lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 4 / 2023 • 8 € Sirpa Pursiainen: ”Jumalalla oli elämälleni tarkoitus” Digitalisaatio tuottaa haasteita kouluissa Perttu Pölönen tuntee tulevaisuuden Mitä ylösnousemus kertoo?
08 619 470 | info@vuokatinranta.fi www.vuokatinranta.fi Ilmoittautuminen alkaa 30.4.2023!. osoitteessa varkkarit.sro.fi Lisätiedot: varkkarit@sro.fi Vuokatinrannan toiminnalliset Raamattuja lähetysleirit 11–14 -vuotiaille 19.–22.6.2023 ja 7–10 -vuotiaille 27.–30.6.2023 Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti p. Ilmoittautuminen alkaa 14.4. Elämän tärkein leiri! Suomen Raamattuopiston rippikoulut 2024 Suosituilla Vuokatinrannan toiminnallisilla Raamattuleireillä on mukana paljon vanhoja ja uusia kavereita, isosia ja ohjaajia, jännittäviä käänteitä ja hauskoja sattumuksia. nuoret.sro.fi/riparit Vuokatinrannan riparit Kaksi kesäistä viikkoa Vuokatin upeissa maisemissa, uusia kavereita ympäri Suomen, monipuolista opetusta, innostuneet isoset ja vapaus olla aidosti oma itsensä! Leirit järjestetään 4.-15.6. Leiripäivät täyttävät mielenkiintoiset toiminnalliset raamattuopetukset, mukavat harrastukset ja hykertävät iltaohjelmat. ja 23.7.-3.8
Piispa vastaa, että valonpilkahduksia on näkyvissä. Onhan Jumala erikoistunut ihmeisiin. Kovin ovat erilaiset ilot ja huolet maallistuneen kirkon piispalla ja Jeesuksen löytäneellä maahanmuuttajalla. Kirkko on Jeesusta avuksi huutavien yhteisö. Mietin, olenko koskaan kuullut kantasuomalaiselta tällaista pyhyyden tunnosta nousevaa kysymystä. Kristinoppi sanoitti asian näin: ”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.” Siis tunteminen ja pääseminen. Minä olen syntinen, mutta Jeesus on syntisten Vapahtaja. pääkirjoitus K aksi nuorta maahanmuuttajamiestä tuli papin luo kysymään, saavatko he astua kirkkoon sisälle, kun he ovat niin syntisiä ihmisiä. Tätä kirjoittaessa radio soi taustalla ja siellä kysytään piispalta, mitkä ovat kirkon suurimmat haasteet alkaneena vuotena. Samaa sukupuolta olevien parien vihkijöitä ei rangaista, vaikka he toimivat kirkolliskokouksen päätösten vastaisesti. 08 619 470 | info@vuokatinranta.fi www.vuokatinranta.fi Ilmoittautuminen alkaa 30.4.2023!. Vajavaisten kulkue, joka laittaa toivonsa Vapahtajaan. On totta, etten ole vahva kilvoittelija kuten jotkut toiset, mutta Jeesus on senkin täyttänyt puolestani. Sillä voisi olla koko kansamme tulevaisuuteen yllättävä vaikutus. Leiripäivät täyttävät mielenkiintoiset toiminnalliset raamattuopetukset, mukavat harrastukset ja hykertävät iltaohjelmat. Ja millä keinoin ovi sinne avautuisi. Elämän ja kuoleman kysymys oli se, onko Jumala minulle armollinen, vaikka olen näin huono uskova. He löysivät Pyhän, mutta armollisen Jumalan, jonka seuraamisesta he ovat valmiit maksamaan kovan hinnan. Kuinka suuri täytyy katastrofin olla, että kansamme alkaisi oikeasti etsiä Jumalaa ja kirkko alkaisi saarnata jälleen ristin evankeliumia ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen veressä kuulijoilleen autuudeksi. Myös ilmastokysymykset on otettu kirkossa vakavasti. Joka luottaa ristin hulluuteen sen hulluudesta huolimatta. Jospa palaisimme heti sielujemme Paimenen luo. Vuosikymmeniä sitten, kun olin vielä nuori mies, kannettiin huolta siitä, päästäänkö taivaaseen. Kun huudan Jeesusta avuksi, pelastun. On totta, että en ole hyvä uskova, mutta Jeesus on sitä minun puolestani. Martti Lutherin mukaan ”kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi.” Ilman sitä ei ole enää kirkkoa. Onko ihan pakko jäädä odottamaan katastrofia. Pääsisimme takaisin Väkevämmän varjeluun tältä maailmaan kallistuvalta tieltä. Saahan sitä pappi parka toivoa, rukoilla ja haaveilla, vaikka huonolta näyttää. He olivat vasta löytäneet Vapahtajan. osoitteessa varkkarit.sro.fi Lisätiedot: varkkarit@sro.fi Vuokatinrannan toiminnalliset Raamattuja lähetysleirit 11–14 -vuotiaille 19.–22.6.2023 ja 7–10 -vuotiaille 27.–30.6.2023 Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti p. Osmo Tiililän mukaan kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan. Kun lähellä kuuluvat sodan äänet ja pandemia kaataa kansaa; kun uususkonnollisuus marssii maahamme ja kirkkoomme, ja tärkeää ovat enää ilmastonmuutos ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen Jumalan sanasta välittämättä, on täysin perusteetonta odottaa piispan eväillä kirkolle valoisaa tulevaisuutta. ja 23.7.-3.8. Pikemminkin rohkaistaan. Evankeliumi antaa perustellun toivon elämään ja se avaa taivaan etsijöille. Pyhyyden voiman ihmeellinen suoja juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Kirkko on vajavaisten kulkue” nuoret.sro.fi/riparit Vuokatinrannan riparit Kaksi kesäistä viikkoa Vuokatin upeissa maisemissa, uusia kavereita ympäri Suomen, monipuolista opetusta, innostuneet isoset ja vapaus olla aidosti oma itsensä! Leirit järjestetään 4.-15.6. Elämän tärkein leiri! Suomen Raamattuopiston rippikoulut 2024 Suosituilla Vuokatinrannan toiminnallisilla Raamattuleireillä on mukana paljon vanhoja ja uusia kavereita, isosia ja ohjaajia, jännittäviä käänteitä ja hauskoja sattumuksia. Jumala on pyhä ja pelottava, mutta Jeesuksessa hän katsoo minuakin armollisin silmin, sovitetun Jumalan silmin. Siihen liittyy ajatus, että olisi päästävä perille taivaaseen jollain keinoin ja kirkko on olemassa siksi, että se tie olisi selkeästi sanoitettu ja viitoitettu. Rauhan toi armon evankeliumin löytyminen. He tunsivat elämän ilman häntä ja tiesivät, mihin uskonto ilman evankeliumia Jeesuksen täytetystä työstä johtaa. Ilmoittautuminen alkaa 14.4. En muista kuulleeni. Vielä evankeliumi on kuitenkin Jumalan dynamis, voima
VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Hinnat sis. 5 jutun takana Tietovisa on löytöretki Raamattuun 6 lyhyet ja nopeat Mikkelin piispanvaali lähestyy 10 haastattelu Kristityt opettajat ruotivat koulujen nykytilaa 15 kolumni Marjatta Junkkaala 16 raamatun henkilöt Mitä tiedämme Daavidin isästä. alv 24 %. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 73 €. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Irtonumeron hinta 8 €. 19 sivupersoona Perttu Pölönen – monen tittelin mies 20 henkilöt Parisuhdekriisi oli Jumalan kutsu 23 elämäni biisi Yksinkertaisuus säväyttää 24 israel nyt Ronit Maoz – pyhän maan biologi 26 elämäntaito ”Ristin tähden saatoin antaa anteeksi” tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 46 10 30 uskon esikuvia Kirkkonummen kuuluisa diakonissa 32 raamattuopetus Ylösnousemus on todiste ja lupaus 35 nuoren ääni ”Paaston aikana keskityn Raamattuun” 36 haastattelu Timo Eskola ei odota kansankirkon paluuta 41 kysymys ja vastaus Miten pitäisi suhtautua Mooseksen lakiin. 3 pääkirjoitus Onko pakko odottaa katastrofia. 42 pientä puhetta Englannin kirkon silmänkääntötemppu 44 kirja-arviot Piispa ei kaihda vaikeita kysymyksiä 46 samasta perheestä Matti ja Ulla Turunen tukea puolin ja toisin 49 kolumni Kolmisäikeinen vanhemmuus 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Hiljainen ja rauhallinen ilo 94. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 |
Kysymyksiä oli aluksi seitsemän, nyttemmin kymmenen numeroa kohti. Irtonumeron hinta 8 €. Kolmisen vuotta sitten Elämä-lehden toimitussihteeri kysyi, voisinko vuorotella ystäväni Pekka Harneen kanssa siten, että joka toisessa numerossa on kuvaristikko, joka toisessa raamattuvisa. Translaki ja avioliitto kiinnostivat 94. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. ”Artikkeli auttoi ymmärtämään kristillisyydestä irtautuvan lainsäädännön pyrkimyksiä ja näkemään yhteisen tavoitteen avioliittolain muuttamisen ja translain takana. alv 24 %. Koetan välttää triviaaleja, pikkutarkkaa tietämystä koskevia kysymyksiä. Lautapeli sisälsi kolmen tasoisia kysymyskortteja Raamatusta, yksittäisiä kysymyksiä 3150. Myös Santeri Marjokorven kirjoitus Nainen ja mies uudelleenmäärittelyssä keräsi kiitosta. Ei voi välttyä ajatukselta: mitäköhän seuraavaksi?” eräs lukija pohti. Ajatukseni on, että tietovisan avulla karttuu ymmärrys Raamatun kokonaisuudesta, sen punaisesta langasta. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Hinnat sis. 42 pientä puhetta Englannin kirkon silmänkääntötemppu 44 kirja-arviot Piispa ei kaihda vaikeita kysymyksiä 46 samasta perheestä Matti ja Ulla Turunen tukea puolin ja toisin 49 kolumni Kolmisäikeinen vanhemmuus 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Hiljainen ja rauhallinen ilo E lämä-lehden maaliskuun numeron parhaaksi jutuksi äänestettiin Juha Vähäsarjan pääkirjoitus Seksuaalisuuden sekamelska. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Lähetä vastauksesi 19.4. Tieto Raamatun sisällöstä ja merkityksestä valitettavasti vähenee kaiken aikaa. Onnittelut voittajalle! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Siksi on hyvä, että tavalla ja toisella avataan polkuja Raamattuun. Jokaisella kerralla kysymyksiä yhdistää jokin teema, viime aikoina esim. Pekan kuoltua laatimani raamattutietovisa on ollut jokaisessa numerossa. Te ks Ti Re ij o H u u sk o n en ku va su o m en R a a m at tu o pi st o Polkuja Raamattuun 30 uskon esikuvia Kirkkonummen kuuluisa diakonissa 32 raamattuopetus Ylösnousemus on todiste ja lupaus 35 nuoren ääni ”Paaston aikana keskityn Raamattuun” 36 haastattelu Timo Eskola ei odota kansankirkon paluuta 41 kysymys ja vastaus Miten pitäisi suhtautua Mooseksen lakiin. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. enkelit, vuoret tai sota ja rauha Raamatussa. Palautteiden perusteella sitä on hyödynnetty yksityisen lukijan, perheen tai raamattupiirin raamattutiedon täydentäjänä. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Elämä-lehden raamattutietovisassa on helpompia, jos sitten myös kinkkisempiä kysymyksiä. Hieno lopputulos on, jos palstan äärellä toteaa tehneensä jonkin löydön Raamatun rikkaudesta. Se oli vuoden mittavin projekti, kun sain kutsun Suomen Raamattuopiston kustannus Oy:n palvelukseen 1988. Arvonnassa kirjapalkinnon voitti Taina Jaatinen. Noita kysymyksiä on ollut mukava hyödyntää myöhemmin, vaikka itse pelilauta on ajan saatossa kadonnut. ju tu n ta k a n a K ohti Jerusalemia – Raamatun tietopeli. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 73 €
12:12 Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa Ri sa v el a ROOM. Ylösnousemuksen valossa kaikki asettui kohdalleen. Mikäli kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä, järjestetään toinen vaalikierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken. Ylösnousemuksen valossa alkoi lähetys. Ylösnousemuksen valossa pelko muuttui rohkeudeksi. ” ” HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Ylösnousemuksen valossa Ylösnousemuksen valossa kaikki asettuu kohdalleen. Vaali toimitetaan torstaina 25. Arkkipiispa Tapio Luoma vihkii hänet piispan virkaan Mikkelin tuomiokirkossa sunnuntaina 3. * * * Ylösnousemuksen valossa – Herra, opeta meitä näkemään kaikki ylösnousemuksen valossa. Toisen kierroksen vaalipäivä on perjantai 16. Ylösnousemuksen valossa muodostui kristittyjen sunnuntai. Uuden piispan on määrä aloittaa virassaan 1. toukokuuta 2023. syyskuuta. kesäkuuta 2023. kirkkoherra, TT, dosentti Pekka Särkiö, kirkkoherra, TT, dosentti Sammeli Juntunen, kirkkoherra, TT Mari Parkkinen ja kansliapäällikkö, TM, rovasti Pekka Huokuna. Ylösnousemuksen valossa kirjoitettiin Uusi testamentti. Lasse Reijomaa, Herää Valvomaan -lehti 4/1973 M ikkelin hiippakunnan tuomiokapituli vahvisti tiistaina 7.3.2023 piispanvaalin ehdokasasettelun. syyskuuta 2023. Ylösnousemuksen valossa muodostui seurakunta. Mikkelin hiippakunnan piispa valitaan neljän ehdokkaan joukosta Pekka Särkiö Sammeli Juntunen Pekka Huokuna Mari Parkkinen 6 | sa nn a kr oo k / ki rk on ku va pa nk ki aa rn e or m io / ki rk on ku va pa n kk i aa rn e or m io / ki rk on ku va pa n kk i aa rn e or m io / ki rk on ku va pa n kk i ka ri ro ss i / ki rk on ku va pa n kk i. Ehdokkaat ovat: Vt. Ylösnousemuksen valossa risti oli voitto
Rekisteröinti tuli mahdolliseksi uskonnonvapauslain tultua voimaan tammikuussa 1923. Kirkontilastot.fi HUHTIKUUN LUKU S ata vuotta sitten 1. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä 28 007 V uonna 2022 Suomen evankelisluterilainen kirkko järjesti 28 007 messua ja 10 977 sanajumalanpalvelusta. Kirkkokunnan juhlavuoden 2023 teemana on 100 vuotta ja enemmän. Suomen Vapaakirkosta uskonnollinen yhdyskunta 100 vuotta sitten | 7 sa nn a kr oo k / ki rk on ku va pa nk ki. Enemmän-sanalla viitataan sekä aikaan ennen virallista rekisteröintiä, niihin vuosikymmeniin, jolloin vapaakirkollinen liikehdintä alkoi, että tulevaan. helmikuuta vapaakirkollinen herätysliike rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, Suomen Vapaakirkoksi
Toisessa päässä jakaumaa parhaiten ansaitseva kymmenys sai vähintään 5 578 euroa palkkaa. Kokonaisansioiden keskiarvo oli 3 738 euroa. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA T ilastokeskuksen mukaan kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden mediaani oli 3 315 euroa kuukaudessa vuonna 2021. Palkansaajista kymmenyksen ansiot olivat pienemmät kuin 2 302 euroa kuukaudessa. Miehillä kokonaisansioiden mediaani oli 3 664 euroa ja naisilla 3 034 euroa kuukaudessa. stat.fi KUUSANMÄKI Uudellamaalla asuvilla korkeimmat ansiotulot 8 | julius janssoon / unsplash isT oC k. Puolet kokoaikaisista palkansaajista ansaitsi vähemmän kuin 3 315 euroa, joka oli kokonaisansioiden mediaani vuonna 2021. Maakunnista suurimmat mediaaniansiot olivat Uudellamaalla, 3 661 euroa ja pienimmät Etelä-Savossa, 2 999 euroa
Aleksi Markkasen ajatuksia Jeesuksen ylösnousemuksesta Seurakuntalainen.fi-sivuston artikkelissa | 9 isT oC k. Opetuslapset olivat niin vakuuttuneita havainnoistaan, että olivat valmiit kuolemaan vakaumuksensa vuoksi. – Vielä 1970-luvulla akateeminen maailma naureskeli tarinoille tyhjästä haudasta ja ylösnousseen ilmestymisistä. Nykyään tutkijoiden enemmistö myöntää, että hauta todennäköisesti oli tyhjä ja kokemukset aitoja, vaikka niiden aiheuttaja jää hämäräksi.” Apologi J.J. ly h y e t & n o p e at Jeesuksen ylösnousemuksesta sanottua ”M uut messias-liikkeet tyrehtyivät johtajansa teloitukseen, mutta Jeesus-liike kasvoi räjähdysmäisesti. – Pelkkä tyhjä hauta tai pelkät aineettomat näyt eivät olisi tarjonneet riittävää perustaa uskoa, että hän (Jeesus) nousi kuolleista. Markkanen huomauttaa, että jopa ylösnousemusta mahdottomana pitävät tutkijat myöntävät todistusaineiston hämmästyttävän laadun
10 | 10 | TeksTi kiRsi-klaudia kangas kuvaT saRi savela, anssi viljakainen, vesa säRkelä
Kuormaa on lisännyt inkluusio, eli kaikkien lasten sijoittaminen samalle luokalle riippumatta siitä, onko heillä oppimisvaikeuksia, ylivilkkautta tai muita haasteita koulunkäynnissään. Myös sekularisaatiolla ja arvotyhjiöllä on vaikutuksensa lapsiin ja nuoriin.. Rehtori-luokanopettaja Hannu Haukka Iisalmen Partalan koulusta on tehnyt opetustyötä lähes kolmekymmentäneljä vuotta Savossa ja Kainuussa. Puolet urastaan hän on toiminut erityisopettajana. Erityisluokista luopumisella on hyväntahtoisesti ta| 11 Neljä kristittyä opettajaa pohti koulumaailman ilmiöitä ja omaa jaksamistaan. Koulu on yhtä hyvä kuin yhteiskuntakin K aukana ovat ajat, jolloin opettaja oli kunnioitettu auktoriteetti ja sivistyksen airut. Muutoksen tuulet puhaltelevat edelleen navakasti. Moni asia on edennyt parempaan suuntaan, mutta lepo ja liikunta jäävät helposti kiihtyvän digitalisaation jalkoihin. Samalla kun opettajan ammatista on tullut työ muiden joukossa, on työmäärä kasvanut ja keinot kurinpitoon kaventuneet. – Yleensä opettajaksi kouluttaudutaan siksi, että työ lasten parissa koetaan kutsumusammatiksi. Otsikot ovat kertoneet viime aikoina opettajien uupumisesta. Kutsumusta koetellaan, kun työpäivät venyvät ja työ muuttuu koko ajan kuormittavammaksi ja hektisemmäksi
Itseohjautuvuuden harha Opettaja Hannu Haukka pohtii Pisatutkimuksen karua kertomaa suomalaislasten heikentyneistä oppimistuloksista. Väsymys puolestaan vähentää liikkumista. – Yläkoulun maantiedon oppisisällöt ovat myös muuttuneet rajusti. Hyvä paha digitalisaatio Pirkka Aallolla on Pisa-tutkimuksen tuloksista kokemuksen muokkaama mielipide: – Yksi iso syy on digitalisaatio ja kännykät etenkin yläkoulussa. Suurimpana syynä on netin käyttö. Hänen mukaansa viime vuosien opetussuunnitelmauudistuksista huolestuttavimpia ovat alakoulun biologian ja maantiedon opetuksen sisällyttäminen osaksi ympäristöoppia kemian, fysiikan ja terveystiedon kanssa. – Kiusaamisen ehkäisyssä yksi keino on ottaa kaikki mukaan. Sitä inkluusio syvimmiltään tarkoittaa. voiteltu lasten tasa-arvoisuutta, mutta sen onnistumiseksi tarvittaisiin pienemmät luokkakoot ja enemmän koulunkäynninohjaajia. Hänen mielestään inkluusio voi lisätä tasa-arvoa, erilaisuuden kunnioittamista sekä vuorovaikutusja tunnetaitoja. Sieltä opetustilanteeseen siirryttäessä ovat nettipelit tai somekeskustelut vielä mielen päällä. – Opettajan täytyy joustaa ja sopeutua kaikkien lasten tarpeisiin. Nyt luotetaan liikaa lasten itseohjautuvuuteen oppimisessa, eivätkä avoimet oppimistilat ja isot ryhmäkoot edistä keskittymistä. – Digitalisaatio tuottaa ongelmia myös toisella asteella, joissa oppikirjat on korvattu läppäreillä. – Haluaisin kysyä, mihin laittaisimme ”häiriköivät” oppilaat. Myös monia ennen koulusihteereille kuuluneita tehtäviä on siirretty digitalisaation myötä riviopettajille, hän tiivistää. Maapallon eri osien, maiden, kansojen ja kulttuurien hahmottaminen on romahtamassa. Tulokset mittaavat koulutuksen tilaa kansainvälisessä vertailussa. Mistä ylipäätään häiriköinti johtuu. – Lasten älykkyystaso ei ole laskenut, mutta nykyisellä koulusysteemillä lapsista ei enää saada parasta ulos. Siinä kokee helposti riittämättömyyttä, jolloin työstä katoaa rentous ja ilo, Haukka kertoo. Koululaisten fyysistä toimintakykyä tutkivat Move! –mittaukset todistavat, että nuoruudessa saavutettu kuntotaso vaikuttaa tulevaisuuden toimintakykyisyyteen. Nuoret saavat yleensä käyttää puhelimiaan välitunnilla. Valtioihin ja maanosiin keskittynyt opetus on väistynyt isojen globaalien kokonaisuuksien tieltä. Paras vaihtoehto on räätälöitävä yksilöllisesti. Aina pitäisi mennä lapsen etu edellä, Knevel pohtii. – Opetustyön ohessa joudumme vastaamaan valvontaluokkiemme oppilaiden oppimisen tuen kaavakkeista ja niihin liittyvästä byrokratiasta, minkä pitäisi olla erityisopettajien työsarkaa. Tällaisia lapsia löytyy muun muassa neuropsykiatrisista häiriöistä ja oireista kärsivien joukosta eli nepsy-lapsista. Aallon mielestä niiden käyttökielto oppitunneilla pitäisi saada lakisääteiseksi. – Neuropsykiatristen haasteiden määrä on kasvussa. Toisaalta inkluusiota saatetaan käyttää vain rahansäästökeinona. Biologian ja maantiedon lehtori Pirkka Aalto Kemijärven Hillatien koulusta näkee yhdeksi opettajien väsymisen syyksi sen, että heille lisätään koko ajan enemmän oppilashuollollisia asioita. Lapset ja vanhemmat tarvitsevat tukea ja opettajat lisää perehdyttämistä lasten kohtaamiseen, Knevel tietää. Hän on törmännyt mielipiteisiin, joissa vaaditaan häiriköivien oppilaiden poistamista muiden oppilaiden opiskelua vaikeuttamasta. Digiä voi myös hyödyn” Lapsista ei saada parasta ulos.” 12 | Pirkka Aallon mukaan opettajille lisätään liikaa oppilashuollollisia tehtäviä.. Kännykät ovat valtavia viihdekeskuksia. Kouluterveyskyselyn 2021 mukaan yhä suurempi osa koululaisista nukkuu alle kahdeksan tuntia öisin. Moni nepsy-lapsi joutuu kuulemaan rikkovaa ja itsetuntoa nakertavaa puhetta, jollei hänen haasteitaan tunnisteta ja häntä pystytä auttamaan. Oppilaat eksyvät helposti oppitunnilla puuhaamaan koneillaan aivan muuta kuin sitä, mikä olisi tunnin aiheena. Joillekin lapsille parempi paikka voi kuitenkin olla pienryhmä tai joustava, osa-aikainen erityisopetus. Oppilaat samalle viivalle Jyväskylän kristillisestä koulusta Vantaan Kanniston kouluun opettajaksi muuttanut Marita Knevel on julkisesti ottanut mediassa kantaa inkluusion puolesta
Osa S2-oppilaista on syntynyt Suomessa ja puhuu suomea, mutta kielen puutteet näkyvät lukemisen tai kirjoittamisen vaikeuksina. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, mutta kunhan oppilaat pystyvät olemaan myös hiljaa, kunhan opettaja uskaltaa ja osaa käskeä ja kunhan jokainen saa edes yhden ystävän, Suvilehto listaa. Hän pitää tärkeänä myös opettajan ja kodin yhteistyötä. Wilma-viestit eivät riitä, vaan tarvitaan henkilökohtaisia kontakteja. Yhä harvemmilla huoltajilla on aikaa tai voimia tukea lastensa opiskelua. Edes yksi ystävä Segregaatioksi nimetty ilmiö tarkoittaa koulujen eriytymistä hyväja huonotasoisiksi miellettyihin. koulushoppailu. – Äitinä rukoilen, että minun tyttäreni luokalle tulee sopiva cocktail lapsia ja juuri sopiva opettaja. Marita Knevel painottaa, että lapsen lisäksi vanhemmilla ja perheillä on oikeus saada asianmukaista tukea. Paras kielen opettaja on juuri se suomenkielinen ympäristö, jossa he opiskelevat. Tästä löytyy tietoa Opetushallituksen verkkosivuilta. Puolisonsa kanssa kristillistä avioparityötä tehnyt Hannu Haukka puhuu parisuhteiden ja vanhemmuuden tukemisesta lasten hyvinvoinnin edistäjinä. Koti heijastuu kouluun Perheiden rikkinäisyys, avioerot ja kiire näkyvät myös koulussa. Keskusteluun olisi hyvä ottaa mukaan lasten ja nuorten lisäksi huoltajat, sosiaalija kasvatusalan ammattilaiset yhdessä koulun henkilöstön kanssa. tää liikunnassa esimerkiksi erilaisissa tanssipeleissä. Monet vanhemmat ovat valmiita laittamaan lapsensa kauempana sijaitsevaan kouluun, mikäli lähikoulu ei kuulu hyvämaineisiin tai siellä on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia. – Kiusaaminen, erilaisuuden kohtaaminen ja muut vastaavat ovat teemoja, joista olisi tärkeää puhua kasvotusten. Maassa lyhyemmän ajan asuneet hädin tuskin osaavat arkisanastoakaan. | 13 Marita Knevelin mukaan neuropsykiatristen haasteiden määrä on kouluissa kasvussa.. Osassa pääkaupunkiseudun kouluista suomenkieliset alkavat olla vähemmistönä. Siitä on seurannut ns. Espoolainen äidinkielenopettaja Laura Suvilehto on palaamassa perhevapaalta työelämään. Hän on törmännyt koulushoppailuun keskusteltuaan muiden vanhempien kanssa. Se on kirjattu niin YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen kuin Suomen perustuslakiin. – Eräs ystäväni asuu alueella, jossa on kaksi lähikoulua: toisessa koulussa S2-oppilaiden eli vieraskielisten osuus on 69 prosenttia, toisessa alle puolet tästä
Lapset ja nuoret rakastettavina Marita Knevel pitää lasten itsetunnon vahvistamiseksi tärkeänä hyvän huomaamista silloinkin, kun sitä ei helposti näe tai löydä. – Rakkauden puute on usein varteenotettava syy oirehdintaan, josta seuraa monenlaista ikävää. Pirkka Aallon kokemuksen mukaan nykynuoret ovat pääsääntöisesti kilttejä ja ystävällisiä. Sadan vuoden päästä teoria voi olla aivan toisenlainen. Tähän juttuun haastatellut opettajat näkevät koulujen tulevaisuuden v a l o i s a n a . Koulu on juuri niin hyvä tai huono kuin yhteiskunta on. Laura Suvilehdon mielestä paras kielen opettaja on se ympäristö, jossa koululaiset opiskelevat.. Laura Suvilehto suree kristillisyyden karsimista kouluista. Myös oppilaiden tupakointi on vähentynyt lähes olemattomiin. Opettajat ovat päteviä, ja heillä on korkea työmoraali. Syntyköön jokainen tähän maailmaan ra kastettava k si. Tilalle ovat tulleet esimerkiksi Halloween ja joulujuhlan ei-kristilliset sisällöt. Tiede ei pysty edelleenkään sulkemaan Jumalaa pois laskuista. Aikuisten ongelmia ei tule kaataa lasten ja nuorten ratkaistaviksi. Suvilehto painottaa, että mitä lähempänä kansamme on Jumalan tahtoa, sitä paremmin menee myös kouluissa. Aalto keskittyy mikroevoluutioon, eli siihen mitä näemme ympärillämme tapahtuvan. – Mielestäni tämä on epäoikeudenmukaista. Tämä kristilliseen ihmiskäsitykseen liittyvä ajatus ihmisestä rakkauden kohteena on työssäni kantava arvo ja perustus. Koulu toimii kyllä, kunhan opettajille annetaan työrauha ja oppilaille kasvurauha. ” ” Tarvitaan työrauha ja kasvurauha.” Suomalainen peruskoulu on toimiva systeemi.” 14 | Hannu Haukka katsoo, että isot ryhmäkoot eivät edistä keskittymistä. – Makroevoluutio, eli se että elämä olisi lähtöisin sattumalta syntyneen maailmankaikkeuden yhden planeetan alkumeressä vahingossa syntyneestä elävästä solusta, sisältää niin paljon onnekkaita sattumia ja kysymysmerkkejä, että se tulee oppilaille selittää. Hannu Haukka tiivistää opetustyölle voimaa antavan totuuden: – Muistetaan, että lapset ja nuoret ovat Suomen tärkein voimavara. Onhan suomalainen koulujärjestelmä saanut alkunsakin nimenomaan kirkon lukutaito-opetuksesta. Arvotyhjiön kuminaa Biologianopettaja Pirkka Aalto opettaa evoluutioteoriaa vain tämän hetken tieteellisenä käsityksenä elämän synnystä ja kehityksestä. Myöskään Seta tai transjärjestöt eivät kuulu kouluihin. Kouluterveyskyselyn mukaan koulunkäynnistä pitävien lasten ja nuorten osuus on lisääntynyt viime vuosien aikana. Aallon mukaan on vähintään yhtä järkevää uskoa luomiseen ja kaiken suunnitelmallisuuteen kuin sattumanvaraiseen tyhjästä syntyneeseen elämään. Väkivaltaa, ilkivaltaa tai kiusaamista havaitsee koulumaailmassa harvoin. Su o m a l a i nen peruskoulu on toimiva systeemi
Näin tässä on päässyt käymään. Vanhan sängyn jouset kalvavat yöllä kylkeä. Mikä suru. Ovi on tukevasti tyhjyyden päällä ja kun astun siitä, olen muualla. Ihmisen tehtävä on kyllä tulla siksi, miksi Jumala on hänet luonut, mutta jokin puoli ihmisestä jää aina toteutumatta. kirjoittaja on eläkkeellä oleva opettaja Te ks Ti m ar ja tt a ju n kk a al a. Näin lähelle olen kuitenkin sankaruutta päässyt. Se kysyy, miten surra syntymätöntä lasta tai muita toteutumattomia unelmia. Tämä tieto tekee elämästä rikkaamman ja rakkaamman. Plarin kannessa lukee Marjatta Junkkaala. Tästäkö syntyy kiitollisuus. Sillä surun ystävä on ilo – ja lopulta ehkä kiitollisuuskin. Mutta vaikka olen istunut katsomossa kymmeniä tunteja aivan kirjailijan läheisyydessä, ei minusta ole tullut kirjailijaa. Minulla on repussa eväät, kynäpenaali ja näytelmän käsikirjoitus, plari – ja minulla on tehtävä. Tästä tulee hyvä päivä. Tässä kypsässä iässä olen hoksannut, että elämää ei ole enää määrättömästi jäljellä. Minun unelmani on ollut tulla kirjailijaksi. En ole milloinkaan unelmoinut tulevani urheilusankariksi. Että sain vielä tämänkin kokea. Jos päästän irti toteutumattomasta unelmastani, mikä sitten on tehtäväni. Melkein sankari. Kirjoittaminen on myös iloni. On ollut kulkutautia ja sotaa, rakeita ja rajuilmoja. Ajatella, hengitellä nyt sitä luovuutta. Ja siitä luopuminen sattuu. | 15 k o lu m n i V anhassa kirkkorukouksessa pyydetään Jumalaa varjelemaan meitä nälänhädästä, kulkutaudeista, sodasta ja veritöistä, kapinasta ja riidoista, rakeista ja rajuilmoista, tulipaloista ja vedenvaarasta, pahasta äkillisestä kuolemasta ja iankaikkisesta kuolemasta. Mutta olen saanut istua rannalla vahtimassa triathlonistien tavaroita, kun he kiertävät Helsingin saaria. On siinä luonnollisesti muidenkin työryhmän jäsenten nimet mutta tämä osuu aina silmiini. Olen vilpittömästi uskonut, että jonakin aamuna herään kirjailijana. Ja nyt tämä katsomo Kansallisteatterin Omapohjassa. Istun mielelläni jalkapallokatsomossa ja lentopallokatsomossa. Saa päästää irti ja hypähdellä ja jatkaa eteenpäin, sanoo Nelly, näytelmän henkilö. Että vielä tämänkin sain kokea. Hengitän samaa ilmaa näyttelijöiden, ohjaajan, lavastajan ja äänisuunnittelijan kanssa. Päästää irti. Puheessani toistuu: Että vielä tämänkin sain kokea. Istun bussissa niin kuin kuka tahansa työtä tekevä ihminen. Ja kuitenkin, jostakin minuun aamuisin hiipii kiitollisuus. Opettelen suremisen taitoa: Surra niin kauan, että pystyy päästämään irti, vapautua iloon. Se on minun lahjani ja se on minun velvollisuuteni. Minulle ovat koittaneet varsin mukavat ajat, sillä tämän minä osaan, istua katsomossa. Ehkä minun tehtäväni ei olekaan julkaista menestysromaania – ei edes romaani – mutta, koska osaan kirjoittaa, tehtäväni on kirjoittaa. Noin vain ja naps. Paradoksien paradoksi. Menen katsojaksi Pudota-näytelmän harjoituksiin. Ovesta hiipii kiitollisuus Pudota-näytelmä haastaa minua. Se ei ole olkimajan ovi, se ei ole savimajan eikä tiilitalonkaan ovi. Kannustan perheen maratoonareita. Minusta ei tule ironmania. Ovi jo näkyy. Se asettuu taloksi
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o Rv a n to ku va pe k k a R a H ko n en
Näin Daavidin isän nimessä meillekin muistutetaan siitä totuudesta, että vaikka kaikki muu maailmassa häviäisikin, niin Jumala pysyy. Sam. Sam. Sillä tavoin Jumalakin viittasi häneen, kun hän lähetti Samuelin voitelemaan yhden Iisain pojista kuninkaaksi Saulin sijaan: ”Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinun betlehemiläisen Iisain luo, sillä poikien joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” (1. 13:3). Miehen nimi oli Iisai, ja hänellä oli kahdeksan poikaa.” (1. Ensinnäkin sana ”Iisai” viittaa Herran olemassaoloon ja pysyvyyteen. Iisain pojista Eliab näytti olleen ulkoisesti näyttävä mies, mikä sai Samuelin aluksi pitämään tätä Jumalan valitsemana miehenä kuninkaaksi Saulin sijaan, kunnes Jumala oikaisi profeettaa sanomalla tälle: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Raamattu kertoo Jonadabin olleen ”hyvin neuvokas mies” (1. 17:12.) Poikia Iisailla oli siis Daavidin lisäksi seitsemän, tosin vain kuuden nimi Raamatussa mainitaan hänen lisäkseen, mikä viitannee siihen, että yksi pojista oli kuollut saamatta perillisiä. Mutta paljon harvemmin mielessä taitaa olla hänen isänsä.. Niinpä Aikakirjojen sukuluettelossa Iisain pojista mainitaan nimeltä vain esikoinen Eliab sekä Abinadab, Simea eli Samma, Netanel, Raddai ja Osem sekä nuorimpana Daavid. 16:1.) Iisaita kutsutaan myös efratilaiseksi samassa yhteydessä, jossa kerrotaan hänen pojistaan: ”Daavid oli Juudan Betlehemissä asuvan efratilaisen miehen poika. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” Ainakin Eliab, Abinadab ja Simei osallistuivat Daavidin lisäksi taisteluihin filistealaisia vastaan. Ensimmäisen kerran Raamattu mainitsee Iisain Ruutin kirjan lopulla: ”Naapuritalojen naiset kuuluttivat pojan syntymää ja huusivat: ’Noomi on saanut pojan.’ Poika sai nimekseen Obed, ja hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä.” Noomi oli Ruutin anoppi, ja kun Ruut sai Boasin kanssa pojan, oli kuin lapsensa ja miehensä Moabin maassa menettänyt Noomikin olisi saanut lapsen. O n mielenkiintoista, että Raamatussa Daavidista puhutaan paljon enemmän kuin hänen isästään, Iisaista. Simean pojasta, Jonadabista, tuli myös Daavidin pojan, Amnonin läheinen ystävä. Iisaista tuli siis betlehemiläinen. Heitä kutsutaankin Raamatussa usein Serujan, eikä siis tämän miehen pojiksi. Samalla raamatunkohta muistuttaa myös siitä, että sekä Iisain että Daavidin sukua asui myös Moabin maassa. Siitä naapurin naiset iloitsivat. Tietyt ihmiset jäävät historiaan, mutta harva taitaa muistaa edes sellaisten suomalaisten kuuluisuuksin isiä kuin Runeberg, Mannerheim tai vaikkapa Väinö Linna. Mitä siis voimme sanoa Daavidin isästä. Itse he tietenkin asuivat Betlehemissä, mistä Noomikin oli miehensä ja poikiensa kanssa aikoinaan lähtenyt nälänhätää pakoon Moabin maahan. Sam. Siksi ihmisen on syytä turvata ikuiseen eikä katoavaan. Serujan kolmesta pojasta, Abisaista, Joabista ja Asaelista tuli Daavidin armeijan sotapäälliköitä. Niin tosin taitaa olla usein nykyäänkin. Herra ei katso kuten ihminen. Iisai – poikansa varjoon jäänyt isä | 17 Tuskinpa on montakaan Raamatun lukijaa, joka ei muistaisi Daavidia ja hänen monivaiheista elämäänsä. Tyttöjä Iisailla oli kaksi: Seruja ja Abigail
Tim. Näin Iisain nimi liitetään Raamatussa suoraan myös Herraan Jeesukseen, maailman Vapahtajaan. Kun hänen veljensä ja koko sukunsa saivat siitä tiedon, he lähtivät hänen luokseen. Ristin juurella Jeesus antoi äitinsä opetuslapsi Johanneksen suojeltavaksi. Paavalin lähtiessä ensimmäiselle lähetysmatkalle hänen matkaansa lähti paitsi Barnabas, myös tämän serkku Markus. Kaiken lisäksi Paavali antaa kristittyjäkin koskevan selvän ohjeen: ”Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?” (1. Näin hänen luokseen kerääntyi nelisensataa miestä. 22:1–4 näin: ”Daavid lähti Gatista ja pakeni Adullamin luolaan. Siinä näyttää olevan myös oma erityinen siunauksensa. Alkutekstissä tässä yhteydessä käytetty vesaksi käännetty sana on neser. Raamattua lukiessa tulee usein muuallakin vastaan sama havainto sukulaisten keskinäisestä huolenpidosta. Johannes ja Jeesushan olivat serkkuja, joiden äidit olivat sisaruksia. Sam. Sitä ennen Daavid joutui elämään pakolaisena, jota Saul koetti kaikin tavoin saada hengiltä. Se näkyy siinäkin, että nykyäänkin lähetystyö pääsee uusilla alueilla usein alkuun siten, että ensimmäiset Jeesukseen uskovat ovat keskenään sukua, ja vähitellen sanoma alkaa levitä sen lähipiirin ulkopuolelle. Sen sijaan Iisaita ei Raamatussa useinkaan mainita sen jälkeen, kun Daavid voideltiin kuninkaaksi. Jumala näyttää selvästikin pitävän tärkeänä sitä, että hänen omansa huolehtivat myös kaikkein lähimmistä. Daavid lähti Adullamista Moabin Mispeen ja pyysi Moabin kuninkaalta: ’Anna isäni ja äitini tulla tänne teidän luoksenne, kunnes näen, mitä Jumala aikoo minulle tehdä.’ Daavid jätti heidät Moabin kuninkaan haltuun, ja he asuivat kuninkaan luona niin kauan kuin Daavid viipyi turvapaikassaan vuorilla.” Tämän maininnan jälkeen Iisain elämänvaiheista Raamattu ei kerro mitään. Kaiken lisäksi hän vei omaisensa turvaan juuri Moabin maahan. Daavid piti siis huolta sukulaisistaan, vaikka oli itsekin turvan tarpeessa. Aivan ilmeisestikin siihen vaikuttaa se, että perheen jäsenet pitävät huolta myös toisistaan. 3:5). Opetuslapsijoukossakin veljeksiä olivat Johannes ja Jaakob sekä Pietari ja Andreas. Kaikkein tärkein maininta on Jesajan kirjassa, jonka jakeessa 11:1 ennustetaan Messiaan tulo: ”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.” Puhe kannosta muistuttaa siitä, että suurimmatkin puut katkeavat aikanaan. Daavidin luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa. 17:17 kerrotaan. Daavidin ratkaisusta ja halusta pitää huolta suvustaan kerrotaan jakeissa 1. Asialle piti tehdä jotain. Yhtenä syynä siihen näyttää olleen se, että vielä Saulin hallitessa Israelia Iisai oli jo vanha mies, niin kuin jakeessa 1. Tuskinpa sen suurempaa kunniaa ikuisessa mielessä kukaan voikaan saada, vaikka ihmisten mielessä Iisai helposti unohtuu ja jää hänen kuuluisan poikansa varjoon. Raamattu ei siis mainitse Iisain isän vaiheista mitään Moabiin muuttamisen jälkeen, mutta toki Iisaista senkin jälkeen puhutaan Raamatussa. Mutta ainakin minua tämäkin maininta kiehtoo. Olikohan Daavid ajatellut myös näitä Ruutin kautta tulleita sukulaisiaan, kun hän lähetti omaisensa turvaan Moabin maahan ja tämän kuninkaan suojelukseen. Vaikka Samuel oli voidellut hänen nuorimman poikansa kuninkaaksi, kului vielä monta vuotta, ennen kuin Daavid asema kuninkaana vahvistui. Hekin olivat etsineet turvaa Moabista, ja sieltä Noomin miniäksi oli tullut Ruut. Nämä epävarmuuden ajat vaikuttivat myös Iisain ja tämän perheen elämään. Tuon ajan tavan mukaan monista kuninkaan sukulaisista tuli näin tärkeitä vaikuttajia hallitsijan lähipiiriin. Matteuksen evankeliumissa nähdäänkin tuon sanan viittaavan suoraan siihen, että Messiasta eli Jeesusta tullaan kutsumaan nasaretilaiseksi. Mutta vesa ja verso muistuttavat jotain siitä, mistä Iisain nimikin kertoo: Jumala pysyy kaikesta huolimatta. Aivan vailla huolta Iisai ei kuitenkaan voinut vanhuuttaan viettää. Kun Daavid joutui piileskelemään Saulin joukkoja, hän ymmärsi, että Saulin viha voisi kohdistua myös hänen sukulaisiinsa. Niinpä Iisainkin suku pysyy, vaikka monenlaiset tuulet ovat sitä repostelleet. Sam. Iisain nimi liitetään Jeesukseen” ” 18 |. Jotain samaahan oli tapahtunut aikoinaan Noomille ja tämän miehelle Elimelekille
| 19 si v u p e r so o n a Media täyttyy tulevaisuuden uhkakuvista. Soittaminen ja musiikin kuunteleminen avaavat jonkin ”kanavan” silmänräpäyksessä. Perttu Pölönen on futuristi, keksijä ja kirjailija, joka tietää tulevaisuuden megatrendit, häiriöt ja uudet teknologiat. Luontevimpia tapoja minulle ovat keskustelu ystävien kanssa ja musiikki. Mistä unelmoit. Nyt olen eniten tietokirjailija, koska kirjoitan parhaillaan syyskuussa ilmestyvää uutta kirjaa. Uusimman kirjani nimi on Saisinko huomiosi?, joka käsittelee sitä, miten teknologia vaikuttaa meihin ja miten sosiaalinen media ohjaa ajatteluamme ja käyttäytymistämme. Sinulla on monia titteleitä ja tehtäväkuvia: puhuja, keksijä, futuristi, kirjailija, säveltäjä jne. Mihin hengelliseen tilaisuuteen viimeksi osallistuit ja missä. Yhteys eri sukupolvien välillä voisi avata keskust e l u n arvoista, elämästä ja siitä, mikä muuttuu ja mikä ei. Osallistuin ristiäisiin. On kiinnostava nähdä, mihin kaikkeen älyassistentit pystyvät tulevaisuudessa; monelle voi olla niistä suuri apu niin arjessa kuin työssä. Rukous pitää hetkessä kiinni P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Unelmoin talosta, joka sinne muutaman vuoden päästä kohoaa ja perheestä, joka talon täyttää. Millä tavalla ilmaiset uskoasi. Millaista evästä sait sieltä matkaasi mukaan. Niin käy esimerkiksi tähtitaivaan alla, meren rannalla tai rukouksessa. Sukupolvien välinen dialogi saattaisi auttaa. Aiemmin olen tehnyt Tulevaisuuden lukujärjestyksen ja Tulevaisuuden identiteetit. Mikä rooleista on juuri nyt päällimmäisenä. Kerro jokin myönteinen trendi, joka saisi ihmiset ilolla odottamaan tulevaa! Tänä vuonna tekoäly on tullut monelle läheisemmäksi kuin aikaisemmin, kun ChatGPT on noussut monien tietoisuuteen. Pienokaisen siunaaminen pysäytti miettimään maailmaa – sitä, mihin hän tulee kasvamaan. Menin naimisiin viime kesänä ja ostimme ihanan tontin joen varrelta. Käytännössä olen yrittäjä – tavallaan se pitää kaiken sisällään. Silloin on yleensä läsnä, kun huomaa oman pienuutensa. Mikä sinusta on paras tapa olla kiinni hetkessä. Ikäluokilla on vaara kasvaa erilleen, koska nuorilla ja vanhoilla on ollut hyvin erilainen kasvuympäristö. Te ks Ti eR ja ta u R ajo k in en ku va ee Ro ko k ko Olen läsnä, kun huomaan pienuuteni.” ”. Myös elämän ihmetteleminen, opiskeleminen ja johdatuksen pyytäminen toimivat! Mikä voisi olla ratkaisu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenkatoon
Niin ainakin Ari Koivulahti ajatteli. – Olin syksyllä lähdössä opiskelemaan toimittajaksi Laajasalon opistoon. Pariskunta tuumi, että Jumalan täytyy olla oikeasti olemassa. – Kun katselimme pientä, täydellistä ihmistä, olimme kummatkin sitä mieltä, ettei tällaista voi syntyä vain meistä kahdesta, Maarit kertoo. Maarit sattui kuitenkin istumaan Arin pöytään. Esikoistytär syntyi joulukuussa 1982. Työkaverini jätti sydämelleni Johanneksen evankeliumin kohdan, jossa Nikodemos kysyy Jeesukselta, miten ihminen voisi syntyä uudesti. Samalla viikolla kirkossa oli Kansanlähetyksen tapahtumia. ”Tiedätkö, mikä on tuon pöydällä olevan kasvin latinankielinen nimi?” – Annoin sulle armoa hyvästä yrityksestä, Maarit muistaa. Y hteinen tarina alkoi seinäjokelaisessa baarissa vuonna 1981. Kun Maarit ja Ari palasivat yhteen, suhteeseen tulivat myös uskon asiat. Hänellä oli etsikkoaika. Maarit väittää, ettei ollut siinä tarkoituksessa liikkeellä, vaan pelkästään ”tyttöjen kanssa viettämässä iltaa”. Työkaveri sanoi rukoilevansa puolestani, kunnes asia kirkastuu minulle. Koivulahdet menivät pian naimisiin. – Samana iltana istuin saunassa ja itkin, miten joku voi noin välittää, Ari kertoo. Lakeuden Ristissä Kesällä 1983 perhe lomaili Seinäjoella Arin Esa-veljen luona. – Minulle tuli hirveä kateus ja kysyin, onko se kokous vielä huomennakin. Esan vaimo Sirpa yritti saada koko porukan lähtemään kokoukseen, mutta Ari halusi jäädä veljensä kanssa katsomaan telkkarista urheilua. Palattuaan Maarit sanoi tulleensa uskoon. Pari alkoi seurustella. Ari työskenteli Lapuan HalpaHallissa. Ari yritti tehdä vaikutuksen. Ratkaisevat kahvit 20 | Aviokriisi vei Maarit ja Ari Koivulahden eron partaalle. Kriisiin kätkeytyi kuitenkin siunaus. Siellä oli helluntailainen työkaveri, joka oli hänelle kuin hengellinen äiti. Perjantai sai nuoret aikuiset lähtemään yöelämään, ja samalla etsimään elämänkumppania. – Meille Psalmi 139 vahvisti sen, mistä tyttö on tullut. Seurusteluun tuli jossakin vaiheessa pieni tauko, jonka aikana Ari joutui hengelliseen prosessiin. Läheisyys kasvoi sekä pariskunnan välillä että suhteessa Jumalaan.
Uskoontulo oli varmaan tapahtunut jo aiemmin, Maarit arvelee. Se oli kuitenkin myös vasta heränneen hengellisen kutsumuksen aikaa. – Taloudessa elettiin kuumaa aikaa, ura lähti kiitoon. Mitä sanon pomolle. Sana-lehdessä oli ilmoitus, että Kansan Raamattuseura hakee mainospiirtäjää. Työpaikka hengellisessä järjestössä tietäisi palkan laskua ja uran katkeamista. – Ehkä se oli enemmänkin uskon tunnustamista. Ratkaisevat kahvit Te ks Ti ja ku va T pe tR i vä H ä sa Rj a ” Miten sanon pomolleni, että menen hengelliseen firmaan.” | 21. h e n k il ö T Seuraavana päivänä saatiin Arikin alttarille ja ”ratkaisulle” päivämäärä. – Mä vähän painostin. – Noihin aikoihin Martti Simojoen Päivän sana -hartauskirja vastasi moniin kipuiluihini ja kysymyksiini. – Paitsi että kyllä sinä aluksi vastustit ajatusta kovasti, Maarit huomauttaa. Maarit oli kuitenkin sitä mieltä, että paikkaa kannattaisi hakea. – Mietin, miten sanon pomolleni, että menen hengelliseen firmaan, Ari jatkaa. Laajasalon opistosta valmistuttuaan Ari meni töihin mainostoimistoon. Niiden vastausten jälkeen en oikein voinut olla hakematta sitä paikkaa, Ari kertoo
Parikymmentä vuotta myöhemmin pariskunta meni kahdeksi vuodeksi lähetystyöhön Namibiaan. Aluksi he pitivät liikettä yhdessä, mutta kuviosta tuli perheen kannalta liian raskas. – Ei kukaan muu tunne minua näin hyvin, Maarit jatkaa. – Jotenkin päädyttiin siihen, että eiköhän keitetä välillä kahvit. En ole ikinä lukenut sitä niin paljon kuin tuolla kurssilla. Kahden vuoden kuluttua Koivulahdet palasivat Suomeen, muun muassa siksi, että saisivat viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Paikallisella kirkolla oli kolme päiväkotia, joiden työntekijöille Maarit vei suomalaista osaamista varhaiskasvatuksesta. Menin keittämään, ja sä menit laittamaan musaa, Ari sanoo Maaritille. Sekään ei pelastanut kriisiltä. Ainoastaan hänelle pystyin kunnolla itkemään itkuni. – Pitkään kamppailin, olisiko syytä erota. Maarit sanoo, että ”kaikki korjaantui”. – Jos meillä ei olisi lapsia, olisin varmaan lähtenyt. Tanssin mielelläni laulujen tahtiin. Se olisi uusi alku. – Täytyy pitää kädet auki, tässä olen. – Mutta uskallanko rukoilla niin ihan tosissani. Luottamus meni. Tytär otti töistä sairaslomaa ollakseen äitinsä tukena. Vuonna 1997 Koivulahdet muuttivat Heinolaan ostettuaan sieltä pienen valokuvausliikkeen. Se on ihmeellinen juttu. – Se oli kapverdeläistä musaa, jossa yhdistyvät lattarit, afrot ja portugalilainen musiikki. Annanko mahdollisuuden, vai oliko se tässä. – Meidän välinen etäisyytemme ja etäisyys Jumalaan oli kasvanut liian suureksi, Maarit kuvailee. Kipinä syttyi. Pohjakosketus oli hengellisesti tarpeellinen. – Jumala on parantanut. Olen onnellinen siitä, että olemme yhdessä, Ari kuvailee. – Ennen pärjäsin ilman Jumalaa. – Siinä vaiheessa, kun asia tuli minun tietooni, Ari oli sen jo omalta osaltaan käsitellyt, Maarit jatkaa. Perhe muutti Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksen Vivamon liepeille ja asui siellä toistakymmentä vuotta. Kun romahdin, kukaan muu ei pystynyt antamaan apua tai toivoa. – Koin, että sikäläinen hengellinen elämä kasvatti minua. Ilmassa oli lopunaikojen tunnelmaa. Hän jatkaa oppineensa parisuhteesta ja Jumalasta ainakin sen, ”ettei niiden voi antaa vain olla”. Mutta sen lisäksi on tullut ymmärrys siitä, että kaikki perustuu sanaan, eikä tunteisiini, Maarit kertoo. Kuulostaa pieneltä, mutta minulle se oli suurta. 22 |. Tosin pariskunta on eri mieltä tapahtuman ajankohdasta. Välissä Koivulahdet kävivät viettämässä sapattivuotta Ruotsissa, jossa he työskentelivät paikallisen seurakunnan suomalaistyössä. Kriisistä päästiin läpi ”puhumalla paljon ja elämällä enemmän”. Afrikkalainen rytmi Rytmikkääseen musiikkiin viehtynyt Ari päätyi jo 1980-luvun lopulla Maaritin kehotuksesta Jakaranda-kuoroon, jonka kanssa hän pääsi tutustumaan Lähetysseuran työkentille Namibiaan ja Botswanaan. Nyt Maarit on eläkkeellä, ja Ari pyörittää poikansa kanssa valokuvausfirmaa Lahdessa. Puhuin Jumalalle rumasti, ihan kiroilin, mutta hän kestää. Ruotsista palattuaan Ari toimi useita vuosia Sana-lehden markkinointipäällikkönä. Ensimmäinen lapsenlapsi oli syntymässä. Kävimme paikallisen kansainvälisen seurakunnan jumalanpalveluksissa, Ari jatkaa. – Olen saanut raamattuherätyksen. Fiilis on tärkeää. – Luottamus Jumalaan lisääntyi, ja läheisyys meidän välillämme myös, Ari kertoo. Maarit palasi takaisin varhaiskasvatustöihin ja Ari keskittyi valokuviin. Maarit romahti. Ari kuvailee kriisin johtuneen siitä, että hän mokasi. Pariskunta opiskelee myös Raamattuopiston Avoimessa Raamattukoulussa. – Suomalaisia arvostettiin Namibiassa, Maarit kertoo. Maarit mietti parin pitkää historiaa ja yhteisiä lapsia. – Ja valitsit sen mukaan, mistä minä pidän. Ennen Afrikkaan lähtöä he olivat käyneet läpi järisyttävän kriisin. – Olimme eron partaalla, tai ainakin minä olin, Maarit kertoo. Se mursi minut. Oliko se ennen kriisiä, sen aikana vai sen jälkeen. Ari kertoo käänteentekevästä hetkestä, joka osoitti hänelle, että Maarit haluaa antaa anteeksi ja jatkaa yhdessä. – Siitä se elämä rupesi normalisoitumaan ja paranemaan. – Käyttäydyin aviomiehelle sopimattomalla tavalla. Ari toimi Lähetysseuran eteläisen Afrikan tiedottajana. Maarit osoitti sillä tavalla, riidan keskellä, rakkauttaan minuun, Ari kuvailee. Maarit hoiti perheen kolmea lasta kotiäitinä. Olen kokemusihminen ja rakastan ylistyslauluja. Koivulahdet olivat vuosien aikana tehneet myös avioliittotyötä Kansan Raamattuseurassa. – Jumala halusi meidät takaisin luokseen, Maarit sanoo. Hän tuli valituksi ja otti paikan vastaan. – Minä olen miettinyt, miten yksi yhteen Raamattu puhuu asioista, joita nyt tapahtuu, Ari lisää. – On hyvin tärkeää ankkuroitua sanaan. Jumala on parantanut Sinä iltana riideltiin
Jossain vaiheessa oivalsin, mikä on ytimessä tyylilajista riippumatta kaikissa niissä kappaleissa, joista erityisellä tavalla innostun: niissä on sävykäs melodia tai tunnelma, joka vie ihan omaan maailmaansa. Voisiko tästä ottaa esimerkkiä ja soveltaa sitä elämään isommassakin kuvassa. Huomaan kuitenkin, että vapaa-ajalla hakeudun mieluiten hiljaisuuteen tai kuuntelen musiikkia, jota kuunnellessani lepään. Työssäni kuuntelen paljon erilaista musiikkia ja innostun yhä taitavasti ja hyvällä näkemyksellä tehdystä musiikista kaikissa musiikkityyleissä. Muusikkoystävieni kanssa tuumasimme, että tällaisille hiljaisille ja sävykkäille rukouslauluille on selvä tyhjiö suomalaisessa hengellisen musiikin tarjonnassa. Laulu on sekä säveleltään että tekstiltään varsin yksinkertainen. Kenelläkään ei ole kiire seuraavaan sointuun. Etenkin laulu GiPienessä on kauneutta e lä m ä n i b ii si ve me Jesus on vanginnut minut lukuisia kertoja tunnelmaansa. Jatkuva taistelu ilmatilasta vie kaiken hapen. Soittajat antavat toisilleen myös upeasti tilaa ja uskaltavat soittaa vähän. Turboahdettu musiikkituotanto hengästyttää, kun taas pieni ja vähäeleisempi laulu on avara ja täynnä ilmaa, jota hengittää. kirjoittaja on radio dein musiikkipäällikkö ja äänituottaja. Laulu ja soitto ei ole tekninen suoritus, vaan tulkinnassa välittyy aito läsnäolo ja siihen on helppo kuuntelijanakin samaistua mukaan. Kun haeskelin uusille lauluille suuntaa, mietin, millaista laulua kuunnellessani minun on hyvä olla. Mutta silti täynnä sävyjä ja yksityiskohtia, joita ei huomaisi, jos sovitus olisi suurempi ja soittimia olisi enemmän. Olen vuosien varrella fanittanut amerikkalaisia gospelrock-yhtyeitä, hurahtanut jazziin, intoillut rytmikkäästä soulista, oivaltanut aikuisiällä suomenkielisen laululyriikan hienouden ja lumoutunut elokuvamusiikista ja isoista orkesterisovituksista. | 23 Te ks Ti an tt i su o n io ku va ko Ti al bu m i. Ei vain sen, joka huutaa kovimmalla äänellä. Kun annetaan tilaa toisillemme, kuuluu kaikkien ääni yksityiskohtineen. Fernando Ortega: Give me Jesus E lämän mittainen löytöretkeni musiikin parissa on kulkenut ison kierroksen. Huomasin palaavani yhä uudelleen amerikkalaisen lauluntekijä Fernando Ortegan tuotantoon. Monesti taitavasti tehty yksinkertaisuus antaa enemmän kuin taitojen ylärajoilla ponnisteltu jättimäinen sävelteos. Perustimme Carmen Ensemblen, jonka kanssa olemme nyt julkaisseet jo kolme albumillista uusia lauluja, ja neljäs on jo tekeillä. Esityksessä on myös harvinaisen hyvä rauha ja lepo. Musiikin opiskelijana ihailin taiturimaista soittoa ja virtuositeettia, johon omalla harjoittelumäärälläni en ikipäivänä tulisi yltämään. Kymmenisen vuotta sitten huomasin aina pianon ääreen istuessani improvisoivani herkkiä ja hieman melankolisiakin sävelkulkuja, ja yksinkertaisia sävellyksiä alkoi kertyä talteen
24 |. Niitä ihastellessa saattaa unohtua, että Israelin maaperästä 60 prosenttia on autiomaata. Ihastellaan puita ja kedon kukkia! Myös Pyhässä maassa ilmastonmuutos näkyy sään ääriilmiöinä ja poikkeavuuksina. Laaksot puhututtavat Maoz päätti urallaan keskittyä Raamatun luontoon ja kasveihin, kun hän tapasi vuosi vuoden perään niistä kiinnostuneita turisteja matkaoppaan ammatissaan. Lokakuussa oli kyllä sateita, mutta sitten niihin tuli pitkä tauko. – Vihreä siirtymä ei ole tällä hetkellä Israelissa yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä, joskaan ei ihan paitsiossakaan. – Israelissa viljelijät ovat kamppailleet kautta aikain kuivuutta vastaan. Tavallisesti sateet alkavat marraskuussa ja kestävät noin helmikuun loppuun. – Kauneimmillaan luonto on helmi-maaliskuussa, jolloin pelloilla ja vuorenrinteillä hehkuu värikkäitä kukkamattoja, esimerkiksi punaisia kruunuvuokkoja, Israelin kansalliskukkia, kertoo Maoz. Ronit Maoz oli helmikuussa Suomessa puhujakiertueella Jerusalemin Raamattukodin ystävät ry:n kutsusta. Nyt vain itse toivoisin, että maa alkaisi entistä vauhdikkaammin kehittää ja hyödyntää aurinkonergiaa. S adekausi alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään, tammi-helmikuun vaihteessa. Siksi sadetusja vesihuoltojärjestelmämme ovat hyvin kehittyneitä. Kaikkiaan sadetta on saatu normaalia vähemmän. Biologi ja matkaopas Ronit Maoz ihmettelee, miten talven sateet alkoivat Israelissa vasta tammikuun viimeisenä päivänä
| 25. – Raamatun sanoihin ja ilmaisuihin tulee autenttisuutta ja syvyyttä, kun käännöstyötä tekevä aistii ja näkee omin silmin Israelin luonnon, ympäristön muodot ja kasveja. Hän on kouluttanut yli viidentoista vuoden ajan yhteensä satoja eri puolilta maailmaa tulleita raamatunkääntäjiä Jerusalemin Raamattukodissa. – Mitä vanhempia ne ovat, sitä ihmeellisemmiksi ja kauniimmiksi niiden rungot tulevat erikoisine muhkuroineen. Uuteen urasuuntaan vaikutti myös suuri rakkaus kotimaahan ja Raamattuun, Maoz kertoo. Yli tuhatvuotiaita puita Raamatussa mainittuja puita ja kasveja voi Israelissa nähdä luonnossa sekä varta vasten rakennetuissa ympäristöissä. Niistä Maoz mainitsee esimerkkeinä Jerusalemin kaksi kasvitieteellistä puutarhaa sekä Neot Kedumin, joka on Raamatun luonnon tutkimiseen erikoistunut puutarha. Millainen oikeasti oli se puu, johon Sakkeus kiipesi. Yleisiä ovat esimerkiksi mantelipuu, oliivipuu, viikunapuu, taatelipuu ja granaattiomenapuu. Heprean kielessä maaston muotoa, laaksoa, kuvaavia sanoja on ainakin kolme erilaista. – Niistä eri puolilta maailmaa Israeliin tulevat kääntäjät usein esittävät kysymyksiä, jos esimerkiksi yksi on tullut vuoristoisesta Nepalista ja toinen jostain tasankomaasta. Suomessakin näkee Raamatussa mainittuja kasveja, esimerkiksi ohraa. Miehestä neidon otsa kaartuu hunnun alla kauniisti, granaattiomenan lailla. Raamatussa oliivipuuta on käytetty symbolina Jumalan armolle. Aatami ja Eeva verhosivat alastomuutensa viikunanlehdellä, mikä sopikin hyvin siihen tarkoitukseen. – Tuo viljalaji selviytyy karuissa olosuhteissa Israelissa. – Mantelipuu mainitaan Raamatussa esimerkiksi silloin, kun Herra näytti siitä oksan Jeremialle ja vakuutti itse valvovansa sanansa toteutumista. – Viikuna on lehtevä, tiheä puu, jonka alle Israelissa mennään paahteelta suojaan istuskelemaan ja keskustelemaan. Minusta tuntui tärkeältä keskittyä niihin, jotta saatoin palvella entistä paremmin Israeliin ulkomailta saapuvia ihmisiä. Oliivipuiden tuottoisuuden ja kestävyyden salaisuus on laaja juuristo, joka voi yltää kuuden metrin syvyyteen ja ulottua sivusuunnassa vieläkin pidemmälle. Hänellä oli entuudestaan loppututkinnot biologiassa ja arkeologiassa. Suomalaiset löytävät kotikielisestä Raamatustaan taatelin ja granaattiomenan esimerkiksi Laulujen laulusta, jossa neito kuvaa miehen kiharaisia hiuksia yhtä tuuheiksi kuin taatelin kukintoja. Maoz kertoo, että Getsemanessa elää yli tuhatvuotiaita oliivipuita. – Raamattua opiskellaan Israelin kouluissa jo pienestä pitäen, joten kansa tuntee ja tietää siellä mainitut kasvit ja puut. Miten granaattiomenaa Raamatussa käytetään kauneuden vertauskuvana. Miksi hän kiipesi juuri siihen. Yllätyin, kun näin ohraa viljeltävän myös Suomen Lapissa, jossa muutama vuosi sitten vierailin. Millaiseen puuhun Sakkeus kiipesi?” ” is r a e l n y t Te ks Ti Er ja ta u ra -j o ki n En ku va T m a ar it k at ti la ko sk i / je ru sa le m in ra am aT Tu ko di n ys Tä vä T ry Punainen kruunuvuokko on Israelin kansalliskukka, joka kukkii maan eteläosissa yleensä helmikuun lopulla, Israelin sydäntalvessa
Sirpa ja hänen veljensä pääsivät perheeseen, jossa oli kaksi lasta, toinen sijaisvanhempien biologinen ja toinen adoptoitu lapsi. Luontokuvaus ja luonnossa liikkuminen tuottavat hänelle iloa. – Kun tätä työtä tekee rukoillen, voi luottaa Jumalan johdatukseen. Kun Sirpa täytti 18 vuotta, sosiaalityöntekijä kertoi hänelle, ettei sijaisperheellä ollut enää velvollisuutta huolehtia hänestä, niinpä Sirpa muutti omilleen Tam26 |. Lapset joutuivat pärjäämään omillaan. Kerran asunnon ikkunasta lensi viikate ja toisella kertaa autontunkki. Kun sosiaalityöntekijä tuli vierailulle, hänelle piti vakuuttaa kaiken olevan kunnossa. Lastenkodeista oli kerrottu kauhutarinoita. Pahinta oli henkinen väkivalta, kuten helvetillä ja lastenkodilla pelottelu. Isä oli ollut vihainen, kun äiti ei ollut päästänyt häntä sisään. Poliisit vierailivat perheessä säännöllisesti ja hakivat isän aina välillä rauhoittumaan putkaan. Sirpa luonnehtii itseään yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneeksi ahkeraksi toimijaksi. – Meille hoettiin jatkuvasti, ettei meistä koskaan tule mitään, ja jos joku teki jotain, siitä seurasi fyysinen rangaistus. – Orivedellä tiedettiin perheemme tilanne, mutta huostaanottoa lykättiin, koska haluttiin säästää. Huostaanotetusta heikkojen puolustajaksi Lapsuudenkodissa oli paljon väkivaltaa ja turvattomuutta. Olin vasta vauva tuolloin. Sijoituslapsia kohdeltiin huonommin kuin perheen kahta omaa lasta. – Koko ajan varoin, ettei tapahdu mitään, mistä minulle olisi voitu suuttua, Sirpa kertoo. Anteeksianto on vapauttanut menneestä. – Isä oli alkoholisti ja äiti oli heikkolahjainen, hän toteaa. Jos perhe lähti ulkomaille, sijoituslapset eivät päässeet mukaan. Heille saatettiin syöttää homeisia ruokia ja he joutuivat käyttämään ulko-WC:tä. Epäonnistunut huostaanotto Kun lapset lopulta otettiin huostaan ja sijoitettiin uuteen perheeseen, Sirpa oli melkein seitsemänvuotias. Anteeksianto on vapauttanut Sirpa Pursiaisen menneestä. T amperelaisella Sirpa Pursiaisella, 43, on ollut tiivis kevät. Se mitä on ollut, ei määrittele tätä päivää eikä tulevaisuutta. Ilman lapsuudenkokemuksiaan Sirpa ei todennäköisesti olisi lähtenyt mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Karuissa oloissa kasvaneena hän on joutunut paljon työstämään lapsuuttaan. – Ennen kuin synnyin, äiti suunnitteli aborttia, mutta isä sai puhuttua hänet ympäri. – Sijaisvanhemmat kävivät ahkerasti hengellisissä kokouksissa ja olivat hyvin uskonnollisia, mutta kotona todellisuus oli toisenlainen. Sirpa ja hänen isoja pikkuveljensä kulkivat likaisissa vaatteissa ja olivat nälissään. Päivätyön ja luottamustehtävien ohella eduskuntavaalikampanjointi on täyttänyt kalenterin. – Yhtenä jouluna kolmevuotias isoveljeni oli lohduttanut minua, kun olin itkenyt yksin ja vanhemmat olivat juovuksissa. Sieltä perhe sitten haki isän seuraavana päivänä takaisin kotiin. Perheenjäsenet pelastuivat lentävien esineiden alta täpärästi. Sirpa syntyi alkoholistiperheeseen keskimmäiseksi kolmesta lapsesta. Hän on Tampereen kaupunginvaltuuston ja Pirkanmaan aluevaltuuston jäsen. Politiikkaan hän lähti mukaan jo nuorena, 20 vuotta sitten. Perheeseen kuuluu puolison lisäksi kaksi kissaa
Huostaanotetusta heikkojen puolustajaksi e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa Ri sa v el a Sirpa Pursiainen työskentelee vanhusten hoivapalveluja tarjoavan Elämänpuun toiminnanjohtajana. | 27
Sijaisperheen äiti ei ole pitänyt mitään yhteyttä. Jumalan rakkaus riittää Sijaisperheessä vietettyihin vuosiin osui myös jotain hyvin arvokasta, josta on tullut elämän perusta. Sirpa halusi päättää päivänsä. Omassa voimassa se ei olisi ollut mahdollista. Kerroin siellä omasta elämästäni ja anteeksiannosta. – Australiassa pääsimme vierailemaan hyvin pahamaineisessa vankilassa, johon yleensä oli vaikea päästä. Kun hän suunnitteli itsensä tappamista leipäveitsi kädessään, hän kuuli sydämessään hiljaisen äänen: ”Jumalalla on elämällesi tarkoitus.” Hän ymmärsi, että Jumalan rakkaus riittää aina, ja hän laittoi leipäveitsen pois. Kolme vuotta myöhemmin, 11-vuotiaana, elämä tuntui ahdistavalta ja täysin merkityksettömältä. Isä menehtyi lyhyessä ajassa syöpään. ” Selvin päin isä oli ihana ihminen.” Ennen lähtöä lähetystyöhön sijaisperheen isä oli pyytänyt Sirpalta anteeksi. Puolitoista vuotta kului maailmalla muun muassa Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Jo 8-vuotiaana Sirpa oli rukoillut syntejään anteeksi. – Kun olin Australiassa, koin, että minun pitää rukoilla ja paastota perheen puolesta. Selvitäkseen taloudellisesti Sirpa teki useaa työtä. Sirpa on ymmärtänyt, että vain anteeksiannolla pääsee eteenpäin. Aamuyöstä hän lähti jakamaan aamulehtiä, sitten kuudelta oli vuorossa toimistojen siivous ja kahdeksalta alkoivat opinnot. Sirpa Pursiaisen mielestä syntiä pitää vihata, mutta syntistä ihmistä voi rakastaa. Ilman rakkautta oli raskasta elää. Oman kodin perustamiseksi ei ollut mitään pesämunaa, vaan kaikki piti aloittaa tyhjästä. 28 |. Vaikka ihmiset ovat tehneet hänelle vääryyttä, hän näkee, että on tärkeää erottaa synti ja syntinen ihminen toisistaan. Sirpan biologiset vanhemmat ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, myös hänen isoveljensä on kuollut. Onneksi kämppäkaverin vanhemmat lahjoittivat joitakin perusasioita. – Jumala on antanut voiman anteeksiantoon. Aluksi en ymmärtänyt lukemaani, mutta vähitellen se alkoi avautua. Pikkuveljelleen Sirpa on tuki ja turva, eräänlainen äidin korvike. Samoihin aikoihin sijaisperheen isä sai sydänkohtauksen ja kuoli. pereelle. Sirpa sai olla hänen tukenaan loppuajat. – Syntiä pitää vihasta, mutta syntistä ihmistä voi rakastaa. – Aloin opetella raamatunjakeita ulkoa niin kuin leirillä oli ollut tapana. Sitä hänelle ei ollut kerrottu, että hän olisi ollut oikeutettu jälkihoitoon ja -tukeen. Moni vanki teki uskonratkaisun. Uudessa kotikaupungissa Sirpa aloitti lähihoitajaopinnot. Hän oli kaivannut elämäänsä jotakin merkityksellistä. Jeesuksen ristin tähden saatoin antaa anteeksi. Sirpa pääsi lasten kristillisille leireille ja sai kuulla rakastavasta Jumalasta. Se tuntui tärkeältä. Hän kuoli auto-onnettomuudessa vain 25-vuotiaana. Kerroin, että Jumala voi kääntää huonon kokemuksen hyväksi. Taivaassa tavataan Heti lähihoitajaopintojen jälkeen Sirpa lähti lähetystyöhön laivalle Operaatio Mobilisaatio -järjestön kautta. Hänen näkemyksensä on, että minun pitäisi olla hyvin kiitollinen niistä uhrauksista, joita hän on hyväkseni tehnyt, Sirpa kertoo. Gideoneihin kuuluneelta naapurilta Sirpa sai oman Raamatun
– Jumala antoi minulle lapsena viisautta. ” Jumala antoi minulle lapsena viisautta.” – Meillä oli hyvät välit. Hän on joutunut paljon työstämään itsetuntonsa rakennuspalikoita, että on yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu. Tiedän, että taivaassa hänet jälleen tapaan. Heikkojen puolustaja Sirpa tietää, että eletty elämä on osa ihmisen tarinaa, mutta historian ei tarvitse määrittää ihmistä, eikä hänen tulevaisuuttaan. En halunnut unohtaa, vaan kirjoitin kaiken ylös. Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon suorittanut Sirpa työskentelee tällä hetkellä vanhusten hoivapalveluja tarjoavan Elämänpuun toimitusjohtajana. Äitinsä kanssa Sirpa oli melko vähän tekemisissä, sillä äidin kanssa ei oikein pystynyt keskustelemaan. Sain antaa hänelle synninpäästön ja silloin tuntui ensimmäistä kertaa, että hän pyysi katseellaan anteeksi, Sirpa kertoo. | 29. – Olen lähtenyt politiikkaan, jotta voisin puolustaa heikommassa asemassa olevia. Hän oli aivan ihana ihminen selvin päin. Ikäihmisille asumispalveluja tarjoava yksikkö perustuu kristillisille arvoille. Sirpa muistuttaa, ettei asioita pidä liiaksi hengellistää. – Kävin hänen luonaan aina välillä. Elämän kokemukset ovat auttaneet Sirpaa ymmärtämään, missä todellisuudessa ihmiset elävät, jos elämä ei mene hyvin. Ennen nykyistä tehtäväänsä Sirpa toimi kymmenen vuotta sosiaalija terveysalan opettajana. Vaikka antaa anteeksi, asiat ja niihin liittyvät tunteet pitää käsitellä. Nuorena en pystynyt itkemään, mutta rukoilin Jumalalta, että itku tulisi luonnollisesti. Häpeään tai katkeruuteen ei pidä jäädä
Heidän joukossaan oli Ellen Grahn, joka teki koko työuransa (v. Palmroth toivotti sisarille runsaasti iloa tähän kristilliseen rakkaudentyöhön. Huolimatta siitä, että hän joutui tuolloin näkemään sodan raakuutta ja myöhemmin työssään kohtaamaan runsaasti köyhyyttä ja sairauksien runtelemia ihmisiä, hän ei milloinkaan meEllen Grahn – menneen ajan rakastettu diakonissa uskon esikuvia TeksTi liisa kosonen kuva diakonissalaiToksen kuva-arkisTo Ellen Grahn oli persoonallinen, sopuisa ja huumorintajuinen ihminen. ”T ahdotko valvoen ja rukoillen ahkeroida oikean palvelijamielen saamista sekä kuuliaisena Jumalan käskyille osoittaa tätä kutsumuksessasi?” Helsingin diakonissalaitoksen pastori A. ”Epäusko ja epäilys aina ovat olleet esteenä Jumalan valtakunnan työssä, mutta ilo Herrassa on teidän väkevyytenne!” (Neh. Palmroth kysyi työhönsä vihittäviltä 15 koesisarelta 8.9.1918. 30 | ” Grahn tuli varakkaasta perheestä.”. 8:10) Verisen sisällissodan aikana, jo ennen vihkimystään, Ellen oli saanut konkreettisen tuntuman hädänalaisten ja kärsivien ihmisten auttamiseen Punaisen ristin sisarena Kirkkonummen, Heinolan ja Helsingin taisteluissa. 1916–1945) Kirkkonummen eteläisen osan sisarena. Ellen Grahnin (1869–1947) muisto ei kalpene niin kauan kuin vanhan Kirkkonummen taru elää
Vaikka Ellen oli jo 49-vuotias valmistuessaan, hän ennätti tehdä pitkän työrupeaman, sillä hän jatkoi palvelustyötään vielä eläkevuosinaan. Ellen tunsi seurakuntalaisensa ja hänen saapumistaan polkupyörällä odotettiin monessa kodissa. Ellen oli persoonallinen, sopuisa ja huumorintajuinen ihminen, jolla oli sydämellään tahto auttaa niitä, jotka apua tarvitsivat. Vihkimyksessä saatu rohkaisu Raamatusta: ”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne”, kantoi läpi elämän. Sisar Ellenin työtä kiitettiin lämpimästi muistokirjoituksissa. Ja niin on todella käynytkin, sillä seurakunnan käytössä oleva tärkein kokoontumistila on nimetty tämän pitäjän ensimmäisen diakonissan mukaan Ellenin olohuoneeksi. nettänyt elämäniloaan eikä -voimaansa. Hänellä ei ollut kuukausipalkkaa eikä työaikoja. Ellen lähti liikkeelle aina kun kutsuttiin. 13:7) ” Diakonissat eivät saaneet avioitua.” | 31 Grahn tuli varakkaasta perheestä.”. Seurakunta tarjosi puolestaan asunnon ja siihen kuuluvat tarvikkeet. ”Lukemattomia olivat ne kuolinvuoteet, joissa hän oli läsnä. Ellen Grahn – menneen ajan rakastettu diakonissa ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Hän otti luokseen kaksi kasvattilasta Lassilan suurperheestä, kun he menettivät kotinsa. Hän teki vuosittain satoja potilaskäyntejä. Hän teki pitkiä ja vaivalloisia matkoja avun tarpeessa olevien luo. Seurakunta maksoi hänen palkkansa diakonissalaitokselle, joka lähetti hänelle siitä osan neljännesvuosittain. Vihkimyslupauksessaan hän sitoutui antamaan työlleen koko elämänsä. Terveydenhuollon lisäksi hän omisti huolenpitonsa ja palvelevan rakkautensa kaikkeen, missä saattoi auttaa ja tukea muita. Viimeiset vuotensa Ellen vietti Diakonissalaitoksen Elim-kodissa palvellen sielläkin lähes kuolemaansa saakka. Lähimmäisenrakkaus näkyi myös suhteessa lapsiin, joille hän piti pyhäkoulua. Diakonissat eivät tuolloin saaneet avioitua ja perustaa perhettä. Hän ymmärsi erilaisia ihmisiä ja pilkettäkin löytyi silmäkulmista. Erityisen pidettyjä olivat kyläläisten sairaskäynnit hänen pienessä kodissaan Bergstadissa. Hänellä oli hyvä sana kaikille, mutta erityisen huolenpitonsa hän omisti elämän varjopuolella oleville, noille pienimmille.” Biaudet totesi hautajaisissa, että Ellenin muisto ei kalpene niin kauan kuin vanhan Kirkkonummen taru elää. Hänen työnsä oli niin vaikuttavaa, että Bergstadin tilan isäntä Gösta Nordberg lahjoitti yhdessä diakoniayhdistyksen kanssa hänelle omaksi hänen kotitalonsa. Hän luki ahkerasti Jumalan sanaa kodeissa, ja hänestä tuli siten keskeinen hahmo paikkakunnan hengellisessä elämässä.” Kunnanlääkäri Teddy Biaudet totesi työtoveristaan: ”Sisar Ellen oli aina valmis unohtamaan itsensä niiden hyväksi, jotka hänen apuaan tarvitsivat. Ellen Grahn oli Heinolan pormestarin tytär ja tuli siis varakkaasta perheestä
Te ks Ti ju H a vä H ä sa Rj a i ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Vain ohut harso Jeesus elää, ystävät, näin todisti tyhjä hauta kerran ja yhä tänään todistaa, kirjoittaa Juha Vähäsarja.
Ei kuoleman kieltäminen, unohtaminen tai kiertäminen voi estää sen saapumista. Vanha munkki asteli eteen ja sanoi yhden ainoan lauseen: ”Totisesti, Kristus on ylösnoussut” ja käveli pois. En unohda ikinä pienenä poikana näkemääni ystäväperheen isän murtunutta itkua pienen arkun kantta vasten. He olivat lähinnä Magdalan Marian tavoin huolissaan siitä, kuinka he saisivat hautakammion kiven pois haudan suulta. Kaiken kuolevaisuuden, surun ja menettämisen ikävän keskelle saapuu sanoma Ylösnousseesta Herrasta, eikä toivoton ole enää toivotonta: ”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet”, julistaa meille Jumala Paavalin kautta ja jatkaa: ”Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Ennen täyttymystä joudumme kohtaamaan kuitenkin kuoleman surun eri tavoin. Vielä ei vihollisista viimeistä ole otettu pois, vaikka sen valta on murrettu. I täisessä naapurissa pidettiin aikoinaan kokous, jossa ylistettiin ateismin järkevyyttä, ylivoimaisuutta ja tieteellisyyttä. Kuinka monta rakasta ihmistä olemmekaan joutuneet laskemaan maan poveen, kuinka monet itkut on itketty menetetyn ikävästä. Kaikkien käytettyjen puheenvuorojen jälkeen kysyttiin, haluaisiko joku vielä sanoa jotakin. Miten voisin pyyhkiä pois kuolemaa kohti kulkevan katseen, josta voin lukea kysymyksen: vieläkö tästä voi selvitä. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista”, olivat haudalle tulleet vielä hämmentyneitä eivätkä tienneet, mitä uskoa. Puheenvuoro toisensa jälkeen julisti samaa ilosanomaa ja kristinuskon kuolemaa. Evankelista Johanneksen vakuutti käärinliinojen outo tapaus: ”Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslap” Enkeli nuhteli lempeästi.” | 33. Saliin laskeutui syvä hiljaisuus. Munkki julisti samaa totuutta, jota julisti jo Sardeen piispa Meliton vanhimmassa säilyneessä pääsiäissaarnassa noin vuodelta 170. Johannes kertoo, että vielä he eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Kuolema on edelleen ”vihollisista viimeinen” ja sellaisena sen voima näyttäytyy. Kun päivien määrä täyttyy, on sen edessä jokaisen kerran taivuttava. Jeesus itse oli niiden sisältä lähtenyt. Luukas kertoo (Luuk 24:1–12), että Herramme jäljiltä jäi hautaan vain käärinliinat, siististi järjestyksessä ja rikkoutumattomina. Minä teidät herätän oikealla kädelläni.” Pääsiäisen tapahtumissa liikutaan kuoleman laaksosta ylösnousemuksen riemuun. Mielestä ei katoa hyvän ystäväni kuolema koulubussin alle. 15:20–23.) Meidän ei kristittyinä tarvitse katsella elämää ja kuolemaa niiden tavoin, joilla ei ole toivoa. Kor. Hän nousi ylös, tai niin kuin sana sanoo: ”eegerthee”, ”Hänet oli nostettu kuolleista”. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan…” (1. Meliton oli apostoli Johanneksen ja apostoli Filippuksen ohella yksi merkittävimmistä Vähään Aasiaan haudatuista kristityistä. Harso elämän ja kuoleman välillä on osoittautunut hauraaksi. Suru voi olla joskus lohduton. Vaikka Herran enkeli lempeästi nuhteli haudalle tulijoita: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta. Minä teille näytän iankaikkisen Isän. Minä teidät vien taivasten korkeuksiin. Kukaan opetuslapsista tai Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisinä todistaneista naisista ei vielä haudalle mennessään voinut kuvitella, että Jeesus olisi todella noussut ylös. Harson takana ei kuitenkaan ole vastassa hiljaisuus, vaan taivaan täyttymys Herraan turvaaville. Aidon kristillisen ylösnousemususkon sanoma on yhä sama: Kristus on totisesti ylösnoussut: Muun muassa näin Sardeen piispa saarnasi: ”Tulkaa siis tänne, kaikki te ihmisten sukukunnat te syntien saastuttamat ja ottakaa vastaan syntien anteeksiantamus. Sen rajan ylitämme jokainen yksin. Kerran myös meidät herätetään kuolleista Jumalan toimesta. Sillä minä olen teidän anteeksiantamuksenne minä teidän pelastuksenne pääsiäinen minä teidän tähtenne teurastettu karitsa minä teidän lunnaanne minä teidän elämänne minä teidän ylösnousemuksenne minä teidän valkeutenne minä teidän pelastuksenne minä teidän kuninkaanne. Eikä syyttä. Otteita hänen pääsiäissaarnastaan kuullaan yhä useammin pääsiäisjumalanpalveluksissamme
He näkivät hänen syövän ja juovan; he saattoivat Tuomaan lailla laittaa sormensa hänen haavoihinsa. Vieläpä Jeesuksen vastustajatkin joutuivat ylösnousseen todistajiksi: he olivat vierittäneet suuren kiven haudan suulle ja sinetöineet sen Pilatuksen sinetillä. Ne olivat haudassa siinä muodossa kuin ne olivat olleet vainajan ympärille käärittyinä. Hauta oli kaikista varotoimenpiteistä huolimatta sunnuntaiaamun valjetessa tyhjä; kivi poissa, käärinliinat siististi ruumiin paikalla, vainaja kateissa. Parhaimmillaan yli viidelle sadalle ihmiselle samalla hetkellä (1. Opetuslapset puolestaan eivät voineet muut kuin uskoa: ihme oli todella tapahtunut! Ei yksinkertaisesti voinut epäillä. Ristiinnaulitsemisesta, kaikista kuolettavista haavoista, haudan eteen vieritetyistä kivistä ja sotilasvartioista huolimatta. Kaikki kaipuumme on saanut täyttymyksensä. Jos hylkäämme sovituksen, ei meillä ole enää muuta uhria syntiemme edestä. Muut opetuslapset ja Jeesuksen seuraajat Jumala vakuutti sillä, että Jeesus ilmestyi heille useaan otteeseen. He asettivat vartiomiehiä haudalle. Korinttilaiskirjeessä kuvataan: ”…katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: – Kuolema on nielty ja voitto saatu…” (1. 15:54–55.) Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa pistimen terä on katkaistu, voitto on saatu, kuoleman kuolema on koittanut. Ylipapit, vanhimmat ja vartijat eivät voineet muuta kuin alkaa juonia tarinaa ruumiinryöstöstä, jonka opetuslapset olisivat yöllä suorittaneet vartijoiden nukahdettua vartiopaikoilleen. Nyt me odotamme enää sen lopullista ja näkyvää toteutumista. 15:6). Ruumista ei ollut varastettu, se vain oli liinojen sisältä poissa. He saattoivat itse todeta, että Jeesus ei ollut haamu, vaan ruumiillisesti ylösnoussut kuoleman voittaja. Kor. –Todellakin, syntimme ovat kannetut ristille viimeistä myöten ja meidät on niistä päästetty! Todellakin, Jeesus on noussut kuolleista! Todellakin, hän on herättävä meidätkin viimeisenä päivänä kuoleman unesta! Todellakin, Jeesus elää aina ja me elämme hänen kanssaan; nyt ajan vaivassa ja kuoleman todellisuudessa, mutta pian taivaan täyttymyksessä. Kun yksi kuoli kaikkien edestä, niin kaikki ovat kuolleet; kun yksi nousi tuomiosta vapautettuna, niin kaikki ovat nousseet vapaina. Hän, joka herätti Jeesuksen, on herättävä meidätkin. Vain epäusko voi enää kadottaa. Ei voinut kuin uskoa: Jeesuksen oli täytynyt poistua yliluonnollisella tavalla liinojen sisältä. Jos emme usko evankeliumia, ei meillä ole armoa. Jeesuksen ylösnousemus on todiste siitä, että hän oli todella Jumalan Poika. Kor. Pietari sanoi helluntaina: ”Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Totisesti Kristus nousi kuolleista ja elää! ” Ihme oli todella tapahtunut.” 34 |. Niin kertoivat ylösnousseen nähneet muille Jumalaa hapuileville ja toivoa etsiville. Ja sitten enkelit esittivät tuon Jumalallista huumoria viljelevän kysymyksen: Mitäs te täältä hautaluolasta eläviä etsiskelette. Silloin me saamme riemuita monista jälleennäkemisistä! Tapaamme edeltä menneet sukulaiset ja ystävät, perille päässeet Herran omat. Ja silloin, niin kuin 1. 20:8). Ja he saivat Jeesukselta itseltään raamattuopetusta Vanhasta Testamentista, miten Messiaan tulikin kuolla ja nousta kuolleista. Hautaa ei vartioitu tarkasti sen vuoksi, että Jeesus ei pääsisi ulos vaan sen vuoksi, että opetuslapset eivät pääsisi sisään viemään ruumista ja herättämään uutta villitystä. 4.) Olemme silloin todella tulleet kotiin, mistä ei enää kaivata muualle. Jeesus oli itse täysissä ruumiin ja sielun voimissa heidän keskellään elävänä ja kosketeltavana. Jeesuksen ylösnousemus on vakuutena myös siitä, että meidätkin tullaan herättämään ruumiillisesti Jeesuksen kirkastetun ruumiin kaltaisina. Kuivassa ilmanalassa ja voiteiden vaikutuksesta ne olivat jäykistyneet kuin kuoreksi. Niin vakuutti myös enkeli tyhjällä haudalla. Saamme liittyä taivaan ihmeelliseen elämään Herran, enkelten ja erilaisten taivaallisten olentojen kanssa! (Ilm. 2:24, 36.) Herättämällä ristiinnaulitun syntien kantajan, Jeesuksen, kuolleista Jumala julisti koko ihmissuvun Jumalalle kelvolliseksi, sillä maan päällä ei ollut enää yhtään sovittamatonta syntiä. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan – – Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi – tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” (Apt. Jumalaa eivät kuitenkaan pidättele ihmisten laatimat direktiivit. Jeesus elää, ystävät, näin todisti tyhjä hauta kerran ja yhä tänään todistaa. On vain yksi evankeliumi, yksi tie taivaaseen, ja se joko uskotaan ja päästään taivaaseen tai hylätään ja joudutaan kadotukseen. si, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi” (Joh
Olen kuitenkin huomannut keskustellessani muiden kristittyjen kanssa, että paastoaminen ei liity aina ruokaan. Toisaalta myös oman uskonelämän hoitamista on pitänyt opetella uudestaan. Pääsiäisen lähestyessä moni kristitty paastoaa, kukin omalla tavallaan. VALTTERI MÄNTYSALO, 19, HELSINKI ”Paasto auttaa keskittymään tärkeään” Aloitin viime syksynä opiskelut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Muutin samalla asumaan Helsinkiin ja ensimmäistä kertaa omilleni. Uudenlaisessa ympäristössä ja uudenlaisten haasteiden edessä tulee silti löytää aikaa Jumalalle. Haastan siksi myös sinut pohtimaan pääsiäisen aikaan omaa uskonelämääsi! n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o R a ku va ko Ti al bu m i | 35. Uskon myös, että säännöllinen uskonelämän hoitaminen tekee arjesta paljon valoisampaa. Omalla kohdallani pystynkin paaston aikana keskittymään uskonelämän hoitamiseen liittyvien uusien rutiinien kehittämiseen ja ylläpitoon. Uudessa arjessa on ollut paljon opettelemista, omien ruokailujen suunnittelusta laskujen maksamiseen. Päivän raamatunkohdan lukeminen aamuisin laittaa päivän hyvin käyntiin ja iltarukous puolestaan tuo levollisen mielen. Paastoaminen voikin olla esimerkiksi Raamatun lukemista puhelimen selailun sijaan. Itse olen nähnyt paastoamisen pitkään lähinnä karkkilakkoina tai laihdutuskuureina
”En säästellyt sanojani” 36 | TeksTi jenni Repo kuvaT saRi savela
Silloin normaali arkielämä on hyvin tärkeää. – Lähiön sijasta valitsimme pikkukaupungin ja elimme pikkukaupunkielämää. – Nyt on aikaa lapsenlapsillekin niin, ettei tarvitse kalenteria katsoa. Vaarin homma on täydellinen elämänvaihe, hän kuvailee. Hän on kirjoittanut useita teologisia teoksia ja on aktiivinen blogikirjoittaja sekä kolumnisti ja pakinoitsija. – Sillä on ollut yllättävänkin suuri merkitys kirjoitustyölle. Niiden keskipisteessä olivat Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opettajat. Pitkän työuran Suomen teologisessa instituutissa tehnyt raamatuntutkija ja opettaja aloitti työt kiivaiden raamattudebattien aikakaudella 1990-luvun alussa. Aamulla töihin lähtemistä en kyllä kaipaa. – Se oli Suomessa aika erikoista aikaa. Useimmat kirjani olen kirjoittanut junassa. Se oli aika tavallista, työni oli yhdeksästä viiteen hommaa, Eskola kuvailee. Tuomiokapituliin tehtiin valituksia pastoreista, jotka opettajan tai tutkijan roolissa opettivat tiedekunnassa niin kutsuttua historiallis-kriittistä raamatuntutkimuksen metodia. Eskola tunnetaan suorista kannanotoista päivänpolttaviin kysymyksiin ja mielipiteistä, jotka useimmiten poikkeavat valtavirran ajattelusta. Junassa työskentely oli leppoisaa kun puhelimet eivät soineet ja monesti parhaat ajatukset saattoivat tulla aamulla hyvien yöunien jälkeen. Illat ja viikonloput olivat useimmiten vapaat ja lapsia vietiin harrastuksiin. Nyt hän iloitsee paitsi vaarina olemisesta, myös uusien raamatuntutkimusmetodien hengellisestä ja tieteellisestä annista. Kolmen vartin pituinen matka kaksi kertaa päivässä, 200 päivänä vuodessa noin kolmenkymmenen vuoden ajan. – Tutkijan homma vaatii pitkää keskittymistä. Eskolat muuttivat Turkuun noin vuosi sitten ja samassa kaupungissa asuvat myös perheen molemmat tyttäret ja kolme lastenlasta. Sitä ennen perhe asui vuosikymmenet Riihimäellä, josta Eskola kävi junalla töissä Helsingissä. ”En säästellyt sanojani” | 37. P ari vuotta sitten eläkkeelle jäänyt teologian tohtori ja dosentti Timo Eskola, 67 kertoo elävänsä nyt hyvää elämänvaihetta. – On kivaa kun aika kuluu lastenlapsia hoidellessa. Junasta tuli Eskolalle ikään kuin toinen toimisto. Timo Eskola teki pitkän uran opiskelijatyössä ensin OPKO:lla ja sitten Suomen teologisessa instituutissa (STI), jossa hän ehti olla Uuden testamentin tutkijana ja opettajana 28 vuotta. Tämähän on tietysti elämän parasta aikaa. Kiivaiden raamattukeskustelujen aika Eskolan työ STI:ssa alkoi 1990-luvun alussa, muutama vuosi instituutin perustamisen jälkeen. Suomessa oli olleet todella kiivaat raamattukeskustelut kun STI perustettiin, Eskola kertoo
38 |
– Nykyään kun eletään tällaista somehyökkäysten ja pimeästä puukottamisen aikaa on vaikeaa edes ymmärtää sitä, että Suomessa on ollut aika, jolloin kaikkien piti perustella kantansa. Heistä monet tulivat herätyskristillisyyden piiristä. wokeilmiöön liittyvässä keskustelussa oleellista olisi perustella oma kantansa mahdollisimman hyvin ja antaa rakentavaa vastinetta. Tämä oli -90-luvun tyypillinen piirre, Eskola selittää. – Teoksia on tullut kymmenittäin kolmenkymmenen vuoden aikana ja ala on yhä kehittymässä, Eskola iloitsee. Hän on itsekin laatinut yleisesityksen Uuden testamentin teologiasta. Nykyään kukaan ei puhu historiallis-kriittisestä tutkimusmetodista ainakaan Suomen ulkopuolella enää. – Siitä on tullut osa länsimaista kulttuuria eivätkä useimmat ihmiset edes tiedä sen taustaa. Eskolan mielestä niin raamattukiistan aikaan kuin nykyisessä sateenkaari-ideologiaan ja ns. Hyvät perustelut välttämättömät STI:n perustamisen toivottiin saavan muutosta aikaan teologisessa tiedekunnassa. Osasin myös paremmin auttaa opiskelijoita koska tiesin mistä kiistassa oli kysymys. Myös Uuden testamentin teologiasta laadittujen yleisesitysten määrä on räjähdysmäisesti kasvanut. – Ymmärrettiin, että se on kiistaa ja valtapolitiikkaa eivätkä näkemykset muutu. – Kyllähän sellaiset toiveet karisivat aika nopeasti, Eskola kertoo. Historiallis-kriittinen tutkimusmenetelmä pyrki luonnontieteellisen tutkimuksen tavoin äärimmäiseen objektiivisuuteen ja tutkimuslähteet tulkittiin usein sekaviksi ja epäyhteneväisiksi. Eskolalla oli tärkeä rooli tukea opiskelijoita, jotka kannattivat toisenlaisia raamatuntutkimuksen metodeja. Nyky-yhteiskunnan tilaa arvioidessaan Eskola huomioi, että ateismin syntyaikoina 1800-luvulla noussut ajatus kristinuskosta orjamoraalina on säilynyt nykypäiviin asti. Hän väitteli teologian tohtoriksi samoihin aikoihin kun aloitti työt STI:ssa. | 39. Jälkikristillisen ajan aatto Eskolan tiedollinen osaaminen ja mielenkiinto ei rajaudu vain teologiaan, vaan hän väitteli myös filosofian tohtoriksi kypsemmällä iällä. – Monet tämän hetken kuuluisimpia raamatuntutkijoita ovat nimenomaan herätyskristillisiä tai evankelikaalisia kuten N.T. Aatehistorian tunteminen sen sijaan näkyy laajasti Eskolan kirjoituksissa sekä kirjoissa, joista kaksi käsittelee ateismia. – Kansainvälisessä tutkimuksessa eletään hienoa aikaa, Eskola iloitsee. Wright, jonka kirjoja on kaikissa yliopistoissa. Eskola tapasi päivittäin teologian opiskelijoita, auttoi gradunteossa ja tuki opinnoissa. – Jos vähän kärjistetään, niin ennen sanottiin, että emme tiedä mitään Jeesuksesta ja nykyään sanotaan, että tiedämme ihan valtavasti Jeesuksesta, Eskola selittää. – Tutkimusmenetelmät ovat ihan täysin muuttuneet. Kirkon toiminta pienenee kun väki eroaa kirkosta ja kirkon talous romahtaa. Olin ollut itse vuosikaudet siinä mukana ja käynyt samoja debatteja seminaareissa, yliopiston käytävillä, kahviloissa ja muualla, Eskola kertoo. Sen seurauksena esimerkiksi Jeesus-tutkimuksessa se, mitä Jeesuksesta saatettiin lopulta sanoa, jäi usein ohueksi. Eskolalle yliopistomaailma oli tullut kymmenen vuoden jatko-opintojen ja väitöskirjan kirjoittamisen kautta erityisen tutuksi. Aiemmin niiden laatimista pidettiin liian vaikeana tai jopa mahdottomana, sillä Uuden testamentin teologiaa pidettiin liian epäyhtenäisenä ja hajanaisena. Sanonnalla viitataan siihen, että kirkasotsainen kristitty nuori menettää uskonsa opintojen edetessä. – Uuden testamentin tutkimuksen laitokselle sijoittuminen antoi mahdollisuuden ottaa asioihin kantaa. Kehityksen näkee esimerkiksi Skotlannissa ja Englannissa. – Sanonta ”aloitti hengessä, lopetti Helsingissä” oli ikävä kyllä totta silloin, Eskola muistelee. ” Elämme pimeästä puukottamisen aikaa.” – Kyseessä oli periaatteellinen kysymys siitä, mihin pappi uskoo ja miten pappi voi yliopiston suojissa hylätä kirkon opin ja saada kuitenkin toimia pappina, Eskola selittää. He ovat vain omaksuneet sen ja lopputulokset näkyvät siinä, että he eroavat kirkosta. Se on aivan menneen talven lumia, Eskola arvioi. Raamatuntutkimuksen uusi aikakausi Raamatuntutkimus on muuttunut merkittävästi 1980ja 1990-luvuilta ja Eskola on yrittänyt viestiä asiasta Suomessa. Semiotiikasta ja kirjallisuustieteestä saadut opit ovat päässeet käyttöön raamatuntutkimuksessa. Nykytutkimuksessa löydetään Jeesuksesta piirteitä, jotka ovat myös hengellisesti antoisia: – Tutkimus voi opettaa ymmärtämään sitä, mitä Jeesus oikeasti opetti, Eskola sanoo
– Olen ajatellut vuosien varrella, että lähestulkoon kaikki isot tutkimusaiheeni ovat olleet hengellisesti hyvin antoisia. – Tässähän palataan antiikin Roomaan. Kristilliset ryhmät kasvoivat ja kokoontuivat katakombeissa ja milloin missäkin. Rooman valtakunta oli meidän näkökulmastamme pakanallinen. – Olen lapsuudesta saakka tottunut suorapuhe i suute e n , jota muualla Suomessa ei oikein ymmärretä, Eskola kuvailee viitaten porilaisiin juuriinsa. Meillä tulee olemaan pakanallinen yhteiskunta; julkinen hallinto ja lainsäädäntö, Eskola arvioi. Hän on kirjoittanut paljon myös tyyliltään kevyempiä ja vapaampia pakinoita ja kolumneja, joiden on ollut tarkoitus provosoida keskustelua, mutta joiden Eskola onkin huomannut ärsyttävän ihmisiä keskustelun sijaan. Sama tulee olemaan Suomessakin. – Se on Lutherin perinne, että on lupa myös huumorin avulla näyttää se jos kaikki ajatukset ja väittämät eivät ole kohdillaan. Se on ollut vähän kuin minun roolini. – Eräs vanha kristitty sanoi mi” Välillä olisi ollut syytä painaa jarrua.” nua kerran panssarivaunuksi. Ryminällä uusiin kannanottoihin Eskola on tunnettu suorapuheisuudestaan ja siitä, ettei hän arkaile kertoa näkemyksiään. Kun on isommat keskustelut ja jännitteet, niin tulen ryminällä tilanteeseen enkä säästele sanojani. 40 | Pitkän tutkijanuran tehnyt Eskola kuvailee, että ”vaarin homma on täydellinen elämänvaihe”.. Toteutuessaan se on hengellisesti antoisaa, Eskola kuvailee. Kristinusko tulee elämään pienissä kristillisissä ryhmissä. – Raamatuntutkijan tavoitteena on lukea Raamattua entistä paremmin. Vanhan ja Uuden testamentin välinen suhde ja sen ymmärtäminen, että Vanha testamentti oli Jeesuksen, apostolien ja Paavalinkin ainoa Raamattu, Eskola selittää. Raamatuntutkimuksella on Eskolalle myös hengellinen ulottuvuus. Uuden testamentin tutkijan täytyisi osata ulkoa Vanha testamentti. – Iso kuvio on selvä länsimaissa, kaikki indikaattorit ovat kertomassa siitä, että kristinuskon vaikutus alkaa olla ohi ja länsimaat ovat siirtymässä vähitellen, mutta vääjäämättä jälkikristilliseen aikaan, mikä tuo mukanaan kaikennäköistä muutosta, Eskola analysoi. Joskus Eskola on tarkoituksella ilmaissut asiat hieman yliampuvasti, sillä huumori on ollut hänelle yksi tapa ilmaista asioita. – Suomessa kehitys on tapahtunut oikeastaan minun työurani aikana kolmessa-, neljässäkymmenessä vuodessa koska silloin kun aloitin työt, Suomessa kuului kirkkoon vielä melkein 90 % ihmisistä. Se hyvä löytyy pienistä piireistä, hän selittää. Paluu katakombeihin – Hyvä ei löydy mistään isosta enää, Eskola lataa kun häneltä kysyy, mitä hyvää yhteiskunnasta tai kirkosta voisi löytää. – Voi sanoa tutkijanakin, että tämä on vaikeaa, Eskola naurahtaa. Ne ovat olleet samalla hengellistä työtä. – On turha haikailla kansankirkon asemaa tai sitä, että se jollain lailla tulisi takaisin. Tutkijalle tärkeintä tuntea Raamattu Kysyttäessä, mikä on ollut vaikeinta raamatuntutkijalle, Eskola vastaa: – Se, että tuntisi Raamattua. Mutta kolikon toinen puoli on se, että välillä olisi ollut syytä painaa jarrua, Eskola tunnustaa
Mooseksen lakitekstejä lukiessa on myös hyvä muistaa, että ne on kirjoitettu aivan toisenlaisessa maailmassa kuin missä me elämme. Moos. 3. 19:31). Samalla hän ymmärtää, että monet seikat, jotka VT:ssa on säädetty synniksi, ovat edelleen syntejä (esim. Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtori Eero Junkkaala. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Miksi kristityn tulisi lukea Mooseksen kirjojen sisältämää lakia. Esimerkiksi eläinten syömisen rajoituksilla (3. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Mutta mitä kristitty tekee Mooseksen lain lukuisilla ohjeilla. Hän löytää sieltä myös hyviä elämänohjeita (esim. 17:11), jotta aikanaan voitaisiin ymmärtää Jeesuksen lopullisen uhrin merkitys (Hepr. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Kristinusko on tuonut länsimaiseen lainsäädäntöön asioita, joita tuolloisessa maailmassa ei lainkaan tunnettu. Kun hän lukee niitä Jeesuksesta käsin, hän ymmärtää, että kuolemanrangaistus ei ole enää voimassa, kun Jeesus on kuolemallaan sovittanut kaikki syntimme ja siis kuollut sen kuoleman, jonka me olisimme ansainneet. Toiseksi sitä on luettava Jeesuksesta käsin, joten vasta Uusi testamentti antaa oikean tulkintahorisontin Vanhaan. 7:19), koska Jumalan valtakunta ylittää kaikki rajat. Tällainen on esim. . 11) oli tärkeä merkitys tuolloin Jumalan kansan ja muiden kansojen välisen eron tekijänä. Siksi Raamatussa on nähtävissä myös Jumalan ilmoituksen kehittymistä. Ensinnäkin kaikki siellä on Jumalan sanaa ja se oli alkuseurakunnan Raamattu. Valittu kansa ei saanut sekaantua muihin. KRistityn suHteessa Vanhaan testamenttiin on hyvä ymmärtää kaksi pääperiaatetta. 9:12). Jeesus kuitenkin purkaa tämän säädöksen (Mark. kymmenen käskyä (Luuk. Uhrisäädöksillä Jumala antoi havainto-opetusta siitä, että veri tuottaa sovituksen (3. Moos. 18:20; Room. Ne säädökset, jotka Uusi testamentti selvästi edelleen allekirjoittaa, ovat luonnollisesti voimassa. 19:32–34). Mitä niistä voi oppia. 13:9). Moos. Moos. 3
Perinteisesti Englannin kirkko (Church of England) on ollut kirkkoyhteisössä johtava jäsen ja sen pää, Canterburyn arkkipiispa, kaikista anglikaanisen maailman piispoista ”ensimmäinen vertaistensa joukossa”. Suomessakin tätä ratkaisua ”siunata, ei vihkiä” tullaan tarjoamaan Kirkon hajotukseksi p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ii sa k k i ku va is to ck 42 |. Tämä ”kompromissi” on kuitenkin naurettavaa näennäisteologiaa: kirkon kannalta teologinen kysymys on nimenomaan siunauksesta – vihkiminen tarkoittaa juridista toimenpidettä, josta päättää valtio. Päättämällä siis siunata näitä liittoja kirkko on osoittanut niille hyväksyntänsä, vaikka virallisissa papereissa edelleen kiemurrellaan ja väitetään, että kirkon opetus avioliitosta on miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto. Keväällä Englannin kirkko päätti alkaa siunata samaa sukupuolta olevien liittoja. . Tämä oli kompromissiesitys, eikä vihkimistä siis edelleenkään kirkossa hyväksytty. Ulkomaista kiRkollista keskustelua seurannut lukija lienee törmännyt uutisiin anglikaanisesta kirkkoyhteisöstä
Monet kirkot ovat kieltäytyneet tunnustamasta enää Canterburyn arkkipiispan johtoasemaa. Kyse on siis samankaltaisesta ongelmasta kuin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossakin: vaikka jokin oppi onkin, ei sen anneta rajoittaa käytäntöä. Mitä voimme Jumalan nimissä tehdä – sitäkö, mitä Hän kieltää vai ei. Myös länsimaissa on perinteisiä, aktiivisia kristittyjä, jotka ovat samassa rintamassa afrikkalaisten ja aasialaisten veljiensä ja sisartensa kanssa puolustamassa raamatullista oppia. Olemmeko länsimaalaisina oman paremmuusharhamme vallassa. ” Ei raamatullisia perusteita edes näön vuoksi.” | 43. . Ei piispalla voi olla hengellistä arvovaltaa ilman Jumalan sanaa. Yksikään samaa sukupuolta olevien liitot siunaava kirkkokunta maailmassa ei kasva, vaan ne kaikki kuihtuvat eikä ajan henkeä seuraamalla olla missään muuallakaan saatu tätä kirkollista näivettymiskehitystä pysäytettyä. Sieltä se kristinusko on ensimmäisenkin kerran tänne pohjoisen perille tullut. Jos Raamatulle uskolliset pitävät sitä sitten ”torjuntavoittona”, ovat he eksyksissä. Niin sanotussa globaalissa etelässä länsimaista teologista kompromissia ei kuitenkaan otettu vastaan – kompromissiesitys, jonka piti pitää kirkko yhdessä, näyttääkin johtavan lopulliseen hajoamiseen. Myös pyrkimys pitää kirkko koossa epäonnistui surkeasti. Toisaalta siunauksesta myös puhutaan väärin. On varmasti terveellistä, että Englannin kirkon ja Canterburyn arkkipiispan johtoasema kyseenalaistetaan: oikeastaanhan se on lähinnä kolonialistinen jäänne. Sekä Etelä-Amerikka että Afrikka ovat Eurooppaa kristillisempiä maanosia. ”kompromissina”. Olemmeko – samalla kun julistamme kaikkien samanarvoisuutta ja vastustamme kolonialismia – samalla kuitenkin ideologisia kolonialisteja. Myös meidän kirkossamme olisi syytä pohtia, kenen joukossa tahdomme seistä. Nykyinen ratkaisu on varmaankin pettymys kaikille osapuolille, mutta kirkko ei voi palvella kahta herraa: Jumalaa ja yleistä mielipidettä. Viimeisimmässä väestönlaskussa enää alle puolet briteistä piti itseään edes kristittyinä. Kyse ei ole pohjimmiltaan edes avioliitosta, vaan suhtautumisesta Jumalan sanaan. Vastaus on: emme. Kysymys ei ole pelkästään liberaalin, kuihtuvan ja Raamattuun uskonsa menettäneen länsimaisen anglikaanisuuden ja kasvavan, Raamattuun sitoutuvan eteläisen kristillisyyden välisestä railosta. Voimmeko tietää mitään Jumalasta, jos kiellämme Hänen ilmoittaneen itsensä meille. Ikään kuin kyseessä olisi kirkon – joka ymmärretään vain julkisoikeudelliseksi instituutioksi – hyväksyntä, josta voidaan demokraattisesti päättää. Ehkä ottaa niistä esimerkkiä ja katsoa maamme ja maanosamme rajojen ulkopuolelle. Kiista näyttää olevan viimeinen pisara, joka on rikkomassa anglikaanisen kirkkoyhteisön. Kirkkolainhan mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Samaa sukupuolta olevien liiton siunaus on vain kirkon sairauden oire – sairauden syy on se, ettei oikeasti uskota siihen, mitä julistetaan ja siihen, että Jumala puhuisi meille. . Kysymys onkin: Kenen joukoissa seisot. Ikään kuin ajattelemme, että ”kaikki arvot ovat samanarvoisia”, mutta meidän uusimmat keksintömme ovat kuitenkin ”objektiivinen” totuus. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.” (1 §) ja Tunnustuskirjoissa kirkon opista muotoillaan näin ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.” (Yksimielisyyden ohje, 1.) Etenkään keskustelussa samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ei raamatullisia perusteita ole etsitty edes näön vuoksi: yleensä perustelut ovat olleet yleishumanistisia, ”musta tuntuu” -argumentteja ja päälle on saatettu löysästi lätkäistä pari jaetta rakkaudesta huolimatta siitä, ettei niillä ole useinkaan tämän asian kanssa mitään tekemistä. Olisiko kuihtuvien läntisten kirkkojen aika ottaa vaari kasvavien ja hengellisesti elinvoimaisten kirkkojen opetuksesta ja nuhteestakin. Suomi ei ole maailman napa, eikä edes Eurooppa. Monet anglikaaniset kirkot ovat tuominneet Englannin kirkon erehdyksen ja esittäneet mielipahansa siitä, että se ”on luopunut oikeasta evankeliumista” – Ugandan ja Ruandan kirkkojen lausuntoa siteeraten. Tämä on hullutusta: Puhuttaessa siunauksesta ei puhuta ihmisistä, vaan Jumalasta. Canterburyn arkkipiispa Justin Welby jopa kertoi parlamentaarikkojen uhkailleen häntä oikeustoimilla, ellei kirkko tee asiassa samaa sukupuolta olevien liittoa hyväksyvää päätöstä
Heiskanen, Mar-sijoitus Oy, Jarkko Karttunen, Metallista Oy, K-Market Ylämylly, Sasta, Kirjakauppa Sanan Helinä, Parturi-Kampaam o Satu, Honkavaaran perinnepiha, Alavan Rantautuvat, Liekkikustannus Oy Jo uk o Pu ha kk a & Pe rtti Pu ha kk a Lohdutu ksen syli ISBN 978-952-94-6291 -9 Luokka 24 Copyright Jouko Puhakka & Pertti Puhakka p. Seurakunnan papistoa ja suntiota yhdistää kyvyttömyys erottaa omat ajatukset elävästä Jumalasta, mikä johtaa kaikkien kohdalla tragediaan. Sen sijaan, että Isä olisi kaiken hyvyyden lähde ja lohduttaja, suntio Turtola rakentaa itsensä näköisen Jumalan. Padottu viha ja pettymykset suhteessa omaan isään peilautuvat kapeaksi ja mustavalkoiseksi käsitykseksi Kaikkivaltiaasta. Maailmaan heitetyn yksinäisyys heijastuu kontrollin tarpeena, jossa vapaudesta on tullut pakkomielle. Tekstissä viitataan taiteen ja kirjallisuuden ohella raskaan sarjan teologiaan Dietrich Bonhoefferista Osmo Tiililään, mutta samalla lukijan oletetaan tuntevan populaarikulttuuria laajalti progressiivisesta rockista Joose Keskitalon tuotantoon. 044 275 7344 tai suurinonrakkaus3@gmail.com Jouko Puhakan koskettavat kirjat (Tosi Arvokas, 10 €, Suurin on Rakkaus 10 € ja Lohdutuksen syli 18 €) kirjapakettina 30 € (+ postimaksu €) 2 kpl Lohdutuksen syli -kirja 30 € (+ postimaksu €, yksittäin tilattuna postimaksu 5,90 €) Mahta va kirjata rjous! 44 |. Kirjan kaunis kuvitus on enolaisen Pertti Puhakan. Lohdutuksen syli -kirja tahtoo tuoda lohdutuksen ja toivon pisaroita elämän arkeen. Martti Lutherin mukaan uskonnollinen kiihkoilu on synneistä vaarallisin ja tuhoisin. Hurskainen ei ole pelännyt kirjoittaa haastavaa, ahdistavaa ja vaikeasti tulkittavaa teosta, joka ei päästä lukijaa helpolla. Päähenkilö Turtolan suhde isään on etäinen, rakkaudeton ja vaikea – samoin kuin suhde Jumalaan, joka näkyy hänen sisäisessä vihassaan ja kaaoksessaan. Kirjassa on kuukauden jokaiselle päivälle rohkaisun sana Raamatusta joko 1933/1938 tai 1992 suomennoksen mukaan. Jouko Puhakka Kuvat: Pertti Puhakka Rohkaisun sana kuukauden jokaiselle päivälle Lohdutuksen syli Joudumme elämässämme erilaisiin tilanteisiin. VEsa Pirttimaa Kun Jumalan pitää vaieta ” Päähenkilö rakentaa itsensä näköisen Jumalan.” Antti Hurskainen Suntio Siltala, 2023, 270 s. Elämä koettelee. Piiroinen, Anja ja Paavo Kauppinen, Kuljetusliike Osmo Kokko Oy, Martti Puhakka, Enon Mansikka Kauko Heiskanen, Nuohouspalvelu A. Hurskainen on onnistunut luomaan uskottavan henkilöhahmon, jonka kilvoittelu johtaa synneistä kauheimpaan. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA E sikoisromaanissaan 22 Antti Hurskainen käsitteli pakko-oireisuuden ja syömisen kontrolloinnin ohella ikävän uskon kauneutta. +358 44 2757 344 Tilaukset Jouko Puhakka p. Silloin tarvitsemme rohkaisua, lohdutusta ja toivoa. Hän on yksinäinen mystikko, jonka ajattelu rakentuu vastakkainasettelun ja hengellisen kilpailun kautta. Suntio on huomattavasti uskonnonfilosofisempi ja vaatii lukijaltaan enemmän – ehkä liikaa. Vaikeus kohdata ja käsitellä ahdistusta on kantava teema, josta lukijakin saa osansa. Kiitos kirjan toteutusta tukeneille: Enon Apteekki, Tmi Asta M. Teos käsittelee modernin jälkeisen aikakauden emansipoituneen yksilön hybriksen ongelmaa mielenkiintoisella tavalla. Isättömyys ja psyykkinen näkymättömyys rakentuu sisäiseksi linnaksi, joka ei murru eikä edes rakoile. Vapaus näyttäytyy mahdottomuutena, joka ei lainkaan sovi suurimmalle osalle ihmisistä
Kun vaaditaan turvallista tilaa itselle, puhdistetaan toisella kannalla olevat ulos. Vaikka kirjoittaja antaa tilaa erilaisille näkemyksille, hän ei kaihda ottaa selvästi kantaa. Teksti on kauttaaltaan perusteltua ja kertoo laajasta lukeneisuudesta. Piispa ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin M oni on odottanut piispoilta Raamatun ja uskon perusteiden pohjalta kannanottoja ajankohtaisiin kysymyksiin. timo junkkaala k ir ja -a r v io it a ” Teksti kertoo laajasta lukeneisuudesta.” | 45 Jari Jolkkonen: Ymmärrystä etsivä usko. Tiede antaa piispan mukaan luotettavaa tietoa todellisuudesta, mutta se ei anna vastauksia ihmiselämän syvimpiin eksistenttisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Kuopion suunnalta niitä on saatu ja nyt noita kananottoja on julkaistu kirjana. ”Olennaista on uudistaa kansankirkkoa niin, että sen yhteydessä mahdollisimman moni ihminen voi päästä Jumalan luo taivaan iloon ja juhlapöytään.” Jari Jolkkonen ei kaihda vaikeitakaan ajankohtaisia kysymyksiä ja käsittelee niitä kiihkottomasti ja monipuolisesti. Kirkon tulee olla hengellisesti elävä, avaran armon diakoninen ja missionaarinen kirkko, joka pitää rohkeasti kiinni uskostaan ja tunnustuksestaan. Väyläkirjat, 2022.. Monella kristityllä voi olla samoja huolenaiheita kuin nykyisellä oikeistopopulismilla, joka saattaa korostaa perinteisiä perhearvoja, mutta liikkeen maahanmuuttovastainen kansallismielisyys sopii huonosti yhteen kristinuskon opetukseen siitä, että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja että evankeliumi kuuluu kaikille. Evankeliumin kuuluttaminen on kirkon ydintoiminto, sielu ja tunnusmerkki. Kansankirkkoa Jolkkonen pitää yhä hyvänä mallina, mutta se ei saa olla laitostunut ja väljähtynyt hengellisen velttouden linnake, Kelan haarakonttori. Kirja antaa hyvän luterilaisen uskon mukaisen pohjan kohdata ja tarkastella aikamme ilmiöitä – ja ehkä orastavaa toivoa kirkon uudistumisestakin. Kulttuurin, tieteen ja uskon vuoropuheluja. Jumalankieltämisestä tuli 1900-luvulla ahdistava ja orjuuttava valta, joka johti kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan. Radikaalin vasemmiston taistelussa epätasa-arvoa vastaan puolestaan ajaudutaan usein suvaitsemattomuuteen. Käsillä on laaja kattaus uskon ja tieteen suhteesta aina politiikkaan ja evankelioimiseen saakka. Molemmat olivat kristinuskon vastaisia. Ateistien näkemykset eivät nouse tieteellisistä tuloksista vaan ovat heidän uskonvaraisia mielipiteitään. Nykyisillä ääriliikkeillä sekä oikealla että vasemmalla on sen verran samankaltaisuutta vanhempien ääriliikkeiden, kansallissosialismin ja marxilaisuuden kanssa, että taustasäteily on Jolkkosen mukaan syytä tunnustaa. Hengen velttoutta vastaan tarvitaan hänen mukaansa vireitä seurakuntia ja herätysliikkeitä
sa m a st a p e r h e e st ä Matti Turunen, 40 • Kanttori, oopperalaulaja, pedagogi, musiikin maisteri • Työskentelee Suomen kansallisoopperassa ja siinä sivussa kanttorin sijaisena ja yliopisto-opettajana • Tunnettu myös Radio Dein Radiokirkkokuoro-ohjelmasta ja Pikku-Matin pianobaareista Savonlinnassa • Perhe: Vanhemmat ja yksi sisar Ulla Turunen, 69 • Kasvatustieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä, eläkkeellä • Perhe: Aviomies ja kaksi aikuista lasta keitä. TeksTi ulla-maija lammi-kEtoja kuvaT sari saVEla ja haastateltujen kuva-arkisto 46 |
Jos hän tarvitsi apua, mummi ja tädit auttoivat. Ajattelen, että samoin äiti on elänyt elämäänsä omalle lapsuuden perheelleen, puolisolleen ja meille lapsille. Nykyään lastenkirjailijana tunnettu Esko-Pekka Tiitinen nimitti minut muskarin todistuksessa ”virtuoosiksi”. Viisivuotiaana innostuin pianon soitosta. Perheessämme vallitsee hyvä keskusteluyhteys. Pimeässä autossa syviä keskusteluita matti & ulla turunen. Leikin luovia mielikuvitusleikkejä, kunnes Maria-sisarestani sain leikkikaverin. Yhdessä he veivät meitä harjoituksiin ja esiintymisiin. Kun olin lapsi, äiti oli kotona ja aina läsnä. Itse olin silloin Savonlinnan oopperajuhlakuoron harjoituksissa. Pääsin sinne ylioppilastodistukseni perusteella. Äiti huolsi vaatteet ja eväät, isä tallensi konsertit. Asioita suunnitellaan ja toteutetaan rauhassa. Molemmat vanhemmat tukivat toipumistani, mutta äidin tausta sairaanhoitajana ja häMatti kertoo: | 47 Matti Turunen on saanut tukea äidiltään monissa elämänvaiheissa. Kävin rippikouluni etuajassa Israelissa ja toimin isosena sekä seurakunnan rippikouluissa että Pelastakaa lapset ry:n leireillä äidin niitä järjestäessä. Kun tulevaisuus oikeustieteiden opiskelua myöten tuntui romuttuneen, äiti ehdotti hakemista Joensuun yliopistoon tilastotieteitä opiskelemaan. Äitikin meni vapaaopiston pianonsoiton kursseille, mutta jäi sitten isän kanssa kannustusja huoltojoukkoihin taiteilijayhteisössämme. Ulla Turunen kertoo Matin kannustaneen häntä opiskelemaan. Marian kanssa meillä oli hyvät suhteet, mutta virheiden sattuessa meitä kasvatettiinkin. Äiti on sukumme tukihenkilö. Äiti tuki minua, kun Helsinkiin muutettuani sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Jotta Maria ja äiti saivat olla välillä kahdestaan, harrastin musiikkia Outokummun seurakunnan päiväkerhossa ja kaupungin musiikkileikkikoulussa. Äiti lauloi minulle lastenlauluja ja luki satuja. Kun olin muuttamassa Helsinkiin opiskelemaan oikeustieteitä, vanhempani kävivät viikonloppuisin katselemassa myytäviä asuntoja. Äidin ensimmäinen koulutus on lastenohjaaja. Isä tuki enemmän tiedollisessa oppimisessa, äiti vei pyhäkouluihin ja opasti kerhonohjaajaja isoskoulutukseen. Ennen diagnoosin löytymistä hän otti töistä vapaata ja tuli huolehtimaan minusta, kun yksin en jaksanut ylläpitää kotia. Hän on kasvanut ihmisenä ja halusi oppia elämää vielä lapset kasvatettuaan: hän opiskeli kasvatustieteiden maisteriksi. Äitiä ja isää se nauratti aika paljon, kun he tulivat kotiin. Upposi. Esko-Pekka Tiitisen ja naapurin Eero Vuorialhon suosituksesta vanhemmat hankkivat minulle ja Marialle pianon. Totesimme, että nyt on parasta mennä jo valmiiksi nurkkaan, niin ei tarvitse sitten vanhempien tultua siellä niin pitkään olla. Hän sanoi joskus jostain ihmisestä, että tämä on elänyt elämänsä vain muita ajatellen. Kerran olimme kahdestaan kotona ja kokeilimme, uppoaisiko äidin neula lankakerään
Ulla kertoo: 48 |. Olen kiitollinen myös siitä, että hänen ympärillään olevat eri asiantuntijat ovat tarjonneet hänelle ammatilliset ja opilliset ainekset kehittyä ja kypsyä tuohon tehtävään. Jo pienenä hän sai sähköisen kosketinsoittimen ja hän osoitti kiinnostusta moniin erilaisiin soittimiin huuliharpusta lähtien. Myös päättäväisyys, oikeudenmukaisuus ja heikommassa asemassa olevan tukeminen saattavat olla yhteinen piirteemme. Kanttorina tuen oppivaa ja veisaavaa seurakuntaa, oopperalaulajana koen merkityksellisyyttä avustavia päärooleja laulaen ja pedagogina kuljen rinnalla kuin kerhoa ohjaten. Avoimella ja suoralla keskustelulla saimme käsiteltyä nämäkin asiat. Hän leikki mielellään legoilla ja autoilla. Olen oppinut äidiltäni palvelemisen ja myötäelämisen merkitystä. Vielä illalla oli kansainvälinen messu, joka loppui iltakahdeksaan mennessä. Sen jälkeen alkoi kuuden tunnin paluumatka Helsinkiin. Niinpä hän teki minulle kiperän kysymyksen, miten ihminen uudestisyntyy. En ole musiikin ammattilainen, mutta innokas musiikin kuuntelija. Kiitollisuus siitä, että elämä on kuljettanut ja kantanut Matin tehtävään, johon hänen oma innostuksensa ja oppimishalunsa on suuntautunut. Arvostan Matissa luotettavuutta, harkitsevuutta, rauhallisuutta, sopimuksista kiinni pitämistä, vastuuntuntoisuutta, laajakatseisuutta, suunnitelmallisuutta, luovuutta ja sosiaalisuutta. Kaikkein vaikeimmat ja kipeimmät asiat on hyvä puhua suljetussa autossa, keskellä pimeyttä kiireettömästi matkustaen. Martto-niminen nukkekin hänellä oli, mutta nukke ei kiinnostanut leikkiessä. Kun näen Matin esiintyvän, ensimmäisenä herää kiitollisuuden tunne. Vaikka vanhemmat kannustivat menestymään koulussa ja olemme kasvaneet niin sanotussa korkeakulttuurisessa ympäristössä, minusta ei ole tullut palveltavaa herraa. Radion tai television puheissa oli ollut esillä ihmisen uudestisyntyminen. TempeRamenttimme ovat melko samanlaiset. Jos häntä joutui joskus rajoittamaan jostain, kylläkin tosi harvoin, hän halusi kiellolle perustelut. Turvallisuus toteutuu, kun isä huolehtii auton kunnosta, ja äiti valmistaa retkieväät, ravinnon sielulle ja ruumiille. Kolmevuotiaana hän aloitti musiikkileikkikoulun ja viisivuotiaana soittotunneilla käynnin. Joskus minua huoletti Matin suuri kiinnostus musiikkiin. Matti oli oma-aloitteinen ja kekseliäs jo pienenä. Todennäköisesti sanoin hänelle, että tuohon kysymykseesi en osaa nyt vastata. Matti kannusti minua aikanaan opiskelemaan lisää vaikkapa tohtorin tutkintoon asti ja ottamaan vastaan myös vaativampia työtehtäviä. Viestittelemme ja soittelemme lähes päivittäin, tapaamme aina kun mahdollista. Kun naapurin pihakäytävälle laitettiin mustaa öljysorapäällystettä, kolmevuotias Matti katsoi ikkunasta ja tuumaili: ”Tuota mustaa hiekkaa Matti ei kyllä ymmärrä.” Leikinkin keskellä Matti kuunteli tarkoin mitä ympärillä puhuttiin. Automatkoilla kerroimme hauskoja juttuja, mutta puhuimme syvällisistäkin asioista. Mietin, jääkö levolle ja koulutehtäville riittävästi aikaa. Hän on rohkaissut ja opastanut minua maltillisesti teknisesti haastavampien uusien autojen kanssa ja käyttämään muitakin uusia teknisiä laitteita. Koulumenestys Matilla oli todistuksen perusteella loistavaa, joten enemmän oli huolta sitten levon riittävyydestä. Kun aloitin opintoni Sibelius-Akatemian kirkkomuusikkona, halusi äiti töihin meidän lasten lähelle Helsinkiin. Molemmat puntaroimme asioita erilaisista näkökulmista. En muista miten pääsin yli ja ulos tuosta kysymyksestä, sillä vastausta en varmaan osannut hänelle antaa. Matti on ollut pienestä pitäen kanssamme konserteissa ja oopperoissa. nen sosiaalityöntekijän tietämyksensä auttoivat käytännön asioissa. Matti oli rauhallinen, järkevä, päättäväinen ja pitkäjänteinen lapsi, joka huolehti hyvin omista asioistaan ja tavaroistaan. Yleensä keskustelimme kyllä ihan rehellisesti ja avoimesti. Myös rauhallisuus kiperissäkin tilanteissa on meille yhteistä. Hän ei kysellyt, mitä hän tekisi, vaan keksi itse tekemisensä. Viikonloppuisin autoilimme yötä myöten Joensuuhun, jossa minulla oli kanttorin tehtäviä, lauantaina toimituksia ja sunnuntaina messuja. Musiikkiharrastus soittaen ja laulaen jatkui tuosta lähtien. Se on ollut koko perheen yhteistä harrastusta. Kun Matti oli vauva, lauloin hänelle lastenlauluja, joita myöhemmin soitettiin hänelle ammatillisina versioina CD:ltä. Hän työllistyi johtavan sosiaalityöntekijän tehtäviin ja oli jälleen huoltojoukoissa, kun rakensin muusikon uraani tiiviillä aikataululla
Entä käytettäisiinkö sittenkin aika ja raha mieluummin muuhun kuin että tullaan ilmoittautuneeksi koko perheen kristilliselle leirille. (Kaikki lapset ovat jo yli 16-vuotiaita ja käyvät edelleen kirkossa.) 2. 4:12, Ps. Mutta Jumala on ikuinen vanhempi, jonka vanhemmuus kestää ja kantaa läpi koko lapsen elämän aina aikuisuuteen ja iankaikkisuuteen asti. Nuori mies sanoi, ettei ollut aiemmin ajatellut asiaa mutta arveli, että seuraavat kolme heidän perheensä käytäntöä olivat olleet toimivia ja kantaneet hyvää hedelmää: 1. | 49 k o lu m n i Arjen valintojen apuväline – iankaikkisuusmittari ”O saatko sanoa teidän perheessänne kasvaneena, mitkä ovat olleet mielestäsi merkittävimpiä asioita siihen, että sinä ja kaikki sinun neljä sisarustasi olette elävässä uskossa ja aktiivisia seurakunnassa?” Näin kysyin lounaspöydässä reilu 20-vuotiaalta lähetyslinjan opiskelijalta, jonka perheen elämää olen päässyt seuraamaan melkein 20 vuotta. kirjoittaja on lahtelainen äiti ja sekl:n juniorityön koordinaattori Te ks Ti id a H o v i ku va sp H il ip pe gu es sa iz. 78:3–7). Perheen yhteisistä ruokailuista pidettiin kiinni. ”Söimme perheenä yhdessä ainakin iltapalan ja usein päivällisenkin. 3. On järkevää, että elämme lyhyen elämämme ja päätämme lasta koskevat arvovalinnat ikuisuuden valossa – valossa, joka kutsuu meitä punomaan lapsemme elämään kolmisäikeistä vanhemmuutta (Saarn. Mallinnettaessa perheemme tietoisia käytäntöjä ja arvovalintoja olemme ottaneet apuvälineeksi iankaikkisuusmittarin, sillä aika on lyhyt mutta ikuisuus pitkä. Sen jälkeen sai itse päättää, halusiko käydä kirkossa vai ei. Näin jälkeen päin ajateltuna uskon, että sillä oli suuri merkitys siihen, että yhteys vanhempieni ja sisarusteni kanssa oli lämmin sekä sen myötä turvautuminen taivaalliseen vanhempaan, Jumalaankin, oli helppoa.” Nämä kerrottuaan nuori mies kysyi: ”Mistä sinun mieleesi tuli kysyä tätä asiaa?” Vastasin, että pohdin yllättävänkin laajaa ilmiötä, että jopa niin sanotuissa uskovaisissa kodeissa lapsia kuljetetaan harrastuksiin niin arkena kuin viikonloppuna, mutta seurakuntaan heitä ei tuoda eikä oteta mukaan. Tai sivuuttaako toive Puppe-kirjan valinnasta iltasaduksi kerta toisensa jälkeen hyllyllä olevan lasten Raamatun. Vanhemmat panostivat lasten osallistumiseen kristillisille lastenleireille, vaikka talous oli tiukalla ja matkat pitkät. Näillä leireillä syntyi toisiin saman ikäisiin kristittyihin ystävyys, joka kantaa yhä. Lapset olivat joka sunnuntai aina mukana kirkossa rippikoulun käymiseen asti. Se on sellaista vanhemmuutta, jossa ymmärrämme, miten tärkeää lapsen on päästä tuntemaan taivaallinen vanhempi, Jumala, sillä me lapsen luonnolliset vanhemmat olemme lopulta vain väliaikaisia vanhempia. Yhtään helpommaksi asiaa ei ole tehnyt se, että lapsuuteni perheestä en ole saanut juuri minkäänlaista mallia siihen, miten elää perheessä uskoa todeksi maanantaista sunnuntaihin. Kenenkään syitä arvottamatta olen nyt myös itse kolmevuotiaan lapsen äitinä tienhaarassa, jossa olemme joutuneet pysähtymään valinnan eteen, mihin asioihin haluamme perheenä panostaa: Miten toimitaan, kun lasta kiinnostava ringetteharrastus on päällekkäin jumalanpalveluksen kanssa
Mikä on viimeinen Saarnaajan kirjan kuuluisista Aika on… -lausumista. Mitkä kolme vitsausta seuraavat syntiin langenneen ihmiskunnan vaivoina tämän aikakauden loppuun asti. Teemana on tällä kertaa Sota ja rauha Raamatussa. 2:1 3-1 4), 7. 6:1 0-2 0), 10 . Mitkä ovat kristityn hengelliset sota-aseet Paavalin mukaan. r a a m at tu v is a la aT in u T Re ij o H u u sk o n en ku va is to ck la aT in u T pe k k a H a Rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 3.5.2023 T ämän vuoden Raamattuvisassa kysymyksiä on kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. Mie kka , näl kä ja rut to (Je r. Millaisia kauniita kuvia Miika käyttää kerran koittavasta rauhan ajasta. Mikä oli taivaallisen sotajoukon sanoma paimenille jouluyönä. Hän ei ole löy tän yt yht ä suu rta usk oa ken elläk ään mu ulla Isr ael iss a (M att . Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. ”Ju mal an on kun nia kor keu ksi ssa , maa n pää llä rau ha ihm isill ä, joi ta hän rak ast aa. Kuinka pienellä joukolla Gideon vapautti israelilaiset midianilaisten käsistä. ”N iin tao taa n mie kat aur an ter iks i ja kei hää t ves ure iksi… jok ain en saa ist ua mit ään pel kää mät tä om an viin ikö ynn öks ens ä ja viik una puu nsa alla .” (M iik a 4:3 -4) , 6. Minkä poikkeuksellisen tunnustuksen Jeesus antoi apua pyytämään tulleesta roomalaisesta upseerista. ”A utu ait a rau han tek ijä t: he saa vat Jumal an lap sen nim en. (Tu om . 5:9 ), 8. 3:8 ), 5. 7), 4. 19: 13) Kymmenen kysymystä Raamatusta Mikä Jumalan heprealaisista nimistä tarkoittaa Sotajoukkojen Herraa. 24: 10 ), 3. Mikä on Jeesuksen lupaus vuorisaarnassa rauhan tekijöille. 8:1 0), 9. ”A ika on rak astaa ja aik a vih ata . Samasta aiheesta lisää Olof Edsingerin kirjassa Sodat Raamatussa (Perussanoma 2007). 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |. Seb ao t. Aik a on sod alla ja aik a on rau hal la. ” (Lu uk. ”H än ellä on puk una an ver een kas tet tu viit ta, ja hänen nim ens ä on Jum ala n San a.” (Ilm . Alu n per in 220 00 sot ilaa n jou kko väh en i 10 00 0:e n ja lop ult a 30 mie hee n. Ps. (E sim . Tot uud en vyö , van hur ska ude n haa rni ska, alt tiu den ken gät , usk on kilp i, pel astu kse n ky pär ä ja Jum ala n san a Hen gen mie kka na (Ef . Miten Ilmestyskirja kuvaa valkoisella hevosella ratsastavaa taistelijaa. va sta uk set : 1. ” (M att . 24: 10 , Jes .6: 3, Mal . 4:4 .), 2. ” (Sa arn
S yntisen ei pidä etsiä suuria ja yleviä armonvoimia ja tunteita, jotka eivät ole kristillisyyttä ja parannusta, vaan hänen on odotettava lapsenoikeuden armoa, joka ilmenee hiljaisena, rauhallisena ilona, kun ihminen huomaa voivansa uskoa, että Kristus on hänen Vapahtajansa. Kristuksesta hänen tulee elää, eikä armolahjoista, sillä lahjat eivät ole kärsineet kuolemaa puolestamme eivätkä sovittaneet meitä Jumalan kanssa. Ennen kaikkea hänen on katsottava Kristusta, ei armolahjoja. Toivoisin, että te, rakkaat ystävät, ilman järjen juonittelua antaisitte kaiken kunnian ristiinnaulitulle Herrallemme Kristukselle, ette vaatisi mitään itseltänne, vaan pyytäisitte kaikkea häneltä, joka on laupias kaikille näin hänen luokseen tuleville. Lapsenoikeuden armo k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti jo n a s la gu s ku va fu u j/ u n sp la sH | 51