lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 4 / 2021 • 7 € Kai Ojala: ”Kärsimyksen keskellä minusta tuli ristinteologi” Sakari Orava: ihminen on taideteos Sofar oli surkea lohduttaja Miten puuttua kiusaamisee n ?
Lyhytkurssit Torstaisin saat Raamattuopistossa koko kattauksen. Helsingintie 10, 02700 Kauniainen | p. Raamatun peruskurssi (PK) PK International Avoim en raamattukoulun käytyäsi tunnet Raamatun sisällön, saat välineitä tulkita sitä ja osaat soveltaa Raamattua omaan elämääsi Avoin raamattukoulu Sisälle Sanaan on kahdeksasta viikonlopusta koostuva opintokoko naisuus, joka antaa sinulle kokonaiskuvan Raamatust a Sisälle Sanaan Urheilulinjalla kehityt urheilijana, kasvat ohjaajana, opit viemään evankeliumia eteenpäin Urheilulinja Urheilulinjalla suoritat Personal trainer -opinnot yhteisöllisessä ryhmässä toinen toista sparraten Personal trainer Saat mahdollisuuden palvella omilla lahjoillasi, opit kantamaan vastuuta ja löydät paikkasi tiimipelaajana Tiimityön linja Raamattuopinnot Musiikkiopinnot Urheiluopinnot Muut opinnot Tule ja tulet kohdatuksi! Suomen Raamattuopisto Kauniaisissa on kristillinen kansanopisto, jossa on tarjolla Suomen parasta ruisleipää. Viikonloppuisin kursseja mm. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi Musiikkilinjalla kehität taitojasi muusikkona, saat soittokavereita ja olet valmiimpi musiikin jatkoopintoihin Musiikkilinja Suomen Raamattuopiston musiikin tuottamisen linja on sinun kiitoratasi tuottajan urapolulla! Musiikin tuottamisen linja Syvennät taitojasi musiikissa ja toteutat oman vaativan musiikkiprojektin ammattilaisten ohjauksessa Musiikkilinja PLUS PK Internationalin käytyäsi olet valmiimpi elämäsi seuraavaan suuren seikkailuun. Raamatusta, kristillisestä opista ja elämästä. UUTTA!. Koulutus valmistaa sinua korkeakoulu opintoihin, kehität ja hiot opiskelutaitojasi ja laadit henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman yhdessä tutorisi kanssa. Avoimien ovien luennot Avoimet luennot striimataan Suomen Raamattuopiston nettitv:ssä, jonka löydät osoitteesta sro.fi/tv UUTTA! Polku korkeakouluopintoihin Suomen Raamattuopistossa alkaa uusi opintolinja Polku korkeakouluopintoihim. Nuorten Raamatun peruskurssilla löydät elämällesi suunnan. Osallistut myös Raamatun opiskeluun ja saat apua ja tukea tulevaisuutesi suunnitteluun. Ravintoa hengelle, sielulle ja ruumiille.niin Suomesta kuin ulkomailtakin
Marian syvä sitoutuminen Vapahtajaan alkoi jo silloin, kun Jeesus oli ajanut Mariasta pois seitsemän pahaa henkeä. Meidän kipuihimme, kärsimättömyyteemme ja avun huokausten keskelle. Vielä tässä vaiheessa juoksun syy oli pelko ruumiinryöstöstä, mutta pian järkytyksen kokenut Magdalan Maria sai kohdata ylösnousseen Jeesuksen kasvotusten. Raamatun peruskurssi (PK) PK International Avoim en raamattukoulun käytyäsi tunnet Raamatun sisällön, saat välineitä tulkita sitä ja osaat soveltaa Raamattua omaan elämääsi Avoin raamattukoulu Sisälle Sanaan on kahdeksasta viikonlopusta koostuva opintokoko naisuus, joka antaa sinulle kokonaiskuvan Raamatust a Sisälle Sanaan Urheilulinjalla kehityt urheilijana, kasvat ohjaajana, opit viemään evankeliumia eteenpäin Urheilulinja Urheilulinjalla suoritat Personal trainer -opinnot yhteisöllisessä ryhmässä toinen toista sparraten Personal trainer Saat mahdollisuuden palvella omilla lahjoillasi, opit kantamaan vastuuta ja löydät paikkasi tiimipelaajana Tiimityön linja Raamattuopinnot Musiikkiopinnot Urheiluopinnot Muut opinnot Tule ja tulet kohdatuksi! Suomen Raamattuopisto Kauniaisissa on kristillinen kansanopisto, jossa on tarjolla Suomen parasta ruisleipää. Sitä varten hän oli varannut kallista ja hyvän tuoksuista voidetta. Mutta Jumala oli myös sinne kulkenut edeltä. Surullisin ja raskain askelin hän laahusti kohti Jeesuksen hautaa. UUTTA!. Magdalan Maria juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Synkkä yö vaihtui aamuksi.” Helsingintie 10, 02700 Kauniainen | p. Kivi oli poissa, Jeesus oli herätetty kuolleista, hauta oli tyhjä. Saattoi olla, että juuri Maria oli se, jolle Jeesuksen kuolema oli niin järkyttävä asia, ettei hän olisi selvinnyt ilman vakuutusta, että kaikki ei pääty ristin ja haudan äärelle. Usein ylösnousemuksen aamua edeltävät monet vaikeat hetket ja oudot retket. Maria sai nähdä, että Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan vei Jeesuksen katkeraan kuolemaan ja ihmeelliseen ylösnousemukseen. Kunnes näemme Herramme kasvoista kasvoihin. Marian laahustavat askeleet vaihtuivat juoksuksi: ”Maria lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Pietarille…”, kuvaa Johannes (Joh. Sydämeen asettui pahan sijaan Pyhä Henki; vanhurskaus, ilo ja rauha; hengen hyvät hedelmät. Maria oli kuulunut halveksittujen ja hyväksi käytettyjen joukkoon. Niistä tässäkin lehdessä kerrotaan. Koulutus valmistaa sinua korkeakoulu opintoihin, kehität ja hiot opiskelutaitojasi ja laadit henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman yhdessä tutorisi kanssa. Viikonloppuisin kursseja mm. Jumalan valtakunnassa kaikkeen pimeyteenkin liittyy aina kirkkauden kosketus. Mika Waltarin runon sanoin: ”Me katselimme sinun kulkuasi painunein päin, Maria Magdaleena ja minä, ja sinä rakastit meidän väsyneitä sydämiämme, nälkäisiä sydämiämme, oi Kristus.” Rakasti niin, että sovitti meidät Jumalan kanssa. Niistä me jokainen saamme osamme. Rakasti niin, että antoi kasteen elämän lahjaksi. Mutta Jeesuksen kohtaaminen muutti kaiken toiseksi. Oman surunsa keskellä Maria tahtoi tehdä Jeesukselle vielä viimeisen palveluksen. Niinhän mekin joudumme kohtaamaan kuoleman todellisuuden, pelottavan ja lopulliselta tuntuvan – eikä sittenkään mikään ole meille kristityille kuolemassa loppu, vaan aivan uuden elämän alku. Pääsiäisen sanoma kuitenkin laskeutuu juuri sinne: meidän odotukseemme, kaipaukseemme ja ikäväämme. Pahat henget olivat kiusanneet häntä ja pitäneet häntä jo varmana saaliinaan. Ja hän rakastaa meitä yhä edelleen niin, että hän ottaa murheemme omakseen ja muuttaa sen iloksi, kun on sen aika. Osallistut myös Raamatun opiskeluun ja saat apua ja tukea tulevaisuutesi suunnitteluun. Syntinen ja kuolevainen hän edelleen oli, menneisyyden arvetkin varmaan vielä tuntuivat, mutta nyt hän oli armahdettu syntinen ja sydämessä asui Pyhä Henki. Nuorten Raamatun peruskurssilla löydät elämällesi suunnan. Magdalan Maria kulki pääsiäisenä edeltä valmistetuissa teoissa. Avoimien ovien luennot Avoimet luennot striimataan Suomen Raamattuopiston nettitv:ssä, jonka löydät osoitteesta sro.fi/tv UUTTA! Polku korkeakouluopintoihin Suomen Raamattuopistossa alkaa uusi opintolinja Polku korkeakouluopintoihim. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi Musiikkilinjalla kehität taitojasi muusikkona, saat soittokavereita ja olet valmiimpi musiikin jatkoopintoihin Musiikkilinja Suomen Raamattuopiston musiikin tuottamisen linja on sinun kiitoratasi tuottajan urapolulla! Musiikin tuottamisen linja Syvennät taitojasi musiikissa ja toteutat oman vaativan musiikkiprojektin ammattilaisten ohjauksessa Musiikkilinja PLUS PK Internationalin käytyäsi olet valmiimpi elämäsi seuraavaan suuren seikkailuun. pääkirjoitus E nnen ylösnousemuksen riemua Magdalan Maria joutui kohtaamaan sielun pimeän yön, Vapahtajan kuolemisen kokemuksen, joka lienee kokemuksista raskain. Ja kaikki surun peittämät päät saavat tulla osalliseksi ylösnousseen rakkaudesta. Paljon anteeksisaaneen tuska ja rakkaus oli tavanomaista syvempi. Rakasti niin, että antoi uskon lahjan ylösnousseeseen. Sielun synkkä yö vaihtui uudeksi aamuksi. 20). Rakkaus vapauttajaansa sitoi Marian vielä kuolemankin hetkellä Jeesukseen. Ravintoa hengelle, sielulle ja ruumiille.niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Ja jo aamulla varhain, vielä hämärässä, hän lähti haudalle palvellakseen viimeisen kerran Herraansa. Raamatusta, kristillisestä opista ja elämästä. On totta, että Jumalan odotus voi olla ajoittain raskasta ja väsymys voi saada meistä otteen. Lyhytkurssit Torstaisin saat Raamattuopistossa koko kattauksen. Nähtyään tyhjän haudan Marian olemus muuttui
VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 42 pientä puhetta Twitterissä kerätään kiviä 44 kirja-arviot Sekä utopiaa että dystopiaa 46 samasta perheestä Heidi Simelius ja Pekka Simojoki 49 kolumni Kirsi Rostamo 50 ristikko Iltapuhdetta Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Rukous on seuraus Jumalan työstä 4 |. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 36 26 3 pääkirjoitus Murhe muuttuu iloksi 5 jutun takana Viimeisessä haastattelussa kaikki tiivistyy 6 lyhyet ja nopeat Katolilaisten määrä kasvussa Suomessa 10 kai ojala Sairaalapappi kertoo kärsimyksen koulusta 15 kolumni Marjatta Junkkaala 16 raamatun henkilöt Sofar opettaa, miten ei lohduteta 19 sivupersoona Piispa Jolkkosen lahkobussi tuli tiensä päähän 20 henkilö Stig-Olof Fernström kuntoilee saattohoidossa 23 kirjahylly Pieniä mutta tehokkaita lääkkeitä 24 maailma nyt Tuore Japanin-lähetti havainnoi työkenttää 26 elämäntaito Kiusatun koulupäivä on painajainen 30 uskon esikuvia Lutherin viimeinen viesti 32 raamattuopetus Valtakunnan salaisuus 35 nuoren ääni Bertha Simojoki 36 sakari orava Huippukirurgi luomisen ihmeen äärellä 41 kysymys ja vastaus Mikä oli Jeesuksen sanoma ryövärille. alv 24 %. Irtonumeron hinta 7 €. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Hinnat sis. 92
Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Olen oppinut, että kuoleva ihminen on hyvä kohdata niin kuin muutkin ihmiset. Miten kysellä lähestyvästä kuolemasta. Tarina alkaa sen jälkeen. Kuten Stig-Olof Fernström tässä lehdessä toteaa: viimeiset päivät ovat Jumalan kädessä samalla tavalla kuin kaikki muutkin päivät. Toimitus onnittelee voittajaa! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Viimeinen haastattelu on toimittajalle kunnia-asia. 92. Sellaiset haastattelut ovat tekijälleen hengellisesti antoisia. Äänestäneiden kesken kirjapalkinnon voittajaksi arvottiin Kerttu Kurki-Marttinen. alv 24 %. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Miten kohdata saattohoitovaiheessa oleva ihminen. Ollaan ikuisuuden äärellä. Maaliskuun paras juttu ju tu n ta k a n a T oimittajan työssäni olen jo lukuisia kertoja haastatellut henkilöä, jonka elämä täällä maan päällä on pian päättymässä. Fernströmeiltäkään ei tarvinnut lähteä tyhjänä pois. Lewisin esittämällä tavalla: tämä ajallinen elämämme on vain suuren kirjan esipuhe. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va ko Ti al bu m i Haastatteluista arvokkaimmat 30 uskon esikuvia Lutherin viimeinen viesti 32 raamattuopetus Valtakunnan salaisuus 35 nuoren ääni Bertha Simojoki 36 sakari orava Huippukirurgi luomisen ihmeen äärellä 41 kysymys ja vastaus Mikä oli Jeesuksen sanoma ryövärille. ”Sellaiset tositarinat, joissa ihminen on joutunut kokemaan paljon ikäviä asioita, mutta saanut avun Jumalalta ja jopa nähnyt siunauksen jälkeenpäin, ovat aina tosi koskettavia”, eräs äänestäjä kuvaili. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Vastaajien kesken arvotaan kaksi kirjaa Perussanoman uutuusvalikoimasta. Sellaisessa tilanteessa ilmapiiri on ikään kuin tiivistynyt: nyt puhutaan pelkästään oleellisista asioista. Miten olla kunnioittava ja kohtelias. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 42 pientä puhetta Twitterissä kerätään kiviä 44 kirja-arviot Sekä utopiaa että dystopiaa 46 samasta perheestä Heidi Simelius ja Pekka Simojoki 49 kolumni Kirsi Rostamo 50 ristikko Iltapuhdetta Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Rukous on seuraus Jumalan työstä | 5. Niinkin on käynyt, että kun juttu ilmestyy, haastateltava on jo mennyt pois. Kuoleman läheisyyskin on elämää. Hinnat sis. Lähetä vastauksesi 19.4. Irtonumeron hinta 7 €. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. Nuo haastattelutilanteet ovat toimittajalle vaativia, jännittäviäkin. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 E lämä-lehden maaliskuun numeron parhaaksi jutuksi äänestettiin Saara Valkaman haastattelu otsikolla ”Omavoimaisuudesta on ollut pakko luopua”. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Näkökulma laajeni taas C.S
Kirkkolaki ei ole aikaisemmin mahdollistanut etäkokouksia. Sähköiset kokoukset vihdoin mahdollisia kirkon hallinnossa 6 |. Se mahdollisti etäkokoukset kirkossa erillisellä päätöksellä. Syksyn tullen luottamushenkilöt joutuivat kokoontumaan paikan päällä. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a ku va T is to ck 425 000 V uonna 2020 maailmalla oli 425 000 lähetystyöntekijää. Laki astui voimaan 15.3. Muutos kirkkolakiin on kiireinen ja samalla väliaikainen, eikä se koske kirkolliskokousta. Viime keväänä koronapandemian puhjetessa hallitus julisti maahan poikkeustilan. Jukka Kääriäinen Lähde-lehdessä 1/2021 HUHTIKUUN LUKU T asavallan presidentti vahvisti 12.3. Tähän lukuun sisältyvät kaikki ne kristityt, jotka asuvat toisessa maassa vähintään kaksi vuotta todistaakseen uskostaan sanoin ja teoin. lain kirkkolain muuttamisesta koskien sähköisten kokousten laillisuutta
” ” Lähes 70 % maailman pakolaisista on lähtöisin viidestä maasta M aailmalla on konflikteja ja vainoja pakoon lähteneitä ihmisiä 79,5 miljoonaa. 14:26 Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä JOH. Heistä 68 prosenttia on lähtöisin viidestä kriisimaasta: Syyriasta, Venezuelasta, Afganistanista, Etelä-Sudanista ja Myanmarista. www.pakolaisapu.fi | 7
’Sisälle pyhäkköön’, h ä n s a n o o. Ja hän kertoo sen avoimesti tässä psalmissa. Jos jotain jää kesken, auta minua hyväksymään se.” Muusikko Samuli Putro uskostaan Jumalaan, Anna-lehti 10/2021 HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Minun onneni ”Psalmissa 73:28 luemme: ’Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.’ Mutta tämän oppiminen on meille kaikille vaikeaa. Hänen mielestään ei Jumala ollut pitänyt sanaansa, ei lupauksiaan uskoville eikä varoituksiaan jumalattomille. Sen oli myös Aasaf kokenut. S i e l l ä hän kohtasi Jumalan, ja ratkaisematon elämän ongelma oli hetkessä ratkaistu. Hän ei paennut Jumalan luota epäilyksineen ja katkeruuksineen, vaan hän meni Jumalan luo, niiden kanssa. Muuta Aasaf kulki oikeaa tietä. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA ” Se on vain niin kiva ja lohdullinen ajatus. Hän on joutunut pelottavaan taisteluun Jumalaan kohdistuvan epäilyksen ja katkeruuden kanssa. Niin, hän oli lähellä kääntää Jumalalle selkänsä, hän sanoo. Useimmiten pyydän, että auta minua hyväksymään se, mikä on tullakseen. Sillä Jumalan läheisyydessä vapaudutaan kaikesta epäilyksestä ja kaikista kahleista.” Ole Hallesby Herää valvomaan –lehdessä 4/1971 KUUSANMÄKI 8 |
Ihmiset siis reagoivat uhkiin, vaaroihin ja ikäviin asioihin ja etsivät niitä myös uutisista. Vuonna 2020 jäsenmäärä kasvoi noin 401 jäsenellä. En ajattele, että rukous olisi pelkästään sanoja, vaan se on tietoista asettumista Jumalan rakastavan huomion kohteeksi. Tulos oli selvä. Vuoden lopussa rekisteröityjä katolisia oli 15 902, kun vuonna 1990 heitä oli 4429. Kulttuurista riippumatta ihmiset reagoivat kielteisiin uutisfilmeihin selvästi vahvemmin kuin myönteisiin. Suomen katolisen kirkon jäsenmäärä on kolminkertaistunut kolmessa vuosikymmenessä. ly h y e t & n o p e at Arkkipiispan hiljentyminen ”M inulle hiljentyminen on rukoilu, turvautumista Jumalaan ja luottamusta siihen, että kaikella on viime kädessä tarkoitus, vaikka sitä ei alussa välttämättä huomaakaan. Silloin oleellista eivät ole sanat.” Arkkipiispa Tapio Luoma Kauppalehdessä 1.3.2021 ”S oroka, Fournier ja Nir esittivät uutisvideoita ihmisille 17 eri maassa ympäri maailmaa ja mittasivat laboratoriossa koehenkilöiden reaktioita kuvavirtaan. www.fides.katolinen.fi ku va a a rn e o rm io / k ir ko n k u va pa n k k i | 9 Suomessa oli vuoden 2020 lopussa 15 902 rekisteröityä katolilaista. Kielteiset uutiset kiinnostavat Katolilaisten määrä kolminkertaistunut 30 vuodessa R ekisteröityjen katolisten määrä Suomessa on kasvanut vuodesta 1990 noin 2–5 prosentin vuosi vauhtia. Myönteisyyteenkin reagoivia toki oli, mutta ei missään maassa enemmistöä. Se on ihmismielen perusominaisuus, jolle on hyviä perusteita.” Saska Saarikosken kolumni, Helsingin Sanomat, 4.3
10 | 10 | TeksTi petri vähäsarja kuvaT jani laukkanen
Tapahtumaympäristöinä olivat Kansanlähetyksen ja helluntaiherätyksen nuortenillat. POTILAS ITSEKIN. Hän oli teologisessa kriisissä. Kymmenen vuotta myöhemmin Kai lähti Lähetysseurakunnasta, käveli saman tien kirkkoherranvirastoon ja liittyi takaisin luterilaiseen kirkkoon. – Tennis ei kuitenkaan enää kiinnostanut tarpeeksi. | 11 Hyksin psykiatriakeskuksen sairaalapappi Kai Ojala kertoo, että kyynärsauvan kanssa potilaiden luokse pääsee paremmin. K ahdeksan leikkausta ja kaksi sairaalabakteeria. Niiden vuoksi Kai Ojala tarvitsee kävelyynsä tukea. 22-vuotiaana Kai valittiin Pyhäjärven helluntaiseurakunnan nuorisopastoriksi. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Kai nousi tenniksessä a-luokkaan eli kovimmalle tasolle Suomessa. Körttiläisessä perheessä kasvanut poika koki 17-vuotiaana uskoontulon. Ehkä en ollut sittenkään riittävän hyvä, Kai Pohtii. Olin silloin 15-vuotias, Kai kertoo. He edustivat Kalajokilaakson juurevaa herännäisyyttä, Kai Kertoo. – Sen on täytynyt olla vanhemmilleni kova paikka. Kai koki löytäneensä jotakin, jota halusi jakaa muillekin. Kaille liikuntarajoitteisuus on ollut kova pala. Välillä hän oli töissä Hämeenlinnassa, kunnes vuosituhannen vaihteessa avautui paikka Helsingin Lähetysseurakunnan pastorina. Lahjakkaan tenniksenpelaajan tavoitteena oli ammattilaisura. Kai kävi kasteella ja liittyi helluntaiseurakuntaan. Hän meni helluntailiikkeen Isoon Kirjaan opiskelemaan ja kiersi jo opiskeluaikoina liikkeen työntekijöiden kanssa kouluvierailuilla. – Kasvoin Ylivieskassa, josta muutin harjoituskavereiden perässä Kokkolaan. Hän alleviivaa ajattelevansa nykyään kuitenkin, että usko tuli häneen. Ehkä se on ollut nöyryyttävääkin. Hän on ollut suuren osan elämästään urheilija
Ojalat eivät tyytyneet tähän arvioon, vaan menivät yksityiselle puolelle tutkimuksiin. – Anu sairasti kymmenen vuotta. Käyn salilla ja poljen kuntopyörällä. Hän tunsi suomalaisen sielunhoidon kärkinimen Kirsti Aallon, joka auttoi alkuun sairaalapapin uralla. – Minä en enää ajattele, että kaikkiin kysymyksiin on vastaus. Ylistyksen loppu Kain vaimolla Anulla ilmeni vuonna 2007 silmän ympäristössä muutos, jonka lääkäri arveli olevan ”meikkiihottumaa”. Niinpä Anun syntymäpäivänä 10.5.2017 Kai oli vaimonsa vierellä. – Minusta tuli ristinteologi, Kai kertoo. Kuolema oli tavallaan helpotus. Elämäni vaikein työtehtävä oli Anun pyynnöstä kertoa lapsille, että äiti kuolee sairauteensa. – Se oli tosi traagista, Kai huokaa. – Mutta minä kestän sen, Kai toteaa. Esimerkiksi kärsimyksen ongelmaa ei voida lopullisesti selittää pois. – Hän muuten sanoi kuolevansa syntymäpäivänään. Meinaa usko loppua Kailla ei ole tietoa, milloin hän pääsee kyynärsauvastaan eroon, vai pääseekö milloinkaan. Osasin antaa ja hakea meille apua, mutta jouduin kyllä paljon myös itse kannattelemaan. Olen iloinen siitä, että olen ylipäänsä selvinnyt henkisesti työkykyiseksi, Kai toteaa. Kuolema syntymäpäivänä Helluntailiikkeestä lähtemisen jälkeen Kai opiskeli teologian maisteriksi yliopistossa, ja hänet vihittiin papiksi 2012. Kai oli Töölössä ja Anu Meilahdessa. – En lähtenyt helluntaiherätyksestä ovet paukkuen, mutta olen kyllä saanut kokea ulos sulkemista ja jopa hengellistä väkivaltaa. Kun Anu kuoli, he asuivat vielä kotona. – Tämä keppi on tosi kipeä asia, Kai myöntää. Hermotus on osittain tuhoutunut. Tuntia ennen Anun kuolemaa oli pakko lähteä Töölöön tiputukseen. Polveen oli tullut sairaalabakteeri. Anun sairauden loppuvaiheessa Kai työskenteli Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa. Kun vaimo oli vakavasti sairas, ei tuntunut enää luontevalta johtaa ylistystä Lähetysseurakunnassa. Pariskunta oli Ikaalisten kylpylässä rentoutumassa, kun Meilahdesta tuli soitto, että seuraavana aamuna pitää tulla sairaalaan. – Hän sanoi, että näin minua on helpompi lähestyä. – Lapset ovat kyllä joutuneet käymään tosi syvällä. Löydettiin syöpä, Anu leikattiin. Lapset Miika ja Mirella olivat alle 10-vuotiaita. Sanoin, että älä hulluja puhu. – Vaimoni sairastuminen tuntui kohtuuttomalta, ja tänäkin päivänä tuntuu, Kai sanoo. Anun viimeisinä elinpäivinä Kai oli itsekin sairaalassa tiputuksessa. – Siihen ei tarvitsekaan löytää tyydyttävää vastausta. – Se auttoi luopumisprosessissa. Se tuntui epäreilulta muun muassa sen vuoksi, että Kai koki panneensa itsensä likoon Jumalan työssä. Mirella ja Miika ovat nyt fiksuja nuoria aikuisia, eikä heillekään mene enää läpi helppouskoinen kristillisyys, jossa aina tiedetään, mistä mikäkin johtuu. – Kepin kanssa kulkeminen on myös henkilökunnalle voimakas saarna. – Saatetaan ajatella, että kun olet antanut elämäsi Jumalalle, mitään vaikeuksia ei tule. Hän koki vuoteen 2010 mennessä etääntyneensä helluntailiikkeestä, jossa vallitsi hänen mukaansa ”liian mustavalkoinen ajattelu”. Sängyssä makaavalle tulee intuitio, että tämä pappi tietää myös, mitä on olla potilas. Ristinteologiaa voi kuvailla esimerkiksi niin, että kristityn elämään kuuluvat vaikeudet, joiden keskellä, ja oikeastaan niiden kautta, Jumala salatulla tavalla johdattaa. Luterilaisuudessa kunnioitetaan tätä mysteeriä. Kovasti yritetään kuntouttaa, ja minulle on sanottu, että saatan päästä kepistä, mutta meinaa usko loppua. – Ei ehkä uskoisi, mutta osaan olla vaativa ja tiukka. – Kyynärsauva antaa väärän kuvan, koska olen oikeasti tosi hyvässä kunnossa. ” Kuolema oli tavallaan helpotus.” 12 |. – Lähetysseurakunta ei ollut tässä mielessä kovin ongelmallinen, mutta jotkut helluntaiseurakunnat ovat, Kai toteaa. Heidän nuoruutensa meni sairauden varjossa. – Loppuvaiheessa Anulla oli paljon kipuja, ja hän halusi jo pois. – Kärsimyksen teologia ei ole minulle pelkkää teoriaa, vaan se on tullut lihaksi. – Polvi on löysä, mikä vaikuttaa kaikkeen, muun muassa tasapainoon. Kipeydelle on syynsä, jonka paljasti Kaille eräs kollega. Pari vuotta ennen kuolemaa tuli tieto, että syöpä on levinnyt eikä sitä voida parantaa. Ristinteologian vastakohtaa kutsutaan kunnian teologiaksi tai menestysteologiaksi, joka tarkoittaa suurin piirtein sitä, että mitä enemmän rukoilet ja mitä enemmän uskot, sitä enemmän saat myös maallista menestystä. Lapset kiukuttelivat minulle, koska halusivat säästää äitiään. Anun äiti jäi tyttärensä vierelle. Olen ylpeä siitä, että minusta löytyi voimia vaatia itselleni sairaalakuljetus Meilahteen
Koulutan kirkon ja sairaalan henkilökuntaa. Kai on huolissaan siitä, että sairaalapappien määrä on vähentynyt radikaalisti. – Minusta on hienoa, että kirkko vielä maksaa palkkaa papeille, jotka kulkevat kärsivän ihmisen rinnalla. – Osa yksinkertaisesti kaipaa ihmistä vierelleen. – Voin joutua tästäkin lähtemään milloin tahansa, jos vaikka tapahtuu itsemurha. Nuorisopsykiatriassa pidän peliryhmää, jotta nuoret oppisivat kunnioittamaan toisiaan ja sääntöjä, Kai kertoo. – Osa työstäni on työnohjausta. Sairaalapappia tarvitaan moneen: jotkut haluavat ehtoollisen, toiset haluavat kuntoutua työelämään, toiset haluavat jutella, jos vaikka läheinen on kuollut. Työni on monesti näkymätöntä, koska suuri osa siitä kuuluu rippisalaisuuden piiriin. Kai työskentelee Helsingin yliopistollisen keskussairaalan psykiatriakeskuksen sairaalapappina. Silloin tarvitaan tilanteen purkua. Koronan vuoksi työ tehdään nyt osittain etänä. – Näkymättömyys on vähän kurja juttu minulle, koska teen paljon työtä. – Silti koen, että henkilökuntani arvostaa minua. ” Kuolema oli tavallaan helpotus.” | 13. Sairaalapappi on joka tapauksessa näiden hengellisten kysymysten tulkki. – Tulevaisuudessa sairaalapapit varmaan yhä enemmän kouluttavat sairaalan ja kirkon henkilökuntaa. Tyypillistä on, että kun sairaalapappi jää eläkkeelle, ketään ei palkata tilalle. Hän jatkaa, että psykiatrian alalla jotkut lääkärit väheksyvät hengellistä työtä, koska psykoosipotilaiden joukossa on yleistä niin sanottu messiaskompleksi, jolloin potilas luulee olevansa suuri profeetta tai pahimmillaan itse messias
– Jaamme yhteisen kutsumuksen ja spiritualiteetin. Katsotaan miten Jumala meitä johtaa. – Kristiinan kanssa olemme käyneet Verkosto-seurakunnassa. Kristiina adoptoi yksin eläessään kiinalaisen orpotytön Naomin, joka on nyt 9-vuotias. Jumala käyttää ihmisten vaikeuksia työssään, jonka päämäärä on aina hyvä. – Minun mielestäni ihmisestä välittyy, jos hän uskoo tämän todeksi. Kristiinan kanssa Viime kesänä oli onnenpäivä, kun Kai meni naimisiin Kristiina Erelän kanssa. Aion opiskella vielä psykoterapeutiksi. – Olen syntinen ja kurja, mutta Jumala antaa Kristuksessa minulle puhtauden, ja kelpaan hänen takiaan. – Olen nyt 47-vuotias, ja työelämää on jäljellä. – Näitä asioita ei opita yliopiston penkillä. Saan mennä sinne vajavaisena syntisenä ja palata armahdettuna, Kai kertoo. Siitä on tullut minulle ydin. – Kun Anu sairastui, kävimme Raamattuopistolla messussa. Kuolemanpelkoakin Jumala käyttää. Ehtoollisesta on tullut meille tavattoman tärkeä. Kai kertoo, että silloin kun Anu kuoli, hän olisi itsekin halunnut kuolla pois. Kärsimykset voivat olla niin suuria, ettei niistä edes haluaisi puhua. Mutta juuri niitä Jumala saattaa käyttää. 14 |. – Mutta Anu oli sanonut minulle monta kertaa, että et sitten jää yksin. Hän jatkaa oppineensa kärsimyksen koulussa paljon. Ennen kaikkea olen kuitenkin pappi. Sen sielunhoidollinen sanoma on valtavan hieno: ihminen kelpaa uskomalla Jeesukseen Kristukseen. – Miika ja Mirella tykkäävät Naomista ja Kristiinasta kovasti. – Paavalinkin elämässä asia oli näin. ” Anu sanoi, että älä jää yksin.” Kai Ojala kertoo, että vaikka kyynärsauvan varassa kulkeminen on kipeä asia, se on samalla voimakas saarna potilaille ja sairaalan henkilökunnalle. Koen, että Jumala antoi Kristiinan minulle taivaan lahjana. Saarnat olivat siellä parempia kuin missään muualla
| 15 k o lu m n i O len viime aikoina piinannut itseäni kysymyksellä, mitä on rakkaus. Ehkä kysymys on väärä. Suurta on toivottaa muukalainen tervetulleeksi. Listahan on rakkauden ylistystä, hymni rakkaudelle. Otan vastaan hyvää Jumalalta ja panen sen kiertoon. Ne kuuluvat yhteen, vaikka emme pystykään erittelemään, miten se tapahtuu. Mitä on rakkaus. Vastatkoon Tuomo Mannermaa, kun kerran tietää. Suurta on antaa anteeksi. ”Ihmisen rakkaus kohdistuu hyvään ja kauniiseen. Viiden vuoden ajan olen saanut seurata tai olen joutunut seuraamaan, miten sen nyt ottaa, Olavi Rimpiläisen elämäkerran kirjoittamista. Onko rakkautta antaa rahaa Yhteisvastuukeräykseen, vaikkakin vain velvollisuudentunnosta. Rakkaus näyttää olevan puuhassa. Lewis puhuu neljästä rakkaudesta: kiintymys, ystävyys, romanttinen rakkaus ja jumalallinen rakkaus. C.S. Jälkikirjoitus, kun tähän jäi vähän tilaa: ”Ihmisten yhteydessä välittyy jollakin salatulla tavalla yhteys Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Se hoivaa, antaa anteeksi ja minä mieletön kysyn, mitä se on ja miltä se tuntuu. Listaan voisin vallan hyvin livauttaa myös velvollisuudentunnon, sillä se saattaa hyvinkin olla yksi rakkauden ilmenemismuodoista. Tunget ja tunget ja aina vain on liikaa sanoja. ”Rikkaudeksi sanotaan sitä, minkä on onnistunut keräämään itselleen, ei sitä, minkä on pannut käsiensä kautta jakoon”, kirjoittaa Kaisa Raittila. En yritä pyydystää sitä kouraani. Jos minulla ei ole esitellä rakkautta, niin riittäisikö empatia tai velvollisuudentunto. Ja jo samassa alan kysellä, miten ylettyisin rakkauteen tai se ylettyisi minuun. Ja vaikka ei synnytäkään ei kai siitä haittakaan ole. Jospa kuitenkin pystyisin nappaamaan sen, jos olen oikein vikkelä. Suurta on käydä katsomassa sairaita. Vähäisessäkin kosketuksessa toiseen ihmiseen voi pilkahtaa hyvän Herramme läsnäolo ja todellisuus.” Olavi Rimpiläinen Te ks Ti m ar ja tt a ju n kk a al a. Jos rikkaus tai rakkaus pannaan jakoon, syntyy aikamoinen liike. Suurta on hyväksyä ihminen niin kuin hän on eikä niin kuin toivoo hänen olevan. Kun päivät pitkät mietin minä, minä, minä, sinä, minä, minä ja ajatuksiini, kuin vahingossa, livahtaa sinä, onko se rakkautta. Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mikä on tyhjää, ei-mitään, luodakseen siitä jotakin ja saattaakseen sen olemaan.” Teoreettinen kysymys raukeaa, kun annan rakkauden tapahtua. Mitä niin suurta voi ihminen tehdä, että hänen elämäkertaansa on lähes mahdotonta saada mahtumaan viiteensataan sivuun. kirjoittaja on teologian maisteri ja päätoimittaja emeritus. Mitä on rakkaus. Jos alan tehdä ystävällismielisiä tekoja, toimeliaisuuteni saattaa hyvinkin synnyttää rakkautta. Ymmärrettävistä syistä luen: rakkaudeksi sanotaan. Ainakin se on melko hyödytön, sillä rakkaushan ei ole niitä asioita, joita mietitään tai jos mietitään, päästään helposti pakoon kaikkein hankalinta kysymystä: Olenko elämäni aikana oppinut rakastamaan, sillä jos en, elämäni on mennyt hukkaan. Ja taas on meneillään viimeinen viikko. Ehkä tämä toimii toisinkin päin
Sofar – kurjan lohduttajan perikuva. K uvitellaanpa, että tahtoisit heittää kotoasi tuoman roskapussin suureen roskalaatikkoon. Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.” Mitä siis ajattelisit, jos kohtaisit sellaisen olennot roskalaatikossa, joka odottaa kaatopaikalle viemistä. Mutta kun avaisit laatikon kannen, sieltä nousikin esiin ihminen, joka näyttäisi kaikin puolin kulahtaneelta ja joka haisisikin pahalta. Suunnilleen sellainen oli tilanne, jonka Jobin kirjan kolme aikansa viisaimpina pidettyä ihmistä kohtasivat, kun he saapuivat Jobin luo, joka oli mennyt asumaan kaatopaikalle. Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut. Vai pitäisitkö hänen sanojaan turhanpäivisinä. Varmaakin ihmettelisit hänen tilannettaan, mutta jos hän kiven kovaan väittäisi, ettei ole ikimaailmassa tehnyt mitään pahaa kenellekään ja että ilman omaa syytään hän on siihen tilanteeseen joutunut, niin uskoisitko häntä. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa. r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en. Sofarin sanoja kannattaa kuunnella, jotta emme itse syyllistyisi vastaavaan, kirjoittaa Jukka Norvanto. Job kuvaa tilannettaan näin jakeissa Job 19:17–20: ”Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: ’Hän löyhkää.’ Pahaiset kakaratkin minua halveksivat
Niinpä kun aikansa kuuluisat, viisaat miehet saapuivat Jobin luo, koko kyläyhteisö oli epäilemättä liikkeellä. Myös kirjan loppuluvut, joissa Jumala lopulta puhuu, antavat itse kullekin meistä sellaista näköalaa Jumalan suuruuteen, jota harvoin tulemme ajatelleeksi. Sekin näköala voi auttaa kestämään silloin, kun yhteenkään miksi-kysymykseen ei tunnu tulevan vastausta. Vaikka Jumala Jobin kirjan lopulla moittikin näitä kolmea miestä, niin esimerkillisiä he olivat siinä, että he malttoivat olla kärsivän lähellä suutaan Omankin aikamme kärsijä saa tuoda tuskaansa julki.” ” | 17. Lohdutus on voinut tulla siitä, että kun Job tuo esiin tuskansa sellaisena kuin hän sen koki, niin Jumala ei tätä siitä moittinut. Jokainen tahtoi kuulla, mitä viisauksia heidän huuliltaan nousisi esiin. Mutta kaikki Jobin kirjassa ei lohduta. Apua kärsivälle eivät kyenneet tuomaan ne kolme aikansa viisaina pidettyä miestä, jotka saapuivat Jobin luo. Tuska tuodaan julki Jobin kirjan ymmärtämiseksi on lisäksi muistettava, että Job ja hänen lohduttajansa elivät kulttuurissa, jossa kaikki on yhteisöllistä. He olivat temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Siitä joukosta kirjan loppupuolella nouseekin puhumaan nuori Elihu, joka oli tarkkaan seurannut näiden miesten keskustelua ja oivaltanut, etteivät nämä viisaat olleet lopultakaan kyenneet vastaamaan Jobille. Heistä ilmeisesti Elifasia pidettiin viisaimpana, koska hän puhui ensimmäisenä Jobin katkaistua hiljaisuuden. Hänen jälkeensä Bildad yritti keksiä ratkaisua Jobin kärsimyksiin, ja kolmanneksi oli Sofarin vuoro. Tätä suurta kuulijakatrasta ei kuitenkaan Jobin kirjassa erikseen mainita, sillä itsestäänselvyyksistä ei kannata puhua. Siitä, huolimatta, että Jobia lohduttamaan tulleet miehet eivät osanneet miestä auttaa, Jobin kirja on lohduttanut monia kärsimyksen keskelle joutuneita. Siksi omankin aikamme kärsijä saa tuoda pelotta tuskaansa julki
Kolmesta lohduttajasta viimeisenä suunsa avasi naamalainen Sofar. Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vastassaan kuin sarvikyyn myrkky. Joskus Jumala toimii aivan uudella tavalla.” ” 18 |. Herran Jeesuksen ylösnousemus avasi meille taivaan. Niinpä Sofar syyttää Jobin sanoja myrkkykäärmeen kielen tuotokseksi, mistä loppuna voi olla vain kauhu, joka valtaa hänet. Hänestä Psalmissa 22 ennustetaan: ”Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Olisikohan se ollut syynä siihen, että he eivät lopultakaan kuulleet, mitä Job sanoi. Siksi Jeesuksen valmistamaa pelastusta voi olla vaikea ottaa vastaan, sillä sellaisesta armoteosta meillä ei ole kokemusta. Jo ensimmäisessä puheessaan hän näyttää tietävän asian oikean laidan: ”Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu. Jobin ainutlaatuisuus muistuttaa meitä myös Herrasta Jeesuksesta. Mutta kun tutkii Sofarin puheenvuoroja, niin näistä kolmesta lohduttajasta hän tuntuu kaikkein ikävimmältä. Jobin pääsiäinen koitti, kun Jumala antoi hänelle uuden elämän. Näin ajatellen Sofarin nimen merkityksistä puristaja tuntuisi sopivalta. Tärkeintä on lopultakin kuunteleminen ja kuuleminen. Näin Sofarin mielestä edes se, mitä Job on tähän mennessä joutunut kokemaan, ei riitä vastaamaan hänen syntiään. Ilmeisenä syynä hänen suuttumukselleen näyttää olleen sen, ettei Job suostunut uskomaan sitä, mitä Sofar ensimmäisessä puheessaan toi esiin, kun hän pyysi Jobia kääntymään Jumalan puoleen ja heittämään syntinsä pois. Hänen sanojaan kannattaa tutkia, jotta itse varoisimme syyllistymistä vastaavaan. Usein suurin apu tuleekin siitä, että vain suostuu olemaan kärsivän lähellä, yrittämättäkään löytää lohdun sanoja. – – Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.” Tällaisia sanoja Sofar sinkoaa kärsivälle. Raamatussa ihmisten nimi antaa usein viitteen siitä, millainen nimen kantajakin on. On siis kysymys homonyymeistä eli sanoista, jotka näyttävät aivan samanlaisilta, mutta tarkoittavat eri asiaa. Siitä syystä Sofaria voisi kutsua myös näillä pinnallisuuteen viittaavilla nimillä. Heidän puheistaan monet asiat olisivat sopineet jonkun toisen ihmisen tilanteeseen, mutta Jobia ne eivät auttaneet. Koskaan aikaisemmin ei syyttömän päälle ole kasattu koko ihmiskunnan syntikuormaa. Ei tule villiaasista ihmistä.” Toisessa puheessaan hän jatkaa: ”Paha maistuu niin makealta hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään, nautiskelee, ei malta luopua siitä, vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten. Hän jopa väittää, etteivät edes ne kärsimykset, joita Job oli saanut osakseen, ole olleet riittävän suuria voidakseen vastata tämän tekemiä syntejä. Olisikohan siinä tärkeä läksy meillekin, kun vastaamme tulee ihminen, joka tahtoo purkaa tuntojaan. Toisaalta niin varpunen kuin viheltäjä sopivat kuvaamaan häntä, sillä ne kuvaavat pinnallista asioihin suhtautujaa, joka ei kykene pääsemään erityisiin syvyyksiin. Sofarin nimen merkityksen selvittäminen on vaikeaa, koska heprean kielen juurikonsonantit, joista sana muodostuu, tarkoittavat neljää eri asiaa. Eivät tuoneet Sofarin eivätkä kahden muunkaan viisaina pidetyn miehen sanat pääsiäistä Jobille. Ja niin myös Job, Jumalan puhetta kuultuaan rukoilee kurjien lohduttajiensa puolesta ja tuo heille avun. Heidän kykenemättömyytensä tuoda apua johtui aivan ilmeisesti siitä, etteivät he suostuneet uskomaan, että joskus Jumala toimii aivan uudella tavalla, sellaisella, jollaisesta ei ole aikaisempaa kokemusta. Tärkeintä on kuunteleminen Hiljaisuuden katkaisikin lopulta Job itse, ja hänen puheisiinsa nämä kolme miestä ottivat sen jälkeen kantaa. Sofar-sanalla tällaisia perusmerkityksiä on peräti neljä. avaamatta peräti seitsemän päivää. Niin teki myös Jeesus, kun rukoili pahantekijöidensä puolesta. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua.” Sellaisena, pilkan aiheena Herra Jeesus toi avun meillekin. Onkin sanottu, että jos sielunhoitaja antaa saman neuvon kahdelle ihmiselle, hän on antanut väärän neuvon ainakin toiselle heistä, sillä jokainen tilanne on aina omanlaisensa. Olisikohan syynä ollut se, että he tahtoivat osoittaa suurta viisauttaan ihmisille, jotka oli tulleet kuuntelemaan, mitä nämä aikansa kuuluisuudet toivat viisaudestaan julki. Hän syyttikin Jobia pahuudesta ja kehotti tätä tekemään parannusta tekopyhyydestään ja kapinastaan Jumalaa vastaan. Voi vain arvailla, mikä sanoista on alun perin ollut vanhempien mielessä, kun he ovat antaneet lapselleen sellaisen nimen. Surkea sielunhoitaja Mitä siis Sofar sanoo. Ilman sitä jokainen vastauskin on ilmapalloa keveämpää, pelkkää vaahtoa. Niinpä sofar voi tarkoittaa pois kääntyvää, viheltäjää, varpusta sekä puristajaa tai painajaa
Mitä tapahtumaa sen historiassa pidät merkittävänä. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va tu ij a h y tt in en / k ir ko n k u va pa n k k i Jumala on siunannut sopuisilla lapsilla.” ”. Jatkuva matkustaminen tuo syyllisyyttä. ”Pidän seuranpidosta” P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Jumalalle kiitos, vastaan ei tullut ketään eikä auton kori rutistunut kasaan. Siksi voisin kuvitella itseni fiksun ravintolan pitäjäksi. Jos et olisi hengellisen työn tekijä, missähän ammatissa olisit ja miksi. | 19 si v u p e r so o n a Mikä on lahkobussi ja miten sille kävi vuodenvaihteen tienoolla. Mikä sinulle on ollut vaikeinta lasten kasvatuksessa. Suunnitteilla on monia asioita. Franciscukselta kannattaa omaksua ajatus yksinkertaisen elämän kauneudesta. Häneltä voi oppia, miten usko ja järki kuuluvat yhteen. Miten Kuopion hiippakunta aikoo vahvistaa seurakuntalaisten osallisuutta. Juuri siitä ja jumalanpalveluselämän kehittämisestä aion julkaista sähköisen paimenkirjeen, kunhan koronasta päästään. Toimit hallituksen puheenjohtajana 32-vuotiaassa Luterilaisen Kulttuurin Säätiössä. Matkalla äitini 80-vuotispäiville auto lähti liukkaassa mutkassa sivuluisuun ja rysähti katolleen ojaan. Se on nuoren säveltäjän, Matti Heinisen, teos, ja muutenkin sitä tekivät nuoret, huippulahjakkaat taiteilijat. Luther etsi intohimoisesti elävän Jumalan kasvoja. Se ei kahlitse järjen käyttöä, vaan asettaa sen oikealle paikalle. Lasten kasvatukseen on sisäänrakennettu jonkinlainen syyllisyys: aina sitä kokee jäävänsä vanhempana jotenkin vajaaksi. Hengellinen perustyö on tehtävä hyvin. Toisaalta lapsiin liittyy suuri kiitollisuus. Kuopion hiippakunnan piispa, Jari Jolkkonen , on viiden lapsen isä, joka myös käsikirjoittaa ja juontaa televisio-ohjelmia. Kohtuullinen elämä vaatimattomuudessa on vapaampaa ja onnellisempaa kuin jatkuva omaisuuden tavoittelu. Lisäksi pitää tavoittaa vieraantuneita ja kirkon ulkopuolella olevia. Usko turvautuu Jumalaan kaikessa. Tuotimme reformaation merkkivuoden kunniaksi pitkästä aikaa uuden kirkko-oopperan, Rakkauden aterian. Siellä tarjottaisiin karjalaisia ja venäläisiä herkkuja. Pidän seuranpidosta. Bussi meni autojen hautausmaalle, me saamme jatkaa elämää. Lahkobussi on lastemme piikikäs nimitys pikkubussillemme, jota iso perheemme tarvitsee. Mitä nykykristityn kannattaisi ottaa opiksi Franciscus Assisilaisesta ja Martti Lutherista, joista teit Ylelläkin nähdyt tv-dokumentit. Vaikka pieni hankaus kuuluu luonnolliseen kasvuprosessiin, Jumala on siunannut sopuisilla lapsilla
Vuonna 1960 ”Stiga” aloitti teologian opinnot ja oli yhden vuoden stipendin turvin Tunisiassa opiskelemassa muun muassa ranskaa ja arabiaa. Stig-Olof täytti pari päivää aiemmin 80 vuotta. Rukouksen lapsi Stig-Olofin äidin isä, pappi ja diakonissalaitoksen johtaja Edvin Wirén rukoili Stig-Olofin synnyttyä, että pojasta tulisi ”Raamattu-ihminen”. L apsenlapsi avaa Stig-Olof Fernströmin asunnon oven Helsingin Laajasalossa. Kun Stig-Olof jäi toistakymmentä vuotta sitten eläkkeelle, seurakunnan nimi oli Petrus församling. Stig-Olof työskenteli Senegalissa vuosina 1974–1986 sekä 2000–2001. – Aloitin Uudesta testamentista vuonna 1974. Stig-Olofin rouva Kristina on myös paikalla, mutta hänen muistinsa on huonontunut siinä määrin, että ulkopuolista apua tarvitaan. Olohuoneessa on sairaalasänky ja pöydällä ainakin kymmenen kimppua kukkia. Kotisaattohoidossa olevan papin luona on yötä päivää joku perheenjäsen tai ystävä. Hän ottaa rollaattorin ja hakee pöydälle elämäntyönsä – sererenkielisen raamatunkäännöksen. Katolinen kirkko oli mennyt seudulle jo 1930–40-lukujen aikana – He tekivät hyvää opetusja sairaanhoitotyötä, mutta eivät evankelioineet sillä tavalla kuin me asian ymmärrämme. Lähettäjänä toimi Suomen Lähetysseura. Tämän jälkeen hän teki sinne vielä lyhyitä matkoja käännöksen viimeistelytyön tähden. Hän oli ensimmäinen suomalainen lähetystyöntekijä Senegalissa. Toive toteutui. Seemiläiset kielet, joihin esimerkiksi arabia ja Vanhan valmis jäämään 20 | Valmis lähtemään, Stig-Olof Fernström sanoo, ettei mikään ole kuoleman läheisyydessä muuttunut, koska kaikki päivät ovat Jumalan kädessä, kuten ennenkin.. Sereren kieltä puhutaan Afrikan länsipuolella sijaitsevassa Senegalissa. Suomeen palattuaan hän vaikutti ensin Lähetysseuran kotimaan työssä ja vuodesta 1996 alkaen Helsingissä toimivan Luukkaan seurakunnan kirkkoherrana. Se toimii edelleen Helsingissä osana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työtä. Kun saavuimme Senegaliin, työtä riitti. – Ensimmäinen käännös otettiin käyttöön vuonna 2008, ja nyt on käytössä uudistettu käännös, Stig-Olof kertoo. Kääntäjäjoukkoon on vuosien varrella kuulunut seitsemän suomalaista ja seitsemän senegalilaista
Saattohoitopotilaaksi hän vaikuttaa hyväkuntoiselta. Syöpä löydettiin vahingossa. Istumme pöydän ääressä keskustelemassa. Stiga oli huolissaan muistisairaasta Kristina-vaimostaan, koska hän ei olisi voinut jättää tätä sairaalajakson ajaksi yksin. Filosofisessa tiedekunnassa Stiga muistaa tenttineensä Aapeli Saarisalolle myös Jeesuksen äidinkieltä arameaa. Hän kohentaa ruumiin voimiaan muun muassa alakertaan vievässä portaikossa. Hengityksestä huomaa, ettei kaikki ole aivan kunnossa, mutta Stiga yllättää sanomalla, että kunto on vain parantunut viimeiset kolme kuukautta. Todettiin, että suolessa oli reikä ja edessä oli leikkaus. – Lähi-idän tuntemisessa nämä ovat olleet hyödyllisiä taitoja. Kun parisvalmis jäämään Te ks Ti ja ku va T pe tr i vä h ä sa rj a ” Minulla on turvallinen olo.” | 21. Aurinkorannoilla lomaillessa iski kova vatsakipu. h e n k il ö testamentin alkukieli heprea kuuluvat, alkoivat kiinnostaa. Uuden testamentin tutkimisessa on tietysti tarvittu myös klassisen kreikan taitoa, hän kertoo. – Minulla ei ole mitään kipuja. Hän suoritti humanististen aineiden kandidaatin tutkinnon, johon kuului myös nuolenpääkirjoituksella kirjoitettuja kieliä kuten assyriaa ja babyloniaa
Luen aina järjestyksessä alusta loppuun. Hän on tarkoittanut, että käyttäisimme niitä hänen nimensä kunniaksi. Olohuoneen seinälle on ripustettu paikallisen taiteilijan teos. – Lapseni ovat tehneet uhrauksia sairauteni aikana, ja heistä olisi varmaan kiva, jos voisin vielä parantua. – Tekisi mieli päästä katsomaan, mitä esiripun takana on. Ilmeisesti sen vaikutuksesta hengitys lähti taas käyntiin. – Jumala on luonut meidät ja varustanut meidät niillä ominaisuuksilla, joita meillä on. – Minulla on ollut turvallinen olo, kun kaikki on Jumalan hallussa, hän kuvailee. Meidän tehtäväksemme jää löytää se tapa, jolla Jumala voi meitä käyttää. Minusta on ihmeellistä, että Jumalalla on suunnitelma kaikille ihmisille. Jossain vaiheessa menetin tajuntani ja heräsin noin 20 minuuttia myöhemmin. Sekään ei auttanut. Sille on Suomessakin yhä enemmän tarvetta. – Olen saanut lisäaikaa. Siinä oltiin jo lähellä. Sairaalassa tutkittiin ja passitettiin kotiin. – Meillä on ollut evankeliumi monta sataa vuotta. Löytyi lymfooma eli imusolmukesyöpä, jolle ei ollut enää mitään tehtävissä. Stigan sisko, joka on lääkäri, huomasi kuitenkin, ettei kaikki ole hyvin ja lähetti veljensä lisätutkimuksiin. Ei se ole sattumaa. Tuleva maailma herättää hänessä uteliaisuutta. Stig-Olofille ehdotettiin saattohoitoa Terhokodissa, mutta omat lapset halusivat isän kotiin. Se on kyllä hienoa, hän sanoo. Huomasin, etten saa happea. – Lohduttavia raamatunpaikkoja on tietysti monta, mutta ensin tulee mieleen Roomalaiskirjeen kohta: ”Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin”. – Haluaisin vielä jatkaa Raamatun opettamista. Stig-Olof on kuitenkin ollut nyt kotonaan jo kolme kuukautta. Olen nyt 2. kunta nousi sairaalan luona taksista, he kaatuivat, ja Kristina loukkasi kätensä. Paljon on työtä tekemättä, Stig-Olof sanoo. Silloin on mahdollisuus palata takaisin ja löytää oikea tie. Sanon niin kuin Paavali: olen valmis lähtemään, mutta olen myös valmis jatkamaan elämää. Hän kertoo kyllä rukoilleensa myös parantumista. Mutta se on Jumalan kädessä niin kuin ovat olleet kaikki päivät tähän asti. Usein menemme harhaan. Ylösnousemus on voimassa Stig-Olof ei tiedä, mihin syöpä on levinnyt tai paljonko aikaa on jäljellä. Potilaita olikin siis kaksi. Meidät on tarkoitettu viemään sitä eteenpäin. Hänen oma työnsä saattaa kuitenkin pian olla jo tehty. Sitä olen eläkkeellä harrastanut. – Se oli Jumalan tapa hoitaa asia, Stiga sanoo. Kotisairaanhoito oli lähettänyt hoitajan tänne, ja tämä oli antanut pistoksen. Viikon päästä hänet lennätettiin ambulanssilennolla Suomeen. Heräsin sunnuntaiaamuun, kun tytär ja hänen miehensä olivat jo täällä keittiössä puuhailemassa jotain. Arkiset kohtaamiset ovat Stigan mukaan osa sitä suunnitelmaa – Miksi tapaan kadulla jonkun ihmisen, jota en ole vuosiin nähnyt. Luen Raamattua joka päivä, nykyään ehkä luvun päivässä. – Kolme viikkoa sitten kävi ihmeellinen juttu. Aikakirjan kohdalla. 22 |. Stiga kertoo, että hänellä on ollut mielessään oman isänsä toteamus, että jos lähetystyöntekijä kuolee Afrikassa, on ruumista turha tuoda Suomeen, koska ylösnousemus on voimassa myös Afrikassa. Hätkähdin ja pyysin happikoneen. Terhokodissa ollaan yleensä keskimäärin pari viikkoa, kunnes kuolema tulee. Stig-Olof Fernströmillä on kotonaan lukuisia muistoesineitä Senegalista
Nuo sata kertaa painonsa väärtit. ”Viime kädessä Raamatun vanhurskauttamisoppi ’päästää’ ihmiset. Pitäisikö valita joku kirkkoisistä tai kristikunnan klassikoista?” ” | 23 Te ks Ti ju h a vä h äs ar ja. Silloin laukku avataan. ”Mitä ikinä on Kristuksen rinnalla, kun menet Jumalan tykö armoa kerjäämään, kutsu sitä antikristukseksi ja käske sen poistua.” Lause lauseen perään ohjausta ansioista Jeesuksen haavojen suojaan, armon alle. K olme tärkeää kirjaa kirjahyllystä. Vai teos ”Tärkeät kirjat” -osastosta, jossa ovat ne, jotka jäävät, vaikka kaikki muut myytäisiin. Omassa historiassani sillä on tärkeä paikkansa. ”Sinä siunaat lapsiasi lyömällä heihin leimasi. Tietenkin jokainen haluaisi päästä vapaaksi tästä koettelemuksesta. Me valitamme ja pyydämme sinua ottamaan sen pois. Päiviin, kun haavat ovat syvät, sydän särkynyt, synti painaa, laki lyö tai kärsimys pimentää maiseman. Niissä on erityinen siunaus, sillä ne opettavat, rohkaisevat, nuhtelevat ja lohduttavat, mutta eivät koskaan vie lain alle eivätkä hurmahenkisyyteen, vaan kirkastavat Kristusta. Ottaisiko Kalliopohjan tai jonkin muun Bo Giertzin romaaneista, jotka sydäntä koskettavalla tavalla välittävät evankeliumin ja ohjaavat uskovan oikeaan elämään. Koetellun sielun sydänääni. Wislöffin kenties sielunhoidollisin ja omakohtaisin kirja. Siirrän nyt kuitenkin selvät ykkösrivin valinnat sivuun ja otan kolme pientä teosta framille. Synnintunnon ahdistukseen tulee nimittäin evankeliumi ’vieraasta vanhurskaudesta’ – Kristuksen vanhurskaudesta, joka peittää syntisen kokonaan. Se on lohdutusteos koetusten ajoille. Siitä löydämme avun ’korkeata’ kiusausta vastaan ja avun silloin, kun epäilemme armotilaamme. Pitäisikö ottaa päivittäishartauskirja, joita on puolitoista hyllyriviä. Kirjanen, jota ei voi lukea montaa lausetta pysähtymättä miettimään, mitä siinä sanottiinkaan. Siunattu kirja. Ja leima on milloin minkinlainen – ruumiillinen vajavuus, pitkällinen sairaus, vaikeus, joka seuraa ihmistä läpi elämän. Kolme lääkettä syviin haavoihin k ir ja h y ll y Mutta meiltä unohtuu helposti, että se on sinun leimasi, merkki siitä, että Jumalan siunaus seuraa meitä… maksoi mitä maksoi, sanon kuten Jaakob: ’En päästä sinua, ellet siunaa minua.’” ”Herra Jumala, sinä annat toisinaan lapsillesi kovan päänalusen. Haluat pystyttää vierellemme taivaan tikapuut ja näyttää meille enkeliparven, joka kantaa rukouspyyntömme Jumalan luo ja siunauksen alas.” Egil Sjaastad: Kun uskoa koetellaan. Kultakimpale. Uskoessaan Jeesukseen ihminen tulee sataprosenttisesti vanhurskaaksi Jumalan silmissä. Hänen omia rukouksiaan, elämän karaisemia, Jumalan syliin sulkevia. Kirjanen sisältää opetusta Lutherin, Roseniuksen ja Scriverin kiusauskirjoituksista. Thomas Wilcox: Kallis hunajan pisara. Vai pitäisikö valita jokin kirkkoisistä tai kristikunnan klassikoista. Pieni ja painava kuin Hunajan pisara. Tehtävä on vaikea. Mutta sinulla on siinä oma tarkoituksesi. Vaiko Luther-hyllystä, jossa on elämäkertojen lisäksi Lutherin teoksia. Täysin epätäydellisestä tulee aivan täydellinen!” Nämä kirjat kuuluvat lääkelaukkuun. Fredrik Wislöff: Rukouskirjani
Helsinki-Vantaan lentokentällä pitkän tarkistelun jälkeen pääsimme matkaan. Lähtöaamuamme edeltävän illan uutisten mukaan Japani oli jälleen sulkemassa rajat ulkomaalaisilta juuri saapumispäivänämme 28.12.2020 alkaen. 24 |. Japani: Häpeän kulttuuri haastaa lähetystä korona-aikana Olisi todella häpeällistä, jos jossakin seurakunnassa syntyisi koronarypäs, havainnoi tuore Japanin-lähetti Tuomas Auvinen. Lähettitoverimme täällä järjestivät lämpimän vastaanoton aterioineen. Eri lähteissä oli keskenään ristiriitaisia tietoja siitä, keitä kielto koskee. Saapumisemme jälkeen alkoi 14 päivän karanteeni. Lentokenttätaksi oli tilattu 27.12.2020 aamuneljäksi ja lähdimme matkaan vailla varmaa tietoa maahanpääsystä. Näin ei ollut kuitenkaan kaikkien kohdalla. Niihin sisältyi uusi koronatesti, papereiden ja liitteiden läpikäymistä, koronatestin tulosten odottelua sekä oleskelulupien tekemistä. Laskeutumista seurasivat pitkähköt rajamuodollisuudet. Koronan takia jo kertaalleen siirtyneeseen lähtöömme sisältyi kuitenkin erityinen haaste. Monia käännytettiin ja eräs jonossa edellämme ollut nuori mies pyörtyi kuullessaan, että ei pääse toiseen maahan tapaamaan vanhempiaan. P erheellämme on takana reilu kaksi kuukautta Japanissa Kylväjän lähetteinä. Julkisia liikennevälineitä emme saaneet käyttää. Kaupassa ja ulkona sai käydä, kunhan käytti kasvomaskia joka paikassa ja vältti suurempia väkijoukkoja. Saavuimme Osakaan 28.12.2020 aamulla
Jos päättäjät suosittelevat kasvomaskeja, pahimmatkin kapinalliset käyttävä niitä. Harvassa ovat ne, jotka eivät esimerkiksi olisi kuulleet Jeesuksen nimeä tai joilla ei olisi mitään käsitystä kristinuskosta. Lähetystyö edellyttää ihmisten kohtaamista ja kun sitä vältetään, on työ haastavaa. Lähetystyötä korona-aikana Koko maailmaa ravistellut koronapandemia ei ole jättänyt Japania ja sen seurakuntiakaan rauhaan. Jumalanpalveluksia on pidetty verkon välityksellä, mutta muita kokoontumisia ja esimerkiksi nuorteniltoja ei ole voitu pitää. ” ” ” Te ks Ti tu o m as au vi n en ku va is to ck | 25. Japanissa yksilöiden lisäksi yhteisöt tekevät kaikkensa, ettei heidän parissaan pääse korona leviämään. Lisäksi jumalanpalveluksen jälkeinen yhteinen aika, suomeksi sanottuna kirkkokahvit, ovat olleet jäissä pandemian alusta alkaen. Olisi nimittäin todella noloa ja häpeällistä, jos jossakin seurakunnassa ryöpsähtäisi koronarypäs. Japani on yksi maailman vähiten tavoitetuista kansoista. Lisäksi niitä uhkaa sama ilmiö kuin koko japanilaista yhteiskuntaa yleisesti: väestön vanheneminen. Silti jostain syystä vuosisatainen lähetystyö ei ole tuottanut Japanissa samanlaisia herätyksiä ja kristinuskon kasvua kuin esimerkiksi Etelä-Koreassa. Aikuisena paluu onkin vaikeampaa. Tietoa periaatteessa on. m a a il m a l n y t Japani on kuitenkin edelleen vapaa maa.” Sosiaalinen kontrolli on tiukka. Tämä jumalanpalveluksen jälkeinen yhteys on erityisen tärkeää juuri Japanissa, jossa suuri osa kristityistä on tullut kasteelle niin sanotusti pystymetsästä. Jäseniä on melko vähän. Kristinusko taas on eksklusiivinen uskonto, jota ei voi harjoittaa muiden uskontojen rinnalla. Kirkkoja on katukuvassa esimerkiksi kotikaupungissamme Kobessa melko paljon. Osin tämä selittyy tiukalla monokulttuurilla, sosiaalisella kontrollilla ja auktoriteettien kunnioittamisella. Kristilliset kirkot Japanissa ovat pieniä. Seurakuntalaisten keski-ikä on korkea ja nousee jatkuvasti. Alun perin Japanista povattiin vaikeaa koronamaata, sillä merkittävä osa väestöstä kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään. Kristillinen kirkko ja sitä tukeva lähetystyö kyllä tavoittavat ihmisiä erinäisissä elämänvaiheissa. Japanin kirkot ovat pieniä Kylväjä työskentelee Japanissa Länsi-Japanin luterilaisen kirkon sekä norjalaisen Norsk Luthersk Misjonssamband -järjestön (NLM) työyhteydessä. Parhaassa tapauksessa teini-ikään ehtineet nuoret menevät muihin, ehkä trendikkäämpänä pidettyihin, kansainvälisesti brändättyihin Hillsongtyyppisiin seurakuntiin. Esimerkiksi kristilliset päiväkodit ovat melko suosittuja, sillä erilaisiin kulttuureihin tutustumista arvostetaan. Tämä korostuu edelleen kristillisissä seurakunnissa, joiden keski-ikä on ehkä jopa koko yhteiskunnan keski-ikää korkeampi. Risti on näkyvä symboli. Tämä on erityisesti luterilaisen kirkon haaste. Japanissa vain noin prosentti ihmisistä on kristittyjä. Usein tavoittavuus kuitenkin heikkenee nuorten kohdalla. Lähetystyötä saa tehdä aivan avoimesti, omalla kuvalla ja nimellä. Jollakin ihmeellä Japani on kuitenkin selvinnyt pandemiasta kansainvälisessä vertailussa melko vähin vaurioin vieläpä ilman yhteiskuntaa sulkevia pakkolakeja. Samassa seurakunnassa käyvien kristittyjen välinen yhteys korostuu silloin, kun esimerkiksi kotoa ei löydy kristittyjä perheenjäseniä. Syyt tähän ovat todennäköisesti syvällä japanilaisessa kulttuurissa ja identiteetissä. Lapsia syntyy vähän. Japani on kuitenkin edelleen vapaa maa. Vaikka nykypäivän japanilainen yhteiskunta on periaatteessa sekulaari, ovat shintolaisuus ja paikallinen buddhalaisuus edelleen niin olennaisia osia japanilaisten itseymmärrystä, että siitä luovuttaessa saatetaan kokea, että luovutaan tärkeästä kansallisesta identiteetistä. Toisaalta tiukka sosiaalinen kontrolli on johtanut seurakuntien toimintaa ja lähetystyötä vaikeuttaviin ilmiöihin. Liian usein kuitenkin nuori menee menojaan ja yhteys kristilliseen kirkkoon katkeaa
Sosiaaliset verkostot vahvistuvat ja vahvistavat Jouni ei kertonut kiusaamisesta kenellekään, eikä koulussa siihen kiinnitetty huomiota, saati puututtu. P uotilan ala-asteella Helsingissä elämä oli vielä turvallista ja harmonista, kavereitakin Jounilla oli, mutta kukaan heistä ei tullut samaan yläkouluun hänen kanssaan. Yläkoulussa kiusaaminen sai hyvin monenlaisia muotoja. – Kun synnyin, isälläni oli paha alkoholiongelma. Isä purki omaa pahaa oloaan muihin, ja turvautui herkästi myös ruumiilliseen kuritukseen. Alkoholi ja tupakka jäivät, ja kielenkäyttö siistiytyi, kun isä tuli uskoon 1980-luvun alussa, mutta sisäinen rikkinäisyys oireili pidempään. Pidin itseäni muita huonompana. Kun aamunavauksessa puhuttiin ystävyydestä, kyynel nousi silmääni, sillä tajusin, ettei minulla ollut yhtään ystävää. – Minua pilkattiin persoonani ja uskoni takia. Mietin, miten selviäisin päivästä. – Se alkoi yläkoulussa, kiusaaminen, Jouni Lallukka, 45, kertoo. Jounin kiusaaminen alkoi helpottaa kahdeksannen luokan keväällä, kun yksi kiusaajista asettui puolustamaan häntä. Arkana ja alistuvana hän oli helppo kohde. Kun oma poika joutui ala-asteella kiusaamisen kohteeksi, Jouni ja hänen vaimonsa yrittivät määrätietoisesti puuttua asiaan. Menestyin myös hyvin koulussa, mikä ehkä osaltaan lisäsi kiusaamista. Aloin hahmottaa omia ajatuskulkujani, mitä tunteita koin, ja mitä tulkintoja tein eri tilanteissa. Heti yläasteen alussa nuori yläkoululainen joutui tiettyjen tyyppien silmätikuksi. Kahden vuoden ajan itkin asioita, sitten tulivat ne vihantunteet. – Joka aamu oli sama taistelu, sillä kouluun meneminen pelotti. Välillä Jouni sai taulusienestä naamaan, välillä sieni puristettiin kuivaksi hänen kasvoilleen, toisinaan häntä tökittiin nuppineuloilla tai vietiin reppu ja levitettiin sen sisältö ympäriinsä. Oli sanallista alas painamista ja ruumiillista kuritusta. 26 |. Sanallista haukkumista ja pilkkaamista oli paljon. Jo ennen yläkoulua hänen oli vaikea luoda ystävyyssuhteita, mutta yläkoulussa tilanne paheni entisestään. Koulun taholta ei myöskään järjestetty tapaamista, jossa paikalla olisivat olleet sekä kiusaajan että uhrin vanhemmat. Kiusaajat onnistuivat vielä muutaman kerran luovimaan tilanteissa niin, että Jouni uhrina sai syyt niskoilleen. Minulla oli ollut aikaisempien kokemusteni pohjalta paljon vääriä ajatusmalleja. Jouni näkee vanhemmissaan heidän lapsuuden kokemustensa aiheuttamaa rikkinäisyyttä. – Kun aloitin psykoterapian vuonna 2013, suru nousi pintaan. Vaikeista asioista ei osattu puhua ja tunteita padottiin. Kun Jounia tökittiin nuppineuloilla ja hän parhaansa mukaan yritti vältellä pistoja, seurauksena oli, että hän joutui rehtorin puhutteluun tunnilla häiritsemisestä. Jossain vaiheessa kiusaaminen loppui, mutta poika vaihtoi myös koulua. Kotikasvatustaan Jouni kuvaa ankaraksi. He olisivat halunneet saada kiusaajan vanhempien yhteystiedot asian selvittämistä varten, mutta koulu ei suostunut niitä luovuttamaan vedoten yksityisyyden suojaan. jättää pitkän varjon Kiusaaminen Mutta vihaa kiusaajiaan kohtaan Jouni ei tuntenut, ja aikuisen ymmärryksellä hän pitää sitä huolestuttavana. Vihan tunteet kateissa Lapsuuden kodin ankaruus ja alistaminen tekivät Jounista aran ja saivat hänet vetäytymään kuoreensa, eikä hän osannut puolustaa itseään. Olin vähän naiivi ja otin aika rohkeasti kantaa uskon asioissa. Kerran hänen reppunsa pilattiin ruiskuttamalla siihen suolahappoa. Sittemmin terapiassa, johon hän hakeutui nukkumisongelmiensa vuoksi, myös vihan tunteet löytyivät
Et olisi saanut alistua siihen kiusaamiseen.” | 27. jättää pitkän varjon e lä m ä n ta it o Kiusaaminen Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a Jouni Lallukka ihmettelee, miksi hän varhaisnuoruudessaan alistui kiusaamiselle, 13-vuotiaalle itselleen hän haluaakin sanoa: ”Olisit ottanut härkää sarvista ja hakenut aktiivisesti apua
Epävarmuus ja väärät ajattelumallit Kiusaaminen on kuitenkin jättänyt jälkensä. 28 |. Jouni on kipuillut työurallaan tietyn epävarmuuden kanssa. Jounin terapia on vahvistanut hänen kykyään käsitellä vaikeita asioita, mikä on osaltaan eheyttänyt puolisoiden välejä. Sysäsin myös haastavista tilanteista liiaksi vastuuta vaimolleni, kun en kyennyt kohtaamaan vaikeita tunteitani. Aloin saada sosiaalista verkostoa ja vahvistua ihmisenä. Joskus saatan vieläkin syyllistyä vääriin ajattelumalleihin. – Siinä on ollut opettelemista, etten pidä itseäni muita huonompana ja että uskallan olla oma aito itseni. Menneisyyden asioiden käsittely ja oman persoonan rajojen vahvistuminen ovat auttaneet löytämään uutta näkökulmaa asioihin, myös vanhempiaan hän ymmärtää nyt paremmin. Myös avioliittoon kiusaamisja lapsuustausta on vaikuttanut. Vuodet ovat kuitenkin vahvistaneet miehen työminää, ja nykyisessä tehtävässään Perussanoman toimitusjohtajana hän kokee olevansa omalla paikallaan. Kiusaamiseen pitäisi Jounin mielestä puuttua kouluissa mahdollisimman varhain ja voimakkaasti. – Alkuaikoina vierastin kosketusta, sillä olin oppinut, että kosketukseen liittyi aina jotain kielteistä. Kiusaamisen tunnistamiseen pitäisi myös olla enemmän toimivia keinoja. Aloin myös toistaa lapsuudenkotini mallia, ja olin ylikriittinen vaimoani kohtaan. – Jos lasta kiusataan herkässä iässä, kun hän hahmottaa elämäänsä ja rajojaan, se osuu tosi pahasti. – Lukiossa sain pari kaveria ja myös seurakunnassa, missä kävin säännöllisesti, ystävystyin uusiin ihmisiin
Herää kysymys, miksi kukaan ei ollut puuttunut kiusaamiseen tai mahdollinen puuttuminen oli ollut tehotonta. – Uhrin on aina voitava kokea, että kouluyhteisön aikuiset ovat hänen puolellaan. Solasaari kannattaa vähäpuheista ja käytännöllistä kiusaamiseen puuttumisen tapaa, jossa tapahtunut todetaan ja ilmaistaan selkeästi, että kiusaaminen on väärin. Se edellyttää, että ongelmat myönnetään ja niihin tartutaan tarmokkaasti ja johdonmukaisesti. – Akuutissa vaiheessa ei kannata lähteä puimaan motiiveja. Solasaari ei usko malleihin, joissa lapsia käytetään sovittelijoina. Koko koulun henkilökunnan on oltava yhtä mieltä siitä, että kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa. Myöhemmin syihin on tärkeä päästä käsiksi, mutta niistä ei saa tulla kiusaajan toiminnalle lieventävää asianhaaraa, hän toteaa. Uhriin kohdistettu väkivalta oli raakaa ja sadistista, ja erityisen surulliseksi tapauksen tekee se, että uhria oli kiusattu usean vuoden ajan. | 29. Solasaaren mukaan kiusaamisen minimoiminen vaatii jatkuvaa seuraamista ja puuttumista. – Ne voivat tukea koulun linjaa, mutta aikuisilla on aina vastuu sekä johdonmukaisesta ja selvästä puheesta että toiminnasta, kuten rangaistuksista. – Lapset pyrkivät luonnollisesti selviämään tilanteista ilman seuraamuksia ja osasivat monesti kääntää asiat itselleen eduksi. Siinä Solasaari joutui huomaamaan, että totuuden selvittäminen oli usein hyvin työlästä. Vanhemmat pitäisi myös ottaa mukaan asian käsittelyyn. Jos kiusaaminen jatkuu, on sekä kiusaaja että kiusattu ohjattava ammatillisen avun ja tuen piiriin. – Jokainen lapsi on arvokas ja ansaitsee turvallisen koulupäivän, Solasaari sanoo. K oulukiusaaminen on ollut viime kuukausina jälleen otsikoissa ja julkisessa keskustelussa. Pitkään rehtorina työskennellyt, nyt jo eläkkeellä oleva Ulla Solasaari kertoo olleensa erittäin järkyttynyt Koskelan tapauksesta, mutta ei varsinaisesti yllättynyt. Kiusaaminen vähenee, kun ongelmaan tartutaan tarmolla Ulla Solasaari on eläköitynyt rehtori. Se näkyy kouluissa kiusaamisena, ja kiusaaja voi olla myös niin sanotun hyvän kodin kasvatti. Koulukiusaamisen käsittelystä puuttuu Solasaaren mielestä tänä päivänä realismia. Puhumista ja asioiden käsittelemistä korostava kulttuuri on opettanut lapset puhumaan taitavasti ja myös manipuloimaan aikuisia. Kiusaamiseen puuttuminen ja kiusaamistapausten selvittely oli hänen rehtorin urallaan yksi työn tärkeimmistä osa-alueista. Kiusaamistapauksissa lähdettiin Solasaaren johtamassa koulussa liikkeelle aina tilanteiden selvittelystä. Solasaari pitää tärkeänä, että kiusaaja saadaan vastaamaan teoistaan ja että vanhemmat otetaan mukaan asian käsittelyyn. Myös kotiin lähti tieto asiasta. – Kiusaaja on saatava vastaamaan teoistaan. Kun tapahtumien kulku oli selvillä, kiusaajat pyysivät anteeksi ja kärsivät rangaistuksen. – Jokaiseen lapseen ja aikuiseen kätkeytyy myös pimeä puoli, jota emme halua nähdä. Vaikka Solasaari ei uskokaan, että kiusaamista saataisiin kokonaan kitkettyä, hänellä on vakaa käsitys, että kiusaamisongelmaa on mahdollista hallita. – Asiaa on pidettävä esillä niin yleisesti kuin luokissa. Helsingin Koskelassa tapahtunut 16-vuotiaan pahoinpiteleminen hengiltä ikätovereidensa toimesta on järkyttänyt laajasti
M artin/Martti Luther (1483– 1546), Saksan ja Pohjois-Euroopan uskonpuhdistaja eli reformaattori, on maailmanhistoriaan voimakkaimmin vaikuttaneita henkilöitä. Paikalla olivat hänen professoritoverinsa Justus Jonas Wittenbergistä ja Eislebenin kirkkoherra Michael Coelius. Hänellä oli 17.2. 31:6; Luuk. Hän uskoi kuolevansa. 23:46) kuin Jeesus ristillä viimeisinä sanoinaan: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Hänen uskostaan on meille yhä esikuvaksi, vaikkei hänenkään sanomastaan kaikkeen voi yhtyä. Luther lausui saman iltarukouksen (Ps. illalla kovia rintakipuja. He huusivat hänelle kovalla äänellä: ”Kunnioitettu isä, tahdotteko kuolla horjumatta Kristuksen ja sen opin varassa, jota olette julistanut?” Kuului selvä vastaus: ”Tahdon.” Sitten hän kuoli. ”Me olemme kerjäläisiä” – Lutherin sanoma kiteytyi kuoleman lähestyessä uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuva istock 30 | ” Sanottuaan ’tahdon’ Luther kuoli.”. Hän valmistautui siihen rukoilemalla ja kuuntelemalla Raamattua. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.” Luther vaikeni. Tähän olen valinnut Lutherin ydinlausumia ja suomentanut niistä muutaman. Luther lausui kuolinvuoteellaan saman iltarukouksen, jonka Jeesus lausui ristillä. Viimeiset viikkonsa Luther vietti 62-vuotiaana 1546 syntymäkaupungissaan Eislebenissä
[Roomalaisen valtiomiehen] Ciceron kirjeitä ei mielestäni kukaan ymmärrä toimimatta 20 vuotta jossakin huomattavassa valtion virassa. Mooseksen ja Kristuksen välillä ei mielestäni ollut muuta eroa kuin aika, jossa he elivät, ja sen täydellisyyden aste, jota he vaativat meiltä. Viimeiset sanansa Luther oli kirjoittanut paperilapulle kaksi päivää ennen kuolemaansa: Mitä [roomalainen runoilija] Vergilius tarkoittaa runoelmissaan Bucolica (’Paimenlaulut’) ja Georgica (’Maanviljelysrunot’), sitä ei kukaan voi ymmärtää olematta viisi vuotta paimenena tai maanviljelijänä. Havaittuani, että laki ja evankeliumi ovat kaksi eri asiaa, koin läpimurron.” ”Me olemme kerjäläisiä” – Lutherin sanoma kiteytyi kuoleman lähestyessä ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. 13:7) | 31. Totta tosiaan: me olemme kerjäläisiä! Vajaata vuotta ennen kuolemaansa Luther kertoi latinankielisten teostensa esipuheessa (1545): ”Minut oli [keväällä 1518] vallannut ihmeellinen kiihko päästä ymmärtämään Paavalia hänen Kirjeessään roomalaisille. Pohtiessani asiaa yötä päivää käsitin lopulta Jumalan armosta Jumalan vanhurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää: että se tapahtuu uskosta. Ennen pidin molempia samana asiana. Esteenäni ei ollut veren kylmyys sydämeni ympärillä vaan yksi ainoa sana (1:17): ’Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy.’ Vihasin sanoja Jumalan vanhurskaus, koska olin oppinut käsittämään niiden tarkoittavan sitä vanhurskautta, jolla Jumala rankaisee synnintekijät. Raamattua älköön kukaan luulko tuntevansa tarpeeksi, vaikka olisi sata vuotta johtanut seurakuntia profeettojen kanssa. En voinut luottaa siihen, että olisin omalla sovituksellani lepyttänyt Jumalan. Siksi Johannes Kastaja, Kristus ja apostolit ovat suunnattoman ihmeellisiä. Silloin minulle heti näyttäytyivät koko Raamatun toiset kasvot. Älä kajoa tähän jumalalliseen Aeneis-runoelmaan (= Raamattuun), vaan kunnioita kumartaen sen jalanjälkiä. Niin paljon kuin olin vihannut sanoja Jumalan vanhurskaus, yhtä suurella rakkaudella ylistin näitä minulle nyt suloisimpia sanoja.” Kolme vuotta ennen kuolemaansa Luther tiivisti tärkeimmän löytönsä näin (1542–43): ”Opin tekemään eron lain vanhurskauden ja evankeliumin vanhurskauden välillä. Siksi en rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta Jumalaa, joka rankaisee syntisiä. Tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi. Tällöin tunsin itseni suorastaan uudestisyntyneeksi ja koin astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin
Te ks Ti pe k k a h ei sk a n en ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Valtakunnan salaisuus ilmestyy rannalle Haudasta ylösnoussut Kristus kylvettää ilmestystensä kautta opetuslapsiaan yhä uudelleen ylösnousemuksen tosiasiassa ja viimein upottaa elämään siinä, kirjoittaa Pekka Heiskanen.
On tärkeää myös huomata, että näissä toistuvissa ainutkertaisissa ilmestyksissä Jeesuksella oli aina sana. Hän hyppää järveen ja kahlaa rannalle. Lopussa omat eväät. Opetuslapset eivät tahdo kyetä tunnistamaan Jeesusta ja ymmärtämään kirjoituksista Messiaan pelastustyötä. Pietarille tulee kiire. Haudasta ylösnoussut Kristus kylvettää ilmestystensä kautta opetuslapsiaan yhä uudelleen ylösnousemuksen tosiasiassa ja viimein upottaa elämään siinä. Ja nyt itse Herra – vai oliko se Hän. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Hän on kaikki – Hän on tarpeeksi – ja Hän on enemmän. Mieltä kalvaa – on jo kauan kalvanut – edellinen hiilivalkea ylipapin pihalla: kieltäminen kirouksin, kuolemaan menevän Jeesuksen katse. Siinä kaksi ulottuvuutta kohtaa – ajallinen ja ajaton – loppuun kuluva ja ikuinen. Herrahan on kuollut ja peli oli menetetty. Liekö ollut huonoa tuuria, mutta nälkä ainakin vain lisääntyy. Tämä erotus väistyy, kun Jeesus nyt jakaa leipää ja kalaa opetuslapsille syötäväksi siinä asetetaan pöytäyhteys Ylös-nousseen Jeesuksen ja opetuslasten välille. Ris| 33. Valtakunnan salaisuus ei vähene. Sitten se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, tunnistaa rannalta huutelijan Herraksi. Jeesus saapuu rannalle huutamaan verkonlaskuohjeita, mutta kalamiehet eivät tunnista häntä. Ja huonosti alkaa päivä, kun koko yön turhan uurastuksen jälkeen joku kehtaa huutaa rannalta: ”Onko teillä mitään syötävää (eli saitteko mitään)?” Helppohan se on rannalta huudella, kun sinne asti kuuluu, kuinka veneessä vatsa kurnii. Hän ei ollut haamu, vaan ruumiillisesti läsnä. Se ei ole Hän, jonka he tähän asti ovat tunteneet, ja kuitenkin se on Hän! Erityinen seinä nousee Hänen ja heidän väliin. Vika ei ollut vehkeissä eikä ammattitaidossa. Kuitenkin tyhjän nuopaisevat. Sisuksissa nakertaa omat kerskumiset ja pitämättömät lupaukset. Hänellä on kiire saada kiinni pienimmästäkin anteeksiantamuksen ja toivon vilauksesta. Mutta kun sauvakävelee, tai hiihtää lenkin, tai laskee verkkoja, kummasti kuviot selkeytyvät. Tutkija kuvaa tuota tapahtumaa Jeesuksen ja opetuslasten välillä: Koska he todellakin ovat tunnistaneet Hänet, kysymyksen merkitys täytyy todennäköisesti olla: ”Oletko se todella sinä?” Tämä on tarkoitettu kuvaamaan sitä erityistä tunnelmaa, joka valtaa opetuslapset ylösnousseen Jeesuksen läsnäolossa: se on Hän, ja kuitenkaan se ei ole Hän. K un he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Päivästä päivään Kristus on omilleen suurempi ja ihmeteltävämpi. Siksi he vastaavat viisaasti: Ei ole. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.” (Joh 21:15–19.) Katkelmamme edellä, luvun 21 alussa, kuusi opetuslasta menevät kalaan. Niin he menevät – ammattilaiset – kalajutut jäävät meiltä kuulematta. Olen vakuuttunut, että mekin hämmentyisimme, jos täällä ajassa näkisimme ylösnousemusruumiissaan Jeesuksen. Täytymme Hänellä emmekä koskaan ole täynnä. Se toistuu aina uudelleen kertomuksissa Ylösnousseen ja opetuslasten kohtaamisista noina viikkoina. Siitä tulee keskeinen osa heidän elämäänsä ja julistustaan. Tämä kaikki ei mennyt galilealaisen kalastajan päähän. Mutta sitten tyhjä hauta ja käärinliinat. Liian paljon, liian äkkiä. Ja Hänessä oli haavat. Mutta tilanteen tunnustamisesta alkaa monesti uusi, parempi aika. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Rantakohtaamisesta Johannes kertoo: Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Ja vihkii yhä uudelleen sanalla. Hän on kaikki Mutta onhan Jeesus vihkinyt meitäkin valtakuntaansa kasteen ja uskon kautta. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Vauhkoutuneita naisia ja enkeli-ilmestyksiä. Kaikki läsnä olevat olivat kuulleet hänen suurelliset lupauksensa Jeesukselle viimeisellä aterialla: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu… vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.” Valtakunnan salaisuus Sitä, mitä opetuslapsille tapahtuu Gennesaretin järven rannalla ja muuallakin noina viikkoina ylösnousseen Jeesuksen seurassa, voisi kuvata kahdella sanalla: valtakunnan salaisuus
Ja Hänen oli pidettävä sitä siellä kädet poikkipuuhun sidottuna – niin kauan kuin kaatumatta jaksoi. Vuosikymmenien taistelu evankeliumin puolesta ihmisten pelastuksen tähden. Onko meillä mitään uhrattavaksi. On Kristus. Hänen viimeinen rakkaudentunnustuksensa Jeesukselle on marttyyrikuolema. Kysymysten kysymys on: mitä uskoni minulle tuo. Ja mikä pahempaa, luulemme, että Jumalaa etsivien ihmisten täytyisi tuntea myös olonsa aina vain paremmaksi.” ( Lawrence Crabb.) Listatessaan yksilökeskeisen ajanhengen ilmentymiä seurakuntaelämässä Stefan Holthaus mainitsee muun muassa pyhitysja armolahjaelämän itsekeskeistymisen. Ei minussa eikä minulla ole mitään. Miten jaksaa meidän tunnustuksemme ja rakkautemme Herraan. Saa armossa alkaa tulla kokonaiseksi. Ehkä hänellä oli kiire vakuuttaa Jeesukselle: ”Enää koskaan en ole niin petollinen. Emmekö me ole alituiseen etsimässä ulkonaista ja sisäistä hyvinvointia. Luuloteltu hyvyys on viety. Hän kantoi ristin poikkipuuta, joka sijoitettiin poikittain niskan taakse. Suurkaupunkiseurakunnat muuttuvat nimettömiksi ja kylmiksi, koska kristityt eivät ota vastuuta vieraantuneista ja uusista tulokkaista. Ei kukaan, joka menee itseensä, pääse perille. ”Seurakunnan päätehtäväksi on tullut auttaa ihmisiä terveeseen omanarvontuntoon. tille naulittu, ylösnoussut Kristus on Jumalan valtakunnan keskus ja rajat. Gennesaretin tulilta vietiin Pietaria. Ilmausta ”käsien ojentamisesta” tuon ajan kirjoittajat ovat käyttäneet ristiinnaulituista miehistä. Tällä kertaa onnistuu.” Mutta Jeesuksen terapiassa ei päästä niin helpolla. Hän joutui levittämään kätensä ja toinen, roomalainen vyötti hänet Golgataa varten. On hengellisyyttä, jossa uskosta tehdään loputonta psykologiaa. Omien hengellisten lahjojen kanssa askaroidaan irrallaan kokonaisseurakunnasta ja toisten kristittyjen korjausvaikutuksesta. Häpeällisin roomalainen tapa rikollisia teloitettaessa. Hän on kattanut uupuneille, nälkäisille ja pettyneille pöydän. 19:17). ”Tulkaa einehtimään”. Vielä on saarnamiehiä, joilla on ruttuiset paperit ja suttuiset ajatukset. ”Ristiinnaulittu on ylösnoussut – ylösnoussut on ristiinnaulittu.” Kristus on totisesti ylösnoussut! Hänen viimeinen sanansa meillekin on: ”Tule ja seuraa minua!” 34 |. Pietarilla olisi konkreettisesti edessä Herran seuraamisen tie, ristiinnaulittavan huojuva kävely teloituspaikalle. Ryhmät ja piirit erillistyvät individualistisiksi klubeiksi. Niin se tapahtui Jeesuksellekin: ”Kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle” (Joh. Uskon tehtäväksi nähdään onnellisemmaksi auttaminen. Vointinsa tunteminen paremmaksi on tullut tärkeämmäksi päämääräksi kuin Jumalan etsiminen. Olen saapumassa perille – olen menemässä itseeni – tuhlaajapojan kanssa. Esimerkiksi Jesajan kohtaa 65:2 (”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden…”) pidettiin profetiana Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kristilliset kirjailijat toiselta vuosisadalta tulkitsivat asian juuri näin, myös Vanhan testamentin kohtiin liittyen. Kuolemaan tuomitun miehen horjuva kävely Pietarin kieltämisen – ja sinun ja minun tähden. Syntiä ei pyyhkäistä noin vain pois. Hänessä on ylösnousseenakin haavat. On kristittyjä, jotka joutuvat sanomaan ”ei ole” – ei ole mitään – ei sintin sinttiä. Tahdommeko me yhtään kärsiä Jeesuksen ja Hänen evankeliuminsa tähden. Lähelle on pitkä matka – taitaa olla loputon. Hänellä on koeteltu usko ylösnousemukseen. Helluntaina ja senkin jälkeen hän julistaa rohkeasti evankeliumia. Emme opi enää palvomaan Jumalaa, kieltämään itseämme ja sallimaan (Jumalan) palvelemisen maksaa itsellemme jotakin, vaan me opimme ottamaan meissä olevan lapsen käsivarsillemme, parantamaan muistojamme, voittamaan riippuvuutemme, lievittämään masennuksemme, korjaamaan minäkuvaamme, rajoittamaan itseämme, puolustamaan minäämme, vaihtamaan itsevihan itsemme rakastamiseen ja korvaamaan häpeäntunteemme itsehyväksymisen tunteella... Mutta varjonsa saa kohdata Jeesuksen kanssa, jolla on haavat. Jos jotakin on niin hämmennys ja väsyttävä pitkä matka takana. Sen joutuu kohtaamaan. Enää ei kysytä vanhurskauttamista tai sovitusta Jumalan kanssa, vaan henkilökohtaista onnea ja itsensä toteuttamista. Niin Jeesuskin tässä profetoi Pietarille, hänen omalle kohdalleen tulevan ristin poikkipuun sitomisen ojennetuille käsille. Jumalan valtakunta on maan päällä. ”Tule ja seuraa minua!” Mutta on muutakin kuin tuo loputon itseensä meneminen. Tehtävät odottivat. Kalastajia, joilla on känsäiset kourat ja tyhjät verkot. Saarnat, uudet kristilliset laulut, jumalanpalvelukset ja sielunhoito ovat vaarassa vinoutua minä-hakuisiksi – Jumalan ja Hänen kunniansa etsimisen sijasta. Jeesuksen ensimmäinen ja viimeinen sana Pietarille evankeliumien mukaan oli: ”Seuraa minua!” Tänäkin päivänä monet kristityt kärsivät marttyyrikuoleman uskonsa tähden Kristuksen kirkon siemeneksi. Pietarin vatsa saa ravintonsa ja sielu terapiansa. Ylipapin pihatulilta vietiin Jeesusta. Lopulta Pietari pitää kutinsa
on tuntunut epäreilulta , ettei korona-aikana saa vapaasti tavata kavereita. Kun nuorteniltoja ja tapahtumia ei voida paikan päällä järjestää, on lohduttavaa tietää, että läheiset rukoilevat puolestani. Nyt opiskelun sosiaalinen puoli jää uupumaan. poikkeustilassa olen oppinut arvostamaan ylellistä elämääni. Koulunkäynti kun on niin paljon muutakin kuin opiskelemista. BERTHA SIMOJOKI, 17, HELSINKI ”Rukoukset kantavat, kun kavereita ei voi tavata” lukion käyminen korona-aikana on tuntunut uuvuttavalta, etenkin pimeänä vuodenaikana. Minun ei tarvitse olla yksin, eikä ole huolta ruoasta ja vaatteista – tämä kun ei monelle maailman nuorelle ole itsestäänselvyys. Toisaalta on ollut opettavaista aikatauluttaa opiskelu itse ja opetella sopivat työtavat. raamatussa minua on viime aikoina puhutellut Jumalan huolenpito. uskovat ystävät ovat minulle vahvoja tukipilareita. Toisten ihmisten huomioiminen on myös meille itsellemme eduksi. Meillä on aika ajoin paljonkin murheita, mutta saamme aina luottaa siihen, että meistä pidetään huolta. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va ko Ti al bu m i | 35. haaveilen siitä , että oppisimme paremmin ottamaan toisemme huomioon
M aailman huippu-urheilijoita paljon leikannut urheilukirurgi Sakari Orava jäi lopullisesti eläkkeelle työstään viime vuoden helmikuussa. Siinä on 800 sivua pelkästään polvesta ja muutamista siihen liittyvistä operaatioista! Lopussa kirjoittaja toteaa, että hän ei voi laittaa tähän kuin pienen osan kaikesta, mitä pitäisi käsitellä. Nyt olen ehtinyt rauhassa kirjoittaa, Orava kertoo. Sitten ovat vuorossa peukalo ja muut sormet, joilla tehdään se kaikkein tarkin työ. Ihmeellinen koneisto kaipaa kuitenkin sille sopivaa käyttöä ja säännöllistä huoltoa. Kätevä käsi Ihmisen käsi alkaa olkapäästä. Se ei ole kehittynyt sattumalta jostakin epämääräisestä limaklöntista, vaan se on todellakin ihmeellinen luomus, Orava linjaa. Se on suunniteltu niin, että sen laaja liikkuvuus edesauttaa käden kykyä tarttumiseen. Oravan työnä oli useimmiten operoida urheilijoiden vahingoille alttiita raajoja. – Ihmiskeho on Luojan hyvin taitavasti suunnittelema taideteos. Sen sisällä oleva pallonivel liikkuu useaan suuntaan eri lihasten saumattomalla yhteistyöllä. Sormilla tunnustelemalla ihminen voi saada ympäristöstään hyvin tarkkoja havaintoja, Orava avaa. Ensimmäinen painos myytiin hetkessä loppuun, toinen on juuri saapunut kirjakauppojen hyllyille. Se soveltuu sekä hyvin pieneen ja tarkkaan työhön peukalon ja sormi”Ihminen on liikkumaan luotu taideteos” huippukirurgi sakari orava: 36 | TeksTi sirpa laurila kuvaT sari savela. Kädet ja jalat ottavat usein osumaa urheilun vauhdikkaissa tilanteissa. Kirjoituspöydän äärellä syntyneet muistelmat tulivat kauppoihin viime vuoden lopussa. Alempana kyynärpäässä on itse asiassa kolme niveltä, mutta se liikkuu silti vain yhteen suuntaan. Oravalle pelkästään ihmisen raajat ovat osoitus Jumalan hämmästyttävän tarkasta ja upeasta suunnittelutyöstä. Kädessä on sopiva pinta, muoto ja tuntoaisti esimerkiksi puristamiseen ja tarttumiseen. – Sain juuri lahjaksi yhden polvikirurgiaa käsittelevän teoksen. – Työura oli rikasta, mutta kiireistä aikaa. Siksi Orava suosittelee liikuntaa ihan kaikille. – Sormenpäissä on äärettömän tarkka tuntoaisti, mitä sovelletaan esimerkiksi sokeille kehitetyssä pistekirjoituksessa. Ihmeellinen taideteos Urheilukirurgina Orava on erittäin perehtynyt ihmisen fysiologiaan. Sikäli ei ole sorvin ääreen enää ikävä. Kun edetään ranteeseen, löydetään kokonainen pienten luiden ja nivelsiteiden verkosto. Huippukirurgi Sakari Orava näkee ihmiskehossa suuren suunnittelijan kädenjäljen
”Ihminen on liikkumaan luotu taideteos” huippukirurgi sakari orava: | 37 TeksTi sirpa laurila kuvaT sari savela
Lisäksi se kestää sitkeän rakenteensa ja suurten lihastensa avulla raskastakin käyttöä. Suurille jalkapallokentille mies ei enää päässyt, mutta nykyisin hän lenkkeilee, potkii palloa puulaakisarjassa ja valmentaa Italian nuoria. – Herra auttoi siinä tilanteessa keksimään, miten vamma saatettiin hoitaa. Orava tapasi kainalosauvojen varassa liikkuvan jalkapalloilijan Italian Bolognassa, tutki jalan ja totesi, että siihen täytyisi rakentaa uusi polvijänne. – Työpäivän mittainen istuminen ei ole hyvä asia. Osittain tuloksen selittää urheilijoiden hyvä peruskunto, osaksi takana on heidän periksi antamaton asenteensa kuntoutukseen. Kuta pidempään istut yhteen menoon ja kuta kauemmin teet istumatyötä, sen huonompi juttu. Tavallinen ihminen huokailee jo muutaman kymmenen toiston harjoitusohjelman äärellä. Tällä tavalla sitkeästi jumppaamalla ihminen voi saada vammautuneen jäsenen toimimaan, Orava selittää. Samaan aikaan työn luonne on muuttunut. Lisää liikuntaa! Laajojen massojen harrastuksena urheilu on vasta viime vuosisadalla yleistynyt ilmiö. – Käsi on jo itsessään oivallinen väline työn tekemiseen, puhumattakaan siitä, mitä sillä saa aikaan kun käytössä on sopivia työkaluja. Kivuliaasta invalidista saatiin vielä työkykyinen ja urheilemaan pystyvä ihminen. en pinsettiotteen avulla että suuriin liikkeisiin isojen lihasten voimalla. Joskus lähtötilanne on ollut kaikkea muuta kuin toivoa antava. Kädestä olivat nimittäin menneet kahden sormen jänteet alapuolelta poikki. Operaatio tehtiin ja leikkaus onnistui. Vaikka leikkaavat kirurgit tekevätkin parhaansa, ihan entiselleen ei aina vammautunutta kehonosaa saada. Siinä repesivät niin ristisiteet, nivelsiteet kuin hermotkin. Polvi oli kiertynyt kuin ruuvi, sieltä olivat katkenneet kaikki rakenteet lukuun ottamatta polven takana olevia isoja verisuonia. He jaksavat tehdä vaativia jumppaohjelmia lukemattomine toistoineen päivästä toiseen. Oravan mukaan se on suunniteltu hyvin erilaisilla alustoilla liikkumista varten. Onneksi ihmiskehoon on ladattuna voimakkaat itseään korjaavat voimat. Aina eivät operaatiot onnistu yhtä hyvin, hän analysoi onnistumistaan. Jalkojensa varassa ihmiskunta on seissyt, kävellyt ja juossut läpi historiansa. Siihen aikaan ihmisillä oli niin paljon arkiliikuntaa, että se riitti tyydyttämään kehon liikunnan tarpeen. Leikkauksen jälkeen hän treenasi kättään päivittäin pitämällä sitä lämpimässä vedessä ja puristelemalla samalla pehmeää sientä. Orava muistelee erästä Italian jalkapallomaajoukkueen keskushyökkääjää. Onnistuminen lämmittää edelleen Oravan mieltä. Usein urheilijat kuntoutuvat uskomattoman hyvin onnettomuuksistaan. – Apostoleiden ei tarvinnut erikseen urheilla, koska he liikkuivat apostolinkyydillä eli kävellen paikasta toiseen. Rooman legioonalaisetkin harjoittelivat päiväkaudet taistelulajeja ja marssivat pitkiä matkoja raskaissa varusteissaan, Orava pohtii. Esimerkkinä tästä Orava kertoo sinnikkäästä soittajasta, jolle lääkäri oli sanonut musiikkihommien olevan nyt historiaa. Orava on tästä huolestunut. Kainalosauvojen varasta lenkkipolulle Oravan leikkuupöydälle ovat useimmiten päätyneet urheilijoiden jalat ja vammat polvissa, nilkoissa tai jalkaterissä. Häntä operoitiin Englannissa ja Italiassa useita kertoja, mutta polvilumpion jänne oli lopulta mennyt kuolioon, Orava muistelee. Nyt 2000-luvulla suuri osa ihmisistä istuu työpäivänsä ja kuljemme paikasta toiseen apostolinkyydin sijaan mukavasti eri kulkuneuvoilla. Sitkeys ratkaisee tuloksen Loukkaantuneita käsiä ja jalkoja operoitaessa pyritään siihen, että raajan mekaniikka, luut, jänteet ja hermot saataisiin jälleen toimimaan mahdollisimman hyvin. Sitä paitsi leikkaus ei yksinään vammoja paranna, vaan tarvitaan myös sitkeää ja ahkeraa kuntoutusta. ” Apostoleiden ei tarvinnut erikseen urheilla.” 38 |. Tosin esimerkiksi sotilaat ovat aina harjoittaneet fysiikkaansa ja taitojaan. Jos vielä muun liikunnan määrä on vähäinen, negatiivisia haittavaikutuksia alkaa kertyä, Orava muistuttaa. Kaveri kuntoutti näin kättään vuoden ajan ja pääsi vielä soittamaan hanuria. Rautakaupasta on turha yrittää etsiä yhtä pätevää monitoimityökalua! Kävelevä ihmiskunta Jalka on toiminnoiltaan karkeapiirteisempi kuin käsi. – Hän oli Englannissa pelatessaan saanut kaikkein pahimman polvivamman, mitä kuvitella saattaa. – Tämä tuttavani harrasti hanurinsoittoa ja siinähän sormien täytyy toimia tavattoman nopeasti ja tarkasti
Hyväkuntoisena jaksamme myös paremmin tehdä työtä. | 39. ” Ihmiskeho on todella ihmeellinen luomus.” Istumisen haittoja on onneksi helppo vähentää lisäämällä pientä liikuntaa päivään sinne tänne. – Kukaan meistä ei tiedä, miksi Herra sallii meille sairautta. Maailman huippu-urheilijoiden luottokirurgi Sakari Orava kehottaa käyttämään meille annettua kehoa. Usein olemme siihen myös itse osallisia elämäntapojemme kautta, Orava pohtii. Sairaus tulee meille osana tätä turmeltunutta maailmaa. Katoavaisuuden alla Orava kertoo, että erilaiset degeneratiiviset eli rappeutumisprosessit alkavat jyllätä ihmisen kehossa jo 25 ikävuoden jälkeen. Hyötyvaikutukset alkavat kertyä heti. Vaikka omaa fysiikkaa huoltaisikin, ikääntymisen myötä edessä ovat väistämättä voimien hiipuminen, aistien heikkeneminen ja erilaiset sairaudet. Liikunta, terveelliset elämäntavat ja tupakoimattomuus auttavat hidastamaan näitä prosesseja, mutta eivät pysty niitä estämään. Kaikki urheilu on hyväksi. Työmatkan voi esimerkiksi kulkea kokonaan tai osittain omin voimin, kävellen tai pyörällä. Liikunnalla ei ole todettu olevan minkäänlaisia haittavaikutuksia, ellei sitten jää pimeässä lenkillä auton alle, Orava opastaa. – On hyvä, jos käydään kuntosalilla ja hoidetaan kehoa muutenkin liikkumalla. Usein käy myös niin, että kunnon koheneminen innostaa liikkumaan lisää. Välillä voi nousta jaloittelemaan tai ladata työkoneelle ohjelman, josta säännöllisin väliajoin ponnahtaa näytölle muutaman minuutin taukojumppa. Keho kaipaa pientä liikettä läpi päivän
Orava huolehtii itse terveydestään päivittäisillä sauvakävelyretkillä vaimon kanssa. Uutta parempaa ei enää valitettavasti synny. – Vanheneminen täytyy ottaa vastaan tyynesti ja rauhallisesti. Pääsiäisenä Sakari Oravalla on yksi suuri toive: päästä Raamattuopiston ehtoollispöytään. Elämänkaari vaipuu väistämättä hitaasti kohti vanhuutta ja kuolemaa. Nyt on aikaa myös rauhassa tutkia ja kirjoittaa. Orava näkee sairauden yhtenä syntiinlankeemuksen aiheuttamana vitsauksena. Elämän pienet asiat ja läheiset ihmiset antavat aihetta kiitollisuuteen. Rauhallinen vanhuus Ihminen on siis monellakin tavalla täällä katoavaisuuden alla. Sairauden tullessa usein ihmettelemme ja kipuilemme o s a a m m e . Siihen täytyy sopeutua ja ymmärtää, että näin meille kaikille tulee käymään. ” Vanhuus voi olla onnellista ja melko tervettä aikaa.” 40 |. Se ei kuitenkaan ole näin. Ihmisessä tapahtuu soluja geenitasolla ainoastaan haitallisia mutaatioita, ei hyviä. Vanhuus voi kuitenkin olla onnellista ja jopa melko tervettä aikaa, jos on pitänyt itsestään huolta, Orava tuumii. – Jos olisimme saaneet alkumme sattumalta, ihmiskunta kehittyisi pikkuhiljaa tästä paremmaksi. Meillä on paljon ihmiskunnalle annettua taakkaa elimistössämme. Sairaudet johtuvat paljolti tästä. Kristityllekin se voi olla haastavaa, vaikka tiedämmekin, mihin olemme menossa
Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan ryövärille ”jo tänään olet minun kanssani paratiisissa”. Ryöväri pyytää Jeesusta muistamaan häntä, kun Jeesus tulee valtakuntaansa. Hän ei voi kääntyä, missään mielessä, vaan yksin Jeesuksen sana riittää hänelle. Jeesus korjaa: ei ”sitten, kun” vaan ”jo tänään”. . Alun perin sana paratiisi tarkoittaakin kuninkaan puutarhaa. Sotilaat ovat pilkaten ja näytösluontoisesti tehneet Jeesuksen kuninkaaksi, mutta toinen ryöväreistä ottaakin Jeesuksen todesta. Golgatan teloituspaikka näyttää paratiisin irvikuvalta, mutta uskossa nähdään toisin: paratiisi onkin siellä, missä sen viimeiseksi uskottaisiin olevan. Puuta ei tunneta oksistaan tai lehdistään, vaan hedelmästään. Golgatan keskimmäinen risti on puu, joka tuottaa hyvää hedelmää. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Vastaajana on tällä kertaa Uuden testamentin eksegetiikan professori Lauri Thurén. Ryöväri esitetään uskon esikuvana. Kyseessä ei ole tulevaisuuden visio. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Roomalaiskirjeen sanoihin viitaten hänet konkreettisesti ristiinnaulitaan yhdessä Kristuksen kanssa. Paratiisi on Golgatalla – ”jo tänään” – koska Jeesus on siellä. MIK Ä ASK ARRUTTA A
Identiteetillä tarkoitetaan jotakin, mitä ihminen itse katsoo olevansa ja tämän identiteetin loukkaamista pidetään äärimmäisen tuomittavana. Kivittämällä pylväitä pyhiinvaeltaja sanoutuu irti Saatanasta ja osoittaa kuuluvansa ”oikein johdatettujen” joukkoon. Eihän täällä jonkinlaisella symbolisella teolla sanouduta irti pahasta ja sitten vielä heitetä paria kiveä tai ainakin häpäisevää Twitter-kommenttia ketään väärää mieltä olevaa kohtaan. Identiteetti on yleensä johonkin ryhmään tai lokeroon kuulumista. . Se rajataan siPiispa heittää ensimmäisen kiven p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ii sa k k i ku va is to ck 42 |. Nykyinen julkinen keskustelu pyörii paljon identiteettien ympärillä. Nämä pylväät edustavat islamilaisen käsityksen mukaan Saatanaa. Itse pylväät ovat tietenkin kiveä eivätkä ole kivityksestä millänsäkään, mutta niillä on vahva symboliarvo. Länsimaissa ei tietenkään harrasteta vastaavia symbolisia rituaaleja. Islamilaiseen pyhiinvaellukseen kuuluu rituaali, jossa Mekkaan saapuneen pyhiinvaeltajan tulee kivittää Minan pylväitä
Ja oikein ajattelevien joukko hurraa. Kuinka usein kukaan maamme papistosta saarnatuolista nimeltä tuomitsee jonkun seurakuntalaisen. ten, että koska kuulutaan johonkin ryhmään, ollaan tietynlaisia, käyttäydytään tietyllä tavalla ja kannatetaan ja vastustetaan tiettyjä asioita. Kun sitten tuo kaiken pahan ja ”väärän” ajattelun symboli on rakennettu, on turvallista kivittää sitä yhdessä omien ”oikeamielisten” aatetovereiden kanssa ja sanoutua irti tästä pahasta. Näin voidaan mediassa ja ehkä jopa viranomaisia apuna käyttäen osoittaa, mikä on ”oikea” mielipide ja ketä kivittää. Huonosti sen sijaan käy sen, joka ei osallistu tähän sosiaalisen median kivitysrituaaliin: hänhän on selvästi väärää mieltä. Tietenkin tuntuu ikävältä joutua aiheettoman panettelun ja ilkamoinnin kohteeksi, mutta silloinkin pitää muistaa, ettei kristityn tule maksaa pahaa pahalla, vaan hyvällä. P e r i n t e i n e n kristinusko on erityisen usein tulilinjalla, eikä syyttä: se on helppo kohde, jonka voi määritellä oman ”oikean” maailmankuvan vastinpariksi. Samalla identiteetti on myös oman itsensä tai oman viiteryhmän määrittelyä suhteessa toiseen: koska olen tällainen, en ole tuollainen ja ajattelen päinvastoin kaikesta, mitä nuo ”väärää” mieltä olevat ajattelevat. ”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat.” kirjoittajan hepreankielisen nimen merkitys on ”hän nauraa”. Niinpä nykyajan äänekkäiden aatteiden kannattajat saavat periaatteessa välinpitämättömät ihmiset puolelleen tai ainakin symbolisesti viskaamaan muutaman kiven: kukapa sitä nyt tahtoisi lukeutua ”väärinajattelijoiden” joukkoon. Samalla tavalla kiviä keräilevät omalla puolellaan niin kutsutut konservatiivitkin. Identiteetti siis muodostuu tiettyihin ryhmiin kuulumisesta tai niihin samaistumisesta. Erityisen tuomittavaa on, jos nämä ”väärät” mielipiteet kohdistuvat jonkun ihmisen identiteetin keskeisiin rakennuspalikoihin. Jos sitten joku ”väärään” joukkoon kuuluva tekeekin jotakin ”oikeaa”, on parasta vaieta siitä tai nostaa esiin jokin muu toisen ”väärä” mielipide vaikka sitten vuosien takaisista kirjoituksista. Se on nykykeskustelussa helppoa: niin mediassa kuin viihteessä on helppoa valita joku ideologinen vihollinen, mieluiten sellainen, ettei se ole liian suuri vastustettavaksi, muttei myöskään liian pieni, ettei saisi syytettä vähemmistön kiusaamisesta. ” Joka on syytön, kirjoittakoon ensimmäisen twiitin.” ” Kristityn ei tule maksaa pahaa pahalla, vaan hyvällä.” | 43. Olisiko kristityistä miksikään esimerkiksi, jos sitten omissa kuplissamme viskelemme vastustajiamme itsetyytyväisillä twiiteillämme. Ehkä tärkeimmät identiteetin rakennuskivet ovat ne, joilla heitellään eri mieltä olevia. Sitä kivittämällä pääsee edistyksellisten joukkoon. Meidän kristittyjen on ymmärrettävä se, että maailma vihaa Jeesuksen omia eikä meille ole muuta luvattu. Tapaamme ajatella, että oma ryhmämme on hyvä ja oikea, kun taas muut ovat silkkaa ilkeyttään, typeryyttään tai ennakkoluuloisuuttaan eri mieltä ja siksi ”väärässä”. Monet maamme piispoistakin ovat mukana kivittämässä konservatiiveja saadakseen kivittäjien tuen. Eipä juuri kukaan, paitsi eräässä suuressa eteläsuomalaisessa kaupungissa johtavassa asemassa oleva Teemu, kun tuomitsemisen kohteena oli muuan yhteiskunnallisesti aktiivinen lääkäri Päivi. Kuinka sitten voi vahvistaa omaa identiteettiään ja näin pönkittää omaa ”oikeassaoloaan”. . Valitettavasti kirkon johdossakin halutaan mennä massan mukana. Mutta joka on syytön, kirjoittakoon ensimmäisen twiitin. Kenties mukaan saa koko saman edistysmielisten joukon, joka sitten onnellisena kivittää valitsemaansa kohdetta iloiten omasta oikeamielisyydestään. Ideologisen viholliseni ideologinen vihollinen ei ole välttämättä ystäväni. N y k y inen länsimainen ihminen ei toki vaivaudu likaamaan käsiään kivien etsinnässä ja viskomisessa, kun asian voi hoitaa kätevästi sosiaalisessa mediassa ja samanmielisten seuraajien joukko hurraa vieressä jokaiselle häpäisevälle päivitykselle ja twiitille, joka vastapuolta kohti lentää. Samoin kaikki se, mitä kanssani eri mieltä olevat tekevät, sanovat tai ajattelevat, ei ole automaattisesti vastustettavaa. Milloin sen voi katsoa olevan taikauskoisuutta, suvaitsemattomuutta tai yleisesti ihmisoikeuksien vastaisuutta
Lämmöllä kirjailija kuvaa maahanmuuttaja-Alin hengellistä heräämistä ja pelotonta todistusta uskostaan. Helluntailaistaustaisen kirjailija Tapani Sopasen Ulos kutsutut sisältää aineksia molemmista genrestä. Kristillisissä kirjoissa löytyy niin tummia tuomiopäiväkuvauksia kuin kaiken hyväksi kääntäviä onnellisuusopuksia. Viime aikoina tämän lajin edustajia on ollut muun muassa Risto Isomäki. Kirjoittaja pohtii, mitä kohti kulkee Suomen ja koko maailmankin kirkollinen elämä ja millaisten poliittisten tuulten tuiverruksessa ehkä elämme parin vuosikymmenen päästä. Dystopian vastakohta on utopia, jonka hopeisia pilvenreunoja ovat aikojen varrella väritelleet monet. Mitä kohti käymme. Puhtaasti se ei ole kumpaakaan, vaan omanlaisensa. Y ksi romaanien tyyppilaji on dystopia, synkän tulevaisuuden, tavalla tai toisella katastrofiin päättyvän lopun kuvailu. Luterilaiselle lukijalle tiettyä vierautta aiheuttaa helluntailainen viitekehys, vaikka kirjoittaja on itse asiassa varsin kriittinen vapaitten suuntien hengellisen kehityksen suhteen. Vahvan johdatuksen kautta löytyy maatila, jonne muodostuu vähitellen oma yhteisö, uloskutsuttujen joukko. Muun muassa Kansanlähetys ja Raamattuopisto muotoutuisivat omiksi kirkkokunnikseen! Kirjan takakansi lupaa romaania, jollaista et ole koskaan lukenut sekä erinomaista viihdyttävyyttä. Näitä ja muutamia muita ylisanoja itse olisin välttänyt. Romaanin keskiössä on Skogin perhekunta ja hiipuva vapaakristillinen seurakunta, joka koettaa etsiä uutta nousua merentakaisin menestysteologisin reseptein. On kirja joka tapauksessa koskettanut monia, sillä siitä on otettu pikaisesti jo uusi painos. Kirjat kotiovelle á 14 €. k ir ja -a r v io ” Kirjoittaja on itse asiassa varsin kriittinen.” Te ks Ti re ij o h u u sk o n en Toimituskulut alkaen 6 €. Samaan aikaan maailmantapahtumat terrori-iskuineen ja maanjäristyksineen ovat kuin toistoa Jeesuksen lopunajallisesta puheesta. Osa seurakuntalaisista ei halua kuitenkaan mukautua ajan henkeen ja joutuu maksamaan siitä hintaa. perussanoma.fi 09 5123 9120 (klo 9–14) tilauspalvelu@perussanoma.fi Vesa Ollilainen KESYTTÄMÄTÖN Mailis Janatuinen SALOMO Liisa Kosonen MARJA-TERTTU TOLAMO 25?€ 34?€ 27?€. Valoisampaa tulevaisuutta hän näkee kirkon sisäisille herätyskristillisille ryhmille. Tapani Sopanen Ulos kutsutut Perussanoma 2021, 392 s
Hyvä työ on puhunut puolestaan Runoilija vastaa haukkuun Sakari Orava ja Tarja Lappalainen Elämäni urheilukirurgina Päivä Osakeyhtiö, 2020, 256 s. Koiran kanssa elämä on enemmän. Oravan tarinaan mahtuu niin jännittäviä tilanteita kuin hauskoja sattumuksia. Hän teki urallaan noin 25 000 leikkausta. Kieltämättä niiden tunnettujen urheilijoiden joukko, joita Orava on operoinut, on hyvin laaja ja ulottuu lähes kaikkiin urheilulajeihin. Anna-Mari Kaskisen perheellä on ollut useita koiria, tälläkin hetkellä perheessä asustaa yksi karvakuono. Orava on tehnyt työtään niin Suomessa kuin ulkomailla. Kirjan kannen ja sisällön kuvat ovat Katja Kuittisen käsialaa. | 45. k ir ja -a r v io it a Te ks Ti T sa ri sa v el a Toimituskulut alkaen 6 €. Elämäni urheilukirurgina on mukaansatempaavasti kirjoitettu. Elämäni urheilukirurgina -teos piirtää kuvan miehestä, joka on taidoillaan, ahkeruudellaan, nöyryydellään ja verkostoitumistaidoillaan saavuttanut arvostusta ja tunnettuutta ympäri maailmaa. Kirja sopii hyvin lahjakirjaksi tai tuliaiseksi koiraperheeseen. OraA nna-Mari Kaskinen on tehnyt pitkän uran kirjailijana. Kaskisen uusin teos on suunnattu Kaskisen kaltaisille koirien ystäville. Hänen monipuoliseen tuotantoonsa kuuluu niin runoja, laulujen ja virsien tekstejä kuin lasten ja nuorten kirjoja. Teoksen painopisteenä on nimensä mukaisesti miehen ura. Kaskisen runot kertovat niin vilpittömästä ilosta ja luottamuksesta, yhteisistä hetkistä kuin luopumisen haikeudesta. Hyvä työ on puhunut puolestaan. Toisinaan hänet on haettu Turusta yksityiskoneella ja toisinaan taas hänen luokseen on tultu yksityiskoneella. Hän on tuonut elämääni ihmeellisiä asioita, joita en mitenkään ole osannut odottaa tai toivoa. Anna-Mari Kaskinen Kauneimmat haukkuni – runoja koirille & koirien ystäville Kirjapaja 2020, 66 s. Kirjaa voi suositella kaikille elämäkerroista kiinnostuneille, mutta erityisesti urheilun ystäville. Kirjat kotiovelle á 14 €. Oravan uran on osaltaan mahdollistanut vaimo Aira, jonka kanssa Orava on ollut aviossa vuodesta 1968. Maailmanlaajuista huomiota Orava sai, kun jalkapalloilija David Beckham lennätettiin seuransa toimesta akillesjänneoperaatioon Turkuun vuonna 2010. Aika on tehdä työtä ja aika on luopua siitä”, kirjoittaa Suomen kansainvälisesti tunnetuin lääkäri Sakari Orava elämäkerrassaan. Teoksen toinen kirjoittaja on tietokirjailija Tarja Lappalainen, joka on kirjoittanut muun muassa talvija jatkosodasta kertovan Se oli yhtä tulihelvettiä -kirjan. Vain toinen koiranomistaja voi tietää, kuinka läheinen, ymmärtävä ja mainio kumppani koira voikaan olla. Yhdysvalloissa hänet on toistuvasti valittu maailman parhaaksi urheilukirurgiksi. Orava jäi virallisesti eläkkeelle kirurgin työstään alkuvuodesta 2020. perussanoma.fi 09 5123 9120 (klo 9–14) tilauspalvelu@perussanoma.fi Vesa Ollilainen KESYTTÄMÄTÖN Mailis Janatuinen SALOMO Liisa Kosonen MARJA-TERTTU TOLAMO 25?€ 34?€ 27?€ ”H erra on johdattanut elämääni nuoresta saakka. va on myös kirjoittanut useita lääketieteellisiä kirjoituksia. Urheilukirurgi Oravan ura hakee vertaistaan
• Laulaa monilla Pekan levyillä, kuten Häikäisevän kirkas 2018 ja Avara 201 46 |. • Opiskelee nyt musiikkiteatteria Tampereen ammattikorkeakoulussa. • Valmistunut muusikoksi Metropolia ammattikorkeakoulun esiintyjälinjalta pääaineenaan pop/jazz-laulu. • Keikkailee esittäen omaa musiikkiaan. Pekka Simojoki, 63 • Teologian maisteri • Gospelmusiikin säveltäjä, sanoittaja, tuottaja, sekä kirjailija • Uudessa virsikirjassa ja sen lisävihkossa on seitsemän hänen säveltämäänsä virttä, joissa yhtä lukuun ottamatta on runoilija Anna-Mari Kaskisen sanat. • Perustanut musiikkiryhmät Exit, EtCetera-kuoro, Jakaranda, Ruacana Band ja Alabasteri. Tehnyt yli 100 keikkamatkaa Suomen ulkopuolelle. Yhteistyö Anna-Mari Kaskisen kanssa jatkunut yli 40 vuotta. TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuva petra kotro Heidi Simelius, 27 • Laulaja, lauluntekijä ja esiintyjä. • Julkaissut yli 800 laulua ja eri kokoonpanojen kanssa lähes 80 äänitettä, joista osa eri kielillä. • Julkaisi uusimman kappaleensa Upee tammikuussa 2021. • Perhe: Puoliso, neljä aikuista lasta ja yksi ihana lapsenlapsi sa m a st a p e r h e e st ä k e it ä . Kirjoittanut myös useita kirjoja
Meillä oli siellä pari keikkaa ja palkaksi meille esiteltiin paikallisia nähtävyyksiä. Heidi on tosi päättäväinen ja rohkea. Siitä syntyi Tuhatta ja sataa -levy. Kuitenkin, kun olin kotona, yritin siellä olla täysillä. Olin luvannut hänelle, että tehdään joskus lastenmusikaali. Tein siihen Heidille oman laulun Jokainen on kaunis. Toki teiniikään kuuluu se, että vähän pitää auktoriteeteille nokitella. Selvisimme ruuhkavuosista lopulta melko hyvin. Musiikkiteos Pistaasipähkinöiden arvoitus, lasten hauska lähetysmusikaali, oli aika lailla Heidin ansiota. Kiinassa kävimme muurilla ja esiinnyimme myös Pekingin suurimmassa kiinalaisessa kirPekka kertoo: | 47 Pekka Simojoki ja Heidi Simelius, isä ja tytär, tykkäävät ratkoa sanaristikoita ja hoitaa puutarhaa. Itse olen yhteisöllinen, en mikään erakkotyyppi, ehkä se on perua lapsuusvuosistani Namibiassa. Meillä oli siinä projektissa tosi taitavat lapsiesiintyjät ja mukana oli myös stand up koomikko Mikko Vaismaa. Poissaolojeni vastapainoksi lupasin jokaiselle lapselle matkan. Myöhemmin Heidin omaan teimme yhdessä vielä ylimääräisen kerroksen ja virittelimme valot. Se tehtiin sitten, kun hän oli 11-vuotias ja tyttö oli mukana into piukassa. ”Ei ole viimeinen kerta, kun tuo tyttö tulee studioon”, Lasse totesi. O lemme molemmat hyvin luovia ihmisiä ja meissä on samaa myös se, että olemme kuin kotonamme ihmisten edessä esiintyessä. Hän on määrätietoisesti selvinnyt kaikista elämänsä vaikeuksista. Sisarustensa esityksissä hän pyöri aina hännänhuippuna mukana. Olen itse ollut paljon reissussa ulkomaita myöten ja vaimoni joutui hoitamaan usein yksin lapsia. Heidi on valoisa, eteenpäin menevä selviytyjätyyppi. Lapsemme ovat menneet läpi asialliset teini-iät, joten Heidinkään kanssa sukset eivät menneet kunnolla ristiin. Nuorempana hän taisteli muun muassa änkyttämisen kanssa, mutta selätti senkin. Kun Heidiltä kysyin, minne mennään, hän kertoi, että haluaisi nähdä Kiinan muurin. Siinä oli kolme ehtoa: lapsi saa valita kohteen, isä maksaa ja teemme matkan kahdestaan. Heidi äänitti sen Lasse Heikkilän studiossa. Ensiksi matkustimme Japaniin Kansanlähetyksen lähettien luo vieraaksi. Kun isosisko Henna oli lähdössä jonnekin koulurientoihin, viisivuotias Heidi ilmestyi myös paikalle reppu selässään ja huudahti iloisesti: ”Täältä tulee toinen koululainen.” Tyttöjeni lapsuudessa huomasin, että kauppojen nukkekodit olivat aika tylsiä. Keikka oli usein meneillään ja hän lauloi innokkaasti leikkimikrofoniin. Toisiaan avustavat kollegat pekka simojoki & heidi simelius. ”Isi, milloin se lastenmusikaali oikein tehdään”, Heidi usein kyseli. Sinne lähdimme. Heidillä oli pienestä saakka valtava into laulaa. Niinpä rakensin itse kummallekin oman nukkekotinsa. Kaikki lapsemme ovat taitavia lauluntekijöitä, mutta Heidi on päässyt yllättämään minutkin
Ihailen iskän intohimoa musiikkiin ja uskallusta elää unelmiaan todeksi täysillä. kossa. Omat kirjoitukset ovat niin henkilökohtaisia. Hong Kongissakin me lauloimme. Erityisesti tukea sain iskältä keväällä 2018, kun vaihtovuoteni Englannissa oli juuri päättymässä ja yllättäen avioeroprosessini lähti käyntiin. Toki sain myös paljon kannustusta. Iskä teki minulle itse nukkekodin ja kun olin vähän vanhempi, rakensimme siihen vielä yhdessä lisäkerroksen ja asensimme pienet sähkövalotkin. Ihan pienestä asti kirjoitin myös omia lauluja. Toki olisin voinut palata Simojoki -nimeen, mutta tarvitsin jotain ”omaa”. Haluan kuitenkin tulla tunnetuksi myös omilla taidoillani, ja tämä oma nimi antaa siihen vähän enemmän tilaa. Se oli huikea matka, ja koen, että se myös lähensi meitä. Hän on todella kovan luokan laulaja. Olin viisitoistavuotias, kun kirjoitimme yhdessä kappaleita. Kaikkiaan matka kesti kolme viikkoa ja se oli erityinen isä–tytär-suhteellemme. Kyyneleet poskilla avasin iskälle päiväkirjaani ja esittelin tekemiäni lauluja. Oli kova mutta hyödyllinen koulu oppia, että jokin oma idea ei välttämättä jää biisiin. Kerran yhden konsertin jälkeen samaisella kiertueella Heidi tuli sanomaan: ”Ajattelin, että kuka vetää nuo bassoäänet noin komeasti. Kotona ei muuten pidetty mitään yhteislauluhetkiä joulua lukuun ottamatta. Nykyään minulla on oma tyyli kirjoittaa, ja koen, että iskä on ylpeä siitä, millainen laulunkirjoittaja minusta on tullut. Iskä myös tuki, kun päätin samaisessa prosessissa ottaa sukunimekseni Simelius. Lempimuistoni iskän kanssa on vuodelta 2015, kun teimme kolmen viikon Aasian matkan yhdessä. Se oli tosi jännää ja opettavaista. Tänään olemme kollegoita ja Heidi on edelleen mukana monissa projekteissani. Minulle oli normaalia, että isä keikkailee ja tekee lauluja. Kesä alkaa aina siitä, kun ajamme yhdessä ostamaan takakontillisen kukkia. Iskä jätti menonsa Suomessa, tuli Englantiin, pakkasi tavarani, siivosi asuntoni ja toi minut kotiin. Olen siitä edelleen tosi kiitollinen. Olen tiennyt melko nuoresta haluavani tehdä musiikkia ja olen mennyt päämäärätietoisesti sitä kohti. Esiinnyin ensimmäisen kerran 4-vuotiaana Revontuli-kappelissa Pyhätunturin juurella. Sukunimi tulee isän puolen suvusta ja olin harkinnut ottavani sen taiteilijanimekseni jo aiemmin. Pari vuotta sitten Heidi oli Häikäisevän kirkas -konserttikiertueella yksi pää” Fiilistelemme suomen kieltä” Heidi kertoo: solisteista. Minua ei ole koskaan haitannut se, että minut yhdistetään iskään. Piti oppia sietämään omien tuotoksien muokkaamista ja joskus niistä luopumistakin. Sehän oli mun iskä!” Parhaat rohkaisut ovat tällaiset pienet välähdykset, jotka jäävät mieleen. Vanhemmiltani koen oppineeni myönteisen ajatusmallin ja luottamuksen siihen, että elämä kantaa ja Jumala pitää huolen. Iskä on aina tukenut muusikkohaaveitani, ja olen saanut mennä omia polkujani. Tykkäämme myös matkustella ja hoitaa puutarhaa. V armasti eniten meitä yhdistää intohimo musiikkiin, esiintymiseen ja laulunkirjoittamiseen. Minusta löytyy monenlaisia kotivideoita, joissa esitän milloin mitäkin. Olen tosi kiitollinen siitä, että unelmaani muusikkoudesta ei koskaan väheksytty, vaan olen aina saanut tehdä juuri sitä mitä olen halunnut. Hakeuduin itse luonnostani musiikin pariin pienestä pitäen. 48 |. Teini-iässä olin ainakin omasta mielestäni kiltti ja ehkä vähän pikkuvanha. Seisoin tuolilla kirkon edessä ja lauloin Tuiki tuiki tähtönen. Iskän kanssa fiilistelemme usein suomen kieltä ja teemme paljon ristikoita. Toki lapsuudesta tulee mieleen myös monet kivat leikit
Lopulta äitini sairastui myös keuhkokuumeeseen ja hänellä epäiltiin koronaakin. Elämä ei välttämättä lopu kauniisti, vaan usein se on tosi rumaa. Aamen. Vaadimme päästä näkemään äidin, joka painoi enää 40 kiloa ja olimme odottaneet tuskallisen elämän loppua jo kuukausia. Hyviä tekoja ei saa jättää aikomuksiksi. Te ks Ti k ir si ro st a m o ku va sa n n i tu n tu ri pu ro | 49. Vanhempieni lähes yhtäaikainen kuolema oli lopulta siunaus, kun kumpikaan ei kärsinyt kuollessaan eikä joutunut suremaan toisen lähtöä. ”No sitten jään tänne sairaalaan,” hän totesi. Itse joudun taistelemaan katkeroitumista ja itsesyytöksiä vastaan. Vielä 3 viikkoa ennen kuolemaansa häntä oltiin kotiuttamassa ja jälleen väittelimme siitä, ettei hän voinut mennä takaisin kotiin. kirjoittaja on radio dein päätoimittaja. Seuraavana päivänä äiti nukkui pois, 9 päivää isäni kuoleman jälkeen. Olemme eläneet nyt vuoden verran koronan pelossa, ja meille kaikille tämä on ollut rankka vuosi. Yritin turhaan puhua hänelle järkeä, rukoilla tai syyllistää. Toivottavasti hallitus, sairaalat ja ihmiset ovat oppineet, että kuoleman pelkoa tärkeämpää on rakastaa lähimmäisiään kaikista esteistä huolimatta, niin kauan kun he ovat luonamme. Äitini oli vakavasti muistisairas ja isälläni oli paljon erilaisia perussairauksia. Isä taisteli loppuun asti pitääkseen äidinkin kotona, mutta kummankin kunto oli niin huono, että se oli mahdotonta. Miksi kuolevalle ihmiselle oli vaarallista nähdä perhettään. Eli kävi miten kävi, Jeesukseen uskova ihminen voi lohduttautua, että loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Täyttäessään 80 vuotta syksyllä 2020 hän kaatuili kotona, kaupassa tai ulkona kävellessään. Pandemia oli viime vuonna meille kaikille uusi ja pelottava. Äiti ei tiennyt miehensä kuolemasta, koska emme koronan takia päässeet sitä hänelle henkilökohtaisesta kertomaan. Oli tuskallista olla oikeassa, mutta loppujen lopuksi lohduttavaa, että hän pääsi Jumalan luokse, niin kuin oli toivonut. Kenelle voisin tänään soittaa ja kertoa: minä niin rakastan sinua. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa ja kuoleman jälkeen on luvassa jotain ihmeellistä uuden alkua Jumalan luona ilman tuskaa ja pelkoa. ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”. Hänen ei tarvinnut mennä hoivakotiin, jota hän pelkäsi yli kaiken. Se oli viime vuoden alussa, kun hän kävi katsomassa äitiä ja hoivakodin pihalla kaaduttuaan hänet vietiin ambulanssilla Espoon sairaalaan. Vaikka kaikki voimat olisi jo viety, täytyy silti nousta, hoitaa asiat ja jatkaa, kunnes on lopun aika. Meitä ei päästetty katsomaan häntä, koska antibiootit tehosivat ja hän oli ”parantunut”. Miksi lamaannuin, enkä marssinut katsomaan vanhempiani kielloista huolimatta. Oli kaikille selvää, että jonain päivänä hän kaatuu viimeisen kerran. k o lu m n i Lopulta kaikki on hyvin I säni olisi ehkä vielä elossa, jos hän olisi suostunut muuttamaan omasta kodistaan hoivakotiin äidin kanssa. Hänen olisi pitänyt kulkea taksilla, käyttää rollaattoria ja tilata kotiin apua. Maaliskuussa tulivat koronarajoitukset, emmekä päässeet häntä katsomaan ennen kuin hän keuhkokuumeen vuoksi joutui saattohoitoon. Isältäni toivottavasti opin sen, että ei saa antaa periksi. Mutta ketä syyttäisin. Sen sijaan hän teki kaiken itse ja ajokortin menetettyään matkusti bussilla joka päivä katsomaan äitiä
. toukokuuta 2021 la aT in u T pe k k a h a rn e 50 |. AAVISTUS AJOITTAA RAHAPELEJÄ GEENITAUTI COFFEE ISMI AIROLA SIEMENEN VERBI EI ANNA SENTTIÄKÄÄN ERIC, JOKA PELAA NHL:SSÄ JALUSTA SAKSASSA TANSKAN SALMI PUHELINJUKSATA HALLITSI NORJAA BRITTIMUSEOITA TALVILAKKI OB , PO E L Ä M Ä AINIAN KORTTIPELI AJOI FORMULAA PELAA TURUSSA KAISIA MONET ILKAT PERINNÖLLINEN. takana oleva telkiä VERIABB moni venakko 14.9. farao PIILO USEIN 1° C . . NAANNixonista mieleen. . KUUSTONEN TÄKY VERKTOLLO . EERO satamaselkä rauhan kanssa FILOSOFIERNEST r is ti k k o Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 5
R ukous ei ole sen monimutkaisempi asia kuin että päästämme Jeesuksen luoksemme, meidän hätäämme, jotta hän saisi käyttää voimaansa meidän hätämme auttamiseksi. Hän muistaa meidät tomuksi. Rukouksen antaja tuntee meidät hyvin. Rukouksesi on vain seuraus siitä, että Jeesus kolkutti sydämesi ovea ja on sanonut sinulle tahtovansa päästä luoksesi, hätääsi. Juuri avuttomuutesi avaa sen oven selko selälleen. Avuttomuus avaa oven k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti o le h a ll es by ku va jo n ty so n / u n sp la sh | 51. Hän tietää mitä tekoa olemme. Kuule vielä: ei sinun rukouksesi pane Jumalaa pelastamaan sinua. Siksi hän teki rukouksen sellaiseksi, että voimattominkin voi käyttää sitä. Rukouksen tulos ei siksi ole riippuvainen rukoilijan voimasta
perussanoma.fi | 09 5123 9120 (klo 9–14) tilauspalvelu@perussanoma.fi | 27?€ 24,95?€ 24?€ 17?€ 25?€ KIRJO JA USKON JA TIEDON LÄHTEELTÄ Sari Savela TOIVONI ON Riitta Lemmetyinen PIENIÄ IHMEITÄ Avi Snyder JUUTALAISET EIVÄT USKO JEESUKSEEN Jarkko Sipilä (Toim.) LATE Suomen pelätyimmän rikollisen tarina Mailis Janatuinen SALOMO Mailis Janatuinen – Jukka Norvanto SEKALAINEN SEURAKUNTA Tapani Sopanen SANKARUUDEN MITTA Eli 70 x 7 Tapio Puolimatka LAITTOMUUDEN SALAINEN VAIKUTUS Nabeel Qureshi VAIN YKSI JUMALA – ALLAH VAI JEESUS Sakari Orava ELÄMÄNI URHEILUKIRURGINA U U T U U K S I A 35?€ 27?€ 27?€ 27?€ 29?€ PL 15, 02701 KAUNIAINEN. Toimituskulut alkaen 6 €. Kirjat kotiovelle toimitettuna á 14 €