MARRASKUUTA 2020 Kotirintaman kunnianpalautus Keräilijä Jussi-Pekka Alander kiittää naisia, lapsia ja vanhuksia talkoista, jotka pitivät Suomen pystyssä sotavuosina. 6 PLUSSA 2–3 PEKKA RAUTIAINEN. SUNNUNTAINA 1. Tuohon aikaan talkoolaisia muistettiin lähinnä mitaleilla ja kunniakirjoilla. Joskus he saivat vaivanpalkakseen kuponkeja, joilla sai ostaa pakkauksen kahvia, sokeria tai tupakkaa
–?Sitä pidettiin silloin maksimimääränä, mitä ihminen voi verta luovuttaa. Juliste löytyy riihimäkeläisen Jussi-Pekka Alanderin mittavasta yksityiskokoelmasta, jonka hän on kerännyt vuosikymmenten aikana. –?Se tuli muun muassa marjojen, polttopuiden ja romujen keräyksestä. Osallistumisesta sai todistukseksi kunniakirjan. SUNNUNTAINA 1. Isänmaa lainasi jäseniltään rahaa myös suoraan. Puolustusvoimat vastasi vuoden 1944 loppuun saakka veripalvelusta. Sittemmin Hartwall lahjoitti puolustusvoimille 50?000 vichy-pulloa, joihin veri pullotettiin. Kaikesta oli pulaa. Harvoin talkoiden merkitystä kyseenalaistettiin, sillä yleinen asenne oli, että niihin osallistutaan. –?Esimerkiksi tehtaassa työskentelevä ihminen luovutti työviikkonsa ensimmäisen tunnin palkan Suomen aseveljien liitolle kolmen kuukauden ajan. Nykyrahaksi muutettuna nuorten työpanos vastasi parhaimpana vuotena 1943 jopa 69 miljoonaa euroa. Alander muistuttaa, että tuohon aikaan Suomi oli todella köyhä maa. Alander esittelee kunniakirjaa, joka on annettu kiitokseksi viidestä luovutuskerrasta. P ropagandajulisteessa suomenhevonen vetää tukkirekeä, jonka päällä istuu ajomies. Alander näyttää MannerheiJussi-Pekka Alander pitää talkoisiin liittyvää paperitavaraa kaikkein kiinnostavimpana keräyskohteena, sillä sitä on vähän jäljellä. Ei ollut olemassa robotteja eikä työtä tehty työpöydän ääressä samalla tavalla kuin nykyisin. Rahat käytettiin sodasta kärsineiden avustamiseen. Mitali inhimillisestä auliudesta perustettiin Mannerheimin presidenttikauden aikana. Näin mainostettiin keväällä 1945 Metsäajotalkoita. KORTENSA KEKOON kantoivat myös ulkomaalaiset. Alanderin 775-sivuinen tietoteos Kansa sodassa – Kotirintaman ratkaiseva merkitys (Readme.fi) ilmestyi alkusyksystä. Suurin menestystarina oli Maanantaitalkoot-keräys, johon osallistui satojatuhansia tavallisia suomalaisia. ALANDER ei väsy korostamasta sitä, kuinka merkittävä panos kotirintamalla oli Suomelle talvija jatkosotavuosina. –?Tuli ikään kuin pieni sosiaalinen pakko osallistua. Valtiovalta otti talkootyön ohjaukseensa, jolloin siitä tuli tehokkaampaa ja pystyttiin reagoimaan paremmin muuttuviin tarpeisiin. Aikuisia houkuttivat mottitalkoisiin myös joskus niiden yhteydessä järjestettävät arpajaiset, joiden pääpalkintona saattoi olla jopa rintamamiestalo. OMAN TYÖPANOKSEN lahjoittamisen lisäksi kerättiin myös rahalahjoituksia. –?Jatkosodan aikaan pulloveri saatiin jo säilymään jonkin aikaa. Nyt ne on koottu kansien väliin yli 700-sivuiseksi kirjaksi. Varsinkin nuorten panos oli todella iso. Sotavuosien talkootyöhön liittyvä materiaali on nyt myös kirjan kansien välissä. Kyse oli oikeasti kansantaloudellisesti merkittävästä asiasta. Talkootöillä paikattiin ennen kaikkea työvoimapulaa. Palkkioksi jaettiin loka-marraskuun juhlissa talkoolapio-merkkejä, joiden värit vaihtelivat rautaisesta teräksiseen ja hopeasta kultaan. MARRASKUUTA 2020 2 FORSSAN LEHTI PLUSSA Sotavuosina lapsetkin raatoivat isosti Riihimäkeläinen Jussi-Pekka Alander kiinnostui kotirintamalla tehdystä talkootyöstä ja alkoi keräillä siihen liittyviä merkkejä, kunniakirjoja ja julisteista. Taustalla metsätyömies rakentaa halkomottia. Kun valtiovaltakin huomasi, kuinka isosta työvoimareservistä oli kyse, se rupesi käyttämään nuoria ohjatusti tähän työhön. PUUTETTA oli myös verestä. –?Tiedetään, että joku hakkasi vähän halkomotteja. Kesällä kerättiin muun muassa pihkaa ja elo-syyskuussa puolukoita. Vielä talvisodan aikaan lähes kaikki verensiirrot tehtiin suorasiirtoina. Kun miehet olivat rintamalla, järjestettiin polttopuumottitalkoita, Alander kertoo. Moni on heittänyt mitalin mukana tulleen kunniakirjan tai talkoosuorituskortin pois. TALKOOTYÖHÖN motivoitiin erilaisilla palkinnoilla. Sen avulla haluttiin palkita suomalaisia siviilejä sotavuosina auttaneita henkilöitä. Ne olivat vain yksi lukuisista talkoista, joiden avulla kotirintamalla ahertava väki eli pääasiassa naiset, lapset ja vanhukset pitivät Suomen kansantaloutta ja maanpuolustusta yllä sotavuosina 1939–1945. –?Yhteiskunta edellytti työvoimavaltaista fyysistä työtä. Talkoomerkit, -mitalit ja -kunniakirjat olivat haluttua tavaraa, joista etenkin lapset ja nuoret kilpailivat keskenään. Osallistu talkoorynnäkköön kansamme toimeentulon turvaamiseksi. Asevelitalojen julkisivusta saattaa vieläkin löytyä tällaisia kylttejä. Varmista huomispäivä. Hän arvioi, että esimerkiksi lasten ja nuorten tekemä talkootyö on kuitattu usein pelkkänä puuhasteluna. –?Esimerkiksi kun häkäpönttöautoihin tarvittiin iso määrä puupilkkeitä, järjestettiin maanlaajuiset pilketalkoot. Esimerkiksi vuonna 1943 nuorten talkoovuosi alkoi huhtikuussa kevätrynnistyksellä erilaisten kevättöiden merkeissä. Kun veren tarve kasvoi jatkosodan aikoihin huomattavasti, kymmenenkään luovutuskertaa ei ollut harvinaisuus. RIIKKA HAPPONEN TEKSTI // PEKKA RAUTIAINEN KUVAT. Yhteiskunta pyöri tuohon aikaan muutenkin pitkälti puulla. Alander mainitsee kirjassaan porilaisen Carl-Torsten Björkmanin, joka suoritti 14-vuotiaana muun muassa mottitalkoiden suurkirveen, jonka vaatimuksena oli 48 halkomottia, maataloustalkoiden kaikki talkoolyhteet sekä Nuorten Talkoiden talkoolapiot. Joukkovelkakirjalainoina valtio lanseerasi esimerkiksi jälleenrakennusja maanpuolustuslainan. Esimerkiksi romunkeräys oli todella mittavaa. Ei kaikki työ ollut kuitenkaan täysin pyyteetöntä. Lasten, nuorten, naisten ja vanhusten tekemillä talkoilla oli luultua isompi merkitys Suomen kansantaloudelle sotavuosina 1939–1945
• Kansanavun kautta kerättiin vaatteita siirtoväelle. SUNNUNTAINA 1. TAUSTA Talkoita ja varainkeruuta • Sota-aikana Suomessa järjestettiin lukuisia valtiollisia talkoita ja varainkeräyskampanjoita. Moni on heittänyt mitalin mukana tulleen kunniakirjan tai talkoosuorituskortin pois. Raivaustalkoissa raivattiin viljelysmaata Karjalan siirtoväelle. Ruotsista lahjoitettiin Suomeen myös paljon asevelitaloja. Talkoolaisia palkittiin muun muassa kirveen, lyhteen ja lapion muotoisilla merkeillä sekä erilaisilla mitaleilla. Osan julkisivuun kiinnitettiin kyltti, jossa luki: Ruotsin kansalta. Myöhemmin tilalle perustettiin Yhteisvastuukeräykset, jotka jatkuvat vielä tänäkin päivänä. MARRASKUUTA 2020 FORSSAN LEHTI 3 PLUSSA min presidenttikaudella perustettua kunniamitalia, joka on annettu inhimillisestä auliudesta vuosien 1941–44 sotien johdosta kärsimään joutuneiden hyväksi. Vasta Koivisto myönsi tämän saman mitalin Hursteille. Vedätystalkoissa siirrettiin talvella metsistä hakattu puutavara hevosten avulla teiden varsille ja varastopaikoille. Apurehutalkoissa kerättiin lehtipuiden oksia karjalle. Maanantaitalkoisiin osallistui satojatuhansia suomalaisia. Sotien jälkeen näitä ei myönnetty pitkiin aikoihin. –?Tällä mitalilla on palkittu paljon ulkomaalaisia, esimerkiksi ruotsalaisia ja tanskalaisia, jotka ottivat vastaan paljon suomalaisia sotalapsia. Lähde: Jussi-Pekka Alander: Kansa sodassa – Kotirintaman ratkaiseva merkitys (Readme.fi 2020). Toukotalkoissa muokattiin ja kylvettiin maa. Nimi on peruja tuolta ajalta, Alander kertoo. Puhdetalkoissa valmistettiin arkisia kotien käyttöesineitä. FL Jussi-Pekka Alander pitää talkoisiin liittyvää paperitavaraa kaikkein kiinnostavimpana keräyskohteena, sillä sitä on vähän jäljellä. Mottitalkoissa tehtiin polttopuut ja pilketalkoissa pilkottiin pieniä pilkkeitä. • Suomen aseveljien liitto jakoi ns. –?Täällä Riihimäelläkin on edelleen Ruotsinkatu. Heinätalkoissa korjattiin heinäsato, elotalkoissa viljasato, pellavatalkoissa pellavasato ja perunannostotalkoissa perunasato. YLEISIMMÄT TALKOOT Jäännostotalkoissa sahattiin vesistöistä suuria jääpaloja elintarvikkeiden säilöntätarpeita varten. Maanantaitalkoilla saatua rahaa puutteenalaisten, sodasta kärsineiden, kaatuneiden omaisten ja vammautuneiden hyväksi. • Monet isot järjestöt kuten suojeluskunnat, Lotta Svärd ja Suomen Talkoot, tekivät alkuun päällekkäistä työtä ennen kuin saivat sovittua keskinäisen talkootyönjaon
Saara Saarelan mukaan kuvaaminen Virossa on helppoa ja mutkatonta. Tarvittiin paikkoja, jotka eivät ole tätä päivää, hän sanoo. Elokuva kertoo nuoresta teemestarista, joka saa selville, että kuivuneessa maailmassa vesi on tappava salaisuus. Sopivan ajattomia paikkoja etsittiin Norjan puuttomilta tuntureilta sekä Viron neuvostoajan kunnostamattomista miljöistä. Samaan aikaan Veden vartijan kanssa viime kesänä kuvattiin Elisa Viihteen alkuperäissarjaa Mädät omenat, joka tulee katsottavaksi suoratoistopalveluihin ensi vuonna. ETENKIN VIROSTA on tullut suomalaistuotannoille suosittu kuvauspaikka. MARRASKUUTA 2020 4 FORSSAN LEHTI PLUSSA S uomalainen elokuvatuotanto on kansainvälistynyt hurjaa vauhtia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Lavastaja Otso Linnalaakso loihti rähjäisen parakkikylän Kolarin maisemiin Viimeiset-elokuvan kuvauksia varten. –?Kyseessä on paitsi nuoren naisen sankaritarina, niin myös dystopia eli kuva tulevaisuuden yhteiskunnasta. –?Virosta, Norjasta ja Saksasta löytyi rahoitusta sekä hyviä yhteistyökumppaneita, hän perustelee. Saarelan mukaan kuvauspaikkojen valintaan vaikuttivat sekä rahoitus että sisällölliset ja maisemaan liittyvät toiveet. Emmi Itärannan Teemestarin kirja -romaaniin perustuvaa elokuvaa kuvattiin viime kesänä ja syksyn alussa Virossa, Norjassa ja Saksassa. Samaan aikaan entistä useampi suomalainen elokuva tehdään osittain tai kokonaan ulkomailla ja tuotannoille hankitaan kansainvälistä rahoitusta. Suomeen on saatu houkuteltua entistä suurempia kansainvälisiä elokuvaja sarjatuotantoja. Kansain väliset tuotantoyhtiöt ovat puolestaan löytäneet Lapin. Etenkin Viro houkuttelee suomalaisia tuotanto ryhmiä kuvauspaikkana. Elokuvan päärahoittaja on Suomen elokuvasäätiö. Yksi ulkomailla kuvatuista suomalaiselokuvista on Saara Saarelan ohjaama Veden vartija. KUVA: Maxim Mjödov PIRJO-LIISA NIINIMÄKI TEKSTI Lapin maisema kelpasi virolaisohjaajalle. Myös joustava rahoitusjärjestelmä ja työvoiman edullisuus houkuttelevat maaSuomalainen elokuva-ala on kansainvälisempää kuin koskaan ennen. Aiemmin Virossa on kuvattu muun muassa elokuvat Ikitie, Miekkailija, Puhdistus, Se Mieletön remppa ja Näkemiin Neuvostoliitto. marraskuuta. Maa on verraten lähellä, ja se on kulttuurisesti sekä maisemaltaan sopivan tuttu. SUNNUNTAINA 1. Suomalais-virolais-hollantilainen elokuva saa Suomessa ensi-iltansa 13
Sitten tuli korona, ja kaikki siirtyi. Myös rahoitusta kerätään useista maista, joten yhteistuotannot ovat yleisiä. marraskuuta. Mukana on ollut puhtaasti kansainvälisiä tuotantoja, suomalaisten ja ulkomaisten yhtiöiden yhteistuotantoja sekä kotimaisia tuotantoja. Taiteellisesti vastuullinen ryhmä tuli Suomesta. Olemme saaneet Suomeen entistä isompia tuotantoja, kertoo elokuvakomissaari Kirsikka Paakkinen. NÄMÄKIN KUVATTIIN SUOMESSA • Etenkin Suomen Lappi on lumisuutensa ja maisemiensa takia vetänyt puoleensa kansainvälisiä sarjoja ja elokuvatuotantoja. Myös audiovisuaalisen alan ammattitaito on Virossa tasokasta. marraskuuta. KORONAPANDEMIA ON pannut monen elokuvaprojektin aikataulut uusiksi. Moderniksi westerniksi luonnehdittua elokuvaa tehtiin Ylläksen lähistöllä sekä Kilpisjärvellä kolme vuotta sitten. –?Pahimmillaan voi viedä vuosia, ennen kuin suomalaisen elokuvatuotannon hyvin käyntiin lähtenyt kansainvälistyminen palaa rajoitusten jälkeen entiselleen, hän pohtii. Se on 25 prosentin maksuhyvitys, jonka tuotantoyhtiö voi saada Suomessa syntyneistä kuluistaan. Kuvauspaikan valintaan vaikuttivat muiden seikkojen lisäksi rahoitusjärjestelyt. Vaikka itsellä kävi hyvä tuuri, hän pitää tilannetta kaiken kaikkiaan sietämättömänä: etänä ei voi filmata. Ulkopuoliset näkevät sen aina niin eri tavalla kuin itse, hän sanoo. Elokuvien lisäksi Lapissa on kuvattu useita tv-sarjoja. KUVA: Maxim Mjödov Virolainen elokuvaohjaaja Veiko Õunpuu ajattelee, että elokuvia voi tehdä missä vain – useimmiten siinä maassa, josta rahat saadaan. FL–LM Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professori ja ohjaaja Saara Saarela kuvasi Veden vartija -elokuvaa viime kesänä Virossa, Norjassa ja Saksassa. VIRON KANSAINVÄLISESTI arvostetuimpiin elokuvaohjaajiin kuuluva Veiko Õunpuu vietti useita kuukausia Suomen Lapissa etsiessään kuvauspaikkoja ja kuvatessaan elokuvaa Viimeiset. Kilpailuasema kansainvälisistä tuotannoista parani, kun Suomen valtio otti vuonna 2017 käyttöön tuotantokannustimen. Toimivan tuotantokannustinjärjestelmän ansiosta siellä on tehty isoja kansainvälisiä tuotantoja, mikä väistämättä kasvattaa osaamista. Filmi esitettiin lopulta Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -tapahtumassa syyskuun lopussa, ja se tulee elokuvateattereihin 13. Hänen tuorein elokuvansa on kuvattu Suomen Lapissa. Filmi oli tarkoitus panna ensi-iltaan viime keväänä, jolloin se olisi voinut osallistua suurille elokuvafestivaaleille. –?En osaa aloittaa uutta elokuvaa tai kirjoittamista, ennen kuin ihmiset ovat nähneet edellisen työni. • Kannustin on auttanut myös suomalaisia tuotantoyhtiöitä pääsemään mukaan kansainvälisiin yhteis tuotantoihin. • Hyvityksenä saa 25 prosenttia Suomessa syntyneistä tuotanto kustannuksista. Ehtona oli, että jälkityöt pitää tehdä siellä. LAPIN ELOKUVAKOMISSIO on tehnyt yli kymmenen vuotta töitä houkutellakseen kansainvälisiä elokuvaja draamatuotantoja Suomen Lappiin. • Tuotantokannustimen budjetti on vuonna 2020 noin 12 miljoonaa euroa. KUVA: Arttu Laitala han. Esimerkiksi Tampere ja Turku maksavat lisäksi omia alueellisia tuotantokannustimiaan av-alan tuotannoille. Suurimpiin tapahtumiin hyväksytään elokuvia, jotka saavat ensi-iltansa kyseisellä festivaalilla. Õunpuun mukaan rahaa on aina kerättävä monista lähteistä, mistä ikinä vain saa. • Esimerkiksi nämä elokuva ja tv tuotannot on osittain tai kokonaan kuvattu PohjoisSuomessa: Jussipalkittu kotimainen elokuva Aurora, suomalais kiinalainen elokuva Mestari Cheng, suomalaisranskalainen luonto dokumentti Ailo, pienen poron seikkailu, saksalaissuomalainen rikossarja Ivalo, intialainen bollywoodactionfilmi War, suomalaisvirolainen moderni western Viimeiset.. Virossa elokuvan tuotantokannustimena voi saada kuluista hyvitystä 30 prosenttia. Elokuva saa Suomessa ensi-iltansa marraskuussa. Sitten on haettava paikkoja, jotka ovat lähellä sitä ensimmäistä välähdystä, vaikka ajatus muuttuisikin kuvausten aikana, hän kuvailee. Vastaavasti tuotantoyhtiöt jättävät kuvaustai jälkikäsittelypaikkakunnalle miljoonien eurojen tulot, sillä pitkän elokuvan tai draamasarjan työryhmä viipyy paikkakunnalla kauan ja tarvitsee majoitusta, ruokaa ja kuljetuspalveluita. • Tavoitteena on tehdä Suomesta houkutteleva kuvaus ja tuotantopaikka esimerkiksi kansainvälisille elokuva ja draamasarjatuotannoille. Virolainen kuvausryhmä oli kalustoineen osittain mukana myös Norjan ja Saksan kuvauksissa suomalaisten työntekijöiden lisäksi. Vastaavanlainen kannustin on laajalti käytössä Euroopassa. Business Finlandin kanavoimaa kansallista tuotantokannustinta jaetaan vuosittain noin 10–12 miljoonaa euroa. Suomessa summa on 25 prosenttia. –?Kansallinen tuotantokannustin on Lapille ensiarvoisen tärkeä, koska täällä ei ole alueellisia kannustimia, hän sanoo. Õunpuuta on tuskastuttanut odottaminen, sillä Viimeiset on ollut jo vuoden verran valmiina. Saara Saarela ehti työryhmineen saada Veden vartijan kuvaukset valmiiksi kesän ja syksyn aikana juuri ennen kuin pandemian toinen aalto toden teolla alkoi ja rajoitukset kiristyivät entisestään. Õunpuun mukaan Lappi oli kuvauspaikkana ehdoton, koska hän halusi elokuvan maisemaksi ”vaikuttavan avaruuden”, jollaista löytyy vain Lapista. Virossa ensi-ilta oli syys-lokakuun vaihteessa. –?Kannustin on vaikuttanut etenkin tuotantojen kokoluokkaan. Rahoja hallinnoi Business Finland. Paakkisen mukaan elokuvaja draamatuotannot ovat nykyään todella kansainvälisiä. Kuvauspaikassa on hänen mielestään oltava oikea fiilis. MARRASKUUTA 2020 FORSSAN LEHTI 5 PLUSSA Lavastaja Otso Linnalaakso loihti rähjäisen parakkikylän Kolarin maisemiin Viimeiset-elokuvan kuvauksia varten. Niitä ei kuvata ainoastaan tuotantoyhtiön kotimaassa, vaan monessa eri maassa. KUVA: Arttu Laitala FAKTA Kansainvälisiä tuotantoja • Suomessa on ollut vuodesta 2017 lähtien käytössä tuotantokannustin järjestelmä avalan tuotannoille. –?Käsikirjoituksesta tulee ideoita ja kuvia päähän. Suomalais-virolais-hollantilainen elokuva saa Suomessa ensi-iltansa 13. Esimerkiksi Viimeiset-elokuvan jälkituotantoon saatiin rahoitus Hollannista. Juuri viime viikolla tuli tietoon, että Tampereella kuvataan parhaillaan suurta Hollywood-elokuvaa, joka työllistää 60–100 suomalaista elokuva-alan ammattilaista. –?Ja yleensä raha myös jää sinne, mistä se on saatu, hän huomauttaa. Saksassa käytettiin lisäksi paikallista teknistä henkilöstöä. SUNNUNTAINA 1. Elokuvan rahoitus tulee muun muassa Viron ja Suomen elokuvasäätiöiltä sekä hollantilaiselta Netherlands Film Fundilta. Tuotannot työllistävät avalan lisäksi muun muassa majoitus, ravitsemus ja logistiikkaalan yrityksiä. Tässä kilpailussa Suomen – ja erityisesti Lapin – valtteja ovat maisemat, lumisuus sekä hyvä infra: esimerkiksi majoitusta ja ravitsemuspalveluita on hyvin saatavilla. Esimerkiksi Veden vartijassa lähes koko operatiivinen kuvausryhmä oli Virosta
VEIKKO JALONEN Kari Pitkänen, teksti ja kuvat VANHAT LIIKENNE LELUT 1/2 Ahkeruus. –?Isä teki kaiken itse, jopa hapsuharjan mattojen hapsujen suorimiseen. KUN SYYSKUUSSA pyysimme lukijoilta kuvia ja muistoja vanhoista liikenneaiheisista leluista, Kirsti Sutinen lähetti kuvan Antti-isän rakentamista hevoskärryistä. KARI SIMOLA Sarita Rotko-Koivula Seinäjoelta sai isältään polkuauton 1970-luvun lopulla. Antti Ikonen valmisti kärryt 1970-luvulla Kirsti Sutisen tyttärelle Annalle. Ja Antti Ikonen todella sai. Poikien autot ja muut silloiset lelut ovat vuosien kuluessa rikkoutuneet.. Joulupukki toi kelkat, sukset, sängyt, nukenrattaat ja -kodit sekä veljilleni autot ja muut poikien tavarat. SUNNUNTAINA 1. Tallella on eniten kauhoja ja tarjottimia, joita suvun naisväki Kirsti Sutisen Antti-isä teki kaiken omin käsin Isät tekivät lelut lapsilleen ja heidän lapsilleen, niin myös Lieksasta kotoisin ollut Antti Ikonen, joka oli mestari puutöissä. Antti Ikonen ehti tehdä erilaisia leluja ja taloustavaroita kymmenittäin. Siitä ominaisuudesta Kirsti Sutinen muistaa isänsä Antti Ikosen (1926–2010). MARRASKUUTA 2020 6 FORSSAN LEHTI PLUSSA Aito vaneri-Ferrari seitsemälle lapsenlapselle – Auto on tehty Hämeenlinnan vankilassa 1950-luvun puolivälissä, kertoo Kari Simola. Vaikka sodan jälkeinen arki oli niukkaa, lapset pysyivät leluissa ja naiset kauhoissa. . Nyt ne ovat kunniapaikalla mummolan ”tallissa”, ja niillä leikkivät vierailuillaan lapsenlapset Matilda ja Peetu. Samanlaisia oman isän tai isoisän aikaisia rakkaita ja suvuissa tarkkaan vaalittuja muistoja kertyi sähköpostiin kymmenittäin. –?Kerran, kun olimme siskon kanssa vähän laiskalla päällä, isä opetti, että jos ihminen tekee mitä tahansa työtä ahkerasti edes 15 minuuttia, hän saa paljon aikaan, Sutinen muistelee. Tallella on eniten kauhoja ja tarjottimia, joita suvun naisväki sai jouluja merkkipäivälahjoina. Omia lapsia oli neljä, ja vaikka elettiin ulkoisesti niukkoja vuosia 1940–1950-lukujen vaihteessa, puutetta ei koettu mistään. . –?Emme saaneet lapsena mitään ostettuja leluja. JOKKE SUOMELA – Rakensin punaisen ”Ferrarin” lapsenlapsilleni, joita on seitsemän, ja rekisterikin on CAR-7, kertoo Veikko Jalonen Köyliöstä. Toinen vanhoja leluaarteita käsittelevä juttu ilmestyy joulun alla. SARITA ROTKO -KOIVULA – Polkuauto on korjattu kuntoon jo 25 vuotta sitten, Jokke Suomela Lempäälästä viestittää. Nyt kallisarvoinen lelu on tallessa tyttären, Kirsti Sutisen kotona, jossa sillä leikkivät hänen omat lapsenlapsensa. Antti Ikonen osasi työstää mitä vain puusta
FL–LM ”Emme saaneet lapsena mitään ostettuja leluja. Ikonen rakensi talonsa omin käsin – tietenkin – sekä lisäksi useammankin suvulle kuuluneen kesämökin Rantasalmelle. Lehtimäki Vanhankylänmaa 1942, ja se pätee vielä neljännessä polvessakin. Varsinaisen elämäntyönsä Ikonen teki rautateillä, mutta kädentaitoisella miehellä oli kovasti kysyntää muuallakin. Kirsti Sutinen harrastaa itse maalausta ja savitöitä. sukupolvessa. ANTTI IKONEN muutti vaimoineen Riihimäelle vuonna 1946, missä Kirsti-tytär syntyi seuraavana vuonna. Kaiken nimittäin piti aina olla tip top, niin hoidettujen nurmikoiden, suorien puupinojen kuin vaikkapa putipuhtaiden saunojenkin. Yksi niistä liittyi siisteyteen. –?Sauna piti siivota aina kunnolla saunomisen jälkeen. ESKO LUNDÉN – Panelialainen isäni teki jatkosodassa puhdetyönään kuormaauton 7-vuotiaalle pojalleen Veikolle. Lelu on hieno ja hyvin tehty, Esko Lundén kertoo sukunsa perintöesineestä. Isäni oli Rannikkotykistön ilmatorjunnassa tykkimiehenä Suomenlahden saarilla. Poikien autot ja muut silloiset lelut ovat vuosien kuluessa rikkoutuneet ja kadonneet. Se on nyt veljeni Veikon pojanpojan, 7-vuotiaan Vili Lehtimäen omistuksessa. –?Ruokailujen suhteen heillä oli selvä työnjako. HEIKKI HEDMAN – Äitini pikkuveli Kalle oli Ruotsissa sotalapsena kuten myös hänen sisarensa Mirja ja Irja, kaikki hyvissä ja varakkaissa perheissä. SUNNUNTAINA 1. Akke on juuri täyttänyt kaksi ja Satu neljä vuotta. Walterilta auto periytyi hänen pojalleen Pekalle, edelleen Heikille ja häneltä omalle Villepojalleen, joka on auton omistaja jo 5. Työkalut, joita tarvittiin, tehtiin itse. Auto on tehty nähtävästi vuonna 1923, kertoo kuvan lähettäjä Heikki Hedman Turusta. Apumiehenä oli muun muassa Kirstin puoliso Saku, ja vävypojasta ja appiukosta kehittyi ylimmät ystävät. – Puuhevonen kärryineen on tehty Kainuussa 1940–1950-lukujen vaihteessa, ja sillä on leikkinyt jo kolme sukupolvea, Senja Saastamoinen iloitsee. Heidän yrityksestään kehittyi nykyinen Honkarakenne oy. MARRASKUUTA 2020 FORSSAN LEHTI 7 PLUSSA Kari Pitkänen Walterin ambulanssi täyttää kohta sata Puulelujen hohto ei himmene, sillä vanhimmilla autoilla leikitään jo viidennessä polvessa. Jukka Virtanen teki hienon puuauton 1950-luvulla Keikyässä, joka nykyisin on osa Äetsää. sai jouluja merkkipäivälahjoina. VESA LEHTIMÄKI Isän lahja. Kalle oli saanut tällaisen lentokoneen, joka on tehty ehkä Saab Safirin mukaisesti. Sen ymmärtää, kun pula-aika oli ollut niin syvä. Isäni on kauaskatseisesti signeerannut auton pohjaan V. Antti Ikonen oli kotoisin Lieksan Kuorajärveltä. –?Elämä oli sodanjälkeisinä vuonna todella puuhakasta ja kovaakin tekemistä. SENJA SAASTAMOINEN Rakkaat kärryt ovat päätyneet osaksi Sutisen maalaamaa tauluakin, joka tosin ei vielä ole aivan valmis. Hän aloitti auton rakentamisen kesällä 1942 ja toi auton kotiin lähtiessään lomalle 22.11.1942, Matti Lehtimäki kertoo. ISÄN KOTITALOSTA ja kesämökeistä on luovuttu Ikosen kuoleman jälkeen. PUUAUTO AKKE VIRTASEN ALBUMI Isät veistivät taloihin lisää hevosvoimia RAIMO LÄHTEENMÄEN Anton-isä teki puuhevosen 1940-luvulla Paattisilla. Julius Hedman toimi apteekkarina Oulussa ja oli mukana myös VPK-toiminnassa ja postin jakelussa. Osa Sutisen huonekasveista kasvaa yhä isän tekemissä puisissa kukkatelineissä. Ikonen ehti esimerkiksi opettaa hirrenveistoa ja hirsirakennusten tekoa Lieksan Hattuvaarassa oman yrityksensä vuonna 1958 aloittaneille Saarelaisen veljeksille. Nyt hepo on Raimon tyttären perheessä. Kirsti Sutisella ovat kuitenkin tallella kaikki rakkaat muistot ja koko joukko isän opettamia elämäntaitoja. Tytär muistaa hänet hyvin huumorintajuisena miehenä, joka aina tilaisuuden tullen heitti lauluksi.Isän kädentaidot ovat periytyneet lapsille. – Kuvassa on isoisäni isän Julius Ossian Hedmanin (1864–1928) pojalleen Walterille tekemä ambulanssi. Häntä on aitoa hevosen jouhta, ja pintakäsittely on alkuperäinen. Isä teki ruoat ja Saku tiskasi. Tässä auton kyydissä ovat kuvan lähettäjä Akke Virtanen ja hänen siskonsa Satu. Reipas asenne työntekoon tarttui mukaan jo lapsena. –?Kun mummo kävi parin vuoden kuluttua hakemassa Antin takaisin kotiin, talonväki ei olisi halunnut enää millään luopua hänestä. Erityisen paljon syntyi kukkatelineitä. Joulupukki toi kelkat, sukset, sängyt, nukenrattaat ja -kodit sekä veljilleni autot ja muut poikien tavarat.” KIRSTI SUTINEN. Tai pikemmin jättäytyi neljänneksi, ja siihenkin oli hyvä syy: –?Kolmas sija oikeutti pokaaliin, mutta neljännelle oli palkintona kangasta, josta hän teetti vaatturilla uudet housut. Antti Ikonen ei silti nipottanut turhista. Oma isä oli ollut ammatiltaan seppä, mutta kuollut varhain, ja Antti vietti pari vuotta huutolaispoikana vieraassa talossa. Talkoita oli jatkuvasti, ja niihin osallistuttiin täysipainoisesti. – Auto muistuttaa lähinnä sota-ajan yleisintä kuorma-autoa V8 Fordia. Auto ei enää ole tallessa, Sotkamossa asuva Akke Virtanen pahoittelee. Hän toimii Suomea ja muun muassa suomalaista joulua eurooppalaisille markkinoivan Kalevala Spirit oy:n brandijohtajana. Viimeinen homma oli kynnyksen kuivaus. Ikonen harrasti myös hiihtoa ja tuli parhaimmillaan neljänneksi Pirkan hiihtojen kuumassa sarjassa
Toimialakohtaisissa hiilineutraaliustiekartoissa uudet ilmastoratkaisut tunnistetaan kilpailukykyä parantavana mahdollisuutena. SUNNUNTAINA 1. Lyhytnäköisesti suunniteltu elvytys uhkaa jättää jalkoihin välttämättömät luontoja ilmastotoimet. Mari Pantsar on johtaja Sitrassa. Työryhmä esittää joukon keinoja, miten elvytysvarat voidaan käyttää viisaasti työpaikkojen säilyttämisen ja lisäämisen, kysynnän ja tarjonnan kasvattamisen sekä ilmastoja luontokriisin ratkaisemisen näkökulmasta. NYKYISIÄ TYÖPAIKKOJA katoaa, ja moni on oikeutetusti huolissaan työstä ja toimeentulosta. Työ pitää aloittaa ennakoiden, ennen kuin toimiala tai yritys syöksyy murrokseen. On selvää, että EU-elpymisinstrumentin hyödyntämiseksi monet esittävät omia toiveitaan, kuten demokratiaan kuuluu. Lukuisat eri maat ovat luvanneet tehdä elvytyksensä kestävästi, mutta toistaiseksi suuri osa maailman elvytysvaroista on kohdistunut fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Digitalisaatiolla voidaan parantaa tuottavuutta, ja älykkäillä ratkaisuilla voidaan vähentää päästöjä sekä materiaalien kulutusta kaikilla sektoreilla. SUOMI TEKEE oman ehdotuksensa EU:n elpymisinstrumenttiin loppuvuoden aikana. Jos jollain sektorilla ei tehdä muutoksia, joudutaan muilla sektoreilla tekemään enemmän – ja jopa kalliimmalla. PALJON ESILLÄ olleen turpeen käytön vähentämisen ohella oikeudenmukaisen siirtymän rahoitusta tulee suunnata esimerkiksi energiaintensiiviseen teollisuuteen sekä erityisesti työntekijöiden osaamisen kehittämiseen väistämättömässä muutoksessa. SIIRTYMINEN POIS fossiilitaloudesta hiilineutraaliin kiertotalouteen muuttaa elinkeinoja pysyvästi. Ympäristöja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) asetti huhtikuussa työryhmän laatimaan ehdotuksia sekä kansallisesti että EU:n kautta rahoitettaviin kestäviin elvytystoimiin. Niin sanotulla digivihreällä kiihdytyksellä Suomi voi moninkertaistaa myönteisen hiilikädenjälkensä. Mikään elvytystoimi ei saa olla ristiriidassa hallitusohjelman hiilineutraaliuslinjan kanssa.. Tämä vaatii systemaattista yhteiskunnan sähköistämistä sekä tutkimusja kehitystoimintaa ja viennin mahdollistamista. Kriisi mahdollistaa talouden kestävän uudistamisen, kirjoittajat sanovat. Meillä ei ole varaa hukata ainutkertaista tilaisuutta uudistaa taloutta ja parantaa työllisyyttä ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävällä tavalla. YHTEISKUNNAN SIIRTYMÄ kohti luonnon monimuotoisuutta varjelevaa hiilineutraalia kiertotaloutta tarkoittaa kokonaisvaltaisia murroksia energiajärjestelmässä, liikenteessä, ruokajärjestelmässä, teollisuudessa, luontopohjaisissa ratkaisuissa, yksityisessä kulutuksessa, julkisella sektorilla ja työelämässä sekä osaamisessa. Luontoja ilmastokriisin ratkaiseminen sekä talouden elpyminen eivät ole keskenään kilpailevia tavoitteita, vaan ne voidaan fiksusti yhdistää. Siksi mikään sektori ei saisi olla vapaamatkustaja. Suomessa kestävä elvytys käynnistyi jo neljännessä lisätalousarviossa kesäkuussa, jolloin siihen ohjattiin rahoitusta 1–1,5 miljardilla eurolla. MARRASKUUTA 2020 8 FORSSAN LEHTI PLUSSA Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen olivat ennen koronakriisiä ja ovat sen jälkeen ihmiskunnan päähaasteet. Digitalisaation edistämisen ja ilmastotoimien välille ei saa luoda kilpailuasetelmaa. Elvytystoimien suuntaaminen kestävästi avaa yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja tarjoaa arvokkaita kotimarkkinareferenssejä, jotka auttavat ja luovat uskottavuutta kansainvälisessä kilpailussa. EU:N OIKEUDENMUKAISEN siirtymän rahoitus on hyödynnettävä turvaamaan eri sektoreilla ihmisten toimeentulo ja hyvinvointi murroksessa. Globaalisti taloutta on päätetty tähän mennessä elvyttää noin 12 biljoonalla dollarilla. EU-ELVYTYSVARAT TARJOAVAT tilaisuuden korjata vinoutumaa Suomessa ja muualla Euroopassa. Tulevaisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi elvytyksessä tulee panostaa kaiken kokoisten yritysten uudistumiseen. Eroon vääristä elvytettävistä PUHEENVUORO Juhani Damski Mari Pantsar palaute@lannenmedia.fi E llei pandemiasta toipuvaa taloutta elvytetä kestävästi, vaarana on, että tekohengitämme vanhaa fossiilitaloutta ja hukkaamme mahdollisuuden uudistua. Jäseninä oli esimerkiksi elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Juhani Damski on ympäristöministeriön kansliapäällikkö. MOSTPHOTOS Toistaiseksi suuri osa maiden elvytyksestä on kohdistunut fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Suomen 3,2 miljardin euron saanto tulee hyödyntää täysmääräisesti. Oikeudenmukaisen siirtymän toteuttamiseksi tarvitaan laajaa vuoropuhelua yhteiskunnassa, myös alueellisesti. Julkisen rahoituksen lisäksi elvytystoimiin on mobilisoitava mahdollisimman paljon yksityistä rahoitusta ja investointeja. Mikään elvytystoimi ei saa olla ristiriidassa hallitusohjelman hiilineutraaliusja monimuotoisuustavoitteiden kanssa. Rajapinnalla on suuri ja kestävä kasvupotentiaali. Globaalisti taloutta on päätetty tähän mennessä elvyttää noin 12 biljoonalla dollarilla