lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 11–12 / 2021 • 7 € Lauri Vartiainen: ”Kaikki tiivistyy kasteja lähetyskäskyyn” Oikeassa paikassa Afganistanissa Muslimien evankelioiminen on tärkeää Onko saarna kriisissä ?
Nyt myös mahdollisuus tutustua israelilaisiin tansseihin Tarja Vasaraisen johdolla. Olet lämpimästi tervetullut! Helsingintie 10, 02700 Kauniainen | p. Olet lämpimästi tervetullut! Helsingintie 10, 02700 Kauniainen | p. Saamme olla yhdessä Jumalan sanan äärellä ja nauttia jouluisista ruokapöydän antimista. Israel-raamattuseminaari 19.–21.11.2021 Juutalainen kansa on elänyt läpi vuosituhansien ja selviytynyt läpi monien koetusten. Kuinka Israel vaikuttaa ymmärrykseemme Jumalasta ja Hänen pelastustyöstään. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi Israel-raamattuseminaari 19.–21.11.2021 Juutalainen kansa on elänyt läpi vuosituhansien ja selviytynyt läpi monien koetusten. Saamme olla yhdessä Jumalan sanan äärellä ja nauttia jouluisista ruokapöydän antimista. Mitä Raamattu kertoo Israelin ja muiden kansojen suhteesta toisiinsa. Olet tervetullut yksin tai yhdessä ystävän kanssa. Joulunvietto 24.–26.12.2021 Tule viettämään joulua Suomen Raamattuopistolle. Kuinka Israel vaikuttaa ymmärrykseemme Jumalasta ja Hänen pelastustyöstään. Olet tervetullut yksin tai yhdessä ystävän kanssa. Ohjelmasta vastaavat Seija ja Esko Räsänen. Mitä Raamattu kertoo Israelin ja muiden kansojen suhteesta toisiinsa. Joulunvietto 24.–26.12.2021 Tule viettämään joulua Suomen Raamattuopistolle. Nyt myös mahdollisuus tutustua israelilaisiin tansseihin Tarja Vasaraisen johdolla. Israel-Raamattu-viikonlopussa pureudutaan näihin haastaviin kysymyksiin sekä moniin muihin mielenkiintoisiin aiheisiin Israel ja kansat -teemalla. Pääpuhujana seminaarissa on tänä vuonna Åbo Akademin VT:n eksegetiikan professori, judaistiikan asiantuntija Antti Laato. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi. Israel-Raamattu-viikonlopussa pureudutaan näihin haastaviin kysymyksiin sekä moniin muihin mielenkiintoisiin aiheisiin Israel ja kansat -teemalla. Ohjelmasta vastaavat Seija ja Esko Räsänen. Pääpuhujana seminaarissa on tänä vuonna Åbo Akademin VT:n eksegetiikan professori, judaistiikan asiantuntija Antti Laato
Toiset ihastuvat, toiset vihastuvat. Pääpuhujana seminaarissa on tänä vuonna Åbo Akademin VT:n eksegetiikan professori, judaistiikan asiantuntija Antti Laato. Syntyy oikea käsitys ihmisestä, synnistä, armosta ja Jumalasta. Koko maailman synti sovitettiin. Jos sen vallankumouksellisuus ja kuolemankin kukistava voima tunnetaan, mikä estää tarjoamasta sitä kaikille ihmisille toivoksi ja elämäksi. Mieleen jäi yksi puheenvuoro lähtemättömästi. pääkirjoitus N uorena radiotoimittajana osallistuin mediaseminaariin, jonka aiheena oli ”Onko uskosta uutiseksi”. Kuinka Israel vaikuttaa ymmärrykseemme Jumalasta ja Hänen pelastustyöstään. Olisiko kristittyjen aika tulla kaapista, aika alkaa elää taas avoimemmin kristittyinä. Israel-Raamattu-viikonlopussa pureudutaan näihin haastaviin kysymyksiin sekä moniin muihin mielenkiintoisiin aiheisiin Israel ja kansat -teemalla. Nyt myös mahdollisuus tutustua israelilaisiin tansseihin Tarja Vasaraisen johdolla. Jeesuksen esittelijöinä. Mitä hävittävää meillä voisi olla. Koko maailman tulisi saada tämä myös kuulla. Silloinen iltapäivälehden päätoimittaja sanoi, että jos hänellä olisi tuollainen sanoma kuin kristityillä, hän kertoisi siitä niin, että shampanjat takertuisivat kurkkuun. Olisiko koko kirkon aika alkaa elää tietoisemmin kristillisenä kirkkona, vastavoimana särkevälle elämälle ja sen henkisille ja hengellisille virtauksille. Saamme olla yhdessä Jumalan sanan äärellä ja nauttia jouluisista ruokapöydän antimista. Joulunvietto 24.–26.12.2021 Tule viettämään joulua Suomen Raamattuopistolle. Evankeliumi haastaa jokaisen kilparadalle, eikä katsomopaikkoja ole tarjolla. Elämän tarkoitus ja kuoleman todellisuus yhdistävät. Mitä Raamattu kertoo Israelin ja muiden kansojen suhteesta toisiinsa. Pääpuhujana seminaarissa on tänä vuonna Åbo Akademin VT:n eksegetiikan professori, judaistiikan asiantuntija Antti Laato. Koskeehan evankeliumi jokaista maailman kansalaista. Mitä Raamattu kertoo Israelin ja muiden kansojen suhteesta toisiinsa. Pahinta on välinpitämättömyys, silloin ollaan jo etäällä, melkeinpä sanoman saavuttamattomissa. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi. Nyt myös mahdollisuus tutustua israelilaisiin tansseihin Tarja Vasaraisen johdolla. Taivas aukeaa ja elämään tulee mieli. Outous ei siis ole mikään uusi ilmiö. Olet tervetullut yksin tai yhdessä ystävän kanssa. Toivon tuojina ja hädässä olevien tukijoina. Sovituksen sanaa on pidettävä tarjolla olemalla mahdollisimman vähän itse sen esteenä. Olet tervetullut yksin tai yhdessä ystävän kanssa. Ihmiset tulevat sen voimasta hengellisesti terveiksi. Joulunvietto 24.–26.12.2021 Tule viettämään joulua Suomen Raamattuopistolle. Osaammeko tai kehtaammeko kertoa siitä. Sellaista ei löydy mistään muualta. Ohjelmasta vastaavat Seija ja Esko Räsänen. Niihin kristinuskolla on ainutlaatuinen vastaus. Liian häiritsevää, jotta se jättäisi rauhaan. Heidän rikoksensa oli hyvän tekeminen toisille ihmisille. Evankeliumissa ei ollut järkeä silloin, kun kaksitoista apostolia aloitti maailman valloituksen. Jeesuksen persoonan ja työn sivuuttaminen on majesteettirikos, joka osuu lopulta kirkon omaan nilkkaan. Kaikilla ihmisillä on lopulta samat hengelliset tarpeet ja samat peruskysymykset. Eikä siinä ole järkeä edelleenkään, vaikka suuri osa maailmasta on sen sanomalla tavoitettu. Meillä onkin ainutlaatuinen sanoma. Jo alkukristittyjä vainottiin, vaikka syytä vainoamiselle ei osattu sanoa. Jos siitä ei ala elää, se on peitettävä. Jos puhumme Jeesuksesta tökerösti tai yläpuolelle asettuen, meihin loukkaannutaan aiheesta. Liian hyvää ollakseen totta. Mutta sitä ei tarvitse kummeksua, jos itse sanoma loukkaa. Olet lämpimästi tervetullut! Helsingintie 10, 02700 Kauniainen | p. Tämän hulluuden saarnaamisen Jumala meille silti uskoi. Pahinta, mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä, on se, että kirkon lain ja evankeliumin sanoma vaihdetaan sataan tärkeään ja tuhanteen arvokkaaseen asiaan, jotka eivät kuitenkaan vie yhtäkään ihmistä taivaaseen. Voitettavana olisi yksittäisten ihmisten koko maailma. Evankeliumista asiallisestikin kertovat ovat hulluuden julistajia, kummajaisia niille, jotka eivät siihen tartu. Ohjelmasta vastaavat Seija ja Esko Räsänen. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi Israel-raamattuseminaari 19.–21.11.2021 Juutalainen kansa on elänyt läpi vuosituhansien ja selviytynyt läpi monien koetusten. Siksi monet kristityt viihtyvät paremmin kaapissa. Ihmisinä toisten ihmisten rinnalla. Israel-Raamattu-viikonlopussa pureudutaan näihin haastaviin kysymyksiin sekä moniin muihin mielenkiintoisiin aiheisiin Israel ja kansat -teemalla. Häpeämättä evankeliumia, iloisesti siitä eläen ja kertoen. Saatettava pois silmistä. Kertomisen saattaa tehdä vaikeaksi se, että sanoma Jeesuksesta on syvimmiltään hulluutta tälle maailmalle. Kristityillä taas on uutinen, mutta ei rohkeutta sen kertomiseen. Jeesuksen sivuuttaminen osuu kirkon nilkkaan juha.vahasarja@perussanoma.fi Israel-raamattuseminaari 19.–21.11.2021 Juutalainen kansa on elänyt läpi vuosituhansien ja selviytynyt läpi monien koetusten. Olet lämpimästi tervetullut! Helsingintie 10, 02700 Kauniainen | p. Saamme olla yhdessä Jumalan sanan äärellä ja nauttia jouluisista ruokapöydän antimista. Evankeliumi on kuolemattomuuden lääke. Hänen mediansa pitää keksiä jatkuvasti uusia uutisia. Kuinka Israel vaikuttaa ymmärrykseemme Jumalasta ja Hänen pelastustyöstään
03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Hinnat sis. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 42 pientä puhetta Saarna kriisissä 44 kirja-arviot Kirkonmiehen kuva kirkastuu 46 samasta perheestä Mika ja Maaria Arvaja 49 kolumni Joonas Holmen 50 ristikko Laatinut Pekka Harne 51 kristikunnan klassikot Älä viivytä rukousta 4 |. Brorson oli myös virsirunoilija 32 raamattuopetus Mitä evankeliointi ei ole. 92. 35 nuoren ääni Ilman usko Aino Grönman hapuilisi kaamoksessa 36 haastattelu Martti Ahvenainen varoittaa islamista 41 kysymys ja vastaus Voiko kristitty käydä hypnoosissa. A. alv 24 %. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 26 19 3 pääkirjoitus Jeesuksen sivuuttaminen on majesteettirikos 5 jutun takana Samankaltaisuus paljastuu lähietäisyydellä 6 lyhyet ja nopeat Muslimien määrä kasvanut voimakkaasti 10 haastattelu Lauri Vartiainen uskoo dialogiin 15 kolumni Marjatta Junkkaala 16 raamatun henkilöt Markus vaikutti taustalla 19 sivupersoona Mika Hentunen 20 henkilö Marjatta Kyyhkynen 23 elokuvateatteri Markku Ojanen on koukussa lännenelokuviin 24 maailma nyt Urheilulähetystä Kreikassa 26 elämäntaito Maria Kuivinen oppi uupumuksen kautta läsnäoloa 30 uskon esikuvia Piispa H. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Irtonumeron hinta 7 €. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €
Lokakuun lehden paras juttu Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. Kannattaako sitä tehdä, jos ei ole yhteistä käsitystä kirkon tehtävästä eikä Raamatusta Jumalan ilmoituksena. Tunnusteleminen tuo lähelle. alv 24 %. Lähetä vastauksesi 1.12. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. Irtonumeron hinta 7 €. Hinnat sis. Eniten ja keskenään yhtä paljon ääniä saivat Mailis Janatuisen artikkeli Mies, joka kieltäytyi Jumalan kutsusta, Samasta perheestä -juttu Spontaanit ja visuaaliset, Marja-Leena Salosen haastattelu sekä juttu Juri Veikkolan työstä Hongkongissa. Jotta voi vastata, täytyy tietää, millaisia ”ne toiset” ovat. Positiivista palautetta tuli runsaasti. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 42 pientä puhetta Saarna kriisissä 44 kirja-arviot Kirkonmiehen kuva kirkastuu 46 samasta perheestä Mika ja Maaria Arvaja 49 kolumni Joonas Holmen 50 ristikko Laatinut Pekka Harne 51 kristikunnan klassikot Älä viivytä rukousta P arhaan jutun äänestys oli tasaväkinen. Lähtijät olivat Noomi, hänen miehensä Elimelek ja poikansa Mahlon ja Kiljon.” Kirjapalkinnon voittajaksi arvottiin vastanneista Hilkka Heikkinen. Brorson oli myös virsirunoilija 32 raamattuopetus Mitä evankeliointi ei ole. 35 nuoren ääni Ilman usko Aino Grönman hapuilisi kaamoksessa 36 haastattelu Martti Ahvenainen varoittaa islamista 41 kysymys ja vastaus Voiko kristitty käydä hypnoosissa. A. 92. Yhteistyö on eri juttu. Yksi on sokean miehen tavoin tunnustellut kärsää, toinen jalkaa ja kolmas häntää. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Vastaajien kesken arvotaan kaksi kirjaa Perussanoman uutuusvalikoimasta. Toimitus onnittelee! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 ju tu n ta k a n a E lefantti ja sokeat miehet tulivat mieleen, kun haastattelin Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtajaa (sivut 10–14). VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Lisäksi lukijamme huomasivat pientä epätarkkuutta Raamattuvisan kysymyksessä kolme: ”Ruut ja Orpana eivät lähteneet Mooabiin, koska he olivat jo siellä. Dialogi on likinäköisten ihmisten mahdollisuus hankkia ymmärrystä ”niistä toisista”. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Meillä on ”niistä toisista” hyvin erilaisia käsityksiä. Te ks Ti d a n ie ll e m ie tt in en ku va k at a ri in a m ie tt in en Kosketellaan elefanttia 30 uskon esikuvia Piispa H. Tarvitsemme kokonaisen kuvan elefantista, kun pohdimme, miten meidän tulisi sen kanssa elää. Ja lähellä voi huomata, että meissä on sittenkin vielä paljon samankaltaisuutta – torahampaita, tihrusilmiä ja halua ponnistella uskollisesti Jumalan lauman hyväksi. Lauri Vartiainen haastaa herätysliikeväen rohkeaan dialogiin niiden kanssa, jotka ajattelevat kirkossa eri tavalla
Sana joulu tuotti 13 200 000 Google-hakutulosta 0,46 sekunnissa. Stat.fi Elinajanodotteessa yhä iso ero kuva istock 6 |. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a 13 ,2 milj. MARRASKUUN LUKU T ilastokeskuksen mukaan vastasyntyneiden poikien elinajanodote Suomessa oli 79 vuotta ja tyttöjen vastaavasti 84,6 vuotta vuonna 2020
Me uskomme, että taivaasta annetaan tälle lehdelle oikeat kirjoittajat ja kirjoitukset. Vastassa olikin hänen poikansa, joka kertoi, että äiti on saanut aivohalvauksen eikä voi puhua, tuskin edes ymmärtää mitään. Me uskomme, että taivaasta annetaan tälle lehdelle asiamiehet. Hän etsii niitä tyhjiä käsiä, joihin voisi lahjansa asettaa.” Lasse Reijomaa Herää Valvomaan –lehdessä 12/1971 ” Mieleeni tulee muisto vuosikymmenten takaa. ” ” HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta ”Hyvät Herää Valvomaan! –lehden ystävät! Lehden toimituskunnalla on se usko, että taivaasta on annettu. Taivaan lahja annetaan vain puhdistettuihin käsiin. Kumarruin pyörätuolissa istuvan naisen luo ja kuiskasin hänen korvaansa: ’Jeesus siunatkoon sinua, sinä Jumalalle rakas’. Jumala ei katso henkilöön. Menin katsomaan naapuriani, iäkästä romaninaista, jota tapasin autella välillä pikkuasioissa. kuv a e mm i k orh o ne n kuva istock | 7. Meillä on se usko ja toivo, että taivaan varastot eivät ole vielä loppuunkäytetyt. Mutta! Mutta vain yhdellä ehdolla! Taivaasta on annettu ja annetaan vain yhdellä ehdolla. 19:21 Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan. Lainattua Sananl. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä 13 ,2 milj. Pojan hämmästys oli valtava, kun äiti puhkesi ylistämään ääneen: Jeesus Kristus, Jumalan poika, maailman valo.” Eija-Riitta Korholan kolumni Sanalehdessä 14.10. Taivaan lahja annetaan vain puhtaisiin käsiin. Jos me erehdymme ajattelemaan, että vain tälle lehdelle annetaan taivaasta, niin erehdymme surkeasti. Hän katsoo Kristuksen anteeksiantamuksella puhdistettuun sydämeen. Jos meillä Herää Valvomaan! –lehden ystävinä on itsekkäät ajatukset, niin taivaastapa ei annetakaan. Me uskomme, että taivaasta annetaan tälle lehdelle tilaajat
Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin rekisteröityjä islaminuskoisia oli ainoastaan 813. Islaminuskoisten määrä on siten kasvanut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Stat.fi Islaminuskoisten määrä Suomessa kolminkertaistunut vuodesta 1991 Muslimien määrä on todellisuudessa suurempi kuin mitä tilasto kertoo. 8 |. Kaikkia Suomessa asuvia muslimeja ei ole rekisteröity. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA KUUSANMÄKI ku va sa ri sa ve la V uoden 2020 lopussa islaminuskoisia oli Tilastokeskuksen mukaan Suomessa 19 347. Määrä on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2010 rekisteröityjä muslimeja oli 9393
Tulitpa meille kirkasna, kiitos, joulu kulta! Sytytä myöskin sydämiin taivaan tähtien tulta! Jeesus taivaan rintahan tuo, kotiin riemun kirkkahan suo. hilja haahti ku va sa ri sa ve la | 9. ly h y e t & n o p e at Jouluruno Tulit jo meidän luoksemme, tulitpa joulu kulta! Saimme kuusen ja kynttilät tuomisiksi sulta! Koti on valmis ja herttainen, juhla mielessä kaikkien, silmät loistaa pienoisten, niin kuin joulun tähdet. Saavu nyt, Jeesus, meidän luo, silloin on oikea joulu
10 | 10 | TeksTi danielle miettinen kuvaT jani laukkanen
Toiminnanjohtaja puolustaa ikkunoiden avaamista. ”Minä uskon dialogiin”. Keskusteleminen on hänen mielestään raamatullista. | 11 Lauri Vartiainen on saanut lunta tupaan kutsumalla Raamattuopistolle dialogiin liberaalin piispan ja naiskirkkoherran
– Identiteetti vahvistuu hankaluuksien keskellä. Miten Lauri Vartiainen katsoo omaa kirkkoaan, onko se pelastettavissa Talosen tilastoilta. Niissä maissa, joissa kirkko oli jaksanut sinnitellä kommunistisen vainon läpi, seurakunnat ovat edelleen eläviä. – Välillä tuntuu, että meidän kirkko on hengellistä avohakkuuaukeaa. Nurkan rakentaminen tarkoittaa Vartiaiselle kaiken sen opettamista, mitä Kristus on käskenyt opettaa. Näissä seurakunnissa nähtiin, ettei ole olemassa ateistista paratiisia, se on katteeton lupaus. Mutta sitten menee huonosti, jos kirkon tuntomerkit katoavat. Millaisen aukion Lauri Vartiainen mielessään näkee. Taloon isännäksi haikailevalla miehellä oli vahvat kourat. Vartiaisen ikäluokan teologit ovat opiskelleet latinaa. – Talosen esittämien faktojen perusteella näyttää selvältä, että ei ole, Vartiainen toteaa murhetta äänessään. – Kaikki tiivistyy kasteja lähetyskäskyyn. Minulla on sen ratkaisuista ja toimista välillä suuri tuska. – Kaikki kirkot ja hengelliset yhteisöt ovat blandis eli sekoitus monenlaisista aineksista. – Yllätyin siitä, että myös monessa Itä-Euroopan maassa kirkot ovat menettäneet lähes puolet kansasta. Vartiaisen mielestä se tie on kuljettu loppuun, jolla palkatut työntekijät tuottavat palveluita tiukkaan napitetussa organisaatiossa ja vastaanottajat istuvat toimettomina heitä vastapäätä. Viime vuonna määrä oli enää 55 prosenttia. Metsitystalkoisiin hän kutsuu avuksi Martti Lutherin. Tarvitsemme lisää muutosta toimintatapoihin ja vähemmän puuttumista klassiseen kristilliseen uskoon, jota täällä on tuhat vuotta tunnustettu. Sellainen tunnelma saisi olla myös seurakunnan ja hengellisen yhteisön porstuassa, kaikenlaisia kokoava ja lämpöä pitävä. P arikymmentä vuotta sitten Lauri Vartiainen mittaili katseellaan satavuotiasta hirsitaloa Espoossa. Jos hän muuttaisi vaimonsa kanssa tänne asumaan, heidän kätensä eivät muutamaan vuoteen lepäilisi toimettomina. Hengellinen hakkuuaukio Vartiainen myöntää, että kirkon eri suuntiin tempoileva toiminta ja maailmanmielisyys uhkaavat ajoittain kodikkuuden tunnetta. Ehkäpä. – Kristuksen kirkko on jo hyvin pelastettu, ei sitä tarvitse pelastaa. Vartiainen ei viihdy hengellisellä hakkuuaukealla, mutta valittamisen sijaan hän haluaa kasvattaa aukion pois. – Olen mieltynyt hänen nimiinsä pantuun tuttuun ajatukseen: Jos huomenna tulee maailmanloppu, tänään istutan omenapuun. ” Identiteetti vahvistuu hankaluuksien keskellä.” 12 |. Talonen oli valinnut aiheeksi kylmäävän kysymyksen: onko kristinuskolla tulevaisuutta Euroopassa. Ruotsin valtiokirkkoon kuului vuonna 1972 vielä 95 prosenttia ruotsalaisista. Kirkkoa ei tarvitse pelastaa Vartiainen oli luullut, että ortodoksinen ja katolinen kirkko ovat pitäneet pintansa protestanttisia kirkkoja paremmin. – En minä vastusta muutosta, vaan haluan sitä. Poikkeuksiakin on. Nyt se on kutsuva ja toimiva. Kotitalon perustukset nousivat Lauri Vartiaiselle mieleen, kun hän hiljattain kuunteli Helsingin yliopistolla kirkkohistorian professori Jouko Talosen jäähyväisluentoa. – Se on viimeinen paikka, jossa leikitään suomalaista yhtenäiskulttuuria. Se, joka kuvittelee pelastavansa Suomen kirkon tai maailman, kärsii messiaskompleksista. Vanhasta varastosta pulpahtaa esiin tärkeä termi: corpus permixtum. Vartiainen, joka tuolloin työskenteli Diakonia-ammattikorkeakoulussa lehtorina, oli valmis urakkaan, jos vain perustukset olisivat kunnossa. Siellä vastustetaan muutosta ja pidetään tärkeimpänä, että kaikki ovat samaa mieltä. Tahdon rakentaa jotakin nurkkaa tänään. Ja nyt Raamattuopiston toiminnanjohtaja moittii kirkkoa muutosvastaisuudesta ja yksiäänisyydestä! Ovatko osat vaihtuneet. Porstuasta peremmälle Viime kesänä Vartiaiset uusivat vanhan hirsitalonsa ahtaan kuistin. Mutta mikä on jotakin muuta kuin Kristuksen kirkko, ei ole millään pelastettavissa. Niitä varten kirkko on olemassa. Hetkinen! Eivätkö muutoksen vastustaminen ja samanmielisyyden vaatimus olleet asioita, joista viidettä herätysliikettä on parjattu. Rakennuksella oli luonnetta ja historiaa, mutta kremppaakin jos jonkunlaista. Toisen maailmansodan jälkeen kristittyjen määrä on Euroopassa puolittunut. Senkin käsityksen Talonen särki
Me haluamme antaa laatutakuun. Silloin perinteistä lähetystyötä pidetään pahimmil– Mikään kirkko, joka on jättänyt Kristus-perustuksen, ei ole säilynyt. Virkakysymystä käytetään yksittäisen rajaamisen perusteena. | 13. Kirkollinen media painostaa seurakuntia irrottautumaan siitä. – Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen on vaikea laji, mutta jostain syystä Jumala on kutsunut meidät nimenomaan siihen. – On stressaavaa mennä jumalanpalvelukseen, jos pitää pelätä, mitä sieltä milloinkin saa. Vartiainen huomauttaa, että virkanäkemys ei ole enää keskeisin erimielisyyden aihe, vaan raamattunäkemys. Millaisia yhteistyösuunnitelmia liikkeillä on vireillä. Jos Raamattu ei ole Jumalan ilmoitus ihmiselle, vaan ihmisen kokemusta Jumalasta, koko kristinuskon tähtäyspiste muuttuu, Vartiainen huomauttaa. Mutta niin kauan kuin Raamattu pysyy kourassa ja sanoma ristin Jeesuksesta keskuksessa, on toivoa, Lauri Vartiainen rohkaisee. – Ja suuri valmius yhteistyöhön. – Monilla paikkakunnilla eri liikkeiden väki käy samoissa messuyhteisöissä ja järjestää yhteisiä tapahtumia. Meidän jumalanpalveluksissa sanoma perustellaan Raamatulla. Kyse on yleensä kuitenkin siitä, että joihinkin seurakuntiin edustamaamme raamattunäkemystä ei ylipäätään toivota. Raamatusta on Vartiaisen mielestä tullut herätysliikkeiden yhdistäjä. Viidesläisyydessä, pienemmissä lestadiolaisissa suuntauksissa, evankelisuudessa, rukoilevaisuudessa ja maaseudun körttiläisyydessä on yhteistä huolta Raamatun asemasta kirkossa. Erilaiset on kutsuttu elämään orgaanisessa yhteydessä toistensa kanssa, vaikka olisi helpompaa vetäytyä jonnekin samankaltaisten kanssa. ” Pyrkimys ymmärtää toisen ajattelua ei tarkoita samankaltaistumista.” Haastava tulkinta Entä kelpaavatko luterilaiset paikallisseurakunnat vielä yhteistyökumppaneiksi. – Kysymys on siitä, miten Jumala on kohdattavissa, mikä on kirkon tehtävä ja kirkon uskon ydin. – Yhteistyö onnistuu vielä hyvin raamattuopetuksen parissa, mutta jumalanpalvelusyhteistyö on käynyt hankalaksi. Toisaalta Vartiainen ei halua teilata turvallisuuden tarvetta eikä tarvetta elää ja uskoa turvallisessa ympäristössä
Kaikenlaista kuhinaa on tietysti sielläkin. 21-vuotiaana käteen osui yhdysvaltalaisen evankelistan Hal Lindseyn kirjoittama Saatana elää ja voi hyvin Maa-planeetalla. Mutta minä uskon dialogiin. Aina joku paikka hajoaa tai kuluu loppuun, kun edelliset saa kuntoon. Jumalan sana saa väistyä pelkän auttamisen ja jakamisen tieltä. Kun tunsin sen, tiesin, että Jumala on olemassa ja Raamattu on totta. Silloin tulin uskoon. Aina joku nurkka repsottaa. Koskaan ei tule valmista. – En halua dissata avustustyötä, mutta pelkkä avustustyö ilman evankeliumia ei ole lähetyskäskyn toteuttamista. Vartiainen kiirehtii lisäämään, ettei hän missään nimessä tarkoita dialogilla nyyttikestipöytää, josta jokainen napostelee mitä haluaa. – Elämme niin moninaisessa todellisuudessa, että on tavattoman tärkeää käydä keskustelua joka suuntaan, Lauri Vartiainen sanoo. – Päätin antaa pojille vartin aikaa vanhan ystävyyden tähden. Häntä hämmästytti suuresti, kun pari hänen kaupunkilaiskaveriaan kertoi tulleensa uskoon ja halusi kovasti selittää asiaa. Repsottavat nurkat Vuoden kääntyessä kohti loppua Lauri Vartiainen on huomannut katselevansa vanhaa hirsitaloaan uudella tavalla. Mutta perustus ei voi palaa, koska hän on Kristus itse, luja kuin peruskallio. Kun Vartiainen on näyttänyt mitä hän näkee eteisestä ulospäin, voisimme kurkistaa porstuasta peremmälle, sisäänpäin. Uskovaisia agraari-Suomessa Jossakin kaukana agraari-Suomessa Lauri Vartiainen tiesi olevan sellaisiakin ihmisiä, joita kutsutaan uskovaisiksi. – Pyrkimys ymmärtää toisen ajattelua ei tarkoita samankaltaistumista. Mutta armosta en ymmärtänyt vielä mitään. Häntä ei kukaan voi tuhota eikä pilata, Vartiainen vakuuttaa. – Kirjan kautta kohtasin ensi kertaa Jumalan armon evankeliumin niin, että se osui ja upposi. Hän oli valistushenkisen akateemisen perheen kasvatti, stadilaiskundi, jota ei uskonto kiinnostanut. Meidät on kutsuttu keskustelemaan kaikkien kanssa, niin apostolitkin tekivät. – Tajusin, että Jumalan kanssa kannattaa olla väleissä, jos haluaa pelastua, mutta en tuntenut pelastuksen tietä. Siinä on eri ikäisiä osia yli sadan vuoden ajalta. Teini-ikäisenä Lauri Vartiaiselle kävi niin. Mallia apostoleilta Monet arvostivat avointa keskustelua, omien uskonkäsitysten perustelemista eri tavoin ajattelevien suuntaan ja yritystä ymmärtää heitä. Vartainen tarkentaa jälleen, sillä hän tuntee oppositionsa. – Jossakin vaiheessa tajusin, ettei talo tule koskaan valmiiksi. 14 |. Joskus voi käydä niinkin, että keskustelu muuttaa – pysyvästi. Mutta eivät kaikki. – Mutta jos perustus korvataan jollakin muulla kuin Kristuksella, olkoonpa miten kaunista ja jaloa tahansa, peli on menetetty. laan aivopesuna ja imperialismina. Emme saa umpioitua, vaan ylpeinä omasta uskostamme haluamme kuulla mitä toiset ajattelevat, ja haluamme myös vilpittömästi ymmärtää heitä. Ensimmäiset vuodet hän odotti aikaa, jolloin se tulee valmiiksi. Game over. Jossakin päin maailmaa koko talo palaa perustusta myöten. Olin epävarma, ahdistunut ja lain alla. Pahimmillaan katto vuotaa ja lattiat ovat lahot. Illalla Lauri Vartiainen polvistui vuoteensa viereen ja rukoili rippikoulussa oppimansa Isä meidän -rukouksen. Kun kuuntelin heitä, taivaasta tuli voima. Riparilta ja uskontotunneilta oli jäänyt mieleen kaikenlaista, mutta Jumalan armo ei vain ottanut kirkastuakseen. – Monet sanoivat, ettei tämmöiseen keskusteluun pitäisi lähteä ollenkaan. – Mutta elämme niin moninaisessa todellisuudessa, että on tavattoman tärkeää käydä keskustelua joka suuntaan. Yhden supatuksen hän sai aikaan kutsumalla Hengellisten syventymispäivien Elämä-lehden paneeliin Espoon piispan Kaisa-Mari Hintikan ja Kauniaisten kirkkoherran Mimosa Mäkisen. Kunnossapitäminen on Vartiaisen mielestä hyvä vertauskuva kirkon uudistamisesta
Oli kahta lajia voileipäkakkua, kermakakkuja, kaneliässiä ja lusikkaleipiä, luonnollisesti. Leipiä jäi vielä ylikin. Kun retkieväät oli syöty, kaikilla oli vatsa täynnä, myös naisilla ja lapsilla. Rinteellä kasvoi rehevä nurmi ja ihmiset istuskelivat pehmeällä ruohikolla. Osallistujien tarkkaa päälukua en tiedä, mutta paljon heitä oli, koska järjestäjän mukaan jo miehiäkin – heidät ehdittiin laskea – oli viisituhatta. Tai: ”Mikset sää syö?” Anita kuoli pari päivää ennen 86. Jo ensimmäisen lahjan avattuani olen käyttänyt sanan ihana, seuraavaksi kamalan ihana, superhieno jne. Ruokaa riitti. Lahja on myös niin kuin se annetaan. | 15 k o lu m n i J oululahjojen avaaminen on vaativa suoritus. Sitä minun täytyy kyllä joskus ajan kanssa miettiä. Miten minä kadehdinkaan lasta, hänen spontaania iloaan, kykyään ottaa lahja vastaan. Mutta miten olisi sana kiitos. Että ei mitali aivan ansiottakaan tullut. Hänellä on sekä hyvä maku, että sen verran hienotunteisuutta, että hän ostaa kokoa 38, vaikka ajat, jolloin sen kokoiset vaatteet solahtivat ylleni, ovat jo kaukana menneisyydessä. Saattaa tehdäkin. kirjoittaja on eläkkeellä oleva opettaja Te ks Ti m ar ja tt a ju n kk a al a. syntymäpäiväänsä mutta herkut hän oli jo ehtinyt tilata. P.S. Pian suuret sanat ovat loppuneet. Hän ei arkipäivisin juurikaan juhlinut, mutta kun hänellä oli synLahja on niin kuin se otetaan vastaan tymäpäivät, hän kattoi kammarin pöydälle juhlaporsliinit valkoisen pellavaliinan päälle. Ja kyllä hän olikin. Siinä saattaa olla yhtä paljon iloa ja kiitollisuutta kuin pakotetuissa superlatiiveissa. Olen kuullut piknikistä, joka järjestettiin suurelle porukalle. Kuvittelen, että arvokas lahja tekee minusta arvokkaan. Tätini Anita oli antelias ja vieraanvarainen. Tähteet kerättiin ja saatiin kaksitoista täyttä korillista. Mikä riemu! Niin kuin lapsi itse olisi ollut mukana kisassa. Liian pieni vaate imartelee minua, ei haittaa, vaikka joudunkin vaihtamaan sen muutamaa numeroa isompaan. Maratonin jälkeen, jostakin hämäristä tajunnan rajamailta, kummitäti näkee kummipoikansa ja keksii ripustaa mitalin pojan kaulaan. Tavallaan. Kiittikö joku, sitä en tiedä, mutta kun ihmiset pimeänkähmässä tallustelivat koteihinsa, oli heidän sydämessään outo olo, jota voisi kutsua vaikka kiitollisuudeksi. Timantit ovat kestäviä ja kiiltelevät kivasti, kaunista turhuutta. Herkkuja oli paljon enemmän kuin jaksoimme tai ehdimme syödä, vaikka Anita tuon tuosta sanoi: ”Syökää nyt”. Saan mieheltäni silloin tällöin lahjaksi merkki(!)vaatteita. En myöskään pahoita mieltäni, jos lahja on kultaa tai timantteja. Mutta kumpi antoi arvokkaamman lahjan: poika, joka antoi henkensä vai isä, joka antoi poikansa hengen. Sairaalassa hän sanoi, että hänen puolestaan me voisimme juhlia, vaikka hän ei niihin kekkereihin pääsisikään, niin kuin ei päässytkään. Hän seisoi monta tuntia radan varrella, huusi kannustushuutoja ja antoi läpsyjä, juoksi rinnalla
Niinpä, kun Raamattu kertoo Jeesuksen menneen Getsemaneen rukoilemaan opetuslastensa kanssa, me länsimaalaisina emme näe heidän mukanaan tulleita monia muita ihmisiä, jotka tietenkin kulkivat joukon mukana. Niinpä me suomalaisetkin ajattelemme luonnostamme siten, että paikalla olivat vain ne, jotka mainittiin nimeltä, kun taas itämaisen kulttuurin edustajat ilman muuta ajattelevat, että mukana oli tietenkin monia muitakin. Varmuuden vakuudeksi Herodes oli asettanut häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Koska tapahtumasta kerrotaan vain Markuksen evankeliumissa, kristikunnassa on jo varhain ajateltu Markuksen kertovan siinä omasta kokemuksestaan. Selvää toki on, että emme voi varmasti tietää, kuka tuo nuori mies oli. Tämä aikoi asettaa Pietarin kansan eteen seuraavana pääsiäisenä oikeudenkäyntiä varten. Näiden mainintojen lisäksi Markuksen evankeliumissa on kuvattuna erikoinen episodi, joka on jo varhaisista ajoista asti saanut lukijat pohtimaan, voisiko Markus kertoa siinä itsestään. Se näkyy erityisesti tilanteissa, joissa kerrotaan paikalla olijoiden nimet. Taustaksi on hyvä tietää, että Pietari oli joutunut Jerusalemissa Herodes Agrippan pidättämäksi. M arkuksen nimi on jokaiselle Raamatun lukijalle tuttu. Pakenijoiden joukossa oli myös Jeesuksen matkaseurueeseen liittynyt ”nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate” (Mark. Kaiken lisäksi Pietari oli sidottu kaksin kahlein vankityrmään. Luukas kertoo seurakunnan lakkaamatta rukoilleen Jumalaa hänen puolestaan ja myös rukousvastauksesta. Mainitaanhan hänen nimensä jo toisen evankeliumikirjan otsikossa: Evankeliumi Markuksen mukaan. Markus on näet ainoa evankeliumikirja, jossa kerrotaan erikoisesta yksityiskohdasta, kun Jeesusta tuli Getsemaneen pidättämään ylipappien ja vanhimpien lähettämä aseistautunut sotajoukko. Markuksen kodissa kokoonnuttiin Evankeliumikirjoja ja yleensäkin Raamattua lukiessamme meiltä länsimaalaisilta lukijoita unohtuu helposti se, että kirjoitusten alkuperäiset lukijat ja kirjoittajat olivat yhteisöllisen kulttuurin edustajia. Kun Jeesus ei ryhtynytkään puolustautumaan, opetuslapset pakenivat paikalta. Päivää ennen Taustavaikuttaja ja todellinen evankelista Markuksen evankeliumissa on kuvattuna erikoinen episodi, joka on jo varhaisista ajoista asti saanut lukijat pohtimaan, voisiko Markus kertoa siinä itsestään, kirjoittaa Jukka Norvanto. Tuo nuori mies otettiin kiinni, mutta hän pääsi karkuun, kun vaate jäi vangitsijoille, ja hän itse pakeni paikalta alasti. Ensimmäisen kerran Markus mainitaan nimeltä Apostolien tekojen luvussa 12, jossa kerrotaan tapahtumasta joitakin vuosia Jeesuksen vangitsemisen, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemisen jälkeen. Sen kuitenkin tiedämme, että Markus kuului niihin ihmisiin, jotka jo nuoruudestaan olivat kuulleet Jeesuksesta, sillä hänen kotonaan kokoontui alkuseurakunta, niin kuin jatkosta käy ilmi. r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en. Sen lisäksi Markus mainitaan Uudessa testamentissa yhteensä 10 kertaa, joista ensimmäinen on Apostolien tekojen luvussa 12. Heihin kuului myös tämä nimeltä mainitsematon nuori mies. 14:51)
Taustavaikuttaja ja todellinen evankelista | 17
Lähetysmatka Kyprokselle Markuksen äiti oli siis Maria, joka oli tuohon aikaan yleinen naisen nimi, ja Uusi testamenttikin mainitsee heistä kuusi. 15:37–39: ”Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi, mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfyliassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön. Pietari totteli, vaikka luulikin näkevänsä näyn. Eri suuntiin meneminen edisti tuolloin epäilemättä evankeliumin leviämistä. Markuksen välittämä sanoma kehottaa uskomaan Jeesukseen, ja siinä nimessä meillä, jotka Jeesukseen uskomme, on yhteys, joka on lahjaa kolmiyhteiseltä Jumalaltamme. Sama havainto toistuu jatkossakin. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa” (Ap.t. Kuten Kolossalaiskirjeestä kävi ilmi, Paavalin vihastuminenkin laantui aikanaan, ja hän saattoi kirjoittaa hyvinkin myönteisesti Markuksesta. Ensimmäiselle lähetysmatkalle, he ottavat Markuksen mukaan jonkinlaiseksi avustajaksi. Tämä Pietariin liittyvä tapahtuma kertoo siitä, että Markuksen kodista oli tullut kristittyjen kokoontumispaikka. 4:10: ”Teille lähettää terveiseni vankitoverini Aristarkos, samoin myös Markus, Barnabaksen serkku.” Markus lähti siis Paavalin ja Barnabaksen kanssa lähetysmatkalle, joka suuntautui aluksi Kyproksen saarelle. Lisäksi perimätieto kertoo Markuksen perustaneen Egyptin Aleksandriaan seurakunnan vuonna 62, ja toimineen siellä piispana. Markus ei jostain syystä tahtonut jatkaa matkaa pidemmälle, vaan palasi Pergestä Jerusalemiin. Kun yhdeltä nykyajan Markuksen kirkon jäseneltä kysyin, mitä usko merkitsee hänelle, hän vastasi: ”Jos Jeesusta ei olisi, minulla ei olisi mitään toivoa.” Sitä vastausta kuunnellessani tuntui kuin vuosisadat ja kaikki inhimilliset rajat olisivat hävinneet väliltämme. Siellä hänen myös kerrotaan kärsineen marttyyrikuoleman vuonna 66. Markus mainitaan tässä ja myöhemminkin jonkun häntä tunnetumman ihmisen yhteydessä. Samassa yhteydessä paljastuu, että tämän Maria-nimisen äidin pojan koko nimi oli Johannes Markus. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokseen.” Joskus lienee parasta, että kristittyjenkin työalueet suuntautuvat eri tahoille, kun yhdessä oleminen tulee liian vaikeaksi. Sieltä he jatkoivat nykyisen Turkin alueelle, Pergen kaupunkiin, joka oli tuolloin Pamfylian alueen pääkaupunki. Eri suuntiin meneminen edisti evankeliumin leviämistä.” ” 18 |. Niinpä myös Egyptin koptikirkon johtaja on paitsi Aleksandrian piispa, myös koko Egyptin koptikirkon paavi ja Markuksen istuimen hallitsija. Luukas kirjoittaa tapauksesta näin jakeissa Ap.t. Sellainen hänen äitinsäkin ilmeisesti oli, kun seurakuntakin kokoontui hänen kodissaan. Nykyään tuon kaupungin rauniot sijaitsevat noin 15 kilometriä Antalyan kaupungista itään. Kyproksella asuessani tapasin useitakin sinne Egyptistä muuttaneita koptikristittyjä. Koska Pietari oli puhunut eri tilanteissa sitä, mitä seurakunnissa tarvittiin, myöskään evankeliumikirja ei yleensä seuraa Jeesuksen elämän tapahtumia aikajärjestyksessä. Syynä Markuksen mukaan ottamiseen lienee ollut se, että hän oli Barnabaan serkku. Markus lienee ollut hänen lisänimensä, sillä Johannes oli tuohon aikaan hyvin yleinen nimi, joten ilmeisestikin sekaannusten välttämiseksi häntä kutsuttiin Johannes Markukseksi. Näihin oli kuulunut myös Efesoksessa asunut presbyteeri, jonka mukaan Markus oli kulkenut Pietarin mukana tulkkina ja kirjannut ylös, mitä tämä oli opettanut. oikeusistuntoa enkeli näet herätti Pietarin ja kehotti tätä heittämään viitan ylleen ja lähtemään seuraamaan häntä. Nykyinen paavi on nimeltään Tawardos II, ja hänen lasketaan olevan järjestyksessään kirkon 118. Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. Perimätieto: Markus toimi piispana Entä mitä tiedämme Markuksen vaiheista Raamatun mainintojen jälkeen. paavi. 12:12). Hierapoliin piispana noin vuonna 130 toiminut Papias oli laatinut laajan teoksen, jossa hän kertoo keskusteluistaan niiden ihmisten kanssa, jotka olivat henkilökohtaisesti tavanneet Jeesuksen opetuslapsia. Kun Pietari lopulta tajusi olevansa oikeasti vapaa, hän ”lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Paavali näet kirjoittaa jakeessa Kol. Kun Paavali ja Barnabas lähtevät Syyrian Antiokiasta Paavalin ns. He kävelivät vartijoiden ohi ja ovikin näytti avautuvan heille itsestään. Paavali ei ymmärtänyt sellaista toimintaa, ja niinpä, kun tuli aika lähteä seuraavalle lähetysmatkalle, Barnabas olisi tahtonut ottaa mukaan Markuksen, mutta ajatus ei sopinut Paavalille lainkaan, joten seurauksena oli kiivas yhteenotto
Kävi ilmi, että Mohammed Atta on yleinen nimi arabiankielisessä maailmassa. Olen hyvin luterilainen! Ketkä ovat suurimpia esikuviasi ja miksi. Nykyisellä kehityksellä Suomen väkiluku lähtee laskuun kymmenen vuoden kuluttua. Olet kirjoittanut viisi kirjaa, joista kaksi on dekkareita. Yhdysvaltain väkiluvun odotetaan nousevan nykyisestä 330 miljoonasta 400 miljoonaan 2060-luvulle tultaessa. Niitä on niin paljon, etten pysty nimeämään edes viittäkymmentä suurinta. Mitä ajattelet Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Ja toimittaja Bob Woodward, joka paljasti Watergate-skandaalin puoli vuosisataa sitten. Mikä on suhteesi kirkon hengelliseen sanomaan. Hän oli ambulanssinkuljettaja. Lisäksi harrastan lukemista. Attan aarre -kirjan idea tuli siitä, kun tapasin Washingtonissa sattumalta miehen, jonka nimi oli Mohammed Atta. Mitä harrastat. Ylen Yhdysvaltainkirjeenvaihtaja Mika Hentunen arvioi, että valtionkirkko ja Yleisradio ovat olleet ratkaisevan tärkeitä Suomen demokratian kehittymisen kannalta. Kun Trump veti Yhdysvallat pois Pariisin ilmastosopimuksesta, 25 osavaltiota päätti omin päin jäädä sen piiriin. Yhdysvaltain poliittinen polarisaatio johtuu pitkälti siitä, että täällä ei ole julkisen palvelun mediaa. Käyn kuntosalilla ja lenkkeilen. Yhdysvalloissa on 50 osavaltiota, jotka ovat hyvin erilaisia myös poliittisesti ja hallinnollisesti. Olen oppinut ymmärtämään sen arvon kymmenen Yhdysvaltain vuoteni aikana. Modernilta ja edistykselliseltä, mutta myös pieneltä ja syrjäiseltä. Aloin kuvitella millaista heidän elämänsä mahtoi olla syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeisessä maailmassa, varsinkin Yhdysvalloissa. Minkälaisia väärinkäsityksiä suomalaisilla on Yhdysvalloista. Uskon, että valtionkirkko ja Yleisradio ovat olleet ratkaisevan tärkeitä instituutioita Suomen demokratian kehittymisen kannalta. Kannatan sitä. Olen aina liikkunut suhteellisen paljon. Lapsena ja nuorena harrastin kilpaurheilua yleisurheilun hyppylajeissa. | 19 si v u p e r so o n a Miltä Suomi näyttää Yhdysvalloista katsottuna. Mistä inspiraatio jännitystarinoihin. ”Hirvittää, miten Suomi pärjää tulevaisuudessa” P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Suomalaisten Amerikka-kuva tuppaa olemaan itäja länsirannikko -painotteinen. Ne ovat tulleet ulkomailla asuessani ja paikoissa, joista olisin halunnut kertoa enemmän uutisissa. Vaikkapa korkeushypyn olympiavoittaja Stefan Holm, joka on vain 180 senttiä pitkä, mutta hyppäsi 240. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va ju ri gr ip a s Olen hyvin luterilainen.” ”. Välillä hirvittää, miten Suomi oikein aikoo pärjätä tulevaisuudessa
Nykytilanne on järkyttävä. Kukaan ei olisi selvinnyt siellä yksin. Hän koki monta vallankumousta ja eli jatkuvasti epävarmoissa olosuhteissa, mutta tiesi olevansa oikeassa paikassa.. Juuri sellaisena se ehti palvella – mutta vain muutaman vuoden – kooten yhteen veljiä ja sisaria kaukaa ja läheltä. Jumala oli kutsunut samaan aikaan samaan työyhteyteen ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja kristillisen avustusjärjestön työ pääsi alkuun. Pariin kymmeneen vuoteen mahtui kuitenkin monta vallanvaihdosta, ja olosuhteet muuttuivat radikaalisti monta kertaa. Yliopistossa naiset ja miehet opiskelivat yhdessä. Öiset ulkonaliikkumiskiellot olivat voimassa vuosikausia, akuuttien kriisien aikana myös päivisin. Muutama vuosi sitten Marjatan edustama järjestö täytti 50 vuotta, ja sitä juhlittiin eri puolilla maailmaa, Helsingissäkin muutaman kymmenen hengen työntekijäjoukolla. Osa avustusjärjestöistä on sinnitellyt maassa läpi kriisiaikojen. Kommunistinen vallankumous 1978 johti seuraavan vuoden jouluna Neuvostoliiton miehitykseen kymmeneksi vuodeksi ja sisällissotien ja ulkovaltojen väliintulojen kierteeseen, joka on jatkunut tähän asti. Kabulissa paikallisetkin pukeutuivat länsimaalaisittain. – Vuonna 1973 vallankaappaus päätti kuningaskunnan ja maa julistettiin tasavallaksi. Kirkko oli rakennettu ja vihitty käyttöön 1970 ”kaikkien kansojen rukoushuoneeksi”, jonka ”kulmakivenä on Jeesus Kristus”. A lkuvuodet 1960-luvun lopulla olivat rauhan aikaa ja maan myöhempään historiaan verrattuna vapaata aikaa. Neuvostoliiton vaikutuksen aikana se oli helpompi, mutta mujahedin-joukkojen vallattua Kabulin 1992 naiset eivät enää voineet mennä ulos ilman huivia ja jalat piti peittää nilkkoihin asti. Yhteydet työtovereihin ja mahdollisuuksien mukaan paikallisiin ystäviin merkitsiKiitin Jumalaa 20 | paikasta, jossa olin Marjatta Kyyhkynen toimi pitkään Afganistanissa kansainvälisen avustusjärjestön kielikoulun johtajana. Oman turvallisuutemme takia mekin muutimme pukeutumistamme vaadittuun suuntaan, mutta ei-muslimeina meille jäi hieman enemmän vapautta kuin paikallisille naisille. Myös maan ainoa kirkkorakennus, vasta valmistunut kansainvälisen seurakunnan kirkko, tuhottiin hallituksen määräyksestä. Kaikkina noina vuosina tiimi oli todella tärkeä. Kansainvälinen avustustyö jatkui, mutta koki vakavia kriisejä. – Naisten asema on vaihdellut
Järjestön johto arvioi jatkuvasti turvallisuustilanteita, ja päätökset tehtiin sen mukaisesti. h e n k il ö vät paljon. Hän oli työryhmässä, joka valmisti aikuisten aapisen ja helppoja lukemistoja, joista otettiin vielä 1990-luKiitin Jumalaa Te ks Ti u ll am a ij a la m m ik et o ja ku va sa ri sa v el a ” Kansainvälinen seurakunta järjesti upeita joulunäytelmiä elävine lampaineen ja kameleineen.” | 21 Marjatta Kyyhkynen vietti Afganistanissa parikymmentä vuotta. Jos olisi joutunut pelon valtaan, elämästä ei olisi tullut mitään. Aapisen tekoa Alun alkaen Marjatta Kyyhkynen oli hyväksytty työntekijäksi lukutaidon opetusprojektiin. Oli tärkeää löytää myös rentoutumishetkiä stressaavien vaiheiden välillä. Epävarmuudessa eläminen oli rasittavaa ja vei valtavasti voimia. Elettiin jatkuvasti sodanomaisissa oloissa. Hän muistelee vuosia hyvin merkityksellisinä, vaikka olosuhteet maassa muuttuivat radikaalisti monta kertaa.. Samalla hän opiskeli Kabulin yliopistossa kahta paikallista kieltä. Toisinaan oli rauhallisempia aikoja ja välillä jopa omalla kotikadulla taisteltiin
Ne vuodet olivat intensiivistä aikaa. Vuonna 1964 Lahden Joutjärven ylioppilasja teinikokouksessa olin vastuussa rukousvartiosta. Kävimme jälkeenpäin yhdessä läpi tuota tapahtumaa. Marjatta koki Jumalan kutsuvan häntä Keski-Aasiaan, mutta tarvittiin vielä ulkoinen kutsu ennen kuin asia saattoi toteutua. – Kerran meitä oli joukko Kabulin lentokentällä tulijoita vastassa, kun siellä räjähti matkalaukkupommi. Lukutaitoprosentti 1970-luvun Afganistanissa oli miehillä ehkä parikymmentä ja naisilla noin kaksi prosenttia. vierailuilla sairaaloissa, teimme boksilähetysvierailuja opiskelijoiden asuntoihin ja osallistuimme vastuunkantajina teinipäiville ympäri Suomen. Koulussa opiskeli pääasiassa avustusjärjestön omia uusia ulkomaalaisia työntekijöitä, joiden opintoihin paikallisen kielen ohella sisältyi myös paikalliseen kulttuuriin tutustuminen. Hankittu kielitaito avasi oven myös osallistumiseen Jumalan sanan kääntämiseen heidän omalle kielelleen. Suuri lasiseinä romahti kokonaan alas. Entinen merimies piteli käsissään Raamattua ja sanoi kirjaa lukevalle Marjatalle: ”Tässä on myös hyvä kirja, jota kannattaa lukea.” Mies kertoi uskoontulostaan. Kuitenkin Jumala salli uskovilleen myös mitä hirveimpiä asioita. Jotkut työtoverit joutuivat kokemaan väkivaltaisen kuoleman. Sekin tuli aikanaan ja asiat myös käytännössä alkoivat mennä eteenpäin. – Ihmiset olivat aivan oma lukunsa. Kurssi Jämsässä ja kielenopiskelu Englannissa kuuluivat lähtövalmisteluihin. Monet Suomeen tulleet ovat olleet valmiita vastaanottamaan evankeliumin. Galatalaiskirjeen 3:13 vapautti tuona aikana minut uudestaan evankeliumin iloon: ”Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme. – Jumala on etukäteen valmistanut ihmisiä. Marjatta kävi lukion Lahdessa, ja eräs matka Lahdesta Mäntyharjulle oli käänteentekevä. Rukousvastauksia tuli aivan arkisissa asioissa. Myöhemmin avustusjärjestö kutsui Marjatan kielikoulunsa johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi kymmenen vuotta. Silloisen tavan mukaan kolme sukupolvea asui saman katon alla. Marjatta koki Jumalan suurta huolenpitoa. Kiitin Jumalaa, että sain olla siellä, ja koin olemiseni ja työni merkitykselliseksi monista vaikeuksista huolimatta. Luotan siihen, että Jumala on luvannut kuulla rukoukset. Sen avulla selvisimme siitä. Siitä lähtien Raamattu alkoi avautua ja Marjatta suorastaan ahmi sitä. Sadat kaupunkilaiset saapuivat katsomaan näytelmää useana iltana! Joulu kodissamme, jossa meitä asui yhdessä muutama työtoveri, kesti melkein pari kuukautta, kun yhä uudet vieraat innoissaan halusivat osallistua joulunviettoomme. Ennen lähtöä asia vielä koeteltiin, sillä ajatus lähtemisestä meni kokonaan romuksi. – Kun sairastuin elokuussa, pääsin sairaalasta vasta marraskuussa. Suunnitelmissa oli lukion jälkeen kielten opinnot, mutta päästyään Sanan ääreen toisten uskovien nuorten kanssa Marjatta ymmärsi Jumalan kutsuvan häntä työhönsä. Hän on sittemmin ystävystynyt monien maasta paenneiden kanssa. Viereisellä penkillä oleva miesjoukko matkasi miestenpäiville Mikkeliin. Vuosikymmeniä on rukoiltu Afganistanin puolesta. – Vuonna 1959 aloitinkin opiskelun Helsingissä teologisessa tiedekunnassa. Marjatta tervehtyi ja lensi 1969 Kabuliin. Tuon tapaamisen jälkeen Marjatalle kirkastui, että ”minustakin voi tulla uskova”, mikä oli riemullinen kokemus. Koen, että Jumala vei minut hiljaisuuteen, jossa hän opetti monia asioita. Ensimmäisinä vuosina kansainvälinen seurakunta järjesti upeita joulunäytelmiä elävine lampaineen ja kameleineen. Ilmanpaine heitti meidät yhteen suuntaan. Käänne junassa M a r j a t t a syntyi perinteiseen maa laistaloon Mäntyharjulla toisena perheen neljästä lapsesta. – Jouluajat olivat erityisiä. ” Jotkut työtoverit joutuivat kokemaan väkivaltaisen kuoleman.” 22 |. vullakin uusia painoksia. Oli huikaisevaa nähdä, miten nopeasti rukousvuorolistat täyttyivät. Suomessa työ jatkui Palattuaan lopullisesti Suomeen Marjatta toimi muutaman vuoden asioimistulkkina Afganistanista tulleille pakolaisille. Ystävystyin paikallisten kanssa ja koin olevani kuin kotonani heidän parissaan. Kymmeniä kuoli ja toistasataa henkeä loukkaantui. Jo 15-vuotiaana Marjatalla oli todettu synnynnäinen sydänvika. Se tuntui siltä kuin taivas olisi pudonnut niskaan. Opiskelujen loppupuolella hän sai sydäntulehduksen, jonka vuoksi hän oli neljä kuukautta sairaalassa. Sen jälkeen oli pitkä toipuminen kotona hiljaisuudessa. Mummo kuunteli joka pyhä jumalanpalveluksen radiosta. Sillä on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu.’” Myös taisteluvirsi ”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on” tuli rakkaaksi. Kävimme mm. Heti alkuvaiheessa aloin osallistua myös Raamattuopiston opiskelijatoimintaan
Shane, yksinäinen ritari, puolustaa heitä. Oli Sarjakuvalehti, Kapteeni Miki, Tex Willer, Kädet ylös, Pecos Bill… 15-vuotiaana aloin käydä elokuvissa. Errol Flynn ja Olivia de Havilland saavat minut yhä ihastumaan ja innostumaan. kirjoittaja on onnellisuusprofessori | 23 Te ks Ti m ar kk u o ja n en ku va lo is h in o jo so / u n sp la sh. Warlock-kaupunkia terrorisoi suurtilallinen rosvojoukkoineen. Vaikka siitä on yli 60 vuotta, tiedän tämän, koska pidin kirjaa näkemistäni elokuvista, joiden arvostelut tähtineen ovat yhä tallella. Sergio Leonen elokuvat olivat taidolla tehtyjä ja upeasti kuvattuja, mutta en pitänyt niistä. Heillä on lupa käyttää kovia keinoja kaupungin rauhoittamiseksi. Niissä ei enää ollut oikeita sankareita. Elokuva kuvaa nimensä mukaisesti taitavasti lain ja väkivallan suhdetta. Pidän elokuvista, joissa sankarit puolustavat sorrettuja. Vaikka Shanekin ihailee äitiä, hän Koukussa lännenelokuviin e lo k u v at e at te r i ei halua rikkoa puolisoiden kaunista suhdetta. Silloin elettiin sarjakuvien kulta-aikaa. Rio Bravo ( John Wayne, Dean Martin, Ricky Nelson, Walter Brennan, Angie Dickinson) on ystävyyden ylistyslaulu. Olen tilannut elokuvaa käsitteleviä lehtiä ja hankkinut historiaa käsitteleviä kirjoja – myös lännen elokuvien historiaa. Kaapeissani on melkoinen määrä elokuvien tallenteita. V eistelin lapsena puusta aseita, joilla sitten yksin kävin taisteluita, koska lähellä asuvat pojat eivät olleet yhtä innostuneita. Pojan huuto Shane, Shane koskettaa yhä. Kun Rio Bravossa päähenkilöt kuuluivat yhteisöön, Shane ( Alan Ladd) ilmestyy jostakin ja lähtee pois, koska hänelle ei ollut paikkaa yhteisössä. Yhtä hyvin voin ottaa esiin Robin Hoodin seikkailut vuodelta 1938. 1950-luvulla Yhdysvalloissa tehtiin paljon lännenelokuvia ja televisioissa pyöri viikoittain yli 30 lännensarjaa. Onko oikein asettua lain yläpuolelle, vaikka tavoite olisi hyvä. Sitten sekä elokuvien että sarjojen tuotanto kuihtui, kunnes italialaiset tekivät yli 500 länkkäriä 10 vuoden aikana. Tietenkin olen laatinut parhaiden lännen elokuvien listoja. Ahdistuneet kaupunkilaiset palkkaavat ”kaupunkien kesyttäjän” ( Henry Fonda), joka tuo mukanaan läheisen ystävänsä ( Anthony Quinn). Siinäkin on syy jatkaa vaeltamista. Olen edelleen koukussa ja otan silloin tällöin kaapista jonkin lännenelokuvan. Kaupungin apulaissheriffiksi ilmoittautuu mies ( Richard Widmark), joka on kuulunut tuohon rikolliskoplaan, mutta on saanut siitä tarpeekseen. Kirjasin muistiin useita näyttelijöitä ja elokuvan ohjaajan. Shane kiehtoo sekä perheen pientä poikaa että äitiä. Pienviljelijäpariskunta (J ean Arthur ja Van Heflin) on vaikeuksissa ahneen suurtilallisen kanssa. Ensimmäinen ”länkkäri” oli Zorron kosto, toinen Hopeatähti, kolmas Texasin kovanaama. Haurastumista on tapahtunut, sillä kovin väkivaltaisia elokuvia en enää saata katsoa. Shanen taustaa ei kerrota tarkemmin, mutta hän on taitava aseenkäyttäjä. Joskus palaset vain loksahtavat kohdalleen, mikä on myös ohjaajan ( Howard Hawks) ansiota. Katsoin kaikenlaisia elokuvia. Kärkipäässä pysyvät Rio Bravo, Shane (Etäisten laaksojen mies) ja Warlock (Laki ja väkivalta). Joukko ajaa kaupungin sheriffin pakosalle. Elokuvassa on juuri oikea annos jännitystä, huumoria ja myös hippunen romantiikkaa
Ennen muuttoa Kreikkaan Niko suoritti eräänlaisen ”pioneerioperaation” alueelle. Keskuksessa on jalkapallo-, koripalloja lentopallokenttien lisäksi kokousja majoitustilat. Hän teki kahdeksan hengen seurueen kanssa lähetysmatkan, jonka aikana hän avusti paikallisia työntekijöitä monilaji-liikuntaleirillä Cosmo Vision Centerissä. – Ohjelmaan kuului luonnollisesti paljon liikuntaa, yhdessä syömistä ja olemista sekä raamattuopetusta. Saimme olla mukana levittämässä ilosanomaa Jeesuksesta – Vierailimme myös pakolaisleirillä. Elokuussa perhe suuntasi jälleen ulkomaille, tällä kertaa Kreikan pääkaupunkiin Ateenaan. Järjestö pyörittää Ateenassa kristillistä urheilukeskusta nimeltä Cosmo Vision Center. Leiri oli suunnattu pakolaisperheille, ja osallistujia oli yli 50, vauvoista aikuisiin. – Olemme täällä niin kauan kuin Jumala kutsuu meitä tekemään tätä työtä, Niko kertoo. N iko Ijäs teki vuosien ajan urheilulähetystyötä Mongoliassa. Moni pakolaisista osallistui ensimmäistä kertaa kristittyjen järjestämälle leirille. Sieltä palattuaan hän vastasi Suomen Raamattuopiston Urheilulinjasta. Tämäkin oli silmiä avaava kokemus. Keskus sijaitsee Ateenan kansainvälisen lentokentän lähellä. Ijäkset ovat Ateenassa Lähetysyhdistys Kylväjän työssä. He pääsivät myös kuulemaan siitä, mihin me kristityt uskomme. Siellä pelattiin, syötiin ja vain oltiin yhdessä. Saimme nähdä ja kuul”Pakolaiset ovat valmiita puhumaan uskosta” Niko Ijäs kertoo, että moni pakolainen kohtaa kristittyjä ensimmäisen kerran urheilukentällä. Kylväjän paikallinen yhteistyökumppani on nimeltään AMG International. – Jokainen paikalla oleva suomalainen sai mahdollisuuden kohdata hyvin vaikeista olosuhteista tulevia ihmisiä. 24 |
Nyrkkisääntönä on, että ihminen edellä, sitten asia, Niko kuvaa. Tähän mennessä kokemus urheilutyöstä pakolaisten parissa on positiivinen. Nikolla ja Marijalla on neljä lasta, joista kolme vanhinta käyvät paikallista kansainvälistä koulua. Urheilutyölle on suuri tarve, Ijäs perustelee. – Kaikille yli seitsemänvuotiaille on täällä sisätiloissa maskipakko, myös koulussa. – Siellä Paavali julisti, ettei Jumala ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä hänessä me elämme, liikumme ja olemme (Apt. – Teemme nyt työtämme kiitollisina ja kuljemme Jumalan hyvässä johdatuksessa, Niko kertoo. – On se rennompi kuin Suomessa. – Suuri osa pakolaisista saapuu kreikkaan islamilaisista valtioista, hän jatkaa. Me emme kuitenkaan suoraan niistä kärsineet. – Sopeutuminen vaatii eräänlaista huumorintajua ja valmiutta hitaampaan elämää, Marija lisää. – Etsin vielä omaa paikkaani Ateenassa, Marija kertoo. – Loput voimme jättää Jumalan käsiin, Niko kuvaa. ”Kuljemme pakolaisten rinnalla” Nikon työ on vasta alussa, mutta hän on yhteistyökumppaneineen ehtinyt järjestää jo pari liikuntaleiriä. Esimerkiksi kuntosaleihin vaaditaan myös rokotukset. Myös koronan suhteen Kreikassa on tiukempaa kuin esimerkiksi Suomessa. Säännöllistä viikkotoimintaa hän aloittelee AMG Internationalin kanssa parhaillaan. – Tulevaisuudessa on tavoitteena, että hän palvelisi myös erilaisissa diakoniaja avustustehtävissä, joille on täällä pakolaisten keskuudessa suuri tarve, Niko jatkaa. Suomeen jäivät rakkaat sukulaiset ja ystävät. Asunnon sisustaminen, auton hankkiminen ja monet muut käytännön järjestelyt ovat vieneet voimia. Marija on nuorimman lapsen kanssa kotona. la eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten tarinoita, Niko kertoo. Hänenkin työnsä onkin nimenomaisesti pakolaistyötä. Yhteistä puhekieltä pakolaisten kanssa ei välttämättä ole. Meidän tehtävänämme on kertoa ja kulkea rinnalla. – Pakolaisten parissa on paljon heitä, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Ijäksille jäi erityisen rohkaisevana mieleen käynti Areiopagilla. Lasten täytyy koulua varten tehdä kaksi koronatestiä viikossa. Yleisesti ottaen kreikkalainen mentaliteetti on Ijästen havaintojen mukaan leppoisa. Niko ja Marija kertovat, ettei uuteen ympäristöön asettuminen ole ollut ihan helppoa. Tavoitteena on käynnistää säännöllistä urheilutyötä, jota paikalliset vastuunkantajat tulevat omalla panoksellaan jatkamaan ja säilyttämään. – Mutta pelaamisen ja avoimen kehonkielen kautta yhteyttä syntyy. Työn ohessa perhe on jo ehtinyt tutkia paikallisia nähtävyyksiä. – Tämä on ollut tärkeä ja lohduttava asia arjessamme täällä. – Lisäksi Kreikassa oli elokuussa historiallisen laajat metsäpalot, jotka johtivat paikoin evakuointeihin. Ravintoloihin ei pääse sisään ilman rokotuksia, ainoastaan terassille pääsee. 17:27). – Urheilun kautta tavoitetaan pakolaisia, joista moni saa ensimmäisen kohtaamisen kristityn kanssa, kun kutsumme heitä mukaan toimintaamme. – Koulupäivät ovat pitkiä, 8.30–15.30 ja läksyt päälle. – Pakolaiset ovat kyllä valmiita kuulemaan ja keskustelemaan uskonasioista. Byrokratia on ollut raskasta. Ihminen edellä, sitten asia.” ” m a a il m a n y t Te ks Ti pe tr i vä h äs ar ja ku va T is to ck , k yl vä jä Nikolla ja Marijalla on neljä lasta, joista kaksi vanhinta käy kansainvälistä koulua. Diakonialle on suuri tarve Nyt Ijäkset ovat tosiaan Kreikassa koko perheen voimin. | 25
– Sitten tuli kesäloma, joka suurperheessä on aika raskas. Kun seuraavana aamuna heräsin, mietin, olenko edel26 |. Myös kognitiiviset taidot saattavat heiketä. Vanhin Maria ja Sami Kuivisen pojista on 10-vuotias, kaksospojat ovat yhdeksän, toiseksi nuorin kuusi ja kuopus vasta neljävuotias. Elokuussa olin pahemmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Ensimmäinen viesti Marian tasapainon järkkymisestä oli unen häiriintyminen. Ennen koulujen alkamista Marialla oli aika lääkärille. Suurperheen äitinä ja yrittäjänä elämään kuuluu paljon asioita. Terapia on tuntunut tosi hyvältä, hän toteaa. Voi tulla päänsärkyä, vatsakipuja tai hengenahdistusta. En vain ole kokenut, että se on minun juttuni. Oikea asenne ei enää auttanutkaan, kun voimavaroja ei ollut. Kävin ylikierroksilla. Tasapainoilua Ensimmäinen lääkärikäynti oli pettymys, vasta toinen lääkäri, jolle Maria ystävänsä kehotuksesta varasi ajan, ymmärsi hänen kokonaistilannettaan. Mutta korona muutti suunnitelmat, ja lapset jäivät kotikouluun. – Kuuden vuoden sisällä syntyi viisi poikaa, sitä ennen oli ollut kuuden vuoden selittämätön lapsettomuus. Keväällä 2019 uupumus alkoi oireilla toden teolla, Maria tosin ei itse ymmärtänyt kummallisten vatsakipujen johtuvan uupumuksesta. ”A senne ratkaisee aina” oli Maria Kuivisen motto aina siihen asti, kunnes hän uupui. Pystyin kyllä nukahtamaan, mutta heräsin monta kertaa yössä. – Kun on pitkään elänyt velaksi, jossain vaiheessa tulee velan maksun aika, hän toteaa. Unen häiriintyminen on yksi tyypillinen uupumuksen oire. – Olen aina nukkunut hyvin, mutta kolme vuotta sitten uneni rikkoutui. Usein elimistö antaa erilaisia varoitussignaaleja, kun elämä ei ole tasapainossa. – Kun heräsin 17.8., oli tunne, että olen jälleen minä. Uupuneena hyvätkin asiat ovat liikaa. Pahinta sosiaaliselle ihmiselle olivat vihantunteet toisia ihmisiä kohtaan. En tiedä, mistä kovapäisyyteni lääkityksen suhteen johtuu. Niin kävikin, koulujen alkaminen rauhoitti arkea ja paransi Marian vointia. Mitään fyysistä syytä kivuille ei löytynyt. Mutta liika on liikaa. löytyi sopivan kokoinen elämä Uupumuksen kautta pätkiä ja sanat kadota. Lokakuussa 2019 Maria jäi sairauslomalle, ensin muutamaksi viikoksi, lopulta hän palasi työhönsä vasta vuotta myöhemmin. Hyvän asenteen lisäksi tarvitaan jaksamista. Lääkärin diagnoosi oli keskivaikea masennus. Intensiivisen suurperhearjen lisäksi Kuivisilla on kiinteistövälitysyritys, jossa molemmat toimivat välittäjinä. – Totta kai mielikin masentuu, kun monta vuotta valvoo. Ajattelin, että tilanne helpottaa, kun koulut alkavat. Kuiviset ovat tottuneet siihen, että heidän elämäänsä päivitellään: ”Miten te selviätte?” Maria itse ei pidä elämän täyteyttä ihmeellisenä asiana. – Hän sanoi, että minun olisi pakko aloittaa lääkitys; en kuitenkaan aloittanut. Usein olin aamulla väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä, Maria kertoo. Marialla muisti alkoi Suurperheen äiti ja yrittäjä Maria Kuivinen löysi omat rajansa, kun hän ylitti ne. Sairauslomalla Maria oli toiveikas ja ajatteli voivansa palata töihin vielä kevään 2020 aikana. – Uupuminen on monisyinen asia, Maria pohtii. Se herätti havahtumaan, että kaikki ei ehkä ole kunnossa. Helmikuussa 2020 Maria aloitti Kela-tuetun terapian. – Aloin vihata ihmisiä
löytyi sopivan kokoinen elämä e lä m ä n ta it o Uupumuksen kautta Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a | 27 ” Hyväksyvä läsnäolo on sitä, että hyväksyy itsensä siinä kunnossa kuin on.”
Se kostautui, seuraavan viikon hän lepäsi. leen tallella. Aidot kohtaamiset arvokkaimpia Maria on sosiaalisessa mediassa aktiivinen ja oli silloinkin, kun oli uupunut. Yrittäjänä en voinut kertoa, että olen uupunut, sillä kyse oli meidän perheemme elannosta. Vaimonsa esimerkin innostamana Samikin päätyi vaihtamaan alaa ja pariskunta perusti yhteisen kiinteistövälitystoimiston. Se oli tosi arvokasta ja merkityksellistä, kun aloimme puhua asioista. Uupuneena on kaipaus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Jos olen nukkunut huonosti, sitten pitää ottaa rauhallisemmin, Maria pohtii. Myös puolison tuki oli tärkeää toipumisessa. Tavoitteenani oli löytää kolme ilon ja kiitollisuuden aihetta joka päivä. – Kun on aina tehnyt paljon, on vaikea tunnistaa omia rajojaan. Tekevä persoona Maria kävi uupumuksen rajoilla jo syksyllä 2014. – Suurin osa ihmisistä ei tiennyt uupumuksestani mitään. – Toipumisen kannalta oli merkittävä asia, kun ei tarvinnut tehdä töitä. Hyväksyvä läsnäolo on sitä, että hyväksyy itsensä siinä kunnossa kuin on. Hänen iloiset somepäivityksensä kätkivät hänen todellisen vointinsa. Nukkumisen kanssa hänellä on edelleen aika ajoin ongelmia. Elämän keskellä Suurperheessä työtä riittää myös uupuneelle. Elämän kokonaiskuorma vain oli liian suuri. Hän oli tuolloin Wienissä opiskelemassa laulua huippuopettajan johdolla. Uupumus 28 | ” Todelliset asiat ovat muualla kuin somessa.”. Uupumuksesta hän ei somessa kertonut. Hän näkee kiitollisuuden merkittävänä seikkana omassa jaksamisessaan. Ehkä se pysähtyminen on se suurin ja merkittävin asia, Maria miettii toipumismatkaansa. – Minulle on ollut onni, että olen pakosta pysynyt elämän syrjässä. – Koin surua menetetystä urasta, mutta ehkä suru oli liian äkkiä käsitelty. Tärkeää on hyväksyä asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Jatkoin matkaa ja päätin opiskella kiinteistövälittäjäksi. Polkupyöräonnettomuus vuonna 2007 romutti Marian urahaaveet kertaheitolla. Se oli niin selkeä muutos. – Joka päivästä löytyy kiitollisuuden aiheita. – Viime syksynä vielä mietin, että tulenko palaamaan kiinteistövälittäjän töihin. Nyt teen töitä itseäni ja jaksamistani kuunnellen. Marian mies oli tuolloin muusikkona Kaartin soittokunnassa. Ennen oman yrityksen perustamista Maria toimi kiinteistövälittäjänä toisen palveluksessa ja menestyi työssään. Läsnäolossa eläminen ja ilon pisarat – Tärkeintä mitä olen uupumuksen aikana oppinut, on läsnäolossa eläminen. Maria arvelee, että uupumuksen taustalla voi olla myös aikaisempia käsittelemättömiä menetyksiä. – Omien voimavarojen ja rajojen tunnistaminen on ollut tosi tärkeää. Uupumus on opettanut omasta itsestä huolehtimista, mikä saattaa monilta pienten lasten vanhemmilta ruuhkavuosien keskellä jäädä. Kun hän oli äitiyslomalla kolmen pienen lapsen kanssa, hän päätti perustaa Marian herkkupuodin ja alkoi tehdä tilauksesta fantasiakakkuja. Välillä se saattoi olla kiitosta siitä, että päivä oli ohi. Leuka murtui onnettomuudessa, eikä urasta laulajana enää ollut varmuutta. Kesällä 2014 hän osallistui Koko Suomi leipoo -kilpailuun. Toisen rohkaisu ja tuki oli tärkeää, varsinkin kun mietin, että tuleeko minusta ihmistä enää koskaan, Maria kertoo. Jos taistelee omaa tilannettaan vastaan, se uuvuttaa entisestään. Olen aina ollut sitä mieltä, että muut tekevät, mitä pystyvät ja minä teen mitä haluan. Viime keväänä hän kävi unitutkimuksissakin, mutta mitään elimellistä selitystä uniongelmille ei löytynyt. Myöhemmin Maria on kuitenkin suorittanut diplomin laulusta ja valmistunut maisteriksi Sibelius Akatemiasta. Kun Sami kävi töissä ja vastasi perheen elatuksesta, Maria laittoi ruokaa ja pesi pyykit. Tekeminen on minulla niin osa persoonaa. Se oli pysähdyttävää, sillä työni on ollut minulle unelmatyö. Kävin kävelemässä silloin tällöin. Jaksan hetken kerrallaan. – Menen yhdeksän aikaan nukkumaan, jotta saisin yölle edes pituutta, kun herään niin monta kertaa yössä. Edelleen vihasin ihmisiä. – Minua auttoi, kun aloin automaattisesti etsiä ilonpisaroita. Toipumisen kannalta kokonaiskuormituksen väheneminen on ollut merkittävä asia. Joo, olin tallella. – Meillä meni puoli vuotta niin, että parisuhde oli koetuksella, kun emme osanneet puhua. Kun voimat vähän palautuivat, Maria päätti energianpuuskassaan siivota koko talon
– Jos ihmiset ymmärtäisivät pysähtyä aikaisemmin, toipuminen olisi nopeampaa. Nyt voin kertoa. Some on vain some. Uupumus on opettanut armollisuutta myös itseä ja toisia ihmisiä kohtaan, sillä koskaan ei voi tietää, mitä toinen ihminen käy elämässään läpi. on niin henkilökohtainen asia. Maria haluaisi rohkaista ihmisiä pysähtymään ajoissa. Jokaisesta päivästä löytyy kiitollisuuden aiheita, Maria toteaa. Aidot kohtaamiset livenä ovat kaikkein arvokkaimpia. – Todelliset asiat ovat muualla kuin somessa, joka on järjettömän pieni osa todellisuutta. | 29. Läpi eletty uupumus on vain vahvistanut Marian kaipuutta aitouteen. Uupuneenakin Maria halusi jakaa sosiaalisessa mediassa ilon pisaroita. Hän on huomannut, että monet kieltävät uupumuksensa, niin kuin hän itsekin teki
Kaikki kolme poikaa pääsivät katedraalikouluun ja Kööpenhaminan yliopistoon opiskelemaan teologiaa. Isä kuoli hänen ollessaan alle 10-vuotias. A. Se on jäänyt täällä tuntemattomaksi. Nykyvirsikirjassa (1986) häneltä on neljä virttä: 32 Me lapset pienet riennämme 419 Soi, riemuviesti Jumalan, sanoma sovituksen 611 Käyn aina kohti kuolemaa 630 Oi, joukko valkopukuinen kuin huiput lumitunturten. Brorsonin ydinsanoma uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuva johan hörner 30 | ” Oikea oppi ei riitä.”. Uudestisyntyminen puhkaisi Hans Adolf Brorsonissa lähteen, joka alkoi pulputa virsirunoutta. T anskalaista Hans Adolf Brorsonia (1694–1764) ei Suomessa juuri tunneta, vaikka hän kuuluu suurimpiin virsirunoilijoihin kotimaassaan ja koko Skandinaviassa. Meillä hän löysi tiensä virsikirjaan vasta 1938. Brorsonin esitteli Suomessa olennaisesti Hengellisiä lauluja ja virsiä -kirja (1900). He olivat merkittäviä pietismin juurrut”Karitsa ja Leijona” – pietistipiispa H. Se ja seuraava laitos (vuodelta 1951) sisälsivät sovitusta ja lopputapahtumia käsittelevän laulun Sun nään, oi Jeesus, seisovan vuorella Siionin (545). Hans Adolf oli vaatimattomasta pappisperheestä
Yksi Brorsonin virsi on tulkittu omaelämäkerralliseksi kuvaukseksi uudestisyntymisestä. Opetus keskittyi puhtaaseen oppiin ja käsitteli usein teologisia kiistoja. Monenlaisissa kirkollisissa myllerryksissä hänestä tuli Riben tuomiorovasti 1737 ja piispa 1741. Brorsonin ydinsanoma ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Ylösnousemus ilmentää voittoa. 13:7) | 31. Ristillä Jeesus suostuu uhriksi: hänen verensä sammuttaa Jumalan vihan. Isä Jumala rankaisee ja lyö Kristusta. Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut Saatanan, synnin, kuoleman ja kaikki turmiovallat. Brorsonin herätysjulistukseen kuului selvän eron tekeminen kääntyneiden ja kääntymättömien välillä. Siinä on selkeä luterilainen sanoma lain ja evankeliumin erosta. Brorsonin 257 virren kokoelma on hänen pääteoksensa ja tanskalaisen pietismin tärkein hartauskirja. Hänelle pääasioita ovat sovitus, uskon yksilöllinen omistaminen, yhdistyminen Jeesukseen ja hänen seuraamisensa. lastaan, joka syntyi kuolleena. Jeesus on Brorsonille Jumalan rakkaus, joka säälii ihmisiä, koska he ovat synnin vankeja ja vailla Jumalan armoa. Jeesus ei voi kestää tämän seurausta, ihmisten joutumista kadotukseen. Nuo virret julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen, ”Joutsenlauluksi” sanotussa kokoelmassa. Tasapainoisesta avioliitosta syntyi kolme lasta. Yksi ortodoksiluterilainen opettaja oli kukoistavan pietistisen lähetystyön vannoutunut vihollinen. Uudestisyntymisestä tuli lähde, josta Hans Adolfin virsirunous alkoi pulputa. Juuri ennen kuin Brorson piti asettaa piispanvirkaan, hänen vaimonsa kuoli synnyttäessään heidän 13. Se motivoi hänet ryhtymään papiksi. Hän ei sanoutunut irti luterilaisesta ortodoksiasta. tamisessa Tanskaan. Pappisvirkaan hän ei motivoitunut vaan ryhtyi kotiopettajaksi. Hän kuitenkin avioitui vuoden kuluttua uudelleen. Uskova pääsee osalliseksi Kristuksen sijaiselämästä ja sijaiskuolemasta ”autuaassa vaihdossa”: Kristus saa ihmisen synnin ja ihminen Kristuksen vanhurskauden ja puhtauden. Usko on Jeesuksen kaipaamista, olkoonpa se miten heikkoa tahansa. Jeesus ottaa ihmisen pahan luonnon ja synnit omakseen hänen sijastaan. Ihmisten pelastuksen tähden hän tulee ihmiseksi ja luopuu taivaan kirkkaudesta. Vasta viimeisinä vuosinaan hän sairauden rajoittamana sai uuden mahdollisuuden runoilemiseen. Hän kohtasi uudenlaisen kristillisyyden, pietismin. Sen on tultava eletyksi elämäksi. Hän tahtoo, että ihmiset voivat yhdistyä häneen rakkaudessa. Sovitus on uskovan vapautumista niistä. A. Sovitus edeltää vanhurskauttamista, joka perustuu siihen. Luterilainen puhdasoppisuus oli Brorsonille toisaalta leimallista, mutta toisaalta pietismi oli hänen toimintansa kehyksenä. Siksi Jeesuksen elämää leimaavat ahdistus, köyhyys ja halveksunta. Getsemanessa hän on kuoleman kauhuissa. Uudestisyntyminen on Pyhän Hengen, Jumalan sanan ja Jeesuksen yhteisvaikutusta. Oikea oppi ei riitä. Brorson kuvaa Jeesusta ristin suunnattomassa kärsimyksessä lempeänä ja kärsivällisenä karitsana, joka ei koe vihaa, vaikka huutaa epätoivoisesti: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Jeesus kokee helvetin. ”Karitsa ja Leijona” – pietistipiispa H. Jeesus jättää kristityn ”lempeän Isänsä ystävyyden turvalliseen satamaan” eli taivaaseen. Hän tahtoo saada ihmisen omakseen. Elämällään ja ristinkuolemallaan Kristus täyttää Jumalan lain ja sovittaa ihmisten rangaistuksen heidän sijastaan. Jeesus on sekä henkensä antava Karitsa että vastustamatta voittava Leijona. Virkatehtävissä runous ehtyi. Hans Adolf opiskeli myös kielitiedettä, filosofiaa ja historiaa. Ihminen on lankeemuksellaan ja kaikella sitä seuranneella synnillään rikkonut Jumalan lain ja on siksi Jumalan vihan ja kuolemantuomion alainen. Ankaran menetyksen tähden Brorson oli vähällä sanoutua irti uudesta virastaan
Te ks Ti m a rk u s pö y ry ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Mitä evankeliointi ei ole. Seurakunnan valo loistaa kauemmas kuin yksittäisen kristityn taskulamppu, kirjoittaa Markus Pöyry.
1:20). Autuasta on antaa. Jos haluat tavoittaa Jumalasta kaukana olevia, on tärkeä kysyä, että onko valosi loistamassa kaupungissa ylhäällä vuorella, eli seurakunnassa, jossa valosi yhdessä muiden kanssa loistaa kauas. Jeesus siis opettaa, ettei valoa sytytetä ja panna suljettuun laatikkoon, vaan se pitää asettaa lampunjalkaan, eli seurakuntaan. Evankeliointi ei ole pelastuksen edellytys Moni kristitty elää syvästi ahdistettuna evankelioimisen taakan alla. Evankeliointi ei ole yksilösuoritus ”Te olette maailman valkeus. Lampunjalkaan, seurakuntaan. Hän käyttää monikkoa, joka on yksi. Mikä on lopulta se ainoa asia, jota Jumala sinulta odottaa. Mutta veljeni lapset olivat luterilaisia. 21:2), ja lampunjaloista hän sanoo, että ”seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa” (Ilm. Sen kasvun salaisuus on ollut se, että yksittäiset seurakunnan jäsenet ovat kutsuneet pakanaystäviään mukaan seurakuntaan, ja nämä ovat löytäneet siellä Jeesuksen. Jos olet ajanut pimeän aikaan valaisemattomalla tiellä, olet varmaan nähnyt, miten lakeuksillakin olevan kaupungin valot hohtavat yötaivaalle useiden kilometrien päähän paljastaen kaupungin sijainnin. Moni kristitty epäilee jopa omaa pelastumistaan katsoessaan heikkouttaan evankeliumin julistajana. Madagaskarin luterilainen kirkko on kasvanut 18 000 jäsenestä yli 3 miljoonan jäsenen kirkoksi hetkessä. Ja toisessa kuvassa valo on lampunjalassa, jossa se loistaa kauas. Kuitenkin Jeesus valona olemisessa puhuu seurakunnastaan. Heprean sana ”herkkuja” voidaan kääntää myös iloksi. Mutta mihin tämä lamppu on tarkoitettu asetettavaksi. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.” (Matt. 2:38). He uskovat, että oikean kristityn tulee innostuneesti ja taitavasti todistaa Jeesuksesta tutuille ja tuntemattomille. Itse asiassa ilman seurakuntaa evankeliointi jää vajaaksi. 16:16). Ilmestyskirjassa Jeesus itse avaa näitä kuvia lisää kertoen kaupungin olevan Kristuksen kirkon kaupunki (Ilm. Eräskin pakanuudesta kääntynyt madagaskarilainen kertoi omasta kääntymyksestään: ”Minussa oli riivaaja, mutta en saanut mistään apua. Se on hieno kuva siitä, miten Jeesus on sytyttänyt kastetun ihmisen lampun, kutsunut pimeydestä valkeuteen. 1. Te yhdessä olette yksi valkeus. Kastetoimituksissa yleensä sytytetään kastekynttilä. Jos mietit, miten sinä osaltasi voisit olla valona maailmassa, niin ensimmäinen askel on suunnata askel seurakuntaan, sillä Jeesuksen mukaan juuri lampunjalasta loistaa lampun valo muuallekin. Jos Herra lahjoittaa sinullekin Asserin siunausta, eli mahdollisuutta jakaa runsaasta perinnöstäsi kuninkaan iloa, ei se ole tarkoitettu taakaksesi, vaan siunaukseksesi. Evankeliointi ei ole taakka, vaan siunaus, yksi Jumalan lahjoista, joita hän haluaa omillensa antaa. Samalla tavalla et näe yksinäistä taskulampun kanssa kulkijaa kilometrien päässä. 2. Mutta heti sen jälkeen hän kuljetti miehen majataloon, jossa mies saisi parantua, tulla syötetyksi, juotetuksi ja hoidetuksi kunnolla. He kutsuivat minut kirk| 33. Seurakunta on majatalo kaikille synnin pieksemille. He kokevat, että Jeesus jatkuvasti odottaa heiltä rohkeampaa evankeliointia maailmassa ja joutuvat yhä uudestaan pettymään, kun he eivät ole vielä saaneet ketään Jeesuksen opetuslapsiksi. Moos. Kristityillä täytyy olla seurakunta, johon voivat kutsua ja tuoda syntisten Vapahtajaa kaipaavia. Lamppu, joka ei ole seurakunnassa, lampunjalassa, vaan yksin oman vakan alla, hiljalleen tukahtuu, vaikka kuinka paljon yrittäisikin touhuta ja loistaa valoa. 30:18). 49:20). Sen profeetta Jesaja kertoo: ”Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen” (Jes. Hannassa Asserin heimo sai sen siunauksen, että se sai jakaa Kuninkaan iloa kaikille ympärillä oleville. Asserin saama siunaus oli se, että hän saisi jakaa muille. Eikä ylhäällä vuorella oleva kaupunki voi olla kätkössä. Sitten Jeesus käyttää kahta kuvaa valosta. 5:14–15.) Evankeliointi nähdään valitettavan usein yksilösuorituksena, jossa yksi kristitty on valona maailmassa. Jo se, että kristitty jatkuvasti aterioi seurakunnan yhteydessä ja naapurienkin nähden kulkee sunnuntaisin kirkkoon, on itsessään todistus maailmalle. Ensimmäisessä kuvassa valo on ylhäällä vuorella olevassa kaupungissa, jossa se loistaa kauas. Siksi kuule ensiksi se Jeesuksen oma opetus, että sinä pelastut, jos olet kastettu ja uskot Jeesukseen syntiesi sovittajana (Mark. Laupias samarialainen Jeesuksen vertauksessa antoi ensiapua tien viereltä löytämälleen piestylle miehelle sitoen ja hoitaen tämän haavoja. Asserin (nimi tarkoittaa onnellista) ilo ja onni oli siinä, että hän sai jakaa muille ilostaan. Kristitty on tarkoitettu elämään valona todellisen näkyvän seurakunnan yhteydessä, ehtoollispöydän ja saarnatuolin ääressä muiden kanssa. Tämä siunaus tuli täyttymykseensä vasta silloin, kun Hanna, Asserin sukukunnasta, kohtasi temppelissä Jeesus-lapsen ”ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta” (Luuk. Pelastumisesi ei ole kiinni siitä, kuinka hyvin olet onnistunut kertomaan muille Jeesuksesta. Kun Jaakob kuolinvuoteellaan antoi siunauksensa Israelin heimoille, sanoi hän Asserille: ”Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä, hän tarjoaa kuninkaan herkkuja” (1
Vapahtajamme kasvatusisä ei Raamatussa puhu sanaakaan, mutta hän on Jumalan suuressa ja voimallisessa käytössä siinä, että hän ei hylkää Mariaa, vaan ottaa tämän vaimokseen. Kor. On totta, että kristitty on kutsuttu ja myös velvoitettu puhumaan Jeesuksesta, mutta kutsumuksemme mukaan. Tuoksu voi levitä ilman sanoja. Samoin esimerkiksi pastori ei voi valita, julistaako hän evankeliumia vai ei, vaan hänen on pakko se tehdä (1. Esimerkiksi käyttäessäsi katsastuksessa autoasi et ole velvoitettu evankelioimaan katsastusmiestä. Toki Jumala saattaa haluta sinua käyttää myös sanalliseen todistamiseen. Muutoinhan vaikkapa kauppareissusta tulisi painajaista, kun jokainen maitohyllyllä vastaan tuleva, jolle et kertonut Jeesuksesta, tulisi sinulle synniksi. Älä siis sano, ettet mihinkään pysty, vaan huudahda Paavalin tavoin: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa” (Fil. 3:1– 2). koon ja antoivat minulle Raamatun. 2:9). Piet. Piet 3:15). 2:14–15). Sinulla isänä tai äitinä on velvollisuus kertoa Jeesuksesta ja opettaa uskoa lapsillesi ja tuoda heidät seurakuntaan säännöllisesti (5. 4:13). Moos. kirjoittaja on suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan pastori luukkaan seurakunnassa seinäjoella ” Et ole velvoitettu, mutta olet vapaa kertomaan.” 34 |. Jumala tietoisesti valitsi suurimmaksi puhemiehekseen Mooseksen, jolla oli hidas puhe ja kankea kieli. 3. Silloin viisautta rukoillen vastaa ja puhu Jeesuksesta. Mutta oletko velvollinen evankelioimaan arjessasi kaikkia ihmisiä. Hän mahdollistaa profetian täyttymisen siitä, että Messias syntyy Beetlehemissä. Sinulla ei kuitenkaan ole velvollisuutta kutsumuksesi ulkopuolella evankelioida jokaista tapaamaasi ihmistä. Toki sinä olet vapaa puhumaan hänelle vaikkapa suuresta katsastuksesta päivien lopulla, ja miten siitä selvitään. Sinulla ei ole velvollisuutta postilaatikolla ollessasi evankelioida paikalle sattunutta postinjakajaa, mutta olet vapaa kysymään häneltä, onko kukaan hänelle vielä jakanut maailman tärkeintä postia. Jumala käyttää työssään vain rikkinäisiä saviastioita, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Et siis ole velvoitettu, mutta olet vapaa kertomaan. Sinut on kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja arjessasikin (1. 11:18-19). Silloin kun sinulta kysytään Jeesuksesta tai uskostasi, teet väärin, jos vaikenet elämän kalleimmasta asiasta. Piet. Paavali puhuu, miten me olemme Kristuksen ja hänen tuntemisensa tuoksu (2. Se tarkoittaa, että esimerkiksi yhdelläkään kristityllä isällä tai äidillä ei ole vapautta valita, kertovatko he Jeesuksesta lapsilleen vai ei. Pietari kuitenkin opettaa, miten nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, voidaan sanoittakin voittaa, kun nämä katselevat kristittyjen vaellusta (1. Hän tekee Jumalan valtakunnan työtä, vaikkei hänen sanallakaan kerrota evankelioineen ketään. Kirkossa riivaaja ajettiin ulos ja minusta lopulta tuli kristitty.” Evankeliointi ei siis ole yksilösuoritus, vaan joukkuelaji. Et ole velvollinen evankelioimaan kaikkia Ylhäällä vuorella olevaa kaupunkia, seurakuntaa, ei rakenneta ja eletä todeksi vain messussa sunnuntaisin, vaan jatkuvasti. Älä silloin vaikene sen tähden, ettet koe olevasi mikään Runeberg. Kun sinut tunnetaan kristityksi ja kun hoidat kutsumuksesi uskollisesti ja rehellisesti, rukoillen ja Jumalan tahtoa kuunnellen kodissasi ja työpaikalla, ja kun palvelet seurakuntaasi rukoilemalla, siivoamalla, pitämällä pyhäkoulua, toimimalla kanttorina tai järjestämällä kirkkokahveja, sinä olet Jumalan valtakunnan työssä ja Herran käytössä! Jeesus ei sano, että suurin on se, joka puhuu, vaan suurin on se, joka palvelee. Muistan lapsuudestani, että kun oli pakko osallistua koulun joulunäytelmään, halusin aina olla Joosef, koska Joosefilla ei ollut vuorosanoja lainkaan. Siksi yhdestäkään omasta mielestään taitavasta puhujasta ei voi tulla puhemiestä Jumalan käyttöön. 4. Hän antaa Jeesukselle nimen ja vie lapsen pakoon Herodeksen miekkaa. Evankeliointia ei ole ainoastaan suullinen todistaminen Kristuksesta Joskus kuulee opetettavan, että suullinen evankeliointi on ainoa tapa tehdä Jumalan valtakunnan työtä, ja että muu työ mitä tehdään arjessa tai seurakunnassa on vain maallista aherrusta. Poikkeuksen tähän vapauteen todistaa suullisesti Kristuksesta tekee se tilanne, jos sinulta kysytään uskon asioista, sillä Pietari kehottaa ”olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla” (1. Kor. 9:16). Kuulin kerran opetuksen, jossa sanottiin, että tavallinen putkimies korjaa monen kodin putkiongelmat, mutta kristitty putkimies on sellainen, joka evankelioi töidensä lomassa vähintään kolme henkeä päivässä. Kuninkaan iloa voi jakaa myös sanoitta
Se muistuttaa, että Herra on suoja, jonka turvassa saan elää. Olen päässyt palaamaan kesätöiden jäljiltä innostavien opintojeni pariin oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Kuluvaan syksyyn on kuulunut opintojen lisäksi paljon uusia ja innostavia projekteja. Toivottavasti saamme yhä useamman opiskelijan löytämään tiensä iltoihimme ja seurakuntaan. Niiden äärellä on hyvä hiljentyä ja pysähtyä arkisen uurastuksen keskellä. Tärkeä raamatunkohta itselleni on etenkin neljäs psalmi. Syksyn tullessa minua ovat puhutelleet erityisesti kaunis Lapin ruskan aika ja hiljenevät syysillat. Usko on elämäni peruspilari, kantava voima, jota ilman hapuilisin ikuisessa kaamoksessa. Se on antanut minulle enemmän kuin mikään maanpäällinen voisi ikinä antaa. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ai n o Gr ön m an in ar ki sT o | 35. AINO GRÖNMAN, 21, ROVANIEMI ”Ilman uskoa hapuilisin kaamoksessa” Syksyni on ollut virkistävää muutosten aikaa. Vaikeina hetkinä huomaan välillä etääntyväni Jumalasta, jolloin ystävät rukoilevat puolestani. Olen iloinnut erityisesti ystävieni jälleennäkemisestä Rovaniemellä sekä uudesta pestistäni Rovaniemen Evankelisten Opiskelijoiden hallituksessa. Kristittynä minua kantavat erityisesti uskovat ystäväni
Heitä kastettiin ja liitettiin seurakunnan jäseniksi. ”Alkuperäistä, aitoa islamia ei voi oppia tuntemaan maassamme elävien yksilömuslimien kautta, vaan on tutustuttava islamin perusteoksiin Koraaniin, haditheihin ja Muhammedin elämäkertaan. Ahvenaisen mukaan on tärkeää tiedostaa, että vaikka kyse on valloittajauskonnosta, emme silti saa vihata muslimeja. Kaikista maailman muslimeista vain 25 prosenttia on joskus lukenut Koraania. – Aloin opettaa viikoittain Raamattua muslimeille vuonna 2009, kun eräs kurdipoika tuli maahanmuuttajille järjestetyn pääsiäisjuhlan jälkeen luokseni ja kysyi, kuinka hän voisi kääntyä kristityksi. Oli hankittava lisää tietoa, jotta pystyi vastaamaan nuoren maahanmuuttajan kysymyksiin. Islamista kolme teosta kirjoittanut Martti Ahvenainen on huomannut, että Suomessa islamia tunnetaan huonosti. Suurin osa heistä seuraa niin sanottua kansan islamia, sellaisia asioita, jotka kulkevat ihmisten suussa. Toinen este on pelko. M artti Ahvenainen on tehnyt maahanmuuttajatyötä muslimien parissa jo noin 15 vuotta. Niin kuin puhdas kristinusko ilmenee Jeesuksen Kristuksen persoonassa, niin myös aito ja oikea islam löytyy vain Muhammedin esimerkistä.” Vähitellen opetettavien joukko kasvoi ja muslimeja alkoi tulla uskoon. Raamattua he eivät tunne ollenkaan. Ahvenainen on havainnut, että kääntymiselle on erityisesti kaksi estettä. Opettaminen havahdutti Ahvenaisen huomaamaan, ettei hän tuntenut riittävästi islamia, vaikka oli 1970-luvun alussa asunut vajaan vuoden Marokossa, ja oli saarnamatkoillaan vieraillut monissa muslimimaissa. – Olen varmaan yksi Suomessa tehdyn säännöllisen muslimityön pioneereista, Ahvenainen arvelee. Kristityksi kääntyminen ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu, vaan useimmiten pitkän prosessin seuraus. Hänen iranilainen kaverinsa osasi sen verran suomea, että toimi tulkkina. Ahvenainen on saanut todistaa monen muslimin kääntymisen kristityksi. Ensinnäkin muslimien mielessä olevat väärät, päähän iskostetut opetukset ovat kuin linnoituksia, joiden takana muslimit ovat. Siinä on paljon taikauskoa, Ahvenainen selventää. Sitten aloin pitää ryhmiä kahdesti viikossa. Vuoden 2015 muuttoaallon seurauksena työ lisääntyi merkittävästi. – Islamin tunteminen on tärkeää, jotta voi oikoa vääriä käsityksiä. – Jossain vaiheessa tuli tarve jakaa arabianja farsinkieliset muslimit eri ryhmiin. Pelko hyläIslam on kristinuskon vihollinen – ei muslimi TeksTi ja kuvaT sari savela 36 |
Islam on kristinuskon vihollinen – ei muslimi | 37
– Joissakin maissa eriytyy niin sanottuja no-go-alueita, joihin poliisikaan ei uskalla mennä. Näillä alueilla pyritään noudattamaan islamilaisia lakeja. – Kun heidän määränsä kasvaa tiettyyn pisteeseen, heidän vaatimuksensa kasvavat, he alkavat vaatia itselleen tiettyjä oikeuksia, kuten rukousaikoja työpaikoilla, oikeutta saada islamilaista opetusta, oikeutta moniavioisuuteen ja islamin lakien noudattamiseen omissa yhteisöissään, Ahvenainen listaa. Esimerkiksi Ranskassa niitä on melkein 750 ja Ruotsissakin noin 70. Kun muslimit pääsevät vaikuttamaan koululaitokseen, islamin opetus tehdään pakolliseksi kaikille, ei vain muslimilapsille. Kun jalansija on saatu, islamin arvostelu pyritään tukahduttamaan. Ahvenainen kertoo, että Koraani ei ole Raamatun tavoin johdonmukainen kokonaisuus vaan enemmänkin irrallisten ajatusten kokoelma. – Kun ostin Koraanin, en aluksi lukenut sitä lainkaan, se oli niin vaikeatajuista. tyksi, torjutuksi, vainotuksi tai jopa tapetuksi tulemisesta. Epähistoriallinen Koraani Uusista asioista kiinnostunut Ahvenainen kertoo ostaneensa ensimmäisen Koraaninsa jo 1960-luvulla. – Islam on epäjumalanpalvelusta, mutta eivät muslimit tiedä palvovansa väärää jumalaa. Koulukirjoista poistetaan kristillinen aineisto ja se korvataan islamilla. Myöhemmin hankin sitten Jaakko Hämeen-Anttilan uuden käännöksen ja aloin opiskella sitä. Kertomukset Raamatun henkilöistä on muutettu ja niiden aikamääreet heittävät kuperkeikkaa. Niistä tunnetuin on Ibn Ishaqin kirjoittama, Ahvenainen taustoittaa. – Koraanissa on jopa yli 60 prosenttia vihapuhetta toisuskoisia kohtaan, Ahvenainen kertoo. Martti Ahvenainen varoittaa, että Suomen lakeja aletaan muuttaa, jos islam saa liikaa sijaa. M artti Ahvenainen suhtautuu muslimien maahanmuuttoon kaksijakoisesti. Monet ovat hyvin tosissaan uskonsa kanssa ja yrittävät saada Allahin mielisuosion osakseen. Ahvenaisen mukaan se tapahtuu ensin hienovaraisesti varoittaen ja jos se ei tuota tulosta, tehdään väkivaltaisia iskuja. Muhammed käsitti Jeesuksen syntyneen Allahin ja Marian välisestä suhteesta. Päinvastoin Koraani lietsoo vihaa eri ihmisryhmien välille. Meidän on muistetta38 |. Yksi aniharvoista Raamatun kanssa yhtäpitävistä asioista on se, että Maria on Jeesuksen äiti, ja että Maria oli neitsyt. Jeesuksesta aletaan puhua islamin profeettana eikä kristinuskon perustajana. Toisaalta hän näkee, että Jumala on sallinut heidän tulla, jotta he kuulisivat evankeliumin ja pelastuisivat. Islam – uhka vai mahdollisuus. – Tämä edellyttää sitä, että seurakunnat evankelioivat aktiivisesti muslimeja. Allahin mielisuosioon pyrkiminen Muslimit kyllä kunnioittavat Jeesusta profeettana, mutta Koraani kieltää Jeesuksen jumaluuden ja sovitustyön. Moskeijat kuuluttavat rukouskutsua minareeteistaan rukoushetkien aikaan. Jos emme tee sitä, maahanmuutto koituu islamin hyväksi. Ristit ja muut kristilliset symbolit kouluissa kielletään. – Hadith-kirjallisuus selittää Koraania, samoin Muhammedista kirjoitetut elämäkerrat. – Suomessakin monia kristityksi kääntyneitä on vainottu ja heidän omaisiaan on uhkailtu. Suomalaisten toimittajien ei pitäisi sallia muslimien jatkuvasti puhua mediassa islamin suvaitsevaisuudesta, monikulttuurisuudesta ja rauhanomaisuudesta. Martti Ahvenaisen mukaan Koraanin antikristillistä luonnetta ja epähistoriallisia väitteitä on vaikea nähdä, ellei usko Raamattuun ja tunne sen sisältöä. Niiden jälkeen viranomaiset alkavat olla varovaisia. – Kun lukee Koraanin jakeita ja vertaa niitä Raamatun tekstiin, huomaa, että lähes kaikki Raamatussa esitetyt asiat on käännetty Koraanissa päälaelleen. Kristityt saavat viettää omassa keskuudessaan kristillisiä juhlia, mutta kristilliset juhlapäivät poistetaan kalenterista ja korvataan islamilaisilla merkkipäivillä. Rituaaliteurastukset yleistyvät, kun muslimien sallitaan tappaa uhrieläimiä omilla pihoillaan
– Suomessa on noudatettava suomalaisia lakeja. Monet suomalaiset kannattavat asiaa ymmärtämättä mistä on kyse. – He ovat ihmisiä, joilla on omat ongelmansa, he voivat olla kielitaidottomia, stressaantuneita, sairaita ja yksinäisiä. Erityisesti Helsinkiin suunnitellusta suurmoskeijasta puhuttiin paljon muutamia vuosia sitten. Muutama vuosikymmen sitten ei Suomessa olisi voinut kuvitella, että tänne nousisi moskeijoita, joissa huudetaan avuksi Allahia, ja että rukouskutsuja kaiutettaisiin minareeteista. Se on seurakunnan tehtävä. Ahvenainen harmittelee sitä, että monet suomalaiset käyttävät rumaa kieltä muslimeista ja herjaavat heitä. Samaan hengen vetoon Ahvenainen korostaa, ettei islamia pidä pelätä, eikä muslimeja vihata. – Uskonnonvapaus kärsii, kalenteriin halutaan islamilaisia juhlapäiviä ja Suomen lipusta ja kirkon katoilta halutaan ristit pois ja muslimien evankeliointi kielletään lailla. Hanke on toistaiseksi pysähdyksissä. ” Maailman muslimeista vain 25 % on joskus lukenut Koraania.” | 39. Monet muslimit ovat olleet yllättyneitä siitä, että kristityt ovatkin ystävällisiä, eivätkä pahoja, kuten heille on opetettu. Ahvenainen kertoo saaneensa joiltakin uskovilta kritiikkiä siitä, että hän näkee islamin niin synkästi, mutta hänen mukaansa islamia on vaikea nähdä myönteisesti, kun tietää islamin olevan valloittajauskonto. – Yksittäisten muslimien kanssa voi tulla hyvin toimeen, mutta Islamin oppi ei salli rauhaa kristittyjen kanssa. Islam täytyy ottaa todesta ja kristittyjen on aktiivisesti evankelioitava muslimeja, Ahvenainen sanoo painokkaasti. Maassamme on jo kymmeniä moskeijoita, jotka ulkoasultaan eivät herätä suurta huomiota. Maahanmuuttoa islamin maista pitää rajoittaa, muuten saamme vaikeuksia ja ennen pitkään myös erillisalueita. Ei etuoikeuksia muslimeille Ahvenaisella on poliitikoille selkeä viesti: Muslimeille ei pidä antaa mitään etuoikeuksia. – Emme saa pilkata ja herjata heitä ja heidän uskontoaan, mutta olisi hyvä, että osaisimme lähestyä heitä oikein ja opettaa heille Jumalan sanaa ja kertoa, että ainoastaan Jeesuksen kautta löytyy elämä. Muslimien tavoitteena on kuitenkin rakentaa suuria, näyttäviä islamin keskuksia kaikkiin suurimpiin kaupunkeihimme. – Meidän on nähtävä heidät lähimmäisinä, Jumalan luomina ihmisinä, jotka tarvitsevat pelastusta. On tärkeää solmia ystävyyssuhteita heidän kanssaan. Auttaminen puhuttelee heitä. Näiden uhkakuvien toteutuminen voi olla vielä kaukana, mutta tätä tapahtuu maissa, joissa islam on enemmistöuskonto, Ahvenainen kuvailee. Islamin päämäärät on tiedostettava, eikä islamilaisille laille pidä antaa periksi
Muslimi ei voi koskaan olla varma Allahin suosiosta. Suomessakin joukko ihmisiä kääntyy muslimiksi vuosittain. Ahvenaisen mukaansa taustalla on islamin liian vähäinen tuntemus ja se, ettei Kristusta tunneta. va, ettemme saa loukata muslimeja ja heidän uskontoaan. Ahvenainen on muslimeja opettaessaan saanut nähdä, kuinka monelle muslimille on ollut käänteentekevää oppia tuntemaan historiallisia totuuksia. – Oikea muslimi noudattaa aina Muhammedin esimerkkiä, mutta sitä ei löydy juurikaan Koraanista, vaan se pitää etsiä Hadith-kirjoista, Ahvenainen tietää. kursiivilla kirjoitetut tekstiosuudet ovat otteita martti ahvenaisen kirjasta islamin haaste (perussanoma oy, 2021) ” Kun saiasdf asdfas as asd aseä.” .khas öasodhf aspeoufhf asdlkjahs oiushd lksgh alsidugh asd d fiasdh flaisdhf asdifh Martti Ahvenainen pohtii kirjassaan Islamin haaste, miksi islam saa jalansijaa lännessä. – Jos Kristuksen sisäinen tunteminen puuttuu, ei kristinusko pelkkänä uskontona tyydytä ketään. – Hengellisesti monelle on ollut valtava oivallus, että Jeesus todellakin on Jumala ja että ihminen voi saada varmuuden pelastuksesta jo nyt. ” Muslimit eivät tiedä palvovansa väärää jumalaa.” 40 |. Ahvenainen kertoo, että islamissa ihminen voi saada syntinsä anteeksi monella tapaa, kuten tekemällä pyhiinvaellusmatkan Mekkaan ja suutelemalla siellä Kaaban mustaa kiveä, tottelemalla Muhammedin opetuksia, lausumalla Allahin 99 nimeä ja niin edelleen. Mutta varmuutta anteeksiannosta ja pelastuksesta ei voi saada
Raamattu ei sitä myöskään kiellä. lasketaan pikkuhiljaa yhdestä kymmeneen. Toki sitäkin voidaan käyttää väärin, muttei väärinkäytön riski tee tyhjäksi oikean käytön mahdollisuutta. Hypnoosi koetaan usein hyvänä ja rentouttavana tilana. Hypnoosin avulla traumoja voidaan käsitellä, sillä torjunta on silloin valvetilaa vähäisempää. Hypnoosi on unen ja valveen välisen tilan kaltainen syvän rentoutuneisuuden tila, jossa väylät tiedostamattomaan osaan mieltä ovat enemmän auki kuin puhtaassa valvetilassa. Ihmismieli jakautuu kahteen osaan: tietoiseen ja tiedostamattomaan eli pinnan päällä oleviin käsitettäviin ja pinnan alapuolisiin piilossa oleviin asioihin. Se kuuluu Jumalan hyviin lahjoihin samoin kuin muutkin vastuulliset psykiatriset hoitomenetelmät. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Hypnoosiin vaivutetaan ns. laskemalla kymmenestä yhteen. Jos hypnoterapeutti on vastuullinen terveydenhuollon ammattihenkilö, hypnoosia ei tarvitse pelätä. Kouluttamattomia puskahypnotisoijia on hyvä varoa. Voiko kristitty käydä hypnoosissa. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Mitä pidemmälle laskenta etenee, sitä syvemmälle potilas vajoaa. Hypnoosi ei ole salatiede vaan psykiatrinen hoitomenetelmä. Se ei uhkaa kristillistä uskoa. Vastaajana on tällä kertaa pappi ja psykiatri Topi Jääskeläinen. . k ys y m ys & v a st a u s | 41. Hypnoosi puretaan toimimalla päinvastoin eli esim. induktiolla, jossa rauhallisesti esim. Syvälle kätkeytyy esimerkiksi traumoja ja torjuttuja kipeitä asioita
Tässä on saarnan avain. Rouva Jenni Haukio ei suinkaan ole ainoa yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö, joka on viime vuosina kavunnut Helsingissä saarnastuoliin. Voidaan jopa sanoa, että saarnaajan tehtävä Saarna kriisissä p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ii sa k k i ku va a ar n e o rm io / ki rk o n ku va pn ak ki 42 |. Tasavallan presidentin rouva oli varmasti soveliaan arvovaltainen henkilö tervehtimään juhlaan osallistuneita, mutta miten on saarnan laita. Mihin tällä pyritään. . Luterilainen kirkko on ollut perinteisesti sanan kirkko ja kansankielellä Jumalan sanaa selittävä saarna on ollut jumalanpalveluksessa merkittävässä asemassa. Kyse on varmasti monesta asiasta, mutta väitän, että kirkossamme saarna on kriisissä. Muun muassa Jari Sarasvuo, Jutta Urpilainen ja Pekka Haavisto ovat olleet saarnaajien joukossa. Saarnan tehtävänä on julistaa Jumalan pyhää sanaa seurakunnalle ymmärrettävästi. Kyseessä oli juhlajumalanpalvelus, jonka saarnaajaksi oli kutsuttu rouva Jenni Haukio. Hämmästyttävää kyllä , eräs lokakuun alun jumalanpalvelus nousi valtakunnallisen mediankin aiheeksi
Ongelma on siinä, ettei enää ymmärretä, mitä saarna on. Väistämättä näin tapahtuu, jos omaksutaan näkemys, ettei Jumalasta voi oikeastaan sanoa mitään. Ei siis saarnaaja itse, vaan se Herra, jonka nimessä saarnaaja puhuu. Tämä näkemys voi kuulostaa mystiseltä ja syvämietteiseltä. Tätä tehtävää voi periaatteessa poliitikko tai muu julkisuuden henkilökin hoitaa. Jumala ei ole ilmoittanut itseään eikä ilmoita itseään sisäisenä kokemuksena hiljaisuudessa tai ihmisten erilaisissa, mutta samanarvoisissa kokemuksissa. Ongelma on, jos kirkko koettaa tehdä itsensä relevantiksi maallisilla, vaikka tärkeilläkin asioilla. Saarnan pituuskaan ei ole tae sen paremmin hyvästä kuin huonostakaan saarnasta. Niistä puhumiselle on omat paikkansa. Ottaako kirkko tällöin jonkin poliittisen kannan, vaikka Kristus on kuollut kaikkien puolesta poliittisesta mielipiteestä riippumatta. Saarnan sijaan saatetaan vain mietiskellä yhdessä hiljaisuudessa. Hiljaisessa mietiskelyssäkään ei ole sinänsä mitään väärää, kautta historian kristityt ovat miettineet ja ”märehtineet” Jumalan sanaa. Vaikka Jumala onkin salattu, hän on myös ilmoittanut itsensä Raamatussa ja Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kirkon erityisenä tehtävänä ei ole ottaa poliittisesti kantaa tai olla kokemuksellinen palveluntarjoaja. Nykyään saattaa kuitenkin tapahtua, ettei saarnaa ole jumalanpalveluksessa ollenkaan. On kuitenkin epäkristillistä väittää, ettei Jumalasta voisi sanoa mitään. Tämä ajatus saarnasta tuntuu kadonneen. Saarna ei ole juhlapuhe, vaikka sellaisenkin voi jumalanpalvelukseen sisällyttää esimerkiksi konfirmaation yhteydessä. on puhua seurakunnalle sitä, mitä Kristus haluaa sille sanoa. Jumala on ilmoittanut itsensä sanallisesti. Jokaisen kristityn tehtävänä on rukoilla kaikkien niiden sananjulistajien puolesta, jotka pitävät esillä Jumalan todellisuutta ja uskollisesti julistavat Jumalan sanaa. kirjoittaja on kirkollisasiainosaston vara-apulaisasiahenkilö ” Yli viiden minuutin saarnoja pidettäneen pitkinä.” ” Saarna ei ole juhlapuhe.” | 43. Totta onkin, ettei Jumala mahdu ihmisen mieleen, koska Hän on luomakuntaansa suurempi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tuntuu monin paikoin täysin hukkuneen saarnan merkitys. Jos hylkäämme Jumalan ilmoituksen, hylkäämme myös itsensä Jumalan. Maallikkosaarnassa ei ole mitään uutta tai vastustettavaa kirkossamme. Saarnan kriisi ei siis ole sitä, että kirkossa puhuvat muutkin kuin papit. . Jumalan kiitos, näitäkin julistajia maastamme löytyy. Kirkko tuntuu osin unohtaneen tärkeimmän tehtävänsä: julistaa sanomaa pelastuksesta. Kirkon on kuitenkin muistettava, että sen tehtävä on julistaa Jumalasta ja hengellisestä todellisuudesta. Päinvastoin hänestä, hänen tahdostaan ja hänen pelastustyöstään voidaan puhua ymmärrettävästi ja siitä myös pitää puhua. Kirkon on muistettava, että se kantaa opetuksessaan esiin ainoaa ilmoitusta, jota voimme Jumalasta ja tuonpuoleisesta tietää: ilmoitustotuutta. Tällaista on erityisesti hiljaisuudella itseään markkinoivissa jumalanpalveluksissa, erityisesti Taizé-hengellisyyden ollessa kyseessä. Teologisessa tiedekunnassa saarnojen ohjeellinen mitta on vain lyhentynyt lyhenemistään; nykyisellään Helsingin teologisessa tiedekunnassa yli viiden minuutin saarnaa pidettäneen pitkänä. Kysymykseksi nousee se, tullaanko kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa vai jotakuta julkisuuden henkilöä. Se, mikä vaikuttaa kaiken tämän saarnan ja puhumisen kriisin taustalla on itse asiassa kriisi suhteessa Jumalan ilmoitukseen, Raamattuun. Saarnan tehtävä ei myöskään ole kertoa saarnaajan omia mielipiteitä tai poliittisia kantoja. Sen sijaan se koettaa tehdä itsestään merkityksellistä korostamalla tämänpuoleisia asioita kuten lähimmäisenrakkautta, kokemuksellisuutta ja ruumiillista ”hengellisyyttä”. Kaiken tämän keskellä sanoma salatusta Jumalasta jää syrjään. Pitääkö tehdä mitä tahansa, jotta saataisiin kirkkoon sitäkin väkeä, jota siellä ei yleensä käy, vaikka se tarkoittaisi sitä, että Jumalasta on vaiettava. Suomessa herätystä kuljettaneiden maallikkosaarnaajien puheissa ja saarnoissa on hyvinkin tullut esille kirkas armon evankeliumin ja Jumalan lain julistus, jolloin ne ovat hyvinkin palvelleet tehtäväänsä. Toisaalta joskus kuulee valitettavasti saarnoja, jolle jo viisi minuuttia oli liian pitkä aika
Se on sananmukaisesti elinehto: muuten elämä jää elämättä”, Mattila toteaa teoksensa loppusanoissa. Voimien katoaminen voi johtua myös muista elämän stressitekijöistä kuten parisuhdeongelmista, taloudellisista vaikeuksista tai vaikkapa läheisen vakavasta sairastumisesta. ”Uupuneen ihmisen omaehtoisten ponnistelujen, kuten erilaisten hoitojenkin, tavoitteena on löytää elämän merkityksellisyys ja herätä sitä kautta jälleen emotionaalisesti eloon kokemastaan sielullisesta lomasta. Ajan henkeen kuuluu sanoa, että elämä on ollut niin hektistä, että se on uuvuttanut”, psykiatri Juhani Mattila kirjoittaa kirjassaan Uupumuksesta takaisin elämään. Jos hoidetaan ainoastaan oiretta eikä tunnisteta uupumuksen taustalla olevaa syytä, on vaarana, että uupumus toistuu. Mattilan mukaan uupuminen on nykyisin yleisempi ongelma kuin masennus. CD:n ostajalle myös nettikuunteluoikeus. Joka päivälle on lukukohta ja opetus. ”N ykyinen pinnallistuva ja viihteellistyvä kulttuuri vaikuttaa siten, että ihmiset eivät enää myönnä kärsivänsä ahdistuksesta, masennuksesta tai mistään muustakaan sielullisesta, vaan niiden tilalle on tullut emotionaalisesti mykkä uupumus, joka voi vaikeutua somatisaatioksi eli pelkiksi fyysisiksi vaivoiksi. Soiva joulukortti on pahvikuorinen CD, jonka voi lähettää postikortin tapaan! Julkaisu marraskuussa 2021. HETKINEN 4 nroa/vuosi kestotilaus 25 €, vuositilaus 28 € tilaukset@rll.fi, p. Starttaamme Raamatun alusta 1.1.2022. Mattilan näkemyksen mukaan uupumukseen sairastuminen on seuraus siitä, että ihmisen elämästä on kadonnut yksilöllisesti koettu merkityksellisyys. Voi lukea lehtenä tai verkossa. 045 122 3664 (ma, ti, to klo 10–15) Lue lisää ja tilaa www.rll.fi RAAMATUNLUKIJAIN LIITTO Juhani Mattila: Uupumuksesta takaisin elämään, 229 s. Myös keinot sen hoitamiseen ovat vääränlaisia, sillä vakavaakin uupumusta hoidetaan pelkkänä väsymisenä. Mukana mm. Taustalla voi olla täyttymättömiä tarpeita, toiveita, pettymystä, surua, arvottomuuden kokemusta, epäonnistumista ja niin edelleen. Lisätietoja anna.poyhonen@sro.fi 10 € Aloita Raamatun lukeminen Hetkisen matkassa. Mikko Nikula, Pertti Kallio, Jenni-Kristiina Liiri ja Anna Pöyhönen sekä musiikkilinjalaisia ja Magnificat-kuorolaisia. Mattila avaa kirjassaan monipuolisesti ja syvällisesti uupumuksen syntymekanismeja ja muistuttaa, että ihmisen työkyky ei useinkaan heikkene pelkästään työrasituksen vuoksi. Tuotto SRO:n musiikkityöhön, erityisesti flyygelikeräykseen. Kirjapaja, 2021 44 |. TARTU LOISTAVAAN TILAISUUTEEN HETKINEN on raamatunlukulehti. sari savela Monipuolisesti uupumuksesta Soiva joulukortti Suomen Raamattuopiston muusikoiden Soiva joulukortti sisältää perinteistä joulumusiikkia, uusia joululauluja sekä Juha Vähäsarjan lukeman jouluevankeliumin
Tätä kirjaa on käsittääkseni ostettu paljon, enkä ihmettele. Kirjaa lukiessa tuntuu melkein kuin saisi kuunnella Rimpiläisen puhuvan. Rimpiläinen oli korkeasti koulutettu, syvällinen teologi. Kirjan paksuus on myös ongelma. Tiiliskivi jää monelta lukematta ja kirjassa on jonkin verran toistoa. Kirkon myyntivalteiksi Rimpiläinen kertoo evankeliumin ja sen, että jokainen tunnetaan. Onneksi hän kuitenkin suostui dosentti Timo Junkkaalan pyyntöön. Nämä pohdinnat voivat auttaa sitä, joka miettii samaa asiaa. Kirja kertoo piispan halunneen opettaa lapsilleen, että Jumala olisi heidän elämässään todellinen, heillä olisi inhimillisen kanssakäymisen taitoja ja suhde luontoon säilyisi. Kuitenkin hänen opetuksensa ja julistuksensa oli helposti ymmärrettävää, arkeen sovellettavaa ja koskettavaa. Toivottavasti moni lukee kirjan ja kuva piispa Olavi Rimpiläisestä muuttuu vastaamaan paremmin totuutta. Kirkonmiehen kuva kirkastuu Timo Junkkaala Olavi Rimpiläinen – viimeinen vanhauskoinen Perussanoma, 2021 K aksi vuotta sitten kuollut piispa Olavi Rimpiläinen ei halunnut itse kirjoittaa itsestään elämäkertaa ja suhtautui nihkeästi siihen, että joku toinen kirjoittaisi. Junkkaalan kirja kertoo suuresta muutoksesta, joka kirkossamme on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä. jari rankinen Monipuolisesti uupumuksesta k ir ja -a r v io it a ” Kirjan paksuus on myös ongelma.” | 45. Sitä on helppo suositella. Joka haluaa oppia tuntemaan syvemmin kirkkomme lähihistoriaa ja Rimpiläisen valloittavaa persoonaa, saa kirjasta paljon. Kirjassa kerrotaan Rimpiläisenkin pohtineen liittymistä toiseen kirkkoon. Olavi Rimpiläinen – Viimeinen vanhauskoinen on paksu kirja, sivuja on lähes 700. Kirjassa kerrotaan Rimpiläisen määritelmä herätykselle: se on sitä, että omatunto sitoutuu Jumalaan sanaan. Lopputulos olisi vieläkin parempi, jos punakynää olisi käytetty enemmän. Kirja opetti minulle Rimpiläisestä myös uutta: hän oli hyvin aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa, hänelle tärkeää oli pohjoisen ihmisten ajallisten asioiden saattaminen paremmalle tolalle ja hän esimerkiksi ehdotti, että palkkoja lasketaan 10 %, jotta työtä riittää kaikille. Luther-säätiön ja Lähetyshiippakunnan vaiheita käsitellään useammalla kymmenellä sivulla. Hän oli paljon muutakin kuin naispappeuden torjuja. Ja pelastukselle: täällä eläessä pelastuu Jumalan yhteyteen ja kuollessa pääsee taivaaseen. Tuolla taholla taisi olla muutamia, jotka kirjoittivat ahkerasti kirjeitä Rimpiläiselle, ja siksi piispan arkistossa on paljon tähän aiheeseen liittyvää materiaalia. Hän oli sitä mieltä, että jos kirjoittaa elämäkerran kristillisen kiltisti, kiinnostavuus laskee, ja jos kirjoittaa ilkeästi, ei voi olla kovin kristillinen. Nyt voimme lukea hyvin merkittävän, hyvin kirjoitetun elämäkerran hyvin merkittävästä kirkonmiehestä. Junkkaala antaa Rimpiläisen itsensä puhua paljon kirjan sivuilla, ja sillä murteella ja sanoilla, joita hän käytti
TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuva hannu häkämies 46 |. Seurat JyP, Ilves, Jokerit, Malmö, Rewier Löwen • Perhe: Puoliso Minna Arvaja ja neljä lasta Maaria Arvaja, 22 • Urheilija • On voittanut Cheerleadingin maajoukkueen kanssa maailmanmestaruudet vuosina 2019 ja 2021 keitä. samasta perheestä Mika Arvaja, 51 • Etra Oy:n toimitusjohtaja • Entinen jääkiekkoilija, pelasi ammattilaisena vuosina 1991–2002
Maaria on menestynyt cheerleadingissa, koska hän on sitoutunut ja uhrannut siihen aikaansa. Meillä on kuitenkin ollut tapa, että mitään ei jätetä keskustelematta. On ollut hieno huomata, miten hyvä sydän Maarialla on. Sisukkaita ja päättäväisiä mika & maaria arvaja. Pari viikkoa sitten hän teki puuverstaallani itselleen muotoillut leikkuulaudat käyttäen eri sähkötyökaluja tyyliin: ”Iskä, miten tätä konetta käytetään?” Maarian murrosiässä meillä oli tyypillisiä yhteenottoja: esimerkiksi erilaiset käsitykset nuoria koskevista rajoista. Kun Maaria oli kasvanut nuoreksi aikuiseksi, hän antoi äidilleen äitienpäivälahjaksi täyteen kirjoitetun muistokirjan. Siinä hän koskettavasti totesi, että on kiitollinen siitä, millä tavoin olemme häntä kasvattaneet. Hän on myös rohkea tarttumaan asioihin sen enempää miettimättä. Hän on myös ahkera harjoittelija. Olen erittäin kiitollinen siitä, että myös Maarialla on ollut vakaa halu saada asiat selvitettyä. Eikä hän jäänyt heidän varjoonsa, vaan on aina tuonut esille omat näkemyksensä. Hän on visuaalinen ja hänellä on taito ajatella, miten asioista saadaan kauniita. Muutimme hänen ollessaan vuoden ikäinen Saksaan, jossa asuimme kaksi vuotta. Hän soitti pianoa ja on myös itseoppinut kitaransoittaja, joka laulaa todella kauniisti. Hän ottaa toiset huomioon, osaa näyttää tunteensa ja ilmaista rakkauttaan, myös minua kohtaan. Hän harrasti erilaisia urheilulajeja, kuten joukkuevoimistelua ja cheerleadingia. Oli ihanaa saada kantaa häntä sylissä jääkiekkoareenan jäällä pelien jälkeen, kun fanit hurrasivat katsomossa. Hän on myös rakastava sisko veljilleen. Samalla reseptillä pärjäsin minäkin jonkin verran jääkiekossa. Näen Maariassa paljon itseäni. Ratkaisu ei välttämättä ole tullut heti ja joskus on saattanut mennä pitkäänkin, että on päästy yhteisymmärrykseen. Maarialla oli kova tahto saada tehdä asiat itsenäisesti. Hän saa myös asiat tehtyä loppuun asti, vaikka alussa ei ole varmaa kuinka ne onnistuvat. Ongelmia tuli siitä, että perheemme rajat olivat tiukemmat kuin kavereiden perheiden. Jo pienenä Maaria tykkäsi tanssia ja pukeutua prinsessaksi. Häntä kiinnosti urheilun liittyvä kilpailullisuus. Maarian kanssa on käyty vaikeita ja pitkiä keskusteluja, mutta aina niissä on päästy eteenpäin. MAARIA ON PERHEEMME ainoa tyttö ja kolmas lapsi, joka syntyi keskelle jääkiekkoilijan elämää. Maaria on kunnianhimoinen ja määrätietoinen. En tiedä, muistaako Maaria sitä. Mika kertoo: | 47 Mika ja Maaria Arvajaa, isää ja tytärtä, yhdistää kilpaurheilu. Maaria on aina halunnut tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla, ehkä joskus vähän liiankin hyvin. Hän hoivasi pikkuveljeään ja komensi isoveljiään. Se oli meille vanhemmille paras lahja. Eniten meitä yhdistää kilpaurheilu. He ovat käyneet pitkiä keskusteluja, molemmille tunteista puhuminen on tärkeää
Ylivoimaisesti tärkein palaute, jonka olen Maarialta saanut, on se, että hän arvostaa sitoutumistani Raamatun totuuteen ja uskoa Jeesukseen. Nyt vanhempana ymmärrän, että rajat ovat rakkautta. Jokainen perheeni kanssa vietetty hetki on aivan mahtava. Isä osaa pyytää anteeksi ja kertoa ääneen rakastavansa, mikä on varmasti jokaiselle lapselle tärkeää kuulla. Olemme hieman kovapäisiä ja keskustelutaitomme ovat kehittyneet tiukoissa kommunikoinneissa. Pääsin talven jääkiekkopeleihin lätkimään kiekkoa, vaikka aivan varmasti hidastin vain muitten menoa. Olen kiinnostunut siitä, miten Maarian elämä menee eteenpäin. Toivon saavani joskus tehdä työtä ihmisten kanssa yhtä läheisesti. (Tosin terassin uusiminen tekee poikkeuksen. Hän tulee toimeen ihmisten kanssa. Olen saanut häneltä myös ex-tempore -ajattelumallin ja usein olin ehdottelemassa hullunkurisiakin ideoita. Isä oli niissä aina innolla mukana ja hänen vastaavat ideansa olivat aina erittäin hauskoja. MEILLÄ OLI TAPANA aurata lumet isoiksi kasoiksi kotimme edessä olevaan ojaan. Hän tekee niin kuin sanoo tekevänsä. Olen kiitollinen monesta hetkestä, kun olen saanut halata surujani pois tai iloita onnistumisista yhdessä. Jatkuva vitsimme on, kun isä valitsee aina soittaa ennen kuin yrittääkään selvittää mitään googlesta. Isällä on harvoin häpeän tunnetta. Asumme eri kaupungeissa ja liian harvoin tulee soitettua vain kuulumisten vuoksi. Luottamus toisiimme kasvoi ja suhteemme lähentyi. Puhuimme avoimesti ja teimme molemmat kompromisseja. Sen myötä meille on kehittynyt varsin avoin suhde ja olemme puhuneet myös vaikeista asioista. Uskon perineeni isältäni sisua ja päättäväisyyttä, jotka ovat kilpaurheilussa tärkeitä ominaisuuksia. Suhteemme on lämmin. ” Arvostan sitä, kuinka isä näyttää uskoaan avoimesti.” Maaria kertoo: 48 |. Harrastimme ulkoiluleikkejä, leffailtoja ja lautapelejä. Erimielisyyksiä meille syntyi rajoista. Isä halusi myös minut mukaan kaikkiin veljieni kanssa tehtäviin aktiviteetteihin. Tai hän soittaa ravintolaan kysyäkseen aukioloaikoja vaikka saisi vastauksen nopeammin muutamalla näppäilyllä. Olen aina ihaillut sitä, miten hän tekee työtään. Se on yksi lempimuistoistani. Hän on ollut empaattinen ja läsnä. Oli hurjan hauskaa, kun isä otti meitä haalareista kiinni ja heitti lumikasaan. Kerran suuren vastoinkäymisen koettuani lähdimme hetken mielijohteesta Lappiin mökkireissulle, koska toivoin saavani muuta mietittävää. Isä on rakastava, rohkea ja viisas. Se on pitänyt tehdä joka vuosi jo kymmenen vuoden ajan.) Isän sanaan voi luottaa. Teemme kivoja asioita yhdessä ja nautimme toistemme seurasta. Arvostan sitä, kuinka isä näyttää uskoaan avoimesti ja haluaa jakaa Jumalan sanaa, vaikka tilanne olisi hänelle epäkäytännöllinen. Hän saattaa soittaa tuttavalleen kysyäkseen, mitä golfkenttiä Pohjanmaalla on. Arvostan sitä, että isä osaa puhua tunteistaan ja on hyvä ilmaisemaan itseään. Molemmilla on vahvoja mielipiteitä ja ollessani nuorempi väittelimme usein. Iltaisin meillä oli yhteisiä musiikkituokioita. Välimatkasta ja vähäisistä puhelinsoitoista huolimatta olemme läheisiä. Ihailen myös sitä, että hän kertoo usein aamupalapöydässä äidillemme, miten kaunis ja taitava hän on. Isä innostui ideasta ja järjesti meille äkkilähdön. Isä on yrittänyt pyrkiä parhaaksi mahdolliseksi johtajaksi ja sen myötä olen itsekin kiinnostunut johtajuudesta. Isä on aina ollut tukenani. Muistan erityisesti ne hetket, kun isäni on tukenut minua koettuani sydänsuruja. Asumme Tampereella ja Maaria Helsingissä, mutta olemme tekemisissä säännöllisesti. Isä ei tee itsestään numeroa ja auttaa toisia pyyteettömästi
Modernia ihmistä pelottavat modernit uhkakuvat. Ihminen on Jumalan kuvana arvokas, ja ajan ja avaruuden ulkopuolella oleva Jumala tuskin tekee eroa sen välillä, paloiko elämän liekki muutaman sekunnin vai vuosikymmeniä ja kuinka vahvasti. Lähestyäkseni asiaa maanläheisemmästä näkökulmasta: Mikään ei ole niin varmaa, kuin sairaus ja kuolema. Dystooppiset tulevaisuudennäkymät tuntuvat olevan osaksi syyllisiä syntyvyyden laskuun. Kristitylle vastaus on mielestäni selvä. Jeesuksen sanoin: ”Noina päivinä tulee olemaan ahdinko, jollaista ei ole ollut luomakunnan alusta, Jumalan luomistyöstä tähän päivään asti, eikä tule olemaan.” Arvokkaat asiat eivät ole arvokkaita siksi, että ne rikastuttavat elämäämme, vaan siksi, että ne Jumalan luomistyönä implisiittisesti ovat kallisarvoisia. Maapallomme tulee lopulta posahtamaan, oli syynä omat tekomme, aurinkomme sammuminen, tai joku muu kosmisen tason katastrofi. | 49 k o lu m n i Pelottavan varmaa P ieni lapsi pelkää pimeää, sillä valon uupuessa on mielikuvituksella mahdollisuus täyttää tyhjyyttään ammottavat aukot kaikella sillä, mitä elämäänsä aloitteleva ihminen vain keksiikin pelätä. Käytännössä ainoa asia mitä voimme varmaksi tietää ihmisen elämästä tämän syntyessä on se, että se tulee hiipumaan, hitaasti tai nopeasti, ja lopulta se sammuu. Oman elämämme jatkaminen ja tulevien sukupolvien mahdollistaminen ei ole arvokasta siksi, että voisimme nauttia ja kokea. Viimeistään lopun aikoina päättyy kaikki, minkä vuoksi elää tässä maailmassa, jos etsimme ”positiivisia viboja”. Ihmisen vanhetessa pelon kohteet vaihtuvat arkipäiväisempiin. On turvallisempaa syödä tuttu, jo turvalliseksi havaittu sieni, kuin puraista täysin tuntematonta. Olen kuullut sanottavan, että pimeän pelko liittyy tuntemattoman pelkoon. What else is new. Jos on olemassa jokin syy yrittää positiivisesti vaikuttaa maailman tilaan, on se löydettävä jostain muualta kuin oman itsensä tai maailman olemassaolon pitkittämisestä. Olen jopa kuullut useiden toteavan, että perheen perustaminen ei tunnu järkevältä ajatukselta, sillä planeettamme tuhoutuu pian ilmastokatastrofin yltyessä. Tästä maailmasta ei varmasti lopulta jää mitään jäljelle, mutta saamme uskoa Jeesuksen sanat todeksi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” kirjottaja on muusikko ja musiikin tuottaja Te ks Ti jo o n a s h o lm en ku va jo a k im v il ja. Itselle vieraat ja epävarmat asiat pelottavat ihmistä varmaankin selviytymisvietistä johtuen. Ja hyvä niin, sillä tällaiset elämykset ovat vain murto-osan murto-osa siitä, mistä ihmisen elämässä hyvin luultavasti on kysymys. Ikätoverini kärsivät ilmastoahdistuksesta, kauhistuvat verkkojättien kasvavasta vallasta ja ääriliikkeiden noususta. Kaiken tämän keskellä unohtuu helposti tärkeä pelko, joka auttaisi meitä suhtautumaan antipatioihimme tervehenkisemmin: Pelko sitä kohtaan, mikä on varmaa. Mörköjen sijaan saatetaan pelätä epävarmaa taloudellista tilannetta, liikenneonnettomuuksia tai väkivaltaa. Sen pelin olemme jo hävinneet. On ironista, että tällaisena uskomattoman hyvinvoinnin aikana olemme niin keskittyneet siihen, mikä on aina ollut varmaa
. Ruotsin mamma KASKINEN siellä Paavalinkirkko ahvenkala körttien kulkemia. LEHMUKSET J.W.v . Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 5. ilman suota PRINTATA ullakot . tammikuuta 2022 r is ti k k o la aT in u T pe k k a h a rn e MINÄ . RITILÄ LÄÄKE kimpsut . OLUITA SEN TIELLÄ VASTAANPOHJIIN JÄÄVIÄ tähyilee avaruuteen pata, risti ALMILA tyydyttäviä perunan kuori LOHJAN KYLÄ VOI KOHDELPOLVA SITÄKIN MYYDÄÄN JEESUSKIN KULKI ETU-, VÄHÄJALOKAASU 113KILOINEN HYUNDAIMERKKI 50 |. korkeana huono LA peikkopoikia.
T otuttaudu iltaisin levolle käydessäsi ensin rukoilemaan Isä meidän ja aamuisin noustessasi tekemään samoin. Pahimmassa synnissäsikin laskeudu polvillesi ja rukoile sydämestäsi näin: Oi rakas Isä, anna anteeksi ja auta minut synnistä! Älä viivytä rukousta k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti m a rt ti lu th er ku va a a ro n bu rd en / u n sp la sh | 51. Ja kelvotonhan sinä mielestäsi oletkin. Tunkeudu siis tuntemistesi läpi ja hyppää kelvollisuuden ja kelvottomuuden yli, vaikka olisit keskellä syntiä. Sen tähden perkele sinua kiusaa ja tahtoo saada sinut viivyttelemään tullaksesi muka hurskaammaksi. Mutta et voi koskaan rukoilla, jos aiot tehdä sen vasta kelvolliseksi muututtuasi. Tee tämä ennen kuin ryhdyt mihinkään työhön. Ala kiireesti rukoilla ennen kuin perkele yllättää ja viivyttää sinua, ala aivan häntä uhmaten huolimatta siitä, oletko kelvollinen vai et
Kirkot tyhjenevät. Kevyt hengellisyys, henkisyys ja enkeliopit täyttävät sydämien tyhjyyttä. 6 € | Kirjat kotiovelle á 14 € perussanoma.. Toisaalla taas rakkaus, toivo ja muuttumaton evankeliumi tuovat kestävää iloa ja turvaa kaiken myllerryksen keskelle. 29€ 29€ MUISTA MYÖS! PL 15, 02701 KAUNIAINEN. Kaikkien vaikeuksien keskellä lukemattomat ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen. | 09 5123 9120 (klo 9–14) tilauspalvelu@perussanoma.. Lopulta Raamatut palavat rovioilla, ja siitä tulee kielletty kirja Suomessa. Kristittyjen vainot alkavat. Toimituskulut alk. Suomi myös maallistuu kiihtyvällä vauhdilla, kun poliittiset päättäjät ja viranomaiset yrittävät kitkeä kristinuskon pois ihmisten elämästä. JATKOA HUIPPUSUOSITULLE ULOSKUTSUTUT -KIRJALLE Tapani Sopanen VAINOTUT Koko maailma huokaisee helpotuksesta, sillä raakojen terroritekojen ja sotien jälkeen koittaa rauha. Silloin raamattu-uskolliset kristityt painuvat maan alle. Suomeen syntyy Uloskutsutut-yhteisön tavoin pieniä kotiryhmiä, joissa opiskellaan kielletyn kirjan sanomaa. Mutta samalla tapahtuu jotakin odottamatonta: kauan odotettu herätys puhkeaa. Maailman johtajat onnistuvat yhdessä synnyttämään rauhan ajan. VUODEN KRISTILLINEN KIRJA FINALISTI: ULOSKUTSUTUT Koronavirus, terrori-iskut, uskovien maallistuminen ja vainot ahdistavat. Suomestakin ollaan tekemässä modernia ja suvaitsevaista yhteiskuntaa. Tapani Sopanen on kirjoittanut yli kaksikymmentä teosta, joista useita on käännetty myös muille kielille. Koronapandemian aikaan velkaantunut maa kuitenkin ajautuu vaikeuksiin, ja hyvinvointiyhteiskunta natisee liitoksistaan