Kristiina ja Kasperi Kunnas:. lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 10 / 2022 • 7 € ”Olemme hieman kontrollifriikkejä” Rukoilevaisuus on kapteenin koti Kirkkojen kirkas avioliittokäsitys Mikä on ihminen
Missä on hyvä Jumala kaiken väkivallan ja kaaoksen keskellä. Hän on toiminut Århusissa sijaitsevassa teologisessa tiedekunnassa (Menighedsfakultetet) käytännöllisen teologian lehtorina vuodesta 2005. Milloin sodankäynti on oikeutettua. raamattuopisto.fi 19.–20.11. Naisia kaivolla -naistenpäivät Perusta-lehden teologiset opintopäivät Suomen Raamattuopistossa 3.–5.1.2023 Niin sodassa kuin rauhassa Kuluvana vuonna sota on tullut lähelle. Päivien pääluennoitsija on tanskalainen pastori Leif Andersen. Mitä erityistä sanottavaa kristinuskolla on rauhattomalle maailmalle. Ilosanomapiirikoulutus 28.–30.10. Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä pohdimme sodan ja rauhan teologiaa. 11.–13.11. Siunattu antaminen – miten laadin testamentin. Ihmissuhdetyön opintopäivät 21.–22.10. raamattuopisto.fi/top Raamattuopiston tulevia viikonloppukursseja:. Mitä Raamattu opettaa sodasta
Hiljaisuuden ystävät markkinoi ”kristillistä joogaa”, joka on jo sanaparina ristiriitainen. Ihmissuhdetyön opintopäivät 21.–22.10. Uushenkisissä piireissä, joihin hän on tutustunut, kortit ovat vakiintunut työkalu. Kristilliseen uskoon tulleet joogaajat näyttävät jättävän joogan taakseen. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla. Mihin ihmisiä johdetaan. Siunattu antaminen – miten laadin testamentin. Missä on hyvä Jumala kaiken väkivallan ja kaaoksen keskellä. Kyseinen liike on saanut seurakunnissa kasvavaa jalansijaa. Kritiikitön suhtautuminen uususkonnollisiin virtauksiin on arkea. Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Kun me katsomme Jumalan tekoihin meidän ulkopuolellamme, ristiin, ylösnousemukseen, sanaan ja sakramentteihin elävään Vapahtajaan, saa Kristus meissä sijaa. 10:1–2.) Flirttailua pimeyden kanssa juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Kotijumalat puhuvat valheita.” raamattuopisto.fi 19.–20.11. Miksi eletään, niin kuin elävää Jumalaa ei olisi olemassa. Mihin tarvitaan joogaa, eikö kristillinen rukous perinteineen riitä. Mitä erityistä sanottavaa kristinuskolla on rauhattomalle maailmalle. Kuitenkin kortteja nostellen pohditaan, mikä toisi energiaa tai mihin henkilön tulisi kiinnittää huomiota. Sen kerrotaan toimivan Jumalan rakkauden kanavana tässä maailmassa. Jos meillä on elävä Vapahtaja, Jeesus Kristus, eikö hänen luotaan enää löydykään tulevaisuutta tai toivoa. Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma uupuneena ja kurjana. Omasta sisimmästä ei löydy tietä Jumalan luo eikä omantunnon rauhaa. Samaan aikaan uushenkisyyden nousun kanssa tavalliset seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja kirkon työntekijät kohtaavat enenevässä määrin ihmisiä, jotka ovat törmänneet lähipiirissään tai omassa elämässään pahan vallan todellisuuteen. Sitä on todella vaikea ymmärtää. Keskustelua herätti myös Kirkko ja kaupunki -median (11.8.2022) juttu papista, joka kulkee tarot-kortit papintakin taskussa. Hän sanoutui vakavasti irti hengellisen puolen lisäksi myös joogan ulkoisista harjoitusmuodoista eikä pitänyt niitä harmittomina fyysisinä harjoituksina. Keskustelin syvällä joogan saloissa eläneen ihmisen kanssa, joka oli tullut kristityksi. Paimenta ei ole. Samalla on lisääntynyt flirttailu muiden uskontojen kanssa, myös kristillisten seurakuntien toiminnassa. Ilosanomapiirikoulutus 28.–30.10. Hänen mukaansa ihmisen käpristyminen sisäänpäin on sielunvihollisen tavoite. raamattuopisto.fi/top Raamattuopiston tulevia viikonloppukursseja:. Niillä ei kuulemma ennustella, vaan ne toimivat itsetuntemuksen välineenä. Naisia kaivolla -naistenpäivät Perusta-lehden teologiset opintopäivät Suomen Raamattuopistossa 3.–5.1.2023 Niin sodassa kuin rauhassa Kuluvana vuonna sota on tullut lähelle. Kortit ovat samanaikaisesti peili ja kiikari, sanotaan. Tarot-korttien käyttö on sosiaalisessa mediassa erityisesti nuorten naisten harrastus. (Sak. Mihin tarvitaan kortteja, kun meillä on Jumalan sana karttana ja kompassina. Mihinkään kristilliseen kirkkokuntaan kuulumattomien määrä on kasvanut historiallisesti maassamme. Siinä katsotaan tulevaa, mutta nykyhetkessä. 11.–13.11. Meitä ei kutsuta korttien äärelle, vaan uskollisuuteen Jumalan sanalle. Kun Luther oli aikansa kokeillut mystiikan virroissa elämistä taivaallisine kokemuksineen, hän oli lopulta lähellä menettää niiden keskellä mielenterveytensä. Aivan tavallisen ennustamisen tavoin kortit kertovat, mikä on piilossa, mikä tuottaa hyvää tai mihin ihminen tarvitsee armoa. Korttien katsominen on ikään kuin meditatiivinen harjoitus. Päivien pääluennoitsija on tanskalainen pastori Leif Andersen. pääkirjoitus O petus kirkossa on ohentunut. Mutta kotijumalat puhuvat valheita, ennustajat näkevät valhenäkyjä, kertovat joutavia uniaan, lohduttavat tyhjillä lupauksilla. Milloin sodankäynti on oikeutettua. Mitä Raamattu opettaa sodasta. Hän on toiminut Århusissa sijaitsevassa teologisessa tiedekunnassa (Menighedsfakultetet) käytännöllisen teologian lehtorina vuodesta 2005. Jotkut yrittävät auttaa uushenkisyyden sitomia ihmisiä samalla kun toiset kirkon työssä flirttailevat näiden ilmiöiden kanssa. Toiminta on rekisteröity nimellä Hiljaisuuden jooga. Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä pohdimme sodan ja rauhan teologiaa
5 jutun takana Henkilöihin lukija voi samastua 6 lyhyet ja nopeat Someriippuvuus aiheuttaa ongelmia 10 haastattelu Kirkkojen edustajat puolustavat avioliittoa 15 kolumni Marjatta Junkkaala 16 raamatun henkilöt Iisakin ja Rebekan tuulinen liitto 19 sivupersoona Markku Mäenpää luottaa radion voimaan 20 reportaasi Marssi syntymättömien puolesta Helsingissä 23 sattuva sana Raamatun lupaukset pitävät 24 israel nyt Puhuttelevia kokemuksia Tel Avivissa 26 elämäntaito Tunteiden ilmaisuun tarvitaan turvaa tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 36 26 30 uskon esikuvia Aili Havas – lähetti juutalaisten parissa 32 raamattuopetus Oikea ihmiskuva löytyy Raamatusta 35 nuoren ääni Kitaristin ahdistukset ja unelmat 36 haastattelu Elias Halminen on runoileva sotilas 41 kysymys ja vastaus Kannattaako apokryfi-kirjoja lukea. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 93. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 3 pääkirjoitus Miksi Jeesus ei enää riitä. Hinnat sis. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 42 pientä puhetta Teologian romahdus 44 kirja-arviot Valtakunnansyytetty on tasapuolinen raportti 46 samasta perheestä Kristiina ja Kasperi Kunnas 49 kolumni Irja Mäkinen 50 raamattuvisa Seitsemän kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Riemullista meininkiä iankaikkisesti 4 |. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. alv 24 %. Irtonumeron hinta 7 €. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €
Onnittelut voittajalle! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Kritiikkiäkin tuli: ”Vitoslaisethan ovat kautta aikain olleet tunnettuja kirkkopoliittisesta omahyväisyydestään ja itsetyytyväisyydestään. Raamatun elämäntarinoissa on se lyömättömän hyvä puoli, että ne ovat totta. ”Taivaassa tehty avioliitto” sisältyy kirjani Nainen ja hänen miehensä Rebekkaa käsittelevään lukuun. 42 pientä puhetta Teologian romahdus 44 kirja-arviot Valtakunnansyytetty on tasapuolinen raportti 46 samasta perheestä Kristiina ja Kasperi Kunnas 49 kolumni Irja Mäkinen 50 raamattuvisa Seitsemän kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Riemullista meininkiä iankaikkisesti S yyskuun parhaan jutun äänestyksessä jaetulle ykkössijalle kipusivat Marjut Hovin haastattelu uushenkisyydestä ja juttu raamattujen salakuljetuksesta, jossa asiasta kertoi Terhi Smeds. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Hengen ravintoa löytyi Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. Ilman noita muistiinpanoja ei minulta olisi syntynyt yhtään kirjaa. Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va sa ri sa v el a Tarinoiden kautta perille 30 uskon esikuvia Aili Havas – lähetti juutalaisten parissa 32 raamattuopetus Oikea ihmiskuva löytyy Raamatusta 35 nuoren ääni Kitaristin ahdistukset ja unelmat 36 haastattelu Elias Halminen on runoileva sotilas 41 kysymys ja vastaus Kannattaako apokryfi-kirjoja lukea. Lukija voi samastua tarinan henkilöihin ja oppia heidän kauttaan myös aimo annoksen kristillistä dogmatiikkaa ja etiikkaa. Muutenkin olen lukenut Raamattua ahkerasti kynä kädessä. Irtonumeron hinta 7 €. Itse asiassa olen kirjoittanut päivittäisissä hartaushetkissäni oman kommentaarini koko Raamattuun, mihin meni aikaa kuusi vuotta. Useimmiten siitä varastosta löytyy pienellä petraamisella materiaalia myös Elämä-lehden juttuihin. Hinnat sis. Kirjojeni kestoaihe ovat olleet juuri Raamatun henkilöt. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Lähetä vastauksesi 19.10. Olen vakuuttunut siitä, että tänään kristillinen sanoma menee parhaiten perille tarinoiden kautta. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 ju tu n ta k a n a K irjoitan joka toiseen Elämä-lehteen jutun jostakusta Raamatun henkilöstä. Tällä kertaa aiheena oli avioliitto, mistä minulla ei ole omaa kokemusta. alv 24 %. Lukijapalautteessa kiiteltiin myös sitä, että ”kaikki raamatunselitysjutut olivat erinomaista hengen ravintoa”. Rakkaus omaan oikeassa olemiseen paistaa valitettavasti myös Elämä-lehdessä.” Arvonnan perusteella kirjapalkinnon saa Raimo Vanhoja. 93. Yleensä lehti vihjaisee edeltä käsin, mihin aiheeseen tekstin olisi hyvä liittyä. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi
Toinen vaikeus tulee esille silloin, kun aletaan vetää rajaa uskoon tulleiden ja muiden välille. Ihmiset ovat yleisesti tulleet jonkinlaiseen ’uskoon’. Nykymaailmassa on monenlaisia uskomuksia ja aatteita. Emme aina muista, että tähän rajankäyntiin kykenee lopullisesti vain Herra. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a 74 % es Th er an n / un sp la sh 1. 15:5 Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ’Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhä on voimassa totuus, jonka Vapahtaja ilmaisi sanoillaan: ’Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut’. Ihmisen tulee siirtyä pimeydestä valoon, saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan, päästä pelastuksen omistamiseen. Se on samaa kuin Kristuksen tunteminen. ”Uuden Testamentin mukaista on puhua uskoon tulemisesta. Rukoilen sydämestäni, että uskonne yhä edelleen vahvistaisi teitä koettelemuksissa ja toivonne rohkaisisi teitä epätoivon aikoina.” Kuningatar Elisabeth II (1926–2022) Anglikaanikirkon Lambeth-konferenssille lähettämässään tervehdyksessä elokuussa 2022 HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN 150 vuotta ammatillista diakoniatyötä S uomen ensimmäinen diakonissa, Matilda Hoffman, vihittiin virkaansa 150 vuotta sitten. Joka ei tunne Poikaa, ei tunne Isää, joka on Hänet lähettänyt.” Toivo Seppälä Herää valvomaan -lehdessä 10/1972 6 |. Puhe ’uskoon tulemisesta’ saattaa sen vuoksi monien korvissa tuntua e p ä m ä ä r ä i s e l t ä ; selvempää on puhua kristit yk si tulemisesta. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.’ ” ” ” Kristuksen sanoma ja opetukset ovat ohjanneet minua läpi koko elämäni ja niissä on minun toivoni. Tätä sanontaa käytettäessä ilmenee kuitenkin kaksi vaikeutta. MOOS. Jykevä puhe Jumalan tuntemisesta on hallitsevana Uudessa Testamentissa. wikimedia commons Mitä on Jumalan tunteminen
Valtaosa vanhuuseläkeläisistä kokee toimeentulonsa pysyneen hyvänä – viidenneksellä pitkittyneitä talousvaikeuksia K un diakoniatyössä on otettu käyttöön yhä enemmän sähköisiä palveluja, on myös kohdattu enemmän asiakkaita, jotka näitä palveluja eivät osaa käyttää. Kuitenkin noin viidenneksellä vanhuuseläkeläisistä on pitkittyneitä toimeentulovaikeuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin noin 1 400 vanhuuseläkeläisen toimeentulokokemuksia ja niiden kehitystä vuosina 2017 ja 2020. Valtaosa vanhuuseläkeläisistä koki toimeentulonsa helpoksi sekä vuonna 2017 että 2020. Tutkimukseen syksyllä 2020 vastanneista vain 7 prosenttia koki koronapandemian heikentäneen toimeentuloaan. Vaikeuksia tavanomaisissa menoissa koki kuitenkin yli viidennes, terveysmenoissa 15 prosenttia ja asumismenoissa reilu kymmenes vastaajista kumpanakin vuonna. Vastaajat olivat 63–85-vuotiaita vuonna 2017. Lisäksi alle viidennekselle ei jäänyt rahaa välttämättömien menojen jälkeen. Diakoniabarometri 2022 LOKAKUUN LUKU es Th er an n / un sp la sh | 7. Lisäksi toimeentulo muuttui helpoksi 15 prosentilla vastaajista. Vuonna 2020 vastaava luku oli 68 prosenttia. Tavanomaisten menojen kattamisen koki helpoksi lähes 60 prosenttia, terveysmenojen lähes 70 prosenttia ja asumismenojen lähes kolme neljäsosaa vanhuuseläkeläisistä. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä 74 % E nemmistö vanhuuseläkeläisistä kokee taloudellisen tilanteensa säilyneen hyvänä vuosien 2017 ja 2020 välillä, ilmenee Eläketurvakeskuksen (ETK) tutkimuksesta. Diakoniabarometrista 2022 käy ilmi, että diakoniatyöntekijöistä kolme neljästä (74 %) kertoi kohtaavansa vähintään kerran kuussa henkilöitä, jotka eivät osaa käyttää sähköisiä palveluita
Haitallista sosiaalisen median käyttöä on useammin niillä lapsilla ja nuorilla, jotka ovat kotoisin köyhemmästä perheestä kuin luokkatoverit. Tutkimuksessa oli mukana yli 40 maata, mukaan lukien Suomi. Tutkimuksessa selvitettiin, miten samalla luokalla olevien lasten perheet erosivat varallisuudeltaan ja miten nämä erot olivat yhteydessä sosiaalisen median pakonomaiseen käyttöön. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA KUUSANMÄKI Someriippuvuus yhteydessä kokemukseen eriarvoisuudesta O ngelma kärjistyy kouluissa, joissa eriarvoisuus on näkyvintä. Kansainvälisen tutkimuksen julkaisi tiedejulkaisu Information, Communication and Society. Asia kävi ilmi laajasta kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa oli tietoja lähes 180 000 lapsesta. Ongelmakäyttöä kasaantui enemmän niille lapsille, jotka kuuluivat luokan vähävaraisimpiin perheisiin. Tutkijat huomasivat, että perheen vähävaraisuus ei itsessään lisännyt sosiaalisen median ongelmakäyttöä, vaan ratkaisevaa oli vertailu eli se, miten lapsen perhe vertautui varallisuudeltaan luokan muiden lasten perheisiin. www.tiede.fi ka rs Te n w in eg ea rT / un sp la sh 8 | vi ll e hu u ri
Unelma tuntui lähes täysin saavuttamattomalta ja harva siihen uskoi, en aina itsekään. ly h y e t & n o p e at P opkanteletar Ida Elina on tehnyt kanteletta tunnetuksi sekä Suomessa että maailmalla jo kymmenen vuotta. Seurakuntalainen.fi Ida Elina: Unelmat voivat toteutua | 9 vi ll e hu u ri ly h y e t & n o p e at. Keväällä Ida Elinalta (oikealta nimeltään Päivi Ida Elina Kujanen) ilmestyi kirja Ida Elina: Popkanteletar (Readme.fi). – Urani alussa unelmoin, että voisin tehdä musiikkia sekä Suomessa että kiertää myös ulkomaita kanteleeni kanssa. – Mutta näiden vuosien aikana olen ihmeekseni nähnyt unelmani käyvän hiljalleen toteen. Kirjan keskiössä on modernin kanteleen soittajan tarina ja se, miten syntyi ilmiö Ida Elina. Rohkeuden perusta on hyvän Isämme kehotuksessa olla rohkea, sillä Hän itse on meidän kanssamme. Sen kunniaksi laulaja-lauluntekijä on julkaissut uuden albumin Capital Letters ja tekee 10-vuotisjuhlakiertueen. Ida Elinan kymmeneen vuoteen taiteilijana on mahtunut niin menestystä kuin ankaraa puurtamista, suuria onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Rohkeushan ei ole pelon puuttumista, vaan sitä, että siitä huolimatta uskaltaa elää. Elokuussa alkanut konserttikiertue päättyy Vaasaan 25.11. Se on kertomus kanteleen uudesta noususta 2000-luvulla. – Se, mitä näistä vuosista on erityisesti jäänyt elämään, on elämänrohkeus ja se toivo, jonka vain Kristus voi antaa. Kirja sukeltaa epätoivon ja pettymyksen vuosiin, oman itsensä etsimiseen, hauraaseen unelmaan, elämää muuttaneeseen vaihto-oppilasvuoteen Japanissa ja kertoo, kuinka Pohjois-Pohjanmaan pikkukaupungin kasvatti nousi lopulta ympäri maailmaa kiertäväksi taiteilijaksi
10 | 10 | on kaunista ja selkeää Avioliiton teologia TeksTi danielle miettinen kuvaT zorian stakhniv / unsplash, katolinen tiedotuskeskus, marianna juntin kotialbumi, valamon luostari
| 11 EKUMENIA . Elämä-lehti kysyi ajankohtaisesta aiheesta isä Marco Pasinatolta, kirkolliskokousedustaja Marianna Juntilta ja Valamon luostarin johtaja Mikaelilta. Millä perusteilla katolinen, luterilainen ja ortodoksinen kirkko opettavat, että avioliiton voivat solmia vain mies ja nainen. Entä millaista painetta avioliiton teologiaan näissä kirkoissa kohdistuu. Avioliiton teologia
Avioliitto ei ole pelkästään kahden ihmisen välinen liitto, vaan ihmisen syvimmän kutsumuksen kuva. Yhteiskunnan taholta on viime aikoina asetettu painetta katolisen kirkon avioliittonäkemystä kohtaan. 2:23.) Ja Raamattu jatkaa: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Raamatun luomiskertomukset eivät ole pelkästään tietyn kulttuurin ilmaisuja, vaan ne sisältävät olennaisen totuuden ihmisestä ja hänen sisimmän identiteettinsä toteuttamisesta. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Kun päästään kristillisen avioliittonäkemyksen sisään, huomataan, että se ei ole vanhoillinen eikä vahingollinen. kirkon kirkolliskokousedustaja K irkon opetus avioliitosta pohjautuu luomiskertomukseen. Mies ja nainen voivat biologisesti toisiaan täydentäen tulla myös vanhemmiksi, sillä aviollisen rakkauden on tarkoitus olla myös hedelmällinen. Jumalan kuva ei ole pelkästään mies eikä pelkästään nainen, vaan heidän yhteytensä. Jos me kaikki asetamme Kristuksen keskellemme ja yritämme seurata häntä, jossain vaiheessa me varmasti kohtaamme. Niin emme kuitenkaan tehneet. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.” (1. Moos. Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön tultua voimaan pohdimme kyllä vakavasti, pitäisikö kirkon luopua vihkioikeudestaan. He eivät siis enää. Rukoilemme, että luterilainen kirkko voisi pysyä yhtenäisenä. Luterilaisen kirkon keskustelu avioliitosta ja seksuaalisuudesta saattaa vaarantaa luterilaisen kirkon sisäistä yhteyttä, ja tällainen hajaannus ei olisi kenenkään etu. Päinvastoin, avioliitto on äärettömän kaunis kutsumus, jonka keskiössä on aito, purkamaton ja ikuinen rakkaus aviopuolisoiden kesken. Katolisen kirkon sisällä käydään avointa keskustelua avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Sukupuolten erossa löytyy myös ihmisen syvin kutsumus toteuttaa itsessään Jumalan kaltaisuutta. Jumala on rakkaus, ja hän on kutsunut jokaisen ihmisen rakkauteen. Mooseksen kirjan teksti. Erityisesti nuoret esittävät niihin liittyviä kysymyksiä. ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”, sanoo 1. 2:24). Emme saa pelätä kristinuskon sanomaa, sillä juuri sitä maailma ja ihmiskunta odottaa ja tarvitsee. ” Emme saa pelätä kristinuskon sanomaa.” 12 | ”Aviollinen yhteys on Jumalan kuva” ”Kirkon kanta on selkeä” Hallintotieteiden maisteri Marianna Juntti Suomen ev-lut. Isä Marco Pasinato Helsingin katolisen hiippakunnan asiainhoitaja K atolisen kirkon opetus avioliitosta perustuu uskomme kahteen pilariin: Raamattuun ja traditioon. Isä Marco Pasinaton mielestä avioliitto on kaunis ja purkamaton kutsumus. Rohkaisen kaikkia luterilaisen kirkon jäseniä asettamaan Kristuksen ja hänen sanansa julistuksen kirkon elämän keskelle. Eevan nähdessään Adam sanoi: ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Jeesus vahvistaa tämän opetuksen esimerkiksi Markuksen evankeliumin luvussa 10: ”Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Moos. Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Puolisot luotiin kumppaneiksi
Se päätti viimeksi vuonna 2018, ettei avioliittokäsitystä lähdetä muuttamaan. Kirkolliskokouksessa on keskusteltu paljon avioliitosta. 10: 6–10.) Raamatun opetus avioliitosta on hyvin selkeä, siinä ei ole epäselvyyttä. Marianna Juntti muistuttaa, että korkein hallintooikeus vahvisti kirkon oman avioliittonäkemyksen. Jeesus kärsi meidän puolestamme, ja myös me joudumme välillä kulkemaan hankalia teitä. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. Seksuaalisuus voi olla kipeä asia. Kirkko voi olla kirkko vain Raamatun vahvalla pohjalla. Raamattu opettaa myös, että homoseksuaaliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat syntiä. Siksi pidän erikoisena, että jotkut seurakunnat avaavat tilojaan samaa sukupuolta olevien vihkimiselle. Kanta ei ole epäselvä, vaikka monesti niin väitetään. Rohkeus löytyy siitä, että haluamme olla uskollisia Herrallemme ja nöyrtyä hänen sanansa edessä. Jos emme ota Raamatun sanaa todesta, lähdemme harhateille, sillä ainoastaan Jeesuksen yhteydessä on pelastus. Emme saa pelätä kristinuskon sanomaa.” | 13 ”Aviollinen yhteys on Jumalan kuva” ole kaksi, he ovat yksi. Vuonna 2020 myös korkein hallinto-oikeus totesi, että kirkon opin mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen. He voivat rohkaista meitä kulkemaan vastavirtaan.. Kirkolla on siis voimassaoleva kanta avioliitosta, ja sen mukaan avioliittoon voidaan vihkiä vain mies ja nainen. Kirkon opista päättää kirkolliskokous, eikä esimerkiksi yksittäinen seurakunta. Samalla jokainen meistä on syntinen ja tarvitsee Jumalan armoa. Jeesus on kuollut jokaisen syntien puolesta. Meitä kristittyjä kutsutaan olemaan suolana ja valona maailmassa. Moni kristitty elää vainottuna, ja myös ensimmäiset kristityt elivät vähemmistönä yhteiskunnassa. Siksi on tärkeää muistaa, että jokainen meistä on Jumalan luoma ja rakastama
Miehen ja naisen välinen erottamaton liitto on kuva Kristuksen ja Hänen kirkkonsa välisestä unionista (Ef. Jos valtio edellyttäisi, että kaikki tahot, joilla on oikeus toimittaa juridinen avioliittoon vihkiminen, suostuvat vihkimään avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia, tällöin painetta saattaisi kohdistua myös ortodoksiseen kirkkoon. Paratiisissa miehen ja naisen välille siunatusta liitosta tuli se avioliiton sakramentti, josta Uusi testamentti kertoo Jeesuksen ensimmäisen tunnusteon yhteydessä, kun Hän muutti veden viiniksi ja ilmaisi sillä kirkkautensa (Joh. Moos. 2:23). Voin kuvitella, että kysymykseen törmätään enemmän seurakunnissa kuin luostarissa. En ole havainnut, että ortodoksiseen avioliittoteologiaan yritettäisiin vaikuttaa. Ortodoksisen kirkon sisällä ei oikeastaan keskustella siitä, pitäisikö samaa sukupuolta olevia vihkiä avioliittoon. Kirkon on käytettävä kaikkia mahdollisia pastoraalisia keinoja, että tällaisissa liitoissa elävät ymmärtäisivät katumuksen ja kirkon rakkauden merkityksen.” Ortodoksinen kirkko on siis varsin hiljattain ottanut virallisesti kantaa asiaan ja määritellyt avioliiton pelkästään miehen ja naisen väliseksi liitoksi ja toisaalta ilmaissut kielteisen kannan samaa sukupuolta olevien välisiin liittoihin. Tällainen vuosituhantinen perusta tuo turvaa niin, ettei kirkon tarvitse huojua kulloinkin vallitsevan yleisen mielipiteen mukaan. En muista, että olisin koskaan joutunut perustelemaan näkemystä ortodoksisen kirkon sisällä, enkä montaa kertaa myöskään kirkon ulkopuolisille. Todennäköinen ratkaisu silloin olisi, että ortodoksinen kirkko luopuisi juridisesta avioliittoon vihkimisen oikeudesta ja toimittaisi vain sakramentaalisen avioliittoon vihkimisen siviilivihkimisen jälkeen. Arkkimandriitta Mikaelin mukaan ortodoksikirkko ei huoju yleisen mielipiteen mukaan. Mutta ennen kaikkea turvaa tuo elävä yhteys kaikkeuden Luojaan, joka on aina pysyvä ja muuttumaton. Mitä tiiviimmin ihminen kiinnittyy Luojaansa, sitä vähemmän kaikenlaiset mullistukset aiheuttavat hänessä huolta ja ahdistusta. Ehkä se nousee esiin ortodoksiseen kirkkoon liittymistä harkitsevien keskuudessa tai keskusteluissa luterilaisen kirkon jäsenten kanssa, koska asia on tällä h e t kellä n i i n pinnalla luterilaisessa kirkossa. Asioita on aina hyvä lähestyä rukouksen hengessä, niin että Jumala olisi läsnä ja vaikuttaisi ihmisiin päätöksiä tehtäessä. 2:11). Kirkko seisoo vahvasti oman traditionsa perustalla. 5:32).” Toisessa kohdassa saman synodin päätöksissä sanotaan näin: ”Kirkko ei hyväksy jäsenilleen samaa sukupuolta olevien välisiä liittoja eikä muitakaan avioliittoa korvaavia yhteiselämän muotoja. On kyllä olemassa näkemyksiä, joiden mukaan samaa sukupuolta olevien suhteet voidaan sallia, mutta silloin asiaan yleensä suhtaudutaan myönnytyksenä ihmisen heikkouden vuoksi. Sen päätöksissä sanotaan avioliitosta muun muassa näin: ”Avioliitto on ortodoksisessa kirkossa vanhin jumalallisen oikeuden liitto, koska ensimmäinen avioliitto säädettiin ensimmäisten ihmisten luomisen yhteydessä (1. ” Asioita on hyvä lähestyä rukouksen hengessä.” Arkkimandriitta Mikael Valamon luostarin johtaja V iimeisin koko ortodoksista kirkkoa koskeva yleisortodoksinen kirkolliskokous pidettiin vuonna 2016 Kreetalla. Traditio koostuu Raamatun kirjoituksista, Raamatun ulkopuolisista kirjoituksista ja perimätiedosta. Perusteluissa viitataan luomiskertomukseen, jonka mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, sekä mahdollisuuteen suvunjatkamiseen. 14 | ”Avioliitto on Kristuksen ja kirkon yhteyden kuva”. Tuo liitto ei ollut ainoastaan parin – miehen ja naisen – hengellinen sidos, vaan annettu mahdollisuus ihmissuvun jatkamiseen
Saatan nähdä kuolemassa elämän ja rujossa taivaan kirkkauden. Näin käy, kun joku katsoo oikein tarkasti, pysähtyy katsomaan. Kun illuusio särkyy, alkaa jostakin aina tihkua myötätuntoa. Saisio. Sillä kun tulen nähdyksi, tulen samalla löydetyksi. Valaisee ja antaa tilaa. Hän esittää kaikkitietävää ja väsymätöntä. Kun puen sen päälleni, näytän heti ryhdikkäältä. Tämä taitaa olla vanhuuden heikkoutta, sillä koristelu alkoi, kun jäin eläkkeelle. kirjoittaja on eläkkeellä oleva opettaja Te ks Ti m ar ja tt a ju n kk a al a. Etsin luontevaa tilaisuutta kertoa, että lapsenlapseni kehittelee intohimoisesti maailman parasta pizzapohjaa, soittaa kitaraa, valmentaa jalkapallojoukkuetta, on lääkiksessä, on suomenruostalainen, käy saksalaista koulua, lukee kauppatieteitä. Sellainen katse luo mielen vapautta. | 15 k o lu m n i O len alkanut koristella itseäni. Minulla ei ole kiire mihinkään. Hellyys kaikkea kohtaan. –Hei, sinut on nähty. Vielä illan hämärtyessäkin leikitään kuurupiiloa sekä muiden ihmisten että itse Isä-Jumalan kanssa. Pensaat kahisevat ja hiekkatie rahisee. – Sellainen valo, joka syttyy ihmiseen, kun hänen sielunsa tulee kosketetuksi. Nautin tekstin rytmistä ja vaellan verkkaisesti sanojen joukossa. ”– On olemassa tietynlainen valo, sanoi hän. Viihdyn hyvin hänen tekstissään. Olen melkein ironman itsekin. Rakastaa itseään, on itselleen ankara. En tarvitse ihmisen kiiltokuvaa, kun kaikkein mielenkiintoisin on tosi ihminen. Mutta, mikä huojennus, minut on nähty. Ihminen haluaa esittää fiksua ja hän esittää nöyrää. Eikä tässä kaikki. Lapsenlapsia on seitsemän ja heillä saan mukavasti koristeltua itseni. Tulen kertoneeksi ihmisille, aivan ohimennen, että lähden lokakuussa Havaijille katsomaan esikoispoikani Ironman-kisaa. Jopa kulkukoira, joka varastaa keittiöstä kanan, pääsee sen hellyyden piiriin. Sillä kun katselen rujoa, kivulta haisevaa Kristusta, saatan nähdä valon. Täydestä menee. Ennemminkin se on auringonvalon kaltaista. Minut on nähty. Levittää ympärilleen mirhan tuoksua. Nähdä menestyksen merkkejä ja huomattavaa lahjakkuutta. Tule pois piilostasi, Isä-Jumala huhuilee. Surullista kyllä, piilosilla ollaan. Miten kaunis onkaan ihminen. Askeleet lähestyvät. Pitää itsestään, ehkä ensimmäisen kerran elämänsä aikana. Ilta on viileä eikä alastomuus lämmitä. Enkä tarvitse kuvankaunista Kristusta, joka kulkee kirkasvetisen järven rannalla vastapestyt, föönatut hiukset hulmuten. Ja hellä.” ( Pirkko Saisio: Passio) Näin kirjoittaa maestro, P. Japanilaisturistit kokoontuvat ympärilleni, pitävät pientä puhettaan ja ottavat minusta kuvia. Hän osaa olla äiti-Teresana ja pyrkii Isä-Jumalaksi. Kaappia, suihkulähdettä, palvelustyttöä, vaimoaan, itseään. Minulla on punainen Ironmom-paita. Se ei ole röntgensäteiden valoa eikä se ole lasersäteitäkään. Mutta katso ihHei, sinut on nähty mistä. Ja se ihminen, jossa valo on syttynyt, pääsee itsekin osalliseksi omasta valostaan, ymmärrättekö, katsoo tuttuja asioita hellästi. Sielu herkistyy, tiedättekö, tulee pintaan, näkyy kaikessa, silmissä tietenkin, mutta myös käsissä, niiden kosketuksessa. On mahdollista nähdä ihmisestä vain ihmisen harhakuva, illuusio. On aina pyrkinyt. Valo osuu minuun, kun joku uskaltaa katsoa syvyyksiini, nähdä jopa pimeyteni
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va pe k k a r a h ko n en
On selvää, että tuo trauma vaikutti haitallisesti hänen avioliittoonsa ja muihin ihmissuhteisiinsa. Jos joku nuori nainen tarjoutuisi juottamaan kokonaisen kamelikaravaanin, se osoittaisi hänen olevan ystävällinen, ahkera ja terve tyttö. Jumalako oli siis vastuussa Iisakin traumasta. Tytön oli päätettävä melkein siltä istumalta, heittäisikö hän lopulliset hyvästit vanhemmilleen ja lähtisi kohti suurta tuntematonta. Voihan olla, että sinä tarvitsit juuri nuo traumat elämäntehtävääsi varten. Räväkkä Rebekka Taivaassa tehdyn avioliiton toinen osapuoli oli räväkkä Rebekka. Iisak ja hänen traumansa Millainen sitten oli Iisak, taivaassa tehdyn avioliiton toinen osapuoli. Vaimonsa kuoltua Abraham oli lähettänyt palvelijansa etsimään kotimaastaan vaimoa Iisakille. Hyvä lukijani, voisitko sinä ajatella, että rakkauden Jumala on niidenkin kompleksien ja haavojen takana, jotka vanhempasi sinulle aiheuttivat. Tarvitaan näet melkoista kuntoa, että jaksaa kantaa syvästä kaivosta portaita pitkin satoja litroja vettä. Vaaditaan melkoista rohkeutta, että nuori nainen uskaltaa ottaa tuollaisen askelen ja vieläpä tuiki tuntemattoman miehen tähden! Taivaassa tehty avioliitto – ja mitä sen jälkeen. Juuri tällainen tyttö löytyikin Harranin kaivolta. Jumala näet koetteli Abrahamia ja käski tämän uhrata ainoan poikansa. Kameli pystyy kulkemaan juomatta kokonaisen viikon, mutta sitten se tarvitseekin kymmeniä litroja vettä janonsa sammuttamiseen. Niin juuri. | 17 Iisak ja Rebekka tapasivat toisensa Lahai Roin kaivolla. Eräs selitys Iisakin aloitekyvyttömyyteen saattaisi löytyä siitä, mitä hänelle tapahtui hänen ollessaan teini-ikäinen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. Me pidämme yleensä itsestään selvänä, että Herra on traumojemme parantaja, mutta Raamatusta voimme nähdä, että hän on myös niiden antaja. Iisak ainakin tarvitsi omansa. Rebekan kotona palvelija teki heti suvulle naimatarjouksen. Jos otat traumasi Jeesuksen kädestä, saat nähdä hänen käyttävän niitä, kuin ne olisivat parhaita armolahjojasi. M ikään avioliitto ei ole turvassa kriiseiltä ja katastrofeilta, ei edes se, joka on taivaassa tehty. Suuren rakkauden huumassa solmittu liitto saattaa ajan oloon viiletä niin, että puolisot elävät elämäänsä salaten toisiltaan sisimpänsä. Palvelija pyysi Jumalalta merkkiä, jonka avulla hän voisi tunnistaa ”sen oikean” morsiamen Iisakille: tytön pitäisi tarjoutua juottamaan hänen kymmenen janoista kameliaan. Tosin Herra pysäytti uhritoimituksen kesken kaiken, mutta ehkä Iisak ehti silti saada siitä elinikäisen trauman. Isän piti järjestää nelikymppisen poikansa naimakauppa, mutta tämä tapahtui vasta äidin kuoltua. Hän oli vanhojen vanhempien lapsi, oikea äidin kultapoika, joka ei koskaan lähtenyt pois tämän helmoista. Suureksi riemukseen Abrahamin palvelija tajusi, että kysymyksessä oli sukulaistyttö, josta tulisi varmasti oikea ihannevaimo hiljaiselle Iisakille. Juuri näin kävi Iisakille ja Rebekalle – siitäkin huolimatta, että he tiesivät varsin hyvin, kuka heidät oli johdattanut yhteen
Avioliiton kahta ensimmäistä vuosikymmentä varjosti lapsettomuuden suru. Mutta Rebekan päätä ei paleltanut. Kummankin rakkaus Rebekkaa kohtaan oli saanut kovan kolauksen. Hyvästellessään kultapoikaansa Rebekka ei tiennyt eroavansa hänestä viimeisen kerran. Hyvä lukijani, näin Jumala voi käyttää sinunkin epätäydellistä avioliittoasi valtakuntansa hyväksi kaikista teidän kahden luonteenvioista ja synneistä huolimatta. Iisak ja Rebekka tapasivat toisensa Lahai Roin kaivolla. Ja he elivät onnellisina – vai elivätkö. Neitsyys oli tuohon aikaan (ja monessa kulttuurissa on vieläkin) avioliiton solmimisen ehdoton edellytys. Aviomies pääsi hänen viereensä kymmeniä vuosia myöhemmin. Perheen miehet elivät omissa oloissaan. Neljää seuraavaa varjosti riita lapsista. Jo seuraavana päivänä tyttö saateltiin matkaan siunausten kera. Koti oli hiljainen paikka. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Asiaan saattoivat vaikuttaa myös palvelijan lahjoittamat kultakorut, jotka osoittivat Rebekan pääsevän rikkaisiin naimisiin. Raamattu kertoo Rebekasta vielä yhden tärkeän asian: tämä oli neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Rebekka kannatti Jaakobia, Iisak kannatti Esauta. Rebekan ja Jaakobin juoni oli synti Jumalaa ja neljättä käskyä vastaan: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Se rikkoi paitsi veljesten myös aviopuolisoiden välit. Jälkikristillisessä lännessä neitsyys näyttää monen nuoren tytön mielestä olevan taakka, josta on päästävä mahdollisimman nopeasti eroon. Hän luotti Jumalan johdatukseen – ja ehkä vähän itseensäkin. Kuitenkin se on kallisarvoinen lahja, joka voidaan antaa vain yhdelle ihmiselle ja vain yhden ainoan kerran. Ehkä he lopulta päätyivät välttelemään koko aihetta perhesovun vuoksi. Kumpikin tiesi tulleensa petetyksi – ja syynkin he tiesivät. Lapset erottivat vanhemmat toisistaan.” ” 18 | Kirkon pitäisi lievittää tuskaa.”. Rebekan historia osoittaa, että Herra voi liittää jopa syntiemme seuraukset osaksi pelastussuunnitelmaansa. Iisakille ja Rebekalle syntyi pitkän odotuksen jälkeen kaksoset, Esau ja Jaakob. Eikä Rebekka varmasti ole maailmanhistorian ainoa äiti, joka on tavoitellut lapsensa menestystä millä hinnalla hyvänsä. Siellä nuo kaksi odottavat nyt rinta rinnan ylösnousemuksen aamua, jolloin hiljaisuuden ja väärinymmärrysten muuri on iäksi kaatunut heidän väliltään ja he osaavat taas rakastaa toisiaan täydellisellä rakkaudella. Niinhän siinä ei sitten käynyt. Vai elivätkö sittenkään. Rebekka kuoli ennen Jaakobin paluuta ulkomailta, ja hänet haudattiin Makpelan luolaan. Pojista keskustellessa puolisoiden välille syntyi helposti riitaa. Ja nyt me siis kysymme, toteutuiko tuossa avioliitossa Jumalan sille määräämä tarkoitus. Ei Herra ollut tehnyt virhettä johdattaessaan Abrahamin palvelijan Rebekan luo Harranin kaivolla. Vain sauva kädessään joutui Jaakob, rikkaan perheen poika, pakenemaan ulkomaille veljensä vihaa. Sitten siinä kävi niin surullisesti, että lapset, joiden olisi pitänyt yhdistää vanhemmat, erottivatkin heidät toisistaan. Tuosta avioliitosta syntyi poika, josta tuli Israelin kansan kantaisä ja Jeesuksen esi-isä – sen Vapahtajan, joka hankki esivanhemmilleen ja koko maailmalle mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi ja päästä taivaaseen. Kyllä se toteutui. Hän nimittäin houkutteli Jaakobin pettämään sokean isänsä teeskentelemällä olevansa kaksoisveljensä. Tämän hääseremonian jälkeen he saivat toisensa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Viimeiset vuodet olivat Iisakille ja Rebekalle myös rukouksen koulua; joutuivathan he kantamaan päivä päivältä pakomatkalla olevaa poikaansa Herran käsiin. Kysymys on siitä, annetaanko lahja miehelle, joka on sen arvoinen, vai haaskataanko se suhteeseen, jonka muistokin myöhemmin hävettää ja inhottaa. Vanhetessaan Iisak kaiken lisäksi vielä sokeutui ja sulkeutui yhä enemmän omaan maailmaansa. Miten moni liitto onkaan alkanut yhtä romanttisesti ja yhtä suuren rakkauden huumassa kuin Iisakin ja Rebekan liitto – ja päätynyt siihen, että toinen puoliso seisoo toisella puolen läpipääsemätöntä hiljaisuuden muuria! Petos ja sen seuraukset Eräänä aamuna Rebekka kuuli teltan seinän läpi hätkähdyttävän sananvaihdon: hänen miehensä aikoi antaa sinä päivänä vanhemmalle pojalleen tuon ratkaisevan esikoisen siunauksen. Kysymys oli siitä, kumpi kaksosista saisi esikoisoikeudet. Rebekka toivoi naiivisti veljesten riidan ratkeavan itsestään lyhyen ajan kuluessa. Iisak riisui morsiameltaan hunnun äitinsä teltassa. Ja viimeisiä vuosikymmeniä varjosti pettymys ja ikävä. Seuraukset eivät antaneet odottaa itseään. Silloin äiti joutui paniikkiin ja teki ratkaisun, joka sotki hänen perhe-elämänsä lopullisesti
Yksi soitti myöhemmin, että oli lopettanut juomisen. Kirkon pitäisi jalkautua enemmän ihmisten pariin. Ennen Järviradiota olin Puolustusvoimissa töissä Turussa. Toteutamme sananvapautta alkuperäisessä merkityksessä. Minkälaisia tavoitteita Järviradiolla on. Olen kuunnellut radiojumalanpalveluksia varmaan enemmän kuin kukaan muu. Joka arkipäivä kuullaan Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa. Miksi lähetätte hengellistä ohjelmaa. Minkälaista hengellistä ohjelmaa Järviradiossa kuullaan. Se on monelle yksin asuvalle ikäihmiselle ainoa keskustelukumppani. Ainakin lievittää tuskaa. Minkälainen perhe sinulla on. Heräsi kysymys, että pitäisikö niitä eksyneitä lampaita sittenkin vielä etsiä. Kuuntelijat saavat lausua asioista oman mielipiteensä. Seurakunnan tuottamia hengellisiä ohjelmia tulee myös ja joka sunnuntai jumalanpalvelus. Te ks Ti ja ku va pe tr i vä h ä sa rj a Kirkon pitäisi lievittää tuskaa.” ”. Se on arka kysymys. Miltä kirkon meno näyttää nykyään. Kirkon rooli korostuu, kun on kriisejä. Aamuhartaudet lähetetään kolme kertaa viikossa. Onko sananvapaus uhattuna. Jos tekisimme itsellemme, olisimme konkurssissa. Kuulun luterilaiseen kirkkoon paikalliseen seurakuntaan. Pysyä riippumattomana tiedonvälittäjänä. Hyvä esimerkki oli ohjelmamme, johon kuuntelijat saivat soittaa hengellisistä asioista, ja jotkut soittivat juopuneinakin. Kolme poikaa ja vaimo. Mitä monipuolisempaa, sen miellyttävämpää. Mitä kirkon pitäisi tehdä kriisiaikoina. Muun muassa jumalanpalvelukset ovat tosi kuunneltuja. Asumme Alajärvellä. Olemme kuulijoita varten. Yksi mittari on, saako yksittäinen ihminen mediatilaa missään. Meillä on monia ohjelmia, joihin ihmiset saavat soittaa. Ja turvata sananvapaus. Postija telelaitoksessa olin myös. | 19 si v u p e r so o n a Mikä on radion merkitys nykyään. Radio on keskustelukumppani P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Mikä on oma hengellinen taustasi. Klassista musiikkia ja iskelmää. Sunnuntaisin tulee myös hengellisen musiikin toivekonsertti. Osallistutko hengelliseen elämään itse. Kuuntelijat ovat meillä myös musiikkipäälliköitä. Järviradion toimitusjohtaja, taloustirehtööri Markku Mäenpää sanoo, että kanava haluaa pitää huolta myös kuuntelijoidensa sananvapaudesta. Aamuisin tulee kuunneltua myös Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa. Silloin se on vahvimmillaan. Mitä muuta olet tehnyt kuin radiota. Minkälaista musiikkia kuuntelet
Tätä varten alamme peitellä abortin raakaa todellisuutta valheilla, totesi emeritus professori Tapio Puolimatka puhuessaan Marssi elämän puolesta -tapahtumassa 10.9.2022. Yhtään protestoivaa huutoa ei kuulu. Nyt marssitaan elämän puolesta noin 300 ihmisen voimin. Elääksemme sovussa sen kanssa joudumme paaduttamaan omaatuntoamme. Ollaan hiljaa kuin kohtulapset. Aivan kuin katsojissa olisi varovaista myöntymistä marssia kohtaan. Banderolleja löytyy muutama, muita julisteita sieltä täältä. Muun muassa siksi marssittiin tänä syksynä, siksi marssittiin viime syksynä, ja siksi varmaankin marssitaan myös ensi syksynä. Aborttiasia esille eduskuntaan Eduskunnan Sosiaalija terveysvaliokunnassa on käsittelyssä OmaTahto2020-lakialoite. Sen kohteena ovat syntymättömät lapset, äidit ja isät ja isänmaamme. Heistä otetaan kuvia ja heitä videoidaan. Mutta Mannerheimintiellä Sokoksen edustalla kävelee siististi pukeutunut nainen, joka kohottaa molemmat etusormensa pystyyn. Puhuja lisää, että oikeus surmata lapsia kohtuun rikkoo lainsäädännön eheyden, koska se murtaa lain keskeisen periaatteen. ” Abortti riistää ihmisoikeudet.” 20 | Marssi rakkauden puolesta – Laillinen abortti vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan jäseniin. Sitten hän häipyy ihmisvilinään. Lähetyshiippakunta on marssin virallinen yhteistyöelin. S enaatintorilla on juuri Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunnan pastori Samuli Siikavirran johdolla rukoiltu, että Jumala armahtaisi kansaamme ja johtaisi sen parannukseen. – Johdata abortin syyllisyyttä kantavat kuulemaan ja uskomaan syntien anteeksiannon vapauttava sana, rukoilivat marssilaiset yhdessä pastorin kanssa. Iskulauseita ei huudeta. Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjolan kutsukirjeessä todetaan, että Marssi elämän puolesta on marssi rakkauden puolesta. Se tulee eduskunnan istuntoon pian. Aleksanterinkadun jalkakäytävillä ihmiset pysähtyvät katselemaan marssijoita. Marssi kulki perinteiseen tapaan Senaatintorilta Eduskuntatalon portaille.. Marssin järjestäjiä ovat Elämän puolesta -verkoston eri tahot. Keskeistä lakialoitteessa on se, että naisen tulee saada abortti, jos hän sitä tahtoo. Puheessa otetaan esille väite, että syntymätön lapsi olisi osa raskaana olevan naisen kehoa. Tulkintoja ihmisoikeuksista – Ei ole mahdollista viedä syntymättömiltä lapsilta ihmisoikeuksia murentamatta samalla sitä perustaa, jonka varassa kaikkien muiden ihmisoikeudet lepäävät, toteaa Tapio Puolimatka Eduskuntatalon rappusilla. Tämä periaate on viattoman elämän suojeleminen. Rukouksessa anottiin, että Jumala opettaisi meitä huolehtimaan syntymättömistä lapsista. OmaTahto2020-lakialoite vaatii lieventämään nykyistä, vuodelta 1970 peräisin olevaa aborttilakia. Sen kohteena on rakkaus totuutta kohtaan
Se suosii marssijoita ja ”yleisöä”. – Elämme valheellisessa yhteiskunnassa, sillä ne ihmiset, jotka puhuvat eniten ihmisoikeuksista, kannattavat aborttia. Passiivisuudelle ei saa olla tekosyitä Marssiin osallistuminen on pastori ja kaupunginvaltuutettu Mika Ebelingille sydämen asia. Sikiö on ihminen hedelmöittymisestä lähtien. Jos se on ihmisolento, mikään tekosyy aborttiin ei ole riittävä, päättelee Jasu Markkanen. Se ratkeaa vastaamalla kysymykseen: ”Mikä syntymätön lapsi on”. Kirjoittaja on Jasu Markkanen, joka pyrkii kumoamaan loogisin päätelmin nuo kelvottomat väitteet. Osa kristillisistä toimittajista on paikalla; YLE:n kuvaajaa ei näy. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan ”naisella on oikeus päättää omasta kehostaan”. – Vanhemmilla ei ole oikeutta päättää lapsen elämästä ja kuolemasta. – Jos se ei ole elävä ihmisolento, mitään tekosyytä aborttiin ei tarvita. Te ks Ti si n ik k a tu rp el a ku va T m a rs si el ä m ä n pu o le st a / ti ed o tu s ja si n ik k a tu rp el a Abortti riistää ihmisoikeudet.” | 21. Mutta kohtulapsen oikeus elämäänsä on perustava ihmisoikeus. Keskustelussa unohdetaan täysin, että syntymättömällä lapsella on oikeus syrjimättömyyteen ja terveyteen ja hänellä on oikeus päättää omasta kehostaan. Vihkosen johdannossa todetaan, että itse asiassa aborttikysymys on hyvin yksinkertainen. Ei ole kiire, marssijat antautuvat nähtäviksi tärkeän asian puolesta. Tämä on merkitsevinään oikeutta päättää syntymättömän lapsen elämästä. Aborttikysymys on yksinkertainen Evankelisluterilaisen kirkon pappi Mikko Satama jakaa pamflettia, jonka nimi on ”22 kelvotonta väitettä abortin puolesta”. r e p o r ta a si – Tieteen valossa on selvää, että syntymätön lapsi on oma ihmisyksilönsä, ei äidin kehon osa, toteaa Puolimatka ja jatkaa: – Syntymättömän lapsen oikeus elämään on perustava ihmisoikeus. Aurinko paistaa syksyisen kauniisti
Moni liikuttuu Esther Peltosen puheesta. Vieraantunut syyllisyys Puolimatkan mukaan ihmiset luulevat olevansa itse syyttömiä abortteihin, jos he eivät suoranaisesti osallistu niihin. Kaikkein vaarallisinta on pahuuden naamioiminen hyveeksi, kuten tapahtuu, kun abortti julistetaan ihmisoikeudeksi. Sellainen puhe voi pelastaa jonkun hengen. On kaikki osat oikeita, vaikken vielä hahmota, kuka minut ottaa vastaan. Ja se, mitä abortin jälkeen tapahtuu, on kauheaa. Älä selitä: ’Enhän tunne koko asiaa’, sillä sydänten tutkijaa sinä et petä.” (Sananl. Ebeling lainaa Raamatun kohtaa, joka suorastaa vaatii pro life -työtä: ”Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu telotuspaikalle. Rakastathan sinä minua, ja jos rakastat, niin anna minun elää. – Kukaan ei tukenut! Yhteiskunnan taholta toimet olivat kuin liukuhihnaa: tietysti tehdään abortti sosiaalisin syin. – Näin ei ole. – Viattomaan ihmiseen kohdistuvan väkivallan laillistaminen uhkaa koko oikeusjärjestelmää ja koko yhteiskuntajärjestystä. Syyttömän surmaamisesta joudutte kaikki vastuuseen.” (5. Tapahtuman päättää Janne Koskela laulamalla Jari Kekäleen laulun Anna minun elää: Nupulla vielä elämä, mahdollisuudet edessä, vaikka aavistan ne vasta. – Abortin julistaminen ihmisoikeudeksi on ihmisoikeuksien riistämisen julistamista ihmisoikeudeksi. Puolimatkan näkemyksen mukaan tunnustamaton syyllisyys aborteista johtaa siihen, että ihmisten moraalinen arviointikyky heikkenee ja yhteiskunnan moraalinen selkäranka murtuu. 24:11-12) – Kun Jumala sanoo, että älä selitä, niin silloin on parasta olla selittämättä, sillä mikään selitys ei kelpaa syyksi olla puolustamatta viatonta elämää. Rakastathan sinä minua, rakastathan niin kuin itseäsi. – Ei missään nimessä, ei nyt tässä tilanteessa pidä antaa lapsen syntyä, sanotaan nykyisin usein raskaana olevalle naiselle, kertoo Esther Peltonen. He poimivat kaduille hylättyjä vastasyntyneitä kasvattaakseen heidät. Raamatussa esitetään periaate, että olemme kaikki yhteisvastuullisia yhteiskunnassa tapahtuvasta viattomien lasten surmaamisesta. 19:10) – Olemme kaikki vastuussa, jos emme tehokkaasti vastusta lakia, joka riistää yhteiskuntamme kaikkein haavoittuvimmilta jäseniltä perustavat ihmissoikeudet ja sallii syyttömien surmaamisen. Anna minun elää – Nykyinen aborttimyönteisyys on paljolti verrannollinen siihen tilanteeseen, jossa kirkko syntyi, toteaa Samuli Siikavirta. – Tuolloin ne, jotka eivät tunteneet Jumalaa, hylkäsivät lapsiaan, abortoivat, ja surmasivat vastasyntyneitä. Sydän huusi, että eikö ole ketään, joka ymmärtää, että minä haluan tämän lapsen! Tätä huutoa minä olen kuullut monelta naiselta. Keskimmäisessä kuvassa Esther Peltonen.. Tuntuu, että naiseus ja äitiys menee aivan hukkaan. 22 | Janne Koskela esitti Eduskuntatalolla Jari Kekäleen laulun Anna minun elää. Moos. ”Ketään syytöntä ei saa surmata maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne. Kristityt toimivat omalla esimerkillään aivan toisella tavalla. – Yhteiskunta ei auta. Kun ei ole ketään, joka tukisi Eduskuntatalon rappusille nousee puhumaan nainen, jolla on painavaa asiaa. – Nykyisiin abortin puolustajiin ei pidä suhtautua vihaisesti, vaan heille pitää puhua totuutta rakkaudessa
(Jes. Jokainen joka tuntee tämän Pojan ja uskoo hänen olevan Jumalan Poika, saa syntinsä anteeksi ja tulee Jumalan lapseksi, josta Isä sanoo ”katso, minun rakas lapseni”. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Lupausten valossa sa tt u v a sa n a Tuntemalla ja ottamalla uskossa vastaan Herran Kärsivän Palvelijan syntiset tulevat vanhurskaiksi Jumalan edessä. Se tapahtui ristillä, kun hän kuoli ihmiskunnan syntien tähden. Piet. | 23 Te ks Ti m ar ja -k a ar in a m ar tt il a ku va al es si o so gg et ti / u n sp la sh. Tästä Pietari kirjoittaakin: ”Hän on lahjoittanut meille suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet. Syyllisyyteni pyyhitään pois, sillä Jeesuksen ristinkuolema sovittaa kaikki syntimme, rikkomuksemme ja myös hyvän tekemättä jättämisen. Isä ilmaisi Pojasta kaikkein tärkeimmän asian: hän rakastaa Poikaansa, Hän on tähän mieltynyt. Tästä meille kertoo myös Jesajan kirjan luku 53 tarkemmin. Sanan lupaukset opettavat meille, kuka Jumala on. Sinä saat ja minä saan anteeksi lankeemukseni. Pietari oli silminnäkijä ja korvinkuulija, joka todistaa Jeesuksen kirkastumisen ja Isän taivaisen äänen niin, että voimme tähän ja evankelistojen todistukseen hetkestä vuorella täysin luottaa. Opimme niiden kautta tuntemaan salatun Jumalan ja opimme vain niiden kautta todella tuntemaan itsemme. Palvelija tiesi ja teki Jumalan tahdon kaikissa kohdin niin, että hänen täydellisen kuuliaisuutensa vuoksi, sen kautta tai avulla tottelematon ja Jumalasta piittaamaton ihminen ja koko ihmiskunta vanhurskautetaan. Jeesuksen täydellinen rakkaus meitä kohtaan näkyy ristillä, ja se peittää meidän syntimme ja häpeämme. 1:17–18.) Taaborin vuorella Pietari sai nähdä esimakua Jeesuksen paluusta kerran kunniassa. 1:4). Jumalan täydellisen oikeudenmukaisuuden mittapuulla jokainen, joka turvaa vain Jeesukseen, ei tuhoudu Jumalan pyhyyden edessä. ”H än sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.’ Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.” (2. Kirkastusvuoren tapahtumat ajoittuvat matkalle Jerusalemiin, jossa Jeesus kirkastettiin. Kristuksen tunteminen on hänen tuomiensa lahjojen tuntemista, niiden evankeliumin lupauksien, jotka hän käski levittää ympäri maailmaa ja opettaa kastettuja pitäytymään kaikessa, minkä hän on sanonut. Käytän vuoden 1938 käännöstä, koska se on tarkempi alkutekstin suhteen: Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. 53:11.) Päinvastoin kuin Israel ja sen johtajat, Vanhurskas palvelija näkee ja tuntee Jumalan. Se tapahtuu, kun sana läpivalaisee sielumme, sen pimeimmätkin nurkat. Tässä on tiivistettynä se, mikä meidän tulee Jumalasta tietää ja mikä on Jumalan tuntemuksemme ydin. Siinä hän otti päälleen kaikkien meidän syntivelkamme ja vastasi siitä omalla hengellään
Me muut piiriläiset kuuntelimme hiiren hiljaa tätä säteilevää naista ja kilvan pyyhimme omia silmäkulmiamme. Kyynelten virratessa pitkin poskia tämä kuvankaunis Shira kertoi, kuinka oli omin silmin nähnyt Jeesuksen. Jumalanpalveluksen jälkeen hän halusi tulla naistenpiiriin, missä padot murtuivat. Kasvot täynnä rakkautta tämä sanoi hepreaksi: ”Ani huu.” (”Minä se olen.”) Juutalaisena Shira tajusi, että hänen edessään seisoi hänen kansansa tuhansia vuosia odottama Messias, jota oli tietämättään ikävöinyt. Maallistuneena juutalaisena Messias ei ollut hänelle mitenkään tärkeä juttu. L ähetystyöntekijän huippuhetkiä ovat ne, kun pääsee todistamaan Jumalan valtakunnan murtautumista tähän maailmaan. Sen tarkkaavaisempi tai keskittyneempi ei ihminen voisi olla. Tässä tapauksessa oli vielä jotain sellaista, mihin itselläni ei ollut osaa eikä arpaa. Hän alkoi purkaa omaa ikäväänsä tanssien ja silloin tapahtui jotain täysin odottamatonta: hänen edessään seisoi Vanhan testamentin Kuningas punainen viitta harteillaan ja kruunu päässään. Keski-ikäinen nainen tuli sapattipalvelukseemme ensimmäistä kertaa. Kysymyksiä herää Mutta kipuakin oli, ja sen Shira halusi myös jakaa. Epämääräinen, syvä kaipaus oli kyllä hiertänyt sisintä jo pitempään, mutta hän ei tiennyt, mitä kaipasi. Eräänä päivänä hän kuunteli kotonaan heprealaista laulua, jossa myös ikävöitiin. 24 |. Iso yllätys oli ollut se, että lähimmät ihmiset eivät olleetkaan hänen puolestaan iloisia, vaan torjuvia, jotkut jopa vihamielisiä ja ivalliKaksi kohtaamista Tel Avivissa Juutalaisena Shira tajusi heti, että hänen edessään seisoi Messias, jota hän oli tietämättään ikävöinyt, kirjoittavat Leena ja Jari Honkakari
Siinä meille kaikille jäi paljon sulateltavaa. Miehet imivät kaiken kuulemansa kuin pesusienet. Toinen oli käynyt kerran aikaisemmin, toiselle kerta oli ensimmäinen. Jeesus ei ole rukousautomaatti.” ” is r a e l n y t Te ks Ti le en a ja ja ri h o n k ak ar i ku va sh a i pa l / u n sp la sh , ho n ka ka ri en ko Ti al bu m i Diakonissa Leena Honkakari ja pastori Jari Honkakari ovat vuosia Israelissa työskennellyt eläkkeellä oleva aviopari. Kiinnostus kristinuskoon oli molemmilla syttynyt armeija-aikana. Josko Jeesus haluaisikin antaa omilleen joskus myös sellaisen lahjan tai kunnian, että kutsuu kärsimään yhdessä hänen kanssaan tavalla tai toisella. Avuksi tuli lahjaksi saamani kirja Rakkaus on nyt, jonka suuntaviitat kantavat vieläkin. Se oli syvältä koskettava hetki meille kaikille.” ”Shiran” nimi on muutettu . Tiesimme, kuinka kipeästä asiasta oli kysymys. ”Miksi Jeesus ei vastaa rukouksiin, vaikka on niin luvannut?” Shira kertoi, että eräs ystävä on pettyneenä loittonemassa Jeesuksesta ja koko uskosta, kun ei ole parantunutkaan sairaudestaan, kuten jossakin tv-ohjelmassa luvattiin. Hän näytti jotenkin kosketetulta neljän tunnin Open Church’in jälkeen. | 25. ”Heti kun avasin ovet, sisään marssi kaksi nuorta juutalaismiestä lähitienoolta. Hän kertoi käyneensä rukoilemassa Pietarin kirkon katolisessa messussa, isossa messiaanisessa seurakunnassa (Jeesukseen uskovia juutalaisia) ja nyt sitten luterilaisessa kirkossa. sia. Saman tien nämä kaksi Jaakobin poikaa olivat jo polvillaan Pietarin elämästä kertovan ikkunalasimaalauksen alla ja minä itkien heidän perässään. Toinen hämmennyksen aihe Shiralla oli kirkkojen ja seurakuntien paljous. Heillä on yhteyksiä messiaanisiin juutalaisiin. Silloin, kun saa mieluisia rukousvastauksia, on ehkä helppo uskoa. Eivät olleet kiinnostuneita kirkkorakennuksesta tai uskonnollisista tavoista, vaan siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen tulee uskoon ja mitä se merkitsee tavallisessa elämässä. Rima 15-vuotiaalle pojalle oli ihan liian korkealla. Uskon ydinjuttuja. Taas piirimme naiset nyökyttelivät myötätuntoisesti ja opettivat, että ei Jeesus ole mikään rukousautomaatti. Heillä oli kaipuuta löytää jonkin sortin yhteyttä juutalaisten ja kristittyjen välillä. Ja minä kerroin. He olivat lukeneet Uutta testamenttia, josta toinen tiesikin jo paljon. Kaikkivaltias voi toki parantaa vaikka heti, tai lääkäreitten ja hoitojen kautta tai joskus vasta taivaassa. Monenlaiset kärsimykset ja kivut kuuluvat jokaisen elämään eikä Jeesuksen seuraaminen tee siitä poikkeusta. Rukoilin heidän puolestaan ja lopuksi sain siunata molemmat hepreaksi Aaronin siunauksella. Yli tunnin intensiivisen keskustelun jälkeen ehdotin rukousta. Jaakobin pojat ”Et arvaa, mitä kirkossa tapahtui…”, hengähti puolestaan Jari eilen kotiin tultuaan. ”Jumalanpalvelukset ja kokoontumiset voivat olla hyvin erilaisia ja opetuksessa erilaisia painotuksia, mutta tärkeintä on uskon ydin: Jeesus Messias, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa”, selitettiin monen suulla Shiralle. Johdanto kristinuskon alkeisiin jatkui. Jutussa kerrotut tapahtumat liittyvät Lähetysyhdistys Kylväjän yhteistyöseurakuntaan, Tel Avivissa toimivaan Immanuel-kirkkoon, jossa Honkakarit olivat viime keväänä kolmen kuukauden komennuksella. Kaikki me naiset ympärillä nyökyttelimme. Kerroin kuinka Jeesus oli rippikoulussa löytänyt minut – eikä päinvastoin – ja myös alkutaipaleen epätoivosta, kun pelkäsin, etten mitenkään yltäisi kaikkeen vaadittuun. He halusivat kuulla, miten minä olin tullut uskoon
Seurakunta on Sinille myös työpaikka. Sosepurkit pelastivat yhteisen unelman Jos Sini ja Riku olivat sopineet kahdenkeskisestä tapaamisesta suhteensa alkuvaiheessa, Sini oli tavallisesti paikalla varttia ennen, mutta Rikun mielestä ei ollut ongelma, jos hän oli vartin myöhässä. S ini ja Riku Rantakari istuvat kotisohvalla Hämeenlinnassa, kun etäyhteys avautuu. Päätöksenteon erilaisuuden lisäksi toisen aikakäsityksessä on ollut Rantakareilla opettelemista, sillä kumpikin toi suhteeseen lapsuudenkodissa opitut mallit. Vapaaehtoistyö seurakunnassa vie myös jonkin verran aikaa. Neljän lapsen perheessä aktiviteetteja ja harrastuksia riittää, mutta eivät Sini ja Riku ennen lasten syntymääkään joutaneet sohvaa kuluttamaan. Lisäksi Sinin oma harrastus on tarinateatteri. Nopea päätöksenteko oli tyypillistä Sinin lapsuudenperheessä ja kun jotain suunniteltiin, niin se oli lähes lupaus. Jos aamupäivällä mietittiin, että joku kotieläin olisi kiva olla, niin iltapäivällä undulaatit tai marsut olivat jo muuttaneet perheeseen. Hän on alun perin kouluttautunut kirkon nuorisotyönohjaajaksi, mutta jatkanut sen jälkeen opintoja ja vuodesta 2006 lähtien hän on työskennellyt kirkon perheneuvojana. Sinin lapsuudenkodissa lemmikkejä oli monenlaisia. Samanlaisuuttakin heissä on paljon. Näissä tilanteissa Sini helposti koki, että Riku kohteli häntä huonosti ja mukavaksi tarkoitettu kahdenkeskinen hetki saattoi alkaa jäätävissä tunnelmissa. Avioliittoleirien kautta he ovat saaneet eväitä erilaisuuden ymmärtämiseen ja toimivaan vuorovaikutukseen. Tarvittaessa päätös lemmikin hankkimisesta syntyi siellä nopeastikin. Sinin perheessä oltiin aina hyvissä ajoin liikkeellä, kun taas Rikun perheessä aikakäsitys oli suurpiirteisempi. Hetken kuluttua kuvaan astuu sohvan selkänojalla tassutteleva perheen uusi lemmikki, eläinten löytökodista pelastettu kissa. Koirien kanssa kesti pidempään. Päätös kissan hankkimisesta Rantakarien kotiin syntyi kesäkuussa, mutta lomien vuoksi lemmikki kotiutui vasta elokuussa. Työ, opiskelut ja harrastukset täyttävät viikonpäivät. Lisäksi hänellä on psykoterapeutin ja parija perheterapeutin pätevyys. Rikun lapsuudenkodissa tehtiin suunnitelmia suunnitelmien vuoksi. Puuhakas arki Lapsuudenkodeissa omaksutut erilaiset toimintakulttuurit ja -tavat aiheuttivat etenkin avioliiton alkuaikoina ristivetoa Rantakarien suhteessa. Pariskunta harrastaa liikuntaa eri muodoissaan, erityisesti tanssi on heille mieluisa yhteinen liikuntamuoto. Sopivasti erilaiset ja samanlaiset Sini ja Riku Rantakari ovat oppineet, että aito tunneyhteys lisää läheisyyttä ja että tunteiden ilmaisuun tarvitaan turvallinen tila. Riku on ollut mukana soittamassa hämeenlinnalaisen pastori Mirja Lassilan säveltämässä Blues-messussa, joka esitetään seuraavan kerran lokakuussa. – Meillä puhuttiin asioista ja tehtiin suunnitelmia, joiden ei ollut tarkoituskaan toteutua, Riku kertoo. ” Tunnelma saattoi olla jäätävä.” 26 |. Molemmat ovat aktiivisia ja omien sanojensa mukaan puuhakkaita
Sosepurkit pelastivat yhteisen unelman e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a Sini ja Riku kertovat, että neljän lapsen perheessä riittää aktiviteetteja. | 27
Myös Suomen rajojen ulkopuolella Riku on ollut komennuksella. Tällä hetkellä hän palvelee upseerina maavoimien esikunnassa Mikkelissä, mutta perheessä oli sekin aika, jolloin Riku asui viikot Sodankylässä ja perhe Hämeenlinnassa. Vanhemmille oli kasvattajina tärkeää kunnioittaa lapsensa yksityisyyttä. Lisäksi Sinillä oli mahdollisuus tutustua muiden sotilaiden puolisoihin, joista monet olivat muista Pohjoismaista. Mutta kun Pakistan oli vihdoin toteutumassa, perhetilanne näytti hankalalta yhteisen unelman kannalta. – Yksityisyyden kunnioittamisen tarkoitus oli hyvä, mutta jätti minut käytännössä aika yksin. Yhteinen unelma Vuosia ennen Iso-Britannian komennusta, kun Rantakarien esikoinen oli taapero ja Sini odotti perheen toista lasta, Riku sai vuoden komennuksen Intiaan ja Pakistaniin. – Meillä oli kova kiire mennä naimisiin. – Meidän perheessämme kuulumisia kyseltiin paljon. ” Meillä oli kova kiire mennä naimisiin.” 28 |. Koska Riku oli virka-aikaisessa työssä, yhteistä aikaa jäi pieniin retkiin ja lomailuun Pakistanin vuoristossa. Joka kerta, kun tulee tieto tai uhka uudelle paikkakunnalle siirrosta, pohditaan yhdessä, lähteekö perhe mukaan. Silloinkin perhe usein vieraili Sodankylässä ja siitä ajanjaksosta muodostui perheelle mukava yhteinen muisto. Oman erityismausteensa Rantakarien arkeen tuo Rikun upseerin työ. Sini oli ajatellut, että hän tekisi siellä jotain vapaaehtoistyötä. Riku oli panostanut veneen koristeluun, oli ilmapalloja ja erilaista romanttista rekvisiittaa. Murrosiässä, 13-vuotiaana, hän muutti omaan vanhempiensa pihapiirissä sijainneeseen asuntoon. Rantakarit aloittivat seurustelun jo teini-ikäisinä Sinin ollessa 15-vuotias ja Rikun 18-vuotias. – Oli selvää, etten halua synnyttää Pakistanissa, Sini kertoo. – Meillä on olohuoneessa matto Pakistanista. Laskelmat olivat tarkat, vain neljä purkkia jäi yli, Riku muistelee. Rantakarit alkoivat miettiä, miten yhteinen unelma voisi toteutua, ettei siitä tulisi katkeruuden aihetta, kun vain toinen pääsee sinne, minne molemmat olisivat halunneet lähteä. Tunneyhteys lähentää Tunteista kertominen ei ole ollut Rikulle kovin luontevaa, mutta hän on vähitellen oppinut tunnistamaan ja ilmaisemaan niitä. Tällä järjestelyllä ajateltiin vältettävän mahdolliset murrosikään liittyvät konfliktit Sinin ja vanhempien välillä. Siinä missä Siniltä ei lapsena juuri kuulumisia kysytty, Rikun perheessä oli toisin. Niinpä Rikun muuttokuormassa oli mukana sosepurkkivuori. Ajattelin, että kaikista haavoittuvimman kanssa pärjäisimme äidinmaidolla ja soseilla. – Omien tunteiden tunnistaminen on ollut merkittävä oppimistapahtuma ja siinä avioliittoleireillä on ollut iso rooli. Se tarkoitti, ettei toisen asioihin puututtu, vaan luotettiin, että lapsi kyllä kertoisi, jos olisi jotain asiaa. Avioliiton turvasatama Sini ja Riku Rantakari viettivät viime kesänä 25-vuotishääpäiväänsä. Olemme sen yhdessä valinneet ja hankkineet, Rantakarit kertovat. Sini on kasvanut vanhempiensa ainoana lapsena. Oltiin kiinnostuneita, mitä oli tehty ja miten päivä oli mennyt, mutta ei siinä tunnetasolle menty. Puolustusvoimien palveluksessa hänen asemapaikkansa vaihtelee. – Riku lähti toukokuussa ja laskin, että jos tulisimme sinne talveksi, niin kuinka paljon tarvitsisimme sosepurkkeja. Jälkikäteen olen ajatellut, että omassa taustassani oli niin paljon turvattomuutta, että kun olin löytänyt turvaa ja välittämistä meidän suhteestamme, halusin vakinaistaa turvan, Sini kertoo. Siellä on ollut positiivinen paine oppia tunnistamaan ja harjoittelemaan. Koko perhe asui vuoden IsoBritanniassa 2016–2017. – Se herätti hämmästystä, kun ostin ison ostoskärryllisen soseita. Sitä taitoa en kotoa oppinut. Sen kunniaksi he matkustivat edelliskesänä hankkimallaan veneellä Helsingistä Hankoon. Riku näkee, että tunteiden tunnistamisesta ja ilmaisemisesta on ollut hyötyä parisuhteessa. – Isona apuna on ollut se, että Sini on osannut kysyä oikeita kysymyksiä kuten ”miltä sinusta tuntuu?” Suhteen alkuvaiheessa Rikun vakiotunne oli: ihan ok. Mahdollisuus päästä Pakistaniin rajaoperaatioon oli kajastanut jo aiemmin, ja siitä oli muodostunut Sinille ja Rikulle yhteinen haave. Sini ja lapset matkustivat joulukuussa Islamabadiin, missä perhe asui yhdessä neljän kuukauden ajan. Heidän avioituessaan Sini oli juuri saavuttanut täysi-ikäisyyden
– Leirillä huomasin, että vaikka minulla oli monenlaisia tunteita, suuri osa tunneilmaisustani oli epäsuoraa. | 29. Sini kuvitteli avioliittoleirille mennessään olevansa tunteiden ammattilainen. – Oleellista ei ole se, millaisia tunteet ovat, oletuksena ei tarvitse olla, että pitäisi olla onnellinen, vaan että pystyy ilmaisemaan tunteitaan minä-viestein ilman syyttelyä ja toinen ottaa ne vastaan, Riku toteaa. Se minkä olin kuvitellut olevan tunteiden käsittelyä, olikin tunteiden kaatamista toisen päälle, mikä ei luonut turvallista tilaa Rikulle tunteiden ilmaisuun. Sini ja Riku kertovat, että avioliittoleirit ovat luoneet ”positiivista painetta” tunteiden kanssa askarointiin. ” Tunteita voi tunnistaa vain turvassa.” – Kun osaan sanoa, että olen pettynyt, eikä kyse ole jostain epämukavasta tilasta, josta en saa kiinni, ja kerron tunteestani Sinille, joka kuulee ja ottaa tunteen vastaan, se tuo meitä lähelle toisiamme. – Kun uskaltaa jakaa myös vaikeita tunteita ja olla niiden kanssa hyväksytty ja rakastettu, se lisää läheisyyttä meidän välillämme, Sini summaa. Sini on oppinut, että tunteiden oikea tunnistaminen tapahtuu rauhassa ja turvassa, eikä minkään tunteen vallassa
Kun Havas oli kokenut hengellisen murroksen, joka oli tehnyt ”lapsenuskonsa säiAili Havas – juutalaislähetyksen rohkea pioneeri uskon esikuvia TeksTi timo junkkaala kuva jouko marttinen / suomen lähetysseura 30 |. L empääläisen opettajapariskunnan tytär Aili Havas (s. Aili Havaksen veljiä olivat pappi ja kansanedustajana toiminut Väinö Havas ja runoilija Eero Havas. 1903) valmistui teologian maisteriksi, toimi muutaman vuoden Suomen kristillisen ylioppilasliiton (SKY) sihteerinä ja matkusti vuonna 1931 Jerusalemiin, jossa hän teki elämäntyönsä Suomen Lähetysseuran työntekijänä. Yhdessä järjestön pääsihteerin Osmo Tiililän kanssa hän vei suomalaisen kristillisen ylioppilasliikkeen yhteyteen vähän aiemmin perustettujen pohjoismaisten ns. hallesbyläisten eli raamatullisten liikkeiden, Norjan Studentlagetin ja Ruotsin SESG:n kanssa. Vuonna 1940 Aili Havas perusti Jerusalemiin lastenkodin Euroopasta tulleille juutalaispakolaisille. Kun ensimmäinen tuon liikkeen pohjoismainen ylioppilaskokous järjestettiin Suomessa kesällä 1930, Havaksella oli päävastuu kokouksen valmistelusta ja johtamisesta. Havas vaikutti siis Tiililän ja Martti Simojoen ohella siihen, että SKY toimi 1930-luvulla läheisessä yhteydessä niiden pohjoismaisten järjestöjen kanssa, joihin Ylioppilaslähetys 1960-luvulla solmi yhteydet. Hän oli koko sota-ajan Israelissa. Aili Havas toimi SKY:n naissihteerinä tärkeässä vaiheessa vuosina 1926–1930
Sodan jälkeen Havas sai Suomesta useita työtovereita. Lähetysseuran työkeskus Jerusalemissa oli pitkään Havaksen kauden jälkeenkin tärkeä messiaanisten eli Jeesukseen uskovien juutalaisten ja myös arabikristittyjen keskus. Kun Aili Havas lähetettiin Jerusalemiin, lähetysjohtaja sanoi, että työkenttä on vaikea, että hän joutuu työskentelemään yksin eivätkä he pysty häntä paljon auttamaan. Hän oli koko sota-ajan Israelissa ja vuonna 1945 lastenkodin yhteyteen avattiin heprealainen koulu ja päiväkoti. 13:7) | 31 ” Havas oli suorapuheinen.”. Vuonna 1940 Aili Havas perusti Jerusalemiin lastenkodin Euroopasta tulleille juutalaispakolaisille. Sen jälkeen professori aloitti keskustelun Kristuksesta ja kristinuskosta miltei joka kerta heidän tavatessaan. Aili Havas aloitti kirjoittautumalla opiskelijaksi heprealaiseen yliopistoon. Kysymykseen, mitä Havas oli saanut lähetystyöllään aikaan, Havas vastasi, ettei ole hänen asiansa laskea hedelmiä, mutta hän uskoi, ettei työ ole turha, kun hän kertoo evankeliumin syntien anteeksisaamisesta ja uuden elämän mahdollisuudesta. Oz oli tutustunut naisiin 9-vuotiaana Israelin itsenäisyyssodan aikana vuonna 1948. Erään kerran professori kertoi Suomen ylirabbin ilmoittaneen yliopistolle, että siellä opiskeli suomalainen lähetyssaarnaaja. Kun hän kertoi aikeistaan lähetysjohtaja Matti Tarkkaselle, tämä ehdotti juutalaistyötä. Havas sanoi ensinnäkin rukoilevansa opiskelijatovereittensa ja opettajiensa puolesta, mihin professori sanoi, että hän sai rukoilla niin paljon kuin halusi. Näillä eväillä Aili Havas nousi laivaan lokakuun lopussa 1931 ja matkusti Saksan kautta Palestiinaan, joka tuolloin oli brittien mandaattina. Aili Havas – juutalaislähetyksen rohkea pioneeri ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Maassa työskenteli tuossa vaiheessa kaksi suomalaista, British Jews Societyn palveluksessa Haifassa Ester Juvelius ja aiemmin Lähetysseuran työssä ollut, mutta sittemmin arkeologiaan keskittynyt Aapeli Saarisalo Galileassa. Professori koetti turhaan saada Havaksen lupaamaan, ettei hän aloittaisi keskustelua näistä asioista opiskelijatovereittensa kanssa. lyttäneestä teologian ylioppilaasta syntisen ja Kristuksen veren puhdistaman Jumalan lapsen”, kuten hän asian ilmaisi, alkoi mielessä vahvistua ajatus, että hänen paikkansa olisi lähetystyössä. Kun Havas myönsi olevansa lähetystyöntekijä, professori kysyi, miten hän teki lähetystyötään. Aili Havas työskenteli Jerusalemissa vuoteen 1969 saakka. Vuonna 1973 Aili Havakselle myönnettiin ensimmäisenä naisena Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatohtorin arvo. aili havaS on kertonut työStään kirjaSSa työkenttäni iSrael (1958). Mitään huomauttamista ei ollut myöskään siihen, kun Havas sanoi koettavansa elää Kristuksen tahdon mukaista elämää ja olevansa suora ja sanovansa, mitä uskoi ja ajatteli. Havas mainitaan työtoverinsa Rauha Moision kanssa Israelin tunnetuimpiin nykykirjailijoihin kuuluvan Amos Ozin romaanissa Kertomus rakkaudesta ja pimeydestä (2004)
Ihminen on luomisen pohjalta Jumalan rakkauden kohde. Te ks Ti v el im at ti k u ja la ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Millainen on kristillinen ihmiskäsitys. Jumala ei määrittele millaista ihmistä hän rakastaa, vaan hän etsii hukassa olevan ihmisen rakkautensa kohteeksi, kirjoittaa Veli-Matti Kujala.
7:18). Näin ihmisestä tuli elävä olento [tai sielu].” (1. 1:26–27.) Tämä Jumalan kuva näyttäytyi täydellisenä siinä rikkomattomassa Jumala-suhteessa, joka vallitsi paratiisissa. Adamissa ja Eevassa tapahtunut syntiinlankeemus koskettaa jokaista ihmissuvun jäsentä. Kristilliseen ihmiskuvaan kuuluu paratiisissa tapahtuneen ihmisen lankeamisen ja sen seurauksien tunnustaminen. Jumalan kuvaan kuului myös miehuus ja naiseus. Lankeemuksessa hengellinen yhteys Jumalaan katkesi, tapahtui hengellinen kuolema sekä lopulta myös fyysinen kuolema, jolloin sielu eroaa ruumiista. Käsitys ihmisestä on muuttunut voimakkaasti Suomessa kuten kaikkialla länsimaissa. Jumalan kuvana ihminen on itsessään ainutkertainen ja ehdottoman arvokas. Langennut ihminen ei enää kykene eikä halua toimia Jumalan tahdon mukaisesti. Ensinnäkin ihminen on kolmiyhteisen Jumalan luoma olento, joka on sielun ja ruumiin kokonaisuus. Se on siten osa maailmankatsomusta ja siksi hyvin henkilökohtainen asia. Moos. 2:7.) Tällaisena sielun ja ruumiin yhdistelmänä ihminen on Jumalan kuva, Pyhän Hengen temppeli. Mies ja nainen ovat samanarvoiset, mutta toiminnallisesti ja tehtävällisesti he täydentävät toisiaan. Tämä on tullut esille meneillään olevissa raamattukäräjissä ja aivan hiljattain Helsingin Sanomien kolumneissa ihmisoikeuksista. Moos. Ilman sielua ihmisruumis ei ole elävä. Tämä näkyy muun muassa mielenosoituksissa, jotka liittyvät esimerkiksi aborttioikeuksiin. ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. Ruumiista, tai nykyään puhutaan usein myös kehosta. Ajatellaan, että se on minun ja vain minun. ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Millainen on kristillinen ja siten tietysti myös raamatullinen ihmiskäsitys. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Tämä koskee koko ” Ihminen on sielun ja ruumiin ykseys.” | 33. Ehdottoman arvokas Syntiinlankeemuksen jälkeen kaikki tämä turmeltui, mutta silti ihminen pysyi olemukseltaan Jumalan kuvana. Vaikka ihminen alkutilassa paratiisissa oli suorassa yhteydessä Jumalaan, vanhurskas ja pyhä, ilman syntiä ja sen tuomia seuraamuksia, ihminen ei ole sitä enää. Se ei ole luomisessa Jumalalta lahjaksi saatu. Luomakunnan hallitsemisen lisäksi Adam ja Eeva saivat käskyn lisääntyä: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi…” (1. Perisynnillä tarkoitetaan sitä tilaa, jossa jokainen ihmissuvun jäsen on alkulankeemuksen jälkeen. Moos. K un puhutaan ihmiskäsityksestä, tarkoitetaan niitä uskomuksia, ideologioita ja katsomuksia, joita ihminen ajattelee itsestään ja suhteestaan ympäröivään maailmaan. 5:12). Uutisissa näkee kantaa ottavia banderolleja ja paitoja (erityisesti naisilla), joissa lukee ”Minun ruumiini! Minun valintani!” tai ”Sinun ruumiisi voi olla temppeli, mutta minun ruumiini on huvipuisto!” Näistä jälkimmäinen esittää suorin sanoin kritiikkiä kristinuskon ihmiskäsitystä kohtaan, jota vastaan mielenosoittaminen yleensä ainakin epäsuorasti kohdistuu. Siihen kuuluivat persoonallisuus, älyllisyys, tahdon vapaus, vanhurskaus, pyhyys ja kuolemattomuus. 1:28). Tätä kutsutaan Raamatussa tyypillisesti lihaksi. Jotain hälyttävää ajastamme kertoo se, että tätä kristinuskon peruskäsitystä siitä, että ihmisarvo ja -oikeudet kuuluvat kaikille ihmisille (poikkeuksetta!) luomisen perusteella, ei enää tunneta (tai haluta tuntea). ”Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat’. Sielu ja ruumis eivät ole täysin vastakkaisia substansseja, vaan niiden yhdistelmä on yksi ehyt kokonaisuus, sielun ja ruumiin ykseys. Jokaisen ihmisen luotuisuuteen perustuvasta ihmisarvosta kumpuavat siten myös ihmisoikeudet, keskeisimpinä oikeus elämään ja vapauteen. Ihmisen arvokkuuteen eivät vaikuta esimerkiksi hänen taitonsa, älykkyytensä, ulkonäkönsä, ihonvärinsä, sukupuolensa, omaisuutensa tai menestymisensä. Ihminen suuntautuu lähtökohtaisesti himoissaan kohti pahaa ja toimii vastoin Jumalan lakia. Ja koska ruumis on täysin minun, voin tehdä sen kanssa mitä parhaaksi näen, eikä kukaan ole oikeutettu puuttumaan siihen tai arvostelemaan valintojani. Kaksi sukupuolta ovat Jumalan asettama järjestys, joissa molemmissa kuvastuu jotakin Jumalan täydellisyydestä. Ihminen on hengellisesti kyvytön: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää” (Room. Nämä iskulauseet tiivistävät hyvin aikamme käsityksiä
Hän voi jalostaa itsensä mitä korkeimpiin päämääriin, jolloin pahan määrä hänessä vähenee heikkouksia voittamalla. Ja ihmisen lopullinen päämäärä on Jumalan ”autuas katseleminen” eli Jumalan yhteydessä eläminen iankaikkisuudessa. Se ei ole geenien siirtämistä eteenpäin julmassa selviytymiskamppailussa evoluution merkityksettömässä pelissä tai maksimaalista nautinnon jatkuvaa tavoittelua tässä ja nyt. Aivan viimeiseksi on syytä vielä ottaa esille kysymys elämän tarkoituksesta. Arkitodellisuus on osoittanut, että kukaan ei ole todellisuudessa tällaiseen yltänyt. Ei lähde ravistelemalla Ihmiselle ei siis ole mahdollista päästä eroon perisyntisyydestään. Jumala ei määrittele millaista ihmistä hän rakastaa, vaan hän etsii hukassa olevan ihmisen rakkautensa kohteeksi. Se ei lähde ravistelemalla sitä hartioilta tai käskemällä itseään toimimaan täydellisen oikein. Tästä rakkaudesta osallisena eläminen ja sen heijastaminen eteenpäin rakastamalla Jumalaa ja lähimmäistä antaa ihmisen elämällä mielekkyyden ja tarkoituksen. Raamatun mukaan ihminen on ruumiillissielullinen ykseys. Ja tällöin koko ihminen tekee syntiä, ei vain joku rajattava osa ihmisestä. Ajatellaan, että ihminen on varsinaisesti vain sielu. Ajassamme vallitsee monia ihmiskäsityksiä, jotka eivät ole kristillisen ihmiskäsityksen mukaisia. Ensinnäkin tällainen on väite, että ihminen on umpimähkäisen evoluution tulos, pelkkää ainetta. Se ei kuitenkaan poista ihmisen perisyntisyyttä ja siitä kumpuavia tekosyntejä vielä tässä ajassa. Kristitty on samaan aikaan syntinen ja vanhurskas. Raamatun mukaan ihminen on Jumalan luoma, ruumis ja sielu. Sukupuoli on annettu, ei valittavissa oleva asia. ihmistä: sanoja, ajatuksia, tekoja, asenteita, tunne-elämää ja tahtoa. Aikaamme kuuluu vielä yleisesti väite, että ihminen on itsenäinen olento, jolla on rajoittamaton vapaa tahto ja määräysvalta itsestään. Perisynti tai lihallisuus saa ihmisessä aikaan aktiivisia tekosyntejä. Meidän ajassamme tämä ajatus ihmisen syntisyydestä on tullut yhä vieraammaksi. Oikean selityksen surkeaan tilanteeseemme antaa Raamatun kertomus historiallisesta syntiinlankeemuksesta, joka on syynä ihmisen turmeltuneisuudelle ja pahuudelle. Sanasta synti on tullut lähes tabu, kuten jo edellä kirjoitin. 5:18). kirjoittaja on inkerin kirkon pappiSdiakoni ja Suomen raamattuopiSton vararehtori ” Sukupuoli ei ole valittavissa.” 34 |. Erityisen kuuma aihe on aikamme gender-ideologian väite siitä, että ihminen voisi itse määritellä sukupuolensa. Raamatun mukaan koko ihmisen olemassaolo perustuu hänen suhteeseensa Luojaansa. Siten syntiinlankeemus on tapahtumana yleisesti torjuttu aikamme vallitsevassa ihmiskuvassa. Raamatun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi naiseksi ja mieheksi. Ainoastaan Jumala pystyy poistamaan perisynnin kirouksen: ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi” (Room. Raamatun mukaan ihmisen kallisarvoisella elämällä on tarkoitus. Jotkut näyttävät haluavan jopa synti-sanan kriminalisointia. New Age -piireissä tilanne voi taas olla lähes päinvastainen. Ihmisen pitäisi tämä myös itse nähdä: ”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni” (Ps 51:5). Lisäksi ihminen saa heijastaa Luojansa kunniaa vallitessaan luomakuntaa vasallihallitsijana. Ihmisen luonnollinen moraalitaju kyllä havaitsee syntiongelman, mutta jos ainoaa lääkettä siihen ei haluta tunnustaa, näyttää yhä useimpien vastaus olevan jääräpäisesti kieltää synnin olemassaolo. Synti hallitsee koko ihmistä. Silloin meidät puetaan uuteen kirkastettuun ruumiiseen. Ihminen ei ole jumala ja suhteessa todelliseen elävään Jumalaan hänellä ei ole vapaata tahtoa. Ihminen ajatellaan lähtökohtaisesti hyvänä, joka kyllä voi tehdä virheitä ja erehtyä, mutta joka voi kuitenkin nousta näiden yläpuolelle. Kristuksen suorittama sovitustyö ristillä poistaa perisynnin kirouksen, kun ihminen siihen uskossa turvautuu. Vaikka sielu poistuu ruumiista kuoleman yhteydessä, uskomme ruumiin ylösnousemukseen. Hän ei siis pysty lopettamaan synnin tekemistä eikä kristillisinkään yhteiskunta pysty luomaan tässä ajassa paratiisimaista olotilaa maan päälle. Ihminen on luomisen pohjalta Jumalan rakkauden kohde
Bändin kanssa ollaan soitettu viisi riehakasta keikkaa. Alalle päädyin ”vahingossa”. Kamppailen edelleen ahdistuksen kanssa ja rukoilen usein, että Jumala poistaisi ahdistuksen. Taivaan Isä rakastaa ja huolehtii koko ajan. Tällä hetkellä unelmamme on tehdä hieno albumi ja aloittaa levynjulkkarikiertue Suomessa. Toivoisin myös soittavani joku päivä Maata Näkyvissä festareilla upean gospel rock -keikan. MIO HAVERI, 23, NOKIA ”Taivaan isä on kantanut ahdistuksen keskellä” Opiskelen toista vuotta tietoja viestintätekniikan perustutkintoa. The Raindropsin kanssa olemme soitelleet nyt vuoden aktiivisesti. Välillä tuntuu, että elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Päätin jatkaa, kun huomasin olevani aika hyvä juottamisessa ja virtapiirien kytkentöjen suunnittelussa. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 35. Arki tuntuu paljon helpommalta, kun on ihmisiä jotka rakastaa. On outoa ajatella, että nyt olen suhteessa. Hyödynnän taitoja bänditreeneissä. Ennen keikkoja me rukoillaan ”bäkkärillä”, mikä antaa toivoa ja rohkeutta esitykseen. Usko rohkaisee ja muistuttaa, että pääsen kerran taivaaseen. Tappelin viime lukukauden ahdistuksen ja syömishäiriön kanssa. Viime aikoina arkeen on tullut mukaan myös seurustelu, joka on antanut paljon elämääni. Olin pitkään vältellyt seurustelua sitoutumiskammon takia
Kapteeni avaa runovihkonsa 36 | TeksTi petri vähäsarja kuvaT matti rusama
Värit, jotka jäävät jäljelle, kun elämä on haravoitu adressien, kukkavihkojen ja muistolauseiden kompostiin. Viimeinen lause on jokseenkin hyytävä, kun miettii, mitä Sauli Niinistö sanoi 24.2. – Kun liekanaru katkesi, veto oli kova. Elias Halminen lähti nuoruudessaan tuhlaajapoikareissulle. – Taloudellisesti oli niukkaa ja paljosta jouduimme luopumaan. Ehkä ne olivat syynä sille, että vapauttakin piti kokeilla. – Juureni ovat sekä isän että äidin puolelta rukoilevaisuudessa. Olin noihin aikoihin parikymppinen. Runous onkin yllättävä ulottuvuus Eliaksen elämässä. Jää vain muistojen kuvat, joissa naamiot ovat poissa. Elias on pojista vanhin ja kaikista lapsista kolmanneksi vanhin. – Vahva maanpuolustustahto ja isänmaanrakkaus, Elias perustelee sotilasuralle hakeutumistaan. Elias pitää kuitenkin runoutta vaivaannuttavana aiheena, koska hän ei katso olevansa vakavasti otettava runoilija. Lapsia syntyi yhteensä 10, viisi poikaa ja viisi tyttöä. Kotiin palasi mies, jolle Jeesus on ainoa vaihtoehto. K un katsot kuollutta lehteä näet sen todelliset värit. – Nuorena isänmaallisuuteni oli vähän paatoksellistakin. Pian perhe muutti Euraan, ja siellä Elias vietti lapsuutensa. Hän on nimittäin sotilas. – Mutta aina ne runot tulevat esiin, joten näihinkin kysymyksiin on kai pakko vastata, hän naurahtaa. Kapteeni Halminen on töissä Porin prikaatissa. Kolikon kääntöpuolena on ollut ehdottomuutta ja tiukkoja rajoja, Elias pohtii. Kotona edustettiin konservatiivista kristillisyyttä: Raamattu on uskon ja elämän ylin auktoriteetti. – Se oli humalahakuista liikakäyttöä, hallitsematonta toimintaa. Kapteeni avaa runovihkonsa | 37. Töissä hän oli selvänä mutta vapaalla usein ei. Olen kyllä oppinut antamaan periksi niin, etten aina taistele omista oikeuksistani. Rukoilevaiskodin lapsi Elias syntyi Eurajoella vuonna 1978. Lapsuus oli hyvä ja turvallinen. Näin kirjoittaa Elias Halminen vuonna 2017 runossaan Reliqua. Hän vastaa Säkylän ja Niinisalon varuskuntien turvallisuustoiminnasta. Elias muutti varhain omilleen ja opiskeli itselleen ensihoitajan ammatin
Viime aikoina sota Ukrainassa on tuonut sotilaan työhön kuormitusta. Jumalan armo saapui uudenvuoden yönä. Sukupolvikokemus Rukoilevaisten pastori Timo Laato otti vastaan avosylin. – Se oli tuhlaajapojan kotiinpaluu. – Tämä nyt jo edesmennyt Veikko sanoi, ”ettei mua kukaan rakasta”. – Silloin minulle tulivat kyyneleet silmiin. Sano vain sana, jotta voisin vielä uskoa, että yhä rakastat minua. Tämä oli yksi syy sille, miksi lähdin sotilasuralle. En voi enää sanoa eläneeni siivosyntisenä koko elämäni, Elias kuvailee. Elias alkoi käyttää puheenvuoroja rukoilevaisseuroissa. – Kun siirryimme kohotettuun valmiuteen, olemme joutuneet tekemään paljon töitä. Elias ja paikallinen ”rantojen mies” lauloivat silloin Sylvian joululaulua ”kännissä kuin käet”. Silloin jokin muuttui. Sano vain sana, jotta voisin vielä olla yhä sanojesi luotavana. Rukoilin, että Herra vielä pelastaisi minutkin ja veisi oikealla tielle, jos se on mahdollista. Silitin hänen karvaista poskeaan ja sanoin, että jos ei kukaan ihminen rakasta, niin Jumala ainakin rakastaa. – Silmät kyynelissä todistin Kristuksen rakkaudesta ja veren armosta. Olen huomannut sen omassa jaksamisessani. – Olin tiellä, jolta ei ollut paluuta muuten kuin Jumalan armon avulla, Elias sanoo. Jossain vaiheessa mies heräsi siihen, että ambulanssin asiakkaat alkoivat olla omia ryyppykavereita. – Halusin katkaista siteet entiseen elämääni. – Se oli kuin huuto sisälläni. Puolustusvoimien henkilöstö on ollut ko38 | Elias Halminen kertoo, ettei hän lue kovin paljon runoutta, vaan kirjoittaa sitä mieluummin itse.. Sano vain sana, jotta voisin vielä kuulla, että yhä olen elossa
Samalla hän kuitenkin korostaa, ettei ole tarpeen lietsoa paniikkia. On antoisaa, että samoilla raamatunkohdilla, kun niiden tulkinta on Raamatun peruslinjan mukainen, voi olla monia merkityksiä. Minulla on runoja 20 vuoden takaa, ja joihinkin palaan muuttaakseni niissä jotakin, hän kertoo. Se on Raamatun valossa mahdoton yhtälö. – Suomessa elämme edelleen rauhallista ja vakaata aikaa. Myös hengelliseen kielenkäyttöön sisältyy monia tasoja. – Tämä on eräänlainen sukupolvikokemus. Sen sijaan nuoremmat pohtivat, voiko olla todellista hengellistä yhteyttä sellaisen papin kanssa, joka sitten toisaalla vaikkapa opettaa vastoin Raamattua. Kuitenkin jotkut seurakuntien eläkkeellä olevat papit tuntevat vanhan kaavan ja osaavat toimittaa messuja sen mukaan. Ja vähenevä miespapisto ei tunne sitä kaavaa. – Aika tehokasta vallankäyttöä, Elias kommentoi. Saunanpiippuruno oli suhteellisen pitkä, mutta Elias on kirjoittanut myös aforisminomaisia lyhyitä tekstejä, kuten tällaisia: Kuinka kuulisin neuvojasi, kun kätesi ovat silmieni edessä. Se osa, joka halusi uudistaa, ei säilynyt vaan ”suli kansankirkon uomaan”. Pari vuotta sitten en olisi uskonut näkeväni sitä päivää, että varaudutaan ja valmistaudutaan suunnitelmatasolla sotatoimiin, Elias toteaa. – Ettei tulisi liikaa astian makua. Vaimoni Elina, joka on suomen kielen ammattilainen, ei aina ymmärrä runojani. – Olen todella hidas, en ollenkaan tuottelias. Elias kuuluu Päällystön hengelliseen säätiöön, joka on Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa palvelevien kristittyjen virkamiesten porukka. 1980-luvulla rukoilevaisuuden sisällä kävi kuohunta, kun osa halusi uudistaa toimintaa. Jumalanpalvelukset toimitetaan vuoden 1694 kirkkokäsikirjan mukaan. – Vanhemmille saattaa riittää, että seurakunnasta tulee miespappi, joka tuntee vanhan kaavan ja toimittaa messun sen mukaan. – Saan inspiraatiota luonnosta, mutta sanoitan runoissa myös sisäisiä solmujani. Elias jatkaa, että hän kirjoittaa hengellisiäkin runoja. – Nykyään nuoret rukoilevaiset ovat hyvin sitoutuneita ja halukkaita vanhan perintömme säilyttämiseen, Elias kertoo. Mutta elintila evankelis-luterilaisessa kirkossa on kaventunut, ja kapenee edelleen. Elias toimii yhdistyksen varapuheenjohtajana. – Se aiheutti liikkeen jakaantumisen. Ylpeänä voin kyllä todeta, että henkilöstömme on hyvin kutsumustietoista. – Kiihtyvällä vauhdilla. – Rakastan runoutta, ilmaisun rikkauden tähden. – Ensinnäkin papisto naisistuu kirkossa. Rukoilevaiset käyttävät vuoden 1776 raamatunkäännöstä ja vuoden 1701 virsikirjaa. Hän kertoo, että sota on ”lisännyt rukousta veljien keskuudessa”. Halu olisi pysyä kirkossa. Mutta tila kapenee esimerkiksi siten, että tuomiokapituli on täällä päin ohjeistanut, että vanhan käsikirjan jumalanpalveluksessa on oltava aina vähintään toinen pappi, joka on kyseisen paikallisseurakunnan oma pappi. Elias kertoo, että nuorempi rukoilevaissukupolvi on paikoin jopa konservatiivisempaa kuin vanhempi. – Olemme herätysliikkeenä tiukkojen valintojen edessä. – Kyllä me tarkkaan katsomme, mitä ratkaisuja sisarjärjestöt teke| 39. Olen lohduttautunut sillä, että pääasia on, että itse ymmärrän. Vähillä sanoilla paljon Vuonna 2017 Eliaksen runo Sommitelma saunan piipusta ja muista asioista ”upposi raatiin kuin koukku Narviin”, ja runoilija valittiin Rauman Lapin runokesä -kilpailun voittajaksi. Rukoilevaisuudessakin allegoriat ovat vahvasti läsnä, Elias vertaa. Tila kapenee Rukoilevaisuus on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vanhin herätysliike, jonka katto-organisaatio on Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys. ” Runoissa sanoitan sisäisiä solmujani.” villa. Pakko myös sanoa, ettei välttämättä ole hengen yhteyttä kaikkien seurakuntien kanssa. Niihin hän suhtautuu arkuudella. Rukoilevaisilla on lähinnä yksi oma pappi, Timo Laato. Esimerkiksi haluttiin ottaa myönteinen kanta naisten pappeuteen. Julkinen esiintyminen aiheen tiimoilta oli poikkeus, koska Elias kertoo kirjoittavansa runoja lähinnä itselleen. Myöskään vanhan käsikirjan kaava ei tunne naispappia. – Toisaalta asioihin suhtaudutaan ammattimaisesti ja kliinisesti, mutta kyllä kaikki tietävät, että on huolestuttavaa, kun sotaa käydään lähialueilla. – Toiveeni on, että voisin vähillä sanoilla ilmaista mahdollisimman paljon, Elias ilmoittaa
vät, Elias kertoo viitaten kansankirkon yhteydessä toimimiseen. – Hän on minun syntieni sovittaja. Jyvät, jotka valmiina kylvettäväksi, valmiina antamaan uuden elämän, odottavat uutta kylväjää. Meidän pitäisi herätä julistamaan omalla paikallamme. Vähän kuin pelokas eläin, joka odottaa alistuako kuolemaan vai pinkaistako pakoon. Evankeliumissa on valtava voima. Jos ihmiset eivät tunne sitä tietä, ei hyvin käy. Mutta siemen iti, versoi, kasvoi ja kantoi tähkäpään. Hän on minun mahdollisuuteni päästä ikuiseen elämään. Sillä vanha on vakkansa laskenut Taivaan Herran eloriihen porstuaan. Kantoi kullankeltaiset jyvät. Jeesus on ainoa tie. Eliakselle sotilasura oli myös uuden elämän rajapyykki. Se antaa rauhan, jota tämä maailma ei voi antaa. Aura ei purrut, voimat uupuivat, toivo hävisi. Herra käski mennä työhön. Mutta maa oli kivinen ja kasvoi rikkaheinää. Siementä oli vähän, laarin pohjalta kaivettua. Ja tuli sade, tuli paahde, tuli halla, tuli tuulet. – Ainoa syviä rakenteita muuttava voima on evankeliumi ja se, että ihminen saa armon siirtyä pimeydestä valoon. Kun kaikki menneen elämän jäljet ovat olemassa, ja muisto synnistä ja sen haavat jäljellä, minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin Jeesus. Kestävä aarre Omalla tiellään Elias on löytänyt aarteen, joka kestää kaikki säät. 40 |. – Nyt yhteiskunta ja maailma värisee. Kaikki tiet eivät johda taivaaseen. Jeesuksen läsnäolo on lääke kaikkiin tilanteisiin. Antoi vakan ja siemenet
Ne kertovat, mitä juutalaiselle kansalle tapahtui ennen Jeesuksen aikaa, ja mitä ajatuksia ja opetuksia esiintyi. Vanhan testamentin apokryfikirjat on kirjoitettu Vanhan ja Uuden testamentin välisenä aikana 200-100 eKr. . Esimerkiksi Viisauden kirjassa ja Siirakin kirjassa näkyy mielenkiintoisella tavalla, miten juutalaisuudessa ymmärrettiin Vanhan testamentin kirjoituksia. Lutherin mukaan apokryfikirjat olivat hyvät ja hyödylliset lukea mutta eivät pyhän Raamatun veroiset. Mitä pitäisi ajatella apokryfikirjoista. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Vastaajana on tällä kertaa teologian maisteri Jussi Seppälä. Useimmiten sillä viitataan Vanhan testamentin apokryfikirjoihin eli alkujaan Vanhan testamentin kreikankieliseen käännökseen kuuluviin kirjoihin, jotka eivät kuitenkaan kuulu juutalaisten hepreankieliseen Raamattuun – eli meidän Vanhaan testamenttimme. Sana ”apokryfi” tulee kreikan kielen kätkettyä tarkoittavasta sanasta. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Ennen 1800-lukua ja joskus sen jälkeenkin ne julkaistiin luterilaisissa raamatuissa Vanhan ja Uuden testamentin välissä omana kokoelmanaan. MIK Ä ASK ARRUTTA A
. Hän on siis lukenut vähemmän teologiaa kuin keskimääräiset papit, mutta on silti kirkossa hyvin näkyvässä roolissa. Huttusen mukaan kirkko ei enää tarvitse teologiaa. Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen kirjoitti blogissaan (28.8.2022) teologian aseman romahtamisesta kirkossa. Teologia poistuu näyttämöltä p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti sa n te ri m a rj o ko rp i ku va u n sp la sh 42 |. Samaan aikaan kiinnostus akateemiseen teologiaan on heikentynyt kirkossa. Huttusen mukaan uusimmissa piispanvaaleissa oppineisuus ei enää ole ollut tärkeää, vaan sukupuoli ja hiippakunnallinen kuuluisuus ovat syrjäyttäneet oppineisuuden tärkeimpänä valintakriteerinä. Huttusen mielestä tämä näkyy piispojen koulutustason laskuna. Tähän on vaikuttanut se, että yliopistoteologia haluaa puolustaa tieteellistä asemaansa ja siksi pyrkii mahdollisimman irralliseksi uskonnosta tai kirkon vaikutuspiiristä. Esimerkiksi Huttunen nostaa Mari Leppäsen, joka on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon ja sen päälle tavallista lyhemmän teologian maisterin tutkinnon
Esimerkiksi Yhdysvalloissa niin sanotut pääuoman protestanttiset kirkkokunnat ovat menettäneet jäseniään useita kymmeniä prosentteja muutamassa vuosikymmenessä. Sen myötä niiden harjoittama liberaaliteologia on jäämässä marginaaliin. Valtion yliopistoissa teologian asema heikkenee ja opiskelijamäärät laskevat. Jos ajatellaan, että ihmiset tietävät jo uskonasiat omasta takaa, ei silloin ole tarvetta opettaa ”ylhäältä päin” kenellekään mitään, vaan kirkko muotoutuu instituutioksi, joka sallii jokaisen rakentaa itse uskonsa niin kuin parhaaksi näkee. Kirkon päätöksenteossa teologialla ei ole enää useinkaan kovin suurta painoarvoa. . Olisiko niin, että kun teologisissa tiedekunnissa on vuosikymmeniä harjoitettu Raamattua repivää kritiikkiä, jossa kaikista perustavimmat asiat Jeesuksen ylösnousemusta myöten on asetettu kyseenalaiseksi, se herättää kirkollisissa piireissä tiettyä epäluuloa. Tämän kehityksen myötä teologian ja raamatuntutkimuksen painopiste siirtyy seminaareihin ja yksityisiin instituutteihin. Taustalla vaikuttaa se, että liberaaliteologian omaksuneet kirkkokunnat ovat kokeneet massiivisen romahduksen 80-luvulta tähän päivään. Tänä päivänä opiskelijoiden ja akateemisten julkaisujen määrä on laskenut Saksassa valtavasti eikä saksalaisella teologialla ole enää entisenkaltaista maailmanlaajuista vaikutusta. Nyt tämä koulutusetu on kadonnut. Huttunen näkee hyvin yliopistoteologian aseman romahtamisen. Sieltä tuli sellaisia nimiä kuin Dietrich Bonhoeffer, Rudolf Bultmann ja Paul Tillich, joista kaikki olivat tietoisia. ” Romahdus voi olla aika nopeakin.” ” Piispojen koulutustaso on laskussa.” | 43. Tietenkin on myös kysyttävä, mikä rooli akateemisella teologialla on teologian aseman murrokseen. Tällaisessa ilmapiirissä teologialla tai Raamatulla ei tietenkään ole mitään virkaa. Lisäksi kun kirkko on valinnut linjakseen puhua moniäänisyydestä ja tasa-arvosta, on sen vaikea enää oppineesti kertoa, miten asiat ovat. Tämä suurten protestanttisten kirkkokuntien ja kansankirkkojen rapautuminen tulee vaikuttamaan teologiaa tekeviin instituutioihin. Romahdus voi olla aika nopeaakin. Sinänsähän nämä kriittisimmät äänet ovat usein olleet vain tiettyjen koulukuntien tai yksittäisten opettajien näkökulmia, joita on vain pyritty opettamaan yleisenä totuutena. Yksi syy teologian alasajoon on ollut kynnyksien laskeminen mahdollisimman alas. . Usein lähinnä joku työryhmä valmistelee esityksen siitä, minkälaisia ajatuksia Raamatusta päätöksentekoa vaativaan kysymykseen nousee. Yliopistoteologiassa ollaankin tällä hetkellä siirtymässä liberaaliteologiasta postliberaaliin teologiaan. Argumentit ovat usein tasoa ”mutta kun tasaarvo” tai ”kun ihmiset vieraantuvat kristinuskosta, olisi meidänkin vieraannuttava kristinuskosta, jotta ihmiset eivät vieraantuisi kirkosta”. Tämä korkeampi koulutus antoi papille luontaista arvovaltaa. Huttunen muistelee blogissaan aikoja, jolloin seurakunnan pappi oli paikkakunnan oppinein ihminen. Se tarkoittaa, että tällainen ylenpalttinen raamattukritiikki on jäämässä taakse ja sen korvaa monimuotoisempi tutkimusote, jossa voidaan taas enemmän katsoa myös sitä, mitä Raamatun kirjoituksissa oikein sanotaan. Maailmanlaajuisesti siis teologia on menossa perinteisempään suuntaan. Esimerkiksi Saksa oli 1900-luvun puolivälissä teologian huippumaa, jonka teologiaa koko maailma kuunteli. Toisaalta kyse ei ole pelkästään akateemisesta teologiasta, vaan teologia ylipäätään on menettänyt arvostustaan. Esimerkiksi kirkolliskokouksessa asioita perustellaan Raamatulla suhteellisen vähän. Sen sijaan on alettu ajatella, että kaikki tietävät uskonasiat omasta takaa. Varsinaista päätöksentekoa ei tehdä teologian tai Raamatun tasolla, vaan asioista perustellaan käytännöllisillä ja ideologisilla argumenteilla, jotka nousevat siitä, mitä ihmiset noin keskimäärin yleensä ajattelevat. Esitys annetaan tiedoksi kirkolli skokou k se lle ja sen jälkeen siirrytään keskustelemaan siitä, mitä tässä ajassa asiasta pitäisi ajatella. Huttunen kuitenkin kysyy, että ”moniko lääkäri tai juristi on vastaavalla tavalla luopunut normatiivisesta paremmin tietämisestä, johon koulutus antaa eväät”. Paljon on maailmalla ja myös Suomessa hyvää akateemista teologiaa
Norvannon kirjassa juuri tällaisia asioita avataan kenelle tahansa ymmärrettävällä tavalla. Toiseksi: suurin osa selityksistä ja perusteluista on erinomaisia, mutta joissakin kohdissa joko perustelu tai otsikko tuntuvat hieman väkinäisiltä. Heprealaisten kirjainten ladonta kulkee tekstin seassa miten sattuu silloin harvoin kuin hepreaa mukana on. Perussanoma Oy 2022, 105 sivua. 44 |. jussi seppälä Selitystä Raamatun lukusymboliikalle taskukoossa ” Samalla luvulla saattaa olla useita merkityksiä.” Jukka Norvanto: 1 + 2 — Lukujen merkitys Raamatussa. Kirja on ilmaisultaan napakka ja sangen helppolukuinen. Kirja rakentaa mukavasti yhteyttä Uuden ja Vanhan testamentin sekä muutenkin eri Raamatun kirjojen välille – esimerkiksi huomauttaessaan luomisessa olleen kymmenen käskysanaa niin kuin sitten myöhemmin laintauluissa. Samoin vaikkapa lukujen kahdeksan tai yhdeksän hengellinen merkitys voi olla monelle vieras. Olemme usein tottuneet kuulemaan, kuinka vaikkapa seitsemän on täydellisyyden luku tai kolme muistuttaa Jumalan Pyhästä Kolminaisuudesta. Melko usein tällaisia asioita vain todetaan niitä tarkemmin selittämättä tai Raamatulla perustelematta. Johanneksen evankeliumissa Jeesus tekee seitsemän tunnustekoa, käy Jerusalemissa seitsemästi ja esittää seitsemän ”Minä olen” -puhetta. Ansiona voidaan mielestäni pitää selkeää ilmaisua sekä sen esille tuomista, että samalla luvulla saattaa olla useampia eri merkityksiä. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA S uomen tunnetuimpiin kuuluva raamatunopettaja Jukka Norvanto on kirjoittanut kirjan 1 + 2 — Lukujen merkitys Raamatussa. Hienoista kritiikkiäkin Norvannon kirjaan voisi kohdistaa. Kirjassa selitetään lukujen merkityksiä yhdestä kymmeneen, sekä joitakin suurempia lukuja kuten 72 tai 666. Näitä on kuitenkin vain vähän, mutta vaikkapa luvun viisi selitys ei ollut tavallisen vahva. Kirjasta löytyi itsellenikin uusia havaintoja liittyen vaikkapa luvun seitsemän käyttöön Johanneksen evankeliumissa. Selkeydestään huolimatta Norvanto ei kuitenkaan tyydy toistelemaan vain kaikkein ensimmäisenä mieleen juolahtavia selityksiä jokaiselle luvulle tai numerolle
Toimittaja Danielle Miettinen on kirjoittanut kirjan, joka on saanut huomiota suuremmissakin lehdissä. Kuva on varsin idyllinen. Ovatkohan jotkut vähän suuremmatkin asiat sinnepäin. Tämä tekee kerronnasta luettavampaa. Kirja on perusteellinen kuvaus Räsäsen tiestä oikeuteen. Kirja avaa suurta kysymystä: Voidaanko erottaa ihminen ja hänen tekonsa. Tätä kirjaa voi suositella niin sille, jolla on vahva näkemys tästä asiasta, kuin sille, joka puntaroi, mitä pitäisi ajatella. Kirjassa on pitkiäkin lainauksia kirjeistä, viesteistä, TVja radio-ohjelmista, lehtijutuista, keskusteluista, tapauspäätöksistä ja pamfletista, jota oikeudessa käsiteltiin. jari rankinen kirjoittajan pidempi arvio kirjaSta on julkaiStu peruSta-lehdeSSä. Danielle Miettinen: Päivi Räsänen: Valtakunnansyytetty. k ir ja -a r v io it a ” Voidaanko erottaa ihminen ja hänen tekonsa?” | 45. Perussanoma Oy 2022, 258 sivua. O ikeudenkäynti, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä ja Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjolaa syytettiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, sai suurta huomiota maassamme ja rajojemme ulkopuolella. Heidän ajatuksiaan, perustelujaan ja pyrkimyksiään avataan, eikä niin, että heidät pyritään saamaan huonoon valoon. Danielle Miettisen kirja on ilman muuta lukemisen arvoinen. Suuri kysymys on myös tämä: Saako sanoa jotakin, mikä loukkaa toista. Samoin kuin jotkut kirjan yksityiskohdat. Ja tämä: Saako edelleen uskoa kuten Paavali ja ilmaista uskonsa. Kirjassa on paljon keskustelun muotoon kirjoitettuja kohtia — sellaisia, joita tuskin on tallennettu. Esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoo kirjassa, että hänen ajatteluaan ohjaa ihmisten auttaminen oikeuksiinsa ja ettei hänen tavoitteensa ole voittaa juttua, vaan oikea tuomio on hänelle sydämen asia. Kirja on kirjoitettu Räsäsen näkökulmasta, mutta kirjoittaja on haastatellut myös heitä, jotka ovat toisella puolella. Kirja kertoo tapahtumista ennen käräjäoikeuden kahta istuntoa, istunnoista, oikeuden ratkaisusta ja muutamien ajatuksista ja tuntemuksista ratkaisun jälkeen. Olisin myös toivonut, että kirjan päähenkilöstä olisi kerrottu myös rosoisempia puolia, joita meistä kaikista löytyy. Nämä ovat pieniä asioita mutta mietin, missä kulkee raja. Muistaako Päivi Räsänen tai Juhana Pohjola, että jälkimmäinen heidän keskustelunsa eräässä tietyssä vaiheessa naputteli sinisellä kynällä pamfletin kannen kuvan tiettyä kohtaa. Toisaalta se jossain määrin häiritsee. Saanko olla samaa mieltä Paavalin kanssa
(Päivä Oy 2021) • Tykkää kotiseurakunnasta, koirista ja kuorolaulusta • Perhe: Aviomies, kaksi aikuista poikaa ja yksi lapsenlapsi Kasperi Kunnas, 35 • Urheilutoimittaja MTV:llä vuodesta 2011 lähtien • Kirjoittanut kollegansa kanssa Leijonien vuoden 2019 maailmanmestaruudesta kirjan Mörkö ja Bratislavan ihme (Minerva) • Tykkää koripallosta, elokuvista ja peleistä • Perhe: Aviovaimo ja yksi lapsi keitä. TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuvaT sari savela ja haastateltujen kuva-arkisto 46 |. Kaksi kertomusta äitiydestä. sa m a st a p e r h e e st ä Kristiina Kunnas, 60 • Toimittaja, KD-Lehden päätoimittaja • Viimeisin teos Tiipi Jokisen kanssa: Sun ja mun jääkaappi
Kananmunapakkaus käsissään hän kysyi, miten ihmeessä meillä oli häkkioloissa pidettävien kanojen munia. Surin sitä, että Kasperi jättäytyi pois seurakunnan nuorisotoiminnasta varsin varhain. Kasperi pohti 14-vuotiaana sitä, että minä olin menettänyt saman ikäisenä äitini. Sovittelija ja tietopankki kristiina & kasperi kunnas. Nykyään suhteemme on arvostava. Jätämme asioita viime tinkaan. Yhteistä on myös kiinnostus hyvään ja oikeakieliseen kirjoittamiseen. Kasperi uhmasi kodin sääntöjä ja yhteenottoja tuli. Olen saanut paljon pidemmän elämän kuin nuorena syöpään kuollut äitini. Kasperi oli säteilevä lapsi, tosi taitava ja terävä. Mutta näitä asioita ei voi vaatia. Silitin samalla vaatteita eri huoneessa, Kasperi ja pikkuveli kuuntelivat omissa huoneissaan. Hän tuntuu tietopankilta. Mieheni kuuli keskustelun ja kiittäessään minua sanoi, ettei hänestä olisi ollut asiaa selvittämään. Hän oppi kaiken nopeasti, lukemaankin jo 4-vuotiaana. Minun olisi pitänyt olla kypsempi vanhempi. Ei ole ollut sen jälkeen. Olemme ekstroverttejä ja itsepäisiä, emme ujoja. SYTYMME MOLEMMAT NOPEASTI. Nykyään kuulen Kasperilta paljon sellaista, missä en enää itse pysy perässä, liittyen elokuviin, tapahtumiin, urheiluun, musikaaleihin. Hän tykkäsi pelata tietokonepelejä ja lasketella perheen kanssa. Koripallo alkoi lapsena ja on edelleen mukana! Elokuvat ja piirretyt kiinnostivat häntä. Kristiina kertoo: | 47 Kilpailuhenkiset Kristiina ja Kasperi Kunnas viihtyvät urheilun ja kulttuurin parissa. Hän oli kärsimätön ja turhautui, mikäli asiat eivät sujuneet hänen toivomallaan tavalla. Se liikutti ja kosketti minua. Järvi-Suomen mökillämme vietämme pari kertaa vuodessa muutaman päivän yhdessäoloja Kasperin perheen kanssa. Arvostan Kasperin huumorintajua, nokkeluutta, teräväsanaisuutta, vastuunottoa ja esiintymistaitoa. En ymmärtänyt lukea kirjallisuutta teini-ikäisen vanhempana olemisesta. Meillä on yhteisiä kiinnostuksia suomen kieleen, hyvään ja oikeakieliseen kirjoittamiseen, musikaaleihin, maihin ja matkustamiseen. Hän näkyi ja kuului kauas, kyseli jatkuvasti ja oli kiinnostunut kaikesta. Meillä on monet yhteiset matkamuistot. Teininä Kasperi oli paljon tiedostavampi kuin minä pula-aikaan syntyneenä mutta kulutusyhteiskuntaan solahtaneena vanhempana. Asioista kuitenkin selvittiin. Hartaaseen rukoukseeni vastattiin. Hän kenties pelkäsi puolestani ja huolehti, ettei minulle vain kävisi mitään. Ne ovat arvokkaita. Ruokailun jälkeen lautanen on tyhjäksi kaavittu ja joissakin muissakin asioissa olemme ärsyttävän pikkutarkkoja. Kerran puhuin pojille seksistä ja fyysisestä sekä henkisestä valmiudesta siihen. Haluamme molemmat perinteisen joulunvieton. Voi vain jatkaa rakastamista ja rukousta. Luulen, että olemme valikoiden laiskoja ja kuitenkin sitkeitä. Ajattelin, että mukana pysyminen olisi voinut varjella häntä joltain kasvukivuilta
Jos otettiin äidin kanssa yhteen, se todennäköisesti johtui siitä, että hän oli tullut sovittelemaan jonkun muun riitaa. 48 |. Hän näki jonkun puolitutun, jolle huusi täyden ravintolan toiselle puolelle olevansa lounastreffeillä poikansa kanssa. Eihän se merkinnyt silloin 10-vuotiaalle pojalle mitään, olisi antanut vain vielä nukkua. Olemme katsoneet paljon urheilua yhdessä ja kävimme pitkään pelaamassa sulkapalloa. Kun on vaikea ti” Äiti on pojistaan ylpeä.” Kasperi kertoo: lanne, hän huomaa sen ja pystyy auttamaan. Juuri ennen kuin täytin 18 vuotta, hän vei minut Lontooseen katsomaan Leijonakuningas-musikaalia. Hiljalleen pelit muuttuivat tasaisemmiksi, kunnes aloin voittaa. Mutta se kuvastaa hyvin äitiäni: hänellä on aina ollut esikuvina vahvoja naisia, ja toisaalta hän on myös aikamoinen vetistelijä. Kasperi ei ole vain aikuinen poikani vaan myös poikansa isä. Välillä löin mailaa kenttään, kun häviäminen ärsytti niin paljon. Meillä oli perheessä vakituinen vitsi siitä, kuinka tv-mainoskin saattoi saada hänet herkistymään kyyneliin. Käytiin hiljattain pitkästä aikaa lounaalla ulkona. En silti koe itse jääneeni mistään paitsi lapsena. Hän on myös aina tehnyt kodin kodiksi. Se oli ahdistavaa aikaa ja tosi vaikea startti vanhemmuuteen ja perhe-elämään, mutta äidiltä sain silloin korvaamatonta tukea, etänä, tietysti. Äiti on tosi hyvä ihmistuntija, mutta hän myös haluaa nähdä ihmisissä hyvää. Nykyisin saan palautetta siitä, kuinka hyvin pojanpoika viihtyy kanssani. Hän kertoi omia kokemuksiaan vanhemmaksi tulosta. Silloin hänen kanssaan on helppoa puhua. Se onkin tullut monesti tarpeeseen. Äidillä on hirveän hyvä taito kysyä oikeita kysymyksiä ja sanoa oikeita asioita juuri silloin, kun niitä eniten tarvitsee. Olen äidilleni kiitollinen hyvästä kotikasvatuksesta, arvoista, lämmöstä ja rakkaudesta. Kasperi on viisivuotias. Äiti on jälkikäteen harmitellut sitä, ettei hän osannut oikein leikkiä meidän poikien kanssa. Olemme molemmat kilpailuhenkisiä, aika pedantteja, joskus vähän kontrollifriikkejäkin. Ja matikkapäästä! Kristiina ja Kasperi Kunnas lomailemassa jouluna 1991. Teini-iässäni katsoimme kotona paljon leffoja kahdestaan. DIANAN KUOLEMASTA TULI äskettäin 25 vuotta. Oman temperamentin perin kuitenkin isältä. Sovittelun jalon taidon olen oppinut siis häneltä. Minulla on yhä kirkas muistikuva siitä, kuinka äiti tuli aamulla herättämään minut ja pikkuveljeni kertoakseen kyyneleet silmissään, että Diana on kuollut. Äiti on paljon sovittelevampi tyyppi, joka pyrkii välttelemään konflikteja ja luomaan harmoniaa. Äidin mukaan se johtuu karjalaisista juurista. Ollessaan ihan pikkuisen vastasyntyneen isä Kasperi pyysi neuvoani johonkin silloin tärkeään asiaan. Melkein jo pystyn 35-vuotiaana olemaan noissa tilanteissa nolostumatta. Ehkä siksi minua alkaa helposti ahdistaa, jos omassa kodissani ei ole siistiä. Iloani ei yhtään vähennä se, että myös kaikki muut isovanhemmat ovat suosiossa! On hieno lahja nähdä oman lapsen muutos aviomieheksi ja isäksi. Ja nyt kun äidistä on tullut minun lapseni myötä isoäiti, hän on sitten leikkinyt senkin edestä. Hän harvoin puhuu kenestäkään mitään pahaa tai jos puhuu, niin silloin ainakin tietää, että sille on erittäin painava syy. Urheilu ja kulttuuri olivat meidän yhteinen juttumme. Oma maailma muuttui ja samalla ympärillä oleva maailma tuntui luhistuvan. Mutta äiti on pojistaan ylpeä. Minusta tuli isä maaliskuussa 2020 juuri ennen kuin korona sulki koko yhteiskunnan. Äiti on töittensä takia tosi kiireinen. Joskus tuntuu, että hänellä on sellainen rutiininomainen rooli päällä arjessa. Perheessämme ei kuitenkaan oltu pitkävihaisia. Enkä minä ole enää ainoastaan huolehtiva äiti vaan ennen kaikkea hänen poikansa rakas isoäiti. Näen äitiä useimmiten nyt isoäitinä, kun hän tarjoaa enemmän kuin mielellään hoitoapua. Teini-iässä riitelin yleensä isän kanssa. Äiti teki molemmille ihan hävyttömän isot tonnikalasalaatit, joita söimme leffaeväänä
En ole varma, rukoilinko edes... Saarijärven Paavon sanoin: Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Villa Lillaan emme siis tällä kertaa päässeet, mutta Eppu pääsi enonsa kyydissä tämän asuntolaivalle, missä oli majoittuneena. Eppu pysäytti auton moottoritien viereen ja nousimme ulos. Minä painuin kotia ja panin omalla palstalla kasvattamani perunat pataan ja otin valmiiksi esille omat punasipulit ja suosikkini valkosipulisillin. Te ks Ti ir ja m ä k in en. Auto pysähtyi ja ulos astui mies, joka kysyi, tarvittiinko apua. Summa ei ollut hirveän suuri ja tiesin, että Epulla oli tietysti pankkikortti mukana. Kun pääsin talon autohalliin, Volvo oli jo työnnetty paikalleen kolmen miehen voimin – Epun enokin oli saapunut – ja iloisena kiitosten kera ojensin rahat ”enkelillemme”. Mies rullasi auton lavan alas ja sitä pitkin saatiin meidän automme vedettyä turvaan lavalle. Eppu ryhtyi soittamaan enoltaan neuvoja, ja minä seisoin maantien ojassa hämmentyneenä. Aloitimme A:lla ja sitten L:llä, mutta emme päässeet pitemmälle, kun ohi ajanut lava-auto pysähtyi edempänä ja alkoi kohta peruuttaa meitä kohti. | 49 k o lu m n i Ei päästy Villa Lillaan T äyttelin taas kerran vuosia, ja pojanpoikani Epun kanssa olimme sopineet, että juhlistaisimme sitä ravintola Villa Lillassa Espoossa. kirjoittaja on eläkeläinen. Epun enoa odotellessa ehdotin, että ajan kuluksi miettisimme tietyllä kirjaimella alkavia nimiä, vuoron perään, kunnes toinen voittaisi kilvan. Ensin kuitenkin ristin käteni ja lähetin suurkiitokset Herrallemme hänen taas kerran antamastaan täsmäavusta. Mutta ilmeni, ettei auttajallamme ollut korttilaitetta, joten vain käteisellä maksu onnistuisi. Pääsimme koppiin mukaan ja mies suuntasi kohti kotitaloani, jonne oli lyhyin matka saada auto paikoitettua ja odottamaan jatkotoimia. Jotain siinä rupattelimme, kunnes hoksasin kysyä, mitä tämä apu maksaa. Ne olivat jääneet pojaltani käyttämättä, kun hän elokuussa oli lomailemassa Suomessa, ja hän oli antanut ne minulle. Täytyy sanoa, että olin pyörällä päästäni istuessani siinä ylhäällä kopin istuimella. Englannissa asuvalla pojallani on minun hallussani vanha Volvo Suomen käyttöä varten, ja Eppu oli ajellut sillä lomaillessaan nyt täällä. Niinpä hän kaarsi kotitaloni etupihalle ja autoon noustuani suuntasimme Leppävaaraa kohti – vahingoksi (ja sittemmin onneksi) Turun moottoritien kautta. Tilanne oli hankala, sillä tietä pitkin ajoi koko ajan monella kaistalla autoja ja meteli oli aikamoinen, tuskin kuuli omaa ääntään. En muista, sanoinko jotain enkeliavusta, olisi pitänyt, mutta en vieläkään ollut aivan tolpillani. Emme ehtineet matkata sitä kuin kilometrin verran, kun etupellin alta alkoi nousta höyryä ja pahaa hajua. Auttajamme oli mukava kaveri ja sanoi pysähtyneensä tarkistamaan tilanteemme, kun hänellä ei ollut mitään menoa. Niinpä kun pääsimme perille, hyppäsin autosta ulos ja kipaisin kotiini noutamaan rahat, löytyi vielä sopiva summa. Minulla ei yleensä ole kotona paljon käteistä mutta nyt oli joitakin satoja euroja. Ensimmäinen ajatus oli, että miksei menty toista reittiä, missä olisi ollut tilaa pysäköintiin eikä meteliä
va sta uk set : 1. Sivun alareunasta löytyvät oikeat vaihtoehdot ja vastaukset. a ja c (1. A Kerubin B Syvän kuilun C Salamoivan, leimuavan miekan D orjantappura-aidan Kuka nimeltä mainittu enkeli saa Raamatussa arvonimen ylienkeli tai suuri enkeliruhtinas. (Lu uk. (Je s. Ne ova t its eki n luo tuj a, ant ava t kai ken kun nia n Jum ala lle (Ko l. d (D an. r a a m at tu v is a la aT in u T re ij o h u u sk o n en ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e 1 2 3 4 5 6 Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 16.11.2022 O lemme haastaneet lukijoitamme järjestämään raamattupiirissä tai perheen kesken Raamatun tuntemuksen kertausta raamattuvisan muodossa. 2:1 8, Ilm . A Sakariaan B Marian C Joosefin D Simeonin Mikä johti Jumalan luoman henkiolennon, Kointähden, sarastuksen pojan lankeamaan ennen ihmisen luomista. Tällä kertaa yleisteemana on Enkelit Raamatussa.. 15: 10 ). Neljässä kysymyksessä vastausvaihtoehtoja on neljä, kolme kysymystä on perinteisiä. Seitsemän kysymystä Raamatusta Mitä Jumala asetti paratiisin itäiselle reunalle karkotettuaan Aadamin ja Eevan sieltä. 10 :13 , 12: 1, Juu da 9), 3. Mo os. 22: 8–9 ), 7. A Tuoreen oliivipuun oksan B Valkoisen kiven C Hehkuvan hiilen D Viiniruukun Kenen luona enkeli vieraili ensimmäisenä Luukkaan evankeliumissa. c. 6:6 ), 4. Mistä enkelit taivaassa erityisesti iloitsevat. 14: 9–1 7, Ilm . Miksi enkeleitä ei tule palvoa eikä rukoilla. a. 12: 7-1 0), 6. 3:2 4), 2. A Gabriel B Uriel C Rafael D Mikael Mitä yksi serafeista toi Jesajalle tämän kutsumusnäyssä. Yhd est ä syn tis estä, jok a tek ee par ann uks en (Lu uk. Kysymyksiä on seitsemän – onhan se raamatullinen luku. 1:11 ), 5. Ylp eys , its ens ä kor ott am ine n (Je s. 7 50 |
Silloin en enää koskaan epäile Jumalan rakkautta. S itten kun kaikki se, joka kuuluu tähän nykyiseen aikaan: kyyneleet, itku, kipu ja kuolema on mennyt, silloin alkaa ilo ja riemullinen meno Jumalan oikealla kädellä iankaikkisesti! Silloin ei minun enää tarvitse itkeä, huokailla ja kärsiä synnin voimaa itsessäni, Perkeleen kavaluutta ja kiusauksia, ei maailman vihaa, ylenkatsetta, valhetta ja pilkkaa. Riemullinen meno alkaa k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti c. Ajattele, silloin eivät synnilliset ajatukset ja himot minua hallitse, vaan olen aina pyhä, puhdas, vapaa, hengellinen. o . ro se n iu s ku va n o a h si ll m a n / u n sp la sh | 51. Silloin saan semmoisen sydämen, joka kokonaan ja täydellisesti rakastaa Jumalaa, sydämen, joka ei suurempaa autuutta tiedä, kuin kaikki se, mikä on pyhää ja jota sitten saan nauttia. Silloin ei minun enää tarvitse sydämelleni sanoa: ”sinun tulee rakastaa Jumalaa”, vaan minä en voi olla rakastamatta häntä ja kaikkea sitä mikä hänen omaansa on