lehti hengellisestä elämästä | jo vuodesta 1929 6–7 / 2020 | hinta 7 € voisiko kuoleman ulkoistaa. ”On ihanaa, kun Raamattu puhuttelee” Outi Saari: Liisa Jaakonsaari: ”Rehellisyydellä pärjää politiikassakin” Viimeisellä lennolla kotiin jari vähäsarja: eeva
Helsingintie 10, 02700 Kauniainen p. Askeleita kohti itsenäisyyttä ja oman elämän päätöksiä sekä omia vahvuuksia ja omaa opintoja urapolkua. Esiintymisiä Suomessa tai ulkomailla. Maahanmuuttajalinja Opi suomen kieltä, tutustu suomalaiseen yhteiskuntaan, historiaan jakulttuuriin sekä Raamattuun ja kristinuskoon Suomessa. YKI-treeni maahanmuuttajille Kurssilla harjoitellaan monipuolisesti kielitaidon eri osa-alueita ja samalla valmistaudutaan YKI-testiin. Uutta! Musiikin tuottamisen suuntautumisvaihtoehto. Nuorten raamattuopinnot Raamatunopiskelua vuodeksi tai lukukaudeksi. Kurssi rohkaisee lukemaan Raamatun vuodessa läpi. Sisälle Sanaan Kahdeksasta viikonlopusta koostuva opintokokonaisuus, joka antaa sinulle kokonaiskuvan Raamatusta. Koulutus on työttömän sivutoimisia opintoja, jotka eivät estä kokoaikatyön vastaanottamista tai TE-palveluissa asiointia.. Urheiluopinnot Urheilulinjalla kehityt urheilijana, kasvat ohjaajana ja opit viemään evankeliumia eteenpäin. Mahdollisuus Personal trainer -koulutukseen Avoin raamattukoulu Raamattuopiston perinteikkäimmällä aikuislinjalla käydään koko Raamattu vuodessa läpi. Osallistu viikoksi tai pidemmäksi aikaa. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi Raamatun opiskelua kaiken ikäisille Musiikkia ja urheilua kaiken ikäisille Opiskelua maahanmuuttajille Tervetuloa opiskelemaan Suomen Raamattu opiston opintolinjoille! www.raamattuopisto.fi Musiikkiopinnot Luovuuden iloa, treenaamista, kehittymistä oman instrumentin parissa. Polku työhön Koulutusta maahanmuuttajalle, jonka kotoutumisaika on päättynyt. Lähetystyön arki tutuksi
Tilanteessa, jossa yllättäen olemme, on aika moni kertonut pohtivansa elämänarvoja uudelleen. Se herättää todellisuuteen: Hauras on elämä, vain hetken se kestää. Sisälle Sanaan Kahdeksasta viikonlopusta koostuva opintokokonaisuus, joka antaa sinulle kokonaiskuvan Raamatusta. Kriisi herkistää ihmisen. Itsestäänselvyydet osoittautuvat lahjoiksi ja tärkeiden asioiden lista muotoutuu uudeksi. Nuorten raamattuopinnot Raamatunopiskelua vuodeksi tai lukukaudeksi. Että elämä saisi voittaa ja ihmiset löytää turvan ja levon Jumalassaan. Kun kohdataan kuolemisen taidon haaste, syntyy elämisen taito ja jano. Elämän sietämätön keveys ei enää riitä, on löydettävä toinen syvyys. Vielä ruumis, jolla liikkua. Jospa Jeesus saisi olla monien kiitosten ja rukousten kohde, siunauksen lahjoittaja ja toivon tuoja. Että hän saisi olla meidän pienen, sitkeän ja rakkaan kansamme elävä Jumala, sillä elävä hän totisesti on. Parhaiksi osoittautuvat elämän ilmaiset asiat, ja ne löytyvät lähempää, kuin uskottiinkaan. Palaisiko kristillinen usko rakentavalla tavalla elämämme arjen kannattelijaksi. Voisiko se kutsua lempeästi takaisin Tekijän luo, joka säät ja virukset säätää. Mahdollisuus mielekkyyteen, joka ei riipu olosuhteista. Koulutus on työttömän sivutoimisia opintoja, jotka eivät estä kokoaikatyön vastaanottamista tai TE-palveluissa asiointia.. Mahdollisuus Personal trainer -koulutukseen Avoin raamattukoulu Raamattuopiston perinteikkäimmällä aikuislinjalla käydään koko Raamattu vuodessa läpi. Perhe, sukulaiset ja ystävät ovat maallisista aarteista suurimpia. Anteeksiantamus kohtasi ja vapautti. Jos vielä on terveyttä, niin että saa elää ja nauttia Jumalan luomislahjoista, on sekin mahtavaa. Maahanmuuttajalinja Opi suomen kieltä, tutustu suomalaiseen yhteiskuntaan, historiaan jakulttuuriin sekä Raamattuun ja kristinuskoon Suomessa. Niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus perustan tarkistukseen. Rohkaisevat ja lohdulliset sanat ovat arkea. 63:15–16 Elämä voittaa ” Rukoilen, että uusi arki toisi mukanaan sydänten hiljaisen kääntymisen.” juha.vahasarja@perussanoma.fi Helsingintie 10, 02700 Kauniainen p. Että eletään jälleen ihmisiksi. En osaa kaivata suurten manifestaatioiden aikaa. Pienellä viruksella on melkoinen voima. YKI-treeni maahanmuuttajille Kurssilla harjoitellaan monipuolisesti kielitaidon eri osa-alueita ja samalla valmistaudutaan YKI-testiin. Annetaan tietä, ollaan suosiolla seuraavia. Jopa kristinuskoon varauksella suhtautuva media on antanut hengellisten kysymysten nousta esille myönteisellä tavalla. Saman se voi tehdä koko yhteiskunnalle. Polku työhön Koulutusta maahanmuuttajalle, jonka kotoutumisaika on päättynyt. Rukoilen, että uusi arki toisi mukanaan sydänten hiljaisen kääntymisen. Kristillinen usko ei ole enää vitsinaihe, vaan sillä nähdään kovan paikan koittaessa olevan sanottavaa. Enemmän vain sitä, että pyhä kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki saisi olla jälleen meidän Jumalamme, johon sydämestämme turvaamme ja jolta odotamme elämäämme kaikkea hyvää. Ei enää: teen, siis elän, vaan: elän, mutta miten. Uutta! Musiikin tuottamisen suuntautumisvaihtoehto. Lähetystyön arki tutuksi. Elämän muistuttaessa rajallisuudestaan moni turha touhu karsiutuu kalenterista. ”Älä kiellä meiltä rakkauttasi! Olethan sinä meidän isämme.” – Jes. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi Raamatun opiskelua kaiken ikäisille Musiikkia ja urheilua kaiken ikäisille Opiskelua maahanmuuttajille Tervetuloa opiskelemaan Suomen Raamattu opiston opintolinjoille! www.raamattuopisto.fi Musiikkiopinnot Luovuuden iloa, treenaamista, kehittymistä oman instrumentin parissa. Kriisi ohjaa luonnostaan tällaisiin pohdintoihin. Osallistu viikoksi tai pidemmäksi aikaa. Löydetään uudelleen lämpimiä ja empaattisia tunteita toisia kohtaan, niitä, jotka olivat peittyneet paljoon tekemiseen. Mahdollisuus elämän leikkeihin, jotka unohtuivat lapsuuteen. Esiintymisiä Suomessa tai ulkomailla. Vielä on lähellä Jumalan luoma luonto ja auringonlaskujen kauneus. Voisiko Jumalamme kääntää kirouksen salatuksi siunaukseksi tavalla, johon vain Kaikkivaltias Jumala kykenee. Pääkirjoitus Pääkirjoitus B o Giertzin romaanissa kerrotaan miehestä, joka ei elänyt, niin kuin kristityn tulisi elää, mutta joka kuoli, niin kuin kristitty kuolee. Urheiluopinnot Urheilulinjalla kehityt urheilijana, kasvat ohjaajana ja opit viemään evankeliumia eteenpäin. Polvet ehtoollispöytään. Ideologiat pettävät, kun myrskyt saapuvat. Jopa liikenteestä on kadonnut hermostuneiden kuskien legioona ja kiireisten kiilaajien kärsimätön joukko. Kurssi rohkaisee lukemaan Raamatun vuodessa läpi. On niitä, jotka kertovat avoimesti uudesta kiinnostuksesta kristillistä uskoa kohtaan. Että sydämet taipuisivat rukoukseen, Jumalan ikiaikaisiin lupauksiin. Askeleita kohti itsenäisyyttä ja oman elämän päätöksiä sekä omia vahvuuksia ja omaa opintoja urapolkua. Voidaan kokea ystävällisyyttä, toisten huomaamaksi tulemista, kohteliaisuutta, halua auttaa ja jakaa. Uskaltaisimmeko toivoa, että yhteinen hyvä on palannut jäädäkseen
47 kirja-arvio Wurmbrandin ravisteleva tarina 48 puolenpitoa Kristitty ja raha 50 kirja-arvio Tarinoita tien päältä 51 kristikunnan klassikot Köyhinä rikkaita. 24 maailma nyt Apua Angolaan 26 elämäntaito Rikkaampaa rukouselämää 30 samasta perheestä Vuokko Vänskä ja Elina Huovinen 33 kysymys ja vastaus Onko järkeä uskoa. Eeva ja Jari Vähäsarja joutuivat koronan kouriin sivu Haastattelu Haastattelu 10 sivu KANNESSA KANNESSA KANNESSA KANNESSA 4 | 3 pääkirjoitus Arvojen uudelleenjärjestely 6 lyhyet ja nopeat Korona vähensi lahjoituksia 10 haastattelu ”Vaikeimpina hetkinä vain sinnittelimme hengissä” 15 kolumni Tapani Ruokanen 16 raamatun henkilöt Saarnaaja ei ollutkaan pessimisti 19 sivupersoona Liisa Jaakonsaari 20 henkilö Teologi freelance-muusikoiden asialla 23 hartaus Miten määritellä ihme. 43 kolumni Tytti Issakainen 44 ajankohtaus Mitä maksaa yksi kansalainen. 34 raamattuopetus Kuolemisen kallis taito 38 haastattelu Miten kirkko on onnistunut poikkeustilassa
Irtonumeron hinta 7 €. alv 24 %. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Markus Mäkelä • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Hinnat sis. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 Poikkeustilassa Jumalan sana on osoittautunut korvaamattomaksi T e e m a T e e m a Vuokko Vänskä ja Elina Huovinen: ”On meissä johtajaakin” Eeva ja Jari Vähäsarja joutuivat koronan kouriin S a m a s t a p e r h e e s t ä S a m a s t a p e r h e e s t ä 30 sivu | 5 38 sivu. 91. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh
Yleensä suomalaisista 73 prosenttia osallistuu jollain tavalla hyväntekeväisyyteen. 26 koonnut Sari Savela Kesäkuun luku ”M aailman 26 varakkainta omistaa yhtä paljon mammonaa kuin koko ihmiskunnan köyhempi puolisko eli 3,8 miljardia ihmistä.” Suomen kuvalehti 47/2019 k u va K el ly Si k k em a / U n sp la sh K oronavirustilanteen aikana lahjoittaminen on selvästi vähentynyt, selviää toukokuun alussa julkaistusta kyselystä. Kyselyssä tutkittiin miten koronavirustilanne tuo vaikutuksia lahjoituspäätök siin tulev aisuudessa. www.vala.fi 6 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Tutkimus toteutettiin Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry:n toimeksiannosta ja siihen vastasi 1000 suomalaista. Kolm a s o s a v a s t a a jista kertoo, että jatkavat lahjoittam i s t a a n Hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen vähentynyt korona-aikana samalla tasolla kuin ennenkin ja kolmasosa ei aio jatkossakaan osallistua hyväntekemiseen. Viimeisen kahden kuukauden aikana suosituimmat avustuskohteet ovat olleet: heikoimmassa asemassa olevien auttaminen kotimaassa (45 %) ja kehitysmaissa (33 %). Normaalioloissa kertalahjoitusten (30 %) lisäksi suomalaiset lahjoittavat säännöllisesti rahaa yhdelle (12 %) tai useammalle järjestölle (9 %). Myös erilaisten sairauksien ennaltaehkäisy, hoito ja sairastuneiden tukeminen (18 %), sairauksien hoitomenetelmien ja terveyden edistämisen kehittäminen (13 %) sekä ympäristönja luonnonsuojelu (16 %) ovat saaneet tukea. Kuluneiden kahden poikkeuskuukauden aikana noin neljäsosa on kertonut tehneensä lahjoituksen ja viidesosa on antanut tavaratai vaatelahjoituksia. IRO Research Oy toteutti huhtikuun lopulla tutkimuksen ”COVID-19 vaikutuksista hyväntekeväisyyssektorille Suomessa”. Järjestöt ovat ilmoittaneet jo nyt taloustilanteensa heikentyneen. Lähes puolet vastaajista ilmoitti, ettei ole viimeisen kahden kuukauden aikana osallistunut millään tavoin hyväntekeväisyyteen
Kirkon useat seinäja koristemaalaukset ovat taidemaalari Paavo Leinosen käsialaa. Sari Savela: Kirkko keskellä kylää, Perussanoma 2018 Oikaisu Elämä-lehdessä 5/2020 oli kuva Turun Pyhän Maarian kirkosta, eikä Turun Pyhän Katariinan kirkosta, jota teksti koski. Kivestä rakennettu Taulumäen kirkko on 1920-luvun klassismin monumentaaliarkkitehtuurin merkittävimpiä kohteita Suomessa. Maalaus on maalattu vuosina 1892–1893. Taiteilija Eero Järnefeltin maalaama kirkon alttaritaulu Kristus käy veden päällä on pelastettu edellisen kirkon tulipalosta. Taulumäen kirkko on Jyväskylän seurakunnan pääkirkko. Kirkkoa on kutsuttu myös enkelten kirkoksi, koska tilasta löytyy lukuisia enkelimaalauksia. km/h Piikkipyrstökiitäjän huippunopeus Kirkko keskellä kylää Taulumäen kirkko Taulumäen kirkko on uusklassismia edustava länsitornillinen pitkäkirkko. k u va Sa ri Sa ve la k u va K el ly Si k k em a / U n sp la sh | 7 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Pääsisäänkäynnin yläpuolella kohoaa 30 metriä korkea kellotorni, jossa on kolme pronssista valettua kelloa. Teoksen alapuolella on taidemaalari Jonas Heiskan maalaus Kristus ja lampaita vuodelta 1929. Kirkon on suunnitellut sen lukuisia yksityiskohtia myöten arkkitehti Elsi Borg. Vuonna 1929 valmistuneessa kirkossa kohoaa pilareiden kannattelemat kaksikerroksiset lehterit, jotka ovat ainoat laatuaan Keski-Suomessa
Itse jumalanpalvelus painottui messuun, jota rahvas kuunteli seisaaltaan. Rahvas ei ollut kirkkohartaudessa täysin sivullista, vaan heidän piti lausua omalla kielellään Isä meidän -rukous, uskontunnustus ja Ave Maria. 34:19 Raamatunkohta Herää valvomaan 50 vuotta sitten Raamattuun kiinni! Tuskinpa Kristuksen seurakunta tarvitsee tänä aikana mitään niin syvästi, kuin yhä vankempaa uskoa Pyhään Raamattuun jumalallisen tahdon täydellisenä ilmoituksena. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Juuri sellainen katolinen messu oli. Penkkejä ei kirkossa ollut, yksittäisiä rukouspenkkejä lukuun ottamatta. Sitä leimasivat latinankieli ja monimutkaiset rituaalit, jotka olivat rahvaalle pyhiä – eli lähes mahdottomia ymmärtää. ” ” PS. Messua kuvasi osuvasti sana pyhä, joka tarkoitti kiellettyä tai salaperäistä paikkaa, jossa oli voimaa eli väkeä. Mikäli seurakunta putoaa pois Sanan varmalta pohjalta, se joutuu nykyisen henkivaltojen välisen taistelun riepoteltavaksi tavalla, joka lopulta vie haaksirikkoon. Samat rukoukset he opettivat myös lapsilleen: kansanopetuksen vaatimaton alku.” Ote kirjasta Suomen rahvaan historia – Kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle (Perttu Immonen, Atena, 2018) Lainattua ” Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa, mutta vielä vähemmän sitä, että hän ei ole olemassa.” Eero Junkkaala, Seurakuntalainen.fi 8 | L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Messun ymmärtämistä ei pidetty rahvaalle edes tarpeellisena, sillä ihminen oli kelvoton lähestymään Jumalaa ilman pappinsa johdatusta. Kun tartut siihen ja alat lukea, niin tartu sellaisella kunnioituksella ja nöyrällä mielellä, kuin tarttuisit Jumalan omakätisesti kirjoittamaan kirjaan.” Uolevi Muroma Herää valvomaan -lehdessä 6/1970 Kirkonmenot 1450-luvun Suomessa – Messun ymmärtämistä ei pidetty rahvaalle tarpeellisena ” Kirkkoon astuessaan kansa teki sormillaan ristinmerkin. Pappien arvovaltaa korostivat värikkäät kirjaillut messuasut, tuoksuvat suitsukkeet ja pyhät latinankieliset kirjat. Siksi on sanottu: ”Pidä kiinni Jumalan pyhästä sanasta sellaisena, kuin Pyhä Henki on sen Kristuksen seurakunnalle antanut
Vuonna 2019 Suomessa oli 101 rukousryhmää ja rukouskalenterilla 1766 rekisteröityä tilaajaa. Nimenä oli silloin Hanna-työ. Toivoa naisille -työ 20 vuotta: Tukijalkoina rukous ja mediatyö k u va Sa ri Sa ve la | 9 L y h y e t & n o p e a t L y h y e t & n o p e a t. Kuusanmäki T oivoa naisille -työn perustaja Marli Spieker esitteli työtä ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2000 Sansan kesäjuhlissa Turussa. Työn kaksi tukijalkaa ovat rukous ja mediatyö. Rukousryhmät ympäri maailmaa rukoilevat Toivoa naisille -rukouskalenterin mukaan, joka kootaan Yhdysvalloissa. Toivoa naisille -työ auttaa ja tukee ahdingossa ja alistettuina eläviä naisia kaikkialla maailmassa. Suomessa yhteistyökumppani on Medialähetys Sanansaattajat. Kansainvälinen Toivoa naisille -työ on osa TWR (Trans World Radio) -järjestön työtä. Kansainvälinen työ oli alkanut pari vuotta aikaisemmin Aasiassa
10 | 10 | Koronan kampittamat
Vähäsarjat eivät olisi uskoneet, että pienen pienet virukset heittäisivät kaiken päälaelleen. Viimeisinä viikkoinaan 56-vuotias mies ei jaksanut muuta kuin kuunnella Raamattua Eevan äidin lukemana. Hän teki keskitysleirillä tärkeän havainnon. Samasta kynästä syntyi myös virsi Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. Hän sairasti koronatautia, mutta lääkäri ei suostunut testaamaan eikä hoitamaan. Ne, jotka kokivat elämänsä merkitykselliseksi, säilyivät hengissä todennäköisemmin kuin ne, jotka menettivät tunteen elämän tarkoituksesta. Surua oli silti paljon. Tuntui siltä, että ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita kaikkialla. Kun isä kuoli, minulla oli ilo siitä, että tuska loppui ja hän pääsi Jeesuksen luokse. Frankl menetti nuorena perheensä Natsi-Saksan vainoissa ja melkein kuoli niissä itsekin. Tarkoitusta haparoimassa Radion kautta Euroopan naisille toivoa tuottava Eeva kerää ennen muuta fyysisiä voimia. Ulkoinen ja sisäinen eivät vielä kohtaa. Vähäsarjat ovat Medialähetys Sansan pandemian vuoksi kotiutettuja työntekijöitä, jotka pääsivät Wienistä Helsinkiin viimeisellä lennolla. I kkunoista aukeava panoraama julistaa elämäniloa. Lähetystyöntekijät Eeva ja Jari Vähäsarja katsovat maisemaa hauraan oloisina. | 11 teksti Danielle Miettinen kuvat Sari Savela Korona selätti lähettikonkarit Eeva ja Jari Vähäsarjan. – Joku tarkoitus tälläkin täytyy olla, he sanovat haparointia äänessään. – Tuntui siltä, että Päivin kuolema vei evankeliumia eteenpäin. Eikö mitään todellakaan ollut tehtävissä. Erityisopettajaksi opiskeleva Eeva yritti järjestää ajatuksiaan lukemalla psykiatri Viktor Franklin kirjoituksia. Hautajaisista tuli Jumalan läsnäolon kiitosjuhla. Sairastuminen karsi itsestäänselvyydet ja pudotti silmäkkäin kuolevaisuuden kanssa. Heikoimmillaan he eivät jaksaneet muuta kuin sinnitellä hengissä hetken kerrallaan. Paras ystävä menehtyi liikenneonnettomuudessa, isä kuoli syöpään ja rakas perheystävä kuihtui vaikean reuman seurauksena. – Olin tullut 13-vuotiaana uskoon ja sain ottaa kaiken Jumalan kädestä. Eeva menetti nuoruudessaan kahden vuoden sisällä kolme rakasta ihmistä. Jarista ei ollut paljoa apua, sillä mies makasi kovassa kuumeessa saman taudin kaatamana. Kivunlievitys ei ollut silloin vielä tehokasta ja Eevan oli vaikea katsoa kovista tuskista kärsivää isäänsä. Hänen kirjeistään huokui selittämätön toivo pimeyden ja pahuuden keskellä. Jari, joka kehittää digitekniikkaa Itä-Euroopan mediatyöhön, kamppailee kolhun saaneen motivaation kanssa. Siellä täällä näkyvät tekniset laitteet kielivät kuitenkin työnteosta. Vasta pari kuukautta sitten Eeva piti Wienissä kiinni lavuaarin reunasta eikä ollut varma, tuleeko mistään enää mitään. Pirteitä tiaisia, esiin ryöppyävää vihreyttä ja tuulessa kevyesti taipuvia oksia. Mikään ei pysynyt sisällä, jalat eivät kantaneet. Kun heidän apulaisensa poika kuoli malariaan, mieleen nousi voimattomuus. Pisaroita meressä Senegalissa kuusi vuotta asuessaan Vähäsarjat näkivät kärsimystä ja kuolemaa läheltä. Suomessa voimia kerätessään he punnitsevat suhdettaan kärsimykseen ja kuolemaan.. Hän oli vastarintaliikkeessä toiminut pastori ja kirjailija Dietrich Bonhoeffer. Eevalle tuli nuorena läheiseksi myös toinen NatsiSaksan vainojen uhri. Bonhoeffer teloitettiin Flossenbürgin keskistysleirillä kuukautta ennen Saksan antautumista. Vähäsarjat eivät tosin olleet eläneet pumpulissa ennenkään. Voimat palautuvat hitaasti hengenveto kerrallaan. Suomen asunto Helsingin Pitäjänmäessä on muuttunut toipumiskeskukseksi. Valoja pimeässä Eeva muistaa ystävänsä hautajaiset ihmeellisinä
– Silloin kun on terve, ei tunnu siltä, että voi sairastua. Vähäsarjojen toisen tyttären sairastuttua yhtä aikaa malariaan ja lavantautiin lapsen selviäminen oli pienestä kiinni. – Ne ovat rehellisiä, mitään ei kaunistella. HäEn jaksanut edes pyytää rukousta.” 12 |. Pian huoneistoon leviää vastajauhettujen kahvipapujen tuoksu. Juuri ennen sairastumistaan Eeva oli sanonut esimiehelleen, ettei hän aio peruuttaa matkojaan. Jari hymyilee vaimoilleen. – Siellä ohjaaja sanoi, että Jumalalla on valtavasti tunteita. Hänen omassa lohdutuksen kirjassaan on paljon psalmeja. Ei ollut terapiaa eikä edes aikaa surulle, sillä elossa olevat lapset oli ruokittava. Eeva pohti usein Äiti Teresan ajatusta: ”Meistä itsestämme tuntuu, että tekomme ovat vain pisara meressä. ”Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan. Mutta ilman tuota pisaraa meri olisi pienempi.” Välillä hätä tuli ihan lähelle. Jarin työnä oli rakennuttaa kaivoja, niitä syntyi vuodessa kolmisenkymmentä. – Sieltä se varmaan tuli. – Ainakin olin katkera lääkäriä kohtaan ja huusin, että hei Jumala, mitä sinä oikein meinaat! Eeva muistelee. – Ilmeisesti. Sanoin Peggylle, että oletko nähnyt, miten terve mä olen! Hän vastasi, että joo, olet tosi terve. Viktor Franklin löytämä viisaus merkityksen tunteesta toimi myös Senegalissa. Jos menee liian hyvin, alamme touhuta itseksemme, Jari miettii. Milanon lentoasemalla kaikilta mitattiin kuume. Eeva sai niin pahan ripulin, ettei heikoimmillaan ollut varma, selviäisikö hän aamuun asti. Eevan tullessa katsomaan tuttavansa vastasyntynyttä tämä totesi, että lapsi oli kuollut. Tunteiden tunteminen ei ole kiellettyä, kaiken saa käydä läpi, Eeva kertoo. Seuraavana päivänä lääkärin vastaanottovirkailija soitti ja kysyi Eevan vointia. – Meille sanottiin, että odottakaa ulkona. Hörppäämme sievästi ja palaamme Senegalista Itävaltaan. – Se oli palkitsevaa, Jari toteaa. Myllyssä pyörittämällä tulee parempaa. Kaksi ja puoli tuntia odotettuamme meille sanottiin, että menkää kotiin, Jari kertaa tapahtumia. Vaikka ei sitä voi tietää, matkustimme paljon julkisilla. Eevan kohdalla lämpö oli normaali. Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse.” – Jokaisen kannattaisi koota itselleen Raamatun lupauksista lohdutuksen kirja, Eeva suosittelee. Tosi terve Maaliskuun alussa Vähäsarjat osallistuivat Wienin kansainvälisen seurakunnan retriittiin, joka vietettiin vanhassa linnassa. Pian mikään ei ollut enää normaalia. Lääkäreillä oli maaliskuun alkupuolella koronataudin oireista ja hoidosta vasta hyvin vähän kokemusta. ”Mitä meinaat, Jumala?” Keittiöstä alkaa kuulua surinaa. Vähäsarjat käyvät koronan vuoksi kotiutetuille läheteille tarkoitetussa debriefing-ryhmässä. Eeva ottaa käteensä Raamatun, lehteilee esiin psalmin 57 ja alkaa lukea. Pelkäsivätkö Vähäsarjat, että heille käy huonosti, kun vakavaan sairauteen ei saanut Wienissä hoitoa. – Noin sairaana ei ole hirveästi ajatuksia eikä rukouksia. Ei ollut voimia kertoa kenellekään, mikä oli tilanne, en jaksanut edes pyytää rukousta. Ovatko Jumalan lapset vähän kuin nuo Eevan juuri jauhamat pavut. Sodassa kärsineen hissittömän talon viidennessä kerroksessa oli pienen pieni vessa. – Äiti meni seuraavana päivänä töihin. Vähäsarjoja hoitanut lääkäri ei uskonut, että Eevalla oli korona, mutta ei kuitenkaan uskaltanut ottaa häntä vastaanotolleen. Hetken kuluttua kupeissa on espressoa ja pullavadilla kolme Jarin paistamaa ja Eevan juuri sokerissa pyörittämää rinkeliä. Eeva piti lavuaarista kiinni, ettei olisi tuupertunut lattialle. Ensin kaatui Eeva ja pian sen jälkeen Jari. Reseptinä porkkanaa Pariskunta sai jälkeenpäin paljon rohkaisua kuullessaan, että vaikeimpina hetkinä eräs esirukoilija oli herätetty yöllä rukoilemaan heidän puolestaan. – Vähän ajattelin, että ei tarvitse nipottaa
| 13 Jari ja Eeva Vähäsarja pääsivät viime tingassa Suomeen toipumaan koronaviruksesta. Paraneminen on osoittautunut pitkäksi prosessiksi.. Toisella sairaalareissulla ambulanssin ensihoitajilla oli jo suojaukset kunnossa. Vähäsarjoilla ei ollut voimia tehdä matkavalmisteluja, mutta heidän entinen työtoverinsa tuli auttamaan. – Lääkäri sanoi, ettei tauti voi olla koronaa, koska minulla oli niin paha ripuli. Koneessa istuessamme tuli valtava helpotuksen tunne: ”Pääsemme kotiin!” Vähäsarjat huomasivat, että kun on tarpeeksi huonossa kunnossa, elämä kiertyy perusasioiden ympärille. He tekivät niin ja saivat kuulla, että seuraavana päivänä lennettäisiin viimeinen lento Wienistä Helsinkiin. Viimeinen lento Lääkäri käski Vähäsarjojen soittaa Suomen suurlähetystöön. – Ihmettelimme, miten Heike uskalsi. nelle tilattiin saman tien ambulanssi, jonka ensihoitajilla ei ollut lainkaan suojavarusteita. Sairaalassa Eeva pyysi, että hänelle voitaisiin tehdä koronatesti. Hän kertoi luottavansa Psalmin 91 lupaukseen: ”Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. – Sairaalassa lääkäri kehotti syömään keitettyä porkkanaa ja lähetti tiputuksen jälkeen takaisin kotiin. – Minulla taitaa henkinen toipuminen kestää kauemmin kuin fyysinen. Mietin, että palautuvatko voimat vielä, Jari kertoo. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.” Heike Huhn pakkasi Vähäsarjojen tavarat ja ajoi toisella taksilla heidän perässään lentoasemalle. – Pelkäsimme kauheasti, ettei meitä oteta lennolle, koska olimme niin sairaita
Lapsensa menettänyt Heikkinen on löytänyt Raamatusta kaiken kestävää lohdutusta. – Taivasta on vaikea kuvitella, mitä se on. Ei meillä ole muuta kuin Jumalan antama toivo. Kristillisen lohdutuksen lähteillä (Perussanoma 2007). Eeva maistelee munkin sokeroimilla huulilla Jeesuksen lupauksia. Armollisemmaksi ja empaattisemmaksi sairastaminen ainakin tekee. ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” 14 |. Ajattelevatko Vähäsarjat paljon taivasta. Sihvosen poika teki 24-vuotiaana itsemurhan. Jari kysyy ja yrittää pyydystää kourallaan ilmaa, mutta jatkaa vielä: – Ihmisen elämä on pihaus tässä kaikkisuudessa. Miksi joku asia tapahtuu, on tavallaan turha kysymys. – Luther sanoi, ettei kannata yrittää ymmärtää Jumalan tekoja, vaan tutkia Raamatusta, millainen hän on. Miksi joku asia tapahtuu, on tavallaan turha kysymys.” Lintuja pesäkolossa Taudin talttuessa Vähäsarjat ovat jutelleet keskenään johdatuksesta ja tapahtumien tarkoituksesta. Jarin kädessä on viipyillyt emerituspiispa Matti Sihvosen teos Pieni kirja kärsimyksestä (Kirjapaja 1996). Lintujen rakentaessa ulkona pesiään Eeva on lukenut Jouko M.V. Täällä maan päällä ihminen äkkiä unohdetaan. Heikkisen kirjoittamaa kirjaa Kuin lintu pesäkolossa
Muutoksen syvyys mitataan vuosien kuluttua, mutta jotain on jo nähtävissä. (1. Nooan liitto on tullut mieleen korona-aikana. Muutamat muistavat sputnikin, joka lensi taivaankaaren yli. Vaikuttaa siltä, että Mihin katosi saarnanuotti. 9:9–17). Meidän piti kokea, miltä tuntuu, kun emme voi tavata rakkaita vanhempia, isovanhempia emmekä lastenlapsia. Valtavalla voimalla käynnistynyt globalisaatio hidastuu, osa Aasiaan siirtyneestä teollisesta tuotannosta palaa juurilleen, paikalliset kulttuurit voimistuvat. Tie niihin on yhä pitkä ja pölyinen. Olemme siirtymässä uudenlaiseen elämäntapaan, josta kirkot puhuivat ensi kertaa jo vuosikymmeniä sitten: rauha, oikeudenmukaisuus ja luomakunnan loukkaamattomuus eivät ole vain idealistisia haaveita, vaan toteuttamiskelpoisia arvoja. Pakon edessä opimme muutamassa viikossa pitämään palavereita verkossa, opiskelemaan ja käymään koulua etänä, hoitamaan palveluiden tuotantoa sähköisesti. Jo runsaat kymmenen vuotta tätä ennen oli alkanut atomiaika, kun Yhdysvallat pudotti ydinpommit Hiroshimaan ja Nagasakiin. 90:12). Samalla olemme ymmärtämässä, kuinka tärkeää on ihmisten henkilökohtainen kohtaaminen, koskettaminen, katsominen suoraan silmiin, kuunteleminen. Tuntuu kuin juuri minulle puhuttaisiin. teksti Tapani Ruokanen kirjoittaja on teologian maisteri ja päätoimittaja (em) kristillisissä yhteisöissä on kertaiskulla siirrytty digiaikaan eikä se olekaan joka suhteessa ihan huono juttu. Ennustan, että turhia palavereita ja matkoja vähennetään tulevina vuosina radikaalisti. Digitalisaatio otti kevään aikana loikan, jota odotimme vasta vuosien kuluttua. Yhä useammat tunnustavat, että se on kuitenkin ainoa tie elämän jatkumiseksi. Jo ilmastosyyt tekevät tarkoituksettoman lennähtelyn paikasta toiseen moraalisesti arveluttavaksi. Presidentti John F. Monia ”sukupolvikokemuksia” on näiden jälkeen. Kennedyn murha, Prahan kevät, Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton romahdus, maailmanlaaja finanssikriisi – ja nyt korona. | 15 K o l u m n i K o l u m n i J okainen sukupolvi kokee olevansa historiallisen muutoksen silminnäkijä – ja on oikeassa siinä. Mihin häipyi radiojumalanpalveluksista saarnanuotti ja mitäänsanomattomat latteudet. Vanha este, ajanpuute saa uudet mittasuhteet, kun ymmärrämme, kuinka vähän aikaa tosiaan on, ja miten se pitäisi käyttää: toinen toistemme kohtaamiseen, elämän jakamiseen. Moos. Siksi tulevaisuus on valoisa.. Jumalan lupaus kaikille eläville: koskaan enää ei tuho uhkaa kaikkea. ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps. Avaruusaika oli alkanut. Nykytekniikka ei kohtele ihmisiä massana, vaan yksilöinä. Aivan kuten opetuksessa ylipäänsä, myös kristillisessä vuorovaikutuksessa on saavutettu entistä henkilökohtaisempi taso. Miten on käynyt. Perustellusti olisi voinut ennustaa, että seurakuntaelämä romahtaa, jos jumalanpalvelukset ja muut kokoontumiset kielletään – se olisi tuntunut uskottavalta uhkakuvalta. Sen osoittamiseen, että olet minulle tärkeä, välitän sinusta. Ihmiset alkavat kiinnittää huomiota lähiympäristöönsä ja perinteisiin elämäntapoihin. Rukoukset tuntuvat aidoilta pyhän Jumalan edessä
R a a m a t u n h e n k il ö t R a a m a t u n h e n k il ö t 16 |
Hän on elämän moninaisuuden tarkkailija, jonkinlainen filosofi, joka ei kuitenkaan jää vain nojatuoliin löhöämään ja pohtimaan elämän tarkoitusta. Saarnaaja näkee pintaa syvemmälle teksti Jukka Norvanto kuva Pekka Rahkonen S aarnaajan kirja paljastaa paremmin kuin mikään muu Raamatun kirja, millaista on ilman Jumalaa elävän ihmisen elämä. Siksi ei ole myöskään aivan itsestään selvää, että Saarnaaja olisi ollut pessimisti. Synkkyys auttaa näkemään valon paremmin Paholaisen tavallisimpia keinoja pitää meitä talutusnuorassaan on uskotella meille, että todellinen onni on löydettävissä, kun tässä maailmassa saavutamme kaiken haluamamme. Saarnaaja tahtoo saada meidät pysähtymään ja näkemään sumuverhon pettävän valheen läpi. Hän tahtoo meidän käsittävän, että lopultakin onni on siinä, että jo nuoruudessa muistamme Luojaamme. Saarnaajan kirjan päähenkilö on Saarnaaja. Sen sijaan hän kuvaa ihmisen etsintää, ja päätyy yhä uudelleen samaan tulokseen: tämän auringon alla kaikki on turhuutta; mikään ei tuo todellista apua ihmiselle. Näennäisesti hän kyllä on sitä. Saarnaajan kirjan näennäinen synkkyys luokin oivallisen kontrastin sille, mitä elämä Jeesuksen, maailman valon, yhteydessä on. Samanlaiseen johtopäätökseen näytti tulleen myös Aamos, kun hän kirjoittaa jakeissa Aam. Kaikki ei olekaan sitä, miltä aluksi näyttää. Siitä nousee myös Saarnaajan kirjan tenho. Paholainen ei tahdo meidän ajattelevan sitä, vaan rientävän sumuverhon keskellä yhä kiihkeämmin tämän maailman läpi Jumalaa ajattelematta. Ihmiset etsivät mielekkyyttä erilaisista lähteistä, mutta jano ei sammu, jos Jumalan sanaa ei ole tarjolla tai jos se on hylätty. 8:11– 12: ”Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. Kaikki maailmassa on silloin lopulta turhuutta. Se kertoo, millaista elämämme olisi, jos Jumala ei olisi tuonut maailmaan todellista mielekkyyttä. Niinpä mikään inhimillinen ei ole hänelle vierasta; hän tuntuu kokeilleen kaikkea mahdollista, mutta samaan aikaan hän on myös kaiken näkemänsä ja kokemansa tarkkanäköinen havainnoitsija. Saarnaaja näyttää tarkastelleen ihmiselämää sellaisena kuin hän on sitä nähnyt ja kokenut moralisoimatta, selittelemättä ja pyrkimättä luokittelemaan tapahtumia tiettyihin lokeroihin. | 17 Saarnaajan kirja kuvaa, miten synkkää elämä olisi ilman Jumalaa, kirjoittaa Jukka Norvanto.. Jano ei sammu Saarnaaja kertoo, millaisiin johtopäätöksiin tämän auringon alla eli ilman Jumalaa elävä ihminen päätyy, kun hän koettaa löytää mielekkyyttä elämälleen. Ilman Raamatun sanaa elävä ihminen on siis toivottamassa tilanteessa. Mutta sitten Saarnaaja alkaa ikään kuin raottaa verhoa niin, että näiden sinänsä tuttujen asioiden takaa alkaa erottua jotain syvällisempää ja suurempaa. Mutta onko hän sitä todella. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.” Sellaisesta hoippumisesta Saarnaajakin puhuu. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Siksi Saarnaajan kirjan tutkiminen on hyödyllistä. Sitä onnea metsästäessämme unohdamme helposti, että ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Mielekkyyttä ei löydy, jos maailmassa eletään, aivan kuin Jumala ei olisikaan puhunut ja antanut sanaansa meille. Elämää kuvatessaan Saarnaaja nostaa esiin yksityiskohtia, jotka saattavat ensi lukemalta tuntua asioilta, joita kuka tahansa olisi voinut havaita
Hedelmäpuut tuottavat hedelmiä toisten nautittaviksi; luonnon kauneus rauhoittaa rauhatonta; toiset ihmiset palvelevat toisiaan lahjoillaan. Hänestä todella voidaan käyttää nimitystä Viisaus. Kaiketi heillä on vastaus tähänkin ongelmaan! Mutta vastausta ei tullut. Hän on siellä, missä kaksi tai kolmekin on hänen nimessään koolla. Kuljemmeko sen ainoan avun ohitse, joka meille olisi ollut tarjolla. Pohtiessamme kaupungin surkuteltavaa tilaa tajuamme jotain itsestämmekin. Kauhun lamaannuttaessa meidät meillä ei ole ymmärrystä katsoa ympärillemme ja nähdä köyhää, pientä ihmistä hökkelissään. Ehkäpä apu on lähempänä kuin tulemme ajatelleeksikaan. Voisikohan olla niin, että tämän ajallemme tulleen koetuksen yhtenä tarkoituksena on auttaa meitä kääntämään katseitamme aivan uudella tavalla lähimmäisiimme ja näkemään heissä kätkettyjä viisauden ja ilon lähteitä, joita emme ole aikaisemmin tulleet huomanneeksikaan. Jumala ei näet tee virheitä. Viisautta ei tarvitse etsiä kaukaisista paikoista, vaan hän tuli asumaan keskuuteemme. Ei ole vaikea nähdä Saarnaajan kirjan kertomuksessa ennakkokuvaa todellisesta Viisaudesta eli Herrasta Jeesuksesta. Hän ei ole asettunut asumaan kuninkaanlinnoihin, vaan hän syntyi vaatimattomissa oloissa ja sai ensimmäiseksi vuoteekseen eläinten syöttökaukalon. Joka tapauksessa viimeinen sana on hyvällä Jumalallamme, ja hän on voittanut myös kuoleman vallan. Korkeintaan voimme ryhtyä vain viivytystaisteluun. Tärkeintä on huomata, että hän oli tullut luoksemme. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. 9:13–18) Olemme eläneet kaikessa rauhassa, kunnes yllättäen kaupunkimme porttien eteen saapuu mahtava armeija valmiina tuhoamaan kotimme ja kaupunkimme. Niinpä minä sanon: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella. Saarnaaja kertoo: ”Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla: Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Olisiko meillä aikaa pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan niitä ehkä viimeisinä pitämiämme ihmisiä, joita emme ehkä normaalisti tule ajatelleeksi. Hän on ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut julmimmankin vihollisen. Vaikka me hylkäsimmekin hänen Viisautensa, hän ei hylännyt meitä, vaan valmisti siihenkin syntiimme avun ja anteeksiannon. Erityisen ajankohtainen niistä on kysymys viisaudesta. Ulkoisesti hänkään ei ole houkutteleva. Hökkelin asukas Saarnaajan kirjassa on monia ajatuskokonaisuuksia, joihin kannattaa pysähtyä. Tämän auringon alla eli ilman Jumalaa eläessämme jokaisen meistä on viimeistään kuoleman edessä antauduttava ja tunnustettava, ettei tiedossamme ole keinoa vastustaa sitä. Kukapa sellaiselta apua odottaisikaan. Kurkkua kuristaa, ja hiki alkaa helmeillä otsalla, kun sitä näkyä katsoo. Katseemme kääntyvät niiden puoleen, joihin olemme tottuneet luottamaan ja jotka ovat kohonneet johtajiksemme. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Hän ei ollut siis pitänyt suuren omaisuuden kartuttamista viisautena. Niitä vastaan voi nousta vain ihmiseksi tullut synnitön Jumalan Poika, joka on paitsi Viisaus, myös tie, totuus ja elämä. Mikä nyt avuksi. Ehkä apu on lähellä Saarnaaja kertoo, että viisas mies oli tyytynyt vaatimattomiin oloihin. Hän johdattaa tiellemme ihmisiä, joiden avulla hän tahtoo auttaa ja palvella meitä. Kukapa sellaisen luota menisi etsimään apua, kun ylivoimainen vihollinen hyökkää! Kuinka helppoa ja ymmärrettävääkin on hylätä mielessään Hän, joka todellisuudessa ainoana voi meitä auttaa. Meillä ei ole mitään keinoa vastustaa voimia, jotka tässä maailmassa uhkaavat henkeämme. Viisaus on sota-aseita parempi.” (Saarn. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Siksi onkin hyvä pysähtyä kuulostelemaan, eläisikö aivan meidän lähellämme joku, jonka neuvoja meidän kannattaisi kuunnella. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Ja aivan samasta syystä kuin me tarvitsemme taivaasta tullutta ilosanomaa turmiovaltojen voittajasta, sitä ilosanomaa tarvitsevat myös toiset ihmiset, joilla myöskään ei ole itsessään voimaa eikä valtaa vastustaa kuoleman, synnin ja Paholaisen valtaa. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Ja kuinka ymmärrettävää onkaan etsiä apua jostain muualta! Eikö järkevämpää ole luottaa niihin, jotka ovat niittäneet mainetta tässä maailmassa ja jotka ovat päässeet elämässään eteenpäin eivätkä ole juuttuneet pienen hökkelin asukeiksi. Jumala on luonut maailmamme siten, että siinä luodut palvelevat toisia luotuja. Ehkä apu on lähempänä kuin tulemme ajatelleeksikaan.” 18 |
Saalista syötiin erämaassa viikko, mutta suurempi urakka oli kantaa loput suolattuna repussa ihmisten ilmoille, parisenkymmentä kilometriä. Onneksi joku rautatieläinen kulki ohi ja nosti minut sieltä pois. Pelko pois! teksti Erja Taura-Jokinen kuva liisajaakonsaari.fi. Väsytys taisi kestää tunnin. Lähimmäisenrakkaus on virkistynyt. Äitini lohdutti minua kertomalla, että ”hän on taivaassa, ja siellä on mukavaa”. Myös sosiaalisia innovaatioita syntyy. Löytyisikö pandemiasta jotain hyvää. Myös kuolema kuuluu ottaa osana elämää. Mitkä Jeesuksen sanat ovat olleet lohduttavimpia koronapandemian jyllätessä. Ainakin auttaa ihmisiä. le. Olin 4-vuotias, kun isoveljeni kuoli. Mielestäni juuri rehellisyydellä pärjää parhaiten. Pelko on se, joka luo paljon pahaa. Siksi tahdoin sinne kovasti itsekin – ja niin hyppäsin jokeen. Samalla tapahtuu tervettä vakavoitumista, kun ihmiset huoPalstalla esitellään tunnettuja henkilöitä uudessa valossa. Sivupersoona Sivupersoona | 19 Mistä lähtien olet halunnut päästä taivaaseen. Eikä vain ihmisiä ylipäätään vaan erityisesti niitä, joiden ääni ei kuulu. Ei se mitään mystiikkaa ole, se on vain ollut pakko havaita! Elämä on osoittanut, että jälkeenpäin katsottuna kaikilla asioilla on ollut jokin tarkoitus. Liisa Jaakonsaari , 74, ehti vaikuttaa parlamentaarikkona 40 vuotta – ennätysajan suomalaisnaisten historiassa. Oli iso homma saada se rannalmaavat sen, etteivät hallitsekaan kaikkea. Miten Jumalan johdatuksen huomaa. Siksi Jeesuksen kehotukseen ”älkää peljätkö” sisältyy minusta hienoa teologiaa. Mikä on elämän tarkoitus. Ihmiset auttavat toisiaan. Jos sen tähden häviää vaaleissa, voi yksinkertaisesti ajatella: So what! Kerrohan jokin kalajuttu! Uistimeeni tarttui Ruijassa yli 20-kiloinen lohi. Voiko rehellinen ihminen menestyä politiikassa
Työttömyysturvaan liittyviä kysymyksiä tulee paljon. Keikkojen peruuntumisien myötä muusikot ovat joutuneet ahtaalle, ja osa heistä on jo ilmoittautunut työttömiksi.. – Sitä alkaa voida huonosti. Erityisen suuri vaikutus Kämäräisen hengel20 | Muusikkojen liiton freeasiamies Jaakko Kämäräisellä on ollut koronapandemian aikana kädet täynnä töitä. – Ystävien kanssa olemme kyllä keskustelleet pandemian psykologisista vaikutuksista syvällisemminkin. – Teologian opiskelu on kaiken kaikkiaan jäsentänyt paljon tapaani nähdä maailma ja elämä. – Tälläkin hetkellä kaipaisin lukea teologista kirjallisuutta. -I hmiset soittelevat liittoon ja kysyvät neuvoja moniin asioihin. – Freelance-muusikoilla on jo valmiiksi epävakaa toimeentulo, Kämäräinen huomauttaa. En kuitenkaan usko, että nettikeikat olisivat freelance-muusikoille kestävä taloudellinen ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Aikanaan hän vaikutti myös useissa gospel-yhtyeissä, kuten Bass´n Helenissä sekä Juha Tapion yhtyeessä. Nyt koronan myötä yhä useammat muusikot ovat siirtyneet esiintymään nettiin, mikä on Kämäräisen mukaan sujunut mallikkaasti. Kun kaipaan ravintoa, on Raamattu helposti saatavilla. Osa kuuluu työttömyyskassaan ja saa sen myötä kullanarvoista ansiosidonnaista päivärahaa. – Ja Sören Kierkegaardin teokset. Meillä on kaksi tytärtä ja muu aika menee musiikkiin. Sitten Kämäräinen heittää melko osuvan basistivitsin. Suurin osa freelance-muusikoista tekee työtään ilman kuukausipalkkaa, keikkojen peruunnuttua tulot putoavat käytännössä nollaan, Kämäräinen selostaa. – Basistilla ja Jumalalla on paljon yhteistä. Laadukasta tutkimusta! Sellaiseen ei kuitenkaan ole nyt aikaa. Kun ihmiset eivät pääse live-keikkoja katsomaan, nettikeikoistakin jopa maksetaan. Täytän tänä vuonna 40, ja vaikka on ollut kiva kiertää vuosikausia keikoilla, en ole varma jaksanko tehdä sitä loputtomiin. Ne jotka eivät kuulu, saavat peruspäivärahaa ja ehkä pärjäävät juuri ja juuri, tai ehkä eivät. Basistin yhteys Jumalaan Jaakko Kämäräinen valmistui teologian maisteriksi vuonna 2016. Nyt ihmiset soittavat kysyäkseen, miten he saisivat korvausta menetetyistä töistä. – Pitkä kokemus auttaa työssäni. Aiemmin sellainen ei tullut kuuloonkaan. – En ole koskaan katunut sitä, etten opiskellut musiikkia vaan teologiaa. Hänestä tein gradunikin. – On ollut hienoa huomata, millaisella salamavauhdilla näitä striimikeikkoja on toteutettu. Hän pitää kyseistä koulutusta sopivana myös muusikolle. ”Isä lauloi virsiä pieteetillä” Kämäräinen jatkaa, että iltarukous on aina kuulunut hänen päivittäiseen ohjelmaansa. – Ja nyt kun keikkoja ei ole, monet ovat ilmoittautuneet työttömiksi. – Ihan käytännön asioita me hoidamme. Ennen pandemiaa työni oli suurelta osin tapahtumien koordinointia. Nykyään Kämäräinen soittaa bassoa Olavi Uusivirran ja Mikko Kuustosen yhtyeissä. Teologin koulutus tarjoaa mahdollisuuksia, jos haluan joskus tehdä jotakin muuta. Muusikkojen liittoon tulevat korona-ajan puhelut eivät kuitenkaan ole saaneet Kämäräisen vastatessa esimerkiksi sielunhoidollisia piirteitä. Voimakkaimmat uskonnolliset elämykseni olen kokenut musiikin välityksellä. Jos hengellinen elämä jää muuten kovin vähäiseksi, se alkaa nopeasti tuntua. Freelance-muusikon työhön liittyy ilman pandemiaakin järkyttävä määrä säätöä, jota selvitämme, jotta muusikko voisi keskittyä paremmin itse asiaan eli musiikkiin. Ei tätä voisi oikein tehdäkään, ellei tietäisi, millaista freelance-muusikon elämä on. Kiersimme myös esimerkiksi oppilaitoksissa kertomassa muusikon työnkuvasta. Hän on itse toiminut jo 20 vuotta ammattimuusikkona freelance-pohjalta. Ihminen on kokonaisuus, jossa fyysinen, henkinen ja hengellinen kulkevat käsi kädessä. Kumpaakaan ei huomaa, mutta jos jompikumpi otetaan pois, pohja häviää kokonaan
| 21 H e n k il ö H e n k il ö teksti Petri Vähäsarja kuvat Tomi Palsa Teologi tukee freelance-muusikoita
– Vietin lapsena paljon aikaa Raamattuopistolla. Isältäni sain sellaisen kokemuksen, että jopa kuolemankin voi uskaltaa kohdata, Kämäräinen toteaa. – Kun oman rajallisuuden tunnustaa, se on aina tärkeä malli myös muille. – Ei musiikkikaan tule mihinkään häviämään, vaikka nyt lyhyellä aikavälillä monet sen tekijät kärsivät, Kämäräinen päättää. Epidemia on laantumassa, mutta toisella aallolla uhkaillaan. Isäni lauloi virsiä pieteetillä, erittäin kuuluvasti. Basistilla ja Jumalalla on paljon yhteistä.” 22 |. liseen elämään oli hänen vanhemmillaan. – Jo lapsena sain heidän kauttaan kontaktin kristinuskoon. Olen heille kiitollinen siitä, että he jättivät meille lapsille hengellisten asioiden suhteen oman tilan hengittää. Meitä ei pakotettu mihinkään, vaan saimme itse tehdä löytömme. – Mutta kyllä tästä noustaan, Kämäräinen sanoo. Hän siteeraa teatteriohjaaja Esa Leskistä, joka muistutti Helsingin Sanomissa, että teatteri-instituutio kesti muun muassa mustan surman ja inkvisition, joten se kestää kyllä koronankin. – He vaikuttivat omalla olemisellaan minuun enemmän kuin sanoillaan. Jaakko Kämäräisen mielestä teologin koulutus sopii muusikolle hyvin. Silloin hän teki sopua Jumalan kanssa. Nyt hänen täytyy kuitenkin edelleen kohdata puhelimessa monia huolestuneita muusikoita. Hän oli niiden suhteen tosissaan, ja aivan erityisesti ennen kuolemaansa. Hänen isänsä Heikki Kämäräinen tunnettiin muun muassa Suomen Raamattuopiston pitkäaikaisena talousjohtajana
Ihmisen silmin kaaosreissu. Hän on salattu Jumala, ja me sinne tänne säntäileviä lampaita. Elämässä on meneillään kaikenlaista. Näyttää nimittäin jotenkin siltä, että Jumalan suurenmoisten lupausten ja arkitodellisuuden välillä on suuri kuilu. Puhelimen toisessa päässä oli syvästi ahdistunut ihminen, jonka huutoon Jumala vastasi soitollani. Ei vain sivustaseuraajana vaan ohjaajana ja hallitsijana. Mummini kuolinvuoteella rukouksiini hänen parantumisestaan ei vastattu. Illalla kuulemme tämän lapsen suusta: ”Tänään kirkossa sanottiin, että Jumala on meidän kanssa aina.” Niin paljon jää salaisuudeksi. Pystymmekö ensinkään arvioimaan hänen tekojaan. Miten määritellä ihme. Salaisuuksia teksti Aino Viitanen kuva Nynne Schrøder / Unsplash E lämässä on meneillään kaikenlaista. Erään joulun lähestyessä puolestaan murehdin, miten talolainojen keskellä saisin lapsille joululahjat. Silti hänen mielestään ihmekertomukset eivät välttämättä kuulu evankeliumin lyhyeen esittämiseen. Mutta osaammeko arvioida syntiinlangenneilla silmillämme Jumalan ihmeitä. Voimmeko olla varmoja siitä, että meidän käy hyvin. Siihen on otettava mukaan vain se, miten Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemisellaan on voittanut synnin, kuoleman ja helvetin. Kerran sämpylöitä leipoessani mieleeni tupsahti ajatus soittaa ystävälle. Kuitenkin huoneeseen laskeutunut rauha oli niin käsinkosketeltavaa, että minun piti nipistää itseäni. Lutherin oli helppo uskoa ihmeisiin. Kaipaamme turvaa, lämpöä ja huolenpitoa. Paavali sanoo (Apt 17:28): ”Hänessä (Jumalassa) me elämme, liikumme ja olemme.” Se merkitsee sitä, ettei Jumala toimi elämän kulussa vain ihmeen tehdessään. Pitempään esitykseen sitä vastoin kuuluvat myös hänen tekonsa, niin kuin neljä evankelistaa ne esittävät. Onko Jumala elämässämme. Että asiat järjestyvät. En saanut perintöä tai rahapelivoittoa. Mieleeni nousi muutamia tapahtumia, jotka yllättivät ja antoivat aavistaa, ettemme ole yksin. Hän toimii kaikessa, kaiken aikaa. Iloisena antamisestaan tämä lähimmäinen sanoi tietämättä ajatuksiani: ”Jos ette muuta keksi, niin ostakaa vaikka lapsille joululahjat.” Kerran kirkkoreissulla lapsenlapsemme sääti oikein huolella Jumalan huoneessa. | 23 H a r t a u s H a r t a u s kirjoittaja on suomen raamattuopiston säätiön keski-suomen aluejohtaja.. Voinko olla teho-osastolla oman rakkaan mummini vieressä, kun tässä on niin hyvä olla. Tieto siitä, että kuulun Jeesukselle, antaa rohkeuden tähän päivään. Me kaipaamme ihmettä, elävää Sanaa, joka realisoituu elämässämme. Sanoisinko, suurin osa. Sain vastaanottaa toisen ihmisen avun. Arkisesti, ihan ilman torven soittoja
– Koulujärjestelmä kehittyy Angolassa koko ajan, mutta vielä on paljon matkaa siihen, että kaikki lapset pääsisivät opintielle, sanoo EevaLiisa. Jumalanpalvelukset ovat suosittuja ja voimallisia. Valtion arvostus evankelis-luterilaista kirkkoa kohtaan on monien asioiden summa. 24 |. Paraikaa meneillään oleva jakso käynnistyi vuonna 2016. Kohti parempia aikoja. Niin Shangalalankin lähelle valmistui vuonna 2006 Angolan evankelis-luterilaisen kirkon aloitteesta ja Suomen Lähetysseuran tuella yläaste ja lukio. Ruoka-avun jakelu maaseudulla Gamboksessa. Rantasuomelat olivat paikan päällä todistamassa sen loppumista. A ngolassa evankelis-luterilainen kirkko ja valtio nauttivat hyvistä suhteista, mikä on Lähetysseuran työntekijöille, Eeva-Liisa ja Rauno Rantasuomelalle, suuri ilon aihe. – Angolan evankelis-luterilaisessa kirkossa monia asioita viedään eteenpäin hankkeilla, joten niissä riittää hallinnoitavaa ja johdettavaa, koordinaattorina työskentelevä Eeva-Liisa toteaa. Kirkko suosii hanketyöskentelyä Rantasuomelat ovat työskennelleet Angolassa vuosina 1997–2005. – Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi niin, että Kunenen alueen kuvernööri sanoi taannoin piispa Tomas Ndawanapolle haluavansa lahjoittaa uuden kirkkorakennuksen kiitokseksi evankelisluterilaisen kirkon panostuksesta yhteiskunnan hyväksi, pariskunta kertoo. teksti Erja Taura-Jokinen kuvat Anderson Oliveira de Costa, Eeva-Liisa Rantasuomela, Teija Lievoneni Rauno Rantasuomela suunnittelee Angolaan kirkkorakennusta, joka alkaa kohota valtion lahjarahoin Ondjivan seurakuntaan. Rauno työntekijänsä Lukaksen kanssa. Jo aiemmin Ondjivan seurakunta oli saanut valtiolta rahat toimistorakennukseen. Angolan evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut merkittävä rooli myös koulutuksen kehittämisessä. Kirkossa on noin 60 000 jäsentä ja sillä on voimakas näky lähetystyöhön; kirkko lähettää työntekijöitä niihin Angolan osiin, joissa evankeliumi on vielä vieras. – Sisällissodan aikana valtion sairaaloissa ei ollut lääkkeitä, mutta kirkon klinikalla, Shangalalassa, oli toisin, sillä se pystyi tilaamaan lääkkeitä Englannista. Sisällissota runteli Angolaa peräti 27 vuoden ajan, vuodet 1975–2002. Koulu on sisäoppilaitos, jonne valtaosa nuorista tulee kaukaa. – Uusi kirkko mitoitetaan palvelemaan noin viidensadan hengen seurakuntaa eli jäsenten määrän odotetaan kasvavan. Rauno sai tehtäväkseen sen suunnittelun. Se on rakentanut tonteilleen, kirkkojensa yhteyteen, koulurakennuksia, joihin valtio on palkannut opettajat
Angola on järjestänyt vedenjakelun säännöllisillä vesitankkikuljetuksilla, joten ihmiset tuovat vesiastioitaan tienvarsille täytettäviksi. Koronakaranteerin alettua kaupungin sosiaalitoimi antoi luvan katulasten kokoamiseksi Calumbiron Onnellinen Lapsi -hankkeen päiväkodin tiloihin, joihin on järjestetty makuutilat, päivittäiset ateriat, raamattutunnit, koulunkäyntiä ja mielekästä ohjelmaa työntekijöiden valvonnassa. Rantasuomeloiden mielestä kirkon osallistuminen hankkeisiin on tärkeää ennen kaikkea evankelioimisen näkökulmasta. Kurimuksina köyhyys, kuivuus ja inflaatio YK:n mukaan kuivuudesta kärsi viime vuonna 2,3 miljoonaa angolalaista, joista lapsia yli 500 000. Köyhimmät ovat olleet nälänhädässä, sillä heidän elantonsa on riippuvainen oman pellon antimista, eikä rahaa ole ruoan ostoon. Entistä useampi elää totaalisessa kurjuudessa. Valtion henkilörekisterikeskus on pyrkinyt saamaan katulasten henkilöllisyyspaperit kuntoon, jotta heillä olisi mahdollisuus päästä kouluun. Mutta kaukaa ja kävellen haettu vesi riittää vain ruuanlaittoa ja juomista varten. Sadetta ei viljasatoa varten saatu riittävästi. K e it ä . Myös öljyn hinnan laskusta johtuva taantuma on kurittanut maata inflaatiolla ja työttömyydellä. Monipuolista apua katulapsille Rantasuomelat kertovat, että Suomen Lähetysseura myönsi loppuvuodesta eteläiseen Angolaan humanitäärisen avustusprojektin, jossa hankkeeseen valitut katulapset saivat vielä alkuvuodestakin viitenä päivänä viikossa aterian kaupungin sosiaalikeskuksessa. K e it ä . Samaan aikaan on aloitettu katulasten yhdistäminen heidän omiin perheisiinsä, mahdollisuuksien mukaan. Rantasuomelat Angolan Lubangossa • Suomen Lähetysseuran työntekijöinä 1997-2005, 2016• Eeva-Liisa, 59, työskentelee Angolan evankelis-luterilaisen kirkollisen työn koordinaattorina, Rauno, 59, huoltokouluttajana • Eeva-Liisa on koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja-kätilö, Rauno rakennusmestari • 3 aikuista lasta, 1 lapsenlapsi | 25. Rantasuomeloiden mielestä yhteiskunta on lähtenyt reippaasti demokratian tielle kolmisen vuotta sitten valitun presidenttinsä myötä. M a a il m a n y t M a a il m a n y t Kiinteistöjen kuntoon ja tekniikkaan perehtynyt Rauno paitsi suunnittelee kirkkoa myös kouluttaa seurakuntiin kiinteistöalan osaajia. – Nykyinen presidentti kitkee hartiavoimin korruptiota, mutta helppoa se ei ole, sillä virkamiehet ovat saaneet sen perintönä äidinmaidossa, Eeva-Liisa toteaa. Lukuisat lapset ovat joutuneet jättämään koulunkäynnin kesken ja lapsikuolleisuus on lisääntynyt. Viime lokakuussa astui voimaan 14 prosentin arvonlisävero, joka on heikentänyt voimakkaasti paikallisen rahayksikön Kwanzan arvoa. Kuivuuden kärsimillä alueilla jopa 90 prosenttia karjasta on kuollut
teksti ja kuvat Sari Savela Epävarmuus on lisännyt rukousta 26 |
huhtikuuta ja siihen vastasi 2101 aikuista. Myös normaalisti harvoin tai ei koskaan rukoilevista 15 prosenttia on rukoillut, että kriisi precarius loppuisi. Vastaajista vajaa neljännes (24 %) kertoi rukoilemisen lohduttavan ja helpottavan yksinäisyyden tunteita. Kyselystä selvisi myös, että viisi prosenttia aikuisista, jotka eivät ole aikaisemmin osallistuneet jumalanpalveluksiin, on katsonut tai kuunnellut niitä verkosta eristyksen aikana. aikuinen britti on alkanut rukoilla koronaeristyksen aikana, vaikka ei ole aikaisemmin rukoillut. Myös Yhdysvalloista löytyy tutkimustietoa rukouksen lisääntymisestä koronakriisin aikana. K ööpenhaminalaisen yliopiston taloustieteen apulaisprofessori Jeanet Bentzenin mukaan rukousaiheisten google-hakujen määrä nousi raketin lailla maaliskuussa 2020, kun koronavirus levisi maailmanlaajuisesti. He eivät pyytäneet Jeesusta opettamaan heille julistamista tai opettamista. Se on läheistä vuorovaikutusta Luojan ja luodun välillä. Jeesuksen opetuslapset näkivät, että Jeesuksen elämän keskiössä oli rukous. Tutkimukseen osallistui 11 537 aikuista. Rukoilevatko ihmiset nyt enemmän. Hyväntekeväisyysjärjestö Teardfundin Iso-Britanniassa julkaiseman tutkimuksen mukaan joka 20. Yli puolet (55%) amerikkalaisista kertoo rukoilleena koronapandemian loppumisen puolesta, selviää Pew Research Centerin kyselystä, joka julkaistiin maaliskuun lopussa. Kyselyn toteutti konsulttitoimisto Savanta ComRes. Reilu neljännes (26 %) vastaajista kertoi rukoilevansa vähintään kerran kuukaudessa. Rabbi Abraham Heschel on sanonut: ”Rukous on nöyrä vastauksemme elämän käsittämättömään yllätyksellisyyteen.” Koronapandemia muistuttaa rajulla tavalla elämän arvaamattomuudesta. Heistä 82 prosenttia kertoi rukoilevansa tätä. He pyysivät: ”Opeta meitä rukoilemaan.” Edesmennyt norjalainen pappi Ole Hallesby kirjoittaa Rukouksen ihmeellinen maailma -kirjassa, että rukoustyötä ei voi korvata mikään muu Jumalan valtakunnan työ. E l ä m ä n t a it o E l ä m ä n t a it o | 27. Se on saanut koko ihmiskunnan polvilleen. Rukous kuuluu ihmisyyteen ja kristitylle se merkitsee yhteyttä kolmiyhteiseen Jumalaan. Verkossa toteutettu tutkimus tehtiin 24.–27. Koronapandemian aikana ihmiset ympäri maailmaa ovat tehneet google-hakuja prayer (rukous) -sanalla selvästi enemmän kuin viitenä aikaisempana vuotena. Keskiössä rukous Rukoilemme, koska elämä on epävarmaa. Heistä 45 prosenttia sanoi rukoilevansa, koska uskoi Jumalaan, kolmannes (33 %) rukoili, koska uskoi sillä olevan vaikutusta, 26 prosenttia kertoi rukoilevansa kriisiaikoina. Selvityksen mukaan evankelikaalikristityksi itsensä luokittelevat rukoilivat herkimmin koronapandemian loppumista
Jos ihminen tai hänen läheisensä sairastuu vakavasti, hän alkaa rukoilla. Kun asuin Lahdessa kuuden vuoden ajan, kävin säännöllisesti kotiseurakuntani messuissa. Riparin jälkeen seurakunta oli minulle tärkeä kasvun ja yhteisen rukouksen paikka. Usein tunnen Jumalan vahvaa johdatusta ja Pyhän Hengen läsnäoloa rukouksia kirjoittaessani. Kiireinen elämänmeno ja aikataulutetut päivät eivät jätä tilaa hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Siinä juutalaiset rakentavat Jerusalemin muuria uudelleen, jokainen rakentaja korjaaja kappaleen matkaa. Kasvoin tavallisessa luterilaisessa perheessä, jossa kanssani rukoiltiin aina iltarukous ja sunnuntaisin radio oli auki jumalanpalveluksen ajan. Korona-aikana olemme vierailleet etäyhteyksien kautta meille tuttujen seurakuntien messuissa tai kuunnelleet radiosta Raamattuopiston tai Ylen kanavilta radioidut messut. Taustani vuoksi minut kutsuttiin mukaan Kylväjän viestintään. Tarvitaan määrätietoista päättämistä: nyt rukoilen tämän asian puolesta, vaikka ei huvittaisi. Olen kyllä epäillyt Jumalan hyvyyttä, mutta en koskaan hänen olemassaoloaan. Muutaman vuoden ajan kirjoitin Suomen Lähetysseuran verkkosivuille rukouksia lähes joka päivä. Käsittelemättömät pettymykset ja avoimiksi jäävät kysymykset voivat niin ikään sammuttaa rukouselämää. Jollei rukoustyö käy muun työn edellä sitä johtaen, tuloksena on pelkkä ihmistyö, jota tehdään milloin taitavammin ja milloin taitamattomammin ja josta nähdään enemmän tai vähemmän sekä meitä itseämme että toisia väsyttävää huolta ja vaivaa. Olen saanut matkata ihmisten rinnalla vaikeissakin tilanteissa. Jopa ateisti rukoilee hädässä. Oma viisaus loppuu lyhyeen. Opin rukoilemaan ääneen ja omin sanoin muistaakseni partiossa, missä kävin neljännestä luokasta lähtien. Valmistuttuani erityisopettajaksi olen ollut mukana useissa raamattuja rukouspiireissä. On ihanaa, kun Raamattu elää. Huomenna sama raamatunkohta voi herättää eri ajatuksia ja näkökulmia kuin tänään. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Jyväskylään, missä osallistuin Kansanlähetyksen toimintaan. Jyväskylässä kävin myös ensimmäistä kertaa rukouspiirissä, jossa rukoilimme paljon yhdessä. Vuonna 2014 ilmoittauduin vapaaehtoiseksi Lähetysyhdistys Kylväjän työhön. Toisinaan rukoukset syntyvät helposti. Nehemian kirja on avautunut minulle rukouksen pohjaksi. Raamatussa minua puhuttelee eri kohdat eri aikoina. Ihmisten rinnalla kulkeminen on ollut minulle tärkeää kouluajoista lähtien. Mummuni, joka kuoli ollessani 11-vuotias, esirukoukset ovat kantaneet minua. Yksi keskeinen syy on Hallesbyn mukaan siinä, että Jumalan vihollinen saatana tekee kaikkensa, jotta emme rukoilisi. Olen myös osallistunut Suomen Raamattuopiston ja Verkosto-yhteisön toimintaan. Kylväjässä jatkoin päivän rukousten kirjoittamista nettiin. Edellisen viestintäpäällikön jäädessä eläkkeelle minut kutsuttiin jatkamaan viestintäpäällikön tehtävässä. Elin pitkään yksin, joten elämässäni oli tilaa syville ystävyyssuhteille. On helppo keksiä syitä, miksi ei tarvitse tai ehdi rukoilla. Minulle on helpompaa keskittyä rukoukseen yhdessä kuin yksin. Tulin uskoon riparia edeltävänä talvena. Rukouksessa mekin saamme korjata muurista oman osuutemme, tehdä rukoustyötä Jumalan valtakunnan Pop-up-rukoilija Outi Saari: ”Rukoilen mieleen pulpahtavien aiheiden puolesta” 28 | Jopa ateisti rukoilee hädässä.”. Aiheet kumpuavat lähetystyöstä ja erilaisista elämäntilanteista. Myös mukavuudenhalu, erilaiset häiriötekijät ja harhailevat ajatukset estävät rukousta. Rukouksen esteet Miksi emme rukoile, vaikka tiedämme sen tärkeyden. Nyt asun Tuusulassa mieheni kanssa ja siellä osallistumme paikallisseurakunnan messuihin. Joskus rukous on kovaa työtä, asioiden ja ihmisten kantamista Jumalan eteen. ”O len aina uskonut Jumalaan ja Jeesukseen. ”Suojaa Herra kotini anna sille armosi anna olla enkeleitä vartijana kodillein.” Olen syntynyt ja kasvanut Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla. Iltarukous on ensimmäinen rukous, jonka opin. Rukous on aina ollut mukana niissä hetkissä. Kylväjän sivuille kirjoittamistani rukouksista on koottu kirja, joka ilmestyi tyttönimelläni Outi Rajala kesällä 2019. Brittiläinen jatkuvan rukouksen liikkeen (24/7prayer) johtaja Pete Greig on todennut, että tärkein syy sille, että ihmiset eivät rukoile, on ettei heillä ole tarvetta rukoilla
Ihailen niitä uskollisia ja sitoutuneita rukoilijoita, jotka kertovat joka päivä rukoilevansa tiettyjen aiheiden puolesta. Moos. Sähköiset viestimet mahdollistavat rukousten jakamisen maasta toiseen. Olen jättänyt viestintäpäällikön tehtävät hyvillä mielin seuraajalleni ja uusi aika on alkamassa. Rukouksista kootun kirjani nimi Kengät pois jalasta viittaa 2. Nuoresta lähtien olen ollut työpaikkani johtoryhmän jäsen. Itse olen enemmän pop-up-rukoilija; rukoilen enimmäkseen mieleen pulpahtelevien aiheiden puolesta ja lisäksi joidenkin aiheiden puolesta säännöllisemmin. Kun joku laittaa rukouspyynnön, joku ryhmäläisistä vastaa kirjoittamalla rukouksen, johon muut voivat yhtyä. Ennen kaikkea Nehemian kirja kertoo Jumalan suuruudesta. Lapsen kasvatus on pyhä tehtävä. Näin korona-aikana päällimmäisenä rukousaiheena ainakin minulla on inhimillisesti oma ja läheisteni terveys. On mahtavaa, kun voi olla mukana lähettien elämässä WhatsApp-ryhmien kautta. Valmistuin 22-vuotiaana ja muutamaa vuotta myöhemmin olin jo apulaisrehtori. Nyt on tullut aika ottaa suuret saappaat jalasta. Olen nuoresta pitäen ollut isoissa saappaissa, ja se on sopinut minulle. Turvaa, joka kantaa sairauksien ja kuolemankin yli.” Tarvitaan määrätietoista päättämistä: nyt rukoilen tämän asian puolesta, vaikka ei huvittaisi.” | 29. Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Nehemian kirja on täynnä rukoukseen liittyvää viisautta syntien tunnustamisesta väsymiseen, yhteistyöhön, taistelemiseen ja iloon tehdystä työstä. Jaloissani ei ole enää mitään kenkiä, mutta pian on pienet paljaat varpaat hoidettavana. Muistutan kuitenkin itseäni rukoilemaan myös sen puolesta, että tämä aika vetäisi ihmisiä etsimään pysyvää turvaa Jeesuksesta. Pop-up-rukoilija Outi Saari: ”Rukoilen mieleen pulpahtavien aiheiden puolesta” rakentamiseksi. Se on myös hiljaa olemista ja kuuntelemista. Ehkä nyt on enemmän aikaa myös rukoukselle. 3:5 kohtaan, jossa Herra sanoo Moosekselle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Minulle se puhuu siitä, kuinka rukouksessa ollaan paljaana Jumalan edessä, hänen maaperällään
S a m a s t a p e r h e e s t ä S a m a s t a p e r h e e s t ä Vuokko Vänskä ja Elina Huovinen 30 | teksti Ulla-Maija Lammi-Ketoja kuvat Eetu Linnankivi ja haastateltujen kuva-arkisto Vuodet lähetystyössä Japanissa ovat erottaneet ja yhdistäneet Vuokko Vänskää ja Elina Huovista, äitiä ja tytärtä. ”Emme hätkähdä pienestä”
Lapset oppivat kielen täydellisesti leikkikoulussa. Meillä on viisi lasta ja Elinan ja Harri Huovisen perheessä neljä. Se ei ollut mukavaa varsinkaan silloin, kun he kävivät koulua sisäoppilaitoksessa kaukana kotoa ja palasivat kotiin vain joka toinen viikonloppu. Pidin kuusivuotiasta jo isona tyttönä, joka pärjäisi sisäoppilaitoksessa ilman vanhempiaan. 2018), viisi lasta, kahdeksan lastenlasta Elina Huovinen • Musiikkipedagogi, työskentelee luokanopettajana. Lapset lauloivat jouluvirttä, josta Elina osasi laulaa alle kaksivuotiaana monta säkeistöä ulkoa aivan nuotilleen. Nyt näen, että minun olisi joskus pitänyt puolustaa Elinaa isäSepon ankaraa kurinpitoa vastaan, sillä poikaperheessä kasvaneena hänen oli vaikea tietää tytön sielunelämästä. He olisivat tarvinneet vanhempien läheisyyttä ja syliä enemmän kuin silloin ymmärsin. Osaamme organisoida: olemme kumpikin handlanneet isoa perhettä. Kuinka saatoin niin tehdä. K e it ä . On meissä johtajaakin. Kesälomien aikaan olimme koko perhe yhdessä Nojiri-järven rannalla lähettien lomakylässä. Vuokko Vänskä • Toimittaja, lähetystyöntekijä, eläkkeellä • Kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen ja hiippakuntavaltuuston jäsen • Perhe: Puoliso Seppo Vänskä (k. Se huolestutti minua valtavasti. Vietimme siellä ensimmäisen joulumme Pihkalan perheen kanssa heidän kodissaan. Nuorena pidin Beatlesista, joten ymmärsin tuon. | 31. Tyttö jäi itkemään sydäntä särkevästi. Perheessämme isä oli enemmän kurin pitäjä. Olemme molemmat rauhallisia , emmekä hätkähdä pienistä. • Japanissa 18 vuotta, joista neljä ja puoli vuotta puolison kanssa Kansanlähetyksen lähetystyöntekijänä • Perhe: Puoliso Harri Huovinen ja neljä lasta lut hoitajan kanssa yhteistä kieltä eivätkä lapsetkaan osanneet yhtään japania. Annoimme lapset eteisessä tädin huostaan. Elina on aivan loistava kakkujen tekijä! Nojirissa pelasimme yhdessä myös golfia. Myöhemmin Elina ja me muutkin sopeuduimme Japaniin oikein hyvin. Se oli aivan järkyttävä kokemus Elinan lisäksi myös meille vanhemmille. Hän ihaili japanilaista poikabändiä ja karkasi kerran salaa heidän konserttiinsa Osakaan. Aloitimme kaksivuotisen kielikoulun ja veimme lapset aamuisin japanilaisen kristityn tädin hoitoon. Äitini aivan hullaantui Elinan syntymästä! Japaniin lähtiessämme meillä oli jo kaksi lasta: kolmivuotias Simopekka ja kohta kaksi täyttävä Elina. Voitimme kerran naisten parikisankin. Lapsia noutaessa kyllä havaitsimme, että heillä oli ollut hauskaa, mutta tätä aamuista parkua jatkui viikon verran. Meillä ei olvuokko kertoo: Olemme läheisiä tänään K e it ä . En muista mitään suurempaa teini-iän kuohuntaa, koska Elina vietti lapsuutensa ja nuoruutensa suurimmaksi osaksi Jasukossa. Tiedän, että se on jättänyt jälkensä Elinan sisimpään. Elina lähti Jasukoon, Japanin suomalaiseen kouluun, kuusivuotiaana isonveljensä kanssa. Elinalla on notkea svingi. Olimme Japanissa Kansanlähetyksen lähetteinä vuodet 1974–1989 ja 2003–2010, yhteensä 20 vuotta. Teimme työtä lähes aina tilanteissa, joissa kotimme oli alkavan seurakunnan kirkkona. Meillä on stressinsietokykyä ja venymme vaikeissakin tilanteissa. Lapset joutuivat jakamaan vanhempansa seurakunnan kanssa. Leivoimme joskus yhdessä ja isompana Elina leipoi viikonloppuisin koko perheelle, tavallisesti lemonpien eli sitruunatortun. Elinan syntymä oli suuri ilo, sillä hän oli ensimmäinen lapsenlapsi, joka oli tyttö minun puoleni suvussa. Nyt tuo ajatus tuntuu aivan pöyristyttävältä
Elinalla on Marian sydän. Kotona Elina oli oppinut, miten toimitaan seurakuntaa muodostavassa työssä. Olen saanut äidiltä sekä henkistä että konkreettista tukea lasteni erilaisissa kasvuvaiheissa. Hän on todella kaunis nainen ja lämmin ihminen, joka kuuntelee toista. Ihailen äidin naisellisuutta, kykyä olla kiinnostunut erilaisista asioista, ruoanlaittotaitoa, anteliaisuutta ja rohkeutta olla oma itsensä seurasta riippumatta. Leikki-iästä minulla on paljon hyviä muistoja siitä, miten kävin paikallista leikkikoulua ja leikin parhaan japanilaisen ystäväni Marin kanssa Ananin maaseudulla. ” 32 |. Parasta suhteessamme on asioiden jakaminen. Olisi pitänyt enemmän huomioida, kuunnella ja rohkaista, nähdä paremmin pienen tytön tarpeet. En kapinoinut äitiä kohtaan teini-iässä, mikä ei ole välttämättä ihanteellista. Olemme molemmat tunnollisia, herkkiä, musikaalisia, yritteliäitä ja aika kriittisiä, vaikka nämä puolet näyttäytyvät ulospäin hieman eri tavoin. Meitä yhdistää samanlainen vakaumus ja maailmankuva, yhteinen menneisyys Japanissa sekä tietenkin myös omat lapseni. Suuri yhdistävä tekijä on usko Jeesukseen, voimme rukoilla toistemme ja perheidemme puolesta. Hänellä oli etumatkaa siinä, että hän tunsi sydämessään japanilaisen kulttuurin ja osasi kieltä kuin paikalliset. Äiti on myös enemmän ahkera touhuaja, minä pohdiskelija. Toisaalta kokemukset ja ihmiset Japanissa ovat myös vuosien saatossa yhdistäneet meitä. Muistan, että isä oli kuitenkin enemmän vihoissaan ja piti puhuttelun. Lähdin kuitenkin joskus salaa kuuntelemaan ystäväni kanssa lemppari poikabändin keikkaa Osakaan, mistä äiti ei jälkeenpäin ilahtunut. Iän myötä ja elämäntilanteiden muututtua äidistä on tullut ulospäin suuntautuneempi rohkea puhuja, joka haluaa olla monessa mukana vaikuttamassa. Tällä on ollut luonnollisesti myös haitallisia seurauksia. Pidimme esimerkiksi mieheni kanssa musiikkitilaisuuksia vanhempieni seurakunnassa. Elina on tavattoman sydämellinen ja empaattinen. Opin olemaan kiltti, reipas ja pärjäämään itsekseni. Riisipeltojen keskellä oli kirkko, joka oli samalla kotimme. Ajattelin, että onpa äiti rohkea! Kun me lapset olimme pieniä, äiti oli hiljaisempi taustavaikuttaja, ehkä vähän sellainen kuin itse olen nykyään. Vanhemmista erossa eläminen sai aikaan sen, ettei tuntunut luontevalta kertoa äidille omia asioita saatikka purkaa tunteita. Ihailin Elinan ja Harrinkin taitoja ja tapaa kohdata japanilaisia. Soittelemme toisillemme ja kerromme kuulumisia. Arvostan äitiä myös rohkeana kristittynä ja esirukoilijana. Äiti on opettanut ikuisia arvoja, jotka kestävät kuolemankin edessä. Puramme joskus myös mieltä painavia asioita toisillemme, tosin olen huomannut Elinan säästäOlimme äidin ja pikkuveljeni kanssa Tokiossa TV-studiossa eräässä ohjelmassa, jossa meitä haastatteli kaikkien tuntema paikallinen julkkis ja tv-tähti. Kannamme huolta lastemme hyvinvoinnista, mutta myös iloitsemme heistä. Kuvausten jälkeen äiti esitti kriittisiä huomioita haastattelijan kommentteihin liittyen. vän minua murheiltaan. Sinne kutsuttiin lähialueen lapsia pyhäkouluun. elina kertoo: Äiti opetti ikuisia arvoja Opin olemaan kiltti, reipas ja pärjäämään itsekseni. Äiti oli kuitenkin minulle aina äiti, joka oli laittanut ruoat valmiiksi ja hoiti myös joskus lapsiamme. Teimme paljon yhteistyötä. Hän on opettanut turvautumaan Jeesukseen elämän kaikissa vaiheissa. Meillä oli siis paljonkin yhteistä. Kouluiässä suhde äitiini ei ollut kovin läheinen, koska asuin pääasiassa koulun asuntolassa, joka oli kaukana kotoa. Suhteemme on muuttunut kahden aikuisen suhteeksi. Oli mahtavaa, että Elina ja Harri tulivat lähetystyöhän Japaniin 2006, kun mekin olimme siellä. Vaikka myöhemmin olimme virallisesti työtovereita äidin kanssa, koin hänet silti enemmän äitinä kuin työkaverina. Hän on myös monin tavoin luova ja lahjakas, erityisesti musiikissa ja kielissä. Olemme läheisiä tänään, mutta suhteessamme kulkee aina mukana myös ne kipeät asiat, jotka minun äitinä olisi pitänyt tehdä toisin
Silti yksikään niistä ei ole niin vastaansanomaton, ettei sitä voisi myös kiistää. Toisaalta, jos kaikkivaltias Jumala on maailman Luoja ja ylin järki, ei häneen uskominenkaan voi olla ihan järjenvastaista. Kristinuskon vaikutushistoria tässä maailmassa on vakuuttava. Tämä ei edellytä mitään erityistä älyllistä suoritusta. Miettikää sitä. Hänen olemassaolonsa puolesta voidaan esittää monia hyviä todisteita. Silti kovin argumentti kristinuskon ja Raamatun puolesta on Jeesus ja hänen ylösnousemuksensa. Usko syntyy Jumalan sanan vaikutuksesta ja otetaan vastaan avaamalla sydän Jeesukselle. | 33. Se on muuttanut maailmaa enemmän kuin mikään muu. Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa, mutta vielä vähemmän sitä, että hän ei olisi olemassa. Hän ei pakota ketään seuraansa. MIK Ä ASK ARRUTTA A. . Harva on tullut kristityksi siten, että vertailemalla eri uskontoja ja maailmankatsomuksia olisi valinnut parhaan. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Jumala on tarkoituksella ilmaissut itsensä niin, että häntä etsivä voi hänet löytää, mutta hänet torjuva voi hyvällä syyllä jäädä ulkopuoliseksi. . Vastaamme joka lehdessä 1-2 kysymykseen. k u va Sa ri Sa ve la Kysymys ja vastaus Kysymys ja vastaus Usko ei edellytä mitään erityistä älyllistä suoritusta.” k u va iS to ck Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan. Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtori Eero Junkkaala. Usko ei varsinaisesti synny järkeilemällä
34 |
Samoin meidänkin tulisi koronaviruksen aikana kuunnella ihmisten sisimmästä nousevia kysymyksiä. teksti Jouko M.V. Emme kuitenkaan jää synkistelyyn, vaan kuohuksiin joutumisemme purkautuu sanoiksi Herra armahda! Monet ovat löytäneet poikkeusoloissa korvaavan kristillisen yhteyden internetistä. Paavali oli kiinnostunut myös filosofien ja tavallisten ihmisten ajatuksista ja kokemuksista. Kiusauksenamme on etsiä lohdutusta asioista, jotka itsekin horjuvat. Apu ei löydy luonnosta Kuitenkaan evankeliumin julistus ei ole vain kokemusten kuuntelemista ja jakamista. A postolien tekojen 17. Toivomme, että kuolema pysyy kaukana. Tunnistammeko turvan etsinnässä hapuilumme, Jumalan etsimisen, niin kuin Paavali auttoi kuulijoitaan tekemään. Jo Vanhasta testamentista näemme, kuinka epäjumalanpalvelus on ollut ihmisten ja kansojen ongelma. Näemme, kuinka kansat rakentavat yhä uudelleen Baabelin tornia. Kestävän turvan täytyy olla sellaisessa, mikä ei katoa – Jumalassa. Juutalaiset olivat erityinen ryhmä, sillä kristinuskon sanomaa ei voinut ymmärtää ilman Israelin vaiheiden tuntemista. Hän tuli lähetysmatkallaan Ateenaan, joka oli monikulttuurinen keskus. Paavali nimittäin tunnustaa, että ihmisten kysymyksissä oli Jumalan Sanan, Kristuksen, siemeniä ja kaipausta Jumalan yhteyteen. Sen toivotaan korvaavan elävän Jumalan. Tämä on tärkeää, mutta Paavali ei tyytynyt vain tähän, vaan hän kohtasi juutalaisia ja filosofeja sekä ”kaikkia, joita hän sattui tapaamaan”. Kuitenkin se seuraa meitä varjon tavoin. Kuuluisassa puheessaan Areiopagilla, antiikin aikaisen Ateenan alueen keskellä, Paavali aluksi herättää kuulijoissa hyvän tahdon itseään kohtaan. Käsin tehnyt jumalat, katoavat asiat, eivät tyydytä, ja tämän Paavali paljasti aikansa viisaille. Evankeliumin julistaminen ei kuitenkaan jää pelkäksi kohteliaisuudeksi ja ystävyyden osoitukseksi. Heikkinen kuva iStock R a a m a t t u o p e t u s R a a m a t t u o p e t u s | 35. Luonto tuo monille virkistystä ja lepoa, mutta se on osa katoavaa maailmaa. Paavalin reaktio, kuohuksiin joutuminen, paljastaa, mitä nytkin kristittyinä koemme. Jos kohtaamme kuoleman ainoastaan ihmisen kokemuksena, menetämme sen, mistä pyhä Paavali halusi puhua kaikille Ateenassa. Hän näki joka puolella kaupunkia epäjumalien palvontaa, mikä sai hänet kuohuksiin. Kuoleman nujertamisen mestariluokka Kuolema on kuin virus, johon pyrimme ottamaan etäisyyttä kuin tartunnan saaneeseen ihmiseen. Mekään emme voi tuntea evankeliumia Jeesuksen herruudesta, ellemme tunnista itsessämme ja lähimmäisissämme Jumalan ikävää. Samanmieliset kristityt saavat sen välityksellä lohdutusta ja toivoa. Hän ottaa meidät mestariluokalle, jossa saamme perusteellisen opetuksen evankelioimisesta omassa tilanteessamme. Evankeliumi ei ole vain esimerkki toivosta, josta kaikki nyt puhuvat. Ensimmäisen käskyn rikkominen on ollut kiusauksena paratiisista lähtien. luvussa kerrotaan, miten Paavali kohtaa Ateenan asukkaat
Opetuslapset kuulivat tilanteeseen sopimattomat hämmentävät ja oudot sanat: ”Rauha teille!” Tällainen on Jeesuksen herruus, jota Paavali halusi julistaa kaikille ateenalaisille, myös meille. Hän ei tee mitään, vaikka voisi. Elämän kauneus ja hyvyys ovat kokemisen arvoisia kärsimyksestä huolimatta.” Eräs kristitty huomasi, minkä avun evankeliumi Kristuksen ylösnousemuksesta ja herruudesta tuo. Haluamme perustelun, miksi Jumala sallii pahan – ja silti kukistaa kuoleman. Herra Jeesus paljastaa juuri tässä tilanteessa voimansa. Kun vanhemmat odottavat lasta, he tietävät hänen kohtaavan maailmassa kärsimystä. Avarampi näköala Jumalan herruutta selventää perhe-elämä. Hän lausui: ”Se on sitten henki pois.” Hän oli saanut tähän pysäyttävän palautteen: ”Tuo on vaarallinen ajatus.” Tauti tai sairaus ei vie kristityltä henkeä, vaan hän antaa henkensä Isälle sitten, kun aika on. Job sai tästä opetuksen. Niiden valossa Job oivalsi kärsimyksensä merkityksen. Mikä sitten avartaa meidän näkökykymme. Jokaisessa ihmisessä asuu filosofi, jonka Paavali kohtasi Ateenassa. Evankeliumi kuoleman kukistumisesta tulee sille, joka ajattelee Jumalan lähestyvän tuomarina ja uhkaavan olemassaoloa. Miksi Jumala sallii pahan. Herra Jeesus osoitti herruutensa olevan toisenlainen. Olemme samassa tilanteessa kuin opetuslapset pääsiäisenä, jolloin he olivat lukittujen ovien takana. Koemme, että menetys estää meitä saavuttamasta sitä hyvää, mitä arvostamme. Näin on, sillä Herra Jeesus on voittanut kuoleman. Jumala halusi avartaa ahdasta näköalaa. 36 |. Monien mielestä maailman pahuus – tällä kertaa maailmanlaaja virustauti – osoittaa, että Jumala on kuollut tai ainakin alisuorittaja. Hän sairasti perussairautta ja pelkäsi koronavirusta. Pidämme häntä muiden hallitsijoiden kaltaisena, ja nämä kostavat vastustajilleen kokemansa pahan. Samoin Jumala sallii pahan tapahtua, jotta hyvyys ja kauneus sekä täydellinen rakkaus voisivat virrata meihin. Jumala ei vastannut Jobille suoraan, vaan vei suuren kärsijän katsomaan ihmeellisiä luonnonilmiöitä. Mekin koemme suljetun tilan; emme ole vain erossa toisistamme vaan myös Jumalasta. Rangaistuksen pelkoon opetuslapsilla oli aihetta, sillä he olivat osallistuneet Mestarinsa surmaamiseen. Kärsimys näyttää toiselta, jos sijoitamme sen suureen kokonaisuuteen. Kun kärsimme pahan vuoksi, katsomme sitä omasta näkökulmastamme. Vanhemmat tietävät, että elämän kauneus ja hyvyys ovat kokemisen arvoisia kärsimyksestä huolimatta. Hän huusi Jumalaa perustelemaan sen, minkä hän koki vääryytenä. Toinenkin perustelu auttaa ymmärtämään, että Jeesus on kuoleman Herra aina ja kaikkialla. Silti he ottavat lapsen vastaan
Jos kuolema saattaa sinut kauhun valtaan, niin muista, että tuo on pettävää varjoa. | 37. ”Taitaa olla vieraiden jumalien julistajia”, toiset päättelivät. Tässä yhteydessä ulkoistaminen on hyvä asia. Kuoleminen Kristuksessa Miten kristillinen kirkko vastaa kuolemaa pelkääville ihmisille. Avun tuo jälleen kerran, kuten Ateenassa, Jeesuksen ylösnousemus. Alamme toistaa kuolemastamme uusia ilmauksia, joita Raamattu meille antaa: syntymäpäivä, siirtymys elämään, uni… Jumalallinen huolettomuus Tässä kirjoituksessa selvitin aluksi, miten apostoli Paavali opettaa kohtaamaan kuoleman – ja voittamaan sen. Tällainen oli evankeliumi Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta Ateenassa ja se on nyt meitä varten. Oli niitäkin, jotka ivailivat ja puhkesivat nauruun. Hän yritti pelotella valtansa voimalla ja hallita pelottelulla, mutta Jeesus tuskin edes nosti silmäkulmaansa. Tämä sanoma vakuuttaa hänen herruudestaan, ja koemme vapautuksen. Silloin julkaistiin kirjoitus, jonka tekijä nimitti itseään Dionysios Areopagilaiseksi. Se voi pyrkiä vahvistamaan yleistä toivoa: kyllä tästä selvitään ja siirrytään uuteen normaaliin. Opetuslapset kuulivat pääsiäisenä tilanteeseensa sopimattomat, hämmentävät ja oudot sanat: ”Rauha teille!” Myös muutamat uskoon tulleet ateenalaiset kokivat saman yllätyksen. Elämä ei sittenkään pääty katastrofiin. 19. Mistä oikein on kysymys. Toisin käy, kun kuulemme kirjoittaja on teologian tohtori. Elämämme päättyy tosin katastrofiin, mutta Herra Jeesus muuttaa sen elämäksi, saamme synnit anteeksi ja voitamme vihollisen. Heidän joukossaan oli Dionysios, Areiopagin tuomioistuimen jäsen. Hän haluaa antaa seuraajilleen oman jumalallisen vapautensa ja huolettomuutensa. Toiseksi kysyin, miten voitamme oman kuoleman pelkomme. 8:38–39). evankeliumin Jeesuksen ylösnousemuksesta. Se tulee soveltaa ihmisen pelottavaan osaan. vuosisadalla kuitenkin todettiin historiallisiin syihin vedoten, ettei kirjoitus ollut peräisin Paavalin julistuksen kannattajalta. Me olemme kuulleet sinun puhuvan perin outoja asioita. Tämä kävi ilmi jo maaherra Pilatuksen edessä. Dionysios herättää joka tapauksessa toivon: pieni siemen tuottaa hedelmää. ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. Kristillisen kuolemisen ja kuoleman kukistumisen, mestariluokan, perussääntö kuuluu: omaa kuolemaamme ei tule katsoa irrallaan Herran Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Dionysios on mielenkiintoinen henkilö, joka tuli kuuluisaksi vasta noin vuonna 500. Kirjoitus sai suuren arvostuksen koko kristikunnassa. Huoli, jota nyt koemme, saa tekemään kaikkea mahdollista sen poistamiseksi. Kuitenkin muutamat ateenalaiset olivat kiinnostuneita evankeliumista: ”Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat. Kristuksen voitto on aivan totta ja varma. Kaikki heidän vaivansa ja kärsimyksensä imaistiin Kristuksen kärsimykseen ja hävitettiin. Eihän tosiasiassa enää ole olemassa syntiä ja kuolemaa eikä Perkelettä, koska Kristus on ne voittanut ja hävittänyt. Kuolemaamme ei tule katsoa irrallaan Herran Kristuksen kuolemasta.” Evankeliumin siemen Paavalin käynti Ateenassa ei ollut suuri menestys. ”Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa?” viisaat sanoivat. Se, mitä Kristus oli voittanut, tuli heidän omakseen – myös meidän. Jos katsomme koronaviruksen vaikutuksia, ne valtaavat mielen ja kadotamme Jumalan meille antaman avun. Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus oli kreikkalaisille vieras ajatus, sillä Ateenassa sijaitsi kuuluisa platoninen, näkymätöntä maailmaa korostava akatemia. Kristinuskon sanoma koronaviruksen aikanakin on vastakulttuurinen, outo ja hämmentävä. Sen me haluaisimme tietää.” Jotkut hakeutuivat vielä Paavalin seuraan ja tulivat uskoon. Tuo pieni joukko kuuli lisää Paavalin julistusta ja oppi, että kuolema ikään kuin katosi ja tilalle tuli Jumalan ylistys. Hyvä niin, kiitos Jumalalle kaikesta avusta! Kuitenkaan kuoleman pelkoa ei voi poistaa rahalla ja hyvällä hoidolla, jotka ovat osa katoavaa maailmaa. Euroopan kristillistäminen alkoi Ateenassa muutamasta henkilöstä! Yhä vielä Herramme ylösnousemuksen osallisuus on iso juttu
38 |. teksti Petri Vähäsarja kuvat iStock, Jenni Kosonen Läpi lukkojenkin Koronavirus on osoittanut, että Pyhä Henki tekee työtään, vaikka inhimilliset olosuhteet muuttuisivat radikaalisti
Perheneuvonta on tarjonnut apua äkillisiin parisuhdeongelmiin. Niistä on välittynyt kuva, että alun hämmennyksen ja kaaoksen jälkeen löytyi uusi tapa hoitaa kirkon tehtävää. Jumalanpalvelukset välitetään verkossa ja diakonian apu on löytänyt uudet kanavat. K esäkuun alussa seurakuntien jumalanpalvelustoiminta alkoi hiljalleen normalisoitua. Seurakunnat ja kirkolliset järjestöt siirtyivät nopeasti verkkoon. Sairaalasielunhoito ja kirkon keskusteluapu ovat auttaneet hädän keskellä. Muutaman kuukauden ajaksi jouduttiin kokonaan nettiin. – Saan viikoittain raportit seurakunnista. – Koronaepidemian myötä seurakuntien elämä on mennyt koko lailla uusiksi. Kirkko on suoriutunut toiminnassaan poikkeusaikana yllättävän hyvin, Häkkinen arvioi. | 39. Lapsija nuorisotyö on hyödyntänyt digiosaamistaan. Moni ikävöi ehtoollista, jonka viettämistä saatettiin aiemmin pitää itsestäänselvyytenä. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen kuvailee Elämä-lehdelle, että ”pakko on paras konsultti”. Messuihin saa taas osallistua, vaikka niitä vietettäessä noudatetaan turvaetäisyyksiä
– Seurakunta elää ennen kaikkea jäsenissään. Meidän kotiimme pappi teki käynnin poikamme kasteen merkeissä, ja täytyy myöntää, että poikkeusoloissa suoritettu pienimuotoinen kaste oli erityisen koskettava hetki ja osoitus siitä, että Pyhän Hengen työ ei pysähdy, vaikka maailma muuten pysähtyisi. Toivottavasti se on koronakriisin pysyviä vaikutuksia meihin suomalaisiin. Ei voi, sanoo piispa. Erityisen ilahduttavaa on ollut yhteisvastuun ja vapaaehtoisen vastuunkantamisen kasvu sekä lähimmäisenrakkauden aalto, jonka poikkeusolot ovat saaneet aikaan. Kuormittavuutta lisäävät Covid-19-taudin arvaamattomuus ja epävarmuus poikkeusolojen kestosta, Häkkinen analysoi. – Kriisiaika ja eristyksissä olo nostavat esiin ihmiselämän perimmäisiä kysymyksiä. – Jumalan sana ja sen arvo on korostunut monessa eri merkityksessä, Häkkinen korostaa. Epidemia alkaa maassamme olla ”ohi”, mutta epävarmuus tulevasta värittää kaikkea elämää. Peruskysymykset nousivat pintaan Nyt asiantuntijatkaan eivät tiedä, saapuuko Suomeen koronaviruksen toinen aalto, ja jos saapuu niin milloin. Sen haurauden. Tämä näkyy osallistumisessa julkiseen ja yksityiseen uskonnonharjoittamiseen. – Jokainen ihminen on haavoittuvainen. Silloin toteutuu Galatalaiskirjeen kehotus: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” Poikkeusolojen aikana Häkkinen on osallistunut keskusteluihin siitä, voisiko ehtoollista viettää omin päin kotona. Messuja on striimattu ahkerasti. Kun näkymätön uhka pyyhkäisi palvotun länsimaisen hyvinvoinnin, nuoruuden, onnellisuuden ja tehokkuuden kulttuurin hetkessä sivuun, se paljasti elämän todellisen ytimen. – Monia hyväksi havaittuja käytäntöjä toivottavasti jää pysyväksi, hän kommentoi. Joudumme odottamaan uuden maailman pysyvämpää järjestystä. Minustakin tuntui yllättävän luontevalta laulaa virret mukana kotisohvalla. Psykologisesti on raskasta, kun ihminen on toiselle uhka. – Uskomme ja oppimme mukaan mitkään korvikkeet, kuten tee-se-itse -ehtoolliset kotisohvalla eivät ole mahdollisia, hän linjaa. Häkkisen huolena on kuitenkin ollut, miten taataan, ettei kukaan jää yksin. Papit ovat tehneet toki kotikäyntejä. Ryhmään kuuluu tuhansia jäseniä, ja sen teemaksi on muodostunut yhteinen rukous. – Pandemia on pakottanut pohtimaan kuolemaa, kärsimystä, vastuuta, mieltä ja merkitystä – paitsi yksilöinä myös koko yhteisönä, Häkkinen erittelee. Seppo Häkkinen katsoo, että ”eksistentiaaliset ja elämänkatsomukselliset pohdinnat ovat lisääntyneet”. Myös Medialähetys Sanansaattajilla on oma ryhmänsä. Emme edes harkitse kättelevämme. Tuhannet katselevat Suomen Raamattuopiston lähettämiä viikkohartausvideoita. Pandemia on pakottanut pohtimaan kuolemaa.” 40 |. Samalla hän huomauttaa, että ”armonvälineet ovat kokonaisuus”. – Seurakunnista on pidetty yhteyttä erityisesti riskiryhmiin kuuluviin ja osallistuttu soittorinkeihin. Siksi poikkeusolot ovat hänen mukaansa vaikuttaneet jo nyt suomalaisten uskon elämään. Sillä välin voimme kuitenkin miettiä, mitä pandemia on meille jo nyt opettanut. Verkkoon on koronan aikana ilmestynyt hengellisiä vertaistukiryhmiä, kuten esimerkiksi Kansan Raamattuseuran Sana-lehteen linkittyvä Facebook-ryhmä ”Sanan koronabaari”. Piispa Häkkisen mielestä etäyhteyksin toteutetut jumalanpalvelukset ovat hyvä lisä kirkon työhön myös jatkoa ajatellen. – Katekismuksemme mukaan ”Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä. Tuottavuutta ja mielihyvää korostava kulutuskulttuuri etäännyttää meidät näistä perustotuuksista. Ehtoollista jäin kaipaamaan, ja niin on moni muukin kaivannut. Emme tiedä, miten varovaisia meidän tulisi olla, emmekä oikein luota asiantuntijoihin, jotka eivät ole viruksen käyttäytymisestä läheskään yksimielisiä. Niitä sanotaan myös armonvälineiksi, koska Pyhä Henki käyttää niitä välittäessään meille Jumalan armon.” Vaikka ehtoollisen viettäminen ei ole ollut muutamaan kuukauteen mahdollista, Jumala on kuitenkin toiminut ja ollut kohdattavissa muiden armonvälineiden välityksellä. Kuolemanpelko koskettaa suurta osaa ihmisistä
| 41 Seppo Häkkinen katsoo, että kirkko selvisi poikkeustilaan siirtymisestä mallikkaasti.
Piispa on myös esirukoilija. Sen hallitsijana on kaikkivaltias Luoja. Omien keinojen loppuminen saa etsimään turvaa tilastojen ja prosenttilukujen ulkopuolelta. Miten ruumis toimii, jos sen jäsenet ovat eri osoitteissa. Pandemia on meille kehotus kääntyä Jumalan puoleen. – Striimatut jumalanpalvelukset ovat keränneet osallistujia usein enemmän kuin ihmisiä olisi tullut paikan päälle. Silloin se on hyvissä ja turvallisissa käsissä. Teams-neuvottelut ovat tulleet tutuiksi ja sähköpostien määrä on kasvanut. – Piispan viranhoidossa on korostunut poikkeustilanteessa kolme asiaa, jotka liittyvät yhteen: johtaminen, tilannekuva ja viestintä. – Kirkon työn lähtökohtana on yhteys ja kohtaaminen. Häkkisen mukaan pandemia ei muuta sitä peruslähtökohtaa, että seurakunnan toiminta perustuu henkilökohtaisiin, kasvokkain tapahtuviin kohtaamisiin. – Hän auttaa meitä heikkoutensa ja kärsimyksensä voimalla. Hänen omaan elämäänsä koronavirus on vaikuttanut niin, että työt ovat lisääntyneet. Rohkaisuksi Häkkinen huomauttaa vielä, että uudella viruksella on symboliikkansa myös raamatullisessa kärsimyshistoriassa. Hiippakunnan seurakuntien tukeminen ja ohjeistaminen on keskeistä, kuten myös viranomaisyhteistyöhön osallistuminen. Pandemia on tehnyt meistä avuttomia. Hän kärsii kanssamme ja puolestamme, Häkkinen vakuuttaa. – Reissaamisen tilalle on tullut sitäkin enemmän sähköisiä kokouksia ja digiloikkaa. Olen myös kirjoittanut hiippakunnan alueen lehtiin ja sosiaaliseen mediaan tavanomaista useammin ja siten tarjonnut ihmisille henkistä ja hengellistä tukea, Häkkinen kertoo. – Jeesus kantoi koronaa, pistävää kruunua. Niin paljon kuin puhummekin elämänhallinnasta, me emme loppujen lopuksi hallitse elämää. ”Uhkana näivettyminen” Jos pandemia tulee aaltona uudestaan, kansa saattaa joutua takaisin poikkeusoloihin, eikä kukaan tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme, kuten Jesajan kirjassa kerrotaan. – Tämä on näkynyt viime vuosikymmeninä esimerkiksi suuronnettomuuksien aikana, jolloin kirkon ja uskon merkitys on korostunut, Häkkinen kertoo. Piispojen neuvotteluita on ollut tiheämmin viime kuukausina kuin koskaan aiemmin. Television jumalanpalvelukset ”takovat katsojaennätyksiä”, kuten Helsingin Sanomat uutisoi 10.5.2020. – Joka tapauksessa meidän on tarpeellista huomata, että maailmassa on paljon kristittyjä, joiden normaalitilanne on elää eristettynä ja vailla kontakteja muihin kristittyihin ja ilman seurakuntaelämää. Tilanteen pitkittyessä uhkana on kuitenkin seurakunnan työn näivettyminen. – Ihmisen elämä ei ole pohjimmiltaan hänen itsensä käsissä. – Nyt koronakriisin aikana rukouksen merkitys on korostunut minulla henkilökohtaisesti. Hänen käsissään on ihmisen elämä. Hän jatkaa, että koronavirus on meille muistutus siitä, että elämä ei ole itsestäänselvyys. Hän on käynyt läpi kuoleman ja hän on koronalla kruunattu Kristus. Piispa on kuitenkin ennen kaikkea hengellinen johtaja. Joidenkin selvitysten mukaan myös rukoileminen on lisääntynyt. Hän on kokenut kaikki kivut. Mitä eristys tekee seurakunnalle, jota sanotaan Raamatussa Kristuksen ruumiiksi. Yllättäen elämäämme kuuluu paljon asioita, joita emme voi hallita. Toki teknologian tuomat mahdollisuudet auttavat paljon, mikä on jo nyt poikkeustilanteen aikana huomattu. Rukouksen merkitys on korostunut minulla henkilökohtaisesti.” 42 |. Se tehtävä jää Häkkisen mukaan julkisessa keskustelussa usein piiloon. Uskomme kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka ei ole sidottu meidän inhimillisiin mahdollisuuksiimme tai rajoituksiimme, piispa muistuttaa. – Siksi olen halunnut käydä saarnaamassa hiippakuntani kaikissa rovastikunnissa koronaepidemian aikana. Latinan kielessä sana korona merkitsee seppelettä tai kruunua
Tartuntaa pelkäävät läheiset pysyivät poissa. Ajatuspyörteet yhdistyvät merkityksellisiksi kielikuviksi. | 43 Kellot soivat minulle teksti Tytti Issakainen K un korona-aika alkoi, kaivoin kirjahyllystä yöpöydälle itselleni tärkeän kirjan. Eristysaikansa Donne vietti ”vankina tässä sairasvuoteessa, niin lähellä kellotornia, josta soitto kaikuu yhtä lakkaamatta kuin sfäärien soitto”. Kirja ei ole syntynyt tänä keväänä, vaan vuonna 1624. John Donnen sairauskertomuksesta on peräisin kysymys ”Kenelle kellot soivat?” Ernest Hemingwaykin lainasi sen tunnetun romaaninsa nimeksi. Jokaisen ihmisen kuolema vie jotain minusta, koska minäkin olen osallinen koko ihmiskunnassa. Ajattelun kirkkautta sairaus ei vienyt, vaan se tempaisi Donnen hengelliseen jaakobinpainiin. ”Kun kirkko kastaa lapsen, tuo toimitus koskee minua, sillä lapsi liitetään kasteen kautta siihen ruumiiseen, jonka pää on minunkin pääni, ja oksastetaan siihen runkoon, jossa minäkin olen jäsen. Teoksen suomenkielinen nimi on Rukouksia sairasvuoteelta. Mielenliikkeet kaivautuvat maan alle ja sielun uumeniin ja singahtavat avaruuteen, politiikkaan, luonnontieteisiin, historiaan, ajattomuuteen. ”Yksikään ihminen ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta. Sairaus rusikoi Donnea. Vaikka Donnea sitoi oman aikansa maailmankäsitys, samoin kuin nykylukijaa omansa, kuvat puhuttelevat yhä. Jos meri huuhtelee mukanaan savikokkareen, käy Eurooppa siitä pienemmäksi – –. Kristus on sairastanut hänen sairautensa, ottanut osakseen hänen syntinsä, kuollut hänen kuolemansa – ja lahjoittanut hänelle elämänsä ja ylösnousemuksensa. Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle.” Kuoleman portilla Donnen mielessä vahvistui ajatus yhteisyydestä ja osallisuudesta, josta hän ei voinut eristäytyä. Sen kirjoitti pappi, Lontoon tuomiorovasti John Donne. K o l u m n i K o l u m n i. Hän kuunteli tuntemattomien ihmisten kuolinkelloja ja jakoi heidän kanssaan heidän kamppailunsa ja lähtönsä. Kellot soivat elämän salaisuutta. Sen sivuilta luin epäilyksistä, peloista ja yksinäisyydestä, joita tuntemattoman taudin uhkaamat kokevat. Kun vaara oli vihdoin ohi, heikkona huojuva pappi kirjoitti kokemuksistaan. Koko ihmiskunta on yhden ja saman tekijän kirjoittama kirja.” Jokainen ihminen on Luojan henkäyksen synnyttämä ja Kristuksen kirkko kaikkine vajavaisine jäsenineen on Hengen synnyttämä. Viimeinen portti oli raollaan. Sairas joutui katsomaan siitä sisälle yksin. John Donne oli myös merkittävä runoilija, ja niin syntyi kristillisen mietiskelyn klassikko, joka on haastanut ja lohduttanut kuolemaa pohtivia lukijoita neljän vuosisadan ajan. kirjoittaja on kirjailija. Mutta Jumalan Poika on laskeutunut potilaan sairasvuoteelle. Ja kun kirkko hautaa jonkun, tämä teko koskee minuakin. Taudin aiheuttajaa ja hoitokeinoja ei tunnettu. Ajatukset puristuivat kärsivästä sielusta alastomina, vailla verhoavaa riekalettakaan. Donne sairastui vakavasti. Shakespearen aikalaisen teksti ryöppyää yllättäviä mielikuvia. ”Kuka voi kellon soidessa estää pientä osaa itsestään poistumasta tästä maailmasta?” Donne henkäisee. Synti jäytää ruumiin jäsentä. Luut rutisivat
Koronan osalta voitte merkitä historiankirjoihinne päivämäärän 5.5.2020. Provosoivaan tyyliin hän määritteli talouspuolen näkemyksen tilanteesta: ”Taudista on syntynyt joukkohysteria tai joukkopsykoosi”. WHO:n johtaja sanoitti asenneongelman yhdellä termillä. Sen sijaan kaikesta on taisteltu koulun penkiltä työpaikkojen hankkimiseen. Hallitus oli juuri ilmoittanut ensimmäisistä rajoitusten purkamisista. Myös kristityt ovat ihmeissään. Kun poliitikot tekevät osansa, loppu jää kansalaiselle. Kysymys yhteisvastuuta ja sen puutteesta on noussut kipeäksi. En vähättele ongelmaa, mutta haluan nostaa esille tilanteksti Timo Eskola kuvat iStock Koronan osalta voitte merkitä historiankirjoihinne päivämäärän 5.5.2020.” Korkea moraali tulee kalliiksi myös korona-aikana 44 |. Hänen mukaansa säästetty koronapotilaan elinvuosi maksaa nyt miljoonan – ja se on liikaa. Vähättelevä suhtautuminen sairaiden ja vanhusten kuolemaan on ”moral A ja n k o h t a u s A ja n k o h t a u s teeseen liittyviä eettisiä ongelmia. Kaikkien mielestä kuitenkin tilanne nostaa esiin vaikeita moraalikysymyksiä. MTV3:n ja YLE:n uutisissa tuotantotalouden professori Paul Lillrank toi julkisuuteen talousdiskurssin. Koronaviruksen ongelma on se – minkä tilastot jo karkealla tavalla osoittavat – että se surmaa ihmisiä ikäluokassa 70–90 suoraan kasvavassa määrin. Pandemian hoito tulee länsimaille liian kalliiksi. Yhden mielestä kyse on vain pahasta virustaudista, toinen taas sovittelee Ilmestyskirjan näkyjä lehtitietoihin. Ei ihme, että lausunto herätti kovan julkisen keskustelun arvoista. Pandemia koettelee näitä asetelmia. Teologisesti elämme neljännen käskyn aikaa. Silloin nimittäin puhetapa Suomessa muuttui. Myös Helsingin Sanomat liittyi varovaisesti keskusteluun päivän pääkirjoituksessa. Kulkutauti on niin tarttuva ja niin kavala, että se on saanut yhteiskunnat sekaisin. Siksi viruksen etenemistä estävät toimet tapahtuvat ennen kaikkea isiemme ja äitiemme hyväksi. Toimittaja pohti voiko pandemiaan vaikuttaa aiheuttamatta yhtä paljon haittaa yhteiskunnalle. . Kuinka paljon yhteiskunnalla on varaa maksaa kansalaisten suojelusta. Meneillään on hänen mukaansa kuitenkin vain influenssakausi, joka ei surmaa juuri enempää ihmisiä kuin tavallinen kausi-influenssa. Maailma on mullistunut pandemian takia. ”Ykdecay”, se ilmaisee moraalin rappion. Tämän on mahdollistanut se rakenteellinen sosiaalinen turvaverkko, joka on paikkaillut pudonneiden haavoja. Oli kuitenkin väistämätöntä, että jossain vaiheessa kysymys taloudesta nousee vahvasti esille. Meidän aikanamme ei kilpailuyhteiskunnassa ole ollut kovinkaan tyypillistä se, että toisista huolehditaan
Firmaa on mahdoton pyörittää, jos koko toimiva johto on yhden onnettoman kokouksen jälkeen letkuissa. Kun EU toi mukanaan liberaalin markkinatalouden, julkisen sektorin kaventaminen alkoi, ja hyvinvoivassa Suomessa alettiin puhua priorisoimisesta. Onko ihmisen arvo kiinni hänen hyödyllisyydestään. Olemme kohdanneet tämän jo aikaisemmin. silöiden valinnat vaikuttavat myös siihen, mikä on kriisin lopullinen hinta.” Taloudesta tuli nyt uusi mittari. Vanhuksilla ei ole väliä, koska he eivät enää tuota. Olipa ihminen terve tai sairas, vammainen tai pörssiyhtiön johtaja, hänen ihmisarvoaan ei saa asettaa kyseenalaiseksi. Siitä tuli Italian malli. Talousprofessorien mielestä yhteiskunta voi katsoa kylmiä tilastoja ja tehdä ratkaisut talouspolitiikan mukaan. Yhteiskuntaa ei suljeta, vaikka tuloksena kuolleisuusluvut nousisivat. Lääkärit joutuivat päättämään entistä rajummalla tavalla keitä hoidetaan – koska verorahat eivät enää riitä kaikkien hoitamiseen. Vaikka luontainen reaktio olisi vastata myönteisesti, jo käyty keskustelu osoittaa, että näkemykset horjuvat. Historian näkökulmasta juuri he rakensivat sotien jälkeisen Euroopan 1960-luvulla ja 1970-luvulla. Kaikkia ei suojella. Kristillinen ihmiskäsitys muistuttaa tänäkin aikana, että jokaisella luodulla ihmisellä on sama, korkea arvo Jumalan kuvana. Se ei ole järkevää vastuunkantoa yhteiskunnasta, vaan hylkäämisen synti. . Rahan vallan hermeneutiikka pelkistyy kauniiden ja rohkeiden ihannointiin.” | 45. Johtopäätös on tietenkin melko pinnallinen. Tämä on niin sanottu Ruotsin malli. Länsimaisia yhteiskuntia on kyllä ohjannut kristilliseltä pohjalta kasvanut lainsäädäntö ja esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistus. Toimenpiteiden laatiminen lyhytnäköisen markkinaliberalismin ehdoilla merkitsee moraalisesti siten ”isänmurhaa” ja äidin heitteillejättöä. Kriisin osuessa kohdalle näitä kaikkia kuitenkin koetellaan. Rahan vallan hermeneutiikka pelkistyy liian helposti kauniiden ja rohkeiden ihannointiin. Tilastollinen johtopäätös on tosin ongelmallinen jo pelkän terveen järjen ja ”kultaisen säännön” perusteella. Tämän päivän eläkeläiset ovat aikamme taloudellisen hyvinvoinnin luojia. Ruotsin malli ei toiminut, vaan tarvitsi rajoitustoimet, kun tilanne alkoi karata käsistä. Kun mukaan tulee ideologia (vaikkapa kova markkinatalous, rasismi tai sosiaalidarvinismi), jännitteet kasvavat tästäkin. Onko ihmisyksilöllä niin ehdoton arvo, että elämää tulee ensisijaisesti suojella
”Ihmiselämä on aina ollut elämää jyrkänteen reunalla.” Ja Paavali jatkaa: ”me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta” (Fil. Kuten todettu, kriisitilanne voi raaputtaa maallistumisen kuonan nopeastikin pois Jumalan luomien ihmisten solariumien kultaamilta nahoilta. Teologit kyllä tietävät, miksi Jumalan kuvalla on arvo. Ruotsissa toteutettiin eugeniikkaohjelmaa aina 1970-luvulle asti, kuten Tapio Tamminen on muutama vuosi sitten muistuttanut kirjassaan Kansankodin pimeämpi puoli. 46 |. Suojaamme suojattomia. Meidän tehtäväksemme on annettu varjella, ja elämän suojelu on todellisinta tasa-arvoa, mitä ajallisessa elämässämme voi tulla eteen. Rehellisyyden nimissä on todettava, että viisi päivää Lillrankin hurjien lausuntojen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi koko aukeaman laajuisen artikkelin otsikolla ”Voiko kuoleman hintaa mitata?” Myrskyn jutun taustalla voi vain arvata. Lewis muistutti, että olemme vain pyhiinvaellusmatkalla. Toisin sanoen hänellä ei ole minkäänlaista ratkaisua tai vaihtoehtoa kalliiksi käyvään tilanteeseen. Emme ole sodassa. Todellisessa avuntarpeessa olevien ihmisten sijasta miljoonia on valunut konsulteille, blogisteille ja julkkiksille. Niistä lopulta jokainen kansalainen on demokratiassa vastuussa. Siksi aikamme pohdinta ei ole vaaratonta. Toimittaja kysyy nyt Lillrankilta: ”Olisiko viruksen riskiryhmiin kuuluvien sitten pitänyt antaa kuolla, jottei moisia kustannuksia syntyisi?” Tätä professori ei sentään allekirjoita. Päättäjät epäonnistuvat monissa tukitoimissa ja kansan oikeustaju on koetteilla. On siis arvokeskustelun paikka. Päätoimittaja Antero Mukka totesi kolumnissaan (HS 26.4. Emme saa unohtaa Pohjoismaiden synkkää historiaa. 2020), että korona koettelee moraalikäsityksiämme monin tavoin. 3:20–21). Mikäli ihmisiä aletaan todella jaotella pelastettaviin ja uhrattaviin, vaarana on palata vanhempiin arvoihin. ”Ongelma ei ole koronapotilaiden hoito vaan eristäminen”, koska se tulee kalliiksi. Paljastaako kriisi sen, että yhteiskuntamme on tietyiltä osin muuttunut turhuuden markkinoiksi, joiden jatkumista jopa valtiovalta pyrkii hädän koittaessa tukemaan. ”Havahdummeko koronaviruskriisin myötä siihen, että meistäkin on tullut maa, jonka keskiöön ovat luiskahtaneet julkisuuden tavoittelu, näennäistekeminen ja kaikenlaiset sirkushuvit?” . Sen sijaan edessämme ovat terveydenhoidon arvovalinnat. Silloin ihminen joutuu Jumalan puhutteluun, vaikka sairauksia ei tulekaan tulkita Luojan rangaistuksiksi synnistä. Ja sen tähden annamme kristittyinä tukemme sellaisille toimille, jotka suojelevat riskiryhmissä olevia ja sairastuneita. Jos Herran puhetta ei kuulla, niistä voi kuitenkin käytännössä tulla sellaisia. Vaikka sekulaarit saarnamiehet eivät enää täysin osaa sanoa, miksi jokaisella ihmisellä ja jokaisella elämällä on yhdenvertainen arvo, näitä heikkojakin myönteisiä signaaleja on vahvistettava. Sellaiseen pimeyteen emme saa vajota. Toimittajat julistavat nyt sitä, mitä julkisesta tilasta poistetut pastorit saarnasivat ennen. Me varjelemme elämää. C.S
Myös Sabina vangitaan vuonna 1950 ja hän viettää kolme vuotta työleirillä. Richard oli menestynyt pörssivälittäjä. Lähetä minut nyt Venäjälle lähetyssaarnaajaksi ateistien keskelle, niin en valita, jos myöhemmin joudun viettämään loppuelämäni vankilassa.” Sabina-vaimolle miehen kääntyminen kristityksi on vaikea pala, mutta myöhemmin hänestäkin tulee Kristuksen seuraaja. Kristittyjen vainot alkavat. Kirja tuo eläväksi raamatunkohdan: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät kykene tappamaan sielua. Richardia kidutetaan mitä kekseliäimmillä keinoilla. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. Richard jatkaa saarnaamistaan ja työtään maanalaisessa seurakunnassa, kieltoja uhmaten. Alkoi pitkä toipuminen, jolloin Richardilla oli aikaa miettiä elämän tarkoitusta. Olot vankilassa ovat karmaisevat. Pariskunnalle syntyy poika, Mihai. K ir ja -a r v io K ir ja -a r v io Kova hinta uskosta teksti Sari Savela J uutalainen Richard Wurmbrand (1909–2001) syntyi Romaniassa ja avioitui juutalaisin menoin Sabina Osterin (1913–2000) kanssa vuonna 1936. Lähdettyään Romaniasta Wurmbrandit aloittivat vuosikymmeniä kestäneen työn vainotun seurakunnan hyväksi. Muita vankeja ja vartijoitakin tulee uskoon vuosien saatossa. Hän rukoilee: ”Jumala, olin ateisti. He ovat käyneet myös Suomessa. Hän laihtuu, riutuu, sairastuu, mutta Jumalan armosta hän kestää. Vuonna 1964 hän pääsee vapauteen. Ruumissaan hän kokee kipua, mutta hengessä hänellä on rauha. He matkasivat ympäri maailmaa kertomassa vainotusta seurakunnasta. Keuhkoparantolan hiljaisuus pakotti hänet kohtaamaan menneisyytensä, johon kuului juhlimista, runsasta alkoholinkäyttöä ja naissuhteita. Richardin rukoukseen vastataan. Joulukuussa 1965 Wurmbrandit saavat maastapoistumisviisumit ja jättävät Romanian. Jumalalla oli toisenlaiset suunnitelmat heidän elämälleen. Tammikuussa 1959 hän rukoilee vaimonsa kanssa: ”Jumala, jos tunnet jonkun vangin, jolle voisin olla avuksi, lähetä minut takaisin vankilaan.” Muutaman päivän päästä rukoukseen vastataan. Wurmbrandit asettuivat asumaan Yhdysvaltoihin. Richard sairastui 27-vuotiaana tuberkuloosiin, joka tuohon aikaan usein merkitsi kuolemantuomiota. 10:28.) Richard Wurmbrand Kidutettu Kristuksen tähden koko tarina Marttyyrien Ääni ry, 2019, 381 s. Häntä hakataan, pidetään eristyksessä, painostetaan, tarjotaan ravintona pilaantunutta keittoa. Yhdessä vaimonsa kanssa he tekevät rohkeasti julistusja auttamistyötä Bukarestissa. Richard sairastui 27-vuotiaana tuberkuloosiin, joka tuohon aikaan usein merkitsi kuolemantuomiota.” | 47. Kaksi kristillistä järjestöä – norjalainen Juutalaislähetys ja Heprealaiskristittyjen allianssi maksavat Romanian hallitukselle kymmenen tuhatta dollaria viisumeista. Monien vaiheiden jälkeen Richard ottaa Jeesuksen Kristuksen vastaan omana Vapahtajanaan. Richard vangitaan toistamiseen. Richardista tulee luterilainen pastori. Wurmbrandien tarina ravistelee omaa ajattelua ja uskoa. Se myös haastaa rukoilemaan vainotun seurakunnan puolesta. Vankilassa ollessaan hän jatkaa saarnaamista, vaikka siitä rangaistaan. Se kuvaa realistisesti, mitä on kärsimys Kristuksen tähden. Romanian salainen poliisi pidättää hänet helmikuussa 1948 ja hän joutuu vuosikausiksi vankeuteen. Wurmbrandit halusivat nauttia mukavasta elämästä ja vaurastua. Toisen maailmansodan aika on vaikea, mutta todelliset koettelemukset alkavat sodan jälkeen, kun Romaniasta tulee Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluva kommunistinen maa. Vuosien vankeuden jälkeen Richard vapautetaan. Hänen rikoksensa on kristillisten kokousten johtaminen ja evankeliointi
Nämä, rikkauksien haaliminen ja toisten palveleminen, liittyvät myös Jeesuksen autuaaksijulistuksissa saumattomasti yhteen. Ihminen oli saanut kiellon syödä hyvän ja pahan tiedon puusta. Jeesuksen autuaaksijulistuksia Matteuksen evankeliumin luvussa viisi onkin nimitetty lääkkeeksi seitsemää niin sanottua pääsyntiä vastaan, joita ovat ylpeys, ahneus, himo, kateus, ylensyönti, viha ja laiskuus. Samaan yhteyteen sisältyi lupaus: ”Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista” (1. Ihminen sai vapaasti nauttia Jumalan luomistyön hedelmistä. Näin siis raha, asema tai valtakaan eivät itsessään ole vielä ahneutta. Teologi ja filosofi Peter Kreeft esittää tämän autuaaksijulistuksen olevan vastauksena ahneuden syntiin. Näin meistä tuli lankeemuksessa irrallisia Jumalasta. Ihmisen tehtävänä oli nimetä kaikki eläimet ja viljellä ja varjella koko luomakuntaa. Moos. 2:16). Jeesuksen viides autuaaksijulistus kuuluu: ”Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan” (Matt. Ahneus tekee ihmisen arvottomaksi Kun Jeesus esitti vertauksia kuvatessaan taivasten valtakuntaa, keskeisimmät vertauskuvat liittyivät rahaan, rikkauksiin ja toisten palvelemiseen. On tärkeää huomata, että Luoja ei voi luoda tai omistaa mitään, mikä on enemmän tai arvokkaampi kuin hän itse – tämähän olisi ilmeinen ristiriita Jumalan olemusta vastaan. Onko kristityllä oikeus vaurastua. teksti Markus Korri Kuva Micheile Henderson / Unsplash O n huomionarvoista, että Raamatun alussa, maailman luomisen yhteydessä, Jumala antoi koko luomakunnan ihmisen hallintaan. Laupeus lääkkeenä omaisuuden haalimista vastaan Kun tarkastelemme vielä ahneutta, siinä on kaksi osaa: ahneus saada siArmoa tämän maailman rikkauksia vastaan 48 |. Jos uskomme hyvään ja kaikkivaltiaaseen Luojaan, on järkevää ajatella, että myös ihmisen lankeemuksen jälkeen luodut asiat ovat itsessään hyviä – kaikkivoipa Jumalahan on ne sellaisiksi luonut. Kun sitten asioiden haalimisesta tulee päämäärä, ne tulevat meille epäjumaliksi. Siitä ottaessaan ihminen ei ottaisi Jumalalta hänen tarjoamiaan lahjoja vastaan, vaan anastaisi Jumalalta jotakin himoiten itselleen. Ihmiselle nimittäin on luonnollista haluta ulkoisia asioita sillä ajatuksella, että näiden asioiden tavoittaminen palvelisi välineellisessä mielessä jotakin hyvää. Mitä asioita kristityn tulisi ottaa huomioon suhteessaan rahaan. Silti Jeesus puhuu evankeliumeissa tavattoman paljon rahasta. Siksi kristillisessä teologiassa onkin perinteisesti ajateltu, että on olemassa kahdenlaisia olevaisia: Hyvä itse, eli Jumala joka on luoja, ja sitten tästä hyvästä luojasta lähtöisin olevat hyväksi luodut asiat. Luojan sijaan palvontamme kohteeksi tuli luotuisuus. Himosta käsin haalittu omaisuus erottaa meidät siitä, jolle omaisuus on ensin kuulunut. 5:7). Tätä ennen kuvaillaan kaikkea sitä ihanuutta, rikkauksia ja hedelmällisyyttä, mitä Jumalan luoma maailma piti sisällään. Tästä seuraa meille kysymys: palvommeko me Luojaa vai luotua. Jumalan yhteydessä hänen lahjoistaan nauttiminen tuotti Jumalalle kunnian. Hän toteaa, että halu ei vielä itsessään ole ahneutta. Lahja on aina yhteydessä sen antajaan. Samalla tavalla ihminenkään ei voi haalia itselleen sellaista omaisuutta, joka on häntä itseään arvokkaampi. Niinpä ihminen ajautuu itsensä kanssa ristiriitaan, jos hän alkaa arvostaa enemmän sellaisia asioita, jotka ovat vähempiarvoisia, kuin ihminen itse tai hänen Luojansa on. Näihin kysymyksiin ei ole annettavissa yksiselitteisiä vastauksia Raamatun ja kristillisen tradition valossa. Ihmisen oma arvo määrittyy silloin häntä itseään vähempiarvoisten asioiden kautta. Lankeemuksessa murtui Jumalan tarjoamien lahjojen lahjaluonne
Asialla on toki merkitystä – kyllä se mitään. Oikeudenmukaisuus nimittäin ilmoittaa meille totuuden siitä, miten asiat ovat. Tähän oman ristimme kantamiseen muiden puolesta Jeesus haluaa osallistaa jokaisen hänen seuraajansa – olemme saaneet, jotta voimme antaa muille. Palstalla käsitellään uskon, tieteen ja filosofian välisiä keskusteluja. Antamisesta tuleekin väline kohti omaa suurempaa kukoistustani. Antaessasi hänelle velan anteeksi et ainoastaan tarjoudu unohtamaan hänen velkaansa, vaan joudutkin maksamaan omille velkojillesi siitä, mitä toinen jätti sinulle maksamatta. Ahneuden kaksi vastakohtaa ovatkin tyytyväisyys tai vapaaehtoinen tyytyminen köyhyyteen, ja anteliaisuus eli armon antaminen toisille – toisin sanoen, laupeus. Ahneus on vähemmän kuin oikeudenmukaisuus. katt 2005. Oikeudenmukaisuuden sanoessa, että väärin tekijää tulee rankaista, anteeksiantamuksen vastaus ei ole asian mitätöinti. Armahtavaisuus taas on sitä enemmän. Todellinen laupeus ei olekaan laskelmointia. Tästä syystä myös Jeesuksen kuolema meidän puolestamme on niin valtava asia. Viitattua kirjallisuutta: Peter kreeft: Paluu hyVeeseen. Näin tyytyväisyys siihen, mitä meillä kulloinkin on, ja antaminen ottamisen sijaan ovat Jeesuksen julistuksen keskiössä. Maailmassa antaminen on aina investointia siihen, mitä voin antamisen kautta itse saada. Todellisuudessa anteeksiantamus maksaa itse hinnan, joka toiselle olisi kuulunut. | 49. Tästä pääsemme autuaaksijulistukseen. On syytä tiedostaa, että tältä maailmalta emme saa tukea Jeesuksen peräänkuuluttamalle toimintajärjestykselle. Tämä ajatus saa maailman silP u o l e n p it o a P u o l e n p it o a kustannukset. Jos ajattelemme antamisen ikään kuin investointina (antamisella on välineellinen arvo minulle), se siirtyy salakavalasti ahneuden palvelukseen. Tarkastelemme vielä hieman ahneuden ja armahtavaisuuden välistä suhdetta. Ajattele ihmistä, joka on sinulle velkaa. Anteeksi antaessasi maksatkin velkaan nähden kaksinkertaisen hinnan – velan ja sen perimättä jättämisestä koituvat tä mitä meillä ei ole, ja ahneus pitää se mitä meillä on. Saan, jotta voin antaa. Jeesuksen julistuksessa saaminen on antamisen väline, ei päinvastoin. missä tyhmän osan
Ilmestyy elokuussa, ennakkotilattavissa nyt! Maailma muuttuu, miten muuttuvat kirkot ja kristilliset yhteisöt. Muusikko kutsuu hetkeksi yleisönsä jakamaan asioita uskostaan Jumalaan. Tekstit ovat hakeneet muotonsa vuosien aikana ja nyt on aika lukita käänteet ja loppuratkaisut – ainakin hetkeksi. | Vesa Ollilainen KESYTTÄMÄTÖN Evankeliumi jälkikristillisessä ajassa Liisa Kosonen MARJA-TERTTU TOLAMO Taiteilija ja taistelija 34€ 25€ TILAA KESÄKIRJAT NYT! Tärkein on jäänyt jäljelle ja turha karsiutunut pois.”. | 09 5123 9120 (klo 9–15) tilauspalvelu@perussanoma.. Toimituskulut 6 € , kotiovelle kuljetettuna 14 €. Yli kymmen vuoden ajan hän on kiertänyt ympäri Suomea yhtyeittensä Sarasteen ja sittemmin Kotiinpalaajien kanssa. Kesyttämätön pohtii, miten muutos vaikuttaa ihmisten kykyyn kuunnella avoimin korvin ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, miten evankeliumi ymmärretään ja miten siihen reagoidaan jälkikristillisessä ajassa. Luomarannan kirja on koeteltujen sanojen hartauskirja. 1945 lähestulkoon kuolemaansa asti. Vesa Ollilaisen ihmisen kokoinen kirja megatrendeistä, yhteiskuntaan keskeisesti vaikuttavista virtauksista, esittää teesinään, etteivät aika ja liike kykene kesyttämään evankeliumia. teksti Martti Pyykönen Teos kuvaa Suomen Raamattuopiston ”Grand Old ladyn” Marja-Terttu Tolamon (1915–2000) merkittävää vaikutusta opiston toimintakenttään. Toisilla artisteilla nämä hetket ovat venyneet kokonaisiksi julistuspuheenvuoroiksi ja onpa muusikoilla nähty takavuosina myös saarnaajia mukanaan, jotka ovat puhetyön hoitaneet. Ne kertovat toivosta, jolla on nimi: Jeesus. perussanoma.. Samuli Luomaranta on kertonut paljon tarinoita elämästään. Mutta Tolamon vaikutus ulottui merkittävänä koko viidesläiseen herätysliikkeeseen ja Suomen lähetystyön kenttään. Noiden yhtyeiden kanssa hän on noussut lavalle ja kantanut sinne povitaskussaan tarinoita, jotka ovat hakeneet muotoa kuin puro: tärkein on jäänyt jäljelle ja turha on karsiutunut pois. ”Maisteri Tolamo”, kuten aikalaiset häntä kutsuivat, antoi oman elämänsä, työnsä, ihmissuhteensa ja taloutensa kokonaan Raamattuopiston hyväksi sen perustamisesta v. K ir ja -a r v io K ir ja -a r v io Samuli Luomaranta Valoista ja varjopuolista Puisto Live, 2020 Koeteltujen sanojen hartauskirja K ristillisen musiikkikulttuurin erityinen piirre ovat pienet puheet, joiden äärellä konsertti hetkeksi taukoaa
Kesyttämätön pohtii, miten muutos vaikuttaa ihmisten kykyyn kuunnella avoimin korvin ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, miten evankeliumi ymmärretään ja miten siihen reagoidaan jälkikristillisessä ajassa. Vesa Ollilaisen ihmisen kokoinen kirja megatrendeistä, yhteiskuntaan keskeisesti vaikuttavista virtauksista, esittää teesinään, etteivät aika ja liike kykene kesyttämään evankeliumia. perussanoma.. Ilmestyy elokuussa, ennakkotilattavissa nyt! Maailma muuttuu, miten muuttuvat kirkot ja kristilliset yhteisöt. Kaikessa tässä he voittavat ja saavuttavat, kuten on sanottu, vastakohdan: köyhyydessä rikkauden, synnissä vanhurskauden, häpeässä suuren kunnian, nälässä ja janossa kaikkea yltä kyllin. Teos kuvaa Suomen Raamattuopiston ”Grand Old ladyn” Marja-Terttu Tolamon (1915–2000) merkittävää vaikutusta opiston toimintakenttään. Heillä on sama valta kuin heidän Isällään, ja he perivät kaikki hänen aarteensa, kuitenkin vielä toivossa. Hän on Herra, joka ylläpitää ja täyttää kaiken, on kaikkien tekojensa luona, vaikuttaa ja toteuttaa kaiken kaikissa, joka pitää kaiken kädessään, ja joka on synnin, perkeleen, kuoleman ja kaiken onnettomuuden Herra. | 09 5123 9120 (klo 9–15) tilauspalvelu@perussanoma.. Toimituskulut 6 € , kotiovelle kuljetettuna 14 €. Kaikki ne, jotka todella uskovat ja turvautuvat häneen, ovat tosi kuninkaita. ”Maisteri Tolamo”, kuten aikalaiset häntä kutsuivat, antoi oman elämänsä, työnsä, ihmissuhteensa ja taloutensa kokonaan Raamattuopiston hyväksi sen perustamisesta v. E. 1945 lähestulkoon kuolemaansa asti. K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t K r is t ik u n n a n k l a s s ik o t Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 5.8.2020 k u va T er h o P el k o n en teksti H. Wislöff kuva Unsplash / Ashton Mullins Köyhät kuninkaat E mme saa kuvitella, että Jumala istuisi kultaisella valtaistuimella kultakruunu päässä ja valtikka kädessä. Mutta Tolamon vaikutus ulottui merkittävänä koko viidesläiseen herätysliikkeeseen ja Suomen lähetystyön kenttään. | Vesa Ollilainen KESYTTÄMÄTÖN Evankeliumi jälkikristillisessä ajassa Liisa Kosonen MARJA-TERTTU TOLAMO Taiteilija ja taistelija 34€ 25€ TILAA KESÄKIRJAT NYT! | 51