VERTAILUSSA KOLME ENDUROPYÖRÄÄ – Kona Process 167, Orange Alpine 160 RS ja Santa Cruz Nomad C. MESSU-EXTRA Eurobikessa levarimaantiepyöriä, paksupyöriä, enduropyöriä, sähköpyöriä, krossareita ja taas uusi rengaskoko! Nro 6 2014 8,90 € POLKUPYÖRÄILYN ERIKOISLEHTI KOEAJOSSA CRESCENTIN UUNITUORE PAKSUPYÖRÄ JUKKA SALMINEN ETELÄ-AMERIKASSA - KYMMENEN NOIN VIISITONNISEN VUOREN ”RETKI”! VUELTA OLI CONTADORIN JUHLAA TOUR DE HELSINKI NOVIISIN SILMIN TESTISSÄ 7 LEVYJARRULLISTA CYCLOCROSSARIA 236497-1406 +!4;>B82”GJHMKL! #O\NXh 2014-48 PAL. VKO www.fillari-lehti.fi – MITÄ RAHALLA SAA
100% INTEGROITU SISÄISET KAAPELOINNIT Kaikki 795 ovat yhteensopivia mekaanisten ja Shimanon DI2 osasarjojen kanssa. 795 AERO UUSI 795 AEROLIGHT / 795 LIGHT RUNKO HMIM / HMIF- 1.5 K yhdestä kappaleesta valmistettu 100% hiilikuiturunko. Paino: 139 g. UUSI E-POST 2 ISTUINKANNATIN Mukana DI2 sisäpuolinen pariston pidin. Monolink ja standardi kiinnitys yhteensopivat. 795 light proteam ilmo.indd 2 6.10.2014 15:41:19. ZED 2 KAMMET 100% hiilikuitu kam edistyksellinen pain Paino: 320 g. Paino: 2,400 kg Aerolight versio (sisältää runko+haarukka+istuinkannatin+kammet). SUORA ASENNUS TAKAJARRULLE Asennetaan ketjulinjan alle (795 Aerolight versiossa)
Ohjaustangon alaotetta madallettu päästäksemme kompaktiin ja miellyttävämpään ajoasentoon. Paino: 250g. Mäkelänkatu 95, 00610 Helsinki www.velosport.fi Avoinna: ark. ET kammet, paino/jäykkyys suhde. AEROJARRU Integroitu etujarru (ainoastaan 795 Aerolight mallissa ) Antaa jarrutustehoa 20% enemmän perinteisiin etujarruihin verrattuna ja 3% paremman aerodynamisuuden. OLIGHT / LIGHT AERO OHJAINKANNATIN Mukana säätöruuvit ja kupit säädöille -13 astetta +17 astetta. (vain 795 Aerolight mallissa 795 Light mallissa on HSC 8 haarukka). Paino: 149 g. UUSI ADH* OHJAINTANKO Aerodynaaminen ja ergonominen. 10 - 18, la 10 - 15 ilmo.indd 3 6.10.2014 15:41:22. Paino 320 g. *Aerodynamic Dynamic Handelbar HSC 8 AERO ETUHAARUKKA 100% hiilikuitua
Laadukas kenkä, joka kestää kaudesta toiseen. 178€. Räikkä kiristää kengän nilkan kohdalta istuvaksi eikä päästä kantapäätä liikkumaan. Täydellinen istuvuus ja mukavuus Alk. Pehmeä, harjattu sisus takaa mukavuuden tunteen. Kaksisuuntaisella räikällä on helppo kiristää ja löysentää kenkää jopa ajon aikana. Kengän pohja on myös parannettu versio edellisestä huippumallista Dragonista, se on nyt kokonaan hiilikuitua, jonka ansiosta se on entistä jäykempi ja noin 100 grammaa edeltäjäänsä kevyempi. 162€ MTB Drako Sidin uutuuskenkä maastoon. LADY Genius 5-fit woman Millennium 4 Carbon Composite pohja. Kengän kärjessä on kumivahvike kestävyyden parantamiseksi 355€ Dominator 5-fit mega Sidin myydyin leveälestinen MTB kenkä. Se tarjoaa erittäin tasaisen painon jakautumisen koko jalalle. Kengän naisille suunniteltu muoto ja kapea kantakuppi takaavat täydellisen istuvuuden. MTB Competition pohja. Säädettävä kiinnityssysteemi ja pehmustettu kieli poistavat paineen tunnetta jalassa. Säädettävä kiinnityssysteemi ja pehmustettu kieli poistavat paineen tunnetta jalassa. Tecno 3 micro-soljet sallivat helpon, yhden napsautuksen, säädön molempiin suuntiin, kengän kireyttä voi siis säätää jopa ajon aikana. alk. Toe Flex vähentää rasituksen tunnetta jalkapohjassa 189€ T2 Kestävä ja notkea, hyvin mukautuva päällinen antaa parhaan tuen jalalle. 207€ ROAD Wire Wire UUSI Wire Carbon on itse täydellisyys ilman kompromisseja. Pohjassa on myös vahvistelevy klossin kohdalla joka suojaa pohjaa murtumiselta ja parantaa klossin kiinnitystä. TRIATHLON T3 UUSI T3 Carbon Air Triathlon -kenkä, jossa rei'itetty päällinen antaa maksimaalisen ilmanvaihdon. 350€ Genius 5-fit Millennium 4 Carbon Composite pohja Kaksisuuntaisella räikällä on helppo kiristää ja löysentää kenkää jopa ajon aikana. Dominator 5-fit on maastopyöräilijäin kestosuosikki. Flex toe lievittää rasituksen tunnetta jalkapohjassa. 201€ ilmo.indd 4 6.10.2014 15:41:23. SIDI:n uusin ajokenkä kaikille pyöräilijöille ammattilaisista harrastelijoihin. Täydellinen istuvuus, ehdoton mukavuus ja polkemisen tehokkuus. Päällinen hengittävää, joustavaa ja kestävää Technomicrokuitua, jossa viilentävä verkkopaneeli. High Security Velcro ® tarrat eivät lipsu eivätkä löysty. Täysin uusi, vaivaton ja nopea kiinnitysmekanismi, joka toimii kahdella erillisellä rullalla, joilla voi säätää kireydet erikseen kengän ylä- ja alaosaan. Wiressä on uusi Tecno 3 -järjestelmä, joka on poikkeuksellisen helppo ja kitkaton kiristyssysteemi. Microkuitupäällinen, jossa viilentävä verkkopaneeli. Päällinen hengittävää, joustavaa ja kestävää Technomicrokuitua, jossa viilentävä verkkopaneeli. Jäykkä Eleven Carbon / Composite Sole ® toimii loistavana voimansiirtäjänä. 185€ Eagle 5-fit woman Ensiluokkaiset MTB-kengät naisille
ilmo.indd 5 6.10.2014 15:41:24
6/2014 TÄSSÄ NUMEROSSA: 78 46 Kuva: Red Bull Content Pool FILLAREITA 36 Testissä 7 levyjarrullista krossaria – mitä rahalla saa. PALSTAT 64 6 Fillari 08 12 23 78 91 Ohjaustangon takaa Pikalinkku – uutisia ja uutuuksia Jussi Veikkasen loppukauden ohjelma uusiksi Painovoimapalstalla spekuloidaan freeriden tulevaisuutta Seuraavassa numerossa www.fillari-lehti.fi. 60 Tour de Helsinki noviisin silmin 82 Hanna Melkko hurahti fillarienduroon KISOJA 70 Espanjan ympäriajo Contadorin hallintaa 75 Maantie MM-kisoissa yllätysmestari! 84 Kooste kotimaan syksyn arvokisoista PYÖRÄMATKAILUA 64 Jukka Salminen huiputti kymmeniä yli nelitonnisia vuoria matkalla Perusta Boliviaan. 46 Ensitestissä Crescentin paksupyörä 52 Vertailussa kolme enduropyörää – Kona Process 167, Orange Alpine 160 RS ja Santa Cruz Nomad C MESSU-EXTRA 24 Eurobiken ihmetykset ja uutuudet IHMISIÄ 20 Kusti Kittilä – hiihtäjä vai maastopyöräilijä
Tamperelainen ohjelmistosuunnittelija Mika Haulo lanseerasi alkukesästä nettiin Jälki.fi-nimisen reittipankin, joka kattaa koko Suomen. 8 Fillari www.fillari-lehti.fi. Risteyksissä on hyvät opasteet, ja jos merkityltä väylältä hetkeksi eksyykin, sille löytää helposti takaisin. Puuttomassa avotunturissa menee mönkijäuria ristiin rastiin, ja kun vain osa niistä on merkitty karttoihin, ovat netistä imuroitavat reitit enemmän kuin paikallaan. MIKÄLI HYVÄKSYTTYÄ ILMOITUSTA EI TUOTANNOLLISISTA (FORCE MAJOR) TAI ASIAKKAASTA JOHTUVISTA SYISTÄ VOIDA JULKAISTA, LEHTI EI VASTAA ILMOITTAJILLE MAHDOLLISESTI AIHEUTUVISTA VAHINGOISTA. Kävin itse hiljattain ajamassa Espoon rantaraitin, jota Espoon kaupunki on pikku hiljaa rakentanut ja linjannut. Iso osa raitista on nimittäin hiekkabaanaa, tosin tasaista sellaista. Cyclokrossari on rantaraitin koluamiseen sopivin väline. VIRHEIDEN AIHEUTTAMISTA VAHINGOISTA. FILLARI-LEHDESSÄ JULKAISTUN AINEISTON OSITTAINENKIN LAINAAMINEN ILMAN LUPAA ON KIELLETTY. Kannattaa kokeilla! Uranuurtaja maastopyöräreittien lanseeraamisessa taisi olla Kiilopäällä Lapissa eräoppaana toiminut Dominick Arduin, joka 1990-luvulla ajeli maastopyörällä pitkin ja poikin Saariselän seutuja ja työsti testaamistaan reiteistä kartaston. Sivustolle voi jokainen pyöräilyn harrastaja lähettää omia reittejään. TILAUSHINNAT: VUOSITILAUS 52 EUROA, KESTOTILAUS 49 EUROA. Taannoin myös Utsjoen tunturiylänköjen reitit koottiin nettiin Lapin-reissuja harrastavien maastopyöräilijöiden iloksi. HUOMAUTUKSET ON TEHTÄVÄ 8 PÄIVÄN KULUESSA ILMOITUKSEN JULKAISEMISESTA. Reitit on Jälki.fi:ssä jaoteltu maantie-, cyclocross- ja maastoreitteihin. Jälki.fi ja Fillari-lehti pistivät kesäkuussa pystyyn kilpailun, jossa reittejä palveluun lähettäneiden kesken arvottiin hiljattain Garminin tuore Edge 1000 -navigaattori, Shimanon XTR- ja DuraAce-polkimet sekä kypäriä. Moni nykypäivän pyöräilijä saattaa aristella vieraita paikkoja eksymisen pelossa – etenkin jos kyse on sukeltamisesta maastopyörällä metsän uumeniin. Moneen laitteeseen, oli se sitten älypuhelin tai pelkkä navigaattori, voi imuroida netistä muiden koeponnistamia valmiita reittejä ajettaviksi. Sama kuvio toistuu varmaan monessa paikassa eri puolilla Suomea. Tuoretta ajettavaa löytyy lähempääkin kuin Lapista. Reitit oli lisäksi merkattu maastoon. Ohjaustangon takaa Päätoimittaja: Janne Lehti Toimituspäällikkö: Markku Liitiä Testattuja reittejä N ykyään yhä useamman pyöräilijän taskusta tai repusta löytyy laite, joka tallentaa ajetun reitin – ja usein siinä ohessa paljon muutakin dataa ajoreissun ajalta. FILLARI-LEHTI VASTAA VAIN TILAAMASTAANMATERIAALISTA. Tällä varmistetaan palvelun laatu. Olennaista on se, ettei nettireitin siirto omalle laitteelle edellytä ohjelmoijan kykyjä. Myös Fillari-lehden nettisivuilla on julkaistu sanallisia reittikuvauksia vuodesta kivi ja kirves lähtien. Jonkun muun aiemmin testaama reitti helpottaa ajamista kotikulmien ulkopuolella huomattavasti. 0440 102 741 Julkaisija: Becorel Oy Kustantaja: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi Toimitusjohtaja: Jukka Helminen Painopaikka: SP-Paino Nurmijärvi ISSN 1236-7966 www.fillari-lehti.fi Hauskoja syysretkiä, toivoo Markku FILLARI-LEHTI ILMESTYY SEITSEMÄN KERTAA VUODESSA. Reittimestarina toimii Utsjoella syntynyt ja kasvanut maastopyöräilyn harrastaja Timo Morottaja. Digitaaliset kartat ja navigaattorit olivat tuolloin kehityksensä alussa, joten kartoista oli tarjolla ainoastaan painettu versio. Omatoimisessa seikkailuhenkisessä suunnistuksessa on puolensa, mutta yllättäen rupiseksi soratieksi muuttuva asfalttibaana nostaa maantiepyöräilijän v-käyrää yhtä lailla kuin suon laitaan hiipuva polku maasturikuskia. LEHDEN VASTUU ILMOITUKSEN POISJÄÄMISESTÄ TAI JULKAISEMISESSA SATTUNEESTA VIRHEESTÄ RAJOITTUU MAKSETUN MÄÄRÄN PALAUTTAMISEEN. Lahtelainen ei tutustu pyörällä Heinolaan eikä lappeenrantalainen Imatraan, saati että oululainen ottaisi asiakseen fillaroida Kemissä. LEHTI EI VASTAA TALOUDELLISESTI PAINO- YM. Jälki.fi:n kaltaiset nettipalvelut tulevat avuksi tässä: vaikka perinteisen kartan lukeminen ei sujuisi, navigaattorin opastuksella ja paikallisen pyöräilygurun nettipalveluun syöttämää reittiä seuraten seikkailu on ihan yhtä hieno, mutta turvallisempi. Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Ulkoasu: Pekka Keskinen Osoite: PL 34 01901 Nurmijärvi Käyntiosoite: Otsotie 4 01900 Nurmijärvi Puhelin: 09-8789 2400 Sähköposti: toimitus@?llari-lehti.. Homman pitää onnistua keneltä tahansa ainakin pienen pähkäilyn jälkeen. Reittiehdotuksia tarjottiin runsaasti, mutta lisää sopii lähettää, sillä tila ei lopu reittipankista kesken. Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36, 13721 PAROLA puh. Siinä jokainen reitti selostuksineen oli omalla karttalehdellään näppärästi mukaan otettavissa. TILAAMATTA LÄHETETTYÄ MATERIAALIA EI PALAUTETA. Espoo on keravalaiskuskille eksoottinen kohde, sillä se on juuri sen verran kaukana, että normaalit lenkit eivät ulotu sinne asti. tilaukset@ridemedia.. Pitkin merenrantoja hienoissa maisemissa kiertelevä reilun 30 kilometrin mittainen raitti alkaa olla muutamaa pätkää vaille valmis. Jos saapuu pelipaikoille autolla, sen voi jättää vaikka Villa Elfvikin parkkipaikalle Laajalahden tuntumaan. TILAUSPUHELIN 09-8789 2400. Haulo toimii moderaattorina ja pitää huolta siitä, että tarjotut reitit täyttävät reittipankin kriteerit
TOGETHER WE WIN. SPECIALIZED.COM/VUELTA2014 TOGETHER WE WIN AL B ERTO C O NTADO R • VUELTA 2014. FROM WIND TUNNEL TESTING TO ENSURE MAXIMUM AERO EFFICIENCY, TO THE LIGHTWEIGHT PERFORMANCE OF HIS ROVAL CLX 40 WHEELS AND PREVAIL HELMET, TO HIS BODY GEOMETRY ENGINEERED S-WORKS ROAD SHOES, TO HIS FLAWLESS RIDER-FIRST ENGINEERED™ TARMAC – NO STONE WAS LEFT UNTURNED. SPANISH COURAGE, SILICON VALLEY TECHNOLOGY FROM A RAINY DITCH WITH A BROKEN LEG IN FRANCE, TO WINNING THE 2014 VUELTA A ESPANA, ALBERTO CONTADOR SHOWED WHY HE IS STILL ONE OF THE BEST STAGE RACERS IN THE WORLD. BY WORKING WITH ALBERTO TO DIAL IN EVERY ASPECT OF HIS PERFORMANCE, WE HELPED HIM GET BACK TO HIS BEST
TOGETHER WE WIN. FROM WIND TUNNEL TESTING TO ENSURE MAXIMUM AERO EFFICIENCY, TO THE LIGHTWEIGHT PERFORMANCE OF HIS ROVAL CLX 40 WHEELS AND PREVAIL HELMET, TO HIS BODY GEOMETRY ENGINEERED S-WORKS ROAD SHOES, TO HIS FLAWLESS RIDER-FIRST ENGINEERED™ TARMAC – NO STONE WAS LEFT UNTURNED. BY WORKING WITH ALBERTO TO DIAL IN EVERY ASPECT OF HIS PERFORMANCE, WE HELPED HIM GET BACK TO HIS BEST. SPECIALIZED.COM/VUELTA2014 TOGETHER WE WIN AL B ERTO C O NTADO R • VUELTA 2014. SPANISH COURAGE, SILICON VALLEY TECHNOLOGY FROM A RAINY DITCH WITH A BROKEN LEG IN FRANCE, TO WINNING THE 2014 VUELTA A ESPANA, ALBERTO CONTADOR SHOWED WHY HE IS STILL ONE OF THE BEST STAGE RACERS IN THE WORLD
Photo Scout painaa 1790 grammaa ja maksaa 199 euroa. PIKALINKKU TECin uusia tuotteita Cycleuropen talon merkki TEC kasvattaa jatkuvasti tuotevalikoimaansa. Jos yksikään markkinoilla oleva valmis grippi ei tunnu käteesi hyvältä, Imprint Gripsin tuotetta kannattaa kokeilla. Niistä on tarjolla kaksi versiota, joista testattavana oli noin 35 euroa maksava muovirunkoinen ja yhdellä lukitusrenkaalla varustettu Standard. Sen hinta tulee olemaan noin 55 euroa. Renkaan suositushinta on 115 euroa. 29-tuumaisiin maastureihin tarkoitettu nastarengas on nimeltään Nix ja sen leveys on 2,1 tuumaa. EVOC Photo Scoutin takaosa ja hihnat on muotoiltu nimenomaan aktiiviliikuntaa, kuten maastopyöräilyä ja vaeltamista ajatellen, joten reppu istuu tukevasti selässä. Moni polkupyöräilijä harrastaa myös valokuvausta, mutta tavallinen reppu ja kameravarustus ovat huono yhdistelmä. Grippien muokkaus on parasta tehdä yksi kerrallaan, eli kahva upotetaan hetkeksi kuumaan veteen, jonka jälkeen pintaa jäähdytetään hiukan kylmällä vedellä ja muoviverkko vedetään tupin päälle. 184 tylppäkärkistä nastaa takaa, että pyöräteillä liikkuminen on normaaleilla talvikeleillä turvallista, mutta paljaalla jäällä hurjasteluun tämä nastoitus ei riitä. 27,5-, eli 650B-kokoinen TEC Gelum on lähinnä pyöräteille tarkoitettu nastarengas. Se vetää yhteensä 26 litraa ja tilasta on Photo Scoutin tapaan varattu kameralle tarvikkeineen 60 prosenttia ja muille tavaroille 40 prosenttia. CP-26L on EVOCin iso kamerareppu ammattitason kuvauskalustolle. Objektiiveille, salamalle ja muille valokuvaustarvikkeille tarkoitettu pehmustettu lokerikko aukeaa takaosasta ja on sijoitettu painopistettä ajatellen alaosaan. Imprint Grips Imprint-merkkiset maastopyörän lukkogripit saivat alkunsa Kickstarter-joukkorahoituksen avulla. Kun rengas on taittuva ja runkokudos ohutta ja notkeaa, painoa on 300 teräväkärkisestä nastasta huolimatta vain 762 grammaa. Siinä on erillinen osa irtotavaroille, kuten sadevaatteille, pumpulle, työkaluille ja tilaa jää vielä isommille eväillekin. Maahantuoja: Truebell Finland Oy (www.truebell.?). Tuppien idea on se, että perusrakenteen eli runkoputken päällä on lämmöllä muokattavaa muovia, johon voidaan painaa oman käsiotteen lisäksi kuviointi paketista löytyvällä verkolla. EVOC Photo Scout on kompaktin kokoinen 18 litran vetoinen monitoimireppu. 12 Fillari www.fillari-lehti.fi. Grippien asennus aloitetaan keittämällä kattilallinen vettä. Lisäksi repussa on paikka kannettavalle tietokoneelle, paljon pikkutaskuja ja ulkoisia kiinnityshihnoja. Premiumin runko on valmistettu alumiinista ja lukitus tehdään titaaniruuveilla. Uusiin tuotteisiin lukeutuvat TECin nastarenkaat. CP-26L painaa 2450 grammaa ja maksaa 249 euroa. Ne valmistetaan Innovan tehtailla ja nastoitukseen käytetään pohjoismaissa toimiviksi todettuja kovametallisia nastoja. EVOCin kamerareput Saksalainen EVOC valmistaa monenlaisia reppuja ja laukkuja aktiiviliikuntaan ja matkailuun. 27,5x2,1-tuumainen Gelum painaa 910 grammaa ja sen suositushinta on 60 euroa. Kumissa on teräskaapelit reunassa, joten se ei taitu kokoon ja painaa hiukan enemmän. Muotoilu on helppoa ja gripeistä tulee juuri omaan kouraan istuvat. Lisäksi repussa on useita pikkutaskuja ja oma paikka erikseen myytävälle juomarepulle. Tässäkin repussa valokuvaustarvikkeet ladataan aukeavan takaosan kautta ja kameran saa kuvauskuntoon sivutaskusta. Nyt kou- ralla hiukan puristamalla painetaan pintaan otekohta ja verkon tuoma kuviointi. Seuraavaksi on parasta sujauttaa tuppi ohjaustankoon, jolloin käsi on helpointa asettaa luonnolliseen asentoon. Kamera pistetään sisään sivusta ja sen saa kuvaamista varten napattua esiin, vaikka reppu olisi selässä. Imprintejä voi ostaa osoitteesta www.pyoratarvike.com. Erityisesti ?llareiden kuljetukseen tarkoitetut ”lentolaukut” ovat saaneet kehuja alan medioissa. Toinen versio on nimeltään Premium
Tietysti usb-laturikin käy, mutta sitä pakkaukseen ei kuulu. Lamppuosa on koneistettu alumiinista ja akku kiinnittyy tarroilla pyörän runkoon tai ohjainkannattimeen. Täysteholla valoa riittää mainiosti metsässä möyrimiseen. Myös Omega 500:ssa on kaksi valotehoa ja vilkku. Kämmenen reunasta löytyy hyvin sijoitettu geelipehmuste. Valotehoja on kolme plus vilkku. Hintaa molemmilla on 19,90 euroa. Tuotteista näkyy selvästi, että ne ovat pyöräilijöiden suunnittelemia ja tarkoitettu pohjoismaisiin olosuhteisiin. Käsien suojaksi kylmille ja kosteille keleille GripGrabiltä löytyy 39,95 euroa maksavat Hurricanehanskat. UUTISIA & UUTUUKSIA GripGrab rantautui Suomeen Tanskalainen GripGrab on saanut hyvin nopeasti paljon käyttäjiä Pohjoismaissa. Myssyn takaosa suojaa riittävästi takaraivoa ja sivuilla korvat jäävät riittävästi piiloon. Kummatkin toimivat kahdella nappiparistolla ja pakkauksessa on mukana myös varaparistot. Latinkia pitäisi riittää 3,5 tunniksi täydellä ja seitsemäksi tunniksi 30 prosentin teholla. Takavalo Omega R1 on samannäköinen, mutta väriltään tietysti punainen. www.fillari-lehti.fi Fillari 13. Lampun perässä oleva virtakatkaisin toimii samalla varaustilan osoittimena. Tehokkaimman Omega 1000 -version valotehoksi luvataan mallinimen mukaiset 1000 lumenea. Lamppu maksaa 79,90 euroa. Mukana on myös kypäräkiinnike. Kantapään ja päkiän kohdalla on reilut aukot kävelyä helpottamassa. Kaupunkikäyttöön on tarjolla muovikuorinen Omega 500 usb -lamppu, joka nimensä mukaan ladataan mukana tulevalla johdolla usb-liitännästä. Tarjolla on kiinteää ja vilkkuvaa valoa. Valotehoa löytyy valmistajan mukaan enimmillään 500 lumenea. Huomiovaloksi kaupunkiin käy Omega F1 -etulamppu. Myssystä on kolme kokoa ja sen hinta on 24,95 euroa. Johtojen liitännät ovat jämäkät ja vesitiiviin oloiset. Halo-valaisinten maahantuojana toimii Huntteri Oy. Litium-ion-akun latausaika on 4-5 tuntia ja lataus tapahtuu verkkolaturilla. Saimme protopajalle valikoiman Halo-merkkisiä ?llarin valoja. Jos valaisin ylikuumenee, teho puolittuu automaattisesti. Pikkuinen tuikku täyttää lain kirjaimen ja kiinnittyy kumiremmillä ohjaustankoon. Helkama Velox Oy on juuri aloittanut GripGrabin maahantuojana. Skull Cap Windster on kypärän alle tarkoitettu myssy, jossa otsan kohdalla on hyvin tuulta pitä- vää kangasta. Hintaa lampulla on 54,90 euroa. F1- ja R1 ovat alumiinikuorisia. Kypärä- ja tankokiinnikkeet ovat identtiset isonveljen kanssa. Myssyn sisäpuoli on mukavan pehmeää materiaalia. Tiellä valo kannattaa suunnata niin, ettei se häikäise turhaan vastaantulijoita. Jos oikein paha tilanne iskee, voi lampun sisäänrakennetusta akusta ladata vaikka huonossa hapessa olevaa kännykkää. Omega 500 on lamppunsa osalta liki identtinen, joskin hieman isoveljeään pienempi. Jäljellä olevan latingin määrä käy ilmi neljän ledin palkista. Ohjaustankoon lamppu kiinnitetään erillisellä pannalla, josta valaisimen saa irti hetkes- sä. Hanskojen kämmenessä sekä vaihteiden käytössä tarvittavien etu- ja keskisormien kohdalla on liukuesteet. Lampun perässä on nimittäin latauspistokkeen lisäksi tavallinen usb-liitäntä, jonka kautta virta kulkee ulospäin. Dryfootin suositushinta on 39,95 euroa. Omega 500 usb maksaa 59,90 euroa. Kengänsuojista syksyyn sopii hyvin Dryfoot, joka pitää vettä ja jossa on normaalia pidempi varsi. Halolta valoja Omega 1000 -lamppu viritetään tankoon kumisella o-renkaalla, joita löytyy pakkauksesta lyhyt ja pidempi. Dryfootin pohja kestää hyvin kulutusta. Litium-ion-akku on vailla suojapussia, mutta akun kotelo on toki vedenpitävä
Scraper v.2 taas on kokomusta. Kypärässä on pienehkö lippa ja pannan kireys säädetään rullalla. Kaupunkikäyttöön tarkoitettu, vähän kinkkisesti nimetty Urban-I v.2 on väriltään kirkkaan oranssi, joskin hillitympiäkin vaihtoehtoja on saatavilla. Avaus hoituu liu’uttamalla salvan toista puoliskoa sivusuunnassa. Scraperin pehmusteet ovat paksut ja kypärä painaa mojovat 446 grammaa. Shimano käyttää paremman pään vaijeri/ kuori-sarjoissaan hyvää vaseliinia, joka meidän muutaman päivän mittaisessa pakastintestissämme säilytti voitelukykynsä ja notkeutensa. Jäseniä liitolla on perustettaessa noin 2000. Leukahihnan solki menee kiinni kirjaimellisesti heittämällä, sillä se toimii magneetilla. Näin kypärä sopii bemaksikuskien ohella myös niille, jotka etsivät lämmintä talvikypärää vaikka työmatkapyöräilyyn. Öljyn suositushinta 100 millilitran pullossa on 8,50 euroa. Pyöräliiton jäsenyhdistyksistä Helsingin polkupyöräilijät perustettiin 1981 ja Tam- Tunturi Poni Cargo nyt 299€ Palveleva polkupyöräilyn erikoisliike Fillarilehden lukijoille!* ) SRAM Automatix 2-napavaihteisto Pink, Orange, Grey. Vaseliini on helpointa sivellä vaijerin päälle ennen kuin se pujotetaan paikalleen. Turun ja Oulun polkupyöräilijät perustettiin viime vuonna, ja tarve valtakunnalliselle yhteistyölle on sen jälkeen korostunut. UUTISIA & UUTUUKSIA PIKALINKKU Pyörään pakkasen kestäviä voiteluaineita Pakkaskelit ovat jo todellisuutta, joten viimeistään nyt on hyvä käydä pyörän vaihde- ja jarruvaijerit läpi ja tarkistaa niin kunto. Scraper maksaa 59,90 euroa. Abusin tuotteita tuo maahan Huntteri Oy. Olemme kokeilleet sitä myös vaijereissa ja sen voiteluominaisuudet toimivat hyvin tässäkin käyttötarkoituksessa. Suositushinta 499 € *) Leikkaa ilmoitus irti ja ota mukaan kauppaan. Varajäseniksi valittiin Pompo Stenberg Tampereelta, Timo Hast Espoosta, Jenny Rankka Oulusta ja Tuula Lepistö Tampereelta. Suomeen Pyöräliitto pereen polkupyöräilijät 2007. Urban-I v.2 painaa 278 grammaa ja maksaa 89,90 euroa. Suomessa on ollut jo kauan paikallisia pyöräily-yhdistyksiä. Mustassa Scraperissa lippakin on musta. Abusilta mustaa ja oranssia Kypärien värimaailma on yleensä enemmän tai vähemmän kirjavaa. Se edistää pyöräilyä ja pyöräilyjärjestöjen yhteistyötä sekä toimii pyöräilijöiden valtakunnallisena edunvalvojana. - Pyöräily on meille liikennettä. Pikkuruinen lippa on kiinni kitkan voimalla kypärän kuoren ja styrox-osan välissä, joten sen irrotus on äärimmäisen helppoa. 50 gramman purnukka vaseliinia maksaa 23,90 euroa. PTFE-öljy toimii hyvin myös ketjuissa, mutta on sen verran ohutta, että voitelun jälkeen ketju kannattaa pyyhkiä hyvin. Pyöräliiton puheenjohtajaksi valittiin Otso Kivekäs Helsingistä, hallituksen jäseneksi Martti Tulenheimo Helsingistä, Minna Takala Hämeenlinnasta, Tapio van Ooik Turusta, Michel Faas Tampereelta, Marjut Ollitervo Helsingistä ja Jenni Pitko Oulusta. F riendly and personal service: Okka: Mikko: Mats: 040 592 4664 050 380 4577 040 545 6859 www.fillari-lehti.fi 14 Fillari i 11, Lauttasaarentie 11 Lauttasaari L i-H Helsinki l i ki | A Avoinna: i M Ma-Pe 11.00-18.00, La 10.00-14.00 | www.pyorahuolto.com/shop. Toimi nopeasti ennen kuin Ponit karkaavat... Myös sen muut värivaihtoehdot ovat yksivärisiä minimalistista lippaa lukuun ottamatta. Pyöräliiton verkkosivut alkavat toimia syksyn aikana. Jo nyt Pyöräliitto löytyy Facebookista ja Twitteristä. Tavoitteemme on tehdä kaikista Suomen kaupungeista hyviä pyöräilykaupunkeja, Pyöräliiton tuore puheenjohtaja Otso Kivekäs sanoo. Emme lähte- neet testaamaan, aukeaako salpa itsestään onnettomuustilanteessa, vaan uskomme suosiolla sen pysyvän kiinni. Öljy jähmettyi vain hiukan, vaikka se oli pakastekaapissa päiväkausia. Scraper on dirttityylinen pottamallin kypärä, jossa on vähän tuuletusreikiä ja nekin pieniä. Voitelu onnistuu myös silloin, kun vaijerin kuoren pystyy irrottamaan rungon stoppareista kahdesta kohdasta. Suomeen perustettiin syyskuun puolivälissä pyöräilijöille oma kansallinen etujärjestö, Pyöräliitto. Se voi olla myös harrastus, liikuntamuoto, urheilukisoja ja muoti-ilmiöitä, mutta ennen kaikkea se on tapa kulkea paikasta toiseen. Toinen pakkastestimme läpikäynyt Shimanon tuote oli PTFE-öljy, jota mainostetaan ketjuöljynä
GROUND CONTROL I KETTERÄ TOURING-PYÖRÄ KOVAANKIN AJOON Vuosimalli 2015 tilattavissa marraskuussa 2014 MODERNI INNOVATIIVINEN KOKENUT SINULLE SUUNNITELTU. facebook.com/RoseBikes 3PTF 7FSTBOE (NC)
4DIFSTXFJEF
#PDIPMU
(FSNBOZ
SPTFCJLFT ?
16 Fillari Ominaisuuksia vertaillessa Garmin ottaa jälleen ykköspaikan. Garmin toimitti kameran mukana lisävarusteena myytävän sykepannan, jonka parittaminen kameran kanssa oli erittäin helppoa. Myös hitaammassa mönkimisessä äänessä kuuluu häiritseviä räpsähdyksiä terävämpien täräysten kohdalla. Kuvanlaadussa Garminin ja Shimanon välillä ei ole suuria laatueroja, mutta kumpikaan ei pärjää GoProlle. GoProkaan ei ole tälle ominaisuudelle immuuni, mutta toimii selkeästi verrokkejaan paremmin. Kiinnitimme kaikki kamerat saman maasturin tankoon ja tallensimme vertailuvideoita erilaisilla alustoilla ja vauhdeilla. Ensimmäisissä kokeiluissa löysimme kameroiden tallentamista vidoista sen verran mielenkiintoisia asioita, että otimme referenssiksi mukaan vielä toimituksen kalustoon kuuluvan GoPro Hero3 Silverin. Shimanossa se on Suurin laadullinen ero kameroiden välillä löytyy äänenlaadussa. Se tallentaa sisäänrakennetun GPS:n ansiosta kuvan lisäksi paljon erilaista dataa, kuten nopeuden, korkeuden, nousukulman jne. Garminin käytettävyyden miinukset tulevat kameran jumittelusta. Kuvaushetkellä kamerassa käytettiin avointa ”skeleton”-takakantta, joka ei ole vedenpitävä. Käyttöohjesulkeisista huolimatta testiniilomme sai huomata, että ensimmäisen koelenkin jälkeen kamera oli kuvannut mitä ja milloin sattuu. Jumit iskivät aina kytkettäessä kameraan virta, joten niiden välttämiseksi kamera kannattaa pitää koko ajan kuvausvalmiudessa ja katkoa kuvaustoimintoa tarpeen mukaan. KOKEILUSSA KAKSI UUTTA ACTIONKAMERAA Pienikokoisia actionkameroita alkaa olla maailma pullollaan. Tarkat tekniset tiedot löytyvät osoitteista garmin.?, shimano-sportcamera.com ja gopro.com.. Garminin GPS-ominaisuudet tekevät siitä vertailun mielenkiintoisimman kameran ja monitoimilaitteen yhdistelmän. Linkki videoon löytyy osoitteesta www.?llari-lehti.. Garmin lähetti meille kokeiltavaksi uutuutensa Virb Eliten. GoPron kuva ja ääni ovat runsaan käyttökokemuksen ansiosta tuttuja eri tilanteista, joten muita kameroita on hyvä verrata siihen. Lisäksi siinä on kameran sijoittelua merkittävästi helpottava ominaisuus, sillä se osaa itse päätellä onko se kiinnitetty pyörään ylösalaisin tai kyljelleen, ja korjaa kuvan automaattisesti oikein päin. Harmillisesti mikrofoni kuitenkin yliohjautuu herkästi ja esimerkiksi juurakkoisella polulla kovaa tykittäessä ääni muuttuu räpiseväksi kakofoniaksi. Shimanon käytön opettelu oli kaikkea muuta kuin helppoa. Täysjousitetun 29-maasturin tankoon omalla tubemount-kiinnikkeellä kiinnitettynä Garmin poimii oikeastaan vain kaikki runkoa pitkin kantautuvat mekaaniset äänet. Kameroiden etäohjaukseen käytettäviä mobiilisovelluksia ei otettu käyttöön. Käytettävyydeltään Garmin on vertailun ehdoton kunkku. Maastopyöräkäytössä Garmin on selkeästi heikoin. Erot GoProhon tulevat selkeimmin esiin kameroiden kyvyssä käsitellä kuvan valoisuutta. Jos kamera on koko lenkin ajan kuvausvalmiudessa, se tallentaa ajoreitin karttapohjalle. Siinä missä GoPro piirtää tarkasti edessä kulkevan polun ja samalla näyttää sinisen taivaan vaaleine pilvenhattaroineen, Garmin ja Shimano ovat hivenen suttuisempia ja väriköyhempiä yleiseltä kuvanlaadultaan. Polkimista, renkaista jne. kantautuvat äänet peittävät vaimeammat äänet, kuten kuskin puuskutuksen täysin alleen. Talteen jää myös lenkin aikana kertyvä muu data, vaikka reitistä kuvaisikin vain parhaat palat. Kun myös Shimanolta soitettiin ja tarjottiin kokeiluun CM-1000-uutuuskameraa, meillä oli käsissämme ainekset minikokoiseen kameravertailuun. Kameroiden punnitut painot ilman kiinnitysjalustoja, mitat, akku ja suositushinnat: Garmin Virb Elite: 182 grammaa, 32x53x111 mm, akku 2000 mAh, hinta 419 euroa. Kameroiden välisiä eroja kuvassa ja äänessä pääset ihmettelemään havainnollisella testivideollamme. Lisäksi polkua huomattavasti kirkkaampi taivas ylivalottuu Garminissa ja Shimanossa tasaisen valkoiseksi ”puuroksi”. Kaikissa kameroissa on laajakulmalinssi, mutta sen kuvaama alue vaihtelee. Se ei tarjoa lisäherkkuja, mutta toimii perusvarmasti. Shimano CM-1000: 87 grammaa, 30x44x70 mm, akku 950 mAh, hinta 309 euroa. Shimano on ominaisuuksiltaan Garminia vaatimattomampi, sillä siitä puuttuvat GPS-toiminnot. Testasimme kuvan- ja äänenlaatua sekä käytettävyyttä. Shimanoon voi liittää sykepannan sekä nopeus-, kadenssi- ja wattianturit. Vesikeleille tarkoitettu umpinainen kansi vaimentaa GoPron ääntä merkittävästi ja avoimellakin takakannella sen tallentama yleisäänenvoimakkuus on vaimeampi kuin Garminissa ja Shimanossa. Lisäksi se on selkeästi vertailun pienin ja kevein, mikä tuo lisämahdollisuuksia sijoitteluun ?llariin tai kypärään. Shimano osoittautui alkutaistelun jälkeen näppäräksi ja helpoksi kameraksi. Lisäksi käyttöohjeet, joita Shimanon kanssa todella tarvitsee, on ripoteltu muutamalle paperilapulle, jotka ovat melko sekavia. Lisäksi ääni menee särölle helposti jo noin 10 km/h nopeudessa vähänkin täristävässä maastossa. Kamerabisnekseen ovat astuneet nyt mukaan myös GPS-laitteiden valmistajana tunnetuksi tullut Garmin ja kaikille tuttu Shimano. Garminia voi käyttää myös ylösalaisin, mutta asentotieto pitää käydä muuttamassa kameraan manuaalisesti. Sen jälkeen Shimanon käyttö kuvatessa oli suoraviivaisen helppoa. Kuvauksessa käytettiin 1080P- ja 25 tai 30 kuvaa sekunnissa -tasoista videoasetusta, jotta eri laitteiden kuvanlaatu olisi keskenään vertailukelpoista. Lisäksi menuvalikko on suomenkielinen. Sen toimintostatuksen ja asetusten tulkitseminen perustuu kahteen eri väreissä palavaan lediin ja erilaisiin piippauksiin. Garminia ostaessa pitääkin muistaa, että muutamista heikkouksista huolimatta sen kanssa saa nauttia upeasta ominaisuustarjonnasta. Garminissa kuvakulman laajuus on säädettävissä, mutta testissä käytimme oletusasetusta. PIKALINKKU laajin ja lisäksi linssi toimii hienosti kuvan keskellä, koska sillä alueella ei ole merkittävän suurta vääristymää. GoPron äänenlaatu on valovuoden kilpailijoitaan edellä. Vasta netistä löytynyt käyttö-opastusvideo toi lopullisen ymmärryksen kameran käyttölogiikkaan. GoPro Hero3 Silver skeleton-kotelon kanssa: 151 grammaa, 44x80x80 mm, akku 1180 mAh, nykyisen Hero3+-mallin hinta 290 euroa. Shimanon äänenlaatu yltää kakkossijalle. Se poimii tasaisesti kaikki äänet ilman asiaankuulumattomia häiriöitä. Kuvauslenkeillä joutui useaan otteeseen irrottamaan akun, jotta Garminin sai taas tottelemaan näppäinkomentoja. Nopeuden, sykkeen, kadenssin ja muun datan voi nostaa editointiohjelman avulla näkymään myös videolla. Ensisijaisesti vain hyvää kameraa etsivän kannattaa siis tämän ryhmän osalta valita GoPro. Mikrofoni on melko herkkä ja poimii maltillisessa nopeudessa hyvin ympäröivät äänet, kuten esimerkiksi kuskin puuskutuksen. Lisäksi siihen on liitettävissä sykepanta ja kadenssianturi. Sen käyttö on helppoa ja loogista
MOLEMMISSA MALLEISSA ON NYT UUSI TYYLIKÄS ALUMIINIRUNKO SISÄISILLÄ VAIJERINVIENNEILLÄ JA HIILIKUITUINEN ETUHAARUKKA TUKEVALLA 15MM LÄPIAKSELILLA. CYCLO CROSS 2015 CYCLO CROSS 700 SH 1850€ CYCLO CROSS 500 SH 1350€ MERIDAN HUIPPUSUOSITTU CYCLO CROSS MALLISTO ON UUDISTUNUT TÄYSIN. UUTUUDET MERIDA-JÄLLEENMYYJILLÄ MARRASKUUSSA! MAAHANTUONTI HELKAMA VELOX OY JÄLLEENMYYJÄT
Voigt ajoi ennätyksen Sveitsissä Grenchenin 250 metriä pitkällä sisävelodromilla. Valmentaja Esa Skyttä saikin aluksi antaa punakynäistä palautetta harjoituksista. Kiinteä välitys oli 55x14 ja Jens pyöritti 177,5-millisiä kampia noin 100 kierrosta minuutissa koko tunnin ajan. Toimitus on katsonut aiheelliseksi lisätä jutun loppuun pienen laatikon, jossa kehotetaan asentamaan ?ksiin vähintään etujarru ja käyttämään ajaessa kypärää – Palmqvistillä kun on jutun kuvissa päässään tyylikäs lippalakki. Tuohon aikaan ajoasento sai olla vielä pitkäksi venytetty ja sitä kutsuttiin teräsmiesasennoksi. Pyörän piti olla käytännössä samanlainen pinnavanteilla, perinteisellä ohjaustangolla ja putkirungolla varustettu ajokki, jolla Eddy Merckx teki oman ennätyksensä 49,431 kilometriä vuonna 1972. Tänä vuonna UCI muokkasi sääntöjä ja tällä kertaa järkevämpään suuntaan. Fillari-lehdessä kirjoitettiin fikseistä jo kymmenen vuotta sitten. Jens Voigtin pyörä oli rakennettu Trekin Speed Concept -aika-ajopyörästä muuttamalla takahaarukan päitä niin, että ne sopivat 120 milliä leveälle ratanavalle. Samalla käynnistettiin vuoden 2015 Helsingin, Espoon ja Tampereen joukkueiden toiminta. Valmennusryhmän 64-vuotias Vexi kävi syksyllä uusissa testeissä, ja hänen kaikki suorituskykyarvonsa olivat nousseet merkittävästi. Ajo Pariisiin sujui karmeasta säästä huolimatta hyvin. Uusien tiimien matkaa voi seurata osoitteessa team-rynkeby.?. Tuolloin kiellettiin muun muassa aerodynaamiset rungon muodot, levykiekot ja aika-ajokypärät. Kuutosnumerossa ajettavina ovat esimerkiksi 24-tuumaisilla kiekoilla varustettu Specialized P.Street ja F-lehden protopajalla alkuperäistä hieman kevyempään ajoon tuunattu Cannondale Gemini DH. Pisimmälle on kuitenkin ajanut Chris Boardman vuonna 1996 Manchesterin velodromilla. Jens Voigt oli oikeaan aikaan liikkeellä, sillä 43-vuotias saksalainen ehti ensimmäisenä tekemään uusien sääntöjen mukaisen ennätyksen, joka on nyt 51,115 kilometriä tunnissa. Juttujen kuvissa lennetään kovaa ja korkealla. Streberillä oli runsaasti aikaa suomalaisvieraille. www.fillari-lehti.fi. Lahjoituspotin luovuttamista juhlistettiin syyskuussa järjestetyssä gaalassa. Joukkueissa ajavien 100 pyöräilijän ja noin 30 huoltajan tavoitteena on kerätä jälleen ennätyssuuri lahjoitus ja laajentaa toimintaa yhä useampaan kaupunkiin Suomessa. Pk-painotteinen harjoittelu sujui lopulta hyvin ja tuotti tuloksia. Ennätykseksi hyväksytään matka, joka on ajettu UCI:n hyväksymällä pyörällä, jolla kilpaillaan ratapyöräilyn tai maantien aika-ajoissa. UUTISIA & UUTUUKSIA PIKALINKKU 10 VUOTTA SITTEN Team Rynkebyltä ennätysshekki Fillari 6/2004 Kristian Karjalainen ja Heikki Anttila olivat käyneet Intensen tehtaalla Kalifornian Temeculassa. Kymmenen vuoden takaisissa Fillari-lehdissä oli nykyistä enemmän freeride- ja dirttityyppisten pyörien testejä, olivathan molemmat lajit tuolloin melkoista hottia myös Suomessa. Samalla integroidut jarrut poistettiin ja niiden paikat siistittiin aerodynaamisemmaksi. Jutusta paljastuu muun muassa, että Intensen M1-alamäkipyörillä on ajettu kisaa esimerkiksi Gianteiksi ja Mongooseiksi teipattuina. Tunnin ajossa on siis olemassa sekä vanha että nykyisten sääntöjen mukaan ajettu ennätys hieman samaan tapaan kuin keihäänheitossa. Tuolloin piti siis ajaa Merckx-aikakauden pyörällä, jossa oli tavallinen ratatanko, pyöreästä putkesta tehty kolmiorunko ja pinnakiekot. Mexico Cityssä 2300 metrin korkeudessa tehty ennätys pysyi voimassa peräti 12 vuotta. Myös pyörää koskeneet säännöt olivat lähes täysin vapaat, kunhan se oli niin sanotusti päältä ajettava ja renkaita oli kaksi peräkkäin. Edellinen ennätys 49,7 kilometriä oli Ondrej Sosenkan nimissä vuodelta 2005. Kuva: Kenneth Syvertsen Jens Voigt kesti totuuden tunnin! Totuuden tunnin, eli tunnin ajon säännöt muuttuivat UCI:n epäviisaalla päätöksellä lähes kivikautisiksi viime vuosituhannen lopussa. 18 Fillari Team Rynkeby Helsingin vuoden mittainen projekti huipentui ennätyssuuren 129 000 euron lahjoituksen luovuttamiseen Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten yhdistykselle Sylvalle. Valmentautuminen oli vaikeampaa, sillä kaikki yllättyivät kuinka hiljaa harjoituksissa piti ajaa, jotta pysyttiin pk-sykealueella. Intense oli ja on varmaan edelleen sen verran pieni putka, että itse pääpomo Je. Kyseessä oli hänen pitkän ammattilaisuransa viimeinen ponnistus ja mies siirtyy nyt pyöräilyeläkeläiseksi. Dahle ajaa nyt yli 40-vuotiaana edelleen ja voitti viime kesänä muun muassa marathonin maailmanmestaruuden Itävallassa. Kolmikko jatkaa Team Rynkebyssä ensi vuonna. Ennen kuin juttua päästiin tekemään, miesten piti löytää ?rma, mikä ei ollut ihan helppoa. Samalla totuuden tunti sai uuden alun, ja huhun mukaan ainakin Fabian Cancellara ja Bradley Wiggins hyökkäisivät ennätyksen kimppuun ensi vuonna. Paulus Palmqvistin jutussa Uskontona ?xed kerrotaan, mikä ?ksi on, miten sillä ajetaan ja mikä kiinteävälitteisellä ajamisessa on niin koukuttavaa. Team Rynkebyn porukassa ajoi myös kolme Re- sistentian valmentamaa polkijaa, Tea, Vexi ja Pasi, joiden kuulumisista kerrottiin Fillari-lehdessä aiemmin tänä vuonna. Henkilöjutun aiheena on norjalainen maailmanmestari ja olympiavoittaja Gunn-Rita Dahle, josta valokuvaaja Kai Stuht on loihtinut varsin hehkeitä studio-otoksia. Kaikki aerodynaamiset katteet oli myös kielletty
- Harjoittelumaasto on pääosin kivistä, juurakkoista ja mäkistä. Lähdin omatoimisesti maantiekisoihin ja Vähämetsän Jussin mukana myös maastoon ilman sen suurempaa houkuttelua. Kisapyörät hän hankki alkuvuodesta 2012. Kisoissa autetaan muita kuskeja yli tiimi- ja seurarajojen. Pyöräilyssä tavoitteena on uusia SM-mitalit XCO:ssa ja XCM:ssä sekä ajaa ensi kaudella koko XCO:n Nordik Cup -sarja. Kittilä kertoo käyttäneensä pyöräilyä yhtenä aerobisen harjoittelun muotona koko aikuisikänsä. - Tarkoitus on auttaa Oulun Hiihtoseura mitaleille SM-viesteissä ja päästä palkintopallille Suomen Cupin osakilpailuissa. Kuntopuoli Kittilällä on maastopyöräkisoja ajatellen toki kunnossa lapsesta asti jatkuneen hiihtouran ansiosta, mutta entä maastopyöräilyn vaatima tekniikka. 09 710 630, Ark. Pyrin jokaisella Vuokatinvaaran lenkillä hyödyntämään jotakin bikeparkin reittiä laskutaidon kehittämiseksi. Jos Kusti Kittilän menestys pyöräilyssä jatkuu kuluneella kaudella nähtyyn malliin, mies lupaa vaihtaa päälajia hiihdosta maastopyöräilyyn – vaikka aikoo jatkaa myös kilpahiihtoa. 10-18, La 10-15 | www.mountainbikeshop.fi. Pyöräilyn fysiikkaharjoituksiin Kittilä sai apua Marko Törmäseltä, joka tunnetaan vammaisurheilija Jarmo Ollankedon tandempyöräpilottina. Mies otti heinäkuussa hopeaa XCO:n SM-kisoissa Rovaniemellä ja nousi palkintopallille myös maastopyöräilyn maratonmatkan XCM:n SM-kisoissa syyskuussa. Hiihdosta 33-vuotiaalla Kusti Kittilällä on palkintokaapissaan muun muassa sprintin SM-kultamitali vuodelta 2007 ja pariviestin SM-hopea vuodelta 2009. Vanhana sprinttihiihtäjänä henkilökohtainen SM-mitali 50 kilometriltä pyörii yhä mielessä. Maastopyöräily imaisi minut huomaamatta mukaansa, Kittilä muistelee. Muutettuaan Vuokattiin hän otti pyöräilyn harjoitusohjelmaansa myös talvella pakkasjaksojen takia. Maantiestartteja oli esimerkiksi viime keväänä viisi. Entä mitä miehellä on mielessä alkavalla hiihtokaudella ja sitä seuraavalla pyöräilykaudella. Rajavartijana elantonsa ansaitseva Kittilä harjoittelee kotinurkillaan Vuokatissa, missä korkeuseroja riittää. Ikä: 33 vuotta Asuinpaikka: Vuokatti Seura: Oulun Hiihtoseura (hiihto), Oulu Triathlon & Cycling (pyöräily) Pituus ja paino: 179 cm ja 76 kg Parhaat kisamenestykset: Hiihdossa sprintin SM 2007, pariviestin SM-hopea 2009, MC:n pariviestin 8. Kusti Kittilä kehuu maastopyöräilijöiden olevan hiihtäjiä reilumpaa sakkia. Kittilä on paneutunut maastopyöräilyyn pitkälti metodilla ”polku opettaa”, sillä aloittaessaan kisauraansa hän ei juuri tuntenut muita kisakuskeja. Hyvinkään Pyöräilijöiden laatima XCM:n SM-kisojen rata oli teknisesti vaativin Suomessa koskaan. PERSOONA TEKSTI: MARKKU LIITIÄ KUVA: EMIL EKLUND KUSTI KITTILÄ Suomen kovimpaan maastopyöräkärkeen nousi kuluneen kesän ja syksyn aikana uusi nimi, paremmin SM-tason hiihtäjänä tunnettu sotkamolainen Kusti Kittilä. Aluksi kaatumisia tuli vähän, mutta reiden kapasiteetin ja vauhdin parannuttua törmäykset maapalloon ovat lisääntyneet, Kittilä virnistää. Kiitokset Korson ja Hyvinkään suuntaan oppitunneista! Kainuussa pääsee ajamaan maastoon vasta toukokuussa, joten Kittilä on pitänyt keväällä tapanaan ajaa muutaman maantie- ja tempokisan ennen maastoon siirtymistä. SMkultaa molemmissa lajeissa vei pitkän linjan ammattilainen Jukka Vastaranta. - Omistin maastopyörän vuodesta 1990 vuoteen 2004 ja myös ajoin sillä. Suosikkeja ovat Vuokatinvaaran vaellusreitit. - Nykyisin seuraan kisoissa ja treeneissä hyvin tarkkaan muiden ajolinjoja, mikä on hyvin antoisaa. Düsseldorfin osakilpailussa 2012, pyöräilyssä XCO:n SM-hopea 2014, XCM:n SM-pronssi 2014, Tahkon 60 km hopea 2013 Pyöräkalusto: Scott Spark 700 SL, Scott Scale 700 RC, Scott Scale LTD, Specialized Tarmac S-Works, Specialized Shiv S-Works Suksimerkki: Fischer Perhesuhteet: Avoliitossa Ammatti: Rajavartija Mieliruoka: Amarillo Sampler Mielimusiikki: Löytyy Matti Airaksisen levylaukusta FATBOY-MALLISTO 2015 HAE OMASI 2015 Fatboy Expert / 2599,- 2015 Fatboy / 1999,- 2015 Fatboy Pro / 3999,- • Uudistettu liike • Laaja Specialized -valikoima TERVETULOA TUTUSTUMAAN! • Body Geometry Fit -ajoasennon mittauspalvelu LOPUT 2014 MALLIT TARJOUSHINNOIN! MOUNTAIN BIKE SHOP | Läntinen Brahenkatu 8, 00510 Helsinki | Puh. Nurmijärven ja Hyvinkään maastoissa yhtenä 70 kilometrin kierroksena ajetussa kisassa Kittilä pokkasi pronssia. Ala-asteikäisenä lempipuuhaani oli kikkailla pyörällä kallioilla. Hiihtoa Kittilä on harrastanut pikkupojasta lähtien ja muistaa ensimmäisen kisansa olleen vaahtosammuttimen kokoisena hiihdetyt Hippohiihdot Pyhäjoella 1980-luvun puolivälin jälkeen. Monipuolinen lajitausta yleisurheilusta lumilautailuun helpotti pyöränhallinnan sisäistämistä uudelleen, kun aloin kisata kaudella 2012. Pari on muun muassa saanut paralympialaisissa hopeaa maantiepyöräilyssä. Vaihteluksi ajan nopeakulkuista kangaspolkua jyrkkäpiirteisessä harjumaastossa. - Muutama raskas ja huono talvi hiihdon parissa sai minut kokeilemaan kesäharjoittelussa jotain uutta
Fillari 21. UUSI LIIKKUJILLE SUUNNATTU TUOTEPERHE NYT LIDLMYYMÄLÖISSÄ! MONIPUOLINEN VALIKOIMA KUNTOILUN TUEKSI TARKOITETTUJA LISÄRAVINTEITA JA URHEILUJUOMIA
GAME CHANGER Authorized Dealers Chebici Järvenpää Hi5Bikes Helsinki ibike Helsinki Intersport Lielahti Tampere Nummen Pyörä Turku Pyörä Suvala Oulu Pyöräkeidas Salo Pyöräliike Lundberg Kerava R-Tech Suspension Tampere Suomen Urheilupyörä Nokia / Tampere Supersport Seinäjoki €529 Suggested Retail Price 3D from GPS files PC/Mac iPad/Android +500.000 Connects with Spotify Cloud based data analysis 500.000+ Routes Share on Social Media Real video Online Multiplayer Groups & Leagues FOLLOW US ON FACEBOOK www.cycleservicenordic.com www.facebook.com/CycleServiceNordic
Itse jatkan Italiasta muutaman tallikaverin kanssa Pariisiin FDJ.fr:n toimistolle suunnittelemaan tulevaa kautta. Tallin puolesta korvaavaa kisaohjelmaa oli vaikea rakentaa, mutta onneksi Suomen kalenteri tarjosi tilalle muutaman hyvän kisan. Lombardian jälkeen osa ajajista lopettaa kautensa ja siirtyy lomille. Muutaman kevyen päivän jälkeen siirryimme Lombardiaan tutustumaan uuteen reittiin. Kunto oli kuitenkin kaukana siitä, mitä se on parhaina päivinä, joten loppukauden kevennetty ohjelma oli siinä mielessä tervetullut. Se lannisti hieman joukkuetta, sillä Arthur oli juuri yksi niistä ajajista, joiden varaan olimme laskeneet loppukauden kisoissa. Kanada ja Lombardia tarjoavat tunnetusti kovaa kisailua, ja meillä on aina ollut motivoituneita ajajia mukana molemmissa koitoksissa. Kanadassa tiimiämme kohtasi epäonni, kun Quebecin maalisuoran viimeisillä metreillä joukkueemme Arthur Vichot kaatui murtaen solisluunsa. Thibaut näytti siellä kovaa kuntoaan ehkä liiankin innokkaasti, joten paras menestys jäi saamatta. Olin vielä pari viikkoa Puolan jälkeen kipeänä, joten toipuminen ja takaisin kuntoon pääsy näin loppukaudesta oli työn ja tuskan takana. Tapaaminen luo mahdollisuuden antaa nokikkain palautetta kuluneesta kaudesta. Elokuun alussa ajetun Puolan ympäriajon piti olla ponnahduslautana Vueltaan, jonka jälkeen kauden piti loppua Pekingin ympäriajoon. Reittiä on helpotettu jonkin verran edellisvuosista. JUSSIN MUKANA AMMATTIPYÖRÄILYN MAAILMASSA JUSSI VEIKKANEN Rullaillen kohti kauden loppua H yvät suunnitelmat kuulostivat liiankin hyviltä taas kerran, sillä jouduin muuttamaan loppusyksyn ohjelmaani aika radikaalisti. Varmaa on, että viimeiset kilometrit Bergamon ympäristössä tarjoavat huikeat puitteet kauden viimeiselle klassikolle. Tätä luettaessa tiedetään, miten se sopi kilvanajoon. Tämän jälkeen on aika siirtyä ansaitulle muutaman viikon lomalle lataamaan akkuja ja viettämään aikaa perheen parissa. Vietämme Pariisissa aikaa yhdessä dirikoiden kanssa käyden läpi kuluneen kauden ohjelman ja suunnitellen tulevaa. Italian kalenterista putosi pois muutamia Lombardiaa edeltäviä hyviä kisoja, joten tänä vuonna tilalla oli kahden päivän etappiajo Tour du Gevaudan. Kesän reissuissa vietettyjä päiviä on kiva muistella syksyllä, mutta mikään ei ole sen parempaa kuin kotona perheen parissa vietetty aika! Loppukauden kevennetty ohjelma oli tervetullut!. Sain kunnian uusia sopimukseni tulevalle kaudelle 2015, joten uudet tavoitteet on hyvä pitää kirkkaina mielessä. Lombardia on ollut muutamana vuonna Thibaut Pinot’n suuri tavoite, joten valmis- taudumme kisaan huolella ja ajan kanssa. Samalla uuden kauden aloitus lähtee helpommin käyntiin, kun meille kerrotaan mitkä tiimin pitkän tähtäimen tavoitteet ovat. Puolassa kaikki meni kuitenkin jostain kumman syystä oikein huolella penkin alle, joten Vuelta sai jäädä haaveeksi. Ennen lomille siirtymistä käymme ajamassa vielä Tour de Pekingin Kiinassa. Tärkeintä oli kuitenkin, että miehen kunto Lombardiaa ajatellen näyttää hyvältä, ja joukkue teki Gevaudanissa hienosti töitä. Tiesin että syys- ja lokakuussa minulla oli vielä tulossa hyvät reissut Kanadaan, Lombardiaan ja Pekingiin
Formula ykkösissä häntäpäässä kisaava Caterham on onnistunut tekemään tyylikkään maantiepyörän rungon. Tässä Giantin tyylikäs versio aiheesta. Levyjarrulliset maantiepyörät yleistyvät pikkuhiljaa. Teksti ja kuvat: Janne Lehti Eurobikessa esillä kaikki tarpeellinen – ja vähän muutakin PAKSUPYÖRIÄ, SÄHKÖPYÖRIÄ JA UUSI RENGASKOKO B+! Ei mitään järisyttävän uutta, mutta paljon kivaa ja tarpeellista. Siinä Eurobiken tämän syksyn tarjonta Friedrichshafenissa Saksassa. Paksupyörät ja Boschin sähkömoottorit olivat messuilla melkein pääosassa. 24 Fillari www.fillari-lehti.fi. Tässä KTM:n mallissa ne ovat samassa paketissa
Heidän uusin sovelluksensa tästä tekniikasta on krossareiden kisakäyttöön tarkoitettu yhdellä eturattaalla operoiva Force CX1. München yritti taannoin pistää Eurobikella kampoihin, mutta heidän tapahtumansa on nyt kuopattu. Kuin varkain on pakkaa sekoittamassa kuitenkin taas uusi pulleampi rengaskoko B+! Se tarkoittaa noin 3 tuumaa leveitä 27,5 ja 29 renkaita, eli eräänlaisia miniläskejä. Näillä kolmella brändillä on omat kauppiastapahtumansa heinä- ja elokuun aikana jossakin päin Eurooppaa, koska he haluavat saada tilaukset hyvissä ajoin sisään. Muutoksia on tehty ainakin etuvaihtajaan, vaihdekahvojen toimintaan ja poljinkampiin. Messuilla katseita keräsivät paksupyörien kaikki mahdolliset versiot: malleja löytyi 20 tuuman vannekoosta alkaen aina sähköavustettuun täysjousitettuun asti. Japanilaiset insinöörit ovat tehneet mielestäni mahdottomasta ratkaisusta todellisuutta, eli saaneet vaihtamisen ja jarruttamisen vaatiman tekniikan pakattua minimaaliseen tilaan. Myöskään Italiasta ei ole noussut Eurobikelle kansainvälistä kilpailijaa, vaikka Padovassa syyskuun puolen välin jälkeen pidettävä ExpoBici on vakiinnuttanut nyt paikkansa. Sähköavusteiset pyörät eivät ole enää kaupunkipyöriä, sillä usealla merkillä on omat versionsa ”sähkömaastopyörästä”. Eurobike on aina kerännyt kaikki alan isot pelurit saman katon alle, mutta viime vuonna Trek uskalsi jäädä messuilta pois. Aikaisemmin Athena EPS oli edullisin sähköistetty osasarja, mutta nyt Athena EPS on poistunut ja Chorus astunut sen tilalle. Sramin maantiepyörien osasarjoissa Red ja Force jatkavat entisellään ja Rival saa lisärattaan taakse. Levaripyöriä oli esillä jo parilla edelliselläkin kerralla, mutta nyt niitä oli selvästi enemmän. Näin siitä huolimatta, että näitä varmaan ensi keväänä esiteltäviä osia on jo nähty kisapeleissä. Tämän takia elokuun loppu on heistä liian myöhäinen ajankohta. Tänä vuonna Specialized ja Kona tekivät saman tempun. Sram on maastopyörien yhden eturattaan systeemeissä nykyään tiennäyttäjä. Eurobiken rooli tuntuu vakaalta, sillä kilpailijoita sille ei ole tällä hetkellä näkyvissä. Pieni pettymys oli se, ettei Sramin sähkövaihteista näkynyt vilaustakaan. Keski-Euroopassa enduro on nykyään kova sana ja siihen tarkoitettuja pyöriä oli tietysti näytillä. Campagnololla uutta ovat mekaanisten Super Recordin ja Recordin tuoreet versiot. DH-fillarit ja muut pitkäjoustoiset, raskaaseen alamäkiajeluun tarkoitetut pyörät olivat sen sijaan hiukan taka-alalla. E urobike on maailman suurin pyöräalan messu, joka järjestettiin Saksan ja Sveitsin rajalla sijaitsevan Bodenseen-järven rannalla nyt 23:tta kertaa. Housujen rypyt on melko taidokkaasti maalattu! Enduropyörät olivat näkyvästi esillä messuilla. Toinen syy Eurobiken hylkäämiseen on varmaan ollut se, että messuilla on jo liikaa hulinaa. Chorus on nostettu sähköisten EPS-sarjojen joukkoon. www.fillari-lehti.fi Maantiepyörien uutuudeksi voidaan kai vielä laskea levyjarrut. Fillari 25. Toinen maantiepyörien "uutuus" on ehdottomasti se, että erityisesti italialaiset ovat saaneet säädettyä pyöriensä väritykset erittäin hyvin kohdalleen ja samalla runkojen erikoiset muodot ovat kadonneet. Niitä löytyy laidasta laitaan – lähes maraton-tyylisistä hiilikuitufillareista enduro- ja dh-pyöriin! Osarintamalla Saksaan ei ollut säästelty mitään uusia juttuja, mutta oli mielenkiintoista nähdä luonnossa muun muassa Shimanon mekaaninen maantiepyörän vaihdekahva, jolla käytetään hydraulista jarrua. Shimanon maantiepyörien osissa 105-sarjalla on vuoro uudistua, mistä näkyvin osoitus on yhdestoista takaratas. Tässä uuden Juliana-merkin naisille tarkoitettu enskapeli. Muuten todelliset uutuudet olivat maastopyöräpuolella harvassa, sillä 26-tuumaisten siirtyminen taka-alalle 27,5-tuumaisten tieltä ei ole enää mikään uusi juttu
Jarrut ovat hydrauliset. MAANTIEPYÖRIÄ Vial Evo on AX Lightnessin uusi, noin 700 -grammainen runko. Bianchin hiilikuiturunkoinen krossari on nimeltään Zolder. Cannarin alumiininen CAAD10 on edelleen tuotannossa. Torgny oli kymmenisen vuotta sitten Cannondalella suunnittelijana, missä hänen käsialaansa oli hiilikuituinen Synapse. BMC:n tulevaisuuden tutkielmassa on yksipuoleiset haarukat edessä ja takana. Colnagon uusi monokokkirunko, jonka kehitystyössä on ollut mukana Ferrari. Kokoonpanossa on Shimanon uudet kahvat, jotka siirtävät vaihteita vaijerivetoisesti. 26 Fillari www.fillari-lehti.fi. Runkoa on muotoiltu virtaviivaisemmaksi ja takajarru piilotettu keskiön taakse. Ohjainkannatin ja ohjaustanko sekä satulatoppa ja satula ovat selvästi tiukemmin kokonaisuuden osia. Runko painaa vain noin 1100 grammaa, joten se rökittää vaa’alla monet kuiturungot. Suunnittelu on tapahtunut norjalaisen Torgny Fjeldskaarin johdolla. Pyörässä on uudet Shimanon 105-vaihteet ja Avidin mekaaniset jarrut. Bianchin In?nito CV:stä on myös levyjarrullinen versio
(Rapid Thru Axle Technology) läpiakselit. Colnago juhlistaa merkin 60-vuotista uraa C60-mallilla. Focuksen Mares AX 2.0 -mallissa on 105-sarjan uudet kahvat ja vaihtajat sekä TRP:n HyRdlevyjarrut. Tästä mallista on tarjolla kuusi värivaihtoehtoa. Marin Lompard on työmatkaliikenteeseen ja hiekkatieajeluihin säädetty krossari. De Rosan rungot on pääasiassa valmistettu hiilikuidusta, mutta titaani pysyy myös tuotannossa. Muita De Rosan käyttämiä runkomateriaaleja ovat teräs, alumiini ja skandium. Runko tehdään käsityönä Italiassa ja niitä valmistetaan vain 60 kappaletta. Tämä De Rosan hiilikuituinen King XS oli yksi messujen hienoimmista ajopeleistä. Edessä ja takana on krossareihin kehitetyt R.A.T. www.fillari-lehti.fi Fillari 27
Ridleyn X-Bow 20 Disc Allroad on valmiiksi varusteltu krossari, josta on näin tehty tyylikäs yleiskäyttöinen pyörä. 28 Fillari www.fillari-lehti.fi. Storckin T.I.X. MAANTIEPYÖRIÄ Kiritykki Andre Greipelin uusi työkalu on tämä Ridleyn Noah SL. (This Is Cross) on tyylikäs hiilikuituinen krossari, jonka runkosetti maksaa Saksassa melkein 2000 euroa. Uusi runko on hiukan aikaisempaa kevyempi, mutta myös jäykempi. Sarto on uusi italialainen merkki, joka oli nyt ensimmäistä kertaa esillä Eurobikessa. Pelagon osastolla oli esillä musta Sibbo, joka käy mainiosti sekä hiekkatieajeluun että työmatkapyöräksi
Lapierren Aircode Red on malliston virtaviivainen maantiepyörä, jossa on nimestä huolimatta Dura-Acen osat. Canyonin virtaviivainen maantiepyörä on nimeltään Aeroad CF SLX. Kuvan mallin nimi on Purosangue eli puhdasverinen. Grade Carbon Ultegra on GT:n näkemys Gravel Grinding -pyörästä. Giantin panostus naisten tuotteisiin näkyi Eurobikessa LIV:n isona osastona. Pyörän muotoilu palkittiin Eurobikessa, mutta tärkeämpää lienee se, että pyörällä on otettu voittoja kisoissa. Scappa on uusi pyörämerkki, joka antaa Italiassa valmistetuille rungoilleen elinikäisen takuun. KTM:n Canic on hiilikuituinen levarikrossari, jossa on läpiakselit edessä ja takana. Rungossa on siistit läpiviennit vaijereille ja jarruletkuille. www.fillari-lehti.fi Fillari 29. LIV Brava SLR on levyjarrullinen krossari naisille, josta Giantin nimi löytyy vain putkiosista. Pyörän keskiö on krossariin verrattuna matalammalla ja takahaarukka on puoli senttiä pidempi (43 cm)
Tämän mallin nimi on Twentynineplus ja keskiön kohdalla oleva Pinionin vaihdelaatikko antaa 18 vaihdetta. Valinta tehdään ohjaustangon vivusta. Nino voitti tuon osakilpailun, mutta Julien Absalon voitti koko cupin. Rengaskoko on 26x2.75 tuumaa ja näin leveyttä on sen verran reilusti, että erityisesti takahaarukassa on normaalissa rungossa ahdasta. www.fillari-lehti.fi. Surly Instigator 2.0 edustaa 26+-sarjan pyöriä. 30 Fillari Hollantilainen Pilot Cycles tekee runkoja titaanista. Patrol on Transition Bikesin 27,5-tuumainen enduromalli, jossa etupää joustaa 160 ja takapää 150 milliä. MAASTOPYÖRIÄ Nino Schurterin 27,5-tuumaisilla tuubikiekoilla varustettu täysjousitettu Scott näytti siltä, että se oli tuotu paikalle suoraan Meribelistä MC:n osakilpailusta. Renkaiden koko on 29x3.0 tuumaa. Kiekot ovat 27,5 -tuumaiset. Cannondale Trigger on kevyt hiilikuiturunkoinen enduromalli, jonka takapään joustomatka on 140 tai 85 milliä. Kyseessä on siis 29+ ”paksupyörä”
Tässä kokoonpanossa on lisäksi Lauf Forksin erikoinen joustokeula, joka painaa alle kilon. Salsan Beargrease on hieno hiilikuituinen paksupyörä. www.fillari-lehti.fi Fillari 31. Rocky Mountainin Altitude Rally Edition on 27,5-tuumaisilla kiekolla varustettu enduropyörä, josta löytyy edestä 160 ja takaa 150 milliä joustoa. Open on kuuluisa kevyistä jäykkäperäisistä maasturin rungoistaan. Kun runko on valmistettu alumiinista, hinta jää alle 4000 euron. Felt Compulsion 10 on uusi enduromalli, jossa on 27,5 tuuman kiekot ja 160 milliä joustoa molemmissa päissä
Kyseessä on siis EU:ssa tieliikenteeseen laiton moottori, sillä nykyinen tehoraja on 250 wattia. e-BIKE Hiukan taka-alalla muutamia vuosia ollut Manitou tekee paluuta joustokeulojen markkinoille. Spitzingin enduropyörässä on 850 watin moottori ja 150 milliä joustoa edessä ja takana. Feltin sähköistetyssä paksupyöräisessä moottori helpottaa nousuista selviytymistä. Tässäkin mallissa käytetään Boschin voimalaitetta, joka näyttäisi tällä hetkellä olevan yleisin merkki. Canyon on enduromallissaan seurannut Mondragerin viitoittamaa tietä rungon mitoituksessa: Vaakaputken pituus on L-koossa peräti 64,8 senttiä ja ohjainkannatin on todella lyhyt. 32 Fillari www.fillari-lehti.fi. Saksalainen Brosen moottori on tässä istutettu Rotwildin täysjousitettuun runkoon. Tässä Propainin Sixpackissa on kiinni Manitoun Mattoc
www.fillari-lehti.fi Fillari 33. Kyllä lapsillakin pitää olla omat paksupyöräisensä. Akut kulkevat kuljettajan repussa. Osat ovat kalliimmasta päästä, ja kokonaisuus on tehty maratontyyliseen käyttöön. Pyörän olemus ja sähkömoottori eivät ainakaan luomupyöräilijän mielessä sovi kunnolla yhteen. Tämän Rocky Mountainin runkoon on istutettu sähkömoottori keskiön etupuolelle. BionX:n napamoottorit tekevät kiekoista hurjan näköiset. Cube Stereo 120 Super HPC SLT 29 on hiilikuiturunkoinen ja säästelemättä kevyeksi varusteltu nopea maasturi. Cuben 29-tuumaisessa sähkömaasturissa on hiilikuituinen runko ja Boschin ”moottori”. Tämän Eurobikessa palkitun pyörän rengaskoko on 20x4.0 tuumaa. Siinä yhdistyy lähes maratonpyörän keveys ja endurotyyliset ajo-ominaisuudet
Näitä saksalaisten B+-kooksi nimeämiä ylileveitä ”minifättejä” oli esillä muutamalla muullakin valmistajalla kaikkiin kolmeen vannekokoon. Erilaisista ajoasennon mitoitusjärjestelmistä alkaa olla runsaasti tarjontaa. www.fillari-lehti.fi. Procore tulee lateksilla tiivistetyn päällysrenkaan sisään, mutta siihen pumpataan erillinen ja ulkorengasta korkeampi paine. Tässä levyjarrulliseen krossariin tai maantiepyörään sopiva hiilikuituinen avokiekko R3. Reynoldsin hiilikuituinen Assault-avokiekko levyjarrulliseen maantiepyörään tai krossariin. Tässä Gurun testipenkki, jota voidaan säätää suoraan tietokoneelta. Novatec on monille tuttu nimi navoista, mutta heidän kiekkovalikoimansa on jo aika kattava. Maguran uusi hydraulinen vannejarru on edullisempi versio Cervélon aeropyörään suunnitellusta RT8-mallista. Schwalben Jumbo Jim on paksupyöräisen maasturin rengas, jonka leveydet ovat 4 tai 4.8 tuumaa ja vannekoko on 26 tuumaa. Kuvan hopeinen putki on ”jarruletkun” alkupää. Schwalben Procore on uutuus, joka mullistaa rengastekniikkaa. Hinta on saatu puristettua alle tonnin sillä, että mittalaite on vain toisessa polkimessa. TARVIKKEITA Garminin uusi wattimittari on nimeltään Vector S. Procore suojaa kovissa tärskyissä vannetta ja päällysrengasta, joten se mahdollistaa jopa alle yhden barin rengaspaineen. 34 Fillari Maxxiksen 29+-renkaan koko on 29x3.0 tuumaa. Mekaanisen vaihdekahvan ja hydraulisen jarrun yhdistäminen on vaatinut insinööreiltä miettimistä
• Saat reaaliaikaista ohjausta kaikkiin urheilulajeihisi • Näet todellisen palautumisen tason, kun laite yhdistää harjoituskuormituksen 24/7 aktiivisuuteen • Voit suunnitella ja analysoida suorituksesi välittömästi ja yksityiskohtaisesti Polar Flow -mobiilisovelluksessa ja -verkkopalvelussa Älykästä ohjausta, jo vuodesta 1977. Lue lisää polarv800.com/fi. Frederik Van Lierde IRONMAN maailmanmestari V800. Voittajien valinta. Monipuolinen harjoitustietokone integroidulla GPS:llä auttaa sinut huippusuoritukseen juuri oikealla hetkellä. Jos tavoitteesi ovat korkealla, on Polar V800 valintasi
Nykyään yhä useammassa krossarissa ne ovat jopa hydraulisia. Ainoastaan jäykkäperäinen 29-maasturi tulee monikäyttöisyydessä lähelle cyclokrossaria. Etenkin Belgian suunnalla talvisin ajettavat cyclocrosskisat ovat kovia yleisömagneetteja. Kumpaankin käyttöön sopii myös krossari. Talveksi siihen voi laittaa nastarenkaat. Meillä paras maantiepyöräilykausi on lyhyt ja sorateitä riittää. S uomalaiset pyörien maahantuojat ja kauppiaat kertovat, että heidän ulkomaiset kollegansa usein äimistelevät cyclokrossarien valtavaa suosiota Suomessa. Se sopii niin työmatkoille, asiointipyöräilyyn, hiekkateille, poluille, asfaltille kuin myös maantiepyörän korvikkeeksi, etenkin jos siihen hankkii vaihtokiekot maantierenkailla. Jos pieni omakehu sallitaan, Fillari-lehti on vahva osasyyllinen suomalaiseen krossaribuumiin. TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ | KUVAT: JUKKA HELMINEN MITÄ RAHALLA Levyjarrut alkavat olla uusissa cyclokrossareissa itsestäänselvyys. Meillä myynnin jakauma krossarien ja maantiepyörien välillä on krossarivoittoisempi kuin oikeastaan missään muualla. Kevään ja syksyn rospuuttokeleillä krossari on mitä passelein ajokki, etenkin jos sen varustaa lokasuojilla. Samalla selvisi se, antaako kallis ajopeli siihen sijoitetulle rahalle vastinetta. 36 Fillari Tavallinen pyöräilyn harrastaja ajaa Keski- ja Etelä-Euroopassa lenkkinsä mieluummin maantiepyörällä, jollei sitten sotke jäykkäperäisellä maasturilla pitkin metsissä ja rinteillä risteileviä tieuria. Olemme vuosikausia toitottaneet krossarin erinomaisuutta kätevänä yleispyöränä. www.fillari-lehti.fi. Vuoristojen teille krossarien välitykset ja levyjarrut passaisivat niin ikään erinomaisesti. Koeajoimme seitsemän levarikrossaria, joiden hintahaarukka ulottuu 1399 eurosta 5999 euroon. Kesälomalla sillä voi lähteä pyöräretkelle. Moni jopa asuu sellaisen varrella. Cyclokrossarien suosiota Suomessa selittävät tietysti meikäläinen ilmasto ja tiestö. Eteläisemmässä Euroopassa cyclokrossarit ovat toistaiseksi olleet ennen kaikkea kisakuskien suosimia välineitä talvikaudella
Hieman happamasti ajatellen koko Gravel Grinding kuulostaa hieman ruudin keksimiseltä kolmanteen kertaan. Meillä Gravel Grindingillä on siis pitkät perinteet ajalta ennen koko termin keksimistä. Tosin siinäkin alkaa kilpailumeininki painaa päälle. Mikäpä siinä, valtavirrasta poikkeavat tuotteet piristävät silmää ja ovat usein myös laadukkaita. Niillä uskaltaa sukeltaa pahaankin alamäkeen. Suuressa maailmassa on nähty jo hissitolpalla varustettuja, kippurasarvisia Gravel Grindereita. Miksi cyclokrossarilla ajaminen sille tyypillisessä ympäristössä pitää nimetä uudelleen. Tämän alalajin nimeämme Trail Grindingiksi. Pyöräily on musiikin tapaan jakautunut yhä useampiin alalajeihin, hienosti sanottuna genreihin. Näppärä ”tankopena” pystyy ajamaan niillä jopa kohtuukinkkistä polkua vauhdikkaasti ja ilman rengasrikkoja. Suomen oloihin Gravel Grinding sopii kuin paksusankaiset rillit hipsterin nenälle. Amerikkalaiset näkivät pari-kolme vuotta sitten valon ja oivalsivat, että pyörällä voi ajaa myös hiekkatiellä – eikä sii- www.fillari-lehti.fi hen välttämättä tarvita edes maastopyörää! Gravel Grinding oli syntynyt. > Canyon Infinite AL 8.0 > Felt F5X > Focus Mares AX 3.0 Disc > Kona Jake The Snake > Rose Pro DX Cross-3100 > Stevens Vapor Disc > Trek Boone 9 koisilla pyörillä, ja vielä sinkuloilla! Sodanjälkeisessä Suomessa (ja vielä pitkälle 60-luvulle) päällystetyt tiet olivat harvinaisia etenkin maaseudulla, mutta polkupyörä oli lähes jokaisella. Edes Brittilään asti ei tarvitse mennä, sillä esimerkiksi kotimaisen Pelagon Sibbo taipuu sopivalla rengasvalinnalla Gravel Grinderiksi. Okei, nimitys juontaa juurensa seuduilta, joilla cyclocross tarkoittaa puistossa lyhyellä radalla ajettavia kilpailuita, joissa tavallinen pyöräilijä joutuu tyytymään katsojan rooliin. Niin on myös krossarilla ajaminen. Siellä maastojuoksu on ”ammattilaisten” kisahommaa, kun taas taannoin ”keksitty” polkujuoksu on paljon rennompaa menoa. Fillari 37. Gravel Grinding taas tuo kenelle tahansa pyöräilijälle vapauden seikkailla siellä missä lystää. Krossareissa vakiona olevilla 32-33-millisillä kumeilla tosin pärjää meikäläisillä päällystämättömillä pikkuteillä vallan mainiosti. Kunnon puristin Gravel Grinding -fillari on luonnollisesti teräsrunkoinen ja pienen pyöräfirman valmistama, kernaasti käsityönä vaikka Englannissa juotettu tai hitsattu. Vaikka Gravel Grinding on terminä uusi, myös se on ehtinyt jakautua genreihin. KOEAJOSSA 7 LEVYJARRULLISTA CYCLOKROSSARIA SAA. Varusmiehet ovat pakkoharrastaneet lajia vuosikymmenet tyyliin sopivilla teräsrun- Gravel Grindingin harrastajat vaihtavat pyöriinsä usein mahdollisimman leveät, vähintään 40-milliset renkaat. Vähän sama juttu kuin juoksupuolella
Ilahduttavasti kaikissa testin pyörissä on tällä kertaa kunnon renkaat. Hiekkateillä ja poluilla ensiasennuskumit ovat omiaan. Työsylinteri on jarrusatulan yhteydessä, johon menee kahvalta vaijeri. Monen uutuusmallin tuotanto on vasta käynnistymässä ja pari luvattua pyörää ei saapunutkaan meille ajoissa. Maantiepuolella levyjarrujen yleistymistä on toistaiseksi hidastanut se, että ne ovat kiellettyjä kisapyörissä. Nyt kun levyjarrut ovat lyöneet itsensä läpi krossarimaailmassa, krossarit soveltuvat Suomen olosuhteisiin jopa entistä paremmin. Jos mennään vielä kauemmas historian hämäriin, Jannella oli käytössään mekaanisilla levyjarruilla varustettu krossari jo viitisentoista vuotta sitten samoihin aikoihin, kun levyjarruja alkoi tulla maastopyöriin. KOEAJOSSA 7 LEVYJARRULLISTA CYCLOKROSSARIA Canyon Infinite AL 8.0, Felt F5X, Focus Mares AX 3.0 Disc, Kona Jake The Snake, Rose Pro DX Cross-3100, Stevens Vapor Disc ja Trek Boone 9 Krossarien vakiorenkaiden koot johtuvat UCI:n kilpailusäännöistä, joissa renkaiden leveys on rajoitettu 33 milliin. Emme tällä kertaa asettaneet pyörille hintahaarukkaa ensinnäkin siksi, että halusimme testiin tuoreita jarruvaihtoehtoja. Ostajan on viisaampaa määrittää itselleen sopiva hintaluokka ja pohtia valintaansa sen pohjalta. Jarrupalojen ja vanteen välissä hieroutuva hieno hiekka syö vanteita rotan lailla. Koska testipyörien hintahaarukka on laaja kuin Suomen talouden kestävyysvaje, olisi epäreilua pisteyttää pyöriä normaaliin tapaan keskenään. Pyörä oikeastaan rakennettiin levyjarrujen ympärille, sillä siihen teetettiin niille sopiva alumiinirunko hartolalaisessa Finnpeakissa. Toinen syy on siinä, että vuoden 2015-mallisia krossareita on tähän aikaan vuodesta saatavilla aika nihkeästi. Levyjarruissa tätä ongelmaa ei ole. Cyclocrossikisoissa levyjarrullisilla pyörillä on sen sijaan saanut ajaa jo kaudesta 2010-2011 lähtien. Stevensissä, kuten useimmissa muissakin testipyörissä, on 11-28-pakka. Koeajon fillareista Rosessa, Stevensissä ja Trekissä on Shimanon hydrauliset levarit, Rosessa ja Trekissä yhdistettyinä sähkövaihteiden DI2-kahvoihin. Hintaskaala alkaa Canyonin 1399 eurosta päätyen hiilikuiturunkoisen ja sähkövaihteisen Trekin 5999 euroon. Jos suurin osa ajoista tapahtuu päällystetyillä teillä, renkaat kannattaa vaihtaa sileämpiin ja paremmin pistosuojattuihin. Canyonin pakassa isoin ratas on 32-piikkinen, joten välitykset ovat tarpeeksi kevyet mäkiseen maastoon ja pehmeälle pinnalle. Testipyörissä on hyvä kattaus erityisesti krossareihin tarjolla olevista nestetoimisista levyjarruista. Kattauksen yleisin rengasmerkki on Schwalbe, mutta esimerkiksi Konaan on hieman yllättävästi valittu Challengen hyvät Grifo Compit. 105-sarjan pakka muuttui tulevalle mallivuodelle 11-rattaiseksi kalliimpien mallien tapaan. Alkuun krossarilevarit olivat vaijerivetoisia, sillä hydraulijarrujen öljysäiliön ymppääminen maantiekahvaan oli haasteellista. Levyjarrut lisäksi purevat nollakeleillä myös tilanteissa, joissa vanteisiin jäätyvä vesi tiputtaa vannejarrujen tehon liki nollaan. Kaikissa testin pyörissä oli Shimanon vaihteensiirto. Myös hiekoitussepelin murut menevät nappularenkaasta läpi turhan usein. RockShoxilla oli jo Shimanon 105-sarjassa on nyt 11 takaratasta ja vaihdekahvan toiminta on entistä lähempänä Ultegraa. Rapakeleissä vannejarrut ovat vanteiden surma. F-lehden päätoimittaja Janne Lehti tosin oli tuolloin ajanut talvikauden lenkkinsä hydraulisilla levareilla varustetulla krossarilla iät ajat. Ryhmän kalleimmissa pyörissä Rosessa ja Trekissä on sähkö-Ultegrat, Stevensissä perinteiset Ultegrat ja kaikissa muissa 105-sarjan vaihteet. Feltinkin takahaarukkaan mahtuu pyörimään ainakin 35-millinen rengas. Naisille ja erityisesti pienikätisille kauniimman sukupuolen edustajille suosittelemme ehdottomasti hydraulisia levyjarruja, sillä niitä ei tarvitse puristaa rystyset valkoisina. TRP:n valmistamat Feltin jarrut ovat hydraulisten ja mekaanisten risteymä. Hydraulisista jarruista puuttuu vain Sramin versio aiheesta. Kun esteet levarikrossarien yleistymiselle katosivat muutama vuosi sitten, pyörien valmistajat tarttuivat mahdollisuuteen hanakasti. Noviiseille tiedoksi, että Finnpeak ja sen omistaja Asko Tuukkanen tunnettiin takavuosina itse suunnitelluista maastureistaan ja maantiepyöristään, jotka tuolloin olivat muutaman vuoden ajan aika yleisiä kisojen lähtöviivoilla. Rosessa on takana poljinvoimaa vaativa 11-25-pakka. Mutta ei huolta: jos kisaaminen ei ole päällimmäisenä mielessä, kaikkiin testattavina oleviin krossareihin Feltiä lukuun ottamatta mahtuu huomattavasti vakiota leveämmät renkaat. Belgialaisfirma on keskittynyt krossarin renkaisiin, ja aiemmissa testeissämme Challengeja on nähty lähinnä Ridleyn pyörissä. Etuvaihtaja muuttui myös samanlaiseksi kuin Ultegrassa, eli vipu on pidempi ja vaih- Sähköisellä Ultegra Di2 -vaihtajalla ketju siirtyy rattaalta toiselle nopeasti ja vaivattomasti, eikä toiminta sekoa vaikka pyörä pomppii ja täristää maastossa. Nyt ratkaisu tekee paluun krossareissa ja levarimaantiepyörissä. www.fillari-lehti.fi. Takaisin nykypäivään. Lopuissa kolmessa pyörässä on perinteisemmät vaijerin välityksellä toimivat levyjarrut. 38 Fillari Ultegran takavaihtaja siirtää ketjua täsmällisesti ja hyvin napakasti. Nyt hydrauliset levyjarrut yleistyvät nopeaan tahtiin krossareissa. Alapäästään jarrut ovat nestetoimiset. Hydrauliset jarrut ovat vaijeriversioita tehokkaammat eivätkä niiden palat vaadi säätöä. parikymmentä vuotta sitten vastaava jarru maastopyöriin. Käytössä oli vuoronperään kolme eri muutossarjaa, joissa vaijeriveto muutettiin hydrauliseksi ohjaustangon alle asennetussa boksissa, missä sijaitsi työsylinteri. Pieninappulaiset krossarirenkaat rullaavat mainiosti myös asfaltilla, mutta kuluvat nopeasti
Tottumiskysymyksiä. Uudet taas muistuttavat Ultegraa. Ultegra sai jo viime kaudella pidemmän etuvaihtajan vivun, joka keventää toimintaa. Vasta-alkaja ei myöskään pysy aina aivan kärryillä siitä, mikä pykälä on kulloinkin päällä. teiden käyttö herkempää. Jos kuitenkin hauskuttaa itseään poluilla ja jyrkkäpiirteisessä maastossa tai haluaa varmistaa herkän pyörityksen kevään pehmittämillä imuttavilla hiekkabaanoilla, kannattaa takapakassa olla vähintään 30-piikkinen ratas tai jopa isompi. Testin kallein pyörä Trek on luonnollisesti hiilikuiturunkoinen. Uuden satavitosen vaihdevivun liike on lyhyt ja vipu kääntyy erittäin vähällä voimalla. www.fillari-lehti.fi Jumboksi jää Focus, jonka kiekot ovat ainoina yli nelikiloiset. Mutta aitoon krossailuunhan kuuluu jalkautuminen aika ajoin. Testin toiseksi kallein pyörä, 2395 euroa maksava Rose, taas on alumiinirunkoinen. Rosessa on kisakireä 11-25-pakka, jonka kanssa osa ajajista saattaa joutua tiukimmissa pehmeäpohjaisissa kinkamissa pulaan. Jos ostaja tyytyy vaijeri-Ultegroihin, hinta tipahtaa noin 600 euroa. Ne riittävät hyväpintaisella hiekkatiellä ja asfaltilla oikein hyvin myös vähemmän ajaneen kuntoilijan käytössä. Fillari 39. Testi-Rosen kokoonpano muuttuu ensi vuodelle hieman ainakin kiekkojen osalta, ja hinta nousee 2500 euron kieppeille. Toiseksi sijoittuvan Stevensin kiekot ovat vain 210 grammaa painavammat. Kaikissa testin pyörissä on kovajalkaiselle ja -kuntoiselle parhaiten sopivat 36/46-rattailla varustetut kammet. Vaikka vaihtopainikkeet ovat samoilla kohdilla kuin vaijeritoimisessa versiossa, menee aikansa ennen kuin vaihtaminen sujuu täysin moitteetta. ”Kliksu” on riittävän selkeä, joten ajajalle ei jää epäselvyyttä, vaihtuiko pykälä vai ei. Kaikissa pyörissä oli edessä 36/46-välitykset. Shimanon kammet eivät istu suoraan BB30-runkoon, joten ratkaisullaan Felt välttää sovittimien käytön. Painonsäästö tulee krossaria ostaessa kalliiksi. Focuksen ja Canyonin testipyörät ovat tämän vuoden mallia ja kymppipakkaisia, mutta niissäkin ensi vuoden mallit ovat luonnollisesti 11-lehtisillä pakoilla. Toinen hiilikuiturunko löytyy 4000 euroa halvemmasta (1999 e) Feltistä. Testin halvin pyörä Canyon taas on hitusen kevyempi kuin tuhat euroa kalliimpi Rose. 105-sarjan uudistumisen myötä ei sen ja Ultegran toiminnassa huomaa mitään selvää eroa. Kiekkojen (mukana renkaat, pakka, jarrulevyt ja pikalinkut) painokisassa voiton vie Trek hienoilla ja kalliilla Hedin kiekoillaan. Canyonissa isoin takaratas on 32-hampainen. 105 onkin hinnan, laadun ja toiminnan suhteen ehkä se Shimanon viisain osasarja Sähkö-Ultegra toimii kuin ajatus – etenkin sitten, kun siihen tottuu kunnolla. Ei muuta kuin valitsemaan! Keskikuvassa on Focuksen 105-sarjan vanhan mallin kammet ja etuvaihtaja. Se näkyy myös pyörän kokonaispainossa, joka nousee yli kymmenen kilon. Uudistetun 105-sarjan etuvaihtaja on mitoituksiltaan identtinen Ultegran ja Dura-Acen kanssa, eli siinäkin on pitkä vipu, joka tekee vaihtamisesta erittäin kevyttä. Rungossa on vä- rinöitä vaimentamassa Trekin maantiemallista Domanesta tuttu Iso-Speed -vaimennuspalikka. Testin pyöristä takaa löytyy yleensä 11-28 pakka. Siinä hintaa nostavat sähkövaihteet. Feltiin on valittu FSA:n poljinkammet, koska runko on tehty BB30-laakereille. Trek painaa noin kilon samalla vaihteistolla varustettua Rosea vähemmän, mutta pyörien hinnoissa on eroa 3600 euroa. Runko säilyy samana
Canyonin Avid BB7 Road SL -jarrut ovat hiukan päivitetty malli Focuksen Avideista: niitä on vähän kevennetty, mutta jarrupalojen etäisyys säädetään edelleen samalla tavalla molemmilta puolin käsin kiertämällä. 5. 2. KOEAJOSSA 7 LEVYJARRULLISTA CYCLOKROSSARIA Canyon Infinite AL 8.0, Felt F5X, Focus Mares AX 3.0 Disc, Kona Jake The Snake, Rose Pro DX Cross-3100, Stevens Vapor Disc ja Trek Boone 9 Trekin emäputkesta löytyy samoja muotoja kuin Madonesta ja Domanesta. Konassa olevat Hayesin mekaaniset jarrut tarjoavat riittävästi tehoa, vaikka eivät olekaan mitkään superluokan pysäyttäjät. 2. Lisäksi kaikilla pyörillä kierrettiin samaa noin neljän kilometrin lenkkiä, jonka alkuosassa on parikin putkelta ajettavaa asfalttinousua, muutama loiva vauhdikas kaarre ja yksi nopean alamäen jälkeinen ysikymppinen asfalttimutka. Focuksen Avid BB7 Road -jarruissa palojen säätö tehdään jarrusatulan kahdesta nupista kääntämällä. 4. Seuraavaksi siirrytään karkealle sepelille ja pienen nousun jälkeen pudotetaan jyrkkään myötämäkeen, jota seuraa väärinpäin kalteva rupinen 90-asteinen mutka. Boone on yksi tämän hetken hienoimmista krossarin rungoista. Tällä usein käyttämällämme lenkillä varmistamme sen, että jokainen pyörä saa samanlaisen kohtelun, eikä kuuluisa kulloinenkin perstuntuma pääse vaikuttamaan arvioihin. Rosen, Stevensin ja Trekin jarruja voi käyttää helposti pelkällä etusormella maastossakin. Ne ovat järkevä ja edullinen ratkaisu erityisesti, kun haluaa korvata nykyiset mekaaniset jarrut paremmilla ja vaivattomammilla. Maastopätkän jälkeen jatketaan hyväpintaista hiekkapohjaista maalaistietä asfaltille ja edessä on noin 500 metrin pituinen penkistä ajettava nousu. Feltin semihydrauliset TRP:n jarrut sijoittuvat ominaisuuksiltaan mekaanisten ja hydraulisten väliin. Vajaan kilometrin täristävän sepelipätkän jälkeen sujahdetaan juurakkoiselle polulle, jossa on peräperää mutkia ja lyhyitä putkelta spurtattavia mäkiä. Kannattimen alla olevan boksin kautta ladataan rungon sisään piilotettu akku sekä hoidetaan vaihteiden ohjelmiston muokkaukset ja päivitykset. Testi tehtiin F-lehden standardityyliin ajamalla usean henkilön voimin pitkiä lenkkejä vaihtelevassa maastossa. Renkaat suodattavat hyvin tärinöitä ja kumi pureutuu hienosti alustaan, mutta asfaltilla ne kuluvat nopeasti loppuun, kuten muutkin kapeat nappularenkaat. 40 Fillari Konassa on krossailuun hienosti sopivat Challengen renkaat. 4. Loppuosa on nopeaa maantien laidassa posottelua. Hydrauliset jarrut (kuvassa Rosen takajarru) vaativat jarrutyypeistä vähiten ylläpitoa ja näppivoimia. 5. Jarruvaijeriin ei siis tarvitse koskea. 1. www.fillari-lehti.fi. 1. 3. 3. Testisession aikana saatiin nauttia hienoista syyskeleistä ja toisaalta vesisateesta, joten jarrut ja renkaat pääsivät koetukselle myös ääriolosuhteissa
Suositushinta on 34,95 euroa. Jos haluaa tehdä krossaristaan polkuohjuksen, melkein jokaiseen mahtuu eteen 29-maastopyörän 1.9- tai 2-tuumainen pikkunappulainen tai semisliksi rengas. Jos haluaa erittäin hyvät talvirenkaat ja tila pyörän haarukoissa riittää, 45NRTH:n Gravdal on sopiva mutta kallis vaihtoehto. Runsas ilmatila mahdollistaa alhaisten rengaspaineiden käytön, jolloin pyörä rullaa paremmin epätasaisella alustalla. Jos rengastyöt eivät ole hirveän hyvin hallussa, suosittelemme pysymään vähintään 28 millin levyisissä renkaissa. Taakse sellainen mahtuu vain harvoihin runkoihin, mutta kun ison etumunkin kaveriksi heittää vaikka 38-40-millisen takarenkaan, poluilla ajo saa uutta sykettä. > Bontragerin CX0 on 38 milliä leveä semisliksi. Kumi painaa vain 575 grammaa ja kun runko on tehty 120 tpi:n kudoksesta, meno röykkyisellä alustalla on paljon Marathon Winterin tarjoamaa kyytiä miellyttävämpää. Schwalben katukäyttöön tarkoitettujen nastarenkaiden leveydet ovat 35, 42 ja 50 milliä, joista levein mahtuu vain harvojen hybridien haarukoihin. Kevyet nappularenkaat eivät kestä asfaltilla ajelua, vaan nappulat hieroutuvat pois jo hyvin vähillä kilometreillä. < CycloXKing on 35 milliä leveä ja vain 363 grammaa painava nappulakumi. Continental Gatorskinin 32 milliä leveä versio toimii krossarissa hyvin myös hiekkateillä. 35-millinen menee kaikkiin krossareihin ja 38- tai 40-millinen silloin, kun pyörässä ei ole lokasuojia. Pehmeällä pinnalla 35-millinen kantaa myös paremmin kuin kisasääntöjen mukainen 33 millin cyclorengas. 32-millisellä, kevyesti pistosuojatulla renkaalla voi ajaa kuivilla keleillä myös poluilla. Vanteen leveys taas on monasti sama kuin hybrideissä ja yleensä hyvin lähellä maantiepyörissä käytettyä kokoa. RENKAISSA LÖYTYY! K rossarin vanteiden koko (halkaisijan sisämitta ETRTO 622) on sama kuin maantiepyörissä ja 29-maastureissa. Gravdalin maahantuoja on Foxcomp Oy ja sen suositushinta on 109 euroa. 45NRTH:n tuotteiden maahantuoja on Foxcomp Finland Oy. Renkaalla on painoa vain 362 grammaa. Näin krossarin renkaiden valikoima alkaa 23 tai 25 milliä leveästä maantiepyörän renkaasta päätyen jopa yli 40 milliä leveisiin kumeihin. Gravdalin suositushinta on 109 euroa. Kumi painaa 375 grammaa. Renkaan paino on vain 575 grammaa. Jos pysyt poissa asfaltilta, nappularengas on paikallaan. www.fillari-lehti.fi 45NRTH Gravdal on 38 millin levyinen nastarengas, jossa on hyvin joustava runkokudos. 23-millinen kumi sopii vain vanhan koulukunnan kapeille vanteille, ja uusissa leveämmissä vanteissa varovainen minimi on 25 milliä. Rengas painaa 354 grammaa ja sen suositushinta on 44,95 euroa. Kesäkäytössä krossarin monikäyttöisin rengas on 28 tai 32 milliä leveä sileä kumi: Se on asfaltilla nopea, mutta hiekkatielläkin meno on turvallista. 25-millinen rengas on kohtuullisen helppo laittaa vanteelle, mutta pois ottaminen vaatii kovempia otteita. Riippuu vanteen leveydestä, kuinka kapeaa rengasta krossarissa voi käyttää. Kun kumissa on nappulaa pinnassa ja leveyttä yli 30 milliä, krossarilla pystyy ajamaan lähes samoissa paikoissa kuin maasturilla. Gravdal on 38 milliä leveä taittuvareunainen ja notkearunkoinen rengas, jossa on 252 terävää nastaa. Leveät sliksit rullaavat heikkopintaisella asfaltilla yhtä hyvin kuin täysveriset maantierenkaat ja ovat huomattavasti mukavammat. Suositushinta on noin 45 euroa. Rengas on jo sellainen pullukka, että se ei mahdu kaikkiin runkoihin. Leveät nakit rullaavat hyvin myös hiekkatiellä. Talvikäytössä Schwalbe Marathon Winter on pyöräteillä hyvin toimiva nastarengas, jonka pitoa ja mukavuutta voi parantaa laskemalla rengaspaineen kolmen barin tuntumaan. Ruhtinaallinen ilmatila mahdollistaa matalien rengaspaineiden käytön, jolloin juurakko ja kivikko eivät enää haittaa menoa. 252 teräväkärkistä nastaa takaavat pidon jäälläkin. Jos tiepohja on hiukankin pehmeää, kulku on aivan toista luokkaa verrattuna vaikka 32-millisiin cyclon renkaisiin. Renkaan suositushinta on noin 64 euroa. Käyttökelpoisen renkaan maksimileveys riippuu yleensä takahaarukan alaputkien välimatkasta renkaan kohdalla ja mahdollisesti myös lokasuojien leveydestä ja niiden aisojen kiinnitystavasta. Renkaassa on pistosuojaus, joten se kestää kohtuullisesti myös hiekoitussepeliä. Schwalben Furious Fred on 29-maasturin kaksi tuumaa leveä kumi, joka mahtuu pyörimään aika monen krossarin etuhaarukkaan. Fillari 41
< Canyonin ”halkaistu” satulatolppa suodattaa tärinöitä tavallista satulatolppaa paremmin, mutta ero ei ole suuri. Samaa tekniikkaa käytetään Trekin Domanessa. Toinen näppärä yksityiskohta on ohjainlaakerin yläpää, joka säädön jälkeen lukitaan pienellä kuusiokolopultilla. 42 Fillari Canyon Inflite AL 8.0 Infliten omaperäinen halkaistu satulatolppa vaimentaa mukavasti Paris-Roubaix-tyyppistä tärinää. Juurakkoisilla polkupätkillä Inflite on myös huolettoman helppo hallita. > Trekissä ei ole tavallista ”satulatolppaa”, vaan rungon pystyputken lisukkeen päähän tulee lyhyt masto. RS685-nestelevarin kahva on selvästi tavallista Ultegraa isompi, mutta sekin istuu ihan hyvin täysikasvuisen kuljettajan käteen. CX50, 175 mm 36/46 11-32, 10 ratasta (2015-mallissa 11) Integroitu Shimano Mavic Crossride 29 Disc Mavic Schwalbe Rocket Ron Evo 33 mm Ritchey WCS, 11 cm Ritchey WCS Evo Curve, lev. Rosessa ja Trekissä olevat RS785 Di2 -sähkövaihteiden hydrauliset jarrukahvat ovat sirot, sillä hydrauliikka ei ole vaatinut muutoksia muotoon tai kahvan kokoon. Sillä uskaltaa ajaa reippaasti tiukkoihin kurveihin niin testireittimme sepeliosuudella kuin asfaltillakin, mutta pyörä vaatii ajajaltaan määrätietoisia otteita, jotta se kääntyy sinne minne kuski haluaa. Pyörän luvataan kevenevän 300 grammaa hinnan pysyessä ennallaan. Maantiepyörään verrattuna sitä vois kutsua laiskan oloiseksi kun kyse on ohjauksesta. 1. Jarruöljyn säiliö on kahvan yläosassa sijaitsevan kannen takana. Inflitesta onkin saatavilla muun muassa lokasuojilla ja hieman erilaisilla välityksillä varustettu rinnakkaismalli. 3. Canyon Infinite AL 8.0, Felt F5X, Focus Mares AX 3.0 Disc, Merkki: Myynti: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: Canyon In?ite AL 8.0 Canyon.com 1399 euroa Alumiinia Hiilikuituinen L (muut koot XS, S, M, XL, XXL) 9,27 kg (ilman polkimia) 73,5 astetta 72 astetta 56,3 cm 57 cm 102,5 cm 42,5 cm 27,75 cm Shimano 105 Shim. 42 cm Acros Ergon SM30 Evo Alumiininen Canyon S14 VCLS 3,51 kg (mukana renkaat, rataspakka ja pikalinkut) www.fillari-lehti.fi K. Pyörä on rauhallisen letkeä ajettava, joten Inflite sopii parhaiten työmatkoille, retkikäyttöön tai sorateille. Vakaa ja varma fillari kaikkeen muuhun käyttöön, paitsi maantiepyörän korvikkeeksi. Vuoden 2015 mallissa pakka muuttuu 11-rattaiseksi ja muun muassa kiekot vaihtuvat DT Swissin R24 Splineiksi. Hintaansa nähden Inflitessa on hyvät osat. RS785-kahvassa ilmaus tehdään kahvan yläosasta ja hydrauliikkaöljyn säiliö on alaosassa. Avidin uudet mekaaniset levyjarrut ovat tehokkaat ja jarrupalojen säätö helppoa. 105/105 Avid BB7 Road SL HSX, 160 mm jarrulevyt Shim. Stevensissä olevissa RS685 -kahvoissa vaijerin vedon vaatima mekaniikka ja jarrun hydrauliikka on sovitettu hienosti samoihin kuoriin, mutta kahvan mitat ovat aavistuksen kasvaneet. Tolpasta täytyy kuitenkin olla riittävän pitkä pätkä näkyvissä, jotta vaimennus toimii – runko ei siis saa olla kuskille yhtään liian iso. KOEAJOSSA 7 LEVYJARRULLISTA CYCLOKROSSARIA 2. Kahvakumin alta löytyy myös säätö jarrun vapaaliikkeelle. 3. TEKNIIKKA 1. Asfalttikiituria siitä ei kannata lähteä rakentamaan. Soralla pyörä on elementissään, etenee suoraan eikä vauhtia tarvitse turhaan hillitä. Pystyputken tärinöiden vaimennin on vaaka- ja pystyputken liitoskohdan etupuolella luukun alla. 4. 4. Näin laakerin säätöä ei esimerkiksi stemmin vaihdon jälkeen tarvitse tehdä uudelleen. Testipyörä on kuluvan vuoden mallia. Infliten L-koko sopii parhaiten 180-186-senttisille ajajille. Asfaltilla Inflite on rauhallinen ajettava sekä tasaisella että putkelta. 2
Avidin vaijerikäyttöiset levyjarrut ovat tehokkaat eivätkä häviä käytännössä lainkaan Canyonin vastaaville, mutta hieman hienommille Avideille. Takahaarukassa riittää tilaa leveällekin nastarenkaalle. Maantierenkailla varustettuna Mares käy asfalttipyöräksi, mutta vasta kiekkojen vaihto kevyempiin tekisi siitä kunnon asfalttikiiturin. Alamäissä jarruihin voi luottaa, mutta pysähtyminen toki vaatii rajumpaa puristusta kuin nestelevareilla. Kona Jake The Snake, Rose Pro DX Cross-3100, Stevens Vapor Disc ja Trek Boone 9 Focus Mares AX 3.0 Disc Hiilikuiturunkoinen Felt on täysverinen kisakrossari. Feltin 55-senttinen runkokoko sopii parhaiten 176-182-senttiselle ajajalle. CX50, 170 mm 36/46 12-28, 10 ratasta (2015-mallissa 11 ratasta) Shimano Concept EX Disc Concept EX Schwalbe Racing Ralph 33 mm Concept SL, 11 cm Concept EX, lev. Sepeliosuudella värinät suodattuvat mainiosti ja pyörä rullaa mallikkaasti. Testilenkin sepeliosuudella Mareksesta välittyy tukevan alumiinirungon fiilis, joskin pyörä on jopa ylijäykkä. 44-47 cm FSA NO.38 Prologo X10 Nago Evo T2.0 Felt CXR2 3,74 kg (mukana renkaat, rataspakka ja pikalinkut) Focusta voi luonnehtia paremman pään peruskrossariksi, jonka alumiinirunko on erittäin siistiä työtä. Pitämällä yllä tarpeeksi vauhtia kinkkiset paikat sujuvat helpoiten. Juurakkopätkillä Focus reagoi hyvin poljinvoimaan, mutta esteiden ylityksessä kuskilta vaaditaan pyörän jäykän rungon ja haarukan takia rytmitajua ja kykyä keventää keulaa tarpeen vaatiessa. Ohjaus on nopeahko ja pyörä kääntyy superhyvin. Testilenkin asfalttinousua putkelta noustessa olo on melkein yhtä herkän tuntuinen kuin maantiepyörällä ajaisi. Jyrkkä ohjauskulma tekee ohjauksesta herkän ja TRP ”puolihydrauliset” jarrut ovat teholtaan ja tuntumaltaan hyvin lähellä täyshydraulisia. 105/105 TRP HY/RD, jarrulevyt 140/160 mm FSA Gossamer, 175 mm 36/46 11-28, 11 ratasta FSA BB30 Felt CxR3 Disc Felt R3 Disc Vittoria Cross XL Pro 33 mm Felt CXR Superlite, 10 cm Felt CXR Superlite, lev. Hyvä yleispyörä, joka toimii myös rauhallisessa asfalttilenkkeilyssä, kun alle heittää tärinää suodattavat leveähköt 28-milliset maantierenkaat. Rospuuttokelien ajokkia siitä on vaikeampi rakentaa, sillä kiinnityspisteet lokasuojille puuttuvat lähes täysin. Muuten meno voi jyrkän ohjauskulman takia käydä tökkimään. Aktiivisen harrastajan cyclo, joka kulkee kaikenlaisella alustalla livakasti. Putkelta ajettuna Mares on varsin aktiivinen. Felt on ajomiehen pyörä, jolla edetessä vauhti korjaa virheet. 44 cm FSA Concept EX Concept EX 4,13 kg (mukana renkaat, rataspakka ja pikalinkut) Fillari 43. Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: www.fillari-lehti.fi Felt F5X Huntteri Oy 1999 euroa Hiilikuitua Hiilikuitua 55 (muut koot 47, 50, 53, 57, 60, 63) 9,37 kg (ilman polkimia) 73,5 astetta 72 astetta 56 cm 55,5 cm 102,7 cm 43 cm 28,5 cm Shimano 105 Shim. Testipyörä on tämän vuoden mallia, mutta runko säilyy samana myös vuoden 2015 malliversiossa. Asfaltilla Focuksen ajotuntuma on herkästi ohjautuvan maantiepyörän ja krossarin väliltä. Sopii renkaat vaihtamalla myös maantiepyörän korvaajaksi. Mares on testin painavin pyörä, johon suurimpana syynä ovat raskaat, joskin käytössä kestävät kiekot. Focuksen runkokoko 54 soveltuu parhaiten 174-180-senttisille ajajille. Hiilaripyöräksi Feltissä on hyvä hinnan ja laadun suhde. Hankkimalla toiset, kevyemmät kiekot ja pistämällä niihin kapeat maantierenkaat Feltistä saa vallan hyvän maantiepyörän. Tiukoissa kaarteissa pyörä ohjautuu vakaasti, mutta vaatii ajajaltaan reilua kättä. Ohjaustanko on mallia, jossa alaosa on yläosaa leveämpi. Kaikki taakse menevät vaijerit on vedetty vanhan ajan malliin ulkokautta, kun ne testin muissa pyörissä on viety ainakin osittain rungon sisälle. Juurakkopolulla Felt menee kuin hirvi, kun vain osaa ja uskaltaa pitää tarpeeksi vauhtia yllä. Jyrkkään alamäkeen Feltillä voi tykittää niin paljon kuin sielu sietää, sillä ajaja voi luottaa siihen, että mutkan lähestyessä vauhtia on helppo vähentää tehokkaiden jarrujen ansiosta. Vaijerit menevät siististi rungon sisällä täyspitkissä kuorissa. 105/105 Avid BB7 Road, jarrulevyt 160/160 mm Shim. TEKNIIKKA Felt F5X TEKNIIKKA c, Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: Focus Mares AX 3.0 Disc Bikeboard Oy 1599 euroa Alumiinia Hiilikuitua 54 (muut koot 48, 51, 56, 58 ja 60) 10,2 kg (ilman polkimia) 73,5 astetta 70,5 astetta 53,8 cm 54 cm 101,5 cm 42,5 cm 29 cm Shimano 105 Shim. Vaikka Focuksen keula on hiilikuitua, se on erittäin kova. Keulakulma on loivempi kuin muissa testipyörissä, joten ajotuntuma on rauhallinen
Rosen 56 sentin runkokoko sopii parhaiten 175-180-senttiselle ajajalle. 1599 euroa 7005 Race Light alumiinia Hiilikuituinen 56 (muut koot 47, 49, 53, 59, 61, 63) 9,92 kg (ilman polkimia) 73 astetta 71,5 astetta 56,5 cm 56 cm 102,9 cm 42,5 cm 28,5 cm Shimano 105, 2015 Shim.105/105 Hayes CX Expert, jarrulevyt 160/160 mm FSA Gossamer Compact, 172,5 mm 36/46 11-28, 11 ratasta FSA Press Fit 30 Alex CXD6 Aclass Challenge Grifo Comp 32 mm Kona XC/Road Deluxe, 9 cm Kona Road, lev. Se on herkkä ajettava putkelta ja kääntyy notkeasti. KOEAJOSSA 7 LEVYJARRULLISTA CYCLOKROSSARIA TEKNIIKKA Iän kaiken markkinoilla olleet Konan Jaket tunnetaan kelpo peruskrossareina. Juurakkopolulla ajajan täytyy pitää yllä tarpeeksi vauhtia ja osata lisäksi rytmittää ja keventää menoaan, kun eteen tulee pahempia röykkyjä. Testi-Rosesta on saatavilla lokasuojilla ja tavaratelineellä varustettu versio pieneen lisähintaan. Näin se sopii myös kuskille, joka ei ole tottunut maantiepyörämäiseen syvään ja makaavaan ajoasentoon. Testiyksilössä oli vakiokokoonpanosta poikkeava maasturityyppinen satula ja eri kiekot. Runkokooltaan 56-senttinen Jake The Snake sopii parhaiten 178-184-senttiselle ajajalle. Pro DX Cross on belgialaistyylinen lyhyt ja korkea krossari. Jake on testin toiseksi painavin pyörä. Samasta syytä se toimii leppoisammassa vauhdissa myös hyvänä maantiepyörän korvikkeena kun alle heittää 25- tai 28-milliset sileät nakit. Plussaa pirteästä värityksestä, joka kylläkin jakoi testiniilojen mielipiteet kahteen leiriin. Kun painonlisä kertyy tasaisesti eri komponenteista, radikaali keventäminen on vaikeaa. 42 cm FSA 57B WTB Volt Comp Kona Thumb 3,74 kg (mukana renkaat, rataspakka ja pikalinkut) Rose Pro DX Cross-3100 Rosen pyörät voi ostovaiheessa halutessaan speksata oman mielensä mukaisiksi. Di2:n nykyversion latauspistoke sen sijaan sijaitsee säätöyksikössä ohjaustangon alla. Testipyörä on tämän vuoden mallia. Joustavat renkaat myös rullaavat hienosti. Ensi vuodelle peruskokoonpanoon tulee muun muassa hieman kalliimmat kiekot, jotka nostavat hinnan 2500 euron kieppeille. Jake The Snake on ajo-ominaisuuksiltaan ja geometrialtaan sopiva laite kaikenlaiseen peruskäyttöön. Rose käy yleispyöräksi etenkin sellaiselle, joka haluaa hiukan pystyn ja rennon ajoasennon. Pehmeässä hiekassa Kona etenee riittävän vakaasti. Asfaltilla Rose tuntuu geometriansa mukaisesti lyhyeltä ja korkealta. Ultegra, 172,5 mm 36/46 11-25, 11 ratasta Shimano Mavic Cross One Disc Mavic Schwalbe Racing Ralph 33 mm Ritchey WCS, 10 cm Ritchey WCS Eco Curva, lev. Joka tapauksessa kyseinen 1770-hintainen malli olisi testiporukan ykkösvalintoja etenkin kun otetaan huomioon hinnan ha laadun suhde. Sitä pyörää alun perin kysyttiinkin testiin ja valkoisella rungolla, mutta 15-mallit eivät ehtineet valmistua ajoissa. Asfaltilla Konan ajo-ominaisuudet ovat aika lähellä maantiepyörää. Ohjaus on laiskanlainen johtuen reilusti eteenpäin taivutetusta haarukasta. Jake vastaa mainiosti kaasuun, eli poljinvoimat välittyvät kiihdytettäessä hyvin alustaan. Rosen sähkövaihteiden akku on kätketty satulatolpan sisälle. Testissä olleen Jake The Snaken alapuolelta löytyy tuoreessa mallistossa 1100 euron hintainen Jake, jossa siinäkin on levyjarrut. Hyvien kiinnikkeiden ansiosta pyörään saa helposti lisättyä lokasuojat ja tavaratelineen. Testilenkin sora/sepeliosuudella ajotuntuma on keskitasoa paremmasta alupyörästä ja meno on miellyttävää erittäin hyvien Challengen renkaiden ansiosta. Jake The Snake on aktiiviharrastajan cyclo, joka pelittää renkaat vaihtamalla myös asfalttilenkeillä. Maastossa haarukan malli helpottaa esteiden ylitystä ja pyörä rullaa hyvin. TEKNIIKKA Kona Jake The Snake Canyon Infinite AL 8.0, Felt F5X, Focus Mares AX 3.0 Disc, Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: Rose Pro DX Cross-3100 Rose 2395 euroa 7005 T6 kolmoisohennettu alumiini Hiilikuitu/alumiini 56 (muut koot 52, 54, 58, 60, 62 ja 64) 9,3 kg (ilman polkimia) 73 astetta 71,5 astetta 54 cm 56 cm 101,2 cm 42,5 cm 29 cm Shimano RS785 DI2 Shim. Jollei aivan välttämättä halua pyöräänsä sähkövaihteita, on 2395 euroa maksavalle testipyörällemme olemassa 1770 euron hintainen manuaali-Ultegroilla varustettu vaihtoehto, jossa on myös Shimanon hydraulijarrut. Juurakkopätkillä pyörän korkeus tekee siitä hieman kankean. Mainioiden hydraulijarrujen ansiosta Rosella uskaltaa ladata surutta tiukkoihin maastoalamäkiin ja mutkiin, jos renkaissa vain riittää pitoa. Puhtaaksi kisakrossariksi tai Gravel Grindingiin se ei oikein tahdo taipua. Etuhaarukka on testin muiden pyörien tapaan hiilikuitua. Konaa voi luonnehtia jäykän tukevaksi. Testipyörän toimitti Ajopyörä/BikeShop.. Suoraan Rose etenee vakaasti, mutta tiukkaan kurviin vauhdilla ajettaessa kuski joutuu käyttämään määrätietoisia otteita. 42 cm Integroitu SDG Bel-Air Rose hiilikuituinen 3,62 kg (mukana renkaat, rataspakka ja pikalinkut) www.fillari-lehti.fi K. Ultegra/Ultegra Shim. R785, jarrulevyt 160/160 mm Shim. Jarrusatula on takana upotettu nykysuuntauksen mukaisesti haarukan kainaloon. Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: 44 Fillari Kona Jake The Snake Useita. Major Jake ja Super Jake ovat hiilarirunkoisia ja huimasti alu-Jakeja kalliimpia
Ryde Oxygen Disc SLD Race Oxygen Scorpo Schwalbe Racing Ralph Evo 33 mm Oxygen Scorpo, 10 cm Oxygen Scorpo Comfort, lev. Uusissa Ultegroissa on vaihtaessa selkeä ”naksu” ja käyttö on vaivatonta. Vaporin hinta-laatusuhde on hyvä nestelevarien ja Ultegran osasarjan ansiosta. Kiekkoina ovat Hedin hintavat Ardennes plussat. Rupisella alustalla Iso-Speed-vaimennuselementti suodattaa värinöiden lisäksi myös tärinää – tosin vain silloin, kun kuski istuu tiukasti satulassa ja mieluummin vähän takapainoisesti. Juurakkopätkillä Vaporilla pitää vetää kovaa ja rohkeasti, sillä mikään retkikuskin köröttelypyörä se ei ole. 42 cm FSA Bontrager Evoke 3 Bontrager Ride Tunes Carbon 3,24 kg (mukana renkaat, rataspakka ja pikalinkut) Fillari 45. Jo ensipolkaisulta huomaa, että Vaporissa kaikki on kohdallaan. Kona Jake The Snake, Rose Pro DX Cross-3100, Stevens Vapor Disc ja Trek Boone 9 Stevens on suunniteltu kisakäyttöön, sillä siinä on varusteiden kiinnityspisteitä minimaalisesti. Vaikka hitsaussaumoja ei olekaan hiottu tyystin näkymättömiin, on vaihdevaijerit ja takajarrun letku viety siististi rungon sisään. Ohjausja satulakulmat ovat maantiepyöristä tutut ja erona on vain hieman pidempi takahaarukka. Kyseessä on mielestämme paras kahva/jarruyhdistelmä ympärivuotiseen käyttöön. Tiukkoihin mutkiin pyörä kääntyy kuin itsestään. Pehmeässä hiekassa Vaporia on Feltin tapaan paras ajaa ”löysin rantein” ja tarvittaessa kevyesti suuntaa korjaillen. Boonen runko on kevyt, sillä pyörä painaa reilut 700 grammaa vähemmän kuin testin toiseksi kevyin pyörä Stevens. Boonen 54 sentin runkokoko sopii parhaiten 178-184-senttiselle ajajalle. Stevensin viimeistely on hyvällä mallilla. Putkelta ajaessa pyörä on herkkä, kääntyy vaivatta mutkiin, mutta ei tunnu junamaiselta kovassa vauhdissa. Trekissä on jopa paikat lokasuojien kiinnikkeille. Putkelta Trek on herkkä ajaa, kiipeää mäkiä ketterästi, menee suosiolla minne kuski käskee, mutta on krossarille tyypillisen pitkän akselivälinsä ansiosta vakaa. Polkuosuuden ulkokaarteeseen päin kallellaan olevan jyrkän mutkan Boonella uskaltaa laskea molemmat pyörät pienessä sladissa. Parhaiten 54-senttinen Stevens Vapor sopii 174-180-senttiselle ajajalle. Asfaltilla Boone-kuski etenee kuin hyvällä maantiepyörällä ajaen. 42 cm Stevens Race Oxygen Cyrius Oxygen Scorpo 3,45 kg (mukana renkaat, rataspakka ja pikalinkut) Trek Boone 9 Trekistä näkee jo ensisilmäyksellä, että kyse on kalliista pyörästä. Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: www.fillari-lehti.fi Stevens Vapor Disc Ajopyörä 1784,15 euroa SL 7005 alumiini Hiilikuituinen 54 (muut koot 50, 52, 56, 58 ja 60) 9,06 kg (ilman polkimia) 74 astetta 71,5 astetta 54 cm 54 cm 101,1 cm 42,5 cm 28 cm Shimano Road Disc ST-RS685 Shim. Trekistä saa tehtyä renkaat vaihtamalla täysverisen levyjarrullisen maantielenkkipyörän. Boonen käyttäytyminen juurakkoisella polulla lähestyy jäykkäperäistä 29-maasturia. Ultegra, 172,5 mm 36/46 11-28, 11 ratasta Integroitu Shim. Hiilikuiturungon pysty- ja vaakaputken liitoskohdassa on maantie-Domanesta tuttu vaimennuselementti, vaijerien ja jarruletkun läpiviennit on toteutettu hienosti ja muutenkin Boone muistuttaa muotoilultaan Domanea. Jopa etujarrun letku kulkee pätkän matkaa haarukan sisällä. Jollei pidä hintaa esteenä, Trek Boone 9:ssä yhdistyvät mallikkaasti kaikki ominaisuudet, joita cyclokrossarilta voi toivoa. TEKNIIKKA Stevens Vapor Disc TEKNIIKKA c, Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: Trek Boone 9 Trek Sweden 5999 euroa 600-sarjan OCLV-hiilikuitua Trek IsoSpeed Cross hiilikuitu/alumiini 56 (muut koot 50, 52, 54, 58 ja 61) 8,34 kg (ilman polkimia) 73,6 astetta 72 astetta 55,8 cm 53,3 cm 102 cm 42,5 cm 28 cm Shimano RS785 Di2 Ultegra/Ultegra Di2 Shim. Ultegra/Ultegra Shim. Pyörässä on uunituoretta mallia olevat Shimanon kahvat yhdistettyinä erinomaisiin hydraulisiin jarruihin. Maantiepyöräksi Stevens taipuu helposti, sillä se on varsin kevyt ilman kiekkojen vaihtoakin. Sepelillä ja soralla ”tasoitetulla” ulkoilupolulla Stevensin alurunko toimii erinomaisesti, eikä jyrkissäkään alamäissä ole pelkoa ettei vauhtia saisi tarvittaessa hillittyä vähällä vaivalla. Ultegra, 172,5 mm 36/46 11-28, 11 ratasta Shimano BB90 Hed Ardennes+ Hed Bontrager CX3 Team Issue 32 mm Bontrager Race X Lite, 10 cm Bontrager Race Lite IsoZone, lev. Hiekkatiellä se taas on ominaisuuksiltaan kuin Gravel Grinding -pyörä. BR-RS785, jarrulevyt 160/160 mm Shim. Boonessa yhdistyy hienosti kaksi eri maailmaa: sillä voi yhtä hyvin rysäytellä pitkin metsäpolkuja kuin myös pyyhältää vauhdikkaasti maantiellä. Se on asfaltilla kuin maantiepyörä, jossa on hieman tanakampi haarukka ja järeämmät renkaat. Se onkin aktiivikuskin lenkkicyclo monipuoliseen ajoon. RS785, jarrulevyt 160/160 mm Shim
Cressun läski on niin tuore tapaus, että kun Helsinki City Triahtlonin aikaan sellainen varastettiin Uimastadionilta, se oli yksi neljästä samanlaisesta koko maailmassa. RUOTSALAINEN PAKSUPYÖRÄ Uusia paksupyörämalleja tupsahtelee kuin rouskuja syksyiseen metsään. 46 Fillari www.fillari-lehti.fi. Koeajopyörä siis varastettiin ennen testiin tuloa, mutta maahantuoja sai onneksi järjestettyä ainoan Ruotsissa olleen yksilön meille lainaan. Yksi uutuuksista on ruotsalaisen Crescentin F.B 4.0
Lukema on pikkuisen yläkantissa verrattuna alkuvuodesta testaamiimme Specialized Fatboyhin, Salsa Muklukiin (jossa tosin oli perusmallia kevyemmät vanteet) ja Trek Farleyhin. Syksyn märillä keleillä voi paksupyörällä ajella juurakkopolkuja huolettomammin kuin normimaasturilla. Salsa taisi ehättää ensimmäisenä saamaan markkinoille sarjatuotantoisen täysjoustoläskin, mallinimeltään Buckshaw. Suurista rengasvalmistajista saksalainen Schwalbe lanseerasi taannoin Jumbo Jim -paksupyörärenkaansa. Asiaan vaikuttaa toki myös tarjonnan lisääntymisen aiheuttama hintakilpailu. Cressun kiekot renkaineen ja muine kilkkeineen painavat 7,78 kiloa. Esimerkiksi ensi vuoden mallia olevan Salsa Mukluk 3:n hinta näyttää tipahtaneen satasella viime kevään listahintaan verrattuna. Perustason läskistä on joutunut pulittamaan parituhatta euroa, jopa enemmän, kun vastaavilla osilla varustetun jäykkäperäisen maasturin saa hyvinkin kolmanneksen halvemmalla. Oma paksupyörämalli ei tätä taustaa vasten ole mikään kummajainen. Aiemmin joustokeuloja paksupyöriin on tehnyt saksalainen pikkupaja German A. Perässä seurasi Turner, jonka täysjoustoinen King Kahn -paksupyörä oli esillä alkusyksyn Eurobikessa Saksan Friedrikshafenissa – missä paksupyöriä muutoinkin oli näytteillä laaja kattaus. Kevyin punnitsemamme kiekkosatsi on toistaiseksi ollut Sandman Gobissa, jonka kiekot painoivat 6,69 kiloa – ja vielä 45NRTH:n nastarenkailla! Jatketaan vielä painospekulointia: Fillari-lehden tuoreimmassa jäykkäperäisten 29-maasturien vertailussa kiekkojen (mukana renkaat, pakka, jarrulevyt ja pikalinkut) keskipaino oli 4,9 kiloa. Crescent käyttää Kendan nelituumaisia Juggernaut Sport -renkaita. Siinä on joustoa 100 milliä molemmissa päissä. Alumiinirunkoinen Crescent F.B 4.0 edustaa 1499 euron hintaisena paksupyörien edullisempaa päätä, ainakin jos myyntipyörissä on samat osat kuin koeajamassamme esituotantoyksilössä. Ongelmana on se, että repusta löytyvällä minipumpulla läskirenkaan pumppailu vie hengen ja terveyden, etenkin jos operaation tekee samalla lenkillä useaan otteeseen. Jos ajaa maastossa vaikka puolen barin paineilla, asfalttisiirtymillä pyörä pyrkii pogoamaan vaikka yrittäisi pyörittää kuinka tasaisesti. Kun ottaa huomioon, että suurin osa tähänastisista paksupyöristä on ollut alumii- www.fillari-lehti.fi nirunkoisia ja täysjäykkiä, niiden hinnat ovat olleet suhteellisen kalliita. Uusilla härpättimillähän on tapana olla alkuun kalliita, mutta halventua hypen himmentyessä ja suosion kasvaessa. Sen nelituumainen versio painaa keveimmillään valmistajan mukaan alle kilon. Cressun läski on täysjäykkä, kuten valtaosa muistakin paksupyörämalleista. Testipyörän vaihtajat ovat Shimanon XT-sarjaa, vivut SLX:ää, jarruina ovat Shimanon nestelevarit ja muutkin osat ovat kelpoa perustavaraa. Vastaavasti F-lehden protopajalla tähän mennessä majailleiden paksupyörien kiekkojen keski- Fillari 47. Yksi paksupyörien heikoista puolista liittyy juuri rengaspaineisiin. Syitä paksupyörien kovanpuoleisiin hintoihin on voinut hakea runkojen pienistä valmistussarjoista, pyörien vaatimista erikoisosista (vanteet, navat ja renkaat) sekä tietystä uutuuslisästä. K un paksupyörien markkinat vielä pari vuotta sitten olivat Salsan ja Surlyn tapaisten pienvalmistajien temmellyskenttää, läskipyöriä on nykyään pian jokaisen ison pyörämerkin valikoimissa. Muklukin kanssa samassa Fillari-lehden vertailussa viime keväänä olleen Trek Farleyn hinta on laskenut vielä enemmän: 1999 eurosta 1699 euroon. Hytkymisen saisi kuriin ja rullaavuuden kuntoon pumppaamalla siirtymien ajaksi renkaaseen ainakin tuplasti lisää painetta. Vaikka Cressu tunnetaan Suomessa lähinnä peruspyöristään, se valmistaa myös laadukkaita maantie- ja maastopyöriä. Myös saksalaiset keskisarjan valmistajat, kuten Canyon, Haibike ja Stevens lanseerasivat hiljattain omat paksupyöränsä. Nelituumaiset renkaat joustavat metsäpoluilla pienillä paineilla ajettaessa sen verran hyvin, ettei joustokeulaa kaipaa. Specializedilla on paksupyörä, samoin Trekillä, Feltillä ja Scottilla. Jos renkaiden jousto ei riitä, RockShox valmistaa läskipyöriin Bluto-keulaa, jossa on joustoa 80-120 milliä. Kun vielä viime kevään vertailun aikaan esimerkiksi Salsa ja Trek varustivat pyöränsä kilpailijansa Surlyn renkailla, on läskipyöriin tarjolla oleva rengasvalikoima kasvanut puolessa vuodessa rajusti. Teksti: Markku Liitiä | Kuvat: Jukka Helminen Koeajossa Crescent F.B 4.0 Cressun paksupyörä on hivenen yli 15-kiloisena 1499 euron hintaansa nähden kevyt ja osat ovat hyvää perustasoa. Juggernautit myös rullaavat kohtuullisesti, mutta mallinimen Sport-määrite tuntuu pieneltä liioittelulta. Nyt myös ruotsalainen Crescent esittelee oman aseensa paksupyöräkisaan. Normaaliin paksupyörätapaan niissä on pitoa yllin kyllin, kiitos leveyden ja maastossa käytettävien matalien rengaspaineiden
www.fillari-lehti.fi. Eipä siitä mitään haittaa liene, mutta vanteiden uumeniin epäilemättä kertyy ajan mittaan kuraa ja muuta gäkkiä, jonka poistaminen on hankalaa. Helpommassa maastossa orkkisrattailla pärjää hyvin. Litkutus onnistuu, mutta vaatii yleensä hieman enemmän askartelua kuin yleensä. Läpiakselit toki periaatteessa tukevoittavat pyörää, mutta jos haluaa vaihtaa pyöräänsä toiset kiekot, sopivien napojen löytäminen voi olla haasteellista. Eturattaat voisivat olla pari hammasta pienemmätkin, jos ajomaastot ovat kovin mäkisiä. 48 Fillari Crescentin Weinmann-vanteissa on tyypilliseen läskipyörätapaan isot kevennysreiät ja vanteet ovat lisäksi ontelotyyppiset. Eroa on siis mojovat 2,7 kiloa. Cressun molemmat kiekot kiinnitetään läpiakseleilla, kuten nykymaastureissa yhä useammin on tapana. Emme ole kokeilleet, mutta pätevänoloinen joskin italiankielinen ohjevideo löytyy Youtubesta hakusanoilla ”guida tubeless”. Jarrulevyt ovat 160-milliset. BR-M 447 hydrauliset levyjarrut, 160 mm jarrulevyt FSA Alpha Drive, 175 mm 24/38 11-36 FSA ISIS Weinmann DHL KT Kenda Juggernaut Sport 26x4.0” Alumiinia, 7 cm Alumiinia, lev. XT/XT Shim. Sisärenkaan voi korvata siirtymällä tubeless-kantaan. Koeajossa Crescent F.B 4.0 Suoran etuhaarukan ei tarvitse joustaa, sillä nelituumaiset renkaat hoitavat sen puolen. Pyörä on jokseenkin sopiva noin 176-182 -senttiselle kuskille. Sillä pystyy siis kaahaamaan melko surutta kivikossa tai juurakossakin, kun muhkea rengastus toimii osaltaan jousituksena. 72 cm FSA TEC Durus Alumiinia 7,78 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja pikalinkut) linjojen suhteen ja kun pistää päälle kyllin pienen vaihteen, esteistä voi hiipiä yli, vaikkei ajotekniikka olisikaan huippuluokkaa. Jos pyörän renkaat ovat leveimmästä päästä, voi painonsäästömielessä pohtia, pärjäisikö hieman kapeammilla. Voi olla, että pyörä on jo ajat sitten poistunut maasta, mutta jos moinen lähiaikoina sattuu eteen, siitä voi ilmoittaa Velo & Oxygeniin tai F-lehden toimitukseen. Meidän punnitsemiemme yhdistelmien painot ovat vaihdelleet edellä mainitun 6,69:n ja 8,42 kilon välillä. Vaiva ei ole paha ja on tuttu muistakin paksupyöristä. Toisaalta läski-Cressulla pystyy kyllä hyvin ajamaan siirtymillä ilman käsiä. Eturengas tosin pyrkii kovalla pinnalla ilman paimentamista kurvaamaan herkästi pois ajolinjalta. Takajarru on sijoitettu ?ksusti takahaarukan kainaloon. Kesällä uimastadionilta varastettua Cressun paksupyörää ei muuten ole saatu takaisin. Kovassa vauhdissa runko tuntuu tukevalta ja Cressu menee suoraan ilman tangosta puristamista. Kivikoissa ja juurakoissa kuski voi ottaa mönkimisasenteen: möhkörenkaat eivät ole kovin krantut ajo- Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjät: Vaihteet edessä/takana: Jarrut: Kammet: Eturattaat: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kiekkojen paino: Crescent F.B 4.0 Cycleurope Finland Oy 1499 euroa Alumiinia Alumiinia 46 (ainoa koko) 15,15 kg (ilman polkimia) 73 astetta 69 astetta 57 cm 46,5 cm 113 cm 46 cm 30,5 cm Shimano SLX Shim. Kevyimmän ja painavimman ero on siis 1,73 kiloa! Kun ero vielä keskittyy pyörivien massojen ulkokehälle, on selvää, kummalla jyrkkä ylämäki nousee helpommin. Kun keskiverto 29-jäykkis painaa 12,5 kilon verran, voidaan ynnäillä että läskipyörien painonlisä tulee lähes yksinomaan kiekkosatseista: massiivisista vanteista, leveistä päällysrenkaista ja tuhdeista sisäkumeista. Crescent F.B 4.0:n hinnan ja laadun suhde on hyvin linjassa. Runkokulmiltaan Cressu on normaali. Ylämäissä voi pinnistellä millä tyylillä hyvänsä, sillä Cressulla ei ole vähäisintäkään taipumusta keulimiseen. Paksupyörän keventäminen lähtee näin ollen kiekkojen keventämisestä. Kun paksupyörän ja 29-jäykkiksen osat ovat muuten käytännössä samoja ja samanpainoisia, ei pyörätyyppien rungoilla juuri ole painoeroa läskipyörien leveämmistä haarukoista huolimatta. paino on 7,6 kiloa. Koeajopyörän runkokoko oli 46 senttiä, eikä muita kokoja ole tarjolla. Pyörä on lisäksi yllätyksetön ajettava ja painokin on kohtuullinen, eli olennaiset asiat ovat kunnossa. Eturattaita on kaksi, kooltaan 24/38 yhdistettyinä 11-36-pakkaan. Leveästä renkaasta johtuen kosketuspinta maahan vaihtelee kallistuskulman mukaan reilusti, jonka vuoksi keula pyrkii tavallaan vaeltamaan omia aikojaan. Jos ajomaastoissa on runsaasti kiperiä ylämäkiä, 22/36-eturattaat olisivat normireisillä varustetulle kuskille parempi vaihtoehto. Kaikissa muissa tähän asti ajamissamme läskipyörissä on tainnut olla perinteiset pikalinkut, jotka ovat toimineet ongelmitta. Syvistä lammikoista ajaessa vesi menee reikien laidoista ontelorakenteen sisään ja aiheuttaa renkaan pyöriessä lystikkään suihkulähde-efektin. Vanteiden avoimet ontelot keräävät ajan mittaan sisäänsä kuraa. Jos mahdollista, kannattaa läskipyörää ostaessa valita siihen mahdollisimman kevyet vanteet ja renkaat
ti s k w Te • w t e w • Vante • Mittarit • Valot ! a s s o t s a r a v t y n t e d u u t u u KTOR erit Bike-fitting • Train SUP TRA k Tankolukitus Shox 32 Air PopLoc Etuhaarukka : Rock Stylo T20 jaintanko : Truvativ Ohjainkannatin + Oh XT/Deore Vaihteet : Shimano drauliset M396 hy o Jarrut : Shiman Deore PRESSFIT Kammet : Shimano vat Neo Disc / Deore na Vanteet : Sup Custom Rapid Rob 29x2.25 Renkaat : Schwalbe Bianchi Infinito 105 (2012) Bianchi Infinito Ultegra (2012) SUP Traktor 1.0 Team Blue Bianchi Infinito Athena (2012) Bianchi Sempre 105 (2012) Shimano SH-MW81 kenkä koko: 61 cm. 1 890 € (ovh. 2 999€) koko: 50 cm. 1 590 €) 2013-malli : 2 900 € (ovh. 2 590 €) koot: 50, 55 cm. 1 350 € (ovh. 59,95 €) 49 € (ovh. a r o y p u l i e h r u n e m o arusteet V u • it s il . 359 €) 499 € (ovh. Bianchi Sempre Ultegra (2012) koot: 50, 57, 59 cm. 2 699 €) koko: 61 cm. 1 590 €) Bianchi Sempre 105 (2012) koko: 50 cm. ! ä t s i t e n t e s k u o j r a t Katso kaikki 341 2602 • pa ! ! E L A O I R A A T N 3 Nokia, Puh. 1 390 €) koot: 44, 48, 52, 56 cm. 216 €) 35 € (ovh. 76,50 €) Tacx Satori T2400 Smart-traineri Elite Turbo Muin harjoitusvastus Bkool harjoitusvastus Sisältää : -2 x vivut -jarruvaijerit + kuoret -etu- ja takavaihtaja -ratas 12-25 -ketjut -kammet 52 x 39 -keskiölaakeri BSA -jarrut -akku + akkulaturi -sähkökytkin vivuilta Shimano Di2 Ultegra 6770 Sarja 890 € (ovh. 1 395 €) 1 900 € (ovh. 1 590 € (ovh. 2 490 €) 325 € (ovh. 890 € (ovh. 1 490 € (ovh. 3 490 €) i f . 0 • 9 5 7 0 5 5 2 . ä: Sisältä n o -Rung n ka u r -haa in laaker n i -ohja -tolpan SUP Fusion SCL / SUP Chronic Race rungot koot: 50, 53, 62, 64 cm. 1 690 € (ovh. 1 490 € (ovh. 615 €) 499 €. 4 490€) koot: 50, 57, 61 cm. SUP Traktor 1.0 Team Orange 1 095 € (ovh. 2 490€) Giro Ambient hanska Bell Muni kypärä 175 € (ovh. 03 Tampere, Puh ra.fi nurheilupyo laute@suome INVE ! ä t l e i t n e i s u u s i o p t i l l a m t a aikki vanh Nyt k Bianchi Sempre Ultegra Di2 (2012) koko: 50 cm. 1 890 € (ovh. 3 390 €) s k Tankolukitu TK Gold Air PopLoc 30 ox Sh ck Ro : Etuhaarukka Stylo T20 jaintanko : Truvativ Ohjainkannatin + Oh XT/SLX Vaihteet : Shimano X SL o an Jarrut : Shim X PRESSFIT SL o an im Kammet : Sh navat Neo Disc / Deore XT Vanteet : Sup Custom Rapid Rob 29x2.25 Renkaat : Schwalbe koot: 44, 48, 52, 56 cm
a r o y p u l i e h r u n e m o arusteet V u • it s il . 3 390 €) s k Tankolukitu TK Gold Air PopLoc 30 ox Sh ck Ro : Etuhaarukka Stylo T20 jaintanko : Truvativ Ohjainkannatin + Oh XT/SLX Vaihteet : Shimano X SL o an Jarrut : Shim X PRESSFIT SL o an im Kammet : Sh navat Neo Disc / Deore XT Vanteet : Sup Custom Rapid Rob 29x2.25 Renkaat : Schwalbe koot: 44, 48, 52, 56 cm. 1 590 € (ovh. ti s k w Te • w t e w • Vante • Mittarit • Valot ! a s s o t s a r a v t y n t e d u u t u u KTOR erit Bike-fitting • Train SUP TRA k Tankolukitus Shox 32 Air PopLoc Etuhaarukka : Rock Stylo T20 jaintanko : Truvativ Ohjainkannatin + Oh XT/Deore Vaihteet : Shimano drauliset M396 hy o Jarrut : Shiman Deore PRESSFIT Kammet : Shimano vat Neo Disc / Deore na Vanteet : Sup Custom Rapid Rob 29x2.25 Renkaat : Schwalbe Bianchi Infinito 105 (2012) Bianchi Infinito Ultegra (2012) SUP Traktor 1.0 Team Blue Bianchi Infinito Athena (2012) Bianchi Sempre 105 (2012) Shimano SH-MW81 kenkä koko: 61 cm. 2 999€) koko: 50 cm. 2 590 €) koot: 50, 55 cm. SUP Traktor 1.0 Team Orange 1 095 € (ovh. 03 Tampere, Puh ra.fi nurheilupyo laute@suome INVE ! ä t l e i t n e i s u u s i o p t i l l a m t a aikki vanh Nyt k Bianchi Sempre Ultegra Di2 (2012) koko: 50 cm. 1 390 €) koot: 44, 48, 52, 56 cm. 1 590 €) 2013-malli : 2 900 € (ovh. 2 699 €) koko: 61 cm. 4 490€) koot: 50, 57, 61 cm. 615 €) 499 €. 2 490 €) 325 € (ovh. 59,95 €) 49 € (ovh. 76,50 €) Tacx Satori T2400 Smart-traineri Elite Turbo Muin harjoitusvastus Bkool harjoitusvastus Sisältää : -2 x vivut -jarruvaijerit + kuoret -etu- ja takavaihtaja -ratas 12-25 -ketjut -kammet 52 x 39 -keskiölaakeri BSA -jarrut -akku + akkulaturi -sähkökytkin vivuilta Shimano Di2 Ultegra 6770 Sarja 890 € (ovh. 2 490€) Giro Ambient hanska Bell Muni kypärä 175 € (ovh. ä: Sisältä n o -Rung n ka u r -haa in laaker n i -ohja -tolpan SUP Fusion SCL / SUP Chronic Race rungot koot: 50, 53, 62, 64 cm. 1 590 €) Bianchi Sempre 105 (2012) koko: 50 cm. 1 490 € (ovh. 1 890 € (ovh. 1 690 € (ovh. 1 350 € (ovh. 1 395 €) 1 900 € (ovh. 1 890 € (ovh. 0 • 9 5 7 0 5 5 2 . Bianchi Sempre Ultegra (2012) koot: 50, 57, 59 cm. 890 € (ovh. ! ä t s i t e n t e s k u o j r a t Katso kaikki 341 2602 • pa ! ! E L A O I R A A T N 3 Nokia, Puh. 216 €) 35 € (ovh. 359 €) 499 € (ovh. 3 490 €) i f . 1 490 € (ovh
Vertailukolmikko sijoittuu enduropyörien pitkäjoustoisempaan päähän. Rungosta on lähtenyt painoa, nivelpisteen paikkaa muutettu ja geometria laitettu uusiksi. Uusi Process erottuu joukosta pitkäjoustoisimpana, sen keulassa on joustoa 170 ja perässä 167 milliä. Testipyörät ovat L- ja M-kokoa, mutta testissä oli lopulta kolme lähes samanko- www.fillari-lehti.fi. Santa Cruzin runko on hiilikuitua, muiden alumiinia. Alpine on päivittynyt muutenkin kuin kiekkokoon osalta. Santa Cruz Nomad C, Orange Alpine 160 RS ja Kona Process 167 kuuluvat kaikki 160 milliä joustavien pyörien kategoriaan tai lähelle sitä. Kiekkokoko on 27,5 tai 29 tuumaa. Myös testipyörien joukkoon mahtuu nykysuuntauksen vastaisesti yksi 26-pyörä. Suurimpina eroina pyörissä ovat runkomateriaali, jousitusratkaisu ja mitoitus. Viisto- ja vaakaputken alla kulkee pituussunnassa koko putken mittainen hitsisauma, jolla putki suljetaan umpinaiseksi profiiliksi. Vertailussa Kona Process 167, O KOLME COWBOYTA R Nykyään supersuosittuun enduroon kiteytyy koko maastopyöräilyn alkuperäinen idea: ajaminen mahdollisimman monipuolisessa maastossa. Otimme vertailuun kolme pitkäjoustoista endurotykkiä. Koko Process-sarjan geometria pohjaa bikepark-pyöränä mainostettuun Entourageen. 167 on jatkoa tästä ja se on ikään kuin kasvukuurin läpi käynyt versio viime vuoden Process-sarjalaisista. Nomadin lukemat ovat 160 ja 165 milliä, kun taas Alpinen molem- 52 Fillari mista päistä löytyy 160 milliä joustoa. Vaikka endurossa tärkein etenemissuunta on alaspäin, nykyisillä enduropyörillä myös ylämäet nousevat ajamalla. Kona muutti vuosi sitten Processin rungon rakennetta reilusti yli vuosikymmenen käytössä olleesta mallista. Englannin Halifaxissa käsin tehtävä Orange luottaa vanhaan omintakeiseen konseptiinsa. Eroina ovat loivemmat kulmat, enemmän joustoa molemmissa päissä ja lisää alumiinia kovimmalle rasituksille joutuvissa kohdissa. Näihin kuului Yetillä ajava Jared Graves, joka pärjäsi useassa kisassa erinomaisesti. Process nykyisessä muodossaan on vuoden vanha malli. Processista näkee jo kauas, että se on tehty aggressiiviseen ajoon. Hydroformauksen sijaan rungot tehdään ohutlevytekniikoilla, jossa rungon putkien muodot saadaan aikaan kanttaamalla putkille halutut muodot levytavarasta. Nykyisen Nomadin ja Alpinen edeltäjät ovat olleet markkinoilla pitkään ja käyneet läpi monta päivityskierrosta. Tosin Enduro World Seriesissä näkyi vielä tälläkin kaudella muutamien huipputallien kuskeilla perinteistä 26 tuuman kiekkokokoa. Kaikki kolme ovat uunituoretta tavaraa. N ykyaikainen enduropyörä joustaa molemmista päistä tyypillisesti 130-160 milliä
Konan takapää on perinteisestä single pivotista seuraava askel. , Orange Alpine 160 RS ja Santa Cruz Nomad C RATSASTAA… koista pyörää. Alpinessa vaakaputkea on peräti 640 milliä, joka on Orangelta pelinavaus tämäntyyppisen geometrian suuntaan. Toinen sanoo sitä kivikautiseksi ja vannoo nelilinkun tai jonkin sen johdannaisen nimeen. Santa Cruz hankki vuonna 1999 oikeudet Virtual Pivot Point -ratkaisuun eli VPP:hen. Vielä lyhyempi on Process 118,9 sentin mitallaan lyhyen takahaarukkansa ansiosta. Todennäköisesti tästä syystä 27,5-kiekoilla rullaavassa ”pikkusiskossa” Process 153:ssa on sentin pidempi takahaarukka. Kun mittoja ynnäilee, Alpinen 123,6 sentin akseliväli on selvästi joukon pisin. Fillari 53. Verrattuna tavalliseen single pivotiin ratkaisulla saadaan lisää mahdollisuuksia joustokäyrään ja siten myös ajo-ominaisuuksiin vaikuttamiseen. Kyytiin voisi kiivetä kuin naisten kaupunkipyörään, eli jalka etukautta vaakaputken yli. Konan suunnittelussa on haettu selvästi matalampaa runkoa ja standover height -mittaa. Jonkun mielestä yksinivelratkaisu (single pivot) toimii riittävän hyvin. Nomad on mitoitukseltaan lähimpänä keskitietä. Samankaltaisista lukemista voinee päätellä, että modernien enduropyörien geometria on vakiintumaan päin. Process puolestaan kutsuu nopean mäenlaskun ohella myös hauskanpitoon, mikä on pääasiassa lyhyen takahaarukan ja matalan keskiön ansiota. Takahaarukan pituuksia vertaillessa Process erottuu joukosta selvästi. Orange ja Kona ovat seuranneet Mondrakerin viitoittamaa tietä, eli niissä vaakaputki on pitkä ja ohjainkannatin lyhyt. Orange edustaa yksinkertaisimmasta päästä olevaa single pivotia, jossa takahaarukka kiinnittyy suoraan iskariin ilman erillisiä linkkuja. Kulmat ovat pyörissä samaa kaliiberia, sillä kaikkien rungot on rakennettu loivahkon 65 asteen ohjainkulman ympärille. Santa Cruz ja Orange luottavat melko perinteisiin lukemiin (433 ja 439 mm), kun taas Processin takahaarukka on vain 415-millinen! TEKSTI: JUKKA MÄENNENÄ Mitta on lähes sama kuin jäykkäperäisissä dirttirungoissa. Nomadin akseliväli on 119,5 senttiä. Satulaputken mitaksi ilmoitetaan vain 15,9 tuumaa, ja voimakkaasti laskeva vaakaputki, joka kiinnittyy reilusti satulatolpan pannan alapuolelle, tekee Processin päällä liikkumisesta helppoa. Modernissa enduropyörässä on tyypillisesti pitkä vaakaputki, keskimittainen tai www.fillari-lehti.fi jopa lyhyt takahaarukka ja matala keskiö. Tämän parina on jyrkkä satulakulma, jonka ilmoitetaan olevan Alpinessa ja Santa Cruzissa 74 astetta ja Procesissa hieman jyrkempi 74,9 astetta. Keskiö roikkuu Alpinessa 34,8 sentin korkeudella, kun Nomadissa vastaava luku on 34 ja Processissa 34,2 senttiä. Alpine taas erottuu ”junamaisuudellaan”, eli sen ohjaamossa on selvästi totuttua enemmän tilaa ja takahaarukka on hieman pidempi. Kuulemma yksi syy Konan pitäytymiseen 26-kiekoissa on se, että haluttua geometriaa ei saataisi aikaan välikoon kiekoilla. Erilaisista rungon korkeuksista huolimatta pyörien geometriat ovat lähellä toisiaan. Mataluuden tuoma ketteryys on selvä plussa, jonka painoarvo riippuu kuskin mieltymyksistä. Satulaputken pituus on molemmissa L-koon rungoissa 18 tuumaa, eli aavistuksen vajaat 46 senttiä. Loiva ohjainkulma yhdistettynä sopivan jyrkkään satulakulmaan, painopisteen alhaalla pitävään keskiöön ja pitkään (tai todella pitkään) vaakaputkeen on pelin henki. Vaakaputken efektiivinen mitta on Nomadissa 610 ja Processissa 608 milliä. Tyypillisesti tällainen rakenne muodostaa nelilinkun. Nomad ja Alpine ovat L-kokoa, kun Procesissa on kiinni M-koon tarralappu. L-kokoinen Process olisi siis selvästi pidempi. Monien mielestä ajotuntumasta enemmän kertova reach-mitta on Nomadissa 438, Alpinessa 465 ja Processissa 450 milliä. Teknisesti sekin on single pivot, eli taka-akseli liikkuu ympyrärataa lähes suoraan keskiön päällä olevan nivelpisteen ympärillä, mutta voima välitetään iskarille linkkujen välityksellä. Jousitusratkaisuista puhuttaessa mielipiteitä on lähes yhtä monta kuin kuskeja. On syytä muistaa, että Nomad on kokoa isompi kuin Process
Iskarien merkitys on nykyään entistä suurempi ja mallista riippuen niitä virittämällä saadaan aikaan isojakin eroja. Olisi ollut mielenkiintoista päästä testaamaan pyörää myös Monarchilla, jotta Vividin tuomiin eroihin olisi päässyt paremmin käsiksi. Voisi kuvailla, että se reagoi oleellisiin kohtiin ja välillä kelluu pienempien epätasaisuuksien päällä. Kirsikkana kakun päällä Vivid ja keulalla oleva Pike toimitetaan Stealth-versiona, jonka tunnistaa mustista grafiikoista. Takahaarukka on kiinni eturungossa kahden lyhyen linkun välityksellä, jotka pyörivät Nomadissa jouston aikana eri suuntiin. Uusi Debonair-systeemi ei ole pelkkää markkinointijargonia, vaan tuo parannusta alkuherkkyyteen. 54 Fillari 2 Iskunvaimentimena testi-Nomadissa on tehdascustom-vaihtoehtona tarjottava Rokkarin Vivid R2C, jolla on korvattu peruspakettiin kuuluva saman valmistajan Monarch Plus RC3 Debonair. Jousitus on nimeltään Rocker Independent Suspension. Samalla taka-akselin liikerataan voidaan vaikuttaa perinteisiä nelilinkkuratkaisuja enemmän. VPP:ssä ja vastaavissa ratkaisuissa, kuten Giantin Maestrossa sekä Ibiksen, Turnerin ja Pivotin käyttämässä DW-linkissä nivelpiste muuttuu jousituksen liikkeen myötä. Process ei kiihdy yhtä näpsäkästi kuin Nomad tai Alpine, mutta sillä pääsee kuitenkin mäen päälle polkemalla. Pyörään pultattu Rokkarin kierrejousi-Vivid (tehdaskokoonpanossa Vivid RC2 -ilmaiskari) saattaa edesauttaa tätä vähän, mutta modernit ilmaiskarit eivät enää juuri jää alkuherkkyydessä vieteriversioille. Alpinen takapää poimii kaikki suuremmat epätasaisuudet, mutta ei ole aivan superherkkä. Muuten toiminta on hyvin ennakoitavaa, eli progressiota on sopivasti ja takapää pitää ryhtinsä hyvin sukeltelematta yllättäen. Kona laittoi runkomallinsa ja jousituksen kerralla uusiksi vuosi sitten lanseeratessaan Process-sarjan. Se pitää ryhtinsä hyvin, ei sukella liiaksi mutkissa ja g-outeissa ja on lisäksi vielä hyvä tai peräti erinomainen poljettava. Ehdotonta vastausta siihen, mikä suoriutuu parhaiten ajossa, ei voida antaa. Moni hämmästeli tätä koeajon jälkeen. 78,5 cm FSA Orbit 1.5 ZS No.57 WTB Volt Team KS Lev Integra sa häiritseväksi. Jouston alkupää on todella herkkä ja takapään jousitus käyttäytyy ennalta arvattavasti. Ero ei johdu niinkään jousituksesta vaan selvästi muita reilummasta painosta ja järeistä renkaista. Näitä ovat esimerkiksi progressiivisuus, iskarin vipusuhde, alkuherkkyys, miten jousitus reagoi polkemiseen ja taka-akselin liikerata. Alpine jää poljettavuudessa Nomadille sillä penkistä ja erityisesti putkelta edetessä jousitus tekee pientä liikettä. Santa Cruzin VPP-jousituksella on hyvästä syystä kiihkeät kannattajansa. Vertailussa Kona Process 167 > Orange Alpine 160 RS > Santa Cruz Nomad C Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Takajousitus: 1 Ensimmäinen runko tuli myyntiin seuraavana vuonna. Vaiva lienee isompi teoriassa kuin käytännössä, sillä se huomattiin testin aikana vain pariin otteeseen. Lisäksi suunnittelijat joutuvat pohtimaan ratkaisunsa kestävyyttä ja huoltoväliä. www.fillari-lehti.fi. Jokaisella ratkaisulla pyritään pääsemään tietylle hyväksi havaitulle alueelle halutuissa ominaisuuksissa. Pogoaminen ei kuitenkaan muutu missään vaihees- Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjä: Takavaihtaja: Jarrut: Kammet: Eturatas: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Kona Process 167 Useita 4499 euroa 6061 T6 alumiini Rock Shox Pike Lyrik DH RC2DH Solo Air, joustomatka 170 mm Rock Shox Vivid R2C (peruskokoonpano: Vivid Air RC2), joustomatka 167 mm M/15,9 (muut koot S, L) 16,1 kg (ilman polkimia) 74,9 astetta 65 astetta 60,8 cm 40,5 cm 118,9 cm 41,5 cm 34,2 cm Sram X1 Sram X1 (Sram X01) Avid Code (Avid Guide RS), 200 mm jarrulevyt Sram X1 1200, 170 mm Sram 32 Sram XG 1180, 10-42, 11 ratasta Sram BB92 GXP WTB Frequency Team i25 TCS Novatech, 20 mm (etu), 142x12 mm (taka) Maxxis Minion DHF 3C 2,5” Kona, 4 cm Race Face Atlas FR, lev. Orange luottaa ensiasennuksena samaan iskariin kuin Santa Cruz, eli Rokkarin uuteen Monarchiin. Polkemisominaisuuksissa Process toisaalta jää viimeiseksi. Single pivot käy ja kukkuu edelleen yksinkertaisuudestaan huolimatta – vai juuri sen ansiosta. Tällöin taka-akselin lähelle ei tarvita lainkaan niveltä. Herkkyydessä ja toiminnassa Processin takapää vetää melkein vertoja täysiveriselle DH-pyörälle. Muhkean kokoinen Vivid istuu Nomadin perään erinomaisesti ja on suosittu malli painovoima-avusteissa kaahailussa. Pintaherkkyys jää piirun Nomadista ja jousitus jäykistyy hieman jarrutuksissa single pivoteille ominaisesti. Kehitystyö on onnistunut ja Processin perä toimii erinomaisesti! Siinä on DH-pyörän ”pohjattomuuden” tuntua ja takapyörä pysyy maassa melkein kuin liimattuna poimien pienetkin epätasaisuudet
Ketjun päällä pysymisen voisi tosin varmistaa yläpuolisella ohjurilla Alpinen tapaan. 2,5” leveä dh-kumi kesyttää lähes kenen tahansa jalat pidemmän päälle. Konan osavalikoima on perusvahvaa tavaraa, josta ei löydy heikkoja lenkkejä. Hiilikuitua on myös Santa Cruzin ohjaustanko, jolla on leveyttä varmasti riittävät 80 senttiä. Processin jousitusratkaisu kulkee nimellä Rocker Independent System. Koeajoon saatu pyörä ei vastaa täysin kaupasta saatavaa versiota. Testipyörän pysähtymisestä huolehtivat Avidin Codet tuotantomallin Guidejen sijaan. Vaikka nopean ja hitaan liikkeen namikat ruuvattiin täysin auki, keula ei silti ehdi riittävästi mukaan nopeisiin perättäisiin iskuihin. Vaikka osasarjaksi on netissä nimetty X01, se on silti sekoitus Sramia ja Race Facea. Ei liene sattumaa, että Rokkari on siirtynyt käyttämään myös DH-keula Boxxerissa Pikesta tuttua Charger-vaimennuspatruunaa. Saa nähdä, pystyykö Fox irrottautumaan Rokkarin nopeasti ottamasta niskalenkistä uusilla malleillaan. En tiedä onko joku muu valmistaja tehnyt näin jo aikaisemmin, mutta nerokas keksintö säästää huoltohommissa syntyviä harmaita hiuksia ja ärräpäitä! Nomadin väritys on vaijerinkuorta ja grippejä lukuun ottamatta tehty periaat- Fillari 55. Jutun lopussa olevissa spekseissä on kirjattu sulkuihin tehdaskokoonpanon osat. Kammet ovat mallia Race Face Respond, joissa on 30-piikkinen saman valmistajan narrow/wide-ratas. Pyörä on tehty nopeaan painovoimavoittoiseen etenemiseen ja osat valittu sen mukaan. Se suoriutuu tehtävästään kohtuullisesti, mutta siitä ei saatu irti Piken tapaista suorituskykyä. www.fillari-lehti.fi Testi-Nomad on niin sanotusti kauppiaan erikoinen, mikä tarkoittaa Santa Cruzin sivuilta löytyvää X01-kittiä. Processin iskarin kiinnityksen etupää on pystysuunnassa ohuen ohut. Jos jotain osia haluaa vaihtaa, sitä voi perustella vain makuasioilla. Alpine on osasarjaltaan vähemmän kukkaroa ohentava. Lyrik on edelleen pätevä keula, mutta ei vedä silti aivan vertoja esimerkiksi Pikelle. Vaihtaja on hinta-laatusuh- teeltaan erinomainen Shimanon Zee. Eroa on jarruissa, etukiekossa, takaiskarissa ja renkaissa. X01-vaihtaja hämmentää 11-lehtistä 10-42-pakkaa. Ne ovat yhdet markkinoiden parhaista jarruista. Process on kolmikosta ainoa, joka käyttää press fit -keskiötä. Hissitolppa on endurotyyliseen ajoon tarkoitetussa pyörässä itsestäänselvyys. Viimeistelypuolella Santa Cruz avaa pelin rungon sisäisillä vaijerinvienneillä, jotka on tehty idioottivarmoiksi rungon sisälle sijoitetuilla ohuilla putkilla. 5. Ohjaamosta löytyy hyvin asiallisen oloinen Konan 40-millinen kannatin, johon on pultattu Race Facen Atlas FR -tanko. 3. Toiminta on erinomaista. Tämä vähentää käytettävissä olevia välityksiä, koska isoin ratas jää 36 hampaaseen. Pysähtymisestä huolehtivat Sramin mainiot Guide-jarrut. Lisäksi kysymysmerkkeinä ovat Marzocchin mahdollinen uusi tuleminen, Elkan ostanut MRP ja markkinoille juuri ponnistanut DVO. Voimansiirrosta huolehtivat alumiiniset Sramin X1-kammet 32-hampaisella rattaalla. Enduropyörien keulamarkkinat ovat kenties kilpailluin ala keula- ja iskarivalmistajien keskuudessa. 4. Race Face on ollut ensimmäisenä apajilla ja Alpinen voimansiirto onkin yhdistelmä ”rallinaamaa” ja Shimanoa. 1. Processin osasarja noudattaa Alpinen linjaa. 170-milliset kammet natsaavat hyvin yhteen matalan keskiön kanssa. Leveään tankoon tottuu nopeasti ja se tuo vakautta ajamiseen. Se riittää Suomen oloissa suurimman osan ajasta. Kiekoissa ovat napoina erinomaiset Hopen Pro2:t, ja kehiksi on päivitetty Mavicin EN323:ien tilalle suositut Stanin Flow EX:t. Ketjun päällä pysyminen on varmistettu MRP:n yläpuolisella AMG-ohjurilla. Processin nokkaan on pultattu viime vuosina vähemmälle huomiolle jäänyt RockShoxin Lyrik RC2DH Solo Air, jossa on joustoa 170 milliä. Sramin valta-asema on murtumassa yhtä eturatasta käyttävissä pyörissä. Herkkyys on hiukan huonompi ja ainakin tässä yksilössä tuntui olevan hieman liikaa sisäänpäinvaimennusta. KS:n huolto lienee Reverbiä yksinkertaisempaa, sillä vaikka tolppa itsessään on hydraulinen, operointi tapahtuu mekaanisesti vaijerilla. Onneksi siitä selviää yleensä huollolla ja pienellä virittelyllä. Sama vika on tullut vastaan muutamassa muussakin Rokkarin keulassa. Normiversion Koren tanko ja stemmi on korvattu päivityspaketin muodossa Race Facen SixC-hiilikuitutangolla, joka on kiinnitetty ohjaamoon vain 35-millisellä saman valmistajan Atlas FR -stemmillä. Processissa on harvinaisempi, mutta testiajoista moitteettomasti suoriutunut KS:n Lev, jossa on liikevaraa 150 milliä. Rengastus selittää osaksi Processin pientä vastahankaisuutta liikkua ripeästi poljinvoimalla. DT:n 240-sarjan napojen ympärille on päivitetty Enven M70 Thirty -hiilikuitukehät, mikä korottaa bling-kerrointa (ja hintalappua) tuntuvasti. Kammissa oli kiinteä spideri, vaikka irrotettavat mallit yleistyvät jatkuvasti. Vaihdevipu on XT ja jarrut samaa sarjaa. Pitoa löytyy tosin senkin edestä. Tolppa on tietenkin Rokkarin Reverb. WTB:n vanteista löytyy tubeless-valmius. Puute ei ole suuri, sillä Process ei kaipaa toveria yhdelle eturattaalle. Pike toimii todella hyvin, on kohtuullisen kevyt eikä juuri jätä parannustoiveita. Konan oma 40 mm stemmi on asiallisen näköinen! 2. Molempien pyörien keulat joustavat 160 milliä. 3 4 5 Keulana Alpinessa ja Nomadissa on nopeasti kannuksensa ansainnut, erinomainen Rokkarin Pike RCT3 Solo Air. Vaihtaja on X1, vaihdevipu XX1 ja kammet uudet Race Facen Turbinet, joihin on kiinnitetty ilman spideria Race Facen narrow/wide-ratas 32 piikkisenä. Alpinen hintaa on painettu alas käyttämällä ”vain” 10-lehtistä takapakkaa
Processin rungossa ei ole mitään mullistavaa, mutta insinöörin silmää hiveleviä yksityiskohtia löytyy. Näin tapahtuu ainakin L-koon rungossa. Lisäksi linkuista puuttuvat akselien lukitukseen käytettävät kiristyspultit, mikä tekee ulkonäön siistimmäksi ja huollon helpommaksi. Rungon hitsisaumat ovat leveää palkoa ja osa niistä on hiottu nätisti. Specialized käyttää vastaavaa ratkaisua monessa mallissaan. Takahaarukka on Fivessa käytetystä kotelorakenteesta poiketen erillisen chainstayn ja seatstayn tapainen yhdistelmä. Ne on nostettu selvästi ylöspäin, eli ketju ei hakkaa takahaarukkaan aivan helpolla. Runko on tässä mielessä Nomadin vastakohta. Esimerkiksi viistoputken alla oleva pitkittäissauma on osoitus kirurgin 56 Fillari tarkkuutta lähentelevästä kädentaidosta. teella ”värillä ei ole väliä, kunhan se on musta”. 78,5 cm Cane Creek, 49 mm Orange SDG Falcon Rock Shox Reverb Stealth < Alpinen takahaarukka on osoitus kovasta osaamisesta alumiinin työstämisessä. Hitaaseen puunkiertoon se ei ole tehty, mutta linjanvaihdot voi silti jättää viime hetkeen. Takahaarukan yläputket on yhdistetty iskaria käyttävään linkkuun hiilikuituisella sillalla. Kun Nomad menee niin sanotusti tutkan alla, Alpine hohtaa kuin heijastin. Santa Cruzin grafiikat ovat teippien sijaan runkoon upotettuja koho- tai uppokuvioita. Vertailussa Kona Process 167 > Orange Alpine 160 RS > Santa Cruz Nomad C Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Takajousitus: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Ketjunohjuri: Vaihteensiirtäjä: Takavaihtaja: Jarrut: Kammet: Eturatas: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Orange Alpine 160 RS MTB Centre 3970 euroa 6061 T6 alumiini Rock Shox Pike 27,5 160 RCT3 Solo Air, joustomatka 160 mm Rock Shox Monarch Plus RC3, joustomatka 160 mm L/18 (muut koot S, M, XL) 14,1 kg (ilman polkimia) 74 astetta 65 astetta 64 cm 45,7 cm 123,6 cm 43,9 cm 34,8 cm MRP AMG Shimano XT Shimano Zee Shadow+ Shimano XT, 200/180 mm jarrulevyt Race Face Respond Single, 175 mm Race Face Narrow/wide 30 Sram HG81, 11-36, 10 ratasta Race Face Stans ZTR Flow EX 27,5” Hope Pro2 Evo 15 mm (etu), 142x12 mm (taka) Maxxis Minion DHF EXO 2,35” (etu), Maxxis High Roller II EXO 2,35” (taka) Race Face Atlas FR, 3,5 cm Race Fave SixC, lev. Vihreät ja kromiset grafiikat istuvat hyvin mattamustaan runkoon. Asiaa ei varmasti helpota, kun materiaalina onkin noin parimillinen alumiinilevy ja se pitäisi vielä hitsata lopuksi nätisti kasaan. Sterling Silver -väri on näyttävä. Jos Batmanilla olisi maastopyörä, se olisi tällainen Nomad. Pintaherkkyys on loistava, mutta silti keula ei sukeltele tai pohjaa. Värimaailma on kaikin puolin onnistunut. << Rokkarin Pike käyttää 160 mm joustostaan koko matkan todella hyvin. Jousitus toimii erinomaisesti ja geometria on on- www.fillari-lehti.fi. Yksi näistä on iskariin kiinnittyvä linkku, jonka avulla on väl- tytty satulaputken halkaisulta. Takahaarukassa nivelpisteen ja iskarin kiinnityskohdan välisen rakenteen taitteleminen pelkästä pahvista aiheuttaisi päänvaivaa. Takahaarukan alaputket ja viistoputki on suojattu asiallisesti ketjun- ja kiveniskemiä vastaan. Tangon nosto tai vaakaputken taivuttaminen mutkalle Fiven tapaan ovat ainoat lääkkeet tähän. Kumma kyllä suuri osa valmistajista jättää tämän edelleen asiakkaiden huoleksi, mikä johtaa monenkirjaviin omatoimivirityksiin. Nomad on pituudeltaan lähimpänä normaalia, vaikka amerikkalaisittain vaakaputki on peräti 24-tuumainen. Orange tunnetaan käsityönä tehdyistä rungoistaan, joiden hitsisaumat ovat ensiluokkaisia. Matala runko tekee pyörästä jopa paikallaan ollessaan ketterän näköisen. Ajossa Nomad on vakaa, mutta taipuu kohtuudella tiukkoihinkin switch backeihin. Mattamusta runko, kiiltävän mustat grafiikat ja samanväriset komponentit sopivat todella hyvin yhteen. Nootti tulee siitä, että tangon kääntyessä yli 90 astetta jarrukahva ja vaihdevipu ottavat kontaktia vaakaputkeen
Ajo-ominaisuudet ovat siis kirjaimellisesti mallia ”allround”. Juoman heraproteiini on ensiluokkaistaa jja se myös sisältää korkean määrän aminohappo aminohap appo po o lleu leusiinia, eu eus usi siin sii iniaa, jjoka edistää palautumista p pa alaut laautum mis ista ta ja ja vä vvähentää ähe hent he ent ntää ää lihakseen llih i ak ih akse seeen kohdistuvaa ko kohd ohd hdis istu tuvvaaa tuva aa ra rrasitusta. Tästä voi kiittää osaksi runkoa ja osaksi Enven hiilikuitukehiä. Yksi annos sisältää 26 g puhdasta hiilihydraattia. Ja poljinko samalla pyörällä vielä ylös. Pitkä vaakaputki tekee siitä jopa hyvällä tapaa hieman junamaisen. nistunut. Muutaman kovavauhtisen ja kivikkoisen kohdan jälkeen ihmetteli, että ajoinko tosiaan ”vain” 160 milliä joustavalla pyörällä, jossa on ilmaiskarit. Ensi kertaa polulla rullatessa olo on hetken kuin risteilyaluksen ruorissa. 4:1 on virkistävä ja vatsaystävällinen eikä se sisällä väriaineita, lisäaineita tai keinotekoisia makeutusaineita. 4:1 on 4: o llaktoositon. Mutkien ajo vaati jonkin verran opettelua, sillä tilavan etupään ansiosta painopiste saa olla totuttua edempä- www.fillari-lehti.fi IsoGel on juotava geelili kä kätevässä ä ä repäisypakkuksessa. siitu ust sta. Myös kofeiiniversio joka sisältää 30 mg kofeiinia. Toiminta on hyvää ja tulee vielä kevyessä paketissa. äi kk k IIsoGeelissä G li ä on aitoa mehua tuomassa luonnollista makua, se on vatsaystävällinen ja helposti nieltävä. Sen ainutlaatuinen koostumus umus takaa nopean energian ja nesteen imeytymisen elimistöön. Alpinea hieman matalampi keskiö tekee pyörästä vakaan, mutta samalla tulee yllättäviä poljinkosketuksia. a. Jos Nomad on tilava ajettava, Alpine pistää vielä paremmaksi. Geeli Alpinen jousitus on yksinkertainen ja todennäköisesti siten myös huoltovapaa. Suurin hyöty tulee ilmi kovemmassa vauhdissa ja pahimmissa epätasaisuuksissa. Sisältää 4 osaa hiilihydraattia ja 1 osan heraproteiinia. Ennen kaikkea Nomad istuu käteen ensimetreistä alkaen. Ajofiilikseen meluttomuus vaikuttaa paljon. Sillä ajettiin tutuilla alamäkipätkillä monta vaativaa linjaa heti ensilaskulla. Superlyhyt stemmi tasapainottaa kokonaisuutta ja tekee ohjauksesta rauhallisen, mutta silti riittävän herkän. EnergySource ja TrainingBar 4:1 Energy Source ja Traing Bar edistyksellinen ALL-IN-ONE urheilu- ja palautusjuoma ja patukka. Hiilihydraatti/proteiini-yhdistelmä vähentää lihasvaurioiden syntymistä suorituksen aikana ja nopeuttaa palautumista. Nomadilla voi lähteä huoletta monen tunnin metsälenkille. Se on yksi äänettömimmistä pyöristä, mitä on tullut vastaan! Tästä voi kiittää jäykkää takavaihtajaa, mutta vähintään yhtä paljon takahaarukan asiallista suojausta ketjun kontakteilta. Positiivista on myös se, Nomad on stealth muutenkin kuin väritykseltään. Vauhtia kertyy kuin varkain selvästi lisää, kun menopeli ei juurakoissa ja kivikoissa tunnu laukeavan alle. Lisäksi kuiturunko ei kenties vahvista ketjun osumisesta aiheutuvia ja muita ajosta syntyviä ääniä yhtä voimakkaasti kuin alumiininen. Sivusuunnassa Nomad on yksi jäykimpiä tämän kategorian pyöriä. Alpinessa ollut Monarch Plus RC3 on hyvästä syystä ensiasennuksena monessa pyörässä tulevalla kaudella. Fivesta poiketen takahaarukka ei ole nyt yhtä koteloa. Alun perin ”litkuistaan” tunnetun Stanin Flow EX –kehät ovat nykyään suosittu vaihtoehto. a toositititon ak on.. on HIGH5 -tuotteet löydät URHEILULIIKKEISTÄ ja APTEEKEISTA MAKU MA AKU U TULEE TU ULEE UL E LUONNOSTA LUO ONN NOSTA NO TA high5.fi Facebook.com/High5Suomi on @high5_fi yhteistyökumppani Maahantuonti ja markkinointi: Startex Oy. 4:1 soveltuu erittäin hyvin yhtäjaksoisiin pitkäkestoisiin ja monipäiväisiin suorituksiin. Pitkä vaakaputki ja akseliväli vaativat totuttelua, mutta niihin sopeutuu suhteellisen nopeasti
Process on parhaimmillaan, kun katse on pitkällä edessä, kyynärpäät ulkona ja mitä reilummin mutkiin nojaa, sen parempi. Esimerkiksi Specialized on käyttänyt DH-pyörä Demossa lyhyttä takahaarukkaa ja matalaa keskiötä. Miksi tällainen geometria on löydetty tai uskallettu ottaa käyttöön vasta nyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi nopea – päinvastoin. Tilava vaakaputki ja lyhyt takahaarukka ovat hauska kombinaatio. Sillä voi ajaa alamäkeen kovempaa, ottaa aggressiivisempia linjoja ja jarruttaa myöhemmin. Ei kannata pelästyä, sillä Processilla pääsee eteenpäin myös polkemalla, joskaan ei yhtä vikkelästi kuin muilla koeajopyörillä. Osaksi sen ketteryys on myös pienemmän 26-kiekkokoon ansiota. Olisi ollut mielenkiintoista kokeilla L-kokoista Processia, jolloin siinä olisi yhdistynyt ketterä mitoitus testattavana olleen Alpinen ohjaamon mittaan. Painopiste pysyy keskellä pyörää, mutta sen saa halutessaan vaivattomasti taakse esimerkiksi manuaaleja varten. 80 cm Chris King WTB Volt Team Rock Shox Reverb Stealth << Vivid R2C on selvästi muita ilmaiskareita suuremman kokoinen. 27,5-kiekoilla saadaan pieniä etuja verrattuna perinteiseen 26-kiekkoon, mutta Process osoittaa, että onnistunut mitoitus ja jousitus painavat vaakakupissa enemmän. Nomadin versio toimitettiin vielä stealth-gra?ikoilla. Siis pelkästään kompromissilla kiekkovalinnassa Nomadista saa vähemmän kukkaroa keventävän. Processilla on helppo leikkiä. nä, jotta molemmat renkaat löytävät pitoa tasaisesti. Processia kuvaa hyvin sana hauska! Sillä voi ajaa rennosti nojaamalla taakse, keventäen etupäätä oikeissa kohdin ja nauttien 58 Fillari kyydistä. Kaikkea, mitä maastopyörän väärinkäyttäjä voi toivoa. Kun vauhtiin pääsi, ajon aikana ei tullut kertakaan mieleen, että Process eroaa kiekkokooltaan Alpinesta ja Nomadista. Jos kuitenkin haluaa erinomaista tai jopa parasta, se tietenkin maksaa. << ENVE:n M70 Thirty -vanteet olivat harvinaista herkkua! Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että nippeleihin ei pääse käsiksi tyypilliseen tapaan ulkokautta. Kuitenkin olisi sääli jättää hyödyntämättä sen kaikkea potentiaalia, jonka saa käyttöön ottamalla aggressiivisemman lähestymistavan. www.fillari-lehti.fi. Nomadia saa enää pelkästään hiilikuituisena alumiiniversion tiputtua pois mallistosta. < VPP:n taika tapahtuu näiden neljän nivelpisteen ympärillä. Jos Nomadia ja Alpinea ajattelee kasvukuurin käyneinä trailipyörinä, Process on lähempänä kevennettyä DH-pyörää. Uusi Alpine on luonteeltaan samanlainen, mutta selvästi pidempi ja raskaampaa tekoa. Alpinen pienempää sisarta Fivea on kiitelty erinomaisena joka paikan höylänä. Yksikään kolmikosta ei ole varsinaisesti halpa ja Nomadin tapauksessa hintalapussa on huima 8500 euron lukema. Kevyemmät renkaat ja mahdollisesti tubeleksiin siirtyminen tasoittaisivat eroa tuntuvasti. Edullisimmillaan uuteen Nomadiin pääsee käsiksi noin 5800 eurolla, jolloin osasarja on sekoitus Sramin X1:tä ja Shimanon XT:tä. Pelkkä päivityspaketti Enven hiilikuitukehiin nostaa hintaa 1800 euron verran. Viitteitä toki on ollut ilmassa jo jonkin aikaa. Vertailussa Kona Process 167 > Orange Alpine 160 RS > Santa Cruz Nomad C Merkki: Maahantuoja: Hinta: Runkoputki: Etuhaarukka: Takajousitus: Koko: Paino: Satulakulma: Ohjauskulma: Vaakaputken pituus: Satulaputken pituus: Akseliväli: Takahaarukan pituus: Keskiön korkeus: Vaihteensiirtäjä: Takavaihtaja: Jarrut: Kammet: Eturatas: Takarattaat: Keskiölaakeri: Vanteet: Navat: Renkaat: Ohjainkannatin: Ohjaustanko: Ohjainlaakeri: Satula: Satulatolppa: Santa Cruz Nomad C Sportax Oy 8500 euroa Hiilikuitu Rock Shox Pike 27,5 160 RCT3 Solo Air, joustomatka 160 mm Rock Shox Vivid Air R2C, joustomatka 165 mm L/18 (muut koot S, M, XL) 12,2 kg (ilman polkimia) 74,2 astetta 65 astetta 61 cm 45,7 cm 119,5 cm 43,3 cm 34 cm Sram X01 Sram X1 Avid Guide, 180 mm jarrulevyt Race Face Turbine Cinch, 175 mm Race Face Narrow/wide 32 Sram XG 1180, 10-42, 11 ratasta Race Face Enve M70 Thirty 27,5” DT 240, 15 mm (etu), DT 240, 142x12 mm (taka) Maxxis High Roller II EXO 27,5x2,35” Race Face Turbine Basic, 3,5 cm Santa Cruz Carbon, lev. Process 167 lähtee ratkaisemaan ongelmaa toisesta päästä
Sen sijaan, että takapää poimisi jokaisen epätasaisuuden, se kelluu välillä ikään kuin maaston päällä. Mallinimi on osuva, koska Alpinen voi kuvitella olevan kotonaan kovavauhtisissa alppilaskuissa, joita rytmittävät nousut ja tasaisemmat osuudet. Renkaiden vaihdolla ja kenties jättämällä sisärenkaat pois saa pyörivää massaa vähennettyä runsaasti. Uusi pidempi geometria vaatii totuttelua eikä se ole välttämättä totuttelun jälkeenkään kaikkien mieleen. Jos etsit allround-tyylistä pyörää, Nomad on sinun valintasi. Edullisempi AM-malli maksaa 2890 euroa. Mondraker on ollut selvästi oikeilla jäljillä Forward -geometriansa kanssa. Pitkä ohjaamo ja lyhyt kannatin ovat tervetullut tuttavuus. www.fillari-lehti.fi. Parhaimmillaan Process on kivikkoisilla ja vauhdikkailla enduro-tyylisillä pätkillä, mutta se ei kalpene kovasti edes DHkisojen starttiviivalla. Process 167:n suositushinta on 4499 euroa. Tähän voi sanoa, että Nomad on todella hyvä. Vaikka Lyrik suoriutuu kohtuullisesti, esimerkiksi Foxin 36-sarjalainen olisi tervetullut päivitys. Jos pitäisi selvitä yhdellä pyörällä, Nomad olisi hyvin lähellä listan kärkipaikkaa. Itse asiassa parempaa pyörää on vaikea löytää. Se on yksi parhaita tähän asti vastaan tulleista pyöristä. Rahalleen saa vastinetta, joskin tässä hintaluokassa on runsaasti valinnanvaraa. Jonkun mielestä Alpinen jousitus antaa selvästi tasoitusta Nomadille ja Processille. Ainoa parannusehdotus liittyy keulaan. Pikea saa pisimmillään 160 millin joustolla, joten jos jouston määrästä ei halua tinkiä, se rajautuu vaihtoehdoista pois. Voisi myös sanoa, että se on vain erityylinen. Testipyörässä päivityspakettina olleella Carbon FR Packilla saa vaihdettua Koren tangon ja stemmin Race Facen SixC -hiilikuitutankoon ja Atlas FR -kannattimeen 190 euron lisähinnalla. Siihen eivät muut testin pyörät kykene. Jos koko juttu pitäisi tiivistää muutamaan riviin, ne kuuluvat seuraavasti: Jos ajo on pääasiassa alamäkeä ja lisäksi ajetaan muutama satunnainen endurokisa, Process 167 hoitaa homman. Osaavan kuskin alla Alpine on todella nopea ja nautittava ajaa. Se vaatii kuskilta enemmän tilannetajua ja toimenpiteitä ohjaamossa. Painon huomaa polkiessa, joskin testipyörässä on alla 2,5-tuumaiset Maxxiksen täysiveriset DH-kumit. Sen geometria suosii pitkistä ja vakaista pyöristä pitäviä. Process 167 on luonteeltaan erilainen muihin verrattuna, sillä se muistuttaa enemmän alaspäin skaalattua DH-pyörää. Nomadin tapaan pidemmät XC-lenkit onnistuvat myös Alpinella, mutta jos niitä on useita viikossa, Nomad on parempi vaihtoehto. Geometria tekee pyörästä paitsi nopean, myös todella hauskan ajaa. Tai onko Nomadin hintansa väärti. Alpine osuu johonkin Nomadin ja Processin väliin, mutta on kuitenkin lähempänä Nomadia. Kehien päivitys Mavicista Stanseihin ja renkaiden vaihto Maxxiksiin nostaa hintaa edelleen 200 euroa. Eniten tasoitusta Process antaa painossa, sillä etenkin Nomad on ajossa olleella kokoonpanolla aivan omilla lukemillaan. Mikä sitten on paras. Runko on laadukas ja jämäkkä, ajo-ominaisuudet mainiot ja osasarja hintaan nähden kohdillaan. Alpine viihtyy vauhdissa, mutta vauhti tulee osittain ketteryyden hinnalla. Alpine maksaa testikokoonpanolla 3970 euroa. Edullisimmillaan ilman päivityksiä Alpine RS:n saa 3580 eurolla. Yksi ominaisuus ei mene muiden edelle, vaan kokonaisuus on osiaan suurempi: mitoitus, jousitus, tyylikäs ulkonäkö ja hiljaisuus. Komponentit häviävät Nomadin vastaaville luonnollisesti jonkin verran
En kuitenkaan haudannut maastossa ajamista kokonaan, vaan ostin vielä heinäkuussa täpärin. Kun vielä kesällä ajelin vaimon kanssa talliin ajautuneella tandemilla, maastopyöräily alkoi tuntua roikkumiselta menneessä. Murisin jotain vastaukseksi, mutta ajatus jäi itämään. Olimme vaimon kanssa liikkeellä autolla Vuelta Vantaan aikoihin, ja vaimo tokaisi että ”miksi sinä et ole tuolla”. Viime vuodet ovat menneet laiskasti ajellen. En ajanut verenmaku suussa vaan nautiskellen. Tavoitteena on ollut hankkia hyvä fiilis siitä, että tekee jotain missä tulee hiki. 60 Fillari Muutaman lenkin jälkeen into hiipui. Harrastus huipentui vuosituhannen vaihteessa, jolloin tein pari fillarimatkaa Sveitsiin. Selvisi, että Intersportissa oli jäljellä ylivuotisia Jamiksen perus- tai paremminkin halpisfillareita alle 400 euron hintaan. Nöösinä Tour de Helsingissä Teksti: Jarkko Kettula | Kuvat: TdH-organisaatio SOITELLEN SOTAAN! Neljänsadan euron maantiepyörä alla eikä mitään kokemussta porukassa ajamisesta! ntoajoon. Se ei kuitenkaan innostanut, joten ajot jäivät lyhytaikaisiksi. Suuri ilo oli runtata ylämäkeen ja tuntea, että nyt on paukkua pelissä! Alkukesän aikana vakiolenkiksi muodostui 29 kilometrin mittainen reitti, jolla kului aikaa 80-90 minuuttia hieman tuulesta ja fiiliksestä riippuen. Kuulemma olin myös uhonnut, että tuohon hommaan en ikinä lähde, kovat jätkät ajavat maastossa. Näin aamun voisi viettää pyörän satulassa. Kerran hotellissa Oulussa mietin, että periaatteessa jokaisella hotellilla on jonkinlainen liikuntatila ja siellä kuntofillari. Viiden kilon rengaspaineilla maantiefilla- ri liikkui maasturin jälkeen yllättävän kevyesti ja poljinvoima siirtyi saman tien asvalttiin. Samaisen retken jälkeen harrastus alkoi jotenkin hiipua ja tilalle tulivat moottoriajoneuvot, mönkijät ja moottorikelkat. Viimeisenä oljenkortena ostin maantiefillarin. Polkimiksi laitoin vanhat maastopolkimet ja lähdin ensilenkille. Alumiinirunko, vaihteissa lukee Shimano, jarruissa Tektro ja renkaat ovat Vittorian valmistamat. Vaimo vielä muistutti, että olin joskus maininnut maantiemiesten olevan keskiikäisiä ukkoja trikoissa ja tiimipaidoissa. Ajoin sillä kaksi kertaa kunnes vihdoin tajusin, että asvaltti on minun juttuni. Kevään työmatkoilla aloin hinkata hotellien kuntosaleissa vaihtelevankuntoisilla laitteilla. Vaimo oli tyytyväinen, kun vyötärönseutuni kaventui. Kolme maasturia jäivät pian talliin ja katosivat niitä tarvitseville pientä korvausta vastaan. Kaupat tehtiin huimaan 379 euron hintaan. Se onnistui yllättävän helposti, sillä ainoa uusi osa oli sentin vakiota lyhyempi stemmi. Siinä meikäläisen eväät elämäni ensimmäiseen pitkään kun O len harrastanut pyöräilyä lähinnä ajelemalla innokkaasti pienestä pojasta lähtien, kunnes 1990-luvun alussa maihinnousun tehneet maastofillarit veivät mukanaan aikuisiällä. Päätin etsiä mahdollisimman edullisen maantiepyörän, sillä en oikein uskonut tähänkään vaihtoehtoon. Pian selvisi, että hommaan pitäisi saada uutta kipinää, joten jäykkis vaihtui täysjoustoon ja rinnalle tuli vielä läskipyörä. Ajattelin ensin, että tuolla ajetaan monen tonnin hiilikuitufillareilla ja kaverit ovat www.fillari-lehti.fi. Huolsin myös pari vuotta vanhan maasturini ja aloitin ensimmäiset lenkit. Aloin olla huolestuttavan kiinnostunut hommasta. Kymmenen vuotta sitten ajelin viidessä päivässä 710 kilometrin pyöräretken. Viime talvi oli töissä kiireinen, matkustuspäiviä tuli paljon ja piti keksiä jotain aamujumppaa. Aiemmin minulla oli ollut lyhyt omistussuhde jossain pyöräkaupassa vaihdossa tulleeseen cycloon. Ensimmäisenä iltana sain säädettyä ajoasennon mieleisekseni
Elokuun 30. Pieni ylipainokaan ei haittaa, kun ajaa vain omaa suoritustaan. Tämän vuoden Tour de Helsinkiin osallistui 1815 ajajaa (ilmoittautuneita 2071), joista maaliin asti pääsi 1768. Nyt paikalla oli valtavasti väkeä ja kaikki näyttivät olevan tosimielellä liikenteessä. Mutta ei lauantai-iltana siihen aikaan mistään uuttakaan saa. Niiden käyttö tosin unohtui ajon aikana suuntamerkkiä lukuun ottamatta. 40-vuotislahjaksi saamassani fillarikirjassa kerrottiin, kuinka ryhmässä pitää ajaa, jotta siitä saa parhaan hyödyn. Tunsin oloni vieraaksi Velodromilla, sillä olin pyöräillyt muutamia satunnaisia kaverilenkkejä lukuun ottamatta aina itsekseni. man hyvä. Vuonna 2011 Tour de Helsinkiin ilmoittautuneiden määrä ylittää ensi kertaa 2000 ajajan rajapyykin. Ainoa yllätys tuli ensimmäisten mäkien alla, kun vauhti ryhmän loppupäässä kuoli yllättäen lähes kokonaan. Parempi ajella itsekseen. Ajo olisi seuraavana päivänä, joten oli aika tutkia reittiä hieman tarkemmin. Nykyisellä mallilla ei ole tarkoitus jatkaa loputtomiin. Kotona katsoin netistä, että siellä olisi ollut minulle kohtuullisen mittainen ”kuntosarjakin”. Nukuin yön yllättävän hyvin. Lisäksi kun yhteistyö viranomaisten kanssa on saatu toimimaan sujuvasti, taukopaikat järjestettyä ja homma pelaamaan kaikin puolin mallikkaasti, pakettia ei ole järkevää lähteä aukomaan. Tähänastinen osanottajaennätys kirjataan vuonna 2012, jolloin ilmoittautuneita on 2591, matkaan lähtee 2291 ja maaliin saapuu 2221 ajajaa. Edellä olevan tulivat selkä edellä vastaan kuin seinä. Hain Prismasta pari juomapullotelinettä, energiapatukoita ja banaania taskuun. Voitosta käyvät kiivaan kamppailun Viron Mihkel Räim ja Suomen ammattilaiskuski Kjell Carlström. Taktiikkani oli valmis parissa tunnissa! Lähden 25 kilometrin keskivauhtia ajavaan ryhmään, ajan siinä voimia säästellen 130 kilometriä, jonka jälkeen teen irtioton. Karakallion kohdalla letka alkoi venyä ja ujuttauduin ryhmään. Ensimmäisenä maaliviivan ylittää virolaislegenda Jaan Kirsipuu. Tour de Helsinki ajetaan ensi vuonna nykyiseen malliin kesän vaihtuessa syksyksi. päivänä kello 12 seisoin kuitenkin Velodromilla laput kourassa. Jarrutuksessa kuului, että molemmilla oli hiilarikiekot alla. Miestä kuitenkin kiehtoo ajatus osallistujamäärältään Ruotsin Vätternrundanin kokoisesta tapahtumasta. Kuuluttaja kehotti ajajia siirtymään Mä- www.fillari-lehti.fi LISÄÄKIN MAHTUISI TUUMAA TDH:N ISÄ TUOMAS PERNU! T our de Helsinkiä on ajettu vuodesta 2005 lähtien, jolloin tapahtuman pääorganisaattorina edelleen toimiva Tuomas Pernu kutsui Fillari-lehden keskustelufoorumilla pääkaupunkiseudun maantiepyöräilijöitä kauden lopuksi pitkälle yhteislenkille. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat kuitenkin toistaiseksi auki – tai Pernu ei vielä halua puhua niistä. Tour de Helsinkiä edeltävä viikko meni työmatkalla. Ensi vuonna Vätterniä kierretään jo 50:ttä kertaa. Iltapäivällä pieni lenkki, fillarin pesu ja tarkistukset. Aamulla vedin naamaani kunnon aamupalan, pistin ajoasun päälle ja kaasutin autolla pyörineni Velolle. Tämän vuoden Vätterniin starttasi lähes 19500 ajajaa 300 kilometrin matkalle. Lähtö oli kovin verkkainen, mutta matkaan päästiin. Vaimo oli kannustava kuten aina, ja ajatus lähti itämään. Minkäänlaiset kisahommat eivät tulleet mieleen kertaakaan. Ajaminen Tour de Helsingin tapaisessa ajossa on tyystin toisenlaista kuin kruisailu pääkaupunkiseudun pyöräteillä kävelijöiden ja lastenvaunujen seassa. Miehet ajavat maaliin samalla ajalla Räimin viedessä voiton. Jamis tuntui painavalta, koska minulla oli kaksi kolmen vartin juomapulloa, paidan taskuissa kymmenkunta energiapatukkaa, kaksi banaania, vararengas, rengasraudat, Leatherman ja pikkupumppu. Rengasrikkojen runsaus ihmetytti. Ennen vapaan vauhdin alkamista Kehän kolmosen ylityksen paikkeilla ajonopeus pumppasi ärsyttävästi kolmenkympin ja liki nollan välillä. Hänenkin vakaa käsityksensä oli, että kyllä normaali terve keski-ikäinen yhden Tour de Helsingin pystyy ajamaan. Osallistujia oli kymmenkunta. Aloin hivuttautua pikku hiljaa ylöspäin ja ajo kulki. Samalla selvisi, että tapahtumassa on ohjattuja, eri nopeuksilla ajavia ryhmiä. Tapahtumassa voi keskittyä vain suoritukseen. Itse asiassa reitille ei ole edes hirveästi vaihtoehtoja, sillä pyöräilijäjoukkoa ei voi ajattaa pitkin vilkasliikenteisiä valtaväyliä. Aika hyvin ajolinjat ja muut kommervenkit näyttivät kuitenkin olevan porukalla hallussa. Iltakahdeksalta huomasin, ettei minulla ole kuin maastokypäriä. Samana vuonna julkaistaan ensi kertaa Tour de Helsingin asiakaslehti, jonka painos on 7000 kappaletta. Jossain 25 kilometrin kohdalla meno maittoi vielä paremmin ja fiilis oli tavatto- hyvinkin 3000-3500 ajajaa ilman kummempia muutoksia. Virolaisten menestys jatkuu Oskar Nisun kellottaessa uuden reittiennätyksen 3.30.30. muutaman kymmenen kiloa minua kevyempiä. Joillain osanottajilla on käsitys, että 2000 henkeä on järjestäjän määrittämä katto, mutta tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa! Tour de Helsingin 140 kilometrin reittiä, jonka kisakeskus ja maali ovat Helsingin Olympiavelodromilla ja joka kiertää pitkin pääkaupunkiseutua ja sen ympäristökuntia, ei olla toistaiseksi muuttamassa. Maalissa olen kello 15.40. Kesälomalla ajoin lähes päivittäin asfaltilla nauttien pääkaupunkiseudun pyöräteistä. Seuraavana vuonna painosmäärä kasvaa 25000:een. Päivämäärää ei ole vielä julkistettu, mutta ilmoittautuminen alkaa ensi maaliskuussa. - Reittihän on klassikko, Pernu naurahtaa. Minulla ei tosin ollut hajuakaan missä ryhmässä ajoin, sillä olin noussut koko ajan ylöspäin. - Tielle mahtuu kyllä porukkaa, mutta Velodromilla alkavat rajat tulla tuossa vaiheessa vastaan. Vaikka Tour de Helsingin osanottajamäärä näyttää vakiintuneen 2000:n kieppeille, Tuomas Pernun mukaan tapahtumaan mahtuisi kelänkadulle kohti starttipaikkaa, joten sinne minäkin suuntasin. Näin siellä sentään yhden tutun, RideMedian/ Fillari-lehden markkinointipäällikkö Ossi Sinisillan. Tuolloin vuonna 2007 Tour de Helsinki ajettiin ensi kertaa nykymuodossaan ja jokseenkin nykyisellä reitillään. Ensimmäisen näin jo ennen Pasilaa ja myö- Fillari 61. Nyt ymmärrän, miksi oikeat pyöräilijät suosivat Uudenmaan pieniä kantateitä. Suuri ajajamäärä tekisi mahdolliseksi monien asioiden toteuttamisen aivan uudella tasolla. Jäin tarkkailemaan tilannetta. Hetken kuluttua huomasin, että olen hitaimmassa eli 20 km/h porukassa. Kirjasta opettelin viime tingassa sunnuntaiaamuna myös ryhmäajoon liittyvät käsimerkit. En tullut ilmoittautuneeksi ennakkoon, joten tapahtuma jäi mielessä aika lailla taka-alalle. Olin pelännyt, että ryhmäajo muiden tavisten joukossa olisi hiuksia nostattava kokemus. Samalla selvitin myös Tour de Helsingin ajomatkan, vilkaisin reittiä ja tokaisin vaimolle, että "ajan tuon tänä vuonna". Määrä kasvoi seuraavana vuonna 40:een ja vuotta myöhemmin 400:aan. Jamis rullasi mainiosti ja jaloissa riitti paukkua. Aloin miettiä, kuinka olisin pärjännyt Vantaan Vueltassa. Löysin helposti 25 kilometrin keskivauhtiryhmän, sillä ryhmien karsinat oli merkattu erittäin selvästi. Kun vielä mainostin asiaa töissä esimiehelle, paluuta ei ollut. Pääjutun noviisikuski Jarkko Kettula saapuu maaliin 2 tuntia 48 minuuttia myöhemmin. Kumpikin näytti koitokseen liian raskaalta ja umpinaiselta. Jollain lenkillä minut ohitti pari kaveria reippaalla nopeuserolla
Sain onneksi pidettyä itseni kasassa enkä lähtenyt hötkyilemään. Yritykseksi jäi, mutta niin hyytyi neitokin. Oli pakko yrittää hieman venytellä reisiä. Kuusijärven paikkeilla totesin eräälle naispuoliselle ajokumppanilleni, että reiteni ovat niin loppu, etten ole tuntenut niitä enää vähään aikaan lainkaan. Hankin maantiepolkimet ja -kengät, en raahaa turhaa ruokaa ja juomaa, ostan nopeusmittarin josta näkee keskinopeuden. Nyt pisin rundi kesällä oli noin 60 kilometrin mittainen ja sekin lähinnä maisemien katselua. Sain pian kiinni nuoren naisen ja maltoin ajella hänen peesissään muutaman kilometrin. Jälkeenpäin voi spekuloida, olisiko se puoli tuntia ollut pois ajettavissa, jos olisin malttanut pysyä 25:n ryhmässä. Sitten malttini loppui ja lähdin jatkamaan omaa ajoani. Siitä alkoi hiipuminen. Oletin, että pysyn siinä kuin täi. Ajoimme kärjessä varmaan yli 26 kilometrin keskituntivauhtia hyvällä fiiliksellä. Hän sanoi ryhmän olevan 26 kilometrin keskivauhtiryhmä. Ensimmäisen kerran elämässäni en tuntenut reisissäni muuta kuin kipua. Reidet huusivat ja porukkaa valui ohi. Pian olin kolmen muun peesissä, mutta hetken kuluttua lähdin taas nousemaan. Ryhmän vetäjä oli alan miehiä, sillä vauhti pysyi tasaisena. Näin porukan mukana oli helppo ajaa. Taapersimme peräkanaa ja ylämäissä menimme kävelyvauhtia – siltä ainakin tuntui. Vaimo oli vastassa, ja kättelin muutaman herrasmiehen ja -naisen, joiden kanssa nousimme ryhmän hänniltä yhteistyöllä kärkeen. Ajattelin, että nyt olemme jo niin lähellä maalia, että lataan kaikki loppuun. Läppä lensi kuuden ajajan joukossa koko Koskelantien ajan tyyliin ”missä ne tuhannet katsovat ovat” tai ”ajetaanko huomenna uudestaan”. Kukaan ei muuten edes katsonut budjettiskabariani kieroon... Yritin ujuttautua erääseen porukkaan, jossa näin aiemmin ohittamani nuoren naisen. Pikaisen tauon jälkeen polkaisin takaisin radalle. Huomasin ryhmän revenneen kympin kyltin jälkeen. Sain sinniteltyä hännillä viimeiselle taukopaikalle, joka tuli todella tarpeeseen. Kun virtaa vielä riitti, pidin vain lyhyen tauon. Evääni olivat turhaan mukana. Ajokaverini lähti jatkamaan matkaa muutaman minuutin jälkeen, mutta itse en pystynyt vielä lähtemään. Ikään kuin laskisi pieneen myötäiseen koko ajan. Teen vuoden kuluttua monta asiaa toisin. Mimmi tokaisi, että auttaisikohan sama takapuoleen, hän kun ei ole tuntenut persettään enää kahteen tuntiin! Oli tajuttoman hienoa nähdä Suurmetsän paikkeilla kyltti, joka kertoi että maaliin on matkaa 10 kilometriä. Todistin itselleni, että 47-vuotias, hieman ylipainoinen (ainakin 10 kg) mies pystyy ajamaan Tour de Helsingin tapaisen 140 kilometrin tapahtuman. Saapuminen Velodromille oli varmaan paras hetki housut jalassa. Pyörät olivat kovin likaisia ja varsinkin ennen mäkiä kuuli, että vaihteiden säädöt eivät ole ihan tikissä. Ihmettelin ajon aikana joidenkin tosi hienoilla ja kalliilla pyörillä ajaneiden kuskien kaluston kuntoa. Fiilis nousi, jalat pelasivat ja vauhti alkoi nousta. Minulla kun ei ollut mitään hajua, mikä kuntoni olisi näin pitkällä matkalla. Ensimmäinen taukopaikka tuli noin 30 kilometrin paikkeilla vastaan yllättäen, sillä ajelin juuri silloin yksikseni. Takaan, että se ei jää viimeiseksi, sillä nälkää jäi. Ei sillä tosin ole merkitystä, sillä tärkeintä oli kokemus. Tässä suhteessa minulla ei ollut mitään häpeämistä. Sain mukaani myös aiemmin ohittamani naisen. Nöösinä Tour de Helsingissä hemmin kuminsa puhkaisseita oli tasaisin väliajoin. Henkisellä tasolla olen voittanut itseni. Kolmikko piti hyvää vauhtia ja minun oli pakko taipua Jokelan paikkeilla. En siis meinannut pysyä mukana edes tässä joukossa. Kaksi päivää kisan jälkeen maasturi lähti tallista ja päätin hankkia tilalle kunnollisen cyclokrossarin. En yksinkertaisesti pysynyt mukana. Lisäksi treenaan ajamalla pidempiä lenkkejä. Lähdin parin kaverin perään toivoen peesiapua, sillä minulle oli jo selvinnyt, että ryhmässä on hyvä ajaa. Velodromi melkein näkyi. Tekisi mieli mennä pellolle makaamaan. Koska kipinä kuntoajoihin näyttää iskeneen, vuosi 2016 mennään hiilikuiturunkoisella. Valmistautuminen Vuelta Vantaata ja vuoden 2015 Tour de Helsinkiä kohti on alkanut. Kävi ilmi, että järjestäjien juoma- ja huikopalatarjonta oli täysin riittävää. Ajelimme peräkkäin hyvää vauhtia kohti toista taukopaikkaa. Jos joskus on käynyt mielessä Tour de Helsinkiin tai johonkin muuhun vastaavaan tapahtumaan osallistuminen, suosittelen lämpimästi! Ryhmässä ajaminen oli ainakin hitaissa porukoissa paljon helpompaa kuin etukäteen luulin! Myös peesissä pysymisen tärkeys selvisi itselleni vasta TDH:n aikana. Aika oli 6.18 eli jäin puolisen tuntia omasta ennakkosuunnitelmastani. Välillä oksennus nousi kurkkuun ja silmissä näkyi tähtiä. Ollessani juuri lähdössä saapui taukopaikalle 22 kilometrin ryhmä, joten päätin taukoilla vielä hetken ja liittyä siihen. Kokemattomuus tuli karvaasti mieleen, samoin se, että olisi pitänyt ajaa pohjaksi edes yksi pidempi lenkki. Aloitan sillä valmistautumisen seuraavaan kauteen ajoissa, mutta kuntoajot ajan Jamiksella, ehkä vähän nykyisestä tuunattuna. Kauden 2015 jälkeen Jamikselle on vaimon luvalla varattu paikka takan yläpuolelta. Siihen ei vaadita kuin normaali kunto ja intoa pyöräilyyn. Tauon jälkeen painelin ryhmän kärjessä ja ajo alkoi taas kulkea. 62 Fillari Kokosin itseni. Päätin pitää hieman pidemmän tauon 96 kilometrin huoltopisteessä. Syystä tai toisesta nurin menneitä ajajia sattui myös silmään muutamia. Ehkä viiden kilometrin jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, että valun aina vain alemmas ja alemmas. Seuraavat 20 kilometriä olivat raskaita. En kokenut imussa ajoa hermostuttavaksi tai mitenkään vaaralliseksi, vaikka kotona selaamassani pyöräilykirjassa kehotettiinkin varovaisuuteen. www.fillari-lehti.fi
TdH-2013.ai 1 3.4.2013 17:35:01 KAIKKI MITÄ PYÖRÄILYSSÄ TARVITSET ® C M Y CM MY CY CMY K Pyöräilyn erikoisliike Avoinna: ark. 10 - 18, la 10 - 15
Perussa tiet on rakennettu kauniisiin paikkoihin ja niiden pinnat ovat loistavia. < Kanjoniseikkailun jäljiltä pyöräni renkaissa oli kymmeniä kaktuksen piikkejä. Amazonin puoleisten Andien mystinen vuoritie jää mieleen loppuiäksi. Taustalla 5800 metrin korkeuteen kohoava tulivuori Misti. Näillä seuduin ei toisesta maasta tulevia vieraita kovin usein näe. Jukka Salminen Etelä-Amerikassa, osa 6 < Ilta vuoristolaisperheen nuotiolla. < Lampaita paimentaessaan mies keräsi lehmänlantaa vaimonsa hellaan. Hän oli sen päivän ainoa juttukaverini. 64 Fillari www.fillari-lehti.fi
Cuscon kapeita ja kauniita inkojen aikaisia katuja. Seuraavaksi on vuorossa Bolivia. Tämä on viimeinen tarinani Perusta, maailman rikkaimmasta syrjäisten vuoriteiden aarrearkusta. Kymmeniä yli nelitonnisia vuoria, Amazonin viidakkoa ja rannikon aavikkoa. Matkallani jokikanjonissa etsin retkipyöräilyn äärirajoja. TEKSTI JA KUVAT: JUKKA SALMINEN TAIVAS HIPOO KYPÄRÄÄ Brutaali Punta Pomacocha (4990 m), jossa viimeisen neljän kilometrin nousukulma on 10,6 prosenttia. www.fillari-lehti.fi Fillari 65. Seuraavassa esittelen vaihtelevimman ja monimuotoisimman reitin, josta olen koskaan kirjoittanut Fillari-lehteen
Laskin alas järvien täplittämään jyrkkien ja lumihuippuisten, vuorikiipeilijöiden unelmavuorten rajaamaan laaksoon. Smaragdisen vihreän, matalan joen rannalla ruokaili mustia hevosia. Olin flunssataudin heikentämä, mutta poljin seuraavina päivinä rauhallisessa transsissa vahvasti ylös valtavia vuoria lähes autiolla jäätävällä ylängöllä. Tuo sulkeutunut ja hiljainen kanjoni on yksi tuntemieni Andien kauneimpia kätkettyjä helmiä. Jukka Salminen Etelä-Amerikassa, osa 6 Alue on kuuluisa huumeiden salakuljetuksesta! Seitsemän kilometrin mittainen oikopolku vuoren rinteellä. Sydämeni oli pysähtyä ilosta, kun vuoren takaa avautui ensimmäinen näkymä vihreän metsän peittämään vuorilaaksoon. Hiekkainen tie kulki maanvyörymän äskettäin tuhoamalla rinteellä. Poljin viitenä päivänä 32 tuntia keskimäärin 4200 metrissä. Laskin kanjonissa alle 3000 metriin, josta alkoi brutaali nousu. Teknisiä ajotaitojani koeteltiin äärimmilleen seitsemän kilometrin mittaisella, paikoin jyrkällä vuorenrinteellä kulkevalla polulla. Yhden nousun jälkeen laskin 4200 metristä alas kuumaan tropiikkiin. Korkeassa ilmanalassa sairastuneet keuhkoni eivät toimineet ja jalkani olivat tahmeat, mutta olin tyytyväinen, että palasin tälle ainutlaatuiselle reitille. www.fillari-lehti.fi. En kohdannut liikennettä tai ihmisiä. Heinä teki pehmeää aaltoliikettään joen virtauksessa. Riisuuduin t-paitasilleni päästyäni alemmas. Kuusi viikkoa myöhemmin keuhkoni olivat yhä toipumisvaiheessa tulehduksesta ja valitsin siksi alavammalla maalla kulkevan mielenkiintoisen reitin Andien Amazonin puoleisilla rinteillä. Punta Pomacochan viimeisen neljän kilometrin kivinen ja hiekkainen keskijyrkkyys jylhällä rinteellä 4560-4990 metrissä oli 10,6 prosenttia. Saavuttuani ihmisten ilmoille Ayacuchoon (2700 m) päätin pitää pitkän palauttavan kauden alhaisessa ilmanalassa. Karuun Satoja pieniä vesiputouksia Rio Caneten järvillä. K un olin saanut pyöräni rikkoutuneen vapaarattaan vaihdettua, palasin Limasta bussilla samaan paikkaan vuorilla, jossa pyöräni hajosi ja jatkoin matkaa korkeimmilla mahdollisilla teillä kohti etelää. Poljin madellen 4930-metriselle raskaalle, jyrkälle ja huonopintaiselle Punta Ushuaycalle. Kun saavuin yli 4500 metriin, aloin yskiä limaa. Vilcan kylän kupeessa joki tippui sammaloituneiden kivien välistä satoina vesiputouksina ja muodosti niiden välillä eritasoisten sinisten järvien kohoavan por- 66 Fillari taikon
Kävelin pesulle läheiseen jokeen. Kasvillisuuden syvä vihreys paljastui pisaroiden pyyhkiessä kuivan kauden pölyä niiden pinnalta. Alue oli niin korkealla, ettei karussa ympäristössä kasvanut lainkaan ruohoa edes sitkeille laamoille. 5130-metrisen huipun läheisyydessä tie kulki 25 kilometriä yli 4900 metrissä. Kaiken lisäksi tuo matka oli vasta reitti korkealla kulkevan tien alkuun. Sormeni koskettivat voimakkaasti virtaavan veden haaleaa lämpöä. Vuorikiipeilijöitä houkuttelevista vuorista osa on lumihuippuisia. Nyt vieressäni kohosi pyramidimainen musta vuori ja edessä oleva tie mutkitteli halki kumpuilevan oranssin hiekkamaan. Fillari 67. Nuori poika ui vierelleni ja siinä samassa hymyn hetkessä hänen ennakkoluulottomuutensa teki meistä leikkivät kaverukset. Öinen sade oli kostuttanut pöllyävän tien. Nousu oli jyrkkä. Sen varrella kypsyi banaaneja ja palmupuut kohosivat suorina kohti tummaa taivasta. Tuhannessa metrissä ilma keuhkoissa tuntui kermaisen täyteläiseltä ja hengitys vaivattomalta. Kaunotar hihitteli ja muut tytöt kannustivat häntä maistamaan minua. Siinä silmäillessäni kampeni löivät jumiin. Miehet kiskoivat rinteessä yuka-kasvin juuria syötäväksi. Cuscosta poljin neljän päivän aikana 4100-, 3970-, 3475-, 4425-, 4070-, 4129- ja 4031-metristen huippujen yli ja maistelin kolmasti kuumien jokikanjonien syviä pohjia. Takavaihtajan pikkurissa meni ilmeisesti jumiin ja rikkoi sitä myötä takavaihtajan ja katkaisi ketjutkin. Sain pitkän päivän päätteeksi telttapaikan koulusta. ylänköön tottuneet silmäni imivät ympäristön elonmerkkejä ja kehoni kumarsi kiitokseksi kuumuudelle. Teltassani oli yhä 25 www.fillari-lehti.fi lämpöastetta ja muistelin kuinka edellisenä telttailuyönä oli ollut kymmenen astetta pakkasta ja ympäristön ainoana äänenä kylmän tuulen ulvonta. Ujo tyttö ei valitettavasti kuitenkaan uskaltautunut maistiaisille. Kun pysähdyin syömään, havaitsin kuitenkin kauniita, eloisia yksityiskohtia. Myhäilin iloiseni sille, ettei pesuni olisi tällä kertaa vain lyhyt pyrähdys jääkylmään veteen. Tie kulki yhteen pötköön 200 kilometriä yli 4500 metrissä. Aamulla vaihteistoni oli mutainen ja tarkkailin tiensivustoja löytääkseni pu- ron, jossa pestä pyöräni. Tässä pyörämatkaajan taivaassa, kulkijan unelmassa, ei kulkenut kukaan muu. Alue on kuuluisa huumeiden salakuljetuksesta ja 2200-metrisen huipun takaisella harjanteella sotilaat tutkivat muodollisesti ja kevyesti taputellen minunkin kantamukseni. Nyt ilma oli raikas. Nukkumaan mennessäni oli sirkkojen ja yölintujen aika ottaa vastuu ilmojen halki lentävästä laulusta. Quinotasta eteenpäin poljin Etelä-Amerikan korkeimpien teiden alueella. Pilvet laskeutuivat valkoisena pumpulina alas korkeiden vuorten harjanteiden välistä. REITIN TOP 10 -HUIPUT Sveitsiläisperhe rannikon aavikolla. Polkiessani 500 metrissä olin hiestä märkä ja pölystä likainen. Lapset polkevat peräkärryssä ja sähköpyörän moottorin akku latautuu aurinkokennolla. Kylän raitilla lapset tepastelivat paljaina tien pölyssä, ravintoloiden rouvat odottivat nukkuen uusia asiakkaita ja korjaamon poika teki töitä autonrenkaassa leväten. Mutainen tie kiemurteli ylös sumuisten vuorten korkeuksiin. Olin kyllä tilannut Suomesta varaosat hyvissä ajoin jo Ayacuchoon, mutta ne makasivat yhä Liman tullimiesten käsittelyssä. Itsekin istahdin alas kiireettömästi, söin lounaan, jonka jälkeen ravintolan rouva käski kylän kauneinta silmäterää johdattamaan minut majatalolle. Sain tehtyä pyörästäni ketjuja hypyttävän sinkulan, mutta liftasin lopulta lähimpään pyöräkauppaan. Hämärän tullen pystytin telttani puunhakkaajaan majan keittiöön. Satoi aamuun asti. Polkiessani näin usein ainoastaan monotonisena ohi lipuvaa viidakkoa. Olin läpimärkä. Abra Azuca 5130 m Abra Arcata 5101 m Abra Nonombre 5064 m Abra Condorillo 4993 m Punta Pomacocha 4990 m Punta Ushuayca 4930 m Punta Patapampa 4882 m Abra Abres 4871 m Abra Tolconi 4860 m Abra Turpo 4800 m Syrjäisen Huacullon kylän upeaa laaksoa
Saavuin armeijan alueen portille, jossa minulle kerrottiin, että olen väärällä tiellä. Sademetsässä oli niin sateista, että etsin öiksi kattoa pääni päälle. Viimeiset päivät Perusta ajoin rannikon villin meren rannalla kulkevalla aavikkoisella ja suhteellisen tasaisella tiellä yhdessä sveitsiläisperheen kanssa. Ajoin läpi kahden lyhyen lumimyrskyn. Nilkkani olivat veressä. Kaktuspallojen useiden senttien pituiset piikit painautuivat läpi kenkieni. Syrjäisissä vuoriyhteisöissä perulainen vieraanvaraisuus lämmitti sydäntäni. Paluu vaati suuria ylävartalon voimia, joita minulla on vähän. Poljin nyt 44x11-välityksellä alamäkeen päästäkseni ennen pimeää niin pitkälle kuin mahdollista. Saavuin tielle hetkenä, jolloin nopeasti laskeutuva aurinko paistoi enää Mistin-vuoren huipun hattuun. Ajoin päivittäin pitkään ja vahvasti. Saavuin syvän kanjonin reunalle. Jukka Salminen Etelä-Amerikassa, osa 6 MAAILMANKIERTÄJÄN TYÖKALU Uskollinen ratsuni Felt Nine30 kausiremontin jälkeen. Ensimmäistä kertaa kaikilla matkoillani veteni oli loppumassa, eikä minulla ollut ruokaakaan jäljellä kuin suupaloja. Alamäessä löysin päätien sijaan oikaisevia hiekkateitä. Takaisin tielle oli yhä pitkä matka. Chivayhin saavuin sateen lävitse aikaajoasennossa polkien ja pimeän tuloa vastaan taistellen. Tässä telttailen puunhakkaajan keittiössä. Ajoin yli ja läpi pensaiden. Saavuin aistikkaan ja tyylikkään Arequipan keskustaan iltamyöhällä. Käänsin pyöräni ja lähdin kulkemaan ylämäkeen kapeassa kanjonissa, joka oli ollut EteläAmerikan retkeni vaikein ja hitain reitti jo alamäessäkin. Santaisten kumpujen yli rytmikkäästi ajaminen oli kuin lainelautailua meren aalloilla. Voiman ja väsymyksen, työn ja levon vuoristorata kuitenkin jatkoi kulkuaan. Jukka, Arica, Chile Yksityiskohtaista lisätietoa reitin pätkistä Quinota-Caylloma ja Carratera CentralHuancavelica: andesbybike.com www.fillari-lehti.fi. En voinut, mutta ystävälliset, puheliaat ja rennot sotilaat ajoivat minut oikealle tielle. Hiekkatien päätyttyä valitsin pienempiä polkuja, jotka lopulta katosivat railoiseen ja puskaisen villiin maahan. Uskoin löytäväni tieni alangolle, tai en halunnut ainakaan palata jo kaukaiselle tielle. Laskin alas maailman toiseksi syvimpään kanjoniin Colcaan ja nousin lumihuippuisten tulivuorten vierelle. Oli aika vetää henkeä muutama yö. Oikealla puolellani kohosi yli 6000-metrinen Chachani ja vasemmalla täydellisen kartiotulivuoren malliesimerkki, 5800-metrinen Misti. Saavuin jokikanjonin suulle. Takarenkaani alkoi tyhjentyä. Vajaassa kahdes- 68 Fillari Runko: Felt Nine 30 29’er Keula: Surly Orge MTB 29 Vanteet: DT Swiss D533 Navat: DT Swiss 350 Puolat: DT Swiss Alpine 3 Renkaat: Schwalbe Racing Ralph 29×2.35 Kammet: Shimano XT, 170 mm Eturattaat: Shimano XT, 22/34/44 Takapakka: Sunrace, 11-36 Vaihteisto: Shimano XT ja SLX Jarrut: Shimano BR-M477 ja BL-M506 Kahvat: BBB Intergrip Ohjainkannatin: BBB Highsix OS, 90 mm Polkimet: Shimano M540 Satula: Brooks B-17 Imperial Tavaratelineet: Tubus Logo ja Tara Mittari: Sigma Rox 8.1 Paino: 13,7 kg (ilman lokareita) Varusteiden paino: 21 kg sa tunnissa pääsin kuitenkin pois jokikanjonista. Etenin nyt taluttamalla, nostamalla, vetämällä, raahaamalla ja kantamalla pyörääni niissä kohdissa, joissa sadekauden kosket ja vesiputoukset ovat suurimmillaan. Kurkistin silmät pyöreinä ja jalat tutisten alas pystysuoraan rotkoon, joka on sadekaudella noin 100 metriä korkea vesiputous. Jaksoin silti tunnista toiseen harppoa ylös mäkeä väsymättä ja puuskuttamatta. Vielä kerran Perussa tie nousi lähes 5000 metriin. Kuulostaa helpolta, mutta saavuin Chileen heidän sähkömoottoriensa vauhdin ja voiman uuvuttamana. Oli jo pilkkopimeää ja kysyin voisinko viettää yön heidän kanssaan. Öisin oli jopa 15 astetta pakkasta. Päivät lepäsin kuumissa lähteissä rentoutuen. Kruisailin tulivuorten tuhkassa. Perun huima vuoristo tarjosi minulle ikimuistoisen päätöksen
smart trainers Choose your own training options Ride cycling and triathlon classics Create your own training and ride on slope, power or heart rate Emily Collins on Vortex Smart Race online against your friends And more! Available on FREE Demo film in App!
Kovia maalinousuja oli muutama vähemmän ja kirimiehiä suosivia tasamaaosuuksia enemmän. Vastapainoksi Etelä-Espanjaa koetteli ensimmäisellä ajoviikolla jopa yli 40 asteen superhelle. Tourissa ranteensa ja käsivartensa murtanut Chris Froome (GBR/Team Sky) joutui turvautumaan rullilla harjoitteluun, eikä hänelläkään ollut tuoretta kisatuntumaa. Vueltassa mukana liki koko tähtikaarti Kauden viimeistä suurta ympäriajoa Vuelta a Españaa hallitsivat tutut nimet. Oikeastaan kaikki Italian ympäriajon tähtipolkijat ja Tourissa syystä tai toisesta hieman alisuorittaneet nimet olivat mukana. Etappipituuksia oli lyhennetty ja vain kaksi osuutta oli yli 200-kilometrisiä. Quintanan Movistar-talli joutui pohtimaan joukkueen si- säistä nokkimisjärjestystä, sillä aina luotettava sotaratsu Alejandro Valverde oli varma ehdokas taistelemaan sijoituksesta kolmen joukkoon. Vueltan järjestäjät olivat laatineet hieman viimevuotista helpomman reitin. Italian ympäriajon voittanut Nairo Quintana (COL/Movistar) saapui Espanjaan pitkän kilpailutauon jälkeen. Movistarin menestys alkoi heti avauspäivänä joukkueaika-ajon voitolla. Kolmannen sijan vei tasaisen kokonaissuorituksensa ansiosta Alejandro Valverde. Se imi tehokkaasti mehut ajajis- www.fillari-lehti.fi. Alberto Contadorin (ESP/Tinkoff-Saxo) osallistuminen Vueltaan oli epävarmaa vielä pari viikkoa ennen kisaa, sillä Tourin pa- 70 Fillari hassa kaatumisessa sääriluuhun tullut murtuma esti espanjalaistähden täysipainoisen harjoittelun. Kokonaiskilpailun erikoismiehistä puuttuivat käytännössä vain Tour de Francen voittaja Vincenzo Nibali ja toiseksi sijoittunut Jean-Christophe Peraud. Teksti: Vetooo | Kuvat: Tim De Waele VIIS MURTUNEIS T E spanjan ympäriajo (23.8.-14.9.) houkutteli härkämaahan ennennäkemättömän vahvan ajaja-armeijan, joka ylitti laadussa jopa Ranskan ympäriajon lähtölistan. Voitosta kehkeytyi lajin kahden parhaan yleisajajan Alberto Contadorin ja Chris Froomen taisto, jossa Tourissa itsensä teloneen kaksikon mahtivire yllätti valtaosan laji-ihmisistä. Hän osallistui voitokkaasti yhteen valmistavaan etappiajoon ennen Vueltaa, mutta lajin suurimman lahjakkuuden todellisesta iskukyvystä ei ollut täyttä varmuutta
Suurin mielenkiinto kohdistui Tourin keskeyttäneiden Contadorin ja Froomen mäkivireeseen. Quintana ja Rodriguez kuroivat Contadorin niukan etumatkan umpeen vasta loppusuoralla. Espanjan ympäriajo poikkeaa kahdesta muusta Grand Tourista vähäisten kolariensa takia. Matthews ei pystynyt vastaamaan huippuvauhdissa Degenkolbille ja Bouhannille, mutta hän käytti hyväkseen parasta ominaisuuttaan eli pitkäkestoista vauhtikestävyyttä. Duo ei ollut parhaimmillaan, mutta kesti maaliin asti ilman aikatappiota. Joukkueiden taso ei yksinkertaisesti riittänyt siihen, et- www.fillari-lehti.fi tä tallipäälliköt olisivat uskaltaneet käskeä ajajiaan yrittämään pääjoukon hajotusta osuuksilla, joilla vallitsi kova sivutuuli. Vueltan ensimmäinen kilpailujakso päättyi kovaan maalinousuun Valdelinaresin talviurheilukeskukseen. Näki, ettei mies ollut parhaassa mäkikunnossaan. Kokonaiskilpailu sen sijaan kuumeni. Kaksikko mitteli toisiaan vastaan aivan sääntöjen rajamailla, joten tuomaristo joutui kelaamaan useampaan kertaan kuvanauhoja ennen kuin julisti lopullisen etappivoittajan. Vaikka Froome ei kyennyt seuraamaan kärkikolmikkoa, lämmitti hänen mieltään Sky-apuajajien loistava panos yhdeksännellä etapilla. Suurimpana ennakkosuosikkina Vueltaan startannut Quintana hävisi etappivoittoon ehättäneelle tallitoveri Valverdelle 12 sekuntia. Froomen talli otti rohkeasti työvastuun Fillari 71. Movistarin oli pidettävä fokus olennaisessa eli kilpailutapahtumissa. S TA LUISTA! ta ja monena kisapäivänä irtiottoihin lähtijöistä oli pulaa. Tinkoff-Saxo yritti ainoana tallina pääjoukon hajottamista tuulisena tasamaapäivänä. Reitti kulkee pääosin leveitä teitä pitkin, joten ajajilla on enemmän tilaa. Moni ajaja menetti painostaan etappien aikana useita kiloja. Movistar oli erikoisen tilanteen edessä, sillä Quintanalle mahdollisesta Vuelta-voitosta maksettavat bonukset ja Valverdelle viilattava jatkosopimus olisivat yhdessä saaneet tallin budjettikehyksen natisemaan liitoksissaan. Matthews löi selvästi kilpakumppaninsa kolmosetapilla ja piti johtajan punaista paitaa yllään kuudennelle osuudelle saakka. Espanjalaisajaja tiesi jo ennen hyökkäystään taistelevansa kokonaiskisan voitosta, mutta hänelläkään ei ollut tarkkaa käsitystä, mihin rahkeet riittäisivät vaativissa pitkissä nousuissa. Ajajat eivät taistele jatkuvasti hyvistä asemista pääjoukossa. Contadorin iskulla oli suuri henkinen merkitys. Yhteiskilpailun voimasuhteista saatiin ensimmäiset konkreettiset merkit kuudennella osuudella, joka päättyi seinäjyrkkään (10,4%) neljän kilometrin nousuun. Vuoristo-osuus oli ajajille shokki. Kuutosetapin maalinousu Alto Cumbres Verdes antoi viitteitä Quintanan haavoittuvuudesta. Vuelta oli erittäin kovavauhtinen, sillä keskinopeus nousi 39,79 kilometriin tunnissa. Avausviikolla valokeilassa paistattelivat kirimiehet. Valverde siirtyi samalla yhteiskisan keulapaikalle. Kumpikin vei nimiinsä kaksi etappia ensimmäisellä viikolla. Vuoden 2012 Vueltassa viisi etappivoittoa kahminut John Degenkolb (GER/Giant) ja Girossa pistekilpailun vienyt Nacer Bouhanni (FRA/FDJ) todistivat olevansa kaksi nopeinta ajajaa tasamaalla. Yli 40 asteen helteissä paahtuneet polkijat joutuivat kokemaan jopa yli 30 asteen romahduksen lämpötilassa. Vaikka Vueltan tähtiajajien määrä ylitti jopa Tourin, moni joukkue oli liikkeellä keskinkertaisin apuajajin. Lajin kenties paras jyrkkien nousujen erikoismies Joaquim Rodriguez (ESP/Katusha) taipui kaksikon vauhdissa. Contador yllätti hyökkäämällä kolme kilometriä maalista saaden mukaansa Quintanan ja Rodriguezin. Contadorin ja Froomen oletettiin pyrkivän vain aikatappion välttämiseen, joten hyökkäysaloitteet siirtyivät muille. Toisen kisapäivän päätteeksi yhteiskisan kärkipaikan kaapannut Michael Matthews (AUS/GreenEdge) oli erittäin vahva maastollisesti hieman haastavimmissa loppuratkaisuissa. Loppukireistä saattoi odottaa avointa kamppailua, sillä kovimmat sprintterit Marcel Kittel, Mark Cavendish ja Andre Greipel keskittyivät muihin loppukauden koitoksiin
Myöskään Contadorilla ei ole kaikkein läheisimmät välit maanmiehiinsä. Toisen kilpailujakson avasi 36,7 kilometrin henkilökohtainen aika-ajo. Froomen Skylla, Valverden Movistarilla ja Rodriguezin Katushalla oli tehtävänään vain supistaa aikaeroa Contadoriin. 160,5 kilometrin taival käsitti pystysuoraksi seinäksi muutettuna lähes 4500 nousumetriä. Froome osoitti tasaisesti nousukuntoa ja Vueltan vaativin viiden vuoren 16. Froome kapusi La Farraponaa niin rajusti, että se lähenteli kauden kovinta ylämäkisuoritusta. Contador jatkoi siitä, mihin Valdelinaresilla jäi kellottamalla kärkiajan ensimmäisessä väliaikapisteessä. Contadorin johto Valverdeen kasvoi yhteiskilpailussa 1.36:een. Talli teki vain muodollisesti perustyötä pääjoukon kärjessä ja antoi suosiolla muiden tehdä aloitteet. La Farraponan maalinousun jälkipuolisko (6,05 km, 9,14%) tarjosi kaikki mahdollisuudet suuriin aikaeroihin. Vain Contador pystyi seuraamaan brittiä. Espanjalaiskolmikko ja Froome ylittivät maaliviivan samalla ajalla. Valverde suoriutui erinomaisesti temposta. Vuoden 2013 MM-kisoissa Rodriguez koki Valverden aiheuttaneen tahallaan mestaruuden lipumisen portugalilaiselle Rui Costalle. Uranin vaikeudet johtuivat myös sairastelusta, ja kolumbialainen heitti pyyhkeen kehään toisena lepopäivänä. Tinkoff-Saxon Vuelta-miehistö oli tasoltaan vain keskikastia ja käytännössä kaikilla muilla kokonaiskilpailun tähtinimillä oli laadukkaammat apuajajat. Vueltan tempot ovat pysyneet hyvin tasaisina ja etappivoittajaksi on noussut todellisia yllättäjiä, kuten Ruotsin Fredrik Kessiakoff vuonna 2012. Vueltan palkintokorokenimet alkoivat näyttää varmoilta, sillä Rodriguez (2.29) www.fillari-lehti.fi. Neljän kovan vuorietapin ensimmäinen näytös järjestettiin 11. etapin maalinousussa San Miguel de Aralarilla (9,65 km, 7,90%), missä huono betonitie lisäsi vierintävastusta. Selvästi vahvemmat Contador, Valverde ja Rodriguez tulivat maaliin vain muutamaa sekuntia ennen Froomea, vaikka yli puolen minuutin ero vaikutti täysin realistiselta vaihtoehdolta. etapin maalinousun La Camperonan (2,94 km, 13,57%) alkumetreillä. Skyn hurjastelu aiheutti laajaa harvennusta ennakkosuosikkien ryhmässä. Quintanan Vuelta synkkeni alamäessä oikealle kääntyneessä mutkassa. etapin alussa uuteen kaatumiseen ja lapaluun murtumiseen. Vueltassa mukana liki koko tähtikaarti kokonaiskisaa johtavalta Movistarilta. Girossa läpimurron tehnyt Fabio Aru (ITA/Astana) karkasi reilua kilometriä ennen maalia eliittiryhmästä ja lisäsi Vueltan etappivoiton meriittilistaansa. ITT ei ole profiililtaan tasainen, vaan keskivaiheilla kavutaan loivaa ylämäkeä, jota seuraa alamäki. 34-vuotias Movistar-polkija minimoi aikatappion Contadoriin 22 sekuntiin. Contador sonnustau- tui ensimmäistä kertaa punapaitaan, mutta hänen tallilleen johtajan paidan aikainen ilmaantuminen ei ollut pelkästään positiivinen asia. Kolumbialainen ei lentänyt kaiteen yli, mutta teki voltin ja makasi pitkän tovin maassa. Froomelle Vueltan ensimmäinen puolisko ei ollut katastrofaalinen, vaikka hän majaili yhteiskisassa vasta neljäntenä 1.20 johtavasta Contadorista jäljessä. Se näytti vieneen myös parhaan terän tähtipolkijoiden hyökkäysinnosta. Kaksi Tourissa loukkaantunutta polkijaa oli hämmästyttävällä tavalla palannut huipputasolleen. Huono ajolinja johti osumaan tiekaiteeseen. Contadorilta putosivat kaikki apuajajat Jesus Hernandezia (ESP) lukuun ottamatta. Froomen apuajajat Peter Kennaugh (GBR), Dario Cataldo (ITA) ja Mikel Nieve (ESP) petasivat loistavat lähtökohdat kapteenilleen La Farraponan jyrkkään loppuosaan. Nieve lopetti oman vetovuoronsa 4,5 kilometriä maalista, jolloin Froome hyökkäsi välittömästi. Contadorin tallipäälliköt osasivat lukea tilanteen hyvin. Mies taisteli urhoollisesti maaliin, mutta hävisi etappivoittaja Tony Martinille (GER/Omega Pharma-Quick Step) yli neljä minuuttia. etapin viimeisessä legendanousussa La- Etapilla 15 loppunousussa Contadorin takarenkaassa roikkuivatValverde ja Rodriguez. Tekniset apuvälineet ovat yhä olennaisempi osa myös ammattipyöräilyä. Froome pisti apuajajansa vetotöihin jo aikaisessa vaiheessa. Movistarin kapteeni oli vain kolme sekuntia Froomea edellä. Froomen ajo vaikutti väkinäiseltä alusta lähtien ja kahtena viime kautena yleisajajia jatkuvasti ITT:ssä nöyryyttänyt britti hävisi rutkasti aikaa. Britti luotti vauhtiinsa kuin vuoreen. Vielä kovemmasta tempusta vastasi Contador, jolla oli voimavaroja iskeä Froomen vauhdista viimeisen kilometrin alettua. Skyn kapteeni valahti tuloslistalla peräti sijalle 10 ja taipui Contadorille 53 sekuntia. etappi odotti heti Lagos de Covadongan jälkeen. Vueltan pitkä tempo on ollut rakenteeltaan samanlainen jo muutamia vuosia. Hän muun muassa kieltäytyi MM-edustuksesta, vaikka kisat ajettiin Espanjassa. Froome oli selvästi valinnut taktiikakseen tehomittariin tuijottamisen, sillä britti ei liikauttanut evääkään 14. Team Skyn kapteeni vaikutti putoavan ensimmäisenä ajajana koko pääjoukosta, mutta 10 minuuttia myöhemmin hän oli kuronut takamatkan umpeen ja pudottanut espanjalaistähdet kelkastaan. Espanjalaistrion, etenkin Valverden ja Rodriguezin, kyräilyyn on myös historiallisia syitä. Se on käsittämätön aikaero, sillä Tinkoff-Saxon kapteenin kellottama aika viimeisellä 6,05 kilometrillä oli 17.45. Valverde menetti punapaidan, mutta se säilyi Movistarilla Quintanan ansiosta. Espanjalaiset olisivat yhteistyöllä saaneet revittyäeroa Froomeen, mutta keskinäinen kyräily pilasi kolmikon hyvätmahdollisuudet! 72 Fillari gos de Covadongalla (ensimmäinen 8,25 km, 9,55%). Valverden Movistar avusti Skyta ja ensimmäisenä tähtinimenä vauhdin koki liian kovaksi yhteiskisan kuudes, Rigoberto Uran (COL/Omega PharmaQuick Step). Tälläkin kertaa aikaerot jäivät pieniksi. Contadorin voittomarginaali kasvoi 15 sekuntiin maalissa. Yhteiskisan tilanne selkeytyi huomattavasti tempon myötä. Quintanan Vuelta päättyi 11. Hän sääti kovassa vauhdissa ajokenkäänsä juuri ennen mutkaa. Valverde ei tehnyt elettäkään Costan hyökätessä Rodriguezin perään kilpailun viime hetkillä. Froome noudatti samaa taktiikkaa myös 15. Näin Espanja menetti varmalta näyttäneen maailmanmestaruuden Costalle. Tämä on nerokas ratkaisu järjestäjiltä. Valverde ja Rodriguez jäivät Contadorille lähes minuutin. Viimeisenä reitille lähtenyt Quintana aloitti vahvasti ja oli parhaiden vauhdissa ennen alamäkivoittoista loppuosaa. Contadorin todellinen uhka ei tullut omien keskuudesta, vaan Brittein saarilta
Lopulta hän oli tällä etapilla kuudes ja hävisi Contadorille vain seitsemän sekuntia. Contador kruunattiin kolmannen kerran Vueltan valtiaaksi. Se on korkein seitsemään vuoteen. Kaksikko hyödynsi espanjalaisten erikoisen ajotavan karkaamalla Monte Castroven loppuvaiheessa ja lyömällä asemasotaan vaipuneet espanjalaiset yli 10 sekunnilla. Barguil onnistui tästä huolimatta nousemaan yhteiskilpailun kahdeksanneksi. ja Aru (3.38) olivat kaukana kärkitriosta. osuuden maalinousu Monte Castrove (6,27 km, 7,38%) ei tarjonnut todellista tilaisuutta isoihin aikaeroihin, mutta jokaisen sekunnin merkitys korostui ympäriajon lähestyessä loppuaan. Edes heikohko Tinkoff-Saxo -joukkue ei huolettanut Contadoria. 18. Tavallista lyhyemmät nousut tarkoittivat kovia nousuaikoja ja keskitehoja. Contador kasvatti Grand Tourien voittomääränsä kuuteen, jolla hän kapuaa tilastossa legendaaristen italialaisten Gino Bartalin, Alfredo Bindan ja Felice Gimondin edelle kuudenneksi. Contadorin arvioitu keskiteho kolmessa yli 20 minuutin ylämäessä oli noin 6,0 W/kg eli suurin piirtein sama, jolla Vincenzo Nibali voitti Tour de Francen. Degenkolbin neljä etappivoittoa ja pistekisan ykköstila olivat mahdollisia vain joukkuetovereiden tuella. Espanjan ympäriajoa ei käytetty nyt ainoastaan valmistautumiskoitoksena MM-kisoihin. Skyn mäkikaartin vire oli hieman hukassa ja Froome joutui suunniteltua aiemmin eroon tallitovereistaan. Tempospesialisti Adriano Malori (ITA/Movistar) oli tehnyt pyyteetöntä työtä kapteeniensa puolesta kolmen viikon ajan ja pääsi nyt pokkaamaan uransa ensimmäisen etappivoiton suuressa ympäriajossa. Contadorin haastajilla oli vielä kaksi mahdollisuutta horjuttaa espanjalaista vuoristossa. Hän siirtyi samalla aktiiviajajien etappivoittojen listan kärkeen. Contador väitti, ettei hänellä ollut voimia seurata Froomea Monte Castrovella. etapin loppunousussa. Contadorilla oli nyt hyvä päivä, eikä hän joutunut vaikeuksiin Skykapteenin hyökkäysten edessä. Jo kolme etappivoittoa napsinut Degenkolb piti pintansa loppukiriratkaisussa ja otti uransa yhdeksännen ykköstilan Vueltassa. Contador sai ansaitusti kritiikkiä ajotavastaan, sillä hänen olisi ollut loogista seurata ainoastaan Froomen tekemisiä. Myös sää suosi kilpailua avausviikon rankkaa hellettä lukuun ottamatta. pyrki rakentamaan Froomelle mahdollisimman hyviä lähtökohtia Ancaresin maalinousuun nostamalla vauhdin kovaksi jo päivän toiseksi viimeisessä ylämäessä. Degenkolb voitti pelotonin kirin etappivoittaja Adam Hansenin (AUS/Lotto) takana. Näin voittaja oli selvillä jo hyvissä ajoin. osuuden maalinousuksi miltei yhtä raatelevan Puerto de Ancaresin, joka ajettiin ensimmäistä kertaa sen vaativinta reittiä (11,85 km, 9,52%). Ylämäissä Tinkoff-Saxon miehet taistelivat lähinnä aikarajaa vastaan. Kärkipaikkaa pitää hallussaan Eddy Merckx (BEL) 11 voitolla. Viime vuonna Vueltan viimeistä edellinen etappi päättyi Espanjan kovimman nousun Anglirun laelle. Hänen täytyi kuroa Contadorin 1.19 etumatkaa umpeen. Tämänvuotinen Vuelta oli erittäin kovavauhtinen, sillä keskinopeus nousi 39,79 kilometriin tunnissa. Vuoden 2012 Vueltassa viisikään osuusvoittoa ei riittänyt pääsyyn kisaosion valtiaaksi. Kärkinimet kapusivat ylimäkiä monasti yli 6 W/kg:n keskiteholla. Samalla hän nousi Tony Romingerin (SUI) rinnalle Vueltan toiseksi menestyksekkäimpänä polkijana. Tällä kertaa järjestäjät olivat löytäneet 20. Contadorille riitti Vueltan voittoon kaatumisen välttäminen. Hän avusti Degenkolbia ratkaisevilla hetkillä päätösviikolla, kun muut Giantin polkijat olivat poistuneet kuvasta. Froome osoitti jo avausviikolla pelisilmää ottamalla hyvityssekunteja välikireistä. Froome leikkasi maaliviivan 18 sekuntia myöhemmin. Alkupään ajajat pääsivät aika-ajoreitille kuivassa kelissä, mutta sää muuttui myöhemmin. Contador säilytti helposti ykköstilansa ja matalimmat palkintokoroketilat veivät Froome ja Valverde. Contador, Valverde ja Rodriguez sortuivat jälleen tarkkailemaan toisiaan ja se avasi Froomelle ja Arulle mahdollisuuden. Suurin syy oli tavallista helpompi reitti. Yli 20 minuuttia kestäneissä nousuissa tehomäärät jäivät kuitenkin hirmulukemista. Italialaisen superaktiivinen ajotyyli herätti myönteistä huomiota. Positiivista oli myös ajajien osoittama arvostus Vueltaa kohtaan. Kokonaiskisan kakkosella Froomella oli yksinkertainen tehtävä. Kova yritys toi myös yhden etappivoiton. Aikaerot kasvoivat Ancaresilla valtaviksi. Saksalainen sinetöi pistekisan voittonsa vakuuttavalla tavalla 19. Sky www.fillari-lehti.fi Chris Froome piti päänsä kylmänä ja katseen tehomittarissa 15. Contador toisti samana kaavan kuin La Farraponalla 16. Erityismaininnan ansaitsee Warren Barguil (FRA). etapilla, kun hän sinnitteli pääjoukossa lähes viiden kilometrin ja seitsemän prosentin keskijyrkkyisen Alto Monte Faron. Yhteiskilpailun järjestys ei muuttunut ja viimeisen kilpailupäivän lyhyeen 9,7 kilometrin tempoon jäi vain vähän panosta. Hänellä oli kuitenkin käytettävissään italialaiset tasamaajuhdat Daniele Bennati ja Matteo Tosatto. Vuelta kiinnosti myös espanjalaisia kotisohvilla. Vain aniharva poistui Vueltasta vetoamalla tähän. Suurin riski piili kolareissa ja mahdollisessa pääjoukon repeämisessä sivutuulipätkillä. Muut kokonaiskisan kovat tekijät eivät tulleet ajatelleeksi tätä. Vueltan viimeinen jakso käsitti viisi etappia, joista yksi soveltui puhtaille kirimiehille. TV-katsojamäärät kohosivat uusiin ennä- Fillari 73. Vueltan ehdottomasti näkyvin hahmo oli Alessandro De Marchi (ITA/Cannondale), joka viihtyi lukuisissa irtiotoissa. Froome hävisi Contadorille 1.10 ja Valverde 1.50. Ennätyksellistä neljää voittoa pitää hal- lussaan Roberto Heras (ESP). Valverde oli ainoa ajaja Froome ohella, joka hävisi Contadorille alle minuutin. osuudella iskien viimeisellä kilometrillä etappivoittoon. Britti odotti ratkaisevan iskun tekemistä kuuden kilometrin päähän maalista. Kokonaiskilpailun tilanteeseen ei tullut muutoksia. Aiemmat ykköstilat ovat vuosilta 2008 ja 2012. Ykköstila oli erityisen tärkeä Degenkolbille pistekilpailun voittotaistossa yhteiskisan polkijoita vastaan, vaikka punapaitaa himoitsevat eivät olleet liiemmin kiinnostuneita vihreästä pistekisapaidasta. Hänen tehtävänään olisi vain seurata Valverdea ja Froomea, joiden oli pakko hyökätä kolmannella kilpailujaksolla. Vuelta päättyi poikkeuksellisesti Santiago de Compostelaan Luoteis-Espanjaan. Contadorin tilanne oli erinomainen
Kaksikko otti nyrkein yhteen 16. Vaikka Vuelta ei pysty taistelemaan Tour de Francea ja Giro d'Italiaa vastaan suosiossa ja mediahuomiossa, se tarjoaa joka vuosi värikkäintä kilvanajoa. Vueltan lopputulokset: 1) Alberto Contador 81.25.05 2) Chris Froome +1.10 3) Alejandro Valverde +1.50 4) Joaquim Rodriguez + 3.25 5) Fabio Aru +4.48 6) Samuel Sanchez +9.30 7) Dan Martin +10.38 Pistekilpailu: 1) John Degenkolb 169 2) Alejandro Valverde 146 3) Alberto Contador 145 Mäkipistekilpailu: 1) Luis Leon Sanchez 58 2) Alberto Contador 45 3) Alejandro Valverde 40 kymmenes Laurens Ten Dam (NED) ei yltänyt parhaimpaansa. Myöskään Tourin Espanjan ympäriajoa ei tulevaisuudessa enää välttämättä ajeta kolmiviikkoisena. On vaikea ymmärtää, miksi Vueltaa pitäisi lyhentää. tyslukemiin kiitos superlaadukkaan osanottajakaartin ja jännittävän kilpailun. Eniten pettivät kolumbialaisajajat, jotka olivat kuin varjo viime aikojen tasostaan. Gianluca Brambilla (ITA/Omega PharmaQuick Step) ja Ivan Rovny (RUS/Tinkoff-Saxo) vastasivat Espanjan ympäriajon häpeällisimmästä välikohtauksesta. etapilla, ja heidät heitettiin ulos kilpailusta. Girossa loistanut Wilco Kelderman (NED) oli kuin varjo Espanjassa. www.fillari-lehti.fi. Quintanan ja Uranin keskeyttämiset laskivat luonnollisesti eteläamerikkalaisten panosta. Belkin-joukkueelta odotettiin vahvempaa panosta, sillä he olivat liikkeellä erittäin laadukkaalla ryhmällä. Kansainvälinen pyöräilyliitto UCI on tekemässä radikaaleja uudistuksia, jotka saattavat koskea laajasti myös kilpailukalenteria. Päätösviikolla kymmenen parhaan joukossa ollut Robert Gesink (NED) vetäytyi perhesyiden vuoksi. Espanjan ympäriajo tuotti myös pettymyksiä. Alberto Contador nautti täysillä huomiosta. Vueltassa mukana liki koko tähtikaarti Vueltan viimeinen palkintojen jako suoritettiin illan hämärtyessä Santiago de Compostelan juhlavissa kulisseissa. Se ei kuitenkaan selitä sitä, että 74 Fillari maan ajajat ylsivät vain yhteen etappivoittoon 21 kisapäivän aikana. Se oli jälleen kauden paras ympäriajo. Yhtenä vaihtoehtona on Vueltan lyhentäminen kaksiviikkoiseksi
Reitit olivat Ponferradassa huomattavasti helpompia kuin Italian viime vuoden MM-kisoissa. MM-kisojen päätöspäivänä ajetussa miesten maantieajossa rata kierrettiin 14 kertaa, jolloin kokonaismatkaksi tuli 254,8 kilometriä. M aantiepyöräilyn MM-kilpailuissa oli jaossa 12 maailmanmestaruutta. Tästä kärsivät erityi- www.fillari-lehti.fi sesti Espanjan miespolkijat, joiden ajo-ominaisuuksia ajatellen järjestäjät olivat laatineet alkuperäiset suunnitelmansa. Jopa tylsäksi käyneeseen 6,5-tuntiseen maratonpäivään saatiin eloa vasta viisi kierrosta ennen maalia Italian lisätessä vauhtia. Tässä vaiheessa töitä tehnyt Italia siirtyi syrjään. Ensimmäinen konkreettinen 13 ajajan irtiottoryhmä muovautui 3,5 kierrosta ennen maalia. He olivat pitäneet kapteeninsa hy- Fillari 75. Niin ikään horroksessa ollut Belgia osoitti myös aktivoitumista. Hekin halusivat olla aurinkokannella viimeisellä kierroksella Confederacionin (5,3 km, 3,3%, max. Järjestäjät joutuivat viilaamaan alkuperäisiä reittisuunnitelmiaan, koska ne eivät tyydyttäneet kansainvälistä pyöräilyliittoa UCI:tä. Naisten tempossa Suomen Lotta Lepistö ja Sari Saarelainen ajoivat sijoille 28 ja 31. Belgialla oli kaksi valttikorttia: Greg van Avermaet ja Philippe Gilbert. Loppukiriratkaisua pidettiin erittäin todennäköisenä. Naisten maantieajossa nuori ranskalainen Pauline Ferrand-Prevot katkaisi viimein Marianne Vosin pitkän mitaliputken. 8,7%) nousussa. Maantiepyöräilyn MM-kisat huipensivat kauden Teksti: Vetooo | Kuvat: Tim De Waele KWIATKOWSKI ISKI KUIN KOBRA Puolan Michal Kwiatkowski vei miesten maantieajon kultaa yllätysiskunsa ansiosta Espanjan Ponferradassa syyskuun lopulla ajetuissa maantiepyöräilyn MM-kilpailuissa. Ennakkosuosikkien lista oli pitkä, sillä ainakin 20 polkijalla oli hyvät mahdollisuudet sateenkaaripaitaan. Puolan yllättävän vahva joukkue oli paiskinut koko päivän töitä Michal Kwiatkowskin eteen. Kaksi kierrosta maalista tämän kauden yrittelijäin ajaja Alessandro De Marchi (ITA) tempaisi mukaansa Michael Valgrenin (DEN), Cyril Gautierin (FRA) ja Vasili Kirijenkan (BLR). Myös aika-ajoissa käytettiin osittain samaa rataa. Kaikki maantieajot ajettiin samalla 18,2 kilometrin radalla. Koko kilpailun pääjoukossa lymyilleen espanjalaiset heräsivät viimein ja ryhtyivät valmistelemaan hyviä lähtökohtia kapteenilleen Alejandro Valverdelle. Irtioton missanneet Australia ja Ranska joutuivat pääjoukon kärkeen paimentamaan hatkaryhmää, joka ajettiin kiinni melko nopeasti. Gautier oli hatkassa vapaamatkustajana, joten työnteko lankesi kolmen polkijan harteille
vissä asemissa pääjoukon kärjen tuntumassa, jolloin Kwiatkowski pystyi minimoimaan kaatumisriskin ja säästämään energiaa. Suurista ennakkosuosikeista Fabian Cancellaran kisa meni piloille jalkakramppien takia. Samalla katkesi Vosin käsittämätön vuodesta 2006 alkanut putki MM-maantieajon mitaleilla. Espanjalainen Oscar Freire voitti MMkultaa vuonna 1999 ollessaan 23-vuotias. Hän on kaikkien aikojen eniten mitaleita kahminut pyöräilijä maantieajossa. Muutaman sekunnin etumatkan turvin vielä karussa ollut neljän ajajan irtiottoryhmä tuli Kwiatkowskille kuin tilauksesta. Kolminkertainen maailmanmestari Vos jätettiin tylysti palkintokorokkeelta. Myös Kwiatkowski kuului ennakkosuosikkeihin. Gerrans ei tunnu pääsevän eroon peesikärpäsen maineestaan, sillä tälläkään kertaa aussi ei liikauttanut evääkään ennen loppukiriä. Nelikko sai pidettyä aikaeron Miradorin laskussa, mutta 1,3 ki- lometriä maalista kvartetin veto loppui kokonaan. Hän pystyi ottamaan täydet tehot irti koneestaan viimeisillä kilometreillä vielä kuuden tunnin ajon jälkeen. Kaksi muuta ovat Miguel Indurain (ESP) ja Fabian Cancellara. Loppukiriratkaisu oli niin täpärä, että voittajan löytymiseen tarvittiin maalikameraa. 76 Fillari Hopea- ja pronssimitalit menivät odotetuille nimille: Gerransille ja Valverdelle. Valverde iskisi viimeisessä nousussa, jotta isännät välttäisivät ison ryhmän loppukiriratkaisun. Kaikki odottivat Miradorin lyhyttä ylämäkeä. Ranskan monipuolisuusihme Pauline Ferrand-Prevot ylitti maaliviivan niukkaakin niukemmin ennen Lisa Brennaueria (GBR) ja viimeisessä nousussa iskenyttä Johanssonia. Wiggins ilmoitti keskittyvänsä yhä enemmän lyhyempiin kisoihin. Gerransin haluttomuus avustaa Gilbertiä ja Valverdea takaa-ajossa saattoi maksaa hänelle maailmanmestaruuden. Pronssitaisto kääntyi Tom Dumoulinin (NED) eduksi. Miesten henkilökohtaisesta temposta povattiin Tony Martinin ja Bradley Wigginsin kaksintaistoa, sillä Cancellara ei startannut lainkaan aika-ajoon. Aina voitosta ajava Gilbert ei liiemmin taktikoinut, vaan yritti Valverden kanssa saavuttaa puolalaista karkuria. 24-vuotiaasta puolalaisesta tuli nuorin sateenkaaripaidan haltija 15 vuoteen. Nuoresta iästään huolimatta Kwiatkowski on osoittanut jo aiemmin nerokkuutta taktisella puolella, joten maailmanmestaruuden tuonut isku ja sen ajoitus eivät olleet sattumaa. Puolalainen pystyi vetämään muutaman hetken henkeä ja tekemään sitten lopullisen iskunsa Miradorilla. Saarelainen oli lopputuloksissa 54:s (+8.38). Tom Boonenille (BEL) reitti osoittautui liian raskaaksi. Uskomattoman vahvasti ajanut Kwiatkowski kapusi Miradorin nopeammin kuin yksikään toinen, vaikka puolalainen oli hyökännyt ennen varsinaisen nousun alkua! Ei ihme, sillä 67-kiloisen puolalaisen julkaisema 2 minuutin 45 sekunnin keskiteho Miradorin nousussa kohosi yli 500 wattiin. 134:stä startanneesta vain 77 aloitti kolmannen kierroksen pääjoukossa juuri massakolarin seurauksena. Martinin ja Wigginsin takana usealla pyöräilijällä oli hyvät saumat himmeimpään mitaliin. Valverdelle pronssi oli peräti kuudes mitali MM-maantiellä. Mestaruutta puolusti Ellen van Dijk (NED). Naisten henkilökohtainen aika-ajo oli vuorossa kaksi päivää TTT:n jälkeen. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on myös tunnin ajon maailmanennätysyritys, joka ei jääne vain yrityksen tasolle. Viimeisessä Miradorin (1,14 km, 5,5%, max 10,7%) nousussa viisi kilometriä maalista Emma Johansson (SWE) hyökkäsi, mikä sai pääjoukon hajoamaan. Joukkueaika-ajon mestaruuden vieneestä BMC:n nipusta henkilökohtaisessa kisassa parhaiten sijoittui viidenneksi tullut Rohan Dennis (AUS). Päätöskierroksen lähestyessä loppuaan näytti loppukirin todennäköisyys yhä suuremmalta. Myös Lotta Lepistön kilpailu kärsi kolarista ja näin suomalaisvärejä piti esillä Sari Saarelainen, joka oli lopulta 54:s reilut 8,5 minuuttia kärjelle jääneenä. Naisten tempossa koettiin pienoinen yllätys, kun yksikään Italian 2013 MM-kisojen palkin- www.fillari-lehti.fi. Espanja pyrki toteuttamaan laadittua taktiikkaa. Kukaan ei halunnut tehdä töitä. Ei ihme, että jotkut vertaavat häntä jo nyt Vosiin. Hän voitti aiemmin tällä kaudella Ranskan mestaruuden niin maantiellä, aika-ajossa kuin cyclocrossissakin. Maailmanmestaruuden kaapannut 22-vuotias Ferrand-Prevot on todellinen lahjakkuus. Puolustava maailmanmestari Marianne Vos (NED) lähti seuraamaan ruotsalaista saaden mukaansa Elisa Longo Borghinin (ITA) ja Elizabeth Armitsteadin (GBR). Peter Sagan (SVK) ei ollut riittävän hyvässä kunnossa. Hän ei aio palata Ranskan ympäriajoon tulevaisuudessa. Kwiatkowski rakensi mahtivedollaan 10 sekunnin etumatkan takana tulleeseen kuuden ajajan ryhmään, jossa ajoivat Valverde, van Avermaet, Gilbert, Simon Gerrans (AUS), Matti Breschel (DEN) ja Tony Gallopin (FRA). Sekä Espanjan että muiden maiden täydeksi yllätykseksi Kwiatkowski hyökkäsi jo ennen Miradorin alkumetrejä. Naisten maantieajosta tuli hyvin taktinen, sillä aikaisin tehdyt iskuyritykset olivat tuhoon tuomittuja. Sää suosi kisaa, sillä naiset pääsivät ajamaan kuivassa kelissä lähes loppuun asti. Martin ja Wiggins aloittivat 47,1 kilometrin reitillä odotetusti rajuimmin. Kwiatkowski oli kuitenkin ehtinyt tavoittamattomiin. Ikävän lisän kilpailuun toi toisella kierroksella tapahtunut iso kolari, jossa monelta pyöräilijältä murtui luita. Wigginsistä tuli vasta kolmas pyöräilijä lajin historiassa, joka on voittanut aikaajossa sekä olympiakultaa että maailmanmestaruuden. Britti ei enää luovuttanut kärkitilaa muille. Takaa tullut 11 naisen ryhmä tavoitti hölmistyneen nelikon ja maailmanmestaruudesta kehkeytyi yllättäen 15 polkijan taisto. Maantiepyöräilyn MM-kisat huipensivat kauden Michal Kwiatkowski (punavalkoinen ajoasu) ajoi järkevän kisan ja Puolan muut ajajat petasivat hänelle hyvät kortit. Martin putosi lopullisesti Wigginsin kannasta viimeisellä neljänneksellä, jonka Team Skyta edustava Wiggins pyyhälsi 17 sekuntia Martinia vauhdikkaammin. Maantiepyöräily saa esimerkillisen sateenkaaripolkijan vuodeksi eteenpäin. Martinin pohja-aika ei ollut sykähdyttävä, ja saksalainen oli ainoastaan neljä sekuntia Wigginsiä edellä. Osat vaihtuivat 23 kilometrin tolpalla Wigginsin siirtyessä piikkipaikalle. Nerokkaalla yllätysiskullaan muut shokeerannut puolalainen otti enemmän kuin ansaitun maailmanmestaruuden. Vasili Kirijenka (BLR) hävisi Dumoulinille seitsemän sekuntia
Trekin kuusikossa nelinkertainen maailmanmestari Fabian Cancellara (SUI) osallistui ainoastaan joukkuetempoon ja jätti henkilökohtaisen matkan väliin keskittyäkseen maantiekisaan. Evelyn Stevens (USA) ajoi tasaisesti alusta loppuun. 12 kilometrin väliaikapisteessä lähimmät uhkaajat olivat vielä Specializedin tuntumassa, mutta kultamitalit näyttivät ratkenneet lopullisesti 23 kilometrin kellotuspisteessä. GreenEdge jäi BMC:lle 0.32 ja OP-QS 0.36. Oikealla naisten maantien mitalistit Lisa Brennauer, Pauline Ferrand-Prevot ja Emma Johansson. Naiset ajoivat 36,15 kilometrin reitillä ja miehille kertyi matkaa 57,10 kilometriä. Ratkaisu tapahtui, kun BMC löysi uudelleen huippuvauhtinsa. Talli jätti toiseksi tullutta Orica-AIS:tä 1.17 ja kolmanneksi sijoittunutta Astana BePinkiä 2.20. Lotta Lepistön edustama Bigla-talli suoriutui 36,15 kilometrin temposta seitsemänneksi nopeimpana. Miesjuniorit, aika-ajo: 1) Lennard Kamna (GER) 2) Adrien Costa (USA) 3) Michael Storer (AUS) Miehet U23, maantie: 1) Sven Erik Byström (NOR) 2) Caleb Ewan (AUS) 3) Kristo?er Skjerping (NOR), … Matti Manninen kesk. Specialized lisäsi tasaisesti johtoa muihin. Naisten ammattipyöräilyn tasosta saa hyvän käsityksen, kun katsoo joukkueiden keskinopeuksia. Kovat nimet eivät kuitenkaan karta joukkuetempoa, sillä sekä miesten että naisten henkilökohtaisen tempon tulevat mitalistit ottivat osaa myös TTT:hen. Tämänvuotinen reitti ei mahdollistanut huippukovia keskinopeuksia. Vastaavaan saavutukseen ei luonnollisesti ole yltänyt yksikään muu. www.fillari-lehti.fi vat joukkueaika-ajot poikkeuksen. Heiltä puuttui varsinainen supertähti, mutta koko sekstetti paiski töitä saumattomasti yhteen. Samalla OP-QS ja Team Sky alkoivat hyytyä ja ne kamppailivat lopulta vain himmeimmästä mitalista. MM-kilpailut alkoivat joukkueaika-ajoilla. Suomen Lotta Lepistö ja Sari Saarelainen eivät yltäneet tuloslistalla kärkisijoille. GreenEdge paransi koko ajan menoaan ja hilasi itseään väliajoissa ylöspäin. BMC:n 53,9 km/h on kuitenkin parempi kuin OP-QS:n voittokeskinopeus vuosina 2012 ja 2013. Brennauerin suorituksen arvoa korostaa se, että hän porhalsi viimeiset kahdeksan kilometriä yli 20 sekuntia Soloveytä nopeammin. Vasta kolmannen kerran mitelty MM-joukkueaika-ajo hakee vielä paikkaansa laji-ihmisten ja ajajien keskuudessa. BMC:n Peter Velits (SVK) pääsi pokkaamaan jo kolmannen maailmanmestaruutensa TTT:ssä. Taisto päättyi OP-QS:n eduksi. Miesten joukkueaika-ajossa ei ollut selkeää ykkössuosikkia. Kisojen suurin yllätys oli hyvin lähellä, kun lähes koko kauden kilpailematta ollut Anna Solovey (UKR) piti hallussaan kärkiaikaa kahdessa ensimmäisessä väliaikapisteessä ja maalissa. GreenEdgen nousu OP-QS:n ja Team Skyn edelle viimeisten kahdeksan kilometrin aikana todisti vauhdinjaon onnistuneen erinomaisesti. tokorokekolmikosta ei yltänyt kolmen sakkiin Ponferradassa. Specialized hurjasteli keskinopeudella 49,8 km/h ja pronssiin vaadittiin 47,2 km/h:n nopeus. Näin jenkkiajaja sai hyvityksen viimevuotiselle karvaalle neljännelle tilalleen. Rabo Liv jäi tuloslistalla viimeiseksi. Vasemmalla Bradley Wiggins kultamitalivauhdissa. Se hävisi kultaryhmä Specializedille 2.55. Servetto Footon ei osallistunut TTT:hen, joten Sari Saarelaisen urakka jäi henkilökohtaisille matkoille. Brennauerin keskinopeus kohosi kunnioitettavaan 45,6 kilometriin tunnissa 29,5 kilometrin matkalla. MM-kisat korkanneessa naisten TTT:ssä Specialized-talli oli aivan omaa luokkaansa. Specializedin ajajamateriaalin ylivoimaa kuvaa se, että henkilökohtaisen ITT:n kuudesta kärkinaisesta peräti kolme oli voittamassa Spessulle tempokultaa. Fillari 77. Suomella ei myöskään ollut edustusta maantie- ja aika-ajossa, joten sinivalkovärejä ei nähty miesten kilpailuissa. Vaikka maailmanmestaruuksista kamppaillaan kansallisin joukkuein, muodosta- TULOKSET Miehet, maantie: 1) Michal Kwiatkowski (POL) 2) Simon Gerrans (AUS) 3) Alejandro Valverde (ESP) Miehet, aika-ajo: 1) Bradley Wiggins (GBR) 2) Tony Martin (GER) 3) Tom Dumoulin (NED) Miehet, joukkueaika-ajo: 1) BMC 2) GreenEdge 3) Omega Pharma-Quick Step Naiset, maantie: 1) Pauline Ferrand-Prevot (FRA) 2) Lisa Brennauer (GER) 3) Emma Johansson (SWE), … 54) Sari Saarelainen +8.38 Lotta Lepistö kesk. Hän oli väliajoissa neljäntenä, mutta kiristi viimeisillä kilometreillä ohi Mieke Krögeristä (GER). Siinä kolme joukkueen ajajaa kaatui liikenneympyrässä. Jännitys säilyi TTT:ssä lähes loppuun saakka, sillä vielä puolimatkassa neljä tallia mahtui 18 sekunnin sisään. BMC:n voiton takeena oli erittäin tasainen kuusikko. Niklas Henttala kesk. Naiset, aika-ajo: 1) Lisa Brennauer (GER) 2) Hanna Solovey (UKR) 3) Evelyn Stevens (USA), … 28) Lotta Lepistö +3.40, 31) Sari Saarelainen +4.04 Naiset, joukkueaika-ajo: 1) Specialized 2) Orica-AIS 3) Astana BePink Miesjuniorit maantie: 1) Jonas Bokeloh (GER) 2) Alexander Kulikovski (RUS) 3) Peter Lenderink (NED), … 53) Sasu Halme +1.44 Marco Niemi kesk. Tuolloin hän menetti Italian MM-kisojen pronssin vain 0,04 sekunnin erolla. Vasta hurjaan lentoon hurmioitunut Lisa Brennauer syrjäytti hänet kärkipaikalta. Kaksi ensimmäistä MM-kultaa vienyttä Omega Pharma-Quick Stepiä tähditti kolminkertainen ITT:n mestari Tony Martin (GER) ja Team Skyta olympiavoittaja Bradley Wiggins (GBR). UCI lanseerasi muutama vuosi sitten uuden kilpailumuodon, jossa ammattilaistallit ajavat joukkueaika-ajossa maailmanmestaruusmitaleista. Hän oli mukana OP-QS:n voittoryhmissä sekä vuonna 2012 että 2013. Naisjuniorit, maantie: 1) Amalie Dideriksen (DEN) 2) So?a Bertizzolo (ITA) 3) Agnieska Skalniak (POL) Miehet U23, aika-ajo: 1) Campbell Flakemore (AUS) 2) Ryan Mullen (IRL), 3) Stefan Küng (SUI) Naisjuniorit, aika-ajo: 1) Macey Stewart (AUS) 2) Pernille Mathiesen (DEN) 3) Anna-Leeza Hull (AUS) Naisten joukkuetempon epäonnisin oli Rabo Liv -talli, jonka mitalihaaveet murskaantuivat lopussa sattuneeseen pahaan kolariin. Liian kovaa alkuvauhtiaan manannut Lepistö oli 28:s (+3.40) ja ajoonsa tyytyväinen Saarelainen 31:s (+4.04). Wigginsin tähdittämä Team Sky oli äitynyt hurjaan vauhtiin. Parhaiten aloittanut BMC hyytyi hieman toiseen väliaikapisteeseen tultaessa. Se kellotti parhaan ajan toisessa pisteessä. Suurista ympäriajoista poiketen joukkueissa oli vain kuusi pyöräilijää sekä miehissä että naisissa. Sen arvostus ei ole lähelläkään henkilökohtaista aika-ajoa ja maantietä. Suomen Jussi Veikkanen (FDJ) ja Joonas Henttala (Novo Nordisk) eivät osallistuneet TTT:hen
Lajin ammattimaisuuden myötä kuskien velvollisuudet ovat kasvaneet. Näissä tapahtumissa pääasia eivät ole tulokset, vaan ajaminen ja hauskanpito. Sääntöjä ja aikatauluja riittää ja niitä on myös noudatettava. 78 Fillari Fest-tapahtumien ideana oli alusta lähtien tehdä mahdollisimman isoja hyppyjä DH-pyörillä. Kisaa seurasi tapahtumapaikalla noin 55000 katsojaa. Tärkeintä on, että kuskit nauttivat. Freeriden uusi aikakausi -sarjan kisojen taso on parantunut jatkuvasti ja temput alkavat näyttää samoilta kuin pleikkaripeleissä. Jos hyppyri ei tunnu hyvältä, sitä muokataan. Esimerkiksi kauden isoimman slopestyle-kisan, Red Bull Joyriden voittaja Brandon Semenuk nappasi voitosta 25000 dollarin shekin. Freeridepyöräily ei ole enää aivan niin vapaata ajoa kuin ennen. Lacondeguy sanoo, että nyt freeridepyöräilyssä alkaa uusi aikakausi. Esimerkiksi Andreu Lacondeguy, joka on ollut mukana freeridepyöräilyssä yli kymmenen vuoden ajan, totesi että freeride kuuluu vuorille eikä kaupunkeihin. Tapahtumissa ei ole kisalaskuja, vaan jokainen kuski saa ajaa niin paljon kuin huvittaa. Hymy on voittorunin jälkeen varmasti leveämpi siksi että homma sujui ehjin nahoin, kuin voiton kunniaksi. Kisatapahtumien tuominen vuorilta kaupunkeihin on lisännyt lajin näkyvyyttä ja tunnettuutta muidenkin kuin harrastajien keskuudessa. Isoilla pyörillä tulisi ajaa isommin. FMB Osa kuskeista vieroksuu lajin nykyistä kehityssuuntaa. Ratojen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavat kuskit itse, samoin tuomaroinnista. Aikataulu ei ole tiukka, sillä tapahtumat voivat kestää jopa viikon. Joukko nimekkäitä kuskeja päättikin perustaa oman kisasarjan, oikeastaan organisaation, joka kantaa nimeä Fest. Freeride ei hänen mielestään ole mitään BMX:ää. Kisoja on pidetty kaupungeissa, tuoreimpana Saksassa Nürnbergissa järjestetty Red Bull District Ride. FMB-kisoissa toimitaan toisin: siellä kuskit ajavat joko jäykkäperäisellä dirttipyörällä tai vähän joustavalla slopestylepyörällä. Sen seurauksena sponsoreiden kiinnostus lajia kohtaan kasvaa ja tästä seuraa, että kisoissa jaettavat palkintorahat ovat nykyään huomattavia. PAINOVOIMAPALSTA Teksti: Anssi Rajala Kuvat: Christian Pondella/Red Bull Content Pool ja Dean Treml/Red Bull Content Pool Ajetaanko kaupungissa vai vuorilla – vai molemmissa. Jos sää ei ole otollinen ajamiselle, ei lähdetä väkisin ajamaan. Kun kuskit viihtyvät, www.fillari-lehti.fi. Palkintorahat eivät vielä yllä tenniksen tai golfin tasolle, mutta nuoret miehet elävät jo mukavasti, kun vain nousevat palkintopallille riittävän tiuhaan. Fest-tapahtumissa mennään alusta loppuun kuskien ehdoilla
Sarja on organisoitu ammattimaisesti ja se on osaltaan tehnyt freeridepyöräilystä ihan oikean urheilulajin. Kuskit, joiden videoita katsotaan kymmeniätuhansia kertoja, ovat sponsoreille arvokkaita. Nykyään netti ja sosiaalinen media ovat mahdollistaneet sen, että freeridekuskit voivat antaa sponsoreilleen näkyvyyttä tai tulla huomatuiksi käymättä joka viikonloppu ki- soissa. Eikä syyttä, sillä hyppyjen koko alkaa muistuttaa entistä enemmän motocrosspyörien loikkia. Etenkin Fest-sarjan kuskien sponsorit saavat suurimman näkyvyyden juuri edittien kautta. Doerfling ei ole taitavin kuski tekemään voltteja tai muita temppuja, vaan hän ajaa isosti vuorilla nimenomaan DH-pyörällä. James Doerfling on ajaja, jonka moni tuntee juuri edittien kautta, sillä hän on harvinainen näky FMB-kisoissa. Freeridepyöräily elää parhaillaan mielenkiintoista aikaa. on ajo näyttävää ja kuvamateriaalia syntyy. Tähän asti paras keino sponsorien kiinnostuksen herättämiseen on ollut hyvä kisamenestys. Kuvaaminen ja videot ovat toki olleet aina iso osa freeridepyöräilyä, mutta isoimpiin leffaprojekteihin pääsivät yleensä vain ne kuskit, jotka olivat näyttäneet kykynsä kisoissa. Esimerkiksi hänen Unit-vaatemerkille tekemänsä editti on kerännyt Youtubessa yli 250000 katselukertaa. www.fillari-lehti.fi On selvää, että lahjakkaat ja taitavat kuskit haluavat tehdä pyöräilystä itselleen ammatin. Uuden sarjan tapahtumissa ovat Andreu Lacondeguyn lisäksi olleet mukana muun muassa Makken Haugen, Graham Aggassiz, Nico Vink, Kyle Sorge sekä Cam Zink. Freeridepyöräilyn kuninkuuskisan, Red Bull Rampagen, vei nimiinsä Andreu Lacondeguy, joka näyttää mallia miten isosti pitää ajaa jotta lajissa nykyään menestyy. Väitän, että slopestyle-, dirtti- ja big mountain -kisoista koostuva Freeride Mountain Bike Tour (FMB) on edelleen kovatasoisin freeriden kilpasarja maailmassa. Vaikka Fest-tapahtumissa on vähemmän yleisöä kuin FMB-sarjan kisoissa, ne ovat saaneet runsaasti huomiota painovoimapyöräilijöiden keskuudessa. Uusi Fest-sarja kuitenkin hengittää kiivaasti niskaan. Moni odottaa innolla tuoreita kuvia ja videoita tapahtumista. Fillari 79
Jotkut kuskit ovat boikotoineet FMB-kisoja ja ajavat ainoastaan Fest-tapahtumissa. Tällä kertaa freeridepyöräilyn kuninkuuskisan vei nimiinsä Festsarjan kuski, sillä voittoon ajoi Andreu Lacondeguy. Älkää yrittäkö samaa kotona. Red Bull Rampage kuitenkin toi kaikki kovimmat freeridekuskit samaan tapahtumaan. Kakkoseksi ajoi Cam Zink ja kolmanneksi Brandon Semenuk, joka varmisti sijoituksellaan FMB-sarjan kokonaisvoiton. Myös lautailussa on laskijoita, jotka keskittyvät enemmän kisoihin ja niitä, joille editit ja kuvauspuoli ovat päätyö. Aikaa tähän on noin viikko. www.fillari-lehti.fi. Utahissa järjestettävä kisa on legendaarinen ja sen voitto on ehdottomasti yksi kauden halutuimmista. Tuoreimpana esimerkkinä ovat Sotsin olympialaiset, joissa kilpailtiin slopestylessa ja halfpipessa. Kotisohvallakin kisan seuraaminen sai kämmenet hikoamaan. Uskon, että FMB yrittää viedä freeridepyöräilyä tähän suuntaan. Ajo Rampagessa oli taas isoa harjoituksista lähtien. 80 Fillari Rampagessa hypyt ja dropit suurenevat joka kerta, mutta kuin ihmeen kaupalla kuskit tekevät seuraavassa kisassa itselleen aina vain kuumottavampia linjoja. Suuri yleisö ei viitsi etsiä pyöräilysivustoilta tuoreimpia videoita tai kuvia Festtapahtumista, vaan heille pitää näyttää lajia suoraan televisiosta. Kisapäivänä kuskit ajavat omat linjansa ja tuomarit arvioivat runit. Vaikka nurinmenoja sattui, pahoilta loukkaantumisilta vältyttiin. PAINOVOIMAPALSTA Fest ja FMB ovat selvästi erityyppiset organisaatiot, joista kumpaakin tarvitaan. Sen osallistujista osa kiertää kaudella FMB-kisoja, osa käy Fest-kisoissa. Freeridepyöräilyllä on paljon samankaltaisuuksia lumilautailun kanssa. Red Bull Rampagessa kuskit suunnittelevat ja tekevät itse omat linjansa. Kisa kuuluu FMB-sarjaan. Näitä kisoja seurasivat myös monet muut kuin pelkästään lajin harrastajat. Lautapuolella juuri kilpailut ovat tehneet lajin tutuksi suurelle yleisölle. Kuvassa voittajan tyylinäyte pikku-dropista. Samantyyppinen jako on nähtävissä freeridepyöräilyssä
AJA TURVALLISESTI VALMISTETTU SUOMESSA - SUOMALAISIIN OLOSUHTEISIIN ! Liikkeissä valikoima parhaimmillaan ! Distributed D Dist Di issttriribu ribu bute ute ted ed by by www.fillari-lehti.fi www w ww w .fi filla fi llla ari r -leh ril htii.i.f le .ffii www.shimano-nordic.. Fillari Fi F ill ill illa llar arrii 81 81
Jotenkin alusta asti koko maastopyöräilyssä nautin siitä fiiliksestä, että huomaa kehittyvänsä ja uskaltavansa tai osaavansa ajaa jonkun kohdan, joka edellisellä kerralla oli liian vaikea. Iloisella ja tsemppaavalla asenteella hän on osoittanut mistä harrastamisessa on kyse: hauskanpidosta ja itsensä haastamisesta! Tässä Hannan mietteitä. - Varmaan siksi, että kisoissa tulee todella haastettua itseään. Mikä on suosikkitreenimestasi. - Arkiajoon Helsingin keskuspuisto ja Leppävaaran alue, koska ne ovat lähellä ja molemmista löytyy mukavan vaikeita polkuja. Miten ja miksi innostuit ajamaan enduroa. Miksi kilpailet. Vaikka ne olivat ajotaitoihini nähden osittain aika hankalia, innostuin lajista. Ehkä käyn kisoissa siksi, että niissä näkee ovatko ajotaidot kehit- www.fillari-lehti.fi. Oli helppoa asettaa tavoitteeksi uskaltaa seuraavalla kerralla ajaa samat paikat.¨ - Myöhemmin taitojen karttuessa alkoi kiinnostaa, pystyisinkö ajamaan pätkät vielä nopeammin. - Kuulin lajista ensimmäistä kertaa ollessani EBA:n ja Suomen Ladun järjestämällä maastopyöräilyn alkeiskurssilla keväällä 82 Fillari 2012. ENDUROPALSTA Haastattelussa Hanna Teksti: Ismo Kärkelä | Kuva: Aleksi Salomaa Melkko ”YRITÄ AINA YLITTÄÄ ITSESI” Hanna Melkko palkittiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettavalla Spirit Of Enduro -palkinnolla. - Jos mietitään varsinaisia enduropätkiä, pidän paljon Messilän enduropätkistä. Siellä kerrottiin, että endurossa ajetaan alamäkivoittoisia erikoiskokeita. Toivottavasti niitä pääsee vielä ajamaan ensi kesänä, vaikka tänä kesänä bikeparkin toiminta lopetettiin kesken kauden. Osan paikoista jouduin ekoissa kisoissa taluttamaan, mutta silti oli kivaa. Jotenkin tykkäsin siitä, että kisoissa yritti sellaisia paikkoja, joita arkiajossa ei olisi varmasti vielä ajanut. Ekoihin kisoihin osallistuin, vaikka ajotaidot eivät vielä olleet kovin hyvät. - Kurssin loppupuolella päädyin ajamaan Messilän enduropätkiä. Tai ehkä innostuin juuri haastavuuden vuoksi. Vaikka olin omistanut maastopyörän tuossa vaiheessa vasta puoli vuotta, mielestäni parhaita kohtia lenkeillä olivat alamäet ja siksi kiinnostuin endurosta heti
- Tahkolta mieleen jääneillä muistikuvilla olen koettanut motivoida itseäni peruskuntoa kasvattaville juoksulenkeille. LOHJA: JK Shop. Ja bunnyhop olisi hienoa oppia tekemään kunnolla! Miten harrastaminen kannattaa aloittaa. TURKU: Foxcomp. KOTKA: Jukka Salomaa Ky LAHTI: Järvisen Pyörä ja Urheilu. 0104233030. Mielestäni SM-sarjan endurokisoissa on ollut todella hyvä henki. Taitojen kartuttua haastetta saa siitä, että yrittää ajaa pätkät mahdollisimman nopeasti. OULU: Pyörä-Suvala TAMPERE: R-tech Suspension, Suomen Urheilupyörä. Etenkin Tahkolla, missä pätkät olivat vähän pidempiä, huomasin jo pätkien puolivälissä, että en yksinkertaisesti jaksanut polkea lisää vauhtia siellä, missä olisi voinut ajaa vauhdikkaammin. - Mielestäni harrastaminen kannattaa aloittaa sillä, että pakottaa itsensä ajamaan myös sellaisia paikkoja, jotka tuntuvat hankalilta. Vaikka pätkillä ajetaankin täysillä, siirtymillä on leppoisa tunnelma ja samalla ehtii jutella muiden kisaajien kanssa. Etenkin sellaiset kisat ovat kivoja, joissa aikoja voi verrata edelliseen kertaan. On myös kiinnostavaa seurata kuinka paljon vähemmän häviää esimerkiksi naisten sarjan voittajalle. VAASA: Mysports Maahantuoja R-tech suspension Oy | www.rtechsuspension.fi Aunankorvenkatu 2, 33840 Tampere | Ark. 11-18, La 10-14 | p. Kisoissa on todella mukava tunnelma. Jää nähtäväksi, saanko mitään aikaiseksi… - Toki ajotekniikassakin minulla olisi parannettavaa kaikilla osa-alueilla. 2015 mallit saapuneet! HELSINKI: Mountain Bike Shop, Pyörähuolto.com, Suomen Urheiluaitta, Velo & Oxygen HUITTINEN: Kesport. On paljon helpompi yrittää jonkin hankalan kohdan ajamista, kun näkee ensin jonkun toisen ajavan sen. - Spirit Of Enduro -palkinnoksi Sportaxin Jani Vesikko lahjoitti Santa Cruzin jäykkisrungon. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsin 27,5” Chameleonin. - Haluaisin olla entistä parempi ja nopeampi! Ehkä helpoin tapa lisätä nopeutta olisi treenata itsensä parempaan kuntoon. Mikä endurossa on mukavinta ja mikä haastavinta. Pääkaupunkiseudulta löytyy runsaasti hyviä polkuja, esimerkiksi Espoon Karakalliossa on muutamia alamäkivoittoisia endurohenkisiä pätkiä. Ehkä tällä hetkellä haluaisin eniten oppia ajamaan mutkia paremmin. HYVINKÄÄ: Fillari Center. Vaikkapa Sappeella on hyviä erityyppisiä pätkiä, jotka olivat mukana myös siellä ajetussa kisassa. Treeniä helpottaa, jos on itseään taitavampaa ajoseuraa. Tähän mennessä aikaero on kaventunut joka vuosi. Miten haluaisit itse kehittyä ajajana. Pyörä kootaan lähiaikoina ja aion harjoitella sillä kovasti syksyn ja talven aikana seuraavaa kautta varten. Olisi myös kiva, jos kat- seen saisi nostettua eturenkaasta useammin. - Mukavinta endurossa on juuri sen haastavuus! Alkuun oli tosiaan mahtavaa, kun sai ajettua pätkät läpi. Mitä seuraavaksi. - Kaikille maastopyöräilystä kiinnostuneille, jotka tykkäävät haluavat kehittää ajotai- Hanna Melkko Ikä: 31 vuotta Asuinpaikka: Helsinki Maastopyöräilyn harrastusvuodet: 3 Kisannut enduroa: 3 kautta Kalusto: Orange Five 26’’ tojaan ja koetella rajojaan. Missä on hyvä harjoitella. tyneet. - Kun haluaa testata pidemmän pätkän ajamista alamäkeen, kannattaa käydä jossain hissikeskuksessa. Vaikka kilpaillemme toisiamme vastaan, kannustamme silti kilpakumppaneita hyvään suoritukseen. Kenelle suosittelisit lajia/kisaamista. Suorastaan ärsytti, että hitaus ei johtunut uskaltamisesta tai osaamisesta, vaan siitä ettei jaksanut polkea vauhtia
KISASILPPUA Teksti: Tuomas Turunen | Kuva: Petteri Hannula Pariaika-ajon SM, Vantaa 3.8.2014 Naisten voittajapari Viivi Puskala (vas) ja Merja Särkioja, Cycle Club Helsinki. Naisissa puolustava mestaripari, Cycle Club Helsingin Anne Palm ja Niina Maisniemi kaatuivat kilpailussa ja joutuivat keskeyttämään Maisniemen solisluuvammaan. Lajissa järjestetään vain muutamia kilpailuita vuodessa, joten SM-kilpailut ovat usein yllätykselliset. Tarjolla olleet vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten karsintapisteet keräsivät paikalle kilpailijoita Iso-Britanniaa myöten. Miesjunioreissa Pietarista tulleet kuskit ottivat kolmoisvoiton, mutta aikuissarjoissa voitot jäivät Suomeen. 84 Fillari M-Elite 36,2 km: 1) Jukka Vastaranta, Medilaser-Specialized Pro MTB, 1.42.55 2) Matiss Preimanis, DPA Cycling, 1.45.24 3) Sakari Lehtinen, HyPy, 1.46.44 4) Toni Tähti, Team Medilaser, 1.48.43 5) Kusti Kittilä, OTC/Erigeepper Challenge, 1.49.59 6) Sebastian Bachelor, 1.50.16 7) Jeremias Holmberg, HyPy, 1.50.42 8) Aleksandr Lomakim, 1.50.57 9) Mikko Vastaranta, Korson Kaiku/Team Medilaser, 1.52.02 10) Peteris Janevics, DPA Cycling, 1.52.14 M-Juniors 24,6 km: 1) Vavilov Arsenty, Team Primorskiy District, 1.15.56 2) Kirill Smirnov, Team Primorskiy District, 1.16.05 3) Ainur Akhmetov, Team Primorskiy District, 1.18.58 4) Nauris Melnbardis ,Trek Team Lat, 1.23.36 5) Johannes Raukola, Kangasalan Kisa, 1.25.07 N-Elite 24,6 km: 1) Sonja Kallio, Medilaser-Specialized Pro MTB, 1.23.27 2) Elena Davydova, 1.39.42 3) Onger Heidi, IK-32/Focus Ladies, 1.42.37 4) Suvi Perälä, Korson Kaiku, 1.45.55 W-Juniors 23,0 km: 1) Kajsa Salmela, Korson Kaiku/Team 2020 www.fillari-lehti.fi. 3) Tuulikki Laakkonen ja Heidi Onger, IK-32, 42.42,93 Pariaika-ajossa usein mi4) Katri Lehtonen ja Terhi Martikainen, KoiIs, 42.56,48 5) Maria Kasurinen ja Sari Stenholm, TuUL, 43.47,45 taleilla ollut CCH:n konkaripari Kreu MaisnieMiehet 45 km: mi - Jan Elmgren joutui1) Jesse Kaislavuo ja Samuel Pökälä, TWL, 57.33,92 vat keskeyttämään, kun 2) Tommi Martikainen ja Jarkko Niemi, KoiIs, 1.00.17,41 Maisniemi joutui kilpai3) Mikko Paajanen ja Oskari Vainionpää, TWL, 1.00.29,25 lulääkärin hommiin nais4) Olli Aaltonen ja Janne Nurminen, CCH, 1.00.35,41 5) Petter Mattsson ja Rasmus Eriksson, NCK, 1.02.07,21 ten sarjan onnettomuuden myötä. Lajissa tärkeää on sopivan ja toisen ajotyylin tuntevan parin kanssa ajaminen. Korson haastavalla radalla erot olivat suuremmat. Teknisesti haastava rata sai lisähaastetta kilpailupäivää edeltäneestä sateesta. Miehissä viime vuoden voittajapari ei ollut viivalla, vaan Matti Mannisen korvasi Koiviston Iskun joukkueessa Jarkko Niemi, joka ajoi Tommi Martikaisen kanssa. Miesten sarjassa odotettiin toisintoa Valkeakosken kilpailusta, jossa kotiyleisön suosikki Jukka Vastaranta (Team Medilaser-Specialized) kamppaili tiukasti voitosta Latvian Matiss Preismanisin (Team DPA Cycling) kanssa. Pariaika-ajossa (paritempossa) kilpaillaan kahden ajajan kokoisilla joukkueilla väliaikalähdöillä ja loppuaika otetaan joukkueen jälkimmäisestä ajajasta. Eroa Preismanisiin tuli lopulta kaksi ja puoli minuuttia. Valkeakoskella Vastaranta voitti lopulta puolen minuutin marginaalilla. Järjestävä seura paikkasi kuitenkin hyvin tilanteen toisella parillaan, jossa ajoi vielä 16-sarjassa ajava Viivi Puskala SM-aika-ajon hopeamitalisti Merja Särkiojan kanssa. Iloisena yllätyksenä seuraavat sijat jäivät myös Suomeen, kun teknisillä radoilla viihtyvä Hyvinkään Pyöräilijöiden Sakari Lehtinen oli kolmas ennen Medilaserin Toni Tähteä ja Oulu Triathlon & Cyclingin Kusti Kittilää. Ensimmäisellä kierroksella Vastaranta malttoi vielä tarkkailla tilannetta, mutta sen jälkeen haastajat jäivät. Korso XCO UCI C2, Vantaa 24.8. Niin tänäkin vuonna. Naisten voiton vei Team Medilaser-Specializedin Sonja Kallio reilulla erolla venäläiseen Elena Davydovaan ja Focus Ladiesin Heidi Ongeriin. Kilpailupäivänä paistoi aurinko. TWD:n toi1) Merja Särkioja ja Viivi Puskala, CCH, 41.30,69 nen joukkue oli kolmas 2) Heljä Korhonen ja Heini Salovaara, HyPy, 42.33,30 niukalla erolla hopeaan. Paperilla vahvin ja kokenein joukkue ei kuitenkaan ollut tällä kertaa vahvin käytännössä, vaan voittoon ajoi selkeästi noin kolmen minuutin erolla M18 28 km: Tailwind-Länkenin jouk1) Niklas Henttala ja Aleksi Hänninen, Akilles, 37.42,44 2) Waltteri Lepistö ja Juho Keskinen, PoTa, 39.42,44 kue Samuel Pökälä - Jesse Kaislavuo ennen Iskun Naiset 28 km: joukkuetta. Ensimmäistä kertaa yhdessä kilpailleelle parille tulikin hieman yllättäen Suomen mestaruus ennen Hyvinkään Pyöräilijöiden ja IK-32:n pareja, jotka jäivät voitosta noin minuutin. Valkeakosken kansainväliset maastopyöräilykilpailut saivat jatkoa Korson kisoilla heinäkuussa
Kilpailun loppupuolen jännitys kehittyi Vastarannan kärkeen nousun ympärille. Samaan aikaan TPP:n Sonja Kallio irtosi yksin kärkeen ja ajoi maaliin ylivoimaisena mestarina. Kamppailussa oli kaksi ennakkosuosikkia: puolustava mestari, Tampereen PyöräPoikien Jukka Vastaranta ja toissa vuoden voittaja Henri Ojala Team Velo Cyclingista. Samaa vauhtia ajoivat miehet 40 -sarjan kärkikaksikko, jossa vahvin oli Cycle Club Helsingin Samuli Visuri ennen Lahden Pyöräilijöiden Jari Heinikaista.. Vastaranta päätti juosta suhteellisen lähellä olevalle huoltopaikalle, sillä rengas ei enää mahtunut pyörimään haarukassa, eikä kenttäkorjauksen nopeudesta ollut varmuutta. Maraton-maastopyöräilyn reitti on lähtökohtaisesti teknisesti helpompi kuin kierrosajona ajettavan olympiamatkan. SM-kilpailu käytiin cup-järjestelmästä poiketen luokittaisena aaltolähtönä. Yhtenä kierroksena käyty 70 kilometrin mittainen kisa herätti teknisellä vaativuudellaan etukäteen keskustelua. Loppureitti maaliin oli helpompaa ja näillä osuuksilla vahvempi Rajamäen kisan reitti oli vaihtelevaa. Juoksumatka huoltoon ja kiekon vaihto tiputti Vastarannan viidenneksi usean minuutin päähän kärkeen jääneestä Ojalasta, joka nilkutti eteenpäin pohjassa makaavan joustokeulansa kanssa. Kilpailussa nähtiin dramatiikkaa jo alkupuoliskolla, kun teknisten osuuksien alkaessa kärkikuskeista Vastaranta kärsi rengasrikon ja Ojala rikkoi etuhaarukkansa. Naisissa kilpailu ratkesi jo alkumatkasta, kun puolustava mestari Sini Alusniemi keskeytti poljinrikkoon. Seitsemän Veljeksen XCM (SM-kilpailu), Rajamäki 20.9. MYL SM 70 km: 1) Jukka Vastaranta, P-P, 3.05.59, 2) Henri Ojala, TVC, 3.06.44, 3) Kusti Kittilä, OTC, 3.13.46, 4) Valtteri Repo, P-P, 3.18.33, 5) Heikki Tukki, OTC, 3.26.02, 6) Jeremias Holmberg, HyPy, 3.26.03, 7) Olli Miettinen, HyPy, 3.28.03, 8) Kari Veikkolainen, KorsKa, 3.28.34, 9) Juha Vähämetsä, KiiRi, 3.29.03, 10) Teemu Uusi-Piuhari, P-P, 3.29.04 NYL SM 70 km: 1) Sonja Kallio, P-P, 3.52.24, 2) Meiju Salmela, OP-P, 4.07.56, 3) Sari Orvola, PK-Team, 4.31.38, 4) Ruut Vähämetsä, KiiRi, 4.44.46, 5) So?a Kansikas, P-P, 5.06.29 M18 SM 70 km: 1) Sasu Halme, KorsKa, 3.22.12, 2) Jaakko Hänninen, TaiTä, 3.50.34, 3) Simo Terävä, JYPS Vastaranta varmisti mestaruutensa uusimisen. Nyt tarjolla oli kuitenkin Seitsemän Veljeksen vaellusreitistä osia, joissa taitavimmankin ajajan piti taluttaa pyöräänsä, joten vauhdit jäivät alhaisiksi. Maastopyöräilyn maratonmatkan Suomen mestaruudet ratkottiin Nurmijärven Rajamäellä. Erot muihin ajajiin olivat tässä vaiheessa jo selvät. Osa mentiin nopeilla metsäteillä ja välillä pyöriteltiin kivikossa ja kallioilla. Kolmanneksi ajoi selkeästi kärkikaksikosta jäänyt Kusti Kittilä OTC:stä. Miesjuniorien voittoon ajoi Sasu Halme Korson Kaiusta ajalla, joka olisi riittänyt viidenneksi miesten joukossa. Lähes koko matkan polkuverkostossa mennyt reitti oli kuitenkin kokemuksena kaikkien mielestä hieno. Miesten kilpailussa ensimmäinen kymmenen kilometriä mentiin ryhmässä, mutta sitten kärkikuljettajat karkasivat. Vastaranta saavutti Ojalan vajaa kymppi ennen maalia
Radan viereen on rakenteilla betoninen skeittiparkki, joka tulee todennäköisesti soveltumaan myös BMX-pyörille. Kilpailu sai poikkeuksellisen paljon näkyvyyttä, sillä Yle kuvasi koko kisan ja se näy- Miehet: 1) Tommi Lehtonen, BMXH, 2) Juuso Mäenpää, TaBC, 3) Lauri Nikulainen, BMXH Suomen mestari Tommi Lehtonen hyppäsi miesten eräajon viimeisessä lähdössä toisen suoran pro-linjan ilmavasti! tettiin tunnin pituisena lähetyksenä valtakunnan verkossa elokuun alkupuolella. Laji on kasvanut vuosi vuodelta ja osallistujia riitti joka sarjaan. Työt jatkuivat keväällä ja rata saatiin lähelle viimeistä muotoaan heinäkuun lopussa. Vähintään yhtä vakuuttavalla ajolla M-11 sarjan lähes suvereenin voiton vei Joona Pekkilä, M-13-sarjassa nopein oli Patrik Bergman Tampereelta. Sää oli sopivan lämmin, mutta tuuliolot eivät olleet aivan otollisimmat hyppyjä ajatellen. Tämä nosti BMX-kansan barrikadeille. Rata sijaitsee harjun korkeimmalla kohdalla. Radassa riittää tekemistä varmasti pitkäksi aikaa, jotta ajolinjat alkavat hahmottua ja vaihtoehtoisia linjoja löytyä. Kisattavat luokat olivat: MN-6, MN-7-, MN8, MN-9-, M-10-, M-11ja M-13, M-30 24”, M-40 24”, M-juniorit, naiset ja miehet. Harjoittelupaikan katoamisen teki erityisen ikäväksi se, että juoniorityö oli saatu juuri lupaavasti alkuun. Vilusenharjulla tulee olemaan parkin valmistumisen jälkeen erinomaiset mahdollisuudet BMXpyöräilyn harrastamiseen kahden eri alalajin merkeissä. No- Naiset: 1) Outi Leinonen, JyPS, 2) Minni Leppänen, RMR, 3) Heini Ilmarinen, HyPy M-juniorit: 1) Teemu Lehtonen, BMXH, 2) Ville Niemi, TaBC, 3) Antti Lehikoinen, TVC Miesten sarjan eräajo käynnissä Tommi Lehtosen johtamana. Ensimmäinen kisa, joka oli osa SM-cupia, ajettiin syyskuun 14. Erityisesti nuorten sarjojen runsas osallistujamäärä on hyvä merkki. Kolmikymppisten sarjan voitti paikallisetua pitävä Jukka Pekkilä ja jälkimmäisen samoin BMX Helsinkiä edustanut Kai Kantanen. Eräajossa nähtiin näyttävää kamppailua juniorisarjoista pappaliigaan, eli M-30 24”ja M-40 24” -sarjoihin. KISASILPPUA Teksti: Jukka Mäennenä Kuvat: Mia Holmberg Tulokset, eräajo: BMX-racingin SM-kisat BMX-racingin järjestyksessään toiset viralliset SM-kisat ajettiin heinäkuun alussa Helsingissä Pyöräkrossiparkin radalla. Kaikkien sarjojen tulokset löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta bmxracing.fi/ bmx-racing-sm-ja-ism-6-7-2014/ Tampereelle uusi BMX-racing-rata Tampereen vanha ja perinteikäs Onkiniemen BMX-rata jäi kirjaimellisesti kaivurin alle Rantatien tunnelihankkeen käynnistyttyä. Molemmat olisivat pärjänneet vauhdin puolesta kohtuullisen hyvin myös miesten luokassa 20” pyörillä. Tämä tarkoittaa kumpuja tuplatessa todella tarkkaa työskentelyä. Cupin kisoista poiketen SM-titteleistä kisattaessa tavallisen eräajon lisäksi ajettiin aikaajo, jossa ajettiin siis yksi kuski kerrallaan kelloa vastaan. Miehet ajoivat kolmossuoralla haastavamman pro linen, mikä ei tee ajoista kaikkien sarjojen kesken vertailukelpoisia. Päivä käynnistettiin aika-ajolla, joissa kisattiin miesten ja naisten sekä M- ja N-juniorien sarjoissa. Aika-ajo antaa hyvää vastapainoa perinteiselle formaatille. Neljäs ja viimeinen suora on niin sanottu ”pirunpelto” todella tiheine ja terävine kumpuineen. Sitkeä ja perusteellinen työ palkittiin, sillä uuden radan rakennus alkoi samana syksynä Kaukajärvellä sijaitsevalla Vilusenharjulla. Viikoittain pidetyissä ohjatuissa harjoituksissa on ollut parhaimmillaan jopa 50 kuskia! Osallistujakaarti on vaihdellut pienistä potkupyöräilijöistä pappasarjalaisiin. M-10-sarjan voiton vei koko kauden hienoja otteita näyttänyt Max Mäenpää. TaBC:n puuhamies ja Sportaxin kauppias Jani Vesikko laittoi heti kaupungin päättäjät prässiin uuden radan saamiseksi. 86 Fillari Lopputuloksena on varmaan teknisin BMX-rata mitä Suomessa on tähän mennessä ollut! Kaikki radan muodot ovat verrattain teräviä ja kumpujen välit syviä. Ensimmäinen suora koostuu yhdestä tuplasta ja kahdesta kumpuparista. Rata jyrättiin viime syksynä tunnelityömaan tieltä. Radan muotojen hiominen ja tasoitus jatkuivat syyskuulle asti. Siinä selviää kuka on nopein kuski, kun mutkissa tapahtuvat kontaktit, ohitukset ja mahdolliset ajolinjojen blokkaukset jätetään yhtälöstä pois. päivänä. Se on laittanut aluksi jauhot suuhun lähes kaikille muilta paikkakunnilta vierailemaan tulleille kuskeille. Manuaalitaitojen tulee olla kohdallaan, jos haluaa edetä vain takarengas maassa. www.fillari-lehti.fi. Radan suunnittelusta vastasi Jani Vesikko Valkealan vauhtiveljesten Tommi ja Teemu Lehtosen avustuksella. Toinen ja kolmas suora ovat hyvä sekoitus teknistä ajamista tai varsin kunnioitettavan kokoisia hyppyjä kuskin tasosta ja vauhdista riippuen. Kun kaivurikuski oli saanut tuplan valmiiksi, rakentajat jäivät välillä raapimaan päitään, että mitä lapiohommia tässä nyt sitten jäi jäljelle. Aika-ajojen kirkkaimmat mitalit menivät melkein samoille kuskeille kuin eräajossa. Naisten sarjan voitti Outi Leinonen, miehissä nopein oli Tommi Lehtonen, M-juniorien sarjassa Teemu Lehtonen ja N-junioreissa Minni Leppänen. Tampereen kaupungin ansiosta rata saatiin toteutettua verrattain nopealla aika- Teksti ja kuva: Jukka Mäennenä taululla ja rakentamiseen osallistuneet työmiehet olivat todella ammattitaitoisia. Veljekset eivät myöskään epäröineet vetää rukkasia käteen työtehtävissä. peimmillaan kuitenkin tämän version radasta taittoi Tommi Lehtonen ajalla 36,90 ja challenge line sujui nopeimmin Tommin veljeltä Teemulta ajalla 40,07. Vilusenharjun radan löytää osoitteella Santaharjuntie 5, Tampere. Materiaali oli todella näyttävää, sillä kalustona oli tavallisten kameroiden lisäksi myös radan yli viritetty vaijerikamera
019-321 329 INFO@JK-SHOP.FI www.jk-shop.fi TA R KO IT A ST PA LEE U E LV N IT S U M ST AS FI R A UT I L ITA S VE PELAGOBICYCLES.COM 90 Fillari Pelago jälleenmyyjät: Helsinki: Kantakaupungin pyöräkauppa Kalevankatu 32 / 045 657 2069 Espoo: Espoontorin Pyörä / 09 859 3008 Hämeenlinna: Linnan Pyöräverstas / 040 535 1624 Joensuu: MT-Bike / 013 224 891 Jyväskylä: Ride Cycle Store / 0400 947 392 Karjaa: Karjaan Pyöräkeskus / 019 230529 Kokkola: Pyöräliike Lybäck / 06 831 3044 Kotka: Pyöräliike Salomaa / 050 557 0197 Kuopio: Iikan pyörävarikko / 0400 219 025 Lahti: Leppäsen pyörä / 03 783 1400 Mikkeli: Mikkelin Polkupyörähuolto / 040 631 1533 Oulu: Pyörä-Suvala / 08 338 175 Rauma: Busstop / 044 364 0920 Rovaniemi: Hih-Hi / 040 0624078 Seinäjoki: Supersport / 06 4291216 Salo: Pyöräkeidas / 0445512710 Tampere: Sportax / 050 553 0200 Turku: Velotema / 0442575274 Vaasa: Pyöräliike Viertola / 06 317 1451. Fillarialan asiantuntijaliikkeet ITÄ-HELSINGIN PYÖRÄHUOLTO Gir´s maantie alk.1990,- Tarjous Girs G-Sprint Ultegra Di2 OMS CycloCross alk.1490,pyörät Shimano, Sram, Campagnolo, 2.999,- AX-Lightness, Schwalbe, Michelin, KCNC Räätälöidyt pyörät meiltä. Lake Kysy tarjousta!!! kengät meiltä! Meripellontie 11C, 00910 Helsinki 09-68 53 500, 0400-842648 ita-helsingin.pyorahuolto@elisanet.fi Ultegra Di2 osasarja 1.199,- !!! myynti - maahantuonti yli 2 5 vu otta KARSTUNTIE 2 | 08100 LOHJA PUH
ZDF-kuluttajalehti WiSo ja TÜV Süd arvioivat uvexin city 9 -pyöräilykypärän yhteisessä testissään. Lukon voi vaihdattaa kaikissa uvex-tuotteita myyvissä erikoisliikkeissä. Lukon voi myös tilata ilmaiseksi uvexilta lähettämällä sähköpostiviestin PDDKDQWXRMDOOH 3DUPD[ 2\ K\Q SDUPD[#SDUPD[ ¿. Uusi lukko on saatavilla ilmaiseksi kaikkiin ostettuihin kypäriin jotka ovat XB 025 mallia. KOEAJOSSA > Paksupyörä Charge Cooker Maxi 2 > Hiilikuituinen aeropyörä Cipollini Logos Aja löysin rantein – lisävauhtia alamäkeen sekä cyclolla että maastopyörällä ONKO VÄLIKOON KIEKKO ENDUROSSA OIKOTIE VAUHTIIN. Toimenpide vie vain muutaman minuutin. SEURAAVASSA NUMEROSSA: 7/ 2014 ILMESTYY 28.11. KAKSINTAISTOSSA Specialized Enduro 27,5” ja 29” VALOKUVAKERTOMUS – HANS REY JA KENNY BELAEY KORSIKAN KOMEISSA MAISEMISSA XB 025 -sarjan pyöräilykypärät: uvex suosittelee vaihtamaan leukahihnan lukon city 9 -pyöräilykypärän testitulosten perusteella uvex tarkisti XB 025 -mallin leukahihnan lukon ja teki siihen parannuksia. Malli ei läpäissyt yhtä testin kolmesta osa-alueesta: Testattaessa kypärän päähän kiinnittävää hihnajärjestelmää, eli kypärän päässä pysymistä, lukko rikkoutui. uvex suosittelee leuhkahihnan lukon vaihtamista city 9 -mallin omistajille sekä varmuustoimena myös seuraavien XB 025 -sarjan kypärämallien omistajille: uvex bladenight, uvex top vent, uvex xp, uvex xp 100, uvex xp cc, uvex xp city, crazy creek skatenight, Mercedes Benz Fahrradhelm B67997549 ja nakamura aero. Jos näin tapahtuu, kun pyöräilijä kaatuu, kypärä voi ääritilanteissa luisua irti. Kaikkiin myymälöissä oleviin kypäriin on vaihdettu uusi lukko. uvex reagoi testituloksiin kehittämällä uuden hihnalukon
KG Markkinointi Philipp Richter :U]EXUJHU 6W )UWK P. Perusperiaate ihmisten suojaamisesta on yhtiölle samalla sekä missio että velvoite. uvex on maailmanlaajuisesti tunnettu yhteistyökumppani huippu-urheilun alalla ja toimittaa varusteita lukuisille huippu-urheilijoille. työskentelee Saksassa. Richter@uvex.de ZZZ XYH[ GH Hansmann PR Arne Schuber /LSRZVN\VWU 0QFKHQ a.schuber@hansmannpr.de ZZZ SUHVV VHUYLFH LQIR XYH[ . Lisätietoja ja ladattavia kirjoituksia ja kuvia www.press-service.info/uvex Lehdistön yhteydenotot: UVEX SPORTS GMBH & Co. uvex kehittää, valmistaa ja jakelee tältä arvopohjalta tuotteita ja palveluja, jotka suojaavat ihmisiä työssä, urheilussa ja vapaa-aikana
A I K A L E N TÄ Ä Kun tar vitaan nopea siir t yminen paikasta A paikkaan B, ota Super f ly allesi ja polje! Niin tekee Trek Factor y Racing joka ker ta star tatessaan. c o m / s u p e r f l y. Dan McConnell | Hafjell, Norway | trekbik e s