lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 11–12 / 2022 • 7 € Eero ja Sakari Huovinen: ”Suhteessamme on hyväntahtoista naljailua” Kaarina Sipponen väsyi buddhalaisuuteen Maatiloilla eletään kovaa aikaa Miten kristitty käyttää rahaa ?
Viisautta oman talouden hoitamiseen, testamentin tekemiseen ja hengellisen työn tukemiseen Mitä raha ja omaisuus sinulle merkitsevät. Tällä kurssilla saat tietoa oman talouden hoitamisesta, niin että talenttisi tulisi oikein ja viisaasti käytetyksi sekä oman elämäsi tavoitteisiin että myös Jumalan valtakunnan työhön. Jeesus opetti pyytämään jokapäiväistä leipää Isältä. Miten käytät rahaa. Sisälle Sanaan: Kirjoitukset Siunattu antaminen -kurssi Suomen Raamattuopistossa 19.–20.11.2022 Miten laadin testamentin. raamattuopisto.fi 24.–26.12. Joulunvietto 26.–27.11. Israelraamattuseminaari 25.–27.11. Raamattuopiston tulevia viikonloppukursseja:. Himmelija kranssikurssi 18.–20.11. Raamatun saarnaaja rukoilee: älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää
Vapahtaja kehottaa luottamukseen ja kärsivällisyyteen: ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ … Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.” (Matt. Se ei ollut koskaan Paavalin keskeinen kysymys, vaan keskeinen kysymys oli evankeliumin vieminen kaikkeen maailmaan. 6) Apostoli Paavali kertoo tyytyneensä kaikkiin olosuhteisiin. Kun Jeesus kehotti rikasta nuorukaista omaisuutensa myyntiin, jos tämä tahtoisi seurata Jeesusta, se ei tarkoita, että kaikkien seuraajien olisi myytävä omaisuutensa. Välttämätön renki, huono isäntä juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Rahaa voidaan käyttää oikein tai väärin.” raamattuopisto.fi 24.–26.12. Heprean kielessä epäjumalaa tarkoittava sana oli mamon, rikkaus tai omaisuus. Miten käytät rahaa. Itseäni on rohkaissut näitä asioita pohtiessa ensimmäisen käskyn sanoma. Tällä kurssilla saat tietoa oman talouden hoitamisesta, niin että talenttisi tulisi oikein ja viisaasti käytetyksi sekä oman elämäsi tavoitteisiin että myös Jumalan valtakunnan työhön. Jos Jumala ei siunaa, mikään ei riitä. Israelraamattuseminaari 25.–27.11. On mielenkiintoista havaita, että Jeesus puhui rahasta enemmän kuin mistään muusta aiheesta Uudessa Testamentissa. Sairaat hoidettiin, lapsia ei jätetty heitteille, köyhiä autettiin. Jeesus opetti pyytämään jokapäiväistä leipää Isältä. Hän ohjasi meitä kohtuullisuuteen ja varoitti kokoamasta aarteita maan päälle. Se ei siis ole ihmisen elämässä marginaalinen asia, jotakin maallista ja toisarvoista. Kun meidän Jumalamme sanoo olevansa meidän Jumalamme, se tarkoittaa, että hän myös sitoutuu olemaan meidän Jumalamme. Siihen tilanteeseen on saatettu joutua yllättäenkin. Eihän sellaisen kokoaminen ja sellaiseen sydämensä kiinnittäminen, mikä on katoavaa ja uhanalaista, ole yksinkertaisesti järkevää. Kaikki on lainaa ja jaettavaksi tarkoitettua (kirkkoisä Ambrosius). Kipeä kysymys ei silti taida useimmille olla niinkään se, mihin antaa tai kuinka paljon, vaan se, mistä itse saisi huomisen päivän tarpeisiin riittävästi. Olisiko siis niin, että suhtautuminen omaisuuteen on kristitylle ennen kaikkea asennelaji. Varallisuus on itsessään kuitenkin neutraali asia. Hän oli tottunut hyvinvointiin, jopa ylellisyyteen, ja hän oli tottunut köyhyyteen ja puutteeseen. Rahaa ja omaisuutta voidaan käyttää oikein tai väärin ja siihen voidaan suhtautua oikein tai väärin. Jos Jumala siunaa, vähän on tarpeeksi. Hän ei tuominnut sokeita tai onnettomuuteen joutuneita muita syntisemmiksi. Raamattuopiston tulevia viikonloppukursseja:. Niinpä Jeesuksen seuraajat on alusta asti tunnettu siitä, että heikoimmista huolehdittiin, olivat he rikkaita tai köyhiä. Sisälle Sanaan: Kirjoitukset Siunattu antaminen -kurssi Suomen Raamattuopistossa 19.–20.11.2022 Miten laadin testamentin. Raha on välttämätön renki, mutta toisaalta vaarallinen isäntä. Moni joutuu kamppailemaan toimeentulon kanssa. Kristityt tiesivät, että luonto ei tunne rikkaita, se synnyttää vain köyhiä. Viisautta oman talouden hoitamiseen, testamentin tekemiseen ja hengellisen työn tukemiseen Mitä raha ja omaisuus sinulle merkitsevät. Raamatun saarnaaja rukoilee: älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää. Isämme, jolta me saamme apua myös ajalliseen elämäämme. Niin kuin sanotaan: käärinliinoissa ei ole taskuja. pääkirjoitus K ristityt on kutsuttu elämään Jumalaa ja toisia ihmisiä varten. Joulunvietto 26.–27.11. Kuolinvuoteella varastojen suuruus ei paljoa lohduta. Vaikkapa publikaani Matteuksen hyvittäessä taloudellisia vääryyksiään häntä ei käsketty antamaan koko omaisuuttaan pois. Himmelija kranssikurssi 18.–20.11. Jeesus itse ei torjunut heikkoa tai syrjään heitettyä, hän ei vältellyt syntiseksi luokiteltua tai jättänyt kohtaamatta sairasta. Jeesus varoittaa väärästä asenteesta välttämättömään mammonaan, ettei se astu isännän paikalle. Jeesus puuttui rikkaan nuorukaisen kohdalla ennen kaikkea siihen, että tämän sydän oli kiinnittynyt omaisuuteen Jumalan sijasta
10 haastattelu Maanviljelijät rukoilevat elinkeinonsa puolesta 15 kolumni Tapani Ruokanen 16 raamatun henkilöt Raamatun rahamiehet 19 sivupersoona Kuvittajan tyyli on muuttunut vuosien varrella 20 henkilö Jouni Hörkön elämä on täynnä tarinoita 23 elokuvateatteri Tulivuoritutkijoiden tarina 24 maailma nyt Papit kastavat Egyptissä aamusta iltaan 26 elämäntaito Diakoni kaipaa kirkolta evankeliointia tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 20 36 30 uskon esikuvia Jochen Klepperin traaginen tie 32 raamattuopetus Raamatun suuntaviivat taloudenhoitoon 35 nuoren ääni Toivo Anttoora luo omaa vaatebrändiä 36 haastattelu Kaarina Sipponen irtaantui buddhalaisuudesta 41 kysymys ja vastaus Missä fariseukset ovat. Irtonumeron hinta 7 €. Hinnat sis. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 93. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. 42 pientä puhetta Puoluelistat hämmentävät kirkon vaaleissa 44 kirja-arviot Arviossa vuoden kristillinen kirja 46 samasta perheestä Eero ja Sakari Huovinen: ”Isä piti meitä laiskoina” 49 kolumni Sari Savela 50 raamattuvisa Seitsemän kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Kuningas hirmuvaltaa vastaan 4 |. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 3 pääkirjoitus Kaikki on lainaa 5 jutun takana Kuusanmäki kertoo piirtämisestään 6 lyhyet ja nopeat Mikä on Kiinan myydyin kirja. alv 24 %
Tässä valitaan kolikosta tavallaan yksi puoli. Kirkon polarisaatio on mielestäni murheellista. Piirtäessä on huonompia ja parempia päiviä, kuten saarnatessakin. Piirtäessäni käyn ajatuksenvaihtoa kirkollisten ajankohtaisten tilanteiden kanssa. Olen sen verran matkaa tehnyt sananpalvelijana, että aiheita on löytynyt. Kyllä siinä muutama menee usein roskikseenkin. Onnittelut voittajalle! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 ju tu n ta k a n a O len harrastanut piirtämistä lapsesta lähtien. Jos on kriittinen näkökulma, se ei saa olla itse tarkoitus. Piirtäminen on papin kutsumuksen ohella hyvä harrastus. 42 pientä puhetta Puoluelistat hämmentävät kirkon vaaleissa 44 kirja-arviot Arviossa vuoden kristillinen kirja 46 samasta perheestä Eero ja Sakari Huovinen: ”Isä piti meitä laiskoina” 49 kolumni Sari Savela 50 raamattuvisa Seitsemän kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Kuningas hirmuvaltaa vastaan L okakuun parhaaksi jutuksi äänestettiin Sinikka Turpelan raportti Marssi elämän puolesta -tapahtumasta. Piirroksiini liittyy myös ajatusta siitä, että kirkollisten komiteoiden ja käytännön kristillisyyden välimatka ei saisi kasvaa liian suureksi. Siitä tuli hyvä aihe. Lähetä vastauksesi 19.12. Irtonumeron hinta 7 €. Hänellä on oikeus elämään ja vapauteen”, kuvaili eräs lukija jutun herättämiä ajatuksia. Tyhjästä paperista se lähtee, ja lyijykynällä luonnostelen. Hirmuliskotkin ovat tervetulleita Vapahtajamme seimen äärelle. Myös kapteeni Elias Halmisen sekä Järviradion toimitusjohtajan Markku Mäenpään haastattelut olivat pidettyjä. Oikeus elämään kiinnosti Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. Te ks Ti er k k i k u u sa n m ä k i ku va ko Ti al bu m i Hirmuliskotkin Jeesuksen luokse 30 uskon esikuvia Jochen Klepperin traaginen tie 32 raamattuopetus Raamatun suuntaviivat taloudenhoitoon 35 nuoren ääni Toivo Anttoora luo omaa vaatebrändiä 36 haastattelu Kaarina Sipponen irtaantui buddhalaisuudesta 41 kysymys ja vastaus Missä fariseukset ovat. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Jos on jokin vakavampi aihe, myös piirustustyyli muuttuu. Kirjapalkinnon saa tällä kertaa Kristiina Peltonen. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Se näkyy silloin tällöin töissäni. Kuvissa täytyisi olla riittävästi myös hyväntahtoisuutta. ”Jumalan kuvakseen luoma ihminen – mies ja nainen – on arvokas ja ainutlaatuinen. Hinnat sis. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. Eräs yksittäisen piirroksen ominaisuus on se, että tiettyä asiaa voidaan kuvata vain yhdestä näkökulmasta. 93. Aikoinaan 5-vuotias poikamme sanoi haluavansa olla joulukuvaelmassa dinosaurus. alv 24 %. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Tintit, Asterixit ja Lucky Luket tulivat tutuiksi 1970-luvulla
Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Ei muuta täällä puhtautta kuin kautta ristinsä, ei toista rauhan panttia kuin uhriverensä. Suuri maahanmuuttajien määrä näkyy myös maan kristillisellä kentällä. ” ” HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Ei muuta joulukiirettä kuin kiire seimen luo, ei toista täällä autuutta kuin minkä Jeesus suo. Ei muuta mulla autuutta kuin minkä Jeesus suo, ei muuta mulla kiirettä kuin seimen, ristin luo. Reilun kymmenen miljoonan asukkaan maassa se tarkoittaa 20 prosenttia väestöstä. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a JES. Marja-Terttu Tolamo Herää Valvomaan -lehti 12/1972 Ruotsissa 300 maahanmuuttajaseurakuntaa ”V iime vuoden lopussa Ruotsissa asui hieman yli kaksi miljoonaa ulkomailla syntynyttä. Suomalaiset olivat pitkään Ruotsin suurin maahanmuuttajaryhmä, mutta viime vuosina Syyria ja Irak ovat kiilanneet ohi. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia. 61: 1, 2 Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Parin viime vuosikymmenen aikana maahan on perustettu noin 300 maahanmuuttajaseurakuntaa.” Uuden tien artikkeli Seurakuntalainen.fi-sivustolla ku va w ik im ed ia co m m on s ku va ist oc k 6 |
Myös Suomessa väestö keskittyy yhä enemmän kaupunkeihin. Kirkko on yleensä kuulunut paikkakunnan tärkeimpiin rakennuksiin. Vastaava osuus vuonna 2021 oli enää 4,8 prosenttia. Kuvassa Oulun Kirkkokatu. Lähde: Karjalainen 19.10.2022 ku va w ik im ed ia co m m on s | 7. Vastaavasti vuonna 2021 kaupungeissa asui jo 4 012 715, mikä on 72,3 prosenttia Suomen väestöstä. Suomen väkiluku oli tuolloin 5 181 115. Paikannimenä Kirkonkylä on suosittu. Vuoden 2021 lopussa Suomen väkiluku oli 5 548 241. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista 3 426 091 eli 66,1 prosenttia asui kaupunkialueilla vuonna 2000. Seitsemän prosenttia suomalaisista asui harvaanasutulla maaseudulla vuonna 2000. stat.fi MARRASKUUN LUKU 200 Kirkkotietä S uomen yleisimmät paikannimet kertovat luonnon lisäksi siitä, mitä ihmiset ovat pitäneet asuinympäristössään tärkeinä. Niinpä Kirkkoteitä on Suomessa yli 200 ja Kirkkokatuja noin 50. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä 72,3 % K aupungistuminen on ollut globaali trendi jo pitkään
Keskuspankkiraha syntyy, kun pankki lainaa keskuspankista.” Tiivistelmä Suomen Pankin verkkosivuilta Raamatusta löytyy 99 jaetta, joissa mainitaan sana raha tai jokin raha-alkuinen yhdyssana jossakin muodossa. Pipliaseura.fi KUUSANMÄKI Mitä raha on. ”R aha on paitsi jonkun varallisuutta, myös jonkun velkaa. Raamattu on myös kommunistisen Kiinan myydyin kirja. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA Raamattu Kiinan myydyin kirja K iinassa sijaitsee maailman suurin raamattupaino, jossa painetaan vuosittain 16 miljoonaa Raamattua. kuva unsplash kuva pixabay 8 |. Rahaa syntyy etenkin silloin, kun joku ottaa lainan
Mustavalkopainamisen jälkeen kortit väritettiin käsin. Kun päivämäärä käännettiin juliaaniseen kalenteriin, Jeesuksen kuolinpäiväksi tuli maaliskuun 25.päivä. Varhaisten kristittyjen aikaisessa rabbiinisessa juutalaisuudessa uskottiin, että suuret profeetat syntyivät samana päivänä kuin he kuolevat. Lähde: Joulusanoma 2022 Kuka lähetti ensimmäisen joulukortin. kotiliesi.fi kuva pixabay | 9. maaliskuuta, niin pääteltiin hänen syntyneen yhdeksän kuukautta myöhemmin eli 25. Päivämäärälle 25. joulukuuta oli kirjoitettu: ”natus Christus in Betleem Judeae” eli Kristus syntyi Juudean Betlehemissä. ly h y e t & n o p e at Kuinka joulun ajankohta vakiintui. joulukuuta. päivä. J oulukorttien isänä pidetään tunnetun Victoria ja Albert -museon ensimmäistä johtajaa Sir Henry Colea, joka tilasi vuonna 1843 taiteilija John Calcott Horsleylta joulutervehdykseksi kortin. Varhaisin maininta joulukuun 25. He katsoivat, että päivämäärä ensimmäiselle pitkäperjantaille oli juutalaisen kuukalenterin mukainen Nisan-kuun 14. päivästä Jeesuksen syntymäpäivänä lienee neljännen vuosisadan puolenvälin tienoilta roomalaisesta almanakasta, johon oli listattu erilaisia kristittyjen piispojen ja marttyyrien kuolinpäiviä. Rooman valtakunnan virallisen uskonnon aseman kristinusko sai vuonna 380 Theodosius Suuren määräyksestä. Varhaiset kristityt olivat ennen Jeesuksen syntymäpäivää kiinnostuneita ensin hänen kuolinpäivästään. J oulua alettiin viettää 25. Ensimmäisen kortin painomäärä oli tiettävästi tuhat kappaletta. Kun Jeesuksen ajateltiin siinneen Pyhästä Hengestä 25. joulukuuta Rooman valtakunnassa 300-luvun puolivälissä kristinuskon vakiinnutettua asemaansa
10 | 10 | Viljelijöiden ahdinko syvenee – ”heitä syyllistetään aika pahasti” TeksTi petri vähäsarja kuvaT unsplash, samuli mäkinen / maTTilan koTialbumi, max sculmanin koTialbumi
V alkealassa asuva Mikko Mattila on kasvanut maanviljelijäksi. Kristityt viljelijät ammentavat toivonsa Jumalan sanoista Nooalle: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu”. – Aamulla aikaisin lähdetään navettaan. Usein on myös koneenkorjausta, rakentamista ja paperitöitä. – Navetassa ruokitaan, lypsetään, juotetaan vasikoita ja kuivitetaan eli pannaan karsinoihin turvetta ja olkia, Mattila selostaa. TeksTi petri vähäsarja kuvaT istock, itä-suomen yliopisto, petri vähäsarja. Tyypillisen työpäivän pituus on ”kellon ympäri”. Työpäiviä on viikossa seitsemän. Karja on hoidettava sunnuntainakin. Pellolla viljelemme nimenomaan karjan ruokintaa varten, Mattila kertoo. | 11 Suomalaiset maatilat ovat vaikeassa tilanteessa, koska tuotannosta on tullut liian kallista. Lisäksi tietysti kasvatetaan nuorkarja, josta tulee jatkossa lehmiä meille. Nyt kysellään, onko seuraavalla sukupolvella rohkeutta jatkaa vanhempiensa töitä. Hän otti vanhempiensa tilan hoitaakseen yli 20 vuotta sitten. Kesäaikana sitten peltotöihin. – Tuotamme maitoa, eli meillä on lypsykarjaa. Myös Mattilan puoliso työskentelee samalla perhetilalla, ja viisi lasta auttelevat mukana. Käytännössä se on niin, että aamulla navettaan ja illalla navettaan ja välissä kaikki muu elämä
– Mutta kyllä tässä saa laskujen kanssa olla tarkkana, että mitä ostetaan. – Yhdessä yössä Venäjä meni kiinni ja maidon hinta putosi. Toivonsa Mattila ripustaa Raamatun sanaan. Tällä hetkellä energia on kaikkein pahin. Jäseniä on ”sadan ja kahdensadan välistä”, ja postituslistalla on joitain satoja lisää. Hän oli mukana perustamassa yhdistystä vuonna 2017. Tilanne on menossa sellaiseksi, että lihantuotanto putoaa ja siksi lihan hinta nousee. – Kuilua tuotteen hintaan tulee koko ajan lisää, Mattila sanoo. Tarkemmin sanoen siihen, mitä Jumala lupasi Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen. Järjestö on yhteiskristillinen. Se auttaa viljelijää, mutta se kostautuu karjatilalla, kun joudutaan ostamaan rehua, Mattila kertoo. Hän lupasi, ettei ”kylvö ja korjuu” lakkaa ennen maailmanloppua. Viljelijä kertoo viljelijälle Mikko Mattila toimii Kristityt viljelijät ry:n varapuheenjohtajana. – Se porukka, joka siirtyy oikeasti vegepuolelle, on todella pieni. ”Lihankäytön ennuste korkea” Taloudellisten vaikeuksien lisäksi viljelijät painivat myös imagohaasteiden kanssa. – Yleinen ilmapiiri säteilee alaamme. Paikallisryhmiä on ympäri Suomen. Siinä on pahin ongelma tällä hetkellä. Ja kukas sen viljelijälle paremmin kertoo kuin toinen viljelijä. Toisaalta on hyvä, että viljan hinta nousee. Joukko uskovia viljelijöitä kohtasi ja kokoontui rukoilemaan ja keskustelemaan. Karjankasvattajat ovat huonossa huudossa. – Toimintaa oli aloitettu Pohjanmaalla jo ennen sitä. – Viljelijät jakavat todistuksia ja raamattuopetuksia pidetään, Mattila kertoo. Mattila kyllä myöntää, että ”asennepuoli” saattaa joskus vähän masentaa. Jos nuori polvi puuttuu, mistä saadaan jatkajat. Tässä tehdään aina vuosikymmeniksi päätöksiä, kun suunnitellaan maatilan elämää. Tämä taas nostaa kaikkea muuta, kuten kuljetuskustannuksia. – Näen median toiminnassa paljon valhetta. Lannoitteiden hinnat ovat todella korkeat, ja se tulee suoraan niskaan. Ei minulla esimerkiksi ensi vuoden lannoitteita ole vielä ostettu. Väkeä on kaikista tuotantosuunnista: viljan ja kasvien viljelijöitä sekä karjaja sekatilallisia. Polttoaineet ja sähkö. Lihankäytön ennuste on jatkossakin korkea. Monet tilat joutuivat ahdinkoon. Media rummuttaa ilmastotekoja ja lihankulutuksen vähentämistä. – Ei muuten kuin energiaveron palautuksena. Viime keväänä hallitus myönsi maataloudelle 300 miljoonan euron tukipaketin Venäjän hyökkäyksen vaikutusten vaimentamiseksi, mutta ainakaan Mattilan tilalla se ei ole vielä pahemmin näkynyt. ” Työpäiviä on viikossa seitsemän.” 12 |. Yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä pidetään useimmiten suurempi valtakunnallinen tapahtuma. Jatkajien saanti tälle alalle on kysymysmerkki. Kuilu kasvaa Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaikki maataloudessa alkoi kallistua, mutta kehitys alkoi jo aiemmin, oikeastaan Krimin miehityksestä 2014. – Kustannukset ovat nousseet jo pitkään. – Näky on siinä, että jos joku on uudestisyntynyt kristitty, hän tahtoo kertoa Jeesuksesta eteenpäin. Ruuan hinta on noussut kaupoissakin reilusti, mutta ei läheskään niin paljon kuin ruuan alkutuotannon kustannukset
Mitä luulet. | 13. Kuinka lähellä Jeesuksen paluu on. – Että mitä aikaa me oikeasti elämme. ” Uskaltaako tuleva sukupolvi jatkaa?” Onko loppu lähellä. – Ei elämää ja työtä voi erilleen laittaa. Mutta toisaalta täytyy elää tätä hetkeä, jossa nyt ollaan, Mattila vastaa. Jumala on se joka kasvun antaa, mutta töitä täytyy tehdä. – Emmehän me aikoja ja päiviä tiedä. Voi tässä oman eliniän aikana jo tullakin se hetki, että Jeesus palaa. Taivaan Isä sen tietää. – Varmaan tässä nykyisessä tilanteessa tarvittaisiin sellaista pientä tsemppaamista, että viljelijät jaksaisivat. Mattila kertoo, että Kristittyjen viljelijöiden keskuudessa ovat olleet viime aikoina pinnalla lopun ajat. Kuinka loppumetreillä ollaan. On oltava valppaana, että on oikeasti Jeesuksen oma, että tietää mihin on menossa. Tiloillahan on paljon ajallista rakentamista, mutta kun katsoo, mitä ihmiselämästä jää, niin iankaikkisuus se on. Kaiken pitää kuulua Jeesukselle. Alallamme on aika hauska tasapainoilla tämän asian kanssa, kun tehdään investointeja pitkällä tähtäimellä. Hän jatkaa, että työssä ja kaikessa elämässä on tärkeintä ”kokonaisvaltainen Jumalaan turvaaminen ja luottaminen”. Mutta merkit ovat kovat, rajusti tapahtuu asioita. Jumala antaa kasvun, mutta töitä pitää tehdä, Mikko sanoo. Mikko ja Anni Mattila hoitavat maatilaansa yhdessä. On hyvä muistaa, kun mennään pöytään, että joku on tehnyt työtä sen ruuan eteen
Viljelijän on ollut vaikea päästä määräämään siitä hinnasta, jonka hän omasta tuotteestaan saa. Hän jatkaa, että viljatase on maailmanlaajuisesti tiukka. Heikentyminen johtuu Schulmanin mukaan osittain lainsäädännöstä. Millaisiin toimiin Suomessa sitten pitäisi ryhtyä, jotta tilanne olisi viljelijöille kohtuullisempi. Eräs suuri huolenaihe liittyy hänen mukaansa koko maatalouden tulevaisuuteen Suomessa. Maaja metsätaloustuottajain keskusliiton vilja-asiamies Max Schulman katsoo, että rahanjako Suomen elintarvikeketjussa on pielessä. MTK:n asiantuntija: ”Ruokakriisin ainekset kasassa” 14 | Max Schulman.. – Joka tapauksessa se ruoka ei sieltä kaupan hyllystä tule, vaan myös maatalous on osa yhteiskuntaamme. – Nämä asiat painavat alkutuotantoa ja siten myös viljelijöitä sekä heidän perheitään. Ei ole varmuutta, uskaltaako seuraava sukupolvi ottaa tilat haltuunsa. Schulman aloittaisi siitä, että yhteiskunnassa olisi ymmärrettävä laajemmin, mitä ruuan alkutuotanto koko maalle merkitsee. Suomessa esimerkiksi syyllistetään viljelijöitä aika pahasti. Siksi paine on kova. – Lisäksi viljelijöiden neuvotteluasema on heikko, eikä sitä olla viimeisien kymmenien vuosien aikana pystytty parantamaan, vaikka muualla yhteiskunnassa on pystytty nostamaan elintasoa, Schulman sanoo. – Energian hinta koskettaa kaikkia, ja maataloudessa tarvitaan paljon energiaa. Tähän me olemme valmiit, ja olemme aina olleet. Kun aletaan yhä enemmän miettiä, uskalletaanko satsata tuotantoon, tämähän vain syvenee. Tässä vaiheessa sillä turvataan ruokahuoltomme, Schulman sanoo. – Toinen asia on raha. Viljelijöillä on vielä halukkuus jatkaa. – Tässä vaiheessa pitäisi pysty realistisesti näkemään, että maataloutta tarvitaan. – Alkutuotanto on hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiä tukipilareita. Ruoka ja omavaraisuus tuovat turvaa, ja maanviljelys auttaa pitämään koko maan asuttuna. Schulman kertoo, että maatiloja on mennyt viime aikoina konkurssiin ”ja sitä tulee tapahtumaan vielä enemmän”. Olen niitäkin juttuja kuullut, että viljelijöiden lapsia kiusataan koulussa siitä, että kotona on eläimiä. Ei tässä olla vielä lyömässä hanskoja naulaan. – Kilpailulainsäädännössä viljelijä samastetaan suoraan isoon toimijaan. – Tällä hetkellä kulutus on hieman suurempi kuin tuotanto, ja sehän syö varastoja, jotka laskevat koko ajan. On oltava tarkkana, ettei ruokakriisi pääse iskemään Suomeen. Ympäristöasioiden vuoksi ja sen vuoksi, että pidetään eläimiä ruuaksi. – Periferia-alueiden kehitys on jäänyt jälkeen ja palvelut heikentyneet. Nyt olisi hienoa nähdä, että kuluttajat ja muu yhteiskunta lähtisi vetämään siihen samaan suuntaan. Ilman sitä ei ole ruokaa ja omavaraisuutta. Onneksi meillä on vielä vahva perustuotanto olemassa. Siitä ei saisi syyllistää vaan katsoa asioita faktojen kautta. Lihaa ei pitäisi syödä. – Joku voi kysyä, miksi pitäisi olla koko maa asuttuna, mutta onhan se hyvä, että on silmiä ja korvia, jos miettii mitä tuolla Ukrainassa tapahtuu. M aataloustuottajien tilanne vaikeutui erityisesti korona-aikana, eikä ole sen jälkeen ”millään tavalla parantunut” sanoo Max Schulman. – Jo näitä ennen on ollut paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet viljelijöihin. Sitä varjostaa kaupunkien ja maaseudun välinen vastakkainasettelu. Se nostaa jatkuvasti hintaa. Ketjun sisällä toimiva rahanjako on koko ajan heikentynyt, kun katsotaan alkutuotantoa
Hän ei hylännyt meitä pimeyteen ja pakkaseen, vaan kutsuu kirkkonsa, Jeesuksen seuraajien yhteyteen, armon aurinkoon ja eläväksi tekevän Hengen johdatukseen. Katsokaa Googlesta mitä tämä merkitsee. Syynä oli ja on Jumalan rakkaus luomaansa ihmiskuntaa kohtaan. Tunnen Se löytyy – Tässä elämä -prosessin, tein siitä lehtijuttuja 70-luvulla Suomesta ja Saksasta Suomen Kuvalehteen. Etelän omaksuessa kristinuskon elämänvoimakseen jokainen älykäs ymmärtää, etteivät nuivan lännen kuivat eväät enää riitä koko suurelle, värikkäälle kristikunnalle. Evankeliumia on viety ihmisille Jeesuksen ylösnousemuksesta alkaen, siis noin 1990 vuotta ja näin tapahtuu, koska se on Jeesuksen tahto ja käsky seuraajilleen. Hän lähetti seuraajansa viemään hyvää sanomaa maailmaan eli evankelioimaan sekä kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen jäseniä seurakunnan perheeseen. Saivat palata kasteen armoon, kuten luterilainen sanoo. hold your horses! On pysähdyttävä ajattelemaan ennen kuin sorrutaan vielä suurempiin tyhmyyksiin kuin hölmöön puheeseen ja kirjoitteluun. Tilaisuus on kaunis, mutta ei kristillinen. Siis vailla pelastusta. Turha hurskastella. Aluksi heitä oli 12 kappaletta ja heistäkin yksi petturi. Kirkkojen moninaisuus ei ole huono ilmiö. Kansankirkollisuus loppuu varmimmin siihen, ettei kansaa enää käy eikä näy kirkossa – kehitys kulkee parhaillaan siihen suuntaan. Kirkon käynnisti itse Vapahtaja, Herra Jeesus Kristus, jos joku ei muista. Jeesus katsoo meihin ja ”sedet ad dexteram Patris et iterum venturus est cum gloria iudicare vivos et mortuos, cuius regni non erit finis”. Eräät kantavat huolta kirkon varojen käyttämisestä evankelioimistyöhön – ikään kuin se olisi kirkollisverojen väärinkäyttöä. Nyt, Ikkuna auki, raikasta ilmaa! kirjoittaja on teologian maisteri ja päätoimittaja emeritus. Höpinät kampanjan kansankirkollisuuden vastaisuudesta ja teologisesti arveluttavasta kasteen armosta luopumisesta ovat pötyä. Oikeasti kyse on yli 40 vuotta sitten Suomessa ensi kertaa kokeillusta toiminnasta, joka onnistui: seurakunnissa syntyi herätystä, uutta väkeä tuli työhön, moni koki uudistuvansa ja eräät ottivat vastaan ensi kertaa omakohtaisesti uskon lahjan. Eikä kasteen armokaan vaikuta, kun vanhemmat valitsevat ristiäisten sijaan nimiäiset. | 15 k o lu m n i S e löytyi -kampanjan ympärillä leijuu ummehtuneisuutta – kuin olisi ryhdytty vakaata kristillisyyttä murentavaan kalliiseen ja arveluttavaan touhuun seurakunnissa. Pitäisikö rahat jakaa puutteenalaisille tai ostaa ympäristöaneita hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Pääkaupunkiseutu osoittaa juuri nyt, mitä muulle maalle tapahtuu lähivuosina: kohta kirkosta on poistunut puolet kansasta, kuten Helsingissä. Itse asiassa on syntynyt joukko kirkkoja, siis valinnanvaraa, eikä yksi – ei edes Suomen pystykorvaluterilainen – voi väittää, että vain täällä on totuus. Te ks Ti ta pa n i ru o k an en. Tuloksena kristillinen kirkko, johon kuuluu nyt noin kaksi ja puoli miljardia ihmistä. Olin Evankelioimiskongressi 73:n ja Lähetyskongressi 77:n tiedottaja
Luvusta paljastuu, ettei rikas ollut käyttänyt varojaan oikein, vaikka siihen olisi hyvä mahdollisuus: olihan köyhä Lasarus jatkuvasti nähtävillä. Rikkautena voitaneen pitää myös mitä tahansa ihmisen tietoa ja taitoa, jolla hän voi rikastuttaa eli ilahduttaa ympäristöään ja toisia ihmisiä. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas.” (Luuk 19:1–2.) Tarkkaan ei tiedetä, mitä publikaanien esimiehenä oleminen tarkoitti. Niin hän oli toiminut elämässään aikaisemminkin, kirjoittaa Jukka Norvanto. Entäpä, millainen ihminen on rikas. Rikaskin voi pelastua Sellainen oli myös Luukkaan evankeliumin luvussa 19 mainittu jerikolainen Sakkeus. Toisin sanoen pelastukseen tarvitaan Jumalan ihme. L uukkaan evankeliumissa kerrotaan useista rikkaista miehistä: luvussa 12 Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä, joka sai suuren sadon, muttei ollut lainkaan kiinnostunut pohtimaan, miten voisi omaisuudellaan ilahduttaa toisia ihmisiä. Kun Jeesus kehottaa tätä myymään omaisuutensa ja lähtemään seuraamaan Jeesusta, mies tuli murheelliseksi, sillä rikkaus oli tullut hänelle vankilaksi. Selvältä kuitenkin näyttää, että Luukkaan evankeliumissa rikkaiksi kutsutaan ihmisiä, joilla on varakkuutta huomattavasti enemmän kuin toisilla ihmisillä. Viulunsoittaja katolla -musikaalissa Tevje-isä näyttää pitävän rikkaan ominaisuutena sitä, ettei tarvitse raataa ja että rahaa voi käyttää turhuuteenkin. Jos Jumala ei synnyttäisi sanallaan ihmisiä uudesti ylhäältä, kukaan ei voisi pelastua. Luukas aloittaa kertomuksensa Sakkeuksesta ja Jeesuksesta näin: ”Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Selvää kuitenkin on, että termi viittasi henkilöön, jolla oli paljon valtaa. Ihmetteleville opetuslapsille Jeesus paljastaa pelastuksen salaisuuden: ”Mikä ihmiselle on mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle” (Luuk. Mutta kaiketi on niin, että rikkaus riippuu siitä, mitä tai ketä käytetään vertauskohtana. Taloudellisessa mielessä ei ole vaikea nähdä, että me länsimaiset ihmiset olemme yleensä ottaen paljon rikkaampia kuin useimmat kehittyvien maiden ihmiset, joista monet kuolevat sairauksiin, joihin meillä on saatavilla lääkkeet. Luvussa 18 rikas nuorukainen kysyy Jeesukselta, mitä hänen tulisi tehdä saadakseen ikuisen elämän. Lopun tullin keRikas mies jos oisin Puuhun kiivetessään Sakkeus oli nostanut itsensä toisten ja jopa Jeesuksenkin yläpuolelle. r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en. Roomalaiset, jotka pitivät alueella valtaa, vuokrasivat tullinperintäoikeudet juutalaisille, joiden tuli tilittää tietty summa heille. Siksi kamelinkin on helpompaa mennä neulansilmästä läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Kun ihminen pohtii mitä hänen tulee tehdä saadakseen ikuisen elämän, jossain vaiheessa tulee aina eteen käsky, jota ei pysty täyttämään. Sellaista asennoitumista Jeesus piti hulluutena. Minusta näyttää siltä, että Luukas kahdessa peräkkäisessä luvussa auttaa meitä ymmärtämään, miten kameli voi kulkea neulansilmän läpi eli miten rikas voi tulla osalliseksi taivasten valtakunnasta. Luvussa 16 Jeesus kertoo rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta. 18:27)
| 17
Hän ei tiennyt, etteivät puiden lehdet ole milloinkaan estäneet Kaikkinäkevää näkemästä ihmisen sydämeen asti. Jeesuksen ei missään vaiheessa tarvinnut kehottaa Sakkeusta myymään omaisuuttaan ja antamaan sitä köyhille, niin kuin hän oli sanonut sille rikkaalle miehelle. Se ei enää hallinnut häntä, vaan hän sitä. Ehkäpä vuokraoikeudet oli myönnetty jonkinlaiselle tullimiesten yhteenliittymälle, jonka johtajiin Sakkeus kuului. Niin hän oli toiminut elämässään aikaisemminkin. 19:9–10.) Jeesuksen halu mennä Sakkeuksen kotiin vieraaksi aiheutti pahennusta muissa jerikolaisissa, mutta Sakkeuksen elämän suunnan Jeesuksen seura muutti: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin” (Luuk. Kameli kulki neulansilmästä Jeesuksen kohtaaminen vapautti Sakkeuksen omaisuutensa kahleista. Raamattu kertoo Sakkeuksen tulleen kiireesti alas puusta. 19:3–4.) Pääsiäisen lähellä huhtikuiseen metsäviikunapuuhun kasvaneet lehdet tarjosivat oivan näkösuojan pelätylle ja ehkä vihatullekin publikaanien päämiehelle. Sanana nimi Sakkeus viitannee sekä sanoihin sakkai, joka tarkoittaa puhdasta, että sakarjahu, joka merkitsee ”Herra on muistanut”. Aivan tyytyväinen tuo rikas mies ei elämäänsä kuitenkaan ollut, sillä uutinen Jeesuksesta sai hänetkin liikkeelle. Sakkeusta tuskin kukaan oli enää ainakaan puhtaana pitänyt. Onhan hänkin Abrahamin poika. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.” (Luuk. Sen sijaan, että olisi voinut olla ystäviensä vierellä tervehtimässä kaupunkiinsa saapuvaa vierasta, hän oli yksin, toisista eristäytyneenä. Hän oli pitänyt oikeutenaan ottaa lähimmäisiltään enemmän kuin mitä laki edellytti. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä.” (Luuk. 19:8). Hänestä tuli sekä puhdas että Herran muistama. Sakkeukselle sellaista käskyä ei tarvinnut antaa, sillä hän oli jo Jeesuksen seurassa vapautunut tämän epäjumalan kahleista. Sellaista työtä tekevästä ihmisestä ei ymmärrettävästi pidetty. Sopivasti piiloutuneena hän olisi itse tilanteen herra. Herran Jeesuksen kohtaaminen teki pienestä, rikkaasta miehestä suuren miehen, jonka sydämessä oli tilaa myös muille. Sakkeukselle näytti riittäneen se, että hän saattoi hyvästä tarkkailupaikasta seurata kansanjoukon keskellä kulkevaa kuuluisuutta. Totuuden kohtaaminen toi elämän. Se on sitä varten, että sen avulla voisimme tuoda iloa läheistemme elämään ja auttaa niitä, jota ovat taloudellisen tuen tarpeessa. Ei hän voisi mitenkään kohdata ylhäältä päin sellaista vierasta, joka oli tuntenut hänet kokonaan, nimeä myöten. On tultava maan kamaralle, sellaiseksi kuin on. Mutta sellaisenkin ihmisen Jeesus huomasi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. rääjät saivat pitää itsellään. Jeesus sanoikin: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Se on myös sitä varten, että lähellä ja kaukana elävät lähimmäisemme saisivat kuulla evankeliumin Vapahtajasta, ainoasta Tiestä ikuiseen elämään. On luotettava siihen, että vastuu siirtyy itseltä hänelle, joka kutsuu. Suuren omaisuuden hän oli kyllä kerännyt, mutta menettänyt samalla jotain paljon arvokkaampaa. Näin hän oli korottanut itsensä toisten ihmisten ja samalla myös Jumalan tahdon yläpuolelle. Näin poika oli saanut vanhemmiltaan nimen, johon sisältyi suuret toiveet. Luukas kertoo miehen levottomuudesta ja uteliaisuudesta näin: ”Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” (Luuk. Elämä näytti kuitenkin vieneen lasta hyvin toisenlaiseen suuntaan. Ne siteet, joita Saatana oli häneen omaisuuden avulla sitonut, olivat katkenneet. Näin Sakkeus huolehti siitä, että hänen heimoveljiltään siirrettiin varoja niin Rooman valtakunnan pääpaikalle kuin Herodeksen hovinkin tarpeisiin. 19:5.) Jeesusta ei voi kohdata korkeuksista. On tultava esiin piilosta ja luotettava siihen, että Kutsuja tietää, millaista ihmistä on kutsumassa. Hän oli saanut sijaan todellisen elämän. Siinä hetkessä metsäviikunapuun luona, Jeesuksen sanojen voimasta, Sakkeuksen nimen merkitys saavutti täyttymyksensä. Mutta puuhun kiivennyt mies ei tiennyt, millaista kulkijaa hän oli odottamassa. Mies saattoi nyt alistaa omaisuutensa siihen tarkoitukseen, joka omaisuudella nykyäänkin on. Ihme oli tapahtunut, kameli oli mennyt neulansilmästä. Sellaisena kuin olemme Puuhun kiivetessään Sakkeus oli nostanut itsensä toisten ja jopa Jeesuksenkin yläpuolelle. Omaisuus ei enää hallinnut Sakkeusta.” ” 18 | Piirtäminen tuottaa edelleen iloa.”. Hän ei tiennyt, että ohikulkeva kuuluisuus oli kiinnostunut hänestä, piiloon menneestä ihmisestä
Ketä ihmistä arvostat ja miksi. jae: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Idea syntyy fiiliksellä P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Arvostan vaimoani, ja hänessä monia piirteitä, joista voisin nostaa esiin sydämellisyyden, rehellisyyden, herkkyyden ja maanläheisyyden. Mitä saat piirtämisestä. Matka varhaisista töistäni tähän päivään on ollut pitkä, ja se näkyy myös piirrostyylissäni, joka ei jatkossakaan lakkaa muuttumasta. Yksi tavoite on saada pitkä sarjakuvaromaani (urani ensimmäinen) hyvään vauhtiin ja jossain vaiheessa valmiiksi ja painetuksi. Noin sata kappaletta. Yksi huippuhetkistä oli 1986 syksyllä, kun sijoituin ME-lehden sarjakuvakilpailussa toiseksi ja sain ensimmäisen sarjakuvani julkaistavaksi lehteen. Minkälaisia harrastuksia sinulla on. Millainen oli paras palaute, jonka olet saanut. | 19 si v u p e r so o n a Kuinka monta kirjaa olet kuvittanut. Minua tituleerataan taiteilijaksi, mutta pidän itseäni pikemminkin käsityöläisenä. Miten olet löytänyt tyylisi. Kuvittaja Pekka Rahkosta kutsutaan taiteilijaksi, mutta itse hän katsoo olevansa käsityöläinen. Tyylini muotoutuminen ei ole tietoista, vaan etenevä prosessi. Muutoin tavoitteena on tallustella tämä kristityn taival kunnialla loppuun saakka uskossa kasvaen. Onko jokin Raamatun kirja sinulle erityisen rakas. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Millaisia tavoitteita sinulla on elämässä. Mikä on ollut työurasi huippuhetki. Kuvittaminen on erakon työtä eikä palautettakaan juuri tule. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va ko Ti al bu m i Piirtäminen tuottaa edelleen iloa.” ”. Ilmestyskirjan 3. Esikuvani vaihtelevat, mutta tässä kaksi: espanjalainen August Tharrats ja italialainen Sergio Toppi. Työstä tuli minusta aika kehno sekä idealtaan että piirrosjäljeltään, mutta sain siitä myöhemmin palautetta, että ”olipas hyvä piirros tällä viikolla”. Olen iloinen siitä, että voin kantaa työni kautta oman pienen korteni kekoon kristityn tehtävässä kertoa ilosanomasta kanssaihmisille. Piirtäminen on ollut elämässäni mukana pienestä lähtien, ja se tuottaa minulle edelleen iloa ja mielihyvää. Harrastan valokuvausta, mökkeilyä ja liikuntaa. luku ja 20. Oletko taiteilija, julistaja vai mitä. Teetkö fiiliksellä vai rutiinilla. Onko esikuvia. Kuvituksessa idea on tärkein, ja se syntyy fiiliksellä, ja loppu on ammattitaidon tuomaa rutiinia. Yksi on kuitenkin jäänyt mieleen: tein vuosia sitten sanomalehteen viikoittaisen pilapiirroksen kiireessä ja kovassa flunssassa
Asema on ihmisen elämä, josta juna vie odottajan sinne, missä sanat eivät riitä.. Hoidot kestivät puolisen vuotta, ja niiden aikana rehtori Hörkkö oli koko ajan jossain määrin töissä. Jokainen ihminen näyttelee roolia Taivaan Isän suuressa kertomuksessa, joka alkoi maailman luomisesta. Syöpähoitojen aikana ei ole hyvä saada mitään tartuntoja. Ehkä jopa parantaa. Lääkäri tajusi, ettei kaikki ollut hyvin. Jounin oma tarina jakautuu kahtia. Sitten aloin itkeä. E spoossa sijaitseva Marketanpuisto on hyvä paikka puhua asioista. Aluksi etänä, myöhemmin työpaikalla maskin ja käsineiden kanssa. Sanoin, että on tämä järkytys. Hörkkö tunnetaan nuorille suunnatuista jännityskertomuksistaan. Selvisi, että sairautta olisi mahdollista hoitaa. Kasvain oli kuitenkin levinnyt luihin, eikä sitä voitu leikata. Vaimo talutti miehensä saman tien lääkäriin. Hoidot tehtiin sytostaateilla. Huonot uutiset saatiin magneettikuvauksessa. – Lääkäri sanoi, että taisteluun lähdetään yhdessä ja se voitetaan. Seutu on jokseenkin tarinallinen ja sitä on myös Karamzinin koulun rehtori Jouni Hörkkö, joka saapuu kanssani aikaiselle lounaalle. – Ensimmäisen satsin jälkeen voin pahoin, mutta tein töitä kotoa käsin, koska en halunnut jättää koulua pulaan. On elämä ennen syöpää ja elämä sen jälkeen. En myöskään halunnut koko ajan miettiä sairauttani. Hoidot käynnistyivät. Taisin vastata aina ajatelleeni, ettei koko elämä ole tässä, vaan edessä on ikuisuus. Aika jännä, miten ihminen toimii. ”Osa tuli halaamaan” Kotona Jouni kertoi asianlaidan. Se oli iso, pahanlaatuinen ja levinnyt. – Oli tarkoitus tuijotella vaimoni kanssa toisiamme silmiin, mutta hän tuijotti poskeani, jossa oli kumpare. Asemalta avaruuksiin 20 | Syöpään sairastuminen nosti Jouni Hörkön mieleen kuvan valtavasta asemalaiturista. – Pyysin anteeksi, että itkin. Silloinkin oltiin kahvilassa. Samoin työpaikalla. – Ihmiset kyllä reagoivat, osa tuli halaamaan. Kyseessä oli kasvain. – Sitten hän kysyi, miltäs tämä nyt tuntuu. Taitekohta oli vuonna 2016. Hänen mielestään elämä on tarina
Ennemmin ajattelen, että tilastollisen todennäköisyyden mukaan minulle voi hyvinkin osua tällainen. Hän tarkentaa, että kaikki elämässä tulee Jumalalta. Sen jälkeen suoritettiin viiden vuoden seuranta. – Tänä syksynä sain puhtaat paperit. – En osaa ajatella, että tämä olisi ollut minulle erityisesti tarkoitettu puhuttelu. Kristilliseen vakaumukseen asia ei juurikaan vaikuttanut. Lääkäri sanoi, että en ole mutta olen remissiossa, eli tauti on pysähtynyt. Ei minulle ole luvattu, etten sairastuisi, vaikka olen uskossa. Minut lasketaan nyt terveeksi. Te ks Ti ja ku va pe tr i vä h ä sa rj a ” Pyysin anteeksi, että itkin.” | 21. – Minulla ei tullut kapinaa Jumalaa kohtaan. Mutta varmaan se oli sitäkin, Jouni pohtii. Uusimisen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Rehtori sai palata virallisesti töihin elokuussa 2017. Hoidot tepsivät. – Kysyin, olenko nyt siis terve. Tuhat nuolta Jouni arvioi, että sairastuminen teki hänestä herkemmän. h e n k il ö – Tämä oli tosiaan vuotta 2017, eli koronasta ja maskeista ei ollut tietoakaan
Kuka tietää, vaikka maisemat olisivat jo matkalla ihanat. Opetan pelkästään usk o n t o a , kun sen saa valita. Tapahtuukin vastoin toiveita, ja se näyttää onnettomuudelta. Seurakuntanuorissa kuitenkin opin, että kuulun uskovien joukkoon. Ihan varmasti se ahdistaa, kun se hetki tulee. Se on Kristuksen läsnäoloa, jossa tulen täydelliseksi ja näen Jumalan kasvoista kasvoihin. On hyvin mahdollista, että yksi osuu. – Nyt kirjoitan Donkkiin jatkokertomusta, joka on venähtänyt jo 20-osaiseksi. Jouni kertoo, että sairaus teki hänelle todemmaksi, että hänkään ei tule elämään täällä ikuisesti. Jounin tarinat tulevat pitkälti omasta päästä, mutta välillä niihin sekoittuu omaa historiaa. Hän aloitti lapsille ja nuorille suunnattujen jännitystarinoiden kirjoittamisen jo vuosikausia sitten. Oli syyskuinen ilta, kun hän ”sanoi Jeesukselle tahdon”. Oma juna Syöpään sairastumisen jälkeen Jounin mieleen nousi kuva. Eläke saa odottaa Jouni tuli uskoon Tyrvään seurakuntanuorissa 1970-luvulla. Siinä ihmiset odottavat juniaan valtavalla asemalla, joka on vähän Pasilan aseman näköinen. Lewisin fantasioista. Harry Potteritkin kuuntelin juuri. EijaKristiinastakin tuli opettaja, myöhemmin erityisopettaja. Usein näissä päähenkilö toivoo jotakin, mutta hän ei itse tiedä, mikä olisi hänelle parhaaksi. – Joskus saamme myös vastauksia. Ei tarvitse nipottaa siitä, miten urani käy, miten säästöjeni käy. Lewis sanoo. Myös muut ihmiset tietävät oman junansa. Jouni jatkaa, että saamme pyytää Jumalalta mitä tahansa. Hän tietää aina paremmin. Työkaverini oli kuitenkin ollut sillä rippikoululeirillä, jossa olin isosena ja jossa tämä tapahtui. Mutta se on jotain sellaista, johon ei ole sanoja. – Se on vain rajan yli siirtymistä. – Kun kirjoitin Kettutarhan arvoituksen (Uuden Tien julkaisema jännitysromaani nuorille), luulin keksineeni jännän seikkailun, jossa gangsterinuoret tulevat illalla hakemaan tyttöjä bileisiin autolla. Se on jotain niin kaunista ja mahtavaa, kuten C.S. Olen ajatellut, että tämä on kuva elämästä ja kuolemisesta. – Tykkään tosi paljon Tolkienin ja C.S. Edes se juna ei ole lopullinen päämäärä. Vuosien varrella Jouni on kirjoittanut myös kuusi kirjaa, joihin lukeutuvat esimerkiksi lastenraamattu ja teos nimeltä Omin silmin (Perussanoma), jossa Raamatun henkilöt kuvailevat, miten he itse kokivat tapahtumat, joiden keskellä he olivat. Kerran toin luokkaan paljon laseja, tein pyramidin ja opetin Abrahamin ylitsevuotavaa siunausta kaatamalla limua niin kauan, että se läikkyi lasista alempiin laseihin, Jouni kertoo. Haluan siihen kivan lopun, joka ei ole lässähtävä. Mutta kyllä hän varmaankin sitäkin tilannetta käyttää hyväksi. Tai matkustan sinne junalla. Minä yhdyin siihen. Kun junani tulee, tiedän, että juuri tuohon minun tulee nousta. Minulla on pieni opetusvelvollisuus. Se on vapauttava tieto. – Niin hyvä kuin pahakin. – Ei Jumala välttämättä varta vasten tarkoita jotakin sillä, että antaa minun sairastua. – Asemalaituri on meidän elämämme, mutta meidän tarkoituksemme ei ole viettää siellä ikuisuutta, vaan elämässä ollaan sitä varten, että ollaan menossa johonkin. Maailma on sellainen, että tuhat nuolta lentää. – Opetan skand a a l i n k ä r y i s e s t i Vanhan testamentin kertomuksia. Siellä Jouni tapasi myös tulevan puolisonsa Eija-Kristiinan. – Mutta olin minä jo aiemminkin niin tehnyt, ainakin sydämessäni. – En ole kuitenkaan mikään sankari, joka ei pelkäisi kuolemaa. Pariskunta sai kolme lasta. Tämä on sitä asemalaituriaikaa joka tapauksessa. Jouni on nyt toiminut 20 vuotta Karamzinin alakoulun rehtorina. Kuitenkin se voi olla äärimmäisen tärkeää hänen suojelemisekseen. – En siis oikein tiedä, missä vaiheessa olen tullut uskoon. – Se ei varsinaisesti ollut mikään näky. Mikä taivas on. Asemalla Jouni tapaa monia ihmisiä odottamassa omia juniaan. Jos pyyntö sopii hänen käsikirjoitukseensa. Pelostani riippumatta minut kannetaan toiseen, parempaan todellisuuteen. Hän muistutti minua siitä. Tykkäsin hirveästi opettajan työstä, ja rehtorina on myös ollut mukavaa. Aluksi niitä julkaistiin Kansanlähetyksen Donkki-lehdessä, ja siinä niitä julkaistaan edelleen. Muistan, kun opettaja sanoi aamunavauksessa, että voit sanoa Jeesukselle kyllä. – Eläkeoikeuteni alkoi neljä vuotta sitten, mutta en ole halunnut jäädä. – Uskon, että junani vie minut perille. Kuitenkin Jouni ajattelee kuolemaa jopa ”valoisana” asiana. Perillä ainakin ovat! ” Se ei varsinaisesti ollut näky.” 22 |. – Tulen kuolemaan. – Kysymys on, että mihin junaan minun pitää mennä
Katia selostaakin itseironiseen tyyliin, millaisia säälittäviä muurahaisia tulivuoria tutkivat ihmiset kosmisessa mittakaavassa ovat. Vulkanologit opettavat katsojalle, että punainen laavapohjainen tulivuorenpurkaus on vähemmän vaarallinen, koska laavan virtaussuunta on helppo ennustaa. Se ei tainnut tulla suurena yllätyksenä. Mielenosoituksilla ei kuitenkaan tuntunut olevan vaikutusta. Toisessa Katia heiluttelee tuskaisena käsiään, kun näpit palavat purkauksen läheisyydessä. Pariskunnan kerrotaan ”pettyneen ihmiskuntaan” ja kohdistaneen siksi tarmonsa ja mielenkiintonsa vain ja ainoastaan tulivuorien tutkimiseen. Elokuvan hauskimmassa kohtauksessa Maurice testaa Katian suoja-asun kestävyyttä heittämällä tätä isolla kivellä päähän. Kestävä perusta on Mauricen ja Katian elämässä sellainen, joka tasaisin väliajoin räjähtelee eri puolilla maapalloa ja sylkee sisuksistaan joko valtavia laavapatsaita tai mustaa kiviensekaista massaa. Maurice toteaa elokuvassa, että hän saattaa hyvinkin kuolla työssä, ja että se olisi hänelle ”yhdentekevää”. Elokuvan pohjamateriaali on aikamoista. Elokuva tarjoaa taiteellisen elämyksen lisäksi tietoa sellaiselle, joka ei ole perehtynyt tulivuoriin. Kuitenkin he etsivät elämäänsä jotakin heitä itseään suurempaa sisältöä. Heidän uskonsa kohdistuu tieteen mahdollisuuksiin. Sen sijaan musta räjähdystyyppinen, mustaa massaa sylkevä purkaus on todella vaarallinen ja vaikea ennustaa. Kestävä perusta räjähtää e lo k u v at e at te r i K atia ja Maurice Kraft olivat ranskalaisia tulivuoritutkijoita, jotka dokumentoivat retkiään aktiivisesti, kunnes menehtyivät Mount Unzenin purkauksessa Japanissa 1991. Katian ja Mauricen tärkein saavutus lienee se, että heidän ansiostaan tulivuorien lähistöllä asuvia ihmisiä alettiin evakuoida ajoissa. Yliopistossa opiskellessaan pariskunta osallistui esimerkiksi Vietnamin sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Astronautin näköinen nainen horjahtaa, mutta kypärä kestää. Eräässä kohtauksessa Mauricen jalka on palanut säärestä polveen, kun tuli seisoskeltua 140-asteisessa mudassa. Se esittelee myös heidän ajatteluaan. Samalla se kertoo koruttomalla tavalla pariskunnan rakkaustarinan. Katia ja Maurice olivat elokuvan mukaan ateisteja. Tuolloin vulkanologit varoittivat asiasta etukäteen, mutta viranomaiset eivät tahtoneet ryhtyä toimiin. | 23 Te ks Ti pe tr i vä h äs ar ja. Löydetty sisältö kuitenkin koitui heidän kohtalokseen. Televisiohaastatteluissa Mauricella on rokkitähden elkeet. Heidän kuvaamistaan videoista on koottu elämäkerrallinen elokuva, jota esitetään nyt elokuvateattereissa. Sellainen myös koitui pariskunnan kohtaloksi. Katia ja Maurice olivat tulivuorijulkkiksia ja maanisen innostuneita alastaan. Pariskunta alkoi ajaa asiaa voimakkaasti nähtyään Etelä-Amerikassa sattuneen, yli 20 000 henkeä vaatineen purkauksen tuhot. Suurista luonnonvoimista Katia ja Maurice pyrkivät saamaan elämäänsä kestävää perustaa, jotakin joka on heitä suurempaa. Katia ja Maurice hyppelevät itsekyhätyn näköisissä suoja-asuissa vain kymmenien metrien päässä valtavista laavasyöksyistä
Egyptiläinen traditio tuntee reitin ja paikat, missä pyhä perhe vaelsi ja majaili, kirjoittaa Emil Anton. Egyptin ihmeet: Alkukirkon elämää AD 2022 Jeesuskin kävi Egyptissä – pikkulapsena Marian ja Joosefin kanssa. Alhaalla vasemmalla: Koptikristitty rukoilee evankelista Markuksen pyhäkössä Kairossa. Oikealla: Temppeliaukion kirkkokin kalpenee kallioon hakatun Dronkan luostarikirkon rinnalla. Evankelista Markus, Pietarin tulkki ja sihteeri, toi kristinuskon Aleksandriaan ja kärsi siellä marttyyrikuoleman. E gypti, väestöltään suurin arabivaltio, ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen puhuttaessa merkittävimmistä kristillisistä maista. Hänen jälkeensä Aleksandrian kristillinen koulukunta tuotti sellaisia suurnimiä kuin Klemens Aleksandrialainen 200-luvulla, Athanasios Aleksandrialainen 300-luvulla ja Kyrillos Aleksandrialainen 400-luvulla. Ylhäällä vasemmalla: Näkymä Niilille koptiluostarilta. Kansan kieli on egyptinarabia, arabian tunnetuin murre. Koptin kieli, muinaisegyptin myöhempi muoto, elää enää vain joissain liturgisissa teksteissä, hymneissä ja rukouksissa. Siellä on kuitenkin edelleen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan suurin kristillinen kirkko, jonka jäsenistö koostuu kopteista, muinaisten egyptiläisten jälkeläisistä. 24 |. Ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla Egyptin Aleksandria, nykyäänkin lähes kuusimiljoonainen metropoli, oli Rooman jälkeen sekä Rooman valtakunnan että kristikunnan kakkoskaupunki
Eksorkismit tallentuvat täällä jopa suoriin lähetyksiin. Koptit uskovat Kristuksen olevan tosi Jumala ja tosi ihminen. Vierailimme vanhassa koptiKairossa ja etelämpänä Gabal el-Teirin ja Dronkan luostarikirkoissa, joissa kaikissa on luolat, joissa pyhän perheen uskotaan asuneen. Eksorkismit tallentuvat suoriin lähetyksiin.” ” m a a il m a n y t Te ks Ti ja ku va T em il an to n | 25. Muslimiveljeskunnan valtaantulo vuonna 2011 toi Egyptin kristityt yhteen koko yön kestäneeseen iloiseen ylistysrukoukseen Kairon luolakirkossa, ja kuin ihmeen kaupalla valta vaihtui kristityille suosiollisemmaksi. Toiseen suuntaan kääntyminen kyllä onnistuu, ja joskus siihen saatetaan myös pakottaa. ”Herramme sanoi: ’Älkää pelätkö’.” 2,5 miljoonaa pyhiinvaeltajaa Vainottuja kristittyjä palveleva Open Doors tekee avustustyötä pääasiassa paikallisen evankelisen koptikirkon piirissä toimivien yhteistyökumppanien välityksellä, mutta raamattupiirejä ja muuta työtä (avioliittotyö, lukutaito-opetus, mikrolainat, sosiaaliset projektit hyväksikäyttöä ja väkivaltaa vastaan) järjestetään myös suuremman koptiortodoksisen ja pienemmän koptikatolisen kirkon piirissä. Helluntailainen paikallisoppaamme puhui kunnioittavasti nykyisestä koptipaavi Tawadroksesta ”Jumalan miehenä”, kun taas Kairon luolakirkon palveluksissa koptiortodoksit ylistävät kuin helluntaikarismaatikot konsanaan. Viimeksi mainitussa on tapahtunut useita ihmeitä, ja joka elokuussa kahden viikon aikana paikalle saapuu uskomattomat kaksi ja puoli miljoonaa pyhiinvaeltajaa. Open Doors Finlandin järjestämä ryhmämatka Egyptiin 22.–29.10.2022 avasi 15-henkiselle suomalaisryhmälle Egyptin kristillistä todellisuutta vaikuttavalla tavalla. Heidän muistolleen on perustettu näyttelytila Kairon Pyhän Markuksen katedraalin ja koptipaavin asunnon välittömään läheisyyteen. Muslimitaustaisia kristittyjä, jotka usein joutuvat salaamaan uskonsa, ei rekisteröidä mihinkään. Egyptin laki ei tunne mahdollisuutta kääntyä muslimista kristityksi. Kyrilloksen miafysiittiseen muotoiluun ”lihaksitulleen Sanan yhdestä luonnosta” (mia physis) tarrautunut Egyptin kirkko ei hyväksynyt vuonna 451 pidetyn Khalkedonin kirkolliskokouksen kaksiluonto-opin muotoilua Jeesuksesta ”kahdessa luonnossa” (”kahdesta luonnosta” olisi kelvannut!) ja putosi pois länsimaisesta kristillisestä tietoisuudesta. Tuntuu siltä, että Egyptissä alkukirkon aika ei ole koskaan loppunutkaan. 1980-luvun ekumeenisissa dialogeissa todettiin, että usko on aivan sama, vaikka ”luonto”-sanaa on käytetty eri tavoin. Työ tavoittaa jonkin verran muslimejakin, vaikka joillain alueilla raja uskontojen välillä on tiukka. Egyptin evankelis-orientaaliortodoksinen yhteys on maailmankin mittakaavassa harvinaislaatuinen. Papit kastavat aamusta iltaan, sairaat paranevat, riivatut vapautuvat, lapsettomat saavat lapsia, eronneet palaavat yhteen, taivaallinen valo valaisee luostarialueen yön pimeydessä. Marttyyrien kirkko Islam valloitti kristillisen Egyptin 640-luvulla, ja vuosisatojen kuluessa kristityt ovat jääneet maassa vähemmistöön. Hänen kasvoiltaan loistaa rakkaus ja rauha silloinkin, kun hän kertoo miehensä traagisesta kuolemasta. Tarkkaa tietoa Egyptin kristittyjen määrästä ei ole, arviot vaihtelevat viidestä viiteentoista miljoonaan. Raamattuopetuksen jälkeen koptipapin luokse tulee joka viikko rukoiltavaksi ihmisiä, jotka ovat pahan hengen riivaamia. Joskus meiltä unohtuu, että Raamatun mukaan Jeesuskin kävi Egyptissä – pikkulapsena Marian ja Joosefin kanssa. Vanha egyptiläinen traditio tuntee reitin ja paikat, missä pyhä perhe vaelsi ja majaili. Koptikirkko on silti edelleen suurempi kuin esimerkiksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Tapasimme muun muassa Kairon katedraalialueella tapahtuneessa terroriiskussa kuolleen turvamiehen vaimon, joka edelleen iloiten palvelee Herraa avaten kirkon ovia vierailijoille. Kopteja on pidetty ”monofysiitteinä”, ja uudetkin oppikirjat väittävät heidän uskovan vain Kristuksen jumalalliseen luontoon, mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Egyptin kirkko tuntee myös monia oman aikamme marttyyreja. Viime vuosina koptiortodoksien ja Open Doorsin evankelisten kumppanien välille on syntynyt luottamussuhde
Äidilläkään ei ollut oikein aikaa toiseksi nuorimmaiselle lapselleen, sillä perheeseen oli juuri ennen isän kuolemaa syntynyt vielä pikkuveli. Kuuden lapsen perheen arjen ja äidin harteille kaatuneen perheyrityksen pyörittäminen veivät äidin ajan ja voimavarat. Valon lähteestään, Jeesuksesta, hän puhuu mielellään. Harriet kertoo kokeneensa perheessään tiettyä ulkopuolisuutta. Pettymys oli suuri, kun mies monien vaiheiden jälkeen halusi erota, eikä rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Se, että sisko saattoi antaa isälleen anteeksi ja ryhtyi vielä saman tien kulkijaksi kuin isä, oli Harrietille vahva todistus Jumalan olemassaolosta. Etsin Jumalaa, mutta en tuntenut ketään uskovaa, jonka kanssa olisin voinut keskustella Jumalasta. Siskonsa innostamana Harriet lähti vuodeksi Sveitsiin Zürichiin au pairiksi. Vielä herätessään Harriet oli tuntenut käden lämmön. – Uskoin, että Jumala on, mutta en ymmärtänyt, miten voisi tulla uskoon. Nyt vuosien jälkeen he ovat ystäviä, ja yhteinen vanhemmuus toimii. Vaikeissa tilanteissa Jumala on aina lähettänyt avun, Harriet Lohikari sanoo. Se oli Harrietille vahva todistus, sillä vaikka perheen isä oli ollut uskossa, hänen jättämänsä hengellinen perintö oli ristiriitainen. Uskoon ja kirkon jäseneksi Sveitsissä hän näki erityisen unen. L eppävaaran seurakunnan diakoni Harriet Lohikari muistuttaa, että kristittyinä olemme turvassa kaikissa tilanteissa, myös silloin, kun elämä satuttaa. alle parikymppisenä. Isä oli kokenut jossain vaiheessa voimakkaan herätyksen ja liittynyt helluntaiseurakuntaan. Se rohkaisee, mutta työnantajaansa hän suhtautuu kriittisesti, sillä kirkko turvautuu hänen mielestään liiaksi ihmisviisauteen. Omassa elämässään hän on saanut sen kokea. Jumalan etsintää Koettelemuksistaan huolimatta Harrietin olemus on iloinen ja valoisa. 2000-luvun alussa Harriet avioitui ja perheeseen syntyi tytär. Harrietin aikuinen poika nuoruuden avioliitosta asuu jo omillaan. Harrietin vanhin sisko, joka asui Sveitsissä, kertoi kerran Suomessa vieraillessaan tulleensa uskoon. Lohikarien perheessä lapsia ei kastettu eikä rippikouluja käyty, vaikka äidillä olikin hiljainen luterilainen usko. En myöskään ollut varma, kelpaanko Jumalalle, sillä olin tehnyt elämässäni kaikenKutsuttu kulkemaan rinnalla 26 |. Perheen ilona on myös 9-vuotias bichon frisé Helmi. – Ymmärrän kyllä, että Jumala riisuu, mutta nämä ovat olleet kipeitä asioita. Nykyään Harriet asuu kahdestaan abiturienttityttärensä kanssa. – Olin ahdistunut nuori, vaikka ulkopuolisista varmaan näytti, että elin normaalia nuoren elämää. – Inhimillisesti elämäni ei ole mennyt kovin hohdokkaasti, mutta Jumala on pitänyt lupauksensa: olen turvassa. Pikku-Harriet oli isänsä silmäterä, niinpä isän kuolema Harrietin ollessa vain neljävuotias jätti pikkutytön sydämeen syvän isän kaipuun. Siinä Jeesukseen uskonut, nyt jo edesmennyt ukki oli tarttunut häntä kädestä ja sanonut, että ”Jeesus elää”. Pelastajansa hän oppi tuntemaan Diakoni Harriet Lohikari kohtaa työssään paljon Jumalan kaipuuta. Liitto päättyi kuitenkin eroon. Molemmat ovat löytäneet Jeesuksen anteeksiantavan voiman ja ovat sen turvin kyenneet myös selvittämään eronsa syitä ja antamaan toisilleen anteeksi. Harriet syntyi kuusilapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena lapsena
e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a Kutsuttu kulkemaan rinnalla Harriet Lohikari kertoo olleensa ahdistunut nuori, joka etsi Jumalaa. ” Jumala on pitänyt lupauksensa.” | 27
– Moni on ottanut todesta sen, että Jeesus on ainoa toivo. Harrietin työala diakonina on mielenterveystyö. Niissä keskeistä on hyvinvoinnin edistäminen, mutta diakonina minulla on aina hengellisyys työssäni mukana. Konfirmointi saatettiin suorittaa, sillä raamattukurssi riitti oppimääräksi konfirmoinnille. Täysiä paperiarkkeja tuli useita. Kirkon ongelmana ympäripyöreys – Muuten kirkossa on välillä hämmentävää olla, Harriet pohtii. – Työkavereista olen kiitollinen. – Kun voi kertoa ihmisille, että kaikesta huolimatta elämällä on tarkoitus ja jokainen ihminen on arvokas ja Jumalan rakastama. – Silloin liityin kirkkoon. Raamattuopisto tuli kyseeseen, sillä se ei edustanut kirkkoa. Kerran ollessaan huoneessaan Zürichin liepeillä Harriet alkoi kirjoittaa ylös tekemiään syntejä. Pidän etuoikeutena sitä, että voin konkreettisesti auttaa ihmisiä heidän kriiseissään. Syntejään tunnustaessaan hän oli huokaissut Jumalalle: ”Tässä olen, en ole kiltti tyttö, mutta haluan lähteä sinua seuraamaan.” – Koin, että Jumala kuuli minua, sillä oloni oli rauhallinen. Se voi olla muun muassa kuuntelemista, taloudellista avustamista, yhdessä asiakkaan kanssa velkaneuvontaan menemistä tai rukousta. Harriet Lohikari näkee kirkon ydinongelmaksi kohtalo-uskon ja ympäripyöreän ajatuksen siitä, että kaikki järjestyy. Luterilaista kirkkoa kohtaan hänellä oli ennakkoluuloja, sillä hän oli elänyt ilmapiirissä, jossa ajateltiin kirkossa olevan liikaa leipäpappeja. laista. Todella moni on myös löytänyt Jeesuksen ja moni on tullut sanomaan, että on alkanut lukea Raamattua, kun olen siihen rohkaissut. Leppävaaran seurakunnassa Harriet on työskennellyt jo yli 15 vuotta. Kun ihmiset ovat menettäneet paljon, he pystyvät myös ottamaan vastaan Jumalan rakkautta. Töihin on mukava tulla. – Käytännössä se tarkoittaa, että ohjaan esimerkiksi erilaisia ryhmiä. Tuntui mahtavalta, kaikkien ahdistavien vuosien jälkeen. – Toivon jatkuvien raamatunopetusluentojen palaavan pappien työkuvaan. Hän on kiitollinen työstään, jossa hän voi välittää rohkaisua ja toivoa kohtaamilleen ihmisille. Tyytyväisyyttä työhön tuo myös hyvä tiimi. Harriet ei edelleenkään kuulunut kirkkoon, mutta kasteen hän oli saanut – upotuskasteen. Siihen meni vielä tovi ennen kuin askel siihen suuntaan toteutui. Minusta kaikki uskovat näyttivät niin puhtailta ja hyviltä ihmisiltä, Harriet kertoo. Kritisoin kirkkoa, jos on aihetta.” 28 |. Hän kertoo arvostansa diakonin työtä, mutta toteaa samaan hengenvetoon, ettei kirkko oikein hahmota ydinsanomaansa ja miten sitä voisi pitää esillä. Huomasin tykkääväni opiskelusta ja uskaltauduin hakemaan ammattikorkeakouluun Diakiin. Pari vuotta myöhemmin ollessaan Israelissa kibbutsilla Harriet koki katsellessaan yörukousvuorossa kohti Jerusalemia, että Jumala kutsui häntä Jumalan valtakunnan työhön. Jumalan kaipuuta ja rakkauden nälkää Vuonna 1999 Harriet valmistui diakoniksi. Ennen opintojaan hän työskenteli kymmenen vuoden ajan myymälänhoitajana perheyrityksessä, jonka omistaa nykyään hänen veljensä. – Aloin lukea Raamattua ja se alkoi vähitellen avautua. Hän on iloinen, että päälle kolmikymppisenä uskaltautui irrottautumaan turvallisesta työstä ja lähti jälleen opiskelemaan. Erään kokeneen kristityn suosituksesta hän päätyi pyrkimään Suomen Raamattuopiston kolmen kuukauden raamattukurssille. Nuorena tuli käytyä vain kauppakoulu. Hän oli jumalanpalveluksen jälkeen mennyt opettaja Martti Huhtisen puheille, joka oli kysynyt, oliko Harriet kastettu ja konfirmoitu. Harrietin mukaan raamatunopetus on typistynyt monella papilla sakramentteihin, jolloin kaste ja ehtoollinen korvaavat monen seurakuntalaisen kohdalla Jeesuksen sisäisen tuntemisen. Se rohkaisee ja auttaa jaksamaan. – Evankeliointi on turhan vierasta nykykirkolle, ainakin täällä Etelä-Suomessa. – Lähdin ensin opiskelemaan lähihoitajaksi erikoistuen mielenterveystyöhön. – Kutsumukseni diakonina on olla rinnalla kulkija. Harriet kertoo kohtaavansa työssään paljon tavallisia ihmisiä, joilla on Jumalan kaipuuta ja rakkauden nälkää. Palattuaan Suomeen Harriet halusi mennä raamattukouluun. – On keskitytty liikaa ihmisviisauteen, sen sijaan, että opetettaisiin Raamatun syvällisiä totuuksia ja avattaisiin ihmisille uskon salaisuuksia. Kerran hän oli jäänyt viikonlopuksi Raamattuopistolle ja oli ihmetellyt huomatessaan opiston jumalanpalveluksessa luterilaisen jumalanpalveluksen tunnusmerkit: pappien albat, liturgisen kaavan ja niin edelleen
– Aion kritisoida kirkontoimijoita niin kauan kuin on aihetta, hän sanoo hymyillen. Harriet ottaa rohkeasti kantaa kirkossa havaitsemiinsa epäkohtiin, ja kritisoi epäraamatullisina pitämiään näkemyksiä, joita esimerkiksi pääkaupunkiseudun seurakuntalehti toisinaan tarjoilee. 16:16). Myös sokea usko lapsikasteen peruuttamattomuuteen ja kantavuuteen yli kuoleman, vaikka elämässään vähättelisi Jeesusta omana pelastajanaan, on Harrietin mielestä ongelmallinen. Liittyvät ne sitten tarot-kortteja työssään käyttävään pappiin tai papin pohdintoihin helvetistä symbolisena paikkana. Hän muistuttaa Jeesuksen sanoista, joiden mukaan kaste ja usko pelastavat (Mark. ” Kritisoin kirkkoa, jos on aihetta.” | 29. – Vaikka Jumala antaa uskon lahjana, sen verran pitää olla itse aktiivinen, että antautuu sille. Opetuslapsen tulisi kasvaa uskossaan, päämäärä ei ole syödä vauvanruokaa loputtomasti. Silti uskon varassa saa levätä
Kansallissosialistien päästyä valtaan vuoden 1933 alussa Klepper keJochen Klepper – ”Nyt sydän luopuu kalleimmastaan” uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuva wikimedia commons, kuvakaappaus 30 | ” Kaikki kolme tekivät itsemurhan.”. Hänen tuotantonsa sai vähitellen yhä selvemmin kristillisen luonteen. Se on kuin hänen elämänsä ydinkuvaus. V uoden 1986 virsikirjassamme on yksi runo saksalaiselta Jochen Klepperiltä (1903–42): Nyt sydän luopuu kalleimmastaan, pois antaa onnen maallisen. Vaimonsa lapsia Jochen piti kuin ominaan. Klepper oli evankelisen papin poika Beuthenista Sleesiasta Oderin varrelta (nykyään Puolassa Bytom Odrz). Terveyssyistä hän kuitenkin keskeytti opintonsa, ryhtyi vapaaksi radiotoimittajaksi ja kirjailijaksi ja muutti 1931 Berliiniin avioiduttuaan itseään 13 vuotta vanhemman juutalaisen lesken Hanni Steinin kanssa, joka otti kasteen ja liittyi luterilaiseen seurakuntaan. Hän opiskeli teologiaa Erlangenissa ja Breslaussa (nykyään Puolan Wroclaw) ja sai voimakkaita vaikutteita Lutherista professorinsa Rudolf Hermannin (1887–1962) välityksellä. Hänellä oli kaksi tytärtä. Avioliitosta ei syntynyt lapsia. Klepper oli tunnustava evankelis-luterilainen kristitty
Klepper oli tunnustava evankelis-luterilainen kristitty. Jochen oli rintamalla joulukuusta 1940 lokakuuhun 1941, jolloin hänet juutalaisuuden vuoksi vapautettiin valtakunnan palvelukseen kelpaamattomana. Hänen tuotantonsa sai vähitellen yhä selvemmin kristillisen luonteen. päivän välisenä yönä 1942. Nuorempaa tytärtä Renatea ei saatu enää toimitetuksi Ruotsiin. Vanhempi tytär Brigitte Stein saatiin vuonna 1939 ennen sodan puhkeamista toimitetuksi Ruotsin kautta Englantiin. Klepperin esikoisromaani Der Kahn der fröhlichen Leute (’Iloisten ihmisten pursi’) ilmestyi 1933 ja filmattiin DDR:ssä 1950. Hymnologi Tauno Väinölä kirjoittaa Klepperistä teoksessaan Virsikirjamme virret (2008). Se on myöhemmin julkaistu nimellä Die Flucht der Katharina von Bora (’Katharina von Boran pako’). Hän tutustui Potsdamissa asuvaan roomalaiskatoliseen kirjailijaan Reinhold Schneideriin (1903–58), joka myös oli natsien määrätietoinen vastustaja. Viimeinen merkintä on tuolta päivältä: ”Yllämme on näinä viimeisinä hetkinä siunaavan Kristuksen kuva. Hänen hengellisistä runoistaan 12 on Saksan evankelisen kirkon virsikirjassa. Anna-Maija Raittila on suomentanut niistä neljä. 13:7) | 31. Klepperin perhe on haudattuna Berliiniin Nikolasseen hautausmaahan. Reinhold Schneider julkaisi myöhemmin Klepperin päiväkirjan nimellä Unter dem Schatten deiner Flügel (’Siipiesi suojassa’). säkuussa vapautettiin radiotoimittajan tehtävistään. Suomen Raamattuopiston matkaryhmä on vieraillut haudalla. Klepper piti päiväkirjaa. Muuten Klepper on Suomessa tuntematon. ja 11. Hänen katseensa alla elämämme päättyy.” Holokaustissa, natsien juutalaisvainoissa, noin 4000 juutalaista teki itsemurhan välttääkseen keskitysleirin ja kaasukammiokuoleman. Paine Klepperin juutalaista perhettä kohtaan kasvoi natsi-Saksassa koko ajan. Hän taistelee puolestamme. Klepperin vaikutus on hänen virsiensä välityksellä ulottunut laajimmalle ja jatkuu yhä. Klepper erotettiin vuonna 1937 Saksan kirjailijaliitosta. Meillä hautajaisvirreksi valitun Klepperin virren säkeistöjen loppu on kuin uskontunnustus: ”Kristuksen kanssa kaikkeni käsiisi annan, Isäni.” Jochen Klepper – ”Nyt sydän luopuu kalleimmastaan” ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Perheen juutalaisia jäseniä uhkasi keskitysleirille joutuminen. Klepperin kootut runot on julkaistu nimellä Ziel der Zeit (’Ajan päämäärä’). Perheenisä ei voinut nähdä vaimonsa ja tyttärensä joutuvan keskitysleirille hänen itsensä säästyessä siltä. Klepper suunnitteli romaania Lutherista ja tämän vaimosta Katharina von Borasta nimellä Das ewige Haus (’Ikuinen koti’), mutta se jäi kesken. Siitä tuli suuri menestys, ja sitä myydään yhä. Sen kynnyksellä kaikki kolme tekivät itsemurhan kodissaan kaasulla joulukuun 10. Schneiderin Hohenzollernit-romaanin innoittamana Klepper kirjoitti oman suurteoksensa Der Vater (’Isä’) Hohenzollernien kuningassukuun kuuluneesta Preussin ”sotilaskuninkaasta” Friedrich Wilhem I:stä
Täällä rahalla on merkitystä, tämän elämän jälkeen ei, kirjoittaa Jari Rankinen.. Tämä elämä on lyhyt ja ikuisuus pitkä. r a a m at tu o p e tu s Te ks Ti ja ri r a n k in en ku va is to ck 32 | Mitä Raamattu sanoo rahasta
Jeesus ei sanonut kaikille, joita hän kutsui seuraamaan häntä, että täytyy myydä, mitä omistaa. Tämäkin on totta, mutta monet ensimmäiset kristityt olivat köyhiä myös siinä merkityksessä, mitä köyhyys yleensä tarkoittaa: ei ole paljon tai juuri ollenkaan rahaa ja ollaan toisten avun varassa. Pitääkö antaa kymmenykset. Mutta Jumala ei laita meitä paremmuusjärjestykseen ja anna lahjoja kärkipäässä oleville. Raamattu vähättelee sitä. Sitten on käskyjä jollekin johonkin tilanteeseen. Onko parempi, ettei ole tämän enempää. Ei itsestä tai toisista. Omatunto venyy, keksii selityksiä ja tekee, mitä ei saisi eikä olisi tehnyt ennen, jotta saa rahaa lisää. Ja onko liikaa sekin, mitä nyt on. Emme osaa sanoa, miksi tälle tämä ja tuolle tuo. Ja että ne ovat lahjoja Jumalalta. Täytyy saada lisää ja sivuun työntyy se, mikä on tärkeämpää. Jeesus käskee myydä kaiken, mitä miehellä oli, ja sitten liittyä hänen seuraajiinsa (Mark 10:21). Mutta se tarkoittaa, että jos tekee, mitä ahneus tarkoittaa, ja ajat| 33. Se on sitä, minkä koi syö, ruoste tuhoaa ja varkaat vievät. Raamatussa on käskyjä, jotka koskevat kaikkia. Ahneelle raha on tullut niin tärkeäksi, että se työntää Jumalan pois. Tämä elämä on lyhyt ja ikuisuus pitkä. Raamattu sanoo, että ne, jotka tekevät näin, eivät pääse Jumalan valtakuntaan – eivät siis pelastu. Ei pidä ajatella, ettei näitä saisi olla. Luultavasti Jeesus tarkoitti, että tämän miehen olisi pitänyt tehdä tuolla tavalla mutta kaikkien ei. Lahjoja saa käyttää, niistä saa iloita ja sen saa tehdä hyvällä omallatunnolla. Ei saa varastaa tai pettää puolisoaan, tulee kunnioittaa jokaista ja antaa anteeksi. Muistan jonkun joskus sanoneen, että rahaan voi ja pitäisi suhtautua kuten terveyteen, musikaalisuuteen, lapsiin, puolisoon tai ystäviin. Jumalan köyhät Muutamissa Uuden testamentin kohdissa Jumalan omia kutsutaan köyhiksi. Raamatussa näyttää olevan myös tämä ajatus: Rahassa on suuri voima, joka vaikuttaa niin, että raha ja mitä sillä saa kiehtovat yhä enemmän. Rahaakin saa olla, ja se on lahja Jumalalta. Mitä on ahneus, jonka harjoittajat eivät Raamatun mukaan pääse Jumalan valtakuntaan. Se vaikuttaa yleensä sitä voimakkaammin, mitä enemmän rahaa on. Haluanko, että tämä voima vaikuttaa elämässäni yhä enemmän. Se ei tarkoita vain, että he olivat hengellisesti köyhiä: ei ole, mitä antaa Jumalalle ja millä pelastaa itsensä, on kokonaan Jumalan armon varassa. Toisilla kristityillä on rahaa enemmän kuin toisilla samoista syistä kuin muillakin: Toinen on toista taitavampi raha-asioissa, saa suurempaa palkkaa ja jollakin on rikkaat vanhemmat. Olenko ahne. Onko tällaista ja meissä. Ahneus liittyy tietysti rahaan. Mene tuonne, jää tähän kaupunkiin, tee näin – eikä tarkoiteta, että kaikkien pitää toimia noin. Paljonko pitäisi antaa omasta. He puhuvat kirjeissään aika paljon rahasta, mutta eivät sano, ettei sitä saa olla. Niissä listoissa on myös ahneus. Raamatussa Jeesuksen luo tulee rikas mies ja kertoo haluavansa seurata häntä. Onko minusta vastustamaan sitä. Meidän ei ole viisasta tehdä syntiluetteloita. Se jää tänne, mitään ei saa mukaan, vaikka olisi miten paljon. Pitäisi ajatella, että nämä ovat lahjoja. Se vie kauemmaksi Jumalasta. Ei ole aikaa hänelle. Voima saa tekemään vääryyksiä tai arveluttavia asioita. Helposti listoistamme puuttuu, mitä siellä pitäisi olla, ja siellä on, mitä ei tarvitsisi olla. Koskaan Uudessa testamentissa ei sanota näille köyhille, että Jumala rakastaa ja siunaa muita, mutta ei niin teitä: olette huonompia tai ette ole päässeet uskossa pitkälle. Tuskin on. Täällä rahalla on merkitystä, tämän elämän jälkeen ei. Ahne ei kuuntele häntä. Samat lainalaisuudet, jotka pätevät kenen tahansa elämässä, pätevät yleensä myös kristityn elämässä. Se ei kestä eikä sen varaan kannata rakentaa. Eivätkä apostolit, jotka edustivat Jeesusta, kirjoittaneet opettaessaan seurakuntia, ettei kristityllä saa olla rahaa. Ja niinkin on, että Jumala jakaa lahjojaan niin kuin jakaa. Saako rahaa siis olla. Jeesuksen käsky rikkaalle miehelle on näitä käskyjä. Ahneus on varsinkin sitä, että hankkii rahaa ja ehkä suuret tulot niin, että tekee väärin ja vilppiä. Mistä voi päätellä näin. Omatunto venyy Miten suuri asia raha tässä maailmassa ja meille on. Mutta niitä listoja, jotka ovat Raamatussa, kannattaa ja täytyy lukea. Näin ei saa sanoa tai ajatella nytkään. Meidän pitäisi ajatella rahasta Raamatun tavoin: Ei niin suuri asia, ei läheskään tärkeintä, on muuta paljon tärkeämpää. M iten pitäisi suhtautua rahaan. Sillä ei voi ostaa yhteyttä Jumalaan tai taivasta, ja nämä ovat niin paljon tärkeämpiä. Se tarkoittaa, että tärkeintä on saada itselle eikä välitä muista. Se ei tarkoita, että jos lankeaa tai on langennut ahneuteen, peli on menetetty. Rahassa oleva voima saa ajattelemaan, että kun on rahaa, on kaikkea muutakin
On tärkeää, että seurakunnassa opetetaan tästäkin armolahjasta, mutta ei vihjaillen ja sivulauseessa. Käsky kymmenyksistä annettiin Israelin kansalle vanhan liiton aikana. J ari Rankinen työskentelee Suomen luterilaisessa evankeliumiyhdistyksessä, Helsingin Pyhän Sydämen kappelin vastaavana pastorina. Eikä Raamatussa muuallakaan ole kristityille käskyä minkä verran. Tuossakaan kohdassa Paavali ei kerro, paljonko tulee antaa. Raamatussa sanotaan, että ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Suomalaiset ovat aika allergisia rahasta puhumiselle. Siitä näkökulmasta kannattaa myös lukea Raamattua. Kristitty lahjoittaa vapaasti Paavali antaa tarkkoja ohjeita Korintin seurakunnan kristityille rahalahjan kokoamisesta (1. Näitä ei tarvitse ansaita mitenkään, ei silläkään, että jakaa omastaan. – Sitä olisi mielenkiintoista kysyä. Miten Jeesus haluaisi minun käyttävän rahani. Varmasti opetusta tarvitaan, ja joskus on paikallaan puhua enemmänkin aiheesta. Silloin tuli toimia sen mukaan, mutta kristityille uuden liiton aikana ei sanota paljonko ja mihin tarkoitukseen. Olemme kaikki samalla tasolla, yhtä alhaalla syntisinä ja yhtä ylhäällä Kristuksessa. – Afrikkalaisten rinnalla olemme melkein kaikki upporikkaita. Ja kaikkia kehotetaan antamaan, ei pelkästään heitä, joilla on antamisen armolahja. Joskus tällainen on pysäyttänyt: kristitty pariskunta ei ole pitänyt asiasta meteliä, mutta on tullut ilmi, että he jättivät ulkomaanmatkan tekemättä, koska halusivat antaa rahan Jumalan valtakunnan työhön. Näin paljon Jumala antaa. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa.” (Jes 55:1.) Raamatun mukaan syntien anteeksisaaminen, pelastus, yhteys Jumalaan ja ikuinen elämä hänen luonaan saadaan ilmaiseksi. Mutta kyllä rahankäyttö jotakin meistä kertoo. Yksityiskohtaista ohjetta siellä ei tästä ole. Tietenkään tämä ei koske heitä, jotka eivät esimerkiksi sairauden vuoksi pysty tekemään työtä. telee, että näin voinkin tehdä, sitten ei pääse Jumalan valtakuntaan. Eli jakakaa siitä, mitä Jumala on teille antanut. Mitä Jeesus sanoisi minun tavoistani käyttää rahaa. Mutta koska olen hänen omansa, kysyn mikä on hänen tahtonsa myös rahojeni käytössä. – Toinen puoli asiaa on Paavalin kirjeissä tessalonikalaisille. Niissä kehotetaan ansaitsemaan työllä itse leipänsä niin, ettei olla toisten avun varassa. Ne ovat asioita, joita kysymme Jumalan edessä ja yksi tekee yhdellä ja toinen toisella tavalla. Monissa asioissa kyllä kysymme Jumalan tahtoa, mutta kun siirrytään rahankäyttöön, asianlaita on toinen. Jeesus ei sano meille, että kun käytät rahasi oikein, pääset opetuslapseksi. Jollekin kymmenyksien antaminen – siis 10 % tuloista tai mitä jää verojen jälkeen – on hyvä ratkaisu ja hän voi antaa tuon summan, mutta sitä ei saa vaatia toisilta, eikä siitä saisi tehdä itselleenkään taakkaa, jota ei jaksa kantaa. Kysyimme häneltä, miten seurakunnassa tulisi puhua rahasta. Nämä ovat hienoja tapoja käyttää Jumalan lahjoja. 16). – Vanhan sanonnan mukaan viimeisenä parannuksen tekee kukkaro. Joku antaa enemmän kuin kymmenykset ja sekin on tietysti sallittua. Mitä rahankäyttömme kertoo meistä kristittyinä. ”Kaikkia kehotetaan antamaan” 34 |. Kor. Haluanko pitää itselläni kaiken, mitä minulla on. Kyllä se jotain kertoo siitä, miten he elävät uskoa todeksi. – Kristillisyyden tasoa ei sillä voi mittailla. Roomalaiskirjeen mukaan antaminen voi olla erityinen armolahja. Annatko seurakuntalaisille neuvoja rahankäytöstä tai saarnaatko aiheesta. Varmasti olisi paljon enemmän mahdollisuuksia jakaa omastamme. Hyvillä mielin saa siis antaa. Kristityn tulisi hoitaa asiansa niin, että tulee toimeen omillaan. – Olen joskus saarnannut näistä teemoista. Jotkut, joilla on rahaa, eivät tee suuria lahjoituksia mutta he perustavat yrityksiä, antavat työtä, saattavat maksaa työntekijöilleen parempaa palkkaa tai ostavat asuntoja, joista kodin saavat ne, joiden ei muuten ole helppo saada kotia. Joskus siitä on hyvä saarnatakin, mutta ei liian usein
Brändin kristillisellä arvopohjalla haluamme levittää sanomaa ja rohkaista kristittyjä tuomaan arvojaan vaatteiden kautta esiin. Käytyäni tutustumassa eri seurakunnissa minua on puhutellut kristittyjen yhteisöllisyys. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 35. Voisivatko kristityt olla yhtenäisempi yhteisö. Koen, että maailma tarvitsee lisää kristittyjä, jotka tuovat uskonsa näkyväksi. Olen myös aloittanut tänä syksynä vaatebrändin luomisen muutaman läheisen kesken. Näkevätkö muut meidät kristityt helposti lähestyttävänä ja lähimmäisenrakkautta toteuttavana yhteisönä, vai olemmeko kenties kuppikuntaantuneita. Haluan uskoa, että tulevaisuudessa yhteiskunnassa näkyy vielä selkeämmin se yhteys, joka meillä on Kristuksessa. Kun tarkastelen itseäni, huomaan, että löydän parannettavaa muiden hyväksymisessä. TOIVO ANTTOORA, 20, HELSINKI ” ” Tarvitsemme heitä, jotka tuovat uskoaan näkyväksi” Olen tuore helsinkiläinen miehenalku, joka on innostunut tällä hetkellä aikaisista avantouinneista, liikunnasta luonnossa ja uuden luomisesta. Arkeeni kuuluu opiskelua, kirjojen lukemista, liikuntaa ja kaurapuuron syömistä. Olisiko kristillisten yhteisöjen välisessä yhteydessä parannettavaa. Miten itse voisin parantaa tätä yhteisöllisyyttä. Aloitin tänä syksynä opiskelut Helsingissä kauppakorkeakoulussa
Mantran ja rukouksen välinen ero 36 |
– Buddhalaisuudessa oli kyse toiminnasta, ja se vetosi minuun, Sipponen sanoo. – Mitään uskonnollista viritystä perheessämme ei ollut, paitsi ehkä uskonnollisuuden vastustamista, hän sanoo. Hänellä on toisessa kädessään Raamattu ja toisessa paperi. Samalla hän kyseli kysymyksiä, joita jokainen jossain vaiheessa kysyy: kuka olen, ja mikä on tarkoitukseni maapallolla. Ystävä yliopistolla oli kiinnostunut eteläkorealaisesta naisesta, joka opetti Pariisissa ja Havaijilla buddhalaisuutta. Mantran ja rukouksen välinen ero | 37 TeksTi ja kuvaT petri vähäsarja. En tiedä Kaarina Sipposesta mitään muuta kuin sen, että hän on ollut buddhalainen. Hänen täytyi päästä Pariisiin. Sitoutuneita ihmisiä, nunnia, munkkeja ja maallikoita. – Hän meni steinerlaisuuden kautta kristinuskoon, mutta kahdeksan vuotta ennen kuolemaansa hän sanoi luopuneensa uskosta. Jossain vaiheessa äiti kuitenkin suoritti etsintää. Sipponen luki naisen artikkelin, jossa vastattiin juuri hänen kysymyksiinsä. Siitä hän opiskeli itselleen ammatin. Sipponen lensi Pariisiin, ja lensi uudestaan. Siellä kyseisen naisen ympärille oli muodostunut buddhalainen yhteisö, oikeastaan luostari. Vaikutuin tästä käytännöllisestä otteesta. – Hän opetti, miten ihmisen tulee elää. – Äitini ongelma suhteessa kristinuskoon taisi olla kärsimys, ja kyllä se teema minuakin on puhutellut, Sipponen myöntää. Toisin kuin buddhalainen, kristitty heittää ankkurin oman veneen ulkopuolelle, vertaa valaistumisen tiellä tuskaillut Kaarina Sipponen. Sipponen yrittää ulkomuistista tavata yhteisön suuntausta: ”Lotus Sangha of Worlds Social Buddhism”. Paperilla on eräänlainen todistuspuheenvuoro, tärkeimmät asiat, jotka ainakin on muistettava sanoa. V ärikkäästi pukeutunut nainen vaikuttaa tyyneltä. Sipponen kertoo syntyneensä helsinkiläiseen muusikkoperheeseen ja soittaneensa viulua. Katsotaan sitä myöhemmin. Siihen antoi omanlaisensa vastauksen buddhalaisuus. – Varsinkin ihmissuhteiden osalta. Hän osallistui yhteisön järjestämille kursseille ja halusi nunnaksi. Kuppi kaakaota 30-vuotiaana Sipponen työskenteli eri orkestereissa, mutta hänen elämänsä oli sekaisin. Artikkeli päättyi lauseeseen ”tässä on sinulle kuppi kaakaota, rakkaani”. Hän oli jo aiemmin saanut diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta nyt Sipposella oli tunne, että hän todella sekoaa
– Tuossa ne merkit ovat. Siinä istuttiin ja annettiin ajatusten tulla ja mennä. Täydellisyys on hankalaa Yhteisöstä lähdettyään Kaarina Sipponen oli hengellisesti tyhjän päällä. – Kädessäni oli suitsukkeilla poltetut merkit, jotka osoittivat, että olin liittynyt buddhalaiseen veljeskuntaan. Tekstit menivät silppuriin. Kristitty heittää ankkurin ulos veneestä, Jeesukseen Kristukseen. Tiesin, etten voi enää valita sitä, koska en pystynyt tekemään itseäni täydelliseksi. Sairaalasta päästyään Sipponen halusi takaisin ”harjoitusta tekemään”. – Lopulta lähdin itse pois. Hän teki luostarin keittiössä töitä. – Jossain vaiheessa sieltä tuli viesti, että älä enää lähetä, koska meillä loppuu paperi. Sipponen nostaa hihojaan. Hän oli kuohuksissa. – En tiennyt Raamatusta juuri mitään, mutta tiesin, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden. – Se harjoitus oli herkistänyt minut. Tarkkailtiin niitä. ” Poliisit toimittivat minut mielisairaalaan.” 38 |. – Kävin niistä jokaisessa, ja Seija-Siskosta tuli hengellinen äitini. – Mantran sijaan aloin rukoilla syntisen rukousta: Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Opettajani tiesi minun olevan sairas, eikä hän halunnut minua vastuulleen. – Ola laski kätensä molempien merkkien päälle ja rukoili, että se kaikki vaikutus, mikä näillä merkeillä on minuun ollut, puretaan nyt. Itävallassa, psykoosissa Eräästä Itävallassa pidetystä retriitistä Sipponen joutui suoraan mielisairaalaan. – Luin Kalevi Lehtisen kirjaa Matkalla. Mutta nunnaa hänestä ei tullut. En edelleenkään tiedä, miksi. Sitä Sipponen ei olisi kestänyt. – Poliisit toimittivat minut mielisairaalaan. – Kerran ohjaajani, joka siis oli tämä korealainen nainen, sanoi että minun on lähdettävä yhteisöstä. Näin hän rukoili minut irti buddhalaisuuden vaikutuspiiristä. Sipponen oli hyvin omistautunut. – Jouduin monta kertaa mielisairaalaan psykoosien takia. Toiseen käteen tuli olkapääni takaa ikään kuin ilmavirta, ja siinä oli Jeesus. Se oli kummallista. Buddhalainenhan toimii juuri niin: yrittää repiä itsestään kaiken irti. Asunnossa olleet buddhalaiset esineet, kuten harjoitusviitan, Sipponen sulloi jätesäkkeihin ja vei roskiin. Jumala tuli siinä tilanteessa luokseni. Sieltä minut siirrettiin Suomeen. Sipponen kävi Olavi Peltolan luona sielunhoidossa. Istuin sängyllä molemmat kädet edessäni. Uskoontulo tapahtui yksin yksiössä. – Harjoituksessa ei pahemmin luettu. Paperi loppuu! Sipponen alkoi lähettää entiselle gurulleen ja tämän yhteisölle fakseina raamatunkohtia. Hän asui Pariisin yhteisössä kaksi kertaa, pisimmillään noin kuuden kuukauden ajan. – Ehkä hän tiesi minun tulevan uskoon. Se oli mielestäni aika hupaisaa. – Soitin veljelleni, joka oli tullut uskoon jo aiemmin. – Rapussani asuvat uskovaiset naiset olivat tehneet niin säännöllisesti. Hän koki saavansa buddhalaisuudesta rauhallisuutta ja itsetuntemusta. Toisen ja kolmannenkin kerran Sipponen kävi Olavi Peltolan luona. Myöhemmin kuulin, että mies uskoi esimerkiksi ufoihin. En kuulemma ollut tehnyt mitään väärin, mutta silti minut heitettiin pois. Hän kirjoitti, että jos kristitty on niin kuin veneessä, ankkuria ei hyödytä heittää veneen ruumaan. – Katselin käsiäni kymmenen minuuttia. Kun retriitti loppui, majapaikkani isäntä tuli kylppäriin ja repäisi minut sieltä ulos ja vei asemalle. Hän sanoi, että on jo odotettukin. Hän tutustui myös kristittyyn muusikkoon Seija-Sisko Raitioon, joka piti neljää eri raamattupiiriä. Ei se mitään, vaikka tuli psykoosi. Nunnathan nukkuvat siellä vain neljä tuntia yössä. ”Näissä piireissä” Sipponen kertoo saaneensa mojovan annoksen kristinuskon perusteita. Luulen, että edelleen tunnistan ajatukseni ja tunteeni keskimääräistä paremmin, Sipponen toteaa. Sitten vain valitsin Jeesuksen. Hän harhaili itävaltalaisen junaaseman läheisyydessä kolme päivää ja kolme yötä, yöpuvussa ja ilman rahaa. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että usko on lahjaa. Hän oli rukoillut sitä. Sipponen ”ravasi” yksiössään puoli tuntia edestakaisin. Hän oli turhautunut buddhalaisuuteen, jossa piti parannella omia vikojaan matkalla kohti täydellisyyttä. Myös Sipponen oli joutunut psykoosiin. Ero näiden välillä on maailman suurin. Kirkastui, ettei kyseessä ole uskonto vaan suhde. – Ilman tätä turhautumista en olisi koskaan tullut uskoon, Sipponen sanoo nyt. Vasemmassa kädessä oli buddhalaisuus. Muutkin olivat
Tartun aina uudestaan kiinni Jeesuksen viitan liepeeseen. – En ole vähentänyt lääkitystä, vaikka sairauteni paranemista on rukoiltu. – Koska Jeesus meni ristille minun puolestani, ja hän oli täydellinen, Jumala näkee minut Jeesuksen työn kautta täydellisenä, vaikka olisin aivan romuna. Se on minun toivoni. Miljoona kertaa päivässä Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole hävinnyt, mutta Sipponen arvioi, että uskoontulo on pitkällä tähtäimellä vaikuttanut sairauteen myönteisesti. ” Tartun Jeesuksen viitan liepeeseen.” | 39. Ja sitten kun menen maniaan, menen usein myös psykoosiin. Jumala johtaa. – Perusevankeliumista kiinni pitäen kaikki solmut aukeavat. Usein minulla on masennusta, ja siitä pääsen pois manian kautta. En tiedä, tuleeko tulevaisuudessa jaksoja, kun voin kokeilla vähentää, Sipponen pohtii. Se on melkein parempi diagnoosi kuin jatkuva masennus. Lahjavanhurskauden ymmärtäminen on ensimmäinen ja viimeinen asia. Voimme viedä kaikki asiamme ristille, vaikka miljoona kertaa päivässä, Sipponen saarnaa. Usko on lahja, jotta voin olla oikeassa asemassa Isään Jumalaan nähden, koska synnin palkka on kuolema. Hän lukee kirjoittamaansa paperia. Kaarina Sipponen kertoo, että hänen uskonsa perustuu Raamatun ilmoittamaan lahjavanhurskauteen, joka on ”ensimmäinen ja viimeinen asia”. – Viimeksi sairaus oli aktiivinen keväällä
– Minulle suurin ihme oli se, että minä olen persoona ja Jumala on persoona. – Voin millä tavalla tahansa langeta. – Siinä voin olla jotenkin turvassa. – Sitä Jumala ei halua. ” Vain persoona voi olla suhteessa.” Sen sijaan buddhalaisuus on Sipposen mielestä ”puhtaaksiviljeltyä omavanhurskautta”. – Buddhalaisuudessa on keskeistä ihmisen ja myös Jumalan persoonan häivyttäminen. Tulevaisuuteen Sipponen katsoo nöyrin mielin. Hän heittää kovan väitteen. Jos sinulla ei ole omaa persoonaa, et voi olla missään suhteessa vaan olet ainoastaan jossakin ykseydessä, joka on jotakin energiaa, Sipponen kuvailee. Kaarina Sipponen iloitsee siitä, että buddhalaisuuteen kuulunut täydelliseksi pyrkiminen on jäänyt taakse. – Minusta mielenterveysongelmien kasvu Suomessa johtuu sukupuolisuus-keskustelun lisäksi myös siitä, että itämainen uskonnollisuus on saanut enemmän jalansijaa. Se on hänelle kauhistus ja meille orjuus. Ratkaisevan persoonallista Uskon lahjan myötä Sipponen ymmärsi kristinuskon ja buddhalaisuuden ratkaisevan eron: persoonallisuuden. Mutta kun saan tiedon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja ne naulat on isketty minua varten, Sipponen pohtii ja taputtaa pöytää. 40 |. Kun ajattelen mitä tahansa päivää, olen aina tehnyt jotakin väärin. Kristittynä hän saa levätä Kristuksen täydellisyydessä. Minun tarvitsee aina mennä Jeesuksen luokse. Lihaani en voi parannella
. Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtorii Eero Junkkaala. Varsinainen ongelma suhteessa Jeesukseen oli, että he eivät tunnistaneet hänessä Kirjoitusten lupaamaa Messiasta. Onko fariseuksia olemassa edelleen. Nykyään myös tästä ryhmästä on kuitenkin tullut ihmisiä Jeesukseen uskoviksi. Ortodoksijuutalaisuus vastustaa voimakkaasti kristinuskoa ja kieltää Uuden testamentin lukemisen. Heidät tunnistaa katukuvassa mustasta pitkästä takista ja hiuskiehkuroista. Fariseukset olivat hurskaita juutalaisia, jotka pyrkivät ottamaan Raamattunsa (=Vanhan testamentin) vakavasti ja elämään sen mukaan. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Nykyään ei fariseuksia samassa mielessä enää ole, mutta tämän päivän ortodoksijuutalaisuus muistuttaa monissa piirteissään noita Jeesuksen ajan ryhmiä. Tunnusomaista ovat myös kosher-ruokasäädöksensä, joissa lihaja maitotuotteita ei voi syödä samoista astioista. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Ortodoksijuutalaiset ovat juutalaisuuden haara, joka korostaa äärimmilleen vietyä juutalaisuuden tulkintaa ja on kehittänyt paljon erilaisia lisäsäädöksiä, joita Raamatussa ei ole. Jeesus moitti heitä siitä, että käskyjen ja kieltojen pitäminen oli heille usein tärkeämpää kuin todellinen Jumalan seuraaminen ja ihmisistä välittäminen. He olivat niitä juutalaisia, jotka vastustivat maallistumista ja pyrkivät pitämään Jumalan tahdon mukaista elämää esillä. MIK Ä ASK ARRUTTA A
Yhteisten asioiden hoitamisestahan siinä on kysymys ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä ihmisellä on vapaa ratkaisuvalta. Kirkollisvaalit ovat marraskuussa ja ehdokaslistat ovat jo valmiita. . Joskus jo listan nimessä komeilee poliittisen puolueen nimi, toisinaan pitäisi vain jotenkin tietää, että jonkin ehdokaslistan jäseniä ei yhdistäkään herätysliiketausta tai näkemys lähetystyön rahoittamisesta, vaan veropolitiikka, näkemykset EU:sta tai hyvinvointialueiden alueellisten palveluiden järjestämisestä – viimeksi mainitutkin siis tärkeitä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä seurakuntaneuvostojen, kirkkovaltuustojen tai muiden kirkollisissa hallintoelimissä päätettävien asioiden kanssa. Miksi sellaisia ylipäänsä on. Jumalan maallisen hallintavallan puolella puolueet ovat demokratiasPuolueet pois kirkosta p ie n tä p u h e tt a Politiikkaa ei voi välttää.” Te ks Ti ii sa k k i ku va a ar n e o rm io / ki rk o n ku va pa n kk i 42 |. Monin paikoin eri puolueilla on listansa myös kirkollisvaaleissa. Puoluelistat ovatkin kirkollisvaaleissa vähintäänkin kummallisia. Puolueisiin kuulumisessa ja yhteiskuntaan vaikuttamisessa ei ole mitään pahaa
Seurakuntaideaalihan olisi se, ettemme tarvitsisi puolueita, vaan kuuntelisimme yhdessä Jumalan sanaa ja toimisimme sen mukaan seurakunnan – ja ennen kaikkea Jumalan valtakunnan – parhaaksi. Yhteisten kirkollisten asioiden hoitamiseen ei kuitenkaan tarvita välttämättä eduskunnan tai kunnanvaltuuston poliittisia puolueita. On selvää, että kun keskustelemme erilaisista asioista, meillä on myös erilaisia mielipiteitä. Tällä hän tarkoitti sitä, että pappien tulee olla koko seurakuntaa, ei vain jonkin puolueen jäseniä varten. Mutta kysymys kuuluukin: mitä puolueet tekevät kirkossa. Hänen perheensä ja valtakuntansa. Kirkko on monarkia, kuningaskunta, jonka hallitsijana on itse Jeesus Kristus. Oikeaa kirkollispolitiikkaa on sanassa kiinni pysyminen, sen kuunteleminen ja sen mukaan toimiminen. . kirjoittajan hepreankielisen nimen merkitys on ”hän nauraa”. Jeesus taas ei ole mikään edustuksellinen monarkki, joka lukee kerran vuodessa sanasta sanaan pääministerin antaman puheen, niin kuin muistoissa autuas kuningatar Elisabet II. Kun panee itsensä puolueen edestä likoon, kerää ääniä ja saa tunnettuutta, voi päästä seuraavalla kerralla esimerkiksi kunta-, aluetai jopa eduskuntavaaliehdokkaaksi. ” Kirkko on monarkia.” ” Politiikkaa ei voi välttää.” | 43. Jos politiikalla tarkoitetaan yhteisten asioiden hoitamista – jota määrärahoista, kiinteistöistä ja materiaalihankinnoista päättäminen mitä suurimmassa määrin on – se ei ole edes toivottavaa, saati mahdollista. Jos papit pitäisi saada pois politiikasta, pitäisikö politiikka saada pois kirkosta. Ortodoksisen kirkon kanonit taas kieltävät papiston osallistumisen politiikkaan täysin, mikä on johtanut jopa pappisviran menettämiseen (näin esimerkiksi Mitro Revon tapauksessa). Muu on kapinointia kirkon Herraa vastaan. Kor. Poliittiset puolueemme ovat kuitenkin ryhmittyneet aivan muiden kuin kirkollisten asioiden ympärille. Meidän on kuitenkin muistettava, ettei kirkko ole viime kädessä yhteiskunnallinen laitos, ihmisten vapaaseen sopimiseen pohjautuva yhdistys tai harrastekerho: se on viime kädessä Kristuksen ruumis maan päällä ja Hänen Hengellään ja sanallaan kokoama pyhien yhteisö. Tässä on taustalla tietty viisaus. Arkkipiispa Martti Simojoen (1908–1999) nimissä on joskus kulkenut iskulause: ”papit pois politiikasta”. Pohjimmiltaan kirkko ei siis ole demokratia, vaikka tässä seurakuntien päättäjiä äänestämällä valitaankin. Siksi politiikkaa, tai kirkollispolitiikkaa, ei voi kirkossa täysin välttää. Emme voi sitä muuttaa, vaikka se olisi kuinka mukavaa tai pieni muutos sopisi paremmin mielipiteisiimme tai puolueohjelmaan. Puolueet saattavat käyttää seurakuntavaaleja eräänlaisena ”harjoituksena” puolueen jäsenille. Jumalan sanaa ja säädöstä eivät voi ihmiset muuttaa, tämä on hyvä jokaisen kirkollisvaaliehdokkaan ja äänestäjän muistaa. Yhtä poliittista listaa äänestäessään saattaa tulla tukeneeksi sekä homoavioliittojen kirkollista siunaamista aktiivisesti edistävää että sitä ankarasti vastustavaa ehdokasta ja ainoastaan siksi, että heillä sattuu olemaan molemmilla samansuuntainen näkemys turpeenpoltosta, maahanmuutosta tai maatalouspolitiikasta. 1:12 mukaisesti: ”Minä olen Marinin puolella”, ”Minä Orpon”, ”Minä Purran”, ”Minä Saarikon” ja niin edelleen. Toivottavasti tämä väki on vähemmistönä ja suurinta osaa ehdokkaista aidosti kiinnostaisi seurakunnan työ ja kristillinen sanoma. Vaikuttaa jopa kummalliselta, jos sidonnaisuus puolueeseen on seurakunnan asioita hoitaessa vahvempi kuin oma vakaumus niissä asioissa, joissa Raamattu Jumalan sanana sangen selkeän kannan osoittaa. sa hyvinkin käyttökelpoisia. Kaikuuko kirkkosaleissamme 1. Jeesus on voideltu kuningas, Kristus eli Messias. Miten ne liittyvän Jumalan hengelliseen hallintavaltaan. Tässä langenneessa maailmassa lienee kuitenkin pakko työskennellä käyttäen edustuksellisen demokratian periaattein seurakuntapäättäjiä, varsinkin koska lainsäädäntömme sitä edellyttää. Kuninkaan sanan ja määräyksen hylkääminen taas on kapinallisuutta, tapahtukoon se kuinka paljon demokratian nimissä tai kuinka suurella äänimäärällä tahansa. Täällä Pohjantähden alla -kirjasarjan kirkkoherran Lauri Albin Salpakarin toivomusta vapaasti siteeraten: ”Olkaamme ensi sijassa kristittyjä, toiseksi suomalaisia ja vasta kolmanneksi puolueidemme jäseniä.” Ja yltäköön tuo puolueiden toiminta vain tämänpuoleisten asioiden käsittelyyn
Uutisankkuri Keijo Leppänen valitsi teoksen Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2022. Yhdessä Jipun kanssa kirjan kirjoittanut Kai Kortelainen kuljettaakin tekstiä sujuvasti, suorastaan lennokkaasti. Ongelmallinen suhde uskoon ja uskontoon kulkee punaisena lankana läpi kirjan. Jipun terveystietoihin kirjattu diagnoosi: epävakaa persoonallisuushäiriö (vanhalta nimeltään rajatilapersoonallisuushäiriö) poistettiin hänen tiedoistaan kirjan mukaan nelisen vuotta sitten. Toisaalta on virkistävää lukea tekstiä, jossa naamiot on riisuttu ja asioista puhutaan asioiden oikeilla nimillä. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA Jippu ja Kai Kortelainen: Jippu – Kun perhonen lakkaa hengittämästä WSOY, sid. Paikoittain tosin mietin, onko teksti liiankin rehellistä ja avointa. Se on kaunistelematon ja suorasukaisen rehellinen kertomus alle nelikymppisestä naisesta, joka nousi nuorena nopeasti viihdemaailman huipulle ja jonka elämään on mahtunut lukuisia uskomattomia käänteitä – traagisiakin. 304 s. L aulaja-evankelista Jipun eli Meri-Tuuli Elorinteen elämäntarina on hätkähdyttävää luettavaa. Teksti ja tarina vievät menness ään. Tarvitseeko kaikki kertoa. Kirjassa on myös selkeä ihmisenä kasvamisen kaari, ei kuitenkaan niin, että kirjan lopussa kamppailu mielen haurauden kanssa olisi ohitettu, se kuuluu varmaan päähenkilön elämään jatkossakin. Kirja päättyy yhden Suomen tunnetuimman psykiatrin antamaan diagnoosiin: ”Taiteilija. Kirja kuvaa, kuinka lapsuuden kokemukset heijastuvat luovuuteen, ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen. Annan sinulle diagnoosiksi taiteilija.” sari savela ” Mietin, onko teksti liiankin rehellistä.” Taitelijan hätkähdyttävä tarina 44 |. Valinnassaan hän kertoi painottaneensa yllätyksellisyyttä ja hyvää tekstin juoksutusta
Puolimatkana olisin kertonut enemmän toteutuneista ennustuksista, jotka liittyvät uuden Israelin valtakunnan syntyprosessiin ja sitä seuraaviin muutoksiin. Kirjallaan hän vastaa emeritusprofessori Timo Airaksisen kirjassaan Jäähyväiset uskonnolle (2020) esittämiin tietoteoreettisiin väitteisiin. Toiset eivät. Itse muotoilen asian näin: ”Naturalistinen tiede ei kykene todistamaan, ettei Raamatussa olisi lainkaan supranaturalistista ilmoitusta ja/tai ettei Jumalaa olisi olemassa.” Kaikki tieto on pohjimmiltaan uskomista. Kirjassa on vain jokunen selvä virhe, esim. Puolimatka katsoo, että Jumalan tieteen ulkopuolelle sulkevalla maailmansisäisellä lähtökohtaoletuksella on niin suuri ohjausvaikutus, ettei sitä pidä tehdä. heikkilä Todisteita toteutuneista raamatullisista ennustuksista k ir ja -a r v io it a ” Ateismikin on uskomusjärjestelmä.” Tapio Puolimatka Kun ennustukset toteutuvat Päivä, 2022 | 45. Moos. Toiset Puolimatkan esimerkit Raamattuun sisältyvistä toteutuneista ennustuksista ovat tieteellisesti todistusvoimaisia, koska ko. Esim. 26 ei ole todistusvoimainen Juudan kuningaskunnan tuhon ennustajana. Esimerkki: Jesajan kirjan mukaan ihminen on siihen mennessä oppinut lentämään ilma-aluksilla, ja nuo ”ilmalaivat” tuovat juutalaisia Israeliin. Ei voida pitävästi todistaa, että teksti on nykymuodossaan ajalta ennen Juudan asukkaiden Baabelin vankeutta, vaikka jakeessa 31 esiintyvä pyhäkkö-sanan monikkomuoto viittaakin kirjoitusaikaan ennen Juudan kuningas Joosian 600-luvun lopulla eKr. Hän tuo kiitettävästi esiin harvoin todetun tosiasian, että ateismikin on uskomusjärjestelmä, ja torjuu tieteelle tuhoisan postmodernin jyrkän relativismin. Puolimatkan kirjan pääteesi on, että ”toteutuneet ennustukset todistavat Raamatun olevan kaikkitietävän Jumalan sanaa”. 3. Herodes Suuren valtakauden väärä ajoitus. Lukuja Messiaan tunnistaminen ja Messiasennustusten todistusvoima pidän kirjan parhaana antina. E meritusprofessori Tapio Puolimatkan kirjan Kun ennustukset toteutuvat (Päivä, 2022) ”tarkoituksena on osoittaa, että Jumala on todistanut olemassaolonsa Raamatun profetioiden välityksellä” ja että ”maailmansisäisen näkökulman perusoletus on väärä”. Yksilön kriittisyysaste ja maailmankuva määräävät sen, kuinka paljon hän vaatii kunkin väitteen tueksi todisteita ennen kuin ”ostaa” sen. toteuttamaa kulttireformia. mikko k. Kirjansa päälähteeksi Puolimatka ilmoittaa teoksen The Moody Handbook of Messianic Prophecy. raamatunkohdat on todistettavasti kirjoitettu ennen niissä ennustettuja tapahtumia, mikä poissulkee näennäisennustuksen mahdollisuuden
TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuva sari savela 46 |. sa m a st a p e r h e e st ä Eero Huovinen, 78 • Helsingin hiippakunnan emerituspiispa ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori • Kirjoittanut useita kirjoja, muun muassa Äitiä ikävä 2020 (WSOY), Sielujen puolustaja Piispana Helsingissä 2022 (WSOY) • Perhe: Aviovaimo ja kaksi lasta Sakari Huovinen, 71 • Oikeustieteen tohtori, valtiotieteen maisteri • Kirjoittanut kirjan Isän kädestä – Lauri Huovisen ensimmäinen elämä, 2020 (Teos) • Perhe: Aviovaimo ja kaksi lasta ensimmäisestä avioliitosta k e it ä
Puhetapamme on käänteinen: mitä rajummin toista haukutaan, sitä enemmän häntä arvostetaan. Koulunkäynnin sijasta meillä oli kaikenlaisia harrastuksia, Sakarilla teinitoimintaa. Kerran Turussa käydessäni kuulin, että Sakari oli osallistunut kilpapyöräkisaan. Leukailemme, laskemme hevosenleikkiä, pilailemme ja arvostelemme toisiamme tavalla, jota rouvamme yrittävät toppuutella. Jos hän puhuu enemmän, tulee taas liikaa tilauksia ja uusia töitä. Hän laatii ruokavalionsakin tieteellisellä tarkkuudella, kun minä taas syön sitä, mikä maistuu. Välillä vähän kadehdin hänen rohkeuttaan, vaikka en minäkään usko mikään peräkamarin poika olevani. Yrittäjänä Sakari on varsin menestynyt, rohkea ja alallaan aika osaava. Yritämme yllättää, välttää tavanomaisuuksia, tulla sisään sivuovesta, sekoittaa pakkaa ja keksiä uusia ratkaisuja. Porukka sanoi, että Sakari saa kadulla sanoa vain tuntolevyn numeron. Hän olikin sosiaalisissa suhteissa aktiivinen ja aikaansaava. Olemme suorapuheisia toisiamme kohtaan. Hän tutkii lääkärikirjoja ja selvittää lääkkeiden koostumukset, luultavasti yhtä perusteellisesti kuin apteekkari konsanaan. Hyvät varusteet piti olla ja mies rehenteli kunnollaan. Tunnistamme molemmat isältä periytyneen kiusauksen liioitteluun. Jos hän sairastuu, siitäkin syntyy projekti. Toisaalta meillä on taipumus ylikorostuneeseen itsekritiikkiin. Meitä yhdistää halu jekkuilla ja velmuilla. Isä piti meitä laiskoina: Meistä ei kuulemma ollut muuhun kuin lapion varteen eikä siinäkään ennuste ollut kovin hyvä. Hän oli pikkuveli ja ympyrämme olivat erilaiset. Olen varovaisempi ja varmistelen enemmän. Uskallus ottaa riskejä on sellainen Sakarin ominaisuus, jota minulla ei ole. Vuosien kuluessa ikäero on menettänyt merkitystään. Jalka kaasulla, tavoitteet korkealla eero & sakari huovinen. Nykyään hän on aika kovakuntoinen pyöräilijä. Sparraamme toisiamme nykyään aika tasavertaisesti. Olimme orpoja myös isästä, joka upEero kertoo: | 47 Eero ja Sakari Huovinen tutustuivat toisiinsa kunnolla vasta nuorina aikuisina. Meille kävi sitten niin, että työelämä esti meitä toteuttamasta isän ennustamaa tulevaisuutta. Seitsemän vuoden ikäeron vuoksi tutustuin Sakariin kunnolla vasta, kun hän oli päässyt ylioppilaaksi. Hän muutti muun perheen kanssa Turkuun, kun minä olin jo omillani Helsingissä. Yritämme tehdä siitä parannusta ja välttää aiheetonta itsekehua. Moittiminen on kehumista. SAKARILLA ON AINA JOKIN projekti meneillään. Orpoja me äidin kuoleman jälkeen olimme. Taidamme molemmat olla aikamoisia työnarkomaaneja, mistä läheisemme ovat joutuneet kärsimään. 1990-luvun laman aikana hän perusti oman firman, 650 neliötä Espalla ja 20 työntekijää. Alle 16-vuotiaiden sarjassa hän tuli toiseksi – osanottajia oli kaksi. Sittemmin tulokset ovat parantuneet
Ihailen Eerossa asioiden yhteyksien oivaltamista ja sivaltamista, taitavaa kerrontaa ja yhteydenpitokykyä. Eero sanoi kauan sitten kirjoittavansa kirjan äidistä. Vuonna 1974 olimme kahdestaan Lapissa vaeltamassa. Sitten huomasin, että isä oli kuitenkin kaikkine dramaattisine käänteineen kiintoisampi. On hämmästyttävää, kuinka hän kotipaikkauskollisuudestaan huolimatta on uinut kirkon kansainvälisiin piireihin, tuttuja on ympäri maapalloa. Se nauratti ja myös yhdisti toivetta päästä sinne, missä äitikin jo on. Siinä hän on tullut isään. Eerolle tuli kiire. Siinä näkyy isän asenne, että ”ei tänne ole tultu loikoilemaan”. Ei onnistunut. Samaa asennetta olen yrittänyt toteuttaa tahollani, vaikka oma urani oli maallisella puolella. Eerolla on joissakin asioissa, kuten kaskuissa, valikoiva muisti. Olin silloin poliittisesti tiedostavampi kuin Eero, joka pyöri minua enemmän seurakunnan tehtävissä. Ihailen myös hänen tavatonta rauhallisuuttaan, vaikka joskus hän saisi ottaa enemmän tultakin. Jos hänellä on mielessään hyvä juttu, hän muuttaa tapahtumia kaskuun sopivaksi. Sakarin kirja paljasti hänestä taitoja, joita en ollut ennen nähnyt. Hän on reilu, fiksu ja halutessaan lähimmäiskeskeinen. Kannustus on jatkuvaa, isoissa ja pienissä asioissa. Parasta suhteessamme on hyväntahtoinen naljailu ja piikittely, mutkattomuus, saatavilla olo ja tuki. Suurin myönteinen yllätys minulle oli, miten taitavasti ja vivahteikkaasti hän kirjoitti isämme hengellisistä kriiseistä. Kun myöhemmin kerroin Eerolle, että oma ohjelmani on valmis, hän kysyi, olinko jo päättänyt päivämäärän. Eero tulistui, ja sanoi, että vesi väsyttää eikä hän jaksa kantaa minua perille. Kirjoja kirjoittaessamme emme keskustelleet sisällöstä. Temperamentiltamme olemme vähän kärsimättömiä. Puhelut myös loppuvat usein, ”mene takaisin nukkumaan”. Ei ole aihetta, josta emme voisi puhua. Jonkun harvan kerran vuosien aikana olemme käyneet keskinäisen kritiikin rajoilla, mutta hetken etäisyys on auttanut ymmärtämään myös toista. Viimeisenä päivänä olimme kulkeneet miltei kellon ympäri. Emme taida kumpikaan olla kovin sukurakkaita, mutta luulen, että olemme toisillemme tosi tärkeitä, veriveljiä ja parhaita ystäviä. Eerossa on isän piirteitä, jalka kaasulla ja tavoitteet korkealla. 48 |. Mitä pitemmälle elämä on mennyt, sitä enemmän kunnioitamme toisiamme, vaikka emme sitä aina suoraan sano. Sakari on juristi ja valtiotieteilijä, mutta osoitti kirjallaan sen, että hän ymmärtää aika hyvin myös teologisia, uskonnollisia ja historiallisia kysymyksiä. Siitä vaan, tapaa Eero sanoa, kun esitän jonkun suunnitelmani. Kirjoittaessamme huomasimme, että omakin kuolema voi olla lähellä. Hän oli väärässä. Sakari kertoo: Keskinäinen kilpailuhenkisyytemme ei ole etäännyttänyt meitä toisistamme. Isäja äitikirjamme kirjoitimme itsenäisesti. Muutamat päällekkäisyydet poistettiin, muutamat jätettiin. Itseään Sakari ei säästä, kunhan asia on hyvä. Vasta viime metreillä, kun kirjat olivat jo menossa kustantajille, näytimme tekstit toisillemme. Kerran hän rehenteli sillä, että sulkeutuu Lapin mökille kahdeksi viikoksi nähdäkseen, saako kirjoitetuksi kirjan niin lyhyessä ajassa. Nuoruudessamme meillä ei yhteistä tekemistä ollut. Olimme Sakarin kanssa siinä samanlaisia, että etsimme elämän kontaktit kodin ulkopuolelta, maailmasta, kavereista, harrastuksista ja lopulta myös työstä. Vesi oli lähes loppu. Oli vuorokauden aika mikä tahansa, puhelumme alkavat usein kysymyksellä, ”olitko nukkumassa”. Esimerkki Sakarin hyväsydämisyydestä oli, kun hän kahden vuoden ajan vapaaehtoisena kiersi maata, puhui ja edisti presidentti Sauli Niinistön hanketta nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Sitten on jatkettu, kuten ennenkin, naljaillen. Yhden illan keskustelimme pilke silmäkulmassa, mutta vakavastikin, millaisen siunaustilaisuuden haluamme. Niinpä aloin itse kirjoittaa äidistä. Aina oli jotain tärkeämpää toimitettavaa. Rumakurussa, noin seitsemän kilometriä Saariselältä, aioin juoda kenttäpullostani loput vedet. Äitikirjasta opin Eerosta sen piirteen, että hänellä kirjoittaminen voi kestää kauankin, jos aihe on vaikea. Eero on asiassa tinkimätön ja lahjomaton. EERO OLI JO VARHAIN VELMU , aina joku jekku mielessä. poutui työhönsä. Sitä ei vuosien vieriessä alkanut kuulua. Eero suunnisti, minä seurasin. Tiesimme, että toinen kirjoittaa, mutta luimme toistemme tekstit vasta sitten, kun ne olivat lähes valmiit. Yhteinen menetys on meitä yhdistänyt, vaikka minulla ei juuri ole äidistä mielikuvaa
Tapahtuma oli traaginen, mutta ei mitään sen rinnalla, mitä oli edessäpäin. Entä miten isoisäni suhtautui. Äitini, vanhempiensa esikoinen oli tuolloin puolivuotias. Etelästä oli saapumassa juna. Te ks Ti sa ri sa v el a ku va sa ri sa ve la n ar ki sT o. Helmikuussa 1940 nähtiin se pelätty näky, pappi hevosensa kanssa nousemassa mäkeä mukanaan raskas uutinen. Isoäitini, mummuni, oli juossut junaa vastaan ja viittoillut sitä pysähtymään, mutta valitettavasti junan veturista ei huomattu isoäitiä ja juna ajoi täyttä vauhtia lehmän yli, kerrotaan uutisessa. Se kosketti ja sai minut pohtimaan mummuni elämää. Ehkä tilan vanhaemäntä ja -isäntä moittivat nuorta, muualta muuttanut miniää. Isoisä kuoli Lumivaaran taisteluissa 31.7.1941. Isoisän vähän päälle parikymppinen veli oli menehtynyt tarkk’ampujan luotiin. Paikallislehti muisti myös mainita kuolleen lehmän arvon. | 49 k o lu m n i Kun mummuni lehmä junan alle jäi N etistä löytyy nykyään yllättävän paljon historiatietoa ihan tavallisistakin ihmisistä, kun vanhoja paikallislehtiä ja muita kirjallisia aineistoja on digitalisoitu ja siirretty verkkoon. Sota vei myös pari hänen veljeään. Talvisota päättyi, tuli välirauhan aika. Lehmän kuolema saattoi olla kova paikka myös henkisesti, ehkä se oli Mansikki tai Mustikki, joka jäi junan alle. Uutinen kertoi isoäidistäni, silloin 30-vuotiaasta nuoresta äidistä ja vaimosta, joka oli ollut kuljettamassa lehmää erään rautatieylikäytävän yli. Tyttäreni löysivät hiljattain verkosta digitalisoidun pienen uutisen, joka oli ilmestynyt keskisuomalaisessa paikallislehdessä 15.12.1938. Siitä surusta isoäitini ei oikein koskaan toipunut, vaikka avioituikin uudestaan sodan jälkeen. Veljen ruumista ei tuolloin saatu Suomeen. Vasta 2000-luvun alussa veljen luut löydettiin, DNA-tutkimuksen perusteella tunnistettiin ja kesällä 2002 vietettiin juhlalliset hautaan siunaamisseremoniat. Reilu yhdeksän kuukautta myöhemmin äidilleni syntyi pikkusisko ja pian sen jälkeen Suomessa julistettiin yleinen liikekannallepano. kirjoittaja on seurakuntalainen.fi -sivuston päätoimittaja ja valokuvaaja. Oman kylän pojan jäämistö saatiin vihdoin oman maan multiin. Kun pieni keskisuomalainen maatila menetti yhden lehmistään, menetys oli suuri. Isoisäni ja hänen pikkuveljensä lähtivät valmistautumaan sotaan, joka sitten syttyikin marraskuun lopussa. Miltä mahtoi isoäidistäni tuntua, kun hän palasi kotitilalle ja kertoa tapahtuneesta. Mutta jatkosota syttyi jo seuraavana vuonna. Isoisäni kirjoitti talvisodasta isoäidilleni: ”Jos en täältä selviäkään, Jumala on teistä huolen pitävä.” Kun katson isoäitini, äitini ja omaa elämääni taaksepäin, näen sen kirkkaasti: Jumala on totisesti pitänyt huolen. Uutinen alkoi elää mielessäni. Joka-aamuisilta lypsyiltä tuttu kotieläin, jolle oli ehkä juteltu syntyjä syviä lypsyn lomassa. Muistikuvissani hän oli etäinen ja sairaalloinen, kovan elämän elänyt. Hän kuoli 40 vuotta tuon tapahtuman jälkeen. Lehmän sorkka oli juuttunut ratakiskon ja ylikulkusillan väliin
Mo os. Har pp u, van hem man kää nnö kse n kan tel e (Ilm . Mo os. 7 va sta uk set : 1. a. 8), 7. b ((1 . Entä mikä soitin on siellä taivaallisen musiikin ilmentäjänä. 15: 1-2 1), 3. d. Mikä soitin mainitaan Ilmestyskirjassa tuomioiden ilmoittamisen yhteydessä. 3:2 3), 4. Paa val i (Ef . Sivun alareunasta löytyvät oikeat vaihtoehdot ja vastaukset. A Egyptin takaa-ajaneen armeijan tuhoutumisen B mannaja viiriäisihmeen C kymmenen käskyn julkistamisen D Luvatun maan rajalle pääsemisen Missä Raamatun runollisessa kirjassa on lupaus: ”Joka aamu on Herran armo uusi?” A Laulujen laulussa B Psalmeissa C Jesajan kirjassa D Valitusvirsissä Kuka kehottaa seuraavasti: ”Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle.” A Jaakob B Paavali C Pietari D Johannes Missä yhteydessä Raamattu puhuu ”musiikkiterapiasta”. 18: 10 -11 ), 6. (V al.v . Tällä kertaa yleisteemana on Musiikki ja laulut Raamatussa. 50 |. Daa vid koe tti rau ho ittaa rie hu vaa Sau lia (1. r a a m at tu v is a la aT in u T re ij o h u u sk o n en ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e 1 2 3 4 5 6 Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 4.1.2023 O lemme haastaneet lukijoitamme järjestämään raamattupiirissä tai perheen kesken Raamatun tuntemuksen kertausta raamattuvisan muodossa. 5:1 9), 5. Neljässä kysymyksessä vastausvaihtoehtoja on neljä, kolme kysymystä on perinteisiä. Tor vet , van hem man kää nn ök sen pasu un at (Ilm . 5:8 , 14: 2, 15: 2). Kysymyksiä on seitsemän – onhan se raamatullinen luku. (2. Sam . Seitsemän kysymystä Raamatusta Kuka oli ensimmäinen Raamatun mainitsema ”muusikko”, harpun ja huilun soittaja. A Henok B Jubal C Nimrod D Daavid Minkä tapahtuman kunniaksi Mooses sekä Mirjam virittivät ylistyslaulun/ tanssin. 4:2 1, 2
Paljon rohkaisevampaa on kuitenkin, että meillä on taivaallinen kuningas ja valtakunta, nimittäin syntien anteeksiantamus ja sellainen hallitus, joka hankkii meille rauhan, varjelee meitä perkeleeltä ja koko hänen joukoltaan sekä pelastaa meidät kuolemasta ja kaikesta pahasta. Häntä minä uskossa tunnustan ja saan myös kokea, ettei hänen valtansa ole vielä lopussa. T ässä maailmassa on hyvin tärkeätä, että hallitsija ylläpitää rauhaa ja järjestystä. Tämä kuningas on voimassaan väkevä. Minun on kärsittävä sitä, että perkele vainoaa minua kaikenlaisilla onnettomuuksilla ja lopulta surmaa minut. Tämä kuninkaamme on Herramme Jeesus Kristus. Häntä sanotaan minun kuninkaakseni sen vuoksi, että olen alituisessa vaarassa kuoleman ja perkeleen tähden. Rauhan hallitus k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti m a rt ti lu th er ku va gr eg ro se n k e / u n sp la sh | 51. Me tarvitsemme kuninkaan tätä perkeleen hirmuvaltaa, kaikkia pahoja henkiä sekä maailmaa ja kaikkia sen voimia vastaan