Tuula Portin:. lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 4 / 2024 • 8 € ”Usein potilaat haluavat rukoilla” Vakaumus ajoi aatelisnaisia Pohjois-Korean kristityt uskovat tulevaisuuteen Miksi kirkkoa vaihdetaan
Yhteistä ohjelmaa on maanantaista perjantaihin klo 9–16. nuoret.sro.fi/riparit Vuokatinrannan riparit Kaksi kesäistä viikkoa Vuokatin upeissa maisemissa, uusia kavereita ympäri Suomen, monipuolista opetusta, innostuneet isoset ja vapaus olla aidosti oma itsensä! Leirit järjestetään 3.-14.6. Elämän tärkein leiri! Suomen Raamattuopiston rippikoulut 2025 Suosituilla Vuokatinrannan toiminnallisilla Raamattuleireillä on mukana paljon vanhoja ja uusia kavereita, isosia ja ohjaajia, jännittäviä käänteitä ja hauskoja sattumuksia. Leiripäivät täyttävät mielenkiintoiset toiminnalliset raamattuopetukset, mukavat harrastukset ja hykertävät iltaohjelmat. Lapsen voi tuoda hoitoon jo klo 8 ja lapsi on haettava viimeistään klo 16. Ilmoittautuminen alkaa 12.4. 08 619 470 | info@vuokatinranta.fi www.vuokatinranta.fi Ilmoittautuminen alkaa 30.4.2024! Koululaisten kesänaloitusviikot Suomen Raamattuopistossa 3–7.6. ja 22.7.-2.8. osoitteessa varkkarit.sro.fi Lisätiedot: varkkarit@sro.fi Vuokatinrannan toiminnalliset Raamattuja lähetysleirit 11–14 -vuotiaille 17.–20.6.2024 ja 7–10 -vuotiaille 25.–28.6.2024 Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti p. Ilmoittautuminen ja lisätiedot kurssin sivuilta raamattuopisto.fi. Ohjattu koululaisten kesänaloitus on tarkoitettu 7–12 -vuotiaille koululaisille. Kaikki ohjelma tapahtuu Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa ja sen lähiulkokentillä. ja 10.–14.6.2024 Ohjelmaviikot ovat täynnä hauskaa yhteistä tekemistä sisäja ulkotiloissa
Elämän tärkein leiri! Suomen Raamattuopiston rippikoulut 2025 Suosituilla Vuokatinrannan toiminnallisilla Raamattuleireillä on mukana paljon vanhoja ja uusia kavereita, isosia ja ohjaajia, jännittäviä käänteitä ja hauskoja sattumuksia. Asian kääntöpuoli on se, että sielulle tekee hyvää kuulla tai lukea ehdottoman armon julistusta. Siksi vapaista suunnista on helpompi hypätä ”takaisin kotiin”, jonne katoliset aktiivisesti tänä päivänä muita kirkkokuntia kutsuvat. Ilmoittautuminen ja lisätiedot kurssin sivuilta raamattuopisto.fi. Ehkä sekin salatusti vaikuttaa, että uskaltaa ainakin kerrallisesti ja vaikkakin vaivalloisesti kuitenkin tehdä tai tapailla virren johtopäätöstä: ’En voi siis enää epäillä, mua Herra ei voi hyljätä, kun Poikansa hän antoi.’ Ja tätä etsimään on sitten aina palattava.” Piispa jatkoi: ”Luulen ja uskon, että saarnaajan on uskallettava lähteä siitä olettamuksesta, että aina on joku, jonka hengelliseen tilaan, ahdistukseen, auttavat vain vanhat lääkkeet.” Pelastus laskeutuu voimattoman luokse. osoitteessa varkkarit.sro.fi Lisätiedot: varkkarit@sro.fi Vuokatinrannan toiminnalliset Raamattuja lähetysleirit 11–14 -vuotiaille 17.–20.6.2024 ja 7–10 -vuotiaille 25.–28.6.2024 Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti p. Lapsen voi tuoda hoitoon jo klo 8 ja lapsi on haettava viimeistään klo 16. Kristillisyyteen, jossa kirkon usko kantaa heitä, eivätkä he uskoaan. Rakentakaamme niiden perustalle uudelleen uskomme ja elämämme. Kirkonvaihtopäivät juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Vanhat lääkkeet auttavat.” nuoret.sro.fi/riparit Vuokatinrannan riparit Kaksi kesäistä viikkoa Vuokatin upeissa maisemissa, uusia kavereita ympäri Suomen, monipuolista opetusta, innostuneet isoset ja vapaus olla aidosti oma itsensä! Leirit järjestetään 3.-14.6. Sitä vahvemmin, mitä laimeammaksi vanhat lääkkeet kirkossamme hiipuvat. Vanhurskauttamisoppi on kokoava termi. ja 10.–14.6.2024 Ohjelmaviikot ovat täynnä hauskaa yhteistä tekemistä sisäja ulkotiloissa. Sain löytää luterilaisen uskon aarteet ja vastauksen kysymyksistä suurimpaan, miten päästään taivaaseen, juuri ahtaan lakihenkisyyden ja karismaattisen hurmahenkisyyden paineessa. Kuinka kristitylle, Jumalan pyhyyden vakavasti ottavalle, voi armon evankeliumi olla sivuasia. Ilmoittautuminen alkaa 12.4. Kaikki ohjelma tapahtuu Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa ja sen lähiulkokentillä. ja 22.7.-2.8. Se on ennemminkin armon pyytämistä. En kiellä pyhitystä, mutta minulle se on Hengen salattua vaikutusta, jonka tuloksia en yllä näkemään. Armo on asia, joka ani harvoin on kokemuksellista. Jopa menestysteologit antavat paavin kuuluttaa kotiinkutsua videoklipeissä. 08 619 470 | info@vuokatinranta.fi www.vuokatinranta.fi Ilmoittautuminen alkaa 30.4.2024! Koululaisten kesänaloitusviikot Suomen Raamattuopistossa 3–7.6. Piispa Olavi Rimpiläinen kirjoitti: ”En ole päässyt köyhän eväitä pitemmälle eli syntisen vanhurskauttamiseen minun polkuni on päättynyt. Leiripäivät täyttävät mielenkiintoiset toiminnalliset raamattuopetukset, mukavat harrastukset ja hykertävät iltaohjelmat. Yhteistä ohjelmaa on maanantaista perjantaihin klo 9–16. Jumala on Pyhä, samalla käsittämättömän armollinen. Pelastuksen ankkuri on oman sydämen ulkopuolella Jeesuksen ristissä ja ylösnousemuksessa, sanan lupauksissa ja sakramenttien siunauksessa. Roomalais-katoliseen kirkkoon näyttää vetävän enemmän rationaaliset syyt. Maatamme on siunattu luterilaisella uskolla ja vahvoilla herätysliikkeillä. Olen näkemässä, että myös kokemuksellisuuden polttamia kristittyjä etsiytyy rauhallisempien lähteiden äärelle. pääkirjoitus L ahjakkaita teologeja, kokeneita pappeja ja sekavuuteen kyllästyneitä maallikoita on alkanut siirtyä luterilaisesta kirkosta ortodoksiseen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon. Kirkon vuosituhansia säilynyt kirkkoluonne ja vahva kristillinen identiteetti, teologia ja eettinen vaellus sekä sakramentaalisuus vetävät puoleensa luterilaisen kirkon opilliseen kaaokseen kyllästyneitä ihmisiä. On niitä, joille ortodoksisuuden selittämätön uskon mysteeri toimii vetovoimana. Liturgia on kokemus, kuten uskokin: tunnetta, tuoksua, laulua ja ikoneita. Vanhojen lääkkeiden voima väkevä: Jumalan sanan alle taipuminen silloinkin, kun se tuomitsee, ja ehdottomaan evankeliumiin ripustautuminen silloinkin, kun pitää itseään siihen arvottomana. Ohjattu koululaisten kesänaloitus on tarkoitettu 7–12 -vuotiaille koululaisille. Paavi Benedictus XVI:n kirjan Jeesuksen viimeiset päivät -julkaisutilaisuudessa vuonna 2013 tuomiokirkon kryptassa helluntailainen pastori totesi katolisen kirkon pyhityskäsityksen olevan paljon lähempänä helluntailaista kuin luterilainen. Joukosta löytyy teologisen tiedekunnan eläköitynyttä professoria, vanhoillislestadiolaisen liikkeen jättänyttä, entistä karismaatikkoa ja perinteistä kristillisyyttä arvostavaa, selkeyttä kaipaavaa seurakuntalaista ja teologia
alv 24 %. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. 35 nuoren ääni Hanna Joronen: ”Jätän huolet suurelle Jumalalle” 36 teemajuttu Kristillinen vakaumus sai aatelisnaiset toimimaan 41 kysymys ja vastaus Mystinen valkoinen kivi 42 pientä puhetta Timo Laato kirjoittaa paaviudesta 44 elokuva-arvio Pahuuden tunnistaminen on tärkeää 46 samasta perheestä Juho ja Miia Alasaari 49 kolumni Marjatta Junkkaala 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Kristus on kanssamme kärsimyksessä. Irtonumeron hinta 8 €. 16 raamatun henkilöt Mies, jota Paavali kutsuu veljeksi 19 sivupersoona MM-mitalisti luotsaa kristillistä liikuntaverkostoa 20 matkalla Katoliset tapasivat Lapin lestadiolaisia 23 raamatun eläimet Lammas on läpeensä symbolinen 24 maailma nyt Viesti Pohjois-Korean kristityiltä 26 elämäntaito Tuula Portin kulkee potilaiden rinnalla 30 uskon esikuvia Johann Walter oli Lutherin työtoveri Kannessa Kannessa 32 kirkkohistoriaa Mitä tekivät varhaisen kirkon naiset. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Hinnat sis. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa 10 46 95. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 | 3 pääkirjoitus Vanhojen lääkkeiden voima on väkevä 5 jutun takana Katkelmia vuosisatojen takaa 6 lyhyet ja nopeat Psalmit suomennettiin uudelleen 10 haastattelu Miksi monet vaihtavat kirkkoa. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh
Laguksen tunnettu kirja Evankeliumin ääni koottiin Laguksen lähettämistä kirjeistä hänen kuolemansa (1875) jälkeen, ja se on ollut monelle verraton sielunhoitaja. Arvonnassa kirjapalkinnon voitti tällä kertaa Maija Liukkonen. Irtonumeron hinta 8 €. Lähetä vastauksesi 19.4. Yrjö Niemen työ kiinnosti 95. Toimitus kiittää runsaasta palautteesta. Tavoitteenani on ammentaa menneiden aikojen julistajilta jotakin rohkaisevaa, puhuttelevaa ja inspiroivaa. Aika usein olen lainannut Lutheria, koska hän osaa tuoda armon alas. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Roseniuksen tekstejä olen käyttänyt. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. Hänen suorapuheisuutensa on usein vapauttavaa, ja siinä on toisinaan mukana huumoriakin. kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. ju tu n ta k a n a L ehtemme toiseksi viimeisellä sivulla on Kristikunnan klassikot -palsta, jota minä kokoan. Myös C. Meidän on elettävä totuuden mukaan, eikä uskoa valheisiin edes sukupuoliasioissa”, lukija kirjoitti pitkässä palautteessaan. Useassa palautteessa mainittiin myös Iisakki-nimimerkin kirjoitus Pientä puhetta -palstalla. S. 35 nuoren ääni Hanna Joronen: ”Jätän huolet suurelle Jumalalle” 36 teemajuttu Kristillinen vakaumus sai aatelisnaiset toimimaan 41 kysymys ja vastaus Mystinen valkoinen kivi 42 pientä puhetta Timo Laato kirjoittaa paaviudesta 44 elokuva-arvio Pahuuden tunnistaminen on tärkeää 46 samasta perheestä Juho ja Miia Alasaari 49 kolumni Marjatta Junkkaala 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Kristus on kanssamme kärsimyksessä. Kirjoituksen otsikko oli ”Tulkaa kaikki!”. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 | 5 32 kirkkohistoriaa Mitä tekivät varhaisen kirkon naiset. ”Raamatun sana ei muutu. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. ”Isänsä hylkäämästä pojasta on Jumalan avulla kasvanut todellinen paimen”, eräs lukija kommentoi. O. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. Hinnat sis. Lewisin ja C. Lagus kuvaa asiaa näin: ”Köyhyys, vaino ja kaikenlainen risti ovat Jumalan valtakunnan runsaimmat eväät ja kunniamerkit, jotka kasvattavat ihmisiä sisäiseen iloon.” Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a Klassikoista E lämä-lehden 3/2024 parhaaksi jutuksi äänestettiin Yrjö Niemen haastattelu otsikolla Vankileirien pappi. alv 24 %. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Viime aikoina olen ottanut lehteen lainauksia körttivaikuttaja Jonas Lagukselta. Huomaan usein valinneeni tälle palstalle katkelmia, jotka heijastavat ”ristin teologiaa”
ly h y e t & n o p e at Mitä tarkoittaa ”huhti” kuukauden nimessä huhtikuu. Vuoden neljäs kuukausi on saanut nimensä siitä, että keväthankien aikaan oli tapana kaataa kaskieli huhtapuut kuivumaan. kotus.fi 6 | Suomi nousi ykköseksi 186 maan joukosta.. Sanaa huhta on käytetty vanhastaan laajalti suomen länsimurteissa ja Keski-Suomessa (osassa itämurteita asuna on huuhta). Kesällä ne olivat sitten valmiita poltettaviksi. K uukauden nimen alkuosa huhti- on i-johtimen avulla johdettu vanhasta kaskea tai kaskimaata tarkoittavasta sanasta huhta
Ihmiset ovat nykyään selvästi lihavampia kuin sata vuotta sitten. Kun niitä lukee ääneen, ne ikään kuin hyväilevät. Vertailussa käytetyt tiedot oli kerätty kustakin maasta vuodelta 2022. Pistemäärä nousi 0,1:llä verrattuna vuoteen 2021. ”Miltä vatsamme näyttävät sadan vuoden päästä […] Onko meillä hampaita lainkaan. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä ko on n u T sa ri sa v el a Te rh o pe lk on en Ennuste 100 vuotta sitten: Tulevaisuuden ihmiset ovat paksukaisia 100 vuotta sitten terveysvalistajat olivat huolissaan amerikkalaisten epäterveellisestä ruokavaliosta. Koko Vanha testamentti VT2028 valmistuu vuonna 2028. Hän lukee tekstit äänikirjaksi. Toiseksi vertailussa sijoittui Norja ja kolmanneksi Kanada. Tilastokeskuksen pääjohtajan Markus Sovalan mukaan Suomen menestyksen taustalla on muun muassa tiivis kansallinen yhteistyö, joka tähtää tilastoekosysteemin jatkuvaan kehittämiseen. Psalmit 2024 on ensimmäinen julkaistava osa VT2025 Vanhan testamentin suomennoksesta. Onko ihmisillä mainittavaa pituutta vai ovatko he silkkaa ympärysmittaa?” kirjoitti Buffalo Courier -sanomalehti 31.12.1924. piplia.fi Psalmeista uusi suomennos s u om e n pip lia se ur a | 7 Suomi nousi ykköseksi 186 maan joukosta.. Suomi nousi Maailmanpankin tekemässä tilastojärjestelmien vertailussa jälleen ykkössijalle 186 maan joukosta. Noin 38 prosenttia maailman väestöstä on ylipainoisia. Onko kasvoissa väriä muuten kuin maalattuna. Maita vertailtiin yli viidelläkymmenellä tilastojen suorituskykyä mittaavalla indikaattorilla. Lautasilla näkyi entistä harvemmin kasviksia ja täysjyväviljaa, kun taas makkaraa ja leivonnaisia ahmittiin yhä enemmän. Uusi psalmikäännös on julkaistu sekä tekstinä että äänikirjana Raamattu.fi-sivustolla ja Pipliasovelluksessa. Niitä on nautinnollista lukea. yle.fi S uomen tilastoekosysteemi on arvioitu jo toistamiseen peräkkäin maailman parhaaksi. Todellisuus on jotain sinne päin. Sen sijaan ihmiset eivät ole lyhyempiä kuin sata vuotta sitten, vaan keskimäärin 8 senttiä pidempiä. – Nämä psalmit ovat aivan valtavan hienoa kieltä. Suomen kokonaispistemäärä oli 93,6/100. www.stat.fi Suomen tilastot maailman parhaita N äyttelijä Krista Kosonen on antanut äänensä 21.3.2024 julkaistulle uudelle suomennokselle psalmeista. On voimakkaita kielikuvia ja ihania kohtia, Kosonen kommentoi lukemaansa tekstiä
Tämä uskon kuuliaisuus ei ole hänen omia ponnistelujaan, vaan Kristuksen elämää hänessä. 4:32 Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. 5:14,15). Kun ihminen saa Vapahtajan ristin edestä syntinsä anteeksi ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi, hänessä syntyy uskon kuuliaisuus, ja Kristuksen rakkaus täyttää hänen sydämensä. ’Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut’ (2. Hän haluaa tehdä jotakin niiden ihmisten hyväksi, jotka eivät vielä Kristusta tunne. ” ” is To ck 8 |. Kuuliaisuuden perustana ei ole laki vaan evankeliumi. Kor. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Kristuksen rakkaus vaatii meitä ”Kristillisen lähetystyön ja palvelun perimmäisenä vaikuttimena tulee olla rakkaus. Hän noudattaa Jumalan tahtoa iloisin ja vapain sydämin. Yrjö Ijäs Herää Valvomaan -lehdessä 4/1974 KUUSANMÄKI Ef
Lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen muistutti Tikkurilan kirkossa maaliskuun alussa järjestetyssä juhlassa Kylväjän olevan olemassa edelleen samasta syystä kuin vuonna 1974. is To ck | 9. Lähetysyhdistys Kylväjä 50 vuotta L ähetysyhdistys Kylväjä perustettiin 1.3.1974 Helsingin Herttoniemen seurakunnan pappilassa. Pappila oli Kylväjän ensimmäisen johtajan, pastori Per Wallendorfin koti. Työtä tehdään, jotta kaikki kansat voivat ylistää Kristusta ja iloita hänestä. ly h y e t & n o p e at Vuosi Määrä Osuus väestöstä 1954 170 487 4,0 % 2023 963 389 17,2 % 963 389 70 vuotta täyttäneitä Suomessa HUHTIKUUN LUKU * Ennakkotieto 70 vuotta täyttäneiden määrästä vuoden 2023 lopussa
10 | 10 | Mikä saa vaihtamaan toiseen kirkkokuntaan. Vihreämpää ruohoa. TeksTi petri vähäsarja kuvaT chang qing / unsplash, tommi ahonen, petri vähäsarja. Seuraavissa tarinoissa syyt näyttävät olevan teologiset
| 11 Vihreämpää ruohoa?
Jeesuksen rukous on osa ortodoksista perinnettä, ja se kuuluu näin: Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Missään ei kuitenkaan ole kunnollisia tilastoja kirkon vaihtamisen trendeistä. Kirkot tuntevat vain omat asiansa. Aikanaan Katajainen Kansa -yhtyeen vokalistina vaikuttanut Tommi kertoo, että hänel” Lähdimme sovussa.” 12 |. Jotkut eroavat ja vaihtavat toiseen. Koko perhe oli täysillä mukana. – Mutta se ei ollut syy sille, että lopetin pastorin hommat Vapiksella, Tommi jatkaa. – Tein yrittäjänä valokuvaushommia pari vuotta, ja viime syksynä aloitin ortodoksisen uskonnon opettajana. Hän jatkaa, että jo Vapaakirkon teologisessa opistossa Tommi luki kirkkoisien tekstejä. Vuoden 2023 lopussa kirkkoon kuului 63,5 prosenttia Suomen väestöstä. – Tommi opetti minulle Jeesuksen rukouksen. Se oli minulle tunteikasta aikaa. Pääsihteeri Mayvor WärnRancken lähettää kuitenkin linkin erääseen Ylen uutiseen maaliskuulta: Ortodoksinen kirkko kertoo, että siihen liittyy Suomessa vuosittain 900–1000 uutta jäsentä. Kaikki seurakunnalle Vuonna 2020 ortodoksiseen kirkkoon liittyivät helsinkiläiset Paula ja Tommi Ahonen, joiden tausta on Vapaakirkossa. – Tommi oli ollut jo pitkään kiinnostunut ortodoksisuudesta, Paula sanoo. Vapiksella tarkoitetaan yleensä Vapaakirkkoa, ja niin tässäkin. Jeesuksen rukous Nykyään Kallion Vapista ei enää ole, mutta Ahoset sanovat, ettei se lakannut heidän lähtöönsä. Eräs mielenkiintoinen ilmiö on ollut luterilaisten siirtyminen roomalaiskatoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Vertailun vuoksi: Vuonna 2000 kirkkoon kuului 85 prosenttia. Asiaan liittyivät myös taloudelliset syyt. Halusin päästä täysillä osalliseksi. – Koin, että kun siirryimme ortodoksikirkkoon, emme menettäneet mitään mutta saimme paljon. Yksi kaste riittää Kirkkoonliittymisseremoniassa Ahosten lapset kastettiin. – Palveluksissa käydessä kaikki aistittavissa oleva vetosi minuun kovasti. – Lopetin vuonna 2018, koska olin johtanut seurakuntaa 6–7 vuotta ja olin poikki. Kun Kallion Vapis perustettiin vuonna 2012, Ahoset asuivat Hangossa, jossa Tommi opiskeli Vapaakirkon teologisessa opistossa. Ortodoksikirkkoon liittymistä edeltää katekumeeniaika, jolloin tutustutaan kirkkoon. Paula kertoo, että tuo ajanjakso oli hänelle merkittävä. Tommista tuli Kallion Vapiksen pastori ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelija. Myöhemmin Ahoset muuttivat Helsinkiin. – Silloin tuli takautuvasti raju uupumus, ja olin puoli vuotta sairaslomalla. Koin siirtyväni kokonaisvaltaiseen kirkon täyteyteen, Tommi kertoo. Kirkollisessa elämässä oli suuri vetovoima. Suomen Ekumeenisella Neuvostollakaan ei ole aiheeseen liittyvää dataa. Vapiksella lopetettuaan teologisesta valmistunut Tommi siirtyi opettajan töihin. Ahosilla on kolme lasta. Helsingissä ja Vantaalla enää alle puolet. Se kannatteli minua, kun olin kuusi vuotta kotiäitinä. Seurakunnan johtokunnan kokoukset pidettiin Ahosten kodissa. – Lähdimme sovussa, ja meille pidettiin kauniit läksiäiset, Paula kertoo. Sen sijaan Tommille ja Paulalle tehtiin mirhallavoitelu, koska ortodoksinen kirkko ei kasta uudestaan. Tommi on teologian maisteri ja Paula työskentelee asumispalveluyksikön päällikkönä. Näihin kirkkoihin on siirtynyt myös pappisvirassa toimineita ainakin Lähetyshiippakunnasta, Suomen Tunnustuksellisesta Luterilaisesta Kirkosta ja evankelisluterilaisen kirkon herätysliikkeistä. Seurakunta oli pieni, eikä sillä ollut varaa palkata kokoaikaista pastoria. – Olin ortodoksi-fiilistelijä jo vapaakirkkoaikoina, Tommi vahvistaa. Ahoset olivat aiemmin niin sanottuja seurakunnan istuttajia: he perustivat yhdessä seurakunnan nimeltä Kallion Vapis. S uomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän dramaattinen väheneminen on tilastoitu tosiasia
– Kristus, kolminaisuusoppi, Kristus pelastaa, Jumalan armoon turvautuminen kaikessa, elävä yhteys Kristukseen. Jonkin verran olemme käyneet myös Uspenskissa ja Klaukkalassa, joka on kummiemme kotikirkko, Tommi kertoo. – Koen ortodoksisen kirkon turvallisena, vaikka aluksi kaikki oli outoa. Tajusin, että liturginen perintö on säilynyt melko muuttumattomana. lä kesti jonkin aikaa tottua kirkon liturgiseen puoleen. – Siellä on rippi-isämme pappina. Armenian apostolinen kirkko on vaikuttanut alueella jostain 400-luvulta asti. Paula meni jo katekumenaattiaikana mukaan kirkkokuoroon. – Ajan myötä ortodoksisen musiikin merkitys on kuitenkin kasvanut minulle suureksi. – Meillä oli opintoreissu Israeliin ja Palestiinan alueelle vuonna 2017, ja siellä kävin armenialaisessa jumalanpalveluksessa. Pidän siitä, että kaikki toistuu aina samanlaisena. Ahosten kotikirkko on Tikkurilan ortodoksikirkko. Heidän liturgiansa oli samanlainen kuin ortodoksikirkossa. Hän alkoi kaivata alkukirkon yhteyteen jo opiskeluaikoina. – Heräsi ajatus, että jos tuo liturgia tuntuu minusta oudolta, ehkä vika on minussa eikä kristinuskon muodossa. Tommi tiivistää, mikä ortodoksisessa uskossa on oleellista. | 13 Ortodoksikirkossa Tommi ja Paula Ahonen kokevat päässeensä ”kirkon täyteyteen”.
Paula kertoo, että kirkon vaihtaminen on ollut lapsillekin iso muutos. Mutta kirkossa keskitytään kirkollisiin asioihin. Galatalaiskirjeen selitys kolahti IT-alalla työskentelevä Kyösti Karjalainen kasvoi helluntailaisessa perheessä Lappeenrannassa. – Yritän käyttää tässä vapaakirkollista kieltä. – Kävin tänä aamuna katsomassa Helluntaikirkon sivuilta, mihin uskomme, niin minusta ydin on luterilaisen kirkon kanssa identtinen, vaikka sakramenttien osalta on eroa, Kyösti pohtii. Rukouskokouksia pidettiin. Saarnoissa ei kauheasti puututa ihmisten henkilökohtaisiin valintoihin. Kyösti ei tarkenna, millä tavoin laista tuli helluntaiseurakunnassa ”tynkälaki”. – Myös jumalasuhde on ortodoksisessa kirkossa ydinasia, Paula jatkaa. Silloin Kyösti päätti liittyä luterilaiseen kirkkoon. Syyrialaisten kanssa Entä jos olisi pakko jättää joko helluntaikirkko tai luterilainen kirkko, mitä Kyösti tekisi. – Tietynlainen kilvoittelu kuuluu siihen olennaisesti. Se on Jumalan lahjaa, minkä verran pystyy omaksumaan, Kyösti pohtii. Näihin voi luterilainenkin sanoa aamenen. – En tuntenut häntä entuudestaan, mutta hän kertoi minulle näkemyksensä, jonka mukaan helluntaiseurakunnassa Jumalan laki vesitetään, ja siitä tulee tynkälaki, lievennetty versio. Se on kuin kilometrin korkuinen seinä. Uskovaiset puhuvat kirkkokahveilla lomamatkoista ja siitä, mitä on ostettu. Siitä seuraa, ettei armoa tarvita. – Lukiessa alkoi hymyilyttää, kun se kuvasi tilannetani niin hyvin. Poika juurtui opistolle Vuonna 2009 Kyöstille ja hänen vaimolleen syntyi poika. Illalla tuohukset Tommi Ahoselle on avautunut ortodoksisuuden myötä myös ikonien merkitys. – Kirkon suositus on, että rippi-isän luona käytäisiin paaston aikana neljä kertaa vuodessa. ” Kannustan porukkaa mukaan.” 14 |. Siitä alkoi hengellinen parantumiseni. Kyösti ei kuitenkaan ole jättänyt helluntailiikettä kokonaan. Ei ydin ole erilainen. Kommentoin, että luterilaisen näkemyksen mukaan sakramentit ovat kyllä uskon ydintä. Esikoinen saattaa illalla sanoa, että nyt iltarukous. Kilvoitteluun kuulu katumuksen sakramentti eli rippi. Synnit pyydetään anteeksi Jumalalta, mutta pappi on siinä läsnä, Tommi kertoo. – Ehkä näiden neljän vuoden aikana on tiettyä tottumista tapahtunut. Tommin ja Paulan lapset ovat nyt 14-, 12ja 11-vuotiaat. – Myöhemmin tapasimme, ja keskustelut jatkuivat. Se on Uuden testamentin kristillisyyttä. – Vaimoni kuuluu edelleen helluntaiseurakuntaan, vaikka Raamattuopistolla käydään. – Nykyään henki on toinen. – Minä kävisin Raamattuopistolla niin kuin tähänkin asti. – Lapset kasvavat ortodokseiksi pikkuhiljaa, niin kuin mekin, Paula kuvailee. Minusta on kaunis ajatus, että kirkko yhdessä pelastuu, Tommi pohtii. Kirkon historia on Uuden testamentin jatkuvaa tulkintaa, Tommi määrittelee. – Aiemmin heidän kokemuksensa seurakunnasta perustui yksinomaan Kallion Vapikseen. Hän käy kesäisin Juhannuskonferenssissa sekä toisinaan Lähetyskappelilla Espoon Leppävaarassa. Raamattuopistolla käyminen alkoi silloin, kun poika syntyi. – Raamattu antaa ymmärtää, että Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden armo kantaa siitä yli, mutta en ole onnistunut omaksumaan asiaa itselleni kovin hyvin. Ja totta kai useammin, jos siltä tuntuu. Vuosituhannen vaihteessa Kyösti kirjoitteli internetin live-chatissa Virossa vaikuttavan liikemiehen Auri Hakomaan kanssa. Oivallukseni oli se, että Jumalan laki on äärimmäisen kova, eikä sitä pysty mitenkään täyttämään. Joka tapauksessa keskustelut Auri Hakomaan kanssa johdattivat Kyöstin Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen äärelle. Tavallaan yhdessä, mutta tavallaan kaikki on henkilökohtaista. – Poikamme nukkui lastenvaunuissa messun aikana, Kyösti kertoo, liikuttuu hieman ja jatkaa. Siellähän me pääasiassa käymme. – Halusin, että hän juurtuu Raamattuopistolle. Karjalainen kuvailee, että hengellisessä elämässä olivat päällimmäisinä pelastusasiat. – Hengellisisistä asioista keskusteltiin muutenkin paljon, Kyösti kertoo. Ja nyt hän striimaa opiston jumalanpalveluksia. – Aluksi en ymmärtänyt, koska mielestäni helluntaiseurakunnassa julistettiin kovaa lakia, mutta kun Auri perusteli väitteensä, ymmärsin nopeasti, että Auri oli oikeassa. Ja sitten sytytämme tuohukset. – On iso joukko ennen eläneitä hengellisiä isiä ja äitejä, jotka edelleen rukoilevat puolestamme, ja joiden ikoneita kirkko on täynnä
Kyösti kuvailee Jumalan siunaukseksi sitä, että hänellä on ”pelastusepävarmuus”. – Oliko hänellä huono omatunto tai pelastusvarmuus poissa, kun hänellä oli se pistin, Saatanan enkeli rusikoimassa. Olen luetuttanut heille arabiankielistä Raamattua. – Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus takaavat jokaiselle Häneen turvaavalle syntiselle pelastuksen. – Raamattuopiston saarnoissa tuli alusta asti selkeästi esiin Lutherin vanhurskauttamisteologia, joka vaikutti minuun niin suuresti. ” Laki on kuin seinä.” | 15 Kyösti Karjalainen kasvoi helluntailaisessa perheessä Lappeenrannassa.. – Haalin siihen uusia ihmisiä. Jumala antoi hänelle vastauksen, että ”minun armossani on sinulle kyllin”. Tähän armoon ja sen riittävyyteen voi heittäytyä, vaikka oma tunnemaailma muuta väittäisikin Lopuksi Kyösti paljastaa salaisen tapansa. Kannustan porukkaa mukaan. – Lähetyskappelissa kokoonnuimme vuosina 2022– 2023 syyrialaistaustaisten muslimien kanssa. Kyösti kertoo pohtineensa Paavalia. Nykyisin Kyösti vastaa Suomen Raamattuopiston Kauniaisten jumalanpalvelusyhteisön suoratoistotiimistä, jossa hänen poikansakin on mukana. Nukkumaan mennessä tulee rukoiltua Jeesuksen rukouksesta johdannaisia. Jotakin helppoa. Kyösti tarkentaa, ettei hän ole kuitenkaan oppinut kunnolla ”sisäistämään” tätä teologiaa. – Mutta se vetoaa minuun erityisen voimakkaasti. – Silloin, kun kukaan ei näe, saatan tehdä ristinmerkin. Jeesus auta. – Minun hengellinen elämäni on Herran nimen avuksi huutamista
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en
Lukios-niminen henkilö mainitaan myös Apostolien teoissa luvun 13 alussa, jossa luetellaan Syyrian Antiokiassa toimineet opettajat ja profeetat. Terveisiä myös minulta, uskonveljeltänne Tertiukselta, joka olen sanelun mukaan kirjoittanut tämän kirjeen. P aavalin kirje Roomalaisille päättyy pitkään tervehdysten sarjaan. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kuudennen luvun jakeissa 21–23 näin: ”Työtoverini Timoteus lähettää teille terveisiä, samoin lähettävät maanmieheni Lukios, Jason ja Sosipatros. Sosipatros-nimistä henkilöä ei Uudessa testamentissa mainita muualla, Quartus – orja ja veli ” Moni auttoi Paavalia.” | 17 Quartus muistuttaa meitä siitä, että Jeesuksen luo saa tulla jokainen, kirjoittaa Jukka Norvanto.. Gaius oli antanut kotinsa Paavalin ja seurakunnan käyttöön sen jälkeen, kun syntynyt kristillinen seurakunta ei voinut enää jatkaa kokoontumisiaan synagogassa. Näin myös meille avautuu näkymä Paavalin silloiseen kotiin ja ennen muuta Korintin nuoreen seurakuntaan. Paavali ei siis ollut yksin kirjeitä laatiessaan, vaan hän liitti usein kirjeittensä loppuun terveisiä myös niiltä työtovereiltaan, jotka silloin olivat hänen lähipiirissään. Teille lähettää terveisiä Gaius, joka on avannut kotinsa minulle ja koko seurakunnalle. Hän oli kotoisin Tessalonikasta ja oli ottanut Paavalin kotiinsa turvaan kaupungissa alkaneen mellakan vuoksi. Paavali mainitsee myös meille vähemmän tunnetut Lukios, Jason ja Sosipatros. Näin kirjeensä lopussa hän ikään kuin kääntää katseensa Adrianmeren länsipuolelta takaisin Kreikkaan ja Korinttiin, jossa laati kirjettään, ja kertoo myös häntä lähinnä olevista henkilöistä. Terveisiä myös kaupungin varainhoitajalta Erastokselta ja veli Quartukselta.” Moni auttoi Paavalia Meidän kannaltamme erikoisinta näissä jakeissa lienee se, että Paavalia oli kirjeen kirjoittamisessa tukemassa ja auttamassa useita ihmisiä. Heidän joukossaan oli myös kyreneläinen Lukios. Niinpä aivan ennen Roomalaiskirjeen lopputoivotusta ja Jumalalle osoitettua ylistystä Paavali mainitsee nimeltä useita hänelle läheisiä henkilöitä. Uudessa testamentissa useassa muussakin yhteydessä mainittu kreikkalainen Timoteus oli usein mukana hänen matkoillaan ja työtoverinaan. Yleensä Paavali ei itse edes kirjoittanut kirjeitään, vaan saneli sen kirjurille, mikä oli yleinen tapa tuohon aikaan kirjeitä kirjoitettaessa. Kirjoitettuaan perusteellisen opetuksen kristinuskon tärkeimmistä totuuksista hän antaa Rooman seurakuntalaisille myös pienen pilkahduksen omasta elämäntilanteestaan. Monet Roomassa asuvat kristityt olivat tulleet hänelle tutuiksi, vaikka hän itse ei Roomalaiskirjettä kirjoittaessaan ollut vielä käynyt tervehtimässä paikan päällä Roomassa kokoontuvaa kristillistä seurakuntaa. Jason voi olla sama henkilö, joka mainitaan Apostolien tekojen luvussa 17. On siis mahdollista, että sama Lukios oli myöhemmin tullut tukemaan Paavalin työtä Korintissa
luvussa: ”Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Ainoa asia, jota kysytään, on suostuminen Vapahtajan valmistamaan sovintoon. Erityisesti korinttilaisille mutta myös meille Paavali kirjoittikin Toisen korinttilaiskirjeen viidennen ja kuudennen jakeen taitekohdassa: ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. ”Suostukaa sovintoon” Quartuksen mainintaan liittyy toinenkin kiintoisa yksityiskohta. Tämä on yllättävää, sillä onhan selvää, että kaikki aikaisemminkin mainitut henkilöt olivat Paavalin uskonveljiä. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Terveisiä lähettäneiden joukkoon kuului myös Erastos. Erityisen puhutteleva tämä läpileikkaus seurakuntalaisista on sen vuoksi, että Korinttiin lähettämissään kirjeissä Paavali joutuu voimakkaasti korostamaan kaikkien seurakuntalaisten kuulumista samaan Kristus-ruumiiseen. Sekin on Tertiuksen tavoin järjestysnumero ja tarkoittaa neljättä. Mutta olipa niin tai näin, selvää on, että Paavali oli Tertiuksen kirjottaman kirjeen hyväksynyt, ja näin myös hän, pakanain apostoli, oli pitänyt orja Quartusta uskonveljenään. Niinpä onkin puhuttelevaa, että tämän korkean virkamiehen jälkeen mainitaan Quartus. Hänhän kirjoitti monia kansallisuuksia ja yhteiskuntaluokkia sisältäneelle Korintin seurakunnalle näin Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 12. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” Paavalin kirjeessään mainitsemat Tertius ja Quartus olivat esimerkkejä orjista, joista oli tullut saman seurakuntaruumiin jäseniä niin juutalaisten kuin muiden vapaiden Rooman kansalaisten kanssa. Tämä oli lähtenyt muutaman muun henkilön kanssa Paavalin mukana Kreikasta Troakseen, nykyisen Turkin puolelle. Orjien lapsille annettiin tuohon aikaan usein nimeksi vain järjestysnumero, eli Tertius oli aivan ilmeisesti perheen kolmas lapsi. Tuon ajan seurakunnissa olikin tyypillistä, että samaan kristittyjen yhteisöön saattoi kuulua ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!” Quartus ja toki myös Erastos muistuttavat meitä, että Jeesuksen luo saa tulla jokainen syntyperästään, yhteiskunnallisesta asemastaan tai varallisuudestaan riippumatta. Näiden mainintojen jälkeen saamme tervehdyksen suoraan myös Tertiukselta, joka tuon ajan tapojen mukaan toimi varsinaisen kirjeen lähettäjän kirjurina ja joka nimensä perusteella näytti olleen myös orjana syntynyt. Itse asiassa Herra Jeesus onkin ainoa, joka viime kädessä voi yhdistää erilaisista taustoista tulevat ihmiset yhdeksi ruumiiksi, jossa jokainen jäsen sekä tarvitsee toisia, mutta myös tukee toisia. Hän on siitä erityinen henkilö, että vuonna 1929 Korintissa tehdyistä arkeologisista kaivauksista löytyi ensimmäiseltä vuosisadalta säilynyt marmorinen katukivi, jossa olivat sanat: ”Erastos on kustantanut tämän katukiveyksen kiitokseksi nimityksestään kaupungin yleisten töiden johtajistoon.” On todennäköistä, että kysymys on samasta Erastoksesta. Niinpä Korintissakin terveisiä lähettävät Paavalin kirjeen avulla niin kaupungin korkea ja ilmeisen varakas virkamies, kuin myös orjat sekä myös henkilöt, joita Paavali kutsuu maanmiehikseen tarkoittaen ilmeisesti, että he olivat juutalaisuudesta kääntyneitä kristittyjä. Terveisiä lähettäneitä mainitessaan Paavali liittää Quartuksesta puhuessaan häneen sanan: ”Veli.” Siis terveisiä myös veli Quartukselta. On siis mahdollista, että Sopatros ja Sosipatros olivat sama henkilö. mutta Apostolien tekojen luvussa 20 puhutaan beroialaisesta Pyrrhoksen pojasta, joka nimi oli Sopatros. Tertius näet tarkoittaa yksinkertaisesti kolmatta. Yksi mahdollisuus tietenkin on, että kirjuri Tertius, joka oli nimensä perusteella perheen kolmas lapsi, olisi tarkoittanutkin, että Quartus oli saman perheen neljäs lapsi eli hänen pikkuveljensä. Siinäpä riittää meillekin kilvoittelemista tänä aikana, jolloin on niin helppoa kylvää ristiriitoja ” Nimi oli järjestysnumero.” 18 |. Myös hänen nimensä oli tuohon aikaan tyypillinen orjan nimi. Miksi hän siis kutsuu Quartusta aivan erikseen veljeksi
Yhdellä puolentoista viikon kisareissulla ”kuorrutin” kaikki syötävät ketsupilla tai BBQ-kastikkeella, koska en uskaltanut syödä paikallisten tekemiä kastikkeita tai keittoja. Pikkusiskon häissä lokakuussa. Minkä ohjeen annat liikuntaneuvojana ”sohvaperunoille”. Ja kun on päässyt liikkeelle, seuraavat 50 minuuttia rullaavatkin usein yllättävän helposti. Juttu luistaa Jeesuksesta ja sykealueista P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Välillä minut esitellään tai muistetaan nimen sijasta maailmanmestarina. Mitä menestys merkitsee. Milloin ja miksi olet viimeksi liikuttunut kyyneliin. Siellä hartaus voi olla osa juomataukoa. Itselleni voittoja merkittävämpää on kuitenkin se, mitä kaikkea urheilu-ura opetti: periksiantamattomuutta, levon tärkeyttä, armollisuutta itseä kohtaan, kokemusasiantuntijuutta ihmisen kokonaisv a l taisuudesta, tiimityötä ja rohkeutta pyytää apua. Yksittäisten hetkien sijaan minulle on ollut vaikeinta elämänkoulua se, että törmään samaan seinään aina uudelleen. Rovaniemeläinen tradenomi ja liikuntaneuvoja, Mirka Suutari, luotsaa nyt kristillistä liikuntaverkostoa, KRIKiä, tuoreella strategialla. Lisäksi pysyy paremmin ajan tasalla kaikesta siitä, mitä KRIKissä tapahtuu. Samaisella reissulla etusormeni kipeytyi rasitusvammasta, jonka sain puolen litran pullojen availuista, kun kohteessa ei ollut vettä ostettavissa isommassa pakkauskoossa. Liikunnasta tehdään nykyisin liian vaikeaa! Tärkeintä on lähteä liikkeelle edes kymmeneksi minuutiksi. Millä tavoin kristinusko näkyy ja kuuluu KRIKissä sekä sen strategiassa. Miksi kannattaisi kuulua kristilliseen liikuntaverkostoon, KRIKiin. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va ri ch a rd jo h n st o n Mitalit ovat kenkälaatikossa.” ”. | 19 si v u p e r so o n a Mikä on omituisin ruoka, jota olet huippu-urheilun vuosinasi syönyt. Mikä on ollut kovin koettelemus tähänastisessa elämässäsi ja miksi. Ne ovat vanhempieni kotona kenkälaatikossa kaapin perällä. Terveyteni reistaili eri tavoin kolme viimeisintä vuotta Suomen maajoukkueessa. Liittymällä mukaan pääsee kehittämään verkostoa, jossa iloitaan sekä uskosta että liikunnasta. Missä säilytät tai pidät esillä MMja EM-mitaleitasi. Kovan tason hiihtosuunnistaja on saavuttanut urallaan sekä MMettä EM-mitaleita. Saunassa lenkin jälkeen on luonnollista jutella sykealueiden lisäksi Jeesuksesta. Kun yhteen pulmaan löytyi apu ja pääsin muutamaksi kuukaudeksi treenin makuun, ilmaantui taas seuraava ongelma. Tavoite on luoda KRIKistä laajentuva yhteisö, jossa saa elää ja kasvaa Jeesuksen seuraajana myös seurakuntakuplan ulkopuolella
Ruotsin lestadiolaiset jakautuivat maantieteellisesti länsiläisiin ja itäläisiin. Kolmas, allekirjoittanut, on matkanjohtaja, teologi ja taikuri. Länsinaapurin puolella, liikkeen syntyseuduilla nämä suunnat jäivät kaukaisiksi ja tuntemattomiksi. ”Pyhiä lahkolaisia!” Lestadiolaisuuden monet muodot Lestadiolaisuus on valtavan monimuotoinen ilmiö. Näin on saarnaaja Levi Älvgrenistä (1901–1980) nimensä saaneiden leeviläisten laita Ruotsissa. Saamelaistyttö liikuttuu kyyneliin nähdessään vyöltä roikkuvan rukousnauhan ja krusifiksin. Katolinen kolmikko lähti Lappiin tapaamaan lestadiolaisia.. Kiirunan kupeessa asuvan seitsenlapsisen leeviläisperheen keittiössä väitellään siitä, ovatko Siionin laulut tai kenties lakatut paneelit hengellistä huoruutta – samaan aikaan kun olohuoneessa tehdään lasten iloksi taikatemppuja. Lähtiessämme kirkassilmäiset lapset tervehtivät kuorossa: Guds frid! Olemme kaikki tapaamisen jälkeen ällikällä lyötyjä, ihastuneita ja rakastuneita. Seurakuntaopiltaan avoimemmat itäläiset ovat puolestaan yhteydessä Suomen LFF:n ja Rauhan Sanan kanssa, mutta toimivat itsenäisinä seurakuntina ilman mitään keskusjärjestöä. Ajattele, että todella uskoisit, että elävää kristillisyyttä edustaa vain pari perhettä koko maassasi. Matkaajat huomasivat, että lestadiolaisuus on ”monimuotoinen ilmiö”. Toinen, Joona Korteniemi, on teologian tohtorikoulutettava ja entinen vanhoillislestadiolainen puhuja, joka tuntee herätysliikkeen historian kuin omat taskunsa. Se näkyi nöyryytenä, ilona, rehellisyytenä, voimana ja vapautena. Miten tällaisella maailmankatsomuksella pysyy psyykkisesti terveenä ja kasvattaa suuren lapsiperheen. On olemassa lestadiolaisuutta, jota on vaikeaa erottaa yleisestä luterilaisuudesta tai yleisestä herätyskristillisyydestä – tällaiseen voi törmätä esimerkiksi Uusheräyksen ja Rauhan Sanan parissa. Jällivaaraan keskittyvät, Joonas Purnua seuranneet länsiläiset tunnetaan myös esikoislestadiolaisina, jotka ovat kuuliaisia ”Lapin vanhimmille”. K olme katolista hiihtoloman pyhiinvaeltajaa on päätynyt Ruotsin pohjoisimpiin kolkkiin. Mitä se tarkoittaa?” Valkoinen sääntökuntapuku herättää huomiota. Sitten on lestadiolaisuutta, joka on todella lestadiolaista, niin kuin esikoislestadiolaisuus ja siitä lohjennut vielä konservatiivisempi leeviläisyys. ”Oletko todella munkki. Ei ihme, jos he saavat Jumalalta erityistä armoa, apua ja siunausta. Yksi heistä, veli MarieAugustin, on ranskalainen munkki, 800 vuotta vanhan ”herätysliikkeen” eli dominikaanisääntökunnan jäsen. Kun isäntä päättää illan Isä meidän -rukoukseen, tytöt rientävät sitomaan huivit päähänsä. Kristittyjen yhteyttä koettelemassa 20 | ”Tuleeko teistä nyt lestadiolaisia”, kysyttiin katolilaisilta Lapissa. Lestadiolaisuus hajosi 1900-luvun alkaessa eri tavoin Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa päälinjoiksi muodostuivat tuolloin Ouluun keskittyneet uusheräys (Suomen Lähetysseuran Lestadiolainen Haaraosasto) ja vanhoillislestadiolaisuus (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, SRK). Näissä ryhmissä Laestadiuksen saarnoja luetaan käytännössä pyhinä kirjoituksina
m at k a ll a Te ks Ti ja ku va T em il a n to n ” Oletko todella munkki?” | 21 Matkaajat huomasivat, että lestadiolaisuus on ”monimuotoinen ilmiö”.
Lopulta hän antoi vastauksen itse: ”No, ei teistä tarvitsekaan tulla. Mitä on kristittyjen yhteys. Ovi auki, ovi kiinni Idea oli periaatteessa simppeli. Seuraavassa kategoriassa suostuttiin kuuntelemaan katolista rukousta (hetkipalveluksia eli käytännössä Raamatun psalmeja) ja yhtymään Isä meidän -rukoukseen. Molempiin on lestadiolaisperinteessä aineksia, sillä Lars Levi Laestadiuksen seuraaja Juhani Raattamaa (1811–1899) kirjoitti: ”Tulkoon erimieliset uskollansa autuaaksi jos tulevat, mutta emme löydä Raamatusta kahta Jumalan seurakuntaa.” ”Tuleeko teistä nyt lestadiolaisia?” ”Tuleeko teistä nyt lestadiolaisia?” Näin kysyi meitä koko päivän kuljettanut itälestadiolainen eläkeläismies, jonka kanssa kävimme läpi yläja alamäkiä, niin fyysisesti kuin hengellisestikin. Kuten arvata saattaa, kokeilun tulokset olivat vaihtelevia. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Toiset taas ajattelevat, ettei ylätason teologisilla kompromisseilla saada aikaan todellista ykseyttä, vaan oikea kristittyjen ykseys on Jeesukseen uskovien sydämen yhteyttä. Kaikki he ainakin sanovat uskovansa Jeesukseen. Suomessa Uusheräys on kutistunut sulautuessaan muuhun kirkollisuuteen, kun taas SRK ja esikoislestadiolaisuus ovat kasvaneet voimakkaasti – etupäässä sisältäpäin (lapsia tekemällä ja omalaatuista uskoa vaalimalla ja välittämällä). Onko sitten esimerkiksi viidesläisillä, lestadiolaisilla ja katolilaisilla sydämen ja uskon yhteys. Pitkän yhteisen ajomatkan aikana jännitteet kuitenkin purettiin avoimella keskustelulla – ja virrenveisuulla. Majataloa tarvittiin lopulta vain Jällivaarassa, kun esikoislestadiolaisten Lapin vanhimpien edustaja vastasi majoit u s p y y n t ö ö n o h i t t a m a l l a sen ja muistuttamalla siitä, että Lutherin mukaan paavi on Antikristus. Esikoislestadiolaistenkin seuroissa monet tulivat juttelemaan ja toivottamaan meidät ystävällisesti tervetulleiksi. Kysymyksen hän heitti pilke silmäkulmassa saavuttuamme kylään, jossa ei ollut mitään muuta uskonnollista rakennusta kuin lestadiolainen rukoushuone. Uusheräys ja itälestadiolaiset sen sijaan osoittautuivat erittäin vieraanvaraisiksi. Länsija itälestadiolaisuus ovat Ruotsissa verrattain tasavahvoja, muutaman tuhannen hengen liikkeitä. Yhdessä ääripäässä oli ongelmaton yhteinen rukous ja osallistuminen katoliseen liturgiaankin (messu, sairaiden voitelu). Lopulta oli niitäkin, jotka paiskasivat oven kirjaimellisesti nenän edestä kiinni. Suomi on ylivoimaisesti maailman lestadiolaisin maa noin 100 000 lestadiolaisellaan. Tällaisia vaikeita ja mielenkiintoisia hengen asioita lähdin koettelemaan Tornionlaaksoon ja Lappiin – ensin vuosi sitten yksin, ja nyt kahden kaverin kera. Vuorokauden hengähdysja laskettelutauko Jällivaarassa tuli lopulta tarpeeseen. Jotkut keskustelukumppaneistamme olivat valmiita jättämään tuomion Jumalalle, vaikka toisten mielestä olikin vain yksi autuaaksi tekevä seurakunta. Sauna lämpeni, virsiä veisattiin, kirkkoon kyydittiin ja Jumalan terveellä tervehdittiin. Lähdetään liikkeelle tutuista ja yritetään löytää matkan varrelta vieraanvaraisia lestadiolaisia isänniksi. Suunnitelma A: isäntäperhe ja kyyditsijä. Kunhan olette uskovaisia.” ” Oli niitäkin, jotka paiskasivat oven kiinni.” 22 |. Kuka uskoo oikeasti ja oikein ja kuka ei – ja kuka sen määrittää. Sitten oli niitä, jotka eivät halunneet edes kuulla paavilaista rukousta – perusteena saattoi olla joko ”se ei ruoki minua” tai sitten ”jumalattoman rukous on Herralle kauhistus”. Mitä on kristittyjen yhteys. Hiihtolomaviikon reitiksi muodostui Oulu-Ii-Kemi-Haaparanta-YlitornioPello-Pajala-Muonio-SaivomuotkaKuttainen-Karesuando-Kiiruna-Jällivaara-Luulaja-Kainuu(Kalix)-Keminmaa. Meänkieltä ja saamea, lumilinnoja ja jäähotelleja, kirkkoja ja pirttejä, poroja ja vaaroja, moottorikelkkoja ja laskettelurinteitä, museoita ja muumioita, rauhanyhdistyksiä ja rukoushuoneita. Suunnitelma B: majatalo ja bussi. Ruotsin Lapin pääkaupungissa Kiirunassa päähaarojen rukoushuoneet ovat kirjaimellisesti vastakkain, saman parkkipaikan molemmin puolin. Kaiken kaikkiaan vaihtoehtoekumeenisen tutkimusmatkamme saldo jäi kuitenkin reilusti plussan puolelle. Alue on hengellisesti ja maantieteellisesti ihanteellinen matkailukohde: kaksi maata, paljon kulttuurihistoriaa ja kaunis luonto yhdistettynä yhä synnyinseudullaan sykkivään Pohjolan kristillisyyteen. Viime vuosisadalta alkaen on eletty ekumenian aikakautta, jolloin kirkot tekevät yhteistyötä ja pyrkivät palauttamaan menetetyn ykseyden
Karjatuotteista israelilaiset saivat tarpeet teltta-asuntoon, vaatetukseen ja melkein yksinomaan karjasta saatiin ruokaja uhritarvikkeet. Jumala enkeliensä kautta ilmoitti Betlehemin paimenille ilosanoman Kristuksesta, hyvästä paimenesta. Etelä-Euroopassa lampaan väri muuttui harmaan kautta valkoiseksi antiikin aikana. Monet tärkeimmät uhrit olivat lampaita, tästä esimerkkinä pääsiäislammas. 53:7). 10:16). Moos. Lammas on Vanhan testamentin puhdas ja tärkeä uhrieläin. Paimenella on erityinen ja henkilökohtainen suhde kaikkiin lauman jäseniin. Herran valittu palvelija antaa itsensä ihmisen käsiin kuin lampaan: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneLammas on symbolinen r a a m at u n e lä im e t ti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut” (Jes. Ja he syökööt lihan samana yönä.” (2. Valkoinen lampaanvilla kuvaa synneistä puhdistumista: ”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. | 23 Te ks Ti m ik a po u ke ku va el en ko ss / is to ck. Herra on itse hyvä paimen: ”Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita” (Jes. Muinoin villilammas oli tummanruskea. 40:11). Israelin kansa oli paimenkansaa. Lammas (Ovis aries) on sorkkaeläin ja luokitellaan vuohieläinten alaheimoon. J umala kutsui Mooseksen kansansa paimeneksi tilanteessa, jossa Mooses paimensi appensa Jetron lampaita. Lammasta kasvatetaan sen villan, lihan ja maidon vuoksi. Märehtijänä se syö ruohoa ja muuta nurmikasvillisuutta. Maailmassa oli 2000-luvun alussa arviolta yli miljardi lammasta. Lampaanhoitoon kuuluu myös karjan tuominen tarkastettavaksi: ”Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista” (Mat 25:32). Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.” (Ps. ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh. 12:3, 7, 8.) Raamattu käyttää lampaita kuvaamaan Herran omia. 1:18). Lampaat laiduntavat laumassa. ”Tietäkää, että Herra on Jumala. – – Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät. ”Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi” (Jes. 10:14). Laumasieluinen seurakunta lähtee helposti seuraamaan johonkin suuntaan lähteviä lajitovereitaan, joskus kulkien kohti vahinkoa. Jokainen lammas tunnetaan. Lampaat oppivat tuntemaan paimenen äänen. Jeesus sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut” (Joh. 100:3.) Lampaat ovat arkoja ja lähes suojattomia petoeläimiä vastaan. Siksi paimenen pitää katsoa lauman perään. Jumala kutsui Davidin kansansa paimeneksi tilanteessa, jossa hän paimensi isänsä lampaita
Pohjois-Korean kristityt uskovat kuitenkin valoisaan tulevaisuuteen. 24 |. Yhden Open Doorsin lähteen mukaan syksyn sato korjattiin ja elintarvikkeiden hinnat laskivat, mutta monilla ihmisillä ei ole kuitenkaan varaa ostaa ruokaa. Pohjoiskorealaiset, jotka ovat onnistuneet pakenemaan maastaan, kutsuvat maata avovankilaksi, eläväksi joukkohaudaksi ja jopa helvetiksi. Suurin osa pohjoiskorealaisista kamppailee puutteellisen elintarviketurvan vuoksi. Pohjois-Korean kristityt: maailmanlaajuisen kirkon tuki tuo toivoa Elämä on haasteellista kristityille maailman vaarallisimmassa maassa vainon lisäksi myös elintarvikekriisin vuoksi. Se tarkoittaa, että valtio huolehtii ihmisten tarpeista tarjoten ruuan, suojan ja työpaikat. J älleen kerran Pohjois-Korea on ensimmäisellä sijalla Open Doors -järjestön vuosittaisessa World Watch List -vainoraportissa, johon on kartoitettu 50 kristityille vaarallisinta maata. Vastineeksi kansalaisten on tarkoitus huolehtia valtiosta. Äskettäisessä puheessaan Kim Jong-un kutsui elintarvikeongelmaa ”suureksi poliittiseksi kysymykseksi”. Todellisuus on karumpi. Raamatun lukeminen, toisten kristittyjen tapaaminen ja rukoileminen ovat laitonta toimintaa Kim Jong-unin ”Kansojen paratiisissa”. Pohjois-Korea – virallisesti Korean demokraattinen kansantasavalta – on kommunistinen maa
Lisäksi Open Doors jakaa kristillistä materiaalia, antaa raamattuopetusta ja sielunhoitoa sekä perustaa turvakoteja. He ovat vahvistuneet ja heillä on valmiudet auttaa kristittyjä pysymään vahvoina maassa, jossa Jeesuksen nimeen vetoaminen on hengenvaarallista.” Open Doors tukee pohjoiskorealaisia kristittyjä Kiinan verkostojensa kautta tarjoten elintarvikkeita, lääkkeitä ja käytännön apua, kuten vaatteita ja muuta välttämätöntä. – Olen onnellinen kertoessani, että voimme hyvin. ”He myös halusivat OD:n tukijoiden tietävän, kuinka paljon heidän lahjansa ja rukouksensa vaikuttavat heidän elämäänsä ja uskoonsa”, Open Doors -järjestö kertoo. Hän lainaa Jesajan kirjan jaetta: ”Sinä olet kutsuva tänne kansan, jota et tunne, ja kansa, joka ei sinusta tiennyt, rientää luoksesi Herran, sinun Jumalasi, takia ja Israelin Pyhän tähden. Sitten Ji Ho löysi kotoaan isänsä piilottaman pienen radion, josta hän kuuli puhetta kolmiyhteisestä Jumalasta. Kolmas kristitty kertoo: – Rukoilemme puolestanne, että voitte hyvin Herrassa. ”Monet näistä kristityistä pystyvät palaamaan Pohjois-Koreaan. Jumalan sanan peili – Me Pohjois-Korean kristityt joudumme kulkemaan kapeaa tietä, toinen kristitty sanoo. Tämä kristitty kertoo kaltaistensa pohjoiskorealaisten selviytyvän, koska veljet ja siskot ympäri maailmaa auttavat heitä Pohjois-Korean ulkopuolella toimivien Open Doorsin verkostojen kautta. Pohjois-Korean kristityt, jotka pääsevät Kiinaan, ovat tästä avusta kiitollisia. Selviämme vaikeuksien läpi ja autamme toisiamme pitäen yhtä. Armoa maanalaiselle kirkolle Useat pohjoiskorealaiset kristityt kertoivat Open Doorsille hiljattain, kuinka paljon he arvostavat maailmanlaajuisen kirkon tukea. – Hän antoi meille pelastusvarmuuden. –On vainoa, koettelemuksia ja muita vaikeuksia. Hallinto on myös takavarikoinut osan saatavilla olevasta ruuasta, mikä on vähentänyt tarjontaa entisestään. Kiitos siitä, että pidätte huolta pohjoiskorealaisista kristityistä ja välitätte meistä ja rakastatte meitä niin paljon. Kaikki pohjoiskorealaiset kristityt omistautuvat uudelleen tukemaan toisiaan, hän jatkaa ”Lahjoitukset ja rukoukset vahvistavat näitä kristittyjä samoin kuin satoja tuhansia muita, jotka ylittävät rajan ja löytävät apua OD:n Kiinan verkostojen kautta”, Open Doorsista kerrotaan. m a a il m a n y t Te ks Ti ja ku va T o pe n d o o rs Ji Ho:n tarina J i Ho ei ole nähnyt isäänsä sen jälkeen, kun Pohjois-Korean turvallisuuspoliisi löysi isän kätkemän Raamatun. Nyt elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet, ja hallitus on määrännyt veroja, jotka ovat lisänneet kustannuksia. – Nyt olen kristitty, palvelen samaa Jeesusta kuin isäni, hän kertoo. | 25. Selviytyminen oli taistelua, usein nälässä riutumista. Jotkut luopuvat. Hän uskoo, että heidän tulevaisuutensa on valoisa ja yltäkylläinen, jos he pysyvät uskollisina ja välittävät uskoa seuraavalle sukupolvelle. 55:5.) – Tämän raamatunkohdan mukaan Herramme on vuodattanut armoa armon päälle PohjoisKorean maanalaiselle kirkolle niin, että voimme pysyä uskollisina, tämä kristitty sanoo. Hän on kiitollinen pohjoiskorealaisten kristittyjen saamista siunauksista. Hän korottaa sinut kunniaan.” (Jes. – Minusta tuntuu, että olen Pohjois-Korean ainoa kristitty. Yksi Pohjois-Korean uskova yhdistää ryhmänsä saaman avun Jumalan armoon. Teidän ihmeellinen rakkautenne yksinkertaisesti häkellyttää meitä. Ji Ho kasvoi yksin. – Riennämme vahvoina Herramme lupaamaa kaunista tulevaisuutta kohti, hän sanoo. Vain ne, jotka katsovat itseään Jumalan sanan peilistä, pystyvät kulkemaan tätä tietä. Haluamme kiittää teitä sydämemme pohjasta. – Haluan kiittää teitä kaikista tarvikkeista, jotka olette antaneet meille, hän jatkaa. Ylistämme Häntä Hänen ihmeellisestä armostaan Pohjois-Korean kristittyjä kohtaan
– Harvakseltaan tulee soittoja. E lmo laskeutuu sulavasti lähes ääneti alas portaita, sitä kiinnostaa, kuka taloon tuli. Kannateltuna Kun Aliina syntyi vuonna 1997, hänessä ei havaittu mitään poikkeavaa. 26 |. Sairaalateologi Tuula Portin on kutsumustyössään. Hän oli jotenkin veltompi kuin esikoinen, lisäksi huomasin, ettei hän tarkentanut katsettaan silmiin. Mutta vaikeimmissakin tilanteissa Jumalan kannattelemana on hyvä elää. Vanhimmalla tyttärellä, Emilialla, on jo oma perhe. Kuoleman kohtaaminen Sairaalateologi kohtaa työssään paljon kuolemaa. Edelleen yli 20 vuoden jälkeen menen tilanteisiin tietynlaisella arkuudella ja herkkyydellä, toki myös ammattitaidolla. Elämän arvaamattomuus jättää jäljet Sairaalateologi Tuula Portin tietää, että elämässä voi tulla eteen mitä vain. Tuula oli luvannut sen emännälle, jonka oli työssään sairaalateologina kohdannut, huolehtia lemmikistä emännän kuoleman jälkeen. – Oli monenlaisia asioita, joihin kiinnitin Aliinassa huomiota. – Kun näkee lapsia, joiden äiti tai isä on kuolemassa, sekin raastaa sisintä. Tuula ja hänen puolisonsa Ismo ovat kolmen lapsen isovanhempia. Säikähdin silloin ja jähmetyin, Tuula kertoo. Elmo on Portinin perheen kissa, vielä muutama vuosi sitten sillä oli kaksi kissakaveria, mutta nyt enää Elmo on jäljellä. Kun puhelu tulee, joskus pelkkä puhelimessa puhuminen riittää, toisinaan taas pitää lähteä sairaalaan. Toki Tuula oli ensin perheeltään varmistanut, että taloon voisi vielä kolmas kissa kotiutua. Kun itsellä on kehitysvammainen lapsi, joka on käynyt pari kertaa lähellä kuolemaa, silloin piti mennä omaan työhuoneeseen itkemään, Tuula kertoo. Myös vauvojen kuolemat ovat aina tosi surullisia. – Muistan yhden kehitysvammaisen nuoren kuoleman ja vanhemmat, jotka saattoivat häntä. Olemme sopineet haastattelun perjantai-iltapäivään, sillä perjantait Tuula on usein vapaalla. – Jokainen kuoleva potilas ja hänen kuolemansa on ainutlaatuinen. Se oli ollut kuolevan suuri huoli: kuka huolehtii yksineläjän lemmikistä tämän kuoleman jälkeen. Työhön kuuluu potilaiden ja heidän omaistensa kohtaamista elämän rajapinnoissa, kuolevien saattamista, työnohjausta ja opiskelijoiden kouluttamista. Vapaapäiviä kertyy päivystyksistä, joita on joka toinen viikko työpäivän jälkeen maanantaista torstaihin aina iltakymmeneen. Heistä enää nuorimmainen, Eetu, asuu kotona, mutta hänkin on parhaillaan suorittamassa asepalvelusta. Puolivuotiskontrollissa kerroin lääkärille havainnoistani ja huolistani, hän katsoi lasta ja totesi, että todennäköisesti teillä on kehitysvammainen lapsi. Tottuuko siihen. Silloin pitää olla puhelimitse tavoitettavissa. Silloin on useimmiten kyse kuolevasta potilaasta, joka toivoo tai jonka omaiset toivovat läsnäoloa. Tuula Portin on kolmen aikuisen äiti. Toisinaan potilaan kuolema koskettaa erityisen syvästi, varsinkin jos se liippaa läheltä omaa elämää. Yksi kolmesta kissasta saapui perheeseen seitsemänvuotiaana. Toinen tytär, Aliina, asuu tuetussa palveluyksikössä lähellä kotia ja yhteydenpito kotiin on tiivistä. Jo vuodesta 2002 hän on työskennellyt HämeenlinnaVanajan seurakunnassa sairaalasielunhoitajana
e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa ve la Elämän arvaamattomuus jättää jäljet ” Silloin piti mennä itkemään.” | 27
– Kun olin tullut uskoon, halusin Jumalan valtakunnan työhön. – Yhtään emme tienneet, mitä se tulisi tarkoittamaan Aliinalla, miten hän tulisi kehittymään. En ollut huolissani Aliinan tulevaisuudesta, hän pohtii. Aliina on oppinut monenlaisia taitoja. – Olin 23-vuotias, kun Anssi kuoli. Vahva etsikkoaika päättyi, kun hän tammikuussa 1990 rukoili, että Jeesus tulisi hänen elämäänsä. – Kruunajaisia seuraavana päivänä täytin 20 vuotta. Nyt kun katson taaksepäin, selvisin kuitenkin kunnialla julkisuuden vuosista. Vaikka Tuulan lähisuvusta kukaan ei menehtynyt onnettomuudessa, siitä jäi kollektiivinen suru ja trauma, joka on jättänyt kaikkiin lapualaisiin jonkinlaisen jäljen. – On mielenkiintoista pohtia, miten joku ajautuu johonkin ammattiin. En pidä elämässä mitään itsestään 28 |. ” Selvisin julkisuudesta kunnialla.” Sairaalasta Tuula soitti heti miehelleen ja kertoi lääkärin epäilyistä. Vuonna 1986 Tuula kruunattiin miss Suomeksi. Silloin tuli paljon ylimääräisiä uutislähetyksiä. Vuotta myöhemmin heräsi ajatus hakea opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan. Alkuun hän oli ollut hyvin vastentahtoinen kisojen suhteen, mutta oli lopulta taipunut suostutteluihin ja ilmoittautunut kilpailuun mukaan. Vuodet julkisuudessa toivat rohkeutta lähestyä ventovieraita ihmisiä. Kehitysvammaisen lapsen syntymä osoitti, että elämässä voi tulla eteen mitä tahansa. Uskoin, että vammaisen lapsen syntymäkin vaikuttaa parhaaksemme. Oven takana oli mies armeijan asussa. Koulussa psykologia oli yksi hänen lempiaineistaan, sillä ihmismieli kiehtoi. Tavallaan ammatinvalinta on ollut looginen seuraus elämänpolulla ja kaikki vaiheet ovat valmistaneet häntä kutsumustehtävään. Misseys ja mallintyöt jäivät, kun Tuula aloitti opinnot teologisessa tiedekunnassa. Myöhemmin sopeutusvalmennuskurssilla näimme monenlaisia lapsia, osa puhui ja osa ei. Tuulan pikkuveli oli ampunut itsensä vartiossa ollessaan. Miehen reaktio tuntui huojentavalta: ”Ai kehitysvammainen, kyllä me sen kanssa pärjätään.” Noin kuukautta myöhemmin tuli virallinen diagnoosi: tuberoosiskleroosi. Kaikessa Tuula näkee kuitenkin, että Jumala on heitä kannatellut ja siunannut. – En muista, että onnettomuutta olisi käsitelty millään tavalla. Kutsumus kirkastuu Pari vuotta missikisojen jälkeen elämän arvaamattomuus muistutti jälleen itsestään. Siitä alkoi valtava kaipaus Jumalan puoleen. Viime syksynä Tuula kävi katsomassa Lapua 1976 -elokuvan. Olin tosi nuori ja untuvikko. Missivuodet koulivat häntä paljon ja opettivat myöhempää elämää varten. Silloin ajattelin, että pääsimme aika vähällä. Tuula ahmi hengellistä kirjallisuutta ja etsi. Lokakuussa 1989, kun pääkaupunkiseudulle asettuneet Tuula ja Ismo olivat käymässä Tuulan kotona Lapualla, ovikello soi. Kollektiivinen trauma Elämän arvaamattomuus ja traagisuus kosketti Tuulaa ensimmäisen kerran kunnolla jo vuonna 1976. Ymmärsin, että siellä piili vahvuusalueeni. Teologisessa tiedekunnassa sielunhoitoon liittyvät kurssit tuntuivat heti omilta. Missivuodet koulivat Tuula on aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Jotain hirveää oli tapahtunut, mutta kukaan ei asettunut lapsen tasolle ja kertonut, mitä. Mitään selitystä hänen ratkaisulleen ei ollut, vaan se oli kaikille täydellinen yllätys ja järkytys. Lapsena jäi hämmennyksen ja kauhun kanssa aika yksin. Elämän arvaamattomuus Maaliskuussa 1991 tuli jälleen uusi suru-uutinen, kun tuli tieto Tuulan isoveljen yllättävästä kuolemasta. Kolmen kilometrin päässä oli tapahtunut yksi Suomen rauhanajan pahimmista onnettomuuksista: Lapuan patruunatehdas oli räjähtänyt. Itkin jotain itkemätöntä itkua, se oli puhdistava ja hoitava kokemus. – Jumala on antanut meille jostain syystä juuri tällaisen lapsen. – Siinä kohtaa elokuvaa, kun patruunatehdas räjähti, yllätyin omaa reaktiotani: kyyneleet alkoivat valua valtoimenaan. Se koulupäivä oli täynnä hämmennystä. – Jotenkin kuolema ja elämän traagisuus ovat muistuttaneet aina olemassaolostaan ja jättäneet minuun tietynlaiset jäljet. Hänelle on luontevaa asettua kuuntelijan rooliin. Hänen kuolemansa oli samalla Jumalan kutsu minulle. Mikä merkitys sillä on ollut ammattiuran kannalta, että on joutunut kohtaamaan elämän traagisuuden ja traumaattisuuden niin nuorena. Kymmenien ihmisten elämä päättyi äkkiarvaamatta ja haavoittuneita oli paljon. Kun 10-vuotias koululainen oli lähdössä kouluun, ovi lennähti auki ikään kuin itsestään
– Ilman Jumalaa se voi olla järjetöntä ja käsittämätöntä, liian julmaa. – Kun elämme syntiin langenneessa maailmassa, täällä on kärsimystä, vasta taivaassa olemme vapaita. Jumala tietää ja on mukana elämässämme. Omassa elämässään Tuula on kokenut, että kärsimyksen vastaan ottaminen Jumalan kanssa on helpompaa kuin ilman häntä. – Useimmiten reaktio on jonkinlainen huojennus, että totta kai, mielellään. ” Vasta taivaassa olemme vapaita.” Pikkuveljen itsemurha käynnisti Tuula Portinin elämässä etsikkoajan. – Lähtökohtaisesti menen tapaamaan potilasta ja hänen omaisiaan avoimin mielin. selvänä. Mitä ajattelet kärsimyksestä. Tapaamisen lopuksi Tuula saattaa kysyä, josko hän voisi rukoilla kohtaamansa ihmisen puolesta. Sitä on ehkä odotettukin. Hän ahmi hengellistä kirjallisuutta ja kaipasi Jumalan puoleen. Sairaalassa kohtaan kärsimystä ja surua, jota sairaus tai läheisen kuolema tuo. Nuorempana se oli ehkä pelkoa, että mitähän seuraavaksi, tämän ikäisenä se on tiettyä elämän realiteettia. Sairaalateologin työssä vakaumuksen kunnioittaminen on tärkeä periaate. Aloitteen pitää tulla heiltä. Sellaisia tilanteita on lopulta aika usein. | 29. Hengellisyyttä potilaan ehdoilla Sairaalateologin työssä myös hengellisyys on läsnä. – Keskustelemme hengellisistä asioista, jos potilas tai omaiset haluavat. Kuuntelen, mitä heillä on sydämellä ja mistä he haluavat keskustella
Vasta pietistinen liike yli 150 vuotta myöhemmin toi kirjan – Raamatunkin – ihmisten käteen ja sitten sydämeen. Luther rakasti musiikkia ja piti sitä Jumalan suurimpana lahjana Raamatun ja Johann Walter, ”uskonpuhdistuksen kantakanttori” uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuva wikimedia commons 30 |. Kansat lauloivat itsensä vapaiksi. Walter toimitti evankelisen kirkon ensimmäisen virsikirjan. Sen rinnalla kulki laulaminen. Laulamisella oli samantapainen merkitys – vaikkakin hengellinen eikä poliittinen – uskonpuhdistusliikkeessä 1500-luvulla. Uskonpuhdistaja Martti Luther (1483– 1546) kirjoitti 1529 kansanopetusta varten perheenisien käyttöön Vähän katekismuksen ja papeille Ison katekismuksen. Saksan uskonpuhdistus alkoi Wittenbergin yliopistosta. Uskonpuhdistus loi kansalle virsistön, jolla oli sen hengellinen sisältö: vanhurskautuminen yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta. Uudelleen löytynyt usko laulettiin virsillä ihmisten sydämeen. B altian maissa Virossa, Latviassa ja Liettuassa kommunismin romahtaminen 1987–1991 johti ”laulavaan vallankumoukseen”, jossa ne itsenäistyivät uudelleen. Kansa ei kuitenkaan osannut edes lukea. Ilmaisu viittaa valtaviin neuvostovastaisiin laulujuhliin. Laulu auttoi omaksumaan sanoman
Rouva Luther, Katharina von Bora (1497–1552), osti Torgausta maatilan, jota hän hoiti miehensä kuoleman jälkeenkin. Kumpikin ylistää taivaan riemullista ihanuutta. Johann Walter, ”uskonpuhdistuksen kantakanttori” ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Luther oli esittänyt 95 teesiään kirkon uudistamiseksi 1517. Walter sävelsi myös Johannes-passion. Walter kutsuttiin Dresdeniin hovin säveltäjäksi 1548. Virsi 620 Sen suven suloisuutta on täälläkin ollut hyvin suosittu, mutta nyt sitä tuskin juuri käytetään samoin kuin virttä 629 Oi riemun rikkautta, joka on Pentti Jaakko Ignatiuksen (1761– 1827) muokkaus. Hän sanoitti ja sävelsi uusia virsiä ja muokkasi vanhoja. Luther sai erinomaiseksi työtoverikseen Torgaun kanttorin Johann Walterin (1496–1570). Kirjassa oli Walterin 43 moniäänistä laulua. Luther kirjoitti 1538 avausrunon Walterin runoelmaan, jossa tämä ylistää musiikkia. Luther puhuttelee siinä ”rouva Musiikkia” (Frau Musica). Hän ymmärsi syvästi sen merkityksen myös Jumalan sanan välittämisessä. Meidän virsikirjassamme, lähes puoli tuhatta vuotta myöhemmin, on yhä 19 Lutherilta tullutta virttä, Saksan evankelisen kirkon virsikirjassa 33. Luther saarnasi Torgaussa kymmeniä kertoja. Tämä runo on Saksan evankelisen kirkon virsikirjan osastossa Kiitos. Torgaun ja Wittenbergin välimatka on puolisataa kilometriä. uskon jälkeen. Luther hahmotteli Torgaun linnankirkon arkkitehtuurin ja vihki sen lokakuussa 1544, vajaat puolitoista vuotta ennen kuolemaansa. Ensimmäinen evankeliseksi rakennettu kirkko oli Torgaun linnankirkko (Torgauer Schlosskapelle). Hän palasi Torgauhun eläkkeelle kuuden vuoden kuluttua. Tapahtumat olivat edenneet siis erittäin nopeasti. Walterin virsiä siinä on seitsemän. Niissä evankelista eli kertoja ja evankeliumidraaman henkilöt laulavat yksiäänisesti, kuoro neliäänisesti. Kuitenkin Walterinkin passioita esitetään yhä myös Suomessa. Hän sai Walterilta merkittävää apua myös evankelisen jumalanpalvelusliturgian laatimisessa ja julkaisi sen 1526 nimellä Saksalainen messu. Meidän virsikirjassamme ei ole yhtään Walterin sävelmää, mutta sen kaksi virttä palautuu häneen. Sitä ennen evankeliset kirkkorakennukset olivat entisiä katolisia kirkkoja ja noudattivat katolista kirkkoarkkitehtuuria. Walter oli myös säveltäjä ja virsirunoilija ja toimitti evankelisen kirkon ensimmäisen virsikirjan nimellä Hengellinen laulukirja jo 1524. Passioiden säveltämisen kehitti ilmeiseen huippuunsa sitten Johann Sebastian Bach (1685–1750). 13:7) | 31 ” Hänet kutsuttiin hovin säveltäjäksi.”. Walter aloitti evankelisten passioiden säveltämisen ja esittämisen 1530 Matteuspassiolla, johon Luther oli laatinut libreton. Edellinen oli aluksi 41-säkeistöinen, mutta nyt sillä on 55 säkeistöä Saksassa
k ir k k o h is to r ia a Te ks Ti a n n i m a ri a la at o ku va w ik im ed ia co m m o n s 32 | Monia tapoja kertoa uskosta Varhaisen kirkon naisilta voi oppia luovuutta, rohkeutta ja uskollisuutta
Tästä huolimatta 300-luvun kristityt naiset olivat mukana luomassa uusia käytäntöjä ja uutta tapaa ajatella pyhien paikkojen ja niillä käymisen merkityksestä. Naiset pyhiinvaeltajina Voi olla yllättävää, että suurin osa varhaisista nimeltä tunnetuista pyhiinvaeltajista on naisia. ”Isä”, hän sanoi, ”näetkö tuon astian. Miten kristityt kasvattavat lapsiaan. Samoin en minäkään voi sanoa itseäni miksikään muuksi kuin siksi mikä olen, kristityksi.” Sama asenne näkyy muissakin marttyyrikertomuksissa. Marttyyrit opettajina Perpetua ja Felicitas olivat kaksi nuorta kristittyä äitiä, jotka kuolivat marttyyreina Carthagossa vuonna 203. Perpetua tarkoittaa ”ikuinen” ja Felicitas ”ilo”, ja heidän nimensä kertovat siitä, mihin he pääsivät. Vaikka matkustaminen näihin aikoihin oli varsin turvallista, vaati silti melkoista innostusta ja energiaa lähteä kaukaa Roomasta tai vieläkin kauempaa käymään Raamatun maissa. Lisäksi naisista kirjoitetaan saarnoissa, opetuspuheissa, kirjeissä ja muussa kirjallisuudessa. Useimmat näistä ovat rikkaita yläluokan naisia, mutta esimerkiksi Egeria todennäköisesti ei. Kun oppinutta yläluokan naista Crispinaa yritettiin ylipuhua uhraamaan epäjumalille, hän kieltäytyi. Marttyyrien rohkeutta, uskollisuutta ja iloa muistettiin varhaisen kirkon aikana myös sitten, kun vainojen aika oli ohi. Sekä Egeria että Paula osoittavat tuntevansa Raamatun todella hyvin. Eihän sitä voi nimittää muuksi kuin mitä se on. Miten voi oppia lisää Raamatusta. Mitä tehdä, kun roomalaiset arvot ja kristityn arvot menevät ristiin. Myös Raamatun sisällön syvällisempi oppiminen oli keskeistä. Hän on ollut kristitty lapsesta saakka eikä ole koskaan uhrannut epäjumalille, eikä hän aio tehdä sitä nytkään. Voiko kristitty osallistua perhejuhliin, urheilukilpailuihin tai muihin tapahtumiin, joihin liittyy pakanallisia elementtejä, esimerkiksi uhri tai rukouksia. Miten kerrotaan uskosta naapureille. Pyhiinvaelluskäytäntö alkoi spontaanisti, ilman teologista pohdintaa ja ilman, että kukaan olisi varsinaisesti kehottanut siihen. Augustinus opetti sanaleikkien avulla, että vaikka enää ei jouduta samanlaiseen tilanteeseen kuin Perpetua ja Felicitas, voimme ottaa oppia heidän rohkeudestaan ja lujuudestaan. | 33. Matkalle lähdettiin ennen kaikkea rukoilemaan ja osallistumaan paikallisen kirkon elämään. Myös piirtokirjoitukset ja varhaiskristillinen taide ovat tärkeitä lähteitä. Mentiin Raamatun tapahtumien paikoille, joissa vietettiin joko hartaushetki tai ehtoollisjumalanpalvelus. Vuosisadan puolivälin jälkeen yhä useammat naiset lähtivät samoille seuduille: Melania vanhempi ja Melania nuorempi, Paula ja Eustochium, Fabiola ja Egeria. Kaiken toiminnan ja opetuksen pysyviä ja keskeisiä lähtökohtia olivat Raamattu ja apostolien opetus, mutta monissa käytännön kysymyksissä piti toimia luovasti. Mitä tehdään, kun kohdataan sairaita, köyhiä tai katastrofin uhriksi joutuneita. Ympäröivä antiikin kulttuuri herätti monenlaisia kysymyksiä. Crispina uskoi, että Jumala, joka on hänet luonut ja pelastanut, on hänen kanssaan ja auttaa häntä myös kärsimyksen hetkellä. Vainojen aikana, vuoteen 313 asti, eivät kristityt tehneet varsinaisia pyhiinvaelluksia, mutta pyhiinvaellukset alkoivat heti, kun matkustaminen tuli mahdolliseksi. Varmaankin monet kertoivat kokemuksistaan myös suullisesti palattuaan kotiin. Kotiin jääneille lähetettiin kirjeitä (esimerkiksi Paulan kirje Marcella Roomalaiselle) tai matkakertomuksia, kuten Egerian Matka Pyhälle maalle. He olivat kasteoppilaita, kun heidät vangittiin, heidät kastettiin vasta vankilassa. Koska matkustaminen vaati aikaa ja ainakin jonkin verran varallisuutta, kaikki eivät voineet lähteä. Perpetuan isä yritti kaikin mahdollisin keinoin saada tyttärensä luopumaan uskostaan, mutta Perpetua ei tähän suostunut. Raamatusta luettiin ääneen juuri sillä paikalla tapahtuneista asioista, laulettiin aiheeseen sopivia psalmeja tai hymnejä ja rukoiltiin yhdessä. Varhaisen kirkon naisia käsittelevistä lähteistä saamme aika lailla tietoa siitä, miten edellä lueteltuihin kysymyksiin vastattiin. Perpetuan vauva oli vasta puolivuotias, ja hänen palvelijansa Felicitas synnytti tytön vasta vankeuden aikana. Hän vetosi logiikkaan: pakotettu palvominen ei ole palvomista ollenkaan. E nsimmäisten vuosisatojen kristityillä ei vielä ollut vakiintuneita tapoja ja vanhoja perinteitä, joiden mukaisesti pitäisi elää. Meille on säilynyt joitakin harvoja naisten kirjoittamia tekstejä – Egerian matkakertomus, marttyyri Perpetuan päiväkirja, pyhiinvaeltajien Paulan ja Eustochiumin kirje, yläluokkaisen Proba-rouvan runo – sekä joitakin kuvauksia naisten elämästä (vitae). Taustalla olivat toki Vanhan testamentin pyhiinvaellukset, joista Uusi testamenttikin kertoo, ja oli pyhiinvaelluksia pakanauskonnoissakin. Haluttiin nähdä omin silmin, missä jotakin on tapahtunut. Miten kristillinen käsitys ihmisestä poikkeaa ympäröivän kulttuurin käsityksistä. Ensimmäinen tunnettu Jerusalemiin ja Pyhälle maalle matkannut pyhiinvaeltaja oli keisari Konstantinuksen äiti Helena vuonna 326
Hänen tarkoituksensa ei ole kirjoittaa elämäkertaa, vaan kuvata sitä, miten Jumala toimii ihmisessä ja ihmisen kautta. Monica jatkoi sekä rukoustaan että toimintaansa poikansa hyväksi ja sai vielä ennen kuolemaansa nähdä tämän kääntyvän ja ottavan kasteen. Nämä rukoilevat, opiskelevat, palvelevat ja luovat naiset ovat hyviä esimerkkejä myös oman aikamme kristityille. Monican aviopuoliso Patricius ei ollut kristitty eikä perheen lapsia kastettu. Kirjoittaja on systeMaattisen teoloGian VanheMPi ylioPistonlehtori seKä doGMatiiKan ja PatristiiKan dosentti. Pian tämän jälkeen Monica kuolikin. Augustinus kertoo, että hänen äidilleen kaikkein tärkeintä elämässä oli, että hänen lapsensa tulisivat kristityiksi. Augustinus hylkäsi kristinuskon ja liittyi useiksi vuosiksi manikealaisten lahkoon. Alussa mainitsin, että näihin aikoihin ei vielä ollut paljonkaan vakiintuneita käytäntöjä. GaudeaMus 2023. eGeria, MatKa Pyhälle Maalle. Monet tunnetut piispat kertovat äideistään, ja äideistä puhutaan myös kirjeissä ja saarnoissa. Monica vaikutti poikaansa monin tavoin. KirjoituKsia usKonnosta, suKuPuolesta ja eläMästä antiiKista uudelle ajalle. Patricius oli kiivas ja määräilevä ja uskoton. Äidit kasvattajina Suurin osa kristityistä naisista oli äitejä, vietti tavallista perhe-elämää ja kasvatti lapsiaan. Viisas piispa ei suostunut, hän ymmärsi, ettei Augustinus vielä ollut valmis jättämään tuota harhaa. Monicasta tiedetään muutakin. Monican rukoukset kantoivat Augustinusta. PerussanoMa 2011 VirPi MäKinen ja elina Vuola (toiM.), naiset Pyhyyden tulKKeina. Raamattua mietiskellen heidän sydämensä kohosivat yhä korkeammalle ja he kaipasivat jo ikuista elämää. suoMen Patristinen seura 2023. Monica oli tietysti mukana. Paluumatkalla Milanosta Pohjois-Afrikkaan äiti ja poika viettivät aikaa Ostian satamakaupungissa. Ikkunan ääressä he keskustelivat siitä, millaista on pyhien elämä taivaissa. Kun keisarin areiolainen äiti vaati seurakuntaa luovuttamaan kirkkorakennuksen, nämä linnoittautuivat sisään ja valvoivat siellä laulaen hymnejä ja valmiina jopa kuolemaan. Varhaisen kirkon naiset tunsivat toisiaan ja pitivät yhteyttä keskenään. Jotkut naiset lähtivät pyhiinvaellukselle ja kirjoittivat matkastaan. Hän kertoo omia muistikuviaan Monicasta sekä Monican kertomuksia omasta lapsuudestaan. Augustinus kertoo äidistään teoksessaan Tunnustukset (erityisesti 9. Tunnetuin antiikin kristityistä äideistä on Augustinuksen äiti Monica (n. Monica sen sijaan osallistui innokkaasti paikallisen seurakunnan toimintaan. Kristinuskon leviämiselle ja juurtumiselle äitien kasvatustyö on ollut oleellisen tärkeää. 34 |. Verkostoituminen, yhteisö, palveleminen Verkostoituminen voi kuulostaa nykyaikaiselta, mutta sitä tehtiin myös antiikissa. Monica suhtautui häneen kuitenkin kunnioittavasti, mutta ei silti totellut häntä aivan kaikessa: vastoin Patriciuksen tahtoa Monica kuitenkin opetti lapsilleen Raamattua, ja Augustinus siunattiin lapsena. Kirkon opetuksen mukaan kirkko on yksi, se on Kristuksen ruumis, jossa on monia erilaisia jäseniä. Äidit miettivät, miten opettaa kristinuskoa lapsille sellaisessa ympäristössä, jossa kaikki muut eivät olleet kristittyjä. 331–387). Ja kun Monica huomasi, että milanolaiset kristityt noudattivat joitakin eri tapoja kuin roomalaiset, hän kysyi neuvoa piispa Ambrosiukselta. Jumalanpalveluksia toki vietettiin ja kasteopetus oli kaikkialla saman tapaista, mutta muuten oli tilaa monenlaiselle luovuudelle. Meille säilyneissä lähteissä tosin askeesin valinneet naiset ovat yliedustettuina. Monica oli myös karismaatikko. Vastaus on: niissä asioissa, joita ei ole säädetty Raamatussa ja joista ei ole yleiskirkollista tapaa, saa olla paikallisia eroja. kirjassa, mutta myös muualla), kirjeissään sekä muutamissa muissa kirjoissaan. Toiset keskittyivät köyhien, sairaiden ja nälkäisten auttamiseen. Fabiola perusti sairaalan ja Marcella, Makrina ja Melania askeettiyhteisöjä. Koko ajan Monica rukoili. Monica tunnetaan ennen muuta kestävästä ja luottavasta rukouksestaan. Jäsenillä on erilaisia tehtäviä ja ne tarvitsevat toisiaan. Ambrosiuksen vastaus on säilynyt Augustinuksen kirjeessä, ja sieltä se on päätynyt jopa luterilaisiin Tunnustuskirjoihin. Kirjallisuutta: anni Maria laato: Matres ecclesiae – KirKKoäidit. Toisaalta Augustinus kertoo myös äitinsä virheistä ja luonteen heikkouksista. Kun hän tuli kotoa Pohjois-Afrikasta poikansa luo Milanoon, tämä ei vielä ollut kääntynyt. Hän myös yritti mobilisoida paikallisen piispan puhumaan Augustinukselle ja osoittamaan manikealaisuuden harhat. Hän antoi esimerkin syvästä, luottavasta uskosta, kestävyydestä sekä innokkuudesta oppia uusia asioita. Tullessaan uudelle paikkakunnalle he hakeutuivat paikallisten kristittyjen seuraan. Hänen hautaansa voi tänään käydä katsomassa Rooman Sant’Agostino-kirkossa. Kukaan ei ole kristittynä yksin. Kyllästyneenä Monican pyyntöihin hän tiuskaisi: ”Ei ole mahdollista, että noitten kyyneleitten poika menee hukkaan!”
Urheilen myös säännöllisesti, käyn seurakunnassa messuissa ja opiskelijailloissa. Paholainen ei voi pitää meitä vallassaan, kun uskomme Jeesukseen. Peruskoulussa ja lukiossa minulla oli rajuja migreenejä kerran kahdessa kuussa, ja välivuotenani tajusin, että voin tehdä asialle jotain. Myös itse suunnitelmallisuus auttaa. Yritän antaa ajatusten virrata vapaasti. 8:39). Päivittäin matkalla opintoihin rentoudun ja usein rukoilen. Ei ole mitään, mistä Hänen varassaan ei voisi selvitä. Aikaa kuluukin tällä hetkellä paljon opiskeluun ja esimerkiksi ainejärjestön toimintaan ja kerhotoimintaan Ristiside-nimisessä kristillisessä kerhossa. Tällöin aikaa ei kulu tekemisen pohtimiseen. Monen mukavan asian , kuten opiskelun ja ruoanlaiton, suhteen aloittaminen on aina hankalinta. Ylipäätään arjen pienet ilot, kuten kohtaamiset ja auringon säteet, ja onnistumiset tuovat elämääni merkitystä. Kun illalla on ohjelmaa ja on hyvät puitteet opiskella, niin ei tarvitse miettiä opiskelisinko vai en. ”Haluan antaa tilaa pienillekin ilonaiheille” HANNA JORONEN, 20, HELSINKI Olen kotoisin Tampereelta ja aloitin syksyllä opinnot Helsingin yliopistossa lääketieteellisessä. Annan rutiinien kannatella itseäni tässäkin. Migreenit ovat onnekseni vähentyneet. Sen tärkeyden ymmärtämiseen tarvittiin tietopläjäyksiä ja oivallusta siitä, miten arvostaa ja kohdella itseään hyvin. On rentouttavaa, kun saa jättää päivän huolet ja tulevat suunnitelmat suurelle Jumalalle. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 35. Pidän myös yhteyttä ystäviini ja käyn lähes viikoittain hoitamassa pikkuserkkujani Espoossa. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room. Olen kaivannut kesää koko talven – nyt näyttää, että kevät koittaa! On ihanaa elää tietäen, että kävelee voittajan seurassa. Välillä arki tuntuu kuitenkin turhan täydeltä, mutta on paljon asioita, joista haluan pitää kiinni. En halua asettaa rimaa onnistuneelle päivälle liian korkealle. Kun tulee stressiä, pitää huolehtia nukkumisesta. Syksyllä aloin vihdoin nukkumaan tarpeeksi
Aatelisnaiset auttajina Hedwig von Haartman, Alma Forsblom ja Mathilda Werde. 36 | TeksTi sari savela kuvaT museovirasTo, aTelier nyblin / museovirasTo, sari savela
Aatelisnaiset auttajina | 37. Liikkeellä oli vahva sija erityisesti ruotsinkielisen sivistyneistön keskuudessa. Hänen säädylleen oli tavallista, että vierailtiin puolin ja toisin. Maaliskuussa 1883 Vaasan vapaakirkolliset järjestivät kaupungissa kokoussarjan, johon oli kutsuttu puhujaksi ruotsalainen lähetystyöntekijä Carl Orest. Hän halusi seurata kutsumustaan vankilatyöhön, niinpä hän päätti kirjoittaa vankeinhoidon ylitirehtööri Adolf Grotenfeltille kirjeen, jossa hän anoi kirjallista lupaa käydä Suomen vankiloissa. Olihan Suomi pieni maa ja aateliset tunsivat toisensa hyvin. Myöhemmin juuri Henrikistä tuli sisarelleen tärkeä työtoveri vankilatyössä. Säätyasema velvoitti aatelisnaisia kantamaan sosiaalista vastuuta kotiseudustaan. Monet säätyläisnaiset auttoivat työväen lapsia ja naisia, mutta Mathilda halusi tehdä evankeliointityötä. Vapaakirkollisuus korosti henkilökohtaista uskonratkaisua, Jumalan armollisuutta ja uskovien yhteyttä. Vanhemmiten kutsumus laajeni hengellisestä julistustyöstä vankien kaikenlaiseen auttamiseen. Hän ymmärsi, ettei pelkkä julistaminen riittänyt, vaan tarvittiin muutakin. Hengellisestä kokouksesta muodostui käännekohta Mathilda Wreden elämässä, sillä hän sai siellä kohdata elävän Kristuksen. Lähes 30 vuoden ajan Wrede teki vankilatyötä, vieraillen säännöllisesti vankiloissa. Vierailut olivat merkittävä tapa hoitaa säätyläisten välisiä yhteyksiä. Hän koki 19-vuotiaana voimakkaan uskonnollisen herätyksen. Aatelinen sukutausta auttoi Mathildaa verkostoitumaan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, mistä oli hänelle paljon hyötyä työssään. Sen seurauksena Vaasan läänin kuvernöörin tyttärestä tuli herätyshenkinen vankilalähetti. Mathilda Wrede – Vankilatyön uranuurtaja Mathilda Wrede (1864–1928) syntyi vaikutusvaltaiseen aatelissukuun. Aurora Karamzin, Mathilda Wrede ja Bovalliuksen sisarukset Angelique ja Sofia olivat kaikki sukutaustaltaan aatelisia vaikuttajanaisia, joiden toimintaa ohjasi vahva kristillinen vakaumus. Henrikillä oli paljon yhteyksiä vapaakirkolliseen liikkeeseen, joka tuolloin vaikutti luterilaisen kirkon sisällä. Ylitirehtööri oli myötämielinen nuoren naisen pyyntöön ja kirjoitti Turun, Helsingin, Hämeenlinnan ja Lappeenrannan vankiloihin kirjeen, jossa suositteli, että Mathilda Wrede saisi vierailla vankiloissa, keskustella vankien kanssa kahden kesken ja jakaa evankelisluterilaisen kirkon opin mukaista hengellistä materiaalia. Mathildan Henrik-veli oli tullut uskoon jo 1870-luvulla
Molemmat tavoitteet toteutuivat Auroran elämässä. Mathilda Wreden ystäviin kuului myös Hedvig von Haartman, joka oli kokenut hengellisen heräämisen samoihin aikoihin. Pidättyvyyttä ja kohteliaisuutta pidettiin tärkeinä ominaisuuksina. vallisen kansan välille, sillä oli totuttu, että aatelinen kartanon väki eli omaa elämäänsä ja tavallinen kansa omaansa. Hän on ainoa suomalainen nainen, jolla on ollut virka keisarin hovissa. Aurora Karamzin ei kuitenkaan jäänyt päiväperhoksi hoviin, vaan hänestä kasvoi merkittävä laupeudentekijä. Mathilda omaksui säätynsä mukaisen elämäntavan, soveliaisuusja käyttäytymissäännöt. Venäjän rikkaimpiin kuulunut Demidov oli hänen ensimmäinen puolisonsa, mutta Aurora jäi leskeksi vain neljän avioliittovuoden jälkeen. Eva Aurora Charlotta Stjernvall syntyi Suomen sodan aikana. Mathilda Wredellä oli turvattu toimeentulo, ja se mahdollisti hänelle keskittymisen kutsumuksen toteuttamiseen vailla toimeentulohuolia. Vaikka hän oli taustaltaan aatelinen, hän suhtautui kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti ainutkertaisina ja arvokkaina yksilöinä, minkä hän oli omaksunut jo kodinperintönä. Koska hän hallitsi aatelisena oikean käyttäytymiskoodiston, hän oli kuin kala vedessä esimerkiksi seurustellessaan Pietarin ylhäisön kanssa. Sujuva ranskan kielen taito oli välttämätöntä, mikäli halusi menestyä elämässä. Siihen häntä velvoitti jo asema suurlahjoittaja Paul Demidovin puolisona. Sinne hän saattoi toisinaan vetäytyä lepäämään, kun oli uuvuttanut itsensä toisten auttamisessa. 38 | Mathilda Wrede ei avioitunut vaan antautui kutsumukselle.. Vankilatyö loppui vuonna 1913, kun uusien sääntöjen seurauksena Mathilda Wrede ei saanut enää tavata vankeja kahden kesken. Hän ei koskaan avioitunut, mikä saattoi johtua antautumisesta kutsumukselle. Pian isänsä kuoleman jälkeen Aurora lähetettiin Pietariin Minette-tätinsä luokse oppimaan ranskaa, seurapiirikulttuuria ja seurustelutaitoja. Hän tiesi, miten pukeutua, syödä tai seurustella vieraiden kanssa. Hänen vanhempansa olivat everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja Eva von Willebrand. Työskentely keisarinna Fjodorovnan hovineitinä loi perustan Auroran myöhemmälle vaikutusvallalle Suomessa ja hovissa. Suomalaisten aatelistyttöjen elämänuran päämäärä oli tuohon aikaan avioituminen hyvään aristokraattisukuun ja pääsy keisarinnan seurueeseen hovineidiksi. Aurora Karamzin tuli elinaikanaan tunnetuksi suuresta hyväntekeväisyydestään. Perheen isä kuoli vuonna 1815. Aatelinen tausta loi kuitenkin myös tiettyä vastakkainasettelua Mathildan ja ta” Hän oli kuin kala vedessä.” Aurora Karamzin – Aikansa suurnainen Aurora Karamzin (1808–1902) oli aikansa tunnetuin ja rikkain suomalainen nainen. Von Haartmanista tuli myöhemmin vastaperustetun Suomen Pelastusarmeijan johtaja
Myöhemmin Aurora solmi toisen avioliiton Andrei Karamzinin kanssa. ” Jumalan rakkaus avautui hänelle.” | 39 Aurora Karamzinin elämää leimasivat läheisten menetykset.. Kerrotaan, että myöhemmin englantilaisen saarnaajan, lordi Radstockin julistuksen kautta Auroralle avautui Jumalan rakkaus. Vuonna 1875 Aurora Karamzin asettui vakituisesti asumaan Hakasalmen huvilaan, missä hän otti vastaan avuntarvitsijoita henkilökohtaisilla vastaanottotunneilla. Aurora Karamzinin myöhempää elämää leimasi syvä uskonnollisuus. Aurora Karamzin harjoitti hyväntekeväisyyttä sekä Suomessa että Venäjällä: hän perusti kouluja, sairaaloita, soppakeittiöitä, köyhäinkoteja, lastenkoteja ja tuki monia yksittäisiä henkilöitä eri tavoin. Hän uudisti sosiaalityötä perustamalla Diakonissalaitoksen vähävaraisten naisten kulkutautisairaalaksi ja lopulta paikaksi, jossa nuoria naisia ja lapsettomia leskiä kasvatettiin huono-osaisten auttajiksi. Helsingin Diakonissalaitos avasi ovensa joulukuussa 1867, kun Suomessa elettiin nälkävuosia. Myös tämä avioliitto jäi melko lyhyeksi, sillä Andrei Karamzin kaatui Krimin sodassa kahdeksan avioliittovuoden jälkeen. Hän käsitti, että Jumala rakastaa varauksetta jokaista ihmistä ja että tämän rakkauden tulisi ilmetä suhteessa lähimmäisiin. Aurora Karamzinin elämää leimasikin lukuisat läheisten ihmisten menetykset. Aurora Karamzin tunnetaan erityisesti Helsingin Diakonissalaitoksen perustajana. Hyväntekeväisyys oli Auroralle enemmän kuin velvollisuus – siitä muodostui elämäntehtävä, johon hän paneutui erittäin tarmokkaasti ja kun läheisten joukko harveni, hän kanavoi energiansa ja varallisuutensa hyväntekeväisyyteen. Jopa ainoan lapsensa Paulin hän joutui hautaamaan vanhoilla päivillään. Hän oli erityisen kiinnostunut naisten koulutuksesta ja sosiaalityöstä. Lapsuudenkodissa saatu kristillinen kasvatus oli sävyttänyt koko hänen elämäänsä, mutta elämänkokemukset vain syvensivät uskoa
BoValliuKsen säätiö 1905-2005 40 |. Angelique ja Sofia Bovalliuksen perintö elää vielä tänäkin päivänä Bovallius säätiön työssä. Kotiopettajatar opetti tytöt lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mutta perheen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi korkeampi kouluttautuminen ei ollut mahdollista. Siskokset kiinnostuivat kuurojen opetuksesta, ja halusivat auttaa heitä saamaan koulutusta ja työtä. Taustansa vuoksi hänen oli luontevaa seurustella paikkakunnan säätyläisväestön kanssa, sillä sukutausta ja kieli yhdistivät. Minna sarantola-Weiss: aurora KaraMzin. Sisarukset Angelique ja Sofia Bovallius eivät merkittävästi hyötyneet aatelisesta taustastaan. lähteet: aurora KaraMzin: aristoKratian eläMää. Kumpikin pysyi naimattomana koko elämänsä. Sisarukset olivat niin tottuneita askeettiseen elämäntapaan, että vieBovalliuksen ahkerat ja askeettiset sisarukset lä ikääntyneinä he elivät hyvin vähäeleisesti, vaikka varallisuutta oli jo kertynyt ja vauraampi elämäntyyli olisi ollut mahdollinen. Perheen isän Pehr Olofin kuollessa 1829 perheelle jäi suuri maaomaisuus, mutta myös velkakuorma oli raskas. Tyttäret varttuivat materiaalisesti niukassa ympäristössä. helsinGin KauPunGinMuseo 2018 eeVa hursKainen: Pietarin hoVista Köyhien auttajaKsi. Nikkarilan tila. Sisaruksien vaikuttimena oli syvä hengellinen vakaumus. 2007 esa ruusKanen: BoValliusten Perintö – s. Pieksämäelle hänet toi työtehtävä maanmittarin apulaisena. Angelique ja Sofia Bovallius polveutuivat äitinsä puolelta Tigerstedtin aatelissuvusta, joka oli yksi Pieksämäen seudun merkittävimmistä sotilassuvuista. Sisarusten elämää leimasi säästäväisyys, kurinalaisuus ja käytännöllisyys. Etelä-Savosta löytyy tyystin toisenlainen esimerkki aatelisnaisista, joista tuli merkittäviä auttajia. artiKKeliKoKoelMa, useita Kirjoittajia. He rahoittivat menonsa pitkälti kankaita myymällä. Säätiö huolehtii Sofia ja Angelique Bovalliuksen testamentilla sille jättämästä omaisuudesta. Suomessa Pehr Olof tutustui eversti Gustaf Adolf Tigerstedtin tyttäreen Maria Elisabethiin ja avioitui tämän kanssa 1812. Ero seutukunnan muihin säätyläisperheisiin oli suuri. Heidän nimeään kantava säätiö perustettiin vuonna 1905 Pieksämäellä. Alueen säätyläisyhteisö oli kaiken kaikkiaan melko pieni. Morsiamen isä oli lahjoittanut tyttärelleen tulevaisuuden talouden turvaksi Nikkarilan tilan. Elinaikanaan he olivat ahkeria ja elivät hyvin säästeliäästi, jotta testamenttivarallisuutta olisi mahdollisimman paljon. Äitiään auttaessaan tyttäret oppivat käsistään taitavaksi ja vähään tyytyviksi. Tytärten äiti Maria vastasi päättäväisesti tilan hoidosta ja ahkeroi, jotta velkoja saatiin maksettua pois. Sisarusten isä Pehr Olof Bovallius oli syntynyt 1782 Ruotsissa pappisperheeseen. He testamenttasivatkin koko omaisuutensa kuurojen koulutustyölle. He kokivat vaurastumisensa Jumalan siunaukseksi ja halusivat palvella omaisuudellaan Jumalaa ja lähimmäisiä. KirjaPaja 2002. Angelique ja Sofia Bovallius ottivat kahdestaan hoitaakseen Nikkarilan tilan heidän äitinsä kuoltua 1855. ja a. Nikkarilassa perhe kasvoi kolmella lapsella: Pehr Gustaf Adolf (1813–1821), Anna Maria Sofia Magdalena 1815 ja Johanna Angelique Fredrika 1817. eeVa hursKainen: Mathilda Wrede – aatelistytön tie VanKien ja PaKolaisten ystäVäKsi, KirjaPaja aurora KaraMzin ja Vallan näyttäMöt. Sisarusten kotona ei järjestetty hienoja tanssiaisia eikä ylellisiä illallisia, myöskään vaatteilla ei koreiltu. näyttely esPoon KauPunGinMuseossa (WeeGeetalo, ahertajantie 5, taPiola) 12.5.2006–3.6. otaVa (esPoon KauPunGinMuseo), 2006. Sofia ja Angelique olivat suunnitelleet opetusta huolella, ja antoivat testamentissaan ohjeita sen järjestämiseen ja tilan hoitamiseen. Tyttärilleen hän antoi mallin työteliäästä ja säästäväisestä elämäntavasta
k ys y m ys & v a st a u s | 41. On sanottu, ettei esirukousten lapsi voi joutua hukkaan. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Paavali ja Silas vastasivat näillä sanoilla itsemurhaa yrittäneelle ja sitten vangittujen eteen heittäytyneelle vanginvartijalle, joka kysyi: ”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” Paavalilla ja Silaksella oli Jumalan Pyhän Hengen antama profeetallinen ymmärrys siitä, että sekä vanginvartija että hänen perheensä olivat valmiita uskomaan Jeesukseen pelastajanaan. Voiko uskoni pelastaa myös perheenjäsenet. Vastaajana on tällä kertaa rovasti Reijo Huuskonen. Kun yksi perheen jäsen omistaa uskon lahjan, sillä on vaikutus esimerkin ja sanojen kautta muihin jäseniin. Apostolien tekojen sana koko perhekunnan pelastumisesta onkin rohkaissut lukemattomia ihmisiä. Vartija oli vaikuttunut siitä, että vankityrmässä jalkapuussa istuneet lauloivat ylistyslauluja ja rukoilivat. Kysyjä viittaa jakeeseen Apt. 16:31: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Monille tämä on kipeä kysymys. Se on kannustanut rukoilemaan. Kahleet kirvoittanut maanjäristys vahvisti jumalallista asioihin puuttumista. . Varmaa kuitenkin on, että Jeesus pelastaa jokaisen, joka häneen turvaa. Oma usko ei automaattisesti siirry perheen jäsenille
Ortodoksinen kristikunta ei ole tunnustanut sitä ekumeeniseksi konsiiliksi. Jatkan edelleen entisen roomalaiskatolisen tutkijan Peter de Rosan kirjan lukemista kuten kahdessa aiemmassa kirjoituksessani (Kristuksen sijaiset: Paaviuden pimeä puoli). Se ei enää virallisesti ollut yhden ja yhteisen kristikunnan äänitorvi (jos se sellaisena oli joskus aiemmin toiminut alkuPaavius läpivalaisussa (osa 3) p ie n tä p u h e tt a Paavit olivat erehtyväisiä.” Te ks Ti ti m o la at o ku va u n sp la sh 42 |. Paaviuden historia on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Uskonpuhdistuksen arvostelemia räikeimpiä epäkohtia poistettiin tai lievennettiin. Otan esille valittuja paloja omilla mausteillani. . Trentossa katolinen kirkko muuttui roomalaiskatoliseksi kirkoksi omin oppikorostuksin. Kun Luther kuoli 1546, paavi oli vihdoin ja viimein kutsunut koolle (viivyttelemänsä) Trenton kirkolliskokouksen (1545–1563). Lukijaa kiinnostanee tietää jotakin lisää siitä, kuinka paavius kehittyi uskonpuhdistuksen jälkeen. Se edustaa vain ja ainoastaan Rooman kirkon päätöksiä tai mielipiteitä. Monia vääriä oppeja vahvistettiin
Gratianuksen teos vaikutti suuresti Tuomas Akvinolaisen näkemyksiin paaviudesta, jotka hän tuo esiin 1200-luvulla julkaistussa kirjassaan Summa Theologica. Muut piispat menettivät riippumattomuutensa, jopa siinä määrin, että uutta kirkolliskokousta ei tarvittu lopulta yli 300 vuoteen! Rooman kuuria toimi eräänlaisena alituisena kirkolliskokouksena, joka jatkoi omia istuntojaan minkä kiireiltään ehti. kirkolliskokous sitten lopulta kokoontui 1869–1870, sen päätehtävänä oli vahvistaa oppi paavin erehtymättömyydestä ex cathedra (kun hän julistaa jonkun opetuksensa paavinistuimeltaan koko kirkkoa sitovaksi). kirkolliskokouksen päätös paavin erehtymättömyydestä ex cathedra perustuu lisäksi pohjimmaltaan vääristettyihin dokumentteihin. Tästä on puolestaan sanottu, että se on ”toiseksi vaikutusvaltaisin teos”, joka koskaan on kirjoitettu katolisessa kirkossa. ” Paavit olivat erehtyväisiä.” | 43. The Catholic Encyclopedia myöntää, että paavit hyötyivät suuresti näistä 800-luvulla kyhätyistä väärennöksistä, mutta he itse ovat toimineet ”hyvässä uskossa”. Hän yksin päättää. Trentossa paavin suunnaton arvovalta vahvistettiin. He voivat kertoa mielipiteensä ja antaa neuvoja. Väite vaikuttaa ilkeämieliseltä protestanttiselta propagandalta. Se tuntuu käsittämättömältä ja turhalta, sillä monet muutkin paavit ovat sanoneet vastaavaa. Se oli aikanaan määrännyt, että koko kirkko (mukaan lukien paavi) on alisteinen kirkolliskokouksen kannanotoille. 140 piispaa oli poistunut paikalta. Jatkossa heidän suostumustaan ei sitten enää kyseltäisi. Kaikesta huolimatta ”monet paavit ovat olleet harhaoppisia”. Vatikaani 1. Näin totesi paavi Hadrianus VI (1522–1523). dokumentteja kutsutaan yksinkertaisesti vain nimellä ”väärät dekretaalit”, vaikka seasta voi löytyä jotain alkuperäistäkin. Näyttää siltä, että paavit olivat erehtyväisiä ennen kuin heistä tehtiin erehtymättömiä opin asioissa. Lause on kuitenkin suora lainaus paavilta itseltään. Näistä merkittävimmät ovat ns. Heti äänestyksen jälkeen heidän oli tunnustettava erehtyneensä, kun uskalsivat uskotella paavin erehtyneen tai mahdollisesti joskus erehtyvän. pseudo-isidoriset dekretaalit eli ennakkopäätökset, jotka Isidorus Mercator olisi koonnut yhteen. kirkolliskokous totesi, että jokaisen oli oman autuuden uhalla uskottava paavin yliherruuteen ja erehtymättömyyteen. Kun Vatikaanin 1. Virallisia kirkolliskokouksia ei ollut tarpeen pitää. Päätöslauselmaa ei pystynyt kunnolla tavaamaan paperista. Se pitäisi ehkä siitä syystä jättää vain omaan arvoonsa. Hirveä myrsky säesti kokouksen päätöstä ikään kuin taivas olisi vihastunut. Jos siis luottamus paavin erehtymättömyyteen on välttämätön edellytys oikealle uskolle ja ehdoton vaatimus pelastuksen saavuttamiseksi, joutuu vakavasti kysymään, olivatko nuo aiemmat paavit (heille myöhemmin myönnetystä erehtymättömyydestään huolimatta) vääräoppisia ja pääsivätkö he ollenkaan perimään iankaikkista autuutta. Hänen sanansa poistettiin kuitenkin kirjan myöhemmistä painoksista. Väärennösten joukosta löytyy myös kuuluisa Konstantinuksen lahjakirja, josta on ollut puhetta jo aiemmassa yhteydessä ja jossa Konstantinus Suuri muka lahjoittaisi Rooman valtakunnan läntisen osan paaville kiitollisena saamistaan hengellisistä opetuksista. Kardinaalit, piispat ja muut kirkolliskokouksen edustajat antoivat suostumuksensa sille. Hän lainaa isot määrät varhaisten paavien lausumia. Hänen teoksensa Decretum Gratiani on epäilyksettä ”kaikkein vaikutusvaltaisin teos”, jonka kukaan koskaan on kirjoittanut katolisessa kirkossa. Nykyään noita po. Päätös paavin erehtymättömyydestä ex cathedra on syvässä ristiriidassa Konstanzin kirkolliskokouksen kanssa (Concilium Constantiense, 1414–1418). Siinä toistetaan pitkälti samoja harhaisia käsityksiä paaviudesta, jotka oli salakavalasti onnistuttu hivuttamaan silloiseen yliopistolliseen tutkimukseen. Sittemmin 1100-luvulla munkki Gratianus ryhtyi kokoamaan ja tulkitsemaan noita ja muita dekretaaleja. paavi Innocentius III (1198– 1216) ja paavi Innocentius IV (1243–1254). . Mainittakoon vielä, että lopulta väärentäjät eivät enää itsekään olleet aina perillä, mikä on väärennös, vaan he rupesivat jopa väärentämään väärennöksiä. kirkossa yhtenäisen piispakunnan osana). Vatikaanin 1. Siten he pakottivat historian palvelemaan eittämätöntä ”teologista totuutta”, jonka mukaan korkein arvovalta maan päällä kuuluu paaville. Tämä sinetöi vallan absolutismin (ehdottomuuden). Tämä ratkaisu oli yksimielinen. Historiankirjoitus ei tunne tuon nimistä henkilöä, mistä syystä tekijästä käytetään nimitystä ”Pseudo-Isidorus” (eli Vale-Isidorus). Silloinen paavillinen kuuria tai tuleva paavi itse ( Martinus V) eivät tuolloin protestoineet mitenkään. Vain kaksi rohkeni äänestää vastaan. Samaa olivat sanoneet jo esim. Paavin sana silti ratkaisee. Niistä 324 lainauksesta vain 11 olisi aitoja. Jälkimmäinen kirjoitti tuohon tapaan selittäessään kymmentä käskyä
Äänimaailma luo vuorovaikutteisen rinnakkaistarinan kuvalliselle kerronnalle. Hössin perheen lapset oireilevat ja purkavat pahaa oloa, mutta aikuiset pyrkivät ideologian määrittämään päämäärään sivulle vilkuilematta. Kansallissosialistit uskoivat rakentavansa ihanneyhteiskunnan, jossa kaikilla olisi korkea elintaso. 12:33). Tämä tehokeino osoittaa elokuvassa voimansa. Toivon pilkahduksen tuo 12-vuotias Alexandria, joka piilottaa öisin omenia keskitysleirin vankien työmaalle. Kun tunnistaa pahuuden itsessään ja omassa yhteisössään, on enemmän valoa tunnistaa pahuus myös toisissa. Se on rakkauden teko ilman laskelmointia. Hän elää vaimonsa Hedwigin (Sandra Hüller) ja viiden lapsen kanssa idyllisessä omakotitalossa, jonka suuri puutarha rajoittuu kiinni Auschwitzin keskitysleiriin. Glazer ehti tavata 90-vuotiaan Alexandrian juuri ennen tämän kuolemaa. Päähenkilö on ankaran ja oikeudenmukaisuutta korostavan roomalaiskatolisen kasvatuksen saanut Rudolf Höss (Christian Fridel). Elokuvan karmivuus on juuri pahuuden arkipäiväisyydessä. Eräässä kohtauksessa Höss on pukeutunut vitivalkoiseen pukuun. Hänen omenoiden viemiseen käyttämänsä alkuperäinen polkupyörä, mekko sekä koti ovat mukana elokuvassa. Höss oli vastuussa yli 3,5 miljoonan juutalaisen joukkomurhasta. Rudolf Höss ajattelee mahdollisimman tehokasta tapaa tuhota juutalaisia. Hyvyys kätkeytyy, mutta sitä ei voi peittää kokonaan. Hannah Arendtin mukaan Jeesus opettaa myös hyvyyden kätkeytyvän (Matt. Äiti haaveilee hienommasta puutarhasta, kauheuden peittämisestä kauniilla kukilla. Raamatun yksi keskeinen teema on pahuuden kätkeytyminen. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA T he Zone of Interest seuraa pitkälti historiallisia tositapahtumia. En muista missään elokuvassa näyttelijöiden onnistuneen vastaavalla tavalla esittämään poissaolevuutta, epäaitoutta ja sisäistä tyhjyyttä. Tämä näkyy monissa kohtauksissa, joissa pöydät notkuvat herkkuja. Hyvyyden kätkeytyminen on oivaltavasti kuvattu lämpökameratekniikalla. vesa pirttimaa Pahuuden arkipäiväisyys The Zone of Interest, 2023 Ohjaus: Jonathan Glazer Käsikirjoitus: Martin Amis, Jonathan Glazer e lo k u v a -a r v io 44 |. Jäin pohtimaan pahuuden tunnistamisen tärkeyttä, johon jokainen kristitty on kutsuttu – tai suorastaan velvoitettu. Ohjaaja Jonathan Glazer palaa antiikin draaman perinteeseen, jossa väkivaltaa ja pahuutta ei pääsääntöisesti näytetty, vaan se jätettiin katsojan mielikuvituksen tehtäväksi
marraskuuta 1793 ympäri Ranskaa kirkkoja muutettiin järjen temppeleiksi. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo olivat Ranskan vallankumouksen iskulauseita. Ruutin vanhemmat olivat moabilaisia eivätkä Betlehemistä kuten Elimelek, Noomi ja heidän poikansa. heinäkuuta 1794 Pariisin lähellä tapahtunut 11 nunnan ja viiden compiègnen luostarin maallikkojäsenen teloitus giljotiinilla. Maailmassa on murhattu ihmisiä niin vapauden kuin järjestyksen nimissä. Karmeliittanunnat kuolevat marttyyreina, mutta virallisesti laillisen järjestyksen nimissä valtion vihollisina. Luostarin elämä näyttäytyykin yllättäen valtapelinä ja hurskaana näytelmänä, joka päättyy dramaattisesti. | 45 Karmeliittasisaret, 2024 Kansallisooppera Sävellys: Francis Poulenc Ohjaus: Olivier Py. 10. Pariisin Notre Damen katedraalissa järjestettiin kulkue, jossa järki kruunattiin virallisesti ainoaksi jumalattareksi. Symbolisesti oivaltava valinta korostaa ajasta ikuisuuteen siirtymisen dramaattisuutta. Priorittaren (Johanna Rusanen) kuolinvuodekohtaus on sovitettu Kansallisoopperan versiossa ylhäältä päin katsovaan, taivaalliseen ikuisuuden horisonttiin. Jumalan armon sijaan uskottiin ihmisen hyvyyteen. Barokille ominainen mahtipontisuus istuu hyvin väkivaltaa ja pahuutta symboloivan väkivaltakoneiston ääneksi. Kiitos korjauksesta Arja Mellerille”. Barokista ammentava Poulenc (1889-1963) koki 37-vuotiaana Rocamadourin vuorikappelissa hengellisen kokemuksen, joka sai hänet säveltämään runsaasti musiikkia. Sakramenttien jakamiseen tarkoitettu armon alttari muutettiin vapauden ja järjen palvontapaikaksi. Sitä kysytään sekä luostarien seinien sisällä että väkivaltaiseen sortoon vaipuneen yhteiskunnan miljöössä. Tässä ajassa ihmistä ei sido vain ulkonaiset tekijät. Ruut 1:4. Pelokkaiden nunnien laulu on puolestaan kaunista, herkkää ja täynnä toivoa tuonpuoleisesta. Mitä lopulta on vapaus. Ajan ja ikuisuuden raja kulkee giljotiinin terällä (Fil 1:21). vesa pirttimaa o o p p e r a -a r v io ” Mahtipontisuus istuu hyvin.” Oikaisu Tekijä Timo Junkkaala kirjoittaa: ”Pahoittelen edellisessä Raamattuvisassa ollutta virhettä. Samalla se nostaa pinnalle jokaisen kuoleman yksilöllisyyden. On eri asia kuolla vanhana sairauteen, riisuttuna kaikesta omasta voimasta ja luuloista, kuin nuorena väkivaltaisesti. Sisäiset pelot ja ahdistus, mutta myös ylpeys, tekevät elämästä raskasta. Jokainen syntyy, elää ja kuolee ainutlaatuisena. Vapaus koittaa vasta taivaassa, jossa ei ole itkua ja murhetta. Pelottavan teloituskuoleman edessä hurskainkin joutuu toteamaan, että oma vakaumus on vain heiniä ja olkia. Giljotiinin vapauttamat O opperan taustalla on 17. Ihmisten rakentaman ideologian (Baabel) näkökulmasta ihmishengellä ei ole mitään merkitystä – päämäärät vapaus ja tasa-arvo peittävät armon ja elämän lahjan. Siinä soi toisen maailman ääni
TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuva siiri lithovius 46 |. sa m a st a p e r h e e st ä Juho Alasaari, 20 • Seiväshyppääjä, edustaa Laihian Lujaa • Nuorten EM-kulta 2023 • Kaksi Nuorten MM-hopeaa Ennätys 571 • Perhe: Kihlattu, äiti, isä ja kaksi siskoa Miia Alasaari, 51 • Fysioterapeutti • Perhe: Aviomies ja kolme aikuista lasta, vävy ja yksi lapsenlapsi k e it ä
Tykkäsin sekä kehon hallinnan, voiman ja nopeuden kehittämisestä, joten harjoittelu tuntui todella mukavalta. Niinpä mieleeni ovat jääneet monet tunteikkaat hiustenleikkuut. Toisaalta MM-kisoissa Budapestissä hienointa oli, kun pääsin seuraamaan maailman huippujen harjoittelua ja kisaamista paikan päällä. Seiväsennätykset jäävät mieleen parhaina kisamuistoina. Nyt jälkeenpäin muistelen tragikoomisesti, kuinka äidilläni on ollut kestämistä sabotaasieni kanssa. Juho kertoo: | 47 Seiväshyppääjä Juho Alasaari on oppinut äidiltään Miia Alasaarelta peruskäytöstavat ja nöyrän asenteen elämään. Kerran vängättiin niin kauan, että suutahdettiin ja hiukset jäivät leikkaamatta. Huonon omantunnon takia leikkasin ne itse lyhyemmiksi, mutta jälki ei ollut kovin hyvää. EM-kisat Espoossa on isoin onnistumiseni kovassa paikassa. Perhe ja sukulaiset näyttivät siis mallia, jota seurasin. Jälkeenpäin ymmärsin paremmin, miksi äiti halusi tietää, minne poika lähtee mopoilemaan. Itsekin aloitin jalkapallon noin 6-vuotiaana ja isä oli aktiivinen kuskaaja harjoituksiin. Lapsuudessani äiti toisinaan halusi siistiä kuontaloani ja leikkasi hiuksiani. Seiväshyppyyn yhdistyi voimisteluharjoittelu ja laji vaati laajasti monipuolisia ominaisuuksia. Meitä molempia kiinnostaa kehon toiminta ja vammojen ehkäisy ja hoito. Olen aina tykännyt tehdä kaikenlaisia voltteja ja viihtynyt paljon trampoliinilla. ÄITI ON AINA KANNUSTANUT harrastamaan monipuolisesti kaikenlaista liikuntaa. Kerran hermostuin mennessäni ostamaan joululahjoja, koska en halunnut paljastaa minne olin lähdössä. Hän on osoittanut tukea ja välittämistä olemalla monissa tärkeissä kisoissa katsomossa. Nuoruudessani erimielisyyksiä tuli kotiintuloajoista ja ulkona vetkumisesta. Yritä osua patjalle! juho & miia alasaari. Hän kehottaa aina osumaan patjalle ja kisa on onnistunut, jos kaikki hypyt menevät patjalle asti. Voltit ja vesistöihin hyppimiset ovat huolettaneet häntä, mutta siitä huolesta on selvitty yleensä keskustelemalla. Fysioterapeuttina hän on auttanut, jos jokin osa kehostani on kipuillut. Yleisurheilulajeista seiväshyppy oli todella ainutlaatuinen. Se on ihan totta, mutta itse tavoittelen aina ennätystä, joka pyörii minulla enemmän mielessäni. Toisaalta äiti on joutunut luottamaan itsesuojeluvaistooni ja käsitykseeni taidoistani. Äiti pelasi jalkapalloa höntsäporukassa ja siskoistani toinen pelasi lentopalloa. Äiti katsoo lajia enemmän suojelevalla silmällä. Usein vastustelin ties mistä tyylillisistä syistä. Olisin halunnut viettää aikaa kavereiden kanssa koulun jälkeen tai myöhempään illalla, mutta äiti yleensä määritti aikataulut, joita piti kiltisti noudattaa. Ihailemani serkut pelasivat jalkapalloa. Äiti on ollut ymmärtäväinen uran rakentamiseen liittyvien vaatimusten suhteen
Arvostamme molemmat terveyttä ja mieltä edistäviä elämäntapoja. En tietäisi yleisurheilusta tai seiväshypystä mitään ilman Juhoa. Hän oli sinnikäs yrittämään uusia temppuja. Yksivuotiaana hän teki käsilläseisontoja isosiskojen vanavedessä. Häneltä olen ottanut mallia myös pettymyksistä selviytymiseen. Äiti osaa pudottaa pääni pilvilinnoista. Jos hän on antanut jostakin noottia isälle, olen yrittänyt olla kuulolla niissäkin tilanteissa. Hän on luotettava ja hoitaa asiansa rennon tunnollisesti. Uskomme kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Jeesukseen pelastajana ja syntien sovittajana. He ottivat Juhon hienosti kaverikseen. Useamman kerran Juho harjoitteli ja kisasi heidän kanssaan. Meitä taitaa yhdistää myös kiinnostus ihmisen liikkumisen analysointiin. JUHON KANSSA VOIN PUHUA kaikenlaisista asioista. Laihialla oli innokkaita veteraaniurheilijoita, jotka harjoittelivat yleisurheilukentällä. Usko Jeesukseen yhdistää meitä. Perusohjeeni on: yritä osua patjalle! Arvostan Juhon sinnikkyyttä tavoitteen saavuttamiseksi muussakin kuin urheilussa. Molemmat kiihdymme helposti, jos asia osuu lähelle sydäntä. Juho on huumorintajuinen ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Pitää treenata, syödä järkevästi, levätä riittävästi. Perheen merkitys on meille molemmille suuri. Kerran hän tuli kentältä iloisena: ”Äiti, olin veteraaneista kolmas tänään.” Vähän myöhemmin Juho alkoi käydä Vaasassa seiväshyppykoulussa, jossa muut olivat ruotsinkielisiä tyttöjä. Enempi hän edusti passiivista vastarintaa, mikä minua kyllä ärsytti. Ammatillisestikin hän on haastanut minua ja pohdimme yhdessä molempien vaivoja. Hänellä on mielestäni hyvä luotto Jumalan työhön elämässään. Ihailen hänen kurinalaisuuttaan harjoitteluun ja oikeastaan koko elämän rytmittämiseen. On ollut hienoa päästä näkemään sivusta urheilijan elämää. Hän harrasti ohjatusti yleisurheilun lisäksi jalkapalloa ja painia. Hän on myös opettanut olemaan realisti ja kiitollinen pienistäkin asioista. Olen iloinnut syvästi siitä, että Juho on tunnustanut uskonsa julkisesti. Hyvin hän kuitenkin hoiti kouluhommat ja joutui jo nuorena vastaamaan ruuastaan, pyykeistään ja muista arjen asioista. Kun Juho oli parivuotias, meillä oli lemmikkinä hamsteri. Äiti on opettanut minulle peruskäytöstavat. Parivuotiaana sain hänet kiinni talon tikkailta. Juho on vähän sellainen höpöttelijä ja vaatii muutaman tunnin yhdessäolon, ennen kuin hänen kanssaan pääsee syvällisempään keskusteluun. Eniten pelkään, että sattuu joku vakava loukkaantuminen. Joskus lypsän kuulumisia viestimällä esimerkiksi, että kerro kolme hyvää asiaa ja kolme huolta. Hän on erittäin rakastava, reilu ja rehellinen. Hän on myös sanavalmis ja todella viisas. Teininäkin Juho oli rauhallinen. Pieni poika oli otteissaan vähän varomaton. Haluan keskustella hänen kanssaan enemmän muusta kuin seiväshypystä, sillä siitä Juho saa puhua ihan riittävästi muiden kanssa. Meillä on samankaltainen arvopohja. Hän piti myös skeittaamisesta. Juho oli motorisesti taitava ja oppi nopeasti hiihtämään ja luistelemaan. Ahkeralla äidilläni on hieno työmoraali. Todennäköisesti minä olen tiukkapipoisempi. Juho muutti jo 16-vuotiaana pois kotoa urheilulukioon, joten valvonta oli hankalampaa. Juhon liikunnallisuus alkoi jo ihan pienenä. Juho liittikin iltarukoukseen pyynnön: ”Varjele, etten tapa Hamsua.” ” Minä olen tiukkapipoisempi.” Miia kertoo: 48 |. Urheilijan elämä vaatii uhrauksia. Monesti Juhoa muistutettiin pitämään hamsteria hellästi sylissä, eikä puristamaan liian tiukasti. Jumala on ykkösasia kummankin elämässä ja se ohjaa yleistä arvopohjaamme. Äiti on aina kuitenkin painottanut myös anteeksi pyytämistä ja antamista. Toisaalta Juhoa taas ärsytti se, kun lähdin hakemaan häntä, jos hän ei kotiutunut sovittuna aikana. Annoin hänelle sitten luvan hypätä terassin kaiteelta. Hän oli kiipeämässä katolle muovipussin kera aikomuksenaan hypätä laskuvarjolla. Juho, 9–10-vuotias, sujahti samoista korkeuksista hyppäävien paappojen seuraan sujuvasti. Olen oppinut äidiltä tärkeitä arvoja ja nöyrän asenteen elämään. Todellinen into seiväshyppyyn tuli testatuksi heidän seurassaan. Olemme molemmat aika rauhallisia luonteeltamme. Alastulossa ei ollut tietenkään mitään tolkkua. Meistä on myös mukava auttaa muita ja tykkäämme olla tekemisissä ihmisten kanssa
Ajan myötä repun sisältö monipuolistuu. Tarpeeton. Olen koko elämäni kaivannut sitä hetkeä, jolloin astun muuttoautoon, ja uusi alkaa. Albumin sivuilta, silkkipaperin alta, esi-isät katselevat hämmästellen meitä, jotka emme olleet enää oikein mistään kotoisin. Katson taakseni niin kauan kuin näen portin pielessä vilkuttavan ja sitten katson eteenpäin. Tässä vaiheessa puoliso on odotellessaan alkanut jo tehdä uutta kirjaa. Minun isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijaa.” Koti on niilläkin, jotka eivät ole oikein mistään kotoisin. Ne kestivät seitsemäntoista vuotta. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Puoliso seisoo jo ulko-ovella, ulkovaatteet päällä. Kun ihmisen voimat vähenevät, hän ei jaksaisi kantaa edes omaa reppuaan. Mikä siinä on, kun ennen ei vetänyt ja nyt minun pitää kesälläkin varustautua. Käsi lepää ovenkahvalla. Paljon tarpeetonta heitettiin pois mutta valokuva-albumit mahtuivat sentään matka-arkkuun. Puhelun lopussa sanotaan usein tärkeimmät asiat tai silloin, kun seistään jo ovensuussa ja ollaan lähdössä kotiin. Olin kolmen vanha, kun muutimme neljänteen kotiin. Sitten repussa on aurinkolasit, villasukat, avaimet, sinkkisuihketta flunssan varalle, maskeja, käsidesiä. Kyllä voi ihmisen reppu painaa paljon. Me jätämme taaksemme kaiken, ystävät ja muistot. | 49 k o lu m n i Lähdössä Te ks Ti m a rj at ta ju n k k a a la R eissu on lähtöä vaille valmis. Villatakki nyt ainakin. Meidän huushollissa on monta pistoketta eli tuttavallisemmin töpseliä. Lähteminen on vaivalloista mutta perille pääsy on suuri helpotus Toisaalta, on lähteminen myös mahdollisuus. Olen treenannut lähtemistä. Huolia ja murheita on yllin kyllin ja ne ovat liian raskaita mukana raahattaviksi. Reppu ripustetaan oven pieleen. Ja vielä minun on pakattava reppuun yhtä sun toista – ihan vain varmuuden vuoksi. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu, jos laturin, paahtimen, vedenkeittimen, silitysraudan tai kahvinkeittimen töpseli jää pistorasiaan. Nousen muuttoautoon ja matkustan uuteen osoitteeseen aloittamaan alusta. Kirjoittaja on eläKKeellä oleVa oPettaja.. Tai kuoleman hetkellä. Lähdön hetkellä kukaan meistä ei tiedä, mikä meitä odottaa mutta uskomme, että se on parempaa kuin se, mistä me lähdimme, pakko olla. Lähdössä mutta ei ihan vielä perillä. Varovainen pitää olla. Niitä minä nyhdän. Koskaan ei voi olla liian varovainen. Lähdön hetkellä hän sanoi läheisilleen: ”Tapaamisiin.” Jeesus piti kokonaisen jäähyväispuheen: ”Älköön sydämenne olko levoton. Ja niin sitä taas mennään. Muukalaisia. Olen tottunut lähtemään. Ei sentään, lintu on rakentanut siihen pesänsä. Aleksis Kiven kerrotaan sanoneen: ”Minä elän.” Syöpään sairastuneella ystävättärelläni oli pitkät jäähyväiset. Kun oli kahdestoista syntymäpäiväni, muutimme kolmannentoista kerran
Moo s. Dan . 5:2 7. 10 . Jee sus san oi ant ava nsa Pie tar ille ”ta ivas ten val tak unn an ava im et” . 5. r a a m at tu v is a la aT in u T ti m o ju n k k a a la ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 2.5.2024 R aamattuvisassamme on kysymyksiä kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. 28: 19. Pol iis in tun nuk sen a on mie kka , jon ka käd ens ija na on lei jon an pää . Mistä Raamatun tapahtumasta. Kun Joh ann es kas toi Jee suk sen , Pyh ä Hen ki las keu tui ky yh kys en tav oin ja ase ttu i hän en pää lle en , Mat t. Ne sym bol oiv at Jum ala n tuo mio ta. 2. 6. Kar its a kuv aa Jee suk sen uhr iku ole maa . Ks. Jee sus kin viit taa täh än tap aht um aan , jok a oli ennak kok uva Jee suk sen uhr ist a ris till ä. Poliisin tunnuskuva perustuu Raamattuun. Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. 13: 13 ja 1. Pie t. Suomen lääkäriliiton tunnuksen, Aisklepioksen sauvan, tausta voisi olla myös Raamatusta. Mihin Raamatun kohtaan. 1:9 ). Joh . 8. Mie kka kuv aa esi val lan tar koi tus ta suo jel la ihm isi ä ja se tul ee apo sto li Paa valin san ois ta ”E siv alt a ei kan na mie kka a tur haa n”, Roo m. Missä Raamatun kohdassa Isä, Poika ja Pyhä Henki mainitaan yhdessä. Jee sus jat koi : Min kä sin ä sid ot maa n pää llä , se on sid ott u tai vai ssa , ja min kä sin ä vap aut at maa n pää llä , se on myö s tai vai ssa vap aut ett u.” Se on tul kit tu lup auk sek si jul ist aa syn nin pää stö . Moo s.2 1:8 -9. Jum ala joh dat ti kan saa nsa ”pi lvi pat saa ssa ” (2. 1. Missä Raamatun kohdassa nämä neljä symbolia mainitaan. Miksi Pietari kuvataan usein avainten kanssa. Moo s. Korkeimman hallinto-oikeuden suuressa istuntosalissa on Juhana Blomstedtin maalaus Miekka ja vaaka. 19: 16) , pilv i ver hos i kir kas tus vuo rel la olle et (M att . Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. Raamatun neljällä evankeliumin kirjoittajalla on taiteessa usein eri symbolit. 17: 5) ja pilv i vei Jee suk sen tai vaa see n (A p.t. Joh ann eks en ilm est ys 4:6 –7. 3:1 4. va sta uk set : 1. 4. Moo s. Jum ala ant oi sat een kaa ren ved enpai sum uks en jäl kee n mer kik si liit ost a kai kki en elä vie n ole nto jen kan ssa ja mui stu tta maa n, ettei hän enä ä huk uta hei tä tuh otu lva an. Mie kka esi m. Moo s. 3:2 4, vaa ka esi m. Yksi Jumalan symboli on kolmio, joka kuvaa pyhää kolminaisuutta. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |. Matteuksen symbolina on ihminen tai enkeli, Markuksen leijona, Luukkaan härkä ja Johanneksen kotka. Mitä pilvi kuvaa Raamatussa ja missä yhteyksissä se mainitaan. myö s 2. Mihin Raamatun kohtaan perustuu se, että Pyhä Henki kuvataan usein kyyhkysenä. Sel vin ja tut uin koh ta on Jee suk sen Kas teja läh ety skä sky Mat t. Yks i kes kei sim mis tä koh dis ta on Joh ann es Kas taj an san at: ”K ats oka a, Jum ala n Kar its a, jok a ott aa poi s maa ilm an syn nin !” (Jo h. Kor . 13: 4. Mitä karitsa symboloi kristillisessä kuvastossa. 9:9 -17 . 9. Lää kär iliit on tu nn usk uva ssa on tan gon ym pär illä ole va kää rm e. Missä Raamatun kohdissa ne mainitaan tässä merkityksessä. Minkä tapahtuman yhteydessä sateenkaari Raamatussa esiintyy ja minkä merkiksi se annettiin. Teemana on tällä kertaa Raamatulliset symbolit . 3. 1:2 . 7. 13: 21) , pilv i lep äsi Siin ain vuo ren yllä (2. Sel lai ses ta puh uta an 4. Mainitse jokin Raamatun kohta, johon se perustuu. 1. 1:2 9). Mitä ne symboloivat Raamatussa. 3:1 6. Kymmenen kysymystä Raamatusta Sateenkaari on nyttemmin otettu samaa sukupuolta olevien liiton tunnukseksi. Jum ala n kir kka us ilm est yy pilv ess ä ja kät key ty y pilv een
Sitä paitsi meille on annettu kallis lupaus: risti jonka Jumala meille lähettää ei ole jotain pientä ja arvotonta vaan se on kallis aarre. Me tiedämme, että kärsimisemme on Jumalan hyvä tahto. Miksi otamme onnen omiin käsiimme ja pakenemme Jumalan siunausta. Sillä hän jättää meidät ilman lohdutusta ja apua ja sallii meidän sen lisäksi joutua hukkaan. M iksi yritämme välttää kärsimystä. Meillähän on toivo ja lupaus, että Jumala ei ainaisesti pidä meitä kärsimyksessä. Siksi saamme olla rohkein mielin kärsiessämme. Risti kallis aarre k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti m a rt ti lu th er ku va sv en pi er en / u n sp la sh | 51. Hän tulee kerran myös vapauttamaan meidät siitä, vaikka kuinka pimeältä tahansa kaikki vaikuttaakin. Ilman kärsimystä emme voi myöskään pysyä Sanassa ja uskossa. Jumalan kunnia ei koskaan tule kirkkaammin esiin kuin kärsiessämme. On tuhat kertaa parempi kärsiä Kristuksen tähden, joka on luvannut lohduttaa ja auttaa meitä kärsimyksissämme, kuin kärsiä saatanan vuoksi