lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 9 / 2023 • 8 € Jouni Turtiainen: ”Halusin asettua heikomman puolelle” Vauvojen hoitajan ihmeellinen työ Rekabilaisten uskollisuus puhuttelee Mitä armolahja t ovat?
Perehdymme urheilulähetystyöhön ja kuulemme inspiroivia tarinoita kentiltä. Kasvatus koskettaa meitä kaikkia. Syksyn kursseja Raamattuopistossa: Ilari Kärki Raamatun naiset kokivat samoja tuntoja kuin mekin. Opintopäivillä syvennymme aikamme kasvatuksen haasteisiin sekä niistä selviytymisen keinoihin laajasti niin kodin, koulun kuin yhteiskunnankin näkökulmista. Niko Ijäs, Samuel Kervinen, Jarkko Vähäsarja ja Ville Laine. Nuorten aikuisten sporttisella syysleirillä liikumme yhdessä erilaisten lajien parissa rennolla tunnelmalla. Nykynainen voi samaistua heihin, mutta tuntea Jumalan omana olevansa rakastettu. Mukana mm. Jaamme myös löytöjämme kristillisen kasvatuksen merkityksestä ajassamme. He kokivat alemmuutta, hylätyksi tulemista, yksinäisyyttä ja pelkoja. raamattuopisto.fi Ihmissuhdetyön opintopäivät Suomen Raamattupistossa 10.–12.11.2023 Miten jaksan kasvattajana. Anne Pohtamo-Hietanen, Marja-Kaarina Marttila, Maija Nyman, Kristiina Niemelä, Sari Savela ja Jaana Pöllänen. Marja-Kaarina Marttila Jouni Hörkkö. Tule mukaan ja innostu urheilutyön mahdollisuuksista! Mukana mm. Hyvän äärellä -naistenpäivät 27.–29.10. Olemme jokainen olleet kasvatettavina ja monet myös itse kasvattajina. Opintopäivillä saat uusia näkökulmia osallistuaksesi kasvatuksesta käytävään keskusteluun ja voimavaroja omassa kasvatustyössäsi jaksamiseen. Opintopäivät on suunnattu kaikille kasvatuksesta kiinnostuneille. Jokaisen luennon yhteydessä on keskustelua aiheesta. Tule Sanan ja yhteisöllisyyden keskelle. Sporttinen syysleiri 29.9.–1.10. Kasvatus on sekä yksilöllistä, yhteisöllistä että myös yhteiskunnallista toimintaa, jota määrittävät aina arvot
Jos tehtävä tuntuu liian alentavalta, he eivät ole sopivia paimenen, opettajan tai evankelistan tehtävään. Nuorten aikuisten sporttisella syysleirillä liikumme yhdessä erilaisten lajien parissa rennolla tunnelmalla. 1) Eikä Mooseskaan todennut Jumalan kutsun edessä, että hyvin valittu, tässä sinulla on juuri oikea mies hommaan! (2. Opintopäivät on suunnattu kaikille kasvatuksesta kiinnostuneille. Jokaisen luennon yhteydessä on keskustelua aiheesta. Täysin päinvastaista opetusta kuin mitä ennen oli kuultu. Merkiksi muille hän pesi palvelijan tavoin opetuslastensa jalat. Ja tässä valtakunnassa se, joka kutsutaan, kelpaa. Myös Mooses sai läsnäolon lupauksen Jumalalta matkalle. Hyvän äärellä -naistenpäivät 27.–29.10. 12:22) Olisi ehkä hyvä etsiä uusi näkökulma palvelustyöhön. Jeesuskaan ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. pääkirjoitus L ahjakas nuori kristitty kysyi, minne kannattaisi lähteä opiskelemaan, kun haluaa kristityksi johtajaksi. Minä vai Hän juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Pieni on merkityksellinen.” raamattuopisto.fi Ihmissuhdetyön opintopäivät Suomen Raamattupistossa 10.–12.11.2023 Miten jaksan kasvattajana. Ja siihen Jumala kärsivällisesti vastaa: varmaan voisi olla parempia, oppineempia, terävämpiä ja tehokkaampiakin, mutta minä kutsun tehtävään juuri sinut. Eikö kannattaisi kutsua tuo terävämpi, oppineempi, kokeneempi, pyhempi ja tehokkaampikin vielä. Jumalan kutsuessa Jeremian palvelukseensa, tämä kauhistui ja vetosi nuoruuteensa. Kasvatus on sekä yksilöllistä, yhteisöllistä että myös yhteiskunnallista toimintaa, jota määrittävät aina arvot. Moos. Perehdymme urheilulähetystyöhön ja kuulemme inspiroivia tarinoita kentiltä. Niko Ijäs, Samuel Kervinen, Jarkko Vähäsarja ja Ville Laine. ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”, kysyivät opetuslapset. Ketään ei tule pelätä, sillä minä olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Koetko itsesi tarpeettomaksi. Eräässä aasialaisessa järjestössä niiden koulutus, jotka kutsutaan papeiksi tai evankelistoiksi, aloitetaan laittamalla heidät pesemään vessoja. Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Nykynainen voi samaistua heihin, mutta tuntea Jumalan omana olevansa rakastettu. He kokivat alemmuutta, hylätyksi tulemista, yksinäisyyttä ja pelkoja. Olemme jokainen olleet kasvatettavina ja monet myös itse kasvattajina. Tule mukaan ja innostu urheilutyön mahdollisuuksista! Mukana mm. Sanatkin saat suuhusi. Oletko mielestäsi lahjaton. Opintopäivillä saat uusia näkökulmia osallistuaksesi kasvatuksesta käytävään keskusteluun ja voimavaroja omassa kasvatustyössäsi jaksamiseen. Vastaus oli: mene sinne, minne ikinä sinut lähetän. Joskus on vain niin, että Jumalan tahtoa vastaan on turha pyristellä. Anne Pohtamo-Hietanen, Marja-Kaarina Marttila, Maija Nyman, Kristiina Niemelä, Sari Savela ja Jaana Pöllänen. Minä kutsun sinut. (Jer. Mukana mm. Paavali kirjoitti: ”Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.” (1. Näiden kohdalla arvelen pyytäjien listan olevan taivaassa kaikkein lyhyin. (2. Moos. Opintopäivillä syvennymme aikamme kasvatuksen haasteisiin sekä niistä selviytymisen keinoihin laajasti niin kodin, koulun kuin yhteiskunnankin näkökulmista. Kristuksen ruumiin jäsenistä vähäpätöisinkään ei ole turha. Sporttinen syysleiri 29.9.–1.10. Päinvastoin pieni on merkityksellinen. Tule Sanan ja yhteisöllisyyden keskelle. Syksyn kursseja Raamattuopistossa: Ilari Kärki Raamatun naiset kokivat samoja tuntoja kuin mekin. Kasvatus koskettaa meitä kaikkia. Herrana ei saa hallita, vaan on kumarruttava yhteisen ikeen kantoon. Ensimmäisiksi valittujen tulee olla kaikkien muiden palvelijoita. 18) On terve reaktio kokea alamittaisuutta palveluskutsun edessä. Avukseen hän sai Aaronin ja Mirjamin, ja myöhemmin muita rehellisiä ja lahjomattomia, Jumalaa pelkääviä vierellä kulkijoita. Koetko sinä palvelustehtäväsi liian pieneksi. Rukoiltaisiinko keskuuteemme palvelemisen, antamisen, laupeuden harjoittamisen, rohkaisemisen, lohduttamisen ja avustamisen armolahjoja. Olin oppinut hieman toisenlaisen lähestymistavan palvelemiseen, johtamiseen, opettamiseen ja yleensä valtakunnan työhön. Kor. Marja-Kaarina Marttila Jouni Hörkkö. On tervettä kysyä, eikö joku toinen olisi tässä tehtävässä paljon parempi. Jaamme myös löytöjämme kristillisen kasvatuksen merkityksestä ajassamme. 2:34–4:17) Ei, vaan Mooses yritti kiemurrella koukusta kaikin keinoin: ”Mikä minä olen menemään – en ole koskaan ollut hyvä puhuja, minulla on hidas puhe ja kankea kieli – minä pyydän, lähetä joku muu…”. Jokaisella kristityllä on oma, korvaamaton tehtävänsä Jumalan valtakunnassa. Taivaasta katsottuna suuruus ja pienuus saavat aivan erilaisen sisällön. Jeesus otti pienen lapsen ja sanoi, jollette te tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse Jumalan valtakuntaan. Hiukan hämmentyneenä en varmaan osannut vastata kovin järkevästi kysymykseen
09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 73 €. Hinnat sis. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Irtonumeron hinta 8 €. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 |. alv 24 %. 3 pääkirjoitus Se kelpaa, joka kutsutaan 5 jutun takana Vanhemmuus on muuttunut 6 lyhyet ja nopeat Lähes puolet teki etätöitä vuonna 2022 10 haastattelu Jouni Turtiainen halusi olla kaikkien kirkkoherra 16 raamatun henkilöt Rekabilaiset eivät juoneet Jeremian viiniä 19 sivupersoona Päätoimittaja Pauli Juusela saa virtaa luonnosta 20 henkilö Hoitaja ihastelee vastasyntyneitä 23 raamatun eläimet Kala pelastuu pyydystettynä 24 maailma nyt Suomalaiset tekevät Ruotsissa lähiradiota 26 elämäntaito Entinen poliisi auttaa pornoriippuvaisia 30 uskon esikuvia Wallendorff suositteli Raamatun ääneenlukua tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa 20 36 32 raamattuopetus Armolahjat ovat monet 35 nuoren ääni ”Kristillisistä arvoista luopuminen huolettaa” 36 haastattelu Erkki Heikkisen kova tie armon osallisuuteen 41 kysymys ja vastaus Mitä Jeesus tarkoitti ”elämän kadottamisella”. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 42 pientä puhetta Ääripäitä kannattaa välttää 44 elokuvaja kirja-arviot Hämmentävän myönteinen sairaskertomus 46 samasta perheestä Siskokset ja Israelin ystävät 49 kolumni Taas yksi epäinhimillinen pakkopalautus 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Jumala pitää rakkauden liikkeessä 94
09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. ju tu n ta k a n a M iltä tuntuu työskennellä vain muutaman tunnin ikäisten ihmisten ja heidän vanhempiensa kanssa. Onneksi olkoon! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. 42 pientä puhetta Ääripäitä kannattaa välttää 44 elokuvaja kirja-arviot Hämmentävän myönteinen sairaskertomus 46 samasta perheestä Siskokset ja Israelin ystävät 49 kolumni Taas yksi epäinhimillinen pakkopalautus 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Jumala pitää rakkauden liikkeessä E lokuun numeron parhaaksi jutuksi äänestettiin Riitta Lemmetyisen ja Marianne Janssonin haastattelu otsikolla Entisten nunnien nykyelämä. Lähetä vastauksesi 19.9. Varsinkin nykyvanhemmat ovat vauvan itkun ääressä vereslihalla ja neuvottomia. Pidetty oli myös Antti Rämön haastattelu, joka oli otsikoitu Opintomatka ristin juurelle. Kuisma on pitkän uran tehnyt hoitaja, joka kokee nyt HUS:n Naistenklinikalla tekevänsä unelmiensa työtä. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5. Sisäinen maailma järkkyy. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 73 €. Kirjapalkinnon saa arvonnan perusteella Aija Sairanen. Vastasyntyneessä on viisautta, jota me varttuneet emme enää muista, kuten Kuisma kuvailee. Irtonumeron hinta 8 €. Kuisma huomioi kiinnostavasti, että 30 vuotta sitten ei ollut näin. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Syntymän ihmeeseen ei Kuisman mukaan totu ollenkaan. Tätä lähdin selvittämään lähihoitaja Minna Kuisman kanssa. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. Hinnat sis. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Mistä se johtuu. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a Vauvoissa on viisautta 32 raamattuopetus Armolahjat ovat monet 35 nuoren ääni ”Kristillisistä arvoista luopuminen huolettaa” 36 haastattelu Erkki Heikkisen kova tie armon osallisuuteen 41 kysymys ja vastaus Mitä Jeesus tarkoitti ”elämän kadottamisella”. Silloin jälkeläinen ei heilauttanut todellisuutta yhtä totaalisesti kuin tänä päivänä. Se on jatkuvaa hoivaa ja vanhempien opastusta. Kristittynä Minna Kuisma ajattelee sen viisauden heijastavan sitä todellisuutta, mistä ihminen tulee: Jumalan luota. Ystävyys puhutteli 94. Kuisma sanookin tragikoomisesti, että synnytyssairaalan perhehuoneessa on usein kolme vauvaa hoidettavana. ”Sitä lukiessa tuli levollinen ja kiitollinen olo siitä, että Jumala tekee työtään keskellämme”, lukija kommentoi. ”Se kertoo hienosti, miten ystävinä voi elää ja asua tekemättä numeroa, ilman aviotai avoliittoa”, eräs lukija kirjoitti. Vauvojen hoitajan työssä on tietysti paljon muutakin kuin uskonnonfilosofinen puoli. alv 24 %. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Sitä pidettiin koruttomana ja kiihkottomana todistuksena siitä, kuinka Jumalan sana synnyttää uskon
” ” m at n ap o / un sp la sh 23 vl ad im ir / ru ss ia n W ik ipe dia ” Brittiläisen historioitsija Tom Hollandin mukaan länsimaisissa yhteiskunnissa kasvaneet ihmiset ovat usein kuin kultakaloja, jotka eivät kykene tunnistamaan uivansa vedessä. ly h y e t & n o p e at LAINATTUA ko on n u T sa ri sa v el a Pähkinäsaaren rauhan muistokivi. Elämän suuressa pelissä toisilla on jo nyt tiedossaan päävoitto, toiset kulkevat elämänsä tietä tietämättä, että heidän taskussaan onkin tyhjä arpalippu, jolla ei saa edes lohdutuspalkintoa. SANANL . Silloin Ruotsi ja Venäjän edeltäjävaltio Novogorod sopivat rauhan. 18:21 Kielen varassa on elämä ja kuolema, niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. Pähkinäsaaren rauha solmittiin 700 vuotta sitten 12.8. Alkuperäistä sopimusta tai tarkkoja rajamerkkejä rajasta ei kuitenkaan ole säilynyt jälkipolville. tuli täyteen tasan 700 vuotta siitä, kun Suomen itäraja määriteltiin ensimmäisen kerran. Kristuksen puolella on voitto, toisilla on edessään tappio.” Lasse Reijomaa Herää valvomaan -lehdessä 9/1973 6 |. Tällä hän tarkoittaa sitä, että useimmat niistäkin, jotka uskovat kyenneensä vapauttamaan itsensä kristillisestä uskosta, ovat arvoissaan ja ajatuksissaan täynnä kristillisen maailmankuvan mukaisia lähtöoletuksia.” Seurakuntalainen.fi 29.7., juttu on alun perin julkaistu Uusi tie -lehdessä HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Voittajan puolella ”Päättyneen kesän voimakkaisiin muistoihin kuuluu tunto, että saan olla Voittajan puolella
Tilastokeskus m at n ap o / un sp la sh | 7. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä 78,3 % S uomessa naisista 78,3 prosenttia työskenteli naisenemmistöisissä ammateissa ja miehistä 69,5 miesenemmistöisissä ammateissa vuonna 2020. SYYSKUUN LUKU Suomalaisista 40 % tekee etätöitä T ilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa noin 40 prosenttia työntekijöistä teki etätöitä vuonna 2022
Keskimääräinen käytettyjen sosiaalisen median alustojen määrä on 6,6. Lähde: Meltwater 8 |. ly h y e t & n o p e at KUUSANMÄKI m us eo vir as to unsplash Sosiaalinen media 2023 K eskimääräinen sosiaalisen median käyttö päivässä on 2 tuntia 24 minuttia
ly h y e t & n o p e at 150 vuotta syntymästä S elma Rainio (1873–1939) raivasi tieltään monia esteitä seuratessaan kutsumustaan opiskella ensin lääkäriksi ja myöhemmin vielä lähtiessään naislääkärinä lähetyskentälle, kun kutsumus Suomen kansan palvelemisesta lääkärinä oli opiskeluaikana vaihtunut lähetyskutsuun. Suomen Lähetysseura, 2015 Selma Rainio – Ambomaan ensimmäinen lääkäri (tähän Museoviraston kuva) m us eo vir as to | 9. Ensimmäinen Hannes Heikinheimo viipyi kuitenkin lähetyskentällä Kiinassa vain pari vuotta, kun taas Selma palveli Ambomaan asukkaita yli 30 vuotta. Hän aloittaessaan lääketieteen opinnot, naislääkäreitä oli ainoastaan yksi. Selma Rainio oli toinen suomalainen lähetyslääkäri. Kun hän aloitti lääkärintyönsä 1908 Ambomaalla, kaikkea puuttui, ei ollut lääkärinvälineitä, lääkkeitä eikä kielitaitoa, sairaalasta puhumattakaan, mutta potilaita oli alusta alkaen paljon. Selma oli vasta viidestoista lääkäriksi valmistunut nainen Suomessa. Lähde: Elina Heikkilä & Maarit Nurmi: Minä voin mennä! Ambomaan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873-1939. Hänen merkityksensä Ambomaan sairaanhoitotyön käynnistäjänä ja kehittäjänä hakee vertaistaan
Päähän potkittujen ystävä TeksTi petri vähäsarja kuvaT jani laukkanen. 10 | 10 | Juuri eläkkeelle jäänyt kirkkoherra Jouni Turtiainen halusi työurallaan asettua aina heikomman puolelle. Se tarkoitti myös herätysliikeväen messun puolustamista, vaikka piispa vastusti
| 11 Päähän potkittujen ystävä
Kun myrskyt on käyty läpi, ei ristikään voi olla ihan suora. Kaksijakoinen lapsuus Jouni Turtiainen syntyi Imatralla 66 vuotta sitten. Toisessa on pää ja toisessa torso. Hänen kaulassaan roikkuu vino risti. – Hän sanoi pilanneensa omien lastensa elämän juomisella, mutta lastenlasten elämää hän ei enää pilaisi. – Isovanhempien suhteen se oli turvallinen, mutta lapsuuteni oli myös lasinen. Testaan mitä ruoka-aineita vatsa sietää. Hänen isänsä oli terästehtaalla töissä ja äiti asusteliikkeessä. H aastattelu Jouni Turtiaisen kanssa onnistuu hädin tuskin. – Olen toipumassa. – Tämä on pyhiinvaeltajan risti, jossa näkyy Paavalin elämään liittyvä vinous. Jouni oli jo mennyt naimisiin Tuula-vaimonsa kanssa ja esikoinen oli syntynyt, kun isä raitistui. Paavalia ei ristiinnaulittu vaan hänet mestattiin, koska hän oli Rooman kansalainen. Paavalilla on kaksi hautaa Roomassa. – Elämä on pienestä kiinni. Se on Roomasta, Paavalin haudalta. Nyt siellä on kaksi pyhiinvaelluspaikkaa, Turtiainen naureskelee. Isä oli alkoholisti. Lapsuus oli kaksijakoinen. Pikkuveli on vähän yli vuoden nuorempi. Koru on sieltä pään luota. – Kauan hän ei heidän elämässään ehtinyt ” Halusin palvella kaikkia.” 12 | Jouni Turtiainen toivoo, että kirkon jakaantuminen lakkaisi.. – Rooman viranomaiset tekivät kaksi hautaa, ettei Paavalin haudasta muodostuisi pyhiinvaelluspaikkaa. Edellisellä viikolla Turtiainen on saanut sairaskohtauksen ja viettänyt viikon sairaalassa. Vanhassa kirkkorukouksessa sanotaan, että auta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen, Turtiainen siteeraa kauppakeskus Sellossa Espoossa
Äiti piti kuitenkin huolta. Imatran seurakunnan sydämelliset nuorisotyöntekijät, sisarukset Toimi ja Elsa Hälvä olivat ne, jotka lopullisesti ”rakastivat Jounin Kristukselle”. Yleensä vanhemman alkoholismi jättää ihmiseen jälkiä. Työurasta kertoessaan Turtiainen siteeraa Raamattuopiston entistä työntekijää Eino J. – Sain soiton piispa Mikko Heikalta. – Ymmärsin omat voimavarani hengellisessä suorittamisessa. – Opiskeluaikana tutustuin Risto Santalaan ja innostuin heprean kielestä ja juutalaisuudesta. olla. – Sitten hän sanoi sanat, joita hän ei ollut aiemmin sanonut: sä olet mulle rakas poika. Jouni lähti pappisuralle. Toisinaan kun työpäivä paperitehtaassa oli ohi, ukki lähti lastenlasten kanssa tekemään jotain kivaa. Sitä virkaa Turtiainen hoiti viimeiset 13 vuotta. Honkasen väännöstä Apostolien tekojen jakeesta: ”Monen yhdistyksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan”. – Sillä saa luottamusta, ettei suostu pitämään ketään suosikkina. Sen jälkeen pappia vietiin esimerkiksi Opkoon, Pitäjänmäen seurakuntaan, pariin seurakuntaan Vantaalla, Israeliin Kylväjän lähettinä, Kansan Raamattuseuraan, kirkkohallitukseen, Korsoon, Lappeenrantaan ja lopulta Espoonlahden seurakunnan kirkkoherraksi. Olin jo pappi silloin ja kysyin, haluaako isä, että rukoilen hänen kanssaan ja siunaan hänet. Hän halusi laulaa Soi kunniaksi Luojan. Lukioiässä ”tapaluterilaisessa” perheessä kasvanut Jouni tuli hengelliseen herätykseen sillä seurauksella, että myös vanhemmilla alkoi etsikkoaika. Pappisvihkimyksen Turtiainen sai Lähetysyhdistys Kylväjän työhön. Hän sanoi kuulleensa, että olen antamassa tiloja Sleylle. Sanoin, että olet kuullut ihan oikein. Isän raitistumista auttoi AA-ohjelman tyyneysrukous. – Kysyin, laulettaisiinko virsi. Isä sanoi, että totta kai. Olin ollut vain vähän aikaa virassa, kun tuli tämä Iivisniemen keissi, Turtiainen aloittaa. Äiti tuli pian uskoon. Äidinisä tarjosi Jounille hyvän miehen mallin. – Pääaineekseni tuli Vanhan testamentin eksegetiikka. Ne eväät oli nopeasti syöty. Omat eväät syöty Turtiaisen Hengellinen herätys oli tapahtunut Imatralla seurakuntanuoriporukassa. Tarkoitin, ettei minua voi ostaa puolelleen, mutta haluan palvella kaikkia. Hän etsi turvaa itse, ja haki lohtua alkoholista. – Olin maallikkosaarnaaja Erkki Lemisen tilaisuuksissa ja luin hänen kirjojaan. Häntä on yritetty lokeroida konservatiiviksi, eivätkä lokeroitsijat aivan väärässä ole. Alueen ilmapiiriin vaikuttivat Jaakkiman kristillinen opisto, Kansan Raamattuseuralle kuulunut Oronmyllyn toimintakeskus ja Saaren Orpokotijuhlat, uukuniemeläisen herätysliikkeen hedelmä. Olin sitä ennen uskossani suorittaja. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) halusi tuolloin eli vuonna 2011 järjestää omia perinteisen virkakannan mukaisia messujaan Espoonlahden seurakunnalle kuuluvassa Iivisniemen kappelissa. Vaikka olimme jo aikuisia, äiti ei oikein uskaltanut laskea meistä irti, Turtiainen muistaa. Isä oli ottolapsi, eikä hänen ottoisänsä koskaan hyväksynyt häntä. Aloin ymmärtää jotakin Jumalan armosta. – Vai oliko se ”ahdistuksen”. Vastasin, etten kenenkään ja kaikkien. Veisteltiin kaarnaveneitä. Piispa meni hiljaiseksi Turtiainen on niin sanotusti herätysliikeväen suosiossa, vaikka hän ei itse edusta mitään tiettyä liikettä. – Olen ollut päähän potkittujen herätysliikkeiden ystävä. Ehkä hän ei siksi osannut olla turvallinen vanhempi meille. Sellaiseen tarvittiin seurakuntaneuvoston päätös. Turtiainen antoi luvan satunnaisille messuille, mutta vähän myöhemmin Sley halusi messuista säännöllisiä. – Lähdettiin veneellä Saimaalle, johonkin saareen, keitettiin nokipannukahvit. – Kun minut valittiin kirkkoherraksi, minulta kysyttiin, kenen kirkkoherra olen. ” Omat eväät oli syöty.” | 13. Sitten oltiin isän kuolinvuoteella. – Hän oli hellä ja hyvä, mutta myös takertuja. Sillä tiellä olen edelleen. Sley on kirkon virallinen lähetysjärjestö. Isä kuoli 55-vuotiaan syöpään ehdittyään olla kymmenen vuotta raittiina, Turtiainen kertoo. Onneksi kuulin sen silloin. – Tietty perusturvallisuus järkkyi, eikä itsetuntoni kasvua juuri tuettu. Se oli tärkeä viesti
Kirkkolain mukaan seurakunnan tilojen käyttö ei kuulu piispan vaan kirkkoherran vastuulle. Turtiainen torppasi aloitteen. – Pidin sitä porukkaa seurakuntanani myös. – Vaikka siis olen tiukasti perinteisen avioliittokäsityksen kannalla. – Kaikki ovat sanoneet, että se on määräävintä, että olen Jeesuksen oma. Äänestyksessä tuli tasapeli, jolloin kirkkoherran ääni ratkaisi. Jonkin aikaa Sley vietti messuja Espoonlahdessa, mutta lopulta heidät ajettiin seurakuntaneuvoston päätöksellä pois. Turtiainen kertoo kyselleensä seksuaalivähemmistöjen edustajilta, onko heidän identiteetissään määrävänä tekijänä seksuaalinen suuntautuminen vai usko Jeesukseen. – He ovat ihmisiä, joita on säikytelty ja peloteltu, enkä minä alkanut heidän kokoontumisiaan estää. Sudet tulevat Eläkkeelle jäämisen kynnyksellä Turtiainen kertoo olevansa ”toisaalta helpottunut”. Sanoin, että et kai ole tosissasi, että olet antanut keskeneräisestä asiasta lausunnon. Hän meni aika hiljaiseksi ja ehkä vähän liikuttuikin. Olenkin sanonut heille, että teille on annettu tällainen risti kannettavaksi. Sanoin, että miten voisin olla katkera miehelle, jonka puolesta joka päivä rukoilen. – Kirkkohan ei pidä vanhaa virkakäsitystä harhaoppina. – Kirkolliskokous ei ole tehnyt päätöstä, että voitaisiin vihkiä, ja Jumalan sana kieltää asian. En halunnut hylätä heitä sen vuoksi, että heillä on erilainen virkateologia kuin minulla. – Vuonna 2022 käytiin asiasta kova vääntö, kun seurakuntaneuvosto teki aloitteen, että sateenkaaripareja voitaisiin vihkiä Espoonlahdessa. – He eivät voi sille mitään, mitä heidän elämässään on. Nollatoleranssi dissaamiseen Samaa sukupuolta olevien vihkimiseen Turtiainen ei ole halunnut kirkkotiloja luovuttaa. Sanon, että en koskaan voisi vihkiä teitä avioliittoon, mutta en koskaan salli mitään syrjintää teitä kohtaan, Turtiainen kertoo. – Hän sanoi, että minä olen tästä jo antanut lausunnon medialle. Toisaalta ei. Kun Heikka oli jäämässä eläkkeelle, hän pyysi minut keskusteluun ja kysyi, olenko katkera hänelle. Kantakaa se Kristusta seuraten, häpeästä välittämättä. – Minulla on ollut seurakunnassamme nollatoleranssi homoseksuaalien syrjimiseen ja dissaamiseen. ” Ajattelin keskittyä luontokuviin.” 14 |. Vaikka hän ei itse vihkisi samaa sukupuolta olevia, eikä suosittele sitä muillekaan, hän on kuitenkin muilla tavoin pitänyt ”sateenkaariväen” puolia. – Se teki särön väleihimme pitkäksi aikaa
– Paavalihan sanoo, että älkää kiistelkö mielipiteistä. | 15 Turtiainen lukee aamuisin päivän sanan alkukielellä ja ”märehtii” sitä.. Hän on jaksanut vääntää sosiaalisessa mediassa. Siten, että tämä yksi Jumala sisältää kaiken, mutta Elohim on se yksi ja ainoa, jota pitää palvella, Turtiainen pyörittelee. – Ajattelin keskittyä luontokuviin ja arkipäivän tapahtumiin. – Luen joka aamu päivän sanan alkukielellä ja märehdin sitä. – Mitä jos se onkin niin, että kun muinaisilla israelilaisilla on ollut yksi Jumala, jota he saavat palvella, mutta leegio muita jumalia ympärillä, he ovatkin tarkoituksella laittaneet omalle Jumalalleen monikollisen nimen, joka kattaisi myös kaikki epäjumalat. Suunnitelmissa on myös käydä salilla ja pelata golfia, koska ”60-vuotiaana ymmärsin, etten enää osu liikkuvaan palloon”. – Puhun nyt siis yleisellä tasolla. – Jätän Twitterin, ja Facebookissa en ota enää kantaa kirkkopoliittisiin kysymyksiin, Turtiainen lupaa. Sen olen halunnut tehdä, vaikka en varmaan aina kovin taidollisesti. Tehtäväni on ollut puolustaa laumaa sekä kirkon oppia ja järjestystä. – Olen huolissani kirkon jakaantuneisuudesta. Katse golfpallossa Eläkkeellä ollessaan Turtiainen aikoo myös toisinaan hoitaa papin tehtäviä. Se on monikollinen sana, ja perinteinen selitys on, että muinaiset israelilaiset ovat palvelleet monia jumalia, ja monikollinen Elohim on vain siirtynyt siitä tarkoittamaan Jahvea, yhtä Jumalaa. Nyt se saa kuitenkin jäädä taakse. Unelmakseen hän nimeää sen, että ”kirkkomme säilyisi yhtenäisenä ja jakaantuminen lakkaisi”. – Kirkkoon ujuttautuu myös niitä, joiden tehtävä ei ole rakentaa kirkkoa vaan kaapata se. Haminan seurakunnasta, johon nykyisin Virolahdella asuva mies kuuluu, on jo pyydetty toimittamaan jumalanpalveluksia. – Tämän rinnalla suuri unelmani on viettää hyviä eläkepäiviä rakkaan vaimoni kanssa. Ainakin Turtiainen on puolustanut näitä asioita aktiivisesti. – Viime aikoina olen miettinyt Jumalan hepreankielistä nimeä Elohim. Turtiainen jatkaa, että ”varmaan kirkkoon tulee raatelevia susia, jotka eivät laumaa säästä”
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en
Mekin voisimme ottaa oppia heidän uskollisuudestaan, kirjoittaa Jukka Norvanto.. Rekabilaiset muodostivat elämällään melkoisen vastakohdan tuon ajan yleiselle suuntaukselle. He eivät suostuneet elämässään ajan hengen seuraamiseen, vaan elivät oppija esiisänsä antamien ohjeiden mukaan. Jossain vaiheessa tämä Jonadab oli perustanut jonkinlaisen sääntökunnan tai jopa herätysliikkeen, joka oli elinvoimainen vielä Jeremiankin aikana. Rekabilaiset olivat saaneet nimensä Jonadabin isän, Rekabin mukaan. Siitä kerrotaan Jeremian kirjan luvun 35 alussa näin: ”Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, aikana tuli Jeremialle Herralta tämä sana: ’Mene rekabilaisten luo ja kutsu heitä tulemaan Herran temppeliin. Hänen aikanaan Babylonia oli vahvistunut suurvallaksi, ja se uhkasi myös Juudan kansaa ja Jerusalemia. Vie heidät johonkin temppelin kokoontumishuoneista ja tarjoa heille viiniä.’” Keitä olivat rekabilaiset. aina Jerusalemin temppelin tuhoon asti, ja vielä senkin jälkeen. J eremia toimi noin 40 vuotta profeettana Juudassa, noin vuodesta 626 eKr. Sekään ei auttanut kansaa tajuamaan lyhytnäköisyyttään, että sitä muistutettiin liitosta, jonka se oli solminut Jumalan kanssa. Jeremia sai siis Jumalalta kehotuksen viedä rekabilaisia temppelialueelle, jossa hänen tuli tarjota heille viiniä. Jeremian epäkiitollisena tehtävänä oli saada aikalaisensa näkemään, että epäjumalien palvonta johtaa kansan tuhoon. Ihmiset uskoivat itse tietävänsä Jumalaa paremmin, mikä heille oli hyväksi. Liiton ehdoissa oli näet kerrottu myös liiton ehtojen rikkomisista aiheutuvista ikävistä seurauksista. Sen ehdon täyttäminen näytti kuitenkin olleen kaikkein vaikeinta Juudan kansalle. Siinä kerrotaan Israelin pohjoisen valtakunnan kuninkaan Jehun ottaneen Jonadabin, Rekabin pojan, vaunuunsa ja vienyt tämän vierellään katsomaan, kuinka hän joukkoineen hävitti pahamaineisen Ahab-kuninkaan jälkeläiset Samarian kaupungista. Kansan uppiniskaisuutta ihmetelleelle ja vaikeroivalle profeetalle Jumala antoi kehotuksen ottaa yhteyttä rekabilaisiin. En tiedä, yllättyikö Jeremia rekabilaisten vastauksesta, kun he sanoivat: ”Me emme juo viiniä, sillä esi-isämme Jonadab, Rekabin poika, on antanut meille tällaisen käskyn: Älkää ikinä juoko viiniä, älkööt myöskään teidän jälkeläisenne. Jeremia kertoo panneensa rekabilaisten eteen täysiä viinikannuja ja pikareita ja kehottaneen heitä juomaan. Mutta kun Babylonian kuningas Nebukadnessar hyökkäsi maahan, me päätimme lähteä JeruRaittiit rekabilaiset Yksi ehto oli vaikein täyttää.” ” | 17 Rekabilaiset eivät suostuneet ajan hengen seuraamiseen. Tärkein liiton ehdoista oli epäjumalanpalvonnasta luopuminen. – – Me asumme teltoissa ja noudatamme kaikessa esi-isämme Jonadabin opetuksia, teemme juuri niin kuin hän on käskenyt. Jeremian puheet kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Ensimmäisen kerran heihin, tai oikeastaan heidän esi-isäänsä, viitataan Toisen kuninkaiden kirjan luvussa 10, joka kertoo ajasta noin 200 vuotta ennen Jeremiaa
Muista niinä hetkinä, että Jumala näkee halusi palvella häntä; hän arvostaa sitä. Sen sijaan rekabilaiset saisivat uskollisuudestaan korvauksen. Jumala lupasi palkita heidän uskollisuutensa, vaikka he olivatkin osoittaneet sen Jonadabin käskyjä kohtaan. Olen kerran toisensa jälkeen lähettänyt teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, ja kehottanut: ’Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne! Älkää seuratko muita jumalia älkääkä palvelko niitä. Jonadabin, Rekabin pojan, jälkeläiset ovat noudattaneet esi-isänsä käskyjä. Jeesukseen turvautuminen merkitsee omien ansioittemme tunnustamista tyhjän arvoisiksi. Kristuksen tuomioistuimen eteen kootut vanhurskaat saavat viimeisellä tuomiolla kuulla vain niistä hyvistä teoista, joita he ovat Kristukselle tehneet hänen valtakunnassaan. Sen vuoksi me asumme nyt Jerusalemissa.’” Rekabin pojan kuolemasta oli kulunut noin 200 vuotta, mutta siitä huolimatta nämä ihmiset pitivät tarkasti huolta siitä, että he noudattivat kaikessa tämän käskyjä. Mutta koska Rekabin pojan käskyt eivät olleet Jumalan sanan vastaisia, Jumala saattoi ottaa niillekin käskyille osoitetun uskollisuuden uskollisuudeksi itseään kohtaan. Hän on Isä, joka iloitsee lapsistaan. Tietenkään kukaan ihminen ei pääse Jumalan suosioon oman uskollisuutensa, yrittämisensä tai innokkuutensa vuoksi. Kun Jeremia siellä ollessaan moitti maanmiehiään siitä, että nämä antoivat vaimojensa uhrata epäjumalille, he vastasivat: ”Tässä asiassa me emme kuuntele sinua, vaikka puhuitkin meille Herran nimissä. Sellaisia käskyjä Jumala ei ollut antanut Israelin kansan noudatettavaksi. Sellaisessa oikeudenistunnossa on turvallista olla. salemiin kaldealaisten ja syyrialaisten joukkoja pakoon. On mielenkiintoista, että myöhemmin Jeremian kirjassa kerrotaan, kuinka Babylonian valloitettua Jerusalemin sinne jääneet olivat lähteet Egyptiin vastoin Jeremian neuvoa ja pakottaneet tämänkin mukaansa. Me poltamme hänelle suitsuketta ja tuomme juomauhreja, niin kuin teimme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja niin kuin myös isämme, kuninkaamme ja ruhtinaamme siellä tekivät.” Israelin kansa oli kerta kaikkiaan päättänyt olla luopumatta epäjumalistaan. Tämä edellytti jälkeläistensä asuvan teltoissa ja olla käyttämättä viiniä. Vielä tänäkään päivänä he eivät ole viiniä maistaneet vaan ovat totelleet esi-isäänsä. Isä iloitsee lapsistaan.” ” 18 |. Mekin kohtaamme aikoja, jolloin Herran palveleminen tuntuu erityisen turhalta ja tuskaiselta. Ainoa syy, että he olivat tuossa vaiheessa Jerusalemin muurien sisällä, olivat babylonialaisten hyökkäykset. Mutta kun Jumalan lapseksi tullut ihminen ottaa uskon askeleita hänen valtakunnassaan, Jumala iloitsee jokaisesta askeleesta, joita otamme hänen tahtonsa mukaan, ja ainoastaan niitä askeleita hän muistelee myös viimeisellä tuomiolla, niin kuin Matt 25:sta voi lukea. Minä taas olen puhunut teille uudelleen ja uudelleen, mutta te ette ole kuunnelleet. Siksi se joutuisi kohtaamaan Jumalan tuomiot. Niinpä he myös saisivat valintojensa mukaisen palkan. Hän sanoi: ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene puhumaan Juudan ja Jerusalemin asukkaille näin: Ettekö te vihdoinkin kuuntele minun sanojani ja ota niistä opiksenne, kysyy Herra. Niinpä rekabilaisia tulisi aina olemaan Herran palveluksessa. Sen sijaan Juudan kansa ei ollut piitannut edes elävän Jumalan käskyistä. Ainoa tie hänen yhteyteensä on Jeesus Kristus. Muutoin he olisivat asuneet edelleenkin teltoissa. He eivät ole kuunnelleet, vaikka minä olen puhunut heille. He eivät ole vastanneet, vaikka minä olen kutsunut heitä.” (Jer 35:12–17) Rekabilaiset olivat noudattaneet tunnollisesti ihmisen antamia ohjeita, jotka eivät toki olleet Jumalan sanan vastaisia. Ainoatakaan laiminlyöntiä tai epäonnistumista ei muistella, vain onnistumiset nostetaan esiin. Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ja teille.’ Mutta te ette ole ottaneet kuuleviin korviinne, mitä minä olen puhunut. Voisimmekohan me ottaa rekabilaisista opiksi juuri tuon uskollisuuden. Jonadab, Rekabin poika, kielsi jälkeläisiään juomasta viiniä, ja he ovat pitäneet käskyn. Tämä kansa sitä vastoin ei kuuntele minua! Sen tähden minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon näin: minä tuon Juudalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille sen onnettomuuden, jolla olen heitä uhannut. Pidämme lupauksemme, jonka itse olemme antaneet Taivaan kuningattarelle. Silloin on suuri kiusaus antaa periksi. Rekabilaisten asennoituminen antoi Jumalalle aiheen tärkeään opetukseen
Tästä kaikesta on ollut suuri apu esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodan uutisoinnissa. Faktat ovat kohdillaan ja taustoitettu. Tämä episodi oli hyvä opetus lähdekriittisyydestä. Pääsy viimeisestä portista ei ole minusta kiinni. Historia antaa maailman tapahtumiin ja kehitykseen ymmärrystä ja perspektiiviä – myös uskontoihin ja Raamattuun. | 19 si v u p e r so o n a Mistä tunnistaa laatujournalismin. Teksti on kirjoitettu sujuvasti ja virheettömästi, otsikko vetoavasti, kuitenkin juttuun olennaisesti liittyen. Parhaassa tapauksessa juttu herättää ajatuksia niin, että vastarannan kiiskikin alkaa puntaroida omia näkökantojaan. Mikä sinua kristittynä virvoittaa. Heti jutun julkaisun jälkeen kävi ilmi, että hän oli puhunut minulle täyttä potaskaa. Nykymedian monikanavaisuus kiehtoo. Se oli järkyttävä ja outo tapaus. Mitä historia opettaa. Virkamies ei vaatinut oikaisua. Sen verkkosisältöjä jaetaan sosiaalisen median eri kanavissa, uusimpana TikTok. Kirkko ja kaupunki -lehteä painetaan 335 000 kappaletta. Tohditko paljastaa mokaa, jonka olisit toimittajana tehnyt. Kerro kiva muisto lapsuudenkodistasi! Perheelläni ja tuttavillamme oli perinne ja tavoite toimittaa joulumuistamiset toistemme portaille aatonaattona niin, ettei vastapuoli huomaa. Se oli valtavan jännittävää! Kummankin kodin lapset olivat nenä kiinni ikkunassa ja joskus ulkonakin vahtimassa. Kirjoitin heti seuraavan päivän lehteen uuden jutun faktoilla, jotka olin ottanut selville. Kyllä se on armo. Monikanavaisen Kirkko ja kaupunki -median päätoimittajana hän vastaa myös Jouluradiosta. Armo virvoittaa – ja metsä P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Hallintoon ja talouteen liittyvien päätösten valmistelu vie paljon aikaa ja vaatii pitkäjännitteisyyttä. Suomen 41 kansallispuistosta 17 on vielä koluamatta. Titteli tai asema ei takaa sitä, että puhutaan totta. Urani alkuaikoina haastattelin maakuntalehteen johtavaa virkamiestä. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va ju ss i h el tt u n en Tykkään tsempata tiimiäni.” ”. Pauli Juusela on ajassa kiinni, parhaassa tapauksessa sitä edellä. Millä tavoin tuuletat päätäsi. Vaellan vaimoni Liisan kanssa paljon luonnossa. Joskus metsäkävelyllä saan siitä välähdyksenomaisesti ihanan ymmärryksen ja rauhan. Tykkään tsempata tiimiäni ja ennakoida sen kanssa suurta yleisöä kiinnostavia teemoja. Jos salakuljettaja jäi kiinni, hänen perheensä oli velvoitettu tarjoamaan kaikille joulukaffeet. Mikä on päätoimittajan työssä mieluisinta, mikä haastavinta
Se, miksi Kuisma unelmoi paluusta Naistenklinikalle, johtui siitä, että vastasyntyneiden parissa ”elämän koko ihmeellisyys näyttäytyy”. Minna Kuisma toimii Naistenklinikalla toisen asteen koulutuksen mahdollistamissa töissä. Sitten taas haimme heidät takaisin. – Meille tavallisille ihmisille on annettu näin valtava tehtävä, että voimme synnyttää uutta elämää tänne maailmaan. Miten se onnistuu. Vanhemmuus on muuttunut 30 vuoden poissaolo antoi Minna Kuismalle hyvän näköalan siihen, mikä on vanhemmuudessa tuossa ajassa muuttunut. Hoidan myös äitejä, mutta erityistä osaamisaluettani ovat vauvat, Kuisma kertoo. Paluu tapahtui yli 30 vuoden jälkeen, kaksi vuotta sitten. Siinä samalla haen tietoa vauvan imuotteesta, minkä perusteella voin ohjata vanhempia imetyksessä, Kuisma vastaa. Suurin osa työntekijöistä on kätilöitä tai sairaanhoitajia. – Olen valmistunut 1980-luvulla perushoitajaksi. Kuisma lähti Töölön sairaalaan töihin, mutta unelmaksi jäi kytemään paluu Naistenklinikalle. – Olen usein myös lääkärin parina kotiinlähtötarkastuksessa, jolloin tehtäväni on pitää vauva tyytyväisenä, että lääkäri saa rennon vauvan tutkittavaksi. – Maailma oli toisenlainen. – Se oli rukousvastaus, Kuisma sanoo. Kun lähden töihin, ajattelen, että voiko ihminen todella hankkia toimeentulonsa tällaisesta. Unelma jäi kytemään Minna Kuisma työskenteli Naistenklinikalla ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa. N aistenklinikka on Helsingin yliopistollisen keskussairaalaan naistentauteja ja synnytyksiä hoitava sairaala. Sen äärellä oleminen on suurenmoista. – Siihen ei totu. – Pistän hanskan käteen ja tarjoilen muutaman tipan mietoa sokeriliuosta imettäväksi. Silloin oli erilliset lastenhuoneet, ja veimme vauvat äideille 3–4 tunnin välein putsattuna, puunattuna ja kapaloituna. Sitten tuli uudistus, että toisen asteen koulutuksen saaneita ei enää työllistetty lapsivuodeosastolle. Tavoitteena oli imetys, mutta siihen aikaan se ei ollut samalla lailla huudossa kuin nykyään. – Fokukseni on se, että saatan vanhemmuuden turvallisesti alkuun. Ihme, johon ei totu 20 | Naistenklinikalla vastasyntyneitä hoitava Minna Kuisma on nähnyt työssään, että Jumalan luomina kaikki ihmiset ovat samalla viivalla yhteiskunnallisesta statuksesta riippumatta.. Töissään hän hakee vastasyntyneen synnytyssalista ja antaa imetyssekä perushoito-ohjausta vanhemmille
– Perhehuoneessa onkin usein kolme vastasyntynyttä vauvaa. Suorittamisvaateet ovat kovat. Luulen, että suomalaiseen kulttuuriin on pesiytynyt suorituskeskeisyys kautta linjan. Herkkiä hetkiä yöllä Minna Kuisma pitää yövuoroista, koska silloin sairaalan päivärutiinit ovat poissa ja on enemmän aikaa perheiden kanssa olemiseen. – Varmaan molempia. h e n k il ö – Lapsi on nykyään eri asemassa. Aiemmin vauvan itku oli vanhemmille luonnollinen asia. 30 vuotta sitten lapsi oli vanhemmille itsestäänselvyys, ja nyt se on ihme. Aiemmin perhe jatkoi elämää siinä mallissa, johon se oli tottunut ennen lapsen tuloa. Nyt perhe-elämä lähtee muuttumaan lapsesta käsin. Kuisma ei osaa ottaa kantaa siihen, onko tämä hyvä vai huono asia. – Nyt se on raastava ja ahdistava kokemus. Esimerkiksi hyvän vanhemmuuden mitta on se, että täysimetetään vauva. Vanhemmat ovat tänä päivänä epävarmempia kuin ennen. Se luo tarpeettoman suuria paineita. – Me kaikki kysymme, kelpaammeko ja riitämmekö. Vanhemmat ovat niin vereslihalla vauvansa kanssa, Kuisma kuvaa. Ihme, johon ei totu Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va T sa ri sa v el a ” Me kaikki kysymme, kelpaammeko.” | 21 Minna Kuismalle työ Naistenklinikalla on ollut rukousvastaus.
Lapsuus vankilassa Kuisma kertoo, että hänellä oli ”vähän erikoinen” lapsuus. – Elän ihan niin kuin muutkin kanssaihmiset, mutta olen vapautunut tekemästä joitakin asioita. – Yritän joka aamu muistaa heittäytyä Taivaan Isän hoitoon, enkä mestaroi itse niin kauheasti. – Olen asunut vankilassa. – Olen saanut elää todeksi sen, että olemme samalla viivalla kaikki. – Siellä kun ollaan väsyneitä ja äidillä on hormonimyrsky, tulee herkkiä hetkiä, joissa saan toimia tukena. ” Vauva tietää ruuan hankinnasta kaiken.” 22 |. Puoli vuotta sitten Kuisman elämässä alkoi uusi aika, kun hänestä tuli isoäiti. Esimerkiksi kilpailemasta toisten kanssa. Ehkä omakin asenteeni tulee häneltä. Kun erosimme, tyttäremme oli 4-vuotias, ja minulle tuli hänestä suuri hätä. Siihen aikaan työntekijöiden perheet asuivat vankilassa. Hän auttoi minua hiljattain muutossakin. – Hän tietää esimerkiksi ruuan hankinnasta kaiken, Kuisma sanoo. – Erityisesti minuun kolahti C. – Tämä sai minut tarttumaan Espoonlahden kirkon oven kahvaan, Kuisma kertoo. Minulla on kotona suomenja ruotsinkielinen Raamattu, joita luen rinnakkain, ja opiskelen myös ranskaa. – Isovanhempani ovat kasvattaneet minut ja isoisäni oli vanginvartija. Tässä kohtaa myös näkee elävästi, mitä vanhempana on jättänyt tekemättä tai tehnyt vääristä syistä. – Siellä oli sellainen kuin Kari Roine, joka vei virolaiseen lastenkotiin lahjoitustarvikkeita. – Tuli rukousvastauksia ja kaikkea sellaista. Minut otettiin lämpimästi vastaan. – – Levontarve on vapaa-ajalla suurta. Mutta töissä elän 110-prosenttista elämää. Ensimmäiset 8 vuottani asuin siellä. Oli valtava pettymyksen tunne siitä, että elämä meni, miten se meni. Vakaumustaan Kuisma kuvaa r a a m at u n k ohdalla ”maailmassa mutta ei maailmasta”. Olen siitä tosi kiitollinen. Toisenlaiselle tielle Minna Kuisma kokee hengelliseksi kodikseen Tuomasmessun. Tällä hetkellä hän haaveilee siitä, että osaisi käyttää aikansa oikein. Minna Kuisma ei väsy syntymän ihmeeseen, joka on hänen mukaansa kuolemaan nähden käänteinen. – Vauva tulee jostakin, ja kun sen muutaman tunnin ikäisen otan hänet käsiini ja hän avaa ensimmäisen kerran silmänsä, hän tuo terveiset jostakin, mitä minä voin vain aavistella. – Ehkä vakaumukseni näkyy siinäkin, että minulle on aivan sama, mikä perheen tarina taustalla on. – Se tuntui haikealta, ihanalta ja suloiselta. – Meistä tuli myös ex-mieheni kanssa hyvät ystävät. Lewisin kirja Tätä on kristinusko. Sen jälkeen elämäni on ollut täysin toinen. Uskoontulo tapahtui avioeron jälkimainingeissa. Viimeiset käyttöpäivät on tiettyjen asioiden suhteen kulutettu. Hän alkoi käydä Keskiviikkona kirkolle -tilaisuuksissa. Työssäni ihminen, joka on omalla alallaan huippuasiantuntija, luottaakin siinä hetkessä minuun. Olenko esimerkiksi viettänyt tarpeeksi aikaa lapseni kanssa. En anna sen leimata, vaan ihminen on minulle tärkein. Hän laulaa myös Tuomaskuorossa. – On käsittämätöntä, että kahdesta tavallisesta ihmisestä tulee täydellinen pieni olento. Lapsenlapsi osoittaa, että aika pitkään on elämän matkaa kuljettu. – Ihanaa ja suloista taas on se, kun näkee oman lapsensa rakastavan ja hoitavan jälkeläistään. Kolmivuorotyö on haasteellista. Ruotsin kielellä tietyt asiat Raamatussa tulevat uudella tavalla eläviksi. Se avasi silmäni erottelulle ”mitä maailma tuntee, ja mitä Jumala tuntee”. Vastasyntyneen katseessa on syvää viisautta. Ne ovat hienoja hetkiä, koska ne opettavat ihmisyydestä ja asemastamme Jumalan lapsina, Kuisma kertoo. Osaston yöelämässä tulee monta kertaa esille vanhempien syvimmät pelon aiheet ja epävarmuudet. Riitta Lemmetyinen oli joskus puhumassa ja taisi olla myös Anna-Liisa Valtavaara. Silloin tulee kiitollisuus siitä, että olen jotain osannut tehdä oikein, kun oma lapsi välittää rakkautta eteenpäin, Kuisma pohtii. Myös julkisuuden henkilöitä näkyy perhehuoneissa. – Yksityiselämässä on hyvä viettää retriittiä. Myös Pekka Simojoki laulaa toisenlaisesta tiestä, jota minäkin halusin alkaa kulkea. – Mieheni ei kuulunut kirkkoon ja oli kielteinen kaikkea hengellisyyttä kohtaan. Isoisäni oli hyvin avarakatseinen, eikä koskaan sanonut kenestäkään vangista, että hän olisi pohjasakkaa, vaan kaikki ihmiset olivat hänelle saman arvoisia. S. Jeesus-tie sai aikaan sen, että Kuisma sai levätä uskossa elämän myrskyistä huolimatta. Kelpaan Jumalalle
”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Kalastettu kala on nostettu pois pimeydestä. | 23 Te ks Ti m ik a po u ke ku va is to ck. Israelin alueella kaloja on erityisesti Genesaretinjärvessä ja kaikissa joissa, mutta ei juurikaan Kuolleessameressä. Egyptissä israelilaiset olivat tottuneet syömään kalaa huokeana ravintona. Genesaretissa elää myös kala, joka ottaa suuhunsa kiiltäviä esineitä. Niistä yksi sai olla palvelemassa temppeliveroa. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” Vaikka Kuollutmeri on nyt kuoleman symboli, Raamattu puhuu ajasta, jossa kuolema on poissa ja luomakunta on uudistettu. Sielujen pelastumisen vertauskuva ”Ja hän sanoi heille: ’Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia’” (Matt. (Matt. Näin ollen kalojen luku kuvastaisi, kuinka pelastuneiden joukko tulee kaikista maailman kansoista. Kuolleenmeren vesi tappaa sinne eksyneet lajit. 21:11.) Joku on laskenut että Genesaretinjärvessä olisi 153 kalalajia. Meri kuvastaa kansakuntien elämän kiehuvaa pataa, josta historian muutokset nousevat. 4:19). Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee.’” (Hes. Se on kuollut omalle lihalleen ja kuoleman kautta päässyt Kristuksen omaksi uuteen elämään. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Niili oli kalaisa. ”Ja hän sanoi minulle: ’Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Kala on yleisnimitys vedessä eläville, kiduksilla hengittäville, selkärankaisille eläimille. Kala kuvastaa ihmissielun sisäistä maailmaa. 17:27) ”– – mene ja heitä onki järveen. 13:47–49.) ”Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.” (Joh. Meri – muutoksien symboli Meri sisältää pimeään kätkettyä elämää. Voisi kuvitella, että Gennesaretin kaloille tärkeämpää olisi kalastetuksi tuleminen kuin se, että ne veden mukana ajautuisivat Jordanvirtaa myöten Kuolleeseenmereen, jossa ne kuolisivat, ruokkimatta ketään. Kala (Pisces) – hepreaksi Dag J eesus puhuu kaloista pelastettuina sieluina, Jumalan valtakunnan nuottaan nostettuina. Se on jatkuvassa muutoksen tilassa. Ihmisen sielunliikkeet tapahtuvat pinnan alla niin kuin kala elää pinnan alla, kuitenkin joskus pinnalle ryöpsähtäen. 47:8–9.) JuttusarJassa pastori Ja entinen israelin-lähetti Mika pouke esittelee raaMatun eläiMiä. Lain mukaan syötäväksi kelpasi kalat, joilla oli suomut. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Kala kuvastaa ihmistä r a a m at u n e lä im e t Jeesus puhuu muuallakin kaloista pelastettuina sieluina, Jumalan valtakunnan nuottaan nostettuina. Näin käy myös pelastumattomalle, joka ajautuu elämän virrassa alas kuolemaan. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista.” (Matt
SylBoråsissa lähiradiosta kuuluu iloinen sanoma Sylvi Pehkonen meni vuonna 1964 käymään Ruotsissa ja on sillä reissulla edelleen. 24 |. ”Eiköhän me joskus vielä tavata”, oli Sylvi sanonut Sulolle. He törmäsivät toisiinsa sattumalta kadulla ja päättivät, että eivät enää eroa. -N iin milloin minä jäinkään eläkkeelle, esikoulun opettajana työskennellyt Sylvi Pehkonen kysyy mieheltään Sulolta. Niinpä Sulon ja Sylvin tiet kohtasivat uudelleen. Sulon äiti oli muuttanut sattumalta samalle seudulle, minne Sylvi matkusti, Länsi-Ruotsin Boråsiin. Heitä päätyi Ruotsiin, jonne Sylvi meni heitä tapaamaan vuonna 1964. Halu julistaa evankeliumia johdatti Sylvin jo 1980-luvulla paikallisen lähiradion eli Borås Närradion työyhteyteen. – Kyllä siitä tulee jo 20 vuotta, he päättelevät. Hän on levittänyt paikallisessa lähiradiossa evankeliumia yli 30 vuoden ajan. Se on Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) toimintaa Ruotsissa. Sanaa kasetille Sylvi ja Sulo Pehkonen kuuluvat Ruotsissa toimivaan suomenkieliseen evankeliumiyhdistykseen, jonka lyhenne on RSLEY. Suomessa oli 1950-luvulla pulaa työpaikoista, ja Sylvi Pehkosen sisaruksia oli lähtenyt maailmalle etsimään elantoa. Vähän aiemmin hän oli Suomessa tutustunut Suloon, mutta heidän tiensä olivat Ruotsiin lähtemisen yhteydessä eronneet. Kyseessä on paikallisradio, jonka taustalla on monia yhdistyksiä
Ei kuulu! Vapaaehtoisvoimin toteutettu työmuoto on tekijöiden korkeasta iästä huolimatta jatkunut tähän päivään asti. Suomalaisten kristittyjen radiojulistajien porukka on kutistunut seitsenhenkisestä nelihenkiseksi. Oikeus kuulla evankeliumi Pehkosten ja kumppaneiden työlle paikallisradiossa ei tällä hetkellä ole tiedossa jatkajia. – Se pidetään joka toinen lauantai. Huolta herättää myös suomen kielen katoaminen alueelta. – Lauantaisin kello kuudelta tulee musiikkipainotteinen Evankeliumia sanoin ja sävelin -ohjelma, ja sunnuntaiaamuisin Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen, jonka jälkeen tulee Evankeliumin ääni -ohjelma. Pehkosten lähetysnäky on se, että ”kaikilla on oikeus kuulla evankeliumi”. Keskenään puhumme suomea. Kahtena päivänä viikossa Tekniikka on muuttunut niistä ajoista, ja nyt kaikki voidaan tehdä tietokoneella kotoa käsin. On niin paljon sotaa ja kaikkea, mutta kyllä Herra pitää huolen, kun pysymme hänen sanassaan. Sellainen opettajakoulua käyvä ihminen Matongossa. Motivaationa on evankeliumin eteenpäin vieminen. – Välillä itsekin luetaan Raamattua ja puhutaan. Lapsille puhumme suomea, mutta he vastaavat ruotsiksi. Että ei tarvitse pelätä. – Radio on heidän ainoa keinonsa kuulla Jumalan sanaa. Äänitimme ohjelmat itse kotona kasetille. Se kannustaa jatkamaan. Tekijöinä ovat Sylvin ja Sulon lisäksi paikalliset suomalaiset Meeri Hihnala ja Aulikki Kaikkonen. – Katsotaan kuinka kauan täällä lähiradio jatkuu. Ja kummilähetti Virossa. Lapsenlapsetkin osaavat suomea, mutta lapsenlapsenlapsille pitää puhua ruotsia. – Välillä, kun lähetyksissä on ollut häiriöitä, tulee heti valituksia, että ei kuulu, ei kuulu! – Ja jos olemme uhanneet lopettaa, ihmiset sanovat, että yrittäkää nyt, laittakaa vaikka uusintoja. – Niin kauan kuin henki pihisee, Sulo täydentää. – Lisäksi laulamme Sulon kanssa RSLEY:n kuorossa, jossa olen ollut mukana siitä asti, kun muutin Ruotsiin. Suomalaisporukan tuottamaa ohjelmaa tulee kahtena päivän viikossa. Sylvi jatkaa, että Boråsissa asuu paljon iäkkäitä kristittyjä, jotka eivät pääse enää kirkkoon eivätkä osaa käyttää nettiä. Kaikki heistä asuvat täällä lähellä. Sulo toimii toisinaan maallikkosaarnaajana ja me molemmat olemme kirkkoväärteinä suomalaisessa jumalanpalveluksessa joka toinen pyhä, Sylvi selostaa eläkeläisten aktiivista elämää. Moni on lopettanutkin kokiessaan, ettei enää osaa. Mutta haluamme välittää ilosanomaa. – Otimme puheita Sleyn tapahtumista ja lähetimme niitä. Palaute kannustaa jatkamaan” ” m a a il m a n y t Te ks Ti pe tr i vä h äs ar ja ku va ko Ti al bu m i | 25. vi ja Sulo ystävineen tekevät radioon kristillistä ohjelmaa. – Monta kertaa on ajateltu, jaksaako sitä vielä, kun tekniikka on muuttunut. Hän on pappina siellä, Sylvi kertoo. Että me tarvitaan tätä. – Ja joka lähetyksen jälkeen tulee puhelimeen viestejä, että kiitos hyvästä ohjelmasta. – Meillä on kaksi lasta ja kuusi lastenlasta ja kuudes lapsenlapsenlapsi on tulossa. Sitten menimme sen kasetin kanssa radiostudioon ja teimme juonnot, Sylvi kertoo. – Aluksi meitä oli seitsemän vuorotellen tekemässä ohjelmaa, joka lähetettiin sunnuntaisin. Meillä on myös Keniassa kummilapsi, jota tuemme. – Maailma on aika surkean tuntuinen, mutta me haluamme viedä eteenpäin ilosanomaa. Pehkoset järjestävät Boråsissa myös lähetyspiiriä. Taivaan Isä huolehtii, kun me uskomme häneen ja rukoilemme. – Niin kauan tehdään kuin jaksetaan, Sylvi kertoo. Evankeliumin ääni -ohjelmassa kuullaan raamattuopetuksia, hengellistä musiikkia ja saarna, jonka Sylvi ja Sulo ja kumppanit pyrkivät haalimaan kyseisen pyhän aiheesta. Lapset ruotsalaistuvat, vaikka he osaavatkin suomea. Kahvikolehti menee lähetykselle. Maailma alkaa olla sellainen, ettei enää tiedä, miten saisi ihmisille vietyä sanaa
e lä m ä n ta it o Te ks Ti sa ri sa v el a ku va T is to ck , a ri ko iv u la h ti 26 |
Rikospoliisina pitkään työskennellyt Mäenpää haluaa auttaa ihmisiä löytämään tarkoituksen elämäänsä ja vapautumaan orjuuttavista riippuvuuksista. Oman päihdekokemuksensa takia hän pystyy ymmärtämään nykyisen työnsä asiakkaita, jotka kamppailevat riippuvuuksien kanssa. Molemmille asiakasryhmille on tarjolla toipumisja vertaistukiryhmiä. Kalle Mäenpää luotsaa valtakunnallista seksija pornoriippuvuushanketta. Valtakunnallista hanketta rahoittaa Sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). – Autamme seksija pornoriippuvuudesta kärsiviä toipumaan ja vapautumaan riippuvuudesta. Hankkeen tavoitteena on myös kouluttaa sosiaalija terveysalan ammattilaisia ja kaikkia muita aiheesta kiinnostuneita ymmärtämään riippuvuuksia, niiden syntymekanismeja ja taustalla vaikuttavia tekijöitä. Myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua seksija pornoriippuvuudesta pyritään herättelemään, jotta ihmisten ymmärrys aiheesta lisääntyisi. Kristityssä kodissa kasvoi Kallen ja tämän isosiskon kanssa neljä sijaislasta. Mutta milloin sitten on kyse riippuvuudesta ja milloin taas seksuaalisesta aktiivisuudesta ilman riippuvuutta. Ajatus vain vahvistui hänen ollessa reserviupseerikoulussa. – Omaksuin elämäntyylin, johon kuului juhliminen ja runsas alkoholin käyttö. Kallen sydäntä usko ei kuitenkaan vielä tuolloin tavoittanut. Lisäksi autamme heidän läheisiään. Riippuvaisen läheiselle voi olla hyvinkin traumaattista, jos paljastuu, että puolisolla on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde tai että tämä on käyttänyt seksipalveluja. – Koen sen rikkaudeksi elämässä, että on ollut sisaruksia ympärillä, Kalle sanoo. Tavoitteena vapautuminen Maaliskuusta 2023 lähtien Kalle Mäenpää on toiminut projektipäällikkönä Länsi-Suomen diakonialaitoksen säätiön Toivu riippuvuudesta -hankkeessa, joka tarjoaa maksuttoman toipumisohjelman seksija pornoriippuvuudesta kärsiville sekä heidän läheisilleen. – Olisin voinut tulla riippuvaiseksi alkoholista. Se tuntui silloin hyvältä ja vapauttavalta. Valintaa ohjasi halu auttaa ihmisiä. | 27. Toivoa ja toipumista riippuvuudesta kärsiville Elämä oli kaikin puolin mallillaan, mutta nautintokeskeinen nuorenmiehen elämäntyyli jatkui. Hallitsemattomaksi riippuvuudeksi alkoholin käyttö ei kuitenkaan muodostunut, joskin Kalle näkee, että se vaara oli olemassa. Lapsuus oli turvallinen ja kristillinen usko näyttäytyi kodissa myönteisessä valossa. Seuraavana vuonna Kalle haki työharjoitteluun Poriin, missä hän jatkoi rikospoliisina valmistumisensa 2009 jälkeen. Mallin ihmisten auttamiseen hän sai jo lapsuudenkodissaan. Lapsuusvuosien jälkeen nautintokeskeinen elämä veti puoleensa enemmän kuin seurakunta. Lukion jälkeen Kallen miettiessä erilaisia vaihtoehtoja, kypsyi ajatus hakea poliisiksi. H alu auttaa ihmisiä on ohjannut Kalle Mäenpäätä, 38, työelämän ja opiskelujen valinnoissa. Opinnot Tampereen poliisikoulussa alkoivat 2007
Se voi olla lievää tai voimakkaampaa. Onko se puhtaasti seksuaalinen tarve, vai onko se yksinäisyys, stressi, ahdistus tai kiukku. Elämän merkitys löytyi Kalle Mäenpää puhuu mielellään elämän tarkoituksen löytymisen tärkeydestä. Ryhmässä osallistujia rohkaistaan pohtimaan oman elämänsä arvoja, mitä elämältä haluaa ja mitä kohti haluaa kulkea. Trauman ohella riippuvuuden taustalla voi olla varhaisiin kiintymyssuhteisiin liittyvä ongelma. Riippuvuudesta kärsivä ei pysty hallitsemaan omaa käyttäytymistään, vaikka se olisi tuhoavaa, Kalle Mäenpää määrittelee. Ajan myötä aivot oppivat ottamaan dopamiiniannoksen tästä ja ihminen jää koukkuun. Pornosta voi tulla ”lääke”, jolla puudutetaan negatiiviset tunteet. – Seksi on Jumalan lahjaa, mutta riippuvuus on pakonomaista käyttäytymistä, joka tuhoaa ihmisen elämää. Mäenpään mukaan riippuvuus eristää ihmistä. – Olen toiminut rikospoliisina 16 vuotta ja nähnyt monen ihmisen kamppailevan erilaisten riippuvuuksien kanssa. Usein häpeän tunne estää avun hakemista, Kalle mäenpää sanoo. Tässä piilee pornon kiihottavuus ja myös sen vaarat. Seksija pornoriippuvuus vaikuttaa ihmiseen ja hänen lähipiiriinsä laajasti. Riippuvuuden taustalla voi myös olla jokin trauma. Pornoriippuvaisen taustalla voi olla rikkinäinen lapsuus, josta on jäänyt monenlaisia haavoja, kolhuja ja traumoja. – Jos ei ole saanut eväitä kielteisten tunteiden käsittelemiseen, ihminen käyttää sitä lääkettä, jolla on tottunut hakemaan helpotusta ja lohtua pahaan oloonsa, Kalle Mäenpää pohtii. Se voi olla pornon katsomista, seksideittejä tai seksipalvelujen käyttämistä. Sen vastakohta onkin yhteys. – Paljon puhutaan myös tarpeista ja siitä, mikä saa ihmisen hakeutumaan pornon pariin. Ja sitä tarjoaa Toivu riippuvuudesta -hanke. Se aiheuttaa fyysistä, psyykkistä ja henkistä pahoinvointia. Seksija pornoriippuvuus voi ilmetä eri tavoin. Häntä ei tuomita, vaan ryhmän tuki kantaa. 28 |. – Tänä päivänä ihminen pääsee älypuhelimella ja tietokoneella muutamassa sekunnissa katsomaan pornoa ja voi nähdä päivän aikana enemmän alastomia ihmisiä, kuin koko elämänsä aikana. Voimakas häpeän ja syyllisyyden tunne on myös tyypillistä ja se voi estää avun hakemista. Riippuvuuden taustasyyt Seksija pornoriippuvuuden taustasyyt voidaan jaotella kolmeen ryhmään. Siinä kohtaa on hyvä pysähtyä, jotta kierre ei jatku. Toipumisryhmässä ihminen uskaltaa olla totta ja tunnustaa riippuvuutensa. Yhä yleisempi riippuvuuden muoto on tarjontataustainen riippuvuus. Ihminen voi pelätä tulevansa hylätyksi, jos hän paljastaa riippuvuutensa
Pian opinnot laajenivat myös Turun yliopistoon, missä Kalle opiskeli yhteiskunnallisia asioita valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Havahduin omaan syntisyyteeni, Kalle kertoo. Helsingissä järjestettiin 2012 missiotilaisuus, jossa uskostaan todisti muun muassa silloinen elinkautisvanki Lauri Johansson. Kallen etsikkoaikana myös hänen serkkunsa Hannu Hatanpään elämän todistus puhutteli. Kalle näkee, että suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan enemmän totuuden, hyvyyden ja kauneuden tavoittelua nautintoja mielihyväkeskeisen kulttuurin sijaan. Olen ymmärtänyt empatian voiman, kuinka tärkeää on, että ihminen saa sitä kokea. Muistan, kun olin kuulusteluhuoneessa ja havahduin siihen, että vastapäätä istuikin minä itse eikä rosvo. Vuonna 2014 Kalle sai kuulla riipaisevan uutisen, kun hänen serkkunsa oli menehtynyt äkillisesti rukousmatkalla Nicaraguassa. – Olen aina pitänyt ihmisten kohtaamista tärkeänä työssäni. Enemmän totuutta, hyvyyttä ja kauneutta Työ Toivu riippuvuudesta -hankkeessa on tuntunut omalta. Hannu eli uskolleen ja hänen elämänsä kantoi hedelmää. – Mietin yhä enemmän elämäni arvoja ja suuntaa, minkä varaan elämän rakennan. – Hannun uskoontulo ja sitä seurannut elämänmuutos teki minuun syvän vaikutuksen. Hän pohtikin, mitä seuraaminen tulisi maksamaan ja mistä kaikesta hän joutuisi luopumaan. Parhaillaan Kalle vahvistaa osaamistaan opiskelemalla työn ohessa ratkaisuja voimavarakeskeiseksi terapeutiksi. – Nautintokeskeinen yhteiskunta, jossa kertakäyttökulttuuri ulottuu ihmissuhteisiin, on hyvin pelottava. Opintojen ohella hän kiersi myös seurakunnissa todistamassa ja puhumassa. Tuore uskova löysi seurakuntayhteyden eräästä metodistiseurakunnasta, mistä löytyi myös puoliso, Marjaana. Nautintokeskeinen elämäntyyli alkoi tuntua nuoresta miehestä tyhjältä ja pinnalliselta. – Otin siellä Jeesuksen vastaan elämääni. Pian Kallen uskoontulon jälkeen Hannu oli kysynyt tältä: ”Mitä aiot tehdä loppuelämälläsi”. Olin valmis maksamaan hinnan. ” Riippuvuus eristää ihmistä.” – Sanotaan, että jos ihmisen elämästä puuttuu tarkoitus, se näkyy ihmisen elämässä aggressiona, depressiona ja riippuvuuksina. Nykyään Kalle on kahden lapsen isä. Vaikka kristillisyys nähdäänkin voimavarana hankkeessa, se ei näy hankkeen sisällöissä ja asiakkaaksi on tervetullut kuka tahansa uskonnollisesta taustasta riippumatta. Hannu oli ollut ensimmäisen Suomessa vuonna 2008 järjestetyn Kristuspäivän pääjärjestäjiä. Teologian maisteriksi hän valmistui tammikuussa 2022 ja saman vuoden toukokuussa valtiotieteen maisteriksi. Jumala veti puoleensa, mutta Kalle ymmärsi myös, että Jeesuksen seuraamisella on hintansa. Poliisikuulusteluissakin pyrin aina luomaan armollisen ilmapiirin. – Jumala alkoi ottaa mua kiinni. Kalle oli ennen tehtävän hakemista rukoillut pitkään työtä, jossa hän voisi yhdistää kokemuksena, osaamisensa ja ihmisten auttamisen. Nautintokeskeisyys ei edistä ihmisen mielenterveyttä. Ajattelin tuolloin, että hakisin poliisissa alipäällystökouluun. 16 vuotta rikospoliisina on Kalle Mäenpään elämässä taakse jäänyt vaihe, sillä hän on vastikään virkavapaajakson jälkeen irtisanoutunut poliisin työstä. Siihen Kalle oli hieman hämillään vastannut, että haluaisi olla Jumalan käytössä ja välittää hänen rakkauttaan ihmisille. ” Empatian voima on suuri.” | 29. Pariskunta avioitui kesällä 2013. – Tässä työssä yhdistyy kristillinen arvopohja, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja auttaminen. Kallen usk o o n t u l o s ta käynnistyi prosessi, joka johti teologian opintojen aloittamiseen Helsingissä. Todistuspuheenvuoro kolahti etsikkoaikaa elävään nuoreen mieheen. Merkityksen löytyminen reilu kymmenen vuotta sitten sysäsi Kallen elämän uusille urille. Kalle alkoi lukea elämäntaitokirjallisuutta, ja mahtui joukkoon jokunen kristillinen elämäkertakin
Hän osoitti erityistä rohkeutta ja sankaruutta nuorena sotilaspappina etulinjassa mitä vaarallisimmissa oloissa. S uomenruotsalainen Per Wallendorff (1916–95) vihittiin papiksi 1939. 30 | ” Moni sai avun.”. Hän uskoi Jeesuksen läsnäoloon ja pyrki pääsemään itse ja saattamaan keskustelukumppaninsa ja kuulijansa Jeesuksen eteen. Kerran hän koki sisäisen kehotuksen, jota seuratessaan hän täpärästi välttyi joutumasta pommin surmaamaksi. Hän suositteli epäuskon kanssa kamppailevalle Raamatun lukemista ääneen, koska Pyhä Henki puhuu siinä. Per Wallendorff julisti armon evankeliumia ja opetti lukemaan Roseniusta. Korostuneinta Wallendorffissa oli keskittyminen Jeesukseen. Uskossaan ja elämässään Wallendorff halusi luottaa ja sitoutua Raamattuun Jumalan ehdottomana sanana, jossa on myös Jumalan todellinen voima. Hän joutui sotaan samana vuonna. Wallendorff oli armon evankeliumin välittäjä aikansa herätyskristillisyydessä, jota usein varjosti lakihenkisyyden vaara. Vaikka hän ei tinkinyt Jumalan lain vaatimuksen terävyydestä eikä heräämisen välttämättömyydestä, hänellä Rukouksen mies ja sielunhoitaja uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuvaT dave herring / unsplash, geneanet.org Wallendorff oli Suomen ensimmäinen varsinainen Qumranin eli Kuolleenmeren tekstikääröjen tutkija
Niin kävi meidän perheessämme: ensimmäinen lapsemme kuoli liikenneonnettomuuden jälkeen tajuihinsa tulematta kolmen viikon kuluttua Wallendorffin ja muiden rukouksesta ja voitelusta huolimatta. Moni sai tällä tavalla avun. Näin kävi hänen perheessäänkin: hänen ensimmäinen vaimonsa menehtyi syöpään. Rukouksen mies ja sielunhoitaja ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Wallendorff painotti rukouksen merkitystä. Vuoden kuluttua heidän oli kuitenkin palattava. Hän koki, ettei se ollut Jumalan tahtoma toimintapaikka. Joissakin tapauksissa Wallendorff sanoi etukäteen, ettei kyseinen rukouksen ja voitelun kohteena ollut paranisi, vaan Jumala ottaisi hänet pois. Kotimaassa hän oli Suomen Lähetysseuran Israelin-työn sihteerinä ja myöhemmin Israelin Ystävät ry:n puheenjohtajana ja Lähetysyhdistys Kylväjän hallituksen puheenjohtajana sen perustamisesta asti 1974–1985, jolloin tulin hänen seuraajakseen. Hän rukoili sairaiden puolesta voidellen heitä öljyllä hiljaisuudessa, salassa julkisuuden katseilta. Sielunhoitajana Wallendorff laskeutui hoidettavansa rinnalle tai alapuolelle, niin ettei tämä kokisi häntä paremmakseen. Niissä ja monissa äänitteissä tämä kaikessa poikkeuksellinen ihminen ja kristitty puhuu meille yhä. Wallendorffin erityiskiinnostus ja -rakkaus kohdistuivat juutalaislähetystyöhön. Wallendorff oli ruotsinkielisissä seurakuntapapin viroissa, muiden muassa Matteuksen seurakunnan kirkkoherrana Helsingissä 1967– 77. Teologisessa tutkimuksessa Wallendorff oli Suomen ensimmäinen varsinainen Qumranin eli Kuolleenmeren tekstikääröjen tutkija ja julkaisi tältä alalta väitöskirjansa jo 1964, vain 17 vuotta tekstilöytöjen tekemisen jälkeen. Suurelle yleisölle hän julkaisi 13 hengellistä kirjaa ruotsiksi ja suomeksi. Luottamus Raamattuun Jumalan sanana ja Jeesuksen ystävyys tekevät ihmisestä Israelin ja juutalaisten ystävän. Senkin hän totesi heti. Hän uskoi rukouksen tuomaan apuun ja rohkaisi muitakin turvautumaan siihen. Hän rukoili paljon nimeltä mainiten sellaisten ihmisten puolesta, joiden elämä oli jotenkin sivunnut häntä. Kerran hän yhtäkkiä kesken puheensa nousi seisomaan pöydälle, hyppi sen päällä tasajalkaa ja huusi: ”Det håller! Det håller! Det håller!” (’Se kestää – kestää – kestää!’) Tästä kertonut norjalainen opiskelija sanoi, että sielun pohjaan saakka painui tällä tavalla sanoma Jumalan armosta, joka kestää aina. Hän oli pyrkinyt itsekin lähetystyöhön Israeliin perheineen 1956. Puheissaan ja keskusteluissa hän usein kertoi, mitä vaikeuksia hänellä oli ollut kyseisessä asiassa. oli kuitenkin tarjottavana julistuksessa ja sielunhoidossa myös ehdoton armo, joka monelta ”evankelistalta” on ollut kadoksissa. Vähitellen 1960-luvun aikana Wallendorffista tuli keskeinen julistaja, opettaja ja sielunhoitaja erityisesti suomenkielisessä Opiskelijalähetyksessä ja sitten myös niissä piireissä, joista Kansanlähetys syntyi. Wallendorff oli usein puhujana myös suurissa pohjoismaisissa raamatullisissa opiskelijakokouksissa. 13:7) | 31
Samalla on oltava tarkkana, että niiden varjolla ei opeteta aivan toisenlaista evankeliumia, kirjoittaa Erkki Koskenniemi.. Raamatulliset lahjat on annettu meille käytettäviksi eikä niitä saa sammuttaa. Te ks Ti er k k i ko sk en n ie m i ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Armolahjat – mitä ne ovat
Kor. Se tarkoittaa sitä, mikä on ystävällisesti suotu tai annettu lahjaksi. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. Paavali tekee lähes jankuttamalla selväksi, että Jumalan antamia lahjoja on monia ja monenluonteisia. Perusmerkitykseltään kharisma ei siis ole mitenkään hengellinen, vaan se tarkoittaa ”lahjaa”, olipa se sitten sormus, maatila – tai erityinen lahja, joka liittyy seurakunnan elämään. Sanan kharismata (monikko) rinnalle astuu silloin toinen, pneumatika, jonka luonnollinen käännös on ”hengelliset (asiat)” tai vaikkapa ”henkilahjat” (1. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. Sana esiintyy Uuden testamentin puolella sekä laajassa merkityksessä, missä käännös ”armolahja” johtaa väärälle polulle, että suppeammassa, missä voidaan hyvin puhua ”armolahjasta”. 1:10–11) Tässä kohdassa on kyse siitä, että Paavali oli kuolemanvaarassa ja Jumala armahti häntä ja pelasti hänet. Sen taustalla on ensin sana kharis. Kor. Tässä kuten Room. Laajassa merkityksessä sana ei siis viittaa yhden ihmisen saamaan lahjaan. Esimerkiksi opettaminen, omasta antaminen ja johtaminen. Vasta näiden kohtien tarkastelun jälkeen on syytä ottaa esille myös niitä asioita, joita meidän keskellämme sanotaan ”armolahjoiksi”. 12:3–8 hän levittää ”armolahjan” käsitteen ulottamaan paitsi kielilläpuhumisen, profetoimisen ja parantamisen myös sellaisiin asioihin, joita me emme pidä ”armolahjoina” ollenkaan. ”Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Kääntäjät ovat syystä karttaneet sanaa ”armolahja”, vaikka alkutekstissä esiintyy sana kharisma. Vastaavanlainen on käyttö myös 2. Sen lisäksi listassa on sellaisia, joita ei yleensä ”armolahjoiksi” ymmärretä. Merkitys on toinen, kun siirrytään Ensimmäiseen korinttilaiskirjeeseen, mutta myös tietyissä muissa kohdissa. Kor. ”Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Kor. 6:23) Nyt ei puhuta erityisestä ”armolahjasta”, joka annetaan vain jollekin kristitylle, vaan Jumalan pelastusteosta, joka on lahjoitettu Kristuksessa kaikille. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.” (Room. Sana kharisma on Uuden testamentin aikana suhteellisen harvinainen maallisessa kielenkäytössä, mutta esiintyy hieman useammin juutalaisten kirjoittamissa teksteissä. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” (1. 14:1). 12 tekee selväksi, että yksittäisen ihmisen saama ”armolahja” on ymmärrettävä laajasta merkityksestä käsin. Luku 1. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Myös kreikaksi käännetyissä juutalaisissa teksteissä se tarkoittaa lahjaa tai suosionosoitusta laajassa merkityksessä. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. | 33. Kor. 1: ”Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan.” (2. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. 12:3-8). Siitä johtuu verbi kharizo, jonka tärkein merkitys on ”osoittaa ystävällisyyttä tai suosiota”, ”suoda”, tai ”antaa lahjaksi”. Yksittäisen ihmisen saama ”armolahja” Mainitut kohdat puhuvat siis laajasti ottaen ”lahjoista”, eivät ”armolahjoista”. ”A rmolahjaksi” käännetty Paavalin käyttämä sana kharisma on oman aikansa ymmärrettävää kreikkaa. ”Armolahjojen” joukossa on paljon meille tuttuja asioita. Nyt kyseessä on yhden ihmisen saama tehtävä. Tämän laajamerkityksisen sanan me tunnemme lähinnä merkityksessä ”armo”, mutta sillä on myös muita merkityksiä, ennen muuta perusmerkitys ”suosio”. 12:5–13). Uuden testamentin puolella sama merkitys tulee ilmi esimerkiksi seuraavissa kohdissa: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room
Molemmissa yllä lainatuissa kohdissa Paavali käyttää kuvaa ihmisruumiista, jossa on erilaisia jäseniä ja kaikkia tarvitaan. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. ”(Armo)lahja” seurakunnassa ”Armolahjan” supistaminen vain muutamiin Jumalan antamiin lahjoihin vääristää kysymyksenasettelun. Kielilläpuhuja on muukalainen kuulijalle niin kauan kuin nämä kaksi eivät ymmärrä toisiaan. Toisaalta taas saatetaan sanoa, että käsillä on oikea seurakunta, koska siellä nämä lahjat esiintyvät. Niiden kohdalla tärkein opetus on 1. On yksi ainoa ehto sille, että käsillä on oikea seurakunta: Tarvitaan oikea, apostolinen evankeliumi ja sen mukaan jaetut sakramentit. Esim. Se olisi sisään tulijalle valtava osoitus siitä, että Jumala on seurakunnan keskellä. Profetoiminenkin on silti Hengen vaikuttamaa ja puhuja saattaa olla hurmoksen vallassa. Sanoohan Herra: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Me kiistämme nämä molemmat väitteet. Sen sijaan se, jolla on profetoimisen armolahja, puhuu kuulijoilleen ymmärrettäviä sanoja. Ennemminkin se merkitsee sitä, että Jumala avaa ihmisen silmät näkemään sellaista, mitä muut eivät näe. Lahjaansa halveksimatta hän sanoo, ettei hän käytä sitä seurakunnan jumalanpalveluksessa. Vastaavasti jokainen seurakunnan jäsen on kasteessa liitetty Kristus-ruumiseen ja jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Sen paikka ei ole siellä, ellei ole selittäjää. Toinen puhuu ja toinen yhtyy hänen puheeseensa sanomalla aamenensa, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä puhuja sanoi. Profetoimisen laita on toisin. Puheen tekee ymmärrettäväksi selittämisen armolahja. He kantavat vastuuta yhteisestä työstä eri tavoin. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” (Matt. artikkeli on lyhennelMä opetuksesta, Joka löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta koskennieMi.fi. Se voi tehdä uskosta osattomasta uskovan. Raamatulliset lahjat on annettu meille käytettäviksi eikä niitä saa sammuttaa. Korintissa se ei haitannut ketään, mutta Paavalia se vaivasi. 7:21–23). Tästä seuraa, että jokaisen kielilläpuhujan on rukoiltava selittämisen taitoa. jakeissa 24–25 käy ilmi, miten profeetta voi nähdä ihmisten salatuimmatkin ajatukset. 14. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Jokainen lahja osoittaa Kristukseen, ja juuri niin toimii Jumalan Pyhä Henki. 34 |. Siksi kielilläpuhuminen ei tee kenestäkään uskosta osattomasta uskovaa (21–22). Kielilläpuhujan ongelma on, ettei kukaan ymmärrä hänen puhettaan. Jokainen ihminen on Jumalan lahja seurakunnallesi, olipa hän sitten ahkera rukoilija, uskollinen palvelija keittiössä, hyvä opettaja tai olipa hänellä profetian lahja. On syytä tarkastella erikseen muutamia lahjoja, joita Paavali mainitsee, eli kielilläpuhumista, sen selittämistä ja profetoimista. Samalla on oltava tarkkana, että niiden varjolla ei opeteta aivan toisenlaista evankeliumia. Profetoiminen ei välttämättä ole tulevaisuuden ennustamista. Miten näitä lahjoja sitten Korintissa käytettiin ja miten niitä on Paavalin mukaan käytettävä. Ajattele omaa seurakuntaasi ja sen jäseniä. Missä ristiinnaulittu Kristus ottaa pois synnit ihmisten omiltatunnoilta, hänen Kirkkonsa on läsnä ja hoitaa niitä, joita varten Herra tähän maailmaan tuli. Kor. Missä ihmiset puetaan kasteessa Kristukseen ja missä ihmiset polvistuvat ottamaan vastaan hänen ruumiinsa ja verensä, ollaan oikean asian äärellä. Sillä on käyttönsä myös jumalanpalveluksissa. Kiitämme Jumalaa heistä jokaisesta ja opettelemme näkemään armolahjat laajemmin kuin usein ymmärretään. Se merkitsee kykyä tulkita kielilläpuhuminen kuulijoille. Ei hänenkään käynnistään Korintissa olisi mitään hyötyä, elleivät korinttilaiset ymmärtäisi yhtään sanaa. Jumalan Henki paljastaa hänelle jotakin, joka ei tule hänen omista ajatuksistaan. Ei ehto eikä tae Toisinaan saatetaan todeta, että käsillä ei ole oikea seurakunta, koska tiettyjä armolahjoja ei esiinny. Kielilläpuhuminen on Hengen vaikuttamaa hurmoksellista puhetta. Tämän Paavali sanoo siitä huolimatta, että hän itse on ylivertainen kielilläpuhuja. erkki koskennieMen raaMattuopetuksia voi Myös kuunnella spotifyssa. Sitä ei kuulija ymmärrä, eikä edes puhuja itse. Se on useimmiten rukousta tai Jumalan ylistämistä. Paavali ottaa esille hurjalta kuulostavan esimerkin: Jos seurakunnassa on paljon profeettoja ja uskosta osaton kävelee sisälle jumalanpalvelukseen, hänen salaisimmatkin ajatuksensa tulevat julkisiksi. kirJoittaJa on teologian tohtori. Profeetan puhe on kuulijoille rakennusta, kehotusta ja lohdutusta. Mikään lahja ei takaa, että käsillä on oikea seurakunta. Seurakunnan kokouksessa tämä johtaa kummallisiin tilanteisiin
Huolta tulevaisuudesta aiheuttaa myös perinteisistä kristillisistä arvoista luopuminen. Eniten iloa arkeen tuovat läheiset ihmiset, ja kesällä olenkin saanut viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Pystyn pitkälti itse päättämään aikatauluistani ja monet asiat voi tehdä etänä mistä vain. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 35. Kristityt ystävät ja vanhemmat kristityt myös rohkaisevat kulkemaan luottavasti eteenpäin Jumalaan turvaten. Näiden asioiden äärellä saa kuitenkin luottaa, että Jumala on kaikkivaltias, ja meidän elämämme on hänen käsissään. Hän on sanassaan luvannut pitää huolta omistaan. Toimin myös osa-aikaisesti Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan nuorisotyön koordinaattorina. Opiskelijana arki on hyvin joustavaa. Erityisesti sananja uskonnonvapauden kysymykset luovat epävarmuutta kristityn elämään. JENNI TYPPÖ, 20, HELSINKI ”Kristuksen omana saa elää rohkeasti epävarmuuksissakin” Aloitan tänä syksynä kolmannen vuoden energiaja ympäristötekniikan opiskelujen parissa Aalto-yliopistossa. Myös sodan realiteetti tulee lähelle. Tämän lisäksi olen opiskellut, lomaillut ja leireillyt kesän aikana, joten kesään on mahtunut iloisia ja rentouttaviakin hetkiä. Ympäröivä maailma maalailee tulevaisuudesta monenlaisia kauhukuvia, esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena
Kaanaanmaan armahdettu 36 |
Syy kiinnostukseen oli se, että Erkki oli paikkakunnalla tunnettu puliukko nuoresta iästään huolimatta. Mukana Kitisen joella on ollut lähellä asuvista viidestä lastenlapsesta yhdeksänvuotias Olavi-poika. Hän kuoli yllättäen marraskuussa, eikä siis ollut itse enää lahjaa Erkille antamassa. Erkki ja Arja ovat olleet naimisissa yli neljäkymmentä vuotta. Klapeja tarvitaan varsinkin Lapin pitkän talven aikana lämmittämään takkaa, leivinuunia ja saunan kiuasta. Se oli toimiva ratkaisu. Totaalinen muutos on Jumalalle mahdollinen. Hän aloitti juomisen jo kymmenvuotiaana. Arja muistelee kahvipöydässä pariskunnan häitä, joissa oli parisataa vierasta. Joukossa oli joitakuita uteliaita kyläläisiä, jotka halusivat omin silmin nähdä, että Puli-lempinimellä tunnettu Erkki Heikkinen menee ihan oikeasti naimisiin. Erkki Heikkisen elämäntarina on osoitus siitä, että yhteiskunnan toivottomaksi tapaukseksi leimaama ihminenkin on Jumalalle rakas ja arvokas. Erkillä on nyt aikaa lämmitellä tulisijoja, sillä hän on eläkkeellä perhehoitajan työstä. Koulukirjoja poika ei kuljettanut itse mukanaan, vaan kaveri toi ne reKaanaanmaan armahdettu | 37 TeksTi ja kuvaT kirsi-klaudia kangas. Arja kävi hoiva-alan töissä kodin ulkopuolella. – Hoidin lähes kolmekymmentä vuotta meillä kotona kehitysvammaisia. Äiti ei kyennyt pitämään köyhää kotia pystyssä, vaan perhe joutui muuttamaan kymmeniä kertoja milloin minnekin. Erkki sai koulusta hyviä numeroita, vaikka ei läksyjä lukenutkaan. Suureksi kahvin ystäväksi tunnustautuva mies keittää päiväkahvit, jota nauttimaan Arja-vaimo sopivasti kotiutuu kalareissulta. – Niitä häitä ihmeteltiin ja kylällä puhuttiin niistä pitkään, Arja kertoo hymyillen. Siinä samalla hoidin omat kaksi tytärtämmekin. E rkki Heikkinen noutaa klapeja kotinsa takapihan pinosta Sodankylän Kaanaanmaassa. Soveltumaton työhön Erkki muistaa isänsä, joka oli käsistään kätevänä tehnyt alle neljävuotiaalle pojalleen joululahjaksi keinuhevosen
38 | Arja ja Erkki Heikkinen ovat oppineet, että Jumalalle kaikki on mahdollista.
Ohikulkijat eivät hätkähtäneet, sillä he olivat nähneet nuoren miehen huonossa kunnossa ennenkin. Kotia ei lopulta oikeastaan enää ollut olemassa. Jalassa oli kipsi, jonka poistaminen ei ollut miehen mielestä kiireinen asia, vaikka se oli jo hajonnut muutamaan repsottavaan osaan. – Ilman uskoon tuloa olisin tuskin enää elossa. Sittemmin hän sai töitä rakennuksilta. Toinnuttuaan hän makasi selällään ja katseli taivaalla kulkevia pilviä. Se oli päivä, joka muutti kaiken. Kaikki juoppokaverini ovat jo kuolleet. Erkki ei itse muista tapausta, mutta hän oli juopuneena jäänyt auton alle ja katkaissut siinä rytäkässä jalkansa. Jumalan järjestämä avioliitto Samana huhtikuisena iltana, jolloin Erkki tuli uskoon, lauloi seurakunnan kuorossa lapsesta asti uskossa ollut nuori nainen. Sain asustella saunakamarissa ja opetella vähitellen uudenlaista elämää. Yllättäen hän kuuli korvillaan miehen äänen sanovan: ”Tuossa hän on.” – Tunnistin epäröimättä sen Jumalan ääneksi. Nuorukainen eli vailla pysyvää osoitetta, mutta teki välillä joitakin hanttihommia. Arja katseli, kuinka likainen tenttu-ukko hoippui etupenkkiin rukoiltavaksi. Toinen hukkui ja kuka menehtyi mitenkin ennen aikojaan, Erkki muistelee. Huonokuntoiselle kolmikymppiselle miehelle se oli henkisen, hengellisen sekä fyysisen kuntoutumisen aikaa turvallisessa ympäristössä. Samalla hetkellä Erkki ihmeekseen kadotti tupakanja viinanhimonsa. Illalla mieleeni juolahti lunastaa lupaukseni, joten nilkutin rukoushuoneelle. Se piti repiä irti. Sen kuljetuslaatikko seisoi tyhjänä takapihalla. Vaatimattomiin majapaikkoihin tottunut Erkki ilmoitti muuttavansa siihen asumaan, mutta samaan aikaan eräs seurakuntalainen pyysi häntä maatilalleen töihin. Olin kuullut hänen puhuvan kerran aikaisemminkin asiasta, joka oli toteutunut kirjaimellisesti. Vähitellen aloin viihtyä yhä paremmin juoppoporukoissa, joissa äitinikin joskus oli mukana. Uudestisyntyminen tapahtui kerralla ja muuttui kaiken. Eräs kuoli kesken juomisen samaan pöytään, jossa istuin. Arja ja Erkki tutustuivat pikkuhiljaa ja alkoivat varovasti seurustella jo samana kesänä. Armeijasta hänet poistettiin toivottomana, eikä työvoimatoimistonkaan lausunto antanut toiveita paremmasta: ”Ei sovellu elämäntapojensa takia säännölliseen työhön.” Väliaikaisina majapaikkoina Erkillä olivat milloin jonkun sauna, varasto, vintti tai mikä tahansa suojaisa paikka. Partavesi viemäriin Erkki Heikkinen muistaa, että kuoro lauloi tuona iltana koskettavasti: ”Golgatalle saavuin synteineni. huhtikuuta 1980. – Päädyin kansalaiskouluaikana asuntolaan. Järkyttyneenä huokasin mielessäni, että ei, älä anna minulle tällaista miestä, Arja kertoo. Sinne painoi tyhjyys maailman…” Kaipaus kasvoi miehen sisimmässä niin, että hän käveli loppurukouksen aikana etupenkkiin, jossa seurakunnan pastori rukoili hänen kanssaan uskoontulorukouksen. Lapin kylmät ja pimeät talvet olivat kurjia asunnottomalle. Resuisen kipsinsä kanssa paikalliseen pubiin suunnannut krapulainen ja öljyinen Puli kohtasi kadulla yllättäen miehen, joka pyysi häntä illalla helluntaiseurakuntaan hengelliseen tilaisuuteen. ” Tukka oli jäätynyt parruun.” pussaan Erkille kouluun. Sitten tuli 6. Kolkko oli sekin aamu vuonna 1976, jolloin Erkki heräsi krapulaisena samasta sängystä yöllä kuolleen isäpuolensa kanssa. Erkissä kaikin tavoin näkyvä muutos vakuutti Arjan niin, että hän uskalsi jouluna vastata myöntävästi kosintaan. – En ollut syönyt päiväkausiin. – Muistan kerran heränneeni eräällä vintillä siihen, että tukka oli jäätynyt kiinni parruun. Tilaisuuden päätyttyä hän kaatoi juotavaksi tarkoittamansa partaveden lavuaariin ja heitti Aroma-topan uuniin. Näin kului kymmenkunta vuotta. | 39. Keväällä seurakuntaan hankittiin uusi piano. Pilvien takana taivas Erkki muistaa kerran sammuneensa Sodankylän kadulle lumipenkkaan. Hänen mieleensä tulivat jostakin sanat: ”On pilvien takana taivas.” Uskon asioista mies ei ymmärtänyt mitään, mutta kaipaus jonnekin korkeampaan hänellä syvällä sydämessään oli. Erkki oli nukkunut hotellin työmaalla pannuhuoneen öljysäiliön alla. Sanoin, että tulen, mikäli saan ruokarahaa. Siellä oli lämmintä, mutta yöllä säiliöstä oli tippunut öljyä nukkujan päälle. – Eräs seurakuntalainen ohjasi minut rukoushuoneen alakerrassa olleeseen saunaan pesulle ja haki minulle puhtaat vaatteet. Samalla hänen mieleensä tuli voimakkaasti tietoisuus, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän antoi rahat, mutta käytin ne kuitenkin juomiin
Samalla tunsin, kuinka raajoihini levisi lämpöä. Saamme iloksemme olla paljon tekemisissä heidän ja lastenlastemme kanssa. Seurakunta tarvitsisi vielä Erkkiä. Menin niin heikkoon kuntoon, että tuskin jaksoin olla jaloillani, Erkki kertoo. – Sairastuin kolme vuotta sitten ilmeisesti antibioottikuurin jälkiseurauksena autoimmuunihemolyyttiseen anemiaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. – Heräsin tunteeseen, että sydämeni oli kuin tummanruskea möykky, joka vähitellen alkoi muuttua punaiseksi. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. – Juhlimme häitämme helmikuussa 1981. Saimme sitten kaksi tytärtä, jotka asuvat perheineen hekin täällä Sodankylän Kaanaanmaalla. Niitä valmistauduttiin antamaan Erkille lisää, mutta edellisenä yönä klo 1.40 tapahtui jotakin. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.” (jakeet 1–3) Erkin äidin epävakaa elämä ei muuttunut, mutta hän oli iloinen poikansa uskosta ja raitistumisesta. Kasvavan armon ihme Psalmi 40 on Erkin lempipaikkoja Raamatussa. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän on palvellut seurakuntaansa vanhimmiston jäsenenä jo kymmenen vuotta. Myöhemmin Erkki kuuli, että eräs uskovainen mies oli juuri samalla öisellä hetkellä herännyt siihen, että Jumala oli selvästi kehottanut häntä rukoilemaan Erkki Heikkisen puolesta. Kuulin äänen sanovat: ”Minä se olen.” Lääkärin tiedustellessa aamulla potilaan vointia, tämä vastasi voivansa erinomaisesti. – Jumalan armo tulee minulle päivä päivältä suuremmaksi ja konkreettisemmaksi, toteaa onnellinen mies Kaanaanmaalta. ”Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Erkin uskoon tulo ja muutos oli niin ilmeistä, että ihmiset olivat alkaneet luottaa hänen vilpittömyyteensä. Moni epäili, että kunhan mies saa vatsansa täyteen ja uudet vaatteet, niin kapakkaan hän palaa. Arjan ihmeeksi edes hänen sukunsa, ystävänsä tai työkaverinsa eivät kommentoineet kihlausta negatiivisesti. Oulun yliopistollisessa sairaalassa annetuista punasoluista huolimatta tilanne ei korjaantunut. Hän kokee sen kertovan kuin omasta elämästään. Hemoglobiini oli yön aikana kohonnut reilusti. Ilokseen Erkki sai rukoilla äitinsä uskoon tulon puolesta juuri ennen tämän menehtymistä. ” Seurakunta tarvitsi vielä Erkkiä.” 40 | Myös Arjan ja Erkin lapset ja lapsenlapset asuvat Sodankylässä.. Tutkimuksissa selvisi, että miehen hemoglobiini oli hälyttävän alhaalla. Arja hommasi anoppinsa lopulta vanhusten rivitaloon, jossa Erkki kävi häntä usein hoitamassa. Esirukouksen parantava voima Erkki Heikkisen uskoon tulo oli aikoinaan hämmästelyn aihe koko paikkakunnalle. Erkki rakensi perheelleen talon, valmisti sinne huonekalutkin ja teki työuransa perhehoitajana
. Siellä sanotaan: ”…joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.” Ensimmäisen alaviitteessä (Luuk. 10:39) k ys y m ys & v a st a u s | 41. Kysyjän mainitsemasta Matteuksen kohdasta löytyy viite saman evankeliumin 16. Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan: ”Joka varjelee elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” (Matt. 17:33) puolestaan: ”Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen.” Edelleen ketjuttaen Johannes: ”…joka tässä maailmassa panee alttiiksi oman elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.” (Joh. luvun jakeeseen 25 sekä kohtaan Markus 8:35. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. 12:25.) Ja vielä Ilmestyskirjasta: ”He eivät säästäneet henkeään, vaan olivat valmiit kuolemaankin.” (Ilm. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Tosiasiassa menetämme paljon enemmän lykätessämme tai torjuessamme Jumalan kutsua. 12:11.) Kysymyksessä on asioiden tärkeysjärjestys. Luonnollinen ajatuksemme on – ja sitä Jumalan vastustaja koettaa kuiskutuksellaan vahvistaa – että menetämme tässä ja nyt paljon. Vastaajana on tällä kertaa rovasti Reijo Huuskonen. Kun Jumala kutsuu yhteyteensä tai antaa tehtäviä, suostuminen on niin ajallisesti kuin ikuisuutta ajatellen elintärkeää
Tänä vuonna kesä, festivaalien, tapahtumien ja kesäjuhlien aika, on tarjonnut tiedotusvälineillekin tohinaa: on ollut hallitusohjelman ruotimista, Wagnerin vallankaappausyritystä, rasismikohuja, ministerivaihdoksia, kadonnutta sukellusvenettä, maastopaloja ja vaikka mitä. Kevään vaalien ja pitkien hallitusneuvotteluiden jälkeen maamme sai viimein hallituksen. Hengellisissä järjestöissä ja liikkeissä on myös pidetty linjapuheita: esimerkiksi Kylväjän Jukka Kääriäinen asemoi Kylväjää klassiseen kristinuskoon sitoutuvaksi lähetysjärjestöksi suhteessa erityisesti liberaaleihin, jotka pyrkivät estämään klassista kristinuskoa kannattavien järjestöjen tuen, mutta toisaalta kuitenkin ”vieraanvaraisen luterilaiseksi” suhteessa puhdasoppisiin, tunnustuksellisempiin järjestöihin. . Kenen joukoissa seisot. p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ii sa k k i ku va u n sp la sh 42 |. Eikä syksykään jääne uutisotsikoiltaan köyhäksi: Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan oikeudenkäynti saa jatkoa eikä Ukrainan tilanne näytä parantuvan, puhumattakaan alkavasta presidentinvaalikamppalusta
Kenties piispat ovat kaikki aivan totaalisen kesälomalla tai sitten tämä on jatkoa kirkon korkeassa johdossa omaksutulle linjalle, että kaikki kukat saavat kukkia, kunhan ne eivät ole häiritsevän vanhoillisia tai raamatullisia: tarot-kortteja käyttäviä joogapappeja pääkaupunkiseudulla kyllä siedetään, mutta auta armias, jos joku julkeaa julkisesti Raamattuun, Tunnustuskirjoihin ja kirkon perinteeseen vedoten opettaa, että pappisviran hoitajien tulee olla miehiä: Silloin kapituleista varmasti löytyy linjan vetoa kahta ankarammin. Kautta historian kirkko on Jumalan sanaan sitoutuen tuominnut jotkin näkemykset oikeiksi ja toiset harhaoppisiksi. Kristityt ja kristilliset arvot eivät sitoudu vain joihinkin puolueisiin. Kuitenkin historiallisesti on ollut tärkeää, että kirkko vetää linjaa. Muitakin linjapuheita kuultiin tai luettiin, mutta evankelis-luterilaisella kirkollamme ei tavalliseen tapaan ollut kesälläkään mitään linjaa mihinkään. Tuloksena on kuitenkin pyrkimys valtaan, mielipiteiden ja julkisten puheiden kontrolliin sekä oman ideologian ujuttaminen mahdollisimman varhaiseen kasvatukseen. Olemmehan saaneet lukea Opetushallituksen sateenkaari-ideologian läpitunkemia linjauksia, joiden mukaan lapsille voisi (biologian vastaisesti) väittää, että ”joillakin pojilla on pimppi”. Tällaiseen joukkoon emme tietenkään tahdo kuulua emmekä kuulu. Hän on kaiken yläpuolella hallitseva Herra ja Kuningas. Emme tahdo seistä sateenkaarilippujen, emme hakaristien emmekä sirppien ja vasaroiden alla. Yhteiskunnan ja median vastakkainasetteluissa ja somepolarisaatiossa on pidettävä pää kylmänä. Samantyyppistä linjanvetoa on nykyään yhä enenevissä määrin myös maailmassa tai yhteiskunnassa itsessään. Nummela myös totesi, että toistaiseksi Kansanlähetys on mukana kirkossa, mutta antoi ymmärtää, ettei näin välttämättä ole tulevaisuudessa, jos kirkon murheellinen kehitys jatkuu. Spontaanit aplodit keräsi puheen kohta, jossa kehotettiin hautaamaan vanhat ja perinteiset kaunat ja epäluulot ja toivottiin lähempää yhteistyötä nimeltä mainiten Sleyn ja SRO:n kanssa. Älkäämme puoluepolitisoiko Jumalaa. ” Usko ei ole poliittinen ideologia.” | 43. Ei ole vain kahta puolta. Pitää muistaa, ettei kaikki konservatiivinen sen paremmin kuin kaikki liberaalikaan ole kristillistä. Ne ovat esimerkkejä asioita, joista voimme olla eri mieltä parhaan ymmärryksemme mukaan. Varsinkin vastakkainasettelua ja viholliskuvia ruokkivassa mediakerronnassa kristillisen avioliiton kannattaminen saatetaan vailla mitään perusteita samastaa vaikkapa Talibaniin tai natseihin, mikä on tietysti naurettavaa. Kansanlähetyksen Daniel Nummelan puheessa taas sanottiin ääneen monia mielenkiintoisia asioita: puhuttiin suoraan niille, jotka ovat jo eronneet Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta ja toivotettiin heidät tervetulleiksi Kansanlähetyksen yhteyteen. Politiikan, median ja populaarikulttuurin väännöissä on kuitenkin muistettava, ettei ajatus ”viholliseni vihollinen on ystäväni” ole tosi, vaan pikemminkin se on vaarallinen. Tämä voi johtaa siihen, että meitä vierastetaan kaikilta laidoilta ja meidät luetaan aina ideologisten vihollisten joukkoon. Vastakkainasettelu oikeiston ja vasemmiston, konservatiivien ja liberaalien välillä kiihtyy ja polarisaatio lisääntyy. . Se, että joku kannattaa viinien tuomista ruokakauppoihin ei tee hänestä sateenkaarihömpötyksen airutta eikä sateenkaari-ideologian vastustaminen tee kenestäkään kristittyä. On uskallettava seistä erillään ääripäistä: kristittyinä emme pane toivoamme tähän maailmaan, ihmisen hyvyyteen tai ”taivaaksi” rakennettavaan yhteiskuntaan. Tällaisten hengellisten linjanvetojen lisäksi linjaa on myös vedetty uskovien ja maailman tai yhteiskunnan välille. Kaikki nuo ideologiat yrittävät korottaa oman ”uuden ihmisensä” Jumalan ja hänen luomistyönsä yläpuolelle ja ”vapauttaa” ihmisen. Kuitenkin sanoma Kristuksen sovitustyöstä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta on olemassa kaikkia varten oikealta vasemmalle ja liberaaleista konservatiiveihin. Niin kutsuttujen konservatiivien joukossa kun on myös uuspakanoita, tiettyjen kansanryhmien vastustajia, antisemitistejä tai väkivallan ihannoijia. Koska me kristitytkin elämme maailmassa ja demokratioissa olemme vieläpä äänestäjiä ja osallistuvia kansalaisia, koemme tai voimme kokea kiusausta tempautua tähän polarisaatioon mukaan. Kristinusko ei ole poliittinen ideologia, mutta on arvoja ja asioita, joita Raamatun sanaan tunnustautuva ihminen ei voi hyvin omintunnoin edistää. Yhteiskunnallisissa asioissa, joista meillä ei ole selvää käskyä Raamatussa, meillä on vapaa ratkaisuvalta: Herran sana ei määrää kristityille sote-palveluiden järjestämisestä, arvonlisäveron suuruudesta tai työttömyysturvan tasosta
Tämä tuo m u k a a n historiallista usk o t t a vuutta ja kuvaa sodankäynnin etiikan ja Älä tapa -käskyn välistä jännitteisyyttä: mitä kaikkea maailmanrauhan toivolla voidaan oikeuttaa. Robert Oppenheimer, jonka työstäminen kesti kokonaisuudessaan noin 25 vuotta. Luovan rakkauden sijaan luova tuho ja viha on usein toiminut voiman lähteenä. Ydinfysiikan huikean kehityksen taustalla oli osaltaan Niels Bohrin kiinnostus Kierkegaardin eksistentialistiseen filosofiaan, jossa kausaliteetti ja tapahtumien aikajärjestys oli mahdollista murtaa. Hiroshiman ja Nakasakin pommittaminen kuvataan oivaltavasti dehumanisoivasta ja etäännyttävästä näkökulmasta. vesa pirttimaa Mitä maailmanrauha oikeuttaa. e lo k u v a -a r v io ” Ohjaaja leikittelee kaaoksella.” Oppenheimer Ohjaus: Christopher Nolan 2023 44 |. Myös epätarkkuusperiaatteesta tunnettu Heisenberg ja hiukkasfysiikan suuret löydöt vilisevät elokuvassa juoneen rytmitettynä. Oppenheimer kuvataan elokuvassa renessanssinerona, joka hallitsee kaikki eri tieteenalat. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA O ppenheimer-elokuvan käsikirjoituksen taustalla on Kai Birdin ja Martin Sherwinin vuonna 2005 julkaisema Pulitzer-palkinnon voittanut teos American Prometheus: The Triumph and Tragedy of J. Juoni pysyy kasassa niistä huolimatta, eikä elokuva sorru luonnontieteen oppitunniksi. Tämä murros on merkittävä sekä filosofiassa että luonnontieteissä, jossa syyn ja seurauksen laki oli hallinnut stoalaisuudesta lähtien. Luovuus ei ole ihmiskunnan historiassa kukkinut rakkaudesta tai hyvyydestä käsin. Maailmansotien aikana tehtiin joukko teknologisia keksintöjä, joita ajoi eteenpäin pyrkimys toisen tuhoamiseen. Elokuva onnistuu kolmen tunnin pituudestaan huolimatta ylläpitämään katsojan tarkkaavaisuutta ensi sekunneista loppuun asti. Ohjaaja leikittelee taitavasti kaaoksella ja eskatologialla: ihmisten välineellisyys ja pelaaminen niin rakkaussuhteissa kuin sisäja ulkopolitiikassa peilautuvat ahdistavaan kysymykseen maailmanlopusta ja kuolemasta. Juoni on erinomaisesti rytmitetty useista kerroksista huolimatta. Se nousee esiin myös elokuvassa, jossa esitellään syvällisellä tavalla klassista seurausja velvollisuusetiikan välistä ristiriitaa ja teknologiaan liittyviä moraalikysymyksiä
Syksyn 2022 ja kevään 2023 aikana hän myös kiersi laajasti seurakuntia julistaen parannuksentekoa ja rohkaissen ihmisiä etsimään Jumalaa ja syventämään rukouselämäänsä. Poliittisen uran ohella Antero Laukkanen on Espoossa toimivan Majakkaseurakunnan perustajapastori ja hän myös toimi seurakunnan johtavana pastorina ennen kansanedustajauraa. sari savela k ir ja -a r v io ” Sairaus eteni vauhdilla.” | 45 Iina Mattila (Toim.): Antero Laukkanen – Kansanedustajan salainen elämä Päivä Osakeyhtiö 2023, nid. Nuoruusvuodet Antero kiersi Jeesus-nuorten kanssa ympäri Suomea. Laukkanen toimi myös Espoon kaupunginvaltuutettuna yli 20 vuotta. Iina Mattilan esikoisteos on taitavasti ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu. Hän oli saanut tiedon sairaudestaan joitakin viikkoja aikaisemmin ja pyysi nyt esirukousta puolestaan. Eräässä tilaisuudessa hän sanoi: ”Kuolema tekee työtä minussa, jotta elämä tekisi työtä teissä.” Jumala on puhutellut Anteron sairauden kautta tuhansia ihmisiä. Työhön oli ryhdyttävä pikimmiten, sillä sairaus eteni vauhdilla. Alkuun lääkäri arvioi sairauden olevan hitaasti etenevää lajia, mutta pian kävikin ilmi, että asia oli päinvastoin. Laukkasen tarina muistuttaa, että Jumalan matkassa vaikeistakin lähtökohdista muovautuu jotain kaunista ja ihmeellistä. Työelämässä hän eteni nopeasti ja ryhtyi pian yrittäjäksi. Laukkanen pystyi kuitenkin hoitamaan kansanedustajan tehtävät kauden loppuun, kevääseen 2023 saakka. Jumala-suhteessakin oli pitkä hiljainen kausi, joka päättyi uskon uudistumiseen ja rukouselämän syvenemiseen. Kaikki vuodet, jotka hän vietti eduskunnassa, hän koki tärkeimmäksi tehtäväkseen Suomen puolesta rukoilemisen ja rukoukseen innostamisen. Rohkaiseva tarina Jumalan armosta ja uskollisuudesta H einäkuussa 2022 kansanedustaja Antero Laukkanen kertoi sairastavansa parantumatonta ALS-sairautta. 204 s.. Menestynyt yrittäjäura katkesi kuitenkin 1990-luvun laman aikaan konkurssiin, mistä alkoivat vaikeat velkajärjestelyvuodet. Kesäkuun alkupuolella kirja julkistettiin Vapaakirkon kesäjuhlilla. Syksyllä 2022 kehittyi ajatus, että Antero Laukkasen epätavallinen elämä olisi saatava kansien väliin. 12-vuotiaana kristillisellä kesäleirillä kuultu opetus rakastavasta taivaan Isästä kosketti tarkkailuluokan kasvatin sydäntä, usko löytyi ja elämä muuttui. Myös mediassa hänen tarinansa on ollut laajasti esillä. Kesän jälkeen kävelemisen tueksi tuli ensin kävelykeppi, sitten kaksi keppiä ja rollaattori, joka pian vaihtui sähköpyörätuoliin. Lapsuus lastenkodissa ja isättömyyden haava saivat Anteron opettelemaan jo varhain kovan maailman tavoille. Laukkanen on avoimesti kertonut sairaudestaan ja sen etenemisestä, kuitenkin säilyttäen koko ajan hämmentävän myönteisyyden ja huumorin. Myöhemmin Antero Laukkanen vietti eduskunnassa seitsemän vuotta eduskunta-avustajana ja kaksi kautta kansanedustajana
46 |. sa m a st a p e r h e e st ä TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuvaT haastateltujen kuva-arkisto Ulla Ingman-Ronkainen, 56 • Lastenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, yksilöja perhepsykoterapeutti • Valittu, vainottu kansa -kirja (2009) • Useita musiikkivideoita ja cd-albumeja (Ulla ja Pete) • Israel maailman keskipisteessä tv-ohjelma • Perhe: Aviomies, kaksi aikuista lasta, miniä ja kaksi lastenlasta Anne Ingman-Virtanen, 63 • Kävi kaksivuotisen Raamattukoulun Ruotsissa • Lastenhoitaja, sosionomi AMK • Varhaiseläkkeellä, tekee laulukeikkoja • Ole mulle totta -cd, 2011 • Perhe: Aviomies, kaksi aikuista tytärtä, kuusi lastenlasta k e it ä
Edelleen Israel ja juutalaisuus on molempien sydäntä lähellä. Tykkäämme molemmat myös sisustamisesta ja valokuvauksesta. Veljemme oli lauluntekijä ja huippukitaristi. Meillä on myös yhteisiä ystäviä ja tunnemme myös toistemme ystäviä. Kävimme molemmat nuorina ruotsinkielisen lastenhoitajakoulutuksen. Pidämme kansainvälisyydestä ja matkustamisesta, mutta pelkäämme lentämistä. Leikimme siinä myös leikkiä, jossa kysyin: Mitä sinun miehelleni kuuluu. Hän on ollut myös esimerkillinen sisko hengellisesti. Israel ja juutalaisuus ovat sydäntämme lähellä, minulla jo 12-vuotiaasta alkaen. Olemme molemmat sosiaalisia ja huumorintajuisia, mutta Anne on minua villimpi. Perheemme oli musikaalinen. Minä nousen, etenkin kesällä, aikaisin ja haluan vapaapäivänä mennä ulos nauttimaan auringon valosta ja lämmöstä, hoitaa puutarhaa tai veneillä. Molemmat olimme vuosia kotiäiteinä, olemme lapsirakkaita ja hyvin perhekeskeisiä. Tapaamme säännöllisesti ja vietämme usein jouluja ja muita juhlia perheinemme yhdessä. Seurakunnan kriisit ja veljeni sairaudet olivat luultavasti raskaimmat asiat lapsuudenperheessämme. Vaikka äidillä oli akateeminen loppututkinto, hän oli kotiäitinä lähes koko elämänsä. Yhteinen viikko Tel Avivissa lähes 40 vuotta sitten lähensi heitä ja vahvisti heidän ystävyyttään. Hänellä on hyvät arvot ja hän rakastaa perhettään. Annen kanssa puhumme ja nauramme paljon. Anne tekee asiat pikkutarkasti, minä olen suurpiirteisempi. Huomaamme usein pitävämme myös samoista laulajista ja poliitikoista. Isä oli paljon töissä, mutta järjesti meille ihania lomamatkoja. Kummallekin meille usko ja terve hengellisyys ovat tärkeitä. Olemme kumpikin laulajia. Annen kanssa emme ole juurikaan riidelleet, ehkä olemme jopa vähän vältelleet riitoja. Olemme olleet kaksi kertaa myös samassa työpaikassa. Meitä yhdistää myös musikaalisuus. Käsi kädessä ulla ingman-ronkainen & anne ingman-virtanen. Isä ja me tytöt lähinnä lauloimme. Kun aurinko paistaa, Anne voi nukkua pitkään ja siivota vaikka koko loppupäivän. Koronaaikana tosin osat vaihtuivat. Välillä varmasti jotkut asiat ovat ärsyttäneet, puolin ja toisin. Kumpikin jatkoimme myöhemmin tahoillamme opintojamme. Vanhempamme olivat vakaita kristittyjä, rakastavia ja huolehtivia. Mustatukkainen Anne on mielestäni aina ollut kaunis. Annen ja Aimon perhe on minulle läheisin ja tärkein, oman perheen jälkeen. Itse olin lapsena kovin ujo. Muutimme paljon ja koulunvaihdot olivat raskaita minulle. Hän kuuntelee, lohduttaa ja rohkaisee, kun minulla on murheita. LAPSENA PYYSIN ANNEA pitämään minua kädestä kiinni mennessämme nukkumaan. Äitini oli pianonsoiton opettaja. On meissä eroavaisuuksiakin. Ulla kertoo: | 47 Sisaruksilla Ulla Ingman-Ronkaisella ja Anne IngmanVirtasella on lähes seitsemän vuoden ikäero
Ehkä aikuisena on tullut pari kertaa pieni konflikti liittyen lasten kasvatukseen. Olemme monessa asiassa samanlaisia, iloisia ja sosiaalisia, visuaalisia esteetikkoja. Minä siis isosiskona päätin ja määräsin, mutta enää se ei onnistu. 48 |. Perhe ja usko Jeesukseen ovat kantava voimia elämässämme. Hänellä oli eri kaverit kuin minulla ja hän kulki pitkään vanhempien mukana, kun me veljen kanssa olimme jo itsenäisiä. Yhdessä olemme myös surreet veljen ja vanhempiemme kuolemaa ja selvinneet niistä. Erityistä apua sain Ullalta, kun vuosia työskentelin narsistisen henkilön kanssa. Olen oppinut puhumaan tunteistani ja käsittelemään niitä. Koska Ulla on perheja yksilöterapeutti, olen saanut häneltä tarvittaessa hyviä neuvoja. Lapsena Ulla ja Anne nukkuivat usein käsi kädessä. Lapsuudenperheessämme pyydettiin ja annettiin anteeksi. Vanhemmat eivät sitä vaatineet, mutta herkkä omatuntoni kehotti siihen. Tein sen mielelläni, vaikka käteni väsyi huonossa asennossa. Aloimme seurustella samana kesänä 1984 nykyisten miestemme kanssa. Odotin Ullan nukahtamista ja otin käteni varovasti pois. Meillä on myös inside-juttuja, joita muut eivät välttämättä ymmärrä, eikä tarvitsekaan. Vaadin, että Ulla järjestelee lelut paikoilleen joka ilta. Oli aika, jolloin pyysin vanhemmiltani anteeksi, vaikka en ollut mitään pahaa tehnytkään. Joka ilta Ulla halusi pitää minua kädestä kiinni. Olin lapsena supersiisti enkä kestänyt epäjärjestystä. Menimme naimisiin ja lapsemme syntyivät lähekkäin. ja ”Ajattele, että pölyt kuuluvat elämään, pidä niitä ystävinäsi.” Kaunis Ulla on rohkea ja uskaltaa toteuttaa unelmiaan ja ideoitaan. Pyrimme puhumalla selvittämään erimielisyydet, jos sellaisia tulee. Suuren ikäeromme takia en muista meidän riidelleen. Ulla jaksoi kuunnella, tukea ja rohkaista. Vuosien varrella olemme yhdessä kasvaneet aikuisiksi, puolisoiksi, äideiksi ja isoäideiksi. Viikon mittainen matkani Tel Aviviin ja seikkailut siellä yhdessä lähensivät meitä ja lujittivat ystävyyttämme. Olin silloin todella uupunut ja ahdistunut monta vuotta eikä työnantajani osannut puuttua asiaan. Hengellisistä asioista ajattelemme hyvin samalla tavalla. 16-vuotiaana hän oli Au-pairina Israelissa. Ullalta olen oppinut pari hauskaa elämänviisauttakin: ”Siivota voi silloin, kun aurinko ei paista”. Meitä yhdistää rakkaus Israeliin ja kiinnostus sukujuuriin. Pidämme tiiviisti yhteyttä ja olemme kuin yhtä suurta perhettä. Kun Ulla oli 4 ja minä 11, nukuimme samassa huoneessa. Yhteisessä huoneessamme meillä oli iso lelulaatikko sängyn alla. Olen myös oppinut, ettei isosiskon tule antaa pikkusiskolle neuvoja, ellei hän niitä itse halua. Joskus hän heräsi yöllä ja otti taas kädestäni kiinni. Kunnioitamme toisiamme ja käytämme aikaamme mielellämme rakentavaan yhdessäoloon. Minulle on jäänyt lämmin muisto tästä meidän siskojen välisestä läheisyydestä. ” Pyydettiin ja annettiin anteeksi.” Anne kertoo: SISKONI ULLA ON MINUA melkein seitsemän vuotta nuorempi, joten hän oli minulle pitkään pikkusisko, jota yhdessä hoivattiin
En halua kuolla, haluan elää! Lentäjä kuuli metakan eikä suostunut nousemaan ilmaan. Rukoilimme ja annoin kortin, jossa on ristiinnaulitun Jeesuksen kuva. Hän meni väliin, mutta häntä iskettiin kasvoihin. Suomessa viranomaiset tenttasivat mieheltä kristillistä uskonoppia. Nuori poika joutui katselemaan, kun isä pahoinpideltiin. Etuhampaat katkesivat. Hänen ylösnoussut auttajansa on tullut läpi lukkojenkin. Ei oltu varmoja, että uhka oli todellista ja tarpeeksi vakavaa. Sain vinkkejä, mitä kautta palautusprosessin saisi katkaistua. On vapautta ja turvallisuutta. Sen jälkeen pitkä venematka. Jumala antoi aikaa auttaa. Mies palautettiin säilöön ja kohti uutta paikkakuntaa, jossa prosessi jatkuu hetken. Se pelotti, mutta ajelehdittiin hitaasti eteenpäin. Entä mitä mies ajattelee. Isä ei niistä kovin piitannut, ja pojan ajatukset seurasivat isänsä jäljissä. Irakilainen painoi sen rintaansa vasten. Tapasin miehen ennen palautuksen täytäntöönpanoa. Kentällä mies huusi ja itki. Hän halusi miehen kanssa naimisiin, perheen ja tulevaisuuden. Hän kysyi, saiko pitää kortin – kuvallisen todistuksen siitä, että hänet pitää tappaa. Mies laittoi ristiinnaulitun kuvan kalteri-ikkunaa vasten. Naisystävä lähetti viestejä. Helluntain ja Helatorstain sekoittamisesta seuraa punakynää, kuten myös siitä, ymmärtääkö sakramenttien merkityksen. kirJoittaJa on sleyn kotiMaantyön JohtaJa. Nuorukaisella oli unelma maasta, jossa olla turvassa ja vapaa. Tuli seuraava päivä. Suomi on hyvä maa. Keväällä 2015 nuori saapui Suomeen. Nuoren mies löysi toisen ulkomailta saapuneen, ihastui ja sitoutui sekä naiseen että pian myös Kristukseen. Nuorukainen täytti 18 vuotta ja koki, ettei voisi rakentaa tulevaisuuttaan pelon keskelle. Joku kuoli matkalla. Uhattiin tappaa, jos tämä tulisi takaisin kotimaahansa. Vastaan tulivat Tikrit, Mosul ja lopulta Turkin raja. Muutkin liittyivät rukoilemaan. ”Löysin Suomesta sen, mitä olin toivonut. Poika kasvoi, eikä enää sietänyt katsella sivusta isänsä murjomista. Suku piti huolen, että uskonnollisia rituaaleja ja tapoja noudatettiin. Te ks Ti ju h a n a ta rv a in en. Ei turvapaikkaa. Nuoren miehen puhelin takavarikoitiin ja alkoi matka lentokentälle. Suomi antoi minulle vapauden ja turvallisuuden.” Ajattelen samoin. Mutta viranomaiskäytäntö pakkopalautusten suhteen ei tee oikeutta ihmisen turvalle, elämälle tai hänen vakaumukselleen. Hän haki turvapaikkaa perusteenaan väkivalta, jota kohtasi kotonaan. Oli päästävä turvaan. | 49 k o lu m n i Läpi lukkojenkin I rakilaisperheeseen syntyi ainokainen vuonna 1997. Jos oli kääntynyt kristityksi, tuli uskonasiat osata perusteellisesti. Parikymppinen mies ei vakuuttanut kuulustelijoita. Hän sai myös itse osansa. Elämäni on muuttunut täällä. Hänet kastettiin kristityksi. Tieto nuorukaisen uskosta Jeesukseen kulki suvulle. Perheen uskonnollisista tavoista lipsumisesta annettiin muistutusta fyysisen kurituksen merkeissä. Sunnimuslimiperhe ei ollut kovin uskonnollinen, mutta esikoisen syntymän kunniaksi kokoonnuttiin islaminuskon mukaisesti yhteen. Kääntyminen ei ollut viranomaisten mittareilla riittävän aitoa ja vahvaa
Missä Raamatun kirjassa kirjoittaja kokee kärsimystensä keskellä: ”Joka aamu on Herran armo uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.”. 2:3 4–3 5); 4. Samasta aiheesta lisää Jouni Lallukan kirjasta Ahdistus. Teemana on tällä kertaa Ahdistukset ja koetukset Raamatussa. r a a m at tu v is a la aT in u T re ij o h u u sk o n en ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 4.10.2023 T ämän vuoden Raamattuvisassa kysymyksiä on kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. (Perussanoma 2022). Mikä oli Abrahamin ankarin uskon koetus. Fila del fian (Ilm . Minkä seurakunnan enkeliä Jeesus rohkaisee: ”Minä tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman.”. 12: 6); 7. Ste fan os, hän et su rm att iin kiv itt äm ällä (A pt. Kymmenen kysymystä Raamatusta Kuka sanoi: ”Jumalan valtakuntaa meidän on mentävä monen ahdingon kautta.. Mar ial le (Lu uk. 8:5 4– 60 ); 8. 3:1 0). Se saa aik aan kes täv yy ttä (R oom . Epäuskoa vai osa elämää. ”… tu kek aa hei kko ja ja olk aa kai kki a koh taa n kär siv älli siä .”; 10 . Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. Mitä Paavali ja Silas tekivät Filippin vankilan perimmäisessä sopessa, jalkapuuhun kytkettyinä. va sta uk set : 1. Hep rea lai ski rje ess ä (H ep r. Miten jatkuu Paavalin kehotus: ”Ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja… ”. Paa val i (A pt. 16: 24– 25) ; 6. 5:3 ); 9. Kuka kärsi Jerusalemin seurakunnassa ensimmäisenä marttyyrikuoleman ja miten. 22: 1–1 8); 3. Ruk oili vat ja lau lae n ylis tiv ät Jum ala a (A pt. Kenelle Simeon ennusti: ”Sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä.”. Val itu svi rsi ssä (V al.v , 3:2 3); 5. Mitä myönteistä ahdinko vai saada aikaan Roomalaiskirjeen mukaan. Hän ei kie ltä yty nyt uh raa mas ta ain oaa po ika an sa (1, Moo s. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |. 14: 22) ; 2. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. Missä Uuden testamentin kirjeessä sanotaan: ”Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.”
M eidät on tehty Jumalaa varten. Jumala on rakkauden lähde k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti c. Kukaan maallinen rakastettu ei ole herättänyt rakkauttamme muuten kuin olemalla jossakin suhteessa hänen kaltaisensa, vain olemalla ilmentymä hänen kauneudestaan, laupeudestaan, viisaudestaan tai hyvyydestään. Hän on luonut nuo rakkaudet ja sisältä päin kannatellut niitä ja pitänyt niitä liikkeessä hetkestä hetkeen. Kaikki, mikä oli todellista rakkautta, oli jo maan päällä paljon enemmän hänen kuin meidän, ja meidän ainoastaan siksi, että se oli hänen. Kun näemme kerran Jumalan kasvot, tiedämme aina tunteneemme ne. Hän on ollut osapuolena kaikissa maanpäällisissä kokemuksissa, joita meillä on ollut viattomasta rakkaudesta. le w is ku va Br ia n ga rc ia / u n sp la sh | 51. s