vsk Sisäänpääsy veloituksetta ilmoittautumalla osoitteessa www.julkinenateria.fi Yhteistyössä: Järjestäjä: “Virkistävä ja informatiivinen päivä!” “Hyvä tapahtuma, johon kannattaa tulla vuosittain!” Suurkeittiöalan ammattilaisten tärkein kohtauspaikka 8.11.2016 Wanha Satama, Helsinki Koko Suomi saman pöydän ääressä! Ohjelmassa mm. 2 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Työhyvinvointia ja motivaatiota, Ruokaja ravitsemuskasvatusta Menestymisen avaimet ruokapalveluissa, Monikulttuurisuus – työtovereissa ja asiakkaissa Ateriassa jälleen runsas kattaus ohjelmaa
vsk Sisäänpääsy veloituksetta ilmoittautumalla osoitteessa www.julkinenateria.fi Yhteistyössä: Järjestäjä: “Virkistävä ja informatiivinen päivä!” “Hyvä tapahtuma, johon kannattaa tulla vuosittain!” Suurkeittiöalan ammattilaisten tärkein kohtauspaikka 8.11.2016 Wanha Satama, Helsinki Koko Suomi saman pöydän ääressä! Ohjelmassa mm. Työhyvinvointia ja motivaatiota, Ruokaja ravitsemuskasvatusta Menestymisen avaimet ruokapalveluissa, Monikulttuurisuus – työtovereissa ja asiakkaissa Ateriassa jälleen runsas kattaus ohjelmaa. 1 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Osa tämän lehden aineistosta on koottu paikallisista tutkimuksista kahden viime vuoden ajalta. T ampereen kokemusten valossa näyttäisi siltä, että tuotekohtaiseen riskinarviointiin pyrkivä projektitarkastus antaa enemmän tietoa toimijalle ja tarkastajalle. Esitellyt projektit ovat hyvin erityyppisiä ja erikokoisia, tarkoituksella. Tapio Välikylä. E lintarviketurvallisuusvirasto Eviran hankkeiden kautta materiaalia kertyy varmasti riittävästi elintarvikevalvonnan ohjauksen kannalta. Parhaimmillaan kohtuullisilla kustannuksilla saadaan elintarviketurvallisuutta parannettua. Irtonumero 10 e (sis.alv 24 %) Julkaisija Suomen Ympäristöja Terveysalan Kustannus Oy www.elintarvikejaterveys.fi ISSN 0786-213x Painopaikka: Hämeen Kirjapaino Oy Tampere www.hameenkp.fi 1986-2016 30 vuotta Ammattiasiaa HÄMEEN KIRJAPAINO OY 4041 0209 Painotuote Kannattaako tutkia E lintarvike ja Terveys-lehdessä esitellään aika ajoin valtakunnallisia ja kunnissa tehtyjä elintarvikevalvonnan projekteja ja tutkimuksia. 0400 593 273 Ku va : H ei di Ko ss i Toimitusneuvosto Pääjohtaja Matti Aho Elintarviketurvallisuusvirasto Professori Hannu Korkeala Helsingin yliopisto Elintarviketurvallisuuspäällikkö Riikka Åberg Helsingin ympäristökeskus Johtaja Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitto Osastonjohtaja Maria Teirikko Elintarviketurvallisuusvirasto Toimisto Puh. 040 511 6005 6 numeroa vuonna 2016. alv 10 %) Kestotilaus 47 euroa (sis. alv 10 %) Opiskelijatilaus -50 % normaalihinnasta. T utkimushankkeet, selvitykset ja projektit tulisi aina suunnitella niin, että niistä saatava hyöty olisi paras mahdollinen. Muun muassa omavalvonnan toimivuus selviää kummallekin osapuolelle, kun tarkastuksilla keskitytään olennaisiin asioihin. Esillä olevat tulokset ovat vain pieni osa tehdyistä projekteista. Projektien suunnittelussa luovuudesta ei ole haittaa. 2 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30 vsk Päätoimittaja Tapio Välikylä tapio.valikyla@ elintarvikejaterveys.fi Puh. Paikallisilla kunnan projekteillakin on oma merkityksensä paikallisen valvonnan painopisteitä suunniteltaessa. (02) 630 4920, fax (02) 630 4939 Gallen-Kallelankatu 8, 28100 PORI eevastiina.veneranta@elintarvikejaterveys.fi Ilmoitukset ja markkinointi eija.lindroos@elintarvikejaterveys.fi Puh. Vuositilaus 52 euroa (sis
3 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. 67 Pohjois-Karjalan Aterioiden kuljetukset -valvontahanke ................................................. vsk ja Terveys-lehti Elintarvike 30. 72 Kanaruokien hygieeninen laatu ...................................................................................................74 Konditoriatuotteiden laatu Oulun seudulla 2015 ................................................................. 54 ELINTARVIKEVALVONTATUTKIMUKSIA Jauhelihan valmistus ja laatu espoolaisissa myymälöissä .......................................... 48 Periaatepäätös julkisten elintarvikeja ruokapalveluhankintojen vastuullisuudesta .............................................................................................................................. 79 Kartonkinen leikkuualusta nyt myös ammattikeittiöille ................................................... 50 Tullin elintarvikevalvonnan tuloksia vuodelta 2015, Jonna Neffling .............................. 38 Noroviruksen esiintyminen elintarvikehuoneistojen tilojen pinnoilla verrattuna huoneistojen hygieniatasoon Leena Maunula, Maria Rönnqvist, Riikka Åberg, Janne Lundén ja Mari Nevas .....................42 Uusi kalajauhotehdas antaa piristysruiskeen koko kalataloudelle, Tapio Välikylä .. 75 Kesäkioskien jäätelön mikrobiologinen laatu 2015 ............................................................ 60 Smoothie-juomat hyvälaatuisia Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ......................... 47 Suomalaisen kuluttajan on voitava valita antibiootitonta broileria – ravintola-annoksiin alkuperätieto .......................................................................................... Euroopan unionin elintarvikevalvonta-asetus uudistuu, Johanna Nykyri ......................4 Elintarvikealan neuvontaa uudistetaan Carmela Hellsten, Sanna Kiuru ja Tiina Läikkö-Roto ......................................................................8 Liikkuvat elintarvikehuoneistot ja kotivalmistus Oivassa, Pirjo Korpela .......................12 Elintarvikkeiden vierasaineet ja niiden valvonta, Marika Jestoi .......................................16 Luomuvalvonnan perusteet ja periaatteet, Teija Lindén ja Beata Meinander ............... 77 Välipalat Helsingissä selvitettiin vuonna 2015 yhteensä 331 ruokamyrkytys-epäilyä ........... 71 Mättääkö salaattibaarissa ................................................................................................. 76 Ulkomaalaisten marjojen laatu 2015 ......................................................................................... 22 Suomalaisten altistuminen lisäaineille, Johanna Suomi ..................................................... 49 Elintarviketurvallisuus Suomessa 2015 ..................................................................................... 28 IPM – kestävää kasvinsuojelua, Hanna Skogster ..................................................................... 79. 70 Pintapuhtausprojekti 2015 Haminan ja Kotkan seudulla .................................................. 66 Hämeen seudullinen kontaktimateriaaliprojekti 2015 ...................................................... vsk 4 • 2016 Elintarvike ja Terveys-lehden numeron 5/2016 teema on ammattikeittiöt, lehti ilmestyy 7.11.2016. 32 Pohdintoja mikrobikriteeriasetuksen tulkinnasta, Annika Pihlajasaari ........................ 52 Hyvä Ruoka – näköaloja suomalaiseen ruokaan .................................................................
Asetuksen ennakoidaan tulevan sovellettavaksi pääosin 2020. 4 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Asetuksen hyväksyminen on loppusuoralla Euroopan unionin neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Valmistelun aikana keskusteluun nousi erityisesti valvonnan rahoitusta koskevat säännöt ja eläinlääkärin rooli valvonnassa. Syksyllä 2015 Euroopan unionin neuvosto aloitti epäviralliset kolmikantaneuvottelut Euroopan parlamentin ja komission kanssa. E uroopan komissio antoi Euroopan unionin maatalous-elintarvikeketjun virallista valvontaa koskevan asetusehdotuksensa keväällä 2013 (http://eur-lex.europa.eu/procedure/EN/2013_140). Asetus odotetaan hyväksyttävän loppuvuodesta 2016 tai alkuvuodesta 2017. Tämän jälkeen ehdotusta on käsitelty kansallisesti ja Euroopan unionin eri elimissä. vsk Uusi Euroopan unionin virallisen valvonnan asetus yhtenäistää maatalouselintarvikeketjun valvontaa. Uutta virallisen valvonnan asetusta tullaan todennäköisesti soveltamaan pääsääntöisesti kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen vuonna Johanna Nykyri, MMT Erityisasiantuntija Maaja metsätalousministeriö, ruokaosasto, eläinja kasvinterveyden yksikkö Euroopan unionin elintarvikevalvontaasetus uudistuu
Komission ehdotuksen soveltamisalasta jätettiin pois neuvoston käsittelyssä kasvien lisäysaineistot, kasvinsuojeluaineruiskujen testaus ja muu muuntogeenisten organismien valvonta, joiden valvonta tulee jatkumaan nykyisellään. Virallinen valvonta on lähinnä vaatimustenmukaisuuden todentamista ja muu virallinen toimi esimerkiksi tautiseurantaa ja niiden torjuntaan liittyviä toimenpiteitä. Valvonnan tulisi olla suunnitelmallista (monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma), siitä tulisi raportoida ja sen tulisi olla läpinäkyvää. Esimerkiksi vuonna 2011 Saksassa ollut E. Asetuksen tavoitteena on selkeyttää ja yhtenäistää maatalous-elintarvikeketjun valvontaa. Riskiperusteisuuden lisäksi valvonnan tulisi olla säännöllistä ja vaikuttavaa ja sitä tulisi suorittaa tuotannon kaikissa vaiheissa ennalta varoittamatta. Asetuksessa säädetään jäsenvaltioiden viranomaisten suorittamien virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien suorittamisesta sekä viranomaisten pätevyydestä ja vaatimuksesta kouluttaa valvojia sekä viranomaisten auditoinnista. 5 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Ennakkoilmoittamiseen on kuitenkin poikkeuksia. Käytännössä joudutaan miettimään tehtäväkohtaisesti, onko kyse virallisesta valvonnasta vai muusta virallisesta toimesta. Virallisen valvonnan asetus antaisi raamit kokonaiselle valvontajärjestelmälle, johon yhdistyvät hallinnonalakohtaiset vaatimukset ja alemman asteisten säädösten mukaiset poikkeukset ja tarkemmat vaatimukset valvonnasta. Seuraavana haasteena on vaikuttaminen näiden säädösten sisältöön. Sovellusalaan on sisällytetty elintarvikkeet ja rehut, muuntogeenisten organismien tuotanto ruoaksi ja rehuksi, eläinten terveys, eläimistä saatavat sivutuotteet, eläinten hyvinvointi, kasvintuhoojien vastaiset suojatoimenpiteet, kasvinsuojeluaineet ja luonnonmukainen tuotanto sekä nimisuoja-asiat. Uutuutena on komissiolle annettu mahdollisuus säätää elintarvikkeiden ja rehujen uusien riskien erityissäännöistä. Toistai. Lähihistoriassa on unionissa ollut haasteita viranomaistoimien tehokkuudessa uusien terveysriskien kohdatessa unionia. Virallinen valvonta ja muu virallinen toimi Asetuksessa on tehtävät jaettu viralliseen valvontaan ja muuhun viralliseen toimeen. Valvonta-asetus (EY) N:o 882/2004 ja uuden virallisen valvonnan asetuksen soveltamisalaan siirtyvää valvontaa koskevat hallinnonalakohtaisiin säädöksiin sijoitetut vastaavat artiklat tullaan kumoamaan. Näitä tehtäviä koskevat osittain eri säännöt. Lisäksi asetuksessa annetaan yleiset periaatteet valvonnan täytäntöönpanotoimista ja seuraamuksista. Riskiperusteinen valvonta ja erityissäännöt Riskiperusteinen valvonta on ollut nouseva trendi vuosia ja sen perusteet ovat hioutuneet tiedon ja kokemuksen karttuessa. Tämä tulee toivottavasti näkymään myös käytännössä, kun säädöksiä aletaan soveltaa ja komissio arvioi hallinnonalakohtaisia erityissääntöjä. vsk 2020. Uuden virallisen valvonnan asetuksen nojalla siirrettäisiin toimivaltaa komissiolle antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. Asetuksen mukaan valvonta tulee järjestää riskiperusteisesti. coli (STEC) O104 -epidemia vaikutti koko unionin kauppaan ja maatalouteen sekä erityisesti Etelä-Euroopassa kansalaisten luottamukseen kasvisten elintarviketurvallisuuteen. Kauppanormien osalta virallisen valvonnan asetus tulee todennäköisesti kattamaan vain elintarvikepetoksiin liittyviä kysymyksiä. Kansallisesti määriteltävän riskiperusteisen valvonnan lisäksi asetuksessa on komissiolle annettu valtaa säätää muun muassa valvonnan toimenpiteiden ja valvontatiheyden riskiperusteisesta yhdenmukaistamisesta hallinnonalakohtaisissa erityissäännöissä
Näytteenotto on pääasiassa virallista valvontaa tai muuta virallista toimea. Asetuksen mukaan toimijoiden tulee toimia yhteistyössä viranomaisen kanssa ja vastata oman toimintansa vaatimustenmukaisuudesta. Ensisijaisesti tulisi käyttää unionin säännöissä mainittuja menetelmiä, mutta jos tällaisia ei ole niin kansainvälisesti tunnustettuja menetelmiä ja jos näitä ei ole, niin kansallisia menetelmiä. Komission tulee perustaa eläinten hyvinvoinnin vertailukeskus. Menetelmille voi olla pysyvä poikkeus jos siitä on komission antama delegoitu säädös. Jos tehtävien siirtämistä harkitaan kansallisesti, tulee selvittää onko siirtäminen mahdollista juuri kyseisen tehtävän osalta. Asetuksessa on erikseen säännöt viranomaistehtävien siirtämisestä elimille ja luonnollisille henkilöille. Tästä muutoksesta keskusteltiin pitkään neuvostossa ja päädyttiin palauttamaan eläinlääkärin roolia lähelle nykyisen valvonta-asetuksen vaatimuksia. Nämä säännöt tehtävien siirrosta eivät kuitenkaan koske laboratorioita, joilla on erillinen nimeämisprosessi. Lisäksi asetuksessa on toimijoita koskevia velvoitteita, jos he suorittavat varsinaisia valvontatehtäviä esimerkiksi teurastamoissa. Esimerkiksi muita virallisia toimia ei voida siirtää luonnollisille henkilöille, jollei tätä ole valtuutettu asianomaisessa hallinnonalakohtaisessa säädöksessä kuten eläinterveysasetus (EU) N:o 2016/429. Erityisesti kasvinterveyden alalla on tarve pysyvälle poikkeukselle kasvintuhoojien suuren määrän ja niiden esiintymisen vaikean ennakoitavuuden vuoksi. Asetuksen mukaan laboratorioiden tulee olla akkreditoituja ja niiden käyttämät menetelmät tulee sisällyttää akkreditoinnin pätevyysalueeseen. Elintarvikepetosten torjuntaan voidaan myös perustaa EU:n vertailukeskus. Uusinta uutta on internet-kauppaan liittyvä anonyymi näytteenotto-oikeus vi. 6 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Asetuksessa edellytetään laboratorioiden auditointia ja tarkastuksia, mutta toteutuksessa tulee välttää päällekkäisyyttä akkreditoinnin (ISO 17025) kanssa. Poikkeuksena ovat muun muassa trikiinitestauksia tekevät laboratoriot. Laboratorio voi sijaita myös toisessa Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa (EU, Islanti, Liechtenstein ja Norja). Kansallisesti voitaisiin nimetä vertailulaboratorioita (NRL) tai virallisia laboratorioita. vsk seksi ainoastaan tuontivalvontaan liittyen on tiedossa tarkempia koulutusvaatimuksia, joista komissio tulee säätämään delegoidulla säädöksellä. Kaikissa tapauksissa tehtäviä ei voida siirtää. Näytteenottoja laboratoriomenetelmien valintaan on arvohierarkia. Toimijalla on oikeus toiseen asiantuntijalausuntoon, mutta tämä ei vaikuta viranomaisen velvollisuuteen poistaa terveystai muita riskejä. Viranomaistehtävien siirtäminen luonnollisille henkilöille ja muille kuin viranomaiselimille Virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien siirtämisestä (delegointi) viranomaisilta muille tahoille ei ole aiemmin säädetty unionin tasolla yhtä yksityiskohtaisesti. Eläinlääkäreillä on ollut perinteisesti merkittävä rooli elintarvikeketjun valvonnassa ja komission ehdotuksessa eläinlääkäreiden tehtäviä olisi voinut siirtää myös muun koulutuksen omaavalle valvojalle. Laboratoriot ja internet-kaupan valvonta Asetuksen nojalla unioniin voitaisiin perustaa EU:n vertailulaboratorioita (EURL) uusille hallinnonaloille, uusia laboratorioita vanhoille hallinnonaloille sekä peruuttaa EU:n vertailulaboratorioiden nimeämisiä. Lisäksi kansallisesti voidaan antaa väliaikaisia poikkeuksia esimerkiksi uusille menetelmille tai hätätilanteissa
Täysin uutena asiana asetuksessa on unionin laajuisen sähköisen tietojärjestelmän perustaminen viralliseen valvontaan ja muuhun viralliseen toimeen liittyvien tietojen hallinnoimiseksi (IMSOC, the EU Information Management System for Official Controls). Maksujen yhtenäistämisestä käytiin tiukkoja keskusteluja ja lopulta neuvostossa päädyttiin lähellä nykytilaa olevaan ratkaisuun. Tärkeitä käyttökohteita IMSOC-järjestelmälle ovat muun muassa terveystodistusten jakaminen ja raportointi.. Asetuksessa on vaatimuksia rajatarkastusasemien (BCP, Border Control Post) varustelulle ja sijoittamiselle, sekä sille mitkä tarkastukset tulee tehdä rajatarkastusasemilla. Asetuksen mukaan virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien rahoitus tulee järjestää jäsenvaltioissa ja kustannusten kattamiseksi voidaan kerätä toimijoilta maksuja. Kansallisesti valvonnan maksujen perustana on valtion maksuperustelaki (1992/150). Tavarat ja eläimet, joille ei tarvita tätä tuloasiakirjaa, tulee tarkastaa riskiperusteisesti. Unionin laajuisesti kerättäisiin maksuja karkeasti ottaen tuontitarkastuksista ja lihantarkastuksista sekä kaikkien hallinnonalojen lisätarkastuksista, jos havaitaan sääntöjenvastaisuuksia. Tällaisia tapauksia voivat olla esimerkiksi lemmikit ja matkustajatuonti. vsk ranomaisille. Tuontivalvonnan mallin perusrunko on lähellä nykyisiä eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen vaatimuksia, jotka kuitenkin poikkeavat huomattavasti monen muun hallinnonalan nykyisistä vaatimuksista. Tarkastusten siirtäminen muihin tarkastuspisteisiin, kauttakulku, uudelleen lastaus ja tarkastustiheydet vaativat alemman asteisia säädöksiä, jotka komission tulee antaa. Valvonnan maksullisuus Valvonnan maksullisuus ja maksujen suhteellisuus ovat osana uuden virallisen valvonnan asetuksen henkeä. Asetuksessa on jäsenvaltioiden välisestä hallinnollisesta avusta ja yhteistyöstä, jota edeltää valvonta-asetuksen (EY) N:o 882/2004 perusteella syksyllä 2015 käynnistetty AAC-järjestelmä (http://ec.europa.eu/ food/safety/official_controls/legislation/aac/ index_en.htm). Tavaroiden ja eläinten tuonti unioniin Asetuksessa tuontivalvonta on kaikkien hallinnonalojen osalta yhtenäistetty ja hallinnonalojen erityispiirteet otetaan huomioon vasta alemman asteisissa säädöksissä. IMSOC-järjestelmään sisällytettäisiin tuonnissa käytössä oleva TRACES-järjestelmä. Joissain tapauksissa komissio voi delegoidulla säädöksellä antaa poikkeuksen rajatarkastuksiin. 7 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Asetuksessa annetaan myös erikseen säännöt toimista epäiltäessä tai todettaessa sääntöjenvastaisuuksia tuontivalvonnassa. Kuluttajille suunnattu internet-kauppa on kasvanut räjähdysmäisesti ja on tarve valvoa myynnissä olevia tavaroita. Tuontiin on tulossa käyttöön yhteinen tuloasiakirjamalli (CHED, Common Health Entry Document). Euroopan unioni osallistuu myös jossain määrin jäsenvaltioiden kustannuksiin, kuten tautien kartoituksiin (rahoitusasetus (EU) N:o 652/2014). Euroopan komission tehtävät, AAC ja IMSOC Komission tarkastuskäynnit (Health and Food Audits and Analysis, entinen FVO) jäsenvaltioissa ja tuontimaissa, kuten myös komission jäsenvaltioiden kanssa järjestämä koulutus viranomaisille tulisivat jatkumaan (BTSF, Better Training for Safer Food)
Evirassa on käynnistetty maaja metsätalousministeriön rahoittamat hankkeet, joilla pyritään hakemaan ratkaisuja edellä mainittuihin haasteisiin elintarvikealan pkyrityksissä. Elintarvikkeiden vienti EU:n ulkopuolisiin maihin edellyttää toimijoilta ja viranomaisilta osaamista kohdemaiden virallisista vaatimuksista. Hankkeet toteutetaan niin, että ne tukevat ja hyödyntävät myös toisiaan. 8 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Euroopan Unionin ja Suomen kansallinen elintarvikelainsäädäntö mahdollistavat joustavuuden esimerkiksi elintarvikehuoneistojen rakenteiden, tuotantoolosuhteiden ja -tapojen, maantieteellisten haittojen sekä perinteisten tuotteiden osalta. Myös lainsäädännön mahdollistamat joustot pienille yrityksille tunnetaan heikosti. Lisäksi pienten ja keskisuurten elintarvikealan yritysten mahdollisuudet selvittää elintarvikevientiin liittyviä vaatimuksia ovat usein vähäisiä, jolloin vientipyrkimykset voivat jäädä pieniksi. Kohdemaan asettamat vientiehdot voivat ylittää EU:n ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä kasvinterveyteen liittyvissä asioissa. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että toiminnan elintarviketurvallisuusriskit eivät ole hallinnassa. Ylitarkastajat Carmela Hellsten, Sanna Kiuru ja Tiina Läikkö-Roto Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Elintarvikealan neuvontaa uudistetaan Elintarvikealan yrityksen perustamiseen ja toimintaan liittyy elintarvikelainsäädännön viranomaisvaatimuksia, jotka alan yrittäjä tai yrittäjäksi aikova voi kokea vaikeaselkoisiksi ja raskaiksi. Suomessa toimijat eivät ole hyödyntäneet lainsäädännön mahdollistamaa joustavuutta siinä määrin, kuin olisi ollut mahdollista. Tieto pienille yrityksille myönnetyistä lainsäädännön vaatimusten helpotuksista ja joustoista ei myöskään aina tavoita yrittäjiä tai alan valvojia. vsk E lintarvikelainsäädännön vaatimusten ja viranomaisohjeiden soveltaminen voi olla hankalaa erityisesti pienelle tai keskisuurelle elintarvikealan yritykselle. Haasteisiin pyritään hakemaan ratkaisuja Evirassa käynnistetyillä hankkeilla.. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on usein niukasti resursseja käytettävissä vientimaiden vaatimusten selvittämiseen
Tulosten perusteella voidaan lisäksi mahdollisesti tehdä kansallisia notifikaatioita ja nimisuojaesityksiä komissiolle. Nimisuojatuilla tuotteilla ja muilla perinnetuotteilla saattaisi olla myös vientipotentiaalia. vsk Elintarvikelainsäädännön joustavuuden mahdollisuudet Elintarvikelainsäädännön joustavuuden mahdollisuudet -selvityshankkeen tavoitteena on saada kaikkien toimijoiden ja valvojien käyttöön ajantasaista tietoa joustavuuden mahdollisuuksista. Samoin selvitetään EU:n nimisuojajärjestelmään kuuluvien tuotteiden ja muiden perinnetuotteiden valmistamiseen mahdollisesti liittyvien joustojen tarvetta. 9 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Joustavuuden toteuttamisen ongelmana voi olla myös eri valvojien erilaiset tulkinnat lainsäädännön vaatimuksista tiloille ja toiminnalle, eivät niinkään lainsäädännön vaatimukset sinänsä. Helsingin yliopisto selvittää erityisenä osa-alueena pienteurastamoiden omavalvonnan toimivuutta ja minkälaisia joustoja omavalvontaan voisi soveltaa vaarantamatta elintarviketurvallisuutta. Hankkeessa tehdään kysely toimijoille ja valvojille siitä, miten joustavuutta on sovellettu ja millaisia tarpeita joustavuudelle olisi. Osa esille tulevista joustavuusehdotuksista voi mahdollisesti johtaa komissiolle notifioitaviin poikkeusehdotuksiin tai kansallisiin mukautuksiin EU-lainsäädännöstä. Hankkeessa on neljä kohderyhmää:. Evira toivoo saavansa myös vapaata palautetta siitä, missä asioissa valvojat ja/tai toimijat kokevat tarvitsevansa joustoja. Eviran ohje auttaisi yritysten valvojia soveltamaan sitä joustavuutta, johon EU:n ja kansallinen lainsäädäntö antavat mahdollisuuksia. Evira aikoo myös keskustella toimijajärjestöjen kanssa ja tehdä kohdekäyntejä, joilla kartoitetaan tarpeita ja mahdollisuuksia yksityiskohtaisemmin, esimerkkitapausten avulla. Kysely tehdään tänä syksynä. Evira selvittää hankkeessa elintarvikelainsäädännön mahdollistaman joustavuuden käyttöä ja soveltamista Suomessa sekä mahdollisuuksia käyttää joustavuutta nykyistä enemmän. Joustavuudesta on laadittu Eviran nettisivuille tietopaketti, jotta kaikilla olisi selkeä käsitys siitä, mitä joustavuudella tarkoitetaan. Tulosten perusteella voidaan myös tuottaa opastavaa materiaalia pk-yritysten avuksi. Evira esimerkiksi ohjeistaa käytännön esimerkein joustavuuden toteuttamista ja joustavien toteutustapojen valvontaa. Joustavuusselvityksen perusteella havaittuja yritysten hyviä joustavuuskäytäntöjä jaetaan kaikkien pk-yrittäjien käyttöön. Hanke toteutetaan yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Elintarvikealan pk-yritysten neuvonta Elintarvikealan pk-yritysten neuvontahankkeen tavoitteena on löytää uusia keinoja yritysten osaamisen parantamiseksi ja neuvonnan tehostamiseksi elintarvikelainsäädännön soveltamisessa ja elintarvikeriskien hallinnassa. Näiden keinojen löytämisessä tehdään yhteistyötä elintarvikealan pk-yrityksiä valvovien, neuvovien ja kouluttavien tahojen kanssa. Hankkeen tuloksia käytetään hyödyksi Eviran ohjeistuksen valmistelussa. Hankkeessa kartoitetaan valvojien ja toimijoiden näkemykset joustavuuden soveltamisesta yleensä ja erilaisista tuotantoprosesseista ja tilaja rakenneratkaisuista, joissa joustavuutta on käytetty tai voitaisiin käyttää. Ohjeistusta joustavuuden toteuttamisen valvonnasta tarvitaan, jotta valvonta kohtelisi toimijoita yhdenmukaisesti ja tasapuolisesti. Joustavuuden soveltamisen tiellä on usein sekä toimijoiden tietämättömyyttä että valvontaviranomaisten uskalluksen puutetta. Hankkeen tuloksena syntynyttä asiantuntemusta käytetään pk-yritysten toimintaedellytysten parantamiseen
Materiaalissa huomioidaan lainsäädännön sallimat joustomahdollisuudet ja mahdollisuudet edistää paikallisten raaka-aineiden jalostusta ja markkinointia. Mahdollisten ongelma-alueiden löytämiseksi tarkastellaan myös elintarvikevalvontatietoja. 10 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tässä tarkoituksessa vähintään yrittäjille ja heidän etujärjestöilleen sekä paikallisvalvonnalle tehdään kyselyt, joilla yrittäjien tietotarpeita selvitetään. vsk • ravintolat, • leikkaamot, jauhelihaa valmistavat laitokset, raakalihavalmisteita valmistavat laitokset, • alkutuotannon yhteydessä tapahtuva myynti ja tarjoilu sekä pienimuotoinen kasvikunnan tuotteiden jalostus ja • maahanmuuttajataustaiset/etniset ryhmät. Tarvittaessa tehtyjä ratkaisuja kysytään vielä erikseen yrittäjiltä, heidän etujärjestöiltään ja valvonnalta. Lisäksi materiaalissa huomioidaan kohderyhmiin kuuluvien pk-yrittäjien tavallisimpia kysymyksiä elintarvikealan yrityksen perustamisesta ja toiminnasta. Hyviä käytäntöjä ja ratkaisuvaihtoehtoja jaetaan pk-yritysten tueksi. Tavoit. Hankkeen kohderyhmille laaditaan helposti omaksuttavaa materiaalia elintarvikealan yrityksen perustamisesta sekä yrityksen toimintaan ja tuotteisiin liittyvistä keskeisistä vaatimuksista, toiminnan erityisistä riskikohdista ja riskinhallinnasta. Parhaiden tiedonvälitystapojen valitsemiseksi luodaan yhteydet hankkeen kohderyhmiä ohjeistaviin ja neuvoviin viranomaistahoihin sekä koulutusja neuvontatahoihin. Hankkeessa hyödynnetään Elintarvikelainsäädännön joustavuuden mahdollisuudet -selvityksen tuloksia, aineistoja ja tiedonvälityskanavia. Paikallisen, alueellisen ja keskusviranomaisen merkitys ja rooli koulutusja neuvontatyössä ja koulutusja neuvontatahojen yhteistyökumppanina selvitetään
Toimijoiden neuvonnalla pyritään parantamaan osaamista viennin viranomaisvaatimuksista ja siten edistämään yritysten vientivalmiuksia. Viranomaisverkko Eviranetia kehitetään edelleen palvelemaan viranomaisten keskinäistä neuvontaa ja tiedon jakamista lainsäädännön vaatimusten soveltamisvaihtoehdoista. Hankkeen kohderyhmiin kuuluville pkyrittäjille ja näitä valvoville tahoille järjestetään neuvontakierros, johon sisältyy paikallisia neuvontatilaisuuksia, työpajoja tai koulutuksia. Hanke toteutetaan tarjoamalla neuvontaa ja käytännön valmennusta pk-yrityksille ja valvoville viranomaisille sekä tuottamalla materiaalia yritysten käyttöön. Evira antaa lisäksi asiantuntija-apua mahdollisesti myöhemmin perustettavalle yritysten neuvontaa palvelevalle on-line neuvontakokeilulle. Kaikki hankkeessa kerätty ja laadittu materiaali kootaan tätä tarkoitusta varten luotavaan internet-tietopankkiin. Tietopankin aineisto on kenen tahansa käytettävissä, ja esimerkiksi yrittäjät, valvojat ja yrittäjien neuvontaja koulutusjärjestöt voivat siten hakea tietoa ja materiaalia tietopankista omaan käyttöönsä. EU:n ulkopuolelle suuntautuvan viennin edellytys on, että elintarvikkeen valmistaja täyttää vähintään EU:n ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset, minkä lisäksi on huomioitava mahdolliset kohdemaan asettamat lisävaatimukset. Pk-yritysten vientiosaamisen parantaminen – hanke toteutetaan yhteistyössä Elintarvikealan pk-yritysten neuvonta -hankkeen kanssa, sillä molemmista hankkeista saatava osaaminen on tarpeen viennin onnistumiselle. vsk teena on luoda uusi pysyvä toimintamalli viranomaisvaatimuksia koskevan neuvonnan järjestämiseksi valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla. Toimintamallin suunnittelemisessa huomioidaan myös elintarvikeketjun toimijoilta saatu palaute. Tilaisuuksissa pidettyjä esityksiä voi katsoa internettietopankista koulutuskierroksen jälkeen. Kysymykset ja lisätiedot hankkeista Annamme mielellämme hankkeista lisätietoa tarvittaessa. 11 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Lisäksi järjestetään vientikoulutuksia. Tietopankkiin kootaan linkkejä ja tietoa myös jo olemassa olevista neuvontaorganisaatioista ja niiden neuvontamateriaaleista. Pk-yritysten vientiosaamisen parantaminen Pk-yritysten vientiosaamisen parantaminen – hankkeen tavoitteena on antaa vastauksia elintarvikealan pk-yritysten kansainvälistymiseen ja vientiin liittyviin tietotarpeisiin. Tässä tarkoituksessa tunnistetaan yhdessä pk-yrityksille elintarvikealan koulutusta ja neuvontaa järjestävien viranomais-, koulutusja neuvontatahojen kanssa toimintamalleja, joilla voidaan lisätä pk-yrittäjien osaamista tehokkaasti ja vaikuttavasti. Myös kaikki muu koulutuksessa käytetty materiaali viedään internet-tietopankkiin, ja on siten kenen tahansa käytettävissä. Lisäksi hankkeessa tehdään yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Yhteydenotot pyydetään tekemään seuraavasti: Elintarvikelainsäädännön joustavuuden mahdollisuudet, Carmela Hellsten (carmela.hellsten@evira.fi) Pk-yritysten neuvonta, Tiina Läikkö-Roto (tiina.laikko@evira.fi) Pk-yritysten vientiosaamisen parantaminen, Sanna Kiuru (sanna.kiuru@evira.fi. Neuvontatilaisuuksissa käydään läpi esimerkiksi kohderyhmiin kuuluvien pk-yrittäjien toiminnan tärkeimpiä riskikohtia ja riskinhallintakeinoja, käydään vuoropuhelua yhtenäisten tulkintojen löytämiseksi ja informoidaan ajankohtaisista lainsäädännön muutoksista
Liikkuvasta elintarvikehuoneistosta tehdyn ilmoituksen käsittelee sen kunnan valvontaviranomainen, jonka alueella liikkuva aloittaa toiminnan tai jolle liikkuvasta on aiemmin ilmoitettu. 12 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. vsk Liikkuvien elintarvikehuoneistojen rekisteröinti Liikkuvalla elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 852/2004 liitteen II luvussa III tarkoitettua siirrettävää tai väliaikaista tilaa kuten esimerkiksi liikkuvaa kioskia, myyntiautoa, telttakatosta, kojua tai muuta liikkuvaa laitetta, joka siirtyy tai on siirrettävissä (koottavissa ja purettavissa) paikasta toiseen tai joka voi olla myyntilaitteisto. Pääsääntö liikkuvien elintarvikehuoneistojen rekisteröinnissä on, että ne rekisteröidään kuten tavalliset vähittäismyyntipaikat kukin myyntipiste erikseen (eli eri tavalla kuin kuljetusvälineet). Käytännön toteutuksessa on kuitenkin päädytty moniin poikkeuksiin, ihan kohtuullisuuden vuoksi, esimerkiksi: • kun toiminta on pienimuotoista, kuten Helsingin kaduilla kulkevat myyntipyörät, • tai kun toiminta noudattaa samaa kaavaa, kuten VR:n ravintolavaunut, jotka ovat kahta eri tyyppiä sekä kuten saman toimijan samasta muotista olevat jäätelökioskit, • kuten myös liikkuvat R-kioskit, jotka on rekisteröity Vantaalla ja saapuvat paikallisen R-kioskiyrittäjän avuksi tapahtumiin eri puolille Suomea (ovat luvanneet tiedottaa saapumisesta). Toisen paikkakunnan elintarvikevalvontaviranomainen voi myös antaa liikkuvaa huoneistoa tai siiYlitarkastaja Pirjo Korpela Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Liikkuvat elintarvikehuoneistot ja kotivalmistus Oivassa. Vastaavasti liikkuvan laitoksen hyväksyy sen kunnan valvontaviranomainen, jonka alueella liikkuva laitos aloittaa toiminnan. Lisäksi Evira hyväksyy liikkuvat teurastamot ja niiden yhteydessä olevat laitokset, sekä Lapin aluehallintovirasto liikkuvat poroteurastamot ja niiden yhteydessä olevat laitokset. Liikkuvien elintarvikehuoneistojen valvonta Pääsääntö on, että sen kunnan elintarvikevalvontaviranomainen, jolle ilmoitus liikkuvasta elintarvikehuoneistosta on tehty (tai joka on hyväksynyt laitoksen), valvoo kyseistä elintarvikehuoneistoa valvontasuunnitelman mukaisesti
Elintarvikkeiden valmistus liikkuvan myynnin tai tarjoilun yhteydessä Liikkuva elintarvikehuoneisto voi olla pelkkä myyntitai tarjoilupaikka ja varsinainen. Ne on sijoitettava, suunniteltava, rakennettava, pidettävä puhtaana ja kunnossa siten, että vältetään saastuminen, erityisesti eläinten ja tuhoeläinten aiheuttama. Nyt pitäisi olla käytössä keinot toteuttaa normaalia valvontaa, josta voi laskuttaa. Ongelmana kuitenkin usein on, että liikkuvat eivät tiedota saapumisestaan paikkakunnalle, kuten elintarvikelain 15 a § vaatii. 13 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Kuntien valvontatietojärjestelmässä (KUTI) ei kuitenkaan saa olla tuplarekisteröintejä, vaikka toimija olisi toisessa kunnassa vakiovieras – tarkastukset pitää saada kirjattua samalle valvontakohteelle, jolloin myös oivahistoria tulee oikein näkyviin oivaraportille. Valvontatarve voi perustua KUTIsta löytyvään tietoon, millä tiheydellä toimijaa on valvottu ja mikä toimintaluokan mukaisesti olisi valvontasuositus. Lisäksi on muistettava, että alkutuotannon toimija voi myös olla liikkuva myyjä, jolla on myynnissä itse tuotettuja alkutuotannon tuotteita, eikä tällaiseen alkutuotantona myymiseen liity tiedotusvelvollisuutta. Kiikarin tekninen ohje löytyy Eviran toimialan valvojille suunnatusta extranetistä (Eviranet). KUTI-järjestelmään kirjattu tarkastus näkyy kaikille heti seuraavana päivänä. vsk nä harjoitettavaa toimintaa koskevia ohjeita, kehotuksia ja määräyksiä. Kunnan on toki huomioitava valvontasuunnitelmassaan liikkuvien tarkastaminen. Vaatimukset liikkuville elintarvikehuoneistoille Yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 852/2004 liitteen II luvussa III esitetään vaatimukset siirrettäville ja väliaikaisille tiloille, sekä myyntiautomaateille. Jos samalla toimijalla on rekisteröitynä yhdessä tai erikseen useampi myyntipaikka, kohdistetaan oivaraportti vain tarkastetulle kohteelle, muut jäävät ilman. Tämä voi käytännön toteutuksena olla joskus hankalaa, jos myyntipaikat ovat identtisiä eivätkä ole mitenkään tunnistettavissa yksilöinä, mutta toteutetaan niin pitkälle kuin mahdollista. Muuten vaatimusten listaa a) – h) sovelletaan vain toiminnan luonteen mukaisen tarpeen niin vaatiessa. KUTIin on rakennettu uudeksi ominaisuudeksi Kiikari, jonka avulla kaikki valvojat pääsevät näkemään kaikkien elintarvikehuoneistojen oivaraportit ja tarkastuskertomukset. Monet liikkuvat elintarvikehuoneistot vierailevat rekisteröintikunnassa vain harvoin. Kun liikkuva toimija tiedottaa saapumisestaan paikkakunnalle, pystyy Kiikarin avulla etukäteen katsomaan, milloin kohde on tarkastettu, mitä havaintoja siitä on tehty, ja onko jokin perusteltu syy tehdä tarkastus nyt. Jos kohdetta ei ole valvottu toiminnan riskiluokan mukaisella tiheydellä tai edellisessä tarkastuksessa määrättyjen korjausten toteutus olisi tarkastettavissa, voi kohteen ottaa tarkastettavaksi muukin kuin rekisteröinnin tehnyt kunta. Käytännössä esimerkiksi pakattujen elintarvikkeiden tai hedelmän myyjiltä ei tarvitse vaatia käsien hygieeniseen pesuun ja kuivaamiseen tarvittavaa tilaa, vaan tällaisen toiminnan yhteydessä käsien puhtaanapitoon voi käyttää vaihtoehtoista menetelmää, vaikka puhdistusliinoja. Tällöin on mahdollista tehdä riskiin perustuva valvonta ja valvonnasta voi laskuttaa
Vaatimukset ovat samat kuin liikkuville elintarvikehuoneistoille. Muuten vaatimusten listaa a) – h) sovelletaan vain tarpeen niin vaatiessa. 14 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Kuitenkin vähittäismyynnin yhteydessä tapahtuva eläimistä saatavien elintarvikkeiden valmistus on sallittua kotikeittiössä samoin ehdoin kuin vähittäismyynnissä yleensäkin. Vähäriskistä toimintaa saa siten tehdä 10 000 euron myynnillä ennen kuin tarvitsee tehdä elintarvikehuoneistoilmoitusta. Sama valmistuspaikka voi lisäksi toimia monen liikkuvan myyntitai tarjoilupaikan valmistuspaikkana. Valvonnasta on ohjeistettu tarkemmin elintarvikehuoneisto-ohjeen liitteessä.. Tähän asiaan on tulossa muutos viimeistään ensi vuoden alusta. Tilat on sijoitettava, suunniteltava, rakennettava, pidettävä puhtaana ja kunnossa siten, että vältetään saastuminen, erityisesti eläinten ja tuhoeläinten aiheuttama. Kotikeittiössä tai muissa koko perheen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa toimivalle elintarvikehuoneistolle ei muodostu Oivaraporttia. Kotona sijaitsevan elintarvikehuoneiston osalta kannattaa ottaa muunlaiset valvontakeinot käyttöön. Laitosta ei voi hyväksyä kotikeittiöön, koska hyväksymistarkastusta ei pääse tekemään. Tällöin saman toimijan liikkuvalle ja valmistuspaikalle muodostuu yhteinen Oiva-raportti. Toistaiseksi kotikeittiöstä ei synny myöskään tarkastuskertomusta. vsk ruoan tai elintarvikkeiden valmistus voi sijaita erillisessä paikassa, myös kotikeittiössä. Ilmoitus kotona sijaitsevasta elintarvikehuoneistosta on kuitenkin tehtävä, jos siellä harjoitettava elintarvikealan toiminta ei ole vähäriskistä tai vaihtoehtoisesti vaikka on vähäriskistä, on kuitenkin elinkeinon harjoittamista. Liikkuvasta toiminnasta erillään sijaitsevaan valmistukseen saattaa liittyä rekisteröinnin suhteen haasteita. Jos toiminta on vähäriskistä, on elinkeinon harjoittamiselle saatu sovittua lähiruokaprojektin puitteissa, yhteistyössä maaja metsätalousministeriön kanssa, rajaksi 10 000 euroa, joka on verottajan tulkinta elinkeinotoiminnasta. Yleinen elintarvikehygienia-asetus 852/2004 antaa liitteen II luvussa III vaatimukset pääasiallisesti yksityisenä asuntona käytettäville tiloille, joissa elintarvikkeita kuitenkin säännöllisesti valmistetaan markkinoille saatettaviksi. Jos kuitenkin valmistuspaikka sijaitsee kotikeittiössä, Oiva-raportti muodostuu vain toiminnan liikkuvalle osalle, eikä järjestelmästä kannata ruksia kotona toimimista lainkaan, jotta liikkuva yleensäkään saa oivaraportin. Kun ei koskaan pääse tekemään valvontakäyntiä, eikä tarkastamaan suurinta osaa rakenteisiin, hygieniaan ja toiminnan järjestelyihin liittyvistä vaatimuksista, mitä viestiä Oiva-raportti voi kuluttajille kotikeittiössä valmistamisesta antaa. Tällöin rekisteröidään valmistuspaikka, johon sisältyy myös liikkuva myyntitai tarjoilupaikka, yhdeksi vähittäismyyntitoiminnaksi. Kotona sijaitsevan elintarvikehuoneiston vaatimukset Elintarvikelain 10 § 1 momentissa säädetään kotona toimimisesta siten, että elintarvikehuoneistoa ei saa käyttää asumiseen niin, että siitä saattaa aiheutua terveysvaaraa. Laitoshyväksyntää ei vaadita, kun valmistetaan eläimistä saatavia elintarvikkeita vähittäismyynnin yhteydessä
Tarkastuksen sisältö valitaan riskiperusteisesti, siten esimerkiksi elintarvikkeiden lämpötilahallintaa, hygieniakäytäntöjä ja henkilökunnan toimintatapoja sekä tarvittaessa allergeenihallintaa tarkastetaan useammin kuin jäljitettävyyttä ja pakkausmerkintöjä. 15 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tulokset vuodelta 2015 osoittavat että liikkuvissa myyntija tarjoilupaikoissa on eniten tarkastettu seuraavia asiakokonaisuuksia: • Henkilökunnan toiminta ja koulutus • Tilojen, pintojen ja välineiden puhtaus • Tilojen ja välineiden soveltuvuus, riittävyys ja kunnossapito • Elintarvikkeiden lämpötilojen hallinta • Myynti ja tarjoilu • Omavalvontasuunnitelma hymyillään eniten seuraavien asiakokonaisuuksien parissa: • Allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet • Pakkausja elintarvikekontaktimateriaalit • Myynti ja tarjoilu • Tilojen, pintojen ja välineiden puhtaus hymyillään vähiten seuraavien asiakokonaisuuksien parissa • Elintarvikkeista annettavat tiedot – yleiset pakkausmerkinnät tarjoilussa, myynnissä asia hymyilee • Omavalvontasuunnitelma – sekä tarkastettavuus että riittävyys molemmissa • Jäljitettävyys ja takaisinvedot – jäljittävyys myynnissä ei hymyille, tarjoilussa asia hymyilee • Elintarvikkeiden lämpötilojen hallinta – erityisesti jäähdytys –rivi tuo korjattavaa tarjoilussa, kylmänä pito molemmissa. Kaikki asiat tarkastetaan vähintään kerran kolmessa vuodessa. Ryhmittely ohjaa toimijoita ja valvojia hahmottamaan toiminnan prosesseja yhdenmukaisella tavalla kokonaisuuksina. Asiakokonaisuuksien otsikot kertovat, mitä asioita on tarkastuksen aikana tarkastettu. vsk Oiva-raportti on enemmän kun yksi hymiö Kuluttajien nähtäville tuleva Oiva-raportti sisältää arvosanat tarkastetuista asiakokonaisuuksista. Kaikkia asiakokonaisuuksia ei tarkasteta joka kerta
Tästä syystä niiden kohdalla noudatetaankin nk. ALARA velvoittaa pyrkimään niin pieniin kontaminanttipitoisuuksiin kuin mitä on kohtuullisesti saavutettavissa – hyvät käytännöt huomioiden. Väljästi tulkittuna elintarvikkeiden vierasaineisiin voidaan luokitella myös esimerkiksi eläinlääkejäämät, kasvinsuojeluaineiElintarvikkeiden vierasaineet ja niiden valvonta Marika Jestoi Evira, Tuoteturvallisuusyksikkö. Vierasaineet voivat tehdä elintarvikkeen ihmisen terveydelle vahingolliseksi ja elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi. Yksi tapa ryhmitellä vierasaineita on luokittelu sen mukaan, miten ne päätyvät elintarvikkeisiin (Taulukko 1). vsk Vierasaineita voi esiintyä kaikissa elintarvikkeissa Elintarvikkeiden vierasaineilla eli kontaminanteilla tarkoitetaan aineita, joita ei ole tarkoituksella lisätty elintarvikkeisiin, mutta joita niissä kuitenkin saattaa esiintyä esimerkiksi valmistuksen tai muun käsittelyvaiheen seurauksena tai ympäristön saastumisen vuoksi. Tarkempia tietoja elintarvikkeiden vierasaineista, niiden vaikutuksista ja esiintymisestä on esitetty Eviran julkaisussa 2/2013 ”Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat” (https:// www.evira.fi/tietoa-evirasta/julkaisut/elintarvikkeet/julkaisusarjat/elintarvikkeidenja-talousveden-kemialliset-vaaratuusi-sivu/). Käytännössä kuitenkin tietyt kontaminantit ovat yleisimpiä tietyntyyppisissä elintarvikkeissa. Kontaminanttien esiintymistä elintarvikkeissa ei voida tavallisesti estää täydellisesti. Teoriassa elintarvikkeissa voi esiintyä jopa satoja erilaisia vierasaineita. Esimerkiksi raskasmetallit sekä dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat tyypillisiä pyydetyn kalan kontaminantteja, kun taas hometoksiinit ovat tavallisia viljoissa ja viljatuotteissa (Taulukko 2). Vierasaineita voi esiintyä kaikissa elintarvikkeissa. 16 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. ALARA-periaatetta (As Low As Reasonably Available). Toimijoille onkin laadittu erilaisia ohjeistuksia, mikäli esimerkiksi viljelyllä, prosessoinnilla tai muilla toimenpiteillä on mahdollista vaikuttaa vierasaineiden pitoisuuksiin
Yhdisteestä riippuen kontaminanteilla on erilaisia terveydellisiä vaikutuksia, joista osa voi olla erittäin vakavia. On huomattava, että koska kyseessä on asetustasoinen säädös, ei jäsenvaltioilla ole mahdollisuutta siihen liittyviin kansallisiin joustoihin tai tulkintoihin, vaan asetus on sellaisenaan voimassa kaikkialla. Elintarvikkeiden vierasaineiden luokittelu niiden alkuperän mukaan.. Koska kaikille näille aineille on asetettu oma erityislainsäädäntönsä, niiden valvontaa ei käsitellä tarkemmin tässä artikkelissa. Vierasaineiden aiheuttamat välittömät haittavaikutukset ovat nykyisin kuitenkin erittäin harvinaisia. Joidenkin vierasaineiden esimerkiksi tiedetään aiheuttavan syöpää, joidenkin taas neurologisia tai hormonaalisia haittavaikutuksia, mikäli altistus on riittävän suurta riittävän pitkän ajan. Komission vierasaineasetuksen lisäksi meillä on edelleen voimassa kansallinen asetus elintarvikkeiden vierasaineista (KTMa 237/2002) ja elintarvikkeiden radioaktiivisten aineiden määriä rajoittaa Euroopan Neuvoston asetus 2016/52/Euratom. Lainsäädäntö on keskeisin vierasaineisiinkin liittyvä riskinhallinnan keino. Lainsäädännöllä pyritään siis estämään myös mahdollisesta pitkäaikaisaltistuksesta aiheutuvia haittavaikutuksia. Sen sijaan pitkäaikaisaltistuksen mahdollisesti aiheuttamat haittavaikutukset ovat mahdollisia. Tämä ei kuitenkaan poista elintarvikealan toimijan vastuuta näiden tuotteiden turvallisuudesTaulukko 1. Vierasaineasetuksessa suurimmat sallitut enimmäismäärät on asetettu vain tietyille vierasaine-elintarvike/elintarvikeryhmä -yhdistelmille (Taulukko 2). vsk den jäämät tai pakkaustai kontaktimateriaaleista elintarvikkeeseen siirtyvät jäämät. Vastaavasti vierasaineille ei ole asetettu enimmäismääriä kaikissa elintarvikkeissa. Lainsäädännöllisen enimmäismäärän ylittyminen tarkoittaa sitä, että elintarviketta ei saa saattaa markkinoille eikä sitä saa käyttää elintarvikkeen ainesosana. Vierasainelainsäädännöllä pyritään korkeaan kuluttajansuojaan ja terveyden turvaamiseen niin, että elintarvikkeet ovat turvallisia kaikille kuluttajille – jokaisena päivänä, koko eliniän ajan. Vierasaineasetusta muutetaan usein, joten on tärkeää huomioida se aina muutoksineen. 17 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Vierasainelainsäädännön tavoitteena korkea kuluttajansuoja Vierasaineet voivat riittävän suurina pitoisuuksina tehdä elintarvikkeen ihmisen terveydelle vahingolliseksi ja elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi. Lainsäädännöllisiä enimmäismääriä ei ole asetettu kaikille vierasaineille. Elintarvikkeiden vierasaineiden enimmäismäärät on asetettu Euroopan komission asetuksessa N:o 1881/2006. Vierasaineille voidaan asettaa sallitut enimmäismäärät, kun niitä tiedetään esiintyvän elintarvikkeissa korkeina pitoisuuksina. Sallittu enimmäismäärä voidaan katsoa tarpeelliseksi myös pienille pitoisuuksille, jos kokonaisaltistuminen eri lähteistä on vaarassa nousta tasolle, josta voi olla haittaa kuluttajalle
Vierasaineet, joille on toistaiseksi asetettu enimmäismääriä Euroopan komission vierasaineasetuksessa (EY) N:o 1881/2006.. Usein vaaditaan kuitenkin tilanteeseen liittyvä riskinarviTaulukko 2. On huomattava, että myös näissä tilanteissa voidaan tarvittaessa kieltää saattamasta elintarviketta markkinoille yleisen elintarvikeasetuksen (EY) N:o 178/2002 artiklan 14 nojalla. vsk ta: elintarvike ei saa aiheuttaa kuluttajille terveydellistä haittaa. Tarvittaessa myös näissä tapauksissa on tehtävä vaara-analyysi ja riittävät toimenpiteet riskinhallinnan toteuttamiseksi. 18 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Vierasaineiden valvonta on osa normaalia elintarvikevalvontaa Ensisijainen vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta – myös vierasaineiden kohdalla – on aina elintarvikealan toimijalla. Erilaisia vierasaineillekin soveltuvia riskinhallintakeinoja on esitetty tarkemmin Eviran ohjeessa 17069/1 ”Kemialliset tutkimukset elintarvikkeiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi” (https://www.evira.fi/files/ attachments/fi/evira/lomakkeet_ja_ohjeet/ elintarvikkeet/kemiallinen_vaatimusten. vsk ointi, johon voi pyytää apua Evirasta. Toteutuessaan tämä edustaa täysin uutta lähestymistapaa, jossa yksittäisten enimmäismäärien asettamisen sijaan velvoitetaan vierasaineen hallintaan laatujärjestelmän kautta toimintaan soveltuvin keinoin. Toisaalta on korostettava, että samanlainen velvoite toki on periaatteessa olemassa yleisellä tasolla jo tälläkin hetkellä. Elintarvikeketjun eri vaiheisiin voivat soveltua erilaiset hallintakeinot ja siten alkutuotannon riskinhallintakeinot voivat poiketa elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävistä riskinhallintakeinoista. Vierasaineiden osalta vaara-analyysi keskittyy käytännössä kahteen vaiheeseen: käytettyjen raaka-aineiden/elintarvikkeen ainesosien sekä elintarvikkeen prosessoinnissa mahdollisesti muodostuvien vierasainevaarojen tunnistamiseen. Euroopan komissio on parhaillaan valmistelemassa akryyliamidiin liittyvää lainsäädäntöä, jossa akryyliamidin hallinta tultaneen liittämään pakollisena osana toimijan omavalvontaan. 19 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tavallisia vierasaineiden hallintakeinoja ovat esimerkiksi hyvät maataloustekniset käytännöt, prosessiolosuhteiden optimointi, hankintasopimukset sekä kemialliset analyysit. Lähtökohta on, että elintarvikealan toimija tunnistaa omavalvonnassaan tuotteeseensa liittyvät kontaminanttivaarat ja hallitsee niitä soveltuvin ja riittävin keinoin. Sovellettavat hallintakeinot taas voivat riippua vierasaineesta ja sen alkuperästä, sen muodostumiseen tai kertymiseen vaikuttavista seikoista jne
Ensisijaista on toimijan omavalvonnan toimivuuden todentaminen: keskeiset vaarat on tunnistettu, riskinhallintatoimenpiteet ovat riittäviä ja tarvittaessa on tehty riittävät korjaavat toimenpiteet. Sen sijaan reseptien tarkastelu muiden valvottavien asiakokonaisuuksien näkökulmasta voi nostaa esiin vierasaineiden valvonnan kannalta keskeisiä asioita. Elintarvikkeiden vierasaineiden viranomaisvalvontaa tehdään samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin elintarviketurvallisuuteen sisältyvän asiakokonaisuuden valvontaa: riskiperusteisesti, pistokoeluontoisesti ja erilaisia valvontatekniikoita hyödyntäen. Kuten vierasainelainsäädännössä yleensäkin, lastenruokien valvontaa on Oiva-ohjeissa korostettu: mikäli toimijalla on lastenruokiin kohdentuvaa toimintaa, tulevat nämä rivit aina tarkastettavaksi. Tarkastusten helpottamiseksi Oiva-ohjeissa on kuvattu tarkasti mitä vierasainetta missäkin tilanteessa tulee valvoa. Esimerkiksi reseptivalvonnan kautta viranomainen voi huomata, että toimija käyttää elintarvikkeen valmistukseen merkittäviä määriä riisiä, jolloin riskiperusteisesti on syytä valvoa myös epäorgaanisen arseenin hallintakeinoja. Tämän perusteella mahdollisten ”esiin nousevien” ongelmien, aikaisempien valvontatietojen, takaisinvetojen tai erillisten valvontaprojektien perusteella kontaminanttien hallintaa voi tarkastaa missä tahansa kohteessa, vaikka normaalioloissa se ei mielekästä olisikaan. 20 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Joissakin tilanteissa voi olla tarkoituksenmukaista tehdä valvontaa asiakirjatarkastuksena. Myös elintarvikkeiden valmistuksen ja tuonnin (ml. Viranomaisvalvonnassa on keskeistä pyrkiä keskittymään vaikuttavuudeltaan ”oikeisiin” kohteisiin. Tällöin valvojalla on mahdollisuus perehtyä toimijan omavalvontatuloksiin ja joissakin kohdin varsin yksityiskohtaiseen lainsäädäntöön perusteellisesti, ja varmistua siitä, että toimijan omavalvontatulokset ovat osoittaneet tuotteiden olevan määräystenmukaisia – tai jos näin ei ole ollut, elintarvikealan toimija on tehnyt riittävät korjaavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Kontaminantteja koskevat Oiva-rivit (17.13–17.16) ovat samat sekä hyväksytyille että ilmoitetuille elintarvikehuoneistoille. ”Normaalitilanteissa” vierasaineisiin liittyvää viranomaisvalvontaa toteutetaan osana Oiva-järjestelmää. Useimmiten viranomaisvalvonta ei ole tarkoituksenmukaista kauppaketjun yksittäisessä myymälässä, vaan valvonta tulisi kohdistaa jakelun alkupäähän. sisämarkkinaja kolmasmaatuonti) osalta vierasaineiden hallinnan valvonta on sitä tärkeämpää mitä laajempaa ja vaikuttavampaa toiminta on. Oiva-ohjeissa valvottavien kohteiden valinta on jo tehty riskiperusteisesti siten, että asiat tulevat valvottavaksi niissä kohteissa, jotka ovat laajuudeltaan tai vaikuttavuudeltaan tärkeimpiä. Reseptivalvonta sellaisenaan ei sovellu vierasaineiden valvontaan. Lainsäädännön vaatimukset koskevat toki kaikkia elintarvikealan toimijoita, mistä syystä ohjeissa on tuotu esiin myös harkintaperusteisuus. vsk mukaisuus/eviran_ohje_17069_1_fi.pdf). Tällöin on hyvä pohtia esimerkiksi kuinka laajaa ja vaikuttavaa toiminta on. Eviran, Tullin ja Valviran toimeenpanema vierasainevalvonta Evira suunnittelee ja koordinoi riskinhallinnan kannalta keskeisiä kontaminanttien valvontatai kartoitusprojekteja kansalliOn kuitenkin korostettava, että Eviran, Tullin tai Valviran toteuttama vierasainevalvonta ei poista toimijan velvollisuutta vastata tuotteidensa vaatimustenmukaisuudesta.
Tulli valvoo myös sisämarkkinoilta saapuvien em. Nämä projektit ohjataan elintarvikeketjun monivuotisen valtakunnallisen valvontasuunnitelman VASUn kautta liitettäviksi kuntien elintarvikevalvontasuunnitelmiin. Samoin Evira koordinoi lakisääteisiä valvontaohjelmia (esimerkiksi vuosittainen kansallinen kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma). +358 40 753 5030 Koulutuspalvelut: noora.lehikoinen@fi.bureauveritas.com puh. Evira huolehtii elintarvikevalvonnasta (ml. . Valvira suorittaa yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien juomien valvontaa elintarvikeja alkoholilainsäädännön perusteella. tuotteiden määräystenmukaisuutta Suomessa tapahtuvan elintarvike-erän purkamisen ja varastoinnin yhteydessä. Tulli valvoo EU:n ulkopuolisista maista tuotavien kasviperäisten ja yhdistelmäelintarvikkeiden määräystenmukaisuutta maahantuonnin yhteydessä ennen tuotteiden pääsyä markkinoille. O Ossooiittaa ppaannoossttaavvaassii eelliinnttaarrvviikkkkeeiiddeenn ttuurrvvaalllliissuuuutteeeenn B Buurreeaauu V Veerriittaass Sertifiointipalvelut: matti.hukari@fi.bureauveritas.com puh. Vierasaineisiin liittyvä tavanomainen elintarvikevalvonta on kuitenkin edelleen paikallisten viranomaisten tehtävänä. vsk sen tilanteen arvioimiseksi. Lisäksi Evira vastaa kansallisen eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta sekä eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta. On kuitenkin korostettava, että Eviran, Tullin tai Valviran toteuttama vierasainevalvonta ei poista toimijan velvollisuutta vastata tuotteidensa vaatimustenmukaisuudesta, eikä paikallisten viranomaisten velvollisuutta valvoa toimijoiden omavalvonnan riittävyyttä myös näiltä osin. 21 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Esimerkkejä näistä projekteista ovat vuonna 2010 toteutettu hanke ”Elintarvikkeiden radioaktiivisuusvalvonnan tehostaminen” sekä vuonna 2012 toteutettu hanke ”PAHyhdisteet savustetuissa kalastustuotteissa ja lihavalmisteissa”. vierasaineet) teurastamoissa, riistan käsittelylaitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa. +358 50 312 4272. Evira myös kannustaa kuntia paikallisten riskien ja epäilyjen tarpeista nousevaan näytteenottoon ja tutkimuksiin
22 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Luomun EU-säädökset: • Neuvoston asetus 834/2007, luomuasetus, jossa yleiset säännöt luomutuotteista ja valvonnasta • Komission asetus 889/2008, toimeenpanoasetus, joka tarkentaa sääntöjä • Komission asetus 1235/2008, luomutuontiasetus 3.maa tuonnille. Tavoitteen saavuttamiseksi koko luomuruokaketjun kaikkien niiden toimijoiden, jotka markkinoivat luomumaataloustuotteita tai -elintarvikkeita, on ilmoitettava toimintansa viranomaiselle. Ehdot muodostavat standardin toiminnalle ja perustuvat EU-asetuksiin, jotka ovat sellaisenaan voimassa kaikissa EU:n jäsenmaissa. Suomi on valinnut viranomaisvalvontaan perustuvan järjestelmän, josta säädetään tarkemmin kansallisilla luomusäädöksillä. Kukin EU jäsenmaa on asetusten pohjalta rakentanut omiin hallintorakenteisiin soveltuvan valvontajärjestelmän. vsk Valvonta Valvonnan tavoitteena on, että luomutoimijoilla on kaikilla samat toimintasäännöt ja samat kilpailumahdollisuudet markkinoilla ja, että kuluttaja voi luottaa siihen että hänen ostamansa luomuelintarvikkeet on tuotettu ja valmistettu sovittuja sääntöjä noudattaen. Ylitarkastaja Teija Lindén Ylitarkastaja Beata Meinander Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Luomuvalvonnan perusteet ja periaatteet Luonnonmukaiseksi elintarvikkeiksi, tai luomuelintarvikkeiksi, saa kutsua sellaisia elintarvikkeita, jotka on tuotettu ja valmistettu luonnonmukaisesta tuotannosta annettuja ehtoja noudattaen. Ainoa poikkeus tästä ovat vähittäismyyntipaikat, joissa ainoastaan myydään luomuelintarvikkeita suoraan loppukuluttajalle
Tarkastus Jokaisen luomutoimijan toiminta tarkastetaan vähintään kerran vuodessa. Luomulisäysaineistoa, eli siemeniä, käsittelee 25 yritystä. Maatilalla tämä tarkoitta viljelykierron ja viljelytoimenpiteiden toteutumisen läpikäyntiä. Lisäksi tarkastetaan, että toimija on pitänyt huolta, ettei luomuja tavanomaiset tuotteet ole sekoittuneet kuljetuksen, valmistuksen tai varastoinnin aikana ja, ettei luomutuotteiden tuotannossa ole käytetty luomussa kiellettyjä menetelmiä tai aineita. Valvontaviranomaiset • Evira ohjaa ja koordinoi sekä pitää yhteyttä muiden maiden valvontaorganisaatioihin • 15 paikallista ELY-keskusta valvoo maataloustuotantoa • Evira valvoo luomuelintarvikkeiden, luomurehujen ja luomusiementen valmistusta ja tukkukauppaa • Valvira valvoo luomualkoholin valmistusta ja tukkukauppaa. Valvontaan ilmoittautuneiden toimijoiden toiminta tarkastetaan maatilan/ yrityksen tiloissa vähintään kerran vuodessa. vsk Luomun kansalliset säädökset • Laki luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta (294/2015) • Lisäys Elintarvikelakiin (23/2006), Laki (295/2015) • MMM asetus luonnonmukaisesta tuotannosta 454/2015 Suomessa luomuvalvontaa ohjaa ja koordinoi Elintarviketurvallisuusvirasto, Evira, joka myös toimeenpanee luomuelintarvikkeiden, luomurehujen ja luomusiementen valvontaa. Ely-keskukset valvovat luomuviljelijöitä, Tulli luomutuotteiden maahantuontia, sekä sisämarkkinakauppaa ja Valvira luomualkoholin valmistusta ja maahantuontia. Lisäksi luomuelintarvikkeiden valvontaan kuuluu 250 tukkua ja varastoijaa. 23 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Näistä 4200 on luomuviljelijöitä, joista noin 900 hoitaa myös karjansa luonnonmukaisesti. Valmistajan pitää voida osoittaa, että hän on varmistanut raaka-ainetoimittajiensa luomutodistukset. Rehujen ja elintarvikkeiden valmistuksen tarkastuksella valvotaan ensiksi, että käytetyt raaka-aineet ovat peräisin luonnonmukaisesta maataloudesta. Vähittäismyyntiä valvotaan muun elintarvikevalvonnan yhteydessä markkinavalvontana paikallisten elintarvikevalvojien toimesta. Luomuvalvonnan piirissä olevat toimijat Suomessa.. Eläintilalla tarkastetaan lisäksi mm eläinten ulkoilua, ruokintaa ja hoitoa, sekä valvotaan että eläimillä on riittävästi tilaa ja mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. • Tulli valvoo luomutuotteiden maahantuontia sekä sisämarkkinakauppaa • Paikallinen elintarvikevalvonta valvoo vähittäismyyntiä Luomutoimijoiden jakauma Suomessa Suomessa luomuvalvontaan kuuluu noin 5050 toimijaa. Tarkastettu toimija saa valvontaviranomaiselta luomutodistuksen eli säädösten tarkoittaman asiakirjaselvityksen. Luomuelintarvikkeita valmistaa tai jalostaa noin 450 toimijaa. Rehualan toimijoista 45:llä on myös luomurehuja
18 on säädetty eli että kaikissa tuotanto-, jalostusja jakeluvaiheissa on huolehdittava siitä, että on mahdollista jäljittää elintarvike alkulähteelleen – vaatimus koskee sekä toimijan kirjanpitoa, että tuotteen pakkausmerkintöjä. Näytteitä otettiin vuonna 2015 kotimaisista luomutuotteista yhteensä 294 kappaletta, joista kahdessa (0,7 %) havaittiin merkkejä tavanomaisen ja luomuraaka-aineen sekoittumisesta. Tase tulee päivittää riittävän tiheästi ja siihen tulee sisällyttää: hankitut erät, varastossa olevat erät, hävikit sekä tuotetut erät Luomutoimijan pitää myös huomioida pakolliset luomumerkinnät valmiiksi pakatuissa tuotteissa: pakkausmerkinnöissä kuluttajille. Toisin sanoen luomutoimijan on pidettävä erillistä luomutasetta koko tuotannostaan. Ehdot luomuelintarviketuotannossa 1. Luomuvalvonta on jälkivalvontaa, eli kaikki luomutoiminta tulee olla dokumentoitua, koska valvonnan näkökulmasta ”se mitä ei ole dokumentoitu, sitä ei ole tehty”. Vuoden 2015 tutkimuksessa otettujen näytteiden määrät tuoteryhmittäin.. 24 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. vsk Näytteenotto Tarkastusten lisäksi luomutuotteista otetaan näytteitä ja analysoidaan onko toimija käyttänyt niiden tuotannossa tai valmistuksessa luomutuotannossa kiellettyjä aineita (esim. Luomutuotteen valmistuksessa luomutoimijan tulee pitää luomuraaka-aineet ja pakkaamattomat luomutuote-erät erillään ei-luonnonmukaisista tuote-eristä, sekä varmistua, että valmistamassaan tuotteessa ei ole luomussa kiellettyjä ainesosia. Elintarvikevalmistuksessa Luomutoimijan tulee aina varmistua, että käyttämänsä raakaaineet ovat peräisin valvotusta luomumaataloudesta ja että raaka-ainehankinnat on tehty aina luomuvalvonnassa olevalta toimijalta tämä on todistettava kirjanpidossa varmennetuin luomutodistuksin. kasvinsuojeluaineita tai lisäaineita). Vuonna 2015 Tulli havaitsi 3,7 %:ssa näytteistä pestisidijäämiä. Lisäksi luomutuotteiden jäljitettävyys on järjestettävä kuten yleisessä elintarvikeasetuksessa 178 /2002 art. Tulli tutkii lisäksi sekä EU:n sisämarkkinoilta peräisin olevia, että EU:n ulkopuolelta tuotuja luomuelintarvikkeita
Vähittäiskaupassa Vähittäiskaupan, jolla varasto myyntipisteen yhteydessä, ei tarvitse ilmoittautua luomuvalvontaan. Tältä osin myös luomuvalvonta on jälkivalvontaa, eli kaikki luomutoiminta tulee olla dokumentoitua, koska valvonnan näkökulmasta ”se mitä ei ole dokumentoitu, sitä ei ole tehty” 3. 25 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Toimintansa osalta tukkukapalle pätee samat säännöt kuin elintarvikevalmistuksessa koskien luomutuotteiden hankintoja vain valvotulta luomutoimijalta, erillään pitoa varastoinnissa, sekä erillistä luomukirjanpitoa. FI-EKO-201 Tuotettu Suomessa FI-EKO-201 Finskt jordbruk. vsk 2. Tukkukaupassa Myös tukkukauppaa, joka markkinoi luomutuotteita, tulee valvoa. Kuitenkin vaikka toimija ei kuulu luomuvalvontaan, tulee hankinnat Eviran internet sivuilla on hakupalvelu, josta kuluttaja voi käydä varmentumassa ostamansa kotimaisen luomutuotteen valvonnasta: https://www.evira.fi/yhteiset/luomu/luomuhakupalvelu/ Kotimaisen valmiiksi pakatun luomutuotteen pakollinen EU:n lehtimerkki
Mikä tahansa metsässä juoksevasta hirvestä valmistettu jauheliha tai pihamaalta poimittu nokkonen ei siis ole luomua, vaan kyse on luontaisista eläimistä ja kasveista. 26 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tämä siksi, että säädöksissä sanotaan, että 95 % luomutuotteen maatalousperäisistä aineosista tulee olla luomua. Mikäli annetut tiedot ovat harhaanjohtavia tai muutoin elintarvikesäädösten vastaisia, määrätään toimijaa korjaamaan asia. Tämä tarkoittaa sitä, että toimijoilla ei ole velvollisuutta ilmoittautua luomuvalvontaan eikä luomu-väitteen käytön sääntöjä sovelleta sellaisinaan ravintoloissa. Säädökset kun rajaavat mm. Luomutuotanto on laatujärjestelmä, ja sellaisena siihen kuuluu toiminnan ennakkosuunnittelu ja dokumentointi. Esimerkiksi väite ”Keittiömme käyttää tässä kuussa luomuruisleipää”, tarkoittaa, että kaiken ruisleivän pitää olla luomua mutta esimerkiksi keittiön tarjoamat muut leivät ovat tavanomaisia leipiä. Viranomaisten on kuitenkin varmistettava, että kuluttajaa ei johdeta harhaan, ja valvonta tehdään muun kuluttajavalvonnan yhteydessä. Yleisimmät harhaluulot luomusta Yleiskielessä luomu sanaa käytetään monesti kuvaamaan sellaista mikä ei lainsäädännön näkökulmasta ole oikein. Kuluttajalle hakupalvelu Eviran internet sivuilla on hakupalvelu, josta kuluttaja voi käydä varmentumassa ostamansa kotimaisen luomutuotteen valvonnasta: https://www.evira.fi/yhteiset/luomu/ luomuhakupalvelu/. Luomuväitteet ja viittaukset ruoan luonnonmukaisuuteen suurkeittiöissä ja muussa ateriapalvelutoiminnassa Ateriapalvelutoiminta, kuten ravintoloiden ja take away -yritysten toiminta on rajattu luomulainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Isoin haaste luomuelintarvikkeiden valmistuksessa näyttää valvonnan tulosten valossa olevan raaka-aineiden jäljitettävyyden varmistaminen kirjaamalla vastaanottotarkastukset ja pitämällä varastotaseet ajan tasalla. Eviran luomuvalvontajaosto huomauttaa vuosittain 250–270 elintarviketoimijaa toiminnassa havaituista poikkeamista. Monelta jää huomaamatta, että myös tuon ylijäävän 5 %:n tulee olla säädösten mukaista. lisäaineiden käytön noin 50 lisäaineeseen ja noin 25 tavanomaiseen tuotteeseen. Lisäksi myös vähittäiskaupan tulee antaa oikeaa informaatiota kuluttajalle luomutuotteesta eli väittää luomuksi markkinoinnissaan vain valvottuja luomutuotteita. Hernekeittoa saa kutsua ”luomuhernekeitoksi” vain mikäli keiton kaikki raaka-aineet ovat peräisin luonnonmukaisesta maataloudesta. Haasteet valvonnassa Luomuelintarviketuotannossa kieltoihin johtavia rikkomuksia havaitaan harvoin. vsk tehdä aina luomuvalvonnassa olevalta toimijalta ja tämä on todistettava kirjanpidossa varmennetuin luomutodistuksin. Toinen perusvirhe, johon luomuvalvonta usein törmää, on se että kuvitellaan, että luomutuotteeseen voisi laittaa 5 % mitä tahansa tavanomaista ainesosaa. Luomu tarkoittaa luonnonmukaisesti tuotettua, ja on varattu ylläkuvatun valvonnan alaisille tuotteille. Väite ”Keittiömme käyttää vain luomukaurahiutaleita”, tarkoittaa, että käytettävät kaurahiutaleet ovat kaikki luomua, mutta ostetut kaurakeksit voivat olla tavanomaisia
27 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. vsk Lisätietoja: www.oriondiagnostica.. ja suomi@oriondiagnostica.. For more information, please visit: www.oriondiagnostica.com Hygicult ® & Orion Clean Card ® PRO Omavalvonnan pintapuhtausnäytteet helposti ja nopeasti Kokonaisbakteerit Hiivat ja homeet Enterobakteerit ß-GUR -positiiviset bakteerit Proteiinijäämät
vsk Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä on loppusuoralla hanke, jossa selvitetään suomalaisten altistumista elintarvikkeiden lisäaineille. Hankkeen tarkoituksena on tunnistaa ne lisäaineet, joiden saanti väestötasolla saattaa ylittää aineelle määritetyn hyväksyttävän päiväsaannin enimmäisarvon ja joiden käyttöä on siksi tutkittava tarkemmin. Osalla lisäaineista on pitkä käyttöhistoria, mutta elintarvikelisäaineita hyväksytään myös jatkuvasti lisää. 2013). Uuden lisäaineen hyväksyntä on pitkä prosessi, jossa hyväksyntää hakevan toimijan tulee tieteellisillä Suomalaisten altistuminen lisäaineille Johanna Suomi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Nämä arviot perustuivat elintarvikkeista mitattuihin todellisiin pitoisuuksiin. Ovaskainen ym. Aiemmin Suomessa on selvitetty kuluttajien altistumista vain muutamille valituille lisäaineille (esim. Nykyisessä kartoituksessa arvio tehdään EU-alueella sallittujen enimmäismäärien pohjalta eli karkeammalla tasolla, mutta useammasta aineesta. Perustason kartoittaminen Lisäaineita koskevassa lainsäädännössä ((EY) N:o 1333/2008) vaaditaan, että jokaisella EU-maalla on järjestelmä elintarvikelisäaineiden kulutuksen ja käytön seuraamiseksi. Nyt käynnissä olevassa hankkeessa luodaan pohjaa tällaiselle systemaattiselle järjestelmälle ja kartoitetaan perustasoa, johon myöhempiä tietoja voidaan verrata. 2000, Salminen & Penttilä 1999, Suomi ym. 28 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Lisäaineita, joille on määritetty ADI-arvo, käytetään elintarvikkeissa väriaineina, säilöntäaineina, hapettumisenestoja happamuudensäätöaineina, sakeuttamis-, stabilointi-, paakkuuntumisenestotai emulgointiaineina, pintakäsittelyaineina, makeutusaineina ja arominvahventeina.. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on viime vuosina arvioinut uudelleen lisäaineiden turvallisuutta, ja kaikki lisäaineet käydään läpi kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. vsk tutkimuksilla varmistaa aineen turvallisuus ennen kuin aineen käytön hyväksyvän lainsäädännön valmistelu voi edetä. Arviot tehdään väestötason kulutustietojen perusteella, mikä on epätarkempi menetelmä kuin yksilöllisten ruoankäyttötietojen hyödyntäminen. Toisaalta joiltakin aineilta ADI-arvo on poistettu kokonaan sen vuoksi, että aiemmat tutkimukset ovat olleet joltakin osin puutteellisia, ja siksi, että kyseisten aineiden käytön voidaan tällä hetkellä katsoa olevan turvallisella tasolla. Määritelmän mukaan ADI on annos, jonka voi nauttia turvallisesti joka päivä koko elämän ajan. Evirassa selvitetään suomalaisten lisäaineiden saantia neljälle ikäryhmälle: pikkulapset (1-vuotiaat), leikki-ikäiset (3–6 -vuotiaat), työikäiset (25–64 -vuotiaat) ja ikääntyneet (65–74 -vuotiaat). Tarkkaan arvioon kunkin aineen saannista ei siis päästä tämän hankkeen puitteissa, vaan kyseessä on pikemminkin kartoitus summittaisista saantimääristä. Lisäaineita, joille on määritetty ADI-arvo, käytetään elintarvikkeissa väriaineina, säilöntäaineina, hapettumisenestoja happamuudensäätöaineina, sakeuttamis-, stabilointi-, paakkuuntumisenestotai emulgointiaineina, pintakäsittelyaineina, makeutusaineina ja arominvahventeina. ADI-arvot määritetään yleensä eläinkokeiden perusteella. Viimeisimpiä uusia elintarvikelisäaineita EU-alueella ovat olleet makeutusaineet stevioliglykosidit (E960) ja advantaami (E969). 29 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Hankkeen rajaukset Eviran hankkeessa tutkitaan niitä EUalueella käytössä olevia lisäaineita, joille on määritetty hyväksyttävän päiväsaannin enimmäisarvo eli ADI-arvo tai siihen verrattavissa oleva toksikologinen vertailuarvo. Toiset lisäaineet ovat kokonaan synteettisiä, jolloin niitä ei esiinny lainkaan luonnossa. Tähän joukkoon kuuluu elintarvikekäyttöön hyväksytyistä runsaasta 320 lisäaineesta noin 130 kappaletta. Annos, joka ei eläinkokeessa aiheuta mitään haittavaikutusta, jaetaan ADI-arvon saamiseksi turvakertoimella, jonka suuruus on vähintään sata. Arvioinnin ulkopuolelle jää siis esimerkiksi sellaisia aineita kuin kulta (E175) ja etikka (E260), joille ADI-arvoa ei ole määritetty. Osa tutkituista aineista on sellaisia, joita esiintyy myös luonnossa: esimerkiksi bentsoehappoa (E210) on puolukassa ja joissakin muissa hapahkoissa marjoissa; nitraattia (E250 ja E252) taas esiintyy erityisesti lehtivihanneksissa kuten rucolassa ja salaatissa. Useimpien lisäaineiden kohdalla saanti on selvästi alle tämän tason. Jo nyt EFSA on päätynyt uusien tutkimusten perusteella muuttamaan joidenkin aineiden ADI-arvoa tai määrittämään sellaisen aineelle, jolla sitä ei aiemmin ollut
Viitteet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1333/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvikelisäaineista Suomi J, Ranta J, Tuominen P, Hallikainen A, Putkonen T, Bäckman C, Ovaskainen M-L, Virtanen S, Savela K (2013). Lisäaineen pitoisuus voi tuotteen säilytyksen aikana myös pienentyä esimerkiksi haihtumisen vuoksi. Eviran julkaisuja 2/2013 Ovaskainen M-L, Penttilä P-L, Korpela K, Valsta L (2000). Hankkeen raportti julkaistaan myöhemmin Eviran sivuilla (www.evira.fi). Lisäaineasetuksessa määritellään kussakin elintarvikeryhmässä sallitut lisäaineet, niiden käytön mahdolliset rajoitukset (esim. Elintarvikealan toimija voi siis halutessaan käyttää lisäainetta enintään enimmäismäärän verran, tai olla kokonaan käyttämättä sitä. 30 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Entä, jos saanti ylittää ADI-arvon Jos jonkin lisäaineen saanti nyt laadittavassa arviossa näyttää ylittävän turvallisen tason, se tarkoittaa arviossa käytettyjen yksinkertaistavien oletusten vuoksi vain, että tämän aineen käyttöä on tutkittava tarkemmin. Elintarvikeviraston tutkimuksia 2/2000. Niinpä suomalaisten kuluttajien todellinen lisäainesaanti on todennäköisesti matalampaa kuin hankkeessa tehdystä karkeasta arviosta voi päätellä. Joidenkin lisäaineiden osalta saattaa olla tarpeen tehdä myöhemmin tarkempia saantiarvioita, joissa laskelmat perustuvat tuotteista mitattuihin pitoisuuksiin ja yksilöllisiin ruoankäyttötietoihin. Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikkö pyysikin apua Elintarviketeollisuusliitto ry:ltä, joka teetti hankkeen tueksi eräitä lisäaineita koskevia käyttömääräkyselyitä teollisuuden toimijoille. Salminen M, Penttilä P-L (1999). Elintarvikkeiden lisäaineiden saannin arviointi suomalaisella aikuisväestöllä. Käytettyjen määrien arviointi on ongelmallista ilman tarkempaa tietoa siitä, millä tasolla annostus voi olla. Suurin osa enimmäismääristä on ilmoitettu lukuarvoina, mutta joissakin tapauksissa pitoisuudeksi on määrätty quantum satis eli ”se määrä, joka saa aikaan halutun vaikutuksen, mutta ei enempää”. Käynnissä olevan hankkeen puitteissa lasketut saantiarviot perustuvat väestötason kulutustietoihin ja lisäaineasetuksen sallimiin enimmäismääriin, joita on eräiden lisäaineiden kohdalla tarkennettu teollisuuden suurimmilla todellisilla käyttömäärillä. ”vain punaisiin säilykehedelmiin”) ja enimmäismäärät lisäainetta näissä elintarvikkeissa. Elintarvikelisäaineiden saanti 1–6 -vuotiailla lapsilla. Elintarvikeviraston tutkimuksia 4/1999.. vsk Tarkoituksena on tunnistaa ne lisäaineet, joiden saanti Suomessa on kaikilla ikäryhmillä varmasti turvallisella tasolla, ja erottaa niistä ne, joiden saantia on tutkittava myöhemmin tarkemmin. Kvantitatiivinen riskinarviointi lasten ja aikuisten altistumisesta nitraatille ja nitriitille. Yksittäisen kuluttajan tilanteeseen voi vaikuttaa myös merkkiuskollisuus, koska todelliset käyttömäärät eri valmistajien tuotteissa voivat poiketa toisistaan. Teollisuuden todelliset käyttömäärät ovat usein matalampia kuin sallittu enimmäismäärä
20.–22.9.2016 Messukeskus Helsinki Rekisteröidy kävijäksi netissä! Simon Tye, 21.9. klo 13 Luxury – Consumption trends in Europe and Asia Cate Trotter, 20.9. Tule FoodTeciin. foodtechelsinki.fi Elintarviketeollisuuden ammattitapahtuma FoodTec. visuaalisen viestinnän trendit, neuromarkkinointimenetelmät ja pakkausmuotoilu.. vsk Pysy kehityksen kärjessä. klo 14.30 The Future of Retail Huippupuhujia messuilla! Aiheina mm. 31 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö ei ole kiellettyä, mutta sille pitää olla hyvät perusteet. Vaatimus on lähtöisin Euroopan unionin direktiivistä, joka koskee kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä. vsk Integroitu kasvinsuojelu (IPM) tarkoittaa erilaisten torjuntamenetelmien (mekaaninen, biologinen, kemiallinen ja fysikaalinen) yhdistämistä sopivalla tavalla. IPMlyhenne tulee englannin kielen sanoista Integrated Pest Management. 32 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Kemiallisten valmisteiden käyttö pyritään rajoittamaan vain välttämättömimpään. Järkevästi yhdistellen Integroidussa kasvinsuojelussa käytetään ensisijaisesti muita menetelmiä kuin kemiallista torjuntaa. IPM tähtää kasvinsuojeluun joka on ekologista ja taloudellisesti kannattavaa. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää ammatissaan kasvinsuojeluaineita käyttäviä noudattamaan integroidun kasvinsuojelun periaatteita. Jos nämä keinot eivät riitä, voidaan mukaan ottaa myös kemialliset aineet, huomioiden kuitenkin niiden yhteensopivuus mahdollisen biologisen torjunnan kanssa. Kasvintuhoojat pyritään torjumaan joko mekaanisesti, fysikaalisesti tai biologisesti, useimmiten myös yhdistellen niitä. Sen tarkoitus on suojella ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä kasvinsuojeluaineiden haitallisilta vaikutuksilta ja toisaalta säilyttää kemiallisten valmisteiden teho käyttökohteeseensa mahdollisimman pitkään. Kasvinsuojelu perustuu suurelta osin ennaltaehkäisyyn. Hanna Skogster Kasvinsuojelun asiantuntija Puutarhaliitto IPM – kestävää kasvinsuojelua. Suomessa IPM-vaatimus astui kansallisella lainsäädännöllä voimaan vuoden 2014 alusta
Maaperän kunnosta huolehditaan muokkauksella ja lannoituksella, jotta viljelykasvit elinvoimaisina ovat vastustuskykyisiä taudeille ja tuholaisille ja hyvässä kilpailuasemassa rikkakasveille. Torjunnan kannattavuuden arviointia Tuhoojista täysin vapaa kasvusto on utopiaa, eikä torjuntatoimiin kannata ryhtyä heti ensimmäisen tuholaisen ilmaannuttua. 33 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Joidenkin tautien ja tuholaisten osalta on tarjolla ennustepalveluita, jotka perustuvat muun muassa säähavaintoihin tai tuholaisten talvimunalaskentoihin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Hyvä ennaltaehkäisy on kaiken a ja o. Viljelyteknisin keinoin, kuten kasvuston tiheyttä ja kylvöajankohtaa säätelemällä, sekä hyvän viljelyhygienian avulla pyritään estämään kasvintuhoojien sekä rikkakasvien pääsy ja tuho viljelmillä. Toisin sanoen, ilman torjuntaa satotappiot olisivat merkittäviä. Tätä tuhoojamäärää kutsutaan torjunnan taloudelliseksi kynnysarvoksi. Tässä pätee edelleen vanhat opit: viljelykasville valitaan suotuisa kasvupaikka ja riittävällä viljelykierrolla pidetään rikkakasvit ja maalevintäiset kasvitaudit kurissa. Viljelykasvin taloudellisesti merkittävimpiin kasvintuhoojiin varaudutaan kasvinsuojelusuunnitelman avulla. Siinä arvioidaan potentiaaliset riskit, esimerkiksi naapuripellosta tuleville kasvintuhoojille. Tässä onkin haastetta! Viljelijät kokevat tarkkailun kiireen keskellä aikaa vieväksi ja se edellyttää tuhoojien tunnistuskyvyn lisäksi asiantuntemusta sekä viljelykasvin, että kasvintuhoojien biologiasta. vsk IPM on itse asiassa melko perinteistä kasvinsuojelua, mutta uuden lainsäädännön myötä määriteltiin tarkemmin toimenpiteet hyviin toimintatapoihin. Kuva 1. IPM perustuu muutamaan periaatteeseen, jolla kasvinsuojelu kokonaisvaltaisesti toteutetaan: ennakointiin ja ennaltaehkäisyyn; tarkkailuun ja tunnistamiseen; torjunnan taloudellisiin kynnysarvoihin; kemialliselle torjunnalle vaihtoehtoisiin menetelmiin; täsmätorjuntaan; resistenssin ehkäisyyn ja dokumentointiin. Vihannespunkin biologista torjuntaa vadelmalla. Oleellista on tietää, missä vaiheessa tuhoojakanta on kasvanut niin suureksi, että sen torjuminen on taloudellisesti kannattavaa. Tarkkailua ja tunnistusta Kasvukaudella kasvustoa tulisi tarkkailla säännöllisesti ja riittävän usein, jotta mahdollinen tuhooja havaitaan varhaisessa vaiheessa ja torjuntatoimiin päästään ajoissa ja selvitään pienemmillä panoksilla. Viljelijöiden on mahdollista myös ostaa tarkkailupalveluita esimerkiksi neuvontajärjestöiltä ja kasvinsuojeluyrityksiltä. Pussista vapautuu kaupallisesti tuotettuja petopunkkeja, jotka käyttävät vihannespunkkia ravintonaan.
Pellolla ja sen ympäristössä on tärkeä suojella tuholaisten luontaisia vihollisia ja luoda niille suotuisat olosuhteet. 34 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Harmaahomeen biologista torjuntaa. Kaupallista ja suojelevaa biotorjuntaa Kasvihuonevihannesten viljelyssä on jo rutiinia torjua tuholaiset biologisesti torjuntaeliöiden avulla ja kemiallista torjuntaa ei monilla viljelmillä käytetä lainkaan, tai sitä käytetään vain tarvittaessa täydentämään torjuntatulosta. Valmiste tarttuu mehiläisten jalkoihin niiden tullessa ulos pesästä. Luonnossa esiintyvät petopunkit viihtyvät pehmeäKuva 2. Joidenkin tuhoojien osalta on olemassa viitteellisiä kynnysarvoja, mutta useimmiten kynnysarvot opitaan kokemuksen kautta. Mehiläiset kuljettavat pölytyslennollaan torjunta-aineen suoraan mansikan tai vadelman kukkiin.. Kynnysarvoon vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa kasvupaikka, sää, käytettävä torjuntakeino, sadon tuottoodotukset, markkinahinta sekä torjuntakustannukset. Monipuoliset suojavyöhykkeet viljelysten ympärillä antavat hyötyeliöille hyvän elinympäristön. Mitä monimuotoisempi kasvillisuus pellon ympärillä on, sitä enemmän siellä on kasvintuhoojien petoja ja loisia. vsk Kynnysarvojen määrittäminen ei ole yksinkertaista. Parhaiten avomaan olosuhteissa on biologinen torjunta onnistunut marjaviljelyksillä, missä haitallisten punkkien torjunnassa on yleistynyt kaupallisten petopunkkien käyttö. Mansikkatai vadelmapellon reunalla olevaan mehiläispesään asetetaan levityslaite (kahvallinen osa pesän alaosassa), johon levitetään biologista torjuntavalmistetta. Suljetussa ympäristössä biologinen torjunta onkin helppo toteuttaa, mutta avomaalla kaupallisesti tuotetut torjuntaeliöt on vaikeampi pitää kurissa
Kemiallista kasvinsuojelua suoraan kohteeseen Aina eivät vaihtoehtoiset menetelmät riitä, vaan tarvitaan kemiallista kasvinsuojelua sadon pelastamiseksi. Mehiläispesän ulostuloaukon eteen voidaan asentaa laite, johon lisätään harmaahometta torjuvaa mikrobivalmistetta. Jos mahdollista, kemiallisten valmisteiden käyttö rajoitetaan vain Kuva 3. Tämä riittää tappamaan kasvihuoneen yleiset tuholaiset. Vastaavasti kausiluontoisessa kasvihuoneviljelyssä voidaan käyttää pakkasta hyväksi talven viljelytauolla. Fysikaalisiin menetelmiin kuuluvat muun muassa lämpöja kylmäkäsittelyt. Apua ekosysteemipalveluista Myös kasvitautien torjuntaan on saatavilla biologisia mikrobivalmisteita. Perinteistä kitkemistä ja uudempaa teknologiaa Mekaaniset torjuntamenetelmät sopivat etenkin rikkakasvien torjuntaan. Kasvinsuojeluainevalikoimasta pyritään valitsemaan ympäristölle vähiten haitallista valmistetta – sellaista joka ei hävitä myös kaikkia hyötyeliöitä ja jota voidaan käyttää yhdessä biologisen torjunnan kanssa. Kemiallista torjuntaa käytettäessä valitaan mahdollisimman valikoiva valmiste, joka torjuu tuholaisen mutta on hellävarainen ympäröivälle luonnolle. Hyvä esimerkki ekosysteemipalveluiden hyödyntämisestä kasvinsuojelussa on menetelmä, missä pölyttäjät levittävät biologista torjunta-ainetta. Lisää vaihtoehtoja kemialliselle kasvinsuojelulle kuitenkin kaivattaisiin monilla viljelykasveilla. vsk lehtisissä lehtipuissa, kuten raidassa, lehmuksessa, pähkinäpensaassa ja hevoskastanjassa. Tuulensuojaistutuksissa on hyvä suosia näitä lajeja. 35 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Näin torjuntavalmiste pääsee suoraan sinne, mistä taudinaiheuttaja aloittaa tuhonsa. erilaisia liima-ansoja.. Nekin on helpoin toteuttaa kasvihuoneessa, missä kesällä voidaan esimerkiksi kurkkukasvuston vaihdon yhteydessä sulkea tyhjän kasvihuoneen luukut muutamaksi päiväksi, jolloin lämpötila nousee usein yli 45 ?C:n. Kasvintuhoojien tarkkailussa käytetään apuna mm. Vaihtoehtoina on käsin kitkeminen, haraaminen – johon perinteisten mekaanisten harojen lisäksi on tarjolla myös uutta teknologiaa edustavia optisia haroja, liekittäminen ja erilaiset katteet. Mehiläiset saavat valmisteen jalkoihinsa ja karvoihinsa kulkiessaan pesästä ulos ja kuljettavat sen edelleen mansikan tai vadelman kukkiin. Niiden teho perustuu maaperässä yleisesti esiintyviin mikrobeihin, joilla on haitallisten mikrobien kasvua estävä vaikutus. Marjanviljelijät käyttävät usein mehiläistarhaajien tarjoamia pölytyspalveluita. Niiden selvittäminen ja kehittäminen ovat tällä hetkellä tutkimuksen tärkeimpiä aiheita
Valmiste on menettänyt tehonsa eikä enää toimi. Kasvinsuojeluruiskuja kehitetään myös koko ajan niin, että ne ohjaisivat valmisteen suoraan torjuttavaan kohteeseen ja ympäristöön kohdistuvaa tuulikulkeumaa olisi mahdollisimman vähän. vsk pahiten saastuneisiin kohtiin pesäkekäsittelynä. Myös epäonnistumisista oppii: kun huonosti tehonneet valmisteet ja torjuntatavat on kirjattu muistiin, samoja virheitä ei toista tulevina vuosina. Käytännön ongelmaksi on kuitenkin joidenkin viljelykasvien osalta muodostunut liian vähäinen tarjonta hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista. Resistenssin ehkäisyä Jos samaa kemiallista valmistetta käytetään toistuvasti, muodostuu kasvintuhoojasta vähitellen resistentti kanta, joka sietää kyseistä valmistetta. Viljelijälle on suureksi eduksi, jos hän näiden lisäksi ehtii kirjata ylös havaintoja tuholaisista, taudeista ja rikkakasveista, sekä tuloksia käytetyistä torjuntamenetelmistä. Kuvan ruiskussa kasvinsuojeluaine ohjataan ilmavirran avulla suoraan kohteeseen.. Kuva 4. Siksi on tärkeää, että toistuvissa torjuntakäsittelyissä vaihdellaan vaikutustavaltaan eri ryhmiin kuuluvia valmisteita. Kirjanpitoa ja oppia kokemuksesta Laki edellyttää viljelijöitä kirjaamaan kasvinsuojeluaineiden käytöstä valmisteiden nimet, annoskoot, käyttöajat ja -alat, sekä käsiteltävän kasvin. Ruiskutustekniikalla pyritään estämään kasvinsuojeluaineen kulkeutuminen ympäristöön. Sama koskee myös kaikkia muita valmisteita, jotka sisältävät samaa tehoainetta. 36 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
vsk Sisäänpääsy veloituksetta ilmoittautumalla osoitteessa www.julkinenateria.fi Yhteistyössä: Järjestäjä: Kouluruokailu ja nuorten ruokakulttuuri Kristiina Janhonen , KT, erityisalana ruokakasvatus. Koko ohjelma julkaistaan www.julkinenateria.fi -sivuilla syyskuussa. hotellija ravintolamaailmasta ja moni muistaa hänet myös Bon Appetit -ohjelman toimittajana. 37 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Keittiöteko 2016 – palkintojenjako Palkintojenjaon yhteydessä Suomen Bocuse d’Or -kandidaatti Eero Vottonen kertoo harjoittelustaan kokkien olympialaisiin. Janhonen on erikoistunut nuorten ruokakäytäntöjen tutkimiseen sekä kouluruokailun kehittämiseen. Lisäksi hän kertoo, millaista oli olla valitsemassa Keittiötekoa 2016 ja millaisia hänen mielestään ovat parhaat keittiöteot. Orestolla on taustaa mm. Palkinnon jakavat Fredmanin toimitusjohtaja Peter Fredman ja raadin jäsen, Kotipizzan toimitusjohtaja Tommi Tervanen .. 8.11.2016 Wanha Satama, Helsinki Koko Suomi saman pöydän ääressä! Poimintoja puheenvuoroista syksyn Ateria 2016 -ohjelmassa. Miten johtaa ammattikeittiötä tänään. Jukka Oresto , kouluttaja, erikoistunut johtamiseen, valmentamiseen ja työelämän haasteisiin
Toimijan velvollisuutena on siis • osoittaa noudattavansa mikrobikriteeriasetusta, mukaan lukien elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien kriteerien täyttyminen tuotteen koko myyntiajan sekä säilyvyystutkimukset • tehdä riskiperusteinen näytteenottoja tutkimussuunnitelma osana omavalvontasuunnitelmaa (hyvät hygieniakäytännöt ja tarvittaessa HACCP) • laatia kuvaus korjaavista toimenpiteistä Ylitarkastaja Annika Pihlajasaari, Evira Pohdintoja mikrobikriteeriasetuksen tulkinnasta 1 ”Mikrobikriteeriasetus” = Komission asetus (EY) N:o 2073/2005, annettu 15 päivänä marraskuuta 2005, elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista. Elintarvike-erän hyväksyttävyyden tutkimista tarvitaan, kun erän alkuperä on tuntematon, kun epäillään kontaminaatiota tai kun tarvitaan todistus vaatimuksenmukaisuudesta. Jos mikro-organismia esiintyy elintarvikkeessa harvoin, elintarviketurvallisuus varmistetaan paremmin hyvillä hygieniakäytännöillä kuin tuotteita tutkimalla. 38 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Mikrobikriteereille on eri käyttötarkoituksia, esimerkiksi elintarvike-erän hyväksyttävyyden tutkiminen tai prosessin hyväksyttävyyden tutkiminen. Tällöinkin riskiä hallitaan usein paremmin seuraamalla valmistusprosessin lämpötiloja, pakkauskaasuja, suolapitoisuutta ja hapattamista fysikaalis-kemiallisin mittauksin, kuin tutkimalla näytteitä. Nykyisin ajatellaan, että mikrobiologisten tutkimusten päätarkoitus ei olisi yksittäisten erien hyväksyttävyyden osoittaminen vaan enemmänkin omavalvonnan ja prosessin toimivuuden varmistaminen. Toimijan velvollisuudet Mikrobikriteeriasetuksen mikrobiologiset vaatimukset on suunnattu pääsääntöisesti käytettäväksi omavalvonnassa ja asetuksen mukaan elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että elintarvikkeet täyttävät asetuksen vaatimukset. Prosessin hyväksyttävyyden tutkiminen on sitä, että seurataan prosessin toimintaa ja etsitään mahdollisia puutteita liittyen HACCP:n toimivuuteen (validointi ja verifiointi) ja hyviin hygieniakäytäntöihin. Toisaalta joidenkin sairauksia aiheuttavien bakteerien esiintyminen elintarvikkeissa aiheuttaa ongelmia vasta, jos ne muodostavat elintarvikkeeseen toksiineja. Lopputuotteiden tai erien tutkiminen hyväksyttävyyden todentamiseksi vaatisi paljon mittavampaa näytteenottoa (enemmän osanäytteitä) kuin mitä mikrobikriteeriasetuksessa on säädetty (Taulukko 1). vsk Mikrobikriteeriasetuksen tavoite ja käyttötarkoituksia Mikrobikriteeriasetuksen 1 tavoite on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden suojaaminen ja harmonisoida elintarvikealan toimijoita koskevat säännöt EU-maissa. Tarvittava osanäytteiden määrä, jotta voidaan sanoa, että tiettyä patogeenia ei esiinny erässä (esiintyvyys on 95 % todennäköisyydellä alle 1 %). Taulukko 1
Näytteenotto ja näytteiden analysointi ovat kuitenkin vain yksi keino muiden valvontakeinojen joukossa, jolla voidaan varmistaa asetuksen mukaisten vaatimusten täyttyminen. Mikrobikriteeriasetuksen vaatimuksia sovelletaan myös viranomaisvalvonnan näytteisiin todentamaan, että toimijoille asetetut vaatimukset täyttyvät. vsk omavalvontasuunnitelmaan sekä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ja kirjata ne • arvioida kehityssuuntia (tehdä trendiseurantaa) näytteiden tutkimustuloksista Viranomaisvalvonta Mikrobikriteeriasetus on suunnattu toimijoille ja valvonta-asetus viranomaisille. Se on ongelmallinen tulkittaessa tutkimuksen tulosta säädettyä raja-arvoa vastaan. Monta tekijää vaikuttaa kokonaismittausepävarmuuteen, mm. Eli ennen valvontatoimenpiteisiin ryhtymistä on arvioitava tapauskohtaisesti, millaista tulosta voidaan pitää hyväksyttävänä.. Viranomaisten kannattaisi siis muistaa oma dokumentointi! Silloinkin, kun toiminnassa on puutteita näytteenoton suhteen, ensimmäinen valvontatoimenpide on saada toimija korjaamaan puutteet itse. Muita valvontakeinoja on mm. Ei ole sovittu miten kvalitatiivisten mikrobiologisten tutkimusten (esimerkiksi L. monocytogenes todettu tai ei todettu/25 g) mittausepävarmuus ilmaistaan. Lisäksi näytteenoton mittausepävarmuus on yleensä suurempi kuin siihen liittyvän analyysin epävarmuus. Tulokset voivat vaihdella suuresti eri tuotteiden välillä ja yksittäisten tulosten arviointi on vaikeaa. Tällöin näytteiden määrä on suurempi ja tuotteissa esiintyvistä laatua kuvaavista mikrobeista voidaan saada kattavampaa tietoa. Sen sijaan viranomaisvalvonnassa mittausepävarmuus voidaan ottaa huomioon jotta voidaan olla riittävän varmoja, että erä ei täytä vaatimuksia. Mittausepävarmuus Mikrobiologisissa analyyseissa mittausepävarmuudet ovat suuria, usein luokkaa 0,5–1,0 log yksikköä. Elintarvikkeiden laatuun liittyvät viranomaistutkimukset (esimerkiksi indikaattorimikrobit) tulisi toteuttaa yksittäisten näytteiden tutkimisen sijaan kansallisina, alueellisina tai paikallisina projekteina. Toisaalta suurimman hyväksyttävän tuloksen, joka sisältää mittausepävarmuuden, tulee olla riittävän pieni korkean kuluttajansuojan varmistamiseksi. Viranomaisen pitää kuitenkin pystyä perustelemaan, miksi on vakuuttunut toimijan omavalvonnan riittävyydestä (mitä on tarkastanut tullakseen vakuuttuneeksi). 39 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. EU:n komission yleinen suositus kvantitatiivisten tulosten (määrä, esimerkiksi L. monocytogenes 100 pmy/g) suhteen on, että toimijan tulee tulkita kaikki raja-arvot ylittävät tulokset ei hyväksyttäviksi ilman mittausepävarmuuden tarkastelua. näytteenoton ja analyysin epävarmuus, tuotteen heterogeenisuus ja systemaattinen näytteenottovirhe. Evira on ohjeistanut kalastustuotteiden näytteenotosta valvonnan yhteydessä (Kalastustuotteiden valvonta Eviran ohje 16023). • Prosessin ominaisuuksien tarkastaminen • Näytteenotto-ohjelman riittävyyden arviointi • Säilyvyystutkimusten arviointi tarvittaessa • Omavalvontasuunnitelman riskiperusteisuuden todentaminen • Dokumentoinnin tarkastaminen (esimerkiksi että tulokset on kirjattu, tulokset on kuitattu olevan rajojen sisällä, riittävät korjaavat toimet on toteutettu tarvittaessa ja kirjattu sekä trendiseurantaa ja trendien arviointia tehdään) Jos kaikki nämä kohdat toimivat, ei ole yleensä tarvetta ainakaan laajamittaiseen viranomaisnäytteenottoon. Yksittäisten elintarvikenäytteiden tutkimusten ongelmana valvonnassa on indikaattorimikrobien tulosten tulkinta
Sen vuoksi viranomaisen on pysäytettävä sellaisten elintarvikkeiden markkinoilla olo, jotka eivät ole turvallisia. vsk Joustavuus Yksi näyte tai näytteenottokerta muodostuu asetuksessa annetusta määrästä osanäytteitä. Jos elintarvike on saastunut esimerkiksi jollain patogeenisella mikrobilla, sitä ei voida pitää turvallisena, vaikka yhteisölainsäädännössä ei olisikaan asetettu mikrobiologisia vaatimuksia kyseiselle elintarvike-patogeeni -yhdistelmälle. Osanäytteiden ja näytteiden määrää tulee lisätä tavanomaisesta, kun epäillään mikrobiologista saastumista. Osanäytteiden määrää omavalvonnassa voidaan vähentää (artikla 5, kohta 3) jos • toimijalla on pitkältä ajalta riittävästi hyväksyttäviä tutkimustuloksia, • HACCP / omavalvonta toimii ja • erät ovat tasalaatuisia (esimerkiksi jos tehdään jauhelihaa ja raaka-aineen kontaminaatiotaso vaihtelee erien välillä, ei voida vähentää osanäytteiden määrää alle viiden, mutta jos erien välillä ei ole isoja eroja, näin voi tehdä) Toiminnan ei tarvitse olla pienimuotoista (”pienet määrät”), vaan isokin toimija voi saada tässä joustoa. Ohje elintarvikevalvontaviranomaisille. Viranomaisnäytteet voivat olla yksittäisiä näytteitä (yksi osanäyte), jos näytteenoton tarkoituksena on monitorointi (seurantatutkimus), ei erän hyväksyttävyyden osoittaminen. Jos elintarvikealan toimija epäilee, että sen valmistama tai jakelema elintarvike ei ole turvallinen, sen on välittömästi käynnistettävä takaisinveto kyseisen elintarvikkeen poistamiseksi markkinoilta. Valvonta-asetuksen 3 mukaan viranomaisen on todennettava, että toimija noudattaa yhteisölainsäädännön vaatimuksia. Eviran ohje 10502 BTSF-kurssi microbiological criteria and outbreak investigation, Dublin, huhtikuu 2012 (esitykset ja omat muistiinpanot) BTSF-kurssi Microbiological criteria in Foodstuffs, Madrid, maaliskuu 2014 (ELL Hanna Lundströmin muistiinpanot) 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 3 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehuja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta. Mikrobikriteeriasetus vs. Ohje elintarvikealan toimijoille. Lähteet Elintarvikkeiden mikrobiologiset vaatimukset, komission asetuksen (EY) No 2073/2005 soveltaminen. Eviran ohje 10501 Elintarvikkeiden mikrobiologinen näytteenotto ja analyysit. Mikrobikriteeriasetuksessa annettuja osanäytteiden lukumääriä on pidettävä vähimmäisvaatimuksena. muu lainsäädäntö Yleisen elintarvikeasetuksen 2 artiklan 14 mukaan markkinoille ei saa saattaa elintarvikkeita, jotka eivät ole turvallisia. 40 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Osanäytteitä ei saa yhdistää, vaan ne tulee tutkia erikseen, yksittäisinä näytteinä. Jos toimijan tai viranomaisen tutkimuksen tarkoituksena on arvioida erityisesti tietyn elintarvikeerän tai prosessin hyväksyttävyyttä, on vähimmäisvaatimuksena asetuksen näytteenottosuunnitelman noudattaminen (osanäytteiden määrä). Ruhojen ja lihatuotteiden näytteenottotiheyttä (liite I, luku 3) voidaan vähentää omavalvonnassa, jos riskianalyysi on tehty, tuotetaan/teurastetaan pieniä määriä ja valvoja hyväksyy vähentämisen
vsk Valtakunnalliset Luomupäivät järjestetään 16.?17.11.2016 Turussa. LOUNAIS-SUOMEN LUOMUVILJELYN YHDISTYS Luomupaivat_176x250_elintarvikejaterveys_lehti.indd 1 22.8.2016 15:31:09. Luomugaala 18.30 alkaen Paikka: Kupittaan Paviljonki Förin äijä Markku Heikkilä Show! Vuoden Luomuyrityksen palkitseminen. 41 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Ohjelmassa on luentoja, rinnakkaisohjelmat ja retket. mennessä . Tapahtuma on tarkoitettu kaikille luomusta kiinnostuneille – tule mukaan! Paikka: Turun ammattikorkeakoulu, Lemminkäisenkatu 30, Turku (n. Juontaja ja muusikko: Rami Tapper. luomu.fi/luomupaivat 16.?17.11 .2016 LUOMUA TURUILLE JA TOREILLE 16.11. 500 m Kupittaan juna-asemalta) Ilmoittautuminen 31.10
Tuoreessa muistissa on esimerkiksi Tallink Gruppin Silja Linen ruotsinlaivoilla sattunut epidemia, jossa sairastui Ylen uutisoiman tiedon mukaan noin 150 henkeä (Yle uutiset 2.6.2016). Kuitenkaan elintarvikehuoneiston hygieniatason arvioimiseen suunnatuilla menetelmillä ei tällä hetkellä voida tehdä arviota siitä, millaisella todennäköisyydellä huoneisto, sen henkilökunta tai tarjottu ruoka voisivat toimia noroviruksen levittäjinä. 42 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Kulunut noroviruskausi on poikkeuksellinen, sillä epidemioita on esiintynyt etenkin alkukesästä. Tartunnan lähde on ihmisen uloste, joka voi norovirustartunnan Noroviruksen esiintyminen elintarvikehuoneistojen tilojen pinnoilla verrattuna huoneistojen hygieniatasoon Leena Maunula 1 , Maria Rönnqvist 2 , Riikka Åberg 3 , Janne Lunden 1 , Mari Nevas 1 1 Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 2 Riskinarviointiyksikkö, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 3 Helsingin kaupungin ympäristökeskus, elintarviketurvallisuusosasto. Norovirus leviää herkästi ihmisestä toiseen suorassa kontaktissa, mutta sen voi saada myös elintarvikkeista, vedestä ja ympäristön pinnoilta (Rönnqvist ja Maunula 2016, katsausartikkeli). Virus leviää herkästi käsien ja pintojen välityksellä esimerkiksi elintarvikkeisiin, jos käsihygieniasta ei ole huolehdittu. E ntisaikaan talvioksennustautina tunnettu norovirus on yksi yleisimmistä tarttuvien vatsatautien aiheuttajista maailmalla, myös Suomessa. vsk Norovirus on viime vuosina ollut yleisin ravintolaruokailuun liittyviin elintarvikevälitteisiin epidemioihin liitetty taudinaiheuttaja Suomessa. Kuukausittain THL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettu noroviruksen aiheuttamaan vatsatautiin sairastuneiden määrä on perinteisesti kasvanut joulun jälkeen ja vähentynyt toukokuussa (Tartuntatautirekisteri 2016). Sairastuneita on ollut noin 1500–2000 tapausta vuosittain, kuluneena vuonna 1800 kesäkuun loppuun mennessä
vsk saaneella oireista kärsivällä henkilöllä sisältää miljoonia noroviruksia yhdessä grammassa. Tutkimuksessa oli mukana Etelä-Suomen alueelta 30 ravintolaa ja muuta elintarvikehuoneistoa, joissa kaikissa oli epäily yhteydestä elintarvikevälitteiseen epidemiaan. Elintarviketyöntekijän käsien välityksellä levinneet norovirusepidemiat ovat saaneet huomiota maailmalla, esimerkiksi vuonna 2013 kun maailman parhaaksi gourmet-ravintolaksi arvostetussa Noma-ravintolassa 67 ihmistä sairastui syötyään saastunein käsin valmistettuja ruoka-annoksia (Digital Journal 8.11.2013). Norovirus ei pysty lisääntymään elintarvikkeissa mutta niihin jouduttuaan, esimerkiksi käsien välityksellä, säilyy varsinkin viileässä pitkiä aikoja tartuntakykyisenä (Rönnqvist ja Maunula 2016, katsausartikkeli). Ravintoloista alkunsa saavien norovirusepidemioiden estämiseksi olisi tarpeen tiedostaa, mitkä tekijät voisivat kasvattaa ravintolan riskiä toimia epidemian alkulähteenä. Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa yhteistyössä Helsingin kaupungin ympäristöterveyden kanssa toteutetussa hankkeessa tutkittiin noroviruksen esiintymistä ravintoloissa, joissa epäiltiin elintarvikevälitteistä epidemiaa, sekä näiden ravintoloiden hygieniatasoa. Monet bakteerien lisääntymistä ehkäisevät toimet kuten ruokien säilyttäminen viileässä eivät tuhoa norovirusta, joten varsinkin kuumentamattomina syötävien ruokien saastuminen viruksella tulisi pyrkiä ehkäisemään. 43 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Noroviruksen aiheuttaman riskin suuruuden ja ravintolan yleisen hygieniatason yhteyttä on tutkittu hyvin vähän (Boxman ja työryhmä 2011). Tutkimus elintarvikevälitteisten epidemioiden ja niiden tapahtumapaikan hygieniatason yhteydestä Tutkimuksessa mukana olleisiin elintarvikehuoneistoihin tehtiin tarkastuskäynti Norovirus leviää herkästi ihmisestä toiseen suorassa kontaktissa, mutta sen voi saada myös elintarvikkeista, vedestä ja ympäristön pinnoilta.. Valtioneuvoston selonteossa elintarviketurvallisuudesta 2013–2017 norovirus nostettiin esiin yhtenä tärkeimmistä elintarviketurvallisuuteen vaikuttavista taudinaiheuttajista ja elintarviketyöntekijät yhdeksi tärkeimmistä tartuntojen välittäjistä (https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/ Selonteko/Documents/vns_5+2013.pdf). Yle uutisten toteuttamassa testissä pintojen likaisuusastetta mittaavalla luminometrillä havaittiin kaikkein likaisimmiksi pinnoiksi liukuportaiden kädensija ja hissin painike, jotka ovat paljon paljain käsin koskettuja pintoja (Yle uutiset 15.6.2016). Pienikin määrä nieltyjä viruksia voi aiheuttaa taudin, mikä vaikeuttaa viruksen välttämistä esimerkiksi julkisissa tiloissa. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteiseen elintarvikeja vesivälitteisen epidemioiden raportointijärjestelmään kirjattujen havaintojen perusteella bakteeriperäisten epidemioiden taustalla on usein elintarvikkeiden käsittelyvirhe (Pihlajasaari ja työryhmä 2016). Haitallisista bakteereista johtuvien sairastumisien syyt ravintolaruuassa voitaneen melko hyvin ehkäistä katkeamattomalla kylmäketjulla, nopeilla ja tehokkailla ruuan kuumennusja jäähdytyskäsittelyillä sekä hyvällä yleisellä hygienialla. Vaikka tulos ei suoraan kerro noroviruksen esiintymisestä näillä pinnoilla, se antaa viitteen siitä, millaisilta pinnoilta tartunnan voi saada
Yleisimmin viruksia löytyi keittiön ja WC:n käsienpesupisteiden yhteydestä. Ravintolan hygieniatasosta ei viitteitä kohonneeseen norovirusriskiin Tutkimuksessa mukana olleiden elintarvikehuoneistojen tiloihin tehtyjen tarkastusten perusteella lähes puolet (12/30) elintarvikehuoneistoista luokiteltiin parhaan hygieniatason luokkaan siitä huolimatta, että niistä seitsemässä oli osoitettu norovirusta ympäristön pinnoilta. Ravintoloiden, kahviloiden, koulujen, päiväkotien ja muiden tilojen pinnoilta otettiin norovirusnäytteitä pintasivelymenetelmällä (Rönnqvist ja Maunula, 2013) ja näytteet tutkittiin Eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osaston virologian tutkimustiloissa. 44 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. keittiön pakastimien ja jääkaappien ovenkahvoissa, taukotilan mikroaaltouunien ja WC:n ovenkahvoissa. Yksikään yksittäinen vastaus tarkastajien käyttämässä lomakkeessa, mukaan lukien keittiön ja sosiaalitilojen siisteys ja käsienpesupisteiden asianmukainen varustelu, ei korreloinut tilastollisesti noroviruksen esiintymistodennäköisyyden kanssa. Taukotilojen pintojen saastumista viruksilla todettiin vain muutaman kerran, mutta taukotiloista kerättiin kaiken kaikkiaan selvästi vähemmän näytteitä, 12 kpl, kuin muista tiloista. Noroviruksen aiheuttamien epidemioiden ja niihin liittyvän elintarvikehuoneiston hygieniatason välistä yhteyttä tutkittiin tilastollisin menetelmin ympäristöterveydenhuollon valvonnan tutkimusryhmässä elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla. Niitä esiintyi pinnoilla ravintoloissa, työpaikkaruokaloissa, kahviloissa, kouluissa, päiväkodeissa ja kurssikeskuksissa, eli juuri paikoissa, joissa noroviruksen aiheuttamia vatsatautiepidemioita esiintyy yleisesti. Samalla käytiin läpi elintarvikehuoneiston toimintaan liittyvät keittiötilat, asiakastilat, siivousvälineet ja sosiaalitilat. Vastausten perusteella ravintolat arvioitiin pisteyttämällä neljään kategoriaan parhaan hygieniatason elintarvikehuoneistoista huonoimman tason huoneistoihin. Noroviruksia todettiin myös mm. Noroviruksia esiintyi myös keittiöiden pinnoilta Noroviruksia osoitettiin pinnoilta noin kolmasosassa (36,7 %) tutkittuja elintarvikehuoneistoja ja viidesosassa tutkittuja keittiöitä. Tulosten perusteella vaikutti siltä, ettei perinteisesti elintarvikehuoneistojen hygieniatason arviointiin käytettävä menetelmä sovellu arvioimaan sitä, kuinka suurella todennäköisyydellä norovirus voisi levitä huoneistossa valmistetun ruuan tai. Yksittäisiä kertoja keittiön pöytäpinta ja jopa keittiöveitsi olivat kontaminoituneet. Elintarvikehuoneistosta vastaavat henkilöt haastateltiin tilojen toimintaan ja hygieniaan liittyvistä aiheista käyttäen tarkoitukseen soveltuvaa lomaketta. vsk heti, kun tieto epidemiasta oli saavuttanut ympäristöterveyshuollon viranomaiset. Todennäköisimmin viruksia esiintyi odotetusti saniteettitiloissa (15,5 %), keittiöissä selvästi harvemmin 6,0 %. Kaikista kerätyistä pintanäytteistä 8,9 % (26/291) todettiin noroviruksen genomia
Tutkimuksessamme olimme erityisen kiinnostuneita saamaan tietoa henkilökunnan tai tämän perheen sairastumisten ja pintojen viruskontaminaation välisestä suhteesta. Tutkimuksessamme tutkittavien elintarvikehuoneistojen vähäinen lukumäärä rajoitti tilastollisten merkitsevyyksien ilmenemistä. Ainoana melko ristiriitaisena korrelaationa tutkijat havaitsivat, että henkilökunnan erillinen saniteettitila elintarvikehuoneistossa yhdistyi siihen, että oli todennäköisempää löytää viruksia huoneiston pinnoilta. Korrelaatiota ei ilmennyt, mikä voi osaltaan selittyä sillä, että norovirusinfektio ei aina aiheuta oireita. (2011) ovat julkaisseet laajan, yli 2000 pintanäytettä sisältävän tutkimuksen, jossa seurattiin elintarvikehuoneistojen pintojen viruskontaminaatiota. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa elintarvikenäytteistä viruksia ei todeta, niitä saatetaan osoittaa pinnoilta, mikä antaa osviittaa todennäköisestä tarttumisreitistä. Elintarvikehuoneistoissa noroviruksen perimän esiintyminen pinnalla antaa varteenotettavan signaalin siitä, että tiloissa on oleillut virusta erittävä henkilö. Myöskään kyseisessä tutkimuksessa viruskontaminaation ja edellä mainittujen kriteerien välillä ei löydetty korrelaatioita. Mikäli tiloissa työskentelee viruksia erittäviä henkilöitä, pinnat kuitenkin kontaminoituvat päivittäin uudestaan ja pintanäytteiden otto on perusteltua. Vaikka pintanäytemenetelmä, kuten kaikki ihmisen norovirusten osoitusmenetelmät toistaiseksi, osoittavat viruksen perimää, eivätkä infektiokykyisen viruksen esiintymistä, kokemusten perusteella virusperimän osoitus pinnoilta kytkeytyy äskettäiseen pintojen kontaminaatiotapahtumaan. Tutkimuksen aikana elintarviketerveysviranomaisilta saadun palautteen perusteella pintanäytetulosten katsottiin tuoneen monessa tapauksessa lisäarvoa epidemian selvitystilanteeseen. vsk tarjoilutilojen pintojen välityksellä. Boxman ym. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi epidemiat, joista potilasnäytteitä ei jostakin syystä ole mahdollista saada. Kannattaako pintanäytteitä ottaa Pintanäytteet suositellaan otettavaksi mahdollisimman pian epidemiaa epäiltäessä, mieluummin ennen huoneiston pintojen puhdistusta. On hyvä tiedostaa, että norovirusten. Tutkimuksen yhteydessä työntekijöiden määrä rekisteröitiin sekä se, oliko henkilökunnalla erilliset saniteettitilat. Koska kaikissa tutkituissa elintarvikehuoneistoissa oli keskimäärin hyvä hygienia, voidaan spekuloida, että korrelaatio olisi mahdollisesti löytynyt siinä skenaariossa, että mukana olisi ollut useita alhaisen hygienian elintarvikehuoneistoja. Taukotilojen pinnat, kuten jääkaapin ovenkahvat, puhdistetaan todennäköisesti harvemmin kuin pinnat keittiöissä, mikä myös lisää todennäköisyyttä osoittaa virus. Yleisesti ottaen voisi arvella erillisen taukotilan pikemminkin vähentävän epidemioiden esiintymisen todennäköisyyttä. Käytännössä tarkastuskäynti saadaan toteutettua päivien viiveellä ja tilojen pinnat on siihen mennessä puhdistettu useita kertoja. On silti muistettava, että virusten osoittaminen epidemiatilanteesta ei voi perustua pelkästään pintanäytteisiin, sillä siivoustoimien takia ilmiselvässäkään norovirusepidemiassa viruksia ei välttämättä ole osoitettavissa pinnoilta. 45 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Lisäksi selittävänä tekijänä voi olla se, että tutkimuksen kyselyyn vastanneella elintarvikehuoneistoa edustaneella henkilöllä ei välttämättä ollut tarkkaa tietoa henkilökunnan sairastumisista, puhumattakaan henkilökunnan perheiden sairastumisista. Selityksenä saattaisi olla se, että virukset löytyvät todennäköisemmin taukotilasta, jossa ei käytetä suojakäsineitä, kuin keittiöstä, jossa suojakäsineitä käytetään ja yleisestikin käyttäytyminen on hygieenisempää
Mikkelä, A., Tuominen, P., Ranta, J., Leimi, A., Perkiömäki, J., Rönnqvist, M., Maunula, L., & Rättö, M. Eviran julkaisuja 1/2016. Tartuntatautirekisteri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, https://www.thl.fi/ttr/gen/ rpt/tilastot.html, tieto haettu 7.7.2016 Labemasta testit omavalvontaan ATP-testijärjestelmät ja pikatestit Mikrobiologiset testit Allergeenitestit Näytteenottovälineet www.labema.fi Klondyke-talo, 04260 KERAVA Puh. Pihlajasaari A, Hakkinen M, Huusko S, Jestoi M, Leinonen E, Miettinen I, RimhanenFinne R, Zacheus O. Elintarvike ja terveys, 26(4), 30-35. (09) 274 6740, faksi (09) 274 67440 iiris.ylostalo@labema.fi www.elintarvikejaterveys.fi. Tulosten valossa voidaan ymmärtää, että norovirusten aiheuttamien ruokamyrkytyksien syntymisen ennalta ehkäisyyn liittyy suuria haasteita. Aiemmassa elintarviketuotannon työntekijöiden piirissä toteutetussa kyselytutkimuksessa n. (2012). Elintarvike ja terveys, 27 (4), 12-16. Norovirukset pinnoilla ja niiden leviäminen elintarvikkeita käsiteltäessä. Year-round prevalence of norovirus in the environment of catering companies without a recently reported outbreak of gastroenteritis. 50 % vatsatautia seuranta-aikana sairastaneista ilmoitti jopa työskennelleensä ainakin kerran oireiden aikana (Mikkelä ym., 2012). 2011;77(9):2968-74. (2013). Future Virology. Elintarvikeja talousvesivälitteiset epidemiat Suomessa vuosina 2011–2013. Vastausten perusteella vaikutti siltä, ettei suositusta olla työskentelemättä elintarvikkeiden parissa kahteen oireettomaan päivään vatsataudin jälkeen oltu noudatettu. vsk erittäjiä on jatkuvasti populaatiossa, myös elintarvikkeita käsittelevien henkilöiden keskuudessa. 46 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Appl Environ Microbiol. 2016. Noroviruses on surfaces: detection, persistence, disinfection and role in environmental transmission. Rönnqvist M, Maunula L. Viitteet Boxman IL, Verhoef L, Dijkman R, Hagele G, Te Loeke NA, Koopmans M. 11:3, 207-217. Tulokset ovat siten hyvin linjassa tämän tutkimuksen kanssa, jossa ruokamyrkytysepäilytilanteissa noroviruskontaminaatiota voitiin todeta yleisesti elintarvikehuoneistojen pinnoilla hyväksi arvioidun hygienian tiloissa. Rönnqvist M, Maunula L. Elintarvikkeiden riski saastua noroviruksella
Epäkohtien korjaaminen varmistettiin uusintatarkastuksella ja yhdessä tapauksessa edettiin hallinnollisiin pakkokeinoihin. Elintarvikealan toimijoiden tietoisuutta ilmoitusvelvollisuudesta ruokamyrkytysepäilyistä on tarvetta edelleen parantaa. Viive ilmoittamisessa vaikeuttaa ruokamyrkytysten selvittämistä. Helsingissä selvitettiin vuonna 2015 kymmenen ruokamyrkytysepidemiaa. ”Hyvä työskentelyhygienia, kylmäketju ja valmistusprosessien hallinta ovat keskeisiä ruokamyrkytysten ehkäisyssä”, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen elintarviketurvallisuuspäällikkö Riikka Åberg sanoo. Epidemian syntyyn vaikutti luultavasti oireettoman norovirusta kantaneen henkilön osallistuminen keittiötyöskentelyyn. vsk Helsingissä selvitettiin vuonna 2015 yhteensä 331 ruokamyrkytysepäilyä. Ruokamyrkytysepidemioiden selvittämiseen kuuluu muun muassa tarkastusja näytteenottokäyntejä elintarvikehuoneistoihin, elintarvikeja potilasnäytteiden ottoa, epidemiologinen tutkimusta sekä viestintää. Selvitysten tavoitteena on löytää epidemian syy sekä saada käsitys epidemian laajuudesta ja merkityksestä, jotta voitaisiin estää sen laajeneminen sekä hyödyntää selvityksessä saatu tieto valvonnassa ja ennaltaehkäisyssä. Suurimmassa osassa yksittäisistä epäilyistä ei aiheuttajaa saatu selville tai sairastumisen ei voitu osoittaa liittyneen ruokailuun. Ruokamyrkytysepidemioiden selvittämistä varten toimii Helsingissä ympäristökeskuksen ja sosiaalija terveysviraston epidemiologisen toiminnan muodostama selvitystyöryhmä. Kuva: Anni Karreinen / Helsingin kaupungin aineistopankki.. 45 henkilöä sairastui Salmonella Newport -bakteerin aiheuttamaan epidemiaan syötyään myymälässä valmistettua kasviperäistä vanukasta. Vuoden 2015 merkittävimmän epidemian aiheutti salmonella. Epidemioista seitsemän todettiin ravintoloissa, yksi henkilöstöravintolassa ja kaksi aiheutui myymälöistä ostetuista elintarvikkeista. Osassa tapauksia ruokamyrkytyksen aiheuttaja jäi epäselväksi. Ilmoituksista 43 % tuli sähköisellä lomakkeella, joka otettiin käyttöön vuonna 2015. Helsingissä selvitettiin vuonna 2015 yhteensä 331 ruokamyrkytysepäilyä, joista suurin osa oli yksittäisiä tapauksia. Ravintoloissa sattuneissa epidemioissa sairastuneita oli yleensä yksi tai enintään kaksi. Osa elintarvikealan toimijoista ilmoittaa ruokamyrkytysepäilyt valvontaviranomaiselle viivytyksettä, mutta osa ei ole tietoisia ilmoitusvelvollisuudesta. Mahdollisia syitä ruokamyrkytykseen olivat epäkohdat ravintolan toiminnassa kuten ruokien riittämätön jäähdytys. Epidemioiden epäilyja selvitysilmoitukset tehdään valtakunnalliseen Eviran ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen RYMY-tietojärjestelmään. Vuoden suurimmassa epidemiassa 55 henkilöä sairastui noroviruksen aiheuttamaan ruokamyrkytykseen ruokailtuaan henkilöstöravintolassa. 47 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Harmillista on, että suomalainen tuotanto joutuu nyt kilpailemaan pelkällä hinnalla heikommin standardein tuotettua thaimaalaista broileria vastaan. Suomessa aasialaista ja eteläamerikkalaista broilerinlihaa, jonka tuotannossa on käytetty antibiootteja ja jotka sisältävät antibioottijäämiä, käytetään ravintoloissa ja kuntapalveluissa kuluttajien siitä tietämättä. MTK:n eläinlääkäri Leena Suojala vaatii, että suomalaisia kuluttajia on informoitava broilerinlihan alkuperästä. MTK pitää hyvänä, että hallitus valmistelee periaatepäätöstä julkisiin hankintoihin siitä, että hankinnoissa huomioitaisiin nykyistä paremmin myös tuotannon vastuullisuus. MTK ihmettelee sitä, miksi Suomessa tämä asia halutaan lakaista maton alle, eikä siitä ole viestitetty kuluttajille. MTK vaatii, että kuluttajille pitää ravintoloissa antaa selkeä tieto lihan alkuperästä. Elintarviketutkimukset omavalvonnan, viranomaisvalvonnan ja tuotekehityksen tueksi MetropoliLab Oy www.metropolilab.fi omavalvonta@metropolilab.fi Viikinkaari 4, Cultivator II, 00790 Helsinki. . Antibioottien hallitsematon ja holtiton käyttö lisää resistenttien bakteerikantojen ja sekä eläinten että ihmisten terveydelle erittäin vaarallisten superbakteerien syntyä, sanoo MTK:n eläinlääkäri Leena Suojala. Varsinkin verovaroilla kustannetuissa julkisissa hankinnoissa meidän pitäisi suosia vastuullisesti, omien tuotantostandardiemme mukaisesti tuotettua ruokaa, Suojala sanoo. 48 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Suomessa broilerintuotannossa on selvitty kokonaan ilman antibiootteja vuoden 2009 jälkeen hyvän eläinterveyden ja tarkan ammattimaisen eläinhoidon seurauksena. vsk Suomalaisen kuluttajan on voitava valita antibiootitonta broileria – ravintola-annoksiin alkuperätieto Ruotsin WWF on viestittänyt, että se ei suosittele thaimaalaisen broilerin käyttöä sen kasvatuksessa käytettyjen suurten, kontrolloimattomien antibioottimäärien vuoksi. Suomen broilerintuotannossa ei ole käytetty antibiootteja lainkaan vuoden 2009 jälkeen. . Vaikka kypsennetyn antibioottilihan syönnin suoraa terveysriskiä kuluttajalle ei ole todettu, ovat antibioottien liikakäytön kansanterveydelliset ongelmat vakavia. Antibioottien runsas käyttö kotieläintuotannossa kertoo ongelmista eläinten olosuhteissa, terveydessä ja hyvinvoinnissa
vsk Periaatepäätös julkisten elintarvikeja ruokapalveluhankintojen vastuullisuudesta Hallituksen tavoite on, että julkisissa elintarvikeja ruokapalveluhankinnoissa käytetään jatkossa vain vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Suomi on edelläkävijä monissa elintarviketurvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin ja ympäristötoimenpiteisiin liittyvissä tuotantotavoissa, mutta näitä ei ole tarpeeksi hyödynnetty osana laadukasta julkista ruokapalvelua. Käytännössä periaatepäätös näkyy julkisissa keittiöissä tarjottavan suomalaisen ruuan määrän kasvuna. Periaatepäätös astuu voimaan välittömästi, ja sen vaikutukset alkavat näkyä uusissa hankintasopimuksissa. Kesäkuun lopussa hyväksytty valtioneuvoston periaatepäätös linjaa, että valtion elintarvikehankinnoissa otetaan tehostetusti huomioon ympäristön kannalta hyvät viljelymenetelmät, eläinten hyvinvointi ja terveys sekä elintarviketurvallisuus. – Periaatepäätöksellä halutaan osaltaan edistää esimerkiksi luomumaidon, saparollisen possun, nokkansa säilyttäneen broilerin ja salmonellavapaiden munien käyttöä julkisissa keittiöissä, ministeri Tiilikainen kuvaa. Lämpötilat hallintaan – helposti ja kattavasti! Metos IoLiving. – Sitoudumme ostamaan ruokaa niitä sääntöjä kunnioittaen, joiden noudattamista edellytämme ruuantuottajiltamme. Julkiset hankinnat luovat alueilla työpaikkoja ja kasvattavat verotuloja. Suomen julkisten hankintojen yhteenlaskettu arvo on vuosittain 35 miljardia euroa, josta ruokahankintojen osuus on 350 miljoonaa euroa. Nyt hyväksytty periaatepäätös on osa pääministeri Juha Sipilän hallituksen ruuan tuotannon kannattavuuden ja kauppataseen parantamisen kärkihanketta. Maaja metsätalousministeriö aloittaa periaatepäätöksessä luvatun oppaan valmistelun yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Periaatepäätöksellä odotetaan olevan merkittävä vaikutus kotimaisten tuotteiden ja yritysten palveluiden kysynnälle. Tiiviisti uuden hankintalain käsittelyn kanssa valmisteltavan oppaan on määrä valmistua ensi syksyn aikana. Myös kuntia ja maakuntia kannustetaan sisällyttämään palvelutai hankintastrategioihinsa nämä tavoitteet ja periaatteet, maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo. 49 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Jokainen Itämerirehu Baltic Blendillä kasvatettu kalakilo vähentää Itämereen päätyvää fosforija typpikuormaa. Raisioaquan uudessa Baltic Blend -rehuinnovaatiossa raaka-aineina käytetään Itämeren kaloista tehtyä kalajauhoa ja -öljyä. K asvatettavien kalojen rehu sisältää tietyn määrän kalajauhoa ja -öljyä. Tähän asti suomalaistenkin kalojen rehuissa on käytetty raaka-aineena maailman valtamerikaloista valmistettua kalajauhoa ja -öljyä. Kun Itämeren alueella kasvatettavia kaloja ruokitaan lähirehulla, ravinteet kiertävät eikä niitä tule Itämereen sen ulkopuolelta. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan uuden kalajauhotehtaan taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä: Kasnäsin kalajauholinja avaa silakankalastajille uuden merkittävän kotimarkkinan ja luo saaristokuntiin niin liikevaihtoa kuin työpaikkoja. 50 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Ravinteiden kierrätyksestä hyötyy myös ympäristö. Luonnonvarakeskuksen mukaan investointi synnyttää Kasnäsin alueelle vuosittain 8–12 miljoonan euroa lisää liikevaihtoa ja 10 uutta työpaikkaa. vsk Kotimaisen kalajauhon tuotanto ja Itämeri-rehu ovat esimerkkejä hallituksen sinisen biotalouden kärkihankkeesta. Kalajauhotehtaaseen on investoitu yhteensä noin 6,5 miljoonaa euroa, josta 49 prosenttia on peräisin Euroopan merija kalatalousrahastosta. Tehdas Uusi kalajauhotehdas antaa piristysruiskeen koko kalataloudelle Tapio Välikylä
Tehdas ostaa noin Itämeren kalasta valmistetaan kesästä 2016 alkaen kalajauhoa, jota käytetään Itämerirehun raakaaineena. Kyseessä on siis strategisesti tärkeä investointi Suomen kalatalouteen, maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo. – Kalajauhotehdasinvestoinnilla ja Itämeri-rehun käyttöönotolla on huomattava aluetaloudellinen vaikutus. Itämeren tilanne on kuitenkin se, että olemme ylittäneet tuon rajan. 51 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Sen sijaan että ostamme ulkomaista, voimme kotimaisella valinnalla tehdä ympäristöllemme hyvää. Ne luovat uusia kestäviä kasvumahdollisuuksia koko kotimaiselle kalataloudelle. On selvää, että Itämeren ulkopuolelta tulevat rehuraaka-aineet lisäävät kuormitusta entisestään. Paikallisia resursseja hyödyntämällä ja ravinnekierrätystä parantamalla voidaan edistää vesienhoitoa ja lisätä kalantuotannon kestävyyttä, Raisioagron toimitusjohtaja Jarmo Puputti kannustaa. Nyt on äärimmäisen tärkeää nopeasti ottaa käyttöön ne mahdollisuudet, jotka vievät kohti kestävää ravinnemäärää. Kun kalankasvatuksessa otetaan käyttöön Itämerirehu, päästään huomattaviin ravinnekuorman vähennyksiin. Jokainen lähirehulla tuotettu kalakilo kierrättää Itämeren fosforia ja typpeä, tukee kestävää kehitystä ja parantaa ruokaturvaa. Fosforija typpikuormaan tonnien vähennys Kasvatetun kalan määrä on Suomessa vuositasolla 13 miljoonaa kiloa. Mitä enemmän syömme lähellä tuotettua ja lähirehulla ruokittua kalaa, sitä paremmin Itämeri voi, Puputti toteaa.. Tehtaan kerrannaisvaikutukset ovat 27–47 miljoonaa euroa ja työllisyydessä noin 50 henkilöä. Vuositasolla fosfori vähenee 75 000 kiloa ja typpi 377 000 kiloa. Samalla parannetaan myös kalan ja valkuaisen omavaraisuutta ja kauppatasetta. – Suomalaisten lautasilla kotimaisen kalan osuus on vain noin 20 prosenttia ja tuodun kalan arvo on 374 miljoonaa euroa. Uudessa kalajauhotehtaassa valmistetaan kalajauhoa ja kalaöljyä, joita käytetään kalarehujen raaka-aineena. – Meri kestää tietyn määrän ravinnekuormaa. Käyttämällä raaka-aineena Itämerestä pyydettyä kalaa, voidaan ulkopuolelta tulevaa ravinnemäärää vähentää. Kun Itämerirehua käytetään kalankasvatuksessa, ulkopuolelta tulevien ravinteiden määrä vähenee ja ravinteet Itämeren sisällä kiertävät. Tähän asti käytössä ollut maailman valtameriltä rahdattuihin raaka-aineisiin perustuva ruokinta on tuottanut fosforikuormaa 60 000 kiloa ja typpikuormaa 507 000 kiloa. vsk työllistää myös välillisesti alkutuotannoissa, kuljetuksissa ja rehunvalmistuksessa
– Alkuvuodesta kalajauhon raaka-aineesta maksettiin kotimaassa noin viisi senttiä enemmän kuin turkiseläinrehun raaka-aineesta. Jatkossa Benella Kirjolohenkin ruokinnassa käytetään Raisioaquan Baltic Blend Itämerirehua, jonka myötä Benella on entistäkin ympäristöystävällisempi. Kerrannaisvaikutuksineen tämä tarkoittaisi noin 120 miljoonaa euroa ja noin 1 400 työpaikkaa. Kotimainen kasvatettu kirjolohi on myös WWF:n kalaoppaan vihreällä eli suositeltavien kalojen listalla. Kalajauhotehdas mahdollistaa kotimaisen Itämeri-rehun valmistuksen ja luo kalankasvattajille käytännön mahdollisuudet siirtyä Itämeri-rehun käyttöön. Kansantalouteen syntyy taloudellista hyötyä eniten, jos kalankasvatustuotanto kasvaa kansallisen vesiviljelystrategian mukaisesti. Norovirus oli yleisin epidemioiden aiheuttaja. Benella on terveellistä ja sillä on Suomen Sydänliiton myöntämä Sydänmerkki. Epidemiat saivat usein alkunsa ravintoloiden buffetruoista. Tuotannon lisäys kymmenellä miljoonalla kilolla olisi Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan arvoltaan noin 40 miljoonaa euroa ja loisi rannikolle noin 400 uutta työpaikkaa. Chian siementen raportoitiin ensimmäisen kerran Suomessa aiheuttaneen ruokamyrkytysepidemian; epidemian aiheuttaja oli salmonella. Elintarviketurvallisuus Suomessa 2015 Suomessa markkinoilla olevat elintarvikkeet ovat turvallisia ja yritykset tuntevat vastuunsa Vuonna 2015 elintarvikkeet aiheuttivat 40 ruokamyrkytysepidemiaa ja niissä sairastui noin 700 henkilöä. Talousvesi aiheutti kolme epidemiaa, joissa sairastui myös noin 700 henkilöä. Ravinteita kierrättämällä kestävämpää ruuantuotantoa ja puhtaampi Itämeri Kalankasvatuksen ravinnetase voi Itämeressä olla kuormitusneutraali, jos kalaa kasvatetaan Itämeren kalasta tehdyllä kalarehulla. Moni sairastuminen olisi vältetty muistamalla kuusi simppeliä ohjetta (ohjeet löydät oheisesta. Raakamaito sairastutti koululaisryhmän, epidemian aiheutti kampylobakteeri. 52 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Muut ruokamyrkytysten aiheuttajat ja niiden välittäjäelintarvikkeet olivat samoja kuin aikaisempina vuosina. Benella Kirjolohi syö jatkossa Baltic Blendiä Kotimaassa kasvatetun Benella Kirjolohen ruokintakonseptissa on jo aiemminkin huomioitu fosforikuormituksen vähentäminen. Jokainen lisäsentti silakan keskihintaan kasvattaisi kalastussektorin tuottoa vuositasolla 300 000–400 000 euroa, sanoo tutkija Jari Setälä Luonnonvarakeskuksesta. vsk 30–40 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa. Rehun sisältämän fytaasientsyymin ansiosta rehun fosforin sulavuus paranee ja yhä suurempi osuus fosforista jää kalan hyödynnettäväksi eikä kuormita vesistöä
Tuontiravintolisien, erityisruokavaliovalmisteiden ja ruoankorvikkeiden pakkausmerkinnöissä oli puutteita. 2. 3. Säilytä ruoka-aineet oikein.. Pese kaikki kasvikset. Elintarvikelaitosten Oiva-tulokset ovat käytettävissä ensimmäistä kertaa ja osoittavat myös laitosten toiminnan olevan pääosin vaatimusten mukaista. Pese kädet huolellisesti ennen ruuanlaittoa ja kaikissa sen eri vaiheissa. Tarjoile ruoka heti, kylmä ruoka kylmänä ja kuuma kuumana. Tulokset osoittavat, että valtaosa toimijoista hallitsee oivallisesti tai hyvin oman toimintansa elintarviketurvallisuusriskit ja huolehtii elintarvikkeita koskevien riittävien ja oikeiden tietojen antamisesta kuluttajalle. Kotimaassa toimivien elintarvikealan toimijoiden valvonnan tuloksia julkistetaan Oivajärjestelmällä. Tuontielintarvikkeissa havaittiin myös lisäaineita, joiden käyttö ei ole sallittua tai määrät ylittivät sallitun. Kotimaisten elintarvikkeiden mikrobiologinen turvallisuus on kansainvälisesti vertailtuna erittäin korkealla tasolla. 6. Vaatimusten vastaiset erät hylättiin tuontitarkastuksissa. Kotimaisen elintarviketuotannon kemialliset riskit hallitaan hyvin eikä elintarvikkeissa esiinny ihmisen terveydelle haitallisia jäämiä kasvinsuojeluaineista, eläinlääkkeistä, ympäristömyrkyistä tai muista kemiallisista aineista. Kypsennä liha kunnolla. Käytä puhtaita välineitä. vsk taulukosta, Eviran sivuilla on aiheesta video: https://www.youtube.com/watch?v=Tvl0Emm-g8&feature=youtu.be), joilla voit välttyä ruokamyrkytyksiltä. Maahantuoduissa hedelmissä, marjoissa, kasviksissa ja muissa kasviperäisissä elintarvikkeissa esiintyy jonkin verran sallitut rajat ylittäviä jäämiä kasvinsuojeluaineista. Yritysten oma-aloitteisten elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä kasvoi, mikä kertoo yritysten oman valppauden parantumisesta epäkelpojen tuotteiden poistamiseksi markkinoilta. 5. 4. Keitä ulkomaiset pakastemarjat. 53 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Parannettavaa löytyy yleisesti omavalvonnassa ja sen näytteenotossa, yleisessä hygieniassa, lämpötilojen sekä allergiaa ja intoleransseja aiheuttavien aineiden hallinnassa sekä tilojen ja laitteiden soveltuvuudessa ja kunnossapidossa. Ruoan aiheuttamista vakavista allergisista reaktioista tehtiin 46 ilmoitusta. Eviran julkaisuja 4/2016 Elintarviketurvallisuus Suomessa https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/esittely/toiminta/valvonta/2015/ eviran_julkaisuja_4_2016.pdf Kuusi simppeliä ohjetta, joilla voit välttyä ruokamyrkytyksiltä 1. Tarjoilupaikkojen ja vähittäismyymälöiden Oiva-tulokset osoittavat toimijoiden parantaneen tuloksiaan edellisvuosista
Myös pähkinöitä, mausteita, viljaa ja viljavalmisteita tutkittiin paljon, kuten myös teetä, maustamiseen tarkoitettuja valTuoteturvallisuuspäällikkö Jonna Neffling Tulli, valvontaosasto Tullin elintarvikevalvonnan tuloksia vuodelta 2015. Näistä 36 % oli tuotu Suomeen suoraan EU:n ulkopuolelta. Elintarvikelain soveltamisalaan kuuluvia elintarvikekontaktimateriaaleja eli ruuan käsittelyyn tarkoitettuja tarvikkeita suunniteltiin tutkittavan 730 kappaletta. Ensimmäistä kertaa Tullin valvonnassa painotettiin tiettyjä valvontakohteita, jotka nimettiin kärkihankkeiksi ja joista tehtiin yhteenvedot. Elintarvikevalvonnassa tutkituista tavaraeristä määräystenvastaiseksi todettiin 233 eli 8 % tutkituista eristä. Myös sisämarkkinatuonnin näytteistä noin joka kolmas oli alkuperältään EU:n ulkopuolelta, mutta ne oli tuotu Suomeen toisen jäsenvaltion kautta. Määräystenvastaisten erien osuus laski hieman edellisiin vuosiin verrattuna. V uonna 2015 Tulli tutki omalla toimivallallaan yhteensä 2948 elintarvike-erää. Määräystenvastaisten erien osuus oli EU:n ulkopuolisista maista tuoduissa elintarvikkeissa 11 % ja EU-alkuperäisissä tuotteissa 5 %. Noin sadan tuotteen osalta tieto alkuperämaasta jäi epäselväksi, koska Tullin valvontaan kuuluvissa kasviperäisissä elintarvikkeissa alkuperän ilmoittaminen on pakollista vain rajatuissa tapauksissa. Tavoiteluvut eivät poikenneet aiemmista vuosista mutta toteutuma jäi tavoitteiden alle. Eniten tutkittiin hedelmiä ja marjoja (tuoreet ja pakastetut, yhteensä 743 erää) sekä vihanneksia (tuoreet ja pakastetut, yhteensä 649 erää). Vuonna 2014 määräystenvastaisia eriä löytyi 282 (8,5 % tutkituista), vuonna 2013 hylättiin 347 erää (11 % tutkituista). Myös lievempien virheiden määrä laski hieman, sillä vuonna 2014 huomautuksia annettiin 10 %:lle tutkituista tuote-eristä. vsk Tulli asetti vuodelle 2015 elintarvikevalvonnan tavoitteeksi yhteensä 3500 elintarvikkeen määräystenmukaisuuden arvioinnin. 54 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Lievempiä virheitä (huomautettavaa) todettiin 268:ssa eli 9 %:ssa eristä
Eniten määräystenvastaisia tuote-eriä todettiin erityisryhmille tarkoitetuissa elintarvikkeissa ja ravintolisissä, joista vakavia virheitä löytyi noin joka neljännestä tuotteesta. Allergeenien osalta määräystenvastaisten tuote-erien määrä oli 23 kpl. Lähes kolmasosa vakavista virheistä todettiin ryhmässä erityisruokavaliotuotteet, ruuankorvikkeet ja ravintolisät. 55 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tullin tutkimat elintarvikkeet 2015.. Määräystenvastainen lisäaineiden käyttö on edelleen ongelma tuontielintarvikkeissa. Kolmen yleisintä määräystenvastaisuuden syytä olivat samat kuin edellisenä vuonna; pakkausmerkintävirheet, kasvinsuojeluainejäämät sekä lisäaineet. vsk misteita sekä erityisryhmille tarkoitettuja tuotteita ja ravintolisiä (taulukko 1). Pakkausmerkintävirheet olivat yleisempiä EU:n ulkopuolelta tuoduissa elintarvikkeissa. Virheet liittyivät pääasiassa lisäaineisiin sekä pakkausmerkintöihin. Kuitenkin valvonnassa todettiin 4 ruokasuolan ilmoittamiseen liittyvää vakavaa virhettä ja 11 lievempää virhettä. Aikaisempina vuosina ruokasuolaan liittyvät virheet ovat olleet yleisimpiä määräystenvastaisuuden syitä, mutta suolan merkitsemiseen liittyvän lainsäädäntömuutoksen siirtymäajan vuoksi ruokasuolavalvontaa tehtiin vähemmän vuonna 2015. Yleisin virhe liittyi tuotteen pakkausmerkintöihin, mutta myös mm. Sallitut raja-arvot ylittäviä jäämiä todettiin enemmän EU:n ulkopuolella tuotetuissa elintarvikkeissa. Kasvinsuojeluainejäämät olivat toiseksi yleisin tuotteen hylkäämiseen johtanut syy. YliherkTaulukko 1. Lisäksi koostumukseen liittyviä varoitusmerkintävirheitä todettiin 8 tuotteessa (kuva 1, seuraavalla sivulla). Virheet liittyvät kokonaan kiellettyyn käyttöön, liian suureen käyttömäärään, sekä ainesosaluettelon ja koostumuksen väliseen ristiriitaan. Ryhmässä vesi ja vesipohjaiset limonadit oli paljon määräystenvastaisia tuotteita (23 %) mutta näytteitä tutkittiin vain 39 kpl. Pakkausmerkintätarkastuksessa hylkäämiseen johtaneita vakavia virheitä todettiin 58 tuotteessa. EU:n alueella hyväksymättömiä uuselintarvikkeita ja luvatonta säteilytystä todettiin. Näytteitä tutkittiin yhteensä 162 kpl
Maissivalmisteiden yksi suuri kuluttajaryhmä ovat nuoret. Sisämarkkinatuonnin valvonnassa yli puolet tutkituista tuotteista oli kolmasmaaalkuperää, joten noin 92 % valvotuista tuotteista oli valmistettu EU:n ulkopuolella. Elintarvikekontaktimateriaalit Elintarvikekontaktimateriaaleja valvottiin yhteensä 499 tuote-erää. vsk kyyttä aiheuttavaa ainesosaa, josta ei ollut mainintaa tuotteen pakkauksessa, todettiin yleisimmin viljavalmisteissa sekä maustamiseen tarkoitetuista valmisteissa, kuten maustesekoituksissa. Hometoksiinit maissivalmisteissa Maissisato vaurioituu herkästi kylmyyden ja sateiden vaikutuksesta, mikä voi heikentää elintarvikkeena käytettävän maissin laatua. Yhden hedelmäsäilykkeen todettiin sisältävän liikaa epäorgaanista tinaa. Kaikki määräystenvastaiset tuotteet olivat alkuperältään EU:n ulkopuolelta. Kolme merilevätuotetta sisälsi liikaa jodia. Hankkeet nimettiin lähinnä aikaisempien valvontahavaintojen perusteella. 83 % tuote-eristä oli tuotu Suomeen suoraan EU:n ulkopuolelta. Kuva 1. Kunkin hankkeen näytteet valittiin tuontivalvonnan tavanomaisen näytteenottoprosessin mukaisesti, riskinarviointiin perustuen. Hylkäämiseen johtaneita syitä olivat irtoavat haitalliset aineet (kuten haihtuvat yhdisteet silikonituotteissa) 13 tuotteessa, liian korkeat raskasmetallipitoisuudet (6 tuotetta) sekä pakkausmerkintäja asiakirjavirheet (kuva 2). Vuosina 2013–2014 sääolot eivät suosineet maissisatoa ja maississa todettiin kohonneita hometoksiinipitoisuuksia. Kaikkiaan salmonellaa todettiin seitsemässä elintarvikkeessa. Elintarvikevalvonnan kärkihankkeet Vuonna 2015 Tullin elintarvikevalvonnassa toteutettiin ensimmäistä kertaa painotettuja valvontakohteita, jotka mainittiin valvontasuunnitelmassa kärkihankkeina. Vuonna 2015 tutkituissa elintarvikkeissa todettujen virheiden jakautuminen.. 56 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Määräystenvastaiseksi todettiin 28 eli 6 % tutkituista tuotteista ja lievempiä virheitä todettiin 81 tuotteessa. Salmonellaa todettiin kuivatuissa sienissä, kuivatuissa yrteissä, pakastetussa kasviksessa sekä maustesekoituksissa. Raskasmetallien osalta sallittujen enimmäismäärien ylityksiä todettiin ravintolisissä ja niiden tapaan käytettävissä tuotteissa
Vuonna 2015 maissivalmisteita tutkittiin 21 kappaletta. Fumonisiinit FB1 ja FB2 analysoitiin yhdestätoista näytteestä. Suurin mikrobiologinen riski mausteissa on ollut Salmonella -bakteeri. Jokaisesta tuotteesta tutkittiin Listeria monocytogenes -bakteeri kolmesta osanäytteestä. Varsinaisesti riskielintarvikkeita ovat sellaisenaan syötävät elintarvikkeet, joilla on pitkä säilyvyysaika, kuten tyhjiöpakatut kalastustuotteet. Mausteita ja maustesekoituksia tutkittiin 97 kpl. Tutkimusten perusteella hometoksiineja oli todettavissa mutta kaikki tuotteet olivat määräysten mukaisia. Kuva 2. Pääsääntöisesti Tullin mikrobiologinen elintarvikevalvonta on kohdistunut itiöllisten ruokamyrkytysbakteerien, kuten Bacillus cereus ja Clostridium perfringens -bakteerien, määrittämiseen ja Salmonella -bakteerien osoittamiseen. Tutkittuja maissinäytteitä oli lukumäärällisesti vähän mutta ne olivat tuotteita, joita voidaan kerralla syödä paljonkin. Lopputuloksena oli, että Listeria monocytogenes -bakteeria ei löytynyt yhdestäkään mausteesta tai maustesekoituksesta. Deoksinivalenolipitoisuus analysoitiin 16 näytteestä, joista suurimmassa osassa todettiin hieman kyseistä toksiinia mutta kaikki tulokset alittivat viljavalmisteille annetun enimmäispitoisuuden 750 µg/kg. Vain kolmessa maissisipsissä todettiin kyseisiä toksiineja ja niiden summa oli selvästi alle aamiaishiutaleille annetun enimmäispitoisuuden 800 µg/kg. Listeria monocytogenes mausteissa Listeria monocytogenes -bakteeri on yleinen luonnossa esiintyvä bakteeri, joka voi aiheuttaa ihmisille vakavia oireita elintarvikkeessa lisäännyttyään. Listeria on elintarviketuotannon kannalta ongelmallinen, koska se säilyy pakastetuissa ja kuivatuissa elintarvikkeissa pitkiä aikoja, jopa useita vuosia. Vuonna 2015 Tullissa tutkittiin Listeria monocytogenes -bakteerin esiintyvyyttä kuivatuissa mausteissa. Näytteinä oli maissimuroja, sipsejä, tortilloja, popcornia ja maissijauhoa. Kuivaaminen on tapa säilöä tuotteita, mutta kuivaus on myös tapa säilöä mikrobeja. Erityisen alttiita listeriatartunnoille ovat riskiryhmiin kuuluvat henkilöt, kuten vastustuskyvyltään heikentyneet henkilöt ja raskaana olevat naiset. vsk Maissihiutaleet, murot ja maissisipsit voivat kuulua jopa päivittäiseen ruokavalioon. Yhdestä tuotteesta löytyi Salmonella Caracas -bakteeri, mikä johti tuotteen hylkäämiseen, ja lisäksi yhdessä maustesekoituksessa todettiin kohonneita Bacillus cereus -bakteeripitoisuuksia, josta annettiin huomautuslausunto. Vuonna 2015 tutkituissa elintarvikekontaktimateriaaleissa todettujen virheiden jakautuminen.. 57 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Kasvirasvalevitteiden rasvahappokoostumus ja lyijypitoisuus Ravinnon rasvoilla on monia vaikutuksia terveyteen, joten elintarvikkeen pakkauksessa ilmoitettu rasvahappokoostumus voi esimerkiksi vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen. Kaikki määritetyt pitoisuudet vastasivat pakkausmerkinnöissä ilmoitettuja pitoisuuksia. Tuotteiden maahantuonti kiellettiin. Ftalaatit ovat rasvaliukoisia yhdisteitä, ja säilöttäessä elintarvikkeita öljyyn niitä voi kulkeutua kannen tiivistemateriaalista elintarvikkeeseen. Vuonna 2015 kasvirasvalevitteiden ja juoksevien kasviöljyvalmisteiden pakkauksissa ilmoitettujen rasvahappopitoisuuksien oikeellisuutta tutkittiin seitsemästä maahantuodusta elintarvike-erästä. Tullilaboratorion tutkimusmenetelmällä määritetään 21 eri ftalaatin ja pehmittimen pitoisuuksia osittain tai kokonaan öljyyn säilötyistä elintarvikkeista. Tutkituista tuotteista 27:n todettiin sisältävän ftalaatteja ja pehmittimiä, ja niistä kolme todettiin määräystenvastaiseksi liian korkean dioktyylitereftalaattipitoisuuden (DOTP) vuoksi. Pakkauksessa annettujen tietojen tulee pitää paikkansa. 58 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tuotteista määritettiin tyydyttyneet, kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot. Kaikki Tullin valvo ntaosastolla tutkittiin eniten hedelmiä ja marjoja sekä vihanneksia. Ravintosisältömerkintöjen tarkastamisessa sovellettiin voimassa olevaa komission ohjetta. Siirtymän enimmäispitoisuuksille on lainsäädännössä raja-arvoja. Määräystenvastaiset tuotteet olivat thaimaalainen chilitahna ja kaksi kiinalaista valkosipulisäilykettä öljyssä. Kuvituskuva.. Ftalaatteja ja muita pehmittimiä tutkittiin yhteensä 48 maahantuodusta elintarvikeerästä. Lisäksi tutkittiin tuotteiden omega-3 ja omega-6 -rasvahappopitoisuudet. vsk Ftalaatit rasvaisissa elintarvikkeissa Elintarvikkeiden säilöntätölkkien kansien tiivisteiden on todettu sisältävän ftalaatteja. Tutkitut tuote-erät olivat erilaisia maustekastikkeita, maustesekoituksia ja öljyyn säilöttyjä elintarvikkeita. Koska lyijylle on annettu enimmäismäärä 0,10 mg/kg rasvoissa ja öljyissä, myös näytteiden lyijypitoisuus määritettiin. Myös pähkinöitä, mausteita, viljaa ja viljavalmisteita tutkittiin paljon
Tavanomaisten elintarvikkeiden tulosten arvioinnissa käytettiin voimassa olevaa komission ohjetta ravintoarvoarvojen sallituista poikkeamista. Yhdessä tuotteessa suolapitoisuus oli myös ilmoitettu virheellisesti natriumina ravintoarvomerkinnöissä. Osa tuotteista on uudentyyppisiä valmisteita omassa tuoteryhmässään, kuten proteiinipatukat tai -jäätelöt välipalatuotteina. Suolapitoisuus voidaan edelleen ilmoittaa tietyin edellytyksin myös ainesosaluettelossa natriumkloridina painoprosentteina, sillä siirtymäaikaa on jäljellä 13.12.2016 asti. Merkittävimpiä tuotteita suolan saannin kannalta ovat ne tuotteet, joita käytetään usein ja määrällisesti eniten, kuten leivät ja valmisruuat. Tutkimuksiin valittiin ateriankorvikkeita ja välipalatuotteita, kuten erilaisia patukoita, juomia ja jäätelöitä. Pakkausmerkinnöissä ilmoitetut proteiinipitoisuudet vastasivat pääosin mitattuja proteiinipitoisuuksia. Tutkituista tuotteista kolme hylättiin määräystenvastaisina ja viidessä todettiin lievempiä virheitä. 59 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Suolapitoisuus ilmoitetaan kiinteille elintarvikkeille yksiköissä g/100g ja nestemäisille elintarvikkeille yksiköissä g/100ml. Määräystenvastaisuuden syyt olivat, että analysoitu suolapitoisuus oli pienempi tai suurempi kuin pakkausmerkinnöissä ilmoitettu pitoisuus. Suolapitoisuudet määritettiin noin 180 näytteestä analysoimalla natriumpitoisuus. Ravintoarvomerkinnöissä ilmoitettu suolapitoisuus pitää sisällään sekä elintarvikkeeseen lisätyn suolan että elintarvikkeen luontaisesti sisältämän natriumin suolana. Tuotteet luokitellaan proteiinilla täydennetyiksi tavanomaisiksi elintarvikkeiksi. Ateriankorvikkeita ja välipalatuotteita tutkittiin yhteensä 28 kpl, kliinisiä ravintovalmisteita tutkittiin 17 kpl. mysleistä ja erityisruokavaliovalmisteista. vsk tutkitut tuotteet olivat lyijyn suhteen määräysten mukaisia. Suolapitoisuuksien määräystenmukaisuuden arvioinnissa käytettiin voimassa olevia komission ohjeita.. Kliinisten ravintovalmisteiden osalta tulokset arvioitiin pääsääntöisesti analyysimenetelmän mittausepävarmuuden antamaan vaihteluväliin peilaten. Näytteitä otettiin myös mm. Elintarvikkeiden proteiinipitoisuuden määräystenmukaisuus Runsaasti proteiinia sisältävien tuotteiden suosio on kasvanut viime vuosina. Suolapitoisuuden määräystenmukaisuus Natrium on tärkein verenpaineeseen vaikuttava ravintotekijä ja siksi elintarvikkeista saatavan natriumin määrällä on merkitystä. Proteiinipitoisuus analysoitiin yhteensä 45 tuotteesta. Tuotteiden valmistuksessa käytetyt proteiinikomponentit olivat yleisimmin peräisin maidosta, kananmunasta tai soijasta. Kliiniset ravintovalmisteet on valmistettu tiettyjen erityisryhmien ravitsemukseen. Tullilaboratorion tutkimuksissa selvitettiin proteiinituotteiden proteiinipitoisuuden paikkansapitävyyttä. Lisäksi selvitettiin kliinisten ravintovalmisteiden ravintoarvomerkintöjen oikeellisuutta proteiinin osalta. Näytteenä oli mm. Ainoastaan yhden kliinisen ravintovalmisteen osalta proteiinipitoisuus poikkesi pakkauksessa ilmoitetusta pitoisuudesta siten, että poikkeamasta annettiin huomautuslausunto. maustekastikkeita, snackstuotteita, leipiä, ateriakastikkeita ja valmisruokia. Elintarvikkeen suolapitoisuus tulee ilmoittaa nykyään ravintoarvomerkinnöissä suolaekvivalentteina, joka lasketaan natriumin määrästä. Lähes kaikissa elintarviketuoteryhmissä on tuotteita, joita markkinoidaan erityisesti proteiinin lähteinä
P rojektin kohteina olivat kaikki Espoon alueen myymälät, joissa valmistetaan jauhelihaa (yhteensä 24 kpl, joista 3 etnistä). vsk Espoossa toteutettiin tammi-toukokuussa 2016 valvontaprojekti myymälöiden valmistaman jauhelihan laatuun liittyen. Projektin tarkoituksena oli selvittää näytteenotoin ja tarkastuksin jauhelihan laatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä myymälöissä. Lisäksi arvioitiin kylmäketjun katkeamattomuus (miten olosuhdeja tuotelämpötilat täyttyvät lihan säilytyksessä sekä jauhelihan valmistusja myyntivaiheessa). Viimeisenä käyttöpäivänä näytteistä tutkittiin MetropoliLab laboratoriossa: alustava aistinvarainen arviointi, aerobisten mikrobien kokonaispesäkeluku, Escherichia coli ja Salmonella. Jauhelihan laadun arviointikriiterit. Samassa yhteydessä selvitettiin, miten lihan säilytystä, jauhelihan valmistusta, myyntiä ja omavalvontaa koskevat vaatimukset toteutuvat (puhtaanapidon ja lämpötilahallinnan toimivuus). Tulosten arvioinnissa käytetyt raja-arvot on kuvattu taulukossa 1. 60 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Jos näyte todettiin laadultaan huonoksi, annettiin ohjeistusta mahdollisista tulokJauhelihan valmistus ja laatu espoolaisissa myymälöissä Vladimir Vanhanen, Espoon seudun ympäristöterveys Tuija Myllymäki, Espoon seudun ympäristöterveys Emma Laamanen, Espoon seudun ympäristöterveys Janne Lundén, elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Taulukko 1. Projektissa valvontakohdeja näytemäärät ovat verrattain pieniä, joten tulosten tulkinnassa ja johtopäätösten teossa on oltava varovainen. Kaikkiaan näytteitä otettiin 25 kappaletta (5 myytiin pakattuina ja 20 irtomyynnissä), joista 2 oli sekajauhelihaa (nauta-sika tai sika-nauta) ja 23 naudanjauhelihaa. Elintarvikevalvontatutkimuksia
Jauhelihan valmistuspisteen puhtaus lihan käsittelytilassa osoittautui paremmaksi kuin kylmiössä. Lihamyllyn puhdistuksen toimivuus omavalvonnalla pintapuhtausnäyttein varmistettiin 58 %:ssa myymälöistä. Tuore liha on säilytettävä enintään 6 o C:ssa ja jauheliha enintään 4 o C:ssa. 61 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. vsk seen vaikuttavista riskitekijöistä ja haettiin uusintanäyte (1 kpl). Jauhelihan valmistus ja pakkaaminen ovat hyvin lyhytkestoisia toimintoja (noin 5–7 min). Tarkastuksilla todettiin, että lihamyllyn asianmukainen puhdistusohjelma oli vain 29 %:ssa tarkastuskohteista. Jauhelihanäytteenoton yhteydessä tarkastettiin lihakylmiön, lihankäsittelytilan (kaikissa tarkastetuissa myymälöissä oli erillinen jäähdytetty tila lihan käsittelyyn) sekä myyntikalusteiden lämpötilat. Tulokset Tarkastukset Kylmäketjun toimivuus Kylmäketjun katkeamattomuus on tärkeä jauhelihan hyvän laadun edellytys. Ottaen huomioon, että desinfioinnin pitäisi tapahtua puhtaalla pinnalla, on suositeltavaa lihamyllyn desinfiointi pesun jälkeen. Lihan jauhamisen hygienia ja sen omavalvonta Lihan jauhamisen hyvä hygienia on yksi perustekijöistä korkealaatuisen jauhelihan valmistamiselle. Kalusteiden kiinteiden mittarien osoittamat lukemat osoittivat yleensä alhaisempaa lämpötilaa kuin mitä tarkastajan mittaustulos osoitti. Lihamylly oli sijoitettu lihan käsittelytilaan (12 myymälää) tai lihakylmiöön (12 myymälää). Tarkastuksilla oli todettu, että myymälöissä jauhetaan lihaa 1–3 kertaa päivässä pääsääntöisesti vain pieni määrä kerrallaan (keskimäärin 5–10 kg). Pakatun tuotteen lämpötila myynnissä oli 1–4,5 C ja palvelumyynnissä 1–6 C. Tulosten perusteella lihamylly pestiin desinfioivalla pesuaineella 15 myymälässä (62 %) ja 5 myymälässä (21 %) desinfiointi tapahtui pesun jälkeen. Jauhelihan pakkaaminen tapahtui lihankäsittelytilassa (70 %:ssa myymälöistä) tai myymälän taustatilojen puolella 16–20 o C:ssa. Saatujen valvontatulosten mukaan kylmäketju pysyi katkeamattomana ottaen huomioon mittaustarkkuus (infrapunamittarilla ±1,5 astetta ja piikkimittarilla ±0,5 astetta) ja sallittu lyhytaikainen lämpötilapoikkeama. Lihan lämpötila ennen käsittelyä oli -1–6 o C, jauhelihan lämpötila valmistuksen jälkeen 1–6 o C ja pakkaamisen jälkeen 1–7 C. Tarkastettujen kylmälaitteiden olosuhdelämpötiloissa ei ollut todettu merkittäviä ylityksiä. Tarkastettavat asiat olivat lainsäädännön vaatimusten mukaisia (Oiva-arvosana oivallinen) vastaavasti 83 %:ssa (lihamylly. Lian ja mikrobien poistaminen lihamyllystä vaatii puhdistusvaiheiden ja puhdistusaineiden käyttöohjeiden tarkkaa noudattamista. Myös hyvin lyhytaikainen pakkaaminen jäähdyttämättömässä tilassa ei heikennä elintarviketurvallisuutta. Lihakylmiön lämpötila oli 0–4 o C, lihankäsittelytilan -0–14 o C (toimijoiden asettama tavoite 6–12 o C) ja myyntikalusteiden -1–4 o C (pakatun lihan kylmäkaluste) ja -1–5 C (palvelutiskin myyntivitriini). Tarkastuksilla oli havaittu, että työpisteen sijoittelu vaikuttaa lihan jauhamisolosuhteiden hygieenisyyteen (Kuva 1). Neljässä valvontakohteessa (17 %) tietoja ei ollut saatavilla. Puhdistusohjelma kuuluu myymälöiden omavalvontasuunnitelmaan ja siinä pitää kuvata erilaisten puhdistuskohteiden puhdistustavat ja niiden tiheydet. Lihamyllyn pesu tapahtui sekä koneellisesti (irto-osat) että käsin (runko). Lihamyllyn sijoittamisella lihankäsittelytilaan tai kylmiöön ei havaittu olevan vaikutusta tuotelämpötilaan
Lihamyllyn puhtaudesta pitää varmistua aistinvaraisen valvonnan lisäksi myös pintapuhtausnäyttein. Yhdessä myymälässä (lihamylly kylmiössä) puhtaudessa oli todettu epäkohtia, jotka heikentävät elintarviketurvallisuutta (arvosana C). Elintarvikenäytteet Myymälöiden valmistama jauheliha tehdään ainoastaan tuoreesta lihasta. Myymälöitä ohjeistettiin ottamaan pintapuhtausnäytteitä säännöllisesti ja siten varmistamaan puhdistuksen onnistuminen. Tilanteen arvioinnista kävi selkeästi ilmi, että jauhelihan valmistamisen omavalvonnan kehittäminen ei innosta toimijoita ja valvontaviranomaisten antama neuvonta voisi lisätä heidän kiinnostusta asioiden korjaamiseen. vsk lihan käsittelytilassa) ja 67 %:ssa (lihamylly kylmiössä) tapauksissa. Jos toimijat ymmärtävät omavalvontansa tärkeyden, olisi heidän helpompi saada tunnistamaan myös myymälöiden toiminnallisten epäkohtien riskejä ja niiden seuraamuksia. 62 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Jauhelihan valmistuspisteen puhtauden oiva-arvosana riippuen myllyn sijoittelusta.. Kuvassa 1 on Kuva 1. Pintapuhtausnäytteenotto oli huomioitu kaikkien myymälöiden omavalvontasuunnitelmassa (4–6 krt/v). Kehittämistä vaativana toimintatapana voidaan pitää sitä, että kaikissa tarkastetuissa kohteissa lihamylly pestiin anoastaan työpäivän lopussa, vaikka 62 %:ssa (n=15) myymälöistä jauheliha valmistettiin kaksi-neljä ja useampia kertoja päivässä. Syynä pintapuhtausnäytteiden tekemättä jättämiseen oli esim. PTY:n omavalvontaohjeistuksen ja toimijoiden omavalvontasuunnitelmien mukaan myymälän on tehtävä näytteenottosuunnitelma, jos myymälä itse jauhaa jauhelihaa. Keskeiset ongelmat/riskitekijät puhtaanapidon kannalta lihamyllyn sijoittamisessa kylmiöön johtuivat siitä, että kylmiössä ei ollut riittävästi tilaa lihan hygieeniseen jauhamiseen (yksi kolmasosa tarkastetuista kylmiöistä), lihamyllyn pesupaikka ei ollut välittömässä läheisyydessä ja sen säännöllinen käyttö osoittautui haasteelliseksi tehtäväksi (36 %, n=9), sekä käsienpesuun varattu piste ei ollut toiminnan kannalta järkevässä paikassa (21 %, n=5). Jauhelihan näytteenottosuunnitelma oli tehty vain 21 %:ssa myymälöistä (n=5). se, että myymälöiden omavalvonnasta vastaavien henkilöiden mukaan he luottavat henkilökunnan osaamiseen puhdistaa lihamylly vaatimusten mukaisesti sekä päivittäin ennen töiden alkamista he arvioivat aistinvaraisesti lihamyllyn puhtautta. Pintapuhtausnäytteitä otettiin suunnitelman mukaisesti 58 %:ssa kohteista. Pienien epäkohtien esiintyvyys puhtaanapidossa (Oiva-arvosana hyvä) oli lihankäsittelytilassa 17 % ja kylmiössä 25 %
On todettava, että etnisiä myymälöitä on alueella vähän, jotta voisi tehdä tilastollisia päätelmiä ja vertailla jauhelihanäytteiden mikrobiologista laatua etnisessä myymälässä jauhetun ja ns. Seuraavana päivänä myydyistä jauhetuista lihoista 21 % oli välttäviä ja yksi näyte (5 %) huonolaatuinen (Taulukko 2). Espoossa on kolme etnistä myymälää, joissa valmistetaan jauhelihaa. ketjumyymälässä (HOKElanto, Kesko) valmistetun jauhelihan välillä. Näytteiden mikrobiologinen laatu (3 kpl) oli yhdessä näytteessä hyvä ja kahdessa välttävä (Taulukko 2). Aistinvarainen laatu oli kaikissa haetuissa näytteissä hyvä. Ketjumyymälöistä oli otettu 22 näytettä, joiden mikrobiologisen laadun jakaantuma on esitetty taulukossa 2. Tarkastuksella oli todettu, että näytteen huono laatu aiheutui muutama päivä palvelumyynnissä olleen lihan jauhamisesta, jolloin raaka-aine oli jo valmiiksi huonolaatuista. vsk esitetty otettujen jauhelihanäytteiden mikrobiologisen laadun jakauma. Projektissa todettiin osan toimijoista pyrkineen siihen, että kerralla jauhetaan lihaa vain päivän (edes muutaman tunnin) myyntiä varten, koska jauhelihan valmistus lisää tuotteen bakteeripitoisuutta ja pienet epäkohdat lämpötilahallinnassa tai puhtaanapidossa myymälässä voivat merkittävästi heikentää elintarviketurvallisuutta. Jauhelihaa saa myydä valmistuspäivänä ja sitä seuraavana päivänä. Toimintatapaan oli tehty muutoksia ja uusintanäyte oli hyvä. Koska näytemäärä oli pieni, ei voida todeta tilastollista yhteyttä myyntiajan ja laadun välillä. Jauhelihojen mikrobiologista laatua verrattiin valmistuspäivänä ja myös seuraavana päivänä myydyn tuotteen välillä. ketjumyymälässä (HOK-Elanto, Kesko) valmistetun jauhelihan välillä. Kaikista tutkituista jauhelihanäytteistä 60 % (15 kpl) oli aistinvaraiselta ja mikrobiologiselta laadultaan hyviä, 36 % (9 kpl) todettiin hygieeniseltä laadultaan välttäväksi (6,1x10 6 –2,4x10 7 pmy/g) ja 4 % (1 kpl) huonoksi aerobisten mikrobien korkean kokonaispesäkelukumäärän (1,7x10 8 pmy/g) vuoksi (Kuva 2). Jauhelihanäytteiden mikrobiologista laatua vertailtiin etnisessä myymälässä jauhetun ja ns. Näytteistä 24 %:ssa (6 kpl) myynti oli vain valmistuspäivänä ja 76 % (19 kpl) myynti oli myös seuraavana päivänä. Mikrobiologisen laadun perusteella arvioituna myymälöissä jauhamispäivänä myydyistä jauhelihoista 83 % oli välttäviä, huonolaatuisia ei ollut todettu. Yksittäisten etnisten kohteiden arvioinnilla voidaan päätellä, että suuri vaikutus tuotteen hygieeniseen laatuun on lyhyellä myyntiajalla (valmistus vain muutaman Kuva 2. Yhdestäkään tutkitusta jauhelihanäytteestä ei löytynyt salmonellaa. Jauhelihanäytteiden jakaantuminen mikrobiologisen laadun mukaan.. 63 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Palvelumyynnissä olleen lihan käyttö jauhelihan valmistukseen ei ole suositeltavaa. Käsienpesuun on varattava toiminnan kannalta järkevään paikkaan sijoitettu käsienpesupiste ja välittömässä läheisyydessä on oltava lihamyllyn asiallisesti varustettu pesupaikka. Jos myymälässä on jäähdytetty asiallisesti varustettu tila lihan käsittelyä varten, on suositeltavaa, että lihamylly sijoitetaan lihan käsittelytilaan. Jos lihamylly suunnitellaan sijoitettavan lihakylmiöön, toimijan tulisi huomioida seuraavat asiat: kylmiössä on oltava riittävästi tilaa hygieeniseen toimintaan, kylmiössä säilytettävien elintarvikkeiden elintarviketurvallisuus ei heikkene, lihamyllyn ja kylmiön hyvän hygieenisen tason ylläpitäminen ja henkilökunnan käsihygienia ei vaarannu. Lihamyllyn hygienia on yksi keskeisistä osista jauhelihan laadussa. 020 5555 12 Vakiona monipuoliset, omavalvontaa tehostavat lämpötilatientojen hälytysja valvontaominaisuudet Huipputason kylmälaitteet ammattikäyttöön. Kylmäketju toimii katkeamattomana. Taulukko 2. 64 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Puh. Lihamyllyn sijoittelu vaikuttaa lihan jauhamisolosuhteiden hygieenisyyteen. Sekajauhelihanäytteistä toinen näyte oli huono ja toinen hyvälaatuinen. Toimijoiden tulee omavalvonnalla varmistaa, että jauhelihan turvallisuusja valmistushygieniavaatimukset täyttyvät. Suomalaista laatua! www.porkka.com Uusi Porkan Innovation Center sijaitsee Mukkulankatu 19, 15210 Lahti. Hyvälaatuinen raaka-aine on jauhelihan korkean laadun tärkein edellytys. Naudanlihaa sisältävistä jauhelihoista 61 % (14 kpl) oli hyvälaatuisia ja 27 % (9 kpl) välttäviä. Toimijoiden on kehitettävä näytteenottoa omavalvontajärjestelmänsä toimivuuden todentamiseksi. Johtopäätökset Espoon alueen myymälöissä valmistettu jauheliha on laadultaan yleisesti ottaen hyvää tai tyydyttävää. Lihamylly pitää pestä tarvittaessa päivän mittaan puhdistusohjetta tarkasti noudattaen. Jauhelihan näytetulokset. vsk tunnin myyntitarvetta varten, ei myydä seuraavana päivänä)
65 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Hintaan sisältyy koulutusmateriaalit, tilakulut sekä ohjelmaan merkityt kahvit ja lounas. Ilmoittautumiset 21.9.2016 mennessä: www.ymparistojaterveys.fi > Koulutukset 8.45 Aamukahvi 9.15 Huonon sisäilman terveysvaikutukset – huonepöly, lämpötila, ilmanvaihto Työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus, Turun yliopisto 10.00 Tauko 10.15 Siivoojille aiheutuvat terveyshaitat – siivousaineet, ilmanlaatu, pöly Työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus, Turun yliopisto 11.00 Siivouksen merkitys sisäilman laatuun – hiukkasten merkitys Johtava konsultti Esko Korhonen, FCG Konsultointi Oy 11.45 Keskustelu ja etukäteiskysymysten käsittely 12.00 Lounas 13.00 Sisäilmaongelmakohteiden siivouskäytänteet puhtauspalveluiden tuottajan palvelukonseptit, ohjeet ja laadunvalvonta kiinteistöjen omistajan ohjeet, mittaukset ja seuranta sekä korjaavat toimenpiteet sisäilmaongelmien koordinaattorina Projektipäällikkö Marita Koskinen, Sastamalan Ruokaja Puhtauspalvelut Oy Servi 13.45 Siivouksen tason todentaminen – aistinvaraisesti vai mittareilla. Toimitusjohtaja, FT Tuula Suontamo, Tuula Suontamo Oy 15.30 Keskustelu ja etukäteiskysymysten käsittely 16.00 Kotiin lähtö 6.10.2016 Hotel Arthur Vuorikatu 19, Helsinki Siivous ja sisäilma. vsk Ympäristö ja Terveys-lehti järjestää koulutuspäivän Koulutuksen hinta 245 e (+ alv 24 %). Toimitusjohtaja, FT Tuula Suontamo, Tuula Suontamo Oy 14.15 Iltapäiväkahvi 14.45 Siivouskäytännöt säästöjen kurimuksessa – miten käy sisäilmaston laadun ja kosketuspintojen hygienian
vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Smoothie-juomat hyvälaatuisia Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tutkitut smoothie-juomat todettiin mikrobiologisellta laadultaan pääosin hyviksi. Smoothie-juomien laadussa ei juuri huomautettavaa Smoothie-juomista otettiin 141 näytettä pääasiallisesti kahviloista ja pikaruokapaikoista. Vantaan ympäristökeskus tutki smoothie-juomien ja niissä käytettävien ulkomaisten pakastemarjojen laatua vuonna 2013. Ulkomaiset pakastemarjat on hyvä kuumentaa ennen käyttöä Vantalla tutkittiin lisäksi 14 näytettä smoothie-juomissa käytettävistä ulkomaista alkuperää olevista pakastemarjoista tai pakastemarja-hedelmäsekoituksista, joista tutkittiin noroja hepatiitti A -virukset. Bakteeria esiintyy ympäristössä pieniä määriä, ja sen lisääntymistä elintarvikkeissa voidaan estää muun muassa oikealla lämpötilahallinnalla. Vajaa kuusi prosenttia näytteistä oli mikrobiologiselta laadultaan välttäviä ja vajaa prosentti huonoja. 66 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että smoothie-juomat ovat pääsääntöisesti laadultaan hyviä, sillä lähes 94 prosentissa otetuista näytteistä ei ollut huomautettavaa. Näytteistä tutkittiin Escherichia colija Bacillus cereus -bakteerit ja homeet. Tutkimuksessa havaittiin, että ulkomaisia pakastemarjoja ei läheskään aina kuumenneta ennen niiden käyttöä. Tuloksiin on kuitenkin hyvä suhtautua kriittisesti, sillä virusten tutkiminen elintarvikenäytteistä on hankalaa ja näytemäärä oli pieni. Espoon seudun ympäristöterveys ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus selvittivät vuonna 2015 smoothie-juomien mikrobiologista laatua sekä smoothie-juomissa käytettävien ulkomaista alkuperää olevien pakastemarjojen kuumentamiskäytäntöjä noroja hepatiitti A -viruksiin liittyen. Vantaan ympäristökeskuksen ottamista näytteistä tutkittiin myös Staphylococcus aureus -bakteerin esiintymistä. Smoothie-juomissa käytettävissä pakastemarjoissa ja pakastemar ja-hedel mäsekoituksissa ei todettu noroeikä hepatiitti A -viruksia. Syynä välttäviin ja huonoihin tuloksiin oli yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Bacillus cereus -bakteerin liian korkea määrä. Huolestuttavaa oli, että suosituksesta huolimatta smoothie-juomien valmistuksessa käytettäviä ulkomaisia pakastemarjoja ei läheskään aina kuumenneta ennen niiden käyttöä
Projektiin osallistuivat Päijät-Hämeen sosiaalija terveysyhtymä, Riihimäen seudun terveyskeskuksen ky, Hämeenlinnan kaupunki sekä Lahden kaupunki. Kohteiden tarkastukset jakautuivat seuraavasti; Elintarvikemyymälät 25 kpl Grillit ja pikaruokapaikat 23 kpl Pizzeria 12 kpl Kahvilat ja ravintolat 40 kpl Keskuskeittiöt ja laitoskeittiöt 10 kpl Henkilöstö/lounasravintolat 15 kpl Tukut 3 kpl Kontaktimateriaaliprojektin tarkoituksena oli ensisijaisesta ohjata ja neuvoa toimijoita.. pdf Hämeen seudullinen kontaktimateriaaliprojekti 2015 Projektiyhteenveto Hämeen seudun yhteisenä projektin toteutettiin kontaktimateriaalien vaatimustenmukaisuuden sekä oikean käytön varmistamiseen liittyvä projekti elintarvikealan yrityksissä. Kontaktimateriaaliprojektin tarkoituksena oli ensisijaisesta ohjata ja neuvoa toimijoita varmistamaan käyttämiensä elintarvikekontaktiin tulevien tarvikkeiden ja materiaalien soveltuvuus aiottuun käyttöön. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 12/2015. Tarkastuksia tehtiin yhteensä 128 kohteeseen. Lähde: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Espoon seudun ympäristöterveys, Vantaan ympäristökeskus: Smoothie-juomien laatu pääkaupunki-seudulla. hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-12-15. Projektin aikana annettiin myös runsaasti neuvontaa ja ohjausta liittyen kontaktimateriaaleihin sekä niiden oikeanlaiseen käyttöön. Erillisen lomakkeen mukaisesti tarkastettaviin ja neuvottaviin asioihin sisällytettiin mm kontaktimateriaalin kelpoisuus haluttuun käyttöön, minkälaisia dokumentteja elintarvikehuoneistolla tulee tarvittaessa olla kontaktimateriaalin soveltuvuuden varmistamiseksi ja miten oikein käyttää tietynlaisia elintarvikkeen kanssa kontaktiin tulevia materiaaleja sekä mitä käytön rajoituksia materiaalilla mahdollisesti on. vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kuumennussuosituksesta huolimatta. kertakäyttöisiä pakkausmateriaaleja elintarvikkeiden käärimiseksi ja suojaamiseksi. Tulokset Projektissa tarkastukset keskitettiin pääsääntöisesti kohteisiin, joissa käytetään kohtuullinen määrä erilaisia ns. Http://www. Tätä voidaan pitää huolestuttavana, sillä viime vuosina on todettu useita ulkomaisten pakastemarjojen aiheuttamia noroja hepatiitti A -virusepidemioita niin Suomessa kuin muuallakin Euroopan unionin alueella. 67 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Projektissa keskityttiin ohjaamaan ja neuvomaan toimijoita elintarvikkeen kanssa kosketukseen tulevien materiaalien vaatimuksista
4 % tarkastetuista tuotteista ei ollut vaadittavia merkintöjä lainkaan ja 5 % tuotteita vaadittavat asiakirjat puuttuivat kokonaan. 68 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Yleisin käytön rajoitus kontaktimateriaaleissa on että tuotetta ei pidä käyttää rasvaisten elintarvikkeiden kanssa kosketuksessa (33 tuotetta). Erilaisia käytön rajoituksia tuotteissa havaittiin runsaasti. Tarkastettujen joukossa oli myös uusiokäyttötuotteita kuten dynoja ja muita rasioita. Mikäli kontaktimateriaali ei ole soveltuva tietyntyyppisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen, tulee materiaalin kääreessä olla siitä maininta. Elintarvikemyymälöissä tarkastettiin eri tarkoituksiin olevia materiaaleja 23 erilaista tuotetta, Grilleissä 16 erilaista tuotetta, Henkilöstöravintoloissa ja lounasruokaloissa 20 erilaista tuotetta, kahviloissa 37 erilaista tuotetta, pizzerioissa 20 erilaista tuotetta ja ravintoloissa 18 erilaista tuotetta. vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Alueellisesti tarkastukset painottuivat seuraavasti: Päijät-Hämeen sosiaalija terveysyhtymä 45 % Lahden kaupunki 22 % Hämeenlinnan kaupunki 8 % Riihimäen seudun terveyskeskuksen ky 25 % Eri kohteissa tarkastettiin käytössä olevia kontaktimateriaaleja tarkastajien valinnan mukaan yhteensä 755 eri tuotetta. muovista, paperista, kartongista, styroksista, metallista ja puusta. Joukossa oli myös Tarkastetuista kontaktimateriaaleista tuotteiden merkinnät olivat pääsääntöisesti asialliset ja ilmaisivat että materiaalia voi käyttää kontaktissa elintarvikkeen kanssa. Tarkastetuista kontaktimateriaaleista tuotteiden merkinnät olivat pääsääntöisesti asialliset ja ilmaisivat että materiaalia voi käyttää kontaktissa elintarvikkeen kanssa. Näistä 18 havaittiin kertakäyttöisten käsineiden yhteydessä. Elintarvikekohteissa on runsaasti erilaisia materiaaleja eri tarkoituksiin mm. (Kuvituskuva). Kontaktimateriaalin käyttö kuumille oli kielletty 12 tarkastetun materiaalin kohdalla
Projekti havahdutti usean toimijan kiinnittämään enemmän huomiota tuotteen päällykseen ja siinä oleviin mahdollisiin merkintöihin ja annettuihin rajoituksiin. Yhteenveto: Terveystarkastaja Ulla Seppälä. Tarkastuksen yhteydessä selvitettiin myös mikä on tieto/taito kontaktimateriaalien oikeanlaisesta käytöstä. Muita lämpötilarajoituksia annettiin 26 kontaktimateriaalin yhteydessä. Muita rajoituksia ilmeni mm. Kohteissa annettiin neuvontaa mm. Yleisimmin ongelman tuottivat kertakäyttökäsineet joita myydään eri nimillä ja eri tarkoituksiin sekä metallisten astioiden käyttö esimerkiksi happamien ja suolaisten elintarvikkeiden käytössä. Kontaktimateriaaleille asetetut erilaiset käytön rajoitukset eivät ole olleet esteenä materiaalien käytölle elintarvikehuoneistoissa koska oletuksena on ollut, että tukusta ostettu tuote täyttää lain vaatimukset. Näissä tuotteissa on yleisimmin käytölle asetettuja rajoituksia ja käsineitä valmistetaankin niin elintarvikesiivouskuin sairaalakäyttöön. ”ei sovellu alkoholipitoisille tuotteille ”kartonkimuki, ”Ei sovellu happamille/suolaisille tuotteille” (alumiinifolio), ”ei suositella kalan käsittelyyn” (kertakäyttökäsineet), ”ei mikroon” Annosrasian suljentakalvo, ”ei voimakashajuisille” (alumiinifolio), Mikroaaltouunin käyttöaika ”mikro max.2 min, ei uuniin” (take-away -rasia). 4 % käytössä oli pieniä puutteita. Elintarvikeyrityksen käyttävät kertakäyttöisiä pakkaus-, ja suojausmateriaaleja sekä rasioita ja laatikoita elintarvikkeiden säilytykseen hyvin runsaasti ja monipuolisesti. Kahviloissa on huomattavasti enemmän erilaisia kontaktimateriaaleja käytössä kuin muissa tarkastetuissa elintarvikekohderyhmissä johtuen todennäköisesti kahviloissa pakattavista leivonnaisista ja muista mukaan myytävistä runsaista myyntiartikkeleista. 90 % kohteissa tiedettiin kuinka materiaaleja tulee käyttää ja minkä tyyppisten tuotteiden kanssa tuote on tarkoitettu käytettäväksi. 69 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Eniten tiedon puute koskee kertakäyttöisten suojakäsineiden soveltuvuutta käytettäväksi elintarvikkeita käsiteltäessä. Yhteenveto Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevien tai siihen tarkoitukseen aiottujen materiaalien valikoima on erittäin runsas ja monipuolinen. Pääsääntöisesti voidaan todeta, että kontaktimateriaalien merkinnät ja asiapaperit ovat kunnossa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Yleisimmin oletetaan että materiaali soveltuu käytettäväksi mutta ei ole osattu ajatella, että materiaalilla olisi mitään rajoituksia. 13 % kohteissa ei ollut aikaisempaa tietoa kontaktimateriaalien oikeasta käytöstä mukaan lukien kierrätysastiat ja -tarvikkeet. vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia alumiinifolioita sekä tuorekelmua. Näitä oli mm takeaway -rasioissa (18) sekä tuorekelmuissa (6). kontaktimateriaalien merkinnöistä, tarvittavista asiakirjoista ja käytön rajoituksista. Tarkastuksella annettiin neuvontaa ja ohjausta runsaasti
Ihmisten tietoisuutta elintarvikkeisiin liittyvistä riskeistä ja niiden valvonnasta pyritään lisäämään. Hankkeesta saatuja tietoja voidaan käyttää uusien elintarvikehuoneistojen suunnittelun apuna sekä tulevia valvontaprojekteja käynnistettäessä Sirpa Könönen Selvitystyö: Pohjois-Karjalan Aterioiden kuljetukset -valvontahanke Metropolia Ammattikorkeakoulu Insinöörityö. 70 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tarkoituksena oli osallistua Pohjois-Karjalan Ympäristöterveyden vuonna 2011 aloittamaan Aterioiden kuljetukset -valvontahankkeeseen ja olla mukana jäljellä olevilla valvontakäynneillä keskuskeittiöillä. Keväällä 2014 yhden kunnan valvontakohteet, joihin insinöörityön tekijä osallistui, olivat tarkastamatta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota ja analysoida valvontahankkeen puitteissa tarkastettujen keittiöiden tarkastustulokset. Hankkeen pohjalta osana opinnäytetyötä laadittiin myös lehdistötiedote medialle jaettavaksi sekä ohjeistus ateriankuljetuksiin osallistuville tahoille. vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Pohjois-Karjalan Aterioiden kuljetukset -valvontahanke Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Pohjois-Karjalassa ateriakuljetuksiin osallistuvien keskuskeittiöiden toimintaa. Hankkeen tuloksia voidaan jatkossa käyttää uusien suurkeittiöiden rakenteelliseen ja toiminnalliseen suunnitteluun, jolloin näihin ongelmiin osataan varautua. Tulevaisuudessa Pohjois-Karjalassa eri valvonta-alueiden terveystarkastajat jatkavat yhteistyötään kuntarajojen yli. Näin kävi helposti etenkin yksittäispakattuja aterioita kuljetettaessa, jolloin lämpimänä nautittavaksi tarkoitettu ateria oli jo merkittävästi viilentynyt heikentäen ruoan laatua ja nautittavuutta. Lisäksi tarpeellisia lisälaitteita, kuten erillisiä ruoan jäähdytys/jäädytyskaappeja tai lämpölamppuja ei välttämättä ollut hankittu. Mitä lyhemmäksi kuljetusaika saadaan, sitä paremmin aterian laatu pysyy ennallaan. Näiden perusteella saatiin kattava kuva Pohjois-Karjalan ateriakuljetuksia tarjoavien keskuskeittiöiden toiminnasta. Säästösyistä monissa kunnissa kouluja laitoskeittiöitä on lakkautettu ja aterioiden valmistus on keskitetty keskuskeittiöihin, joista ruoka kuljetetaan eri kohteisiin. Keittiöt, jotka on aikaisemmin mitoitettu pienempään ruoanvalmistusja säilytyskapasiteettiin kärsivät tällaisessa tilanteessa etenkin kylmätilojen suppeuden vuoksi. Tilan riittämättömyys ja ahtaus oli yhteinen ongelma useissa keittiöissä, etenkin kylmätilojen osalta. Massaruokien lämpötiloissa ei tapahtunut elintarviketurvallisuutta heikentäviä muutoksia. Aterioiden vastaanottajaa on myös hyvä ohjeistaa ruoan asianmukaisesta jatkosäilytyksestä. Ateriakuljetuksissa ongelmia aiheutti pakkauspaikan puutteellisuuksista johtuva aterioiden jäähtyminen jo pakkausvaiheessa, jolloin ruokien lämpötila kuljetuksen lopussa ei ollut enää sallittujen rajojen sisällä. Elintarvikevalvontaa pyritään yhtenäistämään ja Suomessa on siirrytty valtakunnalliseen Oiva-arviointiin kaikkien elintarvikehuoneistojen valvonnassa
Kaikki lika ei kuitenkaan ole näkyvää ja siksi säännölliset pintapuhtausnäytteet ovat tärkeä osa puhtauden arvioimisessa. Keittiössä puhtaiden astioiden säilytyspaikat tulisi valita niin, etteivät ne olisi alttiina likaantumiselle ja siten, ettei roiskevaaraa ole. Näytteenotot tehtiin ennalta ilmoittamatta. leikkureiden terät). Suurin osa näytteistä 84 % (223 kpl) oli puhtaita. Näytteitä pyrittiin ottamaan sellaisilta puhtailta pinnoilta, jotka ovat suorassa kosketuksessa elintarvikkeiden kanssa tai pinnoilta, jotka saattavat toimia mikrobien välittäjinä tai sellaisilta pinnoilta, joiden puhtaanapito on normaalia haasteellisempaa (esim. Hyvän hygieenisen tason ylläpitäminen edellyttää, että elintarvikehuoneistoissa seurataan säännöllisesti puhtaanapitoa ja puhdistuksen riittävyyttä. Osittain tämä selittyy sillä että leikkuulautaa ja veistä käytetään useasti ja näytteitä otettiin eniten näiltä kahdelta pinnalta. PRO-clean tunnistaa pinnoille jääneet proteiinijäämät ja reagoi niihin värimuutoksella. Projektin tavoitteena oli selvittää kuinka hyvin pakkaamattomia elintarvikkeita käsittelevillä elintarvikehuoneistoilla on pintapuhtausasiat hallinnassa. 71 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Aistinvarainen arviointi ja silmämääräinen tarkastelu riittävät yleensä päivittäisen puhtauden arvioimiseen. Projektin perusteella voidaan todeta, että tutkituissa kohteissa pintojen pintapuhtauden taso on melko hyvä. Monissa keittiöissä astioita yms. EY:n mikrobiasetuksen mukaisesti ne tulee sisällyttää osaksi omavalvontasuunnitelmaa. Lisäksi jos astiat ja välineet ovat pitkään käyttämättä, tulee ne pestä ennen käyttöönottoa. Pintapuhtausnäytteet otettiin PRO-clean pikatestillä. Välineitä tulee myös säännöllisesti uusia, koska naarmut ja urat ovat hyviä kasvualustoja mikrobeille. Näytteitä otettiin yhteensä 86 eri kohteesta, yhteensä 266 näytettä. välineitä säilytetään työpöytien alaja ylätasoilla. Eniten proteiinijäämiä oli muovisissa leikkuulaudoissa ja veitsissä. Lisäksi muovisen leikkuulaudan huokoinen pinta ei välttämättä puhdistu kokonaan normaalissa pesussa, jos laudassa on paljon kulumaa. Eniten parannettavaa on leipomoissa, ravintoloissa sekä grillija pikaruokaloissa. Yhteenveto: Merja Lumme. Säännölliset pintapuhtausnäytteet ovat tärkeitä puhtauden arvioimisessa.. Vähän proteiinijäämiä oli 12 % näytteistä (31 kpl) ja paljon oli 4 % näytteistä (12 kpl). vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Pintapuhtausprojekti 2015 Haminan ja Kotkan seudulla Haminan ympäristötoimi ja Kotkan ympäristökeskus toteuttivat valvonta-alueillaan pinta puhtausnäytteenottoprojektin. Kohteina oli ravintoloita, keskusja laitoskeittiöitä, vähittäismyymälöitä, leipomoita, kahviloita, grillija pikaruokaloita sekä pubeja
Tavarantoimittajien salaattikonseptit omavalvontaohjeineen antavat periaatteessa hyvät lähtökohdat myymälöiden omavalvonnalle. Salaattilinjastojen tuotteiden tarkoitus on olla esillä ja houkutella asiakkaita ostamaan, mikä taas voi aiheuttaa sen, että tuotteiden suojaus on puutteellista. Mikrobiologisten tulosten perusteella voidaan sanoa että esimerkiksi oliivit pilaantuvat herkästi, ellei niitä säilytetä omassa liemessään ja käsitellä hygieenisesti, niin keittiössä kuin asiakkaiden toimesta. Eräässä myymälässä taas salaattilinjastoon nojailtiin ja sen päällä jopa istuttiin, koska linjasto sijaitsi palvelupisteen edessä. Itsepalvelulinjaston asianmukaisuuden valvontaan ei yrityksissä ole erillisiä henkilöstöresursseja, vaan linjastoja hoidetaan muun työn ohella. On toivottavaa, että salaattibaarien ja -buffettien suuri suosio tuo markkinoille uudenlaisia salaattilinjastoja, joissa tuotesuojaus on otettu paremmin huomioon. Elintarvikenäytteitä kohteista otettiin yhteensä 92 kpl. vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Mättääkö salaattibaarissa Tampereen alueellisen Ympäristöterveysyksikön tarkastajat toteuttivat projektin, jonka tarkoituksena oli selvittää kaupoissa ja ravintoloissa itsepalveluna myytävien salaattien turvallisuutta ja turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Toimijoiden olisi hyvä tiedostaa tavarantoimittajan avatuille pakkaussisällöille asettamat käyttöajat.. Projektissa tarkastettiin 15 myymälöissä sijaitsevaa itsepalvelupistettä ja 23 ravintoloissa sijaitsevaa itsepalvelupistettä. Säilykkeet, kuten oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit siirrettiin joissain kohteissa salaattipöydästä kylmiöön jatkokäyttöä varten. Elintarvikenäytteet osoittivat myös, että raa’oissa salaateissa esiintyi erityisesti hiivaongelmaa, kun taas kypsissä salaateissa oli kokonaisbakteeriylityksiä. Mitä selvisi Muutamassa ravintolassa ja myymälässä kävi selväksi, että itsepalvelulinjastoa oli niiden sijainnin takia vaikeaa pitää silmällä. Olisi myös huomioitava, että elintarvikkeita ei kannata siirrellä paikasta ja astiasta toiseen. Silloin salaattibuffetin sisältö ei ole välttämättä lainkaan etukäteen suunniteltu, vaan tuotteet vaihtelevat tilanteen mukaan. 72 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Projektia varten laadittiin itsepalvelupisteen tuotteisiin keskittyvä tarkastuslomake, jossa Oiva-ohjeiden sisälle määritettiin kyseisiin tuotteisiin liittyviä tarkastuskohtia. Suurimmissa ketjuravintoloissa oli yleensä määritetty kirjallisesti käyttöaikoja avatuille tuotteille, tosin silloinkin vain osalle tuotteista. Elintarvikkeiden lämpötilojen ja kierron hallintakaan ei aina mene ihan putkeen. Itsepalvelulinjaston omavalvontaan voidaan siis vaikuttaa paljon juuri linjaston suunnitteluja hankintavaiheessa. Myyntija säilyvyysajan arvioiminen pelkästään tarjoilulinjaston kohdalla ei anna käsitystä siitä, kuinka kauan ja miten tuotetta on sitä ennen säilytetty esimerkiksi keittiön kylmiössä. Toisessa ääripäässä salaattien tarjoaminen toimii vain pienenä lisäarvontuottajana asiakkaille, jolloin linjaston laitekantaan ja tuotekonseptiin ei ole juurikaan panostettu. Projektiin valittujen kohteiden henkilökunta suhtautui tarkastuksiin pääosin erittäin myönteisesti. Linjaston olisi hyvä sijaita henkilökunnan näköetäisyydellä, mutta ei mielellään asiakkaiden pääkulkuväylällä
Salaattiin oli myös saatettu edellisessä työvuorossa lisätä allergisoivia ainesosia sisältävää pestokastiketta, eikä tieto ollut kulkeutunut eteenpäin. vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Tuotetietojen ilmoittaminen asiakkaille Samaan aikaan projektin kanssa osui Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille voimaantulo. Selvää on, että tuotteiden lämpötilojen, jäljitettävyyden, iän ja tuotesisällön hallitseminen on sitä vaikeampaa mitä monipuolisempi valikoima on. Allergeenien ilmoittamisen valvonnassa on myös elintarvikevalvonnan ”katvealueita”. Suurin osa tarkastettujen kohteiden toimijoista ei ollut kuullutkaan kyseisestä asiasta. Annetuissa Oiva-arvosanoissa näkyy se, että elintarviketietojen ilmoitusvelvollisuus on haasteellinen asia, sekä elintarvikealan toimijoille, että valvontatyötä tekeville viranomaisille. Tärkein asia kuitenkin on, että ravintoloissa ja myymälöissä sovitaan menettelytavat siihen miten tuotetietoja juuri kyseisessä kohteessa kyetään parhaiten hallitsemaan. Tuotetietojen hakeminen eri lähteistä oli usein haasteellista. Muutamassa tarkastetussa kohteessa henkilökunta oletti salaattikomponentin olevan kotimaista, vaikka se ei sitä ollut. Asiakasta ei myöskään ole koskaan saanut tahallisesti harhaanjohtaa. Monilta toimijoilta yksinkertaisesti puuttuvat selkokieliset ohjeet ja toimintamallit esimerkiksi allergee. Ilman ajantasaista ja kirjallista reseptiikkaa on ilmeisen vaikeaa antaa asiakkaalle oikeaa tietoa tuotteiden sisällöstä tai alkuperästä, ellei kyse ole pienimuotoisesta toiminnasta. Kun itsepalvelussa tarjolla pidettyjen salattikomponenttien allergisoivia ainesosia lähdettiin ihan käytännössä selvittämään ilmeni, että tuoteselosteiden läpikäymiseen ja reseptikirjauksiin kannattaisi todellakin panostaa. Samoin esimerkiksi maustamattomana hankittu ja tarjottu broileri sisälsikin yllättävän paljon erilaisia mausteita. Asiakasta ei siis hyödytä mitään pelkkä opaste lisätietojen kysymismahdollisuudesta, ellei henkilökunta osaa niitä ilmoittaa. Esimerkiksi puhtaustasossa ja lämpötilahallinnassa todetut ongelmat ovat yleensä helpommin korjattavissa, kuin tuotetietojen hallinnan parantaminen. Periaatteessahan mikään olennainen asia ei kuitenkaan ollut muuttunut, vaan toimijan on ennenkin täytynyt tietää mitä allergisoivia ainesosia ja allergeeneja tarjolla pitämissään elintarvikkeissa on jos asiakas on sitä kysynyt. Projektin suurimpia anteja oli se, että elintarviketietojen antamiseen liittyviä velvoitteiden toteutumista arvioitiin entistä systemaattisemmin. Ne jotka olivat onnistuneet käymään asiaa liipanneessa koulutuksessa olivat epävarmoja siitä, mitä asetus oikein käytännössä edellyttää. 73 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30
Sijoita itsepalvelulinjasto niin että sen valvonta onnistuu henkilökunnalta helposti 2. Itsepalvelulinjastoa suunnittelevalle yrittäjälle tai siitä nyt vastaavalle voi projektin tulosten perusteella kiteyttää seuraavat yksinkertaisilta kuulostavat, mutta jatkuvaakin työtä vaativat ohjeet: 1. Lähes kaikille näytteille otettiin lisäksi vertailunäytteet (22 kpl). Ruokien säilytyslämpötilat olivat säädösten mukaiset. Hyvä projektityö voi parhaimmillaan kehittää niin tarkastajaa kuin elintarvikealan toimijaa ja parantaa sekä tarkastuskäytäntöjä että toimijan osaamista. Tuotekohtaiseen riskienarviointiin pyrkivä tarkastus antaa ainakin projektin perusteella enemmän tietoa kohteen omavalvonnan toimivuudesta sekä tarkastajalle että elintarvikealan toimijalle. Kirjaa omavalvontaan mitä tehdään itsepalvelusta jäljelle jääneille tuotteille 5. Tehdäänkö projekteja vain projektien takia. grillatusta kanasta, broilerikuutioista, salaattikanasta, kananpojan paistisuikaleesta. Tuotteita oli käytetty salaatteihin, täytettyihin patonkeihin, hampurilaisiin jne. Perehdytä henkilökunta kohtiin 2, 3 ja 4 Ympäristöinsinööri Tuija-Leena Sahlstedt Tampereen Ympäristöterveys Elintarvikevalvontatutkimuksia Kanaruokien hygieeninen laatu Vuoden 2014 aikana ympäristöterveydenhuolto vastaanotti useita asiakasvalituksia, joissa kanaruoka-annoksia epäiltiin vatsasairauden aiheuttajaksi. 74 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. vsk nien ja allergisoivien ainesosien suunnitelmalliseen hallintaan. Huomioi toiminnassa reseptimuutokset ja erilaisille tuotteille asetetut lämpötilarajat 4. Sulatettujen kanaruokien säilyvyysaika oli useimmiten hyvin ohjeistettu ja säilytysaikojen ylityksiä ei tullut esille. Projekteja suunniteltaessa on olennaista miettiä mitä asiakkaamme hyötyvät projektin tuloksista. Mitä muuta jäi käteen Projektista saadun palautteen perusteella kävi selväksi, että tuotekohtaiseen riskienarviointiin pyrkivä projektitarkastus antoi enemmän tietoa sekä tarkastajalle että elintarvikealan toimijalle. Helmi-toukokuussa 2015 otettiin näytteitä kanaruuista, kaikkiaan 19 ravintolasta ja 6 elintarvikekaupasta. Pakasteena varastoitujen kanaruokien sulattamisesta oli huolehdittu turvallisesti niin, että sulatettavia eriä säilytettiin kylmävarastossa hyvin suojattuina. Entä tuoko projekti jotain lisäarvoa elintarvikealan yrityksille, esimerkiksi uuden lainsäädännön avaamisessa käytäntöön. Luo oma käytäntö tuotetietojen hallintaan, jotta voit ilmoittaa asiakkaille allergeeneista ja intoleransseja aiheuttavista ainesosista 3. Kanaruokanäytteitä (25 kpl) otettiin mm. Kanaruokien mikrobiologinen laatu oli hyvä kaikissa näytteissä (25 kpl) ja niiden vertailunäytteissä (22 kpl.) Ainoastaan yhden näytteen mikrobiologinen laatu oli alkanut heikentyä, syyksi arvioitiin mausteseos. Samalla suurimmassa osassa kohteita tehtiin Oiva-tarkastus. Keskusteleva, elintarvikkeeseen keskittyvä, tarkastustapa voi nostaa esiin olennaisia asioita. Ympäristöterveydenhuolto katsoi tarpeelliseksi selvittää kanaruokien hygieenistä laatua ja säilytysolosuhteita kartoitusprojektilla
Välttävien näytteiden lämpötilat vaihtelivat 2–11 °C:n välillä. Näytteiksi otettiin helposti pilaantuvia, pakattuja ja pakkaamattomia konditoriatuotteita. Raportti 1/2016.. Pakkaamattoman leivoksen huono laatu johtunee liian korkeasta myyntilämpötilasta (10 °C). Oulun seudun ympäristötoimen terveystarkastajat ottivat projektinäytteet valvonta-alueen tarjoiluja myyntipaikoista. Projektin tulokset osoittivat kanaruokien hygieenisen laadun olevan yleisesti hyvällä tasolla. Välttäviksi luokiteltiin kolme leivosta, kaksi kakkua ja yksi kermaviineri. perfringens, S. Kohteita muistutettiin kanaruokien käsittelyssä noudatettavista hygieenisistä työtavoista ja työskentelyalueiden sekä käsittelyssä tarvittavien välineiden säännöllisestä puhtaanapidosta. Ruokien jälkikontaminaatio voi heikentää ruokien hygieenistä laatua. Projektin tulosten perusteella voidaan todeta, että pääsääntöisesti tutkittujen konditoriatuotteiden mikrobiologinen ja aistinvarainen laatu oli hyvä. aureus, enterobakteerit ja kampylobakteerit. Verrattaessa näytteenottopaikkoja ei havaittu laadullista eroavaisuutta tarjoilutai myyntipaikkojen välillä. Pakatuista tuotteista ei löytynyt yhtään huonoa näytettä. Pakattujen tuotteiden laatu oli hieman parempi kuin pakkaamattomien tuotteiden. Lähde: Konditoriatuotteiden laatu Oulun seudulla 2015. Näytteet tutkittiin Oulun kaupungin elintarvikeja ympäristölaboratorio Oy:ssä. Näytteistä tutkittiin kokonaispesäkeluku, salmonella, B. Kirsi Raitamaa. Laadultaan välttävien tuotteiden myynnissä oloaika vaihteli kahdesta tunnista kahteen päivään. Yhteenveto: ympäristöterveystarkastaja Arja Kervinen, Kuopio Elintarvikevalvontatutkimuksia Konditoriatuotteiden laatu Oulun seudulla 2015 Konditoriatuotteiden laatu Oulun seudulla 2015 -projektissa tutkittiin konditorianäytteiden mikrobiologista ja aistinvaraista laatua. Näiden näytteiden Bacillus cereus -bakteerien, enterobakteerien, koagulaasipositiivisten stafylokokkien tai aerobisten mikrobien kokonaismäärä oli kohonnut tai aistinvaraisessa laadussa todettiin poikkeamia. Laadultaan hyvien näytteiden säilytyslämpötilat vaihtelivat 1–15 °C:n välillä. cereus, Cl. 75 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Pakkaamattomat tuotteet tutkittiin näytteenottopäivänä ja pakatut tuotteet viimeisenä käyttöajankohtana. Pakkaamattomista irtotuotteista selvitettiin, kuinka kauan tuote oli ollut myynnissä. Tässä projektissa tutkittiin viidestä eri tuoteryhmästä näytteitä. vsk ta. Samanaikaiset puutteellisuudet ruokien säilytyslämpötiloissa sekä säilyvyysajan ylitykset ovat riski elintarviketurvallisuudelle. Laadultaan huono kermaviineri oli ollut myynnissä kolme tuntia ja huono leivos 24 tuntia. Tuoteryhmän tortut/piiraat ja täytetyt leivät kaikki näytteet olivat laadultaan hyviä, muista ryhmistä löytyi muutamia välttäviä tai huonoja näytteitä. Näytteistä 13 % (8 kpl) oli välttäviä tai huonoja. Yhden kermaviinerin laatu oli huono kohonneen enterobakteerimäärän vuoksi ja yhden leivoksen laatu oli huono kohonneen aerobisten mikrobien kokonaismäärän vuoksi. Huonolaatuiseksi todettu leivos oli ollut myynnissä liian lämpimässä (+10 °C)
Välttäväksi arvioitiin kauhavesi, jossa oli kohonnut aerobisten mikrobien kokonaispesäkeluku. Jäätelökauhat tulisi jokaisen käyttökerran välillä huuhtoa puhtaalla vedellä eikä säilyttää kauhaa vedessä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 14/2015 Helena Lampinen. Näytteistä tutkittiin niiden mikrobiologista laatua. Huonoksi arvioidussa näytteessä oli kohonnut aerobisten mikrobien kokonaispesäkeluku. 76 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Jäätelökauhojen pintapuhtausnäytteistä yksi oli laadultaan välttävä ja yksi huono, muut olivat hyviä. Tulosten perusteella säännöllinen näytteenotto irtoja pehmytjäätelöistä ei ole tarpeen. Laadultaan heikentyneissä irtoja pehmytjäätelönäytteissä todettiin kohonneita enterobakteerija Bacillus cereus -pitoisuuksia. Näytteitä otettiin yhteensä 41 kappaletta 20:stä kesäaikaan toimivasta kioskista tai kahvilasta. Pehmytjäätelö näytteistä kaikki olivat yhtä välttävää näytetulosta lukuun ottamatta mikrobiologiselta laadultaan hyviä. Kauhavesinäytteistä kaksi oli laadultaan hyviä, yksi oli välttävä ja yksi huono. Huonoksi arvioidussa kauhavedessä oli raja-arvot ylittävä määrä enterobakteereja ja korkea aerobisten mikrobien kokonaispesäkeluku. vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Kesäkioskien jäätelön mikrobiologinen laatu 2015 Helsingin kaupungin ympäristökeskus toteutti kesän 2015 aikana projektin, jonka tarkoituksena oli selvittää irtojäätelön, pehmytjäätelön ja kauhavesien mikrobiologista laatua sekä jäätelökauhojen pintapuhtautta helsinkiläisissä kesäkioskeissa ja -kahviloissa. Valvonnassa on kuitenkin tarpeen kiinnittää huomiota jäätelökauhojen säilytykseen ja hygieenisiin työskentelytapoihin. Laadultaan hyväksi arvioitiin irtojäätelönäytteistä 12, kaksi oli laadultaan välttäviä. Kesäkioskeista ja -kahviloista otettujen näytteiden laatu oli suurelta osin hyvä. Näytteistä 14 otettiin irtojäätelöstä, 10 pehmytjäätelöstä, neljä kauhavedestä ja 13 jäätelökauhojen pinnoilta
Näytteistä seitsemän oli pakastettuja ja kaksi oli rasiapakattuja tuoremarjanäytteitä. Norovirusta ei todettu yhdestäkään näytteestä. Ainoassa luomunäytteessä (punaherukka, marjojen alkuperä Puola) ei ollut torjunta-ainejäämiä. Kaikkien raskasmetallien tulokset olivat alle laboratoriossa käytettyjen määritysrajojen, jotka olivat arseenilla alle 0,5 mg/kg ja elohopealla, kadmiumilla ja lyijyllä alle 0,05 mg/kg. Vantaalla otettiin kolmesta varastosta yhteensä kuusi ja Keski-Uudellamaalla yhteensä kolme näytettä. Kaikki näytteiksi otetut tuotteet olivat teollisuuden valmiiksi pakkaamia. Näytteistä tutkittiin Escherichia coli ja norovirus, sekä raskasmetallit elohopea, kadmium, lyijy ja arseeni. Yhteensä tutkimuksessa havaittiin jäämiä 15:sta eri kasvinsuojeluaineesta ja sekä punaherukoista että vadelmista löytyi jäämiä kymmenestä eri kasvinsuojeluaineesta.. vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Ulkomaalaisten marjojen laatu 2015 Projektissa tutkittiin pakastettujen (ja tuoreiden) ulkomailta maahantuotujen marjojen hygieenistä laatua, sekä noroviruksen, kasvinsuojeluaineiden tai raskasmetallien esiintymistä. Vantaalla projekti tehtiin viranomaisvalvontana. Lisäksi kasvinsuojeluaineiden jäämistä tutkittiin LCMSMSja GCMSMStutkimuskokonaisuudet (yhteensä 248 eri yhdisteen jäämätutkimus). Valvontasuunnitelmassa näytemäärätavoitteeksi oli asetettu 6–10 näytettä ja tähän tavoitteeseen päästiin. Kolmessa näytteessä ei havaittu monijäämämenetelmällä todettavia torjunta-aine jäämiä. Projektiin osallistuivat Vantaa ja Keski-Uudenmaan ympäristökeskus. Kaikissa tutkituissa näytteissä Escherichia coli oli alle 10 pmy/g. Hollantilaisessa tuorepunaherukkanäytteessä oli kasvinsuojeluaineiden jäämiä yhteensä 8:sta eri tehoaineesta ja tämä oli näytteistä eniten kasvinsuojeluainejäämiä sisältänyt näyte. Raja-arvot alittavia määriä kasvinsuojeluainejäämiä oli kahdessa punaherukka näytteessä kolmesta: boskalidi (2 kertaa), pyraklostrobiini (2 kertaa), difenokonatsoli, trifloksystrobiini, pirimikarbi, syprodiniili, fludioksoniili, fenheksamidi, iprodioni, kresoksiimi-metyyli, ja vadelmalla neljässä näytteessä kuudesta: pyrimetaniili (3 kertaa), fenheksamidi (3 kertaa), fludioksoniili (2 kertaa), tebukonatsoli, klorpyrifossi, atsoksistrobiini, syprodiniili (2 kertaa), boskalidi, iprodioni, pyraklostrobiini. Kaksi muuta torjuntaainejäämätöntä marjaerää oli Puolasta ja Chilestä ja ne oli pakattu Puolassa. Myöskään kasvinsuojeluaineiden osalta ei tutkimuksissa havaittu raja-arvot ylittäviä jäämiä. Vertailun helpottamiseksi päätettiin näytteenotto suunnata punaherukkaan ja vadelmaan, Vantaalla näytteistä kolme oli vadelmaa ja kolme punaherukkaa, Keski-Uudellamaalla kaikki kolme näytettä otettiin pakastevadelmista. 77 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Tehtyjen analyysien perusteella tutkimuskohteena olleista tuotteista ei löytynyt rajaarvot ylittäviä tutkimustuloksia. Näytteet otettiin 1.10.–31.12.2015 välisenä aikana
Raja-arvot alittavia pitoisuuksia havaittiin kuudessa tuotteessa (67 %), kolmessa tuotteessa ei havaittu jäämiä ollenkaan (33 %). vsk Elintarvikevalvontatutkimuksia Tulosten arviointi Pieni tutkimusaineisto vaikuttaa johtopäätelmien luotettavuuteen. Tutkimuksen perusteella ei ollut tarpeen ottaa uusintanäytteitä, koska poikkeamia tai raja-arvon ylityksiä ei havaittu. Luomupunaherukasta ei löytynyt jäämiä tutkituista kasvinsuojeluaineista, joten voidaan olettaa, että kyseisen punaherukkaerän tuotannossa on noudatettu luonnonmukaista (torjunta-aineetonta) tuotantotapaa. 78 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Jäämien pitoisuus laskee ajan kuluessa ja analyysitulos kuvaa vain näytteen tutkimusajankohtana havaittua pitoisuutta. Tutkimuksen perusteella voidaankin olettaa, että kasvintuotannossa on noudatettu kasvinsuojeluaineiden varoaikoja, jolloin kulloisenkin kasvinsuojeluaineen jäämien tulisi jäädä alle raja-arvojen sadonkorjuuseen mennessä. Yhteenveto: Michael Turunen. Määräystenvastaisuuksia ei tutkimuksen aikana havaittu eikä näin ollen ollut tarvetta ryhtyä tuotteiden takaisinvetoihin tai pakkokeinoihin tuotteiden hylkäämiseksi. Johtopäätökset Tehty pienimuotoinen tutkimus ulkomaalaisten marjojen osalta ei aiheuta tarvetta suunnata valvontaresurssia aiempaa enemmän marjojen hygieenisen laadun, noroviruksen, raskasmetallien tai kasvinsuojeluaineiden jäämien tutkimuksiin. Kasvinsuojeluaineiden jäämät ovat muuttuva tekijä. Sen sijaan melko yleistä on, että kasvinsuojeluaineina käytettyjen aineiden jäämiä havaitaan, mutta raja-arvot alittavina pitoisuuksina. tuotteen kuivuminen voi jopa kasvattaa painoon perustuvaa jäämäpitoisuutta. Tutkimuksen kuluessa havaittiin, että kasvinsuojeluaineiden jäämätutkimukset eivät sovellu kovin hyvin tuoreiden ja vain lyhyen säilyvyyden omaavien tuotteiden valvontaan, sillä tutkimustulosten saaminen kesti niin pitkään, että tuoretuotteet olisi joko myyty ja kulutettu, tai tuotteet olisivat ehtineet pilaantua ennen tutkimustulosten saamista. Tutkimuksen perusteella vaikuttaisi kuitenkin, ettei raskasmetallien, Escherichia coli:n tai noroviruksen esiintyminen marjatuotteissa ole yleistä. Sen sijaan pakasteiden pidempi myyntija säilyvyysaika olisi mahdollistanut toimenpiteet, jos raja-arvoja ylittäviä pitoisuuksia olisi tutkimuksessa havaittu. Näytteistä yksi oli luomua ja siinä ei havaittu kasvinsuojeluainejäämiä. Aineiden pitoisuus puoliintuu ajan kuluessa tehoainekohtaisesti ja myös käyttötapa, ympäristötekijät ja erilaiset yhteisvaikutukset vaikuttavat havaittuun jäämäpitoisuuteen, jolloin esim
Kertakäyttöiset alustat soveltuvat perinteisten ravintolaja suurkeittiöiden lisäksi erityisesti cateringkäyttöön, messuille ja muihin maistatustilaisuuksiin, pop-up ja street food -ravintoloihin, torikahviloihin ja muihin haastaviin tilanteisiin, jossa tilapäiskeittiössä halutaan varmistaa paras mahdollinen hygieenisyys. Kartonkinen leikkuualustamme kestää rasvaa ja kosteutta, ja on taipuisa, joten siitä on helppoa siirtää pilkotut raaka-aineet astiaan. 79 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Ammattilaisille suunniteltu leikkuualusta on kooltaan 40 x 70 cm, ja pakkauksessa on 50 kpl alustoja. – Haluamme edistää keskustelua ruokaalan ilmiöistä ja viedä näin alan kehitystä eteenpäin. Käyttäjien kokemuksen mukaan alusta toimii erinomaisesti myös tarjoilutai vaikkapa kakkualustana. kirjoitetuilla jutuilla, videoilla ja infografiikalla. vsk Yritysuutisia Hyvä Ruoka – näköaloja suomalaiseen ruokaan Atrian uusi verkkojulkaisu tarjoaa ajankohtaista asiaa ruoantuotannosta ja -kulutuksesta sekä näköaloja vähittäiskaupan ja ravintoloiden tulevaisuuteen. Tuote löytyy Fredman Professional Kitchen Oy:n valikoimista. Hyvä Ruoka -verkkojulkaisu sisältää Ihmisiä: Aitoja ja lämpimiä, taiten toimitettuja ruoka-alan tarinoita ihmiseltä ihmiselle Toimialatietoa: Syvällistä, journalistisesti laadukasta, ajankohtaista tietoa ruokaja elintarvikealasta Hyötyä: Ajankohtaisia, ymmärrettäviä ja konkreettisia ratkaisuja ammattilaiselta ammattilaisille Atrialaisuutta: Atrian kotimaista asiantuntemusta ja laatua – atrialaisia toimintoja ja perinteitä avoimesti, koko ketjun näkökulmasta Kartonkinen leikkuualusta nyt myös ammattikeittiöille Suuren suosion saavuttaneet, kartongista valmistetut kertakäyttöiset leikkuualustamme ovat nyt saatavilla myös ammattikeittiöihin. Printtiversiona ilmestyvä Hyvä Ruoka -lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, helmikuussa ja elo-syyskuun vaihteessa.. Verkkojulkaisu käsittelee ruoantuotantoa erityisesti ammattilaisnäkökulmasta; vähittäiskauppojen, ammattikeittiöiden ja ruoan tuottajien tarinoiden kautta. Tarjoamme visioita, ideoita ja käytännöllisiä neuvoja journalistisesti laadukkaalla tavalla, Atrian viestintäpäällikkö Hanne Kortesoja kiteyttää. Hyvää mieltä: Positiivisesti yllättävää lukemisen ja oivaltamisen iloa, ripauksen huumoria Julkaisu täydentyy säännöllisesti uusilla sisällöillä, mm. Tärkeä osa julkaisua ovat riippumattomien asiantuntijoiden näköalat ruoasta, ruoka-alan tulevaisuudesta sekä kuluttajien tarpeista ja valinnoista
Koulutuspäivän hinta 175,+ ALV. Päivän teemat: Ateriapalveluasiakkaiden huomioiminen ja vastuu ravinnon laadusta ja riittävyydestä Elintarviketurvallisuuden varmistaminen ateriapalveluissa Valmistusta, jakelua ja säilytystä koskeva elintarvikelainsäädäntö Ruokavaliolla on merkitystä – ravitsemusneuvonta kotona asuvien ikääntyvien kokonaishoitoa, kuka sen tekee?. vsk 15.11.2016 Hotelli Arthur, Helsinki Toimivat ja turvalliset ATERIAPALVELUT Kohderyhmä kuntien ateriapalveluista ja sosiaalija terveyspalveluista vastaaville henkilöille, esimiehille, elintarvikevalvonnalle sekä sidosryhmille. (24 %). sisältää koulutuksen, koulutusmateriaalit, kahvit ja lounaan. Sivulla myös koulutuspäivien ohjelma kokonaisuudessaan Tervetuloa koulutukseen! Koulutuksen järjestäjä: Elintarvike ja Terveys-lehti Koulutuspäivän aikana käsitellään uusia ja toimivia käytäntöjä, jotka auttavat tuottamaan turvalliset ateriapalvelut ja hahmottamaan tulevaisuuden tarpeet ja toimintatavat ateriapalveluissa. 80 Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2016, 30. Ilmoittautumiset 31.10.2016 mennessä ilmoittautuminen www.elintarvikejaterveys.fi -> Koulutukset -sivulla