lehti hengellisestä elämästä | jo vuodesta 1929 1 / 2020 | hinta 7 € ”Nuoret soihdunkantajat ovat suuri ilonaiheeni” Olavi Rimpiläinen: ”Identiteettini on muuttunut” mika poutala: On tärkeää, että lapsi kokee myös pettymyksiä
Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Lumiloma 1 Jouko ja Tuula Kauhanen 2.–6.3. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 24.–28.2. Lumiarkki Santeri Marjokorpi 30.3.–3.4. 1 Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Lumiloma 2 Mika Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 16.–20.3. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Kevätarkki Pekka Heiskanen, Jaakko Pirttiaho Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Lumiloma 3 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 9.–13.3
Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Myös rahalla kiristetään toimimaan kirkon opetuksen vastaisesti. Jos se on totta, tässä valtakunnassa ei kaikki ole todellakaan hyvin. Tasa-arvon jumala huutaa niin, että lähimmäistään rakastamaan ja kunnioittamaan kehottava elävän Jumalan hiljainen ääni katoaa meteliin. Jk. Siihen olisi syytä myös nyt eri tavalla ajattelevien herätä, sillä koittaa se päivä, kun he ovat Päivi Räsäsen tapaisessa tilanteessa, jossa heidän oikeuttaan sanoa saatetaan polkea. Luulin, että kyse oli vain luonnollisesta toistuvien teemojen kiertokulusta, jotka aikanaan vaimenevat tullakseen esiin taas uudelleen. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 24.–28.2. Sananvapauden poljenta alkaa muistuttaa entisiä aikoja naapurissa. Mielenkiintoisesti samaan aikaan kuin kirjoitan tätä tekstiä, sähköpostiin kilahtaa Kotimaa24:n uutinen otsikolla: ”Naispapittomat messut hämmentävät Mikkelissä.” Mikä yhdessä messussa voi niin kovasti hämmentää. Missä ovat piispat, uskonpuolustajiksi kutsutut. Saapui suru-uutinen. Niitä jopa sensuroidaan tahallisesti ja lupaa kysymättä. Lumiarkki Santeri Marjokorpi 30.3.–3.4. Leena Krohn, joka sai kirjailijoista eniten mainintoja, kun A-studio kysyi Suomen merkittävimpiä ajattelijoita, totesi, että sananvapaus on Suomessa kaventunut ja on pahempi kuin 70-luvulla (Yle uutiset 18.9.2018). Alkaa olla liian yleistä se, että klassiseen kristinuskoon sitoutuneen herätysliikeväen puheita käydään kuuntelemassa ketunhäntä kainalossa. Miksiköhän messut nyt ”hämmentävät”. Hän sanoo, että Suomessa on ”kvasiliberaalia suvaitsemattomuutta” (näennäis-). Kuka sai hämmennyksen aikaan 10 vuoden messutoiminnan jälkeen ja miksi. Saimme tähän lehteen poikkeuksellisen haastattelun, joka tehtiin kolme viikkoa ennen hänen siirtymistään Taivaan kotiin. 2018 Mielipide/HS) kertoi Paula Cohenin kirjoittaneen The Wall Street Journalissa, että tänä päivänä arvostetaan tunteiden jakamista, asioiden katsomista omasta näkökulmasta ja vaikeiden kokemusten tuomista julkisuuteen silloinkin, kun se vahingoittaa muita, niin soppa on valmis. Elämme nyt kovin toisenlaisia aikoja, mihin olin sinisilmäisesti uskonut. Kunnioitettu hengellinen johtaja ja pylväs, piispa Olavi Rimpiläinen kuoli 3.12. Elämä -lehden tietojen mukaan hämmennyksen aiheuttajana ei todellakaan ollut messuväki vaan aivan toiset tahot. Kun tähän lisää vielä sen, mitä Saska Saarikoski (13.5. Timo Eskolan Ajankohtaus-palstan kirjoitus ottaa kantaa Päivi Räsäsen tapaukseen. Outoja aikoja, outoja tapoja ” Missä ovat piispat, uskonpuolustajiksi kutsutut?” juha.vahasarja@perussanoma.fi. Kertoisiko Kotimaa24, keitä he olivat. Retoriikan keinoin tahdotaan viimeisetkin yhden totuuden valtakunnassa ruotuun. Se oli ihme ja suuri kiitoksen aihe. Lumiloma 3 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 9.–13.3. Eräs aikakausi on nyt päättynyt. Eri tavalla ajattelevien kohtelu alkaa saada vaarallisia sävyjä. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi E lämä-lehdessä on pariin otteeseen liipattu sananvapaus-teemaa. Suurempien megatrendien kierto on hitaampaa kuin ajankohtaisten teemojen. Se vasta hämmentää. Hyvin harvat, mutta onneksi jotkut ovat tähän todellisuuteen heränneet. Saarikoski otsikoi: ”Tunteiden ajassa mania on uusi normaali.” Kirkon näkökulmasta kyse on enää siinä, ehditäänkö tässä maniassa luterilainen kirkkomme liberalisoida kuoliaaksi, ennen kuin toisenlaiset ajat koittavat. Kevätarkki Pekka Heiskanen, Jaakko Pirttiaho Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Pääkirjoitus Pääkirjoitus 1 Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Liberaali ja suvaitsematon radikalismi ja säilyttävä konservatismi ovat kuin käkikellon heiluri, jonka liike jatkuu laidasta laitaan. Kuka on enää silloin heidän sananvapauttaan puolustamassa. Kuka moisesta aidosti hämmentyy. Missä kirkon Jumalan sanan puolustajat. Mutta siinäkin ajat vaihtuvat. Miksi on niin hiljaista. Lumiloma 1 Jouko ja Tuula Kauhanen 2.–6.3. Esimerkkinä olivat silloin Porin jazzin sekä Teatterikorkeakoulun tapaukset. Taisin erehtyä. Se on raju, mutta oleellinen kysymys on se, onko se totta. Lumiloma 2 Mika Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 16.–20.3
38 haastattelu Mika Poutala nauttii esiintymisestä 43 kolumni Raamattua ei voi käyttää kuin keittokirjaa 44 ajankohtaus Moraalikeskustelu on jäätymispisteessä 47 kirja-arvioita Värikäs seikkailukertomus 48 puolenpitoa Evankeliumien kirjureiden jäljillä 50 kirja-arvioita Räppärin raju selviytymistarina 51 kristikunnan klassikot Sateenkaari on kasteen kuva Timo Keskitalo yrittää auttaa turvapaikanhakijoita sivu Henkilö Henkilö 20 sivu 38 sivu KANNESSA KANNESSA KANNESSA 4 |. 3 pääkirjoitus Piispojen hiljaisuus hämmentää 6 lyhyet ja nopeat Joka viides rukoilee 10 haastattelu Piispa Olavi Rimpiläisen viimeinen haastattelu 16 raamatun henkilöt Jairoksen draama 19 sivupersoona Juhani Tikkanen on nouseva gospeltähti 20 henkilö Timo Keskitalo todistaa usein oikeudessa 23 kolumni Marjatta Junkkaala 24 maailma nyt Sydneyn suomalaisia palvelemassa 26 elämäntaito Sisäiselle lapselle voi opettaa aikuisuutta 30 samasta perheestä Liisa ja Putte Huima 33 kysymys ja vastaus Mitä mieltä Jeesus oli sananvapaudesta. 34 raamattuopetus Yhteys avautuu Jumalan rakkauden kautta
• Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 Liisa ja Putte Huima: ”Huumorimme on mustaa” S a m a s t a p e r h e e s t ä S a m a s t a p e r h e e s t ä Mika Poutala: ”En arvioi ihmisiä heidän saavutustensa mukaan” Timo Keskitalo yrittää auttaa turvapaikanhakijoita H a a s t a t t e l u H a a s t a t t e l u | 5 30 sivu. alv 24 %. 90. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITTAJAT Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Santeri Marjokorpi, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Markus Mäkelä • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • JULKAISIJA Suomen Raamattuopisto VERKKO facebook.com/elamalehti • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Irtonumeron hinta 7 €. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 € Hinnat sis
Kirkko on valmistunut vuonna 1896. Kirkko on 1800-luvun lopun konstruktiivisen puuarkkitehtuurin merkittävin ja monimuotoisin muistomerkki. Tyyliltään se edustaa sekä 1800-luvun loppupuolen uusgotiikkaa että tyylipuhdasta nikkarityyliä, jolle on ominaista julkisivun runsas koristelu. Sari Savela: Kirkko keskellä kylää, Perussanoma 2018 k u va Sa ri Sa ve la 6 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. www.stat.fi Kirkko keskellä kylää Kajaanin kirkko Kajaanin seurakunnan pääkirkko sijaitsee keskeisellä paikalla Kajaanin kaupungissa. Kajaanin ensimmäinen kirkko, joka valmistui vuonna 1656, sijaitsi samalla paikalla. Poikien elinajanodote piteni vuoteen 2017 verrattuna 0,2 vuotta ja tyttöjen 0,1 vuotta. Kirkon alttaritaulu on peräisin edellisestä vuonna 1735 valmistuneesta kirkosta. Koristeellisen puukirkon on suunnitellut arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg. Nykyinen kirkko on järjestyksessä kolmas kirkko. Kajaanin kirkko on kolmilaivainen tornillinen pitkäkirkko, jossa torni sijaitsee keskiakselin sivussa. 78,9 koonnut Sari Savela Tammikuun luku T ilastokeskuksen mukaan vastasyntyneiden poikien elinajanodote oli 78,9 vuotta ja tyttöjen vastaavasti 84,3 vuotta vuonna 2018
Seurakuntalaisessa kristilliset mediat yhdistävät ainutlaatuisella tavalla voimansa tuottaen monipuolisesti kristillisen kentän uutisia lukijoille. Nykyään seurakuntalaisen julkaisuyhteistyökumppaneita ovat IRR-TV, Medialähetys Sanansaattajat, Elämä-lehti, Radio Dei, Ristin voitto, Suomen viikkolehti ja Uusi tie -lehti. Sivusto on kymmenen vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa laajasti luettuna kristillisenä mediana. Hyvää uutta vuotta 2020! km/h Piikkipyrstökiitäjän huippunopeus k u va W ik im ed ia C om m o n s S äveltäjä Ludwig van Beethovenin (1770–1827) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 250 vuotta. Uransa aikana hän sävelsi muun muassa yhdeksän sinfoniaa, viisi pianokonserttoa, kaksi messua, yhden oopperan ja useita pianosonaatteja. Sivustolla on myös järjestöyhteistyökumppaneita, jotka ovat Lähetysyhdistys Kylväjä, Open Doors ja Parempi avioliitto ry. Beethoven juhlii K ristillinen uutisverkkomedia seurakuntalainen.fi on perustettu vuonna 2010 kuuden kristillisen mediatalon yhteistyönä. Beethoven oli yksi aikansa ja koko musiikkihistorian merkittävimmistä säveltäjistä. Sivustoa kustantavat Perussanoma Oy ja Radio Dei. Seurakuntalaisen tarkoitus on tarjota lukijoille laajasti kristillisiä uutisia maksutta verkossa. Vuonna 2019 sivustolla oli kävijöitä joka kuukausi lähes 70 000, parhaimmillaan jopa 90 000. Seurakuntalainen.fi 10 vuotta | 7 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Päätoimittajana on toiminut kesäkuusta 2016 Sari Savela. Asteittaisesta kuuroutumisestaan huolimatta Beethoven pystyi työskentelemään lähes elämänsä loppuun asti
Hän on Jeesus Kristus, Herrani ja Vapahtajani, elävä Jumala, joka kuulee rukoukset. ” ” PS. 100:4 Raamatunkohta Lainattua ” En missään tapauksessa menisi Amman halattavaksi palvontatapahtumassa. Vain hänen eteensä ja hänen nimessään asetun rukoukseen. Tiedämme, Herra, että meissä itsessämme ei ole mitään hyvää, vaan kaikki sekin, minkä hyväksi luulottelemme, on Sinun silmissäsi saastaista, koska se on synnillä ja itsekkyydellä tahrittua. Muu on epäjumalanpalvelusta.” Päätoimittaja Heli Karhumäki pohtii pääkirjoituksessaan: ”Halaisinko Äiti Ammaa?” Sana-lehti 21.11.2019 Herää valvomaan 50 vuotta sitten Uuden vuoden rukous ”Herra, me tahdomme alkaa tämän vuoden Sinun pyhien kasvojesi edessä. Siksi jäämme tähän Sinun eteesi arvottomina ja syyllisinä. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Poikasi vanhurskauden pukuun puettuina Sinua lähestymme, vaikka niin usein olemmekin pukumme tahrineet. Tulemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen veren turvissa. Hänen halauksensa ei ole mikä tahansa ystävällinen kosketus, vaan darshan, jumalallista voimaa ilmentävä akti. Jos ottaisin sen vastaan, asettaisin hänet Jumalan asemaan. On vain yksi ihminen, jossa Jumala on inkarnoitunut. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. Tulemme eteesi tutkittavaksi, tuomittavaksi ja armahdettavaksi. Amma ei ole minulle jumala vaan tavallinen kuolevainen. Lapsinasi Sinua lähestymme, vaikkakin heikkoina ja erehtyvinä. Niin kuin ne, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, ja joille sen tähden ei enää ole mitään kadotustuomiota, me Sinua lähestymme, vaikka itsessämme olemmekin kadotuksen ansainneita.” Herää valvomaan -lehti 1/1970 k u va iS to ck 8 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t
Kolmannes suomalaisista pitää kirkkoa itselleen läheisimpänä uskonnollisena yhteisönä. Tutkimus toteutettiin toukokuussa 2018. Joka viidennelle (19 %) sitä on ateismi. Tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten kristillisyyttä. Joka kymmenes vastaajista oli lukenut Raamattua kuluneen vuoden aikana. Reilu neljännes vastaajista (27 %) oli osallistunut johonkin hengelliseen tilaisuuteen, joka viides oli kuunnellut hengellistä musiikkia ja 18 prosenttia vastaajista oli rukoillut. Tiedot käyvät ilmi kyselytutkimuksesta, jonka Seurakunnan kasvu ry teetti Kantar TNS Oy:llä. Kyselytutkimuksessa kartoitettiin myös, mitä hengellisiä asioita vastaajat olivat tehneet kuluneen vuoden aikana. Kyselytutkimukseen osallistui 1043 eri puolilla Suomea asuvaa 15–74-vuotiasta henkilöä. Kuusanmäki N oin joka kymmenes suomalainen (9 %) kokee olevansa uudestisyntynyt kristitty, jolla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Kyselytutkimus: Vajaa viidennes suomalaisista rukoilee k u va iS to ck | 9 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t
10 | 10 |
Sähköpostinsa hän kuittaa nimellä +Olavus, jossa plusmerkki tarkoittaa piispaa. Kyllä tästä hyvä tulee. Olen aikaisemmin yrittänyt saada haastattelun Rimpiläiseltä noin viisi kertaa ja kerran myös ”keittiön kautta”, eli soittamalla piispan rouvalle Anneli Rimpiläiselle. – Yleensä teemme kaiken yhdessä, Olavi sanoo. Se oli meille rakas paikka, mutta tähän taloon, jossa nyt olemme, perustimme kotimme. Se oli kivaa aikaa, kerta kaikkiaan. Pidetyllä piispalla on monta nimeä. Kieltäytymiset ovat olleet kohteliaita mutta ehdottomia. Anneli toimi Olavin sihteerinä silloin, ja hän on paikalla nyt. – Jos sinulla on muistikuvia tuosta asunnosta, niin eikö ollut aika hieno. Rimpiläistä kutsutaan Olavukseksi ja Olli-piispaksi. Tervetuloa siis 13.11.”, piispa Olavi Rimpiläinen kirjoittaa sähköpostissaan lokakuussa. – Tuossa yläkerrassa oli piispan virka-asunto. Piispa ei ole antanut yhtäkään haastattelua eläkkeelle jäämisensä jälkeen, ja siitä on jo 20 vuotta. Hän esittelee maalausta piispantalosta. Muistan säkkipimeän, kylmän Oulun ja lämpimät, keltaiset valot. Olin seitsemänvuotias. ”H aastattelua tehdään pimenevässä syksyssä. Muistan piispan virka-asunnon yläkertaan vievät portaat isäni pappisvihkimyksestä. Aamulla sinne mentiin ja illalla pois tultiin. Piispan mukaan lukemattomat asiat hänen elämässään ja virkaurallaan ovat hoituneet nimenomaan ”keittiön kautta”. | 11 teksti Petri Vähäsarja kuvat Anssi Lautamo Näkemiin, +Olavi Rimpiläinen – Semmoinenkin mahdollisuus on olemassa, että minäkin pääsisin livahtammaan taivaaseen, sanoo piispa Olavi Rimpiläinen viimeisessä haastattelussaan.
– Maikki sanoi, että jos joku meinaa kristitystä käydä, niin sen pitää käydä joka pyhä kirkossa. Nyt dosentti Timo Junkkaala on kirjoittamassa Rimpiläisestä elämäkertakirjaa, jonka otsikoksi tulee Viimeinen vanhauskoinen. He olivat minusta vakaita, hyväntahtoisia ja ystävällisiä ihmisiä. He ovat lääkäreitä ja naimisissa lääkäreiden kanssa. Minulle he ovat hyvin kelvanneet. – Istutustaimenta on kyllä. Jussi-poikamme katsoo, että isä on kahdella jalalla, ja se siitä, Anneli kertoo. Maikki sanoi, että minä pysyn, ja kuolemaansa asti hän pysyi siinä uskossa, Olavi kertoo liikuttuneena. Rimpiläinen oli sanonut: ”Älä ota reunimmaista pullaa, se on monasti kuiva.” Olohuoneen ikkunasta näkyy Oulujoen suistoalue. – No niinhän niitä on. – Minulla oli musta paita, harmaa takki ja körttijakaus. Perintö on otettu vastaan.” 12 |. Minä pikkuisena poikana otin sen hyvin tosissani. Sellaisia toistakiloisia tuli heti kymmenen. Menee jo ukko laskuissa sekaisin. Rimpiläinen työskenteli Joensuussa seurakuntapappina ja uskonnonopettajana, kunnes hänet valittiin Kirkon koulutuskeskuksen johtajaksi vuonna 1974. – Minusta nimi on hyvä, vetävä ja suorastaan mestarillinen. Seutu oli läpeensä körttiläistä. – Ohjaajakseni tuli Samuel Lehtonen, josta tuli myöhemmin Helsingin piispa ja jolle oli hyvin tärkeää kauniisti hoidettu jumalanpalvelus. Annelilla ja Olavilla on kaksi lasta, poika ja tytär. – Hän sanoi Maikille, että jos uskossa pysyt loppuun asti, saat tulla minun rekeeni. Ketään eivät moittineet tai tuominneet. Olavin äiti oli lestadiolaisesta suvusta, jossa ”talojen isännät seuroissa nelinkontin tekivät synneistä parannusta”. Kirkkaan soihdun kantajat 1950-luvun lopulla Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa pukeuduttiin herrasmiesmäisesti, mutta Rimpiläisellä ei ”ravattia” ollut. – Käytännön kilvoitukseni tapahtui körttiläisissä merkeissä. Piti mennä kirkkoon ehtoolliselle, koska siellä Jumala tekojansa tekee. Jumala on kaikki ja ihminen ei ole paljon mitään. Viimeinen vanhauskoinen Rimpiläinen syntyi Siilinjärvellä 12.8.1937. – Yhdeksän! Anneli korjaa. Kuljettiin ”talosta taloon”. Emmehän me poikani Jussin kanssa tienneet tällaista rajoitusta, ja menimme kalaan juuri kun tankillinen taimenta oli kumottu jokeen. Olivat upporikkaita sen turvin. – Vaikka minusta ei lestadiolaista tullut, niin ikiajat olen pitänyt lestadiolaisia arvossa. Ennen joesta irtosi hyvin kalaa, mutta sitten rakennettiin pato, ja lohet jäivät padon taakse. Erityisen paljon Rimpiläisen elämään vaikutti hänen kansakouluopettajansa Maikki Sonninen. Eiväthän vanhauskoiset minun mukanani hautaan mene, Rimpiläinen sanoo. – Ja lapsenlapsia on kymmenen, Olavi jatkaa. – Emme koskaan puhu taudeista. Oulun hiippakunnan piispana Rimpiläinen toimi 1979–2000. Pienenä tyttönä Maikki meinasi unohtua matkasta, kunnes Ukko-Paavo tuli rekineen paikalle. En ole isona miehenäkään voinut ymmärtää lestadiolaisvastaisuutta. Äiti huolehti, että iltarukoukset pidettiin. Yhdessä niistä nuori pappi oli tullut kysymään Olli-piispalta tärkeimpiä vinkkejä viranhoitoon. – Siten körttiläisyys oli minulle tie korkeakirkollisuuteen, josta minua on koko ikäni haukuttu, Rimpiläinen kertoo. – Joen kummallakin reunalla on noita vanhoja lohitaloja, joilla oli kalastusoikeus joesta. Hänestä liikkuu hauskoja juttuja, joita sävyttää lämmin huumori. – Hänen sukunsa tapahtumissa UkkoPaavo ( Paavo Ruotsalainen) itse oli tärkeässä osassa. Se on kulutusta kestävää, mitä Jumala saa aikaan, ja se on pelkkää roskaa, mitä me ihmiset tässä uskomisen asiassa tehdään. Hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1961 ja väitteli tohtoriksi 1971. Körttiseurat jatkuivat aikanaan monta päivää. Kalamiehet saavat ottaa vain kolme. Hän sai minusta vähällä vaivalla opetuslapsen. Mutta se ei ole koko totuus. Vaikka Rimpiläinen on akateemisesti ansioitunut ja kirkkopolitiikassa laajasti vaikuttanut, hän on aina ollut myös lähellä tavallista ihmistä
Edelleen ajattelemme, että missä vain ihmiset ilahtuvat siitä, että olemme mukana, sinne me mennään, Olli-piispa sanoo. – Hattu ei jäänyt kannonnokkaan. Kirkossa käynti on kuitenkin jatkunut. – He eivät ole kopio meistä vanhemmista, joiden aika alkaa nyt olla ohi. Kirjan nimi viittaa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoihin, joiden joukossa Rimpiläinen oli ”viimeinen vanhauskoinen”, koska hän piti loppuun saakka kantansa virkakysymyksessä. Sellaista hiljaista elämän sammumista tässä koko ajan tapahtuu. Se on 50 prosenttia Suomen pinta-alasta tämä ihana hiippakunta. Joku kirkkoherra kun soitti kapituliin ja halusi Annelin kanssa keskustella jostakin käytännöllisestä tahi periaatteellisesta | 13 Piispa Rimpiläinen tutkii kotikirjastossaan Lutherin selitystä Galatalaiskirjeeseen.. Iso porukka nuoria vanhauskoisia teologeja vie nyt paljon kirkkaampaa soihtua eteenpäin kuin mitä me vanhat – Holman Timo, minä, Sakari Korpinen ja Anssi Simojoki. – Viime pyhän olimme Lähetyshiippakunnan messussa. – Anneli oli merkittävä työtoveri. Puolen Suomen paimenena Rimpiläisen viimeinen julkinen esiintyminen nähtiin Perusta-lehden Teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa tammikuussa 2018. Hän ei vihkinyt naisia papeiksi, vaikka muut jo vihkivät. Sitä edellisenä pyhänä olimme Kellonkartanon messussa, jossa Hannu Kippo saarnasi, Olavi luettelee. Perintö on otettu vastaan. – Seinä on tullut jaksamisen kautta vastaan. Niinpä moni perinteistä virkakantaa edustava teologi meni ”Oulun junaan” saamaan pappisvihkimyksensä. He ovat sovittautuneet tähän muuttuneeseen aikaan. Nuorilla ”soihdunkantajilla” Rimpiläinen tarkoittaa muun muassa Luther-säätiön pohjalta syntyneen Lähetyshiippakunnan pappeja, sekä kirkon herätysliikkeitä, joissa perinteistä virkakantaa edustavia pappeja on runsaasti töissä. – Kun me tulimme vuonna 1980 Ouluun ja minut vihittiin tähän virkaan, ajattelimme, että olemme kaikkia hiippakunnan ihmisiä varten. Sitä edellisenä pyhänä olimme katolisessa messussa. Kun piispa muistelee mennyttä virkakauttaan, hän puhuu jatkuvasti me-muodossa. – He ovat minun suuri ilonaiheeni, piispa sanoo niin painokkaasti, että ääni särkyy. Se johtuu Annelista
Entä minkä tien Rimpiläinen valitsisi, jos olisi pakko. Hän osaa kuunnella, ja vaikka hän on kuitenkin sentään piispa, hän ei kiirehdi kertomaan omaa kantaansa joka asiaan. Aina olen kuitenkin perrääntynyt lähtöasemiin, ja se johtuu Annelista, joka on oikein sellainen puhdasoppinen luterilainen, joka ei voisi ymmärtää sitä, että tästä kirkosta mihinkään lähdettäisiin. Olin innolla ajamassa kirkkokäsikirjaan öljyllä voitelemisen kaavaa, joka sinne tuli. Hän sanoo, että karismaattiset ilmiöt eivät ole mikään välttämättömyys, eikä niiden perusteella voida päätellä, onko seurakunta terve vai sairas. Minä en henkilökohtaisesti tunne profetoimista tai kielillä puhumista, mutta toisaalta minulla on vakaa se ajatus, että ihmeellistä parantumista rukouksen kautta voi tapahtua. – Joka päivä elämme siinä ihmeellisessä virrassa, että monien pienien ja suurien asioiden puolesta rukoillaan, ja katso, ne tulevat kuulluiksi. Selitän omia kokemuksiani siitä, että Jumalan tekemät ihmeet ovat usein arkisia, ja ne huomataan joskus vasta jälkeenpäin. Kysyn myös piispan suhteesta karismaattisuuteen. – Se onkin vaikea kysymys. ”Anneli on puhdasoppinen luterilainen” Piispa sanoo, ettei hän osaa suhtautua kriittisesti niihin luterilaisiin, jotka ovat viime aikoina siirtyneet katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon. – Ja se on ihan kummallinen juttu, mutta on näitä rukouksella parantamisia meidänkin elämässämme ollut. – Että sellainen karismaatikko minä olen. En minä toisaalta voi kieltää sitä, etteikö Uuden testamentin mukaan tällaisia ilmiöitä voisi kirkossa olla nykyäänkin. Piispan ääni värisee. Anneli otti sitten asian hoitoonsa hyvin tietäen, että se mitä hän asiasta sanoo, on se lopullinen ratkaisu. Vastaus kuvaa hyvin Rimpiläisen persoonaa. Se oli se terävä kärki, jolla nuori kristinusko tunkeutui sekulaariin maailmaan. – En voi kuvitella muuta tietä pois kirkosta kuin sen, että klassillisen luterilaisen uskonmuodon harjoittaminen kielletään tahi tehdään mahdottomaksi. Hän käsitteli teologiassaan paljon kuoleman jälkeisiä asioita ja ehkä suomalaisista teologeista perusteellisimmin niin sanottua välitilaa, jolla tarkoitetaan sitä paikkaa, jossa kuolleet ovat ennen maailmanloppua ja viimeistä tuomiota. Kun kysyn piispan ajatuksia ikuisesta elämästä, seuraa haastattelijan urani pisin hiljaisuus. – Niin, piispa sanoo. – Missään tapauksessa ei voi lähteä siihen suuntaan, jossa uskonpuhdistuksen periaatteet, eli Raamattu ylimpänä auktoriteettina ja pelastus yksin armosta, kyseenalaistettaisiin, Olavi jatkaa. Jos sille ei ole kerta kaikkiaan tilaa, niin sitten on pakko. – Tämä on hirveän hyvää aikaa. Olen onnellinen siitä, että on ihan toisenlainen elämä tänne loppuun annettu. Muut ovat ottaneet rukoilun huolekseen, ja me olemme sen hyvää hedelmää nauttineet niin, että on parannuttu, Rimpiläinen kertoo. – Ajattelen niin kuin Luther, ja kuule, ehkä on ihan raamatullistakin ajatella, että kielillä puhumiset, sairaitten parantamiset ja profetiat kuuluvat apostoliseen aikaan. – Se on tosijuttu. Minulla ei ole painetta, että pitäisi sählätä eri tehtävissä ja todistaa itselleni, että olen vielä tarpeellinen. Se ei oo synti, jos toivoo että kaikki pääsis taivaaseen.” jutusta, ja minä vastasin puhelimeen vastoin hänen odotuksiaan, niin kirkkoherra aikansa jaaritteli, ja lopulta sanoi, että voisiko puhua ite piispattaren kanssa, Olavus sanoo. 14 |. – Olen päätynyt siihen, että uskon suunnilleen niin kuin Osmo Tiililä. Osmo Tiililä oli dogmatiikan professori Helsingin yliopistossa. – Se asia on jatkuvasti työn alla, Rimpiläinen sanoo lopulta. – He lähtevät tielle, jota olen itse mielessäni monta kertaa testannut. – Mutta. – Kyllä monet käyttivät keittiön ovea häikäilemättä hyväkseen, Rimpiläinen toteaa enemmän kiitoksena kuin moitteena. Vanhuus on ollut hyvä Rimpiläinen sanoo nauttineensa vanhuudesta
– Herra kanssasi, Olavi vastaa. – Kun ihminen kuolee, siinä on jonkinlainen välioikeudenkäynti, jossa paikkamme välitilassa määräytyy. Mutta ei sitä saa sanoa, vaan pitää saarnata parannusta sen vakavan näköalan edessä, että Raamatussa niin vahvasti se iankaikkinen kadotus on esillä. Rimpiläinen on aiheen äärellä avoin ja tunteetkin ovat pinnassa, kun hän kuvailee, kuinka ”monessa saarnassa sitä veikkaillaan, että kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei”. Vain rivin kerrallaan hän pystyy lausumaan. Tämä koskee välitilaa, eikä viimeistä tuomiota, piispa huomauttaa. Samalla saan kotiseutukierroksen, kun pimeä maisema ja lumessa nukkuvat talot vilisevät auton sivuikkunoissa. Että jospa hyvinkin Jumala päästäis iankaikkiseen elämään, Rimpiläinen sanoo. eihän me tiietä näitä, piispa pohtii sanojaan hyvin huolellisesti punniten. – Mutta se ei oo synti, jos toivoo että kaikki pääsis iankaikkiseen elämään. Anneli patistaa Olavia siunaamaan ruuan. – Minä liityn mielelläni siihen, kuinka ortodoksit rukoilevat kristillistä, kivutonta, kunniallista, rauhallista loppua. no... Lentokentän parkkipaikalla sanon, että ”toivottavasti nähdään pian taas”. Hyvää vastausta Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä. – Vai onko se vain sekin sitten olotila, jota seuraa sitten... Hän on varma siitä, että pyhät taivaassa Jumalan luona ja välitilassa rukoilevat meidän puolestamme, ja että me saadaan rukoilla vainajien puolesta ja pyytää heille, että Jumala olisi armollinen ja antaisi hyvät paikat siinä draamassa. – Tiililän näköala on käsittämättömän pehmeä ja ihana. Oi saanhan joukkoon autuaitten… Kans ystäväin ja omaisten… Mä päästä kerran luo Armon Herran… Oi saanhan sen. Rimpiläinen kulkee portaissa varovasti. Yläkerrassa on paljon leluja lastenlapsille. Piispa haluaa jättää veikkailut sikseen. – Että sen veikkailun tilalle tuleekin tämmöinen rukous. Piispa vaihtaa kuvaajaa varten vielä kerran violetin paitansa. – Että semmoinenkin mahdollisuus on olemassa, että minäkin pääsisin livahtammaan taivaaseen. Rimpiläinen sanoo, ettei hän luterilaisena teologina voi kieltää kadotuksen mahdollisuutta, mutta mielellään hän myös lainaa evankelisen liikkeen entistä johtajaa Johannes Bäckiä, joka sanoi näin: ”Se on tyhmä, joka kieltää kaikkien pelastumisen, ja se on vielä tyhmempi, joka siitä puhuu.” – Emmehän me voi ainakaan toivoa, että kukaan joutuisi iankaikkiseen kadotukseen, vaan meidän toivo on ettei sinne kukaan joutuisi. Askel on jo mennyt araksi, mutta auton ajo sujuu kokenein ottein. Välitila on tietoinen tila, ja vasta sitten tulee viimeinen tuomio ja ihmisen lopullinen asemointi. Hän siteeraa Wilhelmi Malmivaaran kuuluisaa virttä Oi Herra, jos mä matkamies maan. Syömme yhdessä keittoa. Me saahaan sitä rukoilla, mutta Jumala ottaa sen siitä etteenpäin hoitaakseen. Rimpiläiset esittelevät kaikki naapurinsa ja heidän ammattinsa sekä lasten määrän. | 15 – Ja katso, ne tulevat kuulluiksi, Rimpiläinen toteaa rukouksista.. Kuljeskelemme asunnossa etsimässä kuvauspaikkoja ja selaamme mukamas piispan kirjaston valtavan kirjahyllyn kirjoja
R a a m a t u n h R a a m a t u n h e n k i e n k il ö t l ö t 16 |
Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagogan esimiehelle: ”Älä pelkää, usko ainoastaan.” Isä sai siis Jeesukselta sanan, ja siihen hän tarttui kulkiessaan tämän vierellä kotiaan kohti. Mistä muusta se oli osoitusta kuin uskosta, ettei Jairos lähettänyt Jeesusta pois luotaan tässäkään tilanteessa. Melkoinen yhteensattuma, että nainen oli sairastunut samana vuonna, kuin Jairokselle oli syntynyt tytär. Jeesustakin oli turha enää vaivata. Synagogan esimiehet suhtautuivat yleensä torjuvasti Jeesukseen. Koskaan hän ei enää näkisi tyttönsä iloista hymyä eikä kuulisi tämän iloista livertelyä. Sillä tavalla sinäkin voit Jairoksen tavoin kohdata Jeesuksen ja kuulla hänen lupauksensa. Älä enää opettajaa vaivaa Nähdessään palvelijansa lähestyvän ihmisjoukkoa Jairos aavisti pahaa. Miten Jairos pystyisi palaamaan tyhjääkin tyhjempään kotiinsa. 12 vuotta se oli pyörinyt rakkaan tyttären ympärillä. Näin puhui epäuskon ääni. Ja aivan oikein, mies kertoi itku kurkussa isännälleen kauheat uutiset: ”Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?” Jairokselle oli siis tapahtunut pahin kuviteltavissa oleva onnettomuus: hän oli menettänyt rakkaimman ihmisen maan päällä. Hätääntynyt isä seisoi laiturilla ja odotti Jeesusta palaavaksi tuskan puristaessa hänen sydäntään. Kukaan ei voisi heitä enää auttaa. Älä pelkää – usko ainoastaan teksti Mailis Janatuinen kuva Pekka Rahkonen J airoksen, Kapernaumin synagogan esimiehen, ainoa lapsi oli sairastunut kuolemantautiin. Sitten hätääntynyt isä puolittain huusi pyyntönsä Jeesukselle: ”Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon.” Jeesus teki työtä käskettyä ja lähti isän mukaan. Miten lapsen äiti tämän iskun kestäisi. Entä jos rabbi tulisi liian myöhään…. Yhtäkkiä matkan keskeytti muuan nainen, joka väitti parantuneensa sairaudestaan koskettuaan Jeesuksen viittaan ja alkoi kertoa kahdentoista vuoden sairaskertomustaan. Mutta nyt tyttö oli kuolemaisillaan, eivätkä lääkärit voineet häntä auttaa. Jos sinä, hyvä lukijani, olet kokenut pahimman mahdollisen menetyksen, tiedät varmaan, miltä tästä isästä tuntui. Kun vene lopulta laski laituriin, tunkeutui Jairos ihmisten välistä Jeesuksen eteen ja heittäytyi hänen jalkoihinsa! Näky oli hätkähdyttävä. Joku tiesi kertoa, että rabbi oli mennyt veneellä järven taakse. Odotti ja odotti. Suuri kansanjoukko seurasi uteliaana heidän perässään. Pienen perheen arki oli pysähtynyt kuin seinään. Tartu virsikirjaan, tartu Raamattuun, etsiydy uskovien pariin ja ehtoollispöytään. Mitä heillä kahdella olisi elämässään jäljellä muuta kuin pohjaton kaipaus. Lapsensa hourimista kuunnellessaan hän oli kuitenkin muuttanut mielensä ja lähtenyt etsimään tuota ihmeitä tekevää rabbia. Ehkä Jairoskin oli niin tehnyt. Älä siis sinäkään, tragedian kokenut ystäväni, lähde pois Jeesuksen luota eli uskovien ja Jumalan sanan yhteydestä. | 17 Yhtä varmasti kuin Vapahtaja herätti Jairoksen tyttären, hän varmasti tarttuu viimeisenä päivänä myös sinun rakkaasi käteen, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. Suuri hellyys sydämessään olivat isä ja äiti seuranneet nuo vuodet lapsosensa kehitystä
Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: ”Talita kuum!” Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. Joka askelella isä näki sielunsa silmillä sen, mikä häntä perillä odottaisi: lapsen ruumis, vaimon epätoivo, tyhjä loppuelämä. Kuollut tyttö hyppäsi sängystä ylös terveenä, pirteänä ja jopa nälkäisenä. Olisitko sinä kääntynyt Jeesuksen puoleen ja riippunut hänessä kiinni ilman suuria tragedioitasi. Millainen julkkis hänestä tulisikaan, jos hänen tiedettäisiin heränneen kuolleista. Sen lupauksen tahtoo Vapahtaja sanoa nyt sinullekin, joka näitä rivejä luet, olivatpa elämäsi surut miten suuria hyvänsä: ”Älä pelkää, usko ainoastaan.” (Mark. Jos tällainen ihme tapahtuisi meidän päivinämme, siitä kirjoitettaisiin kohta menestyskirja. Aikuiseksi kasvettuaan Jairoksen tytär sai varmaan todistaa kokemastaan ihmeestä monelle kastekoululaisille. Entä sinä, hyvä lukijani. Miksi Jeesus väitti lapsen nukkuvan, vaikka tiesi tämän olevan kuollut. Ajatelkaa, millainen onnenpotku tytön kuolema oli ollut hänen perheelleen. Hän sanoo: ”Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu. Ja niin Jeesus siis kulki Jairoksen rinnalla nuo raskaat askelet tämän kotiin. Synagogan esimiehen kodissa tapahtui uskomaton ihme. Hän halusi ennen kaikkea, että ihmiset kuuntelisivat hänen julistustaan ja tarttuisivat hänen lupauksiinsa. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. Markus kertoo: Jeesus näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. Lopulta saavuttiin synagogan esimiehen komeaan kotiin, missä hautajaisvalmistelut olivat jo käynnissä. Ilmeisesti Jeesus ei halunnut niittää mainetta pelkkänä ihmeidentekijänä. Oli varmaan parempi, että ihmiset pitäisivät hänen kuolemaansa erehdyksenä. Ihme sinänsä ei synnyttäisi pelastavaa uskoa eikä siis veisi ketään taivaaseen. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.” Tartu siis sinäkin kaipauksesi keskellä Jeesuksen lupaukseen. Miksi hän suhtautui ihmeisiinsä salailevasti. 5:21–43 ja Joh.11:25) Jeesus väitti lapsen nukkuvan, vaikka tiesi tämän olevan kuollut.” 18 |. Vanhemmat olivat niin pyörällä päästään, etteivät olisi huomanneet antaa lapselle ruokaa, jollei Jeesus olisi heitä siihen kehottanut. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Kun Jairos parin vuoden kuluttua kuuli huhuja Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, hän varmaan uskoi niihin heti. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja heti tyttö nousi ja käveli. Ja käydessään sisään hän sanoi heille: ”Mitä te hälisette ja itkette. Usko ainoastaan. Jos Jeesus oli pystynyt herättämään hänen tyttönsä henkiin, niin totta kai hän pystyi itsekin heräämään henkiin. Ja kun Kapernaumiin perustettiin kristillinen seurakunta helluntain jälkeen, liittyi Jairoksen pieni perhe varmaan ensimmäisten joukossa sen jäseniksi kasteen kautta. Joka askeleella hän silti tarttui myös Jeesuksen sanoihin: ”Älä pelkää. Isä saa tyttönsä takaisin Markus jatkaa: Mutta Jeesus ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu.” Niin he nauroivat häntä. Kaikkien mullistusten keskellä tuo kristitty nainen voi lohduttaa toisia samalla sanalla, jonka Jeesus oli kerran hänen isälleen lausunut. Tai ehkä hän ajatteli tytön tulevaisuutta. Yhtä varmasti kuin Vapahtaja herätti Jairoksen tyttären, yhtä varmasti hän tarttuu viimeisenä päivänä myös sinun rakkaasi käteen ja nostaa hänet ylös haudasta. Ilman sitä isä olisi ehkä pysytellyt loitolla Jeesuksesta koko ikänsä. Mutta miksi Jeesus kielsi Jairosta ja hänen vaimoaan kertomasta ihmeestä kenellekään. Sen tekisi vain Jumalan sana – ja sen sanan oli Jairos Jeesukselta saanut. (Hautajaisethan pidetään kuumissa maissa jo vainajan kuolinpäivänä.) Itkijänaiset oli kutsuttu paikalle, ja meteli oli korvia huumaava. Kun hän oli viisikymppinen, syttyi Israelissa juutalaissota. Usko ainoastaan.” Näin usko ja epätoivo kamppailivat isän sydämessä. Älä pelkää. Ehkä hän tahtoi osoittaa kuoleman olevan vain uni, josta kaikki heräävät viimeisenä päivänä. Mutta mitä Jeesus tahtoo sanoa tämän kertomuksen kautta sinulle, jonka läheinen on jo ehtinyt kuolla
Voi pyytää ja saada anteeksi ja muistaa, että tänäkin vuonna Jumalan armo riittää minulle ja sinulle. Kuka on Tikkis. Uuden vuoden saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Kesäisin teen paljon keikkoja ja kristillisen musan oppitunteja ripareilla. Viimeksi hän nauroi saatuaan hyvät vauhdit keinussa. Sivupersoona Sivupersoona | 19 Mihin ammattiin halusit pikkupoikana. Uusi vuosi, uudet kujeet. Koulutukseltani olen luokanopettaja. ”Haluan seistä sanojeni takana” teksti Erja Taura-Jokinen kuva Lasse Simpanen. www.juhanitikkanen.com yhdessä Toikkiksen eli Antero Toikan kanssa. Haluan tehdä mahdollisimman hyvää musiikkia ja laulaa vain sellaisia sanoja, joiden takana voin seistä. Ilmoitin, että minusta tulee joko autokauppias tai rokkitähti. Miten saat 3-vuotiaan Mauno-poikasi hekottamaan. Mitkä ovat tavoitteesi muusikkona. Juhani Tikkanen , 28, on Suomen gospeltaivaan nouseva tähti, jonka singlet soivat Radio Suomessa ja Radio Deissä. Menetelmät vaihtuvat, mutta hekotukseen vaaditaan aina läsnäoloa. Tällä hetkellä olen noista kahdesta lähempänä rokkitähteyttä. Silloin yritän vain laulaa ja soittaa niin hyvin, etPalstalla esitellään tunnettuja henkilöitä uudessa valossa. En edelleenkään pidä kumpaakaan yhtään hassumpana. Haluaisin itse vanhempana kuulla, jos lapseni ei osaa käyttäytyä koulussa. Miten saa levottomat koululaiset rauhoittumaan. Toivon, että lauluni tuovat kuulijoille lohtua ja tutustuttavat ihmisiä Jeesukseen. Mitä sinulle tulee tästä lausahduksesta mieleen. Jos päädyn vielä kouluun hommiin, aion olla paljon yhteydessä oppilaiden vanhempiin. Keikkatilanteessa yleisöä ei voi samalla tavalla ojentaa kuin opettajana koulussa. Läsnäolo ja reiluus ovat hyviä keinoja rauhoittaa ihmisiä. Tikkis on hyväntahtoinen, aina myönteinen höpsö, joka olemuksellaan ja jutuillaan toivoo kohottavansa festariyleisön itsetuntoa ja fiilistä. Se olen minä kristillisten Maata näkyvissä -festareiden juontajaparina tä rauhattominkin teini on lopulta minun puolellani ja hiljenee kuuntelemaan
”Myös minut tuomitaan oikeudessa valehtelijaksi” Keskitalo antaa kasteopetusta kristinuskosta kiinnostuneille muslimeille ja ohjaa heitä seurakuntiin. 20 | Melkein 35 vuotta maahanmuuttajien kanssa työskennellyt Timo Keskitalo on seissyt monen turvapaikanhakijan rinnalla ensimmäisen kielteisen oleskelulupapäätöksen saamisesta oikeusistuntoihin ja palautuslennolle lähtöön asti. – Minulla on ollut runsaan kahden vuoden aikana 90 turvapaikanhakijaa kastekoulussa. Se oli koruton hetki: Kastoin hänet pöydällä olevasta vesilasista lukitussa, pienessä kopissa. Harvat saavat edes valitusprosessin kautta myönteistä vastausta. – Kun koen vääryyden tapahtuneen, se raivostuttaa. Asia saattaa jäädä illalla pyörimään mielessä niin, etten saa unta. Keskitalo on järjestänyt säilöönottokeskuksessa jumalanpalveluksia ja jakanut ehtoollista, joskus jopa juuri ennen palautuslennolle lähtöä. Toisinaan pastorille tarjoutuu mahdollisuus kastaa kastekoulun käynyt turvapaikanhakija sinä aikana, kun hän odottaa palautusta. Surun kanssa pärjään paremmin, mutta voimaton raivo on se, mikä ei anna rauhaa. – Todistan parin kuukauden välein hallinto-oikeudessa. – Kristinuskoa kohtaan on niin paljon kiinnostusta, etten oikein ehdi tehdä muuta kuin ottaa ihmisiä vastaan ja opettaa. Oikeusprosessien lopputulos turhauttaa ja usein myös raivostuttaa miestä. Yksikään heistä ei ole saanut ensimmäisellä kerralla positiivista päätöstä. Näissä tilanteissa kastettava ihminen yleensä toteaa ”haluavansa kuolla Kristukseen kastettuna”. Keskitalon mukaan lähes kaikki Suomessa kristityksi kääntyneet turvapaikanhakijat saavat Maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen oleskelulupahakemukseensa. Sen sijaan ilmoitus kotimaahan palauttamisesta nostaa järkytyksen ja pelon pintaan. Kun sitten lähes aina tulee päätös, joka on todistukseni vastainen, tunnen, että myös minut tuomitaan oikeudessa kerta toisensa jälkeen valehtelijaksi ja väärän todistuksen antajaksi. Keskitalo on etsinyt oikeusavustajia, kirjoittanut lausuntoja ja todistanut oikeudessa lukuisia kertoja kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden vakaumuksen aitouden puolesta. Nykyisessä työssään Patmos Lähetyssäätiön muslimityöntekijänä hän on nähnyt, kuinka monet turvapaikanhakijat avaavat sydämensä Jeesukselle. Useat heistä käännytetään vuosien Suomessa asumisen jälkeen takaisin kotimaahansa – monesti kohtalokkain seurauksin. – Muutama viikko sitten kastoin yhden henkilön säilöönottokeskuksessa. Yleensä karuissa, vankilamaisissa oloissa odotetaan joitakin päiviä, mutta joskus jopa kuukausia. Silloin kun palautus viivästyy, ihminen sijoitetaan säilöönottoyksikköön. – Kun prosessi on menty loppuun asti eikä ole enää valitusoikeutta ja tulee ilmoitus, että sinut palautetaan kotimaahan, ja käsketään ilmoittautua poliisilaitoksella, se on hetki, joka herättää tunteita ja liikuttaa ihmisiä. Yleensä Keskitalon ainoa jäljelle jäävä mahdollisuus tukea palautettavaa ihmistä on rukoilla: – Jos nyt tulee lähtö, mitä tahansa tapahtuukin, Jumala on kanssasi. Palautuspäätöksen saaneet kysyvät usein Keskitalolta, mitä vaihtoehtoja heillä on. Hän tuntee usein avuttomuutta ja voimatonta raivoa ”liian suurten voimien” edessä.. Vakuutan, että puhun totuuden mitään salaamatta ja poisjättämättä, lausun näkemykseni pitkään kokemukseeni ja asiantuntijuuteeni vedoten. Turvapaikanhakijat haluavat ”kuolla Kristukseen kastettuina” Timo Keskitalo tuo esiin, että ensimmäisen kielteisen päätöksen saaminen ei ole yleensä shokki turvapaikanhakijoille, sillä monet ovat osanneet odottaa sitä. L uterilainen pastori Timo Keskitalo on toiminut Helsingin kansainvälisen seurakunnan johtajana ja tehnyt lähetystyötä muslimien parissa ensin Lontoossa ja myöhemmin Lähi-idän kriisialuueella
| 21 H e n k il ö H e n k il ö Teksti Milla Suonio Kuvat Susanna Lönnrot Kutsumuksena lähetystyö muslimien parissa
Sitten on niitä, joista joku lähettää viestin, että hänet vangittiin heti lentokentällä eikä hänestä sen jälkeen ole kuulunut mitään. Se on arvokasta, että pystyn olemaan tukena ihmisille, ne ovat kalliita hetkiä. Koen usein avuttomuutta – Haasteet ja ne voimat, joiden kanssa olen tekemisissä, ovat liian suuria. Joskus Keskitalo saa joltakin palautetulta kristityltä huojentavan viestin. Irakissa sen sijaan kristittyjen vainoa harjoittavat suku ja laajempi klaani. 22 | Ihmisten kohtaaminen äärimmäisessä tilanteessa tekee elämästäni merkityksellistä.” – Moni on sanonut haluavansa kuolla Kristukseen kastettuna, Timo Keskitalo kertoo.. Keskitalo ei vaihtaisi pois osaansa, vaikka turvapaikanhakijoiden tukeminen onkin välillä raskasta ja vie syviin vesiin. Keskitalo kertoo, että Iranissa kristityt turvapaikanhakijat vangitaan viranomaisten yhteistyön seurauksena usein heti lentokentälle saavuttuaan. – On niitäkin kristittyjä, jotka ovat hengissä ja vapaana, jopa Afganistanissa. – Ihmisten kohtaaminen tällaisessa äärimmäisessä tilanteessa tekee elämästäni merkityksellistä. Toisaalta se on järkyttävää ja vie voimia. Afganistanissa suurin riski kristitylle on, että hän menettää henkensä – Suvun lisäksi kuka tahansa kadullakulkija voi lynkata hänet. Heitä saattaa odottaa pitkä vankeustuomio ja kidutus. Palautettavalle kuolema onkin mahdollinen kohtalo
Ja heti jo tiedän, että näin maailmaa muutetaan. Talon emäntä ei sellaisia pikkuseikkoja muista. Myöhemmin ihmiskuningas seisoo orjankruunu päässään ja purppurainen viitta yllään. Vähempi ei riitä. Mutta siinä istuessani ruokapöydässä hänen kanssaan oloni on käsittämättömällä tavalla autuas, seesteinen. Ne hulmuavat, kun pappi vaeltaa kirkon käytävällä. Ja Pilatus sanoo: ”Katso ihmistä.” Mutta kuka nyt enää haluaisi katsoa häntä, ryvettynyttä kuningasta, iho täynnä naarmuja. Nopeammin hän pääsisi kävellen kuin kokemattoman aasin selässä. Anteliaisuus on sitä, että katson ihmistä silmiin. Hän kysyy kolmatta kertaa, miten monta lasta minulla on. Ja heti minun tekee mieleni ymmärtää joka sana. Mutta portista tuleekin tavallinen ihminen. Se ei ole sitäkään, että menen hänen kanssaan kauppaan ja ostan hänelle parilla kympillä terJumalan kuva teksti Marjatta Junkkaala kirjoittaja on eläkkeellä oleva opettaja veellistä ruokaa. Me edellytämme, että kuninkaalla on ainakin kirkas kruunu. Sanoo vielä: ”Pliis.” On vaikeaa olla antelias, sillä anteliaisuus ei ole sitä, että ostan naiselta lehden tai heitän pahvimukiin muutaman kolikon. Viitan alta pilkottavat pölyiset jalat. Hän katsoo minua. * * * Sitten pappi kutsuu seitsenvuotiaan tytön kirkon kuoriin. Hän puhuu kohteliasta saksaa, koska adventtina meitä suomenkielisiä on kirkossa monta: Huhuttiin, että kuningas tulee Jerusalemiin. * * * Syön tavallista jauhelihakeittoa, vaikka olen ollut iät ja ajat pesco-vegetaristi, ihminen, joka on korvannut maaeläinten lihan merenelävillä. K o l u m n i K o l u m n i. Jolkottelee aasilla Jerusalemiin. Maailma muuttuu, kun katson ihmistä niin kuin ihmettä katsotaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta alkavat huutaa: ”Hoosianna!” Jeesus teki ihmiselle kunniaa, kun hän tuli ihmiseksi, ihmiskuninkaaksi. | 23 E nsin huomaan mustan viitan helmat. Vuosikymmenien aikana luettujen ruokarukouksien valoläikät kirkastavat hämärtyvän huoneen ja muistisairaan vanhuksen. * * * ”Sonumero, sonumero, mama pliis.” Romaaninainen ottaa muutaman askelen rinnallani ja antaa sitten periksi. Se keikkuu päälaella, kun kuningas ratsastaa kaupunkiin valkoisella hevosellaan. ”Tämmöinen”, ihmettelevät kaupunkilaiset mutta heittelevät kuitenkin tielle vaatteita ja palmunoksia. Vasta sitten näen hymyn. Kaunis ihminen. Pappi esittelee Hiljan kirkkokansalle ja sanoo, että tässä meillä on ihminen. Käy keittiöstä hakemassa jälkiruokaa, tulee kuitenkin takaisin tyhjin käsin ja kysyy taas, kuinka monta lasta minulla on. Ei sano vain, että, tyttö, tule tänne, vaan kutsuu nimellä. Raahaa tuolin tytön viereen ja pyytää tyttöä nousemaan tuolille, että me kaikki varmasti näemme tämän ihmeen, oikean ihmisen, ein echter Mensch
K aivosojat muuttivat Australiaan vuonna 2016, jolloin perheenisä Aapo aloitti työt Sydneyssä suomalaisen Etelän Ristin seurakunnan pappina. Erityisopettaja Sanna Kaivosoja toimii pääopettajana Sydneyn Suomi-koulussa, jossa on tarjolla iltaopetusta. Vuosien saatossa se on muuttunut aiempaa monikulttuurisemmaksi. 24 |. Eniten naapurustossa asuu Lähi-idästä tulleiAustraliassa on tilaa uskoa tahtomallaan tavalla teksti Erja Taura-Jokinen kuva Kaivosojan perheen albumi Viisihenkinen Kaivosojan perhe asuu Australiassa Sydneyn suomalaisen seurakunnan pappilassa. Tämän osa-aikatyönsä rinnalla hän hoitaa kotona perheen pienintä, Vienaa, sekä tekee vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Viiden kilometrin säteeltä löytyy kirkkoja, temppeleitä ja moskeijoita joka lähtöön. Ihmiset suhtautuvat itselleen vieraampiin uskontoihin arvostaen ja uteliaasti. – Olen vahvasti kokenut, ettei meitä ole lähetetty yksinomaan seurakuntaa palvelemaan vaan niitä kaikkia ihmisiä varten, joita arjessamme kohtaamme, sanoo Sanna Kaivosoja rinnallaan pappipuoliso Aapo ja perheen kolme lasta. Etelän Ristin seurakunnassa kirkko ja pappila ovat yksi ja sama rakennus, joka sijaitsee Bass Hillin asuinalueella
Kannattaa haastaa ihmisiä ideoimaan yhdessä ja luomaan seurakunnasta omannäköinen – Jeesusta ja pelastussanomaa unohtamatta. Kaukaa näkee uusin silmin Sanna Kaivosoja osaa arvostaa nyt sitä, miten Suomen seurakunnissa voi kokea pyhyyttä kauniissa kirkkotiloissa. – Suomi-koulu on tarjonnut lauluesityksiä erilaisiin tapahtumiin. – Olen myös pitänyt pikkulapsiperheiden ja vanhemman polven siirtolaisten yhteistä, suosittua muskaria, jossa lauletaan suomenkielisiä sävelmiä. Joskus etsitään laukun uumenista kolehtihaavia. K e it ä . 2012), Selma (2014), Viena (2018) | 25. Kaivosojien lapset ovat yleensä aina tapahtumissa mukana. Suomenkielisiä jumalanpalveluksia pidetään Suur-Sydneyn alueella neljässä eri paikassa. Rouvat leipovat kahvipöytään herkkuja omalla kustannuksellaan ja maksavat niistä vielä kirkkokahveilla ison hinnan. Sanna säestää mielellään pianolla. Suomessa perhe ja papin työ ovat nykypäivänä irti toisistaan. Kaivosojan perhe • Aapo Kaivosoja, 35, pappi suomalaisessa Etelän Ristin seurakunnassa Australian Sydneyssä • erityisopettaja Sanna Kaivosoja, 34, pääopettaja Sydneyn Suomi-koulussa • lapset Nooa (synt. – Heistä on muodostunut perhe, jonka kesken on jaettu monet elämänvaiheet ja muistot. – Vaikka moni ei enää kirkolle pääsekään, äärimmäisen arvokasta on myös se hiljainen rukous, jolla seurakuntalaiset kotikirkkoaan kantavat, Sanna Kaivosoja toteaa. Suomessa kirkolla on myös resursseja pitää työssä pappeja, siivoojia, suntioita, sihteereitä, lapsityönohjaajia ja haudankaivajia jne. Sydämellä sukupolvien yhteys Sydneyn suomalaisen seurakunnan kantava voima ovat sen alkuperäisjäsenet. Saavatko seurakunnan jäsenet Suomessa toteuttaa itseään ja sitä kautta kasvaa palveluiden vastaanottajista ilosanoman levittäjiksi. Minusta toiminnan ei tarvitse olla joka ikäryhmälle erikseen räätälöityä. Toisaalta suomalaisesta seurakunnasta on tuotu koululle varttuneempaa väkeä vierailemaan. – He ovat ensimmäisen polven siirtolaisia, jotka ovat muuttaneet tänne sotien jälkeen 1950–1960-lukujen Suomesta. Hän tekee kaikkensa sukupolvien välisen yhteyden vaalimiseksi. – Kutsumalla ystäviämme esimerkiksi lasten syntymäpäiville pappilaan olemme saaneet mahdollisuuden osoittaa sen, miten suuren armon ja vapauden kristinuskon sanoma sisältää, kertoo Sanna Kaivosoja. Seurakunnan vapaaehtoisina tämä joukko osoittaa sitoutumisensa hyvin käytännöllisesti. K e it ä . Rennosti yhdessä Sydneyssä asuu noin 1500 suomalaista, joista satakunta osallistuu Etelän Ristin seurakunnan toimintaan aktiivisesti kuukausittain. Lapset käyvät valtion ylläpitämää lähikoulua, jonka oppilaista 80 prosenttia puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin englantia. Heille synnyinmaan kulttuurin ja kielen säilyttäminen on ollut nykypäivän muuttajiin verrattuna vielä tärkeämpää. – Vaikka heidän osaamisensa on tärkeä voimavara, toisinaan mietin, millaisen tilan tällainen ”virkamiesmalli” jättää vapaaehtoisille. Jumalanpalvelukset ovat rentoja, lämpimän huumorin sävyttämiä: – Joku saattaa keskeyttää puheen kysymyksellään. Pääasiassa he ovat muslimeja, joille sanoma Jeesuksesta on vieras. Keskimmäinen kaitsee pienintä, kun vanhin jo palvelee vaikka isänsä powerpointesityksen näyttäjänä. – Kun vuoden 2020 aikana palaamme Suomeen, arvelen jääväni ikävöimään papin vaimon rooliani, jonka seurakunnan keskellä eläminen Sydneyssä on tarjonnut. – Meille seurakunta on koko perheen palvelupaikka, jossa saamme tehdä tärkeänä pitämäämme työtä yhdessä, palvella musiikin lahjoin ja kutsua toimintaan mukaan toisia nuoria perheitä. – Myös paikallinen anglikaanikirkko on meille tärkeä ja tuttu paikka kohdata kristittyjä lapsiperheitä. – Australiasta tahdon tuoda Pohjantähden alle välittämisen ja yhdessä tekemisen kulttuurin. M a a il m a n y t M a a il m a n y t ta ensimmäisen ja toisen polven siirtolaisia
Turvallinen tai turvaton kiintymyssuhde Jo pitkään on tiedetty, että ensimmäiset vuodet ovat ihmisen kehityksen kannalta tärkeimpiä. I hmisten lähtökohdat elämään ovat eriarvoiset. Toiset taas ovat enemmän änkyröitä. Kiintymyssuhteet muodostuvat varhaislapsuudessa. Rottaemojen hoivaamat poikaset selvisivät stressitilanteista selvästi paremmin kuin ne rotanpoikaset, joita emot olivat hyljeksineet. Toiset ovat temperamentiltaan luonnostaan aurinkoisia, ja siksi heihin suhtaudutaan vuorovaikutustilanteissa hyvin. Tulisalo puhuu käsitteestä epigenetiikka. – Varhaislapsuuden vuorovaikutuksella on vaikutusta perintötekijöiden toimintaan ja niiden kautta stressihormonien erittymisen pitkittymiseen. 26 |. Meany jatkoi tutkimusta ja tutki muun muassa itsemurhan tehneitä ihmisiä. Meanyn tutkimuksessa oli erilaisia rottapopulaatioita. Stressijärjestelmä auttaa toimimaan vaaratilanteissa. Hänen mukaansa olosuhteet voivat muuttaa geenejä. Kanadalainen professori Michael Meany on tutkinut stressihormoneja ja niiden yhteyttä geeneihin. Hän onnistui eristämään rotanpoikasilta hippokampuksesta, joka on aivojen keskeinen muistielin, stressivasteeseen vaikuttavan geenin. teksti Sari Savela kuva iStock Miten elää oman rikkinäisen mielen kanssa. Stressihormonien erityksen pitkittyminen vaikuttaa terveyteemme ja muistiimme, Tulisalo sanoo. Perintötekijät eli geenit luovat perustan ihmisen persoonallisuudelle, mutta geenitkään eivät ole pysyviä. Jos lapsen tarpeisiin ei vastata ajallaan tai – Meissä kaikissa on rikkinäisyyttä, joka näkyy erityisesti vuorovaikutustilanteissa ja vaikuttaa toimintakykyymme, psykiatri ja lääketieteen tohtori Ulla Tulisalo sanoo. Hoivattujen poikasten stressivaste oli selvästi parempi kuin kaltoin kohdeltujen poikasten stressivaste. Lapsi voi kiintyä vanhempaan turvallisesti tai turvattomasti. Hän havaitsi tutkimuksessaan, että lapsuudessaan kaltoinkohdeltuja ihmisiä oli suhteessa enemmän itsemurhan tehneiden joukossa. Hyljeksittyjen poikasten geenien toiminta muuttui epäedulliseksi. Heidän perintötekijänsä rakenne oli muuttunut
E l ä m ä n t a it o E l ä m ä n t a it o | 27
Se kehittää lapsen omaa mieltä ja resilienssiä. Jos joku on myrtsinä, ei tee itsekään mieli naureskella silloin. – Lapselle on hyväksi, että hän joutuu kokemaan pettymyksiä tai viiveitä tarpeen tyydytyksessä. Turvattomien lasten ihmissuhteet ovat usein vältteleviä, ristiriitaisia tai kaoottisia myöhemminkin. Ulla Tulisalo muistuttaa, että lapsen persoonallisuuden kypsymisen kannalta ei ole hyväksi, jos äiti elää täydellisesti vain lasta varten ja joka käänteessä pyrkii ennakoimaan lapsen tarpeet ennen kuin lapsi itsekään niitä havaitsee. Vuorovaikutuksellinen tunteiden tunnistaminen näkyy aikuisuudessa. Kiintymyssuhteet vaikuttavat myöhempien kokemusten muokkaamana ihmisten elämässä. Siten lapsi oppii vähitellen tunnistamaan tunteita itsessään ja toisissa. Jos joku hymyilee meille, me hymyilemme takaisin. Kun kasvamme, järki alkaa kasvaa. – Meillä on taipumus vastata. Tulisalo toteaa, että ihmisen toimintakyky riippuu paljon siitä, mikä on hänen heikkojen ja keskeneräisten puoliensa osuus hänen persoonallisuudessaan. Se on perusta itsetunnolle ja ihmisiin luottamiselle. Tai jos sinua ei kuulla muutoin kuin suuren temppuilun tai äänekkään purkauksen seurauksena, se muokkaa minäkuvaa kielteiseksi. Kun tunteemme tulee vastaanotetuksi, pystymme kokemaan tunteen täytenä ja kokonaisena. Vasta silloin ikävä todella hyökyi minusta, niin että kyyneleet nousivat silmiin. Hätä on kuultu ja jaettu. Tällöin mieli alkaa rakentua siten, että persoonallisuus kypsyy vastaanottamaan elämän erilaisia vaikeuksia. Pystyin kokemaan oman tunteeni kokonaisena vasta, kun toinen otti sen vastaan. – Lapsekkaan puolen aktivoituminen tekee meidät avuttomiksi ja menetämme aikuisen kyvyn vastata sopivalla tavalla. On hyvä, että pystyy välillä olemaan spontaani ja leikkisä. – Sitten meillä on aikuisempi taso, jossa yleensä toimimme esimerkiksi työelämässä. Lapsekkuuttakin tarvitaan. Lapsi huomaa myös, mitä ei ole sopivaa puhua tai mikä ei ole muuten hyväksyttyä. Jos koet äidin rakkauden vuorovaikutuksessa, pystyt näkemään itsesi rakastettavana. Saatamme jopa matkia eleitä tai asentoja. Turvallinen kiintymyssuhde on elämän valttikortti. Tutkimuksessaan hän havaitsi, että ne pikkulapset, jotka olivat jo aikaisemmin olleet lyhyitä aikoja sairaalassa, selvisivät sairaalajaksosta vähemmällä stressillä kuin ne lapset, jotka olivat sairaalassa ensimmäistä kertaa. Tulisalon mukaan ihmisen lapsekas puoli voi aktivoitua hyvin helposti. Aikuisen roolin tukeminen – Kaikki me kannamme sisällämme myös primitiivisempiä, lapsekkaampia puolia. Yhdysvaltalainen psykologi Mary Ainsworth on tutkinut kiintymyssuhteiden muodostumista vierastilannemenetelmän avulla. Mies vastasi niin suurella lämmöllä: ”Niin.” Se oli täysi vaste tunnetilaani. Etenkin stressitilanteissa keskeneräiset piirteet tulevat esiin. Vuorovaikutus äidin kanssa muokkaa minäkuvaa. Vuorovaikutusmallit opitaan vuorovaikutuksessa ja mallioppimisen kautta. Kun ihmisellä on siedettäviä kokemuksia selviytymisestä, se auttaa häntä selviämään myös vaikeammista tilanteista tulevaisuudessa ja lisää hänen resilienssiään, sinnikkyyttään. Selviytymiskyky vastoinkäymisistä huolimatta Englantilainen lasten psykiatrian professori Michael Rutter tutki sairaalaan joutuneita pikkulapsia. Vastaanotettu tunne tuntuu täytenä Riitta Hari, suomalainen tutkija työryhmineen, on löytänyt aivoista peilisolut. Opimme ympäristöstä, miten maail28 |. tarkoituksenmukaisesti, syntyy turvattomuutta. Tutkimuksen keskiössä oli lapsi ja tämän turvautuminen vanhempaan stressaavassa tilanteessa. – Viime viikolla, kun katsoin vanhoja valokuvia ja tokaisin miehelleni aika neutraalisti, että ”tulee ikävä näitä ihmisiä, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen”. Vastaamme toisen tunnetilaan. Mitä aikuisuus sitten on. Tutkijat seurasivat, miten lapsi reagoi äidin poistumiseen paikalta ja ennen kaikkea paluuseen: laantuiko lapsen jännitys nopeasti vai jäikö vuorovaikutus ristiriitaiseksi. Jos esimerkiksi työpaikalla pomo nuhtelee jostain asiasta, voi nuhtelun kohteeksi joutunut reagoida helposti lapsekkaan puolensa kautta esimerkiksi alistumalla tai kapinoimalla. Lapsen tunnetilaan on tärkeä vastata jollain tavoin. Kun lapsi tuo vanhemmalle tunteitaan tai tarpeitaan, vanhempi antaa ne takaisin vähän työstettyinä. Lapsi oppii, onko perheessä vuorovaikutus suoraa vai vältetäänkö kaikkea negatiivista
Samankaltaisessa tilanteessa olevan kokemukset rohkaisevat ja tuovat näkökulmaa, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin. On parempi, että ihminen löytää oman aikuisuutensa kuin että häntä tuetaan lapsellisessa roolissa.” | 29. Vertaistuesta on usein iso apu. Kun näkee itsensä syntisenä, mutta rakastettuna, uskaltaa nähdä itsessään myös rikkinäiset puolet. Tulisalo muistuttaa, että omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen on tärkeää. Ei ole sattumaa, että elämässämme on ihmisiä, jotka nostavat meissä esiin tiettyjä puolia. Psykiatri Tulisalo kannustaa hyväksymään omat vajavuudet. ma toimii. Itsensä näkeminen totuudellisesti on terveellinen kokemus. Siinä auttaa, että olemme tutustuneet omaan itseemme. – Toimintakykymme on harvoin täydellistä. Hän johdattaa meidän elämäämme. Pystymme suhtautumaan aikuisen ymmärryksellä ympäristöön. Aika usein mittaamme ihmisen psyykkistä terveyttä toimintakyvyllä. Meidän lapsekas ajattelumme vähenee. Rehellinen itsetutkiskelu vie eteenpäin Vajavaisina ja rikkinäisinä meitä kehotetaan kantamaan toinen toistemme kuormia. Toisten kanssa yhdessäolo kasvattaa meitä kypsemmiksi ja terveemmiksi persoonallisuuksiksi. Stressitilanteessa ihmisen toimintakyky voi romahtaa, jos voimavarat menevät tunteiden käsittelyyn. Usein pystymme esimerkiksi töissä antamaan itsestämme vain 80 prosenttia. – Omien lapsekkaiden tai moralisoivien reagointiemme tunnistaminen auttaa meitä korjaamaan käyttäytymistämme aikuismaisemmaksi. – On parempi, että ihminen löytää oman aikuisuutensa kuin että häntä tuetaan lapsellisessa roolissa. Omat heikkoudet on hyvä tuntea, jotta osaa myös tarvittaessa asettaa rajoja. Toisinaan sairausloma voi olla tarpeen toimintakyvyn selvästi heiketessä. – Se on yksi tie eteenpäin. Emme reagoi selkäytimestä nousevalla tavalla, vaan reagoimme kontrollin, harkinnan ja osaamisen kautta. Ulla Tulisalon mukaan omien tunteiden hyväksyminen on tärkeää. – Jumala on suunnitellut meidät jo äidin kohdussa. Luottamus Jumalan johdatukseen ja rakkauteen meitä itseämme sekä lähimmäistämme kohtaan antaa perspektiiviä myös ihmissuhteisiin. Lapsellisesti käyttäytyvää ei pidä myötäillä ja tukea, vaan kohdella häntä vastuullisena aikuisena
S a m a s t a p e r h e e s t ä S a m a s t a p e r h e e s t ä Liisa ja Putte Huima 30 | teksti Ulla-Maija Lammi-Ketoja kuva Sari SAvela Liisa ja Putte Huimalle on alkamassa sisarussuhteessaan jokin toinen vaihe. Isosisko ja pikkuveli
K e it ä . Putte lähti esimerkkini innostamana myös partioon ja aluksi hän oli veljeslippukunnassani. Hänellä pysyy työkalut käsissään ja teini-ikäisenä hän rakenteli itselleen skeittiramppeja. Kerran hän poimi voiveitsen keittiömme lattialta ja huomautti minulle: ”Liisa, sä olet tiputtanut voiveitsen.” Perheemme koostui pääasiassa epäkäytännöllisesti orientoituneista yksilöistä, mutta Putte on aina ollut käytännöllinen ja taitava. Nyt voin kertoa hänelle muistoja omasta varhaislapsuudestani, josta ajasta hän ei tiedä mitään. Joissakin asioissa minä saatan heittää helpommin hanskat tiskiin, mutta hän ei tee sitä. Liisa Huima, 43 • Valokuvaaja • Vuoden uutiskuva – palkinto 2017 • Perhe: Pikkuveli ja neljä veljentyttöä Putte Huima, 35 • Palvelumuotoilija, arkkitehti SAFA • Ennen nykyistä työtään työskennellyt arkkitehtina, opettajana Aalto-yliopistossa ja yrittäjänä. Putte oli lapsena erittäin söpö ja hyväntuulinen perheemme iltatähti. Hän juoksi koko ison kentän päähän ja tuli halaamaan minua. Putte on perusteellinen, sosiaalisempi kuin minä ja ehkä minua kriittisempi. Hän on kuitenkin paljon osaavampi ja päliisa kertoo: Putte on hirveän avulias K e it ä . Hän on hirveän avulias ja voi loputtomasti auttaa toista ilman vastapalveluksia. Hän taas voi kertoa minulle siitä ajasta, kun en enää asunut kotona. Hän on myös sympaattinen ja hauska. Kävimme kumpikin kuvisyläasteen Meilahdessa ja Norssin lukion. Hän onkin sittemmin tehnyt partiossa hienon uran. Olemme molemmat itsepäisiä, mutta jos Putte haluaa viedä jonkin asian läpi, hän tekee sen määrätietoisesti. Puten kanssa meillä on kahdeksan vuoden ikäero. Putte tuli käymään vierailupäivänä. Osaisin ehkä kertoa enemmän edesmenneestä veljestäni Antista, joka oli minua vain vuotta vanhempi. KUN PUTTE SYNTYI , äiti kutsui häntä Puteksi jo sairaalassa ja se nimi hänelle jäi. Työssään hän ajattelee yhteisöjen toimivuutta, mikä mielestäni kuvastaa häntä hyvin. Muistan hänet juoksemassa omakotitalomme nurmikolla. Minäkin olen kriittinen, mutta eri tavalla. Putte tuntee perheemme sisäisen huumorin ja osaa nauraa oikeissa kohdissa. Se tuntui hyvältä. • Harrastukset: Purjehdus, retkeily • Perhe: Isosisko ja neljä veljentyttöä | 31. Putte on minulle aina pikkuveli, jonka tunteet minun on laitettava omieni edelle. Lähdin Lahteen opiskelemaan ylioppilaaksi tuloni jälkeen 19-vuotiaana, Putte oli silloin 11. Olimme kumpikin lapsuudessamme Kiljavalla Lastenleirikesän -leireillä ja minä työskentelin siellä myöhemmin myös ohjaajana. Tai ainakin yhteisestä lapsuudestamme. Puten huumori on sarkastista, minun vähän mustempaa. Hän halusi, että kaikki näkivät minun olevan hänen isosiskonsa. Putte opiskeli arkkitehdiksi ja työskentelee nyt palvelumuotoilijana. Nykyään hän hyvin harvoin käyttää virallista nimeään Pekkaa. Voimme siis ottaa perspektiiviä menneeseen
Liisa oli minulle esikuva partiolaisena. tevämpi kuin minä. Liisa sen sijaan kuunteli ja oli läsnä. Minusta tuntuu, että elämässämme on alkamassa jokin toinen vaihe aika puhtaalta pöydältä. Kävimme myös saman yläasteen ja lukion, vaikka ne olivatkin vähän kauempana kodistamme. Voimme tulevaisuudessa käydä mielenkiintoisia teologisia, filosofisia ja yhteiskunnallisia keskusteluja, koska en oikeastaan tiedä, mitä hän ajattelee. Uskoni ei ehkä näy selvästi ulospäin. Se on enemmänkin sellaista, että jokin asia nostaa tunteet pintaan ja sitten jompikumpi vaikkapa lopettaa puhelun kuin seinään. Välillä saatamme joistain asioista riidellä, mutta se ei ole vakavaa. Paluumatkalla kysyin autossa äidiltä, voinko minäkin mennä partioon. En tiedä, kapeneeko ikäeromme koskaan. Seurasin ihaillen, kun hän oli lähdössä retkelle ja pakkasi kamppeita. Olemme samojen vanhempien kasvattamia. Se oli sellainen uusi juttu. Äitimme sairasti pitkään Parkinsonin tautia ja viime aikoina olemme hoitaneet yhdessä paljon hänen kuolemaansa liittyviä asioita. Olen ehkä Liisaa analyyttisempi, hän on taas taiteellisempi ja luova. Molemmat olemme käyneet niitä hänen kanssaan eri aiheista, mutta emme keskenämme. Tunnustamme samoja asioita, mutta ehkä Putte on joissakin asioissa, siis sellaisissa, miten hän käyttäytyy tai toimii, konservatiivisempi kuin minä. Liisa chattailee usein ja lähettelee whatsapp-viestejä. Joku voisi sanoa, että huumorimme on mustaa. Ehkä se oli äidillekin vähän yllätys, että Putte hakeutui luterilaiseen jengiin. Se on yhdistänyt meitä. Hiljattain Liisa ehdotti, että lähtisin hänen mukaansa jonnekin viikonloppureissulle. Ihmisen arvot näkyvät ajankäytössä ja siinä meillä on eroja. Ympärilläni oli paljon ihmisiä, jotka analysoivat tilannettani ja tsemppasivat minua. Isommat sisarukseni Liisa ja Antti hoitivat minua paljon. Perinteiset arvokysymykset ovat meillä aika samat. Itselläni oli elämässä vaikea vaihe vuosia sitten. putte kertoo: Liisa ei vähästä hätkähdä En tiedä, kapeneeko ikäeromme koskaan.” 32 |. Toisinaan meidän roolimme kääntyvät päälaelleen ja silloin Putte onkin se, joka johtaa. Putelle on voinut tulla yllätyksenä se, että ajattelemme tietyistä asioista aika lailla samalla tavalla. Ehkä sellaista hiukan tapahtui silloin, kun menin opiskelemaan Teknilliseen Korkeakouluun. Se on pääasiassa läpän heittoa. Putte on kuitenkin minua syvemmällä hengellisissä asioissa ja kiinnittyy yhteisöihin, joissa on, minua voimakkaammin. Putte on ainut, joka minun lisäkseni on lapsuudenperheestämme jäljellä. Meillä on molemmilla luterilainen maailmankatsomus, joka tulee lapsuudenperheestä. Liisa on elämänviisas tyyppi. Sitten hän palasi kotiin ja kuivatteli makuualustoja. Yhteistä meille on myös kielellä temppuilu ja asioitten pohtiminen. Se oli minulle tärkeää. la kuin hän, vaan kannusti pohtimaan ja puntaroimaan asioita eri näkökulmista. Olin kymmenen, kun kävimme Liisan partioleirillä vierailupäivänä. Mutta ei se ole mitään niin suurta erimielisyyttä, että meidän täytyisi sitä setviä tai selvitellä jollain tavoin. Monipuoliset keskustelut olivat äitimme tapa. Olemme kumpikin käyneet syvällisiä keskusteluja äitimme Leenan kanssa mutta emme keskenämme. Olen kuitenkin Liisalle varmaan aina se pikkuveli. Hän on rauhallinen ja jalat maassa oleva realisti, joka ottaa asiat asioina, eikä vähästä hätkähdä. Liisa ei teiniikäisenäkään ollut mikään seinäruusu, vaan muistan hyvin, kuinka hän alkoi aktiivisesti ottaa vanhempien kanssa yhteen erilaisista asioista. Äiti ei koskaan keskustelijana pakottanut ajattelemaan samalla tavalLAPSUUDESSANI LIISA OLI HAUSKA , räväkkä ja boheemi isosisko
”Sananvapauden” suhteen on erilaisia traditioita. . k u va Ta n el i Tö rö lä Kysymys ja vastaus Kysymys ja vastaus Fariseusten ulkokultaisuus ei onnistu.” k u va iS to ck Kannattiko Jeesus sananvapautta. Muualla Jeesus vaikuttaa puhuvan toiseen suuntaan: ”Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi” (Matteus ja Luukas). MIK Ä ASK ARRUTTA A. Sama koskee Jeesuksen opetuslapsia: ”Kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan” (Luukas). Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. | 33. Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtori, Jeesus-tutkija Tom Holmén. Eräässä hyvin keskeisessä opetuksessa Jeesus sanoo, että salaisuudet uskotaan hänen oppilailleen, kun taas ulkopuolisille kaikki ”tulee vertauksissa”, jotta he eivät ymmärtäisi (Markus). Vastaamme joka lehdessä 1-2 kysymykseen. Jeesus kannatti totuudenvapautta : ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Johannes). Toisaalta kysymys on myös siitä, ettei Jeesuskaan halua peitellä mitään, ikään kuin hän yrittäisi puhua itsestään tai opetuksestaan muunneltua totuutta: ”Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa” (Matteus). Fariseusten ulkokultaisuus ei onnistu, vaan se, mitä he ovat ja mitä he yrittävät ulkokultaisuudellaan peittää, tulee kyllä paljastetuksi (Luukas). . Kyseessä on toisenlainen avoimuus, oikeastaan rehellisyys
34 |
Niin Psalmeissa, Profeetoissa kuin Sananlaskuissa törmätään ajatukseen Jumalan ja ihmisen tietämisen erosta: ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” Jumala katsoo ikuisuudesta käsin, mutta ihminen vain yhdestä silmänräpäyksen näkökulmasta. Rakasta tai tuhoudu! Kristillisen tulkinnan mukaan itsensä tunteminen ei ole kovin syvällistä, kirjoittaa Vesa Pirttimaa. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Tuomaan skeptisyys ei kuitenkaan ole este Kristuksen lahjoittamalle vanhurskaudelle, koska kuultuaan Hyvän Paimenen kehotuksen uskoon, hän tunnustaa Jeesuksen Jumaluuden: ”Minun Herrani ja Jumalani”. Erityisen mielenkiintoinen on Sananlaskujen alun moite: ”Te vihasitte tietoa.” Läpi Raamatun tämä teema toistuu uudelleen. Skeptisyys ei ole este Tietoon ja totuuteen liittyvät myös kriittisyys ja epäily. Jumalan logiikka näyttäytyy lopulta toisenlaiselta kuin ihmisviisaus: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. H eti Raamatun alkulehdillä törmäämme kysymykseen tiedosta ja tietämisestä: ”Teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” Tietäminen liitetään Jumalan ominaisuudeksi, mutta samalla kerrotaan ihmisen tietämisen olevan vajavaista. Raamattu puhuu erikseen tämän maailman ja Jumalan viisaudesta. Jumalan hyvyyden ympäröiminä, anteeksiantamuksen verellä vihmottuina, tulemme osalliseksi taivaallisesta viisaudesta. Inkarnaatio ja ylösnousemus edustavat Jumalan viisautta, jota ei voi korkeinkaan ihmisviisaus sisäistää: ”Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Miten rakkaus voidaan ymmärtää silmiä avaavana totuuteen tiedon sijaan. Paavali kirjoittaa kolossalaisille: ”Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” Ihmisviisaus on aina ristiriidassa Jumalan viisauden kanssa. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.” Siksi se lahjoitetaan meille. Toki näemme Paavalin kuvaamalla tavalla vasta vajavaisesti: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Rakkaus on kuitenkin suurin, ja se on ihmisviisaudelta peitetty salaisuus. Jeesuksen sana herätti epäilevän Tuomaankin luottamaan syntien anteeksiantamukseen ja ylösnousemukseen. Kristus on syvätason vastaus myös tiedon ongelmaan. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” Raamatun mukaan todellinen viisaus löytyy rakkaudesta, joka on kuitenkin syntiselle ihmiselle vieras. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. teksti Vesa Pirttimaa kuva Bonnie Kittle / Unsplash R a a m a t t u o p e t u s R a a m a t t u o p e t u s | 35. Mutta suurin niistä on rakkaus.” Ihminen tavoittelee tietoa, mutta pakenee rakkautta. Uuden testamentin tunnetuin epäilijä on Tuomas, joka rohkenee olla skeptinen Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen suhteen: ”En usko. Ihminen on kutsuttu uuden oppimiseen
Rakkaus kutsuu meitä astumaan ulos omasta kuplasta, erilaiseen ja uuteen ulottuvuuteen. Kristinuskon mukaan varsinainen syvätason itsereflektio tapahtuu rakastamalla. Rakkaus kutsuu meitä astumaan ulos omasta kuplasta.” Ulos omasta kuplasta Antiikin Kreikassa ”esisokraatikot” etsivät todellisuuden perustaa, ensimmäistä periaatetta tai alkuainetta, johon kaikki muu perustui. Näin tapahtui myös Ranskan vallankumouksen jälkeen, jolloin Notre Damen katedraalissa järjestettiin loistokas kulkue, jossa järki kruunattiin ainoaksi jumalattareksi. Järki ja oma mieli ei lopulta ole mikään mitta. Päinvastoin itseriittoisuus, kehittyneisyys ja omahyväisyys estävät pelastuksen: ”’Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.’” Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: ’Kuka sitten voi pelastua?’ Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ’Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.’” Yhteys avautuu rakkauden kautta, ei meidän rakkau36 |. Yhteys muihin ihmisiin mahdollistaa todellisen minuuden paljastumisen täysin vastakkaisella tavalla kuin Sokrateen ajatus filosofisesta pohdiskelusta, jossa syvimpänä tavoitteena oli vaipuminen transsinomaiseen sisäisen katselun tilaan. Sielun tarkoitus oli saavuttaa hyve ja totuus, joiden uskottiin antavan valmiuksia kohdata kuolema ja sitä seuraava toinen elämä – antiikissa uskottiin hindulaisuutta etäisesti muistuttavaan sielunvaellukseen. Itsereflektio on petollista ja voi johtaa mielikuvituksen tuottamaan harhaan, ihannekuvaan itsestä, josta löytyvät ajan hengen mukaiset vaatimukset. Kristillisen tulkinnan mukaan itsensä tunteminen ei ole kovin syvällistä. Sokrateen ajattelussa itsensä tunteminen nousee keskeiseksi päämääräksi, koska vain itsensä tunteva ihminen voi elää hyvää elämää. Jumalan rakkaus avaa yhteyden Kristinuskon mukaan tuonpuoleisuuden raja on ylittämätön. Emme saa yhteyttä aikaiseksi inhimillisin keinoin — vaikka kehittäisimme itsemme kaikkein korkeimmalle ihmisyyden asteelle. Korkein ihmisviisaus johtaa aina itseensä käpertymiseen, koska mieli kääntyy aina lopulta itseään kohti ja kohottaa ”oman ajattelunsa” kaiken yläpuolelle. Vasta kohdatessamme toisen ihmisen ja tutustuessamme häneen syvemmin avautuu oma elämämme uudesta näkökulmasta. Sofistit puolestaan keskittyivät vallan ja voiton tavoitteluun. Tämä ajatus on säilynyt länsimaisen perinteen läpi ilmentyen monimuotoisesti nykypsykologiassa. Sokrates kiinnitti huomion ihmiseen itseensä. Saamme ulkopuolisen näkökulman, mikä mahdollistaa totuudellisemman itsetuntemuksen. Sokrateen mukaan itsensä tuntemisella oli korkeampi päämäärä. Raamatun sanoma voitaisiin oikein ymmärrettynä tiivistää lauseeseen: Rakasta tai tuhoudu
Silloin myös lain antaja nähdään yksipuolisesti tuomarina, joka ei katso lain rikkojaa hyvällä. Lutherin mukaan avioliitossa oppii viikossa enemmän itsestään kuin 15 vuodessa luostarissa. Rakastamalla voit oppia tuntemaan paremmin itseäsi, mutta se ei toimi apuvälineenä ajasta ikuisuuteen siirryttäessä. Kun luetaan tarkasti Jeesuksen opetus rakkaudesta, huomataan siinä aktiivinen vaatimus rakastaa. Kymmenen käskyn ohje rakkaudesta riittää. Meidän ei tule palvoa tai seurata orjallisesti ihmisiä tai heidän kehittämiään muotivirtauksia, ideologioita ja aatteita, vaan Jumalan ohjetta: Rakasta. Joka rakastaa, se täyttää lain. Jumala rakastaa sinua eikä hylkää ketään synnin, heikon itsensä tuntemisen tai sielun kehittymättömyyden tähden. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Siinä näet Jumalan syvimmän tahdon ja ajatuksen sinua kohtaan. Huomio kiinnittyy lähimmäisen sijaan itseen. Syvätason itsereflektio tapahtuu Jumalan sanan valaisussa. Passiivinen, maailmasta pois kääntynyt, sen haasteita pakeneva mietiskelijä, on lain mukaan itsekeskeinen egoisti. Elämästä tulee oman väärintulkinnan ja harhakirjoittaja on kasvatustieteen tohtori. Augustinus lausui hienosti: ”Rakasta ja tee mitä tahdot.” Vastavuoroisuutta kohti Itseensä käpertynyt ihminen näkee Jumalan antamat ohjeet kieltoina ja käskyinä, ei rakkautena. Tällöin vältetään virheitä, vetäydytään kuoreen, vaikka luostariin asti, ja uskotaan vilpittömästi, että ongelman voi ratkaista välttämällä konflikteja, ihmispaljoutta, stressiä, vähää unta, liikaa syömistä ja hillitsemällä omaa toimintaa ja yllykkeitä. Passiivinen ”Älä tee” kääntyy aktiiviseen muotoon ”Rakasta”. Kukaan ihminen ei voi nousta toisen yläpuolelle, ketään ei voi ylistää eikä alistaa. Tällöin on jätetty huomioimatta eräs keskeinen ja olennainen asia Jeesuksen opetuksessa. kuvan määrittämää. Kymmenen käskyn ohje kertoo meille mitä on rakkaus. Itseensä käpertymisen sijaan huomio tulee siis suunnata lähimmäiseen. Luostarissa eläminen on eskapismia, luomisjärjestyksen kieltämistä ja elämään kuuluvan ahdistuksen ja ennakoimattomuuden pakenemista ulkomaailmalta suljettuun tilaan, jossa elämä on tarkasti järjestettyä ja ennakoitavissa. Jopa luterilaisuuteen, joka syntyi oikeastaan tämän kysymyksen ympärille. Tällöin ihminen eristäytyy siitä elämästä, mihin meidät on luomisen perusteella tarkoitettu. Sokrateen ajatus hyveen ja totuuden kasvattamisesta on ominainen suurimmalle osalle maailman uskonnoista. Jeesus käskee tekemään aktiivisesti hyvää. Sehän on välinpitämättömyyttä ja huomioimatta jättämistä. Jeesuksen opetuksen mukaan laki edellyttää aktiivisia rakkauden tekoja. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.” | 37. Sellaista ajattelua on tuotu kristinuskon sisään – valitettavasti lisääntyvässä määrin. Tällöin konfliktit ja ristiriidat voidaan pitkälti välttää – ja rakentaa itselle valheellinen identiteetti. Jos ymmärtää syvällisesti Jumalan lain eli rakkauden opetuksen ja toteuttaa sitä elämässään, tuskin tarvitsee ostaa yhtään elämäntaito-opasta. Se loistaa meille Golgatan uhrissa. Jokaisella on sama arvo kuin sinulla, mutta se ei sen ylempi tai alempi. ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jumala kantaa sinua ja ympäröi rakkaudellaan.” temme, vaan Jumalan rakkauden. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Kun laki tulkitaan kieltoina ja ohjeina, elämää ja nautintoja rajoittavana käskykokoelmana, ymmärretään se mahdollisimman väärin. Rakkaus ei ole koskaan passiivista tekemättä jättämistä. Häväistynä ja pilkattuna. Tällöin koko suhde elämään helposti vääristyy. Jumala kantaa sinua ja ympäröi rakkaudellaan; ristillä näet Jumalan ristiinnaulittuna. Kun kadotetaan Raamatun ilmoitus siitä, että Jumala on kaikkivaltias, joka tutkii kaiken ”salatuimpaan saakka”, tulee elämästä helposti huono näytelmä, jossa olennaista on pyrkiä ”passiiviseen” lain noudattamiseen. Siksi voit tunnustaa pahuutesi ilman häpeän tai rangaistuksen pelkoa. Siksi ihminen, joka vetäytyy, kaivaa talenttinsa maahan ja on lain rikkoja. Jumalan kuva on vääristynyt ja tilalle on tullut kuva, joka jäljittelee omaa väärää tulkintaa laista
teksti Milla Suonio kuvat Sari Savela Mika Poutala haluaa katsoa ihmisiä Jumalan silmin 38 |
| 39. teksti Milla Suonio kuvat Sari Savela Mika Poutala haluaa katsoa ihmisiä Jumalan silmin Entinen huipputason pikaluistelija Mika Poutala on säilyttänyt lapsuudenuskon Jumalaan ja Raamatun sanaan. Hän ei halua luokitella ihmisiä, vaan pyrkii näkemään jokaisessa tapaamassaan ihmisessä tämän rajattomat mahdollisuudet
Jos emme koskaan kyseenalaista niitä, elämme haluamattammekin niiden mukaan, vaikka ne olisivat meille vahingollisia. Jos en näe keikan aikana, että joku nauraa yleisössä ihan kippurassa tai jollain tulee kyynel silmästä, niin koen, että olen epäonnistunut esiintyjänä. Voiton tavoittelu antoi hänelle virtaa intensiiviseen treeniin. Usko Jumalaan on Poutalalle peili, jonka kautta hän katsoo lähimmäisiään. Lisäksi kaksi heidän edellistä tanssiaan oli onnistut hyvin. Mika Poutala aloitti pikaluistelun 7-vuotiaana. Silloin hän pääsi yli tapahtuneesta parissa päivässä. Hän nauttii esiintymisestä ja ihmisten viihdyttämisestä. Hän tottui pitkän kilpaluistelu-uransa aikana asettamaan tavoitteensa korkealle. Poutala ei pidä jossittelemisesta. Niin mies teki tanssikilpailussakin. U sko Jumalaan on Mika Poutalalle tärkeä asia ja voimavara. Ensimmäinen häviö johtui horjahduksesta. Poutala kiertää yrityksissä pitämässä keynote-puheita. Pettymyksen yli on vaikea päästä, jos ei pysty myöntämään virheitään ja löytämään asioita, jotka olisi voinut tehdä eri tavalla. Poutalan kutsumus on auttaa ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan ja unelmiaan. – Putoaminen oli shokki. Vasta kun ymmärrämme, mistä ajatusmallit tulevat, voimme tarvittaessa muuttaa niitä. – Haluan peilata ihmisiä siihen, millä tavoin Jumala näkee meidät. Ihminen muistaa parhaiten kokemuksen, ei niinkään sitä, mitä puhuin. Luottamus Jumalaan on säilynyt Lokakuussa ilmestyi urheilutoimittaja Petri Lahden kirjoittama elämäkerta Mika Poutala – Muutaman sadasosan tähden. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että kaikesta voi seurata jotain hyvää. En odottanut sitä yhtään. 40 |. En etukäteen ajatellut, että tv-ohjelmasta putoamisesta tulisi noin iso pettymys. Tärkeintä on, minkälainen minusta on tullut ja mitä olen oppinut matkalla kohti tavoitetta. Hän lukee Raamattua ja rukoilee päivittäin. Kutsumuksena auttaminen Mika Poutala on työllistänyt itsensä yrittäjänä lopetettuaan pikaluistelun keväällä 2018. Mies koki karvaan pettymyksen pudottuaan kilpailusta yhdessä parinsa Ansku Bergströmin kanssa tanssittuaan suorissa lähetyksissä vasta kolme tanssia. Hän vierailee kuitenkin säännöllisesti myös muissa seurakunnissa. Jokainen ihminen on arvokas. Helposti lähdemme etsimään syyllisiä muista ihmisistä. Aina kun tapaan ihmisiä, pyrin kohtelemaan heitä heidän parhaan potentiaalinsa mukaan. – Meidän täytyy käydä läpi ajatusmallejamme, miksi ajattelemme asioista tietyllä tavalla. Pyrin kohtelemaan ihmisiä samanarvoisina riippumatta siitä, ovatko he yrityksen siivoojia vai toimitusjohtajia. Tunsin koko ajan kehittyväni. Kaikilla meillä on ääretön potentiaali tehdä asioita. Kolmannen polven helluntailainen on imenyt helluntailaisuuden jo äidinmaidossa. – Muutun ihan eri ihmiseksi, kun menen lavalle. Usein ongelmana on, että ihminen on imenyt itseensä ympäristöstään myös itselleen haitallisia arvoja ja uskomuksia niitä koskaan kyseenalaistamatta. Silloin Poutala joutui työstämään pettymystään yli vuoden ajan. Poutala hävisi pronssimitalin muutamalla sadasosasekunnilla sekä Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 että Pyeongchangin olympialaisissa vuonna 2018. Olisin halunnut vielä näyttää, mihin pystyn. Poutalan mielestä putoaminen ei tuntunut reilulta, koska he eivät olleet tuomaripisteiden jälkeen huonoin pari. – Yksi askel pettymysten käsittelyssä on, että osaamme myöntää omat virheemme ja kantaa vastuun elämästämme. – Se ei ole minulle kovin iso asia, saavutanko jonkin tavoitteen vai en, mutta tavoite saa minut toimimaan haluamallani tavalla. Minulla oli ollut kilpailussa tosi hauskaa, olin tutustunut huipputyyppeihin ja saanut oppia paljon uutta. Olin jo koulussa sellainen, että heitin tyhmiä kommentteja, joille luokkakaverit nauroivat. Tanssii Tähtien kanssa -kilpailusta putoaminen oli shokki Mika Poutala lähti tänä syksynä vaimonsa kannustamana mukaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, koska halusi haastaa itseään. Toisella kerralla mies teki mielestään täydellisen luistelun. Miehelle yrittäjänä toimiminen on luontaista, koska hän pitää riskien ottamisesta. Puhekeikkojen lisäksi mies toimii sparraajana ja mentorina – Hän innostaa ja valmentaa asiakkaitaan pääsemään tavoitteisiinsa auttamalla heitä löytämään niitä asioita, jotka ovat kehittymisen esteenä. Sen sijaan hän haluaa aina oppia ja kantaa vastuun tapahtuneista asioista. En halua luokitella ihmisiä sen mukaan, mitä he ovat saavuttaneet, miten paljon heillä on rahaa tai missä he ovat töissä
En odottanut sitä yhtään.” | 41. Putoaminen oli shokki
– Vancouverin olympialaisten aikaan identiteettini oli pitkälti rakentunut siitä, miten hyvä luistelija olen. – En ole koskaan ollut katkera tai miettinyt, miksi Jumala sallii tällaista, vaan vaikeina hetkinä olen ajatellut: ”Jumala, en ymmärrä, miksi tässä kävi näin, mutta silti luotan ja uskon, että pystyt tekemään tästäkin hyvää.” Minulta ei ole koskaan puuttunut uskoa siihen, että Jumala tietää, mitä tekee. En yhtäkkiä ollutkaan mitään. – Olympialaisiin pääseminen oli pienen pojan unelma. Kun tein virheen, identiteettini romahti. Lopulta aiheita alkoi löytyä ihan itsestään eikä niitä tarvinnut enää kirjata ylös. Poutala alkoi etsiä identiteettiinsä aineksia siitä, mitä oli vuosikausia kuullut opetettavan seurakunnassaan. Olin aina ajatellut, että sitten kun pääsen sinne, kaikki huoleni kaikkoavat ja elämä on ihanaa. Silloin kun ihmisen identiteetti on kestävällä pohjalla ja siihen pystyy nojaamaan vaikeuksien kohdatessa, pettymysten käsittely on paljon helpompaa. Pian hän alkoi löytää isompien kiitollisuudenaiheiden lisäksi monia pieniä asioita, joista saattoi olla kiitollinen. Urheilija harjoitteli kiitollisuudenaiheiden löytämistä arjestaan pitämällä vuoden ajan kiitollisuuspäiväkirjaa. Hän on halunnut ottaa kirjaimellisesti sen, mitä kirjassa sanotaan. Poutala on saanut pettymysten hetkellä apua säännöllisestä Raamatun lukemisesta. Tajusin, että menestys ei tuo onnellisuutta, vaan kiitollisuus. Olen säilyttänyt sinisilmäisen uskon.” 42 | Mika Poutala kertoo, että menestystä seurasikin tyhjyyden tunne.. Ihmettelin, mistä on kyse, kun en unelmani saavutettuani enää tiennyt, mikä oli elämäni tarkoitus. Mies kirjasi sinne joka ilta kolme asiaa, joista oli kiitollinen. Jumala näkee minut tällaisena ja se on paljon tärkempää kuin miten ihmiset minut näkevät. Silloin ihminen ymmärtää, että elämä jatkuu ja tapahtunut asia ei vaikuta siihen, miten arvokas ja rakastettava hän on. Olen säilyttänyt sinisilmäisen uskon. – Minulle tuli tärkeäksi rakentaa identiteettini sen varaan, että olen Jumalan lapsi. – Ulkoisesti mikään ei muuttunut, mutta sisäisesti minusta alkoi tuntua, että elän paljon onnellisempaa elämää. Kun haaveeni toteutui, minulle tulikin yhtäkkiä tyhjä fiilis. Onnellisuus syntyy kiitollisuudesta Mika Poutala oivalsi ensimmäisiin olympialaisiinsa päästyään, että onnellisuus syntyy kiitollisuudesta. Sitä ei kukaan pysty muuttamaan
On toinen juttu, mitä on kristillinen usko ja elämä kunakin aikana. Hänen seuraajiensa ihanne on kulkea samoissa askelissa kuuliaisena Jumalan tahdolle. Ensimmäisenä tietysti itse Vapahtaja, Jeesus. Mietimme sitä terveen järkemme ja parhaan tietomme varassa omantunnon edessä. Kirkko ja sen media antavat lupauksen: me edustamme kristillistä maailmankatsomusta ja uskoa. Hedelmä on huipulle päätynyt hyvinvointiyhteiskunta. Kyse on siitä, kenelle olemme vastuussa. Vapaus edellyttää yksilön vastuuta, joka on nyt myös sananvapauden perälauta. Se tuntuu ensin kohtuulliselta. Hidas päätöksenteko antaa tarpeellista harkinta-aikaa. Kuitenkin tästä on vain lyhyt askel Itsesensuuriin. Suomi oli vielä 150 vuotta sitten kehitysmaa, jossa kuoltiin nälkään. Vanhastaan on ajateltu, että Raamatussa on painoarvoltaan erilaisia opetuksia: joitain ihmisen pelastuksen kannalta luovuttamattomia, joitain kristillisen elämän ohjeita, jotka ovat kulttuuriin sidottuja. Joskus Ruotsin lehdet kertoivat totuuden. Ihmiset ovat täysi-ikäistyneet eivätkä halua holhousta, ei poliittista eikä kirkollista. Monet vallanpitäjät vaativat ”vastuullista journalismia”. Takavuosien Suomessa jotkut ottivat itse jo ennakolta huomioon, ettei esimerkiksi Neuvostoliitosta tai presidentistä sanottu pahasti. Hän puhui suoraan ja joutui ristille. Jokainen lehti on antanut lukijoilleen lupauksen: me edustamme tätä! Aina on ollut profeettoja, jotka eivät epäröi sanoa suoria sanoja vääryyksiä ja pahuutta vastaan. kirjoittaja on eläkkeellä oleva pappi ja toimittaja. Toimittaja on vastuussa lehden lukijoille, jotka maksavat saadakseen juuri sen lehden. Kaikesta saa, voi ja pitää puhua. Puu tunnetaan hedelmistä. Mutta se ei voi määritellä, mitä saa sanoa, missä voi kokoontua ja mihin tulee uskoa. Oikeuslaitos punnitsee viime kädessä, jos lakia rikotaan. Se läpäisee kansalaistoiminnan, politiikan ja jopa muut kirkkokunnat. Suomalainen elämäntapa on saanut niin paljon vaikutteita kristinuskosta, että on sanottu: meillä ei ole muuta ideologiaa kuin luterilaisuus. Oikeusvaltion keskiössä on ihminen eikä valtio tai joku laitos. Näin ei ole Kiinan diktatuurissa eikä Venäjän puolidemokratiassa. Demokratia edellyttää sananvapautta. Ihminen turmelee itsensä jos alkaa esiintyä Jumalan tahdon tuntijana kevein perustein. K o l u m n i K o l u m n i. Voiko kristilliseltä julkaisutoiminnalta edellyttää vastuullisuutta. Emme kysy enää joltain auktoriteetilta, missä ja mitä saa sanoa. Suomen perustuslaissa on määritelty, että jokaisella on oikeus julkaista ”kenenkään ennalta estämättä”, siis ilman sensuuria. Siitä puhuttaessa tarvitaan nöyrää mieltä. Ei edes Raamattua voi sellaisenaan käyttää kuin keittokirjaa. | 43 Sananvapaus ja omatunto teksti Tapani Ruokanen kuva Sari SAvela D emokratiaa arvostellaan: tehoton, ristiriitainen ja löysä systeemi, vaikka tarvittaisiin ripeitä päätöksiä. Itsesensuuri johti valheiden verkkoon, jossa kukaan ei tiennyt, miten asiat oikeasti olivat. Sitten sanomme ja teemme pelkäämättä ja nöyristelemättä, mutta kunnioittaen toisen – myös eri tavoin uskovan ja ajattelevan – oikeutta samaan. Nyt somen aikana tämä koskee kaikkia kansalaisia, ei vain kustantajia ja toimittajia. Suomessa kirkko ei enää määrittele mikä on oikein ja väärin. Miten kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto. Se voi vaihtaa vallanpitäjät kivuttomasti. Mutta demokratia eli kansanvalta on yhdessä suhteessa erinomainen
Valtakunnansyyttäjä lähestyy kysymystä ainakin osittain samoilla ehdoilla: ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa.” . kirkko ilmoittautui Helsingissä järjestetyn Pride-tapahtuman kumppaniksi. Toimittaja jatkaa: teksti Timo Eskola kuvat Tom Barrett / Unsplash, Sari Savela Saako Raamattua enää lainata?” nollapisteessä moraalikeskustelun 44 |. Nyt 55 vuotta A ja n k o h t a u s A ja n k o h t a u s ”rikokseen voi syyllistyä, jos siteeraa Raamattua tarkoituksenaan loukata toista”. Ensin esitutkintaa ei edes käynnistetty sillä perusteella, että ”pamfletissa on kysymys ajatuksen-, omantunnonja uskonnonvapauden valossa sallittujen moraalisten käsitysten ja arvostusten esittämisestä”. Pelkästään sen ymmärtäminen, että teksti on loukkaavaa, riittää.” Lukijan johtopäätös on väistämätön. Teittisen mukaan rikosepäilyt kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ovat tarpeellisia, koska Raamatussa vaaditaan homoseksuaalien surmaamista: ”Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka kutsuu homoseksuaaleja saastaisiksi ja sanoo, että heidät pitäisi tappaa.” Olennaista on vain se, missä yhteydessä tekstejä lainaa. . Tapauksista ensimmäinen koskee Räsäsen esittämää kritiikkiä siitä, että ev.lut. Koko Suomi nousi takajaloilleen , kun kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan nostetut rikossyytteet etenivät tutkintavaiheeseen. Toimittaja Peter Nyman, jolla oli oma keskusteluohjelma, oli kutsunut nuoret tohtorit Matti Myllykosken ja allekirjoittaneen keskustelemaan jo silloin Raamatun suhtautumisesta homoseksuaalimyöhemmin syytösten suunta on vaihtunut. Keskustelu on vielä kärjistynyt sen jälkeen, kun Helsingin Sanomien toimittaja Paavo Teittinen haastatteli valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista (HS 20.11.19). Joku kuitenkin uusi rikosilmoituksen ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti aloittaa siitä tutkinnan. Kauas on tultu kirjailija Hannu Salaman Juhannustanssit-romaanista ja jumalanpilkkasyytteistä 1964. Hän sai kutsun pitkään poliisikuulusteluun. Toinen rikosilmoitus koski jo 15 vuotta sitten kirjoitettua pamflettia ”Mieheksi ja naiseksi”. Muistan ensimmäisen televisiodebattini 25 vuotta aikaisemmin. Toimittaja synnyttää jutussa kuvan, jonka mukaan Räsänen on siteerannut loukkaavaa Raamatun kohtaa, sanonut pitäytyvänsä tähän uskoonsa vielä 15 vuotta kirjan kirjoittamisen jälkeen, ja ajattelee, että homoseksuaalit pitäisi tappaa. Ongelman ytimessä tuntuu olevan kysymys, saako Raamattua enää lainata yhteiskunnallisessa keskustelussa. Väitteet eivät ole aivan uusia. Valtakunnansyyttäjä Toiviainen vastaa näiden lauseiden jälkeen: ”Kyllä
Nyman esiintyi hyökkäävästi ja painopiste oli niin voimakkaasti minussa, että Myllykoski joutui yhdessä vaiheessa huomauttamaan, että hänkin voisi sanoa jotain. Mutta löytyykö Uudesta testamentista vaatimusta homoseksuaalien surmaamisesta. Vastailin mitä osasin ja koomista oli, että Myllykoski yritti jopa puolustaa minua, vaikka tietysti debatin luonnetta ajatellen oli itse pääaiheesta toista mieltä. Jeesus tai Paavali eivät jaa tappokäskyjä. ”Debatin” huippukohta koitti silloin, kun Nyman totesi minulle suorasukaisesti tähän tapaan: jos kannatat Raamattua, sinun täytyy ajatella, että homoseksuaalit tulee tappaa. He eivät kuole kesken omaa elämänkaartaan, kuten eivät kuolleet Aadam tai Eevakaan, eikä heitä missään nimessä tapeta Jeesus tai Paavali eivät jaa tappokäskyjä.” | 45. Ruotsin tapauksessa helluntaisaarnaaja Åke Green tuomittiin oikeudessa (2003) siitä, että hän julisti homoseksuaalisuuden harjoittamisen synniksi. Vastaavasti Roomalaiskirjeessä Paavali kuvaa langennutta maailmaa ja toteaa, että synnin tekijät ovat ”ansainneet kuoleman” (aksioi thanatou). Olin nuorena teologina täysin valmistautumaton tilanteeseen ja olin hetken ajan aivan sanaton. Hänkään ei kuitenkaan hyväksynyt väitettä, että Uuden testamentin mukaan homoseksuaalit pitäisi surmata. Jo paratiisikertomuksessa Jumalan käskyyn liitettiin kyllä säädös rangaistuksesta, johon Paavali Roomalaiskirjeessä viittaa. Euroopan ihmisoikeuskomitea otti kuitenkin periaatteessa negatiivisen kannan tuomioon, eikä sitä koskaan pantu käytäntöön. . Moos. Suomessa puolestaan herää kysymys, yritetäänkö täällä soveltaa kiihottamislain tulkinnassa Ruotsin lainsäädäntöä. Väite on sanoman vastakuva. Itse ajatuskin on pöyristyttävä. Kertomus muistuttaa, että väite Paavalin tappokäskystä kuuluu niin ateistien kuin kansainvälisen homoliikkeen vakioperusteisiin. Se on ollut esillä Yhdysvalloissa sekä Ruotsissa, missä Raamattu yritettiin saada tuolla perusteella kielletyksi kirjaksi. 2:17). Tapaus on tosin mauton, sillä Green todella puhui homoseksuaaleja ihmisiä loukkaavia lauseita ja olisi siitä ansainnut jonkinlaisen rangaistuksen. Hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen kiellettiin kuoleman uhalla: ”sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” (1. Ruotsissa oli juuri hyväksytty uusi laki, jonka mukaan seksuaalisen suuntautumisen halveksinta (missaktning) on rangaistava teko. suuteen. Samaa kieltoa pohti myös Helsingin Sanomien yllä oleva kirjoitus
Katsonkin henkilökohtaisena mielipiteenäni, että päätoimittaja Niemi on vastuussa siitä, että hän rikkoo sekä journalistin eettisiä ohjeita että suorastaan perustuslakia, koska hän on esittänyt Päivi Räsäsen uskonnollisen näkemyksen vääristellyssä valossa eikä ole asiaa korjannut. Biologinen pohja ei kuitenkaan muutu. Lämpötilan nollapistehän on yhteiskunnan sopima käsite. Identiteettipolitiikan ytimessä on ajatus siitä, että sukupuoli on sisäisesti koettu asia. Sen sijaan he ovat hengellisesti kuolleita ja päätyvät aikanaan iankaikkiseen kuolemaan – ellei Kristuksen evankeliumi heitä tästä kuoleman tilasta synnytä uuteen hengelliseen elämään (Room. Tästä ei hyvää seuraa. Kateissa ovat käsitykset luomisesta, luonnollisuudesta ja seksuaalisuudesta. Mikäli HS olisi tehnyt saman toiselle kansanedustajalle Ben Zyskowiczille, jonka pyhässä kirjassa (meidän Vanha Testamenttimme) todella puhutaan homoseksuaalien kivittämisestä, ja olisi esitetty hänen tällä perusteella kannattavan homoseksuaalien surmaamista, toimittaja olisi erotettu nopeasti ja asiasta olisi nostettu kova meteli. Luontoa ei voi huijata. – USKON JA TIEDON LÄHTEELLÄ Perussanoman ALE Mailis Janatuinen 10 matkaa Mongoliaan Jukka Norvanto Aadamista alkaen Mailis Janatuinen Jää luoksemme Steinkühler & Holzmann Ihanaa, että löysit minut Jukka Norvanto Eevan perhettä 12 € 5 € 12 € 5 € 9 € Timo Junkkaala Oikein väärin ymmärretty Luther Sari Savela Onneni on Jaakko Mäkeläinen Runsaan lohdutuksen Jumala 12 € 9 € 9 € Rahkonen & Lindqvist Totta Mouses 3 € Francine Rivers Vapauttava rakkaus 9 € Juho Sankamo Israelin kuninkaiden maailma 12 € www.perussanoma.fi | puh. Tämä on ennenkuulumatonta röyhkeyttä. Vertailukohdaksi luonnosta voidaan ottaa nollapiste. Nämä nimetään synniksi, ja kirkon julistuksen tavoitteena on johdatella ihmiset rippituoliin ja anteeksiantamuksen äärelle. HS oli juuri viikkoa aikaisemmin juhlinut 130-vuotisjuhliaan ja esiintynyt sananvapauden soihdunkantajana. Yhtään lasta ei ole syntynyt miehen sukuelimistä, kokipa ihminen kehonsa miksi tahansa. Sama koskee seksuaalisuuden biologista pohjaa. Subjektiivisen kokemisen ongelmat ovat kuitenkin suuria. Mies ei voi synnyttää, vaikka iltapäivälehdet sellaista tavan takaa rummuttavatkin. Sukupuolen voi konstruoida, rakentaa, ja sitä voi vaihtaa. Homoseksuaalinen toiminta on Raamatun mukaan saman kaltainen synti kuin aviorikos tai esiaviollinen suhde. 09 5123 9120 (klo 9.00-16.00) | tilauspalvelu@perussanoma.fi Tilaa nyt! Jonathan Fisk 7 sääntöä, joita jokaisen kristityn tulisi rikkoa 7 € 46 |. Räsäselle esitettyjen syytösten perustelut paljastavat, että suomalainen moraalikeskustelu on jäätymispisteessä. Useimmat ihmiset myös kokevat alle nollan menevät lämpötilat varsin kylmiksi. Siksi arvokonflikti on niin voimakas, että perinteistä näkemystä uhataan jo poliisilla. Heti perään lehti julkaisi häväistysjutun Räsäsestä. Mitä seksuaalisuuden alueella tulisi pitää luonnollisena. Päätoimittaja Kaius Niemi katsoi aiheelliseksi, että lehti ei anna Päivi Räsäselle oikeutta edes lehden tekemän virheen korjaavaan vastineeseen – lehden anteeksipyynnöstä puhumattakaan. Todellisuudessa tuomiolla on koko kristillinen kirkko – mutta väärin perustein. Siitä huolimatta vesi kuitenkin jäätyy nollapisteessä. Hän voi jopa pyrkiä elämään katsomuksensa mukaan. Sukupuolinen suuntautuminen vaihtelee, ja yksittäisillä ihmisillä voi olla erilaisia subjektiivisia kokemuksia. Helsingin Sanomien asenne kristillistä näkemystä vastaan on tosin aivan äärimmäisen kova. Tuomiolla ovat Raamattu ja kristillinen moraali. Joku ihminen voi subjektiivisen kokemuksensa mukaan tietysti väittää, että muutaman pakkasasteen lämpötila ei ole kylmää. Perustaksi on otettu lämpötila, jossa vesi jäätyy. tuosta vain. Nykyinen yhteiskuntamme ei tunnu tätä enää ymmärtävän. 6:1–5).
Vaarallisilta tilanteilta ei vältytä, vaikeat sairaudet ja muut vaikeudet koettelevat aika ajoin, mutta Jumalan apu on myös usein konkreettisesti läsnä. Juhani Huotari – vainotun kristityn asiamies Tapani Sopanen Juhani Huotari – Vainotun kristityn asiamies Päivä Osakeyhtiö, 2018 on värikäs seikkailukertomus, jossa erilaiset tapahtumat, elämän koettelemukset ja toisaalta Jumalan yliluonnolliset väliintulot ja ihmeet seuraavat toisiaan. Teos oli yksi Vuoden Kristillinen kirja 2019 -kilpailun kuudesta finalistista. Helluntailaisessa kodissa varttunut Juhani Huotari antautui kokoaikaiseen hengelliseen työhön jo nuorella iällä. Sujuvasti kirjoitettu kirja on vauhdikasta luettavaa ja valottaa kiinnostavalla tavalla lähetystyön arkea latinalaisessa Amerikassa. Työ alkoi kotimaassa, mutta melko pian Huotari lähti perheineen lähetystyöhön Boliviaan. Se ei varmasti ollut aina helppoa. 09 5123 9120 (klo 9.00-16.00) | tilauspalvelu@perussanoma.fi Tilaa nyt! Jonathan Fisk 7 sääntöä, joita jokaisen kristityn tulisi rikkoa 7 €. – USKON JA TIEDON LÄHTEELLÄ Perussanoman ALE Mailis Janatuinen 10 matkaa Mongoliaan Jukka Norvanto Aadamista alkaen Mailis Janatuinen Jää luoksemme Steinkühler & Holzmann Ihanaa, että löysit minut Jukka Norvanto Eevan perhettä 12 € 5 € 12 € 5 € 9 € Timo Junkkaala Oikein väärin ymmärretty Luther Sari Savela Onneni on Jaakko Mäkeläinen Runsaan lohdutuksen Jumala 12 € 9 € 9 € Rahkonen & Lindqvist Totta Mouses 3 € Francine Rivers Vapauttava rakkaus 9 € Juho Sankamo Israelin kuninkaiden maailma 12 € www.perussanoma.fi | puh. K ir ja -a r v io K ir ja -a r v io Vauhtia ja vaarallisia tilanteita teksti Sari Savela T apani Sopanen on kirjoittanut useita elämäkertoja. Tehtyään useita työkausia niin kotimaassa kuin Etelä-Amerikassa Huotari päätyi vainottujen kristittyjen asiaa ajavan Marttyyrien Ääni -järjestön palvelukseen. Kuusilapsisen perheen arjen pyörittäminen kun oli etupäässä vaimon harteilla. Niistä viimeisin kertoo Marttyyrien Ääni -järjestön entisen toiminnanjohtaja Juhani Huotarin tarinan. Huotarin vaimon ajatuksista työkeskeisen miehen rinnalla olisi myös ollut kiinnostavaa lukea enemmän
Herodotoksen Historiateoksesta on 75 kopiota, joista vanhin on kirjoitettu puoli vuosituhatta myöhemmin. Onko mahdollista, että vaikka Uudessa testamentissa olisikin oikeat neljä evankeliumia, niiden sisältö on vuosisatojen kuluessa muuttunut tunnistamattomaksi. ”Jeesus sanoi”) kopioidessaan pyhiä kirjoituksia. Onko mahdollista, että vaikka Uudessa testamentissa olisikin oikeat neljä evankeliumia, niiden sisältö on vuosisatojen kuluessa muuttunut tunnistamattomaksi. Tarpeeksi ja vielä enemmän Jos UT:n tekstikopioiden runsautta vertaa muihin antiikin kirjoituksiin, ne ovat kuin eri maailmasta. UT:n kirjojen kreikankielisiä käsikirjoituksia tunnetaan peräti 5 800 kappaletta ja määrä kasvaa kaiken aikaa. Noin 7 % eroista vaikuttaa tekstin merkitykseen, mutta ne eivät Ovatko evankeliumit historiallisesti luotettavia. Tacituksen Annaaleista on olemassa kolme kopiota, jotka tehtiin yli 700 vuotta myöhemmin. Erojen laadussa on suurta vaihtelua ja suurin osa niistä (n. Kun väsyneen kirjurin silmä hyppää pari riviä alemmas, syntyy epäolennainen virhe. Esimerkiksi nimessä ”Johannes” voi olla yksi tai kaksi n-kirjainta; tällaiset erot eivät muuta tekstin merkitystä. Tästä kunnioituksesta huolimatta hallussamme ei ole enää ainoatakaan alkuperäistä Raamatun käsikirjoitusta. Myöhemmissä käsikirjoituksissa näkyy kirkkoisien saarnaja selitysteosten vaikutus: kirjurit alkoivat korvata pronomineja henkilöiden nimillä (”hän sanoi” . Lisäksi meillä on yli 10 000 varhaista latinankielistä käännöskatkelmaa ja yli miljoona lainausta kirkkoisien selitysteoksissa ja kirjeissä. Joskus nimen edessä on määräinen artikkeli, joskus ei. Osa 2/3 48 |. teksti Jasu Markkanen Kuva iStock S eurakunta tiesi siis alusta saakka hyvin, mitkä Jeesuksen elämää koskevat kirjat olivat apostolista alkuperää ja sisälsivät luotettavaa kuvausta Herrasta. Kuinka paljon käsikirjoituskopioita meille edes on säilynyt. Muun muassa siksi kirjoituksia kopioitiin – mutta kuinka tunnollisesti. Kysyy Jasu Markkanen. Ovatko kirjurit lisänneet tai poistaneet tekstiä vahingossa tai jopa tahallaan. Aina, kun käsikirjoitus poikkeaa toisesta, saadaan yksi eroavaisuus. Tekstit eivät silti ole identtisiä – itse asiassa niiden välillä on huomattava määrä eroja. Enemmän eroavuuksia kuin sanoja UT:ssa on alkukielellä 138 000 sanaa; tekstikriitikot ovat löytäneet käsikirjoituskopioista noin 400 000 eroavaisuutta. Seuraava laji (20 %) koostuu eroista, jotka eivät ole virheitä mutteivät liioin vaikuta sanomaan. Määrä kuulostaa järkyttävältä, mutta johtuu tekstien runsaudesta ja laskutavasta. Varhaisimmat fragmentit eli katkelmat on laadittu vain 50–100 vuotta alkuperäistekstien jälkeen. UT:n kirjoitusten aarreaitta on historiassa vailla vertailukohtaa. Näitä kirjoituksia myös suojeltiin jopa oman hengen uhalla. Esimerkiksi Titus Liviuksen (59 eKr.–17 jKr.) laatimasta Rooman historiateoksesta on säilynyt 27 kokonaista tai osittaista kopiota, joista varhaisin on 300-luvulta. 72 %) on epäolennaisia. Jos sama ero on tuhannessa samaan tekstiperheeseen kuuluvassa katkelmassa, se huomioidaan tuhat kertaa. Sanajärjestys on kreikassa vapaa ja vaihtelee jonkin verran. Historiantutkijat eivät pidä Liviuksen, Tacituksen tai Herodotoksen teosten rekonstruoimista eli alkuperäistekstiasun selvittämistä ongelmallisena, vaikka kopioita on niukasti. On helppo huomata, että lauseessa ei ole järkeä eikä kyseessä voi olla kirjoittajan alkuperäinen aikomus. Papyrus ja pergamentti, joille evankelistat kirjoittivat, tuhoutuivat vähitellen
Kopioijat pyrkivät joskus sovittamaan eri evankeliumien sanavalintoja toisiinsa esim. 9:11:een sanat ”ja juo”, jotta teksti olisi yhtenevä Luuk. Tess. Se sopii paremmin asiayhteyteen ja vastaa kirjoittajan kirjoitustyyliä. Tekstikritiikki auttaa Noin prosentti eroista vaikuttaa P u o l e n p it o a P u o l e n p it o a 8:1–11 kuuluneet alun perin näihin evankeliumeihin. | 49. Aitoa sanamuotoa ei ole siloteltu näin. Palstalla käsitellään uskon, tieteen ja filosofian välisiä keskusteluja. Myös muutama muu jae on lisätty jälkikäteen, mutta tämä seikka ei johda Raamatun kannalta kaaokseen. Tekstikritiikin avulla on selvinnyt, etteivät Mark. Alkuperäinen tekstiasu on varmimmin se, joka löytyy varhaisimmista, laadullisesti parhaista ja laajimmalle levinneistä käsikirjoituksista. 2:9), vain yksi 1400-luvun kopio puhuu ”Jeesuksen evankeliumista”. Emme ole täysin varmoja, kirjoittiko Paavali ”meillä on rauha” vai ”olkoon meillä rauha” (Room. 8:1. Päinvastoin: tiedämme nykyään lähes sataprosenttisella varmuudella, mitä UT:n alkuperäisteksteissä luki, eikä yksikään oppi kaadu käsikirjoitusten välisiin eroihin. lisäämällä Matt. Merkitysero ei tosin ole suuri. tekstin merkitykseen ja on kenties alkuperäisiä. Kun esimerkiksi kaikki muut katkelmat puhuvat ”Jumalan evankeliumista” (1. Kirjurit eivät näet tahallaan jättäneet mitään pois, mutta lisäsivät joskus selvennöksiä ja reunaehtoja liian ”ehdottomiin” lauseisiin, kuten Room. Se on yleensä myös karheampi, lyhyempi ja vaikeampi noudattaa. 16:9–20 ja Joh. Tässä vaiheessa kuvaan astuvat muut tekstikritiikin työkalut, joilla muinaistekstejä rekonstruoidaan. voi olla tekstin mahdollisia alkuperäismuotoja. 5:1), koska kreikassa on vain kirjaimen ero. 5:30:n kanssa. Kirjurit lisäsivät joskus selvennöksiä ja reunaehtoja liian ’ehdottomiin’ lauseisiin”
Koulu saa jäädä. Hänet tunnetaankin räppäri Mercedes Bentsona. Intensiivinen ja monialainen apu auttoi myös LindaMariaa nousemaan pohjalta. Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 5.2.2020 k u va T er h o P el k o n en Uskonnolla on Linda-Marian tarinassa tärkeä rooli.” K ir ja -a r v io K ir ja -a r v io Venla Pystynen ja Linda-Maria Roine Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään Johnny Kniga 2019 Raju selviytymistarina M ercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään on raju selviytymistarina. Linda-Maria Roine joutui lapsena hyväksikäytön uhriksi. Seurustelun kautta Linda-Maria päätyy huumepiireihin ja aloittaa itsekin aineiden käytön. Romaanitaustainen isä ei ole kuvioissa. teksti Sari Savela 50 |. Jossain vaiheessa Linda-Maria pääsee mukaan Vamokseen, josta tulee hänelle tärkeä pelastusrengas. Pian päivät täyttyvät sekoilusta ja aineiden metsästyksestä. Hyväksikäyttävät miehet kuuluvat kuvioon. Koulukiusaamiseen ei puututtu. Erityisen läheinen ja tärkeä on yksinhuoltajaäiti. Myös uskonnolla on Linda-Marian tarinassa tärkeä rooli. Toinen pelastustekijä on ollut musiikki. Yksinäinen tyttö janosi hyväksyntää. Nuoren naisen onneksi hänen elämässään on välittäviä ihmisiä. 16-vuotiaana hän sai kaipaamaansa myönteistä huomiota, tosin sitä tuli huumeita käyttävältä ja myöhemmin väkivaltaiseksi osoittautuvalta nuorelta mieheltä. Traaginen tapahtuma traumatisoi Linda-Marian ja jätti sieluun syvän kelpaamattomuuden tunteen. Vamos-palvelut auttaa niitä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa. Myöhemmin koulussa häntä kiusattiin järjestelmällisesti. Linda-Marian elämänpiiri täyttyy syrjäytyneistä ihmisistä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle
Sillä Jumala on solminut liiton sinun kanssasi. teksti H. Se muistuttaa sinua liitosta hänen ja sinun välilläsi. Kun sitä eniten tarvitset, Jumala antaa auringon pilkahduksen, ja sateenkaari leikkii tummia pilviä vasten. Jumala on uskollinen sille liitolle. Sateenkaari liittää maan ja taivaan toisiinsa. Hän teki sen sinun kasteessasi. Wislöff kuva Unsplash / Yulia Gadalina Sateenkaari muistuttaa kasteen liitosta | 51. Armo Kristuksessa, joka on liiton edellytys, on taivaan silta kammottavan syvyyden yli. E. Hän ei koskaan tahdo rikkoa sitä. Muista myös, että et näe sateenkaarta kirkkaina, aurinkoisina päivinä, vaan sateisten, raskaitten tuntien jälkeen. Liitto sisälsi sen, että sinä olet Jumalan lapsi ja hän on sinun Jumalasi. K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t K un seuraavan kerran katsot sateenkaarta, muista että se on Jumalan saarnaaja
27 € PL 15, 02701 KAUNIAINEN. Mitä se tekee miehelle, että hän hylkää yksiavioisuuden. Miksi itsensä toteuttaminen ei riitäkään elämän tarkoitukseksi. Näiden sivujen äärellä lukija joutuu kysymään itseltään, miten Herraa rakastavasta ihmisestä voi tulla epäjumalien palvoja. 09 5123 9120 (klo 9.00-16.00) | tilauspalvelu@perussanoma.fi Tilaa nyt! Mailis Janatuinen Valtakunta etsii taistelijoita: Salomo Salomo kertoo menestyneestä miehestä, joka sai toteuttaa itseään jokaisella elämän alueella – ja julisti kuitenkin kuoleman edessä kaiken saavuttamansa ”turhuuksien turhuudeksi”. Kirjailija Mailis Janatuinen (FM, TM) on tullut tunnetuksi Raamatun henkilöitä käsittelevistä teoksistaan. kirjat Daavid, Paavali ja Mooses. Hänen Valtakunta etsii taistelijoita -sarjassaan ovat ilmestyneet mm. Viime kädessä ratkaiseva kysymys on kuitenkin tämä: Mikä oli Salomon suhde Jumalan sanaan. www.perussanoma.fi | puh