V K O 2 1 5 -4 8 Nro 6 2015 8,90 € w w w .. Messu-extra 15 sivua ja 70 kuvaa Eurobikesta 8 ERILAISTA KROSSARIA TESTISSÄ – Jokaiselle jotakin! KOEAJOSSA CUBE 29 STEREO FOXIN 2016-MALLIN HUIPPUISKAREILLA KOEAJOSSA SÄHKÖAVUSTEINEN PAKSUPYÖRÄ FANTIC FAT SPORT. ll a ri -l e h ti .. POLKUPYÖRÄILYN ERIKOISLEHTI POL LK KU UP PY YÖ Ö ÖR RÄ ÄIL LY YN N E ER RIIKOIS SL LE EH HTTII 2 3 6 4 9 7 -1 5 6 P A L . +!4; >B82 ”GJH MKL! #OSN Xr Iron Bike Suomen trio maailman rankimmassa maastopyöräkisassa ITALIAN FINALE LIGURESTA LÖYTYY REITTEJÄ JOKA LÄHTÖÖN VUELTA OLI FABIO ARUN JUHLAA PETER SAGAN ANSAITTUUN VOITTOON MM-KISOISSA PLUSSA-KOON MAASTOPYÖRIÄ, PAKSUPYÖRIÄ, KROSSAREITA, AEROPYÖRIÄ MAANTIELLE, UUSIA VAIHTEISTOJA JNE
S A M R E YN O LD S // P H O TO : D U N C A N P H IL P O TT // S U R R E Y U K PROTECTION Downpour Jackets Bionic LT Trail Jackets // 4 // 3 LIGHT SHELL Gradient Jackets Dawn Patrol Jackets Diffuse Jackets // 2 WARMTH Equilibrium Jerseys Livewire Windblock Jerseys // 1 BASE LAYER Frequency Base Explore Jerseys Attack Jerseys Indicator Jerseys Flow Jerseys Livewire Jerseys LAYER UP OR PEEL OFF OUTLAST THE ELEMENTS As nature delivers its worst, layer up to add the protection you need to keep performing at your best. And as you heat up, peel away the unnecessary layers to find your comfort zone on the ride. WWW.FOXHEADNORDIC.COM FOXHEADNORDIC
And as you heat up, peel away the unnecessary layers to find your comfort zone on the ride. WWW.FOXHEADNORDIC.COM FOXHEADNORDIC. S A M R E YN O LD S // P H O TO : D U N C A N P H IL P O TT // S U R R E Y U K PROTECTION Downpour Jackets Bionic LT Trail Jackets // 4 // 3 LIGHT SHELL Gradient Jackets Dawn Patrol Jackets Diffuse Jackets // 2 WARMTH Equilibrium Jerseys Livewire Windblock Jerseys // 1 BASE LAYER Frequency Base Explore Jerseys Attack Jerseys Indicator Jerseys Flow Jerseys Livewire Jerseys LAYER UP OR PEEL OFF OUTLAST THE ELEMENTS As nature delivers its worst, layer up to add the protection you need to keep performing at your best
FILLAREITA 22 Cube Stereo Foxin uusilla 2016-mallin iskareilla 26 Sähkö-Fantic on erilainen maasturi 30 Testissä 8 krossaria eri hintaluokista MESSU-EXTRA 42 Eurobikessa plussakoon maastopyöriä, uusia vaihteistoja, monenlaisia crossareita ja levarimaantiepyöriä KISOJA 58 Suomalaistrio pisti itsensä likoon Iron Bikessa 78 Fabio Aru pitkältä tauolta Vueltan voittoon 84 Saganille uransa tärkein voitto MM-kisoissa IHMISIÄ 66 Tour de Helsinki 28-nopeusryhmästä nähtynä PYÖRÄMATKAILU 72 Maastokuskin paratiisi Finale Ligure PALSTAT 6 Ohjaustangon takaa 10 Pikalinkku – uutisia, uutuuksia ja kisaraportteja 18 Jussi Veikkanen ajoi viimeisen kisansa 20 Jukka Vastarannan kausi loppui ennen aikojaan 91 Seuraavassa numerossa 26 6/2015 TÄSSÄ NUMEROSSA: www.fillari-lehti.fi 22 42 4 Fillari
Pohtii Markku 6 Fillari. Suomessa on parhaillaan tekeillä ajoneuvoja tieliikennelain muutos, jossa sallitaan sähköavusteisten pyörien tehon nosto EUasetuksen sallimaan 1000 wattiin. Sähköavustuksen pitää niissäkin edelleen katketa 25 kilometrin tuntinopeudessa. TILAUSHINNAT: VUOSITILAUS 52 EUROA, KESTOTILAUS 49 EUROA. Kyseessä on kaksi eri lajia, jotka eroavat toisistaan kuin laskettelu ja murtomaahiihto. Tanskalaistyyppisiin kuormapyöriinhän 250 watin moottori on turhan heikkotehoinen. Kun tähän asti sähköavustusta on ollut tarjolla lähinnä citypyöriin ja hybrideihin, ovat maastopyörien valmistajat nyt hypänneet joukolla mukaan sähköpyöräbuumiin. Kun sähkömaastureita alkaa näkyä metsissä niin paljon, että tavallinen koiranpissittäjä tai sienestäjä huomaa ne, syntyykö julmettu someraivo. TILAAMATTA LÄHETETTYÄ MATERIAALIA EI PALAUTETA. lista ”merkkihuollossa” ruuvata lisää tehoa. Nyt sähköpyörällä polkee pitkänkin työmatkan edestakaisin ilman että akkua täytyy työpäivän aikana ladata. Kun lainmuutos astuu voimaan, mekaanikko epäilemättä suostuu ruuvauksen tekemäänkin. Samalla myös Segwayn tyyppiset laitteet tulisivat luvallisiksi myös muualla kuin suljetuilla alueilla. Koko maailmassa sähköpyöriä myydään vuosittain noin 40 miljoonaa. LEHDEN VASTUU ILMOITUKSEN POISJÄÄMISESTÄ TAI JULKAISEMISESSA SATTUNEESTA VIRHEESTÄ RAJOITTUU MAKSETUN MÄÄRÄN PALAUTTAMISEEN. Uskomme myös, että perinteinen maastopyöräily pitää vahvasti pintansa, vaikka sähköavusteiset maasturit toki tulevat lisääntymään. VIRHEIDEN AIHEUTTAMISTA VAHINGOISTA. Maastossa liikkumista taas säätelevät maastoliikennelaki ja myös pyöräilijöitä koskeva jokamiehenoikeus, joka ei ole laki, vaan aikojen kuluessa muodostunut käytäntö. Sähköavusteiseen maastopyöräilyyn liittyy myös avoimia kysymyksiä, kenties jopa ongelmia. Niiden laatu on vuosi vuodelta parantunut ja akkutekniikka samalla kehittynyt. FILLARI-LEHTI VASTAA VAIN TILAAMASTAANMATERIAALISTA. Olemme Fillari-lehdessä kymmenen viime vuoden aikana koeajaneet aika monta sähköavusteista pyörää. Esimerkiksi Specializedin sähkömaastureissa teho on Euroopassa toistaiseksi rajattu 250 wattiin, mutta pyörään on mahdolSähköllä vai luomuna. 0440 102 741 Julkaisija: Becorel Oy Kustantaja: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi Toimitusjohtaja: Jukka Helminen Painopaikka: SP-Paino Nurmijärvi ISSN 1236-7966 www.fi llari-lehti.fi FILLARI-LEHTI ILMESTYY SEITSEMÄN KERTAA VUODESSA. TILAUSPUHELIN 09-8789 2400. Miten yleinen mielipide tulee jatkossa suhtautumaan sähköpyöräilyyn maastossa. Lakiin on tulossa uusi kevyiden sähköajoneuvojen luokka. Sähköavusteinen pyörä sopiikin mielestämme erittäin hyvin hyötykäyttöön ja moni autosta sähköpyörään siirtyvä pystyy samalla parantamaan kuntoaan. Ohjaustangon takaa S uomessa myydään sähköavusteisia polkupyöriä viranomaistietojen mukaan nykyään prosentin verran pyörien vuotuisesta 350000 kappaleen kokonaismyynnistä – siis noin 3500 sähköavusteista pyörää vuodessa. Niin hauskaa kuin sähköavusteisella maasturilla ajo onkin, suosimme edelleen perinteistä maastopyöräilyä. MIKÄLI HYVÄKSYTTYÄ ILMOITUSTA EI TUOTANNOLLISISTA (FORCE MAJOR) TAI ASIAKKAASTA JOHTUVISTA SYISTÄ VOIDA JULKAISTA, LEHTI EI VASTAA ILMOITTAJILLE MAHDOLLISESTI AIHEUTUVISTA VAHINGOISTA. Kun Metsähallitus on juuri muuttanut kantansa myönteiseksi suhtautumisessaan maastopyöräilyyn kansallispuistoissa, kääntyykö kelkka sähköpyörien takia uudelleen. Toivottavasti sinänsä hyvä muutos sähköavusteisten pyörien enimmäistehon kasvattamisesta ei saa aikaan sitä, että sähköttömät pyöräilijät joutuvat kärsimään. Vaikka tulemme myös jatkossa kirjoittamaan mielenkiintoisimmista sähköpyöräuutuuksista, Fillari-lehdestä ei tule sähköpyörälehteä. FILLARI-LEHDESSÄ JULKAISTUN AINEISTON OSITTAINENKIN LAINAAMINEN ILMAN LUPAA ON KIELLETTY. Lainmuutoksen taustalla on ajatus lisätä hyötyja asiointipyöräilyä sekä tehdä pyöristä entistä enemmän myös tavarankuljetusvälineitä. Tähän asti niin Suomessa kuin useimmissa muissakin EU-maissa sähköavusteisten pyörien teho on rajattu 250 wattiin. LEHTI EI VASTAA TALOUDELLISESTI PAINOYM. Nähtäväksi jää, tuoko kevyiden sähköajoneuvojen luokka niihin muutospaineita. Hallitus jätti esityksen lainmuutoksesta eduskunnalle syyskuussa ja muutoksen on tarkoitus tulla voimaan viimeistään ensi vuoden alussa. Tekeillä oleva lainmuutos koskee tieliikennelakia. Sekä jäykkäperäisiä että täysjousitettuja sähköavusteisia maastureita oli esimerkiksi syksyn Eurobikessa esillä vaikka kuinka monelta merkiltä. llari-lehti.. Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36, 13721 PAROLA puh. tilaukset@ridemedia.. Uusi EU-asetus toi asiaan muutoksen ja nyt voidaan sallia myös tehokkaammalla, jopa 1000 watin moottorilla varustetut pyörät ilman mopoiksi rekisteröimistä. www.fillari-lehti.fi Päätoimittaja: Janne Lehti Toimituspäällikkö: Markku Liitiä Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Ulkoasu: Pekka Keskinen Osoite: PL 34 01901 Nurmijärvi Käyntiosoite: Otsotie 4 01900 Nurmijärvi Puhelin: 09-8789 2400 Sähköposti: toimitus@. HUOMAUTUKSET ON TEHTÄVÄ 8 PÄIVÄN KULUESSA ILMOITUKSEN JULKAISEMISESTA. Sähköavusteisen pyöräilyn suosion kasvu vähentäisi autoilua ja auttaisi osaltaan hiilidioksidipäästöjen pienentämisessä. Koko EU:n vastaavat luvut vuonna 2011 olivat 20 miljoonaa myytyä polkupyörää, joista 2,5 miljoonaa oli sähköavusteisia
HUIppULUOkan HIILIkUITURUnkO LäpIakSeLeILLa, SHImanO ULTegRa-VaIHTeISTO HYdRaULISILLa LeVYjaRRUILLa ja dT SwISS R24-kIekOT. CYCLO CROSS 6000 Sh 3390€ CYCLO CROSS 700 Sh 2390€. CYCLO CROSS 2016 MaahantuOnti HeLkama VeLOx OY jÄLLEEnMYYjÄt MERiDa CYCLOCROSS-maLLISTOn UUTUUS HIILIkUITURUnkOInen CC6000 nYT MERiDa jäLLeenmYYjILLä. mYöS SUOSITTU CC700 On päIVITeTTY TeHOkkaILLa ja TOImInTaVaRmOILLa HYdRaULISILLa jaRRUILLa
Se takaa turvallisen ja nopean klossin kiinnityksen ja avauksen sekä mahdollistaa sen, että Kéo Blade 2 polkimella on paras koskaan luotu aerodynaaminen profiili. 186€ UUDE T MAAI LMAN MESTA RIT LOOK 795 Li ht D A Di2 CP P t L k k K Bl d 2 LOOK 795 Li ht D A Di2 CP P t L L k k K K Bl d 2 LOKAKUU.indd 2 LOKAKUU.indd 2 7.10.2015 18:47:53 7.10.2015 18:47:53. v e l o s p o r t . fi M ä k e l ä n k a t u 9 5 , 6 1 H e l s i n k i . P y ö r ä i l y n e r i k o i s l i i k e w w w . LOOK 795 Light Dura Ace Di2 CP Proteam Uusi LOOK ZED 3 AERO carbon kampisarja Uusi LOOK AERO Carbon ADH ohjaustanko Shimano Dura Ace Di2 osasarja 11s w/ cosmic carbon Alkaen 9499€ Look Keo Blade2 Uusi poljin, jossa on integroitu lukituksen kireyden säätöliuska
P y ö r ä i l y n e r i k o i s l i i k e w w w . LUOTA SINÄKIN! LOKAKUU.indd 3 LOKAKUU.indd 3 7.10.2015 18:47:58 7.10.2015 18:47:58. Miesten takki 219€ Naisten takki 189€ Mads Wurtz SCHMIDT U23 UCI WORLD CHAMPION ON PARENTINI BIKE WEAR TANSKAN MAAJOUKKUE LUOTTAA PARENTINI VAATTEISIIN. Mossa on tuulenja vedenpitävä hengittävä ja joustava – kuin toinen iho. Mossa on suunniteltu päiviin, jolloin sataa, on kylmää tai tuulee, ja syksyllä todennäköisesti sää on kaikkien noiden yhdistelmä! Mossan termiset ominaisuudet toimivat parhaiten, kun pyöräilet hyvällä tempolla, sillä Mossa kerää tuottamasi lämmön ja ylläpitää sillä kehosi lämpötilaa pitäen myös ihosi kuivana. Päällimmäisessä kerroksessa on vettähylkivä ”Hydro” –käsittely. Mossa on konepestävä materiaali. fi M ä k e l ä n k a t u 9 5 , 6 1 H e l s i n k i y ö r ä i l y n e e e rr i k o i s l i i k e Mossa.2 Windtex Storm shield Uusi Mossa –materiaali on kolmikerroksinen, joustava laminaattikangas, jonka keskiosassa on windtex kalvo. v e l o s p o r t
Valmistaja lupaa poljinten elektroniikan pysyvän kuivana sateella. Mustaa klossia käyttämällä kantapää ei pääse liikkumaan. Polkimet kertovat mittareille vasemman ja oikean jalan teholukemat, joten ajaja näkee, kuinka hänen voimantuottonsa jakautuu. Vaikka Sidi on italialainen merkki, sen lesti ei ole kovinkaan kapea. Tekniikka on sama kuin Sidin huippumallissa Wiressa, mutta kengän hinta on painettu alemmas käyttämällä edullisempaa materiaalia pohjassa. 40 millin rengas on krossarissa jo niin muhkea ilmestys, ettei se mahdu pyörimään kaikkien pyörien takahaarukassa. Teräskaapelien tuoman noin 60 gramman lisäpainon kestää, kun hinta ja ominaisuudet ovat kohdallaan. Spiukin maahantuontia hoitaa Rimedo Oy. Ergo 4 on tämän ajokenkien klassikon Sidin tulevan kauden uutuus. Kiertueen aikataulut sekä jälleenmyyjien yhteystiedot julkaistaan talven aikana. Tänä vuonna Powertap toi markkinoille mittaustekniikalla varustetut eturattaat ja P1-polkimet. Se on myös Sidin malliston yläpäässä ensimmäinen malli, josta normaalin mitoituksen rinnalla on tarjolla leveälle jalkaterälle tarkoitettu lesti. Syksyn Eurobikessa oli nähtävissä, että 36-40 milliä leveät renkaat tulevat yleistymään. Garminin ja Lookin polkimissa on erilliset lähettimet, jotka siirtävät datan mittarille. Polkimiin on tarjolla kahdet klossit, joista polkimien mukana tuleva punainen versio tarjoaa kantapäälle hiukan vapaaliikettä. Sovittamalla selviää, kumpi malli istuu omaan jalkaan paremmin. Polkimien hinta Signaturen liikkeessä Tampereella on 1299 euroa. Powertapin wattipolkimet ovat normaalia poljinta isommat, mutta kun niiden lisäksi tarvitaan vain mittari, Shimanon DuraAce -polkimeen verrattuna 174 gramman lisäpaino on pieni lisä. Polkimessa on siis mittaustekniikka ja lähettimet, joista tieto siirtyy Bluetooth Smartilla ja ANT+-tiedonsiirtotekniikalla mittarille. Spiukin perustajan ideologia oli tuottaa huipputeknologisia tuotteita, joihin myös tavallisilla harrastajilla olisi varaa. Polkimien virtalähteenä toimiva AAA-paristo sijaitsee orenkaalla tiivistetyn ja kuusiokoloavaimella avattavan luukun takana. ri Suomen kiertueella, jossa pääsee testaamaan muun muassa lämpömuokkautuvia ajokenkiä. Leveän lestin version eli Ergo 4 Megan hinta 299 euroa. Ne tuovat asentamiseen omat mutkansa, mutta Powertapin polkimissa kaikki on integroitu itse polkimeen. Renkaan malli on Pasela PT ja se soveltuu sorateille kuin nenä päähän, sillä hiekkatiekelpoisuuden takaa muhkea 38 millimetrin leveys ja erittäin joustava runkorakenne. 10 Fillari. Sidin tuorein versio Ergosta Ergo 4:n kiristäminen jalkaan hoituu kahdella siimakiristimellä ja yhdellä tarranauhalla. Tämä päämäärä on tehnyt Spiukista tunnetun merkin, joka on levinnyt yli 20 maahan. Kun kulutuspinnassa on reilusti paksuutta ja sen alla pistosuojaus, nämä Powertapin tehoa mittaavat polkimet Powertap on pyörien tehonmittauksessa vanha peluri, joka tunnetaan tehoa mittaavasta takanavastaan. Pasela PT painaa 460 grammaa ja hinta on hävyttömän halpa 29 euroa. Ergon pohja on valmistettu muovin ja hiilikuidun yhdistelmästä eli komposiitista. Takavuosien maasturinrenkaiden kärkimerkki, japanilainen Panaracer osuu Euroopan rengasmarkkinoilla nykyään harvoin kohdalle. Myymälöiden lisäksi Spiuk tulee näkymään ympäPanaracerilta rengas hiekkateille renkaat puhkea ensimmäisinä sepelillä ajaessa. Powertapin poljinpari paristoineen ilman klosseja painaa 430 grammaa. Powertapin kolmesta erilaisesta mittalaitteesta polkimet ovat kallein vaihtoehto, mutta toisaalta helpoimmin pyörästä toiseen siirrettävä laite. Normaalille jalkaterälle mitoitetut Ergo 4:t maksavat 289 euroa. Klossien hinta erikseen ostettuina on 20 euroa. Hintaan vaikuttaa se, ettei rengas ole taittuva. Tuotteet tulevat myyntiin alan erikoisliikkeisiin. Foxcomp Finland Oy tuo Panaracerin renkaita Suomeen ja hiekkatiekauden kynnyksellä heille tuli erä uudella pistosuojauksella terästettyjä, varsinaisesti hybrideihin tarkoitettuja renkaita. Spiuk on valmistanut tuotteita pyöräilijöiden tarpeisiin jo 20 vuotta. Takuuaika on kaksi vuotta. Spiuk taas Suomeen Keväällä 2016 rantautuu Suomeen espanjalainen pyöräilyvarusteiden ja -asusteiden brändi, jolta löytyy tuotteita myös triathlonisteille. Sidin kenkien maahantuonnin hoitaa Velosport. PIKALINKKU www.fillari-lehti.fi Hiekkatiehurjastelussa renkaan iso ilmatila muuttaa krossarin ominaisuuksia epätasaisella alustalla ajettaessa parempaan suuntaan
Satulasta on tarjolla kolme kiskoiltaan ja rungoltaan erilaista versiota. Edgen muoto on muokattu tuulitunnelissa ja ”pyrstö” nykysuuntauksen mukaisesti lyhentynyt, joten pään asento vaikuttaa ilmanvastukseen vähemmän kuin muutaman vuoden takaisissa kypärissä. Syyskeleillä ilmastointi riittää juuri, mutta kesäkuumalla pää hikoilee normaalia enemmän. Maastopyöriin tarkoitetun Durus-satulan 50 euron hintainen GF-versio painaa teräskiskoilla 236 grammaa. Ventum noudattaa viimeaikaista aerodynaamista trendiä, joten muotoilu halkaisee tuulta hyvin. Kypärä painaa 394 grammaa, mihin sisältyy Zeissin reilunkokoinen, magneeteilla kiinnitettävä visiiri. Tätä ideologiaa noudatetaan asusteissa, kypärissä ja ajolaseissa. TECiltä laatusatuloita ja aerokypäriä POC Cerebel erottuu aika-ajossa Raelertilla Cube Aerium C:62:n erikoisversio Fillari 11. Cycleuropen talon merkki TEC täydentyy vuosi vuodelta entistä paremmilla tuotteilla. TECin uudet kypärät ovat aika-ajoihin tarkoitettu Edge ja yleiskäyttöisempi Ventum. Nämä kaksi yhdistivät voimansa ja Cube Aerium C:62 -mallista viilattu erikoismalli pääsi tositoimiin Andreas Raelertin alla Hawaijin Konan saarella lokakuussa juuri lehtemme painoonmenon aikaan käydyssä Ironman World Championships -kisassa. Cerebel maksaa 350 euroa. Muoto sallii helpot takapuolen siirrot, mutta hivenen nouseva takaosa kertoo kuskille, milloin reuna tulee vastaan. Pehmustus on kovahko, mutta hyvän muotoilun ansiosta satula on käytössä oikeastaan mukava. www.fillari-lehti.fi UUTISIA & UUTUUKSIA Saksalaisen triathlonistin Andreas Raelertin tukijoihin kuuluvat aikaajovälineistään tunnettu sveitsiläinen Swiss Side ja saksalainen Cube. Arvokkaimmassa mallissa on hiilikuituiset kiskot ja sen paino jää selvästi alle 200 gramman. Edgen suositushinta on 199 euroa ja paino 454 grammaa. Swiss Side on formuloissa 50 vuotta toiminut yritys, jonka asiantuntemuksella sekä ajoasento että varusteet viilattiin tehokkaimpaan mahdolliseen kuntoon. POCin kypärien maahantuoja on JK-Shop Lohjalta. Kypärä on tarkoitettu triathlonisteille ja yhteislähtöisiin kilpailuihin maantielle ja ulkoradoille. Cerebel on muotoiltu hyvin tuulta halkaisevaksi, mikä aika-ajokypärissä on tärkeintä. Duruksen muotoilussa on otettu huomioon maastopyöräilyn vaatimukset. POCin AVIP-teema (Attention, Visibility, Interaction ja Protection) tarkoittaa, että mahdollisimman kirkkailla väreillä herätetään muiden tiellä kulkijoiden huomio. TEC toimittaa varusteita muutamalle italialaiselle ammattilaistallille, joten tuotekehitys tapahtuu paljon ajavien kuljettajien kanssa. Cerebel on helppo sovittaa päähän niskapannalla, ja päätä kääntäessäkin kypärä pysyy hyvin paikallaan, vaikka pannan kiristäisi vain kevyesti. Ruotsalaisen POCin kypärät tunnistaa jo kaukaa, sillä heidän suosimistaan signaaliväreistä varsinkin Cerebel -mallin oranssi erottuu hyvin. Ventum painaa 311 grammaa ja maksaa 129 euroa. Satulan takakulmia on pienennetty, jotta satulan taakse liikkuminen on helppoa. Kypärään kuuluu kirkas visiiri, joka kiinnittyy paikalleen magneeteilla
Jos näin ei ole, Topeakilta löytyy uusia tuotteita hätätilanteen varalle. Reikälevyihin kannattaa hankkia koukkuja, jolloin työkalut ja korjauspukki ovat aina paikoillaan ja järjestyksessä. Topeakin tuotteiden maahantuoja on Helkama Velox Oy. www.fillari-lehti.fi PIKALINKKU UUTISIA & UUTUUKSIA Kohta ovat taas edessä pyöräilijän juhlaviikot, joiden kuluessa nähdään mikä rengas kestää asfaltille sirotellun kivimurskeen hyökkäyksen. Kaapin muoto tarjoaa useita vaihtoehtoja kaappien yhdistämiseksi toisiinsa. Jos kaapin saa sijoitettua lämmitettyyn tilaan, siellä voi säilyttää hyvin ainakin kypärää, kenkiä ja ajohansikkaita. Lisäksi kaapissa on sähköpistoke ja valaisin, joten kaappi on vain liitettävä sähköverkkoon. SIS-ravinteet Brittiläinen SIS (Science in Sports) on Team Skyn kanssa tekemänsä yhteistyön ansiosta saanut kansainvälistä tunnettavuutta. Maxim on tuonut markkinoille uuden 50 gramman urheiluravinnepatukan, joka sisältää 40 prosenttia proteiinia. Tavallisella pyörällä kokeiltaessa pyörä siirtyi pystyasentoon hiukan satulasta tuuppaamalla. Makuina ovat vadelma ja soijamuroja sisältävä crispy brownie. Sähköpyörän käyttäjälle sähköillä varustettu kaappi toimii myös latauspaikkana. Mekanismi toimii yhden vaimentimen avulla. Kaappi maksaa noin 1700 euroa ja myynnin hoitaa Pegaso Oy. Kuitua patukassa on runsaasti (8,5 prosenttia) ja hiilihydraattia 24 prosenttia. Kaapin korkeus on 185, leveys 123 ja syvyys 118 senttiä. Vaikka geeli on kehitetty maantiepyöräilijöiden kanssa yhteistyössä, se sopii erityisesti XCO:ta ja maastomaratoneja ajaville. Tämän kestävyysurheilijan selviytymispakkauksen suositushinta on 27,90 euroa. Harjoituslenkeille ja kestävyyskisoihin SIS on koonnut paketin, jossa on iso juomapullo, muutama geeli ja energiapatukka sekä juomajauheita annospusseissa lenkille ja palautumiseen. Nyt kaapille on löydetty tehokas valmistaja, joka on tottunut käsittelemään ja muokkaamaan metallilevyjä. Kahva ulos vedettynä pituus on 31 senttiä ja letkun kanssa pumpulla on mittaa 44 senttiä. Tämän ansiosta geelipussin kaivaminen selkätaskusta, auki repiminen, suuhun puristaminen ja kuoren tunkeminen takaisin taskuun vievät niin vähän aikaa, että geelitankkaus onnistuu kinkkisissäkin paikoissa. Maximilta uusia proteiinipatukoita Topeakilta tehokas minipumppu E 12 Fillari. Leveinkään tällä hetkellä tuotannossa oleva ohjaustanko ei ole kaapin käytön esteenä. Energiapatukat ja geelit maksavat noin kolme euroa kappaleelta. Testaamassamme minipumpussa on venttiiliin ruuvaamalla kiinnittyvä suutin, joka on pumppaamista helpottavan letkun päässä. Maahantuojana toimii Orkla Health Oy. Suutin käy sekä prestalle että schraderille eli autonventtiilille. Pyörän nostava mekanismi selviytyy vaivattomasti sähköavusteisen pyörän massasta. RaceRocket HP:n suositushinta on 34,95 euroa. Velosportin Raimo Nieminen on ollut jo vuosia mukana kaappiprojektissa. Maku miellytti ainakin toimituksen koemaistajia. Kuvan sininen on kaapin perusväri, mutta muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Patukat on kuorrutettu maitosuklaalla. Maximin patukat maksavat noin kaksi euroa. Kaapin pohja on teräväkärkisen kolmion muotoinen ja kahdeksasta kaapista saa rakennettua vaikka Proteiini on tarpeen erityisesti harjoittelun jälkeen nopeuttamaan palautumista. Esimerkiksi yhteen parkkiruutuun mahtuu useita polkupyöriä, kun ne on nostettu pystyyn. Rakenteeltaan patukat ovat pehmeitä ja helposti syötäviä. Maailmalla pyöräkohtaiset säilytyskaapit ovat suosittuja, sillä oikein suunniteltu pyörän yksiö käyttää tilan tehokkaasti. Geelin juju maastopyöräilyssä on siinä, ettei annoksen nauttimisen jälkeen ole pakko huuhdella suutaan juomalla. viipaloitua pyöreää piirakkaa muistuttavan rakennelman. Sokeria on niukasti (2,7 prosenttia). Jos pyörässäsi on korkeiden vanteiden takia alumiiniset venttiilinjatkeet, kiinni ruuvattava suutin voi helposti katkaista jatkeen. Pumppu painaa 88 grammaa ja kuljetuskunnossa sen pituus on 18 senttiä. Suomessa SIS:n tuotteiden jakelun hoitaa Shimano Nordic Cycle Oy. Normaalien venttiilien kanssa ruuvattava suutin toimii hyvin ja helpottaa pumppaamista. Jos olet selviytynyt kesästä ilman rengastöitä, nyt kannattaa tarkistaa, että pumppu on vielä käyttökunnossa. Pegaso-pyöräkaappiin kuuluu pyörän pystyyn nostava mekanismi, ovien ja seinien sisäpuolella olevat reikälevyt ja lukko. Vaikka RaceRocket HP on varsin siro, valmistaja lupaa, että sillä saa nostettua rengaspaineen yli 10 barin. Venttiilin kierteisiin ruuvattavat suuttimet ovat yleistyneet, mutta niiden käyttöön kannattaa ehdottomasti tutustua. Fiksu kaappi pyörän säilytykseen SIS on periaatteessa urheiluravinne muiden joukossa, mutta sen energiageeli on pakattu tavallista isompaan ”pussiin”, sillä geeli sisältää nestettä enemmän kuin muiden valmistajien tuotteet. Valmistaja hoitaa myös kaappien pulverimaalauksen
PURE CYCLING EXCEED BEYOND LIMITS UUSI CANYON EXCEED TEKEE MAHDOTTOMASTA MAHDOLLISTA. CANYON.COM/EXCEED E d L k t fill i l hti FI 210 297 i dd 1 17 09 15 14 29. PYÖRÄ ON SUUNNITELTU TARJOAMAAN AJAJILLE KILPAILUJEN JA ITSENSÄ VOITTAMISEEN TARVITTAVAT OMINAISUUDET
Maastopyöräilyn MM-kisat ajettiin Italian Livignossa. Sisältä löytyy Kaisa Lekan piirtämä noin 60-sivuinen sarjakuvakertomus. Kirjan lopusta löytyy kahden aukeaman mittainen teksti, jossa elämän ja kuoleman kysymyksiä käsitellään syvällisemmin. Vesisateessa ajettaessa takin päälle on syytä pukea erillinen sadetakki tai -viitta, sillä Windtex kestää tihkusateen ja sumun, mutta jatkuva sade menee siitä läpi. Emme lähde tässä sen tarkempiin juonipaljastuksiin, jottei tulevien lukijoiden lukunautinto pilaantuisi. Windtex toimii hyvin lenkkeilykäytössä, sillä kudos päästää kosteutta ulos eivätkä aluspaidat kastu hiestä. Färm onnistui lisäksi telomaan olkapäänsä harjoituksissa sijoiltaan ja joutui osallistumaan . Suomen joukkueessa polkivat Matti Lehikoinen, Toni Berg, Aki Färm, Vesa Virta ja Julle Syvänen. Kehyskertomuksen kautta tarinaan liittyvät myös kansikuvan veljenpojat. naaliin katsomon puolella. F-lehden protopajalla valmistui Finnpeak-runkopajan suosiollisella avustuksella levyjarrukrossari jo vuonna 2000, mutta nyt Lehden Janne rakensi talvilenkkipyörän kotimaisen Rossanon krossarirungolle. Tyyli on tutun yksinkertainen: ihmiset ovat joko hiiriä tai ankkoja ja yksi kuva peittää koko sivun tai aukeaman. Takin selkäpuolella on kolme avointa taskua, joista keskimmäisen päällä on vetoketjulla suljettava säilytystila arvotavaroille. Reissulla paitsi ajetaan, myös kannetaan pyörää antaumuksella. er Lekan uusi sarjakuvakirja ei liiku aivan niin vakavissa mielenmaisemissa kuin sen nimi Place of Death antaisi ymmärtää. Parentini käyttää tässä takissa hyvin elastistista Windtexia, joten takki istuu hyvin. Kuvassa poseeraa Christo. Kannattaa lukea – ja myös yrittää ymmärtää. Menestys ei DH:ssa ollut sijalle 20 tullutta Lehikoista lukuun ottamatta kummoista. Sarjakuvakirjaksi Place of Death on hieman epätavallinen. Samassa paketissa nettitilaajille tulee 68-sivuinen vihkonen, jossa 60 suomalaista sarjakuvapiirtäjää esittää oman näkemyksensä Lekoista pyöräretkillään. Kuitenkin esimerkiksi akkutekniikka on mennyt kymmenessä vuodessa roimasti eteenpäin. Sarjakuvan tarina liittyy Lekan pariskunnan muutama vuosi sitten kolmen ystävänsä kanssa P.9000 on Parentinin takkimalliston paksuimpia takkeja, jonka kangas on tuulta ja kosteutta pitävää Windtex-kudosta. Osasarjana oli Shimanon uusi 105. Kirja maksaa 20 euroa plus postituskulut. er Leka veljenpoikiensa Wilhelmin ja Edwinin kanssa. Place of Death on helpoimmin hankittavissa Lekojen nettikaupasta osoitteesta www.placeofdeathbook.com. Rossanossa oli valmiina levyjarrukiinnikkeet ja myös lokasuojat sai paikoilleen helposti. P.9000-takki maksaa 199 euroa. Se on kovakantinen ja kannessa on mustavalkoinen, vanhan ajan tunnelmaa huokuva valokuva. Painatus on kaksivärinen, mustan lisäksi käytössä on vaaleansininen. Nykyään levyjarrut alkavat olla krossareissa itsestäänselvyys, mutta kymmenen vuotta sitten oli toisin. Saman lauseen voisi kirjoittaa myös nyt, ainakin mitä Suomen tilanteeseen tulee. Kalamiehet katselevat välillä huvittuneina pyöräänsä superpahassa juurakossa tuuppaavaa pyöräilijää. Lisäksi pyöräily on englanninkielisessä teoksessa vahvasti läsnä. Hannu Seppänen oli käynyt ajamassa maastopyörällä Karhunkierroksen Kuusamossa. Kirjan luki Markku Liitiä Parentinin takki viileille keleille T 14 Fillari. PIKALINKKU www.fillari-lehti.fi UUTISIA & UUTUUKSIA Pyöräilyä lähellä kuolemaa Kaisa ja Christo. Lopputulos oli hyvä ja pyörä sai seuraavan talven aikana runsaasti kuritusta kimppalenkeillä. Ifma-pyörämessuista kertovassa jutussa sanotaan näin: ”Sähköavusteisia pyöriä on esitelty jo vuosikaudet, mutta niiden käyttö on edelleen vähäistä”. Parentini kuuluu Velosportin valikoimaan. Fillari 6/2005 10 VUOTTA SITTEN tekemään pyörämatkaan Venäjälle. Sen sijaan kirjalla on nykypäivään hyvin soveltuva sanoma: muut ihmiset eivät ole vihollisiasi. Piirtäjistä suurelle yleisölle tutuimpia lienevät esimerkiksi Pertti Jarla, Milla Paloniemi, Ville Ranta ja Tuuli Hypén
Laatuerot korostuvat erityisesti akkujen kestävyydessä. Valo suuntautuu sinne minne sitä tarvitaan, jotta näet ja tulet nähdyksi etkä häikäisty hajavalosta. Me hallitsemme valon missä liikutkin. Hyvä pyöränvalaisin on paljon enemmän kuin sen valovoima. Valitse aina huippulaatuinen TEC-valaisin maastoon, maantielle tai työmatka-/asiointiajoon. Pelkkä polttimon suuri teholuku ei vielä riitä tekemään ajamisestasi turvallista ja sujuvaa pimeässä. Vain huippulaatu kestää kovaa käyttöäsi: vettä, kuraa, kylmää sekä tärinää ja iskuja. • Automaattisesti säätyvä valovoima • 2xLED • 600 lm • Vedenkestävä • 1000 mAh akku • USB-ladattava • Paino 104 g T E C C O M P O N E N T S . C O M ALKURÄJÄHDYS TEC DUO 600 tyylikäs muotoilu – huippulaatu – lyömätön tuotevalikoima HALLITTU TEC Fill i l h i 210 297 1015 i dd 1 2 10 2015 9 49 07. Parhaissa valaisimissa on panostettu valokeilan hallintaan
elokuuta Helsingin Kivikossa Pyöräkrossiparkin radalla. Viimeisten kuuden kilometrin aikana 45 sekunnin ero kääntyi Kittilän voitoksi niukalla kuuden sekunnin erolla. Naiset ja nuoret ajoivat kaikki aika-ajossa helpompaa challenge-linjaa, kun taas miehet menivät kolmannella suoralla haastavamman pro-linjan kautta. Alkupuolella kärkeen erottui kolmikko, jossa ajoivat Kittilä, Halme ja Joonas Pessi. Tyyni ja aurinkoinen sää suosi yli sataa eräajoon osallistunutta ajajaa. 16 Fillari. Meillä Suomessa se on pidetty mukana vain SM-kisoissa. Ennakkoasetelmissa miesten kilpailusta odotettiin XCO:n SM-kilpailun kärkikaksikon Sasu Halmeen ja Kusti Kittilän välistä kamppailua. Kusti Kittilä ratkaisi 80 kilometrin mittaisen kilpailun voitokseen viimeisillä kilometreillä Sasu Halmeen vauhdin hyytyessä. Naisissa voittoon ajoi edellisvuoden tapaan Outi Leinonen, toisen sijan otti Minni Leppänen ja pronssille nousi hienosti RMR:n Salli Saimovaara. Sama näytös nähtiin M-10 -sarjassa BMXH:n Rasmus Variksen viedessä voiton. Viime vuoden kakkonen Henri Ojala oli myös suosikkien joukossa. UUTISIA & UUTUUKSIA BMX Racingin SM-mitaleista kisattiin kolmatta kertaa 23. Kahden viikon intensiiviseen valmistautumiseen ja henkiseen yliotteeseen luottanut Jani Vesikko jäi tällä kertaa palkintosijojen ulkopuolelle. Halme karkasi kärkiryhmästä ja johti kilpailua noin puolellatoista minuutilla viimeisen kierroksen alkaessa. Junioreiden sarjassa voiton veti odotetusti Teemu Lehtonen, vaikka TaBC:n Ville Niemi tarjosi kovan vastuksen. Tommin aika oli samalla myös uusi rataennätys, eli tiivis harjoittelu on tuonut tuloksia! Pyöräkrossiparkin työntekijä ja TaBC:tä edustava Juuso Mäenpää olisi hyvänä päivänä laittanut Lehtosen tiukoille, mutta mystisesti ennen lähtöä tyhjennyt takarengas vesitti suunnitelmat. Miehissä voitto meni tuttuun tapaan Tommi Lehtoselle, jolla on hallussaan kaikki tähän asti miesten sarjassa jaetut SM-kultamitalit. BMX Racingin SM-kisat Kivikossa ISM M-10: 1) Rasmus Varis BMXH 2) Tapio Hovila RR 3) Toivo Laakso BTu ISM M-11: 1) Edvin Leppänen Btu 2) Petrus Stock RR 3) Oskari Karvinen RR ISM M-12: 1) Joona Pekkilä BMXH 2) Eero Karila BMXH 3) Matias Ahtosalo KorsKa ISM N-13: 1) Ella Lehtonen BMXH 2) Juli Javanainen BMXH 3) Saga Kantanen BMXH ISM M-14: 1) Patrik Bergman TaBC 2) Miiko Rajajärvi HAKA 3) Anton Holmberg BMXH ISM M-40 CR: 1) Jouni Jalkanen BMXH 2) Kai Kantanen BMXH 3) Jari Asp HAKA M/N-30: 1) Kapa Karila BMXH 2) Tomi Sironen BMXH 3) Ville Laakso BTu SM M-juniorit: 1) Teemu Lehtonen BMXH 2) Ville Niemi TaBC 3) Antti Lehikoinen TVC SM Naiset: 1) Outi Leinonen JyPS 2) Minni Leppänen RR 3) Salli Saimovaara RR SM Miehet: 1) Tommi Lehtonen BMXH 2) Juuso Mäenpää TaBC 3) Jukka Mäennenä TaBC SM Naiset Juniorit: 1) Pinja Puustinen RR 45,734 SM Miehet juniorit: 1) Teemu Lehtonen BMXH 37,275 2) Ville Niemi TaBC 38,785 3) Antti Lehikoinen TVC 40,052 SM Naiset: 1) Outi Leinonen JyPS 41,11 2) Minni Leppänen RR 42,515 3) Heini Ilmarinen HyPy 43,334 SM Miehet: 1) Tommi Lehtonen BMXH 35,266 2) Juuso Mäenpää TaBC 37,532 3) Paavo Pohjonen TaBC 39,821 TULOKSET BMX ERÄAJO TULOKSET BMX AIKA-AJO Miehet 80 km: 1) Kusti Kittilä OTC/ EGC Meranti 3.42.32,9 2) Sasu Halme KorsKa/Team Halme Focus Racing 3.42.38,7 3) Joonas Pessi PKK 3.45.58,9 4) Juha Kangaskokko OTC 3.48.47,2 5) Samuel Pökälä TWD-Länken 3.49.37,0 6) Juho Hänninen TWD-Länken 3.51.58,8 7) Juha Vähämetsä KiiRi/EGC Meranti 3.56.12,5 8) Heikki Tukki OTC 3.56.46,4 9) André Haga NCK 3.59.23,9 10) Perttu Pärssinen ProMTB/Team Medilaser 4.00.10,3 Naiset 80 km: 1) Sini Alusniemi JyPS 4.15.36,8 2) Susanna Laurila LaPy 4.31.29,5 3) Meiju Salmela OP-P 4.36.32,3 4) Tiina Idström Inarin Yritys 5.05.01,4 5) Heidi Onger IK-32 5.20.24,2 M18 80 km: 1) Simo Terävä JyPS 4.36.49,2 2) Jere Hara ProMTB 4.47.55,6 3) Julius Taskinen IU 4.55.23,0 K u v a : T a rj a K iv ir in ta BMX Racingin SM-kisoissa sarjat alkavat kuusivuotiaista. Taaemmassa ryhmässä ajoi muun muassa Ojala. Naisissa ennakkosuosikkina starttasi Sini Alusniemi. Supercross-radat ovat huomattavasti vauhdikkaampia, teknisempiä ja niillä olevat hypyt isompia. Eräajossa radalle lähtee portista yhteislähdöllä kahdeksan kuljettajaa ja pisteitä tulee maaliintulojärjestyksen mukaan. Syksyn sateet toivat lisäraskautta rataan. Valkeakoski Maastopyöräilymaratonin Suomen mestaruudet ratkottiin Valkeakosken Korkeakankaalla. Viime vuoden kakkonen ja XCO:n hopeamitalisti Meiju Salmela oli kolmas. Pessi ajoi kolmanneksi ja neljänneksi pinnisti Juha Kangaskokko. Toiseksi tuli Juuso Mäenpää ja kolmanneksi Jukka Mäennenä. Aika-ajo ajetaan tyypillisesti vain UCI:n alaisissa kilpailuissa ja siitä jaetaan erilliset sijoitukset. Päivä aloitettiin naisten, nuorten ja miesten aika-ajolla, jossa kuskit ajavat radan yksitellen kelloa vastaan. Miesten 3. Naisissa ennakkosuosikki Alusniemi oli vahva ja voitti toiseksi tullutta Susanna Laurilaa 15 minuutilla. Lähtö tapahtuu massiivisesta kahdeksan metriä korkeasta lähtötornista. sijan välillä oli tiukkaa kilpailua, joka ratkesi 0,07 sekunnin erolla TaBC:n Paavo Pohjosen hyväksi. Yhteensä eräajoon osallistujia oli hieman yli sata, eli laji on tälläkin mittarilla tarkasteltuna mukavasti kasvussa! M-8/N-9 -sarjan vei suvereenisti kansainvälisissä kilpailuissa menestystä niittänyt ja kotiradallaan ajanut BMXH:n Nooa Keisu. Sarjoja on M/N-6-luokasta lähtien, eli nuorimmat ajajat ovat vain kuusivuotiaita. Sarjoja on tästä ylöspäin vuoden välein päätyen miesten ja naisten sarjaan sekä M/N-30-sarjaan ja M-40 Cruiser -luokkaan, jossa ajetaan 24 tuuman Cruiserpyörillä. Raskas ja vaativa 27 kilometrin reitti erosi kesällä ajetusta kansallisesta maratonkilpailusta. Myös miesten sarjassa on otettu tärkeitä askeleita eteenpäin, sillä Tommi Lehtonen ja Juuso Mäenpää kävivät hiljattain ajamassa ensimmäisen UCI:n alaisen Supercrossin MM-cupin osakilpailunsa. Eriä ajettiin yhteensä kolme, ja niiden perusteella laskettiin lopulliset tulokset. Kilpailun järjestelyt toimivat erinomaisesti, ajajia oli viivalla edellisvuotta enemmän ja ajamisen taso on noussut huimasti viime vuodesta. Kirkkaimmat mitalit menivät aika-ajoissa samoille ajajille kuin viime vuonna. Nuorissa nopein oli Teemu Lehtonen ajalla 37,275 ja miehissä hänen vanhempi veljensä Tommi Lehtonen ajalla 35,266. Tämä tarkoitti, että suurimmissakaan hypyissä olosuhteet eivät aiheuttaneet vaikeuksia. Kittilä kiristi kuitenkin loppua kohden ja Halmeen vauhti laski, joten ero alkoi kutistua nopeasti loppua kohden. Naisissa radan ajoi nopeimmin Outi Leinonen ajalla 41,11 sekuntia. Radalle ominaista tuulta ei ollut koko päivän aikana. N-13 -sarjassa voittoon ajoi kotiradallaan BMXH:n Ella Lehtonen ja M-14 -sarjassa TaBC:n Patrik Bergman. Kehityksen huomaa erityisesti nuorten luokissa. Naisten junior-luokassa voitti meni Pinja Puustiselle. PIKALINKKU www.fillari-lehti.fi Teksti: Jukka Mäennenä Kuva: Victor Engström M/N-6: 1) Max Lorentz BTu 2) Veikko Laakso BTu 3) Amos Keisu BMXH M-7 N-8: 1) Kasper Hickman BMXH 2) Iivari Vornanen BMXH 3) Eelis Nurmi BTu M-8 N-9: 1) Nooa Keisu BMXH 2) Olavi Kiviniemi TaBC 3) Iivo Vesikko TaBC M-9: 1) Lari-Anton Rintala SPP-56 2) Tuure Haapakoski TaBC 3) Christoff er Kjellman BMXH XCM SM 19.9. Kilpailumatka oli 80-kilometrisenä pitkä ja raskas rata teki kilpailusta entistä pidemmän. M-11 -sarjassa ajoi vakuuttavasti voittoon BTu:n Edvin Leppänen ja vuotta vanhempien M-12 -sarjan vei lähes näytöstyyliin BMXH:n Joona Pekkilä, joka ajoi kilpailuja edeltäneellä viikolla ensimmäisenä juniorina Pyöräkrossiparkin haastavan kakkossuoran pro-linjan! Hyppyjen koko oli kunnioittava kenelle tahansa 12-vuotiaalle ja paljon vanhemmallekin. ja 4
ROSE ROAD EUROTEX TALVIHANSKAT 29,13 € ROSE CYCLING WIND FIBRE TAKKI 104,15 € ROSE RACER KENGÄNSUOJAT 34,34 € ROSE RWS 03 MTB TALVIKENGÄT 156,25 € 2015-06_ROSE_Bikes_Fillari_CROSS_FI.indd 1 29.09.15 13:03. ROSE Bikes GmbH, Schersweide 4, 46395 Bocholt, Germany rosebikes.
Viimeinen kisaviikonloppu oli hieno, unohtumattomampi kuin olin osannut kuvitella. Hän oli kisassa neljäs, joten työ tuotti tälläkin kertaa tulosta. Nämä sanat ja tuo hetki pyörivät mielessäni vieläkin, kun sain urani päätökseen hetki sitten Tour de Vendéessä, viimeisessä Ranskan Cupin osakilpailussa. Pienen pojan parikymmentä vuotta sitten näkemät unelmat ja tavoitteet vilisivät viimeisen kisan aikana mielessä, mutta samalla saimme tehdä yhtä päättäväisellä asenteella töitä kuin aikaisemminkin kirimiehemme Arnaud Demaren eteen. Rekisteröityminen sujuu näin: 1) Mene osoitteeseen www.lehtiluukku.fi 2) Valitse yläreunan ”Valitse lehti” -valikosta Fillari-lehti. En oikein tiennyt mitä olisin sanonut heille. PALVELU TOIMII OSOITTEESSA WWW.LEHTILUUKKU.FI.. Tilaajatunnus löytyy lehden takakannesta osoitetietojen yhteydestä. 5) Saat ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen hetken kuluttua salasanan, jonka avulla pääset lukemaan Lehtiluukussa olevia Fillari-lehden numeroita. Jotain oli sammunut sisälläni ja ajatukseni pyörivät useimmin muualla kuin itse oleellisessa eli harjoittelussa ja kilpailussa. Uusi roolini tallin sisällä alkaa hahmottua syksyn aikana tarkemmin. Ennen uusiin haasteisiin siirtymistä tahdon kuitenkin kiittää sydämestäni kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet mukana tässä seikkailussa – tiedätte kyllä keitä te olette! “ Kiitän sydämestäni kaikkia jotka ovat olleet mukana tässä seikkailussa! Jussinpalsta Viimeinen numero Jussi Veikkanen, FDJ.fr Sinun tulee rekisteröityä Lehtiluukun käyttäjäksi. Kävimme läpi hyviä ja huonoja puolia sekä pohdimme urani mahdollista jatkoa. Tapanani ei ole ollut myydä unelmia, vaan kertoa totuus omasta tilanteestani, kunnostani ja kyvyistäni tehdä työtäni. Keskustelin heinäkuussa ensimmäisen kerran tallini kanssa lähitulevaisuudestani. Directeur sportifimme Franck istui vierelleni ja sanoi: ”Ei hätää, päätetään ura jossain muualla ja sen jälkeen pidetään miehestä huolta”. FILLARI-LEHDEN KESTOTILAAJAT PÄÄSEVÄT LUKEMAAN LEHDEN DIGIVERSIOITA ILMAISEKSI TIETOKONEELLA, TABLETILLA JA ÄLYPUHELIMELLA. Keskustelimme alkuun kisoista, leireistä, ajajista ja niin kuin yleensäkin, kaikesta mistä ylipäätään pyöräilyssä voi puhua. Mitään pyörällä ajamista hienompaa ei kuitenkaan ollut tullut mieleen, ja kun samalla homma tallin kanssa toimi molemmin puolin mukavasti, en ole tehnyt asian hyväksi sen enempää. Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Vueltan 11. Mutta sitten tuli hetken hiljaisuus, jota en osannut oikein odottaa ja keskustelu kääntyi nopeasti siihen olisinko vielä innostunut jatkamaan tallissa, tällä kertaa kuitenkin henkilökunnan puolella. Elimistöni ei yksinkertaisesti kestänyt enää rasitusta. Kisat menivät liian rutiinilla läpi, ja se pieni, mutta ison eron tekevä intohimo itse kisaamiseen oli vain hyytynyt. Ilmainen lukuoikeus edellyttää kuusinumeroisen tilaajatunnuksen käyttöä kirjautumisen yhteydessä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin iso mutka Vueltan ensimmäisen lepopäivän jälkeen. Fiilikset olivat korkealla, sillä ison ympäriajon aloittaminen on aina hieno ja hieman jännittävä kokemus. Halusin tehdä kaikkeni sen eteen, että loppu olisi mieluinen ja saisin ajaa viimeiset kisani niiden kanssa, joiden mukana olen kiertänyt viimeksi kuluneet 11 vuotta ympäri maapalloa. Olin tuntenut oloni ja palautumiseni normaalia heikommiksi jo muutamalla edellisellä etapilla. Sanoin olevani hyvin otettu tarjouksesta, mutta kuten kaikkiin isoihin asioihin, ei tähänkään voinut antaa vastausta hetkessä. www.fillari-lehti.fi 20 Fillari P uolan jälkeen lensin Espanjan Malagaan tavoitteenani startata Vuelta Espanjassa neljättä kertaa urallani. Vasta viime keväänä aloin toden teolla kyseenalaistaa omat kykyni ajaa kilpaa maailman korkeimmalla tasolla. En ollut kipeä, en loukkaantunut, en huonosti treenannut, vaan yksinkertaisesti väsynyt. Tällä kertaa puhelinkeskustelu kääntyi kuitenkin hieman eri suuntaan kuin olin alkuun ajatellut. Samalla mielessä painoi kuitenkin se, että tämä tulisi olemaan urani viimeinen iso ympäriajo ja mahdollisesti viimeinen kilpailu. 3) Klikkaa painiketta ”Lue tilaajatunnuksella” 4) Täytä ”Uusi käyttäjä” -osion tiedot ja klikkaa ”Lähetä”-painiketta. Jouduin heivaamaan kolmannen vuoren päällä taisteltuani ensin kahden edellisen yli viimeisillä voimillani. Mielessäni olin kuitenkin valmis uuteen mahdollisuuteen sillä nanosekunnilla, kun kuulin työtarjouksesta puhuttavan! Tämä mielessäni starttasin jo Puolassa, ja Vuelta tulisi olemaan viimeinen kisani. Olen työstänyt ajatusta uran jälkeisestä elämästä mielessäni jo muutaman vuoden ajan. Vanhin tarjolla oleva numero on 1/2007. etappi Andorran ympäristössä muodostui kuitenkin liian kovaksi. Siinä vaiheessa tuli tippa silmäkulmaan istuessani tien poskeen vetämään happea keuhkoihin. Olen marraskuusta lähtien leireillä mukana ja sitä mukaa osaan varautua myös tulevaan ohjelmaan
O . S E R I E S R I D E L I K E A P R O A V A I L A B L E AT A P R E M I U M D E A L E R N E A R Y O U Velo & Oxygen Tammisto Velo & Oxygen Puhos Velo & Oxygen Kallio Pyörä-Suvala OY Raispo OY Bike Planet Vantaa Nummen Pyörä R-Tech Suspension OY Larun Pyörä Porvoon Pyörä-Keskus OY Vantaa Helsinki Helsinki Oulu Turku Vantaa Turku Tampere Helsinki Porvoo Velo & Oxygen Tammisto Velo & Oxygen Puhos Velo & Oxygen Kallio Pyörä-Suvala OY Raispo OY Bike Planet Vantaa Nummen Pyörä R-Tech Suspension OY Larun Pyörä Porvoon Pyörä-Keskus OY Vantaa Helsinki Helsinki Oulu Turku Vantaa Turku Tampere Helsinki Porvoo PRO_Clothing.indd 1 2015-08-18 08:47. R . P E A R L I Z U M I P
Ajamista se kuitenkin kesti, joten sain ihan hyvin lisättyä jumia reisiini näillä pitkillä, olosuhteiden määräämillä lenkeillä. Kilpailemattomuus ja polven hidastunut toipuminen kerryttivät kuitenkin synkkiä ajatuksia päähäni. Polven alla oleva hitaasti umpeutunut reikä aiheutti sen, että jalkaa ei pystynyt täysillä hieromaan puhumattakaan venyttämisestä. Olo muuttui vielä kerran niin hyväksi, että kisamiehellä kävivät mielessä lokakuun kisat ja uusi nousu huippukuntoon. Ajelin hyviä pitkiä siivuja Pyreneillä Espanjassa maata koetelleen helleaallon hellimänä. www.fillari-lehti.fi 20 Fillari K un polveni tuli elokuussa ajokuntoon, tein taas kerran suuria suunnitelmia. Into oli kova ja kirjasin päiväkirjaan muutaman 30 tunnin maantieviikon. Antaa motivaatiota treenata ja tehdä taas huipputuloksia, kun sponsorit eivät kadonneet yhden ajovirheen takia. Lopullista kauden päättämistä auttoi sekin, että kausi loppui kisakalenterissa myös virallisesti ja sponsorit päättivät pysyä menossa mukana myös kaudella 2016. Niinpä päätin heittää alle avopolkimet ja hakea uusia haasteita. Sonjan aloitettua triathlonin moni lenkkini päättyi jäätävän sinisille patojärville, joiden rannalla Sonja jo odotti minua eväiden kanssa märkäpuku kainalossaan. On hienoa ajaa pääsponsoreiden Medilaserin, Specialized Nordicin ja Lyytin tukemana myös hiukan heikomman kauden jälkeen. Oikeastaan tuntui, että mies menee vain nuutuneemmaksi ja kaikki elinvoima katoaa. Vaikka kisamies ei vähään aikaan kisoissa ole käynytkään, se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi suunnitellut reissuja, treenannut tiettyjä kisoja varten ja koettanut päästä mahdollisimman kovaan iskuun. Vaikka vedin hyvää treeniä, vauhti ei alkanut koko elokuussa parantua. Silloin ajoin pitkästä aikaa maailman XCO-miesten kärjen vauhtia! Kai sekin tätä kesää oli, vaikka varhaista sellaista! “ Päätin heittää alle avopolkimet ja hakea uusia haasteita! Kausi päätökseen Jukanpalsta Jukka Vastaranta, Medilazer Specialized. Ja ei kai yhtä kaikkien aikojen parasta kauden aloitusta helmimaaliskuussa kannata unohtaa. Kisoihin voi aina mennä, mutta 20 vuotta erilaisissa koitoksissa käyneenä on kovin vaikea löytää kilpailuun osallistumiseen muuta syytä kuin voitto tai muunlainen menestyminen, jolla saa turvattua uran jatkumisen. Avopolkimet antavat aivan uuden maailman ajaa metsässä. Siitä ei elämä paljon voi parantua, kun pääsee viiden tunnin maatielenkin jälkeen 40 asteen lämmössä pulahtamaan järveen ja sen päälle nauttimaan paikallista sämpylää ja kylmää juotavaa Sonjan lipuessa ulapalle kuin mikäkin terästyttö. Kun olen tietynlainen mahdollisuuksien etsijä, tein suunnitelmia milloin Andorran MM-kilpailuja varten, milloin loppukauden maratonsarjaa silmällä pitäen ja treenasin Afrikan etappikisoihinkin. Lenkin jälkeen voi joskus olla jopa hyvä olo. Treenejä on kuitenkin vaikea työntää sivuun, kun kisakausi on päällä. Syyskuun alussa olin kuitenkin sen verran nuutunut, ettei mikään kisasuunnitelma tuntunut mahdolliselta toteuttaa. Ei voi enää rytyyttää ihan huoletta mihin vaan, vaan hommaan joutuu ihan oikeasti keskittymään, jotta jalat eivät tipu polkimilta. Onneksi sain järkeiltyä ajatukseni kuriin ja päätin jatkaa miehen elvyttämistä hyvillä treeneillä, enkä hakea kisakuntoa pikakonsteilla. Avopolkimien hienous on myös siinä, ettei voi nostaa polkimesta, joten kuski alkaa pikkuhiljaa suoristua lonkankoukistajien palautuessa. Jos kunto ei riitä siihen, ei enää jaksa lähteä hakemaan kokemuksia ja nauttimaan ilmapiiristä
Handling, efficiency, utility: These aren’t just words to us–they’ve been the hallmarks of the Stumpjumper FSR since we started this whole trail thing. And with fully integrated SWAT technology, a new geometry, and a proprietary shock tune, the Stumpy’s ready to push the envelope all over again. Specialized.com THE TRAIL LEGEND REBORN 15_SJ-FSR_ENGL_210x297+3mm.indd 2 22.09.15 11:42
www.fillari-lehti.fi Ajettu: Cube Stereo Super HPC SL 29 120 sekä Foxin 2016-ma 22 Fillari
Sen avulla hitaan puolen puristusvaimennuksen saa hienosäädettyä todella tarkasti haluamakseen. Hienosäätö vaikuttaa vain Trail-asennossa hitaaseen puristuspuolen vaimennukseen. Joustomatkan muuttaminen onnistuu sentin välein. Se parantaa alkuherkkyyttä ja tekee vaimennuksen paluuliikkeen loppuosasta hitaampaa. Paluuvaimennuksesta on näin saatu progressiivinen. Homma onnistuu kätevältä tee se itse -mieheltä ja osat maksavat noin 80 euroa. Se säästää peräti 90 grammaa. Fillari-lehden työryhmä | Kuvat: Jukka Helminen mallin keula ja takaiskari Fox uudisti jo täksi vuodeksi takaiskareitaan ja joustokeulojaan isolla kädellä, mutta nyt on tehty täydellinen muodonmuutos. Suurin yksittäinen uudistus ja myös kevennys on teräksisen vastajousen korvaaminen negatiivisella ilmajousella. Fox lupaa, että kevennyksestä huolimatta rakenne on entistä tukevampi. F ox Float 34 on uusittu sekä päältä että sisältä. Paluuvaimennusta voi tietenkin myös hienosäätää oikean alajalan päässä olevasta punaisesta nupista. Systeemi toimii samalla tavalla kuin Float-takaiskareissa. Mediumasennossa hitaan puolen sisäänvaimennus on nimensä mukaisesti keskiverto. Open-asennossa öljy virtaa eri kautta, jolloin käytössä on 22-asentoinen pikasäätö. Progressiivisen paluuvaimennuksen ansiosta takapään kulkuasento säilyy samalla tavalla hiukan paremmin ryhdissään, kuten uusi keulakin. FOXIN SIELUNELÄMÄ UUSIKSI www.fillari-lehti.fi Fillari 23. Sitä varten pitää ostaa alumiiniruotoon kierteellä kiinnittyviä 10 millin pituisia jatkopaloja ja kokonaan uusi ilmamäntäsetti. Oikean putken korkissa on edelleen kolmiasentoinen vipu, mutta se toimii eri tavalla kuin entinen CTD (Climb, Trail, Descent). Firm-asennossa keula on lähes lukossa ja liikkuu vain todella kovissa tälleissä. Se on nyt tavallaan progressiivinen ja auttaa keulaa pysymään korkeampana. Muissa asennoissa uusi DPS-iskari on koko joustomatkaltaan herkkäliikkeisempi. Kettu on vaihtanut karvansa kokonaan, sillä 16-mallin Foxeissa ei ole montaakaan vanhaa osaa. Jatkossa tulee luultavasti käymään niin, että Float 32 on käytössä vain superkevyissä noin 100 milliä joustavissa XC-tyylisissä pyörissä ja pitkäjoustoinen isoveli yleistyy myös kevyissä trailifi llareissa. Vanhempien Foxien joustomatkaa oli helppo lyhentää laittamalla alumiiniseen ruotoon vastajousen päälle holkkeja. Vaikka 34-millisillä liukuputkilla varustettu Float on tarkoitettu kovempaan paiskomiseen, paino alkaa olla sopiva vaikka maraton-ajoon. C-asennossa takapää on nyt lähes lukossa ja liikkuu vain muutaman millin. Toinen iso uudistus on tehty paluuvaimennukseen. Sen tilalla on kaksimäntäinen DPS-vaimennus (dual piston system). Putken yläpäähän korkin alle saa asennettua muovisia välikappaleita ilmatilan pienentämiseksi, jolloin progressio lisääntyy. Alkujoustossa paluuvaimennusta on enemmän ja isoissa iskuissa keulan käydessä syvemmällä se on nopeampaa. Painoa on saatu pois merkittävästi, sillä koeajopyörässä ollut 130-millinen 34 Float Factory FIT4 painoi vain 1840 grammaa. Muualta tavaraa on veistetty reilusti pois. Negatiivipuolen tilavuus on kuitenkin merkittävästi positiivipuolta pienempi, joten se ei jaksa vetää keulaa kasaan vaan auttaa jouston alkuliikettä. RockShox Piken tapaan ilmajousta voi myös tuunata. Jousen lisäksi myös iskunvaimenninpatruuna on suunniteltu uudelleen. Vaimennuspuolella on hylätty keinumista estävä Boost Valve -venttiili. Se on noin 250 grammaa kevyempi kuin 15-mallin Float 34 ja painaa myös reilusti vähemmän kuin RockShox Pike. EVOL-ilmakammiossa (extra volume) on nyt nimensä mukaisesti isompi ilmatila negatiivijouselle. Kevennys on saatu aikaiseksi muotoilemalla kruunu ja alajalat siten, että materiaalia on hiukan lisätty rasitukselle alttiissa kohdissa. Iskarin kyljessä on edelleen sininen kolmiasentoinen CTD-vipu ja sen lisäksi kolmiasentoinen hienosäätö. Keulan joustaessa negatiivijousi imaisee saman paineen kuin varsinainen ilmakammio. Se ei enää onnistu, mutta lyhimmillään 120-millisestä 29-kiekoille tarkoitetusta keulasta saa nyt tehtyä vaikka 140-millisen. Vaikka uusi ilmakannu sopii vanhoihin Foxin iskareihin, ei sellaisen vaihtaminen välttämättä kannata. Vanhasta mallista ovat jäljellä vain nimi ja etuakseli. Samalla pitää koko vaimennuspuoli säätää uusiksi, joten remontille tulee niin paljon hintaa, että ennemmin kannattaa vaihtaa koko takaiskari. Takaiskarissa on sama runko kuin ennen, mutta sisuskalut ovat täysin erilaiset
Maastossa keulan sukeltaminen haittaa sekä kovassa että hitaassa vauhdissa. Tai tarkemmin ottaen korvannut sen ainekset jollain muulla. Täyspitkä, -40 milliä ja täysin alas. Nupin keskellä on lisäksi 22-asentoinen pikasäätö, josta voi valita millaisen puristusvaimennuksen avoimeen asetukseen haluaa. Sen pitäisi kuitenkin kyetä käyttämään koko joustoliike, eli syvällä käydessään paluuvaimennuksen pitää olla nopeaa ja alkujouston osalta taas hidasta. Hitaassa maastossa keulan pitää kantaa esimerkiksi jyrkissä laskuissa, jotta kuski ei nokan sukeltamisen takia lähde tangon yli, kun paino siirtyy yllättäen liikaa eteen. Olemme vuosien varrella ajaneet monella erilaisella Stereolla, joten takaraivoon on jäänyt paljon hiljaista tietoa sen jousituksen toiminnasta. Etupää ei sukeltele ja takapää keinuu vähemmän. Huonosti toimiva haarukka pakkaa itsensä kasaan, jonka jälkeen se jatkaa ensimmäisen jarrupatin jälkeen joustomatkaltaan vähintään 10 senttiä lyhyempänä, koska paluuvaimennus estää sitä tulemasta ylös tarpeeksi nopeasti. Eteen tulee valtavasti painoa ja keula painuu lähes pohjaan. Oikean putken yläpäässä on kolmiasentoinen klickeri, josta voi valita lukituksen, medium-vaimennuksen tai avoimen asetuksen. Uusien iskareiden testipenkkinä toimi Cuben Stereo 29 tuuman kiekoilla. Maastopyöräilyssä ei ole aivan samanlaista ongelmaa, sillä massat ovat pienempiä. 16-mallinen 34 Float Factory FIT4 Kashima on paras kokeilemamme joustohaarukka. Uuden jousija vaimenninsysteemin ansiota Float 34 on nimenomaan kantava ja silti herkkäliikkeinen. Keulan vaimennukset sopivat suurimmalle osalle pyöräilijöistä, kun sininen vipu on medium-asennossa. Sen vakiosäätö on tehty sopimaan nimensä mukaisesti vaihtelevaan maastoajoon. Nopeassa pikkupatissa taas superhyvä alkuherkkyys ja sopiva paluuvaimennus estävät etupyörää irtoamasta maasta. Kuten takaiskarissa, keulassakin voi paluuvaimennusta pitää entistä nopeampana. Takajousitus on todella alkuherkkä, mutta niin oli Stereo myös viime vuoden mallisella Kashima-pinnoitetulla Floatilla. EVOL-ilmakammiossa on nyt isompi negatiivijousen säiliö ja keulan tapaan paluuvaimennus on progressiivinen. Takapää pysyy ryhdissään eikä notkahda, vaikka kuski rimpuilisi satulassa reilumminkin. Lupausten mukaan Fox on siis keksinyt ruudin uudestaan. Jousitus kantaa nyt entistä paremmin ja keskiö kelluu sen ansiosta korkeammalla. Paluuvaimennuksen säätöä voi uudella iskarilla pitää vähintään pari kolme naksua enemmän auki, jolloin perä ehtii paremmin mukaan nopeisiin pikkuiskuihin. Cuben nokka kohti Rajamäen vaihtelevia polkuja, joilla riittää niin helppoa tykityspätkää kuin sikakivikkoa. Foxin hissitolpan kaukosäädin on näppärä käyttää. Keinumista estävän Boostvalve-järjestelmän sijaan vaimennus hoituu kahdella männällä. 24 Fillari. Takaiskarin uudistukset tuntuvat siis myös käytännössä, mutta eivät yhtä dramaattisesti kuin keulassa. Silti se ei ammu syvällä käynnin jälkeen liian nopeasti takaisin. Painoa on lisäksi saatu pois jättämällä teräksinen vastajousi pois ja korvaamalla se negatiivisella ilmakammiolla. Keulan pakkaamisen kanssa taistellaan yhtä lailla jarrupateissa ja nopeassa kivikossa. Tiellä ajettaessa on lukitus kätevä kääntää päälle, mutta maastossa sitä ei tarvita. Crossissakin osa kuskeista ajaa nykyään ilmakeuloilla ja lajissa on vuosikausia taisteltu samojen asioiden kanssa, jotka Fox on nyt ratkaissut. Eniten uudesta Foxista saa kuitenkin irti, kun käyttää open-moodia ja hakee 22-asenAjettu: Cube Stereo Super HPC SL 29 120 sekä Foxin 2016-mallin keula ja takaiskari www.fillari-lehti.fi < Fox on muotoillut keulan alajalat ja kruunun uusiksi. Lopputulos on tukevampi ja kevyempi. Crossipyörän keulalle yksi vaikeimmista paikoista ovat jarrupatit. Usean testipätkän ajamisen ja ilmanpaineiden sekä pikasäätöjen kohdalleen hakemisen jälkeen päästään asiaan. Tutun pyörän säätäminenkin on helppoa. EVOL-ilmakammion ansiosta Float DPS alkaa kaikilta ominaisuuksiltaan muistuttaa kierrejousellista iskaria. Edes tämän hetken parhaat motocrosspyörien tehdastallien keulat eivät toimi yhtään paremmin. Toisaalta fi llareiden keveys tuo lisää ongelmakohtia, koska iskareiden herkkyys korostuu entisestään. Foxin DOSS-hissitolpassa on kolme asentoa. Syvällä käydessään se tulee tarpeeksi nopeasti täyteen mittaansa. Kaikista edellä mainituista asioista huolimatta jousitus on myös entistä herkkäliikkeisempi! Kuulostaa täydelliseltä. On ihme ellei ilmaiskareita aleta nähdä enenevässä määrin myös vetomiesten enduroja DH-pyörissä. Takaiskarin sisuskalut on myös laitettu uusiksi. Endurotyylisessä ajossa fi llari käyttäytyy kovissa jarrutuksissa täysin samoin kuin edellä kerrottu crossipyörä. Vipu on riittävän iso, joten peukalo osuu siihen maastoajon ryskytyksessäkin
iime syksynä koeajoimme 140 milliä joustavan Stereo Super HPC Race 29 Carbonin. Takahaarukan nivel on mallia Horst, eli se sijaitsee oikeaoppisesti alaputkessa taka-akselin lähellä. Cube noudattaa täysjoustorungoissaan yksinkertaista, mutta toimivaa tekniikkaa. Tässä pyörässä hinta ja laatu kohtaavat, vaikka kyseessä on yksi Cuben Stereo-perheen kalleimmista malleista. Toisaalta se notkuu yhtä vähän kuin satamilliset pyörät ja kiihtyy vähintään yhtä hyvin. -hissitolppa Kiekkojen paino: 4,14 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja pikalinkut) toisella hitaan puristuspuolen säädöllä vaimennuksen mieleisekseen. Tämän vuoden ykkösnumerossa vertailimme noin 2500 euroa maksavia ja 100-120 milliä joustavia maasto. Cube Stereo Super HPC SL 29 120 Vaikka uudet Foxit ovat entistäkin herkkäliikkeisempiä, tekee jousituksen kantavuus pyörästä nopeamman myös maratontyylisessä ajossa. Merkki: Cube Stereo Super HPC SL 29 Maahantuoja: R-Tech Suspension Oy Hinta: 5599 euroa (alkuperäisillä 15-mallin Foxin keulalla ja takaiskarilla) Runkoputki: Hiilikuitua Etuhaarukka: Fox 34 Float Factory FIT4, joustomatka 130 mm (vakiossa 120 mm) Takajousitus: Fox Float DPS Factory Series EVOL, joustomatka 120 mm Koko: 18 (muut koot 16, 20 ja 22) Paino: 11,65 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 69/74,5 astetta Vaakaputken pituus: 58,5 cm Satulaputken pituus: 47 cm Akseliväli: 114,2 cm Takahaarukan pituus: 45,5 cm Keskiön korkeus: 34 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano XTR Vaihteet edessä/takana: XTR/XTR Shadow+ Jarrut: XTR Trail, jarrulevyt 180 mm Kammet/rattaat: XTR 175 mm/ 26/36 Takarattaat: 11-40, 11 ratasta Keskiölaakeri: Integroitu Shimano Vanteet: DT Swiss CSW MA 3.9 Navat: DT Renkaat: Schwalbe Nobby Nic Evo 29x2.25” Ohjaustanko/kannatin: Syntace Vector Carbon, lev. Tavallisessa lenkkikäytössä open-asennon voi säätää vaikka liukkaalla sadekelillä kokonaan auki, jolloin etupyörä tarraa maastoon aivan ryömintävauhdissa. Cube Stereo 120 HPC Pro 29 sijoittui pisteytyksessä hienosti toiseksi. Hitaissa nousuissa voi Stereolla rimpuilla jyrkissä kohdissa seisten runttaamalla, koska perän keinuminen ei saa rengasta irtoamaan maasta. Nyt kehityksessä on otettu kuitenkin paljon pidempi askel ja ainakin tämänvuotiseen RockShox Pikeen verrattuna Fox on selvästi niskan päällä! V www.fillari-lehti.fi Fillari 25. Edes koeajopyörässä ollut 130 milliä joustava keula ei tuntunut syövän ajamisesta tehoa. llareita. Siitä totesimme että Stereo 120 HPC Pro 29 on osoitus Cuben taidosta tehdä isopyöräisiä, jotka eivät tunnu suurilta ja kankeilta. Maaston epätasaisuuksia hyväksi käyttämällä saa kropalla pumpattua tehokkaasti vauhtia eikä voima huku iskareiden notkahteluun. Se ei keveydestään huolimatta ole mikään XC-laite, vaan pikemminkin kyvykäs kevyt trailipyörä, jonka ominaisuudet riittävät kaikenlaiseen maastoon. Kevyin tapa kivikkoja juurakkonousuissa on pitää takapuoli penkissä, sillä jyrkkä satulakulma auttaa keulaa pysymään maassa eikä paino siirry liian taakse. Jutun yhteenvedossa todettiin, että Cube Stereo 29 Race on hieno joka polun pyörä. Ne eivät häviä kiipeämisessä tai tasamaalla, mutta kulkevat kivikossa, juurakossa ja myötämäissä selvästi lyhytjoustoisia paremmin. Ainakin endurokisoissa aikaa vastaan taistelevat saavat säädöillä ihmeitä aikaiseksi, kun vain osaamista ja viitseliäisyyttä riittää. 29-tuumaiset, noin 120 milliä joustavat kevyet pyörät tulevat varmasti yleistymään myös pitkissä kisoissa ja kuntoajoissa. Sen ansiosta iskarin männänvarren nopeus on kohtuullinen, joten vaimennusten säätäminen on helppoa. Kehitys kehittyy ja jo aiemmissa testeissä hyväksi tuomittu Cube Stereo muuttuu uusilla Foxeilla vielä paremmaksi. 120 milliä joustava 29 on suunniteltu vauhtiajoon, mutta tällä pyörällä on mukava ajaa myös rauhallisesti kuntoillen. Foxin uusimmilla iskareilla varustettuun Stereoon pätevät kaikki samat asiat kuin kahteen edellä mainittuun. Kaikissa on samanlainen hiilikuituinen etukolmio, mutta 2799 euroa maksavassa HPC Pro 29 -mallissa on alumiininen takahaarukka. Osaavissa käsissä se on nopea myös suomiendurossa. Kantavampi jousitus pitää keskiön myös hiukan korkeammalla, joten kammet eivät kolise kiviin. Takaiskarille liikkeen välittävä keinuvipu on poikkeuksellisen pitkä. Maratonkisaan lähdettäessä voi säädön taas ruuvata kokonaan kaakkoon, jolloin nokka ei keinahtele edes putkelta runtatessa. Fox tuli jo 2015-mallin keuloillaan takaisin taistoon, jota hallitsi paluun huipulle tehnyt RockShox. Viime vuoden 140-millisessä ja tämän vuoden ykkösnumeron 120-millisessä Stereossa on mitoiltaan samanlaiset rungot kuin tässä jutussa esiintyvässä pyörässä. Isoissa ryskyissä ja kovassa vauhdissa isopyöräinen Cube tuntuu pitkäjoustoisemmalta kuin todellisuudessa onkaan. 72 cm/Syntace F109, 9 cm Ohjainlaakeri: Cube Satula/tolppa: Pro Falcon/Fox D.O.S.S. Testipyörän 2016-mallinen keula ja iskari tekevät pyörästä entistä vakaamman ja tasapainoisemman
F illari-lehden testissä oli Yamahan valmistama sähköavusteinen kaupunkipyörä jo viitisentoista vuotta sitten, joten aivan tuoreesta keksinnöstä ei ole kyse. Näytön alareunassa näkyvät myös käytössä olevat watit, mutta toiminta-ajatus on toisenlainen kuin tavallisissa polkupyörän wattimittareissa. Saksassa ja Hollannissa markkinat ovat jopa ylikuumenneet, sillä kunnollisten pyörien lisäksi kuluttajille kaupataan myös täysin kuraa! Notkuviin halpisrunkoihin asennetaan sähkömoottori joko etutai takapyörään, ja lopputulos on vaarallinen. Vaihteet ovat Sramin valmistamat. Massiivisen kokoinen akku on rungon viistoputkessa. Tällä hetkellä etenkin taajamakäyttöön tehtyjä kohtuuhintaisia sähköfi llareita myydään Keski-Euroopassa kuin tuoretta patonkia. Rowen systeemi nimittäin yhdistää moottorin tuottaman tehon ja poljinkampien kautta tulevat ajajan tuottamat watit. Välitykset olisivat siis melkoisen raskaat, jollei 24 kiloa painavassa pyörässä olisi sähköavustusta. Täydellä teholla Fantic melkein pomppaa liikkeelle ja kiihTeksti ja kuvat: Jukka Helminen www.fillari-lehti.fi 26 Fillari. Etenkin kun jarrutkin ovat useimmiten tehottomia yli 20-kiloisten viritelmien pysäyttämiseen. Edessä on 200ja takana 180-millinen laikka. Koeajossa Fantic Fat Sport SÄHKÖLÄSKI Läskipyörät ovat nimensä mukaisesti hiukan laiskan pulskeita kulkemaan, mutta kun sellaiseen asennetaan sähkömoottori, niin johan alkaa maisema vaihtua. Takaa löytyy 11-36-kymppipakka ja edessä on vain yksi 34-hampainen ratas. Tunnettujen merkkien lisäksi uutta markkinaa valtaavat pyörä-alalla ennen tuntemattomat valmistajat, kuten tässä jutussa esiintyvä Fantic. Tavispyörien lisäksi sähkömoottoreita löytyy myös harrastuskäyttöön tarkoitetuista fi llareista etunenässä maastopyörät. Saksalainen Brose valmistaa pääasiassa pienitehoisia sähkömoottoreita ja elektronisia komponentteja autoteollisuudelle. Fantic Fat Sport on muotoilultaan kuin tavallinen paksupyörä. Eco-moodilla avustus on todella minimaalinen, mutta akkukin kestää silloin useita tunteja. Fanticissa Brosen 250-wattinen ja peräti 90 newtonin voimalla vääntävä sähkömoottori on sijoitettu keskiöön. Ohjaustangossa on nappi, jota painelemalla saa vaihdettua kolmen eri tehomoodin välillä. Jarrut ovat Avidin käsialaa ja levyt ovat kuin DH-pyörästä. Jäykkäperäinen kolmiorunko on alumiinia ja edessä joustaa 100-millinen RockShox Bluto -haarukka. Monesta automerkistä löytyy Brosen tekniikkaa muun muassa ohjaustehostimista ja jarruista. Useimpien mallien nopeudenrajoitinta on myös helppo huijata pikku virittelyllä, joten neljääkymppiä pyöräteillä kaahaavat tai ruuhkissa seisovien autojen välissä miljoonaa pujottelevat e-bikeristit ovat jo herättäneet monenlaista keskustelua. Mediumilla tehoa on käytössä jo niin että tuntuu, mutta kampien painallus ei aiheuta ryntäilyä. Ohjaustangossa on näyttö, josta selviävät kaikki polkupyörämittareista tutut asiat kuten matka, keskinopeus, ajoaika ja niin edelleen. Italialaisen Gipiemmen valmistamille 74-millisille vanteille on heitetty kiinalaiset Cheng Shin Tiren valmistamat nelituumaiset renkaat. Italialaismerkki tunnetaan parhaiten trial-moottoripyöristä, mopoista ja enduroista
Itseohjaus ei siis ole oikea termi, vaan pikemmin pitäisi puhua itsekääntyvyydestä tai -kääntyilystä. Myös puiden ylityksessä ja keulan keventelyssä ennen esteitä pitää käyttää reilusti voimaa. Maastossa 24 kilon paino tuntuu heti, kun renkaiden alla juuria ja isompia kiviä. www.fillari-lehti.fi Fillari 27. Pyörä siis menee kuin itsestään suoraan ja vakaasti. Oma osansa epätasaisuuksien suodattamisessa on myös muhkeilla renkailla. Ilmiötä näkee niin Suomessa kuin maailmallakin kutsuttavan sanoilla self steering, joka on adoptoitu polkupyörämaailmaan moottoripyöräkielestä. Leveä eturengas aiheuttaa kallistettaessa vetelyä, koska sivusuuntainen kosketuspinta maahan muuttuu. Nopeissa peräkkäisissä kaarteissa pitää ajolinjan kanssa olla kuitenkin tarkempi kuin jos alla olisi tavallinen kapearenkainen maastofi llari. Prätkissä se tarkoittaa kuitenkin täysin päinvastaista, eli itseohjausta. Näytöstä selviää myös akun varaustila, jota on viisasta tarkkailla ainakin ensimmäisillä lenkeillä. Renkaan sivut joustavat mukavasti ja pito on johdonmukaista. Nelituumaiset Cheng Shinit toimivat ainakin tässä pyörässä hyvin ja olivat positiivinen yllätys. Ajotuntumaltaan Fantic on kuin mikä tahansa paksupyörä – niin hyvässä kuin pahassa. Edessä Rokkarin 100 milliä joustava keula poimii maaston tärinät hyvin. Se termeistä. Ilmiö on läsnä, mutta ei liian häiritsevästi. Läpilyönnin estämiseksi käytimme takana 0,7 barin painetta, joka on fättärille melko paljon. Fanticissa etupyörän vaeltelu on kuitenkin paksupyörien lievimmästä päästä. Etupyörä siis pyrkii kääntymään itsestään sisäkurviin. Paksupyörä taas venkoilee kurveissa ja pyrkii kääntymään liikaa. 24-kiloinen paksupyörä on todella raskas polkea, jos akku sattuu loppumaan kaukana kotoa. tyy naurettavan helposti 25 kilometrin tuntinopeuteen, jossa sähköavustus lain mukaan loppuu
Nautiskellen tapahtuva kruisailu sujuu parhaiten käyttämällä melko pientä vaihdetta ja antamalla kevyellä kampien pyörityksellä ”kaasua” moottorille. 200-millinen etujarrulevy on painavassa sähköpyörässä viisas valinta. Toisaalta jos vääntöä on 90 newtonia, sillä pitääkin mäen nousta! Eniten opettelua vaatii vauhdinpito vaikeassa maastossa. Koeajoimme viime vuonna KTM:n sähköpyörän, jossa oli 2,3-tuumaiset välikoon renkaat. Kampia pitää pyörittää, vaikka polkimet suihkivat kivien ja kantojen läheltä. Lihasvoimaa tarvitsee silloin käyttää tavalliseen mieheksi. Se ei kuitenkaan johdu isojen jalkalihasten käyttämisestä samalla tavalla kuin tavallisessa maastopyörässä, vaan nopeammin silmille tulevista mutkista, kivistä ja muista haasteista. RockShoxin Pluto-joustokeulaa on moitittu notkuvaksi. Työmatkakäytössä riittää hyvin puoliteho ja silloin paukkua riittää jopa viitisen tuntia. Akun varaustilaa on tärkeä seurata ainakin aluksi, jotta oppii milloin virta alkaa hiipua. Muutaman kilometrin tasamaaenduropätkän jälkeen levyt olivat silti tulikuumat. Täydellä teholla akku riittää maastokaahailussa noin 2 tuntia. Kovavauhtinen sähkömaastopyöräily on sykemittarin mukaan yllättävän rasittavaa. Mutkissa pitää mieluummin laahata jarruilla vauhtia pois, sillä polkemisen lopettaminen tappaa fl ow’n kuin seinään. Painava pyörä vaatii siis renkaat, jotka pystyvät suodattamaan iskuja. 1. Maastoajossa moottorista saa irti parhaat ominaisuudet kahdella erilaisella ajotyylillä. Täydellä tehomoodilla potkua on jopa niin paljon, että hitaassa maastossa polku ei meinaa riittää. Karmea rengaspito saa jarrutuksissa putket tietenkin antamaan hiukan periksi, mutta sivusuunnassa tukevuus on täysin riittävä. Sykkeiden noususta huolimatta jalat ovat parin tunnin lenkin jälkeen melkein yhtä tuoreet kuin liikkeelle lähtiessä. Pidemmissä nousuissa ja jyrkissä kohdissa ei Fanticin perässä pysy kuin todellinen betonireisi, jos hänkään. Onneksi pyörässä on isot jarrulevyt, sillä muuten nesteet kiehuisivat hetkessä. Nopeilla tasamaapoluilla ei sähkömoottorista saa vauhtiajossa kiksejä, sillä rajoitin tulee vastaan. Alamäissähän vauhti nousee usein muutenkin jo niin kovaksi, ettei sähkömoottorista ole hyötyä. Paksupyörän 4-5-tuumaiset ja uudet plussakoon renkaat ovat edellytyksenä, jos sähköavustuksesta haluaa saada kaiken ilon irti. Parhaiten moottori potkii tehoa, kun oppii ajamaan isolla vaihteella ja käyttää koko ajan niin paljon lihasvoimaa, että kampien pyöritys tuntuu selvänä vastuksena jaloissa. GPS:n mukaan oikea nopeus on silloin tasan tarkkaan lain sallimat 25 km/h. Keskiöön asennettu moottori on siro ja pro. Paketin kruunaa Rowen loistavasti toimiva moottori. Eräältä F-lehden testipätkältä löytyy noin 30-metrinen sepelipintainen nousu, jonka jyrkkyys on yli 20 prosenttia. 3. Ajaminen on aluksi ryntäilevää, mutta kun oppii ajaman tarpeeksi isolla vaihteella ja tappamaan vauhtia jarruilla, homma alkaa luistaa. Tai vaihtoehtoisesti pitää molemmissa päissä olla joustoa noin 160 milliä. Maksimaalinen vauhdinpito onnistuu sekin ahdistamalla kampia jatkuvalla syötöllä. Näytön alareunassa on myös wattimittari, joka kertoo moottorin ja kuskin yhteensä tuottaman tehon. Pienikin takarenkaan sutaisu saa kuitenkin aikaan sen, että taitavakin kuski joutuu hetkessä kävelyMerkki: Fantic Fat Sport Maahantuoja: Suomen Mopoauto Oy Hinta: 3990 euroa Runkoputki: alumiinia Etuhaarukka: RockShox Bluto, joustomatka 100 mm Koko: M (muut koot S ja L) Paino: 23,8 kg (ilman polkimia) Vaakaputken pituus: 59 cm Satulaputken pituus: 49 cm Akseliväli: 118,5 cm Takahaarukan pituus: 49,5 cm Keskiön korkeus: 29,5 cm Vaihteensiirtäjä: Sram GX Vaihteet takana: Sram GX Jarrut: Avid DB1, jarrulevyt 200/180mm Kammet/rattaat: Miranda, 175 mm/FSA:n 34-hampainen ratas Takarattaat: Sram 1030, 11-36, 10 ratasta Keskiölaakeri: Kuuluvat Brosen moottoriin Vanteet: Gipiemme, leveys 74 mm Navat: Gipiemme, leveydet 150 ja 177 mm Renkaat: CST BFT 26x4.0” Ohjaustanko/kannatin: FSA Comet, lev. Meno tuntuu melkein hassulta, kun pyörä kulkee miltei itsestään. Se nousee kovajalkaisesta ajajalta juuri ja juuri tavallisella 29-tuumaisella. Helpossa maastossa ne toimivat hyvin, mutta kivikossa piti varoa etenkin takarenkaan läpilyöntiä. Vääntöä on mahtavasti ja se on käytössä heti, kun polkimia painaltaa puolisen kierrosta. Rajoitin ei stoppaa sähköavustusta kertalaakista, joten pyörällä pystyy pitämään tasaisen tappavaa maksiminopeutta, kun hiukan vilkuilee mittaria. 2. Nousuissa Rowen moottori vääntää kuitenkin aivan uskomattomasti. Hauskuus syntyy eri asioista, mutta on koukuttavaa. Mittarissa on kaikki normaalit polkupyöränäytöt. Kyse on siis täysin eri lajista verrattuna tavallisella maastopyörällä lenkkeilyyn. 75 cm/FSA OS168, 9 cm Ohjainlaakeri: FSA Orbit No 57 Satula/tolppa: Selle Monte Grappa 4010/FSA Moottori: Brose keskiömoottori, 36 volttia, 240 wattia, 90 Nm vääntöä 1 2 3 Koeajossa Fantic Fat Sport www.fillari-lehti.fi 28 Fillari. Nopeudenrajoitin puuttuu peliin mittarin mukaan 26 kilometrin tuntivauhdissa. Lukkopolkimet ovat silloin vähintään yhtä tärkeät kuin tavallisessa maastofi llarissa. Fantic nousi seinän kevyimmällä vaihteella ongelmitta, eikä lihasvoimaa tarvittu kuin ehkä varttimäärä verrattuna tavalliseen fi llariin. Jalkoja pitää kuitenkin pyörittää koko ajan tasaisesti, sillä muuten sähköavustus tietenkin loppuu. Mikään ei tietenkään estä laittamasta lihasvoimaa peliin ja ajamasta vaikka neljääkymppiä. ilia hallitsee massiivinen akku. Kannattaa ainakin kokeilla! fi llariin verrattuna vain murto-osa. Vaihteita pitää napsutella tiuhaan tahtiin vauhdin ja maaston muotojen mukaan
JOKAIS TESTISSÄ CYCLOKROSSARIT > Felt F4X > Kona Jake The Snake > KTM Canic CXC > Pelago Sibbo > Rose Team DX Cross-3000 > Specialized Crux Elite X1 > Stevens Super Prestige Disc > Trek Crockett 5 Disc www.fillari-lehti.fi 30 Fillari
Vielä vuosi sitten ei läpiakseleita krossareissa juuri näkynyt, mutta nyt niitä löytyy jo seitsemässä testipyörässä kahdeksasta. Yhteistä ryhmässä ovat levyjarrut, joita niitäkin on sekähydraulisia että mekaanisia. Spessussa akseli on 12-millinen ja Stevens siis luottaa pikalinkkuun ja perinteiseen yhdeksän millin akseliin. Vielä tehokkaammat ovat hydrauliset levyjarrut, jotka eivät edes vaadi säätämistä mekaanisten tapaan. Vannejarrut ovatkin nykykrossareissa harvinaisuus, joita löytää vain lähtötason pyöristä, jos edes niistä. SELLE JOTAKIN C yclokrossarit ovat muutaman viime vuoden aikana ottaneet sipilämäisen kehitysloikan. Krossarin takahaarukkaan kohdistuvat vääntövoimat ovat paljon pienempiä kuin vaikka täysjoustomaastureissa, joten perinteinen pikalinkkuratkaisu riittää krossarissa oikein hyvin. Tänä syksynä otimme ajettaviksi kahdeksan cyclokrossaria laajalla skaalalla. Neljässä pyörässä on tosin sekasysteemi, jossa vain etuhaarukassa on läpiakseli, takana valmistajat luottavat pikalinkkuun. Tuoreimman läpilyönnin krossaripuolella ovat tehneet maastopyöristä tutut läpiakselit, jotka ovat nyt myös cyclokrossareissa vahvasti korvaamassa perinteiset pikalinkut kiekkojen kiinnittämisessä haarukoihin. Kun kolmen vuoden takaisessa krossarivertailussamme kahdeksasta pyörästä vain kaksi oli levyjarrullisia, tämän jutun kaikissa kahdeksassa krossarissa on levarit – viidessä vieläpä hydrauliset. Levyjarrut ovat krossareissa enemmän kuin paikallaan. Läpiakseli taas ainakin periaatteessa tukevoittaa krossarin etuhaarukkaa, mikä on pelkästään hyvä asia. Takana läpiakselit ovat 12-millisiä. TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ | KUVAT: JONI HELMINEN JA JUKKA HELMINEN www.fillari-lehti.fi Fillari 31. Myös vanteet säästyvät kulumiselta erityisesti rospuuttokeleillä ja painonlisä perinnejarruihin verrattuna on olematon. Konassa, Pelagossa, Stevensissä ja Trekissä on takana pikalinkut. Testipyörien etukiekoissa käytetään kahta lukuun ottamatta maastureista tuttua 15 millin läpiakselia. Mielenkiintoista kyllä, ainoastaan testin kalleimmassa pyörässä Stevensissä on pikalinkut molemmissa päissä. Jo mekaanisten eli vaijerivetoisten levarien jarrutusteho on aivan toisesta maailmasta verrattuna vanhoihin cantilever-jarruihin. Levyjarrut ja läpiakselit tekevät parhaillaan vahvasti tuloaan myös maantiepyöriin, joissa yleisimmäksi etuakselin halkaisijaksi povataan 12:ta milliä. Runkomateriaaleina ovat hiilikuitu, alumiini ja teräs, eturattaita on yksi tai kaksi ja kallein pyöristä maksaa yli tuplasti halvimpaan verrattuna. Läpiakseli myös takaa sen, että kiekko tulee automaattisesti asennettua suoraan
Kun maailmalla on innostuttu ajamaan hiekkateillä, on krossareihin alettu pikkuhiljaa valmistaa aiempaa leveämpiä renkaita. Halkio vähentää painetta haaroissa ja samaa vaivaa helpottaa myös satulan pehmustamattomuus. Jos krossariaan aikoo käyttää lähinnä asfaltilla, voi alle asentaa vaikka 28-milliset maantierenkaat. Kahden eturattaan systeemissä on enemmän valinnanvaraa ja esimerkiksi ylämäkeen tullessa voi riittää pelkkä vaihto isolta eturattaalta pienelle. Niillä ajettiin ja ajetaan puistokisoja, joissa muta roiskuu ja yleisöä riittää. Jos pyörässä on kaksi eturatasta, 12-25 -hampainen pakka riittää työmatka-ajelussa oikein hyvin. Toisaalta runkoja ei saa notkumaan kovajalkaisinkaan tehotykki. Neljässä pyörässä etuhaarukan läpiakseli veivataan paikalleen ”väärältä” puolelta eli oikealta. Feltissä ja Spessussa on vain yksi, 40-hampainen eturatas. Krossarien rengaspaineet kannattaa kernaasti säätää renkaiden kyljissä mainittujen minimien mukaan. Kesäaikaan krossarikisoja ei juuri ajeta, vaan silloin keskitytään maantiekauteen. Jenkkien gravel grinding sen sijaan painottuu paljolti hiekkatiekisoihin. Se onkin tavalliselle kuntoilijalle sopivin vaihtoehto. Tämän testin kaikissa pyörissä on 32-33-milliset nappularenkaat, joissa riittää pitoa myös mutaisilla alustoilla tiettyyn pisteeseen asti. Alun perin cyclokrossari kehitettiin keskija eteläeurooppalaisten kisakuskien talvikauden ajokiksi. Konan takakiekko on kiinni pikalinkulla. Feltillä ja Spessulla maantieajo toki sujuisi näpsäkämmin, jos niissä olisi kaksi eturatasta. Tähän asti valmistajat eivät nimittäin ole olleet kovin innokkaita tekemään kisoissa sallittua 33 millin maksimileveyttä leveämpiä renkaita. Kaikkien testipyörien haarukoihin mahtuisivat hieman leveämmätkin renkaat. Kun välitys jossain ajotilanteessa alkaa tuntua turhan suurelta, vaihto pykälää pienempään saattaa ikävästi tuoda käyttöön liian pienen välityksen. Kahden eturattaan krossareissa rattaiden kooksi on vakiintunut 36/46. Parhaiten maantiepyöriksi taipuvat testin urheilullisimmat laitteet Felt, KTM, Spessu ja Stevens. Trekissä vauhtia hillitään Avidin mekaanisilla levyjarruilla. Kisakuskilla isohko ratas toimii hyvin, mutta yleiskäyttöön soveltuisi paremmin 36tai 38-piikkinen. 6 baria eteen ja 7 taakse riittää hyvin! Testin kahdeksasta krossarista halvin on alumiinirunkoinen, 1599 euroa maksava Kona Jake Th e Snake Shimanon 105-vaihTESTISSÄ CYCLOKROSSARIT Felt F4X, Kona Jake The Snake, KTM Canic CXC, Pelago Sibbo, Rose Team DX Cross-3000, Specialized Cr www.fillari-lehti.fi Specializedin hiilikuituisen satulatolpan mutka vaimentaa tärinöitä, mutta näyttää oudolta. Hankkimalla kahdet kiekot saa krossarin muutettua maantiepyöräksi ja maantiepyörästä krossariksi parissa minuutissa. Etenkin pääkaupunkiseudulla ja etelärannikolla, missä talvet ovat leutoja ja usein vähälumisia, seurojen kimppalenkit ajetaan kilpailukauden ulkopuolella usein krossareilla. Se yhdistettynä 11-32 pakkaan on tavalliselle kuntoilijalle turhan suuri. Oikealla oleva veivi näyttää alkuun hassulta, mutta siihen tottuu. Pari vuotta sitten amerikkalaiset keksivät, että hiekkatiellä voi ajaa muullakin kuin maastopyörällä. Brooksin klassisen tyylikäs satula Pelagossa on höystetty nykyajan keksinnöillä: Pinta on keinokuitua, joten satulaa ei tarvitse enää hoitaa rasvalla. Näin siksi, ettei jarrulevy ole tiellä ja mahdollisesti polttamassa nopeaan renkaanvaihtoon ryhtyvän kuskin näppejä. Gravel grindingiin tarkoitetut renkaat ovat usein myös sileämpikuvioisia kuin perinteiset krossarien nappularenkaat ja leveyttä niillä on jopa 40 milliä. Syntyi gravel grinding, jota sorateiden luvatussa maassa asuvat suomalaiset ovat harrastaneet iän kaiken. Nappularenkaiden huonona puolena on nopea kuluminen ja yleensä aika heikko pistosuojaus. Testin kaikissa pyörissä on 11-lehtiset pakat. Me pumppasimme testipyörien eturenkaisiin 3 ja takarenkaisiin 3,5 barin paineet. Sekä maastossa että maantiellä mukavuutta saa lisättyä maltillisilla rengaspaineilla. Kun käytössä on vain yksi eturatas, takapakan vierekkäisten rattaiden jopa kolmen hampaan kokoerot korostuvat. Sram tarjoaa kuitenkin laajan kattauksen erikokoisia eturattaita, joten maantieajoa varten saa eteen vaihdettua vaikka 44-piikkisen, jolloin välitykset riittävät kohtuullisen kovavauhtiseenkin maantietykitykseen. Shimanon hydraulisissa jarruissa riittää tehoa, vaikka jarrulevyt ovat 140-milliset. Täällä huomattiin muun muassa Fillari-lehden sinnikkään lobbauksen ansiosta krossarien monikäyttöisyys: ne sopivat maantiekuskien talvikauden harjoittelupyöriksi, työmatkapyöräilyyn ja sopivasti varustettuina retkeilyyn. Myöhemmin krossarien käyttö levisi kisapiireistä tavallisten ajajien keskuuteen. Jos alle heittää kesäkäytössä vaikka 25-milliset maantienakit, niidenkään paineissa ei pidä liioitella. Kannattaa muistaa, että testin krossarien rungot ovat Pelagoa lukuun ottamatta erittäin jäykkiä, joten mitään supermukavia maantiepyöriä niistä ei tule. Suomi oli ja on asiassa edelläkävijöiden joukossa. 28tai 32-hampaiseen rattaaseen päättyvä takapakka on silloin tarpeen. Eniten tilaa on Pelagon ja Trekin takahaarukoissa. Jos pyörää käytetään talvella ja sillä poljetaan välillä myös metsäpoluilla, tarvitaan taakse selvästi isompia rattaita. 32 Fillari. Kun krossariin hankkii kevyemmät kiekot kapeilla renkailla, siitä saa myös kelvollisen maantiepyörän. KTM:n takakiekko on kiinnitetty läpiakselilla (parempi suomalainen termi voisi olla pistoakseli), jonka koko on 12x142. Hayesin mekaaninen jarru on haarukan yläputken päällä, missä se hankaloittaa lokasuojien kiinnitystä. Rattaiden kokoero on krossarikäyttöön sopiva ja välityksiä riittää sekä poluille että maantielle, jollei takapakaksi ole valittu kisakireintä vaihtoehtoa. Kiekko pysyy paikallaan läpiakselilla
Vasemman puolen vaihdevipu on Spessussa ja Feltissä jätetty pois, koska edessä on vain yksi ratas. Kona on varustettu lisäjarrukahvoilla, jollaiset saa aika helposti kiinni mekaanisilla jarruilla varustettuihin pyöriin. 200 euroa kalliimpi on niin ikään alumiininen Trek Crockett, jossa siinäkin on 105-vaihteet. Viittäkymppiä Pelagoa halvemmalla saa alurunkoisen Rosen Shimano Ultegran vaihteilla ja Shimanon hydraulisilla levyjarruilla. Shimanon hydraulinen kahva poikkeaa muodoltaan hyvin vähän tavallisen maantiepyörän kahvasta. Rosekin viihtyy reilusti taivutetun haarukkansa ansiosta hiekkateillä, mutta elämäntapapyörää saksalaisinsinöörien tuotoksesta ei saa millään. Kalliimmassa pyörässä tapaa olla parempi osasarja, mikä tässä hintaluokassa merkitsee Shimanon Ultegraa ja joko Sramin Rivalia tai Forcea. Se on ”vain” kevyt ja pelkistetty krossari, jossa on erittäin hyvä alumiinirunko. Vanhan ajan tyyliä huokuva Pelago sopii teräsrunkoentusiastin käyttöön työmatkoille, retkille ja sorateille – se on eräänlainen elämäntapapyörä. Jarruina ovat mekaaniset Avidit, jotka ovat hieman Hayeseja tehokkaammat. Oma viehätyksensä on sillä, että Pelagon emäputkea koristaa hieno vanhanaikainen valmistajan merkki ja että runkoon stanssatussa sarjanumerossa lukee 228. Painoeroa on 1,4 kiloa Rosen hyväksi, joka muuten on testin toiseksi kevyin pyörä. Fillari 33. teistolla ja Hayesin vaijerivetoisilla levyjarruilla. Keskihintaryhmän muodostavat jokseenkin samanhintaiset Pelago ja Rose. Muodostaan huolimatta kahva istuu hyvin käteen. Testin hiilikuitukrossarit maksavat halvimmillaan 2999 euroa (KTM) ja kalleimmillaan 3499 euroa (Stevens). Suosittelemme kokeilemaan 38tai 36-piikkistä ratasta. Jyrkissä laskuissa ja muissa haastavissa paikoissa kannattaa krossarilla opetella jarruttamaan yläotteella varsinaisilta kahvoilta, jolloin pyörä pysyy helpommin hallinnassa. Suurvalmistajan koodi XP967434K-2 ei tunnu ollenkaan samalta. Felt ja Spessu asettuvat näiden välille. Se toimii hyvin tiellä, nousuissa ja poluillakin. Pelagoa ja Rosea ei kuitenkaan oikein voi vertailla keskenään, sillä ne vetoavat aivan eri ostajiin. Kaupunkiajossa ja etenkin liukkailla talvikeleillä ne ovat hyvä lisävaruste. Teräsrunkoinen Pelago suunnitellaan ja kootaan Suomessa ja se maksaa hiilikuituhaarukalla varustettuna 2390 euroa (teräshaarukalla ja Canvas-satulalla 1995 euroa). Sramin kahvan ”sarvessa” on jarrunestesäiliö. Yhden eturattaan pyörissä 40-piikkinen ratas on yleisin, mutta monen lenkkeilijän käyttöön turhan suuri. Levyjarrut ovat hydrauliset, jotka vaativat mekaanisia ed Crux Elite X1, Stevens Super Prestige Disc ja Trek Crockett 5 Disc www.fillari-lehti.fi Kahden eturattaan krossareissa yleisin ratasyhdistelmä on 36/46. Runkoputki ei ole mitä tahansa vesijohtoputkea, vaan Columbuksen laadukasta kaksoisohennettua Th ronia. Vaihteisto on sama Shimanon 105 kuin halvemmissa Konassa ja Trekissä, mutta jarrut ovat mekaanisten levyjarrujen parhaimmistoa, eli TRP Spyret
Koska testin kahdeksan krossaria ovat hyvin erihintaisia, niiden pisteyttäminen ei ole järkevää. Vaihteistokisa menee tällä kertaa määrällisesti Shimanon nimiin numeroin 6-2. Shimanon tuntuma sen sijaan on etenkin 105-vaihteissa nykyään niin hienostunut, että varsinkin pienemmälle takarattaalle vaihtaessa jää välillä epäilemään, siirtyikö ketju lainkaan rattaalta toiselle. Etuakseli on 15-millinen, kuten useimmissa maastopyörän joustohaarukoissa. Kisatyylinen hiilikuitupyörä soveltuu vallan hyvin myös tavallisen kuntoilijan käyttöön – edellyttäen että haluaa sijoittaa krossariin 3000 euroa tai enemmän. Talven liukkailla työmatkaja kaupunkiajossa ne sen sijaan ovat järkevä varuste. Nämä yksityiskohdat muuttavat teräsrunkoisen pyörän henkeä modernimmaksi. Pyörien paino tipahtaa 8,5 kilon tuntumaan poikkeuksena 9,05 kiloa painava raskaskiekkoinen Felt. Aidossa krossarikäytössä pyörää ajetaan yläotteelta, jolloin lisäjarrukahvat ovat tarpeettomat. Kyllä siirtyi. Vaikka kallein pyöristä maksaa liki tuplasti halvimpaan verrattuna, erot pyörien aiheuttamassa ajonautinnossa ovat huomattavasti pienempiä. Myös Pelagon haarukka on hiilikuitua ja etukiekko kiinnitetään läpiakselilla. TRP:n Spyre on mekaanisista levyjarruista paras valinta. Haarukasta löytyy kiinnityspaikkoja varusteille. Vaijerivälitteisiin jarruihin lisäjarrukahvat on aika helppo lisätä jälkikäteen, hydraulisiin levyjarruihin niitä ei voi asentaa. Lisäjarrukahvat löytyvät tällä kertaa vain Konasta. Ne voi huoletta viedä syksyn cyclocross-kisan viivalle ja niistä saa renkaiden vaihdolla muovattua kelpo maantiepyörän. Ryhmän kaikki hiilikuitupyörät sijoittuvat luokkaan ”kisakrossarit”. Sramin tuntuma on jämäkämpi, ja ajaja kuulee ja tuntee selvästi pykälän vaihtumisen. H C M MAAN KATTAVIN FATBIKE-VALIKOIMA! Kauppa käy kuumana, tule ja hae tai ennakkovaraa omasi nyt! Trek, Kona, Nishiki VARASTOSSA Cube, Cannondale TULOSSA Lekatie 2, OULU puh. TESTISSÄ CYCLOKROSSARIT Felt F4X, Kona Jake The Snake, KTM Canic CXC, Pelago Sibbo, Rose Team DX Cross-3000, Specialized Cr Rosen hiilikuituhaarukka taittuu reilusti eteenpäin rauhoittaen ohjausta. 08338 175 www.pyorasuvala.fi Seuraa meitä Facebookissa!. Ohjainkannattimien alle on jätetty runsaasti holkkeja, joten tangon säätövaraa on käytössä runsaasti. On ikuisuuskysymys, onko Shimano Sramia parempi vai päinvastoin, sillä molemmat toimivat hyvin. vähemmän puristusvoimaa ja ovat selvästi tehokkaammat
< Kahdella eturattaalla varustetun Stevensin 11-28-hampainen ja 11-rattainen takapakka tarjoaa pienemmillä eroilla olevia välitysvaihtoehtoja kuin yhden eturattaan pyörät. ed Crux Elite X1, Stevens Super Prestige Disc ja Trek Crockett 5 Disc Pelagon välitysalue on laaja 11-32-hampaisen pakan ansiosta. MIKÄÄN PINTA EI OLE ESTE, VAAN UUSI ALKU CYCLOXKING: XKING: HAE OMASI PRODEALERILTA CONTIPRODEALER.COM MAAHANTUONTI: POWERFACTORY. Eturattaat ovat kokoa 36/46. < Spessussa on Feltin tapaan vain yksi eturatas, mutta kun takana suurimmassa rattaassa on 32 piikkiä, välitykset riittävät kotimaisiin nousuihin ainakin kesäkelillä. Niukallakin pankkikortin saldolla varustettu ostaja löytää näistä krossareista itselleen oivallisen vaihtoehdon. Specializedin läpiakselin halkaisija on 12 milliä, joka on edessä toistaiseksi harvinainen koko. Jos taas saldoa (tai luottoa) riittää ja mieli halajaa hiilikuiturunkoa, ryhmän hiilaripyörissä on mistä valita
WTB:n valmistama satula on melko runsaasti pehmustettu, mutta siitä huolimatta yllättävän miellyttävä takapuolen alla. Työmatkaja retkikäyttöä helpottaa se, että lokasuojille ja tavaratelineelle on rungossa asialliset kiinnikkeet. Tästä huolimatta Hayesitkin rökittävät reilusti vannejarrut. Kiekoissa on edessä 15 ja takana 12 millin läpiakseli. Felt F4X Kona Jake The Snake 36 Fillari. Jake The Snaken WTB-vanteet tulevat maasturipuolelta ja sopivat sisärenkaattomaan käyttöön. 44-senttinen ohjaustanko on erityisesti krossarikäyttöön suunniteltu, eli alaote on reilusti yläotetta leveämpi (47 cm). Niillä ja Sramin Centerline-jarrulevyillä pysähtymisessä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tarjolla on myös kahdella eturattaalla varustettu F3X-malli. Konan pitkään markkinoilla ollutta Jake The Snakea on muovattu hieman gravel grinderimäisempään suuntaan. Clémentin renkaat ovat joustavakylkisinä mukavat. Se on toimiva peruspyörä, joka sopii sekalaiseen käyttöön, muttei loista millään alueella. Kiekkojen paino tosin nousee ryhmän toiseksi korkeimmaksi, samoin pyörän kokonaispaino. Pyörä pysähtyy hallitusti ja nopeasti myös yläotteella jarrutettaessa. TESTISSÄ CYCLOKROSSARIT Felt F4X, Kona Jake The Snake, KTM Canic CXC, Pelago Sibbo, Rose Team DX Cross-3000, Specialized Cr www.fillari-lehti.fi T E K N II K K A T E K N II K K A Merkki: Felt F4X Maahantuoja: Huntteri Oy Hinta: 3099 euroa Runkoputki: Feltin UHC Performance -hiilikuitua Etuhaarukka: UHC Performance -hiilikuitua Koko: 55 (muut koot 47, 50, 53, 57, 60) Paino: 9,05 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 72/73,5 astetta Vaakaputken pituus: 56 cm Satulaputken pituus: 55,5 cm Akseliväli: 103,3 cm Takahaarukan pituus: 43 cm Keskiön korkeus: 28 cm Vaihteensiirtäjät: Sram Rival CX1 Vaihteet takana: Force CX1 Jarrut: Hydrauliset Sram Rival -levyjarrut, jarrulevyt 160/140 mm Kammet/rattaat: Sram S350 Cx1, 175 mm/Xsync, 40-hampainen ratas Takarattaat: Sram, 11-32 Keskiölaakeri: Sram BB386 Vanteet: Novatec Thirty Navat: Felt R2 Disc Renkaat: Schwalbe X-One tubeless easy, 33 mm Ohjaustanko/kannatin: Felt CXR SuperLite, 44 (47) cm/Felt CXR SuperLite, 10 cm Ohjainlaakeri: FSA 42 Satula/tolppa: Prologo Nago X8/Felt CxR2 Kiekkojen paino: 3,73 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja läpiakselit) Merkki: Kona Jake The Snake Maahantuoja: Useita. Emäputki on hitusen takavuosia korkeampi, vaakaputki lyhyempi ja ohjaus rauhallinen. Edellisvuosista Feltin vaakaputki on kasvanut hieman, joten ajoasento on nyt tilavampi erityisesti putkelta ajettaessa ja painopiste aiempaa keskemmällä. Hinta: 1599 euroa Runkoputki: Kona Race Light, alumiinia Etuhaarukka: Hiilikuitua Koko: 54 (muut koot 48, 49.5, 51, 57, 59) Paino: 9,84 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 71,5/73,5 astetta Vaakaputken pituus: 55 cm Satulaputken pituus: 54 cm Akseliväli: 103,2 cm Takahaarukan pituus: 43 cm Keskiön korkeus: 29 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano 105 Vaihteet edessä/takana: 105/105 Jarrut: Mekaaniset Hayes CX Expert -levyjarrut, jarrulevyt 160/160 mm Kammet/rattaat: FSA Gossamer, 172,5 mm/ 36/46 Takarattaat: 105, 11-32 Keskiölaakeri: FSA Gossamer Vanteet: WTB STP i19 Navat: Novatec Renkaat: Clement MXP, 33 mm Ohjaustanko/kannatin: Kona Road, 44 cm/Kona Deluxe, 9 cm Ohjainlaakeri: FSA Satula/tolppa: WTB Volt Comp/Kona Thumb Kiekkojen paino: 3,66 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja pikalinkut/läpiakselit) Hiilikuiturunkoinen ja ainoastaan yhdellä eturattaalla varustettu Felt on todella aktiivisen harrastajan krossari, joka sopii mainiosti myös kisakäyttöön. Ainoastaan keskiön tienoilla on jäljellä kalansuomukuviota. Rattaan vaihto pienempään – tai maantiekäytössä suurempaan – on toki helppoa. Painoa niillä on kohtuulliset 370 grammaa. Kahvoja saa puristaa tosissaan, jotta pyörä pysähtyisi ajoissa. Sramin Rival-vaihteiden tuntuma on Shimanoa krouvimpi ja vaihteen vaihtumisen todella huomaa. Ryhmän edullisin pyörä kuuluu luokkaan peruskrossarit. Varusteiden kiinnitykseen rungossa ei ole valmiuksia. Vaijerit kulkevat rungon pääputkien sisällä täyspitkissä kuorissa, mutta eivät kuitenkaan soratiellä aiheuta ylimääräistä ääntä. Renkaat ovat Schwalben uudet sisärenkaattomaan käyttöön valmiit X-Onet. Feltissä on koko ryhmän parhaat jarrut, Sramin (Avidin) hydrauliset Rivalit. Osavalinnat (Shimanon 105-vaihteet, FSA:n kammet) ovat tässä hintaluokassa asiallisia, mutta Hayesin mekaaniset levyjarrut osoittautuivat ryhmän heikkotehoisimmiksi. Kaikki vaijerit ja jarruletkut kulkevat nykytyyliin runkoputkien sisällä. Pyörän mustaa ja vaaleanvihreää yhdistelevä väritys on hillityn tyylikäs. Specialized Cruxin samanlaisiin jarruihin verrattuna eroa on vain jarrulevyn mallissa, mutta jarruttaessa ero on varsin selvä. Yli 3000 euron hiilaripyöräksi F4X on painava, mikä johtuu ennen muuta painavista kiekoista. Kuntoilija kaipaa etenkin ympärivuotisessa käytössä pyörään toista eturatasta tai ainakin pienempää ratasta kuin Feltissä nyt oleva 40-hampainen. Konan alumiinirungon hitsaussaumat on hiottu melko tarkkaan näkymättömiksi. Testipyörän toimitti Ajopyörä/BikeShop.. Tarvittaessa Feltistä saa kiekkojen vaihdolla mainion levyjarrullisen maantiepyörän, sillä ajofi ilis on hyvin maantiepyörämäinen. Niin Konan kuin muidenkin ryhmän krossarien nappularenkaat kuluvat etenkin asfaltilla nopeasti ja niiden pistosuojaus on heikonlainen
Takanapa 12-142-standardin mukainen. KTM Canic CXC Skotlannin karut olosuhteet vaativat parasta suojaa vaatteelta MTB Legenda Danny MacAskillin valinta vaikuttaviin maastopyöräseikkailuihin. uorivapaa 3-kerros rakenne antaa takille jättimäisen, 60000g/m2/24h hengittävyyden sekä vaikuttavan, 18 000 mm vedenpitävyyden.. Vaijerit ja jarruletkut kulkevat runkoputkien sisällä, kuten nykyrungoissa on lähes poikkeuksetta tapana. Se sopii monipuoliseen käyttöön, mutta on parhaimmillaan vauhdikkaassa ajossa. Hiilikuiturunkoinen Kotari on ryhmän kevyin pyörä ja myös sen kiekot ovat porukan kevyimmät. Edessä on 15 millin läpiakseli ja takana 12-millinen. Sporttisessa pyörässä ei tosin ole minkäänlaisia valmiita kiinnikkeitä esimerkiksi lokasuojille. MT500 takki on vesitiivis ja hengittävä. Rungossa on keskiön ja takahaarukan alaputkien liitoksen tuntumassa metallinen suojus siltä varalta, että ketju sattuisi tipahtamaan pienemmän eturattaan ja rungon väliin. KTM ei ole lähtenyt mukaan yhden eturattaan muotiin, joten välityksiä riittää hyvin myös nastarengaskaudella. Vaikka krossarissa tärinänvaimennusta säädellään ennen muuta rengasvalinnoilla ja -paineilla, KTM:n runko tuntui usean testaajan mielestä ryhmän muita hiilaripyöriä mukavammalta. ed Crux Elite X1, Stevens Super Prestige Disc ja Trek Crockett 5 Disc www.fillari-lehti.fi T E K N II K K A Merkki: KTM Canic CXC Maahantuoja: Suomen Polkupyörätukku Oy Hinta: 2999 euroa Runkoputki: Hiilikuitua Etuhaarukka: Hiilikuitua Koko: 55 (muut koot 49, 52, 57 ja 59) Paino: 8,35 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 71,5/74,5 astetta Vaakaputken pituus: 55 cm Satulaputken pituus: 51 cm Akseliväli: 102,3 cm Takahaarukan pituus: 42,5 cm Keskiön korkeus: 28 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano RS685 Vaihteet edessä/takana: Ultegra/Ultegra Jarrut: Hydrauliset Shimano BR-RS785 -levyjarrut, jarrulevyt 140/140 mm Kammet/rattaat: Ultegra, 172,5 mm/ 36/46 Takarattaat: Ultegra, 11-28 Keskiölaakeri: Integroitu Shimano Vanteet: DT Swiss X1700 Spline Two Navat: DT Swiss Renkaat: Schwalbe Rocket Ron, 33 mm Ohjaustanko/kannatin: KTM Team, 44 cm/KTM Team, 10 cm Ohjainlaakeri: Integroitu Satula/tolppa: Fizik Tundra M5 Kiekkojen paino: 3,12 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja pikalinkut) Samanmerkkisten moottoripyörien tapaan ärhäkkään oranssiksi maalattu KTM on tyylikäs ja kisakelpoinen krossari. Shimanon hydrauliset jarrut ovat riittävän tehokkaat 140-millisistä levyistään huolimatta, mutta kahvoilta jarrutettaessa jarruvivun herkkä sivuliike tuntuu häiritsevältä – näin ainakin Sramin kahvoihin tottuneen ajajan mielestä. Siitä saisikin mainion maantiepyörän vaihtamalla alle 28-milliset renkaat. Takki on valmistettu 3-kerros kankaasta, tarjoten täydellisen suojan säältä, on kevyt ja kestävä.Ainutalaatuinen ja . Pyörä sekä kiihtyy, kääntyy että kulkee mallikkaasti
Korostetun rauhallisen ohjauksensa takia Rose ei ole ryhmän paras aihio maantiepyöräksi. Rungossa on myös kunnolliset kiinnitysmahdollisuudet lokasuojille ja takahaarukassa jopa valmiit ruuvinreiät seisontatuelle. Pyörässä on oivat ainekset rospuuttokelin työmatkatykiksi, jolla on hyvä tiputtaa peesiin pyrkivät tempokumppanit. Rosen hydrauliset Shimanon levyjarrut ovat tehottomammat kuin KTM:n ja Stevensin Shimanot. Sibbon runko näyttää muita katsauksen pyöriä suuremmalta. DT Swissin Spine-kiekot tosin ovat kapeaa maantiemallia, joten niihin voi hyvin vaihtaa vaikka 25-milliset renkaat. Kyseessä on paljolti näköharha, joka johtuu halkaisijaltaan ohuista runkoputkista, korkeasta emäputkesta ja siitä, että vaakaputki laskeutuu hyvin miedosti. Jarruissa on samat kahvat, mutta Rosessa on eri jarrusatulat kuin Kotarissa ja Stevensissä. Hyvä alurunko on kiistatta parempi kuin halpa hiilikuiturunko. Pelago on hieno esimerkki suomalaisesta brändin rakentamisesta. Haarukan reilu taivutus tekee ohjauksesta putkelta ajettavissa nousuissa turhankin rauhallisen, mutta puhuttelee varmasti gravel grinding -kuskeja. Shimanon Ultegra-osasarja toimii moitteetta. Kokomusta, ohutputkinen teräspyörä ja kirkkaanvärinen hiilarikrossari puhuttelevat tyystin eri ostajaryhmiä. Rosen kokoonpanoa on helppo muokata tilausta tehdessä itselleen paremmin sopivaksi. Testipyörän takapakka on mallia 12-25, mutta tarjolla ovat myös vaihtoehdot 11-23, 11-25, 11-28 ja 11-32. Rosen jarrujen sisäänajo vei normaalia enemmän aikaa ja kenties myös jarrupalat ovat tavallista kovemmat. Normaalikokoonpanosta poiketen testi-Sibbossa oli hiilikuitukeula ja Brooksin halkiollinen Cambium Carve -satula. www.fillari-lehti.fi T E K N II K K A T E K N II K K A Merkki: Pelago Sibbo Valmistaja: Pelago Bikes Hinta: 2390 euroa (peruskokoonpano teräskeulalla 1990 euroa) Runkoputki: Columbus Thron, terästä Etuhaarukka: Hiilikuitua Koko: 56 (muut koot 48, 53, 59, 62, 67) Paino: 10,10 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 73/73,5 astetta Vaakaputken pituus: 56 cm Satulaputken pituus: 56 cm Akseliväli: 101,5 cm Takahaarukan pituus: 42,3-43,3 cm Keskiön korkeus: 29 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano 105 Vaihteet edessä/takana: 105/105 Jarrut: Mekaaniset TRP Spyre -levyjarrut, jarrulevyt 160/160 mm Kammet/rattaat: Sugino, 170 mm/ 36/46 Takarattaat: Shimano 105, 11-32 Keskiölaakeri: Shimano Vanteet: Mach1 3.90SL Navat: Novatec Renkaat: Schwalbe Racing Ralph Evo, 33 mm Ohjaustanko/kannatin: Alumiininen semi-ergo, 42 cm/Alumiinia, 9 cm Ohjainlaakeri: Integroitu Satula/tolppa: Brooks Cambium C15 Carved/Alumiininen Kiekkojen paino: 3,29 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja pikalinkut/läpiakselit) Merkki: Rose Team DX Cross-3000 Maahantuoja: Rose Bikes Hinta: 2343,50 euroa Runkoputki: 6066 T6, alumiinia Etuhaarukka: Hiilikuitua Koko: 56 (muut koot 49, 52, 54, 58, 60, 62, 64) Paino: 8,69 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 70,8/74,3 astetta Vaakaputken pituus: 54,2 cm Satulaputken pituus: 52,5 cm Akseliväli: 103,5 cm Takahaarukan pituus: 42,7 cm Keskiön korkeus: 28,5 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano ST-RS685 Vaihteet edessä/takana: Ultegra/Ultegra Jarrut: Hydrauliset Shimano BR-RS805 -levyjarrut, jarrulevyt 160/140 mm Kammet/rattaat: Ultegra, 175 mm/ 36/46 Takarattaat: Ultegra, 12-25 Keskiölaakeri: Integroitu Shimano Vanteet: DT Swiss R23 Spline Navat: DT Renkaat: Schwalbe Racing Ralph Evo, 33 mm Ohjaustanko/kannatin: Ritchey WCS Evo Curve, 42 cm/Ritchey WCS C-220, 10 cm Ohjainlaakeri: Integroitu Satula/tolppa: Ergon SRX-30/Rose RC-170 Carbon Kiekkojen paino: 3,19 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja läpiakselit) Teräsrunkoinen Pelago Sibbo on ryhmässä oman tiensä kulkija. Team DX Crossin runko on tosin tehty sen verran ohuesta putkesta, että viistoputkeen ropisevat kivet ja ketjun kolina aiheuttavat melkoisen kaikukoppaefektin. Rose on hyvä esimerkki siitä, kuinka alumiinirunko pärjää edelleen painossa ja ominaisuuksissa hiilikuituisille kilpailijoille. Pelago Sibbo Rose Team DX Cross-3000 TESTISSÄ CYCLOKROSSARIT Felt F4X, Kona Jake The Snake, KTM Canic CXC, Pelago Sibbo, Rose Team DX Cross-3000, Specialized Cr 38 Fillari. TRP Spyret ovat aivan mekaanisten levyjarrujen sarjan kärjessä. Etujarrun kuori on viety haarukan sisään. Vaikka teräsrunkoja kehutaan mukaviksi, ei takalistoon suuntautuvilta värinöiltä voi tässäkään pyörässä välttyä. Käy Sibbo toki muillekin. Myös Ergonin satula on kulmikkaasta muodostaan huolimatta yllättävän mukava. Pelagon ostajat löytynevät työmatkapyöräilijöiden, hiekkatiekuskien ja kaupunkien elämäntapapyöräilijöiden joukosta. Pelagossa vaijerit ja takajarrun vaijerin kuori kulkevat vanhan ajan malliin rungon ulkopinnassa. Niiden suurin etu on siinä, että molemmat jarrupalat liikkuvat, joten jarrutus on tasaista ja tehokasta alusta lähtien. Perinteistä on annettu periksi sen verran, että rungon valmistuksessa ei ole käytettyä muhveja, vaan se on hitsattu. Rose on ryhmän kolmanneksi kevyin pyörä, mitä edesauttavat kevyet kiekot. Takahaarukan päät ovat horisontaaliset, joten käyttäjä voi säätää akseliväliä sentin verran, sillä säätövaraa on myös takajarrun kiinnikkeissä. Ne tuovat pyörälle 400 euroa lisähintaa. Columbuksen kaksoisohennettu Thron on varsin korkealaatuista runkoputkea. Pienillä tuotantosarjoilla on tosin hintansa, sillä Sibbo on kalliinlainen jo peruskokoonpanossa
Tärinää Cruxissa vaimentaa Spessun insinöörien suunnittelema hiilikuitutolppa, jonka yläpäässä on jättikokoista varpusen nokkaa muistuttava mutka joustoelementteineen. www.fillari-lehti.fi T E K N II K K A Merkki: Specialized Crux Elite X1 Maahantuoja: Specialized Europe Hinta: 3299 euroa Runkoputki: Fact, hiilikuitua Etuhaarukka: Fact, hiilikuitua Koko: 54 (muut koot 46, 49, 52, 56, 58, 61) Paino: 8,70 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 71,5/73,5 astetta Vaakaputken pituus: 54,7 cm Satulaputken pituus: 53 cm Akseliväli: 101,6 cm Takahaarukan pituus: 42,5 cm Keskiön korkeus: 28,1 cm Vaihteensiirtäjät: Sram Rival Vaihteet edessä/takana: Rival 1 Jarrut: Rival, jarrulevyt 140/160 mm Kammet/rattaat: Rival 1, 172,5 mm/40-hampainen ratas Takarattaat: Sram, 11-32 Keskiölaakeri: Sram BB30 Vanteet: Axis 4.0 Disc SCS Navat: Axis Renkaat: Specialized Terra Pro, 33 mm Ohjaustanko/kannatin: Specialized Comp, 42 cm/Comp Multi, 10 cm Ohjainlaakeri: Integroitu Satula/tolppa: Specialized Body Geometry Phenom Comp 143 mm/CG-R carbon Kiekkojen paino: 3,56 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja läpiakselit) Spessun Crux kuuluu vahvasti sporttisten kisakrossarien luokkaan. Testissä mukana olleista pyöristä juuri Spessu ja KTM ovat eniten maantiepyörän oloisia. Kisakuskeille 40-hampainen eturatas sopii, mutta suurin osa kuntoilijoista epäilemättä haluaisi pyöräänsä rospuuttokelejä varten pienemmän eturattaan. Rattaan vaihto sujuu hetkessä ja varastoon voi ostaa samalla kertaa sekä 36että 38-hampaiset versiot. Keksintö on ruma, mutta toimiva. Cruxista on saatavana myös kahdella eturattaalla varustettu versio. Toisaalta Spessulla selviää mainiosti kaikesta eteentulevasta, oli sitten kyseessä polku, soratie tai asfaltti. Kiekkojen painossa Crux ottaa hieman takkiinsa esimerkiksi KTM:lle ja Stevensille. Rivalin jarrut ovat tehokkaat ja kahvojen muotoilu istui hyvin testiryhmäläisten käsiin. Näppituntuma on Shimanoa krouvimpi eikä pykälän vaihtumisesta jää epäselvyyttä. Sramin Rival-vaihteensiirto yhdellä eturattaalla toimii erittäin hyvin. Sen sijaan sähkövaihteista Cruxia ei valmisversiona ole tarjolla, vaikka rungossa on läpiviennit sähköjohdoille. Ajotuntuma herkkine ohjausgeometrioineen on hyvin lähellä maantiepyörää. Vaijerien ja jarruletkujen läpiviennit on toteutettu Cruxin rungossa tyylikkäästi ja toimivasti. Samanlaista käytetään esimerkiksi Roubaix-maantiepyörässä. Myös Spessu Body Geometry Phenom -satula miellytti testikuskien takapuolia. Specialized Crux Elite X1 ed Crux Elite X1, Stevens Super Prestige Disc ja Trek Crockett 5 Disc
Pyörä on testin toiseksi kevyin ja myös kiekot ovat ryhmän keveimmästä päästä. Shimanon Ultegra-vaihteisto ja saman merkin jarrut toimivat moitteitta. Märässä juurakossa ne tosin ovat hieman liukkaat. Vielä pari vuotta sitten Crocketteilla ajettiin kisaa korkeimmalla tasolla, sillä Katherine Compton voitti sellaisella naisten cyclocrossin maailmanmestaruuden. Challengen Grifot ovat selvästi Schwalbeja mukavammat notkeamman runkonsa ansiosta. Olemme ennenkin kehuneet Challengen krossarirenkaita ja jatkamme samalla linjalla. Hienoista ominaisuuksista pitää maksaa, sillä 3499 euron hintainen Stevens on testin kallein pyörä. Pyörän kisamaisuus näkyy myös siinä, että rungosta puuttuvat lokasuojien ja tavaratelineen kiinnikkeet. Vaijerien viennit rungon sisällä on toteutettu hieman minimalistisemmin kuin ryhmän hiilikuiturungoissa. Työmatkaja rospuuttoajan käyttöä helpottaa hyvä lokasuojien ja tavaratelineen kiinnityssysteemi. Haarukoissa on pitkittäissuuntaiset ruuvinreiät, joihin lokasuojat pienten välikappaleiden avulla kiinnitetään. Stevens Super Prestige Disc Trek Crockett 5 Disc TESTISSÄ CYCLOKROSSARIT 40 Fillari. Race VR-C, 44 cm/Bont. Testissä ollut Crockett 5 on alumiinirunkoisen Crockett-malliston halvin versio. Vaijerit on viety runkoputkien sisään täyspitkissä kuorissa, mutta ne eivät ääntele täristävälläkään alustalla ajaessa. Ultegra/Ultegra Jarrut: Hydrauliset Shimano BR-RS785-levyjarrut, jarrulevyt 160/160 mm Kammet/rattaat: Ultegra, 172,5 mm/ 36/46 Takarattaat: Ultegra, 11-28 Keskiölaakeri: Integroitu Shimano Vanteet: DT Swiss R24 Spline Navat: DT Renkaat: Challenge Grifo Pro, 33 mm Ohjaustanko/kannatin: Oxygen Scorpo Aero, 42 cm/Oxygen Scorpo Road, 10 cm Ohjainlaakeri: Ritchey WCS Logic Satula/tolppa: Oxygen Triton/Scorpo Carbon SL Comfort Kiekkojen paino: 3,34 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja pikalinkut) Merkki: Trek Crockett 5 Disc Maahantuoja: Trek Sweden Hinta: 1799 euroa Runkoputki: 200-sarjan Alpha-alumiinia Etuhaarukka: Hiilikuitua, alumiininen kaulaputki Koko: 56 (muut koot 50, 52, 54, 58, 61) Paino: 9,41 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 72/73,6 astetta Vaakaputken pituus: 55,8 cm Satulaputken pituus: 53,3 cm Akseliväli: 102 cm Takahaarukan pituus: 42,5 cm Keskiön korkeus: 28,5 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano 105 Vaihteet edessä/takana: 105/105 Jarrut: Mekaaniset Avid BB5 R -levyjarrut, jarrulevyt 160/160 mm Kammet/rattaat: FSA Energy Cross, 172,5 mm/ 36/46 Takarattaat: 105, 11-28 Keskiölaakeri: Integroitu BB86 Vanteet: Bontrager TLR Navat: Bontrager Renkaat: Bont. Sisäpuolen palojen etäisyyttä ahkera ajaja joutuu tarkistamaan noin kuukauden välein. Krossarikäytössä ne muuttuvat pikavauhtia ikävän näköisiksi. Bontragerin kiekko-rengas-yhdistelmä on sekin painavansorttinen, mutta renkaat suodattavat tärinää keskimääräistä paremmin. Kyseessä on sama malli, jolla hollantilainen Mathieu van der Poel voitti cyclocrossin miesten MM-kultaa. Myös pyörän välitykset ovat passelit yleiskäyttöön. Elite, 10 cm Ohjainlaakeri: FSA Satula/tolppa: Bont. Runkoa on saatavana myös valkoisena ja limenvihreänä. Testiryhmän kuskit pitivät kahdesta eturattaasta (36/46), koska pykälien välit ovat pienemmät kuin yhden eturattaan pyörissä ja sopivat välitykset löytyvät helpommin sekä kesällä että talvella. Vaikutelma on sekava muuten hienossa pyörässä. Myöskään Stevensin rungon camo-tyyppinen väritys ei aiheuttanut testaajissa hurraa-huutoja. Ehkä saksalaisdesignerit ovat ajatelleet, että krossarin pitääkin näyttää mudassa möyrityn näköiseltä. Kiekkojen paino: 3,63 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja pikalinkut/läpiakselit) Myös saksalainen Stevens lukeutuu kisakrossarien luokkaan. Avidin mekaaniset levyjarrut toimivat kelvollisesti sijoittuen vertailussa Pelagon ja Konan vaijerilevarien välille. Hydraulijarruihin verrattuina vaijeri-Avidit ovat hieman kolhon näköiset ja sivusuunnassa varsin leveät, joskaan ei siitä käytännössä mitään haittaa ole. www.fillari-lehti.fi T E K N II K K A T E K N II K K A Merkki: Stevens Super Prestige Disc Maahantuoja: Ajopyörä Hinta: 3499 euroa Runkoputki: Carbon SL HMF Etuhaarukka: Carbon SL HMF Koko: 54 (muut koot 50, 52, 56, 58, 60) Paino: 8,52 kg (ilman polkimia) Ohjaus/satulakulma: 71,5/74 astetta Vaakaputken pituus: 54,1 cm Satulaputken pituus: 55,1 cm Akseliväli: 101,2 cm Takahaarukan pituus: 42,5 cm Keskiön korkeus: 28,5 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano Road Disc ST-RS685 Vaihteet edessä/takana: Shim. Crockett soveltuu parhaiten työmatkoille ja hiekkateille. Paradigm R/alumiininen Bont. Testin muihin alupyöriin verrattuna Trek painaa 700 grammaa enemmän kuin Rose, mutta on hieman Konaa kevyempi. Emäputki on kohtuullisen korkea, joten pyörä käy myös pystympään ajoasentoon mieltyneille. CX3 Team Issue, 32 mm Ohjaustanko/kannatin: Bont. Nykyään Trekillä on tarjolla myös hiilikuituinen Boone-kisakrossari. Jostain syystä Stevensiin on valittu valkopintaiset renkaat, valkoinen satula ja valkoiset tankonauhat. Stevens on maantiepyörämäinen ja mainio ajaa myös putkelta
Kuka olisi tuolloin uskonut millaisia pyörät ovat nykyään! Päähuomion syksyn Eurobike-pyörämessuilla Saksassa veivät maantiepuolella Sramin ja FSA:n sähkövaihteet sekä Rotorin hydraulinen vaihteistoratkaisu. Marinin huippumalli vuodelta 1990. Agreen uusi malli on entistä aerodynaamisempi. PLUSSAPYÖRIÄ JA UUSIA VAIHTEISTOJA Spitzingin tehokkaimmassa versiossa on vääntöä 120 Nm ja sen sähköavustettu huippunopeus on 75 km/h. Myös maastoon tarkoitettujen sähköavusteisten pyörien esiinmarssi jatkuu vahvana. RockShoxin 60 milliä joustava ilmakeula, superpitkät lisäkahvat ja näyttävä väritys. Messu-extra Teksti ja kuvat: Janne Lehti Cuben näkemys levyjarrullisesta maantiepyörästä. www.fillari-lehti.fi 42 Fillari. Maastopuolella esillä olivat erityisesti kolmituumaisilla renkailla varustetut 27,5+ja 29+-pyörät. Onko tässä maastopyöräilyn tulevaisuus vai uhka
Plussaa on myös 29-tuumaisissa pyörissä, mutta ne tuntuvat sopivan parhaiten vain isompiin runkokokoihin. Maastopyörien tarjonta on kuitenkin muuttunut niin, että 26-tuumaisia kiekkoja näkyy vain edullisimmassa hintaluokassa ja hyvin pienissä runkoko’oissa. 27,5 tuuman rengaskoko ei ole yleistynyt aivan odottamallamme tavalla. Niissä renkaiden leveys on kolme tuumaa, ja erityisesti 27,5-tuumaisilla kiekoilla mainittu leveys toimii hyvin. Messu-extra www.fillari-lehti.fi Fillari 43. 27.5+ja 29+-renkaita vaikutti olevan tarjolla enemmän kuin niille sopivia vanteita ja pyöriä. 29 tuuman rengaskoko on nyt maastureissa yleisin, kun taas 27,5-tuumaisia kiekkoja näkyy pääasiassa pienemmissä runkoko’oissa sekä pitkäjoustoisissa DHja enduropyörissä. Paksupyörissä hiilikuiturungot ovat lisääntyneet ja kokoonpanot näyttivät aiempaa laadukkaammilta. Plus-koon ”kevytläskipyöriä” oli esillä vähemmän kuin odotin, mutta paksupyöräisiä ainakin yhtä paljon kuin edellisinä vuosina. F riedrichshavenin halliryppään pinta-ala on aika tarkkaan tuplasti Helsingin messukeskusta suurempi, ja hallipaikoista pidetään yleensä kiinni kynsin ja hampain. Tänä vuonna isoista merkeistä Felt ja Kona liittyivät Specializedin ja Trekin porukkaan hoitamalla uutuuksiensa esittelyn kauppiaille jossain muualla ja varmasti Eurobikea rauhallisemmassa ympäristössä. Takavuosista poiketen rengasvalmistajat saavat nyt uudet rengaskoot todella nopeasti tuotantoon ja markkinoille. Messuilta pois jääneiden merkkien ilmeisenä tavoitteena on saada jälleenmyyjien tilaukset kirjattua jo reilusti ennen elokuun loppua, jolloin tuotanto seuraavaa kautta varten voidaan aloittaa aikaisemmin. Maastopyöräpuolen uutuuksista suomalaiseen maastoon istuvat hyvin plussakoon renkailla varustetut pyörät. Kysymys Scottin 27,5+ -pyörien erinomaisuutta perustellaan sillä, että vaikka tehoa kuluu viisi wattia enemmän verrattuna tavallisen levyiseen renkaaseen, kosketuspinta alustaan on huimat 21 prosenttia isompi
Suurimmat valmistajien Eurobikeen säästämät uutuudet olivat maantiepyörien uudet osasarjat. Ovathan mutkamäen laskeminen ja maastohiihto monen mielessä ja kielessä kumpikin hiihtämistä, mutta muuta yhteistä niillä ei sitten olekaan. Sähköpyörät olivat tänäkin vuonna Eurobikessä vahvasti esillä ja niiden myynti käy kiivaana Keskija Etelä-Euroopassa. Vaikka sähköfillarinkin polkeminen käy kuntoilusta, siinä on kuitenkin moottori. Rotorin Unossa käskyt välittyvät hydrauliikan avulla, joten kahvoista kulkevat putket vaihtajiin ja jarruihin. Jarrujen nesteille sen sijaan on paisuntasäiliöt. Ratkaisu tähän on uusi napastandardi Boost, jossa takanavan leveys on 148 ja etunavan 110 milliä. Sramin insinöörit ovat ratkaisseet asian siten, että oikean kahvan vivulla takavaihtaja siirtää ketjua isommalle rattaalle ja vasen kahva pienemmälle, eli raskaammalle välitykselle. Sramin vaihteita pääsi kokeilemaan ”testipukissa”. Plussakoon renkaat tuovat mukanaan myös napojen uudet mitoitukset. Tähän tosin vaikuttaa varmasti se, ovatko aivot tottuneet Campagnolon, Shimanon vai Sramin kahvojen logiikkaan. Sramin e-Tap on lisäksi erittäin tunnokas, joten käyttäjälle ei jää epäselväksi, tuliko nappia painettua kunnolla vai ei. E-Tapissa käytetään sähkökatkaisimia, joilla on vaikeaa toteuttaa samanlaista toimintalogiikkaa kuin Sramin mekaanisissa kahvoissa, joissa lyhyellä ja pitkällä painalluksella on omat toiminnot. Jotta ketjulinja saadaan pysymään optimaalisena, tarvitaan aiempaa leveämpi takanapa. Näin ketju siirtyy aina sille rattaalle, joka on vapaana. Kun niitä joudutaan levittämään, pitää eturattaita samalla siirtää ulommas. Se on oikeastaan helppo uskoa, sillä ainakaan vaihteissa lämpötilojen vaihtelu ei aiheuta ongelmia. Siinä ei ole lainkaan vaijereita eikä systeemiä tarvitse ladata, sillä se on sähkötön. Rotorin kahvat siis liikuttelevat hydrauliikkanestettä, ja koska vaihteet eivät ajossa kuumene, vaihteiden nesteet ovat täysin suljetussa järjestelmässä. FSA:n sähkövaihteet esiteltiin vain hyvin tarkkaan rajatulle yleisölle. Juttu haisi tosin uutisankalle, sillä sen mukaan tavalliset maastopyörät olisivat historiaa kymmenen vuoden kuluttua, koska kaikki hyppäävät sähköfillarin selkään. Sähköavusteisissa pyörissä ei näkynyt suuria teknisiä uutuuksia, mutta endurokäyttöön oikein hyvin sopivat täysjousitetut ja yli 2500 euroa maksavat pyörät myyvät Saksassa niin hyvin, että kysyntä on yllättänyt valmistajat. Rotor on rakentanut hydrauliikkaan perustuvaa järjestelmäänsä jo kuusi vuotta yhteistyössä saksalaisen Maguran kanssa. Totta toinen puoli, sillä sähkömaasturit saavat varmasti lisää käyttäjiä. Kyseessä on kuitenkin aivan eri laji. Espanjalaisen Rotorin vaihteisto poikkeaa sekä perinteisestä mekaanisesta vaihteistosta että sähkövaihteista radikaalisti. Maguralle hydrauliikka on tuttua tekniikkaa, joten osasarjassa käytetään Maguran vannetai levyjarruja. Sen takia ei uutuudesta ole edes kuvaa käytettävissä. Vaihteet ja kahvat valmistetaan Madridin lähistöllä, mistä valmiit tuotteet lähetetään Saksaan Maguralle, joka hoitaa nesteiden täytön ja testauksen. Niistä selkeästi merkittävimmät ovat Sramin sähköinen ja langaton e-Tap-vaihteisto sekä hydraulinen, viisaasti toteutettu Rotorin Uno. on tietysti osittain tottumuksista ja muista subjektiivisista seikoista, mutta kiekkokoon kasvu kasvattaa myös pyörivää massaa, jolloin vauhdin nosto ei suju enää yhtä vaivattomasti kuin perinteisen kokoisia kiekkoja ja renkaita käyttäessä. Niiden tulo kauppoihin tuntuu olevan selvästi Sramia ja Rotoria jäljessä. Suomessa ei FSA:lle ole maahantuojaa, joten kotimainen mediakin jäi sessiosta rannalle. Messu-extra www.fillari-lehti.fi 44 Fillari. Kahvat liikuttelevat hydrauliikkanestettä sekä vaihtajiin että jarruihin ja kahvojen vivut toimivat aika tarkkaan samoin kuin Sramin mekaanisissa kahvoissa. Suomessa sähköpyörät pääsivät Eurobike-messujen aikaan jopa TV1:n pääuutisiin. Pikaisen koekäytön perusteella ainakin minun oli yllättävän helppo sisäistää vaihdevipujen käyttö. Ongelmakohtana ovat erityisesti takahaarukan alaputket keskiön takana. Etuvaihtajaa käsketään painamalla molempien kahvojen vipuja samaan aikaan. Leveämmät renkaat tarvitsevat pyörän rungossa ja keulassa enemmän tilaa mahtuakseen pyörimään. Ja sitten pääasiaan – siis kuviin… Cannondalen Slate on erikoinen hiekkatiepyörä: siinä on 27,5 tuuman kiekot ja edessä joustokeula. Rotorin edustaja vakuutti lehdistötilaisuudessa systeemin toimivan asennuksen jälkeen vuosia ilman huoltoa
Uusimmassa mallissa on pyritty ilmanvastuksen minimointiin. Norcon Treshold on kanadalainen näkemys krossarista tai hiekkkatiepyörästä. Messu-extra www.fillari-lehti.fi Fillari 45. Votec VRX on levyjarrullinen seikkailupyörä, joka sopii sekä asfaltille että hiekkatielle. Merida Sculturan uusi runko painaa vain 680 grammaa. MAANTIEPYÖRIÄ Olmon Gepin on uusimmalla tekniikalla valmistettu monokokkirunko, jonka muotoilussa on pyritty hyvään aerodynamiikkaan. Italialainen Sarto tekee hienoja yksilöllisiä pyöriä. Salsan hiekkatiepyörässä on jäykkä keula, 2.1-tuumaiset 29-renkaat ja maantietankoa muistuttava ohjaustanko
Giant TCR:n uusi versio on aikaisempaa sirompi. Runkomateriaali on muuttunut sinä aikana teräksestä hiilikuiduksi ja muodot aivan toisenlaisiksi. Basso Diamante on ollut tuotannossa vuosikymmeniä. www.fillari-lehti.fi 46 Fillari. MAANTIEPYÖRIÄ Cervelo R3:n uusin versio on varustettu levyjarruilla. Specialissima poikkeaa reilusti Bianchin aikaisemmista malleista, ja pelkästään edukseen. Canyon Ultimate CF Evon uusi runko painaa reilusti alle alle 700 grammaa ja tämä messukokoonpano vain 4,85 kiloa. Basso Astran väritys erottaa sen massasta. Runko on nykymuodin mukaisesti tehty pikemminkin aerodynamiikan kuin äärimmäisen keveyden ehdoilla. Paino noin 6 kiloa
Dedacciai valmisti ennen kevyitä runkoputkistoja, mutta nykyään mallistoon kuuluu useita erilaisia hiilikuiturunkoja. Specialissima poikkeaa reilusti Bianchin aikaisemmista malleista, ja pelkästään edukseen. Carreran aero-maantiepyörässä ohjaustangon kannatin ja vaakaputki ovat samassa tasossa. Canyonin levyjarrullinen maantiepyörä on nimeltään Ultimate Disc. Edessä ja takana on läpiakselit ja jarrulevyt ovat 160-milliset. Paino noin 6 kiloa. Focus Mares CX on pätevä kisakrossari, joka soveltuu hyvin muunkinlaiseen käyttöön. www.fillari-lehti.fi Fillari 47. AX Lightnessin VIAL pistää keveyskilpailussa pöytään valttiässän: runko painaa noin 600 grammaa ja tämä kokoonpano 4,4 kiloa
MAASTOPYÖRIÄ Aenimal -pyörän runko on tehty 3D-tulostimella. Valmistajan mukaan kammet ovat melkein yhtä kapealla kuin tavallisessa maastopyörässä. Nykymuodin mukaisesti vaakaputki on todella pitkä. Tässä hiukan erilainen näkemys paksupyöräisen maasturin rungosta. Canyon Spectral CF 9.0 LTD on varustettu 2,4-tuumaisilla 27,5-renkailla ja tarkoitettu enduroajoon. Bad Habit on Cannondalen uusi pluskoon pyörä, joka on tarkoitettu hauskanpitoon teknisessä maastossa. Kun Cannondale tekee fat biken, siinä on tietysti Leftyn joustokeula. www.fillari-lehti.fi 48 Fillari
Hyvä aihio superkevyelle endurofillarille. Perän liikkeitä säätelee takahaarukan alapään linkusto. www.fillari-lehti.fi Fillari 49. Corratecin uudessa maasturissa on erikoinen takaiskarin kiinnitys. GT Zaskarin juhlamallissa on paljon vanhan tyylin mukaisia osia, kuten Flite-satula ja valkosivurenkaat, mutta kiekoissa on hypätty 27,5-kokoluokkaan ja keula on RockShoxin upside down -versio. Joustomatka on takana 130 ja edessä 120 milliä. Cuben hiilikuituisen Stereon runko painaa vain 2400 grammaa, vaikka joustoa on 160 milliä. Haron plus-koon pyörässä renkaat ovat kokoa 27,5x2,8 tuumaa
Intensen Tracer 275C on välikoon kiekoilla varustettu maastopyörä enduroon. Hissitolppa viittaa siihen, että jäykkäperäinen pyörä on suunniteltu haastavaan maastoajoon. Lapierre on Ranskassa vahvasti mukana endurokisailussa. Mondrakerin Vantage RR:n rengaskoko on 27,5x3 tuumaa. Zesty AM -pyörässä on 27,5-tuumaiset kiekot ja joustomatkaa edessä ja takana 150 milliä. MAASTOPYÖRIÄ Ibis Ripleyssä dw-linkun uusin versio, jossa nivelien laakerit ovat epäkeskeisissä kiinnikkeissä. www.fillari-lehti.fi 50 Fillari
Kotarin Scarp on kevyt ajopeli XCja maastomaratonikisoihin. Pronghornin jäykkäperäisessä maasturissa takahaarukan putkien välissä olevat elastomeerit suodattavat tärinöitä. Uudessa Pony Rustlerissa on 27,5 tuuman plussarenkaat ja 120 milliä joustoa. Sen geometria on tarkoitettu perusmaastoajeluun. Orbean Loki H-LTD kuuluu myös välikoon plussapyörien ryhmään. Pivotin paksupyöräisessä on hiilikuituinen runko ja etuhaarukka, joten sen täytyy olla aika kevyt. Kokoonpanon viimeistelevät uudet XT-osat sekä Foxit edessä ja takana. www.fillari-lehti.fi Fillari 51. KTM:n pluskoon pyörässä on alumiinirunko. Intensen Tracer 275C on välikoon kiekoilla varustettu maastopyörä enduroon. Salsa tunnetaan paksupyöräisten maasturien kantaäitinä
Schwalben Rocket Ronin plussaversion leveys on 2,8 tai 3,0 tuumaa. Maxxiksen suurin rengasleveys on 4,8 tuumaa ja kuvioissakin on valinnan varaa. Hinta on halvempi ja kulutuskestävyys parempi! Sramin langaton sähkövaihteisto Red eTap kiinnosti yleisöä, ja vaikka niitä ei vielä ollut asennettuina pyöriin, ensi keväänä tilanne on toinen. 3T:n kiekot ovat muuttuneet täydellisesti. Settiin ovat tarjolla nämä eturattaat, joten oikea ratasyhdistelmä löytyy vähän ruuvaamalla. Kevein versio painaa 680 grammaa. Sram Forcesta on yhden eturattaan versio myös maantielle. TARVIKKEITA Maxxis Rambler on 40 milliä leveä sisärenkaattomaan käyttöön suunniteltu rengas hiekkatieajeluun. www.fillari-lehti.fi 54 Fillari. Uusissa malleissa on aiempaa perinteisempi puolien vienti ja vannekehä on pullistunut. Tämä Nobby Nickin 27,5+-rengas on kolmituumainen ja painoa sillä on 910 grammaa. Sram tarjoaa tulevalla kaudella alumiinisten lisäksi myös teräsrattaita eteen
Continentalin gravel grinding -mallistossa on hybrideistä ja maastureista tuttuja kulutuspintoja. Napaparin paino on vain 232 grammaa. Tässä ovat koot 27,5x3, 29x3 ja 26x4 tuumaa. Shimanon uudistettu Tiagra hyppää hyvin lähelle 105-sarjaa. Rotor Unon hydrauliset vaihteet olivat kokeiltavissa. Uutta Tiagraa tulee piakkoin näkymään edullisissa maantiepyörissä. Schwalben hiekkatierenkaiden mallisto on tulevalla kaudella laaja. Maxxiksen suurin rengasleveys on 4,8 tuumaa ja kuvioissakin on valinnan varaa. Enven navat on valmistettu melkein kokonaan hiilikuidusta. Niiden pitäisi olla saatavilla ensi kevään aikana. Innova on yksi nopeasti uusiin mitoituksiin reagoineista rengasmerkeistä. www.fillari-lehti.fi Fillari 55. Pullein versio vasemmalla on G-One, jonka leveys on 40 milliä ja paino 460 grammaa
Kitkaa vähennetään myös jättisuurilla vaihtajan rissoilla. Pearl Izumin ajokengissä on BOA:n siimakiristys, mutta kiristin on poikkeuksellisesti kiinni kengän iltissä jalkapöydän päällä. Se on siirretty hissitolppaan, missä idea tuntuu oikein toimivalta. TARVIKKEITA Helkaman jäätelöpyörä on sähköavusteinen, joten myyntipiiriä on helppo laajentaa. Teknisesti se on hyvin lähellä 105-sarjaa. Ceramicspeedin erikoiskäsitelty ketju vähentää mekaanista kitkaa, mutta maksaa 100 euroa. eLECT on Maguran keuloissa käytössä ollut langaton lukitussysteemi. Shimanon Tiagra on uudistunut täysin. THM Scapula Orbis on 285 grammaa painava hiilikuituinen etuhaarukka levyjarrukäyttöön. www.fillari-lehti.fi 56 Fillari
Tässä on heidän mallinsa naisille. Myös rengasvalmistaja Continental on hypännyt sähköavusteisten pyörien markkinoille. Bicisupport on tehnyt mittalaitteen, jolla mitoituspalvelun antamat lukemat on helppo siirtää pyörään. www.fillari-lehti.fi Fillari 57. Cannondalen juomapullo kiinnitetään suoraan normaalista poikkeaviin ruuvien kantoihin. Bluegrassin endurovarusteisiin kuuluvat hyvin paikallaan pysyvät polvija kyynärsuojat. Tacxin uutuudessa takarengas säästyy, sillä laite tulee kiekon tilalle. Lookin wattipolkimien uusimmassa versiossa on Bluetoothin lisäksi ANT+tiedonsiirto, joten se toimii entistä useamman mittarin kanssa
Hänen viimevuotisista kokemuksistaan oli suuri apu suunnitellessamme tämän vuoden reissua. Mukana oli viime kesänä myös suomalaiskolmikko Henri Ojala, Simo Sohkanen ja Kari Veikkolainen. Bussissa matkalla ensimmäisen etapin maalikylään Limone Piemonteen saimme käsiimme Road Bookina tunnetun kisaraamatun. Kari Teksti: Henri Ojala, Simo Sohkanen ja Kari Veikkolainen Kuvat: Iron Bike ja Sohkanen, Veikkolainen KAHDEKSAN KARMEAA PÄIVÄÄ Suomen trio maailman rankimmassa maastopyöräkisassa Veikkolainen taas on erikoistunut ultrapitkiin kisoihin. Ei ole. Hyvästelimme Milanon lentokentältä vuokraamamme Fiat Qubon hotellimme parkkipaikalle Sauze d'Oulxiin, joka toimii myös Iron Biken maalikylänä, kasasimme fi llarit ja suuntasimme kisajärjestäjien kyytipalveluiden luo. www.fillari-lehti.fi I ron Bike on kahdeksan päivän mittainen maastoetappikisa, joka ajetaan Italian Alpeilla. Simo Sohkasen naamasta näkee, että taluttaminenkaan ei ole helppoa! 58 Fillari. Sitä ei pidä sotkea Itävallan Ischglissä järjestettävään samannimiseen tapahtumaan. Reittiprofi ilin pitIron Biken pahimpia ylämäkiä ei aja kukaan. Moni luulee, että Ranskan Merialpeilla ajettava Transvésubienne on maailman kovin maastopyöräkilpailu. Saimme lisäksi huijattua mukaan Simo Sohkasen Nurmijärveltä. Etappien pituudet vaihtelevat 38 kilometristä 135 kilometriin ja nousumetrejä on yhteensä 25000. Päästämme nyt Team Evoc Finlandin ääneen. Mursin kuitenkin kyynärpääni, joten Iron Bikeen lähti vain Kari. Kovin on Iron Bike, jossa ajetaan kahdeksana päivänä peränjälkeen Transvésubiennea vastaava rääkki. Henri Ojala aloittaa: Minun ja Kari Veikkolaisen piti osallistua Iron Bikeen jo viime vuonna. Kisan edetessä kävi ilmi, että kaikki info oli vähän sinne päin. Ojala ajoi soolosarjassa, Sohkanen ja Veikkolainen parikisassa. Heinäkuun lopulla ajettuun tapahtumaan osallistuneesta suomalaiskolmikosta Henri Ojala ja Simo Sohkanen tunnetaan pitkän linjan kovina kisakuskeina. Iron Bike on tarkoitettu lisenssiajajille, muut pääsevät mukaan vain poikkeustapauksissa. Se sisälsi ”kaiken” oleellisen infon: reittiprofi ilit, huoltoja ruoka-alueet, kartat, päivittäiset lähtöajat ja korkeuskäppyrät
Yllätyksenä tuli, että ihmiMetrit ja minuutit Päivä 1: 38 km, nousua 1500 m, laskua 1330 m, aika 2 h 20 min Päivä 2: 76 km, nousua 2750 m, laskua 2853 m, aika 5 h 30 min Päivä 3: 135 km, nousua 4650 m, laskua 5180 m, aika 10 h 45 min Päivä 4: 79 km, nousua 3300 m, laskua 2850 m, aika 8 h Päivä 5: 85 km, nousua 3620 m, laskua 4300 m, aika 8 h 50 min Päivä 6: 60 km, nousua 3230 m, laskua 2470 m, aika 7 h 20 min Päivä 7: 90 km, nousua 3750 m, laskua 5025 m, aika 9 h 50 min Päivä 8: 47 km, nousua 2000 m, laskua 2700 m, aika 3 h 30 min Henri Ojala pinnistelemässä kohti Colla di Salsas Blanciasin solaa 2454 metrin korkeudessa. Seuraavaksi sukelsimme vessapaperin ihmeelliseen maailmaan, jota kesti kaikki kahdeksan kisapäivää. Iron Bike 2015 oli alkanut. Huomiota kiinnitti jäykkäperäisten fi llarien suuri määrä, sillä niitä oli noin 75 prosentilla kilpailijoista. Me suomalaiset ajoimme täysjoustoilla. Etappi oli koko mitaltaan erikoiskoetta, joten jokainen maalissa hävitty sekunti tiesi sakkoa. Maalissa fi ilis oli huipussaan, sillä etapin ihanneaika alittui yli tunnilla ja sijoitukseni kokonaiskilpailussa oli neljäs! Kari ja Simo tulivat maaliin samoin parikilpailun neljänsinä, joten hienosti meni. Iron Bikessa voittaja on se, joka kerää vähiten sakkopisteitä kilpailun edetessä. Alamäki tultiin jo sitä kuuluisaa poimunopeutta. Pistelaskusysteemi on sekava enkä vieläkään tiedä tarkalleen, miten kokonaispisteet laskettiin. Se sisälsi kaikki tärkeimmät hiilihydraattilähteet: pastaa, vaaleaa leipää, keksejä, pastaa, keksejä, vaaleaa leipää, pastaa ja tietysti keksejä. Ensimmäinen etappi sisälsi yhden 1500 nousumetrin ylämäen, tasaisen pätkän vuoren päällä ja laskun maalikylään. Ajo pysyi kasassa nousun loppuun asti ja vuoren päällä meno vain yltyi. Lämpöisen telttayön jälkeen oli aika nauttia järjestäjän tarjoama aamupala. Kaikki seuraavat saavat sakkoa pisteen per voittajalle hävitty sekunti. Italian lippu heilahti startin merkiksi, yleisö hurrasi ja tunnelma oli juhlava. Kumma kyllä Kari tuntui olevan täysin perillä siitä kuinka pistepottia kerrytettiin! Prologin aluksi pääsimme junakyydillä etapin lähtöpaikalle Ranskan puolelle Tendaan, missä meitä odotti iso joukko kannattajia kaupunginjohtajasta alkaen. Voiton kannalta tärkeimmät paikat iskeä ovat erikoiskokeet, joiden voittaja selviää sakkopisteittä. Pikkuhiljaa nousun edetessä napsin kuskin sieltä, toisen täältä. Jokaiselle etapille oli määritelty ihanneaika ja limiittiaika, jonka ylityksestä sai maksimimäärän eli 10000 pistettä sakkoa. Limonessa pystytimme teltat, vedimme ajokamat niskaan, tarkastimme rengaspaineet, täytimme pullot, rasvasimme pyllyt, heitimme yläfemmat ja olimme valmiit ensimmäiselle etapille. Vielä oli 1500 nousumetriä aikaa parantaa asemia ennen tasaisempaa osuutta. Ajo tuntui hyvältä, vaikka molemmilta puolilta suhisi ukkoa ohi. Matkaa oli 38 kilometriä ja ihanneaika kolme tuntia. www.fillari-lehti.fi kässä laskussa saattoi esimerkiksi olla kesken kaiken sadan pystymetrin nousu! Kilpailun luonteeseen kuulemma kuuluvat tietynlaiset yllätykset. Kun sata pyöräilijää syö pelkkää sokeria aamusta iltaan, alkaa vessaralli. Mikäpä on pyörää kanniskellessa, kun kiperimpiin paikkoihin on muurattu betonista rappuset! Fillari 59
Edelliset kaksi Iron Bikea voittanut espanjalainen Milton Ramos oli ylivoimainen, mutta kolmanneksi etapilla ajaneeseen Ramses Bekkensiin sain revittyä pienen eron. Sen jälkeen laskettaisiin 1200 metriä EK:n maaliin Rifugio Melazeen. Vuorossa oli jalkojen palauttelua Vinadion linnakkeen kupeeseen rakennetussa tekojärvessä. www.fillari-lehti.fi set tepastelivat pitkin telttakylää vessapaperirullat kainalossaan suojellen niitä kuin Klonkku aarrettaan. Satulaa olisi ehkä kannattanut laskea. Erityismaininta menee Simolle, joka armeliaasti antoi kätköistään minulle ihka oman rullan! Toisen etapin ohjelmassa oli 76 kilometriä leppoisaa kruisailua ja vain yksi 30 kilometrin ja 800 nousumetrin erikoiskoe. Viimeiset sata nousumetriä olivat ajokelvottomia. Suomen trio maailman rankimmassa maastopyöräkisassa Kerran päästiin teltat pystyttämään sisätiloihin. Otsalampun valo osui johonkin kassin pohjalla kimmeltävään. Ruokana oli pääsääntöisesti pastaa, vaaleaa leipää ja keksejä. Vauhdin ylläpito oli todella tuskaista. Pätkä sisälsi ”vain” 700 nousumetriä, joista jokainen oli ansaittava erikseen. Mitä korkeammalle noustiin, sitä vaikeakulkuisemmaksi reitti kävi. Pikainen kenttälounas alppimajalla sisälsi vaihtelun vuoksi pizzaa ja melonia. 134 kilometriä, 4300 nousumetriä ja kolme erikoiskoetta! Todellisuudessa nousua kertyi mittariemme mukaan 4700 metriä, mutta Road Bookiin laitettu nousumetrien downsiftaus kuului Iron Bike yllätyksiin. Toden totta, “tomorrow, it's the real deal”, kuten kilpailun johtaja aiemmin hehkutti. Kaksinkertainen Tour de Francen voittaja Chris Froome kuvaili etappia uransa haastavimmaksi. Kova, kylmä ja puuskainen tuuli pakotti vetämään tuulitakin päälle. 2700 metrin korkeudessa kärrytie muuttui poluksi ja tuulenpuuskat ylsivät myrskylukemiin. Jotain niin erimakuista, jotain niin hapokasta, jotain mikä ei maistunut pastalle. Simo ja Kari täydensivät aurinkoisen iltapäivän ajamalla parikisan kolmanneksi nopeimman ajan. EK alkoi 18 kilometrin nousulla jonka aikana kiipeiltiin 1700 metriä Villaro La Pauson kylästä Cima Bellinon huipulle 3000 metriin asti. Tämän vuoden Espanjan ympäriajossa oli etappi, jonka pituus oli 138 kilometriä höystettynä noin 5000 nousumetrillä. Harmittavasti sitä kesti vain 10 minuuttia, kun ylämäki oli vienyt yli kaksi tuntia. Päivän ajoaika oli viisi tuntia, joista kaksi olin päästellyt kaasu pohjassa erikoiskokeella. 45 kilometrin alkulämmittelyn jälkeen jalat olivat valmiit erikoiskokeeseen, joka alkoi todella teknisellä nousulla. Aina kun luuli olevansa lähellä nousun huippua, edestä paljastui uusi mäki. Meillä tavallisilla ilmaa hengittävillä ihmisillä oli samanlainen koitos edessä ja vielä maastopyörillä! Telttakylä hiljeni nopeasti briiffi n jälkeen ja porukat painuivat makuupusseihinsa latautumaan seuraavaa päivää varten. Oli kapeampaa kivikkoa, leveämpää kivikkoa ja kaikkea siltä väliltä. Kari tosin väitti ajaneensa kyseisen pätkän edellisvuonna kokonaan, vieläpä sadekelissä. Päivälliseksi oli taas pastaa, leipää ja keksejä, jotka alkoivat jo tökkiä. Vilkaisin otsalampun valossa vielä kertaalleen Road Bookin reittiprofiilia. Colle Di Valscuran päällä 2520 metrissä odotti palkinnoista paras: 1300 laskumetriä superteknistä singletrackiä. Voi sitä ilokyynelten määrää, kun huomasini Suomesta mukaan otetun energiajuomatölin. Laskun alku oli kaikkea muuta kuin sulavaa ajoa, sillä jalkautumisia tuli aivan liikaa. Koko erikoiskoe oli hyvin ajettavissa ja alamäki tarjosi toistaiseksi parhaat polut. Erikoiskokeen loppuun oli keksitty ilkeä hivuttava nousu joka meinasi masentaa mielen hyvin menneen teknisen osuuden jälkeen. Infotilaisuus pidettiin pimenevässä illassa linnakkeen holvikaarten suojassa. Tunnelma oli taianomainen. Huulta heiteltiin puolin jos toisin ja ruokahuollossa suorastaan mässäiltiin. Jo paperilta tarkasteltuna seuraavan päivän etappi sai aikaan tiettyä kunnioitusta elämää kohtaan. Perusajatus oli selviytyä ehjin nahoin maaliin. Olin melkein huipulla, kun ajoin polulla olleeseen liuskekiveen ja takarenkaaseen tuli reikä pahimmassa mahdollisessa paikassa, noin sata metriä vuoren huipulta. Iron Biken hienous paljastui huomatessamme, että kun emme aja erikoiskoetta, olemme periaatteessa porukkalenkillä. Kokis virtasi ja pasta-annokset liukuivat sulavasti kohti mahalaukkuja. Plakkariin napsahti päivän toiseksi nopein aika. Laitoin sisäkumin ja kävelin lopun seinäjyrkän osuuden pitäen tiukasti fi llarista kiinni, sillä tuuli oli käsittämättömän kova. Herätys kello 4.30, aamupalapasta väkisin naamaan ja teltta kasaan. 60 Fillari. On ajomiehiä ja sitten on Karimies. Kahden tunnin nousussa alkaa mieleen tulla väkisin ajatuksia, että jospa keventäisi hetkeksi vauhtia, ihan pikkaisen vain. Huomasin ensimmäisen kerran väsymyksen hiipivän kehoon. Keho kaipasi energiaa. Sitten oltiin perusasioiden äärellä. Maalissa olo oli tyhjä. Olin valmis tuhoamaan kaikki vastaan asettuvat vuoret! Päivän ensimmäinen erikoiskoe alkoi jo 10 kilometrin asfalttiosuuden jälkeen: 1500 nousumetriä ja 800 laskumetriä 28 kilometrin matkalla. Päivän toisen ja raskaimman erikoiskokeen alkuun oli palauttava kahdeksan kilometrin lasku
Vielä enemmän oloa pahensi se, etten saisi lainkaan sijoitusta kokonaiskilpailussa erikoiskokeella sattuneen harhaanajon takia. Ajelin seuraavaan kylään ja täytin juomavarastot. Muutaman kilometrin ajon jälkeen sain taas saman renkaan rikki. Onneksi kiivit olivat kypsiä! Grazie mille, maajussit! Maaliin päästyäni olin aivan loppu. Jano oli valtava. Kroppa oli rutikuiKivikoissa renkaat olivat kovilla. Päätä alkoi särkeä ja tiesin että jotain oli tehtävä, joten kävin ”lainaamassa” muutaman raa'an omenan paikalliselta tilalta. Sitten kisassani tapahtui käännekohta. Kun huomio meni kivien väistelyyn, unohdin seurata reittimerkintöjä ja ajoin 700 laskumetrin verran harhaan. Yöllä alkoi tapahtua. Simo innosti minut kokeilemaan irtoaako koneesta vielä mitään. Laskun alku piti ottaa varovaisesti, mutta muutama sata metriä alempana keli helpottui. Sinne oli matkaa 35 kilometriä. Fillari 61. Lämpömittari näytti 37 astetta, joten kylmä ei ollut. Onneksi perille meni maantie. Sain ohjeet miten löytää päivän maalipaikkaan Cavouriin. Paahtavassa auringon paisteessa meni puolitoista tuntia ennen kuin he saapuivat. Yllätyin kuinka hienosti mäki nousi vielä 4000 nousumetrin jälkeen. Ei naurattanut. Laskussa rikoin taas takarenkaan eikä repusta löytynyt toista sisäkumia. Edessä oli kolmas, päivän viimeinen inhimillinen erikoiskoe. www.fillari-lehti.fi Molemmin puolin vuoren harjaa oli satojen metrien pudotukset. Nyt oli pakko muuttaa ajotyyliä ja ajaa mahdollisimman varovasti teräviä kiviä väistellen. 37 asteen helteessä nestettä kuluu tautista vauhtia ja puolen tunnin jälkeen olin imaissut kaiken vasta saamani juoman. Vaihdoin sisurin ties kuinka monennen kerran. Simo antoi viimeisen sisäkuminsa, mutta onneksi saimme seuraavasta huollosta jokaiselle oman varasisurin. Povailin jo mielessäni hienoa aikaa, kun takarengas pamahti taas. Oliko se manattu. Takana oli 110 kilometriä, 4600 nousumetriä ja lähemmäs 10 tuntia ajoa. Nilkutin erikoiskokeen maaliin ja kyselin turhaan vararengasta. Latasimme uuden sisurin paikalleen ja jatkoimme matkaa yhdessä. Juomareppu oli tyhjä, samoin jalat, ja eväätkin syöty. 700 nousumetriä ja 400 laskumetriä päälle. Päätin odotella Karia ja Simoa, joiden tiesin olevan vielä tulossa EK:n maaliin
Hänen isänsä oli yksi Tour De Francen suurimmista rahoittajista, hän oli matkustanut Lance Armstrongin ja kumppanien kanssa samoilla kyydeillä ympäriajoissa. Kaikki tekeminen oli päivän aikana hankalaa ja jos edes ajattelin pastaa, laatta lensi komeassa kaaressa. Poistuin pöydästä ja menin telttaan makuupussin sisään itkemään. Yö kului vesipullo sylissä teltan pohjalla täristen. Telttakylän takaa nousi mahtava pystysuora kallioseinämä satojen metrien korkeuteen ja toisella puolella avautui näkymä kaksi kilometriä alempana olevaan jokilaaksoon. Kävimme myös marketissa hakemassa perunalastuja, karkkia, suklaata ja limonadia, joilla yritimme piristää kuskien mielialaa. TaiSuomen trio maailman rankimmassa maastopyöräkisassa Henri Ojala rengastöissä. Kolmantena lepopäivänä ruoka alkoi pikkuhiljaa maistua. Henri Ojala saa ajella tasamaalla tällä kertaa ypöyksin. Koko aikaa ei menty ylös ja alas, vaan välillä ajajat ehtivät silmäillä myös maisemia. Leiri oli tällä kertaa pystytetty 2050 metrin korkeuteen Selleriesiin. Ambulanssissa molempiin kyynärtaipeisiini laitettiin kanyylit. Kisani oli tältä erää ohi. Hollantilaisen porukan huoltajan tarinat hakivat vertaistaan. Aamun koittaessa olo vain paheni: iho oli harmaa ja pystyssä pysyminen vaikeaa. Pastaa tai leipää en vielä voinut edes ajatella. Maisemat olivat vaikuttavat. Kun pahin paha olo alkoi seuraavan päivän aikana väistyä ja pystyin jopa syömään vähän, pääsin seuraamaan kisaa huoltajan näkökulmasta. Hoitaja mittasi verenpaineeni ja ilmoitti, että ne olivat romahtaneet. Monella kuskilla oli mukanaan oma huoltaja, joka toimi tarvittaessa hierojana, mekaanikkona ja henkisenä tukena. Paris-Dakar, Crodile Trophy, Transalp – puhuttiin mistä tapahtumasta tahansa, tämä nainen oli ollut joko huoltojoukoissa tai kilpailuorganisaatiossa. Simo pääsi iskemään pikku kepposella työntämällä nenäni alle lautasensa, joka oli täynnä pastaa ja parmesaania. Pääsin mukaan hollantilais-itävaltalaiseen huoltoporukkaan. Hyvin hitaasti olo alkoi helpottaa. Ajo ei oikein maistunut, joka paikkaan sattui, energiat olivat lopussa. Kun Kari ja Simo olivat ajaneet kolme kovaa kisapäivää, joiden aikana olin itse ”lepäillyt”, huomasin hyvin miten väsymys alkoi painaa miehiä. Toiseksi viimeisen illan infotilaisuus toi uutta puhtia suomitiimiin. www.fillari-lehti.fi va, ja vaikka join kuinka, mikään ei pysynyt sisällä. Tallustelin haparoivin askelin ensiapuryhmän luo ja kerroin tilanteen. Ilta alkoi hämärtyä ja kilpailun johtaja kipusi Land Cruiserin konepellin päälle. En edes nähnyt, kun Simo ja Kari lähtivät päivän etapille, sillä olin ambulanssissa tarkkailussa koko päivän. 62 Fillari. Heillä oli kaksi autoa, joilla siirsimme leirivarusteet sujuvasti aina uuteen paikkaan. Sain tiputuksessa litran nestettä ja kasan erivahvuisia lääkkeitä. Aina välillä kävin oksentamassa kiiviplantaasilla. Keho oli viety sietokyvyn äärirajoille ja vähän sen yli. Voisiko tätä kutsua kaupunkienduroksi
Etapin maaliin saapui kolme sangen väsynyttä sankaria. Tämän jälkeen on aika helppo lähteä vaikka Tahkon kahdelle kierrokselle! Ps. sija Tahko 240 km 2014, 1.sija Tahko 180 km 2015, 21. Ne pääsee testaamaan jopa monta kertaa kilpailun edetessä. Päivän piti sisältää kaksi erikoiskoetta, mutta jälkimmäinen peruttiin huonon sään vuoksi. Vettä tuli kaatamalla ja kylmä hiipi puseroon, mutta se ei harmittanut, sillä maasto alkoi vaikuttaa tutulta. Päivä oli unohtumaton. Taivaallinen. Päivän etappi sisältäisi kolme hisseillä tapahtuvaa nousua, Fenestrellen linnoituksessa ajettavan alamäkierikoiskoneen ja koko kisan pisimmän nousun Chabertonin päälle 3200 metriin. Autoimme toinen toistamme, ja vaikka välillä tuntui, että maaliin on loputon matka, jatkoimme silti. Ajoimme koko ajan kimpassa, Simo, Kari ja minä. Perinteiseen Iron Bike -tyyliin kuumotettiin kuskeja vielä lisää kertomalla Fenestrellen rappusosuudesta, joka vastaa pystysuoraa pudotusta. Vuorella sijaitseva linnake on täyttä rautaa ja toimii samalla vuoriston suurimpana ukkosenjohdattimena. Olimme saapuneet Sauze d'Oulxiin. ”Huominen tulee olemaan kisan vaikein päivä, mutta jos selviätte siitä, pääsette maaliin.” Mitä sieltä oikein on tulossa. Iron Bikea voi varauksetta suositella niille, jotka haluavat selvittää fyysiset ja henkiset rajansa. www.fillari-lehti.fi Kolmen kopla HENRI OJALA Ikä: 34 vuotta Pituus ja paino: 182 cm, 74 kg Kotipaikka: Turku Kärkisaavutukset: 5 SM-kultaa (XCO, marathon, enduro), 5 voittoa Tahkolta, 2. Tältä EK:lta otimme rehellisen kolmoisvoiton Suomeen. sija Transvesubienne 2015 Pyörä: Pivot Mach 429C KARI VEIKKOLAINEN Ikä: 34 vuotta Pituus ja paino: 187 cm, 75 kg Kotipaikka: Espoo Kärkisaavutukset: 11. Eikä tippaakaan pastan makuinen. sija Transvesubienne 2014 Pyörä: Pivot 429 Carbon SL SIMO SOHKANEN Ikä: 34 vuotta Pituus ja paino: 182 cm, 80 kg Kotipaikka: Nurmijärvi Kärkisaavutukset: 1. vas sein min mu Mi Pä lä t tuk kok pää si v sija nim < Seitsemännen etapin ensimmäisen erikoiskokeen kärjessä oli kolme suomalaista! Fillari 63. Toiset taas suurempia, kuten olympiatason urheilijan päihittäminen toisen etapin erikoiskokeella. sija Transvesubienne 2012, enskacupin osakilpailuvoittoja, Tahkon pitkiltä matkoilta voitto ja palkintopallisijoja Pyörä: Pivot Mach 429 vas oli kirkas ja kuu valaisi edessä nousevan seinämän. Aina ei tarvitse olla maailmanmestari tunteakseen suurta iloa ja onnistumisen tunnetta. Väsymys ei haitannut, sillä kisan kuningasetappi oli takana ja vain yksi kisapäivä jäljellä. Kilpailun johtaja lisäsi vettä myllyyn kertomalla, että vuorella sijaitsevat ”sääportit”, joita ei saa missään nimessä ohittaa, jos on pienikin ukkosen mahdollisuus. Kisan jälkeen Burger Kingissä nautittu Double Whopper oli kiistatta paras koskaan syömäni ateria. ”Jos tulet tähän kohtaan liian kovaa, etkä ehdi jalkautua, se on menoa!” Vaikka se jäisi viimeiseksi matkakseni, päätin lähteä mukaan. Ja vaikka en päässyt ajamaan kaikkia etappeja, jäi kisasta päällimmäisenä mieleen onnistuminen. Yöllä satoi, joten viimeinen ajopäivä tulisi olemaan märkä. Näin tutun keltaisen maalikaaren edessäni. Mehevä. Etappi kuuluu maastopyöräilyn Hall Of Fameen, siinä on kaikki. sija Transvesubienne 2014, 14. Se ei meitä harmittanut, koska päivän ainoa erikoiskoe olisi tykittelyä alamäkeen 1200 laskumetrin verran. Iron Bike oli unohtumaton seikkailu, jossa henkinen ja fyysinen suorituskyky joutuivat äärirajoille. Vaikka vettä tuli taivaan täydeltä ja ilma oli yhtä kylmä kuin Suomen juhannus, porukka oli kaikesta huolimatta yhtä hymyä. Loppupäivän ajoimme suurimmaksi osaksi kimpassa kunnes minulle tuli sen verran kylmä, että oli pakko ottaa pieni irtiotto. He selvittivät koko kahdeksan päivän rääkin. Etapin lopussa oli seinäjyrkkä asfalttinousu, jonka jälkeen ajoimme kapean kylän läpi. Toiset onnistumiset olivat pienempiä, kuten vaikka teknisen alamäen selvittäminen Passo Gardettan rinteillä. Tunnelma oli jännittynyt. Simo ja Kari saapuivat myös pian maaliin, plakkarissa parikilpailun neljäs sija. Iron Bike oli ohi
Minun oli tarkoitus toimia portaikossa matkaoppaana ja johdattaa Henkka ja Simo turvallisesti EK:n maaliin. Nousu on 15 kilometrin mittainen ja nousumetrejä kertyy noin 2000. Googlettelu paljasti, että Luke oli vuosia sitten ajanut DH:n maailmancupia ja paras sija MM:ssä oli seitsemäs. Alamäki meni riittävän hyvin, vaikka Simo ei ollut vaihtanut pyöränsä jarrupaloja ja ne lopahtivat kesken kaiken. Rutistus ei silti riittänyt nostamaan Simoa ja minua parikisassa podiumille, vaan tulokseksi jäi 4:s sija. Simolla ylämäki tuntui kulkevan ja itsellänikin kohtuullisesti. Viimeisen päivän tuloksissa kolme ensimmäistä sijaa menivät Suomeen. Kolmantena parikisassa olleen tsekkiläispuolalaisen parin kisa päättyi tsekin oksenteluun. Mäet puskin tahdonvoimalla ylös nähdäkseni niiden takana odottavat upeat alamäkipolut. Kolmoisvoittomme EK:lla jäi haaveeksi. Minulla oli ongelmia urheilujuoman ja energiageelien imeytymisen kanssa. Päivän pisimmän nousun (1600 nousumetriä) laelle päästyäni minulta meinasi lähteä taju. Kaksikko sinnitteli etapin maaliin ja säilytti parikisan johtonsa edellispäivinä hankitun aikaeron turvin. Viidentenä kisapäivänä ohjelmassa oli luultavasti maailman jyrkin asfalttiylämäki, pari helteistä hiekkatienousua ja kisan ensimmäinen ainoastaan alamäkeen ajettava EK. Team Evoc Finlandin sijoitus parikisassa koheni neljänneksi. Seurauksena oli uskomattomia sladeja ja tiukkoja tilanteita. Päivän toinen erikoiskoe oli nousu Chabertonille, toisen maailmansodan aikaiselle linnakkeelle 3200 metrin korkeuteen. 64 Fillari. Sateiseen ja vilpoiseen Suomen kesään tottuneelle aurinko osoittautui kovemmaksi haasteeksi. Pienoisena ihmeenä Henrin tavalliset, kyljestä suojatut Schwalben Racing Ralphit kestivät. Puolivälissä matkaa Simon tahti alkoi kuitenkin hyytyä ja loppumatkan aikana mies tummui pahasti. Voimasanojen säestyksellä mies nousi ja haki ojaan lentäneen fi llarinsa. Alamäkipätkä meni mielestämme hyvin, joskin hieman varmistellen rengasrikon varalta. Ehdimme ajaa Simon kanssa vajaan kilometrin, kun järjestäjien auto poukkasi eteemme. Viimeisenä kisapäivänä oli tarkoitus ajaa kaksi erikoiskoetta, joista ensimmäinen oli alamäkiränni bikeparkissa. Nopeimman ajan otti britti Luke Harrison reilulla erolla. Hän pääsi omin voimin EK:n maaliin, mutta vietiin sieltä sairaalaan. Pyörä liikkui edelleen hyvin. Pienen luvunoton jälkeen Simo tunki energiapatukan ja juomaa kurkkuuni ja matka jatkui – tosin väärään suuntaan, alamäkeen seitsemän kilometrin verran. Suomen trio maailman rankimmassa maastopyöräkisassa M E Kari Veikkolainen (vas.) ja Simo Sohkanen kipuamassa tällä kertaa alustaltaan helpompaa mäkeä. Kahdella meidän edellämme ajaneella joukkueella oli pahoja ongelmia. Reittimestari varoitteli etukäteen, että luvassa on pitkä nousu ja paljon pyörän kantamista. www.fillari-lehti.fi nsimmäinen päivä meni helteeseen totutellessa ilman suurempia kommelluksia. Edellispäivien vastoinkäymisistä huolimatta kiipesimme mäkiä aika hyvin. Onneksi reitti koukkasi tulevan yön majoitusalueen ohi. Parikisan kärjessä ajavilta italialaisilta oli toiselta hajonnut kenkä ja kaverin jalka näytti todella pahalta. Toiseksi viimeinen kisapäivä alkoi legendaarisilla Forte di Fenestrellen portailla. Päivän ainoa lyhyehkö EK oli aivan reitin lopussa. Kuudentena päivänä ohjelmassa oli yksi pitkä EK. Ei auttanut muu kuin ajaa takaisin ylös. Simo lähti hakemaan varakiekkoa majoitusalueelta, itse jatkoin matkaa fi llaria kantaen ja juosten alamäkeen. Homma meni suunnitelmien mukaan lukuun ottamatta Henkan ja Karin tunnelmat kisasta Simo Sohkasen kokemukset Simon turhan leppoisaa kruisailua, jonka seurauksena DH-ässä Luke Harrison kiilasi heidän edelleen erikoiskokeen tuloksissa. Noin 6500 askelman portaikko kulkee osin ulkona ja osin pimeissä tunneleissa. Lopulta pääsimme silti huipulle. Olimme lähestulkoon viimeiset etapin maaliin tulleet. Nousun selvittäneet palkittiin upealla alamäellä ja luonnon muovaamilla switchbackeillä. Neljännen kisapäivän piti olla kevyempi palauttelu edellispäivän 4700 nousumetrin jälkeen. Veikkasimme, että olisimme pätkän nopeimmat, mutta toisin kävi. Helppo lepopäivä muuttui yhdeksi kisaviikon tuskaisimmista. Edelliskesänä haasteena olivat räntäja raesateet. Mielialaa nostatti järjestäjien ilmoitus, että toinen päivän erikoiskoe perutaan vuorille ennustetun myrskyn vuoksi. Simo osui auton puskuriin ja lensi konepellin yli hiekkatielle. Pääosan siitä pystyy ajamaan, mutta tarkkana on oltava. Palautuminen oli huonoa ja pari seuraavaa päivää taistelin kramppien kanssa. Ensimmäisenä päivänä äijästä irtosi vielä kohtuullisesti tehoja. Tällä kertaa vastustajana oli paahtava aurinko. Ruhjepaikkailujen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Simo aloitti terävimmin Henkan tsempatessa minua. Kaiken tämän jälkeen piti ajaa vielä se päivän ainoa EK. Eräässä kohdassa portaat muuttuvat ajokelvottoman jyrkiksi ja jos fi llarin päältä ei tajua hypätä ajoissa päättyy matka kiviseinään. Pisteenä iin päälle takakiekkoni hajosi seuraavassa alamäessä. Itselläni oli samat reninulla Iron Bike alkoi nihkeästi. Ehkä silmissä siinsi alamäkietappi, jossa oli tarkoitus näyttää keskieurooppalaisille, kuinka pyörällä ajetaan
Neljännen päivän piti olla helppoa kruisailua ja palauttelua edellisestä päivästä. Pyöräni kevyin välitys oli 28x42. Kari kärsi kuumuudesta, mutta positiivista oli se, että hänen alkukesästä telomansa polvi oli lopettanut turpoamisen. Helppoon päivään kului kahdeksan tuntia ja se palkittiin kylmällä suihkulla. Oli aika laskea satula! Kari jatkoi satula ylhäällä, mikä aiheutti myöhemmin pienimuotoisen OTB:n. Ylhäällä pidin taukoa ja lähdin laskuihin aina vähän Karia ennen. Ei riittänyt, sillä sain viikon parhaan idean: haetaan ambulanssissa makaavalta puolustuskyvyttömältä Henriltä takakiekko. Olimme kuitenkin aikataulussa ja lähes viimeisinä reitillä. Onneksi, sillä yöllä satoi varmasti metrin vettä. Viidentenä päivän piti epäonnen loppua, mutta toisin kävi. Ihmetys oli illalla melkoinen, kun sain luurin takaisin järjestäjiltä. Karilta meni kiekko, ja taas alkoi selitys että nyt riittää. Odottelin Karia ylhäällä kuvaillen ja eväitä syöden. Muistin huipun korkeudenkin väärin. Muutimme suunnitelmaa: enää emme tähdänneet kuuden tunnin alitukseen vaan yhdeksän tunnin maksimiajan alitukseen. Sen verran oli jyrkkää, että yhden juurakko-kivikkohässäkän kiipesin alas. Ajoin edellä, kun takana räjähti. Jalkapallon kokoinen polvi tykkäsi kuumasta, Kari ei. Hieno tunne, kun moottoripyörät tulevat perässä ja keräävät reittimerkintöjä. Taktiikkana oli ajaa mahdollisimman hitaasti alusta saakka, mutta pysyä ihanneajan sisällä. Kari ei tykkää auringosta ja kärsi erityisesti viimeisessä suhteellisen matalalla ajetussa nousussa. Paperilla kuudes päivä näytti aika simppeliltä. Edessä ei ollut tekninen singletrack, vaan lähes ajokelvoton avolouhikko, jossa aluksi mutkitteli erittäin jyrkkä sorapintainen switchback-polku. Nousu palkittiin jälleen hienolla laskulla kahden edellisen tapaan. Aloin jo katsella reitin sivussa töröttäneitä aidan tolppia ja etsiä sopivaa laskeutumispaikkaa. Ne olivat toiset viikon aikana loppuun kuluneet palat. Yksi pinna oli irti. Louhikon jälkeen oli taas hienoa polkuakin, jota voisi laskea loputtomiin. Renkaat ovat kovilla, kun lasketaan 60 kilometriä tunnissa nyrkinkokoisella sepelillä päällystettyä kärrypolkua. Harharetki vei tunnin. Chabertonissa ensimmäinen tunti meni hyvin, mutta polun jyrketessä en saanut enää psyykattua itseäni ajamaan, vaan muutaman polkaisun jälkeen huomasin taas taluttavani pyörää. Järjestäjän ilmoittama nousumäärä kolmannelle päivälle oli 4264 metriä, mutta todellisuudessa nousua kertyi 135 kilometrin matkalla 4700 metriä. Enemmän harmitti, että missasin pätkän erittäin hienoa polkulaskua. Polku muuttui metsäautotieksi, jossa nopeus kohosi välillä reippaasti. Päivän korkein kohta oli puolivälin paikkeilla. Niin tehtiin. Päivä alkoi hissinousulla 2700 metriin, mistä alkoi alamäki-EK 1600 metrin korkeuteen. Luke kiilasi toiseksi nestehukastaan toipuneen Henrin ja minun ollessa kolmas ja neljäs. Pari ensimmäistä käännöstä onnistui, kolmas ei. Ihanneaika oli kuusi tuntia sisältäen lopussa yhden erikoiskokeen vaivaisella 800 metrin nousulla. Lisäksi noin 2000 metrissä päätäni alkoi päätä särkeä rajusti ja lopulta selvisin ylös reilusti Karille jääneenä. Omalta osaltani päivä sujui hyvin, lukuun ottamatta harhaanajoa ensimmäisen erikoiskokeen lopussa, mistä seurasi viiden minuutin sakko. Laskin satulan ja lähdin Karin perässä alas, ja aika pian selvisi, että valinta oli täysin oikea. Kyselin laskun alussa Karilta, että onko teknistä. Vastaus oli normaali: aika jyrkkää, mutta ei mitään vaikeaa. Ensimmäisessä huollossa meni turhan kauan ja seuraavassa nousussa vielä kauemmin. Haavojen paikkailun jälkeen pääsimme jatkamaan. Alas selvittiin taas, melkein. Toinen päivä oli odotuksia täynnä: yksi EK pitkällä teknisellä laskulla. Sääntöjen mukaan ero maalissa parikilpailun kuljettajien välillä sai olla vain 30 sekuntia. Pätkän maalissa takajarrupaloista oli vain metallilätkät jäljellä. Saimme pätkältä kolmoisvoiton. Siksi etappia oli lyhennetty 10 kilometriä ja reittiä helpotettu. Rappusiakin kuuluisammassa Chabertonin liki 2000 nousumetrin susijyrkässä kärrypolkunousussa normaali kaavamme muuttui. Kyseinen nousu oli myös yksi reissun pelottavimmista, mutta onneksi sää oli pilvinen enkä pystynyt näkemään kaikkia rotkoja ja tiputuksia. Kyseinen lasku taisi olla ainoa, jonka Kari muisti edellisvuodelta jopa hänelle liian hankalana. Yksi kolmetonnisen vuoren ylitys, lasku alas ja vähän ylämäkeä alppimajalle, jossa sijaitsi etapin maali. Pieleenhän se meni. www.fillari-lehti.fi kaat pistosuojauksella. Sade oli tauonnut hetkeksi, mutta ennusteen mukaan se jatkuisi pian. Tipuin Itse polulle ja selvisin naarmuilla. Laskun alussa sain taas kerran huomata Karin kusettaneen pahasti. Onneksi massaa on noin kolmannes enemmän kuin keskiverrolla kanssakilpailijalla ja jalat pysyivät maassa. Maalissa odotti mikäs muu kuin kylmä suihku. Onneksi EK:n maalissa oli tekninen huolto, josta sain uudet palat. Tämän tajusimme 500 metriä alempana. Kisan toiseksi viimeinen päivä alkoi kuuluisalla 6500 rappusen laskulla Fenestrellen linnoituksen läpi. Takaisin kiivetessä näin kuinka reittiä siivoavat moottoripyörät lähtivät jo polulle, josta ajoimme harhaan. Viimeisen päivän aamu oli synkkä. Onnistuin kerran järjestämään pyöräni täysin poikittain, niin että eturengas meni toisessa urassa ja takarengas toisessa. Näin sain laskea rauhassa alas enkä jarruttanut Karin laskuvauhtia. Pilven sisällä mutaista DH-reittiä alas painaessa näkyvyys oli surkea. Laskua alas vuorelta ei kellotettu, sillä se oli osittain täysin ajokelvotonta. Alhaalla Kari kommentoi, että tämä oli koko reitin teknisin lasku. En enää uskonut sanaakaan Karin puheista silloin, kun ne liittyivät reitin haastavuuteen. Alle kilometrin päässä lähdöstä järjestäjän auto ajoi kylkeeni ja heitin voltit sepelille, mutta Pivot ei hajonnut vieläkään. Ei se ihan niin helppoa ollut, sillä yhdessä kuperkeikassa hävitin iPhoneni ja ajolasini. Kari paranteli siinä viime vuoden pohja-aikaansa. Onneksi tiellä tuli vastaan radioauto ja ilmoitti moottoripyörille, että muutama idiootti on vielä tulossa väärästä suunnasta. Vaan ei, parikymmentä metriä alempaa kivenlohkareiden seasta löytyi täysin ajokuntoinen pyörä. Hyvä tietää! Kohelluksesta huolimatta laskusta tuli KOMi Stravaan. Ei muuta kuin korjaustöihin ja samalla uusi rengas alle, sillä kolme ajopäivää riitti kuluttamaan Racing Ralphin nappulat loppuun. Luulin jo olevani huipulla, mutta edessä oli vielä 400 nousumetriä pyörän kantamista. Pyörä lensi louhikkoon ja teki sitä ennen ilmassa täyden voltin. Siihen asti olin ajanut nousut hieman Karia nopeammin. Myöhästyimme Karin kanssa lopulta 10 tunnin ihanneajasta 45 minuuttia. Edellisestä päivästä viisastuneena askartelin kuvan reittiprofi ilista numerolapun taakse. Myöhemmin päivällä seuranneesta alamäkikisailusta legenda-Lukea vastaan voitte lukea Karin muisteluista. Alamäkien luonne kävi myös selväksi ja päätin, että sanoo Karimies mitä tahansa, lasken satulan vuoren huipulla. Se oli näytösluontoinen, kylän asukkaille järjestetty tapahtuma, sillä Cavourin kylä on Iron Biken suurin tukija. Seuraavan huipun ylitys 3000 metrin korkeudessa oli elämäni pelottavimpia kokemuksia, sillä olin varma että huipulla raivonnut tuuli pyyhkäisee minut alas. Perässä tullut Kari ehti pyörän ilmalennon aikana päätellä, että se oli Pivotin loppu. Ruokailun, teltan kasauksen ja suihkun jälkeen huomasin että takakiekkoni heittää luvattoman paljon. Lopulta hän saapui ja lähdimme tielaskuun parin espanjalaisen perässä. Kuin ihmeen kaupalla fi llari suoristui ja matka jatkui. Tajusin vasta alhaalla puhelimen kadonneen ja ilmoitin siitä järjestäjille. Kari taas ajoi Maxxiksen Ikon Exo -renkailla. Iron Bike jaksaa yllättää loppuun asti! Fillari 65. Tästä Kari jo kertoikin omassa tekstiosuudessaan. Rihtaus 30 asteen helteessä toimi alkulämmittelynä myöhemmin alkaneelle ilta-XC-kisalle. Lopulta saavuimme Sestrieren alppikylään, jossa viimeisen yön kunniaksi teltat pystytettiin liikuntahalliin. Alun nousu ei ollut pitkä mutta sitäkin teknisempi ja jyrkempi. Tieltä olisi pitänyt kääntyä vaelluspolulle ja kantaa vielä 50 nousumetriä. Eli erittäin kevyt, mutta silti liikaa
Minun piti ”esikisana” osallistua Vuelta Vantaaseen selvittääkseni vauhtini porukassa ja saadakseni kokemusta ryhmässä ajamisesta. Toukokuun puolivälin jälkeen pääsin takaisin Ridleyn sarviin. Uusi fi llari, pyöräilykengät, maantiepolkimet ja kaiken tarpeellisen näyttävä Sigman mittari maksoivat alle 850 euroa. Into oli kova, ja nyt uskoin tietäväni miten homma hoidetaan kotiin uudella ennätyksellä. Kiertelin alan liikkeitä, mutta eräänä lokakuisena lauantaina tuli kiire Tammistoon. Flunssa kuitenkin torppasi aikeen. Jo muutaman päivä viime vuoden Tour de Helsingin jälkeen aloitin valmistautuminen tämänvuotiseen tapahtumaan. Tavoistani poiketen en lähtenyt koluamaan kuraisia syyspolkuja, vaan ajelin lähinnä Keskuspuiston hiekkapintaisilla ulkoilureiteillä. Arvoin aikani Sja M-kokojen välillä. Näin seurasin ajojani ja kyttäsin keskaria tiiviisti. Tänä vuonna Kettula lähti toistamiseen matkaan ”vanhana konkarina”. Halpismaantiefillarini Jamis Sport löysi uuden omistajan ja aloitin syystarjouksien silmäilyn. Pyöräkin oli parantunut 700 euron hintaiseen. Tuumasta toimeen, ja Trek Crossrip LTD:n avulla sain tervetullutta Melkein konkarikuski Tour de Helsingissä SUUNNITELLEN SOTAAN! www.fillari-lehti.fi 66 Fillari. Näin kevyellä kalustolla en ollut koskaan aiemmin ajellut! Ajoasentoa piti hieman hieroa ja lähdin liikenteeseen 15 milliä lyhyemmällä stemmillä. Kotona uuden fi llarin punnitus näytti tulokseksi 8,8 kiloa ilman polkimia. Vakiolenkkini oli 39 kilometrin mittainen, jota tuulensuunnasta riippuen ajoin 28-30 kilometrin keskituntinopeudella. Alkukauden tuulessa ja sateessa pitkin asfalttiteiden laitoja ajellessa tuli mieleeni gravel grinderin hankkiminen maantiepyörän rinnalle. Se oli siinä. Tahti tiivistyi juhannuksen jälkeen loman alkaessa. Vaikka maantiepyörien hintahaitarin yläpää menee yli kymppitonnin, maltillisellakin summalla pääsee mukaan hienoon harrastukseen. Syksyllä treenasin Ridleyllä noin 500 kilometriä ennen kuin siirryin maasturin puikkoihin. Samalla selvisi, että fi llarin saa nettitarjouksesta huolimatta samaan rahaan myös liikkeestä. Vaihdoin pidemmän stemmin ja samalla kulma muuttui negatiiviseksi. Jarkko Kettula ajoi viime vuonna ensimmäisen Tour de Helsinkinsä 400 euron maantiepyörällä. Talven aikana ehdin ajaa maasturilla 800 kilometriä, joista 700 nastat alla. Lähdin heti liikkeeseen mallaamaan oikeaa runkokokoa. Ryhmässä ajamisesta miehellä ei ollut kokemusta lainkaan. Voimansiirto toimi aiemman pyörän hinnat alkaen -sarjan jälkeen kuin unelma eikä jarruissa ja rullaavuudessa ollut valittamista. Painoa ei ilmoitettu, perusmaantiefi llarin geometria, hiilarihaarukka, Shimanon 105-osasarja ja Fulcrumin kiekot. Hankin myös maasturiin Sigman mittaripohjan, jotta voin käyttää molemmissa pyörissä samaa mittaria. XXL:n asiakaskirje nimittäin kertoi, että nettitarjouksena on erä Ridley Icarus SLS 105 -fi llareita 699 euron hintaan
Dataa oli kiva kerätä, sillä aiemmin olen ajanut ilman mittaria. Olin jopa huomaavinani kiekoissa eroa. Pieni episodi maantiepyörän kanssa sattui tuhannen kilometrin kohdalla, kun vapaaratas alkoi pitää ääntä. Sain takuuseen tilalle Shimanon valmiskiekot, joten treenit eivät katkenneet. Kaupunki-, maantieja retkikäyttöön. Brandt-Polaris Oy:n tuotepäällikkönä toimiva 48-vuotias Kettula on harrastanut aktiivisesti maastopyöräilyä 1990-luvulla. Aamulla olin hyvissä ajoin paikalla ja varmistin vielä, että satulan alla olevassa laukussa oli tarvittavat työkalut ja varaosat. Teksti: Jarkko Kettula | Kuvat: Tour de Helsinki / Jussi Eskola Jarkko Kettula osallistui viime vuonna elämänsä ensimmäiseen pyöräilyn massatapahtumaan ja kirjoitti siitä oheisen ”Soitellen sotaan”-artikkelin. Kisaviikolla ajoin kaksi lenkkiä, joista jälkimmäisen tapahtumaa edeltävänä päivänä. Saattoajo oli edellisvuotista tökkivämpi, mikä ärsytti. Olin varautunut kelin vaihteluun irtohihoilla ja sadetakilla. Saatavilla kaksi eri kokoa ja vaihdevaihtoehtoa. Sitten kisapyörään viimeinen voitelu, jonka yhteydessä puhdistin huolella renkaista pikkukivet pois. vaihtelua treeniini. Tuplaohennettu CrMo-runko ja levyjarrut. Pidin itseni 28-ryhmän keskivaiheilla suunnitelmani mukaan. Columbus Thron CrMorunko, 105 osasarja, TRP Spyre -jarrut. www.fillari-lehti.fi CAPRI Maailmalla palkittu kaunis ja kepeä pyörä kaupunkiin ja aktiivipyöräilyyn. Tuplaohennettu CrMo-runko ja levyjarrut. Lähtö oli totuttuun tapaan verkkainen, sillä ylitin ajanottokennot ajassa 7.55 lähtölaukauksesta. Ei tuullut, aurinko paistoi ja kuljettaja oli kunnossa. työmatka-, retkitai koko perheen käyttöpyöräksi. Hakeuduin parikymmentä minuuttia ennen starttia 28 km/h -ryhmän puoliväliin odottelemaan lähtöä. HANKO Ympärivuotiseen jokakelin aktiivi-käyttöön. Shimanoilla fi llarista tuli vakaampi ja tosikkomaisempi. Miinusta oli 100 gramman painonnousu, mutta tällä tasolla sillä ei liene merkitystä. Soveltuu esim. SIBBO Levyjarrullinen maantie/cx-pyörä ympärivuotiseen ajoon. Sääennusteen mukaan päivän piti olla aurinkoinen, mutta iltapäivällä olisi sateen ja jopa ukkosen mahdollisuus. Lähdön aikaan aurinko paistoi, mutta taivaalle alkoi kerääntyä pilviä. Sen jälkeen miehen kiinnostuksen kohde vaihtui usean vuoden ajaksi moottorivehkeisiin. Suunnitelmani oli ajaa 28-ryhmän mukana maaliin asti ja parantaa aikaani ainakin puoli tuntia. Kamat kasaan suurta päivää varten ja unta kaaliin. Maantiepyöräilyn Kettula aloitti heinäkuussa 2014 ja ensimmäiseen Tour de Helsinkiinsä hän osallistui lähes kylmiltään. RUNKOSETIT Jälleenmyyjät: Helsinki: Kantakaupungin Pelago store Kalevankatu 32 / 045 657 2069 Espoo: Espoontorin Pyörä / 09 859 3008 Hämeenlinna: Linnan Pyöräverstas / 040 535 1624 Joensuu: MT-Bike / 013 224 891 Jyväskylä: Ride Cycle Store / 0400 947 392 Karjaa: Karjaan Pyöräkeskus / 019 230529 Kokkola: Pyöräliike Lybäck / 06 831 3044 Kotka: Pyöräliike Salomaa / 050 557 0197 Kuopio: Iikan pyörävarikko / 0400 219 025 Lahti: Leppäsen pyörä / 03 783 1400 Mikkeli: Mikkelin Polkupyörähuolto / 040 631 1533 Oulu: Pyörä-Suvala / 08 338 175 Rauma: Busstop / 044 364 0920 Rovaniemi: Hih-Hi / 040 0624078 Seinäjoki: Supersport / 06 4291216 Salo: Pyöräkeidas / 0445512710 Tampere: Sportax / 050 553 0200 Turku: Velotema / 0442575274 Vaasa: Pyöräliike Viertola / 06 317 1451. WWW.PELAGOBICYCLES.COM ETUTELINEET TAKATELINEET VARAOSAT, KOMPONENTIT BROOKS CAMBIUM JA PERINTEISET SATULAT VAATTEET ETC. Kisaa edeltävänä päivänä ajoin kevyemmän lenkin gravel grinderillä samalla kun hain Velolta liput ja laput. Tuulisina päivinä oli mukavaa ajella Keskuspuiston metsissä ja välillä käydä vaikka keskustassa kahvilla. AIRISTO Suunniteltu ympärivuotiseen jokakelin aktiivikäyttöön. Ensimmäinen oli terävä 40 kilometrin veto, joka tuntui parhaalta koko kesänä. Muutamaa päivää ennen Tour de Helsinkiä treenikilometrejä oli alla 3300, joista maasturilla 800, maantiefi llarilla 1400, gravel grinderillä 1000 ja fi ksillä työmatka-ajoa satasen verran
Honkanummen kohdalla ajoin kahden Cycling Academy -kuskin peesissä. Kun pääsin taas liikkeelle, ehdotti niin ikään tauolle pysähtynyt nuori nainen, että ajaisimme 28-ryhmän kiinni. Juuri ennen huoltopaikkaa näin ison joukkokolarin. Vauhti Melkein konkarikuski Tour de Helsingissä Isossa porukassa sattuu ja tapahtuu. Nikkilästä kohti Myraksen risteystä oli vastatuulta ja ryhmässä alkoi tapahtua. Koskelantiellä vettä tuli kuin saavista ja ihmettelin, kun oli ihan asiallinen ja kun voimia tuntui riittävän, ajattelin että antaa mennä vain. Pitäisi kuulemma ajaa niin kärjessä ryhmää kuin mahdollista välttääkseen osumat. Ajajia putosi yksi kerrallaan, toisia tuli selkä edellä vastaan ja muutama heistä yritti pysyä hetken mukana pienessä ryhmässämme. Rakkoni nimittäin ilmoitti pysähtymistarpeesta. Tällä porukalla laskettelimme kohti Nikkilää ja toivoimme, että 28-ryhmä pitää taktiikasta kiinni ja pysähtyy tauolle viimeisellä huoltopisteellä Kuninkaanmäessä. Pian selvisi, että ryhmää kiskoivat kaverit, joiden selässä luki Cycling Academy. Varoittelin irtioton riskeistä, mutta mimmi sanoi, että siitä viis. Muutaman sadan metrin matkalla ajoin porukkani kanssa ryhmän kiinni. Ryhmä pieneni entisestään ja armeijatyyliset komennot vaihtuivat puuskutukseen. Ryhmässä pidettiin hyvää vetoa yllä ja meno maistui. Muutama porukastamme jatkoi pysähtymättä ja Cycling Academyn kuljettajat selvisivät tauosta nopeammin kuin minä, joten he saivat aikaan vajaan kilometrin kaulan. Kuulin, että ilmeisesti tavoitteena oli ajaa 29-ryhmä kiinni. Varoittelujen mukaan juuri 28-ryhmä oli se, jossa kolaroidaan eniten. Kurvasin pikaisesti vessaan ja nappasin banaanin ja urheilujuomaa. Arvioin, että kymmenkunta oli loukkaantunut ja saman verran pysähtynyt auttamaan. Edellisvuotinen ajo tuli elävästi mieleeni. Vastasin, etten lähde yksin tai kaksin, mutta otetaan nyt ensin tuo äsken ohi mennyt porukka kiinni. Samassa näin edelläni samankokoisen porukan ja päätin polkaista sen kiinni. Vesisade yltyi ja ukkonen alkoi jylistä maalintulomme kunniaksi. Sain siitäkin voimia. 44 minuutin hissuttelun jälkeen alkoi vapaa vauhti. Vauhti oli niin leppoisaa, että tiesin rullailevani porukassa kevyesti maaliin, mutta aikatavoitteeni ei toteutuisi. Voimien, energiageelien ja juomien suhteen minulla ei ollut hätää, mutta pissalle pitäisi päästä. Kuninkaanmäen nousussa oli ensimmäinen kohta, jossa pohkeeni alkoivat jähmettyä. Vetokaveristani en tiedä, sillä ryhmä ikään kuin nielaisi minut. Jess! Pyyhkäisin taukopaikan ohi ja syrjäsilmällä näin vajaan kymmenen pyöräilijän ryhmän seuraavan minua. Muutamaa kilometriä ennen toista taukopaikkaa aloin hivuttautua ryhmän kärkeen. Kurvasin urealle ja nappasin puolikkaan banaanin evääksi. Naisen manaamisen myötä porukassa virisi keskustelu irtiotosta. Porukkaa istui maassa naamat verillä. Siihen asti olin tullut järkevästi ja erittäin hyvissä voimissa. Selvisi, ettei ryhmä pysähtyisi ja sekös alkoi harmittaa. Näin 28-ryhmän pyyhkäisevän taukopaikan ohi, joten oli kiire. Ajoin muutaman kilometrin aikana porukan kiinni ja huomasin, että ryhmässä oli enää viitisentoista kuljettajaa. Myraksen risteyksessä vaimoni oli nappaamassa muutaman kuvan enää kuuden kuljettajan ryhmästämme. 80 kilometrin kohdalla taivaalta putosivat ensimmäiset sadepisarat. Huikkasin vaimolle, että viimeinen huoltopaikka jää väliin. Heidän sotilaallisten huutojensa säestyksellä matka kulki mukavasti. Muistin kuitenkin elävästi edellisvuoden yksin ajamani tappavat kilometrit. Kaveri vilkuili edessä siihen malliin, että toivoi vetoapua, mutta paukkuni olivat lopussa. Siellä oli hieno lasketella kuin myötätuulessa. Siirryin saman tien ison joukon keskelle, missä etenemiseen voimani riittivät komeasti. Kun selvisi, että kyseessä oli 26-ryhmä, alkoi ottaa pattiin. Rullailin ryhmässä ja odotin mielenkiinnolla suunnitelmaa kolmannen taukopaikan suhteen. Ajelin ryhmän puolenvälin alapuolella kohti ensimmäistä huoltopaikkaa. 68 Fillari. Jotain on yritettävä, sillä hän ei tyydy tähän. www.fillari-lehti.fi Tunsin itseni edelleen hyvävoimaiseksi. Aloin jo asennoitua, että ajelen ryhmässä maaliin asti. Edellisvuoden aika paranee, mutta paukkuja olisi parempaankin. Hetkeä myöhemmin vettä lensi laseille sekä edellä ajavan renkaasta että taivaalta. Turvallisuus siis puhuttaa, mutta itse en ainakaan keksi mitään helppoa tapaa sitä parantaa. Ennen Kehä ykköstä meitä oli enää kaksi. Viikissä noin kilometri ennen Koskelantien alkua 28-ryhmä tavoitti meidät. Teimme niin ja nousimme keskelle ryhmää. Taukopaikan kohdalla kasattiin porukkaa, ja kuulin ryhmän vetäjän huutavan, että 28-ryhmä lähtee pian. Päätin, etten lähde vetämään, vaan ajan turvallisesti joukon keskivaiheilla. Arvioimme puolen tusinan ajajan kesken, että ainoa mahdollisuus olisi jättää toinen tauko pitämättä ja näin napata kiinni 28-ryhmä. Nainen sanoi tulleensa kahdesti maaliin 26-ryhmässä, mutta nyt olisi pakko saada 28 kiinni. Jokelan pellot pääradan varrella koituivat vuotta aiemmin kohtalokseni, mutta tällä kertaa en edes huomannut niitä. Ilmeisesti sama ajatus oli keulillakin, sillä kilometriä ennen taukopaikkaa tehtiin pysähtymispäätös. Olimme matkalla maineeseen! Tai ainakin edellistä vuotta paljon parempaan aikaan
En keksinyt vastausta. Kokeile ja totea se, minkä monet ovat jo todenneet! Huolto, laitekokeilut ja myynti Helsingissä: Mr. Koitos oli kova, mutta kaksi tuntia maalintuloon jälkeen olin jo koirien kanssa metsässä. Teiden kunto voisi toki olla parempi. Kuskit olivat väsyneitä ja kaikilla lasit vedessä, joten oli aivan tarpeetonta spurttailla viimeisen kilometrin aikana. Pikaisilla tauoilla söin puolikkaan banaanin ja join pari desiä urheilujuomaa. Tavoitteenani on ajaa maaliin ennen viimeistä ohjattua ryhmää. Velolle kuitenkin selvittiin ja rannekello kertoi uskomattoman ajan, 5.05.59! Vuotta aiemmin lukema oli 6.18.43 eli aikani parani tunnin ja 13 minuuttia! Kyseessä oli siis bruttoaika ja sama kahdeksisen minuuttia meni tänäkin vuonna ennen kuin ylitin lähtölinjan. Oltiin jopa sitä mieltä, ettei sillä ole hyvän kunnon tai kunnon mittaamisen kanssa mitään tekemistä. www.fillari-lehti.fi Netti ja kauppa: www.conceptfinnrowingshop.fi www.finnrowing.com www.wattbike.com/fi kehitä mittaa testaa kuntoile laihduta Wattbike on tämän ajan innovatiivisin, hauskin ja kehittävin väline pyöräilyharjoitteluun. Jos arsenaaliin olisivat kuuluneet vielä kengänsuojat, varpaat olisivat säilyneet lämpiminä perille asti. Bike, Siilitie 4, 00800 Helsinki 0400 212526. (Huolto Wattbike, Concept2 ja muut kuntosalilaitteet) Soutuja hiihtolaitteet Kuntosalivälineet Meiltä saat. Itse lähdin liikenteeseen kevyellä pistosuojauksella varustetuilla 25 millin renkailla ja tulin maaliin ilman harmeja. Yksi läheltä piti -tilanne syntyi, kun vieressäni ollut kuljettaja ajoi juomapullon yli. Painonikin muuten putosi kesän aikana kymmenkunta kiloa. Rohkaisen kaikkia asiasta vähänkin kiinnostuneita osallistumaan Tour de Helsinkiin tai johonkin muuhun kuntotapahtumaan. Sen sijaan harjoitusvastuksen hankkimista pohdin vakavasti. Harjoitusmäärää en välttämättä nosta. Juomapulloja näkyi reitillä muutamia kymmeniä ja ne ovat riski muille pyöräilijöille. Joskus lähdetään yksin kelloa vastaan ja välillä yhteislähdöllä. Mielestäni pyöräilyä voi verrata vaikka murtomaahiihtoon. Keskinopeuden pitäisi siis olla karvan yli 30 km/h. Sitten vain riisimössöä naamaan Velolla ja sateessa kohti autoa, kuivia vaatteita ja kotia. Voin vain kuvitella kuinka rengasrikko olisi ottanut aivoon Myraksen risteyksen jälkeen. Loppuaika ei toki kerro kaikkea. Neljä energiageeliä, toisessa juomapullossa vettä ja toisessa vettä, johon oli sekoitettu magnesiumtabletteja. Ehdoton tavoitteeni ennen ajoa oli 5.40:n nettoaika, joten ylitin itseni reilusti. Uskon pystyväni siihen, jos saan ajettua kilometrejä alle ja pysyn terveenä. Talvisen maasturilla ajon ulkona voisi korvata sisäpyöräilyllä. osa ajajista alkoi aivan älyttömän kilvanajon ja peippailun kaarteissa. Lisäksi otin vielä sadetakin, jolle oli viimeisten 40 kilometrin aikana käyttöä. Viime vuodesta opikseni ottaneena en kantanut liikaa energiaa mukanani. Jopa työpaikallani lounaspöydässä tuomittiin voimakkaasti pyöräily, tai ainakin TdH:n tapainen massatapahtuma. Rengasrikot ihmetyttivät myös tänä vuonna, sillä niitä osui silmiini useita. Jos samaan laskuun sattuu isompi porukka, voi sattua kolhuja, välillä isompia ja välillä pienempiä. Itse siirryn jatkossa juomarepun käyttöön, sillä itsekin olin sählätä toisen juomapulloni asfalttiin. Vuotta aiemmin yritin tehdä itsekseni töitä, voimanjako ei onnistunut eikä minulla ei ollut käsitystä 140 kilometrin ajokunnostani. Tänäkin vuonna se yksi pidempi lenkki jäi ajamatta, mutta ajorupeamani olivat kuitenkin 40-60 kilometrin mittaisia ja osan niistä vedin veren maku suussa. Mietin asiaa myös siltä kantilta, miten turvallisuutta voisi TdH:n kaltaisessa tapahtumassa parantaa. Itse olen toista mieltä. Syyskuun ensimmäisellä viikolla aloitin valmistautumisen ensi vuoden Tour de Helsinkiin. Mukana oli sisärengas, rengasraudat ja monitoimityökalu. Noin 3500 kilometriä riittää ja sen ehdin muilta kiireiltäni ajaa. Oikea ajoaika oli siis 4.58. Tämän vuoden Tour de Helsingissä tapahtui ikävä onnettomuus, joka kirvoitti paljon keskustelua nettipalstoilla. Olin vielä ylpeämpi itsestäni kuin edellisvuonna
C M Y CM MY CY CMY K justride_aukeama_fillarilehti11.pdf 1 7.10.2015 13.08
C M Y CM MY CY CMY K justride_aukeama_fillarilehti11.pdf 2 7.10.2015 13.08
72 Fillari. Siellä on kisattu muun muassa useita Enduro World Seriesin osakilpailuja. MAASTURIKUSKIN TAIVAS TEKSTI: PASI MAARANNIITTY / KUVAT: PASI MAARANNIITTY, 24H FINALE -KISAORGANISAATIO Finale Liguresta löytyy reittejä joka lähtöön www.fillari-lehti.fi Aki Tusa ja Petri Kauppi miettimässä sateisen aamun reittivalintoja. Varigottin kylä. Maastopyöräilyn ja etenkin enduron ystävät ovat tuskin välttyneet kuulemasta Italian maastopyöräilyhelmestä Finale Liguresta. Maastopyöräilijöille riittää hyviä reittejä: satoja kilometrejä vanhoja roomalaisia teitä, laidunpolkuja, pieniä metsäautoteitä, vaellusreittejä, osa enemmän ja osa vähemmän ylläpidettyinä. Ei hassumpi maisema
Kun Suomessa bikeparkit avaavat vasta kesäkuussa ja syksyllä pimeys, muta ja kylmyys verottavat terävintä intoa ajamiseen, reissu Finaleen voi olla hyvä kauden aloitus tai lopetus. Välimeren rannalta reiluun kilometriin nousevat Ligurian Alpit tarjoavat erinomaisen ilmaston maastopyöräilyn harrastamiseen, sillä lämpötilat pysyvät miellyttävinä ympäri vuoden ja vain korkeimmilla huipuilla on hetken talvista. Paikallinen pyöräopas Lorenzo Rebagliati kertoo, että polkuja rakentaa ja pitää yllä yksittäisten harrastajien lisäksi C.I.P.S. Sama voisi toimia myös Suomessa, missä polkujen umpeenkasvaminen on monin paikoin ongelma polkujen käyttäjille. Ivo on tehnyt hyvää työtä muun muassa haravoimalla kumpuilevaa polkua auki ja sahaamalla sen ylle kurkottavia puita. (Comitato Indipendente Pulizia Sentieri eli vapaasti käännettynä Riippumattomat Polkukummit). Osa poluista on rakennettu bikepark-tyyliin bermeineen eli kallistettuine mutkineen, kumpuineen ja harjattuine alustoineen, osa on enemmän luonnontilaista polkua. Toteamme että polku on hyvä! Ulkopuolinen ei voi olla hämmästelemättä, kuinka näin laajan ja hienosti ylläpidetyn polkuverkoston saa käyttöönsä ilmaiseksi. High season jakautuu kahteen jaksoon: keväällä maaliskuun alusta toukokuun loppuun ja syksyllä syyskuun alusta marraskuun loppuun. Kesälomakaudella heinäelokuussa kannattaa varautua yli 30 asteen lämpötiloihin. Lorenzon ystävä Ivo on juuri ollut kunnostamassa vanhaa, hylättyä polkua Feglinon suunnalla. Fillari 73. F inale Liguren alue sijaitsee Italian Rivieralla muutama kymmenen kilometriä Genovasta länteen. Pääsemme korkkaamaan polun. Tauolla Cascina del Groppon B&B:ssä. Innoissamme kaadumme kumpikin kertaalleen, onneksi ilman sen kummempia naarmuja. Ilman vapaaehtoista polkukummitoimintaa alueen suosio maastopyöräilijöiden keskuudessa ei varmasti olisi nykyisellä tasolla. Tätä polkujen rakentamista ja kunnostusta Finale Liguren alueella on tehty vapaaehtoisten maastopyöräilijöiden voimin 1990-luvun loppupuolelta. www.fillari-lehti.fi Finale 24h -kilpailun reitillä riitti vauhdikkaita bermejä. Paikoitellen kasvillisuus on todella tiheää, ja ”viidakko” syö polut jos ei niitä ylläpidetä. Monacoon ja Ranskan puolelle Nizzaan on hieman enemmän matkaa
Kyyti Finale Marinasta kestää puolisen tuntia ja matkaa tulee vajaat parikymmentä kilometriä. Kilpailun aikaan alue muuttuu valtavaksi leirintäalueeksi, sillä pelkästään kisaajia on yli 2500. Alueella risteilee runsaasti polkuja, jotka rajautuvat idässä Nolin ja etelässä Varigottiin kaupunkeihin. Finale Liguresta löytyy reittejä joka lähtöön 74 Fillari. Melognosta muutama kilometri itään sijaitsee Finale Liguren ehkä tunnetuin huippu Nato Base, hylätty vanha sotilastukikohta. Asvaltti on tasaisempaa kuin kotimaassa. Samalta suunnalta Din-ravintolan tuntumasta lähtevät rakennetut trailit Toboga di Canova ja Rollercoaster. Osa ottaa kisan rennommin, joten alueella on huvilatelttoja grilleineen ja oluthanoineen. Pienempien teiden ylläpito ei ole samaa tasoa pääväylien kanssa, joten leveämpi kuin 23-millinen rengas on paikallaan. Laaksoissa ja solissa kulkee asvalttitietä maantiepyöräilijöille. Näiden alueiden korkeusero on reilut 350 metriä, joten kotikukkuloita ajelee vaikka iltapäivälenkkinä. Korkeat lehtipuut varjostavat maata niin ettei aluskasvillisuutta juuri ole. Calvision kylän itäpuolella sijaitsee Le Manien alue, josta löytyy XC-henkistä ajettavaa. Reitti on hieno ja kohtalaisen helppo, tosin se jyrkkenee loppupuolella hienojen metsäisten switchbackien jälkeen. Polut ovat pääosin kiinteää kalkkikiveä tai maata, joka ei vielä pienellä sateella muutu liukkaaksi. Nato Baselta ylöspäin, vuorenharjanteen silkinpehmeää metsäpolkua ja tuulivoimaloiden riviä seuraillen kulkee pitkä ja hieno Stragroppo-reitti, joka päättyy Cascina del Groppo -majatalon kulmille. Caprazoppa, jolta löytyy pari vaativampaa laskua sekä huipun tuntumasta jonkin verran helppoa ja leppoisaa polkua. Melognon solan länsipuolelta noin 1200 metristä lähtevä Isallo Extacy on pitkä, luonnollinen reitti, jonka loppupäässä on tarjolla vähän röykyttävämpää menoa. www.fillari-lehti.fi Karkeasti ottaen Finale Liguren metsät jakautuvat kolmeen vyöhykkeeseen. Ciappin alue toimii myös reittinä pohjoiseen Feglinon suuntaan, josta voi jatkaa matkaansa muun muassa Nato Baselle. Rannan tuntumassa kasvillisuus on matalampaa ja karumpaa, polut haastavampia, jyrkempiä ja alustaltaan irtonaisempia. Le Manien alueella ajetaan vuosittain toukokuussa Finale 24h -kilpailu, jossa kuskit ajavat joko yksin tai tiimeissä vuorokauden ympäri 11 kilometrin pituista XC-rataa. Ilma pysyy viileämpänä, mutta alusta samalla kosteampana sateen jälkeen. Puut kasvavat matalina reittejä varjostaen. Ventimiglian ja La Spezian välillä kulkevan yli 400 kilometriä pitkän Alta Via dei Monti Liguri -vaellusreitin etappeja ja metsäautoteitä yhdistelemällä saa ajettua pitkän crosscountry-lenkin hyvillä näköaloilla. Vaikka Finalen alueeseen liitetään helposti gravity-henkinen mielikuva, tarjoaa alue runsaasti maastopyöräilyä myös XC:n tai jopa cyclocrossin ystävälle. Niillä autoliikenne on vähäistä ja italialaisittain rauhallista. Alusta on tasainen ja kiinteä, reitti kulkee loivahkoa harjannetta pitkin, joten vauhdin hallinnan sijaan voi keskittyä nauttimiseen. Ylempänä noin kilometrin korkeudessa puusto muuttuu. Metsä on kuin läpipääsemätön seinä piikkipuskineen. Hintaluokka on 10 euroa nostolta tai 45 euroa päivässä opastetussa ryhmässä. Molemmille huipuille menee kuljetuksia useita kertoja päivässä aamuyhdeksästä lähtien. Rollercoaster on täynnä pieniä hyppyjä, pumppaamista ja kanttailua. Täältä lähtevät bikepark-henkiset reitit kuten ”105” ja H-trail. Jälkimmäiseen laskeutuvat vaativammat urat. Sisämaahan esimerkiksi Ciappin alueelle siirryttäessä kasvillisuus muuttuu tiheämmäksi. Kun monissa alppikohteissa vuorten jyrkkyys ja korkeus aiheuttavat haasteita, Finalessa reittinsä voi rakentaa loivempien polkujen ja metsäautoteiden varaan. Lukuisat jäljet mutkien jälkeen kertovat kuitenkin, että vauhti on syytä pitää omalla tasolla – muuten voit helposti ylittää itsesi ja tankosi. Omin voimin hyväkuntoinen ajaja selviytyy reittien alkuun Finale Marinasta noin puolessatoista tunnissa. Finale Marinan kaupungin länsipuolella on Mt. Sateella maa muuttuu mutaiseksi. Tapahtuma on melkoinen karnevaali pukeutumisteemoineen, ravintoloineen ja esiintymislavoineen. Nolin vanha kaupunki on näkemisen arvoinen, ja Varigottin itäinen ranta eroaa muista saraseenihenkisine rakennuksineen. Tosissaan kisaavat ajavat yli 400 kilometriä vuorokaudessa. Reiteillä on joitain hyppyjä, mutta niiden ohittamiseen löytyy aina helpompi ajolinja, niin sanottu chicken line. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Varigottin alueen DH-reitit. Kaupungin yläpuolelta San Bernardinon kylästä lähtevät Ciappin ylänköalueen polut. Reittiä noudatellen ajetaan myös kahdeksan päivän mittainen Alta Via Stage Race -kilpailu, jossa korkeuseroa tulee huimaavat 19000 metriä. Rataprofi ili on vaihteleva ja näköalat paikoittain todella hienot. Reitti sinne kulkee Verzin kylän ja roomalaisen sillan kautta tai Varigottin suunnalta asvalttitietä pitkin. Tällaista metsää löytyy Nato Basen tuntumasta Roche Bianchen alueelta ja Melognon suunnalta. Alueella risteilee paljonkin nautittavaa polkua, kuten länteen laskeutuva EWS-erikoiskoe tai itään Calvision puolelle laskeutuvat ikivanhoja tiepohjia seurailevat reitit
Calvisiosta löytyy myös moderni leirintäalue uima-altaineen. Finale 24h:n maalissa kelpasi ottaa sel. Alueella kasvaa runsaasti yrttejä kuten rosmariini ja timjami, joita käytetään ruuanlaitossa laajalti. Finalborgon torin italialaista tunnelmaa. Monille italialaisillehan aamupala on kuppi cappuccinoa croissantin kanssa. Ellei majoitus ole ylhäällä kukkuloilla, autoa ei perillä välttämättä juuri tarvitse, sillä alue on kompakti ja kaupat löytyvät läheltä. Toiranoon päin menee hieno, pitkä lasku ja kun Välimeri alkaa näkyä, on maisema upea. Rantaa arvostavalle Varigotti, Finale Marina tai Finalpia ovat hyviä vaihtoehtoja. Monet pyöräilijät kokoontuvat hyvän ajopäivän jälkeen after-bike -oluelle Finale Marinan tai Finalborgon vanhan kaupungin ravintoloihin. Italiassa kahvi on hyvää ja halpaa ja sen kanssa voi nauttia erilaisia torttuja ja leivonnaisia. Shuttlet eli kuljetukset hakevat kaikista näistä. Lukuisista pikkuravintoloista saa pizzaa ja pastaa kohtuuhintaan. Myös hanavesi on juotavaa. Kylissä ja monin paikoin vuorilla on lähteitä eli hanoja, joista saa juomavettä. Toiranosta löytyy myös yleisölle avoin, yli kilometrin pituinen vakuuttava luolasto, mutta kovapohjaiset pyöräilykengät eivät ole paras jalkine siellä vierailuun. Ligurialainen keittiö on maailmankuulu. Esimerkiksi pizza ja olut irtoavat alle suomalaisen lounassetelin arvon. Autolla kulkevat pyörät ja tavarat ja tarvittaessa ”kodin” voi siirtää helposti uuteen paikkaan. Keskustelu sveitsiläisen pyöräilijäpariskunnan kanssa paljastaa, että Keski-Euroopassa leirintämatkailu on suosittua ja alueet tasokkaita. Lentokentältä voi myös yleensä vuokrata auton kohtuuhintaan, tosin parkkipaikan olemassaolo ja hinta kannattaa tarkistaa majoittajalta. Majoitukseen löytyy monentasoisia vaihtoehtoja. Lapsiperheille löytyy ainakin muutama majoitusvaihtoehto, joissa perheen pienimmät viihtyvät altaalla. Finalborgo taas on keskeisellä paikalla maastopyöräreittien lähtöja päätepisteisiin nähden. Vesi on aina juotavaa (aqua potabile) ellei muuta ole ilmoitettu. Finaleen ei järjestetä tällä hetkellä Suomesta valmismatkoja, joten sinne pyrkivä joutuu googlettamaan majoituksia, lentoja ja kenttäkuljetuksia. Nizzasta ja Milanosta tultaessa vaaditaan vaihto, mutta Genovasta pääsee suoraan Finale Marinan asemalle. www.fillari-lehti.fi Hyvän maantielenkin saa esimerkiksi ajamalla Melognon kautta Calizzanoon ja sieltä Toiranon kautta Loanoon. Geelit ja urheilupatukat kannattaa tuoda Suomesta, sillä kovin laajaa valikoimaa ei liikkeistä löydy. Autolla liikkuminen ja pysäköinti voi lisäksi sesonkiaikaan olla hankalaa, koska parkkipaikat ovat maksullisia ja usein täynnä. Käytännössä Suomesta on järkevintä lentää Nizzaan, Milanoon tai Genovaan, joista kaikista on yhteyskuljetukset Finaleen esimerkiksi junalla. Meren läheisyys tuo annoksiin äyriäisiä ja kalaa, ja Focaccia-leipää löytää kaikkialta erilaisin täyttein. Pitkä kausi ja inhimilliset rinRoller Coaster, monta kilometriä pelkkää riemua! Taustalla Välimeri. Sveitsiläisiä ja saksalaisia poluilla tapaakin paljon. Calizzanossa voit hyvin kuvitella olevasi Itävallan niittyisillä Alpeilla Välimeren sijaan, sillä alueelta löytyy jopa laskettelukeskus. et! Fillari 75. Joissain ravintoloissa tarjoillaan oluen kylkiäisiksi antipastot eli kevyet alkupalat, jotka auttavat saamaan verensokerit kohdalleen kovan päivän jälkeen! XL-kokoinen juomareppu ei ole täällä tarpeen
Omat polkimet ja kypärä kannattaa ottaa mukaan, sillä useimmissa vuokrapyörissä on fl ättipolkimet. Joissain näistä majoituksista on oma shuttle-palvelu, ja kaikista saa alueen maastopyöräilykartan reitteineen. Usein pyörän voi jättää liikkeeseen iltapäivällä ajojen jälkeen ja hakea sen seuraavana aamuna. Opas tuntee polkuja, joita kartoilla ei näy ja tietää mille kartoilla näkyville reiteille ei kannata mennä. Paikallisen oppaan vuokraamista kannattaa harkita, sillä oppaat osaavat ketjuttaa polkuja reiteiksi ja suunnitella niitä muun muassa keliolosuhteiden mukaan. Ei pyöriä voi yöksi kadullekaan jättää. Pyöräliikkeissä on ajantasaista tavaraa ja suomalaisittain tunnettuja rengassekä tarvikemerkkejä. Monte Mao, Spotorno. Lyhyemmällä reissulla vuokrapyörä voi olla vaivaton vaihtoehto. Tunnelma on välitön ja ystävällinen ainakin niin kauan kuin pysytellään poissa maksullisilta rannoilta. Päivä 5-6 hengen ryhmässä maksaa halvimmillaan noin 25 euroa. Monet liikkeet ovat kiinni keskipäivällä noin kello 12.30-15.30, jolloin vietetään siestaa, italialaisittain ”chiusa nel pomeriggio”. Luvassa alamäkeä! 76 Fillari. Karttaan merkittyjen reittien avulla lenkki on helpompi rakentaa. Jonkinlainen kartta on suositeltava hankinta, vaikka ajaisit GPS:n kanssa navigoiden. Puitteet kuten ruoka, viini ja maisemat ovat enemmän kuin kohdallaan hyvää lomaa ajatellen ja hintataso suomalaisittain kohtuullinen. Niitä löytyy, mutta valikoima on rajattu. Kannattaa olla yhteydessä liikkeeseen ennen reissua ja varmistaa pyörän saanti. Bike Hotelsin kartta on parempi kuin kioskeissa myytävät 7-8 euron hintaiset kartat, sillä se on tarkempi ja reitit merkitty paremmin. Lisäksi GPSpaikannus tökkii ajoittain vuorten ja metsien keskellä. He myös löytävät ulos metsästä ja osaavat hälyttää apua oikeaan paikkaan haaverin sattuessa. Finale Ligure tarjoaa loputtomasti hyvää polkua ilman rahastuksen ja massaturismin makua, vaikka Italian Rivieralla ollaankin. naleligure.it Finale Liguresta löytyy reittejä joka lähtöön Luca huoltaa pyörät Finalborgon Riviera Outdoorissa. Finalesta löytyy muutama pyörähuolto, joihin tuntuu saavan pyöränsä korjattavaksi varsin lyhyellä varoitusajalla. Hotellinomistaja Milena Poliani kertoo, että Bike Hotels Finale Ligure -brändin alta löytyy tällä hetkellä 26 majoittajaa. Hotellien omistajat ovat tehneet yhteistyötä luodakseen majoitusta, jossa pyöräilijän tarpeet on otettu huomioon: pyörän pesuun on mahdollisuus ja sen säilytykseen löytyy lukittu ja turvallinen paikka. Finale Ligure – käy tykkäämässä! Tutustu näihin etukäteen Liikenneyhteydet: Juna: www.trenord.it Bussi: www.tpllinea.it Taksi: www.taksi. nalpia.it, www.bertoneautonoleggio.it Pyörähuollot & vuokraus: www.evolveshop.it www.theultimatebikeshop.it www.rivieraoutdoor.com www.oddonebici.com Reitit: www.trails.de www.gpsies.com www.mtbhotel.it www.bikehotels. Alueella on yksittäisiä toimijoita ja myös shuttle-firmat tarjoavat opastettuja ajoja kohtuulliseen hintaan. www.fillari-lehti.fi neprofiilit houkuttelevat Finaleen myös alppimaiden asukkeja
Ykkössuosikeista Chris Froome keskeytti, Nairo Quintana sairastui ja voiton vei Fabio Aru Tom Dumoulinin nenän edestä kisan lopussa. Kolmiviikkoisessa kilpailussa oli muutenkin dramatiikkaa yllin kyllin. Jännitys säilyi tämän vuoden Vueltassa loppuun asti. ARUN ANSAITTU VOITTO Espanjan ympäriajo www.fillari-lehti.fi 78 Fillari
Astana oli kilpailun vahvin sikermä, vaikka se menetti heti alkuun Nibalin ja toisen tärkeän lenkin Paolo Tiralongon (ITA). Kokonaiskilpailua johtanut suuryllättäjä Dumoulin joutui antautumaan Vueltan toiseksi viimeisessä nousussa kilpailun vahvimman tallin Astanan edessä. Astanan ykköspomo Aleksandr Vinokurov piti Landalle puhuttelun, joka sai baskipolkijan nöyrtymään joukkuepelaajan rooliin. Nibali jäi ison kolarin seurauksena pääjoukosta ja tarrasi kiinni omasta huoltoautostaan, joka kiihdytti vauhdin liki 100 kilometriin tunnissa. Fillari 79. osuudella. Luis Leon Sanchez (ESP) ja Andrei Zeits (KAZ) pudottautuivat hatkasta Arun ryhmään juuri oikealla hetkellä, kun punapaitanen Dumoulin oli katkeamaisillaan 20. etapin jälkeen jalastaan löytyneen murtuman takia. Kuvaava helikopteri tallensi tapahtuman ja diskaus oli sillä selvä. Jo Giro d'Italiassa itsekkyydestä pyyhkeitä saanut ykkösapukiipijä Mikel Landa (ESP) jatkoi samaan tyyliin Vueltassa eikä noudattanut tallijohdon käskyjä 11. Tähtimiesten vastoinkäymiset eivät laske Arun voiton arvoa. Aru sai ladattua fyysiset ja henkiset akkunsa kahden kuukauden kilpailutaukonsa aikana. Talli oli lähettänyt päivän irtiottoon kaksi ajajaa. etapin lopussa. Arun voitto varmistui käytännössä siinä vaiheessa, kun Dumoulin ei kyennyt kuromaan 20 sekunnin takamatkaa kiinni Puerto de la Morcueran alamäessä. Vueltan ehtoton väriläiskä oli Giantjoukkueen Dumoulin. T ämänvuotinen Vuelta a España tullaan muistamaan huikeasta voittokamppailusta Fabio Arun (ITA/Astana) ja Tom Dumoulinin (NED/Giant) välillä. Aru saapui Vueltaan tuorejalkaisena, sillä hän oli kisannut toukokuun Italian ympäriajon jälkeen vain Puolan ympäriajossa elokuun alussa. Dumoulin yllätti myös tallinsa, sillä Giant oli rawww.fillari-lehti.fi Fabio Aru sai viimeisellä etapilla rullailla punaisessa johtajan paidassaan rauhassa maaliin ja Vueltan voittoon. Kazakkijoukkue oli hiillostanut punapaitaista Dumoulinia jo aiemmin, mutta vasta neljä kovaa nousua sisältänyt 20. etappi tainnutti hollantilaispolkijan. Parhaimmillaan italialainen oli Vueltan kovimmalla vuoristoetapilla Andorrassa 11. Kun Landa oli saatu ruotuun, ennakkosuosikkien ryhmän keulilla nähtiin pitkiä vetovuoroja paiskiva Astanan espanjalaiskiipijä. Erittäin tasokkaasta lähtölistasta johtuen Aru ei ollut kilpailun kolmen suurimman ennakkosuosikin joukossa. Astanan Vuelta alkoi katastrofaalisesti, kun ykköskapteenina kisaan startannut Vincenzo Nibali (ITA) heitettiin kisasta ulos toisen etapin päätteeksi. Ykkössuosikki Chris Froome (GBR/Team Sky) joutui keskeyttämään 11. Aru puki johtajan punapaidan ylleen kuutena kisapäivänä. Arun oli tultava toimeen kuudella apuajajalla ja heistäkin yksi osoittautui tutun hankalaksi tapaukseksi. Hän oli kiistatta kilpailun vahvin ajaja ja ansaitsi voittonsa täysin. Aru todisti, että menestyminen kahdessa suuressa ympäriajossa saman kauden aikana onnistuu parhaiten jättämällä Tour väliin. kilpailupäivänä ja pitkässä henkilökohtaisessa aika-ajossa 17. Teksti: Vetooo / Kuvat: Time De Waele Arun urakkaa helpotti myös Espanjan ympäriajon paras joukkue, joka teki vajaalukuisenakin pyyteettömästi töitä kapteeninsa eteen. Tourissa selkänsä loukannut hollantilainen toipui nopeasti ja alkoi rakentaa uutta kuntohuippua elosyyskuun Espanjan ympäriajoon. Joaquim Rodriguez (ESP/Katusha) ja Rafal Majka (POL/Tinkoff -Saxo) pitivät lopulta pintansa ja kapusivat Madridissa Arun seuraksi palkintokorokkeille. Samoin Nibalin diskaaminen pudotti yhden ehdokkaan voittotaistosta. Kokonaiskilpailun lopputuloksissa Aru kepitti Rodriguezin 57 sekunnilla ja Majka hävisi Astanan kapteenille 1.09. Arun uhkaajien jalat tyhjenivät entistäkin nopeammin Vueltan jälkimmäisellä puoliskolla. Kakkossuosikki Nairo Quintanan (COL/Movistar) Vueltan pilasi sairastuminen toisella kisaviikolla. Esimerkiksi Ranskan ympäriajon kärkikvartetista kukaan ei kyennyt murtautumaan kolmen sakkiin Vueltassa. Dumoulin sippasi lopullisesti Vueltan viimeisessä ylämäessä Puerto de Cotosilla ja putosi lopputuloksissa kuudenneksi. Astana käski kärjessä ollutta Landaa odottamaan kokonaiskisan suosikkien ryhmästä iskenyttä Arua, mutta espanjalainen ei välittänyt komennoista ja halusi itse ottaa etappivoiton. osuudella. Sitkeyttä hän osoitti ottamalla takaisin jo kertaalleen menetetyn johtoaseman kokonaiskilpailussa. Kisan ratkaisseella 20. Espanjan ympäriajon kakkosja kolmossijasta käytiin vielä tiukkaa taistoa 20. 25-vuotias Aru pohjusti uransa ensimmäisen Grand Tour -voiton tasaisuuteen. etapin toiseksi viimeisen nousun loppuosalla. osuudella Astanan taktinen osaaminen tuli hyvin esiin. Hänelle ei sattunut ainuttakaan heikkoa päivää kolmen viikon aikana
Mies ylsi kahteen etappivoittoon ja nousi yleisön suosikiksi kilpailun kuluessa. Majkan kuntopiikin ajoitus osui erinomaisesti, sillä Espanjassa nähtiin erittäin Espanjan ympäriajo www.fillari-lehti.fi Kilpailun vä rilä iska olï Esteban Chaves. osuudella Avilan lopputöytäreessä, mutta maalissa hankittu kolmen sekunnin aikavoitto ja kuuden sekunnin ero yhteiskisassa haihtuivat savuna ilmaan viimeisellä vuoristo-osuudella. Lopulta tämä ratkaisi Vueltan voiton, sillä Aru pesi Rodriguezin henkilökohtaisessa aika-ajossa 1.13:n marginaalilla. Majkan harjoitusinto oli keväällä jopa liian suurta, sillä miehen alkukausi meni pipariksi ylikunnon seurauksena. Tinkoff -Saxo -joukkueen Rafal Majka on hivuttautunut vuosi vuodelta lähemmäs lavahva puolalaisajaja. 20. Rodriguez piti Majkan takanaan 12 sekunnin turvin. Katushan kapteeni Joaquim Rodriguez satsasi viime kaudesta viisastuneena entistä enemmän Espanjan ympäriajoon. etapin katkeamista. Rodriguez uhkui hyvää virettä jo heinäkuussa nappaamalla kaksi etappivoittoa Ranskassa. Rodriguezin parhainta osaamisaluetta ovat Vueltalle ominaiset lyhyet ja jyrkät nousut. Ensimmäiset kilpailupäivät osoittivat Dumoulinin olevan huippuvireessä, mutta tuskin kukaan uskoi hänestä olevan yhteiskisan voittotaistoon. osuuden katkeaminen johtui aivan muista tekijöistä. Dumoulin vietti kolmen viikon aikana johtajan punapaidassa kuusi päivää. Hän ajoi Tour de Francen järkevästi pelkästään valmistavana kilpailuna. Ammattipyöräilyn historia tuntee vain yhden ajajan, joka on voittanut Grand Tourin 37-vuotiaana tai vanhempana. Dumoulin johti kokonaiskisaa ennen 11. Hän uhkasi jopa Rodriguezin kakkostilaa iskemällä 20. 36-vuotias espanjalainen ajoi hyvin koko Vueltan ajan, mutta otteista puuttui viimeinen terävyys. Hän ei lähtenyt ylikovaan vauhtiin, vaan mitoitti vuoristoetapeilla nopeuden itselleen sopivaksi. Saman kauden Espanjan ympäriajossa ykköstila vaikutti lähes varmalta, mutta yksi heikko kisapäivä murskasi Rodriguezin unelman. Lahjakas kolumbialainen hurjasteli Vueltan ensimmä isellä viikolla kahteen etappivoittoon. Vueltan lyhyehköt ylämäet sopivat hollantilaisen ominaisuuksille mainiosti ja vain brutaali 11. Majkan rahkeet eivät välttämättä riitä suuren ympäriajon voittoon, mutta tasaisuutensa ansiosta hän taistelee säännöllisesti paikasta kolmen parhaan joukossa pitkissä etappiajoissa. etapin viimeisessä nousussa, mutta ei saanut supistettua aikaeroa riittävästi. Majka ja hänen tallinsa laativat jo hyvissä ajoin viime talvena päätavoitteet täksi kaudeksi. Dumoulin pudotti Arun kannastaan 19. Lopputuloksissa Aru oli 57 sekuntia espanjalaista edellä. kentanut Vuelta-ryhmänsä vahvasti kirimies John Degenkolbin (GER) ympärille. osuus ja sen maalinousu aiheuttivat 24-vuotiaalle polkijalle pulmia ennen 20. Tasaisten suoritustensa ansiosta Majka kapusi Madridissa matalimmalle palkintokorokkeelle. 80 Fillari. Chris Horner oli peräti 41-vuotias voittaessaan Espanjan ympäriajon vuonna 2013. jin terävintä kärkeä. Puolalainen avusti tallinsa kapteenia Alberto Contadoria (ESP) Ranskan ympäriajossa, jossa hänen huippukuntonsa oli vasta tuloillaan. Rodriguez on aiemminkin ollut lähellä Grand Tour -voittoa. Kolmen viikon aikana paljastui Dumoulin älykkyys taktikkona. Puolalaisella on kehitettävää aika-ajossa, sillä hän taipui kaikille muille yhteiskisan kärkimiehille paitsi Rodriguezille. Tour de Francen maalinousut ovat keskimäärin pidempiä ja niissä Dumoulin on vielä kirjoittamaton kortti. Toisen kisaviikon tappavan kovat vuoristoetapit eivät tainnuttaneet hollantilaista, joten kaikkien joukkueiden oli alettava pitää miestä varteenotettavana kandidaattina jopa Vueltan voittajaksi. Etenkin Astana pyrki tekemään Dumoulinin olon mahdollisimman tukalaksi. Kolme vuotta sitten Giro d'Italiassa hän menetti kokonaiskisan johtajan paidan viimeisellä etapilla. Hollantilaiseen ei kannata kuitenkaan ladata jättisuuria odotuksia esimerkiksi Ranskan ympäriajon voiton suhteen ihan lähitulevaisuudessa. Dumoulinin Vuelta oli jättimenestys, vaikka voitto lipui hollantilaisen hyppysistä aivan viime tingassa. sija Italian ympäriajossa 2013 ja 2014 kielivät siitä, että pallipaikka Grand Tourissa on vain ajan kysymys. 6. Espanjan ympäriajon reitti suosi Dumoulinia, sillä lyhyehköt nousut sopivat hänelle erinomaisesti. Kilpakumppanit eivät pitäneet hollantilaista todellisena uhkana ennen Vueltan toisen puoliskon kovia vuoristoetappeja, joten mies pääsi myös henkisesti helpommalla. ja 7. etappia, mutta menetti sen väliaikaisesti Arulle. Aika alkaa käydä vähiin, sillä miehellä on ikää jo 36 vuotta. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut rahkeita repiä suurta aikaeroa kokonaiskilpailun ykköseen Aruun yhdelläkään vuoristoetapilla. 38,7 kilometrin aika-ajo nosti Dumoulinin takaisin piikkipaikalle, kun hän pyyhälsi temporeitin 1.53 Arua nopeammin ja siirtyi punaväriin kolmen sekunnin turvin. Pitkälti tämän ansiosta mies minimoi aikatappion paremmille mäkimiehille
Joukkue saavutti menestystä myös yhteiskisassa Meintjesin ansiosta. etapin maalinousussa, mutta ylikovassa vauhdissa pysyminen kostautui lähes minuutin aikatappioksi lyhyessä ajassa. Ranskan ympäriajossa lähes kaikki meni täydellisesti, mutta Espanjassa onnetar ei hymyillyt. Hieman yllättäen kesken Espanjan ympäriajon Meintjesin kerrottiin tehneen sopimuksen Lampre-tallin kanssa tulevista kausista. Tänä vuonna näin ei tapahtunut. etapilla. Quintana pääsi lähelle palkintokoroketta. Ylivoimaiseen mäkipistekilpailun voittoon polkenut Omar Fraile (ESP/Caja Rural) ei tahtonut millään pysyä pois irtiotoista. Superlahjakkaasta aussista tuli nuorin Grand Tour -etappivoittaja sitten vuoden 1981. Näin Valverden vuosikausien kova työnteko ja yritys palkittiin. Yksittäisiä onnistujia oli lukuisia. Quintana oli toinen ja Valverde kolmas. etapilla. Chavesin on saatava rutkasti lisää kestävyyttä, jotta hän pystyy kamppailemaan Top3-sijoituksista yhteistuloksissa suurissa ympäriajoissa. Afrikkalaistalli väritti kilpailua irtiottojen kautta, ja nopeajalkainen Kristian Sbaragli (ITA) oli vahvin 10. Kokonaiskisan seitsemäs sija on miehen uran heikoin Espanjan ympäriajossa. Heinäkuussa Movistarin konkaripyöräilijä kapusi ensimmäistä kertaa urallaan palkintokorokkeelle Tourin yhteiskilpailussa. Onko tässä ammattilaisten tulevaisuuden työkalu. 23-vuotias Meintjes kesti kahden Grand Tourin valtavan rasituksen ja teki läpimurtonsa kokonaiskilpailun ajajana Espanjassa. Yhdestä etappivoitosta huolimatta Valverden Vuelta oli lievä pettymys. etapilla aikaa yli kolme minuuttia kilpailun voittajalle Arulle. Vaikka kaatuminen heijastui Valverden suorituksiin, mies vaikutti fyysisesti hieman väsyneeltä. Nuoren kaartin esiinmarssia edusti myös AG2R:n Alexis Gougeard (FRA). 22-vuotias Gougeard sooloili komeaan ykköstilaan 19. etapin voitollaan. Se keskittyi massakireihin ja irtiottoihin. Kyseessä oli yksi 2000-luvun pisimmistä soolovoitoista suurissa ympäriajoissa. Lahjakas kolumbialainen hurjasteli Vueltan ensimmäisellä viikolla kahteen etappivoittoon ja piti hallussaan yhteiskisan piikkipaikkaa kuusi päivää. Valverde kaatui 9. MTN-Qhubeka -tallin lahjakas mäkimies Louis Meintjes (RSA) otti riskin päättämällä startata Espanjan ympäriajoon. Hän oli joutunut keskeyttämään Tour de Francen vain muutamaa päivää ennen Pariisia sairastumisen takia. Se näkyi espanjalaisen ajossa Vueltan jälkimmäisellä puoliskolla. Lyhyet 5-10 minuutin maalinousut olivat Chavesin mieleen, sillä hän otti molemmat ykköstilat tällaisissa ylämäissä. www.fillari-lehti.fi Vuelta oli ensimmäinen Grand Tour, jossa sai kokeilumielessä käyttää levyjarruja. Movistarin johtaja Eusebio Unzue laati jo alkuvuodesta suunnitelman, jossa tallin superduo osallistuu sekä Touriin että Vueltaan. Nelson Oliveiran (POR) ja Ruben Plazan (ESP) soolovoittojen ansiosta italialaisjoukkueen kokonaispanos jäi selvästi plussan puolelle. Plaza vallotti kolme vuorta ilman seuralaisia ja ylitti maalilinjan ylhäisessä yksinäisyydessä. osuudella. Hän yritti puolustaa urhoollisesti johtoasemaansa 9. Osuudella kärsitty aikahäviö oli suurempi kuin Quintanan ero Aruun lopputuloksissa. Kilpailun väriläiskä oli GreenEdge-joukkueen Esteban Chaves (COL). Trekin nuoret kirimiehet, Jasper Stuyven (BEL) ja Danny van Poppel (BEL) ottivat molemmat etappivoiton. BMC:n kapFillari 81. Caja Ruralin kokonaispanos oli vaatimaton, mutta Fraile pelasti kisaosiovoitollaan tallin Vueltan. Meintjes on ehdoton tulevaisuuden nimi. MTN-Qhubeka pääsi Vueltaan villillä kortilla. Etenkin Plazan ykköstila säväytti katsojia. Kovinta jälkeä teki kuitenkin 21-vuotias Caleb Ewan (AUS/GreenEdge) 5. Yksittäiset etappivoitot pelastivat myös BMC:n ja Team Skyn Vueltan. Yleensä Valverde on pystynyt nostamaan tasoaan Tour de Francesta ja Espanjan kierroksella on nähty vielä vahvempi polkija. Kun nousut pitenivät ja Vuelta eteni toiselle viikolle, kolumbialaisen paras terä alkoi tylsyä. osuudella. Movistarin tähtikaksikko Quintana ja Alejandro Valverde (ESP) menestyivät heinäkuun Tour de Francessa loistavasti. Hän lähti yksinäiseen irtiottoon 117 kilometriä ennen maalia 20. etapilla loukaten olkapäänsä. Läpiakselit ja 160-milliset hydrauliset levarit. Quintana sairastui Vueltan puolivälissä ja menetti 11. Eteläafrikkalaisen tasaisuus oli hämmästyttävä, sillä MTN-Qhubekan kapteeni kärsi merkittävän aikatappion vasta 20. Lamprella ei ollut kokonaiskisaan varteenotettavaa ajajaa taistelemaan kärkisijoista. Hänelle saattaa olla luvassa jopa ykköskapteenin rooli Ranskan ympäriajossa, sillä johtotähti Rui Costan sopimus päättyy tähän kauteen
Cofi disin menestys oli jo lähtökohtaisesti pelkästään Bouhannin varassa. Vueltan reitti on painottunut lyhyehköihin ja jyrkkiin loppunousuihin. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta. Kokonaiskilpailu: 1) Fabio Aru 85.36.13 2) Joaquim Rodriguez +0.57 3) Rafal Majka +1.09 4) Nairo Quintana +1.42 5) Esteban Chaves +3.10 6) Tom Dumoulin +2.46 7) Alejandro Valverde +6.47 8) Mikel Nieve +7.06 9) Daniel Moreno +7.12 10) Louis Meintjes +10.26 Pistekilpailu: 1) Alejandro Valverde 118 2) Joaquim Rodriguez (ESP/Katusha) 116 3) Esteban Chaves 108 Mäkipistekilpailu: 1) Omar Fraile 82 2) Ruben Plaza 62 3) Frank Schleck 30 Yhdistelmäkilpailu: 1) Joaquim Rodriguez 16 2) Fabio Aru 23 3) Tom Dumoulin 24 (Mitä pienempi pisteluku, sitä korkeammalla tuloksissa.) Joukkuekilpailu: 1) Movistar 256.44.38 2) Team Sky +29.47 3) Katusha +35.44 Espanjan ympäriajo www.fillari-lehti.fi Fabio Aru yrittää nousussa karkuun ja imussa seuraa punapaitainen superyllättäjä Tom Dumoulin. Kymmenenneksi sijoittunut Meintjes ylsi 5,71 W/kg:n lukemaan. Ranskalaisten polkijat yrittivät irtiottojen kautta havitella turhaan menestystä. Lotto-Soudalin kiritykki Andre Greipel (GER) ei osallistunut Vueltaan. Lotto-Soudalille kilpailulliset seikat muuttuivat yhdentekeviksi, kun joukkueen kirimies Kris Boeckmans (BEL) loukkaantui hengenvaarallisesti 8. Cannondalen laadukas yhdistelmä nojasi liikaa Dan Martinin (IRL) varaan. Kolmannen ranskalaisyhdistelmän Cofi disin sprintteri Nacer Bouhanni (FRA) ei saanut parasta osaamistaan esiin loppukireissä. Irlantilaisen kilpailu murskaantui 8. Polkijat kokivat avauspäivän lyhyen joukkuetempon reitin liian vaaralliseksi ja järjestäjien oli taivuttava vaatimukseen neutralisoida etappi yhteiskisan osalta. Näin tallin menestysodotukset ladattiin mäkimiesten harteille. Cannondale ja Lotto-Soudal voidaan laskea Vueltan suurimmiksi pettymyksiksi. Paulinho sai jalkaansa niin pahan haavan, että hänen oli jätettävä leikki kesken. peräkkäisen suuren ympäriajon maaliin. osuuden joukkokolarissa. Konsepti on pysynyt samana vuodesta 2012 lähtien. Alessandro De Marchi (ITA) veti pisimmän korren 14. Korkein yksittäinen keskiteho oli Rodriguezin 6,07 W/kg 25 minuutin ajan 16. etapin ykköstilan. etapilla, kun hänen olkapäänsä meni sijoiltaan rajussa kaatumisessa. Kokonaiskisan 10 parasta pyöräilijää olivat hyvin lähellä toisiaan. Tällä kerralla merkittävimmiksi maalinousuiksi valittiin melko tuntemattomia ylämäkiä. Kisaan osallistuvia pyöräilijöitä on turha syyttää menestymättömyydestä, jos he tekevät työnsä potentiaalinsa edellyttämällä tavalla. Vain kolmea päivää myöhemmin Saganin tallitoveri Sergio Paulinho (POR) koki kovia osuen tv-moottoripyörään. osuudella. Moottoriajoneuvojen toiminta puhutti laajemminkin kilpailun aikana. 8. Kannassa kyttäävät lopussa hienosti palkintopallille rynnistänyt Rafal Majka ja neljänneksi ajanut Nairo Quintana. Lotto-Soudalin harvoja ilonaiheita oli Adam Hansenin (AUS) taistelu Madridiin asti. Vueltan lyhyehköt ylämäet mahdollistivat näin tasokkaan kokonaisuuden. teenien Tejay van Garderenin (USA) ja Samuel Sanchezin (ESP) keskeytettyä tallille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin havitella menestystä hatkojen kautta. Moottoripyörät aiheuttivat kaksi pahaa tapaturmaa. Michele Ferrarin kaavalla laskettuna Arun keskiteho viidessä merkittävimmässä ylämäessä oli 5,87 W/kg. Eniten peiliin saavat katsoa kilpailun järjestäjät ja ajoneuvojen kuljettajat. Pitkälti sen takia joukkueiden menestys jäi vaatimattomaksi. etapilla neutraalihuoltoon osallistunut moottoripyörä keilasi Peter Saganin (SVK/Tinkoff -Saxo) nurin lähellä maalia. Marbellan rannan kävelykadut eivät todellakaan olleet oikea paikka kisata TTT:tä. etapin maalinousussa Alto Ermita de Alballa. Ilman De Marchin ykköstilaa jenkkitallin Vuelta olisi ollut katastrofaalinen. Muut maalimäet olivat mukana ensimmäistä kertaa. Boeckmansia pidettiin kolme viikkoa keinotekoisessa koomassa päävamman takia. Irlantilainen pelasti sekä oman että tallinsa kilpailun nappaamalla 18. Cannondalen toinen valttikortti Andrew Talansky (USA) oli vaisu sekä Ranskassa että Espanjassa. Aru polki 21 kilpailupäivää 39,23 km/h:n nopeudella. Voittajan keskinopeus jäi alhaisimmaksi sitten vuoden 2011. Jurgen van den Broeck (BEL), Maxime Monfort (BEL) ja Jelle Vanendert (BEL) pysyivät läpi Vueltan varjojen mailla. 82 Fillari. Ranskalaisjoukkueet Europcar ja FDJ olivat liikkeellä ilman nimimiehiään. Team Skyn taivas synkkeni Froomen loukkaantumiseen. Alto Campoo ajettiin viimeksi vuonna 1993. Yleensä mainiosti Espanjan kierroksella viihtyvä Nicolas Roche (IRL) menetti omat yhteiskisamahdollisuutensa kaatumisiin. Mies toipunee vammoistaan ajan kanssa. Se toi lisäväriä kilpailuun, sillä nousut olivat täysin tuntemattomia lähes kaikille ajajille. Tämänvuotisessa Espanjan ympäriajossa oli valtavasti siirtymiä etappien maalija lähtöpaikkojen sekä hotellien välillä. Se on uusi ennätys ammattipyöräilyssä. Muutaman tähtipolkijan puuttuminen näkyy merkittävällä tavalla keskitason tiimeissä. Merkittävimmissä nousuissa ei päästy poikkeuksellisen korkeisiin lukemiin. Hansen ajoi jo 13. Tourissa nousut olivat pidempiä. Vueltan suurimpia pettymyksiä eivät olleet ajajat ja tallit
Loppukesästä Aru otti kaksi etappivoittoa Espanjan ympäriajossa ja sijoittui yhteistuloksissa viidenneksi. Grand Tour -ensiesiintyminen tuotti 41. Hänen valmistautumisensa Italian ympäriajoon vaikeutui suolistotulehduksen vuoksi. Mainittavaa menestystä ei irronnut, mutta Aru valittiin Astanan joukkueeseen Giro d’Italiaan. Viimeisen silauksen Espanjan ympäriajon voittokunnolleen Aru haki Puolan ympäriajosta ja korkean paikan leireiltä. Aru osallistui cyclocrossin juniorien maailmancupiin ja arvokilpailuihin. Loistava mäennousukyky näkyi korostetusti heikkojen osa-alueiden lomasta. Italialaisten odotukset nousivat pilviin, kun Aru voitti Montecampionen nousuun päättyneen vuoristo-osuuden Girossa. Viime vuonna lukema oli 66. spanjan ympäriajon tuore voittaja Fabio Aru alkoi panostaa pyöräilyyn vasta 15-vuotiaana. Arun viimeinen eli neljäs vuosi U23-luokassa sisälsi kirvelevän tappion Baby Girossa Joe Dombrowskille, joka nykyään ajaa Cannondale-Garminissa. Maineikas italialainen nuorten valmentaja Olivano Locatelli pyysi Arua joukkueeseensa kaudeksi 2009. Juuri tuorejalkaisuus on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jolla Aru on niittänyt menestystä. 19-vuotiaan nuorukaisen kehitys ei ollut mainittavan nopeaa, sillä tuntuma maantielle oli puutteellinen. sija Giro del Trentinosta ja 8. Ensimmäisessä ammattilaiskoitoksessaan USA Pro Challenge -etappiajossa Aru sijoittui toiseksi vaativalla vuoristoosuudella. Aru teki varsinaisen ammattilaisdebyyttinsä Astanan paidassa Tour de San Luis -kilpailussa Argentiinassa vuoden 2013 tammikuussa. Aru teki Astanan kanssa tulokassopimuksen kausille 2013-14. Arun toinen kausi oli jo huomattavasti parempi. Astana antoi Arulle heti hyviä näyttöpaikkoja. Nuori mies ei ollut parhaimmillaan kaikilla CC:n osa-alueilla, jonka takia hän ei hätyytellyt kärkisijoja arvokisoissa. sijan. Fabio Aru – myöhään maantielle E www.fillari-lehti.fi Fillari 83. Tulokaskaudella Arun tilille kertyi 64 kisapäivää. Legendaarinen Marco Pantani voitti saman nousun laelFabio Aru Ikä: 25 vuotta Syntymäpaikka: San Gavino Monreale, Italia Pituus ja paino: 181 cm, 61,5 kg Talli: Astana vuodesta 2013 lähtien Tärkeimmät voitot: • Espanjan ympäriajo 2015, kokonaiskilpailu • Italian ympäriajo 2015, nuorten kilpailuosio • 2 etappivoittoa, Espanjan ympäriajo • 3 etappivoittoa, Italian ympäriajo Vahvuudet: Erinomainen mäkimies, antaa aina kaikkensa, yritteliäs yleisöön menevä ajotapa Heikkoudet: Aika-ajo, kisataktinen osaaminen le päättyneen etapin Girossa 15 vuotta aiemmin. Kauden parhaat saavutukset olivat 4. Kun lajivalinta oli tehty, tie ei vienyt heti maantiepyöräilyn pariin, vaan ura alkoi cyclocrossja maastopuolelta. Kazakkitalli valitsi nuorukaisen Italian syysklassikkokisoihin, muun muassa Il Lombardiaan. Aru hyväksyi tarjouksen. Arulle jo juniorivuosilta tuttu Monte Grappan ylämäki oli suosiollinen Giron 2014 ylämäkitempossa. Vuonna 2008 juniorien MMkisoissa Aru oli 26:s. Aru ei tuntenut oloaan luottavaiseksi ajaessaan keskellä isoa ajajaryhmää. Vaikka ensimmäinen kausi Locatellin alaisuudessa ei tuonut menestystä, italialainen sai arvokasta kokemusta maantieltä. Kaikista vastoinkäymisistään huolimatta Aru ylsi toiseksi Girossa. Tällä kaudella määrä nousee liki 70:een. Astana on kilpailuttanut Arua säästeliäästi kaudesta 2013 lähtien. Italialainen kamppaili Giron tulevaa voittajaa Nairo Quintanaa vastaan tuimasti. Hän oppi erityisesti maantieajon taktisia saloja. sija Itävallan ympäriajossa. Myös Giron aikana mies kärsi terveyspulmista. Sitä ennen hän harrasti muun muassa tennistä ja jalkapalloa. Hän oli samalla tallin riveissä harjoittelija-ajajana syksyn 2012. Alberto Contador ei ollut lyötävissä. Hänellä on luontaisesti hyvä palautumiskyky, mutta kaikki perustuu tallin järkevään toimintatapaan melko väljän kisakalenterin muodossa. Aru varmisti Grappan mahtirykäisyllään paikan kolmen parhaan joukossa kokonaiskilpailussa, mikä oli huomattavasti enemmän kuin osattiin odottaa. Sekuntipeli kääntyi lopulta Quintanan eduksi. Tällä kaudella Aru kärsi sairasteluista. Arun läpimurto ammattipyöräilyn eturiviin tapahtui kaudella 2014
Mittelöt huipentuivat miesten maantieajoon kisojen päätöspäivänä. Ramunas Navardauskas (LTU) otti yllätyspronssia. Reilun viikon aikana ratkottiin yhteensä 12 maailmanmestaruutta. Sagan lisäsi etumatkaansa saman kadun alamäessä, kesti kisan viimeisen Governor Streetin ylämäen (295 m, 7%) ja pääsi jopa hieman Peter Saganin ajotaidot sekä yläettä alamäessä ratkaisivat miehelle maantieajon MM-kullan. Sagan oli vedonlyöntitoimistojen kerroinasettelussa ykkössuosikki yhdessä Alexander Kristoffi n (NOR) kanssa. Lajeina olivat joukkueaika-ajo, henkilökohtainen aika-ajo ja maantieajo. Yksipuolisille sprinttereille, kuten MMkisat väliin jättäneille Marcel Kittelille (GER) ja Mark Cavendishille (GBR), reitistä povattiin liian vaativaa, mutta Belgian mäkiklassikkojen erikoismiehille sitä pidettiin ihanteellisena. Mestaruus ei ollut yllätys, Saganin irtautuminen pääjoukosta vajaat kolme kilometriä ennen maalia sen sijaan oli. Michael Matthews (AUS) nappasi hopeaa pääjoukon loppukirissä. Viime vuoden reitti Espanjan Ponferradassa ja etenkin vuoden 2013 ratakierrokset Italian Firenzessä olivat paperilla mäkisempiä. Järjestäjät julkaisivat Richmondin kisareitit jo alkuvuodesta 2014, joten ajajat olivat hyvissä ajoin tietoisia tämänvuotisesta maastosta. Slovakin hyökkäyksen ponnahduslautana oli Greg van Avermaet (BEL). päivinä syyskuuta. Yleensä miesten maantieajolle tyypillinen pitkähkö tasamaasiirtymä ennen varsinaisia ratakierroksia oli nyt huomattavan lyhyt, vain 18 kilometriä. Näin yleisö pääsi seuraamaan maantietaistoa samoilta paikoilta lähes alusta loppuun. Hän teki kovan iskun jo ennen 23rd Street -nousun Teksti: Vetooo / Kuvat: Time De Waele www.fillari-lehti.fi 84 Fillari. Richmondin maantielähdöt käytiin pelkästään kierrosajona. Peter Sagan vei maantieajon MM-kultaa MÄKITAIDOT RATKAISIVAT hidastaen juhlimaan uransa ylivoimaisesti suurinta saavutusta. M aantiepyöräilyn MM-mitaleista taisteltiin Yhdysvaltain Richmondissa 19.-27. Saganin maailmanmestaruus ei ollut yllätys, mutta tapa, jolla se tuli, oli vähemmän odotettu. 261,4 kilometrin maantiekisa ratkesi toiseksi viimeisessä nousussa 2,7 kilometriä maalista, kun Peter Sagan (SVK) sai karistettua kilpakumppaninsa muutaman sekunnin päähän 185 metrin mittaisessa jyrkässä 23rd Streetin nousussa. 16,2 kilometrin lenkki (yhteensä 15 kierrosta) sisälsi kolme lyhyttä nousua ja 238 nousumetriä
Van Avermaet ja Edvald Boasson Hagen (NOR) saavuttivat 23rd Streetin korkeimman kohdan vain 7-10 metriä Sagania myöhemmin, mutta eroa oli ratkaisevan paljon, jotta kaksikko olisi saanut merkittävää peesihyötyä slovakista. 23rd Streetin lyhyen alamäen muutamat mutkat sujuivat Saganilta kuin unelma. Vaikka pääjoukko sai Sagania kiinni viiwww.fillari-lehti.fi Fillari 85. Yhtenä lajin parhaana alamäkiajajana tunnettu Sagan lisäsi etumatkaansa van Avermaetiin ja Boasson Hageniin. Vain tovi tästä ja Sagan teki oman mahtivetonsa. Sitä oli takaa-ajavaan kaksikkoon 5 sekuntia ja pääjoukkoon 11 sekuntia alamäen taittuessa tasamaaksi. Hän pyrki maksimoimaan vauhdin alamäkeen pyöräyttämällä kampia koukkujaloin muutaman kerran ollessaan jo matalassa laskuasennossa. jyrkkää osaa, ja hyvin sijoittuneena ollut Sagan pääsi lyöttäytymään peesiin
Tämä on konkreettisin yksityiskohta, joka kuvaa Cannondale-tallia edustavan urheilijan kestävyysja palautumisominaisuuksia. Suurten maiden voima on yli 260 kilometrin kilpailussa niin musertava, että irtiottojen onnistuminen on käytännössä mahdotonta. Tästä esimerkkinä oli Saksan ryhmä, joka havitteli maailmanmestaruutta John Degenkolbille. Australian valmennusjohdon onneksi Matthewsin mitali ei joutui tulemaan toimeen kahdella apumiehellä: veljellään Juraj Saganilla ja Michael Kolarilla. Peter Sagan vei maantieajon MM-kultaa jäänyt kiinni Gerransin hieman erikoisesta ratkaisusta. Saganin takana ratkottiin hopean ja pronssin kohtalo reilun 30 ajajan ryhmän kesken. Navardauskas erottuu harmaasta massasta suurten ympäriajojen viimeisellä viikolla, jolloin hänen nimensä alkaa ilmestyä tuloslistojen kymmenen kärkiin. Sagan ei kuitenkaan murehtinut hankalia lähtökohtia, vaan Slovakian piskuisen ryhmän päätehtävänä oli ammattipyöräilyn väriläiskän etujen turvaaminen mahdollisimman pitkään ja lopputyön jääminen kapteenin harteille. Suuret pyöräilymaat pääsivät maantiekisaan yhdeksänmiehisin joukkuein. Kun kilpailua oli jäljellä kolme kierrosta, kärkeen muodostui nimekäs seitsemän pyöräilijän hatka: Andrei Amador (CRC), Tom Boonen (BEL), Michal Kwiatkowski (POL), Bauke Mollema (NED), Daniel Moreno (ESP), Ian Stannard (GBR) ja Elia Viviani (ITA). Slovakian molemmat apuajajat keskeyttivät ennen viimeistä kierrosta. Alavireisesti mennyt kausi pyyhkiytyi varmasti liettualaisen mielestä pronssin myötä. John Degenkolb ei olisi voinut saada parempaa tukea joukkuetoveriltaan. Isossa ryhmässä kaikilla mailla oli jäljellä vain yksittäisiä väsyneitä apuajajia. Myös pronssimitalisti Navardauskasin oli tultava toimeen kahdella apupolkijalla ja kisan loppuosan yksin. Tästä syystä tiimit laativat etukäteen tarkan pelisuunnitelman, jonka pohjalle he rakentavat kisataktiikkansa. Vuelta a Españan sankari Tom Dumoulin (NED) oli jälleen lähellä palkintoa, mutta muut pyöräilijät saavuttivat hänet 50 metriä ennen maaliviivaa. Viimeisellä kierroksella isäntämaan Tyler Farrar ja Valko-Venäjän Konstantin Siutsou kokeilivat onneaan karkaamalla pääjoukosta, mutta yritys oli etukäteen tuhoon tuomittu. Saganille tämä tilanne sopi enemmän kuin hyvin. Australian joukkueen laatima taktiikka perustui Matthewsin ympärille, mutta maanmies Simon Gerrans lähti omapäisesti hakemaan loppukirissä itselleen hyvää sijoitusta. Mäen jyrkkyys näkyy hyvin Saganin ajoasennosta. Neljä etappivoittoa Ranskan ympäriajossa saalistanut Andre Greipel näytti olevansa suuri joukkuepelaaja. Pääjoukossa suurista maista vain Australia ja Saksa missasivat edustuksen hatkassa, joten heidän tehtäväkseen jäi karkulaisten paimentaminen. Espanjan ympäriajossa Dumoulin menetti kokonaiskisan voiton toiseksi viimeisenä kisapäivänä. Miesten maantiekisalle tyypillinen pitkäkestoinen ja usein suuren aikaeron saava alkuperäinen irtiotto muodostui myös tämänvuotisessa kisassa, mutta jostain syystä Hollannin joukkue halusi pitää kahdeksan karkulaista reilun neljän minuutin aikajänteellä. Greipel kantoi suurimman vastuun työjuhdan tehtävistä pääjoukon kärjessä, kun Saksa ajoi kärkiseitsikkoa kiinni. Matthews on yksi lajin nopeimmista kirimiehistä tämänkaltaisissa loppuratkaisuissa, jossa viimeiset sadat metrit viettävät loivasti ylämäkeen. Yksittäisellä supervahvallakaan joukkueella ei ole mahdollisuuksia kontrolloida koko kisaa. Maapaikat ovat kiinni rankingpisteistä, ja keskikastin Slovakian pistepotti riitti oikeuteen nimetä vain kolme polkijaa. meisen 1,5 kilometrin aikana, slovakilla ei ollut todellista vaaraa tulla kiinniajetuksi. Näin Sagan www.fillari-lehti.fi Jenkkilästä oli MM-kisojen reitille löydetty lähes Belgian kevätklassikoiden tapainen mukulakivinousu. Pronssimitalin pokannut Navardauskas on saalistanut hyviä tuloksia massakireistä hieman pienemmissä kisoissa, mutta sijoittuminen kolmanneksi MM-maantieajossa on yllätys. Ne mahdollistivat MM-yllätyksen. Osaselityksenä tähän oli maantieajon lähes 42 km/h:n keskinopeus. 86 Fillari. Irtiotto ajettiin kiinni viisi kierrosta maalista. Lähes kaikki saattaa onnistua täsmälleen ennalta laaditun systeemin mukaan, mutta seinät kaatuvat jos kapteenilla ei ole ruutia jaloissaan loppusuoran mittelöön. Degenkolbin – ja samalla koko Saksan – menestystoiveet haihtuivat savuna ilmaan, kun miehellä ei ollut riittävästi voimia murtautua mitalikamppailuun. Hän ei ajatellut pätkääkään omaa menestystään
Se on todella hiljainen, huoltovapaa ja kaikista tärkeimpänä – NEO Smartin avulla pystyn tekemään todella tehokkaita harjoituksia tarkasti ja laadukkaasti. Tehokas ja tarkka suoravetoinen harjoitusvastus ”Tacx NEO Smart on täydellinen harjoitusvastus. Testasin suoravetoista NEO Smartia Tour de Francessa ja tiesin, että tästä tulee tärkeä apu harjoitteluuni.” Alberto Contador
Saganin maailmanmestaruus on maantiepyöräilylle parasta mainosta. Henkisestä painolastista putosi valtaosa. Erityisen tärkeää Saganille oli näyttää laji-ihmisille, että hän kestää pitkän, yli 250 kilometrin kilpailun fyysiset rasitukset ja pystyy voittamaan suurkilpailun. Koomisia piirteitä lähentelee myös Saganin ällistyttävä Top5-sijoitusten määrä tämän vuoden Tourissa ilman ainuttakaan etappivoittoa. Miesten maantieajo (261,4 km) 1) Peter Sagan (SVK) 6.14.37 2) Michael Matthews (AUS) +0.03 3) Ramunas Navardauskas (LTU) +0.03 Miesten aika-ajo (53,5 km) 1) Vasili Kirijenka (BLR) 1.02.29,45 2) Adriano Malori (ITA) +0.09,08 3) Jerome Coppel (FRA) +0.26,62 Miesten joukkueaika-ajo (38,6 km) 1) BMC 42.07,97 2) Etixx +0.11,35 3) Movistar +0.30,11 Naisten maantieajo (129,6 km 1) Lizzie Armitstead (GBR) 3.23.56 2) Anna van der Breggen (NED) +0.00 3) Megan Guarnier (USA) +0.00 … 40) Lotta Lepistö +0.52 Naisten aika-ajo (29,9 km) 1) Linda Villumsen (NZL) 40.29,87 2) Anna van der Breggen (NED) +0.02,54 3) Lisa Brennauer (GER) +0.05,26 … 32) Lotta Lepistö +3.54,90 Naisten joukkueaika-ajo (38,6 km) 1) Velocio-Sram 47.35,72 2) Boels-Dolmans +0.06,66 3) Rabo-Liv +0.56,12 Juniorit miehet, maantieajo (126,6 km) 1) Felix Gall (AUT) 3.11.09 2) Clement Betouigt-Suire (FRA) +0.00 3) Rasmus Pedersen (DEN) +0.00 Peter Sagan vei maantieajon MM-kultaa www.fillari-lehti.fi Vasili Kirijenka vei yllättäen temmon maailmanmestaruuden monen suursuosikin nenän edestä. Valmistautuminen kohti Richmondin MM-kisoja jatkui normaalisti elokuussa Espanjan ympäriajossa. Niin erikoiselta kuin se tuntuukin, maailmanmestaruus on Saganin ensimmäinen voitto arvostetuissa yksipäiväisissä koitoksissa. Kaikki meni suunnitelmien mukaan kahdeksannelle etapille asti, jolloin moottoripyörä kolaroi Saganin kanssa. Ranskan ympäriajossa Sagan ihastutti kaikkia voittamalla vihreän paidan ylivoimaisesti ja olemalla yksi Tourin aktiivisimmista irtiottajista. Kristoff ei ollut missään vaiheessa näkyvä Yhdysvalloissa toisin kuin maanmiehensä Boasson Hagen. Kristoff on toki voittanut lukuisia kisoja kevään klassikkokauden jälkeen, mutta merkittäviä ykköstiloja ei ole. Slovakki vetäytyi Vueltasta parantelemaan melko lieviä vammojaan. Viimeistely onnistui nappiin. Alkukaudella Saganin otteissa alkoi näkyä jopa suurta tuskaa, kun miehen kevätklassikkokausi epäonnistui pahasti. Pelkällä yleisön hauskuttamisella ei MMkultaa voiteta. Viviani oli mukana nimekkään seitsemän polkijan karkulaisryhmässä, mutta tästä eteenpäin Davide Cassanin suojattien askelmerkit menivät sekaisin. Maa halusi hajottaa pääjoukon ennen maalisuoraa ja toiveissa oli myös Philippe Gilbertin vahva panos. Lisäpaineita toi myös Tinkoff Saxo -tallin omistaja Oleg Tinkov provosoivine palkkaleikkuripuheineen. Kun van Avermaetin isku 23rd Streetin nousussa valui osittain hukkaan Saganin kontrattua, lopputulos ei miellyttänyt belgialaisia. Espanjan mitaliputki katkesi Richmondissa, kun sen ajajat jäivät ensimmäisen kerran kolmen parhaan ulkopuolelle sitten vuoden 2011. 88 Fillari. Sagan sai käännettyä menestymättömyyskurssin alkukesällä Tour of Californiassa kokonaiskisan yllätysvoitollaan. Laajasta valttikorttivalikoimasta uupui vain puhdasverinen sprintteri. Maantieajon suursuosikki Kristoff ei saanut itsestään maksimisuoritusta loppukauden kisoissa. Todennäköisesti pystyy, koska hän on hyvä kaikessa. Espanja olisi kaivannut kirimies Juan Jose Lobatolta suurempaa panosta, sillä tämänkertainen reitti soveltui miehelle loistavasti. Sagan laati valmentajansa kanssa kolmiviikkoisen session, joka tähtäsi MM-kisoihin. Elokuun kolari muutti jonkin verran miehen harjoitussuunnitelmia. Rata ei ollut tarpeeksi vaativa Valverden ominaisuuksille, jotta hän olisi haalinut meriittilistalleen jo seitsemännen MMmaantiemitalin. Belgialla oli MM-maantien nimekkäin miehistö. Richmondin kisat olivat yksi lisämerkintä pitkään listaan. Näiden maiden oli rakennettava kilpailutaktiikkansa laaja-alaisesti. Slovakki on värikäs – tietyt tempaukset hylännyt – urheilija, joka tarjoaa elämyksiä niin televisiokatsojille kuin paikan päällä olevalle yleisöllekin. Pystyykö Sagan murtamaan tämän sateenkaaripaidan kirouksen ensi kaudella. Italialla ja Hollannilla ei ollut varsinaista sprintteriässää, joka olisi kestänyt loppukierrosten nousut ilman suuria maitohappoja. Hollannin suunnitelmaan sisältyi vauhdin pitäminen verrattain kovana heti alkumatkasta. Kuusinkertainen MM-kisojen maantiemitalisti Alejandro Valverde kykeni maksimaaliseen suoritukseen ollen viides. Saganilla on kova voitontahto ja hän on kriittinen itselleen, jos tulokset eivät vastaa odotuksia. MM-kisoissa sama toistui, kun norjalaisen kohtaloksi koitui neljäs sija. Van Avermaet osoittautui kovakuntoisimmaksi belgialaiseksi. Italian systeemin toteuttaminen vaikutti hieman sekavalta. Tom Boonenin parhaat kirimiesvuodet ovat jo takana, eikä hänen saappaisiinsa ole löytynyt korvaajaa. Usein sanotaan, että juuri maailmanmestaruuden voittaneen ajajan taso laskee seuraavalla kaudella
tekstiviestillä: Lähetä numeroon 040 728 8979 Lehden nimi, kesto/vuosi/ tutustumistilaus, nimi, osoite (saat kuittauksen viimeistään seuraavana arkipäivänä) Uuden tilaajan etu +1 numero! Ta rjo us vo im as sa 31 .5 .2 01 3 sa ak ka .. puhelimitse 09 8789 2400 . sähköpostilla tilaukset@ridemedia.fi . osoitteessa www.fillari-lehti.fi tai . 90 Fillari Fillarialan asiantuntijaliikkeet Specialized 2016 mallit Saapuneet! www.fillari-lehti.fi POLKAISE MUKAAN POLKUPYÖRÄILYN ERIKOISLEHTI Leikkaa irti ja pistä postiin! Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Allekirjoitus (alle 18 v. huoltajan allekirjoitus) Vastaanottaja maksaa postimaksun puolestasi RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 Vastauslähetys Tilaan FILLARI-lehden kestotilauksena 46 € / 7 + 1 numeroa Tilaan FILLARI-lehden vuositilauksena 49 € / 7 + 1 numeroa Tilaan FILLARI-lehden tutustumistarjouksena 16 € / 3 numeroa KYLLÄ KIITOS, Voit tehdä tilauksesi myös
PYÖRÄILIJÄN RAVINTO – harjoittelu vaatii hiilihydraatteja!. 7/ 2015 KOEAJOSSA Bianchin noin 6-kiloinen Specialissima Tulevaisuuden isopyöräinen – Kildemoes 36 tuuman kiekoilla. AJETTU > Mad Fat Carbon by CrocBike 4,5 tuuman fättirenkailla ja 3 tuuman 29+-semiläskeillä > BMC Crossmachine CX01 – kevyt krossari SEURAAVASSA NUMEROSSA: ILMESTYY 27.11
AJA ISOMMIN. Sitten Stache on kuin luotu sinulle. Stache | trekbikes.com Haluatko täysjousitetun maastopyörän vahvuudet yksinkertaisessa jäykkäperäisessä paketissa ja lisäksi 29+-renkaiden tarjoamat edut