Fillari 5/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

P O L K U P Y Ö R Ä I LY N E R I K O I S L E H T I · N R O 5 / 2 0 10 H I N TA 7 , 5 0 e Testissä 4 uuden sukupolven dirttipyörää Ennätysjännittävä Ranskan ympäriajo BMX-pyöräilyn taivas - Greenville USA Fillarinaama Kristiina Iisakkilalle alle 500 km on lyhyt lenkki Suomalainen muotipyörä Pelago Koeajossa Cube Agree SL -maantiepyörä Koeajossa GT:n ja Specializedin 2011 UUTUUKSIA www.fillari-lehti.fi
3 6 Kotimaan kilpailut 82 Kisasilpussa maantie-, maasto- ja ratakisat Palstat 10 12 67 72 75 81 90 91 Ohjaustangon takaa Pikalinkku - uutisia ja uutuuksia Fillari-lehden tilauskuponki Painovoimapalstalla Propainin DH-tykki ja Olli Alangon kuulumiset Matti Lehikoinen tyytyväinen kauteensa Jussi Veikkanen vaihtaa tallia Pikajalka Seuraavassa numerossa Koeajossa jämäkkä raaseri Cube Agree s. 3 2 6 Fillari. 5 / 2010 Tässä numerossa: Fillareita 20 Specialized esitteli ensi vuoden mallinsa Coloradossa 28 GT:n vuoden 2011 maasturit esiteltiin Ranskassa 32 Koeajossa jämäkkä raaseri Cube Agree 34 Foxin uusi Fit Terralogic -keula ja Cube Reaction 36 Vertailussa neljä uuden polven dirttipyörää 56 Koeajossa perinnepyörä Pelago Bristol Specialized esitteli ensi vuoden mallinsa Coloradossa Ajomestat testissä 50 Jukka Mäennenä vieraili BMX:n mekassa Amerikassa s. 2 0 Ammattilaisten maailmasta 76 Tourissa kamppailtiin loppuun asti Pyörämatkailua 44 Jukka Salminen polki Afrikan köyhimmissä maissa 60 Milla Rasila tutustui Gotlannin ihmeisiin Vertailussa 4 uuden aallon dirttipyörää Henkilöitä 68 Kuukauden fillarinaama Kristiina Iisakkila lähtee lenkille kahdelta yöllä s
Engineered for the way you ride. POWER | EFFICIENCY | CONTROL
Yksin ajaessa on fiksua pysyä pyörätiellä ja pitää nopeus taajamissa asiallisena. Ohi on päästävä torvi soiden ja keskisormi tanassa, vaikka vastaan tulisi rekkoja jonossa. Liikennesääntöjä voi noudattaa ainakin siinä määrin kuin vaatii niiden noudattamista nelipyöräisiltä. Maantiepyöräilijät voisivat käynnistää pienen ryhtikampanjan kohentaakseen autoilijoiden ja jalankulkijoiden suhtautumista heihin. Ongelma on siinä, että perusautoilija ei lue Fillari-lehden pääkirjoituksia ja toisaalta siinä, että lain mukaan pyörätien käyttäminen on pakollista jos sellainen tien reunassa on. Päätoimittaja: Janne Lehti Toimituspäällikkö: Markku Liitiä Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Ulkoasu: Marja Penttilä Osoite: PL 34 01901 Nurmijärvi Käyntiosoite: Otsotie 4 01900 Nurmijärvi Puhelin: 09-8789 2400 fax 09-8789 2410 Sähköposti: toimitus@fillari-lehti.fi tilaukset@ridemedia.fi Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36, 13721 PAROLA puh. Monet liikennesuunnittelijat ovat sitä mieltä, että mitä enemmän pyöräilijöitä on liikenteessä, sitä paremmin autoilijoiden on otettava heidät huomioon. LEHDEN VASTUU ILMOITUKSEN POISJÄÄMISESTÄ TAI JULKAISEMISESSA SATTUNEESTA VIRHEESTÄ RAJOITTUU MAKSETUN MÄÄRÄN PALAUTTAMISEEN. Näin on etenkin kaupungeissa. Ennätyskuuman heinäkuun jälkeen loppukesä ja syyskuu ovat mitä oivallisinta aikaa ajaa niin maantiellä kuin maastossa. MIKÄLI HYVÄKSYTTYÄ ILMOITUSTA EI TUOTANNOLLISISTA (FORCE MAJOR) TAI ASIAKKAASTA JOHTUVISTA SYISTÄ VOIDA JULKAISTA, LEHTI EI VASTAA ILMOITTAJILLE MAHDOLLISESTI AIHEUTUVISTA VAHINGOISTA. Jos on mitenkään mahdollista päästä läpi liikennevaloista ilman, että puolet lenkkiläisistä ajaa päin punaisia, eivät verenpaineet autojen ohjaamoissa nousisi tappiin. Meitä pyöräilyn harrastajia ohitse kiitävä, yhteislenkillä olevien maantiepyöräilijöiden joukko tietysti elähdyttää, oli heillä yllään sitten Keravan Zeuksen trikoot tai espanjalaisen ammattilaistallin asut. Miksei myös maanteillä, jos pyöräilijät vielä edesauttavat asiaa omalla asiallisella käytöksellään. Kunto on kohdillaan eivätkä illat ole vielä liian pimeitä. Se jos mikä auttaa autokuskia pysäyttämään myös seuraavan suojatien eteen. FILLARI-LEHDESSÄ JULKAISTUN AINEISTON OSITTAINENKIN LAINAAMINEN ILMAN LUPAA ON KIELLETTY. VIRHEIDEN AIHEUTTAMISTA VAHINGOISTA. Sen sijaan kaikki ratin takana istuvat eivät ilahdu parijonossa etenevistä kimppalenkkiläisistä. Ei ole kovinkaan harvinainen näky, että lieksalaisen tai jalasjärveläisen maalaismaantien laitaa sotkee pyöräilijä Saxo Bankin, Astanan tai Skyn ajopaidassa ja -housuissa. TILAAMATTA LÄHETETTYÄ MATERIAALIA EI PALAUTETA. Erityisen pahasti päästään kierrosherkän autokuskin päre käryää, jos tien laidassa on samaan aikaan tyhjä kevytväylä. Autoilijoille kannattaa heilauttaa ystävällisesti kättä kiitokseksi, jos siihen on vähänkin syytä. (03) 671 5474 fax (03) 671 5057 Julkaisija: Becorel Oy Kustantaja: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi Toimitusjohtaja: Jukka Helminen Painopaikka: SP-Paino Nurmijärvi OHJAUSTANGON TAKAA Maantiellä on tilaa kaikille M aantiepyöräilijöiden määrä on kuluvana kesänä taas lisääntynyt. Onneksi tieraivoiset ratinvääntäjät ovat vain pieni vähemmistö. Ärtymyskerroin kasvaa sitä mukaa, mitä suuremman ajajajoukon takana kiireinen autoilija joutuu odottelemaan. HUOMAUTUKSET ON TEHTÄVÄ 8 PÄIVÄN KULUESSA ILMOITUKSEN JULKAISEMISESTA. www.fillari-lehti.fi. TILAUSPUHELIN 09-8789 2400. Hyvä niin, jos huipputallin tiimiasu saa autoilijan jättämään ohituksessa hieman enemmän turvaväliä. Joillekin autoilijoille maantiepyöräilijät aiheuttavat eriasteista tieraivoa. Ainakin pääkaupunkiseudulla ja sen liepeillä voi olla varma, että oman pyörälenkin aikana pääsee poikkeuksetta moikkaamaan muutamaa muuta saman lajin harrastajaa. Tiukkoihin ajoasuihin sonnustautuneita, kippuratankoisilla pyörillä ajavia kuskeja tulee tavallista autoilijaa vastaan yhä useammin, silloin tällöin jopa monta kerralla. Jos maantiepyöräily Suomessa lisääntyy edelleen ilmaston lämmetessä ja kaluston halventuessa, voi maantiepyöräilijöitä olla muutaman kymmenen vuoden kuluttua jo niin paljon, että autoilijoiden yleinen asenne heitä kohtaa muuttuu väkisin. Toki osa pyöräteistä on niin kehnossa kunnossa, ettei niitä oikein pysty maantiepyörällä ajamaan. Myös tiimiasuja näkee maantiekuskien yllä entistä useammin. Joten baanalle vain, yllyttää Markku www.fillari-lehti.fi 10 Fillari FILLARI-LEHTI ILMESTYY SEITSEMÄN KERTAA VUODESSA. FILLARI-LEHTI VASTAA VAIN TILAAMASTAAN MATERIAALISTA. Toivottavasti hyvään suuntaan se riippuu myös meistä pyöräilijöistä. Haasteena on saada tiedotettua perusautoilijoille, että 35-40 kilometrin tuntivauhtia etenevän 15 hengen lenkkiporukan on huomattavasti turvallisempaa polkea ajoradalla kuin pyörätiellä koiranpissittäjien ja lastenvaunujen seassa. Kimppalenkeillä kannattaa pysyä parijonossa eikä levitä koko kaistalle. LEHTI EI VASTAA TALOUDELLISESTI PAINO- YM. TILAUSHINNAT: VUOSITILAUS 43 EUROA, KESTOTILAUS 39 EUROA . Moni tavallinen tallaaja taitaa luulla tiimivermeissä polkevia harrastajia oikeiksi ammattilaisiksi tai ainakin SM-tason kisakuskeiksi. Jos autoilijoiden tieraivo tuntuu tympeältä, ei pidä syyllistyä pyörän satulassa samanlaiseen käytökseen. Todennäköisesti he hiiltyvät samaan malliin myös jalankulkijoille, moottoripyöräilijöille, autoilijoille ja vaimolleen jos tämä vielä asuu kotona
Jussi Veikkasen kantti kestää niin pitkälle kuin tarvitsee. Kestääkö kantti polkea maaliin ja vaikka pidemmälle vai annatko periksi. Lukematon määrä harjoitus- ja kilpailukilometrejä vaatii parhaat mahdolliset energialähteet. Gutzyurheilujuoman sisältämä isomaltuloosi hajoaa elimistössä glukoosiksi ja fruktoosiksi poikkeuksellisen hitaasti luovuttaen siten energiaa pidempään kuin tavallinen urheilujuoma. Tavarataloista, urheilukaupoista ja luontaistuotekaupoista. Siksi se auttaa Jussia polkemaan muita pidemmälle. Lue lisää Gutzy-tuotteista www.harmonia.fi
Takavaihtajan vaijeria kiristettiin parin tonnin kohdalla kaksi pykälää ja reilun tonnin jälkeen vielä yksi. Peseminenkin on jäänyt sateen tehtäväksi, joten termit kovaa ajoa ja huonoa huoltoa pätevät tähän projektiin. Säädettävä kannatin notkuu toki hiukan, mutta sillä saatiin helpommin haettua kuskille mieleinen ajoasento ja jälkeenpäin asennetut lokasuojat pitävät kuran pois naamasta ja takapuolesta. Camelbakin tuotteiden maahantuoja on Duell Bike-Center Oy. Ketjuja on sentään rasvattu silloin tällöin. Sen nestesäiliön tilavuus on kaksi litraa, ja repussa on erilaisia osastoja riittämiin. Mikkolalle ajokki on vain väline kuntoiluuun, joten huoltaminen ja korjaaminen saavat jäädä mieluiten tekemättä. Noin kolmen tonnin kohdalla edestä puhkesi sisärengas. Päällisin puolin pyörä on pesemättömänä aika käytetyn näköinen, mutta teknisesti melkein kuin uusi. Pyöräksi valittiin jäykkäkeulainen X-Cross Pro, joka maksaa noin 800 euroa. Jäljellä olevan nesteen määrä on arvio, koska mittaus perustuu oletukseen, että juomapussi on täytetty kokonaan lenkille lähdettäessä. Ennen käyttötestiä pyörä koottiin huolella ja kaikki paikat käytiin läpi. Letkuun kiinnitettävän mittarin näytöstä käyttäjä voi kurkkia kulutustaan ja näyttö myös varoittaa kun neste on loppumassa. Alumiinirungossa on erikoisen näköisesti hydroformaamalla muotoiltuja putkia ja erikoinen on myös Rigidan vanteiden puolaus. Kesäkuumalla nesteen kulutusta tuli seurattua mittarista kohtuullisen ahkerasti. Repussa on useita säilytysosastoja ja tilaa riittää hyvin myös järjestelmäkameralle, jos objektiivi ei ole liian pitkä. Muutama sata kilometriä taittui lenkkitossuilla, mutta pienen taivuttelun jälkeen käytössä ovat sittemmin olleet kunnolliset pyöräilykengät ja fillarin mukana tulevat toispuoleiset lukkopolkimet. Siinä siis vajaan kolmen kuukauden ja neljän tuhannen kilometrin saldo. Testipilotti sai pyörän käyttöönsä toukokuun puolivälissä ja nyt mittarissa on nelisen tuhatta kilometriä. Mittarilla varustetun kaksi litraa nestettä vetävän H.A.W.G. Renkaissa käytetty noin 5 barin paine oli aikansa pullistanut sisärengasta pinnan reikää vasten ja lopputuloksena oli reikä. Kauden jälkeen pyörä puretaan kappaleiksi ja katsotaan mitä Insera on syönyt. Vaihteita ja jarruja on säädetty pariin otteeseen. Sitä ennen se saa kuitenkin taivaltaa Lopen teitä jokusen tonnin lisää. 12 Fillari www.fillari-lehti.fi. Korjaukseksi riitti kierros ilmastointiteippiä vannenauhan päälle ja uusi sisärengas. Elektroninen mittari seuraa letkussa tapahtuvaa nesteen virtausta ja arvioi, paljonko nestettä on kulunut. 4000 kilometrin aikana kaikki pultit ja mutterit on tarkistettu kahteen otteeseen ja samoin puolien kireys. Deluxe repun kanssa. Mittari tuntui tarkalta, ja varoitus nesteen loppumisesta oli tarpeellinen. Satula on kotoisin testaajan vanhasta 7vaihteisesta Helkamasta ja ohjainkannatin vaihdettiin säädettävään. Se onkin selvästi puoli ruokaa fillarin toiminnassa. Mittaria testattiin Camelbakin keskikokoisen H.A.W.G. Ensin etujarru hankasi levyyn noin parin tonnin ajon jälkeen ja jarrusatula keskitettiin. Miehen mielilajeja ovat hiihto ja pyöräily, joten Hessu oli oikea mies ajamaan käyttötestiä Inseran hybridillä. Syynä tähän oli liian ohut vannenauha. Pisimmät lenkit ovat olleet yli 100 kilometrin mittaisia ja pyörä on toiminut hyvin. F-lehden toimituksen paranormaaleiden ilmiöiden tutkijat taas halusivat selvittää, tietävätkö Shimanon osat minkä merkkisessä rungossa ne ovat kiinni, eli toimiiko XT paremmin jonkun valtamerkin pyörässä. Takajarrun kanssa sama asia oli edessä 3800 kilometrin jälkeen. Deluxe juomarepun suositushinta on noin 65 euroa. Eläkkeellä oleva loppilainen maanviljelijä ja neljästi motocrossin maailmanmestariksi 1970-luvulla ajanut Heikki Mikkola on kuntoilufriikki. Insera valittiin testiin siksi, että ainakin osa alan friikeistä pitää merkkiä ei niin laadukkaana halpiskamana, vaikka mitään omaa kokemusta aiheesta ei olisikaan. Osasarja on yhdistelmä Shimanon Deore- ja XT-sarjaa. Jarrut ovat Tektron hydrauliset levarit, jotka Mikkolan maantieajossa ovat melko turhat kapistukset. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Camelbak seuraa juomistasi Inseran putsaukseen ei ole uhrattu montaakaan ajatusta, mutta teknisesti pyörä on toiminut hyvin. KäyttötestiInseralla takana 4000 kilometriä Viime vuonna Camelbak esitteli juomareppuihinsa näppärän uuden lisävarusteen, virtausmittarin. Varsinaiseen vikalistaan on tullut vain yksi maininta. Samalla myös takakiekkoon tehtiin varmuuden vuoksi sama teippikorjaus
Pyörämerkeistä ylivoimaisesti suosituin ajokki Tahkolla on Trek, jolla ajoi vuonna 2008 18,1 ja nyt 19,6 prosenttia kuskeista. Tahkolla tehtiin ennätyksiä Pyörätohtorilta ratkaisu ongelmaan Tahko MTB on vakiinnuttanut paikkansa kotimaisessa pyörämaailmassa yhtenä kesän kohokohdista ja tällä kertaa haasteen otti vastaan reilut 1600 osallistujaa. Cannondalen prosentit 2008/2010 ovat 6,7/3,8, Canyonin 3,7/4,3, Cuben 3,4/6,4, Gary Fisherin 3,5/4,1, Giantin 4,9/6,9, Konan 4,2/3,9, Scottin 5,3/4,1 ja Specializedin 6,8/7,9. Näin adapteriin voi kiertää kiinni englantilaisella kierteellä varustetun keskiölaakerin. Vuonna 2008 etujousitetulla pyörällä ajoi 44,3 prosenttia, täysjoustolla 54,9 prosenttia ja täysjäykillä 0,8 prosenttia osallistujista. - Kaikki vain rohkeasti mukaan. Ainakin meikäläisen ajotaidoille joku 100-120 milliä molemmista päistä joustava kevyt fillari olisi paras mahdollinen. Yksi nööseistä oli Fillari-lehden painamisesta vastaavan SP-painon 47-vuotias myyntipäällikkö Matti Järvinen. Naisten 120 kilometrin paras oli Outi Marttila ajalla 7 tuntia 55 minuuttia ja 60 kilometrin nopein oli Paula Oksman ajalla 3 tuntia 15 minuuttia. Jokaisen maastopyöräilijän pitäisi ainakin kerran ajaa Tahkolla. Nyt jatketaan harjoittelua ja ensi vuonna olen varmasti taas mukana! Jos nurkissasi on houkutteleva yli 20-vuotias pyörä, jonka haluaisit saada takaisin liikenteeseen, voit törmätä yllättäviin ongelmiin. Oli tosi mahtava tapahtuma ja kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Ruoka- ja juomahuolto oli juuri sopivissa paikoissa ja suuresta ajajamäärästä huolimatta ei joutunut jonottamaan mihinkään. - Kun en ole koskaan ajanut Tahkon maastoissa fillarilla, en osannut laittaa itselleni mitään aikatavoitetta. Harmittavasti eturengas alkoi vuotaa hitaasti viimeisen nousun aikana ja laskettelin Tahkon rinteitä alas melkein tyhjällä kumilla. Loistavat järjestelyt ja mukavaa porukkaa, joiden kanssa ehti leveämmillä osuuksilla heittää läppääkin. Tuttujen puheista kuitenkin haarukoin, että neljän tunnin alitus voisi olla ensimmäisellä kerralla ihan kohtuullinen suoritus. Ensikertalaisia oli tällä kertaa mukana 34,7 prosenttia, eli lähes 600 pyöräilijää. Vanhoissa pohjoismaisissa peruspyörien rungoissa käytettiin poljinkeskiötä, joka tunnetaan nimellä Fauber. Totuus iski kuitenkin viimeistään Kinahmilla ja osasyy oli varmasti meikäläisen ajokissa, joka oli yli kymmenen vuotta vanha etujousitettu Spessun Stumpjumper. Toinen versio on tehty kierteellisiä laakerikuppeja käyttäviin runkoihin. Lisätietoja tuotteista löytyy Pyörätohtorin nettisivulta osoitteesta www.pyoratohtori.fi ja sieltä kasettikeskiöt. www.fillari-lehti.fi Fillari 13. Reitin profiili oli kuitenkin mahtava ja pääsin suurimman osan nousuista ajamalla ylös, Järvinen kiitteli. Pyörätohtorin adapterit on valmistettu teräksestä ja pintakäsitelty korroosiota vastaa niin että ne kestävät ainakin yhtä kauan kuin runko. Mutta tuleeko miehelle mieleen ajatuksia tai neuvoja niille, jotka vielä harkitsevat osallistumista. Kun vertaa osallistujia vuonna 2008 ja tänä vuonna, naisten osuus on säilynyt lähes samana, eli se on noin 10 prosenttia, joten tänä vuonna mukana oli reilut 160 naista. Suurin osa osallistujista ajaa kuitenkin 60 kilometriä, mutta tänä vuonna peräti kymmenen sissiä kiersi reitin neljään kertaan aloittaen urakkansa jo yöllä. Uudemmassa mallissa kupit painetaan muhviin. - Suuret hurraahuudot järjestäjille. Voittaja Viron Tiimo Tönisson kulutti 240 kilometrin matkaan aikaa 14 tuntia ja 7 minuuttia. Nämä vanhojen runkojen pelastajat maksavat 35 euroa ja ne on valmistettu Suomessa. Kisan alkuvuosina kuninkuusmatkan pituus oli 120 kilometriä, eli kaksi haastavaa kierrosta savolaismaisemissa. Kun Fauberkeskiöille tarkoitettu muhvi on vain 64 milliä leveä, adapteri levittää sen 68-milliseksi. Adapteri levittää muhvin 70 milliä leveäksi, ja siihen istuu italialaisella kierteellä varustettu laakeri. Kunnollisen jousituksen lisäksi olisin kaivannut myös levyjarruja, sillä käsistä loppuivat voimat, oli kuin olisi ajanut motocrossia. Vielä muutama vuosi sitten varaosia löytyi, mutta nyt Espoossa toimiva Pyörätohtori joutui kehittämään omat adapterit vanhoja runkoja varten. 120 kilometrin nopein oli Jari Heinikainen ajalla 5 tuntia 50 sekuntia ja 60 kilometrin voittaja Henri Ojala viihtyi reitillä 2 tuntia 31 minuuttia. Tällä kertaa etujousitettujen osuus oli pudonnut 35,6 prosenttiin ja täysjoustoja oli mukana jo 62,9 prosenttia. Ilman sitä olisin juuri ja juuri ehtinyt alle neljän tunnin ajassa maaliin, innokas ensikertalainen kertoi. Järjestäjät keräävät ilmoittautumisen yhteydessä monenlaista tilastoa osallistujista. Täysjäykkistenkin osuus oli hiukan kasvanut 1,4 prosenttiin. Kierteettömiin keskiömuhveihin tarkoitetussa adapterissa on yhdistävä vasenkätinen kierre ja laakerilukitteen kanssa adapteri pysyy hyvin paikallaan. Fauberin keskiöitä on kaiken lisäksi kahta eri tyyppiä, joista vanhemmassa laakerikupit ovat kierteillä muhvissa kiinni. Vaikka Fillari-lehden heebot etukäteen sanoivat maaston olevan osaksi aika vaativaa, niin silti reitin teknisyys yllätti. Reitti on haastava, mutta ei liian vaikea ja kerrankin Suomessa pääsee ajamaan kunnollisia nousuja ja laskuja. Alussa menin halpaan myös siksi, että kilometritolkulla lähdön jälkeen oli baanaa, jota olisi voinut ajaa kovempaa cyclokrossarilla. Runkojen keskiömuhvi poikkeaa niin paljon nykyään käytössä olevista, että ilman erikoisosia runkoon ei saa kiinni toimivaa laakeria
Keskinappulat oli ryhmitelty siten, että kuvio puhdistuu mudassa hyvin ja silti rengas rullaa kohtuullisen hyvin kovallakin alustalla. Myös keskinappulat on ryhmitetty lähemmäksi toisiaan rullaavuuden parantamiseksi. Tähän malliin: "100-kiloinenkin voi huoletta ajaa S.O.K.polkupyörällä. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Merkki poikineen Suomessa on maamme pyöräteollisuuden 120-vuotisen historian aikana ajettu kenties yli tuhannella kotimaisella pyörämerkillä. Suomalaisia polkupyörämerkkejä. Muuten oikein viihdyttävä, joskin nopeasti luettu teos. Hinta: 41 euroa. Nykyajan malliin monet kauppiaat ja valmistajat vain kokosivat pyöriä ulkomailta tuomistaan osista joko koti- tai ulkomaisiin runkoihin ja sitten kiinnittivät tyylikkään merkkilätkän pyörän emäputkeen. Helsingissä valmistettiin Westfieldejä, Hangossa Venus Specialeja ja Vaasassa Glorioita. Kirjan luki Markku Liitiä Ajettu WTB WeirWolf 2.5 Satuloista ja renkaista parhaiten tunnettu WTB esitteli ensimmäisen WeirWolfin vuonna 2002. Helkaman ja Tunturin tuntevat kaikki, mutta menneinä vuosikymmeninä huristeltiin myös Aulangolla, Eino Vakaalla, Ennätyksellä, Kuningas-Recordilla, Osakeyhtiöllä ja Salokaarrolla. Vanhat Velot ry julkaisi hiljattain Kalevi Lepon toimittaman kirjan Suomalaisia polkupyörämerkkejä, johon on kerätty tiedot lähes 800 pyörämerkistä, niiden valmistusvuosista ja kaupungeista. Vanhat Velot ry, Kangasala 2010. Parhaimmillaan se on kuitenkin rajussa menossa ja kovissa kallistuksissa, jolloin sivunappulat uppoavat tehokkaasti kunhan maa on edes hiukan pehmeää. Tällä hetkellä Suomessakin eletään aikoja, jolloin tällainen melko rajusti kuvoitu rengas ei ole parhaimmillaan, mutta syksyllä tilanne on toinen. Kun kotimaista valmistusta oli vielä 1950-luvulla Suomessa runsaasti, luulisi että kirjaan olisi löytynyt haastateltavaksi joku pyörävalmistaja, tai edes pyöräpajan työntekijä. Nyt WeirWolf on laitettu uusiksi ja suurin muutos on sivunappuloiden tukevuus. Maahantuoja: Bike Stuff Finland Oy Fillari-lehden arvio: Eturenkaaksi 10/10, takarenkaaksi 8/10 14 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kuvituksena on muun muassa suuri joukko vanhoja nimikilpiä. Lisänä on muutama lyhyt artikkeli esimerkiksi pyörien rekisteröinnistä ja nimikilpien valmistuksesta sekä joitakin vanhoihin pyöriin liittyviä muisteluksia. Se on samalla siro ja kevytkulkuinen" tai "Ketterästi polkee vaari, vaarilla on Jaguaari". Sen kuvio oli suunniteltu aggressiiviseen trailiajoon ja silmiinpistävää oli sivunappuloiden hiukan talttamainen vino muoto. Todella mutaiseen keliin WTB suosittelee jonkun muun renkaan käyttöä. Oma merkki oli tapa erottua muista ja kun tähän vielä lisättiin myyvä mainoslause, kauppa kävi kuin siimaa. WTB on harvinaisen rehellinen mainoslauseissaan, sillä vaikka uutuutta kehutaankin edistyneimmäksi trailirenkaaksi, samassa yhteydessä todetaan, että näissäkin asioissa on aina tehtävä kompromisseja. Ennen vanhaan tuotteiden nimisuojalla ei ollut niin väliä, joten samalla nimellä saatettiin valmistaa erilaisia pyöriä eri puolilla Suomea. 2,5-tuumaiseksi isolla ilmatilalla varustetuksi renkaaksi WeirWolf on kohtuullisen kevyt, sillä vaaka heilahti 810 grammaan. Pyörää kestää kallistaa nyt paljon reilummin kovallakin pinnalla ja silti kuvio puree maahan tehokkaasti. Toinen suuntaus oli käyttää ulkomaankielistä nimeä, jolla merkkiin saatiin hohtoa. Se kestää. Voi tietysti olla, että osaa näistä tehtiin myös ulkomailla ja suomalainen kauppias oli hakenut tuotteelleen lisenssin. WeirWolf on kotimaamme juurakko- ja kivihelveteissä kuin kotonaan. Maailmalla WeirWolf oli pehmeissä ja sekalaisissa ajomaastoissa viihtyvien fillaristien suosikki etenkin edessä, mutta moitteita sai kovalla pinnalla alle sortuva sivunappulointi. Meillä koeajossa ollut versio oli sisärenkaallinen ja taittuvakaapelinen, mutta tarjolla on myös sisärenkaattomia versioita joko 2,1- tai 2,3-tuumaisina. Runko on joustava ja 2,5-tuumainen rengas on tunnokas ajaa jopa liukkailla kallioilla ja märissä juurissa. Kirjaa saa kirjakaupoista ja alan museoista 25 euron hintaan. Esimerkiksi Voitto-pyöriä kasattiin Tampereella, Jyväskylässä ja Salossa
Sen sivut ja hihat ovat vaaleanharmaat, etu- ja takapuoli vaaleanpunainen. Takin hinta on 150 euroa. Kaikkien tuotteiden koot ovat XS-XXL. Lahkeiden alaosassa on reippaan kokoiset palat heijastinkangasta. Toimituksen tutkittavana olleen remmin pituus on 0,8 metriä ja sitä saa venyttää 40 sentin verran. Tästä on etua useimpien taakkojen kiinnityksessä. Lukon kaari on 13-millistä karkaistua terästä. Master Lock valmistaa tarvikkeita myös taakan kiinnitykseen. Sporty painaa vaatimattomat 1,24 kiloa ja maksaa 90 euroa. Saatavana on myös pelkkää lukkoa. Takana on perinteiset kolme avotaskua. Muut pituudet ovat 45, 60, 100 ja 120 senttiä. Lukon voi ajon ajaksi kiinnittää runkoon jämäkällä muovisella kiinnikkeellä. Lähinnä työmatkapyöräilyyn ja maastokäyttöön soveltuvan takin selkäpuolella on kaksiosainen, suuri tasku, jonka erikoisuutena on molemmista suunnista aukeava vetoketju. Lukko painaa 1,45 kiloa ja maksaa 26 euroa. Vahvasti Kryptoniten perinteisen kaarilukon oloinen Street Fortum lukko painaa kiinnikkeineen 1,25 kiloa ja samassa paketissa tuleva vankka 1,2 metrin mittainen silmukkapäinen vaijeri 290 grammaa lisää. Keleille, jolloin lyhyet ajohousut ovat turhan kylmät, sopivat Urheiluareenan 3/4-mittaiset mustat ajohousut. Kettingeistä pitäville on tarjolla Street Flexium -lukko. Saatavana on useita eri värejä. Tamperelaisen Urheiluareenan Sportfire-malliston pitkähihainen ajotakki sopii kevään ja syksyn lenkkien lisäksi myös viileiden kesäiltojen ajosessioihin. Ajopaita maksaa 56,90 euroa. Mukana tulee neljä avainta ja pullotelineen ruuveihin asennettava teline. Pehmuste on samaa tukevaa tavaraa kuin miestenkin ajohousuissa. Valmistaja vannottaa pesemään takamuspehmusteen 30 asteen ohjelmalla, kun taas itse housut voi pestä 40 asteessa. Minilukko on sen verran heppoinen, että sen varaan ei pidä jättää pyöräänsä yöksi, mutta kauppareissuille ja vastaaville se sopinee. Lukon sisällä oleva hammastus painuu muovitettua vaijeria vasten ja pitää sen paikoillaan. Vetoketju on kokopitkä ja ommeltu niin, että se katoaa kiinni vedettynä näkymättömiin. Urheiluareenasta kerrotaan, että XXL on oikeasti suomalainen XXL ja suurempiakin kokoja saa tarvittaessa tilattua. www.fillari-lehti.fi Fillari 15. Järeimmästä päästä on käsirautamallinen Sport-lukko, jolla pyörän voi lukita rungosta tai vanteesta kiinni sopivaan putkeen, kuten liikennemerkkiin tai kaiteeseen. Ohut vaijeri menee itsestään tiukalle spiraalille silloin kun lukko ei ole käytössä. Turvallisuuden parantamiseksi takkiin on ommeltu somisteeksi reilut kolme metriä heijastinnauhaa. Housuissa on asiallisen oloinen, paksuhko pehmuste. Painamalla vaijeri jalalla lattiaan vasten ja kiskomalla hartiavoimin toisesta päästä systeemi ei lipsunut. Remmiparien hinnat lähtevät 3,90 eurosta. Ajoasu viileille keleille Lukkoja joka lähtöön Vuonna 1921 perustettu yhdysvaltalainen Master Lock on yksi maailman suurimpia lukkojen valmistajia. Python on siitä mielenkiintoinen vaijerilukko, että vaijerin irtonaista päätä työnnetään läpi lukossa olevasta reiästä haluttu matka ja lukitaan se sitten avaimesta kääntämällä. Testiryhmä on pessyt iän kaiken kaikki pyöräilyasunsa neljässä kympissä, eikä mikään vaatekappale ole tähän asti ottanut nokkiinsa, tuskin nämäkään housut. Pythonin kymmenmillisen vaijerin pituus on 1,8 metriä, lukon paino 0,78 kiloa ja hinta 39 euroa. Paidasta on myös neonkeltainen versio. Lukon hinta on 14 euroa ja sitä on saatavana eri väreinä. Se on tyypiltään vaijerilukko, jossa vaijeri on korvattu paksulla, kankaalla suojatulla 90senttisellä ketjulla. Street Fortum -lukko vaijereineen maksaa 59 euroa. Takin korkeassa kauluksessa ja helmassa on säädettävät kiristyskuminauhat. Niille naisille, joiden mieliväri on pinkki, Urheiluareena valmistaa lyhythihaista ajopaitaa. Perinteinen pyöreä, päissä olevilla koukuilla varustettu kumiremmi on päivitetty nykyaikaan kääntämällä koukut sojottamaan ulospäin. Saatavana on sekä henkselillinen että vyötärömalli. Vaijerin halkaisija on 10 milliä, joten aivan kevyillä pihdeillä niitä ei saa poikki. 3/4-ajohousut maksavat 63 euroa. Sportyn puoliskojen välillä on joka suuntaan kääntyvä nivel, joten lukitseminen on helppoa kun pyörän vain saa tarpeeksi lähelle lukituspaikkaa. Mustan takin etuosa on tuulen- ja aika hyvin myös vedenpitävää Windtexiä, selkämys lämmintä, mikrofleecen oloista Vuelta-kangasta. Taskuun menevä, kolminumeroisella koodilla lukittava vaijerilukko painaa vain 59 grammaa. Master Lockin tuotteiden maahantuontia hoitaa Blueface Oy. Muuten samanlainen, mutta perinteisellä munalukolla ja ohuemmalla ketjulla varustettu, 0,8 kilon versio maksaa 18 euroa. Paidan pariksi sopivat lyhyet, henkselittömät ajohousut, jotka on muotoiltu naisten vartalolle sopiviksi. Tavalliseen lyhtypylvääseen, joka on alapäästä paksumpi kuin ylhäältä, ei käsirautojen halkaisija riitä. Vaijerin voi siis kiristää tiukasti lukittavan kohteen ympärille. Saimme tutkittavaksemme laatikollisen Master Lockin pyörälukkoja, jotka Suomessa eivät toistaiseksi ole hirveän tunnettuja. Naisten ajohousut maksavat 49 euroa
Testinavan suurimmat vaihteet kahdeksikosta alkaen olivat äänettömiä, mutta pikkuvaihteilla kuuluu hieman ärsyttävää hankaavaa ääntä. Jos pyörässä on normaalit alaspäin aukeavat haarukanpäät, tarvitaan ketjunkiristin, joka kuuluu napapaketin hintaan. Tällöin maasturista löytyisi Speedhubia tiheämpiä välityksiä. Suomessa pakkaskaudella voidaan käyttää ohuempaa öljyä. Grafiikan mukaan Speedhubin välityssuhteet, joissa pienimmän ja suurimman välityksen ero on 526 prosenttia käytettäessä 40-16-rattaita, vastaavat maasturin vaihteita. Pullon suukappaleen venttiilin voi halutessaan irrottaa pesua varten. Liian rasituksen välttämiseksi etu- ja takarattaan suhteellisen eron täytyy olla vähintään 2,35. Sinänsä grippari toimii täsmällisesti. Speedhubissa on 14 vaihdetta, joiden jokaisen väli on 13,6 prosenttia. Joka tapauksessa Speedhubilla pärjää hyvin jyrkissäkin ylämäissä ja suurin pykälä riittää mainiosti alamäkihurjasteluun. Firman takana on Siegfried Ullmann, joka on tehnyt yhteistyötä Rohloffin kanssa jo pitkään. Rohloffia tuo maahan ja myy netin kautta ikaalislainen Bike Station (www.bikestation.fi). Öljynvaihto sujuu navan ulkopinnassa olevan ruuvilla suljettavan reiän kautta Rohloffin omalla öljynvaihtokitillä ja öljyllä. Grammanviilaajille se ei siis sovi. Suomen hinnat vastaavat aika tarkkaan saksalaisia. Levyjarrullisen pyörän omistaja joutuu ostamaan taakse Rohloffin jarrulevyn, sillä standardikiinnitteinen levy ei sovi napaan. Jos takaratas siis on 16-piikkinen, on eturattaassa oltava ainakin 38 hammasta. Napa toimitetaan yleensä 16piikkisellä rattaalla, mutta myös 13-, 15- ja 17-hampaisia rattaita on saatavana. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Eristystä juomille Renkaanvaihto käy nopeasti, sillä vaijeriboksi lähtee irti hetkessä. Retkeily- ja työmatkakäyttöön Speedhub sopii oikein hyvin. Kun kiertovaihtimesta yrittää vaihtaa viisi pykälää pienemmälle yhdellä ranneliikkeellä, on tulos usein vähän sinnepäin. Tottuneelta Speedhubin käyttäjältä vaihdot to- dennäköisesti sujuvat sulavammin, käytetäänhän Rohloffin napoja jopa DH- ja freeridepyörissä. Pullossa on myös lenkki, josta sen voi ripustaa roikkumaan. Lisäksi tarvitaan tietysti vanne, pinnat ja puolat. Myös hinta on suolainen: napa maksaa tuhannen euron molemmin puolin. Speedhubin sisusta on täynnä hammasrattaita, joten napa on painava. Rohloffia saa nyt Suomesta Alkujaan saksalainen Siegfried Ullmann asuu nyt Ikaalisissa ja tuo Rohloffia maahan. Polar Bottle juomapullo pitää lenkkijuoman kesällä viileänä ja talvella lämpimänä ainakin jonkin verran kauemmin kuin tavallinen muovinen juomapullo. Speedhubista kuuluu jonkin verran mekaanisia ääniä, jotka valmistajan mukaan johtuvat navan rakenteesta. Saimme Fillari-lehden protopajalle ihmeteltäväksemme Rohloff Speedhub 5000/14:n. Navan lukuisat rattaat pyörivät öljykylvyssä ja öljyt vaihdetaan kerran vuodessa tai paljon ajettaessa 5000 kilometrin välein. Rohloffin nettisivulla on grafiikka, jossa verrataan Speedhubin ja perinteisillä vaihteilla varustetun maasturin välityksiä. Renkaanvaihto on helppoa, sillä napaan tulevat kaksi vaihdevaijeria kiinnittyvät boksiin, joka lähtee irti navasta avaamalla sormin pyöritettävä iso ruuvi. Myös nojapyörien käyttäjissä on vahva Rohloff-koulukuntansa. Myös Polar Bottle on muovia, mutta siinä on tuplakuori, jonka välissä on jonkin sortin alumiinifoliolta näyttävä kalvo. Tosin esimerkin 24-hampaista pikkuratasta harvemmin löytää mistään maasturista, joissa pikkuratas on lähes poikkeuksetta 22hampainen. Polar Bottle maksaa 16,95 euroa ja niitä tuo maahan Tunturi-Hellberg Oy. Legendaarisilla saksalaisilla Rohloff-vaihdenavoilla on nykyään maahantuoja Suomessa. Napa on pinnattu Sun Rimsin DS1-XC-kehään, joka puolestaan pyöri Cannondalen jäykkäperäisessä Furio-maastorungossa. Se ilmeisesti johtui navassa olleista ohuista talviöljyistä. Polar Bottle painaa 132 grammaa, kun samankokoinen peruspullo pysäytti vaa´an digitaalit 94 grammaan. Esimerkkimaasturissa on 24/32/44-rattaiset kammet ja yhdeksänlehtinen 1234-pakka. Pullon tilavuus on noin kuusi desilitraa. Vesihanasta laskettu kuuma vesi muuttui parissa tunnissa suunnilleen kädenlämpöiseksi. Pikakoe osoitti, että Polar Bottlen eristyskyky ei ole aivan termospullon tasoa, joskin talvella riittää jo se, että neste pysyy sulana. Maastokäytössä, jossa joutuu usein vaihtamaan suurelta vaihteelta nopeasti huomattavasti pienemmälle, ainakin aloitteleva Speedhubin käyttäjä on lievissä vaikeuksissa. Rakenteeltaan monimutkainen Speedhub on täyttä metallia, joten painoa kertyy mallista riippuen 1700-1800 gramman verran. Hinta: 1044,95 euroa (malli Speedhub 5000/14 CC DB) Maahantuoja: Bike Station Fillari-lehden pisteet: 9/10 16 Fillari www.fillari-lehti.fi. Speedhubin vahva etu on sen varmatoimisuus ja vähäinen huollon tarve
Leijona tempo Hämeenlinna/HlT Leijona maantie Hämeenlinna/HlT MTB-Enduro Jyväskylä/NBP Myllyn pyöräily Turku/Raisio 31.8. Vaihtaja on kiinnitetty rungon alaputkeen takapakan etupuolelle. Sekä etu- että takapyörä on laakeroitu niin, että laakerit eivät sijaitse navassa, vaan ne ovat kiinni haarukan lehdissä. Toimituksen asentajaguru Janne pisti Fubin kasaan ripeästi tosimiesmalliin lukematta kokoamisohjeita. Pakka on seitsenlehtinen ja vaihteenvalitsimena toimiva grippari latoo pykäliä silmään käänteisesti, ykkönen on siis suurin vaihde. Lamminpää XCO Tampere/P-Union 19.9. Painavaa taittopyörää ei mielikseen nostele esimerkiksi junissa ja veneissä. 22.8. Laxström alkoi kehitellä mielessään pyörää, jonka voisi taitella kokoon asunnossa säilyttämistä varten. SMMaraton, Maraton Cup Luosto/OP-P 19.9. Kun takakiekon kiinnitysmutterit avaa, irtoaa kiekko, mutta takapakka jää paikoilleen. Fubin keksijä on mustasaarelainen Ulf Laxström, joka Tukholmassa asuessaan sai tarpeekseen toistuvista pyörävarkauksista. Jos kiinnitys jostain syystä lipsahtaa auki, pyörän takapää notkahtaa alta. Painon viilaus tekisi poikaa, sillä keveys on taittopyörässä etu. Pirkka MTB Ylöjärvi/TY 1.-2.10.DH Finaali, Gaala Sappee/TaBC 10.10. 28.8. Tavoitteena on täysikokoinen pyörä, joka olisi myös hyvä ajaa. Lukuisien nivelien takia Fubin rungon sivuttaisjäykkyys ei ole kummoinen, mutta notkuminen on kuitenkin siedettävää luokkaa. Kuulostaa kummalliselta, mutta vaihteisto toimii, tosin suuremmille välityksille vaihdettaessa aika jäykästi. Polkimet ovat taittopyörämallia eli kääntyvät tarvittaessa pystyasentoon. Ohjaustankokin taittuu kahtia. Takahaarukan lehdissä on pallomaiset lisäkkeet ja haarukan yläputkissa reiät, joihin pallot uppoavat. Fubin ajokuntoon laittamisessa keskeinen osa on kuningaspultti, joka työnnetään läpi etuhaarukkaan laakeroidusta emäputkesta ja jolla rungon vaaka- ja vinoputket lukitaan paikoilleen. MTB-Enduro Turku/TVC 26.9. Saimme kokeiltavaksemme Fubin prototyypin, joka on jo lähellä Fubin lopullista muotoa. Siinä kaikki. Nappulakumi cup Hyvinkää/HyPy 19.9. Tähtisadeajot Jyväskylä/Tähtisadeajot 19.9. Niin tekevät myös takahaarukan ylä- ja alaputket. Tähän tottuu nopeasti. Takahaarukan yläputket kiinnittyvät alaputkiin kitkan ja ajajan painon avulla. Lisäksi joutuu miettimään sijoituspaikan takakiekolle sekä etukiekolle haarukoineen. 22.8. SM-tempo - Jullen Tempo Hämeenlinna/TCC 5.9. Fubissa on joukko muista taittopyöristä poikkeavia ratkaisuja vaihtajasta ja spesiaalinavoista lähtien. Taittopyörä Pohjanmaalta Jos hyvin käy, suomalainen taittopyörä Fubi (nimi tulee sanoista Future Bike) pääsee piakkoin sarjatuotantoon. Fubin ajotuntumaa toivoisi kehitettävän ennen kuin pyörä tulee sarjatuotantoon. Pyörän keula on turhan herkän oloinen suorien keulaputkien ja lyhyen "virtuaalikannattimen" takia. Kymenlaakson ajo Kouvola/KoPy Merida MTB Finlandia Messilä/CC Tailwind Laihian ajo (tempo) Laihia/LaihLu Bianchi-cup Siippoo/IK-32 Ratakilpailu Helsinki XCO maastokilpailu Pyhätunturi/OP-P Nuuksion Pitkäjärven ympäriajo Espoo/CCH 25. Kasaan taiteltu Fubin runko satula alimpaan asentoonsa painettuna vie tilaa suunnilleen 80x25x30 senttiä, joten se mahtuu vaikka sängyn alle. 26.8. SM Cyclo Cross Helsinki/CCH www.fillari-lehti.fi Fillari 17. Etupyörä pyrkii kääntymään turhan innokkaasti sivuun suoralta ajolinjalta eikä pyörällä oikein tee mieli ajaa ilman käsiä. Bianchi-cup Hausjärvi/HyPy 4.9. Fubin vaihteisto on mielenkiintoinen. Nettisivuilla Fubin painoksi väitetään 12 kiloa. 28.8. Pikkurissat on sijoitettu eturattaan taakse. Painoa alemmas, ajo-ominaisuudet sulavammiksi ja vaihteisto paremmin toimivaksi, niin miksipä ei. Tapahtumakalenteri 21.8. 24.8. 29.8. Omatekoisen oloinen mitä se todennäköisesti onkin takavaihtaja on koneistettu muutamasta metallikappaleesta, jotka on yhdistetty toisiinsa pulteilla. 29.8. 5. Tour de Helsinki Helsinki 12.9. Tässä on ei-insinöörin silmin Fubin arveluttavin rakenteellinen yksityiskohta. Nyt kuningaspultin kiristämiseen pitää käyttää kiintoavainta, mutta jatkossa avain integroidaan ohjaustangon toiseen puoliskoon. 29.8. No, se ei tehnyt sitä koeajolenkillä eikä varmaan myöskään suunnittelijoiden testiprosessin aikana. 28.8. Vaaka- ja vinoputki sekä kolmas, runkokolmion keskelle jäävä putki, on nivelöity takapäistään, joten ne kääntyvät pyörän kuljetusta ja varastointia varten pystyputken suuntaisiksi. Toimituksen digitaalivaaka näytti lukemaa 16,7 kiloa (mukana polkimet ja muovinen irtolokari). Samanlainen kiinnitys on rungon pääkolmion ylimääräisen putken etupäässä. Kyseessä on 26-tuumaisilla kiekoilla varustettu, paljon kekseliäitä ratkaisuja sisältävä teräsrunkoinen seitsenvaihteinen pyörä. Nähtäväksi jää, saavatko Dahon, Brompton ja kumppanit varteenotettavan kilpailijan suomalaisesta, niitä suurempipyöräisestä Fubista
päivänä alkoi pariskunnan uusin reissu, tällä kertaa he kiertävät pyörillään Islantia. Kirja on englanninkielinen. Hyvästejä jätettäessä Christoffer esittää mielessään anteeksipyynnön: "and sorry about thinking that you were a psycho killer". Oman lisänsä Lekojen matkaan ainakin ulkopuolisen mielestä tuo se, että Kaisan molemmat jalat on amputoitu, joten hän polkee hiilikuitusäärten voimin. Pyörän jousituksen toimintaa röykkyisellä alustalla kehutaan mainioksi, sen sijaan tasaisella ajettaessa kehotetaan pistämään perän lukitus päälle. Kisakatsomosta puuttui lisäksi ilmastointi, joten tunnelma kohosi väkisinkin kuumaksi, semminkin kun ulkona oli yksi kesän kuumimmista hellepäivistä. Aikaisemmin Lekat ovat pyöräilleet 1700 kilometrin matkan Pohjois-Norjan Mehamniin, manner-Euroopan pohjoisimpaan kaupunkiin. Tuolloin ei televisiojuontaja Bettina Sågbomista vielä tiedetty, mutta nyt silmään pistää naisten yhdennäköisyys. - Väkeä oli sen verran paljon, että emme ehtineet virittää mitään laajempaa keskustelua ammattipyöräilystä. Ensimmäiset ammattipyöräilyfanit olivat paikalla heti lähetyksen alkuvaiheessa puolen kahden aikaan iltapäivällä ja lisää ilmaantui kisakatsomoon kilpailun edetessä. Eurosportin selostajakaksikolle lähetettiin paikan päältä tekstiviesti ja Selinit mainitsivatkin lähetyksessä, että "Helsingissä on iso porukka kokoontuneena katsomaan 17. Selitys löytyy tarkemmin tekstiä lukiessa, pyörän omistaja on vaihtanut Shimanojen tilalle Sachsin (siis nykyisen Sramin) kiertovaihtimet. Täysjoustopyöristä testattavana oli muun muassa GT i-Drive 2000. Olosuhteet eivät suosineet foorumilaisia, sillä Eurosportin lähetyksen katsominen selostuksen kera ei onnistunut kuin ravintolan pienessä sivunurkkauksessa. Testissä oli muun muassa Mercedes-Benz Hybrid, jossa oli sähköavustuksen ohella myös hihnaveto - joka sekin on edelleen aivan maailmanvalloituksensa kynnyksellä. Runko lähti takuukorjattavaksi Amerikkaan, mistä tuli jonkin ajan päästä takaisin aivan uusi runko. Suurimmat kohahdukset tulivat siinä vaiheessa, kun Andy Schleck hyökkäsi kymmenisen kilometriä ennen maalia ja vain Alberto Contador pystyi seuraamaan häntä. Keskustelut käytiin lähinnä pöytäkohtaisesti muutaman hengen kesken. Lienee sanomattakin selvää, että laite oli sinkula. Helsingissä sitä myyvät myös Akateeminen Kirjakauppa, Kiasman kauppa ja Pitkämies-sarjakuvaliike. Elokuun 6. Don Rosan pikkutarkkaa piirrostekniikkaa ihailevat saattavat nyrpistellä pelkistetyille kuville, mutta kannattaa bongata pieniä, herkullisia yksityiskohtia ja paneutua eteenpäin soljuvaan tarinaan. Lekat ovat perehtyneet Bhakti-joogaan ja hindulaisuuteen, joten pyörämatkalla on myös henkinen ulottuvaisuutensa kuten millä tahansa muullakin pitkällä pyöräretkellä. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Foorumin maantietietäjät Sports Academyssa Fillarifoorurin maantieasiantuntijat järjestivät heinäkuussa miitin kokoontumalla seuraamaan Tourin 17. Tapaamisesta tiedotettiin Fillarifoorumin ammattilaispyöräilypuolella reilua viikkoa ennen h-hetkeä. Tuosta matkasta kertovaa ohutta sarjakuvavihkosta on saatavana viiden euron hintaan. Fillari-lehti suosittelee! Kirjan luki Markku Liitiä www.fillari-lehti.fi 18 Fillari. Hahmot muistuttavat etäisesti Minni ja Mikki Hiirtä sekä Aku Ankkaa. Tour d´Europea voi tilata 25 eurolla suoraan Kaisa ja Christoffer Lekalta osoitteesta info@yogaofcycling.com. Saksassa on tulla tenkkapoo, kun toinen jalka katkeaa pultin pettäessä. Tiiliskiven paksuisen teoksen lukemista nopeuttaa (tosin eihän sarjakuvia lukiessa saa olla kiire) se, että kertomuksen ruudut ovat suuria, enimmäkseen aukeaman, välillä sivun, kokoisia. Akkujen toiminta-aika vaikuttaa kymmenen vuotta sitten olleen sähköpyörien akilleen kantapää. Pyöräilyä sarjakuvana Ei hassumpi idea: Tarina pyöräretkestä Porvoosta Nizzaan Välimeren rannikolle sarjakuvan muodossa. Pezzo voisi hyvin olla Sågbomin pikkusisko. Puhekuplien kirjoitusvirheet olisi voinut poistaa muuten kuin mustilla päällesutatuilla neliöillä. Porukka tuntui viihtyneen hyvin Sports Academyssa ja kaavailemme uutta meetingiä syksymmällä ajettavan Espanjan ympäriajon yhteydessä, Vetooo kertoo. 10 vuotta sitten Fillari 5/2000 Mieslukijoilla oli viitosnumerossa rutkasti silmäniloa, sillä italialaisen maastopyörätähden Paola Pezzon haastattelussa ei kuvissa ollut säästelty. Tekikö Shimano kymmenen vuotta sitten maastopyöriin kiertovaihtajia. Oma fillari -jutussa esitteli Arto "A.M.-setä" Mäkinen teräsrunkoisen (Reynolds 853) Phil Woodinsa. Kaisa ja Christoffer Lekan Tour d´Europe on 470-sivuisena paksuin Suomessa tähän mennessä julkaistu sarjakuvakirja. I-Drive oli tuolloin kolmisen vuotta vanha ratkaisu, jossa takajousitus perustuu omintakeiseen kelluvaan keskiöön. Sähköavusteiset pyörät olivat tulossa Suomeen jo kymmenen vuotta sitten - ja ovat edelleen. Tunnelma Sports Academyn katsomossa oli paikalla olleen nimimerkki Vetooon mukaan viileän analyyttinen, joskin Selinien lohkaisut saivat aikaan naurunremakoita. etappia helsinkiläiseen ravintola Sports Academyyn. Kuvissa näkyvät kuitenkin gripparit. Paikalla oli parhaimmillaan parikymmentä foorumilaista, kun Col du Tourmalet´hen päättynyt maalinousu alkoi puoli kuuden paikkeilla alkuillasta. Apuun tulee aluksi epäilyttävältä vaikuttanut Zimmer frein isäntä, jonka varastoista löytyy korvaava pultti ja matka saattaa jatkua. etappia". Vaikka kyseessä oli huippuluokan runko, sai miehemme sen myöhemmin tavalliseen tapaansa rikottua. A.M.-setä tilasi rungon tehtaalta Yhdysvalloista ja pulttasi siihen Lohjalla kiinni laatuosat. Lopulta etapin voitti Schleck. Ei kannata pelästyä, saarnoja ei kuulla vaan teksti on pikemminkin humoristista ja tilannekomiikalla herkuttelevaa. Cannondale Jekyllin testissä herättää kummastusta, että pyörässä sanotaan olevan Shimanon XT -vaihteensiirtäjät
Pisin telkkarietappi kesti 5 tuntia 44 minuuttia, jonka aikana Habalta kului energiaa 3300 kilokaloria. Haba ei ole mikään piintynyt, langanlaiha maantieniilo, joka ajaa 15000 kilometriä vuodessa. Keskeyttäminen tuli Haballe mieleen ainoastaan Tourin ensimmäisen välipäivän jälkeisillä kahdella etapilla, joita molempia Eurosport seurasi yli viiden tunnin ajan. Kilometrejä kertyi kunnioitettavat 144. Tourin aikainen kuntopyöräily ei vienyt Haban voimia aivan täysin, vaan hän ehti tehdä muutakin. Siinä hän kertoi virittäytyvänsä oikeaan Tour-tunnelmaan polkemalla kunkin etapin televisiolähetyksen ajan kuntopyörää. Ei liene väärin puhua kuntolomasta, jollaista jo takavuosien lottomainosäijäkin haikaili. Haban kesäloma alkoi tänä vuonna 2. Ajon aikana nautin Dexalin energiajuomaa, energiageelejä, patukoita ja banaaneja. Itse poljin viimeisenä päivänä reilut pari tuntia. - Sen lisäksi, että säädin kuntopyörän vastusta reitin mukaan, pistin käyttämäni tuulettimen sivutuuliosuuksilla puhaltamaan samalta puolelta kuin se puhalsi pyöräilijöillekin. Ikä: 38 vuotta Ammatti: Paperimies Perhesuhteet: Seurustelee Mieliruoka: Kanapasta Mielimusiikki: Kaikki käy Pyöräkalusto kuntopyörän lisäksi: Vanha 7-vaihteinen Crescent Selinit ottivat tamperelaisen Haban vinkistä vaarin ja ryhtyivät lähetysten aikana hehkuttamaan Haban kuntopyöräilysaavutuksia. Ei aivan ammattilaisten tahtiin, mutta tamperelaisittain erinomainen suoritus. Asunnossa ei ollut lämpömittaria, mutta Haba myöntää, että aika lämmintä oli. Persoona Harri "Haba" Alatalo TEKSTI: MARKKU LIITIÄ Habana tunnetusta Harri Alatalosta tuli salamana julkkis, kun hän lähetti Ranskan ympäriajoa selostaneille Peter ja Christian Selinille tekstarin. Tässä taas yksi todiste pyöräilyn hyvää tekevistä vaikutuksista! Eurosportille raportoinnin ohella Haba päivitti urakkaansa myös Facebook-sivulleen. www.fillari-lehti.fi Fillari 19. - Kyllä mää jokusen lenkin teen, Haba toteaa vaatimattomasti. - Silloin ahdisti, mutta en antanut periksi, Haba muistelee. Haba nimittäin kertoo ryhtyneensä Tourin aikana seurustelemaan. - Aamupalaksi join kahvia ja söin puuroa höystettynä seesaminsiemenillä, mustikkakeitolla ja raejuustolla. Kunkin päivän etappiin Haba valmistautui liki samanlaisella huolella kuin Tourin ammattilaiset. Lisäksi otin päivittäin magnesiumia. Keskimäärin kuntopyörä sai kyytiä sadan kilometrin verran per etappi. Moni traineri, johon kiinnitetään tavallinen pyörä, on aika äänekäs, mutta Haban kuntopyörässä on hiljainen kestomagneetti. Kolme tuntia ennen starttia haarukoin ison lautasellisen pastaa. Sunnuntaina minulla oli joukkue mukana ja pistin jokaisen polkemaan kymmenen minuutin ajaksi. Tourin aikana miehestä hupeni painoa reilut kuusi kiloa ja vatsan ympärys kutistui viisi senttiä, joten Haban kunto ja olemus kohenivat melkoisesti kolmiviikkoisen koitoksen kuluessa. - Tunteja kertyi lauantaihin (Tourin viimeistä edellinen päivä, jolloin ajettiin henkilökohtainen aika-ajo) mennessä 70 ja vielä minuutti päälle. Tour käynnistyi seuraavana päivänä, joten aikaa ammattipyöräilyn seuraamiseen oli riittämiin. Lauantain aika-ajon Haba aloitti lämmittelemällä ensin kymmenen minuutin ajan ja vetämällä sitten täysillä saman 52 kilometrin matkan kuin Schleck ja Contador. Aikaa meni 1.20,51 keskisykkeellä 140. Karhu-merkkinen kuntopyörä sai kyytiä vain Tourin aikana. M-Realin kartonkitehtaalla työskentelevä Haba polkee kyllä työmatkansa seitsenvaihteisella vanhalla Crescentillä, mutta siihen se miltei jääkin. Kilokaloreita kului kuntopyörän mittarin mukaan 1035. Pyörän alla oli matto estämässä hien tippumisen lattialle, Haba kuvailee. päivänä heinäkuuta. Juomapuolta täydensin vedellä ja vissyllä, ja etapin jälkeen join Reco-palautusjuomaa. Kisalähetysten ulkopuolella Haba ei juuri koske kuntopyöräänsä. Kerrostalon viidennessä kerroksessa asuva Haba ei aiheuttanut kuntopyöräilyllään häiriöitä naapureille. Haba muistelee lähettäneensä tekstarinsa viidennen etapin aikana ja kuntopyöräilytempaus jatkui Tourin loppuun asti eli täydet 21 etappia prologi ja aika-ajo mukaan lukien. Kuten muistamme, heinäkuu oli Suomessa tänä vuonna harvinaisen kylmä ja sateinen, joten mitäpä sitä muuta olisi lomalla kannattanut tehdäkään kuin polkea sisätiloissa kuntopyörää. Aina kun ammattilaiset lähtivät kipuamaan mäkeä, väänsi Habakin kuntopyöränsä vastusta tiukemmalle
Specialized esitteli vuoden 2011 mallistonsa Kalliovuorilla Specializedin vuoden 2011 maantiepyörämallisto ei tarjoa cyclokrossari CruXia lukuun ottamatta uutuuksia, mutta etenkin Roubaixja Allez-malleja on kehitetty edelleen voimakkaasti. Kokonaan uusi pyörämalli maantiekuskeille on Spessulta tulossa vuodelle 2012, mutta siitä suunnittelijat eivät vielä kertoneet sen enempää. 20 Fillari www.fillari-lehti.fi
Saman tempun teki viime vuonna Tom Boonen. Insertit on sijoitettu takahaarukan yläputkien puoliväliin ja haarukan alaosaan. Nimensä mukaisesti Roubaix on suunniteltu etenkin huonokuntoisille teille, joiden epätasaisuuksia se suodattaa Zertz-joustimiensa (amerikaksi insert) ansiosta erinomaisesti. Kisakuskit kuulemma tykkäävät maantiepyörämäisistä kulmista myös krossareissaan. Vailin solaan 3250 metrin korkeuteen johti moottoritien tuntumaan rakennettu hieno pyörätie. o muutaman vuoden markkinoilla olleen Roubaix´n uusin kehitysversio kulkee nimellä SL3. Tallikuskien Rou- www.fillari-lehti.fi Fillari 21. Nettisanakirja suomentaa insertin muun muassa sisäkkeeksi, joka kuvaa hyvin Zertz-palikoiden sijoitusta rungon ja haarukan putkissa. J Vaikka rungon pystysuuntainen jousto on Spessun mukaan kasvanut nykyiseen Roubaix SL2:een verrattuna, on Specializedin insinööritiimi samalla pystynyt lisäämään rungon sivuttaisjäykkyyttä etenkin takahaarukan ja keskiön tienoilla. Perusideana on, että mukavampi (Spessu käyttää sanaa smoothness) runko on samalla nopeampi, kun liika tärinä ei rassaa kuskin voimia ja hermoja. COLORADOSSA: MARKKU LIITIÄ JA JANI KAAJALUOMA KUVAT: CARSON BLUME, WIL MATTHEWS JA MARKKU LIITIÄ UUSI KROSSARI ja päivityksiä maantielle Cyclokrossari CruXin geometria on käytännössä identtinen Tarmacin kanssa. Fabian Cancellara voitti viimekeväisen Paris-Roubaix-klassikon juuri Spessun Roubaix´lla
Kun Spessun maantiepuolen tuotejohtaja Brent Graves avasi Keystonessa Coloradossa järjestetyn uutuusesittelyn, nökötti hänen vieressään korokkeella suojakankaalla peitetty pyörä. Coloradon päällysteet eivät olleet kaikin paikoin parasta A1-luokkaa, mutta Roubaix tasoitti pienet epätasaisuudet hienosti. Meno oli maantiepyöräksi erittäin mukavaa ja ero normaaliin hiilikuiturun- koiseen kilpuriin ilmiselvä. Uudet vaijerinviennit sopivat myös Shimanon DI2 -sähkövaihteille. Ehkä testikuskin painolla oli osuutta asiaan, mutta oma Roubaix´ni pysyi asfaltilla, tosin hieman vaappuen. Ulkoisesti Roubaix SL3 eroaa nykyisestä versiosta etenkin siinä, että vaijerit on vedetty runkoputkien sisään. Haarukanpäät ovat nyt kokonaan hiilikuitua, jolloin runkoon kohdistuvat rasitukset jakautuvat tasaisemmin. Lenkeille lähdettiin yli 2800 metrin korkeudelta ja enimmillään noustiin jollei ohut ilma tehnyt tepposia ennen sitä noin 3650 metrin korkeuteen. Specialized esitteli vuoden 2011 mallistonsa Kalliovuorilla... baix´t ovat kuulemma rungon emäputken osalta hieman modattuja matalamman ajoasennon saavuttamiseksi. Vakaus korostui entisestään pari päivää myöhemmin huikeassa, korkeuseroltaan 700 metrin laskussa Vailin solasta Vailin kaupungin laitaan. Vaikka tärinät suodattuvat mainiosti, Roubaix´n ajotuntuma on jämäkkä. Kansainvälinen toimittajajoukko odotteli jonkin sortin uutispommia, mutta kun Graves lopulta nykäisi kankaan pois, alta paljastui Roubaix, jonka runkoon oli kiinnitetty jättikokoinen Duracell-paristo. Myös Zertz-palikat ovat hivenen erimuotoiset. Lenkin alun mutkaisella ja alamäkeen ajettuna vauhdikkaalla pyörätieosuudella pyörä meni kurveissa täsmällisesti sinne minne pitikin. Roubaix käyttäytyi kovassa vauhdissa rauhallisesti ja kuskin itsesuojeluvaisto hillitsi nopeutta huomattavasti aiemmin kuin pyörän ajo-ominaisuudet. Samankokoi- Coloradossa maantiepyöriltä vaaditaan myös hyviä alamäkiominaisuuksia. Spessu nimittää hiilikuiturunkoisten kilpuriensa emäputkia Cobra head tubeiksi. Nimi tulee emäputken kobran leveää päätä muistuttavasta muodosta, jonka ansios- ta emäputken liitos vaaka- ja vinoputkiin on erittäin tukeva. Kuvan kuski oli yksi ryhmän nopeimmista laskijoista. 22 Fillari www.fillari-lehti.fi. Myöhemmin maantiellä ajoa pyrki hyydyttämään ankara sivuvastainen tuuli, joka pahimmassa puuskassa työnsi kaksi kuskia ulos tieltä. Pitkiä mäkiä riitti enemmän kuin laki salli, keuhkot vinkuivat viimeisillään, eikä alle 2500 metriin laskeuduttu lainkaan. Paluumatkan pitkässä alamäessä nopeudet kasvoivat paikka paikoin koviksi. Syyt rauhalliseen ja luotettavan oloiseen ajotuntumaan löytyvät Roubaix´n hieman loivemmasta keulakulmasta (72 astetta tämän vuoden mallissa, 54-senttinen runko) ja pitkähköstä akselivälistä (100 cm runkokoossa 54). Roubaix´ta ja muita Spessuja ajettiin Keystonessa haastavissa olosuhteissa. Ylhäällä käännyttiin ympäri ja palattiin samoja jälkiä takaisin. Emäputken geometriassa on Roubaix´n tapauksessa pystytty Spessun insinöörien mukaan säilyttämään pystysuuntainen mukavuus, sillä putken muodon ansiosta rakenteessa ei ole tarvinnut käyttää ylen määrin jäykkää kuitua. Spessun väki pisti alkukesän villit huhut Cancellaran pyörän rungon sisälle kätketystä apumoottorista reippaasti läskiksi. Noin 80 kilometrin ensilenkillä Keystonesta laaksoa alas oli aluksi 30 kilometrin verran lievää tai hieman jyrkempää alamäkeä, jota seurasi pitkä, korkeuseroltaan noin 400 metrin nousu Uten solaan
Pyörä kääntyy ketterästi, on vakaa kovavauhtisessa päällystetyssä alamäessä, eivätkä krossariksi jyrkät kulmat muistuta olemassaolostaan negatiivisesti. Spessun suunnittelijoiden mukaan kisakuskit haikailevat maantiepyörän oloisia krossareita, joten CruXin muotoilulla ja geometrialla on paljon yhteistä Spessun maantiemallin Tarmacin kanssa. Ensimmäisen testilenkin Roubaix on varustettu Shimanon Dura-Ace-osasarjalla ja -hiilikuituvanteilla. Molemmat laitteet olivat malliston lippulaivoja eli S-Works-versioita. Roubaix´sta ovat peräisin takahaarukan Zertz-vaimentimet, jotka tosin puuttuvat tanakasta, erityisesti CX-kisakäyttöön suunnitellusta hiilikuituhaarukasta. Niille kuskeille, jotka haluavat pyöränsä ohjaustangon sijaitsevan roimasti satulan pintaa alempana, ei Roubaix ole paras vaihtoehto. On makuasia, kumman setin valitsee, sillä sekä ison että pienemmän ässän tuotteet toimivat erinomaisesti. Hiekalla Spessun 34-milliset Captain CX-krossarirenkaat toimivat hyvin, asfaltilla kevyempi rengastus olisi paikallaan. Punavalkoinen Roubaix on tyylikäs kokonaisuus. Roubaix Pro SL3 kompaktikammilla ja Dura-Aceosasarjalla maksaa 4999 euroa. Suunnittelussa on ajateltu pyörän kantamista kisoissa ja kuraisia käyttöolosuhteita, joten vaijerit on vedetty rungon sisään. Sähkötön versio on luonnollisesti edullisempi ja pelkän runkosetin saa 2799 eurolla. Toisen lenkin pyörään oli ruuvattu Sramin Redit ja Rovalin hiilarikiekot. Menoa ei haittaa se, että miehellä on toisessa jalassaan proteesi. CruXin hiilikuitukeula ei väpätä jarrutuksissa, sillä vaijerin kuoren stoppari on kiinni haarukan kaaressa. www.fillari-lehti.fi Fillari 23. Kuntoilukäytössä tästä ei ole haittaa, pikemminkin päinvastoin. Ohjainlaakeri on alapäästään puolitoistatuumainen. 56-senttisen Roubaix SL3 -rungon painoksi luvataan 965 grammaa, mikä on liki 100 grammaa vähemmän kuin nykyisen SL2-runkoversion paino. CruXin emäputki on lyhyempi kuin Tricross-malleissa, kulmat hieman jyrkemmät ja takahaarukka lyhyempi. CruXia saa joko hiilikuituisena SWorks-versiona tai alumiinisella E5-rungolla. CruXin hiilikuiturungossa on onneksi Body geometry -tohtori Andy Pruitt testaa Spessulle kehittämiään tuotteita ahkerasti itsekin. Lyhyehköllä koeajolenkillä hiilarirunkoinen CruX Pro istui alle hyvin luonnikkaasti. Se ei sijoitu merkin nykyiseen Tricross-cyclokrossarien sarjaan, vaan on kisapyörämäisempi. Lyhyen emäputken takia myös ajoasento on krossariksi kisamaisen matala tai ainakin sen saa sellaiseksi riippuen siitä, paljonko myyntimalleihin jätetään prikkoja haarukan kaulaputkeen. Vaikka tuote on erinomainen, tavallisen kuluttajan ostointoa hillitsee S-Works Roubaix´n hinta, joka Shimanon DI2-sähkövaihteilla on 9799 euroa. Koska Roubaix´n suunnittelufilosofia lähtee siitä, että se olisi mahdollisemman mukava ylipitkillä lenkeillä ja rupisilla asfalteilla, on myös ajoasento perinteisiä kisapyöriä pystympi. Suomessa ennätyssuosittujen cyclokrossarien ystäville Spessu tarjoaa ensi vuodelle aivan uuden krossarimallin CruXin. Vaijerit on nyt vedetty rungon sisään. sen kisatykki Tarmacin luvut ovat 73 astetta ja 97,3 senttiä
Pitkään tuotannossa olleeseen Epiciin on tehty melkoisia uudistuksia ja siitä on nyt saatavilla superkevyt 29-versio. S-Works CruX -runkosetti, mukana kammet, maksaa Suomessa 2599 euroa. Kokonaista pyörää haluaville on tarjolla CruX Expert Carbon varustettuna Sramin uudella Apex-osasarjalla samoin 2599 euron hintaan. Shimanon 105-sarjan kilpailijaksi suunnitellussa Apexissa on normikampien ohella tarjolla compact-vaihtoehto, jossa 50/34eturattaiden parina on laaja 11-32pakka. Alumiinirunkoinen CruX Comp Apex-sarjalla maksaa 1799 euroa. Pelkkä CruX-runkosetti alumiinisena maksaa 819 euroa. Lokasuojien ja tavatelineen kiinnityspisteet loistavat poissaolollaan, joten pyörää ei ole tehty työmatkojaan ympäri vuoden ajaville suomalaisille, sen sijaan kisakäyttöön ja kuntoiluun se sopii hyvin. Eräitä hiilikuituhaarukkaisia krossareita vaivaava etujarrun vinkuna ja haarukan väpätys tiukoissa jarrutuksissa on CruXissa poistettu siirtämällä jarruvaijerin kuoren stoppari kannattimen alta alemmas ja kiinni etuhaarukan kaareen. Näin jarruvoimien aiheuttama notkuminen on saatu kuriin ja voimakkaatkin jarrutukset sujuivat erinomaisen tasaisesti. Tähän on päästy muun muassa leventämällä pystyputken alapäätä ja muotoilemalla se keskiön tuntumassa hieman kulmikkaaksi. Shimanon Tiagran ja Deore LX:n sekoituksella varustetun CruX Eliten hinta on 1399 euroa. Coloradon koeajopyörään oli ruuvattu Sramin Rivalit, joten ajokokemukset Apexista jäivät vielä saamatta. Esimerkiksi Allez Comp kompaktikammilla ja Sramin Apex-osasarjalla maksaa 1549 euroa ja pelkkä runkosetti 699 euroa.q Trailikuskeille Camber, naisille uusi Safire, muihin malleihin päivityksiä XC-trailipyöräksi luokiteltu uusi Camber sijoittuu Epicin ja Stumpjumper RSR:n väliin. Geometria vastaa nyt Tarmacia ja ohjaus on pyritty saamaan entistä täsmällisemmäksi alaspäin levenevällä emäputkella ja ylikokoisella alemmalla ohjainlaakerilla. Proja 29-malleissa on Sramin kahden rattaan hiilarikammet ja takana Shimanon XTR-kymppipakka. Maastopuolelle Specialized esittelee ensi vuodeksi uuden Camberiksi ristityn, 120 milliä molemmista päistään joustavan XC-trailipyörän. Takahaarukan uudelleenmuotoilulla taas on haettu takapuoliystävällisempää ajotuntumaa. Spessun alumiinirunkoista Allezia on tulevalle mallivuodelle kehitetty rankalla kädellä. Rungon jäykkyyden ilmoitetaan kasvaneen 20 prosentilla. Expert Carbonia lukuun ottamatta pyöriä on jo saatavissa. Specialized esitteli vuoden 2011 mallistonsa Kalliovuorilla... edes yksi pullotelineen paikka, vaikka perinteisesti oikeissa kisatason crossareissa ei pulloa raahata ikinä mukana. Lisäksi DH-ohjus Demoa on kehitetty Spessun tallikuskien antaman palautteen pohjalta ja naisten Safiretäysjousto on pistetty kokonaan uusiin puihin. 24 Fillari www.fillari-lehti.fi
Takajousitus poimi niin pienet kuin vähän isom- Enduroa saa hiilikuitu- ja alumiinirungolla sekä kisavalmiina EVO-mallina. Myös alamäkiosuudet, joita oli riittämiin, sujuivat notkeasti ja yllätyksittä. Uusi systeemi ei ole aivan samanlainen kuin jo olemassa oleva (joskin harvinainen) 142 millin takanapastandardi, joten uutuus on nimetty 142+:ksi. Spessu käyttää maastureissaan nykyään kaksirattaisia kampia ja kymppipakkaa aina kun se on mahdollista. Hinnaston yläpään FSR Pro malli maksaa 2999 euroa. Epiceissä, täysjousto-Stumpjumpereis- Demon runko on muuttunut radikaalisti. Spessun ilmoituksen mukaan pyörä painaa 9,66 kiloa. Camberien hintahaarukka on laaja lähtien 1699 euron hintaisesta Camber FSR Compista. Camber Pro -malleissa on edessä Sramin kaksirattaiset hiilikuitukammet ja takana Shimano XTR -kymppipakka. Painoiltaan Camberit ovat kohtuullisia. Kahteen eturattaaseen on menty paitsi käyttäjien vaatimuksesta, myös painon säästön takia. Halvemmat mallit tulevat kolmella eturattaalla. Normaalikokoisin kiekoin varustetuissa Cambereissa on 120 milliä joustoa sekä edessä että takana, kun 29-versiossa joustoa löytyy sata milliä. Myöskään 68,5 asteen ohjauskulma ei tuntunut yleensä pidempiin joustoihin ja loivempiin ohjauskulmiin tottuneen testaajan mielestä liian jyrkältä. Etuna on sekin, että itse vaihtaminen on kahden rattaan systeemissä sujuvampaa. Kiekko lähtee helposti irti haarukanpäissä olevien ohjurien ansiosta. Kaikissa on korkeuden pikasäädöllä varustettu satulatolppa. matkin ryskyt mallikkaasti eikä testikuski Jani saanut Foxin takaiskaria pohjaamaan kertaakaan. Se on kevyempi, kerää vähemmän kuraa ja takahaarukka on hyvin lyhyt. www.fillari-lehti.fi Fillari 25. Takajousituksen joustogeometria oli saatu todella progressiiviseksi, mutta alkuherkäksi. Pyörä oli kovassa vauhdissa hyvin vakaa. Testikuski Jani luonnehti Camberia kolmella sanalla: "helvetin hyvä trailipyörä". Neljän tunnin mittaisella koeajolenkillä Camber yllätti positiivisesti. Kahden rattaan kampia löytää Epicin ja Camberin ohella myös muun muassa Endurosta ja Stumpjumperista. Voi hyvinkin olla, että muutaman vuoden kuluttua kolmen eturattaan maasturit ovat samanlaista historiaa kuin tietokoneen korppuasemat. Camberin perässä ei sovelleta Spessun Brain-jousitusteknologiaa, vaan takaiskareina käytetään mallista riippuen tavallisia Foxin ja RockShoxin tuotteita. Välitykset sovitetaan pyörän käyttötarkoituksen mukaan. Suomi-tyyppisiä kivikoita ja juurakoita ei Keystonessa ollut, joten Camberin soveltuvuus niihin selviää myöhemmin. 12-millisellä läpiakselilla varustetun navan leveys on 142 milliä normaalin 135:n sijaan. Kevyemmäksi ei Spessun mukaan pistä mikään muu merkki. Yli 3000 metrin korkeudessa ajettuun vaihtelevaan vuoristolenkkiin sisältyi muun muassa 50 minuutin mittainen yhtäjaksoinen alamäki sekä 40 minuuttia nousua putkeen. Uusissa Epiceissä on nyt kahden eturattaan kammet lukuun ottamatta malliston karvalakkiversiota Compia. Ideana on ollut tehdä hyvä jokapaikanpyörä, jonka joustot riittävät useimpiin ajotilanteisiin, joka kiipeää hyvin mäkiä ja on kohtuullisen kevyt ja edullinen. Camberien geometria on pitkälti sama kuin Stumpjumpereissa. Kasvanut navan laippaväli merkitsee tukevampaa kiekkoa. Vaikka painoa on saatu viilattua alaspäin, on rungon jäykkyys tietysti kasvanut tämän vuoden malliin verrattuna. 26 tuuman kiekoilla varustettu Camber Pro painaa karvan verran yli 12 kiloa ja 29-versio hitusen alle 12,5 kiloa. Camber sijoittuu Spessu-asteikolla puhtaasti XC-käyttöön tarkoitetun Epicin ja pidempijoustoisen XC-trailipyörän Stumpjumperin väliin. C amberia on saatavana ainoastaan alumiinirunkoisena ja siitä valmistetaan myös 29-versiota. Mäkiä Camber kiipesi nykymittapuun mukaan suhteellisen lyhytjoustoisena pyöränä hyvin. Milloinkohan ysiysi-hinnoista muuten päästään niin pyöräalalla kuin muuallakin eroon. Camberien keulat tulevat niin ikään joko Foxilta tai Rokkarilta. Epicin takanapa ja -haarukka ovat entistä leveämpiä. Uudella hiilikuiturunkoisella, 29tuumaisella S-Works Epicillä Spessu lyö tiskiin muikeat painolukemat
Myös iskarin öljyt kuumenevat pidemmillä radoilla nyt vähemmän, jolloin iskarin säädöt eivät muutu itsestään kesken kaiken. Halvinta mallia lukuun ottamatta kaikissa Epiceissä on nyt kaksirattaiset kammet. Monituntisessa koeajosessiossa Keystonen laajassa bike parkissa, jonka korkeusero oli liki 800 metriä ja josta löytyi liki 90 kilometriä traileja helpoista huippuvaikeisiin, Demo osoittautui ennakkokehujen arvoiseksi. Itse asiassa Spessun insinöörit väittävät uuden Demon takahaarukan olevan lyhyempi kuin missään kilpailijassa. Systeemiä on vuosien kuluessa paranneltu ja se on osoittautunut toimivaksi. Vaikka perä toimi hyvin jo ilman sen kummempaa ruuvaamista, vielä paremmaksi se muuttui, kun testaaja sai säätövinkkejä paikalla olleelta pyörän suunnittelijalta J. Pyörää on saatavana sekä 26 että 29 tuuman kiekoilla. sa sekä naisten Era- ja Safire Pro -malleissa käytetään takaiskareina Spessun Foxin kanssa kehittämiä Mini Braineja. M-kokoisen Demon ohjaamossa riitti tilaa 183-senttiselle testikuskille, joten pyörän vaakaputki on pitkähkö. Demon painopistettä on hilattu alemmas madaltamalla keskiötä ja rungon vaakaputkea. Rungon takahäkkiä on kavennettu ja siitä on samalla poistettu teräviä kulmia, joten se kerää aikaisempaa vähemmän mutaa märällä kelillä ja kuskin kantapäillä on enemmän liikkumistilaa. Chambelainilta. Kuvassa auki leikattu malli. Command-satulatolppa laskeutuu tangossa olevaa vipua painamalla 35 milliä alemmas kruisailukorkeudelle ja pahoissa alamäissä 125 milliä peruskorkeutta alemmas. 26 Fillari www.fillari-lehti.fi. Keskiölaakerina käytetään runkoon painettavaa BB 30 -mallia. Demon takaiskarin iskunpituus on aikaisempaa pidempi, joten kuskin on helpompi säätää vaimennus mieleisekseen. Spessun DH-pyörää Demoa on viilailtu sen verran rankalla kädellä, että voidaan oikeastaan puhua kokonaan uudesta rungosta. Jousitus on todella pintaherkkä ja Foxin DHX RC4 -iskarilla varustetussa perässä tuntuu riittävän joustoa pohjattomasti. Ihmetyttää, miksi Spessu ei ole viilannut S-Works-kypäriään Prevailin suuntaan jo aikaisemmin. Aiempaa lyhyempi takahaarukka parantaa Demon käsiteltävyyttä. Niissähän on takahaarukkaan sijoitettu lisäpalikka, joka "haistelee" perään kohdistuvia iskuja ja sovittaa iskarin toiminnan kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Muutosten taustalla on etenkin Spessun tiimikuskeilta Sam Hilliltä ja Brendan Faircloughilta saadut vinkin. Iskarin säätö on helppoa eikä se pohjannut 94-kiloisen kuskin alla missään tilanteessa. Matalalla sijaitsevan keskiön ansiosta Naisten Safiren runko on saatu matalammaksi upottamalla takaiskari osittain vaakaputken sisään. Uusi Prevail-kypärä painaa ainoastaan 185 grammaa. Ohjauskulmaa uudessa Demossa pystyy säätämään puolen asteen verran vaihtamalla takaiskarin alapään tienoilla sijaitsevan säätöpalikan asentoa. Specialized esitteli vuoden 2011 mallistonsa Kalliovuorilla... Epicin takanapaa akseleineen on levennetty 142-milliseksi. Kypärä istuu päähän mainiosti ja sen ilmanvaihto on hyvä. Stumpjumper HT:sta löytyy myös 90 milliä joustava Brain-keula, jonka ideana on poistaa ajajan liikkeiden aiheuttama pumppaaminen ilman että keulaa tarvitsee lukita. Myös ohjaustanko on saati entistä alemmaksi madaltamalla emäputkea integroitujen laakerien avulla
Kammet eivät kolisseet kiviin, joten madaltuneesta painopisteestä on mutkissa pelkkää hyötyä. Rungosta on saatu matala viemällä iskarin yläpää osittain vaakaputken sisään. Esimerkiksi Enduron EVO-mallissa on ilmatoiminen takaiskari korvattu jousi-iskarilla, tanko on normaalia leveämpi ja rengastus poikkeaa normi-Endurosta. Noihin aikoihin laadukkaat pyöränosat olivat jenkeissä kiven alla ja Mike Sinyard haistoi bisneksen teon paikan. Nykyään Specialized on yksi suurista laatuvalmistajista sekä maasturi- että maantiepyöräpuolella. 1990-luvun puolivälissä Specializedille oli käydä ohraisesti. Vaikka pyörä kääntyy hyvin, se on kovavauhtisilla pätkillä vakaa. Myös pyörien satulat, gripit, tangot ja kammet on mitoitettu vastaamaan naisten mittoja. Uutta tulevan vuoden maasto-Spessuissa ovat myös "valmiiksi päivitetyt" EVO-mallit. Osat on speksattu niin, ettei kuskin tarvitse alkaa miettiä päivityksiä heti uuden pyörän hankittuaan. EVO-malleja on Enduron ohella tarjolla Epicistä ja sekä jäykkäperäisestä että täysjousto-Stumpjumperista. Naisten Safire-täysjouston kehittämiseen on osallistunut tusinan verran eritasoisia testikuskeja Spessun "talk to the drivers" -teeman mukaisesti. Malli on lukuisia uudistuksia läpikäyneenä myynnissä edelleen. Kaksi vannetta painui reunastaan sen verran kasaan, että Spessun mekaanikot joutuivat vaihtamaan alle uudet kiekot. Uusi Demo on hauska ajettava: mitä lujemmaksi vauhti nousee, sen paremmin takapään jousitus toimii. Safire on kokenut melkoisen muodonmuutoksen, sillä takaiskari on sijoitettu nyt vaakaputken alle eikä pystyyn keskiön yläpuolelle, kuten aiemmin. Sinyard oli pestannut yritykseensä kolme palkkajohtajaa, joiden mielestä pyörien myynti ei eronnut millään lailla vaikkapa koripallojen tai hammastahnan kauppaamisesta. Kauppa kävi sen verran hyvin, että vuonna 1981 Sinyard sai markkinoille sittemmin yhdeksi kaikkien aikojen maasturiklassikoksi osoittautuneen Specialized Stumpjumperin. 29-pyörät osoittautuivat näissä testeissä perinteisiä nopeammiksi.q Pomo viihtyy pyörän päällä S pecializedin perustaja, pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja, 60-vuotias Mike Sinyard on yhtä innokkaasti pyörän päällä viihtyvää tyyppiä kuin samaa sukupolvea edustava kollegansa Gary Fisher. Demoon on saatu yhdistettyä mukavaa DH-pyörää ja Hard Core DH-kilpuria. Euroopan turneellaan hän onnistui luomaan suhteita italialaisiin valmistajiin ja ryhtyi tuomaan Yhdysvaltoihin muun muassa Cinellin ja Campagnolon osia. San Josen valtionyliopistossa 1970luvun alussa opiskellut Sinyard rahoitti opiskeluaan ostamalla kirppiksiltä romukuntoisia fillareita ja kasaamalla niistä muille opiskelijoille kampuspyöriä. Gary Fisher näyttää saaneen Specializedista kovan kilpailijan laajenevilla 29-markkinoilla. Sveitsiläinen, Spessulla ajava XC-kuski Christopher Sauser on tehnyt Spessun kanssa puolitieteellisiä vertailuja 29- ja 26-pyörien välillä. Mike Sinyard polkaisee Kalifornian teille edelleen lähes päivittäin. Testi-Demon keulana oli vuoden 2011mallinen RockShoxin World Cup Boxxer. Valmistuttuaan vuonna 1972 hän lähti pyörämatkalle Eurooppaan. Lähde: CNNMoney.com Spessu perustaja Mike Sinyard kipuamassa suomalainen testiapina peesissään 2700 metrin korkeudessa kohti Uten solaa. www.fillari-lehti.fi Fillari 27. Oikeiden säätöjen löytäminen keulaan tosin vei runsaasti aikaa. Spessu ei ole asettumassa esteeksi 29pyörien maailmanvalloitukselle, sillä 29-versioita on ensi vuoden mallistossa Epicistä, jäykkäperäisestä Stumpjumperista, täysjousto-Stumpjumperista, Camberista, Rockhopperista, Hardrockista ja naisten Mykasta. Katumusharjoitus tehosi, kauppiaat leppyivät ja merkki lähti uuteen nousuun, eikä samoja virheitä tehty uudelleen. Vaatimattoman oloinen Sinyard on ulkoisesti kaikkea muuta kuin pääjohtajatyyppiä, ja näytti olevan kuin kotonaan firmansa uutuuksien kahvoissa. Harhaan johdetun Sinyardin oli niin sanotusti otettava lusikka kauniiseen käteen ja lähetettävä anteeksipyyntökirje suivaantuneille vanhan Spessun pääpomo Mike Sinyard on edelleen kova luu kimppalenkeillä. koulukunnan spessukauppiaille. Se tarjosi sopivan kevyen ajotuntuman, joka istui pyörän luonteeseen hyvin. Seurauksena oli, että Spessu lanseerasi markkinoille Full Force -nimisen halpispyörämalliston, jota myytiin kaikenkarvaisissa marketeissa. DT Swissin vanteet eivät oikein kestäneet testikuskin pommitusta Keystonen bike parkin kivikoissa. Sinyard oli mukana Coloradon Keystonessa järjestetyssä useampipäiväisessä 2011-mallien esittelyssä koko ajan ja osallistui myös kimppalenkeille. Uutta Demoa on saatavana neljänä runkokokona aiemman kolmen sijaan. Ostajina olivat alkuun Länsirannikon runkopajat ja pyöräliikkeet. Merkin tuorein satsaus on Uuden-Seelannin ja Australian haarakonttorien perustaminen. Mies oli vähissä varoissa ja joutui myymään vanhan Kleinbussinsa päästäkseen vanhalle mantereelle. Niin Safiren kuin muidenkin naisten mallien jousitus on tuunattu naisten tarpeisiin sopiviksi jopa niin, että eri runkokokoa olevien pyörien jousitusten hienosäätö poikkeaa toisistaan. Spessu myös satsasi halpoihin oheistuotteisiin, kuten juomapulloihin ja kehnoihin kypäriin. Hyvä brändi meni niin pahasti kuralle, että vuoden 1996 lopulla Spessu oli konkurssin partaalla. Ne on tarkoitettu kisaa ajaville tai muuten pyöräänsä tavallista rankemmin rääkkääville kuskeille. uusi Demo on ketterä ja mutkissa tasapainoisen vakaa
Vuoden 2011 maastomallit esiteltiin Ranskan Alpeilla GT 28 Fillari uuteen vauhtiin www.fillari-lehti.fi
TEKSTI: JANNE LEHTI KUVAT: JANNE LEHTI JA GT Perinteinen maastopyörien merkki GT on käynyt läpi aikamoisen myllytyksen, mutta nyt se on osa kanadalaisen Dorel Industries -yrityksen Cycling Sports Group -osastoa. Merkin näkyvyys DH-puolella on juuri tällä hetkellä vahva, sillä GT:n tiimikuljettajista Mark Beaumont voitti heinä-elokuun vaihteessa ajetun maailmancupin osakilpailun Italiassa. Kauden 2011 kiinnostavia jäykkäperäisiä uutuuksia ovat kisakäyt- Ruckus 2.0 on GT:n uutuus freeridekäyttöön. Vuosien varrella useita kehitysversioita läpikäyneen iDriven perusideana on jousituksen erottaminen totaalisesti voimansiirrosta. Joustoa löytyy molemmista päistä 18 senttiä ja edessä on tuhti RockShoxin Domain-keula. Pyörä maksaa 3390 euroa. La Bomba on hyvän näköinen pyörä dirtille, ja hintakin jää Suomessa alle 1500 euron. www.fillari-lehti.fi Fillari 29. Forcesta on saatavilla myös hiilikuituinen versio. Kiinnostava tuote on myös all mountain -pyörä Force, jossa on 15 senttiä joustoa molemmissa päissä. 1990-luvun lopulla täysjoustopyörissä esitelty i-Drive voi edelleen vahvasti. Myös hiilikuituiset rungot kuuluvat GT:n mallistoon, ja niistä tunnetuin on DH-kisakone Fury. Tämä uniikki tekninen ratkaisu on nyt käytössä GT:n kaiken tyyppisissä joustopyörissä. Furyssa on säädettävä ohjauskulma, joka on toteutettu säädettävillä ohjainlaakerin pidikkeillä. Tulevan kauden mallistossa huomionarvoisinta on se, että 29tuumaisilla kiekoilla varustettuja maastureita löytyy nyt useampia. GT:n tulevan kauden maasturimallisto esiteltiin heinäkuun lopulla Ranskan Alpeilla. GT on jälleen vahvasti mukana myös kisatoiminnassa. Se on trailipyörien kategoriaan kuuluva 100 millin takajoustolla ja 120 millin keulalla varustettu maasturi, jossa on kaksi eturatasta ja takana kymppipakka. Hienosäädöillä takapään linkkusysteemistä on saatu hyvin toimiva, ja nykyään perä on aikaisempaa helpompi säätää erilaisille kuskeille ja erilaisiin olosuhteisiin sopivaksi. CSG:n alaisuuteen kuuluvat pyörämerkeistä Cannondale, GT, Iron Horse, Mongoose ja Schwinn. Niistä ehdottomasti kiinnostavin on Sensor. Tiimissa ajaa myös Michael "Mick" Hannah, joka ei vielä ole päässyt viimevuotiseen vauhtiinsa
Siinä on 140 milliä joustava keula, ja edessä 36/22-hampaiset rattaat bashguardin kera. Vuoden 2011 maastomallit esiteltiin Ranskan Alpeilla... Sensor 1.0:ssä on 100 milliä joustoa takana. XC-täysjoustoihin tottuneelle alkumetrit tuntuivat tahmeilta, mutta sitten kun uskoi, että ajolinjan voi valita kuin enduromoottoripyörällä, homma alkoi sujua. Les 2 Alpes -kylän keskustassa näkyi kokonaisia perheitä täyshaarniskat päällä, kokokypärät päässä ja pitkäjoustoinen oma tai vuokrattu pyörä alla. Pyörän ohjauskulma oli niin loiva, että todella jyrkissä laskuissa ajo oli rentoa, mutta nopeita käännöksiä varten oli hyvä saada etuhaarukkaa painettua hiukan kasaan. Zaskarin uusi runko on 300 grammaa aikaisempaa kevyempi. Kiinnityskohta oli tehty kokonaan hiilikuidusta ja siinä oli vaihdettavat metalliset vastakappaleet kiinnityspulteille. Pyörässä oli RS Recon -joustohaarukka, Fox Float RL -iskari, Shimanon SLXosia sekä Avidin Elixir 3 -jarrut 185/160 millin levyillä. Ensimmäisen XC-lenkin ajoin 26-tuumaisella versiolla eli Sensor 2.0 -pyörällä. Toinen koeajettavista pyöristä oli trailipyöräksi luokiteltu Sensor. Ranskaan Les 2 Alpes -laskettelu- 30 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kisakelpoisen pyörän hinta on noin 6000 euroa. Tällä rahalla saa muun muassa Foxin 40 FIT RC2 -keulan, DHX RC4 takaiskarin ja Formulan theONE-jarrut. töön tarkoitettu hiilikuituinen Zaskar Carbon Team, dirtille ja pump-trackeille tarkoitettu La Bomba, sekä suomalaiseen metsärymistelyyn hyvin istuva Avalance X. Ajamani Ruckus 2.0 on 180 millin joustoilla varustettu freeride- tai DHpyörä, jolla oli oikein rentouttavaa lasketella Alppien rinteillä mutkittelevia laskuvoittoisia reittejä. Vauhtia hillittiin Avidin Elixir R -jarruilla, joissa oli tietysti 203 millin jarrulevyt. Sensorin 1.0 -mallissa käytetään Formulan jarruja, joiden valintaa GT:n kaverit perustelivat sillä, että he haluavat vali- DH-tiimin käyttämä hiilikuiturunkoinen Fury on osoittanut kilpailukykynsä. Keulaksi on valittu 120 milliä joustava Fox 32 F RL FIT. Siinä pisti silmään takahaarukan post mount kiinnitys jarrusatulalle. Pyörän 75-senttinen ohjaustanko tuntui minun makuuni turhan leveältä. Etujoustosta vastasi Rokkarin 180 milliä joustava RS Totem ja takaiskarina oli RS Vivid 4.1. Ruckus 2.0 -pyörässä on alumiininen runko, jossa takapään linkut ja nivelöinti ovat aivan samanlaiset kuin DH-miesten kisapelissä Furyssä. Osat ovat sekoitus XTR:ää ja SLX:ää höystettynä Formulan RX-jarruilla. Yleensähän täysjousitettu kiipeää tehokkaimmin, kun muistaa pitää takapuolen satulassa ja käyttää hiukan korostetusti koukistajia, mutta Sensor sieti hyvin myös putkelta pumppaamista. Kun testireitillä oli kohtuullisesti nousumetrejä, i-Driven toimivuuden pääsi hyvin testaamaan käytännössä. Pyörän hinta on noin 3000 euroa. keskukseen ja painovoimapyöräilyn unelmapaikkaan oli toimittajien testattavaksi järjestetty pitkäjoustoiset Ruckuspyörät sekä muutama lyhytjoustoisempi malli. Tankoa on tietysti helppo muokata omaan tyyliin sopivaksi eli kaventaminen on aina helpompaa kuin leventäminen. Carbon Zaskaril- la olisi ollut kiva päästä testilenkille, mutta nähtävänä oli vain pelkkä runko. Kylässä näkyi väkeä myös täydessä talvivarustuksessa lumilaudat tai laskettelusukset olalla, sillä korkein paikka, mihin hissillä pääsi, oli 3200 metrin korkeudessa sijaitseva jäätikkö. Ruckus on suunniteltu erityisesti bike park -käyttöön ja parhaiten se sopii hissipyöräilyyn, mikä ainakin Ranskassa näyttää olevan koko perheen harrastus
Mallistosta löytyy myös hienoja maantiepyöriä. Takahaarukan sirot yläputket parantavat ajomukavuutta. Haarukan alaputket ovat reilun kokoiset ja ne on muotoiltu niin että kantapäille löytyy tilaa. JÄMÄKKÄ RAASERI 32 Fillari M aantiepyörämalliston hienoin ja kevein peli on Litening. Cube Agree -mallin rungossa käytetään oikeastaan kaikkia tällä hetkellä suosittuja teknisiä ratkaisuja: Ohjainlaakerin alapää on 1,5-tuumainen, keskiön ympärillä on reilusti tavaraa ja keskiölaakerit www.fillari-lehti.fi. Koeajossa hiilikuituinen Cube Agree GTC SL TEKSTI: JANNE LEHTI KUVAT: JUKKA HELMINEN, JONI HELMINEN Cube on saksalainen nouseva pyörämerkki, joka varsinkin Suomessa tunnetaan paremmin maastopyöristään. Koeajettu Agree GTC on sen pikkuveli, jossa on käytetty samanlaisia rakenteita, mutta toteutus on hiukan edullisempi ja painoa on aavistuksen enemmän
Puolien kiinnitys poikkeaa normaalista. TEKNISET TIEDOT Merkki: Cube Agree GTC SL Maahantuoja: Rtech Suspension Oy Hinta: 2599 euroa Runkoputki: Cube Pro Composite hiilikuitu Etuhaarukka: Easton EC90 SL Koko: 56 (muut koot 50, 53, 58, 60 ja 62) Paino: 7,68 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73,5 astetta Ohjauskulma: 72 astetta Vaakaputken pituus: 54,5 cm Satulaputken pituus: 52 cm Akseliväli: 99 cm Takahaarukan pituus: cm Keskiön korkeus: cm Vaihteensiirtäjät: Shimano Ultegra Vaihteet edessä/takana: Shimano Ultegra/Ultegra Jarrut: Shimano Ultegra Kammet: FSA SL-K Light, 172,5 mm Eturattaat: 39/53 Takarattaat: 12-25 Keskiölaakeri: Press Fit FSA Vanteet: Cube/Citec HP Aero Navat: Citec Renkaat: Schwalbe Ultremo R, 23 mm Ohjainkannatin: Syntace, 10 cm Ohjaustanko: Syntace Racelite CDR, lev. Testipyörä toimitettiin kymmensenttisellä Syntacen ohjainkannattimella, joka vaihdettiin heti 12-senttiseen. Myös meille uudet Citec-kiekot vaikuttivat päteviltä, sillä puolikorkea alumiinivanne on aika hyvä kompromissi aerodynamiikan ja mukavuuden välillä. Cube Agree on hintaisekseen hieno pyörä. Pyörä oli kuitenkin kiihdytyksissä oikein jämäkän tuntuinen. Ensimmäisissä koeajamissamme Ultegroissa takavaihtajan liikkuminen ei ollut aivan optimaalista. Hiukan pidempikin olisi mennyt, mutta kaksi senttiä lisää pituutta ohjaamossa helpotti kuskin oloa jo kummasti. Tässä pyörässä kaikki toimi kuten Shimanon kalliimman pään tuotteilta saattaa odottaa. Kokeilin kyllä yläotetta, eikä taivutus istunut ainakaan minun ranteilleni Tuntui melkeinpä siltä, että toimivampaa olisi ollut, jos tangossa olisi ollut taivutusta eteenpäin. Vaakaputken lyhyys on Cubessa arveluttavin tekijä, ainakin silloin kun mittoja tarkastelee paljon maantiellä ajanut aktiiviharrastaja. Kun ohjaustuntuma ja mukavuus sekä ulkonäkö ovat kohdallaan, Agree on hyvä vaihtoehto kohtuuhintaisen maantiepyörän ostoa suunnittelevalle.q FSA:n hiilikuituiset kammet ovat hyvä valinta tähän pakettiin. Kun kiekkopari rataspakan ja renkaiden kanssa painaa 2,66 kiloa, paketti on erittäin kilpailukykyinen tämän hintaluokan pyörässä. Rungon 72 asteen ohjauskulma toimii hyvin yhteen Eastonin haarukan taivutuksen kanssa ja pyörä on jo alhaisissakin nopeuksissa erittäin vakaa ajettava. Niiden toiminnassa ei ole moittimista ja ne sopivat pyörän tyyliin Shimanon kampia paremmin. Shimanon Press Fit -standardin mukaiset keskiölaakerit painetaan suoraan totuttua leveämpään keskiömuhviin. Citecin napojen viimeistely on huippuluokkaa. Tuntumaan vaikuttivat positiivisesti mukavan napakka satula ja hyvät renkaat. Testilenkeillä ei yläotetta tullut juuri käytettyä, sillä pitkät satulasta hinkattavat nousut puuttuvat totaalisesti omilta lenkkiteiltä. Agreen erikoisin komponentti on ehdottomasti Syntacen taivutettu ohjaustanko. Pyörällä ajettiin melkein 400 kilometriä pääkaupunkiseudun vauhdikkailla porukkalenkeillä, ja vaikka testikuljettaja on 180 senttiä pitkä, hiukan liian pienellä pyörällä pärjäsi lenkeillä ihan hyvin. Tangon muotoilu ei kuitenkaan vaikuttanut jarrukahvoilta tai alaotteelta ajamiseen, joten taivutuksesta ei ollut haittaa, jos ei oikein iloakaan. Pyörässä on Eastonin 350 grammaa painava hiilikuituinen etuhaarukka, joka takaa napakan ohjaustuntuman kurveissa. Tangon suorassa yläosassa on kuuden asteen taivutus taaksepäin, joka voi mukavoittaa yläotteella ajamista. Pikkuteiden rupisen asfaltin aiheuttama tärinä suodattui aika mukavasti ennen siirtymistään kuljettajan takapuoleen ja ranteisiin. 42 cm Ohjainlaakeri: FSA Satula: Fizik Aliante Delta Satulatolppa: Syntace P6 Carbon www.fillari-lehti.fi Fillari 33. Shimanon Ultegrasta ei huonoja ominaisuuksia enää löydy, sillä ilmeisesti vaihdekahvoissa käytetään nyt aikaisempaa paremmin liukastettuja vaijereita ja kuoria. Teknisesti runko on hyvin edistyksellinen ja kun viimeistelyyn ja ulkonäköön on Cuben tapaan panostettu, runko on erittäin houkuttelevan näköinen. Ultegran osat toimivat moitteettomasti ja se on hyvä vaihtoehto tällaiseen noin 2500 euron hintaiseen pyörään. painetaan suoraan runkoon, takahaarukan alaputkissa on poljinkampien päille kolot ja takahaarukan yläputket ovat erittäin sirot. Onneksi satulatolpassa riitti pituutta, sillä oikea korkeus löytyi vasta kun tolppaa nostettiin siihen merkittyyn ylärajaan asti
Ulkoisesti FIT eroaa vanhoista Foxin malleista "nurinniskoin" olevan rakenteensa takia, sillä paluuvaimennuksen pikasäätö on putken yläpäässä ja puristusvaimennus alapäässä. Fox on myös ilmoittanut, että se ei toimita varaosia vanhan mallisiin patruunoihin, eli jos 36- tai 40-mallin patruuna korkkaa, pitää sen tilalle laittaa uudenlainen FIT, sikäli mikäli osia ei siis ole korjaamolla varastossa. Koeajossa Fox F 32 FIT Terralogic FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JONI HELMINEN Ajattelijan paluu Foxin automaattisesti lukittuva älykäs joustohaarukka on ollut pois tuotannosta kolme vuotta, mutta nyt se tekee paluun entistä parempana. Tältä näyttää keulan "aivo". Terralogicissa ei ole varsinaista puristusvaimennuksen säätöä, sillä oikean alajalan päässä oleva sininen nuppi vaikuttaa automaattisen lukituksen herkkyyteen. Messinkinen liikkuva paino on nyt systeemin yläpuolella ja toiminta on saatu herkemmäksi. Väri johtuu Kashima-pinnoitteesta, joka on japanilaisen Miyaki-yhtymän rekisteröimä tuotemerkki. Fox on jo aiemmin käyttänyt patruuna- tyyppistä vaimennusta raskaan sarjan 40ja 36-malleissa, mutta FIT toimii täysin eri tavalla. Motocross- ja RRmoottoripyörissä Kashima on ollut tuttu tuote jo jonkin aikaa, mutta Foxilla on siihen toistaiseksi oikeus ainoana iskari- ja keulavalmistajana Japanin ulkopuolella. Täksi kaudeksi Fox esitteli avoimen öljykylvyn sijaan suljetun FIT-patruunan, jota on jo nyt uudistettu. Lukituksen avautumista ei siis pitäisi tuntea yhtä selkeänä pykälänä kuin ennen. Lukituksen säätöön ei voi antaa mitään nyrkkisääntöä, vaan jokaisen on säädettävä se yrityksen ja erehdyksen kautta oman makunsa mukaiseksi. Puristusvaimennus on entistä herkempi koko joustomatkalla ja se parantaa yhdessä Kashima-pinnoitteen kanssa alkuherkkyyttä merkittävästi. Sininen säätönuppi vaikuttaa jouseen, joka taas vaikuttaa siihen miten herkästi messinkinen "klöntti" liikkuu kun etupyörään kohdistuu iskuja. F oxin 2011-mallin haarukat tunnistaa ulkoisesti kullalta vivahtavista liukuputkista. Crossipyörän keuloissa kokemukset Kashimasta ovat kuitenkin olleet parempia erityisesti kestävyyden suhteen, joten polkupyörissäkin kulutuskestävyys on varmasti riittävä. Valmiissa pyörissä ei näitä haarukoita siis ainakaan tällä tietoa ole vielä ensi vuonna käytössä. FIT-patruunassa käytetään samaa 7viskositeetin öljyä kuin vuoden 2010 keuloissa, mutta alajaloissa oleva voiteluöljy on nimenomaan Kashima-pinnoitteen kanssa parhaiten yhteensopiva Fox Green Oil 10. Kashima-pinnoitettuja keuloja on ainakin aluksi tarjolla vain jälkimarkkinoille eli erikseen myytäväksi. Kuvan messinkinen osa on liikkuva paino, joka mahdollistaa automaattisen lukituksen ja avautumisen. Säätövaraa Terralogicissa on laajasti ja keulan saakin joko täysin lukituksi, eli käytännössä se joustaa isoimmissa iskuissakin vain hiukan, ja toisaalta sen saa täysin auki, jolloin lukitus ei toimi ollenkaan. Kashiman ainoa vika on sen kalleus, sillä crossipyörän keulassa pinnoitteen on laskettu lisäävän hintaa jopa sadoilla euroilla, joten ei siis mikään ihme, jos uudet Foxitkin ovat hinnakkaita. XC-tyylisessä ajossa 34 Fillari www.fillari-lehti.fi. Terralogicin itselukitus perustuu yksinkertaiseen jousikuormitteiseen venttiiliin ja painavaan messinkiklönttiin. Myös yksiseinämäinen vaimennuspatruunan kuminen paisuntasäiliö herkistää FIT-keulojen toimintaa. Vanhoissa malleissa ei ole kumista paisuntasäiliötä ja myös koko vaimennus ja pikasäädöt on toteutettu täysin eri tavalla. Kashima on erikoispinnoite, joka parantaa alumiinin pinnan kulutuskestävyttä ja vähentää kitkaa. Moottoripyörissä Öhlins ja fillareissa RockShox ovat käyttäneet titaaninitriittipinnoitetta, jolla tavoitellaan samoja ominaisuuksia kuin Kashimalla
Vakiomallin keula on ohjaustangon kaukolukituksella varustettu RockShox Reba SL. Mäennouskyky on ykkösluokkaa ja matala keskiö ja loivahko keulakulma saavat Cuben viihtymään myös vauhdissa.q Jotkut harhaoppineet ovat netissä väittäneet että FIT on vain Foxin uusi nimi patruunatyyppiselle vaimennukselle, mutta todellisuudessa se on aivan toisenlainen kuin 36- ja 40-malleissa käytetty suljettu järjestelmä. Cuben sydän on todella hienosti muotoiltu hiilikuiturunko. TEKNISET TIEDOT Merkki: Cube Reaction Maahantuoja: Rtech Suspension Oy Hinta: 1799 e (vakiohaarukalla) Runkoputki: GTC hiilikuitu Etuhaarukka: Fox F 32 FIT Terralogic 100 mm (vakiona RockShox Reba SL) Koko: 18 (muut koot 16, 20, 22) Paino: 10,50 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73 astetta Ohjauskulma: 70 astetta Vaakaputken pituus: 58,5 cm Satulaputken pituus: 42,5 cm Akseliväli: 106 cm Takahaarukan pituus: 42 cm Keskiön korkeus: 30 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano SLX Vaihteet edessä/takana: Shimano XT/XT Jarrut: Formula RX 180/160 mm levyt Kammet: SLX 175 mm Eturattaat: 22/32/44 Takarattaat: 11-32 Keskiölaakeri: Shimano Pressfit Vanteet: Sun Ryde XMB Navat: Sun Renkaat: Schwalbe Rocket Ron 2.25" ja Racing Ralph 2.25" Ohjainkannatin: Syntace F149 10 cm Ohjaustanko: Syntace Duralite 64 cm leveä Ohjainlaakeri: FSA integroitu Satula: Cube Ready for Race Satulatolppa: Cube Ready for Race www.fillari-lehti.fi Fillari 35. 26-kiekoille sopivaa mallia saa testissä olleen normaalin pikalinkkuakselin lisäksi myös 15-millisellä läpiakselilla. Parhaiten Terralogic soveltuu XC-tyyliseen käyttöön ja myös pitkille maratoneille. Endurotyylisessä kovemmassa ryskäämisessä ja erittäin teknisessä maastossa säätöä kannattaa avata muutama pykälä lisää, jolloin lukitus aukeaa paljon herkemmin ja pehmeämmin. Vaikka koeajokeulassa oli joustoa vain 100 milliä, se tuntuu todella alkuherkältä. Lukitus on säädöistä riippuen aina päällä, kun etupyörän alla on tasainen pinta ja jousto lähtee toimimaan ilman vivun vääntämistä tai ohjaustangon napin painamista. Ketteryyteen ja ajon vakauteen auttaa myös matala keskiö. Reaction on laadukkaasti viimeistelty ja näyttävän näköinen hiilikuitupyörä. Rahalle saa hyvin vastinetta jos ajaa pitkiä lenkkejä vaihtelevassa maastossa, mutta välttää kaikkein teknisimpiä kivikkohelvettejä. Vaikka Reaction onkin mitoiltaan perinteinen jäykkä XC-pyörä, on kulmissa havaittavissa uutta aaltoa. Näissä tilanteissahan keulaan tulee valtava vääntö, mikä on myös crossi- ja RR-pyörissä ongelmana, jota erilaisilla liukupinnotteilla ja myös erilaisilla liukuholkeilla yritetään vähentää. Erityiskiitos kannattaa antaa Formulan RX-jarruille, joissa on hyvä tuntuma ja ennen kaikkea älytön pito. Silti tuntuma ei ole kivirekimäinen, josta osaltaan saa kiittää hyviä kiekkoja sekä leveitä ja tunnokkaita Schwalben renkaita. Testin 100-millinen versio painaa noin 20-sentisellä kaulaputkella hitusen yli puolitoista kiloa, joka on todella vähän, kun huomioi että haarukka on myös todella tukeva. Reaction GTC Pro on hienon hiilikuiturungon ympärille rakennettu, järkevillä osilla toteutettu paketti. Foxin maahantuoja Rtech Suspension on myös Cuben maahantuoja, joten oli luonnollista, että uutuuskeula oli asennettu saksalaismerkin XC-runkoon. säätö kannattaa pitää täysin lukitusta asennosta noin 3-4 naksua auki, jolloin se lukittuu jo poluillakin, jos tasaista on pienikin pätkä. Joustomat- kat ovat vaihtoehtoisesti 80, 100 ja 120 milliä. F-lehden protopajalla viritetään jo projektia kevyestä 29-tuumaisesta täysjoustosta, johon pitää ehdottomasti saada nokalle uusi 29 Terralogic. Satulakulma on edelleen kohtuullisen jyrkkä, mutta 70-asteinen ohjauskulma rauhoittaa menoa ja tekee teknisessä maastossa ajamisesta rennompaa. Osat ovat yhdistelmä Shimanon SLX- ja XT-sarjoja. Silloin tasapaino saattaa järkkyä ja matka jatkuu tangon yli. Eniten Kashima-pinnoitteesta on kuitenkin hyötyä pitkäjoustoisissa 150-200 milliä joustavissa haarukoissa, joissa ongelmana on liukuputkien takartelu alajalkojen liukuholkkeihin kovissa jarrutuksissa. Runko on todella tukeva ja tuskin kukaan kehtaa syyttää sitä sivuttaisesta notkumisesta. Silti avautuminen tapahtuu niin nopeasti, että jousitus ehtii nielemään ensimmäisen vastaan tulevan esteen. Liian "tiukalle" säädetty automaattilukitus tuntuu erityisesti hitaassa teknisessä maastossa oudolta, kun keula muuttuu vaikkapa jyrkässä alamäessä yhtäkkiä aktiiviseksi osuessaan kuoppaan tai kiveen. Hinta on 949 euroa. Silti pyörä kääntyy hyvin ja on erittäin ketterä. Osasyy on varmasti Kashima-pinnoitteessa ja osa uusitussa, herkemmässä jousto- ja vaimennuskäyrässä
Tässä backflip. 36 Fillari www.fillari-lehti.fi. Koeajossa NELJÄ DIRTTIPYÖRÄÄ TEKSTI: JUKKA MÄENNENÄ KUVAT: JUSSI SOJAKKA Quinniella ajaessa itseluottamus nousi nopeasti kohdalleen
Ei tarvitse mennä ajassa paljoakaan taaksepäin, kun suurin osa hyppimiseen tarkoitetuista pyöristä muistutti lähinnä jäykkäperäistä freeride-pyörää. BMX-puolelta otetut vaikutteet näkyvät nykyään kalustossa vahvasti. Rungot olivat toki matalampia, mutta niiden mitoitus ei muuten ollut vielä paras mahdollinen pelkästään hyppylinjojen ajamiseen ja temppujen tekemiseen. Rattaat ovat pienet ja pyörässä on muutenkin mahdollisimman vähän mitään "ylimääräistä" ja helposti rikkoutuvaa. Yhä useampi pyörä on vaihteeton, renkaat sileitä ja jarru löytyy ainoastaan takaa. Pahimmillaan jotkut valmistajat tarjosivat vielä pari vuotta sitten näihin pyöriin täysiverisiä DH-renkaita. Single speedit ovat vaihdepyöriä yleisempiä. Vaihteiden suurimmat hyödyt tulisivat esiin slopestyletyyppisessä ajossa, jossa nopeudet vaihtelevat enemmän ratojen monipuolisuuden takia. Kaikki testiin valitut pyörät ovat single speedejä, eikä niihin saa vaihteita ilman takakiekon vaihtoa. Muutkin osat, kuten pivotal-satulat, ovat tehneet loikan BMXpyöristä maastopyöriin juuri dirttipyörien kautta. Otimme testiin neljä uuden sukupolven dirttipyörää. Millainen on sitten tarkalleen nykyaikainen 26 tuuman hyppypyörä. Sitten asiaan. Vaihteille ei ole juuri tarvetta, kunhan välitys vain valitaan oikein. Dirt-pyörien rungoissa pyritään suoriin ja sulaviin linjoihin. Onneksi suurin osa pyörävalmistajista on tätä nykyä tajunnut säästää nappulakumit pyöriin, joilla on oikeasti tarkoitus ajaa maastossa. Muutenkin BMX-pyörien vaikutus näkyy osavalikoimassa kautta linjan. Suhteellisen sileät ja hyvin rullaavat renkaat soveltuvat parhaiten hyppyhommiin. Takahaarukan tulee olla tarpeeksi lyhyt näppärän ajotuntuman saa- www.fillari-lehti.fi Fillari 37. Runkomateriaalina yleisin on teräs. Dirteille ja trailseille tarkoitetut maastopyörät ovat muuttaneet kovasti luonnettaan muutaman viime vuoden aikana. Toki alumiinisiakin runkoja on, mutta yleisesti ottaen teräsrungot soveltuvat tähän käyttöön paremmin. Nämä käsitteet tuntuvat menevän etenkin nuorempien harrastajien puheessa auttamatta sekaisin. Dirtti on harrastuspaikka, jossa ajetaan, ei itse pyörä, jolla ajetaan. Paremmin ne tunnetaan sakkorenkaiden nimellä niiden harrastajien keskuudessa, jotka viettävät aikaa ajopaikoilla myös lapion varressa. Dirttipyörät ovat viime vuosina ottaneet yhä enemmän vaikutteita BMX-puolelta. Tästä aiheutuu helposti väärinkäsityksiä. E Dirttipyörien uusi sukupolvi nsin täytyy tehdä yksi asia selväksi. Kovassa huudossa olevilla fiksi- ja dirt-pyörillä on yhteisenä piirteenä se, että niistä pyritään rakentamaan mahdollisimman yksinkertaisia niin toiminnaltaan kuin ulkonäöltäänkin. Hidastimena toimii usein vain takajarru
Joustoa on edessä 80-100 milliä. Koeajossa NELJÄ DIRTTIPYÖRÄÄ... Aina ei tarvitse olla ilmaa renkaiden alla. Eniten 24-tuumaisia pyöriä näkee tällä hetkellä ehkä Englannissa, missä trails-skene on muutenkin todella vahva. Polkimien tulee olla tarpeeksi suuret ja hyvillä piikeillä varustetut. 20 millin akseli on suositeltava. DH-pyörissä nähtyjä, jo 80 sentin mittaa lähenteleviä salkoja ei näissä pyörissä kuitenkaan näy, vaan tankojen pituudet jäävät 70 sentin tienoille. Yleisesti ottaen noin 400 millin pituus takahaarukassa on nykyään standardi. Maailmalla näkyneitä niksejä ovat olleet kevyet XC-kumit, 140 millin jarrulevyt ja muut mahdollisimman kevennetyt osat. Trendien tuulet ovat puhaltaneet kuitenkin jo jonkin aikaa 26 tuuman kiekkoihin päin. Kun edellä mainitut ominaisuudet yhdistetään toimivaan pakettiin, jossa on mitoitus kohdallaan ja komponentit kaikin puolin kunnossa, kesäiltojen ajosessioista trailseilla hyvän kaveriporukan kanssa jää varmasti hyvät muistot.q 38 Fillari www.fillari-lehti.fi. BMX-pyöristä tutut mid- ja spanish-keskiöt ovat nykyään yleisiä myös näissä pyörissä ja ne toimivatkin teräskampien kanssa perinteistä keskiötä paremmin. Vaakaputki on tilava ja ohjainkulma sopivan jyrkkä, noin 70 asteen tienoilla, jotta pyörä kääntyy herkästi linjoilla oleviin spooreihin. Jäykkiäkin keuloja näkee, mutta joustohaarukka tekee pyörästä monikäyttöisemmän ja antaa anteeksi niissä leiskautuksissa, joissa alastulosta mennään pitkäksi. Ohjainkannattimen tulee olla lyhyt ja tukeva. Nykytrendin mukaan tangot ovat leventyneet myös dirttipyörissä. BMX-puolella jonkin aikaa yleisesti käytetty hitsauksen jälkeinen lämpökäsittely on viilannut rungoista myös muutaman sata grammaa. Kaikissa testiryhmän laitteissa oli asialliset teräskammet. Tämä myös helpottaa bunny hoppeja ja manuaaleja huomattavasti. Muita erityisen kovalle rasitukselle joutuvia osia ovat kiekot, kammet ja ohjaustanko. Pelkästään spooriin lujaa puskeminen saa hymyn suupielille. vuttamiseksi. 24 tuuman kiekoista saa rakennettua luonnollisesti myös hieman jäykemmät ja kestävämmät. 24 tuuman kiekoilla on edelleen kan- nattajansa, mutta niitä näkee nykyään harvemmin. Pienemmillä kiekoilla pyörästä saadaan hieman ketterämpi, mutta ne vaativat juuri tälle kiekkokoolle tehdyn rungon. Lämpökäsittelyn on tarkoitus tehdä materiaalista tasalaatuisempaa, jolloin murtumia ei pääsisi syntymään juuri hitsisaumojen ja perusmateriaalin rajakohtaan. BMX:n tavoin keventelykuume on iskenyt tähänkin alalajiin
Toboggan on klassinen temppu trailseilla. Fillari 39 v v
Keula ei ole superherkkä, mutta se ei ole tässä käytössä tarpeenkaan. Malliltaan runko on konstailematon ja toimivaksi todettua designia. Isompiinkin hyppyihin saa siis sotkea huoletta, ennen kuin jalat alkavat vispata tyhjää. Hyvin rullaava kuviointi pitää tarpeeksi lähes joka tilanteessa, joka töyräillä tulee vastaan. Mid- tai spanish-keskiöiden laakerien elinikä on selvästi edellä mainittua parempi. Pieni jarrulevy sopii tämän tyyppisiin pyöriin mainiosti. Quinniella ajaminen ei jää välineistä kiinni. RST:n Space Jump -keula on jykevän näköinen 36 millin liukuputkillaan. Viimeistely on myös kohdallaan. Siinä oli myös ainoana testiporukasta 20-millinen akseli. Se täyttää kaikki nykyaikaisen dirt-pyörän kriteerit. Voimansiirrossa välitys on raskaammasta päästä, suhteeltaan 2,5. Dartmoorilla on myös ymmärretty, että harva käyttää nykyään etujarrua tämäntyyppisissä pyörissä. Sen vuoksi pyörä myydään vain takajarrulla ja etujarrun saa mukaan pientä lisämaksua vastaan. Lyhyt 38,3 sentin pituinen takahaarukka tekee manuaaleista ja bunny hopeista vaivattomia. Esijännitys säädetään ilmalla ja paluuvaimennus toisen putken päästä. Ellei pyörää halua kustomoida itse alusta loppuun, vastaavan pyörän kasaaminen osa osalta on ainakin taloudellisesti vaikeasti perusteltavissa. Hayesin jarru toimi mukavasti ja 140 millin levyllä rengas ei ollut aina lukossa kun vauhtia oli tarkoitus hidastaa. Se on valmis paketti vauhdinottotorniin suoraan kaupan hyllyltä. Single speed -takanapa ja grammanviilaajan ketjut. Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Jarrut: Kammet: Eturatas: Takaratas: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Polkimet: Dartmoor Quinnie Best Brakes 729 euroa teräs RST Space Jump, 100 mm 12 12,25 kg (ilman polkimia) 71 astetta 70 astetta 61 cm 30,5 cm 105,5 cm 38,3 cm 33,5 cm Hayes Stroker hydr., 140 mm levyt Dartmoor Chukka Two, 175 mm 25 10 Dartmoor Euro, normaali kasetti Dartmoor Raider Dartmoor Kenda Small Block 8, 1,95" Dartmoor Fury, 3,5 cm Dartmoor Alu 6061, lev. Ihmettelyn aiheeksi jäi kuitenkin miksi rungossa on päädytty tavalliseen maastopyörissä käytettävään keskiöön. Jos kestävyys on pidemmällä tähtäimellä kohdallaan, niin Space Jump pistää kampoihin valtamerkkien tarjonnan kanssa. Muille säädöille ei oikeastaan ole edes tarvetta. Dartmoorin selkään hypätessä palaset loksahtavat kohdalleen välittömästi. Rungosta puhutaan joskus pyörän sydämenä ja tässä menopelissä se täyttää tarvittavat vaatimukset kirkkaasti. Tukeva stemmi, sopivan leveä tanko, 7075-alumiinista jyrsitty ratas ja asialliset kiekot tekevät oikeutta hyvälle rungolle. 71 cm merkitön Dartmoor, pivotal Dartmoor Fusion Dartmoor Uptown 40 Fillari www.fillari-lehti.fi. Rungon päällä on siis riittämiin tilaa liikkua. Silti vaakaputkelle on jätetty pituutta anteliaasti, jotta ajofiiliksestä ei tule turhan hätäistä. Kun todella kilpailukykyinen hinta otetaan huomioon, Quinnie on entistä houkuttavampi paketti. Kirsikkana kakun päällä on valkoisilla kehillä, ketjulla ja polkimilla saatu mukava lisä ulkonäköä ajatellen. Osat ovat muutenkin moitteetonta tasoa. Alle 13 kilon paino on tällaiselle pyörälle kelpo lukema, vaikka pyörässä ei ole etujarrua. Runko on nykysuuntauksen mukaan niin matala, että satula ottaa takarenkaaseen kiinni ennen kuin tolppa on laskettu alimpaan asentoonsa. Toiminta oli hyvää tasoa. Vaimennus on riittävää isommissakin tärskyissä. Dartmoor on ehdottomasti ryhmän aatelia, jos etsitään pyörää tiukimmille linjoille ja vaikeimpia temppuja varten. Paperilla kaikki vaikuttaa olevan reilassa. Renkaina pyörivät Kendan Small Block 8:t ovat dirttirenkaiden aatelia. Koeajossa NELJÄ DIRTTIPYÖRÄÄ... Dartmoor Quinnie Dartmoorin etupää on tukevaa tekoa. Suomessa vielä toistaiseksi tuntematon Dartmoor on mielenkiintoinen tuttavuus
Stemmin kääntäminen ylösalaisin tangon nostamiseksi on kokeilemisen arvoinen säätötyö. Takahaarukka on neutraalin pituinen tällaiseen pyörään, tasan 40 senttiä. GT:n selässä olisi nopeasti kuin kotonaan, jos tanko olisi leveämpi. Pahimmissa tapauksissa se saatiin pohjaamaan jopa nokalta ilmaan lähtiessä. Ei tarvittu kovin suurta täräystä alastulossa, kun keulilla oleva Suntour jo pohjaa kolinalla. Runko on ehdottomasti tämän pyörän parasta antia. Kendan Kiniption-renkaat ovat sileämmästä päästä. Osavalikoimassa on alitettu rima parissa kohtaa. Haarukka voi olla riittävä aloittavalle junnulle, mutta muuten se ei sovellu kunnolla hyppykäyttöön. Viimeistely ja yksityiskohdat ovat huipputasoa. Muuten osat ovat kelpo tasoa. Tangosta ei saa vedettyä tehokkaasti vastaan tiukkaan poljettaessa ja se tekee pyörästä kiikkerän. Keulasta loppuvat ominaisuudet selvästi kesken. Suoraan linjaa ajaessa rullaavuus on huippuluokkaa, mutta kovin teräviä käännöksiä niillä ei tohdi tehdä olkanappuloiden puutteen takia. Etukolmion emäputken juureen hitsatut vahvikelaput ovat rei´itetty samaan henkeen kuin takahaarukan ylä- ja alaputkien väliset tuet. Hypyllä ei kuitenkaan tarvitse olla kummoisesti kokoa ennen kuin jalat kelaavat jo tyhjää. 64 cm FSA Impact GT, pivotal GT GT www.fillari-lehti.fi Fillari 41. Ajoasento on muutenkin todella matala, sillä tanko makaa todella alhaalla verrattuna muihin verrokkipyöriin. Stemmi on todella hienoa työtä ja sen kanssa samaa sävyä olevat barendsit, ratas ja vanteet kruunaavat paletin. Muuten työn laatu on hienoa ja valkoiselle pohjalle höystetyt sinisiksi anodisoidut osat tekevät pyörästä lähes karamellin näköisen. Näyttäväksi päällystetty pivotal-penkki. Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Jarrut: Kammet: Eturatas: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Polkimet: GT Ruckus UF Oy Sand & Sea Ab 795 euroa teräs SR Suntour Duro, 80 mm M 14,05 kg (ilman polkimia) 71 astetta 70 astetta 60 cm 33 cm 105 cm 40 cm 32 cm Tektro Auriga Comp hydr., 160 mm levyt New Design 2.0T, 175 mm 28 14 mid Alienation Black Sheep GT Kenda Kiniption 2,3" GT, 5 cm GT, lev. Osavalikoimasta ja välityksestä riippuen siitä voi rakentaa yhtä hyvin temputtamiseen soveltuvan pyörän kuin 4x-kisakoneenkin. Tektron jarruista löytyy pitoa lähes välittömästi, eivätkä ne tarvitse kummoista sisäänajoa. Vaikka tangon leveys on makuasia, niin pyörään eksynyt 64-senttinen tanko on auttamatta turhan kapea. Samanlaista välitystä käytetään XC-sinkuloissa ja siihen käyttöön se onkin passeli. GT Ruckus UF GT:n stemmi on polviystävällisimmästä päästä. Rungon yksityiskohdat ovat myös hienoja. Gary Turnerin sietää olla ylpeä tämän pyörän rungosta. Vaakaputkea on reilummin, jonka ansiosta ohjaamo on todella väljän tuntuinen. Polkimilta joutuu myös hakemaan pitoa toden teolla etenkin jos on vähänkin kosteata. Keskiö on mallia mid ja GT:ssä oli testiporukan ainoana integroitu ohjainlaakeri. GT:ssä on Dartmoorin lisäksi testiryhmän ainoat pivotal-satulat. Välitys on kuitenkin kevyen puoleinen suhteen ollessa tasan kaksi. Tangon vaihtaminen leveämpään on listalla toisena parannusehdotuksena. Ajossa GT on tasapainoinen ja rauhallinen pitkän vaakaputken ansiosta. Valkoinen väri on vielä piste i:n päälle
Ajossa Metropolis ei tarjoa merkittäviä yllätyksiä. 70 cm Prestine Velo Octane One Odyssey Twisted 42 Fillari www.fillari-lehti.fi. Quinnien tapaan fiilis pyörän päällä on ketterä, mutta ei vielä suuremmissakaan hypyissä rauhaton. Melkein kuin pyörällä olisi ajanut jo useamman kauden. Myös jälkimarkkinoilla tarjolla olevat Fundamental-vanteet erottuvat edukseen. Lähes kaikki osat ovat NS:n omaa tuotantoa. Kyseessä on Dj-sarjan karvalakkimalli, jossa on säätö vain esijännitykselle. Metropoliksella ajaessaan pääsee juoneen kiinni hyvin nopeasti ja jo ensi-istumalta se tuntuu kotoisalta. Katu-uskottavuutta merkiltä ei ainakaan puutu sen ansiosta. Odyssey Twisted muovipolkimet ovat niin toimivat kuin muovista tehdyiltä polkimilta voi odottaa. Tehoa on riittävästi ja on huojentavaa tietää, että pieleen menneen ilmalennon ja pyörän hylkäämisen seurauksena ei tarvitse ensimmäisenä kaivaa ilmaussarjaa esiin. Tummanpuhuva Metropolis 2 on asiallisen näköinen paketti. Koeajossa NELJÄ DIRTTIPYÖRÄÄ... NS Bikes Metropolis 2 10 millin pulttiakseli edessä hoitaa hommansa. Samalla siltä kuitenkin puuttuu se särmä, joka nostaisi sen muusta joukosta esiin. Pyörä on hyvin neutraalin tuntuinen joka kantilta, minkä voi lukea vahvuudeksi. Muista ajettavana olleista pyöristä poiketen takanavassa on vanhaa koulukuntaa edustava freewheel kasettinavan sijaan. Voimansiirtoon kammiksi ja rattaaksi on sen sijaan valittu BMX-puolelta Saltin valmistamat osat, jotka ovat toimivuutensa todistaneet. Merkki on kuitenkin profiloitunut selvästi ulos nimeen liittyvästä kategoriasta ja on tunnettu jo kauan vain lyhyemmällä nimellään. NS Bikes on alun perin ollut lyhenne nimestä North Shore Bikes. Ilmiö ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin huomattavissa. Voi olla, että 13,9 kilon paino, joka oli testiryhmän suurimpia lukemia, liittyy tähän. Sen pystyy kompensoimaan kuitenkin jo ensimmäisen runin jälkeen. Onneksi yhteenkään testipyörään ei ollut eksynyt pikalinkkua. Ruotsin Martin "The Machine" Söderström luottaa tämän firman kalustoon. Runko kestää pidemmällekin osien päivittämistä tai vastavuoroisesti tällä vakiokokoonpanolla pärjää useamman kauden eteenpäin. Dj3:n kruunua on kevennetty toden teolla. Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Jarrut: Kammet: Eturatas: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Polkimet: NS Bikes Metropolis 2 Tarmin Oy 840 euroa teräs Marzocchi DJ3, 100 mm 12,6 13,9 kg (ilman polkimia) 71 astetta 70 astetta 57,5 cm 32,5 cm 104 cm 38 cm 32 cm Etu Tektro Novela mek., taka Hayes MX4 mek, 160 mm levyt Salt, 175 mm 28 13 mid NS Fundamental Joytech Kenda K-Rad 2,125" NS Bikes, 4 cm NS Bikes Mint, lev. Hintaan nähden rahalle saa hyvin vastinetta. Vaikka Dj3 ei ole haarukka kevyimmästä päästä, takapää jää silti aluksi laahaamaan hypyissä hieman etupäätä alemmaksi. Mid-keskiö on tällaiseen pyörään varma valinta. Se on helposti vaihdettavissa ilman koko navan remonttia, mutta toisaalta se poistaa mahdollisuuden pienimpien micro gearing -välitysten käyttöön. Mekaaniset levyjarrut ovat hyvä idea. Viimeisiä hienouksia ei haarukalta kuitenkaan kaivata tässä käytössä ja tehdassäädöt tuntuvat osuneen lähelle oikeata. Takahaarukka on lyhimmässä asennossaan vain 38,1-senttinen, vaakaputkelle on sen sijaan siunaantunut mittaa 57,4 senttiä. Pitoa löytyy jopa märällä sen verran, että ajaminen ei häiriinny. Se nähtiin jo Dartmoorin tapauksessa. Puolalaiset tietävät selvästi, miten tehdä toimiva pyörä dirtille. Rungon kanssa ei ole lähdetty keksimään pyörää uudestaan ja se on klassinen esimerkki siitä, kuinka teräksestä saadaan rakennettua toimiva polkupyörän aihio. Pikaisen tarkastelun jälkeen käy selväksi, että se on tehty ajettavaksi. Dj3 hoitaa keulalla oman osansa kohtuullisesti
Samox, 175 mm 28 12 Samox Euro Alex Rims FR 30 Scott Schwalbe Tabletop 2,25" Truvativ Hussefelt, 4 cm Scott Pilot Ritchey LB Plus Scott Voltage DJ Scott DJ Wellgo LU-987 www.fillari-lehti.fi Fillari 43. Silti tässä seurassa vaakaputki ja takahaarukan seutu näyttävät ylikokoisilta, mutta hyvässä mielessä. Voltage on juuri sellainen eikä tunnu antavan milliäkään periksi mutkiin runtatessa. Satulatolpasta loppuu säätövara kesken, jos penkin haluaa nostaa lähes vaakaputken suuntaiseksi. Tosin tolpan kääntämällä tästä selvitään tarvittaessa. Ei suuri puute, mutta se kuitenkin ilmeni testin aikana. Voltage tuntuu vaa´an 13,55 kilon kertomaa kevyemmältä. Scott Voltage YZ 0.2 Voltagen rungossa ei ole materiaalissa pihtailtu. Oli mielenkiintoista saada myös yksi alumiinirunkoinen pyörä ajettavaksi. Ohjaamoon on istutettu Truvativin osia. Runko on tyylikkäästi viimeistelty ja hyvin esteettinen ilmestys kaikin puolin. Hussefelt-stemmi ja tanko ovat hinnan ja laadun suhteeltaan vaikeita voittaa. Timo Pritzlin Schwalbelle suunnittelemat Tabletop-renkaat ovat mainiot. Voltagella näiden käännösten ajo kävi kuitenkin lähes vihellellen ja pyörä kulki kuin kiskoilla. Voltage on ainoa ryhmän pyörä, johon etujarrun jättäisi mielellään paikalleen juuri sen kisamaisen luonteen ansiosta. Ei siis huomautettavaa sillä saralla. Rungon geometria kannustaa ajamaan lujempaa mutkiin kerta kerran jälkeen. Toimivaa peruskauraa tähän käyttöön. Voltagen raamissa on paljon vaikutteita saman merkin DH-runko Gamblerista. Ohjaintanko jää sen verran korkealle, että spacereita kannattaa kokeilla myös stemmin päällä. Eroa toisessa ääripäässä olevaan GT:n tangon korkeuteen oli melkein 10 senttiä! Värikirjo on Voltagessa huomattava ja siitä löytyvät melkein kaikki sateenkaaren värit. Juuri tuo loiva ohjainkulma, matala keskiö ja hieman totuttua pidempi 40,5 sentin mittainen takahaarukka antavat pyörälle aivan oman luonteensa. Alumiinirunkoja haukutaan joskus turhan koviksi ajossa. Liittyneekö siihen, että runko on saatu muita kevyemmäksi eri materiaalin ansiosta. Kaventaminen on kuitenkin jälkikäteen helppo toimenpide tarvittaessa. 899 euron suositushinta on suurin hintalapun lukema tässä porukassa, mutta se ei ole vielä liikaa tästä pyörästä. Jos Voltageen asentaisi takavaihtajan, se sopisi hyvin 4x-radoille. Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Jarrut: Kammet: Eturatas: Takaratas: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Polkimet: Scott Voltage YZ 0.2 Oy Patrol Ab 899 euroa alumiini Marzocchi DJ3, 100 mm One size 13,6 kg (ilman polkimia) 74,5 astetta 68,5 astetta 58 cm 33,5 cm 107,5 cm 40,5 cm 31,5 cm Tektro Auriga Comp, hydr. Tektron jarrut ovat samanlaiset, jotka hoitavat GT:ssä ankkurin virkaa. Eivät turhan karkeat kovallekaan alustalle, mutta pitoa löytyy pehmeässäkin hiekassa. Keula on sama kuin Metropoliksessa ja siihen pätevät samat tarinat. Scott on nopea peli ja viihtyy parhaiten kovassa vauhdissa, mutta ei kuitenkaan vierasta isompiakaan ilmoja. Se on kuitenkin vain plussaa tässä käytössä. Paikallisilla trailseilla bermit ovat jo tulleet tutuiksi, mutta tiukimmat käännökset vaativat silti aina keskittymistä. Mitoitus menee selvästi enemmän racing-puolelle. Se liikkuu testirevohkan pyöristä selvästi vikkelimmin joka käänteessä. Muhkea on adjektiivi, joka kuvaa runkoa parhaiten. Kaikki on vain asteen verran pienempää. Kiekot ovat hyvää tasoa ja pysyivät pyöreinä testin ajojen verran. Takavaihtajan ja ohjurin kiinni ruuvaamisen jälkeen tästä pyörästä saisi ohjuksen 4x-radoille! Vaikka hyvin pääsee alkuun single speedinäkin. Ohjainkulma on selvästi porukan loivin, 68,5 astetta. Tankoon olisi tosin kaivannut nykyisen 68 sentin mittaan muutaman sentin lisää. Perä tuntuu aluksi jopa leijuvan turhan korkealla ensimmäisissä testihypyissä
Korkean varjostimen alle nousi kaksi valkoista päätä ja niiden silmille asettui kaksi kameraa. 30 kuoppaisen kilometrin hieromana saavuin kalastajakylään Albert-järven rannalle. Olin tyytyväinen, etteivät turistit alkaneet kuvata minua, vaan vieressäni ruokailleita antilooppeja. Tulevina viikkoina pyöräilin kolmessa valtiossa: Ugandassa, Ruandassa ja Burundissa. R 44 Fillari ose oli taakse jäänyttä aikaa ja olin palannut matkamiehen elämään, jossa eväät syödään keittiössä, jonka sisustus vaihtuu jatkuvasti. Kalapulan kärsimässä maassa ihmiset olivat tulleet kultaa onkimaan. Valitsin tien, joka jatkoi kulkuaan läpi koko Queen Elisabethin kansallispuiston. Söin lounastani varjoisan puun alla Ruwensori-vuorten juurella, kun avokattoinen maastoauto pysähtyi viereeni. Mutataloista kyhätyn kylän raitilla juoksenteli runsaasti lapsia, miehet joivat halpaa al- www.fillari-lehti.fi. Kolmen viikon jälkeen jatkoin kuitenkin matkaani. Pyörällä maailman ympäri osa 21 TEKSTI JA KUVAT: JUKKA SALMINEN Kampeamista TUHANSIEN MÄKIEN MAISSA Upea tie Bunyoni-järven rannalle. Fort Portalissa nainen tunkeutui pinnoihini hidastamaan maailmanympäripyöräilysuoritustani
Hän sanoi hotellin olevan mukavampi vaihtoehto. koholia kapakoissa ja naiset juorusivat päivänpolttavia aiheita talojen edustoilla. Kansallispuiston vartioiden vinkistä käännyin pienelle oikopolulle. Keskustelu eteni hieman. Näin vihdoinkin runsaasti eläimiä, en tosin niitä, joiden takia turistit tulevat alueelle. - En tiedä, vastasin. Paikassa, jossa tie oli liian pehmeä polkemiseen, tulivat kylän juopot työntämään pyörääni avuliaasti läpi hiekan. Sanoin, että joskus pyörän päällä olen miettinyt mitä tehdä matkan jälkeen, mutta ne ovat vain hajanaisia hahmotelmia, eivät unelmia, saati suunnitelmia joiden narussa roikkuisin. Hyvin nukuttu yö päättyi poikkeuksellisen aikaisin paviaanien hypittyä peltisellä katollani. Ihmiset asuivat hyvin kapealla tiellä lähes kosketusetäisyydellä. Sain osakseni lämpimiä tervehdyksiä ja ihmetteleviä katseita. Seuraavana aamuna juttelin pitkään huoneeni edustan lattiaa laatoittaneen muurarin kanssa. - Mitä teet matkasi jälkeen. Helppojen kysymysten jälkeen sain osakseni tutut kipukohdat. Puhtaanapitolaitoksen valtavat linnut, paviaanit ja vuohet siivosivat hiekkaista pääkatua ihmisten jätteistä. Kanat, ankat, vuohet ja lehmät elivät pienten maaseutukylien raiteilla. Muurarin kyselyt olivat jo niin pitkällä, että hän tiesi kuinka olen polkenut, mihin olen menossa ja mitä talon rakentaminen Suomessa maksaa. Muurari surkutteli tilannettani ja ta- Maisema Ugandan Ruwensori-vuorilla. Ensimmäiset ystäväni Burundissa. Kalastaja neuvomassa venekuskia Bunyoni-järvellä. www.fillari-lehti.fi Fillari 45. Kävin pesemässä pitkän ajopäivän pölyt pois tyynessä ja lämpimässä vedessä. Emmanuelin huoli maksukyvystäni oli turhaa ja hyvästä huoneesta pyydetty 1,1 euron hinta aiheutti minussa saituuden sijaan hilpeyttä. Aurinko lopetteli päivänpaistettaan laskeutumalla järven taakse, alas jonnekin Kongon pimeään ja sumuiseen sademetsään. Poljin koko komeuden halki järvelle asti, jossa miehet nostivat verkkojaan puisiin kanootteihin, lapset uivat upealla hiekkarannalla ja kivittivät paviaaneja. Keski-ikäinen, hiljainen ja laiha Emmanuel kysyi, että "eikö sinulla ole varaa maksaa hotellia", kun olin aiemmin vastannut hänelle nukkuvani kenties poliisiasemalla, jolle minut oli kylään tullessa kutsuttu
Kuvaaminen nauratti perheen lapsia. Felt pääsi hetkeksi ansaitulle tauolle pois kuoppaiselta tieltä. 46 Fillari www.fillari-lehti.fi. Pyörällä maailman ympäri... Matkalla halki Queen Elisabethin kansallispuiston. Ruandalainen supermarket. Bunyoni-järvi lukuisine saarineen Etelä-Ugandassa. Lounastin ugandalaisperheen vieraana pienellä syrjäisellä tiellä
Edessäni oli kymmeniä kilometrejä vuorinousua ja on kysymättäkin selvää, etten tiedä etukäteen, kestänkö moista rasitusta. - Oletko naimisissa. Elämä oli kuitenkin palaamassa niihin ja toisena päivänä veri virtasi niissä jo vapaasti kuin vesi talven jäistä sulaneissa kevätpuroissa. Hän sanoi, ettei ole hyvä. Neljäntenä päivänä vuorinousussa elin jo loppukesää. Esimerkki Fort Portal-Kabale-pätkästä: Ensimmäisenä ajopäivänä jalkani olivat vielä hieman kohmeiset kovien harjoitusten jälkeen. Keskustelu eteni jälleen hieman. Viidentenä päivänä kukoistuskauteni oli ohi. Lopuksi muurari totesi, että täällä meillä päin henkilö koetaan epänormaaliksi, ellei hän ole naimissa ennen kuin täyttää 25 vuotta. - Miten voisin liittyä pyöräilemään kanssasi, kysyi muurari. Jalkani nuukahtivat pikku hiljaa kuin koivunlehdet syksyn hyytävinä päivinä ja Ka- Jalkapalloa Tanganika-järven rannalla Bujumburassa. Ruandalainen tapa kiivetä vuorinousuja. www.fillari-lehti.fi Fillari 47. Keskustelu eteni taas hieman. Voimani tuntuivat vähenevän, mutta energiapurkaukset antoivat vielä potkua jyrkimmissä nousunkohdissa. - En tiedä. Olin kuin kesähelteessä kukkiva luonto, joka nauttii auringon ja kesäsateen antamasta helppoudesta, kasvusta ja energisyydestä. Totesin, että en vain ole, koska niin ei ole tapahtunut. Ugandan rouhea vuorinousu. Auringonlasku Burundin vuorten taakse. voitteiden puutettani. Kuopat olivat syviä, sora kovalla pinnalla irtonaista, hiekka upottavaa ja muta sitkeää. Muurari surkutteli taas kohtaloani ja sanoi, ettei hän ainakaan matkustaisi, ellei se olisi kivaa. - Onko matkaaminen kivaa. Jo parin tunnin päästä oli selvää, ettei matkaaminen ole aistillisesti kovinkaan kivaa. - En tiedä, vastasin. - En ole, vastasin. - Pelkään kärsimystä, muurari vastasi. Kolmantena päivänä olin voimain tunnossani ja jalkani pyörivät kuin tyhjää vain. Riippumatta siitä, millainen pinta oli, se levittäytyi allani jyrkkänä nousuna, joka jo yksinään olisi pakottanut vaihteeni keveimmälle. Muurarin laatan alta vapauduin taas omaan pieneen maailmaani, jossa ei aina tarvitse esittää kysymyksiä. - Osta pyörä ja sitten kärsi, neuvoin. Taisin todeta, että jos kivalla tarkoitetaan maksimaalista määrä aistinautintoja, niin ei matkaamiseni taida kovin mukavaa olla. - Miksi et. Kabaleen tullessa olin ajanut viisi päivää 11 kilometrin keskituntinopeudella. Pyörämatkaamiseni on kuin neljän vuodenajan kiertokulkua
Keskitalvi oli saapunut kehooni, aikaan jona ei energia todellakaan pursua, vaan tehtävänäni on vain pitää itseni liikkeellä niin, ettei talvi jähmetä lihaksia kokonaan. Maata on köyhdyttänyt näihin päiviin asti jatkunut sisällissota poliittisine ongelmineen. Läpipyöräilijälle maa vaikuttaa parhaiten organisoidulta Afrikan maalta, missä olen vieraillut. Terveisin, Jukka Minä Jukka Salminen Syntymäaika: 23.6.1982 Kotipaikka: Naantali Paino: 70 kg Pituus: 177 cm Päiväkirja: huntteri.fi Nettisivu: jukkasalminen.com Millainen lienee ugandalaisen pikkupojan tulevaisuus? Pyörä Felt Q820 -maastopyörä, modifoitu matkapyöräksi vaihtamalla joustokeula jäykäksi ja lisäämällä tavaratelineet Keula: Surly 1x1 Kiekot: Mavic 719 -vanteet, Shimano XT-navat ja DT Alpine 3 -puolat Renkaat: Schwalbe Marathon XR 2.0 Vaihteisto: Sram X-9 Jarrut: Avid Juicy 3 Tavaratelineet: Tubus Logo ja Tara Kammet: Shinamo XT (22/34/44) Laukut: Ortlieb Rataspakka: BBB (13-34) Varaosat: BBB parts Emmanuel Albert-järven rannalta. 48 Fillari www.fillari-lehti.fi. Hyvää ruokaa ja juomaa on kuitenkin tarjolla kaikkialla, kunhan kukkarosta löytyy rahaa. Matalien vuorien lähes kaikkialta viljelty ja tiheästi asuttu maisema oli kuitenkin monotonista, luonnosta karsittua katseltavaa. Valtavan iskun jälkeen Ruanda on nousemassa kanveesista. Niiden voimalla pyöräilin yli pitkien vuorinousujen. Sieltä pois johtanut tie seurasi järven mutkittelevaa rannikkoa. Maisema oli nätisti kumpuilevaa vuoristoa. En tuntenut itseäni enää väsyneeksi, eivätkä jalatkaan enää menneet hapoille lyhyissä rapuissa. Ihmiset maksavat veroja, lakeja totellaan, tiet ovat hyvät, kouluja käydään ja sairaita hoidetaan. Pyörällä maailman ympäri... Pyöräily-ystäväni Ruandassa. baleen tullessa vointini oli jo orpo kuin hankeen pystyyn jäätyneellä koiranputkella. Vastaani puhalsi tuuli, mutta matkani eteni iloisesti kuin elokuvissa, eikä ojentajiani rasittanut yksikään kuoppa. Paikalliset pyöräilijät sen sijaan nousivat vuoria ylös vauhdikkaammin roikkumalla rekan perässä. Tien varrella maleksi runsaasti toimettomia miehiä, jotka yhdessä kengättömien lasten kanssa piirittivät minut aina pysähtyessäni kylien raiteille. Maaseudulla lapset ja monet aikuiset olivat hyvin hoikkia. Odotin kevyen harjoittelun vielä lämmittävän kehoani ennen uuden energisen kasvukauden aloittamista. Kouluun, kirkkoon, töihin ja pelloille matkalla olleet ihmiset nostivat peukkunsa pystyyn useammin kuin missään muualla. Kevään ensimmäiset purot alkoivat taas vapautua jään kohmeesta. Korkeiden vuorien, jyrkkien saarien, porrastettujen peltojen ja kiemurtelevien lahtien maisema levittäytyi allani upeana maisemana. Kabalesta siirryin Bunyoni-järven maisemiin. Maa myös näytti pyöräilijän silmille huomattavasti köyhemmältä kuin Ruanda. Burundista matkani jatkui Tansaniaan seuraamalla Tanganika-järven rannikkoa. Lyhyellä matkalla Burundiin tuhannet mäet polttivat jalkojani ja miljoonat hymyt lämmittivät mieltäni. Liikkeeni olivat hitaita, pääni oli hieman tokkurassa ja jalkani natisivat kuin kuusen oksat tykkylumen alla. Viimeisen nousun huipulta 2200 metristä laskin keräämälläni potentiaalienergiavarastollani alas Bujumburaan, alle 800 metriin. Lilliputtivaltio Ruandan kehitys karmaisevan kansanmurhan jälkeen on poikkeuksellista. Oli kuin siirto jalkaväenjääkäristä lentosotamieheksi, kun Ugandan reitit vaihtuivat Ruandan teiksi. Täyttämässäni Ruandan maahantulokaavakkeessa minut toivotettiin tervetulleeksi tuhansien mäkien ja miljoonien hymyjen maahan. Pääkaupungissa minun oli taas aika levätä ja katsoa jalkapallon MM-kisojen finaalit. Ruandassa asuu 400 ihmistä neliökilometrillä, enkä koskaan syönyt eväitäni yksin, vaan kaikille teiden kilometreille mahtui kävelijöitä. Neljäntenä palautumispäivänä oloni oli jälleen vahva. Kolmantena lepopäivänä (sisältää yleensä 30-120 minuuttia kevyttä pyöräilyä) elämän merkit palasivat kehooni. Tunsin kuitenkin, että syvältä maaperästä routa ei ollut vielä sulanut, enkä tuntenut vapautta aloittaa uutta kesäistä kasvukautta. Pari päivää Kabalessa kuluivat tahmeasti kuin horroksessa uinuvalla vaihtolämpöisellä matelijalla. Burundi on yksi maailman köyhimpiä maita ja sen bruttokansantuote henkeä kohden alhaisempi kuin missään muualla. Maa mainostaa itseään hyvänä pyöräilykohteena
Tuo pieni kaupunki Pohjois-Carolinan osavaltiossa Yhdysvalloissa tunnetaan BMX:n saralla paremmin nimellä Protown. TEKSTI JA KUVAT: JUKKA MÄENNENÄ Kuva summaa Danin ajamisen - korkealle ja tyylillä. Vaellus BMX:n MEKKAAN 50 Fillari www.fillari-lehti.fi. Jukka Mäennenä ajoi Greenvillen legendojen kanssa Olen pitänyt listaa asioista, joita pitää tehdä ja paikoista, joissa on käytävä. Vierailu Greenvillessä on ollut listalla jo tovin
Tuohon aikaan Greenvillen BMX-skene oli käytännössä olematon. Helmikuun pimeinä pakkasiltoina aloin selvittää lentoyhteyksiä ja hintoja. Lisäksi paikallinen skene on erittäin eloisa ja runsaslukuinen. Kaartaminen spinen levennyksen yli. One footed tabletop spinen yli. BMX :n ikoni ja moneen kertaan kruunattu kuningas Dave Mirra muutti Greenvilleen veljensä Timin jalanjälkiä seuraten vuosituhannen taitteessa. Ilman keskustan vieressä sijaitsevaa East Carolina Universitya Greenville olisi vielä paljon pienempi pitäjä. Greenvillen asukasluku on alle 200000, joten Yhdysvaltain mittakaavassa puhutaan pienestä kaupungista. Yksi Unitin monista linjoista. Nykyään kaupungissa asuu pitkälti yli toistakymmentä ammatikseen ajavaa kuljettajaa. Kaupungissa asuvien kuskien määrää on mahdotonta arvioida, mutta joka tapauksessa heitä on paljon ja joka lähtöön: aina jarruttomista street-kuskeista kisakauteen valmistautuviin kovapalkkaisiin ammattilaisiin. Matkani aikana ei ollut yhtään iltaa, jolloin paikallisessa Jayceen skateparkissa olisi tarvinnut ajaa yksin. Paras vaihtoehto oli lentää Raleigh-Durhamin lentokentälle, mistä on autolla alle kahden tunnin ajomatka Greenvilleen. www.fillari-lehti.fi Fillari 51. Pian kuitenkin myös silloinen Mirran tiimikaveri Ryan Nyquist muutti Greenvilleen ja niin lumipallo lähti vierimään. Suoraan Greenvilleen lentäminen oli suhteellisen tyyristä
Sitten suunnattiin jo Jaycee skateparkkiin vajaan kolmen kilometrin päähän. Aikaero vaati veronsa ja ehdin simahtaa matkatavaroideni päälle odotellessani Dania terminaalissa. Matka Greenvilleen meni leppoisasti. Paikalla oli muun muassa Marcus Tooker, joka ajaa Osiriksen kansainvälisessä tiimissä. Silti hammas tai parikin lisää eturattaaseen ei olisi ollut liikaa, jotta vauhtia olisi saanut paremmin. Se oli Darrenin, joka ajaa Eastern bikesin flow-tiimissä. Olo oli tokkurainen, kun Dan tuli nykimään hihasta. Ideana on, että joku joukkueesta valitsee haluamansa obstaakkelin parkista ja tekee siihen tempun. Pidän pyörässäni muutenkin normaalia raskaampaa 27/9 välitystä. Kuten arvata saattaa, opiskelijajuhlista ei ole tässä pitäjässä pulaa. Jo yläasteikäisenä muistan nähneeni lukuisia kuvia ja videoita täältä. Ajoa mahtui tälle päivälle siis varsin mukavasti. Valot sammuivat parkissa kello 22.15. Hän on asunut Greenvillessä muutaman vuoden ja tarjoutui majoittamaan minut retkeni ajaksi ja jopa hakemaan minut kentältä! Varmistettuani, että järjestelyt sopivat hänelle, painoin varaa-nappia tietokoneen ruudulta. Lauantaina täyttyi yksi reissun ta- Tämä Mekka ei ole Saudi-Arabiassa vaan USA:n Greenvillessä. Fufanu Jaycee parkin sub-boxiin. 52 Fillari www.fillari-lehti.fi. Odotus alkoi. Dan sanoikin, ettei ole hetkeen ajanut näin paljoa. Fiilis oli hieman surrealistinen päästessäni viimein paikalle. Marcuksen ajo oli hienoa katsottavaa, vaikka hänellä oli selvästi jo jäähdyttelyvaihde päällä. Jos ei tule onnistumista, joukkue saa kirjaimen. Paikalla oli taas iso kopla ajajia ja ilta sujui pelatessa BIKE:a joukkueittain. Jukka Mäennenä ajoi Greenvillen legendojen kanssa... Tapasin viime kesänä BMX:n MM-kisamatkalla Roskilden rockfestareilla Premium Productsille ajavan Dan Foleyn. Perjantai sujui hyvin pitkälti samaa kaavaa noudattaen. Kaupungista ei pimeyden ja väsyneen olon takia saanut vielä sinne tullessamme oikein tolkkua. Paidatta ajaminen kostautui ja illalla olimme Danin kanssa punaisia kuin ravut. Ensimmäiseksi nuo neljä kirjainta saanut joukkue häviää. Söimme päivällistä Danin asunnolla ja palasimme takaisin Jayceelle ajamaan. Hämmennyksen näki varmasti kasvoiltani, kun illan edetessä ovesta asteli sisään, ei enempää eikä vähempää kuin Daniel Dhers! Daniel on siis tällä hetkellä hallitseva Dew Tourin mestari ja kenties kovatasoisin kisakuski. Kampusalue on todella suuri ja tarjoaa streettispotteja joka makuun, jos mielii sellaisen ajon perään. Kaikki oli poikkeuksetta isompaa, mihin Suomessa oli tottunut - ja hyvä niin. Kisakausi tulee kuulemma olemaan kiireinen ja hän oli pettynyt, ettei päässyt tällä kertaa Tallinnan Simpel sessioneille. Kyseessä oli varsinainen BMX-asunto, mikä ei ole harvinaista täällä päin. Lentoni saapui Raleighiin myöhään keskiviikko iltana 14. Ajojen jälkeen suuntasimme Wal-Martiin ruokaostoksille. Kolmen tunnin ajot menivät nopeasti kamoihin totutellessa ja paikallisten linjoja ihmetellessä. Selvittyäni ihmetyksestäni vaihdoin Danielin kanssa muutaman sanan. Luonnollisesti vain ensimmäiset yritykset lasketaan. Jonkun täytyy toisesta joukkueesta pystyä vastaamaan tähän tekemällä sama perässä. Myöhemmin teimme pienen kaupunkikierroksen, jonka jälkeen suuntasimme Danin ystävän syntymäpäiville. Tosin sillä erotuksella, että päivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohosi pitkälle yli 20 asteen. Hän vaikutti todella mukavalta tyypiltä. Hauskaa ja todella kehittävää ajoa, sillä väkisinkin kohdalle osuu jotakin, joka on omien taitojen ylärajoilla tai niiden yläpuolella. Aamu aloitettiin tukevalla aamupalalla ja pyörän kasauksella lennon jäljiltä. Alue oli pienempi kuin odotin, parkin obstaakkelit puolestaan eivät. Siitä riitti jutun aihetta pitkäksi aikaa. Dan ja Darren opiskelevat East Carolina Universityssa, joka on asunnolta vajaan kilometrin päässä. huhtikuuta. Hetken sananvaihdon jälkeen tuli ilmi, että hänen isoisoäitinsä on suomalainen. Jo edellisenä iltana ihmettelin toista komeron perällä lojuvaa BMX-pyörää. Herätessäni aamulla Danin asunnolla tapasin Darren Bouldinin, Danin kämppäkaverin
Unitilla on kaikki, mitä voi toivoa. Tiistai-iltana törmäsin parkilla kaveriin nimeltä Tyler Morrow. Leuka kolahti ramppiin sen verran nasevasti, että noustuani kaverit sanoivat heti, että nyt lähdetään tikattavaksi. Koulua hänellä oli silti todella vähän, vain kahdesta neljään tuntia päivässä. Jomottava päänsärky kuitenkin vaivasi vartin verran kaatumisesta. En saanut kuitenkaan läheskään yhtä hyvää vauhtia päälle kuin lokaalit. Neljälle ompeleelle tuli hintaa 330 dollaria. Marcus Tookerin lisäksi Rob Darden oli sessioilla ajamassa. Pettymyksen määrää oli vaikea kuvailla sillä hetkellä! Ajattelin ensin, että ajan sessiot loppuun ja lähden vasta sitten paikattavaksi, jos se edes on tarpeen. Päivät sujuivat enemmän tai vähemmän torstain ja perjantain tapaan. Darden on ensimmäisiä, joka on saanut monet tajuamaan, että BMX voi olla myös urheilua, jossa fyysisellä kunnolla on merkitystä. Rob on tehnyt huiman muutoksen ajamisessaan parin viimeisen kuluneen vuoden aikana. Linjoja on loputtomasti, mikä tarkoittaa todella kovaa vauhtia. Suhteellisen tyyristä. voitteista. Seuraavana iltana tapasin Jayceessa jälleen lisää Osiriksen tiimiä. Itse olen tottunut nousemaan lähes kukonlaulun aikaan, Dan taas nukkui lähes poikkeuksetta puoleen päivään. Onni onnettomuudessa kuitenkin, ettei käynyt mitään pahempaa. Käyttämäni hammas- suojat pelastivat varmasti aivotärähdykseltä. Rob sanoi, että hän tykkää ajaa nykyään lähinnä yhdellä vaihteella, joka on "full throttle". Useimmiten lähdin aamupäivällä ajamaan Jayceen parkkiin yksin muiden paikallisten kanssa ja iltapäivällä toisen kerran Danin seurassa. Omat haasteensa asetti myös oma ja Danin vuorokausirytmi. Se on kirkkaasti paras, missä olen koskaan ajanut, enkä pysty keksimään pitkän pohtimisen jälkeenkään mitään, mikä vetäisi sille vertoja. Paikkaa kuvaa hyvin se, että vielä neljän vuoden jälkeen kuskit löytävät sieltä uusia ajolinjoja! Hallissa on myös foampit ja resimatolla päällystetty hyppyboksi temppujen hiomista varten. Kerta kaikkiaan hienoa katsottavaa. Oma versio tabletopista kalpenee Danin airien rinnalla. www.fillari-lehti.fi Fillari 53. Totuus miehen tasosta selvisi kuitenkin vasta, kun hänen ajoaan näki omin silmin. Tulin wallridestä vajaaksi ja kynsin sen jälkeen tanteretta. Ensimmäiset metrit menivät ihmetyksen vallassa rullaillessa ja paikkaan totutellessa. Se on aina plussaa minun kirjoissani. Lähdimme testaamaan Yhdysvaltojen (surullisen) kuuluisaa terveydenhuoltoa. Toipilasaikanaan hän päätti treenata itsensä hyvään kuntoon ja laittoi elämäntapansa uuteen järjestykseen. Hän mursi ranteensa Josh Harringtonin End Search -leffan kuvauksissa. Raaka voima, kontrolli ja sulavuus yhdistyivät ennen näkemättömällä tavalla! Esimakua bunny hop -kyvyistä antaa esimerkiksi Youtuben haku "Ty Morrow bunny hop". Paras tapa päästä alkuun oli yksinkertaisesti katsoa paikallisista mallia. Pääsin ajamaan Ryan Nyquistin privaattihallille, joka tunnetaan paremmin nimellä The Unit. Isojen transfer-linjojen lisäksi hän pystyy kuitenkin tekemään teknisiäkin juttuja. Alle vartin ajon jälkeen kävi ikävä takaisku. Tulokset näkyvät myös ajossa. Lopulta onnistuinkin vielä vetämään 30 minuutin ajosession paikkauskeikan jälkeen. Päivinä, jolloin Danilla ei ollut koulua, ratkaisin asian menemällä ajamaan aamulla Danin seurates- sa myöhemmin perässä. Ne vaimentavat juuri tällaisissa tilanteissa iskua, kun leuat lyövät yhteen kaatumisen seurauksena, mikä on hyvin yleinen syy aivotärähdyksen synnylle. Runit ovat poikkeuksetta pidempiä kuin muilla ja vauhtia on luvattoman paljon. Dan kävi satunnaisesti koulussa aamupäivällä. Peiliin katsoessani muutin kuitenkin mieltäni, sillä leukaani oli ilmestynyt lähestulkoon toinen suu. Olin nähnyt paria viikkoa ennen videoklipin, jossa hän bunny hoppaa itseään olkapäähän asti ylettyvän grindiboksin päälle. Palvelussa ei ole vikaa, jos vain on millä maksaa. Otin tikit ilman puudutusta siinä toivossa, että ehdin vielä takaisin Unitille ajamaan, niin kipulääketokkura ei ainakaan haittaisi ajamista
Jos kaverin ajo oli ennen tätä ollut todella hyvää, niin nyt se oli vielä parempaa. Jo vajaan viikon matkalla olemisen jälkeen alkoi jaloissa painaa raskaasti. Tulimme takaisin puolen yön jälkeen, sillä aamulla oli aikainen lähtö lentokentälle. Greenvillessä fiilis oli juuri sama. Iltapäivällä pakkasin pyörän valmiiksi laukkuun lentoa varten ja tein muut tarvittavat järjestelyt. Olin tavannut Easternilla ajavan Craig Mastin jo parina päivänä. Torstaina kävimme myös kiertelemässä yliopiston kampusaluetta spotteja katsellen. Marty asuu Marcus Tookerin ja parin muun kuskin kanssa omakotitalossa lähellä Dania. Lopuksi oli tarkoitus ottaa vielä pari ajokuvaa, mutta kameran salaman lähettimen akku simahti ja samaan hengenvetoon muistin, että laturi on kotona valtameren takana. Testasin pari uutta linjaa, mutta samainen wallride, josta kaaduin ensimmäisellä kerralla, meinasi viedä voiton. Tällä kertaa selvisin pienillä ruhjeilla kyynärpäähän. Perjantaina iltapäivällä tuli taas puhelu, että Unitilla on sessiot meneillään! Olimme jälleen hieman muuta porukkaa myöhemmin paikalla, joten ajot jäivät vain parin tunnin mittaisiksi. Keskityin pariin peruslinjaan, joiden kanssa yritin päästä sinuiksi. Lauantaina hän oli kuvaamassa webvideota kaverinsa kanssa. Olin tyytyväinen etenkin fufanuun, jonka sain tehtyä kaiteeseen ensimmäisellä yrittämällä. Nyt siihen sai lisätä tunnin tai pari. Kello 22.15 valot sammuivat ja vetäydyin Danin asunnolle. Itsellä oli lähinnä turistivaihde päällä ja tyydyin katselemaan, kun Dan taituroi kotispoteillaan. Jännitystä ai- " 54 Fillari Neljälle tikille tuli hintaa 330 dollaria. Olimme varanneet myös hieman aikaa illanviettoon tälle päivälle. Torstaina ja perjantaina otimme Danin kanssa muutaman ajokuvan Jayceen parkissa. Bunny hop barspin nurmibankkiin. www.fillari-lehti.fi. Onneksi mitään vakavampaa ei kuitenkaan käynyt. Pidimme Danin kanssa letkeitä sessioita Jaycee-parkissa jutellen paikallisten kanssa. Dan kuvasi tulevaa webvideotaan, joka löytyy lähiaikoina osoitteesta vitalbmx.com. Itse opettelin kirjaimellisesti ajamaan. Aika tyyristä. Streettiä East Carolina Universityn kampusalueella. Se tarjosi samanlaisia baareja ja pikaruokaloita kuin Suomessakin. Keskiviikkona päästiin toistamiseen ajamaan Unitille. Viivyin Jaycee-parkissa valomerkkiin asti. Purskahdin nauruun nähdessäni betonista tehdyn kaaren suoraan autotallin oven edessä. Obstaakkelien koon vuoksi lähes joka paikkaan sai polkea melkein kuin portista, jos halusi päästä korkealle. Yleensä pärjään mainiosti kahdeksan tunnin unilla. Ilmassa oli revanssin makua, viime kerrasta jäi pahasti hampaan koloon. Todellinen amatöörivirhe! Ei auttanut toivoa, että pääsen tänne vielä kertaalleen ajamaan ja ottamaan kenties kuvia jonkun muun kalustolla. Selvisi, että Eastern pitää päämajaansa Raleighissa. Jukka Mäennenä ajoi Greenvillen legendojen kanssa... Darden on ollut pitkään yksi suosikkikuskeistani, eikä syyttä. Lentoliikennettä vaivannut "tuhkalakko" ei lopulta vaikuttanut matkaani millään tapaa. Erilaisia linjoja oli niin häkellyttävän paljon, että oli turha yrittää ahnehtia kaikkia lyhyessä ajassa. Kävin Danin ja hänen tyttöystävänsä Jessien kanssa kierroksella Greenvillen kuuluisan yöelämän keskuksessa eli downtownissa. Olin tehnyt aamuisin liikkuvuusharjoitteita, pientä palauttavaa lenkkiä ja venytyksiä, ja luonnollisesti illalla venytellyt vielä ajojen jälkeen. Tulivuori purkautui päivää lähtöni jälkeen ja palatessani lentoliikenne oli juuri palannut normaaliksi. Sunnuntaina tyydyin vain fiilistelemään pari tuntia parkissa ja keskittymään siihen, että saisin kaiken ajamisen tuntumaan mahdollisimman pehmeältä. Kävimme ensiksi Martyn kotona, jonka olin tavannut jo monesti ajaessa. Paikallaan ei malttanut olla, vaikka lepoakin olisi välillä kaivattu. Runien pituutta piti lyhentää selvästi ja keskittyminen alkoi kärsiä. Olin visioinut sitä mielessäni jo pitkään ennen reissulle lähtöä. Viikonloppu meni jäähdytellessä, sillä virtaa täydellä teholla ajamiseen ei enää riittänyt. Matti Lehikoinen tiivisti hyvin kertoessaan Kalifornian kuulumisistaan, että hyvillä ajomestoilla kaikki muu paitsi ajaminen tuntuu ajan tuhlaukselta. Kompromissina oli, että ajoin usein alkusessiot kovavauhtisempia juttuja ja transfer-linjoja, ja kun puhti alkoi loppua, keskityin teknisempiin juttuihin. Ihmettelin jo ensimmäisinä päivinä, miksi juuri Eastern Bikesin pyöriä näkee täällä paljon. 720 pitkän funboxin yli ensimmäisellä yrittämällä ja tekniset barspin- ja tailwhip-kombot olivat rutiinia. Esimerkiksi Jaycee-parkin ajaminen oli hyvin fyysistä. Iltaisin unta ei tarvinnutkaan kauaa houkutella. Palautuminen jäi kuitenkin vajaaksi. Läheinen sijainti antoi hyvän selityksen asialle. Kirkkaassa päivänvalossa kuvaaminen onnistuu ilman orjasalamiakin. Kaksi tuntia vierähti siinäkin kuin siivillä. Asiat oli selvästi laitettu tässä taloudessa tärkeysjärjestykseen. 540 bunny hopin yritys funboxin päältä kuitenkin otti miehen ulos, kun hän kolautti polvensa rampin reunaan
Majoittajani Dan on tästä kouluesimerkki. Jonkinlainen pako Suomen talvea tuolle seudulle olisi vähintään houkutteleva ajatus.q 2009 VARASTON TYHJENNYS The Unit on verrattavissa taivaaseen maan päällä. Voisin viettää Unitilla helposti kuukauden päivät ajamassa tekemättä tempun temppua. Sitten kun pyöränkontrolli alkaa olla kiitettävää, temput seuraavat luonnostaan. Seura tekee kaltaisekseen. heutti kuitenkin, että minun piti vaihtaa New Yorkissa La Guardian kentältä JFK:lle. Olin terminaalissa hyvissä ajoin todetakseni, että lento oli tunnin myöhässä. Jotkut pitävät kaupunkia suurena BMX-harjoitusleirinä. Kun ottaa huomioon New Yorkin liikenneruuhkat, lentokenttien turvatarkastukset ja muu yleisen hälinän, aikaa ei ollut hukattavaksi. Aikaa saapumiseni ja lähtöni välillä oli 2 tuntia 40 minuuttia. Tässä kuvassa ei näy kuin osa hallista. HUOLTO JA VARAOSAT PYÖRÄ-SPORT Eteläpuisto 14, 28100 PORI Puh. Dan aloitti aikoinaan racingilla ja on myöhemmin ollut kuutena peräkkäisenä kesänä Woodwardissa leirillä ja sen päälle asunut nyt reilut pari vuotta Greenvillessä. Olen ollut aina ehkä enemmän temppuihin keskittyvä ajaja. Greenvillen ilmapiiriä ajajien keskuudessa kuvaa sana "laid back". Onnistuin ottamaan nopeaksi osoittautuneen kimppataksin kenttien välille. Näin oli lähes poikkeuksetta monen paikallisen kohdalla. Totuus on, että siellä kuten muuallakin kaikki pitävät hauskaa ja ajavat omaksi ilokseen tosin vain paljon keskivertoa paremmin. Matka oli kaikin puolin ikimuistoinen. Dan ajoi myös yhtä hyvin ramppia molempiin suuntiin, mikä on harvinaista. 02 5298422 www.pyorasport.fi www.fillari-lehti.fi. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin ottamaan take-offin JFK:lta lähes neljä tuntia aikataulusta myöhässä, sillä vain yksi kiitorata oli jostain syystä käytössä. Temput tulevat ja menevät, mutta pyöräkontrolli tulee olemaan aina arvossaan. Hän ei tehnyt viimeisempiä sirkustemppuja, mutta kaikki mitä hän teki, oli viimeiseen hiottua ja harkittua. Hän sai temppunsa onnistumaan lähes aina ensimmäisellä yrittämällä. Syykin tähän selvisi. 02 6327017, Fax. Matkalla muiden ajamisen katselu avasi silmiä uudella tavalla. Vaikka Dan on vasta 19-vuotias, on hän ehtinyt ajaa lähes 12 vuotta. Nyt ilmassa on enää kysymys uusintareissusta
Kun Pelago sai valmiiksi omat nettisivunsa, paljastui että malleja on neljä ja ne edustavat keskieurooppalaisten kaupunkipyörien perinnettä parhaimmillaan. Pelagot ovat kaupunkipyöriä vanhan ajan tyyliin TEKSTI: MARKKU LIITIÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN JA MARKKU LIITIÄ Viime vuonna alkoi netissä ja pääkaupunkiseudun citypyöräilijöiden keskuudessa liikkua puheita uudesta kotimaisesta pyörämerkistä Pelagosta. Miten Pelagolla menee nyt ja mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat? Veljesten Timo (vas.) ja Mikko Hyppönen sekä uusin Pelagomalli, krossarihenkinen Stavanger. kolmen vaiheen projekti 56 Fillari www.fillari-lehti.fi
Malleista kaksi on miehille, kaksi naisille. Nykyään se työllistää lähinnä isän ja hänen kaksi poikaansa. Suomen markkinoiden lisäksi Pelago-miehet ovat tehneet pieniä pilottihankkeita Ruotsin ja Espanjan Barcelonan suuntaan. Ryhdyimme etsimään näkemyksiimme sopivaa valmistajaa ja löysimme Belgiasta pienen, klassisia teräsrunkoja valmistavan perheyrityksen, joka on toiminut 1940-luvulta lähtien. Runkokulmat ovat loivat ja etuhaarukka kaartuu alapäästään vahvasti eteenpäin, joten eteneminen on hyvin vakaata. Mallien nimet ovat (archi)Pelagon kanssa yhteensopivasti kaikki satamakaupunkeja tai Brooklynin tapauksessa satamakaupungin osa. Se on etupäästään sentin, pari lähempänä maan pintaa kuin satulatolpan juuresta. - Se oli kuitenkin pidemmän päälle liian työlästä. M iehet Pelago-pyörien takana ovat helsinkiläisveljekset Mikko ja Timo Hyppönen. Rungon pääkolmion putket ovat halkaisijaltaan keskenään samaa luokkaa, noin 28-millisiä. Lisätietoa Pelagoista löytyy netistä osoitteesta www.pelagobicycles.com.q Koeajossa Pelago Bristol Kuin ennen vanhaan Yksinkertainen on sekä tyylikästä että käyttövarmaa. Ohennetusta kromoputkesta valmistetut rungot tehdään Taiwanilla. Prototyyppi on ollut jo jonkin aikaa koekäytössä ja lähiaikoina maahan saadaan ensimmäinen tuotantoerä. Runkokokoja tulee olemaan seitsemän välillä 5163 senttiä. Töitä tosin riittää kotimaassakin, sillä Eurankadun liikkeestä vastaava Mikko kertoo tekevänsä 12-tuntisia päiviä. Runko on maalattu kvartsinharmaaksi ja monia maantiepyöriä vaivaava värien kirjo teksteineen loistaa poissaolollaan. Pelago Bicyclesilla on ollut oma, pieni liiketila vuoden verran Eurantiellä Helsingin Vallilassa. Kuulostaa hassulta, muttei mitenkään pilaa pyörän ulkonäköä. Putket on liitetty toisiinsa perinteiseen tapaan muhveilla. Matalampi tangon asento helpottaa putkel- www.fillari-lehti.fi Fillari 57. Samantyyppistä kaupunki-ideaa malliensa nimeämisessä on käyttänyt pitkään autostereoita valmistava Blaupunkt. Ohjaustanko kaartuu hyvin voimakkaasti taaksepäin, mikä sopii pyörän tyyliin hyvin. Nykyään sen yhteydessä toimii myös yhden asentajan työllistävä pyöräkorjaamo. Nykyään lähes kaikkien pyörien rungot ovat sloupattuja eli vaakaputki laskeutuu taaksepäin mentäessä enemmän tai vähemmän. Aluksi omia pyöriään aikansa fiksailtuaan veljekset ostivat vuonna 2005 kierrätyskeskuksesta ison nipun vanhoja fillareita ja kasasivat niiden runkoja hyödyntäen kavereilleen ja tutuilleen kaupunkipyöriä. Koeajoimme yksivaihteisen Pelago Bristolin. P elagojen teräsrungot valmistaa pieni belgialainen perheyritys ja pyörät viimeistellään Helsingissä myyntikuntoon. Vielä 1960-luvulla vaihteet ja käsijarrut olivat käyttöpyörissä harvinaisuuksia. Tangon muotoilu ei juuri haittaa ajamista, vaikka maastopyörien risereihin tottunut voisi luulla näin. Pietarissa ja Antwerpissa on nykyaikainen kahdeksanvaihteinen napa, Bristolia ja Brooklynia saa lisäksi myös yksi- tai kolmivaihteisina. Mallit, joita on neljä, ovat klassisia keskieurooppalaistyylisiä kaupunkipyöriä. Veljesten projekti on kolmivaiheinen. Pelago-projektin kolmas vaihe on itse suunniteltujen mallien valmistus. Ohjainkannatin on mallia perinteinen, joten sitä pystyy nostamaan ja laskemaan mielensä mukaan. Pieni keulakoriste takavuosikymmenten pyörien tapaan voisi tehdä terää. Koeajossa ollutta Bristolia voi hyvällä omallatunnolla luonnehtia hienostuneen tyylikkääksi. Belgiasta Suomeen toimitetaan tätä nykyä neljää eri mallia: miehille perinteistä 1950-luvun henkistä miestenpyörää Pietaria ja hieman sporttisemman oloista Bristolia, naisille vastaavia naistenrunkoisia Antwerpiä ja Brooklynia. Molempien aiempi työtausta on visuaalisen suunnittelun puolelta, mutta hienot pyörät ovat kiinnostaneet kumpaakin jo pitkään. Bristolin runko on antisloupattu. Rungoilleen Pelago antaa kymmenen vuoden takuun. Kaikkia saa mustina, Bristolia lisäksi kvartsinharmaana ja Brooklynia maitokahvin värisenä. Pyörän merkin näkee ainoastaan pystyputkeen liimatusta vaakunanmuotoisesta tarrasta. Ensimmäiseksi sellaiseksi veljekset ovat suunnitelleet monikäyttöpyörän, joka voidaan speksata esimerkiksi sinkulaksi, cyclokrossarin tyyppiseksi vaihdepyöräksi tai retkikäyttöön. - Uusi malli on nimeltään Stavanger, ja kasaamme pyörät asiakkaiden toiveiden mukaan. Miksei ilman niitä pärjäisi nytkin. Osia oli välillä vaikea saada, samoin sopivia aihioita. Muhvitetut teräsrungot on aikojen kuluessa todettu kestäviksi, joten kovin moni käyttäjä tuskin joutuu turvautumaan takuuseen. Hintaluokka on osista riippuen noin 1300 ja 1500 euron välillä, Timo kertoo
Tämä johtuu osittain satulan muotoilusta, osittain siitä, että satula on hyvin liukas. Liikkeelle lähtö on verkkaista, etenkin jos sen joutuu tekemään ylämäkeen. Kolmivaihteisen mallin hinta jalkajarrulla ja etupyörän rullajarrulla varustettuna on 645 euroa ja molempien päiden rullajarrulla 675 euroa. Myös liikennevaloissa tai muuten pysähtyessä kammet tuppaavat aluksi jäämään usein väärään asentoon, eikä niitä voi sovitella vaakatasoon taaksepäin pyöräyttämällä. Bristolin välitys on 42/18, joten tasamaalla pyörä etenee verkkaisestikin pyöritellen aika hyvää vauhtia. Keuliminen Bristolilla ei toki tule ensimmäisenä mieleen. Satulana Bristolissa on klassinen ruskea Brooks mallia B.17. Sisärenkaissa on perinneventtiilit, joissa venttiilikumi tosin lienee korvattu modernimmalla kuulalla. Hitusen lyhyempi välitys voisi tehdä Bristolille terää. Vanteet ovat tyyliin sopivasti teräksiset Van Schothorstit Sapimin rosteripuolilla. Kaiken kaikkiaan Pelago Bristol on pyörä, jolla marketfillarien seassa ajaessaan tuntee itsensä jollain tapaa arvokkaaksi. 37 mm Ohjainkannatin: 8 cm Ohjaustanko: teräs Ohjainlaakeri: perinteinen Satula: Brooks B17 Satulatolppa: alumiini Pelagojen runkoputket on liitetty toisiinsa perinteiseen tapaan muhveilla. löin taluttamaan, mikä kyllä sopii Bristolin tyyliin. Penkki on muotoiltu niin, että sen kärjen joutuu nostamaan tavallista korkeammalle. Käsijarruihin tottunut kuski kokee kauhun paikkoja jättäessään jarrutuksen aloittamisen myöhään. Ennakoimaan oppii kuitenkin äkkiä. Ajossa Bristol tuo mieleen kouluajat, jolloin sotkin menemään isäni 50luvun miestenpyörällä. Koeajossa Pelago Bristol... Brooksin satula täytyy asentaa nokka yläviistoon, muuten kuski luistaa eteenpäin. ta poljettavien ylämäkien nousua. Yksinkertainen on kaunista ja Bristolin tapauksessa myös kestävää. Ilmanvastus on riittävä, oli tanko millä korkeudella hyvänsä. Toinen vaihtoehto on vaihdenapa, jollaisen Bristoliin kyllä saa. 58 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kurveja Bristolilla ei kannata ottaa polkien kovin jyrkästi, sillä pedaali raapaisee kallistaessa herkästi maahan. Brooksilla on kunnossapitoon erityistä vahaa, jonka avulla elinikäiseksi tarkoitetun satulan saa kestämään jälkipolvillekin. Kun muistaa rasvata navat säännöllisesti ja pitää ketjun puhtaana ja öljyttynä, on Bristol huoleton ja kestävä ajokki. Kun pyörillä kulkevat vehkeet pysähtyvät nopeimmin etujarrujensa avulla, ole pelkkä takajarru aika tehoton pysäyttäjä. Tottumiskysymys sekin. Jyrkimmissä vastamäissä joutuu keskiverto kuski silloin täl- TEKNISET TIEDOT Merkki: Pelago Bristol Maahantuoja/valmistaja: Pelago Bicycles Hinta: 545 euroa Runkoputki: teräs Etuhaarukka: teräs Koko: 57 (53, 61) Paino: 13,95 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 71 astetta Ohjauskulma: 69,5 astetta Vaakaputken pituus: 58,5 cm Satulaputken pituus:57 cm Akseliväli: 111 cm Takahaarukan pituus: 47 cm Keskiön korkeus: 28,5 cm Vaihteet: 1-vaihteinen Jarrut: Shimanon jalkajarru Kammet: Lasco 170 mm Eturatas: 42 Takaratas: 18 Keskiölaakeri: nelikantti Vanteet: Van Schothorst, teräs Navat: etu merkitön/ taka Shimano Renkaat: Schwalbe Delta Cruiser 28", lev. Varmuuden vuoksi ohjainkannattimessa on tarra, jossa vannotetaan, ettei kannatinta ole tarkoitettu DH-ajoon eikä stunttitemppujen tekemiseen. Ylämäkien nouseminen tekee tiukkaa, semminkin kun Bristolin ajaminen lukkopolkimilla olisi pahemman luokan tyylirikko. Hieno nahkasatula vaatii hoitoa. Schwalben pistosuojatut, 37-milliset Delta Cruiser -renkaatkaan eivät 625 gramman painoisina ole raskaimmasta päästä. Näillä eväillä pyörästä on saatu monia peruspyöriä kevyempi, joskaan sitä ei voi aivan höyhensarjalaiseksi 13,95-kiloisena (ilman polkimia) kutsua. Rungon ohella Bristolissa on myös teräksinen ohjaustanko ja vankat lokasuojat. Kuluvien osien vaihtaminen on yksinkertaista ja halpaa. Yksivaihteinen Bristol maksaa 545 euroa. Bristol on tehty rauhalliseen menoon, joten kaarteet kannattaa ottaa rullaten ja sisäkurvin puoleinen kampi yläasennossa. Jalkajarrua ei ole tullut käytettyä ikiaikoihin, mutta Bristolin Shimano-navan jarru puree ärhäkkäästi. Rattaan vaihto onnistunee kaupanteon yhteydessä tai omatoimisesti myöhemmin. Jopa niin, että takapyörä menee lukkoon aika pienelläkin poljinvoimalla. Valitsipa minkä vaihtoehdon hyvänsä, saa vankan ja tyylikkään pyörän, jollaisia ei ainakaan vielä tule aivan joka päivä vastaan.q Ohutpohkeinen ajaja toivoisi Pelagoon kevyempää välitystä. Sekä etu- että takaratas ovat terästä, joten ne ovat pitkäikäiset. Jos satulan kääntää perusohjeen mukaiseen vaakatasoon, kuski liukuu kohti satulan nokkaa. Kammet, satulatolppa ja polkimet ovat alumiinia
SYKSYN KAMPANJAMALLIT Todellista LAATUA ja VASTINETTA rahallesi FITNESS CYCLO CROSS ARRIBA DISC LTD kampanjahinta MARES AX 4 DISC kampanjahinta 669,CYCLO CROSS 899,CYCLO CROSS MARES COMP DISC kampanjahinta MARES 105 kampanjahinta 1099,MTB 1299,MTB DIRT 4.9 kampanjahinta BLACK HILLS 449,MTB kampanjahinta 699,MTB KILLER BEE kampanjahinta BLACK FOREST PRO 999,09-682 3270 017-262 8559 kampanjahinta 1499,Tampere: Intersport Lielahti 010 239 3900 Turku: Pyöräpalvelu 02-239 6995 Vaasa: Pyöräliike Viertola 06-317 1451 Suunniteltu, testattu ja valmistettu Saksassa Jälleenmyyjät: Helsinki: Larun Pyörä Kuopio: Leo Sport Tampere: Nippeli Lahti: Polkupyörähuolto Mikkeli: Polkupyöräeteppi 03-363 2900 03-733 9183 015-162 257 www.focus-bikes.com www.bikeboard.fi
Aamuvarhaisella Tukholmassa terminaalista ulos päästyäni muistot tulvahtivat mieleeni aallon lailla. Kesä fillarilla, osa III TEKSTI JA KUVAT: MILLA RASILA Aurinkoisia kilometrejä RUOTSISSA Iso laiva, jonka kyljissä luki raflaavasti Destination Gotland, kuljetti minut pyörineni saarelle, jonne olin halunnut jo kauan. Pyöräkaistat ovatkin suurissa kaupungeissa oivallinen keksintö. Olin viettänyt aiemmat yöni teltassa viimeisten kolmen viikon ajan, kun olin pyöräretkeillyt pitkin Suomea ja Ahvenanmaata. Silloin asuin ja opiskelin Ruotsissa, Tukholman kupeessa Ormingessa. Ensimmäiseksi suuntasin keskustaan. Laivassa hommasin itselleni hytin ja kävin suihkussa. Pyöriä soljui runsain määrin pitkin toimivia pyöräkaistoja, erillään jalankulkijoista ja autoilijoista. Metsästin kameraani muistikorttia sitä kuitenkaan löytämättä. Pääsin myös todistamaan huumetakavarikkoa, kun nuori nainen reppuineen jäi tullimiesten osaavaan haaviin. Seitsemän vuotta sitten olin viimeksi kävellyt Tukholman katuja. Sisällä terminaalissa oli rauhallista ja hiljaista. Tukholman-laiva poimi minut ja pyöräni kyytiin neljän jälkeen aamuyöstä. Saaren kaukaisuus mantereesta, historia, vaikuttavan kauniit kuvat, joita olin nähnyt sekä saaren luonto olivat vetäneet minua puoleensa jo pitkään. Mustamaija kurvasi sataman pihaan tarjoamaan naiselle kyydin poliisilaitoksen täysihoitolaan. Polkupyörällä en ollut kuitenkaan liikkunut Tukholman seudulla koskaan aiemmin. Vanhemmiltani olin kuullut, että olin pikkutyttönä käynyt Gotlannissa, Visbyn satamassa, mutta itselläni oli muistikuvia vain laivamatkasta. Myrskytuuli repi puita ja heitteli sataman irtotavaroita. Työmatka fillarilla tuntui kuuluvan yhä useamman tukholmalaisen arkeen siitä oli kehittynyt jopa trendi! Kävin turisti-infossa, vaihdoin rahaa Forexissa, nautin aamiaisen kahvilassa. Iltapäivällä pyöräilin Tukholman lounaispuo- 60 Fillari www.fillari-lehti.fi. Nautin makoisat, joskin lyhyet, neljän tunnin yöunet ihka oikeassa sängyssä. Mutta etsiessäni tuli samalla ajettua ympäri kaupunkia ja nähtyä ja koettua pyöräkaistojen hienous. Aamuruuhkasta huolimatta pyörällä pääsi kulkemaan yllättävänkin jouhevasti, kun vain eteni määrätietoisesti eikä tehnyt yllättäviä käännöksiä tai pysähdyksiä. Terminaalin ulkopuolelle oli laskeutunut pimeys jo ajat sitten. Nyt näin ja koin tuon mystisen saaren pyöräillen niemestä niemeen rantoja myötäillen. L oppukesän myrskyisessä yössä odotin Maarianhaminassa Tukholmaan lähtevää laivaa
Gotlannissa riittää tilaa sitä haluavalle. www.fillari-lehti.fi Fillari 61. Tie, taivas ja meri
Nynäshamn on idyllinen ja kaunis pieni rannikkokaupunki Tukholman eteläpuolella. Miehen paidan teksti sai minut hymyilemään: selässä luki suurin kirjaimin "Jag är så jävla snygg". Kesä fillarilla, osa III... Ennen auringonnousua Herrvikissä. lelle Aspuddeniin leirintäalueelle. Gotlannin yksi erityispiirre on sen omaleimainen geologia. Illalla istuin kauniilla korkealla rantakalliolla katselemassa lahden takana siintävää suurkaupunkia. Kesäisin määrä moninkertaistuu, sillä Gotlanti on suosittu lomakohde etenkin mannerruotsalaisten keskuudessa. Visbystä pyöräilin mitä parhaimmas- sa säässä saaren länsirannikkoa seuraillen pohjoiseen kohti Kappelshamnia. Loputtomat valonsäteet tanssivat merenpinnalla ja aavaksi mereksi aallot velloivat melko pieninä 10 metriä sekunnissa puhaltavassa tuulessa. S aaren muodostuminen alkoi jo noin 400 miljoonaa vuotta sitten siluurikaudella. Saaren vaakunassa komeilee gotlanninlammas ja näitä sinipohjaisia lippuja liehuu melkein joka pihassa. Nynäshamniin johtava tie oli mukavasti kumpuilevaa. Vähitellen Visbystä kehittyi varakas hansakaupunki. Gotlantia hellivät aurinkoiset päivät, joita saarella on enemmän kuin muualla Ruotsissa. Kaupunki on myös portti Baltian maihin ja saariin, sillä sieltä kulkee laivayhteys paitsi Gotlantiin, myös muun muassa Puolan Gdanskiin, Latvian Ventspilsiin, Liettuaan sekä Gotlannin pohjoispuolella olevalle Gotska Sandön saarelle, joka lienee jokaiselle tuttu ainakin radion "sää meriasemilla" -tiedotteista. Rauha, hiljaisuus ja elämän verkkaisuus ovat ominaisia piirteitä Gotlannille. En kantanut tiukkoja reittisuunnitelmia tai aikatauluja riesanani. Gotlannissa on rantaviivaa jopa 800 kilometriä, Fårön saari mukaan luettuna. Se sijaitsee 90 kilometrin päässä Ruotsin mantereesta ja noin 130 kilometrin päässä Baltian maista. Gotlanti on Ruotsin ja Itämeren suurin saari. Rannoilla on paljon meren hiomia kalkkikivimuodostelmia, joita kutsutaan ruotsin kie- 62 Fillari www.fillari-lehti.fi. Iressä matkalla Kappelshamniin ajoin jonkin matkaa ruotsalaisen nuoren pariskunnan kanssa. Kanat kulkevat pihoilla vapaina ja ilmeisen onnellisina. Saarella on meri-ilmasto, ja kesä tulee vähän myöhemmin kuin muualle Ruotsiin, mutta toisaalta se jatkuu pidempään kuin mantereella. Fossiileja voi löytää melkein mistä tahansa saaren alueella. Pitkulaisella Gotlannilla on pituutta vajaat 200 kilometriä ja leveyttä 50 kilometriä. Saarella on 57000 asukasta, joista 22000 asuu Visbyssä. Viikinkiaikana Gotlanti saavutti maailmankaupan keskuksen statuksen. He polkivat hyvää vauhtia Crescentin tandemillaan, jonka kärryssä kulki kaikenlaista tarpeellista riemukkaaseen pyöräretkeilyyn: poppikone ja kylmälaukku tavallisten leiriytymiskamppeiden lisäksi. Mäet olivat loivia, mutta melko pitkiä. Nynäshamnin alueella on kenties kaunein osa Tukholman saaristoa. Keskiajan loppupuolella Gotlannin kukoistusaika alkoi kuitenkin olla ohi. Sadettakin ropisee vähemmän kuin mantereella. Jo ensimmäisenä Gotlannin-päivänäni olin myyty: saari on pyöräilijän paratiisi! Gotlannissa pyöräilevästä saattaa tuntua, että saarella asustaa enemmän lampaita kuin ihmisiä etenkin, jos pyöräilee muulloin heinäkuussa, jolloin saarella on eniten turisteja. Myötätuuli toimi työntöapuna ja etappi tuntui kevyeltä etenkin, kun taukopaikkoja oli runsaasti matkan varrella. Etenkin luontoa arvostavalle pyöräretkeilijälle Gotlannilla on hurjasti tarjottavaa. Nynäshamnissa ihastelin tähtitaivaan kirkkautta ja tyyntä merta ennen kuin vetäydyin unille telttaani. Pariskunnalla riitti huumoria tarjottavaksi minullekin. Nynäshamnissa asuu yli 4000 miljonääriä (Ruotsin kruunuissa mitattuna) eli 17 prosenttia rantakaupungin asukkaista on miljonäärejä! Kaupungin idyllissä suuri raha ei kuitenkaan mainittavasti näkynyt. Aspuddenista jatkoin aamulla kohti Nynäshamnia, satamakaupunkia, josta Gotlannin-laivat lähtevät. Nautin pyörämatkailun tuomasta vapaudesta: voi mennä minne haluaa, edetä oman fiiliksen mukaan ja omaan tahtiin. Saari on pinnanmuodoltaan hiekasta, kalkista ja korallista muodostunutta tasankoa. Meri oli kirkkaansininen ja taivas pilvetön, kun matkustin pyörineni laivalla Nynäshamnista Gotlantiin
Gotlannin-laiva Visbyssä. Visbyn rantabulevardi lampaineen. Fårön kivistä rantaa. Pyöräretkeilijäpariskunta pitkine yhdistelmäajoneuvoineen Iressä. Merenrantayksiöni. www.fillari-lehti.fi Fillari 63
Olin nukkunut kunnon pitkät yöunet ja jättänyt varusteeni telttaani. Gotlannissa on myös hiekkadyynejä. Ehkä siksi pyörä kulki tavattoman kevyesti. Eniten niitä on Fårön saaren luoteisrannikolla. Kappelshamnin leirintäalueella juttelin pitkälle yöhön uumajalaisten siskosten kanssa, jotka olivat Gotlannin saarikierrok- sella fillarein hekin. Kesä fillarilla, osa III... Valmiina lähtöön aamuseitsemältä Herrvikissä. Raukeiksi kutsutut kalkkikivimuodostelmat ovat syntyneet noin 10000 vuotta sitten. Kalkkikivipaasi Fårössä. Ruotsalaista idylliä. lessä nimellä rauk. Heidän suosituksestaan lähdin seuraavana aamuna päiväretkelle Fårön saarelle, joka sijaitsee Gotlannin luoteispuolella ja jonne pääsee kätevästi lautalla. Sää oli Gotlannin kesälle tyypillisen aurinkoinen ja lämmin. Fårön saari oli karun lumoava, satumaisen kaunis. Fårö on tuulinen 64 Fillari www.fillari-lehti.fi
Yöllä he- räsin ulkoa kantautuvaan rapinaan. Slitessä päätin nauttia myöhäisen lounaan. saari ja siksikin karumpi kuin pääsaari Gotlanti. Lähdin matkaan vasta iltapäivällä. Uskomatonta, että naapurimaassa Ruotsissa on jotakin niin erilaisen ainutlaatuista. Kuitenkin www.fillari-lehti.fi Fillari 65. Raukområdella, kalkkikivimuodostelmien alueella, ajoin erinomaista asfaltoitua korkeaa pengertä ihaillen sadunomaisia kallioita ja sinistä, valtavaa, aavaa merta, joka kimmelsi auringon kirkkaista säteistä. Olin jo menossa Sliten keskustan thaimaalaiseen gatuköök-ravintolaan, joka muistutti meikäläisittäin snagaria. Mieleeni tulivat Viron vanhat kolhoosit. Eihän minulla ollut kiire minnekään, joten sinänsä vaatimaton kesäsadekin tarjosi oivan verukkeen levätä kunnolla. Joskus pyöräretkilläni tuntuu, että kehossani on diesel-kone. Iltakävelylläni sataman kujilla ihastelin pieniä vanhoja torppia ja pikkuisia makasiineja, joita aluksi luulin vain kalastusvälinevajoiksi, kunnes yhdestä pikku makasiinista astui ulos nuori nainen yöpaidassaan ja huuteli kissaansa kotiin yöksi. Heräsin varhain aamulla meren pauhuun. Pyöräilin Gammal Hamniin, ikivanhaan satamaan, joka oli mystisyydessään upea näky, sekä Raukområdelle, jossa oli silmänkantamattomiin luonnon muovaamia kalkkikivimuodostelmia meren rannalla. Raukit ovat kalkkikivipaaseja, muinaisten koralliriuttojen jäänteitä, joiden ympäriltä pehmeämpi kiviaines on kulunut pois. Sinisen meren mainingit löivät rauhallisesti kallioihin. Varusteita huoltaessani myöhemmin aamulla näin ohikulkevat vanhanajan hevoskärryt. Lyhyistä yöunista huolimatta tunsin oloni levänneeksi ja virkeäksi. Hetken kuluttua kulman takaa ilmestyikin mustavalkoinen kisu. Lastikin tuntui painavalta, vaikka varusteiden yhteispaino ei paljoa ylittänytkään kymmentä kiloa. Tunnin poljettuani ja pidettyäni ensimmäisen pienen tauon meno alkoi kulkea sutjakkaasti. Laineiden liplatellessa ja yksinäisen lokin kirkuessa jossakin vaivuin takaisin unen levolliseen maahan. Iltapäivällä jatkoin länsirannikkoa pohjoiseen Burgsvikiin. Kävelin jälleen sataman kujia ja seurasin auringonnousua ja sataman heräämistä. Seuraavana päivänä tein päiväretken Klintehamnista Visbyhyn. Aamulla telttakankaaseen ripsi hiljaa pisaroita. Piskuinen kaupunki oli pettymys: ruma ja ankea. Suljin silmäni ja jatkoin uniani sateen yltyvässä ropinassa. Käännyin kuitenkin pois nälkäkuolemankin uhalla, eikä kulunut aikaakaan, kun löysin kaupungin kenties ainoan viihtyisän kahvilan, joka oli sisustettu ruotsalaisella pietee- Illalla aallonmurtajalla Herrvikissä. tillä ja jonka leivonnaiset olivat herkullisia. Tuntui kuin olisin ollut aivan eri maailmassa. Kävin iltauinnilla kirkasvetisessä meressä. Vanha hansakaupunki on hieno, kauniskin. Ensimmäisen kympin aikana jalat tuntuivat raskailta, sillä maitohappoiset pohkeet ja väsyneet reidet painoivat. Herrvikiin, Gotlannin itään työntyvään niemeen ehdittyäni ilta oli laskeutunut ylle. Sata kilometriä taittui vauhdilla ja olin pysähtynyt välillä ruhtinaallisille tauoille vaikuttavan kauniita maisemia mieleni lokeroihin tallettaen. Ulkona oli vasta hämärää. Oli ollut valtavan hyvä nukkua, ehkäpä aaltojen ääni oli tehnyt unestani pehmeän. Näky oli seesteisen harmoninen. Gotlannin upeat kalliot istuivat valtavana töyräänä kalasataman vierustalla ja kaukana siinsi Östergarnsholmin saari. Hevosten vetämät kärryt ovat Gotlannissa arkipäivää, joskin jo harvinaisemmiksi käyneitä. Illalla palattuani Kappelshamniin tuumin päivän lenkin olleen paras lenkkini koskaan. Aamuseitsemältä nousin satulaan ja poljin Gotlannin itärannikkoa saaren eteläisimpään kärkeen, jossa maisemat olivat salvata hengen sadunhohtoisuudellaan. Ylhäältä mäeltä näin Herrvikin idyllisen, ikivanhan sataman ja aavan meren ilta-auringon kauniissa valossa. Keli oli kirkastunut puolipilviseksi ja lämpimäksi. Kuinka aavan meren aallotkin voivat olla niin rauhallisia. Kaupunkia hallitsi sementtitehdas, ja ehkä siitä syystä näin Gotlannin ainoat rumat talot, menneiden vuosikymmenten betoniset kerrostalot, jotka eivät istuneet saarelle lainkaan. Luonto oli antanut minulle parastaan. Laskettelin mutkaista mäkeä alas Gotlannin vanhimpaan kalasatamaan, jossa sitten keksin telttailla vähän matkan päässä rannalla. Satama oli hiljainen eikä ketään näkynyt enää missään - paitsi suomalainen pyöräretkeilijä, joka oli leiriytynyt rannalle aallonmurtajan taa puikulamaisten sileiden kivien muodostamaan kivikkoon. Burgsvikissa leiriydyin ja jatkoin aamulla länsirannikkoa pohjoiseen Klintehamniin. Taisi saaren maakuntaeläin, siili, vain ihmetellä telttaani
Saaren ilmasto on leuto, aurinkoa on runsaasti ja syksytkin ovat lämpimiä. päivä: Tukholma-Aspudden, 33 km 2. Länsirannikko oli mielestäni kaunis, mutta itärannikko suorastaan sadunhohtoisen upea.q Etapit 1. Parisenkymmentä kilometriä poljin maantien reunaa pimeässä, ja varmasti niin tehdessäni säikyttelin aika monia autoilijoita. Pienessä sellissä kerrossängyn alapetillä kaltereiden takana nukuin turvallista unta. Nynäshamnista ehdin mukavasti pyöräillä illaksi Tukholmaan ehtiäkseni Turkuun menevään yölaivaan. Useimmiten Gotlannista puhuttaessa puhutaan juuri Visbystä. päivä: Aspudden-HuddingeTumba-Nynäshamn, 80 km 3. Pyörätie päättyy Västergarnissa, mutta virallinen, kyltein varustettu Cykelleden kulkee koko saaren ympäri. Pimeyden aikainen tulo yllätti kokeneenkin pyöräretkeilijän. Pitkin Visbyn satama-aluetta on lukuisia paikkoja, joista voi vuokrata polkupyörän, kärryn tai vaikka kokonaisen pyöräpaketin pidemmille tai lyhyemmille retkille. Visbystä etelään kulkee pyörätie noin 25 kilometrin verran. Päivän retkelle kertyi mittaa 80 kilometriä. päivä: laivalla Nynäshamnista Visbyhyn, pyörällä Visby-IreKappelshamn, 60 km 4. päivä: Kappelshamn-LärbroFårösund-Lauterhorn-FårösundKappelshamn, 100 km 5. Sade kuitenkin muutti aikeeni ja jäin rennosti fiilistelemään Klintehamniin ja juttelemaan hauskan eläkeläispariskunnan kanssa. päivä: Herrvik-Sysne-LjugarnAmmunde-Eke-Hoburg-Burgsvik, 120 km 7. päivä: Klintehamn-VisbyHögklint-Klintehamn, 80 km 9. päivä: Visby-Nynäshamn laivalla, pyöräillen NynäshamnÖsmo-Grindsjön-LännaTukholma, 85 km Ajokilometrejä yhteensä 737. Kesä pyöräillen -retkeni kesti kaikkiaan 31 päivää, joista 23 yötä yövyin teltassa, yhden yön entisessä vankilassa, kaksi yötä laivassa, yhden yön mökissä, yhden yön ystävän luona ja kolme yötä pyöräillen. Ajokilometrejä kertyi kaikkiaan 2100. 66 Fillari www.fillari-lehti.fi. päivä: Kappelshamn-SliteStenstugu-KatthammarsvikÖstergarn-Herrvik, 76 km 6. Yleisesti voisi sanoa, että Gotlannissa itä voittaa lännen. Cykelledeniä seuratakseen tarvitsee kunnon kartan, sillä joka risteyksessä ledenin kylttejä ei ole. Kello oli yhdeksän. Gotlantia voi hyvin sanoa pyöräilijän paratiisiksi. Etuvaloa ei päiväretkelle ollut tullut otettua mukaan, mutta onneksi muuten heijastimettomassa sykkelissäni oli sentään takavalo. Ajoin illaksi Visbyhyn ja yövyin vanhassa vankilassa, joka nykyisin toimi vandrarheminä, hostellina. Eläkkeellä olevalla merikarhulla oli monta jännittävää tarinaa kerrottavanaan. Päästäkseen lähemmäksi oikeaa Gotlantia kannattaa valita pääteitä pienempiä teitä, sillä silloin näkee oikeaa, todellista paikallista elämää. Maaseutu tarjoaa vaihtelevaa luontoa karuine nummineen, niittyineen ja metsineen. Olin ollut aikeissa lähteä Klintehamnista ennen puoltapäivää pyöräilemään Visbyhyn ja mennä iltapäivän laivalla mantereelle. Gotlannin ympäripyöräilyssä mahtavaa onkin monien muiden seikkojen lisäksi se, että näkee muutakin kuin mannerruotsalaisten sekä muiden turistien kansoittaman Visbyn halutessaan voi nähdä ja kokea koko saaren! Palloilin Visbyssä pitkälle iltaan ja niinpä paluumatka Klintehamniin meni hieman jännäksi. 800 kilometriä pitkällä rannikolla vuorottelevat matalat hiekkarannat, valkoiset kivet ja rantaniityt. päivä: Klintehamn-KneippbynVisby, 41 km 10. päivä: Burgsvik-NissevikenSandhamn-Klintehamn, 62 km 8. Kesä fillarilla, osa III... vaikutuin Gotlannin luonnosta enemmän kuin Visbyn arkkitehtuurista ja turistinähtävyyksistä. Pidin yllä vauhtia ja pääsin turvallisesti perille tutulle Klintehamnin leirintäalueelle, missä telttani jo odotti unille kömpijää. Aamulla lähdin päivän ensimmäisellä laivalla mantereelle
2010 saakka. Tilaan Fillari-lehden kestotilauksena 39,- / 7 + 1 numeroa (uuden tilaajan etuna) Tilaan Fillari-lehden vuositilauksena 43,- / 7 + 1 numeroa TILAUKSET MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ (normaalihintainen viesti) Lähetä numeroon Nimi Tilaan Fillari-lehden tutustumistarjouksena 14,- / 3 numeroa RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS 040 728 8979 Lehden nimi, kesto, vuosi tai tutustumistarjous, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä. Lähiosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v. Fillari-lehti tutustumistarjouksena 14 e. 3 numeroa A DIGITAALISEN A ION S NÄKÖISVERehti.fi -l www.fillari hti ja sieltä digile t myös Fillari-lehti ny a! Tila tilaajan lehti uuden tilaa Fillarijoukkoon ja Liity nettuna an kotiin kan etuna suora 7+1 an meroa hinta nu 39, Vastaanottaja maksaa postimaksun puolestasi Tarjous voimassa 30.9. huoltajan allekirj.)
Oli aika jättää kisakuviot ja pyöräillä omaksi ilokseen. K ristiina Iisakkilan mielessä olivat jo aiemmin pyörineet ylipitkät lenkit, mutta kilpapyöräilyharjoitteluun ne eivät istuneet. Innostus alkoi vuonna 2008, kun edellisvuoden sairastelusta toipunut Kristiina kävi alkukaudesta muutamissa pyöräilykilpailuissa. Pirkkalalainen lääkäri laittoi seuraavan vuoden tavoitteekseen vaativat 40000 kilometriä, joka siis tekee noin 110 kilometriä päivässä! - Oli vaan niin kiva ajaa, kun saattoi vain 40420 km 68 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kuukauden fillarinaama TEKSTI: TUOMAS TURUNEN KUVAT: JONI LAUNONEN Kristiina Iisakkila herää aamukahdelta pyöräilemään Menestyksekkään juoksuuran nuorena ja kilpapyöräilyuran aikuisiällä tehnyt Kristiina Iisakkila ajoi viime vuonna pyörällä huimat 40420 kilometriä. Tulokset eivät kuitenkaan tyydyttäneet. Loppuvuonna 2008 kasassa oli 32000 kilometriä maantien laitaa, mutta lisää oli luvassa. Kilpauran loputtua avautui mahdollisuus ajaa pitkiä lenkkejä, sillä nyt ei tarvinnut välittää mahdollisesta jumiutumisesta ja väsymyksestä
ajella. Katsastuskilpailut, olympialaiset ja melkein koko kausi päättyivät kuitenkin jo keväällä, kun Kristiina ylioppilaskirjoitusten aikana kaatui harjoituslenkillä murtaen istuinkyhmynsä. Jalkavaivat ja monet leikkaukset lopettivat lopulta juoksu-uran jo vuonna 1985. Vastoinkäymisistä huolimatta ylioppilaspapereissa seisoi kuusi ällää ja päästötodistuksen keskiarvo oli kymmenen. - Vuonna 1999 innostuin pyöräilystä ja hankin keväällä Bernardi-merkkisen kilpapyörän. 3000 metriä meni aikaan 9.29,68, 5000 metriä 16.22,11, kymppitonni aikaan 33.21,15 (SE) ja puolimaraton 1.15,08. Vuodelta 2000 jäi erityisesti mieleen SM-aika-ajo Ruskolta, jota pitää yhtenä parhaista kilpailuistaan koskaan. Ei kiriä eikä rytminvaihdosta juoksuaikoinakaan. Parhaimpina vuosinaan Kristiina pitää kausia 2000 ja 2002. Leikkauksen jälkeen Kristiina kuntoutui harjoittelemalla kuntosalilla, mutta sitten mukaan astui pyöräily. Vanhana kilpaurheilijana tie vei nopeasti kilpailuihin ja muutaman kuukauden harjoittelulla tuli neljäs tila SM-aikaajosta Kangasalta. Leikkaus ei ollut ensimmäinen, sillä Kristiina laskeskelee, että pelkästään jalkoja on leikattu yli kymmenen kertaa. - Minulla on aina ollut vain kaksi vaihdetta, hiljaa ja kovaa. Toimivaa valmennussuhdetta ei ollut ja loukkaantumiset sekä jalkakivut hidastivat vauhtia kilpailuissakin. Sen jälkeen ei lääketieteellisessä opiskelun vastapainona ollutkaan enää urheilua, mikä oli harmi. www.fillari-lehti.fi " Se, että en päässyt vuonna 2002 MM-kisoihin harmittaa vieläkin! Voi kun olisin aikanaan tiennyt pyöräilystä, sillä se olisi varmasti silloinkin ollut sellainen laji, jossa olisin voinut mennä täysillä oman kuntoni mukaan ilman jalkakipujen hidastavaa vaikutusta. Tarkoitus oli ensin vain kuntoilla, mutta fiilis siitä että pystyy menemään täysillä ja pärjää, innosti kisaamaan, Kristiina muistelee. Ehkä siitä koko innostus lähti. Hän tuli suoraan koulun liikuntatunneilta kisoihin ja voitti luonnonlahjakkuutena heti kaikki muut ilman sen kummempaa valmennusta. Kehitystä syntyi nopeasti ja vuonna 1983 syntyi kovia tuloksia rata- ja maastojuoksujen Suomen mestaruuksien ohella. 1980-luvun alussa häntä pidettiin lupaavimpana naisjuoksijanamme. Maratonkokeilu jäi tekemättä, sillä Los Angelesin olympialaisten katsastuskilpailuna oli Rotterdamin maraton, missä realistisena tavoitteena oli 2.45 rajan alitus. Pyöräilyssä lajiksi valikoitui maantieaika-ajo henkilökohtaisten ominaisuuksien takia. Urheilullinen tausta suoritukseen Iisakkilalla oli vahva. Vuonna 2008 pisin lenkkini oli 235 kilometriä, mutta seuraavalle vuodelle oli mielessä huomattavasti pidempiä ajoja. Muita hyviä ajoja ja voittoja tuli Fillari 69. Paksusuoli poistettiin vuonna 1996. Jälkeenpäin voi miettiä, millaisia tuloksia Kristiina olisi tehnyt kestävyysjuoksun puolella, jos asiat olisivat olleet kunnossa. Toipumisen jälkeen iski vakava vatsatulehdus, jonka seurauksena meni- vät viimeisetkin terveyden rippeet. - Pari hölkkää tuli juostua vielä vuosina 1986 ja 1987, mutta kivut olivat hirveät ja homma jäi siihen. Juoksemista haittasivat kuitenkin jatkuvasti erilaiset jalkavaivat. Lääkäriksi Kristiina valmistui 1992, jonka jälkeen hän sairastui anoreksiaan
Kristiina muistuttaa myös, että oman elimistön kuuntelu ylipäätään ja varsinkin pitkissä kestävyyssuorituksissa on tärkeää. Vuonna 2006 mieltä piristi Leijona-ajon kiertopalkinnon saaminen omaksi. Valkeakoskella Kristiina piti tauon ja jatkoi suuntaan Vesilahti-Toijala-Sääksmäki-Pirkkala. Kristiina ei myöskään harjoittanut erikoisempaa tankkausta ennen suoritusta. -Onneksi oli tyyntä ja lämmintä. Kilometrien kerääminen lähti hyvin liikkeelle, sillä tammikuussa tuli heti yli 3000 kilometriä. Lämpötilan vaihteluun varauduin kerrospukeutumisella. Hän pysähtyi neljästi 15 minuutin ajaksi. -Lenkki meni aivan nappiin, mitä nyt kädet ja jalat turposivat loppumatkasta. Kristiina on tullut tutuksi Fillarifoorumin aktiivisena nettikeskustelijana nimimerkillä Tempokisu ja herättänyt siellä ihmetystä kertomalla kuinka vähällä nesteellä ja ravinnolla lenkeillään selviää. Tuntui, että ehkä tämä on mahdollista tehdä vain nyt. Sinne oli sinä vuonna tarjolla vielä kaksi paikkaakin aika-ajoon. Kristiina ihmettelee itsekin, kuinka hän pärjää niin vähällä juomalla ja ruoalla. -Pisimmän lenkin ajoin heinäkuussa, matkaa kertyi 705 kilometriä. Pitkistä suorituksista puhuttaessa pitää muistaa, että matalalla teholla ajaessa energian saanti tapahtuu pitkälti rasva-aineenvaihdunnan kautta. Ei se pyörä tiedä, ollaanko Belgiassa vai Suomessa, Kristiina toteaa. Jouluaattona tuli kyllä ajettua satasen lenkki. Loppuvuoden pakkaset huomioiden olikin hyvä, että joulukuulle jäi vain tuhat kilometriä. Kylmä oli, Kristiina muistelee. - Sen on oltava luontainen ominaisuus. - Vuonna 2009 tilasin lenkkipyöräksi ketterän ja hienon C40-mallisen FerrariColnagon. Aikanaan varastettu Colnago Dream oli myös hyvä pyörä. Sillä on kiva ajaa pitkiä lenkke- jä. "Ei kansainvälisiä näyttöjä" tuntui ja tuntuu edelleen väärältä perusteelta evätä MM-edustus, kun kyseessä on kuitenkin yksilösuoritus maantiellä, jota voi verrata niin uintiin kuin yleisurheiluunkin. 500 kilometrin kohdalla loppuivat energiat , Kristiina kertoo. - Olisin niin halunnut nähdä, mihin omat rahkeeni kv-tasolla riittävät. Vuoden 2009 tavoitteeksi otin ajaa paljon ja erikoispitkiä matkoja. Kilpaileminen kotimaassa kuitenkin jatkui ja vuosittain mittariin kertyi noin 20000 kilometriä. Kuukauden fillarinaama... samana vuonna Porin Tarmo tempossa ja Bisan tempossa. Vaikean 70 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kaikki ei ole aina niin kuin kirjassa sanotaan, jokainen on yksilö. - Vuonna 2002 hallitsin ylivoimaisesti kotimaan aika-ajokisoja ja harmittaa ikuisesti, kun en päässyt MM:iin. Aurinko paistoi sopivasti ja yöllä oli hyvä ajaa, kun oli niin valoisaa. Lenkki kulki Tampereen lähialueilla reitillä Pirkkala-Lempäälä-Vesilahti-Toijala-Sääksmäki-Hämeenlinna-Pälkäne-Kangasala-Valkeakoski. Muissa lajeissa olisi täysin mahdotonta, että MMtasoiset osallistujapaikat jätettäisiin käyttämättä. Valot olivat kuitenkin matkassa, Kristiina sanoo. Ajon aikana vuorokausi vaihtui toiseksi ja ajoaikaa kertyi lopulta 27 tuntia keskinopeudella 26 kilometriä tunnissa. Typerää toimintaa
Oppaissa on tarkkoja numeroita siitä, miten pitäisi juosta. Voi myös sanoa, että jaksaa, kun päättää jaksaa tietyn matkan. Hän juoksi linjojensa tähden, jotta painoa ei olisi kertynyt. Ajaminen pitää tietenkin olla myös mukavaa. Harrastuksikseen Kristiina mainitsee nukketalot, valokuvauksen ja Barbie-nukkejen keräilyn. Suomalaiseen urheiluelämään Kristiina ei ole kovin tyytyväinen. Herään kahden maissa aamuyöllä ja lähden lenkille puoli kolmelta. Olen aina ollut sitä mieltä, että testit ovat testejä, kisat onkin ihan toinen juttu. suolistosairauden jäljiltä tehty paksusuolen poisto vaikuttaa myös suorituksen aikana nautittavaan ravintoon. - Fiiliksellä sopivan reippaasti siten, että matka edistyy ja vähän hengästyy. Kristiina muistelee, että hänen juoksemisessaan peruslähtökohta oli väärä. Missä se näkyy. Naisten urheilun erityispiirteenä on Kristiinan mielestä yleinen kateus. Pyöräteillä pikkurattaalla ja maanteillä 53piikkisellä eturattaalla, Kristiina kuvailee matkatahtiaan. Yhdeksältä menen sitten töihin yksityiselle lääkäriasemalle, jossa hommia riittää useimmiten neljään asti iltapäivällä. - En halua neuvoa ketään urheiluasioissa. Seuranta lenkeillä on hoitunut tavallisella pyöränmittarilla. Nyt toukokuun alkuun mennessä olen ajanut pari 200 kilometrin lenkkiä. Lenkkeilyyn jää aikaa, sillä työvuoroni menevät usein niin, että teen kuusi peräkkäistä työvuoroa ja yhteensä 13 työvuoroa kuukaudessa. - Joudun heti kurvaamaan puskaan, jos syön lenkin aikana, Kristiina nauraa. Ennen oli paljon hyviä kyläkisoja, jotka nykyisin ovat kadonneet lähes täysin. -Kestävyys kehittyi viime vuoden aikana ja opin itsestään energiatasojen seurannan. Veteraaneissa meno on onneksi rennompaa, joskin veteraanipuolella voitaisiin nipottaa vähemmän esimerkiksi pyöriä koskevista säännöistä. - Olen aamuihminen enkä jaksa töiden jälkeen urheilla. Ei missään. Yritän kesän aikana ajaa 400 kilometrin lenkin. Minullekin näytettiin aikanaan omia käppyröitä, mutta minä en ymmärtänyt www.fillari-lehti.fi " Viime kesänä Kristiinan pisin yhtäjaksoinen lenkki oli yli 700 kilometriä ja aikaa kului 27 tuntia! niistä yhtään mitään. - Hohto ajamisesta ei kadonnut viime kauden jälkeen, mutta tämän vuoden alkutalvi oli väsynyttä. Lepäilin, mutta kävin lähes joka päivä ajamassa kolmenkympin lenkin pysyäkseni virkeänä. - Vanhemmiten sellainen lähinnä naurattaa ja toisaalta surettaa. Sykemittaria Kristiina ei käytä eikä nopeuttakaan tule aktiivisesti seurattua. Lenkin jälkeen menen uimaan ja olen kotona kuuden maissa. En myöskään kuulutellut tulevia tavoitteitani, sillä tekojen pitää tulla ennen puheita. Peruslenkkinä Kristiinalla 40000 kilometrin rajaa metsästäessä oli PirkkalaLempäälä-Säijä-Vesilahti-Turuntie-Sontula. Esimerkiksi kaksi harjoitusta päivässä ei aina ole paras vaihtoehto. Pyrin pyörittämään, enkä etene tahkoamalla. Kristiina seuraa varsinkin naisten kestävyysjuoksua. Liialla harjoittelulla voi myös Kristiinan mielestä pilata kaiken. 700 kilometrin lenkin aikana kului kaksi banaania, kaksi energiapatukkaa ja yksi Fazerin sininen suklaalevy. Tahdonvoimaa tietysti tarvitaan aerobisen kestävyyden ohella. -Oli henkisesti raskasta lähteä 700 kilometrin suorituksen jälkeen seuraavalle erikoispitkälle lenkille. Ennen 700 kilometrin lenkkiä tuli ajettua Kuusamon SM-tempojen päivänä 519 kilometriä 27,5 kilometrin keskituntivauhdilla. Polvi on valitettavasti hieman kipuillut ensimmäisillä pitkillä lenkeillä. Pari yli 200 kilometrin lenkkiä tuli ajettua, mutta ei yhtään yli kolmesatasta. Ne eivät ole minua varten. Tuijotetaan papereihin ja käyriin. Pitää löytää itselleen parhaat tavat toimia.q HÄN Kristiina "Tempokisu" Iisakkila Saavutus: 40420 km pyöräilyä vuonna 2009 Syntynyt: 5.10.1965 Valkeakoskella Asuinpaikka: Pirkkala Ammatti: Lääkäri Perhesuhteet: Sinkku Kalusto: Colnago C40 Ferrari Campagnolo Record -osilla, Ciöccin cyclokrossari maantienastarenkailla talvikäyttöön, kesäkurapyöränä HED irtolokareilla, Look Keo -polkimet punaisilla klosseilla Fillari 71. Urheilullinen taso on hänen mielestään laskenut pitkällä aikavälillä. Se tuntuu vähän tyhmältä, varsinkin jos tuomarin valituksen kohteena on vanha eläkeläinen. Sen verran kuitenkin sanon, että pitää kuunnella omaa kehoaan ja muistaa, ettei valmiiksi kirjoitettu tieto ole aina kullekin parasta tietoa. Pyöräilyssä taas oli aina kiva lähteä lenkille, kun ei samalla tavalla ollut paineita. - Kaikenlaisia testejä tehdään, on huippuvalmentajat ja kaikki. Reitistä riippuen matkaa tuli 120-170 kilometriä. Kristiina Iisakkila tunnustaa, että hänen elämänrytminsä on aika poikkeava
Nykyään ajetaan oikeilla DH-radoilla, jotka ovat nopeita ja näyttäviä, osallistujia on yleensä satakunta, kuulutukset ja tulospalvelu toimivat, cupilla on sponsoreita ja tänä vuonna ajetaan kahdessa cupissa yhteensä 11 kilpailua! Lisäksi meillä on Pyöräilyunionin alaisuudessa oma jaosto ja toimiva maajoukkue. Vuosi oli 2002, olin 14-vuotias ja alla oli jäykkäperäinen Norco. Onko alamäkipyöräilyskene muuttunut paljon siitä, kun aloitit ajamisen. On muuttunut todella paljon! Vuonna 2002 SM-kisat olivat Teuvalla, missä rata muistutti lähinnä XC-rataa ja osallistujia oli yhteensä 45. Meri-Teijossa. Olet ajanut podiumille kuluvalla kaudella jo Tornikeskuksen SM-cupin kisassa, Kalpalinnan Nappulakumi-cupin kisassa ja vielä SM-kisoissa Vuokatissa. Ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Sam Hill vai Steve Peat. Takajarru oikealla vai vasemmalla. PAINOVOIMAPALSTA PALSTAN NIPUTTAJA: ANSSI RAJALA Meinaatko lähteä kokeilemaan vauhtia myös ulkomaan kisoihin vai pysytkö ihan kotimaan kamaralla. Näiden asioiden ansiosta pääkoppa näyttää olevan kunnossa ja osaan latautua kisoissa oikealla tavalla. Tämä kausi on kuitenkin ollut Alangolle läpimurtokausi, sillä nyt Olli on tuttu nimi myös Eliten palkintopallilla - tai no, voittihan Olli jo viime vuonna arvostetun Keravan mestaruuden, eli King of the Swingrockin. Mistä on löytynyt noin kova vauhti tälle kaudelle. Tällä hetkellä löytyvät kisapyörä Solid Mission9, Orange Patriot 4x-pyörä, Zbike-työmatkapyörä ja DaBomb Cherry enduropyörä. Olet kiertänyt DH -kisoja jo pitkään. Onko jotain suunnitelmia tai tavoitteita loppukaudelle. Shimano vai Sram. Kyllä, tykkään ajaa XC:tä teknisillä pätkillä ja teen myös maantielenkkejä. Vuonna 2004 M 16 -luokan kokonaisvoitto ja toinen sija PMkilpailuissa. Shimano. Harrastatko jotakin muuta pyöräilyn ohella. Pitkä, mutta matala. Haastattelussa: Olli Alanko Korson Kaikua/ Team Solid Bikesia edustava Olli Alanko on kiertänyt Suomen kisoja jo vuosia ja kuuluu ehdottomasti Suomen kärkikuskeihin DH-pyöräilyssä. Mitä pyöriä löytyy tallistasi. Mitä saavutuksia on jäänyt päällimmäisinä mieleen. Loppuun vielä muutama kiperä kysymys: Lukkopolkimet vai flättipolkimet. Suunta on oikea ja suurin kiitos kaikesta kuuluu Finnish Downhill Associationin pojille. Iso vai pieni pyörä. Olen myös valmistautunut kauteen paremmin kuin viime vuonna. Hyvä fiilis! Olen pysynyt melko hyvin tavoitteissani, vaikka parissa kisassa on ollut huonoa onnea. Milloin ja missä ajoit ensimmäisen DH-kisan. Ajan näillä näkymin kaikki jäljellä olevat kisat Suomessa. Paljon kavereita ja hauskoja muistoja. Millainen fiilis on tällä hetkellä. Haastattelimme tuoretta SM kolmosta ja kysyimme tuoreet kuulumiset. Kausi on jo melko pitkällä. Lukot. Ei noista kumpaakaan voi valita, Sam Blenkinsop. Oikealla. Ensi kaudeksi haaveilen Solidin enduropyörästä. Sain tälle kaudelle uuden pyörän, joka on oikean kokoinen ja natsaa erittäin hyvin! Rengassponsorin myötä renkaatkin ovat hyviä ja niitä on ollut tarpeeksi. Ajatko muutakin kuin DH:ta. 22-vuotias Alanko oli jo juniorisarjoissa tuttu näky palkintopallilla ja Elite-luokassakin usein Top 10 -sijoituksilla. Vuonna 2005 kova voittoaika junnuissa Tahkolla ja kolmas sija PM-kisoissa Åressa. Haluaisin lähteä ulkomaille kisaamaan vielä syksyllä, mutta lopulliset päätökset asiassa tekevät ikävä kyllä pankkitilin saldo ja töissä pomo. ARTO VÄHÄ-ANTILA Olet ajanut mäkipyörällä jo pitkään. Lisäksi olen tehnyt vähemmän töitä ja ajanut enemmän. Talvisin hiihtoa. Ajoit kovaa myös junnusarjoissa. Haluaisin nousta mahdollisimman korkealle Suomi-cupin yhteispisteissä ja pitää hauskaa Nappulakumi-cupissa. 72 Fillari KUVAT: HARRI MOILANEN JA www.fillari-lehti.fi
Testipyörä oli pienempää kokoa, joka tuntui 182-senttiselle kuskille hiukan pieneltä, ei kuitenkaan läheskään niin pieneltä kuin useat muut S-koon pyörät. Poljettaessa pyörä keinuu melko paljon alla. Ei turhaa kilinää ja kolinaa. Vaikka Propain on vähän raskaan näköinen ja takana on joustoa lähes 10 tuumaa, pyörää on helppo kääntää penkkamutkissa ja takapyörään on hyvä tuntuma. Pyörän joustomatka on käytetty hyvin hyödyksi, joustomatkaa ei juuri jää käyttämättä. Pitkää totuttelua ei tarvita, vaan pyörä tuntuu heti alusta asti passelilta. Propain on yksi huolettomimmista pyöristä ajaa. Vaaka näyttää pyörälle 18,7 kilon painoa ilman polkimia. Linkun ansiosta ketjulinja pysyy lähes samana vaikka pyörä keinuu. Linkkujärjestelmä on Propainin oma, Pro10 Suspension System. Saksalainen Sixpack on niin ikään melko uusi merkki Suomessa. Tämä pyörä on paras rajuilla ja kivikkoisilla radoilla. Ei tarvitse ajaa välttämättä kovinkaan tarkasti ja voi kokeilla vaikean näköisiä linjoja huolettomammin kuin vähemmän joustavilla DH-pyörillä. Heti pyörän päälle istuessa se tuntuu omalta, ja jo ensimmäisessä laskussa löytyy tuntuma ajoon. Se on paljon muihin nykyajan DH-pyöriin verrattuna. Kivikoissa takapää ei paljoa pompi, vaan imee kaikki iskut. Propainissa Elka toimii todella hyvin. Pyörän liikkeet on helposti ennustettavissa. Perä on kuitenkin niin progressiivinen, ettei se pohjaa helposti. Ulkonäöltään pyörä näyttää vähän raskaalta, painavan näköiseltä. Valmistajan sivujen mukaan perä on kelluva, joten perä pysyy aktiivisena jarrutustilanteissa. L-kokoisen pyörän vaakaputki on kaksi senttiä pidempi, joten testaajaa isommallekin kuskille riittää tilaa ohjaamossa. KUVAT: NEA UUSITALO Testissä Paperilla pyörä on siis hyvä ja mielenkiintoinen. Lkokoinen runko olisi ehkä toiminut vielä paremmin. Osalistassa ei ole valittamista ja Sixpackin komponentit yllättivät positiivisesti. Pyörää on saatavilla kahtena eri kokona, jotka ovat S ja L. Pyörän hiljaisuuden ansiosta tulee ehkä ajettuakin kovempaa. 760 cm Ohjainlaakeri: Propain 1,5R Satula: Sixpack Magenta, cromokiskot Satulatolppa: Sixpack Nail P ropain on uusi saksalainen runkovalmistaja, jonka mallistosta löytyy tällä hetkellä yksi runko, jota on saatavilla kolmella eri joustomatkalla. Aluksi ajossa huomio kiinnittyy siihen, kuinka hiljainen Propain on. Näin keinunta ei vähennä polkemisvoimaa. Vaikka se ei ole markkinoiden kaunein, se on silti testaajan maun mukaan yksi mukavimmista pyöristä ajaa.q www.fillari-lehti.fi Fillari 73. Pitkäjoustoisen peränsä ansiosta pyörällä pystyy ajamaan helposti myös töyssyisempiä ja vaikeampia linjoja. Jarrut ovat myyntipyörissä Avidin CR Elixirit. Ei ole niin tarkkaa, ajaako juuri oikeiden kivien välistä, sillä perä imee isommatkin iskut huomaamattomasti olematta silti tunnoton. Testissä ollut Rage DH on Propainin mäkipyörä, josta löytyy joustoa 245 milliä eli lähes 10 tuumaa. Maailmancupissa ajetaan edelleen kovaa 10 tuumaa joustavilla pyörillä, kuten Santa Cruzin V10:llä, joten pitkä joustomatka ei voi olla huono asia. Testipyörässä tosin oli Formulan jarrut. Ohjaustanko, stemmi, gripit, kiekot, satula ja satulatolppa ovat Sixpackin tuotteita. Tärkeintä on kuitenkin, miltä pyörä tuntuu ajossa. Ei mikään painava laite, mutta ei tosin keveimmästäkään päästä. Propainin ulkonäkö jakaa varmasti mielipiteitä. Osalistassa on joitakin tuttuja komponentteja, kuten edessä joustosta vastaava RockShoxin Boxxer Team -haarukka. Vaikka Propain ei ole painavin pyörä markkinoilla, pieni painonpudotus ei olisi pahitteeksi. Propain Rage DH Merkki: Propain Rage DH Maahantuoja: Active Bike (www.activebike.biz) Hinta: 4 700 euroa Etuhaarukka: RockShox Boxxer Team, joustomatka 200 mm Takajousitus: Elka Stage5, joustomatka 245 mm Koko: Small Paino: 18,7 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 60,9 astetta Ohjauskulma: 63,7 astetta Vaakaputken pituus: 57,3 cm Akseliväli: 117,5 cm Takahaarukan pituus: 43,6 cm Keskiön korkeus: 36,4 cm Vaihteensiirtäjä: Sram X-9, 9-speed Vaihtaja: Sram X-9 lyhythäkkinen Ketjunohjuri: MRP G2 Jarrut: Avid Elixir CR, 203 mm levyt (testipyörässä Formula Mega, 203 mm/180 mm) Kammet: Truvativ Holzfeller 1.1, 170 mm Eturatas: Truvativ 38 t Takarattaat: Sram 970 DH, 11-26 Keskiölaakeri: Truvativ Howitzer TM Vanteet: Sixpack Kamikaze Navat: Sixpack Yakuza Renkaat: Maxxis Minion 26x2,5" Ohjainkannatin: Sixpack Splitz (direct mount) 45-55 mm Ohjaustanko: Sixpack Millenium Riser, lev. Näin poljettavuuskin paranisi, vaikkei se nytkään huono ole. Osalistan harvinaisempaa tavaraa edustaa takana oleva Elkan iskari, joita ei Suomessa ole toistaiseksi juuri nähty
Parkissa voittoon ajoi Niko Ihander. Tapahtuma oli pääasiallisesti MTBporukoille suunnattu, mutta paikalla oli myös muutama BMX-kuski. Sponsoreina Jameille toimivat Best Brakes ja Tehoenergiajuoma. Seuraavan kerran dirttikuskit kilpailevat Messilässä 21. Huhut kertovat, että tulos on epävirallinen Suomen ennätys. Jameihin kuului sekä vapaamuotoista ajoa että erilaisia kilpailuita. PAINOVOIMAPALSTA Ajamisen taso nousee kovaa vauhtia. MTBpuolella voiton dirtillä vei Juho Särkilahti ennen Linus Karlssonia. Tämäntyyppisiä sopivan letkeitä tapahtumia kaivataan dirt- ja park-piireissä. BMX puolella dirtin ja parkin voitti kokonaisuudessaan Markus Manninen. Best trick -kilpailun voiton vei Eero Koski. elokuuta heti DH-kisan jälkeen, jolloin luvassa on DH- vastaan BMX-tyyppinen kisa. 74 Fillari www.fillari-lehti.fi. Vaikka harrastajia tässä pyöräilyn alalajissa on kohtuullisen paljon, tapahtumia on todella vähän. Sää suosi kuskeja ja grilli oli kuumana koko ajopäivän. Bunnyhop-skaban voiton nappasi Eero Koski, joka hyppäsi yli noin metristä. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. - Porukkaa oli Savelassa mukavasti, jopa enemmän kuin oli odotettu, sanoo tapahtuman yksi pääpuuhamiehistä, Aaro Visala. Hatunnoston arvoinen suoritus siis. Backflip on kuitenkin edelleen kova sana Suomen dirttipiireissä. Juho Särkila tyylipuhda hti ja s tailwhip. Summer Jamien kaltaisia tapahtumia kaivataan lisää M aastopyöräilyn park- ja dirt-ajoon keskittyvä nettiyhteisö UndergroundMTB järjesti heinäkuun alussa Summer Jamit Helsingissä Savelan skeittiparkissa ja dirtillä. Rennon ajon ohessa ajettiin myös kilpaa dirtillä ja parkissa. UndergroundMTB Summer Jam oli ensimmäinen tapahtuma pitkään aikaan Suomen dirt- ja park-pyöräilijöiden keskuudessa
Normaalisti kaudessa on aina yksi todella raju rata, mutta tämän vuoden kalenterissa kaikki kisat ovat olleet aika hurjia. Meillä kiertää kisoissa fysioterapeutti, jota kaikki kuskit voivat käyttää. Valmentaessani alamäkiajajia painotan usein sitä, kuinka tärkeää on oikea jarrutuskohta. Jos jarruttaa keskellä mutkaa, linja menee usein vähän leveäksi ja vauhti hidastuu. Virheinä ne eivät ole kovin suuria, mutta jokainen pikku juttu maksaa arvokasta aikaa. Suuria epäonnistumisia ei ole tullut ja olen pystynyt ajamaan tasaisesti hyviä sijoituksia ja napsimaan pisteitä joka kisassa. Olen ajanut monessa kisassa vähän liian suurella attackillä ja jättänyt jarrutuksia liian myöhään, enkä ole päässyt mutkista ulos vauhdilla. Jos ajaisin mielestäni todella hyvin ja olisin silti muita jäljessä, olisi vauhtia todella vaikea parantaa, koska en tietäisi mitä pitää parantaa. Vaikka painotan tätä muille, olen itse paininut saman asian kanssa. Myös hän sanoi, ettei ole koskaan teipannut näin paljon porukkaa ja käyttänyt näin paljon urheiluteippiä kauden aikana. Vaikka se ei ehkä näy ulkopuolelle, ovat loukkaantumiset karsineet paljon porukkaa pelistä. Kisatilanteessa mieli toimii niin erilailla ja joskus se ei toimi ollenkaan. Koskaan aikaisemmin emme ole ajaneet näin montaa rajua rataa peräkkäin. Mutkaan pitää tulla sillä vauhdilla sisään, jolla mutkan tietää pystyvänsä ajamaan läpi jarruttamatta. Kisapaikalla aina joku kulkee käsi kipsissä tai kinkkaa kepeillä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, se auttaa usein. Eli USA:ssa ajettava finaali tulee olemaan todella tärkeä kisa kaikille, jos aikoo päästä hyville sijoille loppupisteissä. Tällä kaudella olen ollut hyvässä vauhdissa, mutta pienet virheet ovat rokottaneet parasta vauhtiani. Kausi on mennyt itseltäni aika tasaisesti. Dee Hoo - kuulumisia Matti Lehikoinen Tasavahva kausi K Oikean jarrutuskohdan löytäminen mutkiin tullessa on ollut vaikeaa. ausi alkaa taas kääntyä iltapuolelle ja enää ovat edessä maailmancupin finaali ja MM-kisat. Mutkien ajaminen ei sinänsä ole kovin suuri ongelma ja sen korjaaminen helpottuu, koska tiedostan itse asian. Usein mekaanikkoni kirjoittaa ennen kisaa tussilla pyörän yläputkeen jonkun pienen viestin, viimeksi siinä luki "be smart". Silloin aion vain valmistautua tulevia kisoja varten ja panostaa todella paljon siihen, että olen hyvässä vireessä sekä fyysisesti että henkisesti. www.fillari-lehti.fi " Fillari 75. Gee johtaa cupia tällä hetkellä seitsemän pisteen turvin, joka on yksi sija suuntaan tai toiseen. Kun maksimipisteet yhdestä kisasta ovat 250, erot ovat todella pienet. Ennen cupin finaalia ja MM-kisoja tulen olemaan kotona kaksi viikkoa. Se on tällä hetkellä suurin heikkouteni, johon pitää paneutua ja keksiä joku ratkaisu asian korjaamiseksi. Koko kausin on ollut kahden kauppa Gee Athertonin ja Greg Minnaarin välillä. Loukkaantumiset ovat näytelleet suurta roolia koko kauden ja lähes kaikki ovat kärsineet jonkin sorttisista ongelmista. Kaikilla on paikat rikki ja tullaan välillä varikolle paikattavaksi ja mennään sitten takaisin mäkeen taistelemaan. Olen tällä hetkellä kokonaiskisassa kahdeksantena tasapistein Steve Peatin kanssa, mutta seuraava ajaja on vain kahden pisteen päässä meistä. Lähdössä on niin keskittynyt, että välillä unohtaa käyttää järkeä ja säntää portista pihalle liian raivokkaasti ja sortuu virheisiin. Molemmat ovat voittaneet kaksi kisaa ja molemmilla kerroilla toinen on ollut toisena. Välillä fiilis on ollut kuin sotatantereella
Yksi ensimmäisen kisaviikon tärkeinmistä hahmoista oli ranskalainen Sylvian Chavanel. Mies, jonka kirikykyyn aivan kovimmalla huipputasolla uskoi enää kovin harva, voitti lopulta kaksi etappia ja pistekilpailun vihreänpaidan. Hänen La Francaise des Jeux -joukkueensa ei perus- tellut syytä jättää Jussi rannalle. Noille kuskeille ei lopulta juurikaan ollut käyttöä, koska Sky-joukkueen osalta ensimmäinen Tour meni surkeasti. Tour oli kunnon kamppailua alusta loppuun TEKSTI: JOONA LAUKKA KUVAT: LOTHAR KUTSCHERA Schleckin yritys ei ihan riittänyt Luxemburgin nuori Andy Schleck pisti Tourissa kampoihin Alberto Contadorilla hienosti loppuun asti. Ensimmäisen varsinaisen etapin voitti Alessandro Petacchi. Hän voitti kaksi etappia ja siirtyi molemmilla kerroilla kokonaiskilpailun johtoon. Tosin kummallakin kerralla hän myös menetti keltaisen paidan heti seuraavana päivänä. Eräiden mielestä jopa niin arvokasta, että sen avulla Andy olisi kukistanut Alberto Contadorin. Chavanelin hyvien esitysten lisäksi muutkin ranskalaiset ajoivat tänä vuonna yllättävän hyvin. Miten olisi käynyt, jos Andyn isoveli Fränk ei olisi joutunut keskeyttämään heti kolmannella etapilla? T ämän vuoden Ranskan ympäriajosta muodostui poikkeuksellisen jännittävä. Ensin ajettiin perinteinen prologi Rotterdamissa, missä vahvin oli odotetusti Fabian Cancellara. 36-vuotias italialainen oli lopulta yksi kilpailun suurimmista yllättäjistä. Tourin ensimmäinen viikko ajetaan perinteisesti tasaisessa maastossa. Kotimaan ajajat voittivat yhteensä kuusi etappia, enemmän kuin mikään muu maa. Tuollaisia saavutuksia ranskalainen yleisö ei ole nähnyt vuosiin. Perusteluna oli se, että he halusivat mukaan enemmän apukuskeja, jotka ajavat hyvin vuoristossa. Sen lisäksi Anthony Charteau voitti mäkikirikilpailun. Fränkin tuki vuoristossa olisi ollut Andylle korvaamattoman arvokasta. On varmaa että joukkueessa tulee tapahtumaan muutoksia. Niin tälläkin kertaa, mutta reittivalinnoilla tasamaaviikosta oli tehty paljon normaalia kiinnostavampi. Siinä yksi syy siihen, miksi Jussi siirtyy toiseen talliin ensi vuodeksi. Muutamat ennakkosuosikit menettivät jonkin verran aikaa, mutta vain yksi kovan luokan mies kaatui pahasti. Kamppailu voitosta jatkui viimeisille etapeille saakka. Ei ensimmäistäkään etappivoittoa ja kokonaiskilpailussa heidän paras ajajansa Thomas Lövkvist oli vasta seitsemästoista. Ensimmäisen kilpailuviikon loppupuo- 76 Fillari www.fillari-lehti.fi. Yritys ei aivan riittänyt ja Contador otti kolmannen Tour-voittonsa täpärästi. Lopulta mukulakiviosuudet eivät vaikuttaneet kilpailuun niin paljon kuin edeltäkä- sin odotettiin. Suomalaisen pyöräilyn kannalta ikävät uutiset kuultiin jo ennen kilpailun alkua. Myös toiselta ammattilaiseltamme Jussi Veikkaselta Tour jäi väliin. Hänen hyvät esityksensä olivatkin italialaisen pyöräilyn ainoa kohokohta Tourissa. Englantilainen Sky-joukkue ei hieman yllättäen kelpuuttanut Kjell Carlströmiä miehistöön. Mitään yllätysnimiä kärkikampailuun ei noussut, mutta osa suosikeista ajoi hieman odotettua heikommin ja toiset taas paremmin, joten kilpailusta muodostui todella tasaväkinen. Andy Schleckin isoveli Fränk kaatui ja joutui keskeyttämään. Kilpailun kolmatta etappia odotettiin hartaasti, koska sen viimeisten kilometrien aikana ajettiin Pariisi-Roubaix-kisasta tuttuja vaativia mukulakiviosuuksia
Viime vuonna Contador kykeni jättämään muut terävillä iskuillaan jo muutama kilometri ennen mäkien huippua. Niin samalla tasolla heidän fyysinen kuntonsa oli. Heti ensi kilometreiltä asti nähtiin, että www.fillari-lehti.fi Fillari 77. Tourin aikana hän kuitenkin teki paluun omalle tasolleen. Viimeisessä nousussa Schleck ja Contador jättivät muut, mutta kaksikon keskinäistä paremmuutta ei saatu ratkottua, niin samantasoisia he olivat. Tuon etapin jälkeen Schleck oli yleisön ykkössuosikki. Contador ei tosin ollut kuin muutaman sekunnin hänen takanaan. Andy ei saanut pudotettua Albertoa kyydistä, mutta sai etappivoiton. lella nähtiin englantilaisen Mark Cavendishin paluu huipulle. Hän ei sitä kuitenkaan tehnyt ja siirtyi tuolloin kisan johtoon. Kun kilpailu lähti Alpeilta Keski-Ranskan kautta kohti Pyreneitä, kokonaiskisan johdossa oli Schleck. Tuloksena oli viisi etappivoittoa, joten kaikille tuli varmasti selväksi kuinka nopea hän on. Sky-joukkue haluaisi todella kiihkeästi nähdä Cavendishin riveissään ensi kaudella. Monien mielestä Contadorin olisi pitänyt odottaa keltapaidassa ajanutta Schleckiä. Touria ei voiteta ensimmäisellä vuoristoetapilla, mutta silloin sen voi jo hävitä. Schleck sai pyöränsä kuntoon varsin nopeasti, mutta ei enää saavuttanut Contadorin ryhmää viimeisen alamäen aikana. Näin kävi Lance Armstrongille, joka jäi ensimmäisellä Alpeilla ajetulla etapilla yli 15 minuuttia muista. Kokonaiskilpailun kärkimiesten välillä eroa oli vain kahdeksan sekuntia, molemmat ovat erinomaisia mäkimiehiä ja etappimaali sijaitsi Col de Tourmalet -mäen huipulla. Tuona päivänä nähtiin myös kuinka Andy Schleck yllättäen olikin mäissä hieman vahvempi kuin Alberto Contador. Ennen helpolla reitillä ajettua 51 kilometrin mittaista aika-ajoa Schleckin mahdollisuuksia Contadorin kukistamiseen pidettiin heikkoina, sillä Andy on tunnetusti varsin kehno aika-ajaja. Toistaiseksi neuvottelu jatkuvat. Kovan kaksikon jälkeen seuraavan ryhmän muodostivat Denis Menchov, Samuel Sanchez, Jurgen Van den Broeck ja Robert Gesink. Tourin lopullinen ratkaisu jäi toiseksi viimeiselle etapille, joka oli myös tämän vuoden kisan ainoa todellinen aika-ajo. päivänä. Alpeilla ajettujen etappien aikana tuli selväksi, että kilpailu tulisi olemaan Con- tadorin ja Schleckin välinen kaksintaistelu, jonka voittaisi se, joka käyttää parempaa taktiikkaa. Viime vuosien parhaalla kirimiehellä oli aiemmin tällä kaudella ongelmia vaikka muille jakaa. Etappi oli huippujännittävä ja vaativa, mutta lopulta mitään suurta dramatiikkaa ei nähty. Contadorin käytöstä pidettiin epäherrasmiesmäisenä. Takaa tullut ryhmä, jossa Contador oli mukana, ei jäänyt katselemaan kuinka Schleck hoitaa mekaanikon hommansa, vaan jatkoi matkaa täyttä vauhtia. Kilpailun dramaattisimmat hetket koettiin heinäkuun 19. Andy Schleck ja Alberto Contador taistelivat Tourin voitosta niin, että kolmanneksi etapilla ajanut Joaquin Rodriguez jäi kärkimiehille yli minuutin. Tuolloin Schleck iski yksin irti viimeisen vuoren, Le Port de Balesin viime kilometreillä, jolloin hänen pyöränsä ketjut tippuivat ja hän joutui pysähtymään. Viimeiselle vuoristoetapille lähdettiin siis poikkeuksellisen mielenkiintoisista asetelmista. Nyt se olikin Schleck, joka yritti irti ja Contador koetti pysytellä perässä. Etappi 17 päättyi Col du Tourmalet nousun huipulle
Eräs yksityiskohta tätä lajin suurinta tapahtumaa seuranneelta medialta jäi paljolti uutisoimatta. Tänä vuonna Alberto Contadorin kolmas Tour voitto tuli täpärällä tavalla. Tour... Mark Cavendish voitti tällä kertaa viisi etappia, mutta kirikilpailun vihreästä paidasta kävivät Alesandro Petacchi ja Thor Hushovd värikkään taistelun. Tekniikka oli toki kohdallaan, mutta selvästi huomasi, että miehen jalat olivat tyhjät. Sama pätee myös tallien välisessä vertailussa. Tasoero huippujen ja niin sanottujen keskivertoajajien välillä on pienentynyt. Lopulta Contador oli 31 sekuntia Schleckiä nopeampi. Kokonaisuutena tämän vuoden Tour oli varmasti paras vuosiin. Petacchi voitti ensimmäisen etapin ja vei lopulta myös vihreän paidan. Contadorin ajo ei sujunut normaaliin tahtiin. Joka tapauksessa kilpailu voitosta on nyt tasaväkisempää kuin vuosiin. Joko parhaiden vauhti on hieman hiljentynyt tai sitten keskivertoajajat ovat kehittyneet. Harva olisi uskonut, että Andy Schleck kykenisi tarjomaan niin kovan vastuksen. Yhtään doping-tapausta ei ollut ja nyt kaikki näytteet on jo analysoitukin.q Fabian Cancellara oli Tourin avausviikolla kahteen kertaan yhteiskilpailun johdossa, mutta nousut pudottivat hänet kärjestä. Urheilullinen kamppailu oli huippuluokkaa koko kisan ajan, kun yksittäiset ajajat tai tallit eivät dominoineet kilpailua. Contador oli etapin tuloksissa vasta 35., yli viisi minuuttia etappivoittaja Cancellaraa huonommalla ajalla. Viimeisessä 52 kilometrin aika-ajossa hän näytti, kuinka hyvin hallitsevan maailmanmestarin tempo kulkee vielä viimeiselläkin viikolla. 78 Fillari www.fillari-lehti.fi. Reitin puoliväliin Schleck onnistui pitämään kovempaa vauhtia, mutta sitten hänkin väsähti
Osat tulevat useilta valmistajilta: kahvat ja vaihtajat ovat Sramilta, kiekkoina on hiilkuituiset Reynoldsit, jarrut toimittaa TRP ja polkimet Time. Tämänkin pyörän etuhaarukka muodostaa emäputken eteen tuulta ohjaavan alueen. Team Skyn Bradley Wiggins sai Touriin käyttöönsä Pinarellon uuden aika-ajopyörän prototyypin ja Pron kiekoistakin olivat käytössä protot. Spessun Sram Red -takavaihtajassa on normaalia suurempi takavaihtajan alarissa. Merkki tulee Sveitsistä ja kun myös hiilikuiturungot tehdään siellä, hinnan ymmärtää. Rungon keskiömuhvin halkaisija on niin iso, että yhtä palaa olevat kammet pujotetaan muhvin läpi paikalleen kuten vanhat Fauber-kammet. Footon-Servetto-tallin Fujin väritys on houkutteleva. Myös Footon-Servetto käyttää Rotorin kampia ja elliptisiä eturattaita. Garmin-tallin Robert Hunterin aika-ajo-Feltissä on Shimanon sähkövaihteet ja edessä Mavicin uusi aerodynaaminen kiekko. Vaihteiden akulle on viritetty teline satulatolpan taakse. Robbie McEwenin Ridley Noah edustaa aerodynaamisten maantiepyörien kategoriaa. Satulan ja tankonauhojen väritys sopii hyvin kazakstanilaiselle kuuluisuudelle. BMC lienee yksi Euroopan kalleimmista pyöristä. Tourin pyörät Aleksander Vinokurov ajoi etapin 13 voittoon tällä pyörällä. Kuvan pyörä kuuluu amerikkalaiselle George Hincapielle ja väritys johtuu siitä, että mies on USA:n mestari. Cofidiksen käyttämässä Lookin aika-ajopyörässä on Lookin valmistamat poljinkammet. Pienessä kuvassa on Wigginsin käyttämä Rotorin elliptinen eturatas, jonka käyttö on yleistynyt nopeasti aika-ajopyörissä. Etuhaarukassa on ilmavirtauksiin vaikuttavat aukot ja otsapinta on puristettu minimiin esimerkiksi litistämällä satulamastoa. Team Radioshackin Trekit aloittivat uuden aikakauden, sillä nyt rungon väritys toistaa tallin ajoasujen värejä, joten sponsori erottuu todella hyvin. Tässä versiossa yläkuolokohtaa pienentävä muotoilu erottuu selvästi. www.fillari-lehti.fi Fillari 79. Pyörässä on venäläistyylinen erikoismaalaus kultaisin korostuksin
Pääsin heinäkuun aikana käymään Belgiassa testeissä uutta tallia varten, ja saimme tehtyä sopimuksen melkein heti sen jälkeen. Järjestäjät olivat hoitaneen myös koko kilpailuviikonlopun hienosti, joten parista päivästä Sulkavalla muodostui leppoisa juhannusviikonloppu! Monena aiempana vuonna olen pitänyt pienen harjoittelutauon juuri heinäkuun alussa, mutta tänä vuonna elimistö ei kaivannut lepoa, vaan oikeanlaista harjoittelua. Loppukauden ohjelmasta en vielä uskalla luvata sen enempää, mutta toivomuksissani olisi kuitenkin ajaa Puolan ympäriajo, Tour de Limousin sekä Espanjan ympäriajo. Päätin muuttaa hieman harjoitteluani, koska tallin valmentajan kanssa homma ei enää yksinkertaisesti toiminut. Antti on ollut taas suurena tukena valmennusasioissa, ja odotan innolla loppusyksyn kisoja. Uusi sopimus on todella iso asia urani kannalta. FDJ:hin jäädessäni suurena riskinä olisi ollut urani kääntyminen laskuun. En ole juurikaan ehtinyt olla paikallani, mutta pitkästä aikaa on jotain hyvääkin kerrottavaa! Odottelin kesäkuussa vielä pientä ihmettä. Hommasta ei olisi tullut yhtään mitään ilman seuran tukea. Näin jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut vain suosiolla katsoa itseään peilistä ja pohtia, oliko Sveitsin ympäriajoon osallistuminen ylipäätään hyvä ratkaisu, vai olisiko pitänyt keskittyä pienempiin kisoihin Ranskassa. Touko- ja kesäkuun aikana asioitteni hoitajana toimiva Joona Laukka oli päässyt siihen pisteeseen, että saimme neljältä tallilta tarjoukset seuraavaksi kaudeksi. Vaikka talli on yksi vanhimmista ja turvallisimmista, asioiden liiallinen rutiininomaisuus ei ole kehitystä kaipaavalle hyväksi. Loppujen lopuksi sitä kuuluisaa Tour-paikkaa tuskin olisi tullut kuitenkaan, ja huonossa kunnossa sinne ei olisi ollut järkeä lähteä ajamaan. Tarjouksista mielenkiintoisin tuli Omega Pharma-Lottolta, jossa ajoi entinen tallikaverini Philippe Gilbert. TWD-Länkenin poikien kanssa homma oli hanskassa heti alusta alkaen niin kuin pitää, ja lopussa oli mukava päästä pitkästä aikaa palkintopallille! Vaikka kisa saattoi sivusta näyttää liiankin helpolta seuramme osalta, täytyy sanoa, että ainakin omalta osaltani päivä oli pitkä ja todella rankka. Jos Sveitsin ympäriajossa alkaisi kulkea ja saisin odotetun Tourin paikan lunastettua, mutta totuus oli jotain aivan muuta. Täytyy sanoa, että se oli erittäin hyvä vaihtoehto tulevaa ajatellen. Näin ollen pääsin ajamaan vuoden tauon jälkeen Suomen mestaruuskisoihin Sulkavalle. Pääsin Suomessa ollessani juttelemaan pitkästä ai- kaa Hagqvistin Antin kanssa kevään vastoinkäymisistä. Toivotaan, että vihdoin järkiintynyt harjoittelu alkaisi tuottaa tulosta jo näin syksyllä! www.fillari-lehti.fi " Fillari 81. Nuo kisat on kuitenkin ajettu ja niistä on turha sen enempää spekuloida jälkikäteen. Pääjoukon - kuulumisia Jussi Veikkanen Uuteen talliin K Uusi tallini on nyt Omega PharmaLotto. esäkuun loppu ja heinäkuu ovat kuluneet hyvin nopeasti. Vaikka nykyisessä tallissani asemani on ollut aina suhteellisen hyvä, tunsin kuitenkin että urani ei kuluneen vuoden aikana ole lähtenyt siihen suuntaan kuin olisin halunnut. Motivaatio tätä kautta ajatellen ei ole vielä lopussa, joten odotan mielenkiinnolla syksyn kisoja. Suomessa ollessani pääsin myös paneutumaan toden teolla siihen, mitä tulisin tekemään kauden 2011 aikana
Voittotaistelu oli siis kahden kauppa. Kisasilppua Kisasilppua TLD DH cup powered by Rockstar: Tahko 3.7. Troy Lee Designs DH cup jatkui muutaman viikon tauon jälkeen Tahkolla, missä ajettiin sarjan kolmas osakilpailu. Tahko on edelleen yksi kauden parhaista kilpailuista, ellei jopa paras. Naisten kärki ajoi saman matkan ja siellä vielä juniori-ikäinen Jenna Lajunen jätti taakseen seniorisarjalaiset. Miehet 30 km: 1) Henri Ojala, P-68/Team Skins, 1.25.15, 2) Mikko Vastaranta, Team Continental, 1.30.35, 3) Samuel Halme, Team Continental, 1.30.54, 4) Kristian Ijäs, Team Velo Cycling, 1.33.55, 5) Perttu Pärssinen, Kaupin Kanuunat, 1.37.50, 6) Sakari Lehtinen, Hyvinkään Pyöräilijät, 1.38.46, 7) Harri Laaksonen, Bike Fly Team, 1.38.53, 8) Samuli Tuominen, HHCMB/Orbea, 1.40.39, 9) Antti Rantanen, MTBCF, 1.42.03, 10) Panu Vainio, CCH, 1.42.46 Naiset 30 km: 1) Jenna Lajunen, VP, 1.31.57 -2 kierr, 2) Suvi Perälä, KorsKa, 1.35.25 -2 kierr. Vuokattiin, missä ratkottiin tämän vuoden Suomen mestaruudet. M-18-sarjan voiton nappasi Tahkon tapaan Miikka Lehtinen ja M-16-sarjan Ville Ormo. Junioriluokissa kovinta vauhtia pitivät jälleen maajoukkuekuskit. Vaikka muutama kärkikuskeista olikin lasaretissa, paikalla oli kuitenkin iso joukko kovia nimiä. SM-kisat olivat onnistuneet ja järjestelyt toimivat. Suomen mestaruus oli Tonille kolmas Elite-luokassa. Voiton vei viime vuoden tapaan Toni Berg ja kakkoseksi ajoi aika-ajoissa kovimman ajan ajanut Aki Färm. Nyt DH cup hengähtää hetkisen. Rata oli lähes sama kuin viime vuonna, joten luvassa oli taas kovavauhtinen, kivikkoinen ja näyttävä ränni. Uusi kilpailu yllätti osallistujat vaativalla radalla, joka oli niin fyysisesti kuin teknisestikin haastava. Rataprofiiliin kuului niin jyrkkiä kuin loivempiakin osuuksia. Kisa oli samalla myös Troy Lee Designs DH cupin neljäs osakilpailu. Kolmanneksi Elitessä ajoi Jukka Keinonen ennen Vesa Virtaa ja Petri Kuuttia. Pyörät ja kuskit olivat kovilla koko viikonlopun ajan. Vuokatin kisarata pohjautui osittain vuoden 2007 SM-kisarataan. Sää suosi kilpailijoita ja yleisöä koko viikonlopun ajan. Eikku Luttinen ajoi aika-ajoissa kolmanneksi. Osa kuskeista lataa akkujaan kotimaan helteissä, osa suuntaa ulkomaille kokeilemaan kisavauhtia. Radan kovuus näkyi tuloksissa, kun voittoon ajanut Henri Ojala jätti seuraavia viitisen minuuttia. järjestetty Habanero-XC, joka kantoi siis järjestävän salolaisen seuran nimeä. M-16-sarjan voiton vei niin ikään maajoukkueessa ajava Ville Ormo. Vauhti pysyi kovana myös loivemmilla osuuksilla, joten tälläkin radalla mentiin hurjaa vauhtia. Finaalissa ajat olivat taas todella tiukkoja. Aika-ajoissa Jari Karjalainen pääsi lähelle kaksikkoa, mutta kaatuminen finaalissa jätti Karjalaisen tuloslistan häntäpäähän. Lähes kaksi minuuttia pitkä rata oli kunnon röykytystä alusta loppuun. elokuuta Messilässä, jonka jälkeen ajetaan vielä finaalikilpailu Sappeessa lokakuun alussa. Elite: 1) Toni Berg, MTBCF/ Trek Mountainbikeshop, 1.23,14, 2) Jari Karjalainen, DHT, 1.25,53, 3) Olli Alanko, Korson Kaiku/ Team Solid Bikes, 1.27,17, 4) Visa Malinen, Retkikunta Messilä Racing, 1.27,40, 5) Vesa Virta, Retkikunta Messilä Racing, 1.28,17 M-30: 1) Karri Koskitanner, KangKI, 1.36,58, 2) Meeme Kuuse, MTBCF, 1.37,18, 3) Leo Kokkonen, RidingJKL/ Gravity Team Komia, 1.38,12 M-18: 1) Miikka Lehtinen, Starless Downhill Racing Team, 1.27,25, 2) Mika Sukanen, HyPy, 1.30,80, 3) Juha Jaakkola, DHT, 1.32,97 M-16: 1) Ville Ormo, DHT/ Manfredbikes, 1.29,33, 2) Riku Länsiö, HyPy, 1.30,85, 3) Mikael Rintala, HyPy, 1.40,30 M-14: 1) Valtteri Kainulainen, HyPy, 1.35,00, 2) Anton Waldén, DHT, 1.41,42, 3) Jerri Lukkarinen, DHT, 1.45,85 M-12: 1) Ilmari Liias, DHT, 1.57,70, 2) Jori Karppinen, 65-Degrees Racing, 2.05,60, 3) Akseli Aula, DHT, 2.18,85 Naiset: 1) Katja Lähteinen, TaBc/ Starless Downhill Racing Team, 1.54,84 Harraste: 1) Eki Vainikka, RMR/Solid/2WBMX, 1.39,87, 2) Jussi Seppänen, 1.45,18, 3) Harri Moilanen, 65-Degrees Racing, 1.46,65 Ojala ylivoimainen Habanero-XC:ssä XC-cupin kolmas osakilpailu oli Salossa 6.6. Toiseksi Elitessä ajoi Jari Karjalainen, joka paransi aikaansa aika-ajoista noin neljällä sekunnilla. Junioreissa Suomen mestaruudet ja mitalit veivät tutut nimet. Aika-ajoissa kovinta vauhtia piti odotetusti hallitseva Suomen mestari Toni Berg ennen Tornikeskuksessa kakkoseksi ajanutta Olli Alankoa. Suomen mestaruuden vei kuitenkin selvällä erolla Toni Berg. M-18-sarjan voittoon ajaneen Miikka Lehtisen aika olisi ollut kova myös Elitessä, sillä siinä olisi moisella menolla irronnut kolmostila. Eliten kärkikuskeihin kuuluva Markus Olkkonen oli myös poissa lähtöviivalta loukattuaan nilkkansa Tahkon harjoituksissa. Toiseksi M-18-sarjassa ajoi maajoukkuekuski Antti Lampeen ja kolmanneksi Juha Jaakkola. Yhtenä ennakkosuosikkina kisaan lähtenyt Aki Färm loukkasi olkapäätään lauantaina harjoituksissa, joten sunnuntain kisat jäivät väliin. Suomen DH cup jatkuu 21. Ilman loukkaantumisia ei selvitty, mutta onneksi mitään vakavampaa ei tiettävästi tapahtunut. 3) Hanna Konttinen, VoVi, 1.42.55 -2 kierr 82 Fillari www.fillari-lehti.fi. Yleisöä oli paikalla kohtuullinen määrä ja olipa radan varteen eksynyt innokas pyöräilyn ystävä kolkuttelemaan lehmänkellonkin kanssa. Aika-ajoissa toiseksi ajanut Olli Alanko piti finaalissakin hurjaa vauhtia ja ajoi kolmanneksi. Tahkon kisat olivat jälleen menestys. Samalla sekunnilla oli jopa viisi ajajaa, joten virheisiin ei ollut varaa. Tuollaisia kannustajia tarvitaan lisää kisoihin! Elite: 1) Toni Berg, MTBCF/ Mountainbikeshop, 1.42,28, 2) Aki Färm, DHT/ Hi5Bikes, 1.43,50, 3) Jukka Keinonen, Retkikunta Messilä Racing, 1.50,12, 4) Vesa Virta, Retkikunta Messilä Racing, 1.50,85, 5) Petri Kuutti, Basic Racing, 1.52,36 M-30: 1) Leo Kokkonen, RidingJKL/ Gravity Team Komia, 1.54,74, 2) Karri Koskitanner, Kangasalan Kisa, 1.58,08, 3) Marko Kiviranta, Kymi Anti-Flow, 2.02,90 M-18: 1) Miikka Lehtinen, Starless Downhill Racing Team, 1.46,01, 2) Antti Lampen, HyPy, 1.49,24, 3) Juha Jaakkola, DHT, 1.49,58 M-16: 1) Ville Ormo, DHT/ Manfredbikes, 1.52,02, 2) Joonas Lehtinen, KangKi, 1.53,56, 3) Arttu Söderblom, KangKi, 2.01,54 M-14: 1) Valtteri Kainulainen, HyPy, 2.02,52, 2) Anton Waldèn, DHT, 2.08,13, 3) Eetu Ropilo, Retkikunta Messilä Racing, 2.08,53 M-12: 1) Akseli Aula, DHT, 2.45,41, 2) Jori Karppinen, 65 Degrees Racing, 2.51,95, 3) Ilmari Liias, DHT, 3.00,69 Naiset: 1) Katja Lähteinen, TaBc/ Starless Downhill Racing Team, 2.31,72, 2) Eeva-Leena Juvani, 65 Degrees Racing, 2.40,76 Harraste: 1) Juha Takabe, RidingJKL, 1.55,25, 2) Antti Haajanen, 2.00,01, 2) Riku Laakso, 2.00,30 Berg DH:n SM-kultaan Vuokatissa Toni Berg viuhui voittoon Tahkolla ja Vuokatissa. Tahkon jälkeen alamäkipyöräilysirkus siirtyi 11.7. Vaikka rata oli Suomen mittakaavassa pitkä, ajat olivat silti tasaisia lukuun ottamatta Toni Bergiä ja Aki Färmiä, jotka ajoivat selvästi muita nopeammin
Pituutta tälle monsteripätkälle kertyi lähes 3,5 kilometriä. Siirtymän lopussa kuljettajat pääsivät jopa kokeilemaan pienimuotoista kalliokiipeilyä pyörien kanssa. Viides erikoiskoe oli toisen erikoiskokeen haastava loppulasku, jonka jälkeen ajettiin uudestaan erikoiskokeet kolme ja neljä. Ensimmäinen erikoiskoe koostui pienistä juurakoista, kapeasta savipohjaisesta polusta ja lyhyistä pitkospuuosuuksista. Kolmanneksi ajoi Toni Ketelä. Kolmanneksi kiilasi kajaanilaisen maastopyöräilyn uuteen nousuun innostanut Mikko Myöhänen. M-Elite 32 km: 1) Alex Schwarz, PK Team, 1.31.04, 2) Daniel Schwarz, PK Team, 1.31.38, 3) Kent Sippola, PK Team, 1.35.35, 4) Pekka Tahkola, Kaupin Kanuunat, 1.38.18, 5) Jukka Puustinen, Kainuun Hiihtoseura, 1.40.31 N-Elite 32 km: 1) Heli Ovaska, PK Team, 1.44.31 -1 kierr. Kisasilppua Kisasilppua Virpiniemi XC, 19.6. Neljäs erikoiskoe alkoi haastavalla ja jyrkällä alamäellä, jonka jälkeen ajettiin rinteen läpi suuriin ja vauhdikkaisiin bermeihin. Ylämäkeä seurasi pitkä, vauhdikas ja erittäin haastava alamäki, joka koostui kivikoista, juurakoista, lyhyestä kallio-osuudesta ja muutamasta pöytähyppyristä. Vesisade loppui juuri sopivasti ennen kisan alkua. Kun XCO-cupin kokonaistilanteen kärkiajajat jättivät pohjoisen reissun väliin, hallitsivat tutut paikalliset ajajat niin naisten kuin miestenkin kilpailuja. Kuva: Jari Saarinen Kansallisen XCO-cupin neljäs osakilpailu järjestettiin Virpiniemen liikuntaopiston maastoissa Haukiputaalla. Kaupin Kanuunoiden Pekka Tahkola ratkoi voiton toiseksi viimeisellä kierroksella ennen järjestävän seuran Jukka Puustista. Kuva: Jussi Pikkarainen. Kuitto kuittasi voiton Laajavuoressa Laajavuoren 13.6. 2) Hanna Konttinen, VoVi, 1.39.06 -2 kierr., 3) Sari Orvola, Grooppi Ylläs, 1.39.48 -2 kierr., 4) Anna Lahti, KäTa, 1.45.59 -2 kierr., 5) Riinamaria Hongisto, IK-32/Focus Ladies, 1.38.51 -3 kierr. Vuorokauden mittainen sade juuri ennen kisaa teki Vuokatti Enduron reitin entistä haastavammaksi. Ja jos vauhdikkaat alamäet haastavilla kivikoilla ja juurakoilla kuorrutettuina eivät tarjonneet kilpailijoille riittävästi haastetta, niin kisaa edeltänyt puolentoista vuorokauden taukoamaton sade varmasti teki kisareitistä riittävän vaikean. Haukipudas Korkealta ja kovaa enduroa Vuokatissa Heli Ovaska ja Hanna Konttinen kävivät kamppailun naisten sarjan voitosta. Täydelliset tulokset löytyvät osoitteesta www.mtb-enduro.net. Erikoiskokeen loppuun mahtui vielä hidas ja haastava polkuosuus. Jyväskylän Laajavuoressa. TEKSTI: PATRIK MÄKELÄ www.fillari-lehti.fi Fillari 83. Lauantaina polkujen luonne oli jo muuttunut huomattavasti, ja ahkera harjoittelu kulutti polut entistä mutaisemmiksi. Seuraava osakilpailu ajetaan 29.8. Toisella erikoiskokeella tuli vauhdikkaan ja leveän alamäen jälkeen uuvuttavan pitkä tasamaa- ja ylämäkiosuus, jonka Vuokatti MTB:n osallistujat olivat edeltävänä päivänä ajaneet erittäin pehmeään kuntoon. Ensin ajettuja juniorien kilpaluokkia hallitsivat totuttuun tapaan pohjoisessa loistavaa junnutyötä tekevät Ounasvaaran Pyörä-Pojat sekä Kälviän Tarmo vieden kaikkien nuorten sarjojen kirkkaimmat sijat. Palkintopallin viimeisellä paikalla nähtiin myös tuore kasvo, kun pyöräsuunnistuksen keskimatkan maailmanmestari Samuli Saarela tuli osoittamaan pyöräsuunnistajien pyöräilyvauhdin tason. Miehet 63 km: 1) Antti Kuitto, Team Skins/HyPy, 2.53.27, 2) Simo Sohkanen, Team Skins / Hypy, 2.54.51, 3) Samuli Saarela, Kokkolan Suunnistajat, 2.55.41, 4) Mauri Viitamaa, Kaupin Kanuunat, 2.55.58, 5) Ismo Perttula, PKK, 2.55.59, 6) Tommi Nieminen, Riverside Cycling Club, 2.56.06, 7) Aki Korpela, Kaupin Kanuunat, 2.56.27, 8) Olli Miettinen, CC Picaro/MCSC Bikes Finland, 2.58.40, 9) Markku Aninko, Jakobstad Båtvarv, 2.59.25, 10) Mikko Korpinen, PPP-97, 3.02.35 Naiset 63 km: 1) Paula Oksman, HyPy/MSC-Bikes Fin, 3.28.13, 2) Nina Löfhjelm, Team Trek Finland, 4.12.19, 3) Tuula Kurkipää, TriStadi, 4.24.20 Endurosarjan toisen osakilpailun teema oli selkeä: korkealta ja kovaa! Vuokatti tarjosi ylivoimaisesti suurimmat korkeuserot mitä Suomen endurossa on tähän asti nähty. Mainittakoon, että Ojala oli herkistellyt lihaksiaan lauantaina ennen erikoiskokeisiin tutustumista ajamalla Vuokatti MTB:n ylivoimaiseen voittoon. Kolmas erikoiskoe oli pääosin loivaa laskua, aluksi haastavien kivikoiden läpi, ja lopuksi vauhdikasta, leveää latupohjaa pitkin. ajettu raskas 63 kilometrin maastomarathon sai tänä vuonna uusia kärkinimiä, kun pitkään maastopuolella kisannut lappeenrantalainen Antti Kuitto ajoi voittoon ennen seurakaveriaan Hyvinkään Pyöräilijöiden Simo Sohkasta. Nelituntiseksi venähtäneen kilpailun yleisen luokan voitti Henri Ojala vajaan minuutin erolla Janne Ukkolaan. Erittäin kesäisessä kelissä ajettu kisa tarjosi teknisesti helpohkoa, mutta fyysisesti vaativaa perinteistä polku-XC:tä. Innokkaimmat enduristit harjoittelivat ahkerasti jo perjantaina, kun reitti oli kuiva. Heli Ovaska ratkaisi naisten kilpailun jo parin kierroksen ajon jälkeen ja Schwarzin veljesten jälkeen miestenkin Elitessä oli rakoa kolmanteen reilusti, joten tiukin kisa nähtiin miesten kuntoluokassa, missä podiumille päästäkseen piti tehdä töitä aivan tosissaan. Siirtymä ensimmäiselle erikoiskokeelle oli 40 minuuttia pitkä, joten alkulämmittely hoitui kätevästi siirtymän aikana. Naisten luokan nopein oli Outi Marttila ennen Kaisa Härköstä ja Iida Airolaa
Pääjoukolle kierroksella jäämisestä taasen sakotettiin 20 pisteen verran. tuntemattomien kuskien kärkitiloista, eikä saanut ajettua heitä enää kiinni. Ensimmäisestä välikiristä alkaen kaksin matkaa taittanut kaksikko jakoi välikirit keskenään ja vaikutti taistelevan tasapuolisesti myös voitosta. Kilpailun edetessä yksinäiseen takaa-ajoon nousi kuitenkin Heinikaisen seuratoveri Paavo Paajanen. Väliryhmä saavutti kärjen juuri ennen toiseksi viimeiselle kierrokselle lähtöä. Pajari kykeni kuitenkin pitämään vauhdin riittävänä eikä Paajanen päässyt kuin puolen minuutin päähän. Kauden osallistujaennätyksestä, sadan hengen Elite-startista jäi puuttumaan toistakymmentä vähemmän rohkeaa urheilijaa. Vallentunan joukkueesta neljä ajajaa kykeni ajamaan pääjoukon kierroksella kiinni, mutta joko tuurilla tai taidolla pystyi TWL:n Kimmo Kananen pitämään koleassa kesäillassa kolme ruotsalaista pisteissä takanaan ja säilyttämään voiton Pohjanlahden tällä puolen. 1) Kimmo Kananen, TWLänken, 33 pistettä, 2) Patrik Morén, Nordic Eco-Vallentuna Cycling Team, 32, 3) Alexander Gingsjö, Nordic Eco-Vallentuna Cycling Team, 31, 4) Nils Penton, Nordic Eco-Vallentuna Cycling Team, 28, 5) Tero Hämeenaho, Team Continental, 26, 6) Tommi Martikainen, Chebici-Isku, 21, 7) Jussi Rossi, TWLänken, 7, 8) Linus Dahlberg, Nordic Eco-Vallentuna Cycling Team, 4, 9) Kim Mansner, Akilles, 2, 10) Matti Pajari, CCH, 1 Helminen ja Turunen SMParitempon voittoon Pariaika-ajon Suoman mestaruuksista kamppailtiin Riihimäki-tempon yhteydessä viikko maantie-SM:ien jälkeen. Irtioton vauhti ei kuitenkaan ollut pääjoukkoon verraten aivan ylivoimaista, vaan ero pysyi parin kolmen minuutin haarukassa. Porvoon ajojen voitto meni lopulta Ruotsiin loppusuoran taistelussa. Pitkästä ylämäestä, sitä seuranneesta alamäestä ja tasaisesta koostunut kierros oli raskas ja sai aikaan sen, että ylämäessä sijainneen maalin kohdalla ei nähty kovinkaan vauhdikkaita kirejä. Mukana oli miltei 30 ajajaa. Miehissä oli mestaripari hajonnut naisten tavoin, mutta nyt Jarmo Rissasta paikkasi Aki Turusen parina Matti Helminen. Porvoon ajo starttasi edellisen illan kortteliajoakin heikommassa säässä, kun taivaalta vihmoi vettä kovan tuulen kaverina. kisailtu Lahti GP sujui alusta asti CC Helsingin Matti Pajarin ja Tailwind Länkenin Jukka Heinikaisen irtioton merkeissä. Myllymäellä Fonson kortteliajo ratapisteajon säännöin, jolloin kireistä sai pisteitä ja pääjoukon kierroksella kiinniottamisesta ratkaisevan tuntuiset 20 pistettä. Kilpailuun toi lisäväriä ruotsalainen Vallentunan joukkue, joka ajoi vahvasti. Lyhyen kaupunkiosuuden aikana Aaltonen iski heti maalin jälkeen ja sai kantaansa Gingsjön. Viimeiselle tunnille lähdettäessä pääjoukon saavuttikin väliryhmä, jossa polkivat muun muassa Jukka Heinikainen TWL:stä ja silloin tällöin huikaisevia esityksiä väläyttelevä TCC:n Rainer Aaltonen. Kärkijoukko vaikutti yllättyneen ns. Kolmas tila ratkaistiin irtiottoryhmän kirissä, jossa vahvin oli Vallentunan Linus Dahlberg ennen TWL:n Risto Aaltiota. Hyvinkään Pyöräilijöitä nyt edustavan Heljä Korhosen parina oli tänä vuonna myös ex-iikoolainen Heini Salovaara, jonka kanssa irtosi helteisessä kilpailussa kultaa kahden minuutin marginaalilla edellisvuoden nelosiin CC Helsingin Elisa Arvoon ja Anne Palmiin nähden. Kilpailun lopputulos ratkesikin irtiottoihin, jotka ajoivat pääjoukon kierroksella kiinni, sekä kiinniajon aikana kerättyihin kiripisteisiin. Kuva: Tuomas Turunen Naiset 26 km: 1) HyPy/Heljä Korhonen, Heini Salovaara, 38.21,0, 2) CCH/Anne Palm, Elisa Arvo, 40.21,6, 3) IK32/Laura Lilja, Anna Lindström, 40.28,3 Miehet 46 km: 1) CCH/Matti Helminen, Aki Turunen, 57.41,8, 2) CCPicaro/Jarmo Rissanen, Mikko Kejo, 59.24,8, 3) CCH/Kreu Maisniemi, Jan Elmgren, 1.00.12,4, 4) CCPicaro/Juha Kangaskokko, Tuukka Miettinen, 1.01.25,0, 5) KoiI/Tommi Martikainen, Kari Holma, 1.02.22,9 84 Fillari www.fillari-lehti.fi. Pronssikin meni CC Helsingille, kun nestorikaksikko Jan Elmgren ja Kreu Maisniemi ajoi tasaisen vahvasti. M18 26 km: 1) TWL/Mikko Paajanen, Aku Silvenius, 36.18,8, 2) Akilles/Juho Färlin, Tuomas Hyrkäs, 38.01,2 Aki Turunen ja Matti Helminen voittivat miesten kisan melkein kahdella minuutilla. Kisasilppua Kisasilppua Heinikainen pesi Pajarin Lahdessa Perjantai-iltana 4.6. Vauhti oli kaksikolla kovaa alusta alkaen ja monipuolisena lenkkinä ajetulla reitillä nähtiin useita ylösajoja. Ratkaisu jäi loppukiriin, jossa Porin Tarmon Lotta Lepistö uusi viimevuotisen voittonsa. Miehet+M18 180 km: 1) Alexander Gingsjö, Nordic Eco-Vallentuna CT, 4.32.05, 2) Rainer Aaltonen, TCC, 4.32.05, 3) Linus Dahlberg, Nordic EcoVallentuna CT, 4.33.22, 4) Risto Aaltio, TWLänken, 4.33.22, 5) Juha Kangaskokko, CC Picaro, 4.33.22, 6) Tero Hämeenaho, Team Continental, 4.33.22 Naiset 60 km: 1) Lotta Lepistö, PoTa, 1.42.53, 2) Heljä Korhonen, AHH Cycling Team, 1.42.53, 3) Carina Ketonen, Riverside CC, 1.42.53, 4) Anna Lindström, Focus Ladies, 1.42.53, 5) Anne Palm, CCH, 1.42.53, 6) Heini Ilmarinen, AHH Cycling Team, 1.42.53, N18 60 km: 1) Eveliina Suvisaari, Akilles, 1.43.27, 2) Rosa Törmänen, Cyclos Kuusamo, 1.48.56, 3) Jenna Lajunen, VP, 1.48.56 Kilpa 100 km: 1) Risto Päivänsalo, VP, 2.37.03, 2) Henri Järvinen, Kaupin kanuunat, 2.37.03, 3) Jan Mansner, Akilles, 2.37.03, Kananen rökitti ruotsalaiset Porvoossa Arvostettua Porvoon korttelia ei ajettu tänä vuonna, vaan tilalla ajettiin 12.6. Pisteiden ollessa 40 pisteen verran pakkasella pääsi kilpailua seuraamaan radan sivuun. Naisissa puolustava mestaripari oli hajonnut seurasiirtojen myötä. Ratkaisun makua kilpailussa oli puolimatkassa, jolloin kärkeen jäi vajaat 10 pyöräilijää. Naiset ajoivat omana lähtönään juniorinaisten kanssa. Maalisuoralle tultaessa hyvävoimainen Heinikainen pystyi jättämään Pajarin ja otti pitkän uransa aikana ensimmäisen Lahti GP:n/Fellmannin korttelin voiton aikuissarjassa. 1 tunti ja 5 kierrosta (kierros 1,4 km): 1) Jukka Heinikainen, TWLänken, 1.11.40, 2) Matti Pajari, CC Helsinki, 1.11.40, 3) Paavo Paajanen, TWLänken, 1.12.11, 4) Sami Tiainen, TWLänken, 1.12.33, 5) Aku Silvenius, TWLänken, s.a., 6) Kim Mansner, Akilles, s.a.; 7) Jan Elmgren, CC Helsinki, s.a., 8) Timo Häkkinen, Taipalsaaren, Veikot s.a., 9) Anders Bäckman, TWLänken, s.a., 10) Paavo Hiltunen, Team Continental, 1.12.55 Porvoon ajon voitto Ruotsin Gingsjölle 82. CC Picaron tempokaksikko Rissanen ja Mikko Kejo jäivät lopulta vajaat kaksi minuuttia. Ajo starttasi vauhdilla ja pian kärjessä oli irtiottoryhmä, jossa ajoivat edellisinä vuosina Porvoossa pärjänneistä muun muassa Matti Pajari ja Jarmo Rissanen, sekä edellispäivän kakkonen Alexsander Gingsjö. Heinikainen jätti tässä tilanteessa vetotyöt vähemmälle odottaen, että tulitukea saapuisi taaempaa
Takaa-ajoryhmä ohitti edellä mainitut ja näin kymmenen kärki alkoi olla selvillä. Paajaselle tuli samassa ryhmässä jo kolmas U23 mestaruus. Siltä näytti nytkin, kun vahvoista ajajista muun muassa TWL:n Kimmo Kananen ja Velo 8:n Paavo Hiltunen olivat taittamassa matkaa kärkikuusikossa. Suhteellisen pieni lähtö jakaantui kilpailun puolivälissä useampaan eri ryhmään ja lopulta Lillebergiä oli ajamassa kiinni kuusihenkinen joukko, josta puuttui muutama ennakkosuosikki kuten Turun Urheiluliiton Jesse Virtanen, Porvoon Akilleksen Roope Nurmi, puhumattakaan TWL:n Jani Sandelinista. Sijoitukset ratkaistiin loppukirissä, joka käytiin em. Se kierrettiin joka lähdössä ensin kertaalleen. Sekstetti ei kuitenkaan missään vaiheessa saanut eroa kasvatettua tyypilliseen kalenterilla mitattavaan luokkaan, vaan ero pysyi muutamassa minuutissa Kanasen ja seurakaveri Sami Tiaisen passaillessa vetovuoroja eron kasvaessa. Suomalaisessa amatööripohjaisessa kilpapyöräilyssä TailwindLänkenin joukkue, jonka urheilijoista kukaan ei varsinaisesti asu nykyään seuran kotipaikassa Lahdessa, saati sitten että olisi lahtelaisen seuratyön kasvattama Kimmo Kanasta lukuun ottamatta, herättää pienemmissä kasvattajaseuroissa silloin tällöin närää. Juniorimiehissä kilpailun alkupuolella yksinäisessä irtiotossa oli miltei odotetusti Laihian Lujan Lassi Lilleberg. Pääjoukosta lähti kuitenkin takaa-ajoon kova kolmikko, jossa ajoivat Sari Saarelainen (Let´s Go), Carina Ketonen (RCC) ja uusi tulokas Anna Lindström (IK32). Sairakkalan nousussa Kananen ja Tiainen olivat sopivasti kärjessä, kun Veikkanen ja Carlström liittyivät seuraan. Lyhyt alle 20 kilometrin lenkki oli maastollisesti helpompi ja kiersi maalin kautta. Kolmikko saavutti Palmin ja ajoi saman tien ohi. Törmäselle tuli hopeaa edellisvuoden tapaan. Fillariinkin välillä kirjoittava Tuomas Huttunen näytti, että nuori ja pienikin seura, tässä tapauksessa Pellossalon Nousu, voi järjestää hienot kilpailut. Ketonen ja Saarelainen huolehtivat vauhdista Lindströmin seuratessa peesissä. Edellisvuonna oli nähty, että alun irtiottokin voi olla ratkaiseva. Molemmilla oli takanaan erinomaisesti sujunut Saarenmaa Velotuur, jossa Manninen ajoi päätösetapilla voittoon ja Myllymäki yhteistuloksissa kärkikymmenikköön. Kupletin juoni alkoi paljastua rauhallisen ajelun loppupuolella noin kolmen tunnin ajon jälkeen, kun seurakollegat ja ProTour-ammattilaisemme Jussi Veikkanen ja Kjell Carlström lisäsivät vauhtia pääjoukon kärjessä irtautuen kuuden muun ajajan kanssa kärjen takaa-ajoon. kaksikon välillä, joista Ketonen kiri voittoon ja uusi näin edellisvuoden mestaruutensa. Kimmo Kananen ylitti maaliviivan kolmantena ja sai näin ensimmäisen maantiemitalinsa. Helminen sai luonnollisesti hoitaa vetotyöt, kun ero oli selkeä niin eteen kuin taaksekin. Juniorinaisten kilpailussa Porvoon Akilleksen Eveliina Suvisaari ja Cyclos Kuusamon Rosa Törmänen lähtivät hyvissä ajoin ennen maalia irtiottoon ja jättivät pääjoukon ratkaistavaksi pronssin. Sen jälkeen suunnattiin isolle kierrokselle, jossa oli kolme suurempaa mäkeä. Loppukirissä Suvisaari oli selkeästi nopeampi. Eroa tuli nopeasti minuutti ja kilpailun arvailtiin ratkeavan, kun maaliin oli enää myötä- ja sivutuulta. Isolta kierrokselta tultiin maaliin puolikkaan pikkukierroksen kautta. Arvosteltaessa joukkueen ylivoimaa ja haukuttaessa sitä "ostojoukkueeksi", pitää seuroissa kuitenkin katsoa peiliin ja kysyä olisiko omassa seurassa vastaavaa tietämystä, resursseja ja kykyä kasvattaa ja viedä nuoria pyöräilijöitä kansainvälisiin ympyröihin Jussi Veikkasen, Kjell Carlströmin ja Paavo Paajasen tavoin? Naiset 87,2 km: 1) Carina Ketonen, RCC, 2.33.17, 2) Sari Saarelainen, LeGo, 2.33.17, 3) Anna Lindström, IK-32, 2.33.22, 4) Virva Koski, TVC, 2.36.06, 5) Lotta Lepistö, PoTa, 2.36.09, 6) Karoliina Räsänen, HyPy, 2.36.09, 7) Paula Oksman, HyPy, 2.36.09, 8) Kirsi Väinölä, IK-32, 2.36.09, 9) Sari Puumala, CCPicaro, 2.36.09, 10) Mari Marttinen, IK-32, 2.36.09 N18 60 km: 1) Eveliina Suvisaari, Akilles, 1.50.41, 2) RosaTörmänen, Cyclos, 1.50.46, 3) Jenna Lajunen, VP, 1.55.48 M18 114 km: 1) Matti Manninen, PoTa, 3.01.00, 2) Mikael Myllymäki, CCH, 3.01.05, 3) Aku Silvénius, TWD, 3.01.40 Miehet 196 km: 1) Jussi Veikkanen, TWL/FdJ, 4.58.42, 2) Kjell Carlström, TWL/Sky, 4.58.42, 3) Kimmo Kananen, TWL, 5.00.48, 4) Matti Helminen, CCH, 5.00.56, 5) Tero Hämeenaho, V8, 5.01.25, 6) Jan Elmgren, CCH, 5.01.25, 7) Jarmo Rissanen, CCPicaro, 5.01.32, 8) Mikko Kejo, CCPicaro, 5.01.35, 9) Matti Pajari, CCH, 5.04.05, 10) Anders Bäckman, TWL, 5.04.18 U23 196 km: 1) Paavo Paajanen, TWL, 5.00.48, 2) Sami Tiainen, TWL, 5.01.21, 3) Risto Aaltio, TWL, 5.05.13 www.fillari-lehti.fi Fillari 85. Tässä kohdin ammattilaiset iskivät lopullisesti kaksin kärkeen ja pronssista jäivät kamppailemaan CC Helsingin Matti Helminen seuranaan TWL:n vahvasta joukkueesta U23-ikäinen Paajanen ja pitkän päivätyön tehnyt Kananen. Kuva: Tuomas Turunen Maantiepyöräilyn kotimainen päätapahtuma, SM-kisat käytiin juhannuksen 26.-27.6 soutupitäjä Sulkavalla. Kilpailureitti koostui lyhyestä ja pitkästä kierroksesta. Kisasilppua Kisasilppua Ammattikuskit kärjessä Sulkavan SM:issä Sulkavan keskustan maalimäki pisti ajajat koville. Samalla alkoivat vauhti ja matka painaa kärkikymmenikön ensimmäisiä miehiä ammattilaisten lisätessä yhä vauhtia. Pronssin maalimäessä saavutti Vantaan Pyöräilijöiden Jenna Lajunen. Kilpailu eteni rauhallisella vauhdilla kunnes viimeisellä kierroksella CC Helsingin Anne Palm lähti irtiottoon Sairakkalan mäessä. Tiainen sitkisteli toiseksi ja pääjoukon kirin korjannut Risto Aaltio vei viimeisenkin jaossa olleen mitalin Lahteen. Irtiotosta lähtivät tällöin kärkeen Tiainen ja Kananen jättäen Picaron Tero Pusan, Iskun Kari Holman ja paikallisia värejä edustaneen Antti-Ville Korhosen taistelemaan väsymystä vastaan. Kilpailut avasi naisten lähtö, jossa olivat mukana kaikki parhaat paitsi Pia Sundstedt. Sunnuntaina oli vuorossa miesten kilpailu, josta osattiin odottaa lauantain lähtöjen perusteella tapahtumien täyteistä. Antipatiat tuntuvat osin henkilöityvän seuran aktiiviseen johtohenkilöön Esko Lummelampeen, jota pidetään kisapaikoilla ylimielisenä. Kirimiehenä tunnettu Manninen kiri varmasti voittoon. Kärjessä loppuratkaisut menivät muiden luokkien tavoin maalimäkeen, jossa Jussi Veikkanen kiri jo viidenteen Suomen mestaruuteensa. Lilleberg tuli kiinni ja kärjessä mestaruudesta taistelivat kilpailun päättyessä Porin Tarmon Matti Manninen sekä CC Helsingin Mikael Myllymäki
Kahila hoiti yllätyshaastajaa vastaan homman kotiin ja juhli pitkän päivän jälkeen Suomen mestaruutta. Alkueristä jatkettiin välieriin, joissa karsintojen nopein Anton Aro sai vastaansa Porin Pyörä Karhujen Kaj Humiston. Enemmän pikaluistelun puolella vaikuttanut Humisto eteni kaikkien yllätykseksi jatkoon taktisesti viisaalla ajollaan. 16sarjassa CC Helsingin Jere Myllymäki voitti päivän suurimmalla marginaalilla jättäen ryhmäajopyörällä kakkosta liki viisi sekuntia ja päätyen kovaan aikaan 1.11, 98. Kananen ei antanut samana päivänä ajettujen eräajojen haitata ajoaan ja otti voiton. Naisissa paluun kisoihin tehnyt Sari Saarelainen otti selkeän ennakkosuosikin aseman jo karsinnoissa ajaen noin neljän minuutin ajan. Pääjoukosta irtaantuivat loppupuolella Jukka Heinikainen ja Juhani Timmerbacka kamppailemaan hopeasta. Kuva: Tuomas Turunen M-18: 1) Jani Sandelin, TWL, 3.43,84, 2) Jesse Virtanen, TuUl, 3.50,79, 3) Aku Silvenius, TWL, 3.52,13, 4) Tuomas Hyrkäs, Akilles, 4.06,35, 5) Eemeli Välimaa, OP-P, 4.11,45 M-30: 1) Timo Erjomaa, TuUl, 3.50,92, 2) Marko Leppämäki, V8, 3.51,33, 3) Pasi Ahlroos, IK-32, 3.54,84, 4) Teemu Jaakkola, TVC, 3.59,37, 5) Jari Nieminen, KoiI, 4.00,08 M-40: 1) Pasi Ahlroos, IK-32, 3.53,37, 2) Sami Mattila, TVC, 3.52,41, 3) Jukka Lehikoinen, TVC, 3.57,35, 4) Johan Gustavson, CCH, 3.58,47, 5) Jyrki Lepistö, PoTa, 4.06,34 Naiset: 1) Sari Saarelainen, LeGo, 4.03,96, 2) Anne Palm, CCH, 4.15,90, 3) Heljä Korhonen, HyPy, 4.17,02, 4) Pia Pensaari, TVC, 4.17,94, 5) Laura Lilja, IK-32, 4.18,76, 6) Heini Salovaara, HyPy, 4.23,05, 7) Lotta Lepistö, PoTa, 4.24,32, 8) Anna Ronkainen, CCH, 4.24,71, 9) Heini Ilmarinen, HyPy, 4.30,98, 10) Mirella Harju, TuUl, 4.39,29 Takaa-ajo 4 km miehet (ajat karsinnoista): 1) Kimmo Kananen, TWL, 4.56,47, 2) Timo Erjomaa, TuUl, 5.04,21, 3) Tommi Martikainen, KoiI, 5.05,43, 4) Jarmo Rissanen, Picaro, 5.05,46, 5) Marko Leppämäki, V8, 5.09,51, 6) Risto Aaltio, TWL, 5.09,52, 7) Juhani Timmerbacka, KoiI, 5.10,35, 8) Samuel Halme, V8, 5.10,92, 9) Ilari Kahila, TWL, 5.11,46, 10) Jarkko Niemi, KoiI, 5.18,51 ISM 500 m N-10: 1) Henna Kinnunen, LUP-82, 56,70, 2) Sonja Taskinen, TVC, 58,89, 3) Milana Itäpää, P-P, 1.03,11 M-10: 1) Tino Stenman, P-P, 49,07, 2) Eemil Lehtoranta, OP-P, 49,26, 3) Joakim Nordström, Akilles, 49,62 N-12: 1) Pauliina Ojanen, P-P, 46,81, 2) Iina Väyrynen, OP-P, 48,09, 3) Pauliina Niemelä, SPP-56, 48,52 M-12: 1) Oskari Hanhioja, P-P, 45,89, 2) Tomi Santasalo, PoTa, 47,06, 3) Casper Holmen, P-P, 47,55 N-14: 1) Anna Lahti, KäTa, 42,37, 2) Cecilia Aintila, IK-32, 48,70, 3) Iina Väyrynen, OP-P, 49,23 M-14: 1) Michael Aarnio, CCH, 41,46, 2) Sasu Halme, KorsKa, 42,63, 3) Markus Vuorela, PoTa, 42,69 M-50: 1) Pekka Alaluusua, TVC, 38,35, 2) Sixten Wackström, Akilles, 39,71, 3) Pentti Salminen, TWD, 39,78 M-60: 1) Jukka Oksanen, TVC, 39,72, 2) Pentti Salminen, TWD, 40,18, 3) Risto Hukkanen, KoPy, 43,09 Joukkue takaa-ajo 4 km Miehet: 1) TWL, 4.46,13, Ilari Kahila, Risto Aaltio, Kimmo Kananen, Jukka Heinikainen, 2) KoiI, 4.52,45, Tommi Martikainen, Juhani Timmerbacka, Antti Träskelin, Jari Nieminen, 3) V8, 4.57,02, Marko Leppämäki, Eero Teivaala, Lauri Teivaala, Samuel Halme M-18: 1) TWL, Jani Sandelin, Aku Silvenius, 3.51,16, 2) P-P, Artturi Pensasmaa, Christian Holmen, ylösajo, 3) CCH, Jere Myllymäki, Wille-Oskari Riihelä, Kevin Ots, 5.20,87 2 km N-10: 1) Henna Kinnunen, LUP-82, 4.07,76, 2) Milana Itäpää, P-P, 4.23,89, 3) Milja Itäpää, P-P, 5.11,93 M-10: 1) Eemil Lehtoranta, OP-P, 3.23,60, 2) Joakim Nordström, Akilles, 3.24,75, 3) Sampo Lahti, KäTa, 3.25,59 N-12: 1) Pauliina Niemelä, SPP-56, 3.21,43, 2) Pauliina Ojanen, P-P, 3.27,22, 3) Anni Alanko, SV, 3.27,86 M-12: 1) Casper Holmen, P-P, 3.12,95, 2) Oskari Hanhioja, P-P, 3.20,46, 3) Jimi Lång, PoTa, 3.22,70 N-14: 1) Anna Lahti, KäTa, 3.06,69, 2) Cecilia Aintila, IK-32, 3.28,29, 3) Onerva Oksman, P-P, 3.42,64 M-14: 1) Sasu Halme, KorsKa, 2.57,65, 2) Jonas Nordström, Akilles, 2.58,69, 3) Waltteri Lepistö, PoTa, 3.02,01 M-50: 1) Pekka Alaluusua, TVC, 2.41,29, 2) Sixten Wackström, Akilles, 2.41,93, 3) Jarmo Hakala, TVC, 2.43,77 M-60: 1) Jukka Oksanen, TVC, 2.42,90, 2) Pentti Salminen, TWD, 2.43,24, 3) Juha Niemi, CCH, 2.49,82 Nuorten viesti: 1 ) P-P 1, Pauliina Ojanen, Artturi Pensasmaa, Christian Holmen, 1.26,77, 2) CCH, Jere Myllymäki, Wille-Oskari Riihelä, Samu Myllymäki, 1.27,19, 3) P-P 2, Melissa Stenman, Jasmin Kansikas, Eveliina Sarismala, 1.29,28 Linja-ajo: 1) Kimmo Kananen, TWL, 2) Jukka Heinikainen, TWL, 3) Juhani Timmerbacka, KoiI, 4) Timo Erjomaa, TuUl, 5) Tero Pusa, Picaro, 6) Tapio Arvo, TuUl, 7) Jari Nieminen, KoiI, 8) Jesse Virtanen, TuUl, 9) Aku Silvenius, TWL, 10) Marko Leppämäki, V8 86 Fillari www.fillari-lehti.fi. Finaalissa vastaan asettui viime vuoden pronssimitalisti Ilari Kahila. Miehissä kohtasivat TWL:n Kimmo Kananen ja sapattivuoden jälkeen Turun Urheiluliiton Timo Erjomaa. 9.-11.7. Turku Turun asvalttipäällysteinen velodromi oli ratapyöräilyn SM-näyttämönä tänä vuonna. Tosin Erjomaa urakoi myös ikämiessarjan takaa-ajossa. Miehissä enemmän maantietä tänä vuonna TWL:n seurasiirron myötä ajanut Risto Aaltio ajoi kolmanteen kilometrin mestaruutensa vajaan sekunnin marginaalilla entiseen seurakaveriinsa Anton Aroon nähden. 500 metrillä Elisa Arvon mestaruuden puolustaminen ei onnistunut loukkaantumisen takia ja Team Velo Cyclingin Virva Koski ajoi voittoon ennätyksellään. Eräajossa ajettiin ensin karsinnat, joista kahdeksan parasta meni alkueriin, joista eteenpäin mentiin kahdella voitolla. Kisasilppua Kisasilppua Rata-SM osa I ja ISM. Kilpailut alkoivat perjantaina aika-ajoilla. Finaali ratkesi ylösajoon, kun Saarelainen otti kiinni kaikki lajit urakoineen Anne Palmin. Heinikainen varmisti Länkenille kaksoisvoiton rutiinilla, mutta Timmerbackakaan ei ollut pettynyt ensimmäisestä henkilökohtaisesta SM-mitalistaan. 500 m N-16: 1) Eveliina Sarismala, P-P, 41,34, 2) Anna Lahti, KäTa, 41,84, 3) Jasmin Kansikas, P-P, 42,38, 4) Vilma Alanko, SV, 42,65, 5) Vaula Koski, TVC, 42,76 N-18: 1) Sofia Kansikas, P-P, 42,11, 2) Vaula Koski, TVC, 43,50, 3) Eveliina Sarismala, P-P, 43,78, 4) Anna-Mari Saarinen, TVC, 43,98, 5) Jenna Lajunen, VP, 44,90 Naiset: 1) Virva Koski, TVC, 38,77, 2) Elisa Arvo, CCH, 39,39, 3) Mirella Harju, TuUl, 40,92, 4) Pia Pensaari, TVC, 41,41, 5) Pia Lehikoinen, TVC, 41,65, 6) Anne Palm, CCH, 41,89, 7) Lotta Lepistö, PoTa, 42,37, 8) Sabine Haavisto, CCH, 43,08, 9) Laura Lilja, IK32, 43,27, 10) Heini Salovaara, HyPy, 43,47 1 km M-16: 1) Jere Myllymäki, CCH, 1.11,98, 2) Artturi Pensasmaa, P-P, 1.16,25, 3) Christian Holmen, P-P, 1.16,52, 4) Juho Heikonen, TVC, 1.17,27, 5) Wille-Oskari Riihelä, CCH, 1.19,10 M-18: 1) Jani Sandelin, TWL, 1.10,15, 2) Jesse Virtanen, TuUl, 1.12,47, 3) Tuomas Hyrkäs, Akilles, 1.14,08, 4) Aku Silvenius, TWL, 1.15,34, 5) Artturi Pensasmaa, P-P, 1.16,84 M-40: 1) Sami Mattila, TVC, 1.14,72, 2) Antero Aarnio, CCH, 1.15,30, 3) Pasi Ahlroos, IK-32, 1.15,60, 4) Juha Aintila, IK-32, 1.15,83, 5) Johan Gustavson, CCH, 1.17,57 M-30: 1) Timo Erjomaa, TuUl, 1.12,71, 2) Samu Ilonen, TVC, 1.14,31, 2) Timo Riihelä, CCH, 1.14,31, 4) Jari Nieminen, KoiI, 1.16,41, 5) Vesa Niskala, TuUl, 1.17,24 Miehet: 1) Risto Aaltio, TWL, 1.09,82, 2) Anton Aro, CCH, 1.10,75, 3) Ilari Kahila, TWL, 1.11,04, 4) Kimmo Kananen, TWL, 1.11,14, 5) Juhani Timmerbacka, KoiI, 1.13,71, 6) Mika Simola, TuUl, 1.14,39, 7) Samuel Halme, V8, 1.14,59, 8) Kaj Humisto, PoPyKa, 1.14,69, 9) Antti Träskelin, KoiI, 1.15,74, 10) Tero Pusa, Picaro, 1.18,06 Eräajo M-16: 1) Jere Myllymäki, CCH, 2) Artturi Pensasmaa, P-P, 3) Wille-Oskari Riihelä, CCH, 4) Kevin Ots, CCH, 5) Visa Koski, TVC M-18: 1) Jani Sandelin, TWL, 2) Tuomas Hyrkäs, Akilles, 3) Eemeli Välimaa, OP-P M-40: 1) Juha Aintila, IK-32, 2) Mika Riihelä, CCH, 3) Antero Aarnio, CCH, 4) Jarkko Mélart, CCH, 5) Markku Väyrynen, OP-P Naiset: 1) Virva Koski, TVC, 2) Sabine Haavisto, CCH, 3) Anne Palm, CCH, 4) Mirella Harju, TuUl, 5) Anna Ronkainen, CCH Miehet: 1) Ilari Kahila, TWL, 2) Kaj Humisto, PoPyKa, 3) Kimmo Kananen, TWL, 4) Anton Aro, CCH, 5) Samuel Halme, V8 Takaa-ajo 2 km ajat karsinnoista N-16: 1) Jasmin Kansikas, P-P, 2.59,52, 2) Anna Lahti, KäTa, 3.02,39, 3) Eveliina Sarismala, P-P, 3.04,65, 4) Vilma Alanko, SV, 3.04,95, 5) Vaula Koski, TVC, 3.11,62 M-16: 1) Christian Holmen, P-P, 2.37,29, 2) Artturi Pensasmaa, P-P, 2.38,12, 3) Jere Myllymäki, CCH, 2.39,27, 4) Juho Heikonen, TVC, 2.45,05, 5) Kevin Ots, CCH, 2.53,57 N-18: 1) Sofia Kansikas, P-P, 2.58,46, 2) Anna-Mari Saarinen, TVC, 3.05,58, 3) Vaula Koski, TVC, 3.16,47, 4) Jenna Lajunen, VP, 3.19,85, 5) Erika Uusitupa, TuUl, 3.26,96 Takaa-ajo 3 km ajat karsinnoista Tailwind-Länkenin joukkue oli vahvin miehissä. Kilpailut sunnuntaina päättänyt linja-ajo oli vauhdikas. Kulta jäi lietolaisseuran haltuun ja hopea matkasi Helsinkiin kuin myös pronssi Anne Palmin ajamana. Koko viikonlopun vahvasti ajanut Kimmo Kananen lähti kilpailun alkupuolella irtiottoon, jossa hän pysyi hieman yllättäen yksin loppuun asti. Naisten finaalissa kohtasivat viime vuoden kolmonen Virva Koski ja pienen tauon jälkeen taas aktiivisemmin mukana oleva CC Helsingin Sabine Haavisto. Takaa-ajoissa ajettiin karsinta, kahden nopeimman välinen finaali, sekä pronssiajo
Mukana olivat muun muassa Picaron Jarmo Rissanen, CCCT:n Juhana Hietala ja neljä TWD-Länkenin ajajaa. peaa ja CC Helsingin joukkueelle vii- Kuva: Tuomas Turunen me vuoden tavoin pronssia. Pihlajanmäen paikallinen kuski Aleksi Jokio oli vakuuttavilla otteillaan kolmas. Puolivälin tietämillä mukaan nousi vielä neljä ajajaa, mukana CCH:n aika-ajospesialistit Aki Turunen ja Jan Elmgren. Miniramp ajettiin 10 metriä leveässä ja 1,6 metriä korkeassa spine-minissä. Päivä alkoi joukkuesprinteillä. Länkenin ylivoimaa vastaan oli parhaiten taistelemassa Koiviston Iskun joukkue, jonka kirivoima ei kuitenkaan lopulta riittänyt kokeneita Heinikaista ja Kanasta vastaan. Naisissa kärkikaksikko oli sama kuin viime vuonna, mutta miehissä joukkueet olivat vaihtuneet. Voitto meni Ilari Kahilalle ennen Sami Tiaista. Helsinki Viikko Turun ratakisoista kilpailtiin loput SM-lajit Helsingissä. Hän päätti osallistua kisaan viime hetkellä lainapyörällä. Suomessa jonkin aikaa asunut Seongtaek Kwon vei mestaruuden, Julius Salo taituroi toiseksi ja Jyväskylän nuori lupaus Aleksi Ritsilä oli kolmas. Juhana Hietala kiri kolmanneksi. Miehet+M18 111 km: 1) Ilari Kahila, TWL, 2.38,13, 2) Sami Tiainen, TWL, sa, 3) Juhana Hietala, CCCT, sa, 4) Marko Göös, KäTa, sa, 5) Juhani Timmerbacka, Chebici-Isku, sa, 6) Jan Elmgren, CCH, sa, 7) Aki Turunen, CCH, sa, 8) Jarmo Rissanen, CC Picaro, sa, 9) Tony Stoor, Nykarleby Cykelklubb, sa, 10) Jukka Heinikainen, TWL, 2:38:26 Naiset 74 km: 1) Heljä Korhonen, AHH Cycling Team, 1.59,38, 2) Anne Palm, CCH, sa, 3) Laura Lilja, Focus Ladies, 1.59,52 N18 74 km: 1) Sofia Kansikas, P-P, 2.16,39 Kilpa 111 km: 1) Stefani Urmas, P-Union, 2:56:16, 2) Marko Uusimäki, KäTa, sa, 3) Sampo Koistinen, CCH, sa, 4) Jouni Loukkola, PoPyKa, sa, 5) Mika Lenkkeri, Akilles, sa Tälle kaudelle Helsinkiin valmistuneessa Pihlajamäen BMX-parkissa pidettiin usean vuoden tauon jälkeen BMX:n SM-kisat. Viime vuoden voittajajoukkueen kaksikko Risto Aaltio ja Ilari Kahila ajoivat nyt TWL:n väreissä Kimmo Kanasen kanssa. Vaikka paras kisavire taisi olla kateissa, Kuoppa otti useamman yrityksen itse keksimästään tempusta, jota ei vielä ole maailmalla kukaan toistanut! Lopuksi laskettiin jollakin salaisella pisteytysmenetelmällä eri alalajeissa menestymisen perusteella, kenelle King of Finland -titteli menee. Paikalla oli yleisöä ja kuskeja varsin mukavasti. Dirtissä soivat samat sävelet. Toiseksi sijoittui Jukka Mäennenä, jolle tuli SM 1 -sijoitus, toinen ja kolmas sija menivät jo minirampissa menestystä niittäneille Eki Vainikalle ja Mikko Lehdolle. Molemmat olivat urakoineet edellisenä päivänä rata-SM:issä. Kilpailun voitto ratkaistiin loppukirissä, jossa TWL hyödynsi miesylivoimaansa. Park oli ainoa, jossa junioreille oli oma sarjansa. Urheiluliitolle tuli ho- ottivat kaksoisvoiton pisteajossa. Runsaampaakin osanottoa olisi voinut silti odottaa, kun huomioidaan kuinka paljon BMX-pyöriä on myyty viime vuosina. Kaiken lajissa jo voittanut ja saavuttanut Martti Kuoppa nähtiin myös pyörän päällä. Kilpailureittinä oli 37 kilometrin mittainen tasamaalenkki. Poutalan nopeus oli silmiinpistävää, vaikka se ei varmasti pyörän päällä edes parhaiten tullut esille. Vertti meni näytöstyyliin Tuomo Ilmosen nimiin. Aaltio pelasi korttinsa oikein ja TWL:n vahvalle joukkueelle tuli jälleen kultaa. Rata-SM osa II, 17.7. Eki Vainikka oli toinen, eli SM 1, kolmanneksi tuli Kuopion stunt-mies Antti Rissanen (SM 2) ja neljänneksi Markus Manninen (SM 3.) Flatissa suomalaisten taso on maailman kärkeä. Virosta kotoisin oleva, Suomessa lomaa viettävä Andreas Lainevool vei voiton suvereenisti. Riihelä, CCH, 6) Aku Silvénius, TWL, 7) Kevin Ots, CCH King of Finland 2010 Pihlajamäen parkki tarjoaa remontin jälkeen hienon paikan sekä kisoille että harjoitteluun. Närpiön maantieajo 18.7. Närpiössä kisattiin helteisissä oloissa maantiecupin pisteistä. Eri alalajeina ajettin vert, miniramp, park, dirt ja flat. Mukana oli myös melkein olympiamitalisti pikaluistelusta, Helsingin työväen luistelijoiden Mika Poutala. Lakeuksilla riitti tuulta ja kilpailun kannalta ratkaiseva irtiotto tapahtui jo ensimmäisellä kierroksella, jolloin vajaan kymmenen ajajan irtiotto irtosi kärkeen. Eki Vainikka veti voiton Helsingin rikkoutumattoman teräsmiehen Mikko Lehdon ollessa toinen. Park on rakennettu kahdessa erillisessä vaiheessa kokonaan uusiksi. Remontin vuoksi kilpailut ovat jääneet pitämättä, koska muuta tapahtumalle sopivaa kisapaikkaa ei ole ollut. Kaikki lajit ajettiin sunnuntaina ja karsinnat olivat samalla myös suora finaali. Miltä barspin ja tailwhip kuulostavat temppuina. Mies on amatöörien maailmanmestari muutaman vuoden takaa, joten hänelle ei löytynyt todellista vastuksen tarjoajaa. Andreas näytti miten pyörää ajetaan. Heinikainen kuittasi viimein Suomen mestarin paidan myös pisteajosta ja Kananen vei hopeaa ennen Martikaista. 10 km linja-ajo naiset: 1) Virva Koski, TVC 2) Elisa Arvo, CCH 3) Mirella Harju, TuUL 4) Anne Palm, CCH 5) Heini Salovaara, HyPy 6) Pia Pensaari, TVC 7) Pia Lehikoinen, TVC Joukkuesprintti Miehet: 1) Ilari Kahila, Risto Aaltio, Kimmo Kananen, TWL, 41.35, 2) Juha-Matti Alaluusua, Jesse Virtanen, Jaakko Mölsä, TuUL, 42.08, 3) Mika Riihelä, Timo Riihelä, Anton Aro, CCH, 42.50, 4) Jarmo Valtonen, Mika Poutala, Joel Vähäsalo, HTL, 44.40, 5) Mika Vilen, Jarkko Melart, Antero Aarnio, CCH, 45.46, 6) Arto Husgafvel, Pekka Husgafvel, Jyrki Tasa, CCH, 52.28 Naiset: 1) Pia Lehikoinen, Virva Koski, TVC, 32.18, 2) Anne Palm, Elisa Arvo, CCH, 33.20, 3) Sabine Haavisto, Nina Heiskanen, CCH, 35.14, 4) Heini Ilmarinen, Heini Salovaara, HyPy, 35.75, Pisteajo 40 km miehet: 1) Jukka Heinikainen, TWL, 128 pistettä, 2) Kimmo Kananen, TWL, 127, 3) Tommi Martikainen, KoiI, 113, 4) Juhani Timmerbacka, KoiI, 87, 5) Risto Aaltio, TWL, 84, 6) Jani Sandelin, TWL, 45, 7) Sami Tiainen, TWL, 3, 8) Jarkko Niemi, KoiI, 3, 9) Aku Silvenius, TWL, 3, 10) Jari Nieminen, KoiI, 0 Keirin Miehet: 1) Risto Aaltio, TWL, 2) Mika Poutala, HTL 3) Ilari Kahila, TWL, 4) Kaj Humisto, PoPyKa, 5) Sami Tiainen, TWL 6) Kimmo Kananen, TWL, 7) Jukka Heinikainen, TWL, 8) Juha-Matti Alaluusua, TuUL M18: 1) Jani Sandelin, TWL, 2) Jere Myllymäki, CCH, 3) Jesse Virtanen, TuUL, 4) Tuomas Hyrkäs, Akilles, 5) Wille O. Pisteajossa ajettiin täydet 40 kilometriä ja kierroksella ohituksia nähtiin paljon. Pyörän kontrollin on oltava enemmän kuin kohdallaan, kun katsoo miten alan harrastajat keiputtavat pyörää. Iskun Tommi Martikainen pystyi parhaiten vastaamaan kärkikaksikon vauhtiin, mutta jäi välikireissä usein heikommille sijoille. Isot ja tekniset temput menivät nakuttamalla päälle perä perään uskomattomalla varmuudella. Voitto lankesi yllättäen kapealla kahden pisteen marginaalilla Jukka Mäennenälle. TEKSTI: JUKKA MÄENNENÄ KUVA: PEETU SIVONEN www.fillari-lehti.fi Fillari 87. Alun perin kisojen piti olla kaksipäiväiset. Turun Urheiluliiton joukkue oli kokenut muutoksia kun Juha-Matti Alaluusua oli saatu houku- Jukka Heinikainen ja Kimmo Kananen teltua mukaan. Molemmat vaativat kovaa harjoittelua, mutta kun ne yhdistetään samaan ilmalentoon peräkkäin suoritettuna, puhutaan jo maailmanluokan tempusta. Helleaalto kuitenkin hellitti ikävästi juuri lauantaille ja päivän ohjelma jouduttiin perumaan suuren sateen uhan vuoksi. Osallistujakaarti oli myös enemmän kansainvälistä. Matka alkoi monella painaa helteessä ja välillä ajajia oli helminauhana miltei koko radan pituudelta. Puolustava mestari, CC Helsingin Matti Pajari kurvasi jo puolen välin tietämiltä varikolle tympääntyneenä Länkenin joukkueylivoimaan, jota radalla ei normaalioloissa pitäisi nähdä. Nyt kuitenkin kruunusta ja paikasta valtaistuimella päästiin mittelemään hyvissä puitteissa. Keirinissä oli miehissä mukana ilahduttavasti ajajia, joten ajamaan päästiin niin alku- ja keräilyerät kuin finaalikin. Tällainen suorite nähtiin Andreaksen yhden runin päätteenä
Fillarialan asiantuntijaliikkeet Unicycle Karjalankatu 2, 15140 Lahti puh (03) 783 1400 fax (03) 783 1409 www.leppasenpyora.fi ITÄ-HELSINGIN PYÖRÄHUOLTO Gir´s maantie alk.2490,CycloCross alk.1670,Shimano, Sram, Campagnolo, AX-Lightness, Schwalbe, Michelin, KCNC Räätälöidyt pyörät meiltä. Kysy tarjousta!!! Meripellontie 11C, 00910 Helsinki 09-68 53 500, 0400-842648 ita-helsingin.pyorahuolto@elisanet.fi 88 Fillari
010 423 3031 rtech@rtechsuspension.fi Fillari 89
Suomi ei ole millään lailla jälkijunassa kaupunkipyörien käytössä. Pyöräilijöiden määrän kasvu lisää turvallisuutta. Ensimmäiset pyörät tulivat käyttöön Helsingissä vuonna 2000 ja nyt pyöriä on tarjolla jo pitkin maata. Pyöräilijöiden määrän kasvu pakottaa päättäjät huomioimaan pyöräliikenteen entistä paremmin. Vaikutukset näkyvät pitemmällä tähtäimellä. Nautitaan, syksy tulee varmasti aikanaan. 4. 2. 5. 3. 90 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kaupunkipyöräilyn lisääntyminen ei aluksi näyttäisi tuovan mitään uutta aktiiviselle harrastajalle. Toistaiseksi kaupunkipyörillä ei ole ollut kuin yksi ongelma: käyttäjät. Kaupunkipyörien hankinnalla päättäjät ovat hyväksyneet pyöräilyn osaksi liikennettä, joten sille on tehtävä tilaa ja annettava mahdollisuus kehittyä. Meillä ei ole montakaan kestävyyslajia, jonka harrastaminen yli 30 asteen helteessä olisi mukavaa. Päättäjät näkevät ne omina, heidän hankkiminaan pyörinä. Pyöriä rikotaan, hukataan ja varastetaan käsittämätöntä vauhtia. Kaupunkipyörien suosio antaa pontta pyöräilyä suosiville liikenneratkaisuille. Aluksi käytössä on 5000 pyörää, jotka on sijoitettu 315 parkkipaikkaan. Kaupunki on rakentanut pyörien vuokraus- ja käyttöjärjestelmän, jossa kaupunkilaisilla on käytössään 6000 pyörää. Tavoitteena on, että pyöriä käytetään lyhyisiin matkoihin taksin tapaan. Lopuksi: Yksikään pyöräilijä ei ole koskaan kokenut tällaista kesää. Päivät päästään on voinut lähteä ajamaan lyhythihaisilla ja lahkeisilla. Tänä kesänä pyöräily on näyttänyt loistavat puolensa kuntoliikuntana. Ahneimmat ajajat ovat väsyttäneet itsensä, ja lähes jokainen on paahtunut komean ruskeaksi. Helposti käytettävä pyörä houkuttaa satulaan niitäkin, joille pyörällä ajo on vierasta. Näiden pyörien käyttäjäksi on rekisteröidyttävä, ja käyttö tapahtuu saadulla kortilla. Tutkimusten mukaan päättäjät ovat arkoja antamaan tilaa pyöräilylle, koska he pelkäävät autoilijoiden reaktioita. Käytössä olevat pyörät ovat raskaita ja kankeita, mutta pyöräilyyn tottumattomalle ajaminen voi olla innoittava kokemus. Pyöräily on, sillä ajoviima pitää olon sopivan miellyttävänä silloinkin, kun muut valittelevat tukalaa kuumuutta paikallaan ollenkin. Kun vaihtoehtona on pitkien katujen talsiminen jalan, tuntuu pyörä kulkevan kuin siivillä. 1. Kaupunkipyörällä saadut kokemukset synnyttävät uusia pyöräilijöitä, joiden into voi vain kasvaa, kun he saavat alleen kevyemmän siviilipyörän. Meillä kaupunkipyörät ovat yhteiskunnan palvelua, käyttö ja halpaa ja valvonta vähäistä. Kaupunkipyörä on loistava keksintö pyöräilyn kannalta. Se opettaa myös muuta liikennettä huomioimaan pyöräilijää; Kööpenhaminassa autot ja pyöräilijät ovat suloisessa sekamelskassa, mutta kaikki toimii hyvin, kun jokainen osaa ottaa toisensa huomioon. Ahkerasti liikenteessä käytetyt kaupunkipyörät antavat tukevaa selkänojaa pyöräilyn edistämiseen. Aito liikenneratkaisu Tuore uutinen kertoo Lontoossa aloitetusta kaupunkipyörien käytöstä. Kun päättäjillä on omat pyörät liikenteessä, on myös pyöräilyn muiden puitteiden oltava kunnossa. Pyörän käyttö on ilmaista ensimmäiset 30 minuuttia, jonka jälkeen veloitettava maksu kohoaa nopeasti ajan mukaan. Kokonaan oma lukunsa ovat saksalaiset vuokrapyöräyritykset, joilla on toimintaa koko maan alueella. Vuoden pyöräkortti maksaa noin 54 euroa. Kaupunkipyörillä on positiivinen vaikutus pyöräilyn asemaan kaupunkiliikenteessä. Lontoo on tuorein esimerkki kaupunkipyörien käyttöönotosta ympäri Eurooppaa. Myöhemmin rakennetaan 85 parkkiasemaa, joista satunnainen käyttäjä voi vuokrata pyörän luottokortilla haluamakseen ajaksi. Pariisissa pyöriä on ollut jo useita vuosia, Tukholmassa ja Oslossa ajetaan kaupunkipyörillä. Päättäjät ajattelevat pyörien olevan osa joukkoliikennettä, joka muutenkin on veroeuroilla tuettua. Pyörät näkyvät hyvin liikenteessä omalaatuisen mallinsa ja mainosten vuoksi. Rautatieyhtiö Deutsche Bahnin tytäryhtiöllä on maan kattava verkosto vuokrapyöräpisteitä
SEURAAVASSA NUMEROSSA 6/2010 Ilmestyy lokakuussa KOEAJOSSA 2011 UUTUUKSIA Messuextra Eurobikesta - katsauksessa alan kuumimmat uutuudet Ensikokeilussa Shimanon uusiutunut XTR - onko ilmassa sähköä? Koeajossa CYCLOCROSSAREITA Briko Tecno Duo.lasit Erinomainen optiikka Muotoiltavat sangat Vaihtolinssit Huurtumattomat Kysy lähin jällenmyyjä: I.L.E.Sport 0500 455330 www.brico.com