lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 1 / 2023 • 7 € Jaakko Sahimaa: ”Kaksospojat laittoivat kaiken uusiksi” Universalismi haastaa opin Odotamme Vapahtajan paluuta Onko loppu lähellä ?
Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 6.–10.3. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Lumiloma 1 Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 20.–24.3. Lumiarkki Veli-Matti Kujala ja Seppo Salmi 27.–31.3. Lumiloma 2 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 13.–17.3. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Kevätarkki Pekka Heiskanen ja Jouko Malinen Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti
Kevätarkki Pekka Heiskanen ja Jouko Malinen Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Lumiloma 1 Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 20.–24.3. Ja näin sen tulee ollakin. Se ei lupaa sellaista, mitä ei tule tapahtumaan. Mitä ajatella pandemioista, ilmastokriisistä tai riehuvista sodista. Alkukielen termi ”vartioida” tai ”tarkkailla” tarkoittaa samaa kuin tehdä lääketieteessä diagnoosi tai niin kuin astrologiassa joku yrittää tutkailla tähtitaivaan merkkejä. Se vain kertoo sen, miten asiat tulevat menemään. Olisiko syytä laittaa päät pensaaseen tai vaipua epätoivoon, kun maailmanlopun synnytystuskat painavat päälle. Jos loppu on ollut ennen lähellä, niin nyt se on vielä lähempänä. On sanottu: me elämme salaman leimahduksen ja sitä seuraavan jyrähdyksen välistä aikaa. Tähän tulokseen täytyy tulla, kun Raamatun Jeesuksen paluuta edeltäviä tapahtumia tutkaillaan. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon.” (Jes. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Valtakunnalla on toki rajansa, mutta maantieteellistä tai poliittista rajaa tässä maailmassa sille ei voida vetää. Mainitut ilmiöt ja tapahtumat tulevat tapahtumaan ja sitten Jeesus palaa – näkyvästi ja vastaansanomattomasti, niin ettei kenenkään tarvitse miettiä tuliko hän lopulta vai ei. Siinä on merkkien merkki kaikille kristityille kaikkina aikoina. Vain yhtä merkkiä Jeesus ohjasi katsomaan, Joonaan merkkiä. Kun Jeesus sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Mekin olemme varmoja siitä, että Jeesuksen paluu on lähempänä kuin ketään koskaan meitä ennen. Alkukristityt olivat varmoja, että loppu tulee heidän aikanaan. Lumiarkki Veli-Matti Kujala ja Seppo Salmi 27.–31.3. On hyvä muistaa, mihin me olemme varjojen maasta matkalla: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Näin Raamattu yksiselitteisesti opettaa. Nyt odotellaan vain jyrähdystä, Jeesuksen saapumista uudelleen maan päälle kaikkien nähtävällä tavalla. Meille kristityille, jotka olemme panneet toivomme Jeesukseen, alkaa taivas. Sen jälkeen seuraa oikeudenmukainen tuomio koko maailmalle. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Samoin Jeesus torjuu valtakunnan rajojen määrittelyn, ”se on täällä” tai ”se on tuolla”. Monet ovat asetelleet päivämääriä maailmanlopulle ja yhtä monet ovat niissä erehtyneet. pääkirjoitus L opunajan merkkejä on tarkkailtu kautta historian Raamattu toisessa kädessä ja toisessa kädessä Neuvostoliiton, Euroopan tai Lähiidän kartta. Sitä, kuinka hän kuolee ihmiskunnan syntien tähden ja nousee kuolleista kuoleman voittajana. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 6.–10.3. Vaikka me emme laskeskele päiviä, voimme todeta, että maailman kehitys menee Jumalan sanan viitoittamaa tietä. Eikö Raamattu todellakaan lupaa meille toivoa. Kukaan ei voi sanoa, milloin loppu tulee. 65:17–18) Matkalla kotiin juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Tuomio on oikeudenmukainen” Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Jeesus torjuu tällaisten diagnoosien ja ennustusten tekemisen. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’”, hän tarkoitti, että vaikka merkkejä voidaankin tarkkailla, on se kuitenkin pohjimmiltaan turhaa puuhaa. Mutta sitten, kuitenkin, hänen tulonsa tulee olemaan jokaiselle yllätys. Niin oli Luther ja niin ovat olleet monet muutkin. Hänet on puettu Kristuksen vanhurskauteen ja hänet on kätketty Jeesuksen haavojen suojaan. Kaikki oleellinen tehtiin Golgatan kummulla ja Herramme ylösnousemuksessa. Altakaan ei pääse pois. Raamattu ei kuvaa tulevaisuuden tapahtumia siksi, että pelkäisimme, vaan siksi, että tietäisimme. Sillä sitä, joka on antanut Jeesuksen tulla luoksensa sanan ja sakramenttien kautta, ei tuomita kadotukseen. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Lumiloma 2 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 13.–17.3. Salaman leimahdus tapahtui Jeesuksen ristille naulitsemisessa
94. Hinnat sis. E. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 35 nuoren ääni ”Säännöllinen messuyhteys on tärkeää” 36 historiaa Paul Kulbusch, virolainen piispa ja marttyyri 41 kysymys ja vastaus Tuhatvuotinen valtakunta 42 pientä puhetta Kirkon keskikenttä sulaa pois 44 kirja-arviot Muslimista tuli luterilainen pappi 46 samasta perheestä Henna-Maria Harju ja Veli-Matti Erkkilä 49 kolumni Kipu opettaa kokijaansa 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Armon ylenpalttisuus 4 |. alv 24 %. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Irtonumeron hinta 7 €. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 3 pääkirjoitus Salaman leimahduksen ja jyrähdyksen välissä 5 jutun takana Mysrky vesilasissa 6 lyhyet ja nopeat Lintu lensi 11 vuorokautta 10 haastattelu Universalisti kohtaa lähetysjohtajan 16 raamatun henkilöt Rakkauden apostoli oli nuorena tulinen 19 sivupersoona Heli Karhumäki ryhtyi kievarin emännäksi 20 henkilö Radio Dein uusi toimitusjohtaja pohtii metaversumia 23 elämän biisi Timo Junkkaala kuuntelee Niilo Tuomenoksaa 24 maailma nyt Kai Lappalainen toimittaa autoja Ukrainaan 26 elämäntaito Parempi työelämä kuuluu kaikille 30 uskon esikuvia Yrjö J. Alanen oli lempeä professori tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa 10 20 32 raamattuopetus Elämmekö nyt lopun aikoja
Maatilallisten ahdinkoon otettiin osaa Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. Hinnat sis. Kirjapalkinnon saa tällä kertaa Pirjo Katko. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Niin kirkko on aina opettanut. Kuitenkin somessa taitettiin peistä siitä, voiko tuollaisen ”nuorisoa pelottelevan” järjestön kanssa tehdä enää yhteistyötä. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. 35 nuoren ääni ”Säännöllinen messuyhteys on tärkeää” 36 historiaa Paul Kulbusch, virolainen piispa ja marttyyri 41 kysymys ja vastaus Tuhatvuotinen valtakunta 42 pientä puhetta Kirkon keskikenttä sulaa pois 44 kirja-arviot Muslimista tuli luterilainen pappi 46 samasta perheestä Henna-Maria Harju ja Veli-Matti Erkkilä 49 kolumni Kipu opettaa kokijaansa 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Armon ylenpalttisuus M arras-joulukuun numeron parhaaksi jutuksi äänestettiin maataloutta käsittelevä juttu ”Viljelijöiden ahdinko syvenee”. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. ”Tärkeää ja ajankohtaista asiaa”, eräs lukija kommentoi. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Koska universalismin kannattaminen on viime vuosina ollut nousussa myös suomalaisessa akateemisessa teologiassa, päätimme tarttua aiheeseen ja kysyä, miten sitä yritetään perustella Raamatulla. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Tässä lehdessä kaikkien pelastumista kannattava pastori Petri Tikka keskustelee aiheesta teologian tohtori Ville Auvisen kanssa. Myös Jouni Hörkön haastattelua kehuttiin ”liikuttavan elävän tuntuiseksi”, ja Emil Antonin raportti Egyptistä ihmetytti: ”tuntuu siltä, että Egyptissä ei alkukirkon aika ole koskaan loppunutkaan”. Viime vuosina keskustelu universalismista eli kaikkien pelastumisesta on virinnyt uudelleen. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 ju tu n ta k a n a P astori Antti Kylliäinen kirjoitti aikanaan kirjan Kaikki pääsevät taivaaseen, jossa hän käytännössä riisui kristinuskon kaikesta sen oleellisesta sisällöstä, eikä edes tullut erotetuksi papinvirasta. Onnittelut voittajalle! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a Väittelyn paikka 32 raamattuopetus Elämmekö nyt lopun aikoja. Lähetä vastauksesi 19.1. Irtonumeron hinta 7 €. 94. alv 24 %. Ajatus ei ole mikään uutuus. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Sen huomaa siitäkin, että Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen kotimaan työn johtaja Juhana Tarvainen aiheutti ”myrskyn kirkollisessa vesilasissa”, kun hän saarnasi Maata näkyvissä -festareilla, että kuoleman jälkeen toiset menevät taivaaseen ja toiset kadotukseen
7777777 20. 123456789 4. Punakuireja voi bongata myös Suomessa. 123321 18. Linnun keskinopeus oli noin 50 kilometriä tunnissa. 1234 13. col123456 10. 123 20 maailman yleisintä salasanaa Lähde: NordPass. 1234567890 14. Matkaa kertyi 13 560 kilometriä ja lintu lensi yhtäjaksoisesti 11 vuorokautta putkeen. 12345678 7. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a V iiden kuukauden ikäinen punakuiri lensi Alaskasta Australiaan talvehtimaan ja pääsi lokakuun lopussa perille määränpäähän. password 2. 111111 8. 000000 15. Punakuiri on vähän varista pienempi lintu ja se kuuluu kurppien heimoon. 666666 17. 555555 16. Lähde: www.hs.fi/tiede Punakuirin lentoennätys 1. 123123 11. 123456 3. ha ns w et h / un sp la sh 6 |. Ne pesivät Lapissa ja talvehtivat Välimerellä. 1234567 12. guest 5. qwerty 6. 12345 9. 654321 19
Vastaavaa ei näy muissa tutkimuksemme maissa.” Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä Kirkkotie-lehdessä 10/2022 Ps. Suomessa syntyneet) kokonaishedelmällisyys oli hiukan matalampi, 1,66 lasta. Tämä näkyy niin nuorten kuin yli 70-vuotiaiden kohdalla. Nimitämme tätä uskonnottomuusharhaksi. Suomalaistaustaisten naisten kokonaishedelmällisyys jäi 1,43 lapseen vuonna 2021. Uskonnosta vaikeneva vanhempi todennäköisemmin ajatellaan uskonnottomaksi kuin ihmiseksi, jolle uskonto olisi tärkeä. ly h y e t & n o p e at 1,46 TAMMIKUUN LUKU Uskonnottomuusharha ”S uomessa jokainen sukupolvi arvioi omat vanhempansa keskimäärin vähemmän uskonnolliseksi kuin vanhemmat ovat todellisuudessa olleet. Kaikilla ulkomaalaistaustaisilla naisilla (ml. Stat.fi Ulkomaalaistaustaisten naisten kokonaishedelmällisyysluku korkeampi kuin suomalaistaustaisilla naisilla ad ity a ro m an sa / un sp la sh | 7. 55:22 Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta nainen synnyttäisi, jos syntyvyys pysyisi laskentavuoden tasolla. ” ” V uonna 2021 naisten kokonaishedelmällisyysluku oli 1,46 lasta naista kohden. Syntyperän mukaan tarkasteltuna syntyvyys oli korkeinta ulkomailla syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla naisilla, joiden kokonaishedelmällisyysluku oli 1,7 lasta vuonna 2021. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua
Niinpä hän kirjoittaa Room. 8:35–36: ’Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta. hän joutui kärsimään paljon uskonsa tähden. Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka. Koskaan hän ei kuitenkaan jäänyt tappiomielialan valtaan, vaan hänellä oli luja usko siihen, että tämä taistelu päättyi lopulliseen voittoon. ’Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.’ Ilm. 2:17” Kalevi Penttinen Herää valvomaan -lehdessä 1/1973 KUUSANMÄKI os ka rs sy lw an / un sp la sh 8 |. Niin kuin kirjoitettu on: ’Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina! Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.’ Tämä sama näköala lopullisesta voitosta aukenee Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa: ’Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.’ Ilm. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Jalo voitto ”A postoli Paavali oli taistelujen mies. 2:11
ly h y e t & n o p e at K uukauden sanat vuonna 2022 Kotimaisten kielten keskuksen mukaan: Aluevaaleista briossiin Tammikuu aluevaalit Helmikuu säänmuokkaus Maaliskuu somesota Huhtikuu potilasturvallisuuslaki Toukokuu harmaa aika Kesäkuu kompostitarkastaja Heinäkuu energiatalkoot Elokuu käyttöhuone Syyskuu ydinasekortti Lokakuu suurnopeusrata Marraskuu briossi Joulukuun sana ei ollut tiedossa ennen Elämä-lehden painoon menoa Armollista ja siunattua uutta vuotta 2023! os ka rs sy lw an / un sp la sh | 9
10 | 10 | Toivotaan, toivotaan
Pastori Petri Tikan mukaan voisi. Ville Auvinen toivoo samaa mutta jatkaa, että Raamattu opettaa toisin. | 11 Voisiko käydä niin, että Jumala pelastaisi sittenkin kaikki ihmiset, eikä kukaan joutuisi helvettiin. Toivotaan, toivotaan TeksTi petri vähäsarja kuvaT jani laukkanen
Mutta kun luen Uutta testamenttia, en löydä sieltä sellaista ajatusta. Ainakaan vielä. Myös ortodoksisen filosofin David Bentley Hartin kirjat ovat nostattaneet kiinnostusta, viimeisimpänä vuonna 2019 julkaistu That all shall be saved, suomeksi ”että kaikki pelastuvat”. Ville Auvisen mielestä universalismi on eräs malli yrittää ratkaista Raamatussa oleva ristiriita: kaikkivaltias Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta kuitenkaan kaikki eivät pelastu. U niversalismista eli kaikkien ihmisten pelastuksesta on keskusteltu varhaisista ajoista asti. – Sleyssä eli evankelisessa liikkeessä on aikoinaan puhuttu paljon koko maailman autuudesta, joka on liikkeen kriitikoiden taholta ymmärretty universalismina. Auvinen tulkitsee pienoisevankeliumin eri tavalla kuin Tikka. Siis pelastua helvetiltä. Mutta siitä ei ole kysymys. Petri Tikka sen sijaan kannattaa apokatastasis-nimistä oppia, joka lupaa kaikille pelastuksen, ja jonka mukaan lopussa kaikki palautetaan ennalleen siten, että kaikki ihmiset tulevat puhdistumaan synnistä ja palautuvat alkuperäiseen yhteyteensä Jumalan kanssa. Hän perustelee asiaa Filippiläiskirjeen kohdalla: Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” – Kirkkoisä Gregorius Nyssalainen näki tämän kohdan toivorikkaana kuvauksena siitä, että jokainen kieli ylistää lopulta Jumalaa, Tikka kommentoi. – Huomasin, että Raamattua voi tulkita siten, että löydetään toivorikkaat jakeet. Tikka toisteli tuolloin mielessään pienois evankeliumia: ”– – Ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen”. Ensimmäisten vuosisatojen teologeista ainakin Origenes (n. Jostain syystä kaikki eivät kuitenkaan usko. 185– 254) kannatti sitä. ” Se veisi lähetystyöltä pohjan.” 12 |. Hän kertoo vakuuttuneensa asiasta noin 10 vuotta sitten. Tikka yrittää perustella näkemystään teologisesti: kukaan ei pelastu ilman uskoa, vaan pelastus perustuu Jeesuksen sovitustyöhön, joka otetaan vastaan. Tänä syksynä saatiin myös yksi, ehkä yllättäväkin universalismiin kallistuva näyte, kun teologian tohtori Lauri Kemppainen luennoi Mikkelin hiippakunnan synodaalikokouksessa kristinuskon ”kauhusta ja pelastuksesta” ja päätyi Lutherin Sidotun ratkaisuvallan haukuttuaan kaikkien pelastukseen. On siis olemassa se mahdollisuus, että Jumalan teot jäävät jonkun kohdalla turhaksi. Olen kutsunut hänen kanssaan keskustelemaan teologian tohtori Ville Auvisen, joka toimii Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) lähetysjohtajana. – Lähetystyön tärkein tarkoitus on se, että ihmiset voisivat kuulla evankeliumin ja pelastua. Suurten vanhojen kirkkojen opillinen päälinja on kuitenkin aina ollut sitä vastaan, mikä näkyy esimerkiksi Athanasioksen uskontunnustuksessa: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Tikka ajattelee, että Jumalan rakkaus Kristuksessa vetää lopulta kaikki puoleensa, ja sitten kaikki uskovat. Ville Auvinen kertoo yhtyvänsä Tikan toiveeseen, että kaikki pelastuisivat. Vuonna 2020 pidettiin Helsingissä siihen liittyvä kansainvälinen, ekumeeninen Toivo-seminaari, jonka järjestäjiä olivat pastori Petri Tikka ja Kotimaa-lehti. – Siinä sanotaan, että vain uskomalla Jeesukseen voi pelastua, ja siinä sanotaan, että kadotus on olemassa, Auvinen toteaa. Hän ajatteli, että Isä Jumala ei anna Poikansa kuolla turhaan. – Jos iankaikkisuudessa käy ilmi, että siellä ovatkin kaikki, iloitsen siitä. Korinttolaiskirjeen kohta, jossa Paavali kirjoittaa: ”ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi”. – Kun sanoit, ettei Jumala anna Poikansa kuolla turhaan, tulee mieleen 2. Kaikki polvistuvat Tikan näkemys on erilainen kuin takavuosien kohupapilla Antti Kylliäisellä, jonka ajatus oli se, että kaikki pääsevät kuoltuaan automaattisesti taivaaseen. Maailman autuus Niin kutsutun kristillisen universalismin näkyvimpiä suomalaisia nimiä on edellä mainittu Petri Tikka, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa. – Se, että kaikki pelastuisivat loppujen lopuksi, vie pohjan koko lähetystyöltä, Auvinen sanoo. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.” Viime vuosina keskustelu universalismista on herännyt uudelleen myös suomalaisten teologien parissa. Olemme herätyskristillinen liike, Auvinen kertoo. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä
” Iloitsen, jos siellä ovat kaikki.” | 13 Ville Auvista ja Petri Tikkaa yhdistää se, että he haluavat perustella näkemyksensä Raamatulla.
– Miksi Raamatussa olisi niin paljon varoituksia kadotuksesta, jos lopulta kaikki ovat kuuliaisia ja pelastuvat. On totta, että aionos-sana tarkoittaa aikakautta, mutta kun samalla puhutaan iankaikkisesta elämästä, se antaa vihjeen, että puhutaan myös ikuisesta rangaistuksesta, Auvinen vastaa. Auvisen mielestä herrat puhuvat toistensa ohi. 1:9–10). – Kyllä minäkin puhun mysteerin hyväksymisestä. Jos Jumala on rakkaus, hän ei voisi tuomita ketään iankaikkiseen kadotukseen. Auvinen kysyy. Rangaistus on sen hyväksi, jota ojennetaan. – Minusta se on aika mustavalkoinen kohta, Auvinen sanoo. Enkä löydä Raamatusta selkeää kohtaa, jossa puhuttaisiin päättymättömästä kadotuksesta, siis alkutekstissä, Tikka vastaa. Hänen mukaansa Paavalin tekstit, ”jotka ovat luonteeltaan teologisia”, jättävät vielä vähemmän tulkinnanvaraa: Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen (2. Kyllä se ohjaa ajatuksen Kristuksen paluuseen. Itse en tosin ajattele näin, Tikka vastaa. – Ajattelen, että Kristuksen risti on tuonut uuden näkökulman Petri Tikan väitöskirja on pian valmis. – Olen itse tämän edessä vain todennut, että en ymmärrä. Ville Auvinen johtaa Sleyn lähetystyötä. ” Voidaan löytää toivon jakeet.” 14 |. – Se on ihan perinteinen luterilainen näkemys, että hyväksytään looginen ristiriita, Tikka jatkaa. – Annihilaatiomallin ymmärrän, tämän kohdan osalta, mutta kauhean vaikea minun on tästä löytää sitä, että kaikki pelastuisivat, Auvinen jatkaa. Auvinen nostaa vielä esiin Jeesuksen vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, jossa miesten välillä on tuonpuoleisessa ”erottamaton juopa”. – Rakkautta selitetään usein toisin kuin Raamattu itse. Raamattu aina kiinnittää rakkauden siihen, että Jumala antoi Poikansa, Auvinen toteaa. Rakkaus ja kadotus Universalismia perustellaan usein sillä, että Jumala on rakkaus. – Jos ihminen hylkää evankeliumin, ei Jumala häntä tuomitse vaan se sana, jonka Jeesus on sanonut. – Kohdassa esiintyy kreikan sana aionos, joka tarkoittaa ”ikuista” tai ”aikakautta”. Yksi on Matteuksen evankeliumin luvussa 25, jossa Jeesus kertoo, mitä tapahtuu, kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan. Toiveikas tuomio Koska molemmat haluavat tukeutua näkemyksissään Raamattuun, puhutaan vielä selvistä raamatunkohdista. – Vertaus alkaa kuitenkin sillä, kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan. Ja jos se on hyväksi, siinä on toivorikas näköala, Tikka pohtii. – Tämä kohta on tulkittu niin, että Paavali kannattaisi annihilaatiooppia eli että kadotus olisi tyhjiin raukeamista ja ikuinen tuho väärintekijöille. Koko homma on lopulta Jumalan kädessä, hän lisää. – Yksinkertaistan näin: Ajatteletko, että rakkauden Jumala ei tuomitse ketään iankaikkiseen kadotukseen. Tess. Auvinen kysyy. Kyse on viimeisestä tuomiosta, jossa Kristus jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin ja lähettää toiset kadotukseen ja toiset valtakuntaa perimään. – Olen itsekin sitä mieltä, että kaikkien pelastuminen tapahtuu juuri niin, että kaikki tarrautuvat Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä, Tikka jatkaa. Rangaistusta tarkoittava sana on kolasis, joka voi tarkoittaa ”ojentavaa rangaistusta”
Pyhä Henki on hyvä kaikkia ihmisiä kohtaan. Karhunpalvelus Erilaisine näkemyksineen Auvinen ja Tikka ovat saman kirkon pappeja. tähän, koska jos uskomme, emme mene Abrahamin helmaan, kuten Lasarus tässä, vaan Jeesuksen luo niin kuin Paavali sanoo, Tikka pohtii. – Tähän sanon mielelläni aamen. – Olemme tehneet kansalle karhunpalveluksen, kun emme ole puhuneet siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. En kuitenkaan usko, että kukaan on siellä päättymättömästi. Miten heidän mielestään ikuisesta elämästä ja kadotuksesta pitäisi opettaa. – Minä taas toivon olevani väärässä, mutta en voi opettaa vastoin sitä, mitä Raamatusta luen, Auvinen toteaa. – Uskon, ettei kukaan tule parannuksentekoon ilman ehdotonta armoa. Se on tärkeämpää kuin se, olenko minä tai sinä oikeassa vai väärässä. | 15. Entä pelkääkö Petri Tikka koskaan olevansa pelastuksen suhteen väärässä. Mutta jos opetetaan universalistisesti, se johtaa entistä suurempaan välinpitämättömyyteen. – Uskon helvetin olemassaoloon kuolemanjälkeisenä todellisuutena. Hän tiivistää väitöskirjansa ytimen: Jumalan rakkaus on muuttumatonta ja sen takia hän lähetti Poikansa, jotta hän kärsisi meidän kärsimyksemme ja syntimme ja avaisi kaikille autuuden Pyhässä Hengessä. – Minä voin olla väärässä, mutta Jumala ei ole, ja hän on armollinen. Molemmat miehistä uskovat helvetin olemassaoloon, mutta Tikka ajattelee, ettei sinne jäädä pysyvästi. Athanasioksen tunnustuksen uhkaus on voimassa: jos joku ei uskoisi Kolminaisuuteen, helvetti todella olisi ikuinen, mutta kaikkien uskon myötä tämä mahdollisuus lopulta raukeaa, Tikka jatkaa. Näkemyksemme eroavat siinä, mitä tästä seuraa, Auvinen toteaa. Eli maailma tuomitaan armon perusteella. – Näin näen, Tikka sanoo. – Erään tutkimuksen tulos oli, etteivät suomalaiset ole kiinnostuneita siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Yksi syy on varmaan se, että olemme tehneet julistuksesta tämänpuoleista, Auvinen pohjustaa. Meillä on olemassa vastaus siihen, miten taivaaseen päästään, ja on ikävää jos kukaan ei ole siitä kiinnostunut. Armo herättää ihmisen tajuamaan kuinka syntinen hän on ollut, ja kuinka paljon hän tarvitsee rakkautta, joka vuotaa kolminaisuuden valtaistuimelta, Tikka kuvailee
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va pe k k a r a h ko n en
Mies nimittäin ajoi riivaajia ulos Jeesuksen nimessä, vaikkei kuulunut tämän seuraajien joukkoon. Samariassa jälleen Johannes, toisin kuin muut opetuslapset, seurasi Jeesusta ylipapin pihalle, ristin juurelle ja avoimelle haudalle. Kun Johannekselle selvisi tämä evankeliumi koko ihanuudessaan, hänestä tuli rakkauden apostoli. Eikö Johannes siis ollutkaan se rakkauden apostoli, jona olemme tottuneet häntä pitämään. Hiljaisuuden vuodet Johanneksen nimi häviää pian Apostolien teoista. Häveten Johannes varmaan muisteli edellistä Samarian matkaansa Jeesuksen seurassa. Missä Johannes siis Ukkosenjylinän poika ja rakkauden apostoli | 17 Johannes, toisin kuin muut opetuslapset, seurasi Jeesusta ylipapin pihalle, ristin juurelle ja avoimelle haudalle, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. O letko koskaan miettinyt, miksi Jeesus antoi Johannekselle ja hänen veljelleen lisänimen ”ukkosenjylinän pojat”. Miten sokea hän olikaan ollut, ja miten ylpeä juutalaisuudestaan! Nyt hän sai olla viemässä samoille seuduille toisenlaista tulta, Pyhän Hengen tulta. Silloin Sebedeuksen poikien mieleen muistui Elia, joka oli saanut tulen lankeamaan taivaasta ja hävittämään vastustajansa. Siispä he ehdottivat Jeesukselle, että tuo samarialaiskylä hävitettäisiin samanlaisella salamalla. Sen jälkeen Paavali mainitsee vielä tavanneensa hänet avustusmatkansa yhteydessä Jerusalemissa vuonna 46. Sen jälkeen seuraa hiljaisuus. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon. Kuultuaan Samariassa tapahtuneesta herätyksestä Pietari ja Johannes menivät sinne eräänlaiselle piispantarkastusmatkalle. Johannes meni tapaamaan miestä ja antoi tämän kuulla kunniansa, mistä Jeesus häntä myöhemmin nuhteli. Kun Pietari ja Johannes laskivat kätensä samarialaisten uskovien päälle, nämä saivat Pyhän Hengen. Pitihän jonkun käydä katsomassa, olivatko samarialaiset tosiaan tulleet ihan oikeaan uskoon. Tällä tavalla kaikille tuli selväksi, että he kuuluvat samaan kristilliseen kirkkoon kuin juutalaisetkin, eikä heidän välillään ollut mitään arvoeroa. Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?’ ’Voimme’, he vastasivat.” (Mark. 10:38.) Miehet lupasivat silmää räpäyttämättä täyttää vaadittavan ehdon. Helluntaina perustettiin sitten kristillinen kirkko, jota apostolit johtivat. He eivät tienneet, että Jeesus joisi seuraavalla viikolla Jumalan vihan maljan ja hänet kastettaisiin kärsimyksen kasteella heidän puolestaan. Toisen kerran Jeesuksen seurue oli kulkemassa Samarian läpi, kun eräs kylä kieltäytyi antamasta heille ruokaa ja yösijaa. Evankeliumeista löytyy tosiaan pari tapausta, jotka osoittavat nuoren kalastajan olleen alun perin melko kiivasluonteinen mies. Erään kerran Johannes raportoi närkästyneenä rabbilleen tuntemattomasta henkienmanaajasta, joka oli ylittänyt valtuutensa. Johannes siis tosiaan toivoi kokonaisen kylän tuhoutuvan miehineen, naisineen ja lapsineen! Ennen Jerusalemiin saapumistaan Jaakob ja Johannes pyysivät vielä Jeesukselta kunniapaikkoja hänen valtakunnassaan. ”Jeesus sanoi heille: ’Te ette tiedä mitä pyydätte. Kunnianhimokaan ei siis ollut ukkosenjylinän pojille vierasta. Silloin hän oli ehdottanut rabbille kokonaisen kylän tuhoamista taivaallisella tulella
Siinä mielessä häntä voidaan hyvin kutsua rakkauden apostoliksi. Oppiasioissa Johannes oli näet erittäin tiukka” ” 18 |. Itse asiassa hänen kolme kirjettään ovat taistelukirjeitä ja sisältävät tiukinta tekstiä koko Uudessa testamentissa. Aikaa jäisi siis yllin kyllin muuhunkin kuin Marian hoitamiseen. Johanneksesta itsestään saattoi tuntua, että Galilean vuodet menivät häneltä hukkaan. Jeesuksen sanat eivät päässeet unohtumaan Johanneksen mielestä noina hiljaisuuden vuosina. Ilmestyskirjassa Herra toimii samalla tavalla kuin Vanhassa testamentissa: hävittää kaupunkeja, maita ja meriä. Joh. Paljon siteerattu legenda kertoo, että kun vanhaa Johannesta kannettiin viimeisinä vuosinaan kirkkoon, hän ei jaksanut sanoa siellä enää mitään muuta kuin: ”Lapseni, rakastakaa toisianne.” Tämä tarina on usein ymmärretty niin, ettei Johannes saarnannut vanhoilla päivillään mitään muuta kuin rakkautta. Jeesuksen kuolema ja hänen ylösnousemuksensa ovat maailmanhistorian ydin ja sen selitys. Vapahtaja pysyy aina ja iankaikkisesti teurastettuna Karitsana, jolla on haavat käsissään, jaloissaan ja kyljessään. ”Vain se, jolla on ukkosenjylinän pojan luonne, tulee suuren luopumuksen keskellä olemaan niiden joukossa, joita ei eksytetä”, on joku sanonut. Ehkä Johanneksen kunnianhimoa piti vielä suitsia ja häntä piti kypsytellä hiljaisuudessa, ennen kuin Herra saattoi lähettää hänet hänen varsinaiselle työsaralleen. Johannes mainitsee sanat ”rakkaus” ja ”rakastaa” evankeliumissaan 42 kertaa ja kirjeissään 37 kertaa. Johanneshan ei voinut tietää sitä, minkä hänen Herransa tiesi: että hän saisi elää pitkän elämän ja kuolisi viimeisenä kaikista apostoleista. ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa” (1. Noina vuosina kunnianhimo piti kuitenkin puhdistaa Johanneksesta pois, ja hänen kiivautensa piti muuttua kärsivällisyydeksi. Mutta Johannes näki myös sen, ettei maailmanhistoria ole mikään sotkuinen lankavyyhti. vietti kaksi vuosikymmentä juutalaissodan syttymiseen saakka. Siinä vaiheessa apostolin täytyi olla jo yhdeksissäkymmenissä. Saattaahan asia olla niinkin, että Johannes kirjoitti evankeliuminsa juuri noiden Galilean vuosien aikana. Muut apostolit julistivat evankeliumia omassa maassaan ja ulkomailla, mutta hän vain huolehti Mariasta ja kalasteli Genesaretinjärvellä. Hänen hautaansa näytetään yhä muinaisen Efesoksen lähettyvillä nykyisessä Turkissa. Rakkauden apostoli ja oikean opin puolesta taistelija Juutalaissodan sytyttyä vuonna 66 Johannes oli vasta viisissäkymmenissä. Tämän tietää jokainen vanhoja vanhempiaan hoitanut kristitty meidänkin päivinämme. ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä” (1. Ukkosenjylinää ja ylistyslaulua Pitkän elämänsä loppupuolella, ollessaan vangittuna Patmoksen saarella, Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan. Sitten Johanneksen mieleen aina muistui, miten Jeesus oli kerran pessyt hänen jalkansa. Marian hoitaminen oli samaa rakkauden palvelua. 5:3). Jumalalla kun on varaa siirtää lapsensa syrjään vaikka vuosikymmeniksi. Hän kertasi niitä yhä uudelleen sekä yksin että Marian kanssa ja oppi samalla ymmärtämään niiden sisältöä yhä syvemmin. Kirkkoisä Ireneuksen mukaan Johannes kuoli luonnollisen kuoleman keisari Trajanuksen hallituskaudella, joka alkoi vuonna 98. Kun apostoli joutui myöhemmin kokemaan vainoa, hän ei koskaan enää suhtautunut vastustajiinsa ukkosenjylinän pojan tavoin. Siellä Johannes eli seuraavat 30 vuotta kaikkien seurakuntien kunnioittamana ”Vanhimpana”. Jeesus oli testamentannut ristillä äitinsä Johanneksen hoiviin, ja jotkut arvelevatkin, että tämä joutui palaamaan Galileaan Marian kanssa. Sen sivuilla hän oli taas ukkosenjylinän poika, joka kuvasi hehkuvin värein Jumalan vihan viinikuurnaa ja sitä, miten taivaalliset joukot taputtavat käsiään maailman tuholle. Niistä häntä ylistetään taivaassa ja uuden maan päällä iankaikkisesta iankaikkiseen. Oppiasioissa Johannes oli näet erittäin tiukka. Johanneksen käsitys rakkaudesta on valovuosien päässä siitä, mitä meidän aikamme pitää rakkautena. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen, minkä huomaamme nopeasti hänen kirjeistään. Ei, vaan sillä on selvä ja yhtenäinen juoni, sama kuin koko Raamatulla: Karitsa ja hänen verensä. Siinä vaiheessa hän muutti Efesokseen Marian kanssa, jos tämä oli vielä elossa. 4:19). Hän näet sitoo rakastamisen tiukasti Jumalan sanan noudattamiseen. Johanneksen mukaan rakkaus syntyy ihmissydämeen vain vastarakkautena Jeesusta kohtaan. Joh. Lisää aiheesta MaiLis Janatuisen kirJassa kaksi Johannesta
Olen rauhallisella mielellä, koska ilosanoma Kristuksesta on Jumalan projekti. Korona-ajassa vaativinta oli Sanan lehtiuudistus, jonka teimme kokonaan etänä. Perheen ulkopuolelta ehkä körttijohtaja Jaakko Elenius, jonka elämäkerran kirjoitin. Mitä teet talossa. Kristillisen median konkari Heli Karhumäki siirtyi eteläpohjalaisen kievarin emännäksi ja tarinankertojaksi. Kuuntelen myös suomalaista poppia ja iskelmää. Vuosina 1949–2019 Herättäjä-yhdistys piti tässä keskustoimistoaan. | 19 si v u p e r so o n a Mitä tuntuu elämä Kosolan talossa. Armossa on valtava aarre. Mikä Kosolan talo on. Arvostan rohkeutta, jolla suomalaiset lähtivät jääkäriliikkeen kautta toteuttamaan haavettaan itsenäisestä Suomesta. Arvostan vakaumuksen puolustajia sisällissodan molemmilla puolilla. Eteläpohjalaisen rakennusperinnön vierailukeskus, kievari ja historiamatkailukohde, jossa on asunut vuodesta 1861 alkaen useita sukuja. En jaksa murehtia kirkon tilaa. Ilman Kristusta en tätä kirkkoa kestäisi kaikkine ristiriitoineen. Myös miniatyyrien ja nukkekotien rakentaminen innostaa! Kuka ihminen on vaikuttanut sinuun eniten. Sukuseuratoimintaa ja kotiseutuhistoriaa. Tykkään klassisesta esittävästä kuvataiteesta. ”Arvostan vakaumuksen puolustajia” P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Haikeaa oli jättää ihana toimitustiimi ja lukijakunta, mutta uusi innostaa niin paljon, ettei ole aikaa tuntea haikeutta. Mitä ajattelet kansankirkon tulevaisuudesta. Miten olet jaksanut koronaja sota-aikaa. Haluan edistää yhteiskuntarauhaa, jotta kansan ei tarvitsisi enää jakautua. Myyn palveluita, toimin tarinankertojana ja teen kievarin töitä tiskaamisesta vessojen siivoukseen asti. Elämän raskaita vaiheita ei jaksaisi ilman keveitä puolia. Mitä harrastat ja miksi. Aivan valtava. Mikä merkitys huumorilla on elämässäsi. Kotona on koira ja akvaario. Ukrainan sota on järkyttänyt. Kansanmusiikki saa vereni liikkeelle. Tunnetuin asukas oli jääkärivärväri ja Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola. Minulla on kolme poikaa ja kaikki armeijan käyneitä. Hänen rohkeutensa mennä vastavirtaan on rohkaissut minua. He olisivat rintamalla etunenässä. Mahtavalta! Unelmatyö, jossa yhdistyvät kiinnostukseni kotiseutuhistoriaan, menneisyydestä oppimiseen ja sen jakamiseen tämän päivän ihmisten evääksi. Oletko taiteen ystävä. On tavattoman lohduttavaa, kun saa sydämensä pohjasta nauraa ystävien kanssa. Lapualla olen saanut osallistua ukrainalaisten tukemiseen. Heitä on täällä 150–200. Millaista isänmaallisuutta edustat. Oliko kristillisen median jättäminen haikeaa. Olen viestintäja myyntipäällikkö. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va ja n i la u k k a n en Lapualla on 150–200 ukrainalaista” ”
Osa lihasmassasta hävisi, ja meni vuosi ennen kuin tilanne palasi ennalleen. – Lääkärit eivät tienneet mistä oli kyse. Minulla oli aina ollut halu tehdä tavalla tai toisella hengellistä työtä. Mukana oli sellaisia yrityksiä kuin Atria, KONE ja UPM. Rakentavia konflikteja Jalonen palasi Alma Mediaan teologian maisterina ja ymmärsi, että hänen ”lähtölaskentansa” oli alkanut. Viimeiset 15 vuotta hän on keskittynyt yritysvalmennukseen. Pitkällä sairaslomalla mietin syntyjä syvyyksiä ja totesin, että minun täytyy hoitaa teologian opiskeluni loppuun. Jalonen on media-alan kokenut vaikuttaja. – Menin äkkiä takaisin Peijakseen ja sanoin, että ottakaa sytomegalovirusvasta-aineet. – Tarjosin palveluita mediataloille, mutta työ laajeni nopeasti. Siellä iäkäs lääkäri epäili sytomegalovirusta. Pysähdyin miettimään, mikä on kutsumukseni. Valmistuminen oli jonkinlainen muutoksen hetki. En ollut vuodepotilaana, joten lähdin yksityiselle puolelle hakemaan apua. Kuitenkaan Jalonen ei ha”25 vuotta teki Deistä uskottavan radion” Toimitusjohtaja: 20 | Radio Dei ei ota kantaa kirkon kiistakysymyksiin, koska sellainen ei ole uuden toimitusjohtajan Sami Jalosen mukaan rakentavaa. – Tapahtui nimittäin niin, että kehoni rupesi polttamaan proteiineja lihaksista. – Tuli ihmeellinen virus, joka meni kaikista suojista läpi. No ne otti, ja se se oli. Sanottiin, että kuuden viikon kuluttua maksaarvosi alkavat parantua. Sitten Jalonen sairastui. Entinen toimitusjohtaja Kirsi Rostamo jatkaa edelleen päätoimittajana. Kristillisyyden ehtona on apostolinen uskontunnustus.. – Matkan varrella valmistuin myös teologiksi, olisiko se ollut vuonna 2003. Hän on toiminut Radio Novan ja Classic FM:n ohjelmajohtajana sekä Alma Mediassa johtajana. Jalosen esikoinen oli kahdeksan kuukauden ikäinen, kun maksa-arvot olivat pielessä ja Peijaksen sairaalassa leviteltiin käsiä. Myöhemmin lääkäri arvioi, että Jalonen olisi pitänyt ottaa heti sisään sairaalaan ja laittaa letkuihin. Teologian opinnot hän aloitti heti lukion jälkeen, mutta media vei mennessään ja opinnot jäivät vuosikausiksi. Nyt kun olen Radio Deissä, kaikelle tuolle on käyttöä, Jalonen sanoo. S ami Jalonen aloitti Radio Dein toimitusjohtajana elokuussa. Kanava ei ole ”yhteiskristillinen” vaan kristillinen
Hän ei kokenut sitä omakseen. – Selvitin, miten tehdään rakentavia konflikteja. Konfliktin ei tarvitse Jalosen mukaan olla pelottava ollenkaan, vaikka oltaisiin jyrkästi eri mieltä. – Esimerkiksi kristillisissä piireissä lähdetään siitä, että minkäänlaista pelottavaa kommunikaatiota ei saa olla. Kuitenkin juuri se saattaa olla paras tapa selvittää jokin visainen ongelma. Ja sitä Jalonen hyödynsi tulevalla yritysvalmennusurallaan. h e n k il ö lunnut esimerkiksi seurakuntapapin virkaan. Lapset ovat hyvä esimerkki. – Kun sanot tarpeeksi monta kertaa Te ks Ti ja ku va T pe tr i vä h ä sa rj a ” Virus meni läpi kaikista suojista” Sami Jalosen mukaan lähetyskäsky koskee myös virtuaalitodellisuutta. Samalla ollaan sitoutuneita yhteiseen prosessiin, ja päädytään yhteiseen lopputulokseen. Kauhea sota menossa, mutta kun äiti huutaa syömään, tappelu loppuu ja kaikki on kunnossa, koska lapset ovat samalla puolella. – Tämä mahdollistaa onnistumisen. Silloin voimme puolustaa voimakkaastikin omaa kantaa ja ottaa yhteen. ”25 vuotta teki Deistä uskottavan radion” | 21. – Idea on, että ollaan samalla puolella. Jalonen jatkaa ”kelanneensa 15 vuotta” sitä, miten mielettömän iso ongelma hymistely on kristillisissä yhteisöissä. Ihmisten erilaisuuden tutkiminen alkoi kiinnostaa
Se on kristinuskoa, Jalonen toteaa. Ei tunnustuskunnille Jalosen hengellinen tie on ollut monipuolinen. – Jeesushan mahdollistaa kaiken, ristinkuolema mahdollistaa kaiken, ilman sitä ei ole mitään. Tytär oli kuollut viisi vuotta sitten. – En käytä sitä sanaa, Jalonen sanoo kuin olisin tarjoamassa hänelle myrkkyä. Metaversumi tulee Jalosen mukaan media on valtavan muutoksen edessä. Niin kauan kuin ne ovat siellä, pysymme oikealla tiellä, Jalonen sanoo. – Jos menemme tähän maailmaan, tiedämme mihin se johtaa, Jalonen sanoo. Raamattu on Jalosen mukaan elämän perusohje. – Kävin Nordic Business Forumissa, jossa näytettiin esimerkki eteläkorealaisesta AIr e kon st r u ktiosta, jossa äiti jutteli tyttärensä kanssa keinotode l lisuudessa. Jos alkaisimme puhua kristinuskon perusarvojen puolesta, meillä olisi paljon mukavampaa. – Olemme eräänlainen lähetysjärjestö. – Tämän seurauksena minulle on vaikea vetää rajoja ja ymmärtää tunnustuskuntia. – Ihminen on syystä fyysinen. Kuinka moni heistä tekee koko ajan mediaa. – Kirkkoisät ovat tehneet työtä ihan riittävästi. Radio Dei pyrkii siihen, että emme kompastuisi sellaisiin asioihin, jotka vievät meiltä resurssit ja voimavarat. – Kirkossa on 17 000 työntekijää. Kaikki ohjelmamme on tarkoitus laittaa sinne, ja paljon muuta. Hänen mukaansa kotimaamme on rikki, koska se on poikennut kristinuskon perussanomasta. Totean, että Dei on tosiaan yhteiskristillinen, mutta Jalonen sanoo, että ei ole. – Meidän on pakko mennä siihen mukaan. Opin määrittelyllekin on paikkansa, mutta se paikka ei ole Radio Dei. – Ymmärrän että rajanvetoa käydään, mutta koko kirkon ei tarvitse osallistua siihen. – Kyllä täällä piispatkin käyvät. Kansanlähetys oli tärkeä lukioaikana. Ei konservatiivinen vaan kristillinen Radio Dei ei ota mediana kantaa mihinkään kirkkopoliittisiin kiistakysymyksiin, vaikka eri näkökulmia esitelläänkin. Jos ihminen eristetään, hän alkaa voida heikosti sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta jos kysyt Jeesukselta, mitä pitäisi tehdä, hän sanoo, että rakasta Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Sitä kutsutaan vankilaksi. Esimeriksi päätoimittaja Kirsi Rostamo ei suostunut Helsingin Sanomien 60-vuotishaastattelussaan kertomaan, mikä on hänen kantansa sukupuolineutraaliin avioliittoon. Sieltä tulee 10 käskyä. Dei Plus on ensimmäinen iso askeleemme digitaalisen median suuntaan. Sleyssä ja Raamattuopistolla olen ollut töissäkin. Vain yhteisö pitää meitä kasassa. – Meille on annettu tehtäväksi evankeliumin vieminen kaikkeen maailmaan riippumatta siitä, onko se keinotekoinen vai oikea. Tytär oli luotu keinotodellisuuteen tekoälyn kautta. Herätysliikkeiden päävirtaukset ovat minulle tuttuja. Kirkko ei kuitenkaan panosta tähän tarpeeksi, sanoo Jalonen. – Dei on kristillinen. Meillä on ruumis, henki ja sielu. – Yksinäisyys, syrjäytyminen, vanhustenhoito, hän luettelee. ” Vanhassa on vara parempi” 22 |. Meitä kyllä sanotaan konservatiiviseksi, mutta ei se minusta ole konservatiivisuutta, että allekirjoitamme uskontunnustuksen ja sen kaikki kohdat. Alkuseurakunnasta saakka olemme nähneet, ettei kiistely ole kovin järkevää energiankäyttöä. Siksi Raamattukin sanoo, että älkää jättäkö seurakunnan kokousta, Jalonen pohtii. Kuitenkaan Radio Dei ei aio vastustaa ”metaversumia”, jota esimerkiksi Facebookin emoyhtiö on luomassa. Toimitusjohtajan mielestä kirkkokin on alkanut hyväksyä Radio Dein, jolle tuli juuri 25 vuotta mittariin. Yhteisöllisyys on psykofyysistä. ”okei”, olet kieltänyt omat tarpeesi ja alat ahdistua ja elämä menee synkäksi siksi, että kaikki kävelevät sinun ylitsesi. Tekoäly luo todellisuuttamme yhä enemmän. Nyt meillä on mahdollisuus kasvaa. – Katastrofiin. – Vanhempani muuttivat usein ja olen elänyt rukoilevaisten, körttien ja viidesläisten alueilla. Olen myös tekemisissä hellareiden ja vapaakirkon kanssa. – Vanhassa on vara parempi. Ytimessämme ovat toivo, yhteys ja Jeesus. – Olemme vakaa toimija, koska emme profiloidu kiistojen kautta. Mihin. Lähentymistä on tapahtunut, mutta ehkä se otti 25 vuotta tulla uskottavaksi mediaksi. Olet kristillinen niin kauan kuin allekirjoitat apostolisen uskontunnustuksen. Ja meillä on syystä kyky kommunikoida. Me keskitymme toteuttamaan lähetyskäskyä ja auttamaan niitä, jotka apua tarvitsevat. Aika pieni osa
Vaihtoehtoja olisi useita, mutta siihen liittyvän tarinan tähden valitsin sen ainoan levyn, jonka koskaan olen ostanut. Vapahtaja on molempia sietänyt ja kantanut kaikkien vaiheitten yli. Niinpä päätin ilahduttaa häntä levyllä. Kyseessä ei ole rakkauslaulu eikä muutenkaan mikään riemullinen tunnelman nostattaja. Sua itkuissani kiitän, viritän virren sen. Et väsy vaikka usein mä väsyn kokonaan – sun armos rakkautesi ei lopu milloinkaan. En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan, vaan kuitenkin oi Herra, sun käsiis jäädä saan. Eipä tullut ainakaan luvattua liikoja. Vertailin Osbornen ja Wislöffin kirjoissa kuvattua kristityn elämää ja totesin, etteivät molempien käsitykset voineet olla totta. Se viitoittaa tietä saTuomenoksa resonoi e lä m ä n i b ii si laisuuksista suurimpaan: Kristuksen tähden syntinen julistetaan vanhurskaaksi. Joku voi pitää laulua synkkänä, mutta minusta se oli ja on yhä äärettömän lohdullinen. On mukava arvailla ja kuunnella perusteluja musiikkivalinnoille. | 23 Te ks Ti ti m o ju n kk a al a. Ja kotisohvallakin voi arvailla. Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat, hiljennät levottoman, murheessa lohdutat. Kiusoissa taisteluissa mun täytyy sortua, jos et sä Kristus, Herra, mua auta vahvista – vaan autathan, oi auta, voimallas pueta. Et väsy vaikka usein mä väsyn kokonaan – sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan. Vai sanomako valitsi minut. Jossain minun on täytynyt tuo laulu kuulla, ja niin kummalliselta kuin se saattaa kuulostaakin, se oli resonoinut 19-vuotiaassa sielussani. Vaikka tuossa laulussa on kysymys suhteesta Vapahtajaan, joitakin sanoja voisi soveltaa ihmissuhteeseenkin. Sä kurjan ilo riemu, ja taivas syntisen. Mä mato vain ja savi oon huono sotija. Minä valitsin Wislöffin. Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa sun kanssas tiellä taivaan perille kulkea. Olen pitänyt ohjelmasta, vaikka useimmat musiikkikappaleet ovat minulle aivan vieraita, koska en koskaan ole ollut mikään musiikin kuuntelija. Samoihin aikoihin tein elämäni ensimmäisen paperillekin tallentamani teologisen havainnon. Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan. Sä suostut mahdottoman, mun kanssa asumaan ja aivan tällaisenaan mua kaikess kantamaan. Lopuksi kukin kertoo, miksi juuri se kappale on hänen elämänsä biisi. Levyn todella, vaikka meillä ei ollut levysoitinta, sillä olin alkanut seurustella erään Marjatan kanssa ja hänellä oli. Sä suostut mahdottoman, mun kanssa kulkemaan ja aivan tällaisenaan mua kaikes kantamaan. Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan mä aina saisin olla, mua auta valvomaan. Ja minkä valitsinkaan! Päädyin Niilo Tuomenoksan lauluun Näin syntisenä Herra mun täytyy vaeltaa. Wislöffin lohdutetussa syntikurjuudessa oli jotain samaa kuin Tuomenoksan laulussa. Ehkä lauluvalinta kaikessa karuudessaan oli ihan onnistunut. Olisi kai voinut olla muitakin tapoja yrittää tehdä vaikutus Marjattaan, mutta minä siis tulin tunnustaneeksi, etten paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan. Olemme nyt olleet naimisissa yli 50 vuotta. Herkistä tunnon korva sua kaikes kuulemaan. Y LE ykkösellä on jonkin aikaa ollut hauska ohjelma, johon julkisuuden henkilöt tuovat omia elämänsä musiikkikappaleita ja sitten he arvailevat, mikä kunkin elämän biisi on. Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen, päivästä päivään kannat perille saatellen. Se virsi vain on heikko, ja kiitos köyhä on, niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton. Ja Marjattakin on sietänyt ja rakastanut. Mikä olisi minun elämäni biisi
Ensimmäiset suomalaiset autot ajettiin Ukrainaan maaliskuussa. Heikki Riim otti yhteyttä suomalaiseen ystäväänsä Kai Lappalaiseen. Entinen Venäjän-lähetti arvioi, ettei hänellä ole tämän vuoksi enää asiaa Putinin Venäjälle. – Suomesta olemme toimittaneet tähän mennessä noin 30 autoa. Lappalainen on Suomen Raamattuopiston viestintäjohtaja sekä innokas autoharrastaja. 24 |. Autojen luovutus Puolan ja Ukrainan rajalla joulukuussa 2022. Autoapua Ukrainan rintamalle Kai Lappalainen on maaliskuusta lähtien ollut mukana viemässä ukrainalaisille rintamakäyttöön soveltuvia ajoneuvoja. Siitä se alkoi, suomalaisten ja virolaisten projekti, jossa Ukrainaan toimitetaan ajoneuvoja. Reissuja on tehty tähän mennessä noin 10 ja kolmella niistä Kai Lappalainen on ollut itse mukana. – Kirjoitin autoharrastajablogiini tekstin, jossa pyysin, että ihmiset voisivat lahjoittaa Ukrainaan nelivetomaastureita ja pikkubusseja. ”Pystyttekö auttamaan”, Riimiltä kysyttiin. Aiemmin hän on ollut lähetystyössä sekä Virossa että Venäjällä. Ukrainalaisilla sotilailla ei ollut tarpeeksi autoja, joilla liikkua ja suorittaa huoltotehtäviä. K un Venäjä oli helmikuussa hyökännyt, ukrainalaisen autokorjaamon omistaja otti yhteyttä Tallinnassa asuvaan Heikki Riimiin
– Olen kyllä käynyt Karjalassa katsomassa sen paikan, jossa oma isoisäni kaatui, kun äiti oli 3-vuotias. Jos voin jotain tehdä sen eteen, ettei Ukrainassa tule enää lisää orpolapsia, jotka eivät näe isäänsä tai isoisäänsä, jotain pitää tehdä. Niillä kuljetetaan esimerkiksi ruokaa ja ammuksia, Lappalainen kertoo. Sotilaille sukkia muun muassa. Hän ei vaikuta olevan erityisen peloissaan siitä, että jotain voi tällaisilla reissuilla toki sattuakin. Ne menevät keskelle taistelun melskettä, tai ainakin lähelle sitä. Saimme vähän aikaa sitten siitä vielä kuvan. Letkana Puolaan Lappalainen ystävineen ostaa vietävät autot ensin omiin nimiinsä. Se oli edelleen palveluskäytössä ja ehjänä. – Ne autot, joita ei maalata, toimivat huoltotehtävissä. – Silloin vietiin Joensuusta vanha neliveto-koulubussi, jolla oli ajettu 1,3 miljoonaa kilometriä. – Mutta perheen ja oman turvallisuuden takia on tietysti järkevää, että emme mene rajan yli. Läheltä piti Ukrainassa osa autoista maalataan armeijan väreihin. Kaikki, mitä ei venäläisten edes pitäisi tietää, Lappalainen kertoo. Myös isän puolelta isoisä kuoli ennen kuin ehdin häntä nähdä. Naiset ja eläkeläiset hakevat autot.” ” m a a il m a n y t Te ks Ti pe tr i vä h äs ar ja ku va k ai la pp al ai n en | 25. – Tietyssä mielessä kristitty on kuolematon siihen asti, kunnes tehtävämme on täytetty maan päällä. Nyt olemme lähdössä viemään pakua, joka on täynnä vaatteita. Siellä oli koko elämäni. Ettei tulisi orpoja Eräs syy, jonka vuoksi Lappalainen autoja vie on se, ettei hänellä ole koskaan ollut isoisää. – Näin videolta, että kun Ukrainan armeija valtasi Harkovan alueelta takaisin kylät ja kaupungit, ensin tulivat panssariajoneuvot ja sitten nämä nelivetoautot perässä. Rajalta autot lähtevät Lviviin ukrainalaisen kontaktimme luokse. Kerran kun menin rajan yli Venäjälle, rajavartijan monitori oli sellaisessa kulmassa, että näin, mitä kaikkea siellä luki. Vaikka tämä ei sinänsä kristillistä toimintaa olekaan, niin kyllä se minulle ehkä on, Lappalainen pohtii. – Autot täytämme tavaralla, esimerkiksi renkaita olemme vieneet paljon ja aggregaatteja jonkin verran. Oma perhe on suhtautunut Lappalaisen projektiin positiivisesti. – Entisenä lähettinä olisin valmis menemään Ukrainan puolelle, mutta perheelle on helpompaa, että jäämme rajalle. Hän on nimittäin vakuuttunut siitä, että Venäjällä tiedetään tästä projektista. Uusia autoja ei kannata viedä, koska auton keskimääräinen elinikä Ukrainan puolella on ”kolme kuukautta”. Armeijaikäiset miehet eivät saa rajan yli tullakaan. – Se oli ihan siinä lähellä, missä aina käymme, Lappalainen kertoo. – Mutta Putin tulee kyllä kaatumaan tähän sotaansa, hän jatkaa. – Kuitenkaan emme halua viedä rintamalle mitään romuja, koska ukrainalaisilla on tarpeeksi ongelmia muutenkin. Tallinnassa on paikka, johon autot kootaan. – Minulla ei todennäköisesti ole enää menemistä Putinin Venäjälle, vaikka siellä on rakas Inkerin kirkko, jota olen joskus palvellut. Ukraina ei myöskään taistele vain itsensä edestä, Lappalainen toteaa. Kristus on kanssamme loppuun asti. – Kyllä minulla on heidän tukensa. Ne ajetaan pajalle Suomessa tai Tallinnassa ja kunnostetaan. Ennen ensimmäistä autonvientireissuaan Lappalainen mietti pitkään. Jo ennen matkaan lähtöä Ukrainan viranomaisille on lähetetty tiedot tuotavista autoista, ja ennen lähtöä on myös tullut päätös siitä, mihin auto sijoitetaan. Kun Kai Lappalainen oli toisella reissullaan Puolan ja Ukrainan rajalle, kului vain muutama päivä, kunnes Puolan puolelle lensi ohjuksia tai niiden kappaleita. – Rajalla kun tehdään paperit, näemme dokumentista, mihin auto tarkalleen viedään. – Ystävissämme on paljon heitä, jotka rukoilevat reissujen puolesta. – Ajamme raja-asemalle, josta nuoret naiset ja eläkeikäiset miehet tulevat hakemaan autot. Sieltä ne ajetaan letkana Puolan ja Ukrainan rajalle
Sen jälkeen opiskelin kaiken mahdollisen merkityksellisyydestä ja sen johtamisesta. Wikipedian Sahimaa on psykologi Jaakon isoisä. – Olin tehnyt seurakunnassa paljon lapsija nuorisotyötä. Työkeskeisestä miehestä tuli kertaheitolla perhekeskeinen ja työtahti hiljeni – ainakin väliaikaisesti, kun elämän roolitukseen tuli uusi ympärivuorokautinen rooli: isä. Olen kiitollinen, että olen päässyt tekemään erilaisia asioita, mutta mulla on paljon tavoitteita ja unelmia, jotka haluaisin saavuttaa, hän sanoo. 26 |. J aakko Sahimaan, 30, elämä mullistui noin vuosi sitten, kun perheeseen syntyi kaksospojat. – Tasapainoinen arki, että on aikaa ja mahdollisuuksia panostaa perheeseen ja että samaan aikaan olisi sopivasti mielekkäitä työjuttuja ja saisi elämässä aikaan asioita, jotka kokee omien arvojensa mukaisiksi, hän listaa itselleen tärkeitä asioita. Niinpä kysymykseen: mikä on sinulle tärkeää juuri tänään, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: ”Hyvät yöunet”, mutta hetken päästä hän jo siirtyy fysiologisista tarpeista Maslowin tarvehierarkian ylemmille tasoille. Wikipediastakin löytyy tiedot Jaakko Sahimaasta, tosin jo edesmenneestä helluntaiherätyksen saarnamiehestä ja tuotteliaasta hengellisten kirjojen kirjailijasta. Se, että voi auttaa sekä yksilöitä että työyhteisöjä merkityksellisen työn äärelle, on vienyt Jaakkoa mukanaan siitä lähtien ja hän on onnistunut profiloimaan itseään merkityksellisyyden asiantuntijana. Kulunut vuosi kaksospoikien kanssa on laittanut tärkeysjärjestyksen uusiksi. Hän jopa mietti alan vaihtamista. Lahdessa kasvanut Jaakko haki suoraan lukiosta Helsingin yliopistoon psykologiaa lukemaan. Mutta sitten työelämän kysymykset ja teemat alkoivat kiinnostaa ja Jaakko päätti hakea psykologian opintojen lisäksi tekniseen korkeakouluun opiskelemaan. Pääsykokeiden jälkeen oli aika astua armeijan harmaisiin. Intohimona merkityksen etsiminen Ammatillinen herätys Omasta mielestään Jaakko Sahimaa ei ole saavuttanut erityisen paljon, vaan kokee olevansa ammatillisella uralla vasta lähtökuopissa. Heti armeijan ensimmäisenä päivänä hän sai riemastuttavia uutisia, kun kotijoukot soittivat ja kertoivat yliopistolta tulleesta paksusta kirjeestä. Psykologian opinnot alkoivat armeijavuoden jälkeen, mutta melko pian Jaakko huomasi, ettei opiskelu ollut aivan sitä mitä hän oli ajatellut, vaan huomattavan teoreettista. Entuudestaan Jaakolla oli nuoreen ikäänsä nähden jo useita titteleitä. Hän on psykologi, diplomi-insinööri, tietokirjailija, puhuja, yrittäjä ja tutkija. Parempi työelämä kuuluu kaikille. Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaan mukaan työn merkityksellisyys ei ole vain joidenkin etuoikeus, vaan mikä tahansa työ voidaan organisoida mielekkäästi. – Siinä on hauska jännite, kun kuulee, että olen nuoreen ikään nähden saavuttanut paljon. – Koin ammatillisen herätyksen, kun tein psykologian kandityötä. Jälkikasvua oli jo ehditty toivoa, ja vaikka lapset olivat odotettuja ja suuri kiitollisuuden aihe, Jaakko tunnustaa yllättyneensä, kuinka kuormittavaa elämä kahden pienen lapsen kanssa on. Vaihtoehtoisista kandityöaiheista työn merkityksellisyys kolahti. Hän näkee teemassa yhtymäkohtia kutsumusteemaan ja kristilliseen retoriikkaan, josta hänellä on henkilökohtaista kokemuspohjaa seurakuntakuvioista. Ajatukseni oli, että haluaisin tehdä heidän parissaan työtä psykologina, hän kertoo
| 27. Hän päätti opiskella kaiken mahdollisen merkityksellisyydestä. Intohimona merkityksen etsiminen e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a Jaakko Sahimaa koki ammatillisen herätyksen kandidaatintyötä tehdessään
#Koeaika-projektin perusidea oli, että organisaatiopsykologi Sahimaa vaihtaisi ammattia kerran kuussa vuoden ajan. Käytännön kokemus on hyvästä ja tekee inhimilliseksi. ” Käytännön kokemus tekee inhimilliseksi.” Työn pitää olla ihmisen kokoista” Isyys teki Jaakko Sahimaasta perhekeskeisen 28 |. Työn alla on väitöskirja työn merkityksellisyydestä Tampereen yliopistoon. Ammatinvaihtoja #Koeaika-projekti alkoi helmikuussa 2021 ja päättyi vuoden 2022 helmikuussa. Yksi paljon julkisuutta saanut hanke, jossa hän oli mukana, on yhteistyössä Duunitorin kanssa toteutettu #koeaika-projekti. Iso perhe on mahdollisesti myös Jaakon ja Mirjamin haaveissa – jos Luoja suo. Jos asioista lukee vain paperista, näkemys jää kapeaksi, Jaakko Sahimaa toteaa. – Vastaanottotilassa ihmisten ongelmat korostuvat. Hänellä on yrittäjänä kolme ammatillista tukijalkaa. Toisena tukijalkana hän näkee julkisen vaikuttamisen esimerkiksi nostamalla mediassa esiin työelämään liittyviä aiheita ja synnyttämällä keskustelua niistä. Niistä ensimmäinen on arjen työ, johon kuuluu muun muassa konsultointia ja valmentamista. Jaakko tiedostaa olevansa etuoikeutetussa asemassa. Hänen mukaansa politiikka on harmaata ja tylsää ja sitä kautta vaikuttaminen hidasta. – Molemmat vanhempani ovat opettajia ja heillä on aina ollut pitkät kesälomat. Kun Jaakolta kysyy, onko hän ajatellut politiikkaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavana, vastaus on nopea ei. Kysymykseen, kuinka hän voi ymmärtää niitä, jotka ovat joutuneet kokemaan lapsuudessaan paljon vaille jäämistä ja kaltoinkohtelua, hän vastaa: – En varmaan pystykään täysin ymmärtämään. Lisäksi päivitin eri somekanaviin kokemuksia projektista. – Jos aikoo tituleerata itseään työelämän asiantuntijaksi, pitää olla kokemusta, miltä suomalainen työelämä näyttää erilaisten ihmisten kokemana. Lapsia Sahimailla oli viisi, samoin kuin Jaakon vaimon Mirjamin lapsuudenperheessä. Politiikan pariin häntä on aika ajoin houkutellut muun muassa anoppi, pitkän linjan poliitikko Päivi Räsänen. Vuoden aikana työelämäkokemusta karttui muun muassa päiväkodissa, R-kioskilla, kattoremonttien myynnissä, konsultointitoimistossa, kehitysvammaisten asumisyksikössä, rakennuksilla ja koti-isänä omien kaksospoikien kanssa. Yhteiskunnallista vaikuttamista Jaakko toteuttaa erityisesti median kautta. Kolmas tukijalka on tutkimustyö. Turvallinen ja perhekeskeinen lapsuudenkoti on ollut vahva kivijalka, josta ponnistaa. Myös usko elämän perustana on kodin peruja. Hänellä on ollut eri medioiden ja yhteistyötahojen kanssa erilaisia hankkeita, joissa on pohdittu työelämän kysymyksiä ja teemoja. Median eri kanavien kautta Jaakko kokee toteuttavansa missiotaan paremmasta työelämästä. – Se oli ainutlaatuinen ja tosi opettavainen kokemus itselle. Lisäksi äitini oli 18 vuotta kotona meidän lasten kanssa. Toisaalta uskon, että jokaisella on omat kamppailunsa ja haasteensa elämässään. Lapsuudenkodin eväät Lapsuudestaan Jaakko Sahimaa sai hyvät lähtökohdat elämään. Vaikuttamista median kautta Jaakon missiona on tehdä suomalaisesta työelämästä entistä mielekkäämpää ja merkityksellisempää niin yksilön ja työyhteisön tasolla kuin yhteiskunnallisestikin. – Tein oikeasti töitä, sitten käytin aikaa havainnointiin ja ihmisten haastatteluun. Pääsin näkemään niin monenlaisia töitä. Psykologin vastaanottotyö, jota Jaakkokin on tehnyt, antaa jonkin verran ymmärrystä ja kosketuspintaa erilaisten ihmisten elämään. Se mikä näkyy päälle päin, ei ole koko totuus, Jaakko arvelee. Projektin tavoitteena oli selvittää, miltä suomalainen työelämä näyttää. Hän kokee myös, että politiikkaan mukaan lähteminen leimaisi liiaksi
| 29. – Työ on tapa saada elanto pöytään. – Yksilön omat arvot ohjaavat, mutta vastuu ei voi olla yksilöillä. Loppuvuodesta alettiin myös kuvata #koeaika-dokumenttia, jossa käsitellään suomalaisen työelämän tilaa ja käsitellään kysymyksiä: Miten ihminen löytää paikkansa työelämässä. Kun ihminen näkee, mitä merkitys ja hyöty omasta työstä on, se motivoi. Työtä on turvallista tehdä ja ihmiset voivat hyvin. – Kansainvälisesti Suomessa menee hyvin. Organisaatiopsykologin mielestä olisi tärkeää, että työn merkitysketjut olisivat mahdollisimman lyhyitä. Vastapainona parantamisen varaakin löytyy. Onko työn merkityksellisyydessä kyse vain länsimaisten ihmisten etuoikeudesta. Kaikkien oikeus Miten kuvaisit suomalaista työelämää. Palataan vielä lyhyesti merkityksellisyyteen. Kaikilla kun ei ole varaa valita tai valittaa. Samaan aikaan on tekijöitä, jotka johtavat tahdin kiihtymiseen ja vain vähän jarruja, jotka pitäisivät tahdin kestävänä. Lisäksi työ voi olla ihmiselle paljon muutakin: mahdollisuus osallistua, onnistua ja tehdä hyvää. Se on se työn primääri tarkoitus. Sen pitäisi olla kaikkien oikeus, että oma työarki olisi merkityksellistä ja mielekkäästi organisoitua. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, pelkällä aatteen palolla ei pitkälle pötkitä, mutta toisaalta mikä tahansa työ voidaan organisoida mielekkäästi. On paljon asioita, joita voisi tehdä paremmin, jotta suomalainen työelämä olisi tuottavampaa ja tuloksellisempaa ilman että tuottavuutta raavittaisiin ihmisten selkänahasta, Jaakko kertoo. – Mielekkyys ja merkityksellisyys kuulostavat korkealentoiselta haihattelulta. Miten ratkaistaan paradoksi, että ihmisten pitäisi jaksaa mahdollisimman pitkään työelämässä ja samaan aikaan he uupuvat. Pitää olla käytäntöjä, joilla varmistetaan, että työ on ihmisten kokoista. ” Työn pitää olla ihmisen kokoista” Projektin annista Jaakko on julkaissut syksyllä podcastia ja kirjakin on työn alla. Miten työelämästä tehdään mahdollisimman kestävää. Hän näkee, että kiivastahtisuus on haaste suomalaisessa työelämässä
Ehdin nähdä ja kuulla häntä kahdesti, kunnes hän vuonna 1960 kuoli. Alasesta historiassa. Y rjö Jaakko Edvin Alanen (s. Yrjö J. E. Häntä pidettiin poikkeuksellisen lempeänä ja hyväntahtoisena. Alanen oli piintynyt vanhapoika, kunnes hän hämmästytti kaikkia avioitumalla 59-vuotiaana itseään vuosikymmeniä nuoremman tanskalaisen kreivittären kanssa. Hänen Aarne-veljestään tuli lääkintöneuvos ja kahdesta veljestään professori: Aatos Alasesta oikeustieteessä, Aulis J. Alanen oli papin poika Pohjanmaalta kyvykkäästä kulttuurisuvusta. 1890) oli jäänyt eläkkeelle Helsingin yliopiston teologisen etiikan ynnä uskonnonfilosofian professorinvirasta 20 vuoden palveluksen jälkeen vuonna 1958, kun aloitin teologian opintoni. Häntä pidettiin poikkeuksellisen lempeänä ja hyväntahtoisena. Alanen – Raamattu ja usko olivat teologian perusta uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuva koTimaa-lehden arkisTo 30 | ” Alanen oli kulttuurisuvusta”. Kaikki olivat tunnustavia kristittyjä. Hahmoltaan hän oli kuin vanhojen tarinoiden erikoinen tiedemies, jollaisten katoamista ajastaan hän ihmetteli – tajuamatta olevansa itse sellainen! Hän oli kirkas ajattelija, joka edellytti teologian tutkijalta tutkimuskohteen sisällä olemista eli uskoa ja puolusti kristillistä uskoa julkisuudessa, vaikkei ollut taistelijaluonne
Vaikean teologisen tilanteen johdosta he alkoivat julkaista aikakauskirjaa Teologia ja kirkko (1954–68). Kuin arkaillen tuli kuolema häntä noutamaan vihollisena, joka hänet meiltä riistäessään voitti paljon, mutta jolla ei hänen kohdallaan ollut voittajan riemua.” Yrjö J. Molempien kustannustaustana on ollut Suomen Raamattuopiston Säätiö. Hän oli saanut kotoa kristillisen uskon perustan mutta syttyi hengellisesti opiskeluaikana viipurinsveitsiläisen paroni Paul von Nicolayn (1860–1919) ympärillä tapahtuneessa opiskelijaherätyksessä. Se painottuu enemmän sosiaalietiikkaan ja periaatteisiin kuin yksilöetiikkaan. Se oli hyvä pohja teologialle ja tuntui sitten kaikessa hänen ajattelussaan. Alanen – Raamattu ja usko olivat teologian perusta ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Alanen tuskin edusti kaikkia sen korostuksia, mutta raamatullinen hän tahtoi olla. Alasen teologiseen ajatteluun vaikutti hänet papiksi vihkinyt arkkipiispa Gustaf Johansson (1844–1930), jonka elämäkerran hän kirjoitti 1947. Alasen työtoveri systemaattisessa teologiassa ja taistelussa raamatullisen uskon teologian puolesta oli Osmo Tiililä (1904–72). Alanen opiskeli ensin filosofian maisteriksi historian ja kirjallisuuden alalta. 13:7) | 31. Hänen pääteoksensa on 1952 julkaistu Kristillinen siveysoppi. Alanen oli halki elämänsä herätyskristitty mutta piti vääränä ihmisten pakottamista hengelliseen ratkaisuun. Yrjö J. Alasen väitöskirja (1932) käsitteli sovitusta, mutta hänen kiinnostuksensa kohdistui erityisesti etiikkaan: Miten oikeuden ja vanhurskauden, joiden ikuinen perusta on Jumalassa, tulee toteutua maailmassa. E. Suomessa oli 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkupuolelle hengellistä liikehdintää raamatullisena suuntauksena, jonka kymmenet papit ja muutamat piispat omaksuivat. liiton puheenjohtaja (1947–60). E. Aikakauskirjamme on menettänyt päätoimittajansa, lukemattomat Jumalan lapset suunnannäyttäjän ja auktoriteetin, maamme teologia erään värikkäimmistä edustajistaan, itsenäisen ja originellin henkilön, jota on monessa suhteessa antoisaa verrata menneitten aikojen teologiamme ja kirkkomme merkkimiehiin. Kristillinen usko perustuu Jumalan ilmoitukseen, joka varsinaisesti on annettu ihmiskunnalle Pyhän Hengen innoittamassa jumalinhimillisessä Raamatussa ja omaksutaan sen Pyhän Hengen vaikuttamassa selityksessä. Tämä oli saanut ratkaisevia vaikutteita saksalaisen Johann Tobias Beckin (1804– 78) raamatullisuudesta. Sitä on jatkanut vuodesta 1974 lähtien Perusta. Tiililä aloitti 27-sivuisen muistokirjoituksensa Alasesta näin: ”Lähin työtoveri, vanhempi veli ja ystävä, tänä syksynä tasan neljännesvuosisadan kestäneeltä yhteistyön ajalta yliopistossa, on nyt poissa. Hän oli ikätoverinsa ja hengenheimolaisensa, rovasti Urho Muroman (1890–1966) vuonna 1939 perustaman Suomen Raamattuopiston Säätiön hallituksen jäsen. Alasen yhteiskunnallista asennoitumista osoittaa, että hän oli Suomen kristillisen sos.dem. Hän oli humanistisesti sivistynyt tutkija
Me emme odota loppua ja tuhoa vaan rakkaan Vapahtajamme paluuta ja ikuista autuutta Hänen kanssaan, kirjoittaa Petri Hiltunen.. Kristittyinä me olemme tulevaisuuden kansaa, jolla on paras edessään. Te ks Ti pe tr i h il tu n en i ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Lopun ajat: nyt
Niin paljon on merkkejä siitä, miten laajasti varsinkin lännen kristikunnassa ollaan luopumassa Jumalan sanan selvistä totuuksista ja tuomassa niiden tilalle ihmisten omia arveluja. 13:7–10). Y hä useammin kyselevät seurakuntalaiset: ”Elämmekö me nyt jo lopun aikoja?” Useimmilla kyselijöillä tuntuu olevan myönteinen vastaus jo mielessään, kun he tätä tiedustelevat. Piet. Tämän ajanjakson rajaaminen on kuitenkin ongelmallista. 8:23), ilmeisesti Antikristukseen. Ehkä paras kuva sisältyy Jeesuksen puheeseen synnytystuskista, jotka muuttuvat kivuliaammiksi ajan myötä. Synnytystuskathan osoittavat, että jotakin on syntymässä. Luodaanko uudet taivaat ja maa kokonaan tyhjästä vai käyttääkö Jumala niiden luomiseen tätä nykyistä maailmankaikkeutta, sitä emme tiedä. Suppeampi merkitys Lopun ajoista voidaan kuitenkin puhua myös suppeammassa merkityksessä, tarkoittamaan aikoja ennen Kristuksen paluuta. Tämän maailmanajan päätös merkitsee välttämättä tämän nykyisen maailman tuhoutumista. Antikristus Antikristus tulee olemaan ensimmäinen ja viimeinen maailmanhallitsija, joka saa suoraan tai välillisesti valtaansa kaikki maat ja kansat. Kor. Ne eivät kerro vain kärsimyksen lisääntymisestä ja vääjäämättömästä kulusta kohti ahdistusta, ”jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Matt. Poltot saattavat sillä hetkellä tuntua jopa sietämättömiltä, mutta kun lapsi on tullut maailmaan, ei nainen ”enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan” (Joh. 1:20) ja Jaakobin mukaan jotkut ovat keränneet rikkauksia ”näinä lopun aikoina” (Jaak. Tess. Voimme varmaan hyvällä syyllä sanoa, että luopumuksen näkökulmasta elämme jo todellisia lopun aikoja. | 33. Kuinka nämä pitäisi ymmärtää. Harhaopit, väärät messiaat, sodat, nälänhädät ja maanjäristykset ovat Vapahtajan mukaan ”synnytystuskien alkua”. Raamatussa puhutaan lopun ajoista jo Danielin kirjassa. 24:21). Kristittyjen vainot, luopumus, väärät profeetat, laittomuus ja rakkaudettomuus lisääntyvät asteittain. Lopun ajat ovat siis kiihtyvä, syklinen prosessi. Joka tapauksessa ne ovat puhtaita ja ihania kuin vastasyntynyt lapsi! Luopumus On mielenkiintoista, että myös Paavali ilmoittaa lopun merkiksi uskosta ja Jumalan käskyistä luopumisen eli laittomuuden. Pahuus etenee aaltomaisesti kohti viimeistä rantaa. Se on synnin saastuttama eikä siksi kelpaa enää pyhien asuinsijaksi. Esimerkiksi Paavali sanoo, että meidän osanamme on ”elää lopun aikoja” (1. 2:3–12; Ilm. 10:11), Pietarin sanoo: ”...nyt aikojen lopulla” (1. Hän asettuu myös temppeliin, jolla tarkoitettaneen ulkonaista kirkkolaitosta (2. Samoin myös evankeliumi saavuttaa uusia kansoja ja kieliä ajan pitkittyessä (Matt. Antikristus on sekä poliittinen että hengellinen valtias. Vertauskuvallisesti sen toki voidaan ajatella liittyvän tulevaan ”kasvoilta röyhkeään ja juonissa taitavaan kuninkaaseen” (Dan. Valitettavasti vastauksen antaminen kysymykseen ei ole ihan helppoa. Sen jälkeen alettiin elää uutta maailmanaikaa, lopun aikaa. 4:3) jo nyt näkyy esimerkiksi juuri luopumuksessa ja kristinuskon vääristämisessä. Joh. Se oli samalla Kirkon ja Pyhän Hengen aika, joka päättyisi Vapahtajan toiseen tulemiseen. Synnytystuskiin sisältyy kuitenkin myös lohdullinen sanoma. 8:17). Tuohon vaiheeseen liittyvät sekä Paavalin että Ilmestyskirjan mukaan myös Saatanan vaikuttamat ihmeet ja tunnusteot (2. Kaikki ne kumartavat häntä, joiden nimi ei ole kirjoitettuna Karitsan elämänkirjaan. 16:21). 3:13). Jumalan valtakunta oli jo Kristuksessa läsnä opetuslasten keskellä. Kun Daniel sai näyn oinaasta ja kauriista, hänelle sanottiin: ”Tarkkaa, ihmislapsi, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa” (Dan. Hän asettuu kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle ja julistautuu jumalaksi. Hieman hämmentävää on myös se, että monet Uuden testamentin kirjoittajat kokivat jo elävänsä lopun aikoja. Opetuslasten ajatus oli, että Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa oli tapahtunut ratkaiseva maailmanaikojen käänne. Antikristuksen suhteen emme kuitenkaan ole vielä astuneet aikojen päätösvaiheeseen, vaikka antikristuksen henki (1. Laittomuuden salaisuus vaikutti jo Paavalin aikana, mutta se saa täyttymyksensä aikojen lopulla, varsinkin Antikristuksen persoonassa ja toiminnassa. Sananmukaisesti ymmärrettynä näky koski kuitenkin Meedian, Persian ja Kreikan valtakuntia kauan sitten. Tästä voi seurata vainoa, vankeutta tai jopa marttyyrikuolema (Ilm. Piet. Tämä syntyvä ”lapsi” on tässä tapauksessa uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu (2. 24:3–14). 5:3). Ei niinkään selvärajainen, tietyssä pisteessä alkava ajanjakso, joka voidaan osoittaa tunnusmerkkien avulla. 13:3–4, 11–13). Uskovat ovat kyllä ulkonaisesti hänen valtansa alla, mutta sisäisesti ja tunnustuksessaan he seuraavat vain Kristusta
tästä sai Luther aiheen epäillä paaviutta Antikristukseksi. Kristus on jo voittanut synnin, kuoleman ja Perkeleen. 7:10; 11:15–19; 14:1–5; 15:1-8; 19:1–10). Heinäsirkat – mitä ne sitten kuvannevatkaan – saavat kiusata vain niitä, joilla ei ole Jumalan sinettiä (Ilm. Me olemme kulkemassa kohti päivää, jolloin Karitsa-Sulhasen ja Morsian-Seurakunnan häät alkavat. 19:17– 21; 20:10, 14–15; 21:4; 22:27). Raamattu ei kuitenkaan puhu seurakunnan eikä uskovan tuhoutumisesta vaan päinvastoin siitä iankaikkisesta ihanuudesta, joka tulee heidän osakseen. Emme tiedä, mitä tuo ennustus tarkalleen merkitsee, mutta se kertoo Jumalan täydellisestä huolenpidosta pahimpanakin aikana. Raamatun ilmoituksen mukaan näyttää kyseessä olevan kuitenkin laajempi Kristuksen vastainen rintama ja sen henkilöitymä. ” Tuhovoimat tulevat tuhoutumaan” 34 |. Se tuntuu vielä pahemmalta kuin henkilökohtaisen elämämme päättyminen. Puhuessaan lopun ajoista Hän sanoo aivan ensimmäiseksi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä!” (Matt. Yksinäinen lammas on helppo saalis kiljuvalle jalopeuralle! Ilmestyskirjan rohkaisu Ilmestyskirja on kauttaaltaan rohkaisua ja lohdutusta seurakunnalle, joka joutuu vihollisen hyökkäysten kohteeksi. Ennen sitä ei saa vahingoittaa maata, merta eikä puita (Ilm. Me emme odota loppua ja tuhoa vaan rakkaan Vapahtajamme paluuta ja ikuista autuutta Hänen kanssaan. Parasta valmistautumista tulevaisuuteen on juurtua Jumalan sanaan ja sen totuuksiin. Jumala valmistaa kansalleen myös turvapaikan autiomaahan, johon hän vie heidät kotkan siivin. Aina tämä rajankäynti ei ole selvää. Tuon näyn tarkoitus on rohkaista ja kannustaa meitä, joiden osana on vielä taistella ja kärsiä maan päällä. 9:4). Hän on painanut meihin sinettinsä jo pyhässä kasteessa, eikä ristinmerkin suojassa ole millään tuhovoimilla meihin valtaa. Jeesus ei kohdista sanojaan vain yksittäisille kristityille vaan seurakunnalle. Jumala tunnistaa omansa tuosta sinetistä eikä salli vitsausten kohdata heitä. Moni kyselee näiden Raamatun totuuksien edessä: ”Kuinka minä kestän. Rohkaise itseäsi, veljiäsi ja sisariasi näillä Jumalan sanan upeilla näkymillä! kirJoittaJa on teoLogian tohtori Ja fiLosofian Maisteri. 24:4). Meidän on oltava entistä tietoisempia siitä, mikä on tervettä kristillistä oppia ja mikä taas harhaan johtavaa, muka-kristillistä opetusta. Sitä ei ole tarkoitettu pelottelemaan arkoja sieluja tai tyydyttämään kieroutunutta uteliaisuutta. Vähäinenkin hapate voi hapattaa koko taikinan. Mitkään Pedon lähettämät pimeyden virrat eivät vyöry heidän ylitseen (Ilm. Siellä he ovat turvassa sen ajan, kun Antikristus hallitsee. 12:13–16). Nyt viimeistään tulisi jokaisen uskovan löytää itselleen sellainen seurakuntayhteys, jossa varmasti saa puhdasta Sanan maitoa. Ilmestyskirjassa luodaan aina uudelleen katse taivaaseen, jossa perille päässyt seurakunta veisaa kiitosta ja huutaa: ”Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, Hän, joka istuu valtaistuimella, Hän ja Karitsa” (Ilm. Tämä kaikki näkyvä on talletettu tulelle ja kulkee kohti tuhoaan. Entä jos en jaksakaan vainoa ja painostusta, ja luovun uskostani?” Jeesus kehottaa meitä tosiaankin usein valvomaan ja rukoilemaan. Mm. Ei loppu vaan alku Maailmanloppu kuulostaa karmealta. 7:3). Kristittyinä me olemme tulevaisuuden kansaa, jolla on paras edessään. Roskaruoalla et pärjää lopun aikoina! Pakene julistusta, jonka totuudellisuudesta et voi olla varma. hän toiMii suoMen evankeLisLuteriLaisen Lähetyshiippakunnan pastorina kotkassa Ja kouvoLassa. Tess. Jumala lähettää ensinnäkin enkelin painamaan sinetin Hänen palvelijoittensa otsaan. Meidät on kristittyinä tarkoitettu elämään pyhien yhteisössä, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (Augsburgin tunnustus § VII). Tarvitsemme paimenen, joka pitää meistä huolta sekä lammasveljiä ja -sisaria, joiden kanssa voimme tukea toisiamme. Sen sijaan Saatana, Antikristus, väärä profeetta, kuolema, tuonela, synti, sairaus, murhe, valitus, vaiva ja kaikki tuhovoimat tulevat tuhoutumaan (Ilm. Kuinka me kestämme. Osaammeko edes hiukan aavistaa, millaista tulee olemaan elämä ilman näitä alituisia kiusaajia. Kenenkään kristityn ei pitäisi nyt jäädä yksin. 2:4). Me tarvitsemme säännöllistä ja pysyvää messua ja seurakuntayhteyttä
MARIANNE HOLMA, 18, TAMPERE Abiturientti rohkaisee: ”Löydä tie messuun!” Olen kolmannen vuoden lukio-opiskelija sekä Lähetyshiippakuntaan kuuluvan Johanneksen seurakunnan jäsen. Muutin tänne lukioon Pohjanmaalta. Luonteeltani olen spontaani innostuja, haaveilija ja helposti tylsistyvä – monia eri puolia omaava ihminen. Unelmia on paljon erilaisia ja eri kokoisia. Yksi niistä on Psalmi 91:15. Haluan löytää jollain tavalla oman paikkani maailmassa sekä suurimpana asiana päästä kerran taivaan kotiin. Samalla siihen mahtuu sopivassa suhteessa muun muassa asiakaspalvelutöitä, retkeilyä, lenkkeilyä ja seurakunnan toimintaa, jonka olen kokenut tärkeäksi. Ja erityisesti nuorina kristittyinä tarvitsemme kristittyjä ystäviä. Ystävänä olemisen lisäksi erittäin tärkeää on säännöllinen messuyhteys sekä ystävien keskinäinen huolenpito. Kohta kertoo minulle toivosta ja siitä, että joku kuulee ja näkee silloinkin, kun tuntuu, että ei ole ketään. Tällä hetkellä arkeeni kuuluu paljon opiskelua kevään ylioppilaskirjoitusten lähestyessä uhkaavasti. Minua puhutelleita raamatunkohtia on paljon. Me kristityt tarvitsemme seurakuntaa. Yksi on saada valkolakki päähän keväällä ja nauttia elämän pienistä hetkistä. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al Bu m i | 35
Paul Kulbusch – Viron kristittyjen marttyyri 36 | TeksTi janne könönen kuvaT janne könönen, wikimedia commons
Hän on marttyyri, uskostaan hengellään maksanut Viron kristittyjen kokeman kärsimyksen symboli. Itsenäistymisajatus heijastui myös kirkolliseen elämään. Kulbusch tunnetaan naapurikansamme keskuudessa paremmin nimellä piispa Platon. Keisarin kaaduttua Venäjän ortodoksisen kirkon Pyhä Synodi antoi luvan Tallinnan vikaarihiippakunnan perustamiseksi. Äänet vaimenevat nopeasti saavuttaessa Suur-Kloostri-kadulla sijaitsevan kirkon pienelle pihamaalle. Vuosikymmeniä kyteneet kansalliset itsenäistymishankkeet nousivat pintaan maan ajautuessa kohti sekasortoa. Kirkon pihamaalta löytyy kuitenkin eräs hyvistä syistä vierailulle. T allinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Kristuksen kirkastumisen katedraaliin on vilkkaalta raatihuoneentorilta vain kivenheiton matka. Paul Kulbusch oli toimelias, ahkera mies, joka oli tullut tunnetuksi köyhien auttajana ja hyväntekijänä. Pietarista piispaksi Paul Kulbusch syntyi 1869 Pootsi-Kõpussa Pärnumaalla ortodoksiseurakunnan kanttorin poikana. Kulbusch vihittiin Viron ortodoksikirkon piispaksi nimellä Platon joulukuun lopulla 1917 Tallinnan Aleksanteri Nevskin katedraalissa. Opiskeltuaan Riian seminaarissa ja Pietarin akatemiassa hän siirtyi vuosikausiksi Pietariin, siellä asuvien virolaisortodoksien papiksi. Kysyjät saivat heti myöntävän vastauksen. Virolaisen Paul Kulbuschin patsaan olkapäille on juuri satanut ensilumi. Ortodoksipiispa on yksi Viron vapaussodan symboleista. Paul Kulbusch – Viron kristittyjen marttyyri | 37. Tsaari Nikolai II:n kukistuminen maaliskuussa 1917 tiesi paitsi Suomen, myös Viron itsenäisyysajatuksen puhkeamista kukkaansa. Vihkiäisasussa hehkuivat Viron värit, valkoinen, sininen ja musta. Viron ortodoksit kokosivat heinäkuussa 1917 lähetystön, joka heinäkuussa tuli pyytämään pietarilaista pappia piispaksi. Elämä pappina Pietarissa sujui vuosikausia rauhallisesti, kunnes ensimmäisen maailmansodan oheistuotteena myös Venäjällä alkoivat todella levottomat olot. Katedraali antaa ehkä hieman väärän mielikuvan, sillä ortodoksikirkko on vanhan kaupungin useimpien muiden, kuten Olevisten kirkon ja muiden suurempien pyhäkköjen rinnalla ulkoapäin varsin vaatimattoman näköinen. Vaikka hän asui Pietarissa 23 vuotta, hänen sydämensä kerrotaan sykkineen vahvasti kotimaalleen, Venäjän otteesta irti pyristelleelle Virolle
Viron vapausjoukot olivat vetäytyneet puna-armeijan vyöryessä kaupunkiin. Dokumentteja vangittujen ja vapautettujen kuulusteluista ei ole jäänyt, joten ei ole tiedossa, miksi pappien kohtaloista tuli niin erilaisia. ”Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” sanomaa julistettiin. Viro antoi itsenäisyysjulistuksensa helmikuussa 1918, mutta joutui heti saksalaisten miehittämäksi. Muun muassa tunnettu virolainen pastori Matthias Johann Eisen ja kaupungissa tuolloin vierailulla ollut suomalainen rovasti Vilhelm Peronius jäivät vapauteen. Vuoden lopussa kaikki jumalanpalvelukset ja -toimitukset kaupungissa kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla. Sen jälkeen maahan hyökkäsivät marraskuussa 1918 venäläiset bolsevikkijoukot. Saksalaiset pitivät ortodokseja epäilyttävinä ja vaativat piispan hakemaan kulkuluvat seurakuntavierailuilleen. Ateististen bolsevikkien katsannossa papit kuuluivat ”porvarilliseen elementtiin”, taantumuksellisiin konservatiiveihin, jotka oli raivattava uuden vapaan ihanneyhteiskunnan tieltä. Uuden vuoden jälkeen, 2. Tarton asukkaat uhmasivat uusien vallanpitäjien käskyjä ja kehotuksia. Kriisitilanteessa ratkaiseviksi ovat voineet muodostua esimerkiksi vääränlainen äänensävy tai epäkohteliaaksi luokiteltu käytös. Sekasortoinen Viro Elettiin suurten toiveiden ja kärsimyksen aikaa. Uutena vuotena Pyhän Pietarin kirkossa kaikui Marseljeesi. Vangittuja nöyryytettiin ja heidät laitettiin muun muassa puhdistamaan käymälää paljain käsin. Käynnistyi yli vuoden kestänyt Viron vapaussota. Joulukuun 21. Osa vangituista pastoreista vapautettiin, mutta osan kohtaloksi koitui kidutus ja kuolema. päivänä 1918 Tarton kaupungintalon tankoon kiskaistiin punainen lippu. Tarton luterilaisen kirkon saarnastuoli verhottiin punaiseen ja kommunistiministeri pauhasi sieltä lausuen ”kaikki minkä täältä olette ennen kuulleet, on valetta”. Toiset vangit kertoivat myöhemmin Platonin ja luterilaisen Hahnin toimineen vankilassa ”kuin pyhimykset”, julistaen evankeliumia, lohduttaen kuolemanhätään joutuneita kohtalotovereitaan ja rukoillen heidän puolestaan. Aivan kaikkia Tarton pappeja ei heitetty vankeuteen. He juhlivat kielloista huolimatta joulua, Kristuksen syntymää. Joidenkin tietojen mukaan piispaa vaadittiin luopumaan uskosta, mistä hän kieltäytyi. Hän ja kaikki kaupungin muutkin papit eri seurakunnista kieltäytyivät noudattamasta kommunistihallinnon käskyjä ja kieltoja. Platonia piestiin, iskettiin pistimillä ja lopulta häntä ammuttiin neljä kertaa. Hänet heitettiin vankityrmään seurassaan kaksi ortodoksipappia, Nikolai Bezhanitski ja Mikhail Bleive, sekä luterilaisen kirkon pastorit, teologisen tiedekunnan dekaani Gotthilft Traugott Hahn ja Jaanin saksalaisen seurakunnan pappi Moritz Paul Wilhelm Schwartz. Sitten oli Viron valtiaista Saksan vuoro romahtaa. Kärsimyksen päivät Platon oli vierailulla Tartossa ja makasi bolsevikkien tullessa keuhkokuumeen kourissa sairasvuoteellaan. Platon ja muut saman kohtalon kokeneet teljettiin Tartossa tyrmään, jossa säilytettiin myös muita vastustajia, joita oli yhteensä noin viisisataa. tammikuuta, bolsevikit pidättivät Tartossa piispa Platonin. Vapauden uhrit Tammikuun puolivälissä vapaan Viron joukot lähestyivät Tarttoa. Hevosella ratsastaen Platon kiersi maata ja rohkaisi kurjuuden keskellä eläneitä seurakuntalaisiaan. Kaikkiaan 23 surmatun vangin joukossa olivat myös ortodoksipapit Nikolai Bezhanitski 38 | Kirkossa on jaetaan tietoa Viron kuuluisimmasta marttyyrista
” Tyrmässä oli 500 vankia” | 39 Tiina-Kristiina Laherand.
– Hänestä ei vain koulutunneilla käytetä uskonnollista sanaa ”marttyyri”, vaan hänet kuvataan lähinnä bolsevikkien murhaamaksi kirkonmieheksi. – Huomattavaa on, että Platon on tärkeä myös Moskovan ja Venäjän patriarkaatin alaisuudessa oleville ortodokseille, ei vain Viron ortodoksikirkolle, joka on Konstantinopolin alaisuudessa, Saard muistuttaa. Kaiken kaikkiaan uskonnollinen motiivi surmille ei kuitenkaan ollut tyypillistä Viron vapaussodalle. Terroriin syyllistyivät molemmat osapuolet ja papiston surmia toteuttivat lähinnä punaiset. Luterilaisten Gotthilft Hahnin ja Moritz Schwartzin muisto on myös säilynyt, sillä heidän nimensä löytyvät Latvian Riiassa sijaitsevasta marttyyrien kivi -nimisestä muistomerkistä, joka on pystytetty Latvian ja Viron vapaussodissa kuolleiden pappien muistoksi. 34:1 (2022) ja www.ortodoksi.net. Muitakin ateistisen motiivin omaavia murhia tapahtui Tartossa. Platonille ehdittiin järjestää tammikuussa 1919 Tarton Uspenskin kirkossa siunaustilaisuus, mutta Viron väliaikainen hallitus päätti tuoda hänen ruumiinsa Tallinnaan. Ne ovat ehkä patsaan veistäneen taiteilijan tarkoituksella tekemiä tai sitten Tallinnan maaliskuun 1944 pommitusten jälkiä. Joka tapauksessa ne kuvaavat hyvin Paul Kulbuschin ja muidenkin virolaisten kärsimyksiä vapautensa puolesta. Vuonna 2000 Konstantinopolin ortodoksinen kirkko kanonisoi piispa Platonin ja samana vuonna Venäjän ortodoksinen kirkko julisti hänet pyhäksi. – Hänet mainitaan Viron historian oppikirjoissa, joten koulussa nimen ainakin pitäisi tulla tunnetuksi. Kirkkohistorian dosentin mukaan Platonin tarina tunnetaan tämän päivän maallistuneessa Virossa edelleen suhteellisen hyvin. – Hän on historian ensimmäinen virolainen hengenmies joka eteni kirkkohierarkiassa näin korkealle. Maallistunut Virokin muistaa H elsingin ylio p i s t o n k ir k kohistorian dosentti Riho Saard kertoo, että piispa Platonin merkitys on ollut virolaisille ortodokseille erittäin tärkeä. Platonin dolomiittija pronssisarkofagia kirkossa vieraileva ei voi olla huomaamatta, sillä se lepää näyttävällä paikalla aivan kirkon keskikohdassa. ja Mikhail Bleive sekä luterilaiset pastorit Gotthilft Hahn ja Moritz Schwartz. Platonin pahoin ruhjoutunut ruumis tunnistettiin myöhemmin paidan alle piilotetusta panagiasta, ortodoksien kaulakorusta. Korkeasta arvostuksesta ylipäätään kielii sekin, että Viron hallitus järjesti jo helmikuun alussa 1919 Platonille valtiollisen hautausseremonian. Kristuksen kirkastumisen katedraalin pihalla Tiina-Kristiina Laherand kehottaa lähtiäisiksi katsomaan Platonin patsaan niskapuolelle. Yhteensä joulukuun 1918 ja helmikuun 1919 välisellä ajalla Virumaalla ja Etelä-Virossa murhattiin 11 pappia, ortodokseja ja luterilaisia. Virolaiset ja suomalaiset sotilaat vapauttivat myös pappien vankilan ja saivat eteensä kauhistuttavan näyn. Vetäytyessään bolsevikit tappoivat 300 ihmistä Tartossa ja sen ympäristössä. Kristittyjä marttyyreja Tallinnan Kristuksen kirkastumisen katedraalin ovet avaa Tiina-Kristiina Laherand, kirkon vapaaehtoistyöntekijä. Tärkeimmät lähteet: Riho Saardin haastattelu, Irina Paertin artikkeli: History & Memory, Vol. Hän ohjaa vierailijat ystävällisesti peremmälle. Hänet muistetaan tänä päivänä lisäksi siitäkin, että hän tuki aikanaan avoimesti ensin Viron autonomiaa ja myöhemmin maan täyttä itsenäisyyttä. Rintakuvan takaosassa on useampia aukkoja, kuin luodinreikiä. 40 |. Kristuksen kirkastumisen kirkko on ehtinyt toimia lähes 400-vuotisen historiansa aikana muun muassa sistersiläisluostarina, Ruotsin vallan aikana luterilaisena kirkkona ja venäläisen varuskunnan kirkkona
Taivaskuvaus voisi olla oikea VT:n tekstien suhteen, vaikka kaikki ei siellä sovi siihen. Niinpä saattaisin kallistua nelosvaihtoehtoon, vaikka sekin on hankala. Jääköön asia Jumalan salaisuudeksi, joka perillä meille avautuu. Kaikissa tulkinnoissa on ongelmia. Jos kakkonen on oikea tulkinta, silloin on kyse jostain sellaisesta, joka kuuluu tuonpuoleisuuteen ja jonne meidän sanamme – aikamäärämme – eivät ulotu. Sana ”tuhat vuotta” esiintyy ainoastaan Ilmestyskirjan 20. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Ykkönen on selvästi epäraamatullinen. MIK Ä ASK ARRUTTA A. luvussa. tuhatvuotisesta valtakunnasta kuuluu oppeihin, joista kristikunnalla on erilaisia käsityksiä. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Saatanan ylivalta olisi jo Golgatalle sidottu ja vaikka emme elä paratiisimaisissa oloissa, Jumalan valtakunta on kuitenkin keskellämme. Mikä on tuhatvuotinen valtakunta. . Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtori Eero Junkkaala. 14:16-21). Jes. Usein ajatellaan, että monet Vanhassa testamentissa esiintyvät kuvaukset liittyisivät samaan asiaan (esim. Eihän taivaassa kukaan enää kuole. 11:6-10 ja Sak. Kysymys ns. Päätulkinnat tuhatvuotisesta valtakunnasta ovat: 1) Maan päälle tulee tällainen valtakunta ennen Jeesuksen tuloa, 2) kyse on Jeesuksen tulon jälkeisestä rauhan ajasta, 3) näissä VT:n kuvissa on kyse taivaasta tai 4) elämme sitä aikaa nyt
p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti sa n te ri m a rj o ko rp i aarne ormio / kirkon kuvapankki 42 |. Vaikka Helsingin Sanomia myöten maaniteltiin kaikkia äänestämään ja ilmoilla oli läjäpäin pelottelua siitä, että konservatiivit saavat vallan, jos ei äänestetä, jäi äänestysprosentti kuitenkin edellisvaaleista. Mikään muu asia ei saa kirkon viestintäväkeä niin innolla liikkeelle kuin seurakuntavaalit. Hänen mukaansa tällöin yritetään tehdä kirkon epäkiinnostavimmasta puolesVox populi, vox dei. Kaikesta mekastuksesta huolimatta seurakuntavaalit eivät kiinnosta suurta osaa kirkon jäsenistä eikä äänestysprosenttia saada millään nousuun. Minkään muun ympärille ei rakenneta muutaman vuoden välein sellaista valtakunnallista tiedotuskampanjaa kuin seurakuntavaaleille. . Hengen Uudistus ry:n toiminnanjohtaja Timo Pöyhönen totesi blogissaan, että on vaikeaa edes keksiä, miten resursseja ja rahaa voisi tuhlata kirkon mission kannalta turhempaan. Seurakuntavaalit olivat ja menivät eikä tilanne juurikaan muuttunut. Viestinnällinen panostus seurakuntavaaleihin onkin aivan suhteeton
Uskon kohde ei voi olla mikään muu kuin Jumala. Tämä johtaa voimakkaampaan yhteentörmäykseen tulevaisuudessa, sillä nämä kaksi linjaa ovat yhteensovittamattomia. Tämän pohjalta ihmetyttää yletön luottamus, jota monet kohdistavat kirkon päätöksentekoon. Hesarin mukaan ”seurakuntavaalit eivät tuoneet valoa pimeyteen”. Liberaalit kasvattavat joka vaaleissa osuuksiaan, konservatiivit pitävät jossakin määrin kiinni omista paikoistaan. Autenttista kristinuskoa se ei kuitenkaan ole. Seuraaviin seurakuntavaaleihin voisikin lähteä uudenlaisella mainoslauseella: ”Kansan ääni ei ole Jumalan ääni.” . Tästä kertoo sekin, että Helsingin Sanomat pahoitteli pääkirjoituksessaan (23.11.) vaalien tulosta. Joka ei sitä tee, joutuu joka tapauksessa pelinappulaksi, kun kristinuskolle vieraat ideologiat vyöryvät kirkkoon. Edellisiin vaaleihin verrattuna asemia säilytettiin tai ainakaan romahdusta ei tullut. Voi olla, että yksittäisiä paikkoja menetettiin ja joissakin seurakunnissa meni huonommin, mutta kokonaiskuvan kannalta ei pitäisi tapahtua järisyttävää muutosta. Vaaleista on käytännössä tullut uskon kohde, joka syrjäyttää varsinaiset uskontunnustukset. Käy toteen, että joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan. Kirkon opetusta ei voi muuttaa huutoäänestyksellä. Joko nielaista liberaali ajattelu karvoineen päivineen tai pitää entistä rohkeammin kiinni omasta tunnustuksestaan ja Raamatusta. Ilosanoma ei voi olla sitä, että autuus ja onni seuraa, kun vaaleissa äänestetään tarpeeksi. Vaalien tulos viittaa siihen, että kirkon keskikenttä sulaa pois. Sikäli seurakuntavaalit kertovat aina muutaman vuoden tulevan suunnan kirkolle. . Kirkolliskokous päättää monista isoista linjauksista. Siihen ainakin seurakuntavaaleihin laitettu panostus viittaisi. Esimerkiksi avioliittokeskustelu käydään pitkälti kirkolliskokouksessa. Jokainen näkee tällaisen uskonnon mielettömyyden läpi. Uskotaanko kirkossa lopulta enemmän demokratiaan kuin Jeesukseen. Pöyhösen huomiot ovat osuvia. . Sama pääkirjoitus nosti Helsingin Kallion seurakunnan esikuvaksi, sillä siellä ”vapaamielisiä” valittiin paljon seurakuntaneuvostoon. Pöyhönen näki, että se on yhtä fiksua kuin että Prisma käyttäisi valtaosan viestintäbudjetistaan osuuskauppavaaleihin. Kirkolla on vain kaksi tietä eteenpäin. Kaarle Suuren tärkeimpänä neuvonantajana 700-luvulla toiminut munkki Alkuin totesi, että ”niitä ihmisiä ei pidä kuunnella, jotka sanovat, että kansan ääni on Jumalan ääni, sillä kansanjoukkojen mellakoivuus on aina hyvin lähellä hulluutta”. Sellainen väritön kansankirkollisuus, jossa miellytetään kaikkia ja kumarrellaan joka suuntaan, poistuu näyttämöltä. Lisäksi vaalien tulos ”uhkaa syventää kierrettä, jossa konservatiivinen vähemmistö karkottaa muut jäsenet kirkosta”. Neutraali maasto näiden välillä supistuu. Jos kansan ääni samaistetaan Jumalan ääneen, olemme aika kaukana apostolisesta kristinuskosta. Voitaneen puhua torjuntavoitosta. ” Kirkolla on vain kaksi tietä eteenpäin.” ” Uskotaanko demokratiaan vai Jeesukseen?” | 43. Helsingissä tilanne on heikko, mutta niin se oli jo aiemminkin. Siinäpä viisautta meidänkin aikaamme. Tietenkin jos ajatus on, että ihmiset itse luovat ja muokkaavat kristinuskosta poliittisen prosessin kautta sellaisen kuin haluavat, tällainen panostus on ymmärrettävää. Periaatteessa kirkko on monarkia, jossa Kristus on kuningas. ta toiminnan kärki. Vaikka yksittäisellä seurakuntaneuvoston jäsenellä ei juurikaan ole valtaa eikä vaikutusmahdollisuuksia, on seurakuntavaaleilla silti merkitystä, koska nyt valitut edustajat valitsevat myös seuraavan kirkolliskokouksen maallikkoedustajat. Näin kristinusko typistyy politiikaksi ja siitä poistuvat pysyvät elementit. Taitaa noiden lukujen perusteella pikemminkin olla juuri päinvastoin eli konservatiivien sijaan vapaamieliset karkottavat muut jäsenet kirkosta. Herätysliikkeiden kannalta seurakuntavaalit menivät kohtalaisesti. Millään kirkon hallintoelimellä ei ole valtaa päättää asioista ohi Jumalan ilmoituksen. Joka ei ole vielä valinnut puoliaan, joutuu sen tekemään. Siihen nähden, että Kalliossa kirkkoon kuulumisprosentti on noin 43 prosenttia, tällaiset visiot ovat melko tuhoisia kirkolle
Vihasta rakkauteen – islamistista sillanrakentajaksi kertoo Yassir Ericin vaikuttavan tarinan. Kirja on ehkä tavallisen, mutta ehdottomasti myös rohkean ja kutsumustietoisen naisen tarina. Eronen kuljettaa elämäntarinaansa taitavasti ja mukaansatempaavasti. Hän myös varoittaa länsimaita liian naiivista suhtautumisesta islamiin. sari savela Y assir Eric syntyi pohjoissudanilaiseen radikaalimuslimiperheeseen. Nykyään Yassir Eric asuu Saksassa. Yassir joutui tunnustamaan, että Jeesus Kristus on enemmän kuin profeetta. Myöhemmin Yassirin elämä mullistui. Kutsuna kuuliaisuus -tavallisen naisen epätavallinen elämä -teoksen kantavana teemana on kuuliaisuus Jumalan johdatukselle ja se, kuinka ihmisen rikkinäisyys vaikuttaa johdatuksen ymmärtämiseen. Yassir on teologian tohtori ja luterilaisen kirkon pappi. Hän on naimisissa saksalaisen naisen kanssa ja heillä on kolme lasta. Elämäkerrassaan hän kertoo tarinansa johdatuksen näkökulmasta. Maarit Erosen ensimmäinen kirja Aavikon kukka valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2019. Maarit Eronen valmistui aikoinaan askarteluohjaajaksi, mutta ei ole sitä työtä tehnyt päivääkään. Muutenkin kristittyihin ja kristillisiin yhteisöihin liittyvistä ikävistä kokemuksista ja pettymyksistä kerrotaan, mutta kuitenkin tarpeettomia revittelyjä ja paljastuksia välttäen. Kun hänestä tuli Jeesuksen seuraaja, hän oli perheelleen kuin kuollut. Radikaalimuslimin tie luterilaisen kirkon papiksi Rohkean ja kutsumustietoisen naisen tarina Yassir Eric: Vihasta rakkauteen – Islamistista sillanrakentajaksi (Avainmedia 2019) M aarit Eronen on suomalainen lähetystyöntekijä, joka on asunut neljällä mantereella. Hän tekee työtä muslimitaustaisten kristittyjen parissa. Toukokuussa 2021 hän muutti Etelä-Afrikasta Suomeen. Kirjassaan Yassir tuo esille rakentavia näkemyksiä maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyen. Kirjassa kerrotaan suoraan myös eräästä haavoittavasta tapahtumasta, kun hengellisessä auktoriteettiasemassa ollut mies pyrki käyttämään Erosta seksuaalisesti hyväkseen. Jopa niin, että hänen perheensä vietti hänen hautajaisiaan. Hän on kerronnassaan rehellinen ja avoin myös kipukohdistaan ja pettymyksistään, mikä tarjoaa lukijalle vahvan vertaistukikokemuksen. Se on myös poikkeuksellisen kansainvälinen, sillä hän on asunut pidempään Kiinassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa. Kirja ei kerro kaunisteltua versiota Erosen elämästä, vaan kuvaa tapahtumia ja kokemuksia totuudenmukaisesti. Myöhemmin Yassir sai kristityistä uuden perheen ja uuden nimenkin. Hänen isoisänsä oli suuresti kunnioitettu klaanin johtaja. sari savela Maarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus, Aikamedia 2021 44 |. Hänen mukaansa on tärkeää, että maahanmuuttajat haluavat integroitua ympäröivään yhteiskuntaan ja sitoutuvat sen sääntöihin. Viha ja halveksunta vain syvenivät, kun hänet laitettiin alle kymmenvuotiaana kahdeksi vuodeksi koraanikouluun oppiin. Ensin hänen esikuvanaan pitämänsä setä kääntyi kristityksi, sitten hän sai todistaa, kuinka kaksi egyptiläistä koptikristittyä rukoilivat hänen vakavasti sairaan serkkunsa puolesta ja tämä parani. Viha kristittyjä ja juutalaisia kohtaan istutettiin häneen jo varhain. Uuden sukunimen hän sai hänet adoptoineelta saksalaiselta perheeltä. Erosen tarina on täynnä huikeaa seikkailua. Silloin hän luuli tehneensä Allahille palveluksen ja oli ylpeä teostaan. Sen sijaan hänen työtehtävänsä ovat liittyneet usein mediaan eri muodoissaan. Yassirin viha toteutui myös tekoina, kun hän kerran pahoinpiteli henkihieveriin eteläsudanilaisen kristityn koulukaverinsa
timo junkkaala Radikaalimuslimin tie luterilaisen kirkon papiksi k ir ja -a r v io it a ” Hallitsijan uskolla on suuri merkitys” | 45. Gaudeamus 2022. Tuohon kauteen mahtuu 11 naishallitsijaa. Heidän odotettiin myös suosiolla jättävän joitakin asioita kuten ulkopolitiikan tai lainsäädännön asiantuntijoille. Kuningattaria ja keisarinnoja uuden ajan alun Euroopassa. On sanottu, että on tärkeämpää, että hallitsija on viisas kuin että hän on hurskas. Merkittävimpänä erona mieshallitsijoihin nähden Valtonen pitää sitä, että naiset eivät osallistuneet taisteluihin, eivät johtaneet armeijoita sotakentillä. Tavallista on ollut, että kuninkaan vanhin poika peri kruunun. Muitakin eroja oli. Sillä mihin hallitsija uskoo, on iso merkitys koko kansalle. Tällaiset epäilyt olivat useimmiten turhia. Onneksi näiden ei tarvitse olla vaihtoehtoja. Nyt kun lähes koko maailma on juuri seurannut kuvauksia Elisabet II:n huikeasta urasta, kysymys naisista hallitsijoina näyttäytyy uudessa valossa. Pekka Valtonen tutustuttaa lukijat poikkeuksiin eli naisiin, jotka hallitsivat uuden ajan alkuvuosisatoina 1400-luvulta 1700-luvulle. Naishallitsijoiden arveltiin olevan miehiä helpommin manipuloitavissa. 533. Kruununa tuolle uralle miljardit ihmiset saivat seurata maailman suurinta evankelioimistilaisuutta, kun Elisabetin hautajaisissa luettiin ja laulettiin julki koko raamatullinen ylösnousemususko. Valtosen mukaan on esimerkiksi 1700-luvun miesmonarkeista vaikea löytää Itävallan Maria Teresan ja Venäjän Katariina II:n veroisia hallitsijoita. Naishallitsijat kohtasivat epäluuloa Pekka Valtonen: Naisia valtaistuimella. Tämä ei tarkoita, etteivätkö monet naishallitsijat käyneet sotia, mutta he eivät siis itse osallistuneet sotatoimiin. K uninkaat ja muut hallitsijat ovat pääsääntöisesti olleet miehiä. Venäjän Annan ja Elisabetin kiinnostus suuntautui enemmän hovielämään kuin hallitsemiseen. s. Oli naisissa tosin myös heikkoja hallitsijoita niin kuin miehissäkin. Vaikka hallitsija oli Englannissa jo ennen hänen aikaansa riisuttu lähes kaikesta vallasta, Elisabetin ansioita todellisena vaikuttajana ja esikuvana ei kiistetä. Naiset joutuivat kohtaamaan miehiä useammin epäluuloa heidän hallitsijankykyjään kohtaan
sa m a st a p e r h e e st ä Veli-Matti Erkkilä, 63 • Luokanopettaja, Rokkikoulun kummiluokkaopettaja • Perhe: Aviovaimo, neljä tytärtä, kaksi vävyä ja kuusi lastenlasta Henna-Maria Harju, 36 • Lukion musiikinopettaja • Gospelmuusikko ja lauluntekijä muun muassa yhtyeissä Maksetut Viulut, Pienlähettiläs ja Miriam • Perhe: Aviomies ja kolme lasta keitä. TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuvaT minna-leena lahti ja haastateltujen kuva-arkisto 46 |
Kaikesta olemme selvinneet. Hän on opettanut meidät myös perkaamaan kalat ja pienimään polttopuut. Suvussamme ja perheessämme musiikki on aina ollut vahvasti läsnä, mummun puolelta on pelimanneja ja papan puolelta kanttoreita. Melontakartta oli tosin tehty ilmeisesti tulva-aikaan, koska suurimman osan ajasta talutimme kanoottia joessa kahlaten. Yhdestä yöstä saimme siitä telttaretkestä tarpeeksemme, mutta isi oli aina valmis seikkailemaan kanssamme. Musiikin pauloissa henna-maria harju & veli-matti erkkilä. Kun olin menossa seiskalle, saimme sen hankittua. Henna-Maria kertoo: | 47 Henna-Maria Harjun isän, Veli-Matti Erkkilän mukaan, molempien geeneissä on samaa vikaa: esiintyminen yleisön edessä sytyttää. Vanhin perusti juuri luokkakavereittensa kanssa bändin. Siinä artistina laulatan lapsia ja koululaisia. Teini-iässäni meillä oli joitakin erimielisyyksiä kuten kai kaikilla siinä vaiheessa. ”Kokeilepa vielä”, ”niin sitä pitää”, ”anna palaa”, olivat isin sanontoja. Kun olin teini, hän osti minulle sähkökitaran. Isi lähti kanssamme telttaretkelle. Minulla on käynyt mielessäni muistikuvia, kuinka isi valtavalla innolla laulatti koulun yhteiskuoroa joulukonsertissa. Viimeaikaiset tapaamisemme liittyvät usein juuri seuraavaan sukupolveen. Olen huomannut tekeväni sitä samanlaisella innostuksella kuin isäni. Se oli ihan mukavaa. SAAN YLÄKERRASTA KUTSUJA erilaisiin projekteihin, niinpä vuosi sitten perustin Pienlähettiläs-nimisen lasten musiikkiyhtyeen. Isi buukkasi meitä pienestä saakka erilaisiin seurakunnan tilaisuuksiin esiintymään. Isi toimi luokanopettajana ja opetti minuakin neljä vuotta musiikkiluokalla. Isi on opettanut minulle pianonsoiton vapaan säestyksen perusteet ja viululla lisääänien soittamisen. Mieheni Jani kulkee myös usein keikoilla mukana miksaajana, minkä vuoksi isovanhempien panos ja heidän kutsumuksensa tässä samassa työssä on valtavan tärkeää. Asumme vanhempieni kanssa samassa kaupungissa. Olemme esiintyneet paljon myös kehitysvammaisten tapahtumissa, koska enollani, joka on innokas rumpali, on Downin syndrooma. Olimme kaksi vuotta nuoremman siskoni Minna-Leenan kanssa toivoneet kovasti kanoottia ja säästäneet sitä varten rahaa. 9-, 7ja 2-vuotiaat lapsemme tykkäävät myös jo musisoida. Vedä tuohon soolo, hän saattoi sanoa. Oli hienoa, että saimme toteuttaa itseämme ja tehdä sitä, mitä halusimme. Hän osasi panna tuulemaan ja sai muutkin innostumaan. Sama meno jatkuu omassa perheessäni. Gospelmuusikon kutsumukseni toteuttamisessa äiti ja isi ovat oleellinen lenkki, samoin kuin mieheni vanhemmat. Koulussa sanoin häntä opeksi enkä isiksi. Musiikkimakumme on edelleen erilainen, mutta se, että olen löytänyt mielimusiikkini, on ollut identiteettini ja kutsumukseni vuoksi tärkeää. Meitä on neljä siskosta ja isi on tehnyt kanssamme kaikenlaisia juttuja. Perhekokoontumisissamme en kuitenkaan toimi koskaan dj:nä. Näemme toisiamme aika usein. Hän oli kannustava ja rohkaisi soittamaan erilaisia instrumentteja
Olin silloin vuorotteluvapaalla ja saatoin hyvin toimia autokuskina ja muutenkin aikuistukena. Toki myös laulu raikui kodissamme ja pihapiirissä, konservatorion nuorisokuorossa Henna-Maria lauloi useita vuosia. Näppärikurssilla Kaustisella alkoi moni kesäloma. Esiintyminen sytyttää kumpaakin. Hän halusi ymmärtää ympäröivää elämää ja eri ilmiöitä. Muskarin hän lopetti pian, koska siellä oli liian rauhallista. Pienempänä hän unelmoikin syvyyssukeltajan tai astronautin ammatista. Valmiiksi pureskeltu ei meitä kiinnosta. Eskari-ikäisenä Henna-Maria aloitti viulunsoiton. ERÄÄNÄ KESÄAAMUNA HENNA-MARIAN pikkusisko Minna-Leena kulki yöpaita yllään ja liian isot kumpparit jaloissaan postilaatikolle hakemaan lehteä. Häntä on aina tieto kiinnostanut. Niin Henna-Maria kuin toisetkin kävivät Keski-Pohjanmaan Konservatorion sekä Lasten ja nuorten kuvataidekoulun. Viimeisen reilun vuoden aikana olen kolme kertaa kelvannut basistiksi Henna-Marian tekemän Pyhä-messun toteutukseen. Tästä olimme vaimoni kanssa hiljaa tyytyväisiä. Kun Henna-Marialla on meneillään joku kiertue, siitä rapsahtaa meille useampi lastenhoitovuoro. Kaikki neljä tytärtämme osallistuivat kasvuiässä paikalliseen taiteen perusopetuksen tarjontaan. Jo alle kolmevuotiaana Henna-Maria kelpuutettiin seurakunnan päiväkerhoon ja nelivuotiaana sekä konservatorion muskariin että musiikkiliikuntaan. Toisaalta muilta suojatun sisäisen tilan ja omien juttujen ja elämän kehittely omassa rauhassa on perheessämme tunnistettu erittäin tärkeäksi. Kun päästään yleisön eteen lavalle, se innostaa. Meillä on geeneissä samaa vikaa. On todella herkullista, kun tulee tilaisuus olla samassa tilanteessa musisoimassa. Ei hän pyrkinyt siitä tilanteesta hyötymään eikä halunnut erityisasemaa. Tarpeen mukaan tavataan. Olemme molemmat herkkiä ja vastuuntuntoisia. Vaikka käsityökoulu ei ohjelmaan mahtunutkaan, Henna-Maria ompeli muun muassa vanhojen päivän mekkonsa ja hääpukunsa itse. Kuvasin hetkeä videolle. 48 |. Työskentelin pitkään musiikkiluokan opettajana ja toimin Henna-Marian opettajana neljä vuotta. Arvostan Henna-Marian kolminkertaista äitiyttä ja sitä, miten hän toteuttaa hengellisen musiikin kutsumustaan. Sain selittää salamoista, pilvistä ja taivaan tähdistä. Olihan se mahtavaa, kun itse koulussa johdin sadan lapsen kuoroa ja omiakin lapsia oli mukana laulamassa. Taustalta kuuluu Henna-Marian ääni, kun hän useaan kertaan pyytää: ”Isi, tuu lukemaan alligaattoreista!” Tuo kuvastaa hyvin Henna-Mariaa. Hän on älykäs ja määrätietoinen, luotettava ja hurmioituva. Kokkolassa seurakunnasta ei löytynyt gospeltoimintaa, joten Henna-Maria kaveriporukan kanssa perusti yhtyeen Goke (gospelia Keski-Pohjanmaalta). Kaikkea voi kokeilla, mutta kaikkea ei tarvitse viimeisen päälle viilata. Tässäpä me elelemme samassa kaupungissa. Veli-Matti ja HennaMaria musisoimassa vuonna 1994. Käytetyt rummutkin ostin teinityttöjen tarpeisiin, mutta kukaan ei innostunut niitä kovin aktiivisesti paukuttamaan. Varmaankin suunnilleen kaikista asioista olemme aina voineet puhua. HennaMarian palo hengellisen musiikin työhön ei ole näyttänyt sammumisen merkkejä, marraskuussa 2022 Maata Näkyvissä -festareilla hän musisoi kolmessa eri yhtyeessä. Mielestäni me kohtuullisesti kynnimme sen läpi. Yhdessä muiden kanssa soittaminen orkestereissa oli ja lienee nykyäänkin hänelle mielekkäin tapa musisoida. Hoidamme lastenlapsia ja kuskaamme heitä nyt vuorostaan konservatorioon ja kuvataidekouluun. ” Olemme herkkiä ja vastuuntuntoisia” Veli-Matti kertoo: Rippikouluja isosaikana Ohtakarissa hengellisen musiikin merkitys voimistui
Olen tähän saakka saanut elää kivuttoman elämän. Vakaan yhteiskunnan ja kehittyneen kivunlievityksen myötä yksilön suhde kipuun on kokenut länsimaissa sielunhoidollisen käänteen. Koska kipu on henkilökohtaista, se voi olla myös yksinäistä. Kristus on meidän sijaiskärsijämme, pelastajamme iankaikkisesta kärsimyksestä. Kivusta voi yrittää oppia kokemusasiantuntijoilta, vaikkapa Hortonin syndroomasta kärsivältä ystävältä, jolla äärimmäisen kivuliaat päänsärkykohtaukset voivat kestää tunteja. Synnin taakan siirtymistä pojan kannettavaksi ei voi selittää kuin isän rakkaudella. Eivät nämä kuitenkaan ole kunnon kipua, ehkä vähän sen kaltaista kuin silloin, kun välitunnilla yksi Tero väänsi kättä olkapäälukkoon. Vapahtaja vapauttaa kivusta. Mutta se ei yksin riitä. Arvomaailma on mennyt ihan uusiksi, ja se on vain ja ainoastaan kivun ansiota.” Kipua ei voi kuitenkaan opetella edes kuuntelemalla viisaampiaan. Kristittynäkin joutuu kysymään, onko kivussa mitään mieltä. Kristus antaa kouriin tuntuvan esikuvan. Selän hermovauriokivusta kärsivä Pasi Virtanen sanoo YLE:n haastattelussa: ”Kivun kautta saa paljon kärsivällisyyttä ja näkee niitä pieniä asioita. Meistä ei ole kärsimään meille kuuluvaa kärsimystä. Ihminen on ruumiillinen olento: lihaa ja verta. Vaikka ihminen väittäisi välinpitämättömänä, ettei millään ole mitään väliä, niin viimeistään silloin on, kun kunnolla sattuu. Miten minun kävisi vastaavassa tilanteessa. Iän tai sairauksien karttuessa ruumiin vaivat alkavat kuitenkin penätä kantajansa huomiota. Kipu on henkilökohtaista. Te ks Ti ja a k ko h ei k k il ä kirJoittaJa on perheenisä Ja kaavasuunnitteLiJa.. Kristityksi tunnustautuminen tarkoittaa monessa maassa kidutusta tai jopa henkensä menettämistä. Kipu yhtäältä pelottaa ja toisaalta kiehtoo. Kärsimyksen ongelman hankalin kysymys lienee taivaallisen Isän syyttömälle Pojalleen sallima kärsimys. Meistä ei ole kärsimään Kristuksen taakkaa maailman synnit harteillaan. Eihän sen Teronkaan tarvinnut vääntää kättäni kuin pari sekuntia, ja olin valmis perumaan häntä hermostuttaneet sanani. Varsinaisen verenvuodon sijasta haavat ovat tunne-elämässä, ihminen kipuilee särkevän hampaan sijasta ihmissuhdettaan ja murtuneen nilkan sijasta murtunutta mieltään. Ristiinnaulitseminen oli teloitustapana äärimmäisen raaka. Kysymys keikahtaa vielä astetta vaikeammaksi, jos kivun syy on Kristuksen seuraaminen. Kun suomalainen oppii asian ulkoa, niin englanniksi sama termi kuuluu ”by heart”, sydämessä. Edes luita ei ole murtunut, paitsi kerran autokolarissa. Nälkä ja unen puute saavat nykyään entistä nopeammin äreäksi ja tehty liikuntasuoritus muistuttaa itsestään kehossa jälkeenpäin. Hän on Isän tahtoon alistuva palvelija, opettajamme kärsimyksen koulussa. Rytisi sen verran kunnolla, ettei kivuista jäänyt muistinmenetyksen vuoksi mielikuvia. | 49 k o lu m n i Kipu luo merkityksen E n tiedä kivusta juuri mitään. Sisimmässä tapahtunee usein kivunkin opetus. Kovilta kivuilta välttynytkin tuntee vuosien vieriessä luissaan ja ytimissään, että eletty on ja ettei tässä ruumiissa tulla ikuisesti elämään. Kivun kuulemma kestää keskittymällä ajattelemaan, että kipu on vain tunne
Nyt kysymyksiä on kymmenen – sekin on raamatullinen luku. Kymmenen kysymystä Raamatusta Minkä Raamattu sanoo ihmisen elinpäivien normaalimitaksi. Viin i-i hm e Kaa naa ssa (Jo h. 90 :10 ), 2. 4:5 –6) , 3. 13: 13, 4. Kuka sanoi: ”Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä.” Missä Raamatun kohdassa puhutaan selvin sanoin kolmiyhteisestä Jumalasta. 70 tai 80 vuo tta (P s. 2:1 –11 ), 7. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |. 3:2 0), Jee suk sen ylö sno use mus tap aht ui sap ati n jäl kee n, ikä än ku in kah dek san ten a päi vän ä, 8. Teemana tällä kertaa luvut Raamatussa. r a a m at tu v is a la aT in u T re ij o h u u sk o n en ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 1.2.2023 V iime vuonna haastoimme lukijoitamme Raamatun tuntemuksen kertaukseen seitsemän kysymyksen muodossa. Missä asiassa kymmenen on Raamatussa tuomion luku. Miksi lukua kuusi voidaan pitää erityisenä ihmisen lukuna. Missä Jeesuksen vertauksessa esiintyy vahvasti luku viisi. Ver tau kse ssa kym men est ä mor siu snei dos ta (M att . Missä Raamatun kuvauksessa luku kaksitoista kertautuu useasti. va sta uk set : 1. 120 00 (Jo ona 4:1 1), lis äks i Ilm est ysk irj ass a pel ast ett uje n jou kos ta san ota an, ett ä hei tä on 10 00 x 10 00 ja 10 00 x 10 00 (Ilm . Pie t. Ilm est ysk irj an kuv auk ses sa Uud est a Jer usa lem ist a (Ilm . Ved en pai sum uks est a pel ast ui kah dek san ihm ist ä (1. Mat t. Aihepiiristä lisää löydät Jukka Norvannon kirjasta 1X2 – Lukujen merkitys Raamatussa. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. Mikä oli ensimmäinen Johanneksen evankeliumin kertomasta Jeesuksen seitsemästä tunnusteosta. Paa val i (Ef . Ihm ine n luo tiin kuu den ten a luo mis päi vänä; Ilm est ysk irj ass a 66 6 on ped on luk u, 6. Kor . Mikä on suurin yksittäinen Raamatussa mainittu luku. Miksi lukua kahdeksan voidaan pitää uuden alkamisen lukuna. 24: 1–1 3), 5. Egy pti läi set kär siv ät kym men en vit sau sta, 9. 21: 9–2 1), 10 . 5:1 1). 28: 18– 20 , 2. Mm
K un tunnen kiusausten heittelevän sydäntäni kuin pyörremyrskyssä, enkä tiedä, mitä Jumala minusta ajattelee, kun omatunto tuomitsee minua synnin ja epäuskon tähden, kun elän epätietoisuudessa sieluni tilasta, mikä sanomaton lepo ja lohdutus, jos silloin saatan nostaa silmäni hänen puoleensa, joka meidän tähtemme ei omaa Poikaansa säästänyt. Uskollinen armahtaja k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti c. o . Kun viime hetkeni lyö ja iankaikkisuuden pimeys ehkä minut piirittää ja sieluni on levoton sekä entisyyteen että tulevaisuuteen nähden, mikä lohdutus minulle, jos silloin joku kuiskaa korvaani: ”Hän, joka ei omaa Poikaansa säästänyt, vaan antoi hänet alttiiksi meidän kaikkien edestä, eikö hän sinua nyt auttaisi?” Eikö hän kuolemassa olisi yhtä uskollinen ystävämme ja auttajamme, kuin elämässäkin. ro se n iu s ku va ja so n bl ac k ey e / u n sp la sh | 51. Eikö hän, kun koetusaikamme päättyy, antaisi meille koko armonsa ylenpalttisuutta ja kaikkea muutakin Poikansa kanssa