lehti hengellisestä elämästä | jo vuodesta 1929 1 / 2021 | hinta 7 € ”Olen oppinut eläkeläisiltä asioiden hyväksymistä” Hanna Forsgren-Autio: ”Lapsuudessani tunteista ei puhuttu” jari sinkkonen: Millainen on hyvä seurakunta?
1 Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Lumiloma 3 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 15.–19.3. Lumiloma 2 Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 22.–26.3. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Lumiloma 1 Jouko Malinen, Leo Louhivaara ja Jorma Sutinen 8.–12.3. Kevätarkki Pekka Heiskanen ja Jaakko Pirttiaho Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Lumiarkki Jussi Seppälä ja Seppo Salmi 5.–9.4. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 22.–26.2
Joh. Se on ainoan elävän Jumalan lapsena elämistä. Eikä hän ole tuntematonkaan, sillä hän on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle, tehnyt nimensä tunnetuksi. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Raamatunkäännöskomitea ehdotti muotoa: ”Isä, meidän taivaallinen Isämme”. Jeesus opetti meitä rukoilemaan, niin kuin lapsi rukoilee isäänsä: ”Abba; isi…” Uutta raamatunkäännöstä tekemässä ollut kirjailija Lassi Nummi ehdotti, että Isä meidän -rukouksen alku pitäisi kääntää: ”Isä, meidän Isä”. Uskomalla Jeesukseen, ja luottamalla syntien anteeksiantamukseen hänen veressään, me ylistämme Jumalaamme kaikkein kauniimmin. Turha siis kiivetä uskonnollisuuden tikapuita noutamaan sitä taivaasta. Jesaja tunnustaa rehellisesti, millaisia me olemme: kuin tahrattu vaate, kuin lakastuneita lehtiä, joita tuuli heittelee. Uskonnollisuus on epäjumalille uhraamista, suorastaan uhraamista riivaajille. Pyhä Jumala on Isä heikoimmallekin, joka turvautuu Jeesukseen. Vain hänen nimensä huokaus ja kuulolla on koko taivaan valtakunta. 14:7). Jesajan huokaus kuultiin, Vapahtaja tuli ja sovitti syntimme. Lumiloma 3 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 15.–19.3. Kun ei ole pyhää Jumalaa, ei ole syntiäkään. Hän ei ole hirmuhallitsija, jota tulee lepytellä, niin kuin esi-isien henkiä lepytellään. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Uskon sisältönä toimii oma napa ja hyvinvointi; tunnelmointi ja itse luotu ”jumalakuva”. Sillä: ”Olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa” (Jes. Tämä kaikki on uskonnollisuutta, ei kristinuskoa. Tuunaa itsellesi kirkko! Jos Jumala ei ole pyhä, ei hän ole Isäkään. Hänen pyhyytensä ja vihansa on kuin kuluttava tuli: ”Katso, Herra saapuu tulenlieskassa, hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli. Mutta hän ei ole arvaamaton tai saavuttamaton. Onneksi hänen rakkautensa syntistä kohtaan on vielä suurempaa, palavaa ja tulista: ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Lumiarkki Jussi Seppälä ja Seppo Salmi 5.–9.4. Pääkirjoitus Pääkirjoitus K ristittyjen Jumala on elävä. Kristinusko ei ole uskonnollisuutta vaan aivan jotakin muuta. Meillä on Isä. Kansalta kysytään, millaisen jumalan se haluaa. Kor 10:20.) Elävä Jumala on kyllä pyhä ja pelottava. Kun ei ole syntiä, ei ole tarvetta sovitukselle. Kevätarkki Pekka Heiskanen ja Jaakko Pirttiaho Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. 64:8). Kukaan ei huuda avukseen Herran nimeä, kukaan ei herää pitämään hänestä kiinni. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Mutta toivo on siinä, että Herra itse armahtaa, tulee lähelle, ottaa omakseen. Lumiloma 2 Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 22.–26.3. (1. 4:10). Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna, hänen jyrinänsä liekkeinä.” (Jes. Luottamusta ja turvallisuutta, koska me tunnemme hänet, johon uskomme. Isä meidän – meidän Isä! ” Ansaitsemmeko kutsua Jumalaa Isäksemme?” juha.vahasarja@perussanoma.fi 1 Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. 66:15.) Hyvän ajan kristityiltä tahtoo puuttua Jumalan pyhyyden tunto. Lumiloma 1 Jouko Malinen, Leo Louhivaara ja Jorma Sutinen 8.–12.3. Hän tahtoo olla Jumalamme. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Lopulta päädyttiin kuitenkin vakiintuneeseen, keskiajalta saakka lausuttuun latinalaiseen muotoon ”Pater noster…” Ansaitsemmeko kutsua Jumalaa Isäksemme. 8:6–7.) Jumalan rakkaus on ansaittu Golgatan ristillä. Hän ei jätä meitä lain alle tavoittelemaan jälleensyntymisen loputtoman ketjun päättymistä. Jeesus sanoi, että kun tunnemme hänet, opimme tuntemaan myös Isän” (Joh. Hän ei ole kylmä vaa’an käyttäjä, joka punnitsee tekomme ja laskee kohtalomme. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 22.–26.2. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa…” (Laul. Hän ei ole ailahtelevainen tai arvaamaton
Pepi Sihvosen alkutaival oli traaginen sivu Haastattelu Haastattelu 10 sivu 26 sivu KANNESSA KANNESSA KANNESSA 4 | 3 pääkirjoitus Jumala ei ole saavuttamaton 6 lyhyet ja nopeat Rukous on monelle elämäntapa 10 haastattelu Pepi Sihvonen: Orpo mutta ei hylätty 15 kolumni Marjatta Junkkaala 16 raamatun henkilöt Isä, joka haki apua Jeesukselta 19 sivupersoona Uutisankkuri Jussi-Pekka Rantanen 20 henkilö Hanna Forsgren-Autio: työssä eläkeläisten kanssa 23 hartaus Painiottelu Jumalan kanssa 24 maailma nyt Iranissa meneillään suuri herätys 26 elämäntaito Hannu Hätönen on Espoon Hursti 30 samasta perheestä Irene ja Daniel Nummela 33 kysymys ja vastaus Saako kristitty lotota. 34 raamattuopetus Hyvän seurakunnan tuntomerkit 38 haastattelu Jari Sinkkonen etsi unissaankin isää 43 kolumni Lauri Vartiainen vastaa piispa Kallialalle 44 ajankohtaus Timo Eskolan tilinpäätös 47 kirja-arvio Luonto palauttaa ristin luo 48 puolenpitoa Kärsimyksen kolmijakoinen ongelma 50 kirja-arvioita Schulmanin kolmiodraama pitää otteessaan 51 kristikunnan klassikot Yksi lause poistaa synnit
92. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. alv 24 %. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 Jari Sinkkonen: ”Äitini teki erikoisen ratkaisun hoitaessaan minua” T e e m a h a a s t a t t e l u T e e m a h a a s t a t t e l u ”Espoon Hursti” etsii työlleen jatkajaa Pepi Sihvosen alkutaival oli traaginen E l ä m ä n t a it o E l ä m ä n t a it o | 5 38 sivu. Irtonumeron hinta 7 €. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Hinnat sis. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh
Vuonna 2019 Oxfordin yliopiston Oxford University Press valitsi vuoden sanaksi ilmastohätätila. ”Herran Jeesuksen Kristuksen omat ovat uskollisesti läpi vuosisatojen, läpi lähes kahden vuosituhannen, odottaneet Herraansa, joka on luvannut tulla kuninkuudessaan. Tänäkin päivänä he pitävät kiinni Jeesuksen omasta sanasta: ’Katso, minä tulen pian’, ja he sanovat: ’Amen, tule Herra Jeesus!’ Jeesuksen Kristuksen tulemus tulee merkitsemään suurta mullistusta: Hänen omansa temmataan Häntä vastaan, Hän ottaa näkyvästi käsiinsä kaiken vallan täälläkin, antikristus tuhoutuu ja saatana sidotaan ja siten tulevat lopulta uudet taivaat ja uusi maa, jossa vanhurskaus asuu. Aamulehti 11.11.2020, Helsingin Sanomat 23.11., kotus.fi Herää valvomaan 50 vuotta sitten Joko tänä vuonna. Oxfordin yliopiston verkkosivujen mukaan vuoden 2020 sanaa ei kuitenkaan pystytty valitsemaan, koska vuoden aikana tapahtui liikaa. Marraskuussa 2020 kuukauden sana oli mielijalanjälki. Suomessa Kotimaisten kielten keskus julkaisee joka kuukausi kuukauden sanan. Se on Collinsin mukaan vuoden 2020 sana. He eivät ole koskaan unohtaneet enkelin sanaa: ’Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän’. Yliopiston sanakirjatoimittajat julkaisivat vuoden sanan sijaan raportin ennen näkemättömän vuoden sanoista. Raportissa mainitaan muun muassa seuraavat sanat: pensaspalo, koronavirus, covid-19, lockdown, etätyö, Black Lives Matter -liike, salaliittoteoria ja Qanon. Myös Oxfordin yliopisto julkaisee tavallisesti vuoden sanan. Siksi me sanomme: ’Tule, mutta – ei ihan vielä.’” Uolevi Muroma Herää valvomaan -lehdessä 1/1971 6 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. lockdown koonnut Sari Savela Vuoden sana 2020 k u va Sa ri Sa ve la B rittisanakirja Collinsin mukaan sana lockdown on määritellyt eniten vuotta 2020. Usein me silti ymmärtämättömyydessämme koetamme suorastaan torjua toistaiseksi näiden tapahtumisen: meillä on pelastuksesta osattomia rakkaita, meillä on tärkeitä töitä, me opiskelemme ja valmistaudumme, me suunnittelemme tulevaisuutta
Kuusanmäki | 7 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Jos mukaan lasketaan myös ne, jotka uskovat Jumalaan, mutta varsin eri tavoin kuin kirkko opettaa, on Jumalaan uskovia 43 % (vuonna 2019: 74 %). Miten suomalaiset uskovat kristillisiin opetuksiin. Vuonna 1999 lähes puolet suomalaisista (47 %) uskoi Jumalaan niin kuin kirkko opettaa, vuonna 2019 enää neljäsosa suomalaisista uskoi kristinuskon Jumalaan. vstaajista rukoili kerran päivässä Jeesus sovitti ihmisten synnit 33 % Saatana on olemassa 30 % Jeesus nousi kuolleista 33 % Enkeleitä on olemassa 43 % Kristinuskon keskeisiin opetuksiin suomalaiset uskovat seuraavasti: %-osuus niistä suomalaisista, jotka uskovat vakaasti tai pitävät todennäköisenä, että Jumala on hyvä 45 % S uomalaisten usko kristinuskon Jumalaan on lähes puolittunut 20 vuodessa. Tiedot käyvät ilmi kirkon nelivuotiskertomuksesta 2016–2019
Sillä kirkon tulevaisuus ratkaistaan lastenhuoneen sängyn laidalla.” Mikko Salmi Rauhantervehdys -verkkomediassa 12.11.2020. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ’Abba! Isä!’ ” ” Room. Sen, että en pelkää tulevaisuutta, enkä ajattele kuin päivän kerrallaan. Epäröin. Se on lapsen ihmisoikeus. Olisin istunut kirkossa aamusta iltaan. Mietin, että kamalaa, jos minä tulen uskoon, niin kaikki ajattelee, että se on nyt ihan höhlä. ” Meidän aikuisten tehtävänä on antaa lapselle mahdollisuus elää hengellistä elämää. Menin kuitenkin ja istuin viimeiselle penkkiriville. Itkin niin kauheasti, etteivät mitkään nenäliinat riittäneet.” Ritva Oksanen Me naiset -lehdessä 45/2020. Tilaisuudessa laulettiin minulle tuntemattomia ylistyslauluja. Tulin uskoon päivänä, jolloin Aila Arajuuri soitti ja pyysi mukaansa Se löytyy -tapahtumaan. 8:15 Raamatunkohta Lainattua ” Kun tulin uskoon vuonna 1984, tuntui, etteivät mitkään kirkot riittäneet. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Usko toi minulle rauhan ja ymmärryksen. WhatsApp on suomalaisten suosituin sosiaalisen median palvelu WhatsApp 2 678 000 Facebook 2 471 000 Instagram 1 386 000 YouTube 1 155 000 Snapchat 469 000 Twitter 324 000 LinkedIn 203 000 Pinterest 176 000 50 1 1 50 2 2 50 3 Suomalaiset (15–75-vuotiaat) käyttäjät päivittäin Lähde: www.innowise.fi, Sosiaalisen median tilastot ja käyttö Suomessa: somekatsaus 02/20 Lapsella oikeus hengelliseen elämään.” 8 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Olennaista on, että kodit tarvitsevat kaiken kirkon tuen tähän arvokkaaseen kasvatustehtävään
Tiedot ilmenevät lokakuussa toteutetusta verkkokyselystä, johon vastasi 933 henkilöä. Kyselyyn vastanneista 44 prosenttia kertoo rukoilleensa korona-aikana enemmän kuin aikaisemmin. k u va iS to ck | 9 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Neljännes vastaajista on rukoillut selvästi enemmän. Vastaajista 89 prosenttia oli täysin tai melko samaa mieltä Seurakunnissa pitäisi rukoilla enemmän -väitteen kanssa. Korona-aika on vahvistanut monen rukouselämää. Seurakuntalaisen kyselyyn vastanneista jopa 81 prosenttia kertoi rukoilevansa monta kertaa päivässä. Tärkeimmät syyt rukoilemiselle olivat usko siihen, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin (82 %), halu olla yhteydessä Jumalaan (79 %) ja halu hoitaa hengellistä elämää (56 %). Rukous on selvästi monelle elämäntapa. 15 % vastaajista rukoili kerran päivässä Seurakuntalaisen rukouskysely: Usko rukouksia kuulevaan Jumalaan saa rukoilemaan U utisverkkosivusto Seurakuntalainen.fi toteutti lokakuussa 2020 rukouskyselyn, jossa kartoitettiin suomalaisten kristittyjen rukoustottumuksia ja näkemyksiä rukouksen merkityksestä. Vastaajista 15 prosenttia rukoili kerran päivässä. Kyselyn mukaan korona-aika on vahvistanut monen rukouselämää. Suurin osa vastaajista toivoi, että seurakunnissa rukoiltaisiin enemmän. Monelle syy rukoilla oli myös Raamatun kehotus siihen, oma tarve ja kokemus siitä, että rukous rauhoittaa. Reilu viidennes vastaajista koki myös, että rukous tekee onnelliseksi
10 | 10 | teksti Petri Vähäsarja kuvat Jani Laukkanen
Meeri ja Pepi muuttivat kahdestaan Lauttasaareen. – Äitini jätti minut sairaalan vessaan ja lähti. Syntyi jonkinlainen romanssi, ja Irma Urjas huomasi odottavansa lasta. Puolentoista vuoden kuluttua ilmaantuivat Meeri ja Urho Purhonen, joista Pepi sai perheen. Minusta se on aika humoristinen alku, Pepi Sihvonen kertoo kotonaan Oitin kylässä Hausjärvellä. – Sairaalan vessahan on turvallinen paikka. Siinä oli sama merkintä. Kasvattiäiti ei kertonut Pepille, että tämä on adoptoitu. – Se meni vähän pieleen, koska en minä nyt mikään hieno nainen ole. Helsingissä syntynyt Pepi joutui Sofianlehdon lastenkotiin. T oimittaja Irma Anneli Urjas matkusti vuonna 1947 Lontooseen. ”Etsi oma äitisi” Kun Pepi oli 12-vuotias partiolainen, hän oli partionjohtajan kanssa kirkkoherranvirastossa käymässä. Purhoset kuitenkin erosivat vuoden kuluttua toisistaan. Hän tapasi siellä irlantilaisen tai skotlantilaisen lehtimiehen. Kaksikko katsoi myös Pepin kortin. Isästäni en tiedä edes nimeä. Hän ei tahtonut Pepiä lapsekseen. Meeri piti huolta ja kasvatti Pepistä hienoa naista. | 11 Tervetuloa maailmaan, Pepi Kun Pepi Sihvonen oli syntynyt, äiti jätti hänet sairaalan vessaan. Jumala kuitenkin tahtoi.. Sieltä lapsi löytyy, kun se rääkyy. – Hän kuoli sangen nuorena. Pepi ei ottanut biologisesta äidistään selvää tämän elinaikana, mutta kun äiti kuoli, selvisi esimerkiksi se, että äitikin oli yksinhuoltajan lapsi, Karjalasta tai Savosta Helsinkiin muuttanut. No, mutta hienoahan sekin on, Pepi sanoo hymyillen. Pepi adoptoitiin äidin tyttönimellä Sihvonen. Kun jossain puhuttiin orpolapsesta, se jotenkin kolahti. Partionjohtaja oli adoptoitu, ja hänen kortissaan oli siksi merkintä AD. Enemmänkin eräja leiriihminen. – Minulla oli kuitenkin aina aavistus siitä
Tuhansia ihmisiä kuoli. Aina välillä Pepi oli hetken aikaa Suomessa. Vasta hänen vanhuudessaan aloimme lähentyä. Astiakaappi lensi kolme metriä ja lamput tulivat johtoineen alas. Diabeteksen hoitaminen oli hankalaa, koska säännöllinen ateriarytmi oli työn luonteen vuoksi hakusessa. Hän oli ilmeisesti shokissa. – En kertonut äidille, että tiedän. – Se oli valtava ihme. Luin Johanneksen evankeliumin kohtaa, jossa Jeesus sanoo, että ”se on täytetty”. Vuonna 2003 Pepi oli palannut jälleen Japaniin, tällä kertaa Awajin saarelle. En minä katkeroitunut, Pepi sanoo. – Palasin Suomeen sairastamaan, eikä lääkäri enää antanut lupaa mennä Japaniin. Tuli kolmen viikon sairaalareissu. Vuodet 1997–2002 kuluivat julistustyössä Suomen Raamattuopiston leirikeskuksessa Vuokatinrannassa. Syyskuussa 1974 Pepi sai luettavakseen kirjan, jossa puhuttiin Raamatun ennustuksien toteutumisesta. Äiti, kun oli sellainen kunnollinen, sanoi että pitäisit huolta vanhuksista etkä narkkareista. Ympärillä meni taloja tuusannuuskaksi. Jos olisin ollut toisin päin, rautainen kirjahylly olisi murskannut pääni. Äiti kertoi vasta sellaisessa yhteydessä, kun olin menossa erään narkomaanikodin avajaisiin. Kuului, että tule ristin luo, niin vapaudut. Näin tapahtuu edelleen. Minä en, koska olin tiennyt asian jo kauan. Sillä tavalla sain jonkinlaista isän tuntumaa elämääni. Pepi oli paitsi matemaatikko, myös lahjakas urheilija – hän oli Suomen jalkapallomaajoukkueen kakkosmaalivahti. Hänellä meni selkä rikki painavaa pöytää kantaessa. Tutustun aina ystävieni vanhempiin, Pepi kertoo. Pepi oli noihin aikoihin lähes 30-vuotias ja opiskeli Helsingin yliopistossa luonnontieteitä. – Minulle kävi usein niin, että olin myös kavereideni perheiden kaveri. Viinan haju leijaili seudulla, kun Sake-tehtaiden säiliöt menivät rikki. – Minulle ei käynyt mitään. Japanissa vierähti yhteensä 11 vuotta. Nukuin sinä yönä jostain syystä pää jalkopäässä. Hän meni Ryttylän kansanlähetysopistoon raamattukurssille ja työntekijäkurssille, jonka jälkeen hän työskenteli Hämeenkoskella nuorisodiakonina ja Keravalla nuoristyössä. Seuratasolla Pepi edusti espoolaista City-Palloa. – Mutta lopulta Jumala on kaikkien siirtojen takana. Asunto vähän ritisi. Helmikuussa 1975 polvistuin ja sanoin, että jos nämä asiat ovat totta, haluan olla lapsesi. Pepi oli kiinnostunut japanilaisesta ja kiinalaisesta kulttuurista. Silloin tartuin Raamattuun. Näin näyn, jossa mies oli ristillä ja minä kahleissa. Lähetyskurssin jälkeen vuonna 1984 Pepi lähti Kansanlähetyksen lähettinä Japaniin lapsija nuorisotyöhön. Joukkueen kapteenilla oli uskovainen sisko, joka yritti ”humanistis-vasemmistolaisen” aatemaailman omaksuneelle Pepillekin ”todistella asioita”. – Keuhkonikin kärsivät japanilaisesta ilmanlaadusta, kun minulla on astma. Tieto adoptiosta ei ollut Pepille missään vaiheessa kovin raskas. – Äitini heitti paperit minulle ja sanoi, että etsi oma äitisi. Japanissa hän asui vuosien varrella Kobessa, Shikokun saarella, Tokushiman kaupungissa sekä Nishinomiyassa, jossa sattui vuonna 1995 suuri maanjäristys. Se oli elämäni shokki. – Näin siinä yhteydessä ilmestyksen. Olisin halunnut olla Japanissa eläkkeelle asti. – Rukoilin, että jos kelpaan, haluan tulla, Pepi kertoo murtuneella äänellä. Erakko-akka Suomeen palattuaan Pepi työskenteli Kansanlähetysopistossa kansainvälisen linjan vetäjänä, Oulussa monen järjestön yhteisessä nuorisotyössä ja vielä Ryttylässä lähetysYmpärillä meni taloja tuusannuuskaksi.” 12 |. Hän pohti lähetystyön mahdollisuutta ja sai ohjeeksi, että sinne pitää itse hakeutua, koska kukaan ei välttämättä tule kotoa hakemaan. – Ajattelin, että jos sellaiset asiat ovat Raamatussa oikein, eikö kaikki muukin ole. Silloin uudestisynnyin. Pää jalkopäässä Uskonelämä lähti ”rytinällä käyntiin”, kuten Pepi kuvailee. – En ainakaan myönnä. – Emme olleet hirveän läheisiä äidin kanssa. – Ajattelin enemmän silleen, että niinpä tietysti
Vuosien varrella on ilmaantunut poikaystäviä mutta ei ”sitä ainoaa oikeaa”. Kesällä hoitelen puutarhaa. – Olen nyt 72-vuotias erakko-akka! Sydän ja mieli kokevat, etten ole vanhus, mutta kroppa panee hanttiin. Hissukseen keittelen puuroa ja kaffetta. Vuonna 2011 hän jäi eläkkeelle, pari vuotta etuajassa. Luettuani Päivän Tunnussanan hyökkään nettiin ja julkaisen Facebookissa kuvia lähiympäristöstä. – Lapsenakin olin erakkoluonteinen. – Hitaat aamut ovat minulle rakkaita. – On nuorempien vuoro, hän sanoo. Vuoteen 2017 asti Pepi piti vielä toisinaan raamattuopetuksia seurakunnissa. Partiossa opin kuitenkin olemaan ihmisten kanssa, mutta eläkkeellä siihen ei enää ole oikein tarvetta. Luen iltapäivälehdet ja Seurakuntalainen-sivun. Sitten hän jäi oikeasti eläkkeelle. Monta vuosikymmentä tein tiiviisti töitä ihmisten kanssa. Olen tervetullut, koska Jumala on kutsunut minut maailmaan. kuraattorina. ” | 13. Monisairaana ja iäkkäänä Pepi on riskiryhmässä, mutta hän ei pelkää koronavirustartuntaa
– Jeesus on lähellä ja ojentaa käden niin kuin Pietari sai kokea vajotessaan aaltoihin. Heillä oli sellainen kampanja. Ihmiset eivät ole kaikkivaltiaita, ja onhan Jumala maailman menoon ennenkin puuttunut, Pepi pohtii. Silloin en ollut vielä lukenut Psalmia 139, jossa sanotaan, että Jumala on jo äidin kohdussa punonut minut. Lottosin yhdessä vaiheessa, mutta Vuokatinrannan leirikeskuksen entinen emäntä Sylvi Klemetti sanoi, että lottoaminen on epäluottamuslause Jumalalle. Kun menin vakuutusyhtiöön, he sanoivat, ettei omavastuuta tarvitsekaan maksaa. Jumala hoitaa meitä rakkaudestaan käsin. – Elän rikasta ja ihan mielekästä elämää, vaikka en kauheasti mene ja tee. Loton loppu Lähtökohtiensa vuoksi Pepille on ollut tärkeää Raamatun viesti Jumalasta Isänä. – Ei sitä tietenkään kiva olisi saada. Jos korona loppuu, kai minä enemmän sitten liikun. Hän on kokenut, että joskus Jumala myös ”hellii ja antaa ylimääräistä”. Kun olen langennut syntiin, olen lähimpänä Jumalaa, koska silloin minulla ei ole muuta esittää Jumalalle kuin se synti. Sirkka ”Pepi” Sihvonen oli nuoruudessaan Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen kakkosmaalivahti. Vakuutuksen omavastuu oli 200 euroa, mikä oli minulle mahdoton summa. Se oli niin kuin banderolli, että tervetuloa maailmaan. Ajattelin, että voisin yhtä hyvin kuolla pois. On paljon mielenkiintoisempi tie, että miten Jumala hoitaa nyt, kun en lottoa. – Pienen eläkkeeni vuoksi olen koko ajan taloudellisesti tiukoilla. 14 |. – Taloudellisissa ongelmissa on kauhean mielenkiintoista nähdä, miten Jumala ratkaisee ne. – Siitä tuli perusta elämälleni. Se alkoi minuakin kaihertaa. Tämä on jonkinlainen kutsu. – Kerran nuorena tuli Ryttylässä kurssilla sellainen kauhea olo, että kukaan ei ole halunnut minua tähän maailmaan. – Armo on totta. Jos ajattelen, että tekemällä näin ja näin Jumala on suosiollisempi, olen ihan pielessä. Netistä katson jumalanpalvelukset ja Raamattu on aina käsillä. Jumala ei pyytänyt häneltä ihmetekoja vaan auttoi. Pari vuotta sitten ajoin peurakolarin, ja autoon tuli osuma. – Myöhemmin luin tuon psalmin ja ymmärsin, että kukaan ei voi hylätä minua, kun Jumala on minut tänne maailmaan kutsunut. Olen saanut elämän aikana niin paljon hengellistä rikkautta, että se ruokkii. Pepi kertoo huomanneensa vanhemmiten, että Jumala on kiinnostunut myös ihmisten pienistä asioista. – Itkien kiitin niitä. Kyllä tämä pandemia Jumalalta on
Siinä vasta kutsumus. Tätäkö haikailee näyttelijä, joka nousee näyttämölle. Rilke neuvoo nuorta runoilijaa tutkimaan, miksi tämä kirjoittaa. Tämä, jos mikä, tuo syvää tyydytystä ja antaa kokemuksen siitä, että ihminen on omalla paikallaan. Sanotaan, että sairaanhoitajat ovat kutsumusammatissaan. Jos ainoa vastaus on myöntävä: vahva ja selkeä minun täytyy, silloin rakentakaa koko elämänne tuon välttämättömyyden varaan. Mutta minä polo olin opettajana kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Sen avulla kuka tahansa voi löytää oman kutsumusammattinsa. Pelkkä kutsumanimikin riittää. Kohtalona olla Jumalan kutsuma. Voihan se olla jokin inhimillinen tarvekin, vaikkapa tarve tulla nähdyksi. Minulle se kertoi: Sinulle intohimotyö voi löytyä vaikkapa rakennusalalta, varastotyöstä, asennushommista tai vaikkapa suuren ajoneuvon puikoista. Mutta, onko se etuoikeus, eikö mieluumminkin raskas velvollisuus tai kohtalo. | 15 K o l u m n i K o l u m n i ”J umalan tuli paloi vielä temppelissä mutta Samuel oli jo asettunut nukkumaan. Onko myös leipäopettajia, siis ihmisiä, joilla ei ole opettajan kustumusta mutta tekevät työtä henkensä pitimiksi. Saarnaa Jumalan valtakuntaa, joka on tullut lähelle. Miten moni pysyy pystyssä puhujapönKutsumanimi teksti Marjatta Junkkaala kirjoittaja on eläkkeellä oleva opettaja. Hän kehottaa kysymään yön hiljaisina hetkinä: Täytyykö minun kirjoittaa. Vanha runoilija R.M. Hoipunko minä tylsään kynääni nojaten. Vanha jo hauraaksi muuttunut rovasti nousee vapisten saaranastuoliin ja sitten, kuin ihme olisi tapahtunut, on voimissaan ja saarnaa vahvalla äänellä. Tulla siksi, miksi hänet on luotu. tön avulla, seurakunnan tukemana. Palaa sitten taas lyhyin, laahaavin askelin paikalleen. Kutsumukseksiko kutsutaan sitä tyhjää tilaa, joka on työn vaativuuden ja vaatimattoman palkan välissä. Ennen vanhaan puhuttiin leipäpapeista. On ihmisiksi. Kirjailija, joka lähettää käsikirjoituksensa kustantajalle siinä toivossa, että joku lukee sen, edes se velvollisuudentuntoinen kustannustoimittaja. En saanut kultaista ansiomerkkiä ja miksi olisin saanutkaan, minullahan ei ollut kutsumusta opettajan työhön. Kutsuttu tai ei, ehkä riittää, että opettaja kunnioittaa oppilaitaan. Oikeastaan on ihan sama, mitä työtä teen, kunhan olen siinä työssä ihminen. Eräskin lähti kutsua pakoon ja löysi itsensä meripedon vatsasta. Netistä löytyy Kutsumuskone. Olla kirjailija, olla näyttelijä, pappi, kaikissa niissä on oma täytymyksensä. Mutta olisihan se juhlan paikka, jos Jumala kutsuisi minua niin kuin Samuelia – mieluiten kuitenkin päiväsaikaan. Ei sanoisi, että sinä siellä, toinen vasemmalta, vaan kutsuisi nimeltä. Kutsu on vaativa ja ihana: Minun täytyy. Monilla on. Silloin Jumala kutsui Samuelia nimeltä.” Olen kadehtinut ihmisiä, jotka ovat saaneet Jumalalta kutsun johonkin tehtävään. Kyllä minä siitäkin jo älyäisin, että minut on nimeltä kutsuttu.. Ja tulla nähdyksi, mitä muuta se on kuin tulla rakastetuksi. Pakottava halu käyttää ja kehittää sitä lahjaa, joka ihmiselle on annettu. Sitouduin kuitenkin työhöni ja oppilaisiini, heidän hyväänsä. Ei eläke-etuja
R a a m a t u n h e n k il ö t R a a m a t u n h e n k il ö t 16 |
Jää odottamaan Vapahtajaa, hän tulee ja auttaa kyllä. Ei hänellä varmaan ollut leikkikavereita, eikä hän voinut käydä koulua. Muut pitivät häntä kummajaisena. Millaista lie pojan elämä ollut ajanlaskumme alun kyläyhteisössä. Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät ole voineet häntä auttaa. Viimeisenä keinonaan isä oli tuonut poikansa Jeesuksen luo, koska kuuli tämän tulleen Pohjois-Israeliin, lähelle asuinpaikkaansa. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Vain Jeesus uskoi Isänsä voimaan ja rakkauteen yhtään epäilemättä, viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Hänessä on mykkä henki. Mistä oikein oli kysymys. Isä epäili, äiti epäili, poika epäili, opetuslapset epäilivät, kansanjoukko epäili. Ainoan perillisen oli määrä jatkaa isänsä ammattia, mutta eihän siitä mitään tulisi. Pojan kohtaukset muistuttivat epilepsiakohtauksia, mutta siitä tässä ei nyt ollut kysymys. Ja ajatelkaapa tuota isää, miten hirveää hänen oli nähdä ainoan lapsensa kärsivän. Siitä huolimatta hän jäi odottamaan Jeesuksen paluuta vuorelta. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.” Siitä siis väiteltiin, miksi henki ei suostunut lähtemään pojasta. Poikaa piti vahtia joka hetki, ettei hän vain vahingoittaisi itseään. Isä, joka uskoi vain puoliksi teksti Mailis Janatuinen kuva Pekka Rahkonen J eesus oli palaamassa alas kirkastusvuorelta. Pitemmälle matkalle hän ei olisi pystynyt pojan kanssa lähtemäänkään. Isän tuska, pojan tuska Perheessä oli vain tämä yksi ainoa lapsi. Etkö sinäkin epäile, kun elämääsi iskee suuri tragedia. Mutta voi pettymystä: Mestari ei ollutkaan paikalla! Opetuslapset koettivat ajaa henkeä ulos pojasta, mutta eivät siihen kyenneet. Vuoren juurella oli menossa väittely opetuslapset vastaan fariseukset, ja kansanjoukko kuunteli sitä kiinnostuneena. Sairaus on eri asia kuin riivaustila, eikä epilepsiaa sairastavan pidä ajatella, että hän on riivattu. Älä kuitenkaan luovu toivosta. Jeesushan viittasi pojan sydämessä asuvaan henkeen. Aina piti elää kohtausten pelossa. Voi maailman epäuskoa! Lopulta Jeesus saapui vuoren juurelle, totesi tilanteen ja huokaisi: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne. Ihmisten seasta kuului huuto: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Ja kun henki sitten iski päälle, teloi poika itsensä haavoille, ja kipu oli kova. Taas kerran isäparka tunsi itsensä ja lapsensa Jumalan hylkäämiksi. Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?” Jeesus siis kärsii siitä, että ihmiset epäilevät hänen voimaansa ja rakkauttaan. Lapsesi kärsii. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Ja naapurit kuiskuttelivat keskenään, kenen syytä tuo tilanne oikeastaan oli. Kaikki keinot on kokeiltu, mutta turhaan. Kaikkia mahdollisia keinoja oli kokeiltu, mutta turhaan. | 17 Jeesuksella oli hallussaan sana, jota henkimaailman oli pakko totella, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. Jotenkin hän vain tajusi, ettei kukaan muu voisi hänen poikaansa auttaa. Hyvä lukijani, ehkä sinä olet samassa tilanteessa kuin tekstimme isä
Jos sama saa tapahtua sinun perheellesi, silloin teidän tragedianne eivät totisesti ole menneet hukkaan. Isä oli tehnyt niin, mutta se ei nyt näyttänyt riittävänkään. Usko on sitä, että tulemme hätämme ja syntimme kanssa Jeesuksen luo. Mutta ristilläkin Vapahtaja uskoi Taivaalliseen Isäänsä yhtään epäilemättä, vaikka tämä oli hänet hylännyt. Loppujen lopuksi isän ja pojan suurin tragedia kääntyi heidän suurimmaksi voitokseen: sen kautta he oppivat tuntemaan Jeesuksen ja löysivät tien taivaan kotiin. Kaikki ei ollut mahdollista riivatun pojan isälle, joka epäili, mutta kaikki oli mahdollista Jeesukselle, joka uskoi. Eikö tämä ole sinunkin ongelmasi, sinä lapsestasi hätäilevä isä. Luvataan. Ihmiskunnan perisynnin nimi on näet epäusko. Kun tekstimme isä oli oppinut sen, mitä hänen pitikin oppia, otettiin kärsimys häneltä pois. Sinä tiedät, että Jeesus voi auttaa lastasi, mutta tahtooko hän tehdä kuten pyydät, sitä et tiedä. Miksi hän antoi tilanteen muuttua yhä epätoivoisemmaksi. Isä tajusi, ettei pystyisi ikinä uskomaan sataprosenttisen varmasti ja huusi epätoivoissaan Jeesukselle: ”Minä uskon; auta minua epäuskossani!”. Niin, miksi Jeesus ei ajanut henkeä ulos pojasta heti hänet nähdessään. (Raamatunkohta: Mark. Lopulta Jeesus ryhtyi tositoimiin ja käski saastaista henkeä lähtemään: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Jumalalla oli varattuna vielä yksi kova koettelemus paljon kärsineen isän varalle. Apu ei kuitenkaan viipynyt yhtään sen kauemmin kuin on pakko. Me synnymme epäusko sydämessämme tähän maailmaan, ja epäusko sydämessämme me myös täältä lähdemme. Ongelma oli vain se, ettei isä voinut pakottaa itseään uskomaan ihmeeseen sataprosenttisesti. Mutta asiat eivät sujuneet vieläkään isän toivomalla tavalla. Kenen uskosta tässä on kysymys. Jeesus tarttui poikaa kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi. Jos mahdollista, Sanan ja sakramenttien luo. Siksi että sinä päivänä hän kantoi koko maailman epäuskon rangaistusta ristinpuulle. Jeesus ei kuitenkaan hylännyt epäilevää isää, vaan huusi hänelle väkijoukkoon: ”Tuo poikasi tänne!” Nämä sanat hän sanoo tänään sinullekin, ahdistunut isä: kanna rukouksessa poikasi, tyttäresi tai lapsenlapsesi Jeesuksen luo. Kaiken lisäksi Jeesus ryhtyi tenttaamaan isää, sen sijaan että olisi heti auttanut kouristelevaa poikaa. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” Jeesus tarttui isän jossitteluun ja sanoi nuhtelevasti: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Oli kuin Vapahtaja olisi vaatinut hätääntyneeltä isältä täydellistä uskoa. 9:17–27) Isä tajusi, ettei pystyisi uskomaan sataprosenttisen varmasti.” 18 |. Miksi hän sitten jättäytyi pitkäperjantaina pahojen henkien armoille. Jeesuksella oli siis hallussaan sana, jota henkimaailman oli pakko totella. Epäilevän isän huuto ei jäänyt vastausta vaille. Mutta tulee päivä, jolloin saamme ihan kaiken – silloin kun astumme uuteen luomakuntaan Jeesuksen ja kaikkien rakkaittemme kanssa. Eivät Abraham ja Mooseskaan saaneet elämänsä aikana läheskään kaikkea, mitä Herra oli heille luvannut, emmekä saa mekään. Luvataanko Raamatussa siis, että kaikki uskovat paranevat sairauksistaan. Ei luvata. Jeesuksen näkeminen siis vain pahensi asiaa! Oli tarpeeksi hirveää katsella tuollaista kohtausta kotona, mutta vielä vaikeampaa oli näyttää rakkaan lapsensa tilanne koko maailmalle. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Yhtäkkiä poika sai kauhean kohtauksen koko kansanjoukon edessä. ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Jeesuksen täydellisen uskon perusteella saamme myös me ”puoliksi uskovaiset” avun itsellemme ja rakkaillemme. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. Myös sen epäuskon ja epätoivon, joita sinä ja minä olemme povessamme kantaneet. Oliko tämä huuto osoitusta hänen uskostaan vai epäukostaan. Jos Vapahtaja auttaisi vain niitä, jotka uskovat häneen täydellisesti, ei hän olisi voinut auttaa tekstimme isää ja poikaa – eikä voisi auttaa meitäkään. Luvataanko siellä, että he parantuvat jo tämän elämän aikana. Siinä hän nyt seisoi – kuten itse hetken luuli – poikansa kuolleen ruumiin vieressä. Vaikka olisimme miten hurskaita uskovia, seuraa uskon ja epäuskon kamppailu meitä läpi elämän. Oliko sittenkin ollut erehdys tuoda poika Jeesuksen luo
Haluan olla ihan tavallinen kristitty ja uskoa siihen, että kelpaan tällaisena kuin olen. Ehkä vahvimmat muistot liittyvät pariin pitkään päivään Väinölän kirkolla, jolloin nauhoitimme Mikko Tarrin kanssa biisejämme demokasetille. Mikä uutispäivä ei unohdu. mään. Siinä kului teetä, sympatiaa ja mynthoneita. Millainen kristitty tahtoisit olla. Uutisankkuri Jussi-Pekka Rantanen on yli 10 vuoden ajalta tuttu ruutukasvo, joka myös juonsi ennätystulokseen yltäneen Nenäpäivän lähetyksen. Vapaaajalla luovuin koronariskin vuoksi ryhmäliikunnasta. Lisää merkityksellisiä tv-ohjelmia! teksti Erja Taura-Jokinen kuva Jussi Nahkuri. Monet tilaisuudet muuttuivat virtuaalitai hybriditapahtumiksi. Tunteet tulivat pintaan vasta pari päivää myöhemmin. Sivupersoona Sivupersoona | 19 Millaisia hetkiä olet kokenut seurakunnassa. En kaipaa tv-ruutuihin julistusta, vaan ohjelmia, jotka ovat merkityksellisiä, auttavat ymmärtämään maailmaa, itseämme ja toisiamme, ja joissa on sydän paikallaan. Nuortenillat Porissa ovat jääneet mieleen, samoin afrikkalaiset gospelmessut, joissa soitin ja säestin. Uutisjuontajat alkoivat maskeerata itse itseään turvallisuussyistä. Marraskuussa minulle oli iso asia päästä tekemään Nenäpäivää, joka auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia maailman lapsia. Olen lapsesi särkynyt.” Miten kristilliset arvot voisivat näkyä enemmän televisiossa. Esimerkiksi tällaisen Tuhlaajapoika-biisiin: ”Yksin en jaksa hetkeäkään, mutta kanssasi vuoret saan siirtyPalstalla esitellään tunnettuja henkilöitä uudessa valossa. Vierellä kulje, sua pyydän nyt. Samalla kyllä toivon, että pystyisin elämään arjessa todeksi omia arvoja ja ihanteitani. Miten koronapandemia vaikutti arkeesi. Millaisia tekstejä olet tehnyt. Kauhajoen koulusurma 23.9.2008. Tärkeintä on, että jokainen ihminen voi tehdä työtä ja toteuttaa itseään sopusoinnussa omien arvojensa kanssa. Niitä ei ole koskaan liikaa. Silloin juonsin vaikean ja raskaan päivän erikoislähetyksiä sekä uutiset kello 20.30
20 | Hanna Forsgren-Autio nauttii, kun voi kiireettä kohdata toisen ihmisen ja hänen tarinansa. Kohtaaminen työsuhde-etuna Hanna sanoo perineensä isältään pohdiskelun ja äidiltään puheliaisuuden. Hanna kokee saaneensa tukevan kalliopohjan elämälleen kodin lisäksi opiskelupaikoistaan, nuorisotiimija musiikkiteatterilinjoilta Kansanlähetysopistossa Ryttylässä sekä Diakonia-ammattikorkeakouluopinnoista Kauniaisissa. Hanna on koulutukseltaan sosionomi (amk) ja kirkon lapsija nuorisotyönohjaaja. – Haluaisin kohdata ihmisiä yhä syvemmin ja olla kiireettä läsnä heidän kanssaan. – Hän oli samana päivänä, kun lähetin tekstiviestin, pyytänyt Jumalalta, että joku rukoilisi hänen puolestaan. Kyyröllä on pitkä kokemus radiotyöstä syvällisine haastatteluineen. Kuulin siellä todella kiinnostavia asioita Helsingin alueen historiasta. Hannalle on jäänyt mieleen myös bussimatka Helsingissä. Meidän tulisi olla uskollisia ja rohkeita, vaikka se tuntuisi pöljältä. Heidän elämäntarinoistaan on paljon ammennettavaa, myös arkisista tapahtumista. Hän ei ollut tavannut koskaan Helsingissä toista äänekoskelaista, vaikka olisi halunnut. Noin vuoden kuluttua Hanna tapasi naisen kaupungilla. – Hän alkoi jutella niitä näitä. Uskon, että se hetki oli tarkoitettu tuolle ihmiselle: hän tapasi äänekoskelaisen kristityn, ja sitten matka jatkui. Hanna kertoo nähneensä myös paljon lämpöä ihmisten välillä. Haluan kuulla uuden ihmisen tarinan. Toisaalta lyhyelläkin tapaamisella voi olla suuri merkitys.. En ollut tiennytkään, että kaupungissa on ollut aikoinaan sillilaituri, jolla haisi pahalle sillille. Kristittyjen vanhempien kahdeksanlapsisessa katraassa oli hyvä varttua. Nainen ei vastannut mitään, ja Hannaa viestin lähettäminen alkoi jo kaduttaa. – Olen oppinut ikäihmisiltä asioiden hyväksymistä. Koin, että minun pitää lähettää hänelle tekstiviesti ja kertoa, että rukoilen hänen puolestaan, vaikka en tiennyt, mitä hänelle kuuluu. Mitä on tapahtunut, se on tapahtunut, ja siitä myös puhutaan. Nainen sairasti syöpää, eikä hänellä ilmeisesti ollut enää paljon elämää jäljellä. – Taivaan Isä antoi kerran sydämelleni erään naisen. Hän on kiitollinen turvallisista ja luotettavista ihmisistä ympärillään. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa kerätä eläkeläisten kokemuksia, jotta heidän etujaan osattaisiin ajaa. Ihmisten tapaaminen on oikeastaan Hannan työsuhde-etu ikäihmisten asioita ajavan Kristillisen Eläkeliiton (KRELL) järjestökoordinaattorina. Eräänä päivänä tuolla metsätaipaleella tyttö koki aivan erityisen Taivaan Isän läheisyyden. Ä änekoskella Hietaman kylässä asui 1990-luvulla 11-vuotias Hanna, joka käveli aina parinsadan metrin matkan koulutaksilta kotiin. Hanna on huomannut, että ikäihmiset kertovat mielellään menneisyydestään, jos joku kuuntelee. Pienessä uskollinen Hanna toivoo uskaltavansa olla pienessä uskollinen. Se on intohimoni, sydämeni palo. – En edes muista, mitä hän minulle jutteli, mutta sanat olivat lohduttavia. – Kerran olin vierailulla eläkeläisten tilaisuudessa, jossa jaettiin talvimuistoja. Samalla kuulija saa siitä paljon. Hän koki voimakkaasti, että hänen olisi istuttava tietyn naisen viereen. Siihen hän kokee Jumalan häntä ohjaavan. Hän lupasi, ettei koskaan hylkää eikä jätä minua, espoolainen Hanna Forsgren-Autio, 38, muistelee. Selvisi, että hän oli myös kristitty ja kotoisin Äänekoskelta. Kristillisessä Eläkeliitossa toimii tuhansia jäseniä. – Ehdimme olla bussissa yhdessä ehkä noin vartin, kunnes minun piti jäädä pois. Järjestön toiminnanjohtaja Päivi Kyyrö on omalla esimerkillään ruokkinut Hannan kiinnostusta ihmisten kertomuksiin. Kohta hän sai viestini, enkä minä edes tiennyt, miksi sen lähetin. Ehkäpä siksi hän rakastaa ihmisten tarinoita ja kertoo olleensa aina utelias ja nauttivansa filosofoinnista. Kun Jumala toimii, se ei ole meistä kiinni
| 21 H e n k il ö H e n k il ö teksti Pia Tiusanen kuvat Sari SAvela Hanna Forsgren-Autio kuuntelee mielellään tarinoita
Toivon voivani tehdä työtä, jossa saa olla sydän mukana, Hanna ForsgrenAutio toteaa.. – Taivaan Isä toimii niin monin tavoin, ja varmaan suurinta osaa niistä emme edes huomaa, Hanna pohtii. Kun korona-aika keväällä iski, Hanna luopui kuntosalijäsenyydestä. Mukana viikoittaisessa kokoontumisessa on väkeä eri puolilta Suomea ja jopa Ruotsista. Toisaalta tarkoitus ei olekaan puristaa mitään väen vängällä, vaan useimmiten mahdollisuudet kohdata toinen ihminen tulevat luontevasti. Myös kirpputorit oli unohdettava. Muu on kaikessa ihanuudessaankin toisarvoista. Hanna nauttii kirpputoreista ja pienistä puodeista. Tätä raamattupiiriä ei olisi syntynyt ilman koronaa. Koronarajoitteiden keskellä Hanna on iloinnut videoraamattupiiristä ystävien kanssa. Hanna epäilee, että on monta kertaa jättänyt kuuntelematta, mitä Jumala olisi halunnut hänen tekevän. Hän rakastaa niiden tunnelmaa. Vahva pohja kantaa Korona-aika on muistuttanut Hannaa elämän ja uskon ytimestä, Jumalan sanasta, jonka varaan elämä kannattaa rakentaa. – Tutkimme Johanneksen evankeliumia, ja samalla jaamme huoliamme ja ilojamme. Vähän oikein nolostuin, vaikka eihän harrastuksissani mitään pahaa ollut. Ymmärsin kuitenkin, että pohja pitäisi olla paljon vahvempi, Jumalan varassa. Hän virkistyy myös kuntosalin ryhmäliikuntatunneilla. 22 | Elän päivän kerrallaan enkä hirveästi suunnittele tulevia. – Huomasin, kuinka paljon olinkaan hakenut iloa elämääni noista asioista
Hän sanoi: ’Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.’ Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.” (32:31–32.) Jabbok virran painin jälkeen Jaakob ei enää käynyt kauppaa Jumalan kanssa siunauksesta. Tullessaan voitetuksi hän itse voitti. | 23 H a r t a u s H a r t a u s kirjoittaja on hartauskirjailija ja elämä-lehden päätoimittaja.. Jaakob joutuu kertomaan samalla tekonsa: hän on Jaakob, pettäjä. Hän oli saanut anteeksi. Ehkä Jaakob olisi vielä halunnut voittaa Jumalansa, mutta tajuttuaan tappionsa hänen oli antauduttava. 12:3–5). Siunaukseen liittyy aina pistin, ettemme ylpistyisi. Herra ei kuitenkaan moittinut häntä näistä synneistä, vaan sanoo yllättäen: ”’Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.’ Jaakob sanoi hänelle: ’Sano sinäkin nimesi.’ Mutta mies vastasi: ’Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?’ Ja hän siunasi Jaakobin siellä.” (32:29–30.) Häviämällä Jumalalle Jaakob voitti pyytämänsä siunauksen: ”Hän siunasi Jaakobin siellä” (32:30). Myöhemmin käy ilmi, että painija on itse Jeesus (Hoos. Maailman kuuluisin paini teksti Juha Vähäsarja kuva iStock J aakobista polveutuvat Israelin 12 heimoa. Isänsä pettäjä, veljensä pettäjä ja Jumalansakin pettäjä. Penueliin saakka Jumala oli ollut hänelle Iisakin Jumala, nyt Jumala oli hänen oma Jumalansa. Hän itse jäi toiselle rannalle yksin ja kerrotaan, että ”Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka” (1. Jaakob eli viimeiset 60 vuottaan lonkkaan lyötynä, mutta siunattuna. Sehän on samalla todistus siitä, että pelastus on armosta. Jaakob ei jaksa enää painia, vaan pitää vain lujasti Herrastaan kiinni: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua” (32:27). Jumala olisi voinut lyödä Jaakobin helpostikin, mutta hän piti vain kiinni, taltutti omansa ja antoi tämän vastustaa voimiensa loppuun saakka. Hän oli kokenut, että elämänsä pilanneelle miehelle armo annetaan lahjana tai sitten ei ollenkaan. 32:25). Kuinka kauniisti kuvaus loppuukaan: ”Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Moos. Jaakob oli tähän saakka jotenkin luistellut Jumalan käsistä, mutta nyt hän oli otteessa, josta ei pääse irti. Luther iloitsee juuri siitä, että Jaakob valittiin. Vastustaja kysyy painijan nimeä ikään kuin ei sitä tietäisi. Sitten Herra löi Jaakobia lonkkaan. Hänen puuhansa olivat monta kertaa niin arveluttavia, että voidaan ihmetellä, kuinka sellainen mies voi olla Jumalan erityisesti valitsema. Siunausta ei anneta pelkkänä onnena ja menestyksenä. Jaakob oli kuljettamassa pimeän yön turvin perhettään ja omaisuuttaan Jabbok-virran toiselle rannalle. Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel, Jumalan kasvot
Iranissa ei kuitenkaan ylipäänsäkään voi evankelioida. Islamista kristinuskoon kääntyneille tämä on Iranissa ainoa tapa Iran: Muslimimaailman sydämessä kristillinen herätys teksti Petri Vähäsarja kuva iStock Lukuisat islamiin pettyneet iranilaiset ovat viime vuosina kääntyneet kristityiksi. 1990-luvulla nämä kirkot avautuivat farsia puhuvalle valtaväestölle. Lähetysyhdistys Kylväjän koulutusja tutkimusjohtaja Pentti Marttila kertoo, että Iranin herätyksen vaikutukset tuntuvat Suomessa asti. 24 |. Silloin syntyi laaja kotikirkkoliike, joka jatkaa kasvuaan. Paikalliset vievät sanomaa eteenpäin, mutta se tapahtuu salaisesti. Kotikirkko tarkoittaa toimintaa ”maan alla”, eli ihmisten omissa kodeissa. Kirkkoja alettiin tarkkailemaan. – Iranissa toimii vanhoja kristillisiä kirkkoja, assyrialaisia ja armenialaisia. -T ämä on vähiten evankelioitu alue, Pentti Marttila sanoo ja asettaa sormensa kaakkoon Iranin kartalla, Pakistanin rajan tuntumaan. Varsinkaan ulkomailta käsin. – 20 vuotta sitten maa alkoi kuitenkin sulkeutua uudelleen, ja farsinkielinen kristillinen toiminta kiellettiin. Väestöä tuli uskoon, ja syntyi uusia farsinkielisiä seurakuntia. Ne alkoivat järjestää kokoontumisiaan paikallisten omalla äidinkielellä
Heidät rekisteröidään heti. – Hiljattain uutisoitiin, että heidän alueellaan pidätettiin monia kotikirkkojohtajia. – Kansa, joka vielä 30 vuotta sitten oli saavuttamaton, on kääntymässä. Marttila kertoo, että osa vanhoista iranilaisista kirkoista kuuluu ortodoksiseen ja osa roomalaiskatoliseen kirkkoon. Salainen poliisi seuraa, tuleeko kirkkoon muslimeita.” | 25. – Se on turvallisuuskysymys, koska toiminta on laitonta. Salainen poliisi seuraa, tuleeko kirkkoon muslimeita. Heidän on pakko sanoa muslimille ovella, että älä tule tänne, koska joudut siitä ongelmiin. Esimerkiksi Helsingissä ja Turussa, luterilaisella puolella ja vapaissa suunnissa. Uskolla on kova hinta Marttila kertoo, että suurin osa uusista iranilaisista kristityistä tulee uskoon ystävän kautta. Suomalaisessa mediassa asiaa on viime vuonna käsitelty esimerkiksi Sardar-nimisen iranilaismiehen vaiheikkaan turvapaikanhakuprosessin myötä. – Nyt kotikirkkoja ja rivikristittyjä alkaa olla niin paljon, etteivät viranomaisten paukut enää riitä. Listauksessa arvioidaan, missä maissa kristittyjä vainotaan eniten. Suku hylkää hänet ja hän menettää työpaikkansa. Kotikirkkojen johtajat pitävät matalaa profiilia. Iran todistaa maailmanlaajasta herätyksestä, jota muslimimaailmassa eletään todeksi, Marttila toteaa. – Eihän meillä vielä suurta määrää Iranista tulleita kristittyjä ole, mutta heillä on jo omia yhteisöjään monin paikoin. – Joka tapauksessa iranilainen islaminuskosta kääntynyt kristitty joutuu maksamaan uskostaan kovan hinnan. Muslimitaustaisia kristittyjä on jo 800 000. En tiedä miksi, Marttila sanoo. Viranomaiset eivät tapa rivikristittyjä, mutta seurakunnan johtajia he painostavat. – Esimerkiksi Kiinaan verrattuna netin valvonta ei ole yhtä tiukkaa. Kirkoissa kamerat. – Eräs iranilainen arvioi minulle, että 90 prosenttia paikallisista ihmisistä on ateisteja, jotka pakosta noudattavat islamia. He kokevat, että islam tuottaa vain kontrollia ja ahdistusta. Vanhat kristilliset kirkot saavat edelleen toimia Iranissa, mutta niitä tarkkaillaan. – Nyt esimerkiksi Iranissa monet muslimit ovat pettyneet islamiin. Iranin herätys näkyy Marttilan mukaan Suomessa asti. – Vaikeudet eivät kuitenkaan ole hidastaneet herätystä Iranissa. Niiden koko on tyypillisesti 10–20 henkeä, ja joukko vaihtaa kokoontumispaikkaa usein. – Laissa ei ole asetettu näistä asioista kuolemanrangaistusta, mutta silti evankelistoja on tuomittu myös kuolemaan. Kotikirkot muodostuvat usein yhden perheen, suvun tai ystäväpiirin parissa. Kristittyjen määrä kasvaa 20 prosentilla joka vuosi, Marttila kertoo. Uskonnonvapautta ei Iranissa ole. – Suomen luku on miinus yksi prosenttia. – Minulla on ollut sydämellä iranilainen Gilaki-kansa tuossa Kaspianmeren rannalla. – Jos viranomaiset saavat kuulla kotiseurakunnasta, sen johtajia painostetaan lähtemään maasta, Marttila kertoo. – Kotikirkkoihin kuuluvien entisten muslimien määrä on kuitenkin jo ylittänyt reilusti näihin perinteisiin kirkkoihin kuuluvien määrän. M a a il m a n y t M a a il m a n y t elää kristittynä. Lähetysyhdistys Kylväjä ei tee työtä Iranissa, mutta ”Keski-Aasian saavuttamattomat kansat ovat sen työn ystävien sydämissä ja rukouksissa”, Marttila muotoilee. – Aikaisemmin oli muslimitaustaiselle todella vaikeaa kertoa evankeliumi. Evankeliumi tarjoaa toivon ja vapauden. Vanhoja kirkkoja tarkkaillaan Marttila perustaa tietonsa henkilökohtaisten kontaktiensa lisäksi yhdysvaltalaisen, kristittyjen tilannetta kartoittavan Joshua Project -järjestön dataan. Kristityksi kääntyminen on nimittäin rikos. Myös kristilliset satelliittikanavat ja kristilliset nettiohjelmat tuottavat satoa. – Papit joutuvat kummalliseen tilanteeseen. Marttilan mukaan koko muslimimaailmassa on nyt suuri kristillinen herätys. Open Doors -järjestön World Watch -listalla Iran on sijalla 9. Järjestön tilastoista käy ilmi, että Iranissa on jo reilusti yli miljoona kristittyä
teksti ja kuvat Sari Savela Hannu Hätönen tuntee ihmisten hädän 26 |
Koronakriisi näkyy yhdistyksen toiminnassa pidentyneinä jonoina. Kaupunki alkoi oikeasti auttaa meitä ja pystyimme maksamaan velkoja pois. Hätönen pitää tärkeänä, että köyhiä kohdellaan kauniisti ja kunnioittavasti. Toiminnanjohtaja Hannu Hätönen on huolissaan yhteiskunnan arvojen kylmenemisestä. Vuonna 2019 ruoka-aputoimijalla oli 48 000 asiakaskäyntiä ja hävikkiruokaa jaettiin noin puoli miljoonaa kiloa. Ruokaa jaetaan viitenä päivänä viikossa. Hyvät ja toimivat tilat viestisivät arvostusta. Niitä on monta. Neljän lapsen äiti soittaa ja kysyy, josko naapuri voisi hänen puolestaan tulla noutamaan ruokakassin. Tavallisesti Hyvä Arki tarjoaa aamiaista vähävaraisille joka arkipäivä. Hyväksikäytöstä on kokemusta. Vähitellen velat muuttuivat saataviksi. Tulevaisuus näytti huonolta, eikä tilannetta parantanut se, että edellinen toiminnanjohtaja oli kertonut yhteistyökumppaneille kirjeitse työn loppumisesta. – Haaveenani on löytää uudet tilat, käynnistää siellä työt ja jäädä eläkkeelle. Ruoan lisäksi yhdistys jakaa elämän laatua nostavia tuotteita kuten vaatteita, kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita. Isoin kumppani on HOK-Elanto. Ongelma pahenee koko ajan. Jokin aika sitten huippukuntoiset entisen hotellin tilat olivat käsillä. – Aamupala on avoin kaikille vähävaraisille. NiinHyvä Arki ry on tarjonnut elintarvikeapua Espoossa jo 30 vuotta. – Kun aloimme jakaa maskeja, saimme uusia asiakkaita. Keski-rinkeleiden omistaja Sami Haara on jo vuosien ajan toimittanut tuoreita rinkeleitä Espoon vähäosaisille. Vuonna 2019 aamiaisella kävi yli 3000 ihmistä. E l ä m ä n t a it o E l ä m ä n t a it o | 27. ”Väärillä asioilla on merkitystä”, hän sanoo. Tällä hetkellä yhdistyksellä on 25 ruokaa toimittavaa sopimuskauppaa, minkä lisäksi yhteistyötä tehdään tukkujen ja maahantuojien kanssa. Yleishyödyllinen Hyvä Arki toimii vanhassa purkukuntoisessa sairaalakiinteistössä. – Saimme yhdistyksen hallitukseen uskovia ihmisiä ja aloimme myös rukoilla työn puolesta. Jossain vaiheessa sinne alkoi kuitenkin tulla virolaisia rakennusmiehiä, bussija taksikuskeja. Aamupalaa ei ole tarkoitettu työssäkävijöille. Laitoimme aamiaiselle pienen kahden euron maksun, köyhät jäivät ja työntekijät lähtivät. Kaiken piti olla selvää, mutta sitten kaupungilta tuli ilmoitus, ettei tiloja vuokratakaan. Äidin lapsi on sairastunut, eikä hän siksi pääse itse paikalle. – Sitä ei voi sallia, sillä ihmiset alkavat heti käyttää hyväksi, Hyvä Arki ry:n toiminnanjohtaja Hannu Hätönen kertoo. – Näin jo sieluni silmin lehtiotsikon: ”Espoo antaa vähävaraisille hotellin”, Hätönen kuvailee. H annu Hätösen puhelin soi. Koronakriisi näkyy pidentyneinä jonoina. Hannu kuuntelee myötätuntoisesti ja pahoittelee, ettei se valitettavasti käy. Toimintakeskuksen käytäviä koristavat vaaleanpunaiset rinkelilaatikot. Yhteistyö Haaran kanssa alkoi, kun Hannu ja vaimonsa Anne osuivat Kuopiossa samaan hissiin Haaran kanssa. Ihmiset huomasivat, että täältä saa myös ruokaa. Ruoka-apua ei markkinoida mitenkään. Toimintaa alettiin kehittää järjestelmällisesti ja vuosien kuluessa Hyvä Arki ry:stä on kasvanut merkittävä ruoka-aputoimija. Hississä Haara tunnisti Hätösen samaksi mieheksi, joka oli puheessaan kehunut vaimoaan Annea. Haara oli aikaisemmin kuullut Hannua erässä tilaisuudessa. Yhdistys jakaa viikossa yli 10 000 maskia. – Korona lisää ahdistusta ja nälkää. Tuoreita rinkeleitä Espoon köyhille Kun Hätönen aloitti Hyvä Arki ry:ssä vuonna 2004, yhdistys oli pahoin velkaantunut
Oikeat ystävät erottuivat. Ilman taivaan Isää ja uskovia ystäviä en istuisi tässä. En tehnyt mitään konkreettista. – Vahvuuteni on luovuus, ei niinkään numerot. Jotenkin siitä selvittiin. Korona-aikana on uutisoitu, että ihmisten kiinnostus vapaaehtoistyöhön olisi kasvanut. Näkyykö se ruoka-aputoimijan työssä. 28 |. – Putosin korkealta. Squash-hallikin oli yhdessä vaiheessa. Kun koronarokotukset tulevat, ihmiset palaavat normaaliarkeen. Minulla oli useita yrityksiä: hotelli, ltä-Suomen suurin lääkärikeskus ja pesula. – Se oli rankkaa. – Elämä laittoi rähmälleen. Sitten tuli 1990-luvun alun iso rysäys, lama. pä Haara kysyi hississä, josko Hätösen seuralainen oli kehuttu Anne. Sitä ei halunnut kertoa kenellekään omasta tilanteesta. Olisin voinut ruveta ryyppäämään tai ajaa rekan alle. – Yhteiskunnan kahtiajako lisääntyy. -O lin 25 vuotta yrittäjänä Joensuussa. Oli perhe, neljä lasta ja hyviä ystäviä. Valittiinpa hänet kerran vuoden joensuulaiseksikin. Arvostus lähtee rahasta ja asemasta, ei ihmisyydestä. Väärillä asioilla on merkitystä. He olivat mukana ennen koronaa ja ovat koronan jälkeen. Valtava hinku tehdä vei Hätöstä eteenpäin. – Moni tuttu teki niihin aikoihin itsemurhan. Suuressa kaupungissa ei joudu silmätikuksi, vaan hukkuu massaan. Veloista Hätönen selvisi velkajärjestelyn avulla. Uusi alku Espoossa Perhe päätti muuttaa Joensuusta Espooseen vuonna 1995. Markka devalvoitiin ja Hätösen valuuttalainojen korot karkasivat käsistä. Jo vuosia hän on ollut velaton mies. – Toisaalta on paljon auttajia, joilla on sydän mukana. Yhtäkkiä ihmiset vaihtoivat toiselle puolelle katua minut nähdessään. Avioliitto tosin kariutui. Kaikki, mihin olin tarttunut, oli menestynyt. Yritykset menestyivät ja Hätönen kuului kaupungin silmäätekeviin. On valtava kuilu tavallisten ja vähän parempien ihmisten välillä. Todellinen auttaminen ei ole lisääntynyt. Se oli hirveä murhe, Hätönen muistelee. Hävikkiruokamarkkina on kehittynyt paljon viimeisen 15 vuoden aikana. Heitä kunnioitan. Pienessä kaupungissa ihmiset tunsivat ja häpeä tuntui vaikealta kestää. Elämä laittoi rähmälleen Hannu Hätönen tietää, mitä se on, kun elämältä putoaa pohja. Siinä menee niin syviin vesiin ja miettii, miten ihmeessä on pystynyt pyörittämään yrityksiä. Se näkyy esimerkiksi auttamisena, josta ei odoteta vastapalveluksia. – Alkuaikoina kauppiaat saattoivat kokea, että hävikkiruoan antaminen vähentää kauppojen myyntiä. Yritykset piti ajaa alas. Auttamistyössä näkee yhteiskunnan nurjan puolen. Ahdistus oli suurta. Elämän jatkaminen Joensuussa tuntui mahdottomalta. Mielestäni yhteiskunnan arvomaailma on muuttunut julmemmaksi ja kylmemmäksi. Siitä Hätönen on kuitenkin iloinen, että yritykset kantavat nykyään enemmän yhteiskuntavastuuta kuin ennen. – Nyt on vallalla trendi, että on hienoa auttaa ihmisiä. Nykyään kaupat ottavat itse yhteyttä. Sitä kautta haetaan jonkinlaista sädekehää. Se, mitä sinulla on lompakossa, ratkaisee. Niin ei ole käynyt. – Auttamistyöhön tarvittaisiin lisäkäsiä, Hätönen toteaa. Lisäkäsiä tarvittaisiin Toiminta pyörii etupäässä vapaaehtoisten ja tukityöllistettyjen voimin. Velkoja kertyi nopeasti noin 14 miljoonaa markkaa
Siellä Hannu antoi elämänsä Jeesuksen käsiin. – Kysyin Reneltä, mitä sulle on tapahtunut. – Kun muutimme perheenä Espooseen, olimme hyvin tiukoilla. Haaveenani on löytää uudet tilat, käynnistää siellä työt ja jäädä eläkkeelle, Hannu Hätönen kaavailee. Elämä on kasvattanut Hätöstä. Kun Rene tuli meille kahville, hän toi mukanaan kaksi ruokakassia. Käsittelemättömät asiat tulivat niin isoiksi, ettemme pystyneet jatkamaan enää. – Parin Espoo-vuoden jälkeen erosimme silloisen vaimoni kanssa. Sain häneltä Raamatun, mutta en avannut sitä. Hän sanoi, että on tullut uskoon. Hätönen tunsi paljon kristittyjä ja järjesti jopa kristillisiä tilaisuuksia, kuten liikemiesten aamiaisia. Tavallisten ja vähän parempien ihmisten välillä on valtava kuilu.” | 29. Uskon tielle Hätönen astui vaiheittain. – Olin vieläkin ensimmäisellä rappusella. Mitä pitää tehdä. En ollut tehnyt varsinaista uskonratkaisua. Voinko minäkin tulla uskoon, kysyin. Hän oli siihen valmis. Rene sanoi, että ala lukea Raamattua. – Sen jälkeen en ole hävennyt yritysten menettämistä. Siinä ei ollut mitään suurta draamaa. Rene kutsui Hannua mukaan eräässä kodissa pidettävään hengelliseen tilaisuuteen. – Hyvä Arki tuli kuvioihin, kun huomasin sen etsivän yhteisökoordinaattoria. Hannu Hätönen avioitui nykyisen vaimonsa kanssa joulukuussa 2010. Hän toivoisi, että löytäisi työlleen jatkajan, jolla on sydän mukana ja joka tietää, mitä on hätä ja mitä on nälkä. Soitin ja kerroin olevani kiinnostunut tehtävästä. Mies, joka oli aina ollut levoton, olikin rauhallinen ja katsoi suoraan silmiin. Vuosia myöhemmin, kun Hätösen perhe asui jo Espoossa, Rene soitti ja kehotti Hannua tekemään ratkaisun. Oli vain hyvä olla uskovien ihmisten kanssa. – Ehdotin silloiselle vaimolleni, että muutetaan Espooseen. Pakkasimme tavarat ja ajoimme Espoon Latokaskeen, mistä saimme vuokrattua edullisesti vanhan talon. Silloin Hannu Hätösen elämässä kaikki oli vielä hyvin, eikä ollut pakottavaa tarvetta saada uskosta turvaa. Minut palkattiin tehtävään. Lapsuudenystävän, laulaja Rene Laulajaisen uskoontulo teki vaikutuksen Hätöseen
S a m a s t a p e r h e e s t ä S a m a s t a p e r h e e s t ä Irene ja Daniel Nummela 30 | teksti Ulla-Maija Lammi-Ketoja kuvat Eetu Linnankivi ja haastateltujen kuva-arkisto Daniel Nummela soveltaa omassa perheessään äidiltään Irene Nummelalta oppimaansa sovinnon teon metodia. ”Olemme energisiä ja aikaansaavia”
Olemme molemmat myös suhteellisen herkkiä, mutta äiti ilmaisee avoimemmin tunteitaan, myös negatiivisia. Daniel Nummela, 38 • Teologin maisteri, pappi, uskonnon ja filosofian opettaja • Vuosina 2009–2019 Kansanlähetyksen lähetystyöntekijänä Japanissa perheensä kanssa • Kansanlähetyksen lähetysjohtaja 1.1.2021 alkaen • Perhe: Puoliso ja kolme lasta Irene Nummela, ikä 61 • Asiantuntija Kirkkohallitus • Kasvatustieteen maisteri, diakonissa, psykiatrian sairaanhoitaja, työnohjaaja, työyhteisö konsultti • Perhe: Puoliso, kolme lasta, yhdeksän lastenlasta | 31. Minussa ja äidissä on paljon samaa, kuten vahvatahtoisuus ja periksiantamattomuus. Nyt lähetysvuosien jälkeen opettelemme yhdessäolon tapoja ydinperhettä laajemman suvun kanssa. En vaihtaisi häntä toiseen. Arvostan äidin sinnikkyyttä ja itsenäisyyttä. Iloitsen siitä, että äiti ja isä ovat osoittaneet toisilleen lämpöä myös meidän lasten läsnä ollessa. Tämä on ollut tärkeä malli omaan avioliittooni. daniel kertoo: Äiti ilmaisee tunteitaan minua enemmän K e it ä . K e it ä . Ollessani yläasteiässä äiti aina valvoi ja odotti, että palasin kotiin, jos olin menossa kavereiden kanssa. Teini-ikä toi normaalia itsenäistymisen vaikuttamaa etäisyyttä, mutta selkeämmin etäisyyttä toivat välillemme vuodet, jotka vietin perheeni kanssa lähetystyössä. Äidissä on parasta se, että hän on juuri minun äitini. Kouluikäisten lasten perheessä oma arkeni on niin hektinen, etten ehdi nähdä vanhempiani niin usein kuin haluaisin. Heidän sukupolvensa on vielä sitä ikäluokkaa, joka ei välttämättä edes halaa toisiaan lasten nähden. Nuorena joskus ärsyttikin se, että äiti asetti niin tiukkoja kotiintuloaikoja. Meillä on hyvä ja lämmin suhde, jossa kunnioitamme toinen toistamme aikuisina. Olen saanut äidiltäni tukea aina, kun olen sitä tarvinnut ja pyytänyt. Minun vanhempani ovat halanneet toisiaan meidän lasten aikana. Yksi tähän kuuluva metodi oli sellainen, jota olen myös itse soveltanut omassa perheessäni. ÄIDILTÄ OLEN OPPINUT ERITYISESTI arjessa tapahtuvan keskustelun ja sovinnon teon tärkeyden. Nuorena otimme veljeni kanssa melko usein yhteen ja äiti istutti meitä monia kertoja ruokapöydän ääressä niin kauan, että teimme sovinnon. Samalla kun sai sanoa, mistä riita oli syntynyt ja mikä toisessa ärsytti, niin toisesta piti sanoa muutama positiivinen asia. Hän tietää mitä haluaa ja pyrkii sitä kohden antamatta muiden eriävien mielipiteiden vaikuttaa pyrkimyksiinsä. Viimeinen vuosi on ollut uusi tilanne siinä mielessä, että palasimme perheeni kanssa Suomeen
Nykyisin hoidamme suhdettamme keskustelemalla ja kyläilemällä. Hänellä oli Zorron naamari ja viitta. Danielissa on paljon ominaisuuksia, joita arvostan. Laskettelussa hän pärjäsi hyvin jopa Suomen mestaruustasolla. Nykyään hänellä on isäänsä läheisempi suhde kuin minuun, mikä on aika luonnollista. Hänellä on hellä sydän ja häneen voi aina luottaa. Kumpikaan emme ole pitkävihaisia. Vierailin siellä joka vuosi ja skypetimme, mutta eihän se ole sama asia kuin kasvotusten tapaaminen. Kaikki ne olivat vaikuttavia siksi, koska Daniel on esikoinen. Irene ja Daniel Nummela 1980-luvun alussa. Daniel on rohkaissut minua opiskelussani ja hän on tukenut minua myös hevosharrastuksessani, mistä olen kiitollinen. Hän laittoi ne järjestykseen koon tai jonkin muun ominaisuuden mukaan. Vaikeinta oli se, kun hän muutti perheineen Japaniin. Muistan myös, kun menimme kerran Italiassa bussilla ja olin aikaisemmin lukenut satua, jossa noita-akalla oli pitkät kynnet. Bussissa oli nainen, jolla oli punaiset pitkät kynnet ja Daniel kysyi: ”Äiti, onko tuo täti noita-akka?” Silloin olin kiitollinen, että puhuimme suomea. Olemme myös energisiä ja aikaansaavia. He jaksoivat leikkiä niitä leikkejä vaikka kuinka kauan. Italiassa lähetystyössä ollessamme Daniel oli noin 3–4 vuoden ikäinen. 32 |. irene kertoo: Danielilla on hellä sydän Nykyisin hoidamme suhdettamme keskustelemalla ja kyläilemällä.” OLEMME MOLEMMAT AIKA HERKKIÄ ja kunnianhimoisia, jopa kilpailuhenkisiä ja ehkä jossain määrin suorittajiakin. Hän on myös kertonut, miten hän arvostaa minua äitinä ja mummina. Olimme Danielin kanssa aika läheisiä, kun hän oli pieni. Hän leikki paljon pikkuveljensä Mikaelin kanssa Zorroa. Minä kyllä kuulemma laitoin hänet kävelemään viivaa pitkin jonkin illanvieton jälkeen. Daniel harrasti laskettelua ja jalkapalloa. Puhuminen ei ollut aina helppoa ja varmasti itkettiin ja huudettiinkin, mutta aina pyrittiin selvittämään asiat jollakin tavalla. Puhuimme paljon ja se varmaan auttoi selvittämään ristiriitoja. Myös hänen huoneensa oli aina järjestyksessä. Murrosiässäkin Daniel oli aika helppo, suurempia ristiriitoja meillä ei ollut. Kun he olivat siellä pitkään, se tietysti vaikutti suhteeseemme. Luimme paljon ja kävimme myös syvällisiä keskusteluja. Hän kyllä soittaa minulle aina, jos jotakin merkittävää tapahtuu. Merkittäviä hetkiä suhteessamme on ollut paljonkin: Ylioppilaaksi tulo, armeija, kotoa poismuutto, naimisiinmeno. Jo pikkupoikana Danielin suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys tuli ilmi, kun hän leikki pikkuautoilla
Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. . MIK Ä ASK ARRUTTA A. Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtori Eero Junkkaala. Ellei se onnistu, on haettava ammattiapua. On paljon asioita, jotka eivät ratkea akselilla hengellinen–ei-hengellinen. En viitsi laittaa vähiä rahojani näin epävarmaan ansaitsemiskeinoon. Minä en lottoa, mutta syy ei ole uskonnollinen vaan taloudellinen. Silloin pitää ottaa järki käteen ja lopettaa. Jos joku haluaa kokeilla onneaan, ei hän siinä syntiä tee. Asian vakavuus muuttuu, jos jollekulle lotto tai muu rahapelaaminen on tullut riippuvuudeksi. Kaikissa niissä voi voittaa tai hävitä, lotossa varmimmin hävitä. k u va Sa ri Sa ve la Kysymys ja vastaus Kysymys ja vastaus Asia muuttuu, jos lotto on tullut riippuvuudeksi.” Onko lottoaminen Jumalan mielen mukaista toimintaa. . Vastaamme joka lehdessä 1-2 kysymykseen. | 33. Jumalan mielestä en oikein tiedä, mutta lottoamista voisi verrata arpajaisiin, veikkaamiseen tai osakesijoittamiseen. Esimerkiksi lentopallon pelaaminen on tällaista
34 |
R etket metsässä ja nuotiot ovat tuttuja Kemijärvellä, josta olen kotoisin. Varmaan muuallakin kuin pohjoisessa on käytetty tätä esimerkkiä, kun on haluttua sanoa, että kristitty tarvitsee yhteyden toisiin kristittyihin, siis seurakunnan. Samankaltaisia tilanteita voi olla muulloinkin: kristitty on laivalla, jossa seurakunta ei kokoonnu, tai sairaalassa eikä pääse vuoteeltaan. Siellä opetettiin seurakunnan nuoria tällä vertauksella: Puut nuotiossa palavat, kun ne ovat yhdessä ja lähellä toisiaan. Varmaan kuitenkin hyvä, etten tiedä. Syksyllä – kun saatiin kokoontua turvavälein ja maskein – seurakuntaa kappelissa oli yleensä noin 120 ja avattuja ruutuja 200. Ennen korona-aikaa kappelissa, jonka pastorina toimin, oli usein messussa tavallisena sunnuntaina paikan päällä noin 160 ja avattuja tietokoneen tai älypuhelimen ruutuja, joissa lähetys kappelista näkyi, oli messun aikana 80. Eikä kuitenkaan netti tai radio saa korvata seurakunnan yhteen tulemista. Keskeinen asia seurakunnan kokoontumisissa on ehtoollinen, eikä ehtoollista – niin ajattelen – voi viettää netin tai radion välityksellä. Seurakunnankaan kokoontumisia ei voida järjestää kuten yleensä. Olisi kiinnostavaa tietää, keitä näiden ruutujen takana on. Tästä kappelista messut on siis striimattu jo ennen koronaa. Jokaisen kristityn tulisi pystyä vastaamaan kysymykseen, mikä on sinun seurakuntasi, kirjoittaa Jari Rankinen. Tekniikka voi olla näissä tilanteissa suuri apu ja osaltaan mahdollistaa uskon säilymisen ja jopa vahvistumisen. Ellei sitä ole, usko sammuu. Viime keväällä koronan siirtäessä väen pois kirkoista ja kappeleista jumalanpalveluksia alettiin striimata ja lähettää netissä. Jos siirrät puun sivuun muista, se palaa hetken ja sitten sammuu. Mikä on seurakuntasi. Nyt kun kappelissa voivat olla jälleen vain jumalanpalveluksen toimittajat ja avustajat, avattuja ruutuja voi olla yli 300. Varmasti striimausta jumalanpalveluksista ja muistakin seurakunnan tilaisuuksista kannattaa jatkaa – nyt kun osaaminen ja tekniikka on hankittu. Mutta nämä ovat poikkeustilanteita. Augsburgin tunnustusta on sanottu luterilaiseksi pääSeurakunta – millainen sen pitäisi olla ja miksi. Normaalitilanne on, että kristitty on ja kokoontuu yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Poikkeusoloissa toisin Tätä kirjoittaessani olemme koronan takia pääkaupunkiseudulla jälleen sen rajoituksen piirissä, että enintään 10 ihmistä saa kokoontua samaan paikkaan. teksti Jari Rankinen kuva Lorenzo Raboy Jr / Unsplash R a a m a t t u o p e t u s R a a m a t t u o p e t u s | 35. Osallistujamäärät lähetyksissä ovat olleet ilahduttavan suuria. Usein näissä poikkeustilanteissa ymmärretään normaalioloja syvemmin kristittyjen kokoontumisen tärkeys. Toivottavasti heitäkin, jotka ovat olleet harvoin tai eivät koskaan seurakunnan kokoontumisissa
Luultavasti hän tarkoitti tällä kuvalla sekä koko Kristuksen Kirkkoa – siis kaikkia kristittyjä eri puolilla maailmaa – että yhtä seurakuntaa. Mielestäni näistä messuyhteisöistä kannattaisi tehdä kirkkomme seurakuntia. Kirjeessä efesolaisille kristittyjen kerrotaan palvelevan ja rakentavan Kristuksen ruumista (Ef. Me tarkoitamme sillä yleensä kuollutta, ja juuri sitä Paavali ei tarkoita. Seurakuntaan kuuluu siis ihmisiä, pyhiä, joilla tarkoitetaan Jumalalle kuuluvia. Nämä ovat yhteisö ja tässä yhteisössä julistetaan evankeliumia, kastetaan, on kastettuja ja vietetään ehtoollista. Keho voisi olla parempi suomennos mutta ei kuulostaisi hyvältä, ja siksi uusimmassakin Uuden testamentin suomennoksessa (UT2020) käytetään sanaa ruumis. Siis mikä on se Jumalan omien joukko, jossa kokoonnut yhteen, teet matkaa kohti taivasta, kuulet evankeliumia ja vietät ehtoollista toisten kanssa. Seurakunta on elävä kokonaisuus. 36 |. Ainakin kuvaa voi soveltaa molempiin. Monille seurakunta on kirkkomme paikallisseurakunta. Sen mukaan seurakunta, tai kirkko, on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (7. Seurakunta koostuu syntisistä ihmisistä. Paavali kertoo, minkä takia kristitty kuuluu Kristuksen ruumiiseen: ei kykyjensä tai ominaisuuksiensa takia vaan siksi, että hänet on kastettu ja hän on saanut Pyhän Hengen. 4:12). 12:25–26). uskonkohta). Mitä sinä vastaat tähän kysymykseen. Uskon, että siitä hyötyisi kirkko ja myös nämä yhteisöt. Kor. Yhä suurempi joukko on heitä, jotka ovat kyllä jonkin paikallisseurakunnan jäseniä mutta heidän seurakuntansa edellä sanotussa merkityksessä on messuyhteisö, jossa he kokoontuvat toisten kristittyjen kanssa. Jokaisella kristityllä tulisi olla seurakunta, siis tällainen yhteisö, johon hän kuuluu. Paavali kirjoittaa, että ruumiissa on erilaisia jäseniä, eikä näin vain saa vaan täytyykin olla. Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille Paavali kirjoittaa Kristuksen ruumiin jäsenten huolehtivan toisistaan ja iloitsevan ja itkevän yhdessä (1. Jokaisen kristityn tulisi pystyä vastaamaan kysymykseen, mikä on sinun seurakuntasi. Kor. Jokainen kristitty on kastettu ja jokaisella on Pyhä Henki. 12:27). Sana ruumis on tietysti huono. Eikä se olisi mahdotonta, jos tahtoa on. Kristuksen ruumis Paavali kirjoittaa, että seurakunta on Kristuksen ruumis ja kristityt tämän ruumiin jäseniä (1. Ruumiin jäsenet eivät kuulu erilleen vaan yhteen ja yhdessä ne toteuttavat tehtävää, joka seurakunnalla on. Kristuksen ruumiissakin täytyy olla erilaisia jäseniä, eikä ketään – ei itseäkään – saa vähätellä tai nostaa toisia ylemmäksi tai arvokkaammaksi. Tämän saa myöntää eikä tarvitse esittää muuta.” tunnustukseksi, jonka allekirjoittavat kaikki luterilaiset. Jeesus käski tehdä kaikista hänen opetuslapsiaan ja rakastaa. Paavalin sanoja Kristuksen ruumiista kannattaa lukea usein ja miettiä, mitä ne sanovat meille ja miten ne toteutuvat seurakunnissamme
Ovatko seurakuntamme avoimia kaikille?” Syntisten seurakunta Afrikkalaisessa kirkossa oli seinät ja lattia siinä kunnossa, että käärme saattoi luikerella sisään. Tämä lienee mahdollista, jos seurakunnassa on enintään muutama sata jäsentä. Kannattaisiko puhua, kysyä ja tarjoutua. Seurakunnassa tulisi olla ilmapiiri, joka sallii myös epäonnistumisen. Seurakunnilla ei ole varaa palkata työntekijöitä siinä määrin kuin on ollut. On seurakuntaan liittyviä asioita, jotka on järkevä tehdä suuremmissa kokonaisuuksissa, mutta seurakirjoittaja on helsingin pyhän sydämen kappelin pastori. Paavalin Kristuksen ruumiskuvan mukaan tulisi tehdä yhdessä. Tärkeää, että seurakunnan jäsenet tuntevat toisiaan ja pastori tuntee seurakuntansa ja seurakunta pastorinsa. Saa epäonnistua Seurakunnassa ei tarvitse ajatella, että aina täytyy keksiä uutta. Hyvän ja terveen seurakunnan tuntomerkki on, ettei ajatella pahan ja Paholaisen olevan vain tai lähinnä muualla ja toisissa. Hyvän seurakunnan merkki onkin, että sitä johdetaan hyvin. Epäonnistuminen ei saisi johtaa siihen, että toista kertaa ei uskalleta yrittää. Samaan aikaan seurakunnasta vastuussa olevat miettivät, mistä löytäisimme tekijän tähän ja tuohon. Enintään muutama sata Useimpiin muihin maihin verrattuna ainutlaatuista Suomessa on seurakunnan palkattujen työntekijöiden suuri määrä. kunta yhteisönä, johon kristitty kuuluu, ei voi olla kovin suuri. Monet vanhat tavat toimivat edelleen hyvin, eikä hyvin toteutettua messua voita mikään. Ja saarnaaja jatkoi saarnaansa mutta muutti sen sisältöä. Ja kun joku, joka ei ole ennen ollut mukana, tulee paikalle, miten otamme hänet vastaan. Paavalin opetus kaataa vastakkainasettelua, jota usein luodaan maallikoiden ja seurakunnan palkattujen työntekijöiden välille. Ovatko seurakuntamme avoimia heille, joille uskonasiat eivät ole tuttuja. | 37. Joskus uusissa avauksissa onnistutaan, toisinaan epäonnistutaan. Hyvä johtaminen ei tarkoita Jumalan Hengen toiminnan kahlehtimista, ennemmin se avaa mahdollisuuksia Pyhän Hengen työlle. Uskon, että avointa ja mukaan houkuttelevaa seurakuntaa leimaavat varsinkin nämä: siellä on yksinkertainen evankeliumi, hyvä uutinen Jeesuksesta, siellä on tavallisia, syntisiä ihmisiä, jotka eivät yritä näytellä hyvää ja hurskasta, ja siellä ollaan avoimesti ja reilusti, mitä ollaan – kristittyjä, jotka sitoutuvat kristittyjen uskoon. Paavali kehottaa johtamaan seurakuntaa tarmokkaasti (Room. Seurakunta koostuu syntisistä ihmisistä, ja tämän saa myöntää eikä tarvitse yrittää esittää muuta. Hänen äänensä kuulemme Raamatussa. Ellemme kutsu – tai kehtaa kutsua – kertooko se seurakunnastamme. Pastori tai pastoreita tulee siis olla seurakunnassa ja hänen tai heidän tehtävänsä on johtaa, usein yhdessä toisten kanssa, seurakuntaa. Lähetystyöntekijä kertoi niin tapahtuneen hänen saarnatessaan, ja hän ja jumalanpalvelukseen kokoontunut seurakunta huomasi käärmeen pastorin jaloissa. Seurakunta ei myöskään saa olla raskas työleiri ja tilaa tulee olla heillekin, jotka eivät vaikkapa elämäntilanteensa takia voi ottaa vastatakseen tehtäviä seurakunnassa. Luterilaisen uskon mukaan Jumala on asettanut seurakuntaan pastorin viran. Kuitenkin myös uusia tapoja ja rohkeutta ryhtyä niihin tarvitaan. Vastakkainasettelua ei pitäisi olla, Kristuksen ruumista rakennetaan yhdessä. Onneksi käärme jatkoi matkaansa. Siinä, että työntekijöiden palkkaaminen on ollut mahdollista, on paljon hyvää, mutta se on myös totuttanut siihen ajatukseen, että työntekijät tekevät. Onko seurakuntamme avoin. Pieleenmeno voi olla myös hyvä ja tarpeellinen kokemus, koska usein juuri se opettaa paljon. Häntä tulee kuunnella, totella ja luottaa hänen lupauksiinsa, eikä hän vie harhaan ja vahingolliseen. Lähivuodet tulevat muuttamaan suuresti tilannetta Suomessa. Meidän kaikkien syntisyys tarkoittaa myös, ettei kenenkään ihmisen tule olla seurakunnassa korkealla. Hän puhui nyt siitä, mistä käärme muistutti: Paholainen vaikuttaa myös kirkossa ja synti on ja näkyy myös kristityissä. 12:8). Kaikkia jäseniä tarvitaan, ei vain palkattuja työntekijöitä. Kutsummeko heitä mukaan seurakuntaan. Sille paikalle kuuluu Kristus. Usein seurakunnan johtajien ja muiden jäsenten ajatukset eivät kohtaa: Jäsenissä olisi halua ja taitoa, jopa lahjoja, moniin tehtäviin, mutta ollaan vaatimattomia eikä kerrota tästä. Näitäkään tehtäviä ei saa jättää vain seurakunnan johtajille tai muutamille seurakuntalaisille, vaan näitä pitäisi tehdä kaikkien ja yhdessä
teksti Danielle Miettinen kuvat Sari Savela 38 |
Valokuvaajan saapuminen keskeyttää ajatuksen. Makkaranpaistoa Lastenlinnassa Isättömät pojat ovat olleet iso osa Sinkkosen elämää. – En voi ajatella, että bai bai, koita pärjätä. Kun hän tuli töihin Lastenlinnaan erikoistuakseen lastenpsykiatriaan, hänen osastollaan oli sata poikaa, joilla oli olematon tai mutkikas isäsuhde. Korjaavia kokemuksia voi saada vielä vanhanakin ja huonon isäsuhteen vinouttama jumalakuvakin voi tervehtyä, Sinkkonen vakuuttaa. Sinkkonen on kliinisen työn lisäksi luennoinut ja kirjoittanut paljon. Parantumiseen tarvitaan kuitenkin aikaa ja ihmisiä L astenpsykiatri Jari Sinkkonen pyörii levottoman oloisena vastaanottohuoneessaan Helsingin Töölössä. teksti Danielle Miettinen kuvat Sari Savela Eheytyvä mieli tarvitsee aikaa ja ihmisiä Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo uudessa kirjassaan avoimesti lapsuutensa ja nuoruutensa isän ja äidin ikävästään. Median lemmikkiä hymyilyttää kommentti, että hänen kuvansa näkeminen lehdessä luo turvallisuuden tunnetta. – Eikö voisi käyttää Sean Conneryn nuoruudenkuvaa. Se on myös ammatillisesti hyödyllistä. Hän tunnustaa kantavansa joitakin asiakkaitaan mukanaan vielä terapiasuhteen päätyttyäkin. Hän osasi rohkaista myös isiä kaivamaan itsestään esille vanhemmuutta, joka oli hautautunut päihteiden tai muiden ongelmien alle. Ensimmäinen koti sijaitsi kyläkoulun yläkerrassa Kontionlahden Kunnasniemellä Höytiäisen | 39. Hän miettii, miten saisi vanhemmat näkemään, millainen aarre heillä on käsissään. Yksiöstä on juuri lähtenyt hurmaava lapsiasiakas, jota psykoterapeutti ei saa mielestään. Joihinkin pidän yhteyttä tukihenkilön ominaisuudessa. – Miten kummassa osaisin parhaiten tukea tämän kaverin kehitystä, Sinkkonen kysyy – itseltään. Haluan tietää, mitä heille kuuluu ja miten terapia on heitä auttanut. Viimeisin teos on nimeltään Onnellinen lapsi (WSOY). Järjestimme saunailtoja ja makkaranpaistoa. Silloin kun minussa oli jotakin kuvattavaa, ketään ei kiinnostanut, Sinkkonen sanoo ja istuu kuin uhrilammas salamavalojen välkkeeseen. Koko kansan lastenpsykiatri palaa puhumaan äskeisestä asiakkaastaan, tietenkin niin, ettei häntä voi tunnistaa. Sinkkonen aloittaa kirjan kertomalla omasta lapsuudestaan. Moni isä purki siinä surkeuttaan. – Teimme paljon työtä, että saimme poissaolevia isiä käymään lastensa luona. Sinkkosen ympärillä huomattiin, että nuori lääkäri sai heihin hoitoa edistävän kontaktin
Siitä voi seurata traagisia asioita. Molemmat lukivat paljon ja lauloivat kylän kuorossa. Psykoterapeuttien on käytävä oma psykoterapia tullakseen tietoisiksi omista varjoistaan ja tiedostamattomista ajovoimistaan. Psykoanalyysi liittyi Sinkkosen psykoterapeutin koulutukseen. Kyllä vanhemmat huolehtivat minusta hyvin, antoivat matkaan evästä ja sillä tavalla. Hän sai koulusta lainaksi kolhiintuneen huilun, joka kutsui esiin rakkauden soittamiseen. Diplomihuilisti konsertoi ahkerasti vielä viisi vuotta sitten jäädessään eläkkeelle Pelastakaa lapset -yhdistyksestä. Psykiatrin mieleen nousee muisto eräältä keskiviikkoiltapäivältä. – Häntä piti lohduttaa ja tukea. Isä oli tuurijuoppo metsätyömies ja äiti evakko Impilahdelta, joka hoiti koululla opettajan tointa. Koulussa huilunsoitto ei ainakaan alkuvaiheessa ollut mikään meriitti, vaan ennemmin kiusaamisen aihe. Lisää eroahdistusta oli luvassa kaksivuotiaana, kun Jari joutui sairaalaan arvoitukseksi jääneen vakavan taudin vuoksi. – Psykoanalyysissa ollessani näin unen, jossa katselin lintuperspektiivistä Höytiäisen, isän järven maisemia. Jari oli saanut kyydin kotiin pari päivää tavallista aikaisemmin. Sinkkonen kirjoitti ”liitukaudella sata vuotta sitten” miesten rukouskirjaan pohdintoja siitä, miten poissaolevan tai pelottavan isän lapsi voi rakentaa armahtavan ja lempeän kuvan Jumalasta. Oppitunnin jälkeen äiti palasi vuoteen vierelle katsomaan, mitä pojalle kuuluu. – Se oli erikoinen ratkaisu, kolmen lapsen isä toteaa. Kansakoulun jälkeen Jari aloitti Joensuussa oppikoulun muita vuoden muita nuorempana. Isäsuhdetta kannattaa pysähtyä ajattelemaan oman ja perheensä onnellisuuden lisäksi myös siksi, että mielikuva isästä vaikuttaa voimakkaasti jumalakuvaan. Mutta tunteista ei puhuttu. Ihmisen mielen tiedostamattomasta alueesta hän kiinnostui jo rippikouluikäisenä, kun Sigmund Freudin teoksia ryhdyttiin suomentamaan. Yksin sairaalassa Perheensä ainoa lapsi pani myöhemmin merkille, että äiti oli enemmän opettaja kuin pienten lasten hellittelijä. Vähän ennen oppitunnin alkua äiti laskeutui portaat alas ja jätti muutaman kuukauden ikäisen vauvansa pinnasänkyyn. Mutta paljon oli hyvääkin, esimerkiksi se, että vanhempien suhde oli lämmin. Hän ei edes kysynyt, miksi minä nyt jo tulin. – Haittaa, jos tätä ei tiedosta. Sinkkosen ollessa kuudentoista isän kauniit mielikuvat loppuivat, kun tämä kuoli oman käden kautta. Ja hyvää tapahtuu tietenkin myös muualla Jumalan ja elämän parantavien voimien vaikutuksesta, Sinkkonen muistuttaa. Se oli kymmenvuotiaalle liian pitkä aika olla vieraiden huollettavana ja erossa vanhemmistaan. Mutta jos sokeita kohtiaan ei tiedosta, sekä terapeutti että asiakas ovat pulassa. Alkaisi hiljalleen sataa vettä, ja siellä minä vaan soittaisin. – No, hän olisi voinut ihan vaan kysyä, että onko ollut ikävä. – Minulla oli kauhea ikävä, mutta äiti ei ymmärtänyt sitä. järven tuntumassa. Vähällä se olikin. 40 |. Se on rakastettava fantasia. Joskus lapsi jokelteli, välillä huusi ja toisinaan nukkui. Eikä isäkään koskaan kysynyt miten pärjään, vaikka hän kovasti minusta tykkäsikin. – Äiti sanoi vähän nyreästi, että eikö se koulu jo ala sujua. Unessa itkin näyttämön tyhjyyttä. Sieltä puuttui isä. Poika ei soittanut Martonvaarassa vaan isänsä haudalla. Hyvässä terapiassa voi onneksi tapahtua paljon hyvää. Kurja keskiviikko Mitä isän sitten olisi ollut hyvä älytä. – Hänellä oli mielikuva minusta soittamassa huilua Polvijärven Martonvaaran suositulla tanssilavalla. Kyllähän meillä jokaisella on syymme siihen, miksi teemme sitä mitä teemme. Kun äiti näki poikansa, kasvoille ei noussutkaan ilahtunutta ilmettä. Kaunis fantasia Isä oli kuitenkin ylpeä poikansa soittotaidosta. Se oli kasvavalle pojalle keljumaista. Koulussa Jari oli etevä ja musikaalisuuskin pantiin varhain merkille. Heidän elämänsä kietoutuvat magneetin tavoin toistensa ympärille. Sinkkoselle psykoanalyysi oli merkittävä erityisesti hänen isäsuhteeseensa liittyvien kysymysten kannalta. – He rakastivat toisiaan., siitä ei ole epäilystä. Rakkaus on jatkunut koko elämän. Kouluviikko oli kuusipäiväinen. He myös kannustivat minua musiikkiharrastuksessani eivätkä tyrmänneet ajatusta, että minusta voisi tulla muusikko. Se oli valtava pettymys. Isä puolestaan voivotteli ryyppyputkiensa jälkeen häpeissään omaa surkeuttaan. Sairaaloiden protokollaan ei kuulunut lapsen turvallisuudentunteesta huolehtiminen, vaan vanhempia ennemminkin hätisteltiin pysymään poissa, ettei vieraista leviäisi lasarettiin bakteereita. Vaarallisia voimia Haittaako se, että ihminen ryhtyy psykiatriksi tai psykoterapeutiksi ratkoakseen omia ongelmiaan
He voivat olla vaikkapa harrastuksen ohjaajia tai sijaisvanhempia. – Tallenteet eivät koskaan korvaa elävää esitystä. Vauva tietää, että ilman hoitajaa hän kuolee. Kiintymyssuhteen vaurion ymmärtäminen on erityisen hyödyllistä sijaisvanhemmille, joita Sinkkonen on kouluttanut paljon. Kello kehossa Kontionlahden Kunnasniemen koulun yläkerrassa pieni Jari odotti äitiään ja kuunteli, kantautuisiko portaissa tuttujen askelten ääni. Soittokunto laskee ja talous on tiukalla. – Sanon, että kysymys ei ole teistä, vaan niistä vanhoista asioista. Freelance-taiteilijoiden tilanne on tietysti vielä kauheampi. Hänen kehonsa muistaa täsmälleen, miten pitkä aika 45 minuuttia on. Sinkkonen kertoo, ettei hänen tarvitse terapiaistunnoissa lainkaan katsoa kelloa. Minulla oli kauhea ikävä, mutta äiti ei ymmärtänyt sitä.” | 41. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on oopperafani, jonka elämä on ollut koronan takia kituuttamista. Sijaisvanhemmiksi ja tukihenkilöiksi ryhtyvien on ymmärrettävä, miksi lapselle ei tulisi aiheuttaa enää uusia hylkäämiskokemuksia. – Minä opin olemaan iisisti, en kiukutellut enkä parkunut. Niin – miten etäisen ja julman Jumalan voi vaihtaa läheiseen ja rakastavaan Jumalaan. – Kyllä muutos voi tapahtua, mutta siihen tarvitaan aikaa ja ihmisiä, jotka eivät hylkää. Vauva yrittää olla niin, ettei tulisi hoitajansa hylkäämäksi. Olen nähnyt lujia ja lempeitä miehiä, jotka luovat murjottuihin ja laiminlyötyihin lapsiin korjaavia kiintymyssuhteita. Kolme varttia on vauvalle pitkä aika, mutta siihen oli tyytyminen
Aihe liippaa kipeää keskustelua pienten lasten päivähoidosta. Alle kolmevuotias ei Sinkkosen mielestä tarvitse kasvatusta, vaan syliä, lohdutusta, ruokaa, unta ja leikkiä. – Konsta jumaloi vaimoaan, heidän on ilmeisen hyvä olla yhdessä. Median iloa tuottavista tarinoista Sinkkoselle nousevat mieleen viiden lapsen vanhemmat Konsta ja Aami Hietanen, jotka ovat hoitaneet lapsensa kolmevuotiaiksi kotona. 42 |. Leikkiä ja lohdutusta Vilkas yhteiskunnallinen keskustelija laati muutama vuosi sitten Helsingin Sanomiin Vieraskynä-kirjoituksen alle kolmevuotiaiden varhaiskasvatuksesta. Ottakaa lapset mukaan työntekoon, vaikka pääsisitte itseksenne helpommalla. Yksivuotiaat ovat erittäin vaativia hoidettavia.” Millaisia terveisiä Jari Sinkkonen haluaa lähettää Elämä-lehden herätyskristityille lukijoille. Suorituspaineita helpottaakseen Sinkkonen muistuttaa, että hyvä vanhemmuus on jokaisessa perheessä omanlaistaan, koska lapset ovat erilaisia. – Jakakaa kotityöt vaimon kanssa reilusti. – Relax, beibi! lastenpsykiatri vastaa ja nauraa lempeästi. Työelämässä tarvittaisiin mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa. Hän karttaa neuvomista, mutta suostuu silti tarjoamaan muutaman pointin isille onnellisen lapsuuden rakennusaineiksi. Ja vaalikaa kuria ja hassuttelua. Sinkkonen hiukan empii, uskaltaako hän sanoa, että onnellinen pieni lapsi kasvaa pysyvän ja tunneyhteyteen kykenevän luotettavan hoitajan sylissä. – Yksivuotiaat ovat erittäin vaativia hoidettavia ja päiväkodeissa hoitajat vaihtuvat koko ajan
Jos sinulla on taskussasi lottokuponki, joka melko varmasti sisältää 70 miljoonan euron voiton, luulen että käyt selvittämässä asian. Pilalehti Simplicissimus julkaisi joskus toissavuosisadalla pietistejä irvailevan pilakuvan, jossa oli kuihtunut ja ilottoman näköinen pietistipariskunta pappilassaan. Tästä asiasta lukisin mielelläni myös piispallista puhetta. | 43 Pietistinen sielunmaisema teksti Lauri Vartiainen kuva Sari SAvela K äsiini sattui piispa Kaarlo Kallialan kolumni, jossa hän ruotii pietistien (eli herätyskristittyjen tai viidesläisten) puutteita. Sillä saa sympatiapisteet osakseen. Siinä ei toki ole mitään uutta tai kummallista. K o l u m n i K o l u m n i. Ja muistuttaisin, että meille luterilaisille parannus on elämänpituinen prosessi. Rouva kysyi mieheltään: ”Rakkaani, onko meidän rakkautemme syntiä?” Ja vastaus kuului: ”Ei, vain nautinto on syntiä.” Olen piispan kanssa samaa mieltä: jos on oltava elämänkielteinen ja iloton ollakseen hyvä viidesläinen, olen mieluummin huono. Lisäksi mukana oli aimo annos lempeää ja ilkikurista huumoria. Lisäksi vaanii farisealaisuuden vaara: sivuasioiden kieltämisestä tehdään helposti keskeistä. Oman ja lähimmäisen elämän ankeuttamisesta tulee aina tehdä parannusta. Ja Jumalassa sinulla on määrättömästi enemmän. No millainen on pietistin sielunmaisema, jos piispaa on uskominen. Samaan hengenvetoon on reilua muistuttaa, ettei kaikki mielihyvää tuottava ole Jumalan lahjaa: nautintoa on helppo hakea myös lähimmäistä ja omaa elämää tuhoavalla tavalla. Rakastan juhlia ja kauneutta ja pientä pilailua sekä hyvää musiikkia. Herätyskristillisyydestä ei parane tehdä parannusta. Toisessa vaakakupissa ovat sitten pietistisen uskon syvävirta ja elävän jumalayhteyden etsiminen. kirjoittaja on suomen raamattuopiston toiminnanjohtaja. Pietistiä uhkaa lakihenkisyys ja synkkyys, elämänkielteisyys ja takertuminen nuoruuden herätyskokemukseen. Oman pimeytensä kanssa kipuileva ihminen jää orvoksi, jos synti ulkoistetaan vain sortaviin rakenteisiin ja suuryritysten ahneuteen. Yllättävää sen sijaan oli, että tekstistä välittyi myös ymmärrys herätyskristillisyyttä ja sen voimaa ja syvyyttä kohtaan. Elän siinä uskossa, että Jumala on halunnut antaa paljon hienoja lahjoja lapsilleen jo tässä elämässä: luonnon kauneuden, herkulliset antimet ruokapöytään, avioliiton ilot, vanhemmuuden, seikkailut maalla ja merellä, huumorin, ystävyyden, musiikin sekä tarinoiden voiman, joka väkevänä on läsnä myös Raamatussa. Sen ytimessä on oivallus, että Jumala on, hänet voi tuntea ja hän kutsuu juuri minua yhteyteensä. Mieltäni jäi kalvamaan kysymys, mahtoiko nuori Kaarlo itse istua 1970-luvun alussa Raamattuopiston kirkkosalin lattialla satojen muiden pitkätukkien kanssa kuuntelemassa Pro Fide -yhtyettä. Jos haluaa käydä kansankirkollisesta vaikuttajasta tai edistyksellisestä liberaalista, kannattaa ilman muuta potkia pietistejä. Eikä ole poissuljettua sekään, että hän on jakanut traktaatteja Vaasan kaduilla ja laulanut Jeesus-lauluja kitaralla itseään säestäen. Pietisti tietää, että oman sydämen syntiin käy lääkkeeksi vain ristin armo. Jos elämässä on yksi tärkeä asia, niin onhan siitä saatava varmuus! Vain hölmö haluaa jäädä epätietoisuuteen
Historiallisesti ajatellen oltiin siten herätysliikeväen ja radikalisoituneen tieteen polttavalla rajapinnalla, vaikka itse väitös teksti Timo Eskola kuvat Terho Pelkonen Olen läheltä kohdannut opiskelijoiden tuskan.” Syvä ura, kova kitka – mitä työ STI:ssä on opettanut minulle 44 |. Olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt, miten tärkeässä taitekohdassa tuona syksynä oltiin. Minun väitöstilaisuudessani olivat paikalla kaikki keskeiset helsinkiläiset Uuden testamentin professorit ja opettajat ja jokunen Vanhan testamentin professorikin – sekä STI:n väki ja monta järjestöjohtajaa. Eläköityessä päivänsankaria haastatellaan suunnasta ja toisesta. Raamattua koskevissa näkemyksissä radikalisoituminen on mennyt niin pitkälle, että enää ei voida puhua pelkästään erilaisista mielipiteistä tai tyytyä keskustelemaan pienistä yksityiskohdista. Nuorella tutkijalla oli siinä opettelemista. Katsaus taaksepäin on opettavainen, sillä siihen paneutuminen merkitsee samalla katsahdusta eteenpäin. Osa professoreista toivotti instituutin toki tervetulleeksi, mutta osa toivotti sen dantelaisittain helvetin alimpiin kerroksiin. STI oli ollut monen A ja n k o h t a u s A ja n k o h t a u s etenikin akateemisen kohteliaasti. Saamani tehtävä olisi saattanut olla raskas ellen olisi alusta lähtien ollut täysin vakuuttunut siitä, että teologisessa ja hengellisessä mielessä kyse on elämästä ja kuolemasta. Opiskelijoiden näkökulmasta tuntui usein siltä, että opettajat kilpailevat siitä mitä kukin ehtii ensiksi kieltää. Lienen lehden lukijoille velkaa kirjoituksen, jossa arvioin kirkkomme ja sen opetuksen nykytilaa oman työkauteni näkökulmasta. Moni on kysynyt minulta, mitä työ Suomen teologisessa instituutissa on opettanut 30 vuodessa. Juhlien jälkeen oli kuitenkin selvää, että minulta odotettiin panosta kaikkein kiivaimpaan keskusteluun niin tieteessä kuin kirkossa. Väittelin tohtoriksi samalla hetkellä, kun aloitin työt STI:ssä. . Sen sijaan näkemyksiin vaikuttavat aina myös käsitykset uskosta ja epäuskosta. 1990-luvulla se ei ollut vitsi. Kyse on aina ollut vuoden ajan kuuma keskustelunaihe teologisessa tiedekunnassa, ja olin jo opiskelijana leimautunut sen joukkoihin. Tosin hullut päivät jatkuivat siirryttyäni STI:n tutkijaksi syksyllä 1992. Monet tutkijat ovat vuosien varrella kyseenalaistaneet lähes jokaisen Apostolisen uskontunnustuksen kohdan. Jo ensimmäisistä vuosista lähtien ymmärsin, että nyt ei puhuta vain tieteestä tai lähteiden aitoudesta. Olen läheltä kohdannut opiskelijoiden tuskan ”aloitti Hengessä ja lopetti Helsingissä”. Tämä tarkoitti antautumista jatkuvaan konfliktiin. Opiskelin teologiaa suomalaisen raamattukiistan ”hulluina vuosina” 1970-luvun lopulla
. Ymmärsimme, että mitkään perusteet eivät käännä helsinkiläisten eksegeettien päätä. Raamatusta löytyy yhtenäinen teologia ja se uskalletaan sanoa – kaikkialla muualla paitsi Helsingissä. Tähän mennessä on julkaistu kymmeniä Uuden testamentin teologian esityksiä. Suomessa on hallinnut väite Uuden testamentin opillisesta hajanaisuudesta. Erot olivat periaatetasolla. Siksi pitkät linjat on syytä tuntea. Kirkon suurin vaara on siinä, että radikaali opetus siirtyy oppilaiden kautta kirkon opetukseen. Kun 1900-luvun alussa julistettiin, että historian Jeesusta ei ole olemassa, nykyään tunnustetaan, että metodi itse oli puutteellinen. Uuden testamentin sisäinen ristiriitaisuus on heidän mukaansa niin vakava tosiasia, että kirkon kiistat tulee ratkaista sen avulla. Suomessa elää siitä huolimatta kielteinen perinne, joka ylläpitää radikalismia vuosikymmenestä toiseen. Kun tutkimusta korjataan, myös Jeesuksen oma julistus tavoitetaan uudella tavalla. Instituutin piti tietenkin antaa vastinetta, mutta ei evankelioida opettajia. Siinä Outi Lehtipuu ja Anni Pesonen kirjoittavat Raamatun hajanaisuudesta. Suuret muutokset löytyvät myös Jeesus-tutkimuksesta. ” | 45. Tärkeintä on mielekkään vaihtoehdon tarjoaminen nuorelle polvelle. Eri kirkkojen ja kristillisten liikkeiden kirjavat ja keskenään ristiriidassa olevat teologiset näkemykset olisi hyväksyttävä kristinuskon olemukseen kuuluvana väistämättömänä ilmiönä. Metodit vaihtuvat ja koulukunnat kuolevat. vaarasta, että tiedekunnan opettajat ajautuvat pakanuuteen. Monet pastorit kuvittelevat yhä niin. Sitä edustaa esimerkiksi kokoelma Kirkko Raamatun tulkkina. Siinä on muuttunut käytännössä lähes kaikki. Teologinen radikalismi ei poistu argumentoimalla eikä liberalismi lähde Helsingin teologisesta tiedekunnasta. Kun seurakunnassa tarvitaan ekHarhaoppi on harhaoppi – esittäjästä riippumatta. On monenlaisia raamatullisia teologioita; yhtä ainoaa oikeaa raamatullista oppia ei sen sijaan ole eikä voikaan olla.” Onko jäljellä vain hajaannus. ”Meidän mielestämme olisi parasta nähdä, että opillinen moninaisuus kristillisissä kirkoissa on seurausta Raamatun itsensä opillisesta moninaisuudesta. Harva pastori uskaltaa enää pitää perinteisiä raamattutunteja. Sen syntysanat lausuttiin jo minun opiskeluaikanani, mutta näkemys elää yhä. Maailma kuitenkin muuttuu . . Kansainvälisessä tutkimuksessa muutos on kuitenkin jo menossa
Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Tällä hetkellä postmoderni aalto ja jälkikristillinen kulttuuri ovat osoittautumassa tuhoisiksi luterilaiselle uskolle. Nykyisessä kiistassa aktualisoituu se tilanne, josta puhuin yllä: teologiaa on tehtävä vereslihalla. Kirja edustaa synkretististä pakanuutta – mutta siitä huolimatta sitä hellitään nuoren papiston keskuudessa ”progressiivisen” teologian ja uuden spiritualiteetin kulmakivenä. Tohtoritason ihmisten tulisi ymmärtää se. Moni yrittää kuunnella ajan henkeä ja sopeutua. 46 |. Kristillisen vakaumuksen ilmaiseminen saattaa puolestaan johtaa oikeustoimiin. Instituutissa ollaan aina oltu kiinnostuneita totuudesta. Jumaluus on hänelle pelkkä maailmassa asuva persoonaton henki, joka inspiroi ihmisiä moraaliseen elämään. Ehkä karkein esimerkki löytyy Marcus Borgin kirjasta Kristinuskon sydän, josta on tullut etelän papiston uusi raamattu. Digiaika on antanut kevyesti verkostoituvalle suoralle toiminnalle lähes kauhistuttavat mittasuhteet. Varokaa siis laihoja pappeja, jotka pitävät kiinni evankeliumista. Kukat vaihtuvat hetkessä risuihin. Mielistely ei lopeta maallistumista. Seuraavan teologipolven haasteet kasvavat kovaa vauhtia. Historiallisuus tarkoittaa epähistoriallisuutta. . Harhaoppi on aina harhaoppi, esitti sen kuka tahansa. Me emme suostu oikeuttamaan riistoa, hylkäämistä ja petosta. Tavallaan on hirveätä jättää 40 työvuoden mentyä jälkeensä Suomi, joka on tällä välin irtautunut kristinuskosta, omaksunut nihilistisen kuvitelman orjamoraalista ja pitää nyt uskontoa ihmiselle vaarallisena. Mitä olen siis oppinut. Olen huomannut, että Suomessa on taisteltava raamatullisen teologian puolesta. segeettistä analyysiä, tarjolla on usein pelkkä sekaannus. Mitä tekee kirkko tässä tilanteessa. Koska kyseessä on taistelu, kristilliset arvot kumotaan ja tilalle nostetaan mielihyväperiaatteen ohjaama identiteettipolitiikka. STI:n työn alkuvaiheissa toimintaa markkinoitiin opiskelijoille terävillä iskulauseilla. Pastoreilta on vaadittava perusteluja. Borg hylkää Kristuksen jumaluuden, kiistää sovituksen ja poistaa erot uskontojen väliltä. Pelkän somekohun perusteella ihmisiä on erotettu ja uhattu. Olipa kyse ”joulun sadusta”, luterilaisen teologian ”kahdesta korista”, missiologian ”voimaannuttamisesta” tai postmodernista kritiikistä ”heteronormatiivista patriarkalismia” ja ”toksista maskuliinisuutta” vastaan, argumentit on saatava näkyville. Jännite on selvä: jos joku uskoo kirjan tavoin, hän ei voi pelastua. Heidän sanansa kirpaisee, mutta tuo ikuisen lohdutuksen. Elämme uudessa maailmassa. Yksi suosituista lauseista oli lainaus Leniniltä: ”Varokaa laihoja pappeja”. Emme tyydy siihen, että monet pitävät tyhjää maljaa syntisen huulilla. Tuo tie on kuitenkin lyhyt. Jos liberaali tutkija ei ymmärrä, miten syvällisiä aiheita hän hylkää, hän ei ole tehtäviensä tasalla. Tekstit hajoavat ja jäljelle jää keskenään riiteleviä teologisia painotuksia
Siksi se kannattaakin ojentaa myös uskonasioita pohtivan ihmisen ulottuville. Yli 60 vuotta seurakunnallisessa julistustyössä ollut Luoto toteaa kirjassaan hyvin monen elävän suuressa epävarmuudessa ja kipuilevan riittämättömyyden tunteiden kanssa. Teoksen sivuilta heijastuu pitkä elämänkokemus ja sen mukanaan tuoma viisaus. Kirja ei maalaile liian ruusunpunaisia ja utopistisia unelmia. Romaanissaan Puhakka kuvaa onnistuneen eloisasti ja aidosti tapahtumapaikkoja, ihmisten tunteita, ajatuksia ja taustoja. Tarina kietoutuu hienosti kahden päähenkilön ja heidän välillään käytävän dialogin ympärille. Omatunto syyttää niin herkästi epäonnistumisten keskellä. Dialogeissa käsitellään jokaisen elämän kannalta tärkeitä teemoja, kuten ihmisarvo, rakkaus, anteeksianto ja kaiken kestävä toivo. Luodon teksti on sujuvaa ja kirjan sisältö on realistista. Tarina etenee loogisesti ja sitä on helppo seurata. Jouko Puhakka Tosi Arvokas Omakustanne 2020 Todellisen ihmisarvon jäljillä | 47. Elämän suuret vaatimukset tuntuvat kovin usein aivan liian raskailta. Puhakan järjestyksessään toinen romaani sopiikin erinomaisesti myös evankelioinnin välineeksi ja sitä kannattaakin jakaa myös ystäville ja sukulaisille. Mitä ovat todellinen ihmisarvo ja Tosirakkaus, ja mihin ne perustuvat. Romaani on myös erinomainen osoitus siitä, että elämän syvimpiä ja arimpia kysymyksiäkin voidaan käsitellä hienovaraisen kauniisti myös kaunokirjallisuuden välityksellä. Luoto myöntää ihmisen vajavaisuuden, mutta ei anna sen lainkaan himmentää Kristuksen ristin kirkkautta. Luoto palauttaa lukijan kerta toisensa jälkeen Kristuksen ristin luo ja muistuttaa, että Kristuksen lunastustyössä ja armossa on meille kyllin. Näihin kysymyksiin Puhakka antaa rohkaisevan vastauksen. J ouko Puhakka on eläkkeellä oleva Suomen Raamattuopiston työntekijä, jonka ilahduttava uutuusromaani Tosi Arvokas sijoittuu pääosin sodan jälkeisen Suomen kauniisiin maalaismaisemiin. Vastauksen, joka kykenee muuttamaan elämän ja ikuisuuden. Vastauksen, joka kannattelee ihmistä suurimpienkin vaikeuksien keskellä. Päinvastoin! Hän muistuttaa osuvasti, että siihen, mihin me emme ihmisinä pysty, sen Jumala teki! Kirjan sivuilta välittyy selkeästi evankeliumin riemullisen rakkaudellinen tuoksu. K ir ja -a r v io it a K ir ja -a r v io it a Evankeliumin ilosanoman ytimessä teksti Sari Savela teksti Jouni Lallukka Valtter Luoto Sen Jumala Teki Aikamedia 2020 S eurakuntaneuvos ja teologian kandidaatti Valtter Luoto tarjoaa uusimmassa kirjassaan helpottavia oivalluksia ja syvällisiä vastauksia. Avun, joka nostaisi hänet jälleen takaisin ylös. Mistä painavien taakkojen alla yhä syvempään kumaraan painuva ihminen voi sitten löytää avun. Vahva suositus jokaiselle evankeliumista, sodanjälkeisestä Suomesta ja kauniista maalaismaisemista kiinnostuneelle
Maailman johdonmukaisuus ja elinkelpoisuus, vapaan tahdon kunnioittaminen, sielujen kypsyminen ja ihmisen kapinan järjettömyyden paljastaminen saattavat hyvin edellyttää tällaista määrää tämänkaltaista pahuutta ja kärsimystä. Varpaan lyöminen kynnykseen vaikuttaa ensimmäiseltä, natsien joukkomurhat jälkimmäiseltä kärsimykseltä. Näin kärsimyksen looginen ongelma menettää hampaansa. Kristitty filosofi Alvin Plantinga on vaikuttanut merkittävästi siihen, etteivät edes ateistit pidä kärsimyksen loogista ongelmaa enää hyödyllisenä. Yksi tällainen syy voisi olla vapaan tahdon mahdollistaminen. Kaikkivaltias olento voisi poistaa kärsimyksen, hyvä olento haluaisi tehdä niin. Jos niin hyvä ja voimakas olento on todella olemassa, kuinka hän voi sallia vaikkapa maanjäristykset, lasten hyväksikäytön ja tappavat sairaudet puuttumatta maailman tapahtumiin. Aleksi Markkanen kuva iStock K ärsimyksen tai pahuuden ongelmaa pidetään yleisesti Jumala-uskon vaikeimpana pulmana. Loogista ristiriitaa ei näet synny, jos ratkaisu on mahdollisesti olemassa. Onko näkemys sisäisesti ristiriitainen. Filosofi G. Eksistentiaalinen ongelma Vaikuttaakin siltä, että ihmisiä piiKärsimyksen kolme ongelmaa 48 |. Hyvä Jumala taas ei välttämättä halua luoda tahdottomia robotteja vapaiden olentojen sijasta, vaikka nämä käyttäisivät vapauttaan tilapäisesti väärin. Koska kärsimystä on olemassa, Jumalaa ei ole – ainakaan kaikkivaltiasta ja hyvää. Evidentiaalinen ongelma kompastelee todistusvelvoitteen kanssa. Kuten muitakin maailmankatsomuksellisia väitteitä, Jumalan olemassaoloa voidaan pahuuden valossa arvioida kolmen kysymyksen kautta: 1. Looginen ongelma Vuosien ajan filosofit pitivät ajatusta kaikkivaltiaan, hyvän Jumalan ja pahuuden olemassaolosta sisäisesti ristiriitaisena. Evidentiaalinen ongelma Toinen, vaikeammalta kuulostava pulma on kuitenkin jäljellä. 2. Moore käänsi ongelman ympäri ja totesi, että jos meillä on muita päteviä syitä uskoa hyvän ja kaikkivaltiaan Jumalan olemassaoloon, ei maailmassa – vaikutelmistamme huolimatta – ole lainkaan kohtuutonta kärsimystä. 3. Tuo kärsimys voi olla niin pientä, ettei se tunnu voivan edistää mitään Jumalalle tärkeää päämäärää, tai niin suunnatonta, että hiukan vähempikin riittäisi päämäärän saavuttamiseen. J. E. Voiko sen kanssa elää johdonmukaisesti. Sen laskeminen, kuinka todennäköisesti maailman pahuuden määrälle ja laadulle ei voi olla oikeutusta, on hyvin vaikeaa. Kristityt joutuvat ymmälleen ja Jumalan epäilijät riemuitsevat – eivät niinkään pahuudesta, mutta sen todistusvoimasta Jumalaa vastaan. Oletus turhasta kärsimyksestä syntyy ihmisen rajallisista kyvyistä. Sopiiko se yhteen havaitsemamme todellisuuden kanssa. Vaikutelma on luultavasti väärä, sillä emme pysty näkemään tapahtumien kaikkia kerrannaisvaikutuksia. Jos vaikutelma on tosi ja maailmassa on sellaista pahuutta, jonka sallimiseen hyvällä ja kaikkivaltiaalla olennolla ei voi olla riittävää moraalista oikeutusta, häntä ei ole olemassa. Pahuuden ongelma on huono syy kääntää selkä hyvälle ja kaikkivaltiaalle Jumalalle, kirjoittaa J. Monien mielestä vaikuttaa siltä, että maailmassa on turhaa tai kohtuutonta kärsimystä, jonka sallimiseen Jumalalla ei voi olla mitään moraalisesti riittävää syytä. Edes kaikkivoipa Jumala ei voi pakottaa ketään toimimaan vapaasti oikein. Aleksi Markkanen. teksti J.J. Nämä kysymykset vastaavat kärsimyksen loogista, evidentiaalista ja eksistentiaalista ongelmaa. On esimerkiksi täysin mahdollista, että Jumala sallii pahuuden ja kärsimyksen, koska hänellä on siihen moraalisesti riittävä syy. Oikeastaan meillä on kolme eri ongelmaa, joita ei tule sekoittaa toisiinsa
Yksikään jumala ei voi olla lähempänä kärsivää sydäntä kuin Jeesus. Palstalla käsitellään uskon, tieteen ja filosofian välisiä keskusteluja. Ainoa lopullinen ratkaisu sen sijaan poistuu – ja enemmänkin: jos Jumalaa ei ole, maailmamme ei ole paha eikä viallinen. Mitään ei tapahdu turhaan – eikä mikään jää hyvittämättä.” | 49. naa eniten kolmas kärsimyksen ongelma: voinko elää sellaisen hyvän ja kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, joka sallii kärsimystä omaani ja lähimmäisteni elämään. Hindun näkökulmasta lapsi kärsii edellisen elämänsä syntien karmasta, vaikkei edes muista niitä. Ateistifilosofi Bertrand Russell kysyikin: ”Kuinka kristitty voi puhua Jumalan rakkaudesta syöpään kuolevan lapsen vuoteen äärellä?” Tarjolla olevista vaihtoehdoista kristinusko on kuitenkin siedettävin. Mitään ei tapahdu turhaan – eikä mikään jää hyvittämättä. Uudistetussa maailmassa hän pyyhkii jokaisen kyynelen jokaisen luokseen tulevan silmistä. Kristinusko puolestaan julistaa Jumalaa, joka tuli ihmiseksi ja kantoi kipumme ja murheemme omassa ruumiissaan ristille. Hän ymmärtää, hän voi antaa voimaa. Mitä Russell itse voisi sanoa surevalle äidille. Se vain on, eikä piittaa pätkääkään. Buddhalainen on sitoutunut pitämään sekä nautintoa että kärsimystä merkityksettömänä illuusiona. ”Elämä loppuu niin kuin se alkoi ja eteni, merkitystä P u o l e n p it o a P u o l e n p it o a Ei vastaan, vaan puolesta Pahuuden ongelma on viime kädessä huono syy kääntää selkä hyvälle ja kaikkivaltiaalle Jumalalle. ja mieltä vailla, eikä sen jälkeen ole mitään.” Voiko tällaisen todellisuuskäsityksen kanssa mielekkäästi elää. Se ei poista perimmäistä ongelmaa, sillä kärsimyksen tuska jää. Hän kykenee selittämään kaiken jälkikäteen
Sen juuria hän käy selvittämään tutkiessaan isovanhempiensa tarinaa. Heti kirjan alussa käy ilmi, millainen suhde isovanhemmilla on: Sven nöyryyttää ja kohtelee Karinia huonosti. Karin alistui Svenin nöyryytykseen ja huoAlex Schulman Polta nämä kirjeet Nemo, 2020, 277 s. Polta nämä kirjeet on kolmiodraama, joka pitää otteessaan. Se on kertomus siitä, kuinka sukusalaisuus nakertaa salakavalasti ihmisten välejä ja kuinka käsittelemättömät asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Alex Schulman kertoo isovanhempiensa tarinaa hyödyntäen mittavaa arkistoa ja omia lapsuuden muistoja. Juuri viha on se, johon Alex havahtuu, omaan vihaansa. Polta nämä kirjeet kuvaa Alex Schulmanin äidin vanhempien tarinan. Isoisä Sven Stolpe oli tunnettu kirjailija ja äiti Karin lahjakas kääntäjä ja nobelistin tytär. Teos on vahva lukukokemus, joka jättää jäljen. Vanhemmat kuuluivat Ruotsin kulttuurieliittiin. noon kohteluun, ehkä pelosta. 50 |. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA Taustalla on vuosikymmenten vihan liimalla sinetöity parisuhde.” K ir ja -a r v io K ir ja -a r v io Viha jättää ikävät jäljet teksti Sari Savela R uotsalainen kirjailija ja toimittaja Alex Schulman avaa uusimassa teoksessaan sukunsa kipeää historiaa. Taustalla on vuosikymmenten vihan liimalla sinetöity parisuhde. Kirjeet, jotka olisi pitänyt polttaa, paljastavat isoäidin ja kirjailija Olof Lagercrantzin rakkaustarinan, joka ei kuitenkaan edennyt pidemmälle, vaikka molemmat olisivat sitä tahtoneet
Kuolemankin lähestyessä hän voi lohduttaa heitä niin, etteivät he sitä pelästy. teksti Martti Luther kuva Unsplash / Les Anderson Sana puhaltaa synnit pois | 51. Tällä sanalla on salainen suuri voima huuhtoa sydämestä kaikki se, mikä on perkeleestä. K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 3.2.2021 k u va To dd D ie m er / U n sp la sh H erra Kristus ei tahdo vain virvoittaa sitä, joka tulee hänen luokseen, sammuttamalla hänen janonsa. Kristus tahtoo tehdä hänestä myös kumpuavan lähteen antamalla hänelle Pyhän Hengen lahjoineen niin, että hän voisi toisiakin virvoittaa. Yksi ainoa Raamatun lause puhaltaa ne pois, olkoot ne kuinka suuret hyvänsä. Hurskas kristitty lohduttaa jokaista synneissä olevaa, sillä Kristus poistaa synnit. Sinun on vain kuultava, luettava ja saarnattava evankeliumia. Kaikki tapahtuu aivan yksinkertaisesti
| 09 5123 9120 (klo 9–15) tilauspalvelu@perussanoma.. 1. Jaakko Mäkeläinen RUNSAAN LOHDUTUKSEN JUMALA: 9 € Eero Junkkaala ITSE VALTIAAT Elämä on täynnä erilaisia vallankäytön muotoja. Kirjat kotiovelle toimitettuna á 14 €. Saara Kinnunen SOVINTOON ELÄMÄN KANSSA: 14 € 9. Heidän rinnalleen marssitetaan nykypäivän johtajia. 19€ TOIVOTTU UUSINTAPAINOS! Toimituskulut alkaen 6 €. Stephen KÄTKEYTYNYT JUMALA: 5 € 10. perussanoma.. Timo Junkkaala OIKEIN VÄÄRIN YMMÄRRETTY LUTHER: 9 € 6. Timo Eskola OIKEIN VÄÄRIN YMMÄRRETTY RAAMATTU: 12€ 5. Mailis Janatuinen 10 MATKAA MONGOLIAAN: 9 € 4. Evans C. Juho Sankamo ALKUKIRKON SALAISUUS: 12€ 2. Tässä kirjassa tarkastellaan Raamatun henkilöitä johtajuuden ja vallankäytön näkökulmasta. SAATAVANA MYÖS E-KIRJANA P ER USSANOM A N KI R J A-ALE 20 21! PL 15, 02701 KAUNIAINEN. Mailis Janatuinen MOOSES: 12€ 3. Tass Saada TAISTELIN ARAFATIN JOUKOISSA: 9 € 8. Marika Häyrynen ARVOKAS ARVO: 14 € 7