lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 3 / 2023 • 8 € Miika Koistinen on TikTokissa tositarkoituksella 100 vuotta vapautta uskoa tai olla uskomatta Kirsti Ijäs katuu liiallista työkeskeisyyttään Motivoiko kristinusko Hitleriä?
Nuorten äitien kohtaaminen 25.–26.3. raamattuopisto.fi Hyvän äärellä -naistenpäivät Suomen Raamattuopistossa 24.–26.3.2023 Suurempi kuin elämä on Jumalan armo Mistä kumpuaa elämämme syvin sisältö. Meidän Luojamme tuntee ihmisen osan. Jussi Seppälä, Anni Maria Laato, Martti Ylinen, Santeri Marjokorpi. Mukana mm. Ohjelmassa on tarjolla Riittämättömyydestä rauhaan -työpaja, musiikkia ja hiljentymistä sekä myös rentoutumista lyhythieronnan muodossa. Hän on itse tullut keskellemme, kärsinyt meille kuuluvan tuomion ja haluaa nyt kohdata meidät anteeksiantamuksen ja armon lahjoilla. Lisäksi mukana ovat mm. Ps. Onko olemassa jotain elämää suurempaa. Petra Saariranta, Anna Pöyhönen ja Merja Rantala.. Maija Nyman, Mailis Janatuinen, Anna Pöyhönen ja Marja-Kaarina Marttila. 63:4. Suunnattu äideille, jotka painivat ruuhkavuosissa ja kaipaavat hengähdystä ja vertaistukea elämäntilanteessaan. Tapahtumassa konsertoi Henna Nieminen. Samana viikonloppuna Raamattuopistossa: Anne Pohtamo-Hietanen Tule mukaan tutustumaan jakamattoman kirkon aarreaittaan ja ammentamaan siitä hengellistä rakentumista sekä vastauksia hämmästyttävän moniin kysymyksiin moninaisena ja sekaoppisena aikanamme. Siksi on vapauttavaa saada ymmärtää Raamatun lupaus ”Suurempi kuin elämä on sinun armosi”. Tapahtumasta vastaa evankelista ja naistyön koordinaattori Anne Pohtamo-Hietanen. Varhaisen kirkon aarteet 24.–26.3. Mukana mm
Suunnattu äideille, jotka painivat ruuhkavuosissa ja kaipaavat hengähdystä ja vertaistukea elämäntilanteessaan. Olisiko aika käyttää sitä. 63:4. Mukana mm. Opettajilla ja rehtorilla on velvollisuus toteuttaa jokaisen perusja ihmisoikeudet. Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia. Kun aborttikysymys notkahti vapaamielisempään suuntaan, nousi välittömästi keskustelu translaista ja sen vanavedessä vaatimus, että sukupuolen juridisen korjaamisen edut pitäisi saada myös alaikäisille lapsille. Varhaisen kirkon aarteet 24.–26.3. pääkirjoitus H elsingin Sanomat uutisoi (25.1.), että Helsinki järjestää 6.–9.-luokkalaisille kevään aikana sateenkaarityöpajan. ”Se on tarkoitushakuista disinformaatiota, jonka levittäminen on vastuutonta”, Kaltiala sanoo. Alaikäisten hormonihoitoja ja juridisen sukupuolen vahvistamista vaativat aktivistit ja järjestöt, kuten Seta, toistavat usein, että transnuorilla on lisääntynyt itsemurhariski ja he tarvitsevat siksi pikaisesti hoitoa ja tukea. Tapahtumasta vastaa evankelista ja naistyön koordinaattori Anne Pohtamo-Hietanen. Samana viikonloppuna Raamattuopistossa: Anne Pohtamo-Hietanen Tule mukaan tutustumaan jakamattoman kirkon aarreaittaan ja ammentamaan siitä hengellistä rakentumista sekä vastauksia hämmästyttävän moniin kysymyksiin moninaisena ja sekaoppisena aikanamme. Lisäksi mukana ovat mm. Ennen toiseen sukupuoleen identifioituivat useimmin pienet pojat, mutta nyt lähes kaikki Kaltialan potilaat ovat teini-iässä sukupuoliristiriitaan havahtuneita biologisia tyttöjä. Ps. Meidän Luojamme tuntee ihmisen osan. Kaltialan mukaan on vanhastaan tunnettua, että jotkut lapset identifioituvat jossain vaiheessa vahvastikin toiseen sukupuoleen. Työpajat ovat HS:n mukaan osa opetussuunnitelmaa ja näin ollen pakollisia oppilaille. Painavan haastattelun antoi äskettäin (HS 27.1.2023) myös nuoruusiän sukupuoliahdistusta hoitava professori Riittakerttu Kaltiala. Mukana mm. Maija Nyman, Mailis Janatuinen, Anna Pöyhönen ja Marja-Kaarina Marttila. Moni nuori tarttuu kuitenkin mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoli ristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Nuorten äitien kohtaaminen 25.–26.3. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen totesi Sanna Ukkolan haastattelussa biologisiin faktoihin perustaen (Pressiklubi, YLE, 25.11.2017), että lapsia on kahdenlaisia, tyttöjä ja poikia. Poikien Y-kromosomi saa aikaan sen, että jo sikiökaudella kivekset erittävät testosteronia ja se vaikuttaa kehittyviin aivoihin. Seksuaalisuuden sekamelska juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Opettajilla on velvollisuus toteuttaa jokaisen perusja ihmisoikeudet.” raamattuopisto.fi Hyvän äärellä -naistenpäivät Suomen Raamattuopistossa 24.–26.3.2023 Suurempi kuin elämä on Jumalan armo Mistä kumpuaa elämämme syvin sisältö. Tähän työskentelyyn on varattu 100 000 euroa, josta markkinointi ja Setan kouluttajat saavat lähes puolet. Voimakkaan ideologinen järjestö Seta saa siis mandaatin antaa sateenkaariopetusta itseään etsivässä iässä oleville nuorille. Vakavia asiantuntijapuheenvuorojakin on onneksi saatu kuulla. Aika palata kristilliseen ihmiskäsitykseen ja lakata peesaamasta ajan outoja ideologioita. Kun isojen tyttöjen ja poikien aineistoja verrataan keskenään, nähdään sukupuolieroja esimerkiksi kognitiivisissa kyvyissä. Siksi on viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta sekä mahdollisia liitännäisongelmia, Kaltiala sanoo. Niin ei kuitenkaan käy, Kaltiala sanoo. Onko olemassa jotain elämää suurempaa. Ohjelmassa on tarjolla Riittämättömyydestä rauhaan -työpaja, musiikkia ja hiljentymistä sekä myös rentoutumista lyhythieronnan muodossa. Kasvatuksen päävastuu on edelleen kodilla. Luonnollisesti sukupuolen sisällä on vaihtelua, toteaa Sinkkonen. Yksi asia Halkilahden linjauksessa lisäksi unohdetaan. Hän on itse tullut keskellemme, kärsinyt meille kuuluvan tuomion ja haluaa nyt kohdata meidät anteeksiantamuksen ja armon lahjoilla. Jussi Seppälä, Anni Maria Laato, Martti Ylinen, Santeri Marjokorpi. Siksi on vapauttavaa saada ymmärtää Raamatun lupaus ”Suurempi kuin elämä on sinun armosi”. Neljä viidestä vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneesta lapsesta kokee kuitenkin murrosiässä taas toisin. Tapahtumassa konsertoi Henna Nieminen. Mikään tästä ei ole ideologiaa, mikään ei ole mielipide, ei konservatiivisuutta, vaan nämä ovat faktoja. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan vanhemmilla on oikeus varmistaa, että lapsi saa vakaumuksensa mukaisen kasvatuksen myös peruskoulussa. Kirkolla ja kristityillä on omiintuntoihin vetoamisen sananvalta. Vanhemmat eivät Helsingin kaupungin pedagogisen asiantuntijan Heidi Halkilahden mukaan voi kieltää lastensa osallistumista niihin, koska ne ovat osa opetussuunnitelmaa. Petra Saariranta, Anna Pöyhönen ja Merja Rantala.
Hinnat sis. alv 24 %. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 73 €. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Irtonumeron hinta 8 €. 94. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 3 pääkirjoitus Seksuaalisuuden sekamelska 5 jutun takana Sanat tuovat valoa pimeyteen 6 lyhyet ja nopeat 18-vuotiaat suurin kirkosta eroajien ryhmä 10 teema Sata vuotta uskonnonvapautta – Usko tai älä 15 kolumni Valkoliljojen lumo 16 raamatun henkilöt Kun katastrofi vie kaiken 19 sivupersoona Ritva Oksanen: Kyllä Jumala huolen pitää 20 henkilö Miika Koistinen: apologiaa Jumalan kunniaksi 23 elämäni biisi Jaana Pöllänen hullaantui jazzista 24 maailma nyt Elämän eväitä Brasilian slummilapsille 26 haastattelu Matkalaukku on Kirsti Ijäksen tärkeä esine tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 24 26 30 uskon esikuvia Arkkitehti Karl August Wrede 32 raamattuopetus Jumala hallitsee maailmaansa 35 nuoren ääni ”Muistakaa hyvät asiat elämässä” 36 historiaa Motivoiko kristinusko Hitleriä. 42 pientä puhetta Nainen ja mies uudelleenmäärittelyssä 44 kirja-arviot Viisi kohtalonsisarta 46 samasta perheestä Hannu ja Miikkael Halonen 49 kolumni Parempi tarina 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Rakkaus 4 |
Onnittelut voittajalle! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Hinnat sis. Erityisesti mieleeni jäi Tomi Karttusen huoli siitä, seuraammeko kristittyinä liian kritiikittömästi nykyisiä aatevirtauksia ja olemmeko Jeesuksen kuvaamalla tavalla valona ja suolana. 94. Joku sanoi kerran, että on parempi sytyttää pieni kynttilä kuin kirota pimeyttä. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 ju tu n ta k a n a S ananja uskonnonvapaus ovat minulle toimittajana tärkeitä sydämenaiheita. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Holokaustista tai meneillään olevista satojen miljoonien kristittyjen vainoista ei pidä vaieta. Tämän vuoksi Elämä-lehden juttu uskonnonvapauden sadasta vuodesta Suomessa oli asiantuntijahaastatteluineen mieluinen työ. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 73 €. Kristillinen media voi jakaa asiallista tietoa, puolustaa uskonnonvapautta ja siten tuottaa valoa pimeyteen. alv 24 %. Te ks Ti k ir si -k la u d ia k a n ga s Sanat tuovat valoa pimeyteen 30 uskon esikuvia Arkkitehti Karl August Wrede 32 raamattuopetus Jumala hallitsee maailmaansa 35 nuoren ääni ”Muistakaa hyvät asiat elämässä” 36 historiaa Motivoiko kristinusko Hitleriä. Tämä kertoi siitä, kuinka tärkeänä he pitävät uskonnonvapaudesta kirjoittamista. Hämmästyin jokaisen neljän asiantuntijan nopeista ja täsmällisistä vastauksista monien kiireiden keskellä. Kristittyjen pitää olla rohkeita syrjinnän uhallakin. ”Minua liikutti ja pani ajattelemaan artikkeli Umpikujassa ainoa suunta on ylöspäin”, kirjoittaa eräs lukija Hellstenin haastattelusta. 42 pientä puhetta Nainen ja mies uudelleenmäärittelyssä 44 kirja-arviot Viisi kohtalonsisarta 46 samasta perheestä Hannu ja Miikkael Halonen 49 kolumni Parempi tarina 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Rakkaus H elmikuun parhaiksi jutuiksi äänestettiin Matti Ketosen haastattelu: ”En ole se, jonka ensioire on äkkilähtö” ja Tommy Hellstenin haastattelu:”Umpikujassa ainoa suunta on ylöspäin”. Se muistutti tehokkaasti, millaisia kauheuksia voi tapahtua, mikäli valtiovalta ryhtyy rajoittamaan kansalaisten perusvapauksia. Lähetä vastauksesi 19.3. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Myös Uskon esikuvia -sarjan ”Vankien ystävä Mathilda Wrede”sai mainintoja Paras juttu -äänestyksessä. Irtonumeron hinta 8 €. Ketosen armon askeleet työelämässä, päättävissä elimissä, evankeliumin asialla ja sairaudenkin koettelemuksissa puhuttelivat lukijoita. Armon askeleita Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Arvonnassa kirjapalkinnon voitti Sirkku Kuisma. Koen puolustavani osaltani näitä perusoikeuksia kirjoittamalla niistä asiatekstejä tai tekemällä henkilöjuttuja kristityistä ihmisistä. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Kirjoittaessani uskonnonvapaudesta vietimme maassamme Vainojen uhrien muistopäivää. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi
19:26 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ’Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.’ ” ” ly h y e t & n o p e at 6 | sa ri sa ve la amit lahav / unsplash. Tieteen Kuvalehti 3/2023 MAT T. ko on n u T sa ri sa v el a 45% terveydelle vaarallisista pienh i u k k a i s i s t a Euroopassa on peräisin puun poltosta
ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä S uomalaiset syövät makeisia 12,9 kg/ henkilö/vuosi. Ilmestyskirjassa luemme, että samasta suitsutusastiasta, josta nousi pyhien rukouksen Jumalan eteen, heitettiin myös tulta maan päälle. 2:1,2) Mikä usko esirukouksen voimaan! Muutamat harvat, vähäpätöiset ja halveksitut kristitytkö vaikuttaisivat mahtaviin roomalaisiin keisareihin ja olisivat avullisina rauhan ja hiljaisuuden turvaamisessa! Oi, uskokaamme, että esirukous on voima, jonka Jumala oman lupauksensa mukaan ottaa huomioon maailmaa hallitessaan. Rukoilkaamme, rukoilkaamme entistä hartaammin ja kiinteämmin maamme, hallituksemme ja esivaltamme puolesta, niin – ei vain oman isäimme maan, vaan kaikkien maailman valtakuntien ja niiden hallitsijoiden puolesta. Ja ajatelkaamme myös sitä kaupunkia tai maaseutua, missä asumme ja niitä, jotka ovat asetetut johtomiehiksi sinne. Tim. Jos vain kristityt yhtyisivät hartaasti rukoilemaan, voisivat he olla varmoja siitä, että heidän rukouksensa saa aikaan näkymättömässä maailmassa paljon enemmän kuin he saattavat aavistaakaan. hs.fi 21.1.2023 HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Esirukouksen voima ”’Niin kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia kaikkien ihmisten edestä, kuningasten ja kaiken esivallan edestä, että saisimme viettää rauhallista, ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.’ (1. (Ilm. 8:3–5.) Andrew Murray Herää valvomaan -lehdessä 3/1973 | 7 sa ri sa ve la amit lahav / unsplash
Tavallisesti jäsenmäärä on pudonnut vuosittain joillakin sadoilla, nyt ensimmäistä kertaa jäsenmäärä oli vuoden 2022 lopussa yli tuhat henkeä (1037) pienempi kuin vuosi sitten. KUUSANMÄKI Joensuun ortodoksikirkkoon kuului vuoden 2022 lopussa 6455 jäsentä. Kirkosta erosi vuoden aikana 1178 ihmistä ja kirkkoon liittyi 749. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärä hupenee S uomen ortodoksinen kirkko menettää jäseniään. Jäseniä kuoli vuoden aikana 801 ja kirkkoon liitettiin uusia jäseniä kasteessa 221. 8 | sa ri sa ve la
Suomessa mehiläistarhaus alkoi 1700-luvun puolivälissä, mutta silloinen tarhausmenetelmä ei pitänyt mehiläisiä hengissä talven yli. Suomessa on noin 3200 mehiläistarhaajaa ja 54 000 mehiläispesää. 1800-luvulla tarhaus alkoi edetä olkipesien ansiosta. Suurin kirkosta eronneiden ikäryhmä on 20–29-vuotiaat, joita oli yli kolmannes (34 %) eronneista. Nykyään tarhamehiläiset viettävät talvikauden ns. Lähde: Karjalainen 4.2.2023 | 9 joba jaglicic / unsplash. talvipallossa, jossa ne pitävät itsensä lämpimänä ja syövät syyskesällä kennoihin varastoitua talviruokaa. K irkon jäsentilaston 2022 mukaan useimmiten kirkosta erosivat 18-vuotiaat, joita oli lähes kuusi prosenttia eronneista. MAALISKUUN LUKU Maailman vanhin koira yli 30-vuotias G uinnessin ennätyskirjan todistuksen mukaan Portugalissa elelevä Bobi on maailman vanhin koira. ly h y e t & n o p e at 6 % Y ksi mehiläispesä tuottaa kesän säistä riippuen keskimäärin 40 kg hunajaa. Puhdasrotuinen alentejonkoira saavutti helmikuun alussa 30 vuoden ja 226 päivän iän. Tiesitkö tämän mehiläisistä ja mehiläispesistä. Tavallisesti rodun edustajat elävät 12–14-vuotiaiksi. Mehiläisiä tällaisessa talvipallossa on noin 20 000
10 | 10 |
– sata vuotta uskonnonvapautta USKO TAI ÄLÄ TeksTi kirsi-klaudia kangas kuvaT istock, sakari röyskö, veikko somerpuro. | 11 Sata vuotta sitten säädetty uskonnonvapauslaki takaa Suomessa vapauden harjoittaa omaa uskontoa, vaihtaa sitä tai olla uskomatta. Vapaus ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä uskovat kohtaavat nykyisin yhä enemmän yrityksiä kaventaa vapauttaan
Ulkomaalaisille toisin uskoville annettiin lupa tulla maahan ja harjoittaa uskontoaan. Muiden kirkkojen asemaa se on vahvistanut. Uskonopit alkoivat juurtua mieliin, kun kirkossa käymisestä ja sakramentteihin osallistumisesta tuli vuonna 1634 kansalaisvelvollisuus. Ei Martti Lutherin eikä 1600-luvun puhdasoppisuuden asussa, vaan 1800-luvun herätysliikkeillä terästettynä ja 1900-luvun maallistumisella laimennettuna, kommentoi historioitsija Teemu Keskisarja luterilaisuutta suomalaisessa mielenmaisemassa. Herätysliikkeiden kaitseminen ei onnistunut enää 1800-luvun malliin. 12 |. Ruotsin kruunu luopui 1527 katolilaisuudesta ja kääntyi protestanttiseksi. Ekumenian ja teologian asiantuntija dosentti Tomi Karttunen Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolta on tutkinut aihetta laajasti. Kansa seurasi vähitellen perässä. Keskisarjan mukaan Evankelis-luterilainen kirkko oli itsenäisyyden ajan alkajaisiksi tuskallisen rikki. Teemu Keskisarja näkee aikakauden kirkollisessa elämässä muutakin edistystä: – Suomessa hengellinen sääty oli varsin aloitteellista ensimmäisissä politiikan ”ihmisoikeuskysymyksissä”. S ata vuotta täyttävä uskonnon ja omantunnon vapauden takaava laki on uudistuksineen pitkän kehityksen tulosta. Tarve sille alkoi kasvaa 1700-luvulla ulkomaankaupan kehittymisen myötä. Vuonna 1918 papit olivat siunanneet valkoisten aseet ja osallistuneet teloituksiin. Karttunen painottaa, että kristillisyyteen kuuluu kunnioittaa vapautta. Katolinen kirkko levittäytyi vähitellen luonnonilmiöitä ja henkiä palvelleiden alamaisten keskuuteen aina valtakunnan itäistä osaa, Suomea myöten. Uskonnonvapaus ei ole heikentänyt kristinuskon tai luterilaisen kirkon asemaa. Sosiaalidemokraattien oli mahdotonta antaa sitä anteeksi. – Luterilaisuus on toiminut erinomaisesti täällä pohjolassa. Valistuneet maalaispapit auttoivat fennomaniaa kielitaistelussa. Luterilainen mielenmaisema Pieni askel kohti tasa-arvon lisäämistä otettiin jo silloin, kun Ruotsin kuningas hoveineen omaksui tuhatluvun alkupuolella kristinuskon, jonka oppien mukaan ainakin teoriassa kaikki ovat Jumalan edessä samanarvoisia. – Periaatteessa lähtökohtana on sama YK:n ihmisoikeuksien julistus ja Euroopan ihmisoikeussopimus, joiden pohjalta edistetään positiivista uskonnonvapautta. Suomalaiset saivat silti pitää luterilaisen uskonsa. Papit kielitaistelussa Suomen sota käytiin 1808–1809. – Ennen uskonnonvapauslain voimaantuloa 1923 jotkut pelkäsivät kirkosta eroamisen aaltoa, mutta sitä ei tullut. Sen seurauksena Ruotsin itäiset läänit eli Suomen alue liitettiin osaksi Venäjän ortodoksista keisarikuntaa. Hengellistä toraa piisasi perinnäisemminkin. Suomen itsenäistyttyä alkoivat vaatimukset uskonnon vapautta kohtaan kasvaa, mitä myös työväen liike, radikaali sivistyneistö, teosofit ja baptistit osaltaan tukivat. Pohjoismaisessa vertailussa tilanteet ovat aika lailla samat. – Eivät papit anteeksi pyydelleetkään. Siten suomenkielinen rahvas kohosi kohti ihmisarvoa ja tasa-arvoa. ” Uskonnonvapaus oli käytännöllinen ratkaisu” – Luterilaisuus on toiminut erinomaisesti täällä pohjolassa, sanoo historioitsija Teemu Keskisarja. Ruotsin valtakunnan matka kohti uskonnonvapautta oli monipolvinen. Uskonnonvapaus oli järkevä ja käytännöllinen ratkaisu, Keskisarja toteaa. Vuonna 1869 u s kon nonvapaus eteni, kun kirkkolakiin kirjattiin oikeus kirkosta eroamiseen. Uskonnonvapaus on ennen muuta positiivinen oikeus, johon liittyy myös negatiivinen vapaus olla uskomatta tai kuulumatta uskonnolliseen yhteisöön
Kasvavien elämänkatsomuksellisten ja kult” Enemmän on uskonnottomuuden uhreja.” Dosentti Tomi Karttusen mukaan uskontojen asemaa heikentää myös se, että yhteiskunnassa käytännössä edistetään negatiivista vapautta uskonnosta, vaikka lainsäädännön peruslinja on positiivinen uskonnonvapaus. Häntä on senkin vuoksi alkanut häiritä nykyinen uskonnonvastaisuuden valtavirta. Uskonnottomuuden uhrit Tomi Karttunen painottaa, että kristittyjen ja myös eri uskontojen toimijoiden on yhdessä vaikutettava uskonnonvapauden toteutumisen puolesta. – Kulttuurista muutosta ei voi oikeusvaltiossa eikä muutenkaan pakolla ohjata. Uskontolukutaidon heikkeneminen lisää ennakkoluuloihin perustuvaa uskontoja kirkonvastaisuutta. Euroopan kirkkojen konferenssin uskonnonvapaustyöskentelyssä on havaittu tendenssi, joka kaventaa vähemmistöjen, myös uskonnollisten vähemmistöjen, oikeuksia, Karttunen sanoo huolestuneena. Päättäjien ja kansalaisten on syytä saada asianmukaista tietoa, sillä uskonnonvapaus on keskeinen indikaattori vapausoikeuksien toteutumiselle. Uskonnollisia yhdyskuntia saivat nyt perustaa muutkin kuin kristityt. | 13. Kristinuskon kylvämistä hedelmistä Suomessa saavat, Luojan kiitos, nauttia myös ateistit ja kaukaiset maahanmuuttajat. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus, ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. – Myös uskonnottomat ihmiset kelpasivat kansalaisiksi uudessa tasavallassa. Uskonnottomuudesta tehdään näennäisesti neutraali vaihtoehto. Hänen mukaansa kirkkojen näkyvyyden vähentyminen vaikeuttaa niiden äänen pääsemistä esille julkisessa keskustelussa. Uskontoaan sai jokainen vaihtaa vapaasti. Siviilirekisterijärjestelmän ansiosta kirkkoon kuulumattomat eivät pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Historioitsija Teemu Keskisarja ei jätä huomioimatta myöskään sitä, että protestanttista kristinuskoa tunnustavissa maissa tiede, taide, sivistys ja talous kukoistavat parhaiten. On aika raskasta vaeltaa täällä maan päällä ilman Jumalaa kulutususkonnon orjuudessa ja digitaalisessa keinoelämässä. Suomessa on noin viisikymmentä uskonnollista yhdyskuntaa, joita tämä laki koskee. Valitettavasti enemmän on uskonnottomuuden uhreja. Toivottiin, että kaikki uskoisivat joskus yhteisesti suomalaiseen isänmaahan, Teemu Keskisarja sanoo. – Oikeusvaltio on mahdollinen meidän suvaitsevaisen ja hieman syrjäänvetäytyväisen uskontomme suojissa. Uskontojen asemaa heikentää myös se, että yhteiskunnassa käytännössä edistetään negatiivista vapautta uskonnosta, vaikka lainsäädännön peruslinja on positiivinen uskonnonvapaus. Uskonnonvapaus on määritelty Suomen perustuslaissa (2:11): ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Toisaalta kenenkään ei ollut pakko kuulua mihinkään uskontokuntaan. Vähemmistöjen oikeudet muutoksessa Vuonna 2003 vanha uskonnonvapauslaki korvattiin uudella samannimisellä lailla pienin korjauksin. Uskonnollisista yhdyskunnista tuli kirjanpitovelvollisia ja niistä eroamista helpotettiin. – Olen huomannut, että myös monet ei-uskonnolliset ajattelijat ovat olleet huolissaan tästä, sillä kristinuskon muodostama arvopohja on luonut perustaa oikeusvaltiolle, ihmisoikeuksille ja demokratialle. Eräs niistä on mahdollisuus kuulua samaan aikaan useampaan uskontokuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.” Keskisarja on vertaillut uskontoja, joiden hän näkee ohjanneen kansakuntien historiaa ja hallitusmuotoja. Eduskunnan uskonnon ja omantunnonvapausryhmän puheenjohtaja Sari Essayah kommentoi uskonnottomuuden vaatimuksia: – Elämästä ei pidä yrittää tehdä julkisessa tilassa hajutonta, mautonta ja ”arvovapaata”. Uskonnottomista tasavertaisia Uskonnonvapauslaki säädettiin vuonna 1923. Tomi Karttunen on seurannut kristinuskon ja kirkon aseman heikentymistä yleisen maallistumisja moniarvoistumiskehityksen myötä 1960-luvulta lähtien. – Paljon puhutaan ”uskonnon uhreista”
tuuriristiriitojen kanssa on opittava elämään. Esimerkiksi kristittyjen vainot nousevat Suomessa esille mediassa vain harvoin, toisin kuin Keski-Euroopassa. – Yksilöiden ja yhteisöjen tulee puolustaa aktiivisesti omia oikeuksiaan ja uskaltaa rohkeasti harjoittaa uskontoaan, Merilii Mykkänen rohkaisee. Tärkeä aihe on ollut myös terveydenhoidon työntekijöiden oikeus kieltäytyä osallistumasta abortin tekemiseen vakaumuksensa perusteella. Se vaalii yhteiskuntarauhaa ja uskonnonvapautta keskinäisen kunnioituksen hengessä. – Yhteiskunnan kehitys, sananja mielipiteensekä uskonnonvapaus kulkevat käsi kädessä, Sari Essayah toteaa. Syrjintä, vihapuhe ja jopa viharikokset eivät ole harvinaisia. – Myöskään muslimitaustaisten vankien uskonnonvapaus ei välttämättä toteudu samalla tavalla, kuin esimerkiksi evankelisluterilaisten vankien. Median vastuu keskustelussa Sari Essayahin mielestä median tapa uutisoida tai olla uutisoimatta on merkittävä tekijä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tätä edistämään p e r u s t e t t i i n 2011 USKOT-foorumi ry, joka on kuuden eri uskontoperinteen yhteistyöjärjestö. Hänen väitöskirjansa aiheena on suomalaisten muslimien ja juutalaisten henkilöiden kokema syrjintä ja uskonnonvapauden toteutuminen. Tästä suuntauksesta on huolestunut muiden muassa myös väitöskirjatutkija Merilii Mykkänen, Helsingin yliopistolta. Uskonnonvapaudella on keskeinen merkitys eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten ihmisoik e u k s i e n toteutumisessa. On arveltu, että muslimeita olisi Suomessa nyt noin 70 000, ja määrä kasvaa, mutta kaikki muslimit eivät aktiivisesti harjoita uskontoaan. – Suurin osa kansalaisista edelleen kannattaa hyväksi katsottuja kristillisiä perusarvoja, sanoo eduskunnan uskonnonja omantunnonvapausryhmän puheenjohtaja Sari Essayah. – Suomessa on aika hyvä tilanne, mutta esimerkiksi poliisit eivät meillä voi Ruotsin tavoin käyttää uskonnollisia symboleita kuten huivia. Täällä ei myöskään ole yleisessä käytössä olevia moskeijoita, ainoastaan rukoushuoneita, Mykkänen sanoo. Merilii Mykkäsen väitöskirjan aiheena on suomalaisten muslimien ja juutalaisten henkilöiden kokema syrjintä ja uskonnonvapauden toteutuminen. Suomessakin kasvot esiin jättävän huivin käyttö tai rukoileminen voi aiheuttaa ongelmia työpaikalla. Poliitikot kohtaavat uskonnon ja omantunnonvapauteen liittyviä kysymyksiä esimerkiksi uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisessä kouluissa. Rohkeutta uskonnon tunnustamiseen Mielipiteen-, omantunnonja uskonnonvapaus on maailmassa nykyisin monin tavoin uhattuna. Monissa Euroopan maissa uskonnonvapautta rajoitetaan kieltämällä kasvot peittävien niqab-huivien käyttö julkisilla paikoilla. – Suurin osa kansalaisista edelleen kannattaa hyväksi katsottuja kristillisiä perusarvoja. Median tulisi edistää vakaumuksen ja uskonnon harjoittamisen positiivisia vaikutuksia niin yksilön elämään kuin yhteiskunnan eheydenkin vahvistamisessa. Se mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on mielestäni kaventunut uskonnonvapauden näkökulmasta, on uskonnonlukutaito sekä arvoja uskontodialogi. ” Yksilöiden ja yhteisöjen tulee puolustaa aktiivisesti oikeuksiaan.” 14 |
Ukrainan sota opettaa, mitä tapahtuu, kun ihmistä ei hallitse järki eikä omatunto. Tämä on viestimme Venäjän kansalaisille, ei meillä ole taistelu teitä vastaan; pahuutta emme voi hyväksyä. He vaeltavat kohti Suomea ja löytävät kotimökin noilla eväillä. | 15 k o lu m n i S uomi kypsyi lännen puolustusliittoon päivissä – länteen olemme kasvaneet 1200-luvulta. Meillä on vahva identiteetti, jota ei kannata kainostella. Vuodet Venäjän suuriruhtinaskuntana 1800-luvulla vahvistivat läntisyyttä, tsaari hyväksyi suomen kielen, lännen instituutioiden, kansallisen kulttuurin ja talouselämän rakennustyön. Tuhannet perheet Ukrainassa ovat menettäneet koirankuonolaiselle lapsensa, jotka eivät löydä tietä kotiin. töitä. Kirjan tekijä, venäläinen ortodoksipappi Grigori Petrov, kertoo J.V. Sitä perintöä nautimme, kun kevään vaaleissa äänestämme. Lapset salakuljetetaan Venäjälle. Kuunnelkaa omaatuntoanne, uskokaa. Putin, sinut muistetaan synneistäsi. Siksi Suomi oli mallimaa unkarilaisille 1956, kun kommunistien tankit tulittivat Budapestin kaduilla. Kukaan ei halua sotaa, mikään valtio ei ole hyökännyt Venäjälle. Hyökkääjä eteni ryöstäen, raiskaten, pommittaen ja räjäyttäen. Venäjän rikolliset määräsivät hyökkäyksen syyttä ja perusteitta, vastoin sopimuksia ja oikeutta. Pehmeitä poliitikkoja on riittänyt pitelemässä Putinia kädestä, mutta Suomi on kestänyt. Venäjälläkin. Te ks Ti ta pa n i ru o k an en. Turkin Kemal Atatürk ihastui 1920-luvulla sanomaan ja teki kirjasta pakollisen maan sotaopilaitokseen. Vapaat vaalit ja sananvapaus ovat sen hedelmä. Sen henkinen pääoma on kristillisessä uskossa. Ihmiskuntaa ja Jumalaa ei voi pettää. Se on velvollisuutemme lapsiamme ja meille hyvän maan rakentaneita kohtaan. Suomi kypsyi YK:n rauhanturvaajasta Naton rauhankumppaniksi ja puolustusliiton jäseneksi. Puheet Venäjää uhkaavasta lännestä ja natseista ovat silkkaa valhetta. Me emme jättäneet teitä yksin! Turkissa ja Unkarissa on yhä muisto esikuvasta: valkoliljojen lumo. Ettehän unohda valkoliljojen lumoa, Recep Tayyip Erdo?an. Kevät tuo vapaat vaalit eikä se ole itsestään selvää. Onneksi sisimpämme on yhä terve. Viattomat joutuvat raakalaisten uhreiksi. Totuus ei pala tulessa. Venäjän nykyhallinto: te ette pääse vastuusta, sukupolvet eivät unohda hirmuValkoliljojen lumo kirjoittaja on teologian maisteri ja päätoimittaja emeritus. Se on kaunis tarina – mutta satu. Snellmanista. Se ei heikentänyt lujaa luottamusta parempaan, siihen mikä ei vielä näy ja ojentautumista sen mukaan mitä toivotaan. Topeliuksen satu Koivu ja tähti kertoo tästä: koirankuonolainen ryöstää pojan ja tytön Venäjälle, he muistavat kodistaan pihan koivun, ja tähti loisti sen latvassa. Suomi oli Topeliuksen ja Snellmanin eläessä kurja kehitysmaa, jossa kuoltiin nälkään. Unkari muuttuu diktatuurin suuntaan, samoin Turkki, jonka perinteessä ihannoidaan kansallisromanttista ”Valkoliljojen maata”, Suomea. Lännen rivien tiivistyminen Ukrainan avuksi on omantunnon kehotus, luonnollinen reaktio pahuuteen. Kirjasta tuli uuden Turkin modernisaation väline. Snellmanin opetus on usko sivistysvaltioon. Älkää tekään hyväksykö
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va pe k k a r a h ko n en
Mutta sitten tapahtui vielä yksi onnettoJobin vaimo | 17 Maailmassa ei liene elänyt montakaan onnellisempaa naista kuin Jobin vaimo. Hänellä oli hyvä mies, kymmenen ihanaa lasta ja paljon omaisuutta. Miten isä ja äiti jaksaisivat jatkaa siitä eteenpäin. Muistot siitä, miten lapset kasvoivat, itsenäistyivät, muuttivat muualle... Ei ketään heistä. Vaimon reaktiota ei kerrota. Aviomiehestä tiedetään, että hän oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi kaikkea pahaa. Sitten tuli sanoma, jonka rinnalla omaisuuden menetyskin tuntui pikkuasialta: tornado oli kaatanut talon, jossa lapset olivat kutsuja pitämässä. Job kuitenkin tyytyi yhteen naiseen, koska rakasti häntä sydämensä pohjasta. Muistot kirkkaista lapsensilmistä, pienistä käsistä kaulan ympärillä. Aviomiehen usko tuli näkyviin silläkin tavalla, että hän piti huolta orvoista ja leskistä. Ensin tuli tieto, että koko monituhatpäinen karja oli menetetty. Jobin reaktio kerrotaan: hän repäisi viittansa, ajoi päänsä paljaaksi, heittäytyi maahan ja sanoi: ”Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Lapsia ei siis ollut enää. Edes sielunvihollinen ei löytänyt hänestä mitään syytettävää. Vaimonkin oli pitänyt tottua siihen, että kodin ovi oli aina auki köyhien tulla ja mennä. Koskaan eivät tutut askelet kopisisi portailla. Yhdessä oli rukoiltu ja uhrattu veriuhri. Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa.” (31:12.) Jobilla ja hänen vaimollaan oli kymmenen aikuistuvaa lasta, jotka viihtyivät hyvin yhdessä. ”Koskaan en katsele naisten puoleen” (Job 31:1). Sehän on aina hyvän kasvatuksen merkki, ettei nousevalla polvella ole mitään kilpailuasetelmaa. K aiken hyvän lisäksi Jobin vaimo voi luottaa sataprosenttisesti miehensä uskollisuuteen. Vaimo näki aviomiehestään, miten paljon usko Jumalaan tälle merkitsi. Koskaan ei iloinen ääni huutelisi ovella: ”Isä, äiti, minä olen tullut kotiin!” Jäljellä olivat vain muistot kymmenestä raskaudesta, odotuksen ilosta, vauvaiästä, siitä kun pieni poika tai tyttö sanoi ensimmäiset sanansa. Katastrofi Sitten tuli tuo hirvittävä päivä, joka tuhosi Jobin perheen onnen. Juhlakierroksen jälkeen koko katras palasi kotiin, ja isä uhrasi heidän puolestaan syntiuhrin. Voisivatko he uskoa enää Jumalan rakkauteen. Ehkä hän pysyi hiljaa. ”Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen”, hän sanoi. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.” (1:21.) Job siis uskoi onnettomuutensa tulleen Herran kädestä ja jaksoi yhä kiittää hänen nimeään. Kaikki kymmenen olivat jääneet rakennuksen alle ja kuolleet. Perhe oli nyt rutiköyhä. Elämä oli tyhjä. ”Jobin pojilla oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot talossaan vuoropäivänänsä; he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa” (1:4). Job näet ymmärsi, mitä uskottomuus tekisi hänen avioliitolleen: ”Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan. Sydän oli tyhjä. Lienee tuollaista miestä ollut helppo rakastaa ja kunnioittaa, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. Lapset olivat juuri käyneet kotona. Ja nyt talo oli tyhjä. Muita naisia mies ei vilkaissutkaan. Moniavioisuus oli tuohon aikaan normi. Sitten lapset olivat lähteneet – eivätkä isä ja äiti tienneet, että ne hyvästit jäisivät heidän viimeisikseen. Herra ei ollut hänen miehelleen mikään kaukainen palvonnan kohde, vaan läheinen ystävä
Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!” (2:9.) Toisin sanoen: luovu uskosta tuollaiseen sadistijumalaan! Tee itsemurha, minä tulen perässä. lisää tästä aiheesta mailis janatuisen kirjassa ja herra otti. Näinhän Job tunnusti: ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi, eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (42:2). Kärsimyksellä oli myös toinen tärkeä tehtävä: se osoitti sekä Jobille että hänen vaimolleen heidän syntinsä ja uskonpuutteensa. Ehkei kovin usein, koska Job valittaa hänen kylmyyttään: ”Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä. Varmaan sinäkin olet ymmärtänyt tarvitsevasi hänen armoaan, kun elämäsi onnettomuudet ovat olleet viemäisillään sinulta uskosi. Joka pitelee kaksin käsin kiinni menetyksistään, sillä ei ole vapaata kättä toiselle ihmiselle ojennettavaksi. Tosiasia kuitenkin on, että Saatana pystyi käyttämään Jobin läheisintä ihmistä aseenaan koettaessaan saada tämän kiroamaan Jumalan. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.” (2:10.) Huomatkaa me-muoto! Job siis koetti saada vaimonsakin luottamaan kaikesta huolimatta Jumalan rakkauteen. Sitä paitsi se aika, jonka he olivat näiden kanssa viettäneet, rakkaus jota he olivat antaneet ja vastaanottaneet, kaikki hyvät muistot heistä – ne ovat pääomaa, jota kukaan ei enää voisi ottaa heiltä pois. muus: Job sairastui johonkin ihosairauteen, jota epäiltiin spitaaliksi. Ei edes aviopuolisolle. Meidän elämässämme ei ole enää mitään mieltä. Ilmeisesti vaimokin on saanut takaisin uskonsa Jumalan hyvyyteen. … Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.” (19:17–19.) Hyppäämme yli kaikki pitkät väittelyt ja siirrymme suoraan siihen vastaukseen, jonka Job – ja samalla hänen vaimonsa – saivat Jumalalta. Entinen hurskaus ei enää riittänytkään. Juuri sen keskellä nuo kaksi oppivat uskomaan, että heidän Lunastajansa totisesti elää. Sydän oli tyhjä” ” 18 |. Hän tiesi tarkalleen, miten jumalaapelkäävä hänen miehensä oli ollut. Tässä totuudessa meidänkin on kiinni riiputtava. Mutta ennen kuin uusi elämä voi alkaa, täytyy pariskunnan päästää irti kuolleista lapsistaan. Jumalan vastaus Jobin vaimo istuu nyt yksin kotona. Enää hän ei jaksa ottaa onnettomuuksiaan Jumalan kädestä, vaan kapinoi tätä vastaan. Millainen olisi Jobin ja hänen vaimonsa elämä ollut ilman katastrofia. Jos olisi ollut jokin helpompi keino viedä perille Job ja hänen perheensä tai meidät ja meidän perheemme, Herra olisi varmasti sitä käyttänyt. Samaa strategiaa hän on käyttänyt monen muunkin uskovan kohdalla. Siihen että sekä hyvä että paha tulevat kaikkivaltiaan Jumalan rakastavasta kädestä. Varmaan Job ja hänen vaimonsa tiesivät saavansa seitsemän poikaansa ja kolme tytärtään takaisin viimeisenä päivänä. Mutta Job vastasi: ”Hullun puhetta, vaimo. Se oli vaimolle jo liikaa. Millainen onkaan se Jumala, joka kohtelee uskollista palvelijaansa tuolla tavalla. Tarvittiin Puolustajaa taivaassa ja Lunastajaa, joka seisoo viimeisenä multien päällä. Syvästi masentunut mies istuu puolestaan kaatopaikalla väittelemässä kärsimyksen ongelmasta viisaiden ystäviensä kanssa. Omat veljeni sanovat: Hän löyhkää. Niinpä Jobin vaimo huusi miehelleen nuo kauheat sanat: ”Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi. Emme tiedä, miten usein vaimo käy miehensä luona. Mies karkotettiin kaupungista kaatopaikalle, jossa hän istui kurjuuden perikuvana raapien ihoaan ruukunsirpaleella. Yhteys aviopuolisoiden välille on joka tapauksessa taas solmittu, ja lapsia alkaa syntyä tasaista tahtia. Toisin sanoen Jeesusta. Eikö se pidä paikkaansa myös sinusta, hyvä lukijani. Mies on päässyt pois kaatopaikan karanteenista ja palannut vaimonsa luo. Kukaan ei enää sadan vuoden kuluttua olisi tiennyt heistä mitään. Menetetystä luopuminen Jobin kirjan viimeinen näytös tapahtuu hänen kotonaan. Kärsimyksestä tuli heidän suurin elämäntehtävänsä. Kuten Herralla oli hyvä suunnitelma koko luomakuntansa varalle, niin hänellä oli hyvä suunnitelma myös Jobin perheen varalle. Emme saa tuomita tuota naista liian ankarasti – olihan hänkin juuri menettänyt kaikki lapsensa. Toisin sanoen: Jumala oli toiminut rakkaudesta hänen lapsiaan kohtaan silloinkin, kun oli antanut heidän kuolla. Mutta hänellä ei ollut muuta keinoa kuin se kärsimys, jonka hän meille antoi – eikä se ole liian kallis hinta, jos sen lopputulos on iankaikkinen autuus. Maailma oli täynnä jumalattomia, jotka olisivat ansainneet tuollaisen kohtalon paremmin kuin Job
Sen kunniaksi söin kakkua! Millainen puuha tuntuu erityisen kivalta. Miten Jumala on viimeksi yllättänyt. Kahden kuningattaren valtataistelu on teemaltaan häkellyttävän ajankohtainen. Todella kovasti nautin nyt tehdä kuvataidetta, maalata. Liikkuminen on hidastunut, ja kyllä jo hyvillä mielin suon itselleni levon vauhdikkaan päivän päätteeksi. Kyllä Jumala huolen pitää P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Olin hiljattain Portugalissa maalauskurssilla. Ihmisten nostamisen alhoista. Mutta ystävättäreni, jonka luokse saavuin juuri kyläilemään, sanoo, että mahtava. Oletko itse joutunut vallankäytön uhriksi. | 19 si v u p e r so o n a Millaisia yhtäläisyyksiä 1500-luvulle ajoittuvasta näytelmästä löytyy nykyaikaan. Rankka. Suomeen palattuani sain muutaman päivän päästä sikäläisestä suurlähetystöstä puhelinsoiton. Kyllä sekin käy! Teatterineuvos, näyttelijä Ritva Oksanen , 83, esiintyy vielä maaliskuun ajan vahvojen naisten hurjassa tragediassa Hämeenlinnassa. Sitä olen tahtonut tehdä esimerkiksi laulaen ja Aino Suholan tekstejä tulkiten. Mitä sanottavaa sinulla on alkoholista. Mitä tahtoisit maailman menossa muuttaa. Aikanaan oma mies yritti alistaa, mutta en antanut niin tapahtua. Olen ollut raittiina 34 vuotta. En oikein edes ymmärrä, miten ihmeellisen ihanaa onkaan ollut saada tuoda näyttelyihin taideteoksia esille – ja vieläpä joku on niitä ostanutkin! Millainen tähänastinen elämäsi on ollut, yhdellä sanalla ilmaistuna. Rehti suomalaisnainen oli löytänyt Lissabonin kadulta ajokorttini ja toisen tärkeän asiakirjani ja ottanut ne talteen. Kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää! Missä ikä tuntuu. Sodat pois! Minkä koet hengelliseksi tehtäväksesi. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va ta pi o au lu Todella kovasti nautin tehdä kuvataidetta” ”. Hyvin monia ja erilaisia, esimerkiksi merkkihenkilöiden vallanjanoa ja totuuden räikeää muuntelua mustasta valkoiseksi
Silloin laitoin paperit myös Helsinkiin, jotta johonkin pääsisin. Kysyin meidän silloiselta kirkkoherraltamme Jukka Nevalalta, että voisinko käyttää työaikaa apologisten videoiden tekemiseen. Miikasta ei siis tullut äitinsä tavoin opettajaa, vaan hänestä tuli isänsä jalanjäljissä pappi. Ei tarvitse pelätä, että joku vanhempi soittaa ja valittaa, että taas siellä on joku puhunut Jumalasta. – Kirjoitin blogia muutamia vuosia ja sitten tuntui, että haluaisin tehdä videoita, joissa olisi huumoria mukana. ”Sun pitää aloittaa TikTok-kanava”, oli seurakunnan nuorisotyönohjaaja rohkaissut Miikaa. Syksyllä 2021 Miika otti haltuun uuden somekanavan TikTokin. – Kun hain kolmatta kertaa, päätin, etten enää halua pitää välivuotta ja olla avustajana vanhassa lukiossani, johon olin mennyt armeijan jälkeen töihin. Lukion jälkeen Miika pyrkikin ItäSuomen yliopistoon Joensuuhun teologisen tiedekunnan uskonnonopettajalinjalle. Syksyllä 2009 Miika aloitti opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Pappina saan puhua asioista niiden oikealla nimillä. Kuopiolaisena Itä-Suomen yliopisto oli ykkösvaihto, jonne hän haki muutaman kerran, mutta opettajalinjalle oli niin kova tunku, etteivät ovet ykkösvaihtoehtoon avautuneet. Kiviä kengässä lähtee lentoon Valmistuttuaan 2014 hän ei heti hakenut töitä, vaan päätti pitää välivuoden, opiskeli apologiaa ja alkoi kirjoittaa uskoa puolustavaa Kiviä kengässä -blogia. laajeni TikTokiin 20 | Miikan seurakunta Seurakuntapastori Miika Koistinen tekee apologisia, kristinuskoa puolustavia, sisältöjä sosiaaliseen mediaan, jotta ihmiset voisivat vakuuttua, että kristinusko on totta.. Kirkkoherra näytti vihreää valoa ja niin käynnistyi Kiviä kengässä -YouTube-kanava 2019. Siinä tehtävässä hän saisi kertoa siitä, mistä tykkää ja bonuksena olisi pitkät kesälomat, jolloin omille harrastuksille jäisi riittävästi aikaa. S eitsemännellä luokalla Miika Koistinen, 34, julisti vanhemmilleen ja opettajalleen koulun vanhempainvartissa, että hänestä tulee isona uskonnonopettaja. – Teologisessa tajusin, että kyllä papin homma on se juttu. Seuraavana vuonna hän aloitti pappina vantaalaisessa Hämeenkylän seurakunnassa
Onneksi aloin, sillä se sai heti tuulta alleen. h e n k il ö – Aluksi ajattelin, ettei mitään TikTokia, mutta sitten aloin kokeilla. – Rakastan sitä sovellusta, sillä on niin helppo tehdä videoita. Edelleen hän päivittää myös YouTube-kanavaansa ja kirjoittaa silloin tällöin blogia. – TikTokisssa en ole lähtenyt oikein kuumiin aiheisiin. Hänen Kiviä kengässä -kanavallaan on yli 11 500 seuraajaa ja hänen videoillaan on lähes 400 000 tykkäystä. Tarvitaan vain kännykkä ja lisäksi mulla on erillinen mikrofoni. Siellä ne ihmiset ovat. Onko Jumala olemassa. Kanava siis ruokkii itse itseään. Mitä historiantutkimus voi sanoa Jeesuksen ihmeistä. laajeni TikTokiin Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a ” Tässä saa valjastaa oman huumorin ja hulluuden.” | 21. Kiistaton vastaus, ”Kristinusko valetta, koska kristityt on tehnyt pahaa”, Onko synnytyksen jälkeistä elämää. Alle 15 sekunnissa miksi kristinusko on totta, Vain yksi uskonto totta. Miika kertoo saavansa ideoita uusiin videoihin seuraajiensa kysymyksistä ja kommenteista. Olen halunnut keskittyä apologiaan, hän toteaa. Miika Koistinen tekee TikTokiin uskoa puolustavia videoita, joissa on usein huumoria mukana
Miika Koistinen haaveilee, että voisi joskus tehdä kokopäiväisesti someapologiaa. – Täällä Hämeenkylässä olen järjestänyt Raskaimmat joululaulut -tilaisuuksia neljänä vuonna. Siellä olisi lapsenkin hyvä kasvaa. Mutta kaikella on aikansa, paikkansa ja kontekstinsa, sanoo Miika. Totta kai siihen tulee oma persoona mukaan. Puoliso ei ansaitse sitä, että ajatukset ovat muualla. Vaikka kuinka yritän ymmärtää vastaargumentteja, järkeni ei taivu ajatukseen, ettei Jumalaa olisi. Haluan rohkaista kaikkia harrastamaan apologiaa, Miika kannustaa. Olen itse sovittanut joululaulut. Kun TikTokista katsoo Miikan tekemiä videoita, joissa hän eläytyy eri rooleihin, on pakko kysyä, onko hänessä näyttelijän vikaa. Tässä saa valjastaa oman huumorin ja hulluuden. Ikinä en ole kokenut uskoontuloa, vaan olen uskonut Jumalaan pienestä pitäen. Seurakunta on hänelle hengellinen koti, josta ei haluaisi lähteä pois. Yksin Jumalan kunniaksi Miika arvelee, että apologia on hänen kutsumuksensa, hänen tapansa julistaa Jumalan sanaa ja viedä evankeliumia eteenpäin. – Tykkään heittäytyä. Se on ihan parasta, jos pääsee näyttelemään ja voi muuttaa ääntään niin kuin Kaksoset kohdussa -videossa. – Parisuhteen kannalta olen sitä miettinyt, että kuuntelenko toista vai mietinkö, mitä vastaan TikTokin kommenttiin. Uskonkriisiä Miika ei tunnusta poteneensa, vaan hänestä on ilmiselvää, että Jumala on olemassa. Paitsi ehkä joskus takaisin kotikonnuille Kuopioon. – Se on uskon vahvistusta epäilijöille ja tien raivausta, epäilysten poistamista. Rukouksen lapsi on ollut myös Miika. – Lapsi on hyvin toivottu rukousten lapsi, Miika sanoo. ” Teen apologiaa vain ja ainoastaan Jumalan kunniaksi.” 22 | – Olen miettinyt asioita puhki, myös vastapuolen kannalta. Tilaisuudet ovat olleet hyvin suosittuja. Tällä hetkellä hän on hyvin tyytyväinen nykyiseen työpaikkaansa, jossa hän voi toteuttaa myös toista intohimoaan eli musiikin tekemistä. – Olen miettinyt asioita puhki, myös vastapuolen kannalta. Miikan ja hänen puolisonsa esikoistytär syntyi tammikuun lopussa. Olen saanut kasvaa uskossa elävään Jumalaan. – Meillä oli kristillinen koti, mutta uskoa ei tuputettu. – Teen apologiaa vain ja ainoastaan Jumalan kunniaksi, Soli Deo Gloria. Hän toivoo, että jokainen videoiden katselukerta voisi rakentaa Jumalan valtakuntaa. Vaikka kuinka yritän ymmärtää vasta-argumentteja, järkeni ei taivu ajatukseen, ettei Jumalaa olisi, Miika Koistinen sanoo.. Lähisuvussa on paljon kristittyjä, jotka ovat rukoilleet hänen puolestaan elämän eri vaiheissa. Yksi sosiaalisen median huono puoli on, että ajatukset pyörivät somessa silloinkin, kun kännykkä ei ole kädessä. Se on mieletön väite
Tunsin ensimmäistä kertaa musiikin kautta Jumalan todella koskettavan. Olihan se kummallista, koska muut ympärillä kuuntelivat Dingoa. Mitään vastaavanlaista suomenkielistä en ollut ikinä kuullut, puhumattakaan heng e l l i s t ä suomenk i e l i s tä musiikkia. Virtanen) äärimmäisen suloisen soljuva sopraanosointi teki minuun myös lähtemättömän vaikutuksen. Päivi Ristimäen (ent. Kaikki levyllä olevat laulut ovat minulle tärkeitä, mutta ehkä se Täällä Pohjantähden alla on suosikkini. TV 2:sta tuli Värivalot ja liukas lattia, sen ajan laadukkaasti käsikirjoitettu musiikkiviihdeohjelmasarja, joka oli ehdoton lempparini. Swingi. Siis jazz! Se oli jotain, jota en ollut kuullut ja kokenut aiemmin. Pohjoissavolaisen tytön sisikunnassa liikahti jotain aivan erityistä, kun taidokas bändi soitti tavalla, jota en ollut aiemmin kuullut. Myöhemmin ymmärsin, että se, joka minut sai soimaan, oli svengi. Jazz-kärpänen puraisi todella e lä m ä n i b ii si Täällä Pohjantähden alla sävel ja sanat: Lasse Heikkilä H engellisessä musiikissa ymmärrykseni laajensi kertaheitolla naapurin Satu-kanttorilta 1994 lainaan saamani Lasse Heikkilän Sons de la vie’n, jazzahtavan salonkiorkesterin kasetti, Valkoinen uni (1992 Prisma). Se oli vibrafoni! Se soundimaailma ja tunnelma resonoi koko maalaistytön kehossa, että ei paremmasta väliä. Mökki laidassa maantien (Jag har bott vid en landsväg) sävel: ruotsalainen Alvar Kraft sanat: Charles Henry suomenkieliset sanat: Sauvo Puhtila T arkkaa vuotta en pysty muistamaan, mutta olin teiniiän kynnyksellä 80-luvun lopussa. Se oli niin taidokasta, musikaalista ja raikasta. Kolmimuunteinen jazz-kärpänen puraisikin sitten toden teolla. Katsoin ahkerasti kaikkia mahdollisia televisiosta tulevia musiikkiohjelmia. Sovitukset ja koko tuotanto oli aivan huikea. Siinä yhtyy kaunis ja kuulas, pelkistetty suomalainen kansanlaulu sekä suomalainen sielunmaisema, joka kurottautuu kohti Kaikkivaltiasta ja majesteetillista valtavaa iankaikkisuutta. K o k e m u s oli aivan uusi. Laulusolisti Matti Heinivaho lauloi: ”Mökki laidassa maantien, mun linnani on…” ja soitti soolon soittimella, jota en ollut koskaan nähnyt enkä kuullut. | 23 Te ks Ti ja an a pö ll än en ku va vi ll e u u si ta lo. Yksi erityinen hetki on jäänyt mieleen. Taivasikävää, Jeesuksen luona. Suoraan taivaasta. Sekä sävel että sanat ovat Lassen Heikkilän
Hän emännöi puolisonsa Ronaldon kanssa Jangurussussa kristillistä Slummikeskus Taivasta, joka palvelee vuosittain noin 150 lasta. Imagollisista syistä Brasiliassa ei enää saa julEväitä parempaan, slummien tytöille ja pojille Slummikeskus Taivas on nimensä mukaisesti keidas äärimmäisen turvatonta, köyhää ja levotonta arkea eläville lapsille. Mutta juuri slummissa, entisellä kaatopaikkaalueella, työskentelee Silja Lima. Lähtökohta on se, että kaikilla on joitain huoltajia ja jonkinlainen majapaikka, jossa lasten kuuluu viettää yönsä. Toinen sen perustajista, suomalaissyntyinen Silja Lima, on tehnyt työtä heidän hyväkseen pitkäjännitteisesti jo 20 vuoden ajan. 24 |. Aika varmasti jokaista turistia varoitettiin lähtemästä slummialuille niiden vaarallisuuden vuoksi. Raamattuun heidät tutustutetaan kerhohetkissä leikin ja laulun keinoin, ikäystävällisesti. – Noista ajoista Brasilian lainsäädäntö on muuttunut niin, että yhteiskunta tekee kaikkensa pitääkseen pienet lapset pois kaduilta. Karu arki Kun Silja saapui ensi kerran Brasiliaan vuonna 2003, Fortalezan kaduilla oleili ja kerjäsi paljon pieniä lapsia. B rasilian koillisosan kaupunki, Fortaleza, voi kuulostaa suomalaisen korvaan tutulta, sillä kotimainen matkanjärjestäjä vei sinne vuosikausien ajan lomalaisten ryhmiä. Hän oli ylioppilas, joka oli lähtenyt YWAMin (Missionuorten) kristilliseen opetuslapseuskouluun, tehnyt siihen kuuluvia harjoitteluita Argentiinassa ja Uruguayssa sekä päätynyt myöhemmin saman järjestön katulapsityön kurssille Brasilian Belo Horizonteen. Harva sinne olisi tahtonutkaan – ryöstelyn, kerjäläisten, aseellisten yhteydenottojen ja prostituution keskelle
Siljan ja Ronaldon slummikeskus toimii yhteiskristillisesti. Slummikeskus Taivaan Silja perusti brasilialaisen aviomiehensä, Ronaldon, kanssa. He saivat hankittua maatilkun Jangurussun slummialueelta ja rakennettua sinne noin 300 neliön rakennuksen, jossa on keittiö, sali ja pari luokkaa. Silloin opinnot jäävät ja tulevaisuus hankaloituu. Selvät perusviestit Brasiliassa pienet lapset käyvät koulua joko aamupäivisin tai iltapäivisin. Silja itse kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lapset ja nuoret kerjäävät kaupungilla, liikennevaloissa. – Heitä ei ole kasvatettu kunnioittamaan opettaja-auktoriteettia tai olemaan paikalla sillä kellonlyömällä, kun koulu alkaa. Slummikeskus Taivaassa he voivat viettää sen aamutai iltapäivän, jolloin eivät ole koulussa. Yleistä on myös se, että tytöt pukeutuvat varhaisella iällä paljastavasti. Brasiliassa jalkapallo on suosikkilaji, joka kuitenkin valitettavan usein yhdistetään bilettämiseen ja huumeiden käyttöön. – Uskomme, että vakaumuksessa kasvetaan ja sisäinen muutos nuoren elämässä näkyy vähitellen vaikkapa vaatetuksessa. m a a il m a n y t Te ks Ti er ja ta u ra -j o ki n en ku va T si lj a ja ro n al d o li m a Silja ja Ronaldo Liman kristillinen slummikeskus toimii Brasilian Fortalezassa lähetysjärjestö Patmoksen lahjoitusvaroin. Vain siten elämä voi muuttua paremmaksi. Usko on tuttu juttu! Katolilaisessa Brasiliassa protestanttisten kirkkojen vetovoima kasvaa koko ajan. Osa tekee töitä rikollisjengeille, joiden aseelliset yhteenotot ovat arkipäivää. – Kun seurakunta asettaa kovia kieltoja, moni hämmentyy, eikä Jeesus enää siksi kiinnostakaan. Harva opiskelee viidettä luokkaa pidempään. – Kodeissa ei ole viemäröintiä, joten ulosteet ja pesuvedet virtaavat katujen uomissa. Moni on vain jostain syystä uskostaan luopunut. Meillä pelataan jalkapalloa, kutsutaan nuoria sellaisina kuin he ovat, eikä heti kiinnitetä huomiota pukeutumiseen. Myös äidit ja isät kääntyvät eri tilanteissa Liman pariskunnan puoleen. – Tarjoamme kunnon välipalan, pelija leikkiseuraa, turvallisten aikuisten läsnäolon, apua läksyjenteossa sekä erilaisia harrastusmahdollisuuksia, kuten jalkapallokerhon. – Toivomme, että pystymme antamaan lapsille eväät parempaan tulevaisuuteen sekä toivon ja luottamuksen Jeesukseen. | 25. Pojille tähdennämme sitä, että kannattaa pysytellä poissa rikoksen poluilta ja huumeiden maailmasta. Lähiympäristössä majailee noin 20 000 ihmistä. kaista kuvia, joissa lapset ovat kurjissa oloissa. – Kerromme tytöille, ettei ole hyvä juttu alkaa odottaa vauvaa 12–13 vuoden iässä. Otollista maaperää on paljon, mikä on iloinen asia. Prostituutio kukoistaa ja huumeet tappavat. – Käytännössä ne ovat noin kymmenen aktiivijäsenen yhteisöjä. – Brasiliassa on järjestetty viime vuosina isoja evankelioivia tapahtumia, joita Jumala on siunannut! Silja kertoo, että Jangurussun slummialueella on viisi helluntaihenkistä seurakuntaa. Ja koska arki on vauvasta saakka ollut levotonta, slummien lapset eivät jaksa keskittyä koulunkäyntiin. Slummin tytöille ja pojille Siljalla ja Ronaldolla on selvät viestit. Ne saattavat suhtautua jyrkän kielteisesti esimerkiksi jalkapalloon tai asettaa jäsenilleen pukeutumissääntöjä. – Jos lapsi kertoo, ettei hänellä ole kenkiä, hankimme ne! Koulu nimittäin vaatii jalkineet. – Usko Jeesukseen on tuttu asia, joten siitä ei tarvitse kertoa juurta jaksain. Yritämme ratkaista lasten pieniä, käytännön ongelmia, Silja kertoo
Nuoripari oli tutustunut toisiinsa 1958 nuortenleirillä Vivamossa, johon Yrjö oli matkustanut lankonsa, evankelista Erkki Lemisen kyydissä. Kirsti nautti paikallisten luottamusta jopa siinä määrin, että hänet valittiin muualta muuttaneena Imatran Inkeriksi 1986. Tutustuin uusiin ihmisiin. Heinävedellä Ijäkset asuivat nelisen vuotta. Armon julistajana tunnetuksi tulleen Erkin lisäksi Yrjön sukupuusta löytyy myös muita mielenkiintoisia nimiä kuten Uukuniemen horrossaarnaaja Helena Konttinen. Perheneuvojaksi ja Imatran Inkeriksi Perheneuvojan työstä tuli Kirstille elämäntehtävä, josta monet ihmiset hänet muistavat. K irsti Tuulonen lähti opiskelemaan teologiaa serkkunsa Kirsti – Jaakon äiti – Löytyn innostamana. Vaikka vanhemmat olivat naimisissa vuodesta 1934 aina isän kuolemaan 1961 asti, he eivät koskaan asuneet yhdessä, Se sattui minuun.” 26 |. Matkalla kotiin paikkakunnalle lähes 30 vuodeksi. Siihen mahtui yöpaita ja hammasharja, Kirsti kertoo. – Tämä on ollut minulle tärkeä esine. Eläkkeellä pariskunnan reissaaminen eri maihin jatkui. Kauniaisista Ijäkset muuttivat Etelä-Karjalaan. Suurimman ajan lapsuudestaan hän asui äitinsä kanssa. Ijästen esikoispoika syntyi vuonna 1963 ja kaksoispojat 1965. Perheneuvojan koulutuksen hän oli käynyt Raamattuopisto-jakson jälkeen. Valmistuttuaan teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1961 hän suoritti vielä pedagogisia opintoja, auskultoi normaalilyseossa ja sai vuonna 1964 uskonnonopettajan paikan Heinävedeltä, mihin hän muutti yhdessä tuoreen puolisonsa Yrjö Ijäksen kanssa. Lapsena Kirsti muistaa tavanneensa Paavon muutaman kerran. – Olin kaikissa mahdollisissa paikoissa, sillä Inkeri kutsutaan eri tilaisuuksiin. Kun Imatralla avautui perheneuvojan ja kappalaisen virka samaan aikaan, se sinetöi Ijästen elämän Perheneuvojana elämäntyönsä tehnyt Kirsti Ijäs saavutti ammatillisesti paljon, mutta katuu nyt sitä, ettei aikoinaan viettänyt enemmän aikaa perheensä kanssa. Eläkkeelle Ijäkset jäivät 1999 ja vuonna 2005 he muuttivat Hämeenlinnaan, lähemmäksi poikiaan ja heidän perheitään. Hän työskenteli pitkään Imatran perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana, ollen tosin välillä virkavapaalla ja tehden vierailuja ja koulutusmatkoja eri puolelle Suomea ja myös Suomen rajojen ulkopuolelle muun muassa Suomen Lähetysseuran kautta. Vanhemmat olivat melko iäkkäitä, äiti 34ja isä 42-vuotias hänen syntyessään. Vuodet 1974–1977 Kirsti työskenteli Taavetin lukiossa uskonnonopettajana. Tunnettuja nimiä löytyy myös Kirstin suvusta, sillä juoksijalegenda Paavo Nurmi oli Kirstin isän serkku. Heinävedeltä Ijästen matka jatkui Suomen Raamattuopiston työyhteyteen, missä Yrjö aloitti opiston rehtorina ja Kirsti sai vastuulleen uuden lastenohjaajakoulutuslinjan kehittämisen ja vetämisen. – Imatran seurakunnan silloiset luottamushenkilöt olivat hyvin joustavia, aina otettiin sijaisia virkavapaani ajaksi ja minulla säilyi virka, Kirsti kiittelee. Työnsä ohessa hän myös kirjoitti useita kirjoja ja oli kolumnistina Kotimaa-lehdessä. Kaksi kotia Kirsti näyttää hyvin säilynyttä pienehköä ruskeaa matkalaukkua. Hän syntyi 1936. Tuona aikana Kirsti pätevöityi opettajan työnsä ohella lehtoriksi ja Yrjö työskenteli Heinäveden seurakunnassa pappina. Se oli erittäin hyvä vuosi, kun ajatellaan paikallistuntemusta ja yhteyksiä. Matkalaukku oli ahkerassa käytössä. Se kädessään hän matkusti lapsena toisinaan äidin luota isälle ja isän luota äidille
” Se sattui minuun.” | 27. Se oli hänellä mukanaan, kun hän matkusti isänsä luokse Forssaan ja taas palasi äitinsä luokse Kylmäkoskelle. h a a st at te lu Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a Kirsti Ijäs näyttää vanhaa matkalaukkua
Kun Kirsti ja Yrjö olivat menneet kihloihin ja menivät näyttämään sormuksia Kirstin isälle, isä katsoi vaimoaan, joka myös oli paikalla, ja sanoi: ”Nyt Ruut saimme pojan.” – Se sattui minuun. Se tuntuu haikealta, mutta muuten Kirsti suhtautuu vanhenemiseen levollisesti. Kukaan ei ole ajatustenlukija, vaan omat toiveet, tarpeet ja tunteet pitää osata kertoa toiselle. Vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassaan Valoa vanhuuteen (Kirjapaja) hän kirjoittaa vanhuuden loppuvuosia elävien arjesta ja ajatuksista. – Lapsuudesta asti minulle on ollut tärkeää saada viesti kulkemaan. Ikääntyminen Yksi heistä oli aiemmin mainittu Kirsti Löytty, jonka kanssa Kirstillä oli tapana paljon soitella. Tahtominen on tärkeää, Kirsti sanoo. Perheneuvojan tuella puolisot voivat oppia kuuntelemaan, kuulemaan ja ymmärtämään toisiaan paremmin. – Välillä se on ollut rankkaakin, myöntää Kirsti. Mutta miksi on niin vaikeaa pysähtyä kuuntelemaan toista. Kirsti ja Yrjö asuvat kauniilla paikalla Hämeenlinnassa Vanajaveden rannalla. Olen halunnut kuunnella ja kertoa. Hänen tyyni ja vakaa olemuksensa herättää luottamusta ja saa ihmiset uskoutumaan hänelle. – Tässä me vielä selviämme, mutta meillä on niin korkea ikä, että vielä tulee päivä, jolloin emme enää selviäkään, Kirsti pohtii. – Olen kaivannut sisaruksia, mutta olen aina pitänyt kummitätini kolmea tyttöä, serkkujani, siskoina. Enää ei ole ihmisiä, joiden kanssa voisi puhua lapsuuden muistoista ja suvun asioista. – En muista, että vanhempani olisivat riidelleet, mutta eivät he paljon puhuneetkaan. Siellä isä sanoi Kirstille, että tämä voisi valita mieleisensä taulun. Taulu on esillä Ijästen kotona keskeisellä paikalla olohuoneessa. – Monesti meillä on oma itse ja omat asiat niin mielessä, ettemme millään pysty kuuntelemaan toista. – He olivat molemmat hyvin itsenäisiä ja ammatillisesti orientoituneita. – Hetkittäin tulee mieleen ajatus, että soitanpa Kirstille, sitten muistan, etten voikaan, sillä häntä ei enää ole. Molemmat ovat kohtuullisen toimintakykyisiä, vaikka erilaisia vaivoja onkin. Yksi tyypillinen syy perheneuvontaan hakeuduttaessa on pariskunnan kommunikaatiovaikeudet. Miehensä Yrjön mukaan Kirstillä on erityinen armolahja. Äitini oli kansakoulun opettaja ja hän piti koulussa hyvän kurin. Hän kuoli pian tuon jälkeen. Kirsti kasvoi vanhempiensa ainokaisena. Taustalla voi olla myös huolta tai sitten ei yksinkertaisesti halua kuunnella toista. Jälkikäteen olen kuitenkin nähnyt hyvänä, että isä sai nähdä Yrjön. Kommunikaatio-ongelmat tyypillisiä Mutta muistellaan hetki perheneuvojan työtä. – Kun viestintä toimii, ymmärrys lisääntyy ja yhteys löytyy. Kerran isän kanssa käytiin Turussa taidekaupassa. Isäänsä miellyttääkseen hän valitsi metsää esittävän taulun, koska tiesi isänsä rakastavan metsää. Isä sai pojan Lapsuudessaan isänsä luona Forssassa Kirsti pääsi toisinaan metsäteknikkona työskentelevän isän mukana metsää istuttamaan. Eläkkeelle jäädessä monet ovat vielä varsin terveitä ja aktiivisia, sitten tulevat vuodet, jolloin ei enää jaksa niin paljon. Mutta viestin välittäjän tehtävää hän on hoitanut myös aikuisiällä, kun hän on perheneuvojana auttanut pariskuntia avaamaan yhteiselämän solmuja ja löytämään uudestaan kadotetun yhteyden. ” Olen halunnut kuunnella ja kertoa.” 28 |. – Kun puhutaan eläkeläisistä pitää muistaa, että siinä on monta vaihetta. Eikä ole muitakaan serkkutyttöjä. Oma lukunsa ovat päihteiden väärinkäytöstä ja vaikkapa perheväkivallasta aiheutuvat ongelmat. vaan äiti asui ja työskenteli opettajana Kylmäkoskella, kun taas isän koti oli Forssassa. Vaikka Kirsti Ijäs on elämässään palvellut monenlaisissa tehtävissä: uskonnon, filosofian ja psykologian opettajana, lehtorina, kouluttajana ja perheneuvojana, hän näkee selkeänä punaisena lankana viestinnän. – Aina joku tulee kertomaan huoliaan Kirstille, ei minulle ikinä, Yrjö sanoo. – En kuitenkaan tunnista tässä traumaa, sillä lapsuuteni oli turvallinen. Ikääntyminen tuo tullessaan luopumista. Kirsti tiesi sisimmässään, että isä olisi toivonut hänen olevan poika. Minua ei ole koskaan kiusattu. Perheneuvontaan hakeutuvilla pariskunnilla voi myös olla erilaisista taustoista johtuvia ongelmia. Perheneuvojan työ on pitkälti viestinnän tukemista. Puhumattomuus leimasikin Kirstin lapsuutta ja hänestä kasvoi viestijä vanhempiensa välissä
Kunnianhimo työssä on voinut olla suurin syntini, Kirsti tunnustaa. Molempien äidit olivat opettajia ja yhteinen usko on ollut tärkeä yhdistäjä. Yksi heistä on Elias Lemmetyinen. Lapsenuskosta aikuiseen uskoon Ijäkset ovat lähtöisin samankaltaisista taustoista. Hän oli voimakas ja tietyllä tavalla hauska ja iloinen ihminen. Merkityksellinen isovanhemmuus Yksi asia Kirstiä kaduttaa. Sitten Niilo Tuomenoksa on ollut sielunhoidossa tärkeä opettaja. – Hän oli tietyllä tavalla isällinen ja hänessä oli jotain turvallista. Samankaltainen arvopohja, erityisesti kristillinen, on tärkeä liima suhteessa. Lapsenlapsia on kahdeksan, neljä tyttöä ja neljä poikaa. | 29. Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, se oli ihmeellinen lahja. – Perhe ja pojat ovat kärsineet siitä, että olen ollut niin työorientoitunut. Kirsti Ijäs, jonka yksi tunnetuimmista kirjoista Sukupuu (Kirjapaja) käsittelee suvun merkitystä, sanoo, että parisuhteen toimivuuden kannalta olisi hyvä, jos puolisot eivät olisi kovin erilaisista taustoista. – Sitä toivon, että voisin välittää heille näitä kaikkein tärkeimpiä arvoja, että tämänkin maailman keskellä he voisivat luottaa Jumalan johdatukseen ja seurata häntä. – Isovanhemmuus on merkinnyt hyvin paljon. Kirsti ja Yrjö Ijäs viettävät eläkepäiviään Hämeenlinnan kodissaan, joka sijaitsee kauniilla paikalla Vanajaveden rannalla. – On hienoa, että olen saanut kuulla tällaisia opettajia. Siellä kysyttiin, että kuka tahtoo seurata Jeesusta. Sitä tässä rukoilen. Vaikka se on ollut lapsenomainen kokemus, se on jäänyt tärkeänä kokemuksena mieleen. Kirstin ja Yrjön kolme poikaa ovat kaikki tahoillaan perheellisiä. Teologisessa tiedekunnassa Osmo Tiilillä oli Kirstille merkittävä opettaja, jonka luentoja hän kävi mielellään kuuntelemassa. Kirsti näkee, että uskossa kasvamisen kannalta on ollut tärkeää, että matkan varrella on ollut useita hyviä opettajia, jotka ovat opettaneet Raamattua ja ohjanneet lukemaan sitä. Jos saisin elää uudelleen, tässä suhteessa toimisin toisin. Hän myöntää, että työ on ollut hänelle tärkeää – liiankin. Ehdin myös kuulla Urho Muromaa, kuinka hän jylisi ja soitti pianoa mahtavasti. – Olen ollut pieni koululainen, kun Kylmäkoskella pidettiin telttakokouksia. Muistan nousseeni seisoman ja sanoneeni, että tahdon seurata Jeesusta. Ijäksillä on myös kaksi lapsenlapsen lasta. Molemmat kokevat omaksi hengelliseksi taustakseen viidesläisen herätysliikkeen
Mathildan serkku ja hengenheimolainen, arkkitehti Karl August Wrede (1859– 1943) julkaisi hänestä ”persoonallisia muistelmia” vuonna 1934. TeksTi raimo mäkelä kuvaT museovirasto 30 | ” Pitäytykää rukoukseen ja Sanaan.”. Alussa hän sanoo: ”Kauneinta Mathildan toiminnassa oli varmaan se, että hän ryhtyi ajamaan kaikkein avuttomimpien asiaa, niiden, jotka kärArkkitehti Karl August Wrede – Taiteilijasta Mestarin palvelukseen uskon esikuvia Karl August Wreden vuonna suunnittelema Betania-talo valmistui Helsingin keskustaan vuonna 1904. Henkilökohtaisen uskon löydyttyä hänestä kehittyi arvostettu raamatunopettaja ja julistaja. ”Vankien ystävä” Mathilda Wrede (1864–1928) lienee heistä nyt kuuluisin, ulkomaillakin tunnettu. Hänen maineellaan on hengellinen perusta: kristillinen usko motivoi hänet rohkeaan hengelliseen toimintaan vankiloissa ja vankeinhoidon kehittämiseen. Suomen Kansallisbiografia esittelee heistä 12 omassa artikkelissa. Karl August Wrede af Elimä oli vankien auttajan Mathilda Wreden serkku ja hengenheimolainen. A njalan Wredet af Elimä ovat olleet 1600-luvun alusta lähtien Suomen kuuluisimpia ja vaikutusvoimaisimpia aatelissukuja
Hänen oma kokemuksensa ja käsityksensä uskossa kasvamisesta oli toisenlainen. Muutos oli merkittävä. Hän suunnitteli myös joitakin tunnettuja julkisia rakennuksia, muiden muassa Turun kaupunginkirjaston. Hänestä kehittyi hyvin arvostettu raamatunopettaja ja herätyssaarnaaja ensin Helsingin Kaupunkilähetykseen ja sitten Suomen Lähetysseuraan. Lukea hän ei sitä enää jaksanut, mutta hän tiesi, että se julisti hänelle täyttä pelastusta. Kirjassa on paljon suoria lainauksia Wreden kirjeistä ja muista kirjoituksista ja siitä, mitä toiset sanoivat hänestä. Viisi vuotta Wreden kuoleman jälkeen piispatar Helmi Gulin laati hänestä innoittuneen elämäkerran Taiteilijasta Mestarin palvelukseen: Karl August Wreden elämä (1948). Elämäkerturi ja kohde olivat tunteneet toisensa. Hänen luonaan vieraillut pappi kertoi hänen toistelleen: ”Jeesus, Jeesus yksin.” Arkkitehti Karl August Wrede – Taiteilijasta Mestarin palvelukseen Karl August Wreden vuonna suunnittelema Betania-talo valmistui Helsingin keskustaan vuonna 1904. Hänen uskonystävänsä antoivat erittäin kauniin todistuksen hänestä kristittynä ja julistajana. Hän oli saanut kodistaan hengellisiä vaikutteita, mutta vasta asuessaan perheineen Viipurissa hän vuonna 1894 kohtasi kohti käyvempää henkilökohtaista julistusta ja sielunhoitoa, niin että hän pääsi varmuuteen pelastuksestaan ja ryhtyi toimimaan hengellisesti toisten hyväksi. A. Hän suunnitteli paljon huviloita, kartanoita ja suuria yksityistaloja varakkaille suvuille, muiden muassa Sinebrychoffeille Helsingin Hietalahteen ja Finlaysonin tehtaat omistaneille Nottbeckeille ”Näsilinnan” Tampereelle. 13:7) | 31. Karl August mielsi itsensä taiteilijaksi ja seurusteli suomenruotsalaisen sivistyneistön kanssa. ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Hän suunnitteli Kaupunkilähetykselle Betania-kodin, Lähetystalon, Evankeliumiyhdistyksen rukoushuoneen (sittemmin Luther-kirkko) ja Diakonissalaitokselle kolme rakennusta, muiden muassa kirkon. Kyllä elävätkin ajat vielä tulevat. Karl August uskaltautui myös vähitellen pitämään hengellisiä puheita. Tätä hän teki usein ilman korvausta. Kun kirkonkellot kajahtelivat jouluaamuna 1928, hän sulki hiljaa silmänsä ja siirtyi Herransa iloon.” K. sivät enimmin ja joita ymmärrettiin vähimmin.” Lopussa kirjoittaja kertoo: ”Viimeisen kerran hänet nähdessäni hän lausui: ’Nyt minulla on omien syntieni kanssa tekemistä.’ Sitten hän silitti hyväillen Raamattuaan. Helsingissä hänen tunnetuin työnsä on Vanha Kauppakuja, ”Wreden pasaasi”, suuri viisikerroksinen liiketalo, joka ulottuu Pohjoisesplanadilta Aleksanterinkadulle. Arkkitehdin aktiivisuus väheni 1900-luvun alun jälkeen. Wrede teki merkittävän elämäntyön kosmopoliittisena ”kertaustyylien” eli italialaisen uusrenessanssin ja saksalaisen uusgotiikan arkkitehtinä. Olen itsekin kokenut samaa ja olisin iloinen, jos voisin vastaanottaa Jumalalta enemmän tuollaisina kuivina aikoina. Tunteemme vaihtelevat, mutta Herra on sama.” Karl August Wrede kuoli 83-vuotiaana. Pitäytykää rukoukseen ja Sanaan. Uskonelämän kuivista ja raskaista ajoista hän kirjoitti hengellistä pimeyttään valittavalle: ”Sellaisia aikoja on kaikilla Jumalan lapsilla, mutta jos sen itsekin huomaa, ei vaara ole suuri
Kuitenkin Jumala hallitsee myös rikkinäisen maailman keskellä, kirjoittaa pastori Pasi Palmu.. Te ks Ti pa si pa lm u ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Jumala hallitsee maailmaansa Maallinen regimentti ei ikinä toteudu täydellisesti, koska toimijoina olemme me syntiset ihmiset
24). Myöhemmin kirkko on sitten hakenut paikkaansa osana yhteiskuntaa, eikä se aina ole välttynyt harha-askelilta. Mutta: ”Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani” (2. Tämä linja olikin Vanhan testamentin synty-ympäristössä ainutlaatuinen. Moos. Israelin tuli olla kuin pappi kaikkien kansojen joukossa. He elivät hajallaan maailmassa, joka ei Jumalaa tuntenut. Ei heillä mitään poliittisia päämääriä ollut – Uusi testamentti ei esitä minkäänlaista yhteiskunnallista ohjelmaa (1. Nyt koko maanosa kuului mahtavan Rooman kirkon valtapiiriin. Kor. Kristillinen valtio voi syleillä lapsensa kuoliaiksi Sydänkeskiajalle tultaessa eurooppalaiset kristityt elivät hyvin toisenlaisissa oloissa kuin varhaiset uskonveljensä. Samalla he elivät kansalaisina siinä yhteiskunnassa missä elivät (1. Piet. 2:9). Vanhan testamentin läpäisee kaksi linjaa. 7:17). Silloin tällöin välähtää myös laajempi näköala: ”Maa on Herran”. Piet. 19:5,6). Mutta juuri siinä he elivät ”Jumalan omana kansana” (1. Niistä tunnetumpi kertoo valitusta kansasta, jonka parissa Jumala tekee pelastusihmeitään. ”H erran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat” (Ps. Ai| 33. Yleisesti ajateltiin, että jokaisella kansalla ja maa-alueella on omat jumalansa. 2:13). Kaikki olivat kastettuja, lukuun ottamatta juutalaisia ja joitakin vainottuja ryhmiä. Varhaiset kristityt ymmärsivät, että nyt tämä koskee heitä
13.) Iankaikkisesta hyvinvoinnistamme Jumala huolehtii hengellisen regimentin puitteissa. Pian Lutherin uudistusvaatimuksiin yhtyi muitakin. Kyse on siitä, että Jumala hallitsee koko maailmaa, ei vain uskonnollista elämänaluetta. Seuraavaan vuoteen mennessä henkensä oli menettänyt ehkä 100 000 talonpoikaa. Fredrik ansaitsee lisänimensä Viisas. Vuonna 1525 talonpoikaiskapina kuitenkin alkoi. Äkkiä luettuna teksti vaikuttaa päivänselvältä. van uusi sivu läntisen maailman historiassa kääntyi 1500-luvulta alkaen. Maallisessa regimentissä Jumala huolehtii luotujensa ajallisesta hyvinvoinnista. Silti nykykristittykin voi yllättyä opinkohtaa mietiskellessään. Ääritapauksessa maallinen hallintopiiri käyttää jopa asevoimaa. Jotkut halusivat mennä pidemmälle kuin ”tohtori hissukka”; Luther oli nimittäin vakavasti varoittanut kapinoimisesta. Yhä edelleen suuressa osassa kristikuntaa ajatellaan, että mitä kristillisemmäksi yhteiskunta muuttuu, sitä paremmin Jumalan tahto siinä tapahtuu. Jouduttuaan lähes lynkatuksi Luther kirjoitti, että ruhtinaiden on esivallan miekan kantajina kukistettava kapina niin kovin ottein kuin on tarpeen. Jo 1521 Luther ” Hengellistä regimenttiä hallitsee yksin Jumalan sana.” 34 |. Toisenlaiseen perusratkaisuun päädyttiin paavin Roomassa, Calvinin Genevessä ja bysanttilaisessa Moskovassa. Teloitettujen joukossa oli myös Thomas Müntzer, kastajaliikkeeseen kuulunut teologi ja profeetta. 13.) Jumalaa saamme kiittää sellaisista lahjoista kuin yhteiskuntarauha, toimiva verotus, sananja uskonnonvapaus, tasa-arvoinen koulujärjestelmä, luotettava poliisilaitos ja iskukykyiset puolustusvoimat. Sitä hän hallitsee sanallaan, jolla hän synnyttää uskon Kristukseen ja tekee kadotuksen lapsesta taivaan perillisen. Müntzer oli väittänyt saaneensa ilmoituksia, joiden perusteella hän oli johtanut joukkoja taisteluun ja tuhoon. Se on Jumalan palvelija.” (Room. Siksi ”kristityillä on lupa toimia esivallan viroissa, käyttää tuomiovaltaa, ratkaista oikeusasioita voimassa olevan lain mukaan, tuomita lain vaatimiin rangaistuksiin, käydä oikeutettuja sotia, olla asepalveluksessa, tehdä laillisia sopimuksia, omistaa yksityistä omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa sekä solmia avioliitto” (CA 16). ”Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa… Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi.” (Room. Kirkko ei enää kyennyt tukahduttamaan sille vastenmielistä liikehdintää. Nuori augustinolaismunkki Saksan Wittenbergistä kyseenalaisti paavin vallan ja vaati kristikunnan perinpohjaista uudistamista. Ehkä pohjoismainen luterilaisuus voisi opettaa jotakin kulttuurisotien aikakaudella. On totta, että yksi ja sama Jumala toimii niin maallisessa kuin hengellisessäkin, mutta kahdella aivan erilaisella tavalla. Siinähän väitetään, että maallinen ei merkitse samaa kuin Jumalan poissaolo. Kun yhteiskunta lakeineen ja viranomaisineen toimii niin kuin pitää, Jumalan hallinta toteutuu meidän keskellämme. Joka tapauksessa väitän, että luterilaisten uskonpuhdistajien yksi lahja jälkimaailmalle on maallisen ja hengellisen erottaminen. Ehkä tämäntyyppiseen ajatteluun on tunnettu kiusausta kirkollisesti laiskassa mutta työmoraaliltaan ahkerassa Pohjolassa. Uskonpuhdistajien kokemukset niin talonpoikaiskapinan hullunmyllystä kuin paavillisista sortotoimenpiteistä luovat taustaa sille, miksi evankelinen kirkko päätyi lausumaan tunnustuksensa myös yhteiskunnallisesta elämästä. Vaikka Saksin vaaliruhtinas ei oikein tiennyt, mitä ajatella uskonasioista, hän teki niin kuin kunnon hallitsija tekee: suojeli alamaistaan mielipidevainolta. Lutherin työtoveri Philipp Melanchthon kirjoittaa ytimekkäästi: ”Kristus on antanut apostoleille yksinomaan hengellisen vallan, se merkitsee: tehtävän saarnata evankeliumia, julistaa syntien anteeksiantamus, toimittaa sakramentteja ja erottaa jumalattomia kirkon yhteydestä ulkonaista väkivaltaa käyttämättä. Maallinen onkin jumalallista Ensin tunnustuksemme opettaa, että yhteiskunnan rakenteet ovat Jumalan hyviä tekoja. Kristus ei ole antanut heille valtaa käyttää miekkaa.” Uskonpuhdistajille ajatus uskonsodasta oli mahdoton. Tuo klassinen linjaus on Augsburgin tunnustuksen kohta 16. Kun sen mukaan on maltettu elää, on varjelluttu paljolta pahalta. Jumalan tahto voi tapahtua täysin maallistuneessa yhteiskunnassa vieläpä paremmin kuin ”arvopohjaltaan kristillisessä” mutta mielivaltaisessa korruptioyhteiskunnassa. Sittemmin on puhuttu kahden regimentin opista. Se on väkilukuun suhteutettuna Saksan pahin katastrofi. Jumalan kaksi miekkaa Luterilainen regimenttiajattelu ei tarkoita, että moitteeton velvollisuuksien täyttäminen tekisi ihmisestä myös taivaan kansalaisen. Suomen poliisin tunnus on yhä leijonapäinen miekka, koska ”Esivalta ei kanna miekkaa turhaan
Monet kristityt ihastuivat ”omalakisuusperiaatteeseen”. Vaikka pystymme jossakin määrin pitämään yllä yhteiskunnallista vanhurskautta, tarvitsemme yhä Jumalan sanan profeetallista ääntä. Regimenttiopin vääristymiä Kahden regimentin oppi on usein tietoisesti tai tiedostamatta unohdettu. Jokainen meistä on myös vallankäyttäjä. Kuitenkin Jumala hallitsee myös rikkinäisen maailman keskellä. Hän rakastaa itseään yli kaiken ja etsii kaikessa omaansa. On muistutettu aivan oikein, että kaikilla ihmisillä on luomisen perusteella järki ja omatunto. Tim. Suomessakin on harrastettu omalakista regimenttiopin tulkintaa. Ainoa miekka, jota hengellinen regimentti käyttää, on Hengen miekka eli Jumalan sana. Maallinen regimentti ei ikinä toteudu täydellisesti, koska toimijoina olemme me syntiset ihmiset. Lutherin mukaan Jumala pitää asiastaan huolen paremmin kuin ”kaksikymmentäneljä turkkilaista keisaria kaikessa vallassaan ja voimassaan; vaikka heillä olisi satatuhatta kivääriä”. Ne auttavat rakentamaan hyvää yhteiskuntaa ja hakemaan yhteisen elämän oikeaa ja väärää. Hengellinen regimentti toimii toisin, siinä ainoana toimijana on Herra itse. Rikkinäisistä ja lain uuvuttamista evankeliumi tekee vapaita armolapsia ja varjelee heidät iankaikkiseen elämään. | 35. Kohta 16 päättyy: ”Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä” (Ap.t. Maallisen ja hengellisen erottaminen ei 1600-luvulla estänyt Ruotsin luterilaista kuningasta Kustaa II Adolfia viemästä armeijaansa sotaan katolilaisia vastaan. Hengellistä regimenttiä hallitsee yksin Jumalan sana. Sitten kun vajavainen lakkaa, kaikki näkevät sen, mikä uskolle on ilmeistä jo nyt: Koko maa oli Herran. Kristitty rukoilee hankalankin esivallan puolesta (1. Se antoi avoimen valtakirjan kansallissosialistiselle ideologialle kaikkialla muualla paitsi kirkossa – ja kohta sielläkin. Jumalan sana opettaa esivallan kunnioitusta ja piste. Oikean ja väärän näkökyky sumenee hämmästyttävän nopeasti, kun väkevä ideologia sumuttaa julkisen tilan. Mikä ei ollut evankeliumia, se oli maallista regimenttiä eli omalakinen alueensa. ” Kristitty rukoilee hankalankin esivallan puolesta.” oli kieltäytynyt aseellisesta suojeluksesta, jota hänen vaaliruhtinaansa oli luvannut hänelle Wormsin valtiopäiville. Olemme kulkeneet pitkän matkan muinaisesta Israelista demokraattiseen Suomeen. 5:29). Nimenomaan eettisissä kysymyksissä monet luterilaiset teologit ovat sulkeneet toisen silmänsä. Mutta eetikkomme näyttävät usein unohtaneen sen, mikä myös kuuluu luterilaiseen ihmiskäsitykseen: että ihminen on parantumattomasti turmeltunut. Riittävä syy tottelemattomuuteen ei ole, että eduskunnan päätös on typerä tai pääministerin biletys ärsyttää. Vastuullamme on, ettemme päästä äänestyskopissa valtaan itsekkyyttä tai antikristillistä ideologiaa. Regimenttejä ei jaksettu pitää erillään myöskään 1920ja 1930-luvuilla, kun heimoaatteen innostamat nuoret papit vannoivat AKS:n (Akateeminen Karjala-Seura) lipulle: ”Sillä niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen.” Regimenttioppi vääntyi irvikuvakseen 1930ja 1940-luvun Saksassa. 2). Ei Jumalan lakia paeta edes Führerin selän taakse. Me vallankäyttäjät Augsburgin tunnustus ei ole sokea sille mahdollisuudelle, että esivalta toimii väärin. Toiseksi mikään ajallinen järjestelmä tai hurmaava ideologia ei saa nousta kristityn toivon kohteeksi. Ehjä regimenttioppi ei olisi taipunut tällaiseen. Raamattuaan lukeva omantunnon ihminen tietää kyllä päälinjat, joiden mukaan kuuluu suunnistaa yhteiseksi parhaaksi. Paino on tottelemisessa, mutta Jumalaa vastaan ei saa ikinä rikkoa
Motivoiko kristinusko Hitleriä. 36 | TeksTi janne könönen kuvaT sa-kuvat
Autoritäärisillä järjestelmillä ja yksinvaltiailla on aina ollut taipumus käyttää vallanhalussaan uskontoa vipuvartenaan. Kasteen katolisen kirkon jäseneksi Hitler sai pian syntymänsä jälkeen. S uurten autoritääristen johtajien ajan luultiin 2000-luvun alussa, ainakin länsimaissa, olevan jo ohi. Joidenkin tietojen mukaan hän osoitti jo käytöksellään konfirmaatiossa maaliskuussa 1904, joka pidettiin Linzin katedraalissa, etteivät kirkon opetukset kiinnostaneet häntä lainkaan. Perheen asuessa Lambachin benediktiiniluostarin lähistöllä Hitler lauloi muutamia kuukausia kirkon kuorossa. Esimerkiksi kristinuskon suhde ja mahdollinen syyllisyys Hitlerin Saksan toteuttamaan holokaustiin nousee yhä silloin tällöin esille. Hitlerin äidin Klaran tiedetään olleen uskonnollinen, kun taas isä Alois oli tiettävästi uskontoa ja varsinkin katolista kirkkoa kohtaan skeptinen, maailmankatsomuksellisilta asenteiltaan ilmeisesti ateisti. Katolisen kirkon kastettu ja konfirmoitu jäsen, joka ei tiettävästi missään vaiheessa eronnut kirkosta. Katolinen perhe Hitler syntyi Habsburgien monarkian hallitsemaan Itävalta-Unkariin, Saksan rajalla sijaitsevaan Braunau am Innin kaupunkiin huhtikuussa 1889. Motivoiko jokin tekijä niissä hänen vihaansa, häikäilemättömyyttään ja julmuuttaan vihollisiksi nimeämiään ihmisryhmiä kohtaan. Ukrainassa silmitöntä hävitysja terrorisotaa käyvän Vladimir Putinin Venäjällä ortodoksikirkko elää silmin nähden alistettuna valtion kuuliaiseen palvelukseen. Jos taas ajattelemme, ettei pelkkä kaste itsessään riitä tekemään ihmisestä maailmankatsomukseltaan ja uskonkäsityksiltään kristittyä, tulkintaan on mahdollista tuoda muitakin sävyjä. Tämä taipumus on hämännyt paitsi aikalaisia, aika ajoin myös jälkipolvia. Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler ei tehnyt poikkeusta. Sitten maailma muuttui, tai kääntyi jälleen kohti vanhaa asentoa, 2010ja 2020-lukujen taitteessa. Tiedot hänen varhaislapsuudestaan ovat niukkoja ja monien historiantutkijoiden mukaan hänen itsensä myöhemmin vahvasti värittämiä. Tuleva diktaattori kävi lapsuudessaan kouluja, joissa häntä opettivat myös papillisen koulutuksen saaneet opettajat. Mikäli kannattaisimme Suomen luterilaisen kirkon piirissäkin vaikuttavaa näkemystä, jonka mukaan pelkkä kasteen sakramentti tekee ihmisestä kristityn ja tarjoaa jopa iankaikkisen elämän, Hitlerin kohdalla asetelma olisikin näillä historiatiedoilla sillä selvä. Putinin koneisto toistaa historiasta tuttua kaavaa. Mutta eikö ollutkin totta, että Adolf Hitler oli kristitty. Mitä tiedämme Hitlerin suhteesta kristinuskoon, kirkkoihin ja uskontoihin. | 37. Diktaattorit ja itsevaltaiset koneistot ovat läpi historian käyttäneet uskontoa ponnahduslautanaan
Hän solmitutti julkisen rauhan tarjonneen konkordaatin katolisen kirkon kanssa ja tuki myös protestanttien keskuudesta nousseen ”saksalaiskristittyjen” liikehdinnän nousua. Kovin järkytys monille oli sodan päätös: keisari Vilhelm II luopui kruunusta ja keskusvallat, saksalainen isänmaa, romahti marraskuussa 1918 sisältäpäin, ilman suurta taistelukentällä koettua tappiota. Vahvemman oikeus Noustuaan sodan jälkeisen kaaoksen aikana täydellisestä tuntemattomuudesta uuden pienpuolueen, kansallissosialistien, johtajaksi Hitler joutui kertomaan julkisesti myös kantansa kirkkoihin ja uskontoihin. Brittiläinen historiantutkija Lawrence Rees on todennut, että uskonnolliselta vaikuttavasta kielestä huolimatta teoksesta ei löydy minkäänlaista sisällöllistä yhtymäkohtaa kristinuskon opetuksiin. Juutalaiset olivat sepitetyn selityksen mukaan bolsevismia ja Saksan sisäistä heikkoutta kaapunaan käyttäen vehkeilleet Saksan ja keskusvaltojen häpeällisen murskaantumisen. Tämä natsi-ideologiaan ja rotuajatteluun tähdännyt ”uudistusliike” kielsi kristinuskon juutalaiset juuret ja arjalaisti Kristuksen. Tässä asetelmassa romukoppaan lensi monilla myös usko vanhoihin instituutioihin, kuten keisarivaltaan ja kirkkoon. Konservatiiviset aatteet korvautuivat uudella ”kolmannella tiellä”. Maailmansodan kyynisyys, nihilistisyys ja välinpitämättömyys lisäsivät hänen ja monen muunkin aikalaisen mielenmaisemaan iskostunutta katkeruutta. Päivän sana Hitlerin ja ”saksalaiskristittyjen” puheissa oli ”positiivinen kristinusko”. Kyyninen taistelu Historiantutkija Alan Bullockin mukaan Hitler kiinnostui jo 20-vuotiaana, muutettuaan Wieniin 1909, lukemaan muiden teosten ohella myös uskonnollista kirjallisuutta. Kaikesta tästä huolimatta Lutherin keskeiset teologiset opetukset – ristin teologiasta lähtien – katosivat Hitlerin ideologisessa puristimessa täysin olemattomiin. Hitler toisti puheissaan myös vanhaa nationalistista näkemystä juutalaisista Kristuksen murhaajina. Hitlerin maailmankatsomukseen vaikutti vahvasti myös kesällä 1914 syttynyt maailmansota. Jo tuolloin Itävallassa vahvasti eläneet muutkin aatteet, kuten syvä juutalaisvastaisuus ja uskonnollisia piirteitä omannut käsitys maasta, rodusta ja kansasta, näyttävät herättäneen elämälleen suuntaan hakeneen tulevan diktaattorin. Tämän jälkeen Hitlerin ei tiedetä osallistuneen enää koskaan jumalanpalvelukseen, saati sitten käyneen ehtoollisella tai vaikkapa ripittäytymässä. Esimerkiksi valtaannousunsa hetkillä 1932–1933 Hitler tarvitsi politiikassa niin saksalaisten konservatiivien kuin katolisten poliitikkojenkin tukea. Useiden tunnettujen historiantutkijoiden mukaan Hitlerin julkiset kristinuskoa puoltavat puheet ja lausunnot, joita hän viljeli etenkin 1930-luvulla, olivat nimenomaan taktista ajanpeluuta. Hitler ja hänen puolueensa pitivät ulkoisesti myös Martti Lutheria positiivisessa valossa, koska tämä oli saksalainen, noussut katolisen kirkon opponentiksi ja koska hänen teoksistaan oli löydettävissä heidän pääteesiään, juutalaisten petollisuuden kuvausta. Ennemminkin Taisteluni rakentaa sosiaalidarwinistisen näköalan, jossa Reesin sanoin ”ihmiset ovat eläimiä, joiden on joko taisteltava keskenään ja voitettava tai sitten tuhouduttava”. Tosiasiassa Hitler käänsi teoksessaan monet kristinuskon opetuksista ympäri: pintapuolisesti hän kirjoitti kirkoista arvostavasti, mutta maailmankatsomuksellisesti vahvemmalla ei ollut mitään velvollisuutta auttaa heikompaa. Jouduttuaan Landsbergin vankilaan epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen hän kirjoitti tunnetun Taisteluni-teoksensa. Teos vilisee uskonnollisia käsitteitä, kuten ”Jumala”, ”Luoja” ja ”Kaitselmus”. Se tarkoit38 |. ”Positiivinen kristinusko” Hitlerin tulkinnassa on ymmärrettävä se, että hän salasi omat todelliset ajatuksensa viimeiseen saakka ja muutti puheitaan kuulijakunnan mukaan, luonnollisesti taktisista syistä. Yllättävän sisäisen luhistumisen selittäjiksi nostettiin vanhat juutalaisvihan teesit. Turhempaa ja laajempaa verenvuoratusta kuin tuo neljän vuoden kärsimysnäytelmä oli sitä edeltävästä historiasta vaikea löytää. Radikaali nationalismi näki kaiken muun, myös uskonnot, palvelemassa itseään ja tasoittamassa tietä kohti uudenlaiselle maailmanjärjestykselle. Oikeastaan kaikki ei-katolinen näyttää kiinnostaneen häntä: luettu kirjallisuus piti sisällään paitsi protestantismia käsitteleviä opuksia, myös muunlaista uskonnollista ja etenkin itämaista ainesta, kuten joogaa, okkultismia, hypnotismia ja astrologiaa. Jeesuksen ja varhaiskristittyjen syvät juutalaiset juuret revittiinkin Saksan kansallissosialistien toimesta jälleen kerran julmasti irti. Vahvemman oikeus ei tunnustanut minkäänlaista moraalia. Hitler koki sotilaana paitsi propagandan isänmaan kaikkivoipaisuudesta, myös täydellisen turhan sotilasmassojen tapattamisen, likaisen, verisen ja päämäärättömän elonjäämistaistelun juoksuhaudoissa
| 39. Kuva Hitlerin Suomen-vierailulta kesäkuussa 1942. ” Yllättävän sisäisen luhistumisen selittäjiksi nostettiin vanhat juutalaisvihan teesit.” Hitler muokkasi Jeesuksesta täysin omannäköisensä, juutalaisia vastaan nousseen arjalaisen taistelijan
Hän oli omasta mielestään ”moderni ihminen”, joka uskoi lähinnä tieteeseen ja teknologian kehitykseen. Uskonnolliset ihmiset, jotka talven eristäminä etsivät valoa uskonnollisille ongelmilleen Raamatun avulla, tulevat hengellisesti vääristyneiksi.” Näiden Hitlerin ”pöytäpuheiden” todenperäisyyttä on myöhemmin epäilty, mutta asiallisesti kommentit käyvät varsin hyvin yhteen hänen muiden tiedettyjen lausuntojensa kanssa. Mutta itse maailmankatsomus, joka osaltaan johdatteli heidät rikoksiinsa, oli ytimeltään ja asenteiltaan selkeästi (klassisen) kristinuskon vastaista. Hitlerin ja koko hänen puolueensa suhde kristinuskoon vaihteli toisin sanoen puhtaasta halveksunnasta opportunistiseen pragmatismiin. Maan uskonnollinen tilanne saatiin 1930-luvun lopulle tultaessa riittävässä määrin rauhoitettua, ”saksalaiskristittyjä” vastustaneen Dietrich Bonhoefferin ja Martin Niemöllerin edustaman Tunnustuskirkon syntyä ja monien eri kirkkokuntaan kuuluneiden pappien protesteja lukuun ottamatta. Kristinusko oli juurittava saksalaisista, mutta se oli ajastettu tapahtuvaksi sen jälkeen, kun sodan suosiollinen lopputulos olisi tehnyt sen mahdolliseksi. Vainojen ajat myöhemmin Sodan aikana Hitler kielsi toistuvasti puoluejohtoa, kuten propagandaministeri Joseph Goebbelsiä, aiheuttamasta maahan sisäistä epävakautta kirkon ja pappien vainoamisella. Siihen saakka kristinuskoa lähinnä ”siedettiin” valtion taholta. Puolue ja syntynyt Kolmas valtakunta nojasivat näyttävästi uuspakanallisiin symboleihin ja riitteihin. Hitler näyttää pitäneen omaa ajatteluaan ”tieteen” läpäisemänä. Suomalaiset ja Raamattu Yksityisesti Hitler puhui myös kristinuskosta täysin päinvastoin kuin antoi saksalaiselle yleisölle ymmärtää. Hitlerin kiinnostus kirkkoja ja myös kätilöimäänsä ”saksalaiskristittyjen” liikettä kohtaan romahti. Hän muokkasi Jeesuksesta täysin omannäköisensä, juutalaisia vastaan nousseen arjalaisen taistelijan. ”Uuden ilmoituksen tuoja on Führer”, valisti Kerrl julkisesti. Keskustelu kristinuskon ja holokaustin suhteesta olisikin ennemmin käännettävä siihen, miksi tuolloinen kristillinen kasvatus ja opetus ei omalta osaltaan tarjonnut suojaa muiden aatteellisten virtausten esille nostattamaa julmuutta vastaan. Hän halveksui yksityiskeskusteluissa tunnettujen puoluejohtajien, kuten Alfred Rosenbergin ja SS:a johtaneen Heinrich Himmlerin, viehtymystä pakanismiin ja myytteihin. Hän näki itsensä edistyksellisenä teknologisten ratkaisujen suosijana ja 1800-luvulla syntyneen rotubiologian edistäjänä. Juutalainen Paavali oli hänen mielestään vääristänyt alkuperäisen tiedon Jeesuksen opetuksista. kirjoittaja on kirjoittanut kirjan hitler ja suomi – pohjolan luonnonvarat ja suurvaltasota (tammi 2022). Kun Suomesta tuli Saksan sotilaallinen liittolainen suurhyökkäyksessä Neuvostoliittoon kesällä 1941, Hitler kiinnitti huomionsa myös siihen, miten korkealla suomalaisten keskuudessa yleinen kunnioitus kristinuskoa kohtaan oli. ti Saksan kirkkoministeri Hans Kerrlin mukaan mm. On tietysti totta, että monet Hitlerin Saksan hirmutekoihin osallistuneet olivat kristillisen kirkon jäseniä. Münsterin katolisen piispan Clemens von Glenin saarnattua natsien eutanasiaohjelma T4:ää vastaan Goebbels kirjoitti päiväkirjalleen, että ”takaisinmaksun aika kirkolle koittaa sodan päätyttyä”. Samaa metodia käytti myös Josif Stalin, joka teki kirkoille myönnytyksiä juuri sen ajan kuin itse tarvitsi, Neuvostoliiton eläessä Saksan hyökkäyksen jälkeisessä ahdingossa välittömästi kesän 1941 jälkeen. Palattuaan marsalkka Manne rhe i m i n s y nt y m äp ä i v i l t ä kesäkuun a l u s s a 1942 Hitler nosti joidenkin t i e t o j e n mukaan yksityiskeskustelussa esille suomalaisten hengellisyyden: ”– – Suomalaisilla on voimakas taipumus pohtia kohtuuttomasti uskonnollisia ongelmia. Suomessa maatilat ovat usein jopa kolmenkymmenen kilometrin päässä toisistaan, jolloin asukkaat, tuomittuina etenkin talvella varsin eristettyyn elämään, tuntevat tarvetta pohtia paljon asioita. ” Vahvemman oikeus ei tunnustanut minkäänlaista moraalia.” 40 |. – – On suuri sääli, että tämä taipumus ei löydä parempaa kanavaa purkautua kuin tukeutuminen juutalaiseen Vanhaan Testamenttiin. riippumattomuutta apostolisesta uskontunnustuksesta ja uskosta Kristukseen Jumalan poikana. Yhdistämällä yksioikoisesti kristinuskon natsismin ja holokaustin käyttövoimaksi jäämme itse vanhojen Kolmannen valtakunnan aikana luotujen propagandamyyttien uhreiksi. Näyttää kuitenkin siltä, että niilläkin oli Hitlerille enemmän vain välinearvoa
Nyt olen kuitenkin päässyt siitä eroon, mistä olen kiitollinen. TUOMAS LAITINEN, 16, KOTKA ”Muistakaa huomata hyvät asiat elämässä” Olen 16-vuotias nuorimies Kotkan Laajakoskelta ja käyn Karhulan lukion ensimmäistä luokkaa. Suosikkikohtani raamatusta on pienoisevankeliumi Joh. Jumala rakastaa jokaista ihmistä yhtä paljon. Tällä hetkellä en kuitenkaan pelaa seurassa, mutta yksi odotus ja tavoite olisi päästä vielä seurajoukkueeseen mukaan. Mietin monesti liikaa asioita ja keskityin vain negatiivisiin seikkoihin. Arkeeni kuuluu paljon koulua ja opiskelua. Kaikki meistä kokevat joskus epäilyksiä, mutta uskosta ei kannata luopua. luokkalaisille jalkapallokerhoa. Toisinaan käyn myös pelaamassa jalkapalloa ja pidän myös kerran viikossa 3.–6. Tällä hetkellä minulla ei ole jalkapallon lisäksi harrastuksia, mutta monia muitakin lajeja olen ehtinyt harrastaa. Kuitenkin myös vapaa-aikaa riittää – tykkään pelata koneella sekä olla kavereiden kanssa. Usko on minulle tärkeä asia. Toivon, että kuluvan kevään aikana oppisin panostamaan oikealla tavalla koulunkäyntiin, sillä en ole vielä lukiorytmiin täysin tottunut. Se on mukavaa puuhaa! Kaverit ovat tärkeä osa elämääni ja he auttavat pysymään iloisena ja virkeänä. 3:16; ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 41. Se antaa luottamuksen, että Jumalalla on minullekin jokin tarkoitus. Oikeastaan olen pelannut jalkapalloa koko ikäni. Jokin aika sitten minulla oli eräänlainen ongelma yliajattelun kanssa
. Tähän asti juridinen sukupuoli on liittynyt biologiseen todellisuuteen, mutta uuden lain jälkeen se liittyisi ihmisen omaan sukupuolikokemukseen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Keskeinen muutos tässä laissa on sukupuolen juridisen vahvistamisen ja lääketieteellisen prosessin erottaminen. Tarkoitus ei ole ajaa sukupuolidysforiasta kärsivien asemaa, vaan dekonstruoida koko sukupuolijärjestelmä. Jos kuka tahansa voi ilmoittaa milloin tahansa olevansa mies tai nainen, kyseessä ei ole muuta kuin sanojen ”mies” ja ”nainen” merkityksen täydellinen purkaminen. Asia saattaa kuulostaa pieneltä, mutta käytännössä se on vallankumouksellinen muutos. Tämän kirjoitushetkellä on kova vääntö translaista. Lain jälkeen kuka tahansa voisi vaihtaa juridista sukupuoltaan riippumatta lääkärin lausunnoista. Postmoderni ideologia pyrkii dekonstruktion avulla eli sanojen Nainen ja mies uudelleenmäärittelyssä p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti sa n te ri m a rj o ko rp i ku va u n sp la sH 42 |. Sen jälkeen ei voi enää puhua miehistä ja naisista millään järkevällä käsitteellä
. Gnostilaisuudessa oli v o i m a k k a a s ti kaksijakoinen maailma. Jeesus itse sanoi, että ”ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?” Jokainen ihminen syntyy tiettyä sukupuolta olevaan ruumiiseen, jota ei saa itse valita. . Jos sukupuolen voi vaihtaa milloin tahansa, se kumoaa myös feminismin. Se on hyvin taidokkaasti piilotettua sovinismia. Luotu todellisuus oli paha ja hengen maailma hyvä. Dekonstruktion tavoite on tehdä tyhjäksi ideat, uskomukset, sanat, ideologiat, taide ja sivilisaatiomme tavat ajatella hyökkäämällä niiden merkitystä vastaan. Avioliiton käsite on jo yhteiskunnallisesti muutettu. Uimahalleissa naisten kylpytiloihin voi tulla kuka tahansa mies, kunhan parilla klikkauksella netissä ilmoittaa itsensä naiseksi. Ruumiilla on merkitystä jopa itse pelastuksessa. Dekonstruktio on tehokasta, koska jos saat tuhottua asioiden merkityksen, saat samalla tuhottua noiden asioiden voiman. Naisurheilu käy mahdottomaksi, kun biologiset miehet vievät mitalisijat. Gnostilainen, siis hän joka ”tietää”, on löytänyt salaisuuden siitä, kuka minä todella olen, pettävien ulkoisten ilmiasujen takaa… Tämä sisältää luonnollisen maailman hyvyyden tai jopa todellisuuden kieltämisen.” Näillä kysymyksillä on siis yhtymäkohtia yhteen varhaisimmista harhaopeista eli gnost i laisuuteen. Teologisesti kyse on siitä, onko ihminen itsensä luoja. Kristittyinä pitäisi olla kriittisiä ruumiin kieltämistä vastaan. Materiaalisesta maailmasta piti gnosiksen eli tiedon avulla vapautua hengen maailmaan. Onko meissä mitään annettua vai muokkaammeko itsestämme sellaisen kuin haluamme. Siksi meidän tulisi yhä uudestaan ymmärtää se tosiasia, että luontomme ei ole vihollinen tai vankila, josta tulee pyristellä eroon. Tällaisen valtapelin kautta testataan, kuka on uskollinen ideologialle niin pitkälle, että ei luota omiin aisteihinsakaan. Vanha testamentti oli pahan alemman luojajumalan valtakuntaa, jossa tämä loi kaikkien kiusaksi materiaalisen todellisuuden. Wright totesi, että ”gender-ideologian aiheuttama sekaannus on moderni ja internetin synnyttämä muoto antiikin gnostilaisesta filosofiasta. . Sukupuolineutraali tarkoittaa käytännössä naisten väheksymistä ja miesten nostamista. ” Ruumilla on merkitystä jopa itse pelastuksessa.” ” Luontomme ei ole vihollinen tai vankila.” | 43. Kaikki todellisuudesta nousevat rajoitteet ovat irrotettu, eikä jäljelle jää mitään ankkuria, jolla kiinnitytään reaalimaailmaan. Todellinen hyvä jumaluus oli sitten hengen maailmassa, joka oli vangittuna materiaan. Sen sijaan se on Jumalan hyvä luomistyö. Pohjimmiltaan näissä keskusteluissa on taustalla syvä Jumalan hylkääminen luojana. Raamattuopistolla Perusta-lehden teol o g i p ä i v i l l ä vieraillut maailmankuulu raamatuntutkija N. merkityksiä purkamalla ja muuttamalla muuttamaan maailmaa omiin tarkoitusperiinsä sopivaksi. T. Lopulta edessämme on absurdi performanssi, jossa pakotetaan ihmiset toimimaan yhteiskunnallisella tasolla vastoin sitä, mitä he omilla silmillään selvästi näkevät. Lausutaanhan uskontunnustuksessakin, että uskomme ruumiin ylösnousemuksen. Ei ole mahdollista enää puolustaa naisia, kun ei ole sellaista yksiselitteistä kategoriaa kuin naiset. Samoin seksuaalirikolliset miehet pääsevät naisvankiloihin, joiden tarkoitus on suojella naisia tällaiselta. Vai pitääkö sitä vielä pyrkiä muuttamaan, jotta meistä tulisi se, mitä todella olemme. Samalla tavalla tänään luotu materiaalinen maailma tai biologia ei saa enää määritellä sitä, mitä olemme, vaan sen yli ajaa oma kokemuksemme, siis tietyllä tapaa henkinen todellisuus. Onko vain se, millaiseksi rakennan itseni, arvokasta. Onko se, mitä saan luomisen perusteella lahjaksi, kokonainen ihmisyys. Mikä tahansa asia, joka tarkoittaa jotakin tai jolla voidaan kommunikoida jotakin, voidaan ottaa dekonstruktion kohteeksi. Jos sinut pystytään p a k o t t a m a a n ajattelemaan, että miehet voivat olla naisia, sen jälkeen sinut voidaan käytännössä laittaa ajattelemaan mitä tahansa. Nyt ollaan muuttamassa miehen ja naisen käsitettä. Siksi sanojen merkityksiä vastaan hyökätään nytkin ”mies” ja ”nainen” -sanojen kohdalla
Nuoria neitoja yhdisti moni asia. Niinpä joku saattoi etsiä lohtua myös katolisesta kristillisyydestä. Päiväkirja sai olla todistaja myös kaikkein traagisimmille tapahtumille. Kaduttaa, ettei odotettu. Annen elämä viestii elämää suuremmasta. Se oli tapa selvitä ja luoda järjestystä järjettömään maailmaan. Ne ovat kuvauksia, joissa risteilevät nuorten naisten tavanomaiset tunteet ja kokemukset, rakastumiset ja elämän ihmettelyt. Siksi myös tämä kirja. Ehkä siksi häntä tahdotaan muistaa ja kunnioittaa. He olivat lähtöisin Länsi-Euroopan 1900-luvun alun maallistuneesta, koulutetusta ja vauraasta juutalaisväestöstä, jolle juutalaisuus ei ennen vainojen alkamista ollut kovin merkittävä osa identiteettiä, toisin kuin Itä-Euroopan juutalaisten keskuudessa. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA A msterdamissa oli tarkoitus käydä Anne Frankin talossa, jossa tämä lapsena pakoili holokaustin ihmismetsästäjiä, mutta jono oli liian pitkä. ”Riittää, että olen kertonut sinulle, paperinpalaseni, kaikki menee jo paremmin.” (11.4.1942 Hélène Berr) juHa väHäsarja Viisi kohtalonsisarta ” Anne Frankin tarina on ihmisyyden ylistys.” Anna-Leena Perämäki Anne Frank ja hänen kohtalosisarensa. On asioita, joita ei saa unohtaa. ”Pariisin Anne Frank”, Sorbonnen opiskelija Hélène Berr koki Annen kanssa saman kohtalon ja on entuudestaan hieman tunnetumpi. 44 |. Anne Frankin tarina on ihmisyyden ylistys, vaikka se päättyikin hyvin nuorena keskitysleirillä. Päiväkirjojen tekstit ovat kuvauksia ympärillä vellovasta vaarasta ja pahuudesta ja samalla niin viehättävän tavanomaisesta elämästä. Into Kustannus Oy 2022, 280 s. Itävaltalainen taidekoululainen Elisabeth Kaufmann, pariisilaistyttö Isabelle Jesion ja toinen piilopaikastaan päiväkirjaraportteja kirjoittanut Anita Mayer ovat jääneet aiemmin suhteellisen tuntemattomiksi. A n n a L e e n a Perämäen teos Anne Frank ja hänen kohtalonsisarensa nostaa Annen rinnalle myös neljä muuta 1921– 1924 syntynyttä holokaustin läpikäynyttä hollantilaista ja ranskalaista nuorta naista
Onko Hävitys osa tätä jatkumoa. Yksi hänen tunnetuimmista kirjoistaan oli Kuolema kaupungissa. Epätoivon kulttuuria. Sitä mietin. Joukossa laajaa kiitosta saaneita huippuja, kuten Ulla-Lena Lundbergin Jää (2012) tai Olli Jalosen Taivaanpallo (2018), mutta myös erikoisuuksia, kuten Juha Hurmeen Niemi (2017) tai Antti Hyryn Uuni (2009). Ihmissuhteet ovat palasina, pienenä valopilkkuna historianopettaja Nordin. reijo Huuskonen k ir ja -a r v io it a ” Valoa tunnelin päässä ei näy.” | 45 Ida Rauma Hävitys – Tapauskertomus 3. Päähenkilö A purkaa tr aumaat tis t a kouluaikaansa, erityisesti leirikoulun pohjakosketusta, päättynyttä lesbosuhdetta, nykyhetken yöllisten juoksujen painajaista. Kirjaa oli hehkutettu mediassa melkoisesti, ja palkinnon jälkeen uudet painokset kertovat, että kirja ei jätä kylmäksi. Vuodesta 1984 lähtien jaettuun titteliin ovat yltäneet mitä erilaisimmat hengen tuotteet. p, 400 s., Siltala 2022. Tulos on tietysti subjektiivinen, valitsijansa kirjallisen maun mukainen. Juurikaan valoa tunnelin päässä ei näy. L uen mielenkiinnosta, hankinpa joskus hyllyynikin Finlandia-palkittuja romaaneja. Poikkeuksellisenkin kirjavasta kuuden ehdokkaan joukosta hän nimesi ykköseksi – ennakko-odotusten mukaisesti – Ida Rauman Hävitys Tapauskertomuksen. Mikä tämän intensiivisestä koulukiusaamisesta, Turun kaupunkihistoriasta ja vähän eläins u o j e l u s t a k i n kertovan kirjan viesti sitten on. Kirjan lopussa muutama valokuva dokumentoi tapahtumia. Kirja ei jakaudu lukuihin, se risteilee tajunnanvirran lailla eri aikatasoissa. Se kuvasi Jumalasta irtautuvan jälkikristillisen kulttuurin, kirjallisuuden, taiteen ja musiikin vaiheittaista liukumista kohti merkityksettömyyttä, tyhjyyttä ja epätoivoa. Viime vuonna kaunokirjallisuuden Finlandian valitsijana oli piispa Mari Leppänen. Noin 50 vuotta sitten Ylioppilaslähetyksessä kuulimme ja luimme sveitsiläistä Francis Shaefferia
sa m a st a p e r h e e st ä Hannu Halonen, 59 • Teologian kandidaatti • Yrittäjä (Luther-Divari & Kristillinen kirjakauppa) • Concordia-lehden toimitussihteeri • Perhe: Vaimo ja aikuinen poika, yksi lapsenlapsi Miikkael Halonen, 26 • MuM, pianisti, urkuri ja soitonopettaja • Tohtorikoulutettava (Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun tutkijakoulutus) • HuK-tutkinto latinan kielestä • Perhe: Vaimo ja tytär (toinen lapsi syntymässä keväällä 2023) k e it ä . TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuvaT sari savela ja haastateltujen kuva-arkisto 46 |
”Luotamme toisiimme” hannu & miikkael halonen. Tämä liittyy myös kristillisen uskon ihanuuteen, että uskonasioista puhuttaessa saa nojata iät ja ajat kestäneisiin opetuksiin, esimerkiksi 1500-luvun uskonystäviemme kirjoittamiin luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Isältäni olen oppinut, että neuvonantajien runsaus tuo siunauksen maallisissa ja Jumalan sanaan sidottu omatunto taivaallisissa asioissa. Erityisesti viihdymme teologisissa keskusteluissa, se on isäni erikoisalaa. Äidin ja isän empaattinen suhtautuminen, rajat asettaen mutta rakastaen, on varmasti auttanut minuakin käsittelemään tunteitani turvallisessa ja tasapainoisessa ympäristössä rakentavasti. Kun jouduin kuudennen luokan kevään ajaksi pyörätuoliin, kävimme koko perhe oopperassa ja jääkiekko-otteluissa. Miikkael kertoo: | 47 Miikkael Halonen opetti isänsä Hannu Halosen myös lukemaan kirjoja eikä vain myymään niitä. Niissä kiteytyy Jumalan lapsen ilo, elämämme kallein sydänääni Kristuksen vapauttavan ristin evankeliumin ansiosta. Myös joenrannan onkimishetket kesäiltoina ovat jääneet mieleeni hyvinä muistoina. Kun perustus on kunnossa eli on yksi usko ja luottamus, toivo ja rakkaus, niin rakennus kestää. Isä on tukenut minua kaikissa projekteissani. Isä on esikuva myös lähimmäisten auttamisessa: kirjan etsimisessä asiakkaalle, juttuseuran antamisessa sitä kaipaaville tai lapsen hakemisessa kotiin kamarimusiikkitreeneistä. Luotamme toisiimme niin paljon, että aina ei tarvitse kaikkea edes sanoa ääneen. Kertomus liikutti hänet kyyneliin ja kuulemma minutkin, pikkuisen pojan. Yksin ei tarvitse eikä kannata ajatella selviytyvänsä. Se varmasti kumpuaa elämääkin suuremmasta armosta, johon kumpikin tahdomme turvata. Lapsuudestani saakka olen kasvanut kristillisen kirjallisuuden keskellä ja tutkinut sitä itsekin. Nykyään yhteinen aikamme menee pitkälti minun ja Eerika-vaimoni esikoistyttären Elsan elämän ihmettelyssä. PUHETYYLIN RAUHALLISUUS ja harkitsevaisuus on molempien luonteen taustavireenä, myös hyväntuulisuus. Isäni on ollut esikuva siitä, millainen on kristityn perheen pää: hän on kärsivällinen, muistuttaa Jumalan käskyistä, ja hän ennen kaikkea innostaa syventymään Kristuksen armon evankeliumiin elämän lähteenä. Meille perheen hyvinvointi, turvallinen seurakuntayhteys, kotihartaudet, yhteinen laulu ja soitinmusiikki ovat tärkeitä. Lapsuudessani puuhasimme kaikenlaista, autoja palloleikeistä kotona joka lauantaiseen seurakunnan isä-poika-sählyyn. Vaikka hänellä olisi ollut muita tehtäviä, hän on antanut aikaansa: kuunnellut, tullut poikakuoro-, pianoja urkukonsertteihini ja oikolukenut käsiohjelmatekstejäni. Voimme silti keskustella avoimesti kaikesta. Isä luki minulle sängyllä makoillessamme muun muassa Hanna Raudan kirjaa Sipi-vaarin kasvatti. Leikkipuiston keinun ääressä puhumme kaikenlaisista haaveista ja hankkeista, kirkkohistorian tutkimusaiheista ja kirjojen käännösprojekteista. Kun elämme langenneessa maailmassa, niin erimielisyyksiä ja kärsimättömyyttäkin on joskus ollut, mutta niistä on selvitty seesteisellä keskustelulla, kunnioittamalla ja sopimalla. Tästä seuraavat totuus ja rakkaus – rauha, joka ylittää ymmärryksemme. Asioita kannattaa pohtia yhdessä rakkaiden läheisten kanssa. Kyläillessämme toistemme luona laulamme luterilaisia virsiä ja hengellisiä lauluja, erityisesti Siionin kanteleen ja Fredrik Gabriel Hedbergin lauluja
Niin kuin Bachilla oli tapana muistuttaa itseään ja meitä kaikkia sävellystensä lopussa – Soli Deo Gloria. Rakas anoppini kuoli pian tämän jälkeen rintasyöpään, mutta neljä vuotta myöhemmin toteutuivat nuo ikimuistoiset sanat. Miikkaelin luonteesta haluaisin nostaa esiin myös vanhempiensa kunnioittamisen. Viihdyimme isä-poika-sählyssä ja pesäpallossa. Miikkaelin eskari-iässä muutimme Veteliin. Hannu kertoo: 48 |. Myöhemminkään hän ei milloinkaan kiukutellut. Hän oli niin sairas ja heikko, että henkisesti vapisin pitäessäni häntä käsivarsillani. Infektiot seurasivat toistaan. Joh. Miikkael valmistelee väitöskirjaa juuri Praetoriuksesta. Isoisä Yngve Nyberg oli itseoppinut kanttori. MUISTAN HYVIN, KUN SAIN ensimmäisen kerran Naistenklinikalla syliini kauan odottamamme Miikkaelin. Aluksi emme tienneet, että hänellä oli perinnöllinen vasta-ainepuutos (agammaglobulinemia). Vetelissä puolisoni suvun sukujuhlissa tutustuimme vanhempaan lääkäriin. Hän tiesi suvun poikalapsilla ilmenneestä geneettisestä immuunipuutoksesta mutta myös hoitomahdollisuudesta. Se on parasta mitä voimme kokea suhteessamme eli luottamusta ja välittämistä, rakkautta. Äidin toipuminen keisarinleikkauksesta ei sujunut toivotulla tavalla, sain siksi istua eri huoneessa vauva sylissäni. Kunnia ja kiitos kuuluu yksin Jumalalle. Ihmettelimme sitä joskus, ehkä hieman huolestuneinakin. Yhtenä yönä samanikäinen lapsi menehtyi viereisessä huoneessa. Leikillisesti olenkin sanonut pelisilmän tulleen isän puolelta. Luimme yhdessä hengellisiä lastenkirjoja ja klassikkosatuja. Miikkael kastettiin Jumalan lapseksi 19.5.1996 Helsingissä Pyhän Sydämen kappelin messussa kummisetänsä pastori Hannu Lehtosen toimiessa kastepappina. Kyselimme, saammeko pitää rakkaan Miikkaelimme, ”pikkuenkelimme”. Alkoi uusi toiveikas vaihe. Musiikki puhutteli Miikkaelia jo pienenä. Tunnollisuudessa, kohteliaassa käyttäytymisessä ja lähimmäisten huomioimisessa itselläni on ollut häneltä paljon oppimista. Häntä innoittavat Bachin sanat: ”Kaiken musiikin tavoite ja perimmäinen tarkoitus on soida Jumalan kunniaa ja tuoda uudistusta sielulle.” Tämä kiinnostus on siirtymässä eteenpäin. Tarvitsemme kaikki empatiaa, anteeksipyytämistä, -antamista ja -saamista. Siinä on jotain samaa mitä me kaikki saamme kokea Jumalan edessä Kristuksen tähden: meitä rakastetaan ja meistä välitetään – ilman omia ansioitamme. Miikkael ei pelännyt, sillä hän oli jo oppinut Jeesuksen lupauksen Raamatusta: ”Älä pelkää. 4:10). Kirjakauppiaana enimmäkseen myin kirjoja, mutta Miikkael opetti minut myös lukemaan niitä. Olimme huolissamme ja rukoilimme. Meillä oli ja on aina ollut hyvä olla yhdessä. Hiirenhiljaa katselimme ja ihmettelimme toisiamme. Läksyjen lukuun ja harjoitteluun häntä ei ole tarvinnut patistaa. Johann Sebastian Bach on Miikkaelin erityinen kiinnostuksen kohde, niin myös varhaisempi urkurisäveltäjämestari Michael Praetorius, Bachin esikuva. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Pieni Miikkael sairasteli usein. Niin harrastuksissa kuin koulussa eskarista alkaen Miikkaelia on siunattu ystävillä sekä taitavilla ja rohkaisevilla opettajilla, jotka pitävät yhä yhteyttä. Sairastelut toistuivat, mutta niin myös siunaus hänen lähellään. Musikaalisuus periytyy äitinsä puolelta. Kuukausittain kävimme keskussairaalassa tiputuksessa immunoglobuliini-hoitoa varten. Joskus nauroimme yhdessä, joskus itkimme. Yksivuotiaana Miikkael joutui Lastenklinikalle ja saimme oman eristyshuoneen. Jumala kuuli esirukoukset ja Miikkael opetteli uudelleen kävelemään Kaivopuistossa, lempipuistossamme. Kaiken perustana on Jumalan rakkaus Kristuksessa. Hän oli tyytyväinen ja iloinen lapsi. ”Jos Jumala suo teille lapsia, he saavat opetella soittamaan tällä”, sanoi Sirkka-anoppini. Olen kokenut näin tähän päivään asti. Vetelin poikakuorossa Miikkael lauloi vuosia, sitä ennen lapsikuorossa, ja 7-vuotiaana avautui ovi KeskiPohjanmaan konservatorioon piano-oppilaaksi. Minä olen sinun kanssasi jokaisena päivänäsi.” Ullamaaria-äiti halusi jäädä kotiäidiksi, mistä olen ollut kiitollinen. Neljäs käsky sisältyy Pyhään Raamattuun ja siihen liittyy hyvän Jumalan lupaukset. Miikkael on opettanut minua myös klassisen musiikin arvostuksessa. Kiitollisina iloitsimme hänen kanssaan. Muistan vieläkin Miikkaelin upean kunnarilyönnin Kinnulan Kimmoja vastaan vieraskentällä E-pojissa. Miikkaelin ja Eerikan puolitoistavuotiaan Elsan ensimmäisiä sanoja oli nimenomaan ”Bachh”. Lensi maahan enkeli oli hänen ensimmäinen neljävuotiaana korvakuulolta oppimansa pianokappale. Kuusi vuotta ennen Miikkaelin syntymää appivanhempani yllättivät meidät upealla tupaantuliaislahjalla, valkoisella Hellas-pianolla
Syksyllä 2018 olin juttukeikalla Israelissa ja osallistuin myös lehtimajanjuhlien aikaan järjestetylle Jerusalem-marssille. 1990-alussa reitti isille luvattuun maahan avautui Suomen kautta. Me saamme nähdä, mitä on odotettu Jesajan ajoista lähtien, noin 2500 vuotta. Aikamme ilmiöiden keskellä kauhistelu, moralisointi tai kyynisyys eivät vedä ihmisiä Jeesuksen luo. Siksi se onkin tietoisesti palautettava mieleen. Vanhan Testamentin sivuilta tutut profetiat toteutuivat silmieni edessä. Iltapäivän auringossa seurasin äimistyneenä, kuinka 7000 kristittyä lähes sadasta eri maasta lauloi, tanssi ja siunasi kulkuetta seuraamaan tulleita katsojia. (Jes. Katsahda ympärillesi, Siion, niin näet, he kokoontuvat yhteen, he tulevat luoksesi kaikki! Niin totta kuin elän – näin sanoo Herra – sinä saat pukea heidät yllesi kuin korun, kuin morsian saat kietoa heidät käädyiksesi. kirjoittaja on lähetysyhdistys kylväjän viestintäpäällikkö. Sylissään he tuovat poikasi ja olallaan kantavat tyttäresi. 49:22.) Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen alijan, eli paluumuuton Israeliin, on tehnyt jo yli 1,3 miljoonaa juutalaista. Toinen narratiivi, aivan! Meidän pitää kertoa parempi tarina. Kirjassaan Kutsuttu lohduttamaan Ulla Järvilehto muistuttaa, että pelastushistorian käännekohdat voivat pukeutua kovin arkisesti: ”Nyt kun Herra tuo kansaansa takaisin sen omaan maahan, muutto tapahtuu niinkin arkisesti, kuin varhaisaamun bussimatkana Pietarista Suomea kohti.” Lähihistoriamme sekä yksityiset kokemuksemme tarjoavat tositarinoita, jotka vakuuttavat Jumalan uskollisuudesta ja antavat toivoa. Tilaisuuden päätyttyä haastattelin Ruohomäkeä ja kysyin häneltä, mitä tavallinen kansalainen voi tehdä ajassamme, jossa demokratiat heikkenevät, autoritatiiviset yhteiskunnat voimistuvat ja terrorismi lisääntyy. Tunti toisensa perään kansallisvaatteisiin tai omaa etnistä alkuperäänsä kuvaaviin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä saapui jatkuvana virtana Tyynenmeren saarilta, eri puolilta Afrikkaa, laajasti Aasian alueelta ja alkuperäiskansoja Jäämeren rannoilta. Siunaavat kristityt olivat kuin koru, joka puettiin valitun kansan kunniaksi. Meillä on parempaa kerrottavaa. Ruohomäki huokaisi ja totesi, että kyllähän nämä ilmiöt voivat lannistaa, mutta ”on tärkeää pitää kiinni omista arvoista, kristillisistä arvoista ja meidän tulee kertoa toinen narratiivi”. (Jes. 48:18.) Israelin Pyhän edessä myönsin, että en ollut tajunnut sen olevan näin konkreettista. Usein se vain meinaa hukkua jumalattomien ilmiöiden ja järkyttävien uutisten jalkoihin. Puheenvuorossaan hän varoitti globaalisti kasvavasta ilmiöstä, islamistisesta terrorismista. Te ks Ti m a ri tu ru n en ku va sa ij a ti il ik a in en ” Siunaavat kristityt olivat kuin koru, joka puettiin valitun kansan kunniaksi.”. | 49 k o lu m n i Parempi tarina T ammikuisessa World Watch List tiedotustilaisuudessa yhtenä alustajana toimi Suomen ulkopoliittisen instituutin asiantuntija Olli Ruohomäki. Näin sanoo Herra, minun Jumalani: Minä kohotan käteni ja nostan merkiksi viirini
Mitä Jeesus opetti kristittynä olemisesta vuoreen liittyen vuorisaarnassaan. r a a m at tu v is a la aT in u T re ij o h u u sk o n en ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 5.4.2023 T ämän vuoden Raamattuvisassa kysymyksiä on kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. ” (M att . Mitä Paholainen lupasi Jeesukselle kolmannessa kiusauksessa korkealla vuorella. ”K aik en täm än min ä an nan sin ulle , jos pol vis tu t ete en i ja ku mar rat min ua. Pro fee tta Elia (1. ”K uin ka iha nat …”/ ”ku ink a sul ois et” , van hem pi kää nnö s (Je s. Mihin heprealaiskirjeen kirjoittaja vertaa VT:n Siinain vuorta. Missä psalmissa on seuraava: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti. ”Te ole tte maa ilman val o. 6:1 6), 7. Mat kal aul uss a, Psa lm i 121 :1, 4. Miten jatkuu: ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat…?” Milloin ihmiset sanovat vuorille ja kukkuloille: ”Peittäkää meidät… kaatukaa meidän päällemme”. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |. 4:9 ), 8. Öljy mäe ltä, Jer usa lem in ku pee lta (A pt. Teemana on tällä kertaa Vuoret Raamatussa. Miltä paikalta Jeesus nousi taivaaseen opetuslasten nähden. 19: 8), 3. 1:9 –12 ). ”…m inu n rak kau teni sin uun ei jär ky eik ä min un rau han liit ton i hor ju .” (Je s. 10 :8, Luu k. Jum ala n kau pu nki in , tai vaa llis een Jeru sal em iin (H ep r. 23: 30 , Ilm . va sta uk se t : 1. 8:4 ), 2. Kun . Moo s. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. Kuka VT:n henkilö Mooseksen lisäksi kohtasi Jumalan erityisellä tavalla Horebin vuorella autiomaassa. Mistä saisin avun?” Millaisia ovat Jesajan mukaan vuorilla ilosanoman tuojan askelet. 54: 10 ), 6. 5:1 4), 9. Kymmenen kysymystä Raamatusta Mille vuorelle Nooa perhekuntineen päätyi arkissa noin vuoden vesillä olon jälkeen. 52: 7), 5. Ei kau pun ki voi pys yä kät kös sä, jos se on ylh ääl lä vuo rel la (M att . Jum ala n tu omio ide n tul les sa (H oos . Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. 12: 22) , 10 . Ara rat in vu ori sto on (1
”U nelma siitä, että päämäärämme, sen mitä varten meidät on luotu, löytyy sellaisessa taivaassa, jossa tunnettaisiin ainoastaan maallista rakkautta, voisi nimittäin olla totta ainoastaan, jos koko uskomme olisi väärä. s. Emme me ole rakastaneet heitä liikaa, me vain emme ole ymmärtäneet täysin, mitä olemme rakastaneet. Taivaassa ei tule olemaan ahdistusta eikä pakko kääntyä pois maallisista rakastetuistamme. Kukaan maallinen rakastettu ei ole herättänyt rakkauttamme muuten kuin olemalla jossakin suhteessa hänen kaltaisensa, vain olemalla ilmentymä hänen kauneudestaan, laupeudestaan, viisaudestaan tai hyvyydestään. Kaikki, mikä niissä oli todellista rakkautta, oli jo maan päällä paljon enemmän hänen kuin meidän, ja meidän ainoastaan siksi, että se oli hänen. le w is ku va pi x a ba y | 51. Meidät on tehty Jumalaa varten. Hän on ollut osapuolena kaikissa maanpäällisissä kokemuksissa, joita meillä on ollut viattomasta rakkaudesta, hän luonut nuo rakkaudet ja sisältäpäin kannatellut niitä ja pitänyt niitä liikkeessä hetkestä hetkeen. Rakastamalla häntä enemmän kuin heitä rakastamme heitä enemmän kuin tällä hetkellä teemme.” Rakkaus k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti c. Kun näemme Jumalan kasvot, tiedämme aina tunteneemme ne. Ei meitä pyydetä kääntymään pois heistä, rakkaalla tavalla tutuista, ja valitsemaan Tuntematon. Ensinnäkin siksi, että olemme jo kääntyneet pois heistä, olemme kääntyneet kuvista alkuperäiseen, puroista Lähteeseen, luoduista olennoista, jotka Rakkaus Itse teki rakastettaviksi, Rakkauteen Itseensä. Toinen syy on se, että olemme löytäneet heidät kaikki hänessä