Fillari 7/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

P O L K U P Y Ö R Ä I LY N E R I K O I S L E H T I · N R O 7 / 2 0 0 9 www.fillari-lehti.fi H I N TA 7 Koeajossa Cube X-Race Pro - kisavalmis krossari GT Zaskar 9 R Pro - 29 -versio klassikosta Specialized Epic Comp - ajatteleva täysjousto Trek Remedy 9.8 - hiilikuituinen superpyörä Henkilökuvassa DH-maailmanmestari Steve Peat TALVIEXTRA - PYÖRÄILY ON YMPÄRIVUOTINEN LAJI · · · · · BMX MM Trekin remmivetoinen kaupunkipyörä Shimanon sähkövaihteiden käyttötesti Joona Laukan katsaus ammattipyöräilyn tilanteeseen Ötztaler Radmarathon Alpeilla
Laajasta Sidin mallistosta myös meille kotimaan Contadoreille ja tavallisille pyörittelijöille parasta jalkaan, maantielle ja maastoon. 2010-uutuudet va rastossa! Te r ve t u l o a k a u p o i l l e ! Pyöräilyn erikoisliike Avoinna: ark. Alessandro Valverde, (Caisse d´Espargen), tämänvuotisen Vueltan voittaja. Mitä kovempaa pyörällä ajaa, sen tärkeämmät ovat hyvät kengät. Samuel Sanchez, (Euskaltel-Euskadi) Pekingin Olympialaisten voittaja. Ei ole sattumaa, että UCI Rankingin kolme parasta ajavat Sidin kengillä. 3. 2. Albeto Contador, (Astana) kaksinkertainen Tour de Francen voittaja, sekä Giro d´Italian ja Vuelta a´ Espanan voitot. 1. 10 - 18, la 10 - 15
7 / 2009 Tässä numerossa: Fillareita 24 Trek Remedy - monen maaston ässä 28 Specialized Epicillä on aivot omasta takaa 32 GT:n klassikko Zaskar nyt isopyöräisenä 35 Superkevyt remmisinkula Trek District 38 Cuben kisakrossari X-Race Pro Käyttötestissä 40 Riittikö Shimanon sähkövaihteissa virta? Trek Remedy - monen maaston ässä Talviextra 42 Pyörä ja kuski talvikuntoon s. 6 2 Pyörä ja kuski Palstat 6 8 16 17 49 82 83 Ohjaustangon takaa Pikalinkku - uutisia ja uutuuksia Jussi Veikkanen siirtyy sähkövaihteisiin Matti Lehikoisen tallikuviot auki Fillari-lehden tilauskuponki Pikajalka Seuraavassa numerossa TALVIKUNTOON s. 4 2 4 Fillari. 2 4 Kisoja ja tapahtumia 50 54 58 62 Raportti BMX:n Kölnin MM-kisoista Maantieajon MM-kisat Mendrisiossa Pro Tourin uusimmat sisäpiiritiedot Ötztaler Radmarathon on yhtä nousua ja laskua 79 Kisasilpussa kauden viimeiset kotimaan kisat Henkilöitä 18 DH-kunkku Steve Peatia ei ikä paina 60 Joona Laukka muistelee ystäväänsä Frank Vandenbrouckia 76 Kuukauden Fillarinaamana superlaihduttaja Ötztaler Radmarathon on yhtä nousua ja laskua Seuraesittely 78 Ounaksen Pyörä-Pojat s
Käy se myös toisinpäin. TILAUSPUHELIN 019-483 470. TILAUSHINNAT: VUOSITILAUS 43 EUROA, KESTOTILAUS 39 EUROA . Talvella voi ajaa muullakin kuin trainerilla. Tanko ja jarrukahvat kuin krossiprätkässä. Vuosi taisi olla 1987. Olen toki ajanut krossareilla aikaisemminkin, mutta nyt niillä sotkettiin kimpassa ja yksinään pitkin latupohjia ja paikoin aika röykkyisiä ulkoilureittejä. LEHTI EI VASTAA TALOUDELLISESTI PAINO- YM. Jos vielä jatkan omista valaistumisistani, niitä on krossarin ja sinkulan lisäksi kolme muutakin. Lisäksi krossarilla ajaa maantietä lähes kuin kilpurilla. klo 9-16 tilaukset@ridemedia.fi Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36, 13721 PAROLA puh. FILLARI-LEHDESSÄ JULKAISTUN AINEISTON OSITTAINENKIN LAINAAMINEN ILMAN LUPAA ON KIELLETTY. (03) 671 5474 fax (03) 671 5057 Julkaisija: Becorel Oy Kustantaja: RideMedia Oy PL 140 05801 HYVINKÄÄ Toimitusjohtaja: Jukka Helminen Painopaikka: SP-Paino Hyvinkää Sähköposti: toimitus@fillari-lehti.fi F-lehden protopajalla syntyi jo vuoden 2000 syksyllä levyjarruilla varustettu krossari ja kyseinen artikkeli oli ainakin yksi alkusysäys pyörätyypin suosiolle muidenkin kuin kisakuskien rospuuttokauden treenivälineenä. Fillari-lehden foorumin krossarientusiastien ylistykset pyörätyypin monikäyttöisyydestä kävivät toteen. Olkaa siis ennakkoluulottomia ja kokeilkaa erilaisia pyöriä. VIRHEIDEN AIHEUTTAMISTA VAHINGOISTA. MIKÄLI HYVÄKSYTTYÄ ILMOITUSTA EI TUOTANNOLLISISTA (FORCE MAJOR) TAI ASIAKKAASTA JOHTUVISTA SYISTÄ VOIDA JULKAISTA, LEHTI EI VASTAA ILMOITTAJILLE MAHDOLLISESTI AIHEUTUVISTA VAHINGOISTA. HUOMAUTUKSET ON TEHTÄVÄ 8 PÄIVÄN KULUESSA ILMOITUKSEN JULKAISEMISESTA. www.fillari-lehti.fi. Koelenkin voi heittää tavallisissa shortseissa, succiksia ei välttämättä tarvita. Tuohon aikaan isot pyörämerkit vasta suunnittelivat levyjarrujen ja krossarin yhdistämistä! OHJAUSTANGON TAKAA Kokeile jotain uutta Pitkäänkin pyöräilyä harrastanut saa silloin tällöin ahaa-elämyksiä. Suosittelen uusien, tai paremminkin ajajalle ennestään outojen, pyörätyyppien kokeilua lämpimästi kaikille lukijoille. TILAAMATTA LÄHETETTYÄ MATERIAALIA EI PALAUTETA. Kilpureita, fiksejä, krossareita, täysjoustoja, sinkuloita, kruisereita, yksipyöräisiä, alamäkipyöriä, sähköpyöriä, tandemeita, nojapyöriä... Valaistuminen on kivaa, yllyttää Markku www.fillari-lehti.fi 6 Fillari FILLARI-LEHTI ILMESTYY SEITSEMÄN KERTAA VUODESSA. Toistamiseen valaistuin muutamaa vuotta myöhemmin, kun luin Tekniikan Maailmasta (Fillari-lehteä ei vielä ollut) maastopyörätestin. Krossarilla pystyy ajamaan metsän siimeksessä hämmästyttävän paljon paremmin kuin olin kuvitellut. Nykymittapuun mukaan testivoittaja olisi aivan kamala, mutta silloin se oli hieno: kolme eturatasta ja niistä kaksi vielä soikeita. Tuollainen on saatava! Siitä tulikin pidempi pyöränhakumatka, jouduin ajamaan Joensuuhun. Mikä tahansa harrastus voi alkaa tietyssä vaiheessa maistua puulta. Piintynyt maantiekuski saattaa kokea iloisen yllätyksen, jos hän ennakkoluulottomasti ottaa alleen maastopyörän ja suuntaa metsäteille ja poluille. Syksyn kylmyys ja viima vaivaavat metsässä paljon vähemmän kuin maantiellä. Täysjoustolla metsien syövereissä rymyävän lökähousun kannattaisi ensi keväänä kokeilla aitoa maantiepyörää, jos sellainen ei vielä ole tuttu. Rytyytettyäni useamman päivän Ylä-Lapin kivikkoisia polkuja jäykkäperäisellä Konalla soitti hanurini hoosiannaa. Edellinen valaistumiseni liittyi sinkuloihin. Että kaverini harjoituskilpuri kulki kovaa ja vähällä vaivalla verrattuna kymppivaihteiseen Tunturi-retkipyörääni. Kyseessä ei ehkä ollut uskonnollinen kokemus, mutta liki liippasi. Lankapuhelimen luuri kouraan ja selvittämään, mistä testivoittajan voisi ostaa. Jos ajaa vain maantiepyörällä, ajoreitit toistavat monella seudulla itseään jo pelkästään siitä syystä, että on pysyttävä asfaltilla. LEHDEN VASTUU ILMOITUKSEN POISJÄÄMISESTÄ TAI JULKAISEMISESSA SATTUNEESTA VIRHEESTÄ RAJOITTUU MAKSETUN MÄÄRÄN PALAUTTAMISEEN. Valaistuin. Olin tuolloin köyhä opiskelija, mutta jostain löytyi vielä keväällä riittävästi rahaa ja aivan opinahjon kulmilta Hellbergin pyöräliike, jossa sain pyörähimoni tyydytettyä. Samalle reissulle osallistunut Helinin Ali (takavuosien tamperelaisen AFH:n H) sen sijaan ajeli täysjousto-Breezerillään hymy naamalla. Ensimmäinen oli juuri maantiepyörä - tai vehje, joita historian aamuhämärissä kutsuttiin harjoituskilpapyöriksi. Maantiepyörän kevyt kulku, kiihtyvyys ja nopeus muuallakin kuin alamäessä voivat saada trailikuskin laajentamaan harrastuspohjaansa. Päätoimittaja: Janne Lehti Toimituspäällikkö: Markku Liitiä Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Ulkoasu: Marja Penttilä Osoite: PL 140 05801 HYVINKÄÄ Käyntiosoite: Kalliokierto 14 05460 HYVINKÄÄ Toimituksen puhelin: (019) 483 490 fax (019) 483 480 Tilaukset, hintatiedot ja osoitteenmuutokset: (019) 483 470 ark. FILLARI-LEHTI VASTAA VAIN TILAAMASTAAN MATERIAALISTA. Kolmas valaistuminen liittyi täysjoustopyöriin. Olen ajellut viime vuosina suuren osan ajoistani jäykkäkeulaisella maastosinkulalla, kiitos vain A.M.-setä ja Seppälän Timppa! Sinkulalla on omat vahvat puolensa, mutta alkaa näyttää siltä, että yleispyöränä se vaihtuu lähitulevaisuudessa krossariin. Tällä kertaa jouduin ajamaan Porvooseen pyöräkaupoille. Viime numeron krossaritesti oli minulle tuollainen silmiä avaava kokemus
T 020 799 1200 F 020 799 1219, E tuote.info@huntteri.fi. Fabian Cancellara and Bobby Julich, Team Saxo Bank Bushidon teho, maailman ensimmäinen langaton ergoharjoitusvastus · Harjoittele sisällä ja ulkona ilman sähköä · Täysin ohjelmoitava harjoitusnäyttö rajoittamattomin mahdollisuuksin · Tarkka tehon mittaus kalibrointitoiminnolla · Maailman nopein asennus · Langaton yhteys PC:hen päivitystoiminnolla Tutustu verkkosivustoon www.tacxbushido.com Oy Huntteri Ab, Puh
Moottoripyörissä on mahdollisuus ottaa virta akun sijaan myös suoraan pyörän sähkölaitteista ja useimmat kiinnittävät valot kypärään. Sen yleisin ongelma on paljon käytettyihin vaatekappalisiin tarttuva tuoksu. Me laitoimme akun sen takaosan kiinnikkeen kautta muutamalla nippusiteellä suoraan pullotelineeseen ja se kesti hyvin mukana matkassa. Etikkavedessä liottaminen tosin auttaa joksikin aikaa. F-lehdellä on edelleen käytössä myös valojen äidiksi ristimämme Cat Eyen Stadium Light -kaasupurkausvalo, mutta tämän rinnalla sekin jää pahasti pimentoon. HID-valo (High Intensity Discharge) tarkoittaa suomeksi kaasupurkausvaloa, jonka polttimossa olevien elektrodien väliin sytytetään valokaari noin 25 00030 000 voltin jännitteellä. Valokiila on laaja ja reunat selkeät, joten edessä näkyy myös polun ympäristö. Polypropyleeniä ei voi pestä kovin kuumassa, joten bakteerilähtöisestä hajuongelmasta on vaikea päästä eroon. www.trailtech.net Polypropyleeni on yleisimmin käytetty liikuntaan tarkoitettujen alusasujen materiaali. Lampun kuori on erittäin kestävää CNC-koneistettua 6061-alumiinia ja rakenteen mainostetaan olevan lähes särkymätön. Akku on valotehoon ja paloaikaan nähden pieni ja sopii hyvin vaikkapa halki leikattuun juomapulloon ja sen jälkeen pullotelineeseen. Sportfiren alusasut valmistaa Urheiluareena Oy. Kahdella eri testilenkillä oli lämpöasteita juuri nollan yläpuolella ja valoa riitti reilusti yli 2 tuntia, jota pidempiä jotoksia emme ajaneet. Käytetty lanka kuljettaa kosteuden nopeasti iholta seuraavaan kerrokseen ja näin hikiliikunnassakin iho pysyy kohtuullisen kuivana. Valonsäde on 35-asteinen, joten se tekee laajan kuvion. Kun paidassa on riittävän pitkät hihat ja jatkettu selkäosa, se soveltuu erittäin hyvin pyöräilykäyttöön. Polttimo vaatii ohjauselektroniikan, joka tuottaa tarvittavan käyttöjännitteen. Yleensä elektroniikka on pakattu erilliseen "pakettiin", mutta Trail Tech on saanut kaiken sopimaan umpion sisään. Koekäytössä ollut valo tuottaa 1850 lumenea, kun esimerkiksi auton 65wattinen halogeeni tuottaa noin 2000 lumenea. Hinta 380 euroa (sis. Testilenkillä alusasu tuntuu perinteistä polypropyleenistä valmistettua kerrastoa viileämmältä ja ainakaan lyhyehkön testijakson perusteella tuoksahtelusta ei ollut tietoa. Maahantuoja MP-Racing. Periaatteessa fillarivalot ovat samoja kuin esimerkiksi keväisessä moottoripyörien Päijänteen Ympäriajossa käytetyt, mutta akun kiinnikkeet ja valokatkaisijat poikkeavat toisistaan. Kaasu kuumenee plasmaksi, joka tuottaa valoa ja sytyttämisen jälkeen valokaaren ylläpitoon riittää pienempi jännite. lamppu, kiinnikkeet kypärään ja ohjaustankoon, li-ion akku ja laturi). Me testasimme jenkkivalmistajan kaikkein tehokkainta Single HID SCMR16 -valoa, jonka kiinnitimme mukana tulleella sovitteella ohjaustankoon. Setin suositushinta on 39 euroa ja siihen kuuluu korkeakauluksinen ja pitkähihainen paita, sekä pitkät alushousut. 8 Fillari www.fillari-lehti.fi. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Sportfireltä tuoksuton alusasu Valojen valo! Rapakon takana Washingtonin osavaltiossa sijaitseva Trail Tech valmistaa pääasiassa erilaisia tarvikeosia moottoripyöriin ja mönkijöihin. Yksi tuoteperhe ovat lisävalot, joita löytyy myös polkupyöriin. Valossa on vain yksi teho ja ruutia riittää niin, että kesähelteellä alkaisi jo heinikko kyteä. Urheiluareenan alusasussa on käytetty aivan uutta materiaalia nimeltään Bioactive Coolmax, jossa on mukana hopeaioneita, jotka suojaavat lankaa bakteereita vastaan. Tästä ei siis maastopyörävalo voi enää paljoa parantua! Lamppu painaa 380 grammaa ja akku 500 grammaa, joten aivan kevyt paketti ei kyseessä ole
Takin leikkaus sopii hyvin pyöräilyyn. Käytäntö osoitti, ettei takki selviydy kosteudensiirrosta kunnialla silloin kun hikoilu on voimakasta. Tukeva stemmi painaa 160 grammaa. Tyypeissä Foxin viileän kelin hanskat Polarpaw on Foxin uutuushanska viileään säähän. 4X:ään ja muuhun painovoimapyöräilyyn soveltuvassa tangossa on 50 millin nousu. Selässä olevat pallukat pitävät kankaan irti aluspaidasta ja näin kosteuden poistuminen tehostuu. Kannattimen malli on tyyliin sopivasti neliskanttinen. Kaventamista varten tangossa on kuluttajaystävälliset merkit kahden sentin välein 640 milliin asti. Pron tuotteita tuo maahan Shimano Nordic Oy. Katso Giant 2010 mallisto ja jälleenmyyjät www.kolumbus.fi /finmebli www.fillari-lehti.fi. Taivutusta on yläsuuntaan viisi astetta ja taakse yhdeksän astetta. Hyvin istuvan hanskan päällysosa pitää täysin tuulta ja lämmittää hyvin. Yhtä lailla motocrossissa kuin maastopyöräilyssä toimivan hanskan juju on yhdistää fleece, neopreeni ja kämmenosissa yleisesti käytetty synteettinen clarino-mokka. X-Bionicin asusteet on leikattu niin, että istuvuus on paras mahdollinen. X-Bionicin maahantuoja on TTH-Import Porvoosta ja takin suositushinta 339 euroa. Athertonien malliin Shimanon omistama Pro-tuotemerkki on lanseerannut joukon Atherton Star Series -tuotteita, joista F-lehteen tulivat tutkittavaksi alumiinitanko ja stemmi. Materiaali siirtää kosteuden asun ulkopuolelle tehokkaasti, mutta hikiliikuntaan painottunut testaus osoitti, että ei tämäkään takki ole täydellinen. Mitoitus poikkeaa erityisesti tässä kuoritakissa tavanomaisesta ja vaatii aina sovituksen ennen ostoa, sillä L-kokoinen takki ei mahdu hoikan 180-senttisen päälle. Pallukat tuntuvat aluksi hiukan oudoilta, mutta kun niihin tottuu, ei niitä hevillä vaihtaisi pois. Kämmenpuoli on tukevan oloista, mutta riittävän ohutta ja notkeaa vaativaankin makuun. Tanko maksaa 72,90 euroa ja ohjainkannatin 110 euroa. Toimitukseen saapuneen 65 millin nousulla varustetun ja 160 gramman painoisen stemmin lisäksi saatavana on nousultaan 35- ja 50-milliset versiot. Tangon leveys on 745 milliä. Hanskat toimitti Best Brakes Oy. Ajotakki Sveitsistä Sveitsiläinen X-Bionic on markkinoilla uudehko merkki, jonka tuotteissa on usein käytetty perinteisistä poikkeavia ratkaisuja esimerkiksi materiaaleissa. Tanko painaa 320 grammaa. Kiinnitys hoituu viiden millin kuusiokolopulteilla. Pyöräilyyn tarkoitetussa kuoritakissa on käytetty Symbionic-nimistä materiaalia, jonka kerrotaan olevan koostumukseltaan sekä toiminnaltaan Gore-Texin tapaista. Maastoajossa 49 euron hintaisilla Foxeilla pärjää vielä pikku pakkasessa, mutta parhaimmillaan ne ovat viileillä pluskeleillä
Yritykseen kuuluu perinteinen eurooppalainen vaihdenavoistaan tuttu Sturmey-Archer. SunRacen takavaihtajat on tarkoitettu Shimanon jaolla oleville takarattaille. Kyseessä ei siis ole mikään putki, vaan avara ja valoisa avotila, jossa ladut kulkevat kahdessa kerrroksessa. Latujen profiili on kaarteiden osalta hyvä ja vain parissa paikassa joutuu askeltamaan sivulle hiukan rivakammin. Pakka maksaa noin 59 euroa. Kun kuulat ovat vain toisessa päässä, laakerin paino on kohdallaan. Joihinkin kohtiin syntyy kuitenkin aikamoista jauhoa, sillä kulutus on kovaa eikä hienorakeinen, jääkiteinen lumi meinaa pysyä "paketissa". Maastureihin tarkoitettu Driven RDMX7 maksaa 79 euroa ja painaa häkin pituudesta riippuen noin 235 grammaa. Nyt Cane Creekin AER-sarjan laakerit tuovat ohjainlaakeririntamalle jotain ihan uutta. Kun hiihtää yläkerran parven ja alalenkin, tulee ladulle mittaa noin 1200 metriä. Yleisestä ottaen ladut ovat olleet hyvässä kunnossa. Niiden tekninen laatu tuntuu käsissä pyöriteltynä vakuuttavalta ja ainakin takavaihtajien painot ovat kilpailukykyisiä. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Cane Creekin ja SunRacen uutuuksia Sisähiihtoa Helsingin Kivikkoon avattiin kesällä halli, jossa voi hiihtää ympäri vuoden. Leveyttä on niin paljon, että kaksi sopii luistelemaan rinnakkain ja sivussa kulkee vielä kaksi perinteisen latua. Nyt mallisto on laajentunut niin, että valikoimista löytyvät maantielle ja maastoon kaikki voimansiirron osat ja maantiepyörään lisäksi monitoimikahvat. Cane Creekin ja Sun Racen tuotteiden maahantuoja on Foxcomp Oy. 10 Fillari www.fillari-lehti.fi. Maastureihin tarkoitetussa SunRacen CSMX7-takapakassa käytetään teräsrattaita, jotka on kiinnitetty alumiiniseen tukirunkoon. Kertalippu maksaa 15 euroa ja 10 kerran sarjalipulla jää hiihtokerran hinnaksi 13,5 euroa. Jos haluat pyörääsi vaihteet, joiden valmistaja ei ole yksi kolmesta suuresta (Campagnolo, Shimano ja Sram), vaihtoehdot ovat aika vähissä. Aukioloajat, mahdolliset huoltoajat ja muut hallissa olevat erikoistilaisuudet selviävät osoitteesta www.yllas-halli.fi Pyörän ohjainlaakereiden kehittämisessä on ollut pieni tauko integroitujen sekä valmiiksi niputettujen mallien markkinoille tulon jälkeen. Sun Race on taiwanilainen pyörän osien valmistaja, jolla on nykyään tuotantolaitos myös Kiinassa. Cane Creek AER.IS:n suositushinta on 115 euroa. Mitään isoja ruuhkia ei ladulla ole ollut ainakaan silloin kun välttelee arkipäivien alkuiltoja ja viikonlopun päiväaikoja. Sisään mennään yläkerrasta, josta pääsee noin 400 metrin mittaiselle parvelle. Pakkojen koot ovat 11-32 ja 11-34 ja painot 273 ja 287 grammaa. SunRacen takapakan erikoisuus on titaania muistuttava viimeistely. Kun vielä muistaa, että ohjainlaakerissa suurin paine on aina alapään laakerilla, ihmettelee ettei Cane Creekin ideaa ole keksitty aikaisemmin. Maantiepyörän 9- ja 10-rattaisille pakoille tarkoitettu SunRace Driven RDRX -takavaihtaja maksaa 82 euroa ja sen paino jää hiukan alle 200 gramman. Cane Creekin integroidun version AER.IS:n ilmoitettu paino on vain 33 grammaa, mikä ei ole paljon kun sitä vertaa vaikka Cane Creekin perinteisempään integroituun malliin eli S3.IS:ään, jonka painoksi ilmoitetaan 68 grammaa. SunRacen JuJu-osat saivat 2000-luvun alussa sen verran hyvän vastaanoton, että harrastajien ja kisaajien pyöriin tarkoitettujen osien valikoimaa laajennettiin. Pakkasta on muutama aste ja ilma on yllättävän raikasta ja kosteaa, joten olosuhteet hallissa ovat sikäli loistavat. Cane Creek on kehittänyt yläpäähän liukupinnat, joiden ansiosta kitka on hyvin pieni, vaikka vastakkain on kaksi tasaista pintaa. F-lehden testiryhmä on koehiihtänyt mini-Ylläksellä melkein 400 kilometrin verran ja paikkaa voi suositella etenkin niille, jotka kaipaavat vaihtelua syksyn rospuuttokeleillä pyöräilyyn. Sieltä lasketaan alaosan pidemmälle baanalle, jossa on yksi tunneli ja muutama lyhyt nousu. Niiden suurin sekä toimintaan että painoon vaikuttava tekninen muutos on se, ettei laakerin yläpäästä löydy mitään kuulia muistuttavaa
Naisille tarkoitetussa Fizik Vestassa on pitkittäissuuntainen syvennys, ja satulan takaosa kaartuu ylöspäin. Myös Fizik Nisenessa on ontot mangaanikiskot ja panoa liki saman verran (312 grammaa) kuin Pavéssa, mutta malliltaan se on hieman vähemmän sporttinen. Grammanviilaajalle 309 gramman painoinen Pavé ei sovi. 99 euron hintainen kannatin sopii ylikoon tankoihin ja muut pituudet ovat 100 ja 110 milliä. Sama yritys valmistaa myös Solid-pyöriä. Väreinä ovat harmaa ja musta. Värit ovat musta ja valkoinen. Pinnoite on osittain kangasta, osittain keinonahkaa. XC Superlight Carbon -ohjaustanko on 64 senttiä leveä, taivutusta löytyy kuusi astetta ja nousua 0,7 tuumaa eli vajaat pari senttiä. Satula maksaa noin 70 euroa. Pääosa satulan yläpinnassa on mokkanahan oloista materiaalia. Pehmustetta on reilunlaisesti ja satulan takaosasta löytyy kiinnike Fizikin omille lisävarusteille, kuten satulalaukuille. Mangaanikiskoisessa Fizik Pavé CX:ssä on pitkä, kapea nokka. Oli niin tai näin, Vesta painaa 266 grammaa. Halkaisija on 31,6 milliä ja satulan kiinnitys kahdella pultilla, joilla tehdään myös satulan kallistuksen säätö. Tutkittavaksemme tullut XC Carbon Alloy -satulatolppa on 350 millin mittainen ja painaa 190 gramman verran. Ajaminen helpottuu tämän ansiosta, lupaa Fizik. Tolppa maksaa 149 euroa. Kirjevaaka näytti tangon painoksi 183 grammaa ja hintaa tangolla on 119 euroa. Fizikin satuloita tuo maahan Blueface Oy. www.fillari-lehti.fi Fillari 11. Satulan kuori taipuu hivenen alaspäin kohdasta, jossa kuskin sisäreisi ottaa kiinni satulan reunaan. Nisene maksaa noin 70 euroa. Alumiinin ohella valmistusmateriaalina on hiilikuitu. 79 euroa maksava laakeri painaa 66 grammaa ja sitä saa viitenä eri värinä. Reverseltä osia päivittäjille Fizik taipuu vaan ei taitu Saksalaisella Reversellä on laaja valikoima maastureihin sopivia osia kuten napoja, kampia, satulatolppia, tankoja, ohjainkannattimia ja rattaita. Myös Reversen tangoissa ja erityisesti navoissa on useita eri värivaihtoehtoja. Twister Lite -ohjainlaakeri on asiallista perustavaraa. Muotoilultaan Pavé on tasainen. Reversen tuotteita tuo maahan Oy Bike Group Finland Ltd. Monissa Fizikin satuloissa sovelletaan patentoitua Wing Flex tekniikkaa, joka helpottaa ajajan reisien liikkumista. Vesta maksaa noin 130 euroa. Vestan kiskot ovat k:iumia, jonka mainostetaan olevan titaania vahvempaa ja kevyempää. Reversen alumiininen XC Super Lite -ohjainkannatin painaa 90 millin mittaisena 96 grammaa
Siitä näkee yhtä aikaa esimerkiksi nopeuden, watit, kadenssin ja sykkeen. Myyntiin on pian tulossa uusia ominaisuuksia sisältävä 2.0versio. Hanskojen suissa on tarrakiristys ja peukalossa perinteinen nenänpyyhkimisfleece. Trainer-ohjelman installointi läppärille onnistui hyvin siitä huolimatta, että koneessa on muistia vain 512 megaa XPkäyttöjärjestelmältä edellytettävän 1 024 megan sijasta. Bushido kehittää tarvitsemansa sähkön polkijan tuottamalla luomuenergialla, joten sillä voi harjoitella vaikka eräkämpällä. Traineriin kiinnitettävän fillarin pikalinkku vaihdetaan Tacxin linkkuun, ja takapyörä lukitaan traineriin yhdellä kädenliikkeellä. Barrier-hanskojen hinta on 75 euroa. Testiryhmällä oli viime talvena käytössään vastaavat Pearl Izumin lobstermalliset hanskat, jotka nollakeleillä olivat suorastaan kuumat. Retkeilypuolella sanottaisiin, että Pearl Izumin vaatteissa on runsaasti teknisiä yksityiskohtia. Valtaosa Bushidon ostajista hankkii todennäköisesti myös Tacx Trainer -tietokoneohjelman ja tietokoneen usb-porttiin liitettävän Ant-mokkulan, joita käyttämällä harjoittelu monipuolistuu huimasti kun tiedot ja niiden analysointi siirretään tietokoneelle. Prosessorivaatimus on vähintään Pentium IV. Saimme ihmeteltäväksemme Schleckin veljesten reilun Pearl Izumilta lämmintä ylle on fleecen oloista materiaalia, henkselit ja vyötärön yläosa hengittävää verkkoa. Musta/harmaat hanskat ovat runsaan toppauksen takia hieman kömpelön oloiset, mutta vaihteiden käyttö sujuu tästä huolimatta auttavasti. Rengasta on saatavana sekä maantie- että maasturikokoisena. Tacx Bushidolla voi harjoitella käyttäen pelkästään tankoon kiinnitettävää näyttöboksia. Housujen sisäpinta ja lahkeiden alaosaa lukuun ottamatta 12 Fillari www.fillari-lehti.fi. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia Koerullauksessa Tacx Bushido Traineri kaikilla herkuilla Tacx Bushido on hollantilaisyrityksen uusi lippulaiva, jota valmistaja väittää markkinoiden kehittyneimmäksi traineriksi tällä hetkellä. Barrier-talviajohanskoilla pärjää kipakammillakin pakkasilla. Lisävarusteena myydään trainerikäyttöön tehtyä rengasta, joka kestää kulutusta, on hiljainen eikä lipsu. Pearl Izumin tuotteita tuo maahan Shimano Nordic Oy. Nykyään Shimanon omistama Pearl Izumi on tunnettu hyvin ideoiduista pyöräily- ja juoksuvaatteistaan. Koneessa on oltava nettiyhteys ja Google Earth, jos omia gepsillä tallennettuja reittejä käytetään harjoittelussa. Fillari-lehden testiryhmä vetäisi tosin mieluummin alimmaiseksi erilliset lyhyet tai 3/4-pituiset pehmikkeelliset ajohousut ja ratkoisi Pearl Izumeista pehmikkeen pois. Trainer-ohjelman kanssa voi käyttää paitsi itse tallennettuja tai Google Earthissa luotuja reittejä, myös valmiina CD:llä tulevia harjoitteita. Vistalle ohjelmaa asennettaessa Tacx ilmoittaa muistin vähimmäismääräksi 2 056 megaa. Tacx Bushidossa kaikki hoituu ilman johtoja, kadenssinkin laite osaa laskea ilman anturia. Bushidon asentaminen käyttökuntoon on yksinkertaista. softshell-housut ovat mustat ja niiden suositushinta on 199 euroa. Pearl Izumin P.R.O.-sarjan pitkissä henkselillisissä kylmän sään softshellajohousuissa on käytetty ainakin neljää kangaslaatua lämmön, tuulenpitävyyden ja hengittävyyden varmistamiseksi. Lahkeiden suissa on vaaksan mittaiset vetoketjut ja housuissa on paksu, 13-millinen istuinpehmuste. Nettiä tarvitaan myös ohjelmiston päivityksessä. Takapyörää vasten tuleva rulla kiinnitetään trainerin runkoon kahdella pultilla ja samassa yhteydessä valitaan oikea rengaskoko kolmesta vaihtoehdosta. Moni vanhan trainerin käyttäjä tuskailee laitteensa aikaa vievää asennusta ja johtojen määrää. Macin käyttöjärjestelmille sopivaa versiota Trainerista ei ole saatavilla, joskin näppärä tietokoneen käyttäjä saanee ohjelman pelaamaan myös Macilla. Yksi piuha lähtee takapyörän tuntumasta seinäpistokkeeseen ja toinen ohjaustangon komentokeskukseen, mistä taas on langallinen yhteys kadenssianturiin. P.R.O. Koekäytössämme oli ohjelman 1.3.0versio
Omia harjoitteita Bushidolle ohjelmoitaessa lyhin säätöjakso on kymmenen sekuntia ja pisin 59 minuuttia tai vaihtoehtoisesti 100 metriä ja 99,9 kilometriä. Tacxia tuo maahan turkulainen Huntteri Oy. Bike Planet - uusi Giant kauppias Helsinki, Espoo, Vantaa, Lahti, Jyväskylä, Oulu www.bikeplanet.fi www.fillari-lehti.fi. Esimerkiksi edelliskeväänä Mallorcalla ajettu ja tallennettu lenkki on mahdollista toistaa seuraavana talvena kotioloissa ja katsoa, miten pyörä kulkee ennen seuraavaa Espanjanturneeta. Bushido hylkii erityisesti koodattua Antprotokollaa käyttäviä laitteita, joista Tacx mainitsee esimerkkinä Suunnon sykevyön. Mokkulan ja Trainersoftan yhteishinta tulee kuitenkin olemaan satasen paikkeilla. kolmen tunnin mittaisen harjoitusrupeaman Luxemburgissa, Amstel Gold Racen vuodelta 2007 ja kolme mahtinousua käsittävän Giro del Mortiloron Pohjois-Italiassa. Polarin vyön kanssa Bushidon pitäisi toimia. Yhteys valmistajan suuntaan näyttää siis toimivan. Mäen jyrkkyyttä voi säätää viiden prosentin alamäen ja 20 prosentin ylämäen välillä, tehoa kymmenestä 990 wattiin. Syy saattoi piillä tähän käyttöön alimittaisessa läppärissä. Pyörän alle myydään ääntä vaimentavaa mattoa. Meillä oli käytössämme usbmokkulan protoversio. Jos omistaa jo sykevyön, sen toimivuus Bushidon kanssa kannattaa kokeilla ennen Tacxin oman vyön hankintaa. Yhdellä klikkauksella saa samat tiedot ja vähän enemmänkin näkymään koko harjoituksen ajalta puolen minuutin välein mitattuina. Myös Catalyst Fortius -harjoitusohjelmat voidaan muuntaa yhteensopiviksi Trainer-ohjelman kanssa. Trainer-ohjelmisto on hyvin monipuolinen. Kunkin harjoituskerran voi luonnollisesti tallentaa. Näytölle saa myös graafisen esityksen, jossa nopeus, watit, kadenssi ja syke näkyvät käyrinä. Sykkeen mittaukseen tarvitaan mieluiten Tacxin oma, lisävarusteena myytävä sykevyö. Tacxin aikaisemman Fortius-ohjelmiston käyttäjät voivat siirtää sen Real Life- ja Ergovideot uuteen Trainer-ohjelmaan. Schleckin veljesten ansioksi on luettava, että he eivät heti treenisession aluksi katoa horisonttiin, vaan poljeskelevat ruudulla todella rauhallista vauhtia trainerilla hikoilevan testikuskin edellä. Tacxin helpdeski muuten vastasi sykevöitä koskeviin kysymyksiimme vajaan kahden tunnin odotusajalla. Fränk ja Andy Schleck eivät joka kerran suostuneet yhteistyöhön testikuskiemme kanssa. Bushidon suositushinta on 825 euroa. Tacx ei takaa, että sen laitteet välttämättä toimivat muiden Ant-protokollan avointa formaattia käyttävien sykevöiden kanssa. Myös ajo vastustajaa vastaan onnistuu. Mutta ohi heistä ei pääse millään. Trainerin rullan tuuletin tosin herää aika ajoin toimintaan ja humisee melko äänekkäästi. Bushidoon voidaan sovittaa tavallinen pikalinkuton pyörä lisävarusteena saatavien mutterien avulla. Pyörän vaakaputken saa peitettyä Tacxin hikisuojuksella, jollaisen pystyy askartelemaan helposti itsekin. Ohjelmassa on joukko valmiita harjoituksia, kuten vaikka jyrkkyydeltään vaihteleva 23 kilometrin nousu tai reilun 66 kilometrin lenkki lievästi kumpuilevassa maastossa. Real Life- ja Ergo-videot maksavat 25,90 euroa. Softa on mukana usb-tikkupaketissa, jota ei vielä ole hinnoiteltu. Trainer-ohjelma maksaa 39 euroa. Omia harjoitusjaksoja voi luoda mielensä mukaan - tai vaihtoehtoisesti lisätä ja vähentää vastusta halunsa mukaan tangon näyttöä näppäilemällä. Treenisessio asentui kyllä läppärille, mutta ei aina käynnistynyt, ja jos käynnistyikin, kuva eteni hieman pätkien. Käyttäjä voi siirtää itse GPS:n avulla tallentamiaan reittejä Trainer-ohjelmaan. Ääneltään Bushido on kohtuullisen hiljainen. Bushidon näytön kielivaihtoehdot ovat englanti, saksa, hollanti, ranska, espanja ja italia. Koneelle saa nähtäväkseen maksimit ja keskiarvot harjoituksen aikana tallentuneista tiedoista. Reitin profiili näkyy koko ajan tietokoneen ruudulla, joten kuski tietää mitä on tulossa. Omia harjoituksiaan voi myös analysoida. Vapaasti harjoiteltaessa ruutuun piirtyy koko harjoituksen ajalta käyrät, joissa näkyy kulloinenkin nopeus, wattien tuotto, kadenssi, syke, matka ja aika sekä lisäksi kulutetut kilojoulet
Maahantuoja: Shimano Nordic Oy Hardwear-suojat pitävät kosteuden loitolla ja niiden pohja kestää kävelyä. Heavyduty sopii hyvin syksyn ja kevään kosteisiin olosuhteisiin. Muista myös www.fillari-lehti.fi www.fillari-lehti.fi 14 Fillari. Ilman patteriosaa ei painokaan häiritse kypärässä. BBB:n tuotteiden maahantuojana toimii Huntteri. Etualalla BBB Coldshield- ja takana Aquashield-hanskat. Sigman uuden teholedin voi kiinnittää joko kypärään tai ohjaustankoon. Paras yhdistelmä pimeään ja kosteaan syysmetsään on joku tehokas tankovalo ja kypärävalon yhdistelmä. Sama ilmiö toteutuu esimerkiksi autossa lumisateella kun valot heijastuvat ylhäältä leijailevaan lumipilveen. Valokiila on hiukan pistemäinen, mutta melko hyvä kypärävaloksi. Kengänsuojat on valmistettu neopreenista ja malleja on kaksi. Vaikka moni on vakuuttunut juuri kypärävalon paremmuudesta, siinä on omat haittansa. Lampun erikoisuus on viisisen senttiä pitkä, neljällä AA-paristolla toimiva virtaosa, jonka saa ruuvattua pois kun käyttää akkua. Colshield on paremmin pakkaskelille sopiva versio, jossa on miellyttävän tuntuinen sisävuori ja riittävän korkea ranneosa. Testattujen hanskojen mallit ovat Coldshield (27,95 euroa) ja Aquashield (39,95 euroa). Molemmissa malleissa kengänsuoja suljetaan vahvan tuntuisella vetoketjulla ja pohjassa on reiät klossin kohdalla ja kantapäässä. Ajohansikkaiden tarjonta on nykyään runsasta, ja BBB:n hansikkaat ja kengänsuojat pärjäävät hyvin vertailussa. Lamppu painaa paristoosan ja neljän AA-pariston kanssa 270 grammaa. Kypärävalolla on tankovaloa helpompi etsiä polun päitä ja muita vastaavia paikkoja, mutta toisaalta sen kanssa ajettaessa tulee käänneltyä päätä tavallista enemmän ja niska rasittuu. Ilman patterisysteemiä valo painaa 155 grammaa ja li-ion akku 160 grammaa. Valonsäteen asteluku on 18 ja tehoa riittää valmistajan mukaan jopa 80 metrin matkalle. Valoteho on loistava ja polkuja näkee etsiä kymmenien metrien päästä. Heavyduty (27,95 euroa) on valmistettu kolmimillisestä materiaalista ja se takaa, että viima pysyy loitolla. Aquashield pitää paremmin kosteuden loitolla ja sekin tuntuu riittävän lämpimältä ainakin myöhäisen syksyn ja alkutalven keleihin. Pikalinkku uutisia ja uutuuksia BBB:n varusteet talvipyöräilijöille Sigma Powerled Black Pro X Pyörien osilla aloittaneen BBB:n tuotevalikoimaan kuuluvat myös kypärät ja muut ajajille tarpeelliset varusteet. Jos keli on sumuinen ja sateinen, valaisee pään yläpuolelta tuleva kirkas kiila häiritsevän "putken" juuri silmien eteen. Sen saa tarrapannalla helposti kiinni kypärään ja nivelen ansiosta säätäminen onnistuu ajon aikana kun jättää ruuvin hiukan löysälle. Me ajoimme akulla pari reilun kahden tunnin lenkkiä täydellä teholla ja sinä aikana akku ei osoittanut yhtään hiipumisen merkkejä. Akun saa helposti vaikka selkätaskuun ja se on niin pieni, että sen olemassaoloa tuskin huomaa. Hardwear (39,95 euroa) on maastopyöräilijänkin kulutusta kestävä malli, jossa on vahvikkeet pohjassa, kärjessä ja vetoketjun ympärillä. Lampun päällä olevasta katkaisimesta voi valita kolme valotehoa, joista tehokkaimmalla lampun luvataan palavan 3,5 tuntia, keskiteholla akussa riittää virtaa 5,5 tuntia ja säästöasennolla peräti 11 tuntia. Testilenkeillä Sigman Powerled vaikutti erittäin pätevältä tuotteelta. Sigman Powerled maksaa 239 euroa. Pinnan materiaali varmistaa, että jalat pysyvät kuivina märilläkin keleillä
Erityisen kiinnostunut hän on niistä uutisista, jotka ovat jonkin sivuston omia skuuppeja eli sellaisia, ettei niitä ole muilla. Ikä: 26 vuotta Asuinpaikka: Helsinki Oma pyörä: Olmo Dynamic Plus, kilometrejä kertyy muutama tuhat vuodessa Suosikkiajaja: Alberto Contador Kaikkien aikojen ammattipyöräilijä: Eddy Merckx Muut harrastukset: Slovakialainen jääkiekko Mielimusiikki: Mitä vain radiosta sattuu tulemaan, ei kuitenkaan klassista Yllätyn tavatessani Vetooon helsinkiläisessä keskustakahvilassa. Fillarin foorumille on jopa perustettu Hoogerlandin faniryhmä. Pieleen menee, kahvilassa istuu 26-vuotias nuorimies, joka pyöräilee vain kuntoilumielessä. Hooligan on mies, joka tuo väriä kisaan kuin kisaan iskemällä jokseenkin älyttömissä paikoissa ja tekemällä saman uudelleen ja uudelleen. Pyöräilyssä Vetooota kiehtoo lajin monivivahteisuus. Liittykää mukaan! www.fillari-lehti.fi Fillari 15. Vetooo haluaa säilyttää useimmille nettikirjoittajille ominaisen anonymiteetin, joten hän ei paljasta lukijoille nimeään eikä myöskään suostu kuvattavaksi. Tätä kirjoitettaessa oli 2 000 viestin raja menossa rikki. - Peter Selin on osuvasti verrannut pyöräkisoja shakkiin, jossa peliä täytyy aina suunnitella muutama siirto eteenpäin ja pohtia myös mitä vastustaja aikoo tehdä. Tourin järjestäjiä Vetooo kritisoi kehnosta reittien suunnittelusta, jolla katsojilta tapetaan kisajännitys. Netin ohella Vetooo seuraa tietysti Eurosportin pyöräilylähetyksiä sekä nettistriimejä. Viime kesän Tourin hoito Joona Laukan nettikolumneineen oli Ylen tähän asti paras suoritus pyöräilypuolella. Illalla on vuorossa uutisten analysointi ja kommentointi foorumille. Onneksi ensi vuoden reitinvalinta on taas onnistunut. Hänellä on intohimoa lajiin, hänen tietotasonsa musertava ja hänen ennen lähetyksiä tekemänsä ennakkotyön määrä on valtava. Vetooo liittyi Fillari-lehden foorumille kesäkuussa 2004, mutta kirjoittajana hän aktivoitui vasta myöhemmin. Se tasapainottaa mukavasti työntekoa, Vetooo sanoo. Vetooolla on nettiselaimensa suosikeissa 20-30 pyöräilysivustoa, jotka hän käy mahdollisuuksien mukaan päivittäin läpi, ensimmäisen kerran heti aamulla. Vetooota harmittaa valtamedioiden pyöräilyuutisointi, josta doping on lohkaissut suhteettoman suuren osuuden. Vetooon foorumiavatarissa muuten komeilee eläkkeelle jäänyt Tour-patruuna Jean-Marie Leblanc, joten aivan aitoa henkilöllisyyttä ei sieltäkään löydy. Esimerkiksi ympäriajoissa kaiken tyyppiset ajajat joutuvat selvittämään sekä tasamaat, vuoret että aika-ajot. Luulen kuitenkin, että vielä lisää asiantuntevia ihmisiä löytyisi kilpapyöräilyä kommentoimaan, Vetooo pohtii. Puute on tarkoitus korjata lähitulevaisuudessa. Vuoden 2004 kesäkuussa foorumille kirjautunut Vetooo tuntuu tietävän kaiken ammattipyöräilystä ja lisäksi hän tekee teräviä analyyseja kisoista ja tallikuvioista. - Toisaalta alan harrastajien Yleen suunnattu palautekampanja tuotti ainakin osittain tulosta. Erityisesti kiitosta saa isä-Selin. Tarkkojen aikojen saaminen on monista syistä usein yllättävän hankalaa. Pelkällä kovalla kunnolla ei pärjää, vaan ajajalla on oltava myös taktista pelisilmää. Vetooo ei ole toistaiseksi käynyt katsomassa ympäriajoja aidossa ympäristössä. Hän esimerkiksi ottaa televisiolähetysten perusteella huippukuskeille aikoja eri nousuissa, vertailee niitä ja laskee keskinopeuksia. Vaikka Vetoon suosikkiajaja on Alberto Contador, hän on viime aikoina intoillut nuoresta hollantilaisesta Johnny "The Hooligan" Hoogerlandista. Selinit alkavat olla legendoja omassa lajissaan. Siinä yhdistyvät saumattomasti joukkue- ja yksilöurheilu. Myös suurissa ympäriajoissa pysyn aika hyvin kärryillä tapahtumista. - Nettikirjoitteluun on tänä vuonna riittänyt tavallista enemmän aikaa. Peter Selinin tapaan Vetoookin tuntee mieltymystä nippelitietoon. Kuvittelin, että hän olisi 50-60-vuotias pitkän linjan pyöräilyharrastaja, kenties entinen kisakuski. Kisataustaa Vetooolla ei ole lainkaan. Kun vanhemmat ja veljet lähtivät tenniskentälle, jäi Vetooo tuijottamaan jännittävää pyöräkilpailua Eurosportilta. Hyvä niin, sillä ammattipyöräilyn harrastajien nettiyhteisö olisi aika lailla köyhempi ilman Vetooon panosta. Vetooon opiskelut ovat tällä hetkellä stand by -tilassa. Mies työskentelee lähinnä kotonaan ja maksaa asuntovelkaa. Eräillä muilla kirjoittajilla viestejä on moninkertaisesti, mutta Vetooon kirjoitusten asiapitoisuus ja asiallisuus ylittävät keskiarvon kirkkaasti. Näin selviää kuka ajajista on vahva missäkin, kuka on tippumassa ja mikä on minkäkin joukkueen taktiikka. Vetooon kiinnostus ammattipyöräilyyn juontaa juurensa 1990-luvun alkuvuosiin kun tuolloin kymmenen kieppeillä ollut tuleva pyöräilyfani oli perheensä kanssa liikuntalomalla Vierumäen urheiluopistolla. - Peter Selin on omistautunut pyöräilylle enemmän kuin kukaan muu selostaja tai toimittaja. Eurosportin selostajakaksikko Peter ja Christian Selin saa Vetooon puhkeamaan kehujen tulvaan. - Suurin vahvuuteni on yleinen tietotaso. - Edellisen kerran Tourissa oli hyvä reitti vuonna 2003. Toisessa ääripäässä ovat tiukkaan kilpikonnapuolustukseen vetäytynyt Jan Ullrich, joka saksalaislähteiden mukaan vieraili 24 kertaa tohtori Fuentesin klinikalla Espanjassa tai Aleksander Vinokurov, joka ei koskaan ole myöntänyt mi- tään dopingiin liittyvää. Oman mausteensa kokonaisuuteen tuovat tallipäälliköiden määräykset. Pyöräilyfanit kokoontuivat tänä vuonna erittäin aktiivisesti keskustelemaan kauden tärkeimmistä kisoista. Ei niin, että hän puolustelisi dopingia, mutta esimerkiksi tuntemattoman amerikkalaisen amatööripyöräilijän doping-käryn näyttävä uutisointi joissakin suomalaislehdissä oli aika yliampuvaa. Eurosportin pyöräilylähetykset Vetooo katsoo ensin kokonaan ja sitten uudelleen olennaisiin kohtiin paneutuen. Vetooo myös arvostaa niitä ammattilaisia, jotka kielletyistä aineista käryttyään ovat tunnustaneet rikkeensä ja palanneet kilpailukiellon jälkeen takaisin kisakuvioihin, kuten Ivan Basso ja Michele Scarponi. Persoona TEKSTI: MARKKU LIITIÄ Vetooo Fillari-lehden foorumilla kirjoittava nimimerkki Vetooo on pikku hiljaa ottanut paikkansa yhtenä foorumin johtavista ammattipyöräilyn asiantuntijoista. - Kaikista kolmesta ympäriajosta oli foorumilla tänä vuonna yhteensä noin 3 600 viestiä, joita on luettu 280 000 kertaa
Ainoa penkin alle mennyt kisa oli Lombardia, missä hyppäsin sivuun toisessa huoltopisteessä kun muutamaa päivää ennen alkanut flunssa ei tuntunut hellittävän otettaan. Päätavoitteeni on heinäkuussa, sen verran tämän vuoden Tourista jäi hampaankoloon. Harjoittelussa palaan varmasti takaisin vanhaan kolmen päivän systeemiin (kolme harjoitusta ja sitten lepo tai palauttava), sillä viime talvena harjoittelussa käyttämäni viiden päivän rytmitys tuntuu vähän liian kovalta tänä vuonna. Siirrymme kokonaan sähkövaihteisiin, mikä on pelkästään hyvä. Toisaalta pelkkä hyvä kunto heinäkuussa ei enää riitä, sillä Tourin paikasta joutuu varmasti antamaan näyttöjä jo paljon aikaisemmin. Loppusyksyn ja ensi talven ohjelmasta tiedän jo sen verran, että tallin ensimmäinen leiri on juuri ennen joulua. Vaikka viimeisten puolentoista kuukauden aikana kaikki kisat ovat olleet yhden päivän kisoja, niitä oli ripoteltu tasaisin välein pitkin syys- ja lokakuuta. Ensi kauteen on hyvä lähteä taas nuoren pojan innolla, sillä niin talvi sujuu varmasti paljon nopeammin. Keväällä nähdään oliko ratkaisu oikea. 16 Fillari " www.fillari-lehti.fi. Näin yleensä pitkältä tuntuvasta loppukaudesta tuli yllättävän tiivis eikä aika päässyt käymään pitkäksi. Pyöräilyyn liittyviä asioita en ole toisaalta edes viitsinyt ajatella. Suurin syy on tietenkin lähes kuukauden pidempään jatkunut kilpailukausi. Viimeistään silloin pitäisi olla hyvässä kunnossa. Olin suhteellisen tyytyväinen omaan kuntooni, vaikka huippusuoritukset puuttuivat ja tallin menestys ajoi muutamassa kisassa omien tavoitteiden edelle. Tallissamme tapahtuu todella vähän muutoksi ensi kaudelle. Kolmen päivän jaksotus on kokonaisrasitukseltaan hieman helpompi ja jättää enemmän mahdollisuuksia keskittyä ajamiseen, joka tietenkin on tärkeintä. On myös liikkunut huhuja uudesta fillarin värityksestä tallin kunkin ajajan kotimaan mukaan. Yritin viikon ajan päästä eroon pyöräilijän rusketusrajoista, mutta se ei tälläkään kertaa riittänyt. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, sillä meillä on hyvä porukkahenki ja ajamisessa oli rennosta otteesta huolimatta tekemisen meininkiä! Saimme kasaan pari makeaa voittoa sekä ranskalaisten tallien kovasti himoaman tallien cup-mestaruuden. Myös kisatoiveet on esitettävä ensimmäisellä leirillä, joten sen jälkeen osaan pohtia tarkemmin kauden 2010 ohjelmaa. Toisaalta pääsen aloittamaan kauden hieman myöhemmin helmikuussa, joten harjoittelulle jää hyvin aikaa lyhyestä talvesta huolimatta. Pääjoukon - kuulumisia Jussi Veikkanen Loman paikka! K Yritin etelässä päästä viikossa eroon pyöräilijän rusketusrajoista, mutten oikein onnistunut. auden viimeiset viikot ovat kuluneet todella nopeasti, sillä koko syksynä en ole ehtinyt olla kotona juuri kolmea päivää pidempään, kun taas on pitänyt lähteä seuraavaan reissuun. Kisailujen jälkeen suunnitelmissa oli pitää ainakin kolmen viikon täydellinen lepojakso, ja sen aikana oli hyvä käydä lomailemassa auringossa. Siellä jaetaan perinteisesti uudet vaatteet ja pyörät sekä käydään läpi tulevan kauden ohjelmaa. Muuten "pyörättömät" päivät sujuivat leppoisasti, on ollut mukava nähdä kavereita Suomessa ja puuhastella kaikkea pyöräilyyn kuulumatonta ja vähem- män tärkeää. Vai otinko vain varman päälle, jotta pääsisin lähtemään paria päivää myöhemmin edessä olleelle etelän lomalle mahdollisimman terveenä - mene ja tiedä. Kalenterissa tapahtuu pieniä muutoksia, ja ainakin etukäteen maalis- ja huhtikuun ohjelma on todella kova. Saa nähdä missä vaiheessa tuo tulee tapahtumaan. Pomomme Marc voi taas suunnitella ensi vuoden ajopaidan hihaan jonkun ranskanlippusysteemin muistuttamaan siitä kuka oli paras ranskalainen talli vuonna 2009. Viimeiset kisat menivät mallikkaasti sekä tallilta että itseltäni
Viime vuonna olin juuri saanut kipsit pois tässä vaihees- sa ja aloittamassa kuntoutusta. Tallikuvioista liikkuu todella paljon huhuja näin syksyllä, sillä monen kuljettajan sopimukset ovat katkolla. Odottavan aika on todella pitkä. Sitä kun ei voi tehdä kuin ajamalla. Kummatkaan kuljettajat eivät ole halpoja, joten saa nähdä mitä tapahtuu. Suurin kysymysmerkki on, mitä maailmanmestaruuden voittanut Steve Peat tekee. Peatin tallikaverilla Greg Minnaarilla on myös soppari katkolla, ja on mielenkiintoista nähdä mitä mies tekee. Tulevan talven harjoituksista en ole vielä tehnyt tarkkoja suunnitelmia, mutta pistin harjoittelun käyntiin marraskuun alussa. Nyt kun pääsin harjoittelemaan heti alkutalvesta, olen varma, että keväällä olen kovassa kunnossa. Olen käynyt neuvotteluja monen tallin kanssa, mutta jatko on vielä auki. Nähdäänkö Peat ja Minnaar vielä samassa tiimissä selviää varmasti pian. Mestarina miehellä riittää vientiä. On varmaa että ajan, mutta minkä värisellä kalustolla, on täysin auki. Tarkoitukseni on mennä ajamaan myös jonnekin etelän lämpöön ja panostaa varsinaiseen lajiharjoitteluun. Mieli on vain ollut aika sekaisin, ja olen miettinyt että mitä oikein tekisin. Olen ajellut omaksi ilokseni ilman sen kummempaa treeniohjelmaa. Tarkoitus on saada lisää voimaa ja vähän massaa suojaamaan luita. Aika näyttää mitä tuleman pitää, nyt koetan keskittyä vain harjoitteluun ja uuden sopimuksen tekoon. KUVA: JONI LUOMANEN www.fillari-lehti.fi " Fillari 17. Olen ollut aina melko kevytrakenteinen ja se on myös osasyy siihen, miksi kaatuessa on usein käynyt huonosti. Onkin ollut tosi outoa, että olen voinut tehdä asioita, joita viimeiseen kahteen vuoteen en ole voinut tehdä. Ensi vuoden kuvioista minulla ei ole vielä mitään varmuutta ja se tässä vähän jännittääkin. Dee Hoo - kuulumisia Matti Lehikoinen Sopimuskuviot auki S Toivottavasti sopimuskuvioiden ketjureaktio alkaa nopeasti! yksy on ollut todella rauhallista aikaa. Yleensä kun kärkikuskit saavat sopimusasiansa kuntoon, tapahtuu ketjureaktio ja muidenkin asia selviävät. Siinä olen silti koettanut pitää järjen mukana ja välttää turhia riskejä. Olen myös miettinyt, että voisin käydä ajamassa muutaman kisan Uudessa-Seelannissa tai Australiassa. Motocrossia olen myös ajanut aina kun kelit ovat sen sallineet. Etelä-Ranskassa on todella hyvät ajomahdollisuudet talvella, vaikka siellä ei kovin lämmintä olekaan. Kun kausi alkaa vasta toukokuun puolivälissä, harjoitteluaikaa on puoli vuotta. Kun on ollut fiilis lähteä lenkille, on voinut vain mennä ajamaan kaikessa rauhassa ja ihmetellä luontoa. Olen ollut todella helpottunut, että olen päässyt lopettamaan kauden ehjänä
Steve Peat - Hänen Majesteettinsa palveluksessa 18 Fillari www.fillari-lehti.fi
Se oli XC-kisa ja voitin sen! Milloin aloit ajaa DH:ta. Steve, virkistä lukijoiden muistia kertomalla urasi alkuvaiheista. Menin mukaan veljeni pyörällä ja ajoin sen verran nopeasti, että hän yllytti minua osallistumaan seuraavan viikon kisoihin. Ajoin ekan kisani Englannissa, jäykkäperäisellä pyörällä tietysti. Eikä vähäisimpänä: Steve Peat on nyt myös maailmanmestari! T apaan Steven hänen kotonaan Sheffieldin maaseudulla. Maastopyöräilykuvioihin lähdin aika myöhään, vasta 17-vuotiaana. Olen ajanut pyörällä kolmivuotiaasta lähtien. Mutta sitä ennen keskustelemme Steven kanssa ajamisesta ja isänmaallisuudesta. SETÄ JAKSAA HEILUA TEKSTI JA KUVAT: PHILIPPE GARCIA Huolimatta 35 ikävuodestaan Steve Peat on yhä teräkunnossa. Peatin motivaatio ja tinkimätön ammattimaisuus yhdistettynä simppeliin ajamisen iloon heijastuvat myös hänen maanmiestensä suorituksiin. Se meni aika hyvin, joten ostin kaudelle 94 ensimmäisen täysjoustoni. Vähän Guinnessia illalla, hyvät yöunet, lenkille Josh Brycelandin kanssa aamulla, ja seuraavana päivänä Steve lähtee taas kerran maailmalle jatkamaan ristiretkeään brittiläisen maastopyöräilyn puolesta. Steve Peatin elämässä kaksi asiaa me- nee ohi muiden: downhillin kunkkuna pysyminen ja rakas kotimaa Englanti. Seuraavana vuonna. Pomoni oli MTB-klubin jäsen ja hän kutsui minut kerran viikonloppuna lenkille. Se oli Verlicchi-tyyppinen (takapäässä yksinkertainen swingi, jonka massiivinen nivel oli www.fillari-lehti.fi Fillari 19
Se taisi kannattaa! Nyt kun sinulla viimein on voittajan paita, miltä se tuntuu. Miltä tuntui jäädä viime vuonna taas kakkoseksi MM-kisoissa, ja vielä toisen englantilaisen eli Gee Athertonin taakse. Santa Cruzin leivissä on mennyt jo neljä kautta. 20 Fillari www.fillari-lehti.fi. Missä tiimeissä olet urasi aikana ajanut. Olen ollut paras englantilainen DH-kuski pitkään, joten olisin halunnut napata MM-kullan ensimmäisenä. Heh-heh! Warner on pehmeä jätkä, ei hänestä ole oluen juojaksi. Steve Peat... pystyputken puolivälissä), ja osallistuin ensimmäiseen maailmancupin kisaan Hindelangissa Saksassa. Se oli meikäläiselle tosi outo fiilis, ja ajattelin, etten ollut valmistautunut tarpeeksi hyvin. Olen uskollinen ajaja enkä vaihda tiimiä kovinkaan usein. Entä tänä vuonna Canberrassa, mitä siellä tapahtui. Canberran rata ei ollut kovin jyrkkä, mutta se oli viimevuotista maailmancupin rataa röykkyisempi ja loppupätkä oli nopeampi. Aikaisemmin olen pistänyt niin paljon peliin pitääkseni fanit ja sponsorit tyytyväisinä. Toisaalta olin iloinen Geen puolesta, etenkin kun hän viimein toi mestarin paidan Englantiin. Se oli paras tiimi koskaan! Kuuluisa Rob Warner... Olemme tosiaan viettäneet paljon aikaa yhdessä. Silti vähän kaivelee, etten päässyt pallille ensimmäisenä. Olo on nyt tosi helpottunut. Saracenissä, MBUK:ssa, sitten viisi vuotta GT:llä, neljä vuotta Orangella ja Santa Cruzilla on nyt menossa neljäs kausi. On hienoa pistää voittajan paita päälle ja lähteä ajelemaan. Teimme joitakin säätöjä jousitukseen ja vaihdoimme renkaita, mutta periaatteessa ajoin normaalilla pyörälläni. Päätin pysyä vakiossa V10 -pyörässäni kun kaikki muut sekoilivat lyhyiden joustojensa kanssa. Kerro itse kisasta. Hän ei enää aja, mutta hengailee yhä mukana ja kommentoi telkkarille kisoja. En itse pysty pitämään vauhtia tarpeeksi hyvin yllä lyhytjoustoisella pyörällä. Viime vuonna mokasin pahasti radan alkupäässä ja menetin kaksi sekuntia Geelle. Minulla oli ensimmäistä kertaa MM-kisoihin tullessani sellainen tunne, etten koskaan voittaisi MM-kultaa. Hän ei uskalla päästää itseään känniin! Olemme edelleen tietysti hyviä kamuja. Epätodelliselta. Vuosi 1995 oli ensimmäinen ammattilaisvuoteni. Se on ollut aika rankkaa. Se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Tänä vuonna unohdin paineet ja lähdin Canberraan paljon rennommalla asenteella. Miten se meni. Kuuluin Saracenin tiimiin yhdessä Rob Warnerin kanssa. Tiesin, Steve Peat vaihtaa tallia harvoin. saitteko koskaan selkoa siitä, kumpi teistä pystyy juomaan enemmän olutta
Olin vähän hermona, koska Greg (Minnaar) oli tulossa alas minun jälkeeni. He tosiaan tukevat toisiaan. Tykkäätkö siitä. Sinulla on nyt perhe Adelen (omaa sukua Croxon) kanssa, joka on entinen huippukuski. Onko kiva tulla kotiin kisojen jälkeen. Me kaikki englantilaiset olemme ystävyksiä ja autamme toisiamme. Yleensä pidän muutaman viikon lomaa joulukuussa ja harjoittelen sitten tammikuusta läh- www.fillari-lehti.fi " Steve Peat myöntää, että Jake-poikaa tulee kisamatkoilla ikävä. Jos kaikki vanhenisivat samaan malliin kuin Steve, nuorten ajajien olisi parasta keksiä itselleen joku muu laji. eat ei Steve P aljasta, p jutussa perheen ö lähteek nssa ka koiran kille hän n aamule o Adele. Onko kisareissuille lähtö helpompaa kun vaimona on entinen DH-kuski. Oletteko frendejä vai kilpailijoita. Totta kai koen heidät kilpailijoikseni, mutta hyvässä mielessä. Aion tukea Jakea, valitsee hän minkä lajin tahansa, mutta en tule painostamaan häntä ryhtymään pyöräilijäksi. Täytyy myöntää, että Adelea ja Jakea tulee ikävä kisakauden aikana. Oletko jo saanut isoilta pyöräfirmoilta ammattilaistarjouksia Jakelle. Hän tulee alkukaudesta joihinkin kisoihin mukaan, mutta loppukaudesta on hankalampaa. Minulla on kaikki, mitä kisakuski tarvitsee. että minun piti tehdä eroa muihin radan alkupäässä, sillä joutuisin antamaan lopussa muille vähän tasoitusta. Kun lähden ajamaan deehoota, pysähdyn vain matkan varrella korjaamolle, missä hän on töissä ja hän pistää pyöräni säätöihin. vai vaim Fillari 21. Niin kävikin, kun huomasin, että Gee oli kaksi sekuntia jäljessä radan alkuosuudella. Millä lailla treenaat. Asutte nätissä talossa Englannin maaseudulla. On hienoa, miten hyvin Gee, Dan ja Rachel ovat menestyneet. Sekoitan maantietä, XC:tä, motocrossia. En vielä! Jake tykkää pyöristä ja on ajanut kaksivuotiaasta lähtien. Kun Greg ei pystynyt minun aikaani, meinasin ryhtyä tyrskimään silkasta onnesta. Nyt kun minulla on perhe, yritän päästä kotioloihin mahdollisimman usein. Sillä tapaa en koskaan kyllästy pyörällä ajamiseen. Täällä on myös hyvä treenata, jos unohdetaan sää. Teillä on myös Jake-poika. Teen myös muuta, kuten pelaan golfia. Pyöräni ovat kotona ja luottomekaanikkoni vain tunnin ajomatkan päässä. Jostain syystä en ollut lainkaan huolissani Samista (Hill) ja Geestä. Taktiikka puri, alkuosa meni tajuttoman hyvin ja lopussa piti vain polkea hullun lailla. Olen aina asunut tällä seudulla. Olen nähnyt Geen kasvavan juniorista aikuiseksi ja hänen kehityksensä on ollut vakuuttavaa nuoresta lähtien. Voin polkaista suoraan kotiovelta isoon metsään. Mitä mieltä olet Athertonin veljeksistä. Treenaamisen pitää olla hauskaa. Yritän hoitaa homman niin, että hän pääsisi kauden lopullakin joihinkin kisoihin, jolloin voisimme olla enemmän yhdessä
Ei jokaisella tarvitse olla parasta mahdollista kalustoa. Olisi tietysti hienoa pitää juuri saamaani voittajan paitaa vielä monta vuotta, joten tulen yrittämään parhaani Mont St Annessa ensi kaudella.q HÄN Steve Peat Ikä: 35 vuotta Pituus: 192 cm Paino: 89 kg Tiimi: Santa Cruz Syndicate Asuinpaikka: Sheffieldin lähellä Englannissa Saavutukset: - 17 maailmancupin osakilpailun voittoa - 3 maailmancupin kokonaisvoittoa - 4 hopeamitalia MM-kisoissa - DH:n maailmanmestari 2009 www.fillari-lehti.fi. Olen pystynyt tekemään lajin avulla vähän rahaa ja haluaisin sijoittaa sitä takaisin, jotta voisin pysyä kuvioissa pitkään. Oli tosiaan erikoinen fiilis olla maailman nopein jätkä tuona päivänä. Käyn salilla ja ajan XC:tä tai DH:ta oikeastaan joka päivä. Ajakaa sillä pyörällä, joka teillä sattuu olemaan ja pitäkää hauskaa. Royal on nyt osa SixSixOnea ja itse olen yhä osa Royalia. Ensimmäinen maailmancupin voittoni Snoqualmiessa vuonna 1998. Tuntuu tosi mukavalta auttaa nuoria kavereita ja jakaa heille kokemustani maailmancupkuvioista. Kuka tietää. Anna joku vinkki nuorelle ajajalle, joka tähtää huipulle. On hienoa päihittää muut kisoissa ja kertoa olevansa englantilainen. Koska tiedän, mitä huipulle pääsy vaatii, kunnioitan kaikkia huippuja lajista riippumatta. Olen ylpeä synnyinseudustani. Canberra tietysti, mutta muutama muukin tulee mieleen. Englannista on tullut monta hämmästyttävän kovaa urheilijaa niinkin pieneksi maaksi. Olet auttanut monia nuoria englantilaisia ajajia. Josh tulee varmasti pääsemään huipulle. Ja Fort Williamin voitto 20 000 hengen yleisön edessä oli tosi tunteita nostattavaa. Olet hyvin isänmaallinen, eikö vain. Keitä ihailet ja mistä syystä. Josh poikkeaa kaikista muista junioreista. (Molemmat firmat tuottavat ja myyvät lähinnä painovoimapyöräilyyn tarkoitettuja varusteita. Sam Hill kykenee hämmästyttäviin suorituksiin hänelle sopivalla radalla. Sinulla on nyt suojattinasi Josh Bryceland, joka on paitsi tiimissäsi, myös treenikaverisi. Aiotko heittäytyä liikemieheksi kun urasi on ohi. Hän on jo päässyt sinne juniorina ja olen varma, että hän tekee sen myös aikuisena. Hän on hämmästyttävä kyky, jolla riittää voitontahtoa. Olen jo mukana Royalissa. Neil Donohue, Rich Barlow, Stu Thomson, Matt Bromont, Brendan Fairclough ja nyt Josh Bryceland, he kaikki tulevat Royal-tiimistä. Joo, olen tehnyt sitä Royal-tiimissä. En tarkoita, että ryhtyisin valmistamaan pyöriä, mutta aion joka tapauksessa tehdä jotain alaan liittyvää. On helpompaa jos ykkösbritti on junnu tai naisajaja. Seuraan meikäläisten edesottamuksia rugbyssa ja jalkapallossa, sekä tietysti olympiamenestyksiä. Olen aina mielissäni kun brittikuski voittaa, vaikka tietysti minua pikkuisen jurppii, jos se sattuu omassa lajissa ja itse sijoitun toiseksi. Pistin sen kaverini kanssa pystyyn ja myimme sen pari vuotta sitten SixSixOnelle. Kuinka kauan aiot jatkaa ajamista. Meinaatko tehdä Joshista uuden maailmanmestarin. Sitten tietysti ensimmäinen maailmancupin kokonaisvoitto. Älkää ottako hommaa liian vakavasti. Ihonmyötäiset ajoasut pitäisi kieltää! Mitkä ovat parhaat MTB-muistosi. Greg Minnaar on kova minä tahansa viikonloppuna. Hän oli urallaan johdonmukainen ja oli usein palkintopallilla. En minä ainakaan! Nautin ajamisesta edelleen, joten ei ole mitään syytä heittää hanskoja tiskiin. " 22 Fillari Steve Peat... Lycrasta olisi pitänyt maastopyöräilyssä päästä eroon heti alusta lähtien! tien rankasti. Jos olette tarpeeksi hyviä, tulokset puhuvat puolestaan. Lycrasta olisi pitänyt päästä eroon heti alusta lähtien. Nico (Vouilloz) on paras maastokuski ikinä. Royal on keskittynyt vaatepuoleen, SixSixOne myy esimerkiksi erilaisia suojia). Kisamielessä olen tällä hetkelle eniten huolissani Samista, Gregistä ja Geestä. Lajin kannalta olisi ollut eduksi, jos hän olisi ollut persoonaltaan vähän räiskyvämpi. Ketkä ajajat ovat tehneet sinuun suurimman vaikutuksen. Mitä meinaat tehdä tulevaisuudessa. Suunnitelmissani on myös laajentaa bisneksiä MTB-puolella. Jos pääsisit ajassa taaksepäin ja voisit muuttaa jotain maastopyöräilyn historiassa, mitä se olisi
020 799 1200, fax 020 799 1219, tuote.info@huntteri.fi. Amstel Gold Race ja Alppien parhaat nousut Liity klubiin ja tutki lisää osoitteessa: www.tacxvr.com Oy Huntteri Ab, Puh. VIRTUAL REALITY GOOGLE EARTH Koe pyöräilyn lumous virtuaalimaailmassa CATALYST REAL LIFE VIDEO · Kilpaile virtuaalivastustajien kanssa maastossa ja maantiellä · Aja kesän parhaat lenkkisi uudelleen GPS:n ja Google Earthin avulla · Lukematon määrä huippuluokan harjoituksia ja kuntotestejä · Aja legendaarisia klassikoita tai parhaita etappeja kotonasi! Tarjolla mm
Koeajossa Trek Remedy 9.8 24 Fillari www.fillari-lehti.fi
Alalaakeri on 1,5-tuumainen ja ylälaakeri perinteinen 1 1/8. Takapään EVO-linkku on sentin pidempi ja iskarin liikematka hiukan lyhyempi. Vaikka hiilikuiturunkoinen vuosimallin 2010 Remedy 9.8 painaa vain noin kilon vähemmän kuin alumiininen 2009-malli, ajettavuus on muuttunut ratkaisevasti. Viime syksynä testasimme alumiinirunkoista Remedyä ja osa tekstistä kuului näin: "Trek Remedy 9 on kuusi tuumaa joustavaksi fillariksi kohtuullisen kevyt, mutta silti se viihtyy parhaiten silloin kun eturengas on takarengasta matalammalla. E2-niminen emäputki on tehty niin, että laakerit painetaan suoraan hiilikuituun. Iskari on Foxin ja Trekin yhteistyössä kehittämä kaksikammioinen DRCV (Dual Rate Control Valve), joka oli tällä kaudella vain Gary Fisher Roscoessa. Se menee kovaa myötämäkeen ja kiipeääkin ketterästi! www.fillari-lehti.fi Fillari 25. Putkelta tykittäminen ja tasamaalla spurttailu kannattaa kuitenkin unohtaa, ellei jaloissa ole todella reilusti ruutia". Vinoputken alapuolelle on laminoitu erillinen hiilikuituinen "pohjapanssari, joka estää runkoa vaurioitumasta kiveniskuista ja muista osumista. FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN 6 Foxin Talas-keulassa on pisimmässä asennossa Foxin mukaan joustoa 150 milliä, mutta mittauksemme mukaan asiakas saa kaupan päälle 5 milliä jopa extraa. Kulmat ovat astetta loivemmat ja syynä tähän ovat hiukan matalampi eturunko ja lyhyempi keula. Nopeus mäkiä laskettaessa ja soveltuvuus haastavaan maastoon pätevät edelleen, mutta kaikki muu on toisin. Kaksikammioisella iskarilla ja Remedyn geometriaan tehdyllä säädöllä Trek kertoo jousituksen alkuherkkyyden parantuneen ja silti perä ottaa hyvin vastaan myös kovat iskut. Iskarin liikkeen alkuosa toimii aivan kuten normaalissa ilma-Foxissa, mutta jouston puolivälissä venttiili avaa yhteyden toiseen ilmakammioon. Rungon etukolmio on Trekin parasta OCLV Red-hiilikuitua. Uudet ajo-ominaisuudet on saatu aikaan melko pienillä muutoksilla. Myös kes- Moni pitää 150 milliä joustavaa pyörää jo freeride-härvelinä, mutta uusi Remedy on kaikkea muuta kuin vain alamäkikaahailuun soveltuva sohva. Uusi FIT-vaimennettu keula toimii hienosti Remedyn takapään kanssa yhteen ja 15-millinen akseli tekee rakenteesta myös tukevan. tuumaa EIKÄ SUOTTA! M aailma muuttuu ja niin muuttuvat pyörämallitkin. Metsässä se on parhaimmillaan haastavassa maastossa, sillä tasaisesti pyörittämällä Remedy nousee jopa erittäin haastavia ja jyrkkiä mäkiä ketterästi. Noin siis kerroimme vuosi sitten. Pyörä kiihtyy todella hyvin, perä ei pitkästä joustosta huolimatta pogoa kuin nimeksi ja mäkiä Remedy nousee nyt melkein kuin XC-fillari
Koeajossa Trek Remedy 9.8... Ohjainlaakerit ovat eri paria, eli alhaalla on isompi 1.5-tuumainen ja ylhäällä 1 1/8. Putkiosat ovat Bontragerin paremman pään tuotteita ja grammanviilaajat saavat hiukan painoa pois vaihtamalla alkuperäisen satulan ja tolpan vaikkapa SDG:n I-Beamiin. Vaikuttaa myös siltä, että mitä enemmän on joustoa, sitä enemmän Full Floaterista on hyötyä. Pysty XC-tyylinen satulakulma taas helpottaa kiipeämistä. Jousitusosaston lisäksi muukin osavalikoima on laatutavaraa. Se on alkuherkkä ja säätöjä löytyy riittävästi joka makuun. Bontragerin kiekot ovat hyvä yhdistelmä keveyttä ja kestävyyttä ja vanteilla pyörivät pyöreän pulleat 2,4-tuumaiset Bontragerin XDX:t. Jousituksen liikkuessa alas painaa keinuvipu iskaria kasaan ja samalla takahaarukan jatke liikkuu alaspäin, mutta hitaammin kuin yläpään keinuvipu. Kuivalla ne ovat loistavat ja märällä aivan toivottomat. Remedyn Bontrager XDX -munkit taas toimivat hyvin joka kelissä. Hiilikuiturunkoinen Remedy kiihtyy hyvin, rullaa hyvin ja nousee mäkiä kuin kauris. Takahaarukka on samanlainen kuin vanhassa Remedyssä ja materiaali alumiinia. Näillä eväillä paino heilahtaa hiukan yli 12 kiloon, joka on hyvä lukema näin pitkäjoustoiselle ja kovaan käyttöön tehdylle pyörälle. Foxin 150-millinen Float FIT on tällä hetkellä alansa aatelia, ellei paras. Vanhemman mallinen Remedy on vain alamäessä yhtä nopea Viime vuonna vain Gary Fisherin Roscoessa ollut kaksikammioinen Fox on löytänyt tiensä myös Remedyyn. kuin uusi. Vanhempi versio tuntuu siihen verrattuna kuin DH-pyörältä ja on etenkin pitkillä lenkeillä paljon raskaampi vietävä. Tasamaalla ja nousuissa eroa on kuin yöllä ja päivällä. Se on vakaa ja kääntyy silti sinne minne kuski haluaa. Sillä jaksaa ajaa pitkiäkin lenkkejä ja silti joustomatka ja muut ominaisuudet riittävät melkoiseen paukuttamiseen. 5,5 tuumaa eli 140 milliä joustava Mojo on yksi parhaista sekakäyttäjän maastopyöristä. Laskuissa ja erityisesti vauhdikkaissa ja teknisissä myötäleissä Remedy rökittää Ibiksen. Se myös vakavoittaa käytöstä kovassa vauhdissa. Toinen Trekin takapäässä oleva valtavirrasta poikkeava ratkaisu on ABP (Active Brake Pivot), eli takapyörän akselilla oleva nilvelpiste. Systeemi myös toimii ja jopa Trekin pitkäjoustoinen alamäkipyörä on hyvä polkea, sillä jousituksen keinuminen on saatu hyvin hallintaan. Kuivalla pito on tasainen ja iso ilmatila lisää mukavuutta. Takajousitus nielee melkein kaikki eteen tulevat esteet ja paras tyyli onkin vetää raivolla suoraan päin kiviä ja juuria. Kovassa vauhdissa se ei ole suurikaan haitta, mutta hidas kantojen kiertely vaatii kuskilta enemmän vartalovoimistelua ja ohjaustangon kääntelyä. Mittasimme nimittäin Trekin keulan liikematkaksi tarkalleen 155 milliä, joten Fox voisi kehittää iskulauseen "samalla rahalla enemmän joustoa". Hyvän jousituksen lisäksi yksi Remedyn jujuista ovat hiukan erikoiset kulmat. Pyörä ei keuli ja silti kuski saa sopivasti painoa takarenkaalle. Ainoa pieni miinus tulee mutkissa, sillä loivan etupään kulman takia fillaria pitää kallistaa hiukan rajummin. Testiryhmän mieleen ei ainakaan heti tullut muita vastaavilla kulmilla olevia pyöriä kuin Spessun Enduro ja se onkin melko samantyylinen ajettava kuin Remedy. Full Floater -jousituksessa takaiskaria painetaan molemmista päistä, eli yläpäästä se on kiinni satulaputkeen laakeroidussa yhdestä palasta tehdyssä EVOlinkussa ja alapäästä keinuhaarukan jatkeessa. Voimansiirrossa luotetaan pääosin Sramin tarjontaan, mutta etuvaihtajaksi on valittu ilman pantaa kiinnitettävä Shimanon XT. Tasamaalla ja helpoilla poluilla puntit ovat melko tasan. Pieni ja melko tiheä kuvio taas rullaa Yksi swingin nivelistä sijaitsee taka-akselilla ja siksi akseli pitää ruuvata kokonaan irti kun vaihtaa vaikkapa rengasta. 26 Fillari www.fillari-lehti.fi. Mukava yllätys märissä syyskeleissä olivat myös renkaat. Testilenkeillä meillä olivat verrokkeina 2009-mallin Remedy 9 ja 2008mallin Ibis Mojo. Sen ansiosta takajousitus on aktiivinen joka tilanteessa, kuten vaikkapa lukkojarrutuksessa. Tällä osastolla ei pyörässä ole ainakaan paljoa keventämisen varaa. Laakerit on istutettu suoraan hiuilikuituun ilman erillisiä metalli-inserttejä. kiölaakerit on kiinnitetty samalla tavalla suoraan hiiluikuituun painamalla. Esimerkiksi Trekin EX-malleissa vakiona olevat Bontragerin Jonesit olemme tuominneet sekä hyvässä että pahassa. Keulakulma on loiva ja satulakulma pysty etenkin kun muistaa, että on kyse melko pitkäjoustoisesta pyörästä. Kiipeämisessä Ibis vie voiton mutta vain pienellä erolla. Keulaksi on valittu kolmeen eri joustomatkaan pikasäätyvä ja pikalukittuva Float FIT RL 32. Myös keula on tehtäviensä tasalla. Pisimmillään joustoa on 150 milliä ja nyt Foxia ei voi syyttää vääristä lupauksista, kuten jotkut kuluttajat aiemmin valittivat esimerkiksi 36-mallin kohdalla. Avidin Elixir-jarruissa on molemmissa päissä 185-milliset levyt, joten hidastuvuus on taattu joka tilanteessa. Loiva keula helpottaa elämää dropeissa, kivien yli ajettaessa ja vastaavassa rymistelyssä. Lukitusvipua on helppo käyttää ja pitkäjoustoisessa fillarissa se on tarpeen ainakin pidemmillä siirtymillä. Kulmien ero on peräti viisi astetta, joka on harvinaisen paljon, sillä yleensä eroa on kaksi tai kolme astetta. Todella teknisessä juurakossa ja kivikossa on kuitenkin vaikea keksiä uutta Remedyä parempaa pyörää. XT:n kammet ovat hyvää peruskamaa tämän tason pyörässä ja keskiö jo edellä mainittua integroitua mallia
Siitä ei oikein keksimälläkään löydä moitteita, ellei sellaisena pidä hintalappua. Siinä on muun muassa Fox 32 Talas Fit RLC -keula, Fox Float RP-23 DRCV -takaiskari sekä ohjaustangon vivusta pikasäädettävä Crank Brothersin satulatolppa.q Trekin Full Floater-takajousitus tuntuisi toimivat sitä paremmin mitä enemmän pyörässä on joustoa. Moni vertasi sen hauskuuskerrointa edellä jo mainittuihin Ibiksen Mojoon ja Spessun enduroon. Remedy puhutteli niin nuoriso-osastoa kuin vanhempaa kaartia. Ja jos sekään ei riitä niin Remedyn huippumalli 9.9 maksaa 5 999 euroa. Remedyn suurin valtti on keveys suhteutettuna joustomatkaan. Harvoin on F-lehden testiporukka innostunut mistään pyörästä näin paljon. Kuivalla sen paremmin kuin märälläkään ei pidossa ole ongelmia ja tuntuma on hyvä, mutta vastaavaa vonkumista emme ole pitkään aikaan kokeneet. Jarrujen keskittäminen tai mikään muu säätäminen ei poistanut ongelmaa, joten sen kanssa oli vain elettävä. Märällä kelillä isosta ilmatilasta on vieläkin enemmän iloa, sillä löysät renkaat ovat silloin puoli ruokaa ja XDX sallii painavankin kuskin ajaa noin parin kilon paineilla ilman pelkoa puhkeamisesta. Sormin kokeilemalla kumin pinta tuntuu kovalta, mutta on kuitenkin tarpeeksi pehmeää, jotta pito säilyy hyvänä limaisessa sienimetsässäkin. Toisaalta hauskuudella ei ole hintaa jos lompakosta vain löytyy katetta sille. Vaihteet ja muut palikat toimivat kuten pitää, mutta jostain syystä koeajopyörän jarrut vinkuivat märkinä tolkuttomasti. Remedy on 150-milliä joustavaksi pyöräksi uskomattoman nopea myös tasamaalla ja nousuissa. Ohjainlaakereiden tapaan myös keskiölaakerit on istutettu suoraan hiilikuituun. TEKNISET TIEDOT Merkki: Trek Remedy 9.8 Maahantuoja: Duell BikeCenter Oy Hinta: 4 999 euroa Runkoputki: OCLV Carbon eturunko ja alumiininen takahaarukka Etuhaarukka: Fox Float Talas 32 Fit RL 150, joustomatka 110/130/150 mm Takajousitus: Fox Float RP2 DRCV, joustomatka 150 mm Koko: 17,5 (muut koot 15,5, 18,5, ja 21,5) Paino: 12,35 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73 astetta Ohjauskulma: 68 astetta Vaakaputken pituus: 58,8 cm Satulaputken pituus: 42 cm Akseliväli: 112,5 cm Takahaarukan pituus: 43,5 cm Keskiön korkeus: 35 cm Vaihteensiirtäjät: Sram X.9 Vaihteet edessä/takana: Shimano XT/Sram X.0 Jarrut: Avid Elixir R Carbon levyjarrut 185/185 mm Kammet: Shimano XT 175 mm Eturattaat: 22/32/44 Takarattaat: 11-34 Keskiölaakeri: integroitu Vanteet: Bontrager Rhythm Elite Navat: Bontrager Renkaat: Bontrager XDX Tubeless Ready 2.4" Ohjainkannatin: Bontrager Rhythm 8 cm Ohjaustanko: Bontrager RL Lowriser Ohjainlaakeri: FSA E2 integroitu Satula: Bontrager Rhythm Satulatolppa: Bontrager Rhythm Elite www.fillari-lehti.fi Fillari 27. hyvin. Samaan ongelmaan emme ole muiden Avidien kanssa törmänneet, vaikka kaikki levyjarrut pitävät aina joissain tilanteissa ääntä vaikka mitä tekisi
Epicin automaattisesti lukittuva takapään jousitus on vuosien saatossa muuttunut melkoisesti. Koeajossa Specialized Epic Comp TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN Maratonien ja XC-kisojen TYKKI Epic on Specializedin eniten kisamenestystä niittänyt maastopyörä. Nykyään yhteisen sävelen taas löydyttyä Fox tekee Specializedin pyöriin takaiskareita, joissa on yhdistetty Float-iskareiden tekniikkaa Brainin ratkaisuihin. Männän ja männänvarren pienempi koko pudottaa yksikön painoa. Myös Foxin keulat ovat taas yleinen näky Spessuissa. Brain-yksikkö on sijoitettu lähelle takanapaa, jotta lukitusventtiili toimii töyssyissä. Kiista juontaa juurensa Foxilla työskennelleen insinöörin siirtymisestä aikanaan Spessun leipiin, missä hän suunnitteli Brainin. Vertailun vuoksi Fox Floatin varren halkaisija on 27-milliä. Ensimmäisissä versioissa pitkä iskari oli sijoitettu takahaarukan vasemmalle puolelle ja Brain-säiliö oli kiinteä osa iskarin runkoa. L-koossa on jo isommat levyt. 28 Fillari www.fillari-lehti.fi. Spessulla ja Foxilla on ollut vuosien varrella pieniä kiistoja Brain-tekniikan käytöstä, mutta nykyään suhteet ovat kunnossa ja takaiskarissa ovat esillä molempien nimet. Nykyisessä versiossa iskari on ehkäpä eniten käytetyllä paikalla eli vaakaputken alapuolella ja säiliö on letkun päässä. Epic on tarkoitettu tosipolkemista vaativiin suorituksiin ja erityisesti kalliimmat mallit houkuttelevat painollaan kisaajia. E picin tunnusmerkkinä on ollut alusta asti takapään jousitusta hoitelevan vaimentimen lisäsäiliö, Brain. Liikkeen tunnistus perustuu takahaarukkaan kiinnitettyyn pystysuorassa olevaan sylinteriin ja sen sisälle sijoitettuun venttiiliin ja messinkiseen painoon. Pikkurungoissa on takana 140-millinen levy ja edessä 160millinen. Iskarin varren hal- kaisija on vain 20 milliä ja näin tietysti myös mäntä on markkinoiden pienimpiä. Pyörän rakenne on vuosien varrella muuttunut, mutta käyttötarkoitus ja toiminta ovat pysyneet aika tarkkaan samoina. Testipyörän takaiskari muistuttaa ulkonäöltään Foxin Floatia, mutta sen ulkomitat ovat yllättävän sirot. Messinkipainon liikkeen herkkyyttä säädetään jousella, jonka pikasäätö on sylinterin päällä. Säiliön ja liikkuvan painon pi- Epicin takaiskari on kuin minikokoinen Fox Float
www.fillari-lehti.fi Fillari 29
Epicin hiilikuituiset versiot ovat jonkin verran kevyempiä ja kisatallin käytössä olevat viritetyt versiot painavat jopa alle yhdeksän kiloa. Alumiinirunkoinen Spessu Epic Comp on omilla rahoillaan kisaavan tai maastossa kuntoilevan järkivalinta, sillä hiukan yli 2 500 euron hintaan saa hyvin toimivilla osilla kasatun pyörän, joka on kotonaan kiipeämistä vaativilla reiteillä. Etuvaihtajan valinnan syy lienee se, ettei tähän runkoon taida löytyä Sramin valikoimista sopivaa mallia, kun Shimanolta taas löytyy malleja kaikkiin runkorakenteisiin. Kun lukitus perustuu liikkuvaan painoon, joka reagoi takapyörän iskuihin, vaativat takaiskarin säädöt tarkkuutta ja ahkeraa kokeilua. Jos pyörää haluaa keventää, on helpointa aloittaa renkaista. Maastossa Epic on sähäkkä ajettava, jonka takapään lukituksen toiminnan huomaa ainakin herkällä takapuolituntumalla Etujousituksesta vastaa hyvin toimiva Foxin F100 RL. varustettu kuski. Epicissä on joustoa molemmissa päissä sata milliä, joten se istuu mainiosti erityisesti MTB-maratoneihin ja XC-kisoihin. Alumiinirunkoinen Epic Comp painaa ilman polkimia 11,8 kiloa. Takapään lukitus toimii niin hyvin, että aina kun kuski nousee putkelle nousussa, pyörä tuntuu jäykkäperäiseltä ja vastaa polkaisuihin napakasti. Pyörässä on Avidin Elixir R SL -levyjarrut 160/140 millin jarrulevyillä. Näin etenkin hyväpintaiset mäet nousevat tehokkaasti. Jos lukituksen säätö on hiukan poskellaan, kuski huomaa lukittumisen avautumisen pienenä täräyksenä tai notkahduksena. Koeajossa Specialized Epic Comp... tää olla mahdollisimman lähellä taka-akselia, jotta automaattinen lukitus toimii kunnolla. Pieni notkahdus kertoo milloin jotain tapahtuu, mutta onneksi ilmiö on melko portaaton. Epic Compin osasarja on hivenen sillisalaatin oloinen, mutta toimiva. Kisamenestys on osoittanut, että pyörä palvelee hyvin kuljettajaansa. Jos haluat saada saman pyörän hiilikuituisella rungolla, varaudu maksamaan siitä ilosta 3 499 euroa.q Vaikka Epicin takaiskari poikkeaa reilusti Foxin vakiomalleista, jälkihoito on järjestetty hienosti. Tämän version rungossa käytetään FSR M5:ksi nimettyä alumiinisekoitusta ja rungon emäputki on muotoiltu 1,5-tuumaiselle alalaakerille. Vaihteenvalitsimet ovat Sramin X.7:t, etuvaihtaja Shimanon SLX ja takavaihtaja Sramin X.9. Epicit kuuluvat Specializedin pyörämallien jaottelussa maastopyörien alaluokkaan nimeltä Competitive XC. Tämä on nopeasti myös maastureissa yleistyvä standardi, mutta ainakin tällä hetkellä se rajoittaa vielä hiukan tarjolla olevien etuhaarukoiden valikoimaa. Spessu speksaa jarrulevytkin kuskien oletettujen painojen mukaan, joten isommissa Epicin rungoissa on 185/160 millin levyt. Myös kuntoilija ajaa Epicillä mukavasti, sillä erot esimerkiksi XC Trail -ryhmän pyöriin eivät ole järisyttävän suuria. Specializedin mallistossa XC Trail -pyörä on täysjousitettu Stumpjumper, jossa on hiukkasen enemmän joustoa edessä ja takana ja aavistuksen rauhallisempi ohjaus. Iskarilla on viiden vuoden takuu ja asiakas saa tarvittaessa nopeasti uuden iskarin omansa tilalle. TEKNISET TIEDOT Merkki: Specialized Epic Comp Maahantuoja: Specialized Nordic Hinta: 2 699 euroa Runkoputki: FSR M5 alumiini Etuhaarukka: Fox F100 RL, joustomatka 100 mm Takajousitus: Specialized/Fox Futureshok Brain, joustomatka 100 mm Koko: M (muut koot S, L ja XL) Paino: 11,8 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 74 astetta Ohjauskulma: 71 astetta Vaakaputken pituus: 58,9 cm Satulaputken pituus: 44,5 cm Akseliväli: 110 cm Takahaarukan pituus: 42,5 cm Keskiön korkeus: 33 cm Vaihteensiirtäjät: Sram X.7 Vaihteet edessä/takana: Shimano SLX/Sram X.9 Jarrut: Avid Elixir R SL 160/140 mm Kammet: Shimano M542 175 mm Eturattaat: 22/32/44 Takarattaat: 11-34 Shimano HG61-9 Keskiölaakeri: Shimano Vanteet: DT Swiss X420 SL Navat: edessä Specialized DT:n linkkusysteemillä, takana Shimano M-525 SL Renkaat: Specialized The Captain 2.00" ja Fast Trak LK 2.00" Ohjainkannatin: Specialized 9 cm, säädettävä kulma kiilalla Ohjaustanko: Specialized riser 67 cm Ohjainlaakeri: Cane Creek Satula: Specialized Phenom Satulatolppa: Specialized alumiini 30 Fillari www.fillari-lehti.fi. Paino ei ole poikkeuksellisen alhainen, mutta tässä hintaluokassa kilpailukykyinen. Myös vanteissa on hiukan keventämisen varaa, sillä testipyörän kiekot renkaineen painavat noin neljä kiloa. Kurveihin Epic taittuu hienosti ja vaikka ohjaus on herkän tuntuinen, hiukan matalammassa asennossa pyörän päällä oleva kuski vakauttaa painollaan etupään toimintaa. Tässä koossa 140-millinen jarrulevy tarjoaa aivan riittävästi jarruvoimaa
yli 30 vuoden kokemuksella Maahantuoja Velosport Ky Pyöräilyn erikoisliike Avoinna: ark. 10 - 18, la 10 - 15. Campagnolo Sportswear -ajoasut Askel tulevaisuuteen, valitse seuraavaksi Campagnolon pyöräilyasut: Keskity itse olennaiseen, pyörällä ajamiseen. Aja..talvellakin se on sijoitus tulevaisuuteen. Sinun ei tarvitse huolehtia tuulesta, kylmästä taikka sateesta, Me Campagnololla olemme miettineet senkin valmiiksi. Tule tutustumaan
Koeajossa GT Zaskar 9 R Pro Klassikon ISOPYÖRÄINEN versio 32 Fillari www.fillari-lehti.fi
Keulasta löytyy paluuvaimennuksen säädön lisäksi lukitus. GT ei ole jäykkäperäisissään luopunut tavaramerkistään kolmoiskolmiosta (toisella kotimaisella triple triangle). TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN Historian alkuhämärissä viime vuosituhannen puolella GT Zaskar oli monelle maastokuskille unelmien täyttymys. Zaskarilla jos millä sai arvostusta alan piireissä. Zaskar on edelleen olemassa, mutta aika erilaisena kuin ennen. Vaihteet toimivat moitteettomasti, pienemmälle rattaalle voi vaihtaa sekä peukalolla että etusormella ja jarrut ovat tehokkaat. Nyky-Zaskarin runkoon on reilusti liimattu Made in Taiwan -tarra ja nyt rungon vaaka- ja vinoputkien profiili on neliskanttinen. Vuonna 2004 Dorel Industries osti Pacific Cyclen ja GT lähti uuteen nousuun. Rungon etupää ja ohjaustanko nousevat herkästi turhan korkealle, jos joustomatkaa venytetään paljon yli sadan millin. XT on hyvä valinta, jollei ostaja periaatteesta halua pyöräänsä Sramia. Jarrupuolella katu-uskottavammat Avidit, Hayesit ja Formulat ovat hakanneet Shimanot speksaajien valinnoissa 61. Keulana Zaskarissa on Foxin Float 32 RL 15 millin akselilla. Tämän seurauksena se joutui Pacific Cycle -firman haltuun ja parinkymmenen vuoden aikana kehitetty brändi romahti. Vaakaputken loppupäässä on reikä, jonka läpi pystyputki menee. Fuusiosta ei hyvää seurannut ja yritys meni nurin kolmea vuotta myöhemmin. Yleensä maastopyörissä vähintään sekoitetaan saman valmistajan eri sarjoja tai käytetään sekä Shimanoa että Sramia. Runko on Kinesiksen Superlight -sarjan 6061alumiinia. Edessä pysähtymistä tehostaa 180 millin jarrulevy, takalevy on 160-millinen. Siinä takahaarukan yläputket eivät pääty pystyputken ja vaakaputken yhtymäkohtaan, vaan kiertävät pystyputken päätyen vaakaputken alapintaan. Sen enempää jäykkäperäiseen XCpyörään ei tarvitakaan. Koeajo-Zaskarin osasarja on puhdas Shimanon XT jarruja myöten. www.fillari-lehti.fi Fillari 33. Vaikka ratkaisuilla ei olisi suurta käytännön merkitystä, GT:n rungon ainakin tunnistaa jo matkan päästä. Sitä saa nyt myös isopyöräisenä 29:nä. V anhan ajan Zaskarin runko hitsattiin kasaan Yhdysvalloissa ja sen putket olivat profiililtaan pyöreitä, kuten ne tuolloin tapasivat olla. Lisää säätömahdollisuuksia haikaileville 29-kuskeille on tarjolla saman keulan RLC-versio, jota Zaskariin ei tosin saa muuten kuin käymällä erikseen keulakaupassa. Toisaalta jäykkäperäistä kaksiysiä ei ole tarkoitettukaan kaikkein räädeimpään ajoon, joten sadan millin jousto riittää hyvin etenkin kun keula toimii niin hyvin kun Foxin Float toimii. Nyt GT:n uskottavuus kuluttajien silmissä alkaa taas olla iskussa eikä tuotteissakaan viimeaikaisten kokemustemme perusteella ole valittamista. Gary Turnerin ja Richard Longin vuonna 1979 perustama yhdysvaltalainen GT yhdistyi vuonna 1998 vanhan ja maineikkaan Schwinnin kanssa. Jarrukahvoissa on sormin pyöritettävä etäisyyden säätö sekä pienellä kuusiokoloavaimella toimiva kahvan vapaaliikkeen säätö. Floatissa on sata milliä joustomatkaa ja keula painaa 1,7 kilon kieppeillä. Zaskar on säännön vahvistava poikkeus. Kiekot on puolattu perinteisesti kolme ristiin. Kiekkopuolella ei ole mitään kovin erikoista. 29-pyörien keulojen joustomatkan kasvattamista rajoittaa iso rengaskoko. Dorelin Cycling Sports Group -divisioonaan kuuluvat myös Cannondale, Schwinn, Mongoose ja Iron Horse. Kotimaan kisakuskeista esimerkiksi Mikko Vastaranta ajoi kuluneella kaudella Zaskarilla. Zaskar poikkeaa useimmista muista maastureista siinä, että sen osasarjana on puhdas Shimanon XT levyjarruja ja napoja myöten. Toinen omintakeinen piirre GT:n rungoissa on se, että vaakaputki jatkuu pystyputken takapuolelle. GT luottaa Shimanon XT-napoihin ja Mavicin TN 719 -vanteisiin. Renkaina pyörivät matalanappulaisina melko hyvin rullaavat taittuvarunkoiset Fox Floatin 29-versiosta löytyy joustoa 100 milliä. Näin runkoon muodostuu pieni kolmas kolmio, joka ainakin teoriassa tukevoittaa rakennetta
Keskiosan kova kumiseos lisää renkaan kulutuskestävyyttä. Sohjossa ja lumessa 29 kulkee selvästi kevyemmin ja vakaammin kuin 26-tuumainen ja sama pätee löysään hiekkaan tai soiseen maastoon. Kaksiyseihin löytyy nykyään myös nastarenkaita. Ajossa Zaskar on monille kaksiyseille tyypilliseen tapaan hieman kankean oloinen, mutta ei sitä ole pikkunäppärään kivenkiertoon suunniteltukaan. Leveys 68 cm Ohjainlaakeri: FSA integroitu Satula: Fizik Gobi XM Satulatolppa: Ritchey Pro alumiininen 34 Fillari www.fillari-lehti.fi. Talvipyöränä 29-kiekkoinen Zaskar on omiaan. Zaskar ylittää vesiurat ja muut esteet hyvin toimivan keulansa ja suurten pyöriensä ansiosta tyynen rauhallisesti. Satulan runko on aika joustava, painaville kuskeille ehkä liikaakin. Putkiosat ovat Ritcheyn tuotteita ja alumiinisia. Karma painaa valmistajan mukaan noin 780 grammaa. Näin ne kompensoisivat suuren rengaskoon aiheuttamaa välitysten kasvua. Yksi etu on myös ison kiekon kyky tasata pintapainetta laajemmalle alueelle, joten rengaspaineet voivat olla totuttua matalammat. Alumiinirungon ohella on Suomen tuontimallistossa valittavana kaksi hiilikuituversiota 2 390 ja 3 390 euron hintaan.q Triple Triangle omintakeisine vaaka- ja satulaputken liitoksineen on ollut GT:n tunnusmerkki kautta aikojen. TEKNISET TIEDOT Merkki: GT Zaskar 9 R Pro Maahantuoja: Oy Sand & Sea Ab Hinta: 2 590 euroa Runkoputki: 6061 alumiini Etuhaarukka: Fox F29 RL Koko: M (muut koot XS, S, L ja XL) Paino: 12,1 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73,5 astetta Ohjauskulma: 72 astetta Vaakaputken pituus: 60 cm Satulaputken pituus: 47 cm Akseliväli: 111 cm Takahaarukan pituus: 44,5 cm Keskiön korkeus: 30 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano XT Vaihteet edessä/takana: Shimano XT/XT Jarrut: Shimano XT hydrauliset levyjarrut, 180/160 mm jarrulevyt Kammet: Shimano XT 175 mm Eturattaat: 22/32/44 Takarattaat: 11-32 Keskiölaakeri: Shimano XT Vanteet: Mavic TN 719 Disc Navat: Shimano XT Renkaat: Kenda Karma 2.2" Ohjainkannatin: Ritchey Pro 9 cm Ohjaustanko: Ritchey Pro alumiininen riser. Pienelle eturattaalle joutuu vaihtamaan ylämäessä entistä useammin eikä iso eturatas joudu käyttöön kovinkaan usein. Kaksiysillä kuski huomaa ajavansa erityisesti silloin kun eteen tulee vauhdikas, mutta kohtuullisen hyväpintainen alamäki. Kuskin istumalihaksia hivelee Fizikin mukava ja kevyehkö Gobi-satula. Zaskarissa hiilikuitua ovat kuitenkin vain kannattimen alla olevat korotusprikat. Rengas olisi painavahko, jos kyseessä olisi 26-tuumainen nakki, mutta isopyöräiselle lukema on kohtuulukema. Nousuissa taas renkaan pinnasta osuu isompi osa maahan ja pito säilyy 26-tuumaista tasaisempana. Normaalikokoisiin renkaisiin tottunut kuski huomaa pian, että kaksiysillä ajaessa on käytettävä eri ratasvaihtoehtoja mihin on tavallisella maasturilla tottunut. Koeajossa GT Zaskar 9 R Pro... Suuri rengaskoko ja satamillinen keula nostavat Zaskarin etupään korkealle, mitä on kompensoitu lyhyellä emäputkella. Kendan Karmat, joiden leveys on 2,2tuumaa. 12,1 kilon painoinen pyörä soveltuu parhaiten nopeaan XC-tyyppiseen ajoon hyvillä poluilla, mutta isojen pyöriensä ansiosta se ylittää esteet sujuvasti myös silloin kun kuski koukkaa juurakko- tai kivikkopolun kautta. Kun jäykkäperäinen pyörä maksaa reippaat 2 590 euroa, ostaja voisi olettaa saavansa jokusen hiilikuituosankin. Ritcheyn satulatolpasta löytyy taas uudenlainen kiinnitysmekanismi: kumpikin satulan kisko kiristetään omalla kuusiokolopultillaan. Hintahaarukka on 1 295 eurosta 2 590 euroon. Jos 2 590 euroa maksava 29-Zaskar ei kiinnosta, valmistetaan pyörää myös normaaleilla 26 tuuman renkailla. Isopyöräisen kuski etenee pehmeäpohjaisella polulla usein vielä vihellellen siinä missä pikkupyöräisellä ajavat kaverit joutuvat jalkautumaan. Kaikkein suurimman hyödyn 29 antaa isokokoisille ja painaville pyöräilijöille juuri tuon pienemmän pintapaineen ansiosta. Karma toimi kovalla pohjalla hyvin, mutta oli liukkaanlainen loppusyksyn juurakoissa ja kivikoissa. Etelässä ei Zaskaria koeajettaessa ollut vielä lunta, mutta arvio perustuu talvisiin ajokokemuksiin muun merkkisillä isopyöräisillä. Kaksiysin eturattaat voisivat olla Zaskarissa käytettyä normikokoa 22/32/44 hieman pienemmät
Districtin voi huoletta ripustaa talven ajaksi olohuoneen seinälle taulun korvikkeeksi. Miltä kuulostaa sinkula, jossa on hiilikuiturunko, hihnaveto ja joka painaa alle seitsemän kiloa. Perusteluja löytyy jokaiselta. V aikka Trek Districtin hiilikuiturunko on tehty varten vasten tätä mallia varten, se voisi periaatteessa olla peräisin merkin maantiemallistosta. Koeajossa Trek District Carbon TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN KATUHAUKKA Hillittyä tyylikkyyttä. Trek District Carbon on sellainen. Ohjaus- ja satulakulmat (molemmat 73,5 astetta) ovat maantiemäiset, ohjaustanko maantie- www.fillari-lehti.fi Fillari 35. Yhden mielestä se on äärimmäisen hieno, toinen ei voi ymmärtää ja kolmas inhoaa sitä
Hieman leveämmät renkaat tekisivät menosta miellyttävämpää ja olisivat kaupunkipainotteisessa ajossa huolettomammat. Vain pieni vesipesu silloin tällöin voi olla paikallaan. Koeajossa Trek District Carbon... Bontragerin hienosti toimivia jarruja käytetään Tektron kahvoilla. Seuraava silmäys paljastaa, ettei Districtissä ole vaihteitakaan - ja eteenpäin menon takaa ketjun tilalle asennettu vetohihna. Yleensä pulma on ratkaistu takahaarukkaan tehtävällä liitoksella, jota raottamalla hihna saadaan vaihdettua. Mikä parasta, hihna ei vaadi oikeastaan minkäänlaista huoltoa. Aivan aluksi hihna päästeli putkelta ajettaessa ääniä, mutta kysymyksessä oli ilmeisesti uutuuden jäykkyys. Trekin Districtissä Carbon Drive on sovitettu Bontragerin takanapaan ja FSA:n in- tegroidulla keskiölaakerilla varustettuun Energy-kampisatsiin. Kiekkojen irrotukseen niin edessä kuin takanakin tarvitaan kuusiokoloavain ja takana lisäksi pieni kiintoavain, koska pitkä kuusiokoloruuvi menee pikalinkun akselin tapaan keskiön läpi ja varmistetaan toiselta puolelta mutterilla. District kiih- Districtissä ei ole satulatolppaa vaan masto. Trekin 55/22-välitys on inhimillisempi. Districtin OLCV-runko on Madonen huippumallien tapaan tehty käsityönä yhtiön Waterloon tehtailla Wisconsinissa. Niin myös Trekissä. Satunnainen tarkkailija saattaa kiinnittää huomiota siihen, että Districtissä on vaijereita vähänlaisesti. FSA:n kammet ovat 175-milliset, kun vannoutunut sinkulakuski olisi mielistyneempi 180 millin mittaisiin. Ketjun kireyden säätö hoidetaan sinkuloissa yleensä taaksepäin aukeavilla haarukanpäillä. Niistä vähistäkin takajarrun vaijeri on piilotettu vaakaputken sisään. Ja mihin hiposinkulan uskaltaa jättää parkkiin. Muutaman kilometrin ajon jälkeen vetopuoli hiljeni ja toimi sen koommin moitteetta. Vetohihnan ongelmana on se, ettei sitä voi tavallisen ketjun tapaan katkaista ja liittää jälleen yhteen. Trekin lisäksi Carbon Drive -hihnavetoa käyttävät muun muassa Nicolai, Norco, Koga Miyata, Fixie ja Raleigh. Välitys on passeli tasaisella tyynissä oloissa, mutta vastatuulessa tai jyrkissä ylämäissä meno uhkaa kääntyä tuskaisen puolelle. Myöskään 23-milliset renkaat ja Trekin kova runko eivät helpota kaupunkiajoa. "Eihän sitä ole maantielle tarkoitettukaan, vaan kaupunkiin", kuulemme lähimmän fiksikuskin sanovan. Säätöä varten kummallakin puolella on kolme kuusiokoloruuvia. Pelkkä vetohihna painaa Gatesin mukaan vain 80 grammaa. Kun huippuluokan osista koottu maantiepyörä painaa kuuden kilon tietämissä, on Districtin paino kilon verran korkeampi. 175 on silti hyvä kompromissi normaalien 172,5-millisten maantiekampien ja perinteisen sinkulakampipituuden välillä. Oli raaserisinkulan järkevyydestä mitä mieltä hyvänsä, alle seitsenkiloisella pyörällä on ilo ajaa. Districtin hiilikuiturunko on järeämpää tekoa kuin hyvät hiilikuituiset maantierungot. Takajarrun vaijeri kulkee vaakaputken sisällä. mallia, samoin jarrut. Ne on sijoitettu takahaarukan päihin, joihin on tehty noin 3,5 sentin reiät epäkeskopalikoita varten. Satula on kuvassa ala-asennossaan. Ajotuntumaltaan District on jämäkkä, jollei suorastaan kova. Kuitenkin hihna on saatava "takahaarukan sisään". Tämän vahvistaa myös runkojen todellisille alkuperämaille omistautunut nettisivusto. 90 kampikierroksen pyöritysnopeudella pyörä kulkee hivenen alle 30 kilometriä tunnissa. Gatesin Carbon Drivesta on saatavana ainakin ainakin Shimanon napavaihteiden ja Rohloffin kanssa yhteensopivia versioita. Districtin hihnaveto toimii hyvin. Joidenkin sinkuloiden keskiössä on saman asian ajava epäkesko, ja Whitella on tarjolla myös epäkesko takanapa. Emme kokeilleet. Täytyy uskoa, että takahaarukan putket taipuvat niin paljon, että hihnan voi livauttaa irti epäkeskon yhteyteen tehdyn sauman kautta. Vanteet ovat Bontragerin korkeaprofiiliset Race Lite Aerot ja kuskin ahteria hivelee saman valmistajan siro, kevyt penkki. Pyörä siis sopii myös kaukoidän hiilikuitutuotantoa vieroksuville. NuVinci- ja Sramversiot ovat kehitteillä. Hihna on suuren yhdysvaltalaisen vetohihnanvalmistajan Gatesin Carbon Drive -sarjaa, joka ohjureineen ja hihnapyörineen on tarkoitettu pyöräkäyttöön. Tuntumaa korostavat korkeaprofiiliset vanteet. Näin siitä huolimatta, että Districtissä ei ole vaihteistoa ja voimansiirtokin puuttuvine rattaineen on ketjuvetoista kevyempi. Myös Trekin vetohihnan oikea kireys säädetään epäkeskolla, itse asiassa kahdella sellaisella. Ehkei, mutta runsaasti pysähdyksiä ja jyrkkiä mutkia sisältävään kaupunkipyöritykseen 55/22-välitys on testiryhmän mielestä liian raskas. Myötätuulessa ja loivissa alamäissä taas vaihtaisi mieluusti suurempaa pykälää pesään. Fiksien ja maantietyyppisten sinkuloiden välitykset ovat usein sopivia lähinnä supersankareille. Säätövara uhkasi jäädä lyhytjalkaiselle kuskille liian pieneksi vaikka pyörä muuten oli sopivan kokoinen. 36 Fillari www.fillari-lehti.fi
Epäkeskon oikealla puolella näkyy liitos, jota raottamalla hihnan voi vaihtaa. Districtin hiilikuiturunko ei ole kaikkein kevyimmästä päästä. Lyhytjalkainen, noin 180senttinen testikuski joutui säätämään systeemin alimpaan asentoonsa ja satula oli silti aavistuksen liian korkealla. tyy nopeasti eikä kuskin tarvitse miettiä lähtikö hän spurttiin oikealla vaihteella. Aika kovaan hintaan tosin, sillä District maksaa 3 499 euroa.q Vetohihnan kireyttä säädetään haarukanpäissä olevilla epäkeskoilla. Koska masto on muotoiltu litteäksi, asettuu satula aina automaattisesti suoraan. Districtissä ei ole normaalia satulatolppaa, vaan aerodynaaminen masto. Pyörää on ehdottomasti päästävä koeajamaan tai ainakin istumaan ennen ostoa. Race All Weather 23 mm Ohjainkannatin: 10,5 cm Bontrager RXL Ohjaustanko: Bontrager 6061 alu 42 cm Ohjainlaakeri: Cane Creek integroitu Satula: Bontrager Satulatolppa: hiilikuituinen masto www.fillari-lehti.fi Fillari 37. Satulatolppa siis tulee runkoon kiinteästi kuuluvan tapin päälle kuin puukon tuppi. Niin on kaikki muukin lukuun ottamatta satunnaisia kuusiokolopultteja ja muita pikkuosia, joten lopputulos on hillityn tyylikäs. Jarrulängissä on vipu, jolla paloja voi raottaa kiekkoa irrotettaessa. District tuskin muodostuu Trekille varsinaiseksi myyntihampaaksi, mutta se, johon tällainen pyörä vetoaa, saa itselleen huippuluokan kulkineen. Trek Districtiä ei voi moittia levottoman väriseksi. Koeajossa ollut pyörä oli kokoa 56. Lisäksi jarrukahvoissa on samaan tarkoitukseen tehty Camppis-tyyppinen tappi. Bontragerin Speed Limit maantiejarrut Tektron kahvoilla ovat tyylikkäät ja tehokkaat. Runko on musta, kiekot ovat kokomustat, kammet ja jarrukahvat ovat mustia. Rungon muodot ja viimeistely ovat tyylikästä katseltavaa. TEKNISET TIEDOT Merkki: Trek District Carbon Maahantuoja: Duell Oy Hinta: 3 499 euroa Runkoputki: OCLV Carbon Etuhaarukka: hiilikuitu Koko: 56 (muut koot 50, 54, 58 ja 60) Paino: 6,93 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73,5 astetta Ohjauskulma: 73,5 astetta Vaakaputken pituus: 55,7 cm Akseliväli: 98,8 cm Takahaarukan pituus: 41,5 cm Keskiön korkeus: 27,5 cm Jarrut: Bontrager Speed Limit Tektron kahvoilla Kammet: FSA Energy 175 mm Eturattaat: 55 Takarattaat: 22 Keskiölaakeri: FSA integroitu Vanteet: Bontrager RL Aero Navat: Bontrager Renkaat: Bont. Ei alle seitsenkiloista pyörää tosin voi painavaksikaan haukkua
Tällainen rakenne on teknisesti erittäin hankala toteuttaa, mutta mysteerin selitys löytyy Cuben nettisivulta. Kun Saksassa cyclocross on perinteinen ja suosittu talvikauden kilpailulaji, kisapyörämäisyyden saksalaisvalmistajien pyörissä ymmärtää helposti. Vaakaputken litistys merkitsee rungon kiertojäykkyyden paranemista, kun putkien liitoskohdat ovat leveät. Siellä paljastetaan, että saumakohta on niin hyvin hiottu, ettei liitosta huomaa millään. Takahaarukan yläputket näyttävät siltä kuin ne alkaisivat suoraan rungon vaakaputkesta. Kovalla alus- talla se taas on huippumaantiepyörän oloinen. Rungon eniten huomiota herättävä kohta on satulatolpan juuressa. Tästä huolimatta rakenne näyttää hienolta, eikä se ainakaan heikennä rungon toimivuutta. 38 Fillari www.fillari-lehti.fi. X-Racen rungossa on myös otettu huomioon pyörän kantamisen tarve. Usein on niin, että hyvin kisakäyttöön sopiva pyörä on myös aktiiviharrastajien mieleen. Cuben X-Race Pro on juuri sellainen. Valmis viivalle K ilpailu- ja harrastuskäyttöön tarkoitetut välineet eivät pyörämaailmassa poikkea toisistaan niin rajusti kuin esimerkiksi autourheilussa. Suomalainen tapa käyttää krossaria yleispyöränä tai kuntoilijoiden ja kilpailijoiden harjoitusvälineenä rapakeleillä on vielä pienehkön markkina-alueen juttu, joskin se on jo leviämässä muuallekin. Takahaarukan yläputket on liitetty erikoisella tavalla vaakaputkeen. Cuben krossarissa kisakäyttöön sopivuus tarkoittaa sitä, että pyörän geometria tekee siitä ketterän käsiteltävän liukkaalla ja teknisellä alustalla. Koko vaakaputki on litistetty niin, että olkapäälle nostettaessa paino lepää leveän ja tasaisen pinnan varassa. Maisteissa Cube X-Race Pro TEKSTI: FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN JA MARKKU LIITIÄ Saksalaisille merkeille cyclokrossari tarkoittaa yleensä kisakäyttöön suunniteltua laitetta
Rungon vaakaputki laskeutuu sen verran maltillisesti, että kantaminen onnistuu ainakin tässä runkokoossa. Renkaat sopivat hyvin syksyn liukkaaseen maastoon. TEKNISET TIEDOT Merkki: Cube X-Race Pro Maahantuoja: R-Tech Oy Hinta: 1 899 euroa Runkoputki: HPA Triple Butted alumiini Etuhaarukka: Easton EC70X hiilikuitu/alumiini Koko: 56 (muut koot 53, 59, 62) Paino: 9 kg (ilman polkimia) Satulakulma: 73,5 astetta Ohjauskulma: 71,5 astetta Vaakaputken pituus: 54,5 cm Satulaputken pituus: 54 cm Akseliväli: 102,5 cm Takahaarukan pituus: 42,5 cm Keskiön korkeus: 29 cm Vaihteensiirtäjät: Shimano Ultegra SL Vaihteet edessä/takana: Ultegra SL Jarrut: Shimano BR-R550 cantileverit Kammet: Truvativ Rouleur hiilikuitu, 172,5 mm Eturattaat: 38/46 Takarattaat: 12-27, Shimano Ultegra, 10 ratasta Keskiölaakeri: Shimano Vanteet: Easton Circuit Navat: Easton Renkaat: Schwalbe Racing Ralph Kevlar, 35 mm Ohjainkannatin: Syntace F139, 10 cm Ohjaustanko: Syntace Racelite 2014 hiilikuitu Ohjainlaakeri: FSA Orbit Z Satula: Fizik Aliante Delta Satulatolppa: Syntace P6 alumiini www.fillari-lehti.fi Fillari 39. Stuntman kiitteli erityisesti pyörään asennettuja lisäjarrukahvoja, joiden ansiosta reitin jyrkkä ja liukas nurmikkoalamäki tuli kohtuullisen rennosti ja ennen kaikkea pystyssä alas. Hiekkaisissa kurveissa isot nappularenkaat antoivat tiettyä turvallisuuden tunnetta eikä pyörä kertaakaan livennyt omille teilleen. Haarukan painoksi valmistaja ilmoittaa 775 grammaa. Ajoasento on siten aavistuksen pystympi, mikä sopii mainiosti maantiepyörään tottumattomalle kuljettajalle. Testiryhmän "apujäsen" osallistui pyörällä ensimmäistä kertaa elämässään krossikisaan ja tuloksena oli melkein mitalisija. Osasarja on tässä vuoden 2010 mallissa vielä Ultegran SL. EC70X-haarukka hoitaa hommansa hyvin ja kun se vielä on maalattu rungon väreihin, kokonaisuus on tyylikäs. Satula on Fizikin Alianten erikoisversio, jonka väritys sopii hyvin pyörän väreihin. Syynä voi olla se, että näin pyörän hinta on pystytty pitämään kurissa. Osavalikoima on paikka paikoin hiukan tavallisuudesta poikkeava. Pyörän etuhaarukka on Eastonin hiilikuituisilla alajaloilla ja alumiinisella emäputkella varustettu EC70X. X-Race tuntui maantiepyöriin tottuneesta kuskista heti tutulta eikä ajotuntuma juuri poikennut maantiekiiturista. Eturattaat on selvästi valittu niin, että ne istuvat hienosti suoraan kisakäyttöön. Ruohikkoisella reitillä pyörän 35-milliset nappularenkaat toivat kuskille pienen etulyöntiaseman kilpakumppaneihin nähden. Cube on tyylikäs paketti, jossa on käytetty hyviä Syntacen putkiosia. Pyörän mitoitus on kisakrossareiden tapaan sellainen, että vaakaputki on aavistuksen lyhyempi kuin muuten samankokoisessa maantiepyörässä. Pidempi yhtäjaksoinen alaotteella ajo olisi lyhyen kymmensenttisen kannattimen takia ollut varmaan ahdistavaa, mutta krossareilla ajetaan enimmäkseen niin, että kädet ovat jarrukahvojen päällä. Kenelle sitten tällaista kisakäyttöön tarkoitettua krossaria voisi suositella. Runko tuntui kiihdytyksissä jäykältä, eli minkäänlaista joustoa suuntaan tai toiseen ei havaittu. Kun takapakasta löytyy 27-hampainen "pelastusrengas", hyväkuntoinen kuski kiipeää X-Racella jyrkkääkin mäkeä. Cube X-Race on myös hyvä valinta työmatkaa ajavalle. Matkailukäyttöön, jossa hitaampi ohjaus on käytännöllisempi, se sen sijaan ei ole markkinoiden paras vaihtoehto.q Syntacen ohjaustanko istui käsiin paremmin kuin monet ergonomisesti muotoillut mallit. 38- ja 46-hampaiset rattaat Truvativin hiilikuituisissa kammissa sopivat hyvin suomalaiseen maastoon. Eastonin hiilikuituisessa haarukassa on alumiininen emäputki. Täyshiilikuituinen EC90X painaa reilusti vähemmän eli 430 grammaa, mutta hintaakin taitaa olla tuplasti. Sillä ajettiin Keravan Zeuksen jäsentenvälisessä cyclocrosskisassa Keravan Keinukalliossa. Cube kiinnittää paljon huomiota pyöriensä ulkoasuun, ja X-Race Pro keräsikin runsaasti ihailevia katseita. Cuben testaus aloitettiin reipasvauhtisella viikonloppulenkillä, ja vaikka kuski oli 180-senttinen, hän mahtui hyvin vaakaputkeltaan 54,5-senttisen pyörän päälle. Seuraavana viikonloppuna pyörä pääsi mukaan kisatouhuihin. Mielestämme se sopii kaikille, jotka hakevat kuntoilukäyttöön sopivaa pyörää, johon saa kiinni lokasuojat ja jonka haarukoissa on tilaa nastarenkaille
Käyttötestissä Shimanon sähköllä toimiva Dura-Ace VIRTAA RIITTÄÄ! FILLARI-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN Kaikkea hömppää kuluttajille tuotetaankin, oli monen puristin näkemys Shimanon sähkövaihteista. Osalla on sama käsitys edelleen, mutta F-lehden testiryhmän ne ovat saaneet totaalisesti innostumaan. Sama näyttää koskevan jo monia ammattilaisiakin ja Jussi Veikkasen talli on yksi niistä, jotka siirtyvät ensi kaudeksi kokonaan sähköistettyyn vaihtamiseen. 40 Fillari www.fillari-lehti.fi
Etuvaihtaja seuraa niin hienosti takavaihtajan liikkeitä, että kaikki kymmenen ratasta ovat käytössä. Isommalle välitykselle vaihdetaan heilauttamalla jarruvivun takana näkyvää vipua muutama milli sisäänpäin. Silloin päällä on takavaihtajan säätömoodi, jolloin vaihdevipujen painelu liikuttelee pykälän välissä olevia lukuisia välinaksuja Takavaihtajassa on myös rajoitinruuvit, joilla merkitään normaaliin tapaan ääripäät. Uudet Dura-Acen kahvat ovat muotoilultaan onnistuneet ja niissä on loistavasti käteen sopivat otekohdat. F-lehden testaajilla on pyörien kanssa jopa runsauden pulaa, sillä koejossa ja vertailuissa mukana olevilla pyörillä tulee rullattua melkoisesti kilometrejä. Ylempi valo kertoo akun varaustilan ja se syttyy kun vaihdevipua painetaan yhtäjaksoisesti noin kaksi sekuntia. Kahvojen muoto on erittäin hyvin onnistunut. Niinpä Storck ehti vapaa-ajan huvittelussa niellä asfalttia kesän aikana vain hiukan reilut nelisen tonnia, mutta siinä ajassa pääsi jo hyvin sinuiksi osien kanssa. Eniten virtaa syö etuvaihtaja, jonka sähkömoottori on niin vahva että Shimano suosittelee käyttämään vain sarjan alkuperäistä erikoisvahvaa eturatasta. A sensimme keväällä Di2-osasarjan Storck Fascenario 0.7 -runkoon ja alle heitettiin vielä Ligtweightin kiekot, joten sähköllä toimivia vaihteita saatiin kestotestata kevyellä ja ajoltaan superhyvällä pyörällä. Pyörää ei myöskään säästelty vain aurinkoisille keleille, vaan sitä ulkoilutettiin sateessa ja syksyn ensimmäisissä myrskyissä. Koko aikana vaihteita ei tarvinut säätää eikä niissä ilmennyt muutenkaan mitään ongelmia. Systeemi toimii niin, että ensin etuvaihtaja lopettaa toimimisen ja sitten kun virta on aivan lopussa, takavaihtajakin hyytyy. Etuvaihtajan voima on myös niin kova, että muutama sormikin on maailmalla mennyt lyttyyn, kun näpit on säätövaiheessa jätetty vahingossa väärään paikkaan ja napsautettu samalla edestä ketjua isolla rattaalle. Kuulostaa jännältä kun takaa vaihtaa pykälää, surahtaa etuvaihtaja vä- Alempi punainen valo syttyy kuvan harmaata nappia painamalla ja silloin on päällä moodi jolla hienosäädetään takavaihtajaa. Vesi kielellä odotamme huhuttua XTR:n sähköversiota ja ellei sellaista ilmaannu, niin F-lehden protopajalla on jo valmiit suunnitelmat Di2-sarjan modaamisesta maastopyörään.q Akku kestää tolkuttoman pitkään. Shimano lupaa akun kestoksi1500-2000 kilometriä, mihin tietysti vaikuttaa se, kuinka paljon vaihteita ja etenkin eniten virtaa kuluttavaa etuvaihtajaa käytetään. Aluksi vaihteita tuli plärättyä aivan turhaakin kun niiden toiminta oli niin loistavaa ja käyttäminen vaivatonta. Me latasimme akun koko kesänä vain kerran reilun 2000 kilometrin ajon jälkeen ja silloinkaan järjestelmä ei vielä varoittanut virran loppumisesta. Myös leveät jarrukahvat tuntuvat sormiin mukavilta ja jarruissa on myös pitoa. Etuvaihtaja siirtää ketjun isolle rattaalle kovalla voimalla ja siksi Shimano suosittelee, että isona eturattaana käytettäisiin vain sarjaan kuuluvaa uutta sivusuunnassa erittäin jäykkää ratasversiota. Tämän tiedon perusteella etuvaihtaja trimmaa häkin sijaintia. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja Di2-osasarjan jälkeen se alkaa tuntua vaihtamisen standardilta ja muu on vanhan koulukunnan meininkiä. Vaihdesysteemin akun kestoa emme testanneet kertaakaan loppuun asti, mutta tolkuttoman pitkään sillä yhdellä latauksella ajaa. Kun ledi palaa vihreänä on akku täynnä, vilkkuva vihreä tarkoittaa 50 prosentin varaustilaa, vilkkuva punainen 25 prosentin varausta ja punainen kertoo akun olevan tyhjä. littömästi korjaten häkin sijaintia. Kevytrattaat saattavat vääntyä ainakin silloin kun etuvaihtajaa käyttää kampia pyörittämättä! Kun perussäätö on tehty huolella, siirtyy ketju jokaisella vaihtokerralla nanomillin tarkkuudella kohdalleen. Akun varaustilasta kertovan valon vieressä on nappi, josta painamalla syttyy toinen punainen ledi. Pienemmälle vaihtaminen taas tapahtuu jarruvivun sivussa olevaa pitkää rosoista kohtaa painamalla. www.fillari-lehti.fi Fillari 41. Kun perussäätö on kunnossa, ei ketju ole ikinä nanomilliäkään sivussa rattaalla. Etuvaihtajaa ei säädetä samalla tavalla, vaan siinä olevat rajoitinruuvit määrittelevät rattaiden keskikohdan ja tällä tiedolla etuvaihtaja on aina nätisti keskellä, niin että ketju ei vahingossakaan hankaa vaihtajan häkkiin. Lisäksi akun varauksen voi tarkistaa painamalla vaihdevipua noin kaksi sekuntia, minkä jälkeen sarjan mukana tulevassa pienessä "paneelissa" syttyy ledi. Vaihtamiseen tottuu nopeasti ja sormet löytävät automaattisesti oikean namikan. Hienoa on myös miten tarkasti vaihde siirtyy joka ainoalla kerralla kohdalleen. Homma toimii siten, että systeemi kertoo etuvaihtajalle, monesko ratas takaa on käytössä. Tässäkin kohtaa laatu ja mukavuus myös maksavat, sillä uuden Dura-Ace Di2-osasarjan ostaja joutuu kaivamaan taskua 3000 euron syvyydeltä. Etuvaihtaja onkin sarjan hienoin yksittäinen osa
Talvipyöräilijä on lisäksi keväällä valmiiksi hyvässä iskussa kun sulan maan ajokausi alkaa. Tästä jutusta löydät joukon vinkkejä, jotka helpottavat talvipyöräilyä.Haastattelimme myös kahta läpi vuoden ajavaa aktiiviharrastajaa. Ajokausi EI LOPU ENSILUMEEN 42 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kun varustautuu oikein, on talvella ajo jopa mukavaa. Talvipyöräilyextra Pyöräilykautta ei kannata lopettaa lumien ja pakkasten tuloon
Puuvillaiset perinteiset hikeä keräävät Lenita Airiston inhokkisukat ovat siis tässäkin kohdassa huonoin valinta. Napakasti istuvat talvitrikoot, joiden etupuoli on tehty tuulta pitävästä kankaasta, sopivat erinomaisesti talvipyöräilyyn. Esimerkiksi Windstopper- tai erityisesti pyöräilyasuihin suunniteltu Windtex ovat hyviä materiaaleja talvipyöräilyyn. Tämä pätee myös maastossa ajamiseen, sillä siellä hikoilu on yleensä vielä voimakkaampaa. Kerrospukeutuminen on talviliikunnassa valttia riippumatta siitä ollaanko liikkeellä pyörällä, jalkaisin vai suksilla. Polven alapuolelle ulottuva malli on kylmillä keleillä hyvä. Monet hiihto- ja lasketteluhanskatkin sopivat pyöräilykäyttöön. Istuinpehmikkeellä varustetut kylmän sään ajohousut sopivat välikeleille, jolloin niiden alle ei tarvitse pukea mitään. Tarvitaanko kerroksia kaksi vai kolme, riippuu lämpötilasta ja siitä, harjoitellaanko tosissaan vai onko kyseessä hidasvauhtinen, taukoja sisältävä sunnuntailenkki. Vaatetta on päällä sopivasti kun olo tuntuu hyvältä varttitunnin ajon jälkeen kropan lämmettyä. Jos hikoilu on voimakasta, ei paraskaan hengittävä kalvo ehdi poistaa kaikkea kosteutta ja kuskin olo on pian kuin saunassa. Normaalia pitempivartisten sukkien alle voi laittaa vielä ohuet teknisestä materiaalista valmistetut urheilusukat, niin varpaat tarkenevat. T alvipyöräily vaatii sekä kuskin vaatetukselta että pyörän kunnolta paljon. Ne tuntuvat aluksi hieman oudoilta, mutta niihin tottuu nopeasti. Ajamisen ilon tappaa tehokkaasti myös pakkasella yhteistyönsä irtisanova, huoltamatta jäänyt voimansiirto. Työmatka-ajoon tai kaupunkipyöräilyyn käyvät myös tiiviimmät kuorimateriaalit kuten Gore-Tex. Goren tuotteita löytyy Velosportista. Jos olo on heti alkuun mukavan lämmin, tulee myöhemmin todennäköisesti liian kuuma. Käsissä on Pearl Izumin pakkaskeleille tarkoitetut hanskat ja jalassa Specializedin talvikengät www.fillari-lehti.fi Fillari 43. Hyvin istuvat asusteet eivät lepata ja päästä kylmää ilmaa kerrosten väliin. Jos olo tuntuu heti lenkille lähdön jälkeen hiukan viluiselta, ei syytä huoleen. Gore-Tex-asut pitävät vettä, joten ne ovat hyviä Etelä-Suomen talvisissa vesi- ja räntäkeleissä. Talviajotakissa pitää myös ol- Talvipukeutumisessa kerrokset toimivat parhaiten. Korkea kaulus yhdessä vaatteessa on paikallaan, mutta jos sekä alus-, väli- että päällysasussa on korkea kaulus, alkaa kaulaa ahdistaa. Oikein kylmillä keleillä voi kokeilla lobster-tyyppisiä hanskoja. Niiden lahkeet ovat yleensä niin lyhyet, että päällimmäisen ja alimmaisen kerroksen väliin kannattaa pukea pitkät urheilukalsarit. Hikilenkillä toimivin takki on hiukan tuulta läpäisevä. Saatavilla on myös istuin- pehmikkeellisiä pyöräilyyn tarkoitettuja alushousuja. Hanskoissa tulee olla riittävän pitkät varret, jotta ne saa vedettyä takin hihan päälle tai alle niin, ettei pakkanen pääse pureutumaan ranteisiin. Tällöin alla olevat kerrokset on valittava huolella, jotta kuski ei läkähdy. Maastossa alajalat ja takapuoli myös kastuvat helposti etenkin etelän loskatalvessa, joten kuorimalliset vettä pitävät pyöräilyyn suunnitellut housut ovat hyvä valinta. Alimmaiseksi kannattaa pukea istuinpehmikkeellä varustetut ajohousut. Housut ovat Goren Ultra IV:set, joissa on kauppareissuillekin sopiva leikkaus. Housujen hinta on 189 euroa. Pyöräilyssä ulommaisen kuoren valinta on tärkeintä. Palelu lopettaa lenkin lyhyeen tai vähintäänkin tekee ajamisesta ikävää. Lahkeiden sivuissa on melkein polviin ulottuvat vetoketjut ja lahkeiden lepatusta voi säätää tarroilla. Oikein kylmällä kelillä urheilukerraston pitkät housut tulevat viimeisiksi ennen ulommaista kuorta. Gore Bike Wearin Tempo II Jacket -ajotakin ulkopinta on hyvin tuulta pitävää Wind Stopperin Soft Shell -materiaalia, joka ei suojaa sateelta yhtä hyvin kuin Gore-Tex, mutta sopii hikiliikuntaan oikein hyvin. Housuissa on yksi iso vetoketjulla suljettava tasku takana häntäluun päällä ja haarukset on vahvistettu hyvin ajoa kestäviksi. Henkselimallien korkea vyötärö suojaa hyvin selkää ja vatsapuolta kylmältä. Takin hinta on 195 euroa. Tässä alle on laitettu polvimittaiset ajohousut ja pitkähihainen aluspaita
Kerrospukeutuminen on valttia myös sukkaosastolla. - Vaijerien voitelu tarvittaessa. Foxin takaiskareita joskus vaivaava stuck-down -ilmiön tunnistaa siitä, että iskari vetäytyy täysin kasaan kun siitä päästää ilmat pois. Moni ajaa maastossa lumikeleillä mieluum- Takaiskarit vaativat myös oman huolenpitonsa, ja osa iskareista on myös kotikonstein huollettavissa. Voiteluaine ei saa jähmettyä pakkasella. Paloihin tarttuneet ki- vet poistetaan, jonka jälkeen pinnan voi vielä tasoittaa viilalla. Ongelmana on lähinnä juomapussin letkun ja suuttimen jäätyminen. - Vannejarrujen jarrupalojen tarkistus ja tarvittaessa vaihto. Tarvittaessa uudet palat. Lenkkijuoma pysyy juomarepussa sulana pulloa paremmin. Palelu alkaa yleensä varpaista, sillä monet talvipyöräilykengistä on suunniteltu etelän lumettomaan ja lämpötiloiltaan plussan puolella pysyvään talveen. Tärkeää on etenkin puhtaus ja ketjujen kunto. - Renkaissa voi talvella käyttää jonkin verran pienempiä paineita kuin kesällä. väärällä puolella. Pistä ketju suurimmalle rattaalle ja kliksuttele sitten vaihdevivulla vaihdeskaalan toiseen päähän pyörittämättä polki- mia. Jos säiliö ei mene kierteelle, niin pistä iskarin paikalleen pyörään ja paina varovasti perää alas ja kierrä säiliö paikalleen. Kannattaakin ensin vaihtaa pohjalliset termomallisiin ja vetää kenkien päälle kengänsuojat, lämpötilan ja kosteuden mukaan joko kankaiset tai neopreeniset. - Hyvä kuivaus - Vaijerien kunnon tarkistus ja puhdistus. - Takapakan ja eturattaiden puhdistus. - Levyjarrut: palat irti, pintojen tarkistus ja puhdistus viilalla. Tällä tavoin saat tarkistettua myös normaalisti kuoren sisään jäävän pätkän vaihdevaijereista. Palat paikoilleen ja keskityksen tarkistus. Kun teet nämä huoltotyöt, sujuu talvipyöräily hyvin: - Pesu vahvalla pesuaineella ja huuhtelu (lämpimällä) vedellä. - Vapaarattaan kunnon tarkistus ja öljyäminen. Foxin nettisivuilta löytyy kuvitetut ohjeet, joilla valmistajan ilmaiskarin avaaminen ja puhdistaminen sujuu mutkattomasti: Tyhjennä iskarista ilmat, kiinnitä se ruuvipenkkiin ja ruuvaa ilmasäiliö irti. Ensimmäisessä kuvassa ruuvimeisselin ympärillä on rätti pehmikkeenä, koska siinä avataan stuck-downin kokenutta iskaria ja säiliö ampuu voimalla ylös koska paineet ovat ns. - Nastarenkaat alle. Sitä voi ehkäistä hankkimalla letkun suojaksi neopreenikuoren, käyttämällä juomana kuumaa mehua, sujauttamalla letkun kauluksesta takin alle sekä hörppimällä juomaa tavallista tiheämpään tahtiin.q Kypärästä saa talvikelpoisen tukkimalla tuuletusreiät teipillä. - Joustohaarukan liukuputkien puhdistus ja huulikumien voitelu. Siistein lopputulos saavutetaan teippaamalla reiät sisäpuolelta. Foxin ohjeiden mukaan stuck-down -ilmiötä ei saa lähteä purkamaan itse, vaan iskari on toimitettava huoltoon. 44 Fillari www.fillari-lehti.fi. Joku suosii kommandopipoa, kun taas tyylitietoiselle sopii Buff-huivi tai vastaava. Tappajasepeliä vastaan voi kamppailla paitsi pistosuojatuilla renkailla, myös ulko- ja sisärenkaan väliin asennettavalla pistosuojanauhalla. Liiallisuuksiin ei pidä mennä, sillä rankasti liian suuret kengät ovat kömpelöt. Kypärää voi tuunata teippaamalla etupuolen ilmareiät umpeen tai peittämällä koko kypärän tähän tarkoitukseen suunnitellulla hupulla. Näin saat irrotettua vaijerinkuorien päät stoppareista. Voitele myös säiliön kierteet. Maastoajoon tarkoitetut korkeavartiset talviajokengät ovat hyvä vaihtoehto ja useimmat ovat myös vedenpitäviä. - Ketjujen voitelu normaalia paksummalla öljyllä. Normaali, ehjä iskarikin vetäytyy hieman, mutta stuck-downissa pumppu menee melkein itsestään pohjaan. Takaosat voi jättää auki niin tuuletus toimii vielä kohtalaisesti. Pyörä talvikuntoon P akkanen heikentää joka tapauksessa pyörän toimintaa, joten ajokki on syytä huoltaa ennen talvikautta kuntoon. Maastossa, missä jalkautumisia tulee usein, kengänsuojat ovat aika hankalat. Tarkka kuski puhdistaa ja voitelee myös jarrusatuloiden männät. Puhdista ja kuivaa iskarin sisäosat ja voitele tiivisteet - vaihda tarvittaessa uudet. Moni harrastaja käyttää paria numeroa liian suuria talviajokenkiä, jotta voi vetää jalkoihinsa useammat sukat päällekkäin. Jarrupalojen asennon säätö. Kypärän alle käy talvipyöräilyyn tarkoitettu lakki tai huppu. Talvipyöräilyextra la riittävän pitkät hihat, jottei kylmyys pääse sitä kautta yllättämään
Osat pyyhitään puhtaiksi ja voidellaan öljyllä. Jos et viitsi vaihtaa vaijeria ja kuorta uusiin, huolto on paikallaan. Pyöreät linjat ja pehmeä ajotyyli auttavat liukkaalla. Potki polkimia reilusti jos lukittuminen ei onnistu niin jossain vaiheessa pakkautunut jää ja lumi lähtee pois. Monella on talviajoa varten kierrejousellinen isakari. s Ongelma: Vaihteet vaihtuvat huonosti tai eivät lainkaan. s Ongelma: Pakan rattaiden välit täyttyvät lumesta tai loskasta. Seuraavaksi raotetaan varovasti ruuvimeisselillä tai liukuputkia naarmuttamattomalla nippusiteen päällä tiivistettä ja lorautetaan koloon pari tippaa keulaöljyä tai jotain muuta ohutta ja pakkasta kestävää öljyä. Radikaalimpi ratkaisu on sinkulan tai napavaihteisen pyörän hankkiminen. Hanki talviajoon tarkoitetut ajokengät. s Ongelma: Polkimiin ja klossien päälle kertyy jäätä ja jalat eivät lukitu paikalleen. s Ratkaisu: Osta polkimet, joiden rakenne on mahdollisimman avoin. s Ongelma: Levyjarrut laahaavat. Shimanon kasettirunko on rakennettu niin, että huolto ei ole mahdollista ilman erikoistyökaluja, mutta toimintaa voi parantaa ujuttamalla öljyä injektioruiskun avulla navan puoleisesta reunasta. Vaijerin voitelu jollakin jähmettymättömällä voiteluaineella auttaa. Tähän auttaa joskus mäntien ulkopintojen puhdistus ja voitelu. s Ratkaisu: Vapaarattaan voitelu ulkoa päin injektioruiskulla, tai purkaminen, puhdistus ja voitelu erittäin ohuella öljyllä. It´s done. s Ratkaisu: Ota kovemmilla pakkasilla käyttöön jäykkäperäinen pyörä. Ikinä ei kannata voidella vaijereita sitkostuvalla ketjuöljyllä! Sitten ei muuta kuin kuorien päät koloihin ja menoksi www.fillari-lehti.fi Fillari 45. Älä missään nimessä voitele koskaan vaijereita ketjuihin tarkoitetulla sitkostuvalla rasvalla. s Ratkaisu: Puhdas takapakka ei kerää lunta yhtä paljon kuin likainen. Myös jarrutuksen pitää olla äärimmäisen sulavaa. s Ongelma: Varpaat jäätyvät. Foxin kohdalla ilmiössä on kyse ns. stuck downista. Se auttaa ainakin vähän. s Ratkaisu: Laahaus johtuu yleensä siitä, että jarrusatulassa oleva mäntä ei liiku tarpeeksi herkästi. s Ongelma: Pää jäätyy. Myös ajosilmä on talvella äärimmäisen tärkeä. s Ratkaisu: Käytä kypärän alle tulevaa lakkia ja/tai teippaa umpeen tuuletusaukot kypärän etupuolelta. s Ratkaisu: Vaihda nastarenkaat tai vähennä tavallisten renkaiden paineita, jolloin pito paranee. Mavicin kasettirunko irrotetaan niin, että takaakselin molempiin päihin työnnetään viiden millin kuusiokoloavain, ja vastapäivään kääntämällä irrotetaan akselista rattaan puoleinen pää. Siirrä ketju pienimmälle takarattaalle ja pakota sitten kädellä samalla kampia pyörittäen ketju suurimmalle rattaalle. Esimerkiksi keulaöljy toimii vaijereissa hyvin kesällä ja talvella. Nopea perushuolto tehdään pyyhkimällä ensin liukuputket ja alajalan tiivisteen yläosa puhtaiksi. Näin vaijeriin tulee niin paljon löysää, että kuoret saa irrotettua stoppareista. Puhdista vaijeri pyyhkimällä ja levitä ohutta öljyä kuorien sisään jääviin vaijerin osiin. Ilmakammion männän tiiviste vuotaa tai on rikkoutunut ja päästää negatiivipuolen paineet pääkammioon. Nyt kasettirunko voidaan vetää varovasti irti navasta . Suihkuta silikonia polkimiin ennen lenkille lähtöä. s Ongelma: Pyörällä ei kestä pystyssä. Älä menetä hermojasi sillä kyseessä on ilmiö, jolle ei tietyllä nollaa lähellä olevalla lumikelillä voi mitään. s Ratkaisu: Käytä paksuja kengänsuojia ja laita kenkiin lämpöpohjalliset. s Ongelma: Vapaaratas ei toimi. Myynnissä on myös sähkövirralla lämpiäviä pohjallisia.q Oli kyse sitten ilma- tai jousikeulasta, puhtaina ne toimivat parhaiten. s Ratkaisu: Tarkista vaijerin kuorien kunto ja kuoren sisällä olevan vaijerin puhtaus. Mavicin kiekkojen kasettirungon huolto on DT:n napojen tapaan varsin helppoa, sillä molemmista saa kasettirungon irti pienellä vaivalla ja perustyökaluilla. Jos ajat täysjoustolla talvella, huolla/huollata takaiskari ja keula ennen pakkasten tuloa. Ratkaisuja talven pulmiin: s Ongelma: Ilmatoiminen takaiskari vetää itsensä kasaan, eli joustomatka lyhenee. Aiheen aloittaja on nimimerkki yedi. Vaseliinin käyttöä ei kannata kokeilla, sillä siitä seuraa ongelmia jo kesäkelillä, kun kynnet eivät enää ota napakasti kiinni ja takapakka pyörii vapaasti molempiin suuntiin. Jos takavaihtaja toimii pakkasella tahmeasti, vaijeri kaipaa puhdistusta ja voitelua. Joidenkin valmistajien jarrusatuloiden tiivisteet kovettuvat pakkasella niin paljon, että laahaus ei poistu edes puhdistuksella ja voitelulla. Sama voitelu kannattaa tehdä kesälläkin silloin tällöin ja aina uuteen keulaan, niin alkuherkkyys paranee. Shimanon kasettirungon huoltoon löytyvät erittäin hyvät kuvitetut ohjeet Fillari-lehden foorumin osastolta Jarrut, vaihteet, vanteet..
Kuvio toimii lumisellakin kelillä ja nastat purevat hyvin jäällä. Continentalin Nordic Spike on krossareihin ja hybrideihin sopiva nastarengas, jossa on 120 tai 240 nastaa. Rengas painaa noin 900 grammaa. Ilmakeulassa ja takaiskarissa kannattaa ainakin kokeilla hiukan pienempiä paineita ja paluuvaimennusta kannattaa säätää nopeammaksi. Hybridillä tai krossarilla talvella ajavan käyttöön löytyy myös hyviä nastarenkaita. Asennustyökalu maksaa erikseen 8,90 euroa.q Suomi Tyresin 2.2 tuumaa leveä Hakka 300 on tämän talven uutuusrengas. Schwalben Ice Spiker Pro toimii niin jäällä kuin lumessakin. 46 Fillari www.fillari-lehti.fi. Renkaan suositushinta on noin 100 euroa. Nastarenkaita löytyy myös Continentalilta. Lopuksi asennetaan renkaan reuna paikalleen ja lisätään ilmaa. E nnen vanhaan huimapäisimmät kuskit tekivät itse nastarenkaita käyttämällä nastoina esimerkiksi ruuveja. Kuten luvuista voi päätellä, suurin osa malleista on tarkoitettu esimerkiksi mönkijöihin, mutta pienimmät nastat sopivat asennettaviksi myös järeänappulaisiin maasturin renkaisiin. Ice Spiker Pron runko on notkea, joten alle 2,5 barin paineilla rengas pitää kuin tauti, ja se suodattaa hyvin epätasaisuuksia. Conti toimii hyvin auratuilla alustoilla ja sillä pärjää aika hyvin myös jääkelillä. Spike Claw 240 -renkaan suositushinta on 64,90 euroa. Nastojen ulkonemat vaihtelevat 1,9 millistä kahdeksaan milliin ja asennussyvyydet kuudesta 16,5 milliin. Sen sijaan jääkelillä se pelasi oikein hyvin. Uusi leveys on passeli valinta niille maastossa ajaville, jotka haluavat renkaaltaan hyviä ominai- suuksia myös umpihangessa. Schwalben Marathon Winter on kevyesti rullaava nastarengas, jonka suositushinta on noin 55 euroa. Nastat kierretään ruuvinvääntimeen tai akkuporakoneeseen kiinnitettävällä asennustyökalulla suoraan renkaaseen. Toinen hyvä rengas hiekoitettujen ulkoiluteiden ulkopuolella ajeleville on Schwalben Ice Spiker Pro. Tässä asennetaan Weldtiten nauhaa (maahantuoja Raul Hellberg Oy), joka on valmiiksi hiukan kupera, joten nauha laitetaan päällysrenkaan sisäpuolelle niin, että sen muoto seurailee ulkorengasta. 2,2tuumaisessa Hakka 300 -renkaassa on 304 kovametallipiikillä varustettua alumiinista nastaa ja se painaa taittuvakaapelisena 736 grammaa. Nyt kannattaa tarkistaa, että nauha on asettunut oikein paikalleen, sillä tämä on viimeinen mahdollisuus korjailuihin. Alkureikää tai liimaa ei tarvita. - Jousituksen säädöt voivat myös olla talvella löysemmät. Jos tyytyy 200 nastaan per rengas, maksavat pelkät nastat itse tehtyyn talvirengassettiin 300 euroa. Renkaan leveys on 2,1 tuumaa ja paino 707 grammaa. Nopeampi paluuvaimennus auttaa erityisesti silloin kun ajetaan kävelijöiden muhkuraiseksi tallaamia lumipolkuja.q Maastopyöräilijän nastarenkaat K auden uutuusrengas on Suomi Tyresin 2,2 tuumaa leveä Hakka 300. Sitten laitetaan sisärenkaaseen hiukan ilmaa ja se asetellaan paikalleen. Renkaan suositushinta on noin 90 euroa. Viime talvena renkaasta oli tarjolla vain 2,1-tuumainen malli, joka ei pehmeässä lumessa toiminut aivan optimaalisesti. Tämän kaiken lisäksi yllättävän kevyesti rullaavan renkaan suositushinta 64,90 euroa (240 nastainen versio). Nastoita itse Suojanauha asennetaan tietysti päällysrenkaan sisäpuolelle, joten työ aloitetaan päästämällä renkaasta ilmat pihalle ja ottamalla sisäkumi pois. Nyt saman homman voi hoitaa hienostuneemmalla tavalla. Best Grip -nastojen suurin ongelma on niiden kalleus. Sadan kappaleen paketti pyörän renkaaseen sopivia nastoja maksaa 75 euroa. Heidän ykkösversionsa metsässä ajaville on Spike Claw 240. Renkaassa on 240 nastaa ja sen leveys on 2,1 tuumaa. Rullalle pakatun nauhan loppupää haluaa aluksi pysyä tiukalla mutkalla, joten nauhan katkaisu loppupäästä sopivan mittaiseksi helpottaa asennusta. Kun renkaan kumiseos on kehitetty erityisesti talviolosuhteisiin, pitoa löytyy myös kunnon pakkasilla. Lumisilla poluilla se ei pärjää Suomi Tyresin ja Schwalben renkaille. Tässä renkaassa on 361 kevyttä ja kestävää nastaa, ja kuvio toimii hyvin myös pehmeässä lumessa. Talvipyöräilyextra min ilman nastoja ja silloin pehmeä rengas toimii normipaineita paremmin. Suomi Tyresin W240 on kulutusta kestävä, mutta hiukan kovan tuntuinen rengas. Porvoolainen Snellman Motosport tuo maahan neljäätoista eri mallia kovametallisia Best Grip -irtonastoja
Yleensä pyrin ostamaan vain hyviksi havaitsemiani kamppeita. Keravan Zeusta edustava Veikkolainen oli viime kesän MTB Enduro Cupin kolmonen ja sijoittui samalle sijalle Tahkon 180 kilometrin matkalla. Syy pienen kanootin kokoisten kenkien käyttöön juontaa juurensa Veikkolaisen varusmiesajalta, jolloin hän palellutti varpaansa. Veikkolaista ei haittaa talvella niinkään kylmyys kuin varusteiden kastuminen, sillä etelärannikon talvi on usein märkä. Käytän sähköpohjallisia joskus plussakeleilläkin jos on märkää. - Sähköpohjallisten akkukotelot joutuu kiinnittämään kenkien varsiin, missä ne ovat etenkin maastossa hankalat. - Vaateostoksissa en suosi nettiä, koska siellä vaatteita ei pääse sovittamaan. Sisään mahtuu www.fillari-lehti.fi v v Fillari 47. Kuoriasun kalvon merkillä ei hänen mukaansa ole juurikaan väliä, koska vaatteet kastuvat kuitenkin sisäpuolelta hiestä. Päähänsä kypärän alle hän vetää alkujaan hiihtoon tarkoitetun ohuen hupun. Veikkolaisen asunnon eteisen seinään nojaavat DW-linkulla varustettu Pivotin täysjousto ja No Saintin jäykkäperä. Vaatepuolella Veikkolainen suosii talvella normaaliin tapaan kerrospukeutumista. Työmatkaa Helsingin Herttoniemeen kertyy 35 kilometriä suuntaansa. Shimanon talvikengät ovat normaalisti 43 numeron kenkiä käyttävälle Veikkolaisella viisi numeroa liian isot, tai hänelle talvikäyttöön juuri sopivat. - Sisähanskoja saa ostaa erikseen ja minulla onkin niitä useammat. Välikelin kenkinä Veikkolainen käyttää nauhallisia Shimanoita, jotka ulkonäöltään muistuttavat vaelluskenkiä. Oikein kylmiä kelejä varten, joita Keravan korkeudella tosin harvemmin koetaan, Veikkolaisella on sähkölämmitteiset pohjalliset. Myyjien suosituksiin ei ihan aina kannata uskoa. Schwalben Fat Albertit pitävät talvellakin useimmiten ihan hyvin. H estran lasketteluhanskat, Shimanon 48 numeron talvikengät ja Rukan korkeakauluksinen urheilualuspaita, listaa Kari Veikkolainen käytännössä parhaimmiksi osoittautuneet talvipyöräilyvarusteensa. Neljän akun satsista riittää valoa 4-5 tunniksi. Nauhoista hän ei oikein pidä, tarrat olisivat paremmat. Kari Veikkolainen luottaa ylikoon kenkiin ja lasketteluhanskoihin tarvittaessa kolmet sukat, ja lisäksi kenkiä on terästetty lämpöpohjallisilla. Kylppäristä löytyy Trekin 69er -sinkula, joka on vaihteettomuutensa ansiosta oivallinen treenipyörä talvella. Jos pakkanen kipuaa yli 15 asteen, myös kypärä saa peitteekseen hupun. Hestrat ovat sikakalliit, mutta hintansa arvoiset. Veikkolainen on hankkinut tehokkaan kiinalaisen leditaskulampun, jota hän on modannut poistamalla alkuperäisen litiumkennon ja korvaamalla sen taskuun sopivalla jakorasiaan rakennetulla akkupaketilla. Seuratoveri Ilkka Sillankorvan kanssa mies kävi kuittaamassa viime kesänä myös Kangasalan 24 tunnin ajon soololuokan kärkisijat. Hestran käsineisiin Veikkolainen on mieltynyt siksi, että ne ovat vedenpitävät, lämpimät ja niissä on irrotettavat sisähanskat. Etelä-Suomen syksy ja talvi ovat yleensä umpipimeitä, joten tehokas ajovalo on tarpeen. Itse lamppu on kiinnitetty ja tuettu kypärään jeesusteipillä ja nippusiteillä. Päällishanskojen alla voi käyttää myös tavallisia ohuita hiihtohanskoja. Keravalla asuva Veikkolainen on juuri ennen haastattelua palannut pyörällä töistä läpi syksyn ensimmäisen räntäsateen. Niissä on jopa muotoon leikatut sormet, joten vaihdevipujen käyttö sujuu hyvin. - Ostin viime talveksi nastarenkaatkin, mutta niitä ei tullut pistettyä alle mihinkään pyörään. - Laken talvikenkiä on kehuttu, mutta niiden lesti on jalalleni liian kapea. Kari Veikkolaisen työmatkapyöräilyyn yhdistetty treeni on tehokasta, ainakin jos katsoo tuloksia. Ne ovat herkät kylmälle edelleen
Konassa oli viime talven sepelikeleillä takana Suomi Tyresin Rollspeed W -renkaat. Hyvä turva rengasrikkoja vastaan on myös pistoilta suojaava nauha. Niillä voi ajaa hyvin alhaisilla rengaspaineilla ja pito riittää lumikelilläkin. Talvella työmatkojen kulkuvälineenä on Konan krossari, jossa on nyt toinen runko menossa. Talvipyöräilyextra Vaihtokiekot Juha Mikkolan salainen ase Konassa on kiinteät lokasuojat, Tubuksen alumiininen kevyt tavarateline, Mavic Ksyrium Elite/Race -avokiekot ja Campan osat. Kesällä Konan alla pyörivät pistosuojatun Schwalben Duranon 25-milliset versiot. Kiekkoja vaihtaessa Juhan puhdistaa vanteiden jarrupinnat ja poistaa suurimmat kivet jarrupaloista. Kannattaa hankkia hyvä pattereilla tai akulla toimiva ledivalo. Ne kestivät hyvin, mutta painoa on hiukan liikaa. Nämä renkaat ovat olleet käytössä vuoden verran ja kun niillä on ajettu vain kuivilla keleillä, ne ovat kestäneet yllättävän hyvin. Kengänsuojat vaihtuvat kelin mukaan. Varastossa odottavat pakkasia ja hankikelejä Schwalben Racing Ralphin tuubiversiot. Rollspeed toimii liukkaallakin, kun säätää rengaspaineen alhaisemmaksi. Hän on vienyt rengasvalinnat ja varikkotoiminnan vielä pidemmälle: kun töissä pitää olla aikaisin ja matkaa on suuntaansa viitisentoista kilometriä, rengasvalinta tapahtuu aina vasta taipaleelle lähdettäessä. Tämä pyörä on ilman lokareita, osat Shimanon Ultegraa ja alla tuubikiekot. Jo ylimääräinen etukiekko jeesaa paljon. Vaatetus on pyöräilijän perustavaraa, joissa on erilaisia viimaa torjuvia etuosia. Autolla Juha Mikkola käy töissä vain keskimäärin kerran viikossa.q uha Mikkola on 44-vuotias, aikoinaan maantiellä ja radalla kilpaa ajanut helsinkiläinen. Nyt Konassa on alla uudet "kitkakumit", Schwalben Marathon Extremet. Puhdistus ja voitelu viikon tai parin välein riittää. Osat ovat kokoelma vanhoja palikoita, niin että kahvat ovat melkein kymmenen vuotta vanhat Chorukset, kammet nelikanttikeskiöllä varustetut Velocet compact-rattailla, takavaihtaja on ysilehtiselle tarkoitettu Daytona ja etuvaihtajana on Shimano 105. Pukeutuminen on Juhalla helppoa, sillä hänen varpaansa tarkenevat niin hyvin, että käytössä on vain kesäkenkiä. Pääkaupunkiseudulla työmatkapyöräilijän kannattaa kiinnittää huomiota rengasvalintaan. Takit ja trikoot ovat samoja, joita Juha käyttää fillarilenkeilläkin. Jarrut ovat Konan mukana aikoinaan tulleet Avidit. Varastosta löytyy myös toinen krossari, Jamiksen Super Nova, joka tuli ostettua tarjouksesta kun Kona odotteli uutta runkoa. Valoteho ei ole Juhan ensimmäinen ostokriteeri, sillä hän ajaa pääsääntöisesti valaistuja väyliä. Kunnolliset ajovalot ovat työmatkapyöräilijän henkivakuutus. Pyörän voimansiirron puhtaudesta kannattaa pitää huolta, sillä hiekalla höystetty rasvasotku syö eturattaat vaihtokuntoon yllättävän nopeasti. Juhalla on aina käytettävissään kolme kiekkoparia. Niissä on hiukan kuviota ja pistosuojaus. Pistosuojatut renkaat säästävät hermoja. Kesäkelien työmatkapyöränä ja viikonloppulenkkien ajokkina on hiilikuituinen Colnagon C-50-maantiepyörä, jossa on Campan Chorus 10 -osat ja alla avokiekot. Alkuperäinen Kona oli Shimanon osilla varustettu Jake The Snake, jonka rungon hajottua hän sai tilalle Konan Major Jake -raamin. J Juhan vinkit talviajoon: enkaiden kuntoa kannattaa tarkkailla hiekoituskauden alettua ja kulutuspinnat on syytä puhdistaa lasista ja sepelistä. Mukavuus tarkoittaa hänellä sitä, että pitoa löytyy ja rengas rullaa riittävän hyvin. Juha Mikkola onkin sitä mieltä, että vähintään yksi ylimääräinen etukiekko helpottaa elämää huomattavasti. Kesällä 30 kilometrin edestakainen työmatka pitenee, kun kotimatka sisältää usein iltalenkin. Kilometrejä kasvattavat viikonloppujen porukkalenkit, joten ajoa kertyy vuodessa noin 10 000 kilometriä. Maastokengillä ja -polkimilla hän ajaa periaatteessa aina silloin kun pyörässä on lokasuojat, muina aikoina maantiekengillä ja -polkimilla. Näin vanteet kestävät R muutaman talven. Juhalla on myös Giantin jäykkäperäinen maasturi Shimanon XTR-osilla. Kylminä aamuina päällä on usein tuuliliivi.q 48 Fillari www.fillari-lehti.fi. Jääkelejä varten varastosta löytyvät Schwalben Marathon Winter -nastarenkaat, jotka talven tultua asennetaan vaihtokiekoille odottamaan tappokelejä. Juha ei juurikaan laske ajokilometrejään, mutta työmatka-ajoa tulee vuodessa 4 000-5 000 kilometriä. Helpointa olisi tietysti pitää yksiä jokakelin renkaita lähtövalmiissa pyörässä, mutta Juhan tykkää valita pyörään aina sellaiset renkaat, joilla matka taittuu mukavimmin. Useamman kiekkoparin etu on siinä, että voi vaihtaa nopeasti rengastuksen aamulla. Tällä pyörällä hän ajaa vain maastolenkkejä, jotka talvikaudella jäävät aika vähiin. Lokasuojattomassa Jamiksessa on tuubikiekot ja ennen lumien tuloa Vittorian Cross Evo XN timanttikuvioiset krossituubit. Hän on aina yhdistänyt kuntoilun työmatkoihin niin vahvasti, että hänellä on ollut henkilöauto vasta kolmisen vuotta
huoltajan allekirj.). 3 numeroa 12 Irtonumerohintaan verrattuna säästät 9 e. A DIGITAALISEN A N NÄKÖISVERSIOi ti.f www.fillari-leh ti ja sieltä digileh myös Fillari-lehti nyt a! ila T tilaajan lehti uuden aa Fillariukkoon ja til Liity jo nettuna an kotiin kan etuna suora 7+1 an meroa hinta nu 39, RideMedia Oy maksaa postimaksun puolestasi Tarjous voimassa 15.2. 2010 saakka. Tilaan Fillari-lehden kestotilauksena 39,- / 7 + 1 numeroa (uuden tilaajan etuna) Tilaan Fillari-lehden vuositilauksena 43,- / 7 + 1 numeroa TILAUKSET MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ (normaalihintainen viesti) Lähetä numeroon Nimi Tilaan Fillari-lehden tutustumistarjouksena 12,- / 3 numeroa RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS 040 728 8979 Lehden nimi, kesto, vuosi tai tutustumistarjous, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä. Lähiosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v. Fillari-lehti tutustumistarjouksena e
Suomalaiset BMX:n MM-kisoissa Saksassa TEKSTI: JUKKA MÄENNENÄ KUVAT: KAI KUUSISTO Eduards Zunda ja Adrian Malmberg yhtä aikaa päät alaspäin Roskildessa. Roskilden kautta KÖLNIN RAMPILLE 50 Fillari www.fillari-lehti.fi
Festivaalien yhteydessä järjestettiin kaksi BMX-näytöstä alueella sijaitsevassa parkissa. Aikaa oli varattu tarkoituksella riittävästi, jotta reitin varrella olevissa ajopaikoissa ehdittäisiin pysähtyä. Viimeksi MM-arvoja jaettiin samassa paikassa neljä vuotta sitten. Tässä 360 tailwhip. S uomalaisia oli Kölnissä paikalla vajaat parikymmentä. Luonnollisesti myös kisaturisteja oli matkassa mukana. Bremenissä viivyimme pari päivää ajaen katoksessa olevaa Skategartenin parkkia. Tähän väliin sijoittuvat tapahtumat on ajettu BMX Mastersin nimellä. Kisareissulla ehdittiin tehdä paljon muutakin. Rob Darden on vakuuttanut ajollaan koko kauden. Pisimpään viivyttiin Tanskassa Roskilden rockfestivaaleilla. Reitti kulki Helsingistä lautalla Tukholmaan, mistä ajettiin Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan. Paikalla oli koko Simple Bike Companyn tiimi. Paikalla viihdyttiin vajaat neljä päivää ajaen, juhlahumusta nauttien ja 30 asteen helteessä paistatellen. Pääasia oli hauskan pito. Kölniin saavuimme jo torstaina. Onneksemme park ja Braun Cruzerin spine- Hyppyjen koko ja temppujen näyttävyys eivät jättäneet ketään kylmäksi. www.fillari-lehti.fi Fillari 51. Kaikkia ajajia muistettiin vielä festaritarjontaan oikeuttavalla rannekkeella. Lähes kaikki saapuivat paikalle lentoteitse. Simplen tallikuskeille tämä tarkoitti kovaa vauhtia ja todella isoja aireja rampissa sekä poolissa. Merkin päämies Niels Thanild on itse Kööpenhaminasta kotoisin, joten hänellä on monta lusikkaa sopassa festareiden järjestämisessä. Ilmapiiri oli näytöksissä rento, kukaan ei välittänyt sen kummemmin tempuista. Matka jatkui Roskildesta Saksan suuntaan. Useimmat ottivat osaa kilpailuun, osa jopa useampaan sarjaan. Reitti kulki Hampurista Bremeniin ja lopulta Kölniin. Kölnin Jugendpark on toiminut MM-titteliä kantavien BMX Worldsien tapahtumapaikkana jo vuosia. Kuuluttaja sai yleisöstä hienosti ääntä irti, joten ajosessiot olivat menestys. Hampurin hallissa ajettiin myöhäiset sessiot iltakahdeksasta puolilleöin. Nyt kilpailut olivat saaneet ansaitsemansa arvon takaisin. Itse kuuluin retkikuntaan, joka teki reissun pitkän kaavan mukaan asuntoautolla
Sateinen sää jatkui läpi viikonlopun. Alalajeina kisoissa olivat park, miniramp, dirt, flat ja vert. Pro-sarjan miniramp päästiin ajamaan vasta sunnuntai-iltana. Tämän takia pro-sarjan parkkia, naisten parkkia sekä amatöörisarjan parkin ja minirampin finaalia ei päästy ajamaan laisinkaan. Ajamisen taso oli jälleen huipussaan. Lopulta amatöörien miniramp päädyttiin ajamaan jo perjantaina ja osa parkin karsinnoista siirtyi lauantaille. Itse kilpailut alkoivat perjantaina amatöörisarjan parkin karsinnoilla. olloin niin ! tu ajettiin in ramppiakin u flattia k ramppi olivat jo täysin ajokunnossa. Dirt oli tehty läheisen moottorietien sil- Jamie Bestwickin työväline. 52 Fillari www.fillari-lehti.fi. Suomalaiset BMX:n MM-kisoissa Saksassa... Linjojen harjoittelua Kölnin parkissa ennen ruuhka-aikaa. tiimin ä ll freestyle Haron amoilla pyöri S näytös. Dirttiä lukuun ottamatta kaikissa ajettiin erikseen pro- ja amatöörisarjat. Ajamisesta, harjoittelusta puhumattakaan, ei tulisi silloin mitään. Amatöörien parkin voittajat olisivat pärjänneet hyvin pro-sarjassakin, minirampissa tasoeroa sarjojen välillä oli enemmän. Amatöörisarjassa spinerampin ja parkin sijoitukset jouduttiin jakamaan karsintojen perusteella. Kilpailijoita oli saapunut Australiasta asti, ja myös yhdysvaltalaisten edustus oli vahva. Tiesimme hyvin, että kisojen lähestyessä perjantaina kaikki paikat olisivat tukossa. Todella epävakaa sää sekoitti kilpailuita pahemman kerran
Voiton minirampissa vei Venezuelan hyrrä Daniel Dhers. Kilparunit koostuivat frontflipeistä, erilaisista 360-variaatoista ja muun muassa backflip double tailwhipistä. USA:n Anthony Napolitan teki temppuja jatkuvalla syötöllä. Paikalta löytyy kaikki, mitä voi toivoa. Hämmentävien tilanteiden, 1 600 kilometrin ja 21 autossa istutun tunnin jälkeen saavuimme kotoisalta tuntuvaan Tallinnaan, mistä jatkoimme lautalla Suomen puolelle. Martti Kuoppa oli ansaitusti viidennellä sijalla pro-sarjassa. BMX Worldsien tulokset voi lukea kokonaisuudessaan osoitteesta: www.bmxworlds.de www.fillari-lehti.fi Fillari 53. Pohdinnan ja arpomisen jälkeen Via Baltica osoittautui ainoaksi, edes hivenen järkeväksi ratkaisuksi. Vain 14-vuotias USA:n Brett Banasiewich oli uskomatonta katsottavaa! Nuoresta iästään huolimatta hän vastasi muun muassa kilpailun korkeimmista flaireista. 720-variaatiot spinen yli, tailwhip-kombot ja flairit vakuuttivat tuomarit jälleen kerran ja "Double D" otti jälleen yhden voiton takataskuunsa. Hyppyjen koon ja temppujen näyttävyyden ansiosta kilpailu ei jättänyt yleisöä kylmäksi. Erittäin hieno parkki, dirtti, eräänlainen ravintola terasseineen ja jopa hostelli. ja Eki Vainikka yhdeksäs. Sääli, että paikka jouduttiin purkamaan lokakuussa rakennustyömaan tieltä. Uusi paikka on onneksi jo ilmeisesti löytynyt lähistöltä. Vaikka sää vaikeutti kilpailuja etenkin järjestäjien kannalta katsoen, tapahtuma oli erittäin onnistunut. Itse sijoituin yhden sijan Ekin perään. Illalla spottivalojen loisteessa ajettu kisa oli lisäksi hyvin yleisöystävällinen. Kolmatta metriä korkean vallimutkan ja rollerin jälkeinen linjan ensimmäinen hyppy oli lähes kymmenen metriä pitkä! Korkeuttakin piisasi riittämiin. Amatöörien minirampissa allekirjoittanut oli 15. Pro miniramp oli myöhäisestä ajankohdastaan huolimatta, tai juuri siitä johtuen, myös hieno spektaakkeli. Se laittoi matkajärjestelyt uusiksi. Hostelli oli tuolloinkin lähes täynnä matkalaisia, joilla oli pyörä mukanaan. Kuskeja, tyylejä ja temppuja oli lukematon määrä. Amatöörien vertissä Kimmo Tenhunen oli yhdeksäs. Amatöörien parkissa Eki Vainikka sijoittui sijalle 32. Tänne tullaan varmasti ensi kesänä uudestaan entistä ko- vemmalla innolla. Berliinin Mellowpark. Suomalaisittain menestys oli parasta flatissä. Itse kisassa sattuneet kaatumiset pystyi laskemaan lähes yhden käden sormilla. Tunnetko koskaan ajavasi ympyrää? lan alle, jonka ansiosta sade ei päässyt sotkemaan kuvioita. Lähes kolme metriä korkeat 540:t ja itse rampin korkuiset airit olivat omin silmin nähtynä pysäyttäviä. Kaikki tämä siis yksien aitojen sisällä. Näyttävyyttä siitä ei puuttunut. sijalla oli Tuomo Ilmonen. Alkuperäisenä suunnitelmana oli jatkaa matkaa Rostockiin ja sieltä lautalla Suomeen. Matka jatkui Berliinin legendaariseen Mellowparkiin, jossa vietettiin lähes kaksi päivää. Pro vert meni näytöstyyliin lajin jo kruunatulle kuninkaalle Jamie Bestwickille. Ensimmäinen hyppy toimi vedenjakajana sille kuka torniin uskaltautui. Kyseinen herra ajaa huomattavasti suurempia verttiramppeja päivittäin lähes 20 vuoden kokemuksella. Seuraava vapaa lautta olisi lähtenyt kuitenkin vasta yli viikon päästä. Saman lajin prosarjassa 17. Kilpailun voitto irtosi ajolla, joka on hänelle perusrutiinia. Vaikeiden ja näyttävien temppujen ohella ajamisen varmuus hämmästytti. Dirtissä oli pelkästään pro-sarja, mikä selittyy jo hyppyjen koolla. Erityismaininnan ansaitsee nuori Jyväskylästä kotoisin oleva Aleksi Ristilä, joka sijoittui samassa sarjassa yhdenneksitoista. Ei ole ihme, että paikka toimii monen eurooppalaisen road tripin kohteena. Kaksi jälkimmäistä kolmesta hypystä olivat hieman temppuystävällisempiä, mutta edelleen toki kunnioitettavan kokoisia
Maantiepyöräilyn MM-kisat Mendrisiossa Cadel Evans vastasi Joaquin Rodriguezin iskuun ja ajoi voittoon. Kolmantena letkassa oleva Aleksander Kolobnev ei pystynyt vastaamaan, mutta kiri lopulta toiseksi. 54 Fillari www.fillari-lehti.fi
Hyvin harvoin urheilija menestyy näin hyvin uransa viimeisissä kisoissa, joten Armstrongin suoritus on hatun noston arvoinen tapaus. Naisten aika-ajossa selvästi vahvin oli yhdysvaltojen Kristin Armstrong, joka kiskoi melkein minuutin eron toiseksi sijoittuneeseen Italian Noemi Canteleen. Italian raja oli vain muutaman kilometrin päässä kisapaikasta, joten hyvin suuri osa katsojista oli saapunut paikalle saapasmaasta. Cancellaran loistava suoritus nosti jälleen esiin spekulaatiot siitä voiko puhdas pyöräilijä ajaa noin kovaa. Sveitsin Fabian Cancellara oli kotikisoissaan ylivoimainen aika-ajossa. M aantiepyöräilyn maailmanmestaruuksista kilpailtiin syyskuun lopussa Mendrisiossa Etelä-Sveitsissä. Eiköhän rajoja sitten jouduta siirtämään taas hieman korkeammalle. MM-kisat kestivät hieman reilun viikon, jonka huipentumana oli sunnuntaina ajettu miesten maantieajo. Ennen kisaa vaikutti, ettei kukaan kykenisi haastamaan häntä. Miesten aika-ajo oli harvinaisen odotettu kilpailu, koska Fabian Cancellara oli todella hyvässä kunnossa ja erittäin motivoitunut kotiyleisön edessä. Alkuviikosta kilpailtiin henkilökohtaisissa aika-ajoissa. Suomalaisen pyöräilyn tulevaisuuden kannalta oli ikävää, ettei yhtään suomalaista nähty lähtöviivalla. Kisojen järjestelyt sujuivat hyvin ja katsojia oli yllättävän paljon. TEKSTI: JOONA LAUKKA KUVAT: TIM DE WAELE Evans sai vihdoin mitä halusi Australian Cadel Evans on kuulunut maantiepyöräilyn kärkinimiin jo vuosia, mutta todella suuri voitto on karttanut miestä. Eihän jalkapallonkaan MM-kisojen otteluita pelata missä tahansa paikassa mistä löytyy nurmikenttä. Heti kisan ensi kilometreillä varmistui, että Cancellara ajaa omassa sarjassaan. Niin ylivoimaista hänen ajonsa oli. Toinen syy runsaaseen katsojamäärään oli kotimaan suosikkipojan Fabian Cancellaran kova kunto, joka innoitti lukuisat sveitsiläiset seuraamaan pyöräilyä paikan päällä. On vaikea kuvitella, mistä löytyvät tulevaisuuden huiput, jos alle 23vuotiaiden sarjassa ei löydy MM-kisoihin kykeneviä ajajia. Hopealle kiri Hollannin Marianne Vos, joka joutui jo kolmatta kertaa peräkkäin tyytymään toiseen sijaan. Alle 23-vuotiaiden 33 kilometrin mittaisen kilpailun voitti Australian Jack Bobridge ennen Portugalin Nelson Oliveiraa. Maantieajossa ensimmäisenä kilpailtiin naisten sarjassa. Mutta hänhän onkin Armstrong ja heillä on tapana ainakin pyöräilyssä toteuttaa asioita, joista muut vain haaveilevat. Noiden listojen laatijat ovat usein teoreetikkoja, jotka laskeskelevat pyöräilijöiden tuottamaa tehoa hatarien perustietojen pohjalta. Kisareitti oli selvästi viimevuotista vaativampi ja profiililtaan sellainen, että kärkipään sijoitusta tavoitelleilta pyöräilijöiltä vaadittiin erinomaiset mäennousukyvyt. Tänä vuonna heidän taktiikkansakin toimi hyvin. Pitkän ja menestyksekkään uran ajaneelle Armstrongille Mendrision kisat jäivät uran viimeisiksi. Toivottavasti ensi vuonnakin nähdään runsaasti suorituksia, jotka ylittävät inhimillisen suorituskyvyn ylärajan. Italian joukkue oli kuten niin usein ennenkin hyvin vahva. Pronssille ajoi Guderzon joukkuetoveri Noemi Cantele lisäten kisojen mitalisaldonsa kahteen. Armstrong jätettiin neljännelle sijalle uransa viimeisessä kilpailussa. Ammattipyöräilyn ikävä puoli on nykyään se, että jos voittaa ja vielä ylivoimaisesti, voit- taja joutuu lähes automaattisesti julkisuudessa epäiltyjen listalle. Tatiana Guderzo jätti kaikki muut viimeisellä kierroksella. Heillä ei ole tarkempaa tietoa siitä, miten pyöräilijän keho toimi suorituksen aikana, mutta he esittävät vakavalla naamalla analyysejä suorituksesta ja siitä mitkä ovat heidän mielestään inhimillisen suorituskyvyn ylärajat pyöräilyssä. Alle 23-vuotiaiden kisa on perinteisesti ollut italialaisten juhlaa, vaikka viime www.fillari-lehti.fi Fillari 55. Lajin arvostuksen kannalta on hieman arveluttavaa järjestää MM-kisat kaupungissa, jossa on muutama tuhat asukasta. Lopulta Cancellara ajoi maaliin voittoaan tuuletellen puolitoista minuuttia ennen kilpailun kakkosta Ruotsin Gustav Larssonia. Nyt se kuitenkin tuli Mendrisiossa, missä Evans otti 262 kilometrin mittaisen maantieajon kultaa. Hänen joukkuetoverinsa huolehtivat siitä, ettei takaa-ajoa saatu aikaan. Pronssimitalin sai Saksan Patrick Gretsch
Maantiepyöräilyn MM-kisat... Italialaisten taktiikka toimi naisten kilpailussa, jossa voiton vei Tatiana Guderzo. Kaudella 2010 hän ajaa EuskaltelEuskadi-tallissa, mikä on aika yllättävä siirto Ranskan tulevaisuuden toivolta. 56 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kuvassa hän on juuri irtautumassa, eikä Marianne Vos pysty vastaamaan. Ranskalainen Romain Sicard (oik.) kaasutteli viimeisellä kierroksella voittoon alle 23-vuotiaiden kisassa
Varmaa on myös, että kaksi joukkuetta poistuu ProTourista. Lombardiassa vain Samuel Sanchez pystyi vastaamaan viimeisen nousun nykäisyyn, mutta loppukirissä Gilbert oli vahvempi. www.fillari-lehti.fi Fillari 59. Vuoristo-etapit ovat hieman kovempia kuin tänä vuonna. Jos kädenväännön voittajasta pitäisi lyödä vetoa, laittaisin rahani likoon tallien puolesta.q Philippe Gilbert oli kauden viimeisten kilpailujen valtias. Seuraavana vuonna kieltoa laajennetaan koskemaan suurempia kilpailuja, kunnes radiot kielletään lopulta kokonaan. Kansainvälisen pyöräilyliiton päätös evätä ProTour-lisenssi näiltä talleilta on vähintään omalaatuinen. Odotettavissa on mielenkiintoisia hetkiä, kun tallit tulevat vääntämään kättä UCI:n kanssa siitä, kumpi asiasta lopulta päättää. Syvennytään siihen tarkemmin ensi keväänä, mutta tässä kohokohdat: Ensimmäisellä viikolla yhdellä etapilla on ajettavana Pariisi-Roubaixin mukulakiviosuuksia. Ohjelmassa ei ole joukkueajoja ja vain yksi aika-ajo. Vuoden 2010 kisa sopii ainakin periaatteessa paremmin mäkimiehille, joilla on heikko joukkue ja hieman hankaluuksia aika-ajoissa. On enemmän kuin epäloogista evätä lisenssi Cofidikselta ja Bouyguesilta jos FujiCervetto saa pitää sen. Noin 80 prosenttia talleista ei hyväksy päätöstä. Ne ovat ranskalaiset Cofidis ja Bbox Bouygues Telecom. Fuji-Cervetto, joka saa jatkaa ProTourissa, on World Rankingissa sekä Cofidisia että Bboxia heikommin menestynyt. Viime vuonna talli ei maksanut palkkoja ja Ricco -skandaalista ei edes kannata puhua. UCI:n virallinen syy eväämiseen on huono urheilullinen menestys. Tulee mieleen vanha viisaus, jonka mukaan kaikkien nuorten ammattilaisten tulisi ajaa Pariisi-Roubaix tai vähintään Flaanderin ympäriajo, jotta he osaisivat käsitellä pyörää kaikissa olosuhteissa. Kisaradiot: UCI on päättänyt kieltää ensi vuonna pienemmissä kilpailuissa kisaradiot, joiden välityksellä ajajat ja joukkueenjohtaja kommunikoivat keskenään. Todellinen syy ranskalaistallien syrjimiseen lienee se, että niiden managerit eivät ole koskaan säästellet sanojaan arvostellessaan UCI:n tekemisiä. Tour: Tourin ensi vuoden kisareitti julkaistiin lokakuussa. Tallit eivät varmasti ole parhaasta päästä, mutta ne ovat olleet pitkään lajin parissa, maksaneet aina kaikki palkat ja välttyneet suuremmilta skandaaleilta. Tosin mäkimiesten tulee pysyä pystyssä mukulakivillä
Joona Laukka tunsi Vanderbrouckin hyvin ja muistelee seuraavassa kirjoituksessa ystäväänsä. Ystäväni Frank TEKSTI: JOONA LAUKKA KUVA: TIM DE WAELE T ammikuussa 1992 olin Roubaixjoukkueen yhteislenkillä, jossa kierreltiin Belgiassa. Hän oli Frank Vandenbroucke, belgialaisen pyö- räilyn suurlupaus. Takavuosien mestarin Jean-Luc VDB:n veljenpoika. Koko ajan ajettiin kovaa ja mäissä aivan täysillä. Ennen lenkin loppua olin onnistunut selvittämään mitä VDB tarkoitti. Ei kovin tyhjentävä vastaus nuorelle suomalaiselle, mutta hyvä alku. Seuraavien neljän vuoden ajan 60 Fillari www.fillari-lehti.fi. Mukana olivat huoltoautot ja reilut 40 ajajaa, amatöörejä ja ammattilaisia. Niin minä tutustuin Frankiin. Vastaus oli lyhyen ytimekäs: VDB. Tai paremminkin sitä olisi voinut nimittää kilpailuksi. Joka ikisessä mäessä langanlaiha ja to- della nuoren näköinen kaveri ilmestyi porukan keulaan kiihdyttämään vauhtia niin, että mäen päällä ei jäljellä ollutkaan montaa miestä. Lenkin jälkeen juttelimme ja sovimme, että menemme lenkille yhdessä seuraavalla viikolla. päivänä. Itse roikuin mukana parhaan kykyni mukaan. Kysyin kavereilta: kuka tuo on. Frank Vandenbroucke in memoriam Belgialainen maantiepyöräilijä Frank Vandenbroucke kuoli veritulppaan lomamatkalla Senegalissa lokakuun 12. 1990-luvun suurlupaus tuli tämän vuosituhannen puolella valitettavasti tunnetuksi enemmän huumeongelmistaan kuin pyöräilysaavutuksistaan. Pyöräilijä, jota itse Eddy Merckx piti lupaavimpana nuorena ajajana sitten omien nuoruusvuosiensa
Baari toimii itse asiassa myös heidän olohuoneenaan. Iltaisin hän katseli videoilta vanhoja kilpailuja ja opetteli hollantia ja italiaa. Perheen perustaminenkin oli alkanut. Talvella Frankilla oli tapana herätä viimeistään viideltä. Hänen todellisuuden tajunsa heikkeni ja päihteiden väärinkäyttö alkoi. Frank oli täydellisin perfektionisti, kenet olen koskaan tavannut. Muistan elävästi kun vuonna 1993 Jean-Jacques sanoi, että pian tuolloin 19-vuotias Frank päihittää Miguel Indurainin. Oli se sitten kampaus, vaatteet tai auton vanteet. Kun hänen kanssaan oli vetovuorossa, vauhdilla oli tapana kiihtyä, koska hänellä oli tapana huolehtia siitä, että hän oli aina pari renkaan mittaa kaveria edellä. Monet ihmiset yrittivät vuosien varrella auttaa häntä. Kehui käyneensä lenkillä aktiivisesti ja kertoili ensi kauden tallisuunnitelmistaan. Heiltä hän peri myös hyvät käytöstavat. Frankin pyörä oli aina kuin uusi. Vuonna 1999 Frank oli uransa huipulla. Vanhemmiltaan Frank peri itseluottamuksensa, joka oli varsinkin hänen nuoruusvuosinaan loppumaton. Frank opetteli ne molemmat. Jos hänen luonaan meni käymään kuuden aikaan illalla, hän saattoi olla jo nukkumassa erikoisvalmisteisessa sängyssä, jossa hän makasi jalat kohti kattoa. Lenkille hän lähti yleensä ennen kahdeksaa. Kaiken piti olla täydellistä. Kävimme yhdessä lenkillä, ajoimme samoja kisoja. Niille retkille hän löysi uusia ystäviä, jotka vetivät häntä aina vain syvemmälle. Jotkut onnistuivat siinä, mutta vain tilapäisesti. En tiedä tuhosiko pyöräily Frankin elämän, mutta ainakin hän eli täysipainoisesti ne hetket, jotka vietti sen parissa. Sama päti ajovaatteisiin. Kun Frank harjoitteli tosissaan, siitä oli leikki kaukana. asuin lähellä Frankin kotikylää Ploegsteertiä. Ura oli edelleen nousussa. Hän voitti suuria kisoja. Kaiken piti olla kohdallaan, mutta jo tuolloin alkoi hänen kymmenen vuotta kestänyt alamäkensä. Talon ulkopäätyseinässä oli jo Frankin nuoruusvuosina koko seinän kokoinen maalaus hänestä pyörän satulassa. Hänen vanhempansa olivat aina vakuuttuneita siitä, että poika voi voittaa minkä tahansa kisan ja opettivat häntä pienestä pitäen www.fillari-lehti.fi " Tapasin Frankin viimeisen kerran viikkoa ennen hänen kuolemaansa. toimimaan kaikissa tilanteissa kuin mestari. Jos toinen nousi rinnalle, vauhti kiihtyi niin kauan kunnes toinen antoi periksi. Vanhat ystävät olivat toki yhteydessä hänen kanssaan, mutta kukaan ei halunnut olla mukana Frankin retkillä päihteiden maailmaan. Frank oli muutaman kerran oikeudessa doping- ja huumausaineiden hallussapidosta, mutta rangaistukset jäivät lieviksi. Fillari 61. Jotta voisi täysin ymmärtää, miksi Frank oli sellainen henkilö kun oli, täytyy tuntea hänen vanhempansa Chantal ja Jean-Jacques. Ei koskaan likainen. Tapasin Frankin viimeisen kerran viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Frank Vandenbrouckea jäivät kaipaamaan tyttäret Cameron ja Margaux sekä hänen vanhempansa Chantal ja JeanJacques.q Frank Vandenbroucke 6.11.1974-12.10.2009 Suurimmat voitot: 1995 Paris-Bruxelles 1998 Gent-Wevelgem 1998 Paris-Nice 1999 Liège-Bastogne-Liège 1999 Omloop Het Volk 1999 Kaksi Vueltan etappivoittoa Tallit: 1993-1995 Lotto-Caloi (Belgia) 1995-1998 Mapei-GB (Italia) 1999-2000 Cofidis (Ranska) 2001 Lampre-Daikin (Italia) 2002 Domo-Farm Frites (Belgia) 2003 Quick Step-Davitamon (Belgia) 2004 Fassa Bortolo (Italia) 2004-2005 MrBookmaker.comPalmans (Belgia) 2006 Unibet.com (Belgia) 2006-2007 Acqua e Sapone (Italia) 2008 Mitsubishi-Jartazi (Viro) 2009 Cinelli-Down Under (Australia) Käryt ja oikeusjutut: 2001 kuuden kuukauden kilpailukielto dopingrikkomuksesta. Hän vaikutti yllättävän hyvinvoivalta. Hän saattoi ajaa seitsemän tuntia päivässä. Eddy kun oli sanonut, että hyvän pyöräilijän tulee puhua noita kieliä. Jos oli pimeää, huoltoauto ajoi perässä pari tuntia. Seuraavien vuosien aikana Frankin elämä oli kausijakoista. Mutta sitten kun puhuttiin pyöräilystä, piti olla vielä täydellisempää. Ploegsteertin kylän aukiolla on heidän omistamansa baari, jonka yläkerrassa he asuvat. Luulin, että mies oli sekoamassa. Eikä ajaminen ollut Frankille mitään pyörän ulkoiluttamista, vaan vauhtia riitti yleensä vaikka muille jakaa. Kaikki joukkueenjohtajat sanoivat, että hän voi todellakin voittaa kisan kuin kisan. Vaikka monet Frankin huonommin tuntevat muistavat hänet diivana, jolla oli rajaton ego, voin sanoa, että ystäviään kohtaan Frank pysyi aina loppuun saakka samana. Tuolloin todella tutustuin häneen ja kyllä hän oli erikoinen kaveri. Valitettavasti elämä ei ollut Frankille yhtä helppoa ja menestyksellistä kuin pyöräily. Joskus harvoin Frank antoi itse periksi, mutta silloin tiesi, että kohta Frank on sairas eikä koskekaan pyörään viikkoon tai pariin. Oli aikoja, jolloin hän kykeni kokoamaan itsensä ja välillä taas päihteet veivät miehen
Ötztaler Radmarathon imee mehut kovimmastakin kuskista TEKSTI: PETRI HIETANEN KUVAT: PETRI HIETANEN JA TAPAHTUMAN JÄRJESTÄJÄ Pitkää mäkeä ALPEILLA Ötztaler Radmarathon on yksi Euroopan kovimmista Alpeilla ajettavista yhden päivän maantieajoista. Ajettavat 238 kilometriä ja 5 500 nousumetriä testaavat jokaisen osanottajan mäennousukyvyn ja henkisen kantin viimeistä hikipisaraa myöten. 62 Fillari www.fillari-lehti.fi
Laskemme viimeisen jyrkän 16 prosentin laskun Söldenin pääkadulle isossa italialaisporukassa. Päätän lähteä liikkeelle lyhyessä ajoasussa ja ohuessa läpinäkyvässä tuulitakissa laskuja varten, koska lämpömittari näyttää jo kymmentä plusastetta. Kolmesti aikaisemmin saman ajon läpiajaneena voin taata, että päivään sisältyy aivan tarpeeksi kärsimystä ilman jäätävää sadettakin. Kaikkialla näkyy ajoon osallistuvia pyöräilijöitä. Ulkona on vielä täysin pimeää, mutta sateen ropinaa ei kuulu. Sullon ajopaidan takataskut täyteen energiapatukoita ja -geelejä. Allaan heillä on kalleimmat mahdolliset Canyonin hiilikuitupyörät Lightweightin kiekoilla ja Super Recordin www.fillari-lehti.fi Fillari 63. Aamun viileys on enää vain muisto. H erään kello 4.30 levottomasti nukutun yön jälkeen. Aamu alkaa hiljalleen sarastaa Söldeniä ympäröivien majesteettisten vuorten takaa. Meneillään reitin kolmas pitkä nousu Jaufenpassin solaan. Parin tunnin päästä minun on tarkoitus olla viivalla yhdessä 4 500 muun pyöräilijän kanssa odottamassa vuoden 2008 Ötztaler Radmarathonin lähtölaukausta. Löydämme hyvän lähtöpaikan hieman puolenvälin jälkeen ja jäämme odottelemaan lähtölaukausta, joka perinteisesti ammutaan hirmuisella tykillä. Osa on jo matkalla kanssamme alas ja osa vielä seisoskelemassa majapaikkojensa edustalla valmistautumassa lähtöön. Päivästä on luvattu helteistä, joten nesteytyksen kanssa tulee olla tarkkana. Team Villa Kuusela on aamiaisella kokonaisuudessaan: Petri Hietanen, Jorma Ipatti, Kari Kajaus, Jouko Kestilä, Matti Peteri, Hannu Pura ja Timo Ranta. Jokai- nen on selvästi jo hieman omissa maailmoissaan, keskittymässä edessä olevan koitokseen. Laskettelemme hiljaa 1 520 metrin korkeudessa sijaitsevalta majapaikaltamme alas kohti laakson pohjaa ja start- tia. Huomioni kiinnittyy vieressäni lähtöä odottelevaan tyylikkääseen saksalaistiimiin ja heidän kalustoonsa
Perhosia on mahassa muillakin kuin minulla. Yli lentää Itävallan televisioyhtiön helikopteri. Edessä on 238 kilometriä ja neljä vuorta. Ensimmäinen 30 kilometriä Söldenistä on kuitenkin mukavaa laskettelua laakson pohjaa pitkin kohti ensimmäisen nousun alkua. Kolme minuuttia lähtöön. Ilman täyttävät tuhansien kiinni painuvien klossien napsahdukset ja puheensorina lakkaa. Muutama kuskeista on arviolta parikymppisiä naisia, jotka ovat hyvin hermostuneen oloisia. Viereisellä pellolla näkee vieläkin joukoittain osallistujia, jotka joutuvat hieman keventämään oloaan ennen starttia. Kuhtai 2 020 metriä, Brenner 1 377, Jaufenpass 2 090 ja Timmeljoch 2 509 metriä. Ötztaler Radmarathon... Söldenin pääkadulle ryhmittyi yli 4 500 pyöräilijän värikäs joukko odottamaan lähtölaukausta. osilla. Minuutti lähtöön. Kello 6.42. Nätti 7000 euron setti. Kaikilla on Lightweight-logot tatuoituina vasempaan pohkeeseen. Reitin kovuutta kuvaa se, että nousumetrejä on enemmän kuin yhdelläkään suurten ympäriajojen vuorietapilla. Samalta pellolta on nousemassa ilmaan suuri kuumailmapallo, jonka nestekaasupoltin valaisee roihullaan kilpailijajoukkoa. Nopeus ylittää laskussa parhaimmillaan 70 kilometriä tunnissa ja etäisyydet pyörien Takana 45 kilometriä ja kova nousu Kuhtaille. Mitä ihmettä, kummastelevat sekä lehmä että pyöräilijät. 64 Fillari www.fillari-lehti.fi. Sitten tykki puhuu. Koko 4 500 kuskin pääjoukko venyy pitkäksi nauhaksi heti lähdön jälkeen
Ruokapuolella on tarjolla muun muassa keittoa, banaaneja, riisikakkuja, juustoa, myslipatukoita, hyvin suolaisia sämpylöitä, makeita kakkupaloja, kuivahedelmiä ja rusinoita. On tärkeää löytää mahdollisimman nopeasti oma rytminsä, eikä lähteä nousussa kilpailuvietin siivittämänä mukaan liian kovaan porukkaan. Ohitseni laskee isokokoinen italialainen, jonka kanssa muodostamme samaa vauhtia laskevan parin. Yhtäkkiä ilman täyttyy varoitushuudoista ja kaukana edessä käsiä nousee vaaran merkiksi. Nautin laskuista yli kaiken. Käyttämäni tihein 34/27-välitys tuntuu kotimaassa vitsiltä, mutta täällä sitä tarvitsee yllättävän paljon. Söldenin kotirouvat leipovat valtavat määrät ajon aikana huoltopisteillä tarjoiltavista leivonnaisista ja sämpylöistä. Samassa kuulen lähestyvän ambulanssi sireenien ulvonnan ja jatkan järkyttyneenä matkaa. Loppuosalla Kuhtain laskua vauhti nousee. Matkan varrella on ollut paljon suuria lehmänkelloja kalkattavia kannustajia. Kuhtai lähestyy, kilometri matkaa päivän ensimmäiseen nousuun. Riskejä tulee kuitenkin välttää, sillä laskuissa voi saavuttaa pienen aikaedun, mutta myös menettää kaiken. Juuri kun on tottunut laskettelemaan leppoisasti alhaisilla wateilla, kohoaa edessä murhaava nousu. Hieman ennen Kuhtain huippua on valokuvaus, joten jo hyvissä ajoin ennen sitä pitää valmistautua. Ötztaler Radmarathon kerää reitin varrelle runsaasti kannustavaa yleisöä. www.fillari-lehti.fi " Kuulen lähestyvän ambulanssin sireenin ulvonnan ja jatkan järkyttyneenä matkaa. välillä ovat minimaaliset. Lehmiä näkyykin nousussa paljon. Niitä voi olla laskujenkin varrella, jolloin kovan vauhdin takia tulee olla erityisen tarkkana. Kuhtaissakin on pätkä 18 prosentin nousua, jossa pienimmällä välityksellä joutuu nousemaan myös putkelle. Joskus ne syövät kaikessa rauhassa ruohoa tien vieressä niityllä, toisinaan ne taas jolkuttelevat pyöräilijöiden joukossa mäkeä ylös. Ötzissä kaikki kärsivät saman verran. Olemme juuri jättämässä puurajan taaksemme. Täytän juomapullot ja syöksyn kiven lailla vuorelta alas. Lämpöä on jo niin paljon, ettei edes tuulitakkia tule laitettua päälle. Pääjoukko jakautuu kahtia tien kummallekin reunalle. Juomina on vettä, urheilujuomaa, Coca-Colaa, energiajuomaa ja mehuja. Oma nousu on tuntunut hieman tukkoiselta, mutta ei se muillakaan naamanilmeistä päätellen ole yhtään helpompaa. Avaan tuulitakkini ja pysähdyn kaikessa rauhassa laittaakseni sen takataskuuni. Heti alusta on tarjolla 12-14 prosentin jyrkkyyttä. Itävaltalaiset ovat loistavia tällaisten tapahtumien järjestäjiä. Ötzin organisoimiseen tarvitaan 600 hengen porukka, joista valtaosa on vapaaehtoisia. Minulla, kuten monella muullakin on compact-kammet. Lämpötila kohoaa nyt ripeästi. Samalla imaisen runsaan nesteen kera yhden geelin täydentääkseni hiilihydraattivarastojani nousua varten. Ajopaidan vetskari kiinni ja ilmeeksi spartalaisen tyyni, vaikka oikeasti naama olisi rasituksen murjoma. Käännän kammet vaakasuoraan ja painan polvet vaakaputkeen kiinni. Pääni on varmaan umpiluuta, kun ei osaa oikein edes pelätä. Keskellä tietä makaa lähdössä vieressäni ollut saksalainen Lightweigt-tiimin tyttö kasvoissaan iso vertavuotava haava ja tie täynnä pyörän kappaleita. Kuhtain nousu jatkuu. Tuuli Timmeljochin huippu on pian edessä ja lasku maalia kohti alkamassa. Fillari 65. Kuhtain huipulla pysähdyn pikaisesti nauttimaan pöydän antimista. Alaotteelta nenä ohjainkannattimessa kiinni kohden laakson pohjaa. 50/12 pesään ja kadenssi ylös. Osaan jo kokemuksesta valmistautua lähestyvän laskun jyrkimpään ja vauhdikkaimpaan osaan. Nousun alku on kuin isku vasten kasvoja. Neulansilmäkäännöksiä ei juuri ole. Koko kaupunki elää ja hengittää kiihkeästi tapahtuman mukana ja pyöräilijää arvostetaan yli kaiken. Pyrin pitämään sykkeeni nousuissa noin 80 prosentin tasossa
Ohi suhahtelee säännöllisesti järjestäjien tuomari- ja kuvausmoottoripyöriä, jotka tuovat ajoon suuren maailman tunnelmaa. Päätän tiputtaa sykettä 5-7 lyöntiä rauhallisemmaksi. Siirryn italialaisen peesistä ja nousen tämän rinnalle. Jaufenin nousun puolenvälin jälkeen alkaa nähdä ensimmäisiä henkeä vetäviä kilpailijoita pysähtyneinä tien laitaan. Seuraan kuin hai laivaa. Suuri osallistujamäärä takaa sen, että 2050 hengen porukoita löytyy jatkuvasti taittamaan taivalta yhdessä. Innsbruckiin tultaessa ihmisiä on sankoin joukoin kannustamassa katujen varsilla. Tunnelma on todella hieno. Vilkaisu ympärille kertoo mäkeä tasaisesti nousevan, syvään hengittävän ajajajoukon hikoilevan sen verran reilusti, että usealla voivat juomat loppua ennen huipulla odottavaa huoltopistettä. Ötztaler Radmarathon... kohisee korvissa ja pikainen vilkaisu mittariin kertoo nopeudeksi reilut 80 kilometriä tunnissa. Italialainen ajotoverini kääntyy puoleeni ja hymy kasvoillaan kohottaa peukalonsa. 39 kilometrin matkalla on ainoastaan 777 nousumetriä. Pituutta 15,5 kilometriä ja 1 130 nousumetriä, joiden aikana ei ole yhtään tasaista kohtaa. Keho täynnä adrenaliinia laskemme rinnakkain ja oikaisen itseni laskun loputtua ja vauhdin kuoltua pois. Saapuessani 127 kilometrin kohdalla Italian puolella olevalle huoltopaikalle voimia tuntuu olevan vielä hyvin varastossa. Nestettä ja hiilihydraatteja tulee nauttia tarpeeksi tiheään, koska kalorien kulutus ja nestehukka ovat päivän mittaan huikeita. Pyörät jätetään erikseen niille varattuihin telineisiin ja kuskit kävelevät klossikengillään parinkymmenen metrin matkan ruoka- ja juomahuoltopöytien luo. Pyörän selkään, klossit kiinni ja keula kohti Jaufenpassin nousua. Onneksi olemme vielä puurajan sisällä ja suojassa auringon pahimmalta poltteelta. Italiassa kun ollaan, kaikissa risteyksissä seisoo liikennettä ohjaamassa aito virkapukuinen carabinieri pistoolikotelo tukevasti vyöllään. Jaufenin nousu on hellittämätön. Maasto on vaihteeksi melkoisen tasaista ja junamme etenee 40-45 kilometrin tuntivauhtia. Seuraavana vuorossa on Kematen, jonka jälkeen saavumme Innsbruckiin. Vaikka olen ajanut Ötzin jo kolmesti, tuntuu että Jaufenin nousuun on jollain il- 66 Fillari www.fillari-lehti.fi. Olo helpottuu välittömästi ja voimat tuntuvat palautuvan. Ilma on todella kuuma. Innsbruckista matka jatkuu kohti Italian rajaa ja Brennerin solaa, joka on reitin helpoin. Vaikka on todella kuuma, Brenner nousee melko hyvällä tempolla ylös. Vilkaisu nopeusmittariin kertoo maksimin olleen 106 kilometriä tunnissa. Italialainen pudottelee isoa kovaa ja ohittaa jatkuvasti hitaampia kilpailijoita, kuitenkin turvallisia ajolinjoja seuraten. Nousun alussa avautuvat upeat näkymät oikealle alas jäävään laaksoon tien kiemurrellessa loppumattomalta tuntuvalla tavalla yhä ylemmäs kohti 2 090 metrin korkeudessa siintävää huippua. Lasku jyrkkenee vielä, ja siirrän kädet alaotteelta keskiotteelle, siirryn istumaan satulan kärkeen ja painan roikkumalla pääni mahdollisimman alas eturenkaan päälle. Erinomaiset huoltopaikat ovat järjestelyiltään yhteneviä. Monet yrittävät runnoa Brenneriä ylös liian pitkillä tuumilla ja katkeavat päivän kahdella viimeisellä vuorella. Nousu tuntuu epätodellisen pitkältä
Tällä kertaa toinen kerta toden sanoo Homma hanskassa. Taas nuo tutut ja lisää voimia antavat super-super-huudot täyttävät ilman. Pääsen sata metriä ennen uutta kramppia. Käteni hamuaa telineestä juomapulloa. Viimein puhkaisemme puurajan ja eteemme avautuu Jaufenin paljas loppunousu. Pitkää taukoa ei kannata pitää, vaikka keho huutaisi pidempää lepoa, sillä muuten jalat jäykistyvät. Lähtöpaikalla kaikki on saksalaismallisessa järjestyksessä vaikka Itävallassa ollaankin. Fillari 67. Puolivälissä laskua pimeän kaarteen jälkeen seisoo yllättäen keskellä tietä carabinieri puhaltaen pilliinsä naama punaisena ja heiluttaen varoitusmerkkiä tuulimyllyn lailla. Tiestä puuttuu lähes koko leveydeltään palanen asfalttia. Leonhardin solaan, mistä alkaa päivän viimeinen ja rankin nousu, Timmeljoch. Hyvä, omassa ennätysvauhdissa ollaan. Etupyörän tiputtua kaivantoon takarengas oli noussut jarrutuksen voimasta sellaiset puoli metriä ilmaan. Jaufenin upea lasku päättyy St. Yksi Team Villa Kuuselan kuskeista kertoi jälkikäteen selvittäneensä kaivannon voimakkaalla, kauhunsekaisella ja täysin hallitsemattomalla paniikkijarrutuksella. Juomapullot täytettyäni lähden pudottelemaan reitin upeinta laskua alas St. Leonhardin solaa kohden. Loputtomalta tuntuneen monotonisen, 34/27-välityksellä jauhamisen jälkeen ohitan kyltin, joka kertoo huipulle olevan enää kolme neulansilmää. Jaufenpassin lasku poikkeaa täysin muista. Toinen on tyhjä ja toisessa reilu desi jäljellä. Hoipun viimeiset metrit nousun päälle ja ryntään janoisen kamelin lailla vesitonkkien ääreen. Kaivan taskustani pienen merisuolapussin, heitän hyppysellisen kitusiini ja kaadan reilusti vettä päälle. Ylittäessäni kontrollipisteen ja polkaistessani putkelta vauhtia alkavaan nousuun, oikea reiteni kramppaa voimalla. Takana on vajaat 180 kilometriä. Yli mentiin, juuri ja juuri. Kramppi hellittää noin viiden minuutin istumisen jälkeen, ja koetan varovaisesti aloittaa Timmeljochin nousun. Pyörä hätäjarrutuksella seis ja pientareelle istumaan jalka suorana. www.fillari-lehti.fi " Jaufenpassin laskussa on onnettomuus lähellä, kun tiestä puuttuu lähes koko sen leveydeltä pala asfalttia. veellä saatu muutama kilometri lisää. Se kääntyy jatkuvasti johonkin suuntaan matkallaan alas serpentiinitietä. Lähestyessäni solan aikakontrollipistettä kelloni näyttää ajoajaksi 6 tuntia 25 minuuttia. Hyppäytän refleksinomaisesti pyörän kymmenen sentin syvyisen kaivannon yli
Ötztaler Radmarathon... Kuhtain nousu on vasta alkusoittoa, mutta jo tässä vaiheessa porukka on hajonnut pitkäksi, tasaiseksi nauhaksi. Joskus täytyy pysähtyä, vaikka kuinka haluaisi jatkaa eteenpäin. Jaufenpassin huipulle nousu vaatii pitkää jauhamista 34/27-välityksellä. 68 Fillari www.fillari-lehti.fi. Ennen huippua kaikki valokuvataan. Ei jaksa, liian hapokasta
Ihana Tällaisia huippuja ei Suomen mäissä yleensä kelloteta. Nousuissa lehmistä ei ole haittaa, mutta alamäissä ne ovat vaarallisia. www.fillari-lehti.fi Fillari 69. Jälkeenpäin kuulin, että varjossa oli seinämällä 31 astetta. Näissä nousuissa on jotain mystistä, suorastaan ylimaallista. Ympärillä alkaa näkyä väsymyksestä hoippuvia pyöräilijöitä. Loputtomalta tuntuvan taivaltamisen jälkeen lähestymme viimein puurajaa ja koneen lailla nousua ylös jauhava porukkamme ohittaa ihanan näyn: Labestationen 1 000 m. Tiedän mitä on tulossa. Tunneli näkyvissä, viimeinkin! Timmeljochin nousu on voitettu siinä vaiheessa, kun näkyvin tulee lähellä huippua oleva viimeinen tunneli vuoren läpi. Sääliksi käy saksalaisia ensikertalaisia vieressäni. Pitikö se Stelviokin käydä Italian puolella vielä torstaina kinnaamassa ylös. Sitten se on edessä: Timmeljochin huippu ja viimeinen huoltopaikka. Puhdasta jalkoja polttavaa maitohappoista kidutusta, sitä siellä on tarjolla. Saavumme Schönaun huoltopisteelle. Edellinen Schönaun huoltopaikka alkaa pienentyä silmissäni pieneksi läntiksi noustessani yhä ylemmäs kohden huippua. Mitähän oli auringossa. Vielä 300 nousumetriä huipulle. Alan olla jo aika puhki ja hyvä että pääsen pyörän telineeseen laitettuani kävelemään puujaloillani huoltotiskille. Tästä eteenpäin mennään puhtaalla pahalla sisulla. Timmeljochin loppunousu on perinteisesti aina ollut lämmin, mutta tällä kertaa se on helvetti maan päällä. Vuori on aivan paljas ja näkymät ylöspäin noustessa huimaavat. Timmeljoch on vuorista korkein ja nousu pisin. Eväitä pureskellessani katseeni siirtyy kohti Timmeljochin majesteettista loppunousua. Lepään kymmenen minuuttia ennen kuin hyökkään loppunousun kimppuun. En suosittele heikkopäistä ajamaan kovin lähellä tienreunaa ja kurkistelemaan vuoren seinää alas. Ihmisiä on taas sankoin joukoin kannustamassa viimeistä vuorta ylös painivia pyöräilijöitä. Polttava auringonpaiste on tehnyt ajosta vielä normaalia paljon raskaampaa ja monella alkaa noutaja kolkutella ovelle. Matka jatkuu. Kaveri kertoo olevansa paikallisesta pyöräseurasta ja on vilpittömän hämmästynyt kuullessaan kotimaani. Kaveri repeää täysin ja on ajaa rotkoon nauraessaan vedet silmissä. Ihminen tuntee itsensä täällä hyvin pieneksi ja samalla suureksi pystyessään omalla lihasvoimallaan nousemaan mahtavia seinämiä ylös. Korkeutta on 2 509 metriä, nousulla pituutta 28,7 kilometriä ja nousumetrejä 1 759. En ajattele nousua pidemmälle kuin puolessavälissä 201 kilometrin kohdalla olevalle Schönaun huoltopisteelle, muuten voisi usko loppua. Yllättäen tunnen osan voimistani palaavan ja jatkan nousua tasaisella tempolla. Nyt tekee todella pahaa. Osa kannustajista juoksee ajajien rinnalla ja ojentaa vesipulloja, joihin moni tarttuu hanakasti. Kohta tämä tuska hellittää. Nousen loppunousun erään itävaltalaisen kuskin kanssa. Lähestyn lumirajaa ja viilentynyt ilma jäähdyttää nousussa ylikuumentunutta kehoa. En ole koskaan ollut helposti kramppaavaa tyyppiä, mutta aiemmin viikolla ajamani 3 500 nousumetriä yhdistettynä nestehukkaan ovat olleet selvästi liikaa. ja pääsen jatkamaan varovasti pyöritellen. Kerron hänelle kuulleeni, että Ötztaler on kuulemma ainut paikka maailmassa, jossa hullut laitetaan numerojärjestykseen. Ohitan useita kilpailijoita, jotka ovat riisuneet kengät jalastaan ja taluttavat pyörää ylöspäin
Vauhtia on reilut 80 kilometriä tunnissa lähestyessäni taas yhtä neulansilmä- Valmistautuminen: Ötziin, kuten kaikkiin Alpeilla ajettaviin ajoihin, tulee valmistautua huolella. Viime hetkellä lähestyessäni kurvia jarruihin koskematta hämmästelen kiitävän hetken ajan, että miksi kaksi itävaltalaisrouvaa on asettunut mukavasti piknikille keskelle tietä. Tunnistan nuoren naisen yhdeksi lähdössä vieressäni olleista saksalaisista Lightweight-tiimin kuskeista. Viimein joukkomme saavuttaa tulliaseman. Taas tuttu 50/12 pesään ja alaotteella vauhtia masiinaan. Ötztaler Radmarathon on paketissa.q näky. Ötztaler Radmarathon... Maalissa ja reippaasti alle kymmenen tunnin ajalla. kaarretta. Nimittäin kapeana huoltotienä läheiselle pellolle päätyen latoon. Maantiepyörällä samat lenkit tulisi sitten kesällä venyttää kerran viikossa 7-8 tuntiin. Tuhannen metrin kyltti humahtaa ohitseni, sitten 500 metrin. Hiki kuivuu hetkessä kylmän ajoviiman vaikutuksesta ja saa ihon kananlihalle, mutta tiedän jokaisen metrin vievän minua kohti laaksoa ja lämpöä. Sitten seuraa koko ajoni suurin munaus. Kyllähän se tavallaan jatkuukin. Hyvin on tyttö ajanut. Kestävyyden ja kestovoiman tuoton tulee olla kunnossa. Onnistun tiputtamaan porukan nousussa ja tulen mäen päälle yksin. Ajan intensiivisesti, mutten kuitenkaan aivan punaisella. Alppeja on hyvä lähestyä compact-välityksillä, esimerkiksi edessä 50/34 ja takana 12-27. Pitkän päivän rasitukset hidastavat hoksottimiani sen verran, että katson tien edessäni jatkuvan suoraan. Hyvä alkuvauhti vie minut pienen matkaa nousua ylös, mutta sitten on taas vaihteeksi aika raksutella pientä välitystä sisään. Joku koettaa irti ja ajetaan kiinni, joku kontraa heti. Edessä on ainoastaan lyhyt lasku Söldenin pääkadulle ja maaliin. Nostan toisen käteni tangosta ylittäessäni maaliviivan. Tunnekuohu täyttää taas kerran mielen ja täyttää kehon uudella voimalla. Kuvaajien moottoripyörä suhahtaa ohitseni ollakseen ainoastaan tien tukkona saapuessani ensimmäiseen neulansilmämutkaan. Ajan silmälaseilla, ja juuri sopivasti ennen lähtöäni Ötziin normaalisti ajolaseina käyttämäni pyöreät rillit hajosivat. En pysty sanoin kuvailemaan sitä huudon määrää, joka rouvien kurkuista kumpuaa ilmoille kahauttaessani hiljentämättä heidän keskeltään suoraan ulos. Sölden lähestyy ja ajon luonne muuttuu puhtaaksi kilvanajoksi. Niska kenossa piti vuoria tulla alas, että edes jotain näki lasien läpi eteensä. Alkaa raivoisa loppurutistus kohti Söldeniä. Peruskuntokaudella kannattaa ajaa viikoittain ainakin yksi 4-5 tunnin lenkki. Suositeltavaa on laittaa alle uudet sisä- ja ulkorenkaat hieman ennen lähtöä. Pääkaupunkiseudulla erinomainen mäkitreenipaikka on Solvallan tie Espoon Nuuksiossa. Vielä viimeinen käännös pääkadulta oikealle ja edessä on maalibanneri. Jyrkkää mäkeä ajettaessa keho jo sopeutuu hieman Alppien nousuprosentteihin ja samalla tarvittavat välityksetkin käyvät selville. Viimeisessä pienessä mäessä ennen Söldeniä tämäkin porukka innostuu ajamaan kilpaa ja minä tietysti muiden mukana. Hieman ennen Söldeniä saavutan pienen ajoporukan, jossa näyttää olevan mukana yksi tuttukin. Harvoin sitä tulee päästeltyä 70 kilometriä tunnissa pitkin kaupungin pääkatua. Tämä taas tarkoitti sitä, että olin pakotettu ajamaan matalilla siviililaseilla, jolloin alaotteelta painettaessa katse väkisinkin suuntautuu lasien yli. Ohjaustangossani olevaan kilpailunumeroon kiinnitetty chippi lähettää aikamaton yli ajaessani tarvittavan viimeisen signaalin merkiksi Timmeljochin valloittamisesta aikarajan puitteissa. Laskiessani pitkää laskua yhdeksänkymppiä taulussa tie edessä nousee taas taivaisiin Italian ja Itävallan raja-aseman suuntaan. Vähältä piti, ettei kabiinini ollut täynnä eväskoreja, hellevarjoja ja pöytäliinoja matkallani kohti tien päässä olevaa latoa. Edessä on vielä yksi koitos. Mitä jyrkempi nousu löytyy, sitä parempi. Myös jarrupalojen kunto tulee tarkastaa ja uusia palat tarvittaessa. 70 Fillari www.fillari-lehti.fi. Mäkeä tulisi pyrkiä ajamaan mahdollisimman paljon asuinpaikan mahdollisuuksien mukaan. Monelle harrastelijalle on helpompi osallistua loppukesän ajoihin, joihin mennessä on ehtinyt jo kerätä niistä selviytymiseen tarvittavaa kuntoa. Punnertaessani päälle jääneellä hirveällä tuumalla jyrkkää tietä takaisin reitille suollan suustani kaikki tuntemani kirosanat ja onnistun keksimään vielä muutaman uudenkin. Laskuissa saan aina hieman kaulaa muihin, mutta tasaisemmalla osuudella ryhmän vahvemmat kuskit jauhavat vuorovedolla etumatkani aina kiinni. Alan jarrutella hiljalleen vauhtia. Kuuluttaja kuuluttaa ja katsojat taputtavat. Vajaat 200 nousumetriä pitäisi vielä punner- taa. Pyörä on käytävä huolellisesti läpi ennen reissua
Tukholmaan pääsee edullisimmin Turusta Viking Linella. Vastaavia ajoja Euroopassa: http://www.novecolli.it/ http://www.maratona.it/en/ http://sportful.it/eng/sportful/gf_sportful.php http://www.granfondomarcopantani.com/ http://www.sportcommunication.com/GT/epreuve2.php?langue=1&trop hee=128 http://www.letapedutour.com http://www.eroica.it/index_en.php etappiajoja: http://www.tourtransalp.de/englisch/index.asp http://www.tour-trans-austria.de/englisch/ www.fillari-lehti.fi Fillari 71. www.oetztaler-radmarathon.com Laaksoa ja kukkulaa. Alpeilla ajettavassa yhden päivän kilpailussa osallistujat ylittävät neljä vuorta. Ajoon netissä helmikuun aikana rekisteröityneiden kesken suoritetaan maaliskuun alussa arvonta, jossa osallistujat valitaan. Mukana on myös ammattilaisia. Osallistujamäärä on rajoitettu 4 000:een. Osallistumismaksu sisältää muun muassa Pasta Party ruokailun, ajopaidan maalin päässeille sekä myöhemmin erikseen kotiin postitettavan dvd:n. Esimerkiksi vuoden 2008 voittajan aika oli 7:00.49,4 ja viimeisenä maaliin tulleen 13:43.38,4. Vuoien 2009 osallistumismaksu oli 85 euroa, josta sai kympin takaisin palauttaessaan aikaa mitanneen chipin järjestäjille ajon jälkeen. Ajanotto hoidetaan kilpailunumeron taakse kiinnitetyllä chipillä, joka aikamaton yli ajettaessa piippaa ajan suoraan internetiin. Matkaa reitillä on 238 kilometriä ja nousumetrejä kertyy 5 500. Ötztaler Radmarathon järjestetään perinteisesti elokuun viimeisenä viikonloppuna. Kaikkein halvinta on lentää Easyjetillä Tukholmasta Milanoon. Reitti on ajettava läpi tietyssä minimiajassa, muuten kilpailija liputetaan ulos. Sölden sijaitsee lähellä Italian rajaa, joten osa reitistä kulkee Italian puolella. Toinen vaihtoehto on lentää Ryanairilla Tampereelta Milanoon, josta on 400 kilometriä Söldeniin. Kotijoukot voivat tällöin seurata ajon edistymistä reaaliajassa. Tasaiset osuudet olivat Ötzissä harvassa. Matkustaminen Ötziin: Suomesta on helpointa lentää Helsingistä Müncheniin ja jatkaa sieltä junalla tai vuokra-autolla 250 kilometriä Söldeniin. Mikä Radmarathon? Ötztaler Radmarathon on järjestetty Itävallan Söldenissä vuodesta 1982 lähtien
Pyöräilyä pohjoisen rauhassa, osa 4 72 Fillari www.fillari-lehti.fi
Pyöräretki keväisessä Kainuussa on mieltä rauhoittava kokemus. Pyörä alle vain ja itseään sivistämään! Juuri ennen retkeä ostin uuden kevyemmän ja nopeammin pystytettävän teltan. Hyvät varusteet takaavat, että yöllä lämpömittarin laskiessa miinuksen puolelle tarkenee hyvin. Toukokuun keväiset säteet lämmittivät kutsuvasti ja siihen kutsuun oli vastattava. Itselläni tällainen alue oli Kainuu. Samanlaisen retken voi tehdä myös syksyllä ennen lumien tuloa. TEKSTI JA KUVAT: MILLA RASILA Hiljainen, kumpuileva Kainuu L umesta oli jäljellä vain pieniä pälviä ja hiekoitussepelit oli viety pois pölyämästä ja renkaita tuhoamasta. Yölämpötilat eivät sukeltaneet enää kovin syvälle pakkasen puolelle täällä pohjoisessakaan. Jokaisella lienee jotakin vastaavaa omassa ympäristössään. Ensi kevään retken suunnittelun voi aloittaa jo nyt. Karttoja tutkiessa läheltä löytyy monenmoisia mantuja, joilla ei ole vielä tullut käytyä tai jotka muuten vain ovat jääneet vaimeammalle huomiolle, vaikka monella tapaa kiinnostavia ovatkin. Aiemmilla reissuillani olen käyttänyt merkittävästi suurempaa kahden hengen kupolitelttaa sekä yksin että kaksin matkatessani. www.fillari-lehti.fi Fillari 73 v v. Pyöräretkelle oli päästävä
Lukkopolkimet ovat antaneet kroppaani jo riittävästi arpia, niinpä tällä kertaa pyörässäni oli lukottomat polkimet, joita poljin melko jäykkäpohjaisilla maas- tojuoksukengillä. Suurin osa leirintäalueista vain avaa porttinsa vasta toukokuun puolivälissä tai kesäkuun alussa, mikä minusta on suhteellisen myöhään. Harmi vain, kun merkittävin lämmittäjä, puoliso, joutui jäämään kotiin. Opasteen "Kostamus 100 km" nähtyäni itärajan läheisyys konkretisoitui. Lisäksi reissuun riitti vain yhdet kengät, mikä säästi tilaa melkoisesti. Melkeinpä kaikkialla sain kuulla olevani kauden ensimmäinen pyöräretkeilijä, 74 Fillari " Muista venytellä! "Viiden päivän aikana näin lähes 40 kyytä." mikä oli ehkä hieman yllättävää, sillä säiden puolesta reissuun olisi voinut lähteä aiemminkin. Pyöräilyä pohjoisen rauhassa, osa 4... Oulujärvellä on yksi Suomen suurimmista järvenselistä. Leiripaikka Manamansalossa Oulujärven rantatöyräällä. Pieni, kompakti ja maailman kevyimmäksi kaksikerrosteltaksi haukuttu tunneliteltta osoittautui oivaksi kumppaniksi yksin matkaavalle pyöräretkeilijälle. Hyvällä makuualustalla, kolmen vuodenajan makuupussilla ja makuupussilakanalla vilukissa tarkeni raikkaissa öissä ihan mukavasti. Pieni teltta tuntui lämpimämmältäkin kuin kokoa suurempi. Oulujärven valtava järvenselkä oli poikkeuksellisesti lähes tyyni. Pohjoisen toukokuun yöt ovat sen verran viileitä, että kaikki lämpölisät olivat suurta plussaa. Aurinkoinen sää teki kevään päivistä hienoja polkea, mutta öisin elohopea kutistui nollan tienoille. Manamansalossa sain upean telttapaikan töyräältä, jonka alla oli pitkä hiekkaranta. Viiden päivän lenkille kertyi mittaa 510 kilometriä. Yövyin joka yö teltassa leirintäalueilla, joita reitillä olikin ihan mukavasti. Pidin matkakäytössä yhdistelmästä kovasti: kengät olivat mukavat ja tauoillakin oli miellyttävän kevyt promenoida. Reittini kulki Oulusta Utajärven kautta Rokualle, sieltä Oulujärvelle Manamansaloon, järven pohjoispuolta Ristijärven Laahtaselle, josta luoteeseen Puolankajärvelle ja sitten Ylikiimingin kautta takaisin Ouluun. Suomen kesä on kovin lyhyt, ellei sitä itse pidennä molemmista päistä. Autojen www.fillari-lehti.fi
Aika tuntui ikään kuin pysähtyneen. Sehän on linnuksi aivan valtava! Viiden päivän aikana tapasin kolmisen tusinaa kyytä, joista osa tosin oli joutunut vaihtamaan hiippakuntaa auton renkaan kanssa tuttavuutta tehtyään. Rentouttavaa. Toki olen kurkiauroja nähnyt taivaalla keväin sekä syksyin, mutta jaloillaan töröttävää kurkea en koskaan. Väillä pysähdyin katselemaan maisemia. Kurjeksi en sitä heti tunnistanut, vaan katsoin yliopiston kirjaston lintukirjasta. Sininen ja valkoinen. rekisterikilvistä päätellen olisin luullut olevani syvemmälläkin idässä. Mahtoikohan loppukevät vuodenaikana vaikuttaa, vaihtolämpöisinä kyyt kun nauttivat lämpimällä asvaltilla loikoilusta. Pyöräretkeilyn ei kannatakaan olla pelkkää etenemistä, sillä vasta pysähdyttyään maiseman pystyy kokemaan vaikuttavammin. Jos lyhyemmät mäet ja tasaisemmat maisemat riittävät, Ristijärven ja Puolangan ympäristö Kainuussa ei ole lainkaan hassumpi vaihtoehto. Pyörämatkailija kohtaa tunnetusti paljon erilaisia luontoilmiöitä. Aina ei tarvitse polkaista ulkomaille löytääkseen mäkiä. Ihmisiä näkyi harvakseltaan, eikä niilläkään harvoilla ollut kiire minnekään. Saariston lapsena olen tottunut käärmeisiin, mutta koskaan ennen en ole nähnyt muutamassa päivässä lähes neljääkymmentä käärmettä. Ristijärven Laahtaselta Puolankajärvelle sain nousta ja laskea niin lukuisia kertoja, että jäin jo melkeinpä ihmettelemään, mahtuiko pätkään yhtään tasaista osuutta. Kainuun luonto oli hiljaisen kaunis. Rauhalliset hetket luonnonkauniilla paikoilla lataavat kummasti akkuja.q www.fillari-lehti.fi Fillari 75. Kainuun suolla näin läheltä elämäni ensimmäisen kurjen. Oli tavattoman rauhallista. Laahtasen leirintäalueen emännän kanssa keskustelu kävi suomeksi ja venäjäksi. Nousu- metreissä mitattuna minut yllätti täysin, että pääsin tuolla alueella lähes samoihin nousumetrilukemiin päivää kohden kuin kesää aiemmin Pohjois-Norjassa
Kun mies pääsi eläkkeelle ja luonnollinen liikunta väheni, kiloja tuli lisää vielä kolmisen kymmentä. Viimeisenä pisarana oli liian korkea kolesteroli. Pyöräily osoittautui hyväksi keinoksi saada kilot kuriin. Minä ajattelin, että kokeillaanpas, nykyään 57-vuotias Pitkänen muistelee. Kaloreita laskemalla putosi 30 kiloa, mutta ne tulivat takaisin lähes yhtä nopeasti kuin olivat kadonneet. Aivan tarkkaa lukemaa Pitkänen ei tiedä, sillä Rääkkylän terveyskeskuksen vaa´an näyttö riittää vain 150 kiloon asti. Parhaimmillaan Kalevi Pitkäsen lenkit venyvät yli sadan kilometrin mittaisiksi. Pyöräilemällä KATOSI 80 KILOA Rääkkyläläinen Kalevi "Kalle" Pitkänen on elävä esimerkiksi pyöräilyn myönteisistä terveysvaikutuksista. Mies on pudottanut pyöräilemällä painostaan 80 kiloa ilman sen kummempia ruokavalioita. K 76 Fillari alle Pitkänen kertoo, että työvuosien aikana painoa oli päässyt kertymään liki 150 kiloa. Painonpudotuksen keinoksi valikoitui liikunta ja eri lajeista pyöräily. - Ei sitä aikuinen mies kirjevaa´an kanssa jokaista suupalaa viitsi alkaa laskemaan... Pitkäsellä oli takavuosilta kokemusta Painonvartijoiden ruokavalioon perustuvasta laihduttamisesta. Kysyin lääkäriltä, mitä pitäisi tehdä. Vaaka pyörähti toiselle kierrokselle, mutta tarkan lukeman määrittämistä haittasi vaa´an alaosan kannas. Hän sanoi, että mitä jos pudottaisit painoasi. - Painonnousun myötä tulivat sairaudet, kuten diabetes ja verenpaine. Elettiin vuotta 2006. Ensimmäiset 30 kiloa piti tosin pudottaa kuntopyörän avulla, sillä Rääkkylän tiet, Pitkäsen paino ja www.fillari-lehti.fi. 180 ki- lon vaiheilla lukema joka tapauksessa oli. Kuukauden fillarinaama TEKSTI: MARKKU LIITIÄ KUVA: TIMO SAARINEN Kalevi Pitkänen Rääkkylässä riittää hiljaisia teitä ja hienoja maisemia. Harmi muuten, että miehen mainiota pohjoiskarjalan murretta ei eteläsuomalainen pysty siirtämään paperille
Hän nimittäin voitti vuonna 1971 nuorten Suomen mestaruuden kymmenottelussa. Vastaus on yksinkertainen: Pitkänen syö mitä vain - ja jos jotain sorttia tulee popsittua liikaa, seuraavan päivän pyörälenkki on sitten vastaavasti pidempi. - Naama tuppaa pakkasella jäätymään. Lions Club Rääkkylän presidentti Harri Laasonen kiitteli luovutuspuheessaan, että "Kalevi on hyvänä esimerkkinä meille kaikille", kertoi tapauksesta uutisoinut Koti-Karjala-lehti. Luulisin, että seuraavan punnituksen jälkeen voin vetää sen päälleni. Nykyään homma on jo suorastaan lasten leikkiä verrattuna kolmen vuoden takaiseen. Hänet myös valittiin Vuoden urheilijaksi Pohjois-Karjalassa. Kerrankin kun tulin pakkaslenkiltä takaisin kotiin, tukasta roikkuivat 15 sentin mittaiset jääpuikot, Pitkänen virnistää. Pitäisi varmaan hankkia kommandopipo. - Minulla on jo hankittuna paita, jonka selässä on luku 99. Nyt minulla on ollut viitisen viikkoa uusi mittari pyörässä ja lukema näyttää olevan 2 074. Tuoreimmassa www.fillari-lehti.fi mittauksessa terveyskeskuksen vaaka näytti 101 kiloa. Hän tosin asuu vaimonsa ja vielä kotona olevan nuorimman poikansa kanssa sen verran syrjäisen tien varrella, että aurauksen viivästyminen haittaa talvella ajoittain pyöräilyä. Alku ei ollut helppoa, mutta mies ei antanut periksi. Samoihin aikoihin Pitkänen pääsi kuntopyörän selästä tavallisen pyörän päälle. Pitkänen kertoo, että ihmiset kyselevät häneltä usein, minkälaisella ruokavaliolla moisiin painonpudotuslukemiin pääsee. Pitkänen ajaa kesät talvet. pyörän renkaat osoittautuivat hankalasti yhteen sovitettavaksi yhdistelmäksi. Kovin pehmeään lumeen mies ei viitsi lähteä polkemaan, ei myöskään yli 15 asteen pakkaseen. - Lähes joka päivä tulee ajettua. Kumit eivät yksinkertaisesti kestäneet. Varaosiakin riittää, sillä Pitkänen kertoo ostaneensa vuosi sitten syksyllä kirpputorilta toistakymmentä pyöränraatoa, joista voi irrotella tarpeen vaatiessa osia käyttöpyöriin. Kesäaikaan kilometrejä tulee yli 2 000 kuukaudessa. - Helkamaan pitäisi piakkoin hankkia isompi eturatas, jotta saisi vähän lisää vauhtia. Tallista löytyy lisäksi kolme Tunturia ja Peugeotmaantiepyörä. Pyörän lahjoituksen aikaan toukokuussa Kalevi Pitkänen oli pudottanut painoaan 70 kiloa. Lionsien lahjoittama Helkama ei ole Pitkäsen ainoa pyörä. Tätä kirjoitettaessa kiloja on karissut jo liki 80. Pikku hiljaa ajelu alkoi sujua helpommin kilojen karistessa ja kunnon kohentuessa. Uuden kuntoilullisen elämäntavan hyviin puoliin kuuluu huiman painonpudotuksen ohella myös se, ettei Pitkäsen tarvitse enää ottaa verenpaineja diabeteslääkkeitä. Jalka- ja pesäpalloa Pitkänen pelasi alasarjoissa 1980-luvulle asti.q. Kalle Pitkäseltä meni puolisen vuotta ennen kuin terveyskeskuksen vaaka pääsi normaalille asteikolleen. - Sanoinkin kerran leikilläni lääkärilleni, että kun joku tulee valittamaan vastaavia vaivoja, niin määräät hänelle vain polkupyörän. Viimemainittu on valitettavasti käyrätankoisena ajoasennoltaan sellainen, ettei Pitkänen pysty sillä selvävaivojensa takia ajamaan. Joskus kilometrejä kertyy päivässä toistakin sataa, joskus taas jää ykköskymmenelle kun käyn vain kirkonkylällä. Pitkänen kertoo ajavansa kilpaa lähinnä itsensä kanssa mopojen ja traktorien antaessa välillä peesiapua. Viime keväänä Rääkkylän Lionsit palkitsivat Kalle Pitkäsen laihdutusurakan lahjoittamalla hänelle uuden seitsenvaihteisen Helkama Kaunottaren. Kilpailuvietti saattaa periytyä Kalle Pitkäsen vanhasta urheilutaustasta
Vuosittain järjestettävä SPU:n Kultainen Kampi -nuorisoleiri merkitään heti kalenteriin samoin kuin Pohjois-Suomen pyöräily ry:n keväinen alueleiri. Kato 14 ikävuoden jälkeen on pyöräi- lyssäkin kova, kun satunnainen puuhastelu loppuu ja kilpaurheilu tarkkoine yksilöllisine ohjelmineen alkaa. Maastopyöräily oli suosionsa harjalla toistakymmentä vuotta sitten. Onpa Sodankylässä nähty feikki-Irwinkin vetämässä karaokespinningiä lierihattuineen ja aurinkolaseineen. v v v Seuroja ja ajoporukoita Esittelyssä Ounaksen Pyörä-Pojat TEKSTI: MARKKU VÄYRYNEN Ounaksen Pyörä-Pojat ajaa ainakin kartasta katsoen Suomen huipulla. On järjetöntä lähteä jatkuvan yli miinus 20 asteen pakkaskauden aikana ajamaan ulos. Erityisesti seura satsaa juniorityöhön. Kuten kuvasta näkyy, Ounaksen Pyörä-Pojat panostaa juniorityöhön. iidenkympin villitystä elävä Ounaksen Pyörä-Pojat toimii Rovaniemellä ja Sodankylässä. Moni juoksu-urallaan jalka- tai selkävammoihin kyllästynyt urheilija onkin ryhtynyt tunnustamaan keltavihreää Taideteollisen korkeakoulun suunnittelemaa väriyhdistelmää. Lisätietoja pohjoisen polkijoista löytyy osoitteesta www.kolumbus.fi/pohjois-suomenpyoraily. 78 Fillari www.fillari-lehti.fi. Tällöin kaivetaan esiin tekniikkarullat ja ajetaan joko yksinomaan niillä tai muun liikunnan yhteydessä rullatreenejä. Ajojen jälkeen tulokset laitetaan netin lisäksi paikalliseen sanomalehteen, josta seurataan myös naapurikunnan ajajien noteerauksia. Keväällä 2010 Rovaniemellä käynnistetään muutaman vuoden tauon jälkeen fillarinappulakoulu. Poing poing poing menee sujuvasti, mutta Popedan Sukset ei taivu millään liian pitkän kertosäkeensä vuoksi. Seuran toiminta perustuukin voimakkaasti junioreihin. Masterajajat ovat myös tervetulleita joukkoon. Yleensä harrastusmielessä porukan mukana olevat aikuiset jäävät kotiin, mutta vastuuohjaajat lähtevät juniorikaartin mukana lenkille, sillä mitalit eivät kerry sokerista tehdyille pyöräilijöille. Rata-ajoille on varattu urheilukentiltä vuorot. Kauden rata-SM-kisojen alla ajetaan yksipäiväiset Pohjois-Suomen mestaruuskisat, joiden päätteeksi ajettavat joukkueajot ovat kisojen suola. Sama pyörä kestää parikymmentä vuotta, eikä yhtään jarrupalaa, vaihtajaa tai vaijeria tarvitse uusia! Urheiluseuratoiminnassa tulee ylä- ja alamäkiä, ja OPP:n johto yrittää koko ajan hankkia uusia jäseniä loiventaakseen alamäkiä. Rata-ajon toivoisi saavan ansaitsemaansa arvostusta muissakin seuroissa, sillä se on selvästi halvin kolmesta osa-alueesta. Ei ole mitään mieltä lähteä vähäisillä varoilla löysäilemään, vaan syöttö pidetään täysillä heti paukusta. Vain kaatosade estää rataharjoitukset. Maantiepyöräily on ollut OPP:n ohjelmassa alusta asti. Spinningtunneilla käydään molemmilla paikkakunnilla. Olosuhteet pyöräilyn harjoittamiseen Lapissa ympäri vuoden ovat vaikeat. Joskus kiri riittää maaliin saakka. Kertosäe ajetaan hölkällä ja hitaimmin laulavat pudotetaan leikistä pois. Happi vain yksinkertaisesti loppuu kesken. Seurassa ajetaan niin maantietä, maastoa kuin rataakin. Pienet ja keskisuuret pyöräilyseurat profiloituvat herkästi johonkin lajiin. Viime vuosina OPP:n kasvateista ovat elitessä sekä 18-sarjassa menestyneet muun muassa Teija Alaviiri, Juha Posio, Mariel Kunnari, Heidi Kyyrönen, Petri Kilpamäki sekä Jenni Hyväri. OPP onkin saavuttanut parhaan menestyksensä radalla. OPP järjestää tasapuolisesti harjoituksia radalla, maastossa ja maantiellä. Reidet kun menevät helposti hapoille pehmeän radan imiessä rengasta toisin kuin velolla. Kilpailutoiminnassa pyritään säilyttä- V mään tietty rentous ja leppoisuus silloin kun ollaan Pohjois-Suomen alueen kilpailuissa. Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen sen harrastus on nyt kääntynyt kasvuun. Nuoremmissa junioreissa menestystä on saavutettu vuosien ajan kaikilla alustoilla. Moni päättää jättää leikin kesken ja vaihtaa harrastusta. Seuran hallitus on pannut merkille - itsensä ohella - myös nuorison lihomisen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Säännöllinen ja luotettava juniorien ohjaus on toiminnan perusta. Vesisade ei ole ollut koskaan este lenkille lähtöön. Seuran toiminnan pääpainopisteinä ovat nuorten saaminen ohjatun pyöräilyharrastuksen piiriin sekä kilpailujen järjestäminen eri puolilla Lappia. Kun lähdetään ajamaan 800-1 000 kilometrin päähän, kisataan aina voitosta
Pronssille ajoi järjestävän seuran CC Picaron Sari Puumala. Kuitto sijoittui toiseksi. Olosuhteet kilpailulle olivat lajille tyypilliseen tapaan rankat, kun lämpöä oli vain pari astetta ja taivaalta tuli välillä räntää jatkuvan vesisateen lomassa. Viimeisellä kierroksella puoli kilometriä ennen maalia Kuitto iski teknisellä polulla ja ajoi voittoon. Cupissa neljään voittoon ajanut ja kolmanneksi päätynyt Jukka Vastaranta oli muutamien muiden kärkikuskien ohella Virossa Maastopyöräilymaratonin EM-kisoissa. Pienellä takamatkalla tulivat järjestävän seuran Juha Kangaskokko ja Olli Miettinen, jotka ottivat hopeaa ja pronssia. Myöhemmin Vastaranta sai kuitenkin teknisellä polkupätkällä aikaan eroa ja ajoi lopulta niin osakilpailu- kuin cup-voittoonkin pelkillä ykkössijoilla. Miesten kilpailu oli alusta asti puolustavan mestarin Tailwind Länkenin Kimmo Kanasen kontrollissa. Rankka rata, joka sisälsi paljon mäkiä, sai aikaan eroja myös kärkikuskien välillä. Puolustava mestari eli CC Helsingin Anna Ronkainen jätettiin viidenneksi. Aikuisten lähdössä oli osallistujia 40, joista lähdön jälkeen erottui kärkikaksikko Antti Kuitto Lappeenrannasta sekä kotiradallaan ajanut järjestävän seuran Simo Sohkanen. Poikien sarjassa kovinta vauhtia lähdössä piti TWD:n Vili Leppänen, joka myös voitti kisan. Leppästä. M-16 11,7 km: 1) Vili Leppänen TWD 38.48, 2) Marco-Tapio Niemi TY 40.53, 3) Christian Holmen P-P 41.28 M-18 11,7 km: 1) Jesse Virtanen TuUl 40.10, 2) Eemeli Välimaa OP-P 40.25, 3) Heikki Soukko P-P 42.59 M-YL 23,3 km: 1) Kimmo Kananen TWL 1.00.10, 2) Juha Kangaskokko Picaro 1.00.35, 3) Olli Miettinen Picaro 1.01.29, 4) Tommi Tuikka Picaro 1.03.51, 5) Jukka Heinikainen TWL 1.05.03, 6) Petri K Leppänen Velo8 1.05.19, 7) Samuel Halme KorsKa 1.05.53, 8) Marko Leppämäki Velo8 1.06.05, 9) Jaakko Sorvisto Picaro 1.06.25, 10) Ari Kansikas P-P 1.06.26 N-16 11,7 km: 1) Jasmin Kansikas P-P 47.00, 2) Veera Väkevä CCH 47.05, 3) Eveliina Sarismala P-P 48.01 N-18 11,7 km: 1) Sofia Kansikas P-P 46.28, 2) Jenna Lajunen VP 52.54 N-YL 11,7 km: 1) Carina Ketonen RCC 38.55, 2) Pia Pensaari TVC 43.14, 3) Sari Puumala Picaro 44.18, 4) Heli Ovaska PK-Team 45.53, 5) Anna Ronkainen CCH 46.28 Cyclocrossin SM-mitalit ratkottiin märässä syyssäässä Jyväskylässä. Kärkikaksikko teki matkaa pääosin yhdessä Kuiton ollessa ennakkosuosikki. Naisissa cup-voiton oli jo aiemmin varmistanut Carina Ketonen, mutta Hyvinkään finaalin voittanut Paula Oksman nousi voitollaan cupissa toiseksi ohi Hanna Konttisen. Kuuden osakilpailun cupiin osallistui yli 400 pyöräilijää. 60 km: 1) Jukka Vastaranta Velo8 2.09.11, 2) Kimmo Kananen TWL 2.12.46, 3) Henri Ojala P-68 2.15.26, 4) Riivo Schumann Fiksus Sport/Eesti 2.16.09, 5) Mikko Vastaranta Velo8 2.19.00, 6) Samuli Saarela Kokkola 2.19.02, 7) Olli Miettinen Picaro 2.19.28, 8) Antti Kuitto LPRPy 2.20.08, 9) Alexander Lomakin Team Autor, Venäjä 2.20.55, 10) Tommi Nieminen RCC 2.22.16 Cyclocross SM, 4.10. Cyclo-crossin Suomen mestaruudet ratkottiin Laukaan Peurungassa samoissa maisemissa kuin vuonna 2003. Lämminpäässä kahtena kierroksena käyty kilpailu ratkaisi cup-voiton. Edellisten päivien sateet olivat pehmentäneet niitty- ja kuntorataosuudet hitaiksi. Carina Ketonen ajoi voittoon ylivoimaisella yli neljän minuutin marginaalilla ennen TVC:n Pia Pensaarta. Naisten sarja ajoi yhdessä juniorisarjojen kanssa. Kuva: Olli Lehtinen. www.fillari-lehti.fi Fillari 79. Tampere, Marathon-cup 6/6 Maastopyörämaratonin cup saatiin päätökseen viikko XCOcupin jälkeen Tampereella. Myös neljäs tila meni Picarolle, kun jo veteraani-ikäinen Tommi Tuikka ajoi palkintopallin viereen ennen kokenutta Jukka Heinikaista ja Petri K. Tyttöjen kilpailu oli päivän tiukin, kun lopussa vauhtia parantanut CC Helsingin Veera Väkevä jäi vain viisi sekuntia voittajalle Jasmin Kansikkaalle. Reitti oli pääosin kapeaa kangaspohjaista polkua, mutta mukana oli myös kivisiä ja juurisia osuuksia. Naisissa ajoi järjestävän seuran Paula Oksman selkeään voittoon ja jätti toiseksi ajanutta Malena Jordasta yli neljä minuuttia. Kärkinelikossa ajettiin hieman uusintaa edellisviikonlopun arvokilpailun (XCM-EM Virossa) jäljiltä, jossa Kimmo Kananen kärsi välinerikosta. Hetken tauon jälkeen uudelleen aloitetun XCOcupin pisteille ajoi yhdeksän osakilpailun sarjassa liki 300 osallistujaa, josta noin kolmannes junioriluokissa (10-16). Miehet 6x4,9 km: 1) Antti Kuitto LrPy 1.19.26, 2) Simo Sohkanen HyPy 1.19.35, 3) Samuel Halme M-18 KorsKa 1.22.30, 4) Erkko Salonen M-30 CCH 1.24.00, 5) Samuel Pökälä AR 1.24.03, 6) Juho Hänninen M-18 TaiTä 1.24.06, 7) Jeremias Holmberg M-18 BFT 1.24.23, 8) Heikki Hammarberg M-50 HMTBC 1.24.26, 9) Tommi Nieminen M30 RCC 1.24.43, 10) Kristian Ijäs TVC 1.25.19 Naiset 6x4,9 km: 1) Paula Oksman HyPy 1.21.08 -1, 2) Malena Jordas Akilles 1.25.23 -1, 3) Heli Ovaska PK Team 1.26.53 -1 Pirkka MTB-Marathon, 27.9. Hienoa rataa oli viilattu hieman teknisempään ja raskaampaan suuntaan. Kisasilppua Kisasilppua Hyvinkää XCO, 20.9., XCO-cup 9/9 Lämmin sää suosi Hyvinkään Pyöräilijöiden järjestämää XCcupin päätöskisaa keskustan lähellä Sonninmäellä. Kotimaisemissaan ajanut Vastaranta aloitti kovaa, mutta Kananen kykeni seuraamaan. Miesten cup-voiton oli jo ennen starttia varmistanut CC Picaron Olli Miettinen, joka ei ollut kilpailussa mukana. Ennakkosuosikkina finaaliin starttasi Jukka Vastaranta jolla oli jo kolme osakilpailuvoittoa
Fillarialan asiantuntijaliikkeet ITÄ-HELSINGIN PYÖRÄHUOLTO Gir´s maantie alk.2490,CycloCross alk.1670,Shimano, Sram, Campagnolo, SpeedPlay, Schwalbe, Michelin, KCNC Räätälöidyt pyörät meiltä. Kysy tarjousta!!! Meripellontie 11C, 00910 Helsinki 09-68 53 500, 0400-842648 ita-helsingin.pyorahuolto@elisanet.fi www.fillari-lehti.fi 80 Fillari
Paino <10 kg. Tilat ajovarusteille. 32cm, kork. - Laukun mitat: lev. 120cm Treenikäyttöön asunto vuokrattavana Espanjassa. 82cm, pit. Natsa Kova pyöränkuljetuslaukku Kilpa / Maastopyörille Ehdoton ulkomaanmatkoilla - Valmistusmateriaali lujitemuovi - Turvallinen, kätevä, kestävä ja edullinen. - Helppo pakata. Kysy tarjous ! Myynti/valmistus: PK-Automaatio Ky PL 104, 52701 Mäntyharju GSM: 0400 294 067 Tel: 015 682 550 www.natsa.fi Unicycle laa Ti numerosta 019-483 470 tai www.fillari-lehti.fi Fillari 81 Karjalankatu 2, 15140 Lahti puh (03) 783 1400 fax (03) 783 1409 www.leppasenpyora.fi. - Varustettu pyörillä ja kahvoilla
Pyörä kannattaa korjata nyt, kun kulumat ja kitinät ovat vielä hyvässä muistissa. Sopivan paikan puute on monen hyvän projektin esteenä. Kuten sanottu: Pikajalka nosti maantiepyörät työpaikan kaappien päälle. Jo yksi jumppailta viikossa tekee ihmeitä ja keväällä keho on paljon syksyistä notkeampi. Ensimmäisinä vuosina siitä syntyi napinaa; ei toimisto ole oman tavaran varasto, kai ne likaisiakin ovat ja öljyisiä, haisevatkin, ja kuka niistä vastaa jos ne varastetaan. Pikajalan talvirutiineihin on vakiintunut tehtäviä, joilla yhteys pyöräilyyn säilyy ja jotka ovat hienoja juttuja ihan sellaisenaankin. Työ etenee hitaasti, kun mieli jää hehkumaan johonkin sadunomaiseen hetkeen maatiellä. Jos tällaiseen työhön pääsee tallissa, jossa on jokunen kaveri samanlaisen urakan kimpussa, illat kuluvat rattoisasti. Useimpien muiden miesten tapaan Pikajalka on laiska venyttelemään. Tällainen askartelu on niin mukavaa puuhaa, että tilan hankintaan kannattaa käyttää aikaa ja suhteita. Liian nopeasti tuleva kesä Lokakuun alun viikonvaihteessa oli mielessä tiettyä haikeutta, kun pesin maantiepyörät, huuhdoin hyvin, kuivasin ja vein työpaikalle. Napina alkoi hiipua, kun julistin pyörät taideteoksiksi, jotka ovat hienompia ja arvokkaampia kuin häivytellyt hämähäkin kuvat, joita saattoi löytyä joltain seiniltä. 4. 2. 5. 3. 82 Fillari www.fillari-lehti.fi. Kirjanpidon selvittely on kuin ajelisi vielä kertaalleen kesän lenkit. Hiihdon rytmissä on samanlaista aaltoilua kuin pyöräilyssä, ylämäen rasitus palkitaan alamäen palautuksella. Entisöintiin on olemassa puhdasoppisia koulukuntia, mutta kukaan ei pakota kulkemaan niiden mukaan. Jokainen tietysti kehuu omaa valintaansa, eikä Pikajalka ole mikään poikkeus. Lajin kirjat ja lehdet kuuluvat talvilukemistoon ja samalla saattavat tulla mieleen suunnitelmat seuraavan kesän ajoista. Pyöräilijän askartelu on tietysti lajinomaista. Siinä ne ovat, silmien alla joka päivä, ja muistuttavat minkä vuoksi töitäkin kannattaa tehdä. Työt seisovat aina välillä, useimmiten osien puutteen vuoksi. Sekin menee, onhan se taas vaihtelua latujen leikkiin. Tällä kertaa pyörät pääsivät pelkällä pesulla talviteloille, mutta usein kalusto on vaatinut muutakin trimmausta. Päättyneen kauden kirjanpidon viimeistely on pimeiden iltojen puuhastelua. Hiihtosuoritus on pitkäkestoinen ja rasituksen säätö helppoa. Pakkoko sitä on tehdä huonoja lenkkejä, kun hyviäkin on tarjolla. Ajokauden loppu on ajokauden loppu, mutta ei sen tarvitse olla harrastuksen loppu. Joskus kelit ovat kohtuuttoman huonot, jolloin on tyydyttävä spin- 1. ningiin tai rulliin. Askartelu on antoisaa talvipuuhaa. Kun jonkun osan joutuu tilaamaan, sitä on helppo odotella, kun ulkona on lunta ja pakkasta. Talvella on aikaa ajatella isoja. Kiihkeänä maastohiihdon ystävänä Pikajalka löytää hiihdosta huiman määrän etuja, joiden vuoksi laji sopii oivallisesti pyöräilijän talvilajiksi. Kuntolajeja on melkein liian kanssa, valinta voi olla vaikeaa. Kuntoa ei voi varastoida, joten talveksi on löydettävä sopivaa liikuntaa. Parasta on se, että hiihtäjä on ulkona ja saa vetää keuhkoihinsa raikasta ilmaa. Kokemukset voivat opettaa, miten kannattaa ajaa ja mitä on syytä välttää. Pikajalka pääsee iskemään sormensa vuoden 1976 Peugeotiin, jossa on Simplexin vaihteet, Mafacin jarrut ja Stronglightin keskiö. Pyöräilyn olemusta, sisintä ja lajin filosofiaa voi tuumailla kesälläkin, mutta talvella siihen tuntuu olevan enemmän aikaa ja halua. Jonkun vanhan raadon hankkiminen ja sen entisöinti vanhaan loistoonsa on mielenkiintoista ja opettavaa askartelua. Kokemusten kertaaminen on nautittavaa, siis jo arvo sinänsä, ja voi siitä olla jotain hyötyäkin. Silloin ehtii olla sen verran kotona, että pysyy sovussa kotiväen kanssa ja ruokavahvuudessa. Nostin pyörät isojen peltisten riippukansiokaappien päälle. Siinä riittää puunattavaa. Oma ajatus mielenkiintoisen projektin toteutuksesta riittää. Pikajalalla oli pätevät vastaukset kaikkiin viisasteluihin
SEURAAVASSA NUMEROSSA 1/2010 Ilmestyy helmikuun lopussa Fillariluettelo 2010 osa I Hinnat ja tekniset tiedot kauden 2010 maantie-, maasto- ja muista harrastepyöristä Täysjoustovertailussa Noin 120-140 milliä joustavat "POLKUFILLARIT"! Naisenergiaa x 3 - pyörämatka Italian Como-järveltä Saksan Rostockiin Vertailutestissä LUKKOPOLKIMET MAASTOON Testissä SRAM XX-osasarja