Elintarvike ja Terveys-lehti 2/2015

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

1 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. vsk
vsk. 2 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29
Luotettavien ja turvallisten järjestelmien sekä teknologian avulla päivittäinen työsi helpottuu. Pitkän kokemuksemme ansiosta meillä on laaja ymmärrys ammattikeittiöiden toiminnasta. Järjestelmiemme avulla myös säädösten noudattaminen on helppoa.. 1 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Ratkaisut omavalvontaan ja tuotannonohjaukseen. Lisätietoa www.eskimonland. vsk Haluamme helpottaa päivittäistä työtäsi Tehokkuutta, turvallisuutta ja helppoutta ammattikeittiöön. Ratkaisumme tekevät työstäsi tehokkaampaa ja laadukkaampaa sekä auttavat tuomaan kustannussäästöjä
(02) 630 4920, fax (02) 630 4939 Gallen-Kallelankatu 8, 28100 PORI eevastiina.veneranta@elintarvikejaterveys.fi Ilmoitukset ja markkinointi eija.lindroos@elintarvikejaterveys.fi Puh. Tämähän on ollut elintarviketeollisuuden pakkaamissa tuotteissa pakollista jo aiemmin. Elintarviketietoasetus astui voimaan siirtymäaikoineen viime joulukuussa. Vuositilaus 52 euroa (sis. vsk Päätoimittaja Tapio Välikylä tapio.valikyla@ elintarvikejaterveys.fi Puh. Tapio Välikylä. Huhtikuun 2015 alusta lähtien ravintolaruokiin tulee ilmoittamisvelvollisuuksia ja kaupoissa myytävien pakkaamattomien elintarvikkeiden ainesosat pitää kertoa asiakkaille. Esimerkiksi allergioita ja intoleransseja aiheuttavat ainesosat ovat pakollisesti ilmoitettavia asioita myös tarjoilussa. alv 10 %) Irtonumero 10 e (sis.alv 24 %) Julkaisija Suomen Ympäristöja Terveysalan Kustannus Oy www.elintarvikejaterveys.fi ISSN 0786-213x Painopaikka: Vammalan Kirjapaino Oy Pakkaus puhuu entistä enemmän Mittava pakkausmerkintäuudistus koko EU:n alueella etenee. 2 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Yhtenäiset säädökset ovat myös edellytys elintarvikkeiden liikkumiselle Euroopan sisämarkkinoilla. Elintarviketeollisuudellemme uudistus on valtava haaste, eikä ihan halpakaan. 0400 593 273 Ku va : H ei di K os si 441 842 Painotuote Toimitusneuvosto Pääjohtaja Matti Aho Elintarviketurvallisuusvirasto Professori Hannu Korkeala Helsingin yliopisto Elintarviketurvallisuuspäällikkö Riikka Åberg Helsingin ympäristökeskus Johtaja Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitto Osastonjohtaja Maria Teirikko Elintarviketurvallisuusvirasto Toimisto Puh. Valistunut kuluttaja saa kulutuspäätöstensä tueksi riittävästi tietoa elintarvikkeista. Eri asia on tietenkin se, että moni kuluttaja ostaa tuttuja tuotteita merkinnöistä huolimatta, ja hyvin monella valintaan vaikuttaa eniten tuotteen hinta. Aika monta ruokalistaa menee uusiksi. Seuraava haaste on tarjoilussa, miten kuluttajalle kerrotaan allergioita ja intoleransseja aiheuttavat ruoka-aineet ja joissain tapauksissa alkuperämaa. 040 511 6005 6 numeroa vuonna 2015. Elintarviketietoasetuksella parannetaan lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista Euroopassa. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat tietenkin kuluttajan etu. alv 10 %) Kestotilaus 47 euroa (sis
59 Arvostusta ammattikeittiöille -hanke saa jatkoa – Kouluruokadiplomi laajenee päiväkotiin ................................................................................ 2 OIVA etenee – elintarviketeollisuus mukaan vähitellen .......... Lehti ilmestyy kesäkuun alussa. 32 Terveysväitteiden käytössä puutteita – toimijoiden omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa syytä tehostaa ..................................36 Vastuullisesti toimivalla elintarviketeollisuudella on monta eri ulottuvuutta ...................40 Takaisinvedot 2014 – mikä muuttui ............................................................................................44 MetropoliLab Oy. Perusperiaatteita ja käytännön esimerkkejä .................... 8 Elintarviketietoasetuksen soveltaminen elintarviketeollisuudessa ............................................................ Pakkaus puhuu entistä enemmän ............................................... 43 Järjestöjen jakama ruoka-apu vähentää hävikkiä .................................................................... 52 Ranska panostaa senioriruokiin .................................................................................................. Modernia analytiikkaa – pitkät perinteet ..................................................48 Lähiruokaa Satakunnasta – makuja maailmalta ....................................................................... 78 Elintarvikepäivä 2015 – Suomen suurin elintarvikealan koulutustapahtuma .....................79 Luomua hitaasti mutta varmasti ammattikeittiöihin ............................................................... vsk 2 • 2015 Elintarvike ja Terveys-lehden n:o 3/2015 lehden teema on tuholaistorjunta. vsk ISSN 0786-213x Painopaikka: Vammalan Kirjapaino Oy ja Terveys-lehti Elintarvike 29. 39 Eläintautien torjuntayhdistyksestä Eläinten terveys ETT ry ................................................... 58 Lastenruoissa hyvin vähän vierasaineita ................................................................................... 79. 18 Pakkausmerkinnät muuttuvat. 4 Valmistava teollisuus ja Oiva ........................................................ 22 Alkuperämaamerkinnät – mitä on tulossa ja mitä on huomioitava lakeja laadittaessa .... 3 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. 14 Ruokapakkaus tiedon lähteenä – pakkauksen merkitys kuluttajalle ..................................................................................... 72 Välipalat Kuluttajille tarjotaan entistä enemmän tietoa myytävistä kalatuotteista ........................... 31 DNA-tutkimukset selvittävät elintarvikkeen aitouden ........................................................... 56 Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden toimintamallit ja elintarvikevalvonnan kustannukset ...........................................................................................60 Henkilöresurssit ja Hyvinkään kaupungin elintarvikevalvonnan vaikuttavuus vuosina 2003?2013 ................................................................................................64 Myymälässä pakattujen juustojen laatu ja käsittelyhygienia ...............................................
4 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Raportti voi siis sisältää usean oivallisen tuloksen, mutta yhden korjattavan, jolloin tarkastuksen tulokseksi tulee korjattavaa. Vähittäismyynnistä ja tarjoilusta saadut tulokset ovat olleet valtaosin hyviä. Tammikuun alussa järjestelmän piiriin tulivat leipomot, myllyt, juomat, makeiset, kasvikset, varastot, kuljetukset ja tukkumyynti. Oiva-järjestelmän on todettu yhtenäistävän tarkastuksia ja kannustavan mahdollisten epäkohtien korjaamista, sanoo ylitarkastaja Marina Häggman Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Toukokuussa 2015 Oivaan tulevat vielä mukaan lihaa, maitoa, kalaa ja kanamunaa käsittelevät laitokset. Parhaimman hymyn saamiseen edellytetään lain noudattamista. Tarkastuksen tulos määräytyy sen perusteella, mikä on tarkastettujen kohtien heikoin arvosana. – Evira on kouluttanut valvojia jokaisessa Oivan vaiheessa. Tarkastuksen tulos määräytyykin huonoimman arvosanan mukaan siksi, että elintarviketurvallisuus voi heikentyä tai vaarantua jo yhdestä epäkohdasta. Muutos on valvonnan kannalta todella merkittävä. Osallistuminen on ollut mahdollista myös etäyhteyden välityksellä, OIVA etenee Hymiöitä on neljä: oivallinen, hyvä, korjattavaa ja huono. Katsomalla kaikkia tarkastustuloksia ja lukemalla sanalliset Oiva-huomiot saa tarkemman kuvan yrityksen elintarviketurvallisuuden tasosta Elintarviketeollisuus mukaan vähitellen Tapio Välikylä. Vuodenvaihteessa 2015 Oiva laajeni koskemaan myös elintarviketeollisuutta. Mitä leveämpi hymy, sen paremmin elintarviketurvallisuusasiat elintarvikekohteessa ovat. vsk Elintarvikevalvonnan tietojen julkistamisjärjestelmä Oiva on ollut vähittäismyyntiä ja tarjoilua harjoittavissa yrityksissä käytössä vapusta 2013 lähtien. Yhdelläkin epäkohdalla voi olla kuluttajalle suuri merkitys. – Oivaan mennään portaittain ymmärrettävistä syistä
Marina Häggman korostaa, että Oivajärjestelmä tulisi nähdä myönteisessä valossa. – Se, että yhdeksän asiaa on hyvin ja yksi asia on huonosti, ei poista tai vähennä tämän yhden virheen tai puutteen elintarviketurvallisuusriskiä tai poista mahdollisuutta kuluttajan harhauttamiseen. lilla Eurooppaa olemassa tai sellainen on valmisteilla. Oiva ja tasapuolisuus Eviran käsityksen mukaan valvonnan tasa. Muutos kerrotaan ohjeen lopussa. Oivan periaatteesta Häggman korostaa, että säännöksiä ei voi noudattaa valikoidusti. – Oiva-koulutuksia on järjestetty myös laitoksille. – Suomen erityispiirre on se, että meillä kaikki ohjeet löytyvät oivahymy.fi sivuilta, muilla mailla on esillä korkeintaan lyhyitä tarkastuslistoja. – Nythän asiakas näkee, että kaikki on kunnossa. – Elintarvikevalvonnan toimet tulevat näkyviksi, yhtä hyvin myös yrityksen työ elintarviketurvallisuuden takaamiseksi. Ohjenipun vieressä oivahymy.fi sivulla on myös ohjekohtainen listaus tehdyistä muutoksista. – Tuoteturvallisuuteen liittyvät ohjeet ovat yhteiset ilmoitetuille ja hyväksytyille elintarvikehuoneistoille, eli ne ovat valmiit. Kun valmista ohjetta päivitetään, ohje saa uuden versionumeron ja päivämäärän. vsk kertoo Marina Häggman. Uusia ohjeita Ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen arviointiohjeet valmistuivat joulukuussa 2014. Valvontayksiköiden osallistuminen koulutuksiin on ollut laaja ja kiinnostus korkea. – Jos otetaan 5 ruokanäytettä, 4 niistä on ”puhtaita” ja yhdessä on ruokamyrkytysbakteeri, se ei tarkoita, että ruoka olisi keskimäärin moitteetonta. – Elintarvikehygienian osalta ohjeet ovat erilaiset ilmoitetuille ja hyväksytyille elintarvikehuoneistoille lainsäädännön eroista johtuen. 5 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen ohjeet valmistuvat keväällä 2015 Oivan kaltaisia järjestelmiä on jo eri puoOiva-järjestelmän tavoitteena on, että asiakas näkee enemmän – Ennen Oivaa asiakas ei kohdannut elintarvikevalvontaa eikä nähnyt ruokapaikkaansa tai kauppaa kuin asiakastiloissa, Oiva-järjestelmä tuo tähän kaikkeen läpinäkyvyyttä, sanoo ylitarkastaja Marina Häggman Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta
6 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Oiva perustuu nykyisiin voimassa oleviin elintarvikelain säännöksiin. – Tarkastukset on sidottu yrityksen toimipaikkaan, jokaisen konserniin kuuluva toimipiste valvotaan sijaintikunnan toimesta, ja jokainen toimija saa toimipisteen mukaisen Oiva-raportin. Evira on valmistelemassa (lausunnolla parhaillaan) riskiperusteisen valvonnan ohjetta, joka avaa asiaa laajemmin kuin Oiva-arviointiohjeet. – Valvontaviranomaisten tekemien tarkastusten sisältö ei muutu. Lainsäädännön taso tarkoittaa sitä, että tuote ja toiminta ovat turvallisia ja että kuluttajan tiedonsaanti on turvattu. Epäkohdan laajuus tulee arvioida riskin kautta. vsk puolisuus on lisääntynyt. Tavoite ei ole löytää jotain huomautettavaa, vaan tarkastuksella todeta, että toiminta on lainsäädännön edellyttämällä tasolla. – Täytyy myös muistaa, että virhe on aina myös tilanneja tilakohtainen. Kun valvontaa toteutetaan riskiperusteisesti, ulospäin saattaa näyttää siltä, että kohteita kohdeltaisiin eri tavalla, mikä ei siis pidä paikkaansa, muistuttaa Häggman. Toimijan vastuu pysyy edelleen samana. – Saman yhteistoiminta-alueen tarkastajat on kalibroineet toisiaan ja näin tarkastuskäytännöt ovat yhtenäistyneet. Lisäksi. Tärkeää on havainnoida, hallitsevatko toimijat tarkastuksen kohteena olevan toiminnan riskit. – Koulutuksissa Evira on korostanut ”kokonaistilanteen hallintaa ja sen tarkastamista”. Oiva-raportit ovat toimipistekohtaisia aivan samalla tavalla kun esimerkiksi ravintolatai kauppaketjun yksittäiset kohteet. – Sidosryhmässä käydyn keskustelun perusteella sekä valvojat että toimijat ovat sitoutuneita Oivaan. – Oiva on valvontatietojen julkistamisjärjestelmä. Tarkastuksen sisältö on jaettu 18 asiakokonaisuuteen. Jokainen asiakokonaisuus koostuu useasta rivistä eli tarkastettavasta asiasta. Oiva ei muuta lainsäädännön vaatimuksia tai anna tulkintoja säännöksistä. Esimerkiksi siisteys on aina kokonaistilanne, se on vaikuttava tekijä Oiva-arvioinnissa. Tarkastukset ovat valvontaviranomaisten tekemiä valvontasuunnitelman mukaisia maksullisia tarkastuksia, korostaa Marina Häggman
– Tarkista postitse lähetetyt Oiva-raportti ja tarkastuskertomus, että ne vastaavat yritykseesi tehdyn tarkastuksen sisältöä. Jos epäkohdan korjaaminen vaatii ensin korjaussuunnitelman laatimisen, tarkastuksessa sovitaan määräaika korjaussuunnitelman tekemiselle. – Tarkastajan tulee annetuista korjattavaa -arvosanoista sopia määräaika, johon mennessä epäkohdat kuuluu korjata. Lähde: www.yrittajat.fi. – Jos arvosanaksi tulee ”huono”, tarkastajan pitää epäkohdan korjaamiseksi aloittaa elintarvikelain mukaiset pakkotoimet. Jokaiselle tarkastavalle asialle tehdään arviointiohje. Tarvittaessa tarkastaja voi myös antaa ohjeita ja neuvoja asioiden korjaamiseen. vsk osa tarkastettavista asioista koskee vain tiettyä toimintaa, joka tarkastetaan, mikäli toimija harjoittaa kyseistä toimintaa. Sen tarkoitus ei ole olla yksityiskohtainen selvitys tehdyistä havainnoista. Yrittäjä, näin valmistaudut Oivaan: – Tutustu Oiva-järjestelmän arviointiohjeisiin. – Tarkastuksella esiin tulevat yksityiskohtaiset asiat ja epäkohdat kirjataan ei-julkaistavaan, vain toimijalle lähetettävään tarkastuskertomukseen. Jos havaitset raportissa virheen, ota yhteyttä suoraan tarkastuksen tehneeseen elintarvikevalvontaviranomaiseen, jonka yhteystiedot löytyvät tarkastuskertomuksesta. 7 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Tarkista tarkastuskertomuksesta, että määräaika on annettu. Kaikkia asiakokonaisuuksia ei tarkasteta jokaisella tarkastuskäynnillä. Oiva-raportissa näkyy arvosana ”korjattavaa” tai ”huono”, kunnes epäkohta on todettu korjatuksi. On tärkeää, että toimija valitsee oikeat ohjeet. – Jos tarkastaja havaitsee yrityksessäsi epäkohtia, hänen tulee kertoa sinulle, mitä asioita pitää korjata. MUISTA! Eviran sivuilla on kahdet eri ohjeet, ilmoitetuille elintarvikehuoneistoille ja hyväksytyille elintarvikehuoneistoille. – Oiva-raportin julkaistavassa osassa oleva Oiva-huomio, on kuluttajalle tarkoitettu lyhyt selitys siitä, miksi tarkastuksella tarkastettu asia ei ole ollut oivallinen. Kaikki asiat tarkastetaan kuitenkin kerran kolmessa vuodessa. Tarkastettavat asiat valitaan riskiperusteisesti yrityksen toiminnan mukaan, siten jotkut asiat tarkastetaan useammin kuin toiset. Jos julkiseen Oiva-raporttiin on kirjattu tarkastuskertomukseen kuuluvaa asiaa, ota yhteyttä tarkastuksen tehneeseen elintarvikevalvontaviranomaiseen tai hänen valvontayksikköönsä. – Kunnallinen elintarvikevalvonta kirjoittaa raportit ja on oikeudellisesti vastuussa julkaistavan Oiva-raportin sisällöstä. Tarkastuskertomuksessa pitää olla maininta siitä, että pakkotoimet on aloitettu
Viranomaisen laatimat tarkastuskertomukset ovat julkisia asiakirjoja, jotka kenellä tahansa on pyytäessään oikeus saada nähtäväkseen. 8 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. vsk Oiva-järjestelmä on laajentunut vähittäismyyntija tarjoilupaikoista koskemaan 1.1.2015 alkaen myös valmistavan elintarviketeollisuuden ilmoitettuja elintarvikehuoneistoja. Näitä ovat esimerkiksi leipomot, myllyt sekä juomaja makeistehtaat. Hallituksen esityksessä (HE 293/2010 vp) elintarvikelaiksi valvontatietojen julkistaNina Kaario, ylitarkastaja ELL, ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkäri Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Elintarvikehygieniayksikkö Valmistava teollisuus ja Oiva. Hyväksytyt elintarvikehuoneistot eli laitokset tulevat Oivaan mukaan 1.5.2015 alkaen. Viranomaisen on laadittava tekemästään tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus (hallintolaki 434/2003, 39 §). Elintarvikelain mukaan elintarvikealan toimijan on julkistettava valvontaviranomaisen antama, elintarvikehuoneiston tarkastuksesta kertova asiakirja Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla. Valvontatulosten julkistaminen aloitetaan valmistavan teollisuuden osalta 1.1.2016 mennessä. Valvontatietojen julkisuus Viranomaisen asiakirjojen julkisuus perustuu julkisuuslakiin (621/1999, 1 §). Valvontatietojen aktiivinen julkaiseminen Oiva-järjestelmässä perustuu elintarvikelakiin (23/2006, 21 §) ja Eviran määräykseen (1/2013). Hyväksyttyjä elintarvikehuoneistoja ovat esimerkiksi liha-, kala-, maitoja muna-alan laitokset
Lisäksi Oiva-järjestelmä ohjaa valvojia kuvailemaan epäkohtia niin, että olennaiset valvontatulokset ja epäkohdat käyvät raportista ymmärrettävästi ilmi. Valvontatietojen julkistamisen vaikutustavoitteet Valvontatietojen julkistamisen keskeisinä tavoitteina ovat valvonnan yhdenmukaistaminen ja valvonnan läpinäkyvyyden parantaminen. Oiva-järjestelmän myötä elintarElintarvikealan toimijan on varmistettava, että sen vastuulla olevat elintarvikkeiden tuotanto-, jalostusja jakeluvaiheet täyttävät niille asetetut yleiset ja erityiset hygieniavaatimukset.. Asiakirjassa tulisi olla nähtävissä tarkastuksen keskeiset tulokset ja asiakirjan tulisi olla käytettävissä kaikissa kunnissa. Lisäksi riskin mukaan luokiteltuja valvontatuloksia voidaan helpommin hyödyntää riskiperusteisen valvonnan jatkosuunnittelussa. vsk mispykälän perusteluissa on todettu, että elintarvikevalvontaviranomaisen laatimaa yksityiskohtaista tarkastuskertomusta ei ole tarpeen julkistaa mutta sijaan olisi tarpeen luoda yksinkertainen malli tarkastusten tuloksista kertovaksi asiakirjaksi. 9 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Valvontatulosten julkisuuden toivotaan antavan kuluttajalle lisää perusteita valita, minkä elintarvikehuoneiston tuotteita hän ostaa. Oiva-arviointiohjeet ohjaavat valvojia arvioimaan ja luokittelemaan valvonnassa tekemänsä havainnot niiden aiheuttamien riskien perusteella neljään eri luokkaan. Valvontatulosten julkisuuden toivotaan myös motivoivan elintarvikealan toimijoita noudattamaan paremmin elintarvikemääräyksiä. Oivasta lisäarvoa elintarvikealan toimijoille ja valvojille Elintarvikehuoneistojen valvonnan ja tarkastusten perusteella arvioidaan, millä tavalla elintarvikealan toimija on varmistunut tuottamiensa elintarvikkeiden turvallisuudesta sekä siitä, että kuluttajia ei johdeta harhaan. Eviran hallinnoimassa Oiva-järjestelmässä olennaiset valvontatiedot julkaistaan Oiva-raportilla tiivistetysti, yhdenmukaisella ja kuluttajalle ymmärrettävällä tavalla. Oivajärjestelmän yhtenä tavoitteena on myös, että valvonnan läpinäkyvyyden ansiosta vältyttäisiin mahdollisuuksien mukaan raskailta hallinnollisilta pakkokeinoilta
Oivajärjestelmä säästää sekä toimijoiden että valvojien työaikaa, koska samankaltaisten prosessien hallintaa voidaan tarkastaa ja arvioida esimerkkien ja otosten perusteella eikä valvojan tarvitsee tarkastaa kaikkia prosesseja tai toimintoja erikseen. Esimerkiksi, jos valvoja havaitsee lämpötilojen hallinnassa jonkin tuotteen valmistusprosessissa epäkohdan, toimija voi tarkistaa, ettei vastaavaa epäkohtaa esiinny muissa valmistusprosesseissa. Elintarvikkeen katsotaan olevan turvallinen silloin, kun se on lainsäädännön vaatimusten mukainen. Vaatimukset elintarvikkeiden turvallisuudelle Yleisen elintarvike-asetuksen (178/2002/EY, 14 artikla) mukaan elintarviketta ei pidetä turvallisena, jos se on terveydelle haitallinen tai ihmisravinnoksi soveltumaton. Vaatimukset kuluttajien etujen suojelulle Elintarvikelainsäädäntö pyrkii suojaamaan kuluttajien etuja sekä tarjoamaan kuluttajille lähtökohdat tietoon perustuvien elintarvikevalintojen tekemiseksi. Elintarvikealan. Lisäksi on huomioitava mahdolliset toksiset vaikutukset ja kuluttajien terveydelliset erityisherkkyydet. Toimija voi puolestaan soveltaa saatuja valvontatuloksia kaikkien vastaavien toimintojen omavalvonnassa. 10 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Elintarvikelainsäädännön tavoitteena on myös varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräystenmukainen laatu. Lisäksi on huomioitava kuluttajalle annetut tiedot tai yleisesti kuluttajan saatavilla olevat tiedot elintarvikkeen tai elintarvikeryhmän aiheuttamien terveyshaittojen välttämisestä. Oiva-arviointiohjeet ohjaavat huomiota olennaisimpien riskien hallintaan. Lisäksi elintarvikelainsäädännön tavoitteena on varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää, ei johda harhaan ja suojaa kuluttajaa elintarvikemääräysten vastaisilta elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta ja taloudellisilta tappioilta (elintarvikelaki 23/2006, 1 §). Arvioitaessa, onko elintarvike terveydelle haitallinen, on huomioitava elintarvikkeen aiheuttamat mahdolliset välittömät tai lyhyen tai pitkän aikavälin vaikutukset. vsk vikealan toimijoilla on mahdollisuus tuoda toimintaansa esille myönteisessä valossa. Elintarvikealan toimijan vastuuta koskevat vaatimukset Elintarvikealan toimijalla on ensisijainen vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta (852/2004/EY, 1 artikla). Arvioitaessa, onko elintarvike turvallinen, on huomioitava elintarvikkeen tavanomaiset käyttöolosuhteet kuluttajan kannalta. Elintarvikelainsäädännön tavoitteena on ehkäistä elintarvikkeiden väärentäminen ja muut menettelytavat, jotka voivat johtaa kuluttajia harhaan (178/2002/EY, 8 artikla). Arvioitaessa, onko elintarvike ihmisravinnoksi soveltuva, on huomioitava, onko elintarvike saastunut esimerkiksi vieraiden aineiden, pilaantumisen, mätänemisen tai laadun heikentymisen tai muun vaikutuksen seurauksena
Riskillä tarkoitetaan vaaran aiheuttaman terveydellisen haittavaikutuksen todennäköisyyttä ja voimakkuutta (178/2002/EY, 3 artikla, kohta 9). Kohteen tarkastamisen voi suorittaa tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä mutta valvonnan tulokset arvioidaan tarkastusjärjestyksestä riippumatta asiakohtaisesti. Oivaarviointiohjeista, arvosanojen esimerkeistä ja lainsäädännön vaatimusten tulkinnoista käydäänkin viranomaisten ja toimijoiden välillä vilkasta keskustelua ja keskustelun perusteella Oivajärjestelmää kehitetään jatkuvasti.. Oiva-arviointiasteikko Oiva-arviointiasteikko perustuu elintarvikelainsäädännön vaatimuksiin ja käsitteistöön. Arviointitulokset julkaistaan Oiva-raportilla asiakokonaisuuksittain. Käsitteet vaara, riski ja riskiperusteinen valvonta Elintarvikevalvonnan käsitteet vaara, riski ja riskiperusteinen valvonta perustuvat elintarvikelainsäädäntöön. Yleisen elintarvikeasetuksen mukaan vaaralla tarkoitetaan elintarvikkeessa olevaa biologista, kemiallista tai fyysistä tekijää tai tilaa, joka saattaa vaarantaa elintarvikkeen turvallisuuden (178/2002/EY, 3 artikla, kohta 14). vsk toimijan on varmistettava, että sen vastuulla olevat elintarvikkeiden tuotanto-, jalostusja jakeluvaiheet täyttävät niille asetetut yleiset ja erityiset hygieniavaatimukset (852/2004/ EY, 3 ja 4 artikla; 853/2004/EY, 3 artikla) sekä muut niitä koskevat lainsäädännön vaatimukset. Tarkastettavat asiat on Oiva-järjestelmässä luetteloitu asioittain ja ryhmitelty asiakokonaisuuksiksi. Elintarvikelainsäädännön vaatimukset koskevat elintarvikkeiden turvallisuutta, kuluttajan etujen suojelua, elintarvikealan toimijan vastuuta sekä elintarvikkeisiin liittyviä vaaroja ja riskejä. Yleisten ja erityisten hygieniavaatimusten täyttämiseksi elintarvikealan toimijan on laadittava ja toteutettava HACCP-periaatteisiin perustuvat, riskien hallintaa koskevat menettelyt (852/2004/EY, 5 artikla). Yhdenmukainen käsitys vaaroista ja riskeistä ja niiden hallinnasta vaatii avointa tiedonvaihtoa ja keskustelua sekä alalla toimivien viranomaisten ja toimijoiden koulutusta. Luettelointi ja ryhmittely ohjaavat toimijoita ja valvojia hahmottamaan toiminnan prosesseja kokonaisuuksina ja yhdenmukaisella tavalla. Riskiperusteisella valvonnalla tarkoitetaan elintarvikelaissa (1 luku, 6 a §) sitä, että elintarvikevalvonnassa on otettava huomioon elintarvikealan toimijan harjoittaman toiminnan luonne ja laajuus sekä elintarvikkeeseen liittyvät muut elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajansuojaan vaikuttavat seikat. Oiva-arviointiasteikossa arvosanat oivallinen, hyvä, korjattavaa ja huono kuvaavat sitä, millä tavalla elintarvikealan toimija on varmistunut elintarvikkeiden turvallisuudesta ja kuluttajan harhaanjohtamisen estämisestä sekä mitä jatkotoimenpiteitä mahdolliset epäkohdat edellyttävät toimijalta. Elintarvikelain 7 § mukaan elintarvikkeiden tulee olla kemialliselta, fysikaaliselta, mikrobiologiselta ja terveydelliseltä laadultaan sekä koostumukseltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne ovat ihmisravinnoksi soveltuvia, eivätkä aiheuta vaaraa ihmisen terveydelle, eivätkä myöskään johda kuluttajaa harhaan. Arviointitulokset luokitellaan neljään eri luokkaan niiden aiheuttaman riskin perusteella. Riski voi olla pienempi tai suurempi riippuen siitä, kuinka todennäköinen terveydellinen haittavaikutus on ja kuinka voimakkaat vaikutukset haitta toteutuessaan aiheuttaa. 11 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29
Elintarviketurvallisuudesta tai kuluttajan harhaanjohtamisen estämisestä ei ole riittävästi varmistuttu omavalvonnalla ja toiminnassa on epäkohtia, jotka heikentävät elintarviketurvallisuutta tai johtavat kuluttajaa harhaan. Korjattavaa-arvosanan kohdalla toimintaa ei ole toteutettu lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Korjattavaaarvosanan voi saada joissain tapauksissa myös silloin, jos toimija ei ole korjannut aiemmin havaittua pientä epäkohtaa seuraavaan suunnitelmalliseen tarkastukseen mennessä. Oivallinenarvosanan yhteydessä toimijalta ei edellytetä jatkotoimenpiteitä. Epäkohdat edellyttävät korjausta tarkoituksenmukaiseen määräaikaan mennessä ja korjausten tarkastamista määräajan päätteeksi. Toimija on huomannut yllättävät ja satunnaiset epäkohdat itse ja hallinnut niiden korjaamisen omavalvonnallaan. Toiminnassa on pieniä epäkohtia eli kohtia, jotka eivät ole täysin lainsäädännön vaatimusten mukaisia mutta jotka eivät heikennä elintarviketurvallisuutta eivätkä johda kuluttajaa harhaan. Epäkohdat edellyttävät korjausta välittömästi tai kiireellisessä määräajassa ja korjausten tarkastamista määräajan päätteeksi. Hyvä-arvosanan yhteydessä toimijalle annetaan kirjallinen huomautus ja perustellaan, mitä lainsäädännön kohtaa toiminnassa ei ole noudatettu. Elintarviketurvallisuudesta tai kuluttajan harhaanjohtamisen estämisestä ei ole varmistuttu omavalvonnalla ja toiminnassa on epäkohtia, jotka vaarantavat elintarviketurvallisuuden tai johtavat kuluttajaa vakavasti harhaan. Elintarvikkeiden turvallisuudesta on varmistuttu. Toimija ei ole täysin hallinnut pienten epäkohtien korjaamista omavalvonnallaan. Elintarviketurvallisuudesta on varmistuttu. Huono-arvosanan yhteydessä valvojan on pääsääntöisesti käytettävä hallinnollisia pakkokeinoja. Hyvä-arvosanan kohdalla toimintaa on toteutettu pääosin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Huono-arvosanan kohdalla toimintaa ei ole toteutettu lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. 12 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Korjattavaa-arvosanan yhteydessä määräaika voidaan sopia toimijan kanssa kirjallisesti (kehotus), tai viranomainen voi tarvittaessa määrätä sen (määräys). Kuluttajaa ei ole johdettu harhaan. Toiminnassa ei ole varsinaisia epäkohtia. vsk Oivallinen-arvosanan kohdalla toimintaa on toteutettu lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Kuluttajaa ei ole johdettu harhaan. Toimija korjaa epäkohdat oma-aloitteisesti. Huono-arvosanan voi joissain tapauksissa saada myös silloin, jos toimija ei ole korjannut aiemmin havaittua ja korjattavaksi määrättyä epäkohtaa valvojan määräämään ajankohtaan mennessä.
vsk Oiva tukee valvonnan yhdenmukaistamista Jotta valvonta olisi yhdenmukaista ja se koettaisiin oikeudenmukaiseksi, toimijoilla ja valvojilla tulisi olla yhdenmukainen käsitys vaaroista ja riskeistä sekä niiden erilaista mahdollisista hallintakeinoista. Yhdenmukainen käsitys vaaroista ja riskeistä ja niiden hallinnasta vaatii avointa tiedonvaihtoa ja keskustelua sekä alalla toimivien viranomaisten ja toimijoiden koulutusta. Sen sijaan tapa, miten kukin toimija nämä riskit hallitsee, on vapaa, kunhan se on vaatimusten mukainen ja sillä saavutetaan edellä mainitut tavoitteet. 13 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikkö tutkii myös Oiva-järjestelmän vaikuttavuutta elintarvikevalvonnassa ja tuottaa tietoa Oiva-järjestelmän kehittämiseen. Lainsäädännön tavoitteet ovat kaikille toimijoille samat: kaikkien toimijoiden on hallittava omassa toiminnassaan elintarvikkeiden turvallisuutta ja kuluttajien etujen suojelua koskevat riskit. Viitetiedot Yleinen elintarvikeasetus 178/2002/EY Yleinen elintarvikehygienia-asetus 852/2004/EY Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus 853/2004/EY Julkisuuslaki 621/1999 Hallintolaki 434/2003 Elintarvikelaki 23/2006 Hallituksen esitys elintarvikelaiksi HE 293/2010 vp Eviran määräys elintarvikevalvontaviranomaisen ilmoitusja tiedonantovelvollisuuden toteuttamistavasta ja valvontatietojen julkistamisesta 1/2013. Oiva-arviointiohjeista, arvosanojen esimerkeistä ja lainsäädännön vaatimusten tulkinnoista käydäänkin viranomaisten ja toimijoiden välillä vilkasta keskustelua ja keskustelun perusteella Oiva-järjestelmää kehitetään jatkuvasti
Pakollisia elintarviketietoja koskeva vaatimukset on uudistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (elintarviketietoasetus), jota alettiin soveltaa joulukuussa 2014. Asetuksella myös parannetaan lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista eri puolilla Eurooppaa. 14 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Siirtymäaika pakollista ravintoarvomerkintää koskevien vaatimusten soveltamiselle jatkuu joulukuuhun 2016 asti. Jos tämä toimija ei ole sijoittunut EU:n Lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen Maaja metsätalousministeriö Elintarviketietoasetuksen soveltaminen elintarviketeollisuudessa. Elintarviketietojen antamiseen sovelletaan samoja periaatteita siitä riippumatta, millä tavalla elintarvikkeita markkinoidaan. vsk Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat kuluttajaa varten. Kuluttaja tekee itse omat valintansa ja tarvitsee päätöksenteon tueksi riittävät ja oikeat tiedot elintarvikkeista. Ensisijainen vastuu elintarviketiedoista toimijalla, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan. Harmonisoidut säännöt ovat edellytys sille, että tavarat voivat liikkua maasta toiseen EU:n sisämarkkinoilla. Elintarviketietoasetuksella parannetaan kuluttajan tiedonsaantia elintarvikkeiden koostumuksesta ja muista ominaisuuksista. Vastuu toimijalla Elintarvikealan toimijan on tunnettava käsittelemiinsä ja luovuttamiinsa elintarvikkeisiin sovellettava lainsäädäntö sekä tiedettävä elintarvikkeiden ominaisuudet ja mahdolliset riskit. Pakkausmerkintöjen avulla kuluttaja voi vertailla eri tuotteita ja valita itselleen parhaiten sopivan. Etämyynnin kautta markkinoitavista elintarvikkeista on annettava samat tiedot kuin perinteisillä tavoilla markkinoitavista
Elintarvikkeiden alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuutta laajennetaan elintarviketietoasetuksella asteittain vaikutusarviointien perusteella. Elintarviketietoasetuksen edellyttämät pakolliset elintarviketiedot ovat pitkälti samat kuin aiemmassa lainsäädännössä. Alkuperämaa on ilmoitettava valmiiksi pakatusta tuoreesta sianlihasta, lampaanja vuohenlihasta sekä siipikarjanlihasta. Toimija, joka toimittaa elintarvikkeita toiselle elintarvikealan toimijalle, vastaa siitä, että elintarviketiedot siirtyvät ketjussa eteenpäin. Pakattujen elintarvikkeiden osalta uusi vaatimus on, että allergeenit on ilmoitettava ainesosaluettelossa niin, että ne erottuvat selvästi muista ainesosista. Pääsääntö on edelleen, että alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Osa näistä on tietoja, jotka täytyy liittää elintarvikkeen nimen yhteyteen. Vaikka toimija ei itse vaikuttaisi elintarviketietoihin, hän ei saa toimittaa edelleen tuotteita, joiden tietää olevan elintarviketietoja koskevien säännösten vastaisia. Tätä vaatimusta aletaan soveltaa, kun tarkemmat täytäntöönpanosäännökset on annettu. Tilanteen parantamiseksi elintarviketietoasetuksessa asetetaan vähimmäisvaatimus pakollisten tietojen kirjasinkoolle. Tarkemmat säännöt on annettu komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1337/2013, jota aletaan soveltaa 1.4.2015. Tekstin luettavuuteen vaikuttavat erilaiset tekijät, kuten kirjasinkoko sekä selkeä kontrasti tekstin ja taustan välillä. Komissio antaa kuluvan kevään aikana kertomuksen alkuperämerkintävelvoitteen laajentamisesta seuraaviin tuoteryhmiin: muut lihalajit, maito, maitotuotteiden ainesosana käytetty maito, jalostamattomat elintarvikkeet, yhdestä ainesosasta koostuvat elintarvikkeet sekä ainesosat, joiden osuus on yli 50 % elintarvikkeesta. Kuluttajien mielestä keskeinen ongelma elintarvikkeiden merkintöjen osalta on ollut se, että tiedot on vaikea löytää eikä niitä näe lukea. suomalainen ruisleipä, tehty puolalaisesta rukiista). Elintarviketietoasetus edellyttää myös, että kun elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan, eikä se ole sama kuin pääainesosan alkuperämaa, myös pääainesosan alkuperämaa on ilmoitettava (esim. Alkuperämaa esiin Kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä, mistä ruoka on peräisin ja minkälaisen reitin se on kuluttajan lautaselle kulkenut. Ravintosisällön ilmoittaminen Kuluttajan tiedonsaanti elintarvikkeiden. Toimija ei myöskään saa muuttaa elintarviketietoja, jos muutos johtaisi kuluttajaa harhaan. Tiedot allergeeneista on annettava myös pakkaamattomista elintarvikkeista siten kuin kansallisesti säädetään (maaja metsätalousministeriön asetus 834/2014). Allergeenit esiin Kuluttajan tiedonsaanti allergeeneista paranee elintarviketietoasetuksen myötä. Tieto lihan alkuperämaasta on ilmoitettava vastaavalla tavalla myös pakkaamattomana myytävästä lihasta (maaja metsätalousministeriön asetus 834/2014). Komission kertomus ainesosana käytetyn lihan alkuperämaan ilmoittamisesta julkaistiin joulukuussa 2013. Keskeinen muutos on, että ravintoarvomerkintä on tulevaisuudessa lähtökohtaisesti pakollinen. vsk alueelle, elintarviketiedoista vastaa tuontia EU:n alueelle harjoittava toimija. 15 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Asetuksessa säädetään kuitenkin eräistä uusista pakollisista merkinnöistä. Asetuksen liitteessä luetellut allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet on aina ilmoitettava elintarvikkeen merkinnöissä selvästi omalla nimellään. Komissio antaa myöhemmin tarkempia säännöksiä luettavuuteen vaikuttavista tekijöistä
Muita aineita ei voi ravintoarvomerkinnässä ilmoittaa. Suolamerkintöjen on todettu auttavan kuluttajaa tekemään terveytensä kannalta edullisia valintoja ja samaan aikaan kannustavan elintarviketeollisuutta alentamaan elintarvikkeiden suolapitoisuuksia. Ravintoarvomerkinnän läheisyyteen voi liittää maininnan, että suolapitoisuus johtuu yksinomaan tuotteessa luontaisesti esiintyvästä natriumista. 16 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Tulevaisuudessa pakollisessa ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan suola suolaekvivalenttina (suola=2,5xNa), johon lasketaan kaikki eri lähteistä tuleva ja myös elintarvikkeessa luontaisesti oleva natrium. Tällä ohjataan kuluttajaa tutustumaan laajemminkin elintarvikkeen ravintosisältöön. vsk ravintosisällöstä paranee. Elintarvikeryhmät ovat pitkälti samoja kuin aiemmin voimassa olleessa lainsäädännössä. Elintarvikkeiden suolapitoisuuteen vaikuttaminen on Suomessa edelleen tärkeää, koska myönteisestä kehityksestä huolimatta suomalaisten suolansaanti on edelleen selkeästi kansainvälisiä suosituksia korkeammalla tasolla. Tästä syystä muun muassa lihavalmisteiden raja-arvoissa on otettu huomioon tuotteiden luontainen natrium. Suomessa on vuosikymmenien ajan ollut kansallista lainsäädäntöä, joka koskee elintarvikkeen suolapitoisuuden ilmoittamista. Merkintä voimakassuolaisuudesta vaaditaan elintarvikeryhmissä, jotka ovat keskeisiä suolan lähteitä. Myös suomalaisten verenpaino on kansainvälisesti korkealla tasolla. Euroopan komissio on julkaissut kotivisuillaan ”kysymyksiä ja vastauksia” -asiakirjan, johon on koottu elintarviketietoasetuksen tulkintoja: http://ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/foodlabelling/proposed_legislation_ en.htm. Pakollisessa ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan energiasisältö sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrä. Merkintävaatimuksen ulkopuolelle jäävät elintarviketietoasetuksen liitteessä luetellut elintarvikeryhmät sekä yli 1,2 tilavuus-% alkoholia sisältävät juomat sekä. Tästä syystä ruokaleipien, näkkileipien sekä aamiaisviljavalmisteiden raja-arvoja on alennettu. Merkinnän kriteerit on muutettu suolaekvivalenttipitoisuuteen (kaikista eri lähteistä tulevan natriumin kokonaismäärä) perustuvaksi. ”Voimakassuolainen” merkinnän säilyttäminen pakollisen ravintoarvomerkinnän rinnalla on kansanterveyden näkökulmasta perusteltua. ”Voimakassuolainen” merkintä on tehtävä ravintoarvomerkinnän välittömään läheisyyteen. Merkintävelvoite laajenee myös vähittäismyyntipaikassa pakkaamattomana myytäviin juustoihin, makkaroihin, lihaleikkeleisiin ja ruokaleipiin. Asetus 1010/2014 tulee voimaan 13.12.2016. ”Voimakassuolainen” merkintä voidaan muuttaa uusien vaatimusten mukaiseksi jo aikaisemminkin esimerkiksi samassa yhteydessä, kun elintarvikkeen ravintosisältötietoja uudistetaan. Viljatuotteilla ja erityisesti ruokaleivällä on merkittävä osuus suomalaisten päivittäisessä ruokavaliossa ja sitä kautta keskeinen osuus suolan saannissa. ”Voimakassuolainen” merkinnän kriteerit on uudistettu maaja metsätalousministeriön asetuksella 1010/2014. Aikaisemmin ravintoarvomerkinnässä on ilmoitettu natriumin kokonaismäärä. Suolamerkinnät muuttuvat Suolamerkintöihin tulee muutoksia. Pakollisten tietojen lisäksi voidaan ilmoittaa yksi tai useampi seuraavista: kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvat, polyolit, tärkkelys, ravintokuitu sekä asetuksen liitteessä luetellut vitamiinit ja kivennäisaineet. Ravintoarvomerkintä tulee pakolliseksi lähes kaikkiin valmiiksi pakattuihin elintarvikkeisiin
ja suomi@oriondiagnostica.?. vsk Hygicult® & Orion Clean Card® PRO Suomalaista laatua omavalvonnan pintapuhtausnäytteisiin Lisätietoja: www.oriondiagnostica.. 17 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29
vsk Mitä tietoa kuluttaja paketista etsii Kun kulkee ruokamarkettien käytävillä, voinee havaita, ettei tavallinen kuluttaja juurikaan lue ruokien pakkausmerkintöjä. 18 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Tosiasiassa raaka-aineet kertovat valistuneelle kuluttajalle paljon siitä, mikä on tuotteen ravitsemuksellinen odotusarvo esimerkiksi lisätyn sokerin osalta tai mitä rasvaa tuotteeseen on käytetty. Kuluttaja on käsitteenä hyvin heterogeeninen joukko ja arvoiltaan äärestä laitaan, siksi ei oikeastaan voi puhua siitä, että mitä kuluttaja haluaa pakkaukselta yleisellä tasolla. Poliittinen Elintarvikeasiantuntija Mari Lukkariniemi Elintarviketeollisuusliitto ry Ruokapakkaus tiedon lähteenä – pakkauksen merkitys kuluttajalle. Meneillään oleva siirtymäkausi Elintarviketietoasetuksen soveltamisesta on pakottanut ruokayritykset pohtimaan pakkaustensa merkintöjen asettelua. Asiallisesti ja luotettavasti tuotetut pakkausmerkinnät ovat merkityksellisiä turvallisuussyistäkin, jos henkilöllä on allergioita tai intoleransseja. Miten päällysmerkintöihin saadaan mahtumaan pakolliset merkinnät ja ne vapaaehtoiset merkinnät, joita yritys haluaa käyttää tai joita yrityksiä on pyydetty ottamaan käyttöön. Jos pakkaustiedon arvo määritellään ravitsemuksellisten tavoitteiden kautta, merkinnöistä tärkeimpiä ovat tuotteen nimi, ainesosaluettelo, käyttöohje ja ravintosisältö. Myös vahvat elämänarvot kuten uskonto (eläinlaji) tai halu suojella eläimiä (ei eläinperäisiä raaka-aineita) motivoivat lukemaan pakkausmerkintöjen ainesosaluetteloa huolella. Tutkimustenkin mukaan tuotteen valinta perustuu ensisijaisesti hintaan, tarpeeseen, tottumukseen, toisinaan mielitekoon tai kokeilunhaluun ja brandi-uskollisuuteen. Suolan määrää ei välttämättä voi arvioida pelkän luettelon perusteella, joten näiden vähäisten ja merkityksellisten ravintoaineiden pitoisuus voidaan jatkossa tarkistaa ravintosisältöluettelosta. Osa kuluttajista tutustuu aina pakkausmerkintöihin
Tämän lisäksi merkintätyyppi on yleinen kun halutaan korostaa tuotteen lisäaineettomuutta tai kun jotain tiettyä lisäainetta ei ole käytetty. eettiset merkinnät mm. vastuullisesti tuotetusta raaka-aineesta. Yleinen kiistelyn aihe on se, että tulisiko lisäaineet merkitä E-koodilla Osa kuluttajista lukee pakkausmerkinnät ja ne vaikuttavat ostopäätökseen, useimmat kuluttajat kuitenkin tekevät ostopäätöksen muiden seikkojen kuin merkintöjen informaation perusteella.. Sen tärkeys korostuu mm. Iso osa pakkauksen tietoihin liittyvistä muutostoiveista liittyy kuitenkin siihen tapaan, jolla pakolliset merkinnät pakkauksissa annetaan. Free from -merkintöihin törmää etenkin ulkomailla mm. Suomessa etsityimpiä ovat laktoosipitoisuudesta kertovat ilmaisut etenkin nyt kun laktoosipitoisuutta ei saa ilmoittaa ravintosisältöluettelossa. Yksi osa näistä merkinnöistä on nk. Se helpottaisi monen kuluttajan valintaa ja antaisi heille turvallisuuden tunteen siitä, että tuote on juuri hänelle sopiva. Osa merkinnöistä on mahdollisesti trendiperusteisia ja ruokkii välttelyn suosiota siitäkin huolimatta, että eräitä lisäaineita käyttämällä voitaisiin vähentää mm. tuotteiden natrium-pitoisuutta. vsk paine lisätä erilaisia pakollisia merkintöjä on kasvanut. 19 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Venäjän viennissä. Pitoisuuden saa ilmoittaa ravintosisältöluettelon läheisyydessä ja sen löytäminen voi olla haastavaa, sillä luettelon läheisyyteen pitää jatkossa merkitä muitakin asioita kuten maininnan tuotteen voimakassuolaisuudesta. Toinen yleisimmistä toiveista on lisätä merkintöjä ominaisuuksista, joita tuotteella ei ole, eli ”Free from”-merkintöjä. pähkinättömien tai muista allergeeneista vapaissa tuotteissa. Laktoosipitoisuuden merkitseminen tuotteeseen etunäkymään eli ”face”-pinnalle on niin tärkeä, että se haluttaisiin lisätä myös niihin tuotteisiin, joissa ei tavanomaisesti käytetä maitoa raaka-aineena. Jotta tuotteesta olisi mahdollista antaa mahdollisimman realistinen kuva, olisi pakkaukseen hyvä saada myös jonkinlainen ikkuna, mistä näkee tuotteen ulkonäön. Termi vastuullisuus merkitsee kovin montaa asiaa ja niillä näyttäisi olevan tarvetta erityisesti niissä tuoteryhmissä, joissa pääraaka-aineen pääasiallinen tuotanto tapahtuu EU:n ulkopuolella. Ikkunan merkitys korostuu etenkin lihan ja kalan myynnissä, sillä se helpottaa tuoreuden toteamista. Pakkausmerkintöjen toiveiden tynnyri Elintarviketeollisuus saa monelta taholta erilaisia toiveita lisätä tuotteisiin niiden laadusta ja tuotantoketjusta kertovia merkintöjä
Mitä merkintöjä eri tahot haluavat pakkauksiin lainsäädäntöteitse Varsin yleinen toive on saada tietoa tuotteen kemiallisesta ja ravitsemuksellisesta turvallisuudesta. Hämmennystä aiheuttaa myös natriumperusteinen suolailmoitus, joka ei välttämättä kerro koko totuutta lisätystä ruokasuolan määrästä kuten lisätyn suolan ilmoittaminen painoprosentteina ainesosaluettelossa. Olennaista on siis myös se, että pakkausmuotoilu kertoo tuotteen käyttötarkoituksen. 20 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Merkintöjen lisäksi tuotteisiin liittyy paljon muitakin pakkauksen ominaisuuksia, jotka vaikuttavat tuotteen valintaan. Jos aine ilmoitetaan merkinnöissä nimellään, on sekaannusvaara huomattavasti todennäköisempi: hapettumisenestoaine gammatokoferoli vs. Löytäisikö kuluttaja korvaavan tuotteen niin helposti jos se ei olisi tarjolla vastaavankaltaisessa pakkauksessa lähellä vastaavaa tuotetta. Raaka-aineet kertovat valistuneelle kuluttajalle paljon siitä, mikä on tuotteen ravitsemuksellinen odotusarvo esimerkiksi lisätyn sokerin osalta tai mitä rasvaa tuotteeseen on käytetty.. E308. Väritys ja tuotteen pakkauksen muoto voi muistuttaa paljonkin sellaisen tuotteen pakkausta, jonka korvaava rinnakkaistuote on. Toisaalta kuluttajan on voitava luottaa tuotteen määräystenmukaisuuteen. E-koodi takaa sen, että aine on hyväksytty lisäaine. Kuluttajan kannalta on kuitenkin tärkeintä, että ruokavalio pysyy monipuolisena, sillä vierasaineiden ja ”epäterveellisyyden” varoitusmerkinnät saattavat aiheuttaa turhaa hämmennystä ja voi pahimmillaan johtaa ruokavalion köyhtymiseen entisestään. Myös vanhaa natrium-pitoisuuden merkintää on pyydetty takaisin ravintosisältöluetteloon. vsk vai aineen omalla nimellä. Mikä olisi siis oikea tapa kertoa suolan tai natriumin pitoisuudesta
Onkin mietittävä sen tarpeellisuutta, sillä muutoin ruokapakkaus olisikin informaatioähkyä aiheuttava sekamelska. Uudet tekniikat mahdollistaisivat pakkaukseen lisättävän tiedon äärelle ohjaavat merkinnät kuten QR-koodit, viivakoodit, lyhytlinkit jne. Karsimalla pakollisen tiedon määrää itse pakkauksesta voidaan säästää pakkausmateriaaleja ja tietenkin pakkausmateriaalien tuottamiseen kuluvaa aikaa ja resursseja, sekä erityisesti pakkausmerkintävirheitä. tuotteen pääraaka-aineen osuutta muutetaan. Suomessa osa toimijoista pystyy ilmaisemaan tuotteen alkuperän kasvatustilakohtaisesti. 21 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Pakkaukseen halutaan luettavaksi siis monenlaisia asioita. virolainen aihio saa paiston, täytteen ja koristelun, eli merkityksellisen osa jalostuksesta Suomessa, niin onko tuote suomalainen vai virolainen. Näin myös ne toimijat, jotka ovat panostaneet tarkempiin raaka-aineen alkuperäilmoituksiin, saisivat merkinnöistään kilpailuetua. Sen vuoksi myös merkinnät kasvatustavan eettisyydestä ja eläinten hyvinvoinnista on haluttu pakollisiksi. Haasteita tulee tilanteessa, jossa esim. Tärkeintä on se, millä ominaisuudella tuote halutaan erottaa pitkien kauppakäytävien varrelta. Digitaalisessa järjestelmässä reseptipäivitys olisi saatavilla välittömästi lanseerauksen hetkellä ja varmennettavissa eräkohtaisesti muuttuvasta tunnisteesta. Jos muuttuvia tietoja ei tarvitsisi painaa, niin samaa pakkausta voisi käyttää joustavammin tilanteissa jossa esim. Tulevaisuudessa voisi olla mahdollisuus siirtää iso osa nykyisistä pakkausmerkinnöistä eli tuotteen mukana kulkevasta tiedosta digitaaliseen muotoon. Lihatuotteiden alkuperällä voidaan tarkoittaa kolmea eri asiaa: syntymämaata, kasvumaata ja teurastusmaata. Niiden ongelma on, että ei ole olemassa konsensusta siitä, mitä tuotteen alkuperällä tarkoitetaan. Toki kaikilla ei ole mobiilipäätteitä aina matkassaan, mutta yhteistyö vähittäiskaupan kanssa voisi johtaa parempaan tiedonvälitykseen myös niille kuluttajille, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia uusimpia laitteita. Nyt ruokayritysten aika kuluu pakollisten tietojen hienosäätöön. Mobiili-päätteiden määrä ja sujuva käyttötaito lisääntyy ja se avaa mahdollisuuksia sitä mukaa kun tekniikan käyttöön tottuneet sukupolvet alkavat tehdä itsenäisiä ruokavalintoja. Kaikkea ruokaan liittyvää tietoa ei kuitenkaan voi käytännössä koskaan ilmoittaa pakkaukseen painamalla, vaan on otettava käyttöön nykytekniikan antamat mahdollisuudet, että voimme vastata kuluttajan lisääntyvään tiedonjanoon. Onko painamatonta tietoa saatavilla. Eläinperäiset tuotteet herättävät paljon tunteita. Voisiko jatkossa esimerkiksi muuttuvasta raaka-aineiden alkuperästä kertoa digitaalisesti fyysisen paperimerkinnän sijaan ja siten säästää tilaa muille merkinnöille kun digitalisaatio mullistaa kuluttajien tiedonsaannin. Näihin toiveisiin on vastattu oma-aloitteisesti luomalla porsaan kasvatukseen kansallisen laatujärjestelmä, jonka noudattaminen merkitään pakkaukseen. Digitaalinen tiedonvälitys mahdollistaisi myös säästöjä elinkeinolle. Nyt onkin hyvä hetki miettiä mitä tietoa ja mistä sitä haluaa lukea.. Ei ole yllätys, että nämä merkinnät, sekä lailla säädetyt, että vapaaehtoiset, halutaan monessa yhteydessä luettavaksi tuotteen etukenttään. Ruokapakkauksen merkitys kuluttajalle tulee todennäköisesti kasvamaan entisestään. Toisille valmistuspaikka on tärkeämpi kuin itse raaka-aineen alkuperä. Toisille alkuperä tarkoittaa valmistuspaikkaa ja se onkin yleisin sanan merkitys. vsk Alkuperämerkintöjen pakollisuus-keskustelu käy kiihkeänä. Olisi kuitenkin toivottavaa, että alkuperäilmoitus indikoisi jatkossakin sitä, missä tuotteen suurin jalostusarvo on tehty
Elintarviketietoasetusta tuli alkaa soveltaa 13.12.2014 alkaen. Erityisesti yleisiä merkintöjä koskevat vaatimukset ovat muuttuneet viimeisen kolmen vuoden aikana. Yleiset merkinnät koskevat kaikkia elintarvikkeita, kun taas erityiset merkintämääräykset koskevat vain tiettyä elintarviketta tai elintarvikeryhmää. Poikkeuksena ovat ravintoarvomerkintää koskevat vaatimukset, joille siirtymäaikaa on annettu kaksi vuotta lisää 13.12.2016 asti. vsk Yleiset pakkausmerkinnät Elintarvikelainsäädäntö sisältää vaatimukset elintarvikepakkauksiin tehtävistä merkinnöistä tai muuten myynnin yhteydessä elintarvikkeista annettavista tiedoista. Jos kuitenkin tavanomaisista pakatuista elintarvikkeista ravintoarvotieto halutaan antaa jo nyt, tulee sen olla elintarviketietoasetuksen mukainen. Yleisten merkintämääräysten mukaiset pakkausmerkinnät vaaditaan kaikkiin pakattuihin elintarvikkeisiin, ellei muualla ole toisin säädetty. Pääasiassa kansallinen asetus Pakkausmerkinnät muuttuvat Ylitarkastaja Tuulikki Lehto Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Perusperiaatteita ja käytännön esimerkkejä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (EU) N:o 1169/2011 (elintarviketietoasetus), joka säätää pakatuista elintarvikkeista annettavista tiedoista, tuli voimaan joulukuussa 2011. Maaja metsätalousministeriön asetus (834/2014) elintarviketietojen antamisesta kuluttajille säätää, millä kielellä pakolliset pakkausmerkinnät tulee antaa ja erämerkinnästä. Elintarvikkeista annettavat tiedot voidaan jakaa yleisiin ja erityisiin merkintöihin. 22 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29
Voimakassuolaisuusmerkintä määräytyy silloin elintarvikkeen sisältämän kokonaissuolan määrän perusteella (eli miten on vaadittu elintarviketietoasetuksen mukaisessa ravintoarvomerkinnässä ilmoitettavan). Elintarviketietojen perusteella kuluttaja pystyy tekemään tietoihin perustuvia valintoja. Evira suosittelee, että tietojen antamisessa noudatettaisiin samoja kielivaatimuksia, kuin mitä on edellytetty pakatuilta elintarvikkeilta. Näin ollen esimerkiksi A-luokan makkarakäsite poistui. Kumoutuneet kansalliset säädökset Maaja metsätalousministeriön asetuksella (264/2012) eräitä elintarvikkeita koskevista vaatimuksista kumottiin suurin osa kansallisia tuotekohtaisia säädöksiä, kuten kauppaja teollisuusministeriön päätös lihasta ja lihatuotteista (138/1996), kauppaja teollisuusministeriön päätös makkaran koostumuksesta ja pakkausmerkinnöistä (139/1996), kauppaja teollisuusministeriön asetus jäätelöstä (4/1999), kauppaja teollisuusministeriön asetus mehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista (943/2004) ja kauppaja teollisuusministeriön asetus juustosta (856/2007). Valmiiksi pakatun elintarvikkeen pakolliset pakkausmerkinnät on kaksikielisessä kunnassa myytäviin tai muuten luovutettaviin elintarvikkeisiin tehtävä suomen ja ruotsin kielellä; yksikielisessä kunnassa riittää merkinnät kyseisen kunnan kielellä. Merkinnät suojaavat kuluttajan terveyttä ja kuluttajaa taloudellisilta tappioilta. Pakkaamattomista elintarvikkeista annettavista tiedoista, millä kielellä tiedot edellytetään niistä annettavan, siitä ei ole säädetty. Samalla kumoutui käsite ”muu lihaan verrattavat ainesosat”, joilla tarkoitettiin mekaanisesti (eli koneellisesti) erotettua lihaa, elimiä, silavaa, kamaraa, siipikarjan nahkaa ja päänlihaa. 23 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Kumoutuneiden säädösten täyttävät tuotteet sai pitää kaupan 1. Ko. vsk säätää kuitenkin pakkaamattomista elintarvikkeista annettavista tiedoista. Elintarvikkeista annettavat tiedot ovat tärkeitä ja siksi niiden tekeminen on säädetty pakolliseksi. Asetusta on alettu soveltaa 1.4.2015 alkaen. ainesosat ilmoitetaan nyt omilla nimillään ainesosaluettelossa. Jatkossa ei siten enää ruotsin kielen asemasta voida käyttää tanskantai norjankielisiä merkintöjä. Elintarvikkeesta annettavista tiedoista ja niiden oikeellisuudesta vastaa edelleen se toimija, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan tai jos tämä toimija ei ole sijoittautunut unioniin, tuontia unionin markkinoille harjoittava toimija. Suomi sai kansallisesti luvan säätää eräiden elintarvikkeiden ilmoittamisesta voimakassuolaiseksi 13.12.2016 alkaen (Maaja metsätalousministeriön asetus 1010/2014). Niiden elintarvikealan toimijoiden, jotka toimittavat muille elintarvikealan toimijoille (esimerkiksi teollisuudelle) elintarvikkeita, joita ei ole tarkoitettu loppukuluttajalle tai suurtalouksille, on osaltaan varmistettava, että näillä muilla elintarvikealan toimijoilla on riittävät tiedot elintarvikkeesta velvoitteidensa täyttämiseen. Vielä on kuitenkin voimassa vanhat voimakassuolaisuusrajat 13.12.2016 asti (Kauppaja teollisuusministeriön asetus 1084/2004, 25 §). Ne saadaan myydä loppuun, jos ne on valmistettu ja pakattu ennen kyseistä päivää.. päivään heinäkuuta 2014 asti. Elintarvikkeiden voimakassuolaisuudesta säädetään kansallisesti jatkossakin. Voimakassuolaisuusmerkintävaatimus tulee koskemaan silloin eräitä suolan saannin kannalta merkittäviä sekä pakattuja että pakkaamattomia elintarvikkeita. Elintarvikealan toimijan velvollisuutena on huolehtia merkintöjen tekemisestä siten, että elintarvikkeesta annetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja riittävät eivät johda kuluttajaa harhaan
• suolapitoisuusja voimakassuolaisuusmerkintä (tarvittaessa) • tunnistusmerkki (eläinperäiset elintarvikkeet).. käyttöohje (tarvittaessa, mm. varoitusmerkintä tarvittaessa) k. elintarvikkeen nimi b. 24 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. ”Valmiiksi pakatulla elintarvikkeella” tarkoitetaan loppukuluttajalle ja suurtalouksille sellaisenaan tarkoitettua myyntiyksikköä, joka käsittää elintarvikkeen ja pakkauksen, johon elintarvike on pakattu ennen myytäväksi toimittamista, riippumatta siitä, peittääkö pakkaus elintarvikkeen kokonaan tai vain osittain, kuitenkin aina siten, että sisällystä ei voi muuttaa avaamatta tai vaihtamatta pakkausta; ”valmiiksi pakatulla elintarvikkeella” ei tarkoiteta kuluttajan pyynnöstä myyntitiloissa pakattuja elintarvikkeita tai välitöntä myyntiä varten valmiiksi pakattuja elintarvikkeita. Ne ovat seuraavat: a. alkuperämaa tai lähtöpaikka (siten kuin elintarviketietoasetuksessa tai sen nojalla säädetään tai siten kuin muussa lainsäädännössä säädetään) i. ainesosaluettelo c. vastuussa olevan elintarvikealan toimijan nimi, toiminimi tai aputoiminimi ja osoite h. vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta (poikkeukset huomioiden) g. artiklassa on kuvattu määritelmät, joita asetuksessa sovelletaan. allergeenit ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet d. ravintoarvo (ravintoarvoilmoitus) (sovellettava 13.12.2016 alkaen, mutta jos jo nyt se halutaan ilmoittaa, tulee se olla elintarviketietoasetuksen mukainen). sisällön määrä f. Kyseiset tuotteet katsotaan silloin pakkaamattomaksi. juomien todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina, jos alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1,2 tilavuusprosenttia l. seuraavat tiedot: • elintarvike-erän tunnus; eränumeron sijasta voidaan käyttää säilyvyysaikaan liittyviä ilmaisuja, kuten ”parasta ennen” tai ”viimeinen käyttöajankohta” tai ”viimeinen käyttöpäivä” ja päivämäärä edellyttäen, että ilmoitetaan ainakin päivä ja kuukausi nimenomaan tässä järjestyksessä mainittuna. Välitön myynti-käsite määritellään meidän kansallisessa elintarviketieYleiset merkintämääräykset pakatuissa elintarvikkeissa Pakattuihin elintarvikkeisiin, joka on tarkoitettu toimitettavaksi loppukuluttajalle tai suurtalouksille, on liitettävä elintarviketiedot elintarviketietoasetuksen mukaisesti. säilytysohje (tarvittaessa) j. vsk Pakattu elintarvike ja välitön myynti -käsite Elintarviketietoasetuksen 2. tiettyjen ainesosien tai ainesosien ryhmien määrät (tarvittaessa) e. Elintarviketietoasetuksen 9 artiklassa luetellaan merkinnät, jotka tavallisimmin on tehtävä elintarvikkeiden pakkauksiin. Lisäksi tulee pakkauksessa olla mm
tekstin ja taustan välinen kontrasti, kirjasinlaji, tekstin väri, viivan paksuus, rivien välinen etäisyys, kirjasinten välinen etäisyys.. Oleellisemmat muutokset pakkausmerkinnöissä Elintarviketietoasetus säätää uusia tarkennuksia pakkausmerkintätietoihin, joista oleellisemmat pakatuissa ovat: • tekstin vähimmäiskoko on määritelty • elintarvikkeen nimeä täydentävät tiedot tarkentuvat • allergeeneja ja intoleransseja aiheuttavat aineet korostuvat • alkuperämaan tai lähtöpaikan merkintävelvoite laajenee • ravintoarvomerkintä pakolliseksi lähes kaikkiin tuotteisiin 13.12.2016 alkaen. Pakkausmerkintöjen luettavuuteen vaikuttavat lisäksi mm. Jos makeisia myydään yksittäin (esimerkiksi tikku karamellit ja purukumit), ne katsotaan valmiiksi pakatuiksi. Myymälässä myytäviin ja siellä yksittäin läpinäkyvään pakkaukseen, esimerkik si muovikelmuun, pakatut juustot, jotka myydään joko palvelutai itsepalvelu myynnissä, katsotaan poikkeuksellisesti pakkaamattomaksi. Luettavuus (elintarviketietoasetus, artiklat 2 ja 13 sekä liite IV) Elintarviketietoasetus tuo tarkennuksia merkintöjen luettavuuteen. Pienissä pakkauksissa ja astioissa, joissa suurimman pinnan pinta-ala on pienempi kuin 80 cm2, x-korkeuden on oltava vähintään 0,9 mm. Yhden kokonaisen kasviksen, esimerkiksi kurkun tai paprikan, pakkaaminen lä pinäkyvään pakkaukseen, ”kelmutettu pakkaus”, ei ole pakkaus, vaan se on suojapakkaus. Sen sijaan sellaisia kooltaan vähäisiä elintarvikkeita, kuten makeisia, jotka on kääritty paperiin niiden käsittelyn ja kaupanpidon helpottamiseksi, ei ole syytä pitää valmiiksi pakattuina, jos niitä myydään painon mukaan, kuten vas taavia kääreettömiä irtomakeisia. Pakkausmerkinnät on kuitenkin myös suhteutettava pakkauksen kokoon nähden, jott a ne olisivat hyvin havaittavissa. 25 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. • etämyynnistä säädetään. Kirjasinkoon on oltava vähintään 1,2 mm (x-korkeus). Ravintoarvomerkinnöissä suola ilmoitetaan natriumin sijaan ja suolan määrä il moitetaan elintarvikkeen kokonaisnatriumin perusteella. Juustot on pakattu ennakkoon käsittelyn helpottamiseksi. Samoin niputetut vihannekset avoimessa käärepakkauksessa katsotaan pakkaamattomaksi tuotteeksi. Jos kurkkuja pakataan kelmuun useampia kuin yksi, silloin se on pakkaus (kasviksia koskeva erityislainsäädäntö). vsk toasetuksessa (834/2004) elintarvikkeeksi, joka pakataan ja myydään vuorokauden aikana
kohta ja X) Pakastuspäivän ilmoittaminen on pakollinen ainoastaan valmiiksi pakattujen pakas tetun lihan, pakastettujen raakalihavalmis teiden ja pakastettujen jalostamattomien kalastustuotteiden merkinnöissä. 26 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Kalastustuotteilla tarkoitetaan kaikkia luonnonvaraisia tai viljeltyjä meren tai makean veden eläimiä (lukuun ottamatta eläviä simpukoita, eläviä piikkinahkaisia, eläviä vaippaeläimiä ja eläviä merikotiloja ja kaikkia nisäkkäitä, matelijoita ja sammakoita) sekä kaikkia niiden syötäviä muotoja, osia ja niistä saatuja tuotteita. Jalostamattomat kalastustuotteet ovat kalastustuotteita, jotka eivät ole läpikäyneet jalostamiskäsittelyä, ja niihin luetaan mukaan tuotteet, jotka on jaettu, ositettu, annosteltu, viipaloitu, leikattu luuttomiksi, jauhettu massaksi, nyljetty, murskattu, leikattu, puhdistettu, siistitty, jäähdytetty, jäädytetty, pakastettu tai sulatettu. Merkintä on pakollinen erityisesti silloin, kun se muuttaa elintarvikkeen luonnetta, laatua tai turvallisuutta. • ”lisätty vettä”, jos lisätyn veden määrä valmiissa tuotteessa on yli 5 paino-%, kun on kyse leikkeen, paistin, viipaleen, annoksen tai ruhon muodossa olevasta raakalihavalmisteesta ja liha valmisteesta. Esimerkiksi Elintarvikkeen nimeä tulee tarvittaessa täydentää esimerkiksi seuraavilta osin: • ”sulatettu” tai vastaava ilmaisu, jos tuote on pakastettu ennen myyntiä ja myydään sulatettuna. Ajankohdassa on ilmoitettava selväkielisesti päivä, kuukausi ja vuosi tässä järjes tyksessä, esimerkiksi ”Pakastettu pp/kk/vvvv” (Pakastettu 10/12/2014 tai Pa kastettu 10.12.2014). vsk Pakolliset lisätiedot merkinnöissä (elintarviketietoasetus, artikla 24, liite III 6. Samoja sääntöjä sovelletaan palan, viipaleen, annoksen tai fileen muodossa oleviin kalastustuotteisiin ja kalastustuotteista saatuihin raakavalmisteisiin tai kokonaisiin kalastustuotteisiin. Esimerkiksi sellaiset leipomotuotteet, jotka on pakastettu ennen niiden paistamista, ei sulattamista tarvitse ilmoittaa.). Pakastuspäivämäärä tai ensimmäisen pakastuksen päivämäärä on ilmoitettava siten, että sen edessä on oltava sana ”Pakastettu”, jonka jälkeen esitetään itse päivämäärä tai viittaus siihen, mihin ajankohta on merkitty. Miten ”jalostamattomat kalastustuotteet” määritellään elintarviketietoasetuksessa. Esimerkiksi ”Sulatettu perunalaatikko” tai ”Vehnäleipä, sulatettu”. Siksi nimeä pitää usein täydentää. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta seuraaviin: – lopullisessa tuotteessa olevat ainesosat (esimerkiksi pakastelohi lohikeittoa varten, pakastemansikoita käytetty mansikkajogurtissa) – elintarvikkeet, joiden pakastaminen on teknisesti välttämätön tuotantoprosessin vaihe (esimerkiksi tietyt kalastustuotteet (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, liite III, VIII jakso, III luku D osa, Loisia koskevat vaatimukset.) – elintarvikkeet, joiden sulattamisella ei ole kielteistä vaikutusta elintarvikkeen turvallisuuteen tai laatuun (esimerkiksi voi, tapauskohtaisesti sovellettuna leipomotuotteet. (Esimerkiksi makkaroiden, veripaltun, lihamurekkeen, liha-/kala. (Kysymyksiä ja vastauksia elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevan asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamisesta) Elintarvikkeen nimeä täydentävät tiedot (artikla 17 ja liite VI) Pelkkä elintarvikkeen nimi voi olla puutteellinen, varsinkin silloin, jos se johtaa väärinkäsitykseen
Allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet korostuvat (artikla 21 ja 44, liite II) Elintarvikkeen kaikki allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet, jotka on lueteltu elintarviketietoasetuksen liitteessä II, tulee ilmoittaa ainesosaluettelossa aineen tai tuotteen nimellä siten, että ne selvästi erottuvat muista ainesosista, esimerkiksi kirjasinlajin, -tyylin tai taustavärin avulla. Nanomateriaalia sisältävien ainesosien jäljessä on oltava sana ”nano” suluissa. (Huom. 27 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Tämä koskee lisäaineiden ja aromiaineiden kantaja-aineita, liuottimia, valmistuksen apuaineena käytettyjä aineita ja ainesosien mukana tulleita niin sanottuja carry over -lisäaineita. • ”paloista yhdistetty liha” ja ”paloista yhdistetty kala”: lihavalmisteisiin, raakalihavalmisteisiin ja kalastustuotteisiin, joista saattaa saada käsityksen, että ne on valmistettu kokonaisesta lihantai kalanpalasta, mutta jotka tosiasiassa koostuvat muilla ainesosilla, kuten elintarvikelisäaineilla ja elintarvikeentsyymeillä tai muilla keinoin toisiinsa yhdistetyistä erilaisista paloista. Jos makkaran kuori ei ole syötävä, siitä on ilmoitettava. Sellaisetkin aineet, joita ei pidetä ainesosina eikä niitä sen vuoksi tarvitsisi ilmoittaa ainesosaluettelossa, on ilmoitettava, mikäli ne sisältävät allergiaa ja intoleranssia sisältävää ainetta tai tuotetta tai ovat peräisin niistä. Jos öljy on kovetettu, on sen yhteydessä tapauskohtaisesti ilmoitettava ”kokonaan kovetettu” tai ”osittain kovetettu”. Sen sijaan hera tai kaseiini tai kefiiri ei ole kuluttajalle niin selvästi maitotuote, joten sen yhteydessä on syytä ilmoittaa niiden alkuperä maito,. Luetteloa voidaan täydentää maininnalla ”vaihtelevina osuuksina”. Esimerkiksi hampurilaisen valmistukseen on käytetty kasvispihviä, tulee kasvispihvi ilmetä elintarvikkeen nimen yhteydessä, esim. Allergiaa ja intoleranssia aiheuttavat lisäaineet on ilmoitettava nimillään, ei pelkästään E-koodilla, esimerkiksi emulgointiaine soijalesitiini (eikä emulgointiaine E 322). Jos makkaran kuori on syötävä, ei tarvitse huomioida elintarvikkeen nimen yhteydessä, mutta syötävä kuori huomioitava muuten ainesosaluettelossa yhtenä ainesosana.) Ainesosaluettelossa yksityiskohtaisia säännösmuutoksia (artikla 18, liite VII) Kasviöljyt ja -rasvat voidaan ilmoittaa ainesosaluettelossa ryhmänimellä, jonka jälkeen on lueteltava öljyjen kasvialkuperä. vsk pateiden, liha-/ kalapyöryköiden kaltaisissa elintarvikkeissa ei edellytetä tällaista merkintää.) • selkeä maininta siitä ainesosasta, jota kuluttajat odottavat elintarvikkeessa normaalisti käytetyn tai luonnostaan olevan, mutta joka on korvattu muulla ainesosalla osittain tai kokonaan: a) lähellä tuotteen nimeä ja b) sellaisella kirjasinkoolla, jonka x-korkeus on vähintään 75 % tuotteen nimen x-korkeudesta ja joka ei ole pienempi kuin vaadittu vähimmäiskirjasinkoko (= 1,2 mm). Ryhmänimellä ilmoitettavia ainesosia on täydennettävä allergiaa ja intoleranssia aiheuttavan ainesosan nimellä, josta käy ilmi ainesosan kasvitai eläinalkuperä (esimerkiksi vehnätärkkelys). Osittaista rasvan kovettamista ei ole aiemmin vaadittu merkittäväksi. Kasvishampurilainen. Esimerkiksi maitotuotteet, kuten juusto, kerma, voi ja jogurtti, viittaavat selvästi maidon alkuperään. Tästä on kuitenkin olemassa poikkeuksia, jolloin kyseistä merkintää ei vaadita, esimerkiksi elintarvikelisäaineet ja elintarvikeentsyymit, joilla ei ole teknologista vaikutusta valmiissa tuotteessa
sian, lampaan, vuohen ja siipikarjan lihasta (tuore, jäähdytetty tai jäädytetty). kun sitä edellytetään ilmoitettavan EU:n erityislainsäädännössä, muun muassa naudanlihan, hunajan, kalastustuotteiden ja kasvisten osalta c. Allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet on ilmoitettava myös suurtalouksille ja loppukuluttajille myytävistä pakkaamattomista elintarvikkeista. Valmistuksella tarkoitetaan elintarvikkeen yhdistämistä muihin ainesosiin, kypsentämistä, säilömistä tai muuta vastaavaa merkittävää käsittelyä. Elintarviketietoasetuksen mukaan jäsenvaltiot voivat antaa tarkempia sääntöjä tavasta, jolla tiedot on annettava. 28 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Esimerkiksi vehnäjauho ja lohi viittaavat selvästi niiden alkuperään (vehnään ja kalaan), joten niiden alkuperää ei edellytetä erikseen korostettavan, vaan riittää, että kyseiset allergisoivat sanat korostetaan (vehnäjauho, lohi). Suomessa siitä, mitä ja miten tiedot pakkaamattomista elintarvikkeista tulee antaa, säädetään kansallisella elintarviketietoasetuksella (maaja metsätalousministeriön asetus 834/2014). (Elintarvikealan toimijan nimeä, toiminimeä tai osoitetta etiketissä ei pidetä elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisena.) b. Erityisesti harhaanjohtaminen tulee kysymykseen silloin, kun elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri alkuperämaa tai lähtöpaikka kuin mitä on ilmoitettu. Lähtöpaikalla tarkoitetaan paikkaa, josta elintarvikkeen ilmoitetaan tulevan ja joka ei ole sama kuin alkuperämaa. jos on epäilystä, että ilmoittamatta jättäminen johtaa kuluttajaa harhaan. Valmistusmaan ilmoittaminen ei korvaa alkuperämaan ilmoittamista. Vaatimus astuu voimaan 1.4.2015 alkaen (Komission täytäntöönpanoasetus 1337/2013). Alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista, a. vsk esimerkiksi hera (maito), kaseiini (maito) ja kefiiri (maito). Vähimmäissäilyvyysajan ilmaisu tarkentuu (artikla 24, liite X) Kun vähimmäissäilyvyysajankohta ilmoitetaan muuten kuin päivän tarkkuudella, on käytettävä ilmaisua ”parasta ennen … loppua”. Kun elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitetaan eikä se ole sama kuin pääainesosan (pääainesosa = ainesosa/ainesosien yhdistelmä, jonka osuus on yli 50 % tai jonka kuluttaja yleensä liittää elintarvikkeen nimeen), on ilmoitettava kyseisen pääainesosan alkuperämaa (tai. Alkuperämaan tai lähtöpaikan merkintävelvoite laajenee Alkuperämaaksi katsotaan maa, jossa elintarvike on valmistettu tai tuotettu
Ravintoarvoa koskevissa tiedoissa muutoksia Uusien sääntöjen nojalla ilmoitetaan natriumin sijaan suola ravintoarvomerkinnässä. Ravintoarvomerkintää voidaan lisäksi täydentää ilmoittamalla seuraavista ravintoaineista yhden tai useamman määrät: kertatyydyttymättömät rasvat, monityydyttymättömät rasvat, polyolit, tärkkelys, ravintokuitu ja mikä tahansa elintarviketietoasetuksen liitteessä XIII olevan A osan 1 kohdassa lueteltu vitamiini tai kivennäisaine, jota esiintyy liitteessä XIII olevan A osan 2 kohdassa määritelty merkitsevä määrä. Tämän kohdan soveltaminen edellyttää komission täytäntöönpanosäädösten antamista. Ravintoarvomerkintä on aina pakollinen, jos elintarvikkeesta esitetään ravitsemustai terveysväite, jos elintarviketta on täydennetty vitamiineilla tai kivennäisaineilla sekä eräiden erityissäännösten perusteella. (Pakkaamattomissa voidaan ravintoarvotieto ilmoittaa pelkästään annosta kohti.) Pakattujen elintarvikkeiden ravintoarvoa koskevissa tiedoissa tulee ilmoittaa seuraavat tiedot: energiasisältö sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraattien, sokereiden, proteiinin ja suolan määrät. Jos vertailuarvot esitetään, niiden välittömään läheisyyteen on lisättävä maininta: ”Aikuisen keskivertokäyttäjän saannin vertailuarvo (8400 kJ / 2000 kcal). vsk lähtöpaikka) TAI on ilmoitettava, että pääainesosan alkuperämaa (tai lähtöpaikka) ei ole sama. 30.3). Yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäville juomille ei vaadita ravintoarvomerkintää. Suola = suolaekvivalenttipitoisuus, joka lasketaan kaavalla suola = natrium x 2,5. Nyt GDA-merkinnän käytön korvaa RI-merkintä (RI, Reference Intake eli saannin vertailuarvo). Ravintoarvon ilmaisemisen vaatimukset pysyvät lähes ennallaan Pääsääntöisesti ravintoarvon ilmaisemisen vaatimukset pysyvät ennallaan pakkauksessa: ravintoarvo ilmoitetaan 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti, lisäksi on mahdollista ilmoittaa ravintoarvo annosta tai kulutusyksikköä kohti. Ravintolisiin ja luontaisiin kivennäisvesiin ravintoarvomerkintöjä koskevia vaatimuksia ei sovelleta. Viitteellisen päiväsaanti eli GDA (Guideline Daily Amount) -merkintä on aiemmin opastanut, kuinka paljon kuluttajan helposti mieltämä määrä kyseistä elintarviketta (annos) sisältää energiaa ja tiettyjä ravintoaineita lukumääräisesti ja viitteelliseen päiväsaantiin suhteutettuna. 29 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Erityisruokavaliovalmisteisiin sovelletaan elintarviketietoasetuksen ravintoarvoilmoitusta rajoittamatta kuitenkaan niihin sovellettavaa erityislainsäädäntöä. RI-merkinnässä ei ole mahdollista ilmoittaa ravintokuitua, koska ko. Ravintoarvomerkinnöissä tapahtuvia muutoksia (artiklat 16, 29 – 35, liite V) Ravintoarvomerkinnän eli ravintoarvoilmoituksen tekeminen on pääsääntöisesti ollut vapaaehtoista, mutta elintarviketietoasetuksen myötä se tulee lähtökohtaisesti pakolliseksi pakattuihin elintarvikkeisiin 13.12.2016 alkaen. Suolaekvivalenttipitoisuus. 33.2). Poikkeukset on lueteltu elintarviketietoasetuksen liitteessä V. ravintoaineelle ei ole asetettu viitearvoa. Suolalla tarkoitetaan koko elintarvikkeen suolapitoisuutta eikä pelkästään lisättyä suolan määrää. Toistettaessa tietoja vapaaehtoisesti voidaan ne ilmoittaa pelkästään annosta tai kulutusyksikköä kohti, poikkeuksena on elintarvikkeen energian määrä, joka on ilmaistava lisäksi 100:aa grammaa/millilitraa kohti (art. Pakollisen ravintoarvomerkinnän tiedoista voidaan vapaaehtoisesti toistaa energiasisältö tai energiasisältö ja rasvan, tyydyttyneiden rasvahappojen, sokerien ja suolan määrät (art
vsk lasketaan aina elintarvikkeen kokonaisnatriumpitoisuudesta. Kyseiset tiedot on kuitenkin annettava ostajalle tuotteiden toimitushetkellä. Laktoosin määrä ilmoitetaan samassa nähtävissä olevassa kentässä ravintoarvomerkinnän kanssa; esimerkiksi ravintoarvomerkinnän alapuolella. Vähälaktoosisuudesta ja laktoosittomuudesta saa edelleen kertoa pakkauksen etusivulla. Tällaisia elintarvikkeita ovat esimerkiksi elintarvikkeet, joihin ei ole lisätty suolaa, kuten maito, liha, kala, vihannekset. Varsinaisen elintarvikepakkauksen merkinnöistä vastaa se toimija, jonka nimellä elintarviketta pidetään kaupan. Mutta, jos elintarvikkeeseen on lisätty suolaa tai lisätty suolaa sisältäviä ainesosia, kuten kinkkua, juustoa ja oliiveja, ei kyseistä mainintaa tule käyttää. Maininta ”Suolapitoisuus johtuu yksinomaan luonnollisesti esiintyvästä natriumista”, voidaan liittää ravintoarvomerkinnän välittömään läheisyyteen, jos suolapitoisuus johtuu yksinomaan luontaisesti esiintyvästä natriumista. 30 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Elintarvikkeita voidaan myydä esimerkiksi internetin tai postimyynnin välityksellä. Etämyynnissä annettavista tiedoista on vastuussa www-sivuston omistaja. Tietojen antamisessa on huomioitava myös mahdollinen tuotekohtainen erityislainsäädäntö. Eviran nykyisen linjauksen mukaan on mahdollista jo ennakoivasti soveltaa elintarviketietoasetuksen ravintosisältösäädöksiä myös laktoosittomien, vähälaktoosisten, gluteenittomien sekä erittäin vähägluteenisten elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä. Etämyynnistä säädetään (artikla 14) Etämyynnistä säädetään ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi yksittäisten rasvahappojen, omega-3 rasvahappojen määriä rasvan alla tai beetaglukaanien määriä ei tule ilmoittaa ravintoarvoilmoituksessa, vaan ravintoarvoilmoituksen alapuolella. Laktoosin määrä ilmoitetaan käyttäen yksikköä g (tai mg) /100 g tai 100 ml tuote. Pakatuista, etämyyntinä myytävistä elintarvikkeista, tulee antaa ennen kaupantekoa kaikki vastaavat tiedot kuin tavanomaisessa kaupassa myytävistä, lukuun ottamatta vähimmäissäilyvyysaikaa tai viimeistä käyttöajankohtaa, pakastuspäivämäärää ja eränumeroa. Lisää elintarvikkeesta annettavista tiedoista on kerrottu Eviran internetsivulla, Elintarviketieto-oppaassa (17068/1) elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille.. On huomioitava, että gluteenittomien ja erittäin vähägluteenisten elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöissä gluteenin määrää ei ilmoiteta ravintoarvomerkinnöissä, koska näiden väitteiden käytön edellytyksenä on, että tuotteen gluteenipitoisuus on komission asetuksen (EY) N:o 41/2009 mukainen. Valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden tietojen antamisessa ennakkoon sovelletaan silloin, mitä elintarviketietoasetuksen 14 artiklassa säädetään ja pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta, mitä kansallisessa asetuksessa (834/2014) säädetään. Sen on varmistettava, että elintarviketiedot ovat kuluttajan saatavilla ja että ne ovat oikeellisia. Esimerkiksi, jos ravitsemustai terveysväite koskee ainetta, jota ei ole sisällytetty ravintoarvomerkintään, sen määrää ei tule ilmoittaa ravintoarvomerkinnässä, vaan se on ilmoitettava samassa nähtävissä olevassa kentässä ravintoarvomerkinnän kanssa, esimerkiksi heti ravintoarvoilmoituksen alla. Muut kuin ravintoarvoilmoituksessa ilmoitettavat ravintoaineet Ravintoarvomerkintä on sisällöltään aina määrämuotoinen (energian ja ravintoaineiden nimet on määritelty) ja rajattu (vain lainsäädännön säätämät ravintoaineet saa ilmoittaa varsinaisessa ravintoarvoilmoituksessa)
Vesialue ilmoitetaan järven tai joen tarkkuudella. Tuotantomenetelmän kohdalla kerrotaan, onko tuote pyydetty makeasta vai suolaisesta vedestä vai viljelty. Merestä pyydettyjen tuotteiden yhteydessä ilmoitetaan FAO-kalastusalue (esim. Pakatuissa tuotteissa tiedot ilmoitetaan tuotteen merkinnöissä tai etiketissä. Pyydystyypillä tarkoitetaan esimerkiksi trooleja, nuottia, verkkoja, koukkuja ja siimoja sekä mertoja ja sulkupyydyksiä. Itämeri), ja makeasta vedestä pyydettyjen tuotteiden yhteydessä sekä valtio että vesialue. Tarkoituksena on varmistaa, että kuluttaja voi tehdä valintoja tietoon perustuen. Tuotteita saa myydä ainoastaan, jos asianmukaisella merkinnällä ilmoitetaan lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi, kalastustai viljelyalue, kalastuksessa käytetty pyydystyyppi, tuotantomenetelmä, onko tuote sulatettu sekä vähimmäissäilyvyysaika. – EU-säännökset kalastusja vesiviljelytuotteiden kaupasta ovat sangen yksityiskohtaiset. Jotkut tiedot kuten kalojen tieteelliset nimet voidaan joissain tapauksissa antaa suullisesti kuluttajien niitä kysyessä. Viljelyalueella tarkoitetaan sitä valtiota, jossa tuotteen painosta on kertynyt yli puolet. 31 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Suomessa niitä sovelletaan käytännönläheisesti siten, että alan toimijoiden taakka ei muodostu kohtuuttomaksi, mutta kuluttaja saa aiempaa enemmän tietoa. Suomessa pakkaamattomien tuotteiden säilyvyysaikaa ei tarvitse ilmoittaa.. Näidenkin tietojen täytyy olla kaupassa henkilökunnan ja tarvittaessa valvontaviranomaisten saatavilla kirjallisena. Pakkaamattomissa tuotteissa tiedot voi ilmoittaa esimerkiksi mainostaulujen tai julisteiden avulla. Vähimmäissäilyvyysaika ilmoitetaan pakatuissa tuotteissa parasta ennen -merkinnällä, ja herkästi pilaantuvissa tuotteissa viimeinen käyttöpäivä -merkinnällä. vsk Kuluttajille tarjotaan entistä enemmän tietoa myytävistä kalatuotteista Kalastusja vesiviljelytuotteiden uudet kuluttajille annettavia tietoja koskevat säännöt tulivat voimaan 13.12.2014. Valtakunnallisella ohjeistuksella varmistetaan lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen koko maassa, toteaa kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maaja metsätalousministeriöstä. EU-jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten säilyvyysaika ilmoitetaan pakkaamattomissa tuotteissa
Lihasta on ilmoitettava eläimen kasvupaikka ja teurastuspaikka sekä eräkoodi. Sen mukaan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta. 32 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Sen sijaan pääainesosaan liittyvän täytäntöönpanoasetuksen antaminen on jo lähes1,5 vuotta myöhässä eikä sen valmistelu ole juurikaan edennyt. Kriteerit kasvupaikan määrittämiseksi vaihtelevat eläinlajeittain. EU:n Elintarviketietoasetuksen 26 artikla alakohtineen säätää tarkoin alkuperämaan merkitsemisestä. Se on kantava ajatus elintarvikelainsäädännössä yleisesti. Näistä ensimmäinen annettiin ajallaan: Komission asetuksella (EU) N:o 1337/2013 säädetään valmiiksi pakatun tuoreen sian-, lampaanja vuohensekä siipikarjanlihan alkuperämaan ilmoittamisesta. Asetusta aletaan soveltaa 1.4.2015. Aiheeseen liittyy monia ratkaisemattomia määrittelyja tulkinta-asioita, esim. vsk Alkuperämaamerkinnät – mitä asetus sanoo Kuluttajaa ei saa johtaa harhaan. Asetuksen mukaan alkuperämaan merkitseminen on pakollista myös pakatun tuoreen tai pakastetun sian-, lampaanja vuohenja siipikarjanlihan osalta sekä kun elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitetaan, eikä se ole sama kuin pääainesosan, on kyseisen pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka on myös ilmoitettava; tai on mainittava, että pääainesosan alkuperämaa ja lähtöpaikka on eri kuin elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka. mitkä ilmaisut katJohtaja Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitto ry Alkuperämaamerkinnät mitä on tulossa ja mitä on huomioitava lakeja laadittaessa. Nämä yllämainitut vaatimukset edellyttävät täytäntöönpanosäädösten antamista kahden vuoden sisällä asetuksen voimaantulosta
Sen sijaan Euroopan parlamentti on tehnyt suullisen kysymyksen komissiolle aiheesta ja kannattanut pakollisia merkintöjä. Haluavatko eurooppalaiset kuluttajat tietää elintarvikkeiden ainesosana käytettävän lihan alkuperän Komission kertomuksen*) mukaan Eurooppalaiset kuluttajat ovat kiinnostuneita ainesosana käytetyn lihan alkuperämerkinnöistä, mutta kiinnostuksen taso vaihtelee erittäin paljon sosioekonomisen aseman, *) http://ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/foodlabelling/docs/com_2013-755_fi.pdf;. Suomessa esimerkiksi Hyvää Suomesta -merkki on vakiinnuttanut asemansa niin toimijoiden kuin kuluttajienkin arvostamana merkkinä. Kertomuksia varten on tehty asetuksen edellyttämiä vaikutusten arviointeja, joissa punnitaan kuluttajien näkemyksiä, merkintöjen toteutettavuutta, kustannuksia ja hyötyjä sekä vaikutuksia sisämarkkinoihin ja kansainväliseen kauppaan. Suullisen kysymyksen merkitys on poliittinen. Eurooppalainen elintarviketeollisuus kannattaa vapaaehtoista ilmoittamista. Tällä hetkellä ei tiedetä, tuleeko komissio esittämään jotain lainsäädäntöä ja jos, niin milloin. Selvityksiä ja kertomuksia alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuuden laajentamisesta odotellaan Asetus edellyttää komission antavan seuraavat kertomukset alkuperämaahan tai lähtöpaikkaan liittyen, toisin sanoen selvittävän alkuperämaamerkintöjen mahdollista laajentamista: • 2 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta kertomus ainesosana käytetyn lihan alkuperän ilmoittamisvelvollisuudesta. merkinnän toteutettavuuden ja vaikutuksen kuluttajahintoihin. Pakollisuus vesittäisi sen. Yrityksille se on tärkeä kilpailuja erottautumiskeino. Päätös olisi jätettävä elintarvikealan toimijoiden tehtäväksi, jolloin ne ottavat huomioon mm. vsk sotaan elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamiseksi ja mitkä taas katsotaan pääainesosaksi koostetuissa elintarvikkeissa. 33 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Tämä on annettu 17.12.2013 • 3 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta kertomus alkuperämerkintävelvoitteen laajentamisesta seuraaviin tuoteryhmiin: muut lihalajit, maito, maitotuotteiden ainesosana käytetty maito, jalostamattomat elintarvikkeet, yhdestä ainesosasta koostuvat elintarvikkeet, ainesosat, joiden osuus on yli 50%. Kertomuksessaan ainesosana käytetyn lihan alkuperän ilmoittamisvelvollisuudesta komissio tarkasteli erilaisia vaihtoehtoja: alkuperämerkinnän säilyttäminen vapaaehtoisena, säädetään aineosana käytetyn lihan alkuperämerkintä pakolliseksi tasolla EU/ei-EU tai säädetään alkuperämerkintä pakolliseksi maan tarkkuudella. Moni elintarvikealan toimija ilmoittaa jo nyt elintarvikkeiden ja/tai ainesosien alkuperämaan tai lähtöpaikan vapaaehtoisesti markkinoiden kysynnän mukaisesti, jos se on toteutettavissa toiminnalliselta/liiketoiminnalliselta kannalta. Tämä tultaneen antamaan keväällä 2015. Komissio ei toistaiseksi ole ollut halukas laatimaan lainsäädäntöä ainesosana käytetyn lihan alkuperämaan ilmoittamisesta. EU:n ja kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason vapaaehtoiset järjestelyt antavat tuottajille mahdollisuuden lisätä tuotannon arvoa. Vastustaako teollisuus alkuperämerkintöjä Päinvastoin
Alkuperämerkinnät eivät takaa parempaa jäljitettävyyttä elintarvikeketjussa. Hevosenlihaskandaalin yhteydessä jäljitettävyys toimi tehokkaasti ja mahdollisti jälkien seuraamisen eri toimittajien ja välittäjien luo nopeasti. Asetuksessa säädetään jo nyt että alkuperä on ilmoitettava, ”jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta”. Millaisia kustannuksia alkuperämerkintöjä koskevista pakollisista säännöistä aiheutuisi Ne vaikuttaisivat suoraan elintarvikepakkauksiin, mikä edellyttäisi monissa tapa. Hevosenlihaskandaali – joka tapahtui alalla (naudanliha), jolla on käytössä alkuperämerkintöjen pakollisuutta koskevat säännöt – on tästä selvä osoitus. Tarvitaanko tarkempia alkuperämerkintäsäädöksiä kuluttajansuojan turvaamiseksi Alkuperämaan tai lähtöpaikan – vapaaehtoisen tai pakollisen – ilmoittamisen pääperiaatteena on, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan tuotteen ja/tai sen ainesosien alkuperän osalta. Auttaako alkuperämerkintöjä koskevien sääntöjen lisääminen ehkäisemään elintarvikekriisejä ja -petoksia Pelkkien alkuperämerkintöjen avulla ei voida ehkäistä elintarvikekriisejä tai vilpillisiä käytäntöjä. Alle 10 prosentin hinnannousu laskee merkittävästi kuluttajien ”maksuhalukkuutta”, jopa 60–80 prosentilla. Hintaa pidetään tärkeimpänä asiana. Lisäksi asetus sisältää myös yleisen periaatteen, jonka mukaan elintarvikkeista annettavat tiedot eivät saa olla elintarvikkeiden ominaisuuksien kannalta harhaanjohtavia. Kuluttajien ymmärrys ja kuluttajien toiveet alkuperämerkinnöistä eivät ole yhdenmukaisia koko EU:n alueella. Kun kuluttajilta on kysytty, olisivatko he valmiita maksamaan näiden tietojen ilmoittamisesta pakkauksissa aiheutuvat kustannukset, kuluttajat ovat vastanneet kieltävästi. Alkuperämerkinnöillä ja jäljitettävyydellä on eri tarkoitukset: Alkuperämerkintöjen tarkoituksena on tarjota kuluttajalle paikkansapitäviä tietoja kuluttajalle ja estää kuluttajien johtaminen harhaan elintarvikkeen todellisen alkuperän/lähtöpaikan osalta. Kun kuluttajia on pyydetty luettelemaan spontaanisti tärkeimmät asiat, joihin he kiinnittävät huomiota ruokaa ostaessaan, alkuperä ei kuulu neljän tärkeimmän asian joukkoon. Toimijoiden on joka tapauksessa valittava tarkkaan toimittajat ja tuotteet. Alkuperämerkinnöissä on kyse kuluttajille annettavista tiedoista, ei elintarviketurvallisuudesta. Jäljitettävyysjärjestelmän tavoitteena on puolestaan mahdollistaa elintarvikkeen jäljittäminen koko elintarvikeketjun osalta tarvittaessa, kuten esimerkiksi elintarvikkeiden laatua ja/tai turvallisuutta koskevan kriisin yhteydessä. Alkuperämerkinnät olisivat olleet täysin tehottomia, koska tässä skandaalissa oli kyse lihan tyypin tahallisesta väärin ilmoittamisesta eli petoksesta toimitusketjussa. Jäljitettävyys mahdollistaa viallisten ja/tai kuluttajien turvallisuuden vaarantavien tuotteiden vetämisen pois markkinoilta. Tehokkain tapa näiden ongelmien ratkaisemiseksi on taata uusien sääntöjen laatimisen sijasta voimassaolevan EU:n lainsäädännön tehokas soveltaminen ja täytäntöönpano. vsk sukupuolen, iän ja kansallisuuden mukaan. Parantaisiko alkuperämerkintöjen pakollisuus elintarvikkeiden jäljitettävyyttä. 34 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29
35 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Yritykset harvoin ns. Elintarviketutkimukset omavalvonnan, viranomaisvalvonnan ja tuotekehityksen tueksi MetropoliLab Oy www.metropolilab.fi omavalvonta@metropolilab.fi Viikinkaari 4, Cultivator II, 00790 Helsinki. Se vesittäisi elintarviketietoasetuksen tavoitteen harmonisoidusta eurooppalaisesta pakkausmerkintälainsäädännöstä. Sääntöjen yksityiskohtaisuudesta riippuen lisäkustannusten arvioidaan nousevan merkittävästi, mikä luonnollisesti heijastuisi kuluttajahintaan. Eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi nykyistä EU:n lainsäädäntöä olisi yhdenmukaistettava pakollisten alkuperämerkintöjen käyttöönoton sijasta. Tilanteessa, jossa EU:n lainsäädäntö alkuperämaamerkintöihin liittyen on kesken, on vaarana, että jäsenmaat alkavat säätää asiasta kansallisesti. Markkinoilla on jo hyvin tunnettuja vapaaehtoisia järjestelyjä, jotka ulottuvat nykyisiä lakisääteisiä eläinten hyvinvointia koskevia vähimmäisvaatimuksia pidemmälle ja vastaavat erityiseen kuluttajien kysyntään. vsk uksissa etikettien ja niiden taustalla olevien järjestelmien ja prosessien jatkuvaa sopeuttamista ja tehottomuutta (tuotantoerien koko, tuotantolinjaston aikataulut, varastot) ja vähentäisivät elintarvikejalostajien joustavaa mahdollisuutta käyttää eri raaka-ainetoimittajia, mikä vaikuttaisi kielteisesti myös tuotteiden laatuun ja saatavuuteen. Raakaaineita hankitaan niiden saatavuuden, laadun ja hinnan perusteella. Kertooko alkuperämerkintä jotain tuotannon eettisyydestä tai esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista Esimerkiksi lihan alkuperä ei itsessään takaa korkeampia eläinten hyvinvoinnin standardeja tai lyhyempiä eläinten kuljetusmatkoja. pitävät kaikkia munia samassa korissa, vaan niillä on useita toimittajia, jolla varmistetaan raaka-aineen saatavuus ja tuotteiden toimitusvarmuus tilanteissa, joissa yhdelle raaka-ainetoimittajalle tulee ongelmia
Seuraavaksi eniten tarkastettiin maito-, urheiluja marjavalmisteita sekä virvoitusjuomia. Ravintolisiä valikoitui tarkastettaviksi tuotteiksi paljon, koska niissä tyypillisesti käytetään paljon terveysväitteitä ja niiden valvonta koetaan kunnissa haasteellisiksi. Eviran projektihenYlitarkastaja, jaostopäällikkö Sari Sippola Tuoteturvallisuusyksikkö, Evira Terveysväitteiden käytössä puutteita – toimijoiden omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa syytä tehostaa. Siinä kuntien valvojat tekivät yhdessä Eviran asiantuntijan kanssa tarkastuskäyntejä yrityksiin, joissa tarkastettiin yrityksen käyttämien terveysväitteiden määräystenmukaisuutta sekä neuvottiin ja opastettiin toimijoita. Valvontaprojektiin osallistui yhteensä 33 kunnallista valvontayksikköä eri puolilta Suomea kaikilta kuudelta aluehallintoalueelta eli noin puolet kaikista valvontayksiköistä. Tarkastus tehtiin 45 yritykseen ja yhteensä tarkastettiin 152 tuotteen pakkausmerkinnöissä tai markkinointiaineistoissa käytettyjä terveysväitteitä. Tavoitteena oli myös poistaa elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja mainonnasta terveysväitteet, jotka eivät ole väiteasetuksen mukaisia. vsk Terveysväitteiden käytön lainsäädännön vaatimusten noudattamista valvottiin tehostetulla valvontaprojektilla 1.10.2013-15.4.2014. 36 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Pääosa (65 %) tarkastetuista tuotteista oli ravintolisänä myytävänä olevia tuotteita. Projektissa käytetty työtapa oli opastava tarkastus. Elintarvikevalvontaohjelmaan (EVO) kuuluneen valvontahankkeen tavoitteena oli saattaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (myöhempänä väiteasetuksen) vaatimukset elintarvikealan toimijoiden tietoon ja edesauttaa terveysväitteiden omavalvontaa sekä yhtenäistää terveysväitteiden valvontaa Suomessa
37 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Tämä osoittaa sen, ettei väiteasetuksen tuomia vaatimuksia terveysväitteiden käytölle ja pakkausmerkinnöille joko tunneta tai niiden käytön määräystenmukaisuuden varmistamiseksi ei ole tehty yrityksissä riittäviä tukijärjestelmään kuuluvia toimintaohjeita tai sitten väitelainsäädännön vaatimuksia ei haluta noudattaa. Toimijoiden omavalvontasuunnitelmien tarkastuksien perusteella 53 %:ia toimi. Kuudessa prosentissa tuotteista oli pieniä puutteita, kuten käytetyt terveysväitteet eivät sanamuodoltaan täysin vastanneet hyväksyttyä tai väiteasetuksen artiklan 10(2)a edellyttämä lisämerkintä oli tehty, mutta se oli puutteellinen eikä täysin vastannut väiteasetuksen mukaista mainintaa. Kokonaisarvio lainsäädännön vaatimusten toteutumisesta tarkastuksien kohteina olleiden tuotteiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa tuo ilmi, että 152 tarkastetusta tuotteesta 57 %:ssa oli korjattavia puutteita, joista tyypillisin oli hyväksymättömien terveysväitteiden käyttäminen. Väitelainsäädännön vaatimuksien noudattamisessa puutteita Toteutettu terveysväitteiden valvontaprojekti osoitti, ettei väitelainsäädännön vaatimuksia oltu vielä merkittävästi alettu noudattaa tarkastuksen kohteina olleissa yrityksissä, koska hyväksymättömiä terveysväitteitä käytettiin yli puolessa tarkastetuista tuotteista. Välittömästi korjattavat virheet liittyivät pääsääntöisesti lääkkeellisten väitteiden käyttöön pakkausmerkinnöissä tai markkinointiaineistoissa. Tämä lisämerkintä puuttui kokonaan 51 % prosentista tarkastetuista tuotteista. Artiklan 10(2) a -lisämerkintä vaatii, että tuotteeseen, jossa terveysväitettä käytetään, lisätään maininta ”tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä”. Vakavia välittömästi korjattavia virheitä oli 26 %:ssa tuotteista. Noin 11 %:ssa tuotteista terveysväitteiden käyttö ja niiden edellyttämät pakkausmerkintävaatimukset olivat lainsäädännön vaatimusten mukaisia. vsk kilö veti tarkastukset ja laati tarkastuskertomuksen. Myös aluehallintovirastojen elintarvikevalvonnan asiantuntijat ja Eviran väitteistä vastaava ylitarkastaja osallistuivat osaan tarkastuksista. Neljän tuotteen pakkausmerkinnöistä puuttui väitteen käytön edellyttämä varoitusmerkintä
Näistä 67 %:ssa käytettiin hyväksymättömiä terveysväitteitä. Toimijoiden on syytä tehostaa terveysväitteiden käytön määräystenmukaisuuden varmistamista omavalvonnassaan ja turvata tukijärjestelmään kuuluvilla työohjeilla ja toimivilla käytännöillä, että käytetyt terveysväitteet ja niiden käytön edellyttämät pakkausmerkinnät ovat säädösten mukaisia. Osa toimijoista oli kuitenkin isoja ja merkittäviä yrityksiä, joissa resurssien ja toimintatapojen voisi kuvitella olevan kunnossa. Lääkkeellisillä väitteillä tarkoitetaan ihmisen sairauden ennaltaehkäisyyn, hoitamiseen tai parantamiseen viittaavia väitteitä. On toivottavaa, että Oiva-järjestelmän myötä väitteiden valvonta tehostuu. Väiteasetus ei ole tuonut lääkkeellisten väitteiden kieltoon mitään muutosta. Toisaalta ohjeistusta on paljon ja helposti Eviran sivuilta saatavissa. Evira on useina vuosina järjestänyt koulutusta sekä toimijoille että valvojille. Ongelma on siis pääasiassa ravintolisäsektorin, joka lääkkeellisien väitteiden käytöllä pyrkii ehkä korostamaan ravintolisiä vaihtoehtona lääkkeille. Sellaisia väitteitä saa esittää vain lääkkeiksi hyväksytyistä valmisteista lääkelainsäädännön edellytysten mukaisesti. Toimijan velvollisuutena on varmistaa, että elintarvikkeesta esitetään riittävät ja oikeat tiedot, jotta kuluttaja ei tule harhaanjohdetuksi ja jotta kuluttaja saa riittävästi luotettavaa tietoa ostopäätöksensä tueksi. vsk joista oli omavalvontasuunnitelmassaan kirjannut yrityksen toimintatavat terveysväitteiden käytön määräystenmukaisuuden varmistamiseksi. Eviran koordinoimassa järjestelmässä tarkastuksen kohteena on muun muassa yleinen hygieniataso, elintarvikkeiden lämpötilat ja pakkausmerkinnät, joiden osana ovat myös väitteet. Perusteellisia ja esimerkkejä sisältävää ohjeistusta on laadittu sekä kattavia internetsivuja aiheesta tuotettu sekä annettu neuvontaa pyydettäessä. Erityisen huolestuttavana on pidettävä sitä, että lääkkeellisiä väitteitä käytettiin yli neljäsosassa tuotteista, vaikka lääkkeellisten väitteiden käyttö elintarvikkeista on ollut kiellettyjä aina vuodesta 1941 eli ensimmäisen elintarvikelain voimaanastumisesta lähtien. Terveysväitteitä tarkastetaan jo nyt kuntien elintarvikevalvojien suurkeittiöihin ja myymälöihin tekemissä Oiva-järjestelmän mukaisissa tarkastuksissa. Oiva-valvontajärjestelmässä tarkastustiheys on määritelty ja virheet arvioidaan ja luokitellaan niiden laadun mukaisesti. 38 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Eniten lääkkeellisiä väitteitä käytettiin ravintolisissä. Väitteet osaksi säännöllistä valvontaa Myös viranomaisvalvontaa on tarvetta tehostaa. Kolmasosalla toimijoista toimintatavat olivat osittain kirjattuna ja 16 %:lla ei ollut lainkaan kuvausta toimintatavoista. On tärkeää, että myös terveysväitteet ovat osa suunnitelmallista ja säännöllistä valvontaa.. Valvontatulokset julkaistaan internetissä ja sekä hymiöinä yritysten sisäänkäyntien yhteydessä. Huonoa tulosta voi osittain selittää se, että osa tarkastuksen kohteena olleista toimijoista oli pieniä yrityksiä, joille lainsäädännön vaatimusten tunteminen on haasteellista vähäisten resurssien takia. Toimivia ja käytössä olevia tukijärjestelmän työohjeita Suurin osa (99 kpl, 65 %) tarkastetuista tuotteista oli ravintolisiä. Kuluvana vuonna Oiva laajenee koskemaan myös laitoksia ja kaikkia niitä elintarvikehuoneistoja, joista tulee tehdä ilmoitus valvovalle viranomaiselle ennen toiminnan aloittamista
Synteettisen viivakoodin voi myös lisätä sellaiseen tuotteeseen, jossa ei normaalisti ole DNA:ta, kuten oliiviöljyyn, sanoo Welling. Elintarvikeväärennöksiä ovat myös elintarvikepetokset. Ryhmässä on jäseniä Evirasta, maaja metsätalousministeriöstä, Tullista, Poliisihallituksesta, Verohallinnosta, syyttäjälaitoksesta ja Valtakunnanvoudinvirastosta.. Tulevaisuudessa voidaan käyttää myös niin sanottuja synteettisiä DNA-viivakoodeja. Elintarvikeväärennös on aina elintarviketurvallisuusriski. – Laboratoriotutkimuksissa kapseloitu DNA eristetään, jolloin elintarvikkeen alkuperä tai tuotantoketju saadaan selville. Ne voidaan suihkuttaa elintarvikkeen pinnalle missä elintarvikeprosessin vaiheessa tahansa, esimerkiksi tilalla, pakkaamossa tai jälleenmyyjällä. Elintarvikeväärennökset vaikuttavat koko elintarvikeketjuun Kansainvälisen elintarvikekaupan taloudellinen arvo on erittäin suuri, mikä tekee myös elintarvikkeisiin liittyvän petollisen toiminnan taloudellisesti houkuttelevaksi. Lisätty maitohappobakteeri ei muuta juuston makua, rakennetta eikä koostumusta, sanoo erikoistutkija, FT Annikki Welling Eviran kemian ja toksikologian tutkimusyksiköstä. Petoksellisesta toiminnasta aiheutuu taloudellisia vahinkoja myös rehellisesti toimivien yritysten yhteistyökumppaneille, erityisesti markkinointi-, mainosja logistiikka-alalle, sanoo ylitarkastaja Jussi Peusa Eviran tuoteturvallisuusyksiköstä. Näissä elintarviketta ei muuteta mitenkään, mutta se myydään muuna kuin se todellisuudessa on, esimerkiksi hevosenlihaa on myyty naudanlihana. vsk DNA-tutkimukset selvittävät elintarvikkeen aitouden Elintarvikeväärennösten selvittämiseksi käytetään yhä enemmän DNA-menetelmiä. – Maailmanlaajuinen talous, erityisesti jatkuvasti kasvava rajat ylittävä kaupankäynti, mahdollistaa suunnitelmallisen ja entistä mittavamman elintarvikeväärennösrikollisuuden. 39 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Niillä voidaan selvittää, mistä eläintai kasvilajista elintarvike koostuu tai on peräisin. Syksyllä 2014 perustettiin Suomeen elintarvikepetosten torjuntaan tähtäävä koordinaatioryhmä. Väärennetyt elintarvikkeet vahingoittavat rehellisesti toimivien elintarvikealan yritysten toimintaa ja pahimmillaan ne voivat vaarantaa kuluttajan hengen. – Alkuperäsuojattuihin juustoihin voidaan lisätä tiettyä maitohappobakteerikantaa, jonka DNA:n avulla juuston aitous voidaan todentaa. DNA-menetelmiä on entistä helpompi käyttää, koska tieto eri eliöiden perimästä lisääntyy koko ajan. Kasveista peräisin olevia DNA-jaksoja kapseloidaan hajuttomaan, värittömään ja mauttomaan materiaaliin. Evira on mukana Euroopan komission ja EU-jäsenmaiden välisessä elintarvikepetoksia käsittelevässä yhteistyöverkostossa Food Fraud Network. Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on otettu käyttöön DNA-viivakoodausmenetelmä, jolla pystytään selvittämään elintarvikkeen alkuperä. Tuoteväärentäjät pystyvät suoraan hyödyntämään rehellisesti toimivien yritysten ja aidon tuotteen markkinoita
Muita periaatteiden kattamia aiheita ovat kuluttajaviestintä, työhyvinvointi sekä vastuullinen raaka-aineiden hankinta. vsk Vastuullinen yritystoiminta on taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun muodostama kokonaisuus. Periaatteissa määritellään toimialan hyvät toimintaperiaatteet ympäristö-, ravitsemusja tuoteturvallisuus näkökohtien osalta. Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on määritellyt elintarvikeketjun vastuullisuutta tarkemmin jakamalla sen seitsemään eri aihealueeseen: eläinten hyvinvointi, paikallinen hyvinvointi, ravitsemus, työhyvinvointi, talous, tuoteturvallisuus sekä ympäristö.1 Elintarviketeollisuus on laatinut toimialan vastuullisuusperiaatteet myös koko EU:n tasolla alan kattojärjestön FoodDrinkEuropen johdolla. 40 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Näitä ja muita elintarvikeketjun keskeisiä teemoja työstetään edelleen yhteistyössä hallinnon, asiakkaiden sekä muiden sidosryhmien kanssa. Vastuullisuutta voikin toteuttaa monin eri tavoin yrityksen omassa toiminnassa sekä yhteistyössä sidosryhmien kanssa.2 Marleena Tanhuanpää ja Anna Vainikainen Elintarviketeollisuusliitto ry Vastuullisesti toimivalla elintarviketeollisuudella on monta eri ulottuvuutta 1 Vastuullisuus ruokaketjussa, MTT 2012: http://www.mtt.fi/julkaisut/vastuullisuusruokaketjussa.pdf 2 http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/food/ competitiveness/forum_food/index_en.htm. Vastuullisen yritystoiminnan merkitys ja sisältö on moninainen ja se voi merkitä hyvinkin eri asioita eri yrityksille ja toimialoille
Elintarvikeala osallistuu suomalaisen hyvinvoinnin ylläpitoon mm. Elintarviketeollisuus valmistaa laajaa valikoimaa raaka-aineista ruuanlaittoa helpottaviin ja käyttövalmiisiin tuotteisiin vaalien samalla suomalaista ruokakulttuuria. Jos tuote ei myy riittävästi, se joutuu väistymään, olivatpa sen ravitsemukselliset ominaisuudet kuinka hyvät tahansa. Oman elintarviketuotannon myötä vaikutusmahdollisuudet esimerkiksi ravitsemuksellisiin asioihin ovat paremmat. Ruokaa syödään joka päivä, joten vastuullisuusasioissa voi tarttua tuumasta toimeen heti. Ruualta halutaan nautintoa, maukkautta, terveellisyyttä ja luonnollisuutta, arkeen vaivattomuutta. Ruokahävikin vähentäminen on merkittävä ekoteko. Ostopäätöksilläsi on iso työllistävä vaikutus. Kilpailukykyinen ja taloudellisesti terveellä perustalla oleva yritystoiminta on tae sille, että yritys voi työllistää ja luoda lisäarvoa kansantalouteen. Muutoksia ovat mm. euroa vuodessa, mikä tarkoittaa noin kahdeksaa prosenttia valtion budjetista. kotimaisen ja kansainvälisen kilpailun kiristyminen, kulutuskysynnän hidastuminen ja kustannustason nousu, teknologinen kehitys, toimitusketjuratkaisut ja erityisesti jatkuvasti uudistuva, laajeneva ja kiristyvä säädösympäristö. Lautasmallin mielessä pitäen ja silloin tällöin herkutellen et eksy tieltä. Se työllistää 32 500 henkilöä. Koko elintarvikeketju tuo työtä 300 000 suomalaiselle. Toiminnan on oltava läpinäkyvää ja eettisesti kestävää.. maksamalla veroja (arvonlisä-, alkoholija valmisteverot) noin 4,3 mrd. Kilpailu kaupan hyllytilasta on armotonta. 41 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. vsk Vastuullinen toiminta läpi koko ruokaketjun – pellolta pöytään – on tärkeää. Vastuu kuunnella kuluttajaa Yrityksen toiminnan edellytys on valmistaa tuotteita, jotka menevät kaupaksi. Suomessa valmistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on 82 %. Suomessa valmistettu ruoka on lähiruokaa! Taloudellinen vastuu on koko toimialalle keskeinen edellytys, sillä menestyvä yritys luo ympärilleen hyvinvointia monin eri tavoin. 3. euroa. Elintarviketeollisuusliitto on määritellyt kuluttajille suunnatut vastuullisuusteesit, jotka ohjaavat kuluttajia vastuullisiin elintarvikevalintoihin: 1. 2. Kotimainen elintarviketeollisuus tuntee parhaiten kuluttajan tarpeet. Sen on seurattava trendejä kuluttajia kiinnostavien uutuuksien kehittämiseksi. Uutuuksien tieltä raivataan aina jotain vanhaa pois. Suosi suomalaista ruokaa Suomalaisella elintarvikkeella on tuttu valmistaja, joka kantaa vastuun laadusta. Ruokahävikki nollaksi Tehosta ruokaan liittyviä toimiasi. Suomessa ruoka myös kasvaa ja valmistuu hyvissä olosuhteissa. Menestyäkseen yritysten on sopeuduttava toimintaympäristön jatkuvaan muutokseen. Huolehdi hyvinvoinnista Haluatko valita ympäristön ja oman hyvinvointisi kannalta oikein. Osta kulutukseesi sopivia pakkauskokoja ja käytä kaikki kotiin kantamasi tuotteet. Muista myös ravinnon ja liikunnan tasapaino. Lisätiedot: http://www.etl.fi/www/fi/ elintarviketeollisuus/vastuullisuus.php Elintarviketeollisuus luo laaja-alaista hyvinvointia Elintarviketeollisuus on Suomen suurin kulutustavaroiden valmistaja ja neljänneksi suurin teollisuudenala bruttoarvon ollessa 11,6 mrd
Ruuan pitää maistua hyvältä. Yritykset noudattavat lainsäädännön vaatimuksia ja päättävät itse lainsäädännön ylittävän laatutavoitteet, jotka todennetaan erilaisilla laatujärjestelmillä ja auditoinneilla. sydänmerkkituotteita on lanseerattu lisää. Yritykset kuitenkin tekevät jatkuvasti ns. Suolalla vaikutetaan tuotteen makuun, rakenteeseen ja säilyvyyteen. vsk Ruokaan liittyy vahva sosiaalinen ulottuvuus. EU:n elintarviketietoasetus tuo hyvän uudistuksen, kun ravintosisältötiedot ml. liikunnan sponsorointiin. Vain maukas ruoka tulee syötyä ja vain syödyllä ruualla on ravitsemusvaikutuksia. Pelkästään omavalvonnan kirjaukset maksavat Eviran arvion mukaan alan toimijoille noin 188 milj. Suomen elintarviketeollisuus on vähentänyt suolan käyttöä merkittävästi 1980-luvulta alkaen ja on tunnetusti edelläkävijä Euroopassa. Elintarviketurvallisuus on markkinoilla olemisen edellytys ja se on toimijoiden vastuulla. Tuontituotteet sisältävät usein enemmän suolaa kuin kotimaiset. suola tulevat pakollisiksi vuoden 2016 joulukuussa. Yritykset opastavat kuluttajia terveellisiin elintapoihin monin eri tavoin ja osallistuvat usein esim. Uusien ravitsemussuosituksien mukaan suolan saantia tulee alentaa. euroa vuodessa. Ratkaisevaa on kuluttajan koostaman ruokavalion kokonaisuus, ruuan määrä sekä ateriarytmi, ei yksittäinen ravintoaine. Samoilla markkinoilla on kuitenkin kilpailtava. Ravitsemussuositukset ovat tärkeä ohjenuora Ravitsemussuositukset vaikuttavat teollisuuden strategioihin ja tuotekehitykseen suoraan ja välillisesti esim. tuotehuoltoa, ja mm. Merkintä helpottaa suolapitoisuuksien vertailua. Siksi suolaa on vaikeaa vähentää vielä lisää. Suolaisempi tuote on monen mielestä maukkaampi. Ravitsemussuosituksissa käsitellään nyt ensimmäistä kertaa myös elintarvi. Elintarviketurvallisuus maksaa. Elintarviketurvallisuus ei tule ilmaiseksi Suomessa elintarviketurvallisuus on maailman huippuluokkaa, jonka eteen elintarvikeketjussa tehdään jatkuvasti töitä pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti. julkisten hankintojen kautta. Elintarviketeollisuus tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja erilaisille kuluttajille erilaisiin tilanteisiin. Joissakin tuotteissa suolan vähentäminen saattaa tarkoittaa enemmän lisäaineita. Alan järjestöt nojaavat ravitsemusviestintänsä suosituksiin. 42 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Muiden elintapojen merkitystä ei sovi unohtaa
Alan ympäristötehokkuuden parantaminen on keskeinen tavoite globaalin ruokaturvan varmistamiseksi sekä paikallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Myös reseptiikassa, tuotevalikoimassa sekä jalostusasteessa on suuria vaihteluja. nautojen hyvinvoinnin teemavuoteen liittyen, saadaan mittava Sikavan ja Nasevan tietojärjestelmien uudistus valmiiksi ja käyttöön sekä jatketaan jo rutiiniksi muodostuneita tehtäviä terveydenhuollon kehittämisessä ja koordinoinnissa ja tautiriskien hallinnassa. Lisätietoja: www.ett.fi www.naseva.fi www.sikava.fi. Lyhenne ETT ja logo säilyvät ennallaan. Täten on vaikeaa määritellä yhtenäisiä kriteerejä, joilla erilaisia elintarvikkeita voitaisiin luotettavasti vertailla niiden ympäristövaikutusten näkökulmasta ja viestiä tästä yksiselitteisesti kuluttajille. Lisäksi on muistettava, että ympäristönäkökulmaa ei voi tarkastella erikseen ravitsemuksesta. Tänä vuonna, em. Elintarvikkeiden ympäristövaikutusten arviointi on kuitenkin haasteellista raaka-aineiden tuotannon perustuessa biologisiin prosesseihin. Näiden kahden näkökulman yhdistäminen voi olla vaikeaa ja jopa johtaa kuluttajia harhaan, jos ostopäätöksiä ryhdytään tekemään ympäristöperusteisesti niin, että se johtaa ravitsemuksellisesti huonompiin päätöksiin. Monet lääkäritkin toimivat niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla samanaikaisesti, ihmisten parhaaksi. Yleisellä tasolla ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion noudattaminen on myös ympäristön kannalta vastuullinen tapa toimia. hankkeen lisäksi, toimitaan mm. Vuosituhannen vaihteessa toiminta laajentui tuotantoeläinten terveydenhuollon koordinaatioon ja terveydenhuollon seurantajärjestelmien Sikavan ja Nasevan kehittämiseen. 43 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Elintarvikeketjun toiminnan ymmärrys on tärkeää, jotta ravitsemuspolitiikassa ja lainsäädännössä tehdään viisaita ratkaisuja. Tämä työ jatkuu myös kuluvana vuonna niin sika-, lihasiipikarjakuin etenkin nautasektorilla maaja metsätalousministeriön rahoittamassa kaksivuotisessa ruokaketjunhankkeessa ”Maitoja lihaketjun jäljitettävyysjärjestelmät – avoin, todennettava ja vastuullinen alkutuotanto”. Eläintautien torjuntayhdistyksestä Eläinten terveys ETT ry Eläintautien torjuntayhdistys on muuttanut nimensä Eläinten terveys ETT ry:ksi. Kun yhdistys perustettiin 1994, toiminta keskittyi pääasiassa eläinaineksen ja rehujen tuonnin ohjaukseen, tautiriskien hallintaan ja ohjeistukseen. Ravitsemustieteilijöitä tarvitaan teollisuudessa On tärkeää, että ravitsemustieteilijöitä on teollisuudessa kehittämässä suomalaisten syömää ruokaa ja pitämässä ravitsemusnäkökohtia korkealla yritysten toiminnassa. Uusi nimi kertoo paremmin yhdistyksen nykyisestä toiminnasta ja toiminnan painopisteestä, vaikka tautien ennaltaehkäisy kuuluu edelleen yhdistyksen perustehtäviin. Siksi toisinaan aistittava ”kätyriajattelu” on outoa. vsk ketuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutuksia. Viime vuosina eläinten terveydenhuoltoa on kehitetty myös osana ruokaketjun laatujärjestelmiä
vsk Elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä väheni Eviran tietojen mukaan vuodesta 2013 vuoteen 2014 kymmenisen prosenttia. 120 tehdyn takaisinvedon lisäksi elintarvikevalvonnassa käsiteltiin kolmisenkymmentä tapausta, jotka olisivat saattaneet johtaa takaisinvetoon. Oheisesta piirakkakuviosta voidaan nähdä, miten kaksi suurinta syyryhmää vastasi yli puolista takaisinvedoista ja kaksi seuraavaksi suurinta nekin yhteensä yli neljänneksestä kaikista takaisinvedoista. Lisäksi on tehty joitakin huomioita näiden ryhmien välillä (esimerkiksi siitä, miten yleensä on havaittu juuri pakkausmerkintävirheet). Takaisinvetojen kokonaismäärän väheneminen ei siis tätä taustaa vasten tarkastellen anna aivan oikeaa kuvaa kokonaiskehityksen suunnasta. 44 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Lukua kohotti parinkymmenen tapauksen verran jäljittämättömään tai ilmoittamattomaan hevosenlihaan liittyneet takaisinvedot. Näiden ryhmitelytapojen kautta voidaan tehdä joitakin päätelmiä, mutta menetelmät eivät täytä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Takaisinvetojen tilastoinnille ei ole määritelty virallisia kriteerejä. Vuoden 2013 takaisinvetojen määrää oli ennätyksellisen suuri. Seuraavana vuonna vastaavaa, yhdestä syystä johtunutta takaisinvetorypästä ei ollut. Kehityssuunnan taittuminen on hyvä uutinen, mutta kokonaisluvun taustalla on joitakin seikkoja, jotka ansaitsevat avaamista ja tarkempaa tarkastelua. Evirassa on katsottu järkeväksi luokitella tapauksia toisaalta aiheuttamisperusteen mukaisesti (miksi elintarvike vedetään markkinoilta), toisaalta takaisinvetotarpeen havaitsemisen perusteella (missä ja miten tehtiin havainto määräystenvastaisesta elintarvikkeesta). Näissä tapauksissa markkinoilta takaisinvedettävää ei kuitenkaan enää ollut joko myöhäisen havainnon, Ylitarkastaja Mika Varjonen Evira, Tuoteturvallisuusyksikkö Takaisinvedot 2014 – mikä muuttui
45 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. syystä vedettiin markkinoilta useita eriä mm. Kiellettyjen aineiden löytyminen selittyy sillä, että eräiden niistä käyttö on sallittua esimerkiksi joissain Aasian maissa ja kiellettyjenkin aineiden käytön valvonta ei joka maassa ole kovin kattavaa. Edelleenkin markkinoille tulee vuosittain muutamia kiellettyjä väriaineita sisältäviä elintarvikkeita. vsk viivästyneen tiedonkulun tai hyvin pienen tuotemäärän vuoksi. Kasvua tapahtui erityisesti syyryhmässä Virheet kemiallisessa koostumuksessa (kasvintorjunta-aineet, lisäaineet, toksiinit). viinirypäleitä ja kurpitsansiemeniä. Kemialliseen koostumukseen liittyvät virheet Kasvinsuojeluaineet, joihin tässä lukeutuvat erilaiset rikkakasvien, kasvitautien ja tuhohyönteisten torjuntaan tarkoitetut aineet, johtavat varsin usein elintarvikkeiden takaisinvetoihin. Vuoden 2014 aikana em. Kuva 1. Toinen kokonaisuus tässä ryhmässä liittyvät lisäaineiden käyttöön. Sen sijaan allergeenisyistä takaisinvetoja tehtiin huomattavasti aiempaa vähemmän; määrä väheni 26:sta 10:een. Erilaisten säilyvyyttä parantavien lisäaineiden liikakäyttöä todettiin myös useasti. On varsin ymmärrettävää, että tämäntyyppiset määräystenvastaisuudet tuontielintarvikkeissa tulevat ilmi joko Suomen Tullin tarkastuksissa tai sen kollegavirastojen tutkimuksissa muissa maissa, jolloin tieto tulee Suomeen RASFF-hälytysjärjestelmän välityksellä. Joitain selkeitä eroja takaisinvetojen kokonaismäärän jakautumiseen eri syihin voidaan havaita kahden viime vuoden välillä. Yksittäisiä takaisinvetoja aiheutui lisäksi muiden syiden, kuten aflatoksiinin, okratoksiinin, elohopean, arseenin ja atropiini-alkaloidien takia. Takaisinvetojen määrä tässä ryhmässä lisääntyi vuodessa 17:sta 32:een. Osalle käytettävistä aineista on laissa määritelty enimmäisjäämämäärät ja osa aineista on täysin kiellettyjä. Takaisinvedot viime vuosina.
Erityistä vuodelle oli se, että allergeenisyistä tehtyjen takaisinvetojen määrä laski roimasti, 26:sta 10:een. vsk Mikrobiologiset virheet Lähes neljäsosa takaisinvedoista tehtiin erilaisten mikrobiologisten syiden takia. Kuudessa tapauksessa oli tuote pakattu toiselle tuotteelle tarkoitettuun pakkaukseen. Nämä tuotteet olivat kaikki ulkomailla valmistettuja. Pakkausmerkintävirheistä erillään on laskettu allergeenisyyt. Peräti kahdeksan takaisinvetoa tehtiin siksi, koska tuotteesta puuttuivat suomenja ruotsinkieliset pakkausmerkinnät. Kaikki nämä tuotteet olivat puolestaan Suomessa valmistettuja. Näistä kaksi tuotetta oli valmistettu Suomessa. Pakkausmerkintävirheet ja allergeenisyyt Puutteellisen tai muutoin virheellisen pakkausmerkinnän tai kokonaan eri tuotteelle tarkoitetun pakkauksen vuoksi tehtiin 19 takaisinvetoa. Takaisinvedot aiheuttamisperusteen mukaan ryhmiteltynä. Kotimaisten takaisinvetojen taustalla oli useimmiten pakkausten pullistumisena ilmi tullut hiivasta johtunut käyminen. Kolme takaisinvetoa tehtiin listerian vuoksi, mutta tuotemäärät olivat näissä tapauksissa hyvin pieniä. Tässä suhteessa ei muutosta edellisvuosiin juuri ole tapahtunut. Puolet tapauksista oli kotimaista Kuva 2. Päiväysvirhe oli kyseessä neljässä takaisinvedossa. 46 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Näissä allergeeniainesosa on jäänyt useimmiten huolimattomuuden vuoksi ainesosaluettelosta tai tuote on valmistusprosessissa tahattomasti kontaminoitunut allergeenilla. Kuten aiemminkin, salmonellaa löytyi erityisesti ulkomaisesta lihasta (8 tapausta) sekä ulkomaisista mausteista ja vihanneksista
Silmiinpistävää on, että silti puolet kaikista allergeenivirheistä koski Suomessa valmistettuja tuotteita. Lähes yhtä useasti alun antoi yrityksen omavalvonta, kuluttaja/sk-asiakas tai Suomen Tulli. Labemasta testit omavalvontaan ATP-testijärjestelmät ja pikatestit Mikrobiologiset testit Allergeenitestit Näytteenottovälineet www.labema.fi Klondyke-talo, 04260 KERAVA Puh. Lieneekö vuoden 2013 suuri allergeenitapausmäärä johtanut seuraavana vuonna tarkempaan omavalvontaan, kun määrä näin paljon väheni. Näiden syiden jälkeen yleisin tekijä oli hieman yllättäen toinen toimija. Siksi tuleekin suhtautua vain kuriositeettina havaintoon, jonka mukaan Suomessa takaisinvedettävistä tuotteista 27 % on suomalaista alkuperää ja 73 % tuotuja. Eri allergeeneja oli seitsemän, kolmessa tapauksessa kyse oli maidosta. ulkomainen Toisinaan nostetaan ulkomaisten tuotteiden takaisinvedot esille tai rivien välistä vihjataan niiden olevan yliedustettuna takaisinvedettävien tuotteiden joukossa. Takaisinvetotarpeen havaitsemisesta Toisin kuin kuluttajat usein luulevat, takaisinvetoprosessin alku ei yleensä ole kunnallisen elintarviketarkastajan tai Eviran tekemä tarkastus, jossa löydetään määräystenvastainen elintarvike. ruokien kontaminaatiotapausten täydellinen puuttuminen. Valvonnan näkökulmasta voisi arvella, että toimijat ovat lisänneet näitä tuotteita koskevia omavalvontatutkimuksia ennen tuotteen markkinoille tuontia. Myös Tullin valvonta on jonkin verran huomioinut riskiperusteisuuden nojalla tarkemmin tuotteet, joissa on aiemmin ollut ongelmia. Viime vuonna yleisimmin takaisinveto sai alkunsa eurooppalaisen hälytysjärjestelmän (RASFF) kautta tulleesta viranomaisviestistä. (09) 274 6740, faksi (09) 274 67440 iiris.ylostalo@labema.fi. Sellaista tietoa tuskin on saatavilla. Toinen ero aiempiin vuosiin on aasialaisperäisten nuudeliym. vsk alkuperää. Suurimmasta syyryhmästä (kemialliseen koostumukseen liittyvät virheet) ei sen sijaan löydy ainuttakaan kotimaista tuotetta. Jotta tällaisella vertailulla olisi edes vähäisintä arvoa, tulisi tietoa verrata myös kaikkien markkinoilla olevien tuotteiden kotimaisuus-ulkomaisuus suhteeseen. Kahdeksassa tapauksessa toimija sai tiedon joko tavarantoimittajaltaan, joka ilmoitti havaitsemastaan pakkaustai raaka-ainevirheestä toimittamassaan erässä tai kaupasta, jossa hyllylle asettaja huomasi pullistuneen pakkauksen tai oudon päiväyksen. 47 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Kotimainen vs. Kilpailijoiden kantelut olivat vähemmistönä tässä yhteydessä (5 tapausta 14:sta)
– Laaja analyysivalikoima, joka kattaa myös harvoin kohdalle osuvissa erityistilanteissa tarvittavat taudinaiheuttajat, ovat meidän laboratoriomme etuja, kertoo Seija Kalso. Lyhyesti sanottuna menettelyllä varmistetaan laboratorion luotettavuus. MetropoliLab on FINASin akkreditoima testauslaboratorio T058 ja laatujärjesmodernia analytiikkaa – pitkät perinteet MetropoliLab Tapio Välikylä. – Meille tärkeää on olla mukana analytiikan kansallisessa ja kansainvälisessä kehityksessä, se takaa ajan tasalla pysymisen ja monipuolistaa asiakaskuntaa. Laadunvarmistus kattaa kaikki palvelumme. Meillä on halu ymmärtää asiakkaiden tarpeet, sanoo toimitusjohtaja Seija Kalso MetropoliLab Oy:stä. Isolla toimijalla on mahdollisuus suuriin näytemääriin, joka taas heijastuu hintoihin. – Lisänäytteenottoja hakupalvelut sujuvoittavat asiakkaiden arkea, toteaa Kalso. 48 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Akkreditointimenettelystä Laboratorioala on edelläkävijätoimiala akkreditointimenettelyissä. – Palveluvalikoimamme on laaja ja sitä on kehitetty yhdessä asiakkaiden kanssa. vsk MetropoliLabin palvelut MetropoliLab Oy palveluvalikoima on maamme kuntien omistamien laboratorioiden laajin. Palveluihin kuuluvat elintarvike-, vesija ympäristöanalyysit, kenttämittaukset sekä näytteenottoja hakupalvelut ja tarvittaessa myös tulosten arviointi. – MetropoliLab Oy:n edeltäjät (ja siten myös MetropoliLab) ovat olleet akkreditoituja jo vuodesta 1996 eli laboratoriolla on hyvin pitkä kokemus vaativan laatujärjestelmän mukaisesta laboratoriotoiminnasta. – Laboratoriopalvelut ovat osa asiakkaan liiketoimintaa, ei mikään irrallinen osa normaalia toimintaa
Tutkimuksiin liittyvä raportointi, erilaiset asiantuntijapalvelut sekä näytteenottoja hakupalvelut ovat osa toimintaa. Nykyaikainen laitetekniikka ja automaatio tukevat korkean ammattitaidon omaavan henkilöstön mahdollisuutta palvella asiakkaita asiantuntevasti, laadukkaasti ja toimitusvarmasti. Omavalvonnan toimivuutta arvioidaan useissa tapauksissa elintarvikenäytteiden tutkimuksilla. Asiakkuusohjautuva toimintatapa perustuu erityisesti tavoitteeseen auttaa asiakkaita menestymään ja kokemaan arvoa valitessaan MetropoliLab Oy:n yhteistyökumppanikseen. MetropoliLabilla on seuraavat Eviran hyväksynnät: • Elintarvikelain (23/2006) nojalla hyväksytty viranomaistutkimuksia tekevä laboratorio • Terveydensuojelulain (763/1994) nojalla hyväksytty viranomaisille tarkoitettuja tutkimuksia tekevä laboratorio • Rehulain (86/2008) nojalla hyväksytty viranomaislaboratorio • Lannoitevalmistelain (539/2006) nojalla hyväksytty viranomaisvalvontaan liittyviä analyysejä tekevä laboratorio • Lannoitevalmistelain nojalla hyväksytty sivutuoteasetuksessa edellytettyyn omavalvontaan liittyviä analyysejä tekevä laboratorio Apua omavalvontaan Elintarvikeyrittäjän lakisääteinen velvollisuus on laatia kirjallinen omavalvontasuunnitelma. MetropoliLab Oy tänään MetropoliLab Oy on analyysipalveluiltaan monipuolisin kuntien omistama elintarvike-, vesija ympäristölaboratorio Suomessa. MetropoliLab Oy:n sijainti Helsingissä, Viikin kampusalueella bioja ympäristöalan tutkimuksen ja valvonnan ytimessä, antaa erinomaisen mahdollisuuden toimia edelläkävijänä laboratorioalalla.. – Palveluvalikoimasta löytyvät omavalvonta-asiakkaan tarvitsemat mikrobiologiset ja kemialliset analyysit sekä näytteenotto ja hakupalvelut ja tehokkaat logistiset ratkaisut näytteiden toimittamiseen laboratorioon kaikkialta Suomesta, sanoo Metropolilabin kehityspäällikkö Eeva KlemettiläKirjavainen. MetropoliLab on Helsingin kaupungin tytäryhtiö, jonka muut omistajat ovat Espoo, Vantaa ja Kauniainen. Laboratorio tarjoaa laboratoriopalveluita kuntien viranomaisille, yrityksille, laitoksille ja yhteisöille sekä yksityisille henkilöille. vsk telmämme on standardin SFS-EN ISO/IEC 17025 mukainen, avaa akkreditointeja Seija Kalso. 49 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29
Ruokamyrkytystutkimukset Ruokamyrkytystilanteissa näytteillä on suuri merkitys. – Tutkimme hyvin paljon ruokamyrkytysepäilynäytteitä. Useimmiten tarvitaan mikrobiologisia tai kemiallisia tutkimuksia ja tuloksia tarvitaan nopeasti. Tuotteelle tehdään säilyvyyttä kuvaavat tutkimukset asiakkaan tavoittelemassa säilyvyysajankohdassa ja sovittuna ajankohtana sitä ennen ja sen jälkeen. Näytteet säilytetään laboratoriossa sovitussa lämpötilassa ja analysoidaan sovitun aikataulun mukaisesti. – Meillä on akkreditoidussa pätevyysalueessa kaikki tärkeimmät ruokamyrkytysriskiä aiheuttavien mikrobien analyysit ja lisäksi analysoimme myös sellaisia taudinaiheuttajia kuten esimerkiksi patogeeniset vibriot ja shiga-toksiinia tuottavat Escherichia coli -bakteerit. Säilyvyystutkimukset Säilyvyystutkimuksilla voidaan varmistaa elintarvikeyrityksen tuotteiden säilyvyys pakkausmerkintöjen puitteissa. 50 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Easy Lab Basic paketissa asiakas ottaa ja toimittaa näytteet itse laboratorioon analysoitavaksi, kertoo Klemettilä-Kirjavainen palvelupaketeista. Easy Lab Classic paketissa asiakas ottaa näytteet itse, mutta laboratorio noutaa näytteet asiakkaalta ja vastaa prosessista siitä eteenpäin. vsk – Asiantuntevat kemistit ja mikrobiologit ja yhteistyökumppanit ovat yritysten tukena näytteenottoja omavalvontasuunnitelman laatimisessa. Kaikkein kattavimmassa paketissa (Easy Lab Pro) laboratorio suorittaa asiakkaan puolesta myös näytteenoton. – Paketit on jaettu kolmeen tasoon sen mukaisesti, kuinka kattavan palvelun laboratorio tuottaa asiakkaalleen. Meiltä löytyy myös sähköinen analyysien tilausjärjestelmä ja extranet-palvelu tulosten tarkasteluun, sanoo Klemettilä-Kirjavainen. – Aloittelevat toimijat ja uusia tuotteita kehittävät vakiintuneetkin toimijat käyttävät säilyvyyden määrityspalvelua hyvin paljon. Esimerkiksi vuonna 2014 tutkimme yli 300 näytettä, joista tehtiin yli 1700 laboratorioanalyysiä. – Olemme jatkuvasti varautuneet ottaMetropolilabin kehityspäällikkö Eeva Klemettilä-Kirjavainen.. MetropoliLab on rakentanut kolme erilaista palvelupakettia elintarvikeyritysten käyttöön. MetropoliLabilla on palvelukonseptissa myyntiajan määrittäminen
maan näytteitä vastaan ja käynnistämään analyysit normaalien aukioloaikojen ulkopuolellakin. Tällä on suuri merkitys silloin, kun analyysitulokset pitää saada mahdollisimman nopeasti. Koostumus ja ravintosisältö Kuluttajainformaatioasetuksen mukaisesti pakollisten elintarviketietojen soveltaminen on käynnistynyt viime vuoden lopulla. Facebookissa www.facebook.com/ymparistojaterveys.fi Twitterissä @ETerveyslehti. – Analysoimme suolan juuri vaaditulla tavalla eli määrittämällä natriumpitoisuuden, hän sanoo. Merkittävin muutos tapahtui 2008, kun MetropoliLab muodostettiin liittämällä Vantaan kaupungin vuonna 1976 perustettu elintarvikeja ympäristölaboratorio henkilöstöineen Helsingin ympäristökeskuksen laboratorioon. Näytteenottoja hakupalvelut MetropoliLabin toiminta-alue on koko Suomi ja palveluun kuuluu myös näytteenottopalvelut. Yhteistyökumppaneiden ja onnistuneiden logististen ratkaisujen merkitys on toiminta-alueen laajuuden kannalta merkittävä. Laboratorion ja viranomaisten yhteistyö tapausten selvittämisessä on sujuvaa eikä aiheuta turhia viiveitä tapausten selvittämiselle, kehottaa Klemettilä-Kirjavainen. Lisäksi sijaintimme Helsingin yliopiston kampusalueella tarjoaa loistavat mahdollisuudet ympäristöalan opiskelijoiden käyttöön, kertoo Eeva Klemettilä-Kirjavainen. 51 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Vuosikymmenien varrella laboratorio on kehittynyt yhdeksi alansa edelläkävijäksi maassamme. Asetuksen mukaan ravintoarvoilmoituksessa mm. – Myöskin tärkeät allergeenitutkimukset, kuten gluteiinija laktoosimääritykset saa kauttamme. MetropoliLabin historia alkaa vuodesta 1884 jolloin Helsingin Kauppatorin laitaan perustettiin Elintarvikkeiden tutkimusasema. – Ruokamyrkytysepäilytapauksessa kannattaa toimijan aina ottaa yhteyttä paikalliseen terveysvalvontaviranomaiseen. suolapitoisuuden määrä tulee ilmoittaa laskemalla elintarvikkeen koko natriumpitoisuus. vsk MetropoliLab Oy:n lyhyt historia Helsingin laboratorion perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 130 vuotta. – Lähialueilta näytteenottajamme ottavat ja hakevat näytteitä. – Laboratoriolla on palveluksessaan neljä näytteenottajaa. – Kauttamme saa kaikki ravintosisällön ilmoittamisessa tarvittavat analyysit ja lisäksi myös pakkausmerkintöjen oikeellisuuden tarkistamisen käy meidän kauttamme
Kalastus ammattina yleistyi ja erilaiset kalastuksen muodot kehittyivät. vsk Lähiruokaa Satakunnasta – makuja maailmalta Tapio Välikylä Kala on elintarvikkeena korvaamaton ja aito. Kotimaista kalaa mutta miten ja mistä Kalastuksen ja kotimaisen kalanviljelyn toimintaedellytyksiä on heikennetty viime vuosina tihenevään tahtiin. Avomerikalastus, rannikkokalastus ja sisävesikalastus elinkeinoina olivat yleisiä. Kalankasvatus pyrkii kehittymään ja siinä voisi olla mahdollisuuksia.” Jari Valtasen haastattelu.. Kala on elintarvikkeena haasteellinen, kala pilaantuu väärin käsiteltynä ja säilytettynä nopeasti. – Kalan viimeisen käyttöpäivän pakollinen merkintä olisi parempi kuin nostopäivä joka kertoo vain nostopäivän, se ei kerro mitä kalalle tehdään noston jälkeen. 52 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Vuosisadan puolen välin jälkeen rannikon ja sisäjärvien sivuelinkeinokalastajien varsinainen elinkeino, useimmiten maatalous, joutui rakennemuutoksen kouriin ja kalastus sivuelinkeinona väheni nopeasti ja tilalle tuli ammattikalastus. Kalastuselinkeinon lyhyt historia ”Viime vuosisadan alussa kalastus oli hyvin yleinen sivuelinkeino. 1980-luvulla alkoi kalaelinkeinon hidas näivettäminen. Kalastusrajoitukset, kiellot, haittaeläinten runsastuminen ja kalastuksen sääntely johtivat siihen, missä nyt ollaan. Säilyvyyden kannalta on ratkaisevaa veren lasku ja nopea jäähdytys, kertoo Jari Valtanen KalaValtanen Oy:stä. Kalastajien keski-ikä on reilusti yli 50 vuotta ja kalasatamat ovat hiljentyneet. Nyt tuntuu hyvältä, että asenteet ovat kääntyneet viime aikoina kotimaiselle tuotannolle myönteisemmiksi. Ammattikalastuksen kasvun vuosikymmenet olivat 1960ja 1970-luvut. Kalaa kaupattiin suoraan paatista tai sitä vietiin Tukkureille. Kala säilyy hyvänä oikein käsiteltynä ja hyvin jäitettynä kaksikin viikkoa. – Nopea jäittäminen on säilyvyyden kannalta ratkaisevaa, nimenomaan jäittäminen
– Norjan lohesta, merilohesta, valmistetut tuotteet tulivat kuvaan 1990-luvun alussa. Harva haluaa sijoittaa satoja tuhansia euroja, jos ei voi olla varma toiminnan jatkuvuudesta ja yleensä tulevaisuudesta, pohtii Jari Valtanen. – Siian viljelyssä olimme eturintamassa ja tällä hetkellä kasvatamme siikaa roimasti enemmän kuin kirjolohta. vsk – Uusia kalastajia tulee alalle todella vähän. Miten kalan saa kauppoihin KalaValtasen tuotteita on kaupan Lounaisja Etelä-Suomen kaupoissa. Sinnittelimme pitkään ja käytimme vain kotimaista raaka-ainetta tuotteissamme mutta lopulta otimme merilohen valikoimiimme. 8 miljoonaa euroa, henkilöstön määrä vaihtelee 25–30 välillä sesongista riippuen. Tehtaanjohtaja Susanne Sjöroos.. – Lupien ylipitkät käsittelyajat, jopa neljä vuotta, estävät elinkeinon kehittymisen. Kalaa menee läpi laitoksesta noin 1.5 miljoonaa kiloa vuositasolla. Kotimaisen kalan syönti on laskenut tasaisesti, kulutus noin 4 kg vuodessa ja ulkomaisen kalan syönti on tasaisesti KalaValtasen liikevaihto on n. – Kalanviljelyä olisi halua lisätä, rannikolle mahtuisi kalanviljelylaitoksia lisää mutta lähes mahdoton lupapolitiikka estää kasvun, sanoo Valtanen. Norja lohen laatu on viime vuosina ollut hyvää, toteaa Valtanen. Hylkeet ja merimetsot ovat todellinen uhka kalastukselle. 53 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Pykäläviidakosta vielä saattaisi selvitäkin mutta kalastuspolitiikan nopeat muutokset luovat epävarmuutta alalle. – Uusien kaloja syövien lajien ilmestyminen syö kannattavuutta. Kalan tulevaisuus kuluttajan pöydässä Kalan käyttö on lisääntynyt tasaisesti viime vuosina. – Erikoista on sekin, että lahden toisella puolella eli Ruotsissa on kassikasvatuksella paljon paremmat toimintamahdollisuudet kuin meillä
– Omavalvonnan olemme sisäistäneet hyvin ja toimimme sen mukaisesti. Toki kirjauksia on mielestäni jo aivan riittävästi. 54 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. KalaValtanen Oy on rakentanut Honkaluotoon 6000 neliön uudisrakennuksen, jonne siirrettiin tuotannollinen toiminta lokakuussa vuonna 2012. Kuluttaja kaipaa kotimaista ruokaa. Porin Honkaluotoon on kehittynyt erilaista tilaa vaativaa yritystoimintaa kuten logistiikkaa sekä myös tuotantolaitoksia. – Olemme tutustuneet Oivan arviointija yleisohjeeseen. Nähtäväksi jää minkälaista lisäarvoa se antaa kuluttajille ja elintarvikealan yrityksille. Kala Valtanen etsi pitkään uutta toimipaikkaa vanhojen tuotantotilojen jäätyä pieniksi. Eviran ohjeisiin tutustuminen vaatii aikaa, ja myös tulkinnan varaisia asioita on jonkin verran, toteaa tehtaanjohtaja Susanne Sjöroos KalaValtaselta. Meillä on paljon eri tavoin jalostettuja tuotteita, ja silloin pitää tietenkin olla selvillä, mitä pakkausmerkintöjä eri tavalla jalostettuihin tuotteisiin vaaditaan. Tämä on liikenneyhteyksien takia meille ihan ykköspaikka, eikä merikään ole kaukana. vsk kasvanut, sitä kuluu noin 11 kg vuodessa. Oiva ja omavalvonta Kala-alan laitokset siirtyvät Oivaan 1.5.2015. – Päivittäistavarakauppojen kalavalikoima on monipuolistunut ja marketit tuoreen ja jalostetun kalan ostopaikkana vakiintunut. Lähiruokakeskustelu lisää paikallisen kalan houkuttelevuutta ja käyttöä, sanoo Jari Valtanen. Koemme omavalvonnan hyvänä ohjeistuksena koko henkilökunnan perehdytykseen ja jokapäiväiseen työskentelyyn. – Olemme saaneet tietoa tulkinnallisiin KalaValtasen valikoimata löytyy myös kalapihvit.. – Pakkausmerkintälainsäädännön uudistukset ovat käytännön toiminnassa haasteellisia, koska uudistusten pysyvyyttä on vaikea ennustaa. – Uskon, että kotimaisen kalan käyttö lisääntyy. Jonkin verran on myös tulkittavia ohjeistuksia. – Kun Honkaluoto tuli vaihtoehdoksi, ratkesi asia yön yli nukkumalla, toteaa Jari Valtanen KalaValtanen Oy:stä. – Emme ole lähteneet ainakaan toistaiseksi sertifioimaan toimintaamme, meille hyvä asiakaspalaute on parasta laadunvalvontaa, painottaa Sjöroos
Luvian saaaristoa, Valtasen maisemaa.. KalaValtasen ammattitaito kalanpyynnissä, kalanviljelyssä ja kalanjalostuksessa on siirtynyt perintönä vuosikymmeneltä toiselle. Jokainen elintarvikealan yritys on varmasti samassa tilanteessa, jossa mietitään miten kaikki tarvittavat tiedot saadaan tuotteen pakkauksiin ja etiketteihin kustannustehokkaasti ja selkeästi. Kalat myytiin kalatukuille, Ahvenanmaan sumppareille ja maakunnan asukkaille suoraan paatista. Saaristossa elettiin 1800-luvulla omavaraistaloutta kalastaen, hylkeenpyynnillä ja maata viljellen. Uusi Porin Honkaluodon tehdas tarjoaa energiatehokkaat ja hygieeniset tilat koko monipuoliselle tuotevalikoimalle. Uusien jalostetuotteiden kehittely vaatii nyt enemmän kustannuksia ja harkintaa. Sukututkimus tuntee kalastajia seitsemän polvea, joista yhden sukuhaaran polku kulkee Ahvenanmaan Brändön saaristoon. – Ravintoarvomerkintä on lisäkustannus, joka toivottavasti tuo lisäarvoa ja tarvittavaa tietoa kuluttajille. 1900-luvulle tultaessa yleistyi silakan ajoverkkoeli rääkikalastus avomerellä. ohjeisiin paikallisilta elintarvikevalvontaviranomaisilta. Vähitellen silakan rysäkalastuksesta rakentui KalaValtasen ammattikalastuksen perusta. Luvian Lampoori toimii edelleen kotimaisen siian ja kirjolohen viljelyn tukikohtana. Vuonna 1987 KalaValtanen aloitti kirjolohen viljelyn, ja 2000-luvun alussa erikoistuttiin siianviljelyyn. Hyvän yhteistyöverkoston ansiosta KalaValtanen saa markkinoille sekä Suomesta että maailmalta puhtaita ja turvallisia tuotteita. Yhteys heidän kanssaan toimii mikä on meille tärkeää, sanoo Sjöroos. Rinnalla pyydettiin monipuolisesti suomukaloja rysillä, koukuilla ja verkoilla. vsk KalaValtasen juuret ovat vahvasti länsisuomalaisessa ammattikalastuksessa ja Porin eteläpuolella sijaitsevassa Luvian saaristossa. 55 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. 1980-luvun haasteet, kuten kalastuksen sääntely ja hylkeiden määrän kasvu, vaativat elinkeinolta uusia, kauemmas tulevaisuuteen kantavia ratkaisuja
Hän siteeraa tuoretta tutkimusta, jonka mukaan peräti 60 prosentilla laitoshoidossa olevista vanhuksista on puutostiloja. Myös Protibis-keksien myyntinäkymät ovat hyvät niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Jo nykyisellään yli puolet kaikista kulutuspäätöksistä on yli 65-vuotiaiden käsissä. Valtiokin tukee kuluttajien Virpi Latva Ranska panostaa senioriruokiin. 56 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Tärkein oivallus onkin itse asiassa se, että vanhenevat kuluttajan haluavat syodä samoja elintarvikkeita kuin ennenkin mutta kiinnittävät entistä enemmän huomiota ravintosisältöihin, Malika Mahdi sanoo. Paitsi Euroopassa, proteiinileipäämme aletaan myydä lähikuukausina myös Venäjällä, Japanissa ja Amerikassa, Malika Mahdi kertoo. G-Nutrition -leipä palkittiin Rankassa yhdessä Protibis poteiinikeksien kanssa tulevaisuuden seniorielintarvikkeena vuonna 2013. G-Nutrition -poteiinileivän kehittänyt elintarvikelaboratorio Cerelab on saanut etumatkaa eurooppalaisten kilpailijoiden reagoidessa hitaasti uuteen tilanteeseen. – Proteiinileivän koostumus muistuttaa apteekissa myytäviä lisäravinnetuotteita, mutta se on ulkonäöltään ja maultaan täysin tavallisen markettituotteen kaltainen. Yrityksen keskittyvät selviämään tästä hetkestä ja säästävät tuotekehittelyssä, tietää Corelabin tuotekehittelystä ja markkinoinnista vastaava Malika Mahdi. Laman kourissa sinnittelevä elintarviketeollisuus näkee väestön vanhenemisessa huikean markkinaraon ja vientimahdollisuuden. Runsasproteiinisia helposti pureskeltavia leipiä on tilattu jo Venäjälle, Japaniin ja Amerikkaan. – Monien suurten elintavikevalmistajien kiinnostus seniorituotteisiin lopahti laman myötä. Vaikka Ranska pysyy vuodesta toiseen Euroopan syntyvyystilastojen kärjessä, myös ranskalaiset vanhenevat. vsk Ranskan elintarviketeollisuus ottaa väestön vanhenemisen vakavasti ja panostaa seniorielintarvikkeidensa maailmanvalloitukseen. – Toimme G-Nutrition leivän markkinolle joulukuun lopulla ja saamme päivittäin puhelinsoittoja vanhainkodeista ja vanhusten perheenjäseniltä, jotka etsivät tuotettamme. Hänen mukaansa lisäravinteita ja proteiineja tarjoavat markkinoilla olevat tuotteet ovat pääasiassa jugurtteja ja maitopohjaisia juomia, mitkä eivät aina maistu ikäihmiselle yhtä hyvin kuin leivät ja keksit
Pikkunälän annoksia Osa ranskalaisista elintarviketuottajista myy tuotteitaan vain apteekeissa sekä suoraan sairaaloihin ja vanhainkoteihin kuten maitotuotteisiin erikoistunut Lactalis. Vanhusmarketin avanneen Kaiser-ketjun tuottavuus on kasvanut 30 prosentilla. Valtion tieteellinen tutkimuskeskus VTT on koonnut senioriraadin, joka on koulutettu arvioimaan aistinvaraisesti ruuan laatua ja houkuttavuutta. Apteekissa myytävä seniorijugurtti maksaa viisi kertaa sen minkä tavallinen markettiversio. Myös lihantuottaja Charal on huomannut, että ikäänyvän kuluttajakunnan tarpeet ovat erilaiset. Vanhenevan elimistön ravinnontarpeet täyttävillä elintarvikkeilla on kysyntää ympäri maailman.. Yritys on tuonut markkinolle pikkunälän liha-annoksia. Myös suomalaiset elintarvikevalmistajat valmistautuvat Euroopan nopeimmin ikääntyvän yhteiskunnan makumieltymyksiin. Yrityksen lisäravinteita antavien seniorituotteiden myynti on viimeisten viiden vuoden kuluessa kaksinkertaistunut, missä auttaa myös se, että ne korvataan sairasvakuutuksesta jos kyseessä on iän tuoma aliravitsemus. Berliinissä toimiva supermarketti Generation Market on kirkkaasti valaistu ja leveiden käytävien lattiamateriaali estää liukastumisen. – Vaikka mainosmiehille seniori on yli viisikymppinen, kuluttajat itse hyväksyvät kuuluvansa tähän ryhmään vasta 70-vuoden iässä. Ranskan elintarviketeollisuus on oivaltanut että seniorista on tulossa kuluttajien kuningas. Pikkunälän annokset on suunniteltu iän myötä vähenevään lihan tarpeeseen ja heikentyvään makuaistiin, mutta varomme korostamasta markkinoinnissa että kyseessä on vanhustuote, paljastaa Charalin seniorituotteista vastaava Christophe Vallier. Paikalla on henkilökuntaa, joka neuvoo ravinto-asioissa ja hyllyrivistöissä on nappeja, joita painamalla saa tarvittaessa apua paikalle. Ostoskärryt ovat kevyitä ja helposti ohjattavia, kyltit ovat suuria ja hyllyn reunassa roikkuu suurennuslaseja joilla voi tarvittaessa tihrustaa tuoteselostetta. Paitsi ravintosisältö ja annoskoko, myös pakkauksen aukaisu ja tuoteselosteen tekstikoko on otettava väestön ikääntyessä huomioon. vsk ikääntymiseen liittyvää tuotekehittelyä ja innovaatiota. Saksassa ollaan ennakoitu vielä pitemmälle. Pariisissa järjestettiin jo toistamiseen ikäihmisten tuotteita ja palveluja esittelevät Silver Economy-messut ja alan startup-yrityksiä on koottu kaupungin pohjoispuolelle perustettuun Silver Valley-yrityshautomoon. 57 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29
Luken tutkija Kirsi Silvennoisen mukaan on tärkeää, että teollisuudesta ja kaupoilta ylijäävä ruoka saadaan jaettua vähätuloisille ja ruoka-apua tarvitseville. Suomessa ruoan jakelua tuhansille tarvitsijoille hoitavat erityisesti järjestöt. Euroopassa on 257 rekisteröityä ruokapankkia, joiden kautta ruoka kulkee yrityksiltä hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka puolestaan jakavat ruoan aterioina tarvitseville. Ruokaerät säilyisivät paremmin pakastetiloissa, ja hävikki pienenisi sitäkin kautta, Silvennoinen visioi. Jaksavatko vapaaehtoiset. Suomessa varsinaisia ruokapankkeja ei vielä ole, vaikka järjestöt tekevätkin yhteistyötä ja jakavat suuria eriä saadessaan ruokaa myös muille järjestöille samalla alueella. Kirsi Silvennoinen laskee, että numeroiden valossa lahjoituksia voisi tehdä nykyistä enemmän, mutta käytännön olosuhteet voivat estää sen. Raportti “Food Redistribution in the Nordic Region: Experiences and results from a pilot study” on ladattavissa osoitteessa: http://dx.doi.org/10.6027/TN2014-562. Monet järjestöt haluaisivat jakaa tuotteita monipuolisesti kaikille tarvitsijoille, jolloin esimerkiksi leipää voi olla liikaa tarjolla suhteessa muihin ruokiin. Ruoan jakaminen on Suomessa melko tehokasta ja hyvin organisoitua. Eviran tekemä ruoka-apuohje on selkiyttänyt ruoan lahjoittamiseen liittyviä vastuita ja auttanut toimijoita. Kaikkien elintarvikkeiden pitää olla turvallisia, joten viimeinen käyttöpäivä saattaa rajoittaa joidenkin elintarvikkeiden hyödyntämistä. vsk Järjestöjen jakama ruoka-apu vähentää hävikkiä Kaupat ja teollisuus antavat ruoka-apuun miljoonia kiloja päiväysvanhenevia ja ylijääneitä elintarvikkeita, jotka muuten menisivät roskiin. Ohjeet ja ruokapankit avuksi Kansallinen lainsäädäntö on helpottanut ruoan jakamista Suomessa. Tulokset osoittivat, että Pohjoismaissa ruoka-avun tarve ja määrä ovat kasvussa – niin myös Suomessa. – Ruokapankit voisivat helpottaa erityisesti kuljetuksia, varastointia ja suuremman ruokamäärän käsittelyä sekä jakelua. Samalla vähennetään ruokahävikkiä. Luonnonvarakeskus Luke ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira osallistuivat yhteispohjoismaiseen selvitykseen, jossa kartoitettiin lahjoitetun ruoan jakamista, järjestöjen ja ruokapankkien toimintaa sekä lainsäädäntöä. – Potentiaalia lisätä ruoan lahjoittamista on sekä teollisuudessa että kaupan alalla. Myös ylijäävää ravintolaruokaa esimerkiksi laitoskeittiöistä voisi hyödyntää ruoanjakelussa. Ruoan kuljettaminen, pakkaaminen, kylmäautojen järjestäminen ja varastointi ovat haastavaa työtä. Pohjoismaiden neuvoston rahoittamassa selvityksessä olivat mukana Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Ylivalmistettua tai päiväysvanhenevaa ruokaa voidaan lahjoittaa suhteellisen helposti. Järjestöt jakavat ruokaa jopa tuhansille tarvitsijoille useamman kerran viikossa. 58 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. – Haastatteluihin osallistuneiden järjestöjen edustajat olivat huolestuneita työntekijöidensä ja vapaaehtoisten jaksamisesta ruokajonojen kasvaessa, toteaa tutkija. Selvitys keskittyi erityisesti pääkaupunkiseudun ja Turun alueelle, jossa ruokaa jaetaan noin 2–3 miljoonaa kiloa vuodessa. Määrä vastaa karkeasti noin 10–15 prosenttia alueen kauppojen ruokahävikistä. – Suomessa ruokalahjoitukset jaetaan yleisimmin kotiin vietävissä kasseissa, jotka sisältävät aina leipää sekä lisäksi vaihtelevasti maitotuotteita, vihanneksia ja eineksiä, Silvennoinen listaa
Lasten puuroista, velleistä sekä hedelmäja kasvissoseista ei löytynyt esimerkiksi kasvinsuojeluainejäämiä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valvontahankkeessa. vsk Metos TempNet -lämpötilanvalvonta -järjestelmä kerää kaikki lämpötilat samaan paikkaan – helposti! Lastenruoissa hyvin vähän vierasaineita Suomessa myytävät teolliset lastenruoat sisältävät vain vähän vierasaineita. Lue lisää: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/erityisruokavaliovalmisteet/ lastenruoat/lastenruokien+valvontahanke/. Lastenruoalla tarkoitetaan elintarviketta, joka on tarkoitettu tai jonka on erityisesti ilmoitettu soveltuvan alle kolmivuotiaalle lapselle. Näytteiksi valittiin teollisia lastenruokia keskeisistä Suomen markkinoilla olevista tuotemerkeistä. Eviran ja kuuden kunnallisen elintarvikevalvontaviranomaisen yhteishankkeessa määritettiin 43 lastenruokanäytteestä kemiallisin analyysein vierasaineiden eli kasvinsuojeluainejäämien, hometoksiinien, raskasmetallien, nitraatin, akryyliamidin sekä lisättyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden pitoisuudet. 59 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Kunnalliset viranomaiset varmistivat, että puutteet korjattiin”, toteaa ylitarkastaja Sanna Kiuru Evirasta. Lisäksi tarkastettiin, olivatko pakkauksen ainesosaluettelossa ilmoitetut lisäaineet sallittuja juuri niissä tuotteissa ja oliko lisäaineet merkitty oikein ainesosaluetteloon. Kahden tuotteen vitamiinipitoisuuksissa oli vähäisiä puutteita. Hankkeessa keskityttiin kolmeen erilaiseen tuotekategoriaan: puuroihin ja velleihin, hedelmäsoseisiin ja kasvissoseisiin. ”Suomen markkinoilla olevat teolliset lastenruoat ovat nyt tutkittujen ominaisuuksien perusteella turvallisia. ”Tutkittuihin lastenruokiin lisätyt vitamiinit eli C-vitamiini, tiamiini ja niasiini sekä kivennäisaineet eli rauta vastasivat pääosin pakkausmerkintöjä. Evira toteutti yhdessä kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten kanssa lastenruokien valvontahankkeen vuoden 2014 aikana. Tutkittujen vierasaineiden pitoisuudet olivat lastenruoissa erittäin pienet. Se osoittaa, että lastenruokien valmistajat hallitsevat toiminnassaan hyvin kemialliseen turvallisuuteen liittyvät vaarat”, arvioi ylitarkastaja Marika Jestoi Evirasta. Tutkituissa lastenruoissa oli käytetty vain sallittuja lisäaineita ja ruokiin lisätyt vitamiinit ja kivennäisaineet vastasivat pääosin pakkausmerkintöjä
60 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Yksiköissä käytössä olevien työkalujen, kuten lomakkeiden ja ohjeiden, määrät Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden toimintamallit ja elintarvikevalvonnan kustannukset Tiina Läikkö-Roto, Jaakko Heikkilä, Katriina Heinola ja Mari Nevas* *) Tiina Läikkö-Roto (tohtorikoulutettava) ja Mari Nevas (Ympäristöterveydenhuollon valvonnan yliopistonlehtori, ELT, dosentti) Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Katriina Heinola (tutkija) ja Jaakko Heikkilä (vanhempi tutkija) Talous ja yhteiskunta, Luonnonvarakeskus (Luke). Tutkimus tehtiin haastattelemalla yksiköiden elintarvikevalvonnasta vastaavia henkilöitä lokakuun 2011 ja maaliskuun 2012 välillä. Suurissa yksiköissä näyttää kuitenkin esiintyvän pienempiä yksiköitä enemmän kiireen ja työajan riittämättömyyden tuntua. Lisäksi yksiköiden terveystarkastajille lähetettiin marraskuussa 2011 sähköinen kyselylomake, joka sisälsi samoja kysymyksiä kuin haastattelut. Elintarvikevalvonnan käytössä olevia resursseja, valvonnan kustannuksia ja valvonnan tukityökaluja arvioitiin 17 valvontayksikössä eri puolilla Suomea. Tutkimuksen toteutus Maaja metsätalousministeriön rahoittaman tutkimushankkeen ”Elintarvikevalvonnan vaikuttavuus ja kustannustehokkuus” osana arvioitiin elintarvikevalvonnan kustannuksia sekä ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden sisäisiä toimintamalleja ja niiden vaikutusta elintarvikevalvonnan tehokkuuteen. Elintarvikevalvonnan vaikuttavuus ja kustannustehokkuus -tutkimushankkeessa saatujen tulosten perusteella suuremmissa yksiköissä näyttäisi korostuvan valvonnan laadun varmistaminen erilaisten tukitoimien avulla. Isoilla yksiköillä havaittiin suuremmat elintarvikevalvonnan kokonaiskustannukset henkilötyövuotta ja valvontakohdetta kohden laskettuna. Tarkastajista kyselyyn vastasi noin puolet (56/115). vsk Tehokas elintarvikkeiden viranomaisvalvonta edellyttää, että valvontaresursseja on riittävästi ja toiminta valvontayksiköissä on laadukasta. Toisaalta suurten kustannusten yksiköt näyttävät pyrkivän kattamaan kustannuksia laskuttamalla enemmän valvottavilta toimijoilta. Toiminnan laadun varmistaminen ja työkalut yksikössä Valvontayksiköt erosivat toisistaan useiden toiminnan laatuun vaikuttavien tekijöiden osalta
Elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöiden mukaan viranhaltijat keskustelivat valvontatilanteista heidän kanssaan ”melko” tai ”erittäin paljon” 65 %:ssa (12/17) yksiköistä. vsk vaihtelivat ja tiedon kulussa yksiköiden sisällä oli myös eroja. Elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöiden mukaan 12 yksikössä oli toimintaohjeita tarkastukselle, yhdeksässä oli ohjeet tarkastuskertomuksen kirjoittamisesta ja kahdeksassa valvontatoimenpiteistä ja suojavaatteiden käytöstä tarkastuksilla. 61 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Siten valvonnan laadun parantaminen ja yhtenäistäminen näyttää vaativan aiempaa parempaa perehdyttämistä valvonnan työkaluihin ja sitouttamista näiden käyttämiseen. Tästä huolimatta vain hieman yli kaksi kolmannesta (37/54) vastasi käyttävänsä yksikön lomakemalleja ja mallipohjia ”aina” valvonnassaan, ja elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöiden ja tarkastajien vastaukset olemassa olevista mallipohjista ja lomakemalleista vastasivat toisiaan vain yhdessä yksikössä. Tapaamisia oli sitä tiheämmin, mitä suurempi yksikön koko oli alueen asukasmäärään mitattuna. Kaikissa yksiköissä oli käytössä vähintään joitakin lomakemalleja tai mallipohjia valvonnan käyttöön. Tarkastajista 40 % (17/42) mainitsi vastauksessaan tarkastuksen sisältöön, toimintatapoihin ja yleiseen vaatimustasoon liittyvän ohjeistuksen tarpeen, 38 % (16/42) Elintarvikevalvonnan kokonaiskustannukset ovat noin 33–36 miljoonaa euroa vuodessa.. 15 yksikössä oli myös elintarvikevalvonnan yhteisiä tapaamisia, joiden tarkoituksena oli keskustella yhteisesti esimerkiksi valvontatapauksista ja -ongelmista. Asukasluvultaan suuremmissa yksiköissä oli käytössään jokin menetelmä tarkastusten kattavuuden varmistamiseksi pieniä yksiköitä useammin. Yksiköistä 14:ssä käytettiin erilaisia listoja, kuten tarkastuskertomuspohjia työkaluina tarkastuksilla, jotta ne olisivat riittävän kattavia. Vastaajilta kysyttiin, mistä aiheista valvontayksiköille ja valvojille olisi erityisen tärkeää saada yhtenäistä ohjeistusta, jotta valvonnan laadukkuus ja vaikuttavuus kasvaisivat. Tarkastajista puolet vastasi keskustelevansa esimiehensä kanssa valvontatilanteista vähintään kuukausittain. Toisten tarkastajien kanssa valvontatilanteista keskusteli viikoittain yli 40 % (23/56) ja päivittäin 30 % (17/56). Valvontayksikön toiminnan laatua voitaisiin tältä osin parantaa yksikön sisäistä ohjeistusta tarkentamalla, sekä käymällä avointa keskustelua toimintatavoista työntekijöiden kesken. Sekä elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöt että tarkastajat pitivät lomakemalleista ja mallipohjista saatavaa ajankäytöllistä hyötyä merkittävänä. Elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöistä hieman yli puolet ja tarkastajista kolmannes piti uuden työntekijän perehdyttämistä valvontakäytäntöihin yksikössä hyvin toimivana. Hieman yli kaksi kolmannesta tarkastajista kertoi noudattavansa yksikön valvontaohjeita ”aina” tai ”jokseenkin aina”. Hieman yli puolet (29/55) tarkastajista kertoi varmistavansa tarkastustensa sisällön kattavuutta tällaisten tarkastuslistojen tai yksikön suunnitelmatai tarkastuskertomuspohjien avulla. Elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöistä 69 % (11/16) vastasi kuitenkin yksikössä olevan erittäin paljon hiljaista tietoa, minkä voi olettaa vaikeuttavan uuden työntekijän toimintaa työyksikössä. Tarkastajista kolmannes kuitenkin koki yksikössään olevan riittämättömästi valvontaan liittyviä käytännön ohjeita. Sekä henkilöstömäärältään että asukasluvultaan suuremmissa yksiköissä työskentelevät tarkastajat käyttivät näitä apuvälineitä tarkastusten kattavuuden varmistamisessa muita useammin
Myös valvontayksiköiden arvioidut kustannukset vaihtelevat paljon yksiköiden välillä. Elintarvikevalvonnasta saatavat tulot olivat keskimäärin vain 10–15 prosenttia yksiköiden elintarvikevalvonnan kustannuksista. Arviot eivät riippuneet valvontayksikön kuluja kattavan prosenttiosuuden suuruudesta. Valvontayksiköiden välillä on suurta vaihtelua jo pelkästään yksikön koosta johtuen. Sen sijaan arviot korreloivat positiivisesti sen kans. Arviot elintarvikevalvonnan resurssivajeesta vaihtelivat 0,510 henkilötyövuoden välillä. Eri yksiköissä työskentelevien tarkastajien arviot erosivat toisistaan, ja kokeneemmat tarkastajat arvioivat yksiköiden resurssit kokemattomampia kollegoitaan huonommin riittäviksi. Valvontayksiköiden kustannukset elintarvikevalvonnasta Tutkimuksessa arvioitiin myös elintarvikevalvonnan kustannuksia ravintola-alan yrityksille sekä näitä valvoville viranomaisille. Henkilöresurssit vaihtelivat yksiköiden välillä 1,4 henkilötyövuodesta noin 30 henkilötyövuoteen ja elintarvikevalvonnan kohteet noin 400 kohteesta noin 5000 kohteeseen. Elintarvikevalvonnan resurssit Elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöistä kuusi koki valvontayksikkönsä henkilöresurssit ”täysin” tai ”melko hyvin riittäviksi” elintarvikevalvontaan, kun kymmenen vastaajan mielestä henkilöresurssit olivat yksikössä ”melko huonosti riittävät” tai ”täysin riittämättömät”. Elintarvikevalvontaan käytettävät henkilöresurssit sekä valvontakohteiden määrä vaihtelevat runsaasti. Työaika koettiin paremmin riittäväksi sekä henkilöstömäärältään että asukasluvultaan pienemmissä yksiköissä. Palkkakustannusten osuus kustannuksista oli keskimäärin 74 prosenttia. Yli neljännes tarkastajista koki työaikansa riittämättömäksi myös uuteen lainsäädäntöön tutustumiseksi, ja viidennes uusien ohjeiden lukemiseen. Valvontayksiköihin tehdyn kyselyn perusteella perityt maksut olivat elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöiden mukaan ”oikealla tasolla” yksikön toimenpiteisiin ja kuluihin verrattuna yhdeksässä yksikössä, ja ”jossain määrin” tai ”aivan liian pienet” seitsemässä yksikössä. Elintarvikevalvonnan vastuuhenkilöt toivoivat erityisesti ohjeistusta elintarvikevalvontakohteiden riskien arvioinnista ja lainsäädännön soveltamisesta. Tarkastajista yli neljännes koki työaikansa riittämättömäksi ammattitaitonsa ja osaamisensa kehittämiseen. 62 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Yksiköiden käytössä olevien tilojen ja laitteiden riittävyyteen oltiin pääsin tyytyväisiä. Viranomaisten osalta kattavat kustannustiedot saatiin 16 valvontayksiköstä, jotka edustivat noin 14 prosenttia kaikista valvontayksiköistä vuonna 2010. Myös työkokemuksen pituus lisäsi tuntemusta työajan riittämättömyydestä. Elintarvikevalvonnan kokonaiskustannukset henkilötyövuotta kohden olivat keskimäärin noin 70 000 euroa vuodessa, mutta vaihtelevat noin 43 000 eurosta 125 000 euroon. Keskimäärin valvontakohdetta kohden elintarvikevalvonnan kokonaiskustannukset olivat 221 euroa vuodessa. vsk ohjeistuksen lainsäädännön soveltamisesta ja 26 % (11/42) käytännönläheisen ohjeistuksen havaintojen perusteella tarvittavista toimenpiteistä, kuten pakkokeinojen käytöstä. Valvontakohdetta kohden mitattuna kokonaiskustannus vaihteli hieman alle 100 eurosta lähes 580 euroon. Valvonta-alueen asukasta kohden elintarvikevalvonnan kokonaiskustannus oli keskimäärin noin 3,9 euroa vuodessa. Vaihtelua esiintyi yksiköstä riippuen 1,8 eurosta noin viiteen euroon. Tarkastajista hieman yli puolet vastasi valvontayksikkönsä elintarvikevalvontaan käytössä olevien resurssien olevan mielestään ”täysin” tai ”melko hyvin riittävät”
Tutkimuksessa löytyi myös yksiköitä, joissa on selkeästi keskimääräistä pienemmät tai suuremmat resurssit tai kustannukset valvontakohdetta kohden. Vaikuttaa siis siltä, että suurten kustannusten yksiköt pyrkivät kattamaan kustannuksia laskuttamalla enemmän valvottavilta toimijoilta. Kustannusten suunta tutkimuksen neljän vuoden tarkasteluajanjaksolla (2007–2010) on kasvava. Elintarvikevalvonnan tulot valvontakohdetta kohden olisivat keskimäärin noin 30 euroa vuodessa, mutta koska kaikkia kohteita ei tarkasteta vuosittain, tarkastettua kohdetta kohden tulot olivat noin 110 euroa. Toisin sanoen jos yksikkö on kallis tietyllä mittarilla, on se sitä myös toisella mittarilla mitaten. Alueen elinkustannukset voivat osaltaan vaikuttaa kustannusten vaihteluun, mutta ne eivät yksinään selitä kaikkea vaihtelua. Vuonna 2014 valvontayksiköille tehdyn uusintakyselyn mukaan sekä kohteiden määrät että henkilöresurssit ovat kasvaneet yksikköä kohden muun muassa kuntaliitosten seurauksena. Henkilöresurssien kasvu ei ole kuitenkaan ollut yhtä voimakasta kuin valvottavien kohteiden määrän kasvu, sillä kohteiden määrä oli kasvanut vuosista 2009–2010 noin 12 prosenttia, kun henkilöresurssien kasvu oli keskimäärin vain noin seitsemän prosenttia. Vuonna 2013 Suomessa ravintoloissa, henkilöstöravintoloissa, kahviloissa, baareissa, hotelleissa ja julkisissa keittiöissä nautituille arviolta noin 904 miljoonalle ravintola-annokselle jaettuna kustannuksia viranomaisvalvonnasta aiheutuu noin 4 senttiä annosta kohden. Suuruuden ekonomia ei kuitenkaan näytä toteutuvan yksiköissä: henkilömäärältään tai valvontakohdemäärältään suuremmilla yksiköillä oli myös suuremmat elintarvikevalvonnan kokonaiskustannukset henkilötyövuotta ja valvontakohdetta kohden. Toisaalta tulokset osoittivat myös, että yksiköillä, joilla on suuret kustannukset valvontakohdetta kohden, on myös suuremmat tulot kohdetta kohden. Kustannukset ja resurssit vaihtelevat Valvontayksiköiden raportoimissa tiedoissa on poikkeamia, jotka tuovat tuloksiin epävarmuutta, mutta muutamia selkeitä johtopäätöksiä voidaan silti tehdä. Asukasta kohden laskettuna elintarvikevalvonnan viranomaiskustannus on noin 6,1– 6,6 euroa vuodessa. Kiitämme lämpimästi tutkimukseen osallistuneita valvontayksiköitä.. Kun viranomaisvalvonnan kustannukset yleistetään koko maan tasolle ja huomioidaan myös yksiköiden tulot elintarvikevalvonnasta, on elintarvikevalvonnan kokonaiskustannus valvontayksiköille noin 16–18 miljoonaa euroa vuosittain. Viranomaisten kokonaiskustannukset nousevat näin ollen noin 33–36 miljoonaan euroon vuodessa. Valvontaalueen asukasta kohden laskettuna pienten yksiköiden kustannukset eivät poikenneet kaikkien yksiköiden keskiarvosta. Useimpien yksiköiden osalta huomattiin lisäksi, että eri kustannusmittarit (kustannukset asukasta, valvontakohdetta sekä henkilötyövuotta kohden) korreloivat keskenään. 63 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Valvonta keskittyy siis yhä suurempiin yksiköihin. Yhdenmukaisella viranomaisvalvonnalla voitaisiin luultavasti luoda olosuhteet, jossa resurssit ja kustannukset jakautuisivat tasaisemmin ja valvontakohteet tulisivat kohdelluksi tasavertaisemmin eri puolilla maata. vsk sa, kuinka suuri osa (täysin, osittain vai ei lainkaan) valvonnasta saatavista maksuista ohjautui suoraan yksikölle. Kuntien lisäksi kustannuksia aiheutuu aluehallintoviranomaisille sekä muille viranomaisille noin 16 miljoonaa euroa. Vastaavasti neljän pienimmän valvontayksikön valvontakohdekohtaiset kustannukset olivat yli 20 % ja henkilötyökustannukset yli 15 % yksiköiden keskiarvoa alhaisemmat
Elintarvikevalvonnan vaikuttavuudesta tehtyjä tutkimuksia Elintarvikevalvonnan vaikuttavuudesta Suomessa ja maailmalla on tehty vähän tutkimusta (Nevas 2011, 67). Helsingin yliopiston elintarvikeja ympäristöhygienian laitos teki vuonna 2006?2007 tutkimuksen eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevan lainsäädännön muutosten vaikutuksista pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. 64 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Kuinka asiat todellisuudessa näyttäytyy, selviää opinnäytteestä, jossa tutkittiin mitä vaikutuksia lisääntyneistä henkilöresursseista oli elintarvikevalvonnan vaikuttavuuteen Hyvinkäällä vuosina 2003?2013. Hyvinkään elintarvikevalvonnan resurssit lisääntyivät noin 60 % vuosina 2003?2013 ja samalla lisättiin työntekijöiden erikoistumista. Usein vedotaan rajallisiin tai puuttuviin resursseihin kun perustellaan valvonnan vaikuttamattomuutta. Vuonna 2014 valmistui Helsingin yliopiston toimesta ravintolatoimijoille, valvojille ja auditointiviranomaisille tutkimus elintarvikelainsäädännön muutosten vaikuttavuudesta ja Terveystarkastaja Pia Tiainen, Hyvinkään kaupunki Lehtori Mari Järvenmäki, Mikkelin ammattikorkeakoulu Henkilöresurssit ja Hyvinkään kaupungin elintarvikevalvonnan vaikuttavuus vuosina 2003?2013. Resurssien lisääntymisen vaikutusta valvonnan vaikuttavuuteen Hyvinkäällä tutkittiin Mikkelin ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon lopputyönä Ympäristöteknologian koulutusohjelmassa. vsk Valvonnan vaikuttavuus on tänä päivänä keskeinen tavoite, johon valvonnan priorisoinnissa pyritään. Vuonna 2009 säädetyn lain ympäristöterveydenhuollon toimintaalueesta (410/2009) vaatimuksena oli muodostaa vähintään 10 henkilötyövuoden yhteistoiminta-alueita kuntiin vuoteen 2013 mennessä. Vaikuttavuuden kehitystä yksittäisessä kunnassa ei tiettävästi ole tutkittu. Hyvinkään kaupungin ympäristöterveydenhuolto on toiminut omana valvontayksikkönään lisäten henkilöresursseja lain vaatimusten mukaan. Vaikutusten arvioinnissa pohditaan miten ja missä määrin vaikutuksia on toimintaan tehdyillä muutoksilla saatu aikaan (Roche 1999, 21)
Molemmissa tutkimuksissa todettiin valvontatarkastusten keskustelujen ja ohjauksen suuri merkitys yrityksen elintarviketurvallisuudelle. Kuva Mirjam Rinne.. 2013, 59?64). Tuloksina voidaan mitata elintarvikkeiden parantunutta laatua ja asiakkaiden kokemaa elintarviketurvallisuuden parantumisesta. Alkutuotannon kohteita oli 9 kpl. Opinnäytteessä valvonnan vaikuttavuutta arvioitiin Hyvinkään elintarvikevalvonnan vuosiraporteista ja valvontasuunnitelmista kerättyjen valvontatietojen ja -suoritteiden avulla. Lihaja kala-alan laitoksia oli yhteensä 3 kpl. 2013, 59?64.) Ympäristöterveydenhuollon työntekijöiden erikoistumisen on todettu Suomessa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan parantavan valvonnan laadukkuutta (Aronen 2013, 22, 29; Partanen ym. Erikoistumisen on todettu Kuntaliiton kyselytutkimuksen mukaan parantaneen myös ympäristöterveydenhuollon asemaa, näkyvyyttä ja mahdollisuuksia vastata tehtävästään (Aronen 2013, 22, 29). Tehdyt suoritteet johtavat toimijoiden parempaan omavalvonnan ja hygienian tasoon. 2013, 28?40) ja kattavuutta (Partanen ym. vähemmän elintarvikkeista johtuvia epidemioita. (Läikkö-Roto & Nevas 2014, 59?61; Nevas ym. Kaupungin asukkaiden ja valvottavien elintarvikehuoneistojen määrä nousi 7 %. Valvontasuoritteiden kehitystä verrattiin Suomen tietoihin Eviran vuosiraporteissa. Mitä enemmän tehdään tarkastuksia, sitä enemmän tapahtuu ohjausta ja valvontatoimenpiteitä. Vuonna 2013 Hyvinkäällä oli 46 188 asukasta ja 326 kpl elintarvikehuoneistoa. Lisäksi elintarviketurvallisuuden kehittymistä vuosina 2003?2013, luottamusta elintarvikevalvontaa kohtaan ja elintarvikevalvonnan näkyvyyttä tutkittiin hyvinkääläisen kauppakeskuksen asiakkailta kyselyllä. Näkemyksiä pyydetKUVA 1. 2013, 28?40). 65 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Valvontatyön vaikutuksena on elintarviketurvallisuuden parantumisen kautta kuntalaisten parantunut terveys . vsk tehokkuudesta. Valvontatarkastuksilla käytyjen keskustelujen todettiin auttavan toimijoita ymmärtämään elintarvikkeisiin kohdistuvia riskejä toiminnassa sekä yhdenmukaistamaan valvonnan ja toimijoiden näkemyksiä todetuista lainvastaisuuksista (Nevas ym. Opinnäytetyön hypoteesina oli, että kunnan elintarvikevalvonnan lisääntyneet henkilöresurssit ovat mahdollistaneet lisää tarkastuksia. Vaikuttavuuden arviointi Hyvinkäällä Hyvinkään elintarvikevalvontaan käytetty työpanos nousi 1,9 htv:sta 3,0 htv:een vuosina 2003?2013
Syitä positiiviseen vaikuttavuuden kehitykseen KUVA 2. Tarkastusten ja näytteenoton suunnitelmanmukaisuus sekä hyvien näytteiden osuus lisääntyivät maltillisesti tarkastelujaksolla, mutta selvää vuosittaista yhteyttä henkilöresurssien kehitykseen ei niissä havaittu. Valvontasuoritteilla arvioitu elintarvikevalvonnan vaikuttavuus Hyvinkäällä parani tarkastelujaksolla Suomen keskiarvon yläpuolelle tarkastusten kattavuudessa ja kohteiden osuudessa, joissa valvontatoimenpiteitä on tehty (taulukko 1). Vuonna 2012 tarkastusten suunnitelmanmukainen toteutuminen Hyvinkäällä oli Suomea huomattavasti parempi, 90 prosenttia. 66 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Toteutuneita laadullisia toimenpiteitä olivat tarkastusten sisällön yhtenäistäminen, maksutaksojen laadinta sekä ohjeistukset tarkastuspöytäkirjoista ja valvontakirjauksista. Niitä olivat tarkastusten kattavuus (kuva 3), valvontatoimenpiteiden määrä ja kohteiden osuus, joissa oli tehty valvontatoimenpiteitä. Suurin osa laadullisista toimenpiteistä ajoittui vuodelle 2007 maksullisuuden käynnistämisen yhteyteen. Valvonnan laatu parani – tarkastusmäärät vähenivät Tehdyssä tutkimuksessa todettiin vaikuttavuutta määrällisesti mittaavien mittareiden, kuten tarkastuskäyntien ja valvontanäytteiden määrän, laskeneen tarkastelujaksolla. Hyvinkään kaupungin elintarvikevalvonnan henkilöresurssien lisäys ei työn perusteella tuonut vuosina 2003?2013 lisää tarkastuskäyntejä.. Tarkastusten määrä väheni 15 % tarkasteluvälillä. Samansuuntainen kehitys tarkastuksissa ja näytteenotoissa on nähtävissä Suomessa vuosina 2003?2010 (Evira 2011, 18, 21). Vuonna 2012 laadittiin ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmä ja aloitettiin asiakasvalitusten kirjanpito. Tarkastuskäyntien trendi oli viidenneksellä vähenevä (kuva 2). Vuosien 2006 2011 aikana hyväksyttiin valvontakohteiden omavalvontasuunnitelmia ja vuosina 2007 ja 2011 niiden riskinarviointia kehitettiin. vsk tiin sekä Hyvinkään että Suomen osalta. Lisäksi tehtiin näytteenoton ohjeistus ja analyysitasoiset näytteenottosuunnitelmat. Asiakaskysely tehtiin 3.9.2014 kunnan ympäristöterveydenhuollon näkyvyyspäivän yhteydessä. Kehityksen arvioitiin työssä johtuvan laadullisten toimien lisääntymisestä. Hyvinkäällä tehtiin useita erilaisia toimenpiteitä valvonnan laadullisuuden kohottamiseksi. Henkilöresurssien lisääntymisellä havaittiin vuositasolla olevan vaikutusta laadullisten valvontasuoritteiden lisääntymiseen
vsk Hyvinkäällä oli henkilöresurssien lisäys, suunnittelemattomien tarkastusten väheneminen ja tarkentunut valvontakohteiden riskinarviointi. Hyvinkään ja Suomen elintarvikevalvonnan vaikuttavuutta kuvaavia mittareita (Evira 2013, 5, 8, 12, 39, 41; Evira 2014, 19; Evira 2007, 5, 19, 39, 41, 45). Syynä siihen katsottiin puolestaan olleen tarkentunut risKUVA 3. Vuosisuunnitelmien toteutumisen arvioitiin helpottuneen myös suunnitelmallisten tarkastusten ja näytteiden määrän vähenemisen vuoksi. 67 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Henkilöresurssien lisääntymisellä Hyvinkäällä havaittiin vuositasolla olevan vaikutusta tarkastusten kattavuuteen TAULUKKO 1
Vastaajista 82 % (täysin tai osittain samaa mieltä) luotti elintarvikevalvontaan Hyvinkäällä ja Suomessa. 68 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Niiden arvioitiin kuvaavan myös valvonnan raportoimisen aktiivisuutta ja kunnan ulkopuolelta tulevien tuotteiden turvallisuutta. a) n= 77, b) n= 75.. Hyvinkäällä tarkastustehokkuus laski 45 %:a. Vastaukset väittämään ”Elintarviketurvallisuus kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa on parantunut vuosina 2003?2013”. Vastaajista 65 % katsoi elintarviketurvallisuuden parantuneen kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa (kuva 4). vsk kinarviointi ja toimijoiden omavalvonnan paraneminen näytteenoton osalta. Näkyvyys koettiin kehittämiskohteeksi varsinkin Hyvinkäällä. Hyvinkäällä se oli 122 vuonna 2013 ja Suomessa 109. Asiakasvalitusten ja ruokamyrkytysepidemioiden määrien kehitykset eivät tukeneet elintarviketurvallisuuden kasvamista. Vastaajista 46 % (täysin tai osittain samaa mieltä) katsoi elintarvikevalvonnan olevan näkyvää Hyvinkäällä, Suomessa näin arvioi 62 % vastaajista. Asiakaskyselyn perusteella koettu elintarviketurvallisuus Hyvinkäällä parani. Sen trendi oli 5 %:lla nouseva, vaikkakin tuloksiin vaikuttivat vuosittaiset näyteprojektit. Tarkastustehokkuus väheni Tarkastustehokkuuden, tarkastuksia/henkilötyövuosi, todettiin heikentyneen Hyvinkäällä koko tarkastelujaksolla ja viime vuosina myös Suomessa. Syinä tähän arvioitiin olevan asukasja valvontakohteiden määrän kasvu. Pääsyiksi elintarviketurvallisuuden parantumiselle vastaajat mainitsivat yleisen tietämystason ja asiakkaiden vaatimustason kasvamisen. Suomen elintarvikevalvonta katsottiin kolmanneksi syyksi. Hyvien valvontanäytteiden osuus oli koko tarkastelujaksolla korkea, 83?94 %:a. Asiakkaat luottavat elintarvikevalvontaan, mutta eivät koe sitä kunnassa näkyväksi Elintarvikevalvonnan luottamus arvostettiin korkealle tasolle. Tehokkuutta laskivat laadulliset toimet vuodesta 2007 lähtien. Evira (2011, 19) arvioi tarkastukseen kuluvan työajan nousseen Suomessa 48 % vuosien 2002–2010 aikana. Viime vuosina tarkastustehokkuutta ovat laskeneet keskitetyn tietojärjestelmän asteittainen käyttöönotto, Oiva-julkisuusjärjestelmän käyttöönotto ja molempiin liittyvät tietojärjestelmäongelmat. Laadukkaampi elintarvikevalvonta riittävän tarkastusmäärän kanssa lisäsi elintarviketurvallisuutta ja ylläpiti korkeaa luottamusta Tutkimuksen mukaan lisääntyneillä henkilöresursseilla ja erikoistumisella saatiin Hyvinkäällä lisää valvonnan kattavuutta, laadullisia toimia ja valvontasuoritteita KUVA 4. Elintarviketurvallisuus lisääntyi Valvontanäytetulosten perusteella elintarviketurvallisuuden todettiin Hyvinkäällä parantuneen
Luettu 22.1.2015. Evira 2013. 69 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Tiaisen opinnäytetyöstä on varmasti hyötyä suunniteltaessa ja kehitettäessä toimintaa edelleen Hyvinkäällä. Sen kehitystä tulee seurata keskitetyn tietojärjestelmän muutosten ja Oivaan liittyvien muutosten tasaannuttua. Luotu 29.10.2013. vsk (kuva 5). Valvontakohteiden riskinarviointi kehittyi. Tarkastusten ja näytteiden määrä väheni. Tarkastusten lisääntymisen osalta tutkimuksen hypoteesi jouduttiin hylkäämään, mutta elintarviketurvallisuuden todettiin kohonneen näytetulosten ja kyselytutkimuksen perusteella. Tässä opinnäytteessä selvitettiin yhden kaupungin elintarvikevalvonnan laadukkuutta, vaikuttavuutta ja tarkastustehokkuutta. Elintarvikkeiden alkutuotannon, valmistuksen ja kaupanpidon valvonta. Tämän kaltaisen oman toiminnan arvioinnin soisi tulevan laajemminkin käyttöön. Tarkastusten riittävyys tulee jatkossa turvata, jotta vaikuttavuutta saadaan ylläpidettyä. Valitse keinot tavoitteiden mukaan! Ympäristöterveydenhuollon uudistuksen arviointi IV. Resurssien ollessa niukkoja kuntien tulee keskittyä riskinarviointiin perustuviin laadukkaisiin tarkastuksiin ja jälkivalvontaan. kunnat.net/product_details.php?p=2923. Lisääntyneet henkilöresurssit mahdollistivat työajan käyttöä laatuun, mutta erikoistuminen toi myös itsessään lisää laatua. Elintarvikevalvonnan vaikuttavuuden ohjelmateoria tutkimuksen tuloksena.. Hyvinkäällä tulisi panostaa enemmän valvonnan näkyvyyteen esimerkiksi paikallislehtiä hyödyntämällä. Lisääntynyt valvonnan laatu yhdessä riittävän tarkastusmäärän kanssa lisäsi elintarviketurvallisuutta ja ylläpiti korkeaa luottamusta elintarvikevalvontaa kohtaan. http:// www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/ esittely_toiminta_valvonta/valvonta/sekKUVA 5. Tulokset olivat samansuuntaisia kuin aiemmin esitetyissä tutkimuksissa. Eviran raportteja. PDF-dokumentti. Laadulliset valvontasuoritteet paranivat osin Suomen keskiarvotason yläpuolelle. Toivottavasti tämä on innoituksena myös muille valvontayksiköille oman työn kehittämisessä ja toiminnan arvioinnissa. PDF-dokumentti. Kuntaliiton verkkojulkaisu. Lähteet Aronen, Kauko 2013. http://shop. Hyvinkäällä haasteena tarkastustehokkuus ja näkyvyys Haasteena Suomen ja Hyvinkään elintarvikevalvonnassa on laskenut tarkastustehokkuus
Roche, Chris 1999. Evira 2007. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Elintarvikevalvonnan vaikuttavuus ja kustannustehokkuus -tutkimushanke käynnistyy. Eviran julkaisuja 10/2007. Ravintolatoimijoiden elintarvikehygieeninen osaaminen ja asenne valvontaa kohtaan vaikuttavat ravintolan hygieniaan. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090410. – 6.5.2015 Yyterin Kylpylähotelli, Pori Ohjelma: www.ymparistojaterveys.fi > Koulutukset Tervetuloa!. PDF-dokumentti. Luettu 30.7.2014. http://www.theseus.fi/ bitstream/handle/10024/57512/Partanen_ Hanne%20Partanen-Podduikin_Jaana. Ympäristöterveydenhuollon valtakunnalliset koulutuspäivät 2015 5. Nevas, Mari 2011. Evira/843/0411/2014. http://www. PDF-dokumentti. Luettu 19.10.2014. Ei päivitystietoa. Opinnäytetyö. Luettu 29.11.2014. Luotu 31.3.2011. Hyväksytty 30.6.2013. Luettu 21.1.2014. Kunnallisen elintarvikevalvonnan riittävyyden arviointi 2005. pdf?sequence=1. Elintarvike ja Terveys -lehti 6:2011, 66?69. Luettu 12.11.2014. http://policypractice.oxfam.org.uk/publications/impactassessment-for-development-agencieslearning-to-value-change-122808. Raportti Suomen elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman 2012?2016 toteutumisesta vuonna 2013. Elintarvike ja Terveys -lehti 1:2014, 59?61. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta 410/2009. 64. PDFdokumentti. Partanen, Hanne & Partanen-Podduikin, Jaana 2013. Ympäristöteknologian koulutusohjelma. Erikoistuminen ympäristöterveydenhuollon valvontayksikössä. a=view&productId=276. Hy-väksymispäivä 30.6.2014. PDF-dokumentti. Evira 2014. PDF-dokumentti. Läikkö-Roto, Tiina & Nevas, Mari 2014. evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/. Significance of official food con-trol in food safety: Food business operator’s perceptions. Food Control 31 (2013), 59. http://www.evira.fi/portal/fi/ tietoa+evirasta/esittely/toiminta/valvonta/ suunnitelmat+ja+ohjelmat/elintarvikeketju n+monivuotinen+kansallinen+valvontasu unnitelma/. vsk torikohtaiset_raportit_2009/raportit_2012/ elintarvikevalvonta_vasu_katselmus2012_ final.pdf. Luettu 26.1.2014. WWW-dokumentti. Nevas, Mari, Kalenius, Saija & Lunden, Janne 2013. Päivitetty 16.4.2013. http:// www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/ julkaisut/?a=view&productId=227.Luettu 30.11.2014. Eviran julkaisuja 10/2011. Kunnallisen elintarvikevalvonnan arviointi vuodelta 2010. 70 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Evira 2011. Impact assessment for development agencies: learning to value change
Tervetuloa tutustumaan Factaan! • Kokonaisnäkymä työn suunnitteluun ja priorisointiin sekä työn ohjaukseen • Työlistat, herätteet ja muut työtä helpottavat sovellukset terveystarkastajan apuna arjessa • Asiakirjat ja tarvittavat dokumentit käytettävissä mobiilisti ajasta ja paikasta riippumatta. vsk Facta Ympäristöterveys ja Facta Ympäristö Ympäristöterveysja ympäristövalvojan työväline CGI on mukana valtakunnallisilla ympäristöterveydenhuollon koulutuspäivillä 5.-6.5.2015 Porissa. 71 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29
Juustonäytteet tutkittiin MetropoliLab laboratoriossa ja käytetyt analyysimenetelmät sekä tulosten arviointikriteerit on esitetty liitteessä. 72 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Myymälöihin tehdyillä tarkastuksilla (28 kpl) tarkastettiin juustojen käsittelyn ja pakkaamisen hygieniaa (työympäristö, välineet, työtavat), juustojen pakkausmerkinnät sekä myyntija säilyvyysaikojen määrittelyä. Projekti on ajankohtainen, koska myymälässä pakattuina myytävien juustojen itsepalvelumyynti on yleinen toimintatapa pääkaupunkiseudulla. Tulokset Näytteet Elintarvikenäytteistä 66 oli homejuustoja, 9 Eli nt ar vik ev al vo nt at utk im us Vladimir Vanhanen, Tuija Myllymäki, Emma Laamanen, Kaisa Hemminki, Espoon seudun ympäristöterveys Vilja Iivonen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus Tarmo Asikainen, Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Anu Käpyaho, Vantaan ympäristökeskus Myymälässä pakattujen juustojen laatu ja käsittelyhygienia. Myymälässä pakattujen juustojen myynnin valvonnasta ei ole tehty aikaisemmin yhteenvetoa ja valvontakäytännöt vaihtelevat. Projektissa otettiin yhteensä 105 näytettä vähittäismyyntipaikoissa pakatuista pehmeistä, puolikovista ja tuorejuustoista. vsk Pääkaupunkiseudun kunnissa toteutettiin touko-lokakuussa 2014 yhteinen projekti, jonka tarkoituksena oli selvittää myymälässä pakattujen juustojen hygieenistä laatua, käsittelyhygieniaa ja myyntiaikoja. Elintarvikenäytteenoton yhteydessä otettiin 36 Listeria -pintapuhtausnäytteitä näytteenottosienillä. Projektiin osallistuivat Espoon seudun ympäristöterveys, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Keski-Uudenmaan ympäristökeskus ja Vantaan ympäristökeskus. Samasta kohteesta otettiin yhdestä kahteen pintapuhtausja/ tai juustonäytettä. Näytteistä tutkittiin: alustava aistinvarainen arviointi, enterobakteerit (ei raaka-maidosta tai termisoidusta maidosta valmistetuista juustoista), Escherichia coli, koagulaasipositiiviset stafylokokit, salmonella, Listeria monocytogenes ja homeet (ei homejuustoista). Pintapuhtausnäytteet tutkittiin näytteenottopäivänä ja juustonäytteet tutkittiin viimeisenä käyttöpäivänä tai parasta ennen -päivänä. Projektin tavoitteena oli kartoittaa myymälöiden käytännöt ja yhdenmukaistaa valvontaa. Listeria -pintapuhtausnäytteitä otettiin juustojen käsittelyyn ja pakkaamiseen käytettävistä työvälineistä ja laitteista (veitset, leikkuulaudat, leikkurit ym.) sekä työympäristöstä (kelmukoneiden tasopinnat, työtasot, käsienpesupisteen hana ym.). Näytteet otettiin työpäivän aikana
Otetuissa näytteissä ei todettu patogeenejä. vsk sulatejuustoja, 18 tuorejuustoja ja 12 muita kypsytettyjä juustoja. Raakamaidosta valmistetussa Bouldergasin Maasdamer juustossa todettiin 2700 cfu/g E.colia ja Maasdam juustossa E colia > 5000 cfu/g. Lisäksi yksi juustonäyte oli välttävä homeiden suhteen. Näytteissä ei myöskään todettu arvioinnissa käytetyn, EU komission suositukseen (2004/24/EY) perustuvan raja-arvon ylittäviä Escherichia coli bakeerimääriä. Juustojen jakaantuminen laadun mukaan on annettu kuvassa 1. Juustoryhmistä suhteellisesti eniten huonoja tuloksia oli viherja punahomejuustoista, sulatejuustoista sekä tuorejuustoista ja muista kypsytetyistä juustoista. Pastöroidusta maidosta valmistettujen juustojen laatu. Kuva 2. Raakaja termisoidusta maidosta valmistettuja juustoja tutkittiin 19 näytettä sekä pastöroidusta maidosta 86 näytettä. Kaikki raakamaitojuustot oli valmistettu ulkomailla. Juustojen aistinvarainen laatu todettiin hyväksytyksi. Raakamaidosta ja termisoidusta maidosta valmistettujen juustojen laatu. Pastöroidusta maidosta valmistettujen juustojen mikrobiologinen laatu. Sinihomeja valkohomejuustot osoittautuivat mikrobiologiselta laadultaan parhaimmiksi. Pastöroidusta maidosta valmistettujen eri juustoryhmien jakaantuminen mikrobiologisen laadun mukaan on esitetty kuvassa 2. Raakamaitojuusto-näytteissä (pehmeä ja puolikova juusto) ei todettu patogeenisiä bakteereita. Pastöroidusta maidosta valmistettujen eri juustoryhmien jakaantuminen mikrobiologisen laadun mukaan.. 73 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Kuva 1. Mikrobiologiselta laadultaan 78 % (67 kpl) näytteistä oli hyviä, 6 % (5 kpl) välttäviä ja 16 % (14 kpl) huonoja
Tarkastusten yhteydessä kartoitettiin myymälässä pakattujen juustojen myyntiaikoja. Tarkastustulosten jakaantuminen. Pieniä epäkohtia oli todettu 61 %:ssa tarkastuskohteista. Myyntiaikojen jakautuminen eri juusKuva 3. Näistä 18 % arvioitiin laadultaan hyviksi, koska raja-arvojen ylitykset todennäköisesti johtuivat juustojen valmistuksessa käytetyistä ns. 14 % rajaarvot ylittävistä enterobakteeripitoisuuksista käsiteltiin huonoina näytetuloksina. Tarkastukset Tarkastuksilla ei todettu yhdessäkään valvontakohteista sellaisia epäkohtia, jotka vaarantavat elintarviketurvallisuutta tai johtavat kuluttajaa oleellisesti harhaan. Tarkastusten lopputulokset on esitetty kuvassa 3. Homejuustoissa 31 %:ssa (51 kpl) otetuista näytteistä havaittiin korkeita enterobakteeripitoisuuksia (2200 pmy/g >10 000 pmy/g). vsk Näytteiden huono laatu aiheutui pääsääntöisesti 64 %:ssa korkeasta enterobakteereiden määrästä ja 29 %:ssa korkeasta homeiden pitoisuudesta. 1 Toiminta on vaatimusten mukaista 2 Toiminnassa on pieniä epäkohtia, jotka eivät heikennä elintarviketurvallisuutta eivätkä johda kuluttajaa harhaan 3 Toiminnassa on epäkohtia, jotka heikentävät elintarviketurvallisuutta tai johtavat kuluttajaa harhaan.. Vain yksi näyte (7 %) todettiin aistinvaraiselta laadulta huonoksi. Myymälöiden pakkaamissa juustoissa oli pääosin säädöksissä vaaditut merkinnät. Vain 3 %:ssa valvontakohteista toiminnassa oli havaittu elintarviketurvallisuutta heikentäviä epäkohtia työpisteen varustelussa ja puhtaanapidossa sekä myyntiaikojen hallinnassa. 74 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Yhdessäkään pintapuhtausnäytteessä ei todettu Listeria monocytogenes -bakteereita. Niistä merkittävimmät olivat lämpötilojen ja myyntiaikojen hallinta (esiintyvyys 39 %) ja käsihygieniaan ja sen ylläpitoon liittyvät puutteet (26 %). startteri -bakteereista. Myymälöitä ohjeistettiin korjaamaan pakkausmerkinnät oikeiksi. Pakkausmerkintöjen kielimääräyksiä oli noudatettu vaatimusten mukaan. 25 %:ssa valvontakohteista havaittiin puutteita yksittäisten juustojen merkinnöissä: puuttui tuotteen alkuperämaa, maidon alkuperä kun valmistuksessa oli käytetty muuta kuin lehmän maitoa, viimeinen käyttöpäivä ja/tai säilytysohje sekä rasvapitoisuus
Onko EU-komission vuodeksi 2004 tehty suositus Escherichia coli -bakteerin suhteen enää asianmukainen. Tulosten tarkastelu ja vertailu muihin tutkimuksiin Juustossa ei saa olla pilaantumisen merkkejä ja sen pitää säilyä kuluttajalle turvallisena ja laadultaan moitteettomana valmistajan suosittelemissa säilytysolosuhteissa. colille koskien raakamaitojuustoja ei ole märitelty. Asetuksessa elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista (EY No 2073/2005) ei ole raakamaidosta valmistetuille juustoille annettu Escherichia coli:lle raja-arvoja. Toteutetussa projektissa näytemäärät olivat verrattain pieniä, joten tulosten tulkinnassa ja johtopäätösten teossa on oltava varovainen. Yksittäisissä tapauksissa oli todettu, että myyntija säilyvyysajat eivät ole hallinnassa ja myymälässä käsitellyn juuston myyntiaika ylitti tuotteen valmistajan määrittelemän säilyvyysajan. Myös aiemmissa tutkimuksissa Suomessa oli saatu samansuuntaisia tuloksia (EVI-EELA -julkaisu 1/2006). Niiden mukaan juustot, joiden valmistukseen ei sisälly pastörointia tai vastaavaa käsittelyä (esim., pastöroimattomasta maidosta valmistettu tuorejuusto), on säilytettävä ja myytävä enintään 6 °C:ssa. Pehmeälle ja puolikovalle juustolle annetaan parasta ennen -päiväys, joka on maksimissaan 23 vrk ja minimissään 10 vrk pakkauspäivästä (mediaani 15 vrk). Tuorejuustojen myyntiaika pakkauspäivästä vaihtelee 2:sta 21 vuorokauteen (mediaani 6 vrk). Juustot, joiden valmistukseen sisältyy vähintään pastörointi tai vastaava lämpötai muu käsittely on säilytettävä ja myytävä enintään 8 °C:ssa. Escherichia coli bakteerien esiintymisen elintarvikkeissa katsotaan viittaavan ulosteperäiseen saastutukseen. 75 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Myös kansallista raja-arvoa E. Pastöroidusta maidosta valmistetut ja myymälässä leikatut ja pakatut juustot olivat mikrobiologisesti huonolaatuisempia kuin raakamaidosta valmistetut. coli -pitoisuus 2700 >5000 pmy/g. Tutkituista näytteistä ainoastaan yksi näyte todettiin välttäväksi homeiden vuoksi. Lähes kaikki näytteeksi otetut, raakamaidosta valmistetut juustot todettiin hygieeniseltä laadultaan hyväksi. Tauteja aiheuttavia mikrobeja tuotteissa ei kuitenkaan todettu. Saadut tulokset herättävät kysymyksiä. Tarkastuksissa todettiin, että myymälöissä pakattujen juustojen myyntiajoissa on suurta vaihtelua. Myymälöissä pakattujen juustojen myyntiajat.. Epähygieeniset juustojen käsittelytavat ja helposti pilaantuvien juustojen kylmäketjun katkeaminen selittävät tuotteiden huonoa laatua. vsk totyyppien mukaan on esitetty kuvassa 4. Tutkituista raakamaitojuustonäytteistä 11 %:ssa oli E. Kuitenkin raakamaitojuustojen arvioinnissa käytetty Escherichia coli -bakteereiden raja-arvo <10 000 pmy/g vaikuttaa korkealta verrattuna muihin ilman kuumennusta syötävien elintarvikkeiden sallittuihin E. Lainsäädännössä on määrätty helposti pilaantuvien elintarvikkeiden korkeimmat sallitut säilytysja myyntilämpötilat. Tuloksiin saattoi vaikuttaa Kuva 4. coli määriin
vsk myös se, että näytteet tutkittiin viimeisenä käyttöpäivänä (parasta ennen -päivänä) ja toimijat eivät osanneet arvioida käsittelemänsä juuston myyntiajan vaatimusten mukaisesti. Korjattavaa oli lämpötilahallinnassa, hygieniassa ja juustojen käsittelyn ja pakkaamisen työpisteen soveltuvuudessa. Tämän selvityksen tulokset osoittavat, että juustoille annetaan joskus liian pitkiä myyntiaikoja myymälässä tapahtuneen leikkaamisen ja pakkaamisen jälkeen. Myös myymälöiden tarkastuksilla ei ole todettu epäkohtia, jotka vaarantaisivat elintarviketurvallisuutta. Kuvan juustotiski ei liity tutkimukseen.. Huonolaatuisiksi arvostelluista näytteistä ei saatu uusintanäytteitä, koska ne edustivat pieniä, myymälässä käsiteltyjä tuotteiden määriä, eikä näitä eriä tutkimustulosten saantihetkellä ollut kaupan. colille. Näytetulosten perusteella juustojen kontaminoituminen Iisterialla ja muilla tutkituilla patogeeneillä käsittelyvälineiden välityksellä elintarvikemyymälässä ei ole todennäköistä. Tuotteiden myyntiajan tulee perustua säilyvyyskokeisiin. 76 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Projektin tulosten perusteella olisi hyvä, mikäli Evira käynnistäisi tuontijuustoihin kohdistuvaa projektia, jotta saadaan kattavamman käsityksen niiden hygieenisestä laadusta. Raakamaidosta valmistetuille juustoille tulisi olla kansallinen raja-arvo E. Myyntiaikoja määritettäessä myymälän tulee aina huomioida valmistajien antamat säilyvyysajat. Kun tällaisiin myymälöihin oli tehty uusintatarkastus, oli epäkohdat useimmiten jo korjattu. Huonoja välttävälaatuisiksi arvosteltujen juustojen myyntiajan pituus saattaisi olla liian pitkää ja sen mitoitus ei ole onnistunut. Voitaneen todeta, että aikaisempiin selvityksiin (EVI-EELA -julkaisu 1/2006) verrattuna juustojen turvallisuus on jonkin verran parantunut
Tervetuloa koulutukseen! Kouluttajana molempina päivinä: Ruokaja ravitsemusalan kehittämiskonsultti Margit Kojo Koulutuksen järjestäjä: Elintarvike ja Terveys-lehti. 77 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Ilmoittautumiset 4.8.2015 mennessä ilmoittautuminen linkin kautta www.elintarvikejaterveys.fi -> Koulutukset Sivulla myös koulutuspäivien ohjelma Huom! Koulutuspäivien aikana tehdään ruokalistasuunnittelutehtävä, joten varatkaa mukaan käytössä oleva ruokalista. vsk Koulutus toteutetaan kaksivaiheisena tiistaina 18.8.2015 ja tiistaina 22.9.2015 Hotelli Cumulus Oulu, Kajaaninkatu 17, 90100 Oulu Osaavalla ruokalistasuunnittelulla uudistetaan ruokapalvelua – päivittäisen toiminnan sujuvuuteen ja henkilöstön motivaatioon – toimintavarmuuteen, kustannuksiin ja tuloksellisuuteen – asiakastyytyväisyyteen Kohderyhmä emännät, keittiöja ravitsemispäälliköt keittiöissä ja ruokapalvelussa toimivat työntekijät ruokapalvelujohtajat, -päälliköt, -vastaavat ja -ohjaajat ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen ruokaja ravitsemusalan opettajat Tulossa ruokalistasuunnittelu -koulutuspäivä Ouluun! Koulutuksen hinta 380,(+ alv. 24 %). sisältää molempien päivien koulutuksen, koulutusmateriaalit, kahvit ja lounaat
– On tärkeää rakentaa toimivia yhteistyömuotoja palveluiden tuottajan ja asiakkaan välille. Ylärivissä vasemmalla tuotantopäällikkö Hellen Junninen Espoo Cateringista, toiminnanjohtaja Marjut Huhtala Ammattikeittiöosaajat ry:stä, maajohtaja Jarmo Huuhtanen Electrolux Professional Oy:stä, yliopettaja Vesa A. Valmistuttuaan hankkeen työkalut ovat vapaasti ravitsemisalan ja sen sidosryhmien hyödynnettävissä. Siten aito vuorovaikutus ruokapalveluhenkilöstön ja koulun tai päiväkodin muun henkilöstön ja varsinaisten asiakkaiden välillä jää vähäiseksi. Yritystukijoina toimivat Valio Oy, Heinon Tukku Oy, Unilever Food Solutions, Electrolux Professional Oy ja Atria Suomi Oy. Heikkinen Haaga-Heliasta sekä myyntipäällikkö Anneli Heikkinen Valiolta. Päiväkotiruokailun diplomimalli rakennetaan vuoden 2015 aikana ja lanseerataan käyttöön 2016. Liian usein eri ammattikunnat pysyvät omissa lokeroissaan. Tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten ymmärrystä ruokailutilanteesta terveyttä edistävänä ja sosiaalisena tapahtumana sekä vahvistaa ruokapalvelu-, opetusja kasvatushenkilöstön roolia ruokakasvattajina. vsk Ammattikeittiöosaajat ry:n koordinoiman Arvostusta ammattikeittiöille -hankkeen tavoitteena on suomalaisen kouluja päiväkotiruokailun ruokailutilanteen kehittäminen lapsia ja nuoria sekä ruokapalveluita ja sen yhteistyöverkostoja palvelevan mittariston avulla. Alarivissä vasemmalla ylitarkastaja Petri Koskela maaja metsätalousministeriöstä, opetusneuvos Marjaana Manninen Opetushallituksesta, projektipäällikkö Virpi Kulomaa Ammattikeittiöosaajat ry:stä ja kouluttaja Kaisa Liinanki Jyväskylän aikuisopistosta. Hankkeen kohderyhmänä ovat lapset, nuoret, ravitsemisalan toimipaikat, ruokapalvelun asiakassidosryhmät, vanhemmat, ravitsemisalalle hakeutuvat ja siitä tietoa hakevat nuoret, aikuisopiskelijat, oppilaitokset ja selkokielistä esittelymateriaalia tarvitsevat, kuten maahanmuuttajat. Kuvassa on hankkeen ohjausryhmän jäseniä. Hankkeen päärahoittaja on maaja metsätalousministeriö. Hankkeessa rakennetaan seuraavaksi päiväkotiruokailun diplomimalli aiemmin luodun Kouluruokadiplomi-käytännön pohjalta. Hankeyhteistyössä ovat lisäksi mukana Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Opetushallitus, Espoo Catering, Jyväskylän aikuisopisto ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 78 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Arvostusta ammattikeittiöille -hanke saa jatkoa – Kouluruokadiplomi laajenee päiväkotiin Lyhyesti. Diplomimallit ovat erinomaisia välineitä toimivamman yhteistyön rakentamiseksi, kertovat hankkeen projektipäällikkö Virpi Kulomaa ja toiminnanjohtaja Marjut Huhtala Ammattikeittiöosaajat ry:stä. Virtuaalinen perehdyttämisja oppimismateriaali toteutetaan vuosien 2015–2016 aikana. Kuva: Tomi Setälä
Päivän runsasta antia täydentää monipuolinen näyttely. vsk Elintarvikepäivä 2015 – Suomen suurin elintarvikealan koulutustapahtuma Päivän käynnistävässä avausosuudessa katse on tiukasti tulevaisuudessa. Luomukananmunien vähintään viikoittainen käyttö ammattikeittiöissä on lisääntynyt hitusen. www.etl.fi Luomua hitaasti mutta varmasti ammattikeittiöihin Luomua käyttävien ravintoloiden ja julkisten ruokapalvelujen määrä lisääntyy. Elintarvikepäivään osallistuu noin tuhat elintarvikealan edustajaa yrityksistä, viranomaiskentästä, järjestöistä ja monelta muulta sektorilta. Kaikkien luomuraaka-aineiden käyttö ammattikeittiöissä on kuitenkin kasvamaan päin, kun tarkastellaan myös harvemmin kuin viikoittain luomua käyttävien joukkoa. Taloustutkimus Oy:n toteuttamaan Suurkeittiötutkimukseen 2014 osallistui 600 ammattikeittiötä. Kyselyn perusteella myös luomumaidon ja -lihan sekä niistä valmistettujen tuotteiden käyttö ammattikeittiöissä on kasvamassa jonkin verran. Yhtenä pääpuhujana on Hollannin biotalouspaneelin jäsen Sekhar Lahiri, joka kertoo millaisia bisnesmahdollisuuksia biotalous on tuonut elintarviketeollisuudelle Hollannissa. Noin viidennes arvioi lisäävänsä luomuviljatuotteiden, -hedelmien ja -marjojen sekä luomumunien käyttöä. Eniten luomun käyttö on kasvamassa ruokaravintoloissa ja oppilaitoksissa. Henkilöstöja ruokaravintoloissa tarjotaan eniten luomua Ahkerimpia luomun käyttäjiä ovat henkilöstöja ruokaravintolat, ketjuihin kuuluvat ravintolat sekä yli 500 ateriaa päivittäin tarjoavat ruokapaikat. Se on 6 prosenttiyksikköä vähemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Lyhyesti. Sen sijaan luomumaidon ja -maitotuotteiden sekä luomuviljatuotteiden aktiivisin käyttö on vähentynyt hieman verrattuna vuoteen 2013. Pääpuheenvuorot luovat eteemme kiertotalouden, jakamistalouden ja biotalouden mahdollisuudet rakentaa miljardibisnestä. Lähes neljännes ammattikeittiöistä arvioi lisäävänsä luomuvihannesten ja -kasvisten käyttöä tulevaisuudessa. Luomun käyttöä halutaan yhä lisätä Kyselyyn vastanneista ammattikeittiöistä 41 prosenttia toivoo voivansa lisätä luomuraakaaineiden käyttöä tulevaisuudessa. Lisätietoja. Pääkaupunkiseudun ammattikeittiöt käyttävät luomua enemmän kuin muualla Suomessa sijaitsevat. Vähintään viikoittain luomua käytti yli neljäsosa ammattikeittiöistä, mikä on samaa tasoa kuin kahtena edellisvuonna. Käytetyimmät luomuraaka-aineet ovat samoja kuin aiempinakin vuosina: viljatuotteet sekä vihannekset ja kasvikset. Avausosuuden kruunaa Vuoden Suomalainen Elintarvike -kilpailun herkullisen voittajan julkistaminen. Viime vuonna luomuraaka-aineita tai -tuotteita käytti vähintään joskus lähes kolme neljästä ammattikeittiöstä, kertoo Suurkeittiötutkimus 2014. 79 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. Sen sijaan luomua päivittäin käyttävien osuus on ollut laskusuunnassa. Viime vuonna noin joka kymmenes ammattikeittiö valmisti päivittäin ruokaa jostain luomuraaka-aineesta. Tutkimus tehtiin kirjekyselynä viime vuoden loka-marraskuussa
Tuholaistorjunta, puhtaus, siivous 24.4. 15.12. 1.6. 4. 20.2. Elintarvikekauppa, ulkomyynti 21.8. 1. Elintarvikevalvonta, valvontatutkimukset 13.11. vsk Päätoimittaja Tapio Välikylä, 0400 593 273 Markkinointi Eija Lindroos, 040 511 6005 Tilaukset Eevastiina Veneranta, 040 745 1491 etunimi.sukunimi@elintarvikejaterveys. 6.11. Ammattikeittiöt 2.10. Teemat ja ilmestyminen 2015 tarjoaa luotettavaa ja ajankohtaista tietoa ruokapalveluja elintarvikealan kehityksestä ja lainsäädännön soveltamisesta 6 kertaa vuodessa.. 18.9. Elintarviketeollisuus, Oiva-järjestelmä 13.3. Ammattikeittiöja elintarvikealan ammattilehti www.elintarvikejaterveys.. 6. 5. Aineistot Ilmestyy Tilaukset myös netin kautta! Teemamuutokset mahdollisia, viimeisimmät tiedot: www.elintarvikejaterveys. 80 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. 17.4. 2. 3. Monipuolinen koko elintarvikeketjun ammattilehti Elintarvike ja Terveys Kahvilat, pikaruoka, omavalvonta 23.1
81 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29. vsk
vsk. 82 Elintarvike ja Terveys-lehti 2:2015, 29