?. lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 9 / 2021 • 7 € Kari Kuusisto: ”Usko antoi vankilatyölle uuden merkityksen” Yliluutnantti Tom Säilä puolustaa rauhaa Ittai liittyi Daavidin joukkoihin Voiko kastettu olla riivattu
Suomen Raamattuopistossa alkoi uusi opintolinja Polku korkeakouluopintoihin, jolle on jatkuva haku. Yritätkö päntätä pääsykoekirjoja yksin kotona. Helsingintie 10, 02700 Kauniainen | p. Kehität myös opiskelutaitojasi. Soita linjan vastaavalle Annasara Toivaselle puh 09 51239 137 tai laita sähköpostia annasara.toivanen@sro.fi Polku korkeakouluopintoihin. Haaveiletko korkeakouluopinnoista. Älä jää yksin murehtimaan, vaan tule valmistautumaan pääsykokeisiin kannustavassa seurassa ja yritä ensi vuonna uudelleen. Voit liittyä mukaan vaikka kesken lukukauden. Koulutus valmistaa sinua korkeakouluopintoihin ja saat tietoa eri ammateista, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi Jäitkö vaille paikkaa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Saat selville omia vahvuuksiasi ja itsetuntemuksesi lisääntyy
Soita linjan vastaavalle Annasara Toivaselle puh 09 51239 137 tai laita sähköpostia annasara.toivanen@sro.fi Polku korkeakouluopintoihin. Syy siihen, että pahan todellisuuteen liittyviä ilmiöitä ei ole ollut kovin paljoa näkyvissä on se, että Suomi on ollut kristitty maa ja laajasti kastettu kansa on ollut kasteen suojassa. Raamatun perusteema on synnin ja pahan vallan voittaminen. C.S. 09 512 3910 | info@sro.fi | raamattuopisto.fi Jäitkö vaille paikkaa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Oma kirkkomme taas on tästä todellisuudesta etääntynyt, vaikka uskonpuhdistajalle pahaa vastaan taistelu oli arjen kristillisyyttä. Ehkäpä realismi palasi jo silloin, kun Jugoslavian hajoamista seurannut nationalismin kasvu toi sodan Eurooppaan, jonne sen ei pitänyt enää koskaan palata. Kriisitietoisuus ja maanpuolustuksen tarpeellisuus on ymmärretty uudella tavalla. Ei siis ole yhdentekevää, miten kansamme hengellinen tila kehittyy. Koulutus valmistaa sinua korkeakouluopintoihin ja saat tietoa eri ammateista, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto. Esiintyy myös näiden ilmiöiden vähättelyä ja niistä puhuvia saatetaan leimata hurmahengiksi. Toinen on se, ettei usko niiden olemassaoloon. oikeutetun sodan reunaehdot. pääkirjoitus T ässä lehdessä puhutaan kahdenlaisesta sodasta ja rauhasta. Raittiin opetuksen tarve on nyt. Puolustuspolitiikan asiantuntijat tunnistavat aikamme menneitä vuosikymmeniä kriisialttiimmaksi. Ei myöskään epäterveesti aiheen ympärillä piehtaroida. Suomen Raamattuopistossa alkoi uusi opintolinja Polku korkeakouluopintoihin, jolle on jatkuva haku. Sotaa voidaan käydä vain esivallan johtamana ja siihen voidaan ryhtyä vasta sen jälkeen, kun muut keinot rauhan saavuttamiseksi on kokeiltu. Voit liittyä mukaan vaikka kesken lukukauden. On ollut mielenkiintoista havaita, että pasifistiset äänenpainot ovat viime vuosikymmenten aikana lähes tyystin kadonneet. Mutta on myös ihmisiä, jotka opettavat näistä asioista raittiisti ja tahtovat auttaa niiden edessä hämmentyneitä kristittyjä. Haaveiletko korkeakouluopinnoista. Tosin enemmänkin talouden kuin puolustustehokkuuden näkökulmasta. Maanpuolustus on noussut jälleen keskustelun kohteeksi Suomen hävittäjähankintojen vuoksi. Autuaita ovat rauhantekijät, autuaita myös sen puolustajat. Jeesus kukisti Perkeleen vallan ja sota on voitettu, mutta taistelu vielä jatkuu Herramme paluuseen saakka. Mutta ihmiskunnan historia on ollut aina sodan värittämä. Sotaan tulee olla oikeutettu puolustuksellinen syy ja sen seurausten tulee olla järkevässä suhteessa saavutettuun hyötyyn. Sotia käydään jatkuvasti, sillä ihminen ei muutu. Ne itse ovat yhtä mielissään kummastakin erehdyksestä.” Kristityt näyttävät kohtaavan outoja ilmiöitä useammin kuin ennen. Lewis neuvoi viisaasti: ”On kaksi samanlaista ja vastakkaista erehdystä, joiden valtaan sukukuntamme voi joutua paholaisiin nähden. Sodan päämääränä tulee olla rauhan saavuttaminen. Aiheista, jotka liittyvät ihmisen pahuuteen ja pahan todellisuuteen, joita emme voi tässä maailmanajassa välttää. Kehität myös opiskelutaitojasi. Lehdessämme puhutaan myös eksorkismista. Kristillisen uskon tilalle astuu aina taikausko tai vieraat uskonnot ja niiden mukanaan tuomat epäterveet ilmiöt. Sotaa ja rauhaa kahdella rintamalla juha.vahasarja@perussanoma.fi Helsingintie 10, 02700 Kauniainen | p. Kasteessa ihminen siirretään Perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Älä jää yksin murehtimaan, vaan tule valmistautumaan pääsykokeisiin kannustavassa seurassa ja yritä ensi vuonna uudelleen. Rauhaa kaikki tavoittelevat, mutta jatkuvan rauhan utopiaan ei ole syytä erehtyä. Kasteiden määrän väheneminen näyttää korreloivan pahan manifestaatioiden ilmenemisen kanssa. Kirkkoisä Augustinus (354–430) määritteli ns. Katolisissa kirkoissa näiden asioiden käsittelyllä on pitkät perinteet. Saat selville omia vahvuuksiasi ja itsetuntemuksesi lisääntyy. Näin myös luterilaisessa kirkossa on perinteisesti ajateltu. Tämä viesti on kuulunut myös lähetyskentillä. Yritätkö päntätä pääsykoekirjoja yksin kotona. Toinen on se, että uskoo ja tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa niitä kohtaan. Hän tiesi, että Jeesuksen veren suoja on kristittyjen yllä eikä pahaa tarvitse pelätä. Mitä kristittyinä ajattelemme sodasta
92. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 42 pientä puhetta Usko ei ole poliittinen ohjelma 44 kirja-arviot Vihdoinkin kirja Kolminaisuudesta! 46 samasta perheestä Inke Milligan ja Seija Salo 49 kolumni Marja-Kaarina Marttila 50 ristikko Laatinut Pekka Harne 51 kristikunnan klassikot Savenvalaja työssään 4 |. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 10 26 3 pääkirjoitus Pasifistiset äänenpainot kadonneet 5 jutun takana Salapoliisi tutkii Raamatun hahmoja 6 lyhyet ja nopeat Helle oli perhosille suotuisa 10 haastattelu Tom Säilä: maanpuolustuksesta ja melanoomasta 15 kolumni Antti Koskenniemi 16 raamatun henkilöt Ittai oli sotilas 2. Norvanto 20 henkilö Kari Kuusisto on vankien vierelläkulkija 23 levyhylly Puhuttelevaa tekstiä, liikuttavaa säveltä 24 maailma nyt Afganistanin kristityt ovat hengenvaarassa 26 elämäntaito Oman pojan itsemurha teki Hannelesta auttajan 30 uskon esikuvia Asser Stenbäck 32 raamattuopetus Kenttäpiispa Särkiö: Toivo on tärkeä voimavara 35 nuoren ääni Ville Ryösöllä oli vaiherikas kesä 36 teemajuttu Eksorsismille tarvetta nykyään myös Suomessa 41 kysymys ja vastaus Rikkooko sotilas viidettä käskyä. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Irtonumeron hinta 7 €. alv 24 %. Samuelin kirjassa 19 sivupersoona Miika J. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Hinnat sis. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €
09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 60 €, 12 kk määräaikainen tilaus 65 €. Eräs lukija piti ”kauheana asiana” Markus Kartanon ehdotusta, että virret katsottaisiin puhelimen näytöltä: ”Eikö edes kirkkoa voisi pitää digivapaana alueena. Ääniversio: kestotilaus 61 €, 12 kk määräaikainen 65 €. Hinnat sis. Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va sa ri sa v el a Salapoliisin työtä 30 uskon esikuvia Asser Stenbäck 32 raamattuopetus Kenttäpiispa Särkiö: Toivo on tärkeä voimavara 35 nuoren ääni Ville Ryösöllä oli vaiherikas kesä 36 teemajuttu Eksorsismille tarvetta nykyään myös Suomessa 41 kysymys ja vastaus Rikkooko sotilas viidettä käskyä. Siinä on kysymys ikään kuin salapoliisin työstä. Sitä kommentoitiin muun muassa seuraavasti: ”Hienoa lukea, miten lehti ja Raamattuopisto haluaa pysyä Raamatun sanassa” ja ”Kirjoituksessa on kaikki mikä on painanut mieltäni jo pitkään”. 92. Minusta on kiinnostavaa, ketkä näistä ihmisistä mainitaan nimeltä ja mitä heistä kerrotaan. 09 5123 9154, faksi 09 505 2950, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 1457-8611 ju tu n ta k a n a R aamatun henkilöitä pohtiessani minua on puhutellut se valtava määrä henkilöitä, jotka Raamattu mainitsee nimeltä. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. Vastaajien kesken arvotaan kaksi kirjaa Perussanoman uutuusvalikoimasta. Lähetä vastauksesi 19.9. Elokuun paras juttu Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. alv 24 %. Kirjapalkinnon voittajaksi arvottiin vastanneista Kaarina Heiskanen. Kaikilla ei ole älykännykkää”, hän kommentoi. Irtonumeron hinta 7 €. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Raamattu on tosiaan ehtymätön tässäkin suhteessa – ja täyttää hyvin salapoliisin tarpeeni. 42 pientä puhetta Usko ei ole poliittinen ohjelma 44 kirja-arviot Vihdoinkin kirja Kolminaisuudesta! 46 samasta perheestä Inke Milligan ja Seija Salo 49 kolumni Marja-Kaarina Marttila 50 ristikko Laatinut Pekka Harne 51 kristikunnan klassikot Savenvalaja työssään E lämä-lehden 8/2021 parhaaksi jutuksi äänestettiin Juha Vähäsarjan pääkirjoitus ”Viimeinen kanto kaskessa”. Jotkut heistä ovat varoittavia esimerkkejä, jotkut toiset sellaisia, joista kannattaa ottaa esimerkkiä. Heidän lisäkseen mainitaan vielä yleisesti kansanjoukkoja, jotka olivat koolla tai tulleet kuuntelemaan Jeesusta. Onnittelut! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Niinpä kun Elämä-lehteen olen kirjoittanut useastakin Raamatun henkilöstä, olen koettanut löytää sieltä myös sellaisia, joista ei paljoa puhuta ja jotka ovat ikään kuin sivuhenkilöitä ja jotka ovat kuitenkin joissakin tilanteissa olleet merkittävässä roolissa. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Sellainen, ikään kuin taustojen tutkiminen, on ollut itsellenikin kiehtovaa ja jotakin näistä ihmisistä olen varmaan oppinutkin
Hän ei tiedä, mitä islam oikeasti on. Länsimaalaisella nimikristityllä on yleensä heikko käsitys kristinuskosta. 1:16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Vielä heikompi käsitys hänellä on islamista sellaisena kuin se esitetään islamin peruskirjoissa. ” ” ”L änsimainen ihminen kääntyy islamiin lähinnä kahdesta syystä: 1. 2. Hän ei tunne elävää Kristusta, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Se islam, jota harjoitetaan islamilaisissa maissa, on aivan eri islam kuin se, joka lännessä nähdään.” Martti Ahvenainen: Islamin haaste, Perussanoma 2021 Miksi islam saa jalansijaa lännessä. 6 | kuva sari savela kuva istock. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a ROOM
Päiväperhosseurannassa havaittiin yli 50 prosenttia enemmän perhosia kuin edellisenä kesänä. www.syke.fi Hellekesä suosi perhosia | 7 kuva sari savela kuva sari savela. Altaita ympäröivään pronssiin on kaiverrettu kaikkien iskussa kuolleiden nimet. Muistomerkki koostuu kahdesta altaasta, jotka sijaitsevat samalla paikalla kuin World Trade Centerin tornit. Lähes 3000 ihmistä menehtyi iskussa. Kesän runsaslukuisin päiväperhonen oli nokkosperhonen. 11.9.2001 ei unohdu S uomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen mukaan kesä 2021 oli otollinen monille perhoslajeille. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä W orld Trade Centerin terrori-iskuissa 11.9.2001 kuolleiden muistomerkki Ground Zero New Yorkissa avattiin 11.9.2011
Nyt sinä näet totuuden itsestäsi: Sinä et ole ainoastaan tehnyt syntiä teoin, sanoin ja ajatuksin, vaan sinä olet itsekäs pohjimmiltasi, niin että vieläpä katuessasikin sinä ajattelet ainoastaan itseäsi. Vaikeammaksi se muodostuu, kun hän saa nähdä, että koko hänen katumuksensa on itsekästä. Hän on kyllä murheellinen, mutta ei sen tähden, että hän on tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja tuottaa Hänelle surua. Itseäsi sinä ajattelet myös hiljentyessäsi Jumalan eteen. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA ” Vigée Le Brun oli 32-vuotias menestynyt taidemaalari, kun hän järkytti ranskalaista taidemaailmaa hymyllään. Nyt sinä näet, että kaikki sinussa on kadotettua.” Ole Hallesby Herää valvomaan -lehdessä 9/1971 KUUSANMÄKI Lainattua 8 | ku va u n sp la sh / ja m es da y. Vakavien kasvojen ja tiukasti yhteen puristettujen huulten katsottiin tuohon aikaan kuvastavan korkeaa moraalia, ja vain juopot, köyhät ja hullut hymyilivät julkisesti.” Tieteen kuvalehti Historia 8/2021 ” Pahinta on, jos kirkko menettää hengellisyytensä ja muuttuu yleishyödylliseksi.” Kati Tervo-Niemelä Elämä-lehden paneelissa ”Kirkko vuonna 2056” HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Itsekäs ja kuiva katumus ”Katuminen tuottaa ajattelevalle sielulle suuria vaikeuksia. Ja hän asettaa itselleen usein kysymyksen: Oletko sinä joskus etsinyt Jumalaa Jumalan itsensä tähden. Ei, hän ajattelee synnin itselleen tuottamia seurauksia
ly h y e t & n o p e at 5500 SYYSKUUN LUKU Aurinko ”A urinko on väriltään vitivalkoinen, mutta sen säteilemä valo sisältää kaikki tunnetut värit. Auringon pinta lämpötila on 5500 astetta ja ytimen kuumuus peräti 15 miljoonaa astetta.” HS Teema 1/21 Avaruus | 9 ku va u n sp la sh / ja m es da y
Kirkon uusi kahvikone keittää kuulemma mehevämpää sumppia kuin edellinen. T apaamme Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevassa Lutherkirkossa, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) päämajassa. Kahta viikkoa pidempään en joutunut koskaan olemaan heistä erossa. Säilä ohjaa sakastiin, jossa on pehmeää ja hiljaista. Hän kiinnostui maanpuolustuksesta palvellessaan Bosniassa rauhanturvaajan tehtävissä. Säilä lähetettiin sotilaspastorin tehtäviin. Tarkoitus olisi puhua sodasta ja rauhasta. Säilä on aktiivinen reserviläinen, sotilasarvoltaan yliluutnantti. Jugoslavian hajoaminen ja Bosnian sota olivat aiheuttaneet alueelle epävakaisuutta, jonka vuoksi rauhanturvaajia tarvittiin. – Hakeuduin rauhanturvaajaksi vaihtelunhalun ja pienen työtauon vuoksi. SOTILAS RAUHAN ASIALLA. Oli vuosituhannen vaihde, kun Säilä lähti Bosniaan. – Samalla vietin lomia perheeni kanssa. Hänen mukaansa Jumala ei ole sodassa tietyn valtion puolella, vaan hän on jokaisen ihmisen puolella. Neljä kuukautta myöhemmin hänen perheensä, johon kuului vaimo ja kolme lasta, muuttivat ”lähistölle” Unkariin, jossa oli eräänlainen pohjoismaisten kotijoukkojen huoltopiste. Siellä oli myös pieni suomalainen koulu, jossa sotilaspastori Säiläkin kävi opettamassa uskontoa. 10 | 10 | Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä on entinen rauhanturvaaja ja aktiivinen maanpuolustustyössä. Ehkä siihen vaikutti myös luontainen seikkailunhaluni ja se, että olin ollut Sambiassa lähetystyössä, Säilä arvioi
| 11 SOTILAS RAUHAN ASIALLA TeksTi petri vähäsarja kuvaT petri vähäsarja ja tom säilän kotialbumi
Arvioin tiimin kanssa, miten hyvin koulutuksemme vastasi sitä, mitä Puolustusvoimat tilasivat Kysyessäni, mikä on saanut jatkamaan sotimista reservissä, Säilä yllättää kertomalla, ettei hän ole ollenkaan ”sotilaallinen”. Vietettiin vapaa-aikaa, ja jotkut ottivat hieman alkoholia. Kyseessä on organisaatio, jossa ”reserviläinen kouluttaa reserviläistä”. – Siinä meni ruotsalainen kapteeni mukana, Säilä kertoo. Minun alaani olivat erityisesti yhteydet paikallisiin uskonnollisiin johtajiin. Rippiä liukuhihnalla Viikonloppuisin rauhanturvaajat ottivat rennommin. – En ole tällä hetkellä siellä hengellisessä työssä, vaan koulutan tiimini kanssa paikallispataljoonan esikuntatyöskentelyä. – Vakuutuin rauhanturvaajavuoden aikana siitä, että sotilaallisin keinoin voidaan taata rauha ja elinmahdollisuudet ihmisille. Rauhanturvaajavuosi oli Säilälle hengellisesti antoisa, vaikka toisinaan hän ikävöi raamattuopetusten pitämistä. ”Kunnioitan myös pasifistin ratkaisua” Sotilaspappi joutuu tittelinsäkin puolesta ajattelemaan sodan etiikkaa. – Myöhemmin meille tuli vielä neljäs lapsi, joka on muuten nyt armeijassa. Säilä ja noin 150 muuta suomalaista jäivät Bosniaan. Aluksi suomalaisessa pataljoonassa oli 350 henkeä. Ruotsalaisillekin joukoille hän piti hartauksia. Hyppymiina Bosnian rauhanturvaajien tehtävää kutsuttiin tutulta kuulostavalla sanalla ”missio”. Esimerkiksi opettanut ampuma-asentoja rynnäkkökiväärillä. Siitä lähti kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua suurin osa Kosovoon, jossa oli tilanne päällä. Osallistumistiheys on reserviläismäisen rento: niin usein kuin huvittaa. – Ehkä tämä johtui myös siitä, että tunsin miehet siinä vaiheessa jo hyvin. En tiedä, miten painokelpoista tämä on, mutta noina viikonloppuina moni rauhanturvaajista halusi keskustella papin kanssa. – Suuri osa työstä oli siviilipuolen tiedonvälittämistä. – Olen minä peruskoulutuksiakin pitänyt. Suomessa on totuttu kirjoittamaan kivipaateen, että tietyissä taisteluissa Neuvosto” Bosniassa moni halusi ripittäytyä.” 12 |. MPK tukee vapaaehtoisvoimin Puolustusvoimien työtä. – Yhtenä Ruotsin kansallispäivänä minä pidin ruotsalaisille joukoille hartauden ja suomalainen Hernesmaa lauluesityksen, Säilä kertoo nauraen. Pidettiin yhteyttä paikallisiin kyläpäälliköihin, tai siis hallintoviranomaisiin. Nyt hän on vaikuttanut jo vuosien ajan MPK:ssa eli Maanpuolustuskoulutus ry:ssä. Moniin juhliin tarvittiin rauhanturvaajien läsnäoloa. Usein keskustelu päättyi henkilökohtaiseen rippiin. Kaksi miestä oli vahingossa mennyt miinoitetulle alueelle onkimaan, ja kolme heitä pelastamaan lähtenyttä henkilöä laukaisi hyppymiinan. – Koitin kuitenkin jokaiseen puheeseeni liittää sanoman Kristuksesta, ja mielestäni siinä onnistuinkin. Eräs raskaampi rasti oli muistotilaisuus ruotsalaiselle rauhanturvaajalle. Huolehdimme esimerkiksi siitä, että Bosnian sodan etnisen puhdistuksen myötä maanpakoon joutuneita pääsi palaamaan kotiseuduilleen. – Viime vuosina olen tehnyt varsinkin auditointia eli arvioinut koulutusten toteutumista. He kertoivat omista murheistaan. Tehtävät vaihtelevat. Ja jos mietitään vaikka Afganistanin tilannetta nyt. – Osa koulutuksista on Puolustusvoimien kertausharjoitusten yhteydessä, Säilä kertoo. Säilä toimi suomalaisten rauhanturvaajien pappina. Päällysmiehen hommia siis. Pelastajat kuolivat. Mutta ei yliluutnantti varmaan kovin pasifistinenkaan ole. – Mutta ei minulta evankelinen kansa pyydä yhtä tiheästi rippejä kuin Bosniassa pyydettiin, Säilä huomauttaa. – Suomalaisporukan opin tuntemaan niin hyvin, että tunnistin kaverit pimeälläkin kävelytyylistä, Säilä kuvaa. Miten rauhan asiaa ajetaan sotilaallisesti Raamatun valossa. Muuten sotilaspapin työ oli usein mukavaa. – Siellä oli sellainen baarin tapainen. Hän käy MPK:n harjoituksissa 2–4 kertaa vuodessa. Olen tavallinen ihminen, joka kiinnostuu monenlaisista asioista. Tehtiin bussiretkiä, esimerkiksi kirkkoihin ja luostariin. Säilä poistui Bosniasta mutta Bosnia ei poistunut kokonaan Säilästä, joka ryhtyi aktiiviseksi Suomen armeijan reservissä. Mitään kännäämistä ei tapahtunut, koska siitä olisi saanut potkut. Aiemmat opinnot Åbo Akademissa takasivat kielitaidon. – En. Millainen kaaos tuli, kun rauhanturvaajat lähtivät sieltä
Myönnän, että sodan suhteen voi olla vaikea tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Oliko Jumala siis Suomen puolella sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Sotien aikaan Suomessa tosiaan rukoiltiin paljon. ” Itsenäisyys on siunaus.” liittoa vastaan auttoi Herra. Vilpitön pohdinta voi johtaa toiseen lopputulokseen kuin mihin se on minulla johtanut. | 13 Tom Säilä näkee sodan eettiset kysymykset siinä valossa, mitä Raamattu sanoo esivallasta ja sen miekasta.. – Kyllä Jumala on molemmilla puolilla ja luomiaan ihmisiä rakastaa. Rukoiltiin paitsi oman hengen myös maan itsenäisyyden puolesta. En ajattelisi kovin yksioikoisesti, että Suomi olisi niin kuin Israel Vanhassa testamentissa. Kerrotaan, että kenttäehtoolliselle polvistuivat nekin, jotka eivät niin paljon kirkossa käyneet. Näissä tilanteissa joutuu valitsemaan vaikeista vaihtoehdoista toisen. Säilällä riittää kuitenkin ymmärrystä myös kristityille pasifisteille, jotka väittävät, etteivät koske aseeseen, vaikka mikä tulisi. Mutta siellä, missä rukoillaan, Jumalan käsi toimii. Että sitä kautta Jumala erityisellä tavalla suojelisi. – Kunnioitan sitäkin ratkaisua. Mutta suomalaisiakin menehtyi niissä tilanteissa, joissa Herra auttoi. – Epäilemättä itsenäisyyden säilyttäminen oli johdatus ja siunaus, Säilä kommentoi. – Kokemus, että Jumala auttoi hädän hetkellä taistelussa, on varmasti oikea ja totta. – Jumala on jokaisen ihmisen puolella sodassa, Säilä vastaa
– Huomasin olevani jotenkin näköalaton. – Kun lääkäri soitti, hän ei tiennyt, onko se levinnyt. Sen jälkeen koitti kesäloma, ja kaikki hiljeni. – Siitä syöpädiagnoosi muistutti. – Pian koko sairaus vähän niin kuin unohtui. Alkaa se sitten riittääkin. – Kuolemankin edessä ihminen saa luottaa olevansa Jumalan oma, vaikka hänellä olisi ahdistusta ja epäilyksiä. Ja toisaalta jos poliisilla on ase, miksi ei sotilailla. – Hengellinen taistelu lakkaa vasta ajan rajan tuolla puolen, sanoo Säilä. – Luulin olevani perusterve mies, joka käy poistattamassa luomen. Koko viikko oli yhtä kaaosta. Kokemus oli sikäli hyvä. Hauskaa tämä on kuitenkin ollut ja mielenkiintoista. ” ” Lääkäri ei tiennyt, oliko se levinnyt.” Rukouselämä ehti vilkastua.” 14 | Tom Säilän aktiivinen maanpuolustusharrastus päättyy neljän vuoden päästä.. Huomaan, että kangistun ja hidastun ja mukavuudenhalu valtaa alaa. – Tämä on vähän hassua, mutta minulla oli tuohon aikaan töissä niin raskas tilanne, että tieto melanoomasta toi eräällä tavalla lohtua. Nykyään Säilä käy kontrolleissa vuosittain, koska melanooma voi uusiutua. Kalajoen evankeliumijuhla piti hoitaa seuraavana viikonloppuna. Vaikeita paikkoja varten on hyvä muistaa, että sielunhoitoa on saatavilla. Jaoin diagnoosini Facebookissa, ja ystävien esirukoukset todella toivat rauhan niin, etten hermoillut. Loman jälkeen poistetun luomen ympäriltä leikattiin ihoa ja tehtiin tutkimuksia. Vuonna 2018 ei kuitenkaan ollut kovin hauskaa, kun Säilän jalasta löydettiin melanooma, joka on erittäin leviämisaltis ihosyöpä. – Muutamia kursseja voin vielä olla vetämässä. – Pohjimmiltaan kyse on luterilaisen näkemyksen mukaan siitä, ettei ihmisen hyvyyteen voi luottaa. Toisaalta hän oli ”puulla päähän lyöty” saamastaan diagnoosista. – Ajattelin, että ehkä en ole täällä enää vuoden päästä murehtimassa näitä asioita, Säilä kertoo. Jokainen hetki on kuitenkin Jumalan kädessä. Harva sanoo, ettei poliisilla pitäisi olla aseita. – Itse näen kysymyksen esivallan kautta. – Mutta kyllä siinä rukouselämä ehti vilkastua. Kirjoittaahan Paavalikin, ettei esivalta turhaan miekkaa kanna. Syöpä ei ollut ehtinyt levitä. Rutiininomaista grillausta Nyt Säilä on 56-vuotias, mikä tarkoittaa sitä, että neljän vuoden päästä hänen asevelvollisuutensa päättyy. En osannut suunnitella mitään. Mökkeily oli pelkkää rutiininomaista grillausta
Se oli se kaveri orapihlaja-aidassa. Me olimme aivan hädissämme. Se oli rohkea veto, koska olin pelännyt kuollakseni. Me muut hajaannuimme ja pingoimme pakoon. Valheeni ei ollut siksi kovin uskottava, mutta se meni onnekseni läpi. | 15 k o lu m n i R eppu selässä kulkevien alakoululaisten näkeminen on nostanut mieleeni tapauksen oman koulutaipaleeni alkumetreiltä. Yhtäkkiä taivaalla lensi pienehkö lentokone. Kuka meistä oli rohkein. Aika pian sen jälkeen, kun olin (metsässä hetken kierreltyäni) ehtinyt kotiin ja saksalaisten ulottumattomiin, puhelin soi. Hän itki muiden nähden, ja siinä puskassa oli piikkejäkin, hyvänen aika. Siellä oli kaverini, joka ihmetteli, miksi minä en toisena seurueen lukutaitoisista pojista kertonut, että lentokoneen siivissä Pommikone orapihlaja-aidan yllä luki ”A. Kaikista pahimmin pelästyi Joonas, joka syöksyi orapihlaja-aitaan ja alkoi itkeä. Oranen”. Meistä tuntui tietysti aivan uskottavalta, että natsi-Saksa hyökkää Suomeen viisikymmentä vuotta toisen maailmansodan jälkeen, ja että hyökkäys alkaa vanhanaikaisella pommikoneella pienestä kylästä Satakunnan ja Pirkanmaan rajalta. Muut olivat pelästyneet, kuka vähemmän ja kuka enemmän. Niinpä. Kyllä siinä puntti tutisee hiukan rohkeammallakin kaverilla. Yhtä mieltä oltiin siitä, että noloiten oli toiminut se orapihlaja-aidassa itkenyt poika. Olen nimittäin viime vuosina miettinyt, kuka meistä kesti saksalaisten hyökkäyksen urheimmin. Seuraavana päivänä koulussa tapaus käytiin perinpohjaisesti läpi. Emmekö olleet osanneet lukea sitä. Minä ja se toinen lukutaitoinen kaveri olimme tiedetty koko ajan, että Oranenhan se siinä. Joku meistä oli luultavasti katsonut televisiosta hiukan vanhemmille tarkoitettua ohjelmaa, kun hän sai päähänsä, että se on saksalainen pommikone. Olimme ensimmäisellä luokalla ja kävelimme viiden-kuuden pojan porukalla kylänraittia koulusta kotiin. Kohta oli koko joukko paniikissa. Puolustukseksemme on sanottava, että kyllä sinullakin saattaisi todellisuudentaju sumentua, jos päälläsi kaartelisi pommikone. Tai niin ainakin luulin silloin. Siihen saattoi vaikuttaa sekin, että kaveriporukan toinenkin lukutaitoinen väitti hänkin lukeneensa Orasen nimen lentokoneesta, ja sanoi, että me kaksi kyllä koko ajan tiesimme, mistä on kyse. Kaverini oli isältään kuullut, ettei kone ollutkaan saksalaisten, vaan naapurikylän rikkaan lentokoneharrastajan. Tilanne siis muuttui ratkaisevasti jälkipeleissä. Minä onnistuin rohkealla peliliikkeelläni pelaamaan itselleni puhtaat paperit. Annoimme muille vaan hiukan jännitystä elämään. Lapsen maailmankuva on kertakaikkisen hämmästyttävä. Te ks Ti an tt i ko sk en n ie m i kirjoittaja on teologian maisteri ja Helsingin kansanläHetyksen nuorisotyöntekijä.. Se on tarina lukutaidosta, saksalaisista pommikoneista ja ennen kaikkea rohkeudesta. Väitin pokkana, että totta kai olin lukenut koneen siivistä tuon tekstin, ja siksi juuri en ollut pelännyt ollenkaan
Niinpä myös Uuden testamentin sivuilla mainitaan kolme sadanpäällikköäkin: Kapernaumissa Jeesus paransi sadanpäällikön palvelijan (Matt. r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en. 19:11–21). Ittai ei siis kuulunut Israelin kansaan, mutta oli saanut seurata Daavidin toimintaa, kun tämä oli paennut murhanhimoista Saulia filistealaisten luo Gatin kaupunkiin, jonka kuninkaana oli Akis (ks. Daavid ratkaisi ongelman yllättävällä tavalla. Sotilaan taisteluvarustusta kuvaa myös Paavali Efesolaiskirjeen luvussa kuusi, kun hän kertoo, millä tavoin varustautuneena kristityn tulee taistella Paholaisen juonia vastaan. R aamattu on monen mielestä väkivaltainen kirja. seuraavasIttai – soturin soturi Meidän ei tule ummistaa silmiämme siltä todellisuudelta, että nykyäänkin kristityn elämässä on kysymys taistelusta, kirjoittaa Jukka Norvanto. Olipa vastassa millainen vihollinen tahansa, aina on viime kädessä kysymys uskosta Herraan Jeesukseen ja hänessä pysymisestä. 8:8–13); ristin juurella joku toinen sadanpäällikkö totesi Jeesuksen kuolemaa katseltuaan: ”Tämä mies oli todella Jumalan Poika!” (Mark. Niinpä Daavidille filistealaisten seura ei tuonut kuin hetkellistä apua. Olihan Jeesuksen aikana niin Juudeassa kuin Galileassakin roomalaisia joukkoja pitämässä kapinoitsijoita kurissa. Sota ja taistelut todellakin kuuluvat olennaisena osana Raamatun sanomaan. 1. Daavid tekeytyi mielipuoleksi Ittai oli kotoisin filistelaisten hallinnoimasta Gatista eli samasta kaupungista, josta nuoren Daavidin surmaama Goljatkin oli ollut kotoisin. Tuota aikaa Daavid myöhemmin kuvasi mm. Sam. Vaikka taistelujen kuvaukset painottuvatkin Vanhan testamentin sivuille, myös Uudessa testamentissa voi nähdä viittauksia sodankäyntiin. Kuningas suhtautui ymmärrettäväsi varauksellisesti Daavidiin. 15:39); Apostolien tekojen luvussa 10 kerrotaan sadanpäällikkö Corneliuksen uskoon tulosta, kun Pietari julisti evankeliumia tämän kodissa Kesareassa. 21:10–11). Hän tekeytyi mielipuoleksi ja pelasti siten Gatissa henkensä. Joskus mittelö suuntautuu oman sydämen kataluutta, joskus oman järjen päätelmiä vastaan, joskus vastassa ovat harhaopit. Eikä sellaista ajatusta voi ilman muuta torjuakaan, sillä sen sivuilla kerrotaan monista sodista, yksittäisistä taisteluista ja suurista valloitusretkistäkin. Hän oli liian tunnettu. Siksi meidänkään ei tule ummistaa silmiämme siltä todellisuudelta, että nykyäänkin kristityn elämässä on kysymys taistelusta. Uudessa testamentissa sodankäyntiin osallistuu myös Jeesus itse, kun hän käy valkoisen hevosen selässä ratsastaen taisteluun yhdessä taivaan sotajoukkojen kanssa pahuuden voimia vastaan (Ilm. Seurauksena oli, että Daavid joutui ihmisyhteisön ulkopuolelle ja eli luolissa ja metsissä. Näiden johdantosanojen jälkeen on ehkä helpompi ymmärtää, mitä voisimme oppia Ittaista
Sota ja taistelut kuuluvat Raamatun sanomaan.” ” | 17
Siitä voi lukea jakeista 2. Ittai oli Israelin kansaan kuulumaton sotamies, mutta Daavidin elämää seurattuaan hän vakuuttui siitä, että todellinen apu tulee yksin taivaan ja maan Jumalalta, joka on ilmoittanut itsensä Israelin kansalle. Me tiedämme Ittaita paremmin, että Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi ja avasi myös meille suomalaisillekin ristinuhrillaan ja ylösnousemuksellaan taivaan, jossa aina saamme olla hänen luonaan. Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, niiden kieli kuin miekan terä” (Ps. Daavidin kohtalo näytti sinetöidyltä.” ” 18 |. Kun Daavid lopulta sai kuninkuuden Israelissa, Ittai sai paikan Daavidin henkivartioston päällikkönä eli ammattisotilaana. Käänny takaisin ja jää uuden kuninkaan luo. Hän näytti tehneen suuren vaikutuksen niin Ittaihin kuin moneen muuhunkin gatilaiseen. Kun Jeesus oli pitänyt kovan puheen ruumiinsa syömisestä, monet häntä seuranneet jättivät hänet. Olisiko Ittai Daavidin käytöstä ja toimintaa seuraamalla tullut siihen tulokseen, että Daavidin joukoissa hän olisi myös lähempänä todellista ja elävää Jumalaa. Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu” (Ps. 57:5); ”he asettivat verkon tielleni lannistaakseen minut” (Ps. Sam. Jotain samaa tapahtui Pietarillekin. Gatin kuningashan oli aluksi sallinut Daavidin asettua miehineen alueelleen, koska hän tiesi Daavidin ja Saulin välisestä vihamielisyydestä. Sam. Kun Daavid lopulta joutui Gatin kuninkaan epäsuosioon, häntä seurasi 600 gatilaista soturia, joiden johtaja Ittai näytti olleen. 6:66–69.) Daavid oli Ittain tavoin soturi. Niinpä hän arveli, että suosimalla Daavidia hän heikentäisi Saulia ja saisi siten lopulta valtaansa koko Israelin alueen. 57:7). Mutta Daavid oli elämällään näyttänyt Ittaille, että hän palveli sydämestään myös Herraa, Israelin Jumalaa. Näin Ittai on yksi niistä Vanhan testamentin henkilöistä, jotka muistuttavat meitä siitä, että Jumala tahtoo pelastaa ihmisiä kaikista kansoita. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Ks. Toisen Samuelin kirjan luvussa 15 kerrotaan näet Ittain ja 600 sadan miehen lähteneen Gatista seuraamaan Daavidia. Daavidin ikävä kohtalo tuntui olevan sinetöity. Siinä tehtävässä Ittai joutui kovan paikan eteen, kun Daavidin poika, Absalom, ryhtyi kapinoimaan isäänsä vastaan ja sai koottua niin paljon väkeä taakseen, että saattoi karkottaa tämän Jerusalemista. Mitä Ittai tekisi. Sinulla on ikuisen elämän sanat. Palaa takaisin ja vie maanmiehesi mukanasi. Mutta aivan yksin ei Daavidin tarvinnut pakomatkalleen lähteä. 15:18–21: ”Siellä kaikki kuninkaan miehet kulkivat hänen ohitseen, samoin kaikki kreetit ja pleetit sekä kuusisataa gatilaista, jotka olivat seuranneet häntä Gatista. Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: ’Miksi sinäkin olet lähtenyt meidän mukaamme. Ittain nimi saattaisi antaa jonkinlaisen johtolangan hänen valintansa syyhyn, sillä Ittai voidaan suomentaa ilmaisulla Herran kanssa. Joh. Millainen keskustelu siis käytiin maanpakoon lähtevän Daavidin ja gatilaisten joukkoja johtaneen Ittain välillä. Monin taisteluihin Pietarikin aikoinaan joutui, mutta lopultakaan hän ei kuolemankaan edessä Herrastaan luopunut. Hän oli Jeesuksen seurassa kulkiessaan tajunnut, että se on paras paikka ihmiselle. Sinähän olet vierasmaalainen ja lisäksi maanpakolainen. Ittai oli siis joutunut pohtimaan, jäädäkö Gatin kuninkaan joukkoihin vai liittyäkö tuossa vaiheessa vielä asemansa vakiinnuttamattoman Daavidin sotilaaksi. 26:20); ”olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa. ti: olen kuin takaa-ajettu peltopyy (1. Se kaikki oli tehnyt gatilaiseen Ittaihin niin suuren vaikutuksen, että hän oli valmis kohtaamaan myös kuoleman Daavidin joukoissa. Häneen liittyi myös väkeä Gatista, ja siinä vaiheessa Raamattu mainitsee ensimmäisen kerran Ittain. Säilyköön luottamus ja uskollisuus!’ Ittai vastasi kuninkaalle: ’Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät: minä tahdon olla siellä, missä herrani ja kuninkaani on, olipa edessä elämä tai kuolema.’” Herran sotilaat Jotain vastaavaa kuulemme Pietarinkin sanovan Jeesukselle. Valinnan paikalla Sinä aikana, jonka Daavid miehineen viipyi Gatissa, hän oli tutustunut moneen gatilaiseen. Niinpä Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: ”Aiotteko tekin lähteä?” Silloin Simon Pietari vastasi Jeesukselle, (Daavidin Pojalle, hyvin samaan tapaan kuin Ittai Daavidille): ”Herra, kenen luo me menisimme. 102:7–8); ”ympärilläni on leijonia, ne himoitsevat ihmislihaa. Mistä Ittain valinta voisi johtua. Jokin sai Ittain valitsemaan epävarman tulevaisuuden Daavidin seurassa. Sinä olet tullut vasta äsken; ottaisinko minä nyt heti sinut mukaamme harhailemaan, kun en itsekään tiedä, minne tieni vie. Siinä vaiheessa Daavidin seura ei näyttänyt houkuttelevalta
Korona oli kokonaisvaltaisen uuvuttava kokemus. Se on minulle hyvä ympäristö, jossa on kaunis puhdas luonto. Millainen kokemus se oli. Kainuulainen elokuvatuottaja Miika J. Kuuntelen Jukka Norv a n n o n R a a m a t tu kannesta kanteen -ohjelmia nettiapplikaation kautta, sekä rukoilemme päivittäin perheenä. Kainuulaiset ovat avoimia ja suoria. Herramme on ihmeitä tekevä Jumala. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va pi ri ta n o rv a n to Ambulanssi kävi kaksi kertaa.” ”. Hän on ymmärtäväinen, lempeä ja huumorintajuinen, mutta yhtä aikaa ehdoton. Onko elokuvateattereilla tulevaisuutta, kun kotiin voi striimata lähes kaiken. Hengitys oli vaikeaa ja ambulanssin piti vierailla pariin otteeseen tarkistamassa, otetaanko minut sairaalahoitoon. Elokuvaan ei kotona myöskään aina keskitytä samalla tavalla kuin elokuvateatterissa. Norvanto on viimeisen kymmenen vuoden aikana oppinut elämän tarkoituksen. Elämän tarkoituksen, eli tehtävämme palvella toisiamme ja yrittää keskittää elämäämme toisten taakkojen kantamiseen ja evankeliumin eteenpäin viemiseen. Elämäni tärkein asia on ollut, että olen saanut oppia tuntemaan rakastavaa ja armollista Herraa. Miten hoidat hengellistä elämääsi. Mitä uutta olet oppinut elämästä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuume valtasi kehoni lähes kolmeksi viikoksi. Lihasja vatsakivut, päänsärky, lämpö ja väsymys. Jälkitaudit ovat jatkuneet. Millainen olisi unelmiesi elokuva. Millaisia harrastuksia sinulla. Parhaimmillaan olet oivaltanut jotain uutta elämästäsi. Jumala ei ole robotti vaan persoona P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Meillä on persoonallinen Jumala, ei vastausautomaatti tai robotti. On. | 19 si v u p e r so o n a Mitä Kainuu merkitsee sinulle. Hän on saanut lahjan selittää Jumalan Sanaa sellaisella viisaudella, josta voi vain haaveilla, mutta samalla hän on säilyttänyt nöyryyden. Elokuvateatterissa käynti on sosiaalinen ja uniikki kokemus, jota striimaus harvoin voittaa. Saat itkeä, nauraa ja jännittää yhdessä elokuvien henkilöiden kanssa. Tietokonepelit, keilaus, sarjakuvat. Kuka kristitty on sinulle tärkeä esikuva ja miksi. Oma isäni, Jukka Norvanto. Se koostuu vaikuttavasta tarinasta, jonka mukana kulkee elämän koko kirjo. Sairastit juuri koronan
K ari Kuusisto, 58, viettää tuplajuhlavuotta. Seuraavana yönä rukoilin Jeesusta elämääni. Päivi on kasvanut kristityssä kodissa ja ollut uskossa jo pitkään ja rukoillut miehensä puolesta. Rukoukset ovat kannatelleet miestä jo pienestä pojasta. Karin uskoontulo syvensi myös Kuusistojen avioliittoa, sillä nyt puolisoilla oli yhteinen arvoperusta. Yhdessä olemme saaneet ylhäältä viisautta jatkaa eteenpäin, Kari kertoo kiitollisena. Haave on piirun verran lähempänä toteutumista nyt, kun hän huhtikuun alussa aloitti Raamattuopiston Pirkanmaan osa-aikaisena aluejohtajana. – Maria-mummi kuului Lavian helluntaiseurakuntaan. – Olimme Aleksin kanssa Tampereen seurakuntayhtymän isä-poikaleirillä, missä yhtenä iltana laulettiin Kirkossalaulu, jonka sanat: ”Minä tahtoisin isä jo kotiin, isä minua väsyttää” liikuttivat sisintäni. Perheen 25-vuotias, Tampereen yliopistossa opiskeleva Aleksi-poika viihtyy hyvin traktorin ratissa ja on viime vuosina hoitanut tilan kyntöja kylvötyöt. Hän oli aika tiukkapipoinen ja lakihenkinen, mutta kantoi minua ja veljiäni rukouksin. Jeesuksen matkassa mies on kulkenut jo kaksi vuosikymmentä ja 30 vuotta sitten hän perusti ensiapuun ja -hoitoon erikoistuneen yrityksen. Onhan niitä vastoinkäymisiäkin ollut, mutta emme ole jääneet monttupaikkoihin rypemään. Miehen haaveena on jonain päivänä tehdä täyspäiväisesti hengellistä työtä. Yrittäjyyden ohella Kari Kuusiston päivät täyttyvät erilaisista vapaaehtoistehtävistä. Olen kokenut Katutyö lähellä sydäntä 20 | Kari Kuusisto: Liian läheltä nähty päihdehelvetti kasvatti Kari Kuusistosta päihdeja vankilatyöntekijän. Vankiloissa hän vieraili jo ennen uskoontuloaan, mutta 20 vuotta sitten vierailut saivat todellisen merkityksen.. Työn vastapainona Kuusiston pariskunta tekee peltoja metsätöitä Päivin suvulta peräisin olevalla maatilalla Alavudella. Kuusistojen nuorempi poika, 17-vuotias Niklas, on lukiolainen. Yrittäjyys pitää Kuusistoa ja tämän Päivi-vaimoa kiireisenä, eikä lomailulle oikein tahdo löytyä aikaa. Esirukousten kannattelema Kari Kuusiston elämä muuttui syksyllä 2001, kun yksi laulu sai sydämen murtumaan. – Jumala on ollut meille armollinen sekä avioliitossa että lasten kanssa
Kari Kuusisto on nähnyt päihdehelvetin liian läheltä, siksi hän haluaa auttaa Katutyö lähellä sydäntä Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a ” Kaksi pikku veljeäni olen haudannut.” | 21. Molemmat kuolivat alkoholiin. h e n k il ö sen lapsena. En ole absolutisti, mutta tiettyä rajaa en ylitä. Eräänkin kerran, kun kyykäärme puri minua, olin pitkään tajuton sairaalassa, ja kun heräsin, näin enkelin. – Äidin kuoleman jälkeen löysin hänen päiväkirjastaan tekstin: ”Pidä sää Herra huolta mun kakaroista, kun en itse pysty.” Tiedän, että äitikin oli rukoillut puolestani. Se tuntui hyvältä. Isäpuolestaan Kari on kiitollinen, sillä tämä huolehti perusasioista ja pyrki tarjoamaan lapsille kodin. Molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja ja lasten elämä oli turvatonta. Nuorempana menin rajan yli monta kertaa, mutta uskoontulon jälkeen tilanne muuttui, Kari kertoo. – Tiedän, että minullakin on se geeni, siksi olen hyvin varovainen alkoholin suhteen. Äiti avioitui uudestaan pojan ollessa 8-vuotias. Isä kuoli jo 54-vuoden iässä ja äiti reilu kymmenen vuotta sitten. – Kaksi pikkuveljeäni olen haudannut. Lapsuus motivoi päihdetyöhön Päihteet veivät Karin vanhemmat hautaan ennen aikojaan. Rukoukselle olikin erityinen tarve, sillä Karin lapsuuden perhettä hallitsi kuningas alkoholi, joka määräsi tahdin. Vanhemmat olivat eronneet, kun Kari oli alle kouluikäinen
Myös kutsumus työhön on tärkeää, pelkkä innostus ei riitä. Vankilatyö alkoi jo ennen Karin uskoontuloa, mutta usko toi työlle syvemmän merkityksen: Jumalasta kertominen. ” Maksu hoituu siten, että todistaa Jeesuksesta.” 22 | Kari Kuusisto aloitti vankilatyönsä jo ennen uskoontuloa.. – Se puhutteli minua. – Silloin jätän heidät keskustorille, mikä tuntuu aika kovalta. Ilman Jumalaa vankilaan ei ole menemistä, sen Kari tietää. Oman taustansa vuoksi Karin on helppo päästä asunnottomien, päihteiden käyttäjien ja vankien kanssa yhteyteen, sillä he tietävät hänen ymmärtävän heitä. Evankeliumin eteenpäin vieminen on Kari Kuusistolle sydämen asia. Pertin kanssa Karilla on pitkä yhteinen taival. Paidan viesti on yksinkertainen: Jeesus elää! Kari on auttanut monia entisiä vankeja siviilielämän alkuun. Vasta myöhemmin hänelle selvisi, että teksti löytyy Raamatusta Jobin kirjasta (Job. – Olen toisinaan pyytänyt miehiä jakamaan traktaatteja, jotta evankeliumi menisi eteenpäin. päihdekoukussa olevia tekemällä vapaaehtoisena päihdeja vankilatyötä. Päihderiippuvainen veli oli vuosikausia vankilakierteessä. Yhdessä he ovat kiertäneet evankeliumin asialla, Pertti on laulanut ja Kari säestänyt – omien sanojensa mukaan korvakuulolta, sillä nuotteja hän ei tunne. Välillä miehet kysyvät, mitä he voisivat tehdä vastapalveluna. Koen, että Jumala on sanonut, ettei minun tule pitää lukua määristä, jotta en ylpistyisi. T-paitaevankeliointia Joitakin vuosi sitten Kari sai ajatuksen teettää t-paitoja, joissa olisi risti keskellä ja sanat: ”Tiedän Lunastajani elävän”. Nykyään Karilla on virallinen vapaaehtoisen vankilatyöntekijän status. Yhtenä uutena välineenä evankelioinnissa on Elämäntiellä-podcastit, joita hän on tehnyt yhdessä musiikkievankelista Pertti Kallion kanssa. Kaitsun kuoleman jälkeen Kari yllättyi tutkiessaan veljensä kännykkää, sillä sieltä löytyi tekstiviestejä, joissa Kaitsun kaverit pyysivät tältä esirukousta. Paitoja on painettu satoja. Tekisi mieli pyytää kotiin, mutta vaimon kanssa on sovittu, ettei vankeja tai muita tuettavia päihderiippuvaisia tuoda kotiin. – Olen lähettänyt paitoja ilmaiseksi. – Tarkkaa lukua en osaa sanoa, 500 meni rikki jo vuosia sitten. Kun Kari menee vankilaan, hän tietää vaimonsa rukoilevan puolestaan. Toisinaan vangeilla ei ole kotia, mihin heidät voisi viedä vankilasta päästyään. Tarvittaessa hän kuskaa Köyliön ja Vilppulan vankilan vankeja lääkärikäynneille tai hoitamaan asioita ja on heitä vastassa, kun he pääsevät lomalle tai vapautuvat vankilasta. En tiedä, näenkö pikkuveljeni rajan tuolla puolen, mutta toivon sitä, Kari pohtii. Haluan varjella perhettäni. Vankilalähetti Vankilamaailmaan Kari tutustui pikkuveljensä Kaitsun kautta, jota hän kävi katsomassa tämän istuessa tuomiotaan. – Katutyö on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä lapsena vietin paljon aikaa kadulla. Kari myös kantaa miesten asioita Jumalalle ja tarvittaessa johdattaa ristintielle. Omassa voimassa työstä ei tulisi mitään. Hän vierailee säännöllisesti vankiloissa Tampereen eteläisen seurakunnan lähettämänä. 19:25) T-paitoja on jaettu paljon vankiloissa ja vankilan ulkopuolella. Kylmäkosken vankilassa hän käy pitämässä raamattupiiriä ja jumalanpalveluksia yhdessä seurakunnan työntekijän kanssa. Jos joku kysyy, miten voisi paidastaan maksaa, sanon, että maksu hoituu siten, että todistaa Jeesuksesta sille, joka kysyy jotain paidan tekstistä
Erityisesti nostaisin esiin kappaleen Mahtaisiko se riittää. Kiev Chamber Choir Sergei Rachmaninov: ”The Hymns Of The All Night Vigil” (Op.37) 2004 U krainan Kiovassa perustettu ortodoksisen musiikin kuoro on levyttänyt yli 40 albumia, esiintynyt esimerkiksi Valkoisessa talossa ja voittanut lukuisia kilpailuja. Kuitenkin jo ensimmäinen terapeuttinen kysymys on vapauttava. Hiljainen huokaus -kappaleessa sanotaan ”olen hiljainen huokaus – – en pysty parempaan, mutta minä tulen luokseni pyyntö silmissäni, vaikka en suutani auki saa.” Paikoin iskelmälliset tunnelmat huipentuvat levyn nimikkolaulussa rohkeaan tunnustukseen: ”Nyt on menossa näytelmä nimeltä elämä, ja minä osaan kyllä näytellä, kun ei yhtä kysytä. Levyllä kappaleiden nimet on käännetty englanniksi, mutta laulukieli on venäjä. Kekäleen sielunhoidollisten levyjen jatkumossa Ihmisen osa on ehkä kaikista sielunhoidollisin. Itse en ole klassisen musiikin harrastaja, vaan löysin tämän kyseisen albumin vahingossa Spotifysta. Juoksulenkillä kappale tuottaa illuusion harmonisesta elämästä. Kekäleen kysymyksen myötä hänelle voi avautua uusi näköala: voisiko minulle silloinkin tapahtua jotain hyvää, jos en itse tee mitään. Sitten seuraa vielä hengellinen ratkaisu, jossa Jeesus kysyy: ”Mahtaisiko se riittää, se mitä olen tehnyt?”. Musiikki on taipunut ikään kuin Kristuksen muotokuvaksi. Mahtaisiko se riittää, ja mihin asti?”. KekäKaksi liikuttavaa levyä le v y h y ll y leen musiikki on lyriikkapainotteista, mutta Ihmisen osa on myös musiikillisesti ansiokas, mikä ei välttämättä johdu siitä, että se vaikuttaa äänitetyn hyvin varustetussa studiossa ammattimaisten muusikkojen kanssa. Jäljelle jää pelkkä musiikki, jolloin kokemus on puhdasta tunnetta. Jari Kekäle Ihmisen osa 1995 P appi ja terapeutti Jari Kekäle on levyttänyt autenttista musiikkia jo ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. On hyvin vaikea kuvailla asioita, joita ei ilmeisesti ole tarkoitettu sanoilla kuvailtaviksi. Vaikka en ymmärrä sanoja, kuitenkin ne sanat kuuluvat. Laajasta tuotannosta nostan esiin Ihmisen osa -levyn vuodelta 1995. Siinä on myös surua. Levy liikuttaa sisimmässä sellai sia asioita, joita ei ihan helpolla liikuteta.” ” | 23 Te ks Ti pe tr i vä h äs ar ja. Tämä vaikea elämämme, ja Kristus sen keskellä, on levyllä aiheena muutenkin. Siinä sanotaan näin: ”Mahtaisiko se riittää, jos olisin vain minä. Tiedän monen saaneen näistä lauluista apua, ja myönnän itsekin saaneeni. Vain yhtä osaa minä en osaa – minä en osaa tätä ihmisen osaa”. Levy on hienoa ja rauhoittavaa musiikkia, joka ainakin tämän kuuntelijan tapauksessa liikuttaa sisimmässä sellaisia asioita, joita ei ihan helpolla liikuteta. Vastustan periaatteessa sellaista, että puhutaan ”pyhän kokemisesta” ilman sanoja jonkin epämääräisen tunnelman perusteella, mutta uskaltaisin sanoa, että tällä levyllä pyhyyttä on havaittavissa. Varsinkin levyn kakkoskappaletta Bless The Lord, O My Soul olen kuunnellut suhteellisen säännöllisesti jo ainakin kahden vuoden ajan. En siis ymmärrä sanoja. Kuulija on kenties kokonaan hukannut sellaisen mielenmaiseman, jossa hän voisi kelvata muille ihmisille ilman muuttumista tai parantumista
K un Yhdysvallat veti joukkonsa pois Afganistanista toukokuun alussa, sunniislamilainen Taleban valtasi muutamassa kuukaudessa lähestulkoon koko maan, ja 15.8. Neljä päivää myöhemmin Taleban ilmoitti perustaneensa ”Afganistanin islamilaisen emiraatin”. Afganistan: kristittyjen tilanne lohduton Open Doors järjestön johtaja Miika Auvinen välittää salassa elävien afgaanikristittyjen pyynnön: ”Rukoilkaa, että pysyisimme uskossa ja säilyisimme hengissä”. – Tilanne Afganistanissa on aiemminkin ollut kristityille lähes mahdoton. Usein muslimiyhteisöissä ei tehdä eroa uskonnon ja etnisyyden välillä. Läpeensä islamilaisessa Afganistanissa eläneet muutama tuhat kristittyä ovat joutuneet pitämään uskonsa salassa, sillä valtaa pitävät heimot yleensä tappavat kristityksi kääntyneet, Miika Auvinen kertoo. Kyseisellä listalla Open Doors kartoittaa, missä maissa kristittyjen vaino on pahinta. 24 |. Yhtään afgaaniseurakuntaa maassa ole. He pitävät kaikkia länsimaisia kristittyinä. liikkeen raskaasti aseistetut sotilaat istuivat jo Kabulissa presidentin linnan palatsin pöydässä. Kristittyjen vainoja luotaavan Open Doors järjestön suomen ulkosuhteista vastaava johtaja Miika Auvinen kertoo Afganistanin olleen vuodesta 2017 toisella sijalla järjestön Wolrd Watch -listalla – heti Pohjois-Korean jälkeen. – Nyt Talebanin sotilaat kiertävät ovelta ovelle etsimässä ihmisiä, joita epäillään kristityiksi tai joilla on ollut kontakteja länsimaihin. Vallanvaihto tietää hengenvaarallisia ongelmia jo ennestään vaikeassa tilanteessa olleille Afganistanin kristityille
Afganistanista odotetaan Lähi-idän eri osiin ja muuhun maailmaan suuntautuvaa uutta pakolaisaaltoa. Rukoile Jumalan suojelusta ja huolenpitoa pakomatkalle lähteneille. – Kristityt joutuvat pelkäämään, löytääkö Taliban heidät esimerkiksi sosiaalisen median tietojen perusteella, Auvinen kertoo. – Väkivallan pelko koskettaa nyt jokaisen afgaanin arkea. Rukous on ainoa mahdollisuus Auvisen mukaan afgaanikristittyjen hartain pyyntö on rukous. Auvinen jatkaa, että Taleban sotilaat ottavat kodeista nuoria tyttöjä vaimoikseen. – Varsinkin naisten asema tulee olemaan täysin kotiin suljettu. Pelätään myös, että julkinen infrastruktuuri romahtaa, puhdas vesi ehtyy, lääkkeitä ei saada maahan, eikä koronaa selätetä, Auvinen jatkaa. Turvallisuussyistä Auvinen ota kantaa, tekeekö Open Doors työtä Afganistanissa. Romahtanut maa Talebanin valtakunnassa sovelletaan tiukkaa sharia-lakia ja kristitty tapetaan oitis. rukoile pienen kristittyjen joukon puolesta. Edellisen kerran vallassa ollessaan Taliban kielsi urheilun ja muutti urheilustadionit julkisiksi teloituspaikoiksi. 5. rukoile, että maasta ei tulisi ääriliikkeiden pesäkettä. Raamattua ei kukaan afganistanilainen voi pitää hallussaan julkisesti. Ei ole varmuutta siitä, miten terveydenhuoltojärjestelmä tulee säilymään toiminnassa uuden Taleban-hallinnon myötä. – He pyytävät rukoilemaan, että he voisivat jollain tavalla säilyttää rohkeutensa, eli pysyä uskossa. Monet naiset pelkäävät, että Taleban-hallinto tarkoittaa heille koulutusmahdollisuuksien riistämistä. rukoile pakolaisten puolesta. 2. He kulkevat äärimmäisen varuillaan ja ovat epävarmoja siitä, kehen luottaa. Tytöt eivät voi talibanin hallinnan alla käydä koulua. Rukoile, että terveydenhuoltojärjestelmä ei romahda. – Heidän ainoa turvansa on, että Jumala varjelisi heitä. 3. rukoile sairaiden puolesta. Viranomaisia, poliisia, rauhaturvaajia tai kansainvälisiä järjestöjä ei ole näkyvänä turvana. Viime vuosina koulutusta saaneet naiset voivat myös olla vaarassa – rukoile heille suojelusta. – Länsimaissävytteinen yleissivistävä koulutus nähdään uhkana. Pyyntö ’jokapäiväi sestä leivästä’ on täyttä totta.” ” m a a il m a n y t Te ks Ti pe tr i vä h äs ar ja ku va is to ck , o pe n d o o rs | 25 OPEN DOORSIN VIISI RUKOUSAIHETTA AFGANISTANIN VAIKEAAN TILANTEESEEN LIITTYEN: 1. Nainen kuuluu miehen hallintavaltaan ja ikään kuin omaisuudeksi. rukoile naisten puolesta. – Isä meidän -rukouksen pyyntö “jokapäiväisestä leivästä” on täyttä totta, sillä toimeentulosta tai ruoasta ei jatkossa ole tietoa. Miika Auvinen. 4 . Heidän saatuaan uudenlaisen otteen Afganistanista, maasta voi tulla uuden sukupolven terroristiryhmien tukikohta.. Rukoile heille voimaa, viisautta ja yliluonnollista rauhaa Jumalan lupauksista. Tietoisuus siitä, että Jumalalla on kaikesta huolimatta kaikki valta antaa toivoa, Auvinen summaa afgaanikristittyjen tilanteen. – Useilla alueilla Taliban on tuhonnut linkkimastoja, säätelee kännykkäverkkoa ja hallitsee tiedotusvälineitä. Kansainvälisen mediahuomion puutteesta huolimatta Afganistanin COVID19-tapaukset ovat moninkertaistumassa, ja sairaaloiden resursseilla on rajansa. Kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran toiminut Taleban-hallinto on tunnettu ääri-islamististen järjestöjen tukija. Hengenvaara on alituisesti läsnä
Alkoi olla jo kiire, pyörälläkään ei olisi enää töihin ehtinyt, niinpä Hannele päätti turvautua taksiin, mikä on jälkikäteen tuntunut johdatukselta. Hannele muistaa tuon päivän tapahtumat kirkkaasti. Sydän löi jälleen. Jounin viralliseksi kuolinpäiväksi tuli 1.9.2010. S inä aamuna Hannele Latosaari ei etsinnöistään huolimatta löytänyt autonsa avaimia. – Se tuntui hyvältä ratkaisulta, että siinä hulluudessa olisi jotain järkeä. – Jo silloin aavistin, että tämä ei tule päättymään hyvin. Suuri suru saapui ka tiesinkin, että totta se on, Hannele muistelee päivän tapahtumia. Erkki ja Jouni olivat lähteneet aamulla kotoaan Pirkkalasta autolla kohti Helsinkiä, Erkki työmatkalle ja Jouni opintoja aloittamaan. Hannelen saapuessa Erkki keskusteli sairaalapastorin kanssa. 26 |. Auto-onnettomuus, se oli Hannelen ensimmäinen ajatus. Kuvat osoittivat, ettei mitään ollut tehtävissä. Matkalla he poikkesivat huoltoasemalle, Jouni sanoi käyvänsä wc:ssä. SPR:n tukiasunnossa unilääkkeiden avulla nukutun yön jälkeen Latosaaret palasivat sairaalaan, missä Jounin aivot kuvattiin. Mysteeri Jouni näytti sairaalan letkuissa Hannelen mielestä aika normaalilta, kuin hän nukkuisi. – Jounin kuolema jää mysteeriksi. Hän oli iloinen nuori aikuinen, jolla oli paljon ystäviä, tyttöystäväkin oli, Hannele kertoo. Se oli hänen puolisonsa Erkki, joka kertoi, että heidän Jouni-poikansa oli teholla Hyvinkäällä. Ajattelin, ettei tällaista voi tapahtua meille, vaikKun oma lapsi kuoli, Hannele Latosaari tarvitsi kaiken mahdollisen avun. Aloitti opintoja ja lopetti ne. Seuraavana päivänä oli tarkoitus kuvata aivot. Matkalla kouluun, Hannelen työpaikalle, puhelin soi. – Kävin juttelemassa Jounille hänen vuoteensa vierellä, jos hän jotain kuulisi. Samalla taksilla matka jatkui suoraan sairaalaan Hyvinkäälle. Nyt hän auttaa muita saman kokeneita. – Jouni oli välillä aika hermostunut, kävi ylikierroksilla. Sairaalassa Latosaaret saivat kriisiapua. Isä alkoi välittömästi elvyttää poikaansa, ambulanssikopteri hälytettiin paikalle, ja Jouni kiidätettiin sairaalaan. Merkkejä Taaksepäin katsottaessa erilaisia merkkejä oli kuitenkin helppo havaita. Taksin saavuttua koululle Hannele pyysi kuskia odottamaan hetken, kun hän kävisi ilmoittamassa rehtorille, ettei tulisi töihin. – Se oli traagista. Punaisen Ristin kriisiryhmä saapui myös paikalle ja auttoi muun muassa yöpymispaikan löytymisessä. Tien päältä Hannele soitti kahdelle tyttärelleen, jotka olivat jo perheellisiä, ja kertoi heille tapahtuneesta. Myös rahan käytössä oli ongelmia. Seuraavana päivänä Jounin ruumis kuljetettiin Tampereelle elinluovutukseen. Mitään merkkejä ei ollut nähtävissä. Tuntuu kuin hän ei olisi saanut otetta oikein mistään. Lääkärikin kävi, ja sanoi, että ennuste on hyvin huono. Kun poikaa ei kuulunut, Erkki lähti tätä etsimään ja löysi traumaattisen näyn: poika tajuttomana muovipussi päässään. Erkin ja Hannelen toiseksi nuorin lapsi neljästä teki itsemurhan 22 vuoden iässä. Jotenkin hän onnistui säilyttämään toimintakykynsä, vaikkakin omalla autolla ajaminen olisi todennäköisesti ollut vaarallista valtavan järkytyksen vuoksi
| 27. e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa v el a Kun Hannele kuuli poikansa olevan teho-osastolla, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että on tapahtunut autoonnettomuus
Se on auttanut heitä selviämään eteenpäin. – Jouni oli helppo kohde kiusaamiselle, koska hän suutahti helposti. – Pelkäsikö hän reaktiotani. Jo varhaisessa vaiheessa tieto Jounin kuolemasta tavoitti Pirkkalan seurakunnan nuorisopastorin. Se ei väisty, vaikka nyt voin ihan hyvin. Nuori mies oli taitava peittelemään sisimpänsä ja antoi itsestään iloisen ja tasapainoisen vaikutelman. Myös Jumalaa kohtaan Hannele on ollut vihainen. Vasta paljon myöhemmin hän avautui asiasta. Vanhemmat olivat ohjanneet poikansa keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Jouni olikin tavannut tätä useamman kerran. – Jouni kyllä jutteli paljon, mutta jälkikäteen ajatellen hän puhui niitä näitä. – Olen opetellut elämään surun kanssa. Myös syyllisyys on jäytänyt Hannelen sisintä. – Alakoulussa Jouni kertoi kiusaamisesta ja yritimme siihen puuttua. Vaikka tapahtumasta on yli kymmenen vuotta, suru kulkee edelleen mukana. Apua Sairaalan teho-osastolla Erkki oli silittänyt poikansa hiuksia ja sanonut: ”Miten ikinä voimme jatkaa elämää.” Siihen hänen vaimonsa oli vastannut: ”Meidän on pakko.” Alusta lähtien Latosaaret ovat hakeneet ja ottaneet vastaan kaiken mahdollisen avun. Miksi. Kiusaaminen kuitenkin jatkui myöhemmin, vaikka luulimme sen loppuneen. – Olin Jumalalle vihainen, mutta rukoilin, etten katkeroituisi. Toisinaan suru nousee edelleen pintaan yllättävissä tilanteissa. Jouni oli hänelle tuttu, sillä Jouni oli ollut aktiivisesti muka28 | ” Jouni oli helppo kohde kiusaamiselle.”. – Jouni putosi turvaverkkojen läpi. Hannele on miettinyt, miksei hän osannut olla sellainen äiti, johon Jouni olisi luottanut. Kapinoin, miksi meille, mutta sitten ajattelin, että miksi ei meille. Sellaista kaveria on kiusaus ärsyttää, Hannele pohtii. Kun kysyin, miksei hän ollut kertonut, hän sanoi, että asioihin puuttuminen vain pahensi kiusaamista. Ei Jounia kohtaan sen vuoksi, mitä hän teki. Hannele miettii. Mutta ne kiusaajat, jotka kiusasivat Jounia ensin alakoulussa, sitten vielä yläkoulussa. Jouni ei enää kertonut meille siitä. Kun sairaanhoitaja myöhemmin kuuli Jounin itsemurhasta, hän oli kauhuissaan, sillä hän ei ollut nähnyt mitään, mikä olisi viitannut syvään toivottomuuteen. Heitä kohtaan hän on ollut vihainen siitä, etteivät he ole ymmärtäneet, millaiset jäljet kiusaaminen jättää. Vihaakin Hannele on tuntenut. – Itsemurhan ympärillä on aina hirveä määrä syyllisiä ihmisiä, mutta en usko, että olemme vanhempina tehneet sen enempää virheitä kuin muutkaan
Hannele Latosaari on kiitollinen ammattiavusta, jota yhteiskunta tarjosi hänelle ja hänen miehelleen kriisin keskellä. Oli ollut isosena rippileireillä ja monissa muissa tehtävissä. Myös lastenlasten kanssa Latosaaret ovat halunneet viettää mahdollisimman paljon aikaa. Alkuvaiheessa Latosaaret saivat terveyskeskuksen kriisiryhmän avukseen. | 29 ” Nuorten suru oli järkyttävää.”. Tapaamme edelleen vuosittain samalla porukalla, Hannele kertoo. Hän kertoi, että oli myös menettänyt pojan. Vertaisena – Noin vuosi Jounin kuoleman jälkeen näimme kirkossa erään tuttavan, joka tuli juttelemaan meille. – Se oli erittäin hyvä tilaisuus. Saimme todella hyvää palvelua. Hannele ja Erkki osallistuivat Mielenterveysseuran järjestämälle kurssille, josta he saivat tiedon Surunauhan verkkosivuilta. He pysyivät vakaina ja heihin pystyi turvautumaan. Myös seurakunnasta pariskunta sai paljon tukea ja heidän puolestaan rukoiltiin. Nuorisopastori soitti ja kertoi, että oli kutsunut Jounin ystäviä seurakuntatalolle seuraavaksi päiväksi sanomaan hyvästit nuorelle miehelle. Molemmat ovat kouluttautuneet lapsensa menettäneiden -ryhmän ohjaajaksi. Myös perhe oli tervetullut osallistumaan. Häneltä kuulimme Surunauha ry:stä, joka tarjoaa vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille. Monet pirkkalalaiset tunsivat hänet. Hannele arvelee, että yhden lapsen menettäminen on tiivistänyt suhdetta muihin lapsiin, jotka kaikki kolme asuvat lähellä vanhempiaan. – Meille molemmille järjestettiin myös psykiatriselta klinikalta psykiatrit, joita tapasimme säännöllisesti noin vuoden ajan. Erkki seurasi perässä. – Siellä oli valtavan ammattitaitoisia ihmisiä. Tytär lauloi ja soitti siellä, välillä itki. – Meitä oli kurssilla viisi lapsensa menettänyttä pariskuntaa. na seurakunnan toiminnassa. – Moni kysyy, miten jaksamme tehdä tätä työtä, mutta koen, että se antaa merkitystä. Muutama vuosi myöhemmin Hannele lähti mukaan vapaaehtoiseksi Surunauhan toimintaan. Muutenkin Hannelella on pelkkää hyvää sanottavaa kaikesta avusta, jota he saivat. Nuorten suru oli järkyttävää. Kun on itse saanut apua, sitä haluaa antaa eteenpäin
Asser Stenbäck syntyi 10.4.1913 Kälviällä ruotsinkieliseen pappisperheeseen ja pappissukuun. w Psykiatri Asser Stenbäckillä oli kristillinen ihmiskäsitys. Itsekeskeisyys ja itsekorostus puuttuivat hänestä kokonaan. Kunto oli heikentynyt, niin ettei hän voinut enää nauttia ruokaa. Hän toimi psykiatrina helsinkiAsser Stenbäck – kristitty sielun lääkäri uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuvaT hendrik morkel / unsplash, wikimedia commons 30 | ” Itse keskeisyys puuttui hänestä kokonaan.”. Hän valmistuikin lääketieteen lisensiaatiksi 1947, filosofian maisteriksi 1948 ja psykiatrian erikoislääkäriksi 1952 ja väitteli lääketieteen tohtoriksi 1954. Asser oli kuitenkin suuntautunut pois itsestään objektiivisiin asioihin ja toisiin henkilöihin, vuoteensa ääressä oleviinkin. Häntä rohkaistiin nuoren ikänsä tähden opiskelemaan vielä muutakin. ”O len ajatellut tässä Armenian kansan kovaa kohtaloa ja suuria kärsimyksiä.” Näin sanoi minulle Asser Stenbäck, 92, kun kävin tervehtimässä häntä sairaalassa – viisi päivää ennen hänen kuolemaansa 5.2.2006. Tähän välähdykseen sisältyy Asser Stenbäckin henkilökuva pienoiskoossa. Sellaisessa tilanteessa vanhus normaalisti puhuu itsestään, vaivoistaan ja tarpeistaan. Hän tuli ylioppilaaksi 16-vuotiaana ja valmistui teologian maisteriksi niin nuorena, että joutui odottamaan, ennen kuin hänet 22-vuotiaana voitiin vihkiä papiksi
Hän ei kuitenkaan sekoittanut toisiinsa psykologiaa/psykiatriaa ja kristillistä uskoa. Vaikka Asser Stenbäck aika pian sotien jälkeen jätti papintyön, hän oli edelleen aktiivinen kirkossa ja kristillisessä järjestötoiminnassa. Se edellytti jatkuvaa tiedon hankkimista ja omaksumista. Asser Stenbäck – kristitty sielun lääkäri Asser Stenbäck kävi säännöllisesti Temppeliaukion kirkossa, joka sijaitsi hänen kotikulmillaan. (1993.) Hän lausui siinä: ”Yhteiskunnan tulisi pitää homoseksuaalisuutta käsitellessään kaikkia toimenpiteitään ohjaavana ajatuksena käsitystä, että homoseksuaalisuus on seksuaalisuutta, joka estää yksityisen kansalaisen persoonallisuutta kehittymästä terveesti. Hän kävi säännöllisesti kotinsa vieressä Temppeliaukion kirkossa Helsingin Pohjoisen ruotsalaisen seurakunnan jumalanpalveluksessa sunnuntaisin ja raamattuluennollani keskiviikkoiltaisin. Parin vuoden kuluttua hän palasi Helsinkiin psykiatrian apulaisprofessoriksi, josta toimesta hän siirtyi eläkkeelle 1976. 13:7) | 31. Asser Stenbäckin oli itsenäinen ajattelija, joka pyrki luomaan perustellun käsityksen kohtaamistaan asioista. Se ilmeni jo teoksesta Lapsuusja nuoruusiän sukupuolinen kehitys ja kasvatus, jonka hän julkaisi yhdessä Lauri Pautolan kanssa 1952, ja kirjasesta Mitä homoseksuaalisuus on. TeksTi raimo mäkelä kuvaT hendrik morkel / unsplash, wikimedia commons ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Hän oli myös valmis muuttamaan käsityksiään uusien argumenttien perusteella. w läisissä sairaaloissa ja ylilääkärinä Helsingin mielisairaanhoitopiirissä, kunnes hänestä tuli psykiatrian professori Turun yliopistoon 1965. Hän oli usein luennoitsijana ja konsulttina niin kirkossa kuin järjestöissä. Psykiatrina Asser Stenbäck ei edustanut mitään koulukuntaa – ei ainakaan psykoanalyysia, joka oli yliopistoissa valta-asemassa – vaan toisaalta suuntautui biologisesti ja toisaalta käsittääkseni käytti perimmäisenä viitekehyksenään kristillistä ihmiskäsitystä. Sotien ajan Asser Stenbäck oli rintamalla ja avioitui vasta niiden päätyttyä. Hän kykeni lausumaan monia asioita lyhyesti aforistisessa muodossa, esimerkiksi: ”Psykoosien hoito kuuluu lääkäreille ja sairaalaan, neurooseja täytyy pystyä käsittelemään kristillisessä sielunhoidossa.” Kristillistä sukupuolietiikkaa Asser Stenbäck piti elämänmukaisena. Ammattiuransa jälkeen Asser Stenbäck omistautui politiikkaan. Hänen kanavanaan oli nykyinen kristillisdemokraattinen puolue, jonka kaupunginvaltuutettuna hän oli Helsingissä ja kansanedustajana 1979–83. Hän teki selvän eron niiden välillä mutta piti niitä keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Samalla se vaikuttaa myös koko yhteiskuntaan vaikuttaessaan perheen muodostukseen.” Asser Stenbäck aloitti päivänsä lukemalla Raamattua. Hänen rouvansa Maggie oli farmaseutti. Avioliitosta syntyi viisi lasta. Hänellä oli myös yksityisvastaanottoa
Neljä heistä siunataan kotipitäjänsä Iitin sankarihautaan. Siihen ovat vaikuttaneet aiemmat kokemukset, jotka ovat koulineet kohtaamaan vastoinkäymisiä. Mikä on auttanut jaksamaan poikkeusoloissa usein äärimmäisiä rasituksia ja henkistä painetta. r a a m at tu o p e tu s 32 | Kuoleman uhka nostaa uskon kysymykset esiin Poikkeusoloissa uskolla on erityinen merkitys. Sodan varjot ovat pitkiä ja ulottuvat joidenkin elämässä tähän päivään asti. Yhden miehistä kaksi tytärtä on vielä elossa. Te ks Ti pe k k a sä rk iö ku va sa -k u va T ämän syksyn aikana siunaan kahdessa eri tilaisuudessa kentältä löydettyjä suomalaisia kaatuneita sotilaita, jotka on saatu tunnistettua. Silloin ihminen jättää Jumalan käsiin asiat, jotka eivät ole hänen itsensä vallassa, kirjoittaa kenttäpiispa Pekka Särkiö.. Nyt he saavat isänsä takaisin kotiin. Heidät löydettiin kuuden miehen joukkohaudasta, Muolaan Punnuksen kylän koulun kaivosta, mihin venäläiset hautasivat heidät helmikuussa 1940
Sosiaaliturvaa ei ollut tuomassa apua ja pehmentämässä töyssyjä. Edellinen uskon ja toivon ulottuvuus sisältyy osaltaan henkiseen kriisinkestävyyteen. Varusmiehistä yllättävän suuri osuus, lähes 90 prosenttia, on jonkin kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Ratkaiseva toivo Jumalan varaan jättäytyminen voi tapahtua rukouksessa tai esimerkiksi ehtoollisessa. Sotien sukupolvet olivat kokeneet kansalaissodan ahdingon ja suoranaista nälkää sekä 1930-luvun laman. Piet. Ne antavat voimaa ja intoa jatkaa eteenpäin. Siksi mielipidevaikuttamisella pyritään laskemaan vastustajan maanpuolustustahtoa ja uskoa voiton mahdollisuuteen. Jeesuksen viimeinen ateria muistuttaa siitä, että hän uhrasi itsensä maailman synnin vuoksi ja uskoi henkensä Jumalan varaan. Armeijan suorituskykyä on perinteisesti ylläpidetty koulutuksella ja materiaalisella varustautumisella. Se vapauttaa huolehtimisesta ja katsomaan luottavaisesti Jumalaan. Mitä nuorelle miehelle kuuluu. Henkisesti luovuttanut ei jaksa jatkaa, samalla kun toivon säilyttänyt löytää vielä voimia jatkaa eteenpäin. Toivoon sisältyy usein näkymätön todellisuus, jossa Jumala vaikuttaa siunauksen ja johdatuksen kautta. Murheemme ovat kuitenkin Jumalan käsissä ja hänen viisautensa varassa. Tämä kertoo jotain uskonnon merkityksestä, vaikka se ei olisikaan päivittäin aktiivista. Kadettikoulussa tähän | 33. Kriisinkestävyyden merkitys on ymmärretty yhä vahvemmin samalla kun sen haavoittuvuus nyky-yhteiskunnassa on tunnistettu. Tappiomielialaa kylvämällä yritetään saada vastustaja menettämään itseluottamuksensa. 5:7). Poikkeusoloissa uskolla ja Jumalaan turvautumisella on erityinen merkitys. Parhainta sotataitoa on voittaa vastustaja ilman aseita. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room. Sama tunne Jumalan avusta on koettu muissakin paikoissa. Niin on hyvä. Apostoli Paavali uskoi ahdinkojen kasvattavan kristittyjä uskoon ja toivoon: ”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Urheilussa henkisellä valmennuksella ja voitontahdolla on suuri merkitys lopputulokseen. Hänkin voi kuolla puolustaessaan läheistensä oikeutta elämään. ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Ehkä taisteluun lähtevä sotilas voi samaistua näihin Jeesuksen rukouksen sanoihin. Vedenjakajana on kuoleman vaaran todellisuus. Uskossa kuollessaan hän voi odottaa ylösnousemusta, jonka esikoisena Jeesus on noussut kuolleista ja mennyt isän luo valmistamaan heille sijaa (Joh. Se on antanut uskoa ja toivoa edelleen muihin tilanteisiin. Kybervaikuttamisen bottitehtaat operoivat internetissä. 5:3–5.) Toivo on kriiseissä tärkeä voimavara. Nykyisin henkiseen kriisinkestävyyteen sekä maanpuolustustahdon ylläpitämiseen on panostettava erikseen. Ne yrittävät vaikuttaa esimerkiksi vaaleihin, mutta myös esimerkiksi jyrkentää yhteiskunnallisia jakolinjoja, kylvää eripuraa ja synnyttää vihaa joihinkin ihmisryhmiin, tai leimata vaikkapa asevelvollisuus vanhentuneeksi, tasa-arvon vastaiseksi ja reserviarmeija hyödyttömäksi modernissa sodankäynnissä. Se nostaa syvältä kriisin ja uhkien keskeltä näkemään muita mahdollisuuksia ja selviytymisteitä. Monia kantoi luottamus Jumalan huolenpitoon: Jumala ei hylkää omiaan, vaan antaa lopulta apun sa. Ihmiset olivat tottuneet vastoinkäymisiin ja niistä jotenkin selvinneet sitkeydellään ja lähimmäisten avulla. Heistä luterilaisen kirkon jäseniä on noin 84 prosenttia. Uskonnollisuus on aikanamme vähentynyt, mutta koettelemuksissa aiemmin kylvetyt uskon siemenet itävät. Tappion todellisuuteen alistuminen vie puolestaan halun kamppailla ja jännittää voimat äärimmilleen. Hyvinvointivaltio. Se nostaa uskon kysymykset monilla pintaan. Toivo voi olla jääräpäistä todennäköisyyksiä vastaan kamppailua ja riippumista kiinni häviävän pienissäkin mahdollisuuksissa. Ne ovat kuitenkin harvinaistuneet samalla kun henkinen venyminen on korvautunut elämää helpottavilla teknologioilla, materiaalisella hyvinvoinnilla ja yhteiskunnan antamalla avulla vaikeuksien keskellä. Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä on talvisodan taistelujen muistokivet, joissa lukee: ”Tässä auttoi Herra.” Alivoimainen suomalainen koki selviytymisensä ihmeeksi ja antoi kunnian taistelun lopputuloksesta Jumalalle. Silloin ihminen jättää Jumalan käsiin asiat, jotka eivät ole hänen itsensä vallassa. Paras voitto on aseeton Sotiemme veteraaneilla on ollut vahvoja kokemuksia uskon ja toivon vaikutuksesta. Sinnikkyys, periksiantamattomuus, viimeiseen asti yrittäminen ovat osoituksia henkisestä voimasta ja tahdon lujuudesta. Aina asiat eivät mene oman tahtomme mukaan. 14:3). Sotilasmaailmassa henkinen kriisinkestävyys, resilienssi, on yhä tärkeämpi osa varautumista. Maanpuolustustahto ja taisteluhenki olivat yleensä lähtökohtaisesti jo riittävällä tasolla – veteraanien esimerkki kannusti siihen. He turvasivat Raamatun lupaukseen: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1
Sotilaat ovat pian polvistumassa yhdessä ehtoolliselle. Miksi on pahoinvointia. Syy lienee elintavoissa. Vähäinen liikunta, epäterveellinen ruoka ja ennen kaikkea päihteiden käyttö leikkaavat vuosia miehen elämästä. Kaikkia tarvittiin erilaisiin töihin. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.” (Ps 30:3–4.) Samoja kokemuksia on ollut sotien alta pakolaisiksi lähteneillä, jotka viime vuosina ovat tulleet Suomeen. Tähän on varauduttava, jos halutaan huolehtia miesten ja naisten tasa-arvosta kirkon töissä. Kaikilla Suomeen tulevilla ei ole oikeutta jäädä tänne. Monelta puuttuu toivo paremmasta ilman työtä ja koulutusta. Hyvinvointipalveluiden lisääminenkään ei tunnu poistavan pahoinvointia. Miehet seisovat rivissä. Tänä päivänä noin viidennes nuorista miehistä on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. He ovat varmaankin poikia tunnollisempia ja sinnikkäämpiä. Monet heistä ovat kääntyneet kristityiksi. Mutta turvapaikan tai työluvan saaneille Suomesta tulee uusi kotimaa. Hyvinvointivaltio on tarjonnut meille aiemmin ja tarjoaa runsaasti edelleenkin hyvinvointia kehdosta hautaan: neuvolan, päiväkotipaikan, peruskoulun, iltapäivähoidon, hammaslääkärin, terveysaseman, kirjaston, maksuttomia harrastuksia, ammattikoulutuksen, yliopiston, työttömyyskorvauksen, sairaseläkkeen, hoitokodin. Ehkä siksi korkeakoulupaikat aukeavat useammin tytöille kuin pojille. Tulevaisuuden juristit, lääkärit, opettajat ja johtajat alkavat olla yhä useammin naisia. Samana vuonna heitä oli seurakuntapastoreina 61 %, kappalaisina 44 % ja kirkkoherroina 25 %. Onko tyttöjen henkinen kriisinkestävyys keskimäärin parempi kuin pojilla. Olemme saaneet Suomessa elää jo 76 rauhan vuotta. Sotilashuumorissa on totta toinen puoli. Samanaikaisesti tämän päivän ihmisen on vaikea samaistua edellisten sukupolvien kokemuksiin arjesta: kovaan työhön, sairauksiin ja lapsikuolleisuuteen sekä ruoan niukkuuteen. Päivettyneet ja uurteiset kasvot kertova rasituksista: poskipäät ovat kohonneet. Tästä olemme kiitollisia. kysymykseen oli ensimmäisen vuosikurssin kadettien ennen vastattava Ateenalaisten laulun sanoin: ”Nuorukaisen kuolla kuuluu”. Anna tämän ehtoollisen vahvistaa uskoani. 1990-luvulta lähtien teolliset työpaikat ovat alkaneet hävitä. Yhteiskunnan jälleenrakennus korona-pandemian jälleen sekä varautuminen ilmastonmuutoksen ja luontokadon seurauksiin on sota-ajan haasteisiin rinnastuva tehtävä, jossa tarvitaan kaikkia sekä henkistä kriisinkestävyyttä. 34 | ” Hyvinvointi valtiossa voidaan pahoin.”. Elämästä ei saada kiinni. Ja jos kohtalokseni tulee kaatua, niin ota minut silloin luoksesi taivaan kotiin.” Psalmi pukee sanoiksi sen kiitollisuuden, jota sotiemme veteraanit varmaankin tunsivat Jumalan avusta: ”Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi. Kasvojen ilmeet ovat keskittyneen vakavia ja hartaita. Meidän olisi otettava heidät hyvin vastaan, etenkin kun matala syntyvyys ei turvaa riittävää työvoimaa. Vuonna 2019 papeista naisia oli vielä 49 prosenttia, mutta tilanne muuttuu nopeasti. Erityisesti naisten osuus kirkkoherroista on noussut ja nykyisen trendin jatkuessa vuonna 2033 kirkkoherroista on naisia jo 75 %. Sota toi vielä oman lisänsä: huolen läheisistä ja omasta selviämisestä, kodin menettämisestä ja maan joutumisesta vihollisten käsiin. Voin arvella ajatuksia, joita mielissä liikkuu: selviänkö seuraavasta taistelusta hengissä. Ruoasta oli puutetta, mutta elämällä oli tarkoitus. Tämä eliniän odotteiden ero on huomattavan korkea Euroopan maiden vertailussa. Mielessä on ehkä rukous ylöspäin: ”Ole, Herra, läheisteni kanssa kotipuolessa. Paradoksaalista on, että hyvinvointivaltiossa voidaan pahoin. Koulussa tytöt pärjäävät jostain syystä poikia paremmin. Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Usko Jumalaan oli kaiken keskellä monelle tärkeä tuki sekä voi olla sitä edelleen nykyisissä ja lähestyvissä kriiseissä. Myös heille uskonto on tärkeä tuki. 1970-luvulla syntynyt mies kuolee oletettavasti 9 vuotta aikaisemmin kuin samana vuonna syntynyt naapurin tyttö. Se on koskettanut varsinkin miehiä, joilla on matala koulutus. Ennenaikainen kuolema uhkaa ajelehtijoita ja päihteiden käyttäjiä. kirjoittaja on kenttäpiispa. Pakolaisetkin tulevat usein sodasta Sotien aikana ja jälleenrakennuskaudella mietteet olivat toisenlaisia. Siksi mahdollisimman monet olisi saatava kiinni työn syrjään. Suomen luterilaisen kirkon työntekijöistä naisia on 70 prosenttia. Elämä avun varassa syö itsetuntoa. Meille turvallista elämää viettäville ja yhä ohuemmin uskoville tätä voi olla vaikea ymmärtää. Tosin tällä hetkellä elämme velaksi ja yhteisiä rahoja on säästettävä myös hyvinvointipalveluista. Suomessa miesten eliniän odote on useita vuosia naisten eliniän odotetta matalampi. Olen katsonut usein vanhaa valokuvaa jatkosodan ajalta
Olen kokenut myös ikävää ja surua kahden suvussa tapahtuneen kuolemantapauksen myötä. Minulle se merkitsee sitä, että ilo ja rauha on siinä, kuka on minun Herra ja mitä Hän on minulle antanut. On voimaannuttavaa yhdessä veljien ja sisarien kanssa lukea sanaa ja rukoilla asioidemme puolesta. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko ti al bu m i | 35. Jumalan huolenpidosta minua muistutti ihmeen kautta viime keväänä eräs uni, jonka eräs vanha perheemme ystävä näki eräänä yönä, jolloin en saanut unta ja tunsin suurta ahdistusta. Toivoa ja rauhaa suonut Jeesus on edeltä valmistanut meille sijan todellisessa kodissamme, jonne molemmat sukulaiset tiesivät olevansa matkalla. VILLE RYÖSÖ, 22, TURKU ”Parhaat juhlat ovat edessä” Kesäni on ollut vaiherikas ja sisältänyt isoja asioita, joista saan kiittää. Juhliin olemme menossa ja siellä on vielä paikkoja. Paras on aina edessä. Maallistuvassa yhteiskunnassa nuoren kristityn on elintärkeää pitää kiinni Raamatun sanasta pysyäkseen pystyssä erilaisissa opintuulissa. Mahdollisuus rukoilla yhdessä kannattaa mielestäni aina käyttää! Vaikeuksissakin uskovan suurin aarre on Jeesuksen sovitustyö ja hänen lahjoittamansa pelastus
PAHOJEN HENKIEN RIIVAAMA. 36 | TeksTi emil anton, eero junkkaala kuvaT istock, jussi helttunen, emil antonin kotialbumi
Uskonnonopettajani oli ja on täysin terve ja luotettava ihminen, enkä voinut hetkeäkään epäillä häntä. Molempien mielestä henkivallat ovat todellisuutta edelleen myös täällä Pohjolan perukoilla. Riivattu ihminen reagoi vihkiveteen ikään kuin se polttaisi häntä, hän kommunikoi eksorkistin kanssa kielillä, joita hän ei normaalisti osannut, hän tiesi läsnäolijoista asioita, joita hän ei normaalisti olisi voinut tietää, ja lopulta hän lennähti tuolistaan ja rysähti huoneen toiseen päätyyn. | 37. Pitäisi keskittyä Kristukseen – se oli edesmenneen eksorkistimme viisas neuvo. Myöhemmin tapasin myös itse eksorkistin, isä Guy Barbierin, joka oli pyhä mies mutta jolta en saanut urkittua paholaisen juonista enempää tietoa: ”Saatana ei kiinnosta minua”, hän sanoi. PAHOJEN HENKIEN RIIVAAMA. Emil Anton: ”Viime aikoina on ollut yhä enemmän tapauksia Suomessa” M u i s t a n h y v i n , kun kuulin ensimmäistä kertaa oikeista eksorkismeista: yläkoulun uskonnonopettajani, katolinen nunna, kertoi avustaneensa sellaisessa ja nähneensä kummallisia asioita. Teologian tohtorit, katolilainen Emil Anton ja luterilainen Eero Junkkaala, kirjoittavat demoneista ja niiden karkottamisesta. Luin kuitenkin Rooman pääeksorkisti Gabriel Amorthin kirjan An Exorcist Tells His Story, ja sittemmin tapasin Amorthin oppilaan, isä Gianni Sgrevan, joka toimi jonkin aikaa Helsingin katolisen hiippakunnan eksorkistina
Suomalaisen tiedonetsijän avuksi Katolinen tiedotuskeskus on julkaissut espanjalaisen eksorkistin José Antonio Fortean kirjan Kysymyksiä eksorkistille. Kuinka demoninen riivaus ilmenee ja kuinka erottaa se mielisairaudesta. Englantia osaaville suosittelen yhdysvaltalaisen eksorkistin Vincent Lampertin äskettäin julkaistuja haastatteluja Capturing Christianity ja Pints with Aquinas -Youtube-kanavilla. Viides – usein riivaustilanteessa kronologisesti ensimmäinen – on silmämunien kääntyminen taakse. Se ei tapahdu noin vain, vaan paha henki on jollain lailla kutsuttu sisään, joko suoraan pyytämällä tai sopimuksen tekemällä tai sitten esimerkiksi jonkinlaiseen okkultismiin tai noituuteen osallistumalla. Ne ovat – Luojan kiitos – verrattain harvinaisia, mutta kuulemani mukaan aivan viime aikoina ongelmatapaukset ja yhteydenotot ovat lisääntyneet Suomessakin. Tämä onkin tärkeä eksorkistien painottama pointti: Saatana ei asetu ihmisen sieluun, vaan riivaus koskee ruumiin haltuunottoa. Toinen merkki on vieraiden kielien kuten latinan tai heprean yhtäkkinen osaaminen. Riivaus ilmenee vain joskus, muuten ihminen voi elää aivan normaalia eläEmil Anton kertoo pahoihin henkiin liittyvien tapausten lisääntyneen Suomessa. Ymmärrän kyllä nykyihmisten ongelmia tämän kanssa: Saatana langenneena ylienkelinä näyttää olevan uskonnonhistoriallisesti aika myöhäinen ilmiö, eikä muinaisuudessa ollut samanlaista lääketieteellis-psykologista tietämystä kuin tänä päivänä. ” Riivaus koskee ruumiin haltuun ottoa.” 38 |. Aloin hahmottaa, että eksorkisteilla on melko yhtenevät kokemukset ja että tämä ilmiö on kaikessa kauheudessaan pysäyttävä todistus siitä, ettei kristinuskossa ole kyse pelkistä saduista tai kuvitelmista vaan ihka oikeasta hengellisestä todellisuudesta. Kaksi faktaa täytyy kuitenkin ottaa huomioon: eksorkismeja tapahtuu ja ne toimivat, nimenomaan tapauksissa, joissa lääketieteellispsykologinen hoito ei toimi. Kolmas merkki on yli-inhimillinen tieto ja neljäs yliinhimillinen voima. Reaktio on usein täynnä vihaa ja jumalanpilkkaa. Vieras ääni alkaa puhua ihmisen kautta, eikä ihminen jälkeenpäin muista tapahtuneesta mitään – tai kokee, että vieras voima otti ruumiin haltuunsa. Osa kriteereistä liittyy juuri niihin asioihin, jotka ilmenivät uskonnonopettajani kertomassa tapauksessa: riivattu reagoi vahvasti pyhiin asioihin kuten vihkiveteen, krusifiksiin, rukoukseen, Jeesuksen nimeen, papin läsnäoloon, Neitsyt Marian kuvaan tms
Kohdatessa pakanuutta kohdattiin myös pahojen henkien todellisuus. Luulen, että pitäisi. Siellä missä kristinusko Tansaniassa oli syvemmin juurtunut, ilmiöitä ei juuri esiintynyt. Eero Junkkaala: ”Kokoamme ryhmää, joka pohtii tätä teemaa” N ykypäivän luterilaisessa kirkossa kuulee hyvin harvoin p u h u t t a v a n demoneista ja niiden ulosajamisesta. Pitäisikö meidän luterilaisten nyt kysyä, miten tuo paljon suurempi sisarkirkko on nämä haasteet kohdannut, ja oppia siitä. Usein se jo yksin auttaa, mutta on myös mahdollista, että riivaus on vaikeampaa sorttia ja kestää vaikkapa kuukausia siitä huolimatta, että ihminen on alkanut käydä ripillä ja ehtoollisella. Vielä 1800-luvun lopun luterilaisessa kastekaavassa pahan hengen ulosajaminen ja perkeleestä luopuminen olivat osa kasteliturgiaa. Luther tosin puhui näistä asioista vakavasti, joten niiden ei pitäisi olla vieraita luterilaiselle perinnölle. Oletettavasti yhteiskunnan maallistuessa, uskontojen sekoittuessa ja uushenkisyyden ja okkultismin lisääntyessä tarvitsemme tietoa siitä, miten pitää menetellä. Kuten evankeliumeissakin kerrotaan, pahoja henkiä voi tulla ihmiseen useita kerralla ja joidenkin ulosajamiseen tarvitaan ankarampaa taistelua. Eksorkisti kehottaa apua hakevaa ihmistä aina ensin rukoukseen ja sakramentaaliseen elämään. Kun Tansaniassa kysyin luterilaisilta papeilta, ajavatko nämä riivaajia ulos, jokainen vastasi ilman muuta ajavansa, jos sellaiseen tulee tarvetta. Jos ihminen sattuisi kuolemaan ennen riivauksesta vapautumistaan, tämä ei ratkaise hänen sielunsa kohtaloa – sen ratkaisee sielun suhde Jumalaan. Jos niistä puhutaan, ne sijoitetaan menneen maailman uskomuksiin, jotka eivät ole enää meille ajankohtaisia. Jos otamme Raamatun ilmoituksen vakavasti, niin on selvää, että Jumalan Hengen lisäksi tässä maailmassa vaikuttaa persoonallinen paha. Monilla mää. Kysymys pahoista hengistä ja niiden kohtaamisesta ei ole tästä maailmasta mihinkään hävinnyt, päinvastoin. Kastaja sanoi: ”Lähde ulos sinä saastainen henki ja anna tilaa Pyhälle Hengelle.” Katolisella kirkolla on tämän asian ymmärtämisessä paljon pidempi kokemus, kuten Emil Antonin artikkeli kertoo. Kun minä arvelin, että meillä läntisissä kirkoissa toistaiseksi melko suuret kastettujen määrät ovat ehkä suojelleet tämän kaltaisilta henkien hyökkäyksiltä, he olivat samaa mieltä. | 39
On myös tärkeää todeta, että Jeesukseen uskova ihminen ei voi olla samanaikaisesti riivattu. Riivaajien ulosajamiseen eli eksorkismin toimittamiseen tarvitaan paljon ammattitaitoa ja syvällistä hengellistä ymmärrystä. Sielunvihollinen ei tule yleensä meitä vastaan sarvet päässä ja esittäydy saatanaksi. Katoliset papit tekevät näissä tapauksissa yhteistyötä lääkärien kanssa. Ne voivat silti tuntua pelottavilta ja siksi olisi hyvä saada näihin asioihin liittyvää opetusta. Jos uskonelämän painopiste heilahtaa demonien jäljittämiseksi, se on kallistunut uhkaavasti vinoon. S. Varsinaisen riivaajien ulosajamisen eli eksorkismin tarve ja käyttö on harvinaista, kuten katoliset eksorkistitkin sanovat. Länsimaista ihmistä se houkuttelee älyllisillä tai arvomaailman kiusauksilla. Se jolla ei ole mitään erikoisia kokemuksia tältä alueelta, saa kiittää Jumalaa. Terve opetus ei johda suurempaan kiinnostukseen henkimaailman ilmiöitä kohtaan vaan keskittyy Jeesukseen. ” 40 |. Ihmisillä on kokemuksia pahojen henkien hyökkäyksistä, joihin tarvitaan Jeesuksen veren suojaa. On tärkeää erottaa mielenterveyden häiriöt riivaustapauksista. Jos taas kokonaan kiellämme pahojen henkien olemassaolon, saatamme olla neuvottomia outoja ilmiöitä kohdatessamme. Tunnettu on C. Se osaa kiusata ihmistä paljon ovelammin. Silti mekään emme ole vapaita henkien erikoisemmista ilmenemismuodoista. ihmisillä on kokemuksia pahan hyökkäyksistä. Eero Junkkaala katsoo, ettei Jeesukseen uskova ihminen voi olla riivattu. Joskus on tarpeen toimittaa kodin siunaaminen tai rukouksella ajaa henkiä ulos. Kristitty tietää kohdatessaan tällaisia, että Jeesus on aina näitä henkiä voimakkaampi, eikä niitä siksi tarvitse pelätä. Olemme parhaillaan kokoamassa ryhmää, joka pohtii tätä teemaa ja sen paikkaa kirkkomme opetuksessa. Silti meillä luterilaisilla pitäisi olla valmiuksia myös sen harjoittamiseen. Riivaajien vallassa olemisesta käytetään termiä ”possessio”. Lewisin lause: ”Ihminen voi erehtyä kahdella eri tavalla, jotka molemmat ovat vakava virhe: joko Paholaisen olemassaoloon ei uskota tai sitten ihminen uskoo siihen niin innokkaasti, että hän tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa sitä kohtaan.” Se mistä olemme kiinnostuneita, on Jeesus ja Jumalan valtakunta. Sen sijaan kristitty toki kohdata monenlaisia kiusauksia ja voi joskus joutua kokemaan selittämättömiä ilmiöitä, joiden tulkitsemiseen ja joista vapautumiseen voi tarvita sielunhoitajan apua. Se joka on kokenut outoja ilmiöitä, saa luottaa Jeesuksen olevan aina ja kaikessa pahan valtaa voimakkaampi. ” Luterilaisil lakin pitäisi olla valmiuksia eksorkismiin
Hän tarkoittaa esivallan aitoa oikeutta voiman käyttöön tilanteen niin vaatiessa – esimerkiksi vihollisen hyökätessä kansan kimppuun tai pahantekijän riehuessa sen keskuudessa. k ys y m ys & v a st a u s | 41. Rikkooko sotilas viidettä käskyä, kun hän tappaa sodassa. Viides käsky voitaisiin kääntää ”älä murhaa”. Mutta verbiä ei käytetä milloinkaan myöskään sotilaallisissa yhteyksissä, vaan sodassa tapahtuvasta tappamisesta puhutaan Raamatussa toisin ilmauksin. Vastaajana on tällä kertaa SRO:n julistustyön johtaja Petri Kortelahti. Näin tulee ymmärrettäväksi, kuinka Israel saattoi sotia ja miten monet Jumalan ihmiset, alkaen Aabrahamista, Mooseksesta ja Daavidista, ovat olleet myös sotureita. Samoin esimerkiksi Paavali puhuu Roomalaiskirjeessään siitä, kuinka esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Siksi on oikein, että meillä on myös poliisi ja puolustusvoimat. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Alkukielessä käytetyn verbin objektina on aina ihminen, eli eläinten tappamista käsky ei tarkoita. Lyhyt vastaus kuuluu: ei riko. . Yksilöinä meihin kohdistuu toki Jeesuksen Vuorisaarnan radikaali ohje kääntää toinenkin poski, mutta Vuorisaarnaan vedoten emme voi katsoa vierestä, kun toiselle tehdään pahaa. En saa siis ottaa oikeutta omiin käsiini
Suomalainen media kirjoittaa Yhdysvalloista paljon. Monilla meistä saattaa olla jyrkkiäkin mielipiteitä tuon maan politiikasta, puolueista, presidentin toimista tai jopa korkeimman oikeuden tuomarien nimityksistä. Tälle maailman supervallalle omistetaan luultavasti enemmän palstamillimetrejä kuin millekään muulle valtiolle rakkaan kotimaamme lisäksi. . Vastaavia mielipiteitä ei taida löytyä mistään muusta maasta, ei edes niistä, jotka ovat paljon meitä lähempänä: huomattavan harva meistä tietää, kuka on Saksan presidentti, Ranskan pääministeri, ja tuskin kukaan, keitä istuu Ruotsin korkeimmassa oikeudessa. p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ii sa k k i ku va u n sp la sh 42 |. Yhtäältä syynä voi olla Yhdysvaltain johtava asema länsimaisessa kulttuurissa ja etenkin viihteessä, toisaalta myös toimittajien kaventunut kielitaito, joka kattaa lähinnä vain englannin. Yhdysvallat on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä ja tähän ohjaa Miksi apinoida Amerikkaa. Erityisen ongelmallista on, että amerikkalaista keskustelukulttuuria, ongelmia ja identiteettipolitiikkaa yritetään apinoida myös Suomessa
Silti Suomen kristillisissäkin piireissä on ollut nähtävissä oireita rokotevastaisuudesta tai salaliittoteorioista ja jopa tunnetut kristityt ovat ainakin epäsuorasti kylväneet tieteelliseltä argumentaatioltaan vähintäänkin kyseenalaista rokotevastaisuutta, joka välillä tuntuu lähestyvän jopa salaliittoteorioita. Sama asia olisi hyvä ymmärtää myös suomalaisten kristittyjen. Ne eivät perustu poliittiseen laskelmointiin tai ein sanomiseen kaikkeen, mitä joku toinen kannattaa. Amerikasta kopioimalla on voitu yrittää samastaa vaikkapa Raamatulle uskollisina pysytteleviä suomalaisia kristittyjä salaliittoteoreetikkoihin tai ihmisiin, jotka väittävät maailman olevan litteä. Meikäläinen poliisi kun käyttää asetta erittäin harvoin ja ampuu ihmisiä tuskin koskaan. Kristillinen usko ei ole poliittinen ohjelma tai agenda. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka huonosti muualta tulevat keskustelut ja ongelmat sopivat toiseen paikkaan. . Kaikki konservatiivinen ei ole kristillistä. Niinpä ”omalta puolelta” saattaa sitten löytyä kaikenlaisia huru-ukkoja ja salaliittoteoreetikkoja. Kristilliset arvot nousevat Raamatusta, Jumalan ilmoituksesta. Kaikki liberaali ei ole kristillistä. Meidän ei tarvitse suostua siihen, että kristillinen vakaumus tungetaan samaan marginaaliin erilaisten kummallisten ajatustapojen kanssa, olkoot ne sitten epätieteellisiä käsityksiä parantavista kristalleista tai vaihtoehtohoidoista, maailmaa hallitsevista salaliitoista tai etnisistä kysymyksistä. Ihmiselle, joka kannattaa vaikkapa homoavioliittoja tai vapaata aborttioikeutta, on helppoa niputtaa kaikki toisin ajattelevat samaan hourupäiden kategoriaan, jonne päätyvät Raamatulle uskollisten kristittyjen lisäksi salaliittoteoreetikot ja muut eri mieltä – eli ”väärää mieltä” – olevat. Tällaisessa järjestelmässä toimii ajattelu ”viholliseni vihollinen on ystäväni”. Tämä taas on johtanut polarisaatioon, joka ulottuu paitsi talouspolitiikkaan, myös arvokysymyksiin kuten huumeiden käytön rangaistavuuteen, aborttiin, homoavioliittoihin ja aseenkantooikeuteen. Hyvin harvat meistä tahtovat tulla yhdistetyksi tähän joukkoon, mikä saattaa tehdä meistä arkoja tuomaan julki myöskään kristillistä vakaumustamme. Ihmisen, joka ei ole uskossa, lienee lähes mahdotonta nähdä tätä ja ymmärtää uskonnollista motiivia. ” Kaikki konserva tiivinen ei ole kristillistä.” ” Harva tietää, kuka on Saksan presidentti.” | 43. maan vaalitapa, jossa kustakin vaalipiiristä valitaan eniten ääniä saanut ehdokas. Toisaalta Suomen kristillisiin piireihin on luikerrellut myös samaa vastakkainasettelun henkeä, minkä seurauksena saattaa olla ajattelu, jonka mukaan, jos on jossakin asiassa eri mieltä jonkin porukan tai median kanssa, on vastustettava sitä varmuuden vuoksi kaikessa muussakin. Tätä ei voi pelkässä tämänpuoleisessa ideologiassa elävä ihminen käsittää. Ajattelemalla juuri amerikkalaisen vastakkainasettelun kautta. Tätä vastakkainasettelua mediassa ja politiikassa on koetettu tuoda myös Suomeen. Sen tarkoituksena ei ole tuottaa meille itsellemme tai kenellekään muullekaan lisää valtaa tai rahaa, vaan pelastaa ihmisiä Jumalan omiksi. kirjoittajan Hepreankielinen nimi merkitsee ”Hän nauraa”. Meillä on valitettavasti ihmisinä suuri kiusaus samastaa kristilliset arvot omien ajatustemme ja mieltymystemme kanssa tai etsiä niille lisää kannatusta ottamalla mukaan arvoja tai käsityksiä, jotka eivät nouse Jumalan sanasta tai ovat jopa sen vastaisia. Jos sitten Helsingin Sanomat tai Yleisradio, jotka tuntuvat uutisoivan kristinuskosta valikoivasti ja epätasapuolisesti, kirjoittaa jotakin, on tämän logiikan mukaan sitä automaattisesti vastustettava. Tämä tappaa keskustelun. Tällaisella lajittelulla eri mieltä olevat voidaan samastaa joukon järjettömimpien kanssa, joten heidän kanssaan ei tarvitse edes keskustella, vaikka mukana olisi myös perusteltuja vastakkaisia mielipiteitä. Amerikkaa ei tule apinoida, koska Suomi on erilainen kuin Amerikka. Tällainen vastakkainasettelua ruokkiva ajattelu ei ole hyvää kummaltakaan osapuolelta. On selvää, että vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa poliisiväkivalta on merkittävä ongelma erityisesti mustaa väestönosaa kohtaan, ei siitä voi suomalaista poliisia syyttää. Se, mikä nousee Jumalan omasta ilmoituksesta, on varmasti kristillistä. Miten tällainen järjenvastainen absurdius oikein toimii
Kirjan alkuluvussa ja takakannessa on lupaus, että kysymyksessä on konkariselittäjien ensimmäinen yhteinen kirja. reijo huuskonen Aadamista Zenakseen Mailis Janatuinen ja Jukka Norvanto Sekalainen seurakunta Perussanoma 2021 ” Kussakin kirjoituksessa on oma hengel linen sovellus sanomansa.” ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA. Ja hyvä niin; Kirjojen kirjan henkilögalleriasta löytyy jatkuvasti niin opittavaa kuin varoittavia esimerkkejä. On laskettu, että nimeltä mainittuja eri henkilöitä Raamatussa on yli 3200, heistä 1800:lla on nimi, jota ei ole kenelläkään toisella. Nyttemmin Mailis on tuottanut sarjaa Valtakunta etsii taistelijoita, jossa on tullut esitellyksi Mooses, Elia, Daavid, Salomo ja Paavali. Asiatietojen ja taustan ohella kussakin kirjoituksessa on oma hengellinen sovellussanomansa. Yhtä lailla tuottelias on M a i lis Janatuin e n , j o n k a teoksista Nainen ja hänen miehensä on otettu uusi painos, samoin Jobin selityksestä. Keijo Rainerman mielenkiinnon kohteena ovat olleet Uuden testamentin Johannekset. Kortensa kekoon on kantanut myös Eero Junkkaala mm. Vai mitä muistamme Elimelekistä, Vastista, Crispuksesta, Priscillasta tai Susannasta. Esille nousevat nyt yleensä vähemmälle huomiolle jäävät Raamatun hahmot. Perussanoma on kiitettävästi lisännyt tietouttamme Raamatun miehistä ja naisista. R aamatun henkilöistä on tehty tuhansia tutkielmia. kirjallaan Esseitä Raamatun johtajista. Teksti on helppolukuista. Varsinkin Jukka Norvannon yksittäiskirjoista voi nostaa teokset Aadamista alkaen ja Eevan perhettä. Mailis Janatuisen ja Jukka Norvannon Elämä-lehteen kirjoittamista raamattuopetuksista on koottu uusin galleria: Sekalainen seurakunta
Yksi luku pohtii, ”kuinka kuvailla Jumalan kolmiyhteyttä”. Kuva ja Sana 2020. Tuloksena on: ”Omasta kokemuspiiristämme meidän on vaikea löytää täydellisiä rinnastuksia Jumalan kolmiyhteyttä kuvaamaan.” Yhdyn tähän. Pasi Turusen esitys olisi voinut vielä laajeta ja syvetä erittelemällä persoonan käsitettä ja Jumalan nimeä Minä olen se, joka minä olen (2 Moos 3:14). Niihin kannattaa perehtyä. Ajattelu on selkeää. Siinä on paljon sellaistakin, mikä ylittää yleisimmin käytetyt kohdat. Siitä avautuu koko todellisuus. Usein sellaiset johtuvat jonkun triniteetin persoonan nostamisesta hengellisen kokemusmaailman keskiöön muiden persoonien kustannuksella.” raimo mäkelä Kolmiyhteisestä Jumalasta – onniteltavasti Pasi Turunen: Kolmiyhteinen Jumala: kolminaisuusoppi ymmärrettävästi. Tähän liittyy vahva teologian tuntemus varhaiskirkon ajoilta, jolloin oppi Jumalan kolmiykseydestä muotoutui. Kirjan vahvuutena on runsas raamatullinen aineisto. Kumpikaan ei voi olla ”autistinen” vaan edellyttää toista ja toisia. Erityisen hienoa on, että mukana on Sananlaskujen kirjan 8. Samoin Turunen olisi voinut viitata kristillisen sanoman varhaishistoriassa syntyneeseen kreikkalaispohjaiseen käsitteeseen perikoreesi, ”toinen toisensa läpäiseminen”. k ir ja -a r v io it a ” Kolmi ykseydessä persoonat läpäisevät toisensa.” | 45. Kolmiykseys rikkoo kaiken ajattelun ja havainnoinnin. S uomalaista kristikuntaa voi onnitella tästä teoksesta. Nyt on saatu Jumalan kolmiykseydestä käyttökelpoinen kirja. 187 s. Toinen vahvuus on jäntevä teologinen ote. Allekirjoitan iloisena kirjan sanoman. Pyhässä Kolmiykseydessä persoonat läpäisevät toisensa, Jumalihmisessä hänen molemmat luontonsa. Turunen päättelee: ”Mikäli palauttaisimme kristillisen julistuksen ja hengellisen elämän keskiöön kolminaisuusopin Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä, se tasapainottaisi myös monia lieveja ääri-ilmiöitä seurakunnissa. Tämä Vanhan testamentin kohta on tärkeä Raamatun kokonaisilmoituksessa Pyhästä Kolmiykseydestä.. luvun kuvaus Viisaudesta, joka on Jumala ja Jumalan Poika
sa m a st a p e r h e e st ä Inke Milligan, 66 • Eläkkeellä • Jordaniassa arabiaa opiskelemassa 1982–84 • Egyptissä lähettinä 1985–2003 • Perhe: Puoliso, 3 lasta ja 2 lapsenlasta Seija Salo, 60 • Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti • Ammatillinen opettaja, sosionomi, kirkon nuorisotyöntekijä • Perhe: Puoliso, 2 lasta ja 2 lapsenlasta keitä. TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuva james milliGan, marko väisänen 46 |
Seija on ollut minulle erittäin suuri tuki ja rohkaisija. Kaukana, silti lähellä inke milligan & seija salo. Kaikkiaan olimme Lähi-idässä 21 vuotta. Tulin uskoon pian koulun jälkeen työskennellessäni Vaasassa. Ikähaarukka perheessämme oli iso, Seijan syntyessä vanhin oli jo 17-vuotias. Muutos elämässäni oli niin suuri, että halusin kertoa Jeesuksen rakkaudesta ja Jumalan tarjoamasta uudesta elämästä jokaiselle, jonka tapasin. Pian aloin ymmärtää, että kutsumukseni oli lähteä kauemmaksi. Ne iskivät suoraan sydämeeni ja sanoin Jumalalle, että jos voit minutkin muuttaa, tahdon seurata sinua. He tunsivat minut ja tiesivät, et teivät mitkään taltutusyritykset olisi voineet estää lähtöäni. Hänestä sanottiin: ”Äidin kulta, isin rakas, taivaan Isän enkeli.” Koulun jälkeen Seija ei jäänyt ”pelkääjän paikalle”, vaan teki rohkeasti omia valintojaan. SEIJA ON SISARUSSARJAMME nuorin, olen häntä kuusi vuotta vanhempi. Sitä odotellessani ja rukoillessani luin lähetystyöstä eri maissa ja opiskelin englantia. Nyt Skotlannissa asuvalta Inkeltä kului 21 vuotta Lähi-idässä. Siitä tuli perheessämme ihan ”vitsi”. Kerran naistenlehtiä lukiessani huomasin otsikon ”Jeesus antaa ilon elämään”. Siinä oli Jeesus-hippien, muun muassa entisten narkomaanien, todistuksia. Lähdin kotoa 16-vuotiaana, jolloin Seija vasta lopetteli ala-astetta. Nuo vierailut olivat tosi tärkeiInke kertoo: | 47 Sisarukset Inke Milligan ja Seija Salo ovat asuneet koko aikuisikänsä eri maissa. Seija on vieraillut usein luonamme Egyptissä, Skotlannissa ja Kyproksella, jossa Egyptin vuosinamme vietimme kesälomia. Hän on ollut avokätinen, ostanut vaatteita pojillemme ja jakanut omiaan minulle. Elimme kavereitten kanssa viikonloppuja varten, mutta minulla oli tyhjä olo. Meitä oli viisi tyttöä ja kaksi poikaa, veljemme ovat jo poisnukkuneet Asuimme Kurikassa pikkukylässä, jossa saimme kulkea vapaasti koko kylän leveydeltä. Muutimme kirkonkylään ollessani yhteiskoulussa. Minulle ei yritetty puhua järkeä päähäni. Myöhemmin se johti työhön helluntaiseurakunnissa. Kun sydän on valmis auttamaan, se tulee luonnostaan. Sisarukset ovat pysyneet läheisinä pitkästä välimatkasta huolimatta. Siellä tapasin skottilaisen mieheni James Milliganin ja yhdessä lähdimme Egyptiin. Herra alkoi avata ovia ja päädyin opiskelemaan arabiaa Jordanian Ammaniin. Uskoon tultuani koin, että jaoimme saman aarteen. Monessa mielessä lähdin ”tietämättä, minne olin saapuva”, enkä olisi osannut elämääni näin itse suunnitella tai järjestää. Hän on kirjoittanut pitkiä kirjeitä ja sähköposteja kertoen pikkutarkasti kotikuulumisia. Seija on tehnyt konkreettisia asioita, joita hän ei ehkä ole itse niin noteerannut. Seija on aina ollut kiltti. Vanhempani antoivat minulle vapauden kokeilla, mihin Jeesuksen seuraaminen vie. Mielenkiintoni alkoi kohdistua Lähi-itään, minne ei vielä 40 vuotta sitten helluntailähetyksen kautta ollut lähetetty ketään. Seija kävi pienestä pitäen seurakunnassa ja se oli hänelle tärkeää
Joskus koin Inken uskon lakihenkiseksi, omani armollisemmaksi ja kaipasin vapautta vaatimuksista. Hän itse osallistui islamuskonnon kurssille. Google Mapsia ei vielä ollut, mutta suunnistimme Helsingin päärautatieaseman poliisiin. ” Lapsena komenteleva isosisko ärsytti.” Seija kertoo: ri sydän, joka ei ole avoin vain hänen omalle perheelleen vaan myös suurelle ystäväjoukolle. Tai jos on mahdollisuus tuoda esiin Jumalan sanaa, hän tekee sen yhtä innokkaasti kuin nuorena evankelioidessaan suomalaisia julkkiksia kirjeitse. Itse en kuulunut samaan seurakuntaan, vaan kävin paikkakuntamme kirkon nuoressa seurakunnassa. Odotin innolla kirjeitä, joista ahmien luin kuulumiset. Varmasti olemme edelleen joistakin asioista erimieltä, mutta osa on selvitetty puhumalla, osasta vaiettu ja osan on aika hoitanut. Osallistuin kyllä myös Inken vetämiin nuorten kerhoihin ja teetupiin. Toki välimatka on tuonut etäisyyttä välillemme varsinkin molempien kiireisinä ruuhkavuosina. Joskus vietin hiihtolomaa Inken luona Haapavedellä. Jos on mahdollisuus heittäytyä mukaan johonkin hauskaan, esimerkiksi näyttelemiseen, hän tekee sen samalla innolla kuin nuorena liftatessaan paikasta toiseen. Nythän ne ovat mukavia muistoja. Se ”keikka” meni tosin enemmänkin nauramiseksi, sillä huumori on ollut aina vahva liima välillämme. Emme tosin löytäneet kyseiseen osoitteeseen. Inken rohkeus ja uskallus puhuttelivat. Hengästyn pelkästä ajatuksesta, miten paljon hän saa aikaan! Yhdessä ollessamme nauramme paljon. Innostuneina evankelioinnista lähdimme paikalliseen kapakkaan, Helyn Messiin, laulamaan. Hänellä on myös kykyä joustaa luopumatta silti omista elämänarvoistaan. Arvostin Inken rohkeutta lähteä lähetiksi, vaikka ikävöin häntä ja perhettään. Iän myötä kaipaan sisaruksiani yhä enemmän. Seija on maltillisempi ja pitkäpinnaisempi kuin minä, minulla ei ole pätkääkään kärsivällisyyttä. Ylioppilaskesänäni 1981 lähdin Inken kanssa Englantiin. Hän oli helluntaiseurakunnan evankelista, joka ajeli punaisella kuplavolkkarilla, jossa oli iso Jeesus-tarra. Hänen kertomuksensa asioitten järjestymisestä rukouksen voimalla olivat nuoren tytön korvissa kuin Raamatun ihmeet tuotuna 70-luvulle. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ja viimeisin yhteinen matkamme nuoruudessani. Olemme edelleen läheiset ja pidämme aktiivisesti yhteyttä. Siellä ”sattui” olemaan työvuorossa pohjalainen poliisi, joka vei kotikulmien tyttäret turvallisesti määränpäähän. tä, sillä emme perheenä päässeet kotiin joka vuosi. Inke ei anna iän määritellä tekemisiään. Arvostan Seijassa jatkuvaa yritteliäisyyttä, energisyyttä ja avoimuutta kohdata uusia ihmisiä. Kasvaessani seurasin ihaillen ja jännityksellä hänen elämäänsä, milloin Jeesus-hippien parissa Helsingissä, kielikoulussa Englannissa tai helluntaiseurakunnan evankelistana Haapavedellä. Se myös osoittaa, miten hän on arvostanut minua siskonaan. Kodin perintönä on puhumattomuus, mutta itse koen, että Inken kanssa varsinkin aikuisiällä tärkeimmät asiat on tuotu esiin kunnioittaen toisen näkökantoja ja mielipiteitä. Varmasti aikoinaan ärsytin Seijaa enemmän kuin hän minua. En muista koskaan hävenneeni häntä vaan olin ylpeä siskostani. Varsinkin se harmitti, että hän kirjoitti omia kommenttejaan päiväkirjoihini tai kalentereihini. Inke ei ole kaavoihin kangistunut. Lähi-idässä sanotaan vieraille ”sharraftuna”, olet kunnioittanut meitä vierailullasi ja niin Seija on tehnyt. Hänellä on rohkeutta toteuttaa unelmiaan, eikä hän väsy opiskelemaan. Vaikka huumori yhdistikin meitä, toisinaan se myös ärsytti, mikäli itse otti jonkin asian vakavammin. Vapaa-aikana liftasimme muun muassa Isle of Wight saaren ympäri ja yövyimme rukousvastauksina saaduissa paikoissa, muun muassa erään pappilan olohuoneessa. Inke oli järjestänyt minulle paikan au pairiksi erääseen raamattukouluun. Hänellä on suuINKE OLI PIENELLÄ kotipaikkakunnallamme tunnettu henkilö. Toki lapsena komenteleva isosisko ärsytti. WhatsApp laulaa harva se päivä. Kun jollain on vaikeaa, tulee sairautta tai menetyksiä, silloin on todella raastavaa olla kaukana. Yöpaikasta ei ollut tietoakaan, mutta tapaamamme tuttu tyttö kotipaikkakunnalta lupasi majoittaa meidät. 48 |. Kerran teini-iässäni liftasimme Pohjanmaalta Helsinkiin. Olen vieraillut Inken ja Jamesin luona Egyptissä, Skotlannissa ja lomakohteissa Kyproksella ja Espanjassa. Samalla opin sikäläisen maan tavoista ja kulttuurista. Nuoruudessani pääsin osaksi Inken huimapäisyydestä
Arvelen sukujemme historian vaikuttaneen heidän päätökseensä. Lähetyskentällä Aasiassa äitini tapaa seuraten sytytin lasten kanssa kaksi sinivalkoista kynttilää itsenäisyyspäivän iltana. Sitä pakkauslistan positiivista asennettakin ehkä joskus onnistuin survomaan reppuun. Molemmat isoäidit ovat rajantakaisesta Karjalasta, toinen Viipurista ja toinen Antreasta. Mäntyharjun kirkon edessä olevalta sankarivainajien hautausmaalta ovat kaikki kolme lastamme etsineet kymmenien samanlaisten ristien joukosta vaarinsa sedän Ahti Kyyhkysen hautaristin. Lapset ovat kuulleet heistä tarinoita ja nähneet kuvia. Nyt alan oivaltaa, että itse varusmiespalvelus ja koulutus olikin vain pitkän jatkumon yksi välietappi. Kun laskutaito on kehittynyt, on kukin lapsi vuorollaan laskenut syntymäja kuolinvuodesta sankarivainajan iän, 23 vuotta. Toinen poika on jo ollut kertausharjoituksissakin lähes joka vuosi. Jos tästä ei keskustella kotona ennen kuin palvelusaika koittaa, nuori ihminen joutuu fyysisesti ja henkisesti liian tiukkaan paikkaan. Kuvien alla perheen poikien talvisodassa ja jatkosodassa saamat ansiomerkit tummuvat hiljalleen. Olen lukenut Puolustusvoimien verkkosivuja korona-aikana tavallistakin tarkemmin ja pakannut pojan mukaan puukon ja rakkolaastarit. En osannut täysin vakuuttavasti perustella, miksi aseellinen palvelus suoritetaan. Pojat pitivät varusmiespalveluksen suorittamista velvollisuutenaan. Reservin luutnantti -mieheni on toki ollut samalla kasvatusrintamalla, mutta monet keskustelut armeijan arjesta ja arvoista olen käynyt kahdestaan kummankin pojan kanssa. Jätin sen joukko-osaston kouluttajien tehtäväksi. En ole koskaan ajatellut, että olisimme erityisen isänmaallinen perhe, vaan pitänyt tuota tapaa luonnollisena osana kotikasvatusta, johon kuuluu muistakin perheen ja suvun vaiheista kertominen, kuten omasta lapsuudestani lähetyskentällä Itä-Afrikassa. Te ks Ti m a rj ak a a ri n a m a rt ti la. Yritin äitinä auttaa, että poika jaksaa ja huomasin samalla, että rukoilin hänen puolestaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olemme syntyneet sotarintamaksi joutuneeseen maahan, jonka geopoliittinen sijainti vaatii yleistä asevelvollisuutta. Ja rauhan säilymisen puolesta. Poikien välissä kasvoi tytärkin, joka ei ainakaan vielä ole suorittamassa palvelusta. Pojilla on ikäeroa lähes kymmenen vuotta ja molempien varusmiesaika on jäänyt mieleeni palvelusaikana äitien erityisjoukoissa. Sodan ja evakkomatkojen muistot ja kuvat on kaivettu esille erityisesti itsenäisyyspäivän aikaan ja suvun juhlissa. kirjoittaja on suomen raamattuopiston reHtori. Palvelusajan loma-aikoina kuuntelin ja annoin pojan kertoa sekä hauskoista tapahtumista ja saavutuksista harjoituksissa että myös siitä, mikä oli jäänyt painamaan. Toisessa mummolassa on seinällä kuvat isoisän sedästä ja enosta, jotka molemmat kaatuivat sodassa parikymppisinä. | 49 k o lu m n i Sotilaan äidin palvelusaika O len synnyttänyt, syöttänyt ja kasvattanut kaksi poikaa Suomen puolustusvoimille, toisen ilmavoimille, toisen maavoimille. Maanpuolustus tavalla tai toisella on osamme. Nuorempi poika on käynyt yhteisellä Viipurin-matkallakin
OTTAA tolppia sarveton "LISÄKKEITÄ" monet Ilkat Norjan Teno 50 |. PUUSISUSTA TANSSIA PILKATA 2x20 kpl KIRKAS TAIVAS "SOTAHERROJA" LÄHETE ON ISIS KOIRATARHA OLI SOTURIKANSA SAAKKA "Herra on minun paimeneni…" KANTELETTAREN JEESUS TÄHYILEE ÄIJIÄ NYK. lokakuuta 2021 r is ti k k o la aT in u T pe k k a h a rn e TÄHTIIN . Pohjola, Lunkka . . Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 6. . NISÄ ABB pelloilla KARSIA siitä venekin O´Day L, L voimanainen TAITAVA . YLÖJÄRVEÄ MAKSETTAVA PITKÄN MATKAN JUOKSIJA LAKIA ALEMPI AKULLE PAATSO, JOHANSSON taivuttelu HEVOSIA ahkera DROF prof. ERITE
Me olemme savea k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti m a rt ti lu th er ku va a n n ie sp r at t / u n sp la sh | 51. Että sinun olisi vanhurskaus ja elämä, mutta minun vain synti ja kuolema. Samoin emme mekään tunne syntiämme ja kurjuuttamme, vaikka pitäisikin. Tätä kuitenkin koko maailma vastustaa, kiusataanpa toisinaan pyhiäkin tällaiseen jumalanpilkkaan. Heihin näet koskee kipeästi se, että kaikki heidän tekonsa ovat kelpaamattomat. Sinä olisit sula hyvyys, mutta minä ja kaikki ihmiset kadotuksen alaiset. Siksi tunnustamme: me olemme savi, sinä olet mestarimme. Koska sinä sanot, että olen syntinen, tahdon myöntää sinun olevan oikeassa. Näin annat Jumalalle oikeuden hänen sanassaan. Mielelläni tunnustan sydämen kätkössä olevan syntini, että sinun sanasi olisi totta ja saisit ylistyksen, mutta minä häpeän. S avenvalajan rikkoma astia ei tajua kelvottomuuttaan, mutta savenvalaja sen kyllä tietää
Sari Savela SEINÄKALENTERI 2022 Upea kierreselkäinen seinäkalenteri, jossa kukka-aiheinen kuva ja osuva raamatunlause jokaiselle kuukaudelle. 6 € Kirjat kotiovelle á 14 € perussanoma.. 44,90€ 29€ 27€ Martti Ahvenainen ISLAMIN HAASTE Islamin haaste viittaa ahkerasti uskonnon omiin lähteisiin. Kirja esittää realistisen kuvan asioista antaen niin kristityille kuin politiikoillekin eväitä islamin kohtaamiseen. Miehestä, jota kantelu oikeuskanslerille tai yleisen mielipiteen paine ei saanut luopumaan siitä, minkä koki oikeaksi. OTSIK KO OTSIKKO OTSIKKO PERUSSANOMAN UUTUUKSIA Timo Junkkaala OLAVI RIMIPLÄINEN Kirja on kuvaus piispasta, jolle Raamattuun sidottu vakaumus oli tärkeämpi kuin oma ura. Kalenterissa on myös nimipäivät ja kirkkovuoden pyhäpäivien tekstit. Koko A4, avattuna A3. Eero Junkkaala KATASTROFI Uusimmassa kirjassaan Katastro. ! teologian tohtori Eero Junkkaala käsittelee aikamme ajankohtaisimpia huolenaiheita maltillisesti ja Raamatun kokonaissanoman valossa. 09 5123 9120 (klo 9–14) tilauspalvelu@perussanoma.. 15€ PL 15, 02701 KAUNIAINEN. Toimituskulut alk