Fillari 7/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Henkilökuvassa Pekingin hopeamitalistit 15 Fillari-lehti vuotta. P O L K U P Y Ö R Ä I LY N E R I K O I S L E H T I N R O 7 / 2 0 0 8 H I N TA 7 ¤ Esittelyssä suomalainen freerideleffa Project North Koeajossa Specialized Stumpjumper - ajatteleva täysjousto Trek Remedy 9 - täysjousitettu kaahailuväline Redline RL 3.2 - keskihintainen Bemaxi Kolme järkihintaista cyclocrossaria - Focus Cross Disc, Nishiki Cross Road ja Specialized Tricross Comp Red Bull Rampage keräsi freeridehuiput Utahiin Jukka Salmisen seikkailu maailman ympäri jatkuu Afrikassa Mistä on takaiskarit tehty
7 / 2008 Tässä numerossa: Fillareita 26 Koeajossa järkihintainen Bemaxi Redline RL 3.2 Freestyle 38 Tyypeissä ajatteleva trailipyörä Specialized Stumpjumper FSR Pro 30 Koeajossa kolme cyclokrossaria 45 Koeajossa kaahailukoneTrek Remedy 48 Lukijan oma pyörä On-One Inbred 52 Kuvaraportti Las Vegasin messuilta Tyypeissä ajatteleva trailipyörä Matkoja, tapahtumia ja pyöräihmisiä 17 Seuraesittelyssä Pellossalon Nousu 20 Suomalalainen freeride-leffa Project North ja sen tekijät 62 Kuukauden fillarinaamat ottivat Pekingistä hopeaa 72 Jukka Salminen Kenian safarilla 82 Pyöräretki Perämeren rannikolla s. 7 8 Kisoja 16 Kisasilpussa kauden viimeiset tapahtumat 66 Maantien MM-kisat Varesessa 68 ProTour syksy 78 Red Bull Rampage palasi neljän vuoden tauolta Palstat 8 18 19 50 88 91 Pikalinkku - uutisia ja uutuuksia Jussi Veikkasen palsta Matti Lehikoisen palsta Pikajalka ja pyöräilijän velvollisuudet Fillarialan asiantuntijaliikkeet Seuraavassa numerossa KUVA Suomalainen freeride-leffa Project North ja sen tekijät s. 2 0 KANNEN MIKKO TIKKA 4 Fillari. 3 8 Specialized Stumpjumper FSR Pro Ajankohtaista 56 Fillari-lehti 15 vuotta Tekniikkaa 42 Kurkistus takaiskarin sisuksiin Red Bull Rampage s
Kun itse näkee, niin kuvittelee myös näkyvänsä. Minä ja kaverit lenkillä pimeässä! Päätoimittaja: Janne Lehti (019) 483 427 Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Ulkoasu: Marja Penttilä Osoite: PL 140 05801 HYVINKÄÄ Käyntiosoite: Kalliokierto 14 05460 HYVINKÄÄ Toimituksen puhelin: (019) 483 490 fax (019) 483 480 Tilaukset, hintatiedot ja osoitteenmuutokset: (019) 483 470 ark. Ensimmäinen kasa meinasi tulla, kun käännyin Helsingin Kehä kolmosen itäpäästä kohti Länsimäkeä. Omassa näkemisessä ei kuitenkaan ollut ongelmia, sillä olimme taajama-alueella ja katuvalot riittivät pyöräilyyn. Kehätien suunnasta tullessa tuo puolen kilometrin pätkä on loivaa nousua ja valoisan aikaankin autot pyyhkivät ohi niin läheltä, että peilit tuntuvat hipovan kylkeä. klo 9-16 tilaukset@ridemedia.fi Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36, 13721 PAROLA puh. Kolmen omalle kohdalle sattuneen läheltä piti -tilanteen jälkeen on pakko sanoa, että jotain pitäisi tehdä! Kahdessa ensimmäisessä olin se vahvempi osapuoli, sillä istuin auton ratissa ja kolmannella kerralla edustin Pimeää pyöräilijää. Omassa fillarissani on nyt pimeään aikaan ajettavien maastolenkkien takia jo muutenkin kiinni kunnon valovarustus, joten ainakin yhdestä Pimeästä pyöräilijästä on tullut pimeässä pyöräilijä. Päälleajajana olisin ollut syyllinen, mutta se ei olisi auttanut heikompaa osapuolta yhtään. Rajoitus tuossa kohdassa on viisikymppiä, ja onneksi myös ajoin hiljaa, joten sain väistettyä itsemurhakandidaatit. Seuraavaksi meinasi kolahtaa kun olin kääntymässä risteyksestä vasemmalle. LEHDEN VASTUU ILMOITUKSEN POISJÄÄMISESTÄ TAI JULKAISEMISESSA SATTUNEESTA VIRHEESTÄ RAJOITTUU MAKSETUN MÄÄRÄN PALAUTTAMISEEN. HUOMAUTUKSET ON TEHTÄVÄ 8 PÄIVÄN KULUESSA ILMOITUKSEN JULKAISEMISESTA. 6 Fillari www.fillari-lehti.fi. TILAUSHINNAT: VUOSITILAUS 41 EUROA, KESTOTILAUS 38 EUROA . (03) 671 5474 fax (03) 671 5057 Julkaisija: Becorel Oy Kustantaja: RideMedia Oy PL 140 05801 HYVINKÄÄ Toimitusjohtaja: Jukka Helminen Painopaikka: SP-Paino Hyvinkää Sähköposti: toimitus@fillari-lehti.fi OHJAUSTANGON TAKAA Ollaanko me näin Pimeitä? P imeistä fillaristeista on kirjoitettu lehtien yleisön osastoissa pitkin syksyä. Jep! Tiedän kyllä, että millä tahansa ajoneuvolla liikuttaessa täytyy pystyä pysähtymään ajovalojen valaisemalla osuudella ja huomata muut liikkujat pimeydestä huolimatta. Ajan itse samaa tietä usein maantielenkin lopussa. Omakuva. Jep taas! Tiedän kyllä että dirttipyörään valot sopivat kuin liivit sialle, mutta onko hienompaa maata loukkaantuneena auton alla kuin olla viileen näköinen ajomies. Kummallakaan herralla ei ollut minkäänlaisia heijastimia tai valoja muutenkin melkein mustissa vaatteissaan ja kun vielä vastaan tuli autojono, joiden valot heijastivat omaan tuulilasiini, pelasti pelkkä onni osumiselta kaksikkoon. FILLARI-LEHTI VASTAA VAIN TILAAMASTAAN MATERIAALISTA. Kummankaan huomaamiseen ei ollut mitään mahdollisuutta, ennen ajovalojeni kiilaan osumista. Taivaalta alkoi myös tihuuttaa vettä, joten olosuhteet olivat näkyvyyden kannalta huonot. Annoin tietä kahdelle sauvakävelijälle, joiden heijastimet näkyivät suojatiellä hyvin. Liikennettä on valtavasti, eikä asfaltin reunassa ole käytännössä minkäänlaista piennarta. TILAAMATTA LÄHETETTYÄ MATERIAALIA EI PALAUTETA. Risteyksen ollessa vapaa painoin kaasua, kun hetkessä tien sivusta singahti kaksi noin kymmenvuotiasta pikkukaveria harmailla dirttipyörillä tummat vaatteet päällään. LEHTI EI VASTAA TALOUDELLISESTI PAINO- YM. Kolmannella kerralla kavereiden kanssa parituntiseksi suunniteltu maastolenkki venähti tunnilla ja pimeys yllätti. Ehdin jarruttaa ja kyseessä ei ollut edes läheltä piti -tilanne, mutta silti ajattelin mitä niidenkin lasten vanhempien päässä liikkuu, kun eivät pakota jälkikasvuaan valojen käyttöön. FILLARI-LEHDESSÄ JULKAISTUN AINEISTON OSITTAINENKIN LAINAAMINEN ILMAN LUPAA ON KIELLETTY. Välinpitämättömyyden lisäksi siinä onkin ehkä suurin syy valottomiin fillaristeihin ja ilman heijastimia kulkeviin jalankulkijoihin. Viimeiset polkupätkät mentiin pelkällä luuvalolla ja muutaman ohoo-tilanteen jälkeen päästiin tiesiirtymälle. Kahdesta parin viikon sisällä auton ratissa kokemastani kauhutilanteesta viisastuneena varoitin kuitenkin kavereitani siitä, että vaikka itse näkeekin eteensä, ei takaa tai vastaan tuleva autoilija ehkä huomaa meitä ollenkaan. Tällä kertaa kaksi sankaria ajoi maantiepyörillä täysin pimeässä rinnakkain kyseistä nousua. TILAUSPUHELIN 019-483 470. Tee sinä samoin ja muista myös kunnollinen takavalo! Suosittelee Jii Helminen www.fillari-lehti.fi FILLARI-LEHTI ILMESTYY SEITSEMÄN KERTAA VUODESSA. MIKÄLI HYVÄKSYTTYÄ ILMOITUSTA EI TUOTANNOLLISISTA (FORCE MAJOR) TAI ASIAKKAASTA JOHTUVISTA SYISTÄ VOIDA JULKAISTA, LEHTI EI VASTAA ILMOITTAJILLE MAHDOLLISESTI AIHEUTUVISTA VAHINGOISTA. Vain viitisen metriä ennen parivaljakon ohittamista minulle tuli ihmeellinen aavistus, että kaistan reunassa heiluu joku musta möykky. VIRHEIDEN AIHEUTTAMISTA VAHINGOISTA
Toista todellisuudessa ajamiasi reittejä kotoasi käsin. Tämä on harjoittelun uusi ulottuvuus. Catalyst-harjoitusohjelman avulla voit mitata kaikkea. Bartin tavoin sinäkin voit ajaa interaktiivisia ATB-reittejä. Valitse vastustajasi. GPS:n ansiosta mahdollisuudet ovat nyt rajattomat. Tacxin Virtual Reality ohjelmisto tarjoaa sinulle ultimaattiset ulkoilukokemukset. Real Life -harjoittelu Google Earthillä Voit ajaa ulkona ja sitten toistaa saman ajon kotonasi. Ja valitessasi Fortiuksen, tuottamasi sähkövirta palaa takaisin verkkomaailmaan. Loikkaa uskomattomia hyppyjä lentokoneiden liidellessä ohitsesi. World Cup Mountainbikessa seuraat Dolphin teamin ammattilaisten reittejä Offenbergin metsissä ja Madridin puistoissa. Catalyst Teho, pulssi tai kaltevuus. www.tacxvr.com. Marker Scandinavia, T + 45 - 70 228 075, E marker@marker-scandinavia.com. Klikkaudu GPS-reittien tietokantaan. Viiletä alamäkeä huimaavaa vauhtia. Lisäksi, Google Earthin kolmiulotteisten karttojen avulla voit ajaa reittejä, joita sinulla ei muuten olisi tilaisuutta päästä kokeilemaan jopa Olympialaisten kilparatoja. Real Life Video Aja vuorten yli ja laaksojen halki ja nauti luonnosta. Virtual Reality Aja jylhissä maisemissa villinä virtaavien jokien lomitse. Tacx VR harjoitusohjelmilla mahdollisuudet ovat rajattomat. Voit tehdä ammattimaisia kuntotestejä ja antaa sitten Analyser-ohjelmiston havainnollistaa suorituksesi tarkasti. Uudet Tacx harjoitusohjelmistot ovat saatavilla erikseen kaikille Tacx VR -harjoituksille Bartin ei tarvitse kuin kuvitella mudan roisketta Maailmanluokan maastopyöräilijä Bart Brentjens käyttää harjoittelunsa tukena Virtual Reality harjoitusohjelmia. Harjoittele tai aja kilpaa online-yhteydessä (Multiplayer) eri maalaisten pyöräilijöiden kanssa
Arioneen verrattua satula on lyhentynyt peräosasta, mutta muuten muotoilu on hyvin lähellä samaa eli satula on pituussuunnassa tasainen ja pääliosakin aika litteä. Satulan malli on kuitenkin sellainen, että se sopii varsin hyvin useammallekin takapuolen muodolle, joten Tundraa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Hutchinsonin renkaiden maahantuoja on Blueface Oy ja Cobra ilmestyy kauppoihin keväällä. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Fizikin uudet satulat Hutchinsonin uutuus Hutchinsonin uuden Cobran kuvio on tarkoitettu kuivalle kelille ja kovapohjaiselle reitille, mutta Suomesta ei sellaista maastoa syksyllä löydy, joten rengasta testattiin enimmäkseen märillä poluilla. Uudistunut Dry Lube pysyy nyt kauemmin ketjussa kiinni ja kun öljy ei tahraa, se sopii hyvin maantiepyörän ketjuihin. Tundran hiilikuitukiskoisen version suositushinta on noin 220 euroa ja metallikiskoisen 165 euroa. Maantiepuolen uusi versio on Antares, joka on malli Arionen ja Alianten väliin. Suositushinta tulee olemaan noin 60 euroa. Fizikin satulamallisto laajenee tulevalle kaudelle ainakin kahdella mallilla, joista Tundra ei ole tarkoitettu talvikäyttöön, vaikka nimi hiukan siihen viittaakin. Uuden Dry Luben suositushinta on 11,90 euroa. Kuvan edullisemmassa mallissa on metalliset kiskot, joiden materiaaliksi Fizik ilmoittaa k:iumin. Testattu malli on hipoversio, jonka kiskot ovat hiilikuitua. Profiili on lähellä hyväksi todettua Arionea, ainoastaan satulan takaosa on huomattavasti lyhyempi ja etuosa hiukan leveämpi. Mukana on myös ketjuöljyä ja ohuempaa suihkutettavaa voiteluainetta, joten puhdistetun pyörän saa sangon tarpeilla myös voideltua ajokuntoon. Weldtiten tuotteiden maahantuoja on Raul Hellberg Oy www.fillari-lehti.fi 8 Fillari. Satulan pehmuste on kovan oloinen, joten jos malli ei takapuoleen istu, pehmuste tai runko eivät tilannetta juurikaan paranna. Testatun Cobran ilmoitettu koko on 26 x 2.1 ja renkaassa on mukavasti ilmatilaa. Antareksen muotoilu on hyvin lähellä Arionea, mutta satulan pituus lähellä Aliantea. Paino on 185 grammaa ja suositushinta noin 205 euroa. Tämä sisärenkaattomaan käyttöön tarkoitettu light-versio painaa vain 620 grammaa. Cobran kuvio rullaa kevyesti kovalla alustalla ja kaarrepito on hyvä jäykkien reunanappuloiden ansiosta. Koko paketin suositushinta on 60 euroa. Satulan muoto mahdollistaa sen, että takapuolen ja siis painopisteen siirto eteenpäin onnistuu helposti eikä ajaminen muutu epämukavaksi. Tundran runko on erittäin jäykkä ja istuinosan alla on pitkittäiset harjanteet varmistamassa, ettei runko notkahda. Antareksen muoto ei juuri poikkea Tundrasta. Näin satulan paino on 209 grammaa. Tundra on tarkoitettu maastoon xc-ajeluun ja siitä valmistetaan kahta erilaisilla kiskoilla varustettua versiota. Antareksen kevein versio painaa vain 149 grammaa ja suositushinta tulee olemaan hiilikuituisilla kiskoilla varustetulla mallilla noin 250 euroa. Motorexin tuotteiden maahantuoja kaudella 2009 on Huntteri Oy. Pesusangon sisältä löytyvät pyörän puhtaanapidossa tarvittavat tuotteet eli pesuaineet ja liuottimet, sekä harjat ja pesusieni. Painoa on tosin vähemmän ja Antareksen runko joustaa enemmän. Renkaan kuvio on aika tiivis ja savisissa paikoissa se tietysti tukkeutuu, mutta ainakin uutena rengas puhdistuu varsin nopeasti. Satula on myös hiukan pehmeämmän oloinen kuin Tundra. Fizikin tuotteiden maahantuoja on Blueface Oy Motorexin uusi Dry Lube Weldtiten pesusanko Sveitsiläisen Motorexin varsin kattavaan BikeLine -tuoteperheeseen kuuluvan Dry Lube -ketjuöljyn suojaavuutta on parannettu lisäämällä tuotteeseen vahapohjaista ainetta
Kiekkoparin hinta 20 millin läpiakselilla ja takanavan 10 millin akselilla on 419 euroa. Fiksu laturi lataa akun täyteen ja siirtyy sitten lepotilaan. Jälkimmäinen lamppu kannattaa suunnata valaisemaan maastoa aivan pyörän edessä kirkaslinssisen lampun toimiessa kaukovalona. Ohjaustankokiinnittimet sopivat sekä tavalliseen että ylikoon tankoon. Vanteelle sopivat maksimissaan 2,5 tuuman päälirenkaat. Laturi tutkii akun lataustilaa viikon välein. Jos se on päässyt heikkenemään, laturi hoitaa akun taas täyteen latinkiin. Valoa X8:sta riittää molemmat lamput päällä kirkkaimmassa tilassa noin kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Yhtä lamppua käyttäen ajat kaksinkertaistuvat. Leditekniikka on viime aikoina kehittynyt melkoisin harppauksin, ja X8:n valaisuteho on pikaisen kenttäkokeen perusteella hämmästyttävän hyvä. X8:n mukana tulee myös kätevä vetoketjullinen kangaspussi, johon sullottuina valaisimen osat johtoineen eivät joudu hukkaan. F-lehden lahjomattoman atomivaaan mukaan akku painaa 273 grammaa, mikä ei ole kovin paha lukema. A Class Wheelsin tuotteet tuo Suomeen Uimonen Trading. www.fillari-lehti.fi Fillari 9. Takanavasta on valittavana 135 tai 150 millin leveydet ja kiekkoparin suositushinta on 499 euroa. Kiekkoparin suositushinta on 399 euroa. Tämän ylikokoisen ohjaustangon pariksi sopii hyvin JFR-kannatin, jonka suositushinta on 49 euroa ja pituus 45 milliä. Tangon leveys on 64 senttiä ja nousu 60 milliä. Amoeban maahantuonnin hoitaa Uimonen Trading VDF7 on hyvä kiekko sekalaiseen ajoon. Blackburnin turboledeillä pärjää myös metsässä Jos haluat ajaa syys- ja talvi-iltoina metsässä tai pitkin valaisemattomia pikkuteitä, on Blackburnin System X8 SL tuplavalo hyvä vaihtoehto pimeyden syrjäyttämiseen. Näillä näkymin ledivalot syrjäyttävät halogeenit hyvinkin pian. Takakiekkoon käy Shimanon rataspakoista sekä ysi että kymppi. Takakiekossa on litteitä puolia 20. Pinnoja on edessä ja takana 28. Vanne on puolikorkeaa mallia ja kiekkojen painot ilman pikalinkkuja 720 ja 916 grammaa. Valaisimen akun voi pitää kytkettynä laturiin aina kun se ei ole käytössä. Toisen lampun linssi on kirkas, toisessa on valoa laajalle alueelle jakava hajottaja. X8 on kaikin puolin tukevaa ja laadukkaan oloista tekoa. Tangon suositushinta on 39 euroa. Johdot ovat paksuja ja liitännät jämäköitä. Akun luvataan kestävän 300 varauskertaa. Se on tarkoitettu DH-käyttöön tai muuhun vastaavaan ajoon, jossa vaaditaan normaalia kovempaa kestävyyttä. Setin viimeistelee Amoeban 12 euron lukkotupit. VDF7 on A Classin uusi kiekkosetti enduroon, freeride- ja dirttiajoon. Tanko on todella tuhti ja nousua on reilusti. Kiekot ovat kohtuullisen keveät ja rakenne kestää kovaakin kuritusta. Jos tyytyy käyttämään vain toista lampuista, se sopii kypärävaloksi pakettiin kuuluvan kypäräkiinnikkeen avulla. Kolmas uutuus on Revolt-kiekkopari. Blackburnin tuotteita tuo maahan Shimano Nordic Cycle. Tällöin akku pistetään tietysti reppuun. Valaisin koostuu kahdesta kolmiwattisesta Luxeon-teholedistä sekä nyrkinkokoisesta akusta, jonka voi kiinnittää joko runkoputkeen tai pullotelineeseen. Kun tehon vähentää 30 prosenttiin maksimista, tuplavaloa on luvassa 7,5 tunnin ajaksi. System X8 SL lamppu varusteineen maksaa noin 290 euroa. Revolt on tarkoitettu kovempaan käyttöön. ALX 320DX on A Class Wheelsin huippuversio maantiekäyttöön. A Class Wheelsin kiekkoja maantielle ja maastoon Amoeban tarvikkeet ALX 320 DX on edullinen ja varsin kevyt avokiekko maantielle. Jos kaipaat pyörääsi kaiken kestävää riser-mallista ohjaustankoa, Amoeban Hussar JFR on hyvä vaihtoehto. Blackburn on kalifornialainen merkki, mutta valaisin on nykykäytännön mukaisesti valmistettu tietenkin Kiinassa. Navoissa on hyvin suojatut laakeroinnit ja etukiekossa on 16 DT:n litteää puolaa yksi ristiin
Krossariin olisi varmaankin ollut järkevämpää asentaa normaaleilla laakereilla varustetut, 14 euroa maksavat rissat, sillä märillä keleillä ajelu kuluttaa yleensä rissojen hampaat aika nopeasti. PeptoPro-proteiinin hydrolysaatit ovat helposti liukenevia pieniä peptidejä (pienemmiksi osasiksi jakautuneita proteiineja). Koska elimistön ei tarvitse sulattaa PeptoPro-proteiinia kuten perinteisempiä proteiinimuotoja, juoma tuo erittäin nopeasti rakennusaineita lihaksille. Juomaan on lisätty noin 9 prosenttia PeptoPro-proteiinia. Tämänkin hanskan suositushinta on 60 euroa. Normaalin mallinen, mutta hyvin lämpimältä tuntuva Amfib-hansikas vaikuttaa toimivalta ja erityisen hyvää siinä on se, että sormille on reilusti tilaa ja tarralla kiristettävä ranneosa on jo ennen kiristystä varsin napakan tuntuinen. Maxim PeptoPro urheilujuomassa erittäin monipuolinen ja riittoisa yhdistelmä hiilihydraatteja ja mineraaleja, jotka takaavat optimaalisen neste- ja energiatasapainon. Pearl Izumi valmistaa kahta erilaista ajohansikasta, jotka kevyen hypistelyn perusteella sopivat hyvin suomalaiseen talveen. Kenkien pohjakuvio on mtb-kengälle tyypillinen. Barrier GTX -talvikengän suositushinta on 249 euroa. Bike Attituden sarjassa on pikalinkut eteen ja taakse sekä satulatolpan kiristyspantaan. Liten tarvikkeita tuo maahan Raul Hellberg Oy. Liten pikkurissat sovitetaan muovisilla prikoilla kuhunkin vaihtajaan sopivaksi. Pikalukot kiristetään mukana tulevalla ja avaimenperänäkin hyvin toimivalla erikoisavaimella. 400 gramman purkki appelsiinin makuista PeptoProjuomajauhetta maksaa 19,50 euroa. 10 Fillari www.fillari-lehti.fi. Bike Attituden tarvikkeet tuo Suomeen Raul Hellberg Oy. Maximin PeptoPro urheilujuoma Maximin uutuus on urheilujuoma, joka antaa energiaa ja täydellisempää ravintoa suoritukseen ja auttaa palautumisessa jo harjoituksen aikana sekä sen jälkeen. Todella kylmille keleille tai pakkasherkille käsille tarkoitetut Lobster Glove -rukkaset maksavat 60 euroa. Tätä avainta ei kannatta hukata, sillä se on viisikulmainen eikä vastaavaa hävinneen tilalle aivan helpolla löydy. Pearl Izumin maahantuoja on Tokind Finland. Bike Attituden lukittavat pikalinkut Pikkurissat kuntoon Erityisesti maastureissa ja krossareissa takavaihtajan pikkurissat kuluvat yllättävän nopeasti vaihtokuntoon ja muutama tarvikeosien valmistaja on huomannut tämän. Setin suositushinta on 29 euroa, joten se on kohtuullisen edullinen vakuutus varkaiden varalta. Testaamamme keraamisilla laakereilla varustetut pikkurissat (hinta 25 e) oli helppo pistää kiinni krossarin Campagnolo Veloce takavaihtajaan ja pienen testailun perusteella vaihtajan toiminta ei ainakaan huonontunut. Jos joudut jättämään pyöräsi parkkiin sellaiseen paikkaan, jossa kaikki helposti irti lähtevät osat saattavat kadota päivän tai yön aikana, on hyvä vaihtaa kaikki pikalinkut vaikeammin irrotettaviin. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Pearl Izumin talvivarusteita Gore-texilla vuoratut ja normaalia korkeammalla varrella varustetut ajokengät ovat hyvä valinta talvipyöräilyyn
Reelightissa ei ole virtakytkintä, joten valo palaa aina kun pyörä liikkuu. F-lehden edustaja kävi hiljattain Kööpenhaminassa ja havaitsi, että väite pitänee paikkansa. Helvetinjärvi-Seitseminen-kartta maksaa Karttakeskuksen verkkokaupassa 18,50 euroa. Pieni lisävaruste lenkeille mukaan FRWD:n palveluihin kuuluu nykyään Traxmeet.comnettipalvelu, johon gpsurheilumittarin käyttäjä voi siirtää tekemiään harjoituksia. Tanskalaisissa Reelight-valoissa ei käy näin, koska virtaa ledeihin tuotetaan induktion avulla. Tallentimessa ei ole mukana kiinnikkeitä pyöräilykäyttöä varten, mutta laiteen sai helposti kiinnitettyä vaikka ajohansikkaan selkämykseen hansikkaan tarranauhalla. Se kattaa nimensä mukaisesti Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistot sekä niiden väliin jäävän alueen, jolla sijaitsee hieman vähemmän tunnettu Riuttaskorven virkistysmetsä. Etuvalon teho on 40 kandelaa, joten kyseessä on huomiovalo katuvaloilla valaistuun ympäristöön. Tanskassa on tehty tutkimus, jossa 2 000 pyöräilijää ajoi Reelightin valoilla vuoden ajan ja toiset 2 000 fillaristia käyttivät saman ajan tavallisia paristovalaisimia, mutta vain hämärässä ja pimeässä. Myös tämä kartta on molemmin puolin painettuna kohtuullisen kompaktin kokoinen. Kartta on peruskarttatasoa eli sen avulla voi helposti suunnistaa maastossakin. Sekä etu- että takavalon sisältävän SL150-lamppupaketin hinta on 45 euron luokkaa. 12 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kartta on painettu molemmin puolin, joten se ei vie aivan kohtuuttomasti tilaa vaikka iso onkin. myLOGGER on erittäin pieni ja vain 26 grammaa painava reitin GPS-tallennin, jonka akku ladataan usb-telakan kautta samalla kun reittitiedot siirretään nettipalveluun. Reelightin asennus vaatii hieman tarkkuutta, jotta valo toimisi. GT1-kartta kattaa Etelä-Suomen laidasta laitaan jonkin matkaa linjan Rauma-Huittinen-Valkeakoski-Heinola-Savitaipale-Imatra pohjoispuolelle. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Nyt retkiä suunnittelemaan Karttakeskukselta on vastikään ilmestynyt päivitetty versio Etelä-Suomen pyöräilykartasta. Suurimpien kaupunkien keskustoista on pikkukartat, joihin on merkitty kartantekijän mielestä parhaat läpiajoreitit. Karttaan on merkitty sekä valtakunnalliset pyöräilyreitit numeroineen että joukko muita reittejä. Laite on siis pieni ja näppärä, eikä 49 euron hintakaan muodostune hankinnan esteeksi. Pyöräilijän GT-karttasarjassa on kuusi osaa, jotka kattavat koko Suomen. Kun Traxmeet-palvelun saa samalla käyttöön ilmaiseksi, omien ajoreittien siirto muiden ihmeteltäväksi käy kätevästi. Unohda patterit ja valaise induktiolla Monesti pyörän valaisimesta hiipuu patteri tai akku juuri väärällä hetkellä. Ulkoilukarttaan on merkitty kävely- ja hiihtoreitit, moottorikelkkaurat sekä jokunen lähinnä maastopyörällä ajettavaksi soveltuva reitti Seitsemisen kansallispuistosta. Ero oli erityisen selvä kirkkaassa päivänvalossa sattuneissa turmissa. Pyöräilijän GT-karttojen avulla löytyvät myös muun muassa nähtävyydet, museot sekä hotellit ja muut majoituspaikat ei tosin niiden puhelinnumeroita. Kun harjoitusten vertailu lienee hyvin pienen ryhmän intohimo, Traxmeet haluaa palvella myös niitä käyttäjiä, joille uusien reittien löytäminen ja hakeminen on tärkeämpää. Induktiovalot olivat erittäin yleisiä, joskin useimmat juutit käyttävät Reelightin vilkkuvaa versiota. Karttakeskuksen verkkokaupassa Pyöräily GT1 Etelä-Suomi -kartta maksaa 16,50 euroa ilman postituskuluja. Täsmälliseltä nimeltään kartta on Pyöräily GT1 Etelä-Suomi ja sen mittakaava on 1:200 000 eli sentti kartalla vastaa kahta kilometriä luonnossa. Takalampun teho on 20 kandelaa, ja se vaatii toimiakseen omat magneetit takapyörään. F-lehden tutkittavana oli 1:20 000-mittakaavainen Helvetinjärvi-Seitseminen-ulkoilukartta. Magneetin ja lampun etäisyyden on oltava 1-3 milliä. Karttakeskuksen valikoimissa on myös pitkä liuta ulkoilukarttoja kansallispuistoista tai muuten ulkoilun kannalta mielenkiintoisilta alueilta. Reelightin käyttäjille sattui 32 prosenttia vähemmän onnettomuuksia. Päällystetyllä pyörätiellä tai ajoradalla kulkevat reitit on merkitty yhtenäisellä viivalla, päällystämättömät osuudet katkoviivalla. Reelightista on olemassa myös muita malleja, kuten levyjarrulliseen (korkeintaan 160 millin jarrulevy) pyörään sopiva versio sekä malli, jossa valo vilkkuu vielä kaksi minuuttia pysähtymisen jälkeen. Suomessa myytävässä SL150-perusversiossa valo palaa koko ajan. Periaate on itse asiassa sama kuin vanhanaikaisessa dynamossa, mutta Reelightissa induktioilmiö saadaan aikaan pyörän pinnoihin ruuvatuilla kahdella magneetilla, jotka pyöriessään ohittavat haarukan päähän kiinnitetyn lampun parin millin etäisyydeltä. Sen sijaan kaupunkien matkailuneuvontojen yhteystiedot selviävät kartasta. Tanskassa Reelighteja on valmistajan mukaan jo puolessa miljoonassa pyörässä. Reelightin valoja tuo maahan Uimonen Trading Oy. Moottorikelkkaurien ja pyöräilyreittien merkkipallukat ovat liki samanväriset ja kokoiset, joten kotona reissua suunniteltaessa kannattaa olla tarkkana. Retkeilijän on siis helppo valita reittinsä kalustolleen sopivaksi
Urheilutuonti kokosi ja myi Ase-merkkisiä pyöriä, joiden etuhaarukat olivat malliltaan hieman liian suoria. Pääasiassa Chebici tunnetaan maantiepyöristään, mutta mallistoon kuuluu myös muun muassa cyclokrossareita, hybridejä, sinkuloita sekä rata- ja aika-ajopyöriä. Kaupunkilaisena Vesa Rauttu teki urbaanimman uravalinnan ja sai 12-vuotiaana nassikkana hommia Helsingin Kalliossa Helsinginkadulla sijainneesta Urheilutuonti-nimisestä pyöräliikkeestä. Varaosakauppa kasvoi, samoin esimerkiksi nykystandardeista poikkeavien renkaiden myynti. - Kiina on tällä hetkellä ykkösmaa hiilarirunkojen tuotannossa. Suurimmassa osassa lukee Chebici, mutta joukossa on myös Alaneja, joka on toinen järvenpääläisliikkeen myymä maantiepyörämerkki. Kauppiaan pitää selvittää asiakkaan tarpeet ja myydä hänelle sopivan kokoinen ja käyttötarkoitukseen sopiva, laadukas pyörä, Rauttu linjaa. Nykyään kovassa huudossa olevien hiilikuiturunkojen ongelmana on Rautun mukaan se, että hiilikuitua on kovin monenlaista. Sieltä tulee sekä hyvin halpaa että erittäin kallista tavaraa. Nuoremmalle polvelle on suunnitteilla BMX-rata. Osaltaan Rautun pyöräosaamista tekee tunnetuksi jo pitkään toiminut Chebici-tiimi. Vaikka Rautun talonmerkin Chebicin maantiepyöriä myydään Pohjanmaata ja Rovaniemeä myöten, 95 prosenttia niiden ostajista käy hakemassa pyöränsä Rautun liikkeestä. Rauttua huolestuttaa myös nykyajan arvomaailma, jossa raha on yhä useammin tärkein asia. Jos hiilikuitu tällä hetkellä uppoaakin moneen pyöräilyn harrastajaan kuin kuuma veitsi sulaan voihin, vannoo osa pyöräilijöistä edelleen perinteisten materiaalien nimeen. Eräillä merkeillä on ollut melkoisia ongelmia runkojensa kestävyyden kanssa. Jostain syystä merkkiä ovat viime aikoina suosineet turkulaiset, mutta kilpureita menee myös esimerkiksi Jyväskylän, Kuopion, Rovaniemen ja Porin seuduille. Siellä hän koulupäivien jälkeen putsasi pyöriä ja jakoi välillä mainoksia. Apupojan urakehitys oli nousujohteinen ja myöhemmin Rautusta tuli pyöräkauppias, ensin Helsinkiin ja sitten Järvenpäähän, missä Rauttu on myynyt pyöriä neljännesvuosisadan. Pyöriä on siis lahjoitettu yhteensä noin 700. Se ei todellakaan ole sitä, jos keskitytään myymään halpaa ja nopeaan tahtiin kaatopaikalle päätyvää tavaraa. vuosi menossa Harrastukset: Mieskuorolaulu, Lions-toiminta, seuratoiminta Mieliruoka: Tekee useimmiten perheen ruuat, mieltynyt erityisesti italialaisen keittiön antimiin Auto: Suosinut aina Chevroletia, edellisellä Chevy Vanilla tuli täyteen 700 000 kilometriä Maalaispojat menivät ennen vanhaan 12-vuotiaana mottimetsään. Kaupungilta on luvassa paikka, ja Vesa Rauttu on ollut mukana laatimassa radan piirustuksia. Hommaa ei yhtään helpota se, että kaiken on oltava EUsäännösten mukaista. Samalla nimellä myydään myös pyöriä. Persoona TEKSTI JA KUVA: MARKKU LIITIÄ Vesa Rauttu Hetki sitten 60 vuotta mittariin saanut järvenpääläinen pyöräkauppias Vesa Rauttu on muusikkokielellä vanhan liiton miehiä. Vesa Rauttu puhuu voimakkaasti laadun, palvelun ja perinteisen kauppias-asiakas-suhteen puolesta. Entä miten parin vuoden mittaiseksi ennustettu taantuma tulee vaikuttamaan pyörien myyntiin. Voisiko ajatella, että ihmiset vähentävät kulutustaan esimerkiksi luopumalla perheen kakkosautosta ja hankkimalla uuden pyörän. Chebicejä haetaan Järvenpäästä joka puolelle Suomea. Käytäntö on ollut voimassa vuodesta 1988, ja vuosittain pyörien saajia on 30-40. Pääasiallisin runkomateriaali on alumiini, mutta joukossa on myös joitakin hiilikuiturunkoja. Hän käy kauppaa mieluummin asiakkaan kanssa nokikkain kuin netissä tai sähköpostin välityksellä. Tiedä sitten onko kaupungissa pitkään toiminut pyöräilyn erikoisliike vaikuttanut asiaan, mutta Järvenpää on varsin pyöräily-ystävällinen kaupunki. Tämä näkyy ostajien lisäksi myös monien myyjäpuolen ihmisten toiminnassa. - Voi olla. Aika paha meidän on kuitenkaan lähteä nettikauppiaan ja ostajan välisiä ongelmia setvimään. Rahoitus tulee Lionseilta, joissa Rauttu on toiminut pitkään. - Pyöräilyä mainostetaan usein vihreäksi lajiksi. Monasti käy niin, että netin kautta pyöriä tai tarvikkeita hankkineet ihmiset kääntyvät meidän puoleemme kun tavara ei jostain syystä ole sitä mitä piti. Haarukat työnnettiin yksi kerrallaan liikkeen katossa olevaan rakoon, ja minä sain sopivimman painoisena roikkua toisessa päässä, jolloin haarukka taipui sopivalle mutkalle, Rauttu muistelee. Valitettavan usein pyörävalmistajat valitsevat turhan halvan rungon, joka sitten maalataan näyttävän näköiseksi. Vaikka valtaosa Rautun liikkeen myynnistä koostuu tavallisista käyttöpyöristä, roikkuu perusfillarien yläpuolella olevissa telineissä edustava valikoima maantiepyörän runkoja. Ikä: 60 vuotta Ammatti: Pyöräkauppias Alalla: 48. - Olen myynyt tänä vuonna yli 30 teräsrunkoa eikä suinkaan halvimpia sellaisia, Rauttu sanoo. Halvimmillaan minulle on tarjottu hiilikuiturunkoja 79 euron hintaan. Tuskin voi kahta kuormalavaa pistää päällekkäin ilman, että sitäkin säätelisi joku direktiivi, pyöräkauppias manailee. www.fillari-lehti.fi Fillari 13. Tämä näkyy vaikka siinä, että kaupungin palveluksessa 20 vuotta olleet työntekijät saavat lahjaksi polkupyörän tai nykyään sen ostoon oikeuttavan 280 euron lahjakortin. - Ensimmäinen oikea hommani oli haarukoiden taivutus. - Kaupankäynti on sosiaalista toimintaa, mikä ei netissä toteudu. Edellisen laman aikana tosin kävi niin, että kansa kaivoi varastojen uumenista esiin pitkään seisoneet vanhat pyöränsä. Liikkeen nimi on jo pitkään ollut Chebici. Kaikki mitataan vain rahassa. - Rata voi valmistua jo ensi keväänä, jos tarvittavat luvat saadaan
Punaisen valon saa loistamaan joko yhtäjaksoisesti ja vilkkuen. Valon luvataan näkyvän jopa mailin eli 1 600 metrin päähän. Gamutin tuotteita kannattaa käydä katsomassa osoitteessa www.sporthit.fi Fenix on aika iso valaisin pyöräkäyttöön, mutta monitoimisuus on sen valtti. pussa on myös aina yhtä ärsyttävä stroboasento. Lampussa on kaksipykäläinen tehonsäätö ja lisäksi vilkkuasento. Blackburnin tuotteita tuo maahan Shimano Nordic Cycle Oy. 14 Fillari www.fillari-lehti.fi. Alumiininen lamppu on vajaat 15 senttiä pitkä. Toistaiseksi ohjelmassa on vain tämä koko, mutta muitakin on tulossa. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Lamppuja tankoon ja taskuunPersoona Fenix L2D Premium Q5 -taskulampun voi erikseen ostettavalla jämäkällä kiinnikkeellä pistää kiinni pyörän ohjaustankoon tai mihin tahansa sopivankokoiseen putkeen. Kiinnikkeessä on pikalinkku, joten se on helppo vaihtaa pyörästä toiseen. Etulampussa on kaksi tehoa, joista kirkkaamman valoteho on 40 lumenia. Kiinnikkeen hinta on 14,90 euroa. Myös takavalon saa palamaan joko yhtäjaksoisesti tai vilkkumaan kahdella eri tavalla. Blackburn on kehittänyt Fleaksi nimetyn etuvalo-takavalo-yhdistelmän. Ohjurin suositushinta on 135 euroa. Lamppu maksaa noin 50 euroa. Garnut on valmistanut tallikuskiensa pyynnöstä 36hampaisen eturattaan, jonka nimi on Race Ring. Esitteen mukaan lamppu on vesitiivis ja painaa ilman paristoja 56 grammaa. Nappiparisto antaa yhtäjaksoista valoa 50-60 tuntia ja vilkkuvaa valoa 100-120 tuntia. Hienon mallinimen taakse kätkeytyy kiinalaisvalmisteinen, kahdella AA-paristolla toimiva ledilamppu, jossa on kolme normaalia valotehoa (12, 53 ja 107 lumenia), 180 lumenin tehotila sekä strobo-asento. Ruuvattavaan kiinnikkeeseen sopivat myös muut pienet kynttilän malliset lamput. Takavalossa on klipsi, jolla sen saa kiinni reppuun tai vaikka taskun reunaan. Laturin toisesta päästä lähtevät johdot pistetään niin ikään magneeteilla kiinni puolitoistavolttisen pariston napoihin ja voilá: lamppu latautuu. Fiksu käyttäjä hoitaa lataamisen tietysti patterin sijasta sormipariston mallisella akulla. Fenixejä tuo maahan Delotec Oy. Sekä Fenix että Smart ajavat kuitenkin hyvin asiansa ainakin normaalissa kaupunki- ja pyörätiekäytössä. Toimituksen tutkittavana olleen mallin ohella Fenixlampusta on myynnissä puolen tusinaa muutakin versiota. Jos laturi joutuu hukkaan tai hajoaa, lamppujen lataus vaatii Pelle Peloton tyyppistä askartelua. Fenix sopii hyvin niille, jotka eivät ole valmiita ostamaan oikeaa pyörälamppua. Lam- Gamutin ohjuri ja eturatas Smartin Egg Whitella pärjää hyvin pyöräteillä. Blackburnin Flea on todella pieni valaisin tai oikeastaan huomiovalo. Hyväksi todettu Garnut P30 ketjunohjuri on kokenut pieniä muutoksia, joista suuri on se, että bashringin materiaali kestää entistä paremmin kolhuja ja samalla sen paino on hiukan pudonnut. Ratas painaa vain 40 grammaa ja se on valmistettu 7075 T6 alumiinista ja maksaa 35 euroa. Litium-paristoilla virtaa riittää pisimmillään 55 tunniksi, lyhimmillään 2,4 tunniksi. Lampun käyttöliittymä on hieman turhan kimurantti. Ohjaustankoon tuleva kiinnike kääntyy sivusuunnassa portaittain, joten valon voi kääntää haluamaansa suuntaan kohtuullisen tarkasti. Sen voi helposti ja nopeasti kiinnittää esimerkiksi satulatolppaan. Koko setin hinta on 28 euron luokkaa. Vielä vinkeämpi viritys on settiin kuuluva laturi. Nimensä mukaisesti ledivalot ovat kirppukokoa, kummankin valaisimen pituus on vain muutama sentti ja painoa niillä on parikymmentä grammaa per lamppu. Takavaloksi sopii Smartin pieni, tarrakiinnitteinen Tail Light -lamppu. Smartin Egg White ledilamppu kiinnittyy sekin pyörän tankoon ruuvattavaan kiinnikkeeseen. Yhden watin tehoisen Egg Whiten luvataan toimivan kahdella AA-paristolla jopa 20 tuntia. Fleassa on neljä lediä sekä eteen että taakse. Hyvin käteen sopiva Smart käy sekin perinteisestä taskulampusta. Niitä ei voi vaihtaa, sillä valaisimia ei saa auki ilman väkivaltaa. Valmistaja lupaa, että lampuissa olevat miniakut kestävät yli 30 latauskertaa. Tail Light maksaa 14,90 euroa ja Smart-valoja tuo maahan Huntteri. Smart Egg White maksaa 39,90 euroa. Kyseessä on siis kaupunkikäyttöön soveltuva huomiovalo. Olemattoman kokoinen härveli painaa viisi grammaa ja kiinnitetään pikkuruisilla magneeteilla lamppuun. Fenixiä voi käyttää tavallisena taskulamppuna vaikka iltakävelyllä tai kellarikomeroa kaivellessa. F-lehden toimitus osaa kyllä vaihtaa palaneen hehkulampun, muttei ole oikein selvillä lumenien ja wattien suhteesta ledilamppujen valotehosta puhuttaessa. Mukana paketissa on nailoninen suojakotelo, rannehihna, kaksi ylimääräistä O-rengasta ja kytkimen suojakumi
Specializedin uutuuksia Specializedin kypäräuutuudet ovat 89 euroa maksavat mallit, joista irrotettavalla lipalla varustettu versio on tietysti tarkoitettu maastoon ja toinen maantielle. Kenkien suositushinta on 149 euroa. Tankoja voit kysellä RTech Suspensionista Tampereelta. www.fillari-lehti.fi Fillari 15. Grippien lukitus tapahtuu totuttua isompaa kuusiokoloavainta käyttämällä, ja mekanismi on suunniteltu niin, että kiristys ei rasita ohjaustankoa, joten ne uskaltaa ruuvata hiilukuitutankoonkin. Specializedin tuotteita tuo maahan Tokind Finland. Liten lukkogripit Liten tuotevalikoimasta löytyy fiksut lukkogripit. Molemmissa kypärissä on etuosassa reilun kokoiset tuuletusaukot, sekä hyvin toimivat niskapannat. Spessun Defroster MTB talviajokenkien lesti istuu hyvin suomalaiseen jalkaan ja päällys on täysin vedenpitävä. Kun kengässä on vielä tekstiilivuoraus, niillä pärjää hyvin ainakin pikku pakkasessa. Niiden suositushinta on 20 euroa. Trigonin riser Hiilikuitu on yhä yleisempi ohjaustankojen valmistusmateriaali ja myös maastopyörien ohjaustangoissa se yleistyy kovaa vauhtia. Tangon päissä on lisäksi pienet alumiiniset vahvikkeet, jotka varmistavat sen, että kaatumiset eivät tuhoa tangon päitä. Tangon erikoisuus on siinä, että mutkat ylöspäin on muotoiltu kulmikkaiksi parantamaan tangon jäykkyyttä ja tekemään siitä vahvempi. Kumit eivät ole mitkään tolkuttoman paksut, mutta jos on tottunut esimerkiksi Odin lukkotuppeihin tai tavallisiin kahvakumeihin, huomaa eron selvästi. Trigonin 66 senttiä leveä riser painaa 174 grammaa ja hintaa sillä on 129 euroa. Liten grippejä tuo maahan Raul Hellberg Oy
Leppänen, P-Union, 1.09.22, 6) Tommi Tuikka, Picaro, 1.09.30, 7) Marko Törmänen, IK-32, 1.09.44, 8) Pasi Ahlroos, IK-32, 1.10.52, 9) Paavo Hiltunen, P-Union, 1.12.18, 10) Maunumäki Kari, KäTa, 1.12.51 16 Fillari www.fillari-lehti.fi. Miettinen tipahti myöhemmin kyydistä ennakkosuosikkikaksikon jäädessä taistelemaan kärkeen. M16 9,9 km: 1) Artturi Pensasmaa, P-P, 28.26, 2) Eemeli Välimaa, OPP, 28.46, 3) Vili Leppänen, TWD, 29.47, 4) Heikki Soukko, P-P, 31.25 N16 9,9 km: 1) Jasmin Kansikas, P-P, 34.24, 2) Jenna Lajunen, VP, 35.23, 3) Janna-Carla Niemi, TY, 39.35 Miesten kisan kärkikaksikko Kimmo Kananen ja Tero Hämeenaho jätti lopulta kolmanneksi ajaneen Marko Leppämäen melkein minuutin päähän. Hieno rata, joka ajettiin yhtenä kierroksena, sai ajajien varauksettomat kiitokset. Naisissa järjestys oli Sini Alusniemi, Paula Oksman ja Heli Ovaska. Reitillä oli lisäksi pari rantalentopallokentän hiekkalaatikkoa, joiden läpi reitti meni, sekä pätkä metsäpolkua takalenkillä. Toinen oli Hiltunen ja kolmas Hietala. Stadionin ohi mentiin myös kahdesti kierroksella ja siellä oli juoksuesteet. Miehet 60 km: 1) Henri Ojala, Pyörä-68, 2.11.13, 2) Kimmo Kananen, TWL, 2.11.38, 3) Paavo Hiltunen, P-Union, 2.12.28, 4) Pasi Willman, TaiTä, 2.13.47, 5) Jukka Hietala, TCC, 2.15.23, 6) Mikko Siltanen, P-Union, 2.17.13, 7) Antti Träskelin, Isku, 2.17.13, 8) Aki Korpela, PKK, 2.17.34, 9) Perttu Turku, CCH, 2.18.05, 10) Simo Sohkanen, 2.18.46 Naiset 60 km: 1) Carina Ketonen, RCC, 2.26.25, 2) Sini Alusniemi, JyPs, 2.32.06, 3) Henni Kolehmainen, Hemika Del, 2.37.18 Henri Ojala voitti viimeisen osakilpailun ja koko cupin. Puolustava mestari Tampereen Pyörä Unionin Tero Hämeenaho lähti totuttuun tyyliin heti lähdön jälkeen lyömään kärkeen vauhtia, mutta sai kantaansa Tailwind-Länkenin Kimmo Kanasen ja Picaron Olli Miettisen. Radalle oli mahdutettu pätkä laskettelurinnettä, jossa ajettiin kahdesti joka kierroksella. Hiltunen jäi kaksikosta kympin ennen maalia reitin tullessa takaisin harjuille. Kisasilppua Kisasilppua 5. Naisissa voittoon ajoi vasta toista vuotta lajin parissa mukana oleva Helsingin yliopiston pyöräilyseura Prologin Anna Ronkainen, joka jo viime vuonna esitti vahvoja otteita harrastesarjassa. Ojala ajoi cupin voittoon täysin pistein (viisi osakilpailuvoittoa). Takana häämöttää kakkoseksi ajanut Kimmo Kananen. Järjestäjät olivat nähneet vaivaa ja yleisökin oli paikalla mukavasti, joten kausi loppui mukavasti Köykkyrin hiihtokeskuksessa, jossa rata kierteli. Alussa vastusta kykenivät tarjoamaan myös järjestävän seuran Jukka Hietala ja CC Helsingin Perttu Turku. Kuva: Antti Haavisto Cyclo-Cross SM, Kiiminki 5.10. Kiimingin Riento järjesti kotimaisen kilpailukauden päätöksen cyclo-crossin SM-kilpailuiden merkeissä. Kuva: Mari Moisala N18 9,9 km: 1) Miimu Paavola, P-P, 32.24, 2) Rosa Törmänen, Cyclos, 33.28, 3) Sofia Kansikas, P-P, 34.12 Naiset 13,2 km: 1) Anna Ronkainen, Prologi, 45.03, 2) Heini Ilmarinen, Zeus, 47.55, 3) Niina Jaako, KiiRi, 50.38 Miehet 26,4 km: 1) Kimmo Kananen, TWL, 1.07.24, 2) Tero Hämeenaho, P-Union, 1.07.31, 3) Marko Leppämäki, P-Union, 1.08.17, 4) Olli Miettinen, Picaro, 1.08.30, 5) Petri K. Kananen oli lopulta parempi kuitaten itselleen voiton. Aurinkoiseen, mutta viileään säähän starttasi noin 160 pyöräilijää. Rata ei siis tarjonnut juurikaan mahdollisuutta peesailuun, joten eroja syntyi heti lähdön jälkeen kun letkat suuntasivat kohti rinnettä. Kärjessä mentiin reippaasti ja kärkikolmikko Paavo Hiltunen, Kimmo Kananen ja Henri Ojala karkasi nopeasti omille teilleen. Kimmo Kananen oli jo etukäteen sanonut tekevänsä kaikkensa voiton eteen, mutta ennakkosuosikki Ojala pysyi kuitenkin matkassa stadionille asti, jossa kykeni jättämään Kanasen. Tawast marathon, Hämeenlinna 28.9. Hämeenlinnan mtb-maratooni oli jälleen kunniapaikalla cupin finaalina. Toinen nousu oli ajettavissa, mutta toinen oli mallia juostava
Pellossalon Nousu täyttää tulevana kesänä 60 vuotta ja juhlia vietetään juhannuksen jälkeen kesäkuun viimeisenä viikonloppuna omalla seurantalolla Itikkanotkolla. www.fillari-lehti.fi Y Suomen Pyöräilyunionin toimintaan Pellossalon Nousu liittyi vuonna 2003 ja se onkin ollut siitä lähtien piristämässä värikkäillä oranssi-sinisävyisillä ajoasuillaan muuten kovasti tummanpuhuvaa massaa maamme pyöräilytapahtumissa ja kilpailuissa. Tämän johtuu lähinnä siitä, että nykyisten seura-aktiivien omat lapset ovat vielä varsin nuoria. Näin siksi, että tapahtuman sijainti on varsin syrjäinen - pääkaupunkiseudun näkökulmasta katsottuna. Seurassa on jäseniä satakunta, mutta aktiivisesti pyöräilyn parissa tekemisissä olevia on vain reilu tusina, tosin suurin osa heistä on erittäin aktiivisia, kilpailuissa käyviä harrastajia. Pyöräilyaktiivien perinteeksi on myös muodostunut perinteinen kevätleiri Mallorcan pyöräilyparatiisissa. Viime keväänä leireilijöitä oli matkassa toistakymmentä ja tulevana keväänä mat- kaan lähtee taas valikoitunut joukko poranssipaitoja (poranssi = PeNon oranssi). Alueellisesti Pellossalon Nousun toiminta on näkynyt kiitettävän hyvin paikallisissa sanomalehdissä ja viikottaisten yhteislenkkien muodossa. Oman mausteensa lenkkien suunnitteluun tuo nimenomaan Saimaan vesistö ja maamme tihein sisävesilautta- eli lossiverkosto. v v v Seuroja ja ajoporukoita TEKSTI JA KUVAT: TUOMAS HUTTUNEN Esittelyssä savonlinnalainen Pellossalon Nousu Vanhan Molteni-tallin värejä mukaileva seuran ajoasu toistaa myös seuran talon värejä. Porukkalenkeillä uudet pyöräilijät saavat opastusta. Tärkeintä on hyvä meininki! ksi Suomen upeimmista kesäkaupungeista, Savonlinna, luo loistavat puitteet Pellossalon Nousun pyöräilijöille oman lajinsa harrastukseen. Noin 50 000 asukkaan talousalueella risteilee runsaiden vesistöjen keskellä suhteellisen monipuolinen ja laaja tieverkosto, joka tarjoaa vaihtoehtoja päivittäisten pyöräilylenkkien toteutukseen. Lisäksi värikkyyttä kilpailujen pääjoukkoon antavat ajajiemme vähintäänkin hervottomat jutut, joiden perusteella moni on tulkinnut kypärämme kiristyshihnojen olevan hieman löysällä. Vuosittain elokuun toisena viikonloppuna järjestettävän kaksipäiväisen Puruveden ympäripyöräily -tapahtuman järjestäminen on muun kilpailutoiminnan ohella seuran näkyvimpiä saavutuksia. Vaikka seuran päämaja sijaitseekin 30 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta, suurin osa pyöräilyjaoston aktiiveista asuu Savonlinnan keskustaajamassa. Pellossalon Nousu ry on Savonlinnan eteläpuolella, Saimaan saaressa sijaitsevien Kosolan ja Pellossalon kylien yhteinen kyläseura. Niinpä nuorimmat seuratoimintaan osallistuvat jäsenet ovat lähestymässä täysi-ikäisyyden rajapyykkiä, mutta puolen vuosikymmenen kuluttua seuran tulevaisuus näyttää valoisalta kun nuori polvi tulee mukaan kuvioihin. Hiljaa hyvä tulee, sanoisi PeNon kaveri irtiotossakin.q Fillari 17. Toiminta onkin kiteytynyt pyöräilyjaoston puheenjohtajan jo legendaksi muodostuneeksi lauseeseen: Pojat! Tärkeämpää on hyvä meininki kuin kilpailumenestys. Näiden muutaman toimintavuoden aikana seuran pyöräilyaktiivien määrä on kasvanut parin uuden jäsenen vuosivauhdilla. Tapahtuman osanottajamäärä on kiitettävästi kasvanut vuosi vuodelta, vaikka suuriin osanottajamääriin tuskin koskaan päästään. Junioritoiminta ei vielä ole lähtenyt kovin aktiivisesti käyntiin. Tunnettuahan on, että savolaisen aukaistessa suunsa vastuu siirtyy kuulijalle Kilpailumenestystä on tullut seuran kokoon nähden kiitettävästi, vaikka SM-mitalit ovatkin jääneet kahteen kappaleeseen viiden toimintavuoden aikana
Aikaisemmista vuosista poiketen yritän kuitenkin ajaa maantielenkit kiinteällä välityksellä ainakin joulukuun puoleen väliin asti. Itse en ollut päätökseen kauhean tyytyväinen, sillä edelliset seitsemän vuotta ovat menneet Selle Italian Flitellä ilman huolia. Lapierrelta on tulossa uusi hiilikuiturunko, joka on saanut hyvät arvostelut useammassa ranskalaislehdessä. Tämä kuitenkin avaa kuitenkin lisää mahdollisuuksia meille muille, ja uskon että tulevalla kaudella saan ajaa yhä useammin omaa sijoittumistani ajatellen. Muutenkin vaihtuvuus on ollut aikaisempaa suurempi, joten tallissa tulee luultavasti olemaan hieman vähemmän ajajia kuin kuluneella kaudella. Joulun aikoihin tulee ensimmäinen rauhallisempi jakso ja sen jälkeen homma jatkuu enemmän tehopainotteisena tammikuun leireillä. Toivotaan kuitenkin, että sopeutuminen käy nopeasti ja kivuttomasti. Tämän talven vietän aikaisemmista vuosista poiketen kokonaan Ranskassa, joten ainakin olosuhteet tulevat olemaan kohdallaan! Välinepuolella jatkamme ensi vuonna Lapierren fillareilla ja Shimanon osilla, joten hyvä niin. Ainakin näin paperille suunniteltuna ohjelma tuntuu hyvältä ja motivoi harjoittelemaan. Maantiefillarin lisäksi ohjelmaan kuuluu tietenkin maastopyöräilyä ja punttisali kolmena kertana viikossa. Loma tulikin tarpeeseen, sillä ensimmäiset neljä viikkoa menivät täysin levätessä. Katsotaan miten siitä selvitään, ainakin ensikokeilu fixillä päättyi lyhyeen. Lisäksi osalle ajajista on tulossa Shimanon sähkövaihteet koko kauden ajaksi, mutta itse valitsin kisapyöriini perinteisen vaijeriversion. Sen jälkeen edessä oli pehmeä lasku pyörän satulaan, sillä ensimmäiset treeniviikot kuluivat lähinnä uuden maastopyörän selässä Suomen syksyä ihmetellen. Teen kaksi kolmen viikon kovempaa jaksoa jouluun mennessä. Perusviikon harjoitustuntimäärä on reilut 20, josta suurimman osan vietän tietysti maantiepyörän satulassa. Ensimmäiset kunnon maantielenkit olivat ohjelmassa vasta marraskuun alussa palattuani Ranskaan. Joulukuun puoleen väliin asti yritän ajaa maantielenkit kiinteällä välityksellä Talven harjoitusohjelmaan on tulossa joitakin mielenkiintoisia uusia juttuja. Fillarin osissa ainoa muutos tulee arkaan paikkaan, sillä ensi vuonna vaihdamme pyöriin Fizikin satulat. Tallissa on tapahtunut myös hieman muutoksia, suurin niistä on tietenkin Philippe Gilbertin siirtyminen Silence-Loton riveihin ensi kaudeksi. Philippe on ollut ehdoton ykköstykkimme muutaman vuoden ajan, joten hänen jättämäänsä paikkaa ei ole ihan helppo täyttää. Tuoreimpien puheiden perusteella pysyisimme kuitenkin Pro Tour -sarjassa, vaikka asiasta on ollut paljon vääntöä kuluneen vuoden aikana. Pääjoukon - kuulumisia Jussi Veikkanen Kausi paketissa L oppukauden sairastelujen takia kauteni päättyi lähes kuukauden suunniteltua aikaisemmin, joten päätin pitää kunnon loman ilman minkäänlaista lenkkeilyä ja hoitaa samalla kaikki vaivani kuntoon, jotta voisin lähteä uudelle kaudelle täysin puhtaalta pöydältä. Katsotaan sitten muutaman viikon tahkoamisen jälkeen, mihin suuntaan kunto lähtee kehittymään. Niistä jälkimmäinen päättyy ennen joulua olevaan tallin ajoleiriin. Kulunut pyöräilykausi on ollut antoisa ja tuonut monia hyviä hetkiä, ja toivon että uudesta kaudesta tulee vielä mielenkiintoisempi. Syksy on aina hyvää aikaa levätä ja asettaa uusia tavoitteita seuraavalle kesälle, joten otetaan siitä ilo irti ja lähdetään motivoituneina kohti kautta 2009! 18 Fillari www.fillari-lehti.fi
Trekiillä ajavat Justin Leov Uudesta-Seelannista ja Andrew Neathling Etelä-Afrikasta. Kun kaikki kisat on ajettu, suurin osa kuskeista yleensä pistää pyöränsä nurkkaan vähäksi aikaa ja pitää noin kuukauden tauon ajo- ja harjoittelutauon. Tehdastiimien etuna on se, että ne ajavat lähes aina uusimmilla ja parhailla palikoilla. Nyt homma alkaa jo pikku hiljaa kääntyä voiton puolelle, ja pahin alkaa olla takanapäin. Jos pärjää hyvin yksityiskuljettajana, usein aukeaa paikka seuraavalle vuodelle jostain isommasta tallista. Myös rungot ovat yleensä kevennettyjä ja tehty kuljettajien mieltymysten mukaan. Talliin on tulossa muutamia muutoksia, mutta niistä myöhemmin. GT antoi kenkää kaikille entisille kuskeilleen ja vahvisti uuden 2009 kokoonpanon, johon kuuluvat brittiläinen Marc Beaumont ja kalifornialainen vasta 17-vuotias Kevin Aiello. Alamäkiajossa tiimejä on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi maantiepyöräilyssä. Vaikka kisoissa on parhaimmillaan yli 300 kuskia, ei tallipaikkoja riitä kuin parillekymmenelle parhaalle. Onneksi tilanteeseen on tulossa muutos ensi vuonna. Suurimmaksi puheenaiheeksi muodostui se, missä Sam Hill ajaa tulevalla kaudella ja ketkä ajavat Trekin tallissa. Luottamuspula rassasi ja vaikeutti monia asioita kauden aikana. Tiimissä on myös todella tärkeää, että koko paketti on hyvä. Hän teki muutaman todella pahan virheen. Itse olen nyt levännyt lähes täydellisesti pari kuukautta ja parannellut ranteitani. Minulla on parhaillaan kaksivuotinen sopimus, eli ajan jatkossakin Intensellä. Toki on paljon pieniä niin sanottuja yksityistiimejä, mutta tehdastiimipaikat ovat rajallisia. Kaikki luut ovat nyt luutuneet ja nyt vain pitää jumpata pehmytkudokset kuntoon, jotta ranteisiin tulee takaisin sataprosenttinen liike. Tärkeimpiä ovat hommansa osaavat ihmiset, etenkin oma mekaanikko. Moni on kauden aika kärsinyt pienemmistä tai suuremmista vammoista, jotka eivät ole kesken kauden levon puutteessa parantuneet kunnolla. Nälkä on todella kova ja haluan ajaa hyviä tuloksia. Dee Hoo - kuulumisia Matti Lehikoinen Talvea odotellessa K Toivottavasti huonot hetket ovat taaksejäänyttä elämää! ausi on nyt saatu kunnolla päätökseen ja kaikilla kuskeilla on hetki aikaa hengähtää. Tuleva kausi 2009 tuo tullessaan myös paljon tiimivaihdoksia. Kaikki ei voi aina mennä ihan nappiin ja toivottavasti epäonni olisi taaksejäänyttä elämää. Yleensä silloin on hyvää aikaa toipua kauden rasituksista ja parannella loukkaantuneita jäseniä. Minulla oli tänä vuonna todella paljon ongelmia mekaanikkoni kanssa, yhteistä säveltä ei löytynyt ja tämä johti siihen, etten voinut luottaa hänen työhönsä. Mennyt kausi oli mitä oli, mutta oli siellä muutama ihan hyvä hetkikin. Tällä hetkellä fiilikseni tulevasta kaudesta on hyvä. Yksityiskuskeilla on mahdollisuus saada ne käyttöönsä vasta seuraavana vuonna. Myrskyn jälkeenhän on yleensä tyyntä! www.fillari-lehti.fi Fillari 19. Kuskejakin on yleensä vain yhdestä neljään per tiimi, joten hyvän paikan saaminen on yleensä melko kovan työn takana ja parhaat paikat menevät nopeasti. Trek on nyt vahvistanut mieskuskiensa nimet, joten Hill ajaa todennäköisesti Specializedillä ja tällä hetkellä jo lähes kaikki muutkin nimimiehet ovat paljastaneet uudet tiiminsä. Hyvä runkomerkki on myös yksi tärkeimmistä asioista
Vuonna 2002 ensimm sa, The First, julkaissut ryhmä on elokuvan leffan sen jälkeen tuupannut markkinoille . Nyt Dirt&Street Productions lyö takaisin ilmaisella leffalla. Pro ject North KUVAT: JANNE LAITIO JA MIKKO HALLIKAINEN TEKSTI: ARTTU TOIVONEN DSP 20 Fillari :n Janne Laitio ja Antti Peura istuvat krunibaarissa kalaisessa . Applen läppäri syytää Helsingin ytimessä ulle, ja hyvännäköistä videopätkää ruud Pohjoisesta herrat kertovat juurta jaksain äisen Projektistaan. Ensin VHSkeskimäärin kerran vuodessa DH-kinauhoja myytiin repusta lähinnä sittemmin jakelutehtävää ovat hoisoissa, uppa taneet niin DSP:n oma verkkoka oja myyvät nettikaupatkuin ääriurheiluleff ina kin, kuten edelleen yhteistyökumppan toimiva Extreme Video. www.fillari-lehti.fi. Alkujaan kädestä käteen kiertäneiden leffojen kautta siirryttiin aikanaan myyntivideoihin, joiden sittemmin todettiin liikkuvan paremmin laittomina piraattikopioina kuin edes pientä korvausta vastaan. v v v Esittelyssä kotimainen freerideleffa Nummelan reuhutukkajengi ei näytä väsyvän elokuvien tekoon
Niitä paljonko tekijät itse siitä tienaavat näkyvyys. Trond Hansen pyörittää kolmosen Hafjellin dirtillä. , - Ei niillä elokuvilla rahaa ole tehty tteluista DSP:n myynnistä, sponsorineuvo o toteja ideoinnista vastaava Janne Laiti aa. Kun kiinnostaa niiden brändin www.fillari-lehti.fi Fillari 21. Se, mikä meidän della avasi silmät, oli että kaikki netistä joskus myymämme leffat löytyivät Pictuilmaiseksi. Mukaan saaten suuressakin maa Letiin sopivia brändejä, kuten Bike Park la, kovi, fillarifirma Kona, Hi5Bikes, Tup seinen energiajuomamerkki Battery tima asti maastokä viime vuosina voimakka ut Nispyöräilyssä näkyvyyteen panostan san. Af- Kun parhaiten myyty leffamme, ona 200-300 kapterparty myi dvd-kopi topaletta, olimme tyytyväisiä. us- Sponsoreita ei kiinnosta, kuinka ejä leffassa vedetään, tai komattomia trikk . Syntyi viitsisi niitä lle, kuidea sponsorien hankkimisesta leffa ilmassa. Esimerkiksi uusinta The sta 50 000 kertaa. rea ladattiin Pinkbike oraKun valtaosa junnuista keräilee viikk pitäisi hoja rahoittaakseen harrastustaan, joku leffan hinnan olla alle kympin, että ostaa, Laitio kertoo
Joonas Vinnari virittää vaijerikameraa Nisse Örnjäger Skogåsissa. rilla. Saanan valloittaa helpoiten helikopte Joonas Lapin tunnelmissa. 22 Fillari www.fillari-lehti.fi. v v v Janne Laitio Saanalla. Aki Färm Kalpalinnassa.
vä- Mikolla tilanteen pysäytyskyky, tai jopa kylmetyskyky, on ihan uskomalillä nnut ton, Antti hehkuttaa. Pehenk Tarkoitus on tehdä nimenomaan skandinaaviseen henkeen keskittyvä elokuva iirusideana on hakea enemmän kaun isen maisemia, tunnelmaa ja itse ajam ta droppeja, kymmefiilistä kuin massiivisia ä tai nien metrien mittaisia tuplahyppyreit a kuolemaa halveksuvia stuntteja. muit slo- Emme ole myöskään kuvanneet kisakuvioita, vaan Project pestylea tai DHärillä. saa pöyt isKesä oli DSP-filmiryhmälle kiire Fillari 23. Kun lentokone laske ulos Porter, niin ensimmäisenä sieltä tulee ttää ja vaijereissa kiinni, Antti Peura täräy äseurueen hirnumaan. tulee levitykse ollut DSP:n poikien tarkoituksena ei ole Kranked-sarjoiltehdä kilpailijaa NWD- tai aviseen le, vaan nimenomaan skandina een sopiva ja keskittyvä elokuva. Melko pitkiä kamera-ajoja oper i laite päästiin siis toteuttamaan. Tällaisia ei matkan joukuitenkaan kukaan valmista, joten aan järjestelmän itse, duimme rakentam Janne kertoo. Rahaa ilmainen imur le tuo, mutta suurempi katsovuus ei meil pysyvät jamäärä tarkoittaa, että tukijat ttaa liikeideaa. in, Ja liikeideasta on kyse oikeastik eyhtiöpohjalta. ja Itse elokuva, Project North valmistuu en vuodenvaihteen tienoila. Nyt vieressä istuva Antti Peur nais sivujen ja muun aihoitaa elokuvan, netti fisen ilheeseen liittyvän materiaalin graa n. roolia, Joonas Hemavanin nyppylällä. www.fillari-lehti.fi saa leffa menee levitykseen nettiin, sillä myynenemmän katsojia kuin dvd-leffojen oitanillä koskaan. Tikka on kuita skisojen ykkössijoja, ja mieextremekuvau lautahen otoksia on julkaistu myös lumi lehdissä ulkomaita myöden. ri- Legenda muuten kertoo että (free Porter kulkee kaikdeleffaohjaaja) Clay utuu, kialle tällaisella. North pyörii pääosin freeriden ymp össä myös vaiTänä kesänä meillä oli käyt ria sen jerikamera sekä 60 metriä vaije oimiseen. tyytyväisenä, Laitio valo Tittelit pyritään pitämään piilossa, Janne virnistää. Ohsillä DSP toimii osak ii kaijaajana, kuvaajana ja editoijana toim tjo alan konkareihin Suomessa laske keti Laitio itse hoitaa tava Joonas Vinnari, i kokosponssisopimusten teon sekä ideo a uutta. Porukan juniori Aki Färm keskittyy mee ustiajamaan kovaa sekä kisoissa että kuva taas ryhmän seniorikastiin lanteissa, kun Tikka kuuluva ammattivalokuvaaja Mikko hoitaa still-kuvaamisen. Teknisest joka on viritetty kahden on teräsvaijeri, valutekiinteän esteen väliin, ja kameraa a niin että se taan pelkästään painovoimall pitkän kuvaa polkua ja alla ajavaa fillaristia lintuperspektiivistä. ä - Kenelläkään ei kuitenkaan ole tietty vaan kaikki tekevät ihan kaikkea
. - Joo sitten oltiin kuvaamassa Suo turilla. Se oikea kylä olisi ollut 200 kilometriä Gävlesta, mutta nyt päädyimme 780 kilometrin päähän lähtöpisteestä. n, ei ollut kuvata kuskeja omilla kulmillaa nnut lähteä Keski-Eurooppaan ole tarvi ja kun kuskit ovat olleet skanhyvin dinaaveja, oli leffan nimivalintakin looginen. le. kka kiersi Ruotsia yhteensä syksystä poru kuvaa11 päivän ja 3 600 kilometrin ajan melluksilta ei tietenmassa. jossa sijaitsee Ruotsin sinne Olimme lupautuneet kuvaamaan in osvideon, joten se sopi muutenk main lessa näpyttelimmatkasuunnitelmiin. Hintaa en kyllä suostu paljastam i ähän meidän päästä sinne nopeast Pitip tapansa mukaipaikalle, Janne velmuilee sesti. Tunnemia voi massa etukäteen sivuilla, jossa on dä aisti elokunähtävillä sekä still-materiaalia että van upea traileri.q Juha-Matti Pouta Kalpalinnan dirtillä. Dirt&Street Produtions filmografia: - The First 2002 - Finnish Mafia 2004 - Finnish Mafia II 2005 - Finnish Mafia Lego 2006 - Afterparty 2007 - The Picture 2008 -Project North 2009 24 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kun . v v v Miestä, joskaan ei täysin antoisaa aikaa. Gäv lähdimme navigaattoriin kylän nimen, ja eteenpäin. Kun kuvasimkien suorituksia seurates ä hämme Trond Hansenin kanssa, hänt jättytti ettemme halunneet kuvata mäs e että haluamme tisuurta ajoa. Minkäs teet, kun ei mukana ollut paperikarttaa, ja se ohjasi, Kläppen mihin navigaattori meidät in meren rannalla, Janne nauraa. en Project North tulee jakeluun vuod ä lataamassa vaihteessa. Pätkän voi käyd käywww.projectnorth.net. oli jossa Tämän haastattelun tekoaikaan suun tä editoimaan materiaalia nitelma oli pääs aan lokakuun alussa. in, - No, meidän piti löytää Kläppeni Kona Bike Park. Homnäytti että nyt 180 km suoraan nyt ihan putkeen, ma ei kuitenkaan men a sillä Kläppen-nimisiä kyliä on Ruotsiss a, ja tämä ohjasi meidät vain useit 500 kilometrin turhalle kierrokselle. kuvata kavereita aidoissa mais d ymmärsi juonen, ja hänen kans Tron ta, herrat vakuuttasaan olikin siistiä kuva vat. - Norjan taso on muuten todella kova sattuivat siellä paikalliselle dirMeikäläiset kustille, ja suut oikeasti loksahtivat auki sa. Halusimme men Lapissa Saana-tun kipuapäästä ylös ilman tuntien mittaista ja a, joten pakkasimme pyörät kyytiin mist din tunturien laelostimme helikopterikyy aan. Navi näytti ensin että aja me vasem36 km suoraan ja käänny sitten pääsimme risteykseen, se paan. Muitakin nimikusk ittu Aki Färm, Norjan mukana: jo main NisTrond Hansen, Olli Eloranta, Ruotsin Kun idea on se Örnjäger ja monia muita. Kaikilta kom kään vältytty poikien reissulla. Kerroimm emissa. ja siirsi muistiin huonoin kesäsää siirsi Alkusuunnitelmia koko ajan eteenpäin. Kotimaisen dirttitaiv dan osuus oli legendan, Juha-Matti Pou attu, vielä kuvaamatta, mutta kuten huom aurinkoiset säät Etelä-Suomessa alkoivat eja on vasta syyskuussa
Koeajossa Redline RL 3.2 Motocrossista BMX -areenoille 26 Fillari www.fillari-lehti.fi
Device-sarja sai alkunsa tiimin suunnittelutyön avulla. Pituudeltaan keskiverto 20,5 tuuman (52 cm) vaakaputki sopii moneen menoon olematta turhan ahtaan tuntuinen. Silloinen linja koostui erikseen myytävistä runkosetistä, kammista, tangosta ja haarukasta. Suositushinnaltaan noin neljän sadan euron hintaiset pyörät on useim- miten suunnattu lajia aloittavalle, niin tässäkin tapauksessa. Ennen edellä mainittua vuotta 2005 Redlinen freestylepyörät olivat jääneet jo hieman ajastaan jälkeen. TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JULIUS KONTTINEN Vuoteen 1974 asti Redline tunnettiin ainoastaan motocrosspuolen tuotteistaan. Rungossa on vielä perinteistä mallia oleva erillisillä kupeilla toteutettu ohjainlaakeri, mutta kuitenkin urakuulalaakereilla varustettu mid bb -keskiö, joka on osoittautunut käytössä huolettomaksi ja hyvin toimivaksi. Vanteet ovat yksiseinämäiset ja kantavat Alienationin logoa. Eturatas on 33-piikkinen ja parina sillä on 12-hampainen takaratas. Muut neljä myydään kaupan hyllyltä ilman gyroa, suoralla vaijeriviennillä ja muutenkin sellaisella ilmeellä, joka vastaa nykyisin yleistä parkissa, streetillä ja dirtillä käytettävää menopeliä. Satulakulma asettuu 70 asteeseen. Dropouteista on leikattu ylimääräinen materiaali pois. www.fillari-lehti.fi Fillari 27. Siitä lähtien Redline on ollut vahvasti mukana bmx-racingissa. Pinnoituksena niissä on musta maali. Yleisesti voidaankin sanoa, että tämän hintaluokan pyöriä ei ole varustettu kaikilla viimeistä huutoa olevilla osilla. Alle 13hampainen takaratas vaatii toimiak- Seatstayn putkien välinen tuki on vähintäänkin siron oloinen. Jopa keskiön takaa lähtevä wishbone on totuttua pidemmän näköinen. Vastaavanlaisia yksityiskohtia näkee yleensä vain erikseen myytävissä rungoissa. RL 3.2:n tapauksessa emä- ja viistoputki ovat 4130 CrMoa muiden putkien ollessa jotakin vähemmän jalostettua terästä. Muuten osatarjonta on suurimmaksi osaksi peruskauraa. Valmistaja ilmoittaa pituudeksi 14,4 tuumaa (36,6 cm). Kiitosta ansaitsevat Redlinen leimaa kantavat kolmiosaiset, tukevat teräskammet. Vuonna 2005 Redline aloitti uuden rynnistyksen palkkaamalla kolme jo valmiiksi hyvin tunnettua kuljettajaa talliinsa. Puolet nykyisestä mallistosta kulkee RL-nimellä, numerot lyhenteen perässä erottavat mallit toisistaan. Miten saada silloisista bmx-pyöristä kestävämpiä ja paremmin toimivia. Leveyttä ja korkeutta on sopivasti, joten lapaset lepäävät tangolla mukavasti. Samoihin aikoihin bmx oli nousemassa suuren yleisön tietoisuuteen. Jo Samana vuonna syntyi ensimmäinen Redlinen valmistama haarukka bmx-pyöriin. Poikkeuksena on takahaarukan pituus, jolla on mittaa selvästi totuttua enemmän. Esimerkiksi takahaarukan yläputkien välissä oleva silta on kaikessa minimalistisuudessaan hyvän näköinen. Muutenkin runko noudattelee nykyisiä linjoja mitoitukseltaan. Yksi asia johti toiseen ja myös Redlinen omistajan poika innostui lajista. Se historian siipien havinasta ja nyt nykypäivään. Ohjauskulma on jyrkähkö, kuitenkin bmxpyörien standardia oleva 74,5 astetta. Näin syntyi uusi polkupyörämerkki! P olkupyöräidean jälkeen ajatustyö lähti liikkeelle. Jälki on siistiä ja yksityiskohtiin on satsattu mukavasti. Linjasto on kuitenkin uusiksi suunniteltuna mennyt parempaan suuntaan. Useimmat rungot kun tarjotaan nykyään 13,7514,25 tuuman pituisina, tai jopa lyhyempinä, niin eroa on ainakin paperilla. Testissä ollut pyörä rullaa nimellä RL 3.2 ja se sijoittuu hyvin tarkasti keskikastiin merkin tarjonnassa 7.1:n ollessa lippulaivana. 20 tuuman kiekoilla varustetusta RL-sarjasta vain kaksi pyörää toimitetaan etujarrun kera, 3.2 on niistä toinen. Tiimin kokoonpano on vaihtunut tähän päivään mennessä jo pariin otteeseen, mutta tiimi on edelleen hyvässä vedossa. Emä- ja viistoputken saumassa olevaan vahvikelevyyn on puolestaan painettu merkin logo. Alkavaan freestyle-liikkeeseen lähdettiin myös mukaan, mutta tuo suunta hiipui hiljalleen vuosien myötä. Ohjaustanko on mukavan kokoinen. Heistä voi mainita esimerkiksi Mike Escamillan, joka on ollut lajin huipulla jo pitkälti toista vuosikymmentä
Tarkkuutta ja hyvää jarrupitoa vaativissa tempuissa tämä aiheuttaa jo tarpeetonta haastetta. Kuitenkin etukiekko, jossa on tusinan verran vähemmän pinnoja ja 10 millin akseli riittää useimpien käyttöön ja säästää painoa mukavasti. Penkki on mukavan pieni, joten se ei rajoita pyörän päällä liikkumista. Teräksisiä tappeja pyörän mukana toimitetaan neljä ja niillä liukuu halutessaan varmasti pari kesää eteenpäin. Vauhdikkaammassa ajossa, kuten rampissa tai dirtillä, Redline on rauhallinen ja vakaa ajettava. Kahdella tapilla varustettuna pyörän paino jää reiluun 14 kiloon. Ajoahan tämä ei varsinaisesti haittaa, mutta ei se haluttu ominaisuuskaan ole. Niin tälläkin kertaa. Etujarrusta sai katkaista kuorta reilun viiden sentin pituisen pätkän ja varaa jäi vielä sen jälkeenkin. Tasoitusta joudutaan antamaan kilosta kahteen joidenkin merkkien vastaavassa hintaluokassa kilpaileville malleille. Samanlaisia mummomankelin tolppia näkee satoja euroja kalliimmissakin pyörissä, joten tässä tapauksessa ei voida puhua mistään varsinaisesta epäkohdasta. Suurimmaksi osaksi ero selittyy todennäköisesti tuhdeilla kiekoilla. Ajossa pyörä on rauhallinen ja tasapainoinen. Jarrut ovat Tektron valmistamat ja ne on höystetty Dia-techin Dekka-jarrupaloilla. Katkaisu ei vaadi suuren suurta vaivaa, mutta tämän tapaisten yksityiskohtien pitäisi olla tehtaan jäljiltä kunnossa. Ongelmana on, että penkki muuttaa kulmaansa sangen helposti, jos sen päälle putoaa. Ensisilmäyksellä pyörästä pistävät silmään liian pitkäksi jätetyt jarruvaijerin kuoret. Vaikka polkimissa ei ole vaihdettavia piikkejä, pitoa jalkojen alle löytyy yllättävän hyvin. Hitaammassa parkkineppailussa ja streetillä ominaisuus kuitenkin kääntyy jo kankeuden puolelle. Luonnollisesti horisontaalisissa dropouteissa on säätövaraa pituussuunnassa, mutta silti toivoo, että peräsimen mittaa saisi lyhyemmäksi. Vaikka jar- ruissa on tavallisia mustia malleja paremmat palat, täytyy kahvoja puristaa kaksin sormin eikä sekään aina riitä. Paino ei kuitenkaan häiritse ajotuntumaa millään tapaa, sillä se on jakautunut tasaisesti koko pyörään. Ponnistettaessa jo pelkästään bunny hoppiin tai keulaa manuaalin nostettaessa täytyy työskennellä aivan tosissaan. Akselit ovat 14-milliset ja pinnoja on riittävät 48 kappaletta molemmissa päissä. Syyttävä sormi kääntyy osoittamaan tästä pitkähköä takahaarukkaa. Koeajossa Redline RL 3.2 seen kasettinavan ja sellaisen ympärillä takakiekko pyöriikin. 14 millin akseleilla voi opetella erilaiset grindit suhteellisen huoletta. Ainakin integroitu ohjainlaakeri ja kenties kromipintainen vanne ainakin taakse olisivat paikallaan.q TEKNISET TIEDOT Merkki: Redline RL 3.2 Freestyle Maahantuoja: Tunturi Oy Hinta: 429 euroa Runkoputki: Cromo ja Hi-ten Etuhaarukka: Hi-ten, Cromo-kaulaputki Koko: 20,5 Paino: 14,8 kg Satulakulma: 70 astetta Ohjauskulma: 74,5 astetta Vaakaputken pituus: 52 cm Satulaputken pituus: 25,5 cm Akseliväli: 93 cm Takahaarukan pituus: 36,5 cm Keskiön korkeus: 30 cm Jarrut: Tektro FX340 Kammet: Redline Monster Tubular Chromoly, kolmiosainen, 175 mm Eturatas: 33 Takaratas: 12 Keskiölaakeri: Mid bb, urakuulaakerit Vanteet: Alienation/ 48H Etunapa: Redline, alumiini, 14 mm akseli Takanapa: Redline, kasetti, 14 mm akseli Renkaat: Redline Freaky-x 1,95 Ohjainkannatin: 5 cm Ohjaustanko: 65 cm leveä, korkeus maasta 90 cm Satula: Redline FS Satulatolppa: Redline 28 Fillari www.fillari-lehti.fi. Säätöyrityksistä huolimatta tästä ei päästy eroon. Jos jarruista haluaa nipistää kaiken potentiaalin irti pienillä kustannuksilla, niin Kool-Stopin tai Baradinen jarrupaloilla päästään parempiin tuloksiin. Riippuu kuskin mieltymyksistä ovatko järeät kiekot plussa vai ei. Satulatolppa on pyörässä kuin pyörässä usein listan kärkipäässä kun etsitään säästökohteita. Kuitenkin jos RL 3.2 haluaisi kilpailla kirkkaimman kärjen kanssa tässä hintaluokassa, odottaisi pyörässä olevan vielä jotain pieniä lisukkeita. Samaten 48-pinnaiset kiekot kestävät useimmat poikittaisetkin alastulot. Etupyörän pyöriessä vapaasti ilmassa laakerien aiheuttaman pienen värinän tuntee tangossa asti. Maalatuilla vanteilla riittävän jarrupidon saavuttaminen on haasteellista. Navoissa on perinteiset kuulalaakerit ja erityisesti etunavassa sen huomaa
Koeajossa Focus Cross Disc, Nishiki Cross Road ja Specialize Krossari taipuu 30 Fillari www.fillari-lehti.fi
Maantiekuskille se sopii rospuutto- ja talviajan harjoitusvälineeksi. Krossipyörät on alkujaan kehitetty Keski-Euroopan talveen ja varsinaisesti kisakäyttöön. Kuntoilija taas voi käyttää sitä sekä maantie- että maastopyörän korvikkeena. Vannoutunut maasturikuski puolestaan voi ottaa krossarilla tuntumaa maantiepyöräilyyn ja poiketa välillä kevyeen maastoon, jos maantiellä tahkoaminen alkaa ahdistaa. K rossari sopii suomalaiseen ilmastoon, sillä sen etu- ja takahaarukat on alkujaan suunniteltu niin, että tilaa riittää vaikka matkaan olisi tarttunut kuinka paljon savea hyvänsä. zed Tricross Comp TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN Krossari on monikäyttöinen pyörä. Krossikisoissa muta ja savi kuuluvat asiaan, sen sijaan lokasuojat tai tava- myös talvikäyttöön www.fillari-lehti.fi Fillari 31
Kansainvälisissä cyclocross-kilpailuissa levyjarrut on kielletty, mutta suomalaisissa kisoissa tuota teknistä sääntöä ei ole varmaan koskaan noudatettu. Mitä etua niistä sitten on. Kosteat ja kuraiset kelit sekä takajarrun normaalia ahkerampi käyttö kuluttavat jarrupaloja todella nopeasti ja takavanne on vaihtokunnossa jo kahden vuoden ajojen jälkeen. Ajotuntumaltaan krossarit ovat yleensä hyvin lähellä maantiepyörää, erityisesti silloin kun pyörä on suunniteltu kisakäyttöön. Koska maantiepyörän takanapoja levykiinnikkeillä ei ole tarjolla, levyjarrullisissa krossareissa käytetään maastopyöriin tarkoitettuja takanapoja. Levyjarruja tarvitsee lisäksi säätää vain hyvin harvoin, koska jarrupalat eivät juuri kulu. Focuksen etuhaarukka on tukeva ja suunniteltu käytettäväksi levyjarrun kanssa. Specialized Tricrossin muotoiltu vaakaputki tekee pyörän kantamisesta hiukan mukavampaa. ratelineet loistavat poissaolollaan. Ero ei ole Nishikin takahaarukassa on riittävästi tilaa vaikkapa lokasuojalle ja nastarenkaalle. Kompaktit eturattaat ovat nykyään krossareissa erittäin yleisiä ja normaalisti rattaidet koot ovat 34 ja 50 hampaiset. 32 Fillari www.fillari-lehti.fi. Koeajossa Focus Cross Disc, Nishiki Cross Road ja Specialized Tricross Comp Specializedin Roval-kiekkojen napojen laipat ovat harvinaiset korkeat. Kun rungossa on tilaa reilusti, nastarenkaatkin mahtuvat pyörimään lokasuojien kanssa. Useissa yleiskäyttöisemmiksi tarkoitetuissa pyörissä etuhaarukan taivutusta on kasvatettu, jolloin etunapa on aavistuksen kauempana ohjainlaakereiden kautta maahan kulkevalta linjalta. Levyjarrut lisäävät aavistuksen pyörän painoa, mutta ainakin eteläisessä Suomessa ne säästävät vanteita. Levyjarrujen huono puoli on siinä, että levyjarrunavalla varustettuja valmisvanteita on hyvin niukasti tarjolla, joten kakkoskiekkoparin hankinta toiselle rengastukselle vaatii viitseliäisyyttä. Vannejarrulliseen pyörään on helpompi hankkia kevyet kesäkiekot maantiekäyttöön, kuin levyjarruliseen pyörään. Maantiepyörän takanavan leveys on 130 milliä ja maastopyörän normaali mitta 135 milliä. Pienikin etunavan akselin siirto eteenpäin vakavoittaa ja hidastaa ohjausta, ja näin pyörä on rauhallisempi ohjata ja myös helpompi käsitellä liukkaalla kelillä. Nastarenkaiden kanssa tulee yleensä ongelmia kuvion reunanappuloiden kanssa, sillä ne ottavat kapeimpien lokareiden aisojen kiinnikkeisiin. Lokasuojiksi on parasta laittaa jotkut hybrideille tarkoitetut, jolloin myös nastarenkaille jää pyörimistilaa. Lokasuojien kiinnittäminen vaatii yleensä pientä askartelua, sillä valmiit kiinnikkeet puuttuvat usein. Tämä kielto on suurin syy siihen, että levyjarrut ovat vieläkin harvinaisia krossipyörissä
www.fillari-lehti.fi Fillari 33
Tässä jutussa ei pyöriä laitetä paremmuusjärjestykseen, sillä tarkoituksena on esitellä kolme erilaista versiota samasta aiheesta. Jarrujen lisäkahvat ovat hyvä lisävaruste liukkaalla kelillä. iso, ja maasturin takanavan saa varsin helposti mahtumaan maantiepyörän takahaarukkaan. Specialized taas edustaa parhaimmillaan sellaista crossaria, jolla voi kevyemmällä rengastuksella ajaa myös kaikki kesän maantielenkit.q Tiagran kahvat ja SLX:n takavaihtaja on erittäin hyvin toimiva yhdistelmä. Lisäjarrukahvat helpottavat pyörän hallintaa liukkaalla ja silloin kun haluaa poiketa pyörällä myös poluille. 34 Fillari www.fillari-lehti.fi. Pienet välitykset ovat yleensä tarpeen talvella, kun pyöräteillä joutuu taistelemaan lumen ja loskan seassa. Koeajossa Focus Cross Disc, Nishiki Cross Road ja Specialized Tricross Comp Specializedin pyörässä oleva Ultegran takavaihtaja parantaa hiukan tuntumaa verrattuna 105-sarjan vaihtajaan. Focuksenkin etuhaarukassa on sen verran tilaa että nastarenkaidenkaan kansssa ei tule ahdasta. Focuksen ohjaustangon malli sopii hyvin maantiepyörään tottumattomalle, sillä alaosasta kiinnipidettäessäkin jarrukahvojen käyttö on helppoa. Krossareissa käytetään nykyään yleensä poljinkampia, joissa on kaksi ratasta ja pienemmän koko on 34 hammasta. Focus ja Nishiki palvelevat parhaiten työmatka- ja yleiskäytössä. Kenelle krossari sitten sopii. Kyseessä ovat kompaktikammet, joiden ideana on se, että normaalilla maantiepyörän takavaihtajalla sekä esimerkiksi 12-25-välityksisellä kymmenenrattaisella takapakalla saadaan käyttöön varsin pieniä välityksiä. Krossareita käytetään myös jonkin verran retkipyörien aihioina, joten krossari taipuu hyvinkin monenlaiseen käyttöön. Kun isommasta eturattaasta löytyy 46-50 hammasta, välitykset riittävät vaikkapa kesän kuntoajoihin. Krossari sopii siis hyvin niin päivittäisiin ajoihin kuin lenkkikäyttöönkin. Muutama valmistaja kuten Rossano on tehnyt takahaarukasta 132,5 millin levyisen, jolloin sinne menee helposti niin maantie- kuin maastotakanapakin. Etunapojen kanssa ei ole ongelmia, sillä maasturin ja maantiepyörän etunapojen leveys on sama. Kaksi ratasta edessä yksinkertaistaa vaihteiden käyttöä verrattuna kolmeen eturattaaseen. Se on erittäin hyvä valinta pyöräilijälle, joka haluaa ajaa samalla välineellä kesät talvet aivan pahimpia lumikelejä lukuun ottamatta ja jolle pyörän varustaminen lokasuojilla ei tunnu vastenmieliseltä
Haarukoissa on riittävästi tilaa lokasuojille ja nastarenkaille, mutta lokasuojien aisojen kiinnikkeet puuttuvat rungosta. On mahdollista, että levyjarru aiheuttaa voimakkaassa jarrutuksessa rasitusta haarukan alaputkelle. Lisäjarrukahvat mahdollistavat sen, että keskiotteelta ajettaessa jarrujen käyttö on helppoa, mistä on iloa erityisesti liukkailla keleillä tai jyrkissä laskuissa. 505 Renkaat: Schwalbe Racing Ralph 35 mm Ohjainkannatin: FSA OS 190 11 cm Ohjaustanko: FSA Shallow 42 cm Ohjainlaakeri: FSA integroitu Satula: Concept Satulatolppa: FSA www.fillari-lehti.fi Fillari 35. Tämä on siis vain teoriaa, sillä ainakin silloin kun pyörässä ei ole tavaratelinettä, voimakas jarrutus keventää takapyörää nopeasti. Tämä ei ole vakava puute, sillä lokasuojat saa usein melkeinpä helpommin paikalleen, kun käyttää haarukoihin sopivia kiinnityspantoja. Vaakaputki on muokattu alapuolelta litteäksi, jotta pyörää olisi helpompi kantaa. 105/105 Jarrut: Shim. Tässäkin pyörässä on Tektron lisäjarrukahvat, jotka ovat varmasti maasturiin tai hybridiin tottuneelle tarpeen, mutta maantiepyörällä paljon ajaneelle ne ovat aavistuksen turhan tuntuiset. Jarrutusteholtaan Focuksen mekaaniset levyjarrut eivät olleet sanottavasti esimerkiksi Specializedin cantilevereitä paremmat perinteisillä jarruillakin siis pärjää. Takahaarukka on turhan leveä, sillä isompikenkäinen kuski kolauttelee helposti kantapäitään haarukan alaputkiin. Toinen kisakäyttöön viittaava yksityiskohta on se, että rungossa on kiinnikkeet vain yhdelle pullotelineelle. Kisakäytön vaatimukset näkyvät jonkin verran myös tämän rungon suunnittelussa. FSA:n ohjaustanko on muotoilu siten, että alaotteelta ajettaessa pienikätinenkin pystyy helposti käyttämään jarruja. Focus on tämän kolmikon painavin pyörä, mutta syy pienelle ylipainolle löytyi kun pistimme kiekot kokonaisina vaaalle. Focus Cross Disc Focus on Saksassa tunnettu kisamenestyksestään. Focus Cross Disc on napakan tuntuinen pyörä, joka on kotonaan myös hiekkateillä ja aavistuksen maantiepyörää rauhallisempi ohjaustuntuma tuo luottamusta liukkaalla alustalla. Vasemman puolen haarukanpäähän hitsattu vahvikepala varmistaa, että levyjarrun tuoma rasitus jakautuu tasaisesti haarukan putkiin. Pienillä lisävarusteilla tästä saa varsin hyvän sadekelien lenkkipyörän tai kulkupelin työmatkoille. Focuksen runko on varsin jämäkän tuntuinen ja se on selvästi jäykin kolmesta testipyörästä. Takahaarukan ylimääräinen vahvike takaa sen että levyjarrun aiheuttama vääntö jakaantuu tasaisesti. TEKNISET TIEDOT Merkki: Focus Cross Disc Maahantuoja: Bike & Board Hinta: 1 399 euroa Runkoputki: 6061 alumiini Etuhaarukka: alumiinia Koko: 56 (muut koot 52, 54, 58, 60, 62) Paino: 10,7 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73 astetta Ohjauskulma: 71 astetta Vaakaputken pituus: 55,4 cm Satulaputken pituus: 56 cm Akseliväli: 100 cm Takahaarukan pituus: 42,5 cm Keskiön korkeus: 28 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano 105 Vaihteet edessä/takana: Shim. 505 mekaaniset levyjarrut Kammet: FSA Gossamer 172,5 mm Eturattaat: 34/50 Takarattaat: 12-27 Keskiölaakeri: FSA Vanteet: Alex Rims XD-Lite Navat: Shim. Testattu Cross Disc on kuluvan vuoden mallia, mutta vuoden 2009 malliversiossa eroaa koeajetusta vain siinä, että myös rungon takapää on kokonaan musta. Retkikäyttöön varusteltu ja täyteen kuormattu pyörä sen sijaan saattaa olla takapäästään niin painava, että voimakas jarrutus aiheuttaa yllättäviä rasituspiikkejä. Niiden yhteispaino oli kolmikon suurin eli 4,17 kiloa, mikä on merkki siitä että vanteet ja renkaat ovat hiukan vankempaa sorttia
Rungosta löytyy riittävästi valmiita kiinnikkeitä, joten lokasuojat ja tavaratelineen saa kohtuullisen helposti kiinni. Yhdistelmä toimii käytännössä aivan yhtä hyvin kuin 105-sarjan kahvat Ultegran tai 105-sarjan takavaihtajan kanssa. Levyjarruista ei juuri ole hyötyä jarrutustehon kannalta vannejarruihin nähden, mutta jos pyörällä ajetaan paljon kosteilla ja kuraisilla keleillä, jarrujen vanteita säästävä ominaisuus tulee nopeasti esiin. SLX:n käyttö Tiagran kahvojen kanssa tarkoittaa myös sitä että takapakassa on yhdeksän ratasta, kun muissa nyt koeajetuissa krossareissa oli kymppipakat takana. Krossarilla ensimmäistä kertaa ajanut testikuljettaja piti Nishikiä erittäin toimivana laitteena, jolla oli ilo ajaa ulkoiluteitä. Cross Road on kehitetty ruotsalaisten pyöräilijöiden toiveiden mukaisesti ja kun pyörään on vielä speksattu mekaaniset levyjarrut, pyörä sopii hyvin Suomenkin talviin. Ohjaus on siis aika rauhallinen, minkä varmasti huomaavat ainakin paljon maatiepyörällä ajaneet. SLX-sarjan takavaihtajan jäykempi palautusjousi tekee vaihteista napakan tuntuiset ja paksujenkin hansikkaiden kanssa kuskilla on hyvä tuntuma vaihtamiseen. Kun maantiepyörä on tälle testaajalle tutuin pyörätyyppi, rauhallisen ajotuntuman tuova loiva etuhaarukka aiheutti tunteen, että putkelta ajettavissa nousuissa takapyörän pito loppuu herkemmin kuin melkein sileillä renkailla varustetusta Specializedin krossarista. Avid BB5 on varmatoiminen ja edullinen levyjarru. TEKNISET TIEDOT Merkki: Nishiki Cross Road Maahantuoja: Raul Hellberg Oy Hinta: 1 050 euroa Runkoputki: 7005 T6, kolmoisohennettu alumiini Etuhaarukka: Alloy Tech alumiininen haarukka Koko: M (muut koot S, L, XL) Paino: 10,5 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73,5 astetta Ohjauskulma: 71,5 astetta Vaakaputken pituus: 53,5 cm Satulaputken pituus: 51 cm Akseliväli: 102,3 cm Takahaarukan pituus: 44,5 cm Keskiön korkeus: 28,5 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano Tiagra Vaihteet edessä/takana: Tiagra/SLX Jarrut: Avid BB5 mekaaniset levyjarrut Kammet: Truvativ Touro 172,5 mm Eturattaat: 36/50 Takarattaat: 12-25 Keskiölaakeri: Truvativ ISIS Vanteet: Lite Race Navat: Lite Renkaat: Kenda Small Block Eight 32 mm Ohjainkannatin: Lite Race 12 cm Ohjaustanko: Lite Sport 42 cm Ohjainlaakeri: integroitu Satula: Lite Sport Satulatolppa: Lite Race 36 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kiekot painavat ajokunnossa 3,75 kiloa, mikä tuntuu hiukan kiihdy- tettäessä pyörää hitaasta vauhdista, mutta ero ajotuntumassa Specializedin krossariin ei ole hirveän iso. Koeajossa Focus Cross Disc, Nishiki Cross Road ja Specialized Tricross Comp Nishiki Cross Road Nishikissä on varsin erikoinen kahvojen ja takavaihtajan yhdistelmä, sillä Tiagran kahvojen parina on uuden maastopyörien osasarjan SLX:n takavaihtaja. Nishikin ohjaustuntuma on selvästi kolmikon rauhallisin ja keskiotteelta ajettaessa pyörä on helposti hallittavissa vaikka ajoalusta olisi hiukan vaativampikin. Yhden rattaan puuttumista ei varmaankaan moni harmittele ja ainakin teoriassa yhdeksänrattainen pakka toimii paremmin silloin kun keli on takapakan kannalta kaikkein vaikein eli lumi pakkautuu rattaiden väliin. Tektron lisäjarrukahvat lisäävät vielä tunnetta siitä, että homma on aina hallussa. Rauhallisuudessa ei ole mitään negatiivista, vaan se tuo liukkaalla alustalla turvallisuuden tunnetta
Takahaarukan yläputket ovat hiilikuitua ja niissä on Roubaix-malleista tutut elastomeeripalat tärinöitä poistamassa. Spessu on näistä pyöristä selvimmin tarkoitettu kisakäyttöön, mutta siinä on annettu hivenen periksi myös yleiskäyttöisyydelle. Lisäksi pyörän ulkoasu puhutteli testiryhmää. Spessussa on erilaiset jarrut edessä ja takana. Lisäjarrukahvoista voisi olla iloa teknisesti vaikeammissa paikoissa, ainakin jos maantiepyörän tanko ei ole tuttu juttu. Tricross Comp oli testaajien suosikki, sillä se oli ajossa herkimmän tuntuinen ja kiipesi nätisti nousuja. Muovinen ohjuri ei paina juuri mitään, ja se olisi vaivaton vakuutus ketjun pitämiseksi oikeassa paikassa. Lisäksi pyörän pystyputkessa on kiinni pienemmän eturattaan kohdalla muovinen Third Eye -niminen härpätin varmistamassa, ettei ketju putoa pikkurattaalta. Laippojen koolla on lyhennetty pinnojen pituutta ja näin kiekoista on saatu jäykemmät. Näiden jarrujen kanssa myös sivulaukkujen käyttö onnistuu. Rungossa on varsin sileät hitsisaumat ja runkoputket on tyylikkäästi muotoiltu. Specializedin käyttäytymisen keveyteen vaikuttaa ohjauskulmien lisäksi myös se, että pyörän kiekot painavat ajokunnossa vain 3,05 kiloa, eli melkein kilon vähemmän kuin kahdessa muussa. Takana tilaa on hiukan vähemmän, mutta ruhtinaallisesti sielläkin. Rovalin kiekoissa on harva puolaus ja suurilaippaiset navat. Edessä on tehokkaammat, mutta hiukan enemmän säätötaitoja vaativat Tektron jarrut ja takana ilmeisesti tavaratelineen ja sivulaukkujen va- ralta Tektron Oryx-jarrut. Ajotuntuma on hyvin lähellä maantiepyörää ja leveä ohjaustanko tekee ajamisesta varmaa ja vakaata tekniselläkin polulla ja liukkaalla alustalla. Pyörän mukana toimitetaan lisäjarrukahvat ja varvaskoukulliset polkimet, mutta kahvat oli jätetty kiinnittämättä. Kunnolla säädetty vannejarru on edelleen tehokas hidastin, mutta kurassa pito heikkenee ja myös vanteen sivut ovat kulutustavaraa paljon ajaville. TEKNISET TIEDOT Merkki: Specialized Tricross Comp Maahantuoja: Tokind Finland Hinta: 1690 euroa Runkoputki: Specialized E5 SLX alumiini, FACT carbon takahaarukan putket Etuhaarukka: Specialized FACT carbon, alumiininen emäputki Koko: 56 (muut koot 49, 52, 54, 58, 61) Paino: 9,49 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73 astetta Ohjauskulma: 72 astetta Vaakaputken pituus: 56 cm Satulaputken pituus: 56 cm Akseliväli: 103,2 cm Takahaarukan pituus: 44 cm Keskiön korkeus: 28 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano 105 Vaihteet edessä/takana: Shimano 105/Ultegra SL Jarrut: Tektro CR720 ja Tektro Oryx Kammet: FSA Gossamer MegaExo 175 mm Eturattaat: 34/48 Takarattaat: 12-27 Shimano 105 Keskiölaakeri: FSA MegaExo Vanteet: Roval Pavé Navat: Roval Renkaat: Specialized Borough CX Pro 32 mm Ohjainkannatin: Specialized Comp-Set 11 cm Ohjaustanko: Specialized Comp 44 cm Ohjainlaakeri: Specialized Mindset Plus Satula: Specialized Comp Road Satulatolppa: Specialized Pavé II www.fillari-lehti.fi Fillari 37. Lisäksi krossarissa takajarrulta ei vaadita tehoa, sillä kapea takarengas luisuu herkästi kovemmassa jarrutuksessa. Lokasuojien aisat saa kiinni runkoon ilman vippaskonsteja ja varsinkin etuhaarukassa on erittäin runsaasti tilaa. Specialized Tricross Comp Tricross Comp on tyylikäs ja hiukan muista poikkeava ilmestys. Etuhaarukassa on ruhtinaallisesti tilaa. Haarukka näyttää niin tilavalta, että melkein kaksituumainen 29 mtb-pyörän rengaskin voisi mahtua pyörimään siinä. Tätä pientä lisävarustetta olisi kiva nähdä kaikissa krossareissa ja miksipä ei myös maantiepyörissä, sillä siinä vaiheessa kun tullaan vauhdilla jyrkkään nousuun ketju isolla eturattaalla ja vaihdetaan veto päällä pienelle rattaalle, ketju voi helposti pudota pikkurattaalta. Vaakaputkea on litistetty reilusti että pyörän kantaminen olisi mukavampaa
Koeajossa Specialized Stumpjumper FSR Pro F-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN POLKUpolkupyörä 38 Fillari www.fillari-lehti.fi
Mustat kiekot ja laadukkaasti viimeistellyt SLX:n kammet ja takavaihtaja vielä kruunaavat kuorrutuksen. Setin painoksi tuli yhteensä 1 600 grammaa, mikä on hyvä lukema kiekoista, jotka kestävät ryskäämistäkin. Muissa käytetään tavallista Foxia, ei siis Foxin Brainia, jonka myynti on tällä hetkellä jäissä. Epicin testasimme kesällä ja se oli sairaan nopee, joten Stumpjumper taitaa olla jo sairaamman nopee ainakin suomalaisessa metsämaastossa. M aahantuojalla ei ollut tarjolla valmista 09-mallista Stumpjumperia, joten kokosimme testiä varten runkosetin ympärille oman paketin. Pakettiin lisättiin vielä LX-vaihdevivut, kohtuullisen kevyt satula ja ohjaustanko ja tubeless-renkaat. Kiekot kasattiin R-Techin pajalla Stanin ZTR No Tubes -kehillä ja DT:n pinnoilla. Shimanon halvimmat centerlock-levyt maksavat noin 35 euroa, joten kyseessä ovat yhdet halvimmista hidastimista. XT:n osiin verrattuna painoa on hiukan enemmän, mutta hinta on melkein puolet halvempi - täydellinen XT maksaa noin 1 000 euroa ja SLX hiukan yli 500. Spessu on käyttänyt FSR-nelilinkkurakennetta takapäässä miljoona vuotta, eikä ole lähtenyt kilpailemaan muiden valmistajien kanssa erilaisilla jipoilla, ellei sellaiseksi lasketa "ajattelevaa" iskaria. Keulasta on olemassa myös perinteinen ohut pikalinkkuakselinen malli, mutta halusimme lisää tukevuutta ja valitsimme uuden 15-millisen vaihtoehdon. Taakse heitettiin Hutchinsonin sisärenkaaton Cobra ja eteen Specializedin Captain tiivistettynä Stanin litkulla. Tärkeisiin kohteisiin valitsimme Shimon hinta- laatusuhteeltaan parhaita palikoita, joten takavaihtaja ja kammet ovat uutta SLX:ää. Ennen koko komeuden vaakaan laittamista projektiryhmän arvio liikkui 10,5 ja 11 kilon välillä, eikä lopputulos kovin pitkälle nakannut - vaaka kertoi painoksi 10,8 kiloa! Pääasia ei ole voitto ja kilpaileminen, vaan mahdollisimman hienot harrastusvälineet! Se pätee ainakin projektipyörään, sillä valkoinen keula ja satula sopivat hienosti muotoiltuun vaaleanpunaharmaaseen runkoon kuin kirsikka kakkuun. Osasarja on yhdistelmä SRAM X0:aa ja Shimanoa. Jarruiksi saimme osasarjojen ulkopuolelle kuuluvat Shimanon hydrauliset 575mallit. Nyt soppa alkaa olla selvitetty ja ilmeisesti Foxin itselukittuvia iskareita ja keuloja nähdään tuotannossa taas tulevaisuudessa. Spessun mukaan viisi tuumaa joustava Stumpjumper on xc-tyylinen trailipyörä (polkupyörä poluilla polkemiseen) erotuksena kisatyyliseen xc-ajoon tarkoitetusta neljä tuumaa joustavasta Epicistä. Jarruina ovat Avidin Juicyt ja kiekot ovat DT:n valmistetta. Ilman- Jotta liike-energiaan perustuva brain-venttiili toimii, pitää iskarin lisäsäiliö viedä lähelle taka-akselia. Shimanon uudet osasarjojen ulkopuoliset levyjarrut ovat hintaansa nähden superhyvät. www.fillari-lehti.fi Fillari 39. Siis hieno ja nopean näköinen pyörä, mutta mitä kertoo perstuntuma. Runkosetin mukana tulee kevyt Thomsonin satulatolppa ja Spessua varten tehty, normaalista poikkeavalla kiinnityksellä varustettu XT:n etuvaihtaja, joten niiden osalta ei tarvinnut tehdä valintoja. M-kokoinen runko heilautti F-lehden protopajan vaakaa 2,8 kiloon, missä ovat mukana takaiskari ja integroitu etuvaihtaja. Eteen laitettiin XT:n uusi 15-milliselle akselille tehty napa ja taakse superkevyt Progress. Pro mallissa, Carbonissa ja vain kokonaisena pyöränä myytävässä Carbon Prossa on takana Spessun oma itselukittuva Brain-takaiskari. Runkosettejä on Stumpjumper-mallistossa tarjolla alumiinisen FSR Pro -projektipyörämme lisäksi hiilikuituinen FSR Carbon ja alumiininen FRS Expert 29. Keulana Spessu käyttää kalleimmissa malleissaan lukittuvan takaiskarin kaverina samalla tavalla itselukittuvaa omaa merkkiään Future Shockia. Valmiina myytävässä pyörässä on melkein sama keula, mutta Talas-versiona, jossa joustomatka säätyy kolmeen asentoon vaihtoehtoina 100, 120 ja 140 milliä. Hinta on kohtuullinen 100 euroa per pää ilman levyjä. Projektipyörään yritimme metsästää 07-mallista itselukittuvaa Fox Float X:ää, mutta sellaista ei löytynyt, joten päädyimme 120-milliseen 09 Fox Float RLC -malliin. Alun perin Fox ja Specialized kehittivät Brain-takaiskarin yhdessä ja Fox hyödynsi samaa tekniikkaa keuloissa, mutta huhun mukaan Foxilla systeemiä kehittänyt inssi vaihtoi Spessun leiriin ja siitä alkoivat patenttiriidat. Sama pätee Foxin itselukittuvaan keulaan, joka tulee nykyisen tiedon mukaan myyntiin taas mallivuodelle 2010
Kun säädön ruuvaa pohjaan, on takapää täysin jäykkä. Vaakaputki on M-kokoiseen trailipyörään melko tavallinen 58,5 senttiä, joten koko sopii hyvin noin 172-178-senttiselle kuskille. Kahvat on hyvin muotoiltu ja hyvän jarrutehon lisäksi tuntumakin on napakka. SLX 175 mm Eturattaat: 22/32/44 Takarattaat: 11-32 Keskiölaakeri: Shimano Vanteet: No Tubes ZTR Olympic Navat: Shimano 778/Progress Renkaat: Specialized Captain 26 x 2.0" ja Hutchinson Cobra 26 x 2.1" Ohjainkannatin: Race Face Deus XC 12 cm Ohjaustanko: Trigon carbon riser Ohjainlaakeri: Race Face Satula: Fizik Tundra hiilikuitukiskoilla Satulatolppa: Thomson 40 Fillari www.fillari-lehti.fi. Tahkon kiertoon tai vastaavaan maraton-tyyliseen käyttöön edellä mainittu noin puoli kierrosta pohjasta on varmaankin nopein vaihtoehto. Shimanon kaikissa maastosarjoissa on nykyään mahdollisuus pudotella ketjua pienemmille rattaille joko entiseen tyyliin tangon etupuolelta etusormella tai SRAMin tapaan peukalolla. Loivalla keulalla on paljon letkeämpi lasketella mäkiä ja kaahailla juurien ja kivien yli. Koeajossa Specialized Stumpjumper FSR Pro Foxin 15-millinen etuakseli tekee keulasta tukevan ja se on myös kätevä käyttää. paineen ja paluuvaimennuksen pikasäädön lisäksi taka-akselin viereen sijoitetusta lisäsäiliöstä löytyy namikka, jota kiertämällä muutetaan trail tune -venttiilin jousen esijännitystä. Loppupäätelmä projektista on että 09mallinen Stumpjumper Pro on pyörä, jossa yhdistyvät nopeus ja mukavuus. Totta kai takapäätä voi säätää myös lenkki- tai kisamaaston mukaan. Me päädyimme ajamaan säätö vain reilu puoli kierrosta auki, jolloin lukitus toimii hyvin. Noin 330 grammaa per pää ilman levyä on esimerkiksi Avidiin verrattuna reilut 100 grammaa enemmän. Ainoa asia missä Shimanon 575:t häviävät vaikkapa Avidin Juicy kolmosille on paino. Kyseinen venttiili on tarkalleen ottaen messinkiklöntti, joka takapyörän tärinän vaikutuksesta liikkuu ja avaa lisäsäiliöstä öljykanavan iskariin. Mitään yleisohjetta pyörän säätämiseen on vaikea antaa, sillä mahdollisuuksia on niin paljon, että jokaisen pitää kokeilemalla hakea sopivin asetus. Thomsonin satulatolppa, integroitu XT-etuvaihtaja) Runkoputki: Stumpjumper FSR M5 alumiini Etuhaarukka: Fox Float RLC 15, jousto 120 mm Takajousitus: Specialized AFR Brain Shock, joustomatka 120 mm Koko: M (muut koot S, L, XL ja XXL) Paino: 10,8 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 71,5 astetta Ohjauskulma: 68,5 astetta Vaakaputken pituus: 58,5 cm Satulaputken pituus: 44,5 cm Akseliväli: 111,5 cm Takahaarukan pituus: 42 cm Keskiön korkeus: 33,5 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano LX Vaihteet edessä/takana: Shim. Jos lähtee tekniseen maastoon ja kaahailee alamäkiä, kannattaa automaattilukitus pitää auki. Hyvää kääntyvyyttä auttaa vielä standardimittaa puoli senttiä ly- hyempi takahaarukka. Jos säädön kääntää vaikkapa kaksi kierrosta auki, toimii lukitus asfaltilla, mutta jo hiekkatien tärinä saa sen avautumaan. Keskiön korkeus on viisi tuumaa joustavaan fillariin melko matala, ja kivikkohelvetissä kammet tapaavat helposti maahan. Parhaimmillaan se on vauhdikkaassa kuntolenkkeilyssä, mutta silti pyörällä voi suunnata luottavaisin mielin haastavaankin maastoon.q SLX-takavaihtaja on todella napakka ja täsmällinen, kiitos riittävän jäykän jousen. Swingissä on jo vakiona siisti kumisuoja suojaamassa ketjun hakkaamiselta. TEKNISET TIEDOT Merkki: Specialized Stumpjumper FSR Pro Maahantuoja: Tokind Finland Hinta: Runkosetti 1 698 e (sis. Foxin 15-millisellä akselilla varustettu uutuuskeula oli meillä jo aiemmin kokeiltavana ja siitä ei ole kuin hyvää sanottavaa. Itselle sopiva asetus löytyy vain kokeilemalla. Loiva keulakulma taas lyö ketteryyttä hiukan korville, mutta Stumpjumper onkin tarkoitettu pikemminkin vaihtelevaan polkuajoon, eikä äärimmäiseksi xc-koneeksi, kuten vaikkapa Epic. Aivan teknisimmässä ja hitaassa maastossa jouston aktivoitumisen huomaa takapuolessa, mutta toisaalta iskari ehtii näin säädettynä lukittua jo lyhyilläkin tasaisilla polun pätkillä. levyjarrut, 160 mm levyt Kammet: Shim. Projektipyörän osavalikoima onnistui myös hyvin. Keulan lukituksen ja Brain-takaiskarin avulla Stumpjumperista saa täysjäykän pelin tiesiirtymille ja vastaaville taipaleille. Erityisesti painoonsa nähden (1,7 kiloa) Fox on varmaan markkinoiden tukevin keula ja kaikki ominaisuudet ovat muutenkin kohdallaan. Matala keskiö tuo kuitenkin ajoon vakautta ja ketteryyttä. SLX-takavaihtajassa on riittävän jäykkä jousi ja pykälät napsahtavat selvästi kohdalleen. XT/SLX Jarrut: Shimano 575 hydr. Se menee loistavasti ylämäkeen ja melkoisen kovaa myös alaspäin. Kun säädön ruuvaa täysin auki, Spessun iskarista tulee kaikissa tilanteissa täysin aktiivinen, eli se toimii kuin mikä tahansa tavallinen täysjousto. Shimanon merkittömät uutuusjarrut olivat mieluisa tuttavuus. Se on alkuherkkä ja säätöjä löytyy moneen makuun
VIIMEINKIN SUOMESSA Katso lisää: www.lakecycling.com KAUPPIAAT HUOMIO! Mikäli olet kiinnostunut Laken edustuksesta, esittelijämme tulee mielellään esittelemään Laken mallistoa tarkemmin Ota yhteyttä: Scorpion Bikes Ltd 040 832 6436 jukka.kuosmanen@scorpionbikes.com Lake MXZ302 talvikengät Maailman paras talvikenkä Lake I/O 1 spinning kengät Sisä- ja ulkokäyttöön Haluatko Scorpion tiimiin? VIELÄ MUUTAMIA TIIMIKUSKIEN PYÖRIÄ JÄLJELLÄ! Scorpionin tiimikuskien viime kauden kalustoa vielä jäljellä. Tiedustelut: info@scorpionbikes.com Euscorpius Dura-Ace 2008, 1900¤ koko XXS, kiekot Dura-Ace SL, ajettu 4000km (Annie Gustafsson) Euscorpius Dura-Ace 2008, 2200¤ koko L, kiekot Dura-Ace SL, ajettu 1000km Euscorpius Ultegra 2008, 1400¤ koko M, kiekot Ultegra SL, ajettu 3500km (Mike Thorén) Haemme sponsoroitavaksi maantiekuskeja/tiimejä Yhteydenotot: info@scorpionbikes.com Euscorpius Ultegra 2008, 1500¤ koko S, kiekot Ultegra SL, ajettu 2000km (Mika Hokka) Euscorpius Sram Force, 2100¤ koko M, kiekot Controltech aero tuubi, ajettu 800km (Jarno Lehtinen) Urophonius Ultegra 2008, 1900¤, (Teemu Lemmettylä) koko M, kiekot Ultegra SL, Ergomo ajotietokone, ajattu 2500km Urophonius Dura-Ace 2008, 2300¤, (Teemu Toivanen) XL, kiekot PZ Racing CR2.1 aero tuubi, Ergomo ajotietokone, 4500km Shimano Dura-Ace C50-TU kiekot, ajettu 500km, 1300¤ Shimano Dura-Ace C24-TU kiekot, ajettu 300km, 1000¤. Pyörät myydään täysin huollettuna (uudet vaijerit, ketjut, tankonauhat) vuoden takuulla. Kaikkiin pyöriin on mahdollista tehdä asiakkaan toivomia muutoksia
Kurkistus takaiskarin sisuksiin FILLARI-LEHDEN TYÖRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN Kuvassa on moottorikelkan Öhlins-etuiskarit ja Turner SixPackin Fox-takaiskari. Kokoerosta huolimatta rakenne on sama, vaikka Foxissa onkin ilmajousi. Molemmista löytyy pikasäätö puristus- ja paluuvaimennukselle, päämäntä simmeineen ja lisäsäiliö, jossa on välimäntä. Mistä on ISKUNVAIMENNUS tehty? 42 Fillari www.fillari-lehti.fi
Tästä seuraa, että iskarin männänvarren työntäminen tai vetäminen vaatii voimaa. ilmajousella toimivat iskarit, joissa niissäkin on aina joko typpikaasulla tai ilmalla paineistettu öljyvaimennin. Painetta on 5-15 kiloa ja kaasuna käytetään typpeä. Välimäntä erottaa öljy- ja kaasutilan toisistaan. Kun männänvarsi työntyy iskarin sisään, se luonnollisesti syrjäyttää oman tilavuutensa verran öljyä ja välimäntä joutuu liikkumaan kaasutilaan päin ja paine kaasutilassa nousee. Mikäli männänvartta liikutetaan tietty matka, tehdään työ = voima x matka eli kulutetaan energiaa kyseessä olevaa työtä vastaava määrä. Polkupyörän iskarissa ei ole lämpenemisongelmia ja simmitys on pyörän kevyestä massasta johtuen todella herkkä, joten typen sijasta voidaan käyttää myös ilmaa. Kaikissa on kuitenkin samanlaiset sisuskalut. Yleisimmät rakennemallit nykypyörissä ovat välimännällinen vaimennin ja erillisellä lisäsäiliöllä varustettu vaimennin. Jotta paluuliike ei olisi liian nopea, vaimennin vie osan energiasta. Niinpä puhutaankin puristuspuolen ja paluupuolen vaimennuksesta iskarin liikesuunnasta riippuen. Tiivistepää huolehtii öljyn pysymisestä vaimentimen sisällä, ja lisäksi tarvitaan kaasun tai ilman täyttöventtiili. Siinä koko iskunvaimentimen periaate eli osa lenkillä käyttämästäsi energiasta menee vaimentimen kautta maailmankaikkeuden lämmittämiseen - tosin vain häviävän pieni osa. Periaatteessa kaikkien normaalikäytössä olevien vaimentimien toiminta perustuu öljynvirtauksen rajoittamiseen. Kun polkupyörä, auto tai moottoripyörä liikkuu jollakin nopeudella, sillä on liike-energiaa, jonka suuruus riippuu ajoneuvon ja ajajan painosta ja kulkunopeudesta. Tässä artikkelissa ei kuitenkaan puhuta täysjoustopyörän teknisistä ratkaisuista, vaan keskitytään jousituksen toiminnan kannalta tärkeimpään elementtiin, iskunvaimentimeen. I skunvaimentimen tehtävä on kaksijakoinen - estää jousituksen pohjaaminen silloin kun rengas törmää pattiin ja toisaalta vaimentaa jousen aikaansaamaa jousituksen palautusliikettä patin jälkeen. Kuvassa ylinnä olevassa RP23 Floatissa välimäntä on samassa tilassa päämännän kanssa ja kahdessa muussa se on lisäsäiliössä. Tässä kohtaa pitää osata erottaa kuitenkin toisistaan ns. Röykky aikaansaa jousituksen liikkumisen sisäänpäin, toisin sanoen liike-energiaa varastoituu jouseen joustoliikkeessä ja toisaalta energiaa kuluu iskunvaimentimen puristamiseen. Vaimennin auttaa jousta sisäänpäinliikkeessä syömällä osan energiasta ja hillitsee jousen paluuliikettä ottamalla vastaan osan jouseen varastoitu- neesta energiasta. Kaikkein parempien polkupyörien takapäässä on nykyään purettavat kaasuiskunvaimentimet, tai joissain käytetään myös ilmaa. Kun varsi tulee ulos, kaasunpaine painaa välimännän seuraamaan varren liikettä ja näin öljytila pysyy paineistet- Kolme Foxin iskaria, jotka ulkonäköerostaan huolimatta toimivat samalla tavalla. Polkupyörien takajousituksissa käytetään monia teknisiä ratkaisuja ja niistä eri valmistajat lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ominaisuutta. Nykyaikaisessa välimännällisessä kaasuiskarissa on mäntä, jonka mutterin puolelta löytyvät paluuvaimennuksen lautasjouset eli simmit. Erona on jousi, joka on yhdessä kierrejousi ja kahdessa muussa ilmajousi. Kaikissa on siis öljyllä toimiva vaimennus, mutta RP23-mallin sisällä on typpeä ja kahden muun kaasutilassa ilmaa. Patin jälkeen jouseen varastoitunut energia purkautuu. Sinänsä energia ei vaimentimessa häviä mihinkään, vaan lämmittää öljyä ja iskarin rakenteita ja lämpö johtuu viimekädessä ulkoilmaan. Koska välimäntä on kelluva eli liikkuu edestakaisin iskarin putkessa, myös öljytilassa vallitsee sama paine. Tapa, millä iskunvaimennin ottaa vastaan tai paremminkin hävittää energiaa, on öljyn virtauttaminen kuristusventtiilien kautta. Pattiin törmätessä fillarin vauhti hidastuu sitä enemmän, mitä suurempi röykky on kyseessä. Samasta syystä myös kaasun paine voi olla merkittävästi pienempi ilman öljyn vaahtoontumisongelmaa. www.fillari-lehti.fi Fillari 43
Kaasutilan suurempi koko mahdollistaa paineen pysymisen tasaisempana toiminnan aikana ja suurempi öljytila vähentää huollon tarvetta. Simmit ovat käytännössä jousilevyjä, joiden koko, paksuus ja määrä vaikuttavat männässä olevien reikien lisäksi öljyn virtaukseen. tuna. Toinen perustyyppi on erillisellä lisäsäiliöllä varustettu vaimennin. Osat ja toiminta ovat samat kuin välimännällisessä, kaasulle on vain olemassa oma säiliönsä. Mikäli kaasunpaine syystä tai toisesta karkaa tai laskee liikaa, alkaa nopeassa liikkeessä männän ahtaissa venttiileissä muodostua pieniä kuplia öljyn sekaan ja pian öljy on ilmakuplista ja öljystä muodostunutta vaahtoa. Nopean liikkeen simmit joutuvat ottamaan tällin vastaan ja rajoittamaan öljyvirtaa. Iskarin hyvyyden tai huonouden ratkaisee varsin pitkälle se, miten se on säädetty sopimaan kulloiseenkin joustogeometriaan. Kurkistus takaiskarin sisuksiin... Virtaus paluuvaimennuksen neulaventtiilin kautta Öljyn virtaus simmien kautta Paluuvaimennuksen simmipakka Mäntä ja öljynvirtausreijät Paluuvaimennusvirtaus Puristusvaimennusvirtaus Simmipakka Stoppariprikka Puristusvaimennuksen simmipakka Mäntä Foxin mäntä ja paluuvaimennuksen simmipakka. Tuskinpa vaimennusöljy tietää, minkä merkkisen vaimentimen simmien välissä se hölskyy. Polkupyörässä kun hyvä säätö liittyy myös parhaaseen mahdolliseen lihasvoiman hyödyntämiseen, joten edessä on paljon enemmän kompromisseja sisältävä lähtötilanne kuin vaikkapa motocrosspyörässä.q 44 Fillari www.fillari-lehti.fi KUVA: ÖHLINS Simmipyramidi. Männässä on reikiä, joista öljy vaimennuksessa virtaa. Koottuna simmipakat peittävät virtausreiät kuristaen öljyn virtausta halutulla tavalla. Kaasuiskarin etuna on paineistettu rakenne, jolloin ulkopuolelta ei pääse ilmaa vaimentimen sisään ja öljyn vaahtoamista ei pääse tapahtumaan kovassakaan ajossa. Kun virtaus suurenee ja isot simmit ovat taipuneet riittävästi, ne törmäävät highspeed-puolen pakkaan, jolloin virtausreikien aukeaminen vaikeutuu ja vaimennus lisääntyy. Kun on ajettu isoon pattiin kovaa, virtaus on maksimissaan. Simmejä on saatavana muutamia kymmeniä erilaisia. Hitaan liikkeen vaimennuksen pitää sallia pieni herkkä liike, mutta toisaalta estää pohjaaminen loivissa notkelmissa, joissa vaimennustilanne jatkuu ajallisesti kauan. Kaasupullo on liitetty vaimenninrunkoon joko letkulla tai vaimenninrungon omalla rakenteella ja siksi puhutaankin kiinteästä lisäsäiliöstä tai letkullisesta mallista. Kysymys on erityyppisistä ajotilanteista ja niiden aiheuttamista männänvarren liikenopeuksista. Erilli- sen lisäsäiliön etuna ovat suuremmat kaasu- ja öljytilat. Täysillä ajettava juurakko saa aikaan kohtuullisen nopeaa liikettä iskareissa, mutta virtausmäärät eivät ole suuria. Vaahdon vaimennusominaisuudet eivät ole öljyn luokkaa, joten iskarin vaimennuskyky huononee. öljyn viskositeetilla, männän porauksilla, simmien määrällä, simmien rakenteella ja erilaisilla ulkopuolisilla säätömekanismeilla, kuten neulaventtiilillä. Paksuus ja halkaisija vaihtelevat ja niinpä simmeistä voidaan koota rajaton määrä erilaisia pakkoja ja näin saadaan erityyppiset vaimennusominaisuudet. Vaimennuksen yhteydessä puhutaan nopean (high-speed) ja hitaan liikkeen (low-speed) vaimennuksesta, erityisesti puristuspuolen suhteen. Niiden pyöräilijöiden löytäminen, jotka osaavat sanoa, mitä säädön osa-aluetta täytyy muuttaa, onkin jo paljon vaikeampaa. Säätömahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Säätöön voidaan vaikuttaa mm. Menemättä tämän syvemmälle vaimentimen sielunelämään täytyy todeta, että säätämismahdollisuuksia löytyy. Loiva notkelma polulla saa aikaan hitaan liikkeen ja pienen öljyvirtauksen. Paluupuolen simmit ovat mutterin puolella ja puristuspuolen simmit varren puolella. Ongelmia voi tulla mekaanisen kestävyyden ja öljyn ominaisuuksien suhteen, mutta silloin puhutaan jo käytännön ulkopuolella olevista asioista. Iso patti ja kova nopeus saavat aikaan nopean liik- keen ja suuren öljyvirtauksen. Paluuvaimennuksen neuleventtiili säätää varren kautta kulkevaa öljyn virtausta. Fox DHX 5.0 -iskarin puristuspuolen simmipakka on melko yksinkertainen pyramidi. Kyljessä olevaa tarraa oleellisempaa on säädön hyvyys. Mekaaniselta rakenteeltaan kaikki merkkivaimentimet ovat hyviä
Ensi vuonna Trekin kaikki Suomeen tuotavat täysjoustot ovat Full Floatereit lukuun ottamatta www.fillari-lehti.fi Fillari 45. Koeajossa Trek Remedy 9 FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN YLÄMÄEN jälkeen tulee aina ALAMÄKI Trekin Remedy on kuusi tuumaa joustavaksi fillariksi kohtuullisen kevyt, mutta silti se viihtyy parhaiten silloin kun eturengas on takarengasta matalammalla. T rek esitteli uuden Full Floater -takajousituksen ensimmäisenä 5 tuumaa joustavassa Fuel EX-mallissa ja 6 tuumaa joustava Remedy seurasi heti imussa
Jousituksen liikkuessa alas keinuvipu painaa iskaria kasaan ja samalla takahaarukan jatke liikkuu alaspäin, mutta hitaammin kuin yläpään keinuvipu. Lyrikin liukuputket ovat 35-milliset ja painoa sillä on noin 2,5 kiloa. 08-mallisessa testipyörässä oli edessä noin 2,2 kiloa painava Fox Float RLC2 ilmakeula. Lyrik Uturn painaa noin 2,6 kiloa ja siinä on 2stepin tapaan maailman paras 20-millinen Maxle-pikalinkkuakseli. Herkän takaiskarin lisäksi myös Remedyn muu olemus kertoo, että vaikka se on Full Floater on teknisesti yksinkertainen takajousitus. Alapäässä on ulkomitaltaan 1,5-tuumainen laakeri ja ylhäällä perinteinen 1 1/8. naisille tarkoitettua Fuell EX 5.5 WSD mallia. Full Floaterissa takaiskari "kelluu" molemmista päistä, eli yläpäästä se on kiinni satulaputkeen laakeroidussa yhdestä palasta tehdyssä EVO-linkussa ja alapäästä keinuhaarukan jatkeessa. Remedyssä käytetään samaa lyhyttä ja tukevaa emäputkea kuin DH-pyörä Sessionissa. Maastossa ajettiin tietysti ilman Pro Pedalia ja takapää nieli kaikki vastaan tulevat esteet kuin ajatus. Koeajossa Trek Remedy 9 Brandon Semenuk taituroi Trekillä voittoon. Remedy kasin nokalla joustaa ensi vuonna RockShox Lyrik 2-step, jossa on joustoa joko täydet 160 milliä tai kiipeämiseen tarkoitetut 115 milliä. Trekin mukaan ABP pitää jouston joka tilanteessa aktiivisena, kuten vaikkapa takarenkaan lukkojarrutuksessa. Remedy seiskan nokalla joustaa myös Rokkarin Lyrik, mutta U-turn -versiona, jolloin joustomatka säätyy portaattomasti 115-160 millin välillä. Koeajossa ollut Remedy 9 on tämän vuoden mallia, mutta ajotuntumalta siinä ei ole käytännön eroa ensi vuoden versioon. Ensimmäisellä tiesiirtymällä takapää tuntui keinuvan melkoisesti, joten väänsimme Pro Pedalin päälle ja säädimme sen kolmoselle eli kaikkein jäykimmälle. 7-mallissa se on tavallinen auki/kiinni Pro Pedal -vivulla varustettu versio ja kahdessa kalliimmassa on RP23, jossa Pro Pedal säätyy nimensä mukaisesti kolmeen eri asentoon. 57 millin iskarin liikkeestä se tekee siis noin 1720 milliä. Takapään painumaksi neuvotaan 30-35 prosenttia joustomatkasta. Putket ovat 36-milliset ja 20millinen etuakseli kiinnittyy Foxin kierrä/ruuvaa/käännä/väännä -pikakiinnityksellä. Painoa Talaksesta tulee noin sata grammaa lisää. Trekin nettisivuilla on erittäin seikkaperäiset ohjeet jousituksen säätämistä varten. Vaikka tekninen toteutus on sama alkaen 3.5 tuumaa joustavasta Top Fuelista ja päätyen 8 tuumaa joustavaan Session 88 alamäkipyörään, tähdentää Trek sitä, että jokaisessa on tarkoin pyörän käyttötarkoitukseen säädetty Foxin takaiskari. Melkein 5000 euroa maksavan ysin lisäksi tarjolla on 3499 euron hintainen Remedy 7 ja 4399 euron hintainen Remedy 8. Ainoa erikoisuus on takaakselin yhteyteen toteutettu nivelpiste, joka vaatii erikoisen kokonaan auki ruuvattavan taka-akselin. Herkkäliikkeinen Fox 36 sopii hyvin yhteen takajousituksen kanssa. 09-mallissa on sama keula Talasversiona, jolloin joustomatkaa voi säätää 120 ja 160 millin välillä. Full Floater on saanut kehuja eri lehtien testeissä ja uusi Session 88 korjasi täyden potin freeridepyöräilyn ääripäätä edustavassa Red Bull Rampagessa, kun 46 Fillari www.fillari-lehti.fi. Toinen Trekin takapäässä oleva uudenlainen ratkaisu on ABP (active brake pivot), eli takapyörän akselilla oleva nilvelpiste. Takaiskarina on kaikissa malleissa Trekin toivomusten mukaiseksi "all-mountain -säädetty" Fox Float RP ilmaiskari. Mitoitukset ovat samat ja rungon materiaali on kaikissa Trekin omaa Alpha Red -alumiinia. Trek kehuu ratkaisuaan muita paremmaksi, koska sen ansiosta joustoliikkeen mukana alaspäin "pakeneva" iskarin alakiinnitys saa aikaiseksi todella pintaherkän alkujouston ja loppua kohden voimakkaasti kasvavan progression. Kyseessä ovat siis 09-mallien hinnat, joiden ainoa ero tämänvuotisiin on osissa ja lähinnä etuhaarukoissa. Nopeilla poluilla ja nousuissa takapää tuntui myös keinuvan aika tavalla, joten Remedyn iskarissa on selvästi herkempi säätö, kuin esimerkiksi Fuelissa. Keväällä koeajetun Fuelin kokemusten perusteella laitoimme perään maksimimäärän painumaa, jotta se olisi mahdollisimman alkuherkkä. Iso jarrulevy toimii joka tilanteessa, mutta on parhaimmillaan hiihtokeskuspyöräilyssä. Kannatin on lyhyt, joten ohjaus on nopea ja sopii vauhdikkaaseen alamäkiajoon
Race Lite 66 cm Ohjainlaakeri: Cane Creek Zero Stack 2 Satula: Bontrager Satulatolppa: Bontrager www.fillari-lehti.fi. Sillä voi käydä hiihtokeskuspyöräilemässä Kalpiksessa ja muissa kotimaan pyöräparkeissa. tarkoitettu ajettavaksi mäen päälle, alkaa todellinen hauskuus vasta laskuissa. Sama pätee ohjauskulmaan, joka on loiva ja siksi jyrkätkin paikat sujuvat varman vakuuttavasti. Putkelta tykittäminen ja tasamaalla spurttailu kannattaa kuitenkin unohtaa, ellei jaloissa ole todella reilusti ruutia. XT 175 mm Eturattaat: 22/32/44 Takarattaat: 11-32 Keskiölaakeri: Shim. Vanteet: Bontrager Rhythm Navat: Bontrager Renkaat: Maxxis Ignitor 2,35 Ohjainkannatin: Bontrager Race X Lite 8 cm Ohjaustanko: Bontrager. Ohjainkannatin on lyhyt ja siksi ylävartalo jää liian pystyyn nousuissa, mutta toimii heti kun takapyörä on etupyörää korkeammalla. Kovassa vauhdissa lyhyt kannatin ja loiva ohjauskulma tuovat vielä lisää vakautta menoon. Vaikka Remedy on painonsa puolesta sopiva pitkille kuntolenkeille, sopii se parhaiten kevyeen freerideen ja polkukaahailuun. Trek on ajatellut pyörän yleiskäyttöä tekemällä satulakulmasta melko jyrkän. Näin istuinkohta ei mene liian taakse kun satulan nostaa ylös kiipeämistä varten ja toisaalta jyrkkä kulma ei ole ongelma, kun penkki pudotetaan laskuja varten reilusti alaspäin. Ylämäen jälkeenhän tulee tunnetusti aina alämäki, jolloin Remedyn parhaat puolet tulevat esiin!q TEKNISET TIEDOT Merkki: Trek Remedy 9 Maahantuoja: Duell Bike-Center Oy Hinta: 4999 euroa Runkoputki: Alpha red alumiini Etuhaarukka: Fox Float RLC2 36, jousto 160 mm Takajousitus: Foc Float RP23 XV, 150 mm joustomatka Koko: M 17,5 (muut koot S 15,5, L 19,5, XL 21) Paino: 13,1 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 72 astetta Ohjauskulma: 67 astetta Vaakaputken pituus: 59 cm Satulaputken pituus: 43 cm Akseliväli: 113,5 cm Takahaarukan pituus: 43,5 cm Keskiön korkeus: 36 cm Vaihteensiirtäjät: SRAM X.0 Vaihteet edessä/takana: Shimano XT/SRAM X.0 Jarrut: Avid Juicy Carbon 203 mm levyillä Kammet: Shim. Metsässä se on parhaimmillaan erittäin haastavassa maastossa, sillä tasaisesti pyörittämällä Remedy nousee jopa erittäin haastavia ja jyrkkiä mäkiä ketterästi
Oma pyörä: On-One sinkula 48 Fillari www.fillari-lehti.fi
TEKSTI JA KUVAT: TIMO SEPPÄLÄ Seitsemän vuotta sitten sinkulakuume iski ja lääke siihen löytyi valkoisesta teräsrungosta. Olut on juotu ja vuodet ovat vierähtäneet, mutta Inbredini on edelleen liikenteessä. Sain fillarin juuri ja juuri valmiiksi syksyllä 2001 Lohjalla järjestettyyn Oktoberfestiin. Tuossa lehdessä oli artikkeli Sinkulakuume leviää, jossa oma fillarinikin mainittiin. Tuon rungon ympärille rakennettu fillari on edelleen liikenteessä. Joku saattaa muistaa tai löytää arkistoistaan jutun Fillari-lehden numerosta 6/2001. Alkuperäisen takakiekon Planet-X Full Monty -takanapa tuli tiensä päähän ja tilalle laitoin On One Reetard -takakiekon. Se sai A.M.-sedältä palkinnoksi pullollisen single malt -olutta. Pyörää on hieman päivitetty kuluneiden seitsemän vuoden aikana. Tilasin silloin Suomen ensimmäisen On-One Inbred -rungon Draktorista. On aika muistella hieman menneitä ja tarkastella pyörän nykykuntoa. Sisäsiittoisen SEITSEMÄN VUOTTA K aikki alkoi syksyllä 2001. Haalin rungon ympärille aitoa sinkulakamaa, uusia osia ja jotain käytettyjäkin palikoita (T.M:lle terveisiä, etukiekko rullaa edelleen). Ohjaustanko ja stemmi ovat vaihtuSatulan grafiikka sopii hyvin tähän pyörään. Maguran hydrauliset HS-33 vannejarrut ovat toimineet erinomaisesti. www.fillari-lehti.fi Fillari 49. Originaali jäykkä keula vaihtui satamilliseen Magura O24U ilmakeulaan
Nyt liikun fillarilla enimmäkseen asfalttiviidakon siimeksessä ja vanteilla pyörivät tarkoitukseen paremmin soveltuvat Kendan Kiniption-sliksit. Tuhansia kilometrejä on takana, sen tarkempaa arviota on vaikea antaa. Muutamista pienistä dropeistakin on tullut vedettyä ja hyvin on runko kestänyt. Kolmekolmoset ovat toimineet täysin moitteettomasti ja huoltovapaasti kaikki nämä vuodet. Toivottavasti saman verran matkaa on vielä edessäkin. Suurin syy pitkään yhteiseloomme on fillarin täydellinen runkogeometria. Ajotuntumaltaan teräksinen runko vain tuntuu hyvältä. On-One pysyi hienosti porukan vauhdissa koko 80 kilometrin matkan. Talvisin kiersin sinkulallani Mätäkivi Cruising Teamin klassikoksi muodostunutta talvitreenilenkkiä, Lentokentän kierrosta. oikean ketjunviimeisenä uutena osana tuli satu- la. Hidastimina ovat edelleen todella erinomaiset Maguran HS-33 hydrauliset vannejarrut. Talvi- fillarina Inbred on ollut ykkösvalinta. Tuolloin seitsemän vuotta sitten ajelin TEKNISET TIEDOT Runko: On-One Inbred 18" Etuhaarukka: Magura 024U 100 mm Jarrut: Magura HS-33 Kammet: Truvativ Stylo SS 180 mm Navat: edessä Shimano Deore, takana OnOne Reetard Vanteet: edessä Mavic X517, takana On-One Reetard Renkaat: Kenda Kiniption 2.3", talvisin Nokian Mount & Ground 2.1" Ohjainkannatin: Planet X Ohjaustanko: Coda riser Tankotupit: MBUK-lehden mukana tulleet Pulloteline: Minoura Ohjainlaakeri: FSA Pig DH Satula: Planet-X Uranus GB flag Satulatolppa: Kalloy 27.0 Polkimet: Eggbeater Paino: noin 11,5 kg 50 Fillari www.fillari-lehti.fi. Nopeusennätykseni tuolla välityksellä on 42 km/h. Jos joskus olen suunnitellut pyörän myymistä, ovat myyntiaikeet karisseet samalla hetkellä, kun olen Inbredin selkään hypännyt. Olen yrittänyt arvioida Inbredillä ajamaani kilometrimäärää, mutta se on mahdotonta. Inbred on ollut mukana pari kertaa Lohjan kakkosnelosessa ja kerrran MTBCF:n Neljän kaupungin kierroksella. Välityksenä on edelleen 32/16, joka on kyllä hieman liian kevyt kovavauhtisempaan kaupunkiajoon, mutta olen sillä kuitenkin liikenteen rytmissä pysynyt. Olen ajanut sillä Lopen maastoissa ja Seitsemisen kansallispuistossakin käynyt muutaman päivän kierroksella. On pakko toistaa vanhaa angloamerikkalaista kliseetä, steel is real. Taidankin ottaa Inbredin alleni ja lähteä sukkuloimaan kaupungin sykkeeseen.q Lukkopolkimet kuuluvat sinkulan varustukseen. varustettua satulaa ei enää maahantuojalta löytynyt, joten jouduin tyytymään brittilippugrafiikkaan. Kovin kevyt runko tämä ei ole, varsinkin jos kiinni laitetaan vielä alkuperäinen reilut puolitoista kiloa painava teräskeula. Pääasiassa olen ajanut ilman mittaria enkä ole juurikaan ajopäiväkirjaa pitänyt. Olen ajanut Inbredilläni eri puolilla pääkaupunkiseudun maastoja: tutuiksi ovat tulleet niin Mätäkivenmäen nopeat polut kuin Keskuspuiston juurakotkin. Kenttää kierrettiin tuulessa ja tuiskussa, loskassa ja pakkasessa. Ei ole tarvinnut taistella lumisohjon tukkiman rataspakan kanssa. Oma pyörä: On-One sinkula... Takahaarukan pään rajoitinruuvit helpottavat neet ja kireyden etsimistä. Pienehkö 18 tuuman runko on näppärä käsiteltävä. Siinä piti jo sotkea. Tyylikäs sekin on. Pyörä tuntuu kuin tehdyltä juuri minulle. Kaikki etäisyydet ovat kohdallaan ja ajoasento on optimaalinen. Alkuperäistä Inbred-hemmon kuvalla sisäsiittoisella pääasiassa maastossa, joten alla olivat nappulakuvioiset maastonakit
Fillari-lehti tutustumistarjouksena e. 3 numeroa 12 Irtonumerohintaan verrattuna säästät 9 e. a! ila T Tarjous voimassa 31.1. 2009 saakka. Liity joukkoon ja tilaa Fillari-lehti uuden tilaajan etuna suoraan kotiin kannettuna 7+1 numeroa hintaan 38 ¤ RideMedia Oy maksaa postimaksun puolestasi Tilaan Fillari-lehden kestotilauksena 38 ¤ / 7 + 1 numeroa (uuden tilaajan etuna) Tilaan Fillari-lehden vuositilauksena 41 ¤ / 7 + 1 numeroa TILAUKSET MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ (normaalihintainen viesti) Lähetä numeroon Nimi Tilaan Fillari-lehden tutustumistarjouksena 12 ¤ / 3 numeroa RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS 040 728 8979 Lehden nimi, kesto, vuosi tai tutustumistarjous, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä. Lähiosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v. huoltajan allekirj.)
Takapäässä on Öhlinsin ja Cane Creekin kehittämä erittäin laajoilla säädöillä varustettu tuplaputki-iskari ja edessä ilmeisesti saman yhteistyön tuloksena syntynyt upside-down -keula. ESSU VIRTANEN JA KUVAT: Ennen niin merkittävä pyöräalan messutapahtuma on Interbike USA:n Las Vegasissa jäänyt Saksassa paria viikkoa iaikaisemmin järjestettävän Eurob esken varjoon, mutta vielä Interbik n säkin riittää nähtävää enemmä kkikuin tarpeeksi. Valkoinen oli jen messujen suosikkiväri. ustanko Ritcheyn valkoinen kannatin ja ohja varmasti hieno yhdistelmä. -konInterbike on laajentanut Demo Day Providenceen septiaan nyt myös itärannikolle htuma piRhode Islandille. renkaat Valkoiset vanteet ja tangot ovat nyt V MUST 52 Fillari iisipäiväiset Interbike-messut Yhdysvaltain Las Vegasissa käynnistyivät syyskuun 22. on Tämä Intense M6 oli Cane Creekin osastolla. päivänä OutDoor Demolla. ja valkoiset Santacruz Blur LT on näyttävä laite on valmistanut Continental. dettiin loka n alan Interbike on tarkoitettu ainoastaa www.fillari-lehti.fi. Muutamat isot merkit esittelivä tapahtumassa. siaan vain ulkoilma i Las Kun demoilu oli ohi, tapahtuma jatku terin 600 000 Vegasin Sands Convention Cen neliön näyttelytilassa. Tämä ulkoilmatapa kuun lopulla. Tämä Bootleg Canyonissa pin Yhdysvaltain suurimpien pyöräala dettävä ilmaosuus on messujen kaksipäiväinen ulko tärkeämpi monelle merkittävälle valmistajalle a kuin varsinaiset messut konsatapahtum t uutuuknaan. v v v TEKSTI Interbikessä pitkälti toista tuhatta näytteilleasettajaa M
Rote rakennetta koskenut patenttiriita on te Brothersin joustokeu Lez Sportin pyörässä oli kiinni Whi np ettu moottoroitujen kaksipyöräiste Keulamerkki on tunn on Quintana Roon Dulce aika-ajopyörä varsin ilmeisesti tarkoitettu naisille. tuttu näky jo tänä vuonCommencalin 09 Supereme DH oli . Nyt myös vanteet, sti satulat olitangot ja kannattimet sekä tiety a seikvat valkoisia. todella monen suurenkin merkin erityisesti Messujen ilmeeseen löi leimansa on jo ennestään tuttu valkoinen väri, joka ohjauspyörien rungoista. Toinen selvästi havaittav ntiepyöka oli se, että yhä useammassa maa ä korkeat hiilirässä oli vähintään 60 milli kuituiset vanteet.q www.fillari-lehti.fi Fillari 53 v v. versiossa on paikat isten linjojen SE Bikesin Premium Ale on hyvä klass on jenkeissä 1150 taalaa. Tässä pitkässä Santana on tunnettu tandemeistaa kymmenelle ajajalle. runk tuotteitaan ammattilaisille. italialaista kuin nimi ja Campagnolon n. t Campagnolon 11 rattaiset sarjat oliva hyvin esillä. Yhdysvalloissa Colnagolla on varsin hyvä maine i kiinnosti yleisöä. tällä kertaa noin kin Fixien ja sinkuloiden trendi on jenkeissä ntaisia pelejä oli levinnyt laajalle, sillä kohtuuhi osastolla. radoilla ja Aki Färm otti sillä SM-kultaa na Suomen DH- taida olla Masi Volumetrica 3VC pyörässä ei osat. Messuilla esitteli 1 100 merkkiä ja valmistajaa. Scott Genius on jenkeissä uusi tuote c, jossa oli Suntourin vaihdelaatikk viimeinkin ratkaistu. edustaja ja pyörän hinta oista titaaniLitespeedin Sewanee on yksi harv oisista täysjousitetuista maastureista. ja EPS-mall ytti Parleen maantiepyörän maalaus pysä messuvieraat tehokkaasti. intoinen SR Suntourin osastolla oli mielenki , sillä takapään o
toimii hyvin myös all mountain-tyyl tyylikäs Retrovärinen SDG:n Bel-Air RL on 260 grammaa. uutta. satula, jonka kevein versio painaa Waterfordin teräsrungossa on hienot kromatut muhvit ja malli on ilmeisesti tarkoitettu muusikoille. den NS Bikesin uu ri ei pital-mallin vä Ca maiole niitä tavano X eet BM simpia str pyörissä. Manitou R7 MRD Absolute n uudessa versiossa on hiilikuituiset alajalat. 54 Fillari www.fillari-lehti.fi. on nyt hiilik Schwinnin teräsrunko kromatuilla muhveilla kunnioittaa perinteitä. atolpat ovat Crank Brothersin säädettävät satul ittuja ja systeemi ranskalaisten enduro-sarjassa suos isessä huviajossa. v v v Moots Vamoots on siisti titaaninen maantiepeli, joka on saanut käyttäjiltä kiitosta mukavuudestaan. maalauksella Feltin kruiseri Troy Lee Designsin on todella näyttävä. y aina jotakin Giantin osastolta Interbikessa löyty tyylinen Bowery 72 on tyylikäs. Tämä retro Intense Tracerissa on uusi toisen sukupolven VPP-perä. itetussa VF2 -mallissa Chumban kevyessä xc-ajoon tarko uituinen takapää
Pyörässä Xenon/Mirage osasarja. www.scorpionstore.net Scorpion Bikes Ltd, Heinäahontie 137, 73100 Lapinlahti Scorpion Store Kuopio, Päivärannantie 18 (Citymarket), puh. Katso lisää osoitteesta: www.scorpionbikes.com. 249¤ Lake MXZ302 talvikengät Maailman paras talvikenkä Lake MXZ302 99¤ Lake I/O 1 spinning kengät Sisä- ja ulkokäyttöön Lake I/0 1 SUPERTARJOUS Maantiepyörä + traineri 990¤ CARRARO 915 DAMBIEZ ja BBB QR Trainer Huippuedullinen Carraron alumiinirunkoinen peruspyörä ja BBB laadukas traineri yhteishintaan 990¤ Tässä paketissa hinta ja laatu varmasti kohtaavat toisensa. Loput Scorppionit Esim. Euscorpius Ultegra SL Nyt 1912¤ (Osh 2390¤) BBB QR Trainer -20% 259¤ Scorpion Euscorpius Ultegra SL FILLARI-LEHDEN TESTIVOITTAJA! Euscorpius Ultegra voitti Fillari lehden 3/2008 testin ja oli porukan kevein (7,78 kg, koko M). 0400-918 809. 0400-995 312 Scorpion Store Varkaus, Kauppakatu 29, puh
Jo ennen päätoimittajakauttaan Janne kirjoitti Fillariin säännöllisesti, ei kuitenkaan aivan lehden perustamisesta lähtien. Ensimmäiset viisi vuotta päätoimittajan pestiä hoiti Raoul Bergman, toinen lehden perustajista. Fillarin tapaisten harrastelehtien päätoimittajat eivät ole edustuslounailla käyviä pukumiehiä, ei ainakaan Janne. Erittäin suosittu Fillarin foorumi polkaistiin käytiin vuoden 1999 alkupuolella, joten sekin täyttää pian tasavuosia. Fillarilehteä julkaiseva RideMedia Oy julkaisee myös Mönkijä-, MK- sekä Hevoset www.fillari-lehti.fi. v v v Fillari-lehti täyttää TEKSTI: MARKKU LIITIÄ 15 vuotta Harrastajilta harrastajille Pitelet nyt käsissäsi Fillarilehden 88:tta numeroa, joka on samalla lehden 15-vuotisjuhlanumero. Vanhoja vuosikertoja selatessa havaitsee, että pyörien kehitys puolentoista vuosikymmenen kuluessa on ollut huimaa etenkin maastopuolella. Pitkän pyöräilytaustan omaava mies ajaa edelleen yli 10 000 kilometriä vuodessa ja viihtyy paremmin pyörän satulassa kuin toimistotuolissa. Tekniikan nopea kehittyminen näkyy myös toimitustyössä: nykyinen Fillari on jokseenkin erinäköinen kuin vuonna 1993 ilmestynyt lehden ensimmäinen numero hyvä niin. Testaamisen ja kirjoittamisen ohella Jannen työajasta haukkaa melkoisen siivun nettisivujen hoito ja firman muun tietotekniikan ylläpito. 56 Fillari F -lehteä nykyään luotsaavalle Janne Lehdelle tuli vastikään täyteen kymmenen vuotta päätoimittajana. Muiden F-lehden testiryhmäläisten tapaan Janne ajaa vuodessa usealla kymmenellä pyörällä hybrideistä huippuluokan maantiepyöriin ja päälle vielä viikonloppujen ja iltojen kimppalenkit
Finnpeakissa nousukahvoja ei ollut vakiona ja pyörä saa puutteesta välittömät pyyhkeet. Seuraavassa satunnaisia poimintoja lehdistä vuosien varrelta. Tuolloin lukkopolkimia kutsuttiin vielä yleisesti koukuttomiksi polkimiksi, ja niitä Janne suosittelee talvikäyttöön. Fillari 3/1995 F-lehden testiryhmä urakoi testaamalla 10 LX-osasarjalla varustettua maasturia sekä kahdeksan pyörää, joiden osasarjana on nykyään tuntematon STX-RC. Foorumille tulee jatkuvasti niin paljon kirjoituksia, että sitä kautta annetut kommentit eivät aina tule lehdentekijöiden silmiin vaikka toki luemmekin foorumia päivittäin. Fillari 1/1996 F-lehti kasaa Trekin Y33-hiilikuiturunkoon unelmafillarin, jonka kuvitteellisessa hintalapussa lukee 27 140 markkaa. - Lähes kaikki Fillarin tilaukset ja osoitteenmuutokset tehdään nykyään netin kautta. Edesvastuuseen voivat joutua myös sivustojen ylläpitäjät, jos moderaattorit eivät poista lain tai hyvän tavan vastaisiksi kat- www.fillari-lehti.fi F Toukokuun vilkkaimpana päivänä sivuilla oli 8000 eri kävijää! illari-lehti ilmestyi aluksi viisi kertaa vuodessa. Fillari 1/1994 Pyöräilyn harrastajilla on nykyään huikeasti enemmän valinnan varaa ajopeliä hankkiessaan kuin 15 vuotta sitten. Esimerkiksi viime toukokuun vilkkaimpana päivänä foorumilla oli noin 8 000 kävijää. Janne Lehti ja Ratsastus -lehtiä. Laitteessa on Stratoksen takaiskari ja Manitoun Mach 5SX-elastomeerikeula öljyvaimennuksella. Vielä kun pistää pyörään alle Nokian 288-nastaiset renkaat, niin johan kelpaa ajella. F-lehden nettisivuilla oli eri kävijöitä koko toukokuun aikana 40 000. Jo kaikkien aikojen ensimmäisessä Fillari-lehdessä on kuva Pulsar-merkkisestä täysjoustosta. Helminen kuvaa melkoisen osan Ridemedia Oy:n lehtien valokuvista, testaa pyöriä, moottorikelkkoja ja mönkijöitä, on kelkkalehti MK:n päätoimittaja ja kirjoittaa juttuja. Maantiekuskit joutuivat tyytymään kahdeksanlehtiseen pakkaan, maasturipuolella kasipakkoja tarjotaan vain niille, joiden rahat riittävät XT:hen tai XTR:ään. Palautetta ja vinkkejä lehdelle kannattaa antaa joko nettisivulla olevan palautelomakkeen tai sähköpostin välityksellä. Vain Hevoset ja Ratsastus lehti saa yleensä olla Helmiseltä rauhassa, sillä mies on Fillari 57. Jokaisella on omat nettisivunsa ja fooruminsa, joiden hoidosta Janne vastaa. Niin on Fillari-lehtikin. Fillari 1/1993 Täysjoustopyörä on vanhempi keksintö kuin moni luulee. Nousukahvat olivat tuolloin pyörissä kova sana ja tangot luonnollisesti suoria. Fillarin nettisivustolle on suunnitteilla uudistus, jossa GPS-paikantimilla tallennettuja reittitietoja saataisiin nettiin ja sitä kautta kaikkien harrastajien käyttöön. Kustantaja ruuvaa, testaa, kuvaa ja kirjoittaa Fillari-lehden kustantaja Jukka Jii Helminen on elävä esimerkki siitä, että pienessä yhtiössä täytyy taipua moneen. Foorumi kasvoi nopeasti ja vakiinnutti asemansa. Fillari 5/1995 Nykyinen Pikalinkku-palsta, jossa muun muassa esitellään uutuustuotteita, tunnettiin viime vuosituhannen puolella nimellä Vaihtaja. Jannen ensimmäinen suururakka päätoimittajana oli Fillarin nettifoorumin perustaminen vuoden 1999 keväällä. Aika ajoin Fillari-lehden toimitusta syytetään sensuurista, kun kaikkein levottomimpia kirjoituksia siivotaan foorumilta. Hän toimi entisessä elämässään tietotekniikkatehtävissä pankkialalla, joten päivitykset eivät tuota tuskaa. Fillari 5/1994 Fillarin tuolloinen avustaja Janne Lehti jakaa vuoden viimeisessä numerossa talviajovinkkejä. Myöhemmin ilmestymiskertoja lisättiin kuuteen ja vuodesta 2004 lähtien Fillari on ilmestynyt seitsemän kertaa vuodessa. Osa merkeistä ja valmistajista on poistunut kuvioista, mutta vahvimmat ja kehityskykyisimmät ovat yhä menossa mukana. F-lehden mukaan keksintö on toimiva. Kalliimman ryhmän voiton vei Spessun S-Works Steel, halvemmassa ryhmässä testaajia miellyttää eniten Raleighin M400. Vuoden 1994 ykkösnumeron pyöräluettelossa malleja oli 500, kun niitä tänä vuonna kirjattiin reilut 2 700. Kaikki eivät oivalla, että netissä voi syyllistyä esimerkiksi herjaukseen tai kunnianloukkaukseen edes silloin kun kirjoittaa nimimerkillä. - Maahantuojat ja suomalaiset kauppiaat ovat joutuneet sopeutumaan viime vuosina rajusti kasvaneeseen nettikauppaan, ja myös onnistuneet siinä. Nettimyyjillä on paljon viikkotarjouksia ja superhalpoja sisäänheittotuotteita, joiden perusteella ostajien hintakuva muodostuu. Kaikki pyörät ovat jäykkäkeulaisia, jotta vehkeiden todelliset erot saataisiin paremmin selville. Vuoden viimeisessä numerossa palstalla kerrotaan selkään repun tapaan tulevasta Camelbakista, josta juomaa imetään letkun avulla. Takajousitus on tuolloin muotia ollutta URT- sottuja kirjoituksia kyllin nopeasti. Nyt pelkästään erikseen myytäviä runkoja oli tarjolla 500. Pyörän takajousitus tyrmätään täysin. Helsingin käräjäoikeus roimaisi taannoin sakkoja muutamalle kirjoittajalle, jotka Suomi24-sivustolla olivat arvostelleet Susan Ruususta turhan kovin sanoin. Yhtä lailla sopeutuminen on koskenut esimerkiksi saksalaisia kivijalkakauppoja. Pyörät ja varusteet ovat kehittyneet valtavasti. Pyörässä on simppeli Cannondale-tyyppinen takasvingi ja jopa levyjarrut, ilmeisesti moottoripyörästä lainatut. Perinteiset kauppiaat ovat kuitenkin tajunneet hyvin, että heidän leipänsä tulee palvelusta ja asiantuntemuksesta, vaikka hinnat olisivatkin hieman kalliimmat. Testissä on Crosstrak Sonoma täysjousto, joka on astetta eksoottisemman näköinen ilmestys. Tällä hetkellä foorumilla on yli 420 000 viestiä, joten aivan kaikkia emme ehdi lukemaan, Janne pahoittelee. Netti on muuttanut paitsi lehtimaailmaa, myös kaupankäyntiä
Maapohjaisesta ja osin valaisemattomasta tunnelista löytyy 2,4 kilometrin nousu, jossa on korkeuseroa 320 metriä. Fillari 4/1998 Matkajutussaan Pietarissa pyöräillyt Markku Jalonen varoittelee liikenteen vaaroista kuten irti päässeistä peräkärryistä sekä autoista pudonneista pakoputkista ja kampiakseleista. tyyppiä. Soft-tail jäi rakenteena lyhytaikaiseksi. Fillari 6/1997 F-lehden iskuryhmä Janne Lehti ja Jii Helminen kävivät tutustumassa ajamiseen Tytyrin kaivostunnelissa Lohjalla. Fillari 5/1996 Tunturi valmisti aikoinaan täysjoustopyöriä, joskaan tavallisen kuluttajan ulottuville niitä ei tainnut koskaan tulla. Kisaura endurossa ja motocrossissa jatkui, mutta pyöräily oli sen verran koukuttavaa, että Helminen oli hankkimassa ensimmäisten joukossa maastopyörää kun niitä 1980-luvun puolivälissä alkoi tulla myyntiin. Kuvat ovat komeita, samoin Tabosen hiuslaite. Uusi lehti näki päivänvalon vuoden 1993 lopulla, ja menestyi heti hyvin siitä huolimatta, että pyöräilyn harrastajat olivat aika vaikeasti tavoitettavissa. Täysjousto-Tunalla kisasi muun muassa alamäkiajon SM-kultaa voittanut Roy Paananen. Fillari-lehti kuuluu Rautakirjan valikoimassa urheilulehtiin ja olemme jo vuosikausia olleet ryhmän myyntitilastoissa viiden suurimman joukossa, kertoo Helminen. Vuonna 1998 teräs oli maantiepyörien rungoissa vielä kova sana ja vain yksi pyöristä on alumiinirunkoinen. Myöhemmin nousu ilmaisesti aloitettiin vielä alempaa, sillä korkeusero kasvaa 350 metriin. BMX- ja dirttiskeneistä kirjoitettiin jo niiden varhaisessa vaiheessa ja Helminen muistelee kirjoittaneensa ensimmäisen freeride-juttunsa kun suuntauksesta ei Suomessa tiedetty vielä juuri mitään. 58 Fillari www.fillari-lehti.fi. Se toimii hyvin kuskin istuessa satulassa, mutta jäykistyy lähes täysin kun ajaja nostaa persauksensa penkistä. Tytyrissä ajettiin talvilauantaisin vuosikaudet, mutta sitten ajoille tuli stoppi, kun kaikki kävijät eivät noudattaneet sääntöjä. F-lehdessä ovat jo käytössä termit xcjyrä (myöhemmin xc-henkinen ajokoira) ja kikkailu. Fillari 3/1997 Mikko Nikkisen yritys ajaa maastopyörällä Mount Everestin perusleiriin jää aikeeksi, kun virkavalta pysäyttää miehen etenemisen nelisenkymmentä kilometriä ennen määränpäätä. Fillari 5/1999 Rock Shox esittelee mallivuoden 2000 joustohaa- v v Tällainen bisnes toimii kun kaikki tekevät kaikkea! Jukka Helminen mieltynyt enemmän pyörillä kulkeviin laitteisiin, joissa on ohjaustanko. Lopulta päätin perustaa sellaisen itse yhdessä Fillari-lehden ensimmäisen päätoimittajan Raoul Bergmanin kanssa. Tämä myös onnistui, ja lehti on pysynyt kannattavana sen koommin. Jos joku ei muista moista termiä, soft-tail tarkoittaa runkorakennetta, jonka takapään jousitus on ratkaistu katkaisemalla takahaarukan yläpäästä pala pois ja pistämällä väliin elastomeeri. Nikkisen tarjoama lahjus ei polunvahdille kelpaa ja mies joutuu kävelemään lopun matkaa. Pyöräilyyn Helminen innostui vuonna 1980, kun hän mursi jalkansa endurokisoissa. Kukaan ei sentään vohki seikkailijan pyörää polun varresta, joten Nikkinen pääsee harrastamaan deehoota paluumatkallaan. Teräsrunkoisen Basso Championin putket oli jopa liitetty toisiinsa perinteiseen tapaan muhveilla. Homma toimii myös toisinpäin. Vie aina aikansa, ennen kuin uusi lehti alkaa kannattaa taloudellisesti. Fillari 2/1998 Testattavina on kolme edullisen (siis noin 5 000 markan) hintaluokan maantiepyörää. Kiekkoina ovat kolmipuolaiset, hiilikuituiset Spinit. Fillari 2/1999 Testissä on kaksi soft-tailia, KHS ja Sunn. Kisalisenssin omistavia harrastajia oli vain tuhatkunta, ja kaiken huipuksi nykyisen Suomen Pyöräilyunionin edeltäjä meni nurin juuri ensimmäisen numeron ilmestymisen aikoihin. - Ylsimme kuitenkin hetkessä melkein kymppitonnin levikkiin, mikä oli suurempi kuin yhdelläkään laskettelu- tai lumilautailulehdellä on esimerkiksi tällä hetkellä. Fillari-lehti on aina välttänyt turhia rajauksia ja pyrkinyt kirjoittamaan kaikesta mahdollisesta toki pyöräilyn kulloisiinkin valtavirtauksiin painottuen. Näkemistä Pietarissa kuitenkin riittää. Juoksu ei kuntoutusvaiheessa luonnistunut, joten hän hommasi itselleen maantiepyörän. Taustatukena oli kirjapainokonsernimme silloinen toimitusjohtaja, nyt jo edesmennyt Pekka Kaajaluoma, Helminen kertoo. Progression 1 mallinen pyörä on varsin modernin oloinen nelilinkkurakenne, joskin se muistuttaa enemmän nykyisiä kevyitä trailipyöriä kuin DH-ohjusta. Hipopyörä painaa hivenen yli 12 kiloa. - Aloin kirjoittaa moottoripyöräjuttuja MP-lehteen vuonna 1987 ja seurata samalla lehtimaailmaa tarkemmin. Suomessa Teemu Svanberg ajaa Sallatunturin nopeuslaskurinteessä pyörällä 123,78 kilometriä tunnissa. Toisaalla lehdessä Mika Tabonen, Martti Kuoppa ja Stuba Ots testaavat BMX-pyöriä. Shimano puolestaan esittelee maastopyöriin tarkoitetun ysipakan. Pienessä kustantamossa työskennellään kaikki tekevät kaikkea periaatteella, ja esimerkiksi Fillari-lehden juttuja saattaa välillä oikolukea Hevoset ja Ratsastus lehden päätoimittaja Jutta Koivula. Helmisen ja Bergmanin tavoitteena oli saada Fillari-lehti tuottamaan voittoa ensimmäisen toimintavuoden jälkeen. Ihmettelin, miksei Suomessa ollut pyörälehteä. Koeajossa on Intense Uzzi täysjousto, jota luonnehditaan mainesanoilla sikamakee, sikahyvä ja sikakallis. Varsinaisia niveliä ei ole, vaan haarukan alaputket taipuvat
Pitkän crossi- ja endurouransa jäljiltä Helminen on kätevä mekaanikko ja tykkää ajamisen ohella myös pyörien rakentelusta. Manitou, Marzocchi ja Rock- www.fillari-lehti.fi Fillari 59. Poikani DH-harrastuksen kautta taidan olla myös Suomen vanhin hiihtohissipyöräilijä. Värkki maksaa 300 markkaa. Lehden tekoprosessi on 15 vuoden kuluessa muuttunut ratkaisevasti. Oma fillari jutussa Arto A.M. Laite maksaa 30 000 mummonmarkkaa (pelkkä runko ja haarukka 17 000 markkaa) ja todetaan hyväksi. - Fillari-lehden pajalle onkin suunnitelmissa hankkia kunnon iskarityökalut, jotta voisi itse huoltaa ja säätää noiden fillareiden keppejä ja samalla siinä menisivät myös nuo moottorilaitteiden iskarihommat, miettii Helminen. Sana bärssi toistuu ohjeissa taajaan. - Kun viimeisten juttujen piti ennen olla valmiina noin kolme viikkoa ennen kuin lehti kolahti postiluukusta, riittää nykyään puolitoista viikkoa. Päteviä avustajia tarvitaan aina, hyvänä esimerkkinä tamperelainen BMX-harrastajien ryhmä, joka on tänä vuonna testannut pyöriä F-lehteen. F-lehden testiryhmä käy Portugalissa testaamassa yhdeksän etujousitettua maasturia, joista parhaat pisteet noukkii Cannondale F600. Fillariporukka on tässä suhteessa erittäin fiksua, joten esimerkiksi rukkansa. Syksyllä ilmestyneessä numerossa annetaan vinkkejä mutakeleillä ajamiseen. setä Mäkinen esittelee Phil Wood Le Kiss Off sinkulansa, joka jää näyttävyydessä Paola Pezzolle vain hitusen. Lehdessä oli enemmänkin eksotiikkaa: nojapyöristä kerrotaan neljän sivun verran ja saman verran saa tilaa myös tandempyöräilystä kertova juttu. Ei mennyt pitkään, kun Myllylän nimellä ei juuri kannattanut tuotteita mainostaa. Harrastelehdet ovat aina syntyneet paljolti avustajien voimin. Kyseessä on yksi Alppien klassisimmista vaellusreiteistä, joka tosin yleensä patikoidaan. Vaikka F-lehti veikkaa AFH:lle löytyvän kysyntää maailmalla, jää merkin taru lyhyeksi. Fillari 1/2000 Pikalinkussa esiteltiin Sinisalon Mika Myllylä hiihtokäsineet, jotka F-lehden mukaan soveltuivat hyvin myös pyöräilijälle. Dopingkäry ei tosin tehnyt hanskoja yhtään huonommiksi. Levarien kehutaan hakkaavan toimivuudessa kaikki V-hidastimet ja olevan paras keksintö sitten lukkopolkimien ja pyörän itsensä. Nykyinen päätoimittaja Janne Lehti oli ensi kertaa kansikuvassa jo vuonna 1995. Fillari 5/2000 Sähköpyörät tuntuvat valtaavan elintilaa Suomessa hyvin hitaasti. Kun diat ennen piti kuvauksen jälkeen kehittää ja skannata, siirtyy digikameran kortin sisältö nyt tietokoneelle ja taitossa olevan lehden sivulle hetkessä, jos tarve niin vaatii. Esimerkiksi toisaalla tässä numerossa esiteltävä Specialized Stumpjumper projektipyörä kasautui Helmisen käsissä paljaasta rungosta ajukuntoiseksi pyöräksi alle tunnissa, joten mies pärjäisi pyöräliikkeen korjaamopuolellakin. Uutta on se, että Judyssa ja Jettissä pystyy joustoa säätämään 63:sta 80:een ja jopa huikeaan 100 milliin. Pystyssä pysyy parhaiten ajamalla rennosti ja jarruttamalla pehmeästi. Pyörän headshock-joustohaarukkaa kehutaan, joskin vielä parempi on K2:n Noleen Mega Air haarukka. - Juttuja ja ideoita saa ja pitää aina tarjota ja kivasti niitä on vuosien varrella ollutkin. Pyörä ei kuitenkaan ollut pykälien mukaan kisakelpoinen. Pikalinkun erikoisuutena oli satulatolpan ja satulan väliin tuleva vekotin, joka salli satulan kärjen pienen sivuliikkeen, jonka laajuutta saattaa säätää portaattomasti. Vaikken itse olekaan mukana jokaisessa Fillarin testissä, pyrin ajamaan kaikilla pyörillä, joista lehdessä kirjoitetaan. Fillari 1/2002 Perinteisessä luettelonumerossa esiteltyjen pyörien määrä jatkoi kasvuaan, nyt pyörämalleja oli jo 1 666. Otteen ohjaustangosta tulee olla herkkä kuin viulistilla. Fillari 4/2001 Testiin oli päässyt AFH, eksoottisen näköinen hiilikuiturunkoinen maantiepyörä Tampereelta. Viime hetken juttujen ujuttaminen lehden sivuille on myös helpottunut, joskin painossa vaadittavat lehden tekemisen vaiheet ja postitus vie sen verran aikaa, ettei aikakauslehti pärjää nopeuskilpailussa sanomalehdelle, Jukka Helminen selvittää. Ei Kalpiksessa muita melkein viisikymppisiä näy ja suurin osa porukasta taitaa olla meikäläistä yli puolet nuorempia, Helminen virnistää. Tuorein sähköavusteisten pyörien testi tehtiin tänä vuonna, eikä sähköpyöriä katukuvassa edelleenkään usein näe. Päivi Äänismaa ja Ilkka Koskinen olivat käyneet Alpeilla ja pyöräilleet Mont Blancin massiivin ympäri. Osa matkasta meneekin polkujen vaativuuden takia talutukseksi. Mieslukijoita kuumentaa runsaasti kuvitettu juttu italialaisesta maastopyöräilijästä Paola Pezzosta. Lehdessä on myös fillarihoroskooppi, jonka onnenlukuja ovat muun muassa Nexus 7, 105 ja 34-11. Ensimmäisten vuosien ajan kannessa oli Road Bike Actionin ja Mountain Bike Actionin logot merkkinä yhteistyöstä, mutta käännösjuttujen tarve oli lopulta vähäinen ja yhteistyö lopetettiin. Lehden logo uusittiin vuoden 2003 alussa. Fillari 5/2002 Antti Hanhilahden tsygäkoulussa opetellaan droppaamista, hyppäämistä ja manuaalia. Jo reilut kahdeksan vuotta sitten Fillarilehdessä oli neljän sähköpyörän testi. Janne Lehden tulo Fillarin päätoimittajaksi kymmenen vuotta sitten oli tässä suhteessa erittäin merkittävää. Fillari-lehti on taitettu tietokonepohjaisesti alusta lähtien, ja kun valokuvapuolella siirryttiin dioista digiin, nopeutui prosessi huimasti. Fillari 2/2001 Keneltä löytyy tällainen. Pyöräkansa saa uuden valuutan kun Suomessa siirryttiin vuoden vaihteessa euroon. Kun pyöräalan pirstoutuminen näyttää edelleen jatkuvan, ei muutaman hengen toimitus voi millään olla kaikkien alalajien ylin asiantuntija. - Harrastelehden tekijät eivät voi olla leipäpappeja vaan heidän on oltava tiiviisti kiinni lajissa, josta kirjoittavat. Fillari-lehteä taittavan Marja Penttilän tietokoneelta on jo pitkään syntynyt painokelpoisia PDF-tiedostoja. Shimano esittelee XT-levyjarrunsa, jotka F-lehti tietysti koeajaa tuota pikaa
Laatikkofiloa ostamassa oli 190-senttinen silloinen päätoimittaja Raoul Bergman, jolle kodinkoneliikkeen myyjä sanoi M-kokoisesta rungosta että se näyttää sopivan sinulle oikein hyvin. Mallien määrä on kasvanut yhteensä pitkälti yli 1 800:aan. Rokkari on säilyttänyt asemansa, mutta Marsua ja Maniskaa ei Suomeen tuotavien pyörien ensiasennuskeulana nykyään juuri näy. Pyörän nimen ja mallitytön ylävartalon muodostuksen välillä on nähtävissä tietty yhteys. Vielä viisi vuotta sitten vähänkään tehokkaammat valot eivät olleet ledejä, vaan halogeeneja tai Cat-Eyen Stadium Lightin tapaan kaasupurkausvaloja. Fillarin avustajakaartiin lehden perustamisesta lähtien kuulunut Reijo Myyryläinen kuoli maaliskuussa 66-vuotiaana. Fillari 1/2005 Perinteinen fillariluettelo on ensi kertaa jaettu kahteen numeroon. Fillari 3/2005 Kolumnisti Pikajalalle on käynyt ohraisesti: uskollisesti palvellut pyörä oli viety autokatoksen seinältä roikkumasta tukevasta vaijerilukosta huolimatta. Toinen myyjän argumentti pyörän hyvyydestä oli se, että näitä on kuulemma varastettu aika paljon! v v Ehdottomasti hienoin testireisu oli Janne Lehden ja Jii Helmisen mukaan GT:n uusien mallien lanseeraus Utahissa vuonna 1998. Numerossa 4 / 1998 oli teemana naispyöräily. Shox ovat keulojen mahtimerkkejä seuraavan vuoden uutuuksia esitelleessä jutussa. Fillari 1/2004 Jutussa Nishikin cityhybridistä on päätoimittaja Janne Lehti päässyt tuttuun tapaan ajokuvan mannekiiniksi. Kuvien perusteella mäkiä riitti ja sää oli lämmin. Kuvissa kumpikin opiskelee suomea lukemalla F-lehteä. Kuukauden Fillarinaamana esiintyy freeridekuski Ari Kemppainen, mies jolla on selkärangassaan titaania seurauksena pahasta kaatumisesta, jossa Kemppainen mursi neljä selkänikamaansa. Reissu meni hyvin, mutta paluu oli sananmukaisesti paska. Yksi haastateltavista oli sittemmin napaseikkailullaan kadonnut Dominick Arduin. Toisen joukkueen 60-luvun mallia ollut Jopo taas pysyi liikkeellä koko vuorokauden. Messuextran käyttöpyöräjutussa esitellään monenlaisia uutuuksia alkaen lukosta, jolla ohjaustanko lukitaan pyörimään vapaasti, jolloin pyörästä tulee ajokelvoton. Osa testiporukasta sai ruokamyrkytyksen ja oksensi paluumatkalla lentokoneen vessan kauniiseen kuntoon! 60 Fillari www.fillari-lehti.fi. Foxin keuloista ei kuusi vuotta sitten puhuttu mitään. Juha-Matti Pouta on hieman mällännyt Fillari-expon dirttinäytöksessä. Ivalolaisen tiimin kuski kiersi radan 12-tuumaisilla renkailla varustetulla lastenpyörällä 2,5 tunnissa. Fillari 6/2003 Vuoden toiseksi viimeisessä numerossa testataan tehokkaita ajovaloja. Pika- Numerossa 2 / 94 on ainakin tekijöiden mielestä yksi lehden hauskimmista jutuista. Samalla hän oli haastatellut freeridetähti Robbie Bourdonia ja DH-stara Tracy Moseleyta. Hän oli myös yksi kautta aikojen ensimmäisen Fillari-lehden avustavista kirjoittajista. Numeron 2 / 2002 maastopyörätesti tehtiin Mallorcalla ja tästä matkasta kertoo oheisessa tekstissä myös Markku Liitiä. Vajaa viisi vuotta sitten englantilainen Orange mainosti vielä Double-D freerideriään kurvikkaan blondin kuvalla. Reijon paikan kisajuttujen kirjoittajana ottaa Joona Laukka. Ensimmäisessä olivat maasto-, maantie- ja erikoispyörät sekä runkosetit ja toisessa muut pyörät. Totutusta poiketen Jannea ei nähdä pyöräilytrikoissa, vaan farkkuihin ja siistiin lyhythihaiseen kauluspaitaan sonnustautuneena. Mies esittelee naarmuuntunutta kyynärvarttaan kahdessa kuvassa, joista verisempi on onneksi painettu pienemmällä. Fillari 2/2003 F-lehden testiryhmä oli valinnut neljän maantiepyörän ja seitsemän maasturin testauspaikaksi Gran Canarian. Autonäyttelykuvissa esiintyy edelleen hemaisevia typyköitä, mutta pyörämainoksissa silmänruoka on vuosi vuodelta keskittynyt entistä enemmän fillarien runkojen muotoiluun. Fillari 4/2004 Lohjan Kakkosnelosjutun kuvissa on taas mitä kummallisimpia ajopelejä. Fillariin vuodenvaihteessa vakituiseksi toimittajaksi pestattu Arttu Toivonen oli käynyt Saksan Bad Wildbadissa tutustumassa Konan uuteen mallistoon
Naarmuton hanuri tulee kuitenkin hintoihinsa, sillä byysat maksavat 300 euron verran. Kolmosnumeron vertailutestissä on neljä alle 1 500 euron täysjoustoa, joista voiton vie Jamis Dakar XLT. Perusongelma on sama kuin kaikilla lehdillä: nettiversion pitäisi myös tuottaa eikä se saisi syödä paperilehden levikkiä. Ilmeisen viileästä säästä huolimatta mallien hymyt eivät hyydy. Hän on laskenut koko fillarikalustonsa hinnaksi 12,38 senttiä kilometriltä. Fillari 5/2007 Testissä on Helsingin kaupunkipyörä. Osa rundista oli teräväsärmäis- tä kivikkoa, osa pehmeää hiekkaa ja loput piikkipuskien välissä kulkevaa singletrackiä. Sitten taas kinnerrettiin mäkeä ylös ja sama uudelleen. Nyt saatoin ajaa joka päivä kahdella eri pyörällä niin pitkään kuin sielu sieti tai pikemminkin reidet, olin nimittäin talven jäljiltä hiukan kehnossa pyöräilykunnossa. Pelotonin peräpäässä pysyi hyvin maasturillakin. Ei voinut sanoa, ettei testin eteen olisi nähty vaivaa. Lähdin 30-40 kilometrin päässä olevaa luostaria kohti hyvissä ajoin ennen muita. - Meillä on myös valmiudet liikkuvan kuvan tuottamiseen. Vertailutestissä nähdään seitsemän noin 2 500 euron hintaista hiilikuitukilpuria. Yhtälö on vaikea, eikä sitä ole juuri mikään suomalainen lehti onnistunut vielä tyydyttävästi ratkaisemaan. Jos reissulle olisi osallistunut 20 lukijaa, olisi pyöristä syntynyt tappelu. Molemmat painavat alle kahdeksan kiloa aika hyvin tämän hintaluokan pyöriltä.q www.fillari-lehti.fi Fillari 61. Kassista löyhähtänyt haju sai tarkastajan kalpenemaan, kassi oli nimittäin täynnä viikon ahkerassa käytössä olleita ajovaatteita. Jutussa todetaan, että Spessu ei ehkä ole keksinyt pyörää uudelleen, mutta ainakin uuden Enduron. Fillari 1/2008 Pikajalka toteaa pyöräilyn olevan halpa laji. Paikalliset asukkaat yrittävät kilvan myydä Salmiselle bussilippua reitille, joka heidän mukaansa on mahdoton ajaa pyörällä. Löytyivät sieltä myös hälytyksen aiheuttaneet lukkopolkimet.q jalka ei takaiskusta huolimatta ole valmis ottamaan olohuoneen nurkasta tilaa pyörän säilytykseen. Turusen Tuomas, jota ei nykyäänkään voi sanoa kovin vantteraksi, oli tuolloin vieläkin linnunluisempi. Kalliimpaa ja rankempaan ajoon sopivaa pyörää etsiville on tarjolla Spessun Enduron testi. Luostari sijaitsee samannimisellä, liki 500 metriä korkealla kukkulalla saaren kaakkoiskulmassa. Asfaltti-ihottumaa ei näillä housuilla saa aikaiseksi millään. Tämä puoli on kuitenkin toistaiseksi jäissä. Tuomas Turunen testaa yhä harvinaisemmaksi tullutta pyörätyyppiä eli jäykkäperäistä xc-kilpuria. Luostarin parkkipaikalle nouseva serpentiinitie on pyöräilijöiden erityisessä suosiossa. Tuiki tavallisen maantiepyörän näköisen fillarin rungon saa nimittäin kahteen palaseen. Fillari 3/2007 Vähänkään kalliimpien maastopyörien myynti painottuu entistä enemmän täysjoustomalleihin. hyviä matkajuttuja löytyy melkein joka numeroon. Hivenen päälle 10 kiloa painavan hiilikuitu-Meridan saa omakseen vajaalla 3 000 eurolla. Lähdin katsomaan kuvauksia ja kun kaikki maantiepyörät olivat jo testiryhmäläisten käytössä, otin alleni maasturin. Mallorca on etenkin saksalaisten suosima pyöräilysaari ja silloin tällöin onnistuin yhyttämään jonkin suuren maantiepyöräilijöiden porukan. Tästä huolimatta sain Tuomakselta työntöapua, kun meinasin tippua ylämäissä. Lukijoiden unelmapyörää etsineessä nettikyselyssä on maantiepuolella haaveilluin merkki Colnago, jonka Extreme Power mallin saa kesän ajaksi alleen porvoolainen Björn Stenvall. Fillari 3/2008 Pikalinkussa esitellään pyöräilykäyttöönkin sopivat, puuvillan ja erikoiskuidun seoksesta tehdyt farkut, jotka kestävät vaikka mitä. Tour de Francen vie nimiinsä Alberto Contador. Ja hinta sen kuin halpenee, jos Pikajalka ei hurahda ostamaan uusia pyöriä. Olin katsonut kartasta oivallisen oikoreitin. Pulmana on se, että pikaisesti kuvatut pätkät eivät tahdo riittää ihmisille, vaan alkuinnostuksen jälkeen vaaditaan jo viiden minuutin ohjattuja dokumentteja. Kevään fillarimuotia esittelevän katsauksen mannekiineina toimivat Kati, Jani, Jarkko ja Arttu. Outoa sinänsä, sillä hotelli oli mainio, seura hyvää, sää lämmin eikä hintakaan viikon reissusta ollut kovin paha, 3 500 tuolloisen mummonmarkan luokkaa. Pedaaleihin saa nimittäin vaihdettavat värikuoret, joita on kymmentä väriä. Testissä on matkustavalle maantiekuskille sopiva taittopyörä Ritchey Break-Away. Mikä parasta, F-lehden iskuryhmä testasi Mallorcalla muistaakseni kahdeksaa etujousitettua maastofillaria sekä muutamaa maantiepyörää. Selviä ja hieman epäselvempiä doping-tapauksia kirjataan Tourissa useita. Esimerkiksi moottoripyörälehti Bike on satsannut paljon liikkuvaan kuvaan, mutta ei ole onnistunut hyödyntämään sitä taloudellisesti. Testiryhmäläiset kehittelivät hotellin lähelle rantametsikköön lenkin, jota he ajoivat maastureilla kierroksen toisensa perään. Paluumatkalla kentän turvatarkastuksessa metallinpaljastin hälytti Janin käsimatkatavaroiden takia. Voiton vievät tasapistein tsekkiläinen Author ja kotimainen Scorpius. Se ei kuitenkaan ole meidän perusbisnestä, joten ainakin toistaiseksi vedämme siinä suhteessa happea ja katsomme mihin homma kehittyy, päättää Helminen. Ainoana lukijana lukijamatkalla Tutustuin Fillari-lehden johtokaksikkoon Jii Helmiseen ja Janne Lehteen vuoden 2000 maaliskuussa, kun lehti järjesti toistaiseksi ainoaksi jääneen lukijamatkansa. Turvamies määräsi kassin avattavaksi ja Jani teki työtä käskettyä. Katsastelin lähiseutujen pikkukyliä ja syrjäisiä pikkuteitä, pysähdyin välillä kuppilaan juomaan cafe con lechen, ja jatkoin taas. Takaisin tullessa ajoimme kaikki samassa ryhmässä. Kehä ykkösen ulkopuolella asuville lukijoille ehkä hieman vaikeatajuinen aloitus on kuitenkin suomennettu, aika luovasti tosin. Pysyin maasturillani peesissä jonkun kilometrin, mutta sitten reidet alkoivat mennä hapoille. Renkaita puhkeili taajaan, erityisen hanakka niitä oli tuhoamaan muistaakseni Jani. Kaupunkipyörän paino, matalalla oleva keskiö ja turhan raskas välitys eivät miellytä testaajia. Salminen ihmettelee, miten sen sitten voi ajaa bussilla. Pikalinkussa esitellään Crank Brothersin avopolkimet, joihin on haettu ideaa kännykkämaailmasta. Yhdessä kuvassa ajetaan vielä lumettomalla maaperällä, mutta toisessa otoksessa Janne polkee hangessa. Kävi perinteisesti: karttaan merkitty tie oli erään kylän jälkeen kadonnut olemattomiin ja jouduin ajamaan melkoista siksakkia päästäkseni perille. Mieleen jäi myös se, kun testiryhmä ajoi maantiepyörillä Sant Salvadorin luostarin liepeille kuvaussessioon. Mukana olivat myös Fillarin testiryhmän jäsenet Jani Kaajaluoma ja Tuomas Turunen, joista Tuomas myös kirjoittaa lehteen jatkuvasti. Fillari 1/2006 Talvi näyttää yllättäneen Cannondale Rushin testiryhmän. Reissu suuntautui maantiekuskien suosimalle Mallorcalle. Paperille painetun Fillari-lehden rinnalle on tulossa digitaalinen näköisversio. Topi Terävä kirjoittaa, eikun siis skrivaa, juttunsa ingressin aidolla Stadin slangilla. Ehdin kuitenkin seuraamaan kun testiryhmäläiset huimailivat serpentiiniä alas Jii Helmisen polttaessa filmiä ja huudellessa ohjeita. Jostain syystä lukijamatka ei oikein kiinnostanut F-lehden lukijoita. Lopulta piti kuitenkin antaa periksi, ja kruisailin loppumatkan hotellille omaan tahtiini. Mietintämyssyn alla on, miten se lukijoille tarjoillaan. Käyttäjät taas ovat tottuneet siihen, että netissä kaikki on ilmaista. Olin nimittäin ainoa reissulle osallistunut lukija. Fillari 5/2006 Edellisessä numerossa juttusarjansa aloittanut Jukka Salminen pyöräilee Kambodzhassa ja Laosissa. Kiitin luojaani, ettei minun tarvinnut ajella rantsussa ympyrää
Kuukauden fillarinaamat Jarmo Ollanketo ja Marko Törmänen Pekingin kullan arvoinen hopea TEKSTI: JONI LAUNONEN Syyskuun 14. Kyllä tämä kullalta tuntuu kaiken tämän jälkeen, muutaman vuoden takaisesta syöpäleikkauksesta huippu-urheilijaksi tervehtynyt Ollanketo sanoo. 62 Fillari www.fillari-lehti.fi. päivä oli Jarmo Ollankedolle ja Marko Törmäselle päivä, jolloin vuosien uurastus palkittiin olympiamitalilla. Hopea Pekingin paralympialaisten tandempyöräilyn maantieajossa merkitsi etenkin Jarmo Ollankedolle paljon
Tandem on sellainen peli, ettei siihen pyöräilijää valmista mikään, Jarmo sanoo. Määrätietoinen työskentely palkittiin syyskuussa paralympiamitalilla. Mies, joka yhdeksän vuotta sitten toipui juuri syövästä ja mahalaukun poistosta, uskoi tuskin itsekään, että seisoisi syksyllä 2008 palkintopallilla olympiamitalistina. Jäi viime vuoden Ranskan MM-kisan jälkeen niin kaivelemaan hampaankoloon. Tandemin polkeminen on laji, joka joko onnistuu parilta tai sitten ei. Kuusamossa oli töissä myös entinen yhdistetyn mies, Pasi Saapunki, joka tutustutti minut triathloniin. Jos pilotti polkee niin, että pyörä heiluu hieman, on se kaikki vauhdista pois. Jarmo Ollanketo on hiljalleen jo miehen iässä, sillä marraskuussa hän pääsi kokeilemaan kuinka kovan työn takana on 50 kynttilän puhaltaminen sammuksiin. Triathloniin Marko hurahti vuonna 1993, jolloin mies valmistui poliisiksi ja meni töihin Kuusamoon. Erityisesti Jarmo Ollankedon elämää ovat koettelemukset sävyttäneet siinä määrin, että heikompi mies olisi jo luovuttanut. Marko Törmäsen uran paras jakso sijoittuu vuoteen 2006. Ennen viimeistelyleireille lähtöä kävin Nivalassa ajamassa yhden temporeitin, josta minulla on ennätys noin 10 vuoden takaa. Ollankedon ja Törmäsen yhteinen taival tandemin selässä alkoi niinkin myöhään kuin viime huhtikuussa. Aikaisempi kilpaura on vierähtänyt hiihdon, ampumahiihdon ja pyöräilyn parissa. Yhteisen pyörän selkään päädyttiin vuosia kestäneen samojen latujen hiihtämisen jälkeen; Markohan on vuosia toiminut Jarmon opashiihtäjänä kilpailuissa. Sinnikäs mies oli mahalaukun poistamisen jälkeen heikossa hapessa, mutta palo kilpakentille oli edelleen kova. Tandemissa on niin pitkä runko, että takana se pieni liike tuntuu hirveänä heilumisena ja vaappumisena. Jarmo on näkövammainen ja hänen toinen silmänsä on tapaturmaisesti sokeutunut. Yhteisen sävelen löytäminen tandemin selässä vaatii päättäväistä yhteistyötä ja kahta samantyylistä pyöräilijää. Onneksi Marko on sellainen kaveri, että se kuuntelee ohjeita, eikä ota itseensä, vaikka minulla on tapana sanoa asiat suoraan. Totesin kisan jälkeen, että miten näin hyväkuntoisten miesten tulos saattoi olla näin huono, Jamppanakin tunnettu Ollanketo sanoo. Jarmo pystyy hyödyntämään tehokkaasti puutteellista näkökykyään, joten häneltä onnistuu pyöräily yksinkin. Ei tule mitään jos toinen on kova kampikierrosmies ja toinen polkee voimalla, sanoo Marko. Tuolloin hän voitti triathlonin puolimatkojen Suomen mestaruuden Joroisissa. Mies on kovassa kunnossa, kuten urheilijan olympiavuonna luonnollisesti kuuluukin olla. J www.fillari-lehti.fi armo Ollankedon ja Marko Törmäsen paralympiamitaliin huipentuneessa yhteisessä taipaleessa olisi ainesta vaikka Hollywood-elokuvaan. Ajoin sen nyt seitsemän sekunnin päähän, joten kyllä kunto on hyvä, hän kertoo. Tandem ei saa ajaessa heilua tippaakaan. Jarmon kilpaurheilijan uralla tandempyöräily on viimeisin aluevaltaus. Kun ensimmäistä kertaa ajoimme keväällä, pyörä heilui hieman sinne tänne, mutta kesän aikana saatiin virheitä korjattua ja itse kisoissa pyörä meni jo ai- ka suoraan, Marko sanoo. Innostuin siinä määrin, että perustimme seuran Kuusamoon. Toisessa silmässä on silmänpohjan rappeuma, eli silmän näkökyky heikkenee kaiken aikaa. Ennen triathloniin hurahtamistaan Mar- Fillari 63. Markolle kävi kutsu pilotin paikalle, koska Jarmon ja edelliskesän pilotin Pasi Ahlroosin yhteistyö ei ottanut toimiakseen. Hän sairastui tuolloin syöpään, joka leikattiin yhdeksän vuotta sitten. MM-kisoistakin saavutuksena oli hopeaa, molemmat kisat käytiin perusmatkalla. Jarmo ja Pasi kävivät viime vuonna MM-kisoissa Ranskassa pikaisen yhteisen harjoittelun jälkeen, jossa miehet joutuivat toteamaan, ettei pyöräily tandemin selässä ollut heille hedelmällistä. Samaisena vuonna mies myös valittiin vuoden poliisiurheilijaksi tunnustuksena menestyksestä niin poliisien hiihdon PM-kisoissa Keuruulla kuin edellä mainituista triathlon-saavutuksista. Samana vuonna hän nousi korkeimmalle korokkeelle 35-vuotiaiden EM-kisoissa. Suomalainen puskee sananlaskun mukaan vaikka läpi harmaan kiven, mutta tuo lausahdus lienee jopa hieman lattea kuvaamaan tämän tarinan juonenkäänteitä. PM-hiihdoista Marko nappasi veret seisauttavat neljä kultamitalia. On kuitenkin niin, että kaikki pienet virheet tekniikassa ovat pois vauhdista. Jarmo Ollankedon ura ja elämäkin olivat katkolla vajaa vuosikymmen sitten. Vaikka tandemilla ajo alkoi kaksikolla Ollanketo-Törmänen sujua varsin nopeasti, käytiin harjoitusleirillä sanailuakin aiheen tiimoilta
Koska yhteistyöstä oli jo sovittu hiihtopuolella vuonna 2010 järjestettäviin Vancouverin talviolympialaisiin asti, helpottui päätöksen tekeminen hieman. Koko valmistautuminen ja Espanjan leiri menivät ammattimaisesti ja muutenkin hienosti. Pekingin rata oli tandemille vaativa niin fyysisesti kuin teknisestikin. Kovassa vauhdissahan tandem käyttäytyy mutkissa aivan kuin moottoripyörä, vuodesta 1998 moottoripyöräpoliisin hommia tehnyt Marko kertoo. Hän osaa viedä mutkiin taitavasti, eikä hän panikoi yllättävissäkään tilanteissa, Jarmo sanoo. Radalla oli todella hankalia mutkia. Huhtikuussa kaksikko matkasi kahdeksi viikoksi Espanjaan harjoittelemaan. Jamppa pyysi opashiihtäjäänsä pilotin paikalle, sillä hän uskoi yhteisen sävelen löytyvän helposti. Huomattiin, että tässähän on aineksia. Belgian kisassa ratkesi Suomen maapaikan lunastava tandemmiehistö Jarmon ja Markon hyväksi. Aloimme vain hakea virheitä vähemmäksi, Marko kertaa. Jampan ja Markon Pekingin reissu sujui onnellisten tähtien alla alusta asti. Kun kaikkien keskusteluiden jälkeen niin vaimo kuin työnantajakin suhtautuivat hankkeeseen myönteisesti, päätin suostua. Markon moottoripyöräpoliisin taustasta on todella kovasti apua. Kahden viikon aikana ei satanut kertaakaan, ja totuimme niin hyvin kuumaan, että Pekingissä ei ollut mitään ongelmia, pikemminkin päinvastoin. Koska kyseessä oli olympiavuosi, olisi edessä HE Jarmo Ollanketo Ikä: Pituus ja paino: Maksimisyke: Kotipaikka: Seura: Harrastukset: 50 183/77 189 Haapavesi Tyrnävän Tarmo Soutu, metsässä liikkuminen Pastaruuat Tykkää vähän kaikesta, tanssimusiikista Hurriganesiin Naimaton, mutta varattu Sari 31 ja Heikki 24 Marko Törmänen Ikä: Pituus ja paino: Maksimisyke: Kotipaikka: Seura: Harrastukset: Mieliruoka: Mielimusiikki: 37 182/75 190 Oulu IK 32 Kilpaurheilu Eevan lasagne 1980- ja 90-luvun rock-klassikot, suosikkibändi Eput Naimisissa Eevan kanssa Eemeli 5 ja Iida-Maija 4 Siviilisääty: Lapset: reissaamista ja leireilyä. Alusta asti urakka näytti lupaavalta, sillä alun pienen mutkittelun jälkeen tandem alkoi kulkea kutakuinkin suoraan. Radalla pilotin leipätyöstä oli jopa arvaamatonta hyötyä. Olen muun muassa juossut, hiihtänyt, uinut, pelannut jääkiekkoa sekä sulkapalloa, hän kertoo taustastaan. Jarmo kuvailee syksyistä kuntoaan hurjan hyväksi. Espanjan reissun jälkeen vappuna siman juominen jäi vähäiseksi, sillä vuorossa oli kisamatka Belgiaan. Illalla, kun lämpötila tipahti 25 asteen pintaan, olimme Jampan kanssa ensimmäisinä hakemassa sisältä pitkähihaisia, Marko muistelee. Sateella se olisi ollut jopa vaarallinen, Marko arvioi. Kaksikolla ei ollut liikaa aikaa harjoitella tandemin ajamista yhdessä, mutta yhteinen menneisyys hiihdon puolelta, sekä se, että he ovat tyyliltään samanlaisia pyöräilijöitä, helpotti yhteistyön onnistumista. Tandemyhteistyö alkoi viime keväänä. Asteikolla yhdestä kymmeneen, rata oli tekniseltä vaativuudeltaan täyden kympin rata. Kun paikka oli selvä, olivat edessä kesän treenit sekä elokuun viimeistelyleiri Espanjassa. Vauhtia oli lähes 70 kilometriä tunnissa, joten moottoripyörätaustasta oli todella hyötyä. Juttelin asiasta sekä vaimoni Eevan että esimieheni Jarmo Rintasen kanssa, sillä tiesin, mitä tämä urakka vaatisi. Ennen Espanjan leiriä kaikki näytti hyvältä. Marko ja Jarmo ovat kummatkin aikaajomiehiä, joten odotukset ensimmäisenä olleen aika-ajokisan suhteen olivat kovat. www.fillari-lehti.fi. Yhteen mutkaan ajoin aika-ajon viimeistelyharjoituksessa sisäkautta ja tiessä oli semmoinen monttu, että pyörä tuntui lentävän ulkomutkan kaiteeseen. 64 Fillari Mieliruoka: Mielimusiikki: Siviilisääty: Lapset: Kuukauden fillarinaama... Markon moottoripyörätaustasta on paljon hyötyä. ko oli ehtinyt harrastaa kaikenlaista
Puola oli siinä vaiheessa noin 50 metrin päässä. Kotimaassa mitalistit saivat ilokseen huomata, että vammaisurheilun arvostus on Suomessa tällä hetkellä huomattavasti parempi kuin ennen. Kakkossijaa juhlittiin kuin voittoa ikään. Seuraavalla pitkällä suoralla ajoimme Puolan parin kiinni, Marko selittää. No, sitten arvelin, että Puolan toinen vahva pari jää pääjoukkoon eliminoimaan takaaajoja, ja että saamme ainakin televisioaikaa, jos ei muuta. Koetimme ottaa lopussa kiinni, mutta pojat pääsivät mutkissa ottamaan sen verran etumatkaa, ettemme saaneet kurottua matkaa kiinni. Suoritukset olivat molemmissa kisoissa lähes täydellisiä. Ihmeitä pitää tapahtua, että me löydämme itsemme tandemin päältä Lontoossa 2012, mutta on varmaa, että ensi kesänä pyöräilymitalien metsästys tandemin selässä jatkuu Espanjan MM-kisoissa syyskuun alussa, Marko sanoo.q www.fillari-lehti.fi. Suurmiehiä tässä tapauksessa ovat olympiahiihtäjät Sauli Rytky (hopeaa Sankt Moritzissa 1948) ja Tapani Niku (pronssia Chamonixssa 1924). Parivaljakolla Ollanketo-Törmänen on edessään vielä yhdet paralympialaiset eli Vancouverin talvikisat talvella 2010. Vuodet vammaisurheilun parissa ovat muuttaneet omia käsityksiäni suuresti ja arvomaailma on muuttunut totaalisesti. Aikaajossakin minulla oli Jari Isometsää lainaten oikein pöljän päivä, Jarmo sanoo. Se on tärkeää, sillä vammaisurheilijan valmentautuminen tapahtuu yleensä aina vaikeimman kautta. Näkyy se siinäkin, että vammaisurheilijat ovat saaneet urheilija-apurahoja entistä paremmin. Maantiekisassa palaset sitten loksahtelivat kohdalleen. Otimme ranskalaiset mukaan ja sovimme, että ajetaan porukassa. Markollakin oli hyvä päivä, muttei ihan superpäivä. Jarmolle järjestettiin kotikunnassaan Haapajärvellä kansanjuhla. Aivan kisan alussa Puolan pari Andrzej Zajac ja Dariusz Flak järjestivät yllätyksen lähtemällä ylämäessä karkuteille jo neljän kilometrin kohdalla, kun kisaa oli vielä noin 96 kilometriä ajamatta. Mietin, että mennäänkö mukaan. Meitä auttoi Puolan toinen pari, joka ajoi pääjoukossa tehden omaa tuhoaan siellä. Ajoimmekin vuorovedolla viimeiselle kierrokselle mäen päälle asti. Päätin, että nyt kokeillaan. Vaikka ajoimme lujaa, Puolan pari veti viimeisiin mutkiin vielä kovempaa. Kunnanjohtaja Jouko Luukkonen nosti puheessaan Jarmon kunnan kahden aikaisemman suurmiehen joukkoon. Hoppee ei oo häppee, ja maaliin saapuikin kovasti tuulettava suomalaiskaksikko. Kisa ratkesi viimeisellä kierroksella alamäen vaikeissa mutkissa. Esimerkiksi minä käyn kahdesti päivässä lenkillä, eikä se aina onnistu ilman ulkopuolista apua. Suoran toisessa päässä katsoin taakse ja huomasin, että sieltä tulee Ranskan pari. Vammaisurheilun arvostus alkoi nousta vuonna 2004, kun Leo-Pekka Tähti voitti pyörätuolikelauksen kultaa Ateenan kisoissa 100 ja 200 metrin matkoilla ja media nosti saavutuksen silloin hienosti esiin, Marko sanoo. Yhdessä jyrkässä alamäessä päätin, että nyt mennään. Viimeistä laskua hiukan varoin, ettei vaan sattuisi mitään typerää. Eikä apu aina ole ilmaista, Jarmo toteaa. Kurvasin vasemmalta koko pääjoukon eteen ja ajoimme mäkeä seuranneen mutkan todella kovaa, oikeastaan niin lujaa, että emme ajaneet edes aikaajoissa yhtä lujaa. Silloin tämä projekti loppuu. Pari eliminoi kaikki kiinniottoyritykset, Marko kertaa. Siitä oli maaliin kahdeksan kilometriä, joka mentiin enemmän kissa ja hiiri -leikkiä, eroa oli pääjoukkoon jo turvalliset kolme minuuttia. Olen ymmärtänyt, että vaikka joku on vammautunut, voi hän edelleenkin olla sataprosenttisesti huippu-urheilija, Marko sanoo
Maantieajon voitto Italiaan, Saksan Grabsch vei aika-ajon TEKSTI: JOONA LAUKKA KUVAT: JÜRGEN BURGHART Ballanin irtiotto kesti Varesessa 66 Fillari www.fillari-lehti.fi
Jo 12 kautta ammatikseen ajanut Saksan Bert Grabsch saavutti uransa ensimmäisen todella suuren voiton, kun hän ajoi kaikkien suureksi yllätykseksi maailmanmestariksi. Italia on nykyään ainoa maa, jossa maantiepyöräilyn MM-kisat ovat ainakin vielä merkittävä tapahtuma. Nick Nuyens oli vielä tässä vaiheessa vahvasti näkyvillä, mutta lopputuloksissa hän löytyy sijalta yhdeksän. M yöhään syksyllä järjestetyt MM-kisat ovat viime vuosina kärsineet hieman osanottajakadosta. Näitä pisteitä taas jaetaan vain UCI-cupin kisoissa, joihin Suomen maajoukkue ei osallistu www.fillari-lehti.fi Fillari 67. Moni jättikin kisat kokonaan väliin, koska ei pitänyt kuntoaan enää riittävän hyvänä. Alessandro Ballan otti kotiyleisönsä riemuksi voiton miesten maantiejossa. Pitkän ja voitokkaan kauden ajanut sveitsiläinen ei enää löytänyt riittävän hyvää motivaatiota MM-kisoihin. Tänä vuonna heidän osanottonsa MM-kisoihin esti ranking-pisteiden puute. Miesten aika-ajoa latisti hieman viime vuosina lajia ylivoimaisella tavalla hallinneen Fabian Cancelllaran poisjäänti. Itse järjestelyt sujuivat perinteiseen italialaiseen tyyliin: kaikkiin tilanteisiin löytyi aina ratkaisu kun ensin vähän mietittiin ja ihmeteltiin mitä tehdään. Kisaan ennakkosuosikkina startanneen tuoreen olympiavoittajan Kristin Armstrongin viides sija oli hänelle itselleen ja monelle muullekin kova pettymys. Toivottavasti mahdollisimman pian löytyy keino, jonka avulla nuorille suomalaisille pyöräilijöille tarjoutuu mahdollisuus kerätä MM-kisojen portit avaavia pisteitä. MM-kisojen järjestäminen Italiassa takasi, että tapahtumassa oli tunnelma kohdallaan. Avauslajina ajettiin U23-sarjan aika-ajo, jonka voitti kotimaan Adriano Malori lähes minuutin erolla Saksan Patrick Gretschiin, joka tosin ehti kaatuillakin kisan aikana. Varesen kisat todistivat sen jälleen kerran. lainkaan. Syyskuun lopussa ajetut MM-kisat Italian Varesessa olivat maantiepyöräilyn lähes kymmenkuukautisen kilpailukauden viimeinen tärkeä tapahtuma. Alle 23-vuotiaiden kisassa ei nähty suomalaisia pyöräilijöitä. Kultaisen mitalin nappasi yllättäen Yhdysvaltojen Amber Neben ennen Itävallan Christiane Soederia ja tänä vuonna maailmancupin voittanutta Saksan Judith Arndtia. Ei olekaan yllättävää, että kisoja ollaan siirtämässä elokuun loppuun eli juuri siihen ajankohtaan, jolloin ne takavuosina pidettiin. Ensi vuonna tilanne on varmaan toinen, kun kisa järjestetään hänen kotimaassaan. Yleisömäärä nousi Pohjois-Italian Varesessa erittäin korkeaksi, ja myös televisiosta kisoja katsottiin innokkaasti. Lopulta miesten kisan kirkkaimmat mitalit nappasivat todelliset yllätysnimet. Muutaman vuoden tauon jälkeen meillä on jälleen nuoria miespyöräilijöitä, jotka kykenevät menestymään kansainvälisissäkin kilpailuissa. Jo tammikuussa alkaneen kilpailukauden aiheuttama väsymys painoi ajajien jaloissa. Miesten kisaan starttasi suurimpana ennakkosuosikkina Vueltassa erinomaisesti ajanut Levi Leipheimer. Ruotsin Gustav Larsoninkin kunnon uskottiin olevan niin hyvä, että voittoa voitiin pitää realistisena tavoitteena. Hallitseva maansa mestari on mies, jonka ura on kulkenut vuosi vuodelta nou- Kisaohjelma oli perinteinen siinä mielessä, että ensin ajettiin aika-ajot ja kisat huipentuivat viikonloppuna järjestettyihin maantieajoihin. Naisten 25 kilometrin aika-ajosta muodostui tiukka kisa, jossa kuusi parasta pyöräilijää oli vain 30 sekunnin päässä toisistaan
Vasemmalla Svein Tuft, keskellä Bernt Grabsch ja oikealla David Zabriskie Kjell Carlström ja Matti Helminen olivat Suomen edustajat Varesessa. Bern Grabschin vuosien työ palkittiin viimeinkin. Italiassa MMkisat ovat vielä arvossaan. päättivät koettaa onneaan. Nyt vuosien kova työ palkittiin maailmanmestarin sateenkaaripaidalla. Lopputuloksena olikin hänen uransa paras suoritus, MM-hopea ja samalla kautta aikojen neljäs pyöräilyn MM-mitali jääkiekon kotimaalle. Ensimmäisestä kierroksesta saakka vauhti oli todella kova, kun kisan kärkeen muodostui 13 ajajan joukko, jossa oli mukana todella kovia nimiä kuten Kristin Armstrong. Alle 23-vuotaiden kisassa nähtiin lukuisia irtiottoja ja suuret pyöräilymaat koettivat kontrolloida kisaa parhaansa mukaan, mutta aivan viime kierroksille saakka kisan kulku oli varsin ennalta arvaamatonta. Maantieajokilpailun reitti oli 17 kilometriä pitkä. Jos voittaja oli yllätysnimi, hopeamitalin voittaja oli vielä sitäkin suurempi yllätys. Vähitellen irtiottajien voimat alkoivat hiipua ja pääjoukossa vahvimmat naiset v v Miesten aika-ajon mitalisteilla oli aihetta hymyyn. Lisäjännitystä loi myös se että Varesen kisa oli hallitsevan maailmanmestarin Paolo Bettinin uran viimeinen kilpailu. Aina erinomaisena aika-ajajana tunnettu David Zabriskie joutui tyytymään kolmanteen sijaan. Pian pääjoukolle tuli selväksi, että irtiottoporukan tavoitteena oli todellakin ajaa maaliin saakka. Viimeisellä kierroksella kisan kärkeen muodostui neljän ajajan ryhmä, joka lopulta selvitti paremmuutensa loppukirissä. Tämä tietysti pakotti myös pääjoukon pitämään yllä kovaa vauhtia. Ennalta kisasta odotettiin muodostuvan Pekingin olympiakisan tapaan kahden selvästi muita vahvemman maan, Italian ja Espanjan, välinen kamppailu. Siinä nopein oli tämän hetken paras naispyöräilijä Nicole Cooke, joka teki maantiepyöräilyssä todella harvinaisen teon voittamalla samana vuonna olympia- ja MM-kilpailut. Suomellakin oli kisassa mukana peräti 68 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kolumbian Fabio Arvalo päätti olla odottamatta loppukiriä ja yllätti muut tiukalla iskulla viimeisellä kilometrillä. Miesten 260 kilometrin maantieajo oli tuttuun tapaan kisojen päätöslaji eikä 15 kierroksen kilpailu taatusti jättänyt ke- tään kylmäksi. Kisan huipentuman lähestyessä nuoret italialaiset eivät kyenneet tekemään selvää päätöstä siitä, kuka on joukkueen kapteeni, ja muut ryhmässä olleet ajajat tietysti huomasivat tämän. Viimeisessä nousussa kilpailun kärkeen muodostui 10 ajajan ryhmä, jossa oli mukana kolme italialaista. Sen varrella oli kaksi nousua, joita ei voinut pitää erityisen vaativina. Kyseessä oli siis hyvin tyypillinen arvokisareitti. Naisten maantieajo oli yksi parhaista naisten arvokisoista kautta aikojen. sujohteisesti kohti lajin huippua. Kun muut empivät muutaman sekunnin, kolumbilainen ehti kasvattaa etumatkansa niin suureksi, ettei vahvan loppukirinsä ansiosta hopealle noussut Italian Simone Ponzi tavoittanut häntä ennen maaliviivaa. Italian yhdeksänmiehinen joukkue oli tietysti äärettömän hyvin motivoitunut kotikisoissa varsinkin kun Pekingissä kultamitali jäi saavuttamatta. Toukokuussa Italian ympäriajossa selkänikamansa murtanut Kanadan Svein Tuft oli valmistautunut aika-ajoon huolella
Italian joukkueen upean suorituksen kruunasi Davide Rebellinin neljäs sija. Doping oli pyöräilyuutisissa esillä toistuvasti ja valitettavan tiheään tahtiin. He olivat päättäneet, etteivät toista samaa virhettä, jonka joukkueen ajajat tekivät alle 23-vuotiaiden kisassa jättämällä lopullisen ratkaisun loppukiriin. Muut joukkueet antoivat suosiolla aloitteentekijän roolin italialaisille, jotka siirtyivät odottamaan seuraavaa siirtoa. Kaikissa irtiotoissa Italian sinipaitaiset olivat erit- TEKSTI: JOONA LAUKKA KUVAT: Toistuvat doping-uutiset synkistivät loppukautta Armstrong ja Basso palaavat kehiin Kulunut syksy oli ammattipyöräilypiireissä poikkeuksellisen vauhdikas. Katsotaan mitä ensi vuonna tapahtuu kun maailmanmestaruuksia jaetaan Sveitsissä.q S yksyn suurin uutinen ainakin Atlantin toisella puolella oli Lance Armstrongin ensi vuoden alussa tapahtuva paluu kisoihin Astana-tallin riveissä. Erittäin hyvin motivoitunut Basso voi jatkaa rauhallisin mielin valmistautumistaan Giroon, jonka voitto on hänen tulevan kauden päätavoitteensa. Hieman yllättäen kisan puolivälin jälkeen Italian joukkue päätti kiihdyttää pääjoukon vauhtia. Tällä taktisella vedolla pyrittiin hieman väsyttämään vastustajia ja näyttämään samalla missä kaappi seisoo. Lajin kulisseissa tapahtui vaikka mitä. Kun muut jäivät empimään takaa-ajon aloitusta, aiemmin urallaan erityisesti Belgian klassikkokilpailuissa kunnostautunut Ballan ajoi maaliin ja mestaruuteen yksin. Useamman vuoden käynnissä ollut kansainvälisen pyöräilyliiton UCI:n ja Ranskan ympäriajon järjestäjän ASO:n välinen konflikti saatiin neuvoteltua sellaiseen tilaan, että ensi vuonna vältytään todennäköisesti ikävältä nahistelulta, joka on pilannut aivan syyttä lajin mainetta. Basso on joka tapauksessa kärsinyt nyt täysimittaisena kaikki hänelle langetetut rangaistukset. Apuajajat pitivät vauhtia kovana varsinkin mutkaisilla alamäkiosuuksilla. Seuraavan ryhmän kirissä nopein oli toinen italialainen, Ballanin kanssa samassa Lampre-tallissa ajava Damiano Cunego. Positiivista oli se, että kansainvälinen pyöräilyliitto pääsi sopuun Tourin järjestäjän kanssa. Tulehtunut poskiontelo esti Jussi Veikkasen osallistumisen. täin hyvin edustettuina. Kolme kilometriä maalista Alessandro Ballan iski irti. Kilpailukiellon lyhyys ihmetyttää, kun muille rangaistus on vähintään 18 kuukautta. Ballanin voitto oli ensimmäinen kotikisan voitto maantieajossa sitten vuoden 1980, jolloin Ranskan Bernard Hinault oli vahvin kotimaansa kamaralla. Kolmen viimeisen kierroksen aikana pääjoukon vauhti kiihtyi huomattavasti lukuisten irtiottojen ansiosta. Voi siis olla, ettei hän aja Touria lainkaan. Tuollaisen sitoumuksenhan kaikki vuoden 2007 Touriin osallistuneet ajajat allekirjoittivat. Samaa tallia edustava, Giron ja Vueltan tänä vuonna voittanut Alberto Contador ei ollut aluksi kovin mielissään Armstrongin tulosta joukkueeseen. UCI sai heidät uskomaan, että se haluaa kehittää lajia ja myös Ranskan ympäriajoa. Takavuosien kärkimiehistä paluun tekee myös Ivan Basso, joka tunnusti olleensa tohtori Fuentesin potilas, vai olisikohan asiakas parempi sama kuvaamaan Fuentesin ja urheilijoiden välistä suhdetta. Jos Vino halajaa takaisin kisoihin, hänellä on vielä monta ongelmaa selvitettävänään. Ratkaisu saatiin lopulta aikaan siten, että UCI otti suoraan yhteyttä ASO:n suurimpaan omistajaan Amauryn perheeseen. Kauniissa syyssäässä ajettu kisa lähti käyntiin verkalleen, eikä alkukierroksilla nähty lainkaan vaarallisia irtiottoja. Franco Ballerinin suunnittelema taktiikka toimi hyvin. Viimeisen mäen huipulla kisan kärkeen oli muodostunut 14 miehen ryhmä, jossa oli mukana kolme italialaista. Pronssille kiri yllättäen Tanskan Matti Breschel. Vinokourov ei ole myöskään maksanut kansainväliselle liitolle vuoden palkkaa (noin 1,2 miljoonaa euroa) rangaistuksena kärystään. Kazakstanin oma poika Alexandre Vinokourov saattaa palata kisoihin. kaksi ajajaa: Kjell Carlström ja Matti Helminen. Vinon urahan päättyi nolosti viime vuonna Tourissa, kun miehen suonistosta löytyi vierasta verta. Astana-tallin ympärillä on pyörinyt myös toinen come back -huhu. Nyt hän on kärsinyt kansalliselta lajiliitolta saamansa vuoden mittaisen kilpailukiellon. Perhe uskoi liiton miehiä ja antoi potkut ASO:n pitkäaikaiselle toimitusjohtajalle Patrice Clercille. Nyt espanjalainen on taas tranquillo, kun teksasilainen ilmoitti ajavansa ensi kaudella Giron. Kun uusi ammattipyöräilyn ranking-systeemi on saatu toimimaan, Ranskan ympäri- www.fillari-lehti.fi Fillari 69. Jussi Veikkanen joutui valitettavasti jättämään kisan väliin pitkittyneen poskiontelotulehduksen takia. ASO:n johtoon nostettiin perheenjäsen, jolle UCI lupasi muutaman vuoden siirtymäajan, jolloin he saavat päättää pitkälti siitä, kuka osallistuu Touriin
Syksyn uutisista surullisimpia olivat suorastaan masentavat uudet dopingtapaukset. Nykyisistä talleista pitkäaikaisin Credit Agricole ajoi myös viimeisen kisansa lokakuussa. Jotta doping-aiheista puhuminen ei olisi loppunut kesken, saksalainen sanomalehti julkaisi tuolloin tietonsa siitä kuinka CSCtallin Frank Schleck oli siirtänyt muutama vuosi sitten 7 000 euroa tohtori Fuentesin tilille. Sponsori oli tehnyt päätöksensä jo muutama vuosi sitten, eikä viime aikojen skandaalien takia Saksasta nykyään juurikaan irtoa rahaa ammattipyöräilylle. Niistä ehkä mielenkiintoisin on venäläinen Katoucha, joka on nimetty urheiluhenkisesti legendaarisen keskimatkan taisteluohjuksen mukaan. Myös tallirintamalla tapahtui paljon, sillä muutaman vanhan tallin tarina päättyi. Schleckin tapauksen tutkinta on vielä kesken. Saksalainen mineraaliveden pullottaja Geroldsteiner lopetti lajin tukemisen yli 10 vuoden jälkeen. Ei ihme, ettei Schumacherin ja Kohlin Geroldsteiner-joukkueelle löytynyt uutta sponsoria. Testit olivat kehittyneet parissa kuukaudessa ja nyt uudentyyppisen EPO-lääkkeen eli Ceran löytäminen oli testeissä helpompaa. Dopingin vastaisessa taistelussa UCI ja ASO ovat jo löytäneet yhteisen linjan, joka vaikuttaa erittäin tehokkaalta. CSC - Saxo Bank oli vahva talli niin kevään klassikoissa kuin ympäriajoissakin. Kaudelle 2009 tallin miehitys hiukan muuttuu, sillä Tourin voittanut Carlos Sastre vaihtoi uuteen Cervelo Development Teamiin. Tämä talli, jonka aiempia sponsoreita olivat Gan, Z ja Peugeot toimi huipputasolla lähes 30 vuotta, ja sen riveissä ovat ajaneet muun muassa Greg LeMond, Chris Boardman ja Gilbert Duclos-Lasalle. Pikkulinnut kuitenkin laulavat ainakin tätä juttua kirjoitettaessa, että tallilla tuskin on riittävän suurta budjettia ensi vuodelle. Valitettavasti osalla ajajista ajatustoiminnan kehitys tuntuu olevan yllättävän hidasta. Eipä tässä muuta voi todeta kuin että testausmenetelmät kehittyvät nykyään kiitettävän nopeasti. Ensimmäinen tapaus oli Riccon kaveri Leonardo Piepoli. Hyvä niin.q 70 Fillari www.fillari-lehti.fi. Seuraava listalla olikin vakavampi tapaus eli Stefan Schumacher, joka nappa- si kaksi etappivoittoa Tourissa ja edusti kotimaassaan Saksassa uutta puhdasta pyöräilijäsukupolvea. Kaikki alkoi MM-kisaviikolla, jolloin ilmoitettiin, että heinäkuussa Ranskan ympäriajosta oli löydetty 13 ajajan näytteistä epäilyttäviä tuloksia. Kaikki tallin ajajat löysivät uuden työpaikan ensi vuodelle, mutta tallin 20 muusta työntekijästä vain kahdelle on luvassa töitä. Ja kaiken lisäksi Schleck sanoo, ettei Fuentes koskaan auttanut häntä harjoittelun suunnittelussa. Hieman yllättäen uusiakin talleja on tulossa. Ja vielä pahempaa oli luvassa Schumacherin tapauksen jälkeen: Tourin kolmonen ja paras mäkimies Bernard Kohl oli hänkin käyttänyt Ceraa. On aika huolestuttavaa, jos jo ennen kauden alkua tiedetään rahojen loppuvan kesken. Pyöräilijän on varsin hankala etsiä uutta joukkuetta elokuussa, kun kautta on jäljellä vain muutama kuukausi. Tuossa tilanteessa moni tyytyy ajamaan vaikka palkanmaksu ei toimisikaan, koska seuraavalle kaudelle ei saa paikkaa paremmassa ja taloudeltaan kunnossa olevassa tallissa, jos ei aja kilpaa. Tallin managerina toimiva takavuosien klassikkokettu Andrei Tchmil kertoi, että Vladimir Putin on henkilökohtaisesti erittäin kiinnostunut tallin toiminnasta. Hän kuitenkin kiisti koskaan edes tavanneensa edellä mainittua tohtoria. Kuskien henkilöllisyyttä ei koskaan paljastettu, mutta sen sijaan uusissa tutkimuksissa löydettiin kolme positiivista näytettä. Uusista joukkueista komeimman nimi- listan on haalinut Cervelo Development Teamin nimellä kulkeva sveitsiläinen joukkue. Ainakin minun mielestäni Schleck on uskomattoman luottavainen kaveri, jos hän lähettää noin vain seitsemän tonnia miehelle, jota ei ole koskaan edes tavannut. Ensi kaudeksi Pelotonin väritykset muuttuvat kokonaan uusiksi, kun osa talleista lopettaa, osa saa uusia sponsoreita ja mukaan tulee myös uusia porukoita. v v ajoon kutsuttavat joukkueet valitaan sen perusteella. Eiköhän se riitä takamaan tallille rahoituspuolen. Ei siis mitään kovin yllättävää. Tallin kanssa sopimuksen tehneitä ajajia ovat muun muassa Tourin voittaja Carlos Sastre ja norjalainen Thor Hushovd. Muutaman päivän ajan pyöri hurja huhumylly siitä, keitä nuo 13 ajajaa olivat. Onneksi uusien tehokkaiden testausmenetelmien ansiosta hidasälyisten ajajien määrä tulee vähenemään entisestään. Mutta miksi Fuentes ei koskaan myöskään palauttanut rahoja. Pääosa tallin rahoituksesta tulee kuulemma Venäjän valtiolta. Schleckin kertoman mukaan hän oli maksanut Fuentesille, jotta espanjalainen auttaisi häntä harjoittelun suunnittelussa. Cera on juuri se aine, josta Ricardo Ricco kärysi Tourissa
Powerade® on isotoninen urheilujuoma, joka lisää kestävyyttä ja auttaa kehon nestetasapainoa palautumaan fyysisesti rasittavan kuntoilun jälkeen. umwelt WHEN YOU NEED MORE THAN WATER Powerade, P-graphics, When you need more than water & Mountain Blast are trademarks of The Coca-Cola Company. © 2008 The Coca-Cola Company
Pyörällä maailman ympäri osa 18 TEKSTI JA KUVAT: JUKKA SALMINEN Fillarisafarilla pitkin SUOTA JA AAVIKKOA Lähellä Narokjärveä ja Tansaniaa. 72 Fillari www.fillari-lehti.fi
Matkalla kohtasimme villieläimiä, masaiheimon edustajia, suon, vuoria ja vaativia teitä. Minä: Nimi: Jukka Salminen Kotipaikka: Naantali Syntymäaika: 23.6.1982 Pituus: 178 cm Paino: 74 kg Sykeluvut kääntyneet matkalla päälaelleen, joten niitä on turha mainita, kun tuntuvat vaihtelevan täällä tienpäällä niin paljon. Pyöräni: Masaisoturi Lebetero ylängöllä. N airobista maaseudulle nousseessa pitkässä mäessä fiilikseni olivat poikkeavat, sillä ensi kertaa kolmeen vuoteen määränpääni oli lähtöpiste ja samalla päätepiste. Nairobissa meille jäi luppoaikaa odottaessamme lentoa kotiin ja teimme kymmenen päivän fillarisafarin Etelä-Keniassa. Ensimmäisen päivän iltana olimme 100 kilometrin päässä Naivasha-järven rannalla. Nousun jyrkkyys pakotti minut pitämään vaihteen keveimmällä pykälällä ja yli 20 prosentin kuoppaisissa nousuissa jouduin turvautumaan putkelta runnomiseen kovalla teholla, eikä vauhtini silti noussut kuin kävelyvauhtiin. Virtahevot kylpivät rannassa, seeprat pureskelivat heinää metsän laidalla ja vaaleanpunaiset flamingot lentelivät sinisellä taivaalla tyynen järven yllä. Seuraavan päivän aamuna söimme ensimmäistä lounastamme kraaterijärven rannalla. Ylhäällä 3 000 metrissä ponnistukset palkittiin upein Runko: Felt Q920 Kiekot: Mavic 117 XM Keula: Surly 1x1 teräskeula Renkaat: Schwalbe Marathon XR 2.0 Vaihteisto: Sram 9.0 Jarrut: Avid Juicy 3 Kammet: Shimano XT Takapakka: BBB Parts Tavaratelineet: Tubus Satula: Brooks Team Professional Muut osat: BBB Parts Laukut: Ortlieb Bike Packer Plus www.fillari-lehti.fi Fillari 73. Paluu arkeen oli nopea, sillä Afrikan hautavajoaman järviltä tie lähti nousuun ylängölle. Koin ja näin Afrikan ensi kertaa siten kuin se suomalaisten mielikuvien perusteella pitäisi kokeakin
Vaikka Masai Mara oli vain muutaman kymmenen kilometrien päässä, emme nähneet puiden ylälatvustoja nakertavia kirahveja lukuun ottamatta muita suuria villieläimiä. Mukaamme liittyi ryyppyreissulta kotiinsa palaava laiha, punasilmäinen ja körmyniskainen, punaiseen pukeutunut masai. Mitä epätarkemmin ihmiset kuvaavat edessä olevan reitin tai tien, sitä yksinkertaisempaa sillä on suunnistaa. Kaatuneet puut ja tallotut pensaat osoittivat norsulauman vaeltaneen alueen halki hiljattain. Ylängön yllä tummat pilvet saavuttivat kastepisteen ja kuiva luonto sai kaipaamaansa vettä päälleen. Polttopuiden keräämisellä itsensä elättävä mies oli tyytyväinen tingattuunkin hintaan. Koska luonnonpuistossa ei saa pyöräillä, oli ainoa vaihtoehtomme pyöräillä yli toisen ylängön. Edellisen päivän kovasta urakasta nokkiinsa ottaneet jalkani olivat kummissaan, kun ne joutuivat heti alkuunsa polkemaan ylös 20-30-prosenttista nousua. Emme kuitenkaan löytäneet tietä Nanosuraan, joten jatkoimme kohti Masai Maraa. Päätimme nousta ylängölle lähempänä Tansanian rajaa olevaa tietä pitkin. Aamulla John kuvaili edessämme olleen tien monet mutkat, notkot ja risteykset sellaisella tarkkuudella, että tiesimme edessämme olevan arvaamattoman tien. Ennen auringonlaskua saavuimme ensimmäiseen masaikylään. Ylängön viileydessä sijaitsevassa Sakutiekissä meidät otettiin vastaan lämpimästi, sillä turisteja kylä näkee harvoin ja pyörämatkaajaa hotellin 20-vuotias naistyöntekijä ei ollut nähnyt koskaan. Hän kuitenkin pyysi palveluksistaan runsaasti rahaa, emmekä jääneet telttailemaan hänen pihapiiriinsä. Sadekauden tuhoama tie oli syvän uurteinen ja aamusta mäet vielä jyrkkenivät ja tiukimmassa paikassa mustaa mutaa oli nilkkoihin asti. Ylängöltä laskimme Kenian puoleisen Masaimaan suurimpaan kaupunkiin Narokiin. Narokissa palasimme takaisin Kenian tallatuille poluille ja samaan suuntaan kanssamme ajoi kymmeniä turistiautoja. Käännyimme huonolta asvalttitieltä hiekkatielle, joka tulisi kiipeämään Lebeteiro-ylängölle. Sain ensimmäistä kertaa leikkiseuraa Keniassa, kun parikymmentä lasta kulki perässäni joka paikkaan. Hänellä oli suuri perhe, 500 vuohta ja 250 lehmää. Syrjäisen hotellin työntekijä ei ollut ennen nähnyt pyöräretkeilijää. Aasipolku ylängöltä alangolle. maisemin, kun kumpuileva maaseutumaisema jatkui vuoristoiseen Helvetin Portin luonnonpuistoon asti ja näkymän kruunasi 1 300 metriä alempana oleva järvi, jonka rannalla ihastelimme eläinkirjoa vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Vastaamme kävelleet lapset osoittivat kunnioitustaan miehelle laskemalla päänsä alas, jolloin mies tervehti lapsia koskettamalla heidän päitään oikealla kädellä. Kumpuileva maasto nostatti meitä pikku hiljaa kohti Lapset Shompolen aavikolla. Kirahveja lähellä Masai Maraa. Kaverini Sakutiekissä. 74 Fillari www.fillari-lehti.fi. Puimme päällemme punaiset masaiksi meidät pukeneet sadetakit. Masaimaassa miehen mitta on karjan ja lasten lukumäärä. Pilvinen aamu oli kostea ja niin kylmä, että aloitin päivän pitkillä ajovaatteilla. Mitä ikinä teinkin, sain kommenteiksi aina makeat naurut. Puoliaavikkomaisemat rikkoutuivat joenylityskohdissa, joissa kasvillisuus oli trooppisen vihreää. Pyöräilimme kohti kuuluisaa Masai Maran kansallispuistoa, jossa on suuria villieläimiä tiheämmässä kuin missään muualla maailmassa. Hyvä niin, sillä illaksi saimme kutsun nuoren miehen mökkiin ja hintakin oli siedettävä kun tinkasin 90 prosenttia pois alkuhinnasta
Työnsimme pyöriä kolme kilometriä maksimissaankin vain polviin asti upottavassa vedessä ja mutaisessa suossa. Illalla kaivoin jokaisesta renkaasta pois kymmeniä piikkejä, joista yksikään ei kuitenkaan ollut löytänyt tietään renkaan läpi. Tie oli kuin pehmeää hiekkarantaa ja jouduimme ajamaan sen sivussa keskellä piikkistä pensaikkoa. Kylässä peräämme tarrautui teinipoika, joka varoitti, että edessämme olisi suo ja vettä kaulaan asti. Terveiset Suomesta, Jukka Salminen Ps. Suolta saavuimme piikkipuskaiselle hiekka-aavikolle. Edellisen päivän rasitukset tuntuivat selässäni ja ranteissani ja ne tärisivät niissä harvoissa paikoissa, joissa jouduimme vielä käsihommiin. Työnsimme pyöriä suossa kolme kilometriä. taistelun jälkeen pimeys laskeutui ja villieläinten varalta jäimme telttailemaan pusikkoon. Masaipojat Ewaso-suolla. Timo Ewaso-suolla. Aamulla olin onnellinen, että ilma oli viileä ja taivas pilvessä, koska vesivarastomme oli huvennut kahteen litraan. Ennen Oloikaa väsähdin täysin, selkääni ahdisti ja hikoilin kovemmin kuin koskaan ennen. Kuivalla villieläimiä kuhisevalla arolla polkiessamme märkä suo tuntui kaukaiselta pelolta, mutta perässämme yhä juossut poika oli oikeassa. Viimeiset 130 kilometriä Nairobiin olivat todella raskaita ja Nairobista suuntasin mieluusti etelän sijasta pohjoiseen. Palaan asiaan kun on taas asiaa. Lopetimme 37 asteen kuumuudessa polkemisen ja jäimme kylän aaltopeltiseen majataloon. Mietteitäni kotisohvalta ja vanhoja juttujani voi lukea osoitteessa pyorallamaailmanympari.com Naiset viidakkoisella joenylityspaikalla. Ylängön masaityttö. Masaimies Ewasossa. Tie 3 000 metriin. 76 Fillari www.fillari-lehti.fi. Pääsimme kuitenkin alangon aavikolla sijaitsevan Shompolen kaivolle ennen veden loppumista. Emme olleet vedenpuutteessa yksin, sillä masaimies tuli pyytämään aamuhuikkaa
Fillarialan asiantuntijaliikkeet www.fillari-lehti.fi Fillari 77
Ajolinjat olivat entistä huimempia, kalustoa tuhoutui urakalla ja laastaria kului rullakaupalla. Ääripyöräilyn johtavan tapahtuman paluuta oli alan piireissä odotettu pitkään ja hartaasti, sillä edellistä kerrasta oli aikaa jo neljä vuotta. ISOA ILMAA Utahissa www.fillari-lehti.fi U 78 Fillari tahissa koettiin selkeä sukupolven vaihdos, kun vasta 17-vuotias kanadalainen Trekillä ajava Brandon Semenuk vei äärimmäisen onnistuneella toisella runillaan voittopo-. v v v Red Bull Rampage palasi neljän vuoden tauolta KUVAT: JOHN GIBSON JA CHRISTIAN PONDELLA /RED BULL PHOTOFILES Brandon Semenuk otti Trekin uuden DH-pyörän ensimmäisen suuren voiton ja enimmäinen iso voitto se oli myös hänelle itselleen. Kurt Sorge ja yli 20-metrinen gäppi rotkon yli. Vaikka Red Bull Rampage järjestetään Utahin Virginissä, oli meno rinteellä kaukana neitseellisestä
www.fillari-lehti.fi Fillari 79
Neljän vuoden takaiseen Rampageen verrattuna ajolinjat olivat mielikuvituksekkaampia ja temput huimempia. Ero toiseksi tulleeseen Yhdysvaltain Kurt Sorgeen oli selvä. Miehen molemmat runit olivat tasaisia, mutta eivät kyllin näyttäviä. Ykköspaikan takasivat onnistuneet no handerit, no-footed can can sekä rotkon yli vedetty kolmonen. Kuvassa Athertonin koko klaani: Rachel, Dan ja Gee. kaalin vanhemman kaartin ässäkuskien nenien edestä. Vuoden 2003 Red Bull Rampagen voittanut Cedric Gracia jätettiin kylmästi seitsemänneksi. Thomas Vanderham puolestaan kuittasi 5 000 dollaria parhaasta trikista. Karsinta piti siirtää lauantaista sunnuntaihin, joten varsinaiseksi kisapäiväksi tuli yleisön kannalta ikävästi maanantai. Semenuk todisti, että palkintopallille pääsyyn tarvitaan myös oikeaa asennetta, ei pelkästään kokemusta. Pito parani, mistä ajajat eivät olleet lainkaan harmissaan.q 80 Fillari www.fillari-lehti.fi. Vuoden 2004 ykkönen, jenkkien Kyle Strait sijoittui vielä heikommin ja jäi yhdeksänneksi. Meno taltioitiin jälkipolville kymmenen kameramiehen ja helikopterien avulla. Luonto otti ohjat käsiinsä juuri ennen kisan karsintaa. 24vuotias kanadalaiskuski vetäisi huikean suicide no handerin 20-metrisen kuilun yli. Oli sateella hyväkin puolensa. Temppu auttoi Vanderhamin kisan pronssipallille. Etelä-Utahin yli pyyhkäisi laaja ukkosrintama, ja vettä tuli enemmän kuin kuukausiin. Mies on muuten sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon myös kolmessa edellisessä Red Bull Rampagessa. Semenuk oli suunnitellut runinsa tarkasti etukäteen, mutta mukana oli myös rutkasti hyvää tuuria. v v v Paul Basagoitian tyylinäyte isosta ilmasta! Robbie Bourdon droppaa meelko koorkealta jyrkänteeltä! Osanottajat ja myös muu paikalla oleva porukka kunnostaa itse rataa ja tekee siten isot stuntit mahdolliseksi. Brittiässä Gee Atherton onnistui telomaan itsensä pois pelistä juuri ennen finaalin alkua. Tämän vuoden Red Bull Rampagessa näkyi hyvin raskaan sarjan freeridessa tapahtunut kehitys. Kun taivas selkiintyi, maasto kuivui nopeasti, mutta Utahin hiekkakivirinteille tyypilliset pölyongelmat olivat tiessään. Tuomaristo arvosti Semenukin ajotapaa: isosti vedetyt trikit yhdistettynä vauhtiin ja sulaviin Tapahtuma oli nuorten tulokkaiden esiinmarssi linjoihin toivat voiton ja 10 000 dollarin palkintoshekin. Vuonna 2004 pronssi jäi vaivaisen neljän kymmenyksen päähän. Giantilla ajava 19-vuotias Sorge ei hänkään ole iällä pilattu, joten puheet nuoren polven esiinmarssista eivät todella ole tuulesta temmattuja
Seuraavana vuonna oli voittovuorossa ranskalainen Cedric Gracia. Turhaan. Moni tällä kertaa riittänyt aivan kärkisijoille. ajaja olisi halunnut tietää, onko juuri hän se kovin vetäjä. Red Bull Rampage oli tuolloin vakiinnuttanut asemansa ja medianäkyvyys oli taattu: - Vaikka voittaisin maastopyöräilyn maailmanmestaruuden kymmenen vuotta putkeen, en saisi yhtä paljon huomiota. Freeriderit etsivät toinen toistaan huimempia ajolinjoja ja tekivät hiuksia nostattavia droppeja jos jonkinlaisilta kielekkeiltä. Pisteitä annettiin muun muassa ajotyylin, linjojen vaikeuden ja trikkien vaativuuden mukaan. Se jäi yritykseksi, joskin alastuloa seurannut kaatuminen oli erittäin näyttävää katsottavaa. Cameron Zink 73,6, 6. Tällä välillä sai näyttää tuomaristolle mitä osasi ja uskalsi. Sitten seurasikin neljän vuoden tauko, jonka aikana uutta näyttämöä Red Bull Rampagelle etsittiin Turkkia, Kiinaa ja Meksikoa myöten. Ideana oli antaa kuskille neljä minuuttia aikaa selvittää tiensä ehjänä lähtöpaikalta maaliin. Moni olisi voinut pitää Benderiä hulluna, mutta muut kilpailijat ottivat yrityksen haasteena. Seuraavana vuonna nähtiin entistä ilmavampia droppeja ja ajajat ottivat ylipäänsä suurempia riskejä. Kurt Sorge 79,6, 3. Mike Hopkins 73,4, 7.Cedric Gracia 66,6, 8. Mike Kinrade 76,0, 5. Darren Berrecloth 55,2 ed Bull Rampagen historia juontaa juurensa vuosituhannen vaihteeseen, jolloin hiihdon vapaalaskettelua muistuttanut freeride-pyöräily alkoi nostaa päätään PohjoisAmerikassa. Ei ollut tapahtuvoittanut Cedric maa, jossa lajin harrastaGrazia heitti isoa jat olisivat voineet ottaa settiä, mutta se ei mittaa toisistaan. Jotain kuitenkin Kisan aikoinaan puuttui. Kanadan Tyler Klassen rojautteli alas kielekkeiltä, joita muut kuskit välttelivät, pelätessään jollei henkensä, niin ainakin luidensa puolesta. Kyle Strait 59,8, 10. Neljän vuoden hiljaisuus R Thomas Vanderham voitti parhaan tempun palkinnon. Tulokset: 1. Thomas Vanderham 77,6, 4. Jenkki Kyle Strait hoiti saman homman ilman käsiä ja pysyi pystyssä voittaen koko kisan. Brandon Semenuk 82,2 pistettä 2. Graham Agassiz 65,0, 9. Tähän tarpeeseen vastasi vuonna 2001 järjestetty ensimmäinen Red Bull Rampage, jonka vei nimiinsä Kanadan Wade Simmons. Suoritukset tietysti videoitiin ja ne levisivät joko suoraan netin kautta tai dvd-muodossa. Klassenin uhkapeli kannatti, ja kultainen pokaali matkasi vaahteranlehtivaltioon. Tänä vuonna palattiin Utahin maisemiin aivan alkuperäisen kisapaikan tuntumaan.q www.fillari-lehti.fi Fillari 81. Olin Red Bull Rampagen jälkeen esillä joka paikassa, Gracia muistelee. Vuonna 2004 Josh Bender polkaisi karsinnat käyntiin yrittämällä järjettömältä tuntuvaa yli 20-metristä step downia. Vuoden 2002 Red Bull Rampage antoi ratkaisevan lisäpotkun sekä Klassenin että tänä vuonnakin mukana olleen Darren Berreclothin uralla
Huhtikuussa ei vielä tehnyt mieli uimaan. TEKSTI JA KUVAT: MILLA RASILA Keskustan halkova kävely- ja pyöräilykatu Uumajassa. Rabbe-lautta vie pyöräilijän neljässä tunnissa Vaasasta Uumajaan. Stiftsgården Skellefteå tarjosi idyllistä majoitusta. Täytyy varmasti olla hiukan hullu, kun suunnittelee pyörämatkaa jo sydäntalvella tuiskussa ja pakkasessa ajaessaan iltalenkkiään juuri ja juuri napapiirin eteläpuolella. Helmikuussa en sentään lähtenyt reissua toteuttamaan, vaan jaksoin odottaa huhtikuuhun. v v v Pyöräretkelle voi lähteä muulloinkin kuin kesällä Huhtikuun paisteessa Perämeren rannikolla Kalajoen Hiekkasärkillä. Reitti kulki pitkin Perämeren rannikkoa sekä Suomen että Ruotsin puolella. 82 Fillari www.fillari-lehti.fi
Tutut katsoivat minua Iltalypsy-ohjelmasta tutulla karjakkoilmeellä kun kerroin lähteväni polkupyöräretkelle. Reittini kulki Oulusta rannikkoa pitkin www.fillari-lehti.fi Fillari 83. Reissun aikana ei taivaalta tullut pisaraakaan vettä, ei kidettäkään lunta, eikä kyllä mitään muutakaan. Sade alkoi vasta, kun olin jo takaisin kodin lämmössä Oulussa. Poljinkohan joessa vai pyörätiellä? Matkakaksikko Kalajoella. Hanget korkeat nietokset. K otikaupungissani Oulussa hanget alkavat kadota ja tiet sulaa yleensä huhtikuun puolivälissä. Matka-ajankohdan lähestyessä kelit olivatkin hetken lupaavia, mutta muutamaa päivää ennen reissua talvi teki comebackin ja perintei- sesti varma kevään merkki, Rotuaarin jäätelökioski, sai 15 sentin lumivaipan ylleen. Jos talvi tuiversikin takaisin ennen matkaa, niin matkan aikana sain sitten nauttia jokapäiväisestä auringosta niin ja hangista
Olin juuri ylittänyt Pyhäjoen, kun ilta alkoi tehdä tuloaan. Hotellit suljin myös pois, sillä halusin pitää kustannukset pieninä. Vaikka mittarissa oli päivälle jo puolentoistasataa kilometriä, pyörä rullasi kevyesti rauhallisella, hämyisellä tiellä, sillä tiesin määränpäässäni odottavan lämpimän saunan. www.fillari-lehti.fi. Lähdin Oulusta aamulla samoihin Nimet kylteissä muuttuivat yhä eksoottisemmiksi: Öja, Eugmo, Larsmo, Risö aikoihin kun muut polkivat töihin. Ei ollut kylmä eikä lumikaan haitannut. v v Kauppa kuin keidas keskellä ei mitään matkalla Piitimeen. Tämä liike (Ute Butiken) Uumajassa sai pyörälaukkuni pullistelemaan. Pyöräteitä sattui harvakseltaan reitille. tai Eikö lumi haittaa?. Viimeiset parikymmentä kilometriä majapaikkaani Peltolan Lomatilalle poljin lähes täydellisessä hiljaisuudessa. Kylmyys on pukeutumiskysymys ja lunta oli vain metsässä, ei tiellä. Oulussa maisema oli vielä melko talvinen, mutta pyöräretkeni ensimmäisestä päivästä oli tulossa kaunis. Minä vain poljin vähän pidemmälle enkä ehtinyt illaksi kotiin. Pyörämatkaajat olivat tähän vuodenaikaan suhteellisen vähissä: olin ainoa. Puoleenpäivään mennessä auringon kirkkaat säteet olivat värittäneet naamavärkkini muistuttamaan rapua ja niinpä aurinkovoiteesta tuli reissun ensimmäinen ostokseni. Hämärä oli jo laskeutunut ja olinkin kaivanut laukuistani otsalampun sekä punaisen takavalon. Kahdeksan päivän aikana mittariini kertyi 799 kilometriä. Limingassa pidin ensimmäisen paussin urheilutalon seinustalla. Tämä ei houkutellut. Kuski ja ajokki Stiftsgården Skellefteån pihalla valmiina lähtöön. 84 Fillari Vaasaan, josta livuin autolautalla naapurin puolelle Uumajaan. Yleinen kommentti ihmisiltä olikin: Eikö ole vähän kylmä ajaa pyörällä. Ajopäiviä oli seitsemän, joiden lisäksi palloilin määränpäässäni Luulajassa turistina vielä kolme. Kolmisenkymmentä kilometriä poljettuani matkassa alkoi olla jo reissun tuntua. Reissullani majoituin Suomessa peti ja puuro -paikassa, matkustajakodissa ja hostelissa ja Ruotsissa vandrarhemeissä ja hosteleissa. Sellaiseen askeettisuuteen en sentään ryhtynyt, että olisin tähän vuodenaikaan edes harkinnut telttamajoitusta. Uumajasta matka jatkui kiertoteitä pitkin Luulajaan
Kokkolasta vaihdoin tielle numero 749. Larsmossa kohensin eväsvarastojani aivan ihanassa kyläkaupassa, Pias Livsissä, jonka veroista tuskin on missään. Bongasin puolen tunnin aikana kolme ihmistä ja yhden koiran. Ruotsalaisessa supermarketissa en tavannut ainoatakaan känkkäränkkäistä ihmisenpoikasta. Taisin käyttää ruotsia kommunikointiin enemmän kuin äidinkieltäni. Keli oli kirkas ja baana vapaa, mutta jalat tuntuivat petäjiltä. Sanotaan, että pietarsaare- www.fillari-lehti.fi E-4 Ruotsin puolella osoittautui moottoritieksi, joka oli pyöräilijän painajainen. Fillari 85. Harmi vain että rullasivat pikajalkana pikavauhtia kauas näkymättömiin enkä päässyt peesaamaan. Kalajoen Hiekkasärkillä pidin kunnon tauon: ihastelin aavaa merta ja nautin mahtavan lounaan ravintola Lokkilinnan merimaisemapöydässä. Seitsemän siltaa yhdisti saariston Kokkolasta Pietarsaareen. 749:ää seuraili pyörätie, joka oli kerrassaan mainio: Näin enemmän maantiepyörällä tai muulla nopealla fillarilla lenkkeileviä kuin tähän asti yhteensä. Saapuessani Pietarsaareen koko kaupungin ja lähitienoon ihmiset olivat pakkautuneet keskustaan jonkinlaisille markkinoille. Taivas oli pilvetön eli ilma oli kovaa vauhtia lämpenemässä. Vetreys oli poissa, vaikka olin illalla saunan päälle vielä venytellytkin melkeinpä tunnollisesti. Tauon jälkeen olin kuin uudestisyntynyt ja toinen retkipäiväni alkoi rullata. Keväinen Siikajoki vei talvea komeasti mennessään. Eloisa pohjoisruotsalainen kylänraitti. Aamuseitsemältä makuupussista ulos kömmittyäni ulkolämpömittari oli näyttänyt juuri ja juuri plussaa. Suomalaiset kauppiaat, ottakaa mallia! Eväshetki Limingassa urheilutalon seinustalla päivää paistatellen. Peltolan Lomatila sijaitsi reitiltäni aika lailla syrjässä, mutta koukkaus todellakin kannatti, sillä sain 24 eurorahalla käyttööni kokonaisen mummonmökin saunoineen. Maasturini kulki ääneti kasitietä ja meno tuntui niin kevyeltä, etten poikennutkaan Kokkolaan, vaikka olin ajatellut katsastaa tuon 400-vuotiaan kau- pungin vanhat puutaloalueet. Seitsemän sillan matkalla nimet sinipohjaisissa kylteissä muuttuivat yhä eksoottisemmiksi: Öja, Eugmo, Larsmo, Risö Aloin olla suomenruotsalaisuuden läntisimmillä saloilla karun kauniissa saaristossa. Himangalla lepuutin hetkisen jalkojani ja katselin pikkukuntaa halkovan Lestijoen keväistä pauhua
Uudenkaarlepyyn läpi ajaessani saatoin miltei aistia menneet vuosisadat. Reissun tähänastisesti tylsin ja epämiellyttävin taival oli vajaan 30 kilometrin siivu Holmsundissa sijaitsevasta satamasta Uumajan keskustaan. Illan venyttely oli jäänyt ja sen sain tuntea nahoissani muutaman päivän viiveellä. Ehkä hostel olisi yhdessä näistä. Viimeksi olin ollut Ruotsissa vuosia sitten asuessani siellä. Ebba Brahe perusti kaupungin vuonna 1652. Paikka oli siisti ja suhteellisen edullinen: 27 euroa. Huone oli askeettinen, mutta siisti ja tilaa oli ruhtinaallisesti; minä kun asuin fillarini kanssa kaksin neljän hengen huonetta. Moista ylellisyyttä en ollut osannut odottaa. Ja laivasta sai kotipizzaa. Täällä ohiajava autokin oli melkeinpä nähtävyys. Pieneen lähikaupan kokoiseen pytinkiin oli saatu mahtumaan kahvilan lisäksi kauppa, jonka valikoima kattoi kaiken elintarvikkeista henkilövaakoihin, kattolamppuihin ja autonrassaustarvikkeisiin. Kauniit puutalot ja puistot värittivät pikkukaupungin kauniiksi, vaikka kevät oli ottanut vasta ensimmäiset askeleensa. Pesin pyörän, laukut ja joitakin vaatteita, kävin suihkussa, venyttelin ja lähdin keskustaan syömään tavoitteenani löytää Kotipizza Rabbe-kaupungissa kun olin. Rauhallinen ja hieman kumpuileva 7270-tie oli todella kiva ajaa. Aurinko jaksoi kolmantenakin päivänä matkaani kunnioittaen paistella, mutta ilma oli selvästi aiempaa viileämpi, sillä tuuli oli kääntynyt. Onko aivan eettistä sallia turkistarhat, joilla eläimet elävät surkean elämän ihan vain, jotta joku autoileva kaupunkilainen saa turkiskauluksen talvipomppaansa. Venyttely oli jäänyt liian vähälle, ja siksipä vanha urheiluvamma muistutti itsestään. Vaskiluodossa ajelin hostelille johtavaa katua ja ihastelin kadunvarren kauniita ja kodikkaanoloisia vanhoja puutaloja. Saunan ja ruokailun päätteeksi nukuin kuin aimo tukki. Nostin paineet neljästä neljään ja puoleen enempää eivät Nokian XC- kumini sallineet. Hostel muodosti parakkimaisten, kehnosti valkaistuja lego-palikoita muistuttavan rykelmän. Reitti Pietarsaaresta kohti Vaasaa kulki vaihtelevassa maalaismaisemassa: peltoaukeita ja metsiköitä, hyvin hoidettuja maalaistaloja ja kodikkaanoloisia kyliä. Uumaja on sympaattinen kaupunki, jossa yliopisto näyttelee merkittävää roolia. Berrasista saa varmasti melkein mitä vain paitsi maailmanrauhaa. Tiesin, että kuudennesta reissupäivästäni tulisi pitkä, sillä apteekin antimista huolimatta polveni oli minulle suivaantunut ja matkaa päivälle oli luvassa puolisentoistasataa kilometriä. Uusikaarlepyy muuten nimettiin joitakin vuosia sitten Suomen onnellisimmaksi kaupungiksi. Petipaikka irtosi 15 eurolla. Olin ajatellut lounastaa Oravaisissa, mutta kasvissyöjälle ei ollut tarjolla mitään kelvollista, joten jatkoin matkaa. Mäet pi- Kurren paloportaat. Ajattelin pysähtyä aamukahville heti ensimmäiseen reitille sattuvaan kahvilaan. Viimeiset 10 kilometriä kurvailin aivan uutta intoa, voimaa ja nopeutta saaneena halki Vaasan kaupungin Vaskiluotoon. Mielikuvani Ruotsista ja Holmsund-Uumaja-pätkä eivät vain stemmanneet lainkaan. Kauan odottamani huoltoasema. En antaisi ihan viittä tähteä palveluista. laiset arvostavat kulttuuria ja historiaansa. Maxmossa huoltsikalla lisäsin renkaisiin ilmakehiä. Jätin väliin. Munsalassa pysähdyin Berras Cafe & Serviceen aamukahville, sillä aamiaisella en ollut saanut kahvia ja vaje oli ehdottomasti korjattava. Vietin Uumajassa yhden lepopäivän polkematta kilometriäkään; pyöräni olin lukinnut hostelissa käytävän lämpöpatteriin. Satamassa RG-Linen vieressä oli Kotipizza-opisto! Tietysti. 57 kilometrin kohdalla energiavaje äityi niin suureksi, että tuumasin eväshetken olevan viivyttelyittä paikallaan. Neljäs reissupäivä pyörähti käyntiin aikaisin: aamuseitsemältä olin jo satamassa. Tilataidetta hostelin pihalla. Joku ei tykännyt kieltomerkistä. 86 Fillari www.fillari-lehti.fi. Polveni alkoi oikkuilla matkalla lauttarannasta Uumajaan ja teki polkemisesta tuskaista. Lähdin pyöräilemään Uumajasta kohti Skellefteåta jo ennen aamiaistarjoilua, ja niinpä olin syönyt aamiaisen huoneessani ilman aamukahvia. Ruokajuomaksi tarjoilin itselleni urheilujuomaa, jonka bukee kruunasi tämän askeettisuuden riemulauluksi nimeämäni lounaan. Kurvasin metsäautotielle ja kaivoin etulaukusta oman keittiöni gourmet-tuotteita: muroja, mysliä, suolakeksejä ja purkin ananasta. Nyt poljin myötäisessä pohjoistuulessa ja keskinopeuteni kasvoikin edellisistä päivistä muutamalla kilometritunnilla. Jo toisena iltana peräkkäin pääsin pyöräilyn päätteeksi saunaan. Kaupunki onkin saanut ruotsinkielisen nimensä, Jakobstad, Ebba Brahen edesmenneen miehen, Jacob de la Gardien mukaan. Jacobin kaupungissa yövyin Westerlundin matkustajakodissa, joka sijaitsi vanhalla puutaloalueella keskustan tuntumassa. Rabbe-pizzan löytyminen ei ollutkaan aivan helppoa, sillä sain sahata monen monta katua ennen kuin moinen löytyi. Meri kimmelsi kesäisenä ja houkuttelevan turkoosina ja koko kaupunki kylpi keväisessä auringonpaisteessa. Kodikkaassa hostelissa sain itselleni kuuden hengen huoneen. Paikka ei ollut tähän vuodenaikaan ympärivuorokautisesti auki, ja niinpä olin petipaikkaa varatessani sopinut saapuvani kello 17. Polarini näytti 16.55, kun parkkeerasin muulini juottopuomille. Vandrarhem Umeå sijaitsi kivenheiton päässä kaupungin ytimestä. Ei ollut. Tie 364 kulki Uumajasta Botsmarkin ja Burträskin kautta Skellefteåhon. Ainoa maisemaa ja tunnelmaa rumentava seikka oli turkistarhojen armeija
Jälleen kerran Ruotsi peittosi Suomen tällä kertaa lumen määrässä. Poljin Piitimestä ensin 25 kilometriä luoteeseen Arnemarkiin, josta käännyin koilliseen kohti matkani määränpäätä Luulajaa. Huoltoasemia ei 70 kilometrin mittaisella etapilla ollut ja kauppojakin oli vain yksi, mutta se ei haitannut. Perämeren rannat idässä ja lännessä, kotimaassa ja naapurissa, ovatkin nopean maankohoamisen takia ainutlaatuista aluetta. Byske oli minulle kuin autiomaan kulkijalle keidas. Piitimessä majoituin vähemmän viihtyisään hosteliin, Campus Holmeniin, joka sijaitsi kaupungin laidalla. Alue ei ollut kovinkaan viehättävä eikä hostelkaan ollut mikään alueen valopilkku. - Kaupunkien ilmaiskarttoja turisti-infoista. www.fillari-lehti.fi Fillari 87. Genimap. En ollut osannut odottaa, että E-fyra olisi moottoritie! Eturenkaan oikealla puolella vilisi syvään uurrettu tärinäraita, jonka oikealla puolella oli turvakaide. Kuski oli niin kiltti, että kurvasi keskustan läpi takaisin asemalle hakemaan unohtuneet tavarani!q Kirjoittaja on Oulussa asuva elämäntapapyöräilijä, joka valmistelee väitöskirjaa Oulun yliopistossa. tenivät, vaaramaisemat kaunistuivat ja hanget kasvoivat sitä mukaa kuin Uumaja loittoni selkäni takana. Byskestä johti sivutie sisämaan kautta Piitimeen. Kurvasin rampista ulos ja menin kuskin juttusille kysyäkseni neuvoa reittivalinnassa. Luulajasta palasin kotiin hienolla kaksikerrosbussilla, jonka hissilliseen takapaksiin olisi mahtunut oman fillarini lisäksi pienen joukkueen menopelit. Kahviloita, huoltoasemia tai muitakaan taukopaikkoja ei taaskaan sisämaan erämailla ollut, mutta olin varautunut asiaan: laukuissani olevilla eväillä olisin ruokkinut itseni lisäksi vaikka Norrbottenin kaikki oravat. Vaasa - Holmsund (Uumaja) lautalla, Holmsund - Uumaja (E12) 27 km 5. Kalajoki (Peltolan Lomatila) Pietarsaari (tiet: 7840, 786, E8 ja 749) 130 km 3. Päivä oli aikaisempien päivien tavoin täysaurinkoinen. Reissun ensimmäinen ja ainoa rengasrikko tapahtui Luulajassa juuri kun olin polkemassa paikallisesta pyöräliikkeestä keskustaan. Sivutien rauhallisuus teki pyöräilystä jälleen sitä, mitä sen kuuluu olla: nautinnollista. Lisäksi tuntui, että poljin loputtomaan ylämäkeen. Eturenkaan vasemmalla puolella jyristivät säiliöautot ynnä muut tankkerit, ja niiden vasemmalla puolella vasenta kaistaa kiitivät kartanovolvot. 1:100 000/1:200 000. Kyseinen täti oli reissullani tähän mennessä ensimmäinen, joka ei ihmetellyt vuodenaikaan nähden aikaista pyöräretki-intoani. Esim. Saavuin Norrbottenin pääkaupunkiin Luulajaan samoihin aikoihin kun ihmiset kiiruhtivat töistä kotiin. Esim. Pyöräilijälle ei jäänyt muuta tilaa kuin tämä abstrakti stressitunneli. Skellefteå - Byske E4, Byske Finnträsk - Hemmingsmark Blåsmark - Hortlax (numeroimatonta päällystettyä sivutietä), Hortlax Piitime (pyöräteitä) 99 km 8. Kartförlaget. Akateemisesta tai Suomalaisesta. Sisämaan sivuteillä kohtasin enemmän poroja kuin ihmisiä. Ajoimme yhtä matkaa Finnträskiin johtavalle tielle. Setämies vakuutti, ettei motarilla ollut pyöräilykieltoa, ja yhdessä karttaa tutkiessamme totesimme molemmat, ettei minulla juuri ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa viheliäistä E-fyraa Byskeen asti. Akateemisesta Kirjakaupasta. Kau- pan pihalla kysyin neuvoa sivutielle eräältä täti-ihmiseltä. Ravintolan menussa ei ollut mitään kasvissyöjälle, mutta kokki taikoi minulle mahtavan gourmet-aterian. Ruotsi kasvattaa alueella pinta-alaansa, sillä maa kohoaa noin sentin vuodessa. Porot juoksivat kintut viuhuen heti karkuun, kun keltaisenkirjava kuormakamelini lähestyi. Olin hyvää vauhtia saavuttamassa maalini. Pidin pitkän ja rauhallisen lounastauon. 1:200 000. Pistosuojattu renkaani joutui heikompana häviämään nastalle. Pian näin edessäni poistumisrampin ja jonkinlaiselle joutomaalle parkkeeratun turvafirman auton. Olen huomannut Reitti 1. Piitime - Arnemark (374), Arnemark Sjulsmark - Ersnäs - Alvik (numeroimatonta päällystettyä sivutietä), Alvik - Antnäs (94), Antnäs - Kallax - Luulaja (numeroimatonta päällystettyä sivutietä ja pyöräteitä) 91 km Kartat - Pyöräily-GT 5. lepopäivä Uumajassa 6. Kågen jälkeen ainoa mahdollinen tie pohjoiseen kohti päivän määränpäätäni Piitimeä oli E4, joka osoittautui kuitenkin todelliseksi painajaiseksi. Oulu - Kalajoki (Peltolan Lomatila) (tiet: 847, 813, E8 ja 7840) 157 km 2. Paluumahdollisuutta ei motarilla ollut, vaan oli hiljennettävä pelko ja keskityttävä mahdollisimman nopeaan etenemiseen. 1:400 000. Seitsemäs reissupäiväni alkoi lupaavasti raikkaan aamuisessa auringonpaisteessa ja ensimmäiset kilometrit poljin hymysuin pientä sivutietä Skellefteåsta Kågeen. Siitä siis kodikas tunnelma! Pyörämatkani kahdeksannen päivän keskilämpötila kohosi jopa 12 asteeseen. Sain rauhassa nauttia vaaramaisemista ilman vaarantunnetta ja lasketella ja nousta pitkiä, loivia mäkiä. - Fillariopas Länsirannikonreitti. Akateemisesta Kirjakaupasta. Janotti, mutten juuri uskaltanut irrottaa kättäni tangosta tarttuakseni juomapulloon. Bussi oli jo hyvässä vauhdissa asemalta halki keskustan, kun huomasin unohtaneeni kypäräni ja pleksini aseman penkille. - Bil- och turistkartan 5 Mellersta Norrland. Pietarsaari - Vaasa (tiet: 749, 7270, E8) 105 km 4. Uumaja - Skellefteå (tie 364) 148 km 7. Byskestä sukelsin syvälle sisämaahan. Niin harvakseltaan, ettei huoltoaseman pyörittäminen tainnut kannattaa tällä seudulla ja sain odottaa aamukahviani seuraavaan aamuun. Päivän keskilämpötila oli mittarini mukaan kahdeksan astetta, mutta lunta oli riittävästi vaikka umpihankiolympialaisten järjestämiseen. Navakka pohjoistuuli, joka sai leveillä aukeilla mellevästi tilaa puhaltaa, ei lainkaan auttanut ahdingossani. Talutin pyörän takaisin fillariliikkeeseen ja mekaanikko vaihtoi renkaan ennätysajassa. Olin melkeinpä ainoa asukas isossa hostelissa, joka paikan talonmiehenä toimivan avuliaan ja puheliaan Hassen mukaan oli aiemmin toiminut mielisairaalana. Tie oli hyväkuntoinen ja todella rauhallinen; autoja kulki harvakseltaan. Päivä päivältä mentiin kesää kohti, mutta koska ajoin pohjoiseen, maisemat muuttuivat yhä talvisemmiksi. Skellefteåssa majoituin Stiftsgården Skellefteåssa, joka oli vähän kalliimpi kuin hostelit yleensä, mutta todella kaunis, kodikas, lämminhenkinen, hyvällä maulla sisustettu ja siisti. Esim. Reissun ainoa rengasrikko sattui vasta päätepisteessä Luulajassa. saman ilmiön aiemmilla reissuillani Lapissa: porot pelkäävät pyöräilijää, mutta eivät tajua pelätä autoja saati rekkoja. Genimap
- Laukun mitat: lev. 32 cm, Myynti/valmistus: kork. - Helppo pakata. Tilat ajovarusteille. - Varustettu pyörillä ja kahvoilla. 14 - 19. 82 cm, PK-Automaatio Ky pit. 120 cm PL 104, 52701 Mäntyharju GSM: 0400 294 067 Tel: 015 682 550 www.natsa.fi POLKUPYÖRIEN MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT JA TARVIKKEET KONE- JA SPORTHUOLTO LAINESALO Puh. Paino 10 kg. Fillarialan asiantuntijaliikkeet Natsa Kova pyöränkuljetuslaukku Kilpa / Maastopyörille Ehdoton ulkomaanmatkoilla - Valmistusmateriaali lujitemuovi - Turvallinen, kätevä, kestävä ja edullinen. (03) 682 1634 Kasarmikatu 15 13100 HÄMEENLINNA www.lainesalo.fi www.fillari-lehti.fi 88 Fillari www.pyorahuolto.com Meripuistotie 5, 00200 Helsinki, 040-5924664 avoinna ark
ITÄ-HELSINGIN PYÖRÄHUOLTO Girs maantie alk.2490,CycloCross alk.1670,Shimano, Sram, Campagnolo, SpeedPlay, Scawalbe, Michelin, KCNC Tarjous: SH-R99+PD-R540 99,Kysy tarjousta!!! Meripellontie 11C, 00910 Helsinki 09-68 53 500, 0400-842648 ita-helsingin.pyorahuolto@elisanet.fi Unicycle Vesijärvenkatu 24, 15140 LAHTI puh (03) 783 1400 fax (03) 783 1409 www.leppasenpyora.fi Fillari 89
Valojen ja heijastimien puute on ajankohtaisin kysymys. Ja jotenkin on pärjättykin, joten miksi tästä omien vapauksien käytöstä on nyt syytä jurista. Pyöräilijän näkyminen on omaa näkemistä tärkeämpää turvallisuuden kannalta. Hyvinkin varustautuneen pyöräilijän on oltava äärimmäisen valppaana pimeällä, pimeä pyöräilijä taas antautuu itse saaliiksi. Oma esimerkki antaa pontta vaatimuksille. Liian suuret tilannenopeudet ovat enemmän kuin tavallisia ja ne johtavat helposti millimetrin tarkkoihin ohituksiin, ja läheltä piti tilanteita tulee enemmän kuin olisi kohtuullista. Näin on aina ajettu, ei tämä ole mitään uutta. Aika ajoin, silloin tällöin ja aika useinkin hävettää olla pyöräilyn asiamies. Oma paikka on hankittava ja ansaittava. 5 4. 90 Fillari www.fillari-lehti.fi. Tämä on oikein, olemme hyvällä asialla vaatimassa tilaa ja asemaa kulkuneuvolle, joka on ylivoimainen liikenteen kaikkien osapuolten kannalta. . Jo lyhyt vilkaisu pyöräparkin ri- Liikenteen jatkuva kasvu lisää yhteentörmäyksien riskiä. Me pyöräilijät olemme innok- 2. vistöön kertoo, että pyörien kunnossa ja varustelussa on puutteita. Tässä on vain muutamia huonoja tapoja, joita näkee lähes joka päivä liikenteessä. 1. Autoliikenteen määrän kasvu lisää liikenteen kiihkeyttä; merkkejä on enemmän, risteykset ovat suurempia, huomiota varastavia valoja vilkkuu joka suunnassa, joten siihen lasketteleva valoton ja heijastimeton pyöräilijä jää helposti huomaamatta. Esimerkki on hyvää kasvatusta kaasti vaatimassa tilaa liikenteessä. Lisävaloa tuova lumi tulee joskus jos tulee, ja pitkä pimeys kestää ja kestää. 3. Omien oikeuksien vaatiminen edellyttää, että pyöräilijät itse toimivat ryhdikkäästi. Suurin piirtein sama joukko on riisunut heijastimet pyöristään, jos niitä niissä koskaan on ollutkaan. Jalankulkija ei näe pimeästä syöksyvää ajajaa, ja vielä vaikeampi häntä on havaita auton lasin takaa. Jokainen meistä tietää, että valoitta ajo on helppoa. Sanomisen varaa on silloin, kun pyörä on selkeästi laittomassa kunnossa. Yksisuuntainen katu ei muutu kaksisuuntaiseksi pyörän satulaan istuttaessa. Keskimäärin puolet tai vähän suurempi osa pyöräilijöistä ajaa ilman valoja. Jos me noudatamme sääntöjä, näymme oikeissa paikoissa ja kunnolla, on meillä pontta sanojemme takana. Tämä ei ole mikään selitys valoitta ajoon. Syyllisyys ja syyttömyys ovat toisarvoisia asioita silloin, kun pyöräilijä makaa luut murskana. Jalkakäytävillä ajo on yleistä, ja pahimmillaan se on holtitonta hortoilua. Liikenteen osapuolten nopeuserot kevyen liikenteen väylillä ovat liian suuret, ellei pyöräilijä ymmärrä vähentää vauhtiaan. Autoja on enemmän ja pyöriä on enemmän. Taistelu liikennetilasta jatkuu ja paikoin kiihtyy. Pyöräilijän osuus ei ole itsestään selvä. Vaadimme oikeuksia ja huomiota. Harvoin ja harvassa paikassa on niin pimeää, ettei siihen tottuneilla silmillä erota katua katuojasta. Pyöräilijästä tämä saattaa tuntua oudolta; hän itse näkee kohtuullisen hyvin kaiken liikenteen, mutta muut eivät huomaa häntä. Pyöräilijöiden vaateet oman tilan suurentamisesta ovat oikeutettuja. Melkoinen joukko pyöräilijöistä on omaksunut huonoja tapoja, joita on vaikea puolustella. Jos joku haluaa ajaa huonolla pyörällä, siihen tuskin kellään on mitään sanomista. Vaadimme ja odotamme, että liikenteen muut osapuolet noudattavat liikennesääntöjä ja antavat meille sen tilan ja turvallisuuden, jonka lainsäätäjät ovat meille kohtuulliseksi arvioineet. Osa kevyen liikenteen väylien käyttäjistä on vähemmän ketteriä, he näkevät, kuulevat ja toimivat kuin hidastetussa filmissä. Asialliset ajotavat ja kunnon varustelu ovat yhä tärkeämpiä nyt, kun pimeiden ajokelien pituus kasvaa
SEURAAVASSA NUMEROSSA 1/2009 Ilmestyy helmikuun lopussa Fillariluettelo 2009 osa I Hinnat ja tekniset tiedot kauden 2009 maantie-, maasto- ja muista harrastepyöristä Testi! Pyöräilyä Mikä on hinta-laatusuhteeltaan SUOMEN PARAS täysjousto 09 Henkilökuvassa hiilikuituguru Kreetalla Täällä kokoontuu Suomen fillariväki Samu Ilonen www.fillari-lehti.fi Täällä mainostamalla tavoitat kaikki alan mielipidevaikuttajat