lehti hengellisestä elämästä | jo vuodesta 1929 2 / 2020 | hinta 7 € Sami Asp arvostaa kitarasooloja ”Sairaus ei minua nujerra” Marjaana Kotilainen: Jobin kirjan mieletön kärsimys Lähi-idässä puhutaan Jeesuksen äidinkieltä
KERTTU ja VEIKKO Suomen Raamattuopiston Säätiö Helsingintie 10, 02700 Kauniainen www.sro.fi, p. Olemmehan päivittäin rukoilleet Raamattuopiston työn ja talouden puolesta. ” Pitkien työurien seurauksena jaettavaa jää muillekin kuin lähiomaisille. Osatestamentti mahdollistaa hyvinkin yksityiskohtaisen oman tahdon ilmaisemisen. Tekemällä testamentin voit vaikuttaa siihen, että tulevat sukupolvet saavat mahdollisuuden kuulla Jumalan Sanaa, kasvaa ihmisenä ja kristittynä. Testamenttiasioissa sinua auttavat hallintoja henkilöstöpäällikkö Elina Lamminmäki ja talousjohtaja Ilkka Hyövälti. 09 5123 910, info@sro.fi www.sro.fi/testamentti. Verkostoomme kuuluu myös kumppaniasianajajia. LEENA ” Koska meillä on jo kaikki elämisen tarpeet ja Raamattuopistolla tiukka talous, halusimme antaa saamamme testamentin sinne. Olipa sinulla perhettä tai ei, voit itse päättää omaisuutesi jakamisesta testamentilla. Minulle on tärkeää, että tuleville sukupolville opetetaan Raamattua. Kenelle joutuu se, minkä sinä olet hankkinut
Puhuttelevaa oli, että mahdollisen kuoleman edessä munkkien usko yllättäen selkiytyi, pelkistyi, kauniilla tavalla seestyi. Olemmehan päivittäin rukoilleet Raamattuopiston työn ja talouden puolesta. Lähteminen olisi vain pakoa siitä, mihin he ovat elämänsä sitoneet. Kuin he olisivat entistä kirkkaammin tienneet, keitä he olivat ja ketä he palvelivat. Kesäjuhlien tiimellyksissä käyty lyhyt keskustelu painui syvälle sieluun. 09 5123 910, info@sro.fi www.sro.fi/testamentti P appiskollega kertoi perheensä surusta. Pääkirjoitus Pääkirjoitus Tekemällä testamentin voit vaikuttaa siihen, että tulevat sukupolvet saavat mahdollisuuden kuulla Jumalan Sanaa, kasvaa ihmisenä ja kristittynä. Oppisinko koskaan puhumaan kuolemasta Jouko Heikkisen kirjan sanoin ”Rakkaana viimeisenä päivänä”. Lopulta he luovuttivat sen hänelle ja siirtyivät kahta lukuun ottamatta Herransa iloon. Oli kuin Jumalan todellisuus olisi kulkenut niin väkevänä kaiken yllä, että elämä tai kuolema, voitot tai tappiot, olisivat olleet melkeinpä yhdentekeviä, sillä Jumalan käsissä oli kaikki; Hän itse oli kaikki. Lopputekstit virtasivat silmien editse, mutta ajatukset olivat jo syvällä elämän ja uskon salaisuuksissa. Testamenttiasioissa sinua auttavat hallintoja henkilöstöpäällikkö Elina Lamminmäki ja talousjohtaja Ilkka Hyövälti. Kun elämä kohtaa minut mustissa, kuinka osaisin laskea sen osaksi katoavan maailman elämää. Hänellä on valta ottaa se tai säästää. Elokuva loppui katsojien istuessa usean minuutin ajan paikoillaan. Kenelle joutuu se, minkä sinä olet hankkinut. He auttoivat lähialueen sairaita, harjoittivat hartautta pitämällä hetkipalveluksia laulaen psalmeja ja lukien Jumalan sanaa. Eräs vanhoista munkeista totesi, että hän ei pelkää terroristeja, vielä vähemmän armeijaa eikä hän pelkää kuolemaakaan, hän on vapaa. LEENA ” Koska meillä on jo kaikki elämisen tarpeet ja Raamattuopistolla tiukka talous, halusimme antaa saamamme testamentin sinne. Oltiin yhdessä perimmäisten kysymysten äärellä. Ja minun heistä. Verkostoomme kuuluu myös kumppaniasianajajia. Munkit joutuivat pohtimaan sisällissodan aiheuttaman hengenvaaran edessä, lähtevätkö he kotiin vai jäävätkö Algeriaan. Rohkea irtipäästäminen ” Elämän tarkoitus on uskoa Jeesukseen, rakastaa lähimmäisiä ja päästä Kotiin.” juha.vahasarja@perussanoma.fi. Elämä jätettiin Jumalan käsiin. Ranskalainen elokuva Jumalista ja ihmisistä kertoo Algeriassa Tibhirinen luostarissa vaikuttaneista katolisista trappistimunkeista, joista seitsemän sai surmansa vuonna 1996 islamistiterroristien tai armeijan toimesta. Vielä siihen on matkaa. ” Pitkien työurien seurauksena jaettavaa jää muillekin kuin lähiomaisille. Elokuvassa oli puhuttelevinta juuri näiden Herran palvelijoiden kasvaminen henkiseen ja hengelliseen vapauteen oman elämänsä suhteen. Menneestä on laskettava irti, oli kyseessä sitten ilo tai suru, saavutetun menettäminen tai tavoitteiden saavuttamattomuus. Elokuva eteni levollisesti kuvaten munkkien arkista auttamistyötä ja maanviljelyä, ihmissuhteita ja uskonharjoitusta. Miksi siis lähteä. Ajan ja ikuisuuden raja on lopulta hyvin hauras. Elämän tarkoitus on uskoa Jeesukseen, rakastaa lähimmäisiä ja päästä Kotiin. Olipa sinulla perhettä tai ei, voit itse päättää omaisuutesi jakamisesta testamentilla. Jumalan käsissä on elämämme ja kuolemamme, ja Jeesuksella on kuoleman ja tuonelan avaimet. Vakavia sairauksia, menetettyjä ystäviä ja omaisia, joiden on ollut pakko päästää otteensa elämän varmuudesta ja lopulta koko aikaan sidotusta elämästä. Minulle on tärkeää, että tuleville sukupolville opetetaan Raamattua. Elämä taitaa olla yhtä luopumista. Kun ikää tulee lisää, tulee kuoleman todellisuus yhä lähemmäs. Kuinka he voisivat elää tyytyväisinä, jos he lähtisivät pois vartiopaikaltaan. Riittävätkö lupaukset silloin, kun tie vie outojen maisemien halki. Elokuvaa katsellessa oli kysyttävä: Riittääkö luottamukseni sanan lupauksiin vielä silloin, kun minut laitetaan silmätysten todellisen vaaran, sairauden tai kuoleman kanssa, eikä Herra näytä siitä vapauttavan. Osatestamentti mahdollistaa hyvinkin yksityiskohtaisen oman tahdon ilmaisemisen. ”Surusta on jossain vaiheessa päästettävä rohkeasti irti”, hän sanoi. Eteen aukesi kokonaan uusi todellisuus: Jumalan aikaperspektiivi elämäämme ei ole viikko eikä vuosi, vaan aika ja ikuisuus. KERTTU ja VEIKKO Suomen Raamattuopiston Säätiö Helsingintie 10, 02700 Kauniainen www.sro.fi, p. He olivat menettäneet lapsensa
44 ajankohtaus Juuri kukaan ei käy kirkossa 47 musiikkiarvio Matti Nykänen oli kansan symboli 48 puolenpitoa Voiko Raamattua lukea kirjaimellisesti. 19 sivupersoona Sami Aspi uskaltautuu sooloilemaan 20 henkilö Patience Wanjala haluaa oppia suomen kielen 23 hartaus Lupaus rauhasta kantaa 24 maailma nyt Lähi-idän vanhat kirkot 26 elämäntaito Miten parantaa välejä aikuisen lapsen kanssa. 50 kirja-arvioita Kiehtova paluu lama-aikaan 51 kristikunnan klassikot Pahan kääntyminen hyväksi Olli ja Harri Helenius: ”Velipoikaan on voinut turvata” sivu Samasta perheestä Samasta perheestä 30 sivu 38 sivu KANNESSA KANNESSA KANNESSA 4 |. 3 pääkirjoitus Luopumisen suru ja siunaus 6 lyhyet ja nopeat Tärkeät kirkolliskokousvaalit 10 haastattelu Marjaana Kotilainen taistelee tuulimyllyjä vastaan 15 kolumni Antti Koskenniemi 16 raamatun henkilöt Mikä on Jobin kärsimyksen merkitys. 34 raamattuopetus Jeesus on ”meidän Mooseksemme” 38 haastattelu Timo Soini kehottaa kristittyjä avaamaan suunsa 43 kolumni Ketkä kieltävät kaiken kivan. 30 samasta perheestä Olli ja Harri Helenius 33 kysymys ja vastaus Mitä jos olen kirottu
• Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 Patience Wanjala: ”Meille on annettu lupaus valtakunnasta” H e n k il ö H e n k il ö Timo Soini: ”Räsäsen takana on suuri hiljainen enemmistö” Olli ja Harri Helenius: ”Velipoikaan on voinut turvata” H a a s t a t t e l u H a a s t a t t e l u | 5 20 sivu. 90. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 € Hinnat sis. alv 24 %. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITTAJAT Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Santeri Marjokorpi, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Markus Mäkelä • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • JULKAISIJA Suomen Raamattuopisto VERKKO facebook.com/elamalehti • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Irtonumeron hinta 7 €
– Kristittyjen vainon tilastollisen kasvun taustasyynä on kaksi trendiä. Tilanne on kaiken kaikkiaan heikentynyt 50 kärkimaassa. Erittäin vakavaksi vaino luokitellaan 34 maassa viimevuotisen 29 maan sijaan. Ensiksi ääri-islamin innoittama terrorismi, joista esimerkkeinä Sri Lanka ja Burkina Fason tilanteet. Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäen luento Teologisilla opintopäivillä 2020, Kastekysely 2019 Lyhyet ja nopeat Sana sanoo * * * * * * Herää valvomaan 50 vuotta sitten * * Erkki Kuusanmäki Prosenttiosuus niistä suomalaisista, jotka pitävät uskonnollista seremoniaa tärkeänä tai erittäin tärkeänä Lapsen syntymä 56 % Aikuistuminen 30 % Avioituminen 59 % Kuolemantapaus 74 % k u va M il ad B . Lähde: Open Doors World Watch List 2020 -tutkimus: Kristittyjen tilanne heikentynyt monessa maassa 6 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. 74 % koonnut Sari Savela Helmikuun luku Uskonnollisen seremonian tärkeys elämänkaaren eri juhlissa Suomalaisista suurin osa arvostaa kristillisiä hautajaisia. V uoden 2020 listauksen kymmenen kärkimaata ovat samat kuin edellisvuoden listauksessa. Vuonna 2019 kärkikymmenikköön noussut Intia pitää yhä kymmenennen sijansa. Vuosien 2019 ja 2018 listauksien tavoin kristittyjen vainon on arvioitu olevan edelleen äärimmäisen vakavaa kaikkiaan 11 maassa. Sen sijaan rippikoulun, aikuistumisvaiheen uskonnollista luonnetta ei pidetä niin tärkeänä. Toisena globaalisti vaikuttava nationalismi, kuten Intian ja Kiinan kohdalla, joissa kristillisyys nähdään uhkana maiden kansallisidentiteetille, kiteyttää Open Doorsin ulkosuhteista vastaava johtaja Miika Auvinen. Vakavinta vaino on yhä Pohjois-Koreassa, Afganistanissa sekä Somaliassa. Fa k u ri an /U n sp la sh Kristittyihin kohdistuva vaino on yhä hälyttävän yleistä yli seitsemässäkymmenessä maassa. Intia on virallisesti sekulaari maa, mutta hindunationalistinen liikehdintä on jatkanut vahvistumistaan BJP-puolueen voitettua vaalit toistamiseen toukokuussa 2019
Pyhän Olavin keskiaikaisessa kivikirkossa oleva puinen krusifiksi on Ulvilan edellisestä kirkosta 1430-luvulta. k u va Sa ri Sa ve la K irkolliskokous on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Hiippakunt avaltuustoon valitaan 14 maallikkojäsentä ja seitsemän pappisjäsentä. km/h Piikkipyrstökiitäjän huippunopeus Kirkko keskellä kylää Ulvilan Pyhän Olavin kirkko Ulvilan seurakunnan pääkirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka on yksi Suomen merkittävimmistä ja arvokkaimmista keskiaikaisista muistomerkeistä. Kirkolliskokousedustajat seuraavalle nelivuotiskaudelle valitaan 11. Sen suojeluspyhimys on Pyhä Olavi ja kirkko on nykyään ainoa muisto Ulvilan keskiaikaisesta historiasta. | 7 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Hiippakuntavaltuusto tukee ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa ja sen seurakunnissa. Kirkon rakentamisajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. kuva Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki Kirkolliskokousvaalit 11.2. Toisien näkemysten mukaan kirkko olisi rakennettu jo aikaisemmin. Ulvilan ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti jo 1200-luvun alkupuolella. Se käsittelee kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Hiippakuntavaltuustolla on muun muassa oikeus tehdä esityksiä kirkolliskokoukselle. Kirkolliskokoukseen valitaan hiippakunnista 96 edustajaa, joista 32 on pappeja ja 64 maallikoita. Vaaleissa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt ja hiippakuntien papit. helmikuuta. Keskiajan tutkija Markus Hiekkanen arvioi väitöskirjassaan, että kirkko olisi rakennettu vasta vuosien 1495–1510 välillä. Samana päivänä valitaan myös edustajat hiippakuntavaltuustoihin
” ” Sananl. Ylen joulukuun alussa teetJopa 70 prosenttia suomalaisista kannattaa yhteistä katsomusainetta kouluihin k u va iS to ck tämässä kyselyssä kysyttiin: Mitä mieltä olet siitä, että nykyinen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus korvattaisiin kaikille peruskoululaisille yhteisellä katsomusaineella, jossa tutustutaan maailman uskontoihin oppilaan vakaumuksesta riippumatta. Heistä 70 prosenttia kannattaa ajatusta, 24 prosenttia vastustaa ja kuusi prosenttia ei osannut sanoa kantaansa. 3:5 Raamatunkohta Y len taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan suurin osa suomalaisista olisi valmis korvaamaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhteisellä oppiaineella. Joka neljäs suomalainen vastustaa ajatusta. Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Seurakuntalainen.fi 8 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Kyselyyn vastasi yli tuhat ihmistä eri puolilta Suomea
Iankaikkisesta iankaikkiseen – niin kauas ulottuu Jumalan laupeus. Ahonen Lähde-lehdessä 4/2019 Kuusanmäki Herää valvomaan 50 vuotta sitten Rajaton rakkauden meri ”Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen”, Ps. Se ei lakannut silloin, kun sinä teit syntiä, niin kuin sinä pelkäsit käyneen. Se juuri tahtoi nostaa sinut uudelleen pystyyn, laskeutua anteeksiantavana katuvaan sieluusi, niin ettet enää tahtoisi tehdä syntiä. Jo silloin Jumala näki meidät ja rakasti meitä – kaikkia meitä, jotka pelkäämme Häntä – meitä, jotka taivutamme polvemme kunnioituksessa Hänen edessään, joka on meidän Jumalamme. Lainattua ” Kristittyjen määrän ennennäkemätön kasvu Afrikassa ja Aasiassa ja samaan aikaan tapahtunut maallistumiskehitys Euroopassa ovat johtaneet siihen, että länsimaiset kristityt ovat jääneet vähemmistöön ja suuri osa (65 %) kristityistä asuu länsimaiden ulkopuolella ja on ihonväriltään värillisiä.” Risto A. Ihmeellinen on armo.” Uolevi Muroma Herää valvomaan -lehdessä 2/1970 | 9 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Ja se kestää iankaikkisuuteen saakka. Se ei siis alkanut Golgatalla, ei liioin meidän kääntymyksessämme – se alkoi aivan ikuisuuden kaukaisena aamuhetkenä. Tässä on rajaton rakkauden meri. 103:17. ”Paavali puhuu Jeesuksen rakkauden leveydestä ja pituudesta, korkeudesta ja syvyydestä. Daavid on tässä maalannut pituuden. Niin kauan se kestää. Heittäydy tähän mereen kaikkinesi ja se on kantava sinut iankaikkisuuteen saakka
– Kasvoin jääkiekkokaukalossa ja opetin veljiäni luistelemaan, Marjaana kertoo. Vanhemmat järjestivät niin, etteivät koskaan olleet samaan aikaan töissä. Marjaana oli parikymppinen. Se olisi luonnolle katastrofaalista. Ja maisemalle. Ensin pitää kuitenkin kaataa 60 tuulimyllyä. – Kun Lapuan patruunatehdas aikanaan räjähti, vanhempani tulivat kalpeina kotiin. Miksi siis taistella. Jos koko tehdas nimittäin räjähtäisi taivaan tuuliin. ”Taistelu tuulimyllyjä vastaan” on tunnettu fraasi myös Viitasaaren ulkopuolella. teksti Petri Vähäsarja kuvat Sari Savela 10 | 10 |. Sillä kuvataan tilannetta, jossa käynnissä olevan kamppailun tulos on etukäteen tiedossa. Tuulimyllyt ovat 300 metriä korkeita. Kaukalossa kasvaa kovia tyttöjä. Lähivuosina maksa on vaihdettava jälleen. Perhe asui Laukaassa. – Pieniä losahduksia Vihtavuoressakin tapahtui, mutta ei mitään massiivista. Kuvia kahdesta kodista Tehdas ei räjähtänyt, mutta Marjaanan maailma mureni myöhemmin, kun hänen isänsä kuoli. Hän alkaa puhua tuulimyllypuistosta, jonka naapurikuntalaiset haluavat rakentaa Viitasaarella asuvien Kotilaisten tilusten tuntumaan. Se ei ole vertauskuvallista kieltä. – Äitini kantoi työkseen ruutia, ja isä oli tehtaalla vartijana. – Se on karmea ajatus. Marjaanan elämässä oli vaaran tuntua jo lapsuudessa. Puisto veisi 540 hehtaaria maata. Taistelu on hävitty. – Kuntapäättäjänä voin onneksi vaikuttaa siihen, että muutosta ei tulisi, Marjaana kertoo. ”Maaliviivalla odotin innolla, kuinka käy” Kun Marjaana Kotilainen meni ensimmäiseen maksansiirtoonsa, kirurgi ei luvannut heräämistä. Sitä kyselen Marjaanalta. M arjaana Kotilainen käyttää paljon vertauskuvallista kieltä. Eikä sekään kuulosta pehmeältä, että Marjaanan vanhemmat työskentelivät Vihtavuoren ruutitehtaassa
”Maaliviivalla odotin innolla, kuinka käy” | 11
– Sain tietää myös lapsettomuudesta. – Terveystarkastuksessa selvisi, että maksani oli kipeä. – Sain matkustella yhdeksän vuotta. – Ei hävinnyt turva ja tuki, Marjaana sanoo. Silloin alkoi tuntua, että jaksankohan oikeasti. 12 |. Ennen isän kuolemaa hän kirjoitti Laukaan parhaat ylioppilaspaperit, viisi laudaturia. Olin toimittanut taloni, jos sen nyt ihminen voi edes tehdä. Se on maksakirroosin loppuvaiheen oire, johon esimerkiksi alkoholistit usein kuolevat. – Saattaa kulua monta päivää, etten poistu talosta. Vuonna 2011 Marjaana sai verensyöksyn. Täytyi opetella suostumaan. En voinut lähteä. Hän sanoo, että ”oli kamalaa jäädä henkiin”. – Hyvästelin elämäni ja ihmiset. Olin ihan finaalissa ja odotin vain innolla, kuinka käy. Olin aina ihaillut häntä. Mutta sitä kyllä, että rakastamani ihmiset jäävät tänne. Opiaatit. ”Mietin arkunkantajia” Marjaana kehuu, että hänen miehensä Martti on vuosien varrella mahdollistanut ”rauhassa sairastamisen”. Marjaana opiskeli nuorisotyönohjaajaksi, ja valmistumisen jälkeen rehtori Liisi Jokiranta pyysi häntä Raamatun Peruskurssin eli PK:n opettajaksi. Kun Marjaana saapui jo Laukaan seurakunnan nuorisotyössä kutsumuksen saaneena Raamattuopistolle opiskelemaan, hän näki tuon kiviaidan. – Noin vuoden päästä sain elinsiirron. Sairaus tulisi jonain päivänä nitistämään minut. Piti odottaa ensin, kelpaanko siirtoon vai olenko liian kaput. Lääkäri ei tiennyt kertoa, milloin maksakirroosi tulisi. Sekin on hengenvaarallinen tila. – Ymmärsin, että kotini on opistolla. – Diagnoosista tuli varjo elämäni ylle. – Olin jo iloisesti luopunut elämästä. Oli ihanaa olla maaliviivalla. Sain veritankkausta ja vietin aikaa sairaaloissa. – Martti Kotilainen mummolani naapurista lähetti kirjeen ja pyysi tarkempaa tutustumista. Sen jälkeen hän lähti naimisiin. Vastustetaan muun muassa naisten ympärileikkausta. Sain tietää, etten saa kulkea terveen papereilla, enkä saa tehdä sitä, mitä sydämeni kutsuu. – Lääkehän suojaa, että ei oikeasti ihan äkkiä tajua, mitä on tapahtunut. Kirurgi ei luvannut, että Marjaana jäisi henkiin, mutta jos jäisi, loppu olisi rutiinia. Ei se ollut kova paikka. – Minulla oli sellainen mukava kokemus, että olin kellotaulun sisällä. Sairauden nujertava työ Marjaana säilyi työkykyisenä ja painoi hommia Sansassa eli Medialähetys Sanansaattajissa ”Hanna-työn pioneerina”. Heidän lapsensa ovat rukoilleet puolestani. Mummolan tonttia vierusti kiviaita, ja samanlainen vierustaa Suomen Raamattuopistoa Kauniaisissa. – Aika äkkiä jouduin uudelleen leikkaukseen kureutuneen napatyrän takia. Marjaana opetti PK:ta 1988-1998. Lapsuuden kesät vietettiin mummolassa Viitasaarella. Mutta kun tunteet tulevat, ne ovat raskaat. Hän on minua vanhempi. – Mietin edelleen arkunkantajia. – En minä kuolemaa pelkää edelleenkään. Jumala oli antanut minulle varmuuden siitä, että hän vie minut läpi. Paikka on lähellä Marjaanan nykyistä asuintaloa. Se on synnynnäinen sairaus, joka voi johtaa maksakirroosiin. Kun minä opettelin kävelemään, hän opetteli marssimaan. Sydämessäni on kuitenkin ollut huoli miehestäni. – En voinut vastustaa sellaisia sinisiä silmiä ja kainoa katsetta, Marjaana kertoo hymyillen. – Herättyäni teho-osastolla pistin välittömästi ranttaliksi. Ennen naimisiinmenoa hänen piti itse asiassa mennä lähetystyöhön Aasiaan. – On ollut tärkeää, että minulla on puoliso ja koti, hoivaa ja hellyyttä. Pari kaksimetristä entistä huippujalkapalloilijaa kuuluu heihin, Marjaana kertoo ilmeisen tosissaan. Marjaana oli pitkään voimakkaasti lääkittynä. Saman pituisia pareja arkun eri puolille. Se oli Marjaanalle merkki ja sinetti. – Veljeni ja sisareni ovat itkemällä ja halauksin osanneet näyttää, että ”Jaana on rakas”. Olikin jatkettava maallista elämää. Maksansiirron aika koitti vuonna 2012. – Olin ahkera ja intohimoinen. Vaadin puhelimen. Että tämä onkin aika raskas rasti. Otin elämää takaisin haltuun. – Vedin solusalpaajia ja kortisonia ja entisestään somistuin eli pyöristyin, Marjaana kertoo. – Silloin menin rikki ja katsottiin, kuka on Jumalani. Aloin organisoida puolisoni bussimatkaa sairaalaan. Marjaana on syntynyt Raamattuopiston perustajan Urho Muroman kuolinpäivänä, 25.6.1966. Sisarusteni lapsista ajattelin, että Jeesus, olisin halunnut nähdä, kun he kasvavat, Marjaana kertaa. Löytyi autoimmuunihepattiitti. Hanna-työssä autetaan naisia ympäri maailman. Luopumisjärjestelyt muuttuivat turhiksi. Pyysin siirtämään verhoja, kun en nähnyt kelloa. Miksi olisin pelännyt. Pariskunta asuu maatilalla, jota Marjaana ei osaa emännöidä, koska hän on runosielu ja ajattelija
En minä kuolemaa pelkää.” | 13
Että onko se nyt paha, jos lähden kotiin 45-vuotiaana. Riskit ovat vähintään yhtä suuret kuin aiemminkin. Olisihan se nyt karmeeta olla eläkeläinen. Enempään ei lääkäri anna lupaa. Minä menin opiskeluaikanani sinne vapaaehtoistöihin ja tutustuin huumeidenkäyttäjiin. Sairastaessa on tullut tutummaksi hän. – Minulla on edelleen paljon ystäviä, jotka käyttävät huumeita. En piittaa panna niitä kansiin. – Kävelin edelliseenkin. – Minua on kovastikin kannettu. No, nyt olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Mimmun uudella levylläkin on yksi tekstini, Marjaana kertoo. – Jotakin hengellistä testamenttia haluaisin jättää. – Huumekaverini pyrkivät kaikin tavoin pääsemään elämästä pois ja tuhoamaan sen. Sanat tuovat iloa Marjaanan elämään. Kunnianhimoa ei ole mutta intohimoja on. Väsymys väsyttää Maksasairaus väsyttää. – Jos minulla ei olisi puolisoa, joka todennäköisesti rakastaa minua, olisin varmaan yksinäinen. Runot tippuvat hihoistani, mutta annan niiden mennä. – Sairaus ei minua henkisesti nujerra, mutta se voisi nujertaa, jos joku olisi minulle tosi ilkeä. Silti minä sairastuin maksakirroosiin ja he eivät. Sairaus tulee viemään minut.” Kuoleman odotus on nimittäin tullut jälleen ajankohtaiseksi. Itse olen absolutisti. – Sitä on ollut vaikea kestää. Marjaana tarvitsee lähivuosina taas uuden. Olen saanut lähentyä Ystävääni, joka on Vapahtajani. Hän kuvailee itseään monimutkaiseksi persoonaksi, jota ei haittaa, että hänellä on ”jonkun random-tyypin ruumiinosa”. Kävellen leikkauspöydälle Jumala ei kiduta. Jotakin pitää vielä tapahtua, että alan sanoja arvostaa niin, että ne jäävät tänne minun jälkeeni. – Edelleenkään en ole kirjoittanut kirjaa. Yksi kaverini kysyikin ”miten se sun Jumala voi antaa sulle mun sairauden?” – Vastasin – samalla kun ostin hänelle tupakoita – että Jumala on varmaan nähnyt, ettei minulle käy tässä huonosti. Marjaana alkaa puhua narkomaaneista. Syvempi kutsumus on se, että jos malttaisin sanoa vielä jotakin voimaksi niille, jotka jäävät tänne. 14 |. – Teen musiikkia yhdessä Mimmu Lassilan kanssa. Minä ajattelin, että Jumala taitaa tosiaan tarvita minua vielä. Varsinkin aamupäivät kuluvat usein vaakatasossa. Tässä lähellä oli aikoinaan Pellas-niminen kuntoutuspaikka. Hän jatkaa, että elämä on Jumalan lahja eikä kirurgien tuote. Minulle tuli PK:llekin heitä myöhemmin, ja kyllä minä heitä syleilin koko rakkauteni voimalla. Ja pikkaisen jos saisi vielä rakastaa. Marjaana ei vaikuta kuolemansairaalta vaan elämäniloiselta ja hauskalta. Miten elämänilo on säilynyt vakavissa näköaloissa. Psyykeni opettelee aloillaan oloa. Nyt Marjaana työskentelee Lähetysyhdistys Kylväjässä 40 prosentin osuudella. Ne pursuilevat päässä. Maksakirroosi on iskenyt myös vaihdettuun maksaan. Marjaana yrittää huolehtia terveydestään niin, että voisi kävellä omin jaloin elinsiirtoon. Minulla on ollut helppo rasti, kun olen ollut Jeesuksen verellä sovitettu koko ajan. – Jumala ei kutsumistaan kadu, ja olen käytettävissä, jos ihminen kohdalleni sattuu, Marjaana sanoo. – Ajattelen, että tämä elämä on vain kapinen esinäytös, ja paremmat päivät ovat edessä. Siksi tuulimyllyjen vastustamiset ja laulujen kirjoittamiset. – Kyllä minä lähtökuopissa olen, mutta tuulimyllypuisto pitää saada estettyä. Sitä Marjaana alleviivaa. – Erinomaisesta hoidosta huolimatta sairaus tulee viemään minut. Rimpuilen kyllä. – Sairaalassa puolalainen sairaanhoitaja pyysi minulta ripin, kun minulla oli Raamattu siellä pöydällä
kirjoittaja on teologian maisteri ja Helsingin kansanläHetyksen nuorisotyöntekijä. Oli vaikeaa saada kiinni tuoreimmista käänteistä ja siitä, mitä mieltä pitäisi niistä olla. Jos tehtäisiin uudet jaot ja yhteiskunnalliset mielipiteet jaettaisiin puhtaalta pöydältä vaikkapa perinteisellä koulunpiha-huutoOlen ulkoistanut ajatteluni idiooteille teksti Antti Koskenniemi joukkue-meiningillä, uskovat luultavasti valitsisivat hyvinkin varhaisessa vaiheessa luonnonsuojelun ja lähimmäisenrakkauden itselleen. Se oli kohtalainen signaali, että minunkin kannattaa tähän suhtautua varauksella. Taas ajettiin kristinuskoa alas, sanoivat samat ihmiset, jotka olivat syksyllä nousseet barrikadeille uskonnonvapauden puolesta. Mitä jos käännetään tilanne toisin päin. Pari poliitikkoa, joista en pidä ollenkaan, olivat siitä innoissaan. K o l u m n i K o l u m n i. | 15 J oulun aikaan en ehtinyt olla kovinkaan paljoa netissä, ja tipuin kärryiltä. Arvostamani teologi oli sen suhteen kriittinen. Sauli Niinistö yritti väittää jo vuoden 2006 presidentinvaaleissa, että vastakkainasettelun aika on ohi. Ei ole ollenkaan vaikeaa kuvitella aikaa, jolloin vakaumukselliset kristityt toivovat, ettei heidän lastensa tarvitsisi osallistua koulun uskonnontunneille. Se oli paljon vahvempi merkki: minä olen tätä vastaan. Siksikin pitäisi löytää hedelmällisempiä lähestymistapoja kuin kapuloiden heitteleminen ärsyttävien tyyppien rattaisiin. Nyt se on noussut uudelle tasolle. Olen ulkoistanut ajatteluni idiooteille. Nopein tapa päästä kärryille oli katsoa, mitä muut ajattelivat. Yhdessä jaksossa eräs hahmo kertoo muodostavansa kantansa päivän polttaviin asioihin katsomalla, mitä hänen vastustajansa ajattelevat. Vähän samanlainen kuvio liittyy ikuiseen debattiin koulujen uskonnonopetuksesta. Ihmisten puolue, Ylen takavuosina pyörittämä poliittinen satiiri, irvailee aika hauskasti edusja ihmiskuntaa. Ei ollut, eikä ole. Se on ihan nurkan takana. Olen idiootti. Otetaanpa esimerkiksi kristityt. Me muodostamme mielipiteemme sillä perusteella, ketä vastustamme. ”Kun sinä uskot ilmastonmuutokseen, silloin minä en usko.” Löysin itseni sketsistä. Kuka olisi suuttunut. Otetaan esimerkiksi eräs Suomeen syntynyt uusi kansalaisliike. Esimerkiksi sananvapaus, oikeus loukata muita, saattaisi jäädä muille. Kun opetusministeri Li Andersson ehdotti, että myös kirkkoon kuuluvat nuoret voisivat halutessaan valita uskonnonopetuksen sijasta elämänkatsomustiedon, nousi äläkkä. ”Olen ulkoistanut ajattelun idiooteille”, hän julistaa. Sitten on helppo asettua näitä vastaan. Somekohut, uutispommit ehtivät mennä ohitse. Entäpä jos joku kristittynä tunnettu poliitikko olisi ehdottanut, että kuka tahansa saisi valita elämänkatsomustiedon sijasta uskonnontunnit
R a a m a t u n h R a a m a t u n h e n k i e n k il ö t l ö t Job 16 |
Miksi Jumala on antanut sellaista tapahtua ihmiselle, joka on kaikin tavoin tahtonut elää Jumalan tahdon mukaan. Koska kirjan henkilöillä ei ole sitä tietoa Jobin kärsimyksen syystä, joka kirjan lukijalla on, joudumme seuraamaan kolmen viisaana pidetyn miehen – Elifasin, Bildadin ja Sofarin – vastauksia Jobin kärsimyksen ongelmaan. Hän ei sano, että ne olisivat olleet huonoja, hän vain toteaa, etteivät ne sovi hänen tilanteeseensa. Hänhän menetti seitsemän ihmiselle olennaista elämän tukipylvästä: omaisuuden, lapset, terveyden, puolison tuen, ystävät, omanarvontunteen sekä tunteen siitä, että Jumala rakastaa häntä ja pitää hänestä huolen. Job teki kaikkensa ymmärtääkseen Jumalan toimintatapoja, ja Jumala kiitti häntä siitä. Job ei missään vaiheessa tyydy ystäviensä esittämiin perusteluihin. Jumalalle saa huutaa Jobin kirjasta paljastuu myös sellainen usein kristillisissäkin piireissä esitetty vääränlainen ajatus, ettei ihmisen edes tule yrittää ymmärtää Jumalan teitä. Siinä koetetaan mennä asian ytimeen saakka. Vaikka miehet epäonnistuvatkin vastauksen löytämisessä, ei heidän ratkaisuyrityksiään voi huonoina pitää. Job olisi kyllä ollut valmis nöyrtymään parannukseen ja hyvittämään vääryyksiään, jos onnettomuudet olisivat johtuneet sellaisesta, mutta hän tiesi, ettei hänessä ollut sellaista vääryyttä. Koko ajan Jobin kirjaa lukiessa vastaan tulee miehen eri tavoin esiin nostama miksi-kysymys. Ei nykyäänkään ole mitenkään tavatonta kuulla ihmisten kyselevän: ”Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun minulle tällaista tapahtui?” Kaikesta huolimatta Jobia lohduttamaan tulleita aikansa viisaita miehiä sopii kuvaamaan hyvin Bonhoefferin analyysi omasta ajastaan: ”Kaikkea puhdasta, verhottua ja siveää pidetään jo etukäteen valheellisena, epäaitona ja epäpuhtaana, mutta tällä todistetaan vain oma epäpuhtaus.” Lohduttajat eivät kyenneet näkemään sellaista vaihtoehtoa, että äärimmäisten kärsimysten syynä oli se, että Job oli nuhteeton, niin kuin Jumala kirjan alussa hänestä kertoo. Ne sisältävät paljon viisautta, joka saa tukea monesta muusta Raamatun kohdasta. Näin Jobin kirja kertoo perinteisten ratkaisujen ja uuden tilanteen synnyttämästä törmäyksestä. Vanhat vastaukset eivät riittäneet. Jobin kirjasta suurin osa on Jobin ja häntä lohduttamaan tulleiden miesten väittelyä. Yhä uudestaan he esimerkiksi tuovat esiin sen Raamatun totuuden, että ihminen niittää sitä, mitä hän kylvää. Siinä koetetaan mennä asian ytimeen saakka. Jumalan vastaus Job | 17 Jobin kirjassa ei tyydytä puolinaisuuksiin. – menetysten mies teksti Jukka Norvanto kuva Pekka Rahkonen J obin kirja on tullut avuksi monelle kärsimyksen keskellä elävälle. Eikä hänen sanoissaan ollut kysymys edes väärästä ylpeydestä, sillä Jumala itsekin piti Jobia esimerkillisen hurskaana. Jos ajattelet itseäsi, niin luulenpa, että jos olet kärsimyksen ongelmaa ylipäätään pohtinut, niin mieleesi on noussut samantapaisia mietteitä, joita Jobin kolme ystävääkin tuovat esiin. Jumalalle saa huutaa, kirjoittaa Jukka Norvanto.. Menettihän Job enemmän kuin voisi kenenkään kuvitella menettävän. Siitä syystä Job on tärkeä Vanhan testamentin Jeesuksen ennakkokuvista. Jobin kirjassa ei todellakaan tyydytä puolinaisuuksiin
Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” Aina kärsimyksen tarkoitus ei kuitenkaan tule tai ainakaan näytä tulevan joidenkin ihmisten elämässä näkyviin lainkaan. kirjan lopulla Jobille kertoo siitä, että hän mielellään ottaa vastaan sen haasteen, että ihminen koettaa tutkia Jumalan moraalia. Ehkäpä juuri siksi on niin kuin Francis Anderson sanoo: ”Kaikista maailman ihmisistä viaton kärsijä on kaikkein lähinnä Jumalaa.” On ilmeisesti niin, että vasta kuoleman laaksossa, kaikkien hylkäämänä, ihminen voi kokea todellista hengellistä kasvua, sillä silloin ainoa apu on lopultakin Jumalalta tullut sana. Niinpä myös Job elää täysillä niin surun kuin ilonkin, pyrkimättäkään lieventämään tunnetilojaan. Hehän koettivat ottaa kaikenlaiset kärsimykset vastaan ilmeenkään värähtämättä. Raamatun kärsijät ovat hyvin inhimillisiä, eivät tyyniä supersankareita. Silloin myös parhaiten toteutuu Jumalan luomistarkoitus. Me kristityt voimme Jeesuksen kärsimyksiä katsellessamme ymmärtää, kuinka kaikkein kamalinkin kohtalo voi tuoda siunauksen koko maailmalle. Kärsimys ei tästä syystä ole vain kylvetyn niittämistä, vaan sillä on myös ohjaava, opettava ja varoittava merkitys. Näinhän oli senkin sokeana syntyneen miehen laita, jolle Jeesus antoi näön. Jumala ei luonut meitä kylmiksi roboteiksi, vaan tunteviksi ja pohtiviksi ihmisiksi. He huutavat, kun käy kipeää, eivätkä pelkää osoittaa vihan ja tyytymättömyyden tunteita Jumalallekaan. Aidoimmillaan ihmisen näemme tietenkin Jeesuksessa Kristuksessa, joka on ollut ainoa tosi ihminen Aadamin lankeemuksen jälkeen. Jeesus sanoi sokeasta syntyneestä, ettei sokeuden syynä ollen sen enempää miehen omat kuin hänen vanhempiensakaan synnit. Job ei kuitenkaan voinut nähdä vielä tätä puolta asiassa, sillä Jeesus Kristus ei ollut vielä tuossa vaiheessa tullut maailmaan. Sen mukaan kärsimys ei välttämättä olekaan seurausta mistään tietystä tapahtumasta, vaan sillä voi olla tarkoitus, joka tulee näkyviin vasta myöhemmin. Kun lapsi viedään kaasukammioon vain siitä syystä, että hänen vanhempansa ovat juutalaisia, ei voida puhua muusta kuin mielettömästä, tarkoituksettomasta kärsimyksestä. Syytä on huomata Jobin kirjan äärellä sekin seikka, että Raamatulle näyttää olevan vieras sellainen asennoituminen kärsimykseen, jota esimerkiksi Kreikan stoalaiset ihannoivat. Job joka tapauksessa pohtii sitäkin, voiko myöhemmin elämässä tapahtunut asioiden korjaantuminen kuitenkaan tehdä tyhjäksi koettua kärsimystä. Job saattoi vain sokeasti toivoa, että hänen kärsimyksestään voisi koitua jotakin hyvää, Jeesuksen kärsimyksen seuraukset eivät jääneet toiveajatteluksi. Job elää täysillä niin surun kuin ilonkin.” 18 |. Jotain Jobin kirjassakin paljastuu tästä totuudesta, sillä kärsimyksen päätyttyä Job ymmärtää oppineensa jotain uutta Jumalasta ja maailmasta. Sellaista kärsimystä maailmassa on kuitenkin paljon. Jumalalla, mutta vain yksin hänellä, on valta kääntää pahakin palvelemaan hänen hyvää tarkoitustaan. Joskus aikaa voi kulua vuosisatojakin, ennen kuin Jumala katsoo hyväksi kääntää jonkin pahan hyväksi. Hänen kärsimyksensä avasi meille taivaan. Siksi myös kristityn kilvoittelun suuntana on tulla yhä aidommaksi ihmiseksi. 9:3: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Raamatun ihmiset toimivat toisin. Job kärsi siis syyttömästi, eivätkä häntä lohduttamaan tulleet ihmiset lopultakaan voineet häntä auttaa. Sitäkään emme tule aina ajatelleeksi, että Jumalan viedessä kristittyä kohti tarkoittamaansa päämäärää jopa ihmisen biologinen kuolema on tärkeä välivaihe, jotta Jumalan tahto voisi toteutua hänen suhteensa. Sellaisesta, joka on täysin suhteeton tilanteeseen tai mahdollisiin virheisiinkin nähden. Jobin kirja menee vielä askeleen pidemmälle. Kärsimyksen ongelmaa voidaan lähestyä myös tarkoitusnäkökulmasta. Hyvää tarkoittavat neuvotkin vain lisäsivät kärsijän tuskaa. Hän oli täysin synnitön, ja kuitenkin hän sai ottaa kantaakseen rangaistuksen kaikkien ihmisten synneistä. Jumalan Sana tuo avun Kaikkein järkyttävin syyttömästi kärsineistä on kuitenkin Jumalan Poika itse. Kun opetuslapset siinä yhteydessä pohtivat, oliko mies itse tai hänen vanhempansa tehneet syntiä, jonka takia mies olisi sokea, Jeesus vastasi jakeessa Joh. Se ei torju näitä edellä mainittuja näköaloja, mutta se puhuu myös mielettömästä kärsimyksestä. Jobissa onkin nähtävillä jotain aidosta ihmisestä. Samalla tavalla todisti Jumala myös Jobista. Hänen kärsimyksensä eivät johtuneet hänen synneistään. Kärsimys ei kuitenkaan sinänsä jalosta ketään, vaan avun tuo kärsimyksen keskelle tullut Jumalan sana ja sen tuoma entistä syvempi ymmärrys Jumalasta. Onko kärsimyksellä tarkoitusta. Näin Jobin kärsivässä hahmossa voi nähdä myös ennakkokuvan Jeesuksesta Kristuksesta, jonka Getsemanen verihiki toi lopulta avun koko maailmalle
Olin Hollywoodissa opiskelemassa kitaransoittoa, ja tutustuin siellä Dream Theater -yhtyeen silloiseen kosketinsoittajaan Derek Sherinianiin, joka oli soittanut myös KISS-yhtyeessä. Ei ole. Soololevy sittenkin – kitarasankari muutti mielensä teksti Petri Vähäsarja kuva Lauri Halme. Itselleni oli aikanaan käänteentekevä eräs Exit-yhtyeen konsertti. Aika on kypsä mielen muuttamiselle. Mitä mieltä olet suomalaisesta nykygospelista. Vuosien varrella olen ollut mukana hyvässä ja pahassa, ja on otettava vastuu myös niistä huonommista hetkistä. Onko kitarasoolojen aika ohi. Olen yrittänyt tehdä vähemmän keikkoja nyt, että olisin maisemissa, kun he ovat pieniä. Tämä on Palstalla esitellään tunnettuja henkilöitä uudessa valossa. Mistä keksit tulevan levysi nimen ”Rikkoa ja rakastaa”. Pelottaa tuoda omia herkempiäkin tuntoja esille. Miksi nyt on oman levyn aika. Nyt on kulunut 20 vuotta siitä, kun päätin lopettaa oman musiikin tekemisen. Valtakulttuurissa soolot eivät aina ole trendikkäitä, mutta tämäkin vaihtelee. Suomalaisen gospelkentän eeppisin kitaristi Sami Asp avaa sydämensä helmikuussa ilmestyvällä soololevyllä Rikkoa ja rakastaa. Miksi lopetit oman musiikin tekemisen. hurjaa, mutta odotan julkaisua innolla. Olemme ystäviä. Mitä muuta elämääsi kuuluu kuin musiikki. Välillä suhde on intohimoinen. Se oli liikaa. Sivupersoona Sivupersoona | 19 Minkälainen suhde sinulla on kitaraan. Olen iloinen siitä, että selkeästi evankeliumia julistavia yhtyeitä löytyy edelleen. Äänitin hänen ja muidenkin esikuvieni kanssa promolevyn lähetettäväksi levy-yhtiöille. En kuitenkaan koskaan saanut itselleni näitä levyjä, ja homma kuihtui kasaan. Japanissa kuulin supermarketissa paikallista musiikkia, joka kuulosti Britney Spearsilta, mutta keskellä biisiä oli mieletön kitarasoolo. Paljon on tarmoa ja innokkaita bändejä. Se viittaa lakiin ja evankeliumiin. Toisinaan tunteet roiskuvat. Harrastin silloin, nuorena, okkultismia ja Simojoen Pekan puhuessa jokin sisälläni muuttui, ja uskontie alkoi. Kitaran kanssa on luontevaa, ja musiikin pulputtaminen tuntuu mielekkäältä. He kasvavat nopeasti. Minulla on kaksi lasta, 4-vuotias ja 6-vuotias
Näin perheellämme on tapana toimia edelleenkin silloin kun kokoonnumme yhteen. Keniassa hihkumme joka paikassa: ’Ylistys Jumalalle! Halleluja! Kristus on täällä!’ ”Olimme tyytyväisiä siihen, mitä meillä oli” Patiencen isä kuoli sydänkohtaukseen tytön ollessa vasta 6-vuotias. Keniassa usko ei ole yksityisasia Patience syntyi länsikenialaisessa heimoyhteisössä vuonna 1987. Patience ahdistui eikä olisi enää halunnut mennä kouluun. Maahan syntyy koko ajan myös uusia kirkkoja. Hänen äitinsä kuului katoliseen kirkkoon ja isä oli kveekari. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat aktiivisia kristittyjä. P atience Wanjala on asunut Suomessa vasta viisi kuukautta. Sen jälkeen koulunkäynti tuntui suoranaiselta kidutukselta. Hän tiputtelee jo kuitenkin yllättävän sujuvasti haastattelun lomaan muutamia suomenkielisiä lauseita. Emme tienneet, minkälaista on omistaa paljon, joten olimme tyytyväisiä siihen, mitä meillä oli. Hän on suorittanut arkkitehdin tutkinnon Keniassa. Erityisesti helluntaija metodistikirkot kasvavat. Patience on käynyt Suomessa luterilaisissa jumalanpalveluksissa, joista hän on löytänyt yhtäläisyyksiä katolisten messujen kanssa. Mies toivoi Patiencen muuttavan luokseen Suomeen. – Suomessa ei voi julkisesti julistaa olevansa kristitty. Asuimme opettajille tarkoitetussa asunnossa koulun yhteydessä. Siellä kaikki kyselivät, mitä hänen isälleen tapahtui. Wanjala opiskelee parhaillaan suomen kieltä Suomen Raamattuopiston Kristittynä Suomessa -linjalla Kauniaisissa. Tyttö joutui menemään kouluun suoraan hautajaisista. Äiti elätti lapsia opettajantyöstä saamallaan palkalla. Nuori nainen ihmettelee, miksi Suomessa kirkossa näyttävät käyvän vain vanhat ihmiset. Heistä lähes puolet kuuluu protestanttisiin kirkkoihin ja neljäsosa on katolilaisia. Patiencen mukaan 83 prosenttia kenialaisista on kristittyjä. Äitini oli aina läsnä. Patience halusi kuitenkin saattaa ensin päätökseen opintonsa Nairobissa. Rukoilimme kotona aina ennen kuin aloitimme yhteisen aterian ja ennen kuin kävimme nukkumaan. Tänä vuonna Patience, hänen miehensä ja pian 4-vuotias tyttärensä saivat viettää joulua yhdes20 | Keniasta hiljattain Suomeen muuttanut Patience Wanjala yrittää arjen keskellä noudattaa parhaansa mukaan Jeesuksen seuraajilleen antamaa kehotusta rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään.. Minulla oli ystävinä toisten opettajien lapsia. Muutto Suomeen yhdisti perheen Vuonna 2015 Patience meni naimisiin Suomessa asuvan kenialaismiehen kanssa, joka oli syntynyt samassa heimoyhteisössä kuin hän. – Onko niin, että suurin osa suomalaisista ei ole kristittyjä vai ovatko he kristittyjä, jotka eivät käy kirkossa. Toinenkin eroavaisuus löytyy suomalaisesta ja kenialaisesta kristillisyydestä. – Kun äitini tajusi, mitä kävin läpi, muutimme lähemmäs hänen perhettään ja vaihdoin koulua. – Kyse on siitä, kehen uskomme. Naisella on kova halu oppia suomen kieli, jotta voisi etsiä oman alansa töitä Suomesta. – Kävimme kirkossa koko perheenä sunnuntaisin sekä erityisinä juhlapyhinä. Hän yritti kovasti pitää huolta siitä, ettei meiltä puuttunut mitään. Ja kun muutamme uuteen kotiin, pappi tulee siunaamaan kotimme, Patience kertoo. Jos uskomme samaan Jumalaan, olemme osa samaa Kristuksen kirkkoa, hän toteaa. Vuoden kestävään kurssiin kuuluu myös Suomen historian ja kulttuurin opetusta sekä raamattutunteja. Vasta vähän vanhempana kerroin isäni kuolemasta, kun minulta kysyttiin, miksi emme koskaan puhu hänestä. Teimme itse leluja luonnonmateriaaleista. Patience sai kolme siskoa ja yhden veljen. – Meillä oli ruokaa ja katto pään päällä ja pääsimme kouluun, mikä ei ollut itsestäänselvää. Hänen isänsä kuoli, kun hän oli ensimmäisellä luokalla. Lomilla menimme aina isoäitini luokse ja tapasimme siellä serkkujani ja muita sukulaisia. Patience kävi katolista tyttökoulua. Keniassa on myös muslimeja, hinduja ja heimouskontojen harjoittajia. Nautin siitä, ettei kukaan kysellyt isästäni uudessa koulussa
| 21 H e n k il ö H e n k il ö Teksti Milla Suonio Kuvat Sari SAvela Patience Wanjalalle usko on yksinkertaista
Hän kertoo muuttaneensa siksi, että he voisivat viimein olla kokonainen, yhdessä asuva perhe. sä Suomessa, sillä Patience valmistui maisteriksi ja muutti Suomeen heinäkuussa. Meille on myös annettu lupaus: saamme odottaa perivämme Jumalan valtakunnan. Hänen mielestään usko on yksinkertaista, vaikka ei olekaan aina helppoa toimia oikein. Minulle se on näin yksinkertaista. Patience yrittää seurata Jeesuksen esimerkkiä kaikessa, mitä tekee. Minulle se on näin yksinkertaista, Patience Wanjala sanoo.. Nainen kertoo esimerkin käytännön lähimmäisenrakkaudesta: yhtenä päivänä hän auttoi iäkästä rouvaa kantamaan painavia kauppakasseja kerrostalon portaita ylös. Hän on kiteyttänyt sen kahteen asiaan: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Paavali käskee jäljittelemään häntä samalla tavoin kuin hän jäljittelee Kristusta. – Minulle Jeesukseen uskominen tarkoittaa sitä, että yritän tehdä sellaisia asioita, joita Jeesus käskee meidän tehdä. Se ei ole helppoa, mutta yritän. – Tyttäreni kasvaa ja hän tarvitsee isähahmon, joka on läsnä muutenkin kuin puhelimessa ja videopuheluiden kautta. 22 | Kyse on siitä, keneen uskomme.” – Jeesus on kiteyttänyt uskomisen kahteen asiaan: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi
Historiassa on ikäviä esimerkkejä vaikenemisesta. Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään, joka olisi puhunut puolestani.” Läpi Raamatun kulkee Jumalan lupaukset siitä, että Hän on omiensa kanssa. Herran rauhassa teksti Juha Hasanen kuva Constantinos Panagopoulos / Unsplash K uluneet kuukaudet ovat herättäneet varmasti monessa uskovassa huolta kehityksestä maassamme ja kirkossammekin. Muistan sisäisen ilon ja rauhan, jota tunsin. Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä. Kuinka tästä eteenpäin, kun tuntuu että kristillisten arvojen näkökulmasta elämä käy yhä ahtaammaksi. Vaikka usein joudun kamppailemaan erilaisia taisteluja, monesti itseni ja oman heikkouteni kanssa, olen kuitenkin saanut kokea sen, kuinka Jumala on lopulta laskenut sisimpääni yli ymmärryksen käyvän rauhan. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. On helpompi olla hiljaa ja välttyä ikäviltä seurauksilta. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh. Joosualle Jumala lausui näin: ”Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.” Myös me saamme luottaa siihen, että meidän ei tarvitse pelätä. Paavali kirjoittaa: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Saamme luottaa Jumalan lupaukseen: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” | 23 H a r t a u s H a r t a u s kirjoittaja on suomen raamattuopiston aluejoHtaja.. Omassa elämässäni on tärkeäksi noussut yksi Raamatun jae: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani sen minä annan teille. Kehitys on johtamassa siihen, että moni ei ehkä halua enää nostaa esiin Jumalan sanan totuutta. Sitä kuvaa hyvin Martin Niemöllerin kertomus: ”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunist i. Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen. Ensimmäinen asia, joka mieleeni nousi, oli tuo rauha. Voimme olla rohkeasti kristittyinä tässäkin ajassa ja tuoda esiin uskomme ja luottamuksemme Jumalaan ja Hänen sanaansa. Saamme olla rauhallisin mielin ja panna turvamme Jumalan sanan lupauksiin. Omassa elämässäni oli aika, jolloin tuntui, ettei rauhaa sisimpään löydy mistään. Tuo ilta oli käänteentekevä. Silloinen työkaverini kysyi minulta kerran, mitä uskoontulo on antanut minulle. Monenlaisten tapahtumien kautta koitti elämässäni hetki, jolloin sain polvistua Mikkelin tuomiokirkon alttarille ja tunnustaa syntini ja uskoa ne anteeksiannetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. 14:27) Monesti meidän on ehkä kuitenkin vaikeaa löytää elämäämme tuota rauhaa
ISIS-vainot ja Syyrian sota ovat tehneet länsimaat tietoisiksi Lähi-idän kristityistä, ja hyväntekeväisyysjärjestöt keräävät rahaa heidän auttamisekseen. Tämä tietysti päteekin enemmistöön. Näissä maissa on kuitenkin ollut kristittyjä ensimmäiseltä vuosisadalta asti, ja mikä mielenkiintoisinta, monet heistä käyttävät edelleen aramean kieltä. Vuonna 2015 Suomeen saapui noin 20 000 irakilaista, ja viime vuosina on kerrottu sadoista maassamme kastetuista arabikäännynnäisistä. Toinen hyvä tapa tukea ja arvostaa Lähi-idän kristittyjä on oppia heistä ja heiltä sekä Lähi-idän tuntemattomat kirkot teksti Emil Anton kuva iStock Irakin ja Syyrian kristityt vähemmistöt ja heidän kokemansa kärsimykset ovat viime aikoina tulleet suuren maailman tietoisuuteen, mutta harva tuntee Lähi-idän kirkkojen pitkää historiaa. I rakista tai Syyriasta tuleva kristitty törmää lännessä yhä usein oletukseen siitä, että kyseisten maiden asukkaat ovat arabeja ja muslimeja. 24 |
Vastaus voi yllättää: pääasiassa ei mitään niistä! Kirkkohistorian tuntemuksemme on vanhastaan hyvin Eurooppa-keskeistä. ja Babylonian kaldealaiset tuhosivat Jerusalemin 580-luvulla eKr. Islamin paineessa Lähi-idän kirkot eivät ole saaneet evankelioida, ja ne ovat muuttuneet pitkälti etnis-uskonnollisiksi kansanryhmiksi (jotka joskus kiistelevät siitä, pitäisikö heitä nimittää assyrialaisiksi vai aramealaisiksi vai kaldealaisiksi vai syyrialaisiksi). M a a il m a n y t M a a il m a n y t levittää sanaa heidän pitkästä Raamatun kieliin ja kulttuureihin juurtuvasta hengellisestä perinteestään. Siinä missä ”nestoriolaiset” ja ”monofysiitit” ovat lännen kirkkohistoriassa vain nopeasti ohitettavia termejä, vanhoja harhaoppeja, Irakissa ja Syyriassa näiden perinteiden kirkot ovat valtavirtaa. Lähi-idässä on siis kristittyjä, mutta ovatko he roomalaiskatolisia, ortodokseja vai protestantteja. Esimerkiksi Södertäljessä syyriankielisillä kirkoilla on omat kirkkorakennuksensa ja jumalanpalveluksensa. Historialliset nimitykset ovat ”idän (tai Persian) kirkko” ja ”syyrialais-ortodoksinen kirkko”. Sinne vain tutustumaan! Historiasta nykypäivään: Raamattu ja missio Muistat ehkä Raamatusta tai muuten vain historiasta, että assyrialaiset valloittivat Israelin 720-luvulla eKr. Lähi-idän kirkkojen näkökulmasta ”yhteisen kirkon aika” loppui jo 400–500-luvuilla. Keitä ovat Lähi-idän kristityt. Lähi-idän kristityistä suuri osa ei enää asu Lähi-idässä – suurimmat diasporayhteisöt ovat USA:ssa ja länsinaapurissamme Ruotsissa. Edellisen nykyhaara tunnetaan nyt idän assyrialaisena kirkkona, ja molemmista kirkoista on olemassa myös katoliset uniaattiversiot (”kaldealais-katolinen kirkko”, Irakin suurin, ja ”syyrialais-katolinen kirkko”). Kun uusille irakilaisille kristityille opetetaan Raamattua, meillä on heille hyvin ”irakilainen” tarina kerrottavanamme. Kristinusko levisi kuitenkin varhain myös Rooman imperiumin ulkopuolelle, esimerkiksi Armeniaan, Etiopiaan ja Persiaan. Ne eivät itse kutsu itseään edellä mainituilla, ulkopuolisten antamilla ja osin harhaanjohtavilla leimoilla. Parhaimmillaan ne ovat missionaarisia kirkkoja, jotka voivat tuoda Jeesuksen mielen ja kielen siunaukseksi kaikille kansoille. Tämä yhdessä valtavan emigraation ja uusien islamista kääntyneiden arabikristittyjen kanssa voi olla omiaan avaamaan vanhoja syyriankielisiä kirkkoja takaisin kohti sitä, mitä ne edustivat kulta-aikanaan ensimmäisellä vuosituhannella, jolloin ne evankelioivat Aasian kansoja aina Afganistanissa ja Kiinassa asti. Lähi-idässä on siis kristittyjä, mutta ovatko he roomalaiskatolisia, ortodokseja vai protestantteja. Lähi-idän kristityt ovat meidän aikanamme käyneet läpi traagisia ja traumaattisia hetkiä. Seuraavassa yritän tarjota siihen pienen alkusysäyksen. Ryhmäidentiteetti on auttanut säilyttämään kulttuurin ja uskon, mutta taju kirkon universaaliudesta ja missiosta on ehkä päässyt hieman kuihtumaan. Poliittinen tilanne Syyriassa ja Irakissa on vielä prosessissa, mutta näyttäisi siltä, että enemmistö haluaa valtion olevan vähemmän sidoksissa tietynlaiseen islamiin tai uskontoon ylipäänsä. Irakin vanhojen kirkkojen kristityt ovat joskus ylpeitä siitä, että he ovat muinaisten assyrialaisten tai kaldealaisten jälkeläisiä. Lähi-idän kristittyjen pääkieli on aina ollut aramea, Jeesuksen äidinkieli. Sitä puhutaan edelleen! Kristillistä aramean kirjakieltä kutsutaan syyriaksi. Näihin muinaisen Irakin suurvaltojen aiheuttamiin tapahtumiin liittyy suuri osa Raamatun sanomasta (varsinkin profeetat ja niiden tulkinta Uudessa testamentissa). Viimeksi mainittuun kuului tuolloin myös nykyisen Irakin alue. Esimerkiksi adventin tai pääsiäisen aikana kirkossa luetut profetiat nousevat pitkälti ”Baabelin vankeudesta”, josta kristityt ovat Uuden testamentin mukaan hengellisesti vapautuneet – uudet Irakista tulleet kristityt ehkä vähän fyysisemminkin. Sillä on omat aakkoset, ja se on edellä mainittujen Lähi-idän kirkkojen liturginen kieli, vaikka osia messusta voidaan viettää myös arabiaksi. Vastaus voi yllättää.” | 25. Tuolloin kirkko jakautui teologis-poliittisten konfliktien takia kolmeen osaan
Kitkaa väleihin tuo myös vanhemman kontrolloiva tai takertuva käyttäytyminen. Ristiriidat vanhempien ja aikuisten lasten välisissä suhteissa ovat yleisiä, mutta kurjakin suhde voi korjaantua, lohduttaa psykologi Hannele Törrönen. Lapsen kokemus voi myös perustua väärinkäsitykseen. Muistot eroavat toisistaan. – Ristiriidat eivät ole ongelma, vaan miten niistä selvitään eteenpäin, Hannele Törrönen sanoo. Törrönen on kirjoittanut kirjan vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista (Väärin rakastettu, Kirjapaja 2019), koska aihe on Törrösen mukaan jäänyt liian vähälle huomiolle. – Yksityiskohdista on turha riidellä, mutta lapsen tunnemuisto on otettava todesta. Napanuora on katkaistava, jotta vanhemman ja aikuisen lapsen suhde voi kehittyä luontevaksi kahden aikuisen väliseksi suhteeksi. Tilanne on epäterve. Tästä aikuinen lapsi suuttuu entisestään, eikä riidalta voida välttyä. Kun aikuinen lapsi avaa sanallisen arkkunsa ja syytää vanhemmalleen syytöksiä: ”aina sinä…”, ”sinä et koskaan…”, vanhempi on ehkä ymmällään ja toteaa, ettei muista. Jos vanhempi ei pysty päästämään lapsestaan irti, tilanne on jännitteinen. Sekä vanhempi että aikuinen lapsi voivat olla täysin kiinnittyneitä toisiinsa. P sykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan lähes 80 prosenttia aikuisista lapsista sanoo, että suhde vanhempiin on jännitteinen. Napanuoran katkaiseminen Törrönen kannustaa aikuisia lapsia ymmärtämään vanhempiensa taustoja. Joskus aikuinen poika voi olla kiinni äidissään ja tukeutuu enemmän äitiinsä kuin vaimoonsa ja ristiriitatilanteissa asettuu ennemmin äitinsä kuin vaimonsa puolelle. Vanhempien ja aikuisten lasten käsitykset yhteisestä menneisyydestä voivat olla hyvin erilaisia. Vanhempi ei ehkä itse näe omaa syytään. teksti Sari Savela kuvat iStock, Uzi Varon Kohti kahden aikuisen kitkatonta suhdetta 26 |. – Mustavalkoinen ajattelu ei ole hyväksi. Silloin ei olla totuutta lähelläkään
E l ä m ä n t a it o E l ä m ä n t a it o On täysin luonnollista, että lapsi ottaa vähän etäisyyttä vanhempiinsa, kun pariutuu ja alkaa rakentaa omaa kotiaan. Mutta jos syyllisyydestä tulee identiteetti, se ei ole koskaan totta. Jokainen kantaa vastuun omista valinnoistaan – myös vääristä. Vanhempien on silloin annettava jälkikasvulleen tilaa elää omaa elämäänsä, eikä missään tapauksessa pidä tuppautua liian lähelle. – Jokainen vanhempi tuntee syyllisyyttä. Vanhemmalla voi olla kiusaus paheksua jälkikasvunsa valintoja, mutta se taas ei ole omiaan vahvistamaan välejä. Vanhemman on hyvä pohtia, onko syyllisyys oikeaa vai väärää, ja mitä syyllisyyden taustalla on. On myös tärkeää kunnioittaa lapsen ehkä erilaisia valintoja ja periaatteita. Jos lapsella on myöhemmin elämässä ongelmia, vanhemmat ovat herkästi syyllisten penkillä. Vapaaksi syyllisyydestä Syyllisyys on monille vanhemmille tuttu tunne. Jos kantaa raskasta syyllisyyden taakkaa, voi omassa kasvus| 27
Kaisan toiveesta yhteydenpito harveni. Hannele Törrönen painottaa, että aikuisen lapsen valintoja on syytä kunnioittaa, vaikka ne eivät olisi mieleisiä. – Lapsen kasvu ja kehitys on niin pitkä prosessi ja siihen vaikuttavat niin monet tekijät. Vuosi avioitumisensa jälkeen Kaisa ja Ville päättivät muuttaa maalle, satojen kilometrien päähän molempien vanhemmista. sa olla jotain, joka saa tuntemaan syvää kelpaamattomuutta ja riittämättömyyttä. Jossain vaiheessa vanhemmat saavat kuulla Kaisan äidiltä, että nuorelle parille Kun välit katkeavat 28 |. On ihan luonnollista, että vanhemmat toivovat lapselleen hyvää elämää, mutta jos taustalla on omien toiveiden tai unelmien täyttyminen lapsen avulla, niin silloin joutuu todennäköisesti pettymään. Vuodet kuluvat. Uudella paikkakunnalla yhteydenpito vanhempiin väheni entisestään. Vanhemmille kerrottiin, että he eivät olleet enää tervetulleita. Hänestä kaikki äidit ansaitsisivat julkisen anteeksipyynnön kaikesta turhasta syyllistämisestä. Harvakseltaan vanhemmat saivat vierailla nuorien luona. Ehkä lapsi sairastuu psyykkisesti jo nuorella iällä. Jos elää koko ajan menneessä, ei ole läsnä nykyhetkessä. Törrönen haluaa vapauttaa vanhemmat ja erityisesti äidit liiasta syyllisyydestä. Asioiden loputtomasta vatvomisesta pitää yrittää päästää irti. Tärkeää on hyväksyä, ettei mennyttä voi muuttaa, sen kanssa on elettävä. Ehkä lapsi päätyy suhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa. Kaisan mielestä Ville oli liian tiiviisti yhteydessä äitiinsä. Pari vuotta uskoontulonsa jälkeen Ville tutustui Kaisaan, jonka kanssa hän solmi avioliiton lyhyen seurustelun jälkeen. Ehkä nuori jää päihteiden koukkuun. ”V illellä oli läheiset välit äitiinsä. Joka kerta tapaamiset päättyivät ristiriitaan, kunnes tuli viimeinen kerta. Ehkä lapsi tekee rikoksen ja joutuu vankilaan. Vanhemmat yrittivät edelleen pitää yhteyttä soittamalla ja tekstiviestein. Villen vanhemmat yrittivät pitää yhteyttä, mutta nuori pari asetti koko ajan tiukempia ehtoja yhteydenpidolle: millä tavoin ja kuinka usein heihin sai olla yhteydessä. Jos syyllisyys on piinaavaa, kannattaa hakea keskusteluapua. Villen vanhemmista tuntui siltä, että Kaisa päätti pariskunnan asioista. Ohi käsikirjoituksen Usein vanhemmalla on mielessään ihanne, jonka mukaan tämä toivoisi lapsen elämän lipuvan. Ehkä lapsi valitsee ammatin, jossa työllistyminen on epävarmaa. Syyllisyyden taustalla voi myös olla ajatus, että vanhempi olisi jotenkin voinut estää asioita tapahtumasta lapsen elämässä. Suhde uskovaan äitiin syveni entisestään, kun Ville tuli uskoon. Villen vanhemmat ovat ahdistuneita ja surullisia tilanteesta. Puheluihin ei vastattu, tekstiviesteihin tuli napakka vastaus: Älä ota enää yhteyttä. Ehkä lapsesta ei tulekaan korkeasti koulutettua uraihmistä, menestyvää pianistia tai suurperheen äitiä tai isää. – Syyllisyys voi olla itse rakennettu vankila
Ehkä yhdestä, mustasta lampaasta ei mainita mitään. Silloin etäisyyden pitäminen isovanhempiin on ymmärrettävämpää. Jos välit eivät yrityksistä huolimatta korjaudu, parasta on ymmärtää, ettei mahda tilanteelle mitään. Asioille ei välttämättä aina voi tehdä jotain. – Häpeä estää myötätunnon lasta kohtaan. – Haluaisin kuitenkin painottaa, että vaikeatkin välit voivat korjaantua. Ei kehdata. Jos jotakuta lasta tuetaan selvästi muita enemmän, se on syytä tehdä täysin avoimin kortein. –Tai sitten hän voi kieltäytyä ottamasta tukea vastaan. – Tärkeää on miettiä motiivit – puolin ja toisin. On myös olemassa isovanhempia, jotka ovat epäluotettavia. Häpeän taustalla voi olla syyllisyyttä: ”minun syyni, että lapseni sairastui”. Tilanteesta pitää päästä yli, hän sanoo painokkaasti. Aika ajoin he yrittävät lähestyä poikaansa tekstiviestein, mutta vastassa on vain hiljaisuus.” – Se on tavattoman kipeää, jos lapsi katkaisee välit vanhempaansa, Hannele Törrönen toteaa. Jatkuvaa viesteillä pommittamista hän ei kuitenkaan suosittele. Miljoonääri voi olla huolissaan taloudestaan ja köyhä taas ihan tyytyväinen elämäänsä. Isovanhemmat eivät saa olla mukana lapsenlapsensa elämässä. Kyllä lapsi käsittää sen, jos on vanhemmilleen pettymys. Ne on vain hyväksyttävä. – Se on väärin, kun välit lapsenlapsiin katkaistaan aikuisten riitelyn vuoksi. Vanhempi voi hävetä lastaan. Vaikeissa tilanteissa erilaisista vertaisryhmistä, joissa voi jakaa omaa kokemustaan muiden vastaavassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa, voi olla apua. Törrönen kannustaa vanhempia lähettämään tekstiviestin tai kirjeen aina välillä. Toisaalta lasta ei voi pakottaa kontaktiin vanhempiensa kanssa. Jos kyse on huomattavista summista, kannattaa tehdä lahjakirja, joka liitetään testamenttiin. Sen avulla voidaan hyväksikäyttää, kontrolloida, manipuloida tai uhkailla. Jos lapsella on vakavia psyykkisiä ongelmia tai hän on vaikkapa huumeidenkäyttäjä, niin tokihan vanhempi kantaa suurta huolta lapsestaan. Raha on paljon enemmän kuin rahaa.” | 29. – Jos on mahdollista, kannattaa yrittää selvittää, mikä tilanteessa on taustalla. Sitä Törrönen ei voi hyväksyä, että isovanhemmilta evätään oikeus olla mukana lapsenlapsensa elämässä. – Se on pysäyttävää, jos iäkäs vanhempi velkaantuu pahasti tukiessaan lastaan taloudellisesti. Vanhempi voi korvata huonoa omaatuntoaan rahalla. Muiden vanhempien kesken kerrotaan ja kerskaillaan usein oman jälkikasvun saavutuksista ja uusista askelista. taloudellisesti oman taloudellisen tilanteensa mukaan. Törrösen mielestä vanhemmat voivat tukea lastaan on syntynyt lapsi. Ajatus siitä, että lapsen pitäisi olla jotain tiettyä, on Törrösen mielestä itsekäs. Vanhempien on tärkeää yrittää olla tasapuolisia rahan antamisessa. Rahan valta Raha on paljon enemmän kuin rahaa. Toinen vanhempi taas katsoo oikeudekseen kontrolloida lastaan, kun antaa tälle rahaa, Törrönen sanoo. Aikuinen lapsi voi vaatia vanhemmaltaan kohtuuttomasti tukemista. Toisinaan suru tilanteesta voi olla niin musertavaa, että vanhempi tarvitsee sen sietämiseksi kuuntelijaa ja auttajaa
Veri 0n vettä sakeampaa S a m a s t a p e r h e e s t ä S a m a s t a p e r h e e s t ä Olli ja Harri Helenius. 30 | teksti Ulla-maija Lammi-Ketoja kuva Sari SAvela Veljekset Olli ja Harri Helenius tajuavat pienestäkin vinkistä, missä mennään ja mitä toinen ajattelee
Itse olen tosi ulospäin suuntautunut ja kova höpöttämään, Harri sen sijaan on hiljaisempi ja varautuneempi tarkkailija. Eniten meitä yhdistävät perhe, veljeys ja samat arvot. Olli Helenius, 48 • Muusikko, laulaja-laulun tekijä • Toiminut rumpalina, laulajana ja tuottajana kymmenillä levyillä • Useita sooloalbumeita • Perhe: Puoliso ja kaksi tytärtä ja tytärpuoli Harri Helenius, 51 • Bass´n Helen keulahahmo ja säveltäjä • Toiminut muun muassa Aikamedian musiikkipäällikkönä, oman levy-yhtiönsä toimitusjohtajana sekä Kansanlähetyksen tapahtumista vastaavana projektipäällikkönä • Perhe: Puoliso ja tytär ja poika | 31. K e it ä . Harri provosoituu helpommin. Oli meillä jotain luonnollista sanaharkkaa jostain erimielisyyksistä. Molemmat olemme perineet terävän kielen. Harrilla ja mulla on ollut vakaa ja hyvä suhde aina. Ei silloinkaan paljoa riidelty, vaikka joskus olisi ollut ehkä aihettakin. Harrilla oli muutama kesytetty varis, minulla taas harakoita. Lintuja kasvatimme yhdessä. Toki erilaisia olimme silloinkin, mutta keskityimme omiin vahvuuksiimme ja siihen mikä on hyvää. Bass´n Helenin vuodet olivat hyviä. Vaikka Harri onkin pidättyväinen luonteeltaan, on hänellä välittävä ja lämmin sydän. Kun elämässä on tullut välillä haasteita molemmille, niin velipoikaan on voinut turvata. Joskus lapsena ihan fyysisestikin vähän otettiin yhteen. Sillä sitten olemme toisiamme sivaltaneet eli suuttuessamme osaamme kyllä sen taidon. Molemmilla oli omat kaverit. Myös arkiset asiat yhdistävät, olen lainannut Harrilta autoa ja sen sellaista. Muistan kyllä isoveljen tekemät upeat pahviaseet. Nykyisellään vähän taas myös musiikki, kun BNH:n kanssa olemme tehneet joitain keikkoja. HARRI ON AHKERA työntekijä ja tarttuu rohkeasti uusiin haasteisiin, eikä jää tuleen makaamaan jos joku hanke ei menekään toivotulla tavalla. Emme olleet ikinä kovia riitelemään. Arvostan Harrin auttamisen halua. olli kertoo: Harrilla on välittävä ja lämmin sydän K e it ä . Murrosiän kynnyksellä tuli bänditouhut ja niitä sitten tehtiinkin samoissa bändeissä. Molemmat olemme aika lungeja ja tykkäämme huonosta huumorista. Lapsena emme paljonkaan puuhailleet yhdessä. Harri on taitava käsistään, kun taas minulle ei ole kädentaitoja juuri suotu
Aina olemme tukeneet toisiamme vaikeissa paikoissa. Ollilla on kaksi pyörtyväistä pään päällä ja hänellä oli lapsena punertava tukka. Varsinainen soittokämppä oli ensin meidän mummon rintamamiestalon yläkerrassa kilometrin päässä kotoa ja myöhemmin basisti-Ryötin, Petri Ryötin, vanhempien alakerrassa. Mitä pidemmälle elämä on mennyt, sitä enemmän meillä on samanlaisia kokemuksia – jotka myös yhdistävät. Arvostettavaa on esimerkiksi täysraittius ja uskallus pitää kiinni omasta näystä vaikeuksista huolimatta. Aina välillä veljeksillä on luonnollisesti kädenvääntöä. Sen tiimoilta olemme vielä nytkin keväisin tehneet lintukiikarointiretken. Se mikä nousee ylös, tulee myöhemmin alas ja se mikä menee alas, nousee myöhemmin ylös. On melko helppo kommunikoida jonkun kanssa, jonka suonissa virtaa sama veri. Suhteemme on muuttunut hyväksi ystävyyssuhteeksi, vaikkakaan ei kauhean usein nähdä. Veri on kuitenkin vettä sakeampaa, eli vaikka erimielisyyksiä on ollut, tärkeämpää on se, että ollaan veljiä. Siitä alkoi yhteinen möykkääminen eri muodoissa ja kokoonpanoissa. Veljesten voima on suurempi kuin veljesten lukumäärän summa. Bändihommissa Olli piti kovana puhujana huolta sosiaalisista suhteista ja minä hoidin introverttina taas aikataulut ja talousasiat. Ehkä se on usein myös se juttu siinä, että veljekset soittavat samassa bändissä. Ollin kanssa kasvatettiin satunnaisesti lintuja, muutama harakka ja varis olivat meillä eri aikoina kesäkasvatteina. MEITÄ OLI VIISI lasta, joista minä olin keskimmäinen ja Olli nuorin. Se törrötti aina pystyssä pyörtyväisistä johtuen, mikä antoi hänelle hauskan mutta jyhkeän olomuodon. 32 |. Silloin elettiin todeksi poikavuosien musainnostusta, ja reissut olivat usein aikamoista kohellusta harri kertoo: Olemme tukeneet toisiamme aina Olli on suora ja rehellinen.” ja huumorihihhulointia. Olli on suora ja rehellinen. Pienestäkin vinkistä tajuaa missä mennään ja mitä toinen ajattelee. Huumori on yhtä huonoa molemmilla ja meillä oli hauskaa. Sitä ennen Olli oli hakannut sukkapuikoilla tyynyjä ja minä soitellut akustista kitaraa. Ollilta olen oppinut, että elämä vie meitä kaikkia ja se mitä tulee, pitää olla valmis ottamaan vastaan. Kukaan ei ole toistaan parempi, vaikka välillä vaikutetaan eri asemissa ja paikoissa. Bass’n Helen -bändin vuodet olivat ainakin minulle merkittäviä. Silti jonkinlainen kaitsemisasenne on varmaan minulla ollut aina pikkuveljeen. Vilskettä riitti, ja oli varsin mukavaa ja turvallista, kun elämää Nokialla elettiin. Siitä todistaa ehkä sekin, että nykyisin ohjeistaessani omaa poikaani sanon häntä välillä vielä Olliksi. Neljän vuoden ikäero aiheutti sen, ettemme kulkeneet paljoakaan samoissa porukoissa ennen bändihommia. Taisin olla 13 kun sain ensimmäisen sähkökitaran ja Olli 11-vuotias saadessaan rummut
Kysymys ja vastaus Kysymys ja vastaus Meillä on erinomainen lääke tapauksiin, joissa tällaista epäillään.” k u va iS to ck MIK Ä ASK ARRUTTA A. 3:13). Minä epäilen , että kysyjä ei ole tullut kirotuksi. | 33. Hänen nimessään ja veressään on lupa sanoutua irti kaikesta sellaisesta, minkä epäilee kirouksen kaltaisena ongelmana vaivaavan. Kirouksista puhuminen on useimmissa tapauksissa hengellistä ylireagointia tai vääränlaisen opetuksen tulosta. Herran pyhä ehtoollinen ja tarvittaessa sielunhoitajan julistama vakuutus Jeesuksen veren voimasta katkaisevat tällaiset kahleet. Koska kuitenkin henkimaailma on todellisuutta, on hyvä tietää, että meillä on erinomainen lääke tapauksiin, joissa tällaista epäillään. Onko kirouksia ylipäänsä olemassa. Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtori, Eero Junkkaala. Miten sellaisesta pääsee eroon. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Kysyjä epäilee tulleensa kirotuksi. Voiko ihminen kirota toisen. . Jeesus on ottanut päälleen koko maailman kiroukset ja kantanut ne ristille (Gal. k u va Sa ri Sa ve la . Joskus puhutaan suvussa kulkevasta kirouksesta, joka kuitenkin yleensä on pikemmin joidenkin syntitottumusten kulkemista sukupolvesta toiseen. Vastaamme joka lehdessä 1-2 kysymykseen
34 |
kysyy Keijo Rainerma. Mutta entä työn tulokset. Ehkä, mutta ajattelen vakaasti, että seurakunnan paimenen työ on pitkän matkan laji monesta hyvästä syystä. Juuri miehelle osoitetaan sana isästä ja äidistä luopumisesta vaimoonsa liittymistä varten. Enkö kunnon kristityn tavalla voisi iloita rouvan kanssa jo eletyistä ja vielä tulevista päivistä, nähdä lastenlasten varttuvan ja odottaa levollisena ja jopa malttamattomana vanhan Simeonin tavalla (Luuk 2:29) – sitä, että Herra antaa palvelijansa rauhassa lähteä taivaan iloon. Kristittyjen parissa rukoillaan paljon terveyttä ja sairauksien paranemista. Onko sieluja pelastunut. Vanhanakin on sellaista, mitä todella kannattaa odottaa: pääsy taivaan kotiin. Avioliiton historia alkaa paratiisista. Kuuliaisuus ja toivo Yllättävää, missä yhteydessä ihminen ensimmäisen kerran kohtaa luopumisen. K irjoituspyyntö tavoitti minut Chicagosta tyttäremme perheen luota. Luopuminen vanhemmista miehen ja naisen avioliiton ”Tämä sana on teidän koko elämänne” Moni luulee luopuvansa liian paljosta, jos antaa elämänsä Jeesukselle. Olisiko helpompaa jättää virka, jos olisi hoitanut sitä kymmenen vuotta. Jos avioliittoa varten tapahtuva luopuminen kuului jo paratiisin onnellisiin oloihin, tapahtuu paratiisissa luopuminen, jota sinne ei tarkoitettu. Onko seurakunta ja papintyö ollut väline johonkin itseni toteuttamiseen. Rouvan kanssa jäämme rakkaaseen seurakuntaan, mutta miksi vapautuminen viran valjaista ei ole iloinen. Mistä sellaisesta luopuisit, josta et joutuisi luopumaan joka tapauksessa. Vaikeaa ajatella, että paratiisissa Jumalan antamaan avioliittoon olisi sisältynyt kipua isän ja äidin jättämisestä, jotta voi liittyä puolisoonsa. On kuin ei vielä haluttaisi kiirehtiä taivaaseen. Langenneessa maailmassa vaikeus ei yllätä. Olen mielestäni ollut paitsi uskollinen, myös ahkera ja opettanut pyhää sanaa oikein. Mitä he kuulivat, ja entä sitten. Miksi luopuminen on vaikeaa. Aikanaan kiirehdin opintoja, koska ajattelin Kristuksen toisen tulemisen olevan lähellä ja aikaa siksi vähän. Onkohan se normaalia ikävää vai irti päästämisen vaikeutta. Ikävää, kun joku lapsista perheensä kanssa asuu kaukana. Uskollisesta palvelusta mieli on hyvä. Onko luopuminen miehelle vaikeampaa. Nyt 70 ikävuoden lähestyessä pääosa vuosista on takana ja elämää enää vähän edessä. ”Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa” (1. En tiedä, olinko iloinen tai edes huojentunut, kun kansanjuhla saatteli minut eläkkeelle seurakunnan johtajan virasta, jossa tulen palvelleeksi 40 vuotta. Vai onko ikävä siitä, että työ jää kesken. Toki iloitsin, kun kirkon täysi kuuli lähtösaarnan. Moos 2:24). teksti Keijo Rainerma kuva Christopher Beloch / Unsplash R a a m a t t u o p e t u s R a a m a t t u o p e t u s | 35. Mutta olenko – vanhaa herätysaikojen körttipappitarinaa lainatakseni – tehnyt kaiken omaksi kunniakseni. Olen ollut aviopuoliso, pappi ja isä 21-vuotiaasta. Elämän rajallisuus ja kohti tuleva loppu iskevät päälle ikävän
Sen jälkeen Jumalan armon saaneiden ketju on jatkunut. ”Elämme muutoksen aikoja”, oli Aadamin todettava Eevalle, kun paratiisin portit sulkeutuivat takana. Luopumisen seurauksia Raamattu kuvaa näin: ”Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen”, ”ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat” ja ”maa tuli täyteen väkivaltaa” (1. Ihmisyys hajoaa, jos on vain kyllä. Vaikka kuuliaisuus näyttäisi olevan luopumista jostakin, se patoaa kuitenkin pahan ja antaa siunauksen ja hyvän. ”Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa” (1. Moos 4:26). Voisiko siis paratiisin kaltainen vielä joskus toteutua. Ihmeellistä muuten on se, että luotu nousee Luojaansa vastaan ja luopumalla Jumalan sanasta luopuu Jumalasta paratiisin olosuhteissa, kun taas Pergamonin seurakunta asuu siellä, ”missä saatanan valtaistuin on”, ja silti pitää kiinni Jumalan nimestä ja tunnustaa horjumatta uskoaan. Pieni on ”ei”, vähäinen on rajoitus, vain yksi puu, mutta tuon yhden mukana menee kaikki. Abraham luopui saadakseen Yksi historian suurista käännekohdista kerrotaan 1. Luther näkee tässä jumalanpalveluksen alun ja yhdistää sanan Roomalaiskirjeen 10. Mooseksen kirjan 12. Tästä kertovat myös paratiisin suuret lahjat. ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista” paitsi yhdestä (1. Jumalan ”kyllä” ja ”ei” rakentavat ihmisen identiteetin, ihmisyyden. Kyllä voi, sillä ”Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan” ja Jumala ”asuu heidän luonaan” (Ilm 21:1,3). Mutta Raamattu antaa merkkejä myös toisenlaisesta. Toivo on siinä, että syntiinlankeemus on oikeasti historiassa tapahtunut, eikä maailmamme aina ole ollut tällainen. Moos 6:3,5,11). luvun alussa. Jumalan sanasta ja siksi Jumalasta luopumista seurasi luopuminen paratiisista, pysyvyydestä, kuolemattomuudesta. Valinnat tapahtuvat meissä. Vapaa ja suuri on ihmisen identiteetti, ja runsaat ovat Jumalan antamat luomisen lahjat. Moos 2:16,17). luvun jakeeseen 13: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Saamme tietää nimeltä ensimmäisen, joka sai Jumalan armon: Nooa (1. Jumala kutsuu Aabrahamin luopumaan, lähtemään sukunsa keskeltä isiensä 36 |. Siitä, mitä Raamattu kertoo syntiinlankeemuksesta, kristityt ovat oppineet ainakin kaksi asiaa: kuuliaisuuden ja toivon. Mutta identiteettiin kuuluu paitsi ”kyllä”, myös Jumalan antama ”ei”. (Ilm 2:13.) Olosuhteet ympärillämme eivät ole ratkaiseva tekijä taistelussa maailmankatsomuksestamme Jumalan ja epäjumalien välillä. On oltava kuuliainen Jumalan sanalle silloinkin, kun oma harkinta ja tunteet houkuttaisivat muuhun. Voittaja ei ole se, jolla on eniten leluja kuollessaan.” hyväksi kuului Jumalan hyvään suunnitelmaan, mutta luopuminen Jumalasta luopumalla yhdestä Jumalan antamasta kiellosta ei kuulunut. Moos 6:8)
Mooses sai käskyn ottaa sauvansa ja puhua kansan nähden kalliolle ja käskeä kallion antamaan vettä. Mooses oli kunnioitettu ja rakastettu kansan johtaja, Jumalan mies, nöyryydessä ylittämätön, mutta hän ei voinut päästä lupauksen maahan. Mooses oli kyllästynyt ja kärsimätön.” maasta luvattuun maahan ja antaa lupauksen kaikille kansoille tulevasta siunauksesta (Jeesuksesta). Mooses oli kansan johtaja ja tottelematon Jumalan käskylle. 32:47.) Tämä sana nousee mieleeni, kun astun kotikirkkoni saarnatuoliin Kankaanpäässä. Moos. Kansan oli opittava kuuliaisuutta. Hän ”luopui omastaan, otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi, hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Ilman Jeesusta menetät taivaspaikan. Edesmenneellä rukoilevaissaarnaaja Eino Järvisellä oli tapana seurapuheissaan toistaa: ”Jeesuksen kanssa on hyvä elää, mutta vielä parempi kuolla. Mistä sellaisesta luopuisit, josta et joutuisi luopumaan joka tapauksessa. Jälleen kansa napisi ja syytteli Moosesta ja Aaronia eli itse asiassa Jumalaa huonosta reissusta. | 37. Maan matkalta lähtijälle suurta ei ole saattoväki, vaan vastaanottoväki. Mutta yhä uudestaan kansa unohti, kuinka Jumala huolehti heidän tarpeistaan. Jumala lukee Aabrahamin uskon hänelle vanhurskaudeksi. Joosefin oli luovuttava isänsä kodista ja veljistään, eikä myynti orjaksi Egyptiin ollut iloinen irtaantuminen. Mutta jos ajattelit käyttää elämäsi kokoamiseen, omistamiseen ja kuluttamiseen, unohda tämä Jeesus-juttu. Niinpä Mooses jättää kansalle testamentin: ”Tämä sana ei saa olla teille mikään tyhjä ja merkityksetön sana. Mutta et voi tajutakaan, mistä kaikesta luovut, jos et anna elämääsi Jeesukselle. Jumala sanoi: ”Riittää jo. Muista kuitenkin: voittaja ei todellakaan ole se, jolla on eniten leluja kuollessaan. Aikana, jolloin maassamme ja kirkossamme on käynnissä taistelu kuuliaisuudesta Raamatun sanalle ja siten kansan tulevaisuudesta, kysytään, onko sanan palvelija ja uskova kansa valmis luopumaan jostakin Jumalan sanan tähden. Mikään käsky, savuava vuori, hukkuvat egyptiläiset eivät opettaneet kansalle siinä määrin Jumalan käskyjen kunnioitusta ja sitä, että kuuliaisuus tuo siunauksen ja tottelemattomuus kirouksen, kuin Mooseksen tapaus. ”Miksi” kysyivät Israelin pojat ja tyttäret iltanuotioilla. Se on koko teidän elämänne.” (5. Yhden kuitenkin tiedät. Anna elämäsi Jeesukselle. Niin on hänen seuraajiensakin tie: kyynel ja kiitos, risti ja kirkkaus. Vaikkei Herraamme verrattuna meidän ristimme paljon paina. (Room. ”Hän ei kirjoittaja on rovasti ja suomen raamattuopiston säätiön Hallituksen puHeenjoHtaja totellut tarkasti Jumalan käskyä”, vastasivat äidit ja isät. 2:6–11.) Tämä oli Herramme tie meidän lunastukseksemme: ensin risti, sitten kruunu. Hän kohotti sauvan ja löi sillä kaksi kertaa kallioon ja kalliosta alkoi juosta vesi. Moos 3:23–28.) Ei Mooseksen vuoksi, vaan kansakunnan takia. Jumala vastasi kaikkiin Mooseksen rukouksiin. Et menetä mitään muuta kuin pahan omantunnon.” Moni luulee luopuvansa liian paljosta, jos antaa elämänsä Jeesukselle. Moos 20:1–13; 27:13,14; 5. Älä enää puhu tästä minulle.” (5. Valittu kansa oli kovaa ja uppiniskaista. 4:3,5,16,23.) Aabraham luopui saadakseen ja antaakseen paljon enemmän. Mutta Mooses oli kyllästynyt ja kärsimätön. Moos. Vain kaksi sauvan iskua sen sijaan, että Jumala oli käskenyt puhua kalliolle. Jumala oli kärsivällinen. Aabrahamista tulee uskon isä niin uskossa Jumalan lupauksiin kuin uskon kuuliaisuudessakin. Vain yhteen vastaus oli ei. ”Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan.” (4. Jumala valitsee kansan, jonka keskelle Messias on tuleva. Se oli nähnyt Egyptistä vapautumisen ihmeen, faraon sotajoukon uivan Punaisen meren aalloissa, pilvija tulipatsaan, vesi-ihmeen, mannan ja viiriäiset – toisin sanoen: Jumalan ihmeellisen huolenpidon. 1:37.) Mooses rukoili Jumalan päätöksen kumoamista ja sitä, että myös hän saisi 40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen astua joen yli luvattuun maahan. Hänellä on suurenmoinen suunnitelma elämääsi varten. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken.” (Fil. ”Meidän Mooseksemme” Jeesus on meidän Joosefimme ja Mooseksemme. Mutta Jumalalla oli luopumiselle suunnitelma, jossa monelle ja paljon annettiin. Mooseksen elämä oli luopumista, mutta hän sai johtaa valitun kansan orjuudesta läpi erämaavaelluksen luvatun maan porteille. Mirjam kuoli siellä ja tunnelmat olivat alakuloiset. Sinin autiomaassa ei ollut vettä
Joku alkaa heti huudella kahvilan pöydästä, että ”Timo sun pitää tulla takaisin politiikkaan, tää maa on ihan sekaisin”. Soini ei itse ollut ehdolla. Soini on elellyt viime aikoina vapaaherrana ja viimeistellyt Populismi-nimistä kirjaansa. Kansanmies on liikkeellä. Kun Jussi Halla-aho valittiin vuonna 2017 Perussuomalaisten puheenjohtajaksi, Timo Soini perusti muiden Perussuomalaisista eronneiden kanssa Sininen tulevaisuus -puolueen, joka ei saavuttanut vuoden 2019 eduskuntavaaleissa yhtäkään kansanedustajan paikkaa. Timo Soini toimi Juha Sipilän hallituksen ulkoministerinä vuosina 2015–2019. Haastattelun hetkellä hän on viettänyt täydellistä mediahiljaisuutta puolen vuoden ajan. Nyt Soini on jättänyt politiikan kokonaan, mutta hän antaa ymmärtää, ettei päätös välttämättä ole lopullinen. 38 |. Tähänastiseen poliittiseen uraansa hän on melko tyytyväinen. E spoolaismies Timo Soini haluaa tavata kauppakeskus Isossa Omenassa. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa hän johti Perussuomalaiset ”jytkyksi” kutsuttuun vaalivoittoon. teksti Petri Vähäsarja kuvat Jani LAukkanen ”Taistelu voitetaan, jos se uskalletaan käydä” – Valtakirkon flirttailu hengellisen monimuotoisuuden kanssa on kamalaa katsottavaa, sanoo Timo Soini. Tammikuun puolenvälin paikkeilla hän tulisi palaamaan julkisuuteen kirja kainalossa
| 39
Soinin ensimmäinen ripittäytyminen päättyi erikoisesti. Tavallinen ihminen murtuisi, jos hakattaisiin julkisuudessa tuolla tavalla, Soini arvioi. Hän halusi tehdä elämällään jotain suurta ja merkityksellistä. He toivovat, että tämä hulluus loppuisi. – Olen suorastaan profeetallisen varma tästä asiasta: Jos tälle tielle lähdetään, se jakaa tämän maan syvemmin kuin osataan arvata. Hän kestää. Ei-sallittuihin näkemyksiin kuuluu esimerkiksi Päivi Räsäsen kanta homoseksuaalisuuteen. Oppia ikä kaikki. Siihen, miksi Soini valitsi juuri roomalaiskatolisen kirkon, vaikutti paavi Johannes Paavali II, joka valittiin paaviksi 1978. – Piti kertoa siihenastisen elämän syntihistoria. – Hän oli antikommunisti ja kieltäytyi pahan valtakunnan palvelemisesta Puolassa, jossa oli kommunistinen diktatuuri. Soini matkusteli ja harkitsi vakavasti katolisen kirkon pappisseminaaria Dublinissa, vaikka hänen olikin vielä tuolloin vaikea ymmärtää pappien selibaattia, jota roomalaiskatolinen kirkko edellyttää. Ripillä Ripittäytyminen on käytäntö, josta katolinen kirkko – paavin jälkeen – ehkä parhaiten tunnetaan. Hannu Salamaa syytettiin jumalanpilkasta. Nyt tilanne on päälaellaan. – Palaamme kuin koira oksennukselle. On surkeaa, etteivät piispat astu asiassa julkisuuteen. – Antaisin itselleni arvosanan 8+. Soini ei ole yllättynyt siitä, että Päivi Räsäsen ”raamattutwiittiä” ja hänen vanhaa kirjoitustaan homoseksuaalisuudesta tutkitaan. Sitten hän pani tupakaksi. Enkä mä nyt kuitenkaan kaipaa sellaisia aikoja takaisin, että mustaa miestä voisi sanoa neekeriksi. Pitää hommata kannatus. Rippi on Soinin mielestä hyvä juttu, vaikka ihmisen ei olekaan helppo unohtaa edes anteeksiannettuja syntejään. ”Päivi kestää prässin” Sosiaalinen media mahdollistaa Soinin mielestä nykyään sen, että ”hulluimmatkin mielipiteet pääsevät esille”. Mulla loksahti suu auki, ja huomasin sanovani, että anna mullekin yksi. – Pääpiirteittäin, Soini tarkentaa nauraen. 40 |. Pitkään uraan mahtuu myös pettymyksiä, puolueen hajoamista. Soini teki päätöksen. – Ihme ei olekaan se, että me rakastamme Jumalaa, vaan se että hän rakastaa meitä. – Johannes Paavalilla oli selvä linja kaikissa kysymyksissä, Soini arvioi. Entisaikoina tavallisen ihmisen ainoa julkinen foorumi oli lehden yleisönosasto. Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus puhua politiikasta vaan kirkosta ja kristinuskosta. Pahus. Päivi Räsäsellä ei ole paljon julkisia puolustajia, mutta hiljainen enemmistö on suuri. Naispappeus oli hyväksytty Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1986. Soini vaihtoi luterilaisesta kirkosta roomalaiskatoliseen vuonna 1988. ”Agendalla” Soini tarkoittaa niin sanottua viher-vasemmistolaista politiikkaa ja sen mukaisia arvoja. Meillähän voi olla nyt pappina, jos ei usko Jumalaan ja ylösnousemukseen, mutta ei voi olla pappina, jos ei hyväksy naispappeutta. – No eihän sellainen vakaumus mikään vakaumus ole. – Pappi antoi absoluution (synninpäästön) ja katumusharjoituksia. – Samaan aikaan on lisääntynyt poliittisen korrektiuden vaatimus. – Hyvä, että se jota tutkitaan on juuri Päivi Räsänen. Toisin sanoen pride-kulkueita ja sitä, että ”kaikki mielipiteet eivät ole sallittuja”. Onhan Kristus vetänyt esimerkiksi aviorikoksen rajan tosi tiukalle. Siinä ei taida puhtaita papereita jäädä kenellekään. Mehän olemme vain kasa hiiltä ja vetyä. Kannatusta joutuu myös ylläpitämään. – Mutta ennen kristillinen kulttuuri oli vallitseva. – Kyllä ne, jotka agendaansa ajavat, tietävät ettei Päivi Räsänen ole peloteltavissa hiljaiseksi. Hän hakisi ”keskustapopulistisen” SMP:n varapuheenjohtajaksi, ja jos häntä ei valittaisi, hän lähtisi pappisseminaariin. – Nyt ihmiset radikalisoituvat ja heimoutuvat. Minulla oli ministerinäkin kokemusta siitä, että kristillinen vakaumus saa olla, mutta siitä ei saa puhua mitään. – En tänä päivänäkään hyväksy sitä päätöstä. Julkisuuden ja median paineet ovat raaka juttu. – Enää en pappisseminaariin edes pääsisi. Jos joku olisi sanonut joskus, että paavi voi tulla Puolasta, kukaan ei olisi uskonut. Hän lähti politiikkaan ja sinetöi myöhemmin kohtalonsa menemällä naimisiin. Soini valittiin. – Jos katsomme, mitä Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa tapahtuu, tämä on suunta, johon kuljetaan. – Nyt hyväksyn kuitenkin kirkon kannan. Mutta he tietävät myös sen, että kirkonmiehet pysyvät hiljaa. Ihan hyvä, että niin ei saa sanoa, koska se koetaan loukkaavana, Soini toteaa. – Ripillä käyminen ei ole helppoa. Politiikka näyttää helpolta, mutta se on vaikeaa. Vuonna 1988 Soini oli 26-vuotias, vapaa ja perheetön mies. Pitää tunnustaa ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Tähän on tultu
| 41. Antaisin itselleni arvosanan 8+.” Timo Soini seuraa intohimoisesti englantilaisen Millwalljalkapallojoukkuueen otteita
Nyt suunta on Soinin mukaan se, että uuspakanuus lisääntyy. Juuri nyt en lue päivittäin Raamattua, mutta viime vuonna luin. ”Kristityt eivät saa vaieta” Myös koulujen joulujuhliin ja Suvivirteen liittyvät keskustelut ovat mediassa säännöllisesti esillä. Siinä on muutama vaikea asia, mutta enhän minä voi päättää, mitä siitä hyväksyn. Ihmisen täytyy miettiä, onko tässä maallisessa vaelluksessa jotakin järkeä. – Kristityt eivät tässäkään asiassa saa vaieta. Tyhjiö täyttyy ja ihminen uskoo aina johonkin. Kun puhutaan, että mennään jälkikristilliseen aikaan, mennään samalla esikristilliseen aikaan, jossa alkukirkko eli. Kritiikin kohteena ovat perinteiset kristilliset arvot. – Moni kavereistani sanoo, ettei rukoile. Suomalaisia kristittyjä hän kehottaa verkostoitumaan keskenään, tunnustuskunnasta riippumatta. Sellaisella ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Ja horoskooppeihin uskotaan sitkeästi. Mutta se on vaikea tuosta noin vain aloittaa, jos ei ole lukenut Raamattua. Mutta kristinusko ei ole aivoasia vaan on uskonasia. Vastapuoli on hyvin militantti. Se on iso kysymys. – Jos kristinusko haluaa elää, sen täytyy pitää opista kiinni. Uskosta seuraa tasa-arvo Soinin mielestä suomalaisten keskuudessa on edelleen ”laaja kaikupohja” kristinuskoon liittyvissä asioissa. Mutta evankelis-luterilaista kirkkoa ei pidä kokonaan hylätä. – Pitäisi uskaltaa toimia myös kirkon sisällä. – Pidän tärkeänä, että meillä on voimakkaat kristilliset traditiot. Kunnioitan sitä, vaikka en kuulu siihen. Luullaan, että jos annetaan siimaa, sitten helpottaa. Rukouselämä on rikas asia. – Hesarissa oli hiljattain artikkeli feministinoidista. Tässä tarvitaan korjausliike, Soini toteaa. – Kristittyjen pitää herätä vaatimaan uskonnonvapautta ja sananvapauden säilyttämistä. Olen sanonut heille, että jos lapsesi tekee kuolemaa, niin kyllä rukoilet sinäkin. Nuorena ajattelin, että aivo kasvaa, kun sitä harjoitetaan. Nykyihminen haluaa olla hengellinen: pikkuisen kabbalaa, vähän buddhaa ja jotain armoa. Siitä myös seuraa tasa-arvo. Mutta niiden suhteen ihmisten tieto on nykyään Suomessa liian ohutta. Ei tule helpottamaan koskaan! Vaatimustaso päinvastoin kasvaa. Ei tule helpottamaan.” Timo Soini muistuttaa, että ”kristinusko ei ole demokratia”. 42 |. On sitten kysymys antikirkollisuudesta tai Setasta, mikään ei riitä. Jos hyvin käy, kirkko voi tulevaisuudessa humahtamalla nousta sieltä. Soinin mukaan on virhe ajatella, että jos kristityt tekevät kompromisseja, he saavat rauhassa olla kristittyjä. Pitäisi käydä joka sunnuntai kirkossa, mutta ihan aina en mene, Soini kertoo. – En minä sitä ole keksinyt. Valtakirkon flirttailu hengellisen monimuotoisuuden kanssa on kamalaa katsottavaa, Soini sanoo. Soini rukoilee itse päivittäin. Jokainen voi uskoa, jos usko annetaan. – Varsinkin silloin, kun puhutaan selkeää evankeliumia, uskon perusasiaa. Voit olla maan matonen tai rikas – tai lapsi. Oikea tapa on pitää omat porukat, olla uskollinen puljulleen. – Joskus jos olen laiska, se jää iltaan. Hän jatkaa, ettei kristinusko ole ”mikään demokratia”. Taistelu voitetaan, jos se uskalletaan käydä. Nyt poliittinen korrektius painaa niin voimallisesti, että joku ajattelee, että meidän pitää häveliäisyyssyistä olla hiljaa omasta kristillisestä perinteestämme. – Luullaan, että jos annetaan siimaa, sitten helpottaa. Pitää olla aktiivinen ja tukea niitä ihmisiä, jotka joutuvat myllyyn, Soini sanoo. Luterilainen kirkko on tehnyt paljon hyvää, ja se on tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa
Kristitty saa syntinsä anteeksi armolliselta Jumalalta. Ilmastoraivo ei puolestaan armahda ketään. Juomisen pitää kuitenkin tapahtua aina ehdottomasti ilman pussia, erityisesti muovista. Maapallo ei kestä enää yhtäkään lisälasta. Maallisen musiikin kuuntelu oli vähän niin ja näin. Juopuminen on ok. kirjoittaja on filosofian toHtori. Bensaja dieselautolla ajo on ehdottomasti kiellettyä. Pornoa ei saanut tietenkään katsoa. Tästä synnistä vapaaehtoisesti lapsettomat muistuttavat maapalloa täyttäviä synnyttäjiä säännöllisin väliajoin, kuten Tieteen kuvalehti, joka veti henkselit kannessa keikkuneen vauvan kuvan päälle. Yhdessä paheksuttiin irstailevia rockyhtyeitä ja fanitettiin gospelbändejä. Esiaviollinen seksi oli kuviteltavissa olevista synneistä toiseksi suurin. Kun muut menivät perjantai-iltana hummaamaan pussikaljat kainalossa, minä menin nuorteniltaan ja join mehukattia, ehkä Coca Colaa. Seksiä toki saa harrastaa kuinka paljon ja kenen kanssa tahansa, mutta ei missään tapauksessa ilman ehkäisyä. Syntilistan seuraavaksi pahimmat asteet liittyvät matkustamiseen. K o l u m n i K o l u m n i. Huumausaineiden käyttö nyt oli itsestään selvästi kiellettyä. Minua ehkä vähän säälittiinkin. Ryyppääminen oli synneistä suurin. Oli hyvä kääntyä ja tehdä parannus. Saarnan vuosikelloon kuuluu se, miten lihansyönti tuhoaa maapallon. Esimerkillään saattoi saattaa heikomman veljen alttiiksi houkutuksille ja lankeemukseen. Kilvoitus oli käsin kosketeltavissa. | 43 Kaikki kiva on kiellettyä teksti Tuomas Auvinen S eurakuntanuorena kaikki kiva oli kiellettyä. Ihannemaailmassa kädestä sai pitää kiinni, ehkä halatakin ja hieman suudella, kunhan ei liian intohimoisesti. Myös lihan ilot olivat tiukasti kiellettyjä. Sielu kärvisteli kuin matkalla ikuiseen tuleen. Mikäli lankeemus osui omalle kohdalle, huono omatunto iski sydämeen veitsen lailla. Disneyn soundtrack saattoi vielä olla sallittujen listalla. Michael Jackson siinä rajoilla. Opetuksen vuosikelloon kuului pakollinen luento seksistä ja seurustelusta. Toimintaan kuuluu olennaisilta osin niiden paheksuminen, jotka antavat mielihaluilleen myöten ja nauttivat häränfilepihviä kypsyysasteella medium. Vaikka olisi ollut selvin päin ja tanssinut käsivarren mitan päässä himon houkutuksista, diskoon meneminen oli silti kyseenalaista. Ero on siinä, että niistä ei ilmastoahdistuja pääse nauttimaan edes naimisiin mentyään. Kahta tietä ei voinut kulkea. Suurin ero ilmastoahdistujan ja konservatiiviseurakuntanuoren välillä on ehdottomasti synnin seurauksissa. Tästä päästäänkin toiseksi pahimpaan syntiin, seksiin. Toisin kuin kristityillä, synneistä suurin on ehdottomasti lihan ilot. Kardinaalisyntien, eli viinan, seksin ja huumeiden välttämisen lisäksi piti pohtia, voiko kristitty mennä diskoon. Nykyään laitavasemmistolaiselle ympäristöaktivistille on kaikki kiva kiellettyä. Erityisen paha asia kuitenkin oli, jos gospelartistin oli nähty ottavan oluen pizzansa kanssa. Lentämisen ajattelukin aiheuttaa välittömän pistoksen ilmastosydämeen
Uusien tilastojen mukaan tällä vuosituhannella on kirkosta eronnut jo noin 850 000 ihmistä. Nämä eivät enää kuulu suurimpiin veluksissa. Ajatelkaa tilannetta, jossa edes kymmenesosa jäsenistöstä eläisi armorikkaan evankeliumin mukaisesti. Siksi meidän huolestuneiden herätyskristittyjenkään ei pitäisi kiinnittää siihen mitään huomiota. Mikä on olennaista suomalaisen kristillisyyden arvioinnissa. . Kirjoitin taannoin eräässä kolumnissa: ”Luterilainen kirkkomme luottaa siihen, että sen jäsenet eivät osallistu ehtoolliselle. miksi huolestua kirkon tilasta nykymaailmassa: 44 |. Tosiasia on se, kuten sanoin, että juuri kukaan ei käy kirkossa. Esimerkiksi oma paikallisseurakuntani on vuosikymmenien ajan ollut pienen kaupungin jakamaton seurakunta, johon kuuluu noin 20 000 jäsentä. Joka tapauksessa poissa on 19 900 jäsentä. Kirkossa käymisen tilasto ei ole minkäänlainen indikaattori suomalaisen kristillisyyden syvyydestä. Jumalanpalvelukseen kokoontuu nykyisin maan tavan mukaan alle 100 henkeä. 2000-luvulla olemme tottuneet puhumaan milleniaaleista eli nuoresta sukupolvesta. Käsitykseni kirkossa käymisen merkityksestä ja jumalanpalveluksiin osallistumisesta on muuttunut. On Suomen kirkon nykytilanteessa aivan yhdentekevää, osallisteksti Timo Eskola kuvat Timo Jakonen ja Sanna Krook / Kirkon kuvapankki Kirkosta on lähtenyt vajaa miljoona milleniaalia.” onko syysi oikea. Euroopan vanhoista kirkoista ihmisiä on jo pitkän aikaa eronnut vuosittain noin 1,4 prosenttia jäsenistä. Olen pitkään kuulunut niihin huolestuneihin ihmisiin, jotka seuraavat kirkon tilaa arvioimalla kirkossa käymisen määriä etenkin etelän seurakunnissa. Ennen ajattelin, että tilanne on jollain tavalla huolestuttava, koska pari vuosikymmentä sitten määrä oli kaksinkertainen. Sehän on selvä, että Suomessa juuri kukaan ei käy kirkossa. Vaikka luku tuntuu korkealta, kokoluokka on oikea. Näin Saksassa ja Ruotsissa. Kirkon organisaatio on alusta lähtien rakennettu luottaen siihen, että ihmiset eivät käy jumalanpalA ja n k o h t a u s A ja n k o h t a u s tuuko päiväjumalanpalvelukseen prosentin vai puolen prosentin verran jäsenistöstä. Ensimmäinen seikka, joka kiinnittää nykyään huomiota, on muutos. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että piispat toivovat, että te ette kävisi kirkossa. Se on itse asiassa muuttunut hieman hauskalla tavalla lukiessani omia kirjoituksiani. Työntekijät imettäisiin kuiviin muutamassa kuukaudessa.” Tämä on tietysti käytännössä totta. Nykyisin olen taipuvainen ajattelemaan toisin. Viisinkertainen määrä ehtoollisen järjestäjiä ja avustajia, ja kanttorit päälle. Neljä tai viisi saarnavuoroa. Seurakunnat joutuisivat järjestämään joka sunnuntai neljä tai viisi jumalanpalvelusta. . Looginen johtopäätös on väistämätön
Samaan aikaan Suomessa on lisäksi kuollut noin miljoona ihmistä. Kaiken kattavia yhden totuuden selityksiä tulisi siksi välttää. Suuri osa kirkkoon jääneistä vieroksuu kirkon sanomaa.” | 45. Keittäneet kahvia ja kutoneet sukkia. Toisin sanoen suuri osa kirkkoon jääneistäkin vieroksuu kirkon sanomaa. Vaikka osa palaa ja osa soutaa ja huopaa, kirkosta on lähtenyt vajaa miljoona enemmän tai vähemmän milleniaalia ihmistä. Mutta tästä jäljempänä. 1900-luku ei koskaan palaa. Milleniaalien kohdalla kaikkein merkittävin seikka on maailmankuvan muutos ja uskonnollisen sitoutumisen purkautuminen. Niitä, jotka ovat kuuluneet kirkkoon ja käyneet noissa kuuluisissa päiväjumalanpalveluksissa. Tämä ei ole tietenkään aivan tarkka luku, mutta antaa suuntaa muiden johtopäätösten tekemiselle Johtopäätöksistä ensimmäinen on, että emme saa takertua menneeseen. Painopiste on siirtynyt Afrikkaan. Lyhyesti sanoen uusi sukupolvi on arvoliberaali ja dogmatismin vastainen. Jos asiaa vähän karrikoidaan, pohjoisen vanhempi väki on perinteistä, mutta pääkaupunkiseudun nuori väki ei voisi vähempää välittää. Kuuluneet kirkkovaltuustoihin ja lähetyspiireihin. Nyt tehdyn arvion mukaan meillä eroaa kirkosta vuosittain runsaat 40 000 jäsentä, eli tällä vuosituhannella hieman yli prosentin verran vuodessa. Johtopäätös edellisistä on, että tällä hetkellä luterilaiseen kirkkoomme kuuluu noin kaksi miljoonaa eri ihmistä, kuin 1900-luvun lopussa. Ainoa laaja tekijä lienee se, johon olen viitannut vuosia sitten. Tilaston tasaisuus yllättää. . Kirkko ei ole yksi ja sama. Suomalaisen kristillisyyden arvioinnissa maantiede ja ikä näyttelevät keskeistä osaa. Tätä olen saanut todistaa sekä arjen keskusteluissa että nuoren sukupolven kertomusten perusteella. Vanhaa väkeä. Suomessa tullaan vähän perässä. Tämän päivän arvioita ja ratkaisuja ei voi tehdä kolmekymmentä vuotta vanhoista lähtökohdista. Ja kun meillä nyt siis on se kuuluisa ”neljän miljoonan kirkko”, teoreettisesti laskien uudella vuosituhannella lähes puolet yksilöistä sen sisällä on vaihtunut. luterilaisiin kirkkoihin maailmassa. Tämän osoittavat myös uusimmat haastattelututkimukset. Meidän on turha kuvitella, ettei ateistinen materialismi lännessä olisi tehnyt samaa, mitä kommunismi idässä. Siinä eivät television jälkikristilliset jumalaillat paina mitään. Tämä tilasto on hämmentävä. Rautaesiripun itäpuolella uskonnollisuus romahti alle kymmeneen prosenttiin
Perussanoman ALE www.perussanoma.fi | puh. En enää mittaa osallistumismääriä. Jos tarkastelemme kristillisyyttä papiston ja toimitusten kirjan ulkopuolella, kristinuskon jokapäivänen harjoittaminen toteutuu suurelta osalta jo nyt hyvin kirjavalla tavalla. Mitä uusi lähestymistapa voisi sitten merkitä. Se pyrkii ylläpitämään instituutiota ja tukee seikkoja, joiden avulla tähän päämäärään voitaisiin päästä tilanteessa, jossa kristinusko yritetään poistaa julkisesta tilasta. Valtapeliin mielistyneet instituution rakenteiden puolustajat eivät tule sitä ymmärtämään, vaan seuraavat sivusta elävän kristillisyyden uusien keskusten syntymistä. Siitä huolimatta järjestelmä pyörii ja luo illuusion siitä, että juuri mikään ei ole muuttunut. Kansankirkon raunioille rakentuu aivan toisenlainen, pienimuotoinen käytännön kristillisyys. Painopiste on sisällössä ja identiteetissä. Kittelson Uskon puolesta 15 € 46 |. Summa summarum: kukaan ei käy kirkossa ja passiivijäsenistä etenkin nuori polvi on tyystin hylännyt perinteisen luterilaisen opillisuuden. Mielestäni tarvitsemme uuden tavan mieltää kristillisyyden tilanne Suomessa. Kinnaman Kaikki mitä olet halunnut tietää luterilaisuudesta 12 € Linnovaara & Rahkonen Katti-Dave ja isäntänsä herra J 5 € Sari Savela Kirkko keskellä kylää 12 € Jukka Norvanto Eevan perhettä 5 € Markku Ojanen Kulmikas ihmiselämä 12 € Sari Savela Onneni on 9 € Leena Kaartinen Pakolainen 5 € Nabeel Qureshi Totuus jihadista 9 € James M. Yhtenäiskulttuuri ja kansankirkko ovat kuolleet. Mitään kirkon ykseyttä ei ole, ei opin sisällön eikä jäsenistön identiteetin kannalta. Milleniaaleja ohjaa gender-ideologia ja kuvitelma tasa-arvosta. Paikallisseurakuntien minijumalanpalvelukset ovat siinä kokonaisuudessa vain yksi melko pieni tekijä. Tilanne on meille uusi. Etenkin EteläSuomessa kristillisyyttä harjoitetaan sekä kirkkorakenteen sisällä että sen ulkolaidalla olevissa ryhmissä – tai kokonaan sen ulkopuolella. Tosin vihkimisten määrä on romahtanut eivätkä nuoret muutenkaan mene avioliittoon, vaan asuvat pitkään erilaisissa avosuhteissa. Toisin sanoen Suomessa on jo nyt ”jumalanpalvelusyhteisöt” tai ”henkilöseurakunnat”. . Kirkon johto tosin elää vielä mainitun illuusion vallassa. 09 5123 9120 (klo 9.00-16.00) | tilauspalvelu@perussanoma.fi Tilaa nyt! Mailis Janatuinen Ja Herra otti 9 € Scott A. Sukupuolinen suuntautuminen ja vaikkapa kysymys transsukupuolisuudesta – tietysti median innoittamana – ovat arvoluokituksen ja tasa-arvoa sekä suvaitsevaisuutta hakevan asenteen keskeisiä aiheita. Tämä on vaikeata, koska kirkko toimii kuitenkin instituutiona tavalliseen tapaan neljän miljoonan jäsenensä parissa. Siksi yritän unohtaa tilastot. Piispat yrittävät siten virkansa mukaisesti suojella ”kirkon yhtenäisyyttä”, mutta se on nykyään pelkkää vanhentuneen mielikuvan ylläpitoa. Suurimpiin arvoihin kuuluvat henkilökohtainen vapaus ja lupa laatia moraalinen koodistonsa itse. Jos pohdimme asiaa identiteetin kannalta, meidän on mahdotonta enää ajatella, että Suomen kansalaiset tai edes luterilaisen kirkon jäsenet juurikaan olisivat perinteisessä mielessä kristittyjä. Milleniaalit puhuvat seksuaalisesta tasa-arvosta lähes Setan termein. Samalla näyttää muuttuvan suhtautuminen perinteiseen kristilliseen oppiin. Tämä johtuu epäilemättä postmodernin aikamme kulttuurista. Ihmiseloa ei tulkita syntikysymyksen kautta, vaan sisäisen kokemuksen ja yksilön oikeuksien näkökulmasta. Koska mielenkiinnon kohteena on nyt 2000-luvun kristillisyys, edellä mainittu arvoliberalismi on sen keskeisiä piirteitä. Vähenevät kasteet toimitetaan ja suuri osa ikäluokasta käy yhä rippikoulun
teksti Petri Vähäsarja. ”Jotain aina kuolee, kun sankari syntyy. Gaalassa nähtiin myös ensiesitys muusikko Anssi Kelan Nykäsen kunniaksi tekemästä laulusta Hyppy sumuun. Kappale kertoo ”sankaruuden hinnasta”, joka Nykäsen elämässä oli suuri. Tuo poika liitää, ei tule maahan milloinkaan”, Kela laulaa. Kittelson Uskon puolesta 15 € Anssi Kela Hyppy sumuun -single The Fried Music Oy / EMI ”Koko Suomi pysähtyi, kun Matti hyppäsi” E desmennyt mäkihyppääjä Matti Nykänen nimettiin urheilun Hall of Fameen Urheilugaalassa Helsingin Hartwall Arenalla 16.1. Silti hän säilyi sankarina loppuun asti. Presidentti kommentoi ennen peliä: ”Kunhan ei tulis turpiin.” Anssi Kelan laulussa Matti hyppää sumun keskelle, ja koko kansa odottaa hänen ilmestyvän takaisin maan kamaralle – voittajana. 09 5123 9120 (klo 9.00-16.00) | tilauspalvelu@perussanoma.fi Tilaa nyt! Mailis Janatuinen Ja Herra otti 9 € Scott A. ”Maailman parhaan mäkihyppääjän” tarina oli symbolinen koko suomalaiselle kansalle, joka sankareidensa kanssa aina pelkää epäonnistumista enemmän kuin toivoo voittamista. Kelan laulu kuvaa tämän sankarin tarinan empaattisessa valossa. Oli kuvaavaa, miten tasavallan presidentti kuvaili tunnelmiaan ennen Suomi-Liechtenstein-jalkapallo-ottelua, joka taannoin oteltiin. Hyppy sumuun on sivulauseessaan myös riipivä kuvaus todellisuuden pakenemisestä, addiktiosta: ”vain ilmassa pääsee hetkeksi rauhaan”. Kinnaman Kaikki mitä olet halunnut tietää luterilaisuudesta 12 € Linnovaara & Rahkonen Katti-Dave ja isäntänsä herra J 5 € Sari Savela Kirkko keskellä kylää 12 € Jukka Norvanto Eevan perhettä 5 € Markku Ojanen Kulmikas ihmiselämä 12 € Sari Savela Onneni on 9 € Leena Kaartinen Pakolainen 5 € Nabeel Qureshi Totuus jihadista 9 € James M. M u s ii k k ia r v io M u s ii k k ia r v io Perussanoman ALE www.perussanoma.fi | puh. Matti kantoi suomalaisten unelmia harteillaan, ja lopulta musertui niiden alle. Voittamalla Suomi varmisti ensimmäistä kertaa paikkansa jalkapallon EM-kisoissa. Traagisena sankarina. Ja nuori Matti voittaa
32:27) • ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.” (2. Moos. Todellisuudessa kirjaimellisuus äärimmilleen vietynä näyttää lukijalleen uskon, elämän ja Jumalan ristiriitaisena. Sitä onkin kirjoitettu monien erilaisten tekstilajien kautta. Inhimillinen ja jumalallinen Raamattu Edellä näimme, että joudumme väistämättä tekemään Raamatun äärellä tulkintaa, jotta sitä on mielekästä pitää erehtymättömän Jumalan sanana. Miltä seuraavat jaeparit kuulostavat. 4:26) • ”Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä.” (2. Moos. Moos. myyttisiä, runollisia, historiallisia ja ilmestyksellisiä tekstejä. Monien kristittyjen mielestä Raamattua tulee lukea kaikilta osin kirjaimellisesti, koska se on Jumalan sanaa. 7:20) • ”He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina.” (Luuk. Klassiseen kristinuskoon itsensä lukeva saattaa yhtä lailla käyttää samaa iskulausetta. 1:6) • ”Ja Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hevosvaljakkoa vaunujaan varten ja kaksitoista tuhatta ratsuhevosta.” (1. Mitä ”raamatullisuus” tai Raamattuun pitäytyminen oikeastaan on. Muutenhan saisimme syyttää Jumalaa edellä mainituista ongelmista, kirjoitusvirheistä nyt puhumattakaan. 20:4) • ”Ja tee kaksi kultakerubia, tee ne kohotakoista tekoa, armoistuimen molempiin päihin [liitonarkun päälle].” (2. Raamattu sisältää mm. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.’” (2. Kirjaimellisen Raamatun lukemisen ongelmat Osa 1/2 48 |. Ehdotonta kirjaimellisuutta saatetaan varjella sillä varoituksella, että edessä on mielivaltainen tulkinta Raamatusta. Raamatussa näkyy inhimilliset traditiot, aikakaudet ja tyylilajit. Hyvin erikoiseltakin kuulostavat uudet suuntaukset mainostavat tarjoavansa Raamatun mukaista opetusta. 2:8–9) • ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. Jumala on käyttänyt inhimillisiä, vajavaisia ihmisiä ilmoittaakseen itsestään kirjoitetun sanan kautta. Raamattu ei ole tipahtanut taivaasta valmiina pakettina. Jokainen kristilliseksi itseään nimittävä ryhmittymä haluaa olla ”raamatullinen”. 20:13) • ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Aik. Tekstiä lukiessa ei voinut olla eri mieltä: ristiriitoja täynnä koko pyhä kirja! Otan tuosta listasta muutaman esimerkin. Evankeliumien välisiä ristiriitaisuuksia on tällä palstalla hiljattain käsitelty, joten en tässä keskity niihin. • ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. Raamatun lainauksia oli kaikkiaan liki tuhat, ja niitä oli aiheittain vertailtu keskenään. Moos. 9:25) • ”Älä tapa.” (2. Raamatun äärellä joudumme aivan ensimmäisenä toteamaan, että se on samanaikaisesti inhimillinen ja jumalallinen. teksti Markus Korri Kuva iStock L öysin kiinnostavan koonnin Vapaa-ajattelijoiden nettisivuilta, johon oli kerätty kattavasti Raamatun ristiriitaisuuksia. 25:18) Ei olekaan ihme, että hyvin erilaiset, kristityiksi itseään kutsuvat ryhmät perustelevat näkemyksiään Raamatulla. 7:21) • ”Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.” (Saarn. Kun
Lukutapa on joka tapauksessa aivan erilainen, kun tekstiä luetaan pyhänä tekstinä. Raamatun tulkinnan tulee olla perusteltua Kuinka sitten tulkita Raamattua. Tärkeintä on muistaa, että otamme tulkinnoissamme huomioon tekstien alkuperäiset ja vuosituhansia voimassa olleet tulkinnat. Tämän jälkeen on tärkeää ottaa huomioon kirkkoisien tulkinnat – he olivat ensimmäisiä kristittyjä, jotka tulkitsivat pyhiä tekstejä. On tärkeä muistaa, että Pyhä Henki synnytti kirkon ja sitoutui sen johtamiseen, jo ennen Uutta testamenttia. Hyvä nyrkkisääntö Raamatun äärellä on tarkistaa, miten kristillinen kirkko on yleisesti tekstiä tulkinnut. on Vanhan testamentin tekstien äärellä otettava vakavasti, sillä silloin puhumme lukutavoista, jotka ovat ensimmäisenä pitäneet tekstejä pyhinä. Miksi luottaisimme menneinä vuosisatoina ja -tuhansina eläneiden ihmisten tulkintoihin. Kristityt nimittäin uskovat, että Raamattu on Jumalan puhetta ihmiselle. Kristillisestä näkökulmasta on perusteltua sanoa, että Raamattua ei voi ymmärtää ilman uskoa, ja että se aukeaa uskosta käsin. Se toimii tienviittana mutta myös uskon kohteena. Palstalla käsitellään uskon, tieteen ja filosofian välisiä keskusteluja. Sen läpi näemme Kristuksen. Jos luotamme uskomme kohteeseen, Pyhään Henkeen, joka on ohjannut pyhien kirjoitusten syntyä ja kehittymistä, meillä on syytä luottaa kristillisen kirkon traditioon, joka on syntynyt Pyhän Hengen voimasta ja toimii sen ohjauksessa. Tällöin ”uskon silmät” avaavat tekstin jumalalliselle ulottuvuudelle ja erilaisten kirjoitusten väliselle yhteydelle. Tämä ei tarkoita, että ohittaisimme kirjaimellisen tai inhimillisen ulottuvuuden. Näin esimerkiksi luotettavat johtopäätökset siitä, miten johonkin moraaliseen tai pelastushistorialliseen kysymykseen pitäisi suhtautua, löytyvät Raamatun tulkintatraditiosta. Juutalaiset tulkintatraditiot P u o l e n p it o a P u o l e n p it o a Menneisiin tulkintoihin tukeutumisen ei kuitenkaan tarvitse täysin kahlita omaa tulkintaamme Raamatusta. Uskon silmät tuovat tekstin lukijalle tarkoituksen ja elämän suunnan. Tällöin hengellinen, rukoileva lukutapa, antaa tilaa sille, että Raamattu puhuu kristitylle uusin tavoin ja elävästi. Vastaavasti Jumala teki liiton Abrahamin kanssa ennen ainoatakaan pyhää kirjoitusta. Onkin tärkeää ottaa tekstilaji huomioon, kun siitä alkaa tekemään inhimillisiä, kuten historiallisia, johtopäätöksiä. Vapaa-ajattelijat.fi/ | 49. Viitattu siVusto: http://www
teksti Reijo Huuskonen Antti Tuuri Levoton mieli Otava 2019, 446 s. K ir ja -a r v io it a K ir ja -a r v io it a Tyytymätön taiteilija A ntti Tuurin tyyli on pettämätön. Lakoninen insinööri pudottelee tekstiä ilman tavanomaista replikointia. 50 |. Mutta yhtenä ihmisen levottoman mielen kuvauksena Tuurin tapaan kirja on lukemisen arvoinen. Kirja kuvaa Bromsin viimeistä elinvuosikymmentä, joka alkaa, kun Tampereen tuomiorovasti Oskari Paarma, Arvidin pikkuserkku, vihkii taitelijan viidenteen avioliittoon. Hän eli viime vuosisadan alussa ja oli monessa mielessä värikkään taiteilijan tyyppikuva. Broms oli varhaisen suomalaisen surrealismin edustaja, varsin harvan tuntema. Romaanissa Arvid lähtee Lappajärven kodistaan yhä uudelleen tauluja myymään. Antti Tuuri ei säästele lurjusmaisen kehuskelijan pimeää puolta, mutta tekee sen lämmöllä. Aiheen uusimpaan romaaniin Tuuri on löytänyt lapsuudenkotinsa seinältä. Elämä kulkee pieninä hetkinä, lämpiminä muistoina ja uhkaavina tulevaisuuskuvina. Siellä nimittäin on jokunen Arvid Bromsin maalaus. On Carneval-keksejä ja Pezkarkkeja, ja televisiosta tulee tietenkin Muppet Show ja Levyraati. Westendissä työelämän epäonnistumiset vaikuttaSuvi Vaarla Westend WSOY 2019 vat koko elämään ja häpeä niistä puristaa ihmiset yksinäisyyteensä. Jokaista langanpäätä ei kurota kokoon, jokaista ajatusta ei selitetä tai liitetä suurempaan kokonaisuuteen. Useimmiten joukossa on oikeita historian henkilöitä, kuten mm. Näitä viinanhuuruisia reissuja Tuuri kuvaa turhankin yksityiskohtaisesti. Suvi Vaarlan Westendissä nuori Elina yrittää ymmärtää vanhempiaan, menestystä ja maailmaa, jossa elää. Arvidin elämänhistoriaan liittyy suhde näyttelijä Emmi Jurkkaan, ja Tuntematon sotilas -elokuvan Lammio, Jussi Jurkka on ainakin näöltään ilmetty isänsä. Muutamista kirjoista on muokattu menestyselokuvia, viimeisimpänä Ikitie. Tarina kulkee sujuvasti, traagisiakin tapahtumia reunustaa vino huumori. Sairaanhoitaja-taiteilija Helvi-Inkeri Broms pitää alkoholisoitunutta miestään kohtuullisessa kunnossa, välillä rauhoituspiikin avulla. Häpeää ja lohtua lama-Suomessa teksti Petra Paakkari 1 990-luvun lamaa on käsitelty suomalaisessa kirjallisuudessa yllättävän vähän. Kasarija ysärimuistot asetetaan aikakauteensa ruokien ja tv-ohjelmien avulla. Oskarin poika Jukka tunnetaan Suomen emeritusarkkipiispana, tämän veli lääninrovasti-Matti puolestaan oli aikanaan esimieheni. Tuuri on parhaimmillaan historiallisissa epookeissa, joissa suuret linjat avautuvat pienten ihmiskohtaloiden kautta. Lapsen huomiot vanhemmistaan liitetään aikuisen Elinan myöhemmin kuulemiin talousfaktoihin, ja sitä kautta perheen tarina nivoutuu osaksi yhteiskuntaa ja sen kärsivää taloutta. Hän ymmärtääkin paljon, niin kuin lapset aina, vaikka toisin luullaan. Pidän siitä, että romaanin tarina muistuttaa oikeaa elämää. Tarinaa ei kerrota kronologisessa järjestyksessä, vaan edestakaisin palaavina otteina 1980-luvulta 2000-luvulle, ja ehkä siksi lukijan takaraivossa odottaa koko ajan uhkaava jännitys siitä, että pian tapahtuu jotakin kamalaa. Kuitenkin jälkimakuna kirjasta jää lohtu. Westend todistaa, että tämän maailman voi kokea monella tavalla, ja kaikilla on syynsä uskoa, mitä uskovat. Välillä tuotemerkit tuntuvat jopa liian päälleliimatuilta, mutta ne vievät lukijan ajatukset omiin muistoihinsa, ja niin lisäävät tarinan samaistuttavuutta. Äitini suku -sarjassa
K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 4.3.2020 k u va T er h o P el k o n en O n Jumalan teko ja taito, että hän voi kääntää pahan hyväksi, kun me olemme pilanneet ja turmelleet jonkin asian. Mutta Herra löysi sellaisen keinon, että minun aiheuttamani vaikeudet selvisivät. Näin Jumala johtaa kaikkia pyhiään: he kyllä saattavat erehtyä, mutta kaikki päättyy lopulta hyvin tai ilman suurta vahinkoa. En voinut ymmärtää, miten pääsisin vapaaksi tuollaisista asioista, jotka olivat minun tyhmyyteni vuoksi menneet sekaisin ja pilalle. teksti Martti Luther kuva Terho Pelkonen Ilman suurta vahinkoa | 51. Jumala luo uutta tyhjästä; siksi hän voi tehdä myös pahasta hyvää. Minä olen todellakin usein tehnyt suuria tyhmyyksiä, joita olen sitten jälkeenpäin kovasti pelästynyt
Kirjan teemat liittyvät sosiaalietiikan ja yhteiskuntaopin alaan. USKON JA TIEDON LÄHTEELLÄ 23 € PL 15, 02701 KAUNIAINEN. Siinä määritellään perustellen, mitä ovat kristilliset arvot, mistä ne kumpuavat ja millaiseen aatteelliseen suuntaan ne viitoittavat. 09 5123 9120 (klo 9.00-16.00) | tilauspalvelu@perussanoma.fi Tilaa nyt! Juha Ahvio Kristittynä Suomessa Tässä kirjassa käsitellään kristittynä olemista, elämistä ja toimimista Suomessa ja sitä, miksi ja miten kristityn tulee toimia ja vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirja on kirjoitettu kaikille tämän aihe piirin kysymyksistä kiinnostuneille. www.perussanoma.fi | puh. Kirjan on kustantanut Kuva ja Sana