Fillari 4/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

P O L K U P Y Ö R Ä I LY N E R I K O I S L E H T I · N R O 4 / 2 0 10 H I N TA 7 , 5 0 e Testissä Marinin, Nishikin ja Specializedin Koeajossa 29 Testissä www.fillari-lehti.fi MAASTOPYÖRÄT Lookin hiilikuituinen täysjousto 996 ja SRAM XX Rocky Mountain Altitude 50 täysjousto Maantieunelma Pinarello Dogma ja Campagnolo Super Record Maantiepolkimet FIXI-EXTRA · Tourin ennakkoasetelmat · Giro Basson tahdissa · Bianchin 2011 uutuuksia
2 8 Kotimaan kilpailut 80 Kisasilpussa maantie- ja maastokisat Palstat 8 Ohjaustangon takaa 10 Pikalinkku - uutisia ja uutuuksia 20 Jussi Veikkasen sairastelu haittasi harjoittelua 21 Matti Lehikoisen sijoitukset nousussa 60 Painovoimapalstalla Messilän kuulumiset ja paljon muuta 89 Fillari-lehden tilauskuponki 90 Pikajalka 91 Seuraavassa numerossa Pikatyypeissä Mongoosen, Bianchin ja Trekin fiksit s. 5 0 4 Fillari. 2 2 Vertailussa Ilmiöitä 44 Fiksiharrastus repesi buumiksi Ammattilaisten maailmasta 70 Basso nousi lopussa Giron voittoon 72 Joona Laukka ruotii Tourin etapit ja kuskit Pyörämatkailua 54 Jukka Salminen seikkaili Kampalan ihmisvilinässä 64 Milla Rasila harrasti saarihyppelyä Ahvenanmaalla KOLME JÄYKKÄPERÄISTÄ 29-PYÖRÄÄ s. 4 / 2010 Tässä numerossa: Fillareita 22 Koeajossa Rocky Mountain Altitude 50 25 Lookin 996-maasturi Sramin XX-osilla 28 Vertailussa kolme jäykkäperäistä 29-pyörää 34 Karamellipeli maantielle - Pinarello Dogma Super Record -osilla 50 Pikatyypeissä Mongoosen, Bianchin ja Trekin fiksit 76 Bianchin uutuudet esiteltiin Italiassa Koeajossa Osia ja varusteita 38 Testissä maantiepolkimet Rocky Mountain Altitude 50 s
COMING SOON
TILAAMATTA LÄHETETTYÄ MATERIAALIA EI PALAUTETA. Jopa turistit häiriintyivät ja jalankulkijat hämmentyivät! Kaiken lisäksi tämän hullun jälkeen tuli vielä lisää pyöräilijöitä, jotka kaikki roikottivat päätä etukenossa. Kirjoituksen lopussa todetaan, että Helsingissä kohennetaan pyöräilijöiden oloja ja ennen pitkää väylille ilmestyy enemmistöksi rauhallisia ja sosiaalisia liikkujia: "Hyvällä ilmalla ihmiset lapsineen lonnivat ja hidastelevat pyöräteillä kaikessa rauhassa. Seuraavaksi ovat vuorossa kirjoittajan omakohtaiset kokemukset pyöräilystä. TILAUSHINNAT: VUOSITILAUS 43 EUROA, KESTOTILAUS 39 EUROA . Etukenossa ajettaessa niskat tulevat kipeiksi eikä käsiä saa rentoon asentoon ohjaustangolla. (03) 671 5474 fax (03) 671 5057 Julkaisija: Becorel Oy Kustantaja: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi Toimitusjohtaja: Jukka Helminen Painopaikka: SP-Paino Nurmijärvi OHJAUSTANGON TAKAA S inä ja minä! Me kaikki polkupyörällä kuntoilevat ja urheilevat. Miten ihmeessä me kykenemme ajamaan jopa tunteja näin dorkassa etukenossa ja miten siihen kykenevät ammattipyöräilijät jopa päivästä ja viikosta toiseen. FILLARI-LEHDESSÄ JULKAISTUN AINEISTON OSITTAINENKIN LAINAAMINEN ILMAN LUPAA ON KIELLETTY. Me käytämme polkupyörää aivan väärin. Kasvot ovat kohti kanssaihmisiä ja näkyvillä on arkipyöräilyn perinnetietoisuutta, kulttuuria! Kirjoittajan eurooppalaisen kulttuurin tietoisuus näyttää olevan melkoisen hakusessa, sillä mitä tulee mieleen italialaiselle, ranskalaiselle ja myös tanskalaiselle, kun hän näkee ihonmyötäisissä pyöräilyhousuissa liikkuvan ajajan. TILAUSPUHELIN 019-483 470. Näin fiksusti on päätellyt rattifilosofi ja liikennetoimittajaksi (autoliikennetoimittaja) itseään tituleeraava Ilpo Mattila. Ilmankos ei hymyilytä, toteaa kirjoittaja ja jatkaa, että olemme ilmeisesti aika hullua pyöräilykansaa. MIKÄLI HYVÄKSYTTYÄ ILMOITUSTA EI TUOTANNOLLISISTA (FORCE MAJOR) TAI ASIAKKAASTA JOHTUVISTA SYISTÄ VOIDA JULKAISTA, LEHTI EI VASTAA ILMOITTAJILLE MAHDOLLISESTI AIHEUTUVISTA VAHINGOISTA. Kirjoittaja soisi jonon matelevan vieläkin hitaammin. Helminen www.fillari-lehti.fi 8 Fillari FILLARI-LEHTI ILMESTYY SEITSEMÄN KERTAA VUODESSA. Otsikosta päättelin, että nyt nostetaan fillaristien itsetuntoa päät pystyssä, mutta teksti saikin aikaiseksi melkoisen mediaraivon. Olisikohan aihetta vierailla joskus salilla tai muuten harrastaa urheilua lihaskunnon parantamiseksi. Päätoimittaja: Janne Lehti Toimituspäällikkö: Markku Liitiä Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Ulkoasu: Marja Penttilä Osoite: PL 34 01901 Nurmijärvi Käyntiosoite: Otsotie 4 01900 Nurmijärvi Puhelin: 09-8789 2400 fax 09-8789 2410 Sähköposti: toimitus@fillari-lehti.fi tilaukset@ridemedia.fi Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36, 13721 PAROLA puh. Mattilan Helsingin Sanomien autosivuilla julkaistun kolumnin apuotsikossa luki "Älyä liikenteeseen" ja varsinainen otsikko oli "Pää pystyyn pyöräilijä". VIRHEIDEN AIHEUTTAMISTA VAHINGOISTA. HUOMAUTUKSET ON TEHTÄVÄ 8 PÄIVÄN KULUESSA ILMOITUKSEN JULKAISEMISESTA. www.fillari-lehti.fi. Pyöräilijän pää roikkuu etutanassa kuin hyökkäykseen valmiina. Ilmeisesti toiveissa on Helsingin niemen ruuhkien lisääminen entisestään ja halu kuluttaa mahdollisimman paljon polttoainetta. miettii Sauvakävelijä, kuntopyöräilijä, pää pystyssä hyötypyöräilijä, motoristi, autoilija J. Miten käy kuntopyöräilijöiden tankoraivon?" Mitähän liikennetoimittajan rattiraivolle tapahtuu, kun lähden lonnimaan perheineni hänen autonsa eteen Kauppatorin kulmalle. Sormet väreilevät jarrukahvoilla, ja silmälasit (dramaattisuuden lisäämiseksi tässä olisi pitänyt lukea urheilulasit) kiiltävät kypärän alla. LEHDEN VASTUU ILMOITUKSEN POISJÄÄMISESTÄ TAI JULKAISEMISESSA SATTUNEESTA VIRHEESTÄ RAJOITTUU MAKSETUN MÄÄRÄN PALAUTTAMISEEN. Maalailun jälkeen kerronta jatkuu karmaisevalla tilanteella: "Takaoikealta lähestyy polkupyörä. Tunnen paljon golfareita, joiden selkä kipeytyy swingistä, mutta en ole ehdottanut heille vaikkapa kätisyyden vaihtamista. Pyöräilyä (kunto- ja kilpapyöräilyä) on harrastettu jo satakunta vuotta nykyisessä asennossa ja hetkessä suomalainen toimittaja keksii koko lajin uusiksi. FILLARI-LEHTI VASTAA VAIN TILAAMASTAAN MATERIAALISTA. Kolumnin alussa maalaillaan värikkäästi, miten hienoa on istua autossa Kauppatorin ruuhkassa. Ivan Basso, Alberto Contador, Fabian Cancellara - siis kilpapyöräilijä! Ei helvetissä ainakaan amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Moni ajaa myös moottoripyörällä pää etukenossa, joten onkohan heilläkin hymy tiukassa. Ihonmyötäiset pyöräilyhousut tuovat mieleen amerikkalaisen jalkapalloilijan." Tarina jatkuu kerronnalla siitä, mitä kaikkea kauheuksia kyseinen pyöräterroristi sai torin laidalla aikaiseksi. LEHTI EI VASTAA TALOUDELLISESTI PAINO- YM. Seuraavaksi kolumnisti neuvoo käymään katsomassa Googlen katunäkymää Kööpenhaminan keskustasta, missä näkyy paljon pyöräilijöitä päät pystyssä
Alle 500-grammainen rengas rullaa hyvin, mutta Contin sisäpuoli hylkii tiivistyslitkuja, joten sen kanssa on melkein pakko käyttää sisärengasta. Tähän rakoon iskee myös RockShoxin Revelation. "Kisakuningas" onkin tunnokas ja sillä kärsii ajaa kivikossakin noin kahden barin paineilla ja edessä jopa alle sen. iPhone-kotelo maksaa 45 euroa. XX-sarjan hydraulinen lukitus toimii hienosti. Rullaavuus on mahtiluokkaa ja renkaan sivut ovat sopivan joustavat. Tämän hetken trendi keulamarkkinoilla ovat pitkäjoustoiset ja tukevat, mutta samalla kevyet mallit. Letkun juuressa olevasta kierreosasta saa säädettyä jouston alkuherkkyyttä. Continental Race King Tubeless Continentalin pikkunappulainen Race King Supersonic oli viime vuonna yksi yleisimmistä renkaista Tahkon kiertäjilllä ja lähes kaikilla kärkipään kuskeilla oli sellaiset alla. Meillä oli kokeiltavana Sramin XX-sarjaan kuuluva Revelation 20-millisellä Maxle-etuakselilla. Nyt nuo huterat hullutukset on onneksi unohdettu ja 80-100-milliset kevytkeulatkin painavat noin 1400-1500 grammaa. Erityisen hyvä Race King on kallioilla ja kivikossa, oli pinta sitten kuivaa tai märkää. Sisäänvaimennuksen säätö vaikuttaa paljon etenkin alkujoustoon, joten sitä kannattaa kokeilla eri olosuhteissa, jotta toiminta miellyttää omaa ajotyyliä. Keulaa saa myös tavallisella pikalinkkuakselilla, mutta ainakin meillä ollut 20-millinen akseli tekee rakenteesta riittävän jäykän kovempaankin pommitukseen. Päällisin puolin tarkasteltuna kotelon heikoin lenkki on huteran oloinen sarana, jota on paras olla vääntelemättä sivusuunnassa. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Koepomputuksessa RockShox Revelation XX Kymmenisen vuotta sitten iskarivalmistajat yrittivät kilpaa tehdä 80-millisiä XC-keuloja, joiden paino oli mahdollisimman lähellä kilon maagista rajaa. Jostain kummallisesta syystä Rokkarin alajalassa olevat painon mukaan säädettävät painesuositukset ovat edelleen aivan yläkantissa. Herkkyyttä löytyy heti alkujoustosta asti ja ryhtiä riittää pohjaamisen estämiseksi. Niitä tarvitaan koko ajan keventyneiden 140-150 milliä joustavien all mountainfillareiden nokalle. Liukuputket ovat 32-milliset ja vaimennus hoituu Blackboxöljypatruunalla. Paras tulos syntyykin kun vähentää omasta painostaan vähintään viitisen kiloa ja alkaa kokeilla sillä. Painoon ja joustomatkaan suhteutettuna tukevuus on parasta A-luokkaa. Biologic-kotelo käy iPhone-, iPhone 3G- ja iPhone 3Gsmalleille. Pienet nappulat eivät tietenkään pure mudassa, mutta muuten rengas pitää hyvin märälläkin. Kotelossa on kosteudelta suojatut reiät iPhonen kuuloke- ja latausjohdoille sekä pieni pyöreä ikkuna puhelimen kameraa varten. Lähinnä taittopyöristään tunnetun Dahonin tuotteita tuo maahan Tunturi-Hellberg Oy. Kotelon pohjalla on puhelinta suojaava silikonimatto. Kaikkien mallien pisin joustomatka on kuitenkin 150 milliä ja jousen virkaa hoitaa ilmakammio. Lopputulos pitää tehdä oman maun mukaan, eli haluaako painumaa noin kaksi vai kolme senttiä. Paluuvaimennuksen pikasäädön lisäksi sisäänvaimennus/alkuherkkyys säätyy helposti lukitusvivun letkun juuressa olevaa namikkaa kiertämällä. Painot ovat noin 1600-1800 grammaa. Nakki painaa tubelessmalliksi kohtuulliset 700 grammaa ja toimii vaihtelevassa maastossa hyvin. Lukitus on hydraulinen ja tangossa olevaa nappia tulee painettua usein sen helppokäyttöisyyden ansiosta. Ajossa 150-millinen Revelation toimii kuin ihmisen mieli. Koteloa ei kuitenkaan suositella maastokäyttöön. Hinta: noin 700 euroa Maahantuoja: Oy Duell-Bike Center Fillari-lehden pisteet: 10/10 iPhone tankoon Dahonin Biologic-sarjassa on nyt pyörän tankoon kiinnittyvä kotelo iPhonelle, jolloin puhelimen GPS:ää voi hyödyntää pyöräillessä. Markkinoilla on nyt myös sisärenkaaton versio ja olemme ajaneet jo usemman lenkin 2,2-tuumaisilla tubeless-versioilla. Hinta: 49,90 Maahantuoja: Uimonen Oy Fillari-lehden pisteet 9/10 10 Fillari www.fillari-lehti.fi. Jos positiivi- ja negatiivipaineen laittaa jopa aivan suosituksen alarajaan, on säätö liian kova. Revelationia on tarjolla neljänä eri malliversiona, joista on vielä olemassa eri etuakseliversioita ja erilaisia säätyviä joustomatkoja. Muovinen kotelo on vedenpitävä ja sitä voi pyöritellä kiinnikkeessä vaakasuunnassa mielensä mukaan. Akselin kanssa painoa oli 21senttiseksi lyhennetyllä kaulaputkella tasan 1800 grammaa, mikä on hyvä lukema näin pitkäjoustoiselle keulalle
Shimanon lehdistöesitteen mukaan lisääntynyt keskimmäisen ja ison rattaan käyttö parantaa myös useiden täysjoustopyörien toimintaa, joiden takahaarukan nivelpiste on optimoitu useimmiten keskiratasta ajatellen. Koeajossa Shimano SLX 10 Dynasys-osasarja Retkivinkki poikineen Pitkän linjan retkeilytoimittajan Raija Hentmanin kirjoittama Pääkaupunkiseudun retkiopas (Tammi 2010) on jämäkkä 264sivuinen tietopaketti, jossa esitellään suuri joukko retkikohteita aina Sipoonkorpea ja Nuuksion järviylänköä myöten. Kohteet on esitelty kunnittain, paitsi että Nuuksion järviylänkö ja Sipoo/ Sipoonkorpi ovat saaneet omat lukunsa. Vuoristoisissa maissa ovat maastopyörien suurimmat markkinat, joten siellä Shimanon uutuus otetaan varmasti innolla vastaan. Pääkaupunkiseudun retkiopasta saa kirjakaupoista. Uusi osasarja vaatii myös etu- ja takalevyiltään epäsymmetrisen uuden ketjun käyttämistä. Koko ikänsäkin pääkaupunkiseudulla asunut löytää retkioppaasta kohteita, joista hänellä ei ole aikaisemmin ollut aavistustakaan. Se onnistuu, kun laittaa pyörään uuden ketjun, takapakan ja oikean puolen vaihdevivun. Kirja on tehty lähinnä jalkaisin liikkuville ulkoilijoille, mutta sitä voivat toki hyödyntää myös pyöräilijät. Toisaalta 24piikkinen eturatas on juuri sen verran isompi, että monet sitä välttävät alkavat edes joskus pudottamaan ketjun myös pikkurattaalle. 10-lehtistä takapakkaa on tarjolla kahdella välitysversiolla, joiden rataskoot ovat 11-1315-17-19-21-24-28-32-36 tai 11-13-15-1719-21-23-26-30-34. XT-sarjaan verrattuna SLX toimii aivan yhtä hyvin ja painoakin on vain minimaalisesti enemmän. Uusi ketju auttaa selvästi etenkin edessä isommalle vaihdettaessa. Me kokeilemme kuitenkin seuraavaksi heittää pikkurattaan hyllylle ja rajoitamme ruuveilla etuvaihtajan liikkeen ja ajamme vain 32-42-eturattailla. Syrjäisimpiin kohteisiin tutustuttaessa kannattaa ottaa mukaan tarkempi kartta tai ainakin kompassi, jotta reitiltä harhautumisen jälkeen löytää ilman turhaa pyörimistä takaisin ihmisten ilmoille. Asentaminen ei ole kovin vaikeaa. Kahdella eturattaalla toteutettu XTR esitellään myöhemmin. Uudet rataskoot pienentävät vaihdevälejä ja periaatteessa isolla ja pikkurattaalla on nyt maastoajossa aiempaa enemmän käyttöä. Taakse on tarjolla 11-34 tai 11-36 pakka. Shimano on esitellyt uudet 30-pykäläiset XT- ja SLX-osasarjansa, joista jälkimmäinen löysi tiensä F-lehden protopajalle jo alkukesästä. Shimanon mukaan uusi takavaihtaja toimii kunnolla maksimissaan 43-piikkisen eturattaan kanssa jos takana käytetään pakkaa, jonka isoin ratas on 36-piikkinen. Edessä on edelleen kolme ratasta, mutta pikkuratas on saanut kaksi hammasta lisää ja isosta on kadonnut kaksi piikkiä, eli rattaat ovat 24-32-42. Liitos tehdään Shimanon perinteiseen tyyliin katkeavalla tapilla. Oikeilla vuorilla ja kunnollisissa pitkissä nousuissa 36/24-välitystäkin varmasti tarvitaan. Takavaihtaja sen sijaan voi olla vaikka vanha SLX, XT tai XTR. Nuuksion tai Sipoonkorven metsissä voi ihan oikeasti joutua hetkeksi eksyksiin. Teoksen alkupuolella on karttaosio, josta näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä kohteet miltäkin alueelta on esitelty tekstissä. Opas on selkeästi jaoteltu. Fillari-lehden pisteet 9/10 www.fillari-lehti.fi Fillari 11. Reitit on rankattu vaikeutensa perusteella kolmen tähden asteikolla. Monelle tulee varmasti mieleen oman pyörän päivittäminen "kympiksi". Shimanon mukaan tämä ei kuitenkaan ole oikotie onneen, sillä jos haluaa uutuudesta parhaat puolet irti, pitäisi myös eturattaat vaihtaa. Uusi ketju helpottaa ja keventää vaihtamista ja asennusohjeissa lukee useaan kertaan, miten päin se kuuluu laittaa. Hinta on kuitenkin selvästi halvempi, joten tässä suhteessa rahalle saa todella vastinetta. Esimerkiksi takavaihtaja maksaa noin 55 euroa ja kampisarja keskiölaakerin kera noin 150 euroa. SLX-sarjan lisäksi jo nyt on myynnissä uusi vastaavilla ominaisuuksilla oleva XT. Toisaalta 36-piikkinen takaratas tuntui tekevän pikkurattaan täysin tarpeettomaksi, sillä keskirattaallakin jaksoi kiivetä jyrkimmät mahdolliset nousut, joista ylipäätään selviää ajamalla. Jos pyöräily ei suju, voi fillarin aina jättää parkkiin ja jatkaa jalkaisin ainakin, jos lukko on sattunut mukaan. Toiminta on tarkkaa ja vaihteet loksahtavat täsmällisesti paikalleen. Ne eivät kelpaa suunnistamiseen, mutta niistä saa kohtuuhyvän kuvan alueesta, jolla liikutaan. Kuinka moni helsinkiläisretkeilijä on esimerkiksi käynyt keskellä metsää sijaitsevalla Bergströmin torpalla Sipoonkorven pohjoispäässä. Tammen nettikaupassa se maksaa 27,60 euroa. XT- ja SLX-sarjan eturattaat ovat kymppiversiossa kokoa 24-32-42. Kohde-esittelyjen yhteydestä löytyvät tarkemmat kartat, jotka tosin ovat vain suuntaa antavia. Shadow-takavaihtajaa on tarjolla vain pitkällä häkillä, mutta se on kuitenkin vanhaa lyhyempi, koska iso eturatas on pienentynyt. Riittää, kun ymmärtää laittaa sen puolen ulospäin, jossa on tekstiä. Tihentyneet vaihdevälit helpottavat eniten hitaassa maastossa ajamista, sillä nyt löytyy tarkemmin eri tilanteisiin sopiva pykälä. Ainakin yhden ja kahden tähden polkujen ja reittien ajaminen maastopyörällä onnistuu useimmiten, vaikka myös talutettavia pätkiä voi tulla eteen. Testilenkeillä uusi SLX toimi loistavasti. Olemme aiemminkin kehuneet sitä Shimanon parhaaksi sarjaksi hinnan ja laadun suhteen ja nyt se on entistäkin parempi. Etenkin Suomen tasamailla pärjää 36piikkisellä takarattaalla ja 32-piikkisellä keskirattaalla joka tilanteessa ja 42piikkiselläkin kovajalkainen ajaja menee ylös melkein paikasta kuin paikasta
Jarruvivut kääntyvät selvästi ulospäin ja näin niiden käyttäminen sekä ylä- että alaotteelta on näppärämpää kuin ennen. Mittarin päällä olevia käyttöpainikkeita on vain yksi. Myös hengittävyyden luvataan olevan kunnossa. Jarrut ovat muuttuneet muutenkin kuin ulkoasultaan, sillä niissä on viilattu jarrulänkien geometriaa. Päästöt mitataan suhteessa bensiinillä toimivaan keskivertoautoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahtena eri kokona valmistettavat suojat on mitoitettu aikuista pienempikokoisille kuskeille. Suojien pehmusteosa on 13-millistä, kevyttä foamia, jonka ei pitäisi ajan myötä painua kasaan. Kun myös jarrut ovat parantuneet, osasarjan hankintaa kannattaa varmasti harkita. Velo Wireless+ maksaa 44,50 euroa. Kampien pituudet ovat 165, 170, 172,5 ja 175 milliä, joten valinnanvaraa löytyy. Vanhojen kahvojen ja uusien jarrujen yhteiskäyttö ei muuttuneen geometrian takia ole suositeltavaa, sillä tuntuma voi olla jotain ihan muuta kuin insinöörien tavoittelema. Alaotteelta ajettaessa lyhytsorminen kuski ja ergonomisesti muotoiltu tanko ovat sellainen yhdistelmä, että kahvoja on pakko jotenkin saada lähemmäs tankoa. Kuvassa olevat junioreiden säärisuojat maksavat 45 euroa ja kyynärsuojat 39 euroa. Näin vipu jää lähemmäs tankoa. Sramin resepti tähän ovat kahvan rajoitinruuvit, joilla voidaan estää vivun palautuminen aivan kiinni kahvan runkoon. Kahvojen muotoilu istuu kuskin kouriin erinomaisesti erityisesti kahvoilta kiinni pidettäessä. Kellon voi säätää 24tai 12-tuntiseksi, trippejä on yksi ja lisäksi laite näyttää keskinopeuden, maksiminopeuden ja kokonaismatkan. Värivaihtoehtoina ovat musta ja hopea. Ensimmäistä uudistuneella Ultegralla varustettua pyörää, jota ajoimme, vaivasi pienoinen vaihdevaijerin nihkeys. Kalorinkulutusarvo on vain suuntaa antava, sillä mittariin ei syötetä kuskin painoa, eikä Cat Eye myöskään mittaa ajajan sykettä. Jarrut ovat tehokkaat, ja kun jarrupalojen materiaalia on pehmennetty, palat kuluvat todennäköisesti aikaisempaa nopeammin. Kampien ulkoasu on muuttunut hivenen edukseen. Race Facen tuotteita tuo maahan Blueface Oy. Kenellekään ei ollut yllätys, että Shimanon DuraAcessa ensin esitellyt uudistukset siirtyivät seuraavaksi Ultegraan ja nyt 105-sarjaan. Nimensä mukaisesti vehje toimii langattomasti, joten haarukkaan tuleva sensori vaatii oman paristonsa. Paljon tarkempiin tuloksiin pääsee käyttämällä sykemittaria. Fillari-lehden pisteet 9/10 Päästöjä ja kaloreita laskeva mittari Cat Eyen Velo Wireless+ -pyörämittari kertoo normaalien nopeuden, matkan ja ajan lisäksi myös lenkin aikana käytetyt kalorit sekä pyöräilijän "säästämät" hiilidioksidipäästöt. Kaiken kaikkiaan 5700-versio tuntuu onnistuneelta ja vaihteet toimivat entistä paremmin. Cat Eyen mittareita tuo maahan Tunturi-Hellberg Oy. 14 Fillari www.fillari-lehti.fi. Osasarjan suurin uudistus on jarru/vaihdekahvojen uusi muoto ja se, että vaihdevaijerit kulkevat nyt piilossa tankoteippien alla. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Shimanon 105-sarja uudistui Juniorisuojia Race Facelta Race Facen Protektmalliset sääri- ja kyynärsuojat on tarkoitettu nuorison käyttöön. Shimanossa kahvan kitaan laitetaan 5 tai 10 milliä paksu kiila, joka estää vipua palautumasta yläasentoon ja näin jarrujen käyttö onnistuu alaotteeltakin. Uudistunut 105-sarja lanseerattiin keskellä kautta, joten osia näkyy mahdollisesti jo kuukauden kuluessa sellaisissa pyörissä, jotka kasataan liikkeissä. Hintataso on erään kauppiaan mukaan hiukan edellistä versiota edullisempi. Mittarin perustoiminnot ovat normaalit. Pehmeämmillä paloilla jarrujen tuntuma on erittäin hyvä ja se säilyy myös märällä kelillä. Nyt vaihteiden toimintaa tai herkkyyttä ei ole aihetta kritisoida, sillä vaijeri liikkuu todella herkästi. Tässä Shimano 105:n 5700-versiossa on kammista tarjolla tavallisella rattaiden pulttiajolla varustettu versio, kompaktisekä triplarattaiset kammet. 105-sarjan uudet osat saimme valkoiseen demorunkoon asennettuina. Arvioimme tuolloin, että hyvällä voitelulla tai liukkaampien vaijereiden käyttämisellä tuntuma paranee. Muutoksien nopea läpivienti kautta linjan yllätti. Jarrupalojen kuluminen ei yleensä ole maantiepyörissä ongelma, vaan liian kovat palat, joilla tuntuma on huono ja jotka kuluttavat alumiinivanteita nopeasti. Keskiölaakeri näyttää ulkoisesti samanlaiselta kuin aikaisemmissakin versioissa, mutta siihen on tehty pieniä teknisiä viilauksia. Kahvojen vivut siirtävät ketjua nyt entistä napakammin rattaalta toiselle
Siksi se auttaa Jussia polkemaan muita pidemmälle. Gutzyurheilujuoman sisältämä isomaltuloosi hajoaa elimistössä glukoosiksi ja fruktoosiksi poikkeuksellisen hitaasti luovuttaen siten energiaa pidempään kuin tavallinen urheilujuoma. Kestääkö kantti polkea maaliin ja vaikka pidemmälle vai annatko periksi. Jussi Veikkasen kantti kestää niin pitkälle kuin tarvitsee. Lue lisää Gutzy-tuotteista www.harmonia.fi. Lukematon määrä harjoitus- ja kilpailukilometrejä vaatii parhaat mahdolliset energialähteet. Tavarataloista, urheilukaupoista ja luontaistuotekaupoista
WTB valmistaa myös grippejä. Kaikki toimivat joko pelkillä jousilla, elastomeereillä tai molempien yhdistelmällä. Myös näissä tupeissa on pyörimisen estävä lukitus. 16 Fillari www.fillari-lehti.fi. Hyvinkään cup-kisassa testikuski Jani sijoittui heti pyörän valmistuttua neljänneksi. Silverodo Teamin kiskot ovat titaaniseosta, ja satula painaa 269 grammaa. Lähtötason Rocket V Comp -malli maksaa 32 euroa. Rocket V painoi toimituksen kirjevaa´assa 322 grammaa. Flehden huimapäiset testikuskit tekivät vaaroja kaihtamatta täysjarrutuksia, ja parhaimmillaan pyörä pysähtyi kolmenkympin vauhdista kolmen metrin matkalla. Eipä tullut Jussista lopulta XC-kuskia, vaan sitäkin kovempi maantiekuski. Trail Grips -tupit ovat mustaa peruskumia ja niiden sisälaidassa on matala kaulus. Hutchinson Atom Compin suositushinta on 55 euroa ja sen maahantuojana toimii Blueface Oy. Fillari 4/2000 Nelosnumeron vertailutestiin oli hankittu seitsemän jäykkäperäistä budjettimaasturia. Pyörä muuten painoi 19,5 kiloa. Uusi Atom Comp on 23 milliä leveä ja 196-grammainen kisakumi, jossa kulutuspinnan alla on pistoilta suojaava nauha. Atom Comp on lenkkikäyttöön hiukan turhan kevyt ja nopeasti loppuun kuluva, mutta aika-ajoihin ja muihin kisoihin oikein hyvä valinta. Maksamalla 19 euroa saa muuten aika samanlaiset, mutta kuusiokoloruuvilla lukittavat GTO Clamp-On gripit sekä parin suojatulppia tangon päihin. (Kannattaa muuten lukea Harrerin Tiibetin-vuosista kertova kirja, jos sen jostain löytää). Vehkeen takaiskariksi oli valittu Öhlins, ja perän joustoa pystyi säätämään välillä 160-205 milliä. Kyseinen runko ja iskari löytyy edelleenkin F-lehden protopajalta! WTB:ltä satuloita ja grippejä Hyvin monissa maastopyörissä ensiasennussatuloina olevia WTB:n penkkejä saa myös irrallaan. Samaan päämäärään tähtää myös satulan keskiosan uurre. Suomen tulevaisuuden XC-kuskeista oli esittelyssä 19-vuotias Jussi Veikkanen. Fillarin projektipyöränä oli Finnpeakin DH-kone Rodeo&Seconds. Keulana oli Rokkarin 160 milliä joustava Boxxer. Niiden jarrut olivat luonnollisesti mallia V ja keuloina oli RockShoxin Jettin ohella sellaisia merkkejä kuin nykyään lähinnä hybrideistä tuttu RST, Sync ja Top Gun. Testattavina olivat myös hydrauliset levyjarrut. Joukkueen huoltajana oli Nikkisen lisäksi sittemmin Pohjoisnapa-reissullaan kadonnut Dominick Arduin. Tangon päähän ei tarvita metsään putoilevia tulppia, sillä tupit ovat toisesta päästään umpinaiset. Satulan rungossa on kärjen takana comfort zoneksi nimetty aukko, jonka pitäisi vähentää painetta kuskin strategisissa paikoissa. Nikkinen kirjoittaa näin: "Heinrich Harrer vietti seitsemän vuotta Tiibetissä, Nokia Adventure -seikkailukilpailujoukkue liikkui tämän kesyttämättömän maailmankolkan maisemissa voitokkaasti 5 päivän 23 tunnin ja 47 minuutin ajan". WTB:n huippumalli on sekä maantielle että maastoon sopiva Valcon SLT Carbon, joka painaa 214 grammaa ja maksaa 119 euroa. Satulan keskellä on kymmensenttinen halkio ja istuinkyhmyjen kohdalla comfort zone -alueet. Kiskot ovat titaania ja runko osittain hiilikuitua. Satsaamalla 99 euroa saa ahterinsa alle Silverado Team mallin, jossa comfort zone -aluetta on kärkiosan lisäksi myös kuskin istuinkyhmyjen alla. Hintaa Trail Gripseillä on yhdeksän euroa. Renkaan kulutuspinta on varsin ohut, joten kulutuskestävyys tuskin poikkeaa muista markkinoilla olevista alle 200 gramman renkaista, mutta pistosuoja pidentää varmasti renkaan elinikää. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Hutchinson Atom Comp 10 vuotta sitten Ensimmäinen Atom-nimellä tutuksi tullut Hutchinsonin maantierengas oli viime kaudella esitelty kapea ja kohtuullisen kevyt sisärenkaaton versio. Mikko Nikkinen oli kehittänyt Tiibetissä ajetusta Raid Gauloises -seikkailukisasta kertovaan juttuunsa hienon aloituslauseen. Saman verran maksavat hybridiin tai kaupunkipyörään sopivat Comfort Zone -tupit, joiden ulkolaidassa on kämmenen alle tuleva voimakkaasti muotoiltu levennys, joka vähentää käsiin kohdistuvaa rasitusta. Erittäin koviksi pumpatut renkaat tuntuvat nopeilta, mutta testien mukaan liian suuri rengaspaine huonontaa selvästi rullaavuutta. Atom Compin runkorakenne on niin ohut, että rengas rullaa hyvin epätasaisella alustalla, mutta rengaspaineiden kanssa kannattaa käyttää järkeä. Testin voittajiksi nousivat nelimäntäiset Hopet pienimmistä levyistään huolimatta. Voittajaksi selvisi tasapainoiseksi kokonaisuudeksi kehuttu Marin Hawk Hill. Hutchinson suosittelee 65-75-kiloiselle rengaspaineeksi 6,57,5 baria ja yli 80-kiloiselle 8-8,5 baria
Mäki sanoo, että nyt yritys rakentaa hiljalleen omaa Peloton-brändiä oheistuotteisiin. Muita maahantuontisopimuksia ei ole tällä erää vireillä. - Pyöräilylajien kisat ovat vielä jääneet käymättä, mutta tarkoitus on paikata puute lähitulevaisuudessa. Rocky Mountainia tuo Suomeen myös kangasalalainen MTB-Centre. Kauppapaikka on vähän sivussa, mutta silti pyöräkaupalle aivan loistava. Pauli Vastaranta on muuten kisakuskeina tunnettujen Jukka ja Mikko Vastarannan isä. Molemmat myyntikanavat avattiin huhtikuun puolivälissä. Pyöriä myydään oman Peloton-nettikaupan ja Messukylässä sijaitsevan varastomyymälän kautta. Myymäläpäällikkönä liikkeessä toimii 27-vuotias Timo Mäki. Paulin päätoimenkuvaan kuuluu ammattitaitoisen huollon pyörittäminen, ja hän tuo meille runsaasti tietoa ja taitoa pitkällä kokemuksellaan pyöräilystä. Polvileikkaukset ovat paha kyllä hidastaneet harjoittelua kaikissa lajeissa parin viime vuoden aikana. Tavoitteenamme on, että saisimme pidettyä MTBsprinttikisoja omalla radallamme ja tehtyä tätä kautta liikettä tunnetuksi. - Messukylässä työskentelevät minun lisäkseni Pauli Vastaranta ja Torsti Mäkinen. Mäki ei näe tässä ongelmaa. Persoona TEKSTI: MARKKU LIITIÄ Timo Mäki Ikä: 27 vuotta Titteli: Myymäläpäällikkö Kotipaikka: Tampere Perhesuhteet: Naimisissa Mieliruoka: Kunnon pihvi hyvän salaatin kera Paras ajopaikka: Pirkkalan metsät Mielibändi: Tamperelaisena kallistuu Popedan suuntaan Tamperelainen Integra Sports aloitti taannoin kahden perinteikkään pyörämerkin, Fujin ja Rocky Mountainin, maahantuonnin. Suomeen tuodaan lukuisia pyörämerkkejä, mutta vapaitakin merkkejä on jäljellä runsaasti. Hinnat ovat sekä netissä että myymälässä samat, joskin kaupan puolella voi olla myynnissä kampanjatuotteita, joita nettikaupasta ei löydy. Talvisin hän viihtyy suksien päällä sekä tasaisella että mutkamäessä. Suosikeiksi ovat nousseet erityisesti Fujin cyclokrossarit. Nettikaupan sivuilla lukee monen Rocky Mountainin mallin kohdalla "loppu varastosta". Entä miten Peloton pystyy kilpailemaan suurten saksalaisten ja brittiläisten nettikauppojen kanssa. - Ostimme esimerkiksi Fujin Euroopan varastosta kaikki loput krossarit jo toukokuussa. Maastossa Mäki rytyyttää Reveal 1.0:lla ja maantiellä SL 1:llä. Torsti vahvistaa myyntiä aktiivisena pyöräilijänä ja suksimiehenä, Mäki selvittää. - Olemalla tehokas. Tässä vaiheessa vuotta eräät tämän vuoden mallit ovat tosin jo myyty kokonaan loppuun. Se tarkoittaa Mäen mukaan sitä, että näitä malleja saa toimitusmyyntinä. - Niillä on hyvä hinnan ja laadun suhde, pitkä historia ja molemmat merkit satsaavat kovasti kilpapyöräilyyn, Mäki luettelee. Takapihalta löytyy Pauli Vastarannan suunnittelema maastorata, missä saa hyvän tuntuman pyörään. - Monia merkkejä tuodaan usean kanavan kautta. Me tuomme Rocky Mountainimme suoraan Kanadasta, ja jos merkkiä on saatavana muualtakin, se on ihan ok. Mäki kertoo, että kauppa on lähtenyt Pelotonissa käyntiin hyvin. Valttina ovat suorat yhteydet tehtaille ja alhaiset toiminnan yleiskulut. Millä perusteella Integra Sports ja Peloton valitsivat juuri Fujin ja Rocky Mountainin. Ajokalustona Mäellä on uunituoreet Fujit sekä maastoon että maantielle. Timo Mäki liikkuu itse monin tavoin ja harrastaa omaksi ilokseen sekä maasto- että maantiepyöräilyä. Hinnoissa pystymme kilpailemaan helposti. - Pyrimme olemaan mukana erilaisissa urheilu- ja pyöräilytapahtumissa, jotta tulisimme tutuksi harrastajille. Liikkeestämme löytyy myös toimivat huoltotilat, joissa huollamme sekä meiltä ostetut että muualta hankitut pyörät. www.fillari-lehti.fi Fillari 17
13.7. Juniorijoukkueiden palkitsemisella järjestäjät haluavat myös kannustaa nuoria maastopyöräilyn pariin. 24.7. Sanoja viittasi sateen liimamaiseksi muuttamaan rataan. 22.7. Mentiin siis aitoon Lohjan malliin, mutta se ei mukana olleita 65 joukkuetta ja tukijoukkoja haitannut. 9.-11.7. 17.-18.7. 25.7. 12.8. Kiertopalkinnon sai kuusivuotias Santeri Kemppinen, joka ajoi 16-tuumaisilla kiekoilla varustetulla pyörällään viisi kierrosta, joista kaksi vesisateessa. Ratakilpailu Tahko MTB Riihimäki tempo/Paritempon SM Royal pyöräily Bianchi-cup ISM ja SM-rata Raahen tempo Kolin kierros DH SM Bianchi-cup Ratakilpailu SM-Ratakilpailu (2-osa) Närpiö Tempo Puruvesiajot Närpiö ajo Joupiska Marathon Bianchi-cup Ratakilpailu ISM tempo ISM maantie Kuusankoski MTB Maraton Klaukkala nappula Helsinki Nilsiän Tahkovuori Riihimäki/RK-V Lahti/RCT Velodromi/IK-32 Turku/P-68 Siikajoki/RaaSePy Koli/JoensPy Vuokatti/65DR Vierumäki/KorsKa Helsinki Helsinki/CCH Närpiö/Kraft Punkaharju/PeNo Närpiö/Kraft Seinäjoki/SPP-56 Porvoo/Akilles Helsinki Hyvinkää/HyPy Hyvinkää/HyPy Kuusankoski/KuUS Klaukkala/DHT 27.7. Jos pyörä rullaa hyvin, tietää olevansa polun ulkopuolella." Tämä sattuva anekdootti kuultiin 22.-23. 5.7. Jos joku ei satu tietämään, Lohjan Kakkosnelonen on vuosittain ajettava vuorokauden mittainen hyväntekeväisyysajo, jossa joukkueet kiertävät Lohjanharjun maisemiin vedettyä maastorataa. 17.7. Jaossa olisi ollut karaokeilta Fjällen kanssa ravintola PataÄssässä. 31.7. Tämän renkaan suositushinnaksi Tunturi-Hellberg Oy ilmoitti 39,90 euroa. "Kakkosnelosessa on helppo pysyä polulla ilman valoja tai vaikka silmät kiinni. 8.8. 15.8. 7.8. 10.8. Ukonilma lopetti samalla reilun viikon mittaisen hellejakson tasan kaksi tuntia Kakkosnelosen startin jälkeen. 3.7. 4.7. Rengas sopii erittäin hyvin lenkkikäyttöön ja miksipä ei kisoihinkin, sillä usein on parempi päästä perille, vaikka siihen menisi muutama sekunti enemmän aikaa. Legendaariset Bilteman lilat nousukahvat menivät tänä vuonna lohjalaista terveydenhuollon henkilöstöstä koostuneelle Lohjan Osaava Leikkuri joukkueelle. 25.7. Perusteena oli hyvän 24h-hengen osoittaminen. 19.8. 14.8. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Kakkosnelonen lopetti kevään helteet Aurinkoa riitti kaksi tuntia, jonka jälkeen taivas aukesi. Schwalbe Durano S Schwalben kauden uutuus kisaajille ja mielellään hyvillä renkailla maantiellä ajaville on 23 milliä leveä Durano S. 10.7. 10.7. 25.7. 18.7. 15.7. Eteläkärjen ajot Bianchi-cup Ratakilpailu BMX-racing PM-master aika-ajo, maantie Itä-Savoajot SM-maasto (XCO) Peurunka tempo Bianchi-cup Ratakilpailu Palojoki/CCH Helsinki Vöyri Turku/P-68 Pihtipudas/AlvajRy Keinukallio/ZEUS Helsinki Lieto/TVC Lieto/TVC Nivala/PyöRi Hyvinkää/HyPy LUP-82/TUT-EIK/Tammisaari Jokelanseutu/JäPy Helsinki Mikkeli Norja/Hamar Sulkava/PeNo P-68/Turku Laukaa/Picaro Keimola/VP Helsinki 18 Fillari www.fillari-lehti.fi. MTB-Lohja voisikin lähettää edustajiaan kuivuudesta kärsiviin kehitysmaihin. 3.8. 3.7. Fjälle saisi todennäköisesti aikaan tulvan vaikka keskellä Saharaa. toukokuuta jo 11. 17.8. Osallistumismaksuista kertyvillä rahoilla on muistettu muun muassa Lastenklinikkaa ja Lohjan sairaalaa. Tapahtumakalenteri 1.7. 15.8. 1.8. Lahjoitusvaroja kerättiin 14000 euroa ja oheistapahtumaan, 70 kilometrin mittaiseen Lohjanjärven ympäripyöräilyyn, osallistui liki 200 sateen uhmaajaa. Järjestäjien pääpalkinto Ratas meni tänä vuonna kolmelle eri joukkueelle: Team Haradille, Myötämäelle ja Tamppaajille. Penaltyja ei tarvinnut jakaa tänäkään vuonna. Bianchi-cup Ratakilpailu Botniapyöräily Ruskon 10-tempo Alvajärven ympäriajo Bianchi-cup Ratakilpailu Lieto tempo Lieto maantie Pyssymäki MTB Hyvinkää XCO 21. 14.-15.8. 5.8. 1.8. 10.11.7. Schwalben renkaita tuovat Suomeen TunturiHellberg Oy ja Velotrade Oy. Keväällä harvinaisen meluisan ukonilman säestyksellä sadetta saatiin lopulta 12 milliä. 17.7. 29.7. 8.8. Rengas tarjoaa hyvin pitoa kaarteissa ja sen kulutuskestävyys on huippuluokkaa, mutta rullaavuus ei ole aivan yhtä hyvä kuin Ultremoissa. kerran ajetun Lohjan Kakkosnelosen leirialueella keskellä yötä. 20.7. 14.-15.8. 8.8. 18.7. Se painaa vain 210 grammaa, mutta kulutuskestävyys on esimerkiksi Ultremoa parempi. 8.8
Jos olisin Romandien aikana tiennyt, mitä tuleman pitää, olisin ehkä tehnyt asioita toisin. Ainoa vaihtoehto oli taas kerran keventää harjoittelua ja odottaa. Kunto lähti parempaan suuntaan vasta kesäkuun toisella viikolla, eli vain muutamaa päivää ennen Sveitsin ympäriajon alkua. Pääjoukon - kuulumisia Jussi Veikkanen Kohti kauden huipennusta H Kunto lähti parempaan suuntaan vasta kesäkuun toisella viikolla. uhtikuun suunniteltu ohjelma meni niin kuin pitikin aina Tour de Romandien viimeiselle etapille asti, jolloin sairastuin vatsatautiin, enkä päässyt edes starttaamaan. Loppujen lopuksi ainoastaan Christophe LeMevel ja Australian poika Wesley Sulzberger lähtivät Tignesiin vuoristoleirille ja muut kuskit tyytyivät harjoittelemaan kotimaisemissa. Kisajärjestäjän sivuista päätellen puitteet hyvään pyöräilyviikonloppuun ovat kunnossa. Tämä monille suomalaisille tuttu asia tuntuu vielä olevan kovin uutta ranskalaisessa pyöräilyvalmennuksessa. Vaikka kisan heivaaminen ei ikinä ole mukavaa, olin silti suhteellisen luottavaisin mielin kisan jälkeen, sillä kunto tuntui olevan parhaimmillaan ja yleensä tällaisissa tilanteissa pienen lepotauon jälkeen on helppoa päästä takaisin kuntoon. Näin jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut mennä heti lääkäriin ja saada asia hoitoon, mutta ehkä tästä taas opimme jotain... Tämä tarkoittaa luonnollisesti kovin lyhyttä valmistautumista Sveitsiin, joka on tärkeä näytön paikka myös heinäkuun Touria ajatellen. Talli oli myötämielinen ja pääsin ajamaan haluamaani etappikisaan, mutta muutama päivä sieltä kotiin palattuani sama sairastelu jatkui. Toivotaan kuitenkin, että vuosien varrella ajetut kilometrit eivät olisi menneet hukkaan, ja kunto löytyisi helposti muutaman etapin jälkeen. Sairasteluiden takia jouduin perumaan kaikki leirisuunnitelmani toukokuulta sekä muuttamaan suunniteltua kisaohjelmaa. Jos näin käy, uutiset heinäkuun ohjelmastakin ovat varmasti myönteisempiä. Kesäkuussa ajetaan myös SM-mitaleista Sulkavalla. Kun edessä oli useamman viikon kilpailutauko, ajattelin että annetaan kropan rauhassa sairastaa. Tallin muiden kuskien valmistautuminen Touriin on sujunut perinteisellä kaavalla. Alppileiri näytti toimivan hyvin, sillä Wesley voitti Ranskassa heti viikko leirin päättymisen jälkeen. Se oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä kokeistakaan ei löytynyt sen ihmeempää. Vasta siinä vaiheessa päätin, että otatan kaikki mahdolliset kokeet, jotta ongelma selviäisi. Toivotaan, että porukkaa tulee reippaasti mukaan! 20 Fillari " www.fillari-lehti.fi. Vatsatauti ei kuitenkaan laantunut yhdessä yössä ja seurasikin harvinaisen pitkä sairastelujakso, joka oli vielä kesäkuun alussa jonkinasteisena päällä. Se onkin seuraava reissu, jolloin pääsen käymään Suomessa, ja tällä kertaa otan kyllä fillarin mukaan. Tämä oli toisaalta ainoa vaihtoehto, sillä haluan olla kunnossa kesäkuun tärkeissä kisoissa. Taktiikka ei toiminut tällä kertaa, ja menetin useamman viikon tärkeää harjoitteluaikaa taiteilemiseen sairastelun ja harjoittelun välillä. Toivotaan, että pojat pysyvät hyvässä kunnossa aina Touriin asti, niin ehkä tallin valmentajat vihdoin alkavat uskoa vuoristoharjoittelun vaikutuksiin
Hill tuli hypyn lyhyeksi ja hänen takavanteensa meni kappaleiksi ja kaatumissa hajosi myös miehen olkapää. Kun erot kärjessä ovat näin pienet, missään ei saa antaa tasoitusta muille. Kaikki kuskit ovat todella kovassa kunnossa ja tekevät kaikkensa sen eteen, että pystyisivät voittamaan kisapäivänä. Ajettaessa palkintopallisijoituksista varaa virheisiin ei todellakaan ole. Ajo tuntuu pitkästä aikaa vaivattomalta ja hyvältä. Kun yksi toimii suunnannäyttäjänä, muut seuraavat perässä. Ainoa mikä ratkaisee, on lopputulos ja se mitä tuloslistaan on painettu. Me kaikki olisimme voittaneet joskus jotain jos ja jos... Vuonna 2007, jolloin voitin Champeryn maailmancupin osakilpailun, Hill oli kolmas, vaikka kaatui ja ajoi vesikelillä. Sam Hill on aina ajanut hurjalla riskillä. Olin kisan kymmenes ja jäin kuusi sekuntia voittajalle. Monasti se on kantanut tulosta, mutta monta kertaa väliajan murskaava johto ja varma voitto ovat vaihtuneet hurjaan kaatumiseen. Ensimmäisessä maailmancupin kisassa Mariborissa top 20 oli alle kymmenen sekunnin sisällä toisistaan kolmen ja puolen minuutin radalla, vaikka olosuhteet olivat todella huonot. Se oli se, että taso on kovempi kuin koskaan. Vuonna 2009 maailmancupin kisassa Andorrassa kahden sekunnin johto 45 ajetun sekunnin jälkeen mureni hurjaan kaatumiseen ja laskeutumiseen kaikkien kivien ja kantojen seassa olleeseen pieneen lumikinokseen. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen omaan ajooni. Eroa on tullut muihin vain niin kauan, kun mies on kestänyt pystyssä. Onni on ollut monesti Hillin puolella hurjissa kaatumisissa, mutta joskus kaikille sattuu jotain. Koko laji on nostanut tasoaan ja vauhti on kovempaa kuin koskaan. Tästä syystä taso on todella kova ja kärki tasainen. Sillä, mitä lähdön ja maalin välillä tapahtuu, ei loppupeleissä ole mitään merkitystä. Ero kärjessä on kaventunut, joten myös Hill on voitettavissa. Vielä pientä hiomista, niin olen taas aivan huippuvauhdissa. Minun pitää nostaa omaa suoritustasoani yhdellä sekunnilla jokaista minuuttia kohti, joka tarkoittaa 1,6 prosenttia nykyistä kovempaa vauhtia. Hän on rikkonut rajoja ja pistänyt välillä muut naurunalaisiksi murskaavilla voittomarginaaleilla. Vuoden 2008 MM-kisojen 10 sekunnin johto vaihtui viimeisessä mutkassa kolmanteen sijaan kaatumisen takia. Hill ajaa aina kaikki tai ei mitään -asenteella. Mutaa oli välillä napoihin asti ja pystyssä pysyminen oli ihan arpapeliä. Hyvä kunto nousee yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista, koska väsyneenä ja huonokuntoisena ei voi ajaa kovaa. www.fillari-lehti.fi " Fillari 21. Nyt sekunnin ero ajassa saattaa vaikuttaa kymmenen sijaa suuntaan tai toiseen, kun vielä pari vuotta sama ero merkitsi muutamaa sijoitusta. Fort Williamin kisassa sama homma toistui ja top 20 oli jälleen kymmenen sekunnin sisällä, vaikka ajoaika radalla oli lähes viisi minuuttia. Monta kertaa Sam Hill on ollut hurjassa vauhdissa, mutta on ajanut yli omien rajojensa. Pari vuotta sitten Hill ajoi voitosta voittoon ja vaikutti, että hän on voittamaton. Polvivammastaan toipunut Sam Hill oli Mariborin avauskisassa voittovauhdissa, mutta tuttuun tyyliin varmalta vaikuttanut voitto vaihtui kaatumisen takia neljänteen sijaan. Dee Hoo - kuulumisia Matti Lehikoinen Ei varaa virheisiin M Erot kärjessä ovat nyt todella pieniä. aailmancup on saatu käyntiin ja vaikuttaa siltä, että kaudesta tulee yhtä jännittävä kuin ennalta aavisteltiin. Tuolloin ei puhuttu muusta kuin siitä, kuinka Hill olisi voittanut, jos ei olisi kaatunut. Nyt kaikki ovat avanneet silmänsä ja nostaneet omaa suoritustasoaan. Uusia nimiä on tullut kärkeen, ja se koventaa kilpailua entisestään. Fort Williamin harjoituksissa Hillillä oli hurja hyppylinja kivien yli, joka oli todella nopea, mutta epäonnistumisen seuraukset olivat pahat. Nyt loppukausi on hänelle arvoitus. Viime numerossa veikkailin, mitä vauhtia kukin tulee ajamaan, koska moni oli talvella loukkaantuneena. Yksi arvaus meni ihan oikeaan
Koeajossa Rocky Mountain Altitude 50 Kummalliset KULMAT? 22 Fillari www.fillari-lehti.fi
Suomalaisen lisäksi menestystä tiimille on tuonut moni muu huippunimi. Mallisto on mielenkiintoinen ja tällä kertaa koeajossa ollut Altitude 50 on erityisen mielenkiintoinen poikkeavien runkokulmiensa takia. FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN www.fillari-lehti.fi Fillari 23. Valmistajan mukaan tämä The Straight Up -geometria saa polkijan uhmaamaan painovoimaa jyrkissä nousuissa. Sen ansiosta joustokäyrä Foxin 15-millinen akseli on F-lehden testiporukan suosikkeja, sillä se tukevoittaa pitkäjoustoista keulaa merkittävästi. Rocky Mountainissa on keula ja takaiskari custom-säädetty nimenomaan tähän pyörään ja lopputulos on mainio. Kanadalainen Rocky Mountain tulee Suomeen uudella voimalla ja uuden maahantuojan voimin. Normaalisti ohjaus- ja satulakulman ero on noin 2-3 astetta, mutta Altitudessa se on ennätysmäiset 7 astetta. Kulmia lukuun ottamatta Altitude on aivan tavallinen nykytyylinen täysjoustopyörä. Myös hyvänä kiipeäjänä ja nopeana yleispyöränä tunnettu Ibis Mojo noudattaa uuden liiton geometriaa, sillä kulmat ovat 69/73 astetta. Rocky Mountainin lisäksi firman ohjelmaan kuuluvat myös Fujin polkupyörät. Hienoja sanoja ja argumentteja, mutta myös muut valmistajat ovat oivaltaneet saman asian. Pia Sundstedt on nykyään yksi merkin lipunkantajista kisaradoilla. Tuolloin merkkiä toi maahan kotimaisen maastopyörä- ja tarvikekaupan uranuurtaja R-Cycles, joka piti majaa Tampereella, kuten tekee myös tuore maahantuoja Integra Sports. Melkein 30 vuotta polkupyöriä tehnyt Rocky Mountain on yksi maastopyöräilyn kulttimerkeistä ja firman perustajat tekivät Tom Ritcheyn kanssa yhteistyötä jo 80-luvulla. Ensimmäinen Element Race oli Fillari-lehden testissä jo viitisentoista vuotta sitten ja se on jäänyt testiporukan mieleen harvinaisen hyvänä laitteena. Aivan yhtä äärimmäistä kulmien suhdeeroa eivät harrasta esimerkiksi Trek ja Specialized, mutta samoilla haminoilla ollaan. Ensimmäiset hiilikuiturunkoiset mallit esiteltiin nimittäin vasta viime vuonna. XC-kisojen lisäksi menestystä ja näkyvyyttä on tullut freeride-areenoilta. Satulakulma sen sijaan on kuin temporungossa, eli jyrkkä 76 astetta. Ohjauskulma on tällaiseen pyörään aivan normaali 69 astetta, joka saa fillarin kääntymään vielä kohtuullisen hyvin tiukoissakin paikoissa ja takee ajamisesta vakaata kovassa vauhdissa. Omalla tavallaan uraa uurtava on myös koeajossa ollut Altitude 50, jota valmistaja nimittää XC-maraton-pyöräksi, vaikka joustoa on molemmissa päissä 140 milliä. Vuonna 2008 Marie-Helene Premont ajoi maailmancupin ykköseksi ja jättikokoisista pulisongeistaan tunnettu Geoff Kabush riisti voittojen määrässä jenkkilän mestaruuskisojen ykkössijan itseltään John Tomacilta. Kaikki kolme edellä mainittua pyörää ovat hyviä suomipoluilla, joten myös Rocky Mountain sai testiporukassa aikaan innostusta jo ennen tositoimia. Erilaisuus liittyy lähinnä runkokulmiin, jotka ovat yleensä sitä loivempia, mitä enemmän on joustoa. Muita fillarivalmistajia mukaillen Altitude kuuluu enduro/all mountain -pyörien sarjaan, mutta geometria rikkoo perinteitä. Vuonna 2001 Wade Simmons voitti kautta aikojen ensimmäisen Red Bull Rampagen Slayerillä. Merkin markkinointiosasto on muutenkin ollut hereillä freeride-skenessä, sillä se perusti ensimmäisen vapaa-ajeluun keskittyneen tiimin jo 1998 ja sponssasi myös ensimmäistä Kranked-leffaa. R ocky Mountain on tehnyt hyvin toimivia täysjoustoja heti notkupyörien alkutaipaleelta asti. Lisäksi uudenlaisen geometrian luvataan antavan maksimaaliset hevosvoimat polkijan jaloista, koska satulan paikka on biomekaanisesti oikea. Trekin Remedyssä keulakulma on 68 astetta ja satulakulma 73 astetta ja Spessun Endurossa 69,5/75 astetta. Takapää on perinteinen nelilinkku, mutta rungon pystyputkeen kiinnitetty takaiskaria liikuttava keinuvipu on poikkeuksellisen alhaalla. Vuonna 1989 tuli markkinoille ensimmäinen alumiinirunkoinen pyörä ja vaikka merkki oli nopeasti liikkeellä täysjousmalliensa kanssa, ei samaa voi sanoa materiaalivalinnoista. Super XC -kategoriasta taas löytyy peräti 160 milliä joustava Slayer SXC, joten kanadalaisilla on ilmeisesti melko lailla eurooppalaisia äärimmäisempi käsitys polkufillaroinnista
Seisten ajamiseenhan jyrkkä satulakulma ei vaikuta mitenkään, mutta laskuissa satulan taakse pääsee helpommin roikkumaan. Rocky Mountain Altitude 50 olisi hintansa puolesta sopinut juuri ja juuri kevään täysjoustovertailuun ja tavoitellut varmoin ottein kärkisijoja. Kun vielä jousitus toimii kuten pitää, ei takapyörä sutaise liian helposti tyhjää, vaikka ajajan yläkroppa onkin nousuissa hiukan perinteistä edempänä. Koeajossa Rocky Mountain Altitude 50... Formulan uusi kahvan muotoilu ei ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi Oro-malleissa. Pito ja tuntuma on kuitenkin samaa hyvää tasoa. Hiukan karkeampi rengas on viisas valinta tällaiseen kaahailupyörään. on progressiivisempi ja takahaarukan Horst-linkku varmistaa takapyörän liikkumisen optimaalisesti keskiöön nähden. Aktiivisessa asennossa takaiskari muistuttaa pienellä keinumisella olemassaolostaan, mutta polkemisen tehokkuudessa Altitude on myös yksi ykkösluokan täysjoustoista. Jos joku olisi vielä muutama vuosi sitten kehunut, että 140 milliä joustava pyörä on nopea jopa XC-tyylisessä helppojen polkujen kaahailussa, olisi häntä pidetty valehtelijana. Myös tehokkaat jarrut ja esteet edeltään nielevä, 15-millisellä akselilla tukevoitettu Foxin keula lisäävät luottamusta nopeassa maastossa. Rocky Mountain, Ibis, Spessu ja Trek kuitenkin ovat osoitus että homma toimii. Jyrkän satulakulman huomaa jo sivusta katsottuna ja ajoasennon säätäminen vaatii tavallista enemmän kokeilua. Todella vaikeita nousuja ei tähän mennessä testaamistamme pyöristä ole näin vaivattomasti kiivennyt kuin Spessun Enduro. Osasyy on varmasti pystyllä satulakulmalla, joten painon saa eteen ja polkeminen on tehokasta, mutta myös takajousitus tuntuu imevän renkaan kiinni maan pintaan kuin liimattuna. Vaihtelevassa polkurullailussa ei pyörän kulmia tule edes miettineeksi. Pysty satulakulma ei keinauta ajajan painoa samalla tavalla taaksepäin kasaan painuessaan kuin loiva. Etupyörää on myös helppo keventää kivien ja muiden esteiden yli. Lähelle pääsevät myös Trekin Remedy ja Ibiksen Mojo. Loivahko etupään kulma helpottaa jousituksen toimintaa, kun etupyörä ei pomppaa esteistä vaan painaa keulaa kasaan niihin osuessaan. Fillari menee vakaan varmasti ja kääntyy ketterästi matalan keskiönsä ansiosta. Osat ovat hyvää perustavaraa ja Rocky Mountainin custom-säädetyt etuhaarukka ja takaiskari kruunaavat hyvän paketin.q TEKNISET TIEDOT Merkki: Rocky Mountain Altitude 50 Maahantuoja: Integra Sports Oy Hinta: 2990 euroa Runkoputki: alumiini Etuhaarukka: Fox Float RL, joustomatka 140 mm Takajousitus: Fox Float RP23 Boost Valve, joustomatka 140 mm Koko: 18" (muut koot 15, 16.5, 19, 20.5) Paino: 12,85 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 76 astetta Ohjauskulma: 69 astetta Vaakaputken pituus: 57,5 cm Satulaputken pituus: 47 cm Akseliväli: 112 cm Takahaarukan pituus: 43 cm Keskiön korkeus: 33,5 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano SLX Vaihteet edessä/takana: Shimano SLX/XT Jarrut: Formula RX 180 mm levyt Kammet: RaceFace Evolve XC 175 mm Eturattaat: 22/32/44 Takarattaat: 11-34 Keskiölaakeri: RaceFace Evolve XC Xtype Vanteet: Mavic 317 Disc Navat: Wheel Tech 15 mm akseli etu, Shimano FH-M525 taka Renkaat: Continental Mountain King 2,2" Ohjainkannatin: RaceFace Evolve 9 cm Ohjaustanko: RaceFace Evolve riser, lev. Lupausten mukaisesti Altitude on uskomattoman hyvä ylämäkipyörä. Muutaman aja ja säädä -session jälkeen on aika suunnata Altituden nokka maastoon. Näin etupyörä pysyy maassa ylämäkien lisäksi myös sellaisissa kaarteissa, joissa polkaistaan kovaa satulassa istuen. 66 cm Ohjainlaakeri: FSA Orbit MX Satula: WTB Silverado Race SL Satulatolppa: RaceFace Evolve XC Mukana Shimano PD-M520 -polkimet 24 Fillari www.fillari-lehti.fi. Rocky Mountainin mukaan sekä keula että takaiskari on säädetty nimenomaan tähän pyörään ja ainakin alkuherkkyys ja progressio ovat molemmissa päissä enemmän kuin kohdallaan. Kun vielä takahaarukan etunivel on vuosien saatossa oikeaksi havaitussa paikassa, ei jouston toiminnassa pitäisi olla sanomista. Ja jos joku oli yrittänyt myydä täysjoustorunkoa, jonka satulakulma on kuin tempopyörästä, olisi kyseistä tyyppiä pidetty hulluna. Alamäessä ja vauhdikkaissa laskuissa runko toimii edelleen superhyvin. Keulassa on lukitus tiellä ajoa varten ja takapään Pro Pedal -asento hidastaa perän keinumisen melkein nollaan
Rungon sanotaan olevan pyörän sielu ja sitä se on tässäkin tapauksessa. Look 986 on niittänyt mainetta kevyenä XC-jäykkäperänä maailmancupin kisoja myöten. Koeajossa Look 996 Sramin XX-osilla TEKSTI JA KUVAT: TUOMAS HUTTUNEN Ranskalaisen Lookin historia hiilikuituisten maantiepyöränosien valmistajana on pitkä, mutta maastopuoli on ranskalaisjätille aika uusi aluevaltaus. Muutenkin komponentit sattuivat jostain kumman syystä valikoitumaan markkinoiden keveimmästä päästä. Lookin MTB-puolen tuotepäällikön PierreYves Facomprez´n mukaan 996:n runkoa suunniteltaessa siitä haluttiin tehdä hyvin toimiva ja riittävän jäykkä sekä ennen kaik- Gallian kukko ja metsän ruhtinas www.fillari-lehti.fi Fillari 25. Emme ruuvanneet pyörään aivan täydellistä XX sarjaa, vaan otimme jarruiksi Formula R1:t, jotka ovat markkinoiden keveimmät hidastimet. Lopputuloksena oli vain karvan verran yli 10 kilon painoinen maastotykki ilman kompromisseja. Pyörä on riittävän kevyt XC-kisoihin, mutta tarpeeksi tukeva ja riittävän pitkäjoustoinen vaikka Tahkon kuninkaaksi. Nyt testatusta kevyestä täysjoustosta Look 996:sta on näkynyt hyvin vähän arvosteluja maailmalla, vaikka pyörä on ollut markkinoilla jo vuoden. S aatuamme 996-rungon käsiimme oli itsestään selvää, että Sramin uusi XX-osasarja olisi ainoa vaihtoehto siihen asennettavaksi
Kun jarrut toimivat näin hienosti, mitä niitä säädöillä sotkemaan. Pelkästään kahden pultin kiinnityksellä varustettu satulatolpan klemmari painaa hulppeat 50 grammaa. Etuvaihtaja toimii todella herkästi ja nopeasti, ja lialta suojassa olevat Goren RideOn-kaapelit vain herkistävät vaihtamista. Ratkaisun on todettu toimivan useaan otteeseen erittäin hyvin, koska systeemi todistetusti eliminoi jarru- ja poljinvoimien vaikutuksen jousitukseen: Näin takapää pysyy aktiivisena kaikenlaisissa ajotilanteissa. Rungon viistoputken alaosaan on sekoitettu nano-metallihiukkasia, joiden tarkoitus on vahvistaa viistoputkea mahdollisia kiven iskemiä varten ilman suurempaa painonlisäystä. Muutkin 996:n komponentit ovat laadukkaita ja ennen kaikkea sopivat pyörän värimaailmaan loistavasti, esimerkkeinä 3T:n uusi risertanko Eryx ja pitkällä setbackilla varustettu Dorico-satulaputki. Sama tottumisongelma toistui, kun ajoi vauhdikkaasti isolla etulehdellä ja takana olikin jo 32-piikkinen käytössä. Pieni varoituksen sana: Tarkistakaa erityisesti uusien kampisettien rattaiden pulttien kireydet, sillä kun kolmas neljästä rattaan pultista päättää irrota, kuljettajasta tulee nopeasti taluttaja. Lookissakin kammet menevät pelottavan läheltä takahaarukkaa jopa niin läheltä, että kovassa väännössä vetopuolen kampi hipoo takahaarukkaa. Mitään suurempaa pettymystä XX-satsi ei aiheuttanut, jos ei hurraa-huutojakaan. Pienellä kammenpään viilauksella asia hoituu, mutta vaikka kammen päästä viilaisi vain millin lakkakerroksen pois, se tuskin on ollut runkovalmistajan tai Sramin tarkoitus äärimmäisyyteen pyrittäessä. Vaihteet toimivat jopa ketjulinja ristissä kiitettävästi ilman ketjun rahnutusta etuvaihtajan häkkiä vasten. 3Tkomponentit eivät edelleenkään ole painolla pilattuja. Monokokkirakenteinen runkokolmio sekä takahaarukka on liitetty yhteen Enduro Max -laakereilla varustetuilla kahdella järeällä linkulla. Toisaalta 996 jyrää juurakossa kuin Ca- Rungon etuosan kiertojäykkyys on varmistettu massiivisilla putkien päillä. 26 Fillari www.fillari-lehti.fi. Aluksi litkut ja nelisen ilmakehää painetta sisään ja muutama pyöräytys päälle. Jarrut eivät tarvinneet sisäänajoa, vaan tuntuma ja pito olivat ensiluokkaisia alusta alkaen. Erityisesti kisakäytössä jäi kaipaamaan Sramin kiertovaihtimia, jotka aikaisemmassa ykkössarjassa X0:ssa olivat kisakuskien suosimia. Vastaavaa viritystä käyttää Giant Maestro-jousituksissaan, joten Look ei ole lähtenyt suuremmin muuttamaan toimivaksi havaittua rakennetta. Ilmalennoista pyörä tulee alas kuin kissa, jolla on kaikki yhdeksän elämää käytössään. Fulcrumin Red Metal Zero -kiekot hoitavat hommansa moitteetta. Koeajossa Look 996 Sramin XX-osilla... 100 milliä joustava SID XX on monipuolisilla säädöillä varustettu kevytkeula. Formulan R1-jarrut toimivat heti asennuksen jälkeen tehokkaasti. 11-32hampainen takapakka 28hampaisen eturattaan kanssa riittää hyvin kotimaiseen maastoon. kea kestävä. Itse takajousitus on Dave Weaglen DW-linkin ja VPP:n (Virtual Pivot Point) tyylinen sekoitus, jota Look kutsuu nimellä ASK (Anti Squat Kinematics). Takavaihtajan säädöt ovat tarkat asetuksiltaan, mutta kun ne saa kohdalleen, niihin ei ihan heti tarvitse koskea. Kampisetin alhainen Q-factor, 156 milliä, saattaa muodostua ongelmaksi sovi- tettaessa kampia moneen täysjousitettuun All Mountain -pyörään. Mihin tubeless-renkaita enää tarvitaan, kun homma toimi paremmin kuin elokuvissa. Oikeiden välitysten löytäminen vaati pientä harjoittelua, sillä pienempi 28-hampainen eturatas tuntui vauhdikkaassa maastoajossa paikoin liian herkältä ja pian huomasikin ajavansa ketjulinja ristissä. Kevyen XC-kisapelin haarukaksi se on taatusti tukeva ja tilaa on vähintään 2,5- tai jopa kolmituumaisille renkaille. Formulan R1-jarrut ovat häikäisevän hyvät ja viimeistelty ulkonäkö on vain kerma kakun päällä. Minimalistissa ja ultrakevyissä jarruissa ei ole mitään pikasäätöjä, ainoastaan kahvan etäisyyden säätö. Toimivan takajousituksen ansiosta takarengas pysyy kuin liimattuna maahan, kannustaen kuskia ajamaan vielä kovempaa ja omia rajojansa hakien. Luultavasti aika pian XX-sarjaankin löytyvät kymmenpykäläiset gripparit. Tiputus edessä pienelle rievälle vaati takana useamman pykälän napsuttelua, jotta pyöritys jatkui sujuvana. Takapää joustaa neljä tuumaa, eikä takahaarukassa itsessään ole niveliä. Sram XX -osasarjalta odotettiin paljon vuoden ensimmäisen Fillari-lehden pikatestin perusteella. Myös medium-kokoisen, Rokkarin Monarch-iskarilla varustetun runkosetin 2610 gramman paino kielii vahvasta rakenteesta, vaikka valmistuksessa on käytetty kevyttä ja kovaa VHM-sarjan nanokuitua. Renkaina pyörässä ovat Schwalben Nobby Nic Evot litkutettuina savonlinnalaisen tuunausguru Jussi Patjaksen kehittämällä litkuseoksella, joka toimii selvästi paremmin kuin tehdasvalmisteiset kilpailijansa. Look loistaa kovavauhtisessa maastoajossa. Jos ne ovat yhtä kestävät ja luotettavat kuin maantiepuolen sisarensa, kiekoista on iloa pitkäksi aikaa. Koska kevyimmät neljän tuuman joustolla varustetut kilpailijat ovat liki kilon kevyempiä, korkeahko paino kielii siitä, että Look ei ilmeisesti ole pihistellyt materiaalin käytössä. Sitten muutama tunti kuplimista, pari baaria painetta ja baanalle. Tässä tilanteessa Sramin trigger-vaihtajat tuntuvat vähän turhan hitailta. Koko takahaarukka on todella järeää tekoa ja näyttää enemmän DH- tai vähintään All Mountain -pyörän takahaarukalta
Ohjekirjasen mukaan 80-kiloiselle kuskille suositeltava ilmanpaine sekä etu- että takaiskunvaimentimessa on 90-120 psi:tä. Keulan hydraulinen lukitusnappi on kertakaikkisen mahtava uudistus. Look otti rohkean, mutta määrätietoisen askeleen siirtyessään sille hieman vieraalle alueelle. Lookin rungossa tilaa oli niin vähän, että kammen päästä piti viilata lakat pois. Takapään linkut hoitavat hommansa niin hyvin, että tuntuu kuin joustoa olisi enemmän kuin mitatut neljä tuumaa. siä pyörää uudelleen, vaan nojautuu valmiiksi toimiviin ratkaisuihin ja komponentteihin. Look 996 on näppärä peli kiertämään kivet ja kannot, mutta pyörällä voi silti surutta ajaa yli kaikista eteen sattuvista matkatelevisiota pienemmistä esteistä. On pakko toistaa VPPtyyppisiin takajousituksiin liittyvä klisee, että joustoa tuntuu olevan takana enemmän kuin luvatut neljä tuumaa. Nappia tulee käytettyä lähes aina spurtatessa ja putkelta runtatessa, sillä keulan saa silmänräpäyksessä lukkoon ja taas aktiiviseksi. Takapumppu tuntui vaativan noin 10 psi:tä etuhaarukkaa enemmän, jotta pyörä asettui tasapainoon. Takaiskarin Floodgate-vipua sen sijaan ei ole tarvis normaalissa lenkkikäytössä pitää lukitusasennossa. Testiajojen jälkeen keulan paineeksi vakiintui kutakuinkin 100 psi:tä haarukan ylä- ja alapäässä. Lukitusta tarvitsee korkeintaan maantiesiirtymillä. RockShoxin SID XX hoitaa etupään vaimennuksen takuuvarmasti ja toimii saumattomasti yhteen saman valmistajan takapumppujen lippulaivan Monarch 4.2:n kanssa. Look ei yrittänyt kek- Monarch 4.2 on kesäkeleillä varmatoiminen takaiskari, mutta pakkasella paineen tarkistus ennen jokaista lenkkiä on tarpeen. Keulan hydraulisen lukituksen nappi on paljon miellyttävämpi käyttää kuin totutut vivut. XX-kampisarjan kapeus voi joissakin täysjoustorungoissa aiheuttaa ongelmia. Pohjaamisia ei sattunut kertaakaan. Tämän testin perusteella siirto on onnistunut. Samalla rahalla saa vastinetta rahoilleen monelta muultakin laatupyörien valmistajalta ja silti euroja saattaa jäädä sukan varteen vaikka Garda-järven pyöräreissua varten.q TEKNISET TIEDOT Merkki: Look 996 ProTeam Maahantuojat: Runkosetti Suomen Urheiluaitta Oy ja Sram XX -komponentit: Duell BikeCenter Oy Runkosetin hinta 2999 euroa ja koko pyörän noin 6500 euroa Runkoputki: VHM Hiilikuitu, alumiiniset linkut Etuhaarukka: RockShox SID XX, joustomatka 100 mm Takajousitus: RockShox Monarch 4.2, joustomatka 105 mm Koko: M (muut koot S ja L) Paino: 10,35 (ilman polkimia) Satulakulma: 72 astetta Ohjauskulma: 70 astetta Vaakaputken pituus: 58,5 cm Satulaputken pituus: 43 cm Akseliväli: 109,5 cm Takahaarukan pituus: 43 cm Keskiön korkeus: 33,8 cm Vaihteensiirtäjät: Sram XX Vaihteet edessä/takana: Sram XX/XX Jarrut: Formula R1 Carbon, levyt 160/160mm Kammet: XX, 175 mm Eturattaat: 28/42 Takarattaat: Sram XX, 11-32 Keskiölaakeri: Sram XX Black Box, keraamiset laakerit Vanteet ja navat: Fulcrum Red Metal Zero tubeless ready Renkaat: Schwalbe Nobby Nic Evo, 2.25", Jussi Patjaksen litkut Ohjainkannatin: 3T ARX team 10 cm Ohjaustanko: 3T Eryx Team riser, lev. Kynnyskysymykseksi saattaa nousta pyörän korkea hinta. Pyörän suhteellisen lyhyt 109,5 sentin akseliväli ja voimakkaasti laskeva vaakaputki tekevät siitä ketterän ja helposti käsiteltävän teknisessä maastossa. terpillar tasoittaen polun epätasaisuudet sileäksi sametiksi. 64 cm Ohjainlaakeri: Look/FSA semiintegroitu 36/45 Satula: Selle Italia Flite Carbon Satulatolppa: 3T Dorico Team 31,6 mm Polkimet: Look Quartz www.fillari-lehti.fi Fillari 27. Vaikka 996 kevyen kokonaispainonsa ansiosta on täysiverinen XC-kilpuri, se on luultavasti suunnattu enemmänkin harrastajille, jotka koluavat juurakoita ja kivikoita joko pohjoismaisissa metsissä tai nauttivat Alppien vuoristopolkujen vauhdeista. Näillä säädöillä molempien päiden painumat kuski ratsun selässä olivat 15 prosentin luokkaa
Testasimme kolme jäykkäperäistä 29-pyörää vajaan 1300 euron hintaluokassa. K aksiyseistä puhuttaessa muna oli ennen kanaa. Kun rengas oli olemassa, piti saada aikaiseksi pyörä, jossa sitä voisi käyttää. Kuitenkin jo vuonna 1999 Wildernes Trail Bikes eli WTB pisti markkinoille 29-kokoisen kaksituumaisen Nanoraptor-renkaansa. Kyseessä oli Nishikin Saksan-maahantuojan toteuttama projekti, joka oli käynnistynyt vuoden 2001 puolella. 29-liikkeeseen lähti varhaisessa vaiheessa mukaan myös yhdysvaltalainen Surly Karate Monkeyllaan. Suomalaisittain mielenkiintoinen yksityiskohta kaksiysien historiassa on se, että Nishiki tuli ennakkoluulottomasti 29markkinoille Bigfoot-mallillaan aivan Gary Fisherin vanavedessä, jollei sitten rinnalla. WTB:n nokkamiehet Mark Slate ja Steve Potts olivat mukana ensimmäisten 29runkojen ideoinnissa ja tekivät yhteistyötä Gary Fisherin kanssa. Risto Hellberg kertoo, että Bigfoot oli mukana jo Hellbergin vuoden 2002 esitteessä. Näin ei käynyt ja Gary Fisher joutui keksimään pyörän uudestaan 1990-luvun alussa. Bigfoot pyrittiin pitämään maastopyörämäisenä eli akseliväli oli pidettävä kurissa. Jo paria vuotta aikaisemmin oli Bill Horner suunnitellut Bianchille 29-pyörän esiasteen, jossa oli 700c-kokoa olevat vanteet, suora tanko ja kolmella eturat- taalla varustetut kammet. Sen jälkeen kaksiysit ovat yleistyneet vuosi vuodelta. Päivitetty Bigfoot on myynnissä edelleen neljänä eri versiona, joista testiimme osallistui X-29. Tuloksena oli ensimmäinen laajemmin sarjatuotannossa ollut 29-pyörä, Gary Fisher Two-Niner. Myös rungon mitoitus oli haastavaa. Tämä saatiin aikaan tekemällä takahaarukasta mahdollisimman lyhyt, mistä seurasi ongelmia paksumpien renkaiden kanssa. Vuonna 2003 meillä oli ohjelmassa kolme Big- foot-mallia, joissa kaikissa oli taiwanilaisvalmisteinen hiilikuituinen joustokeula, Hellberg muistelee. Testissä 29-maasturit Marin Palisades Trail 29, Nishiki FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN Koolla on väliä Miltä maailman näyttäisi, jos maastopyörien massatuotannon alkaessa olisi lähtökohdaksi otettu 29 tuuman rengaskoko 26 tuuman sijasta. Risto Hellbergin mukaan pyörän geometria ei ole vuosien varrella suuremmin muuttunut. Gary Fisher julkisti ensimmäisen 29-pyöränsä vuonna 2001 ja myyntiin se tuli seuraavana vuonna. Kaksiysien parissa puuhasteli samoihin aikoihin lisäksi joukko kalifornialaisia ja coloradolaisia pellepelottomia, jotka käyttivät projekteissaan muun muassa retkipyöristä lainattuja vanteita. Niin ikään 28 Fillari www.fillari-lehti.fi. - Suurin ongelma oli alkuaikoina löytää 29-pyörään sopivaa etuhaarukkaa. Myös pienvalmistaja Mootsilla oli vuosituhannen vaihteessa Mooto-X-niminen jonkin sortin 29. Nishiki-kuski sai olla tarkkana renkaan valinnassa, jotta kumi mahtui pyörimään takahaarukassa
Vuonna 2005 Gary Fisher sai RockShoxin vakuuttuneeksi, että 29-keulojen valmistus olisi kannattavaa. Shimano ja Sram saisivat vielä ryhtyä valmistamaan erityisesti 29-pyöriin tarkoitettuja kampisarjoja, joilla välitykset saataisiin suunnilleen samoiksi kuin normimaastureissa. Nykyään valikoima on laajentunut huimasti, sillä keuloja isopyöräisiin valmistavat myös esimerkiksi Fox, Marzocchi ja Manitou. Tuloksena oli 29-versio Rebasta. Ongelma ratkaistiin kasvattamalla haarukoiden offsettiä eli viemällä etuakselia eteenpäin suhteessa emäputken keskipisteen kautta vedettyyn linjaan. Koeajossamme oli pari vuotta sitten Pyörähuolto.comin maahantuoma jäykkäperäinen Niner, jonka jäi mieleen erittäin nopeana ja notkeasti käyttäytyvänä pyöränä. Joko maahantuojat ovat nykyisessä taloustilanteessa tehneet varovaisesti ennakkovarauksia tai sitten 29-kauppa on käynyt odotettua kiivaammin tai molempia. www.fillari-lehti.fi Fillari 29. Aluksi valmistajat pyrkivät parantamaan ohjausta jyrkentämällä ohjauskulmia, mutta tämä aiheutti ongelmia pienissä rungoissa, sillä rengas otti herkästi kontaktia kuskin kengänkärjen kanssa. Pyöristä saatiin näin parhaimmillaan yhtä ketteriä kuin perusmaastureista. Vielä muutama vuosi sitten monien kaksiysien ohjausgeometria teki niistä kankeita ja huonosti ohjautuvia kivenkiertotyyppisessä maastossa. Erityisen paljon ohjausgeometrian kanssa on tehnyt töitä Gary Fisher, jonka mainiosti toimiva 29-geometria tunnetaan nimellä G2. Alun perin tarkoituksemme oli saada ajettaviksi enemmänkin jäykkäperäisiä 29-pyöriä, mutta osa maahantuojista vastasi kyselyihimme ei-oolla. Enää ei 29-fillaria kannata jättää ostamatta ainakaan osatarjontaan vedoten. Bigfoot X-29 ja Specialized Rockhopper SL jenkkiläinen Niner hyppäsi 29-junaan vasta myöhemmin, mutta teki sen niin antaumuksella, että valmistaa pelkästään kaksiysejä. Alkuvuosina kaksiysit olivat jäykkäkeulaisia siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niihin sopivia keuloja ollut saatavilla. Samalla haarukan trail eli edellä mainitun linjan ja etuakselin kautta pystysuunnassa maahan vedetyn linjan etäisyys toisistaan pieneni samoihin lukemiin kuin 26-tuumaisissa maastureissa. Tilanne on muuttunut tälläkin saralla ja Schwalben ja Continentalin tapaisilla rengasvalmistajilla on 29-versiot monista menekkimalleistaan. Keulojen ohella alkuvuosina kortilla olivat myös vanne- ja rengasvaihtoehdot
Kaikkien kolmen testipyörän keulat ovat hiukan painavia sillä niissä on teräksiset liukuputket. Spessun onnistunut ohjausgeometria tekee pyörästä ketterän. Nishikin suurin runkokoko on 24 tuumaa, Spessun 23 ja Marinin 22 tuumaa, eivätkä suuret kiekot tietenkään heikennä hujoppikuskin ajotuntumaa, päinvastoin. Hämmästyttävää, kuinka paljon pyörän ohjattavuuteen tuo eroa verrokkeja astetta pystympi ohjauskulma ja yhtä tai Nishikin Torassa on pikalukituksen kaukosäätö ohjaustangossa. Kuinka ollakaan, pyörien hinnat asettuvat 50 euron hintahaarukkaan 1300 euron alapuolelle, kaikissa on alumiinirunko ja kaikkien vaihteistot tulevat Shimanolta. Jokaisessa on keulana RockShoxin Tora, joskin eri versioina. Kaksiysejä markkinoidaan usein pitkien kuskien ihannepyörinä, eikä suotta. Epäilimme atomivaakamme tehneen tiltin, kun kiekkojen painoja punnitessamme digitaalit pysähtyivät lukemiin 5,03 kiloa (Spessu), 5,04 kiloa (Marin) ja 5,09 kiloa (Nishiki). Lyhytjalkaisen ajajan perhekalleudet joutuvat hätäjalkautumisessa vaakaputken uhriksi turhan herkästi. Pyörät olivat heille hivenen suuren sorttisia etenkin korkeudeltaan. Rokkarin Tora-keula on custom-maalattu pyörän rungon väriseksi. 29-kiekot ylittävät esteet normaalia maastopyörää vaivattomammin. 30 Fillari www.fillari-lehti.fi. Testissä 29-maasturit... Marinissa on satamillinen keula, muissa kahdessa 80-millinen. Tästä syystä mukana ei ole esimerkiksi kaksiysien esi-isää Gary Fisheriä, jonka jäykkäperämallistossa on kolme 29-pyörää. Lopulta F-lehden protopajalle rantautui kolme 29-jäykkäperää: takavuosien suosikkimerkin Marinin Palisades Trail 29, pitkät juuret omaava Nishiki Bigfoot sekä Specialized Rockhopper SL. Ajossa Spessu osoittautuu kolmikon ketterimmäksi. Muutenkin kolmikko on hyvin yhteneväinen. Testikuskimme ovat kuin urheilusankari Elmo: eivät tappeja, mutta eivät hujoppejakaan eli aika tarkkaan 180-senttisiä. Testi-Spessun ja Marinin runkokoko on 19 tuumaa, Nishikin 20 tuumaa. Vaaka kuitenkin toimi niin kuin pitääkin. Itse pyörienkin painot ovat 350 gramman haarukassa tasan 13-kiloisen Spe- cializedin viedessä voiton. Spessun insinöörit ovat onnistuneet viilaamaan ohjausgeometrian kohdilleen jyrkähköllä 72 asteen ohjauskulmalla ja yhdeksän sentin kannattimella. Kiekkojen painoissa ovat mukana renkaat ja pakat
Suuret pyörät kiipeävät helposti maastoesteiden yli ja alamäissä kaksiysit ovat vakaita hyrrävoimien tehdessä tehtävänsä. Yksi rungon tavaramerkeistä on eri tasossa sijaitseva takarungon ja vaakaputken liitos. www.fillari-lehti.fi v v 29-mallien rengastarjonta on nykyään hyvällä mallilla ja monista huippunakeistakin on olemassa isopyöräinen versio. Niillä tulee toimeen, mutta suurta hekumaa ne eivät käyttäjässään nostata. Rokkarien alajalan päässä sijaitsevassa paluuvaimennuksen säädössä ei ole kehumista. Tangossa on reilusti taivutusta sekä taakse että ylös, joten ranteita rasittamattoman tangon asennon löytäminen voi ottaa hieman aikaa. Foxin säädin on lisäksi haarukan yläpäässä, mistä sitä voi väännellä ajon aikana. Parhaat yleiskäyttörenkaat ovat Spessun omat Fast Trakit, jotka pieninappulaisina rullaavat hyvin. kahta senttiä lyhyempi kannatin. Vasemman käden peukalon ulottuvilla olevaa pikalukitusta tulee käyttäneeksi paljon useammin. Nishikin haarukan säätö on helpompikäyttöisempi, mutta siitäkin puuttuvat Foxin suosimat kliksut. Pitoa löytyy riittävästi, jos pysyy poissa mutaisimmilta poluilta. Marinin satamillinen keula lyö kilpailijansa laudalta pidemmällä joustollaan. Kaikissa kolmessa pyörässä on hydrauliset levyjarrut Avidin ja Shimanon mallistojen alapäästä. Suuret pyörät toki helpottavat kivien ja juurten ylittämistä. Tämän hintaluokan pyöriin ei vain oikein voi asentaa Foxin keuloja ilman, että muissa osissa jouduttaisiin säästämään liikaa. Testikolmikon jokaisessa pyörässä on esimerkiksi kiinnityspisteet tavaratelineelle. Nishiki vetää vaihteistopuolella pisimmän korren Shimanon SLX-vivuilla toimivilla XT-vaihtajillaan sekä edessä että takana. Oikean asennon löydyttyä tanko toimii kuitenkin hyvin. Testikolmikosta Spessu soveltuu parhaiten puhtaaseen maastoajoon, sorateillä ja tasaisilla ulkoilupoluilla Marin ja Nishiki vetävät Spessun kaulaa kiinni.q Nishikin Bigfootin geometria on säilynyt läpi vuosien liki samanlaisena. Toisaalta joku voi pitää Spessua sietämättömän räikeänä. Ulkoasuvertailun voiton vie Spessu, jonka keula ja vanteet ovat samaa hehkuvan punaista sävyä kuin hillitysti kaartuvat runkoputketkin. Keulaa tuskin kannattaa päivittää pidempijoustoiseksi, sillä se tekisi Spessusta huonommin ohjautuvan. Marinin WTB Prowlerit ja Nishikin Kenda Klaw´t ovat järeämmin kuvioidut. Jos paluuvaimennusta haluaa muuttaa, on pyörä helpointa kiepauttaa katolleen. Marinissa vastaavat osat ovat SLX-sarjaa kun taas Spessun takavaihtaja on SLX, etuvaihtaja ja valitsimet Deorea. Spessun ja Marinin haarukoiden ontot metalliset säätöruuvit ovat hyvin jäykkiä kääntää ja säätöskaala lyhyt. Spessu etenee oivallisesti sekä maastossa että tiellä, joskaan 80 milliä joustava keula ei suorastaan yllytä kuskia suuntaamaan pahimpiin juurakkohelvetteihin. Testipyörien osissa ei ole järisyttäviä Marinin runkotarran mukaan pyörässä on urbaani geometria vaikka kyseessä on täysiverinen maastofillari. Niskin keulan saa lukkoon ohjaustangossa olevasta napista. Kaikkien kolmen pyörän rungoissa on reiät tavaratelineen ruuveille. Mariniin on jätetty vähintään riittävästi kannattimen säätövaraa. Spessun tangossa on taivutusta joka suuntaan ja se muistuttaa hiukan kottikärryn sarvia. 29-pyörien keskiövälitykset ovat normaalia 22/32/44-mallia, mutta isopyöräisiin olisi tervetullutta saada hiukan pienemmät eturattaat. eroja. Spessun 67-senttinen tanko on sekin leveä. Massasta erottumattomin on musta Nishiki, jonka runko on perinteistä pyöreää putkea toisin kuin rungoltaan voimakkaasti hydroformattu taivaansininen Marin. Toisaalta Nishikin Torassa on ohjaustangon nupista toimiva pikalukitus, kun Marinin ja Spessun keulat lukitaan haarukan liukuputken päässä olevaa vipua kääntämällä. Nishiki ja Marin käyttäytyvät selvästi Spessua kankeammin Marinin jäädessä pienellä erolla ketteryyskisan peränpitäjäksi. Sahaamalla tangon päistä pari senttiä pois ja vaihtamalla pyörään hiukan lyhyemmän kannattimen, voisi ajofiilis muuttua selvästi notkeammaksi. Spessun rengas rullaa hyvin kaikenlaisella pinnalla. Fillari 31. Jos aikoo pysytellä kaksiysillään lähinnä nopeilla poluilla ja hiekkateillä, ei ketteryyden puute haittaa Nishikin ja Marinin vakaata menoa. Marinin ylettömän leveä 69,5-senttinen ohjaustanko aiheuttaa sen, että jyrkissä kurveissa kuskin käsistä meinaa loppua pituus. Tonniluokan kaksiysien valmistajat ottavat huomioon sen, ettei näillä pyörillä ajeta pelkästään poluilla. Jäykkäperäinen kaksiysi on järkevä ja monikäyttöinen perusmaasturi. Lisäksi se on omaperäisesti muotoiltu
Suorilla ja leveillä poluilla sekä vauhdikkaissa alamäissä Marinilla etenee hyvin. Keulan kaulaputken päässä on senttikaupalla spacereita, joten ajoasennon säätäminen ryhdikkääksi ei tuota ongelmia. Nishikin Bigfoot oli aikoinaan toinen laajempaan sarjatuotantoon tullut 29-pyörä. Lite Race Lite Race 5,09 kg 32 Fillari www.fillari-lehti.fi. Koska Bigfootissa riittää runkokokoja 24 tuumaan asti, se on hyvä vaihtoehto erityisesti niille pyöräilijöille, joille tavallisten maasturien koot eivät riitä. Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Velosport ky 1290 euroa 6061 alumiini RockShox Tora SL, joustomatka 100 mm, lukitus Koko: 19 (muut koot 17, 20.5, 22) Paino: 13,2 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 74 astetta Ohjauskulma: 71 astetta Vaakaputken pituus: 60 cm Satulaputken pituus: 48,5 cm Akseliväli: 112,5 cm Takahaarukan pituus: 45 cm Keskiön korkeus: 31 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano SLX Vaihteet edessä/takana: Shimano Deore/SLX Jarrut: Avid Juicy 3.5 Kammet: Truvativ Five D 175 mm Eturattaat: 22/32/44 Takarattaat: 11-34 Keskiölaakeri: Truvativ 4-kantti Vanteet: WTB All Mountain 29 Speed Disc Navat: Shimano 525 Renkaat: WTB Prowler SL 2.1" Ohjainkannatin: FSA OS190 10 cm Ohjaustanko: Marin low riser, lev. Vaihteensiirron osat ovat Bigfootissa hieman paremmat (sekä etu- että takavaihtaja XT:tä) kuin kahdella kilpailijalla. Marinin osat ovat koko lailla samaa luokkaa kuin kilpakumppaneilla. Plussaa Bigfoot saa myös keulan pikalukituksesta, jonka saa päälle irrottamatta kättä tangosta. Mallia on kehitetty vuosien varrella ja nykyään siitä on tarjolla neljä eri versiota kaupunkipyörästä maasturiin. Suomessa se oli ensimmäinen myyntiin tullut kaksiysi. X-29 on malliston kallein ja samalla maastokelpoisin Bigfoot. Asfalttisiirtymille Kenda Klaw -renkaat ovat turhan karkeakuvioiset, mutta metsässä pitoa riittää rapaisemmissakin paikoissa. Pyörä on mutkaisilla poluilla ohjaukseltaan aika kankea, eikä ylileveä ohjaustanko ainakaan helpota asiaa. Tangon kaventaminen voisi parantaa ajettavuutta ja ainakin helpottaisi pujottelua puiden ja pusikoiden reunustamilla suomipoluilla. WTB:n Prowler-renkaat toimivat metsän siimeksen sekakäytössä varsin hyvin, mutta rullaavat siirtymillä Spessun pieninappulaisia renkaita kehnommin. Testissä 29-maasturit... Marin Palisades Trail 29 Nishiki Bigfoot X-29 Vuodesta 1986 maastopyöräkuvioissa mukana ollut kalifornialainen Marin valmistaa tätä nykyä neljää 29-mallia, joista Palisades Trail 29 on toiseksi edullisin. Satamillinen versio RockShoxin Torasta vie etenkin juurakkopoluilla voiton kilpakumppanien 80millisistä keuloista. 69,5 cm Ohjainlaakeri: FSA integroitu Satula: WTB Vigo Satulatolppa: FSA Kiekkojen paino: 5,04 kg Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: Tunturi-Hellberg Oy 1250 euroa 60661-T6 alumiini RockShox Tora 381, lukitusi tangossa 20 (muut koot 18, 22, 24) 13,35 kg (ilman polkimia) 72,5 astetta 71 astetta 60 cm 51 cm 109 cm 43,5 cm 31,5 cm Shimano SLX Shimano XT/XT Shimano 575 Truvativ Firex 175 mm 22/32/44 11-32 Truvativ Linus Max Disc Shimano Deore 535 centerlock Kenda Klaw XT 29x2.1" Lite Race 11 cm Lite Race 63 cm Ritchey integ. Bigfoot on Marinin tapaan kankeahko teknisillä poluilla, mutta esimerkiksi harjumaastojen leveillä ja tasaisilla poluilla se etenee vakaasti
Hyvin toimivan ohjauksen takana ovat verrokkeja jyrkempi ohjauskulma, lyhyehkö kannatin ja fiksusti mitoitettu haarukan trail. Harvemmin näkee maasturia, jonka vanteet ja keula ovat samaa väriä rungon kanssa, ainakin jos väri on muu kuin musta tai hopeanharmaa. Jarrut ovat Avidin kolmoset, kun Marin käyttää saman merkin tuoreempaa 3.5-versiota. Pyörä kääntyy isosta kiekkokoosta huolimatta lähes yhtä vaivattomasti kuin perinteiset maasturit. Vaihteensiirtäjät ja etuvaihtaja ovat Deorea ja ainoastaan takavaihtaja SLX:ää. Ohjaustangon taivutus on normista poikkeava, mutta useimmat kuskit saavat ajoasennon mieleisekseen pienen kokeilurumban jälkeen. Syvänpunainen Rockhopper kerää taatusti katseita. Ketteryydestään huolimatta Rockhopperilla on ilo ajaa myös tiellä jopa asfaltilla, sillä pieninappulaiset renkaat rullaavat hyvin. Joku pitää sitä todella tyylikkäänä, toinen taas ei innostu räikeästä väristä lainkaan. Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: Specialized Europe 1299 euroa Specialized M4 alumiini RockShox Tora S 19 (muut koot 15, 17, 21, 23) 13 kg (ilman polkimia) 74 astetta 72 astetta 61 cm 48,5 cm 111,5 cm 44,5 cm 31 cm Shimano Deore Shimano Deore/SLX Avid Juicy 3 SL Shimano M442 175 mm 22/32/44 11-34 Shimano Octalink Alexrims RHD Specialized Stout Specialized Fast Trak LK 2.00" Specialized 9 cm Specialized riser 67 cm Cane Creek integroitu Specialized Specialized 5,03 kg www.fillari-lehti.fi. Vaihteensiirron osissa Spessu jää hieman jälkeen Nishikistä ja Marinista. Specialized Rockhopper SL Onnistuneen ohjausgeometrian ansiosta Rockhopper on kolmikon näppärin käsiteltävä. Spessu on kolmikon kevyin 200 gramman erolla Mariniin
Maisteissa Campagnolon Super Record -osasarja ja Luksusta italialaisittain 34 Fillari www.fillari-lehti.fi
Pinarello on yksi parhaiten menestyviä italialaisia merkkejä, jos vertaillaan yrityksiä tuoton mukaan. Tämä ei nykymaailmassa ole mitenkään tavatonta, sillä niin Pinarello TEKNISET TIEDOT Merkki: Pinarello Dogma Carbon 60.1 Super Record Maahantuoja: Finmebli Oy Hinta: noin 9700 euroa Runkoputki: hiilikuitu Etuhaarukka: hiilikuitu Koko: 54 (muut koot 44, 46.5, 50, 51.5, 53, 55, 56, 57.5, 59.5) Paino: 6,72 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73,5 astetta Ohjauskulma: 73 astetta Vaakaputken pituus: 54,5 cm Satulaputken pituus: 56,5 cm Akseliväli: 98 cm Takahaarukan pituus: 40,5 cm Keskiön korkeus: 27 cm Vaihteensiirtäjät: Campagnolo Super Record Vaihteet edessä/takana: Campagnolo Super Record/Super Record Jarrut: Super Record Kammet: Super Record, 172,5 mm Eturattaat: 39/53 Takarattaat: 11-25 Keskiölaakeri: Super Record keraaminen Vanteet: Campangnolo Bora One Navat: Campagnolo Renkaat: Schwalbe Durano 22 mm tuubit Ohjainkannatin: Karbona 11 cm Ohjaustanko: Karbona Ohjainlaakeri: Campagnolo Satula: Selle Italia CX Zero Satulatolppa: Pinarello hiilikuituinen 36 Fillari www.fillari-lehti.fi. Pikkurissojen laakerit ovat keraamiset. SR-sarjan keskiössäkin käytetään keraamisia laakereita. Maisteissa Campagnolon Super Record -osasarja ja Pinarello Dogma Carbon 60.1... Super-Recordin kahvat istuvat hyvin käsiin ja vaihteiden käyttö on täsmällistä. Takavaihtajassa on käytetty paljon hiilikuitua ja hiukan titaania. Geometria voisi olla hieman erilainen vaakaputken pituuden osalta, sillä Dogma on muihin samankorkuisiin pyöriin verrattuna hiukan lyhyt. Painoa niillä on vain hiukan yli 1300 grammaa. kaat vaihtamalla saisi painosta vielä hiukan pois. Kun laakereita ei puristeta sivusta, on lopputuloksena herkästi pyörivä keskiölaakeri. Campagnolo Bora One -kiekot ovat näyttävät. Pyörissä taitaa päteä sama kuin autoissa: ulkoasu on monelle uuden pyörän ostajalle tärkeämpi kuin paino tai joku tekninen ominaisuus. Pinarellon Dogma on näyttävä ajopeli, jonka monimutkainen ja aikaa vaatinut maalaus sekä voimakkaasti muotoillut putket puhuttelevat aika suurta osaa maantiepyörän ostajista. Team Skyn kuskeilla on ollut hiukan vaikeuksia saada ajoasennot kohdalleen, sillä Pinarello ei toimita kustomoituja runkoja edes Pro Tour -tason kuskeille. Kun vielä rungon geometria on viilautunut vuosien saatossa muotoon, jonka tuloksena laite on miellyttävä ajettava, merkki pärjää markkinoilla. Kammet liitetään akselin keskeltä toisiinsa ja jousilevyt poistavat sivuvälyksen. 180senttiselle kuskille koko 55 voisi istua vielä nyt ajettua 54:ää paremmin, sillä siinä vaakaputki on seitsemän millimetriä pidempi ja rungon emäputki 11 milliä korkeampi. Pinarellon mitoitus on toteutettu niin, että kun ohjauskannatin on keskivertoajajalla 11-12-senttinen, pyörä kulkee vakaasti suoraan, mutta putkelta nousuja ajettaessa keula on edelleen herkästi reagoiva. Vauhdikkaissa mutkissa pyörä on melkeinpä naurettavan helppo taittaa mutkan läpi, sillä painopiste tuntuu olevan juuri oikealla paikalla
Campagnolo on ollut takarattaiden lukumäärissä aina muita edellä. Pyörän satulatolppa on pisaran muotoinen, joten satula asettuu automaattisesti aina suoraan. Aluksi sarjaa näkyi vain kovimpien ammattipyöräilijöiden käytössä, mutta viime vuonna esimerkiksi kaikki Liquigas-tallin kuskit ajoivat Super Recordeilla. kuin useat muutkin merkit ovat siirtyneet käyttämään aasialaisia alihankkijoita paljon käsityötä vaativien runkojen valmistuksessa. Sen tuotanto tapahtuu edelleen pääasiassa Pohjois-Italiassa, vaikkakin ainakin osa kokoonpanosta on siirretty itäiseen Eurooppaan halvempien työntekijöiden lähettyville. Kun pyörässä on pystysuunnassa jäykät ja kovat Campagnolon Bora-vanteet 22 milliä leveiden Schwalben Durano tuubirenkaiden kera, tärskyt tuntuvat takapuolessa todella selvästi. Kokemus oli riemastuttava, sillä vaihtamistuntuma on erittäin hyvä, vaihteet vaihtuvat napakasti ja voiman tarve on pieni. Nykyään takaa löytyy 11 ratasta ja näin pyörässä on teoriassa 22 vaihdetta. Campagnolon vaihdekahvat ovat viime vuosien aikana muuttuneet huomattavasti, ja nyt pääsimme ensi kertaa kokeilemaan Super Recordin versioita. Super Record tarkoitti aikoinaan malliston hienointa versiota ja kun se tuotiin muutama vuosi sitten uudelleen parrasvaloihin, kiinnostus Campagnolon tuotteisiin nousi. Huippusarjan osat ovat ainakin irrallaan ostettuina selvästi markkinoiden kalleimpia, sillä takavaihtajan hinta oli tämän vuoden alussa Suomessa 413 euroa, kun Shimanon Dura-Ace maksoi 175 ja Sramin Red 253 euroa. Suurintakin takaratasta voi käyttää, mutta silloin ketju hankaa ison eturattaan hampaiden sivuja niin rankasti, että emme suosittele tätä kombinaatiota. Campagnolo on ainoa eurooppalainen osasarjojen valmistaja. Muotoilu sopii hyvin kahvoilta ajamiseen, ja kun peukalovivun sijaintia on hiukan muutettu, alaotteelta ajettaessa isommalle pykälälle vaihtaminen on vaivatonta. Paketti on houkutteleva ja kohtuullisen näyttävä, mutta kokoonpanon 9700 euron hinta hiukan hirvittää.q 2010 kampanjamallit Todellista LAATUA ja VASTINETTA rahallesi ROAD FITNESS VARIADO EXPERT 105 osat kampanjahinta CORRENTE DISC kampanjahinta 999,- 799,- ROAD CYCLO CROSS CULEBRO Ultegran osat kampanjahinta MARES 105 1399,- kampanjahinta 1299,- ROAD MTB CAYO EXPERT Carbon/Ultegra kampanjahinta 26" BLACK RAIDER LTD kampanjahinta s Myöten naisalli m 1999,- 999,- ROAD HYBRIDI IZALLO PRO Carbon/Dura-ace kampanjahinta 28" BLACK RAIDER LTD 3199,09-682 3270 017-262 8559 03-733 9183 015-162 257 kampanjahinta 849,03-363 2900 010 239 3900 02-239 6995 06-317 1451 Suunniteltu, testattu ja valmistettu Saksassa Jälleenmyyjät: Helsinki: Larun Pyörä Kuopio: Leo Sport Lahti: Polkupyörähuolto Mikkeli: Polkupyöräeteppi Tampere: Tampere: Turku: Vaasa: Nippeli Intersport Lielahti Pyöräpalvelu Pyöräliike Viertola www.fillari-lehti.fi www.focus-bikes.com www.bikeboard.fi. Kun pyörä pääsee sileälle asfaltille, kovuus ja tärinöiden tuntuminen takapuolessa unohtuvat. Isolla eturattaalla ajettaessa takaa on käytössä ilman ongelmia kymmenen ratasta. Alihankkijoiden tuotantokapasiteetti on usein myyty vuosiksi eteenpäin, joten erikoistilauksille ei oikein löydy tekijöitä. Mukavuutta ei lisää yhtään Selle Italian alle sadan gramman painoinen satula, jonka muotoilu on varsin onnistunut, mutta pehmustus minimaalinen. Ajotuntuma ja mukavuus on Dogmassa aika lailla takapuolta koetteleva, erityisesti roudan raiskaamilla pyöräteillä ajettaessa. Hinta on kova, mutta rahalla saa tietysti paljon hiilikuitua, keraamisia laakereita, hiukan titaania ja muita herkkuja. Pinarello Dogman runko on hieno ja hyvin toimiva italialaisen designin tuote, jossa on parhaat italialaiset osat
Nykyään lukkopolkimet ovat sekä maantiellä että maastossa itsestään selvyys. 38 Fillari www.fillari-lehti.fi. Polkimet oli tarkoitettu käytettäväksi maantiepyörissä, sillä vuonna 1983 ei vielä tunnettu maastopyöräilyä ainoastaan cyclocross vivahti hiukan siihen suuntaan. Vertailussa maantiepolkimet Look Keo 2 Max, Look Keo Blade Carbon Titan, Mavic Race, Shimano Ultegra, Speedplay Zero Cromo, Time RXS Carbon ja Time i-Clic KLAK! TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN Pian on kulunut 30 vuotta siitä, kun Look kehitti ensimmäiset kaupallisesti menestyneet lukkopolkimet
Shimanon polkimet valmistettiin Ranskassa, missä niihin lisättiin japanilaiset akselit ja laakerit. Onneksi Speedplay on kehittänyt ohuen sovitelevyn, jolla klossin saa siististi kiinni myös yleisempää kiinnitystapaa suosiviin kenkiin. Vuoden 1983 lopulla tapahtui läpimurto. Kun takaosasta vähennetään painoa, poljin ei olekaan enää niin hyvin tyrkyllä, vaan oikea kohta täytyy hakemalla hakea. Aluksi muut valmistajat tyytyivät lähinnä ostamaan Lookilta lisenssejä, joiden turvin he valmistivat omia polkimiaan käyttäen Lookin tekniikkaa ja ideoita. Siihen asti jalkaterän kulmaa oli voinut säätää pelkästään ruuvaamalla klossia hieman toiseen asentoon. Harrisin polkimissa oli imukuppi, joka tarrautui pyöräilykengän pohjaan. Poljin salli jalan hakea luonnollisen paikkansa. 25 viime vuoden aikana on markkinoilla ollut valtamerkkien ohella jos jonkin merkkisiä maantiepolkimia, kuten Adidas, Avenir, MKS, Diadora ja Podio. Ensimmäisen nykyaikaisen lukkopolkimen keksijäksi mainitaan italialainen Cino Cinelli. Speedplay on ainoa poljinmerkki, jonka klossi on suunniteltu muulle kuin kolme ruuvin kiinnitykselle. Ensin mainittu sai aikaiseksi kääntämällä lukkiutuvat ja avautuvat pedaalit, joissa oli jopa vapaaliikettä. Tärkeimmät uutuudet poljinrintamalla ovat Lookin Blade ja Timen i-Click, joissa painavat jouset on korvattu hiilikuidusta valmistetulla levymäisellä jousella. Polkimien esittelyssä on kerrottu kunkin polkimen vapaaliikkeen herkkyydestä, mistä saa kuvan eri poljinten ajajan jalkaan välittämistä tuntemuksista. Toisaalta nykyisenlaisia lukkopolkimia on, kuten jo todettiin, ollut käytössä ja myynnissä vasta 1980-luvun puolivälin paikkeilta lähtien. Kahta vuotta myöhemmin eli 1897 Tudor liekö keksijän vai firman nimi kehitti magneetin avulla kenkään kiinnittyvät polkimet. Liki sataa vuotta myöhemmin vuonna 1996 taiwanilaisfirma Exus toi markkinoille niin ikään magnetismiin perustuvan lukkopolkimen, josta ei kuitenkaan tullut myyntimenestystä. Mavic keskittyi 1980-luvun jälkeen lähinnä vanteiden ja kiekkojen valmistukseen, mutta palasi pari vuotta sitten poljinmarkkinoille Race- ja Sprint-malleillaan. Lukkopolkimien historia on toisaalta pitkä ja toisaalta lyhyt. Tämän jutun historiaosuuden lähteenä on käytetty Speedplayn nettisivua, josta löytyy mainio historiakatsaus kuvineen.q Klossit vasemmalta oikealle: Speedplayn sovite+klossi, Time RXS, Time i-Clic, Look, Mavic ja Shimano. www.fillari-lehti.fi Fillari 39 v v. Nimestään huolimatta ranskalainen Time sai vuonna 1988 myyntiin TBT-polkimensa. Lookin polkimia käyttäneet Hinault ja Greg LeMond veivät Tourin kaksi ensimmäistä sijaa. Matthewsin polkimet taas olivat kaksipuoliset ja toimivat jousivoimalla. Näköpiirissä ei ole mitään maantiepolkimia koskevia suuria kehitysratkaisuja. Ensimmäisen aivan omin voimin tehdyn maantiepolkimensa Shimano sai aikaiseksi vasta vuonna 1993. Jo ensimmäisissä Timen versioissa vapaaliike oli tahmea, eli kun jalka löysi luonnollisen kohtansa, se yleensä pysyi siinä. L ukkopolkimien käyttö yleistyi hyvin hitaasti ja erityisesti ratapyöräilijät pysyivät pitkään remmipolkimien käyttäjinä. Timen alkuperäisessä ratkaisussa kengän pohjassa oli tasainen kohta, johon ruuvattiin kahdesta erillisestä palasta koostuva klossi. Kaikki esitellyt ja ilmeisesti myös tulevat uutuudet ovat pääsääntöisesti vain käytössä olevien teknisten ratkaisujen hienosäätöä. Speedplay on ominut historiallisen Timen kiinnityssysteemin eli kengän pohjasta pitää löytyä neljä reikää. Hiukan Lookin jälkeen pääsi vauhtiin Time, jonka poljinratkaisu oli aivan omanlaisensa ja toimi ensimmäisissä versioissa vain Timen kenkien kanssa. Kun polkimet keventyvät, lukittuminen tai oikeastaan polkimeen osuminen vain vaikeutuu. Mavicilla oli vuonna 1987 malli PP-75 ja Shimanolla vuotta myöhemmin malli PD7401, jotka molemmat oli lisensoitu Lookilta. Seuraavana vuonna Lookit tulivat tavallisten ostajien ulottuville ja kisamenestys jatkui. Vuosi oli 1973 ja polkimen malli M-71. Se oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt poljin, jossa oli vapaaliikettä. Isoa klossia käyttävään polkimeen on yleensä helpointa saada klossi osumaan, kun polkimen takaosa roikkuu aina samassa kulmassa. 1980luvun alussa käyttöön otettu kolmen ruuvin kiinnitystapa on pitänyt pintansa edelleen. Pitkä siinä mielessä, että ensimmäiset lukkopolkimet keksittiin jo 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä. Vuonna 1895 olivat asialla yhdysvaltalaiset Charles Hanson ja Elijah Harris sekä kanadalainen Marmaduke Matthews. Bernard Hinault voitti vuoden 1985 Tourin Lookin prototyypillä. Timen ratkaisu oli erityisesti ammattipyöräilijöiden mieleen, mutta nyt myös Time on tullut mukaan kolmen ruuvin leiriin. Muut valmistajat tulivat pienellä viiveellä perässä omine tai Lookilta lisensoituine vapaaliikkeellisine polkimineen. 1980-luvun poljinmarkkinoilla pyöri myös Campagnolo, jonka SGR-mallia vuodelta 1987 luonnehditaan kaikkien aikojen painavimmaksi maantiekäyttöön tarkoitetuksi lukkopolkimeksi. Siinä käytettiin maastopolkimista tuttua kahden ruuvin kiinnitystä. 1890-luvun pellepelottomat ideoivat lukkiksia oikein urakalla. Lukitus avattiin käsin käännettävästä vivusta, joten Cinellejä ei voinut pitää kovin helppokäyttöisinä. Millainen poljin sitten sopii kenellekin? Ohjeita on hyvin vaikea antaa, mutta jos kantapää heiluu paljon ajaessa, silloin suurella vapaaliikkeellä varustettu poljin lienee paras vaihtoehto. Klossi ujutettiin Cinellin polkimessa olevaan hahloon suoraa takaa ja polkimen rungosta nouseva metallitappi lukitsi klossin paikalleen. Jean Bernard ja Michel Mercier patentoivat Lookin lukkopolkimen, josta tuli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt lukkopoljinmalli. Lookin vuoden 1984 pe- daali näyttää hyvin samanlaiselta kuin nykyiset polkimet
kesk. Kitinä johtuu kahden kovan muovisen pinnan hankaamisesta toisiaan vasten. kengän pohjaan): 18 mm Maahantuoja: Suomen Urheiluaitta Oy Look Keo Blade Carbon Titan Toinen Lookin uutuus on Keo 2 Max -mallin kevyt versio eli Blade. Normaalilla klossilla kantapään vapaaliike on 4,5 astetta. Polkimet toimitetaan seitsemän asteen vapaaliikkeen sallivalla klossilla, mutta tarjolla on myös kiinteä klossi. Viime kesänä ammattilaisilla oli jo käytössään Keon uudistunut versio eli 2 Max. Tukevuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kenkä ei pääse sivusuunnassa keinumaan, jolloin polkeminen tehostuu. kengän pohjaan): 18 mm Maahantuoja: Suomen Urheiluaitta Oy Mavic Race Mavic on tuorein tulokas poljinmarkkinoilla. Kengän lukitseminen polkimeen on hyvin samanlaista kuin Lookeihin ja irrottautumisen helppoutta voi muuttaa mieleisekseen säätämällä lukituksen jousen jäykkyyttä. Poljin on toiminnaltaan tuttua Lookia, mutta jousen virkaa hoitelee hiilikuituinen levy. Myynnissä on myös klossit, joissa vapaaliikettä ei ole yhtään, sekä reilulla yhdeksän asteen vapaaliikkeellä varustetut klossit. Keo 2 Max -polkimesta on tarjolla myös Carbon-versio, joka maksaa 165 euroa ja on aavistuksen kevyempi. Malli: Keo 2 Max Hinta: 125 euroa Polkimien paino: 261grammaa Klossien paino: 74 Vapaaliike: 0, 4,5 tai 9 astetta Sivuliike: 0 Korkeus (aks. kesk. Siinä ei käytetä teräsjousia ja polkimen runko on valmistettu Timen tapaan ruiskuvaletusta kuidusta. Lukittuminen on helppoa, kunhan klossin kärki osuu oikeaan kohtaan poljinta. Ammattilaiset näyttävät käyttävän lähes yksinomaan 16 Nm:n jousilevyjä. Poljin on kevyt ja kun titaanisilla akseleilla varustettu versio maksaa yli 300 euroa, se ei ole ihan jokaisen harrastajan ostoslistalla. Voisi olettaa, että tästäkin tulee jo syksyllä edullisempia versioita tarjolle, jolloin malli muuttuu varsin kiinnostavaksi. Malli: Keo Blade Carbon Titan Hinta: 320 euroa Polkimien paino: 187 grammaa Klossien paino: 74 grammaa Vapaaliike: 0, 4,5 tai 9 astetta Sivuliike: 0 Korkeus (aks. Look Bladella ajoimme sen verran pitkään, että Lookille ominainen klossin kitinä ilmestyi kuvaan. Tätä ominaisuutta Look kutsuu säädettäväksi Q-factoriksi. Salvan jäykkyyttä säädetään kuusiokoloruuvista polkimen takaosan päältä. Poljinmallit ovat Sprint, Race ja Race SL Ti, ja suositushinnat niille ovat 75, 119 ja 205 euroa. Malli: Race Hinta: 119 euroa Polkimien paino: 273 grammaa Klossien paino: 95 grammaa Vapaaliike: 0 tai 7 astetta Sivuliike: 0 Korkeus (aks. Mavicin polkimet ovat perusvarmoja toiminnaltaan, eikä niissä ole mitään järisyttäviä uudistuksia. Polkimen akseli voisi olla hiukan lyhyempi, sillä nyt kenkä jää aavistuksen kauemmaksi poljinkammesta kuin muilla polkimilla. kengän pohjaan): 19 mm Maahantuoja: Tunturi-Hellberg Oy 40 Fillari www.fillari-lehti.fi. Look käyttää Blade-mallissa kierreosaltaan entistä pidempää akselia, jolloin esimerkiksi paksujen kengänsuojien kanssa voi laittaa maksimissaan kahden millin paksuiset aluslevyt polkimen ja kammen väliin. Äänestä pääsee eroon sillä, että pitää polkimet ja klossit puhtaina ja ruiskuttaa pintoihin vaikkapa silikonia. Polkimet toimitetaan 12 Nm:n jäykkyisellä jousilevyllä, mutta muitakin jäykkyyksiä on tarjolla. Tästä ominaisuudesta ei siis ole vielä päästy eroon. Heidän polkimensa käyttävät Lookin klossia, mutta ulkoasu on Mavicin tyyliä. Kantapään vapaaliike on hiukan tahmea ja klossi keskittyy, mutta ei liian voimallisesti. Vertailussa maantiepolkimet... Look Keo 2 Max Look on muuttanut takavuosina polkimiensa malleja hyvin vähän, mutta nyt mallistosta löytyy kaksi uutuutta. Keo 2 Max -polkimeen lukittuminen on helppoa ja kenkä irtoaa kantapäätä kääntämällä sujuvasti. Tässä poljinmallissa on kasvatettu poljinten ja klossin kontaktipintaa, jolloin jalka lepää polkimen päällä aikaisempiin versioihin verrattuna tukevammin. Ajossa jalka keinuu kasvaneesta tukipinnasta huolimatta, mutta putkelta ajettaessa poljin on oikein tukeva. kesk. Polkimia kokeiltaessa 12 Nm:n jäykkyys tuntui aivan riittävältä. Irrottautuminen ei vaadi suuria ponnistuksia, vaan reilu kantapään kääntö sivusuunnassa riittää. Kantapään vapaaliike on Lookin tapaan hiukan nahkea
Klossi sietää huonosti kävelyä, sillä pehmeä maa-aines tunkeutuu tiukasti klossin sisään, jolloin on pakko kaivaa savi pois klossista. Tällaisia kenkiä valmistavat tällä hetkellä ainakin Lake ja Bont. Yksilöllisesti säädettävä vapaaliike tekee polkimesta ykkösvalinnan niille ajajille, joilla on muiden klossien vapaaliikkeiden kanssa ongelmia. Ultegran verrokkeina ajoimme myös kalliimmilla Dura-Acen ja halvemmilla 105-sarjan polkimilla. Polkimen ulkoreunassa akselin pään kohdalla oleva ruuvi poistetaan ja rasvaprässillä tuupataan sisään rasvaa niin kauan kunnes kammen puoleisesta päästä tulee ulos puhdasta rasvaa. Jousivoima on normaaliin tapaan säädettävissä, joten lukituksen ja irrottautumisen herkkyyden voi helposti säätää mielekseen. Nousukiito alkoi siitä, kun SPD-R-poljin kuopattiin. Se on ehdottomasti parhaimmillaan silloin, kun kengät on suunniteltu juuri Speedplayn polkimia varten. Klossi on tarkoitettu kiinnitettäväksi suoraa pintaa vasten, joten adapterin mukana tulee simmilevyjjä, joita käytetään adapterin alla, jos kengän pohja on poikkeuksellisen kaareva. Nämä nykyiset SPD-SL mallit käyttävät hyvin samantyyppistä klossia kuin Look, eli klossit käyvät suoraan kolmella reiällä varustettuihin kenkiin. Kolmella reiällä varustettuihin kenkiin ruuvataan ensin ohut adapteri, johon klossi kiinnitetään neljällä pienellä ruuvilla. Shimanon polkimissa on reilu nokkakoukku, johon klossi osuu helposti. Lukittumisen onnistumisen kuulee äänekkäästä napsahduksesta. Shimano Ultegra Shimano on lopultakin pääsyt hyvään vauhtiin maantiepolkimien markkinoilla. Kiillotettuja kivilattioita kannattaa varoa, sillä klossin metallisen pinnan liukkaus voi yllättää. Vaikka klossi piti meidän kenkiimme kiinnittää adapterin avulla, kengän ja poljinakselin etäisyys oli verratuista polkimista pienin. Irrottautuminen vaati hiukan muita polkimia enemmän vääntöä, mutta kyllä näistäkin irti pääsee, joskin käyttö vaatii totuttelua. 105-poljin painaa 323 grammaa ja sen hinta on noin 65 euroa. Muut versiot ovat 199 euroa maksava Zero SS sekä 603 euroa maksava ja mitättömän vähän (ilmoitettu paino 130 grammaa pari) painava Zero Nanogram. kengän pohjaan): 16 mm Maahantuoja: Shimano Nordic Cycle Oy Speedplay Zero Cromo Amerikkalainen Speedplay on vuosien saatossa saanut uusia käyttäjiä ammattilasten joukosta. Polkimeen lukittuminen vaatii aluksi pientä tähtäilyä, sillä polkimen täytyy osua klossin reikään, mutta lukittumista helpottaa polkimen kaksipuolisuus. Polkimiin on tarjolla kaksi erilaista klossia: Punaisessa versiossa ei ole kantapään vapaaliikettä ja keltainen versio sallii yhdeksän asteen vapaaliikkeen. Speedplayn ideana on se, että poljin on pieni ja iso klossi kätkee sen sisäänsä niin, että klossi on tukevasti polkimen tasaista pintaa vasten. Shimanon SPD-SL polkimet ovat huolettomia käytössä ja niiden laakeroinnista on vain hyviä kokemuksia. Malli: Ultegra Hinta: 110 euroa Polkimien paino: 318 grammaa Klossien paino: 74 grammaa Vapaaliike: 0 tai 9 astetta Sivuliike: 0 Korkeus (aks. kengän pohjaan): 13 mm Maahantuoja: Signature www.fillari-lehti.fi Fillari 41. Zero Cromo: suositushinta109 euroa, paino 222 grammaa/pari ja klossit+adapteri ruuveineen 117 grammaa. Vapaaliike on näissä polkimissa täysin vapaa, eli mikään jousi ei keskitä kantapäätä. Zero Ti: suositushinta 299 euroa, paino 167 grammaa ja klossit 100 grammaa (ilman adaptereja 62 grammaa). Malli: Zero Cromo Hinta: 109 euroa Polkimien paino: 222 grammaa Klossien paino: 117 grammaa adapterin kera Vapaaliike: 0-15 astetta Sivuliike: 0 Korkeus (aks. DA painaa 279 grammaa ja maksaa 205 euroa. Polkimien laakereiden huolto on yksinkertaista. Kivetyllä tai muuten kovalla alustalla kävely kyllä onnistuu, mutta tyyli muistuttaa vahvasti ankan marssia. Dura-Acessa on Shimanon poljinmalliston parhaat laakerit, ja polkimen pinnan ja klossin yläosan etäisyys on muutaman millin pienempi kuin Ultegrassa ja 105-mallissa. kesk. Vapaaliike on aika herkkä, joten klossi kannattaa säätää niin, että kantapää on normaalissa asennossaan vapaaliikkeen puolessa välissä. Koeajettavana oli Cromo-versio, mutta pyysimme maahantuojalta käsiimme myös 299 euron arvoisen titaanisen version. Klossin voi kiinnittää suoraan vain niihin kenkiin, joiden pohjasta löytyy neljä ruuvin reikää. Klosseille valmistetaan kumisia kävelysuojia, joita kannattaa pitää taskussa, jos lenkin alussa tai lopussa on käveltävä pehmeällä alustalla. Klossista säädetään kahdella pienellä ja hyvin nihkeästi kääntyvällä ristipääruuvilla kantapään vapaaliike sopivaksi täysin portaattomasti. Poljinpari painaa vain 167 grammaa, mutta klossit saman 117 grammaa kuin perusversiossakin. Aluksi tuntuikin, kuin olisi pyörinyt jäällä. kesk
Käytännössä se tarkoittaa, että kun jalkaterä löytää ominaisimman paikkansa, se pysyy siinä eikä siirry jousen pakottamana takaisin keskelle. Timen suunnittelijat ovat ymmärtäneet sen, että kun lukitusmekanismi on entistä kevyempi, poljin ei jää niin helposti tyrkylle lukittumista varten. Lukittuminen oli aikaisempien Timen versioiden suurin ongelma, mutta tässä mallissa se on äärettömän helppoa. Vertailussa maantiepolkimet... Time RXS Carbon Toinen ranskalainen poljinvalmistaja on aina kulkenut omia teitään teknisessä mielessä. Timen RXS sallii kengän liikkua sivusuunnassa 2,5 milliä. Klossi lukittuu polkimeen niin, että klossin etuosa menee polkimen koukkuun, klossin messinkinen pala painaa polkimen takaosan metallisen salvan auki ja lukittuu sen taakse. Timen peruspoljin maatielle on RXS. Klossi on keventynyt hiukan sen ansiosta, että lukittumisen hoitaa nyt muovinen pala vanhemmissa klosseissa olleen messinkisen möykyn sijasta. Polkimen runko on valmistettu ruiskuvalamalla komposiitista. Klossi on keskeltä matala ja klossi-poljin-yhdistelmän mataluus on aivan markkinoiden kärkipäätä. kesk. Timen RXS-polkimessa käytettävä klossi poikkeaa Lookista aika paljon. kesk. kengän pohjaan): 14 mm Maahantuoja: Blueface Oy Vertailu polkimien ominaisuuksista Pisteet Paino Look Keo Blade Look Keo 2 Max Mavic Race Shimano Ultegra Speedplay Zero Cromo Time i-Click Time RXS Carbon 10 9 8 8 9 9 9 Hinta 7 9 9 10 10 8 9 Lukittuminen 7 8 9 9 7 10 7 Tukevuus 8 8 8 9 9 10 9 Korkeus 7 7 6 8 10 9 9 Yht. Myös kengän irrottaminen polkimesta on helppoa ja voimaa kantapään kääntämiseen tarvitaan aina yhtä paljon, oli sitten ajajan paino polkimella tai ei. kengän pohjaan): 14 mm Maahantuoja: Blueface Oy Time i-Clic Carbon Timen uutuuspolkimessa metalliset jouset on korvattu hiilikuituisella levyllä samoin kuin Lookin Keo Bladessa. Kun jalka painetaan kiinni, klossi lukittuu tiukasti polkimeen. RXS-mallin muut versiot ovat RXS Speed (79 euroa) ja RXS First (65 euroa). Malli: RXS Carbon Hinta: 135 euroa Polkimien paino: 237 grammaa Klossien paino: 100 grammaa Vapaaliike: 5 astetta Sivuliike: 2,5 mm Korkeus (aks. Time on luonut onnistuneita polkimia niin maantielle kuin maastoonkin, ja polkimissa käytetyt tekniikat ovat pikku hiljaa levinneet myös muiden valmistajien malleihin. Ideana on, että klossissa on hiukan paremman kitkan tarjoavat ja kävelyä helpottavat kohdat, jotka eivät kuluessaan vaikuta lukittumiseen eivätkä muuhun polkimen toimintaan. Timen erikoisuus ja arvostettu ominaisuus on, että kantapään vapaaliike on tahmea. 39 41 40 44 45 46 43 42 Fillari www.fillari-lehti.fi. Tietyissä malleissa tämän kellumisen laajuutta voi säätää. Polkimessa on kolmeen jäykkyyteen säädettävä jousi. Muut mallit ovat i-Clic Titan Carbon (295 euroa), i-Clic Racer (129 euroa) ja i-Clic Fiberflex (99 euroa). Malli: i-Clic Carbon Hinta: 175 euroa Polkimien paino: 235 grammaa Klossien paino: 80 grammaa Vapaaliike: 5 astetta Sivuliike: 2,5 mm Korkeus (aks. i-Clicin suurempi uutuus on, että poljin on valmiiksi puoliksi auki ja näin klossi lukittuu paikalleen helposti. Ajaessa poljin on tukevan tuntuinen eikä jalka keinu akselin päällä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että i-Clicin klossi ei sovi vanhaan polkimeen. Hiilikuituisen jousen voi säätää kolmeen jäykkyyteen, ja jäykkyys vaikuttaa klossin keskittymiseen. Siitä on tarjolla useita versioita, joissa on pieniä eroja rungon valmistuksessa käytetyssä komposiitissa ja tietysti akseleiden metallissa. Tämä ominaisuus johtuu siitä, että vapaaliike on oikeastaan klossin etuosassa. Time on ratkaissut ongelman siirtämällä poljinakselia hiukan eteenpäin tai oikeastaan kasvattanut akselin takapuolelle jäävän osan pituutta
- Campagnolon osat - Giessegi tekstiilit,myös seuroille ja varmasti kilpailukykyiseen hintaan. MEILTÄ SUOMEN LAAJIN BIANCHIMALLISTO Katso nettisivuiltamme 2009 tarjousmallit ja kysy 2010 malleista päiväntarjous. - Erikoisvanteet.Katso sivuiltamme päivitetty luettelo!! TERVETULOA KAUPOILLE PAIKANPÄÄLLE. Voit myös tehdä ostoksesi kattavassa nettikaupassamme. Sivuiltamme löydät mallit ja hinnat.. WWW.SUOMENURHEILUPYORA.FI (Toimitukset suoraan varastosta, todella nopeasti) CUBET LÖYDÄT NOKIAN MYYMÄLÄSTÄMME. District, Soho ja T1 Trackmallit MEILTÄ LÖYDÄT KAIKKI MITÄ MAANTIEPYÖRÄILYYN TARVITSET. Tässä merkissä hintalaatusuhde on kohdallaan. Kokoja-ja malleja löytyy molemmista myymälöistä läjäpäin. LAADUKKAAT BLUESEVENTY MÄRKÄPUVUT TULOSSA VALIKOIMAAMME HEINÄKUUSSA. Tarkkaile nettisivuiltamme parhaat hinnat ja valikoimat. TREK SINKULAT SUORAAN HYLLYSTÄ SOPIVASTI mm
Pääasia, että pelaajat ja kalusto pysyvät ehjinä. FIKSI on nyt MUOTIPYÖRÄ 44 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kiinteävälitteiset fillarit pian suositumpia kuin tatuoinnit TEKSTI: MARKKU LIITIÄ JA FILLARIN TESTIRYHMÄ KUVAT: JONI HELMINEN JA JUKKA HELMINEN Jussi Kulonpalo (vas.) ja Toni Tiainen ovat molemmat yksivaihde.netin kantavia voimia. Pääkaupunkiseudun fiksikuskit kokoontuvat joka viikko pelaamaan fiksipooloa. Säännöt ovat aika vapaat
Piintyneet alan harrastajat ovatkin alkaneet nimittää ajokkejaan ironisesti muotipyöriksi. Miten käy, kun alakulttuurista uhkaa tulla trendi ja fiksin voi ostaa Anttilan postimyynnistä? E nsimmäiset fiksit ilmestyivät Helsingin katukuvaan joskus vuosien 2002-2003 vaiheilla. Ratapyöräili- jät ovat toki käyttäneet kiinteävälityksisiä pyöriä iän kaiken, mutta nyt puhutaan katukäytöstä. Asialla olivat ulkomaisten esikuvien innoittamat pyörälähetit. Nykyään fiksejä näkyy kaduilla siihen malliin, että voidaan hyvin puhua buumis- ta. Fiksit ovat muutaman viime vuoden aikana tulleet osaksi kaupunkikulttuuria myös Helsingissä. Toni Tiainen ja Jussi Kulonpalo ovat keskeisiä hahmoja pääkaupunkiseudulla www.fillari-lehti.fi Fillari 45. Helsingin kantakaupungin tädit ovat yhä useammin saaneet ihmetellä pyöräilijöitä, jotka polkevat alamäissä, tasapainoilevat liikennevaloissa paikallaan, eivät käytä lokasuojia ja jarruttavat jollain kummallisella tavalla
Pääkaupunkiseudun lisäksi fiksejä näkee esimerkiksi Tampereella, Turussa, Oulussa ja Kuopiossa. Tiainen taas ajaa "valmiilla" pyörällä, yhdysvaltalaisella Traitor Ringleaderilla, jonka hän hankki porvoolaisen Manfred Bikesin kautta. Kulonpalo eli käyttäjätunnus jussi on niin ikään yksivaihde.netin vakiokirjoittajia. Kulonpalolla on allaan 1980-luvun Rossinin teräsrungolle koottu fiksi, jonka lähes kaikki osat runkoa myöten on hankittu netistä, useimmiten vielä käytettyinä. Napoina ovat puolalaiset käsin tehdyt Mackit, joiden Oikeaoppiset remmipolkimet. Michen maantietolppa kannattelee Concorin satulaa. Tankoteippi on sävytetty Chris Kingin laakerin väriin. 46 Fillari www.fillari-lehti.fi. Esimerkiksi Jussi Kulonpalon Rossin on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Matka ei ole pitkä, sillä mies asuu Töölössä ja työpaikka on Erottajan nurkilla. Tiainen kehaisee, että hänen Ringleaderinsa oli ensimmäinen Euroopassa. Aluksi pyöriteltiin kiinteillä välityksillä Pyynikin näkötornille munkkikahveille ja myöhem- min oli vuorossa muun muassa pyöräpooloa, saunomista ja DJ-ilta, joka ainakin ennakkomainonnan mukaan tyydytti paatuneimmankin hipsterin. Fikseillä ajamiseen liittyy usein pyörien yksinkertaisuudesta huolimatta rakentelu. - Työmatkalla tulee vastaan päivittäin varmaan kymmenkunta fiksiä, Tiainen sanoo. Tiainen ylläpitää suosittua yksivaihde.net-sivustoa ja esiintyy siellä tnts-käyttäjätunnuksella. Kiekot mies on kasannut itse vanhoille Rigidan kehille. Hän myös pitää erittäin luettua englanninkielistä fiksiblogia osoitteessa fixedgearbikes.blogspot.com. Fiksien suosio näkyy myös siinä, että yksivaihde.netin keskustelufoorumilla on noin 1500 rekisteröitynyttä käyttäjää. Harrastuksen laajenemisen kunniaksi yksivaihde.netin kaksivuotispäiviä vietettiin toukokuun lopulla Tampereella. Fiksi... Jussi Kulonpalon fiksi on rakennettu vanhaan Rossinin runkoon käyttämällä netistä haalittuja osia. parin viime vuoden aikana lähes romanialaiskerjäläisten lailla levinneessä fiksiskenessä. Satulana on Huuto-netistä hankittu vanha Concor, mutta ohjainlaakeriksi Kulonpalo on valinnut monien pyöräfriikkien kuolaaman Chris Kingin. Aihioina ovat usein 1980-luvun maantiepyörät, oikeita ratapyöriä kun on saatavilla hyvin rajoitetusti. Molemmat hurahtivat fikseillä ajamiseen kolmisen vuotta sitten
Jos harrastaa skidausta eli pyörän pysäyttämistä takakiekko lukossa, pyrkii rengas usein kulumaan samoista kohdista. Niiden remmejä valmistetaan fiksikäyttöön nykyään myös Suomessa, tarkemmin ottaen Toni Tiaisen kotona vaatesuunnittelijan koulutuksen hankkineen tyttöystävän voimin. Taannoin nähtiin myös sellainen ihme kuin Suomessa suunniteltu sarjatuotantofiksi. Tiaisen pyörästä etujarru löytyy pahimman hätäpaikan varalle ja toisaalta siksi, että mahdollisen kolarin sattuessa poliisi ei pääse puuttumaan pyörän jarruttomuuteen. Remmipoljinten ohella fiksipiireissä ovat suosittuja maasturien SPD-pedaalit. Pitkän linjan fillarilähetti Paulus Palmqvist käyttää nykyään välitystä 45/18. Satulana on hyvin muhinut Turbo. valmistaja on tullut alan piireissä niin suosituksi, että jonotusaika on tätä nykyä pitkä. Kulonpalon fiksissä ei ole etujarrua siitä yksinkertaisesta syystä, ettei etuhaarukassa ole jarrun asentamiseen tarvittavaa pultinreikää eikä vanteissa jarrupintoja. Rossinissa on tällä hetkellä välityksenä 47/18. Kulonpalo on toista koulukuntaa ja luottaa maantietyyppiseen tankoon. Välillä muotia olleista todella kapeista tangoista on jo onneksi päästy eroon, Tiainen selvittää. Päämääränäni on tämän pyörän rakentamisessa ollut 1970-80-lukujen ratapyörän estetiikan tavoittelu. Tätä voi vähentää oikeilla ratasyhdistelmil- lä, joihin voi perehtyä vaikka edesmenneen Sheldon-setä Brownin sivuilla. Merkki on KRNKY, ja poljinremmien ohella tuotearsenaaliin kuuluu vyölle ripustettavia kännykkäkoteloita, kaarilukon pidikkeitä, pyöräkäyttöön soveltuvia laukkuja ja lippiksiä. Toni Tiainen hankki Traitor Ringleaderinsa porvoolaisen Manfred Bikesin kautta. Asialla on turkulainen Pyöräpalvelu Eturatas on usein 44-, 45- tai 47-hampainen, kun parina on 18-piikkinen takaratas. Traitorin tyylikäs keulakoriste. Tiaisen poljinremmit ovat peräisin omasta olohuoneesta. www.fillari-lehti.fi Fillari 47. Tiaisen fiksin tanko on alun perin maastokäyttöön tarkoitettu riser, jota on kavennettu radikaalisti. Muita fiksikuskien suosimia ratasyhdistelmiä ovat esimerkiksi 44/18 ja 42/16. - Palikat ovat sellaisia, joista tykkään itse. - Kun tanko on kapea, voi hyvin pujo- tella autojen välistä. En viitsinyt ottaa riskiä, että ryssin itse kalliin osan paikalleen laitossa. - Ehkä 30 prosenttia kuskeista ajaa ilman etujarrua, miehet arvelevat. Molemmat miehet käyttävät remmipolkimia. Ainoastaan Kingin laakerin asentamisessa käytin ammattilaista
Sillä voisi rullailla alamäissä polkematta. Toinen aktiviteetti ovat keskiviikkoiset kikkailusessiot, joissa pelataan vaikkapa pyöräpooloa kolmihenkisin joukkuein. Tiaisen sinkulakausi kesti tasan yhden päivän, sitten pyörä muuttui fiksiksi. - Vaikka jotkut ajavat fikseillä Vätternin ja Tahko 120:n tapaisia koitoksia, minusta fiksi on nimenomaan kaupunkipyörä. Minkälaiset ihmiset ajavat fiksillä ja miksi. Velon perinteiset käyttäjät suhtautuvat kuulemma uusiin tulokkaisiin oikein positiivisesti. Tiainen on 29-vuotias ja saa leipänsä nettimainoksista. Yksivaihde.netissä pyörivät fiksikuskit käyvät silloin tällöin ajamassa Helsingin Velodromilla. Sinkulassa jää saavuttamatta se lisäarvo, jonka kokee fiksillä polkiessa. Vaikka fiksikuskien joukossa on myös naisia, on fiksillä ajaminen paljolti 20-40vuotiaiden urbaanien miesten harrastus. Nuorempia ei joukossa näy ja vanhat ratajermut pysyvät kiinteävälitteisineen Velodromilla tai talvella Myllypuron Liikuntamyllyssä. Paikalla on parhaimmillaan ollut parikymmentä kuskia, yleensä tosin 3-10. Diana-puistossa Helsingin ydinkeskustassa tehdystä haastattelusta siirrymmekin Ruoholahteen, missä on poolon pelaamiseen soveltuva kenttä. Kyse on fiksikuskien mukaan fiiliksestä, takapyörän ja kampien kautta jalkoihin ja päinvastoin siirtyvästä ainutlaatuisesta eteenpäinmenon tunteesta ja tuntumasta asfalttiin. Miksei vapaarattaallinen sinkula kelpaa. Pitkät lenkit kannattaa tehdä muilla pyörillä, Kulonpalo pohtii. - Kesän aikana järjestetään pyöräpoolocup, johon toukokuussa oli ilmoittautunut Hivenen tummempi versio Bilteman kuuluisasta lilasta. Perinnekannattimen kontrastina moderni ohjainlaakeri. Käsityönä tehty puolalaisnapa. 48 Fillari www.fillari-lehti.fi. Fiksi... Poolovälineitä löytyy myös kaupasta, mutta osa tekee mailansa itse. Berggren, jonka markkinoimat Le Prince fiksit valmistetaan Taiwanilla. Paikalla on parikymmentä kuskia pyörineen. Useimmilla fiksikuskeilla on pitkähkö pyöräilytausta, mukana on muun muassa RideFreessä aikaisemmin pyörineitä ajajia. - Aika monen ikä alkaa kolmosella, itse 37-vuotias Helsingin yliopistolla työskentelevä Kulonpalo pohtii
Aluksi sinkuloita rakenneltiin maastoon, sittemmin myös katukäyttöön. Jos innostut ryhtymään muotipyöräilijäksi, ajo-ohjeita löytyy vaikka täältä: http://www.63xc.com/gregg/101_1.htm. Kolarin sattuessa on hyvä, jos pyörästä löytyy jarru. Itse kasatut kiekot vanhoilla Rigidan kehillä. www.fillari-lehti.fi Fillari 49. "Taidepyöräily" on pyörän päällä harjoitettava sirkusmainen sekoitus akrobatiaa ja balettia. Niin tai näin, alleycat racet eivät paranna suhtautumista pyöräilijöihin. Modernit alaspäin avautuvat haarukanpäät eivät kelpaa, koska ketjun kireyden kanssa tulee ongelmia. Palmqvist kertoo siirtyneensä ajamaan fiksillä "ensimmäisessä aallossa" vuonna 2004. Vannoutuneet alan harrastajat suosivat pieniä, asialle vihkiytyneitä valmistajia, mutta viime vuosien buumi on tuonut kuvaan myös suuret pyörämerkit. Velodromeilla käytettävät ratapyörät ovat perinteisesti olleet fiksejä, mutta kaupunkien kaduilla fiksejä ei vapaarattaan keksimisen jälkeen juuri nähty ennen kuin New Yorkin ja Lontoon tapaisten suurkaupunkien pyörälähetit keksivät ottaa fiksit käyttöönsä viime vuosituhannen loppuvuosina. Myös Tokion fiksiyhteisö on erityisen elinvoimainen. Ensimmäiset MM-kisat miehille järjestettiin vuonna 1956 ja naisille vuonna 1970. Nykyään Sun Race valmistaa kolmivaihteista fiksinapaa mallinimellä S3X. Ennen muinoin Sturmey Archer valmisti monivaihteista fiksinapaa. Ensin hän teki fillarilähetin töitä palkkaduunarina, nyttemmin yrittäjänä. jo seitsemän joukkuetta. Huomattavasti vanhempaa perua on artistic cycling, jota on harrastettu 1800-luvun lopulta lähtien. Otteluja pelataan ilmeisesti 11, ja ottelupareista aina paras pääsee jatkoon. Fiksit ovat säilyneet alusta lähtien koko lailla samanlaisina, mutta nykyään on Palmqvistin mukaan tarjolla entistä enemmän hyvätasoisia, fiksikäyttöön tarkoitettuja osia. Asialla olivat täälläkin pyörälähetit. Aihioksi kelpaa myös vanha maantiepyörän runko, jonka takahaarukan pään hahlot ovat likimain vaakatasossa. Huimaa menoa on tarjolla YouTubessa hakusanoilla Alleycat NYC. Etenkin aluksi fikseillä ajavat pyörälähetit ja muut asiaan vihkiytyneet rakensivat pyöränsä käyttämällä aihiona esimerkiksi vanhaa tai miksei uuttakin ratapyörän runkoa. Oma lukunsa ovat pyörälähettien ja fiksikuskien huimapääosastojen organisoimat alleycat racet, joita ajetaan kaupunkiliikenteen seassa liki kaikkia mahdollisia liikennesääntöjä rikkoen. Nykyään kokonaisia fiksejä ja niiden runkoja on saatavana hyvin monelta merkiltä. - On tietysti positiivista, että ihmiset ajavat entistä enemmän pyörillä, fikseillä tai muilla, Palmqvist armahtaa.q Fiksien pitkä historia K un nuori I.K. Siinä tehdään BMX- ja osin myös trial-maailmasta haettuja, mutta fikseille sovellettuja temppuja. Niillä pelataan myös pyöräpooloa tai foot downiksi kutsuttua peliä, jossa joukko kuskeja pyörii pienellä rajatulla alueella yrittäen tuuppia vastustajia niin, että nämä joutuvat pistämään jalkansa maahan. Voittaja on se, joka pystyy välttämään maakontaktin pisimpään. Fiksien muuttuminen trendikkäiksi muotipyöriksi hieman huvittaa Palmqvistia ja varmasti muitakin, joilla on takanaan pitkä pyöräilyhistoria, jonka kautta he ovat päätyneet ajamaan kiinteävälitteisillä pyörillä. Britanniassa fiksejä käytettiin 1950-luvulla maanteillä aika-ajokisoissa. Käyttämällä niin sanottua flip-flop-napaa, jossa on ratas navan molemmilla laidoilla, voi sinkulasta tehdä fiksin ja päinvastoin kääntämällä takakiekon toisinpäin. Näpytelkää YouTubeen hakusanoiksi Ines Brunn, niin näette mistä on kysymys. Nettivideoiden perusteella kisoissa tosin ajetaan myös vapaarattaallisilla pyörillä. Inha ei ollut oman aikansa hipsteri, mutta vapaaratasta ei tuolloin ollut keksitty. Fiksejä ei käytetä pelkästään siirtymiseen paikasta toiseen. Myös kauppiaat ovat haistaneet rahantekomahdollisuuden, ja esimerkiksi Anttilan nettikauppa aloitti hiljattain Mongoosen Maurice-fiksin myynnin. Säännöt ovat aika vapaat, pääasia on, että pelaajat ja kalusto säilyvät ehjinä, ottelusarjaa ideoinut pyörälähetti Paulus Palmqvist kertoo. Suomessa fiksien esiinmarssia edelsi vuosituhannen vaihteen sinkulabuumi. Tricktrackiksi kutsuttu temppupyöräily on viime aikoina tullut yhä suositummaksi. - Olisinko ollut viides fiksikuski Helsingissä. Laite maksaa 399 euroa. Inha lähti vuonna 1886 pyöräretkelle Keski-Eurooppaan, hän teki sen fiksillä. Kisapiirien ulkopuolelle fiksit eivät sodanjälkeisessä brittilässä levinneet. Kikkailuun tehdään nykyään myös omia tehdastekoisia pyörämalleja. Suomeen, lähinnä Helsinkiin, ensimmäiset fiksit ilmaantuivat vuosien 20022003 tienoilla. Toisaalta kauppamiehet ovat haistaneet fiksibuumissa mahdollisuuden tehdä helppoa rahaa, mikä näkyy erilaisten bulkkiosien tarjontana. Ne olivat suosittuja myös syksyisin pidetyissä ylämäkikisoissa sekä kilpapyöräilijöiden talviharjoittelupyörinä, koska niillä saattoi kehittää pyöritystekniikkaa. Hyötypyörä-nimistä pyörälähettifirmaa pyörittävä Palmqvist on ollut alalla jo kymmenen vuotta. Fiksi on siis kiinteävälitteinen pyörä, jossa polkimet pyörivät aina kun pyörä on liikkeessä aivan kuin lasten kolmipyöräisissä. Kaava oli sama kuin myöhemmin fikseissä: ensin tehtiin konversioita eli muutettiin erilaisin vippaskonstein vaihteellinen maasturi sinkulaksi, mutta varsin pian alkoi On-Onen tapaisilta pikkufirmoilta tulla valmiita single speedejä
Pikatyypeissä Bianchi Pista, Mongoose Maurice ja FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JONI HELMINEN JA JOONAS KYTÖLÄ Fiksibuumi ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, vaan kiinteä välitys kiehtoo tiettyä ajajaryhmää maasta riippumatta. Kun syntyy kysyntää, seuraa tarjonta pian perässä. Nykyään fiksejä löytää aika monen suurenkin merkin valikoimista, kun niitä ennen tilailtiin asialle vihkiytyneiltä pikkufirmoilta. FIKSEJÄ 50 Fillari pian joka merkillä www.fillari-lehti.fi
Molempia merkkejä tuo maahan Tuusulan Kellokoskella toimiva, tähän asti lähinnä BMX-pyöriin erikoistunut Signature BMX -firma. Pistan ulkoasu on tyylikäs ja henkii hyvin Bianchin perinteitä. modattu Trek T1 F iksin hankintaa suunnitteleva voi lähteä liikkeelle vaikka pohtimalla seuraavia vaihtoehtoja: Yksi: Rakentaa fiksi omin päin vanhasta rungosta ja sieltä täältä hankituista osista. Tämä pyörä on ollut iso hitti jenkkilässä ja merkin fiksi/sinkulamallisto laajenee tulevalle kaudelle. Fiilis johtuu reilusti eteenpäin taivutetusta vanhan koulukunnan etuhaarukasta ja loivasta ohjauskulmasta. Suora tanko ja 11 sentin kannatin tekevät ohjaamosta kivan, sillä kannattimen pituus rauhoittaa sopivasti ohjausta. Jos jarrun haluaa pitää pyörässä, olisi kannattimen viereen asennettava pieni BMX-tyylinen kahva parempi vaihtoehto, jolloin jarrua voisi käyttää yläotteella. Jos kammet pyörivät 70 kierrosta minuutissa, vauhti on jo 26,5 km/h. Fixie Incillä on kolme teräsrunkoista fiksimallia, joista yksi on hihnavetoinen. Välitys on erityisesti citykäyttöön aivan liian pitkä. Valinnan varaa siis löytyy. Jos pyörällä haluaa heittää pidempiä matkoja, löytyy pullotelineille normaaliin maantiepyörätyyliin kiinnityspaikat niin vino- kuin pystyputkestakin. Ilonen tuo maahan saksalaisen Pearl Cyclesin pyöriä, muun muassa The One -fiksiä. Toisaalta Pistan vaakaputkessa on tarra, jossa lukee no brakes, eli mitä ilmeisimmin jarru on tarkoittu poistettavaksi. Focale 44 taas tekee kahta teräsrunkofixiä. Suosittelemme kuitenkin jättämään etujarrun paikoilleen. Bianchin Pista on ajofiilikseltään junamainen ja putkelta ajettaessa hiukan kankea. Neljä: Ratapyöräily elää ja kukoistaa, joten monilla maantiepyörien valmistajilla on katalogissaan joko valmiita ratapyöriä tai ainakin niiden runkoja. Joillakin pikkumerkeillä on suomalainen maahantuoja, loppujen hankinnassa on turvauduttava nettiin. Välitykset ovat hyvät rauhalliseen kruisailuun, mutta lenkillä ja jo loivissakin laskuissa saisi edessä oli pari piikkiä isompi ratas. Specializedin Globe-kaupunkipyörämerkillä on ohjelmassaan Reynoldsin putkesta tehty teräsrunkoinen, kapealla suoralla tangolla varustettu Roll. Klassikkovalmistajana tunnettu italialainen Cinelli on perinteisten ratarunkojensa ja maantiepyöriensä ohella ryhtynyt val- mistamaan Bootleg-mallistoa, josta löytyy Columbuksen alumiiniputkesta tehty Mystic Rats. Navan molemmilla puolilla on ratas, toinen kiinteä ja toinen vapaarattaalla varustettu. Perinteinen reilusti taivutettu ratamallinen ohjaustanko, jossa ei käytännössä ole suoraa yläosaa lainkaan, on tyylikäs mutta epäkäytännöllinen, sillä se on todella syvä. Samasta syystä pyörä on helppo hallittava etenkin kovassa vauhdissa. Kiepauttamalla kiekon ympäri pyörästä saa sinkulan. Meillä oli lyhyessä koeajossa kolme fiksiä: suosittu, Anttilastakin saatava Mongoose Maurice, perinnetietoinen Bianchi Pista sekä päätoimittaja Janne Lehden Liikuntamyllyssä ajettavia talven sisätreenejä varten hankittu Trekin T1 -ratapyörä, joka ei tällä hetkellä ole Suomen tuontiohjelmassa. Fikseihin erikoistuneista pikkumerkeistä Suomeen tuodaan esimerkiksi Chargea, joka valmistaa Plug-malliaan erilaisina versioina. -pyöriä. Ylämäkiä saa vahvajalkainenkin polkija runtata aivan tosissaan. Helsinkiläinen Pyörähuolto.com tuo maahan Fixie Inc. Velosportin maahantuoma Marin taas valmistaa kahta teräsrunkoista fiksiä, joissa molemmissa on flipflop-napa. Kannattaa muistaa, että monissa valmiina pyörinä myytävissä fikseissä on flipflop-takanapa. Kolme: Ostaa katu-uskottava, fikseihin erikoistuneen valmistajan pyörä. Mystic Ratsissa on tosin jarrut molemmissa päissä ja vapaarattaalla varustettu takaratas, mutta niistä pääsee tarvittaessa nopeasti eroon. Mongoosen rungon geometria ja riser-tyylinen ohjaustanko toimivat hyvin, eli pyörä on helppo hallita ja vakaa vauhdissakin. Kaksi: Ostaa jonkin valtamerkin fiksimalli, jonka löytää hyvässä lykyssä kotikaupungin pyöräliikkeen valikoimasta. Sen maahantuonteihin kuuluu myös Subrosa Malum fiksi. Suurvalmistajista Feltillä on mallistossaan useita fiksi/sinkulamalleja, joista Suomeen tuodaan alumiinirunkoista Dispatchia. Siinä on häränsarvityyppinen tanko ja tyyliin sopiva satula. Jarrukahvat ovat mukavan sirot ja suoralla tangolla jarruttaminen on paremmin hallin- www.fillari-lehti.fi Fillari 51. Fiksiä voi kysellä myös tamperelaisen Samu Ilosen Signaturesta, jolla nimen samankaltaisuudesta huolimatta ei ole mitään tekemistä edellä mainitun kellokoskelaisyrityksen kanssa. Porvoolainen Manfred Imports tuo Suomeen Traitorin pyöriä, muun muassa Ringleader-fiksiä, jollaisella Yksivaihde.netin Toni Tiainenkin ajaa. Kun tankoon on vielä istutettu vanhanmallinen jarrukahva, joka on erittäin alhaalla, onnistuu jarruttaminen vain alaotteelta
Pyörän ulkonäkö on varsin silmään pistävä, mutta onnistunut. Näin siksi, että pienetkin nousut on mukavampi ajaa satulasta kuin runnoa isolla välityksellä putkelta. Pron Vibe-ohjaustangon yläotteen kohta on paksu, mikä voi tuntua aluksi oudolta, mutta tangosta saa tukevan otteen. Kun kiekoilla on vielä huippurenkaat, ajo on selvästi mukavampaa kuin Bianchila tai Mongoosella. Osaava fiksikuski saakin pyöränsä hidastettua jopa ilman jarruja paljon nopeammin kuin keskiverto satunnaisajelija vanhalla jalkajarrullisella rautakamelilla tai käsijarrullisella naisten pyörällä, jonka vaijereita ei ole voideltu koskaan. Runko ja kiekot ovat kovat, joten urbaanissa ympäristössä ja sen usein epätasaisilla asfalteilla meno on melkoista täristystä. Trekin mitoitus on kohtuullisen lähellä Mongoosea ja 12-senttisellä kannattimella maantietangon yläote toimii hyvin ja pyörä on rento ajaa. Trekin ja Cannondalen fiksit ovat oikeastaan ratapyöriä, joiden haarukoihin on lisätty reiät jarrujen kiinnittämistä varten. Trek erottuu tässä porukassa edukseen, sillä arvokkaampi runko tekee pyörästä selvästi kolmikon kevyimmän. Näin Trekillä voi heittää pidempääkin lenkkiä, kun ajoasentoa saa vaihdeltua.q Bianchissa on tyylikkäästi kromattu runko ja haarukka. Suomalaisen maahantuojan mallistossa T1 oli viimeksi viime vuonna ja hinta laadukkaalle paketille oli tuolloin 1449 euroa. Se herättää myös mielipiteitä puolesta ja vastaan, joka sekin kuuluu asiaan fikseistä puhuttaessa. Lisäksi pakettiin kuuluivat Cane Creekin maantiejarrut kahvoineen. Pyörään kuuluivat myös 175-milliset Bontragerin Select-kammet, mutta ne vaihdettiin paremmin nopeaan pyöritykseen sopiviin 170-millisiin. Jarru löytyy vain edestä. Trekin alkuperäisten kiekkojen tilalle on vaihdettu Mavicin parhaat avorenkaille tarkoitetut ratakiekot. Trekin "ratapyörä" on namun näköinen. T1-kokoonpanoon kuuluivat alun perin Bontragerin Select-avokiekot, joiden takanapa oli flipflop-mallia, eli rattaalle sopivat kierteet löytyvät navan molemmilta puolilta. Pyörän välitykset on valittu sisärata-ajelua varten, mutta ne sopivat hyvin myös kadulle, sillä fiksissä lyhyet välitykset tuntuvat toimivan pitkiä paremmin ainakin citykäytössä. Kun tangon vaakaosa on vielä aika pitkä, pyörää on kiva ajaa yläotteelta. Pikatyypeissä... nassa, sillä painopiste ei ole niin edessä kuin Bianchissa. Vaikka haarukassa on reilu taivutus, tekee jyrkkä ohjauskulma kääntymisestä ketterää. Bianchin vanhan koulukunnan ratatanko on todella syvä. Koeajopyörästä oli poistettu takajarru, joten tangossa oli kiinni vain yksi kahva. Hiilikuituhaarukka ja hyvät renkaat tekevät ajamisesta mukavaa. Mongoosen korkeaprofiiliset kiekot tekevät pyörän katu-uskottavan näköiseksi. Mongoosessa on halpispyöräksi paljon tyylikkäitä yksityiskohtia. Käytännössä sillä on hyvä ajaa vain alaotteella. 52 Fillari www.fillari-lehti.fi. Tanko on myös kohtuullisen matala, joten alaotteelta ajaminenkin on rentoa. Pyörän mukana tuli sekä fiksi- että vapaaratas. Haarukassa on reilusti taivutusta ja kun vielä ohjauskulma on loiva tekee se ajotuntumasta junamaisen vakaata. Jopa ohjainlaakeri on sävy sävyyn muiden osien kanssa. Emme suosittele täysin jarruttomalla fillarilla ajamista liikenteen seassa, mutta kokeilun perusteella saimme Trekin pysähtymään skidaamalla todella nopeasti. Mikään keijukainen Mongoose ei ole, joten nopea kiihdytys liikennevirrassa vaatii reippaita koipia. Ajettu Trekin T1 on hiukan modattu versio, sillä sitä käytetään vain Liikuntamyllyn sisäradalla talvisin
Bianchi Pista Maahantuoja: Cycleurope Oy Hinta: 849 euroa Runkoputki: teräs, ohennettu Etuhaarukka: teräs Koko: 55 Paino: 9,15 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 75 astetta Ohjauskulma: 72 astetta Vaakaputken pituus: 55 cm Satulaputken pituus: 55,5 cm Akseliväli: 99 cm Takahaarukan pituus: 28,75 cm Keskiön korkeus: 28,75 cm Jarrut: RC-466E -etujarru, Leechi BL-250 -kahva Kammet: Truvativ Touro 170 mm Eturattaat: 48 Takarattaat: 16 Keskiölaakeri: Truvativ Vanteet: A-Class Solo Navat: merkittömät isolaippaiset, takana flipflop-mahdollisuus Renkaat: Vittoria Zaffiro 23 mm Ohjainkannatin: RC AS-006 10 cm Ohjaustanko: RC 4002R teräs, klassinen ratatanko, lev. Takana on flipflop-napa, joten pyörästä saa joko fiksin tai sinkulan. Mongoose Maurice CrMo Maahantuoja: Huntteri Oy Hinta: 499 euroa Runkoputki: 4130 kaksoisohennettu Cromo Etuhaarukka: cromo-ratahaarukka Koko: M (muut koot XS, S, L, XL) Paino: 10,1 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73,5 astetta Ohjauskulma: 74,5 astetta Vaakaputken pituus: 55 cm Satulaputken pituus: 59 cm Akseliväli: 100,5 cm Takahaarukan pituus: 42,5 cm Keskiön korkeus: 28 cm Jarrut: Promax etujarru Kammet: FSA 175 mm Eturattaat: 44 Takarattaat: 18 fiksiratas, 16 vapaaratas (flipflop-napa) Keskiölaakeri: FSA nelikantti Vanteet: Weinmann Thunderbird Navat: Formula Track Renkaat: Continental Ultra Sport 25 mm Ohjainkannatin: Mongoose 11 cm Ohjaustanko: Mongoose riser, lev. 42 cm Ohjainlaakeri: Cane Creek Satula: Bianchi/ Velo Satulatolppa: RC SP-600, alumiini Bianchin välitys on turhan pitkä. 46,5 cm Ohjainlaakeri: Cane Creek IS Satula: Selle San Marco Satulatolppa: Bontrager Trekin 48/19-välitys toimii myös lenkkikäytössä. www.fillari-lehti.fi Fillari 53. 56,5 cm Ohjainlaakeri: Tange STR Satula: Velo Race Satulatolppa: Mongoose alu Mongoosen eturatas on 44-piikkinen, joten välitys sopii rauhalliseen citypyöritykseen. Trek T1 Maahantuoja: Duell Bike-Center Oy Hinta: 1449 euroa, testipyörä modattu Runkoputki: alumiini Etuhaarukka: hiilikuitu/alumiini Koko: 54 Paino: 6,9 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 75 astetta Ohjauskulma: 74 astetta Vaakaputken pituus: 55 cm Satulaputken pituus: 54 cm Akseliväli: 97,5 cm Takahaarukan pituus: 40,75 cm Keskiön korkeus: 29,25 cm Jarrut: ei ole Kammet: Sram Omnium 170 mm Eturattaat: 48 Takarattaat: 19 Keskiölaakeri: Truvativ, ulkopuolinen laakeri Vanteet: Mavic Ellipse Navat: Mavic Renkaat: Continental GP 4000, 23 mm Ohjainkannatin: Race Face Deus XC, 12 cm Ohjaustanko: Pro Vibe, lev
Pyörällä maailman ympäri osa 20 TEKSTI JA KUVAT: JUKKA SALMINEN Kapkaupunki ei lähene Auringonlasku Ruwensori-vuoriston taakse. Matkani halki Afrikan mantereen etenee niin hitaasti, että olen itse asiassa kauempana Kapkaupungista kuin lähtiessäni Nairobista. Kahden kenialaisjuoksijoiden luona vietetyn viikon jälkeen palasin tien päälle ja suuntasin keulan kohta Ugandaa. Matkamiehen elämää. 54 Fillari www.fillari-lehti.fi. Hyvä syy siihen on Kenian ja Ugandan täydellinen soveltuvuus verkkaiseen pyörämatkaamiseen
Mitä teet maassa. Saat viisi päivää! Valkoinen mies tuli tiskille: - Hei, kuinka voit. Francis oli päässyt käsiksi leveämpään leipään työskentelemällä satelliitti-TV:n leivissä Botswanassa. Tiesin, että kaiken sujuessa hyvin tulen jatkossa etenemään nopeammin. Kuinka helppoa valkoisen miehen elämä onkaan. Edellä maahantulojonossa ollut kenialaismies joutui kysymysten tulvaan hänen halutessaan vierailla Ugandassa. Minä nautin kehityksestä ja taas erilaisen perheen seurasta. He korjasivat metsät aikanaan hakanneiden ihmisten ahneudessaan tekemiä virheitä. Montako päivää haluat olla Ugandassa. Tuskin valkoista miestä kohdellaan hyvin sen vuoksi, että olisimme olleet historiassa kohteliaita mustia afrikkalaisia kohtaan, mutta olemme rahallisesti onnekkaita, joka tekee elämämme monella tapaa helpoksi. Ihmiset polttivat ja kyntivät peltoa metsän istutukseen sopivaksi. Ylängöt ovat kuivumassa ja koko Kenia kärsii. Nukuin pitkästä aikaa sikeästi omassa huoneessa. Aamuisen metsän raikkauden sijaan palavan pellon katku kirveli nenässäni. En usko, valehtelet! Vai setäsi luo lomailemaan. J uoksijaisäntäni Hillaryn ollessa vielä lapsi hän leikki Keyon tiheissä metsissä. Toisaalta kenialaismies pääsi Bujangalin koski lähellä Niilin lähdettä. Nkuruban kraatterijärvi Kampalan keskustassa. www.fillari-lehti.fi Fillari 55. Viimeisenä päivänä myötätuuli puhalsi minua pois Keniasta, mutta lepotauolla juttelemaan tulleet hienovaraiset ihmiset, ylängön upeat säät ja kymmenet uudet ystävät taistelivat myötätuulta vastaan, jotta en olisi jättänyt maata taakseni. Illalla soitin Kenian tutuilleni ja monet halusivat minun kääntyvän takaisin. Keniassa hän tienaa mukavasti murtamalla satelliittitelkkarin maksullisia koodeja. Monissakaan maissa en opi tuntemaan ihmisiä kuten Keniassa, jossa etenin hitaasti kuin mummo rollaattorilla. Nykyään ne eivät suojaa alas Eldoretiin matkalla olevaa pyöräilijää aamupäivän auringonpoltteelta. Itse laskin Hillaryn veljen Francisin luo vielä kolmeksi yöksi palauttelemaan jumiutuneita takareisiäni. Ok. Perheen äiti piti minusta hyvää huolta puunaten varusteeni kuntoon, ruokkien minut tukevasti roskaruoalla ja suunnitellen tulevaisuuttani. Lähdin Francisin luota pian kuitenkin omille poluilleni kohti Ugandaa. Kaksi kuukautta. - Olet menossa kuitenkin töihin
Pyörällä maailman ympäri... Markkinat Jinjassa. Matkamies valmiina palaamaan tien päälle. Teeviljelyksiä Fort Portalissa Ravintola pienessä kylässä. Sain syödäkseni banaania ja papuja. Ugandalainen iltakeittiö. 56 Fillari www.fillari-lehti.fi
Annoin Bumballekin euron, jotta hän sai syödäkseen 130 kilometrin pyöräily- päivän päätteeksi. Mukaani pyöräilemään lähti kenties itäisen Ugandan kaunein tyttö Juliet, joka auttoi minua uuden maan ensimmäisissä ostoksissani, jottei hyväuskoista turistia huijattaisi pahasti. kling.....kling..... Näin kadunvarressa valkoisen miehen ja päätin kysyä, tietääkö hän hyvää leposijaa. Rekka ajoi vastaani samalla kaistalla, painostaen minut ulos tieltä ja heittäen säärilleni pieniä kiviä. - Irlantilaisiako, kysyi tyttö. Kassavapötköillä hänen oli selvittävä vielä seuraavakin päivä kaupunkiin, josta hän toivoi löytävänsä töitä. Ylämäen otteen hellitettyä kling-äänen intervalli kiihtyi, kling...kling...kling..., kunnes alamäessä Bumba sai vihdoin intialaisen pyöränsä raskaan välityksen pyörimään lihaksille sopivaan tahtiin kling, kling, kling. Rauhallinen, kevyesti puhuva ja jäntevä Bumba oli minua nopeampi muutenkin kuin pyörän päällä. Säästän työt koville työmiehille. Hän oli pyöräillyt takanani jo melko pitkään. Markkinoilla seisonut myyjä kysyi minulta: - Mitä kaupattavaa noissa sinun laukuissasi oikein on. Keskustassa lii- Työn perässä pyöräillyt matkakumppanini Bumba. Ugandalaistyttö. www.fillari-lehti.fi Fillari 57. Minulta ei ole ikinä kysytty moista, enkä tiennyt vitsaileeko kysyjä vai ei, joten vastasin: - Perunoita. Jinjassa pysähdyimme kaupungin ulkopuolelle. Olisiko ensimmäinen päivä Ugandassa voinut paremmin alkaa. Pysähdyin Kampalan itäisellä laidalla nettikahvilaan lukemaan kaupungin karttaa Google Mapsista. Jinjan keskustassa nostin luottokortillani 200 euroa ja seuraavan kolmen viikon elämänikin oli taattu rahallisesti. Minun ei tarvinnut stressata työpaikan suhteen. Bumballa oli mukanaan vain muovipussillinen ohjaustankoon sidottua kassavaa ja paistettuja toukkia sekä takatelineellä pieni vaatepussi. Rekisteröin kartan kuvamuistiini ja lähdin polkemaan läpi Kampalan. Hän toivoi löytävänsä majapaikan poliisiasemalta. Miehen isä kuoli viime vuonna ja hän on nyt koko perheyhteisön pää ja rahattomuus ajoi hänet polkemaan kohti uusia töitä, sillä ojankaivuhommat kotialueella olivat loppuneet. Hän sanoi olevansa vahva työmies ja iloinen mistä tahansa työstä. Itselläni ei ollut päämäärää, mutta tiesin löytäväni paikan, jossa levätä, sillä rahalla saa usein mitä haluaa. Ylämäessä takaani kuului: kling..... Hän oli vasta 25-vuotias, mutta kotikylässä hänen paluutaan odottaa vaimo ja kaksi koulua käyvää lasta. Minun oli aika taas levätä. Hetken kuluttua makasin valtavan talon yläkerran kaikilla herkuilla varustetussa suuressa huoneessa. Pikkubussit löivät jarrut pohjaan edessäni ottaakseen matkaansa uusia asiakkaita ja kaasuttaakseen mustan savupilven eteeni. Google tiesi hyvän majapaikankin. Viiden päivän kuluttua en ollut kuluttanut montaakaan euroa, vaikka olin elänyt mainiosti ja seilannut arvokkaasti Niilin alkulähteillä. - Ai jaa, minä kauppaan vain näitä paikallisia. Ruokahetki Hillaryn perheessä Kenian ylängöllä. Ugandan maalaismaisemaa. Ugandaan lopulta ilmaiseksi, mutta minä jouduin kaivamaan kukkarostani 50 dollaria. - Nimenomaan, juuri irlantilaisia, vastasin
Onneksi olen kuitenkin Afrikassa ja steriilin suorittamiseni keskeyttävät elämän spontaanit hetket. Maisema koko matkalla oli epämääräistä vihreän metsän ja maalaismaiseman tiheään asuttua sekoitusta, jossa ei ollut komeita kiinnekohtia ennen saapumistani Minä Jukka Salminen Syntymäaika: 23.6.1982 Kotipaikka: Naantali Paino: 70 kg Pituus: 177 cm Päiväkirja: huntteri.fi Nettisivu: jukkasalminen.com Pyörä Felt Q820 -maastopyörä, modifoitu matkapyöräksi vaihtamalla joustokeula jäykäksi ja lisäämällä tavaratelineet Keula: Surly 1x1 Kiekot: Mavic 719 -vanteet, Shimano XT-navat ja DT Alpine 3 -puolat Renkaat: Schwalbe Marathon XR 2.0 Vaihteisto: Sram X-9 Jarrut: Avid Juicy 3 Tavaratelineet: Tubus Logo ja Tara Kammet: Shinamo XT (22/34/44) Laukut: Ortlieb Rataspakka: BBB (13-34) Varaosat: BBB parts Ugandalaismies. Fort Portalin teenviljelyalueelle. Pujottelin satojen autojen välistä kohti ydinkeskustaa, joka oli niin tukkoinen pääasiassa jalankulkijoista, että minun oli pakko taluttaa pyörääni ihmisvirran mukana. Joudun kieltäytymään vienosti kerjäysyrityksistä, luikahtamaan huomaamattomasti kohteliaista lähestymisyrityksistä, joissa päämääränä on selvästikin toive valkoisen miehen avaamista mahdollisuuksista. Majataloni rauhallinen sijainti vuorinäkymineen vaikutti täydelliseltä paikalta havitella taas keveyttä ja paluuta tien päälle. Olin jälleen paikassa, jossa olin tyytyväinen siitä, että oloni oli raskas, hidas ja väsynyt. Pulpahdin vihdoin ulos melskeestä ja saavuin ilokseni oikealle tielle. Söin katuravintolan papu-riisi-lounastani vanhalla autonpenkillä pienessä kylässä ja tein kauppaa puuttuvasta kuusiokoloavaimesta kadunmiehen kanssa. Vilinä ympärilläni oli niin kiihkeää, etten saanut kohdistettua katsettani mihinkään. Siellä ympärilläni levittäytyivät vuoroin hienosti hoidetut teepensasrivit, kansallispuiston sademetsät, kraaterijärvet ja kaiken komeuden taustalla kohoavat 3000-5000 metrin korkuiset Ruwenzori-vuoret. Lista on tylsä kuin kokopäivätöikseen harjoitelleella itäsaksalaisurheilijalla. Toisena iltana majatalon nelivuotias Ape-poika seurasi minua kaikkialle, leikki kanssani ja sanoi äidilleen, ettei ole hänen, vaan tämän valkoisen miehen poika. Pyörällä maailman ympäri... Perheen isäntä ja nuorimmainen, joiden pihalla lounastin varjoisan puun alla. kenne pysähtyi täysin, mutta nyt olin tien käyttäjistä vahvin. Terveiset Ugandasta, Jukka Ugandalaispoika. 58 Fillari www.fillari-lehti.fi. Näytin ikäistäni 20 vuotta enemmän elämää nähneeltä, kasvoni uurteet olivat hienon mustan pölyn täyttämät, nenäni ja poskipääni punottivat ja parran tynkäni näytti likaisuudessaan ensi kertaa tiheältä. Vessan peilissä kokemukset muuttuivat taas konkreettisiksi. En kiinnittänyt huomiota nuorten miesten herjaaviin huutoihin ja enkä tylsistyneiden rekkamiesten äänekkäisiin ilonpurkauksiin. Tervehdin päivittäin satoja ihmisiä ja vaihdoin kuulumiset tuntemattomien kanssa useammin kuin Suomessa vuosikymmenessä. Jalkojeni lisäksi täydessä työssä olivat myös muut lihakseni, jotten törmäisi kaikkialla ympärillä viuhahteleviin ihmisiin ja esineisiin. Usein lounastin ja juttelin perheiden pihapiirin suuren ja varjoisan puun alla, missä työttömillä ihmisillä ei ollut kiireitä. Ugandasta matkani jatkuu Ruandaan. Yksisuuntaiset tiet tukkivat suunnitelmani kokonaan ja minulla oli vaikeuksia pysyä mentaalisella kartallani. Kampalan vilskeelle ovat vetäneet vertoja vain Intian hullunmyllyt. Neljää päivää Kampalasta Fort Portaliin olivat tavallista arkea maailman ympäri polkevalle, huonosti rasvatulle koneelle. Kampala hostellin vihreän puutarhan puisella penkillä äskeiset kokemukseni olivat etäisiä muistoja. Jaoin kokemuksiani vieressäni polkevien paikallisten kollegoiden kanssa. Kolmantena iltana saavuin kylään niin myöhään, etten oppinut tuntemaan ketään. Oli kuuma, en ollut nähdä läpi hikipisaroiden ja pölyn likaamista aurinkolaseistani. Ensimmäisenä iltana jaoin aikaani majatalon nuorten naisten kanssa, joista Sara halusi sinnikkäimmin nukkua kanssani. Heräsin, söin, pesin hampaat, pakkasin laukut, tein ostokset, poljin puolitoista tuntia, söin ja palauttelin selkääni, toistin kaksi edellistä muutaman kerran, söin kylän ravintolassa, etsin majapaikan, peseydyin, lepäsin, söin, venyttelin, lepäsin, söin, pesin hampaat, menin nukkumaan ja toistin samat toimet neljänä päivänä
- Tavoitteena on ajaa mahdollisimman paljon. Mitä tavoitteita sinulla on pidemmällä tähtäimellä. - Olen opiskellut nyt talven Turun Ammattiopistossa aikuiskoulutuspuolella rakennusrestaurointia. Jatkaa ajamista niin kauan kuin fysiikka kestää ja ylipäätään yritän pysytellä hengissä! Hienoa olisi myös saada kerran elämässä joku hyvä ja viihdyttävä osuus johonkin ajoleffaan. - NS Bikes Majesty ja Commencal Furious. BMX-puolelta löytyy suhteellisen kovia vetäjiä. - Sanoisin, että ulkomaihin verrattuna aika heikkoa, mutta tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa. Voi siis olla, että dirtin ajeleminen lisääntyy tänä kesänä. - Kaikkia tykkään kyllä ajaa, mutta enimmäkseen tulee parkkia ja freeridea ajettua. Itse kun en oikein aina tiedä, keneen pitäisi ottaa yhteyttä. PAINOVOIMAPALSTA PALSTAN NIPUTTAJA: ANSSI RAJALA Onko sinulla mitään saavutuksia pyöräilyn saralta. En tiedä, onko se nyt niin hyvinkään mennyt, mutta oikein hauskaa on ollut. Kiinnostaisi myös kovasti hommata Longboardia kesäksi, mutta saa nähdä, jääkö haaveeksi. 60 Fillari www.fillari-lehti.fi. Ajamiseen haluaisin panostaa niin paljon kuin mahdollista. Miten sponssikuviot. Se johtuu lähinnä siitä, ettei mitään muuta ajettavaa täälläpäin oikein ole. Jos homma toimii, saatan oppia uusia temppuja ja kierrellä Suomea sekopäisten ystävieni kanssa. Pääkaupunkiseudulla tuntuu tilanne olevan vähän parempi ja siellä on ajajia ja tekijöitä enemmän. Kuinka kauan olet ajanut pyörällä. Riikoselta luonnistuvat niin parkin kuin freeridenkin salat. Kuusi vuotta tulee täyteen siitä kun aloin tehdä temppuja. Turun seudulta ei myöskään löydy tällä hetkellä yhtään kunnollista dirttiä tai ulkoparkkia. - Kausi on sen verran alussa, että siitä nyt ei ole oikein mitään mainitsemisen arvoista sanottavaa. - Turkulainen radikaali nuori, joka tykkää ajaa polkupyörällä ja toisinaan herättää hieman pahennusta. - Todellakin pitäisi. - Kolmivuotiaana opettelin ajamaan ilman apupyöriä. Talvella täällä on käytettävissä yksi Suomen parhaista skeittihalleista, jonne päästetään myös MTB-kuskeja. Mitä pyöriä löytyy tallistasi. Haastattelimme 21-vuotiasta turkulaista ja kysyimme, minkälainen kaveri on kyseessä, mitä hän puuhailee ja mitä muuta kuuluu Suomen temppupyöräilyyn tällä hetkellä. Kuka on Antti Riikonen. - Mulla on tälle vuodelle alennusdiili Rite-nimisen verkkokaupan kanssa (www.rite.se) ja ajan Riten Flow-tiimissä. Mitä mieltä olet Suomen dirtti-, street- ja parkskenestä tällä hetkellä. Suunnitelmissa on kaikenlaista, mutta mitään ei ole oikein lyöty lukkoon. Sen lisäksi tykkään soitella kitaraa ja talvella lasken new schoolia suksilla. Pitäisikö kisoja tai muita tapahtumia olla enemmän. Mitä muuta puuhailet. Miten alkanut kausi on mennyt tähän asti ja mitä suunnitelmia on tälle kaudelle. - En ole oikein sellainen ihminen, joka miettii asioita kovin pitkälle. Kaikenlaisia tarjouksia otan kyllä vastaan, eli jos jotakuta kiinnostaa sponssailla meikää, niin voi ottaa vapaasti yhteyttä. Siitä olisi tarkoitus suorittaa näyttötutkinto ihan nyt lähipäivinä. Mitä tavoitteita sinulla on vielä tälle kaudelle. Eli kun tämä haastattelu julkaistaan, niin olen toivon mukaan jo suorittanut tutkinnon ja parhaimmillaan päässyt läpi. Varmaan sen, että Fillari-lehti tekee musta jutun, voi laskea jonkinlaiseksi saavutukseksi! Tai suurin saavutus on se, että olen käynyt siisteissä paikoissa ajamassa ja tavannut paljon mahtavia ihmisiä. Mitä ajat eniten: dirttiä, streetiä, parkia, vai jotain muuta. Kohta pitäisi alkaa väsätä vähän isompaa töyrästä tuohon lähettyville. - Eipä oikein tule mieleen mitään erikoista. Tällä hetkellä niitä ei tunnu olevan Haastattelussa: Antti Riikonen Antti Riikonen on yksi Suomen freeride-kuskeista, joka hallitsee lähes kaikki painovoimapyöräilyn alalajit. Tuolla Hirvensalossa on kesäisin ihan kohtuuhyvät mäet, propsit TKU Dead Sailors ry:lle niistä reiteistä. Täällä Turun alueella ei ikävä kyllä ole minun lisäkseni hirveästi aktiivisia MTB-ajajia, poikkeuksena herra Eero Koski
Mielelläni itsekin olisin mukana järjestämässä. Siitä kunnia ei kuulu mulle, eikä kenelläkään yksittäiselle henkilölle, vaan kaikille osallistuneille. Mikään virallinen järjestö se ei vielä ole, mutta kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa. Norcon A-Line Park Edition on Norcon sivujen mukaan luokiteltu täysiveriseksi freeridepyöräksi. Geometriat ovat lähes samanlaiset kuin testatussa pyörässä matalimmilla ja loivimmilla asetuksilla. Keula myös painaa 3,66 kiloa, mikä on paljon kilpaileviin merkkeihin verrattuna. Takaiskarin paikkaa ei uusissa malleissa voi muuttaa. Porukka taitaa tällä hetkellä koostua pääosin street- ja parkkuskeista. Vuoden 2010 mallit eivät ole perusperiaatteeltaan muuttuneet paljoakaan. Tämäkin on taas makuasioita. Sinne sitten liittyi sekalaista sakkia. Tämän hintaluokan pyöräksi osalista on hyvä, vaikka keula ei allekirjoittanutta aivan vakuuttanutkaan. Sen verran hauskaa oli, että varmaan hyödynnämme samaa formaattia jatkossakin. Keula on Marzocchin tämän vuoden 888 RCV. Ajossa pyörä on vakaa ja rauhallinen. Homma kai alun perin lähti siitä, että kun talvella RideFreen foorumi hukkui spämmiviestien alle, pojat päättivät perustaan uuden foorumin. Ongelma on itselläni vähän siinä, että kaikki hyödyllinen energia menee itse ajamiseen ja loput ajasta istun kotona pohtimassa syvällisiä. Sen ansiosta linkun ei mutakeleilläkään pitäisi mennä ihan tukkoon. Alkuperäisenä perustajana taisi olla Juho Ukkola -niminen mukava mies Hollolasta. Linkku on yksinkertainen ja varmatoiminen. Keulana on nykyään jo vähän harvinaisempi Marzocchi 888 RCV ja takaiskarina toimii Fox DHX 3.0. Siinä on edessä joustoa 203 milliä ja takana, iskarin paikasta riippuen, joko 203 tai 228 milliä. Iskarin ollessa matalimmassa ja loivemmassa asetuksessa pyörää on helpompi ja rauhallisempi ajaa kuin korkeamassa ja jyrkemmässä säädössä. Ohjaustanko on kohtuullisen korkealla, joten jyrkissä paikoissa ajoasento on hyvä. Kerro lisää Underground MTB-porukasta. Foxin DHX 3.0, joka on merkin edullisimpia takaiskareita, on positiivinen yllätys. - Underground MTB-porukan kanssa pidettiin juuri yhdet jamit. Osalistassa on kuitenkin paljon 2010 vuoden komponentteja, kaikki laadukasta kamaa: Shimanon Saintin jarrut, navat, ja vaihteet ovat aina hyviä, eivätkä ne tuota pettymystä tälläkään kertaa. Norco A-Line Park Edition Suomessa juuri ollenkaan. Iskarissa ei ole paljon säätöjä, mutta kun saa jousen esijännityksen, ilmanpaineen ja paluuvaimennus säädettyä kohdilleen, iskari toimii melko hyvin. Olemme muun muassa miettineet ystäväni Aaro Visalan ja kumppaneiden kanssa jotain vähän vähemmän virallista tapahtumaa, mutta on sitten eri asia, pääsevätkö mitkään mietinnöistä koskaan toteutusasteelle. Toisaalta ei Norco ole luokitellut tätä pyörää täysiveriseksi DH-pyöräksi, vaan freeridepeliksi. Vuoden 2010 Norcot eivät ole vielä rantautuneet Suomeen, joten testipyörä oli vuosimallia 2009. Ohjaamoa saa laskettua kuitenkin helposti tankoa tai kannatinta vaihtamalla. Pyörä painaa lähes 21 kiloa, mikä on nykyaikaiselle DH/freeride-pyörälle aika paljon. Testissä ollut pyörä oli kokoa L, joka tuntui 182-senttiselle kuskille sopivalta, joskin pyörän runkokoko on aina vähän mielipidekysymys. Loivemmilla osuuksilla ajoasento voisi olla matalampi. Keula ei aivan vastaa ajettavuudeltaan esimerkiksi Rock Shoxin Boxxeria. Norco A-Line Park Edition on kaiken kaikkiaan toimiva peli. Freeridepyöräilyssähän ei ajokin tarvitse olla niin kevyt ja titaanipulteilla varustettu ohjus, vai tarvitseeko. Norcon DH/freeride-pyöriä on pidetty painavina, mutta vuoden 2010 pyörät eivät enää sitä ole. Merkki: Norco A-Line Park Edition Maahantuoja: Bike Stuff Finland Oy Hinta: 3190 euroa Runkoputki: alumiini Takaiskari: Fox DHX 3.0 factory tuned Koko: L (muut koot S ja M) Paino: lähes 21 kg Ohjauskulma: 64,0/64,8 astetta Keskiön korkeus: 360mm/372mm Akseliväli: 119,5 cm Vaakaputken pituus: 54,5 cm Takahaarukan pituus: 44,5 cm Keula: Marzocchi 888 RCV Takavaihtaja: Shimano Saint Vaihteensiirtäjä: Shimano Saint Jarrut: Shimano Saint 203 mm levyillä Navat: Shimano Saint Vanteet: WTB Laser Disc FR Kammet: RaceFace Evolver DH, 170 mm Renkaat: WTB Dissent 2,5" Satula: WTB Silverado, cromo-kiskoilla Pikatestissä www.fillari-lehti.fi Fillari 61. Merkittävin muutos tämän vuoden pyörissä on paino, joka on tippunut yli puolitoista kiloa. Iskarin paikalla voi vaikuttaa myös ohjauskulmaan sekä keskiön korkeuteen. - Se on joukko nuoria huligaaneja, jotka diggaavat ajella fillareilla, ei mitään sen kummempaa
Messilä Bike Park on pyöräkeskuksena uusi, mutta sen takana on paljon kokeneita mäkipyöräilijöitä, joiden tietotaidolla keskus on tullut ryminällä mukaan hissipyöräilyyn. Kilpailu pyöräkeskuksien kesken on kova, sillä alan harrastajia on toistaiseksi melko vähän. Retkikunnan puheenjohtaja Juho Sipilä toimii tiedotuksessa ja Jukka Keinonen painaa ihan uskomattomasti hommia käytännön toiminnassa. Valikoimista löytyy RAM-merkkisiä, täysiverisiä DH-pyöriä ja pienemmille harrastajille jäykkäperäisiä pyöriä. Syksyllä 2008 tehtiin ensimmäiset oikeat ja viralliset suunnitelmat asiasta ja Messilä lähti heti innokkaasti mukaan. Milloin Bike Parkin avajaiset pidettiin. Retkikunta puolestaan toimii henkilökuntana hissin pyörityksessä, rakentaa ja ylläpitää reitit sekä järjestää kisatapahtumat. Messilän rinnekeskus vastaa hissien toiminnasta, lipunmyynnistä, markkinoinnista ja isommista Bike Parkin rakennustöistä. PAINOVOIMAPALSTA Messilä Bike Park kehittyy koko ajan Messilään on sen keskeisen sijainnin ansiosta helppo tulla lähes joka puolelta Etelä-Suomea. Messilän puolelta vetovastuussa on rinnepäällikkö Sami Mattiniemi sekä myynti- ja markkinointiassistentti Tanja Arvila. Pyörien pesuun on käytössä painepesuri, johon imetään vesi viereisestä Vesijärvestä, joten 62 Fillari www.fillari-lehti.fi. Yksi suosituimmista ajopaikoista on Messilä Lahden lähellä. - Kaudella 2010 toimintansa aloittaa pienimuotoinen pyörävuokraamo Bike Parkin ala-asemalla. Millainen porukka on keskuksen takana. Milloin Bike Parkia alettiin suunnitella. - Messilä Bike Parkin hissit pyörähtivät virallisesti ensimmäisen kerran lauantaina 13. kesäkuuta 2009 kello 11. - Messilä Bike Park pyörii Messilän ja Retkikunta Messilä Racingin tiiviin yhteistyön tuloksena. - Hissiavusteinen alamäkipyöräily on ollut Retkikunnan haaveissa jo pitkään ja mäen potentiaali oli tiedostettu. Ratoja tulee lisää koko ajan. M oni Suomen hiihtokeskuksista on lähtenyt parin viime vuoden aikana mukaan myös pyöräilyyn ja siten kesäisin hissejä pyörittää yhä useampi keskus. Mitä oheispalveluita Messilä tarjoaa. Haastattelimme Retkikunta Messilä Racing -seuran puheenjohtajaa Juho Sipilää, joka on mukana tiivisti myös Messilä Bike Parkissa. Lisäksi Retkikunnan muu väki osallistuu aktiivisesti ratatalkoisiin ja hissien pyörittämiseen
Salpausselän maastoon merkataan alkukesän kuluessa muutamia reittejä, muun muassa viiden kilometrin ja yksi sitä pidempi reitti. - Keskuksen viralliset nettisivut ovat käytettävissä osoitteessa www.messilabikepark.fi. Mitä suunnitelmia teillä on pidemmällä tähtäimellä. Vaikuttiko määrään pääkaupunkiseudun vinkkelistä lähes 200 kilometrin matka Sappeeseen vai sateinen perjantaiaamu? Maajoukkuekuskeista paikalla olivat Miikka Lehtinen, Ville Ormo, Joonas Savolainen, Eikku Luttinen, Antti Lampen ja Matti Lehikoinen. www.fillari-lehti.fi Fillari 63. Ilta jatkuu Markkinaravintolassa pyöräväen iltakarkeloilla. - Päätapahtumana on elokuun lopussa varsinainen superviikonloppu: lauantaina 21. Lisäksi siellä on kypäräkameravideot kaikilta reiteiltä, reittikartat sekä promovideo Bike Parkista. Sen lisäksi käytettävissä ovat golfkentän ja aivan ala-aseman vieressä olevan erittäin tasokkaan leirintäalueen palvelut ravintoloineen ja pienine kauppoineen. - Oheispalveluita ovat myös Messilän tasokkaat majoituspalvelut, hotelli ja mökkikylä. Fysiikkavalmentaja Kari Ormo on pitänyt huolen, että maajoukkuekuskit ovat tiukassa kunnossa. Tämän todistavat kuntotestit, joiden suunta on lajista huolimatta ylöspäin. ihan heti ei pesuvesi lopu! Ala-asemalla pyritään myös pitämään juomavettä tarjolla. Tämän lisäksi panostamme yritys- ja muille ryhmille suunnattuihin valmiisiin elämyspaketteihin, sekä tietysti Retkikunnan juniorikouluun. Maajoukkue ajaa Suomen SM-cupin lisäksi myös harjoitus- ja kisalaskuja Keski-Euroopassa. Radat ovat vaihtelevia, keskimäärin rennon letkeitä pätkiä, mutta kisakuskillekin löytyy haastavampaa ja teknisempää osuutta. Se helpottaa paljon ajajien elämää ja on pieni kustannus keskuksille. Messilässä on painepesuri, mikä on liian harvinainen näky Suomen pyöräkeskuksissa. Vauhtijaosto on pistänyt isot pyörät pyörimään ja tälle kaudelle on saatu muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen taas aktiivinen maajoukkue. Hyppyreitä ei vielä ole paljon, mutta kesän mittaan niitäkin on luvattu lisää. Messilään on helppo ja nopea tulla. Mitä tapahtumia Messilässä on tällä kaudella. Radat ovat pidempiä kuin eteläisen Suomen keskuksissa yleensä. Tapahtumaa oli seuraamassa tällä kertaa tosin vain kolme median edustajaa. elokuuta ajetaan Troy Lee Designs DH-Cupin viides osakilpailu, jonka yhteydessä ajetaan dirtillä hyppykisa. Tavoitteenamme on tulevina vuosina vakiinnuttaa Messilän elokuun viikonloppu yhdeksi Suomen merkittävimmistä tapahtumista lajin parissa. Tämä vinkkinä muille Bike Parkeille. Alamäkipyöräily teki itseään tutuksi medialle S uomen polkupyöräilyunionin Vauhtijaosto ja Suomen alamäkipyöräilyn maajoukkue järjestivät Sappee Bike Parkissa mediatapahtuman toukokuun lopulla. - Kaudelle 2010 avautuu jo aiemmin mainittu vuokraamo ja pieni varaosakauppa. Myös muille reiteille tehdään sopiviin paikkoihin erilaisia hyppyreitä, penkkamutkia, wallridejä ja sen sellaista. Valinnanvaraa siis on. Suuren keskuksen valmiit palvelut on helppo valjastaa palvelemaan kesäkäyttöä, kun laji kasvaa ja harrastajamäärät keskuksessa sen myötä. Hotellilta saa lippujen ohella ostaa juotavia ja välipalaa. Kuluvalla kaudella maajoukkueen on tarkoitus olla reissussa kymmenisen viikkoa. Lisäksi keskus on korkeuseroltaan verrattain iso eteläisen Suomen olosuhteissa. Mitkä ovat Messilän vahvuudet muihin Suomen pyöräkeskuksiin verrattuna. Myös kisatoimintaan on saatu lisää säpinää. Mediapäivän tyyppisiä tempauksia tarvitaan lisää, sillä alamäkipyöräily on lajina monelle toimittajalle täysin tuntematon. Mikä tärkeintä, Messilä Bike Park kehittyy koko ajan ja reittejä tulee viikko viikolta lisää! Maininnan arvoinen pieni, mutta tärkeä palvelu on myös kunnon pyöränpesupaikka. Mitä uutta on tulossa tälle kaudelle. Tilaisuuden tavoitteena oli tuoda alamäkipyöräily lajina tutuksi medialle sekä kertoa myös maajoukkue- ja kisatoiminnasta. Messilä Bike Park eroaa ajajan näkökulmasta jo nyt selkeästi muista Suomen pyöräkeskuksista. - Tavoitteenamme on kasvattaa jatkuvasti niin ajettavia reittejä kuin parantaa palveluita. Tavoitteena on kunnianhimoisesti olla tulevaisuudessa, ei pelkästään alamäkikohde, vaan kokonaisuudessaan maastopyöräilyn keskeisin paikka Suomessa. - Myös XC-puoli otetaan toteutuksessa huomioon. - Keskeinen sijainti hyvien kulkuyhteyksien päässä on tietysti avainasemassa. Rinteen puolella panostetaan tänä vuonna erityisesti koneellisiin maansiirtotöihin. Potentiaalia mäessä riittää varmasti, eikä hissikapasiteetti pääse ihan heti loppumaan. Sivustolta löytyvät kaikki perustiedot keskuksesta ja henkilökunnasta. Retkikunta ja TWD ovat sopineet tapahtumien markkinoinnista yhteistyössä. Vesa Virran kipparoima reilun kymmenen kuskin maajoukkue on harjoitellut läpi vuoden ja etenkin kuntopuoleen on panostettu. Luvassa on muun muassa laaja dirttialue sekä metsään syntyvä kokonaan koneella tehty freeride-tyyppinen reitti. Sen jälkeen sunnuntaina ajetaan Merida MTB Finlandia, jonka järjestää CC Tailwind
Sileät rantakalliot ja mielenkiintoiset nähtävyydet ovat jatkuvasti lähellä. Ensimmäisen pyöräretken autonomiselle saariryhmälle tein 12-vuotiaana kaksin parhaan ystäväni kanssa. Kesä fillarilla, osa II TEKSTI JA KUVAT: MILLA RASILA Saarihyppelyä AHVENANMAALLA Ahvenanmaan saaristo kuuluu maailman kauneimpiin. Aina muutaman vuoden välein olen palannut pyöräilemään saarille. Saariryhmä tarjoaa poljettavaksi yli 900 kilometriä yleisiä teitä. Kokeneempi Ahvenanmaan-kävijä voi löytää uusia ulottuvuuksia saarilta muuna aikana, sillä vaikka turismi rajoittuu kolmelle kuukaudelle, on saarilla luonnolli- www.fillari-lehti.fi. Helteinen Ahvenanmaa onkin paratiisinomainen: maisemat ovat kauniit mutta vaihtelevat, meri uintimahdollisuuksineen on jatkuvasti läsnä. Ahvenanmaa on maantieteellisesti pieni, mutta juuri siinä on sen vahvuus matkailukohteena. Mikään etappi ei ole Ahvenanmaalla tylsä. Luonto on erilainen kuin mantereella - ja mikä parasta, ruuhkia ei ole missään! Parhaimmillaan Ahvenanmaa on kesäsesongin aikaan kesä-, heinä- ja elokuussa. Silloin retki oli hurjan jännittävä ja tuntui suorastaan seikkailulta. Ahvenanmaa on kuin luotu pyöräilyyn. A 64 Fillari Etäisyydet ovat lyhyitä ja päivämatkat helppo pitää kohtuullisina. Eteneminen on väkisinkin rentoa, sillä saarelta toiselle siirrytään losseilla tai saa- ristolautoilla, mikä tarkoittaa taukojen pitämistä. Saaristolautoilla pääsee matkustamaan saaristokunnasta toiseen helposti ja ilman moottoriajoneuvoa myös ilmaiseksi. Ahvenanmaalla olet kuin ulkomailla kotimaassa. Satamissa kohtaa muita pyöräretkeilijöitä. hvenanmaa on kestosuosikkikohteeni pyöräretkeilyssä
Ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla pyöräilevällä kannattaa olla matkassa paitsi tietysti kunnollinen kartta, myös yhteysalusten aikataulut etenkin, jos pyöräretkeen on käytettävissä vain rajallinen aika. Takana oli yksi miellyttävä lepopäivä pyöräilevänä ja kävelevänä kaupunkituristina. Olin aloittanut pyöräilyni Ilmajoelta Etelä-Pohjanmaalta heinäkuun 19. Sain samalla havaita, kuinka tehokkaasti aurinkoinen hellepäivä sen jäljet kuivattaa. Viikkoa ja noin 700:aa kilometriä myöhemmin olin Uudessakaupungissa, joka kahden vuorokauden aikana näytti minulle, mitä rankkasade on. Lähdin aamulla rannikkoa seuraillen www.fillari-lehti.fi Fillari 65. päivänä. Lossit ja saaristolautat kulkevat läpi vuoden. Kylätie Sundissa. Leiripaikkani Brändössä. sesti mahdollista pyöräillä vaikka vuoden ympäri. Telttailu on Ahvenanmaalla helppoa ja leirintäalueita paljon, mutta jos omaa telttaa ei ole mukana, kannattaa ainakin huippusesonkina ottaa selvää majoitusvaihtoehdoista jo etukäteen. Lisäksi yksityiset maksulliset pyörälautat kulkevat aikataulun mukaisesti kesäkuusta elokuuhun. Nyt olin taas innokas lähtemään matkaan kohti uusia maisemia
Uudessakaupungissa vietetty lepopäivä oli antanut keholle aikaa palautua ja polkeminen tuntui kevyeltä. Tiellä Brändön saaren halki on mittaa 22 kilometriä. Pystytin telttani leirintäalueen taa kallioiden muodostamaan pieneen taskuun lähelle merenrantaa, kävin suihkussa ja menin leirintäalueen kahvilan terassille nauttimaan ahvenanmaalaisen panimon valmis- www.fillari-lehti.fi. Lämpimässä kesäillassa poljin pyöräni leirintäalueelle ja katsoin ohjaustankoni Polarista päivän kilometrisaldon: 77. Meri on jatkuvasti läsnä ja maisemat toinen toistaan hienompia. Luontokin on moninainen: on paitsi silmänkantamattomiin merta, saaristoa ja karuja kallioita, myös vehreitä niittyjä ja idyllisiä kyliä. Kustavissa pidin ensimmäisen kunnon tauon. " 66 Fillari Kesä fillarilla, osa II... Seglingessä jokainen vastaantulija tervehti. Valoilmiö Brändön illassa. Kirjava pino kulkupelejä saaristolautalla. polkemaan etelään: ensin Lokalahdelle, sitten Taivassaloon ja edelleen Kustaviin. Keskustan ravintolassa ruokailtuani päätin ajaa Vuosnaisten satamaan ja astua siellä Brändön saarelle Ahvenanmaalle menevään saaristolauttaan. Brändö on harmoninen ketju isompia ja pienempiä saaria, jotka sillat ja pengertie yhdistävät pohjoisesta etelään kulkevaksi mutkittelevaksi ja vaihtelevaksi reitiksi, jonka päällyste on ahvenanmaalaiseen tapaan punaruskeaa asvalttia
Vesi tuntui hirveän kylmältä, mutta www.fillari-lehti.fi. Olin kuitenkin päivästä niin väsynyt, että kömmin mieluummin pikku telttaani unille. Oli helppo uskoa lukemani fakta Ahvenanmaasta: saariryhmän aurinkotuntien lukumäärä on Pohjolan kärkeä. He pyysivät minuakin mukaan iloiseen, mutta rauhalliseen seurueeseen. Sivukorvalla kuuntelin terassilla paikallisten nuorten ruotsinkielistä keskustelua, jossa kummastuksekseni ei esiintynyt lainkaan suomenkielisiä voimasanoja. Aamukahdeksalta heräsin tummanvihreään telttakankaaseen paahtavan auringon luomaan lämpöön. Rannassa telttani läheisyydessä oli ankkurissa pieni monen monta aallokkoa halkonut matkavene, Myrsky-Janneksi kastettu. Blomqvist eli koko elämänsä Ahvenanmaan saaristossa ja Myrskyluodon esikuvana Blomqvist käytti Vårdön kuntaan kuuluvaa Väderskäriä. Aloitinkin aamuni uinnilla. Mieleeni tuli Myrskyluodon Maija, Anni Blomqvistin kirjoittama viisiosainen romaanisarja, joka kertoo Maijan elämästä Myrskyluoto-nimisellä saarella Ahvenanmaan saaristossa 1800-luvulla. Pieni porukka, Myrsky-Jannen kippari mukaan lukien, istui iltaa nuotiolla telttani ja rannan välissä. Salolaiset pyöräretkeilijämiehet ottivat reissun rennosti. Lossia ei juuri joudu odottelemaan. taman saapumisoluen
Ihmisiä näkyi harvakseltaan, osa paikallisia, osa pyöräilijöitä. Ihastuin tuon piskuisen saaren ilmapiiriin välittömästi. Ahvenanmaan maakuntaan lasketaan kuuluvan lähes 7000 saarta, joista 60 on asuttuja. Ahvenanmaalla on kansainvälisin takuin turvattu itsehallinto. Brändöstä Seglingeen ei ollut matkaa kuin kolmisenkymmentä kilometriä. Näkyvin seikka, joka erotti saaren ilmapiirin mantereesta, oli että jokainen tervehti. Brittiläis-ranskalaiset joukot räjäyttivät linnoituksen Krimin sodan aikana paria vuosikymmentä myöhemmin. Jokainen huomattiin, noteerattiin. Yövyin ystäväni luona ja jatkoin matkaani Vårdön saarelle ja edelleen Sundin kautta Maarianhaminaan, jossa ajoin punavalkoiseen laivaan, joka vei minut Tukholmaan. Sovin treffit lukioaikaisen ystäväni kanssa, joka oli jo useamman vuoden asunut Ahvenanmaalla, Seglingen saarella. Ahvenanmaalla on kiehtova historia, jonka lehtien havinaa voi kuunnella katsastamalla vaikka Eckerön empiretyylisen posti- ja tullitalon, Bomarsundin linnoituksen rauniot tai Sundissa sijaitsevan keskiaikaisen Kastelholman linnan. Katse maisemissa poljin halki kauniin ja rauhallisen Kumlingen, josta oli lossiyhteys Seglingen saareen. Pituutta sillä on reilut 50 kilometriä. - Pankkiautomaatteja on harvalti; varaa riittävästi käteistä mukaan. Maailman suurin purjelaivasto oli ahvenanmaalaisomistuksessa vielä 1930-luvulla. Alkukankeuden jälkeen vuodet kutistuivat hetkessä. Yhä edelleen merenkulku on maakunnan tärkein elinkeino. Matkailu- ja pyöräilykartta. Fiksuna tyttönä Julia päihitti minut kerta toisensa jälkeen. Tapasin lukioystäväni kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kesä fillarilla, osa II... sitäkin virkistävämmältä. Kartta Åland. Maakunnan 27000 asukkaasta 11000 asuu maakunnan ainoassa kaupungissa, Maarianhaminassa. Ihastelin pikkuisia kahden viikon ikäisiä kaksosia ja pelasin kuusivuotiaan Julian kanssa Kimbleä. Leirintäalueelta ajoin Brändön saaren eteläkärkeen, Torsholmaan, josta yhteysalus vei Kumlingen idylliselle saarelle. Mieltäylentävää. Rauniot ovat edelleen jäljellä ja tarjoavat vierailijoilleen elävän muiston venäläiskaudesta. A Huomioitavaa - Leirintäalueiden suihkut toimivat euron kolikolla. 1:100000. 68 Fillari www.fillari-lehti.fi. Ahvenanmaalle voi muuttaa, vaikka ei olisikaan Ahvenanmaan kotiseutuoikeutta. Pyöräily Ahvenanmaalla sopii enemmän tai vähemmän pyöräilleelle, yksin, kaksin, ryhmässä tai perheen kanssa polkevalle, mukavuudenhaluiselle ja askeetikolle. Ulkona ollessamme lukioystäväni osoitti taivaalle ja pääsin ihastelemaan merikotkan kahdeksikonmuotoista kaartelua taivaalla. Manner-Ahvenanmaa on saarista suurin. Meduusat vedessä vähensivät aamu-uintinautintoa, mutta pieni pulahdus toi virkeyttä aamuun. Venäjän sotilasmahti aloitti vuonna 1830 Bomarsundin linnoituksen rakentamisen. Voin suositella saarihyppelyä kaikille, paitsi kiireisille kilometrienkerääjille.q Kirjoittaja polki Ahvenanmaalla kahdesti kesällä 2009. Juttusarja jatkuu Gotlantiin. Kastelholman linna. Ahvenanmaa hvenanmaa on demilitarisoitu maakunta, jonka ainoa virallinen kieli on ruotsi, tarkemmin åländska
Tour-info TEKSTI: JOONA LAUKKA Mukulakiviä ja perinteiset vuoret Tämänvuotisen Ranskan ympäriajon erikoisuutena ovat kolmannen etapin mukulakiviosuudet. Vuorille päästään kahdeksannella etapilla. Itseoikeutettuna ennakkosuosikkina starttaa matkaan Alberto Contador, mutta sanansa sanottavana on myös Andy Schleckillä ja toistaiseksi vaisusti ajaneella Lance Armstrongilla. 72 Fillari www.fillari-lehti.fi
2. Yksi kisan mielenkiintoisimmista etapeista. Tässä lyhyt analyysi kaikista Tourin etapeista. Viimeisten 120 kilometrin aikana tasaista ei ole lainkaan ja pisimmät, eivät tosin kovin jyrkät mäet, ovat yli 10 kilometrin mittaisia. Lopussa ajetaan Liege-Bastogne-Liege-kisasta tuttuja mäkiä, jotka todennäköisesti innoittavat monet yrittämään irtiottoja. Maasto pysyy edelleen helppona. Noista muutoksista ainakaan mäkimiehet eivät tule valittamaan. Saman tosin tekevät kirimiehet ja heidän apukuskinsa, jotta vuoristossa aikarajat eivät muodostu ongelmaksi. Ne tuovat todennäköisesti ensimmäiselle viikolle normaalia enemmän jännitystä ja dramatiikkaa. 6. Prologi: Rotterdam-Rotterdam, 8,9 kilometriä Takuulla vauhdikas, maastoltaan tasainen prologi, joka suosii tämäntyyppisten kisojen erikoismiehiä. Huippunimet tyytyvät varmasti vain tarkkailemaan toisiaan, joten voi helposti syntyä sellainen tilanne, ettei mikään joukkue varsinaisesti kontrolloi kisaa. Mitä todennäköisimmin joku Tourin suosikeista menettää pelin jo tällä etapilla. Moni irtiottoa yrittä- vä ajaja laittaa kaiken peliin, koska kyseessä on ensimmäisen viikon viimeinen tasamaaetappi. Alexander Vinokurov on juuri sellainen ajaja, joka voi hyvinkin tavoitella etappivoittoa ja keltapaitaa tällä etapilla. etappi Wanze-Arenberg Porte du Hainaut, 213 kilometriä Alkumatkasta muutamia mäkiä, jotka helpottanevat irtiottojen muodostumista. Viimeisellä 40 kilometrillä on 13 kilometriä mukulakiveä. Henkilökohtaisten aika-ajojen määrä on supistettu yhteen eikä joukkueajoa ole ohjelmassa lainkaan. Massakirin todennäköisyys tällä etapilla on todella suuri. Kisa ajetaan 3.-25. etappi Épernay-Montargis, 187 kilometriä Alkumatkan hieman vaihtelevan maaston jälkeen matkan teko jatkuu edelleen erittäin tasaisessa maastossa. Odotettavissa Fabian Cancellaran ja Bradley Wigginsin välinen kaksinkamppailu, jossa suosikkini on ensi mainittu. Moni pelkää noita osuuksia, joilla ei varmasti vältytä kolareilta. Viidentenä kisapäivänä ei voi enää olla varma siitä, kuinka innokkaasti kirimiesten joukkueet jaksavat ajaa kiinni irtiottoja, joten niiden onnistumismahdollisuudet ovat paremmat kuin aiempina päivinä. Unelmatilanne niille ajajille, jotka pyrkivät irtiottoon. 7. etappi Rotterdam- Brüssel, 223 kilometriä Suhteellisen pitkä avausetappi. Kilpailun suurin erikoisuus ovat kolmannen etapin mukulakiviosuudet. päivinä heinäkuuta. 5. Mitään radikaaleja muutoksia ei ole siis tehty. 3. T our de Francen tämän vuoden kisareitillä on vuoristoetappeja ja tasamaaosuuksia suunnilleen saman verran kuin aiemminkin. etappi Cambrai-Reims 153 kilometriä Lyhyt ja maastoltaan helppo päivä. Etapin keskinopeus on todennäköisesti huippuluokkaa. Samoin on myös keskiraskaita etappeja, joista ei koskaan oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan. 4. Alkumatkasta rannikolla sivutuuli voi hieman hermostuttaa pääjoukkoa, mutta etapin loppuosan maasto varmistanee, että voitto ratkaistaan pääjoukon kirissä. Maasto on erittäin tasaista. 1. Hyvin todennäköi- www.fillari-lehti.fi Fillari 73. etappi Montargis-Gueugnon, 227 kilometriä Tourin pisin etappi. etappi Tournus-Station des Rousses, 165 kilometriä Mielenkiintoinen ja haastava etappi. etappi Brüssel-Spa, 201 kilometriä Etappi, josta muodostunee varsin mielenkiintoinen
Muutama vakavasti otettava haastaja toki löytyy, mutta heidän mahdollisuutensa voittoon perustavat ennen kaikkea siihen, että syystä tai toisesta Contadorin kunto onkin kilpailun alkaessa odotettua huonompi. Pitkissä kisoissa aina hyvin ajanut Denis Menchov on tänä vuonna keskittynyt vain Touriin. Tourin kolmannen etapin mukulakiviosuudet tulevat olemaan Contadorille ensimmäinen todellinen testi. Jos hän selviää niistä ilman haavereita, hänen mahdollisuutensa Tourin voittoon paranevat reilusti. 9. Minulla on sellainen tunne että Armstrongin kunto ei ole viime vuodesta ainakaan parantunut, pikemminkin päinvastoin. Etappi huipentuu Menden kaupungissa Montée Jalabert -nousuun, jossa Mr. Tapahtuuko harppaus lajin terävimpään kärkeen jo nyt. Se on suunniteltua, sillä hän pyrkii hakemaan entistä terävämmän kuntohuipun Touriin. Viime vuoden Tourin suuryllättäjä Bradley Wiggings osallistui myös Giroon, mutta hän ajoi kisan harjoitusmielessä. Tour-info sesti joku varsinaisiin suosikkeihin lukeutumaton ajaja saa haltuunsa keltapaidan tämän päivän päätteeksi. etappi Station des Rousses Morzine-Avoriaz, 189 kilometriä Ensimmäinen oikea vuoristoetappi, jonka lopussa on kaksi ensimmäisen kategorian nousua, joista viimeisen päällä etappimaali. Viime vuonna Lance Armstrongin comeback onnistui hyvin. Etappi huipentuu 27 kilometrin mittaiseen Col de la Madeleiniin ja sen jälkeiseen vauhdikkaaseen laskuun. Etappi suosii vahvoja ajajia, jotka eivät tavoittele huippusijoitusta kokonaiskilpailussa. etappi Bourg-de-Péage Mende, 210 kilometriä Tällä etapilla kisa saapuu Etelä-Ranskaan, joten lämpötila nousee. Tosiasia on kuitenkin, että kisaan lähtee vain yksi suosikki. Kukaan ei tiedä varmuudella, johtuvatko odotettua heikommat tulokset hänen kuntonsa ajoituksesta vai eikö pyörä vain kulje. Uuden Sky-tallin kapteenilta odotetaan paljon heinäkuussa. Viimeisessä alamäessä niillä ajajilla, joilla on pieniä vaikeuksia viimeisessä nousussa, on mahdollisuus saavuttaa kärkimiehet riskinotolla laskuosuudella. Kesäkuun alkuun mennessä hän voitti kolme etappiajoa, joista tärkeimpänä Pariisi-Nizza-ajon, joka tunnetaan Tourin voittajien perinteisenä kevätkunnon testaustilaisuutena. Touria ajatellen hänen kuntonsa ajoitus ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta motivaatio on varmasti kohdallaan. 11. Etappi on kuin tehty Alberto Contadorille. Kaikki muut ovat haastajia.q 74 Fillari www.fillari-lehti.fi. Lista pyöräilijöistä, jotka voivat voittaa kisan on pitkä. Hänen kanssaan Rabobank-tallissa ajavan Robert Gesinkin kehityskäyrä on ollut viime vuosina tasaisen nousujohteinen. Sooloilun riski kasvaa, koska työpaikka seuraavalle vuodelle on taattava. Koko päivä mennään rasittavassa maastossa, joka ei ole varsinaista vuoristoa, mutta nousua riittää silti yllättävän paljon. etappi Chambéry-Gap, 179 kilometriä Suoraan etelää kohti etenevän etapin alkumatka mennään tasaisessa maastossa, mutta loppupuolella on kaksi vuorta, joten millään joukkueella ei liene tavoitteena kontrolloida liiaksi pääjoukkoa. Nyt hänellä on viimeinen tilaisuus näyttää kykynsä. Kirimiesten joukkueet pyrkivät varmasti tekemään parhaansa, jotta loppuratkaisu tapahtuisi vasta kirissä maalisuoralla. Myös tänä vuonna on ollut pieniä vastoinkäymisiä, ei tosin mitään vakavaa. Tietynlaisena uhkatekijänä Schleckille on hänen epävarmuutensa Saxo Bank tallin tulevaisuudesta. Tänä vuonna hänen kuntonsa on ollut toistaiseksi hieman heikompi. Armstrongin kunto on ollut toistaiseksi hyvin vaatimaton. 12. etappi Morzine - Saint-Jeande-Maurienne, 204 kilometriä Lepopäivän jälkeen ohjelmassa on ensin kolme keskikovaa vuorta, jotka kaikki kuuluvat Tourin peruskalustoon. Contadorin Astana-joukkueen kollektiivista voimaa on hieman epäilty, mutta alkukausi on osoittanut, että he kykenevät tarjoamaan tallin kapteenille riittävän tuen. Tämän parempaa vuoristoetappia on vaikea kuvitella. Edellisen kerran näin kävi vuonna 2006, jolloin Oscar Pereiro voitti kisan. Laurent Jalabert voitti Tourin etapin vuonna 1995. Edellisenä vuonna hän oli ollut 16. Viime vuoden kärkikolmikon lisäksi voittoa tai ainakin sijoitusta palkintopallilla tavoittelee joukko ajajia. Giron voittanut Ivan Basso on hyvin motivoitunut, mutta saako hän luotua toisen kuntohuipun Touria silmällä pitäen, on aivan eri asia. Tänä keväänä Alberto Contador voitti saman mäen päälle päättyneen PariisiNizza-ajon etapin. Contador vahvin voittajaehdokas E nnakkoasetelma on tämän vuoden Tourissa hyvin selvä. Kovasti spekuloimalla sitä voisi venyttää vielä pidemmäksi. Hänen nimensä on Alberto Contador. Kisan intensiteetti tulee huipentumaan sen loppua kohti. etappi Sisteron - Bourg-lèsValence, 184 kilometriä Usean vaativan etapin jälkeen ajajat saavat nauttia hieman helpommista maastoista. Varsinaisten huippunimien takana on useita ajajia, jotka voivat todella otollisissa olosuhteissa voittaa kilpailun. On vain yksi todellinen ennakkosuosikki, viime vuoden voittaja Alberto Contador. Basson joukkuetoverista Roman Kreuzigeristä on kehittymässä hyvää vauhtia yksi parhaista etappiajajista. Tässä vaiheessa kilpailua kokonaiskisan tilanne on myös suhteellisen selvä, joten irtiotoilla, joissa ei ole mukana kärkimiehiä on erinomaiset onnistumismahdollisuudet. Tämän päivän jälkeen tiedämme, ketkä tavoittelevat tosissaan Tourin voittoa. Alberto Contadorin alkukausi on sujunut odotusten mukaisesti. Tilanteessa, jossa tulevaisuus on epävarma, tallin ja erityisesti sen apuajajien työskentely kauden suurimmassa kilpailussa ei välttämättä ole optimaalista. Ex-Tour-voittajan Carlos Sastren ura on ollut viime vuodet laskusuunnassa. Voi olla, että heinäkuussa Lance on samalla tasolla kuin parhaina vuosinaan. Maailmanmestari Cadel Evans tavoitteli Giron voittoa siinä epäonnistuen. eikä kukaan olisi uskonut hänen mahdollisuuksiinsa parantaa sijoitustaan huomattavasti. On kuitenkin hyvä muistaa, että Armstrong on psykologisen sodankäynnin ja taktisen pelin mestari. Onneksi Tour on kilpailu, jossa pitkä irtiotto oikealla hetkellä voi muuttaa kokonaiskilpailun tilanteen täysin. Andy Schleck oli viime vuonna hyvä kakkonen. 8. Alkukauden vastoinkäymisistä huolimatta hän sijoittui kolmanneksi. 10
Sanoisin, että onnistumisen mahdollisuudet ovat 50-50 molempien ryhmien välillä. 14. etappi Longjumeau - Pariisi Champs-Élysées, 102,5 kilometriä Kilpailun lyhyin, helpoin ja ajajien kannalta miellyttävin etappi on perinteinen saapuminen Champs-Élysées´lle. etappi henkilökohtainen aika-ajo Bordeaux Pauillac, 52 kilometriä Tämänvuotisen Tourin ainoa varsinainen aika-ajo on profiililtaan suurin piirtein niin tasainen kuin se voi vain olla. 13. Kokonaiskilpailun kannalta reilun minuutin luokkaa olevien aikaerojen osalta muutoksia voi tapahtua tänä päivänä. etappi Rodez-Revel, 196 kilometriä Maastollisesti helppo etappi, jonka loogisesti ajatellen tulisi päättyä pääjoukon kiriin, mutta kuumuus ja kisan rasitus tulevat vaikeuttamaan huomattavasti kirimiesten joukkueiden työskentelyä. Monet vuorilla häntäpään ryhmissä kärsineet ajajat tulevat yrittämään irtiottoa ja monet heidän kanssaan vuorilla kärsineet tulevat ajamaan heitä kiinni, jotta etapin ratkaisu tapahtuisi kirissä. Se on hyvän laskutekniikan omaavan pyöräilijän unelma ja huonon laskijan painajainen. 18. 19. 17. Kahdek- san kierroksen jälkeen selviää, kuka on nopein loppukirissä. Kun ajajat saapuvat tuon nousun päälle, tiedämme mitä todennäköisimmin kuka on Tour de France 2010:n voittaja. etappi Pau-Col du Tourmalet, 174 kilometriä Toisen lepopäivän jälkeen ohjelmassa on Tourin viimeinen ja ratkaiseva Valkopaitainen Andy Schleck, Fränk Schleck, Alberto Contador ja takana piilossa väijyvä Lance Armstrong taistelivat viime vuonna kokonaiskilpailun voitosta. vuoristoetappi, jonka maali sijaitsee Tourmalet-nousun huipulla. Mielenkiintoisen lisäjännitteen kisaan luo viimeinen varsin tekninen yli 20 kilometrin mittainen lasku juuri ennen maalia. etappi Salies-de-Béarn Bordeaux, 198 kilometriä Profiililtaan täysin tasainen, mutta varsin pitkä etappi. - Tänä vuonna kiri- ja etappivoitoista ei jaeta aikabonuksia - Palkintopotti on kaikkiaan 3,2 miljoonaa euroa, josta yhteiskilpailun voittaja saa 450 000 euroa. www.fillari-lehti.fi Fillari 75. Koskaan ei tosin tiedä, mitä noilla vuorilla tapahtuu. 15. etappi Bagnères-deLuchon Pau, 199,5 kilometriä Vuoristoetappi, jonka nousut Peyresourde, Aspin, Tourmalet ja Aubisque ovat pyöräilylegendoja parhaimmillaan. Ne ovat paikkoja, jotka tekevät Tourista ainutlaatuisen kilpailun. etappi Revel-Ax 3 Domaines, 184 kilometriä Ensimmäinen etappi Pyreneiden vuoristossa, joka huipentuu kahteen vuoreen, Port de Pailheresiin ja Ax 3 Domainesiin. Etappivoitto siis mennee aika-ajon erikoismiehelle, joka ei ole vielä liian väsynyt tässä vaiheessa kilpailua. Tilanne, jossa alamäessä ei voi jarrutella, jos muut ovat päättäneet mennä alas vauhdilla. Todennäköisesti etappivoitosta tullaan kamppailemaan irtiottoryhmän kesken, mutta kokonaiskilpailun kärkimiehetkin joutuvat hieman testaamaan keskinäistä paremmuuttaan viimeisessä nousussa, jossa jyrkkyyttä on parhaimmillaan yli 10 prosenttia. Valitettavasti viimeisen vuoren huipulta on matkaa maaliin Paun kaupunkiin yli 60 kilometriä, joten on hyvin epätodennäköistä, että näemme kokonaiskilpailun kannalta ratkaisevia tapahtumia. 16. Sen jälkeen voidaan keskittyä Tour de France 2010:n voittajan juhlintaan.q Tour pähkinänkuoressa - Prologi - Yhdeksän tasamaaetappia - Kuusi vuorietappia - Kolme maalia mäen huipulla - Neljä keskivaikeaa vuorietappia - Yksi henkilökohtainen aikaajo - Kaksi lepopäivää - 21 kolmen korkeimman kategorian vuorinousua - Kisa alkaa Hollannin Rotterdamista ja jatkuu Belgian halki ennen siirtymistään Ranskaan. Viimeinen Port de Bales -vuori on tosin niin kova, että kokonaiskilpailun kärkimiehet tulevat varmasti jälleen kerran testaamaan toistensa kuntoa. 20. etappi Pamiers Bagnères-de-Luchon, 187 kilometriä Hieman ihmettelen, jos tämän etapin voittaja ei löydy irtiottoryhmästä. Etappia ei voida luokitella huippukovaksi, mutta se on kuitenkin niin vaativa, että selviää, kuinka hyvin kukin on onnistunut palautumaan Alppien rasituksesta ja sopeutumaan etelän lämpötiloihin
Fillari-lehti vieraili juhlan kunniaksi merkin kotiseudulla ajamassa Bianchin uusia maantiepyöriä. 76 Fillari www.fillari-lehti.fi. Vuosi 2010 on siis tämän perinteisistä perinteisimmän pyörämerkin juhlavuosi. Perinnemerkki Bianchi täyttää 125 vuotta TEKSTI JA KUVAT: JANNE LEHTI Uudet aseet KISAKUSKILLE ja HIMOKUNTOILIJALLE Bianchi-pyörämerkin isä on 21-vuotiaana vuonna 1885 Milanon via Nironelle liikkeen avannut Edoardo Bianchi
Kellarin kisaosastolla raajamme mitattiin hyvin tarkkaan ja katsottiin, miltä ajoasentomme näyttää testipukin päällä. Kaukaisella 1980-luvulla toiminut suuri teollisuuskonserni, jossa oli mukana esimerkiksi skootteristaan tuttu Piaggio, on pilkottu pienempiin osiin. Me kaksi suomalaista "tiimikuljettajaa" pääsimme kellaritiloissa majaansa pitäneelle Reparto Corsa -osastolle, jossa oli somisteena muistoja italialaisten suurten ammattipyöräilijöiden Bianchilla voittamista kisoista. Skandinaavinen vaikutus näkyy Bianchilla siinä, että pyörien tuotekehityksestä vastaa ruotsalainen Lars Svalin. Bianchi on ollut vuodesta 1997 alkaen osa ruotsalaisen Grimaldi Groupin omistamaa Cycleuropea. Tolppa painaa alle 180 grammaa ja runkokoosta riippuen sen pituus on 30 tai 35 senttiä. Takahaarukan yläputket ovat sivusta katsottuna todella ohuet, mutta ylhäältä katsoen ne näyttävät aika normaalin kokoisilta. Maastopyörien tuotepäällikkö on Federico Gardin ja maantiepyörien Angelo Lehdistölle esiteltiin Oltren vihreä ja punainen versio, jotka molemmat olivat oikein näyttäviä. Seinillä roikkui keltaisia, vaaleanpunaisia, valkoisia ja raidoitettuja ajopaitoja. Tarkan tutkinnan jälkeen meille näytettiin tekniset piirrokset tulevista pyöristämme ja seuraavaksi pääsimme seuraamaan vastaavien huippuluokan Bianchien runkojen valmistusta tehdashallin nurkkaan eristetylle mestarien osastolle. Nykyään Bianchilla on moni asia muuttunut. Materiaalien erilaisuus näet vaikeuttaa värien koordinointia. Oltren alle 370-grammaisessa etuhaarukassa on ilman virtausta parantavat siivet jarrun mutterin molemmin puolin. Aerodynaaminen satulatolppa istuu runkoon siististi ja näyttää melkein integroidulta. Rungon värien toistaminen satulassa ja kahvakumeissa vaatii kuulemma yllättävän paljon testikappaleita, jotta päästään tyydyttävään lopputulokseen. K ävin Italian Trevigliossa sijaitsevalla Bianchin tehtaalla joskus 1980-luvun alussa, kun sain silloiselta merkin maahantuojalta kaluston käyttööni. Tuolloin tehtaalla oli teräsputkia hyllyillä aivan kuin missä tahansa metalliverstaassa. Työntekijän näyttivät oikeilta metallimiehiltä, joiden varustukseen kuuluivat haalarit, suojahanskat ja lasit. Rakenteella parannetaan värinöiden suodatusta. www.fillari-lehti.fi Fillari 77
Rungon valmistuksessa käytetään kahta ominaisuuksiltaan erilaista hiilikuitua ja nano-teknologiaa. Nyt esitellyn uuden maantiepyörän kehittämisessä on ollut tiukasti mukana Team Ceramica Flaminia -talli ja siellä erityisesti kokenut ajaja Andrea Noè, joka on ajanut ammattilaisena vuodesta 1993. Ei ole yllätys, että suurin osa tuotannosta on siirretty Italiasta muualle ja Trevigliossa tehdään enää pieniä määriä titaanirunkoja. Esitellyistä uutuuksista kiinnostavin on uusi ammattilaistason kisapyörä Oltre. Oltren 55-kokoisen rungon painoksi ilmoitetaan 950 grammaa, mikä on hyvä lukema, joskaan ei aivan markkinoiden keveimpiä. Kuitenkin tärkein eli tuotekehitys on keskitetty Italian toimipisteeseen. Ylhäältä ja sivuilta tulee sirot hiilikuituiset palkit ja yhtymäkohdassa on takajarrun pultille paikka. Satulatolpan kiristyspanta istuu niin siististi paikalleen, että tolppa näyttää integroidulta. Keskiö on BB30-standardin mukainen ja Campagnolon kampien keskiölaakeri on kiinni adapterissa. Oltre oli tietysti yksi koeajettavista Sempre on uusi keskihintaluokan pyörien hiilikuituinen runko, jonka geometria toimii hyvin. Bianchin suunnitelmissa on palata pyöräilyn huipputasolle, mutta sopimuksia ei ole vielä lyöty lukkoon. Oltren rungon takapään mukavuusominaisuuksia on parannettu erittäin siroilla takahaarukan yläputkilla ja rungon emäputkea on vahvistettu sisäpuolisilla hiilikuituisilla vahvikkeilla. Perinnemerkki Bianchi täyttää 125 vuotta... Emäputken alapäässä käytetään 1,5 tuuman laakeria. Vastaavaa takajarrun kiinnityskohtaa ei ole muilla valmistajilla vielä nähty. Vaihdevaijerit kulkevat rungon sisällä piilossa keskiömuhviin asti. Lecchi. Tässäkin rungossa on BB30-keskiö ja runko painaa noin 1100 grammaa. 78 Fillari www.fillari-lehti.fi. Sen teknisiä uutuuksia ovat 1,5tuumainen alempi ohjainlaakeri, BB30keskiömuhvi ja aerodynaaminen muotoilu, johon kuuluu litistetty satulatolppa ja vaijereiden vienti runkoputkien sisään. Pyörä kuuluu Bianchin HoC-ryhmään tai tuoteperheeseen, jonka pyörät ovat tehokkaita, keveitä ja kisakäyttöön tai muuten urheilulliseen ajoon tarkoitettuja. Tärkeä osansa tuotteiden kehittämisessä on Bianchin kisatalleilla, joista esimerkiksi Team TX-Active Bianchi on menestynyt hyvin maastopyöräilyn kestävyyslajeissa. Bianchin toimitusjohtajan pallilla istuu nykyään amerikkalainen Bob Ippolito
Di2-versiossa kaikki johdot ovat rungon sisällä piilossa. Infiniton rungossa käytetään viittä erilaista kuitua. Testilenkille pääsin uudella Shimanon 105-sarjalla varustetulla versiolla. Kaudella 2011 Oltresta on tarjolla Campagnolon Super Recordilla tai Choruksella varustetut mallit, sekä Shimanon Dura-Ace- ja Di2 versiot. Rauhallinen ohjattavuus lisää selvästi luottamusta pyörään myös silloin, kun vauhti nousee todella suureksi. Aerodynamiikkaa parantavista ominaisuuksista ei ole ainakaan haittaa, mutta eipä niiden tuomaa etuakaan osaa ajon jälkeen oikein arvioida. Pikaisella koeajolenkillä kävi selväksi, että pyörä on vaivaton ohjattava etenkin suoraan mentäessä, mutta serpentiinikurveissa kääntyvyys hävisi hiukan Oltrelle ja Semprelle. Värinöiden suodatuskin tuntui toimivan, joten pyörä tuntui oivalliselta vaihtoehdolta paljon ajavalle kuntoilijalle.q Infinito on kuntoilijoille ja muuten pitkiä matkoja ajaville tarkoitettu runkomalli, jossa on panostettu erityisesti tärinöiden suodatukseen ja rentoon ajoasentoon. Tx Active Bianchi MTB-kisatallinkin käyttämässä Methanolkisamaasturissa on integroitu satulatolppa, jonka tilalle voi laittaa 31,6-millisen tolpan. Sempressä käytetään alumiinisella emäputkella varustettua hiilikuituhaarukkaa ja edullisimmassa mallissa on Tiagran osat. Vaaka- ja vinoputken sisällä on jäykkyyttä lisäävä väliseinä. Näin rakenteet on optimoitu mahdollisimman hyvin tärinöitä suodattaviksi. Takapäähän jarrusatula kiinnitetään ilman adapteria, eli kiinnitys on tyyppiä post mount. www.fillari-lehti.fi Fillari 79. Pyörä ei ole nykyisestä versiosta muuttunut muutoin kuin värityksen osalta, mutta malli oli kuitenkin isolle osalle toimittajista uusi tuttavuus. Muut vaihtoehdot ovat Shimano 105 ja Ultegra Mix sekä Campagnolo Veloce. Kolmas koeajettava pyörä oli C2C- eli Coast to Coast -ryhmään kuuluva hiilikuiturunkoinen Infinito. Infinitossa on myös aavistuksen loivempi etuhaarukka, jolloin pyörän ohjaus tuntuu vakaalta lyhyemmälläkin kuin 12 sentin kannattimella. pyöristä ja parin kymmenen kilometrin ajelun perusteella voi antaa pika-arvion: geometria on urheilulliseen ajoon hyvä ja mukavuutta parantavat tekniset ratkaisut vaikuttavat toimivilta. Kisapyörien hiilikuituisia etuhaarukoita ei ole suunniteltu kestämään normaalia kauempana ylälaakerista olevan kannattimen vipuvoimia. B4P eli Born For Performance on Bianchin maantiepyörien toinen ryhmä. Siihen kuuluu uusi Sempre ja vanha tuttu 1885-malli. Myös Methanolissa on BB30-keskiö. Sempren geometriassa ei ole juuri eroa Oltreen, mutta hinta on selvästi edullisempi ja painoa tietysti hiukan enemmän. Infinitossa on hiukan normaalia korkeampi rungon emäputki, jotta se sopii tyylikkäämmin niille ajajille, jotka haluavat ohjaustangon ylemmäksi. Pyörä on aavistuksen Oltrea kovemman tuntuinen epätasaisella alustalla, mutta ohjaus on tuttua ja turvallista Bianchia, eli pyörä pysyy hyvin hanskassa tiukoissa kurveissa. Vauhdikkaissa serpentiinilaskuissa pyörä taittuu kivasti kurveihin ja nopeailla suorilla osuuksilla ohjaaminen on rentoa. Pyörän mukana toimitetaan sahauksessa tarvittava adapteri. Siksi nykyään muutamilla valmistajilla on "kuntoilijoille" tarkoitetut mallit, joiden emäputki on normaalia pidempi ja ohjaustanko samalla korkeammalla. Sempren hiilikuituinen runko painaa noin 1100 grammaa, ja myös tässä mallissa on BB30-keskiömuhvi. Pyörästä jäi tunne, että kaikki toimii, mutta kokonaisuus on perustavaraa. Ei nimittäin ole mikään harvinainen näky, että harrastajan maantiepyörän ohjauskannattimen alla on useamman sentin korkuinen läjä holkkeja
Maantiekilpailuista tuttu tilanne, jossa yhden etapin irtiotto ratkaisee koko kilpailun, ei maastoetappiajoissa ole niin todennäköinen kuin maantiellä. Kimmo Kananen näyttikin olevan kiinni voitossa, kunnes rengas lurpsahti pois vanteelta. Kisan järjesti Hyvinkään Pyöräilijät ja Fillari-lehden keskustelupalstalla oli jo pitkään käyty kuumaa keskustelua "uudesta hiihtokeskusendurosta". Rata ei ollut lian tekninen, mutta muuttui tekniseksi kärkivauhdissa. Vaikka reitin pystyi ajamaan kohtalaisen rennosti ja voimia säästellen läpi, erikoiskokeet olivat luonteeltaan sellaisia, että kisavauhtia paahtamalla parempikuntoisemmatkin saivat verenmaun suuhun ja maitohappoa reisiin ja ranteisiin. Kisakeskuksessa riitti säpinää, ja pätkät olivat ahkerassa käytössä koko viikonlopun. Lieto Kansallinen cross-countryn eli maastopyöräilyn olympialajin cup-sarja alkoi tänä vuonna mielenkiintoisella uutuudella maastopyöräilyn etappiajolla. Ensimmäinen ja kolmas erikoiskoe ajettiin metsässä perinteisiä loivasti alaspäin viettäviä polkuja ja mönkijäuria pitkin, joilla kiviä, juuria ja rapaa riitti. Fyysisellä radalla odotettiin, että ensi kertaa Paloheinässä kisaavalle Henri Ojalalle löytyisi vastusta. P-68:n Henri Ojala oli kotimaastoissaan todella vahvoilla ja ajoi yhteistuloksissa yli kymmenen minuutin voittoon. 1) Henri Ojala, P-68/Team Skins, 2.22.51, 2) Mikko Vastaranta, Team Continental, 2.33.08, 3) Antti Kuitto, HyPy/Team Skins, 2.35.54, 4) Kristian Ijäs, TVC, 2.35.55, 5) Samuel Halme, Team Continental, 2.41.13, 6) Ismo Perttula, Kaupin Kanuunat (harraste), 2.43.57, 7) Samuli Tuominen, HHCMB/Orbea (M-18), 2.46.39, 8) Sakari Lehtinen, HyPy (M-18), 2.49.08, 9) Jeremias Holmberg, HyPy/Ladenspeedshop.com (M-18), 2.51.17, 10) Perttu Pärssinen, Kaupin Kanuunat (M-18), 2.51.56 Naiset: 1) Paula Oksman, HyPy/MSC-Bikes, 3.06.34, 2) Hanna Konttinen, VoVi, 3.41.27 N-18: 1) Jenna Lajunen, VP, 1.08.56 N-16: 1) Veera Väkevä, CCH, 1.07.34 XCO-CUP Paloheinä 23.5. Hissisiirtymät mahdollistivat ajomäärän maksimoinnin, koska huonokuntoisemmatkin kuskit jaksoivat ajaa kisareitin läpi lauantaina ja sunnuntaiaamuna ilman pelkoa siitä, että kisapäivänä paukut olisivat loppuneet ennen ensimmäistä erikoiskoetta. Jo lauantain treenit olivat kuluttaneet polut paikoin mutaisiksi, ja rinteissä haastetta lisäsivät kovavauhtiset ojanylitykset. Jaetulle toiselle sijalle, Eklundille 19 sekuntia hävinneinä ajoivat Janne Ukkola ja Jaakko Ojala. Tänä vuonna on jaossa paitsi enemmän pisteitä, myös rahapalkintoja. Alhovuoren henkilökunta avitti kohteliaasti keltanokkia, eikä pahempia kömmähdyksiä sattunut. Kuva: Toni Kantoluoto 80 Fillari www.fillari-lehti.fi. Jokainen etappi ainakin aikuisten kärkikolmikon takana tarjosi vaihtuvia sijoituksia kokonaistilanteessa, kun osalle osallistujia tuli myös teknisiä haasteita renkaanvaihtojen muodossa. Toinen ja neljäs erikoiskoe koostui lyhyistä metsäosuuksista ja kovavauhtisesta rinnekurvailusta. toukokuuta Karkkilan Alhovuorella helteisessä säässä. Yleisen luokan voittoon ylsi Erik Eklund, joka ajaa vasta toista endurokauttaan. Molempina päivinä kisakeskuksessa oli tarjolla maittavaa ruokaa ja ystävällistä palvelua, joten Alhovuori kisakeskuksena saa hyvät pisteet. Harjualueella kiertelevä kahtena kierroksena ajettu maraton oli reitistöltään aikaisen ajankohdan huomioiden yllättävän kuiva. Täydelliset tulokset löytyvät EBA:n sivuilta osoitteesta www.mtb-enduro.net 1) Erik Eklund MTBCF 19.02, 2) Janne Ukkola TFW/System1Racing & Jaakko Ojala VsMTB 19.21, 4) Toni Ketelä VsMTB 19.32, 5) Kari Veikkolainen Keskiö-MTB 19.34 Liedon Osuuspankki XCO 15.-16.5. Korkeuserot reitillä tekivät erot suureksi ja hyvässä kunnossa Italian reissulta saapunut Pyörä 68:n Henri Ojala näytti kaapin paikan heti ensimmäisessä kilpailussa jättämällä esimerkiksi neljännelle sijalle ajanutta, tunnetusti paljon ajavaa Kaupin Kanuunoiden tohtori Korpelaa yli kymmenen minuuttia. Miehet, 64 km: 1) Henri Ojala, Pyörä-68/Team Skins, 2.32.56, 2) Mikko Vastaranta, Velo8, 2.36.06, 3) Simo Sohkanen, HyPy/Team Skins, 2.40.30, 4) Aki Korpela, Kaupin Kanuunat, 2.43.20, 5) Juho Saarinen, Mäntsälän Urheilijat, 2.49.31, 6) Mika Tervala, TWD (M 40), 2.50.00, 7) Arto Lehikoinen, MTB Lohja, 2.50.18, 8) Arto Järvinen, MTBCF (M 40), 2.50.23, 9) Mikko Kolehmainen, KorsKa, 2.50.24, 10) Ismo Perttula, Kaupin Kanuunat (M 40), 2.51.33 Naiset: 1) Noora Kanerva, Triathlon Stadi, 3.22.19, 2) Piia Nieminen, Kaupin Kanuunat, 3.25.11, 3) Irene Hiltunen, Kaupin Kanuunat, 3.30.54, 4) Outi Seppä, Kyröskosken Ponsi, 3.30.56, 5) Suvi Tiainen, Helsinki Triathlon, 3.35.36 System1 Enduron SM-sarjan ensimmäinen osakilpailu ajettiin 16. Keskuspuiston uudet suojelualueet rajoittavat hieman perinteisimpien alueen polkujen tapahtumakäyttöä, mutta kilpailijat tuntuivat pitävän hieman viilatusta radasta. Yksi suurimmista jännitysmomenteista löytyi heti ensimmäisen siirtymän alusta, sillä suurelle osalle paikalle uskaltautuneista endurokuskeista hissipyöräily oli uutta. Korjaus vei sen verran aikaa, että voitto meni selvästi Ojalalle. M18: 1) Perttu Pärssinen Kaupin Kanuunat 1.40.57, 2) Sakari Lehtinen HyPy 1.40.57, 3) Teemu Uusipiuhari TP-P 1.40.57, 4) Jeremias Holmberg HyPy 1.26.58 -1, 5) Heikki Soukko TP-P 1.44.20 -1 N18: 1) Jenna Lajunen VP 1.35.53 -2 Naiset: 1) Paula Oksman AHH-t 1.32.43 -1, 2) Hanna Konttinen Voikkaan Viesti 1.29.16 -2 Miehet: 1) Henri Ojala P-68 1.26.38, 2) Kimmo Kananen TW-L 1.29.22, 3) Mikko Vastaranta Continental 1.32.54, 4) Antti Kuitto Team Skins 1.34.16, 5) Samuel Halme Continental 1.35.19 Henri Ojala jätti rengasongelmista kärsineen Kimmo Kanasen kolmen minuutin päähän. Prologista, shorttrack-kilpailusta eli lyhyestä XC:stä ja päätöspäivän pitkästä XC:stä koostunut kolmietappinen ajo tarjosi haastavaa ja paikoin hyvinkin teknistä maastoa osallistujille. Nurmijärvi Maastopyöräilyn kesäkauden avaukseen kokoontui Rajamäelle viinatehtaan höyryihin noin 120 ajajaa uhmaamaan viileää kevätpäivää. Kisasilppua Kisasilppua TEKSTI: PATRIK MÄKELÄ KUVA: TIMO MATTILA @ MATTILA.PICTURES.FI Fillari-lehti Enduro 16.5. Nuorten nopein Eetu Nyman EK3:lla. Rajamäki MTB Marathon, 8.5. Kärjen keskinopeus nelospätkällä oli 32 kilometriä tunnissa eli vauhtia riitti haastavista maastoista ja olosuhteista huolimatta. Helsinki Viime vuodesta hieman pidennetyllä (5,4 km) Paloheinän maastoradalla ajettiin Lietoa fyysisemmällä, mutta teknisesti helpommalla radalla. Erikoiskokeet ajettiin yhteensä kaksi ja puoli kertaa, eli erikoiskokeita kertyi yhteensä kymmenen. Uusi kilpailupaikka tarjosi nopean reitin, jossa oli maastoa ja polkua riittävästi sekä minimaalisesti asfalttia
Kun Eliten top 25 oli vielä tulematta alas, kova sadekuuro lopulta alkoi ja sekoitti vähän loppupään kisaa. Kahden kisalaskun formaatista on siirrytty maailman malliin aika-ajoihin ja yhteen kisalaskuun. Puulaakimeiningistä ollaan pääsemässä eroon. Toni Bergin monen kisan voittoputki ei saanut tällä kertaa jatkoa. Suomen DH-kisat ovat menossa oikeaan suuntaan. Kilpailun alussa tapahtui harmittava episodi, kun pienellä alueella edestakaisin kulkevaa reittiä oli sabotoitu niin, että toistakymmentä ajajaa ohjattiin kääntymään siirrettyjen reittimerkkien avulla polkujen risteyksestä väärään suuntaan ja näin ajautumaan vieressä kulkevalle paluu-uralle. Sabotointiin oli selvästi nähty vaivaa, koska se oli osattu tehdä juuri ennen lähtöä järjestäjien varmistuskierroksen jälkeen. Aika-ajoissa Elitessä nopeinta vauhtia piti selvällä erolla muihin Matti Lehikoinen, joka kellotti koko päivän nopeimmaksi ajaksi jääneen ajan 0.34,30. Laajavuoressa oli pilvisestä säästä huolimatta kohtuullinen määrä yleisöäkin. Elite: 1) Toni Berg, MTBCF/Trek-MountainBikeShop, 1.01,12, 2) Visa Linnala, Kymi Anti-Flow, 1.01,85, 3) Aki Färm, DHT/Hi5bikes, 1.01,91, 4) Markus Olkkonen, Retkikunta Messilä Racing, 1.02,71, 5) Jari Karjalainen, DHT, 1.02,86 M-30: 1) Matti Virtanen, Turun Slalomseura, 1.04,62, 2) Leo Kokkonen, RidingJKL/Gravity Team Komia, 1.06,75, 3) Meeme Kuuse, MTBCF, 1.06,94 M-18: 1) Joonas Savolainen, DHT, 1.00,76, 2) Miikka Lehtinen, Starless downhill racing team, 1.02,39, 3) Mikko Lampen, HyPy, 1.02,84 M-16: 1) Riku Länsiö, HyPy, 1.02,58, 2) Ville Ormo, DHT/Manfredbikes, 1.03,34, 3) Arto Vähä-Antila, HyPy, 1.07,29 M-14: 1) Valtteri Kainulainen, HyPy, 1.07,87, 2) Janne Lampen, HyPy, 1.11,61, 3) Eetu Ropilo, Retkikunta Messilä Racing, 1.12,65 M-12: 1) Ilmari Liias, DHT, 1.20,17, 2) Jori Karppinen, 65 Degrees Racing, 1.25,43, 3) Akseli Aula, DHT, 1.29,29 Naiset: 1)Katja Lähteinen, TaBc/Starless downhill racing team, 1.18,59, 2) Eeva-Leena Juvani, 65 Degrees Racing, 1.26,58, 3) Pia Höckert, MTBCF, 1.26,68 Harraste: 1) Vesa Ulvila, Airtime, 1.06,35, 2) Juha-Matti Pouta, Retkikunta Messilä Racing, 1.06,49, 3) Vadim Feklistov, 1.10,44 www.fillari-lehti.fi Fillari 81. Elite-sarjan startatessa alkoi myös kova sadekuuro, joka kesti lähes kisan loppuun saakka. Matti ajoi vaikeista olosuhteista huolimatta voittoon 18 sadasosan erolla ennen Ollia. TLD DH Cup powered by Rockstar -kilpailusarja jatkuu heinäkuun alussa Tahkon arvostetulla radalla, joka on monen kuskin lempibaana. Finaalilaskuihin lähdettäessä olosuhteet olivat vielä hyvät ja rata lähes kuiva. Sää oli puolipilvinen ja välillä satoikin. Meno on silti vielä rentoa, niin kuin kuulukin. Nopeinta vauhtia aika-ajoissa piti elite-sarjassa Aki Färm ennen Visa Linnalaa. Junnuissa ajettiin taas todella kovaa ja kovinta vauhtia M-18-sarjassa piti Laajavuoren tapaan Joonas Savolainen ennen Miikka Lehtistä ja Antti Lampenia. Tämän sanahirviön lisäksi myös kisaformaatti on muuttunut viime kaudesta. Toni pysyi kuitenkin palkintopallilla ja ajoi Tornikeskuksessa kolmanneksi. DH Cupin virallinen nimi on tällä kaudella Troy Lee Designs DH Cup powered by Rockstar. Maininnan ansaitsee M-14sarjan Valtteri Kainulainen, joka toisti Laajavuoren voittonsa Tornikeskuksessa. Aika-ajoista saa kymmenen sarjan nopeinta kuskia vain vähän pisteitä, joten taktikointi ei juuri kannata. Kisasilppua Kisasilppua Korso MTB Marathon 30.5.2010, XCM-CUP 2/8 Korson maraton keräsi jälleen uuden osallistujaennätyksen, kun yli 300 osallistujaa starttasi matkaan. Tahkon jälkeen puolessa välissä heinäkuuta ovat vuorossa Vuokatin SM-kisat. Elite: 1) Matti Lehikoinen, CRC/Intense, 35,49, 2) Olli Alanko Korson Kaiku/Team Solid Bikes, 35,67, 3) Toni Berg MTBCF/Trek Thule Racing/MTB Shop, 37,22, 4) Jukka Keinonen, Retkikunta Messilä Racing, 37,28, 5) Eikku Luttinen, DHT, 37,74 M-30: 1) Leo Kokkonen, Riding JKL/Gravity Team Komia, 38,31, 2) Karri Koskitanner, Kangasalan Kisa, 41,22, 3) Jukka Forsgren, MTBCF, 48,24 M-18: 1) Joonas Savolainen, DHT, 35,94, 2) Miikka Lehtinen, Starless Downhill Racing Team, 36,74, 3) Antti Lampen, HyPy, 37,51 M-16: 1) Mikael Rintala, HyPy, 39,81, 2) Eetu Hakulinen, DHT, 41,07, 3) Aleksi Salojärvi, DHT, 41,44 M-14: 1) Valtteri Kainulainen, HyPy, 39,89, 2) Anton Waldén, DHT, 40,92, 3) Janne Lampen, DHT, 41,74 M-12: 1) Ilmari Liias, DHT, 50,25, 2) Tuomas Mervola, Riding JKL, 1.56,95 Naiset: 1) Katja Lähteinen, TaBC/Starless Downhill Racing Team, 46,53 Harraste: 1) Jukka Mäennenä, TaBC, Airtime ry, 42,28, 2) Janne Soivio, 1.09,99 Bergille DH Cupin avausvoitto Suomen DH Cup polkaistiin käyntiin Jyväskylän Laajavuoressa. Kisapaikalla oli säpinää, useita tiimitelttoja ja yleisilme oli muutenkin ammattimaisempi kuin muutama vuosi sitten. Lähtöviivalle oli ilmoittautunut peräti 101 kilpailijaa, mikä on hyvä määrä Suomen DH-kisoissa. Vaikka pahannäköisiä kaatumisia nähtiin, selvittiin kisaviikonlopusta ilman pahempia loukkaantumisia. Kuva: Anssi Rajala TLD DH Cup powered by Rockstar: Tornikeskus 30.5. TLD DH Cup powered by Rockstar -kilpailusarja jatkui Laajavuoren kisojen jälkeen heti seuraavana viikonloppuna Klaukkalan Tornikeskuksessa. Viimeisin aika olisi riittänyt myös M-16-sarjan kakkoseksi. Kisapäivänä rata oli lähes kuiva ja keli ihan mallikas, aurinkokin paistoi välillä. Toiseksi ajanut Olli Alanko teki huiman nousun aika-ajojen yhdeksänneltä sijalta ja kellotti kovan ajan, jota ei rikkonut kuin viimeisenä alas tullut Matti Lehikoinen. Eikö näistä sateista päästä ikinä eroon! Moni Eliten kärkikuskeista sortui pieniin virheisiin ja kun rata on lyhyt, pienetkin virheet tiputtivat sijoituksia. Laajavuoren rata oli osittain sama kuin viime vuonna. Näin myös Anssi Koskinen, joka aika-ajosta huolimatta sijoittui lopulta seitsemänneksi päästessään ajamaan sadekuuron alkuvaiheessa. Viikonlopulle luvattiin vielä alkuviikosta sateisia olosuhteita, mihin Laajavuoressa on totuttu. Sunnuntaina taivas oli heti aamusta pilvinen, ja kuskit arvuuttelivat, milloin sade alkaisi. Toni Berg jatkoi siitä, mihin viime kautena jäi ja vei eliten voiton ennen Visa Linnalaa sekä aika-ajojen nopeinta kuskia Aki Färmiä. Lauantain harjoituksissa sää oli kuitenkin kuin morsian. Henri Ojala oli edelleen voittamaton, mutta alkukauden tiiviisti maantietä ajanut CC Picaron Juha Kangaskokko pääsi tällä kertaa lähelle. Miehet 62 km: 1) Henri Ojala, Team Skins 2.22.21, 2) Juha Kangaskokko, CC Picaro 2.22.42, 3) Mikko Vastaranta, Velo 8/Team Continental 2.27.46, 4) Olli Miettinen, CC Picaro/MSC Bikes Fin 2.28.46, 5) Simo Sohkanen, Team Skins/Hypy 2.35.20, 6) Tero Hämeenaho, Velo 8/Team Continental 2.37.03, 7) Antti Kuitto, Team Skins/HyPy 2.37.11, 8) Alexander Lomakin, Author 2.37.30, 9) Mauri Viitamaa, Kaupin Kanuunat 2.37.49, 10) Ismo Perttula, Kaupin Kanuunat 2.39.05 Naiset 62 km: 1) Paula Oksman, HyPy/msc-bikes fin 2.58.51, 2) Irene Hiltunen, Kaupin Kanuunat 3.10.01, 3) Greete Steinburg, Spordiklubi Rakke/FUJI Team 3.23.08, 4) Mari Marttinen, Team Focus Ladies 3.23.44, 5) Heli Ovaska, PK Team 3.25.56 Eliten nopein oli Matti Lehikoinen ja toiseksi ajoi Olli Alanko vai lopetanko. Monet aika-ajossa heikomman ajan ajaneet eliten kuskit tekivät kovia nousuja. Mutkia ei paljon tälläkään radalla ollut. Rataan oli tehty pari uutta osuutta, jotka tekivät siitä aikaisempaa vauhdikkaamman. Vaikka eliten kärkikuskit ajoivat finaalin huonommissa olosuhteissa kuin hitaammat kuskit, olivat top 5 -listalla kuitenkin samat tutut nimet. Sää kuitenkin muuttui Laajavuoren tapaan finaalilaskuille. Sää pysyi kuitenkin melko kuivana ja aika-ajot ajettiin tasapuolisissa olosuhteissa. Järjestävän seuran DHT:n porukoille iso kiitos patjoista, jotka pelastivat monta kuskia pahemmilta loukkaantumisilta. Kun tähän lisättiin edellisen päivän sateet, reitti muuttui teknisemmäksi, kun muta levisi renkaiden mukana juuriin tehden ne entistä liukkaammiksi. Junnuissa vauhti oli koko viikonlopun päätä huimaava. Myös nuoremmat junnut ajoivat kovaa. Rata oli lauantain harjoituksissa märkä ja etenkin radan loppuosassa ollut kalliokohta tuotti vaikeuksia monelle kuskille. Siitä kertoo Joonas Savolaisen aika, joka oli finaalikierroksen nopein! Muutenkin junnuluokissa taso nousee kausi kaudelta ja kovia juniorikuskeja on yhä enemmän
Seuraavaksi voittotaistelusta joutui luopumaan totutusti paljon vetotöitä tehnyt, edellisen päivän aika-ajon voittanut Rissanen. 16-sarjan kärkikaksikko järjestävän seuran Henrik Luostarinen ja Vantaan Pyöräilijöiden Max Puttonen ajoivat kaksin hieman naisten kärkeä edellä. Toisessa lähdössä vauhti oli tasaisen kova loppuun asti, eikä mikään useista irtiottoyrityksistä kestänyt maaliin asti. Naisten voittoon ajoi saman seuran Elisa Arvo ennen järjestävän seuran Katri Lehtosta. Miehet yleinen 95 km: 1) Sami Tiainen (U23), TWL, 2.23.35, 2) Mika Simola, TuUl, 2.23.40, 3) Jukka Heinikainen, TWL, 2.23.44, 4) Antti Träskelin, Che-Isku, sa, 5) Sami Mattila, TVC, sa, 6) Marko Leppämäki, Velo8, sa, 7) Aku Silvénius (M-18), TWL, sa, 8) Kari Holma, Che-Isku, sa, 9) Risto Aaltio (U23), TWL, 2.29.49, 10) Tapio Arvo (U23), TuUl, sa N-16 50 km: 1) Jasmin Kansikas, TP-P, 1.22.29 M-16 50 km: 1) Jere Myllymäki, CCH, 1.22.29, 2) Henrik Luostarinen, TuUl, 1.22.36, 3) Marco-Tapio Niemi (M-14), TY, sa N-18 50 km: 1) Jenna Lajunen, VP, 1.22.36, 2) Sofia Kansikas, TP-P, sa, 3) Rosa Törmänen, Cyclos, sa Naiset 50 km: 1) Elisa Arvo, CCH, 1.22.36, 2) Katri Lehtonen, Isku, sa, 3) Kirsi Väinölä, Focus, sa, 4) Terhi Salmenoja, TuUl, sa 35. Siltaremontit olivat valmistuneet, mutta Nikkilästä Boxiin johtava tie oli talven jäljiltä niin heikossa kunnossa, että reitti oikaistiin ajamalla suoraan Söderkullaan. Koleassa merituulessa käydyt kilpailut ajettiin neljän kilometrin mittaisella niin sanotulla Pikisaaren lenkillä, joka sisältää maalimäkenä käytettävän 800 metriä pitkän Toijaisten mäen. Lopulta kärkeä oli yksin ajamassa kiinni parin minuutin takamatkalta Cycle Club Helsingin Aki Turunen ja hänen perässään kolmikko Kangaskokko, Pajari ja viime vuoden voittaja Kananen. Naisten edellisen päivän aika-ajon voittaja, Team Velo Cyclingin Pia Pensaari pysyi parhaiten kilpasarjan mukana ja saapui maaliin ennen uutta tuttavuutta, Pasi Ahlroosin valmentamaa Focus Ladies/IK-32:n Kirsi Väinölää. Toisessa lähdössä ajoivat naiset, N-18, M-16, M-50 ja lisenssittömien harrasteluokka. Mäen alla porukan saavutti Cycle Club Helsingin Matti Pajari. Naiset ajoivat puolet miesten matkasta, eli kymmenen kertaa rankan Toijaisten mäen ylös yhdessä 16-sarjan poikien kanssa. Kilpailussa ajettiin kaksi lähtöä, joista ensimmäisessä ajoivat M-18- ja miesten yleisen luokan kuskit 95 kilometrin matkan. Susikierros 19.4. Mäen päällä maalissa Pajari oli toinen, mutta ilmiömäiseen voittoon kiri Porin Tarmon 18-sarjalainen Matti Manninen. Sipoo Perinteisen Sipoon Susikierroksen reittiä oli tällekin vuodelle muutettu. Myös muita kuskeja irtautui kärkeen ja lopulta irtiotossa oli kahdeksan kuskia ja edustettuina kaikki isoimmat seuran pois lukien Cycle Club Helsinki, jolla oli puolustettavanaan Mika Vilenin edellisvuoden voitto. Salermo koki olevansa vasta tunnin kunnossa ja käänsi kahden kierroksen jälkeen varikolle jättäen kärkinelikon keskenään taistelemaan puuskittaista tuulta vastaan. Pienehkö ryhmä hajosi useaan osaan kovassa tuulessa matkan aikana. Masters-sarjat ajoivat omassa lähdössään, joten kilpaluokan lähtö oli kooltaan totuttua pienempi. Vahvaa kevätkuntoa esittänyt Tiainen pääsi lopulta taittamaan maaliin soolovoitolla. Lopulta viimeistä kertaa maalimäen juurelle saavuttaessa oli kärkitiloista kamppailemassa noin kymmenen kuskia. Puolivälissä kilpailua kärjessä oli jo vakuuttavanoloinen irtiotto, mutta reitin alaosalla puhaltanut raskas vastatuuli hyydytti irtioton, eikä ratkaisevaa eroa syntynyt. Näin jokaisen luokan kärkitilat ratkaistiin yhteisessä isossa kirissä, jonka nopein oli Cycle Club Helsingin Jere Myllymäki. Irtiotto hankki nopeasti reilun eron ja pääjoukko tyytyi ajamaan sijasta yhdeksän. Turunen rutisti kolmanneksi, mutta varsinaisen loppukirin kävivät Henttala ja Simola, joista Henttala oli kaikkien yllätykseksi vahvempi. Ojasta takaa-ajoon lähtenyt CCH:n Elisa Arvo saavutti ja ohitti maalimäen alla kakkostilalla siihen asti ajaneen Focus Ladiesin Kirsi Väinölän, joka oli tippunut kärjessä vauhtia pitäneen ja voittoon ajaneen Pia Pensaaren kyydistä. Elite 80 km: 1) Matti Pajari, CCH, 2.07.46, 2) Sami Tiainen, TWL, sa, 3) Tero Hämeenaho, V8, sa, 4) Jan Elmgren, CCH, sa, 5) Jaakko Lehtonen, Che-Isku, sa, 6) Jarmo Rissanen, Picaro, sa, 7) Jussi Rossi, TWL, sa, 8) Marko Leppämäki, V8, sa, 9) Tero Kuusisto, TWD, 2.08.00, 10) Mikko Kejo, Picaro, sa M-18 80 km: 1) Matti Manninen, PoTa, 2.07.46, 2) Mikael Myllymäki, CCH, sa, 3) Jesse Virtanen, TuUL, 2.08.31 Naiset 40 km: 1) Pia Pensaari, TVC, 1.13.39, 2) Elisa Arvo, CCH, 1.14.36, 3) Kirsi Väinölä, Focus Ladies/IK-32, sa M-16 40 km: 1) Henrik Luostarinen, TuUL, 1.12.10, 2) Max Puttonen, Akilles, 1.12.15, 3) Juho Heikonen, TVC, 1.14.36 82 Fillari www.fillari-lehti.fi. Lattomeriajot, 11.4. Ingmanin tehtaalla mäen päällä sijainnutta maalia lähestyttäessä alkoi ensin matka painaa Timmerbackaa. Selkeitä ennakkosuosikkeja kilpailussa ei ollut, mutta toisen kierroksen alussa alkoi miesten startista irtaantua vahvoiksi tiedettyjä kuskeja, kuten Velo8:n Marko Leppämäki, Turun Urheiluliiton Mika Simola ja Chebici-Iskun Antti Träskelin. Miesten noin 50 ajurin lähtö lähti liikkeelle verkkaisesti, jolloin perään vauhdikkaasti lähtenyt toinen yhtä suuri startti joutui ensimmäisen 20 kilometrin aikana hidastelemaan ja lopulta pysähtymään. Pääjoukon kirin vei vastustamattomasti lahtelaisseuraan tälle kaudelle vaihtanut Risto Aaltio. Miesten kilpailu oli alusta asti reipasvauhtinen ja pääjoukko pieneni heti alkukierroksilla takapäästä kisakahvilalle. Turusella oli vahva jalka ja hän kuroi yksin kiinni usean minuutin aikaeron kärkeen Hindsbyn kylällä reilut kymmenen kilometriä ennen maalia. Turku Turun Urheiluliitto järjesti tämänvuotiset Simo Klimscheffskij`n muistoajot jälleen Hirvensalossa. Pieniä yrityksiä oli paljonkin ja lopulta pääjoukosta irtosi erinäisiä ryhmiä kilpailun edetessä puolivälin paremmalle puolelle. Kisasilppua Kisasilppua 12. Eliten lähtö käynnistyi reippaasti, kun Tailwind-Länken yritti katkoa porukkaa ennen Hindsbyn kylän pitkää peltonousua. Pori Kaunis sää helli kilpailukauden avausta Koiviston Iskun järjestämissä Lattomeri-ajoissa. Loppukilometreillä kärkitilat ratkaisi Tailwind Länkenin kaksikko Sami Tiainen ja Jukka Heinikainen sekä Urheiluliiton Simola. Rankasta harjoitteluputkesta palauttelemassa ollut CCH:n Anne Palm ajoi kolmanneksi. Elite 126 km: 1) Joonas Henttala, Akilles, 3.30.22, 2) Mika Simola, TuUL, 3.30.25, 3) Aki Turunen, CCH, 3.30.32, 4) Jarmo Rissanen, Picaro, 3.30.35, 5) Juhani Timmerbacka, Che-Isku, 3.30.42, 6) Juha Kangaskokko, Picaro, 3.33.56, 7) Kimmo Kananen, TWL, 3.34.05, 8) Matti Pajari, CCH, sa, 9) Marko Leppämäki, V8, 3.35.01, 10) Sami Tiainen, TWL, 3.35.07 M-18: 1) Mikael Myllymäki, CCH, 3.35.09, 2) Jesse Virtanen, TuUL, 3.41.31, 3) Aku Silvénius, TWL, 3.44.27 Kilpa 90 km: 1) Erkko Salonen, CCH, 2.42.45, 2) Antti Leirimaa, CCH, sa, 3) Henri Järvinen, PKK, sa, 4) Jani Ketola, TuUL, 2.42.53, 5) Juhani Aherikko, HTL, sa N-18 54 km: 1) Rosa Törmänen, Cyclos, 1.55.32, 2) Eveliina Suvisaari, Akilles, 1.56.02, 3) Jenna Lajunen, V-P, 2.02.20 N 54 km: 1) Pia Pensaari, TVC, 1.40.01, 2) Kirsi Väinölä, FocusLadies, 1.40.45, 3) Anne Palm, CCH, 1.41.00 Simo Klimscheffskij´n muistokilpailu 24.4. Naisten kilpailu ajoi kilpaluokan kanssa, mutta lähetettiin matkaan, kun kilpaluokka oli ajanut kaksi kierrosta eli 36 kilometriä. Pääjoukko pysyi kuitenkin kasassa, mutta Cycle Club Helsingin Marek Salermo käynnisti irtioton, jossa oli mukana aina vahva ex-CCH:lainen, nykyisin Jyväskylän Picaroa edustava Jarmo Rissanen, Turun Urheiluliiton Mika Simola, Chebici-Iskun Juhani Timmerbacka sekä ensimmäistä vuottaan yleisessä ajava Porvoon Akilleksen Joonas Henttala. Pääjoukko jakaantui kisan puolivälissä kahtia kolarin seurauksena. Pääjoukko ei pystynyt organisoituun takaa-ajoon, vaikka CCH:lla, TWL:llä ja Velo8:lla ei ajajaedustusta kärjessä ollutkaan. Lattomeren haasteena on usein ollut kova tuuli, mutta tällä kertaa olosuhteet olivat tasaisella ja aukealla reitillä helpot, kun sivutuuli oli poissa. Reitti lyhentyi näin ja muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun pitkä suora Boxin ja Söderkullan välillä jäi pois. Yleensä sateisessa, tuulisessa ja kylmässä säässä kilpailtu ajo ajettiin tällä kertaa yli 10 asteen lämmössä kevätauringon paisteessa
Rissanen tekikin vahvaa tempotreeniä loppukisan ajan ja jätti pääjoukkoa yli neljä minuuttia. Turku Pyöräilykevään ehdoton klassikko, silloistaan kuuluisassa Turussa ajettu Turun Sanomien Kortteliajot, kierrettiin viime vuosilta tutulla reitillä, Aurasillan ja Kirkkosillan välillä. Naisissa keltaista paitaa puolustanut Korhonen otti viimeisen etapin voiton liki yhtä vakuuttavalla tavalla ollen ainoa nainen, joka kesti maaliin asti kilpaluokan vauhdissa. Elite 100 km + 18 km + 105 km=yhteisaika: 1) Jarmo Rissanen, Picaro, 5.42.33,3, 2) Aki Turunen, CCH, 5.47.00,8, 3) Joonas Henttala, Akilles, 5.47.46,5, 4) Juha Kangaskokko, Picaro, 5.48.06,2, 5) Mikko Kejo, Picaro, 5.48.27,8, 6) Juhani Timmerbacka, Che-Isku, 5.48.34,2, 7) Kim Mansner, Akilles, 5.48.34,9, 8) Jan Elmgren, CCH, 5.48.53,7, 9) Juhana Hietala, CCCT, 5.49.04,3, 10) Timo-Jaakko Toivanen, Picaro, 5.49.14,3 M-18: 1) Olli Teivaala, P-P, 5.51.43,7 Naiset 50 km + 18 km + 75 km: 1) Heljä Korhonen, AHH, 3.42.11,3, 2) Anne Palm, CCH, 3.45.04,5, 3) Mirella Harju, TuUL, 3.49.03,9, 4) Karoliina Räsänen, AHH, 4.04.50,3, 5) Heini Ilmarinen, AHH, 4.06.15,8 N-18: 1) Rosa Törmänen, Cyclos, 3.56.16,1, 2) Jenna Lajunen, VP, 4.23.02,3 Kilpa: 1) Juha Hihnala, Zeus, 3.39.13,7, 2) Kimmo Tuunanen, SPP-56, 3.39.32,1, 3) Kari Elonen, RSP, 3.40.09,7, 4) Esa Mustonen, Cyclos, 3.40.36,2, 5) Lars Losvik, NCK, 3.40.36,3 www.fillari-lehti.fi Fillari 83. Viimeisellä maantie-etapilla sunnuntaina ilmojen herra oli entistä julmemmalla päällä ja laski lämpötilan lähelle talvisia lukemia vesisateen vain yltyessä. Kisasilppua Kisasilppua Tailwind-Länken piti ryhmän kurissa loppusuoralle asti. Seurakaveriensa avustamana loistopaikalta kiriin päässyt Aaltio ajoi voittoon kannoillaan edellisviikonlopun voittaja Porvoon Akilleksen Joonas Henttala. Pohjoisempi reittivaihto oli tällä kertaa ainoa käytettävissä oleva mahdollisuus Myllysillan sulkemisen takia. Maalisuoralle saavuttiin isona ryhmänä muutamista tuuleen kuivuneista irtiottoyrityksistä huolimatta. Ensimmäisenä lähtönä ajetussa startissa junioripojat kokeilivat heti kilpailun alkupuolella reittikaiteiden ja keilojen kestävyyttä, jonka jälkeen karkasivat pääjoukolta. Kuva: Samu Laine TS Kortteliajot 25.4. Maaliviivalle saavuttaessa oli porvoolainen nuoruus kuitenkin valttia, sillä maantie-cupia Sipoon voitolla johtanut Akilleksen Joonas Henttala kiri voittoon ennen seurakaveriaan Kim Mansneria jättäen CCCT:n kokeneen Mika Vilenin kolmanneksi. Miesten kilpailusta osattiin odottaa Tailwind-Länkenin kontrolloimaa, jonka riveissä ajoi viime vuonna Cycle Club Helsingin paidassa kakkoseksi kirinyt ratasprintteri Risto Aaltio. Tänä vuonna reitille toivat lisähaastetta takasuoran jalankulkualueelle ilmestynyt kapea asvalttiväylä, jota reunustavat mukulakivet, sekä maalisuoralla majailleet lukuisat työmaakopit. Kilpailun ratkaisuksi povattu aika-ajo ajettiin kuivassa kelissä muutaman tunnin tauon jälkeen. Jyväskyläläinen CC Picaro oli laajalla joukkueella mukana ja kykeni saamaan kärkiyhdeksikköön kolme vahvaa kuskiaan. 2 Tulva-ajoja ei tänä vuonna ajettu tulvien kastelemilla teillä, sillä kosteudesta piti huolen vapun jälkeinen vesisade, joka oli kilpailijoiden kiusana kylmän sään lisäksi molemmilla maantie-etapeilla. Viime vuoden kakkonen CCH:n Elisa Arvo avasi kirin heti pitkän loppusuoran alussa ja jätti viime vuoden voittajan, järjestävän seuran Mirella Harjun ja Hyvinkään Pyöräilijöiden Karoliina Räsäsen taistelemaan seuraavista sijoista. M-16 20 min + 3 kierrosta: 1) Max Puttonen, Akilles, 26.15, 2) Henrik Luostarinen, TuUL, 26.31, 3) Arttu Suvisaari, Akilles, sa N-18 20 min + 3 kierrosta: 1) Eveliina Suvisaari, Akilles, 27.46, 2) Jenna Lajunen, VP, 28.02 Naiset 20 min + 3 kierrosta: 1) Elisa Arvo, CCH, 27.46, 2) Mirella Harju, TuUL, sa, 3) Karoliina Räsänen, HYPY, sa Elite 50 kierrosta: 1) Risto Aaltio, TWL, 1.29.25, 2) Joonas Henttala, Akilles, sa, 3) Tero Hämeenaho, V8, sa, 4) Mikko Vastaranta, V8, sa, 5) Sami Tiainen, TWL, sa, 6) Matti Pajari, CCH, sa, 7) Mika Simola, TuUL, sa, 8) Mika Vilen, CCCT, sa, 9) Ilari Kahila, TWL, sa, 10) Jaakko Lehtonen, Che-Isku, sa M-18 50 kierrosta: 1) Matti Manninen, PoTa, 1.29.25, 2) Jani Sandelin, TWL, sa, 3) Aku Silvenius, TWL, sa 12. Naisten lähtö pysyi miesten tavoin yhtenäisenä loppusuoralle asti. Tulva-ajot 1.-2.5. Lapua, Maantie-cup nro. Naisissa etappikilpailun kärkinelikko ratkesi heti ensimmäisellä etapilla, kun miesten kilpaluokan kanssa ajetun lähdön vauhti oli lopuille naisille liian kovaa. Naisissa Team Antennihuolto Hämäläisen Heljä Korhonen näytti Rissasen tavoin voittamalla, että puolustavat aika-ajon Suomen mestarit ovat kunnossa heti kauden alussa. Elite-luokan kilpailussa nähtiin ratkaisun merkkejä jo ensimmäisellä maantieetapilla, kun ajajaryhmä alkoi ratkeilla parikymmentä kilometriä ennen maalia kovassa tuulessa ja muutenkin karmeassa kelissä. CC Picaron Jarmo Rissanen pohjusti jatkoa edellisen vuoden voitolleen voittamalla ajon 15 sekunnin marginaalilla edellisen kauden seurakaveriinsa CC Helsingin Aki Turuseen. Elite-luokassa koviin olosuhteisiin Kuopion takamailla tottunut Rissanen puolusti etappijohtoaan ilmiömäisellä tavalla, lähtien noin 50 kilometriä ennen maalia yksinäiseen irtiottoon. Naiset kilpailivat yhdistetyssä lähdössä juniorinaisten ja -poikien kanssa. Kolmanneksen joukosta miehitti CC Helsinki ja Cycle Center Cycling Team
Pääjoukon kirin vei kiriherkkyydestään tunnettu Akilleksen Roope Nurmi ennen Urheiluliiton Jesse Virtasta. Tampere Hervannan teknologiakaupunki toimi kilpailunäyttämönä kauden ensimmäisissä Suomen mestaruuskilpailuissa. Mukana olivat puolustavat Suomen mestarit Lotta Lepistö ja Rosa Törmänen. Kisasilppua Kisasilppua SM Kortteli 8.5. Aaltio ajoi toiseksi ja viime vuoden mestari Kimmo Kananen varmisti Länkenille kolmoisvoiton ennen viime vuoden kakkosta, CC Helsingin Matti Pajaria. N18 20 kierrosta, n. Kolmikko ratkoi kärkitilat ja kärkikaksikko oli sama kuin viime vuonna eli Korhonen-Pensaari. Tiainen jatkoi kovaa vauhdin pitoaan maaliviivalle asti, eikä ohi ollutkaan tulijoita. Miesten kilpailu alkoi rauhallisesti, mikä mahdollisti taktisten irtiottojen lähtemisen. 60 km: 1) Sami Tiainen TWD-Länken 1.19.42, 2) Risto Aaltio TWD-Länken, 3) Kimmo Kananen TWD-Länken, 4) Matti Pajari Cycle Club Helsinki, 5) Tero Hämeenaho Velo8, 6) Jan Elmgren Cycle Club Helsinki, 7) Juha Kangaskokko CC Picaro, 8) Olli Miettinen CC Picaro, 9) Paavo Hiltunen Velo8, 10) Jarmo Rissanen CC Picaro Viiden asteen "helle" ja vesisade kiusasivat kisaajia Tampereella. Juniorimiesten kilpailussa irtiottoon lähti jo aikaisessa vaiheessa Jani Sandelin, joka sai nopeasti turvallisen etumatkan ja piti sen maaliin asti tuoden uudelle seuralleen Tailwind-Länkenille heti ensi yrittämällä SM-kultaa kasvattajaseura CC Helsingin sijaan. Aaltion seuratoveri Sami Tiainen aloitti kuitenkin jonon hänniltä huiman nousun kohti kärkeä Aaltio perässään ja yleisön joukossa arveltiin Aaltion kirivän sittenkin voittoon. Kärkiryhmässä oli alkujaan yli kymmenen pyöräilijää, mutta kato kävi vauhdin noustua matkan edetessä. Ensimmäinen tunti ei ehtinyt kulua lähelle loppuakaan, kun radalla oli enää noin 20 ajuria noin 50 startanneesta. Toiselle sijalle ajoi CC Helsingin Anne Palm, jolle SM-mitali oli ensimmäinen henkilökohtainen. Lyhyessä naisten lähdössä AAH:n Heljä Korhonen teki alusta asti paljon töitä kärjessä ja sai kantaansa Pia Pensaaren sekä Terhi Salmenojan. Lyhyt ja melko tekninen reitti oli täysin suljettu ulkopuoliselta liikenteeltä, joten ajamiseen pystyttiin keskittymään täysillä. Toiseksi viimeisellä kierroksella mäkisen kierroksen tasaisella osuudella vahvat ennakkosuosikit CC Helsingin Matti Pajari ja Tailwind-Länkenin Sami Tiainen kaatuivat kärjestä ja joutuivat siirtymään jalkamiehiksi. Lyhyillä suorilla, kadunkulmakäännöksillä ja teknisillä piha-alueilla ryyditetty reitti antoi henkistä etäisyyttä irtiotoille pitkien suorien sijaan. Edellisen viikonlopun Tulva-ajoista oli lämpötila noussut muutaman asteen ja kilpailut päästiin ajamaan kesäisessä viiden asteen lämmössä vesisateen tarjotessa paikoin juomahuoltoa. Kuva: Tuomas Turunen Rosendahl GP 9.5. Ryhmä pysyi yhtenäisenä ja piti takanaan pienemmät ryhmät, joihin kertyi eroa hitaasti mutta varmasti. Miesten kilpailussa oli odotettavissa, että ajajajoukko vähenisi nopeasti loppupäästä kisakahvilalle vaativalla radalla. 40 km: 1) Jani Sandelin TWD-Länken 58.07, 2) Roope Nurmi Porvoon Akilles 59.09, 3) Jesse Virtanen Turun Urheiluliitto, 4) Mikko Paajanen TWD-Länken, 5) Mikael Myllymäki Cycle Club Helsinki Elite 40 kierrosta, n. Syöttinä pääjoukon edessä helpon oloisesti ajanut Kananen saikin pian seurakseen muita kuskeja. Liekö kylmä sää pelottanut, mutta yllätysnimiä ei kärjessä alussa nähty. Lyhyelle loppusuoralle käännyttiin kuitenkin yhtenäisenä ja voittoon kiri viimevuotiseen tapaan Porin Tarmon Lotta Lepistö. Naisten kilpailu alkoi kovavauhtisesti heti alkukierroksilla ja kärkeen muodostui kahdeksan kuskin ryhmä, jossa ajoivat kolme 18-sarjan pyöräilijää ja viisi naisten sarjan ajajaa. Viimeisillä kierroksilla mentiin tiukassa jonomuodostelmassa ja lopputulos vaikutti suhteellisen avoimelta. 30 km: 1) Lotta Lepistö Porin Tarmo 49.56, 2) Anne Palm Cycle Club Helsinki, 3) Pia Pensaari Team Velo Cycling, 4) Heljä Korhonen Hyvinkään Pyöräilijät, 5) Miimu Paavola Pyörä-Pojat Tampere M18 25 kierrosta, n. Tailwind-Länkenin kiritykin Risto Aaltion otaksuttiin olevan rankan kilpailun loppupuolella kaukana TS-korttelin huippuvireestä, joten selkeää voittajasuosikkia ei ollut. Loppusuoran auetessa Tiainen oli edelleen kärjessä Aaltio kannassaan. 30 km: 1) Rosa Törmänen Cyclos Kuusamo 49.56, 2) Eveliina Suvisaari Porvoon Akilles, 3) Veera Väkevä Cycle Club Helsinki, 4) Sofia Kansikas Pyörä-Pojat Tampere 53.44, 5) Jenna Lajunen Vantaan Pyöräilijät Naiset 20 kierrosta, n. Ensimmäisen vakavan yrityksen kärkeen teki kilpailun ensimmäisellä kolmanneksella TWL:n Kimmo Kananen. Vahvaa olosuhteiden hallintaa ja fysiikkaa jo Tulva-ajoissa esittänyt Picaron Jarmo Rissanen ajoi viimeisellä kierroksella vastustamattomaan voittoon ennen seurakaveriaan Olli Miettistä, joka on viime aikoina ajanut lähinnä maaston puolella. N18 5 kierrosta, 17 km: 1) Silvia Lippe, Viro, 32.58, 2) Veera Väkevä, Cycle Club Helsinki, 3) Jenna Lajunen, Vantaan Pyöräilijät, 4) Sofia Kansikas, Pyörä-Pojat Tampere, 5) Rosa Törmänen, Cyclos Kuusamo Naiset 5 kierrosta, 17 km: 1) Heljä Korhonen, AHH Cycling Team, 32.07, 2) Pia Pensaari, Team Velo Cycling, 3) Terhi Salmenoja, Turun Urheiluliitto, 4) Miimu Paavola, PyöräPojat Tampere, 33.00, 5) Kirsi Väinölä, Focus Ladies, 33.05 M16 10 kierrosta, 35 km: 1) Oskar Nisu Viro, CFC, 57.37, 2) Aksel Nõmmela, Viro, CFC, 3) Marco-Tapio Niemi, Tampereen Yritys, 4) Henri Määttä, CC Tailwind, 58.01, 5) Max Puttonen, Porvoon Akilles M-kilpa 10 kierrosta, 35 km: 1) Henri Järvinen, Kaupin Kanuunat, 57.37, 2) Sami Mattila, Team Velo Cycling, 3) Antti Luomaranta, Seinäjoen Pyörä-Pojat 56, 4) Sebastian Peltonen, Sibbo Vargarna, 5) Jouni Väinölä, IK-32 M18 20 kierrosta, 70 km: 1) Matti Manninen, Porin Tarmo, 1.55.45, 2) Karl Juudas, Viro, CFC, 1.55.47, 3) Olli Teivaala, Pyörä-Pojat Tampere, 4) Aku Silvénius, TWD-Länken, 5) Mikael Myllymäki, Cycle Club Helsinki Elite 20 kierrosta, 70 km: 1) Jarmo Rissanen, CC Picaro, 1.54.04, 2) Olli Miettinen, CC Picaro, 1.54.17, 3) Joonas Jõgi, Viro, CFC, 1.54.37, 4) Kimmo Kananen, TWD-Länken, 1.55.16, 5) Marko Leppämäki, Team Continental, 1.55.47, 6) Juha Kangaskokko, CC Picaro, 1.56.04, 7) Niko Meriläinen, Hyvinkään Pyöräilijät, 8) Mika Vilen, CycleCenter CT, 9) Jaakko Sorvisto, CC Picaro, 10) Juhana Hietala, CycleCenter CT 84 Fillari www.fillari-lehti.fi. Tampere Hyiset kelit jatkuivat kortteli-SM:ien jälkeen Tampereella Pyynikin Rosendahl GP-klassikossa. Pieniä irtiottoja oli läpi kilpailun, mutta ne eivät päässeet riittävän etäälle, jotta pääjoukko olisi luovuttanut
Sunnuntain maantiekilpailu ajettiin koleassa säässä. Niko ajoi lopun vahvasti voittaen maantien yli kahden minuutin erolla pääjoukkoon. Tempo: N (20 km):1) Liisa Kainiemi OTC 33.07, 2) Mira Lehtoranta OPP 39.54 M (20 km):1) Marko Törmänen OTC 27.36, 2) Lieven De Rycke Cyclos 28.57, 3) Jussi Korhonen SGL 30.14 Maantie:N (50 km):1) Mira Lehtoranta OP-P 1.46.25 M (70 km):1) Niko Räsänen TWD 2.03.33, 2) Timo Pesola KäTa 2.05.54, 3) Ilpo Kyllönen KoiIsku 2.05.54 Pyhäjärvimaantieajot 23.5. Maalisuoran taistelussa ratakokemus oli voimaa, ja kirivoittoon ajoi TailwindLänkenin Risto Aaltio kannassaan CC Helsingin Matti Pajari ja Mika Vilen. N 64 km: 1) Mirella Harju, TuUL, 1.39.47, 2) Kirsi Väinölä, Focus Ladies, sa, 3) Heljä Korhonen, AHH C, sa, 4) Virva Koski, TVC, sa, 5) Anna Lindström, Focus, Ladies sa N-18 64 km: 1) Anna-Mari Saarinen, TVC, 1.57.14 Elite 120 km: 1) Risto Aaltio, TWL, 2.47.45, 2) Matti Pajari, CCH, sa, 3) Mika Vilen, CCCT, sa, 4) Sebastian Peltonen, SV, sa, 5) Timo Pesola, KäTa, sa, 6) Kalle Laanterä, Zeus, sa, 7) Juhana Hietala, CCCT, sa, 8) Antti Träskelin, Chebici-Isku, sa, 9) Kari Holma, KoiIs, sa, 10) Jaakko Lehtonen, Chebici-Isku, sa M-18 120 km: 1) Roope Nurmi, Akilles/EC Mayenne, 2.47.45, 2) Erik Beekman, Akilles, sa, 3) Lassi Lilleberg, LaihLu, sa, 4) Mikko Paajanen, TWL, 2.48.46, 5) Mikael Lindroos, CCCT, 2.49.25 M-kilpa 120 km: 1) Max Puttonen, Akilles, 2.47.45, 2) Mika Lenkkeri, Akilles, sa, 3) Jouni Väinölä, Ik-32, sa, 4) Erkko Salonen, CCH, sa, 5) Rauni Eklund, HlTarmo, sa Naisten tempon palkintojenjako. 17. Kukaan kolmikosta ei ollut edellisen päivän irtiotossa ja siten uhannut Kangaskokon kokonaisvoittoa, joten Picaronkin joukkue antoi irtioton mennä, kun se ei vaikuttanut kokonaistulokseen kärkisijojen osalta. Ulvila Helteinen sää helli ajajia kevään kylmyyden jälkeen perinteiselle paikalle palanneissa Satakunnan ajoissa. Letka rakoili, mutta kasaantui myöhemmin yhteen. Iltapäivän maantie kiersi 17,5 kilometrin kierrosta, joka kulki ensin erittäin kovaan vastatuuleen tietä numero 11 Tampereelle päin kääntyäkseen pienemmälle tielle yhtä kovaan myötätuuleen takaisin kohti Kaasmarkkua kauniin Leineperin kylän läpi. Naiset ajoivat kilpaluokan kanssa, mutta ensimmäisellä etapilla luokat eriytyivät myötätuuliosuudella. Ongelmia voi tulla, jos lähdön sisällä ajetaan liikaa "omaa starttia", jolloin esimerkiksi irtiotoissa voi olla vapaamatkustajana sellaisia yksittäisiä tietyn luokan ajajia, jotka pienemmällä ryhmällä tai yksin eivät irtiotossa pysyisi. Kultaisen kammen osakilpailu ja P-SM-kilpailut houkuttelivat paikalle 93 ajajaa. Etappikilpailu ratkesi monen mielestä jo tähän ja pääjoukko keräsi yli kymmenen minuuttia eroa kärkeen. Naisissa CC Helsingin kärkikaksikko pysyi kilpaluokan ryhmän mukana ja etappikilpailun kokonaisvoitto ratkaistiin miesten mukana loppukirissä, jossa Anne Palm oli tällä kertaa vahvempi. Elite 1,7 km+104 km+125 km: 1) Juha Kangaskokko, Picaro, 5.38.20,4, 2) Sami Tiainen, TWL, 5.38.25,7, 3) Juhani Timmerbacka, Chebici-Isku, 5.38.29,8, 4) Mika Simola, TuUL, 5.38.34,6, 5) Mikko Kejo, Picaro, 5.38.36,0, 6) Ilari Kahila, TWL, 5.39.02,6, 7) Marko Leppämäki, Continental, 5.42.40,4, 8) Jukka-Pekka Santala, Chebici-Isku, 5.44.34,4, 9) Jukka Heinikainen, TWL, 5.46.55,8, 10) Jan Elmgren, CCH, 5.46.58,1 M-18 1,7 km+104 km+125 km: 1) Jesse Virtanen, TuUL, 5.48.26,8, 2) Matti Manninen, PoTa, 5.48.30,8, 3) Lassi Lilleberg, LaihLu, 5.48.35,8, 4) Jani Sandelin, TWL, 5.48.37,3, 5) Olli Teivaala, PP, 5.48.42,8 Kilpa 1,7 km+70 km+75 km: 1) Henri Järvinen, PKK, 3.50.01,2, 2) Joni Loukkola, PoPyKa, 3.50.16,6, 3) Max Puttonen, Akilles, 3.50.24,0, 4) Janne Nurminen, IK-32, 3.50.29,4, 5) Sebastian Peltonen, SV, 3.50.29,4 Naiset 1,7 km+70 km+75 km: 1) Anne Palm, CCH, 4.00.33,9, 2) Elisa Arvo, CCH, 4.00.40,8, 3) Sari Puumala, Picaro, 4.01.31,3, 4) Katri Lehtonen, KoiIsku, 4.25.39,2, 5) Taija Laitala, JurvU, 4.31.25,8 N-18 1,7 km+70 km+75 km: 1) Roosa Törmänen, Cyclos, 4.00.36,0, 2) Eveliina Suvisaari, Akilles, 4.00.52,8 www.fillari-lehti.fi Fillari 85. Loppukirissä Heinikainen näytti rutiinilla, miten kilpailuja voitetaan. Kilpailukeskus oli Ulvilassa kuten ennenkin, mutta tällä kertaa Kaasmarkun idyllisessä kylässä Harjunpään sijaan. Satakunnan ajot, 15.-16.5. TEKSTI JA KUVA: TIMO KARVONEN Montan ajot 8.-9.5. Tosin pidempään mukana olleet muistavat varmasti että samoihin lukuihin päästiin kilpa-luokan starteissa kymmenisen vuotta sitten ja melkein samoihin paikoin elitessä viime vuosikymmenen alkupuolella. Sunnuntaisen etapin reitti oli 25 kilometrin mittainen ja kulki reittiä Kaasmarkku-Nakkila-Ulvila. Kilpailun aktiivisin ajaja Cyclos Kuusamon Lieven De Rycke oli hyvin merkattu mies, eikä häntä päästetty irti lukuisista yrityksistä huolimatta. Lähtöihin kerääntyi varsin mukavat määrät ajajia, kun Eliten startissa oli liki sata kuskia ja naisten startissa noin 40. Loppuratkaisuissa Picaron Juha Kangaskokko oli nopein ennen TW-L:n Sami Tiaista. Tempoajojen ylivoimaiset mies- ja naisvoittajat löytyivät järjestävän seuran, OTC:n, ajajista. Ratkaisu tapahtui noin 20 kilometriä ennen maalia, kun TWD:n Niko Räsänen pääsi karkuun, eikä pääjoukosta löytynyt yhteistä säveltä takaaajoon. Miesten eliten voitti Marko Törmänen ja naisten eliten Liisa Kainiemi. Naiset taasen ajoivat 16-sarjan ja vanhempien ikämiesten kanssa. Järjestäjä yhdisti ennakkoluulottomasti eliten, kilvan, 18-, 30- ja 40-sarjat. Lauantaina ajettiin tempoajot hyvissä olosuhteissa. Ikämiehet ajoivat omaa masters-cupiaan ja muut maantiecupia. Lopullinen ratkaisu nähtiin vasta viimeisellä tunnilla kun irtiottoon iski kokenut kolmikko; TWL:n Jukka Heinikainen, CC Helsingin Jan Elmgren ja Continentalin Marko Leppämäki. Näin tapahtuikin, eikä kilpailun puolivälin paikkeilla porilaisella hulluudella tehty kolarikaan vienyt juuri ennakkosuosikkeja. Eliten kilpailuissa matkaan lähdettiin kovaa vasemmalta puhaltaneeseen sivumyötäiseen tuuleen järjestävän seuran Koiviston Iskun ajurien voimin. Naisten ratkaisu meni myös kiriin, jonka voitti prologin kakkonen CC Helsingin Elisa Arvo ennen seurakaveriaan, prologin voittanutta Anne Palmia. Säkylä Pyhäjärvi-ajoissa järjestäjä oli päätynyt tänä vuonna persoonalliseen ratkaisuun, ja hyödynsi maantiecupissa tänä vuonna annetun mahdollisuuden lähtöjen muokkaamiseen perinteisen kahden startin Elite+18, kilpa ja naiset ajattamisen sijaan. Muhos Montan ajot ajettiin Muhoksella, missä kisakeskuksena toimi Montan leirintäalue. Eliten kilpailussa jo ensimmäisillä kierroksilla myötätuuleen ajettiin muun muassa Pajarin voimin niin kovaa, että kärkeen muodostui seitsemän hengen irtiotto niistä kuskeista, jotka kykenivät 70 km/h vauhtiin. Pajari ei sunnuntaina startannut loukkaantunutta polvea säästääkseen. Ajot alkoivat lauantaina lyhyellä prologilla, jossa parhaan ajan ajoi edellisviikon Rosendahlin kolarista toipunut CC Helsingin Matti Pajari. Vastatuuleen käännyttäessä ero oli vielä pieni, mutta koska irtiotossa oli kaikkien merkittävien seurojen edustus, pääjoukko hölläsi hieman vauhtia ja nopeasti ero oli pitkälti toista minuuttia. Tällä kertaa pelin henki oli kuitenkin selvä, sillä vauhtia riitti helpolla reitillä ja ratkaisujen odotettiin tapahtuvan isossa massakirissä, kun kolmioreitin mikään suora ei tarjonnut tarpeeksi rankkaa sivutuulta. Lähtöjen yhdistäminen on lähdön urheilullisen tason kannalta aina hyvä asia
Kysy tarjousta!!! Meripellontie 11C, 00910 Helsinki 09-68 53 500, 0400-842648 ita-helsingin.pyorahuolto@elisanet.fi www.jarvisenpyora.fi 86 Fillari. Fillarialan asiantuntijaliikkeet 010 423 3031 rtech@rtechsuspension.fi Unicycle Karjalankatu 2, 15140 Lahti puh (03) 783 1400 fax (03) 783 1409 www.leppasenpyora.fi POLKUPYÖRÄT · renkaat · huollot · · korjaukset · varaosat · ITÄ-HELSINGIN PYÖRÄHUOLTO Gir´s maantie alk.2490,CycloCross alk.1670,Shimano, Sram, Campagnolo, AX-Lightness, Schwalbe, Michelin, KCNC JÄRVISEN pyörä ja urheilu Rauhankatu 6, Lahti, Avoinna: ma-pe 9-18, la 9-14 Puh: (03) 782 4629 Fax: (03) 781 3867 Ville: 040-522 2170 Tuomo: 040 578 5710 Räätälöidyt pyörät meiltä
Fillari 87
Fillarialan asiantuntijaliikkeet Pyöräilyn erikoisliike BIANCHI -CITY -MAANTIE -MAASTO CANNONDALE -HYBRIDI -DIRTTI CRESCENT -NUORTEN -LASTEN GARY FISHER HELKAMA MERIDA MONARK · MYYNTI · HUOLTO · VARAOSAT JA TARVIKKEET · Ruokasenkatu 10 Rovaniemi P. 016 345 996 www.fillari-lehti.fi Fillari-lehti nyt myös DIGITAALISENA NÄKÖISVERSIONA www.fillari-lehti.fi ja sieltä digilehti Palvelun tarjoaa 88 Fillari
3 numeroa 14 A DIGITAALISEN A N NÄKÖISVERSIOi ti.f www.fillari-leh ti ja sieltä digileh myös Fillari-lehti nyt a! Tila tilaajan lehti uuden tilaa Fillarijoukkoon ja Liity nettuna an kotiin kan etuna suora 7+1 an meroa hinta nu 39, Vastaanottaja maksaa postimaksun puolestasi Tarjous voimassa 31.8. 2010 saakka. Tilaan Fillari-lehden kestotilauksena 39,- / 7 + 1 numeroa (uuden tilaajan etuna) Tilaan Fillari-lehden vuositilauksena 43,- / 7 + 1 numeroa TILAUKSET MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ (normaalihintainen viesti) Lähetä numeroon Nimi Tilaan Fillari-lehden tutustumistarjouksena 14,- / 3 numeroa RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS 040 728 8979 Lehden nimi, kesto, vuosi tai tutustumistarjous, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä. Lähiosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v. Fillari-lehti tutustumistarjouksena e. huoltajan allekirj.)
Helkamalla on jo yli sadan vuoden perinne, joten yritykseen on kasaantunut tietoa siitä, millaisia pyöriä meillä tarvitaan. Aikanaan satoja alan ammattilaisia työllistäneitä valmistajia olivat ainakin Kone ja Terä Oy, Rautateollisuus Pyrkijä Oy, Suomen Polkupyörätehdas Oy ja 1. Tunturipyörä Oy. Valmistaminen on materiaalien muokkaamista kokonaan uuteen muotoon ja toimivaksi tuotteeksi. Ennakkotietojen mukaan kirjassa on mukana tiedot lähes 800 pyörämerkistä yli sadan vuoden ajalta. Erikoisesti 1920-30-luvuilla kauppiaat tilasivat valmistajilta ja kokoonpanijoilta pyöriä omilla merkeillään. Aikanaan vahvat ja suuret kokoonpanotehtaat ovat myös lopettaneet ja markkinoille jääneet merkit tulevat suurimmaksi osaksi valmiina pyörinä Made in Taiwan -laatikoissa. Polkupyöriä valmistetaan meillä enää Helkama Velox Oy:n tehtaalla Hangossa. Vahva näyttö tekemisestä Pyörähistoriaan perehtynyt Vanhat Velot ry on taas tulossa julkisuuteen, kun yhdistys esittelee polkupyörämerkkejä esittelevän teoksen. Valmistajan nimeä ei näkynyt, pyöräilijälle riitti tieto, että hänen oma kauppiaansa oli pyörän valinnut. Merkkiyritys on avaintekijä pyöräilijän kannalta; toisaalta ei kadunmies voi muita tunteakaan. Kokonaan toinen juttu on se, onko merkkiyrityksellä halua ja ymmärrystä suunnitella omaleimaisia pyöriä ja osaako se ostaa oikealta valmistajalta Kaukoidän basaarissa. Aktiiviharrastajien pyörämerkit ovat luoneet niin vahvan imagon, että pyörien oletetaan tulevan merkin kotimaasta. Valmistuksen perinne on Suomessa vahva. Merkkikirja on oiva näyte tuloksista, joita syntyy toimen miesten ja naisten käsissä. Pyöräalan yrityksiä, etenkin isompien merkkien tekijöitä, kutsutaan yleensä valmistajiksi. Kauppiaan nimi kertoi alkuperän ja antoi takeen laadusta. Korkeintaan voimme filosofoida kehityksen hyviä ja huonoja puolia, ja joskus kalustoa uusiessa äänestää omilla euroillamme mielestämme parhaan vaihtoehdon puolesta. Kolmas ja nykyisin varmasti suurin toimintatapa on erottanut kokonaan merkin ja valmistuksen. Tiettävästi siellä rautakourat asettelevat putket jigiin, hitsauskaaret välähtelevät, ja aikanaan rungot tulevat maalauslinjalta kokoonpanoon. Valmistuksen ja kokoonpanon teolliset prosessit ovat täysin erilaiset. Merkin omistaja tilaa täysin valmiit pyörät omalla merkillään valmistajilta, kokoonpanijoilta tai agenteilta. Komealta kalskahtavan merkin alla luki kauppiaan nimi ja paikkakunta. Valmistaja-nimityksen huoleton käyttö korpeaa niitä, jotka haluaisivat nähdä nimitysten kuvaavan toiminnan todellista luonnetta. Vanhat Velot -yhdistyksen aktiivit ovat tehneet äärettömän hienon ja arvokkaan työn pyöräperinteen tallentamiseksi. Totuus on kuitenkin, että valmistus on pääosin muuttunut vähitellen kokoonpanoksi. Merkin omaperäisyyden ei tarvitse päättyä, vaikka merkkiyritys on ulkoistanut valmistuksen. Pikajalan tulkinnan mukaan valmistaminen on toimintaa, jossa pyörän runko tehdään putkista tai nykyaikaan mahdollisesti hiilikuitumatoista. Arvostelulle on oma aikansa myöhemmin, mutta jo nyt kirja antaa aiheen yhteen ja toiseen kommenttiin. Palataanpa alkuun: mitä yhteistä on Vanhojen Velojen merkkikirjalla ja valmistuksen muutoksilla. Kaukoidän valmistajat tekevät sellaisia pyöriä kuin merkkiyritys tilaa. Maailmankaupan työnjako on tehnyt Suomessa valmistamisen epäedulliseksi. Merkkiyritys päättää millaisia pyöriä se hankkii ja mistä ja vastaa tuotteesta ja lupauksistaan. Pikajalka ei ole kirjaa nähnyt, eikä sitä ollut julkistettukaan tätä kirjoitettaessa. Pyöräilijä ei voi juurikaan vaikuttaa maailmankaupan rakenteisiin. Pyörän kokoonpanijat ovat kasvava yritysryhmä, jossa toiminta on muualla valmiiksi tehtyjen ja maalattujen runkojen ja osien kasausta valmiiksi pyöriksi. Tämä on toista maata kuin narinat siitä, että kun kukaan ei tee mitään ja kun kaikki tehdään kuitenkin väärin ja kyllähän minä tiedän, miten ne asiat on. 4. 2. 5. 3. 90 Fillari www.fillari-lehti.fi. Pikajalka nostaa kypäräänsä ja lausuu kiitoksen Vanhojen Velojen aktiiveille arvokkaasta työstä
SEURAAVASSA NUMEROSSA 5/2010 Ilmestyy elokuussa GT:n, Specializedin jne. Fillari-lehti BMX-taivaassa 2011 UUTUUKSIA Tourin tarinat by Joona Laukka Fillarinaama Amerikan Greenvillessä Kristiina "Tempokisu" Iisakkila