lehti hengellisestä elämästä | jo vuodesta 1929 3 / 2020 | hinta 7 € ”Etiopiassa meillä oli kilpailu kommunistien kanssa” Ritva Olkkola-Pääkkönen: ”Kesti kauan saada minut nöyräksi” vilja riutamaa: Rauhannobelisti Denis Mukwege: Kongon kriisi kiteytyy kobolttiin
Mailis Janatuinen muistaa. N. Kirja tarjoaa kättä pidempää sekä ateistin että kristityn pohdinnoille. Kuinka moni meistä muistaa, missä kuuli vierasta kieltä ensimmäisen kerran, milloin näki ensimmäisen muovipussinsa ja lentokoneensa. 200 sivua, kovakantinen. KEVÄÄ N UUTUUSKIRJOJA Keijo Rainerma ETEENPÄIN! Pientä puhetta Paavalista ja pelastuksesta Oletko koskaan ajatellut historian merkkihenkilön kuvaa tai patsasta katsoessasi, onko hän oikeasti ollut tuon näköinen. 27€ 27€ 29€ TILAA NYT! TILAA NYT!. Tieteen ja uskon välillä ajatellaan olevan ylipääsemätön kuilu. puh. www.perussanoma.. Millainen oli apostoli Paavali ja hänen elämänsä. 09 5123 9120 (klo 9.00–16.00) tilauspalvelu@perussanoma.. N. Johtaako tiede vääjäämättömästi siihen, että nykyaikainen ihminen ei enää tarvitse Jumalaa. Kun kysymme, mikä oli hänen sanomansa, kysymme oikeastaan, mitä on kristinusko. Mailis Janatuinen KATSO MINUUN PIENEHEN Lapsuusmuistoja 50-luvulta Kirja kertoo kirjailija Mailis Janatuisen kymmenestä ensimmäisestä elinvuodesta (1949-1959). 230 sivua, kovakantinen. Näihin kysymyksiin vastaa rovasti Keijo Rainerma Raamatun dokumenttien valossa ja Paavalin pääkirjeen Roomalaiskirjeen tutkistelussa. Eero Junkkaala ONKO MITÄÄN JÄRKEÄ USKOA JUMALAAN. Evankeliumin saarnaaja ja sanoma sytyttää ja valloittaa yhä. Mihin hyvänsä kouluun, vaikka pyhäkouluun! N. Kirjassa tarkastellaan kysymystä Jumalan olemassaolosta ja kristinuskon merkityksestä nykyajan kysymysten valossa. Katso minuun pienehen on ennen kaikkea kirja opinhaluisesta pienestä tytöstä, joka ei halua mitään sen hartaammin kuin päästä kouluun. Onko kristinuskon aika ohi. 200 sivua, kovakantinen. Voidaanko Jumalan olemassaoloa enää puolustaa järkisyillä
Hän luki Raamattunsa tarkemmin ja valitsi puolensa maansa hyväksi. Miehityksen alettua puolueettomuus ympärillä riehuvassa sodassa osoittautui utopiaksi. Heidän piti pysäyttää saksalaisten eteneminen, muuten suuri joukko liittoutuneiden sotilaita olisi joutunut vaaraan. Hänet on kutsuttu Jeesuksen todistajaksi. Viime kesänä Suomen Lähetysneuvoston julkaiseman lähetystyöntekijätilaston mukaan suomalaisilla lähetysjärjestöillä oli vuonna 2018 yhteensä 512 lähetystyöntekijää. Onko kristinuskon aika ohi. Tavoittamattomat kansat myös itse liikkuvat kristinuskon ulottuville. Johtaako tiede vääjäämättömästi siihen, että nykyaikainen ihminen ei enää tarvitse Jumalaa. Ei tahdota sitoutua rikkaaseen lähetyselämään, koska toisessa vaakakupissa painavat raskaana ura, lapsien kohtalo, ennakoimattomat elämäntilanteet ja kutsumuksen epäselvyys. puh. Kun kysymme, mikä oli hänen sanomansa, kysymme oikeastaan, mitä on kristinusko. Voidaanko Jumalan olemassaoloa enää puolustaa järkisyillä. Mutta eturintamalla liikkuu yhä harvempi, eikä se lupaa hyvää. Miehet tiesivät, mitä tehtävältä odottaa sopii. 27€ 27€ 29€ TILAA NYT! TILAA NYT!. Onhan kirjoitettu: ’Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!’ Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room. N. 200 sivua, kovakantinen. Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista. Vakavissa tunnelmissa eräs heistä lainasi Jesajan kirjaa: ”Minä kuulin Herran äänen sanovan: ’Kenenkä minä lähetän. Evankeliumin saarnaaja ja sanoma sytyttää ja valloittaa yhä. Luku pitää sisällään lähetyskentillä vähintään vuoden työjaksolla olleet sekä tilapäisellä kotimaanjaksolla olleet työntekijät. Pääkirjoitus Pääkirjoitus F ury -niminen elokuva kertoo toisen maailmansodan aikaisen Sherman-tankin viisihenkisen miehistön hengenvaarallisesta tehtävästä. Millainen oli apostoli Paavali ja hänen elämänsä. Toisen maailmansodan alkaessa norjalainen pappi ja filosofian tohtori Olav Valen-Sendstad tunnustautui pasifistiksi. Kynnys pitkäaikaiseen lähetystyöhön lähtemisessä on yhä suurempi. ” Vihollisen joukot liikkuvat näkyvän kirkon sisäja ulkopuolella.” juha.vahasarja@perussanoma.fi www.perussanoma.. 10:13–17.) Kenet minä lähetän. Kirja tarjoaa kättä pidempää sekä ateistin että kristityn pohdinnoille. Jo kirkon alkupäivinä kohdattiin evankeliumin julistamisen lisäksi tarve diakoniatyölle. Nenäpäiväprojekteilla on paikkansa, mutta ne eivät riitä ihmisen kokonaisvaltaiseen, kestävään auttamiseen. Kuinka moni meistä muistaa, missä kuuli vierasta kieltä ensimmäisen kerran, milloin näki ensimmäisen muovipussinsa ja lentokoneensa. Edelleen tarvitaan niitä, jotka pakkaavat laukkunsa ja lähtevät lähelle tai kauas valtuutettuina lähetystyöntekijöinä julistamaan evankeliumia ja auttamaan hädänalaisia. Mailis Janatuinen muistaa. Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet. Mihin hyvänsä kouluun, vaikka pyhäkouluun! N. Jokainen kristitty on kasteensa perusteella sotilas. Hengellinen sotatanner tarvitsee myös taistelijansa. 200 sivua, kovakantinen. Kirjassa tarkastellaan kysymystä Jumalan olemassaolosta ja kristinuskon merkityksestä nykyajan kysymysten valossa. Siihen tarvitaan sekä sanaa Kristuksesta että hyvän elämän mahdollisuuksien raivaamista. Näihin kysymyksiin vastaa rovasti Keijo Rainerma Raamatun dokumenttien valossa ja Paavalin pääkirjeen Roomalaiskirjeen tutkistelussa. Elämään arkea heidän kanssaan. 6:1–7.) Ei toista ilman toista. Jokaisen on valittava puolensa. Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty. Mailis Janatuinen KATSO MINUUN PIENEHEN Lapsuusmuistoja 50-luvulta Kirja kertoo kirjailija Mailis Janatuisen kymmenestä ensimmäisestä elinvuodesta (1949-1959). Evankeliumin välittämisen ammattilaisten ja valistuneiden maallikoiden tarve on yhä suurempi uhkien tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Kuka menee meidän puolestamme?’ Minä sanoin: ’Katso, tässä minä olen, lähetä minut.’” (Jes. Yhdeksän vuoden jänteellä tilastot kertovat suurimpien lähetysjärjestöjen menettäneen 25 prosenttia lähettimäärästään. Vihollisen joukot liikkuvat sulavasti näkyvän kirkon sisäja ulkopuolella. 09 5123 9120 (klo 9.00–16.00) tilauspalvelu@perussanoma.. Tieteen ja uskon välillä ajatellaan olevan ylipääsemätön kuilu. ”Onhan kirjoitettu: ’Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.’ Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko. Katso minuun pienehen on ennen kaikkea kirja opinhaluisesta pienestä tytöstä, joka ei halua mitään sen hartaammin kuin päästä kouluun. Hän valitsi puolueettomuuden. Eero Junkkaala ONKO MITÄÄN JÄRKEÄ USKOA JUMALAAN. KEVÄÄ N UUTUUSKIRJOJA Keijo Rainerma ETEENPÄIN! Pientä puhetta Paavalista ja pelastuksesta Oletko koskaan ajatellut historian merkkihenkilön kuvaa tai patsasta katsoessasi, onko hän oikeasti ollut tuon näköinen. 230 sivua, kovakantinen. Kristinusko ei tunne rauhaa leppymättömän vihollisensa kanssa, se on silkkaa utopiaa. Lähetystyön kenttä on rajusti muuttunut. Internet ja satelliittilähetykset rikkovat evankeliumin välittämisen rajoja. (Apt. 6:8). N. Media tavoittaa kansoja, joita ei ennen tavoitettu
50 kirja-arvioita Lisää hyviä hartauskirjoja 51 kristikunnan klassikot Kärsimysten salattu vaikutus Kongon humanitaarinen kriisi ei hellitä sivu Maailma nyt Maailma nyt 24 sivu KANNESSA KANNESSA KANNESSA 4 |. 3 pääkirjoitus Evankeliumi kuuluu lähetystyöhön 6 lyhyet ja nopeat Huumeiden käyttö tulee lisääntymään 10 haastattelu Ritva Olkkola-Pääkkösen elämäntyö Etiopiassa 16 raamatun henkilöt Etiopian hoviherra 19 sivupersoona Oopperalaulaja Vilja Riutamaa 20 henkilöt Eeva ja Mika Pouke 23 kolumni Tapani Ruokanen 24 maailma nyt Rauhannobelisti kertoo Kongon tilanteesta 26 elämäntaito Oma kriisi vei Ihoset tukiparityöhön 30 samasta perheestä Nuppu Sihvo ja Esa-Pekka Mattila 33 kysymys ja vastaus Voiko ehtoollista viettää ilman pappia. 34 raamattuopetus Lähetystyö Vanhassa ja Uudesta testamentissa 38 haastattelu Koististen lähetyskutsu varmistui 43 kolumni Virret – opetusta ja lohdutusta 44 ajankohtaus Näkymisen pakko ohjaa nuoria 47 kirja-arvioita Kestävän kirkon parametrit 48 puolenpitoa Ovatko evankeliumit luotettavia
09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 Nuppu Sihvo ja Esa-Pekka Mattila: ”Olemme herkkiä, luovia ja pohdiskelevia” S a m a s t a p e r h e e s t ä S a m a s t a p e r h e e s t ä Maria ja Markku Ihonen: ”Kaaduimme toistemme varjoihin” Kongon humanitaarinen kriisi ei hellitä E l ä m ä n t a it o E l ä m ä n t a it o 26 sivu | 5 30 sivu. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 € Hinnat sis. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITTAJAT Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Santeri Marjokorpi, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Markus Mäkelä • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • JULKAISIJA Suomen Raamattuopisto VERKKO facebook.com/elamalehti • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Irtonumeron hinta 7 €. alv 24 %. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 90
Faridabad – Intia 3. Gaya – Intia 4. Delhi Intia 7. Gurgaon Intia 10. Muzaffarpur – Intia 6 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Varanasi – Intia 5. Tänä päivänä kaksi kolmasosaa kristityistä asuu maapallon eteläpuoliskolla. Lucknow Intia 8. Agra Intia 9. Vuoteen 2050 mennessä 77 prosenttia kristityistä asuu maapallon eteläpuoliskolla. Kanpud – Intia 2. Vuonna 1900 globaalin etelän väestöstä vain 18 prosenttia oli kristittyjä. 1. 77 % koonnut Sari Savela Maaliskuun luku V uonna 1900 maailman kristityistä 82 prosenttia asui maapallon pohjoispuolella. Maailman saastuneimmat kaupungit 2016 k u va P iy u sh K as h ik ar / U n sp la sh Kristittyjen määrä kasvaa globaalissa etelässä Kaupungit ovat pienhiukkasten vuosikeskiarvon mukaisessa saastuneisuusjärjestyksessä. Lähde: Helsingin Sanomat 19.1./ alkuperäinen lähde: WHO Ambient Air Quality Database, 4/2018. Vuonna 2020 osuus on enää 33 prosenttia. Kristittyjen määrän arvioidaan kasvavan entisestään globaalissa etelässä. Patna Intia 6
Lähimmäisenrakkaudesta, hän sanoi. J. Sen vuoksi ies kuvaa täydellistä riippuvaisuutta toisesta. Sen muodosti poikkipuu, joka sidottiin niskan yli niiden kahden vetojuhdan kaulaan, joiden oli määrä vetää iestä yhdessä. km/h Piikkipyrstökiitäjän huippunopeus k u va P iy u sh K as h ik ar / U n sp la sh Lainattua ” Haastattelin eläkkeellä olevaa diakonia Elli Korpelaa, joka todellakin teki 15 vuoden ajan työtä ilman näkyvää tulosta. Jeesus puhuu omasta ikeestään. Jos eläin valjastettiin ikeeseen, sen vapaus oli mennyttä. Siitä hetkestä nämä eläimet olivat täysin riippuvaiset toisistaan. Fjord Christensen Herää valvomaan -lehdessä 3/1970 | 7 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Jos toinen seisoi, oli toisenkin seistävä, jos toinen astui eteenpäin, oli toisenkin astuttava, jos toinen käännähti sivulle, oli toisenkin tehtävä samoin. Ottakaa minun ikeeni päällenne. 11:29 Ies oli hyvin tavallinen itämailla ennen vanhaan ja taitaa olla vieläkin. Hänen ikeensä oli täydellinen alistuminen Isän tahtoon. Miksi Korpela niin teki. Tuomo Väliaho HS/ Espoo -lehdessä vko 5/20 Kuusanmäki Herää valvomaan 50 vuotta sitten ”Ottakaa minun ikeeni.” Matt. Asukit lähtivät hökkelikylästään ruumisautolla. Milloin olet viimeksi kuullut koko sanaa. Kaikissa liikkeissään sen oli seurattava osatoveriaan ikeen alla. Hän auttoi Mankkaan kaatopaikalla asuvia rappioalkoholisteja, vaikka tiesi, etteivät nämä kykene raitistumaan ja palaamaan normaaliin elämään
– Huumeiden käyttö tulee lisääntymään. Kun. Yleisin huume on kannabis. Mitään merkkejä päinvastaisesta ei ole. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin. Myös huumeiden saanti on helpottunut. Kannabiksen käyttö on yleistynyt voimakkaasti. Vielä vuonna 1992 kannabista oli kokeillut tai käyttänyt vain kuusi prosenttia väestöstä. Vuonna 2018 sitä oli kokeillut tai käyttänyt jopa neljännes suomalaisista (24 %). Käytön kasvaessa myös terveysongelmat lisääntyvät. Suomalaisten asenteet huumeita kohtaan ovat muuttuneet selvästi kymmenessä vuodessa. Tämä näkyy jo nyt tutkimuksissa, kertoo THL:n professori Pertti Hakkarainen. 18:37 Raamatunkohta S uomalaisten huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien. Yhä harvemmin niiden käyttöä pidetään vaarallisena. THL:n syksyllä 2018 keräämä aineisto osoittaa, että yhä useammalla suomalaisella on omakohtaista kokemusta huumeista. Lähde: THL Asenteet huumeiden käyttöä kohtaan muuttuneet myönteisemmiksi k u va T h o u gh t C at al o g /U n sp la sh k u va Sa ri SA ve la 8 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Lähes kolmannes 15–34-vuotiaista kertoo, että pystyy hankkimaan vuorokauden sisällä muita huumeita kuin kannabista. ” ” 1
Läntisessä ristivarressa on kellotorni, jossa on neljä kelloa, joista yksi on vuodelta 1753, kaksi vuodelta 1957 ja yhdessä ei ole lainkaan vuosilukua. Kirkkosalia kiertävää lehteriä kannattelevat pylväät. Kirkon yksityiskohdissa on nähtävissä empiren ja uusgotiikan välinen murrosvaihe. Ruokolahden kirkon sisustus on kauttaaltaan alkuperäinen, mikä on harvinaista kirkkorakennuksissa. Piirustukset kirkkoon laati todennäköisesti Carl Edelfelt, taiteilija Albert Edelfeltin isä. Ruokolahden nykyinen kirkko on seurakunnan neljäs kirkko, ja sen on suunnitellut yli-intendentti Ernst Lohrman. k u va Sa ri SA ve la Kirkko keskellä kylää Ruokolahden kirkko Ruokolahden seurakunta perustettiin, kun Jääsken seurakunta jaettiin kahtia vuonna 1572. | 9 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Alttaritaulu Ristiinnaulittu on taiteilija Alexandra Frosterius-Såltinin maalaama vuodelta 1915. Salin keskellä on suuri pylväiden varassa oleva kupoli. Muodoltaan sisäviisteinen ristikirkko valmistui vuonna 1854. Ruokolahden kirkko on tunnettu myös taitelija Albert Edelfeltin maalauksesta Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä
Tuli hyvät suhteet isään ja äitipuoleen. Sen jälkeen he olivat hyvät ystävät. Mäntyharju oli körttiseutua, eikä Ritva ollut koskaan kuullut puhuttavan uudestisyntymisestä. Sekä minä että Mäntyharjusta mukaani Jämsään lähtenyt ystäväni Salli Lamponen tulimme uskoon lukion toisella luokalla. Kun hän lähti 26-vuotiaana Afrikkaan, kotiinpaluu ei kuulunut suunnitelmiin.. Asunto sijaitsee 12. Olin Jämsässä muukalainen, ja uusioperhe tuotti ristiriitoja. Ritva kasvoi äidin kanssa Mäntyharjussa. Jämsässä taas vaikutti Raamattuopisto. Raamattuopiston evankelioimispäivillä Ritvalle ”kirkastui ristin evankeliumi”. Ritva tutustui isäänsä. Hän rientää sammuttamaan sitä. Tai ainakin koko Vantaa. Kun myöhemmin olin jo lähetyskentällä, he ostivat yhdessä minulle auton, Ritva kertoo. – Ne kolme vuotta olivat elämäni vaikeimmat. –O lin neljä kuukautta vanha, kun vanhempani erosivat, Ritva sanoo, kun astianpesukone piipittää. – Niin, meillä oli sellainen perhemalli, joka nykyään on yleinen. 10 | 10 | teksti Petri Vähäsarja kuvat Jani Laukkanen Kaunis perintö kahvimaassa Ritva Olkkola-Pääkkönen on nähnyt Etiopian kommunistisen vallankumouksen ja kidutettujen ihmisten uskon. Eli pirstaleinen. – Lakkiaispäivänä sain sellaisen ylioppilaslahjan, että äitipuoleni otti halaten vastaan oman äitini, joka tuli niihin juhliin. Huimaa. kerroksessa, joten keittiön ikkunasta näkyy melkein koko maailma. – Mutta noiden vuosien siunaus oli suuri. Isän hän tapasi muutaman kerran, kunnes muutti lukiota varten Jämsään, jossa isä asui uuden vaimonsa kanssa
Olisi pitänyt mennä maailmalle kasvamaan. Ritva kertoo, ettei professori Osmo Tiililän luennoilla ollut koskaan tylsää. Opiskelijoiden parissa virinnyt herätys oli Raamattuopiston perustajan Urho Muroman työn perua. Kun luennoilla kiersi lista heistä, jotka lähtevät johonkin Raamattuopiston tilaisuuteen, Nikolainen repi sen. – Häntä ei voinut olla kuuntelematta. – Opiskelin viisi vuotta, ja sinä aikana alkoi opiskelijaherätys. – Aimo T. Vuonna 1959 alkoivat meidän ylioppilaiden säännölliset vierailut Raamattuopistolla. Nikolainen oli vihainen siitä, että kävimme Raamattuopistolla. Opiskelijaherätys alkaa Ritva olisi lukion jälkeen halunnut sairaanhoito-opistoon, mutta sinne ei otettu 17-vuotiasta. Ylioppilaslähetys profiloitui Raamattuopiston kautta, ja sen ensimmäiseksi pääsihteeriksi tuli Vaikeiden vuosien siunaus oli suuri.” | 11. – Sitten eräänä päivänä, kun olin poimimassa vadelmia, minulle valkeni, että minä lähden Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Tätä satoa niitettiin Helsingin opiskelijapiireissä edelleen vuonna 1964, jolloin Ritva oli mukana perustamassa Ylioppilaslähetystä, josta tuli myöhemmin Opiskelijaja koululaislähetys eli Opko. Hengellisesti tapahtui niin paljon, että tiedekunnassa käytiin lähinnä pakollisilla luennoilla ja tenteissä
Koulutusta annettiin Jämsässä tyhjäksi jääneessä sairaalassa. Vuoden vietin siellä. – Ei ollut mitään ajatusta palata Suomeen. Se piinasi Ritvaa. – Muistan, kun istuin bussissa, joka vei meitä Addis Abebasta Etelä-Etiopian kahvinviljelysmaille. – Minulla oli kilpajuoksu niiden naisten kanssa, jotka perustivat kommunistisia naistenryhmiä. Se oli minulle suuri palaute. Ei ulkomaille lähteminen käynyt edes mielessä. Hän valmisteli Lahdessa pidettävää opiskelijakokousta. Minun piti opiskella amharan kieli. Olavi Peltola kutsui meidät myöntävästi vastanneet eteen. – Päättelin, että jos ajatus on Jumalasta, se toteutuu. Nyt heillä on jo omat lähettinsäkin. Myöhemmin tointa hoitivat Raimo Mäkelä ja Pekka Jokiranta. Niistä käsin matkustin. Jatkoin siellä viimeisen työkauden kristillisen kasvatuksen neuvonantajana, Ritva kertoo. Töitä alkoi haitata ajatus lähetystyöstä. – Asuin kielikouluaikana Irgalemissa ja myöhemmin Awasassa. Kun Ritva aloitti naistyössä 1970-luvun puolivälissä, Etiopian kommunistinen vallankumous oli tapahtunut. Keisari oli murhattu. Toisella työkaudella asuin taas Irgalemissa, ja minulla oli pieni rättisitikka. Vaikka norjalaisilla oli maassa jo silloin sata lähettiä, tarvittiin uusia. Joukosta vain kaksi jäi henkiin, ja toinen heistä oli Emmanuel Abraham. Kahvinkuljetusteitä saattoi päästä autolla aika pitkälle. Kommunistit sanoivat, että ”yksi raamatunlause kalenterissa on paljon vahvempi kuin meidän luotimme”. Kauppa on pystyssä edelleen, ja siitä on tullut kuuden kaupan ketju. Ajatus, joka oli Jumalasta Ritva työskenteli kesällä 1964 Ylioppilaslähetyksen toimistolla Helsingissä. Ritva lensi Norjan kautta. Hän työskenteli Etiopiassa yhteensä 20 vuotta. Kolmannella työkaudella työskentelin kirkon toimistossa Addis Abebassa ja perustin lapsityötä kirkon tasolla. Vuonna 1991, muutamia viikkoja ennen kaupunkisotaa, joka päätti kommunistisen ajan Etiopiassa, Mekane Yesus -kirkko perusti Addis Abeban liikekeskukseen kristillisen kirjakaupan. Meillä oli onneksi monistuskone, jolla monistimme opetusmateriaalia. Kiitin Herraa, että ”arpa lankesi minulle kauniista maasta, ja kaunis on minun perintöosani”. Juhani Lindgren. Kidutusta voimakkaampi Etiopian Mekane Yesus -kirkon entisen presidentin Emmanuel Abrahamin sanat ovat painuneet lämpiminä Ritvan mieleen. Kommunismi rajoitti työtä. Tuon vuoden aikana perustettiin Suomessa Kansanlähetys toteuttamaan Ylioppilaslähetyksen ulkolähetysnäkyä ja ”Suomen kansan evankelioimista”. Etiopiassa oli noihin aikoihin herätys. Kilpajuoksu kommunisteja vastaan Kun 26-vuotias Ritva katseli Etelä-Etiopian maisemaa, hän ajatteli, että ”koko elämäni on nyt tässä”. Ei edes kirkon kalenteria. Näin, kuinka savannialueen jälkeen avautui kaunis järvimaisema ja Taaborin vuoreksi nimetty vuori. Ylioppilaslähetys alkoi pitää omaa lähetysseminaaria. Abraham oli aiemmin ollut ministeri ja Etiopian suurlähettiläs. – Työhön kuului matkustamista yleisillä kulkuneuvoilla. Piti ehtiä perustaa seurakunnan ryhmiä ennen heitä. Loppumatka piti patikoida. Eräällä norjalaismiehellä oli sydämellään lapsityö, ja sitä lähdin perustamaan. Ritva lähetettiin kahden muun kanssa vuodeksi Englannin anglikaanisen kirkon lähetyskoulutukseen. Ensin Kansanlähetyksen ja sittemmin Kylväjän lähettämänä. – On myös ollut hienoa olla todistamassa Mekane Yesus -kirkon työn kehittymistä. – Sen avaaminen oli viimeinen työni Etiopiassa. Kyläkunnat kaipasivat kuulla evankeliumia. Vuonna 1968 koitti lähtö Etiopiaan. Kommunistien vallan aikana hänet oli vangittu 60 muun virkamiehen kanssa. Tuolloin, vuonna 1965, kirkolla oli kolme lähetysjärjestöä: Lähetysseura, Evankeliumiyhdistys ja Pipliaseura. Raamattujemme väliin kirjasimme lupauksen työhön lähtemisestä. – Hän sanoi, että ”Ritva, sinä tunnet meidät kuin omat taskusi”. Se oli jännää ja kivaa. Ensin oli joka tapauksessa kielikoulu. – Olimme tervetulleita. – Kokouksessa Martti Haataja kysyi juuri sitä, mitä pelkäsin: ”kuka teistä haluaa antaa elämänsä ulkolähetystyöhön?” Mitään työtä ei sinänsä ollut antaa. – Lähettien koulutus alkoi heti. Seuraavan työkauden perustin naistyötä kolmen rovastikunnan alueelle. – Tämän jälkeen päätettiin katsoa, miten Herra johtaa. – Tarkalleen en tiennyt, mitä tulisin Etiopiassa tekemään. Tiet eivät olleet sellaisia, että niillä olisi pikkuautoilla voitu kulkea. 12 |. Sieltä tuli norjalaisia lähettejä mukaan. – Jostain syystä mietin, mitä vastaan, jos Lahdessa kutsutaan opiskelijoista esille he, jotka haluavat antaa elämänsä ulkolähetystyöhön. – Olin ensimmäinen suomalainen luterilainen, joka lähti Etiopian Mekane Yesus -kirkon työyhteyteen. Matkustuslupia piti hankkia, eikä mitään saanut painattaa. – Olimme sisälähetysihmisiä
| 13 Geesinkielinen ”matkakirja” on yksi niistä monista etiopialaisista esineistä, joita Ritva on tuonut kotiinsa.
– Ei rasiteta ihmisiä kaikella, hän sanoo. ” Mekane Yesus -kirkko on kasvanut kommunistisen vainon keskellä. Meillä oli hyvä yhteistyö. Ensimmäisen kerran hänellä todettiin syöpä vuonna 1995, kun hän oli palannut Etiopiasta Suomeen. – Vaikka kristityt Etiopiassa kantavat nyt vastuun maan evankelioimisesta, syksyllä lähtenyt uusi lähettipariskunta – ja toinen ensi syksynä lähdössä oleva – riemastuttavat minua, sillä näin yhteys Mekane Jeesuskirkkoon säilyy. – Se nöyryytti hirveästi. Hänelle oli rukousvastaus, että seuraavan kerran kiduttaja työnsi hänen suuhunsa kapulan sijaan rätin. Ritva ja Pertti avioituivat vuonna 1997. – Se kuvaa hyvin etiopialaista kristillisyyttä. Sitten on aikoja, jolloin meidän tulee enemmän tukea toisia kotimaassa, Ritva sanoo viitaten suomalaisiin tilastoihin, joiden mukaan lähetystyöntekijöiden määrä on viime vuosina laskenut. Minä ajattelin, että en ole arvollinen tekemään työtä hänen kanssaan, Ritva sanoo ja murtuu kyyneliin. He muuttivat lopulta Sotkamosta pääkaupunkiseudulle. Hän pelkäsi yli kaiken puista kapulaa, joka pantiin suuhun. Vuonna 1981 Ritva sai uudeksi työtoveriksi Itaffa Gobenan, joka tuli työhön suoraan 2,5 vuoden vankeudesta. Hän pääsi vallankumouksen jälkeen vapaaksi ja eli vielä vapaudessa jonkin aikaa. Vainottujen etiopialaisten kristittyjen keskuudessa syntyi meidänkin virsikirjaamme päätynyt laulu Voi hänen rakkauttaan. – Kidutuksen jäljet hänen ruumiissaan puhuivat paljon. – Maailmanlähetystä tehdään Kristuksen tulemiseen saakka. – Siitä olen iloinen, että Suomessa tehdään nyt työtä maahanmuuttajien parissa. Nykyään hän käy Etiopiassa noin joka toinen vuosi, viimeksi 2018. Voimien mukaan Kun kuvaaja saapuu, Ritva kertoo käyttävänsä peruukkia. 14 |. – On aikoja, jolloin Jumala panee lähtemään ja avaa ovet. Etiopialaiseen vankeuteen liittyi kidutusta. Ritvan näkemyksen mukaan lähetystyön luonne on aina se, että ”toiset kärsivät ja toiset tekevät työtä”. Nyt kyseessä on eri syöpä, mutta sekin on saatu hoidettua. Iteffa kertoi, että vankilassa oli ollut tilanne, jossa häntä vietiin jälleen kidutettavaksi. Ritva palasi aikanaan Suomeen lopullisesti, koska syöpäkontrolleja oli tehtävä tiuhaan. Olen iloinen siitä, että maahanmuuttajien parissa tehdään työtä. Hän avioitui Pertti Pääkkösen kanssa vuonna 1997. Myös Ritva koki vaarallisia tilanteita sissisodan sekä vallankumousten aikana, mutta hän ei halua puhua niistä. – Lähettejäkin joutui lyhytaikaisesti vankilaan, mutta asemamme oli helpompi kuin paikallisten, Ritva toteaa. Että vainon ja kidutuksen keskellä ihmetellään Jeesuksen rakkautta ihmistä kohtaan. – Kaikkein vaikeinta minulle oli mennä katsomaan kirkon pääsihteerin ja marttyyrin Gudina Tumsan rouvaa Tsehai Tolosaa, kun hän oli yhdeksän vuotta vankilassa. Suomeen palattuaan Ritva muun muassa opetti Suomen Raamattuopistolla Raamatun Peruskurssia ja vastasi opiston Helsingin-työstä
Sitä kiittelevät myös eräät teologit, opettajat ja oppilaat. Kirjoittaja on teologi ja päätoimittaja (em). Ministereitä myöten kuuluu vaatimuksia kaikille yhteisestä uskonnonopetuksesta, johon pääsisivät sekä uskontokuntien jäsenet että niiden ulkopuolella olevat. Jos uskonnonopetus liudentuu etiikan ja historian alaviitteeksi, ei enää tarvita opettajien erityiskoulutusta. Professori Tapio Lampinen on vakuuttunut tästä paitsi kansainvälisissä tutkijakokouksissa, myös lukiessaan ylioppilaskirjoitusten reaalikokeen vastauksia. Esimerkiksi luterilaiset saavat varsin uskontotieteellistä opetusta. | 15 Viisautta uskonnonopetuksesta teksti Tapani Ruokanen kuva Sari SAvela K eskustelu uskonnonopetuksesta sai vauhtia hallituksen vaihduttua. Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus – uskontojen yksityiskoulut ovat siis laillisia. Myös uskonnottomat ovat vähemmistö, joka saa vahvistusta identiteetilleen juuri elämänkatsomustiedon opetuksessa. Ja lisää tiedon lisäksi viisautta, josta on kova pula. K o l u m n i K o l u m n i. Suomella täytyy olla varaa hyvään uskonnonopetukseen globaalin kommunikaation ja kohtaamisten aikana. Eurooppa tarvitsee sivistyneitä, koulutettuja uskonnonopettajia yleisessä koulussa. Nykyinen uskonnonopetus ei ole enää tunnustuksellista, vaan oman uskonnon opetusta, kullekin uskontokunnalle räätälöityä ja sen hyväksymää, mutta kuitenkin yhteiskunnan vastuulla ja hallinnassa yleisessä koulussa. Oman uskonnon opetus antaa eväitä ja syvyyttä tällaisiin kohtaamisiin. Opetuksen taso laskee. Meillä ei ole puutetta halusta käydä dialogia muiden uskontojen kanssa tai historiallisesta ja yhteiskuntaopillisesta näkökulmasta opetuksessa, jos tutustuu tarkemmin siihen, mistä tunneilla puhutaan. Kansainvälisessä kaupassa, diplomatiassa ja ylipäänsä yhteydenpidossa tarvitaan tiedon lisäksi ymmärrystä arvojen perustasta, uskonnollisesta kulttuurista, jotta voi kohdata toisella tavalla uskovan. Tämä tuli hyvin esiin viime vuonna eduskunnassa järjestetyssä eri uskontokuntien ja kansanedustajien tapaamisessa. Miksi jotkut kuitenkin vastustavat ideaa, josta on saatu hyviä kokemuksia. Uskontojen merkitys on kasvussa maailmalla. Eri uskontokuntien, erityisesti vähemmistöjen edustajat toteavat, että nykyinen uskonnonopetus toimii hyvin – kunhan vain opettajia saadaan riittävästi. Se korvaisi nykyisen opetuksen. Yhteiskunta ei tarvitse lahkojen nurkkakouluja, joissa levitetään erityisoppeja, jopa vihamielisiä asenteita. Oman uskonnon opetus ei estä rakentamasta kouluun entistä enemmän kaikkien eri uskontojen yhteisiä kohtaamisia. Kaikkien koululaisten tulee opiskella samassa koulussa ja yhteiskunnan tehtävä on pitää yllä uskontorauhaa. Opiskelijoiden lisäksi yhteiskunta itse tarvitsee ymmärrystä uskonnosta, joka on yhä useammin tapahtumien keskiössä eikä vain terrorismin uhan vaan kansainvälisen vuorovaikutuksen takia. Miksi uskonnonopetusta ei voida siirtää yksinkertaisesti uskontojen omalle vastuulle ja supistaa koulussa osaksi historian ja etiikan opetusta. Suomalaista mallia on kiitelty myös uskontososiologien kohtaamisissa YK:n ihmisoikeuksien sopimuksen mukaiseksi malliksi. Tämä on todettu myös EU:ssa pohdittaessa keinoja terrorismin vastaisessa taistelussa
R a a m a t u n h e n k il ö t R a a m a t u n h e n k il ö t 16 |
Mikä oli hänen elämänsä tarkoitus, kun hän ei voinut jatkaa sukuaan. Voiko kukaan rakastaa häntä ehdoitta, sellaisena kuin hän oli. Etiopian jumalat eivät voineet antaa mitään vastausta hoviherran sydäntä raastaviin kysymyksiin. Filippos ei voinut tietää, että tuota tietä kulkisi kohta muuan pyhiinvaeltaja, joka tarvitsi häntä enemmän kuin Samarian nuoret kristityt. Tällaisia kysymyksiä mies mietiskeli ja tunsi ehkä katkeruutta vanhempiaan kohtaan, jotka olivat pilanneet hänen mahdollisuutensa perheonneen. Portti kiinni Matkalla eunukilla oli aikaa miettiä, millaisen uhrin hän uhraisi Herralle ja millaisen rukouksen hän tälle esittäisi Jerusalemin temppelissä. Meidänkin aikanamme on ihmisiä, joille normaali seksuaalielämä ja perheen perustaminen eivät jostakin syystä onnistu. Eikä kysymyksessä ollut kuka tahansa mattimeikäläinen, vaan itse Etiopian kuningattaren raha-asioista vastaava hoviherra. Hän ei tajunnut, miksi enkeli vaati häntä jättämään herätyksen ja lähtemään yli sadan kilometrin päähän Gazan tielle. Suuri oli hänen pettymyksensä, kun häntä ei päästettykään pakanoiden esipihaa pitemmälle. Usein köyhät perheet myivät ”ylimääräisiä” poikiaan hoviin rahaa saadakseen. 8:41– 43). Hyvään asemaan päästyään eunukit avustivat taloudellisesti vanhempiaan. Kertomuksella etiopialaisesta hoviherrasta on jotain tärkeää sanomista juuri heille. (Etiopialla tarkoitetaan tässä vanhaa Kusin valtakuntaa Assuanin ja Khartoumin välissä.) Hoviherrat olivat tuohon aikaan eunukkeja eli miehiä, joille oli tehty kastraatioleikkaus. Edestakaiseen matkaan tuhraantui siis vähintään puoli vuotta. Kuninkailla oli yleensä palatsissaan haaremi, jonne normaaleja miehiä ei päästetty. Hoviherra oli ilmeisesti joutunut syvään kriisiin. Sitten piti vielä kulkea Merentietä runsaat 400 km Jerusalemiin. Assuanissa sijaitsi kuitenkin vanha juutalainen siirtokunta, jonka kautta eunukki oli ehkä kuullut huhuja Israelin näkymättömästä ja kaikkivaltiaasta Jumalasta. Assuanista nykyisen Kairon seudulle on tuhat kilometriä, mikä vei jokiveneellä jopa pari kuukautta. Ehkä hänelle oli jopa kerrottu, että tuo Jumala oli luvannut kuulla pakanoidenkin rukoukset, jos ne vain rukoiltaisiin hänen temppelissään (1. Niinpä hoviherra päätti sitten lähteä pitkälle ja vaivalloiselle pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin. Varsinaisen temppelialueen | 17 Hoviherran täytyi myöntää, että elämän suurin onnettomuus olikin kääntynyt hänelle elämän suurimmaksi siunaukseksi, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. Seksuaalisuus sekaisin Eunukeilla saattoi olla rahaa ja valtaa, mutta voivatko ne korvata heille vaimon ja lapset. Ja entä sitten seksuaalinen identiteetti – millaiseksi se muodostui kastraatioleikkauksen jälkeen. Kun. Dramaattinen pyhiinvaellusmatka teksti Mailis Janatuinen kuva Pekka Rahkonen ”H erran enkeli sanoi Filippokselle: Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” (Apt.8:26.) Filippos, yksi alkukirkon seitsemästä diakonista, oli keskellä Samarian suurta herätystä kuullessaan tämän käskyn
Istuuduttuaan vaunuihinsa hoviherra kääri auki Jesajan kirjan ja alkoi lukea sitä ääneen, kuten tuolloin oli tapana. Koska tien varrella pilkotti sinistä vettä, pyysi hoviherra saada tulla kastetuksi saman tien. Ei enää kuiva puu Jatkaessaan Jesajan lukemista hoviherra törmäsi pian lupaukseen, joka oli kuin häntä varten tehty: ”Älköön murehtiko muukalaisen poika, joka on liittynyt Herran palvelijoiden joukkoon: ’Näinkö Herra sulkee minut kansansa yhteydestä?’ Älköön eunukki huokailko: ’Minähän olen kuivettunut puu.’ (…) Myös eunukit saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella.” (Jes. Hoviherra tajusi, että kärsivä Jumala ymmärtäisi kyllä hänen kärsimyksiään. Siinä hoviherra sitten seisoi temppelipihan suljetun portin edessä pettymyksen kyyneliä nieleskellen. Sinunkin vammasi voivat muuttua Jeesuksen kohtaamisen paikaksi.” 18 |. Niin tapahtuikin. Voisiko Jeesuksen, Jumalan Karitsan, veri puhdistaa hänetkin kaikesta synnistä, myös katkeruudesta. Salomon pylväskäytävässä pakanoiden pihalla myytiin kuitenkin Vanhan testamentin kreikankielisiä kirjakääröjä. portilla riippui näet kyltti, jossa kiellettiin hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi kuolemanrangaistuksen uhalla pyhälle alueelle pääsy muilta kuin Jumalan kansan jäseniltä. Sydän iloa täynnä jatkoi hoviherra matkaansa. Kenestä tässä oikein oli kysymys. Yllätyksekseen diakoni kuuli jonkun lukevan vaunuissa kreikan kielellä Jesajan 53. Niin yksinkertaista se oli. Hyvä lukijani, juuri niin voi käydä myös sinulle. Eunukki kohtaa Jumalan Karitsan Filippos oli juuri saapunut Gazan autiolle tielle, kun hän näki komeiden vaunujen lähestyvän pohjoisesta päin. 56:3-3.) Hoviherra ei ollut enää kuiva puu. Rohkeasti Filippos nyt pisti päänsä verhojen välistä vaunujen sisään ja esitti korkea-arvoiselle muukalaiselle kysymyksen: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Hoviherra kutsui kysyjän heti sisälle vaunuihin tekstiä selittämään. Miehen täytyi myöntää, että suurin onnettomuus olikin kääntynyt hänelle suurimmaksi siunaukseksi. luku, jossa profeetta kuvaa Herran palvelijan kärsimyksiä: ”Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, jonka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” (Jes.53:32–33.) Hoviherra oli varmasti nähnyt uhrilampaita kuljetettavan Jerusalemin temppeliin, mutta miksi jotakuta ihmistä verrattiin niihin. Israelin Jumala ei siis tahtonut tietää hänestä mitään kahdestakin syystä: koska hän oli ulkomaalainen pakana ja kaiken lisäksi vielä eunukki. Hän ei saisi biologisia lapsia, mutta hän voisi saada tuhansia hengellisiä lapsia levittäessään kristinuskon sanomaa omaan maahansa. Ei sulkenut, vakuutti Filippos ja kertoi vielä hoviherralle, miten Jumalan kansan jäseneksi päästään: kasteen kautta. Sitten hän oli kuollut uhrikaritsana kaikkien maailman ihmisten puolesta – joka ikisen, olipa hänen kansallisuutensa (tai seksuaalisuutensa!) mikä ja millainen hyvänsä. Ja tämä kaikki oli tapahtunut Jerusalemissa vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Tyhjin toimin temppelistä paluumatkalle lähtenyt eunukki sai nyt kuulla, että näkymätön, kaikkivaltias Jumala oli tullut ihmiseksi. Ennen poislähtöään hoviherra hankki itselleen yhden tai useamman sellaisen käärön. 23:2). Menossa oli siis Jesajan 53. Surullisella mielellä hän sitten kääntyi pitkälle ja hankalalle kotimatkalle. Olisiko hän koskaan kohdannut Jeesusta. lukua. Varmasti hoviherra siunasi nyt ”vammaansa”. Moos. Olisiko hän lähtenyt koskaan pyhiinvaellusmatkalle, jollei häntä olisi lapsena kastroitu. Se oli Filippokselle merkki: hän ei ollut kuvitellut enkelin käskyä, vaan Herra itse oli lähettänyt hänet Gazan autiolle tielle yhden janoavan sielun tähden. Herran kansan jäseneksi oli hoviherran taas mahdoton päästä, koska Mooseksen laki ei sallinut sitä kastroiduille (5. Mutta voiko se olla totta, että tuo Jumala myös rakasti häntä juuri sellaisena kuin hän oli – pakanana ja eunukkina. Eikö mikään temppelinportti sulkenut enää häntä kaikkien näiden Jumalan lahjojen ulkopuolelle. Sinunkin sielulliset ja ruumiilliset vammasi (myös seksuaalisuuden alueella) voivat muuttua Jumalan kädessä Jeesuksen kohtaamisen paikaksi ja elämäsi suurimman siunauksen lähteiksi. Kolmantena päivänä hän oli voittanut kuoleman. Ei siis puhettakaan, että afrikkalainen eunukki olisi voinut mennä uhrialttarin ääreen
Sain siitä loistavat arviot! Henkilövalintaan oli vaikuttanut vieraampi näyttämötaiteen opettaja, joka oli uskonut minuun. En tullut tärkeän opettajan kanssa toimeen, ja hän uhkasi erottaa minut. Nautin siitä ja tulin tosi onnelliseksi! Ehkä olin tietämättäni omieni joukossa, taivaallinen Isäkin paikalla. Mikä on ollut eksoottisin yleisösi. Valitin seurakunnan perhekerhossa, etten ole ehtinyt tarpeeksi harjoitella tulevan konserttini kappaleita. Olin kapinamielellä, sillä koin opetuksen karsivan laulusta ja persoonastani kaiken persoonallisuuden ja omaleimaisuuden. Olen niiden ystävä ja koen tehtäväkseni hyvien perinteiden vaalimisen. Niin sain kutsun tulla laulamaan ne läpi joulutilaisuuteen, jossa ruokaili kaPalstalla esitellään tunnettuja henkilöitä uudessa valossa. Sellaisista en pidä, joiden hedelmä on huono. Oopperalaulaja ja laulunopettaja Vilja Riutamaa on heittäytynyt musikaaleissa Mariaksi ja herätysjuhlien hulluksi naiseksi. Sivupersoona Sivupersoona | 19 Millaista oli opiskella oopperalaulajaksi Berliinin taideyliopistossa. Miten Jumala lohdutti noina aikoina. Esiintymisiinsä hän on hakenut vapautta kajauttelemalla aarioita Berliinin asemilla ja metroissa. Kärsin aika ajoin suurkaupungin hälinästä, kiireestä ja melusta, vaikka ihmiset olivatkin ihanan välittömiä ja vilpittömiä. Kesti kauan ennen kuin minut, idealisti, saatiin nöyräksi. ”Pyysin rukouksessa jotain, josta voisin iloita” teksti Erja Taura-Jokinen kuva Eike Pauli. Rukoilin, että voisin saada jotain, josta voisin sydämessäni iloita. Pääsin esiintymään yleisölle, joka tuskin muutoin tulisi minua koskaan kuuntelemaan. Millainen suhde sinulla on perinteisiin. Yksi perinne on se, että olen mukana joka kesä hengellisillä Heinäveden Kirkastusjuhlilla Oro Bellissimo -orkesterin kanssa. Sitten sain italialaisen Claudio tujen naisia ja miehiä. www.viljariutamaa.com Monteverdin L’incoronazione di Poppea -oopperan sopraanoroolin, josta tuli lopputyöni. Kohtasin Berliinissä, taidenäyttelyn avajaisissa, suomalaismiehen. Musiikki tuntui vahvasti yhdistävän meitä kumpaakin, ja nyt olemme naimisissa ja pienokaisen vanhempia. Toinenkin yllätys tapahtui
Iloitsen hänestä suuresti, Eeva sanoo. Myös Mika puhuu vaimostaan lämmöllä: – Arvostan Eevan elämäniloa, jota myös hänen nimensä ilmentää. Kun paluu Israeliin ei enää onnistunut, Poukkeiden sydämeen jäi seurakunnan kokoinen aukko. Toisin kuitenkin kävi, sillä kotimaan jakso on jatkunut pian yksitoista vuotta. Eeva oli hakeutumassa lähetyskurssille. Syy selvisi vasta, kun hän tapasi Mikan.. Salama-avioliitolle oli syynsä. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun he pääsivät vierailemaan Israelissa kesällä 2017. Kerroin Mikalle, että joko lähden nyt, tai menemme naimisiin ja lähdemme myöhemmin yhdessä. Elettiin 90-luvun alkua. Lähetystyö naimakaupan ehtona Eeva ja Mika Pouke tutustuivat toisiinsa Oulussa vappuna vuonna 1993. Hän oli valmistellut meitä työhön jo vuosia etukäteen, Mika jatkaa. Se oli tunteikas matka. Lähetystyö oli naimakaupan ehto, Eeva nauraa. . – Jumala puhui minulle ensimmäisen kerran Israelista, kun siskoni rukoili minulle puolisoa. Poukkeet olivat lähetystyössä Suomen Lähetysseuran kautta. – Osalla heistä ei ollut lainkaan perhettä Israelissa, joten seurakunnasta muodostui heidän perheensä, Eeva Pouke sanoo. Virallinen syy viisumin epäämiseksi oli ”pelko maahan juurtumisesta”, Mika Pouke kertoo. – Keskinäinen rukousyhteys on avioliittomme kantava voima, Mika sanoo. Eeva oli juuri palannut Tansaniasta Suomen Lähetysseuran lähetysharjoittelusta. – Jumala toi meidät valmiiseen pöytään. Kurssin kautta pääsin vapaaehtoistyöhön Israeliin. – Mika kanssa minusta tuntui heti siltä, kuin olisin tullut kotiin. Rukousvastauksena Israel Jumalan kelkassa täytyy tottua siihen, etteivät ohjakset ole aina omissa käsissä. He työskentelivät Jerusalemissa messiaanisessa seurakunnassa, jonka jäsenet olivat yleensä vastikään Israeliin muuttaneita juutalaisia. Kokemus sieltä oli vahva, ja Afrikka tuntui hyvältä vaihtoehdolta naimattomalle naislähetille. Tukikohta on Oulussa, mutta molempien työhön kuuluu paljon reissuja viikonlopputyötä. Laulu jäi mieleeni soimaan, ja päätin aloittaa heprean kielen kurssin. Täällä Suomessa rukous voi helposti unohtua, koska elämää koossa pitävät raamit ovat niin 20 | Eeva Poukkeelle rukoiltiin puolisoa, mutta Jumala kehottikin häntä rukoilemaan Israelin puolesta. ”Eeva” tulee heprean sanasta Havva, joka tarkoittaa ”elää”. – Emme saaneet enää viisumia. Eeva nyökkää ja jatkaa: – Lähetyskentällä opimme, miten tärkeää rukous on. Avioliiton solmimisen jälkeen kului seitsemän vuotta ennen lähetyskentälle lähtöä. Poukkeet avioituivat seitsemän kuukautta ensitapaamisen jälkeen. Israelilla ei muutenkaan tuntunut olevan mitään tekemistä miehen hankkimisen kanssa, Eeva nauraa. Vuosien aikana syntyivät perheen kaikki neljä lasta, joista nuorimmat kaksoset syntyivät Mikan lähetyskurssin aikana. – Olin lähdössä Botswanaan. Samaan aikaan toisaalla Jumala oli jo laskenut Israelin Mikan sydämelle: – Armeijassa ollessani kuulin linja-auton radiosta kappaleen Kultainen Jerusalem. Hän on ollut matkakumppanini siitä lähtien. Lähetys kulkee aina mukana Tällä hetkellä Eeva työskentelee Uusheräyksen toiminnanjohtajana ja Mika Suomen Raamattuopiston Säätiön Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan aluejohtajana. Jumala kutsui Eevan jo nuorella iällä lähetystyöhön. – Emme ehdottaneet Israelia, vaan sitä ehdotettiin meille, Eeva painottaa. Oli tärkeää tavata seurakuntalaisia ja huomata, etteivät he olleet joutuneet hukkaan lähtömme jälkeen, Eeva iloitsee. Sain kehotuksen rukoilla Israelin puolesta, mikä kummastutti minua, sillä ajatukseni olivat Tansaniassa. Nainen oltiin jo lähettämässä Afrikkaan, kun Jumala päättikin lähettää hänet Israeliin yhdessä Mikan kanssa. Poukkeiden nelilapsinen perhe oli lähetystyössä Israelissa vuosina 2001–2009. S en piti olla aivan tavallinen kausiloma Suomessa ennen paluuta lähetyskentälle Israeliin
H e n k il ö t H e n k il ö t teksti ja kuvat Karoliina Rauhio-Pokka Tie sydämeen käy Israelin kautta | 21
Israel on edelleen läsnä Poukkeiden elämässä. 22 | Lähetyskentällä opimme, miten tärkeää rukous on.” Mika ja Eeva Pouke ovat Suomeen palattuaan järjestäneet muun muassa Israel-tilaisuuksia. Lähetyskentällä ei ole välttämättä suvun tai yhteiskunnan tuomaa turvaa, jolloin elämä pitää rakentaa Jumalan varaan. Monet muslimit suorastaan janoavat kuulla Jeesuksesta, Eeva kertoo. He ovat järjestäneet esimerkiksi Israel-tapahtumia ja heprean kielen kursseja. Nyt heillä on sydämellään työ maahanmuuttajien parissa.. Poukkeiden ei ole myöskään tarvinnut luopua lähetystyötä. Kokemus opetti myös arvostamaan Vanhaa testamenttia uudella tavalla. Me pakanakristityt suhtaudumme helposti ylimielisesti kristinuskon juutalaiseen perintöön, vaikka Paavali nimenomaan varoittaa meitä siitä, Mika sanoo. Seuraavia askelia pariskunta ei halua suunnitella liian tarkasti etukäteen. Vuoden 2015 pakolaisvirtojen myötä lähetyskenttä on tullut ihmeellisellä tavalla heidän tykönsä. – Emme tahdo tarjota maahanmuuttajille ainoastaan maallista turvaa vaan parasta, taivaallista turvaa. – Messiaanisessa seurakunnassa saarnatekstit olivat aina Vanhasta testamentista, ja Uutta testamenttia selitettiin vanhan kautta. Jos Jumala haluaa johdattaa maan ääriin saakka, he ovat valmiit seuraamaan kutsua. vahvat
Hänen yhteydessään löytyy lopullinen onni ja ilo. Elämme joka päivä Jumalan johdatuksessa. Meidän omat valintamme vievät usein väärille poluille. Siksi siihen on hyvä suotua heti. Ehkä pelkäämme, että Kristus tulee rankaisemaan ja tuomitsemaan ja siksi vältämme hänen kutsuaan. Silti pelkäämme häntä ja haluaisimme säilyttää itsellämme jonkinlaisen kontrollin omaan elämäämme. K i r k k o i s ä Augustinus rukoilikin nuoruudessaan seuraavasti: ”Anna minulle puhdas ja siveä sydän, mutta älä aivan vielä.” Ja Augustinus jatkaa selittäen: ”Pelkäsin näet, että kuulisit minua heti ja heti parantaisit minut pahojen himojeni sairaudesta, jota halusin kyllä parannella, mutta en parantaa.” Elämää ei kuitenkaan voi Augustinuksen tapaan lykätä tulevaisuuteen. Jeesus kolkuttaa ovelle teksti Santeri Marjokorpi kuva Michael Jasmund / Unsplash J eesus sanoo meille: ”Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa” (Luuk. Kuka oikeasti on päättänyt oman tulevaisuutensa. Hän on täydellinen hyvyys ja rakkaus. Toiseksi hän voi tulla takaisin milloin tahansa. Hän ei ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Ei voi nukahtaa ja ajatella, että ei tässä mitään hätää. Kuka oikeasti on kontrolloinut elämäänsä. Mutta Kristus kolkuttaa tänään ja kutsuu jokaista valoonsa. | 23 H a r t a u s H a r t a u s Kirjoittaja on Suomen raamattuopiSton avoimen raamattuKoulun vaStaava opettaja.. Ensiksikin Kristus koputtaa ovella juuri nyt. Mutta sellainen on vain haaveilua ja häivettä. Hän tahtoo tulla luoksemme ja aterioida yhdessä kanssamme, mutta usein me epäröimme. Ehkä ajattelemme, että Jumalalle on vielä myöhemmin aikaa. Jokaisen rehellisen ihmisen on tunnustettava itselleen, että tämä elämä ei ole meidän omissa käsissämme. Kolmanneksi Jumala on oikeasti parasta, mitä on. Ehkä haluaisimme valita parhaat puolet kaikista vaihtoehdoista. Silti pelkäämme hyvyyttä ja kavahdamme rakkautta. Tiedämme, missä turvamme ja pelastuksemme olisi. Kristus ei tahdo sinulle pahaa. Tänään hän kutsuu sinua. Haluaisimme toisaalta nauttia tästä elämästä ja kaikesta mitä siitä on irti otettavista. Huomisen tilanteesta emme tiedä. Ehkä haluaisimme pitää jonkinlaisen otteen itsellämme. Kuka on määrännyt päiviensä määrän. Meitä kutsutaan avaamaan sydämemme ovet Kristuksen koputukselle. Ei ole mitään järkeä sulkea häneltä ovea. Ja pelko pois. Siinä valossa elämä saa tarkoituksensa ja synnit sovituksensa. Kuka mistäkin syystä. 12:36). Kuka oikeasti on saavuttanut kaiken, mistä on haaveillut, omassa varassaan. Silloin on oltava valveilla ja vyötettynä
24 |. Tehtävä on naistentautien ja synnytysopin erikoislääkäri Mukwegelle tärkeä, sillä hän haluaa tuoda Kongon ihmisoikeustilanteen maailman tietoisuuteen. Panzin sairaala perustettiin torjumaan Kongon korkeaa äitien lapsivuodekuolleisuutta. Kongon demokraattinen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960 Belgian siirtomaavallan alaisuudesta. Mukwege on maailmankuulu gynekologi, joka on erikoistunut hoitamaan seksuaalisen väkivallan uhreja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Maassa on lähes neljä miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Sota on tähän mennessä tappanut kuusi miljoonaa ihmistä, Mukwege kertoo. Kongon kriisi on yksin maailman pisimpään jatkuneista humanitaarisista kriiseistä. Kongossa on yksi maailman pisimpään jatkuneista humanitaarisista kriiseistä. R auhannobelisti 2018, Denis Mukwege (64), vieraili Suomessa viime vuoden lopulla. Nobelin palkinnon saatuaan häntä on kutsuttu puhumaan eri puolille maailmaa. – Elämme jatkuvan sodan tilassa. Sen tuotantoketjuun liittyy paljon riistoa ja rikkomuksia. Nykyään Mukwege toimii sairaalan ylilääkärinä. Muutama päivä itsenäistymisen jälkeen syttyi sota. Kongo – kobolttia ja ihmisoikeusrikkomuksia teksti Sari Savela kuvat Sari Savela ja iStock Keskisen Afrikan jättivaltio Kongon demokraattinen tasavalta tuottaa yli 60 prosenttia maailman koboltista. Denis Mukwege sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018. Tänä päivänä sairaalan painopiste on enemmän raiskauksien uhrien auttamisessa. Hän perusti vuonna 1999 Panzin sairaalan, jossa on hoidettu noin 55 000 seksuaalisen väkivallan uhria
Tällä hetkellä hän asuu perheineen YK:n vartioimalla sairaala-alueella. Sitä tarvitaan laitteisiin, joiden sisällä on litiumakku. Hän on saanut useita tappouhkauksia ja on ollut kerran murhayrityksen kohteena. – Oikeuden saaminen on tärkeä osa paranemisprosessia. Kun rauhanpalkinto jaettiin, siitä vaiettiin Kongossa. Meidän pitää varmistaa, että koko mineraalien tuotantoketju on puhdas, Mukwege sanoo. Kongossa kaivosten hallinnasta käydään kovaa taistelua. Mukwege muistuttaa, että teollistuneiden maiden kehitys perustuu vahvasti Kongon rikkauksiin. Siviilit kärsivät. Raportissa mainitaan 617 rikosta ihmisyyttä vastaan. Naisten seksuaalisella hyväksikäytöllä on eri muotoja. Uhrit saavat paitsi fyysisen avun, myös avun henkiseen kärsimykseen ja tukea käytännön asioiden hoitamiseen, jotta he pääsisivät takaisin jaloilleen. Kaivoksia valvovat aseelliset ryhmittymät, jotka ovat korruptoituneita ja väkivaltaisia. – Vallassa olijat eivät taputa, kun kongolainen lääkäri saa Nobelin palkinnon. Hänelle läheisiä ihmisiä on tapettu. Televisiosta tuli palkintoseremonian sijaan jalkapalloa. Mukwege palkittiin vuonna 2018 Nobelin rauhanpalkinnolla. Runsaat luonnonvarat ovat yksi syy Kongon konfliktin pitkittymiselle. Uhreja autetaan ymmärtämään, mitkä ovat heidän lailliset oikeutensa. Kongon kansa ei ole päässyt hyötymään maansa mineraalirikkauksista. – Monesti naisia raiskataan julkisesti puolison, lasten tai yhteisön edessä, jotta voidaan maksimoida nöyryytys. Kongolainen kuparikaivos. YK:n ihmisoikeuskomissaari on laatinut Kongon tilanteesta kattavan Mapping-raportin, joka julkaistiin vuonna 2010. Kongolaisen helluntaikirkon Cepacin ylläpitämä Panzin sairaala auttaa väkivallan uhreja lääketieteellisesti, psyykkisesti, sosioekonomisesti ja juridisesti. Kongo ei päästä uutisiin sitä, mikä on rauhanpalkinnon takana oleva todellisuus. Maan itäosista on löydetty suuria määriä koltaania, kobolttia, kultaa ja kuparia. Lapsityövoiman käyttö ja seksuaalinen väkivalta ovat arkea. Palkintoseremonian sijaan jalkapalloa Denis Mukwege toimii myös Cepac-kirkon pastorina. Kongolaista kobolttia käytetään litiumakkuihin Kongo on luonnonvaroiltaan rikas valtio. – Ongelmana on, että raportti pölyttyy jossakin pöytälaatikossa YK:n päämajassa New Yorkissa. – Konfliktin juurisyihin pitää puuttua. Tulevaisuudessa koboltin kysyntä kasvaa entisestään. Lähes jokaisella suomalaisella on laite, jossa on kongolaista kobolttia. Jotkut ryhmät vievät naisia seksiorjiksi, jotkut taas raiskaavat ja tuhoavat naisten genitaalialueet. Kristittynä häntä motivoi työssään rakkauden kaksoiskäsky. M a a il m a n y t M a a il m a n y t Oikeuden toteutuminen tärkeä osa paranemista Mukwege kertoo, että naisten raiskaamista käytetään Kongossa yhtenä sodankäynnin välineenä. Sen on saanut myös Denis Mukwege kokea. – Minulle on tärkeää nähdä haavoittunut lähimmäinen niin kuin Jeesus hänet näkisi. Yhtäkään sen suosituksista ei ole pantu täytäntöön, Mukwege harmittelee. Jos naiset eivät löydä ihmisarvoaan uudestaan, he eivät pääse paranemaan, Mukwege toteaa. | 25. Rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen on aina riski
Alkuun se oli sopinut myös minulle. Mariaa alkoi häiritä myös Markun suoraviivaisuus. – Olin ainoa lapsi. Tukityö alkoi kuitenkin aikaisemmin. Ensimmäinen lapsi syntyi heti seuraavana vuonna Ihosten avioitumisen jälkeen. Tapasimme pareja useampaan otteeseen, Ihoset kertovat. Oli yllätys, kuinka kauas olimme etääntyneet, kun ei ollut aikaa olla kahdestaan ja keskustella. Yhteen mennessämme meitä sitoi toisiimme henkinen yhteys. Meillä elettiin sen mukaan, mikä oli Markun käsitys perheelämästä. – Emme olleet tottuneita riitelemään. – En ole varsinaisesti käytännön ihminen. 2 000-luvun alussa pariskunnat alkoivat kysellä Ihosilta tukea omiin parisuhdekysymyksiinsä. Alkoi tulla pahoja yhteenottoja. Hengelliseltään taustaltaan he ovat esikoislestadiolaisia, tosin Maria kiirehtii tarkentamaan, että on ollut mukana vasta 16-vuotiaasta lähtien. Tiivis lapsiperhearki verotti parisuhdetta. Iso perhe oli kyllä toiveissa, mutta käytännössä lapsiperhearjen pyörittäminen kuormitti. Vähitellen aloin tulla enemmän esiin. Se oli osittain samantyyppistä kuin nykyinen tukiparitoiminta. Ihoset ovat olleet naimisissa 38 vuotta, he ovat viiden lapsen vanhempia ja kymmenen lapsenlapsen isovanhempia. – Olin alun perin ollut mukautuvaa tyyppiä. Kun päälle tulivat vielä henkilökohtaiset kasvuprosessit, suhde kriisiytyi. Vuosiin mahtuu myös oma kriisi, jonka läpikäyminen on tuonut syvyyttä tukiparityöhön. Parisuhteen kriisiytyminen sai Ihoset hakemaan apua, ensin kirkon perheneuvonnasta. Se kostautui. Maria tiedosti muutoksen välttämättömyyden. Ristiriita oli Ihosille uusi ja outo tilanne. Siitä lähtien lapsia syntyi joka toinen vuosi. – 1990-luvun lopussa, kun olimme vielä omassa kriisissä, aloimme pyörittää jonkinlaisia pienryhmiä. Lapsiperhearki etäännytti puolisot – Lasten hyväksi puhalsimme yhteen hiileen, mutta etäännyimme toisistamme, Maria kertoo. Maria ja Markku Ihonen ovat auttaneet pariskuntia yli 20 vuotta. teksti ja kuvat Sari Savela Maria ja Markku Ihosen kutsumuksena on tukea pariskuntia 26 |. Tuntemukset, että toinen on vihollinen, joka sortaa, olivat yhä tavallisempia. Myös hermoni alkoivat kulua sekä lasten että miehen kanssa, Maria muistelee. Toisen hyvinvoinnin ajatteleminen ja kahdenkeskinen aika jäivät sivuun arjen pyörityksessä. En ollut nähnyt, miten iso perhe toimii, Maria toteaa
E l ä m ä n t a it o E l ä m ä n t a it o | 27
– Pelkäsin, että murtuisin, jos puolestani olisi rukoiltu. Marian ihastus oli käsitelty jo aikaisemmin. Se oli iso isku, ja vaikka yritinkin auttaa, se tilanne suisti meidät syöksykierteeseen, Markku kertoo. – Minua ei ole kauhean helppo neuvoa. Maria Ihonen on tehnyt puolisonsa kanssa tukiparityötä yli kaksikymmentä vuotta. Tietoa oli myös kertynyt paljon, Markku kertoo. – Joka tapauksessa oli hyvä, että se tulppa aukesi, Maria sanoo. Tunnustamisen vuoro tuli leirin jälkeen. – Se oli sellainen jälkikaneetti, johon en tiennyt miten suhtautua, Maria toteaa. Olisin joutunut tunnustamaan syntini. Kriisi kesti seitsemän vuotta. Olin kuitenkin sokea sille, että itse otin aivan valtavan tilan, Markku tunnustaa ja jatkaa: – Kyllä siinä näkyi, ettemme olleet kunnolla erillistyneet. Lopulta Ihoset kuitenkin osallistuivat HNMKY:n (nykyinen Parempi avioliitto ry) avioliittoleirille vuonna 2006, ja seuraavana vuonna he olivat jo luennoimassa leirillä. Keksin aina hyviä syitä, ettei voi osallistua leirille. Ihastukset eivät kuitenkaan johtaneet fyysiseen uskottomuuteen. Sitten Marian läheisin ihminen, mummi, kuoli. ”Pelkäsin, että murtuisin” Ystävät olivat jo vuosia suositelleet Ihosille avioliittoleiriä. Hän pelkäsi, että Maria jotenkin karkaa ja luisuu pois. – Kaaduimme toistemme varjoihin. Vähitellen ei enää pudottu syvemmälle, vaan pohja alkoi kantaa. Äiti oli jättänyt Marian lapsena, ja isänsä alkoholiongelman vuoksi hän oli asunut mumminsa kanssa. 28 |. – Meillä ei ole salaisuuksia, mutta kunnioitamme toistemme yksityisyyttä, Markku toteaa. Toisen tunnereaktiot tarttuivat herkästi. – Tiesin Marian älykkyyden ja sen, miten hän kohtaa ihmisiä, mutta myös hänen eroottisen voimansa. Kriisissä ollessaan Ihoset ymmärsivät kehittää riitelyyn säännöt, joita on noudatettu siitä lähtien. Kynnys sille osallistumiseen oli kuitenkin korkea, etenkin Markulle. Markun sisälle oli kertynyt niin paljon painetta, että hän tunnusti nyt kokonaisuudessaan kaiken, mikä liittyi avioliiton ulkopuoliseen ihastukseen. Ymmärsin sen vain omana tahdonratkaisunani ja haavoitin Mariaa. Markkua huolestutti. Myöhemmin olen ymmärtänyt, miten tärkeää on, että rikkoja palaa asiaan ja pyytää tekoaan uudelleen anteeksi, tarvittaessa montakin kertaa, Markku pohtii. Suhteen tunnetyhjiö sai kummankin hakemaan kaipaamaansa tunneyhteyttä liiton ulkopuolelta. Ensimmäisellä leirillä Markku pyysi, ettei hänen puolestaan rukoiltaisi ryhmässä. – Tapahtumaan liittyi Marian sulkemista ulos suvusta mummin kuoleman jälkeen. Kipeä kasvu erillisyyteen Samoihin aikoihin Maria itsenäistyi ja palasi opintojen pariin, suoritti maisterintutkinnon ja siirtyi työelämään. Siinä vaiheessa, kun Ihoset olivat jo hankkineet apua, kummallakin oli työpaikkaihastus. – Silloin emme ymmärtäneet vielä anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen syvempää ideaa. – En uskaltanut rohkaista Mariaa irrottautumiseen ja kasvuun, vaan epäreiluilla konsteilla manipuloin häntä. Riitoihin ei vedetä sukulaisia mukaan, eikä toisen henkisiä, seksuaalisia tai fyysisiä ominaisuuksia ei käytetä aseena. Minulle tyypillinen tunne siihen aikaan oli, että minulla ei ole tilaa omassa kodissa. Kriisivaihetta lukuun ottamatta avoimuus on aina ollut tärkeä arvo Ihosten liitossa. – Kaadoin koko sontaläjän Marian päälle. – Olimme olleet parisuhdetyössä monin tavoin mukana vuodesta 1997
Tuettavien pariskuntien määrä on kasvanut vähitellen. Tuimme vuoden aikana yhtätoista paria, Ihoset kertovat. Viikonloput ja kesät he pitävät vapaata. Myös tiedollisesti he ovat ahkerasti päivittäneet osaamistaan tutkimuskirjallisuudella ja kursseilla. – Silloin olimme pelkästään vertaisia. – Näemme kuitenkin, että Jumala saa aikaan ne ihmeet niissä pareissa. Meille tulee nykyään myös sellaisia pareja, joilla on hyvin vaikeita asioita, Markku kertoo. – Tällä hetkellä meillä on viisi paria samaan aikaan kuljetettavana. Parempi avioliitto ry:n tukiparikoordinaattorit koordinoivat työtä. Keksin aina hyviä syitä, ettei voi osallistua leirille.” | 29. Seurakuntien pastorit ja avioliittotyön vastuunkantajat alkoivat ottaa yhteyttä ja kysyä, voisiko heille lähettää pareja tuettavaksi. Me emme olisi tässä ilman Jumalan armoa, Markku sanoo. Tukiparityön lisäksi Ihoset luennoivat ja ohjaavat ryhmiä avioliittotapahtumissa sekä kouluttavat uusia pareja avioliittotyöhön. Yhtä pariskuntaa he tapaavat keskimäärin viidesti. Vakavissa riippuvuustilanteissa Ihoset ohjaavat tuettavia aina myös ammattiavun piiriin. Ajattelimme, että voisiko se olla avioliittotyö, Ihoset kertovat. Toissa talvi oli kaikkein hurjin. Markku Ihonen sanoo, että kriisivaihetta lukuun ottamatta avoimuus on aina ollut tärkeä arvo pariskunnan liitossa. Työ laajenee ja ammattimaistuu Ihosten osaaminen ja kokemuspääoma ovat karttuneet tukiparityön aloittamisesta yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kristityissä kodeissa riehuu samat perkeleet kuin muualla, Markku toteaa. Tukiparityöstä kutsumus Avioliittoleiri vahvisti Ihosten ajatusta parisuhdetyöstä yhteisenä kutsumuksena. Aika nopeasti Ihosille alkoi kertyä tuettavia pareja. Nythän emme ole enää samassa määrin vertaisia, vaan olemme ehkä pikemmin myötäeläviä asiantuntijoita. Myös suoria yhteydenottoja tuli tukea tarvitsevilta pareilta. – Niihin aikoihin aloimme kysellä ja rukoilla, mikä olisi meidän kutsumuksemme. Elämässä alkoi olla tilaa, kun nuorinkin lapsista lähestyi täysi-ikäisyyttä. Asioiden läpikäyminen omassa suhteessa on tuonut syvyyttä ja myötäelämisen taitoa tukiparityöhön. – Alkuun ajattelimme, ettemme uskalla ottaa esimerkiksi uskottomuuskriisiä läpikäyviä pareja, mutta siten totesimme, että ne ongelmat ovat niin tavallisia. Sanon usein, että tarvitsemme tietoa, taitoja, tahtoa, harjoittelua ja sitten sanomattomasti armoa. – Olemme pyrkineet vastaamaan tarpeeseen hankkimalla lisää tietoa ja osaamista. – Erityisesti tukiparityö on tuonut valtavan syvän merkityksen meidän elämäämme, he kertovat. Tukiparitapaamisia voi sattua yhteen viikkoon joskus kaksi tai kolmekin. Nykyään tukiparityö on hyvin organisoitua. – Eihän meillä silloin aikaisemmin ollut niin paljon taitoja, vaikka hyvää tahtoa olikin, Maria sanoo. Ihoset kieltäytyvät heille tarjottavasta tuettavasta parista, jos ovat sellaisia, joissa he eivät osaa auttaa. Meillä on myös jonkinlaista ammattimaista identiteettiä, mikä tarkoittaa sitä, että pystymme säätelemään etäisyyttä ja nollaamaan tilanteen tapaamisen jälkeen nopeasti ja kuitenkin keskittymään täydellisesti pariin tapaamisen aikana. Ihosten työskentelytavat ovat tavanomaisen psykologian ja psykoterapian mukaisia
S a m a s t a p e r h e e s t ä S a m a s t a p e r h e e s t ä Esa-Pekka Mattila ja Nuppu Sihvo teksti Ulla-Maija Lammi-Ketoja kuva Susanna Lönnrot Esa-Pekka Mattilaa ja Nuppu Sihvoa, isää ja tytärtä, yhdistää musiikillisen lahjakkuuden lisäksi huono ääreisverenkierto ja rakkaus pannukahviin. Luovat pohdiskelijat 30 |
K e it ä . Nuppu istui etupenkissä turvaistuimessa. Nupun laulutaito ja rytmitaju tuli esiin jo varsin pienenä. Nuppu oli kasiluokalla, kun menin seisomaan ulko-ovelle tyyliin ”tuollaisten pitkien tekoripsien kanssa täältä ei lähdetä minnekään”. Lähdimme synnytykseen suoraan kotiseurakunnan pikkujoulujuhlista. Sanotaan, että lähetyslapset tulevat keskenään läheisiksi ja se kyllä pitää paikkansa perheessämme. Mutta keskustelumme olikin hyvin huojentavaa ja yhteyttä rakentavaa. Pari päivää synnytyksen jälkeen minun piti lähteä bussilla Kilosta Sibelius-Akatemiaan. Kun konsertti tai esiintyminen sitten alkoi, ongelmat olivat tiessään ja oltiin miltei taivaallisissa tunnelmissa. Nuppu on juuri syntynyt! Nuppu on pienestä saakka ollut mietiskelevä taiteilija, rauhallinen, leppoisa, elämänhaluinen ja iloinen. Virossa asuimme kahteen otteeseen, koska olimme siellä vaimoni Soilen kanssa seurakuntatyössä. Matkamme tärkeänä tarkoituksena oli ostaa legoja. Asuimme välillä myös Soinissa EteläPohjanmaalla. Synkät suomalaiset istuivat aamuruuhkassa ja minun teki mieleni nousta ja huutaa kaikille: Mikä teitä vaivaa. Jälkipolvemme viihtyy edelleen hyvin yhdessä. Kun tytöt alkoivat soittaa viulua, saatiin siitä monipuolisuutta bändiin. Sen päätteeksi Nuppu sanoi minulle ikimuistoiset sanat: ”Iskä, sä olet aina ollut minulle sellainen sankarihahmo.” Perheorkesterimme toimi kymmenisen vuotta. Nuppu heittäytyy asioihin taiteellisella tyylillä. Se oli viikossa aina tietty päivä ja kellonaika. esa-pekka kertoo: Nuppu on mietiskelevä taiteilija K e it ä . Olemme muuttaneet monia kertoja, mutta lastemme koti on ollut meidän vanhempien suhde. Joskus, kun olimme lähdössä jonnekin perheen kanssa, Nuppu saattoi hakeutua pianon ääreen ja alkaa laulaa. Tunnistin isänä kiitollisuuden ja ylpeyden tunteita, että minulla oli jo niin iso tyttö, että voimme kahdestaan tehdä kaupunkimatkan. Usein harjoituksissa oli hankala tunnelma ja monesti oli vaikea lähteä keikalle. Olen sitä mieltä, että jos Jumala on antanut lahjakkuutta, sitä kannattaa hyödyntää. Nuppu tykkäsi esittää soololauluja. Esa-Pekka Mattila, 49 • Espoon helluntaiseurakunnan johtava pastori • Musiikin maisteri, opiskelee Tallinnan Metodistikirkon teologisessa seminaarissa (EMKTS) • Motto: Elämän pienet asiat ovat suuria • Levyt: Hengen hedelmä, Usko, toivo ja rakkaus yhdessä Soile Mattilan kanssa, Nimi kaikkein korkein, Mattilan perheorkesteri • Perhe: Puoliso, neljä lasta ja vävy Nuppu Sihvo, 23 • Opiskelee Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta • Johtaa bändiä, kirjoittaa runoja ja on kiinnostunut kielistä • Perhe: Puoliso | 31. Kun ensimmäisen kerran asuimme perheen kanssa Virossa, muistan kuinka kolmevuotiaan Nupun kanssa lähdimme kahdekesken kaupunkimatkalle Rakvereen. Siellä taisi tapahtua yksi dramaattisimpia yhteenottojamme. Kun hän oli viisivuotias, aloin antaa hänelle pianotunteja. Pyrin tekemään tunnit hauskoiksi, ne olivat vapaasäestystä ja lauleskelua, ei pelkkää nuotinlukua. Kun huomasimme lapsissamme musiikillista lahjakkuutta, aloimme ottaa heitä minun ja Soilen esiintymisiin mukaan. ESIKOISEMME NUPUN SYNTYMINEN on yksi elämäni kohokohtia. Ei perheorkesterin aika ihan helppoa ollut eikä se ilmaiseksi tullut. Jälkiviisaana olen miettinyt, että ehkä ilmapiirin luomiseen olisi voinut satsata vielä enemmän eikä niinkään esitysten tekniseen hiomiseen. Kun palasin tilanteeseen illalla ja juttelin Nupun kanssa tapahtuneesta, ajattelin olleeni liian kova ja että nyt varmaan yhteyteen tuli särö. Olimme odottaneet häntä innolla, Nupulle oli paljon laulettu kohtuun
Oli ihanaa kun iskä oli niin heittäytyväinen. Harvoin meillä oli yhteentörmäyksiä. Se oli naisellistumiseni juhlimista. Kotiintuloajoista muistan vääntäneeni ja joskus tömistelleeni tai paiskoneeni ovia mielenosoituksellisesti. Vaikka meidän perheellä ei koskaan ollut rahaa tuhlattavaksi, koen saaneeni kaiken mitä tarvitsen ja enemmänkin – ja tällaista mentaliteettia haluan pitää yllä itsekin. Ihan pieninä meillä oli tapana pyytää iskää soittamaan pianolla eri eläimiin sopivaa musiikkia. Mökillä iskä villiintyy rauhasta ja rentoudesta niin, että saattaa suureleisesti heitellä ikkunasta esimerkiksi kahvinpuruja ja banaaninkuoria ihan siksi vaan koska siellä voi niin tehdä. Erityisen hyvänä muistona Viron ajoilta on jäänyt mieleeni se, kun iskä vei minut kahden kesken syömään, kun kuukautiseni alkoivat. Hän osaa elää hetkessä ja ottaa tosi kauniisti toiset ihmiset huomioon, hänellä on rakastava ja kunnioittava ESIINNYIMME PITKÄÄN PERHEORKESTERINA . Iskä oli jämäkkä johtaja. Harjoitustilanteet olivat monesti aika kaoottisia ja motivaatio saattoi meillä lapsilla olla vahvasti hukassa. Koen saaneeni isältäni paljon! Hän on minulle esikuva aikaansaavuudessa, vanhempana, pianistina, säveltäjänä, oman kutsumuksensa seuraajana, hengellisesti ja taloudellisesti. Jokin aika sitten iskä kysyi kävelylenkillä, että ”miten sais sielun rauhoittumaan”. Me lapset oltiin tietysti innoissamme siitä, että monesti keikat päättyivät Heseen. En koe, että tällaiset yhteenotot olisivat tehneet väleihimme sen kummemmin mitään, olen aina tiennyt olevani rakastettu ja ymmärrän nykyään motiivit rajoitusten takana. Arvostan saamaani kristillistä kasvatusta. Se varmasti lähensi meitä vielä enemmän. Iskä on ollut merkityksellisin piano-opettaja, pitkäjänteinen ja innostava. Jotain siinä keikan alkaessa kuitenkin aina tapahtui, ja sen jälkeen oli vapautunut ja onnellinen olo. Silloin koin sen maailman suurimpana vääryytenä, nykyään olen kiellosta kiitollinen. Niinä aikoina minusta tuli ”isin tyttö”. Jokainen meistä sai vuorotellen toivoa jonkun eläimen, ja me kaikki neljä onnesta soikeina esitimme kyseistä eläintä. Hengen yhteys on Nupun kanssa ollut aina hyvä. Hänellä on myös kyky vilpittömästi nauttia täydestä sydämestä siitä, kun hänelle lauletaan syntymäpäivälaulua. Iskässä parasta on kaikki ne pienet asiat, jotka tuovat esiin hänen hulluttelevan luonteensa. Virossa asumisella on ollut valtava merkitys perheemme elämässä. Tuntui luontevalta jakaa isälle aina kaikki mieltä askarruttaneet tai omallatunnolla olleet asiat. Tiesin, etteivät vanhemmat olisi siitä ideasta yhtä innoissaan kuin minä. Samaistuin kysymykseen vahvasti. Musiikin lisäksi meitä yhdistää huono ääreisverenkierto ja rakkaus pannukahviin, mökkeilyyn ja Turkuun. Jonkin sortin paikallaan pysymisen vaikeus meillä kummallakin on. Kuitenkin ehkä jo silloin ymmärsin, että koko perheen soittaminen yhdessä oli jotakin erityistä. Nupulle kello ei ole koskaan ollut jumala, mutta kyllä hän aikataulut pitää. Meillä on usein yhteistyökuvio, jossa Soile juontaa, minä puhun ja Nupun bändi vetää ylistyksen. asenne muita kohtaan. Arvostan iskää tietysti omana isänä mutta myös äidin aviomiehenä. Kerran yritin livahtaa kouluun tekoripset silmissä. Ihailen Nupussa monia piirteitä. Olemme molemmat herkkiä, luovia ja pohdiskelevia. Iskä pysäytti minut eteisessä ja kielsi menemästä ne silmissä kouluun. Siinä toiminnassa käytiin usein läpi koko tunteiden skaala. Muitten kärsivällisyys joutui siinä vähän koetukselle. Silloin se tuntui liialliselta, nyt itse bändin johtajana ymmärrän sen olleen varsin tarpeellista. Esiintyminen oli silti aina kivaa, mutta keikkoja edeltävät aamut ja automatkat olivat monesti aika jäisiä. Hänen kanssaan on mukava jutella kaikesta mahdollisesta. Se toimii hienosti! nuppu kertoo: Virossa minusta tuli isin tyttö Mökillä iskä villiintyy rauhasta.” 32 |
Emmekö voisi asetussanoja käyttäen viettää ehtoollista keskenämme kotona. Tämä takaa – tai ainakin tulisi taata – että ehtoollisen vietossa on hyvä, terve ja seurakuntaa rakentava järjestys, se tapahtuu ehtoollisen suuren arvon mukaisesti eikä sitä vietetä tuomioksi, mistä Paavali varoittaa. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Vastaamme joka lehdessä 1-2 kysymykseen. Raamattu kertoo vain vähän, miten ensimmäisissä seurakunnissa vietettiin ehtoollista. . Kuitenkin ehtoollinen oli hyvin keskeinen asia, ja Uusi testamentti kertoo paljon sen sisällöstä – mitä se on ja mitä siinä saa. Luterilaisen uskon mukaan pastoriksi vihitty siis toimittaa ehtoollisen. Vastaajana on tällä kertaa STI:n pääsihteeri Jari Rankinen. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat eivät sano, että ehtoollinen on oikea vain, mikäli sen asettaa pastori. Sen käskyn löydämme Uudesta testamentista, että seurakunnan kokoontumisissa tulee olla järjestys ja ettei seurakuntaa saa hajottaa. Toisaalta tunnustuskirjat sanovat, ettei kukaan saa ryhtyä hoitamaan sakramentteja, jos häntä ei ole kutsuttu asianmukaisesti tähän tehtävään. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. En siis viettäisi ehtoollista ilman pastoria. . Tällä tarkoitetaan seurakunnan kutsua pastorin tehtävään ja vihkimystä pastoriksi. k u va Sa ri Sa ve la Kysymys ja vastaus Kysymys ja vastaus Luterilaisen uskon mukaan pastoriksi vihitty toimittaa ehtoollisen.” La u ra M er il äi n en -A m au m o / K ir k o n k u va pa n k k k i Miksi ehtoollisen viettoon tarvitaan pastori. Miten usein, millainen oli ehtoollisen vieton järjestys ja ketkä asettivat ja jakoivat sen. Jos ehtoollista aletaan viettää täällä ja tuolla yhden ja toisen toimesta, se hajottaa seurakuntaa. | 33
Luomisen perusteella ensimmäiset ihmiset Adam ja Eeva olivat uskovaisia. Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Synti ei varjostanut ihmisen suhdetta Jumalaan eikä erottanut Jumalan yhteydestä. Adamin ja Eevan vaatettamiseksi täytyi siis teurastaa eläin, jotta siitä saatiin nahka vaatettamaan ja peittämään langenneiden ensimmäisten ihmisten alastomuus. 3:15). Tässä jakeessa tuodaan myös esille Kristuksen syntyminen neitseestä, sillä hyvin poikkeuksellisesti siinä käytetään ilmaisua ”vaimon siemen” – vuoden 1933 käännöksen mukaan: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille.” Muuallahan Raamatussa puhutaan yleensä miehen siemenestä. He tunsivat Herran ja elivät Hänen edessään paratiisissa. Apostolien teot onkin vahva lähetyshistorian kuvaus. Tämä kohta ennustaa Jeesuksen sikiämistä Pyhästä Hengestä ja syntymistä neitseestä, eikä Joosefin siemenestä. M issio eli lähetys on Jumalan työtä. 3:21). Tämä oli täydellinen tilanne. Ihminen joutui pois paratiisista. Tässä Vanhan testamentin jakeessa tulee kaikista selvimmin esille JumaMissio Vanhassa ja Uudessa testamentissa Itäisten maiden tietäjien saapuminen Jeesusta kumartamaan oli maailmanlähetyksen ensi hedelmää. Mooseksen kirjan luvussa 3, välittömästi syntiinlankeemuksen jälkeen: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän” (1. Toinen tärkeä jae on vähän myöhemmin samassa luvussa: ”Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä” (1. Ihmisestä tuli kuolevainen. Ihminen on luotu elämään yhteydessä Jumalaan. Täydellinen tilanne ei kestänyt pitkään. Moos. Nahkavaatteet muistuttivat lankeemuksesta, mutta samalla niissä on viittaus uhrieläimeen, Jumalan Karitsaan, joka vaatettaa armollaan kaikki langenneet ihmiset. Kuitenkin Jumalan työ kaikkien kansojen parissa tulee esiin jo Vanhassa testamentissa. Ensimmäinen lupaus syntien sovituksesta sekä synnin ja turmiovaltojen kukistumisesta on jo 1. 12:3). teksti Ari Lukkarinen kuva iStock R a a m a t t u o p e t u s R a a m a t t u o p e t u s | 35. Ihmiskunta menetti Aadamin lankeemuksessa sen yhteyden Jumalaan, mikä oli ollut. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 12. Kun kuulemme sanan ”lähetys”, raamatunlukijalle tulee usein ensimmäisenä mieleen Pietarin saarna Jerusalemissa helluntaina. luvussa, jossa Jumala sanoi Abrahamille, silloiselle Abramille: ”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (1. Moos. Vanhan liiton lähetyselämää Ehkäpä vieläkin selkeämmin Jumalan lupaukset kaikkia kansoja kohtaan – ja lähetystyö – tulevat esiin Jumalan lupauksissa Abrahamille. Jo siinä on ennustettu Kristuksen pelastustyö koko ihmiskunnan puolesta välimiehenä. Tätä jaetta nimitetään protoevankeliumiksi eli ensimmäiseksi evankeliumiksi. Tapahtui syntiinlankeemus. Yksi lähtökohta lähetykseen on Jumalan luomistyössä. Moos. Pian kaikkialla, missä evankeliumia julistettiin, pakanat tulivat kristityiksi, kirjoittaa Ari Lukkarinen
Nämä Heprealaiskirjeen jakeet tuovat vanhan liiton aikaista lähetyselämää esiin. Näissä siirreltävissä teltoissa kuultiin Jumalan lupauksista ja Hänen hyvyydestään. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.” (Jes. Abrahamin ja muidenkin patriarkkojen elämään Herran omina viitataan myös Heprealaiskirjeessä: ”Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Kristuksen antama lähetyskäsky koskee koko kirkkoa kaikkina aikoina.” lan lupaus, joka ei rajoitu ainoastaan Abrahamiin vaan se tulee koko maailmalle. Itäisten maiden tietäjät tulivat fyysisestikin Jerusalemiin ja Betlehemiin, mutta tulemisella on toinen, laajempi merkitys. Tästä jakeesta avautuvat suuret maailmanlähetyksen näköalat. Jesajan kirjassa ennustetaan: ”Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Kysymyksessä on ihana lupaus Kristuksesta. Luther saarnasi, että evankeliumi on tavoittanut koko maailman ja pakanatkin ovat saaneet tulla kristityiksi. Elämä tässä ajassa on väliaikaista. Heidän teltoissaan saarnattiin ja pidettiin siis sanajumalanpalveluksia. 60:1–3.) Myöhemmissä jakeissa puhutaan Sabasta tulevasta joukosta, joka kantaa kultaa ja suitsuketta mukanaan eli juuri näitä lahjoja, joita itäisten maiden tietäjät toivat vastasyntyneelle Jeesuslapselle lahjaksi. Tuossa vaiheessa ei ollut vielä vakiintunutta paikkaa eli Jerusalemin temppeliä, jossa uhreja toimitettiin. Tämä ajallinen elämä ei ole kaikki, vaan kristitty ihminen omistaa taivaan ja on taivaan maan kansalainen jo tässä ajassa. Ajoittain varmasti pakanoita tuli kuulemaan näitä saarnoja, vaikka erillistä lähetyskäskyä ei ollut vielä annettu. Teltta myös siirtyi aina ajoittain uusille alueille. Itäisten maiden tietäjien fyysinen Betlehemiin tulemi36 |. 11:8–9.) Teltoissa asuminen on myös eräänlainen vertauskuva kristityn elämästä maailmassa. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Abrahamin ja Iisakin tehtävä oli myös toimittaa uhreja. Jumalan valtakunta oli siellä läsnä kaiken vaatimattomuudenkin keskellä julistetun Jumalan sanan kautta. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen.” (Hepr. Patriarkat todistivat Herrastaan, elävästä Jumalasta, teltoissaan vietetyn jumalanpalvelusja hartauselämän kautta. Se ei ole pysyvää. Lutherin mukaan eivät ”pakanat ulkonaisesti saavu Jerusalemiin, vaan että heidän kääntymisensä on heidän tulemisensa; sitä ennen he olivat kääntyneinä maailmaan päin, mutta nyt he ovat käännetyt, kääntyneet seurakuntaan päin”. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Uskonpuhdistajamme Martti Luther selittää tätä tekstiä loppiaisen epistolasaarnassaan Kirkkopostillan ensimmäisessä osassa
luvussa: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö” (Matt. Uudessa testamentissa Herramme Jeesus Kristus antoi lähetyskäskyn ylösnousemuksensa jälkeen juuri ennen taivaaseen astumistaan (Matt. 28:18–20). 8:10). Apostolit opettivat, kastoivat ja toimittivat ehtoollisen sakramenttia. Olihan juutalaisten keskuudessa ”laki ja profeetat” eli koko Vanha testamentti. Lähetys liittyy kirkon apostolisuuteenkin olennaisella tavalla, sillä tarkoittaahan apostoli alkukielessä kreikassa lähettilästä tai lähetettyä. 15:24). Tuo mainittu kanaanilainen nainen oli yksi, joka sai avun Jeesukselta ja uskoi häneen. Samoin eräs samarialainen spitaalinen sai avun ja uskoi (Luuk. Tuossa vaiheessa opetuslasten oli keskityttävä julistamaan juutalaisten keskuudessa. 17:16). luvussa Herramme Jeesus jopa sanoi 12 opetuslapselleen: ”Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin” (Matt. He joutuivat kärsimään Kristuksen nimen tähden ja todistamaan myös verellään Herrastaan. Jeesuksen julkisen toiminnan aikana on kuitenkin useita tapauksia, joissa Hän kohtasi myös pakanataustaisia ihmisiä, ja he uskoivat Häneen. Apostolit maksoivat lähetystyössään kovan henkilökohtaisen hinnan. Lähetystyötä tulee tehdä siihen asti, kunnes Kristus palaa takaisin kirkkaudessaan ja kunniassaan. Johannes Kastajan väkevin saarna oli kehotus katsoa Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois koko maailman synnin. Johannes Kastajaa tulivat pakanaroomalaisetkin kuuntelemaan. Jumala on luonut kaikki ihmiset ja Kristus on verellään lunastanut kaikki ihmiset. Apostolien teoissa se sanotaan seuraavasti: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka” (Apt. Herramme Jeesus siis valitsi ja kutsui opetuslapsijoukostaan 12 apostolia. Matteuksen 10. 8:8). Siinä vaiheessa ei ollut vielä annettu lähetyskäskyä julistaa evankeliumia kaikkien kansojen keskuudessa. Jeesuksen julkisen toiminnan aikana olikin pitkälti näin. Ja sitten he kumartuivat myös vastaanottamaan ehtoollisen sakramentissa Kristuksen ruumiin ja veren missä vain heidän seurakuntansa sijaitsivatkaan. 6:13). Silloin lähetystyön aika on tullut täyteen. Eikä voiKirjoittaja on Suomen luterilaiSen evanKeliumiyhdiStyKSen afriKan työn Koordinaattori da unohtaa roomalaista sadanpäämiestä, joka pyysi Jeesusta parantamaan palvelijansa sanomalla vain sanan (Matt. Kristuksen antama lähetyskäsky koskee koko kirkkoa kaikkina aikoina. 1: 8). Lähetystyössä tätä sanomaa viedään eteenpäin tänäkin päivänä. 1:12). Kanaanilaiselle naiselle Hän sanoi Matteuksen 15. Uusi testamentti onkin täynnä jakeita, jotka kertovat Kristuksen lunastustyön koskevan kaikkia. On helppo vältellä vieraita ihmisiä ja vieraita kulttuureja. Uudessa testamentissa Jeesus toimi pääasiassa juutalaisen kansan keskuudessa. | 37. Jerusalemissa oli myös temppeli, jossa uhrattiin kaikki vanhan liiton mukaiset uhrit, jotka kuitenkin osoittivat Jeesukseen Kristukseen, jonka kertakaikkiseen ristinuhriin nuo lukuisat uhratut eläimet viittasivat edeltä käsin. 3:16) muistuttaa Jumalan rakastaneen koko maailmaa antaessaan Poikansa maailman lunastajaksi. Apostolit maksoivat lähetystyöstä kovan henkilökohtaisen hinnan.” nen Jeesusta kumartamaan oli siis ikään kuin maailmanlähetyksen ensihedelmää siitä mitä tuli pian tapahtumaan kaikkialla missä evankeliumia julistetaan: pakanat tulivat kristityiksi evankeliumin julistamisen ja kasteensa kautta. Lähetys on apostolista Evankelista Luukas kertoo apostolien kutsumisesta: ”Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen” (Luuk. He myös asettivat kaikkiin seurakuntiin kaitsijoita. Samoin pienois evankeliumi (Joh. Evankeliumi kuuluu kaikille. Lähetyskäskyssä oli siis tarpeen olla tämä muistutus, että se koskee myös samarialaisia kuten kaikkia maailman kansoja. Tämä roomalainen upseeri selvästi uskoi Jeesukseen ja Jeesus sanoikin: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella” (Matt. Evankeliumi ei saa jäädä vain joidenkin harvojen ihmisten yksinoikeudeksi, sellaiseksi aarteeksi, joka kätketään toisilta. Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh. 10:5)
teksti Petri Vähäsarja kuvat iStock Määränpäänä tuntematon 38 |
Koistisia lähetyskutsu on seurannut läpi elämän. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse lähteä lähetystyöhön ulkomaille. teksti Petri Vähäsarja kuvat iStock Määränpäänä tuntematon Koistisen pariskunnan mielestä lähetystyö on jokaisen kristityn tehtävä, johon löytyy valtuutus Raamatusta. | 39
– Pääsin kokeilemaan käytännössä, onko minusta lähetystyöntekijäksi. Koistiset ovat olleet kiinnostuneita lähetystyöstä lähes koko elämänsä ajan. Askel kerrallaan Vaimo on koulutukseltaan fysioterapeutti ja tanssinopettaja, mutta on ollut viimeiset pari vuotta kotiäitinä. Perheenisä teki vuonna 2014 Suomen Lähetysseuran kautta kolmen kuukauden pituisen lähetystyöharjoittelun Hongkongissa. Siihen pastori totesi, että Jumalan työtä on se, että lähetysjärjestöjen tiedot löytyvät tänä päivänä netistä. – Mietin, että on siisti homma tehdä lähetystyötä. Kaksivuotiaalle pojalleen Koistiset kertovat asioista, joita on juuri seuraavaksi tapahtumas40 |. Nuori nainen unelmoi kuitenkin siitä, että hän voisi hyödyntää tanssia ja kehollisen ilmaisun keinoja lähetystyössä. Olisiko minusta siihen. Sitten kohdemaassa katsotaan, missä voimme auttaa ja palvella. – Ei tarvittu suurta merkkiä. Puolen vuoden pituisen kurssin tavoitteena on valmistaa pariskunta työhön Kylväjän lähetteinä. Siitä alkoi kahdeksan vuotta kestänyt läheinen ystävyys, joka syveni lopulta seurusteluksi. Viisumiasioiden takia täytyy tietysti olla selkeä tehtävä, miksi maahan mennään, vaimo kertoo. Mies on psykiatrinen sairaanhoitaja. Asennoidun niin, että sitten vasta, kun olemme jalat maassa siellä kohteessa, voimme sanoa varmasti olevamme siellä, mies toteaa. Kun erään pastorin kanssa juttelimme lähetystyöstä, sanoin hänelle, että kyllä Jumala tietää sitten, kun meidän on aika lähteä. Koen, että Jumala on minulle näitä lahjoja antanut ja kutsunut käyttämään niitä. Se oli sellaista vierellä kulkemista, hän kuvaa. – Kun haimme tälle kurssille, emme aktiivisesti ajatelleet sitä, mihin maahan lähdemme tai mitä tulemme siellä tekemään. Sitten toukokuussa tulee vauvan syntymä. Vaimo kertoo joutuneensa opettelemaan askel kerrallaan etenemistä prosessissa, joka lopulta vie heidät lähetystyöhön. – Keväällä laitoimme hakemuksen. Kohdemaa saattaa olla Itä-Afrikassa, mutta se voi varmistua vasta kurssin lopussa ja vaihtua vielä sen jälkeenkin. Seuraava askel on, että käymme tämän kurssin. Naimisiinmeno lujitti pariskunnan yhteistä kutsua. Innostun tanssista tosi paljon. Ei sellaista tullut. Voimme itse lähettää sähköpostia, kertoa itsestämme ja kysellä lisätietoja. Vuonna 2016 juhlittiin pariskunnan häitä. Saamme silti luottaa siihen, että Jumala on meitä kutsunut ja kuljemme johdatuksessa, hän uskoo. Sen jälkeen aloin rukoilla Jumalaa, että anna nyt selkeä merkki, jos meidän ei kuulu lähteä. Sen sijaan ajattelimme, että muutamme Kauniaisiin ja teemme sinne kodin puoleksi vuodeksi. Kutsu on ollut koko ajan siellä pinnan alla, mies selittää. – Totesimme, että jos Jumala meidät haluaa lähettää, voimme lähteä. Sitten kun sitä on vähän aikaa ollut, alkaa tulla ajatus ulkomaille lähtemisestä, perheenäiti kuvailee. Odotimme jotain isompaa merkkiä, että Jumala näyttää meille, mihin lähdemme. Koistiset luonnehtivat, että kyky heittäytyä kuvaa heitä hyvin. Viime vuoden tammikuussa he tapasivat Kylväjän työntekijän, joka rohkaisi heitä hakemaan lähetyskurssille. – Lähetystyössä ei välttämättä mennä ammatti edellä, vaan persoona ja taidot korostuvat. Sen jälkeen mietimme, millaista elämämme on perheenä. Vaimo kehottaa lähetystyöstä kiinnostuneita ottamaan rohkeasti yhteyttä johonkin lähetysjärjestöön. Nyt olemme jo tässä prosessissa eikä mitään merkkiä siihenkään suuntaan ole vielä tullut, mies myhäilee. Yhteinen kutsumus Koistiset kävivät samana kesänä Suomen Lähetysseuran rippileirin Päiväkummun kurssikeskuksessa Orivedellä. Pariskunta odottaa myös toista lastaan. He tutustuivat toisiinsa kahta vuotta myöhemmin ollessaan isosina rippileirillä. K oistisilla, joista käytetään tässä jutussa turvallisuussyistä vain sukunimeä, on takanaan muutamia viikkoja Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyskurssilla Suomen Raamattuopistolla. Koististen elämään on mahtunut kurssin aloittamisen lisäksi muitakin suuria elämänmuutoksia: pojan syntymä kaksi vuotta sitten ja muutot ensin Kuopiosta Tampereelle ja myöhemmin Kauniaisiin Raamattuopiston asuntolaan, jossa he asuvat nyt kurssin ajan. Sitä tarvitaankin, sillä heillä ei ole vielä tiedossa, mihin maahan he lähtevät ja milloin. Siitä se lähti liikkeelle, vaimo kuvaa prosessia, joka on johtanut pariskunnan lähetyskurssille. Molemmilla lähetyskutsu vahvistui rippileirillä. Työskentelin huumevieroituskeskuksessa, jossa pidin raamattutunteja ja pelasin ihmisten kanssa. Aviopari tutustui eri lähetysjärjestöihin
Saamme silti luottaa siihen, että Jumala on meitä kutsunut.” | 41. Ei tarvittu suurta merkkiä
Se on kaikkien kristittyjen etuoikeus, tehtävä ja velvollisuus. Luottamus voittaa pelon Koistiset luottavat Jumalan johdatukseen. Vaimoa huolettaa kuitenkin se, että moniin lähetyskohteessa odottaviin haasteisiin on vaikea varautua etukäteen, kun ne ovat niin erilaisia kuin Suomessa. Minut voidaan vangita sen takia, että olen kristitty, joten pitää miettiä, miten suhtaudun siihen, hän pohdiskelee. Laskeva trendi on kaikkia kirkkokuntia koskeva. – Paikallisten työntekijöiden valtuuttaminen tai Suomessa asuvien uusien kristittyjen kouluttaminen saattaa olla tehokkaampaa kuin perinteinen suomalaisen lähetin lähettäminen, Keskitalo sanoo. – Hänen kotinsa on siellä missä me olemme, kun hän saa olla äidin ja isän kanssa, äiti kiteyttää. – Jokaista meistä kutsutaan lähetystyöhön. Jotkut tekevät laadukkaita mediaohjelmia, jotka lähetetään massoille, toiset lähtevät vanhanaikaisesti lähetystyöhön kohtaamaan ihmisiä ja jotkut ovat Suomessa kristityn esimerkkeinä vaikkapa työpaikoilla. Nainen on helpottunut ja kiitollinen siitä, että Lähetysyhdistys Kylväjä tulee pitämään kaikin mahdollisin tavoin huolta heidän hyvinvoinnistaan lähetyskentällä: He saavat asua vartioidulla asuinalueella ja heillä on vakuutukset ja kansainväliset lääkärit käytettävissään. Itse ajattelen niin päin, että Jumala huolehtii minusta, ja sitten, jos minun pitää tehdä jotain, niin huolehdin siitä, hän analysoi. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöt ovat Suomen Lähetysseura, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Lähetysyhdistys Kylväjä, Suomen Pipliaseura ja Medialähetys Sanansaattajat. – Lähteminen on prosessi paitsi meille, myös läheisillemme. Jotkut tekevät niin, että ensin itse huolehtivat ”oman osuutensa” asioista ja sitten sanovat Jumalalle, että huolehdi sinä loput. Perheenisää mietityttää, mitä ajatuksia ja tunteita lähetystyöhön lähteminen herättää heidän läheisissään. Suomen lähetysneuvoston mukaan suurin osa suomalaisista lähetysjärjestöistä on kokenut lähettien määrässä 20–30 prosentin laskun vuosina 2010– 2018. 42 |. Suomen lähetysneuvoston puheenjohtaja Timo Keskitalo arvioi, ettei lähettien määrä ulkomailla ole välttämättä lähetystyön vaikuttavuuden paras mittari. Eniten lähettejä (187) oli helluntailaisella Fida International -järjestöllä. Toinen asia, mitä mietin, on turvallisuus lähetyskohteessa, esimerkiksi Itä-Afrikassa. Nyt meidän perheellemme nakki napsahtaa tähän kohtaan, että voimme lähteä lähetystyöhön ulkomaille, vaimo summaa. Sen turvin uskallan lähteä. Nyt kurssin alkamisen jälkeen emme ole vielä paljoa jutelleet heidän kanssaan. sa. – Vaikka ihmisen voi tavoittaa satelliitin ja radioaaltojen avulla, minulla on se vahvuus, että pystyn kohtaamaan hänet henkilökohtaisesti, mies perustelee. Miksi vielä tänä päivänä kannattaa lähteä lähetystyöhön, kun on jo olemassa monia evankelioivia satelliittija radiokanavia, joita ihmiset voivat seurata eri puolilla maailmaa. – En halua antaa peloille valtaa. Ulkomaille muuttamisesta hän ei vielä tiedä. Lähteminen on prosessi paitsi meille myös läheisillemme.” Lähettien määrä laskussa S uomen lähetysneuvoston vuonna 2019 julkaiseman tilaston mukaan suomalaisilla lähetysjärjestöillä oli vuonna 2018 yhteensä 512 lähetystyöntekijää. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestöistä eniten lähettejä oli Suomen Lähetysseuralla (91). Täytyy vaan olla rohkea ja luottaa Jumalan huolenpitoon
Ja en tiedä, pystyykö tämän paremmin lohduttamaan: ”Salattu suoja, johon Herra peittää, kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää -Se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy, on salattu”. Etiopiassa ymmärrettiin, että ”Kristuksen tuntemisen tuoksu” on voimakkaampi kuin pelko. Lutherkin piti musiikkia Jumalan parhaana lahjana. Virsiemme sanat ovat pääpiirteissään loistavaa raamattuopetusta. Tai toiveita. Täytyy myöntää, että virsikirjaamme on välillä mukavampi lukea kuin laulaa. Siksi voitiin kärsimyksen keskellä ylistää kaikkia rakastavaa Jumalaa ja kirjoittaa hänestä hymni. Sitä kannattaa kuunnella itse. Tällaisten vanhojen kirkkojen aarteiden äärellä herää kysymyksiä suomalaisen virsiperinteen suhteen. Kirjoittaja on elämä-lehden toimituSpäälliKKö K o l u m n i K o l u m n i. Pahimmillaan musiikin voimalla poltetaan kirkkoja. Oli miten oli, pyhään messuun kuuluvat edelleen luterilaisessakin perinteessä keskeisesti virret ja niin sanottua gospel-musiikkia tehdään ahkerasti. Hän kirjoitti esimerkiksi näin: ”Itse Pyhä Henki kunnioittaa musiikkia ja pitää sitä korkeassa arvossa, niin kuin hän todistaa, että paha henki lähti Saulista kun Daavid soitti harppua. Hengellisellä musiikilla on erityinen tehtävä. Virsiä on kuitenkin lähes tuhat, joten kyllä sieltä miellyttäviäkin sävelmiä löytyy. Inhimillistä tuskaa kirkkaampana loistaa ”kipujen mies ja sairauden tuttava”. Hänen luoksensa tulla saa, nyt aivan jokainen. | 43 Harpuista ja huiluista teksti Petri Vähäsarja T ämän lehden haastattelussa Ritva Olkkola-Pääkkönen kertoo, että virsikirjaammekin päätynyt Voi hänen rakkauttaan -laulu syntyi Etiopiassa kristittyjen vainon keskellä. Samoin kun profeetta halusi profetoida, hänen luokseen tuotiin soittaja soittamaan harppua.” On tietysti kulunut aikaa siitä, kun harppu oli suosituin soitin, eikä kaikki musiikki ole nykyään pelkästään Daavidin psalmien motivoimaa. Olen etäältä seurannut tuon kirkkolaivan kulkua. Virsikirjassa laulu on nimellä Onko suurempaa ihmettä (907). Laulussa lohduttaudutaan sillä, että kärsivä Kristus tietää, mitä on vaino, kidutus ja kuolema. Ne tarjoavat myös lohdutusta. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuunnellut melkein yksinomaan ortodoksisten katedraalikuorojen äänitteitä, joita on esimerkiksi Spotifyssa runsaasti tarjolla. Moni ihminen on sanonut, että sävelten kanssa sanat vaikuttavat eri tavalla kuin yksinään. Tuon paremmin ei kaiketi uskon mysteeriä pysty ihminen kuvaamaan. Suosikkini on körttivirsi Salattu Herra valtakunnassasi (386), joka on sekä sävelmältään että sanoiltaan täydellinen teos: ”Salattu armopäätös meitä ohjaa. En edes yritä kuvailla, miten vaikuttava se on. Voi tietysti kysyä, olisiko taustalla silloin muutakin kuin musiikki. Sen avaruutta, laupeuden pohjaa me emme koskaan pysty mittaamaan”. Hän on kantanut taakkamme, voi päivää ihmeiden. Ortodoksisessa kirkossa musiikin merkitys on aivan oma lukunsa, ja ulkopuolelta tulee sellainen kuva, että idän kirkkolaiva seilaa kokonaisuudessaan sävelten siivillä. Suosikkini on kokoelma nimeltä Sacred Treasure V: From a Russian Cathedral
Vai pitäisikö sanoa vanhojen käpyjen kielellä, että evoluutio on tuottanut hyvinvointiyhteiskunnassa sukupolven, joka elää täydellisesti ympäristönsä mukaan. . Erilaisia Minä itse -tapahtumia vietetään ja toimitetaan lähes jokaisella kulttuuriviljelyn saralla. Yksi parhaita selityksiä lienee kuitenkin se, että rahaa on liikaa. Me emme erota twitteriä tinderistä, emmekä ymmärrä, että videobloggaus voi olla ammatti. Lapsuus jää päälle. Narsistinen sukupolvi elää regression vallassa. Kukaan terve aikuinen ei sitä tee poliisin puuttumatta. Tässä mielessä psykologia astuu kuvaan. Nyt ei olla tekemässä kenenkään psyyken terveydestä minkäänlaisia analyysejä. Joka tapauksessa nuoret elävät kulttuurissa, jossa täytyy näkyä. On turha lähteä etsimään ilmiölle yksittäisiä syitä. Vanhat freudilaiset hakisivat epäilemättä ongelmia kiintymyssuhteesta kehityksen herkkinä kausina. Puhe narsistisesta sukupolvesta kuulostaa keittiöpsykologialta, mutta ei. Lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jos 1900-luvun lopussa puhuttiin siitä, että nuoret jäävät ikuiseen teiniikään, nyt on laskettu rimaa. Itku ja raivari iskevät, ellei muu maailma kohdista kaikkea huomiotaan sinuun. Instagram merkitsee meille kuvagalleriaa ruukkukukista, emmekä tajua, miksi maailmassa joku haluaisi levittää kuvia erogeenisista alueistaan kenellekään. Oikeisto syyttäisi puolestaan vihervasemteksti Timo Eskola kuvat Julián Gentilezza ja Priscilla Du Preez / Unsplash Nuoret elävät kulttuurissa, jossa täytyy näkyä.” Tää on mun juttuni, anna mun sivistää sua 44 |. Elämme narsistisessa sukupolvessa, jossa nuori väki on jalostanut huippuunsa iskulauseen: kaikki mulle ja heti. Sen sijaan puhutaan terveistä ihmisistä ja heidän vääristä asenteistaan. Voimme helposti kuvitella, minkälaisia ne olisivat. Pasilassa ymmärsin tilanteen: Messukeskuksessa oli menossa I love me -messut. Tämä tapahtuu tietenkin somessa. Todisteet tilanteesta löytyvät eri puolilta kaupallista ja viihteellistä kulttuuria. Ja sitä palvelee parhaijä. Kun olin syksyn lopulla saarnamatkalla Helsinkiin eräänä sunnuntai-aamuna, paikallisjuna tupsahti täyteen puheliaita parikymppisiä naisia. Tai niin kuin meidän vanha sukupolvemme sanoo, ”siellä ATK:ssa”. Vasemmalta moitittaisiin markkinataloutta, joka vie vanhemmat heidän lapsiltaan. Hetken jo ihmettelin, olenko yhä nukkumassa, koska yleensä aamulla juna on tyhA ja n k o h t a u s A ja n k o h t a u s mistoa, jonka identiteettipolitiikka on romuttanut perhemallin ja lapsen ”turvallisen tilan”. Pyhän aiheena oli rakkauden kaksoiskäsky. Ehkä siinä sitten jotain uskonnollista oli. Olen nähnyt viiden sanan mainoksen, jossa mainitaan kaksi kertaa ”minä”
Se sanelee kuka tekee ja mitä. Jos elän itselleni, se ei ole keneltäkään toiselta pois. Cheekin sanoin: mul on kaikki mitä sä tarttet. Voin kuitenkin kertoa jo nyt, että ei toimi. Heiltä on mennyt luottamus yhteiskuntaan eivätAvioliittoon vihkiminen on tyystin romahtanut. Tai suomalaisessa iskelmässä: ”Olet ilma jota hengitän”. Yksi hauskimmista on listaykkösenä pitkään ollut rap-iskelmä: ”Anna mun olla syypää sun hymyyn.” Ennen vanhaan Walesin tiikeri (joka yhä kiertää lavoja 100-vuotiaana) lauloi vielä: ”You are my destiny”. Kun kaksi nuorta millenniaalia, Karoliina ja Atte Mellanen, kirjoittivat vastikään teoksen Hyvät, pahat ja millenniaalit, Turun tienoo (23.1.) otsikoi juttunsa heistä: ”Nuorta polvea on johdettava eri tavalla kuin ennen”. Se, mitä Suomessa tapahtuu, on huomattava eriarvoistuminen, polarisoituminen ja köyhyyden kasvu. Jutun mukaan millenniaalit arvostavat ”yksilöllistä ja vuorovaikutteista johtamista”. Tämän lisäksi on pantava merkille nuorten filosofien näkökulma. He puhuvat prekariaatista, eli nuorten aikuisten laajenevasta ryhmästä, joka elää (näennäisellä) köyhyysrajalla pätkätöiden ja ”paskaduunin” välissä (anteeksi kielenkäyttö, mutta se on alan käyttämä tieteellinen termi). . Tykkäykset sitovat sinut ikuiseksi junnuksi. Lisäksi he odottavat, että ”heitä valmennetaan kohti täyttä heidän potentiaaliaan”. ten kaikkialle leviävä kenenkään kontrolloimaton some. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että tämä on samalla muutosvoima. Yhteiskunta ja kirkko ovat uuden edessä. Narsistisessa sukupolvessa sinulla on etuoikeus olla juuri minun kanssani. Onhan se surkeata, että kun ihmisarvo ei enää perustu luomistyöhön ja jokaisen ihmisen olemukselliseen arvokkuuteen Luojansa edessä ikuisuusolentona, arvo täytyy määritellä peukutusten perusteella. Kauppakorkea ja oikeustieteellinen – insinööriosastoista puhumattakaan – ovat aina täynnä innokkaita opiskelijoita, joilla ei ole illuusioita siitä, että huolehtivat ihannevanhemmat löytyvät työpaikan johdosta. Kauniita sanoja. Markkinatalous on raakaa peliä. Nykyinen polvi toteaa vain lyhyesti: olen minut itseni kanssa. Subjekti ja objekti olivat kohdallaan. Tämä tulee kirkoillekin syliin jossain vaiheessa. Esimerkit eivät lopu. Joku aina tekee. On turha pelotella suursijoittajia ja korporaatioiden johtoa sillä, että nuori polvi ei enää tekisi töitä heidän ehdoillaan. ” | 45. Minä olen ansainnut tämän (siis tekemättä mitään; käsitys ansaitsemisesta lienee muuttunut)
Aloitetaan kirkkokäsikirjasta. Miksi nuoret eivät mene naimisiin eivätkä hanki lapsia. Tämä lienee ainoa kysymys, joka yhdistää oikeistoa ja vasemmistoa. Toivo tuollaisten muutosten tuomasta avusta olisi yhtä koominen kuin kuvitelma siitä, että kirkon uusi nousu tapahtuu Vihreiden uskonnollisen innostuksen ansiosta. Vielä enemmän näitä vaatii vauva, joka tulla tupsahtaa oman henkisen lapsuuden juuri ja juuri päätyttyä vaatimaan sitä täydellistä huomiota ja huolenpitoa, jota narsistinen polvi on vuodesta toiseen huutanut itselleen. Näistäkin liitoista suuri osa on keskiikäisten ihmisten toisia tai kolmansia liittoja. Loppu tulee. Tämä yhtälö ei helpolla selviä. Avioliittoon vihkiminen on tyystin romahtanut. Erilaisiin ryhmämuodostelmiin voidaan jossain vaiheessa hankkia erilaisten teknologioiden avulla lapsia kuin koiria, kunhan ne vain jotenkin saadaan sisäsiisteiksi. Kuka sitä haluaisi. Miten tämä nuorisokulttuurin aalto vaikuttaa kirkkoon. kä he kannata muita aatteita, kuin oman selviämisensä ideologiaa. Ne ovat patriarkaalisen uskonto-ideologian heteronormatiivisia vaatimuksia. Nuori polvi on vajoamassa pakanuuteen. ”Saavat sitten aikuisena päättää, valitsevatko jonkun uskonnon.” Kastekäyrä laskee nyt nopeasti. Jos haluamme kirkossa tietää, mitä prekariaatit ajattelevat luterilaisesta uskonnosta, meidän on ymmärrettävä, että se merkitsee nuorille ihmisiä alistavaa taikauskoa paskaduunin alapuolella. Eivät suurin joukoin. Siinä joukossa väkeä kuuluu kirkkoon yhtä vähän kuin Kalliossa – jos sitäkään. Ongelmana on lisäksi se, että nuo periaatteet edustavat kristillistä käsitystä avioliitosta. Miksi sitoutua liittoon ja hankkia lapsia, jos se kerran merkitsee alistumista toksiseen maskuliinisuuteen. Lisäksi nuori polvi päättää jo ennen seurustelusuhteiden alkamista, että he eivät kastata enää mahdollisia lapsiaan. Siihen kuuluvat tietenkin pätkätöistä hyötyvän eliitin vastustaminen, kaikista vähemmistöistä huolta pitävä identiteettipolitiikka ja huoli ilmastonmuutoksesta. Se edellyttää omista toiveistaan luopumista. Nuoret eivät mene kristilliseen avioliittoon. . Heidän arvomaailmansa on todella kaukana kristinuskon arvoista. Miksi sitoutua, kun meihin ei sitouduta. Minulla ei ole tähän viisastenkiveä, mutta narsistinen sukupolvi selittää paljon. . 46 |. Jo nyt kirkon tutkimuslaitoksen tilastot osoittavat, että nuoret naiset eroavat kirkosta herkimmin. Lukumäärät ovat noin puolet siitä, mitä ennen. Postmodernit yhteiselämän muodot ovat mitä ovat (lukumäärän ja koetun sukupuolen suhteen). Aikuiset ihmettelevät , miksi syntyvyys laskee. Avioliitto edellyttää sitoutumista ja uskollisuutta. Siinäpä tekemistä mille tahansa kirkolle. Setan jäsenet eivät ole tunnettuja ”kristillisestä harrastuksestaan” (kuten vanha termi kirkollisista vaikuttajista toteaa), vaan pikemminkin juuri postmodernien näkemysten kannattamisesta. Synnytystalkoisiin pitäisi päästä, mutta jokin mättää. Se narsistisesta sukupolvesta. Näitä tilastoja ei kaunistaisi edes samaa sukupuolta olevien mahdollisuus kristilliseen vihkimiseen
Tänään kristillisimmät maanosat ovat Afrikka ja latinalainen Amerikka. Nyt elämme uskonnollisuuden uuden nousun aikaa. Ahosen tutkimus avaa näköaloja moneen suuntaan. Lähetys ei ole vain ”täältä jonnekin” vaan ”kaikkialta kaikkialle”. teksti Reijo Huuskonen S uomen luterilainen kirkko elää iltaruskon aikaa, vai elääkö. Tieteellisestä otteestaan huolimatta se on helppolukuinen apuneuvo oman kirkkommekin tilanteen hahmottamiseen. Teologian tohtori, dosentti Risto A. Kristinuskon historia on ollut yllätyksiä ja käänteitä täynnä. 044 0265 465 Satakertainen sato Lähetyselämää Etiopiassa 50 vuotta 20 € Kirjan sivuilla pääset mukaan Etiopian elopelloille, lähetyselämän todellisuuteen ja Jumalan ihmeellisiin tekoihin kiittämään satakertaisesta sadosta. Itselleni merkittävä huomio kirjassa on, miten kristillinen kirkko levisi vahvasti alkuvuosisatoina itään, Syyriaan, Persiaan ja aina Intiaan ja Kiinaan asti. Risto A. Ahonen Kirkot historian murrosvaiheissa Väyläkirjat 2019, 240 s. Ainakin sen yhteiskunnallinen merkitys pienenee, väki vähenee. K ir ja -a r v io K ir ja -a r v io Millainen kirkko kestää. Wallisiin liittyen löytää kuusi. Tarkastelukulmana ovat tietyt kristikunnan historian murroskaudet, joita hän Andrew F. Tutustu myös muihin lähetysaiheisiin kirjoihin:. Uudet kansainvaellukset, maahanmuuttajat myös täällä pohjan perillä ovat meille annettu mahdollisuus. Hän tekee sen asiantuntevasti, onhan hän arvostettuna lähetysteologina osallistunut niin ekumeenisiin kokouksiin kuin julkaissut useita maailmanlähetykseen liittyviä tutkimuksia. Perinteisiä henkisiä ja hengellisiä arvoja haastetaan, suorastaan kuopataan. Ahosen kirja on eräänlainen synteesi hänen tähänastisesta tuotannostaan. Varhaiskristillisyyden, Rooman imperiumin, barbaarikansojen ja voimistumisen vaiheen jälkeen on kuljettu länsimaisen kulttuurin rappion kautta globaalin lähetyksen aikaan. Lähetysyhdistys PALA MAAILMALTA Tilaa verkkokaupasta: www.palamaailmalta.fi asiakaspalvelu@palamaailmalta.fi, p. 354 s. Ahonen asettaa uusimmassa kirjassaan kotoiset kirkolliset kuviomme kansainväliseen globalisaatiokehykseen
On yleisesti hyväksyttyä, että Luukas käytti Markuksen evankeliumia lähteenä omalle tekstilleen. Evankeliumien varhainen alkuperä merkitsee, ettei mielikuvituksellisten tarinoiden muodostumiseen ollut ehtinyt kulua tarpeeksi aikaa. Yksikään niistä ei esimerkiksi mainitse Jerusalemin ja sen temppelin tuhoa, joka oli juutalaisille suunnattoman tärkeä ja kohtalokas tapahtuma. Evankelistat tietävät, miltä kylät ja talot näyttivät, missä mitäkin puita kasvoi, millaisia tapoja noudatettiin ja mitkä etunimet olivat yleisiä. Luukkaan jatko-osa, Apostolien teot, päättyy Paavalin ollessa vielä elossa Roomassa vuoden 63 paikkeilla, joten varsinainen evankeliumi on kirjoitettu tätä aiemmin. Lisäksi he kopioivat näitä apostolisiksi tiedettyjä tekstejä niin tunnollisesti ja runsaasti, että alkuperäisten käsikirjoitusten sisältö voidaan selvittää lähes täysin. He mainitsevat tusinan kylää kukin, kun Pietarin ja Filippoksen evankeliumit tuntevat vain Jerusalemin (maan pääkaupungin) ja Nasaretin (melko ilmeinen valinta). Millaiset nimet valitsisit. Heidän teksteistään näkyy loistavasti, millaista jälkeä syntyy, kun vierasmaalainen kirjoittaja ei tiedä lainkaan, mihin sijoittaisi Jeesuksen. Miten kuvaisit näkymiä tai kulttuuria niin, että tutkijan mielestä tulos vaikuttaa aidolta silminnäkijätodistukselta. Tämän ongelman edessä olivat vuoden 150 jälkeen kirjoitettujen humpuukievankeliumien kynäilijät. Raamatun evankeliumit puolestaan sisältävät monia yksityiskohtia, jotka vain erittäin perehtynyt henkilö olisi tuntenut. Ovatko evankeliumit historiallisesti luotettavia. Osa 3/3 48 |. Toinen on se, että Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat yksinkertaisesti ja luontevasti siitä, mitä he itse ja heidän lähteensä olivat olleet todistamassa. Vaikka Uuden testamentin evankeliumit olisikin valittu hyvin perustein ja niiden sisältö olisi säilynyt verrattain muuttumattomana, olivatko ne alun alkaen luotettavia. Todennäköisin selitys on, että evankeliumien ensimmäiset versiot kirjoitettiin ennen vuotta 70. Yksi selitysvaihtoehto on, että joku on vaivalloisesti ja hyvin varhain muokannut evankeliumit tasalaatuisiksi. Moni tapahtumien todistajista oli yhä hengissä ja olisi voinut tarvittaessa kiistää evankelistojen väitteet. Moni tapahtumien todistajista oli yhä hengissä, kirjoittaa Jasu Markkanen. Kertomukset Jeesuksesta olivat myös ehtineet levitä suullisesti apostolien mukana ympäri maailmaa, joten kirjallisia versioita ei voinut vääristellä. teksti Jasu Markkanen kuva iStock O lemme havainneet, että kristityt kunnioittivat Uuteen testamenttiin sisältyviä kirjoituksia luotettavina ja suojelivat niitä vainojen keskellä. Se on vain ajan kysymys Aluksi on korostettava, että Raamatun evankeliumit on kirjoitettu hyvin varhain. Halusivatko niiden kirjoittajat pysyä totuudessa vai oliko lennokkaan legendan luominen heille tärkeämpää. Evankeliumien varhainen alkuperä merkitsee, ettei mielikuvituksellisten tarinoiden muodostumiseen ollut ehtinyt kulua tarpeeksi aikaa. Keskeisin kysymys on vielä vailla vastausta. Markuksen evankeliumin on siten oltava vielä useita vuosia vanhempi, jotta se olisi ehtinyt vakiintua Luukkaan mielestä luotettavaksi lähteeksi. Neljä evankelistaa käyttävät paikannimiä niin tasaisesti, että vaikka tekstit ovat huomattavan eripituisia, paikannimien suhteellinen osuus on aivan identtinen. Siellä lienetkö ollut sinäkin… Kuvittele joutuvasi laatimaan historiallinen romaani, joka sijoittuu 1900-luvun alun Ruotsiin. Onko meillä mitään syytä uskoa, että evankeliumit perustuvat silminnäkijätodistuksiin
Makkabealaisajan rehvakkaista marttyyrikuvauksista poiketen Jeesus rukoilee Isäänsä säästämään hänet kuolemalta, mikäli mahdollista (Matt. Palstalla käsitellään uskon, tieteen ja filosofian välisiä keskusteluja. Jeesuksen oppilaiden toistuva hidasjärkisyys ja möhläilyt (Luuk. Tekstin sisäisten piirteiden lisäksi myös ulkoiset todisteet puhuvat evankeliumien autenttisuuden puolesta. Todisteet puhuvat autenttisuuden puolesta.” | 49. Samoin on löydetty leprasta kärsineen henkilön ruumis, Betlehemin nimen sisältävä sinetti, KaEsimerkiksi Luukas kertoo epäsuorasti, että Nainin leskivaimo kulki galilealaiseen tapaan poikansa ruumiin edellä (Luuk 7:13–14). Paremmin tunnettu juudealainen käytäntö oli näet kulkea paarien jäljessä. 26:39). Arkeologia on vahvistanut, että ristiinnaulittu mies saatettiin haudata myös kunniallisesti, kun Johanan ben Ha’galgolin ruumis löytyi laajasta yhteishaudasta naulittuna ja sääret murskattuina. Vierasmaalaisena Luukas olisi helposti erehtynyt, mikäli olisi keksinyt tarinan omasta päästään. vahvistava tekijä on niiden kursailematon rehellisyys silloinkin, kun tosiasioita olisi tehnyt mieli kaunistella. Nolous ja lapio puhuvat Yksi evankeliumien luotettavuutta P u o l e n p it o a P u o l e n p it o a pernaumin synagoga sekä Betesdan ja Siloan altaat Jerusalemista. Koska naisten todistusta ei pidetty juuri minkään arvoisena, ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olisi kannattanut kuvata miehiksi. On epäjohdonmukaista kyseenalaistaa ne vain ihmekertomusten vuoksi, jos yliluonnolliset tapahtumat eivät sovi lukijan omaan rajoittuneeseen maailmankatsomukseen. 9:45–55) kuvataan avoimesti. Evankeliumeja voi hyvin syin pitää luotettavana silminnäkijäkuvauksena Jeesuksen elämästä. Olisi myös ollut luontevaa keksiä saattoväen ilostuvan eikä suinkaan pelästyvän (7:16), mutta Luukas merkitsee ylös silminnäkijöiden havainnot
Syntyi päivittäisrukouskirja Sinä annat toivon, jonka nimi on varsin kuvaava. Mutta hyvä, että monet Raamattuun sitoutuneet opettajat ovat tarttuneet kynään ja jakavat sanaa ja sanoittavat rukouksia. Tämän päivän lukutottumus edellyttää juosten luettavaa tekstiä, kärsivällisyys ei riitä pitkiin postilloihin. teksti Juha Vähäsarja 50 |. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA Hyvä, että monet Raamattuun sitoutuneet opettajat ovat tarttuneet kynään ja jakavat sanaa sekä sanoittavat rukouksia.” K ir ja -a r v io it a K ir ja -a r v io it a Liisa Rossi Sinä annat toivon Sley-Media Oy, 2019 Ville Melanen Armosta osallinen Sley-Media Oy, 2019 Päivittäishartaus elää ja voi hyvin V iimeisen vuosikymmenen ajan olemme saaneet elää päivittäishartausja päivittäisrukouskirjojen uutta tulemista. Rukoukset ovat hienosti raamatunkohtiin sidotut. Rukousten tuntoihin on helppo samastua, niissä on jotakin psalmimaista. Niiden sävy on raitis, raamatullinen ja opettava. Virossa lähetystyössä oleva Liisa Rossi sai ystävältään paketin purukumia saatteella: lue ja pureskele yhtä raamatunkohtaa niin kauan, kuin purukumissa riittää makua. Krasnojarskin rovastin ja Siperian lääninrovastin Ville Melasen kirjassa Armosta osallinen lähes ajatelmalyhyet selitykset ovat rakentuneet raamatunkohtien ympärille, joita on merkitty ylös Siperian loputtomia kiskoja matkatessa
Jumala tekee oikein lähettäessään kristityilleen kaikenlaista kärsimystä, että heräisimme yhä enemmän isoamaan ja janoamaan, sekä pääsisimme yhä täydellisempään totuuden tuntemiseen. K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 8.4.2020 k u va T er h o P el k o n en S e, joka tuntee Jumalan, ei kyllästy hänen tuntemiseensa koskaan. Hän janoten kaipaa sitä aina vain enemmän. teksti Martti Luther kuva Unsplash / Josh Spires Kärsimykset varjelevat | 51. Nämä kärsimykset varjelevat meitä kyllääntymästä ja opettavat meitä etsimään Jumalalta lohtua ja apua. Sillä, joka ei kaivaten janoa kasvaakseen Jumalan tuntemisessa ja saadakseen katsella häntä iankaikkisesti toisessa elämässä, on vain tämän tuntemisen vaahtoa, joka ei voi ravita, ei lohduttaa eikä uudistaa häntä
09 5123 910, info@sro.fi www.sro.fi/testamentti Tekemällä testamentin voit vaikuttaa siihen, että tulevat sukupolvet saavat mahdollisuuden kuulla Jumalan Sanaa, kasvaa ihmisenä ja kristittynä. ” Pitkien työurien seurauksena jaettavaa jää muillekin kuin lähiomaisille. Testamenttiasioissa sinua auttavat hallintoja henkilöstöpäällikkö Elina Lamminmäki ja talousjohtaja Ilkka Hyövälti. LEENA ” Koska meillä on jo kaikki elämisen tarpeet ja Raamattuopistolla tiukka talous, halusimme antaa saamamme testamentin sinne. Olipa sinulla perhettä tai ei, voit itse päättää omaisuutesi jakamisesta testamentilla. Minulle on tärkeää, että tuleville sukupolville opetetaan Raamattua. Minulle on tärkeää, että tuleville sukupolville opetetaan Raamattua. Olemmehan päivittäin rukoilleet Raamattuopiston työn ja talouden puolesta. Olipa sinulla perhettä tai ei, voit itse päättää omaisuutesi jakamisesta testamentilla. Tekemällä testamentin voit vaikuttaa siihen, että tulevat sukupolvet saavat mahdollisuuden kuulla Jumalan Sanaa, kasvaa ihmisenä ja kristittynä. Verkostoomme kuuluu myös kumppaniasianajajia. KERTTU ja VEIKKO Suomen Raamattuopiston Säätiö Helsingintie 10, 02700 Kauniainen www.sro.fi, p. KERTTU ja VEIKKO Suomen Raamattuopiston Säätiö Helsingintie 10, 02700 Kauniainen www.sro.fi, p. 09 5123 910, info@sro.fi www.sro.fi/testamentti PL 15, 02701 KAUNIAINEN. Osatestamentti mahdollistaa hyvinkin yksityiskohtaisen oman tahdon ilmaisemisen. LEENA ” Koska meillä on jo kaikki elämisen tarpeet ja Raamattuopistolla tiukka talous, halusimme antaa saamamme testamentin sinne. Osatestamentti mahdollistaa hyvinkin yksityiskohtaisen oman tahdon ilmaisemisen. Olemmehan päivittäin rukoilleet Raamattuopiston työn ja talouden puolesta. ” Pitkien työurien seurauksena jaettavaa jää muillekin kuin lähiomaisille. Verkostoomme kuuluu myös kumppaniasianajajia. Kenelle joutuu se, minkä sinä olet hankkinut. Testamenttiasioissa sinua auttavat hallintoja henkilöstöpäällikkö Elina Lamminmäki ja talousjohtaja Ilkka Hyövälti. Kenelle joutuu se, minkä sinä olet hankkinut