TAITEESTA JA TULEVAISUUKSISTA. Futura 1/2021 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
vuosikerta 1/2021 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 50 €, Vuosikerta ulkomaille 59 €, Irtonumero jäsenille 7,60 €, muille 13,50 €. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, toimisto@futurasociety.?, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Laura Pouru, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman, Markus Vinnari Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, tutuseura@gmail.com www.tutuseura.. H el ve ti n ju m a la n ko n e V I. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä tutuseura@gmail.com! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. 40. K u va a n li it ty vä a rt ik ke li le h d es sä .. Vierailevat päätoimittajat Marja-Liisa Viherä, ma?a.vihera@gmail.com Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com Taitto ja kannen suunn. Johanna Viherä Kannen taustakuva Hazel Salminen Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. www.facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Futuran tulevat teemat Futura 2/2021 Yritysennakointi Futura 3/2021 Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen etiikka Futura 4/2021 Kriisitietoisuus ja resilienssi Futuran kirjoittajaksi. V es a la h ti , M ik a
Katsaus tekoälyn ja 34 Heikkilä taiteen yhteiseen tulevaisuuteen Annina Antinranta Taide välineenä tuo inhimillisyyttä 46 teknologia-pohjaiseen tuotekehitykseen Leena Taiteen ja taidekasvatuksen palveluiden tulevaisuudet 56 Ilmola-Sheppard – resilientti, aktiivinen yhteiskunnallinen toim?a vai itsenäinen huippuelämysten tuottaja. Taide ja tulevaisuuden 75 Nina Luostarinen ennakoiminen Sirkka Heinonen Hyvän elämän aineksia kaikille tulevaisuusajattelun avulla 82 Ilpo Alvesalo Eräs selitys koronapandemialle 84 Marja-Liisa Viherä Science ?ction ja tulevaisuuden viestintä 85 Ajankohtaista – uutisia paikallistoiminta 88 A K SISÄLLYS F 1/2021 P S R K P. Toni Mäkäräinen Venäläisen rap-musiikin suunta 70 Krista Petäjäjärvi ja Marsuna majakassa. 2 ja Hazel Salminen Riikka Hiltunen Popmusiikin tulevaisuuksia kuuntelemassa – 4 Ennakoivuus ja tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu musiikintek?öiden luovassa työssä Mika Vesalahti Maalauksen menneet nykyisyydet ja mahdolliset tulevat 15 Katia Forsman Kasviemootion ja kasviälyn tulevaisuudet sekä taide 24 Jukka-Pekka Myytistä konerealismiin. 1 1/21 F Marja-Liisa Viherä Taiteesta ja tulevaisuuksista – tunne ja mielikuvitus
Erityisesti tämän jälkeen olemme usein keskustelleet siitä, miten taidetta ja tulevaisuudentutkimusta voisi yhdistää. Tulevaisuuden tutkimuksen seurallekin on muutaman vuoden sisään tarjoutunut uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön taidealojen toim?oiden kanssa. Monet viime vuosien tulevaisuutta usein dystooppisia visioita käsittelevät taideteokset, näyttelyt ja näytelmät ovat liittyneet ilmastonmuutoksen megatrendiin. Jukka-Pekka Heikkilä tarkastelee tekoälyn myyttisyyden vastapainoksi konerealismia tulevaisuuden mahdollisuutena tasa-arvoistaa sekä inhimillistää tällä hetkellä vahvasti konekeskeistä tekoälykeskustelua. Aihepiiriä re?ektoidaan artikkelissa suomalaisen äänitaiteen asiantunt?akommenttien avulla sekä esimerkillä tutkiTaiteesta ja tulevaisuuksista – tunne ja mielikuvitus?. Ehkä voidaan nähdä, että tämä lehti, jota silmäilet on jatkumoa niin kesäseminaarien luoville harjoitteille kuin uusille yhteistöillekin. Mika Vesalahti pohdiskelee maalaustaiteen mahdollista paikkaa virtuaalisissa ympäristöissä erilaisten tulevaisuusnäkymien kautta. Ilmastonmuutokseen ja sen käsittämiseen ei riitä pelkät matemaattiset mallit ja skenaariot, vaan suurten kysymysten ja viheliäisten ongelmien äärellä ihminen yrittää ymmärtää ja käsitellä asioita myös tunteella, kokonaisnäkemystä luoden. Maalauksen väline-erityisyys näyttäytyy tärkeänä ja vaalimisen arvoisena tulevaisuuden teknisten innovaatioiden keskellä. Tällöin tarvitaan sekä taidetta että tiedettä. Monesti on ollut kyse apurahahakemusvaiheesta, ja apurahan jäätyä saamatta ei hankettakaan ole voitu toteuttaa. jakamiseen, ja yhtenä keskeisenä, toistuvana teemana seuran uudessa Tulevaisuusblogissa on taide. Popmusiikin tek?öiden on haisteltava tulevaisuutta, tiedettävä, mikä myy. Hänen tekstinsä kasviemootioista on päänavaus uudelle ajattelulle, jossa katsotaan maailmaa hieman eri tavalla kuin tulevaisuudentutkimus perinteisesti on katsonut. Olennaista on hänen mielestään osallistua tulevaisuutta kartoittavaan keskusteluun myös visuaalisen taiteen keinoin. Viime vuosina taiteen tekeminen ja taideyhteistyöt ovat yhä useammin nousseet esiin myös tulevaisuudentutkimuksen saralla. 1/21 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Edellinen taidetta ja tulevaisuutta käsittelevä Futuran numero ilmestyi 21 vuotta sitten, Top Ten -seminaariin perustuen. ryhmätöissä tehneet yhdessä kuunnelmia tulevaisuuden yhteiskunnista ja eläytyneet yksilöiden tarinoihin erilaisissa skenaarioissa. Riikka Hiltunen käsittelee artikkelissaan ennakoitavuutta ja tulevaisuuteen suuntautunutta ajattelua popmusiikin tek?öiden luovassa työssä. Seuran Facebook-sivulle on perustettu oma “TULTA taidetta ja tulevaisuuksia” -ryhmä tapahtumavinkkien ym. Heidän tulisi luoda musiikkia, joka on samaan aikaan uutta mutta tuttua, ajankohtaista mutta aikaa kestävää. Siihen oli haastavaa löytää kirjoittajia, vaikka aihe nähtiinkin mielenkiintoisena. Taidemuseoissa ja teattereissa on nähty tulevaisuusteemaisia näyttelyjä ja esityksiä. Ensimmäinen konkreettinen yhteistyöhanke oli Sointi Jazz Orchestran pari vuotta sitten toteuttama Maailmanlopun konsertti, jonka työprosessiin me kaksi pääsimme konsultoimaan konserttikappaleiden “välispiikkien” tekstejä tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta. Emme lehteä toimittaessamme halunneet lukita näkökulmaa esim. Olemme iloisia siitä, että lehden noin sataan sivuun mahtuu niin musiikkia, kuvataidetta, tekoälyja robottitaidetta kuin taide-kasviemootioitakin. Tässä lehdessä lähestytään taidetta ja tulevaisuuksia taiteen tek?öiden sekä tutk?oiden näkökulmasta. Usein taide joko sen tekeminen tai kokeminen – auttaa ilmaisemaan ajatuksia ja tunteita, jotka ei vielä ole kiteytyneet sanoiksi. taiteen tulevaisuuteen, taiteen menetelmien käyttämiseen tulevaisuudentutkimuksessa, tai siihen, miten tulevaisuudet näkyvät taiteessa. Olemme useassa kesäseminaarissa esim. Halusimme tarjota kirjoittajille mahdollisuuden tutkia, miten taide ja tulevaisuudentutkimus/tulevaisuusajattelu voisivat kohdata eri tavoin, odottamattomissakin paikoissa. Katia Forsmanilla taiteen tekeminen on lähtenyt kehollisesta kokemuksesta ja siihen kiinnittyneestä taiteesta
Poistamalla salaperäisyyden verhoa teknologian ympäriltä ja voimauttamalla yleisöjä ymmärtämään teknologiaa, voidaan vaikuttaa siihen, miten yleisö prosessoi tulevaisuuskuvia sekä vähentää tulevaisuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja. Samalla erojakin on. Taiteentek?öiden osalta luovuus näkyy ainakin joissakin herkkyytenä nähdä yhteiskunnan heikkoja signaaleja ja tuoda ne näkyviin taiteen kautta. Näemme, että taidelukutaito on sukua tulevaisuuslukutaidolle: mitä enemmän olemme tietoisia tulevaisuuden vaikutuksesta meihin ja siitä, miten voimme vaikuttaa tulevaisuuteen, sitä enemmän meillä on valmiuksia omaksua muuta tulevaisuudentutkimusta. Siinä missä tulevaisuudentutk?a katsoo eteenpäin (ja joskus taakseen), niin taiteil?a katsoo sisäänpäin – ja joskus ulospäin, esim. Näin saimme mukaan myös kirjallisuutta. Sirkka Heinonen suosittelee kirja-arvostelussaan Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestyksestä, että sen tulisi olla jokaisen koululaisen ja opiskel?an luettavissa – tulevaisuusajatteluun voimaannuttavana ja tulevaisuuden taitoja kerryttävänä perusoppaana. Hazel Salminen FM hazel@iki.. ehkä. Toni Mäkäräinen vie meidät katsauksessaan Venäjän räpmusiikin maailmaan, todeten, että venäläisessä hiphopissa kytevä protestimieliala on iskenyt myös julkiseen keskusteluun ja saanut jopa presidentti Vladimir Putinin tuomaan esille ehdotuksia rapin tulevaisuudesta. Ei välttämättä – ainakaan omasta mielestään mutta samalla kuitenkin... Tärkeimpänä kysymyksenä on, miltä tulevaisuus näyttää ja mitä siltä odottaa. Taiteen tulevaisuudesta puhuttaessa myös taiteen harrastaminen, kuluttaminen ja itse tekeminen on tärkeä muistaa. Ja ymmärrys lisääntyy tehdessä. Samoin, mitä enemmän ymmärrämme taidetta, sitä enemmän olemme valmiit sitä vastaanottamaan. Voisiko taiteen tarkoitus olla liikuttaa tunnetta, ja tulevaisuudentutkimuksen liikuttaa mielikuvitusta. Vaikka harrastaja ei itse tuottaisi taidetta, niin jo kiinnostus taiteeseen avaa uusia näkökulmia, lisää keskustelua taiteesta sekä mahdollistaa ammattitaiteil?oille sen tekemisen. Taiteil?an voi tietyssä mielessä asettaa samaan asemaan tulevaisuudentutk?an kanssa; hän näkee (ja luo) jotain, mitä ei vielä ole olemassa. Pohdimme toimitusprosessin aikana myös taiteentek?öiden ja tulevaisuudentutk?oiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Artikkeli esittelee hankkeen, jonka tavoitteena oli tunnistaa taiteen ja taiteen koulutuksen palvelujärjestelmän eriarvoistavia mekanismeja ja löytää niille uusia toimintamalleja. Miten tulevaisuudentutk?alle välttämätön luova ajattelu eroaa taiteil?an luovuudesta. Olisi hienoa, jos lehti voisi toimia inspiraationa uusille keskusteluille Futurassa, Tulevaisuusblogissa, seuran tapahtumissa sekä epämuodollisissakin tapaamisissa tulevaisuudesta kiinnostuneiden kesken. 3 1/21 F Hazel Salminen ja Marja-Liisa Viherä mushankkeen visualisoinnista tekoälyllä. Puheenvuoroihin otimme mukaan kommentoituna Ma?a Viherän vuonna 1993 kirjoittaman artikkelin sci?stä tulevaisuuden tutk?an näkökulmasta. Siinä tapauksessa toivomme, että tämä teemanumero tarjoaa teille molempia kokemuksia. yhteiskuntaa havainnoiden. Voimme jokainen osoittaa toiminnallamme, että taide on tärkeää: kuluttakaamme taidetta eri tavoin ja kutsukaamme tuttumme myös sen pariin! Toivomme ja uskomme, että tulevaisuudessa on monenlaista taidetta, koska mitä olemmekaan ilman sitä. Kun vihdoin tapaamme taas, niin keskustelkaamme taiteesta ja tulevaisuuksista! Koronan aiheuttamien muutosten ja rajoitusten aikana taiteen, erityisesti esittävän sellaisen, alalla toimivat ovat joutuneet hyvin hankalaan asemaan. Jätimme tietoisesti, mutta vastahakoisesti lehdestä pois taiteen harrastamisen sekä ITE-taiteen näkökulman. Marja-Liisa Viherä FT ma?a.vihera@gmail.com. Kun taiteil?oita kuvataan visionääreinä – näkevätkö he tällöin tulevaisuuteen. Leena Ilmola analysoi tulevaisuudentutkimuksen menetelmien (systeemianalyysin ja skenaarioiden) soveltamista konteksteissa, joissa ennakointi ei ole prosessin tärkein tavoite. Ilpo Alvesalon runomainen teksti ajasta, jossa elämme, todellisuudemme vitsauksesta muistuttaa, että ihmiskunnalla on haasteita, nyt sekä tulevaisuudessa. Anniina Antinranta esittää, että taide menetelmänä auttaa muotoil?oita suunnittelemaan inhimillisempiä teknologiapohjaisia palveluja esimerkkinään robottitanssitaide
Professional songwriters must, to some extent, anticipate possible future music trends. The article is based on my doctoral dissertation in the ?eld of musicology. Through research materials consisting of interviews and observations conducted at international songwriting camps, I investigate how professional pop songwriters “cope with” changes and futures in their work. Yet, in the context of the popular-music industry, foresight is almost invisible and ignored in academia. The domain of pop music is similar in many ways to that of clothing fashion, in which fast-changing trends are connected to consumer tastes. Analysoin artikkelissani sitä, miten ammattimaiset musiikintek?ät suoriutuvat muutoksista ja vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Keywords: creative work, pop music, fashion trends, foresightfulness K u va A J S a vo la in en. Tutkimusmateriaalini koostuu haastatteluista ja havainnoinneista kansainvälisillä musiikinkirjoitusleireillä. Avainsanat: luova työ, popmusiikki, muotitrendit, ennakoivuus Listening to the futures of pop music: foresightfulness and futureoriented thinking in the creative work of pop songwriters In this article, I explore the ways in which writers of pop songs acquire knowledge about alternative futures of music. Popmusiikin toimiala muistuttaa monin tavoin vaatetusteollisuutta, jossa nopeasti muuttuvat trendit ovat yhteydessä kuluttajien makuun. 1/21 4 Futura FM, musiikintutk?a ja musiikkitoimittaja Väitöskirja (Helsingin yliopisto) tarkastetaan julkisesti kesäkuussa 2021 riikka.hiltunen@gmail.com Riikka Hiltunen REFEREEARTIKKELI Popmusiikin tulevaisuuksia kuuntelemassa – Ennakoivuus ja tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu musiikintekijöiden luovassa työssä Tässä artikkelissa tarkastelen popmusiikintek?öiden tapoja hankkia tietoa musiikin vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Silti ennakointi on melko näkymätöntä populaarimusiikkiteollisuudessa ja jäänyt tähän saakka huomiotta musiikintutkimuksessa. The foresight identi?ed in the analysis ranges from implicit to explicit, from intuitive to rational, from individual to collective and from tactical to visionary. Ammattimaisten musiikintek?öiden on jossain määrin ennakoitava tulevia musiikkitrendejä. Artikkeli perustuu musiikkitieteen väitöskirjaani. Analyysissa identi?oidut ennakoinnin tavat ulottuvat implisiittiittisistä eksplisiittisiin, intuitiivisista rationaalisiin, yksilöllisistä kollektiivisiin ja taktisista visionäärisiin
Toynbeen mukaan popin yhteinen nimittäjä on juuri pieni luova panos (Toynbee 2000, 35?52 ja 66). Luomisen hetkellä olemassa oleva teosten kenttä ei ole identtinen julkaisuhetken teosten kentän kanssa, sillä useat toim?at luovat yhtä aikaa popmusiikin tulevaisuutta ja aikaväli kappaleen luomisen ja julkaisemisen välillä saattaa venyä jopa vuosiin. Populaarimusiikin tutk?a Jason Toynbee (2000) on teoretisoinut popmusiikin tekemisen rajoituksia sosiologi Pierre Bourdieun (1993) käsitteisiin nojaten. Uuden ja erilaisen musiikin tekeminen on näissä olosuhteissa haastavaa, eivätkä musiikintek?ät helposti kuule mahdollisuuksia,. Painopiste artikkelissani on musiikintek?öiden tietoisissa ja tiedostamattomissa tavoissa hankkia tietoa popmusiikin vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Populaarimusiikin kentällä ennakointi on kuitenkin huomattavasti näkymättömämpää kuin vaatetusteollisuudessa, eikä aiemmassa populaarimusiikin tutkimuksessa ole tutkittu, miten musiikintek?ät ottavat työssään huomioon mahdollisia tulevia musiikin muutoksia tai pyrkivät vaikuttamaan niihin. Musiikintek?ät tekevät luovia valintojaan rajoitetussa mahdollisuuksien tilassa, jossa konventionaalisilla valinnoilla on lähes magneettinen vetovoima. Musiikintek?ät toimivat musiikkiteollisuuden viitekehyksessä ja luovat tuotteita eli musiikkikappaleita jatkuvasti muuttuville markkinoille. Uutuuden ja tuoreuden lisäksi musiikintekijöiden on tuotettava jossain määrin samuutta. Aikakauslehdet kuuluttavat tulevien kausien muotivärejä, ennakointi on osa vaatesuunnittel?oiden koulutusta ja trenditoimistot tarjoavat ennakointipalveluja. Popmusiikin ymmärtäminen muotina avaa musiikin suhdetta aikaan ja antaa perusteita oletukselle, että ennakoinnilla on relevanssia myös musiikintek?öiden luovassa työssä. Nuutinen 2004, 20?21). Vaatemuotiteollisuuden tapaan populaarimusiikki on kaupallistettua taidetta, ”kulttuuriteollisuuden ja kulutusteollisuuden hybridi” (Hesmondhalgh 2007, 14). Musiikkiteollisuuden viitekehys, luova ajattelu ja tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu Popmusiikin ala on hedelmällinen maaperä ennakoinnin tarkastelemiseen luovassa työssä. Musiikkiteollisuus muistuttaa vaatetusteollisuutta, jossa trendit vaihtuvat nopeasti, ja niiden ennakointi toimialalla, mediassa ja tutkimuksessa on keskeistä ja näkyvää. Toisin kuin trendisosiologiassa tai tulevaisuudentutkimuksessa, jossa trendillä viitataan muutoksen prosessiin tai kehityssuuntaan (esim. Vejlgaard 2008, 8; Heinonen et al. Tietyt säännöt ja konventiot on otettava huomioon, jotta popkappale yhä tunnustettaisiin popkappaleeksi. Musiikin syklien mukana myös yleisön maku muuttuu, ja päinvastoin. Artikkelissani valotan popmusiikin tek?öiden ennakoivuutta, eli heidän kykyään ja tapojaan suoriutua (vrt. 2017, 311), populaarimusiikissa trendit ymmärretään muotiteollisuuden tapaan useimmiten kulloinkin suosiossa oleviksi tyyleiksi tai tehokeinoiksi, jotka popkappaleissa voivat liittyä esimerkiksi tempoon, musiikkigenreen, muotoon tai tuotantoteknisiin seikkoihin (esim. Luovan ilmaisun lisäksi heidän on otettava huomioon musiikkiteollisuuden edustajien eli ”portinvart?oiden” sekä yleisön toiveita, ja pohdittava, mikä tulee myymään. Useimmat popkappaleet ovat samankaltaisia esimerkiksi pituudeltaan, lyyrisiltä teemoiltaan ja harmonioiltaan. Tough 2017; vrt. Musiikkitrendit ovat eräänlaisia ”cooliuden” ja tuoreuden inkarnaatioita. Tsoukas & Shepherd 2004) ja tehdä työtään jatkuvien musiikillisten muutosten keskellä. Niin vaatemuodissa kuin popmusiikissakin pinnalla olevat asiat muuttuvat usein, ja edelläkäv?äkuluttajat haluavat erottautua muista löytämällä aina jotain uutta. Musiikintek?ät pyrkivät pysymään muutoksista ajan tasalla ja luomaan jotain uutta, ”coolia” ja tuoretta (Hiltunen 2016, 21?24; Taylor 2016, 62; Tough 2017, 81). 5 1/21 F Riikka Hiltunen Suomalaiset, kansainvälisille markkinoille tähtäävät popmusiikin tek?ät työskentelevät alalla, jolla kilpailu on kovaa sekä yleisön odotukset nopeasti muuttuvia ja jolla kappaleiden julkaisuprosessi saattaa olla hidas. Artikkeli perustuu musiikkitieteen väitöskirjaani (Hiltunen 2021), jossa analysoin ennakoinnin tapojen lisäksi niitä käsityksiä, arvoja ja uskomuksia, jotka vaikuttavat musiikintek?öiden ennakoivuuteen ja tulevaisuuteen suuntautuneeseen ajatteluun. Musiikintek?öihin kohdistuu monia, osin keskenään ristiriitaisia odotuksia: heidän tulisi luoda musiikkia, joka on samaan aikaan uutta mutta tuttua, ajankohtaista mutta aikaa kestävää
Myös popmusiikkia tehdessä mahdollisuuksien tilaa rajaavat tieto menneisyydestä ja nykyhetkestä sekä ajatukset tulevaisuuksista. Leireillä musiikintek?ät pyrkivät luomaan kappaleita, joita heidän kustantajansa voivat tarjota kansainvälisten artistien esitettäviksi ja julkaistaviksi. Leireille valitut musiikintek?ät täyttävät kolme tutkimukselleni keskeistä kriteeriä: he työskentelevät kansainvälisellä kentällä, he ovat jo saaneet kappaleitaan julkaistuksi ja he käyttävät työskentelyssään popmusiikissa yleistynyttä yhteiskirjoittamismenetelmää (co-writing). Tällöin mahdottomuuksista voi tulla mahdollisuuksia. Keskeinen tutkimustani ohjaava oletus on, että popmusiikin tekemisessä luova ajattelu ja tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, ja ennakoivuus voi edesauttaa popmusiikintek?öitä luomaan jotain vähemmän konventionaalista. Työskentelin Music Finlandissa vuosina 2015?2017, joten suhteeni organisaatioon ei ole neutraali. Popmusiikilla viitataan suurelle yleisölle suunnattuun, ammattimaisesti tuotettuun populaarimusiikin alalajiin. Popmusiikin tulevaisuuksia kuuntelemassa. Teosviennillä tarkoitetaan suomalaisten musiikintek?öiden ulkomaisille esiintyjille tekemiä, julkaistuja kappaleita, jotka tuovat tuloja Suomeen (Hiltunen & Hottinen 2016). Toynbeen teoriassa on tulevaisuusajatteluun viittaavia ulottuvuuksia, mutta tutk?a ei eksplisiittisesti viittaa tulevaisuusajatteluun tai käytä tulevaisuudentutkimuksen termejä tai teorioita. Tämä viivettä sisältävä käytäntö vahvistaa oletustani siitä, että 1 Termi musiikintek?ä viittaa tutkimuksessani pääasiassa kahdenlaiseen musiikintek?ärooliin: melodioita ja tekstejä tekeviin toplinereihin ja demotuotantoa tekeviin tracker-tuottajiin. 1/21 6 Futura jotka s?aitsevat mahdollisuuksien tilan ”ulkoreunoilla” tai sen ulkopuolella. Samaa tematiikkaa käsittelee tutkimukselleni inspiraationa toiminut Ana Nuutisen (2004) väitöskirja, joka valottaa ennakointia erottamattomana, automaattisena ja intuitiivisena osana muotisuunnittel?oiden työtä. Song Castleja A-Pop Castle -leirien tavoitteena on edistää suomalaisen popmusiikin teosvientiä. Ennakoivuuteen käsiksi haastattelemalla ja havainnoimalla Tutkimukseni aineistona on kahdeksan suomalaisen ammattimusiikintek?än 1 teemahaastattelut vuosilta 2014?2019 ja musiikintekoprosessien havainnoinnit kolmella kansainvälisellä musiikinkirjoitusleirillä vuosina 2015, 2017 ja 2018. Nykyhetkestä poikkeavan tulevaisuuden kuvitteleminen voi tuottaa innovaatioita, sillä se saa toim?at ajattelemaan askelia ja hyppyjä kohti kuviteltuja tulevaisuuksia, ja innovaatiot voivat toimia polkuina tulevaisuuksiin (Van der Duin & Den Hartigh 2009, 342 ja 344; Gordon et al. Muodintutkimuksessa tulevaisuuteen suuntautuneella ja luovalla ajattelulla on nähty vahva yhteys. 2 Vuoteen 2012 saakka Music Export Finland. Tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu vapauttaa toim?oita aiemmista ideoista ja skeemoista, aktivoi kuvittelemaan muutosta ja auttaa tuottamaan uusia ideoita (Koh & Leung 2019). Tutkimuskohteenani ei ole kuitenkaan Music Finlandin toiminta, vaan olen käyttänyt Music Finlandin leirejä aineiston rajaamiseen. Musiikkialan tiedotusja vientiorganisaatio Music Finland 2 on järjestänyt vuodesta 2007 lähtien leirejä, joilla tuodaan yhteen suomalaisia ja kansainvälisiä musiikintek?öitä, ja tutkimukseeni haastatellut ja havainnoidut henkilöt on valittu leiriosallistujien joukosta. Tek?ärooleista lisää ks. Hiltunen (2021). Ennakointi voi myös toimia ärsykkeenä toiminnalle (Bootz 2010, 1590; Rohrbeck & Gemünden 2011). Kappaleen matka tek?ältä artistille voi kestää pitkään, sillä levy-yhtiöt ja artistit voivat pitää kappaleita harkinta-aikana pidossa, jonka aikana niitä ei voi tarjota muille artisteille. Oletustani tukevia tutkimuksia on tehty muodintutkimuksen, tulevaisuudentutkimuksen ja psykologian aloilla. Ajattelu muistuttaa Sohail Inayatullahin (2008, 7?8) tulevaisuuskolmiota, jossa tulevaisuutta muovaa tulevaisuuden veto, nykyhetken työntö ja menneisyyden paino ja jossa tulevaisuustila jää näiden keskelle. Mathilda Tham (2008, 184 ja 192) luonnehtii muotiennakointia itsessään luovaksi työksi ja päinvastoin: ”Muotisuunnittelu itsessään perustuu kognitiiviseen ja hiljaiseen tietoon pohjautuvaan mahdollisten, todennäköisten ja toivottavien tulevaisuuksien prosessointiin” (kirjoittajan käännös). 2019). Välissä on myös esimerkiksi levy-yhtiöiden edustajia, joiden tulee hyväksyä kappale ennen kuin se päätyy julkaisuksi
Musiikkia kuuntelemalla musiikintek?ät muodostavat käsityksensä mahdollisuuksien tilasta, joka voi laajentua tai siirtyä, kun tek?ät havaitsevat uusia trendejä. Näin pystyin identi?oimaan myös tulevaisuuteen suuntautumisen tapoja, jotka eivät vastanneet odotuksiani. Bal 2009). Yksi tietoisemmin ennakointia tekevistä musiikinte3 Käytän haastatteluaineistoon viitatessani päivämääriä erottaakseni ne lähdekirjallisuudesta. Lähestyn etnogra?sin menetelmin hankittua aineistoani etsimällä siitä ennalta määrättyjä teemoja teoriaohjaavan sisällönanalyysin (Hsieh & Shannon 2005) avulla. Teoreettisen perehtymisen pohjalta olen muodostanut käsityksen edellä mainituista kapasiteeteista, asenteista, ominaisuuksista tai toiminnasta ja pyrkinyt löytämään niiden eksplisiittisiä tai implisiittisiä ilmentymiä musiikintek?öiden narratiiveista sekä havainnoidusta työskentelystä. Tulevaisuustietoisuudella tarkoitetaan ”inhimillistä kykyä ymmärtää ja ennakoida tulevaisuutta, valmistautua tulevaisuuteen ja ottaa tulevaisuus vastaan” (Ahvenharju et al. Suppeahkon aineiston pohjalta tehtävän analyysini tavoitteena ei ole yleistää, vaan identi?oida erilaisia tulevaisuuteen suuntautumisen tapoja. Haastatteluissa lähestyin ennakoivuuden ja tulevaisuuteen suuntautuneen ajattelun teemaa kysymällä, miten musiikintek?ät suhtautuvat muutoksiin popmusiikissa ja miten mahdolliset tulevat muutokset vaikuttavat heidän työhönsä. Popmusiikin tek?öiden musiikinkuuntelu on verrattavissa muotisuunnittel?oiden ympäristön tarkkailuun: sen s?aan, että koettaisivat keksiä uusia ideoita yksin työhuoneissaan, muotisuunnittel?at selaavat muotilehtiä ja käyvät muotinäytöksissä (Nuutinen 2004, 155?156). Musiikintekijöiden sanavalinnat, kuten laskelmointi, arvailu, ennustaminen tai spekulointi valottavat myös osaltaan heidän suhtautumistaan ennakointiin. Mikäli kysymys ei johtanut teemaan, kysyin suoremmin, pitävätkö tek?ät mahdollisena tai tärkeänä tulevien musiikillisten muutosten ennakoimista. Analyysiani ja aineiston hankintaani ovat ohjanneet tulevaisuudentutkimuksen käsitteet ennakointi ja ennakoivuus (Tsoukas & Shepherd 2004), reaktiivinen, pre-aktiivinen ja proaktiivinen asenne tulevaisuutta kohtaan (Godet 2006, 6?8) sekä tulevaisuustietoisuus (Lombardo 2011; Ahvenharju et al. Ennakoivuus viittaa tutkimuksessani kykyyn, toimintaan ja asenteeseen suhteessa tulevaisuuteen. Käytin termiä ennakointi tai metaforisempia ilmaisuja, kuten ”haistella mitä on tulossa” tai ”nähdä tulevaan”. Ymmärrän tulevaisuustietoisuuden korkeamman tason kapasiteettina, edellytyksenä ennakoivuudelle. Monitieteiselle ja humanistiselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan käsitteistä muodostettu tulkintakehys toimii eräänlaisena miniatyyriteoriana (ks. Kukin käsitteistä on työkalu musiikintek?öiden ajattelun käsitteellistämiseen, ja lainaamalla käsitteitä sekä yritysennakoinnin että psykologisemman tulevaisuudentutkimuksen haaroista olen pystynyt pysymään avoimena erilaisille tulevaisuuteen suuntautuneen ajattelun tietoisille ja tiedostamattomille muodoille. Uudet trendit sallivat uudenlaiset kokeilut ja inspiroivat uudenlaisten kappaleiden tekemiseen: ”Musta se on vaan kivaa, että musabisnes muuttuu koko ajan tai että trendit ja nää muuttuu, koska sittenhän mä saan tehdä erilaisia biisejä” (Ehnström 26.6.2017). Vain harva musiikintek?ä kertoo tekevänsä tietoista ennakointia, mutta implisiittistä tai eksplisiittistä ennakointia on identi?oitavissa jokaisessa haastattelussa. 2018). 2021, 2, kirjoittajan käännös). 7 1/21 F ennakoinnilla on relevanssia popmusiikin tekemisessä. Suoratoistopalvelu Spotify on heille ”maailmanlaajuinen arkisto” (Wirtanen 19.10.2015), jonka avulla on mahdollista pysyä ajan tasalla uusista julkaisuista. Musiikintek?ät ymmärsivät ennakoinnin eri tavoin. Riikka Hiltunen. Ajan tasalla pysymistä pidetään musiikintek?än vastuuna (Kaskinen 11.11.2015) 3 . Ennakoivuus puolestaan tulee tietoisemmaksi pre-aktiivisessa tai proaktiivisessa asenteessa, joka voi johtaa ennakointiin käytäntönä tai toimintana. Toimintaympäristön tarkkailua Popmusiikin tek?ät korostavat musiikin kuuntelemista tärkeimpänä keinonaan ylläpitää ammattitaitoaan ja pysyä tietoisena vallitsevista trendeistä. Halusin kuitenkin olla keskeyttämättä informantteja, vaikka he ajoittain ymmärsivät kysymykseni toisin kuin olin tarkoittanut
Menneisyyttä koskevalla tiedolla on popmusiikin tekemisessä yleisestikin keskeinen rooli. Ajattelumallit perustuvat käsityksiin trendeistä sekä vallitsevina ilmiöinä että muutosprosesseina (vrt. Monet musiikintek?öistä ovat kiinnittäneet huomiota menneisyydessä toistuneisiin Popmusiikin tulevaisuuksia kuuntelemassa. Musiikintek?ät voivat tehdä myös eksplisiittisiä tai implisiittisiä viittauksia aiemmin julkaistuihin kappaleisiin. Yrittää päästä sinne samaan […] Ja siihen pääsee parhaiten, että kuuntelee, yrittää pysyä kartalla siinä mitä tuolla tehdään ja vähä aavistella […] Mitä seuraavaks maailmalla vois tapahtua, minkälainen seuraava Madonnan levy on. (Wirtanen 19.10.2015) ”Suuri maailma” on tiedonlähteenä monien muidenkin musiikintek?öiden ennakoinnissa. Johdattelevaan kysymykseeni siitä, voisiko musiikin muutoksia ennakoida esimerkiksi elokuvien tai vaatetusmuodin perusteella, muutamia jälk?ättöisesti auenneita yhteyksiä mainittiin. Yksi musiikintek?öistä toteaa, että Suomen musiikkitrendejä on mahdollista ennakoida jopa kymmenen vuotta eteenpäin tarkkailemalla kansainvälisiä trendejä (Siitonen 1.10.2014). Uudet ideat rakentuvat muiden tek?öiden aiempien ideoiden päälle, ja uutuuden astetta arvioidaan suhteessa jo olemassa oleviin kappaleisiin. Populaarimusiikin historiassa onkin useita esimerkkejä musiikillisista genreistä ja trendeistä, jotka ovat levinneet marginaalista valtavirtaan, kuten rap ja EDM (elektroninen tanssimusiikki). Tulevaisuudentutk?at Franz Liebl ja Jan-Oliver Schwartz (2009, 313) ovat teoretisoineet trendejä ja uutuuksien leviämistä hip hop -kulttuuri esimerkkinään. he nimenomaan kuuntelevat tulevaisuuksia. Vejlgaard 2008, 8). Menneisyyttä koskeviin havaintoihin perustuvaa järkeilyä Haastateltujen musiikintek?öiden ennakoivista ajatusmalleista vahvimmin esiin nousevat erilaiset ekstrapoloinnit. Hän arvelee trendien alkavan yleensä ”ugja indie-puolelta” (Siitonen 1.10.2014), eli niin sanotun alakulttuurin ja vaihtoehtomusiikin parista. päivän terroritekojen jälkeen (Louhivuori 21.10.2019). (Siitonen 1.10.2014) Epäformaalissa ympäristön tarkkailussaan musiikintek?ät keskittyvät pitkälti popmusiikin alaan . Tämänkaltaisten laajempien ilmiöiden tarkkailulla tai odottamattomien tapahtumien ennakoinnilla ei vaikuta kuitenkaan olevan merkittävää roolia musiikintek?öiden työssä. Yksi haastateltavista viittasi ”tiivistymisen kulttuuriin”, joka on tapahtunut käsi kädessä elokuvissa ja popmusiikissa: kaiken pitää olla nopeampaa, tiiviimpää ja tehokkaampaa (Wirtanen 19.10.2015). Toisen haastateltavan mukaan myös muuttuvat poliittiset tilanteet saattavat vaikuttaa siihen, mikä nousee suosituksi popmusiikissa, esimerkkinään yhdysvaltalaisartisti Norah Jonesin ”toivoa tuovan” musiikin suuri suosio syyskuun 11. Laajemmat kulttuuriset trendit ilmenevät usein ensin visuaalisessa kulttuurissa (Vejlgaard 2008, 41), mutta popmusiikin tek?ät eivät tuo yhteyksiä juurikaan esiin. Musiikintek?ä näkee Suomen seuraajana suhteessa muihin maihin, erityisesti Yhdysvaltoihin, Isoon-Britanniaan ja Ruotsiin, ja tämä helpottaa ennakointia Suomen markkinoiden osalta. 1/21 8 Futura k?öistä tuo esiin yleisön, artistit ja muut tek?ät ennakoinnin kohteina: Ihmiset [yleisö] hakee haasteita, hakee juttuja mitä ne ei oo aikasemmin kuulleet, koko ajan tavallaan ?iliksiä, joita ne ei oo aikasemmin ?ilistelleet. Käsitys vaikuttaa musiikintek?än työhön konkreettisesti: hän pyrkii tarkkailemaan, mitä popmusiikin edelläkäv?ämaissa tehdään. Informantit osoittavat käyttävänsä menneisyyteen liittyvää tietoa myös mahdollisten tulevaisuuksien ennakointiin. Sama haastateltava myös mainitsee, että valtavirrasta poikkeava musiikki auttaa toisinaan ennakoimaan, mitä valtavirtamusiikissa seuraavaksi tapahtuu. Tutk?at käsitteellistävät uutuuden leviämistä normalisaatioprosessina: epänormaalista tai jopa oudosta tulee uusi normaali. Musiikintek?ä osoittaa olevansa tietoinen tämänkaltaisesta trendien dynamiikasta, mutta ei usko vahvasti tiedon hyödyntämiseen työssään: Voi just kuunnella niitä underground-juttuja, indiejuttuja ja miettiä, että oisko siellä jotain, joka joskus niinkun tulis, mutta ei se tota, se miten jotkut jutut lähtee tai ei lähe, ja millä vauhdilla ne lähtee niin se on niin, vaihtelee niin paljon että sitä on yhtä vaikee ennustaa kun mitään muutakaan
Yksi tek?öistä on havainnut sanojen vähenemisen lyriikoissa (Siitonen 1.10.2014). Mediassa on havaittu, että TikTokissa suurimpaan suosioon nousevia kappaleita yhdistävät tietyt tek?ät, kuten minimaaliset lyriikat, ”droppaava” basso, ”eeppisyys” ja kaksoismerkitys, josta voi tehdä vitsin (Bereznak 2019). Lähes kaikki tek?ät uskovat, että popmusiikissa on tiettyjä elementtejä, jotka eivät todennäköisesti muutu, kuten ”perinteiset” sointukierrot, tarve musiikillisille ”koukuille” ja tietyt teemat lyriikoissa. Vaikeinta on ennakoida trendien kestoja ja kulminaatiopisteitä. Hän uskoo tuntevansa muutoksen mekanismeja tarpeeksi hyvin voidakseen tehdä tulevaisuutta koskevia oletuksia. Sisäistetty tieto on taitoihin liittyvää asiantunt?atietoa, jolla on keskeinen rooli myös popmusiikin tekemisessä. Ja sitten ehkä, sit sitä on hauska tehä siit vähän semmonen pelikin itelle että on hauska ennakoida mitä sieltä nyt seuraavaksi tulee. myös Parkkonen & Vataja 2019, 62) ovat kategorisoineet tulevaisuustiedon muotoja dokumentteihin koodattuun (codi?ed), keskusteluissa ilmaistuun (articulated), sisäistettyyn (embodied) ja huomiokentän ulkopuolella olevaan (out-of-radar) tietoon. Oletus jatkuvista vastatrendeistä perustuu menneisyyttä koskevaan tietoon, mutta tek?ä kiinnittää huomiota myös nykyhetkeen. Tulevaisuudentutk?at Mikko Dufva ja Toni Ahlqvist (2015; ks. Musiikintek?ät ennakoivat myös jatkuvuutta menneisyyden perusteella. Musiikintekijä voi joko yrittää osua trendeihin tai jättää ne huomiotta. Kategoriat ovat sovellettavissa tulevaisuutta koskevaan tietoon myös populaarimusiikin kontekstissa, vaikka musiikintek?ät tuottavatkin tietoa vähemmän tietoisesti ja sysRiikka Hiltunen. Yksi tek?öistä monitoroi vastatrendejä systemaattisesti. Sovelluksessa käyttäjät tekevät ja jakavat lyhyitä itse tekemiään videoita, joita on synkronisoitu lyhyisiin popkappaleiden katkelmiin. (Wirtanen 19.10.2015) Kommentissa on nähtävissä voimakas ennakoiva asenne. Oletukset vaikuttavat luovaan päätöksentekoon vaihtelevin tavoin: toiset käyttävät niitä seuratakseen tai ennakoidakseen trendejä, toiset tarkkailevat trendejä passiivisemmin: Trendit menevät sykleissä [...] Uskon, että jos tekee vain omaa juttua, jotain mitä rakastaa ja tekee sitä ehkä kymmenen vuotta, ehkä kaksikymmentä, ja sitten, jos vain rakastat sitä, ja sitten joskus trendi osuu sinuun hetkeksi ja sitten se taas siirtyy. Ilmaisut viittaavat intuitioon, hiljaiseen tietoon tai ”gut feelingiin”, joka on yhteistä luovalle ajattelulle ja tulevaisuustiedon hankkimiselle. Intuitiivista, rationaalista ja laskelmoivaa päätöksentekoa Edellä esiin tuodut ennakoinnin tavat ovat osin tiedostamattomia ja implisiittisiä, mutta pitkälti rationaaliseen järkeilyyn perustuvia. 9 1/21 F kaavoihin ja olettavat samanlaisten kaavojen toistuvan tulevaisuudessa. Musiikintek?ä näkee trendit aktiivisina toim?oina tai muiden toim?oiden hallitsemina sen s?aan, että hänellä itsellään olisi vaikutusvaltaa trendeihin. Toisaalta musiikintek?ät kuvaavat myös ”vain tietävänsä” tai ”aistivansa” asioita. Kehitys liittyy todennäköisesti osin sittemmin suosioon nousseeseen kiinalaiseen TikTok-applikaatioon. Oletukset jatkuvuudesta tulevaisuudessa perustuvat havaintoihin jatkuvuudesta menneisyydessä: tietyt sointukierrot ovat miellyttäneet yleisöä jo vuosikymmeniä, joten oletettavasti ne miellyttävät yleisöä myös tulevaisuudessa (Tamminen 14.1.2015). Havainto on vuodelta 2014, mutta trendi on jatkanut kehittymistään. Musiikintek?ä punnitsee todennäköisyyksiä ja nauttii mahdollisten tulevien suuntausten ennakoinnista. Hän toteaa, että ”vastaiskuja” tapahtuu melkein aina, kun trendi on vallinnut tarpeeksi kauan: Jos on joku tosi iso juttu menossa musiikissa, niin todennäkösesti, no sit sitä ei niinku pysty arvioida, että miten kauan se kestää, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa tulee jotain ihan muuta. Dokumentteihin koodattu ja keskusteluissa ilmaistu tieto ovat eksplisiittisen tiedon muotoja, kun taas sisäistetty ja huomiokentän ulkopuolella oleva tieto ovat hiljaisen tiedon muotoja. (Sjöholm 22.12.2015, kirjoittajan käännös) Tämänkaltainen näkemys on voimakkaan deterministinen. Syklisten trendien lisäksi musiikintek?ät mainitsevat myös lineaarisia trendejä
Tällainen tieto voidaan rinnastaa myös visionääriseen intuitioon, joka laajenee ammatillisen asiantunt?uuden ulkopuolelle ja voi ulottua myös tulevaisuuksiin (Raami 2015, 64). Sen ennakoimisessa, että yleisö haluaa kuulla joululauluja tänäkin vuonna, on kuitenkin suurempi epävarmuusaspekti. He elävät samassa sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä, ovat kiinnostuneita samoista asioista, seuraavat toistensa tekemisiä ja keskustelevat vallitsevista ilmiöistä. Pentti Malaskan ja Karin Holstiuksen (2009, 90?91) päätöksentekokategorioihin viitaten tämän tyyppisiä päätöksiä voisi luonnehtia pikemminkin taktisiksi tai opportunistisiksi. Popmusiikin tekemisen kontekstissa tällainen tieto voisi tarkoittaa ”mahdottomuuksien” (vrt. Näissä esimerkeissä kyse ei ole varsinaisesta ennakoinnista, sillä ulkoiset olosuhteet ovat tiedossa: ei tarvitse olla oraakkeli tietääkseen, että kesä ja joulu suurella todennäköisyydellä tulevat tänäkin vuonna. Musiikin tekemisen prosessissa tuottaminen ja kuluttaminen sekoittuvat: musiikintek?ät pyrkivät asettumaan yleisön asemaan, kuuntelemaan työn alla olevia kappaleitaan kuluttajien korvin ja ennakoimaan heidän reaktioitaan. Tietoisen kuuntelemisen lisäksi musiikintek?ät myös kuulevat popmusiikkia jatkuvasti esimerkiksi taustamusiikkina. Hennion 1989). Huomiokentän ulkopuolella oleva tieto viittaa luovimpiin ideoihin tulevaisuudesta, ajatuksiin, jotka haastavat normaalina pidettyä ja laajentavat mahdollisten tulevaisuuksien kirjoa (Dufva & Ahlqvist 2015, 254). 1/21 10 Futura temaattisesti kuin Dufvan ja Ahlqvistin analysoimissa ennakointityöpajoissa tehdään. Johdattelevalla kysymyksellä sain kuitenkin yhden musiikintek?öistä kuvittelemaan musiikillisten harmonioiden katoamista asiana, joka liikkuu mahdollisen ja mahdottoman rajapinnassa. Heti kun mä alan kuuleen, aistia et okei nyt tuolla on tommosta, niin sithän mä voin sanoa, mä oon opiskellut sen verran paljon musaa ja tekstiä, että mä tiedän sitten mihin se, tai mitkä on ne mahollisuudet et… Okei huomaa, että jos joku tietty artisti joka on tosi iso alkaa tekeen jotain vähän tietyn tyyppistä, niin sitten tietää että okei, no nyt tulee oleen todella paljon semmosii kopioita tästä. Yleisön vastaanoton ennakointi onkin yksi eksplisiittisimpiä tulevaisuuteen suuntautuneen ajattelun muotoja musiikin tekemisessä, ja tällainen antisipaatio on tunnistettu jo aiemmin populaarimusiikin tutkimuksessa (esim. Sekä luovassa työssä että ennakoinnissa intuitio ja rationaalinen päättely täydentävät toisiaan (Godet 2006, 2; Lombardo 2011, 38). Toynbee 2000, 40) kuulemista. Vaikka musiikintek?ät perustelevat monia valintojaan henkilökohtaisella maulla tai tunteella, on mahdollista, että tunne tai maku on luonteeltaan kollektiivisempaa kuin tek?ät itsekään ymmärtävät (vrt. […] Heti kun näkee että okei, nää on nousseet listoille, niin nää tulee oleen ne biisit, jotka sit määrittelee suunnilleen minkälaista tempoa pitää olla ja minkälaista energiaa ja, ja rakennetta ja tämmöstä. Tulevaisuuden tekemistä Luominen on jo lähtökohtaisesti vaikuttamista ja muutoksen tekemistä. Lähes kaikki luovuuden määritelmät sisältävät kriteerin uutuudesta tai originaaliudesta: luovuus on sellaisen tuotteen tai idean tuottamista, joka on epätavallinen, uusi tai uniikki sekä käyttökelpoinen tai sopiva Popmusiikin tulevaisuuksia kuuntelemassa. Toisessa ääripäässä ovat musiikintek?öiden kertomat esimerkit joulukappaleiden ja kesähittien kirjoittamisesta. Musiikintek?ät selittävät tällaisia tilanteita ”kapealla estetiikan alueella” (Oiva 27.4.2018), sattumalla tai ”kollektiivisella mielellä” (Siitonen 1.10.2014). Bell 2003: xii). Tämä voi johtaa myös samankaltaisten tulevaisuuksien kuulemiseen. Yksi haastateltavista koki sekä aistivansa että pystyvänsä kokemuksensa perusteella päättelemään, millaisia kappaleita artistit etsivät lähitulevaisuudessa. Et se on niinku tosi helppo yleensä seurata et suunnilleen mitä… (Ehnström 26.6.2017) Intuitiivisella ennakoinnilla saattaa olla roolinsa myös tilanteissa, joissa kaksi suomalaista musiikintek?ää on toisistaan tietämättä luonut jotain yllättävän samankaltaista. Blumer 1969). Tulevaisuuden kuvitteleminen pitkälti muuttumattomana voi olla yksi rajoite musiikintek?öiden luovuudelle ja uusien ideoiden keksimiselle (vrt. Popmusiikin tekemisessä viimeksi mainitulla tulevaisuustiedon muodolla ei näytä aineistoni perusteella olevan erityistä relevanssia, sillä musiikintek?ät painottavat pienten muutosten tekemistä sekä samuuden tuottamista ja ennakoivat usein jatkuvuutta
Tämä voi tapahtua yksittäisten kappaleiden kautta: joskus pinnalle nousee kappale, josta yhä useammat tek?ät alkavat ottaa vaikutteita. 2018, 9) Populaarimusiikkia voidaan pitää erityisalana, johon on melko helppo päästä sisään (Toynbee 2000, 40?41). (Ahvenharju et al. Että jos sä alat tekeen jotain hirveen erikoista täällä ja näihin, vaikka eurooppalaisille markkinoille, niin ei se tuu elättämään sua. Kuka tahansa voi ainakin teoriassa luoda kannettavalla tietokoneella kotonaan kappaleen, jakaa sen internetin kautta kuulijoille eri puolilla maailmaa, ja kappale voi nousta kansainväliseksi hitiksi. Hän kokee ammatillisesti järkevämmäksi tehdä pieniä muutoksia, sillä ”tiettyjen piirien” arvostuksen s?aan pyrkimyksenä on elättää itsensä musiikintek?änä. Näin ollen musiikintek?öiden käsitykset heidän omasta asemastaan musiikkiteollisuudessa vaikuttavat suuresti heidän proaktiivisiin pyrkimyksiinsä. ”Toim?uususko” on yksi Ahvenharjun ja kollegoiden kehittämän tulevaisuustietoisuusmallin rakennuspalikoista: voidakseen olla tulevaisuustietoinen, yksilöllä on oltava myös uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Taylor 2016, 121). Runco & Jaeger 2012). Musiikintek?ät olivat epäonnistuneet sen arvioimisessa, mitä yleisö ja portinvart?at olisivat Suomessa valmiita vastaanottamaan. Niin se ei oo järkevää jotenkin toimia sillä lailla. Ei pidä olla liian cool myöskään. Mutta kun mulla on ainakin tähtäimessä koko ajan se, että mä voisin, pystyisin elättämään itteni tällä. Monien musiikintek?öiden ennakoivuuteen ja toim?uususkoon vaikuttaakin vahvasti myös se, että he kokevat musiikkitrendeihin liittyvien vaikutusmahdollisuuksien olevan jollakulla muulla kuin heillä itsellään. Toiset painottavat myös yleisön kasvanutta roolia sen määrittämisessä, mistä ilmiöistä nousee trendejä. (Tamminen 14.1.2015) Sen lisäksi, että musiikintek?ällä on alhainen usko vaikutusmahdollisuuksiinsa, tek?ä puntaroi proaktiivisen toiminnan riskejä ja järkevyyttä. Sä voit saada jotain arvostusta jossain tietyissä piireissä sillä mutta. Että ei ne, ne trendit tulee kyllä ihan muualta… Ja etenkin Suomessa mun mielestä toimii muutenkin melkein enemmän semmonen metodi, että sä keksit... Tai tavallaan joo, sä voit tehä jotain tuoretta mutta siinä on aina oltava jotain tuttua. Tutkimuksessani olen tarkastellut myös musiikintek?öiden proaktiivisuutta, tarkoittaen sillä ensis?aisesti musiikintek?öiden pyrkimyksiä vaikuttaa kansainvälisen popmusiikin alaan ja aloittaa laajempia musiikkitrendejä. On väitetty jopa, että viimeaikaiset muutokset musiikkiteollisuudessa ja jakelukanavissa ovat mahdollistaneet lähes kenen tahansa pääsyn kansainvälisille popmusiikkimarkkinoille (esim. Musiikintek?öiden näkemykset ovat osin keskenään ristiriitaisia, mikä kenties selittyy musiikRiikka Hiltunen. (Ehnström 26.6.2017) Musiikintek?ä kokee olleensa kollegansa kanssa edellä aikaansa ennakoituaan tulevia trendejä ja pyrittyään tuomaan niitä Suomeen. Toinen musiikintek?ä on oppinut samankaltaisista riskeistä kantapään kautta: Me tehtiin monta vuotta […] vähän mönkään, että me tehtiin liian kokeellista, just täällä Suomessa varsinkin, liian erikoista saundia, ja sit se tavallaan, jos on vuosi tai pari vuotta trendejä edessä niin, tavallaan että kun pystyy analysoimaan, että mitä maailmalla, minkälaista musaa vois tehä niin et se ois trendikästä ja sitten koettaa tehdä sitä Suomeen, niin sit sä oot vähän liian edessä, koska se kuitenkin muuttuu niin hitaasti, kun se tulee tänne Suomeen että. 11 1/21 F (ks. esim. Voidakseen vaikuttaa tiettyyn erityisalaan luovalla toim?alla on oltava pääsy alalle. Musiikintek?ä kokee myös, ettei ole vielä asemassa, jossa hänen ideoitaan hyväksyttäisiin yhtä varauksetta kuin tunnustetumpien musiikintek?öiden. Se on ehkä vähän semmonen tuulimyllytaistelu sen takia, koska ei niinku Mikko Tamminen Suomesta pysty määrittelemään pop-musaa uudelleen [naurua]. Tämä vaikeuttaa ennakointia: ”Nykyään on musassa semmoset ostajan markkinat että, että yleisö valitsee ne suosikkinsa, ja sitä on aika vaikee kyllä ennustaa tavallaan” (Siitonen 1.10.2014). Haastattelemani musiikintek?ät tunnistavat tämän mahdollisuuden, mutta valtaosalla heistä on alhainen usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Tällöin reaktiivisuus suhteessa trendeihin voi olla pitkällä tähtäimellä uran kannalta trendiproaktiivisuutta tulevaisuustietoisempi valinta. Musiikintek?öiden esiin tuomia vaikuttajia ovat ei-suomalaiset musiikintek?ät ja artistit sekä levy-yhtiöt ja musiikkikustantajat
Bell 2003, xiii; Tham 2015, 285?287, Parkkonen & Vataja 2019, 67). Ennakoinnit muokkaavat tulevaisuutta myös popmusiikin tekemisen kontekstissa (vrt. 1/21 12 Futura kiteollisuudessa käynnissä olevilla rakennemuutoksilla. Oletukseni mukaisesti tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu on osa musiikintek?öiden luovaa ajattelua, ja ennakoinnit vaikuttavat koettuun mahdollisuuksien tilaan joko sallivasti tai rajoittavasti. Toisaalta musiikintek?öiden ymmärrys systeemin kompleksisuudesta, ennakoinnin vaikeudesta ja tulevaisuuden avoimuudesta viittaa niin ikään kohonneeseen tulevaisuustietoisuuteen (vrt. Glenn 2009, 3), mutta vasta vähän tiedetään siitä, miten tulevaisuuksiin orientoituminen vaikuttaa luovaan työhön. Luovuuden merkitys tulevaisuusajattelussa on tunnistettu (esim. Musiikintek?ät ennakoivat sekä jatkuvuutta että muutosta ja käyttävät ennakoinnissaan tietoa popmusiikin erityisalan menneisyydestä, nykyhetkestä ja jossain määrin myös kuvitelluista tulevaisuuksista. Tapinos ja Pyper (2018) ovat peräänkuuluttaneet tutkimusta, joka valottaisi ei-ammattimaista ennakointia, ja työni kontribuoi heidän osoittamaansa tutkimukselliseen aukkoon popmusiikin erityisalan kontekstissa. Artikkelissani olen tehnyt näkyväksi musiikintek?öiden ennakointiin liittyviä ajattelumalleja ja käsityksiä, jotka ovat olleet piilossa ja musiikintek?öidenkin keskuudessa osin tiedostamattomia. Heidän ennakointinsa on samankaltaista ”kaikkien tekemän” ennakoinnin (Hines & Gold 2015, 100) tai ei-formaaleihin tekniikoihin perustuvan ”eteenpäinkatsomisanalyysin” (Tapinos & Pyper 2018) kanssa. Popmusiikin tulevaisuuksia kuuntelemassa. Erilaiset tulevaisuusasenteet sekoittuvat sekä lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäimen tavoitteet vaikuttavat musiikintek?öiden ennakoivuuteen. Yhdessä havainnoimistani sessioista (Song Castle 22.5.2018) musiikintek?ät kävivät lyhyen keskustelun vallitsevista trendeistä ja totesivat yksimielisesti, että ”sielukas” musiikki ei tule koskaan kuolemaan, viitaten sillä erityisesti melodiseen musiikkiin, ”oikeisiin lauluihin”, jollaista keskustelun mukaan esimerkiksi englantilainen laulaja-lauluntek?ä Ed Sheeran edustaa. Monet musiikintek?öiden ajattelumalleista muistuttavat formalisoituja tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä, mutta ne ovat vähemmän tiedostettuja tai systemaattisia. Musiikintek?ät voivat vaikuttaa tulevaisuuksiin myös jakamalla tietoa havaitsemistaan trendeistä. 2018). Tutkimuksessani identi?oidut musiikintek?öiden ennakoinnin tavat ulottuvat implisiittisistä eksplisiittisiin, intuitiivisista rationaalisiin, yksilöllisistä kollektiivisiin ja taktisista visionäärisiin. Laajemman tutkimukseni (Hiltunen 2021) perusteella ennakoivuuteen vaikuttavat monet käsitykset, arvot, motiivit ja uskomukset, joista tämän artikkelin puitteissa olen pystynyt käsittelemään vain pientä osaa. Tutkimuksellani olen pyrkinyt laajentamaan käsitystä tulevaisuuteen suuntautuneesta ajattelusta ja ennakoinnista sekä valottamaan luovan työn ja tulevaisuuteen suuntautuneen ajattelun suhdetta musiikin tekemisen kontekstissa. Monet tek?öistä pitävät ammatillisesti järkevimpänä suhtautua musiikkitrendeihin reagoivasti tai olla jopa huomioimatta niitä. Musiikintek?ät toimialaa koskevan tulevaisuustiedon tuottajina Tulevaisuudentutk?at ovat havainneet taiteil?oiden herkkyyden tulevaisuuksiin (esim. Popmusiikin tek?öiden ennakointi näyttää asettuvan systemaattisen yritysmaailmassa tehtävän ennakoinnin ja henkilökohtaisemman tulevaisuusorientaation kiintoisaan välimaastoon. Jopa systeemin keskeisten toim?oiden on vaikea muodostaa käsitystä asemastaan systeemissä. Tällainen yksimielinen ennakointi rohkaisee musiikintek?öitä luomaan ”sielukasta” musiikkia, jolloin melodisia kappaleita on yhä yleisön saatavilla. Musiikintek?öiden ennakointi kohdistuu vahvasti nimenomaan musiikin alaan: popkappaleisiin ja niitä ympäröiviin markkinoihin. Glenn 2009, 3; Lombardo 2011), mutta tutkimukseni kääntää asetelman toisin päin, havainnollistaen tulevaisuuteen suuntautuneen ajattelun merkitystä luovassa työssä. Toiset puolestaan pitävät ”aallonharjalla sur?ailua” välttämättömänä osana työtään (Siitonen 1.10.2014). Ahvenharju & al. Siinä, missä muotiennakoinnissa visuaalisilla vihjeillä on todettu olevan keskeinen merkitys, musiikintek?ät osoittavat, että popmusiikin tulevaisuuksia kuunnellaan ja kuullaan, järkeillään ja tunnetaan
13 1/21 F Tutkimusaineisto, johon artikkelissa viitattu Havainnointi Song Castle -musiikintekoleirillä Järvenpään Kallio-Kuninkalassa 22.5.2018. 13?23. Raami, Asta (2015): Intuition unleashed: on the application and development of intuition in the creative process. Hesmondhalgh, David (2007): The cultural industries. Aalto-yliopisto, Helsinki. Godet, Michel (2006): Creating Futures: Scenario Planning as a Strategic Management Tool. 251?268. Hiljainen, implisiittinen ja eksplisiittinen tieto muodin ennustamisessa. 99–111. The Ringer.com. 27.9.2020. Malaska, Pentti & Karin Holstius (2009): Modern Futures Approach, Futura 1/2009, s. theringer.com/tech/2019/6/27/18760004/tiktokold-town-road-memes-music-industry>. Verkkojulkaisu. 10, issue 3, s. The Millennium Project. Väitöskirja. 1277?1288. 2. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Helsinki. Hennion, Antoine (1989): An Intermediary Between Production and Consumption: The Producer of Popular Music, Science, Technology & Human Values 14(4), s. 2. Journal of Futures Studies 16(1), s. Methods of Futures Research, s. Kaskinen, Elias (2015): Helsinki 11.11.2015. Gordon (toim.): Futures Research Methodology – Version 3.0. painos. 313?327. Louhivuori, Eva (2019): Helsinki 21.10.2019. Teoksessa Glenn, Jerome C. 1–21. 27, s. Bourdieu, Pierre (1993): The Field of Cultural Production. Väitöskirja. Teoksessa Heinonen, Sirkka, Osmo Kuusi & Hazel Salminen (toim.): How Do We Explore Our Futures. Oiva, Timo (2018): Skype 27.4.2018. (2009): Genius Forecasting, Intuition, and Vision. 19?46. Bereznak, Alyssa (2019): Memes are the New Pop Stars: How TikTok Became the Future of the Music Industry. 1588?1594. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja. Gordon, Adam Vigdor, René Rohrbeck & Jan Oliver Schwarz (2019): Faster Horses' Won't Work: Bridging Strategic Foresight and Design-Based Innovation. 1?31. painos. Haastattelut: Ehnström, Axel (2017): Helsinki 27.6.2017. Blumer, Herbert (1969): Fashion: From Class Di?erentiation to Collective Selection, The Sociological Quarterly Vol. Nuutinen, Ana (2004): Edelläkäv?ät. Parkkonen, Pinja & Katri Vataja (2019): Näkökulmia ja lähestymistapoja tulevaisuustyön ja ennakoinnin arviointiin, Futura 1/2019, 60?73. Polity Press, Cambridge. Essays on Art and Literature. 301?312. 16.11.2020. Riikka Hiltunen. Koh, Brandon & Angela K.-y. Lombardo, Thomas (2011): Creativity, Wisdom, and Our Evolutionary Future. Wirtanen, Ilkka (2015): Helsinki 19.10.2015. Tamminen, Mikko (2015): Skype 14.1.2015. (toim.): Lessons for the future: the missing dimension in education, xi?xvi. 400?424. Routledge-Falmer, Lontoo. Hiltunen, Riikka (2016): Luovia valintoja rajoitetussa tilassa: Popkappaleen tekeminen ryhmätyönä Biisilinna 2015 -leirillä, Etnomusikologian vuosikirja Vol. Hines, Andy & Je. Havainnoidut tek?ät: Andrew Jackson (Iso-Britannia), Minna Koivisto (Suomi), Kalle Lindroth (Suomi). Heinonen, Sirkka, Osmo Kuusi, So. Dufva, Mikko & Toni Ahlqvist (2015): Knowledge creation dynamics in foresight: A knowledge typology and exploratory method to analyse foresight workshops, Technological Forecasting and Social Change 94 (2015), s. & Theodore J. Kurki, Marjukka Parkkinen, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen & Marja-Liisa Viherä (2017): Terminology of Futures Research. Hiltunen, Riikka & Merja Hottinen (2016): Suomalaisten musiikintek?öiden popkappaleet maailmalla. Gold (2015): An organizational futurist role for integrating foresight into corporations, Technological Forecasting and Social Change 101, s. Siitonen, Pasi (2014): Helsinki 1.10.2014. <https://www. 275?291. Economica, Lontoo. 22.12.2015. Sage, Lontoo. 4?21. Selvitys teosviennin käytännöistä, nykytilasta ja menestystarinoista. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Helsinki. <http:// musicfinland.fi/fi/media/dokumentit/Popkappaleet_Maailmalla.pdf>. 1?13. Bell, Wendell (2003): Foreword: Preparing for the future. 1?10. Inayatullah, Sohail (2008): Six pillars: futures thinking for transforming, Foresight10(1), s. Bootz, Jean-Philippe (2010): Strategic foresight and organizational learning: A survey and critical analysis, Technological Forecasting & Social Change, 77(9), s. Gummerus, Saar?ärvi. Väitöskirja. Hiltunen, Riikka (2021): Foresightfulness in the creation of pop music: Songwriters’ insights, attitudes and actions. ISPIM Conference Proceedings 2019. The International Society for Professional Innovation Management, Manchester, s. Hsieh, Hsiu-Fang & Sarah E. No 9, s. 85?96. Sjöholm, Erik (2015): Vaasa. Leung (2019): A time for creativity: How future-oriented schemas facilitate creativity, Journal of Experimental Social Psychology 84, s. Bal, Mieke (2009): Working with Concepts, European Journal of English Studies, 13(1), s. Liebl, Franz & Jan Oliver Schwarz (2010): Normality of the future: Trend diagnosis for strategic foresight, Futures 42 (2010), s. Lähteet Ahvenharju, Sanna, Matti Minkkinen & Fanny Lalot (2018): The ?ve dimensions of Futures Consciousness, Futures 104, s. Music Finland. Teoksessa Hicks, David W. Shannon (2005): Three Approaches to Qualitative Content Analysis, Qualitative Health Research, Vol 15. Tunnuslukuja ja tutkimuksia 11. Glenn, Jerome C
Teoksessa Fletcher, Kate & Mathilda Tham (toim.): Routledge Handbook of Sustainability and Fashion, 283?292. Tapinos, Efstathios & Neil Pyper (2018): Forward looking analysis: Investigating how individuals ‘do’ foresight and make sense of the future, Technological Forecasting & Social Change, 126, s. & Garrett J. Van der Duin, Patrick A. Routledge, Lontoo & New York. 333?351. Tsoukas, Haridimos & Jill Shepherd (2004): Coping with the future: developing organizational foresightfulness, Futures, 36(2), s. Tham, Mathilda (2008): Lucky people forecast. Runco, Mark A. Henrik (2008): Anatomy of a trend. & Erik den Hartigh (2009): Keeping the balance: exploring the link of futures research with innovation and strategy processes, Technology Analysis & Strategic Management, 21(3), s. Popmusiikin tulevaisuuksia kuuntelemassa. Väitöskirja. Arnold, Lontoo & New York. 292?302. (2016): Music and capitalism: a history of the present. Tough, David (2017): An Analysis of Common Songwriting and Production Practices in 2014?2015 Billboard Hot 100 Songs, Journal of the Music & Entertainment Industry Educators Association 17(1) (2017), s. Taylor, Timothy D. University of London. Jaeger (2012): The Standard De?nition of Creativity, Creativity Research Journal, 24:1, s. McGraw-Hill, New York. Tham, Mathilda (2015): Futures of futures studies in fashion. 1/21 14 Futura Rohrbeck, René & Hans Georg Gemünden (2011): Corporate foresight: Its three roles in enhancing the innovation capacity of a ?rm, Technological Forecasting & Social Change 78 (2011), s. Toynbee, Jason (2000): Making popular music: musicians, creativity and institutions. 231?243. 79?119. 137?144. Vejlgaard. The University of Chicago Press, Lontoo. A systemic futures perspective on fashion and sustainability. 92?96
Tulevaisuudentutkimuksen välineistö tuo mukanaan tulevaisuusorientoituneisuuden taiteen perspektiiveihin. The ways of expression have also changed. Kuvataiteen olemus on näkymisessä ja nähdyksi tulemisessa. Nykyhetken tilannetta valotetaan aikamme teknisten innovaatioiden ja visuaalisten tulvien puristuksessa. Avainsanat: maalaustaide, tulevaisuus, kokeminen, esteettinen kokemus The past presents and possible futures of the art of painting The article examines the place and possible futures of (painting) art. The essence of visual art is in seeing and becoming seen. The article focuses on the experience and experimentalism of art through an interpretation of pragmatist philosophy. The uncertainty of knowledge is examined through the philosophical concept of fallibilism. Artikkelissa keskitytään taiteen kokemiseen ja kokemuksellisuuteen pragmatistisen ?loso?an tulkintakehikon kautta. The artistic experience can also evolve through learning. Myös taiteen kokeminen voi kehittyä oppimisen kautta. Taidemaalari Helsinki ja Viljandi mika.t.vesalahti@gmail.com Mika Vesalahti. The tools of future studies bring with them a future orientation to the perspectives of art. Myös ilmaisutavat ovat muuntuneet. 15 1/21 F REFEREEARTIKKELI Maalauksen menneet nykyisyydet ja mahdolliset tulevat Artikkelissa tarkastellaan (maalaus)taiteen paikkaa historiallisen jatkuvuuden kautta sekä mahdollisia tulevaisuuksia. Olennaista on osallistua tulevaisuutta kartoittavaan keskusteluun myös visuaalisen taiteen keinoin. Kuvauskohteena artikkelissa on taiteen välineiden ja havaintotapojen muutos ajan kuluessa nykyhetkeen tultaessa. Taide saattaa tavoittaa todellisuudesta ns. Maalauksen väline-erityisyys näyttäytyy tärkeänä ja vaalimisen arvoisena tulevaisuuden teknisten innovaatioiden keskellä. The current situation is illuminated by the pressure of technological innovations and visual ?oods of our time. This also gives people information about the potentials of the future more broadly. Artikkelissa pohdiskellaan maalaustaiteen mahdollista paikkaa virtuaalisissa ympäristöissä erilaisten tulevaisuusnäkymien kautta. The article considers the possible places of the art of painting in virtual environments through di?erent perspectives of the future. The instrumental speci?city of painting seems important in the midst of technological innovations. Taide rakentaa osaltaan todellisuutta ja ihmisen kuvaa siitä. Tämä antaa ihmisille tietoa tulevaisuuden potentiaaleista laajemminkin. Tiedon epävarmuutta tarkastellaan taiteellistieteellisen fallibismin kautta. Art contributes to building our reality and to our image of it. Art may capture so-called weak signals, which may play a signi?cant role in the future. The essential thing is to take part in the conversation on the future, also through visual arts. heikkoja signaaleja, joiden rooli tulevaisuudessa saattaa osoittautua merkittäväksi. The main target of the article is the change of the tools and methods of perception of art over time, as it arrives at the present
Impressionismin voi tulkita he?astaneen syntyajankohtansa tieteellisen edistysuskon eli positivismin ”viileää” asennoitumista todellisuuteen. Siksi tarkennan tulevaisuuteen maalaustaiteen läpi nähtynä. Helvetinjumalankone III. Tässä artikkelissa tulen taiteil?an kokemuksella käsittelemään taiteen ja tulevaisuudentutkimuksen yhteyksiä näiden viitekehysten kautta. Näin ollen myös tulevaisuuden visuaalisuuden kartoittamisessa kuvataiteen paikantaminen näyttelee oleellista roolia. Syntyneen epävarmuuden kartoittamisessa fallibilistinen ja pragmaattinen taide-teoreettisuus antaa tutkimusvälineet ja portin tulevaisuuden ymmärrykseen. Menneet nykyisyydet Aikaamme tultaessa taiteen näkymistavat ja -välineet ovat muuttuneet. Maalauksen oli perinteisenä ilmaisuvälineenä otettava kantaa valokuvaan uutena mediana: kieltäen tai myöntäen, sitä hyödyntäen tai etäisyyttä ottaen, jopa siitä kokonaan irtisanoutuen. Koronaviruksen tapainen pandemia muutti kertaheitolla todellisuutemme ja myös tulevaisuusvisioiden luonteen. Valokuvan yleistyessä sanomalehden uutisoinnin kuvituksina gra?ikan menetelmät jäivät yksin taiteen käyttöön ja laajensivat näin taidegra?ikan välineellistä ulottuvuutta. Impressionismissa maalausprosessiin kuuluva havainnointi ”tieteellistettiin”. Tulevaisuus on rajaton horisontti kaukaisuudessa, sisältäen kaiken mahdollisen, ja vain rajauksen kautta voi nähdä yksityiskohtiin. Kysyn tulevaisuuden estetiikan kokemuksellista rakentumista: muokkautuuko esteettinen kokeminen teknologian kautta uudenlaiseksi. myös tämän lehden takakansi sekä nettisivuni www.mikavesalahti.voog.com. Murroksena voi nähdä valokuvauksen kehittymisen 1800-luvulla, minkä kulttuurillisen paradigmaloikan jälkeen visuaalinen taide ei ollut enää entisensä. Ennustamattomuus astui kuvaan ennenkokemattomalla tavalla. Lopulta ainoa vastaukseni tulevaisuuden esittämiin kysymyksiin ovat maalaukseni (kuva 1–3) 1 . Koska identi?oin itseni taidemaalariksi, taiteen tek?äksi, joka kirjoittaessaankin määrittyy taidemaalariksi ja kirjoittaa tämän eksistentiaalisen rajauksen läpi, en lähde pohdiskelemaan tulevaisuuden taiteen mahdollisia toteutumisvälineitä ja muotoja. Tulevaisuuteen suuntaavaa taiteellistieteellistä tutkimusta kehystävät ja tälle reunaehdot asettavat ennakoitavissa olevat ilmastonmuutoksen ja ylikansoituksen kaltaiset globaalit kriisit. Maalauksen menneet nykyisyydet ja mahdolliset tulevat. Perinteinen taideteos tarvitsee toteutumistilan, jossa se voi vietellä vastavuoroiseen katsomiskokemukseen, kuten hyvä maalaus tekee. Uuden tekniikan esiinmurtautuminen ei kuitenkaan tehnyt maalaustaidetta hyödyttömäksi, vaan se muodostui osaksi maalauksen välineidentiteetin määrittelyä johtaen uusiin innovaatioihin maalaustaiteen sisällä. Vai onko kokemuksellisuus kuitenkin perustavanlaatuisesti ihmisen maailmassaolemisen perustek?öihin kiinnittynyttä. Maalaustaiteen tulevaisuuskysymykseen pyrin vastaamaan luonnostelevien skenaarioiden kautta. Mahdollisten maailmojen määrä on lukematon. 1/21 16 Futura Johdanto tulevaksi Kuvataiteen olemus on näkymisessä ja nähdyksi tulemisessa. Taiteen tulee olla esillä, jotta se voisi lumota ja ihastuttaa, mutta samalla myös herättää keskustelua, valistaa, peilata yhteiskuntaa ja provosoida (Becker 2020). Näkymisensä kautta taide rakentaa osaltaan todellisuutta ja ihmisten kuvaa siitä. Fokus ei ole visuaalisen taiteen uusien digitaalisten muotojen kartoittamisessa. pragmatistisen ?loso?an pohjalta. Tässä artikkelissa keskityn taiteen olennaisipiin ulottuvuuksiin: kokemukseen ja kokemuksellisuuteen, jotka ohittavat ilmaisumuotoihin liittyvät formaaliset seikat. Modernin murroskohdassa 1 Ks. Tässä ponnistan Kuva 1
Kuva 2. Tekninen uusintaminen mutkisti teoksen historian: alkuperäinen tek?ä ja teos katosivat toiston välineiden he?asteisiin, jolloin käsityön kautta syntynyt teoksen ”aura” katosi. Taiteen laaja saavutettavuus on täysin uusi piirre taiteen vastaanottamisessa: modernina aikana se muuttui demokraattisemmaksi. Teolliseen aikakauteen saakka taideteoksen historia rakentui sen luomisprosessin, ympäristön ja omistussuhteiden mukaan. Esimerkkinä toimii dynaaminen havainnoiminen: nopea katse ja re?eksimäinen reagoiminen tietokonepeleissä. 2000-luvun todellisuus on saavuttanut pisteen, jota edes Benjamin ei voinut ennakoida: kaikki mahdollinen taide historiallisella perspektiivillä on läsnä internetissä. Postmodernistakin puhutaan menneessä aikamuodossa. Kulttuurin kriitikko Theodor Adornon (2006) tulkinnoissa massakulttuuri tuottaa ”väärää tietoisuutta” ja latteaa puolitaiteellisuutta. Kokemuksellisuus ei itsessään kanna näitä vastakkainasetteluja. Klassisen musiikin futurismissa kaupunkikeskusten koneiden aikaansaama melu tulkittiin ja projisoitiin tulevaisuuden musiikkina. Richard Shustermanin (2004) mukaan esteettinen kokemus ylittää historiallisesti vakiintuneen taiteen käytännön. Mahdolliset nykyisyydet Elämme nykyisyyttä: modernikin on jo vanhanaikaista ja modernismi menneen yhteiskuntamuodon taiteellinen ilmentymä. Kulttuurin murros tuotti uudistuneen estetiikan. Jos musiikki koskettaa, tapahtuu tämä ennen tietoa genrerajoista ja niiden hyväksyttävyydestä musiikillisina muotoina. Virtuaalisesti toistettavissa oleva kuva ei enää vaadi museotilaa tai galleriaa ympärilleen tullakseen tavoitetuksi taiteena. Hänen mukaansa tämä ei millään muotoa tarkoita taiteen loppua, vaan taide saa ainoastaan uudet määreet. Maailman taideaarteisto avautuu muutamalla klikkauksella näytölle, jossa on mahdollista fokusoida kokonaiskuvasta hämmästyttävän tarkkoihin yksityiskohtiin. Jotta vältyttäisiin rajoittavilta ja moralisoivilta dikotomioilta uuden ja vanhan välillä, vaaditaan estetiikan kriittistä uudelleenarviointia ja laajentamista (Shusterman 2004). Benjaminin (1989) esseistisessä tutkimuksessa hahmottuu tulevaisuudelle avoin tarkastelukulma kulttuurin osa-alueesta riippumatta. 17 1/21 F Mika Vesalahti yksiulotteinen ”kartesiolainen” perspektiivi hajosi kubistiseen moniperspektiivisyyteen. Tässä suhteessa voimme vain innolla odottaa tulevia hologrammipohjaisia kuvan esitettävyyden teknologioita. Benjaminille (1989) tekniset uudistukset mahdollistavat tehokkaan tiedonsiirron ja asettavat massat keskenään tasavertaisempaan asemaan. Massojen teollistunut kulttuuri saa jyrkän tuomion. Kulttuurillinen demokratia on lisääntynyt ja korkea-/populaarikulttuurin tavoitettavuuden rajat ovat haihtuneet. Benjaminin mukaan auran käsite ei sovi modernin ajan taiteeseen, jolle on ominaista jäljennettävyys ja laaja saatavuus. Dadaistisen runouden sisäinen muoto ja visuaalinen esitys rikkoutui koneellisen vauhdin siivittämänä. Teknologisiin innovaatioihin ei kuitenkaan ole syytä suhtautua adornomaisen moralistisesti. Olemme ”jonkin” jälkeisessä ajassa. Esimerkiksi elokuva on globaalisti leviävää massojen taidetta. Kuvataiteen futurismissa koneet valtasivat aiemman luonnollisen kuvaston. Helvetinjumalankone V.. Käsitetaiteen perinteen voi tulkita johdonmukaisena ”auranpoistamisprojektina”, ensin Marcel Duchamp ja myöhemmin Andy Warhol eliminoivat tek?än alkuperäisen läsnäolon toteuttaen näin massayhteiskunnan mekaniikkaa. Nykytekninen kuvien toisinnettavuus hämmästyttäisi Benjaminiakin. Voimme ajatella Benjaminiin tukeutuen, että moderni tuottaa uudenlaista havaintokykyä. Moderni teknologia on muuntanut estetiikan pohjarakenteen, minkä Walter Benjamin (1989) pani merkille jo 1900-luvun alkupuolen eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja tietenkin edustamassaan Weimarin tasavallassa
Joukkoviestimistä tulviva yletön informaatio suodattuu omien mieltymystemme ja havaintokykymme kautta. Perinteisessä taidehistoriassa lineaarinen ja blokkimainen peräkkäisyys luo ymmärrettävyyden. Mutta tämä häilyvyys avaakin yhteyden taiteeseen ja myös taiteelliseen tutkimukseen: valmiita vastauksia ei ole vaan löydökset ja johtopäätelmät muodostuvat kysymysten kautta. Tie tulevaisuuteen rakentuu jokaisen otettavan askeleen myötä. Mennyt Kuva 3. Tällöin ainoastaan tunteisiin heti vaikuttavilla elämyksillä on merkitystä, mutta samanaikaisina ja katoavina ne eivät auta jäsentämään todellisuutta, eivätkä ne kytkeydy toisiinsa luoden suuntaa maailmassa (vrt. Silloin on loogista, että itsekasvatuksen ja tietoisen oppimisen kautta kriittisten kulttuurillisten valintojen mahdollisuus kasvaa. Ennakoiva ajattelu on tulevaisuusorientoitunutta (Bell 1997, 115–164). Maalauksen menneet nykyisyydet ja mahdolliset tulevat. Joka tapauksessa aikamme elämyshakuisuus ei lisää kokemusvarantoamme. Perinteisessä taidehistoriassa lineaarinen ja blokkimainen peräkkäisyys on luonut ymmärrettävyyden, mutta historian kulun suoraviivaisuutta ylipäänsä olisi jo aika kyseenalaistaa. Helvetinjumalankone VI. Tulevaisuudentutkimus on tieteistä monitulkintaisin, sillä tutkimuskohdetta ei vielä ole. Tulevaisuudentutkimuksen tausta?loso?ana on ajatus ihmisestä oman elämänsä aktiivisena rakentajana (Niiniluoto 2002). 1/21 18 Futura Nykyisen simuloidun mediaseinämän edessä olemme kaikki väistämättä myös kulttuurin kuluttajia. Lukkoon lyöty historiallisen narratiivi tuottaa aikajanan, jossa historian aikakaudet erottuvat toisistaan erottuvina lohkoina. Tulevaisuus mahdollisen tietona Kysyttäessä tulevaisuuden suuntaviivoja, vastaamisen tekee vaikeaksi se, että menneestä ja nykyhetkessä saamme havainnoitua ja tallennettua tietoa, tulevasta emme. Baudrillard 1995). Richard Shusterman (2004) tiivistää: ”Vaikka teknologian kaupalliset tuotteet vaikuttavat helppotajuisilta ja hyödyllisiltä, ainakin kuluttavan yleisön on lähes mahdoton ymmärtää ja hallita teknologisen tuotannon todellisia pulmia ja mutkikkaita suhteita vallitsevaan sosioekonomiseen järjestelmään”. Uhkana on, että vain tehokkaimmat ärsykkeet läpäisevät huomiokynnyksemme ja vain vahva tehosteellinen elämys tuottaa esteettisen tyydytyksen. Tässä valotuksessa meidän tulisi opiskella esteettisen kokemuksen kielioppia ja argumentaatiota. Teorianmuodostuksessa kierretään väistämättä ”asiaa itseään” kokemuksen ytimen jäädessä koskemattomaksi. Vai onko Hollywoodin uusin, markkinointikoneiston hioma suurtuotanto meille välttämättömyys, josta emme voi kieltäytyä. Alhanen 2013). Horjumme hallinnan ja sen menettämisen välillä. Tarjolla oleva yleiskulttuurin runsaus pakottaa valitsemaan elokuvista, TV-sarjoista, musiikista, kirjallisuudesta ja kuvataiteesta omamme. Siksi vastaamisen avuksi otan tulevaisuudentutkimukseksi nimetyn tieteen. Kokemus ja kokeminen voi rikastua laadullisesti. Kuten tulevaisuudentutkimuksen pioneeri, Foundations of Futures Studies -teoksen kirjoittaja Wendell Bell tähdentää, tarkoitus ei ole tietää tulevaisuutta, vaan antaa ihmisille ymmärrystä ja parempia mahdollisuuksia tietää tulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuksista voittaa ne. Akateemisena oppialana tulevaisuudentutkimus on etsinyt tieteellistä identiteettiään (Niiniluoto 2002). Siinä se muistuttaa teologiaa ja taidettakin, että perimmäistä tutkimuskohdetta ei voi tavoittaa. Kulutettava tuotehan sisältää aina taustarakenteenaan ideologian. Kyynisimpien äänenpainojen mukaan olemme huomaamattamme siirtyneet pelkkiin todellisuuden simulaatioihin, jolloin kysymykset aitouden perään ovat mahdottomia (vrt. Optimistit puhuvat mediakasvatuksesta ja mahdollisuudesta kouluttaa esteettistä kykyä. Valitsemmeko todellakin itse vapaasti nautittavan kulttuurituotteen todellisuuden suoratoistosta. Historiallista taustaa vasten ilmiöt ovat johdonmukaisia tavoilla, joita ne tapahtuessaan eivät ole
Tässä prosessissa taiteil?an kreatiivinen panos on oleellinen, mutta sen täydentää vasta vastaanottajan aktiivinen ja luova merkityksenanto. Sen kautta tulkittuna aikamme taide ei pyri luomaan lumetta erityisyydestään käsin, myöhäismodernin tarkkailun ulkopuolelta, vaan on avoimesti mukana ja sisällä todellisuutemme artikulaatiossa (vrt. (Dewey 2010) Pragmatismin läpäiseekin diskursiivisuus, maailman näkeminen kielellisyyden rakenteina. Maalaustaiteeseen diskurssina sisältyy historia ja traditio, jotka puhuvat taiteil?an kautta välineellisen erityisyyden kieliopin muodossa. Pragmatistisen ?loso?an ymmärtämiskäsitys tekee mahdottomaksi vanhentuneen kartesiolaisen teoreettisuus/käytäntö -dikotomian, joka on osa länsimaisen metafysiikan aiheuttamia ikuisia dualismeja. Maalaukset eivät käytäntönä ja olemassaolon ilmaisuna ole olemassa ilman puhetta, juttelua ja kirjoittelua (Saaristo 2005). Taidetta ei siten myöskään ole tarvetta erikseen metaforisoida kielenä, koska se on joka tapauksessa kielessä (Gombrich 1960; Goodman 1968). Estetiikka irrottautui itsenäiseksi taiteen tieteeksi. Jos tietäisimme jo nyt 2000-lukua mullistavat innovaatiot, ne olisi jo keksitty (Niiniluoto 1999). Omasta tulkits?an ajankohdasta irtaantunut ennakointi on siis mahdotonta, ja sama ennakoimattomuus koskee taiteellisen ilmaisun muotoja ja niiden sisältöjä. Popperin mukaan tulevaisuuden ennustamisen vaikeus johtuu siitä, että emme voi periaatteessakaan ennalta tietää, mitä tieteellisiä ja teknisiä keksintöjä tulevaisuudessa tullaan tekemään. Kokemuksen kielellistäminen on ainoa keino välittää ja jakaa koettua. Tulevaisuus on sen s?aan tapahtumattomana avoin, mutta sitä voi lähestyä tulevaisuudentutkimuksesta esimerkiksi valikoitujen tulevaisuusnarratiivien kautta. Taiteil?at Italian renessanssista lähtien olivat ottaneet etäisyyttä käsityöläisyyteen luonnehtimalla toimintaansa olennaisesti intellektuaalisena harjoitteena osana pyrkimystä kohota yhteiskunnallisissa hierarkioissa. Vähitellen muodostui taiteen harjoittamisen käytännön ja sen teoreettisen tulkitsemisen vastakohtaisuus. Lisää vettä myllyyn kaatoi Immanuel Kant (2013) ja tätä seurannut romantiikka ylevöittämällä taiteen ja irrottamalla sen älyllisistä pohdinnoista, jolloin taiteil?a kontemploi tunteessa. Nykyisen käytännöllisyys Pragmatistisen ?loso?an merkittävä edustaja John Dewey (2010) perustaa klassikkoteoksensa ”Taide kokemuksena” ajatukseen, että taiteelliset tuotokset ovat olemassa ulkoisina fyysisinä objekteina, mutta taideteoksina ne syntyvät vasta inhimillisenä kokemuksena. Näin taide nähdään osana diskursiivista todellisuutta, jossa taiteen ja ei-taiteen välistä kommunikaatiota ei voi eristää toisistaan (Harris 1987, 240). 19 1/21 F Mika Vesalahti hahmottuu meille enemmän tai vähemmän selkeinä tarinoina. Deweyn mukaan olemisen ja sen yhteiskunnallisten muotojen, taiteen, tieteen ja politiikan ytimessä on kokeminen. Taiteen tekeminen kuin taiteen tulkitseminen ja hahmottaminenkin on osa puhunnan kokonaisprosessia. Taiteen metafyysiset, rajantakaiseen tähyävät selitysmallit poistuvat mahdottomina kielipeleinä (Rorty 1989). Taiteil?a toteutti, mutta tulkitseminen jäi taidemaailman ylähierarkialle. Saaristo 2005). Usein on toistettu ajatusta, että kuva on olemassa vain, kun sitä katsoo. Yhteiskuntasuhteiden ja taloudellisen perustan tuottamien taiteen ymmärrysrakenteiden sekä ilmaisumuotojen on välttämättä kehityttävä aikojen mukana. Tällöin muodostui siis tarve erotella ”la practica” ”la teoricasta” (Saaristo 2005). Emme voi rientää tulevaan ja sieltä käsin tuoda nykyhetkeemme mahdollisia taiteen saamia muotoja tai teknistä välineistöä. Karl Popperia ”ennustamisen” paradoksin kautta. Tulevan epävarmuus Alun perin Charles S. fallible = erehtyväinen) tiedon itsekriittistä korjaamisprosessia (Rescher 1998). Ilkka Niiniluoto tulkitsee ?loso. Sen mukaan tiedolla ei ole varmaa perustaa, joten tietomme maailmasta vaatii jatkuvaa korjaamista ja epä. Peirce nimitti fallibilismiksi (engl. Samalla tavalla täysin uuden taideteoksen luominen on tietoteoreettisestikin mahdotonta: emmehän edes tunnistaisi sitä taideteokseksi koska kaikki tutut, aiempaan kokemukseen liittävät elementit puuttuisivat (yhtä vähän kuin barokin ajan taiteil?a tunnistaisi pisoaaria taiteeksi). Taide ei pelkästään kerää kokemuksellisuutta materiaaliseen muotoon ja pyri välittämään teoksena elämystä vastaanottajalleen, vaan Deweyn hahmotuksessa taide on kaiken kokemuksen läpäisevä ominaislaatu
Teos tai teossarja siis toteutuu kokonaisuudessaan vasta maalaushetkeen nähden tulevaisuudessa. Tuotemerkeiksi muuttuneiden tähtitaiteil?oiden ja keräilyobjekteiksi jäykistyneiden teosten myyntihinnat ovat irtautuneet kaikesta reaalisesta osoituksena taiteen hinnanmuodostuksen abstraktisuudesta. Tekoälyt ja älykkäät algoritmit integroituvat utopioissa osaksi arkea: tämän nähdään muuttavan kuvataiteen ilmaisullista kieltä. Taiteil?ana voin vaikuttaa vain ensimmäisenä mainittuun, toinen vaihe jää suurimmilta osin itsestäni riippumattoman kulttuurin merkityksenantokoneiston haltuun. Se on uskaltautumista tuntemattomaan, sillä yhdistäessään nykyisen menneeseen se myös muokkaa mennyttä uuteen uskoon (Dewey 2010). Tulevaisuus siintää myös taiteil?an työssä teoksen valmistumisena, se on kamppailua työprosessin epävarmuuksien ja luottamuksen välillä. Maalaus valmistuu vastauksena prosessin kysymyksenasetteluille, mutta vain osittaisena ja epätäydellisenä. Kuitenkin aikamme maalaustaide tulee paradoksaalisesti nähdyksi ensis?aisesti virtuaalisia kanavia pitkin, hakukoneiden kautta, verkkogalleriassa, kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa jaettuna. Maalaustaiteen olemus on kaksinainen: ensimmäisen vaiheen muodostaa maalauksen valmistuminen työhuoneella, toisen teoksen saama huomio näyttelytoiminnan, taiteen keräil?öiden ostopäätösten ja mahdollisen kokoelmas?oittelun kautta. Teoksen elämä riippuu sen tulevaisuudessa synnyttämästä huomioarvosta ja interaktiivisesta esilläolosta kulttuurisessa keskustelussa. Toisaalta perustason galleriatoiminnan rahoitus, taiteen myymisen vaatimukset sekä taiteil?oiden heikko toimeentulo muodostavat vaikeasti ratkaistavan yhtälön. Yleisetkin todellisuutta koskevat havaintoväittämät ovat epävarmoja (Niiniluoto 2002, 148–152), mukaan lukien artikuloimaton esitieto (Wittgenstein 1951). Filoso. Parhaatkin käsityksemme ovat hypoteeseja. Tieteen ohella taide näyttäytyy fallibilistisena, itseään täydentävästi korjaavana tiedon systeeminä. Näin epävarmuus muodostaa episteemisen, tulevaisuutta avaavan aukeaman, jossa kriittinen itsensä korjaamisen prosessi on välttämätön. Pyrkimys varmuuteen merkitsisi elämän kiinnittämistä muuttumattomuuteen, mikä on tietenkin mahdotonta. Karl Jaspersin (1960) mukaan epävarmuutta ei tule voittaa vaan ymmärtää. Taidemaalarin näkökulmasta useimmissa tulevaisuusskenaarioissa maalaustaiteen paikka on kapeneva. Maalauksen tuleva Tulevaisuuden odotushorisontti sisältyy intentionaalisuutena ihmisen kaikkeen toimintaan, jokaiseen kulttuurilliseen eleeseen. Loputtoman korjaamisprosessin päämäärät ovat kuitenkin merkittäviä ja ylittävät taiteen tai tieteen mikromaailmat: kokemuksellisuuden rikastaminen sekä henkilökohtaisen ja yhteisöllisen vapauden lisääminen, joka johtaa aina demokratiamme perusteisiin saakka. Teknisestä toisinnettavuudesta huolimatta maalaustaiteen arvo on nähty sen väline-erityisyydessä: uniikissa maalauseleessä, taiteil?an persoonan kosketuksessa ja väriherkkyydessä. Tietoinen havaitseminen sisältää riskin menneisyyteen perustuvan tietomme murenemisesta. Epävarmuuden ymmärtämisen kautta vapaudumme rajoittavista peloista tulevaisuuden potentiaalisuuden suhteen. Siihen sisältyy epäilys saavutetun vaillinaisuudesta ja lähempi kriittinen tarkastelu johtaakin tarpeeseen korjata se uuden teoksen muodossa. Kaikki kriittinen ajattelu, taide tai ?loso?a, toimii paradoksien ratkaisemattomalla alueella. Epävarmuuden pelko johtaa heikentyneeseen ajatteluun ja elinvoimaan. 1/21 20 Futura varmuus viitoittaa tietä tulevaisuuteen. Maalaustaiteen välineellinen erityisyys: pigmenteistä ja kolmiulotteisesta materiaalisuudesta koostuva pinta latistuu näyttöruudun taustavalaistuun yksiulotteisuuteen. Tekoälyn rooli kulttuurisena muovaajana Maalauksen menneet nykyisyydet ja mahdolliset tulevat. Tämä ?loso?nen, kaikkeen varmaan tietoon kriittisesti suhtautuva katsantokanta sisältää epistemologisen ambivalenssin, epävarmuuden elementin. Suhteettomuus riivaa myös taidemaailmaa. Maalaustaide on ajautunut esittämismuotojensa kriisiin. Maalatessani tavoittelen näköalaa epäselvään kysymysten maisemaan, joka aukeaa tuntemattomaan ja ratkeamattomaan. Epävarmuutta voi kuitenkin sietää. Maalauksen suunta avautuu jokaisen pensselinvedon myötä. Ennen kaikkea siinä tiivistyy tiedon ja taidon (pragmatistinen, deweyläinen) yhteen kietoutuminen, joka muodostaa maalaustaiteen ytimen
Arvojen muodostamisen kautta tapahtuvat valinnat tulevaisuuden suhteen. liukenee taiteen virtuaalisiin tuottamisja esittämistekniikoihin. 1960-luvulle asti maalaustaide toimi modernistisen taiteen edistyksen mallina, mutta sittemmin avantgarden ja maalaustaiteen polut ovat erkaantuneet toisistaan. 2. Kulttuurin virtuaalisessa kohinassa, sen visuaalisessa tulvimisessa kytkennät saattavat jäädä huomaamatta vaadittavan tulkinnallisen lukutaidon puuttuessa. Näitä voivat olla muistiin ja kulttuuriperimään liittyvät tek?ät, jotka auttavat näkemään tulevaan. On tulkittava tulevaisuudentutkimuksen käyttämää määritelmää heikoista signaaleista. Käsitetaide otti vahvimman pesäeron maalaustaiteeseen: se nähtiin historiansa tukahduttamana mediana, josta oli luovuttava käsitteellisyyden nimissä taiteen luonteen uudistamiseksi (Kosuth 1969). ”Taide ja kirjallisuus koetaan välttämättömäksi vain, jos ollaan marginaaleissa, valtarakenteiden ulkopuolella, silloin kun on elintärkeää määritellä uudelleen olemassaolonsa ja itsensä, kun ulkoiset tai sisäiset voimat uhkaavat tuholla”, toteaa esseessään Leif Salmén (2017). Maalaus mnemonisena välineenä liittää itseensä kok?an henkilökohtaisia muistoja ja tunteita, mutta samalla ruumiillistaa kollektiivisen kokemuksellisuuden kerroksiinsa, jotka luotaavat tulevaan. Laaja yhteiskunnallinen näkyvyys ei selitä jonkin kulttuurimuodon olemassaolon oikeutusta. Maalaus voi saada kuitenkin kulttuurillisen muistin välitystehtävän (mnemonic function, Rampley 2000). Ristiriitaisen nykytilanteen pohjalta maalaustaiteen tulevaisuudeksi hahmotan kolmea vaihtoehtoista näkymää, joissa maalaustaide: 1. Modernismia seuranneissa taideteorioissa on korostunut ajatus maalaustaiteen kuolemasta/lopusta (esim. Berel & Danto 1984). Brian Co?man (1997) on todennut, että heikot signaalit ovat joskus vaikeasti huomattavia kohinan ja muiden signaalien keskellä, mutta ne silti ovat merkittäviä ja tulevaan johtavia sisällöllisen rikkautensa kautta. Uhkana teknoutopioissa on, että tulevaisuuden taide liukenee osaksi virtuaalista ja kaupallista elämysteollisuutta, urbaanin asuinympäristön esteettiseksi simulaatioelementiksi ja näyttelytilan virtaavaksi sel?ealustaksi. ajautuu välineenä yhä marginaalisemmaksi kuvataiteen jaottuessa yhä erillisimpiin ilmaisumuotoihin ja osayleisöihin, säilyen kuitenkin asialle omistautuneen pienyhteisön taiteellisena kommunikaationa. Rampley 2000).. Tämä liittyy myös Ilkka Niiniluodon (1987) pohdintaan kreikan tekhne-käsitteen moniulotteisuudesta, jossa se kuvaa luovan mielikuvituksen ja arvojen muodostamisen käytäntöjä tulevaisuuksien kartoittamisessa. Uudet, teknisesti ja sosiaalisesti orientoituneet kuvataiteen ilmaisuvälineet ovat vallanneet maalauksen paikan taiteen rajojen ja ehtojen tutkimisvälineenä (Iitiä 2008). Maalauksen erityisyyttä ei tässä tulevaisuusnäkymässä tarvitse erikseen legitimoida, vaan se on itsestään selvä osa taiteellista artikulaatiota ja itseymmärrystä. Se jopa rakentuu tekoälyllisen simulaation perustalle. Jälkimmäisissä vaihtoehdoissa maalaustaide löytäisi paikkansa nimenomaan väline-erityisyydensä kautta. Muistillisuus eli mnemonisuus on tulevaisuudelle avoin, DNA:n kaltainen toiminta-alusta sekä taiteil?alle että teoksen vastaanottajalle. Maalaus saa merkityksensä käsityön tekhne-ulottuvuudessa: maalaus prosessina ei tee eroa teorian ja käytännön välillä, vaan ne yhdistyvät tekemisen kokemuksellisuudessa. Useinkin tulevaisuuden yhteiskuntaa rakentava merkittävin taide kasvaa nykyisyyden marginaaleissa. 21 1/21 F Mika Vesalahti visioidaan merkittäväksi. Maalaustaide perinteineen on tulkittu jätteenä museaalisen kaatopaikalla kokeellisten, käsitteellisten ja nykyteknologisten ilmaisumuotojen vallatessa kuvataiteen diskursiivisen keskiön (Crimp 1990). Jean Baudrillardin (1995) mukaan maalaustaiteen kehitys on kokonaisuudessaan hylännyt tulevaisuuden ja siirtynyt kohti mennyttä. säilyy oleellisena ilmaisutekniikkana muiden kuvataiteen medioiden rinnalla. Ensimmäisen vaihtoehdon toteutuminen vahvistaisi nykyisen teknotrendin, jossa välineen mielenkiinto on sen uutuusarvossa. 3. Suosituin ei ole välttämättä sisällökkäintä. Tässä skenaariossa maalaukselle ei löydy itsenäistä paikkaa tulevaisuuden teknoyhteiskunnassa, vaan se hautautuu uusiin dynaamisiin teknisiin innovaatioihin, virtuaalisen teknologiaan. Tähän maalauksen muistiulotteisuuteen kuuluu sekä välineen oma historia että sen tulevaisuuteen suuntaavuus (Gingeras 2005, vrt
Tulevat nykyisyydet Pragmaattisen ?loso?an tulkintakehikon kautta esteettisestä kokemuksellisuudesta voi löytää historiallisen ulottuvuuden, jatkumon aikaamme. Tämä on määritelty myös kansainvälisen Millennium-hankkeen Work/Technology 2050 -tutkimusraportissa, kulttuurin ja taiteen paikkaa pohtivassa osiossa: taide kantaa itsessään globaalia vastuuta, jonka lähtökohta on yksilön oman arvon ja identiteetin määrittelyssä sekä luovuudessa, jolla hän aktiivisesti rakentaa elämäänsä (Glenn et al. Konsonanssien melodiikka voi olla yhtä nautittavaa kuin dissonanssien päällekkäisyys. Vielä 1980-luvulla valokuvaa ei käsitetty taidemaailman hierarkiassa itsenäisenä taidemuotona, eikä sarjakuvaa hyväksytty korkeataiteen kaanoniin. Kun yksilön vuorovaikutus maailman kanssa on häiriintynyt ja todellisuus on yhä enemmän pirstaloitunut ohikiitäviin elämyksiin, pakkomielteiseen elämyshakuisuuteen, taide ja esteettinen kokemus voi toimia kokoavana apparaattina (vrt. Tunnevoimaisuuden ja henkilökohtaisten tunneavaruuksien ohella taiteeseen kokemuksena sisältyvät ajattelun ulottuvuudet, ?loso?nen pohdinta, poliittinen hereilläolo ja kantaaottavuus (vrt. Dewey 2010, 62). Esteettinen kokemus auttaa ymmärtämään, perustelemaan ja luomaan arvoja, sillä suoraan tosiasioista emme niitä voi johtaa, kuten jo David Hume totesi. Taide voi luoda näköalaa tulevaan, mutta ilman taulukoiden ja tilastojen muotoa. Musiikillinen kokeminen on siis kehittynyt ja laajentunut ylittämään genrerajat, jotka nykyisin nähdään rajoittavina arvolatauksellisina kategorioina. Se vihjaa inhimillisten suhteiden mahdollisuuksista, jotka eivät näy teoreettisista luokituksista ja luo aktuaalisen ja mahdollisen dynaamisen liiton (Dewey 2010). Parhaimmillaan teokseen sisältyy siemen, joka itää tulevaisuuden kulttuurillisessa ekosysteemissä. Alhanen 2013). Taiteil?an rooli on ajattelun kautta määriteltävä yhä uudelleen, jotta vältettäisiin houkuttelevimmat romanttiset tarinat alkuperäisyydestä ja ulkopuolisesta näkemisestä. Kokemuksellisuus kasvaa saamamme tiedon ja siihen sisältyvän kriittisyyden kautta ymmärrystä laajentavaksi tulevaisuudeksi. Postmodernismin löysän ja haukottelevan relativismin jälkeen tarvitaan katsetta, joka ei ponnista menneisyyden raunioista vaan potentiaalisesta tulevasta. Näin esteettisen kokemuksen merkitys yltää aina demokratian toteutumiseen saakka, tämä käsitettynä poliittista merkitystään paljon laaja-alaisempana yhteisöllisen ja jaetun elämän muotona. Taiteessa on kyse kokemistapojen kehittämisestä ja kokemusvarannon lisäämistä. Tästä seuraa, että ajan myötä kokemuksellinen muuntuu, mutta on myös tietoisesti kehitettävissä. Esteettisessä kokemuksessa tiivistyvät mahdolliset tulevat (Dewey 2010). Dewey omistaa taide?loso?assaan kokonaisen luvun taiteen ja sivistyksen yhteenkietoutumiselle. Kyse on siis merkitysten luonnista, tarkoituksen antamisesta olemassaololle. 1/21 22 Futura Taiteil?a ei ennusta tulevaa, vaan luo teoksiaan tässä hetkessä ja omasta viitekehyksestään käsin. Richard Rorty (1989) taas luo utopian metafysiikan jälkeisestä kulttuurista, jossa uudesti luodulla metasanastolla luodaan mahdollisuutta erilaisille posthumaaneille kieliopeille, niin solidaarisuudelle kuin taiteellekin. Älyllisen elämismuodon ja mielikuvituksen kehittäminen täydellisimpään mahdolliseen toteutumaansa on Deweyn mukaan yhteiselämän ihanne (Alhanen 2013). Shustermanin (2004) analyysissa nousee esiin kokemuksellisen kehityspotentiaali oppimisen ja kouluttautumisen merkityksessä. Mahdollinen tulevaisuus sisältyy kuitenkin potentiaalina hänen teoksiinsa. Klassisen musiikin atonaaliset, aleatoriset suojamuurit on purettu laajemman, ei-hierarkkisen musiikinymmärryksen tieltä. Oman yksilöllisyyden kehittäminen rikastaa yhteisöä. Yhteiskunta hajoaa yhä enemmän mielipiteenkaltaiseen arvottamiseen ja taloudesta johdettuihin arvopäätelmiin. Esimerkkinä tästä toimii Cézanne, jonka pyrkimys pelkistää esittävä maalaus perusmuotoihin ja paluu aina renessanssin takaiseen, perspektiiviä edeltävään kuvakerrontaan synnytti taiteen vallankumouksen, häntä seuranneen modernismin uuden hahmotustavan (esim. 2019, 16). Taiteil?an optiikka Maalauksen menneet nykyisyydet ja mahdolliset tulevat. Tämä yltää yksilön oppimisprosessista aina yhteisöllisyyden perusteisiin ja niiden rakentamiseen (Alhanen 2013). Goodman 1968). Nyt ymmärrys taidelajien arvon ja monipuolisuuden suhteen on kasvanut: voimme nauttia useista taidemuodoista ilman leimaavia ennakkoasenteita
Goodman, Nelson (1968): Languages of Art: An approach to a Theory of Symbols. Kuusi, Osmo (2013): Delfoi-menetelmä. Otava. Hackett Publishing Company, Indianapolis. Vastapaino, Tampere Alhanen Kai (2013): John Deweyn kokemus?loso?a. Suom. Saatchi Gallery and Koenig Books, London. Danto (1984): Death of Art. Mika Määttänen. Kyse on kyvystä visioida ja kuunnella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja sitä kautta löytää uusia polkuja tulevaisuuteen vaikuttamiseen (Viherä 2013). and the Millennium Project Team (2019): Work/Technology 2050 – Scenarios and actions: Executive summary. Taide, kuten ?loso?akin, on jatkuvaa liikettä kyseenalaistamisen ja uuden etsimisen kautta (vrt. Vesa Mujunen. Valtion kuvataidetoimikunta, Helsinki. Haaparanta 2019, 267). Integrational and Segregational Approaches, Psychology press, London. DOI 10.4324/9780415249126-P019-1. Bell, Wendell (1997): Foundations of Futures Studies: Human Science for a New Era. Saaristo, Pekka (2005): Mika Vesalahti – Aikalaismytologioita, Mytologier i tiden, Mythologies of our time. Gaudeamus, Helsinki. Routledge. Art after Philosophy. Suom. Taide 5–6, s.9. Väitöskirja. Vol 1, History, Purposes, and Knowledge. Filoso?sia esseitä. Teoksessa Kuusi, Osmo, Timo Bergman & Hazel Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia?, 248–266. WSOY, Helsinki.. Arto Häilä. (2010). Haven, New York. MIT Press, Cambridge, Massachusetts. Essee näyttelyluettelossa. Gaudeamus, Helsinki. Baudrillard, Jean (1995): Lopun illuusio – eli tapahtumien lakko. University of Chicago Press, Chicago. Gaudeamus, Helsinki. Signs, Language and Communication. Futura 1/1987, s. Niin&näin, Tampere. Oleellista on osallistua kulttuurillista tulevaisuushorisonttia tähyävään keskusteluun taiteil?ana: maalaamalla tutkivasti ja luomalla tälle teoreettista viitekehystä. Lähteet Adorno Theodor (2006): Esteettinen teoria. Encyclopedia of Philosophy. Suomentanut Ra?a Sironen. Suom. Keuruu. Heikki Nyman. Wittgenstein, Ludwig (1999): Varmuudesta. Warburg and Walter Benjamin. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Niiniluoto, Ilkka (1999): Voidaanko tulevaisuudesta tietää. Taylor and Francis. 3., uudistettu painos. Kant, Immanuel (2013): Puhtaan järjen kritiikki. Arto Kuorikoski. Harris, Roy (1987). Tuusvuori. Acta Futura Fennica 5. Toinen painos. Niiniluoto, Ilkka (2002): Johdatus tieteen?loso?aan: käsitteenja teorianmuodostus. Suom. Gaudeamus, Helsinki. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Lang, Berel & Arthur C. 42–47. Taide kokemuksena. Englanninnos E. Shusterman, Richard (2004): Taide, elämä, estetiikka: pragmatistisen ?loso?an näkökulma estetiikkaan. Iitiä, Inkama?a (2008): Käsitteellisestä ruumiilliseen, sitaatiosta paikkaan. 22–32. Taide, Helsinki. Rescher, Nicholas (1998): Fallibilism. Kosuth, Joseph (1999/1969). Becker, Leena (2020): Taiteen uudet tehtävät. Tieteessä tapahtuu 17: 1. Acta Futura Fennica 5. Suom. Teoksessa Alberro, Alexander & Blake Stimson (toim.): Conceptual Art: a critical anthology, 158-177. Luettavissa: <https:// journal.?/tt/article/view/58298>. Gombrich, Ernst (1960): Art and illusion. Harrassowitz Verlag, Wiesbaden. Rampley, Matthew (2000): The remembrance of Things Past: On Aby M. Gingeras, Alison M. Viherä, Marja-Liisa (2013): Onko jo vuorovaikutustarpeiden yhteiskunnan aika. Benjamin, Walter (1989): Messiaanisen sirpaleita: Kirjoituksia kielestä, historiasta ja pelastuksesta. Ashton. Suom. Futura 2/2013, s. Gaudeamus, Helsinki. Transaction Publishers, New Brunswick and London. Antti Immonen & Jarkko S. The Millennium Project, Washington. Kuusi, Osmo, Timo Bergman & Hazel Salminen (toim.) (2013): Miten tutkimme tulevaisuuksia. Teossarjasta Koski, Markku, Ke?o Rahkonen & Esa Sironen (toim.): Gesammelte Schriften, 1972–1999. B. Kansan sivistystyön liitto ja Tutk?aliitto, Helsinki. Helsingin yliopisto. Art and Philosophy, vol 2. Dewey, John. Glenn, Jerome C. 23 1/21 F Mika Vesalahti merkitsee heittäytymistä päin kuvien kaaosta, hahmottavaa järjestystä luoden, perspektivististä näkemistä maailman ristivetoisessa monitulkintaisuudessa: sitoutumista ja samalla tietoa näköalojen määrättömyydestä. Haettu 13.3.2021. Rorty, Richard (1989): Contingency, irony, and solidarity. Cambridge university press, Cambridge. Niiniluoto, Ilkka (1987): Tulevaisuuden tutkimus – tiedettä vai taidetta. (2005): The Mnemonic Function of the Painted Image. – maalaustaide ja nykytaiteen historia. Pantheon Books, Oxford. Teos, Helsinki. Jaspers, Karl (1958): The Future of Mankind. <https://www.rep.routledge.com/articles/thematic/ fallibilism/v-1>. Suomentaneet Markus Nikkarla ja Kreeta Ranki. Crimp, Douglas (1990): Museon raunioilla. Salmén, Leif (2017): Itämainen huone. Haaparanta, Leila (2019): Rajan taju
The multiform and multi-dimensional movements of plants resemble the movements of emotion in humans.. Entä jos kaikki nämä tulkinnat kasveista ovatkin ihmisen näkökulma ja kasvien todellinen olemus on toisenlainen. Asiasanat: Kasvitaide, kasviemootio, kasviäly, tulevaisuudet, emootio, kasvin liikkeet Kasviemootion ja kasviälyn tulevaisuudet sekä taide Taiteil?a katia.forsman@gmail.com Katia Forsman Art and the futures of plant emotion and intelligence Science has interpreted plants as mechanically reacting, which has led to an objectifying attitude towards plants, even if they are living beings. Some scientists have started interpreting plants as sentient and intelligent beings. What if all interpretations about plants until now have been from a human point of view, and their real nature is another kind. Tutkimus on nostanut esiin myös uusia tulkintoja kasveista, jotka merkityksellistävät kasvit aistiviksi ja älykkäiksi olennoiksi. 1/21 24 Futura REFEREEARTIKKELI Tieteellinen tutkimus on pääosin tulkinnut kasvit mekaanisesti reagoiviksi, mikä on johtanut esineellistävään suhtautumiseen kasveihin niiden elollisuudesta huolimatta. Tieteellinen tutkimus on kuitenkin kumonnut aiemmat tutkimukset, mutta yhä elävät näkökulmat siitä, että kasvit olisivat tunteellisia olentoja. Monimuotoiset kasvien liikkeet muistuttavat ihmisen emootion liikkeitä. Science has, however, ignored the possible emotionality of plants while overruling the idea that plants could be experiencing emotions
em+moveo = panna liikkeelle) tarkoittaa enemmän tai vähemmän kompleksisia kehon reaktioita ärsykkeisiin (Lenzen 2005). Kasvit eivät ole aivojen ja psyyken niiltä puuttuessa psykologisella tasolla emotionaalisia. Tunteet taas ilmenevät kun ihminen tulee 1 Määrittelen emootion tarkemmin seuraavassa luvussa. Tutkimuskemisti Marcel Vogel taas on pohtinut voiko hyvin herkkä ihminen päästä kasvin sisään. Keskeisinä tieteenaloina tutkimuksessani ovat luonnontiede, neurotiede, ?loso?a ja antropologia. Emotionaalinen on kineettistä ja kineettinen emotionaalista, ainakin potentiaalisesti (Sheets-Johnstone 1999). Kasvin liike tapahtuu aistien maailmassa, mutta on jotakin niin hienovaraista, että se pysyy osin ihmisaisteilta salattuna, kuten joskus emootiommekin itsemme ulkopuolisilta olennoilta. Kasveja on käytetty metaforana ilmaisemaan tunteita taiteessa ja muussa ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Kasvin emootio saa kukan avautumaan, ja ihmisen emootio saa ihmisen kurottautumaan sitä kohti. Pääasiallisena menetelmänä olen käyttänyt kurinalaista kuvittelua (Arlander 2017). Taidettani on inspiroinut spontaani kokemus itseni kokemisesta kasvina. Goethe näki kasvin sielun nousevan sen kukasta. Kasvit nostattavat ihmisessä monin tavoin tunteita erilaisten aistikokemusten kautta. Emootioteoriat voidaan luokitella pääketegorioiltaan fysiologisiksi, neurologisiksi tai kognitiivisiksi teorioiksi (Kendra 2020). Kasvien liikkuminen on monimuotoista tavalla, joka on kokemuksellisesti assosioitavissa ihmisen emotionaalisen elämän liikkeisiin. 25 1/21 F Johdanto Taiteentekoni kautta löysin jotakin taiteeni ytimessä olevaa, mikä tuntui minulle hyvin oleelliselle. (Dabrowski 2016) Käsitteistöä Ihmisen emootiolla tarkoitan artikkelissani neurotieteellistä tulkintaa emootiosta. Emootio ilmaisee itsensä liikkeessä, ja liike tuottaa emootioita. Mystikko Jacob Boehme kykeni näkemään uuteen ulottuvuuteen kasvin osaksi muuttumisen kokemuksen kautta, kokien kasvin liikkeet kohti valoa. Tulkinnassa yhdistyvät emootion niin fysiologinen, neurologinen kuin kognitiivinenkin puoli. (Tompkins & Bird 1975, 43) Tämän poikkitieteellisen ja monitieteisen tutkimukseni olen tehnyt alun alkaen taiteellisena tutkimuksena, tanssija kuvataiteen kautta. Yllätyin siitä sisäisestä liikutuksesta, jonka kasveja koskevat ja kasvitieteelliset tekstit minulle tuottivat. Sille ei tuntunut olevan käsitettä. Käsitteen puuttumisesta aiheutui minulle voimakas olemassaolemattomuuden kokemus. Jotkut tutk?at kyseenalaistavat emootioiden tutkimisen mielekkyyden ihmisen subjektiivisesta näkökulmasta, ihmisen emootioita kuvaavien sanojen avulla – varsinkin tutkimuksen koskiessa eläimiä (LeDoux 2012). Katia Forsman. Emootioihin vaikuttavat aistimukset ja ajatukset. Kasvien ominaisuuksia ei ole tieteellisesti yksiselitteisesti määritelty, eikä myöskään emootiosta ole yhtä yksiselitteistä määritelmää. Ihmisen emootioita kuvaavien sanojen käyttäminen sen tutkimiseksi, onko kasvi emotionaalinen, on sitäkin epämielekkäämpää. Kasvien voi tulkita todella tanssivan. Emootiot ovat alkaneet kiinnittää huomiota yhä useampien tieteenalojen tutkimuksessa, mukaan lukien (muun muassa) sosiologia, ekonomia, tietojenkäsittelyoppi ja neurobiologia. Kurinalaisella kuvittelulla tarkoitan, että kuvittelussa pysytellään todellisuudessa mahdollisessa, ja kuvittelu ei ole ristiriidassa tieteellisten tutkimusten faktojen kanssa. Emootio (lat. Kokemukseni sanoittaminen rationaalisesti ja tieteellisesti muuttui välttämättömäksi kommunikoidakseni/viestiäkseni ymmärrettävästi ympäristöni kanssa. Tanssitaiteil?an näkökulmasta emootio yhdistyy ensis?aisesti liikkeeseen emootion kielellisten merkitysten s?aan 1 . Tätä kautta voi avautua moniulotteinen esteettinen kokemus. Emootiot myös liikkuvat ihmisten välillä ja ovat tarttuvia (Hazy & Boyatzis 2015). Emootion tuntemuksessa on siis kyseessä tuntemalla koettu kognitio, joka informoi ja motivoi (Izard 2010). Filoso?assa emootioiden tutkimuksella on pitkä historia. Tulevaisuudentutkimukseen suuntautuneen tutkimukseni olen toteuttanut mentorini ?loso?an tohtori ja tulevaisuudentutk?a Marja-Liisa Viherän ohjauksessa. Tunsin, että minun oli saatava selville mitä tuo käsitteetön, mutta kuitenkin niin todellinen ja olemassaololleni välttämätön oli
Pohdin myös mitä voisi olla kasviajattelu. Olen ottanut huomioon eettisiä näkökulmia niin ihmisen kuin kasvin kannalta. Kasvin älykästä käyttäytymistä ovat ympäristön ja sisäisten signaalien vaikutuksesta tapahtuvat lajityypillliset ja molekyyliset muutokset. Kasvit monin tavoin viestivät olotilastaan ympäristölleen. Olen kehittänyt teorian kasvin emootiosta, jota kuvaan ”kasviemootion” käsitteellä. Etenkin skenaarioissa olen pohtinut millaisiin erilaisiin arvoihin erilaiset tulkinnat kasvien ominaisuuksista liittyvät. Lopuksi keskityn yhteen toivottavista tulevaisuuskuvista, kasviemootion tunnistetuksi tulemiseen. Tunteet ovat aivojen emootioista tekemiä tulkintoja, pääasiassa ruumiintiloista muodostamia kuvia (Damasio 2011). Voisiko kasvin älykkyydessä ollakin kyse tuosta emotionaalisesta ja sanattomasta tiedon muodosta. Sitten olen käyttänyt taidetta, luovaa ajattelua ja mielikuvitusta sen pohtimiseen millaisilla erilaisilla tavoilla kasvien ominaisuuksia voidaan tulkita. Kasvien on tulkittu olevan älykkäitä tai jopa ”neroja” (Mancuso 2018). Uusien teorioiden mukaan emotionaalinen tieto on rationaalisen tiedon rinnalla kulkeva sanattoman tiedon muoto, jonka tehtävänä on ennen kaikkea auttaa hengissä selviytymisessä (Bratianu 2018). Näen kasvien viestinnän tulevaisuutemme kannalta heikkoina signaaleina. Kasvin älykkyydellä tarkoitetaan kasvin kykyä selviytyä sopeutuen ja kehittyen erilaisten ympäristöjen lävitse. Filoso?an professori ja sosiaaliantropologi Claude Levi-Strauss näki taiteen magian ja tieteen välissä s?aitsevana (Siikala 2020). Se on riippuvaista siitä, kuinka sen omaaja kykenee mukautumaan erilaisiin ympäristöihin ja tavoitteisiin. Etiikkaa on viime aikoina alettu pohtia lisääntyvässä määrin myös kasvien kannalta (Kallho. Edeltäviin sisältyy monia asioita kuten oppiminen. Se on kykyä menestyä suhteessa johonkin päämäärään tai tavoitteeseen. (Trewavas 2019) Muuttuvissa ympäristöissä, monenlaisten tapahtumien keskellä emootio on selviytymistarkoituksessa äärimmäisen joustava mekanismi mukautumaan. (Scherer 2011). Tämän jälkeen olen tarkastellut miten tulkinta vaikuttaa ihmisen kokemuksen, ajatusmaailman ja toiminnan kautta tulevaisuuteen. Kurinalaisen kuvittelun 2 avulla olen luonut kolme skenaariota mahdollisista tulevaisuuksista. Niiden on myös tulkittu ”ajattelevan” havainnointia muistuttavalla tavalla (Marder 2013). Tarkennan myöhemmin artikkelissa kasviemootion käsitettä, joka on kehittämäni teoria kasvin emotionaalisuudesta. (Legg & Hutter 2006) Kasveilla on todettu olevan muisti ja niiden on havaittu oppivan (Gagliano & Marder 2019). Kasviemootion ja kasviälyn tulevaisuudet sekä taide. Kasvin tuntemisesta, liikkeistä ja emootiosta Vaikka kasvit eivät tunne kipua, ne aistivat, kun niitä vahingoitetaan (Vuokko 2016). Nähdäkseni taide voi toimia prosesso?ana maagisen/ parapsykologisen kasvien tulkinnan sekä tieteellisen kasvitieteen välillä, tuottaen merkityksellistä tietoa tavalla, jolla vapaudutaan aiemmin kasvien emootioihin liitetystä parapsykologisesta merkityksenannosta (Tompkins & Bird 1975). 1/21 26 Futura aivoissaan tietoiseksi emootioista, ärsykkeiden aikaansaamista kompleksisista kehon reaktioista. Sillä tarkoitetaan käyttäytymisen kehittämistä oppimista ja muistia hyödyntäen. Kyseisiä tulkintoja ja kuvia voidaan ilmaista sanallisesti. Kasvien on kasvitieteil?öiden mukaan havaittu ääntelevän ult2 Kurinalaisessa kuvittelussa käytän mielikuvitusta hallitusti siten, että kuvitellut skenaariot ovat tieteelliset tosiasiat huomioiden mahdollisia todellisuudessa. Kasviäly on yksinkertaisesti rationaalista käyttäytymistä. et al. 2018). Tutkimusmenetelmä Olen lähtenyt siitä, mitä kasveista tieteellisesti tiedetään ja millaista kehitystä aiheen ympärillä on ollut viime aikoina, ja kerännyt tieteellistä tutkimusaineistoa. Pohdin voisiko kriittiseen tulevaisuudentutkimukseen liittyvän, maailmanlaajuisia ongelmia koskevan käsitteistön analyysin ja uudistamisen (Rubin 2013) kannalta olla mielekästä pohtia tarkennuksia myös kasvien ominaisuuksia tulkitsevaan käsitteistöön. Älyn määritelmiä on lukuisia, mutta yleisimmin niistä ilmenee seuraavat ominaisuudet: Äly on yksilön omaama ominaisuus, jota hän tarvitsee toimiakseen vuorovaikutuksessa ympäristöjen kanssa
Teesini on, että kasviemootio kuljettanee kasvin aisti-informaatiota kasvissa. Kasveillakin on asentoaisti (Vuokko 2016). Tropismeissa liike tapahtuu ulkoista ärsykettä kohti tai siitä poispäin tai jossakin kulmassa suhteessa ärsykkeeseen. 2017). Ihmisen myönteisen ja kielteisen tunteen ero muistuttaa kasvin liikettä kohti ärsykettä tai siitä poispäin. Se, että kasvilta puuttuvat aivot ja mielikuvitus, nähdäkseni tekevät kasviemootiosta ihmisemootiota suoremmin aistiärsykkeisiin reagoivia. Kasviemootio saa kasvin työntymään ulos siemenestä ja kasvamaan, lehdet työntymään esiin, kukat puhkeamaan, juuret työntymään maahan ja niin edelleen. Kasvin liikkeitä ovat tropismit, nastiat ja spiraalimainen liike circumnutaatio. Emootio tulee latinan kielen sanasta emovere, joka tarkoittaa ‘panna liikkeelle, työntyä esiin, liikkua läpi, liikkua ulos’. Kokemukseni mukaan tuon sisäisen ”kasvin” emootiot ovat autenttisia. Kasvi voi reagoida liikkeillään valoon, maan vetovoimaan, kemiallisiin yhdisteisiin, sähköisiin virtoihin, auringon suuntaan, kosteuteen ja veteen sekä lämpötiloihin. Kasveilla on aktiopotentiaaleja, kuten ihmisellä hermosoluissa. (Wikipedia 2020) Emootio on neurokemiallisen reaktion lisäksi liikkuvaa energiaa, joka on sähköistä värähtelyä (B?anki et. Näkemykseni mukaan näiden alkutunteiden kautta ihmisellä voi olla yhteys kasvin emootioihin. Kasvien liikkeisiin siis vaikuttavat ulkoiset ärsykkeet ja kasvin sisäiset mekanismit. Aktiopotentiaalit ovat sähköisten purkausten aaltoja, jotka kulkevat solukalvoa pitkin kuljettaen informaatiota kudoksissa. Ihmisen emootioon vaikuttavat toisaalta ulkoiset ärsykkeet, toisaalta ihmisen sisäiset mekanismit. On vanhaa perinnetietoa kuinka kukille kannattaa puhua, mutta mihin kyseinen uskomus perustuu. Teoriani mukaan kasvit ovat emotionaalisia, mutta niillä ei ole psyykettä eikä kielellisiä kykyjä ihmisten sanojen merkityksen ymmärtämiseen. Automaattinen reagointi liittyy läheisesti myös emootioihin (Robinson 2005, 97). Emootio motivoi ihmisen liikettä ja käyttäytymistä. Emotionaalinen systeemi on ihmisen pääasiallinen järjestelmä, joka prosessoi kaiken aisti-informaation (Garces & Finkel 2019). Kasvi kykenee tuottamaan sähköä (Istituto Italiano di Tecnologia – IIT 2018). Ihmisen alkutunne on kuin kasvin taimi, joka lähtee rönsyillen versoamaan ja kukkimaan. Täten nähdäkseni moni aiemmin parapsykologisesti selitetty sähköinen ilmiö (Tompkins & Bird 1975) selittyy nykytieteen valossa emootion toiminnalla. Kasvi voi taivutella osiaan ylöstai alaspäin kasvuunsa liittyen ja reagoida fyysiseen kosketukseen tai mekaaniseen ärsytykseen, sekä tehdä nukkumisliikkeen, sulkeutuen ja avautuen. Nähdäkseni on mahdollista, että kasvi tuntee jotakin ihmisen äänen melodiasta ja rytmistä tuntoaistillaan, mutta en pidä oletettavana, että kasvi reagoisi ihmisen sanojen merkityksiin. Informaatio ihmisten ja kasvien välillä voi vaihtua suoraan emootion välityksellä, kemiallisten reaktioiden ja sähköisen värähtelyn tasolla, ilman salatieteellisiä ilmiöitä. Automaattista reagointia ärsykkeisiin ei nähdäkseni kuitenkaan elollisen olennon ollessa kyseessä ole mielekästä tulkita esineellistävästi mekaaniseksi. Ihmisellä liikkeen saavat aikaan neuronit. Nastioissa liikkeen suunnan määrittelee kudosten sisäiset mekanismit, ja ne ovat riippumattomia ulkoisen ärsykkeen suunnasta. Katia Forsman. al 2018; Freedman 2007). Nähdäkseni kasvin liikkeet voi itsessään tulkita kasviemootioiksi, koska toiminnalliset ilmaukset voidaan nähdä osaksi/osana itse emootioprosessia (Robinson 2005). Kasvilla liikkeen saavat aikaan aktiopotentiaalit tuottaen sähköisiä impulsseja, jotka animoivat kasvin (Dockrill 2018). (Puttonen 2019) Entä voiko kasvi vastaanottaa ihmisen viestejä. Entuudestaan kasvien on tiedetty viestivän hajuyhdisteillä. Toiset kasvit ja hyönteiset voivat reagoida (näihin) ääniin käyttäytymistään muuttaen. (Bareja 2013) Emootiot muuttavat ihmisellä liikkeiden lihasasentoaistin koodausta (Ackerley et al. Musiikin ääniaallot ihminenkin voi tuntea myös kehollaan, ei pelkästään kuulla, niiden liikuttaessa kehoa tanssiessa. 27 1/21 F raäänin ilman äänielimiä, mahdollisesti kasvin sisälle muodostuvien ilmakuplien (kavitaation) vaikutuksesta, kun niitä piinataan esimerkiksi kuivuudella tai varren katkaisulla. Tämä muistuttaa ihmisen emootion toimintaa. Psykologian, ?loso?an ja neurologian professori Antonio Damasio (2010) puhuu ”alkutunteista”, jotka johtuvat yksinomaan elävästä kehosta, ja jotka ovat kaikkien muiden tunteiden alkulähteitä
Emootiota ja olentojen välistä tunnetilaa voidaan siinä mielessä pitää toisena ajattelumuotona (Slovic et al. Uusimman neurotieteellisen tutkimuksen mukaan älykkyyden ja emotionaalisuuden on havaittu olevan erottamattomasti yhteenkudotut toisiinsa. Kasvin rakenteen symboloidessa kulttuurin rakennetta, kasvin liike eli kasviemootio voisi nähdäkseni symboloida kulttuurin diakronista puolta. Nähdäkseni emootion liittäminen kasvin liikkeeseen liittää kasvin myös käyttäytymisen tutkimukseen. A?ektiiviset tilat ja kognitiivinen tietoisuus yhdistyvät, kun molemmista vastuussa olevat neuronit integroituvat kokonaisuuksiksi (Knoll 2005). (Gottlieb 2011) Kasviemootion voimalla kasvi kasvattaa kauniin rakenteensa. Biologiset organismit voivat tuottaa ja säilyttää sisäisiä ennakoivia malleja itsestään ja ympäristöstään käyttääkseen näitä malleja tämän hetken hallintaan. Robert Rosenin antisipaatiotutkimus koskien ennakoivia systeemejä perustuu ymmärtämykseen biologisten systeemien ennakoivista ominaisuuksista. Kasvi pystyy moniin sellaisiin toimintoihin ilman aivoja, jotka edellyttävät ihmisellä aivojen toimintaa. Marder 2013; Holdrege 2013). (Louie 2010) Antisipaatiossa tulevaisuus ottaa muodon Kasviemootion ja kasviälyn tulevaisuudet sekä taide. Kasviajattelua voidaan kutsua ”ei-ajateltavissa olevan ajattelemiseksi” (Gagliano 2017). Darwinin työtä on kuitenkin pidetty biologien taholta merkityksellisenä kasvifysiologian tuntemuksen edistämisessä, mutta sen merkitystä käyttäytymisen tutkimisessa ei ole juurikaan huomioitu (Whippo et al. Claude Levi-Strauss sai voikukan pähkylän rakennetta tarkastelemalla alkukipinän strukturalismille (Siikala 2020). 2015). Kasviajattelusta on jo kirjallisuutta ja eriaisia näkemyksiä (esim. Darwin ei kuitenkaan päätynyt tulkitsemaan kasvin liikettä kasviemootioksi, vaan johtopäätelmään, että kasveilla olisi aivojen kaltainen elin. Levi-Straussille tuli mieleen, että kulttuuri saattaisi olla verrattavissa kasviin. Esimerkiksi Spinoza on esittänyt, että emootioiden motivoima käyttäytyminen on järjellisesti selitettävissä. Teoriani kasvin mahdolllisesta ”ajattelusta” poikkeaa kuitenkin jonkin verran jo esitetyistä. 1/21 28 Futura Kohti kasviajattelua ja eiajateltavissa olevan ajattelua Ihmisen emootioitakin tutkinut Charles Darwin jo aikoinaan kiinnitti huomiota siihen, kuinka ärsyke siirtyy kasvissa osasta toiseen, aikaansaaden kasvin liikkumisen (Tompkins & Bird 1975). Aiemmin on väitetty, että kasveilla on kyky aistia tulevaisuus, koska ne ovat sähköisille ja magneettisille kentille niin herkkiä. Kasvitieteil?ät torjuivat Darwinin päätelmän kasvin aivojen kaltaisesta elimestä. (Tompkins & Bird 1975, 13) Sopeutuakseen talven olosuhteisiin kasvit pudottavat lehtensä. Kasviemootioihin teoriani mukaan vaikuttavat aistimukset ja kasvin kognitio, joka tapahtuu implisiittisen kasviemootion ja implisiittisen kasvin muistin kohdatessa, kasvin havaitessa ärsykkeiden tuottamaa informaatiota. Emootioita määräävät lait ovat sellaisia, että emootioita voidaan tutkia matemaattisella tarkkuudella (Carlisle 2011). Levi-Strauss on sanonut, että etnologi on myöskin ekologi (Siikala 2020). Kasvin ”rationaalista” puolta voisi nähdäkseni kuvata sen rakenteella, kasvin liikkeiden ollessa kasviemootio. Tunteet ja järki ohjaavat eri keinoin samaan päämäärään (Nummenmaa 2019, 14–15). Geneettisen tason hienovaraiset variaatiot saattoivat saada aikaan lukemattomat lajikkeet. Patrick Wilcken kuvaa kuinka voikukat vaivuttivat Levi-Straussin älylliseen mietiskelyyn, jossa hän koki löytävänsä ajatuksensa organisoivan prinsiipin/periaatteen. Emootio ja kognitio toimivat vuorovaikutuksessa (Okon-Singer et al. Esimerkiksi alppikasvit tunkeutuvat keväällä lumen läpi itse kehittämänsä lämmön avulla. 2009). Tämä kasviemootion ja kasvin muistin kognitiivinen kohtaaminen voisi mielestäni olla kasvin aivottomat ”aivot”, kasvin ”ajattelua”. Hän huomasi kuinka voikukan rakenteelliset ominaisuudet saivat aikaan sen muodon. Pohdin voisiko symbolista kasvia käyttää ikään kuin tutkimusvälineenä kulttuurintutkimuksessa, s?oittaen kasvin struktuurin ja liikkeen eri kosmologioihin. 2004). Aiemmat teoriat eivät nimittäin nähdäkseni ota huomioon mahdollista kasviemootion olemassaoloa teoriani mukaisesti. Pohdintani tällaisesta ”tutkimusvälineestä” on lähtöisin taiteestani ja se on vasta aivan alkutek?öissään, mutta se kuvastaa esimerkkiä siitä mitä ”kasviajattelu” voisi mielestäni merkitä ihmiselle
Hän on myös eritellyt lukuisia eri ennakointimenetelmiä. Tällä on hyvin monimuotoiset vaikutukset kasvien luonnolliseen kehitykseen, mikä puolestaan vaikuttaa monilla tavoin luontoon ja ihmisten terveyteen. Kurinalainen kuvittelu on mentorini Marja-Liisa Viherän minulle esittelemä tulevaisuudentutkimuksessa käytetty menetelmä, jossa kuvittelua käytetään tieteen apuvälineenä kurinalaisesti. Kasvillisuuden häviämisen johdosta Ihmisten ja eläinten ravinnonsaanti joillain alueilla voi heikentyä/vähentyä, heikentäen molempien terveyttä. Älyllinen kiinnostus kasveihin lisääntyy, ja sitä kautta kulttuuriinkin tulee muutosta. Kasvitieteiden kehitys hidastuu ja kulttuurinen monimuotoisuus vähenee ihmisen suuntautuessa taloudellisen kasvun tavoitteluun luonnon ja kulttuurin kustannuksella. Pohdittavaksi jää mikä tai mitkä skanaarioista olisivat ihmisen ja kasvin kannalta eettisimpiä. Skenaario 2: Nykyiset vaihtoehtoiset tulkinnat kasveista Tieteellinen ja ?loso?nen tutkimus tulkitsevat kasvit älykkäiksi ja/tai ajatteleviksi olennoiksi, jotka eivät kuitenkaan ole emotionaalisia. Skenaario 1: Hyöty Kasvit ovat pelkästään mekaanisesti reagoivia. Näkemys luonnosta ihmisen vallan kohteena sekä käsitys ihmisestä voimakkaimpana vallankäyttäjänä voimistuu, vahvistaen näkemystä vahvemman oikeudesta. Biokulttuurinen diversiteetti vahvistuu. Ihminen ottaa kasvit ja luonnon viisauden huomioon, luontoa suojellen. Luonnonvaroja tuhlataan. Glenn on tuonut analyysin rinnalle ‘feelysiksen’. Antisipaatioon liittyy kiinteästi tuleivaisuuslukutaito. Emootiolla on osuutensa rationaalisessa tieteellisessä päättelyssä, myönsimme sen tai emme (Allen 2017). Maailmanlaajuisten terveydellisten ongelmien kuten koronankaltaisten (virusten aiheuttamien) pandemioiden riski kasvaa. Skenaarioita kasvien ja ihmisten yhteisistä tulevaisuuksista Millä tavoin kasvien ja ihmisten yhteisistä tulevaisuuksista tulee erilaisia riippuen siitä, millaiseen tulkintaan kasvien ominaisuuksista päädymme. Voisivatko kasvit tarjota meille myös jotakin uutta tulevaisuudessa. Seurauksena on tulevaisuus, missä ihminen hyväksikäyttää kasveja täysin itsekkäästi. Dramaattiset muutokset ilmasto-olosuhteissa lisääntyvät metsien hävitessä. (Wilenius 2018) Futuristi Jerome C. Eläinten (elin)olosuhteiden heikkeneminen voi aiheuttaa niiden altistumista uusille taudeille ja viruksille, mikä altistaa myös ihmisiä niille. Emootiot myös vaikuttavat ratkaisevasti korkeamman tietoisuuden saavuttamiseen (Izard 2010). Olen luonut aiheesta kolme skenaariota kurinalaisen kuvittelun avulla. Aihetta on ajankohtaista miettiä juuri nyt muunmuassa koska Euroopan parlamentti on esittänyt Eurooppalaista vihervuotta 2022 (Viherympäristöliitto 2020). Niillä ei ole älyä, tunteita, ajattelua tai emootioita. Ajateltaessa ihmisen älyn olevan ylivoimainen kasvien luonnolliseen viisauteen nähden kasveja geenimanipuloidaan. (Glenn 2009) Uusien tietämisen tapojen kehittämisen ja hyväksymisen kautta mahdollisuudet saada tietoa tulevaisuudesta lisääntyvät (Rubin 2013). Kaiken tämän seuraukset voivat olla yllätyksellisiä, lisäten myös ”villien korttien” ja ”mustien joutsenten” mukanaan tuomia yllätyksiä. Ilmastonmuutoksen hallinta heikkenee. Kasvit tulkitaan siitä näkökulmasta kuinka ne hyödyttävät ihmistä. Feelysis merkitsee intuition yhdistymistä tuntemukseen. Eläimet voivat menettää asuinalueitaan metsissä. Feelysis mainitaan neron ennakointimenetelmäksi nimetyssä ennakointimenetelmässä, jota voidaan käyttää kun asiat ovat sen luontoisia, etteivät ne ole tavanomaisemmin ennakointimenetelmin ennakoitavissa. Luonnonmukaisempi elämäntapa vähentää ihmisten Katia Forsman. 29 1/21 F tässä hetkessä, jossa antisipaatio on läsnä. Kuvittelulla luodaan tällöin skenaarioita todellisuudessa mahdollisista tulevaisuuksista tieteellisissä tosiasioissa pitäytyen. Ilmastonmuutoksen hallinta paranee. Nähdäkseni voimme oppia kasveilta uusia tapoja tulkita emootioita ja ennakoida tulevaa. (Verma 2013) Elintasosairaudet lisääntyvät ihmisen luonnosta etääntymisen johdosta. Tunnesuhde kasveihin jätetään kuitenkin vakavasti otettavan tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle (Weisberger, 2019). Sitä määrittää reaktiivisuuden s?aan proaktiivisuus, johon tarvitaan kognitiota, emootiota ja aktiivisen toiminnan taitoja
Valheenpaljastintutk?a Cleve Backster jo aikoinaan havaitsi, että valheenpaljastuksessa käytetty galvanometri reagoi samantapaisesti liitettäessä kasviin kuin liitettäessä ihmiseen niin, että ihmisen emotionaalisten reaktioiden tuottama heikko sähkövirta aiheuttaa sen liikahduksen (Tompkins & Bird 1975, 17–19). Tieteen ja ?loso?an parissa esitetyt argumentit kasvin älykkyydestä tai ”ajattelusta” ovat alkaneet tuottaa uudenlaista näkemystä kasvitaiteesta, joka hahmottaa kasvit taiteil?oina (Marder 2018). ”Villien korttien” ja ”mustien joutsenten” mukanaan tuomat tuhoisat yllätykset voivat vähentyä emotionaalisuuden ja rationaalisuuden välisen kuilun pienentyessä. Alettaessa ymmärtää kasvien toisenlaisuutta ja herkkiä kasviemootioita, lisääntyy empatia ja ymmärrys toisenlaisuutta kohtaan myös ihmisten välillä. Tieteellinen ja tunteellinen tulkinta kasveista ilmenevät vastakkainasettelun asetelmassa. Kasvien välttämätön hyötykäyttö voi näyttäytyä raakalaismaisena ja tuntua emotionaalisesti hankalalta. Kasveillakin voi ajatella olevan kulttuuri. Ihmiselle avautuu ovi ulos ihmiskeskeisestä antroposeenin aikakaudesta. Ihmisen ajattelu suhteessa kasveihin kehittyy käsitteiden tuolle puolen. 1/21 30 Futura ja kasvien sairauksia. Kasvien emotionaalisuuden tunnistamisen seurauksena hahmottuu tulevaisuus, missä ihmisen on järjellistä, mielekästä ja perusteltua ottaa kasvit emotionaalisesti huomioon, niin itsensä kuin kasvin kannalta. Kasvit inspiroivat ihmisten uusia keksintöjä ja ongelmienratkaisutapoja, ja niistä otetaan mallia muun muassa politiikkaan ja yhteiskuntaan, teknologiaan sekä arkkitehtuuriin (Mancuso 2018). Uusi tulkinta ei perusta/perustu parapsykologiaan vaan viimeiseen/uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen kasvien emotionaalisuudesta. Kulttuurin ja luonnon käsitteet eivät nähdäkseni ole pohjimmiltaan erotettavissa toisisKasviemootion ja kasviälyn tulevaisuudet sekä taide. Ihminen oppii kasveilta. Ihmismäistäessään kasvin tunteellinen tulkinta sivuuttaa kasviemootion. Tieteellinen tulkinta puolestaan torjuessaan kasvin ihmismäisen tunteellisuuden tulee samalla torjuneeksi kasviemootion. Tämä puolestaan tehostaa ilmastonmuutoksen hallintaa ja edistää niin ihmisten kuin kasvien(kin) terveyttä. Visiot ulottuvat uusiin sfääreihin ja ajattelu suuntautuu mahdollisiin toisenlaisiin todellisuuksiin ja tulevaisuuksiin. Tulkinta purkaa aiemmat vastakkainasettelut kasvitieteellisten ja kasvit tunteellistavien tulkintojen väliltä. Demokratiaa ei nähdä luonnonvastaisena. Kasveihin liitetään salatieteellisiä ja parapsykologisia näkökulmia. Väkivaltaisuus vähenee pitkällä tähtäimellä emotionaalisen väkivallan vähentyessä. Kulttuuri muuttuu. Kasveista muodostuu eri kulttuureja yhdistävä tek?ä. Mietin voisiko se johtua siitä, että emootionaalista tasoa väheksytään julkisessa keskustelussa, jossa rationaalinen ja toiminnallinen taso saavat suuremman merkityksen (Rubin 2013). Kasveja hoivataan ”lemmikkeinä”. Kasvikeskeisemmät näkemykset, biodiversiteetti ja biokulttuurinen moninaisuus lisääntyvät. Emotionaalinen suhde kasveihin voimistaa ihmisessä kasvien suojelunhalua sekä ihmisen aktiivista käytöstä kasvien ja luonnon hyväksi. Ihminen inhimillistää kasveja, mikä johtaa satumaiseen kerrontaan kasvien elämästä sekä luo satumaisia kasvihahmoja. Kasvitieteet ja -taiteet kehittyvät. Kulttuurista ja kasvitaiteiden tulevaisuuksista Viime vuosina on alettu keskustella taiteen paluusta kasvimaailmaan (Gipson 2018). Biomimiikassa hyödynnetään luonnon omaa neroutta teknologian ottaessa mallia luonnosta (Benyus 2002). Ihmisen ja muiden organismien toiminnan välille rakennettua luonnonvastaista raja-aitaa aletaan purkaa (Benyus 2002). Kasviemootiota ei kuitenkaan ole huomioitu kasvin taiteil?uutta käsiteltäessä. Pandemiariskit vähenevät. Samanaikaisesti kasveja/kasvit tulkitaan tunteellisiksi olennoiksi siitä huolimatta, että tiede on kumonnut teoriat kasvien ihmismäisestä tunteellisuudesta. Skenaario 3: Uusi tulkinta kasvien emotionaalisuudesta Kasvit ovat emotionaalisia olentoja. Uusi käsite ”kasviemootio” nousee (ihmisten?) tietoisuuteen, toimien liikkellepanevana voimana ja johtaen kasvikeskeisempiin näkemyksiin sekä myös ihmisemootion autenttisuuden arvostukseen. Parempi emotionaalinen ilmapiiri johtaa valoisampaan tulevaisuuteen
The Guardian 14.3.2011. 31 1/21 F taan. Viitattu 10.5.2020. Viitattu 17.03.2021. Näkökulmia luovaan tietokirjoittamiseen,164-166. <http://gjss.org/sites/default/?les/ issues/editorials/GJSS-11-01--00-Bakko-Merz.pdf > Bareja, Ben G. Carlisle, Clare (2011): Spinoza, part 6: Understanding the Emotions. An experience where art, technology and perception intersect. <http://www.damanhur.org/en/ research-and-experimentation/music-of-the-plants>. 8.9.2018. Katia Forsman. <https://www.cropsreview.com/plant-movements.html>. Kiitokset Kiitän Tulevaisuuden tutkimuksen seuran mentorointiprojektia vetäneitä Hazel Salmista ja Mikko Dufvaa. Bloch, Maurice (2012): Anthropology and the Cognitive Challenge. Viitattu 9.5.2020. Nature. Kustantamo Tarke, Turku. Tämän artikkelin tarkoituksena on ollut sanoittaa sanattoman ja osin näkymättömän emootion ”laaksoa”, jolla taiteen kukkia kasvaa yhdessä tieteen kukkien kanssa. Viitattu 1.7.2020. Eri tieteenaloilla on parastaikaa käynnissä ”a?ektiivinen käänne”, josta ilmenee, että tieteellinen tutkimus on alkanut hahmottaa tarkemmin emootion merkityksen ajattelulle ja tieteelle (Bakko & Merz 2015). Koen tuon ”laakson” suojelun olevan elintärkeää kasvitaiteiden tulevaisuuksille. 8.5.2020. viitattu 8.5.2020. Biomimicry 3.8., Resource handbook. Damanhur (2020): Music of the Plants. <http://doi:10.4018/978-1-46668318-1.ch003>. (2002): A Biomimicry Primer. <http://mimesisedizioni.it/journals/index.php/studi-di-estetica/article/view/529>. Benyus, Janine M. Kasvitaiteen erityisen näyttävä uusi teos on ollut Barcelonan Oopperatalossa, jossa pidettiin taiteil?a Eugenio Ambudian suunnittelema konsertti kasveille, joita oli koko katsomo tupaten täynnä (Tanskanen 2020). Bakko, Matthew & Sibille Merz (2015): Towards an a?ective turn in Social Science Research, Theorizing A?ect, Rethinking Methods and (Re)Envisioning the Social, 20.09.2020. Viitattu 9.5.2020. Kasvit voivat jo tuottaa ihmisen kanssa yhdessä musiikkia sitä varten kehitetyn laitteen avulla, jonka toiminta perustuu kasvin sisällä tapahtuviin virtauksiin (Damanhur 2020). Cif Belief, Philosophy. Nähdäkseni tämä osoittaa kasviemootion esille tulon, ymmärtämisen ja tutkimuksen voimistumista. Terra Cognita Oy, Helsinki. Tämä mahdollistaa sen, että kasviemootiokin voi tulevaisuudessa tulla helpommin tunnistetuksi tieteellisessä tutkimuksessa. Damasio, Antonio (2011): Itse tulee mieleen: Tietoisten aivojen rakentaminen. A short introduction, Studia Humana 5(3), 8–20. Tämän artikkelin kirjoittamisen muodossa toteutui unelmani, eivät suunnitelmani. Viitattu 11.05.2020. Science Alert. <https://www.researchgate.net/publication/310741253_Emotions_in_Philosophy_A_ Short_Introduction>. Luku 3 teoksessa Organizational Knowledge Dynamics: Managing Knowledge Creation, Acquisition, Sharing, and Transformation. (2013): The di?erent types of plant movements, special terms used. Damanhur. Kenties on aika antaa emootioidemme tanssia kasvien kanssa lukemattomissa väreissään ja muodoissaan autenttista koreogra?aansa. Towards a sculpted contour in agriculture. <https:// www.sciencealert.com/plants-respond-anaesthetics-weird-movement-action-brain>. Allen, Richard (2017): Michael Polanyi and the roles of emotion in natural science, Studi di estetica, anno XLV, IV serie, 1/2017. Teoksessa Karjula, Emilia, Tiina Mahlamäki (toim.): Kurinalaisuutta ja kuvittelua. Lähteet Ackerley, Rochelle, Jean-Marc Aimonetti & Edith Ribot-Ciscar (2017): Emotions alter muscle proprioceptive coding of movements in humans, Scienti?c Reports 7(1), s. <https:// www.researchgate.net/publication/319141914_ Emotions_alter_muscle_proprioceptive_coding_of_ movements_in_humans>. Kimmo Pietiläinen. DOI:10.1038/ s41598-017-08721-4. On vaikea hahmottaa paikkaa, jolle ei ole käsitteitä, vaikka se olisi hyvinkin oleellisesti olemassaoleva. Research and Experimentation, Research and experimentation to help us to understand life. Viitattu 18.03.2021. Suom. Viitattu 8.5.2020. Arlander, Anette (2017): Taiteellinen tutkimus ja monimuotoistuvat tekstit. Kulttuurinen ja geneettinen prosessi eivät (myöskään) ole toisistaan irrallisia, vaan molemmat prosessit toimivat yhteistoiminnassa organismissa (Bloch 2012). 8465. Dockrill, Peter (2018): Something Really Fascinating Happens When You Give Plants Anaesthetic. Cambridge University PressTowards. <https://www.theguardian.com/commentisfree/belief/2011/mar/14/spinoza-understanding-emotions>. Puun kuoreen saattaa sen kasvaessa muotoutua kuvioita, jotka ilmenevät/näyttäytyvät ihmiselle kuin esittävät veistokset. Erityiset kiitokseni mentorilleni ?loso?an tohtori ja tulevaisuudenja viestinnän tutk?a Marja-Liisa Viherälle. <https://biomimicry.net/ b38?les/A_Biomimicry_Primer_Janine_Benyus.pdf>. Biomimicry.net / AskNature.org. Onko kasviemootio ne luonut. Dabrowski, Andrzei (2016): Emotions in Philosophy. Cropsreview.com. Bratianu, Constantin (2018): Emotional Knowledge. IGI Global, Hershey, PA
(2014): The Autonomic Nervous System and Emotion, Emotion Review 6(2) April 2014, s. Julkaistu 12.12.2018. Louie, Aloisius H. Viitattu 10.5.2020. Gipson, Prudence (2018): The Plant Contract: Art’s Return to Vegetal Life, Critical Plant Studies Vol. SA Mind. Robinson, Jennifer (2005): Deeper than Reason: Emotion and its Role in Literature, Music, and Art. <https://www. Columbia University Press, New York. The Philosopher’s Plant, Los Angeles Review of Books Channel. 6seconds.org/media/Physics-of-Emotions.pdf>. Viitattu12.05.2020. Rubin, Anita (2013): Causal Layered Analysis. (2010): Emotion Theory and Research: Highlights, Unanswered Questions, and Emerging Issues, Annual Review of Psychology. Gagliano, Monica & Michael Marder (2019): What a plant learns. Glenn, Jerome C. Alexander Shackman, J. Otava, Keuruu. Slovic, Paul, Melissa L. Marder, Michael (2018): A portrait of Plants as Artists. Gordon (toim.): Futures research methodology – Version 3.0 The Millenium Project. Teoksessa Kuusi, Osmo, Timo Bergman, Timo & Hazel Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia. Scienti?c American. Damasion haastattelu 1.4.2005. (2010): Robert Rosen’s anticipatory systems, Foresight 12 (3) January 2010, s. Levenson, Robert W. Marder, Michael (2013): Plant-Thinking: A philosophy of Vegetal life. 4.10.2006. The curious case of Mimosa pudica. Paavo Lehtonen. <https://www. Ilmestynyt 30.4.2009. <https://www.sciencedaily.com/ releases/2018/12/181212093308.htm>. verywellmind.Viitattu 17.03.2020. <https://onlinelibrary.wiley. Oxford University Press, New York. A Beginning Empirical-Phenomenological Analysis of their Relationship, Journal of Consciousness Studies 6(11-12) January 1999, s. doi: 10.3389/fpsyg.2015.00806. Aula & Co, Helsinki. Finucane, Ellen Peters & Donald G. <https:// philosoplant.lareviewofbooks.org/?m=201801>. com/doi/full/10.1111/j.0272-4332.2004.00433.x>. Mac Gregor (2004): Risk as Analysis and Risks as Feelings: Some Thoughts about A?ect, Reason, Risk and Rationality, Risk Analysis 24(2) April 13 2004, 311– 322. com/doi/abs/10.1177/0539018411411018>.” Sheets-Johnstone, Maxine (1999): Emotion and Movement. Botany one 13.8.2019. <https://www.thenational.ae/arts-culture/books/skidding-on-polished-glass-1.411046>. Viitattu 10.5.2020. Viitattu 12.05.2020. Nummenmaa, Lauri (2019): Tunnekartasto Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Legg, Shane & Marcus Hutter (2006): A Collection of De?nitions of Intelligence. Gottlieb, Akiva (2011): Skidding on Polished Glass. Viitattu 12.05.2020. ( 2018): Cingulum stiumulation enhances positive a?ect and anxiolysis to faciliate awake craniotomy, The Journal of Clinical Investigation, December 27, 2018, Viitattu 10.05. Trewavas, Anthony (2017): The foundations of plant intelligence, Interface focus 7(3). 3 Pdf ilmestynyt 12.2.2018. Boyatzis (2015): Emotional contagion and proto-organizing in human interaction dynamics, Frontiers in Psychology June 12 2015. edu/docs/10.1177_1754073913512003.pdf>. Viitattu 19.09. Suom. Helsingin Yliopiston Avoin Yliopisto. Garcés, Mario & Lucila Finkel (2019): Emotional Theory of Rationality, Frontiers in Integrative Neuroscience 05 April 2019. Arts&Culture. 653-676.<https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0896627312001298>. Hazy, James K. Okon-Singer, Hadas, Talma Hendler, Luiz Pessoa & J. Suom. <https:// brill.com/view/title/35267>. 330-350. cs.helsinki.fi/u/ahyvarin/teaching/niseminar5/ Scherer_rat.pdf >” with “<https://journals.sagepub. uudistettu painos. Springer, Berlin-Heidelberg. Laura Lahdensuu. Acta Futura Fennica 5, 3. 2021, <https://www.jci.org/articles/view/120110>. 259–277. 2020. <https://www.scienti?camerican.com/article/feeling-our-emotions/>. Puttonen, Mikko (2019): Tutkimus: Kasvit vinkuvat, kun niitä piinataan. Scherer, Claus R. <https:// www.botany.one/2019/08/what-a-plant-learns-thecurious-case-of-mimosa-pudica/>. 18–29. , The Royal Society Publishing. LeDoux, Joseph (2012): Rethinking the Emotional Brain, Neuron73(4), s. B?anki, Kelly R., Manns, Joseph R., Inman, Cory S., Choi, Sueng Choi, Harati. Routledge, New York. Knoll, Joseph (2005): The Brain and Its Self. Siikala, Harri (2020): Uskomukset, asenteet ja kosmologiat. <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/ pmc/articles/PMC4344113/>. Helsingin Sanomat 9.12.2019. Tompkins, Peter & Christopher Bird (1975): Kasvien salattu elämä. Luku 25 teoksessa Glenn, Jerome C. Helsingin Sanomat 26.6.2020. Viitattu 12.05.2020.<https://www.hs.?/tiede/art2000006337681.html>. Viitattu 11.5.2020. Ladattavissa:<https://bpl.berkeley. <https://www.verywellmind.com/theories-of-emotion-2795717#:~:text=The%20major%20theories%20of%20emotion,brain%20leads%20to%20 emotional%20responses>. Antonio R. <https://prodimages. Viitattu 12.05.2020. <https://www.researchgate.net/ publication/233705710_Emotion_and_movement_A_beginning_empirical-phenomenological_analysis_of_their_relationship>. January 2018. ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2723854/>. Ladattavissa: <http://www.vetta.org/documents/A-Collection-of-De?nitions-of-Intelligence.pdf>. Izard, Carroll E. Sahar, Pedersen, Nigel P., Drane, Daniel L., Waters, Allicon C., Fasano, Rebekka E, Mayberg, Helen S, Willie, Jon T. 100–112. Viitattu 12.5.2020. Kasviemootion ja kasviälyn tulevaisuudet sekä taide. 1/21 32 Futura Freedman, Joshua (2007): The Physics of Emotion: Candace Pert on Feeling Go(o)d. Viitattu 12.05.2020. Lenzen, Manuela (2005): Feeling our emotions. <https:// doi.org/10.1080/19420889.2017.1288333>. Six Seconds EQ Network. Viitattu 15.8.2020. Mancuso, Stefano (2018): Kasvien vallankumous Ovatko kasvit jo keksineet tulevaisuuden. “Luettavissa: <https://www. Science Daily. Tammi, Helsinki. The National News 14.1.2011. (2011): On the rationality of Emotion: or, When are Emotions Rational?, Social Science Information 50 (3-4), s. hs.?/kulttuuri/art-2000006553748.html >. Kendra, Cherry (2020): Overview of the 6 Major Theories of Emotion. & Theodore J. Alexander (2015): The neurobiology of emotion–cognition interactions: fundamental questions and strategies for future research, Frontiers in Human Neuroscience 9(58) Feb 17 2015. Istituto Italiano di Tecnologia – IIT (2018): How plants can generate electricity to power LED light bulbs. Ladattavissa: <https:// www.springer.com/gp/book/9783540239697>. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry., Helsinki. Kallho?, Angela, Marcello Di Paola & Maria Schörgenhumer (2018): Plant ethics: Concepts and applications. Kurssimateriaali. Viitattu. (2009): Genius forecasting, Intuition and Vision. <https://royalsocietypublishing.org/doi/pdf/10.1098/rsfs.2016.0098>. <https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fnint.2019.00011/full>. Author Manuscript, NCBI 1.1.2010. <https:// www.researchgate.net/publication/228091658_Robert_Rosen's_anticipatory_system>. Tanskanen, Matti (2020): Barcelonassa soitettiin kasveille. & Richard E. In Goertzel, Ben (toim): 1st Annual arti?cial general intelligence workshop. A Neurochemical Concept of the Innate and Acquired Drives. Science News. 12.05.2020. Tiede. Gagliano, Monica (2017): The mind of plants: Thinking the unthinkable, Communicative & intergrative biology 10(2), e1288333.Viitattu 10.5.2020
33 1/21 F Verma, Smita Rastogi (2013): Genetically modi?ed plants: Public and Scienti?c perceptions, International Scholarly Research Notices vol. <https://www.vyl.?/uutiset/ euroopan-parlamentti-esittaa-pietikaisen-aloitteesta-eurooppalaista-vihervuotta-2022/>. Viherympäristöliitto (2020): Suunnittelu siirtyy vuodelle 2023 tai 2024. Wilenius, Markku (2018): Tulevaisuuden tutkimus ja antisipaatioajattelu. Wikipedia (2020): Action potential. Euroopan parlamentti esittää Pietikäisen aloitteesta Eurooppalaista vihervuotta 2020. Esitelmäkalvot Tulevaisuuden tutkimuksen seuran tilaisuudesta 23.10.2018 “Tulevaisuuden lukutaitoa oppimaan Anticipation tapana ajatella tulevaisuutta”. 2115-2127. <https:// bsapubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.3732/ ajb.0900220>. Julkaistu 1.12.2009, viitattu 28.03.2021. Maahenki Oy. Viitattu 20.09.2020. Katia Forsman. Viitattu 12.5.2020. Weisberger, Mindy (2019): Don't Waste your Emotions on Plants, They Have No Feelings, Grumpy Scientists Say. Ladattavissa: <https://www.tutuseura.?/wp-content/ uploads/2018/06/Anticipation2018_Wilenius.pdf>. <https://en.wikipedia.org/wiki/Action_potential>. Uutiset 22.09.2020. 2013. & Roger P. Live Science, 10.7.2019. livescience.com/65905-plants-dont-think-or-feel.html>. Hangarter (2009): The ”sensational” power of movements in plants: A Darwinian system for studying the evolution of behavior, American Journal of Botany 96(12), s. 12.05.2020.<https://www. Viitattu 12.05.2020. Vuokko, Seppo (2016): Latva Pilviä Piirtää. <https://www.hindawi.com/journals/ isrn/2013/820671/>. Whippo, Craig W
Katsaus tekoälyn ja taiteen yhteiseen tulevaisuuteen Tekoälyn läsnäolo yhteiskunnan eri osa-alueilla on megatrendi, jonka vaikutus taiteen työtapoihin sekä taiteen vaikuttavuuteen tulee tulevaisuudessa olemaan merkittävä. Tekoälyn myyttisyyden argumentoinnin vastapainoksi artikkelissa esitellään uutena avauksena konerealismi-konsepti tulevaisuuden mahdollisuutena tasa-arvoistaa sekä inhimillistää vahvasti konekeskeistä valvontakapitalismin logiikkaa noudattavaa tekoälykeskustelua. Artikkeli analysoi taiteil?an työn muutosta tuomalla esiin taiteen ja tekoälyn välisiä konseptuaalisia ristiriitoja, keskittyen etenkin Kuka on teoksen taiteil?a. Tulevaisuuden työtavoista keskusteltaessa artikkeli tuo esille osallistavan taiteen tematiikkaa, joka avaa näkyvyyden tekoälyn ja taiteen yhteistyön yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Avainsanat: tekoäly, taide, tulevaisuus, osallistava taide, dystopia, realismi From a myth to machine realism. An overview of the common future of AI and art The penetrating presence of arti?cial intelligence (AI) in all areas of society is a megatrend, which arrives with a signi?cant impact on artistic work and arts in general. Taiteellisesti kokeellisessa artikkelissa aihepiiriä re?ektoidaan suomalaisen äänitaiteen asiantunt?akommenttien avulla sekä esimerkillä tutkimushankkeen visualisoinnista tekoälyllä. -kysymyksen ympärille. Keywords: arti?cial intelligence, AI, art, future, participatory art, dystopia, realism ARTIKKELI. In the artistically experimental article, the topic is re?ected on using the commentary from Finnish sound artists and an example of visualizing a research project with AI. When discussing the future ways of working, the article highlights the theme of participatory art, which opens a venue to discuss the possible societal impact of including AI in the artistic works. 1/21 34 Futura Tutk?a-aktivisti Aalto-yliopisto | Harvardin yliopisto https://jukkapekka.com/ Jukka-Pekka Heikkilä Myytistä konerealismiin. By presenting the argument that contemporary AI is a myth, the article brings forward machine realism as a novel opening a concept to equalize and humanize the AI debate that, currently, still follows the machine-centered logic of surveillance capitalism. This article discusses the possible changes in the artist's work by highlighting the conceptual contradictions between art and AI, focusing in particular on the question of who is the artist
Artikkeli pyrkii kokoamaan laajalle levinneitä konseptoinnin sirpaleita yhdistämällä tekoälyä koskevan diskurssin taiteeseen, joka määritellään seuraavasti: Ensiksi, Oxford Dictionary of Art mukaan taide on “ihmisen mielikuvitukseen sekä käytännön toimintaan perustuvaan työtä, jossa on tunteellista voimaa” (Chilvers 2009). Taiteen ja tekoälyn määrittelyä Ajan tasalla olevan kirjallisuuskatsauksen kirjoittaminen tekoälyn kehityksestä ja sen vaikutuksesta taiteisiin on tuomittu sirpaleiseksi. Tämä historiaa toistava vastakkainasettelu on kiihtynyt etenkin hiljattain alkaneeksi julistetun tekoälyn valtakauden alkutaipaleella (Jobin 2021). Tekoäly ja taide, koneen ja taiteen risteys ei ole uutta akateemiselle mielenkiinnolle. Äänenpainot ovat kirjavia, ja esimerkiksi taiteiden professori Simon Briggs on tuonut esiin kantansa seuraavasti: ”Vuonna 2030 tekoäly on rutiinikäytössä ihmisten tappamiseen, tehokkaammin kuin nykyisin” (Anderson et al. Artikkelin teemat, taide, tekoäly sekä tulevaisuus ovat laajuutensa vuoksi haastavia niin luk?alle kuin kirjoittajallekin. Kehitys tekoälyn kentällä on niin nopeaa, että tieteelliset julkaisut eivät pysy sen perässä (West 2020). • Millaista voi olla tulevaisuuden tekoälyn ja ihmisen luoman yhteisen taidekokemuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Käsitettä “kone” käytetään niin akateemisissa kuin populäärikirjoituksissakin useammin kuin koskaan, ja usein kritiikittömästi (Naudé 2021). Samoin kuten viimeaikaiset kannanotot tekoälyn luovuuden suhteen (Broeckmann 2019; Mazzone & Elgammal 2019) tämä artikkeli haastaa vallalla olevan tekoälyn myyttisyyttä painottavan konekeskeisen kirjallisuuden (esim. Se mahdollistaa seuraaviin kysymyksiin vastaamisen: • Millä tavoin taiteil?at kokevat tekoälyn luovuuden kehittämisen keinona. 2018). Kuka on tekoälytaiteen taiteil?a. Kehityksen esimerkkinä Millerin (2020) essee ”Can AI Be Truly Creative?” jätti huomiotta ikuisuuskysymyksen siitä voivatko koneet ajatella, ja keskittyi pohtimaan: mitä on koneen luovuus. Teos Manifesto del Macchinismo vuodelta 1938 varoittaa voimakkaista koneista, joiden orjiksi ihmiset päätyvät (Broeckmann 2019). Italialainen futuristi Bruno Munari toteutti 1930-luvulla taidetta, jonka keskiössä olivat rikkinäiset koneet. • Millä tavoin jäsentyy tulevaisuus, jossa niin tutk?at, taiteil?at kuin teemasta inspiroituneet kansalaiset ovat osallistumassa tekoälytaiteen tekemiseen. Jo 1960-luvulla Ernest Edmonds pohti tietokoneen roolia assistenttina ja 1980-luvulla taiteil?a Harold Cohen keskittyi yksinomaan opettamaan robottia maalaamaan kuin hän (Boden & Edmonds 2019; Franco 2017). Miller 2019; 2020). Artikkeliin on tarkoituksella valittu suomenkielistä lähdekirjallisuutta ja asiantuntijuutta, minkä avulla pyritään tuottamaan ajankohtaista suomalaista yhteiskuntaa fokusoivaa analyysiä ja samalla tukea suomenkielistä tiedediskurssia niin koneen kuin tieteen kielenä toimivan lingua francan, englannin kielen vastapainoksi (Heikkilä & Smale 2011). Mukana on tarkoituksella kaksi määritelmää – sillä toiJukka-Pekka Heikkilä. Tällä hetkellä aiheesta käydään monialaisempaa (Du Sautoy 2019; 2020) ja realistisempaa (esim. 35 1/21 F Johdanto “The machine of today is a monster! The machine must become a work of art! We shall discover the art of machines!” Bruno Munari 1938 (Broeckmann 2019). Analyysi mahdollistaa artikkelin lopuksi esitettävän konerealismi-konseptin, joka avaa tulevaisuudentutkimukselle mahdollisuuksia avartaa nykyistä keskustelua tasavertaisemmalla sekä etenkin realistisemmalla lähestymistavalla. Toiseksi, taide on “merkityksellisenä pidettävää, aistilliseen elämykseen tähtäävää luovaa toimintaa ja sen tuloksia” (Kielitoimisto 2020). Tarkemmalla konseptien määrittelyllä sekä teemojen rajauksella artikkeli pyrkii kumpaankin, tiedettä ja käytäntöä hyödyttävään analyysiin d’Invernon ja Mc Cormackin (2015) kolmen perspektiivin (taiteil?an identiteetti, työtavat sekä vaikuttavuus) viitekehyksen muokkauksella. Fjelland 2020; Naudé 2021) keskustelua, sillä kiinnostus aiheeseen on kasvanut uusia sovelluskohteiden myötä (Miller 2020). Teknologia esitetään usein vastakkainasettelussa ihmiseen ja lopulta myyttisen sankarin viittaa yllään pitävä kone voittaa kamppailun
Tekoälyyn liittyvää myyttisyyden määritelmää käsitellään artikkelin jälkimmäisissä osioissa. Siten määritelmä on vapaa sidoksista tekotapaan tai tek?ään, avaten oven koneelle taiteil?ana. Turingin testin käytännön toteutus. (Miller 2020) Meidän tulisi kyseenalaistaa tekoälytaiteen evankelistit, joiden mukaan tekoälytaide on merkittävintä ihmiskunnan kehitykselle sitten teollisen vallankumouksen. esittämällä tavalla. Katsaus tekoälyn ja taiteen yhteiseen tulevaisuuteen. Artikkelissa tekoäly määritellään teknisenä järjestelmänä, joka suorittaa toimintoja, jotka normaalisti vaativat ihmisjärkeä (Miller 2019; 2020). Myytistä konerealismiin. Tästä puutteesta huolimatta Turingin testi on tunnetuin koneiden älyä määrittävä ja mittaava työkalu, joka toteutetaan kuvan 1. 2021) puolestaan nostetaan Megatrendit koronan valossa keskeisimmiksi demokratian osallistavuuden, talouden perustan korjauksen ja teknologian käyttöönoton sekä etenkin teknologian eettisyyttä ympäröivät kysymykset. Turof?n testin itsenäinen ajattelu ei sisällä luovuutta, ja kuitenkin taiteil?ana tekoälyn tulisi kyetä tunteelliseen luovaan toimintaan (Levesque 2017; Fjelland 2020). Edellämaininut taiteet ja koneet yhdistävän tekoälytaiteen määritelmien tulkinnat vaihtelevat suuresti. Se auttaa meitä tulkitsemaan maailmaa, miten viestimme sekä koemme merkitystä maailmassa. Tekoälyyn viitataan ihmisälyn simulaationa, jossa koneet ohjelmoidaan ajattelemaan sekä käyttäytymään kuten ihmiset (Du Sautoy 2020). Klassikkona pidettyä koneen itsenäistä ajattelua määrittelevä Turingin testi (Levesque 2017) on artikkelin teemaan riittämätön. 1/21 36 Futura sesta puuttuu kokonaan maininta ihmisestä. (Fjelland 2020) Seuraavaksi esiteltävät megatrendit ovat Suomeen suunnattuja, sillä institutionaalinen relevanttius laajoihin käsitteisiin tuo artikkeliin realistisemman otteen, huomioiden COVID19-kriisin tuoman yhteiskunnallisen muutoksen. Ensiksi, Tulevaisuusvaliokunnan (2021) raportissa todetaan tekoälyn roolin kasvun olleen erittäin nopeaa pandemian aikana, etenkin konenäön suhteen. Tämän seurauksena löytyy syvempi luovuus. Sitran raportissa (Dufva et al. Toistaiseksi, tietomallinnus ihmisen toivomaan käyttöön onnistuu ainoastaan ihmiseltä. Kuva 1. Seuraavat lainaukset puolestaan havainnollistavat miten laajasti ja vastakkainaseteltuna tekoälytaide ilmiönä määritellään: Tekoälytaide on tieteen uusin muoto. Lisätietoja Kuvat-luettelossa artikkelin lopussa. Voimme tehdä kokeiluja, jotka eivät ole ihmisaivoissa mahdollisia. Sen ennakoitu pitkäaikainen teknologiavaikutus liittyy pääsääntöisesti robotiikan, tekoälyn, keinoelinten sekä joukkoistuksen käytön lisääntymiseen
Kuva 2. Kuva 2 havainnollistaa esimerkin teoksesta ja sen hinnasta. Tällä tarkoitetaan luovuuden prosessia, jossa taiteil?a päättää sekä määrittelee neuraaliverkoissa työstettävän datan sekä etenkin sen, mitä verkosta halutaan, toivotaan tai pyritään, tuomaan taiteellisena työnä ulos. Elgammal (2019) esittelee AICAN-ohjelman, joka oppii autonomisesti/itsenäisesti taidesuuntia ja luo niistä omatoimisesti kuvia, joita AICAN-näyttelyssä on huutokaupattu jopa 16 000 $:n hintaan. Jukka-Pekka Heikkilä. Braga & Logan (2017, 1) Millä tavoin ristiriitoja sisältävää tekoälyä ja taidetta käsitellään suomalaisessa tietokirjallisuudessa. Se on tekoälyn luomaa kuvataidetta, joka pyrkii herättämään eloon menneisyyden neroja, joiden taide (sitten) myydään korkeilla hinnoilla huutokaupoissa. Tekoälyn luoman taidekokemuksen kriittiset kannanotot kirjallisuudessa tulevat taidehistorian ja kuvataiteen tieteenaloista, joita on viime aikoina suoranaisesti möyhennetty tekoälyn toimesta ja epäilemättä näin tehdään myös tulevaisuudessa. Miksi tekoälystä ei ole laajempaa keskustelua taiteen piirissä. Tämän faktan Singularityn, koneen ja ihmisen yhteensulautumisen, innokkaat kannattajat jättävät välinpitämättömästi aina huomiotta. Vastausten summien keskiarvojen vertaus osoitti vastaajien kykenevän tunnistamaan kuvataideja runoteosten tek?ät helposti, mutta musiikkikappaleiden tek?än vastaajat tunnistivat varsin heikosti. Taiteil?oiden roolin sekä yleisesti taiteellisen työn suhteen, Forbes (2020) esittelee kriittisen tekniikan työntekoon tekoälyn ja taiteen välimaastossa: datan kuratoinnin. Braga ja Logan (2017) taas esittävät luovuuden tunnepohjaisena ja vertaavat sitä seuraavasti tekoälyyn: Ihmisäly sisältää mielikuvia, intohimoa, uteliaisuutta, viisautta, kunnianhimoa sekä iloa. Lassilan (2020) luovan laskennan tutkimuksessa selvitettiin, miten vastaajat tunnistavat tekoälyn tekemät teokset ihmisten tekemistä. 37 1/21 F Tekoälystä julkaistaan enemmän kuin koskaan, mutta Du Sautoy (2019; 2020), Fjelland (2020) ja Naudé (2021) toteavat taiteen saaneen osakseen vain vähän tieteellistä huomiota. Hassine & Neeman (2019) tuovat esille tekoälyn eri aikakausista luomia ”taide”kuvia ja esittelevät konseptin Zombietaide. Vastaus liittynee koneiden suhteen vaikeasti analysoitavaan taiteen ytimeen, luovuuteen. Entä mitä on luovuus. Yleisenä trendinä kuvataiteil?a signeeraa teoksen sekä omalla että tekoälyn nimellä. Se ei perustu loogisiin tietokonepohjaisiin suorituksiin. Huutokauppamenestyksestä huolimatta tekoälyä ei tällä hetkellä nähdä silti kovinkaan merkittävänä kuvataiteil?ana. Uusimmat julkaisut aihepiiriin löytyvät opinnäytteistä (Po?ärvi 2019; Lassila 2020; Ketola 2020; Salminen 2020). Ketola (2020) päättää tutkielmansa pohdinnalla: “jos ihminen ei nyt pysty sanomaan, onko tekoäly valmistanut musiikkia, onko sillä niin suurta merkitystä, jos ihminen ei sitä koskaan saa selville?” Tekoälyn tuomia muutostrendejä taiteen työtapoihin sekä taiteil?an rooliin Taiteil?an menestys riippuu siitä, miten hyvin hän hallitsee tekniikkansa (Elgammal 2019). Piirton ja Uusikylän (1999) mukaan ”luovuuteen kuuluu olennaisesti se, että ihminen uskaltaa tehdä jotain itseään syvästi tyydyttävää, jotain uutta ja omaperäistä”. Ketolan (2020) tutkielman mukaan musiikissa ei laadullisesti tule olemaan eroa tekoälyn ja ihmisen välillä, ainoastaan ajatus sen tek?ästä tulee vaikuttamaan taidekokemukseen. Valtavirrasta poiketen Millerin (2020) näkee, että AICAN kontrolloi täysin taiteellista työtä, ja siten tekoäly on virallisesti teoksen tek?ä. Elgammalin (2019) kyselyyn / markkinakyselyyn vastanneista 75 % piti taidenäyttelyn taulua ihmisen tekemänä. Christie's-taidehuutokaupan 432 500 $:n hintaan vuonna 2018 myyty "Portrait of Edmond Belamy"
(Jani Hietanen, äänitaiteil?a) Varmaa yleisesti fundamentaalisen epävarmuuden aikakautena (Aven & Bouder 2020) lienee se, että datan kuratointiin sekä hallintaan liittyvät tekniikat tulevat näyttämään, mikä vaikutus yleistyvillä työkaluilla on taiteellisen työhön sekä millä tavoin tekoäly ”työkaverina” osallistuu taiteen tekoon. Tuomalla mukaan taiteelliseen työhön tarkoitetun toisen robotin, piirtimen, Poijärvi analysoi koneen mahdollisuuksia tuottaa taidetta itsenäisesti. Tämän käsityksen muutoksesta on jo olemassa heikkoja signaaleja (esim. Vallalla olevan käsityksen mukaan tekoälyn taiteellinen ilmaisu on vaikeaa, jos ihminen ei ole mukana prosessissa. On kuitenkin tärkeää miettiä, kuka valinnat loppupeleissä tekee. Miltä tulevaisuuden muutos näyttää. Kuten muunkin teknologisen kehityksen kautta, tekoälyn kehittyessä taiteentek?ä saa enemmän työkaluja käyttöönsä. Jos esimerkiksi teos on kokonaan tekoälyn signeeraama, mitä taiteenkok?a tuntee tek?ää kohtaan. Työssä ”vieraannutetaan” siivousrobotti varustamalla se taiteelliseen työhön sopivaksi. Korvaavuuden käsitystä tukee AIVA.ai, kenties edistynein musiikintekoalusta. (Viljami Lehtonen, äänitaiteil?a) Uskoakseni niin äänitaiteen kuin taiteen saralla ylipäätään, tekoäly tulee mullistamaan ainakin ammattimaisen taiteen tekemisen ansaintalogiikan ja jakamaan kenttää entistä voimakkaammin kaupalliseen ja marginaalisempaan toimintaan. Viljami Lehtonen pohtii tekoälyn ja taiteil?an vuorovaikutusta seuraavasti: Vähemmälle huomiolle taiteen ja tekoälyn diskurssissa on jäänyt taideteoksen vastaanottajan suhde taideteoksen rinnalla itse taiteentek?ään. Artikkelissa niiden tarkoitus on havainnollistaa luk?alle käytännön näkemyksiä suomalaisesta äänitaiteen ammattilaisten kentästä. 1/21 38 Futura Rohkeaa avausta edustavan Po?ärvi opinnäyte "Taide ja robotiikka" pohtii, millä tavoin itsenäisesti toimivaa koneälyä voidaan hyödyntää kuvataiteissa ja millä tavoin se vaikuttaa taiteil?an ammatin merkityksellisyyteen. En usko, että ainakaan lähiaikoina koneäly pystyy tuottamaan taiteellisia kokonaisuuksia, jotka ovat vastaanottajan eli ihmismielen kannalta pitkäaikaisesti kiinnostavia. Toteutin artikkelin teorian tueksi 02/2021 kaksi tiivistä teemahaastattelua, jotka käsittelevät tekoälyn tuomaan työn sisällön muutosta. Teknologia tulee kehittymään paremmaksi, mutta tuleeko tämän seurauksena tekoäly korvaamaan ihmisen musiikin teossa. Vastausta etsiessään Po?ärvi tuo esille arjen robotiikkaa taiteen toteuttajana. (Po?ärvi 2019) Näkemyksiä suomalaisilta äänitaiteen ammattilaisilta Ketola (2020) tarkastelee suomalaisen äänitaiteen muutosta elokuvamusiikin näkökulmasta. Lisäksi kannattaa muistaa että taiteentekemisen perustana on intentio eli halu tehdä taidetta. Sisällöntuotto saattaa näyttäytyä helpommalta erilaisten algoritmien tuottaman materiaalien kautta, mutta viime kädessä taiteil?a kuitenkin valitsee itselleen sopivimmat materiaalit suhteessa käsillä olevaan työhönsä. Ketola (2020) avaa teoreettista keskustelua mahdollisuudesta, jossa ihmiset on korvattu täysin elokuvamusiikin tuottamisessa. Erilaisia sisältöjä (taidetta) tuotetaan jo nyt kiihtyvästi nopeutuvalla tahdilla ja volyymilla, joka johtaa taiteen viihteellistymiseen kertakäyttöistymiseen (tämä muutos ollut jo tovin käynnissä musiikin julkaisun ja kuuntelun tavoissa ja tottumuksissa). AIVA.ai:n käyttäjä syöttää ohjelmistoon parametrit, kuten kappaleen pituuden ja tyylilajin, jonka seurauksena AIVA suorittaa teoksen valmiiksi (Zuli. Taiteen kulutus kasvaa samalla kun siitä syntyvät tulovirrat keskittyvät harvemmille. Millä tavoin äänitaiteil?at Viljami Lehtonen sekä Jani Hietanen näkevät ammattinsa muutoksen. Tekoäly osana taiteen tekemistä – sankarina vai yhteistyökumppanina. 2019). Esimerkkialana tässä artikkelissa toimii suomalainen äänitaide. Voiko koneäly synnyttää itsessään tämän ensi-sysäyksen. Elgammal 2019; Zeiner-Henriksen 2019), joissa taiteil?a-tekoälyn indikoidaan toimivan itsenäisesti. Vertailemalla koneen kykyä säveltää musiikkia ihmisiin verrattuna, tutkimuksessa tuodaan esiin konkreettisia tapoja ihmisen korvaamisesta koneella elokuvamusiikin sävellyksessä. Olemalla taideteoksen äärellä Myytistä konerealismiin. Katsaus tekoälyn ja taiteen yhteiseen tulevaisuuteen
Yhteistyötekoäly on suunniteltu tukemaan taiteil?an tai työryhmän taiteellista työtä. 2021) raportin perusteella demokratian osallistavuus, eli mahdollisuus vaikuttaa, tulee olemaan entistä tärkeämpää yhteiskunnan hyvinvoinnille. Tekoälyn itsenäisyyden tarkastelu on ollut keskeistä tutkimuksessa, ja esimerkiksi tekoälykuvataide edustaa tätä suuntausta. Tosin Bell:in (2017) mukaan kritiikitön osallistava taide on (tarkoituksella?) poliittisesti hyvin vaisua, jotta se keräisi mahdollisimman paljon ”osallistumista”. Tekoäly tulisi nähdä realistisena koneena, joka tuo taiteisiin mukanaan laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, halusimme sitä tai emme. Tekoälyn ollessa osa taidekollektiivia, vaaditaanko tulevaisuudessa säännöt viestinnästä, työtavoista sekä kykyä vastata tekoälyn antamalle palautteelle. Sankarillisuus tulee esiin vastoinkäymisten kautta. Haiven (2018) mukaan osallistuvuutta aktivoiva taide voi uudistaa tai haastaa taloutta, etenkin kokeilevan yhteisöllisyytensä voimin. Tulevaisuuden tekoälyn käyttö yhteistyötekoälynä voi helpottaa tätä, esimerkiksi alentamalla musiikin ja kuvataiteen tekemisen kynnystä. (Viljami Lehtonen) Sankaritekoäly (d'Inverno & McCormack 2015) on suunniteltu tuottamaan taidetta itsenäisesti, ilman taiteil?an interventiota. Toisena yhteiskunnallisena vaikuttamisen mahdollisuutena on lainsäädännön uudistaminen. Mitä jos tek?ä on kasvoton algoritmirihmasto. 2020). Onko tek?ä poissaoleva ja Miten tällöin suhtaudumme itse teokseen – voiko se kenties toimia pyrkimyksenä kohti “puhtautta” jolloin teoksella on itseisarvo ja se on riippumaton ympäristöstä. Osa nykytutkimuksesta näyttää suhtautuvan jopa fetissinomaisesti tähän ihmistyöjälkeä jäljittelevän objektin valmistumiseen, jättäen luovan prosessin huomioimatta (Broeckmann 2019). Honkela (2017) taas toi teoksessaan Rauhankone esille näkemyksen, jossa koneäly mahdollistaa osallistujien näkemysten aiempaa tasavertaisemman esiintuomiseen. Tämän saavuttaakseen teknologiaan keskittyvän tutkimuksen pitäisi pyrkiä rakentamaan järjestelmiä, jotka voivat positiivisesti sekä rakentavasti tukea niin konetta kuin ihmistä, tasavertaisena osallistujana ja uuden mahdollistajana. Osallistavuus sisältää mahdollisuuksia niin yksilön kuin yhteiskunnan uudistamiseen, kun/ja osallistavien taidehankkeiden jäsenet ovat kokeneet poikkeuksellista psykologista turvaa uuden oppimiseen (Salmivaara et al. Osallistava ja yhteisöllisen taide sisältää myös mahdollisuuksia talouden uudistamiseen. Tekoälyn rooli taiteen yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa Seuraavat neljä konkreettista Suomen tulevaisuutta koskevaa yhteiskunnallista teemaa on valikoitu kirjallisuudesta tekoälytaiteen tulevaisuuden vaikuttavuuden keskustelunavauksiksi. Tekoälyn ja taiteen yhteisvaikutus saattaa ilmetä tulevaisuudessa seuraavasti: • Yhteisötaiteen työmuotojen edistäminen kehittää demokraattista järjestelmää • Taiteil?an roolien täsmennys johtaa tek?änoikeuslainsäädännön nykyaikaistumiseen • Tieteen ja taiteen rahoituspäätöksistä tulee objektiivisempia sekä tasavertaisempia • Satiiria painottava tekoälytaide voi auttaa yhteiskunnallisten turhaumien purkamista Sitran (Dufva et al. Tekoäly näyttäytyy osallistujien tekemisen tapana sekä tukena, jolloin se nousee yhdeksi tekniseksi toteutuskeinoksi perinteisten työmenetelmien rinnalle. Kenties tulevaisuuden yhteistyö ilmentyy kuin tekoäly olisi yksi työryhmän ihmisistä. participatory cultures) taideprojekteissa, joissa osallistuja ei toimi kuluttajana vaan halujensa ja kykyjensä mukaan osallistujana (Jenkins 2009). Kansalaisia osallistavalla, yhteisöpainotteisella taiteella on mahdollista lisätä taiteen vaikuttavuutta, etenkin osallistavan kulttuurin (eng. Tekoälyn suurin vastoinkäyminen on sen tuottaman taiteen kritisointi merkityksellisyyden suhteen – mikäli ihminen olisi tuottanut saman, kutsuttaisiinko sitä taiteeksi. 39 1/21 F tuomme väistämättä mukaan narratiiveja teoksen tek?ästä ja mahdollisesti tekoprosessista ja suhteutamme omia arvojamme taiteil?an arvomaailmaan. Hankkeet kuitenkin saattavat vaatia osallistujalta taiteellista työpanosta, johon aina ei löydy aikaa tai muita resursseja. Koneen toimiessa osana työryhmää, nousee jälleen esiin kysymys siitä, kuka on taiteil?a, joka lainsäädännön perusteella omistaa tekoälyn Jukka-Pekka Heikkilä
Kysymys lienee siitä, miten suunnitella järjestelmä, jossa parametriperusteinen arviointi suoritetaan läpinäkyvästi. Myytistä kohti konerealismia. Hannukainen 2019; Yl?oki 2020). Voiko meritokratiaa mahdollisesti uhmaava tekoäly tukea prosessia arvioiden auditoinninkestävästi hakemuksia, ilman arvio?an henkilökohtaisia mieltymyksiä. Voiko koneella olla tek?änoikeudet. Hannukaisen (2019) mukaan rahoituksen politisointi ilmenee eriarvoistavana tietokapitalismina, joka säätelee tiedon muodostusta. Taiteen suuntauksista, sen mahdollisesta poliittisesta agendasta sekä toiminnanohjauksesta päättävät edelleen ihmiset, jotka käyttävät valtaansa rahoituspäätösten kautta. Lisäksi teknisesti katsoen tekoälypohjainen “Next Rembrandt” 1 tehtiin mahdolliseksi Rembrandtiin kohdistuvan taidehistoriallisen ja teknisen tutkimuksen vuoksi – sitä ei olisi voitu toistaa muiMyytistä konerealismiin. Tämä sallisi ”tekijänoikeuden säilymisen mahdollisimman muuttumattomana, mutta erityisen suojamuodon keinoin kyettäisiin vastaamaan niin tek?ää, teoskynnystä kuin suojan tarkoitustakin koskeviin kysymyksiin tarkoituksenmukaisesti” (Salminen 2020, 10). Yl?oen (2019) mukaan rahoitus on tehokas instrumentti tiedeja taideyhteisöjen toiminnanohjaukseen. 1/21 40 Futura tekemän musiikin. Suomen lainsäädännön tulevaisuuden suhteen Salminen (2020) esittää tekoälyn luomien teosten normittamista tekijänoikeuden lähioikeutena. Meritokraattinen päätöksenteko ei tunnetusti ole läpinäkyvää, mutta millä tavoin tekoäly voisi toimia taiteiden rahoituksen, kuten apurahojen jakamisen objektiivisena avustajana. Katsaus tekoälyn ja taiteen yhteiseen tulevaisuuteen 1 https://www.nextrembrandt.com. Taiteil?a voi valita teoksensa työstössä tekoälyn tuottamia osasia tai vain inspiroitua niistä, tai sitten toteuttaa koko teoksen ‘laissez-faire’ -mentaliteetilla. (Viljami Lehtonen, äänitaiteil?a) Toistaiseksi AIVA.ai:n tekoäly toimii työkaluna: yritys omistaa sillä tehdyn musiikin, maksamalla lisenssin käyttäjä voi ostaa tek?änoikeudet itselleen (Zuli. Onnistuminen vaatinee varsin kriittistä tarkastelua Sitran raportissa (Dufva et al. Tästä seuraa niin tieteeseen kuin taiteeseenkin kytketyn rahoitusjärjestelmän syvin eettinen ongelma: millä ehdoin tieto on tuotettu ja miten siitä on päätetty. Artikkelin teemaan liittyen, suunnitteluasteella olevan taksiaseman läheisyydessä voisi tulevaisuudessa s?aita kuvataidetta itsenäisesti suurelle näytölle luova Berner-tekoäly, joka tulkitsee kuvataiteellisen sisältönsä uusliberalistisesta taloustieteen kirjallisuudesta. Tämä saattaa olla pian todellisuutta, esimerkiksi Khor ja kumppanit (2018) opettivat tekoälyn vertailemaan suurten rahoittajien, kuten EU:n tutkimusrahoitusinstrumenttien tuottavuutta kansallisiin rahoitusinstrumentteihin. Ihmisen ja koneen yhdessä tekeminen toteutuu kansalaisen valitessa teoksen käyttöliittymästä esillä olevista kirjalyhennelmistä haluamansa teoksen, josta Berner-tekoäly ammentaa seuraavaksi minuutiksi/tunniksi/päiväksi kuvataiteensa parametrit. Viimeisimpänä avauksena taiteen tulevaisuuden vaikuttavuuteen artikkeli tuo esiin tekoälytaidesatiirin, sillä huumoripainotteinen osallistava taide voi edesauttaa yhteiskunnallisten turhaumien, kuten COVID19-kriisin käsittelyä (Bagdonas & Aaker 2021). Kolmanteen vaikuttavuuden teemaan liittyen, Bell:in (2017) mukaan taide ei ole poliittista ja samalla taide on aina poliittista. Kyseinen ohjausjärjestelmä on saanut enemmissä määrin kritiikkiä vahvan meritokraattisen luonteensa vuoksi, joka sulkee ihmisiä mielivaltaisesti ulos järjestelmästä (esim. ja mitä se rahalla tekisi. 2021) esitettyyn tekoälyn eettisyyden megatrendiin. Kuka lopulta signeeraa teoksen ja kuka ottaa taiteellisen vastuun. 2019). Filoso?altaan koneen sekä ihmisen nykyistä tasa-arvopohjaisempaa taiteen luomista esiintuova teos edustaa seuraavaksi esiteltävää konerealismi-konseptia. Teoksessaan Can Computers Create Art, Hertzmann (2018) toteaa, että taide on fundamentaalisesti sosiaalisesti koettua toimintaa. Voiko se ansaita teoksestaan rahaa... Suomalaisena esimerkkinä teemasta voisi toimia toteutuksestaan sekä tuloksiltaan erittäin heikoksi mitattu vuoden 2018 taksiuudistus (Keinänen & Pajuoja 2020), mikä aiheutti turhautumista etenkin Helsingin rautatieaseman läheisillä taksiasemilla. Suurimpana pohdinnan aiheena taiteen kentällä tekoälyn tuottamassa materiaalissa lienee kyse tek?yydestä
Adversarially Evolved Hallucination (2017)* Kuva 4. Katsauksessa esiteltävä konerealismi tulevaisuuden mahdollisena myytinkorvaajana edustaa tekoälyyn realistisesti sekä tasa-arvoisesti suhtautuvaa näkemystä. Toistettavuuden lisäksi ihmisessä ja koneessa on fundamentaalinen eroavaisuus: ihmisälyn epäloogisuus. (vas.)Vampire (Corpus: Monsters of Capitalism). Konerealismille on keskeistä, että tekoäly, ihmisten alustamana luo itse merkityksen kuville. Ihmisen luovuus on koneelle vaikeasti saavutettavissa, ja ihmiselle puolestaan tuottaa vaikeuksia ymmärtää koneita, joita se kehittää. Jotta ymmärtäisimme koneita, olemme päätyneet luomaan siitä itsellemme myytin. Jukka-Pekka Heikkilä. Tietojoukkoja voidaan monistaa loputtomiin, ratkaisevinta konerealismissa on tunnistaa aidosti se toim?a, joka kontrolloi merkitystä tuottavaa datankäyttöä. Paglen hankkeen päätarkoituksena oli tuoda esiin tekoälyn maailmanymmärryksen erilaisuus, ilman fetisoitunutta tarvetta verrata tekoälyä ihmiseen. Eriyttämällä tekoälyn ja taiteen yhdistävän prosessin roolit taiteellisen työn näkökulmasta, konerealismi ilmenee teoksessa tulkinnallisena tilana tilana, jossa taiteen toteutuksen autonomia sekä sen merkityksen ja vaikuttavuuden luonnin mahdollisuus annetaan tekoälyn käyttöön. Pagle, T. Onko meillä mahdollisuuksia koittaa ymmärtää tätä myyttiä tulevaisuudessa realistisemmin. 41 1/21 F den taiteil?oiden työstä. Kuvissa on tekoälyn näkemys kapitalismista. Länsimaisen kulttuurin luoman konemyytin juuret ovat, kok?asta riippuen, pelossa tai toivossa, mutta etenkin ilmentymänä yrityksestä ymmärtää maailmaa. Seurauksena tekoälystä on tullut myyttinen konsepti (Broeckmann 2019). Tämä piirre tekee ihmisestä ainutlaatuisen (Braga & Logan 2017) ja on siten vaikeasti imitoitavaa (Du Satoy 2020). Adversarially Evolved Hallucination * Linkit alkuperäisiin värillisiin kuviin s?aitsevat artikkelin lopun Kuvat-listassa. Juuri tämän vuoksi seuraavaksi esiteltävän tekoälyn myyttisyyden voidaan olettaa jatkuvan. (Zeiner-Henriksen 2019) Taide perustuu alustettuihin sekä ohjelmoituihin tietojoukkoon, joita käytetään parametriseen analysointiin sekä teoksen visualisointiin. Octopus (Corpus: From the Depths). Myytti on syvällä kulttuurissamme oleva kollektiivisesti luotu narratiivi, jota toistetaan ajallisessa jatkumossa. Konsepti ole täysin uusi, vaan esimerkiksi Broeckmann (2019) ja Zeiner-Henriksen (2019) ovat käsitelleet lähdettä, Trevor Paglen tekonäkemisen kuvataidehanketta (kuvat 3 & 4) Adversarially Evolved Hallucinations, minkä perusteella katsaus määrittelee konerealismia kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Tämä voi tulevaisuudessa johtaa aiempaa tasa-arvoisempaan taiteelliseen päätöksentekoon: datankäyttö tapahtuu ihmisen ja koneälyn yhteisymmärryksellä ja se toteutuu Kuva 3
Nämä konerealismin fundamentit ovat toisistaan riippuvaisia ja toimivat toistensa peileinä, mutta ne toimivat eri logiikoilla. Toimin kyseisen vapaaehtoishankkeen vetäjänä ja työryhmälleni ilmaantui tarve taiteelliselle hankkeen logolle ja työ päätettiin antaa katsauksen kirjoittamisen aikaan tekoälyn toteutettavaksi. 2019). Yhteisymmärrys puolestaan korreloi sosiaalisen herkkyyden sekä keskustelun avoimuuden suhteen, jotka ovat yhteydessä tasa-arvoon (Boddington 2017). 2019). Empiirinen testi tekoälyn “työhaastattelusta” osaksi tutkimusryhmää Tekoälytaiteen käyttö mahdollistaa jo nyt taiteiden siirtymisen lähemmäksi tieteitä arkisena (toimintana), vailla uhkakuvia tai kuvitelmia maailmanlopun dystopiasta. Taiteiden ei tulisi, ainakaan tietoisesti, sortua tähän Piilaaksoon näköalattomuuteen, joten siksi artikkeli lisää kolmannen segmentin konerealismi-konseptiin: Tasa-arvo. Kuva 5 on alkuperäinen Lunden Architecture:n laatima suunnittelukuva pyramidista, ja kuvat 6–7 ovat Deep Dream Generator -tekoälyn taiteellisia näkemyksiä kyseisestä kuvasta. Ensimmäiset tieteelliset todisteet (ihmis)tasa-arvon huomioinnista tekoälytyöryhmissä ovat todenneet sen lisäävän mm. lahjakkuuksien löytämisen monipuolisuutta rekrytoinnissa (Daugherty et al. Katsaus tekoälyn ja taiteen yhteiseen tulevaisuuteen 2 https://jukkapekka.com/lux-in-fabula-participatoryscience-art-installation 3 Deepdream-työkalua voi käyttää osoitteessa https:// deepdreamgenerator.com.. Deep Dream 3 on Googlella toimivan insinöörin Alexander Mordvintsevin vuonna 2015 kehittämä ilmaisohjelma, joka tehostaa käyttäjän sille syöttäMyytistä konerealismiin. Koskisen (2018) mukaan taiteen tarjoamat uudet, ajoin kriittiset näkökulmat eivät aina ole helposti ennakoitavissa – mutta juuri niistä voi olla tieteelliselle työlle monenlaista hyötyä. Päätösvalta yksittäisen koneellisten visioiden näyttämistä on poliittinen haaste, joka ihmisen ja koneen pitää ratkaista keskustelemalla taiteelliseen työhön liittyvistä järjestelmäteknisistä käyttöominaisuuksista. Parametrit. Meidän tulisi painottaa ihmistenvälistä tasa-arvoa parametrien syötössä, sillä tasa-arvon yhteiskunnallisuuden arvopääoman lisäämiseksi kollektiivinen älykkyys eli (esimerkiksi) ryhmän sisäinen yhteisymmärrys on kriittinen menestystek?ä työryhmässä. Ihmisen sosiaalisen maailman abstraktointi dataan on syytä ymmärtää (ja arvottaa) fundamentaalisena epistemologisena toimenpiteenä, missä yhteistyön operaatiot suunnitellaan ja toteutetaan. Koneen ja ihmisen tasa-arvon sisältää kaksi käsitettä, ensiksi, konerealismissa on olennaista vähemmän fetissinomainen suhtautumisen toiseen “voittajana” (Broeckmann, 2019). Tähän liittyen Koskinen (2018) toteaa löytyvän yhteiskunnallista muutospotentiaalia, sillä se voi johtaa esimerkiksi aktiivisempaan kansalaiskeskusteluun. Seuraava konerealismia havainnollistava esimerkki tuo esiin tekoälytaiteen tuomia ratkaisuja tieteen ja taiteen yhteistyölle. Boddingtonin (2017) mukaan on realistista, että tulevaisuuden tekoäly kärsii parametrien miesvaltaisuudesta. Osallistava, tiedettä ja puuarkkitehtuuria yhdistävä Lux in Fabula -hanke 2 pyrkii tarinoita keräämällä herättämään aktiivisempaa kansalaiskeskustelua, ja myöhemmin tekoälyn tarkoitus alkaa hankkeessa tuottaa tarinoita nyky-Suomesta. Megatrendinä näyttäytyy suurten korporaatioiden, Googlen, Amazonin sekä Applen tekoälyt, jotka ovat kaikki naispuolisiksi sukupuolitettuja, sillä ne on koodattu Kaliforniassa miestiimien toimesta (Daugherty et al. Tämä ei ole helppoa, mutta se ei myöskään ole mahdotonta, ja sitä ei tulisi kummaltakaan kieltää. Tämä johtuu sitä että teknologiakeskeisellä alalla on miesvaltaisuuden aiheuttama sukupuolitasa-arvon vinouma. Tämä logiikka on kriittisen tärkeää huomioida. Ontologisten erojen tunnistus ihmisen sosiaalisen maailman sekä tekoälyn matemaattisten algoritmimaailman välillä määrittää parametrit kyseiselle järjestelmälle. Toiseksi, konerealismin tasa-arvo sisältää ihmissukupuolten välisen tasa-arvoa parametrien syötössä. Yhteenvetona, tekoälyn tullessa yhä arkipäiväisemmäksi niin taiteen kuin tieteenkin teossa, artikkelissa esitetty konerealismi painottaa kolmea keskeistä (i) ihmisen ja koneen välistä dialogia, (ii) parametrisyyttä sekä (iii) tasa-arvoa keskeisiksi muuttujiksi tulevaisuuden työhön tekoälyn kanssa. 1/21 42 Futura Broeckmann (2019) mukaan kahden muuttujan, dialogin ja parametrien huomioinnilla: Dialogi
Kapasiteettia eniten vaatinut Deep Style:n (kuva 6) toteutus kesti 93 sekuntia, hieman vähemmän kapasiteettia vaatinut Thin Style:n (kuvan 7) 28 sekuntia ja viimeinen, jokseenkin psykedeelisen, Deep Dream kuvan nimi (kuva 8) työvaihe kesti 16 sekuntia. Deep Dreamin luoma taide lienee myös ns. Lopputuloksena Deep Dreamin ilmaiskäyttö tekoälytaitel?ana mahdollisti Lux in Fabula -hankkeen tehokkaamman resursoinnin. Ohjelma on ollut suosittu, ja se on esimerkiksi popularisoinut termin ”Deep” käytön neuroverkkojen yhteydessä (Spratt 2017). Hyödyistä huolimatta prosessi nostaa esiin tuttuja kysymyksiä. Kenet merkitään kuvan tek?äksi niitä käytettäessä. Kuva 5 Kuva 6 Kuva 7 Kuva 8 Jukka-Pekka Heikkilä. Onko uutta visuaalista ilmettä projektiin luonut Deep Dream nyt ja tulevaisuudessa projektissa mukana, ja jos kyllä, niin missä roolissa. Linkit värillisiin kuviin s?aitsevat artikkelin lopun Kuvat-listassa. Maailmaa, joka on jo muuttunut, mutta mistä todellisuutta kiinni kurovaa tutkimuskirjallisuutta kirjoittaa tulevaisuutena, on jo siten vähemmän huomiota saaneen tekoälyn ja taiteen kentässä (kone)realismia. Yliopiston sopimustoimittajalta hankittu pyramidin visualisointi olisi oletettavasti vienyt kauemmin aikaa, sekä myös maksanut (paljon enemmän?). Tekoälyn ollessa osa esimerkin tavoin jokapäiväistä elämäämme se ei ole enää kuviteltu todellisuutta, vaan nykyisyyttä (Naudé 2021). 43 1/21 F miä kuvia kolmesta eri kattoteemasta, valittujen visuaalisten parametrien perusteella. Lisätietoa hankkeesta löytyy taiteellisen työn viitteistä. salonkikelpoista tekoälytaidetta, sillä sitä on (jopa) huutokaupattu (Miller 2020)
Tulevaisuudentutkimuksen tulisi tarkastella tätä myyttiä entistä realistisemmin sekä kriittisemmin, sillä nykyinen näkymä tulevaisuudesta, jossa tekoäly tuottaa taidetta, mitä ihmiset eivät enää ymmärrä, on kyseisen myytin huipentuma. Tämä on johtanut meidät, ei ainoastaan Zombie-taiteen ilmentymään, mutta tekotyhmyyden aikakauteen – keskikertaiseen versioon jalosta tekoälystä, jonka alkuperäinen tarkoitus oli edistää ihmiskuntaa, ei valvoa sitä. Artikkelissa esitetty konerealismi pyrkii etenkin tasa-arvoisuuden periaatteella haastamaan myyttisyyttä ja tekotyhmyyttä rohkaisemalla katsomaan mystisten konevisioiden yli ja kysymään, mitä ihmisyys edustaa, nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli tekoäly tulee olemaan määritykseltään ihmisen kaltainen taiteil?a, niin eikö senkin pitäisi ottaa kantaa tähän keskusteluun. Se on dystopia, joka johtuu pohjimmiltaan Broeckmannin (2016; 2019) mukaan siitä, että ihmisten on ollut kautta historian vaikea ymmärtää kehittämänsä teknologian päämääriä. Konerealismi pyrkii tasavertaisuudellaan tuomaan etenkin rationaalisuutta vallalla olevaan ääripäiden keskusteluun. Käsitteenä Konerealismi pyrkii tuomaan unelmoivan ja tarinoivan ihmisen tasapuolisemmin mukaan vahvasti teknologiaan painottuneeseen tekoälykeskusteluun. Taiteil?an ammatin muutoksen suhteen tekoälyn suurin potentiaali tulevaisuudessa on taiteellisen toiminnan avustamisessa sekä toistuvien prosessien korvaamisessa. Tekoälyn kanssa taiteellisesti tasavertaisesti toimien, ihmisiä osallistaen, käsissämme on voimavara, joka voi edistää laaja-alaisesti taiteen vaikuttavuutta sekä parantaa taiteil?oiden asemaa hyvinvointiyhteiskunnan uudistajina. Katsaus tekoälyn ja taiteen yhteiseen tulevaisuuteen. Myytistä konerealismiin. Omistettu äitini muistolle. 1/21 44 Futura Lopuksi Artikkelin tavoitteena oli valaista kirjallisuuden, asiantunt?akommenttien sekä empiirisen esimerkin avulla tämän hetken tutkimusta tekoälyn ja taiteen nykytilasta sekä mahdollisista tulevaisuuden suuntauksista, etenkin Suomessa. Tarvitsemme lisää ymmärrystä etenkin osallistavan taiteen, kollektiivisen luovuuden, potentiaalista tekoälyn kanssa. Määritelmät eivät ole yhdenmukaisia, mutta yksimielisyyttä tässä hyvin poikkitieteellisessä kentässä näyttää löytyvän siitä, että tekoäly ei ole tulossa Leonardi Da Vincin konemuodossa valloittamaan maailmaa (Naudé 2021). Samalla hetkenä, jolloin ihmiset päättivät ruveta datankäytön kohteisiksi, syöttäen vapaaehtoisesti koneille tietoa, mikä Zubo?:n (2019) mukaan pohjustaa nykyisen valtajärjestelmän: valvontakapitalismin. Tämä mahdollistaa taiteil?alle keskittymisen datan kuratointiin sekä datanhallintaan, joiden osaamisella on tulevaisuudessa merkitystä: Taiteen tekemisen tarve tuskin kuitenkaan tulee vähenemään, sillä taide tek?änsä sisäisenä prosessina on jotain jota kuvittelisin olevan hankala ulkoistaa. Tekoälylle varmasti kuitenkin on paikkansa työvälineenä taiteen tekemisessä, ja todennäköistä on, että se mullistaa myös luomisen mahdollisuuksia tavoilla joita on meidän yhtä mahdoton käsittää, kuin luolan seinään okralla kädenjälkeään painavan alkuihmistaiteil?an on käsittää Photoshopissa tapahtuvaa kuvanmuokkausta. Taiteen tekeminen on luomisen, leikkimisen, uuden löytämisen ja ennen kaikkea taiteil?an alitajunnasta kumpuava elämisen prosessi, joka on vähintäänkin yhtä merkityksellinen kuin lopputuotteena kulloinkin syntyvä teos. (Jani Hietanen, äänitaiteil?a) Tekoälyn kehittyessä taitavammaksi on käytännön suosituksena artikkeli kehottaa taiteil?aa sekä tekoälytaiteen kok?aa kysymään Mitä ihminen on tästä taiteesta mieltä. Keskusteltaessa aiemmin esitetyn tekoälytaiteen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, on mahdotonta välttää keskustelua vallalla olevasta dystooppisesta maailmanlopun tulevaisuuskäsityksestä. Du Sautoy 2020; Joshi 2019), ja teeman kritiikitön esiintuominen on omiaan ainoastaan pitämään tekoälymyytin voimissaan. Ehkä tutkimuksen ja taiteen kannattaisi katsoa tarkasti juuri tähän hetkeen. Mitä unelmissa nähdään ja myöhemmin näytetään tai kerrotaan toisille, tuo merkityksen. Ihmisälyn merkityksen tunnistaminen liittyy sen ainutlaatuiseen kykyyn kertoa unelmistaan tarinoita. Tämän hetken kirjallisuuden mukaan kantaaottava keskustelu ja unelmointi tekoälyn kanssa ei ole lähitulevaisuudessa mahdollista (esim. Hetkeen, joka saatetaan tunnistaa myöhemmin pääsynä laajempaan ja syvällisempään dataan kuin koskaan aiemmin. Mistä se on lähtöisin
& Pajuoja, J (2020). Humor, Seriously: Why Humor Is a Secret Weapon in Business and Life. (2020). Miller, A. Po?ärvi, O. The Machine as Artist as Myth. Yl?oki, O. Helsinki: Gaudeamus. I. Journal of Science and Technology of the Arts, 11(2), 28–35. Kuva 2 (s. AI re?ections in 2020. Ladattavissa: http://urn.?/URN:NBN:?:jyu-202006023625. Why general arti?cial intelligence will not be realized. Tampereen ammattikorkeakoulu. Chilvers, I. 37): Huutokaupan kohteena lokakuussa 2018 ollut "Portrait of Edmond Belamy". Introduction to Arti?cial Intelligence. <https://www.metropictures.com/exhibitions/trevor-paglen4/selected-works>. Franco, F. H. P. 12–14). Uni. Bagdonas, N. (2020). 4. 41): Konerealismin taustalla oleva Trevor Paglenin hanke Adversarially Evolved Hallucinations. A., Ko, G., & Walter, T. Zuli?, H. Information, 8(4), 156. Pro Gradu tutkielma. Livescience.com. MIT Press. Psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation toiminnan mahdollistajana. (2018). Artnodes, 26:1–9. Journal of Risk Research. University of Oslo. Political studies review, 15(1), 73–83. Khor, K. M. Atena Kustannus. (2019) Taide ja robotiikka.Pro Gradu tutkielma. The Oxford dictionary of art and artists. Hallinnon Tutkimus, 39(3), 188–204. (2017) Generative Systems Art: The Work of Ernest Edmonds. Ladattavissa: https://theseus.?/ bitstream/handle/10024/337099/Ketola_Heikki.pdf. Humanities and Social Sciences Communications, 7(1), 1–9. (2020): Megatrendit koronan valossa. The MIT Press, 2019. Lassila, H. livescience.com/63898-ai-art-christies-auction.html>. Ladattavissa: http:// urn.nb.no/URN:NBN:no-73601. (2019). (2019). Harvard Uni. Sitran selvityksiä 171. Ketola (2020) Ihmisten korvaaminen elokuvamusiikissa: Tekoäly ja virtuaaliset instrumentit. (2020). (2018) Participatory art within, against and beyond ?nancialization: benign pessimism, tactical parasitics and the encrypted common, Cultural Studies, 32:4, 530–559. & Aaker, J., (2021). Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta (2021) Pandemiateknologiat. (1999). (2020). West, R; Burbano, A (2020) AI, Arts & Design: Questioning Learning Machines. Näkökulmia laskennallisen luovuuden arviointiin. New York. 45 1/21 F Kuvat Kuva 1 (s. (2019). Journal of World Business 46 (3), 305–313. INSAM Journal of Contemporary Music, Art and Technology, 1(2). (2015). (2020). Chicago Press. Springer. Elgammal, A. J., & Chowdhury, R. Press. Ajatus, 75(1), 93–120. (2009). Hayles, K (1999): How We Became Posthuman Virtual Bodies in Cybernetics, Literature and Informatics. Broeckmann, A. Tek?änoikeus ja tekoäly. New Scientist, 242(3229), 38–41. Joshi, A. <https://obvious-art.com/portfolio/edmond-de-belamy>. The artist in the machine: The world of AI-powered creativity. Towards a code of ethics for arti?cial intelligence. American Scientist, 108(4), 244–250. Hannukainen, K. (2016) Machine Art in the 19th Century. Applying machine learning to compare research grant programs. Nature Machine Intelligence, 3(1), 2–8. J. Helsingin yliopisto. (2017). Ladattavissa: <http://urn.?/ URN:NBN:?:aalto-201905193124>. Arts 8 (1) 25). Boden, Margaret A., and Ernest A. (Ed.). Pew Research Center, 10, 12. (2017). I. Naudé, W. The Massachusetts Institute of Technology. Routledge. The Engineering Projects 7.4.2020. Creative AI: From Expressive Mimicry to Critical Inquiry. Kielitoimiston sanakirja (2021) Luettu 28.2.2021. (2020). & Smale, A. Kuvat 5–8 (s. <https://www. The MIT Press, Cambridge. Kuvat 3–4 (s. Levesque, H. Keinänen, A. Zubo?, S (2019) The Age of Surveillance Capitalism: The Fight for a Human Future at the New Frontier of Power. (2020). Jobin, A. Multidisciplinary Publishing Institute. Miller, A. K. (2020). (2019). Fjelland, R. Braga, A., & Logan, R. Tutkimusrahoitus määrittelee tieteen tekemistä ja tutk?uutta. Artnodes, (26), 1–10. (2017). Tiede markkinoilla. Zeiner-Henriksen, E. Portrait 'Painted' by AI Up for Auction at Christie's in NYC. News. (2019). (2021) Arti?cial intelligence: neither Utopian nor apocalyptic impacts soon, Economics of Innovation and New Technology, 30:1, 1–23. Pro Gradu tutkielma. Anderson, J., Rainie, L., & Luchsinger, A. Creativity in the Age of AI: Computers and arti?cial neural networks are rede?ning the relationship between art and science. (2017). Humboldt-Universität zu Berlin. Edmonds. Weisberger, Mindy (2018). <https://theengineeringprojects.com/2020/04/introduction-to-arti?cial-intelligence.html>. Spratt, Emily L. Teoksen takana on taideja tutk?akollektiivi Obvious. https://www.kielitoimistonsanakirja.?/#/taide. American Scientist, 107(1), 18–22. "Miten vaikutusten arviointia voitaisiin parantaa." Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2020. Currency. Heikkilä, J-P. (2017) Rauhankone: tekoälytutk?an testamentti. Haiven, M. In 23rd STI 2018 conference proceedings (pp. (2017). Boddington, P. Ladattavissa: <https:// media.sitra.?/2020/10/02085411/megatrendit-koronan-valossa.pdf>. The COVID-19 pandemic: how can risk science help. MIT Sloan Management Review, 60(2). From Fingers to Digits: An Artificial Aesthetic. Tieteessä tapahtuu, 38(1). Ladattavissa: http:// urn.?/URN:NBN:?:hulib-202004281959. (2019) AI is blurring the de?nition of artist: algorithms are using machine learning to create art autonomously. Lähteet Aven, T., & Bouder, F. Daugherty, P. (2019). 43): Nämä Deep Dreamin tekemät kuvat ovat värillisinä nähtävissä osoitteessa https://jukkapekka.com/from-a-myth-to-machine-realism-an-overview-of-the-common-future-of-ai-and-art. Miksi tieteil?öiden kannattaa tehdä yhteistyötä taiteil?oiden kanssa. 26): Turingin testi. Piirto, J., & Uusikylä, K. Common sense, the Turing test, and the quest for real AI. Luovuus–taito löytää, rohkeus toteuttaa. Honkela, T. Koskinen, I. (2020). Aalto-yliopisto. "Dream Formulations and Deep Neural Networks: Kunsttexte. Edition: 1. Du Sautoy, M. Can AI ever be truly creative?. Salminen, J. (2021). (2019). Jukka-Pekka Heikkilä. The Zombi?cation of art history. Du Sautoy, M. Broeckmann, A. R., Wilson, H. Forbes, A. How AI can change music composition: three case studies. d'Inverno, M., & McCormack, J. The politics of participatory art. (2018). Salmivaara, V., Martela, F., & Heikkilä, J. Mit Press. Using arti?cial intelligence to promote diversity. (2011). (2019) Machine Learning and Arti?cial Intelligence. Artificial intelligence and the future of humans. Cham: Springer. Invisible Images: Machine Ontology in Trevor Paglen’s Adversarially Evolved Hallucinations. (2019). Jyväskylän yliopisto. Oxford University Press. The e?ects of language standardization on the acceptance and use of eHRM systems in foreign subsidiaries. Dufva, Mikko, Eeva Hellström, Tuuli Hietaniemi, Timo Hämäläinen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Jenna Lähdemäki-Pekkinen et al. Aikuiskasvatus, 39(2), Hassine, T., & Neeman, Z. Heroic versus collaborative AI for the arts.Goldsmiths, University of London. Bell, D. (2018). The emperor of strong AI has no clothes: Limits to arti?cial intelligence. The creativity code: art and innovation in the Age of AI
It is up to the product developers, designers and other parties involved in the product and service design process to choose how they use the technologies within a service. Taide menetelmänä vahvistaa työkalupakkia. However, technology as such is only a tool. Kaksi viimeksi mainittua olivat koreogra. Voimme myös tutkia miten ei-inhimilliset toim?at kuten esimerkiksi sähkö, vaikuttavat kokonaisuuteen.Tässä artikkelissa esitellään kolme vuosina 2018–2020 toteutettua esittävää taidetta ja robotiikkaa yhdistelevää hanketta: “The Other Encounter”; “Human Robot. Moving Robot”; ja “Human Robot. In this article, I re?ect on the themes and phenomena that have arisen from the projects, using futurist Mika Mannermaa’s concept of futures research as well as political theorist and philosopher Jane Bennett’s vital materiality. Hankkeiden työprosessin ja kokemusten pohjalta väitän että taide menetelmänä auttaa muotoil?oita suunnittelemaan inhimillisempiä teknologiapohjaisia palveluja. The latter two are performances by choreographer Iina Ta?onlahti. We can also study non-human actors, such as electricity. Asiasanat: taide, teknologia, tulevaisuudentutkimus, elämyksellinen ennakointi, luova ennakointi, surrealistinen tulevaisuudentutkimus Art as a method for designing more humane technology-driven services The emerging technologies, such as machine learning, have become a commodity. By demystifying tech and empowering audiences, we can a?ect how the future is processed and actively help decrease bias towards it.. 1/21 46 Futura Principal designer, Futurice oy – Emerging Business / Freelancer mediataiteil?a, äänisuunnittel?a ja säveltäjä annina.antinranta@futurice.com Annina Antinranta ARTIKKELI Taide välineenä tuo inhimillisyyttä teknologia-pohjaiseen tuotekehitykseen Nousevat teknologiat, kuten koneoppiminen, ovat arkipäiväistyneet.Teknologia on kuitenkin vain työkalu tuotekehittäjät, muotoil?at ja muut tuoteja palvelukehityksessä työskentelevät päättävät miten teknologiaa käytetään. Iina Ta?onlahden teoksia. Moving Robot – The Next Generation”. Moving Robot”; and “Human Robot. Based on the working process and our experiences, I argue that using art as a method can help designers to build more humane technology-driven services. In this article, I present three artistic pieces, created during 2018-2020, which combine robotics and performing arts:“The Other Encounter”; “Human Robot. Ja aistien välityksellä kokemalla voimme antaa merkityksellisempää palautetta tuotekehitysprosessiin. Art as a method enhances this design toolkit. Poistamalla salaperäisyyden verhoa teknologian ympäriltä ja voimauttamalla yleisöjä ymmärtämään teknologiaa, voimme vaikuttaa siihen miten yleisö prosessoi tulevaisuuskuvia. Jos taiteen avulla simuloidaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, voimme tuntea ja tunnustella erilaisten palvelujen systeemivaikutuksia kaikilla aisteilla. Tämän myötä voimme vähentää tulevaisuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja. Artikkeli re?ektoi hankkeessa esiin nousseita teemoja ja ilmiöitä Mika Mannermaan surrealistisen tulevaisuudentutkimuksen käsitteen sekä yhteiskunta?loso. Jane Bennettin uusmaterialisisen lähestymistavan kautta. Moving Robot The Next Generation”. As art experiences embody di?erent futures, we can sense the possible systemic outcomes that the technology solutions might have for us, and by sensing, we can give more meaningful feedback on the design process
Sittemmin Harris on perustanut the Center for Humane Technology -verkoston 1 , jonka tavoitteena on hyvinvointia tukevan, demokraattisen teknologian tukeminen. Ta?onlahden teoksissa tulevaisuusajattelu on vahvasti läsnä. Iina Ta?onlahden robotiikkaa ja tanssitaidetta yhdistelevät kaksi teosta: Human Robot. 1 Center for Humane Technology: <https://www.humanetech.com>. Tässä artikkelissa rajaan taiteen esittävään taiteeseen. Voimme myös tutkia miten ei-inhimilliset toim?at kuten esimerkiksi sähkö, vaikuttavat kokonaisuuteen. Toiseksi voimme kehittää uudenlaisia toimintamalleja, joissa palvelujen toiminta on läpinäkyvää ja vastuullista. (Eyal 2018) Teknologia itsessään on työkalu ja ihminen päättää ainakin vielä toistaiseksi mitä tällä teknologialla tehdään. Googlen entisen tuotepäällikön Tristan Harrisin mukaan teknologialla on suurempi vaikutus elämäämme kuin valtioilla tai uskonnoilla (Thompson 2017). Moving Robot ja Human Robot Moving Robot – The Next Generation. Muutama vuosi sitten julkisuuteen alkoi tulla suunnittel?oita, teknologia-asiantunt?oita, tuotepäälliköitä ja s?oittajia, jotka olivat olleet mukana rakentamassa suurten jättiyritysten palveluja kuten Twitter, Google ja Facebook, ja jotka nyt katuvat omia tuotteitaan. Kokemukseni mukaan taide menetelmänä vahvistaa tätä työkalupakkia ja tuo ihmisenä olemisen kokemuksen keskiöön. Ja tulisivatko he mahdollisesti katumaan tuotteen käyttämistä?” Eyalin mukaan ei ole väärin suunnitella tuotteita, joita ihmiset haluavat käyttää, mutta suunnittel?an vallan mukana tulisi olla myös jonkinlainen eettinen standardi. Työssäni teknologian ja taiteen parissa olen huomannut, että teknologia on kuitenkin vain työkalu tuotekehittäjät, muotoil?at ja muut tuoteja palvelukehityksessä työskentelevät päättävät miten teknologiaa käytetään (eli minkälaista tulevaisuutta tehdään). Keskityn taiteen ja teknologian kudelmiin ja niiden synnyttämiin interaktiivisiin yleisökokemuksiin. Tässä artikkelissa esitellään kolme vuosina 2018–2020 toteutettua esittävää taidetta ja robotiikkaa yhdistelevää hanketta, joissa olin itse mukana: työnantajani Futuricen ja yhteistyökumppaneiden rakentama The Other Encounter -tiedeperformanssi, sekä koreogra. 47 1/21 F Annina Antinranta Nousevat teknologiat, kuten koneoppiminen, ovat arkipäiväistyneet. Tällä hetkellä toimin IT-yritys Futuricessa nousevien teknologioiden parissa. Päätyöni rinnalla olen toiminut taiteil?ana musiikin ja äänitaiteen parissa. Ja aistien välityksellä kokemalla voimme antaa merkityksellisempää palautetta tuotekehitysprosessiin. Kolmanneksi Harris puhuu suunnittelun renessanssista: palveluiden tulisi tukea huomiotalouden s?aan meille hyödyllistä ajankäyttöä ”time well spent" (Harris 2017). Käyttämällä taidetta välineenä palvelukehityksessä, voisimme kenties välttää osan tulevaisuuden katumusharjoituksista ja jo palvelua suunniteltaessa käydä keskustelua teknologian vaikutuksista ihmiseen. Käyttäytymismuotoilusta kirjoittava sekä liiketalouden, teknologian ja psykologian rajapinnassa toimiva Nir Eyal on ehdottanut huomiotalouden väärinkäytön ongelmaan ratkaisuksi katumustestiä. Huomiotalouden väärinkäytöstä hyvinvointia kohti Valmistuin vuonna 2000 mediataiteil?aksi Tampereen ammattikorkeakoulun ympäristö, mediaja kuvataiteen koulutusohjelmasta. Olen suunnitellut ja rakentanut palveluja, joissa aikajänne on ollut nykyhetkestä tulevaisuuteen kymmenien vuosien päähän, samalla olen havainnoinut erilaisten teknologioiden ja ilmiöiden nousuja ja laskuja. Harrisin (2017) mukaan teknologiajätit ovat sortuneet huomiotalouden väärinkäyttöön, mutta tästä on kuitenkin kolme tapaa selviytyä: Ensimmäiseksi on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, miten teknologiajätit yrittävät ohjata meitä tekemään palvelussa jotakin, jota emme ole itse valinneet. Vapaasti suomennettuna Eyal pyytää suunnittel?oita kysymään itseltään: “Jos palvelua käyttävät ihmiset tietäisivät saman kuin tuotteen suunnittel?a, käyttäisivätkö he silti tuotetta. Olen työskennellyt useissa teknologiayrityksissä Suomessa ja kansainvälisesti erilaisissa muotoilun tehtävissä vuodesta 1996 lähtien. Jos taiteen avulla esimerkiksi simuloidaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, voimme tuntea ja tunnustella erilaisten palvelujen systeemivaikutuksia kaikilla aisteilla
Idea projektista syntyi keskustelussa Futuricen robotti-asiantunt?oiden Olli Ohlsin ja Teemu Turusen kanssa. Ohls ehdotti ?loso?robottia. The Other Encounter oli teknologiayritys Futuricen robotiikkaa, taidetta ja tulevaisuusajattelua yhdistelevä tiedeperformanssi, jota olin rakentamassa käsikirjoittajana ja tuottajana Helsinki Design Week 2018 -ohjelmistoon. Muutokset toteuttivat robottiasiantunt?at Teemu Turunen ja Olli Ohls. Robotin ohjeet ja lähdekoodi ovat kaikkien saatavilla. Vapaaehtoiset etsimme sosiaalisen median kautta ja ammattilaiset omien kontaktiemme kautta. Deweyn (1934/2020, 72) mukaan taideteoksessa tulisi kuitenkin olla jotain sellaista rakenteellista, että katsoja tai havaits?a pystyy rakentamaan teoksen mielessään uudelleen ymmärtääkseen sen. 2 Momo on inMoov-humanoidirobotti, jonka on suunnitellut Gaël Langevin ja esitellyt Futuricelle alunperin robottiasiantunt?a Olli Ohls. Muotoilusta on tullut osallistava, tuotekehitysprosessin läpileikkaava voimavara, jossa asiakkaat nähdään keskiössä. Momon avulla opetettiin viittomakieltä autistisille lapsille ja tukiviittomia varten Momon kädet vaihdettiin kehittyneempiin OpenBionicsLab:n ADA-käsiin. Ja mitä näillä tunnereaktioilla pitäisi tehdä, jotta siitä olisi hyötyä tulevaisuuden palvelukehittämisessä. Seuraavaksi esittelen kolme teosta joissa olemme tutkineet tulevaisuuden nousevia teknologioita kuten robotiikkaa, sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen kohtaamista taiteen menetelmien keinoin ja tätä kautta tuoneet teknologiakeskeiseen tulevaisuuden tuotekehitykseen lisää inhimillisyyttä. Syyskuussa 2018 lavastimme yhteistyökumppanina toimineen Columbia Road -yrityksen Eerikinkadulla Helsingissä s?aitsevan toimiston ikkunaan intiimin keskustelutilan. The Other Encounter – miten kohdata robotti. Tämän jälkeen pohdimme millaista olisi, jos tämä tapahtuisi tavallisella julkisella paikalla, kuten vaikkapa ravintolassa. Tällä vuosikymmenellä tämä ei enää riitä. Amerikkalaisen ?loso?n John Deweyn (1859–1952) mukaan kaikki on kokemusta ja kokemus on kaikki. 1/21 48 Futura Teknologisen todellisuuden muokkaaminen taiteen avulla Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuotteiden ja palveluiden muotoilu on siirtynyt pois “sankarimuotoil?oiden” työhuoneista. Robotiksi valikoitui Momo, Futuricella vuosina 2017-2019 aktiivisesti toiminut 3D-printattu avoimen lähdekoodin inMoov-humanoidirobotti, jonka on suunnitellut Gaël Langevin ja jonka Olli Ohls esitteli Futuricelle 2 . (Ohls 2020; Antinranta & Porokuokka 2019; Ta?onlahti 2019, 9) 3 The Other Encounter -projektin rakensivat yhteistyössä Futurice, Futurice Robotics (2017–2019) Columbia Road ja Apple Cyber kollektiivi. Tämän lisäksi kadulle rakennettiin pieni katsomo, jotta myös Helsinki Design Week -tapahtuman yleisö sekä muut ohikulk?at pääsisivät kuuntelemaan keskusteluja kaiuttimien välityksellä 3 . Lisäksi halusimme tutkia mitä etäohjatun robotin ohjaajasta, kuten vaikkapa ammatti?loso?sta välittyy robotin kanssa keskustelevalle. Immersiiviset ja elämykselliset taidekokemukset tarjoavat kokonaisvaltaisemman tavan kokea kaikilla aisteilla ja sen myötä tuntea tulevaisuus aivan eri tavalla. Momo on rakennettu yhteistyössä Futuricen, Metropolian ja Aalto-yliopiston kanssa ja sen muotoilua kehitettiin edelleen Satakunnan sairaanhoitopiirin kanssa tehdyssä kokeilussa, joka oli osa Prizztechin EAKRrahoitteista Älykäs tuotanto -hanketta. Tämä asettaa haasteen tulevaisuuden kokemuksellistamiselle: Miten luoda teos, joka herättää tarpeeksi vahvan, toimintaan johtavan tunnereaktion, jos aiheena on jokin joka ei ole vielä tapahtunut. Pohdimme millaista olisi jos voisi kysyä robotilta mitä tahansa ja saisi aina vastauksen. Ympäristöongelmat ja jatkuvasti monimutkaistuvat teknologiset järjestelmät pakottavat meitä keksimään luovempia tapoja tutkia erilaisia tulevaisuuksia. Etsimme ja kutsuimme 18 vapaaehtoista keskustelemaan Momon kanssa ja 3 vapaaehtoista puhetyön ammattilaista antamaan äänensä etäyhteydellä toimivan robotin ääneksi. Projektista kehittyi vähitellen taiteellinen teos, jonka avulla Futuricen robottitiimi halusi tutkia miten tulevaisuudessa kommunikoidaan ja minkälaiset elementit ovat merkityksellisiä keskustelun syntymisessä, kun kyseessä on vuorovaikutus ihmisen ja robotin välillä. (Olli Ohls 2020; Open Bionics lab 2021) Muutokset suunnitteli Minja Axelsson, jonka opinnäytetyö Designing an InMoov Robot to Teach Assistive Sign Language to Children with Autism Aaltoyliopistolle oli osa tutkimusta. Taide välineenä tuo inhimillisyyttä teknologia-pohjaiseen tuotekehitykseen. Apuna toimi myös Helsingin kaupungin Digitalents-yksikkö, sekä useita eri alojen asiantunt?oita, Momon puvusti näyteikkunaan vaatesuunnittel?a Nina Jatuli ja Momon äänen muunsi esitystilanteessa robotiksi äänisuunnittel?a Tuomas Ahva
Moving Robot" toteutettiin yhteistyössä teknologiayritys Futuricen kanssa vuosina 2018–2019. Osallistava työpaja ja esityskonsepti toteutettiin osana Helsingissä s?aitsevan Lasten, nuorten ja perheiden taidekeskus Annantalon Tulevaisuuslaboratorion 5 Tulevaisuuspäivän ohjelmaa 2019. Ta?onlahden mukaan Kiinassa mahdollisimman tuottavasti, eli tehokkaasti rakennettu yhteiskunta (esimerkiksi nopea rakentaminen), näyttäytyi hänelle mekaanisena tapana toimia. 5 Tulevaisuuslaboratorio oli kaikenikäisille tarkoitettu taiteellinen ja kokemuksellinen tulevaisuuksien tutkimisen tila, josta vastasivat yhteistyössä Tulevaisuuskoulun Otto Tähkäpää ja Ilpo Rybatzki, Annantalo, sekä taiteil?at Nestori Syrjälä ja Elina Rantasuo (Annantalo 2019). Tulevaisuuspäivä on kansallinen teemapäivä, jota vietetään joka vuosi maaliskuun alussa. Haastatellessani häntä, Ta?onlahti kertoo inspiroituneensa työssään mm. Iina Ta?onlahti kiinnostui yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta jo kouluttautuessaan toimimaan tanssitaiteil?ana hoitolaitoksissa 2009–2010 4 . Jane Bennettin vitaalista materiaalisuudesta. (Ta?onlahti 2020) Tapaamisestamme liikkeelle lähtenyt Ta?onlahden kehittämishanke "Human Robot. 4 Zodiak – Uuden tanssin keskus, opetusja kulttuuriministeriö ja Uudenmaan taidetoimikunnan Tanssin portaat tanssi ikäihmisten hoitokotien arjessa –hankkeessa. 49 1/21 F Momo-robotin äänenä toimivat ?loso. Hankkeessa tutkittiin sitä miten liike vaikuttaa kokemukseen robotin inhimillisyydestä. Keskustelujen aiheet improvisoitiin osallistujien kysymysten pohjalta ja ne vaihtelivat rakkaudesta maailmanpolitiikkaan ja rauhan rakentamiseen. Hänen ajatteluunsa on vaikuttanut vahvasti myös Kiinassa asuttu aika, jonka myötä hän alkoi miettiä mm tehokkuutta. Vaikka demokratia vie aikaa, Ta?onlahdelle on tärkeää kuunnella työprosessissa työryhmän jäsenten mielipiteitä. Moving Robot (2018– 2019) Koreogra. Moving Robot -hankkeessa Momo oli liitetty pyörätuolin jalustaan, jonka avulla se pystyi liikkumaan tilassa tanssinkaltaisesti. The Human Robot. “Freimaaminen ei voi jäädä vain siihen, että havaitsen ei-inhimillisen”. (Futurice 2019) Yksi hanke johti sattumalta seuraavaan. Annina Antinranta. Kunkin keskustelun jälkeen Momon äänenä toiminut henkilö paljastettiin yleisölle ja osallistujille. Hänelle ihmiskeskeisyyden ydin on kontrollin tarve, ja siksi hän haluaa tutkia mitä kontrollin heikentäminen merkitsee suhteessa ihmistä heikompiin toim?oihin. Ta?onlahti kirjoittaa (opinnäytetyössään), että hankkeen myötä hän ymmärsi että taiteella ja omalla kehollisuudella on yhteiskunnallisesti merkittävä vaikutus ja koki että “tanssitaiteil?an osaamiselle on käyttöä eri yhteiskunnan sektoreilla” (Ta?onlahti 2019, 5). Ta?onlahti sanoo että ihminen voi/asettaa lavalle pelkän kiven tai robotin, mutta kaanon ja konteksti täytyy kuitenkin huomioida. Tulevaisuuspäivää (www.tulevaisuuspaiva.?) järjestää Tulevaisuuspäivä ry jossa olen myös itse mukana. Miten voisi lähteä liikkeelle enemmän ei-inhimillisestä käsin ja sen jälkeen tuoda koreogra?a mukaan. Opimme myös, että liikkeet, eleet ja ilmaisu ovat vahvasti keskustelua eteenpäin kuljettavia voimia.Taideteos herätti paljon kiinnostusta ja sen äärelle pysähtyi Design Week tapahtuman yleisön lisäksi myös satunnaisia ohikulk?oita. Human Robot. The Other Encounter -projektin myötä opimme miten etäohjattavat robotit voivat vapauttaa niiden kautta kommunikoivia ihmisiä ilmaisemaan itseään rohkeammin. Samalla tallensimme osallistujien reaktioita ja haastattelimme heitä kokemuksesta. Johanna Ahola-Launonen, mediapersoona Tuomas Enbuske ja muusikko Kasmir. Spontaani kohtaaminen johti sovittuun tapaamiseen, jossa huomasimme yhteiset kiinnostuksen kohteemme ja sovimme taiteilija-yritysyhteistyöstä. Hankkeessa Ta?onlahti ohjasi työpajan yhdessä sosiaalisen robotin Momon kanssa sekä esitti tanssin tulevaisuudesta. Osalle katsojista ja osallistujista kokemus oli ensimmäinen kosketus sosiaaliseen robottiin, mikä osoittaa, että uudenlaisen formaatin avulla. Kun myöhemmin Suomeen paluun jälkeen Turun Ammattikorkean opinnoissa tuli opinnäytetyön aika, se tuntui luontevalta tilaisuudelta lähteä tutkimaan jotain uutta (Ta?onlahti 2020). Ta?onlahti haluaa katsoa asioita ei-dualistisesti., ”ettei asettuisi samaan dikotomiaan kuin ihminen luonto, mies nainen” vaan “katsoisi siihen väliin jääviä tiloja, tutkisi mitä sieltä voisi löytyä”. Tapasin Iina Ta?onlahden The Other Encounter -esityksessä. meillä on mahdollisuus tavoittaa myös uudenlaisia yleisöjä
1/21 50 Futura Kuva 1. Teoskuva: Human Robot. Taide välineenä tuo inhimillisyyttä teknologia-pohjaiseen tuotekehitykseen. Ta?onlahti tanssii Sevi-robotin kanssa. Moving Robot The Next Generation 2020, kuvaaja Vesa-Pekka Grönfors
Esitystaiteen keskuksen residenssissä. Kokonaisuuden päätteeksi jokainen osallistujaryhmä sai tek?öiden kanssa oman sanallisen re?ektointihetken. Sevi on uniikkikappale, jonka on rakentanut robotiikan asiantunt?a Jaakko Muhonen. Futuricen asiantunt?at Niki Ulmanen ja Teemu Turunen ohjelmoivat Momon liikeradat sekä Olli Ohls ja Minja Axelsson auttoivat niin ikään luovien ratkaisujen keksimisessä Momon liikkumiseen (Ta?onlahti 2019, 19). “Taiteen kautta on mahdollista kuvitella ja ymmärtää, keskustella ja laajentaa tietoisuutta asioista, jotka koostuvat useista eri elementeistä ja s?oittuvat niin sanotulle harmaalle alueelle.” (Ta?onlahti 2019, 7 ja 15) Tulevaisuuspäivänä 2019 toteutettiin kaksi työpajaja esityskokonaisuutta, ja Futuricen työntek?ät saivat osallistua ennen näitä pidettyyn kenraaliin. Työpajan ja esityksen yhteiskesto oli 75 minuuttia. Yleisö ja tekninen ryhmämme käyttivät esityksessä maskeja ja esityksessä käytetyt interaktiiviset välineet kuten kännykät ja ohjepaperit desin?oitiin ja pakattiin esitystä varten muovipusseihin. Robotin ja ihmisen eroavaisuuksien lisäksi Ta?onlahti (2019, 20) keskittyi myös yhteneväisyyksien löytämiseen. Moving Robot – The Next Generation (2020) Ta?onlahden projekti sai itsenäisen jatkon syksyllä 2020 uuden tanssin keskus Zodiakilla, Helsingin kaapelitehtaalla, jossa työskentelimme hänen kanssaan Z free -residenssissä. Kiinnostavaa on miten tätä voisi tehdä näkyväksi yleisölle. Näin Momon ilmeet, kosketus, silmiin katsominen tulivat koreogra?an osaksi. Seviä ohjattiin esityksessä kännykällä tekstiviesteillä ja tätä varten ohjelmointi toteutettiin etukäteen 6 Vallitsevien Covid-19 -rajoitusten vuoksi jouduimme rajaamaan yleisön 20 osallistujaan per esitys. Ta?onlahti käyttää Bennettin termiä ‘assemblage’ tutkiessaan sommitelmia ja kokoonpanoja, joissa on mukana myös sattumanvaraisia toim?oita, jotka voivat tuottaa ennakoimatonta ainesta. (Ta?onlahti 2019, 27) The Human Robot. Valmistelimme demoa viikon ajan elokuussa 2020 ja syyskuussa pidimme kaksi osallistavaa esitystä 6 . Sevillä on kaksi alumiinista kättä ja se toimii servotekniikalla. Sattumanvarainen aines voi olla esimerkiksi lattian pinta tai sää. Syyskuussa 2019 projekti sai jatkoa Annantalolla ja sitä esitettiin neljänä päivänä yhteensä 15 kertaa. (Ta?onlahti 2020) Taiteil?an roolin Ta?onlahti näkee yhteiskunnassa aktivistina. 51 1/21 F Hanketta työstettäessä työryhmämme työskenteli Ta?onlahden johdolla mm. Hän loikin residenssissä “liikkeellisen systeemin”, jossa hän tutki missä asioissa kone on parempi kuin ihminen ja toisinpäin. Hän kytkee tutkimuksensa hermeneutiikkaan, jossa osien ja kokonaisuuden välillä on jatkuva dialogi, taiteil?a on kehityshankkeessa yksi toim?a, joka vaikuttaa prosessiin ja tulokseen. Hänen mukaansa tämä tuo “hankausta koodiin” esimerkiksi Momon kanssa toimiessa, sillä robotti saattoi kaartaa toiseen suuntaan kuin se oli ohjelmoitu. Ta?onlahti kiinnitti huomiota mm. Kaikki ohjelmoidut komennot voidaan syöttää Seville joko SD-kortin kautta tekstitiedostoina, Sevin selässä olevan näppäimistön kautta tai tekstiviestillä (Muhonen 2018). hengitykseen, joka hänen mukaansa tekee “meistä kolmiulotteisen”. Annina Antinranta. Teknologiasta ei saisi tulla ”spektaakkeli joka luo dystooppista tai utopistista tulevaisuuden kuvaa”. Ta?onlahden (2019, 7) mukaan taiteen avulla voi “luoda poikkeuksellisia yhdistelmiä ja sen kautta kehittää tulevaisuutta”. Osallistavan teoksen avulla voimme avata sitä, miten teknologia toimii ja hälventää tulevaisuuteen liittyviä pelkoja ja mielikuvia. Näiden lisäksi esityksen ilman työpajaa kävi katsomassa kaksi erillistä alakoululuokkaa. Esitystä varten luotiin tarkka käsikirjoitus ja jokainen liike koodattiin etukäteen. Tähän vaikutti esimerkiksi lattia ja pyörien asento. Itse toimin Sevin äänenä sekä vastasin esityksen äänimaailmasta. Ta?onlahtea kiinnostaa miten sattumanvaraiset toim?at voi nähdä vahvuutena. Momon jäätyä eläkkeelle ja Futuricen irtauduttua projektista mukaan tulivat robotti-jäseneksi vart?arobotti Sevi sekä hänen rakentajansa robotiikan asiantunt?a Jaakko Muhonen. Human Robot Moving Robot -projektissa hän halusi edistää eettisten ja yhteiskunnallisten asioiden pohdintaa, sosiaalisen robotiikan ja koneoppimisen ympärillä
miten paljon painoa milläkin raajalla on suhteessa maahan, mikä on kehon tonus eli lihasjänteys. Voiko se silti luoda eskapismia katsojalle. Interaktiivisen tanssi-osion jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä ja re?ektoida esityksen synnyttämiä ajatuksia ja tunteita. Päätimme tehdä tästä elementin, jolla on myös oma “tehoisuutensa” tanss?an, Sevin ja yleisön muodostamassa kudelmassa. Itselleni tämä oli mielenkiintoinen paikka tutkia äänen toim?uutta, muusikon roolin antamista Sevin sähkömagneettiselle säteilylle. Merce Cunningham (1919–2009) Taideteoksen avulla voimme sekä tutkia että kokea kaikilla aisteilla, miltä tulevaisuus tuntuisi maan ja näyttää miten asiat syntyvät. Kanavien välinen kohina ja sähköön liittyvät ilmiöt ovat inspiroineet lukuisia äänitaiteil?oita ja säveltäjiä kautta aikojen. Tutkin millaista näkymätöntä ja kuulumatonta ääntä tilat tuottavat, jota yritetään yleensä kätkeä ihmisten korvilta. Demon alussa Sevi ohjasi osallistujille kybermeditaation. Lisäksi hän on tutkinut painovoimaa klassisen mekaniikan kautta eli Newtonin lakien kautta. Jo aiemmin mielessä olleet teemat kuten painovoiman 7 tutkiminen sekä koneen ja ihmisen väliset erot jatkuivat Sevin kanssa työskenneltäessä. 8 Systeemiscoressa luodaan jos-niinketjuja, jossa yksi yksikkö käynnistää toisia yksiköitä jne. sähkö ja sen kytkeytyminen sähköverkossa (Bennett 2020, 49–50) tai esimerkiksi algoritmien yllättävät päätelmät ja niistä juontuvat tapahtumaketjut. Pääsin itse tutkimaan äänen tehoisuutta tehdessäni äänisuunnittelua teokselle. Myös läpinäkyvyys teemana sai ison roolin. Yleisön antaessa Seville liikekäskyjä kännyköillä, Ta?onlahti reagoi liikkeisiin etukäteen luotujen mallien perusteella. Säteily muodostui sekä robotin pysyessä paikallaan että erityisesti osien liikkuessa. Projektia tehdessä tein kokeiluja, kuljin mm. Hänen mukaansa surrealismi voisi tarjota rikkaampia lähestymistapoja tulevaisuuksien ideoiden luomiseen kuin perinteiset “inno7 Painovoima on nykytanssissa ehkä keskeisin elementti. Esimerkiksi kun Sevi sanoi repliikin, tanssissa tapahtui muutos kuten esimerkiksi tanss?an liikkuminen katseensa johdattamaan suuntaan. Ta?onlahdelle tämä oli paikka tutkia omia koreogra?sia konsepteja: systeemiteoriasta ammentavaa systeemiscorea 8 , painovoimaa ja assemblagea. Taide-teknologia -yhteistyön mahdollisuudet Edesmennyt tulevaisuusajattelun pioneeri Mika Mannermaa on esittänyt että “hyvistä tulevaisuusskenaarioista pitäisi maalata taulu tai tehdä elokuva”. Helsingissä metrolla eri asemien väliä Soman kanssa ja kuuntelin erilaisia äänimaisemia luureilla Soman kautta. Osa äänimaailmasta oli äänitetty etukäteen ja ajettiin Pro Toolsin kautta kaiuttimiin, osa taltioitiin suorana Sevin servojen eli ohjauspiirien liikkeistä ja ajettiin kaiuttimiin. Ta?onlahden mukaan olemme usein tottuneita siihen, että teatteri luo jonkin illuusion, mutta hänestä on kiinnostavaa tutkia, voiko sitä lähteä purkaRanskalainen ?loso. Bruno Latour kutsuu toim?uuden lähdettä aktantiksi – joksikin, jolla on “tehoisuutta” ja joka voi aikaansaada vaikutuksia ja muuttaa tapahtumien kulkua. Ta?onlahti on tutkinut mm. Teosta valmistellessa kokeilimme miltä Sevi-robotin sähkömagneettinen säteily kuulostaa Soman kautta. 1/21 52 Futura sarjaksi erilaisia komentoja, joita voidaan antaa satunnaisessa järjestyksessä. Amerikkalainen tanss?a ja koreogra. Repliikit oli äänitetty etukäteen ja tallennettu tekstiviesteillä ohjattaviksi pätkiksi, joita lähetimme lavalta esityksen aikana. Ta?onlahden mukaan Sevin vahva lähtökohta oli tekstiviesteillä ohjattavuus ja sen myötä toim?uuden antaminen enemmän yleisölle. Tekniikka ajettiin lavalta ja yleisölle näytettiin miten teknologia toimii. Hän on työstänyt painovoimaa myös mimeettisen suhteen kautta ei-inhimilliseen, mikä on esimerkiksi robotin koneruumiin suhde painovoimaan ja matkinut tätä suhdetta. Systeemiscorea on tehnyt tunnetuksi ja käyttänyt teoksissaan mm. Kiinnostavia kysymyksiä ovat myös mitä on läsnäolon kokemus: upottavuus, ja vaatiiko se 360-teknologiaa (360 astetta kattava virtuaalitodellisuus) toteutuakseen. Itse osallistuin esitykseen Soma ether -laitteen kanssa. (Ta?onlahti 2020) Taide välineenä tuo inhimillisyyttä teknologia-pohjaiseen tuotekehitykseen. Tällaisia aktantteja voivat olla mm. Kybermeditaation jälkeen Sevin kontrollointi annettiin yleisölle, jolle luovutettiin kaksi kännykkää ja lista komennoista. Tein myös kokeita kodinkoneilla ja äänitin Soman kautta keittiöni laitteita ja työpöytäni
Ta?onlahti (2019, 31) on tästä todennut: “Olen ymmärtänyt, että minulle teknologian käytöstä taiteessa on pohjimmiltaan kyse osallistavuudesta, teknologian saavutettavuudesta ja ihmisten aktivoimisesta: tulevaisuus ei ole valmiiksi annettu, voimme kaikki vaikuttaa siihen.” Human Robot. Tätä ajatusta jatkaen voisi ajatella, että taiteelliset kudelmat ekosysteemit ja niistä rakennetut teoskokemukset palaavat muokkaamaan ajatteluamme siitä, miten ihmisen ja teknologian luoma ekosysteemi voisi tulevaisuudessa toimia. Ihmisen ja robotin kohtaaminen. Parhaimmillaan teos on osa jatkumoa, jossa aiheeseen ensin tutustutaan, sen jälkeen sitä prosessoidaan ja kolmanneksi tulevaisuutta lähdetään aktiivisesti rakentamaan tai muuttamaan. Robotti aiheena oli osalle luonut etukäteen tietynlaisen mielikuvan, joka ei esityksessä vastannutkaan katsojan aiempaa käsitystä. Teoskuva: Human Robot. Tätä nimenomaan halusimme testata teoshankkeissamme. Mannermaa esitti, että taide ja rationaalinen ajattelu eivät ole ristiriidassa, vaan rationaalista ajattelua tarvitaan kun arvioidaan tulevaisuuskuvien uskottavuutta. Moving Robot The Next Generation 2020, kuvaaja Vesa-Pekka Grönfors. Annina Antinranta. (Mannermaa 2004, 216–217) Mielenkiintoista on, miten taide voisi Mannermaan termejä käyttäen ottaa “kvanttihypyn tulevaisuuteen”. 53 1/21 F vaatioistunnot”. Yhdeksi teemaksi nousi henkilökohtainen ennakkoluulo, sillä osallistujilla oli ollut tietynlaisia odotuksia teosta kohtaan. Alva Noë (2010, 56) kuvailee kuinka kirjoittaminen “kiertää takaisin toimintaamme kielessä ja kielen kanssa ja muuttaa sitä”, ja samoin kuvat palaavat takaisin muuttamaan “näkövoimiamme”. Sevi ei toiminutkaan niin sulavasti ja nopeasti kuin robotit elokuvissa, eikä se osannut tehdä automaattisia päätöksiä – tekoäly puuttui ja ohKuva 2. Moving Robot -hankkeen Tulevaisuuspäivänä kerätyistä palautelomakkeista kävi ilmi, että useat osallistujat olivat kokeneet sosiaalisen robotin kanssa tapahtuneen kohtaamisen lieventäneen tulevaisuuteen ja robotteihin kohdistuneita pelkoja (Ta?onlahti 2019, 32). Amerikkalaisen ?loso?n Alva Noën mukaan taide muovaa todellisuutemme uutta kokemusta. The Next Generation -projektin yleisökeskusteluissa yleisö sai kysyä kysymyksiä ja kertoa omia tuntemuksiaan ja havaintojaan. Mitä tapahtuisi kun otamme rohkeasti käsittelyyn tulevaisuuden vaihtoehtoiset tulevaisuudet ja kokemuksellistamme ne tämän päivän päätöksenteon keskusteluun
Valokuvat: Kilian Kottmeier. Taideteoksen avulla voi samalla sekä tutkia että kokea miltä tulevaisuus tuntuu. Tulevassa teoksessa otamme vahvasti kantaa mm teknologiaan ja erilaisiin valtasuhteisiin. Teoksen suunnittelu ja toteutus: Futuricen tiimi (Annina Antinranta, Olli Ohls, Minja Axelsson, Niki Ulmanen, Arttu Tolonen, Pekka Lehtinen, Petri Rikkinen, Ida Sandberg, Kilian Kottmeier, Teemu Turunen). The Other Encounter: Momon ääni Tuomas Enbuske, Kasmir & Johanna Ahola-Launonen. Momon puku: Nina Jatuli. Ta?onlahden mukaan taiteen tekemisen hienous onkin kuvittelun mahdollistaminen. Tätä kautta voidaan tarkastella mahdollisia yllättäviä ja odottamattomia tapahtumaketjuja kuten ihmisen, robotin ja kännykän luomaa yhteistä tanssi-improvisaatiota tai sähkömagneettisen säteilyn luomaa sävellystä. Malli Momon uusille käsille: OpenBionicsLab:in ADA. 1/21 54 Futura jelmoinnit oli tehty etukäteen. Yhteistyömme Ta?onlahden kanssa jatkuu, valmistelemme parasta aikaa uutta teosta, jonka ensi-ilta ajoittuu vuosille 2022–2023. Kaikki kolmen teoksen työryhmät kohtasivat lapsia ja nuoria, jotka olivat inspiroituneet robotiikasta ja miettivät miten voisivat itse sellaisia tulevaisuudessa suunnitella. Taiteen käyttö tulevaisuuden tutkimusvälineenä tarjoaa yrityksille laajemman kentän kokeilla, spekuloida ja muuttaa kokemuksiksi erilaisia tulevaisuuskuvia. Ymmärtämisen kokemuksen kautta yleisö koki ymmärtävänsä paremmin nykytilannetta ja teknologiaa ja heidän tulevaisuuskuvansa muuttuivat. Kiitos myös kaikille rohkeille vapaaehtoisille, jotka tulivat haastattelemaan Momoa. Muutosten toteutus: Teemu Turunen ja Olli Ohls. Teos esitettiin osana Helsinki Design Week 2018 ohjelmistoa. Jos Taide välineenä tuo inhimillisyyttä teknologia-pohjaiseen tuotekehitykseen. Teoksessa toim?a voi olla myös ei-inhimillinen, kuten algoritmi tai sähkö. Ta?onlahden (2020) mukaan uudet asiat hakevat vielä sanastoaan, joka aiheuttaa sen, että ihmiset tekevät erilaisia ennakko-oletuksia. Videot: Digitalents ja Apple Cyber Collective. Ymmärsimme palautteen pohjalta, että ihmiset eivät välttämättä osanneet käsitellä sitä mitä he näkivät, vaan he käsittelivät sitä mitä he olisivat halunneet nähdä. katsotaan asioita pelkästään liiketalouden näkökulmasta, tulevaisuuden systeemiset vaikutukset ihmiseen ja ympäristöön voivat saada liian vähän huomiota. Onko se sitä mitä haluan projisoida?" Ja miten se vaikuttaa siihen miten haluan asian nähdä. Kuvittaja: Ida Sandberg. Näiden teosten työprosessissa opimme, että teoksen avulla robotiikkaan kohdistuvia ennakkoluuloja ja epäkohtia voi tehdä näkyväksi. Momon muotoilua kehitettiin edelleen Satakunnan sairaanhoitopiirin kanssa tehdyssä kokeilussa, joka oli osa Prizztechin EAKR-rahoitteista Älykäs tuotanto -hanketta. Logistiikka ja tila: Columbia Road (Patricia Åkerman & Marju Rotinen). Yrityksissä tapahtuva tuotekehitys kulkee usein käsi kädessä kaupallisuuden kanssa. Muutosten suunnittelu Minja Axelsson, osana Aalto-yliopistolle tehtyä opinnäytetyötä. Audio-välineet: Sonivision. Teoskohtaiset tiedot ja kiitokset Kahdessa ensimmäisessä teoksessa käytetty Momo-robotti: suunnittel?a Gaël Langevin, rakentajat Futurice, Metropolia ja Aalto-yliopisto. Monitieteisen tiimin avulla tulevaisuuden palvelujen suunnittelusta voi tulla monimuotoisempaa, yleisöä aktivoimalla osallistavampaa 9 ja teknologiasta saavutettavampaa. Omakohtaisen kokemuksen kautta meidän on helpompi osallistua tulevaisuudesta käytävään keskusteluun Näissä kolmessa teoksessa opimme, että eri alojen asiantunt?at voivat muodostaa toimivia tiimejä, joissa taide ja teknologia kohtaava, ja että näissä yhteistyömuodoissa on valtavasti potentiaalia teknologian kehittämiselle. Tämä aikaansaatiin näyttämällä miten teknologia toimii ja hälventämällä sen ympärillä olevaa taikuuden verhoa. Valokalusto: Valo?rma. Valosuunnittelu Joonas Saine. naisia. Äänisuunnittelu: Tuomas Ahva. 9 Monimuotoisuuden puuttuminen on teknologia-alalla on yleisesti tunnistettu ongelma, ja viime vuosina olemme nähneet useita kampanjoja ja verkostoja jotka haluavat purkaa vanhoja rakenteita ja houkutella alalle mm. Tässä kuitenkin pitäisi olla myös tietoisuus mukana: “Mitä minä tähän projisoin
Cnet. Huhtikuu 2017. Suom. Wired. YouTube. Antinranta, Annina & Jaakko Porokuokka (2019): Designing Encounters with humanoid service robots. Haettu 2.1.2021. Annantalo. Assembly instructions. Suom. Vierailtu 2.1.2021.<https://openbionicslabs.com/obtutorials/ada-v1-assembly>. Vierailtu 2.1.2021. Turun ammattikorkeakoulu. 2.5.2018. Harris, Tristan (2017): How handful of tech companies control billions of minds every day. Pass the regret test ?rst what are the ethical responsibilities of companies that are able to manipulate. EPUb edition. Teos tuotettiin yhteistyössä Futuricen ja Annantalon Tulevaisuuslaboratorion kanssa. Mikrofonien laina: Jani Ylinen. Valokuvat ja videot: Vesa-Pekka Grönfors. Laurea Julkaisut / Laurea Publications 121, Laurea-ammattikorkeakoulu. Moving Robot: sosiaalisen robotin ja tanssitaiteil?an interventio. Esityspaikat: Tulevaisuuspäivä, Annantalon Tulevaisuuslaboratorio 1.3.2019, Annantalon Tulevaisuuslaboratorio 26–30.8.2019, Lift Helsinki -tapahtuma ja paneelikeskustelu 24.10.2019. Human Robot. Tapani Kilpeläinen. EPUb edition. Antinranta, Annina (2020): Taide tilana mahdollisten tulevaisuuksien tulkintaan. Mannermaa Mika (2008): Jokuveli. Opinnäytetyö (YAMK) Kulttuuriala, Taiteen uudet kontekstit. Soma Laboratory (2021): Description / Ether. Esiintyjät: Sevi, Iina Ta?onlahti, Annina Antinranta. Teosta on tukenut myös Esitystaiteen keskus (residenssi). Teoksessa Kaartti Virpi & Auli Guilland (toim.): Service Innovation and Design Stories of the Emerging Themes and Impact of the Education, 52-57. Mannermaa, Mika (2004): Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus. 14.8.2013. Lopuksi vielä kiitokset avusta artikkelin työstämisessä Hazel Salminen ja Ma?a Viherä. cnet.com/news/symbiotic-algae-suit-feeds-the-wearer/>. Ta?onlahti, Iina (2020): Suullinen tiedoksianto 31.12.2020. TED.com. Eurooppalaisen ?loso?an seura ry / niin & näin, Tampere. Vierailtu 2.1.2021. Äänisuunnittelu: Annina Antinranta. Moving Robot: Konsepti ja koreogra?a: Iina Ta?onlahti. <https://www. Vierailtu 2.1.2021. Moving Robot – Next Generation: Konsepti ja koreogra?a: Iina Ta?onlahti. Futures Finland. Eurooppalaisen ?loso?an seura ry / niin & näin, Tampere. Vierailtu 2.1.2021 <https://www. Ta?onlahti, Iina (2019): Human Robot. Thompson, Nicholas (2017): Our minds have been hijacked by our phones. 55 1/21 F Human Robot. youtube.com/watch?v=16HJ6jGhelw>. Futurice (2019): The Other Encounter: The Story. WSOY, Helsinki. Eyal, Nir (2018): Want to design user behavior. Eurooppalaisen ?loso?an seura ry / niin & näin Tampere. <http://futures?nland.com/ blogi-1/2020/11/9/taide-tilana-mahdollisten-tulevaisuuksien-tulkintaan>. <https://www.ted.com/ talks/tristan_harris_how_a_handful_of_tech_companies_control_billions_of_minds_every_day>. Luettavissa <http://urn.?/URN:NBN:?:amk-2019120123726>. Psychology Today, 22.3.2018. Trailer: Leena Jääskeläinen. Sevi-robotti: suunnittelu, rakentaminen ja tekninen operointi: Jaakko Muhonen. Tanss?at: Iina Taijonlahti ja Momo. Suom. Tapani Kilpeläinen. Julkaistu 26.3.2019, tehty v. Näyttelyt. Open bionics (2016): ADA V1.1. 26.7.2017. Tuusvuori sekä Eurooppalaisen ?loso?an seura ry. Tristan Harris wants to rescue them. Haettu 2.1.2021 <http://www.annantalo.fi/fi/tapahtumat/event/ EB7DD6D90D2DE2213282C55C98782D79/Tulevaisuuslaboratorio>. Dewey, John (1934/2010): Taide kokemuksena. Esityspaikka: Zodiak Uuden tanssin keskus, Kaapelitehdas, Zodiak Studio C4, 29.9. Ohls, Olli (2020): Sähköinen kirjeenvaihto (chat) artikkeliin liittyen 30-31.12.2020. Starr, Michelle (2013): Symbiotic alga suit feeds the wearer. <https:// www.wired.com/story/our-minds-have-been-h?ackedby-our-phones-tristan-harris-wants-to-rescue-them/>. Futurice tekninen tiimi: Annina Antinranta, Niki Ulmanen ja Teemu Turunen, Olli Ohls ja Minja Axelsson. Noë, Alva (2019): Omituisia työkaluja Taide ja ihmisluonto. WSOY, Helsinki. <https://vimeo.com/326627128>. 2018. 17.11.2020. Annina Antinranta. ja 30.9.2020 Teosta ovat tukeneet AVEK ja Zodiak – Uuden tanssin keskus Suuri kiitos kaikille yhteistyökumppaneille sekä muille mukana olleille. Alkuperäisteos Art as Experience (1934). Vierailtu 2.1.2021 <https://www.psychologytoday.com/intl/blog/automatic-you/201803/want-design-user-behavior-passthe-regret-test-?rst>. Vierailtu 2.1.2021.<https://somasynths.com/ether/>. Koreogra?n assistentti: Kaisa Kukkonen. Lähteet Annantalo (2019): Tulevaisuuslaboratorio: Näyttely galleriassa. Valokuvat: Kilian Kottmeier/Vesa-Pekka Grönfors. Tuottaja ja dramaturgia-apu: Futurice/Annina Antinranta. Kiitos Iina Ta?onlahti inspiroivasta yhteistyöstä. Bennett, Jane (2020): Materian Väre Olioiden poliittinen ekologia. Muhonen, Jaakko (2018): Sevi robotin servorutiinit. Esityksen tekniset asiantunt?at: Eeva Nikkari, Minja Silvennoinen, Oskari Polo, Wilfried Bock. Vierailtu 2.1.2021. Antti Immonen & Jarkko S
Konteksti oli haastava; ryhmän tehtävänä oli tunnistaa taiteen ja taiteen koulutuksen palvelujärjestelmän eriarvoistavia mekanismeja sekä löytää niille uusia toimintamalleja. 1 Tämä tutkimus on tuotettu osana ArtsEqual-tutkimusprojektia, Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoituksella [314223/2017].. Tutkimme tutkimusryhmän kognitiivisten rakenteiden muutosta pitkän, viisi vuotta kestäneen merkityksenrakentamisprosessin aikana. Tehtävässä käytetty merkityksenrakentamisprosessi oli monimenetelmällinen, käytimme systeemianalyysia ja skenaariomenetelmää. Foresight methods are applicable also in the contexts where anticipation is not the key objective of the process. Analyysi osoitti menetelmien pääpiirteissään toimivan, mutta prosessi ei kyennyt kyseenalaistamaan joitakin merkittäviä eriarvoistavien mekanismien taustalla olevia tek?öitä. We studied the change of the cognitive structures of a research team during the ?ve years long sensemaking process. 1/21 56 Futura Senior Research Scholar International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA) ilmola@iiasa.ac.at Leena Ilmola-Sheppard KATSAUS Taiteen eriarvioistavat mekanismit: Merkityksenrakentamisprosessi(na) systeemianalyysi ja skenaariot työkaluina 1 Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä sovelletaan myös konteksteissa, joissa ennakointi ei ole prosessin tärkein tavoite. The sensemaking was conducted with a multimethod process; we applied systems analysis and scenario process. The research setting was challenging; the quest of the research group was to identify inequality mechanisms of the publicly funded arts education and service production and create new, better conventions. The results indicate that the methods were e?cient for the sensemaking with one constraint; the process was not able to reveal the deep structures that produce inequality
Ryhmä joutui etsimään toisen lähestymistavan. Leena Ilmola-Sheppard. Merkityksen rakentaminen sosiaalisissa järjestelmissä Sosiaaliset systeemit rakentavat käsityksen todellisuudesta sosiaalisena konstruktiona, joka syntyy vähitellen, jatkuvissa merkityksenrakentamisprosesseissa. ’Oikeiden ratkaisujen’ s?aan ryhmä päätti avata keskustelua esittelemällä radikaalisti erilaisia toimintaskenaarioita, jotka voisivat toimia pohjana tunnistetuille sosiaalisille innovaatioille. Oman systeemin sisäisten, usein tunnistamattomien kognitiivisten rakenteiden paljastaminen on vaikeaa (Kemmis et al. 2014, 97), eivät palvele toimialan kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Analyysissä yhdistetään kolme toistaan lähellä olevaa teoreettista viitekehystä: sosiaalisen konstruktionismin (Berger & Luckmann) ja sosiaalisten systeemien (Niklas Luhmann) teorian sekä Karl Weickin jo 1990-luvulla kehittämän merkityksenrakentamisen (sensemaking) käsitteitä. 57 1/21 F Suomen strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman ArtsEqual-tutkimusprojektin tehtävänä oli tunnistaa ja analysoida niitä julkisella rahoituksella toimivien taideja taiteen koulutusinstituutioiden mekanismeja, jotka tuottavat ja ylläpitävät eriarvoistumista. Luhmannin (1995) mukaan sosiaalisten järjestelmän vuorovaikutuksen tehtävä on systeemin identiteetin rakentaminen ja ylläpitäminen, sisäisten pelisääntöjen ja konventioiden luominen sekä jaetun ymmärryksen tuottaminen ulkoisesta toimintaympäristöstä. Mentaaleilla malleilla tarkoitamme niitä kognitiivisia rakenteita, jotka kuvaavat käsitystämme todellisuudesta erilaisten konseptien ja niiden välisten yhteyksien avulla (Klein et al. 2020). Eriarvoistavien mekanismien analyysin menetelmiksi valittiin systeemianalyysi ja uusien, resilienttien toimintamallien tunnistamiseen käytettiin skenaarioprosessia. 2006; Forrester 1994). Tässä raportoitava tutkimus analysoi tutkimushankkeen johtopäätöksistä vastaavan ryhmän työtä. Tämä artikkeli analysoi yhteenvetoryhmän eriarvoistavien käytäntöjen syitä koskevia kognitiivisia malleja systeemija skenaarioanalyysin tulosten dokumenttien pohjalta. Vuosien 2015 ja 2020 välillä lähes sadan tutk?an voimin haettiin myös vastausta siihen, miten järjestelmän rakenteita ja toimintatapaa tulisi muuttaa. Dufva 2015), joten ArtsEqual-projekti tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia monimenetelmällisesti pitkää – ja haastavaa – merkityksenrakentamisprosessia, jossa on käytetty useita tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä nykyisen järjestelmän ongelmien ratkaisemisessa (Schildt et al. Ryhmän tehtävänä oli tunnistaa uusia, innovatiivisiakin toimintatapoja, jotka vähentävät eriarvoistumista. 2014, 5 ja 162). 2005, 415). Weickin toteaa, että ”merkityksenrakentaminen on jatkuvaa todellisuustarinan päivittämistä, joka yhdistää uusimmat havainnot olemassaolevaan tarinaan ja luo siitä entistä resilientimmän” (Weick et al. Järjestelmä poimii toimintaympäristöstä muutosvihjeitä, joita se käsittelee merkityksenrakentamisprosessissa, kunnes syntyy yhteinen tulkinta, joka on riittävän koherentti ja uskottava. Hankkeen tutk?at ovat saaneet koulutuksensa ja löytäneet työpaikkansa samassa järjestelmässä, josta eriarvoistumisen mekanismeja tuli tunnistaa. Sosiaalisen järjestelmän käsitys todellisuudesta muuttuu jatkuvasti toimintaympäristön muuttuessa. Ensimmäiset tulokset kohtasivat voimakasta kritiikkiä. Tutk?aryhmä käytti analyysissään aineistona hankkeessa julkaistuja artikkeleita ja kunkin tutkimusryhmän johtopäätöskeskusteluja. Jokainen sosiaalinen systeemi tuottaa oman todellisuutensa, käsityksensä siitä, mitkä ovat systeemin tavoitteet, identiteetti, toimintasäännöt ja/sekä käsitys ulkomaailmasta (Berger & Luckmann 1966; Luhmann 1995). Yleisesti alan tapaustutkimuksissa käsitellään yhtä skenaarioprosessia (poikkeus esim. Analyysin avulla selvitetään sitä, muuttiko käytetty prosessi ryhmän käsitystä (mentaaleja malleja) eriarvoistavista mekanismeista ja sitä, auttoivatko menetelmät löytämään uusia eriarvoistumista purkavia käytäntöjä. Tutkimustulokset, jotka toimiala kokee epäoikeudenmukaiseksi ulkoiseksi kritiikiksi (Kemmis et al. Ajan kuluessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyneet jaetut kognitiiviset rakenteet institutionalisoituvat ja legitimoituvat (Berger & Luckmann 1966); sosiaalinen yhteisö ’unohtaa’ sen merkityksenrakentamisprosessin, jossa mentaalit mallit neuvoteltiin ja merkitykset saavat todellisuuden luonteen
Sosiaalisten prosessien keskeisimpiä tehtäviä on yksilön ja ryhmän (järjestelmän) identiteetin rakentaminen ja tukeminen (Luhmann 1995; Weick 1975), joten jos vastaanotettu ärsyke uhkaa identiteettiä, syntyy voimakas tunneperäinen reaktio. ” Taiteen eriarvioistavat mekanismit. Samoin ollakseen tehokkaita, viitekehysten pitää johtaa tekemisprosessiin, jota voidaan tarkastella jälkikäteen (Weick 1995). Tämä Weickin teorian lähtökohta on synnyttänyt kritiikkiä (Mills et al. Ärsykkeen tulee olla jossain määrin nykyiseen kognitiiviseen rakenteeseen, ts. Jos yhteisö/yksilö kokee identiteettiä kyseenalaistavan uhan liian suurena, reaktiona käynnistyvä kieltämisprosessi (mm. sanoman lähettäjän tiedon tason/ tietotason kyseenalaistaminen tai esitetyn aineiston todenperäisyyden kieltäminen) ehkäisevät uuden merkityksenrakentamisprosessin. Merkityksenrakentaminen vaatii nimittäin aina toimintaa. 2010), mutta tämän tutkimuksen näkökulmasta väite on hyödyllinen. Yhteinen käsitys todellisuudesta on välttämätön, jotta sosiaalinen systeemi (esimerkiksi koululuokka tai orkesteri) voi toimia tehokkaasti. Jotta itsere?ektio käynnistyisi (Kemmis et al. Systeemiajattelu ja skenaarioanalyysi merkityksenrakentamisessa Kvalitatiivinen systeemianalyysi perustuu systeemikarttaan, joka on kartan laat?oiden jaetun ymmärryksen, mentaalimallin representaatio (Forrester 1994). Se on sosiaalinen prosessi, jossa alitajuisesti haetaan ennakko-odotusten mukaista selitystä, mutta se on myös sosiaalinen konstruktio, jolle on olemassa yhtä monta tulkintaa kuin on tulkits?aakin. Tässä tutkimuksessa käytimme kahta erilaista merkityksenrakentamisen prosessin viitekehystä: systeemianalyysia ja skenaariokuvauksia. Vihjeen tai ärsykkeen luonne vaikuttaa siis ratkaisevasti siihen, huomataanko ärsyke (Ilmola & Kuusi 2006) sekä siihen, millainen merkityksenrakentamisprosessi käynnistyy. 2014), tarvitaan erilaisia viitekehyksiä (Klein 2007). myös identiteettiin sopiva (Hodgkinson & Healey 2008; Ravasi & Schultz 2006), muuten se jätetään huomiotta (Luhmann 1995). Ärsykkeen tulisi toisaalta olla riittävän voimakas, jotta se voi kyseenalaistaa osan nykyisestä kognitiivisesta rakenteesta (Weick et al. Sosiaalisen järjestelmän perusoletukset ja historialliset kognitiiviset rakenteet jäävät helposti järjestelmän jäseniltä tunnistamatta (Berger & Luckmann 1966). Mitä vähemmän järjestelmän ja ulkomaailman välillä on vuorovaikutusta, sitä vähemmän järjestelmä vastaanottaa vihjeitä (Weick 1995) siitä, että sen konventioita ja kognitiivisia malleja tulisi päivittää. Juuri tämä tehokkuusvaatimus johtaa siihen, että sosiaalisen systeemin jaetut kognitiiviset rakenteet ovat luonteeltaan itseään säilyttäviä ja vahvistavia. Myös tässä tapauksessa ärsykkeen voimakkuus ratkaisee. Weickin 2 (1995) mukaan käsitys todellisuudesta ei synny lineaarisessa prosessissa, jossa ajatus käynnistää teon. Tehokkuutta lisäävä,järjestelmää stabiloiva polkuriippuvuus muuttuu ongelmaksi silloin, kun toimintaympäristö muuttuu. 1/21 58 Futura Mitä vahvempi – ja institutionalisoituneempi – järjestelmä on, sitä vaikeampaa sen jäsenten on nähdä omaksutut konventiot muutettavissa olevia. Jos järjestelmä tai siihen kuuluvat yksilöt kokevat olevansa altavastaajia/ kritiikin kohteita, voi torjunta olla niin vahvaa, että se johtaa eristäytymiseen ja ulkoisten kontaktien rajoittamiseen. Sosiaalisen yhteisön käsitystä todellisuudesta, systeemin omasta tarkoituksesta ja pelisäännöistä voidaan muuttaa vain sellaisissa merkityksenrakentamisprosesseissa, jotka ylittävät huomiokynnyksen (Luhmann 1995). Vasta sitten, kun yksilö tai ryhmä tarkastelee toimintaansa retrospektiivisesti, se saa merkityksen. Kartan laatiminen on merkityksenrakentamisprosessi, jossa kartan laatiminen on se toiminta (Weick 1995, 26), joka merkityksen rakentamisessa tarvitaan. Kaikkia järjestelmän käytössä olevia resursseja ei voida käyttää jatkuvaan merkitysten tai pelisääntöjen pohtimiseen. Systeemikarttaa laatiessaan osallistujat kuvaavat systeemin komponentit ja komponenttien väliset yhteydet. Systeemikartta toimii aineistona, jonka 2 Palo-oja (2018) toteaa erinomaisessa analyysissään, että ”Weickille merkityksenrakentaminen on sekä prosessi että sen tulos. 2005), mutta samanaikaisesti se ei saisi hyökätä uskomusjärjestelmän ydintä vastaan niin voimakkaasti, että aiheuttaisi kieltämisreaktion. Pelko tai identiteetin uhatuksi kokeminen on yksi voimakkaimmista tiedon vastaanottamisen ?lttereistä (Hodgkinson & Healey 2008, 1504)
Skenaarioprosessia voidaan käyttää tiedon keräämiseen, tiedon jakamiseen ja strategisten vaihtoehtojen etsimiseen (mm. Skenaarioiden ’toteutumisen’ aikajänne on usein niin kaukana, etteivät kuvaamisprosessiin osallistuvat koe voivansa vaikuttaa tapahtumien kulkuun, jolloin skenaarioiden tapahtumat eivät uhkaa heidän identiteettiään. Karttaa rakennettaessa joudutaan täsmällisesti määrittelemään jokainen komponentti (ilmiö) sekä se, onko komponenttien välillä vaikutussuhdetta, minkä suuntainen vaikutus on, mikä on sen voimakkuus ja millainen on vaikutuksen viive. Skenaarioprosessi voi hyödyntää systeemianalyysiä sekä pureutua järjestelmän rakenteeseen ja toimintatapaan (Burt 2010). 2010). Weickin (1995) mukaan tällainen ’epämääräisten kysymysten’ ja ’sekavien vastausten’ kokonaisuus pakottaa osallistujat vahvaan merkityksenrakentamisprosessiin, joka vähentää epätietoisuutta. 2013). Silloin kun systeemikartan rakentaminen tapahtuu ryhmässä, kartta mahdollistaa ilmiön systeemaattisen tarkastelun ja lopulta yhteisen näkemyksen muodostamisen. Merkityksenrakentamisprosessin aikana sosiaalinen yhteisö muokkaa omaa identiteettiänsä, sisäisiä pelisääntöjään ja käsitystä siitä, miten vuorovaikutus ulkoisen maailman kanssa järjestetään. (Palo-oja 2018) Kun toimintaympäristön epävarmuus on suurta, skenaariomenetelmän hyödyt eivät vain rajoitu mentaalimallien tai kognitiivisten rakenteiden moninaistamiseen, vaan skenaarioiden avulla voidaan myös kehittää organisaation, toimialan tai yhteiskunnan strategioita, jotka parantavat systeemin resilienssiä (Ilmola & Rovenskaya 2016). Parhaimmillaan resilienssi on ’kykyä menestyä tapahtui mitä tahansa’ (Casti et al. Riskejä voidaan yrittää hallita, mutta epistemologinen epävarmuus edellyttää resilienssiä. Representaationa systeemikartta kuvaa kokonaisrakenteen ja sen toimintatavan (Ilmola et al. 2020). Merkityksen rakentamiseen kuuluu Weickin (1995) mukaan myös kokeileminen. 59 1/21 F pohjalta määritellään tärkeimmät, järjestelmän toimintaan eniten vaikuttavat komponentit, sekä takaisinkytkentäsilmukat, jotka määrittävät systeemin dynamiikan, eli sen miten systeemi toimii ajassa. Tyypillistä resilienteille strategioille on se, että ne tuottavat hyötyä monessa erilaisessa tulevaisuudessa. Bouhailleb 2018). Etäännyttäminen toimii tässä siten, että kognitiiviset mallit ja nykyinen ajatusrakenne eivät suodata toteutumaa niin tehokkaasti kuin tapauksessa, jossa puhutaan huomisen päätöksenteosta (Ilmola & Rovenskaya 2016; Wright 2005; Wright & Goodwin 2009). Skenaarioprosessissa osanottajat pyritään aktivoimaan merkityksenantoon uudessa kontekstissa, jossa on paljon epävarmuuksia sekä todennäköisesti myös kehityskulkuja, joita osanottajat eivät aiemmin ole kokeneet tai kuvitelleet. Tämä tunnistamisprosessi tuottaa innovaatioideoita ja luo organisaatioille uusia mahdollisuuksia sekä parhaimmillaan jopa radikaaleja innovaatioita, jotka hakevat voimansa toimintaympäristön epävarmuudesta. Näin järjestelmä vähitellen vakiintuu, kunnes se menettää muovautuvuuttaan niin paljon, että pienikin ulkoinen muutos syöksee sen kaaokseen (Gunderson & Holling 2002; Folke et al. Erilaisten strategioiden testaaminen erilaisissa ympäristöissä on tärkeää merkityksenrakentamisprosessissa. Systeemianalyysin vahvuus ongelmanratkaisussa (Checkland 1989, 2000) on siinä, että se pureutuu erityisesti komponenttien välisiin suhteisiin. Kokeilemalla luomme vaihtoehtoisia uskottavia merkityksiä, joista sitten valitsemme Leena Ilmola-Sheppard. Skenaarioprosessi on myös tapa käydä strategista keskustelua (Van der He?end 2000), tuoda esiin vastakkaisia mielipiteitä sekä kehittää yhdensuuntaisia mentaalimalleja toimintaympäristön muutoksesta ja erilaisten tulevaisuuksien/tulevaisuuskuvien tarjoamista toiminnan vapausasteista (Van der He?end 2007; Senge 1990, 2014). Kuten aiemmin todettiin, sosiaaliselle systeemille on ominaista, että se pyrkii suodattamaan ne ulkoiset ärsykkeet, jotka haastavat nykyisen identiteetin tai konventioiden mielekkyyden. Resilienssillä tarkoitetaan systeemin ominaisuuksia, jotka auttavat järjestelmää sopeutumaan muutoksiin, toipumaan yllättävistä sokeista sekä hyödyntämään toimintaympäristön muutosten mahdollisuudet (Ilmola et al. Menetelmä auttaa tunnistamaan toimintatavat, joiden tehokkuus on tilanneriippuvaista sekä ne, jotka palvelevat organisaation tai sosiaalisen systeemin tavoitteita hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä (skenaarioissa). 2011)
Jokainen sosiaalinen systeemi rakentaa omat diskursiiviset konstruktionsa, jotka mahdollistavat ja rajoittavat järjestelmän toimintaa (Balogun et al. Tässä raportoitu osatutkimus tutki sitä, miten tutkimuksen työryhmän mentaalimallit muuttuivat viisi vuotta kestäneen työskentelyn aikana. Systeemikartta on suora jaetun valtarakenteen käsityksen representaatio, skenaariot taas tahallisesti rikkovat nykyisen toimintalogiikan sääntöjä, myös valtarakennetta. 2020) ja skenaarioita mentaalimallien kehittäjänä (Dufva 2015). 2014, 5) siksi, että artikkelin kirjoittaja oli osa analyysiryhmää. (2009, 1) korostavat sitä, että tarvitaan useita erilaisia menetelmiä, jotka tukevat merkityksenantoprosessia ja parantavat sen laatua varsinkin silloin, kun tehtävä on vaikea. Toisaalta valtarakenteet itsessään Taiteen eriarvioistavat mekanismit. Työryhmien vetäjistä muodostuneen ryhmän tehtävänä oli analysoida hankkeen osatutkimusten tuloksia ja tiivistää kerätty tieto eriarvoistumismekanismeista sekä tunnistaa uusia toimintatapoja, jotka vähentäisivät eriarvoistumista. Monimenetelmäprosessi tarjoaa mahdollisuuden vahvaan merkityksenantoon, joten esitämme kerätylle aineistolle kaksi kysymystä. Aineisto on rikas, joten tehtävää rajataksemme valitsimme yhden indikaattorialueen, joka kuvaa kognitiivisten rakenteiden muutosta. Systeemikartan rakentaminen toimii hyvin representaation tuottamiseen (Checkland 1989). Muuttiko prosessi ryhmän käsitystä (mentaalimalleja) eriarvoistavista mekanismeista. Käytetyt vaihtoehtoiset menetelmät myös tukevat toisiaan, sillä systeemikartta on luonteeltaan spatiaalinen (Wilkinson 2009) ja tulevaisuuskuvat taas argumentoivia (Faisal et al. Tässä tapauksessa aineistomme kattaa vuosien 2016–2020 merkityksenrakentamisprosessin. Tek?än tiedossa ei kuitenkaan ole tutkimusta, joka käyttäisi monimenetelmälähestymistä, jossa mainitut menetelmät yhdistetään. Systeemikartat toimivat eriarvoistavien mekanismien representaationa. Prosessi on vaikea, koska samalla, kun luomme representaation (systeemikartta tai skenaariokuvaus), tarkastelemme sitä ja muutamme käsitystämme ulkoisesta toimintaympäristöstä, jota kuvaamme. Tutkimuskysymys, käytetyt aineistot ja menetelmät ArtsEqual-tutkimushankkeen haasteena oli alan eriarvoistumismekanismien tunnistaminen ja uusien toimintamallien etsiminen. Tässä tutkimuksessa saimme mahdollisuuden seurata prosessia, ja juuri prosessi on Weickin lähestymistavan fokuksessa (Balogun et al. Kunkin vaiheen tutkimusaineisto analysoitiin vallan näkökulmasta. Valta toimii sosiaalisen konstruktion rakentamisessa kahdella tasolla. Diskursiiviset rakenteet kertovat paitsi systeemin identiteetistä, myös sen sisäisestä toimintalogiikasta ja valtarakenteista. Tulevaisuuskuvien hahmottamisprosessit ovat lisäksi usein lyhyitä, parin kuukauden mittaisia analyyseja. Faisal et al. Resilienssianalyysi puolestaan taas mahdollistaa kehitysajatusten arvioinnin useasta näkökulmasta, tai meidän tapauksessamme useissa eri konteksteissa. 2014). Tutkimusaineisto syntyi tutkimusryhmän työskentelyn muistiinpanoina, systeemikarttoina ja skenaariokuvauksina viiden vuoden työskentelyn kuluessa. Mentaalimallien tutkimusprosessi voidaan lukea toimintatutkimukseksi (Kemmis et al. 2014, 14). Toiseksi, auttoivatko menetelmät löytämään uusia eriarvoistumista purkavia käytäntöjä. 1/21 60 Futura sen, joka tukee identiteettiämme. 2009). Edellä lyhyesti esiteltyjä ajattelun työkaluja (Senge 1990; 2014), on kutakin tutkittu ongelmanratkaisunäkökulmasta (Shidt et al. Jos todellisuus on sosiaalinen konstruktio, pyrimme kuvaamaan todellisuutta, joka muuttuu kuvatessa kuten muuttuu myös kognitiivinen tulkintarakenne, jolla rakennamme merkitystä. Merkityksenrakentamisprosessi ei ole luonteeltaan lineaarinen, vaan jatkuvaa vastaanotetun datan ja vaihtoehtoisten tulkintojen vuorovaikutusta. Kognitiivisten rakenteiden toivottiin paljastavan sen, minkälainen käsitys ryhmällä on siitä, kuka tai mikä käyttää valtaa julkisesti rahoitetun taiteen palvelujen ja koulutuksen tuotantojärjestelmässä. Skenaariotyöskentely ja siihen liittyvä resilienssiarviointi nosti jäsennetysti esiin uusia rakenneja toimintatapavaihtoehtoja. Pitkä pitkittäisaineisto antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden pitkän metodisesti selkeän tulevaisuusprosessin tutkimiseen. Tutkimuskysymys ohjasi suoraan käyttämään representaatioita eriarvoistavien mekanismien tunnistamiseen sekä vaihtoehtoisten rakenteiden ja toimintamallien etsimiseen
61 1/21 F ovat sosiaalisia konstruktioita, mutta samalla valtarakenteet myös muotoilevat merkityksenrakentamisprosessia, ts. Tutkimuksessamme valta-käsitteellä tarkoitetaan bourdieulaista valta-konstruktiota, joka tekee johtavan luokan (eliitin) intressit näkyviksi (symbolisysteemin) järjestelmän rakenteiden ja käsitteiden kautta (Bourdieu 1979). Systeemianalyysi eriarvoistavien mekanismien tunnistamisessa Systeemianalyysin tehtävänä tässä tutkimuksessa oli tunnistaa rakenteellisia eriarvoistumisen mekanismeja. Tämän artikkelin toinen jakso kuvaa laadullisen systeemianalyysin käyttämistä eriarvoistamisanalyysissa, ja kolmas luku käy läpi kolmivaiheisen tulevaisuuskuvaprosessin ja sen aikana syntyneet vaihtoehtoiset kehitysajatukset. Kartassa on 38 komponenttia. Elitistiset tilat Luokkaerojen säilyttäminen Haluttomuus eriarvoisuuden poistamiseen Tiedon puute Käsitteistö Perinteinen taiteen laatukäsitys Elitistiset rakenteet ja käytännöt Sosiaaliluokan tavat Opetussuunnitelma Pääsykokeet palkitsemisja rankaisemiskriteerit, kuka saa tietoa tai muita resursseja) ja suhde järjestelmän ulkoiseen maailmaan (ketkä otetaan mukaan, ketkä jätetään ulkopuolelle, miten ulkomaailmaan ollaan yhteydessä). Kunkin kartan kuvaaman systeemin toimintadynamiikkaan paneuduttiin takaisinkytkentäsilmukoiden avulla. Laadullista systeemianalyysiä käytetään sekä ongelmanratkaisuun (Checkland 1989) että systeemin rakenteen ja sen vaikutusten tunnistamiseen (Forrester 1994). Tutkimus kokeilee systeemianalyysin tehokkuutta weickiläisessä merkityksenrakentamisessa ja skeLeena Ilmola-Sheppard. Visions-ryhmän analyysisessioissa listattiin aluksi 38 erilaista taiteen palvelujen ja koulutuksen järjestelmän toimintaan liittyvää asiaa (komponenttia), minkä jälkeen ryhmä määritteli komponenttien väliset vaikutussuhteet eli linkit. Lopuksi raportoimme tulokset ja johtopäätökset siitä; miten taiteen palvelujen tuotantoa ja koulutusta tulisi muuttaa, jotta parannetaan alan resilienssiä ja samalla vähennetään eriarvioistavia mekanismeja. Kuva 1. Ensimmäiset karttahahmotelmat luotiin marraskuussa 2016 (kuva 1) ja tutkimusten tulosten analysointia systeemianalyysin keinoin jatkettiin vuoden 2019 helmikuuhun. Tutkimushankkeen viitekehyksenä on käytetty erityisesti Göran Therbornin eriarvoistavien mekanismien teoriaa. Therbornin mukaan valtaa käyttävät myös ne, jotka määrittelevät millä kriteereillä kuulutaan systeemiin tai sen eliittiin tai jätetään joku ulkopuolelle. Vallankäyttäjät myös ylläpitävät hierarkisia rakenteita, jakavat asiantunt?avaltaa ja päättävät sen, miten yhteisesti kerätyt resurssit jaetaan (Therborn 2014). sitä millaiset ärsykkeet tai vihjeet otetaan yhteiseen pohdintaan ja millä tavoin. Työryhmän ensimmäinen systeemikartta marraskuulta 2016. Sosiaalisten systeemien teorian mukaan (Luhmann 1995) valtaa käyttävät erityisesti ne tahot, jotka määrittävät, millainen on järjestelmän identiteetti (miksi systeemi on olemassa), millaiset pelisäännöt ovat (tiedon ja resurssien jakaminen) ja miten suhtaudutaan oman systeemin ulkopuoliseen maailmaan. Syntyneestä systeemikartasta käytiin useita keskusteluja, ja sen pohjalta laadittiin tarkennettuja osajärjestelmäkarttoja koulutuksen ja kulttuuripalvelutuotannon näkökulmista. Therbornin (2014) mukaan valta ilmenee sosiaalisessa järjestelmässä erityisesti pelisääntöjen alueella: kuka tai mikä määrittelee palkitsemisja rankaisemiskriteerit sekä kuka saa mahdollisuuden tietoon, koulutukseen tai näkyvyyteen. Kun Luhmannin ja Therbornin valtakäsitteet yhdistetään, syntyy analyysikehikko, jossa on kolme ulottuvuutta: identiteetti (mikä on ryhmän olemassaolon tarkoitus), pelisäännöt (kenellä on oikeus käyttää valtaa, naarioprosessia uusien vaihtoehtoisten toimintatapojen tunnistamisessa
Helmikuun 2019 systeemikartan takaisinkytkentäsilmukan (kuva 2) analyysin mukaan valtaa taiteen palvelujen tuotannon ja koulutuksen järjestelmässä käyttävät keskeiset komponentit; ’Elististiset tilat’ ja ‘Elististiset rakenteet ja käytännöt’. Poikkeavat yleisöt ovat mukana raportin tekstissä, mutta yhteiskunta jää kuvatun systeemin ulkopuolelle. Elitistiset tilat Luokkaerojen säilyttäminen Haluttomuus eriarvoisuuden poistamiseen Tiedon puute Käsitteistö Perinteinen taiteen laatukäsitys Elitistiset rakenteet ja käytännöt Sosiaaliluokan tavat Opetussuunnitelma Pääsykokeet Kuva 2. Ryhmä tunnisti kuusi erilaista eriarvoistavaa mekanismityyppiä sekä kuvasi niiden taustalla olevan arvot, tradition ja säilyttävät tek?ät. Tiedonpuute vaikuttaa siihen, ketkä hakeutuvat koulutuksen tai palvelujen piiriin. Koulutuksen valintakriteerit määrittyvät perinteisen taiteen laatukäsityksen mukaan. Raportin tekstiin perustuvan kartan (kuva 3) keskeiset komponentit (asteluvulla mitattuna) ovat ‘Taiteen palvelujen tuotanto ja käyttö’ 12, ‘Eliitin asema ‘8, ‘Koulutus’ 8 ja ‘Perinteinen laatukäsitys’ 8. Käsitystä siitä, mikä tai kuka käyttää valtaa järjestelmässä, voidaan systeemikartassa katsoa kahdella eri tavalla: kartan komponenttien asteluvun tai takaisinkytkentäsilmukoiden avulla. Taiteen eriarvioistavat mekanismit. Keskeisiä komponentteja kuvatussa järjestelmässä ovat ne, joilla on korkea asteluku (komponenttiin vaikuttavien linkkien määrä + komponentista lähtevien vaikutuslinkkien lukumäärä). Valtaosa järjestelmän yli 300 (käytetyn Vensim-ohjelmiston mukaan) takaisinkytkentäsilmukoista on itseään vahvistavia: jos mikä tahansa silmukkaan osallistuvan komponentin arvo kasvaa, se johtaa silmukan samansuuntaiseen kasvuun. Nämä määrittävät dynamiikan, eli sen kuinka systeemi muuttuu ajassa. Taiteen laatukäsitys myös vaikuttaa siihen, mitkä erityisryhmät hyväksytään kohdennettujen kertaluonteisten interventioiden piiriin. 1/21 62 Futura Systeemikartta on hyvä kognitiivisen rakenteen representaatio, koska se mahdollistaa ryhmässä tapahtuvan merkityksenrakentamisprosessin, jossa tarkastellaan sekä sitä, mikä tai kuka systeemin toimintaan vaikuttaa, että lisäksi näiden toim?oiden välisiä vaikutussuhteista. Esimerkkinä viiden komponentin takaisinkytkentä (kuva 4), kun ‘Tieto mahdollisuuksista’ kasvaa, se aktivoi hakeutumaan taidekoulujen ‘Pääsykokeisiin’, ‘Koulutus’ taas lisää ‘Osaamista’, mikä kasvattaa ‘Taiteen palvelujen käyttöä’. Systeemianalyysiprosessin johtopäätöksenä todettiin, että elitistiset tilat ja käytännöt määrittelevät taiteen laadun, rahoituskriteerit ja erityisesti infrastruktuurin rahoituksen kriteerit. Eriarvoistavat mekanismit loppuraportin narratiivissa Tutkimushankkeen johtopäätösten yhteenveto käynnistyi vuoden 2020 alussa, ja Visions-ryhmä viimeisteli tulokset loppuraportissa, jonka teksti valmistui huhtikuussa 2021. Kuvan 3 systeemissä valtaa käyttävät eliitin perinteisen taiteen laatukäsityksen mukaiset koulutetut ammattilaiset, jotka määrittelevät taiteen palvelujen sisällön, tiedottavat palveluista sekä kohdentavat ne konventiot tuntevalle yleisölle. Tutk?atyöryhmä analysoi taiteen palvelutuotantoa ja koulutusta eriarvoistamisen näkökulmasta. Vallan puuttumista taas selittää ’Käyttäjien tiedonpuute’. Tämä näkemys vahvistui, kun analysoimme takaisinkytkentöjä. Tutk?aryhmän käsitys tärkeimmistä takaisinkytkentäsilmukoista, jotka määrittelevät järjestelmän toiminnan
Silmukka A: Perinteinen taiteen laatukäsitys vahvistuu, mikä vahvistaa ammattilaisuuden vaikutusta; ammattilaiset päättävät siitä, kuka kuuluu eliittiin ja saa siihen kuuluvan aseman, ja asemansa säilyttääkseen eliitti taas pyrkii säilyttämään perinteisen taiteen laatukäsityksen Leena Ilmola-Sheppard. 63 1/21 F Pääsykokeet Koulutus Tieto mahdollisuuksista Taiteen palvelujen tuotanto ja käyttö Perinteinen taiteen laatukäsitys Vapaa valinta, aktiviinen hakeutuminen Lahjakkuus, osaaminen Normaali yleisö Poikkeavuus Ammattilaisuus ja siihen liittyvä valta Konventioden tunteminen Eliitin asema Järjestelmän ulkopuolella Rahoitus Projektit Käsitteet Elitistiset tilat Taloudellinen tehokkuus Hyöty yhteiskunnalle Pääsykokeet Koulutus Tieto mahdollisuuksista Taiteen palvelujen tuotanto ja käyttö Vapaa valinta, aktiviinen hakeutuminen Lahjakkuus, osaaminen Ammattilaisuus ja siihen liittyvä valta Konventioden tunteminen Eliitin asema Elitistiset tilat Perinteinen taiteen laatukäsitys A B C D E F Kuva 3. Systeemin keskeiset komponentit muodostavat useita itseään vahvistavia takaisinkytkentäsilmukoita. Pääsykokeet Koulutus Tieto mahdollisuuksista Taiteen palvelujen tuotanto ja käyttö Perinteinen taiteen laatukäsitys Vapaa valinta, aktiviinen hakeutuminen Lahjakkuus, osaaminen Normaali yleisö Poikkeavuus Ammattilaisuus ja siihen liittyvä valta Konventioden tunteminen Eliitin asema Järjestelmän ulkopuolella Rahoitus Projektit Käsitteet Elitistiset tilat Taloudellinen tehokkuus Hyöty yhteiskunnalle Pääsykokeet Koulutus Tieto mahdollisuuksista Taiteen palvelujen tuotanto ja käyttö Vapaa valinta, aktiviinen hakeutuminen Lahjakkuus, osaaminen Ammattilaisuus ja siihen liittyvä valta Konventioden tunteminen Eliitin asema Elitistiset tilat Perinteinen taiteen laatukäsitys A B C D E F Kuva 4. Tutkimusryhmän tekemän taiteen palvelujen ja koulutuksen tuotannon järjestelmän eriarvoistavista mekanismien raportoinnin pohjalta tehty systeemikartta koostuu 19 komponentista ja niitä yhdistävästä 50 linkistä
1/21 64 Futura Taiteen eriarvioistavat mekanismit
Ryhmä arvioi kyselyn avulla 66 toimenpiteen hyödyllisyyden jokaisessa neljässä skenaariossa. Havaintomatriisin dimensioina käytimme sosiaalisen systeemin toiminnan keskeisiä tehtäviä: identiteettiä ja valtarakenteita, jotka Leena Ilmola-Sheppard. Loppuraportin suositusten tavoitteena on järjestelmän toiminnan ja sen tulosten moninaistaminen. Tällaisia toimenpiteitä olivat yhteistyön lisääminen (sektorirajat ylittävä yhteistyö, kansainvälinen yhteistyö, päättäjäyhteistyö, outreach projektit), rahoitusmallien monipuolistaminen ja uusien osallistavien toimintatapojen kehittäminen. tulevaisuuskuvassa. ArtsEqual-projektin loppuraporttiin kirjattiin joukko edellä esiteltyyn analyysiin perustuvia suosituksia, joiden avulla voidaan sekä lisätä resilienssiä että vähentää eriarvoistavia toimintamalleja. Tämä tapahtuu järjestelmän rakenteen muutosten avulla, ja lisäksi tarvitaan ketterämpää toimintaa ja ajattelutapojen muutos. Aineistona käytimme työryhmän työstä syntyneitä dokumentteja, joita analysoimme sisältöanalyysin keinoin. Kustakin valittiin seuraavaksi ne ideat, jotka esiintyivät useissa skenaarioissa. Valitsimme kustakin ‘menestysstrategiasta’ ne ideat, jotka esiintyivät useissa skenaarioissa. 65 1/21 F Skenaarioprosessi uusien toimintatapojen löytämiseksi Tutk?aryhmän tehtävänä oli hahmottaa sitä, miten toimiala pystyy muuttamaan käytäntöjään siten, että eriarvoisuus vähenee tulevaisuudessa. Tavoitteena oli löytää sellaisia toimenpiteitä, jotka heikentäisivät joitakin eriarvoistamisen mekanismeja ja samanaikaisesti kasvattaisivat alan resilienssiä. Tähän kysymykseen vastaamiseksi ryhmä laati neljä erilaista rakenneskenaariota, joista kukin tuotti jonkinlaisen ’ihannetilan’. Ryhmä määritteli kullekin skenaariolle strategian, joka – jos se otettaisiin nyt käyttöön – tuottaisi menestystä ao. Millaisia ovat toimintamallit, joilla julkisesti rahoitetun taiteen palvelujen ja koulutuksen tuotantojärjestelmä voisi menestyä tilanteissa, joissa ulkoiset epävarmuudet ovat suuria. 2016). Kuva 5: Jokaiseen neljään tulevaisuustarinaan kehitettiin ensin ‘menestysstrategia’. Ne toimenpiteet, jotka tuottavat menestystä kaikissa skenaarioissa (kuva 5) parantavat alan/ järjestelmän resilienssiä (Ilmola & Rovenskaya Kuva 5: Kehitimme aluksi jokaiseen neljään tulevaisuustarinaamme ‘menestysstrategian’. Tulokset ja johtopäätökset Tässä raportoitu osatutkimus tutki sitä, miten ArtsEqual-tutkimuksen meta-analyysin tehneen ryhmän mentaalimallit muuttuivat viisi vuotta kestäneen työskentelyn aikana. Kaikkiaan skenaariot tuottivat 97 strategiatoimenpidettä
Meillä oli käytettävissä kaksi aineistoa: eriarvoistavien mekanismien kuvaus systeemikartoissa ja loppuraportissa sekä uusien vaihtoehtoisten toimintamallien kuvaukset skenaarioissa ja loppuraportin suosituksissa. Systeemianalyysin ensimmäisten kuvausten mukaan taiteen ja taidekasvatuksen palvelujärjestelmän tehtäviä ovat taiteen laadun ylläpitäminen ja rahoituksen turvaaminen. Monimenetelmäpohjainen, systeemianalyysia ja skenaariotyöskentelyä sisältävä prosessi voi näiden tutkimustulosten valossa olla kiinnostava lähestymistapa osallistavalla työskentelylle silloin, kun vallitsevat mentaalimallit ovat vahvoja ja kognitiiviset rakenteet ovat syntyneet vuosikymmenten, jopa vuosisatojen kuluessa. Taiteen eriarvioistavat mekanismit. Kun ympäröivä yhteiskunta oli vielä systeemianalyysissä rahalähde, rakenneskenaarioiden toimenpideratkaisuissa puhuttiin sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä, monipuolisten rahoituslähteiden käyttöönotosta ja jatkuvan viestinnän ja vuorovaikutustaitojen sekä vuorovaikutuskanavien rakentamisesta Mikä puuttuu. Mielenkiintoista on, että systeemikuvaukset sisälsivät linkkeinä ympäröivään yhteiskuntaan vain rahoituksen saatavuuden ja taloudellisen hyödyn vaatimukset. Systeemianalyysissä tunnistettuja eriarvoistavia mekanismeja purettiin skenaariotyöskentelyssä monin tavoin. Loppuraportin toimenpidesuositukset eivät kuitenkaan puuttuneet merkittävimpään, valtanäkökulmasta kriittiseen eriarvoistavaan mekanismiin. Taiteen palvelujen tuotannon ja koulutuksen järjestelmä ei pyri vaikuttamaan yhteiskuntaan eikä aktiivisesti myötävaikuttamaan yhteiskunnan arvojen ja toimintatapojen kehitykseen. Havaintomatriisiin (liite 1) on dokumentoitu yksityiskohtaisesti kunkin aineiston pohjalta tulkinta siitä, mikä on järjestelmän identiteetti, pelisäännöt ja kuinka järjestelmä järjestää suhteensa ulkomaailman kanssa. Tuloksia tulisikin verrata vastaaviin tutkimusasetelmiin, joissa ympäristön vaikutukset voitaisiin paremmin kontrolloida. Lisäksi on luonnollista, että varsinaisella tutkimustyöllä on ollut suuri vaikutus kognitiivisten rakenteiden muutoksessa. Auttoivatko menetelmät löytämään eriarvoistumista purkavia käytäntöjä. Prosessin loppuraportissa varsinainen tehtävä (perinteisen laatukäsityksen mukaisen laadun turvaaminen) ei muuttunut, mutta sen rinnalle tärkeimmiksi komponenteiksi on nostettiin palvelutuotanto, eliitin asema ja ammattilaisten koulutus. Prosessi muutti ryhmän käsitystä eriarvoistavista mekanismeista, mutta vain joiltakin osin. Järjestelmän tehtävää, identiteettiä avattiin laatukäsitettä moninaistamalla, ja sisäisten pelisääntöjen määrittelyvaltaa siirrettiin eliitiltä yhteiskunnalle, taidepalvelujen yleisöille sekä itseorganisoituville ryhmille. Aloite tässä raportoidun tutkimuksen tekemiseen tehtiin vasta hankkeen loppuvaiheessa, joten analyysin eri vaiheet eivät ole täysin vertailukelpoisia. Vaikka skenaariotyöskentely nosti esiin taiteen palvelujen tuotannon ja koulutuksen järjestelmän sekä yhteiskunnan välisen vuorovaikutustarpeen, työskentelyprosessi ei kuitenkaan muuttanut järjestelmien välisen valta-asetelman perusrakennetta. 1/21 66 Futura määrittelevät sekä sisäiset pelisäännöt että suhtautumisen ja vuorovaikutuksen ulkopuolisen maailman kanssa. Kullakin prosessin vaiheella on oma, itsenäinen tehtävänsä. Vaikka osallistujat, osahankkeiden johtajat, toivat omien ryhmiensä tulokset yhteiseen keskusteluun, tapahtui osa ajattelun muutoksesta tässä kuvatun merkityksenrakentamisprosessin ulkopuolella. Eliitin valta-asetelmaa ei merkittävästi haastettu, vaan sen rinnalle nostettiin järjestelmän moninaistamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Merkittävin muutos tapahtui taiteen ja taidekasvatuksen palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan suhteessa. Takaisinkytkentäsilmukoiden analyysi osoitti, että eliitti (asiantunt?at) määrittää perinteen pohjalta sekä laadun että sisäiset pelisäännöt
Therborn, G. P. Luhmann, N. Resilience by shock testing. Responding to organizational identity threats: Exploring the role of organizational culture. A. New. Palo-oja, O. (2016). (2010). M., Kurniawan, J. (2006). The role of scenarios as prospective sensemaking devices. Forrester, J. Journal of futures studies, 13(3), 107–114. (1979). (2015) Life-Curves of Inequality Korean Journal of Sociology | December 2015, Vol. Scenarios and forecasting: two perspectives. Walton, S., O’Kane, P., & Ruwhiu, D. (1989). J. Scheele, R., Kearney, N. IEEE Intelligent systems, 21(5), 88–92. Human systems management, 8(4), 273–289. Island Press, Washington,DC, USA. M. (1994). Bouhalleb, A., & Smida, A. The ?fth discipline. Cognition in organizations. Management Decision, 43(1), 86–101. The action research planner: Doing critical participatory action research. Filters of weak signals hinder foresight: Monitoring weak signals e?ciently in corporate decision-making. Dufva, M. Three experiments: The exploration of unknown unknowns in foresight. M., & Obstfeld, D. (2008). Ilmola, L., & Rovenskaya, E. 6 | 47–61. (2007). Checkland, P. The killing ?elds of inequality. Liitteet LIITE 1: Havaintomatriisi Leena Ilmola-Sheppard. (2009). (2002) Panarchy: Understanding Transformationsin Human and Natural Systems. (2014). Annual review of psychology, 59. 3). R. John Wiley & Sons. (2012). Soft systems methodology. (2006). Making sense of sensemaking: the critical sensemaking approach. B. System dynamics, systems thinking, and soft OR. Ecology and society, 15(4). Organization science, 16(4), 409–421. Sensemaking in organizations (Vol. Technological forecasting and social change, 65(1), 31–36. In R. Ilmola, L., & Kuusi, O. Therborn, G. Wilkinson, A. (1995). A Data-Frame Theory of Sensemaking. (2018). (2020). Ho?man (Ed.), Expertise Out of Context: NDM6. (2005). (2018). Currency. (2010). (2013). R., Walker, B., Sche?er, M., Chapin, T., & Rockström, J. The Art & Practice of Learning Organization. Hodgkinson, G. 153–172). (2009). (2005). Gunderson, L.H. 49, No. (2018). Faisal, S., Att?eld, S., & Blandford, A. A classi?cation of sensemaking representations. Extreme events. Folke, C., Carpenter, S. Therborn, G. (2013). International Journal of Health Services 42(1), 579-589. (2000). Klein, G., Moon, B., & Ho?man, R. Resilience thinking: integrating resilience, adaptability and transformability. Senge, P. Casti, J., Ilmola, L., Rouvinen, P., & Wilenius, M. (2019). The killing ?elds of inequality. K., Rall, E. Ilmola, L., Park, B., & Yoon, J. What scenarios are you missing. Critique of anthropology, 4(13–14), 77–85. H., Thurlow, A., & Mills, A. (2010). (2006). H. Scenarios practices: in search of theory. Helsinki: Taloustieto Oy. & Holling, C.S. (2009). Social systems. Ilmola-Sheppard, L., Strelkovskii, N., Rovenskaya, E., Abramzon, S., & Bar, R. (2000). Aalto University publication series doctoral dissertations 222/2015 Mikko Dufva . Mills, J. Futures, 38(8), 908–924. (2013). E. Symbolic power. Innovation and Supply Chain Management, 7(2), 58–65. P., & Healey, M. Poststructuralism for deconstructing and reconstructing organizational futures. System dynamics review, 10(2–3), 245–256. (1966). Van Der He?den, K. Decision making and planning under low levels of predictability: Enhancing the scenario method. Weick, K. Scenario planning: an investigation of the construct and its measurement. Qualitative research in organizations and management: An international journal. (1995). Futures, 111, 42–56. Making sense of sensemaking 2: A macrocognitive model. Weick, K. A systems description of the national well-being system. (2014). Organizing and the process of sensemaking. (2020). stanford university Press. Journal of Management Studies, 51(2), 175–201. Sage. Soft systems methodology: a thirty year retrospective. L., & Peluso, D. (1990). M. Organization Studies, 41(2), 241–265. York: Doubleday Anchor Books Bourdieu, P. (2011). W. Senge, P. Doupleday Currence, New York. H., & Schweizer, V. Revisiting and extending our understanding of Pierre Wack's the gentle art of re-perceiving. Burt, G. 67 1/21 F Lähteet Balogun, J., Jacobs, C., Jarzabkowski, P., Mantere, S., & Vaara, E. Journal of Forecasting, 37(4), 489–505. The social construction of reality. In How Organizations Manage the Future (pp. Uskottavaa kaupallistamistarinaa punomassa (Doctoral dissertation, Itä-Suomen yliopisto). Palgrave Macmillan, Cham. J. Systems research and behavioral science, 17(S1), S11–S58. The ?fth discipline ?eldbook: Strategies and tools for building a learning organization. International Journal of Forecasting, 25(4), 813–825. 121 Knowledge creation in foresight a practiceand systems-oriented view. Power in sensemaking processes. Technological Forecasting and Social Change, 106, 85–100. Placing strategy discourse in context: Sociomateriality, sensemaking, and power. Checkland, P. Wright, G., & Goodwin, P. Technological Forecasting and Social Change, 77(9), 1476–1484. Developing a theory of plausibility in scenario building: Designing plausible scenarios. Academy of management journal, 49(3), 433–458. Wright, A. Ravasi, D., & Schultz, M. Berger, P., & Luckmann, T. Springer Science & Business Media. Schildt, H., Mantere, S., & Cornelissen, J. Klein, G., Phillips, J. E., Sutcli?e, K. IIASA publications Kemmis, S., McTaggart, R., & Nixon, R
1/21 68 Futura Taiteen eriarvioistavat mekanismit LI IT E 1: H av ai nt om at rii si
69 1/21 F Leena Ilmola-Sheppard
Venäläisessä hiphopissa kytevä protestimieliala on iskenyt selvästi myös julkiseen keskusteluun ja saanut jopa presidentti Vladimir Putinin tuomaan esille ehdotuksia rapin tulevaisuudesta. Vaikka sanoituksista löytyikin paljon selvästi teini-ikäisen mielenmaisemaa, esim. Tärkeimpänä kysymyksenä onkin se, miltä tulevaisuus näyttää ja mitä siltä odottaa. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta alkuaikojen musiikki oli parodiasävytteistä ja monin tavoin sen kehitys oli samanlaista kuin Suomessa – lapsellista vitsailua, englanninkielisiä virityksiä ja yhdysvaltalaisten artistien kopioimista. 1/21 70 Futura Taiteiden tutkimuksen maisteriopiskel?a Helsingin Yliopisto toni.makarainen@helsinki.. Toni Mäkäräinen KATSAUS Venäläisen rap-musiikin suunta Viimeisen kymmenen vuoden aikana venäläisestä rap-musiikista on tullut entisen Neuvostoliiton alueen yksi suosituimmista musiikillisista suuntauksista. Oman sukupolveni edustajat (1980–90 -luvuilla syntyneet) – kuuntelivatpa hiphopia tai ei – tuskin unohtavat moskovalaista artistia Detsl, joka julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 2000 ollessaan vasta 17-vuotias. Hiphop-kulttuurissa esiintyvä viranomaisvastaisuus on sekin äärimmillään paradoksaalisesti käännetty äimistelyksi siitä, että kappale nimeltä Ole valkoinen! olikin todettu viranomaisten puolesta ekstremistiseksi (Mäkäräinen 2019, 55). Moskovassa vaikuttanutta kollektiivia D.O.B Communitya voi pitää venäläisen undergroundin – ja samalla koko venäläisen hiphop-kulttuurin – yhtenä merkittävimmistä kehittäjistä. Venäläisen rapin alkuvuodet Venäläisen rapin synnyn voi ajoittaa 1990-luvun alkuun, vaikka 1980-luvulla pientä yritystä olikin jo havaittavissa. Vaikka se on ääni protesteille ja vähemmistöille, sisältyy siihen myös monia hiphop-kulttuurin kanssa ristiriidassa olevia asenteita, kuten rasismia ja ääriortodoksisuutta. Vahva runomuodon historia, valtion menneisyys ja nykyisyys, ideologiat ja ideologittomuus – tämä kaikki tekee suuntauksesta omalaatuisen ja kiehtovan, mutta samanaikaisesti myös äärimmäisen ristiriitaisen. juhlimista asunnolla vanhempien ollessa mökilAvainsanat: rap, Venäjä, vähemmistöt, sensuuri.. Kaikesta arveluttavasta huolimatta musiikillinen suuntaus on kuitenkin lyyrisesti hyvin rikas ja taiteellisesti monipuolinen. (Mäkäräinen 2019, 54–55) Vuosituhannen vaihteessa rap alkoi nousta maailmanlaajuisesti populaarimusiikiksi eikä Venäjä ollut tässä poikkeus. 90-luvun toisella puoliskolla harjoittelu alkoi tuottamaan tulosta ja esim
Moskova ei kuitenkaan kerro venäläisestä rap-musiikista juurikaan mitään. 71 1/21 F Toni Mäkäräinen lä, myös yhteiskunnallisempiin teemoihin otettiin kantaa, esim. Jos halutaan löytää venäläisessä rap-musiikissa esiintyvää ääriajattelua, täytyy kääntää katseensa ongelmallisiin seutuihin. Kiseljovin vertaus Majakovskiin oli kuitenkin. Ajoittain he tekevät yhä myös rapia, joskin vuosien saatossa retoriikka on pehmentynyt. Kaiken naiiviuden keskeltä paistoi kuitenkin rakkaus hiphop-kulttuuria kohtaan, mikä harmittavasti uupuu monilta nykyajan artisteilta. (Mäkäräinen 2019, 55–9) Osittain samaan kastiin kuuluu myös Ulan-Udesta kotoisin oleva Haski, joka on lyhyen uransa aikana ehtinyt luomaan itsestään varsin ristiriitaisen kuvan. Hänestä välittyvä ristiriitaisuus on kuitenkin varsin tyypillistä 1990-luvulla syntyneille venäläisille, joiden ideologinen ajatusmaailma usein tiivistyy Haskin sitaattiin ”oikea ja vasen ovat kuolleita ideologioita”. Community -kollektiivissa uransa aloittanut Ligalize on venäläisen hiphopin vanhan koulukunnan tärkeimpiä nimiä, joka 2000-luvun alkupuolella nousi debyyttialbuminsa ansiosta yhdeksi genren isoimmista nimistä, kunnes katosi kymmeneksi vuodeksi julkisuudesta eikä julkaissut uusia kappaleita. Kremlin äänitorvena tunnettu televisiojuontaja Dmitri Kiseljov asetti rap-musiikin osaksi venäläistä runouden kaanonia yrittäessään perustella sanojen olevan vain taidetta. Samaa voi sanoa myös suurimmasta osasta rap-muusikoista, jotka pyrkivät sanoituksissaan joko hauskanpitoon tai melankoliseen muminaan sydänsuruista. Haski reagoi oman konserttinsa peruutukseen kiipeämällä auton katolle ja esiintymällä keikkapaikan edessä. ”samaa sukupuolta oleviin suhteisiin liittyvää propagandaa”. Friendzone-yhtyeen musiikista taas löytyi paikallisviranomaisten mukaan esim. 1990-luvulla D.O.B. Ligalizen kuuntel?akunta on kuitenkin rajoittunut suuntauksen harrastajiin ja näin ollen myös hänen äänensä on suuressa mittakaavassa viranomaisten näkökulmasta vaaraton. (Mäkäräinen 2018, 59–60.) Epäpoliittisuus on monen venäläisen nuoren tie. Kriittisille äänille ei ole kokonaiskuvassa tilausta, mutta tästäkin huolimatta niitä löytyy. Uuden vuosituhannen alun teini-idolin ura lähti kuitenkin vuosikymmenen loppupuolella laskuun ja Detsl kuoli helmikuussa 2019 vain 35-vuotiaana äkilliseen sydämen vajaatoimintaan (Svoboda 2019). Hänet vangittiin 12 päiväksi lievästä huliganismista ja lisäksi 3 päiväksi hänen kieltäydyttyään lääkärintarkastuksesta. Omskilaiset yhtyeet 25/17 ja Grot tarttuivat uriensa alkuvaiheissa Siperian sosiaalisiin ongelmiin rapin avulla, mutta lyyrisesti ne liikkuivat täysin hiphop-kulttuurin ulkopuolella – uuskonservatiivis-nationalistinen retoriikka ääriortodoksisuudella höystettynä kun ei aivan istu vähemmistöjen protestikulttuuriin. Paikallisviranomaiset ryhtyivät painostamaan keikkajärjestäjiä perumaan konsertteja, milloin mihinkin syyhyn vedoten. Edellä mainitut yhtyeet ovat ajan kuluessa tietoisesti etääntyneet rap-musiikista kansallisromanttiseen ja hengelliseen suuntaan, ottaen vaikutteita rockista ja chansonista muuttuen samalla salonkikelpoisimmiksi. poliitikoiden korruptoituneisuuteen ja sillä hetkellä maata koetelleeseen ja laajalle levinneeseen heroiiniongelmaan. Artistina ja etenkin sanoittajana häntä voi pitää erittäin lahjakkaana, mutta henkilökohtaiset, keskenään ristiriitaiset mielipiteet, ja yliampuva taiteellisen roolin rakentaminen tekevät hänestä kaaoksen ruumiillistuman. (Mäkäräinen 2019, 53–4) Valtiolliset kanavatkin heräsivät tähän uhkaan ja tekivät kaikkensa väheksyäkseen musiikin merkitystä. Pääkaupungit luovat kiiltokuvia ja tähtiä – provinsseista sen s?aan löytyy Venäjän todelliset kasvot, eikä niitä edes tarvitse etsiä varjoista. (Bojarinov 2020) Musiikki viranomaisten hampaissa Sen s?aan vuonna 2018 Venäjän hallinto ajautui tilanteeseen, jossa musiikin ”vaaroihin” oli pakko reagoida. Ehkei olekaan erityisen yllättävää, että tätä kautta löytyivät linkit Itä-Ukrainan ”kansantasavaltoihin” ja Venäjällä esiintyviin ääri-ideologioihin, kuten kansallisbolševismiin ja eurasianismiin. Varsinkin Ic3peak-yhtye joutui viranomaisten vahvaan puristukseen ja heidän managerinsa totesikin tämän johtuvan yhtyeen provokatiivisesta musiikkivideosta, jota YouTube ei suostunut palvelusta poistamaan. Viimeisen viiden vuoden aikana hän on aktivoitunut uudestaan ja viimeisimmällä levyllään – etenkin kappaleessa Zastoi 2.0 (Pysähtyneisyys 2.0) – hän avautui raivoisasti Venäjän nykyisestä tilanteesta
Myös Spotify heräsi tähän ja monen vuoden odottelun jälkeen aloitti kesällä 2020 toimintansa Venäjällä. Käyttämällä yhdysvaltalaisen modernin populaarin rapin trooppeja hän rakentaa rikkaan ja välinpitämättömän nuoren roolia Venäjällä. Ksenofobiasta huolimatta vähemmistöt ovat nostaneet näkyvyyttä soittolistoilla ja yleisesti ottaen mediaympäristössä huomattavan paljon. Samalla kun yleisö hurrasi eleelle, Morgenshtern ilmoitti räikeää kieltä käyttäen, ettei häntä kiinnosta mitä heidän maassansa tapahtuu, sillä häntä ei edes kiinnosta mitä hänen omassa maassaan tapahtuu (Koljago 2020). Hän on myös hyvä esimerkki epäpoliittisesta nuoresta artistista. Toiseksi syyksi voi laskea Venäjällä jo pitkään korkean kuolleisuuden vuoksi kyteneen demogra?sen kriisin, jota maahanmuutto on osittain auttanut. Yhtenä syynä tähän on venäjän kieli, jota esim. Yksi Vladimir Putinin kommenteista aiheeseen oli ”jos on mahdotonta pysäyttää jokin, siitä pitää ottaa huolehtiakseen” (Koppinen 2018). Viime vuosina nousevina trendeinä venäläisessä rap-musiikissa ovat olleet maahanmuuttajat ja Venäjän etniset vähemmistöt. Rap-musiikki jatkuu trendikkäänä ja kantaa-ottavana Mitä siis odottaa tulevaisuudelta. Suoratoistopalvelut mahdollistavat vähemmistöillekin areenan Suoratoistopalvelut ovat kuitenkin selvästi nouseva trendi ja esim. Samalla maahanmuuttoa vastusti n. Vuoden 2018 jälkeen julkinen keskustelu on hiljentynyt, mutta Venäläisen rap-musiikin suunta. vuoden 2019 aikana striimaus nousi 76 %:lla. 70 % venäläisistä eikä tämä luku ole viimeisen 10 vuoden sisällä muuttunut (Levadan kyselyn mukaan vuonna 2018 67 % vastanneista rajoittaisi maahanmuuttoa (Levada Center 2018)). Kazakstanissa ymmärsi vuoden 2009 tilastojen mukaan peräti 92 % (Laruelle et al. Käytännössä Venäjällä siis edelleen ladataan torrenteja tai etsitään muita tapoja olla maksamatta sisällöstä. Kappaleissaan hän pitää hauskaa, käyttää vulgaaria kieltä, heittelee rahaa ilmaan ja ajelee kalliilla autoilla. Kun vuonna 2017 suoritin reilun kahden kuukauden ajan kesäkursseja Venäjällä, jopa valtiollisen yliopiston henkilökunta rohkaisi katsomaan elokuvia lataamalla niitä laittomasti. Onko rap-musiikki todella niin suosittua, että sitä tarvitsee ”ohjata oikeaan suuntaan”. Miyagi & Andy Panda ovat ossetialaisia. Esiintyessään Minskissä lokakuussa 2020 hän uhkasi lopettaa konsertin, kun yleisön keskelle ilmestyi Valko-Venäjän protestien symboli – valko-puna-valkoinen lippu. Tämä johtuu siitä, että Venäjä on yhä piratismin luvattu maa eikä tek?änoikeuksia kunnioiteta tai edes oteta tosissaan. (Kolomytšenko 2020) Venäjällä operoivien suoratoistopalveluiden yhteenveto vuodesta 2020 oli samankaltainen – venäjänkielinen rap ja pop kiinnostivat eniten (Jarygin & Lamova 2020). 1/21 72 Futura varsin ontuva, pidetäänhän Majakovskin runoutta vallankumouksen symbolina (Mäkäräinen 2019, 62–3). Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venäjälle muuttivat pääsääntöisesti paluumuuttajat (70 % maahan muuttaneista) ja etniset venäläiset entisistä neuvostotasavalloista (62 %), mutta seuraavan kymmenen vuoden aikana luvut olivatkin jo 35 % ja 30 % (Kangaspuro & Heusala 2017). Esimerkiksi vuonna 2010 Venäjällä 143 miljoonaa asukasta, mutta ilman maahanmuuttoa luku olisi ollut 130 miljoonaa. Hänen musiikkinsa on melankolista sekä tuskastelevaa ja juhliminenkin on usein vain henkisen pahoinvoinnin lievittämistä. Huomionarvoista on kuitenkin se, että hän toimii musiikillisena esikuvana vähemmistöille. Toinen toistuva nimi kuunneltuimpien listoilla vuonna 2020 oli Kazakstanin Pavlodarista kotoisin oleva Scriptonite. Lähes jokaiselta listalta löytyi Ufasta kotoisin oleva Morgenshtern, joka on vain parissa vuodessa noussut tubettajasta rap-supertähdeksi. Tällä tavoin myös köyhempien naapureiden ja federaation subjektien artisteilla on mahdollisuus päästä isommille markkinoille. Spotify ilmoitti myöhemmin Venäjän olleen ”onnistunein lanseeraus uusille markkinoille koskaan”. 2019, 221–22). Tarkkojen tilastojen saaminen on hankalaa, vaikka parin viimeisen vuoden aikana tilanne onkin parantunut. Etenkin Kazakstanista on tullut Scriptonitenkin avustuksella Venäjän markkinoiden uusi valttikortti ja muista suurta suosiota saaneista artisteista esim
Venäjä voi eristäytyä kuinka paljon haluaa, mutta mitä härskimmin se toteuttaa tätä prosessia, sitä nopeammin raja tulee vastaan. Toni Mäkäräinen. Jo edellä mainittu Face on esimerkki nykyaikaista soundia tuottavasta, rohkeasti myös epäkohtiin tarttuvasta artistista, joka on nuorison keskuudessa tunnettu ja suosittu. Genre on globaalisti suositumpi kuin koskaan ja tuntuisi siltä, että joka toinen uusi kappale on lainannut rapista lähtöisin olevia säveltämisratkaisuja omaan äänimaailmaansa. Musiikkia voi kontrolloida tiettyyn pisteeseen asti, mutta toisin kuin elokuvat, sen tekeminen on verrattain halpaa eivätkä muusikot ole riippuvaisia valtion rahoituksesta. ”Suvereenin internetin” lakiprojekti (Niemeläinen 2019) ja jatkuvasti kiristyvät toimet sosiaalisen median alustoja vastaan osoittavat, kuinka Venäjä haluaa ”osoittaa tietä oikeaan suuntaan”. Viranomaisten painostus toimii johonkin pisteeseen asti, mutta ei loputtomasti. Taiteen monimuotoisuus poistuu ja tilalle tulee yhdysvaltalaista elokuvaa kopioivaa aivotonta viihdettä tai suuren luokan sankaritarinoita, joissa patriotismi ja konservatiivinen näkökulma kulminoituvat massiiviseksi ?opiksi, jääden yhdysvaltalaisen elokuvan jalkoihin (Lenta.ru 2019). Sensuuria ei valtion näkökulmasta ole, jos elokuvat ovat lähtökohtaisesti ”oikeanlaisia”. poistamalla Putinin muotokuvia luokkahuoneiden seiniltä. Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että TikTok toimii myös mielenosoituksen välineenä ja vaikka sisältö poistettaisiinkin verrattain nopeasti alustalta, se ei häviä internetistä. 73 1/21 F rap-musiikki ei. Tämä on trendi myös Venäjällä. Ideologinen kontrolli ei ole virallista – se on vapaaehtoista. Elokuvateollisuus on kokenut suoranaisen taiteellisen in?aation ja rahoituksen saamisesta on tullut hankalaa, jos elokuva ei käsittele valtion silmissä toivottuja aiheita oikealla tavalla. Vaikka kyseinen ehdotus ei mennytkään läpi, vallitsee elokuvateollisuudessa siltikin itsesensuurin kulttuuri. Kontrolli on pohjana tälle kaikelle. Lisäksi estettyjen internet-resurssien kiertäminen on Venäjällä jo nyt arkipäivää eivätkä VPN:t (virtuaaliset erillisverkot, joiden avulla estoja voidaan kiertää) ole vain lisä – ne ovat välttämättömyys. Tässä yhteydessä myös rap-musiikki oli keskeisenä tek?änä, sillä esim. Lyriikoiden sisällöllinen tyhjyys tuo rahaa ja julkisuutta, mutta ei todellisia perspektiivejä. Kun tammikuussa 2020 Aleksei Navalnyi pidätettiin, nuoriso protestoi TikTokissa mm. Samalla taiteen tulisi olla ”puhdasta” – kritiikitöntä ja siloteltua. Politiikan sekoittamiselle ei ole tarvetta, koska helpoin ratkaisu on aina katsoa muualle. Epäoikeudenmukaisuus taas lisää protestimielialaa ja luo uusia kriittisiä ääniä, jotka tuottavat trendikkäitä poliittisia hymnejä. Rap-musiikki jatkunee trendikkäänä genrenä vielä pitkään, mutta kriittisiä ääniä tarvitaan Venäjällä lisää. Edellinen kulttuuriministeri Vladimir Medinski ehdotti jopa rahoitusmallia, jossa valtio tilaisi käsikirjoituksen ja päättäisi elokuvien tematiikan pitäen tek?änoikeudet itsellään (Solntseva 2012). Estot voi aina kiertää ja eristäydyttäessä vastavoimainen sana voikin kaikkien yllätykseksi nousta yhtäkkiä kuuluvaksi. Tämä ei ole yllättävää, sillä tulevaisuus voi helposti näyttäytyä huolestuttavana. Venäjä reagoi näihin videoihin vaatimalla niiden poistamista, tässä myös onnistuen (Halminen 2020). Vaikka rap on kehittynyt vuosien varrella yhä enemmän vain populaariksi tanssilattioiden taustamusiikiksi, ovat sen juuret silti protestimusiikissa. Internet-resursseja rajoitetaan ja valtion näkökulmasta epätoivottua sisältöä poistetaan. Face-nimisen artistin kriittiset sanoitukset soivat näiden performanssien taustalla. Kun vaikuttamiseen ei ole aseita, muualle katsomisen voi ymmärtää myös toisella tavalla: Levadan kyselyssä vuodelta 2019 53 % 18–24-vuotiaista vastaajista haluaisi muuttaa ulkomaille (Levada Center 2019). Taiteen ja viihteen ohjaaminen tiettyyn suuntaan ei ole Venäjällä toki uusi trendi
Reportaž s kontserta Morgenšterna v Minske. Radio Svoboda 3.2.2019. Levada Center (2018): Monitoring ksenofobskih nastrojen?. 1/21 74 Futura Lähteet: Bojarinov, Denis (2020): Ligalaiz: «Lutšše — seitšas». Halminen, Laura (2021): Tiktokista tuli Navalnyi-protestien pääkanava – hittivideolla 16-vuotias tyttö ottaa Putinin kuvan alas luokan seinältä. Colta 11.6.2020. 211–243. Vladimir Putin haluaa alkaa suitsia rap-musiikkia – syynä genrelle ominainen kielenkäyttö ja huumeet, jotka uhkaavat hajottaa koko kansakunnan. Koljago, Anton (2020: «Pust zdes budet territor?a, na kotoroi vsem ***** [vse ravno]». Kolomytšenko, Mar?a (2018): «Samyi lutšši zapusk novogo rynka v istorii našei kompanii». <https://meduza.io/feature/2020/12/01/samyy-luchshiy-zapusk-novogo-rynka-v-istorii-nashey-kompanii>. RIA Novosti 18.9.2012. Svoboda (2019): Umer Kirill Tolmatski, izvestnyi kak reper Detsl. Levada Center (2019): Emigratsionnyje nastrojen?a. Helsingin Sanomat 25.1.2021. Levada Center 26.11.2019. Venäläisen rap-musiikin suunta. Jarygin, Maksim & Lamova Jelizaveta (2020): Russki rep i nemnogo roka. <https://www. Lenta.ru 27.12.2019. ru/2019/11/26/emigratsionnye-nastroeniya-4>. <https://people.onliner.by/2020/11/15/morgenshtern-vystupil-v-minske>. Helsingin Sanomat 12.2.2019. DOI: 10.1080/15387216.2019.1645033. Koppinen, Mari (2018). Onliner 15.11.2020. <https://lenta.ru/articles/2019/12/27/minkult>. ru/2018/08/27/monitoring-ksenofobskih-nastroen?>. Teoksessa Heusala, Anna-Liisa & Kaarina Aitamurto (toim.): Migrant Workers in Russia – Global challenges of the shadow economy in societal transformation, 35–50. Solntseva, Alena (2012): Problema našego kino – ne v otsutstvii deneg, a v otsutstvii pravil. 53–66. Mäkäräinen, Toni (2019): Ristiriitoja venäläisessä rap-musiikissa, Idäntutkimus 26:2, s. <https://www.levada. Kakuju muzyku slušali v Rossii v 2020 godu. Levada Center 27.8.2018. svoboda.org/a/29748413.html>. Routledge. Meduza 1.12.2020. <https://www.levada. <https://www.colta.ru/articles/music_ modern/24675-ligalayz-andrey-menshikov-intervyu-russkiy-rep-albom-ali>. <https://www.hs.?/ulkomaat/ art-2000007762115.html>. <https://ria.ru/20120918/753253886.html>. Helsingin Sanomat 16.12.2018. Kangaspuro, Markku & Anna-Liisa Heusala (2017): Russian foreign policy and migrant workers. <https:// www.hs.?/kulttuuri/art-2000005934288.html>. Niemeläinen, Jussi (2019): Duuma kannatti lakia, jolla Venäjälle rakennetaan ”suvereeni internet”. Laruelle, Marlene, Dylan Royce & Serik Beyssembayev (2019): Untangling the puzzle of “Russia’s in?uence” in Kazakhstan, Eurasian Geography and Economics 60:2, s. RBC 3.1.2021. <https://www.rbc.ru/ society/03/01/2021/5fdf88be9a79473653220f13>. <https://www.hs.?/ulkomaat/ art-2000005999156.html>. Lenta.ru (2019): «Eto naša bol»
Nina Luostarinen TKI-asiantunt?a, Kulttuurituotanto, Humanistinen ammattikorkeakoulu / Väitöskirjatutk?a, Taiteiden tiedekunta, Lapin yliopisto nina.luostarinen@humak.. Taide ja tulevaisuuden ennakoiminen KATSAUS Asiasanat: taide, taiteil?a, ennakointi, tulevaisuus, merkitys, osaaminen, välittäjä, välittäjäosaaminen. 75 1/21 F Krista Petäjäjärvi Läänintaiteil?a, Taiteen edistämiskeskus / Väitöskirjatutk?a, Taiteiden tiedekunta, Lapin yliopisto krista.petajajarvi@taike.. Marsuna majakassa
1/21 76 Futura Taide on kieli, jolla on moninaisia yhteiskunnallisia rooleja, yhteisiä ja yksityisiä merkityksiä. Taide on toimintaa, jossa aikakäsitykset ovat luonnostaan moninaiset ja monikerroksiset. Tulevaisuus muodostaa yhden kontekstin taiteelle ja taiteil?an työlle. Taide on abstraktin kuvataiteen synnyttämää uutta oivallusta tai uppoutumista lapsen pianonsoittoon. Performanssi tai siveltimenveto voi olla nopeasti hetkessä syntyvää liikettä ja samalla koko ihmiselämän verran toistoa vaativa prosessi. Taide on seinään maalatun muraalin herättämä uusi ajatus tai samaistuminen romaanin päähenkilön kohtaloon. Taide ja tulevaisuuden ennakoiminen. Vaikka kontekstit joissa taidetta tehdään ja koetaan muuttuvat, voi taiteen ominaisluonne säilyä. Taide ei vain tapahdu, vaan se tehdään. Candy kannustaa sallimaan luovat menetelmät ja leikkisyyden, sillä mikäli halutaan tehdä muutakin kuin vain spekuloida, tulisi mukaan tuoda kokonaisvaltainen Marsuna majakassa. Tämä kirjoitus on käydyn keskustelun yhteenvetoa, tulkintaa ja sen edelleen ajattelua. Kauan sitten tehdyt teokset voivat näyttäytyä ajattomina, tämän hetken maailmaa ja ihmisyyttä kuvaavina. Taide voi olla kaikkea tätä ja ei mitään näistä. Kirjoitus perustuu kirjoittajien koolle kutsumaan, 5.8.2020 pidettyyn verkkokeskusteluun, jossa aiheesta keskustelivat mediataiteil?a Hanna Haaslahti, teatteri-ilmaisun ohjaaja, ennakointitutk?a Jouko Myllyoja sekä biotaiteen läänintaiteil?a Antti Tenetz (esittelyt artikkelin lopussa). Taide ja tulevaisuus ovat molemmat luomista, syntymistä ja synnyttämistä, tämän re?ektiota ja uudelleen käsittämistä. Se on kieli ja toim?uus, joka liikkuu nuotiopiirin ulkolaidalla ja näkee pimeyteen. Taide kaihtaa määritelmiä, ja mitkään sanat eivät riitä kertomaan siitä kaikkea. Kirjoituksen lopussa käsittelemme osaamista ja konkreettisia toimia, joiden kautta taide on osana tulevaisuuden ennakoimista. Taide on kansallispuvun kirjailussa olevaa symboliikkaa tai tanssiesityksen aikaansaama tunnemuisto. Futuristi/taiteil?a Stuart Candyn (2019) mukaan tulevaisuusajattelussa on kyse ihmisten auttamisesta "ajattelemaan ja tuntemaan asioita, joita ei ole vielä tapahtunut”. Kirjoituksen alussa pohdimme taiteen luonnetta ja sen suhdetta aikaan, jonka jälkeen nostamme esiin joitain rooleja, joita taiteella on tulevaisuuden ennakoimisessa. Tässä vapaamuotoisessa kirjoituksessa pyrimme käsittämään taiteen merkityksiä ja mahdollisuuksia osana tulevaisuuden tuntemista ja ennakoimista. Taide on representaatiota ja sillä on kiistaton rooli kytkeä mennyt tulevaan: historian saatossa taidetta on hyödynnetty nykyisyyden konservoimiseen, halutun tulevaisuuden esittämiseen ja myös historian uudelleen tavoittamiseen. Samoin tulevaisuus on jotakin sellaista, joka syntyy tekemisen kautta. Taide on kokemista, tekemistä, nauttimista, ymmärtämistä, viestin välittämistä ja sen vastaanottamista. Taide liikkuu yli aikasiltojen Taide on itseilmaisua, re?ektiota, keino kommunikoida sisäisiä merkityksiä ja luoda uutta ajattelua. Candyn mukaan tulevaisuusajattelu on kuitenkin aivan liian teoreettista, abstraktia, tekstipainotteista ja “käsittämättömän kuivaa”. Vaikka kielet ja yhteiskuntajärjestelmät muuttuvat, on yhä mahdollista tulkita muinaisia taideteoksia, tunnistaa niiden sisältämiä merkityksiä. On helppoa käsittää taiteen merkitys yksityisellä tasolla, henkilökohtaisen maailmankuvan tai tulevaisuuskuvan luomisessa, mutta miten taide voi olla vaikuttava tek?ä erilaisissa kehittämisen, tutkimuksen ja tulevaisuuden ennakoimisen viitekehyksissä. Taiteen ominaisuus aikakerrostumissa vaivattomasti liikkuvana toim?uutena on tuttua kuten vaikkapa Leonardo da Vincin ja Jules Vernen aikaansaannoksista tai sci?-kirjallisuudesta. Keskustelussa oli kuul?ana Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen erikoistutk?a, Tulevaisuusvaliokunnan pysyvä asiantunt?a Maria Höyssä, jonka tekemä loppuyhteenveto on myös vaikuttanut kokonaisuuden muodostumiseen. Ehkä taide on ajan yli liikkuva kieli – jotain, joka on aina ollut ihmiselle lajityypillistä toimintaa. Eri henkilöiden esittämät ajatukset ovat osin esitetty erikseen, mutta myös toisiinsa punoutuen. On helppoa kuvitella, että monia tulevaisuusorientoituneita taiteil?oita motivoi tämä sama ajatus. Osa taiteen traditioista ja tekniikoista kumpuaa tuhansien vuosien takaa, kytkien taiteil?an ja taiteen kok?an vanhoihin perinteisiin. Taiteil?at ovat usein uuden, vielä tuntemattoman ets?öitä, ihmisiä, jotka tavoittelevat avointa mahdollisuuksien horisonttia, uutta ymmärrystä ja tietoa
77 1/21 F Krista Petäjäjärvi & Nina Luostarinen kehollinen kokemus. Vastuun ottaminen liittyy välittämisen tunteeseen ja tähän tarvitaan empatiaa. Olemme aina matkalla tulevaisuuteen. Osana Ketterä kaupunki -hanketta 1 Myllyoja loi työryhmineen (Sanna-Kaisa Patrikainen & Jouni Nurminen) vuorovaikutuksessa hanketutk?oiden kanssa teatteriesityksen, jonka perustana toimi asiantunt?atyönä rakennetut tulevaisuusskenaariot. Suomen Akatemian rahoittama Strategisen tutkimuksen hanke (2016–2019). Toisessa kohtauksessa kaupunki asettaa sääntöjä, joita tulee tarkasti noudattaa. Teatterityön tavoitteena oli löytää rinnakkaisia ja syventäviä tulokulmia käsityksiin tulevaisuuden kaupungista. Esimerkiksi teatterin ja tarinallistamisen menetelmien kautta voidaan kokemuksellisesti uppoutua erilaisiin rooleihin, tuntea kehollisesti ja sitä kautta laajentaa perspektiiviä. Taide voi luoda kontrastin nopeatempoiselle, kvartaal?aksojen rytmittämälle käsitykselle tulevaisuudesta. Vaihtoehtoiset mahdollisuudet pitää voida tuntea, ei vain ajatella. “Hahmottelimme teatterintek?öistä koostuvassa työryhmässä ideoita aluksi fyysisten harjoitteiden kautta. Usein käsityksemme tulevaisuudesta rajoittuu vain akuuttiin lähitulevaisuuteen. Käsityskyky venyy Länsimaisessa aikajana-ajattelussa aika etenee lineaarisesti, kulkien eteenpäin kohti jotain toista todellisuutta. “Monissa alkuperäiskansoissa pohditaan nyt tehtävien päätösten vaikutuksia aina seitsemän sukupolven päähän, sillä päätösten tulisi olla kestäviä vielä silloinkin”, Haaslahti sanoo. Näin voidaan tehdä tunnetasolla parempia ratkaisuja tulevaisuuden eteen. Tämä ilmais1 Ketterä Kaupunki Dwellers in Agile Cities. Aika voidaan myös ymmärtää ajan syklisen rotaation yhtenä osana, jossa samat ilmiöt toistuvat. Tulevaisuus on välittämistä ja vastuun ottamista siitä, mitä on olemassa vasta sukupolvien päässä. Myllyoja on työskennellyt draaman kautta osallistaen erilaisia ryhmiä tulevaisuuden ennakoimiseen. Taide on yksi tapa tutustua toiseuteen ja vahvistaa empatiakykyä. Näin tulevaisuus on myös historiaa”, Hanna Haaslahti sanoo. Voidaanko taiteen kautta kasvattaa kykyämme ottaa vastuuta siitä tulevaisuudesta, joka tapahtuu vasta monien satojen vuosien päästä. Tämä edellyttää sitä, että lisäämme tietoisuutta erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista”, Myllyoja sanoo. “Mehän pystymme juuri ja juuri pohtimaan lastemme tulevaisuutta, meidän länsimaalaisten aikajänne on niin käsittämättömän lyhyt”, Haaslahti sanoo. “Asiat ja tapahtumat palaavat aina uudestaan, mutta alati uusissa muodoissa, maskeissa, väreissä ja uusien viestien kanssa. Yhdessä kohtauksessa päähenkilö Ma?a Kuittinen s?oittuu maailmaan, joka perustuu jakamiseen ja avoimuuteen ja Kuittisen mielestä liialliseenkin sosiaalisuuteen. “On tärkeää, että meillä on tunne siitä, että voimme vaikuttaa tulevaisuuteen. Juuri nyt on keskeistä sisäistää ajattelutapa, jossa tulevaisuus käsitetään pidemmälle. <https://www.agilecities.?>. “Nyt vallitsevaan näköalattomuuteen taide voi toimia majakkana, jonka tornista näkee kauas ja jonka valo valaisee alueita, jotka muuten jäisivät huomiotta”, Antti Tenetz vastaa. Erilaistavaa keskustelua Jouko Myllyojan mukaan tulevaisuus on yhteisvastuuta, neuvottelua, keskustelua ja tietoisuutta monista mahdollisista tulevaisuuksista. Tältä pohjalta muodostui tarina ja lopulta noin 20 minuuttia pitkä teatteriesitys”, Myllyoja kertoo
Taide ei ole parhaimmillaan silloin, jos pinnalta raapaistaan vain sopivan tuntuisia menetelmiä, ilman aitoa pyrkimystä ymmärtää sen erilaisia merkitystasoja. 1/21 78 Futura taan näytelmässä tanssin kautta. “Todennetusti näytelmä on synnyttänyt yleisöissä tunteita ja uudenlaista ajattelua. Puhdistautumista tarvitaan, jotta työroolin ahtaat konventiot löystyvät ja uudelle ajattelulle on tilaa. Ehkä yksi taiteen rooleista tulevaisuuden ennakoimisessa on mahdollistaa sisäistä puhdistautumista, luoda sille muotoja. Tämän kautta onnistuimme luomaan pohjaa erilaistavalle keskustelulle”, Myllyoja sanoo. Taide voi näyttäytyä kehittämisprosesseissa hyvin merkityksellisenä toim?ana. Taide moninaistaa kieltä, jolla keskustelua käydään, sanoja, joiden kautta uutta ymmärrystä muodostuu, mutta myös kannustaa muutokseen siinä miten olemme läsnä työssä. Humaania kansalaistietoa, sisäistä puhdistautumista Antti Tenetz on erikoistunut taiteen ja tieteen välisiin yhteistyöprosesseihin. Taide on mahdollisuus moninaistaa kieltä ja avata tulevaisuuskeskustelua laajemmalle joukolle. Taide ja tulevaisuuden ennakoiminen. ”Monesti esimerkiksi yritysten odotusarvot ratkaisuista ovat suoraviivaisia ja lyhytjänteisiä ja tästä ei taiteen parissa ole kysyMarsuna majakassa. Se on tärkeä inhimillinen prosessi missä tahansa tilanteessa”, Haaslahti sanoo. Ei-marsumaisia toimintamalleja Taiteil?alle tulevaisuus on toiminnan ja ajattelun tila, mutta myös omanlaisensa työn konteksti. Läsnäolo liittyy myös siihen millä tavalla luomme tilaa havainnolle ja uudelle ajattelulle. Taide on keino mahdollistaa kansalaistietoa prosesseihin, joissa sitä harvemmin on itsestään. “Taiteen avulla puhdistaudutaan sisäisesti. Muuttuva maailma tarvitsee juuri näitä visioita, jotka kumpuavat tästä moniulotteisuudesta”, Tenetz sanoo. Tulevaisuuksien tunnistamisessa tarvitaan moninaisia toim?oita, aitoa diversiteettiä ja avautumista. Taiteen ja sen menetelmien kautta luodaan uutta ymmärrystä, jäsennystä ja tietoa kehittämisprosessiin. “Humaanilla kansalaistiedolla tarkoitan sitä, että kun jokaisen persoonassa on erilaisia tasoja, karkeasti voi jaotella työminän ja yksityisminän, voidaan taiteen kautta kehittämisprosesseihin tuoda läsnäolevaksi enemmän yksityisminää ja mahdollistaa “ilman verhoja luotua ymmärrystä”, näkemyksellisyyttä ja hiljaista tietoa”, Myllyoja sanoo. Kun taide halutaan tuoda osaksi tavoitteellista kehittämistä, tullaan väistämättä keskusteluun taiteesta hyödykkeenä. “Tämä on tärkeää, jotta keskustelun muodot moninaistuisivat, mutta myös siksi, että tutkimusja kehittämisprosessien sisälle mahdollistuu humaania kansalaistietoa”, Myllyoja sanoo. Tiedämme, että taiteen menetelmät kirvoittavat ideointikykyä, ihmisten innostusta ja vapauttaa mielikuvittelua. Myllyojan kuvaama ajatus kansalaistiedosta liittyy työkulttuuriin, kieleen ja vuorovaikutukseen, siihen, millä tavalla persoona on läsnä työssään ja kuinka paljon sitoutumista ja luovaa kapasiteettia työhön liittyy. Osallistuminen, osallisuus ja osallistaminen ovat avaimia tulevaisuuskeskusteluun: on kaikkien asia uskoa tulevaisuuteen ja jakaa siitä ymmärrystä, tämä ei ole vain harvojen asiantunt?oiden asia. Taiteen rooli ennakoimisessa liittyy uusien visioiden luomiseen, mutta myös osallistamiseen. Voin nähdä eräänlaisen taiteen syväfunktion toteutuvan erityisesti monitieteisissä prosesseissa, joiden osana taiteil?at toimivat. “Taiteil?at ovat usein jo lähtökohdiltaan tulevaisuusorientoituneita, uudistavat lakkaamatta ilmaisuaan ja hakevat poikkeavia näkökulmia
Taiteen dekoratiivinen elementti on tietenkin visuaalisesti hienoa, mutta se, minkä takia me ihmiset Krista Petäjäjärvi & Nina Luostarinen. Kun taidetta tehdään erilaisissa kehittämisen konteksteissa on keskeistä, että pyrkimyksenä on aidosti tasaveroinen yhteistyö eri osapuolten kesken. Välittäjä on mahdollistaja ja eräänlainen muuntaja, joka kytkee kaksi tahoa toisiinsa ja mahdollistaa näiden välille vuorovaikutusta. Kuka vastaanottaa ja kuuntelee taiteen signaaleja?”, Haaslahti kysyy. “On oltava henkilö X, joka poimii taiteil?an signaalin ja ampli?oi sitä, vie sen ihmisille ja kuul?oille, uskoo siihen ja ymmärtää sitä. Näitä ovat kokemuksellistaminen, kehollistaminen, tarinallistaminen, samaistuminen, ajattelun ja päätöksenteon aikajänteen pidentäminen, erilaisten osallisuuden tapojen rakentaminen, keskustelun erilaistuminen, työroolin laventuminen, ajattelun uudistaminen ja puhdistautuminen, humaanin kansalaistiedon ja hiljaisen tiedon hyödyntäminen, ymmärryksen ja uusien näköalojen syntyminen. Taiteil?a ei ole jonkinlainen koe-eläin tai “marsu”. Tällaisia rakenteita ovat yhteisten tavoitteiden määritteleminen, prosessimallin luominen ja taloudellisten resurssien neuvotteleminen. Välittäjät ovat uudenlaisia ammattilaisia, jotka luovat siltoja taiteil?oiden ja erilaisten organisaatioiden kehittämisprosessien välille. Erityisesti täytyy olla tietoinen taiteellisen ajattelun ja taiteellisen toiminnan prinsiipeistä”, Myllyoja sanoo. Mitä vaikuttavammin taidetta tai sen menetelmiä halutaan sisällyttää kehittämisprosessiin, sitä vahvempaa ammattitaitoa tämä edellyttää. “Taidetta on tehty kivikaudelta asti. Yhteistyössä voi olla taiteil?an lisäksi esimerkiksi tulevaisuudentutk?a tai jokin muu ennakointityötä harjoittava asiantunt?a ja muita ammattilaisia. Jos kehittämisprosessissa ei ole välittäjähenkilöä, ei taiteelle ehkä muodostu parhaita mahdollisia edellytyksiä toteutua. Taidekentällä on viime vuodet keskusteltu aktiivisesti välittäjäosaamisesta. Tämä on jonkun toisen henkilön tehtävä”, Haaslahti sanoo. Tällainen yhteistyö on uutta ja uraauurtavaa ja juuri siksi on tärkeää, että prosessilla on selkeät rakenteet. On välittäjän ammattitaitoa luoda tasa-arvoistavia toimintatapoja eri osapuolten välille ja yhteistyölle sellaiset rakenteet, joiden sisällä taiteella on tilaa toteutua ja luoda merkityksiä. Vaikka sosioekonomiset järjestelmät ovat muuttuneet, niin luova prosessi on ollut aina läsnä. 79 1/21 F mys. Vahva prosessirakenne luo kaikille osapuolille turvaa heittäytyä luovaan prosessiin ja synnyttää radikaalisti uusia sisältöjä. Lopuksi Taide on keino luoda uutta ymmärrystä ja yhteistä visiota, rakentaa jaettuja tulevaisuuden horisontteja ja tuoda ne nykyisyyden piiriin. Taiteellinen signaali tarvitsee välittäjää, jotta sen sisältö voi vaikuttaa. Kyse on taiteen toiminnan logiikan ymmärtämisestä, jolloin Myllyojan mainitsemat prinsiipit voisivat olla esimerkiksi taiteen ennakoimattomuus, monimerkityksellisyys, viipyily ja vapaus. Olemme tässä kirjoituksessa nostaneet esiin joitain taiteen mahdollisuuksia tulevaisuuden ennakoimisessa ja tähän liittyviä erilaisia tarpeita. Taide edustaa monidimensioista, ajatteluun ja tunteisiin liittyvää tekemistä”, Myllyoja sanoo. Välittäjä vahvistaa taiteil?an signaalia luomalla sille merkityksellisiä konteksteja, joissa signaalin merkitystasot voivat avautua ja vaikuttaa. Myllyoja tunnistaa uhan, että taiteil?an osaaminen ja ymmärrys voi jäädä toiss?aiseksi ja sen avulla on mahdollista pyrkiä demonstroimaan välineellisesti jotakin omaa agendaa. Välittäjäosaamisen vahvistaminen on keskeinen seikka, joka vaikuttaa käytännön yhteistyömahdollisuuksien muodostumiseen taiteen ja tulevaisuuden ennakoimisen välille. ”Kun taidetta sovelletaan kehittämisen tavoitteisiin, tulee tähän olla riittävää osaamista ja ymmärrystä. Tällöin ollaan vaarallisilla vesillä ja ”marsumainen toimintamalli” poissulkee potentiaalin hahmottaa maailmaa taiteen omalla, erityisluontoisella tavalla. Välittäjäosaaminen keskeisessä osassa Kun taide tapahtuu osana tulevaisuuden ennakoimista, on usein kyse moniammatillisesta yhteistyöstä. ”Taiteil?a on eräällä tapaa kuin intuitiivinen antenni, joka vastaanottaa signaaleja ja operoi niiden pohjalta, mutta ei aina välttämättä osaa viedä näitä järjestelmissä tai yhteiskunnassa eteenpäin
Tarvitaan välittäjäosaamisen tunnistamista ja kehittämistä, käytännön prosessimalleja ja kokeiluja, uusien kokeilevien yhteistyömuotojen mahdollistamista ja näkyväksi tekemistä. Taiteen merkitys osana tulevaisuuden ennakointia ei ole vain kokeilevaa kuriositeetti, vaan kysymys on ihmisenä selviytymisestä: onko suomalaisessa yhteiskunnassa mahdollista reagoida tulevaisuuteen taiteellisen ajattelun kautta syntyvän tulkinnan keinoin. Marsuna majakassa. Edellä mainittujen toim?oiden prosesseista löytyy jo nyt kytkeytymispintoja, joiden osana voi olla mahdollista kehittää taiteen roolia tulevaisuuden ennakoimisessa. Mahdollisia toim?oita, jotka jo nyt toimivat tavalla tai toisella asian edistämiseksi tai joilla voisi olla tulevaisuudessa tässä oma roolinsa, ovat mm. Taiteen edistämiskeskus, Opetusja kulttuuriministeriö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, tulevaisuudentutkimuksen ja taiteen tiedekunnat eri yliopistoissa, ammattikorkeakoulut, jotka kouluttavat taiteen ja kulttuurin ammattilaisia sekä Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Ehkä näistä toim?oista voi muodostua jonkinlainen verkosto, joka mahdollistaa uudet kokeilut, käytännön teot ja tutkimusta aiheesta. Tämä kehitys tarvitsee sekä julkisten, yksityisten että säätiötahojen tietoisuutta, halua ja kykyä ottaa vastuuta ja resursoida toimintaa. Kenen vastuulla on vahvistaa taiteen ja tulevaisuuden ennakoimisen välisten mahdollisuuksien toteuttamista. Jotta toiminta ei jää pistemäiseksi, on vastuun ottamisen oltava jatkuvaa ja systemaattista, eikä se voi rakentua esimerkiksi yksittäisten kehittämisprosessien tai hanketoiminnan varaan. Tämä luo myös erilaisia jännitteitä erilaisten yhteiskuntajärjestelmien välille: millä tavalla taidetta tulkitaan, miten sitä tuetaan ja miten se käsitetään osana yhteiskuntaa”, kysyy Antti Tenetz. Taide ja tulevaisuuden ennakoiminen. Myös eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta ja Sitra ovat edistäneet taiteen mahdollisuuksia tulevaisuusajattelussa. 1/21 80 Futura olemme luovia kädellisiä liittyy ehkä jollakin tapaa ihmisen selviytymiseen. Kenties alkuun voisi päästä liittämällä taide ja ennakointi osaksi Agenda 2030 -tavoitteisiin liittyvää työskentelyä
Viitattu 17.9.2020. • Nina Luostarinen on nukketeatteri-ilmaisun ohjaaja, kulttuurituottaja (YAMK). Petäjäjärvi on jatko-opiskel?a Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa. Hän tekee myös väitöskirjatutkimusta Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa, jossa hänen aiheenaan on taideperustaisen leikin mahdollisuudet paikkaempatian herättäjänä. • Krista Petäjäjärvi on teatteri-ilmaisun ohjaaja (YAMK), performanssitaiteil?a ja taiteil?a-kehittäjä. Haaslahti tekee työtä konenäön parissa ja on kiinnostunut siitä, miten koneet muokkaavat sosiaalisia suhteita. Krista Petäjäjärvi & Nina Luostarinen. Podcast-haastattelu. Hänen työnsä keskiössä on monialaiset ja monitaiteiset yhteistyöhankkeet taiteen ja tieteen välissä. • Antti Tenetz on visuaalinen taiteil?a, jonka työ s?oittuu mediataiteen, biotaiteen ja urbaanin taiteen välisyyteen. Hän työskentelee Humakissa kulttuurituotantoalan projektien parissa, joista useat liikkuvat taideja muiden toimialojen rajapinnoilla ja tutkivat välittäjätoiminnan mahdollisuuksia. Työhön liittyy usein uudet teknologiat mm. Haaslahden teokset luovat uutta narraatiota ja uusia kokeellisia mahdollisuuksia ihmisen, koneen ja ihmisen väliseen väliseen yhteistyöhön.Hän on kiinnostunut tieteellisen tutkimuksen löydöksistä ja arkisista havainnoista ihmiselämästä koneiden aikakaudella. Ennakointikupla.?. Teatteriin liittyvien tehtävien ohella hän toimii tutk?ana ennakoinnin osa-alueella, miltä osin hänen erityisosaamisensa liittyy osallistavien ja immersiivisten menetelmien soveltamiseen ja kehittämiseen. Hän toimii parhaillaan Opetusja Kulttuuriministeriön alaisessa Taiteen edistämiskeskuksessa läänintaiteil?ana, erityisalana taiteil?an asiantunt?uus työelämän organisaatioissa ja yhteiskunnallisessa uudistumisessa. Tenetz työskentelee Oulusta käsin kansainvälisesti ja on juuri päättänyt läänintaiteil?akautensa Taiteen edistämiskeskuksessa. • Jouko Myllyoja on ohjaava, näyttelevä ja kouluttava teatterintek?ä (teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK, Soveltavan ja osallistavan taiteen erikoistumiskoulutus, Taideyliopisto). satelliittiseuranta, pelimoottorit ja koneoppiminen. 81 1/21 F Esittelyt • Hanna Haaslahti on Helsingissä toimiva kuvan ja vuorovaikutuksen parissa työskentelevä mediataiteil?a. • Kuvat: Mark Ståhle Lähteet Candy, Stuart (2019): Elämyksellinen ennakointi. <https://www.ennakointikupla.?/home/ elamyksellinen-ennakointi>
1/21 82 Futura Perttu Pölönen (2020): Tulevaisuuden lukujärjestys. Tulevaisuudentutkimuksessa Flechtheimin ja Bellin ajoista lausuttu tulevaisuudentutkimuksen perustavoite ’maailmasta paremman paikan tekeminen’ näyttäisi olevan kirjan sivuilta huokuva ohjenuora. Meiltä vaaditaan jatkuvasti sopeutumista muutokseen. Vieläkin tärkeämpää on jo ennakkoon kehittää. Yhtä tärkeää on keskittyä siihen, mikä ei muutu. Otava, Helsinki. Todellakin, hyvä tulee laittaa kiertämään! Lentokoneessakin happilaite tulee kovan paikan tullen laittaa ensin itselleen, jotta sitten voi auttaa muita selviämään. Pölönen avaa tulevaisuudessa tarvittavia taitoja ”lukujärjestyksen” muodossa. Ne kuvaavat taitoja, joista tulevaisuudessa pärjäämisessä on kyse. Pölönen kuvaa tulevaisuuslukutaidon voimaksi sen, että ennakoinnin avulla pystymme reagoimaan muutoksiin nopeammin kun ne sitten tapahtuvat. Pölösen mukaan viisainta on kehittää niitä taitoja, joita tarvitaan läpi elämän, vaikka yhteiskunta ja työelämä ympärillä käyvätkin läpi vallankumousta. Pölönen peräänkuuluttaa maailman parantamista tehokkuuden tavoittelun s?aan, ja kiteyttää: ”Tällä hetkellä arvostamme nopeutta, vaikka tarvitsisimme syvyyttä”. 192 s. KIRJA-ARVOSTELU Hyvän elämän aineksia kaikille tulevaisuusajattelun avulla Muusikko, keks?ä ja tulevaisuusajattel?a Perttu Pölönen, Piilaakson Singularity Universityn kurssin käynyt innovaattori, on julkaissut helppolukuisen ja mukaansatempaavan, mutta samalla kriittisen tärkeää tulevaisuudessa pärjäämisen eetosta avaavan populaariteoksen ”Tulevaisuuden lukujärjestys”. Kirjansa hän on kirjoittanut kaikille – ei vain koululaisille ja opiskel?oille ja hän omistaa sen kaikille, joilta on saanut itse oppia. Niitä ei voi samalla tavoin opettaa koulussa kuin esimerkiksi kertotaulua tai kielioppia, vaan ne opitaan tietoisesti kehittämällä kokeilemalla, virheiden ja onnistumisten kautta. Se, mikä erottaa ihmisen koneista, tuo meille merkitystä elämään. Pölösen mielestä arvokkaaksi onkin nostettava sydämen taidot eli se, mihin kone ei pysty
Jokaisen luvun lopussa on pohdintaan ja sen avulla oppimiseen patistava kotiläksy: listaus ja kehotus tehdä tiettyjä luvun aiheen omaksumista edistäviä asioita. Pölösen kirjan keskeistä antia on positiivisuus – ei naiivilla tavalla, vaan uhkakuvien ja riskien rinnalla toivottavien tulevaisuuksien korostaminen ja se, että nykyhetken ajattelulla ja teoilla vaikutetaan tulevaisuuteen. Saarinen on kuvaillut sukulaissielultaan vaikuttavaa Pölöstä ’hyvyystaistel?aksi ja suunnannäyttäjäksi’. Luonnontiede pyrkii tiivistämään asiakokonaisuudet yksinkertaiseen väittämään tai lausekkeeseen, esimerkkinä vaikkapa E=mc 2 , joka sekin on voimassa vain niin pitkään, kunnes teoria kumotaan tai sitä täydennetään uudella tulkinnalla tieteen?loso?an mukaisesti. Tulevaisuus on juuri sitä, mitä tänään aiomme tehdä huomista varten. Oleellista on tulevien sukupolvien elämän pitäminen mielessä. Se ei ole pelottava, jos rakennamme sitä yhdessä, kuitenkaan lakaisematta uhkia ja riskejä mielemme maton alle. Esimerkiksi Kriittisen ajattelun ja tulkinnan kohdalla on rationaalisia kehotuksia kuten ”Kyseenalaista, haasta ja etsi luotettavia lähteitä” sekä ajattelua empaattisuuden avulla avaavia ”Mieti, miten joku toinen tulkitsisi saman tapahtuman”. Hän näkee elämän rikkauden siinä, että meillä on mahdollisuus tulkita sama tapahtuma eri tavoin. 83 1/21 F Tulevaisuuden lukujärjestys tulevaisuudessa pärjäämisen taitoja – ja aloittaa tuo oppiminen NYT. Aalto-yliopiston emeritusprofessori Esa Saarinen korosti Filoso?a ja systeemiajattelu –kurssinsa jäähyväisluennossaan 31.3.2021 ”ajattelun ajattelua” ja sitä, miten parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää. Pölösen kiteyttämänä tulevaisuutemme riippuu siitä, minkälaisen moraalisen kompassin jätämme seuraavalle sukupolvelle. Sirkka Heinonen Emeritaprofessori Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto sirkka.heinonen@utu.?. Esimerkkinä hän antaa sen, miten tiede ja taide lähestyvät molemmat eri tavoin ongelmaa, mutta se ei tee kummankaan metodista vähemmän arvokasta. Pölönen kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, miten tulevaisuudesta puhumme ja minkälaisen kuvan annamme siitä nuorille. Tulevaisuudessa tulkinta tulee kirjoittajan mukaan olemaan arvokkaampaa kuin muistaminen. Hän on ”tulevaisuuspositiivisuuden” edelläkäv?ä. Pölösen parasta antia tulevaisuuslukutaidon kehittämiseen on rationaalisen ja kriittisen ajattelun rinnalla luovuusja empatia-ajattelun korostaminen. Jälki-istuntona (tai ehkä huipentavana jälkiruokana) on Rakkaus. Pölönen toivoo tulevaisuudesta puhuttavan harkiten – siten luomme uskoa omiin kykyihimme. Tulevaisuuslukutaidon ’lukujärjestys’ on kirjassa jaettu kahteentoista osa-alueeseen, joita Pölönen kuvailee oivaltavasti ja omakohtaisilla esimerkeillä ja kokemuksilla höystäen. Yhtenä kotiläksynä on: ”Tee sellaisia asioita, joista isovanhempasi olisivat ylpeitä ja lapsenlapsesi kiitollisia”. Taiteen kohdalla vaihtoehtoisia totuuksia on yhtä paljon kuin vastaanottajia. Kysyttäessä mitä ajattelet tulevaisuudesta, hän rohkaisee luk?aa sanomaan: ”En malta odottaa!” Tämä kirja tulisi olla jokaisen koululaisen ja opiskel?an luettavissa tulevaisuusajatteluun voimaannuttavana ja tulevaisuuden taitoja kerryttävänä perusoppaana. Ennakoinnin ja skenaarioiden päämerkitys on Pölösen mielestä siinä, minkälaista toimintaa ne saavat meissä aikaan. Pölönen muistuttaa, kuinka taide toimii täysin päinvastaisesti: Yksittäinen taideteos synnyttää loputtoman määrän eri tulkintoja, jotka kaikki ovat yhtä ”oikeita”. Pölönen korostaa, että meidän tulee osata rakastaa, sillä vain rakkaus saa meidät muuttumaan paremmiksi ihmisiksi ja sen kautta voimme muuttaa maailmaa. Opittavat aiheet ovat Tulevaisuus ja teknologiat, Uteliaisuus ja kokeilu, Luovuus ja improvisaatio, Ongelmanratkaisutaidot ja sopeutumiskyky, Intohimot ja luonne, Kommunikaatio ja tarinankerronta, Kriittinen ajattelu ja tulkinta, Yrittäjyys ja tiimityöskentely, Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys, Hyvinvointi ja itsetuntemus, Myötätunto ja rehellisyys sekä Moraalinen rohkeus ja etiikka. Pölönen auttaa tällä myös pääsemään pois oikean ja väärän vastauksen paineesta
Siihen sairastunut ihminen joutuu pakostakin jarruttamaan turhia menemisiään ja tuhlaamisiaan, sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, korkeaan hintaan. Se päätti muuttaa asioiden kulkua ja heitti myrkylliset väkäset talouden rattaisiin. Sen hillitseminen ja hallitseminen on työlästä. Aikaansa seuraavana korona huomasi että kiistat, turhautumat ja ahdistus – kaikki kiertyy rahan ja ihmisten ympärille. Sama ongelma koskee ilmastonmuutosta. Korona kirjoittaa historiaan uuden tahraisen sivun. Taito lukea rivien välistä toisi kenties merkittävää tietoa. Pitää muistaa että korona ei ole tyhmä: se on taitava muuntumaan tappavammaksi, löytämään erityisen alttiita kohteita. Sen vauhti kuormittaa ja kuluttaa ihmisen psykofyysisiä rakenteita. Palataanpa alkuun ja kysytään, onko pelkkä kiivasrytmisen elämäntyylin vaihto ratkaisu koronan hoitoon. Alkuhämmennyksen jälkeen ihminen alkoi luottaa tieteeseen. Se tarttuu puolueisiin, etäännyttää ihmisiä, sekoittaa järkeä ja tunnetta, ajatukset harhailevat. 1/21 84 Futura Eräs selitys koronapandemialle Miljoonia vuosia on koronavirus varttunut ja lymyillyt. Tulee rasitusvammoja. Mutta ihmiskunnalla riittää haasteita – tuhota muita saasteita. Ihminen on alttiimmillaan kun asiat ovat huonoimmillaan. Kamppailu ihminen vastaan virus päättynee edellisen voittoon, toivottavasti. Niillä on jatkuva päivystys. Virus iskee sellaisena hetkenä. Muiden ihmisten seuraa kartetaan nyt olosuhteiden pakosta. Sen hetki koitti kun maailma kävi ylikierroksilla. Korona ei tottele helpolla. Vaikka kiivas rytmi luksi hurmaisikin, se voi sokaista ja todellisuuden taju hämärtyä. Korona viihtyy ihmisessä pitää sitä isäntänä, josta voi loikkia naapureihin lupaa kysymättä ja katumatta. Jäikö jotain piiloon ja unohdettiinko, että sairaudet ovat aina läsnä. Vahvuus, kuviteltu tai todellinen sisältää heikkouden idun. Sitkeähenkinen korona pitää paussia ja vaanii uutta tilaisuutta. Esiintyi neuvottomuutta. Terminä ”ylikierrokset” on tunnettu monelta elämän alueelta. Ihminen taas ei välitä sen seurasta. PUHEENVUORO dosentti Kaarina ilpo@alvesalo.com Ilpo Alvesalo. Ote herpaantuu vähitellen. Puute nosti päätään, mittarit heilahtelivat. Mutta osaako ihminen muuttaa toimintaja käytöstapojaan tautia torjumaan. Kuinka syvälle on mentävä: päästäänkö koskaan selville koronan salaisuudesta. Mikä tehdä. Valitettavasti jotkut ovat vieläkin ymmällään. Se ei tee eroa eri väestöryhmien välillä. Riittääkö tämänhetkinen tieto vastaamaan miten hoidetaan, päästään kiusaajasta ja sen pilkkanaurusta eroon. Myös ihminen on taipuvainen hyökkäämään lajitoverinsa kimppuun tämän heikkouden tilassa. Se ei usko tieteeseen. Nyt korona vaikuttaa – se otti haltuunsa lähes koko planeetan vähintään yhtä vaarallisena kuin aiemmat epidemiat. Korona osaa myös politisoida ihmisyhteisöä. Tulkkeja tarvitaan
Seuraavissa kolmessa jo klassikoiksi nousseissa kirjoissa viestinnällä on keskeinen s?a. Olen löytänyt hyvin vähän kirjoja, joissa viestintä olisi otettu yhdeksi tulevaisuuden merkittäväksi tek?äksi. Niinpä tekniikan mahdollistamat palvelut ihmisten arjen tarpeisiin jäivät tekniikan ja tulevaisuuden tutk?oille. Ei ole yhdentekevää, millaisia ajattelun aineksia esimerkiksi tieteiskirjat antavat tekniikan sovellutuksista. Mieleeni on jääneet lähtemättömästi markkinakikat: kahviin sekoitetaan riippuvuutta aiheuttavaa ainetta, kahvia saa kolme kuukautta ilmaiseksi ja etelän matkan. Olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuutta rakennetaan niiden mielikuvien varassa, joita meillä siitä on. Kirjassa markkinamiehet ovat valtakoneiston huipulla, heillä on paras elintaso ja valtaa. Artikkelini oli ja on vuoropuhelu kirjallisuuden ja tulevaisuudentutkimuksen välillä. Olen etsinyt lähinnä erilaisia viestintätapoja ja viestinnän merkitystä yhteisön rakenteiden kehittymisessä ja kehittämisessä. En ole niinkään kiinnostunut avaruusseikkailuista ja sotadystopioista vaikka niitä on runsaasti. Ja joka puolella on mainoksia, joissa kahvimuki on hyvin esillä. Vain yksi kolmesta on nainen! Markkinointiviestintä Ehkä ensimmäinen sci?, joka vaikutti voimakkaasti oli Frederick Pohl'in Avaruuden kauppamiehet. Onko Pohl’n kirja ollut esimerkkinä monille riippuvuutta aiheuttavien elintarvikkeiden, chipsit, PUHEENVUORO FT Helsinki ma?a.vihera@gmail.com Marja-Liisa Viherä 1 Julkaistu alunperin: Synteesi – taiteidenvälisen tutkimuksen aikakauslehti 3/1993 – Kulttuurikritiikin tulevaisuus.. Kahvi viekin sitten rahat. Vasta pandemia osoitti, että tulevaisuuden tutk?oita tekniikan käyttöönotosta olisi voitu kuulla enemmänkin! Olen aina ollut ja olen edelleen kiinnostunut sci?-kirjallisuudesta tavallisena luk?ana, lähinnä niiden mielikuvien vuoksi, mitä ne antavat tulevaisuuden mahdollisuuksista arjen tarpeisiin. 85 1/21 F 1 Esipuhe Kirjoitin vuonna 1993 artikkelin sci?kirjallisuudesta tulevaisuuden viestinnän visioiden näkökulmasta. Artikkelissa esitetyt esimerkit osoittavat myös, kuinka tekniikan palvelujen kehittämiseen tarvitaan taiteil?oiden lisäksi mielikuvitusrikkaita tulevaisuudentutk?oita. Taiteil?at eivät näissä esimerkeissä nähneet tekniikan uusia yhteisöllisyyttä rikastuttavia ominaisuuksia, vaan enemmän tekniikan mahdollistamia uhkia. Suosin kirjoja valitessani naiskirjail?oita, joita on vähän. Kirjassa kaupataan Venusta paratiisina täyteen kansoitetun maapallon asukkaille. Halusimme ottaa tämän tekstin mukaan, koska kirjallisuutta ei käsitellä muissa artikkeleissa
Puhelin koetaan niin kalliiksi, että vain hallinto käyttää sitä, mutta puheluita ei ole kielletty. Nykyään myös kännykkä, älypuhelin, toimii sekä passivoivana että aktivoivana välineenä. Palomies Gay Monlage nousee kapinaan, hän varastaa itselleen kirjoja, piilottaa ne. Kirjeetkin koetaan liki turhiksi. Tieteellistä tietoa arvostetaan. Ursula Le Guinin esittämä viestintä myös Osattomien planeetan emäplaneetalla on 1990-luvun viestintää: roskalehtiä, kolikkopuhelimia, kirjeitä. Fahrenheit 451:n viestintä ei poikkea nykypäivästä: Eikö Kauniit ja Rohkeat jo ilmesty päivittäin olohuoneisiimme – yhä edelleen ja edelleen. Pohlin kirja on vanha, vuodelta 1952 (suomennos v:lta 1975) ja yhä lähempänä Pohlin maailmaa olemme ja elämme tänään. Ristiriitaista mielestäni Le Guinin utopiassa on tiedonvälitys, tietoliikenne: ihanneyhteisössä, kuussa on monta eri asuma-aluetta, joiden välillä kyllä kulkee tieto vapaista työpaikoista tai oikeammin velvollisuuksista, mutta henkilökohtainen viestintä on minimissä. Osattomien planeetassa ei ole mitään uutta teknologiaa viestintään. Planeetan ja sen kuun välillä ei ole ollut muuta vaihdantaa kuin pakollinen kauppa ja niukka tieteellisen tiedon vaihto. markkinoinnille. Idea taustalla on sama: käymme joka päivä taistelua itsemme kanssa, osallistummeko vai passivoidummeko. Olisko Ursula Le Guinin utopian pelastanut muutos, jonka avoin Science ?ction ja tulevaisuuden viestintä. Naapurit ilmiantavat telefaxeilla epäillyt. Fahrenheit 451 osaltaan näyttää eron, väline ei vain enää ole viesti. Tiedon avoimuus Le Guinin Osattomien planeetta kuvaa kahta maailmaa, planeettaa ja kuuta. He muodostavat yhteisön, missä valta on hajautettu, minäily on pahasta, asiat hoidetaan yhteistyössä, se on jo karuudesta johtuva hengissäpysymisen ehto. Emäplaneetan kanssa käydään kauppaa, vaihdetaan raakametalleja teknologiaan ja hedelmiin. Planeetta pursuaa rikkauden yltäkylläisyyttä. Vaikutus on kirjan mielikuvan kanssa samansuuntainen: edellinen eli olohuoneen sukulaiset auttavat passiivisesti sopeutumaan ja jälkimmäiset aktivoivat vuorovaikutukseen. Pohl on saanut tulevaisuuden kuvansa painumaan hyvin mieleen. Osattomien planeetan punainen lanka on tarina Shevekistä, jonka kehitystä lapsuudesta Universumin etevimmäksi fyysikoksi kuvataan. Planeetalta on 150 vuotta aiemmin lähtenyt kuuhun rakentamaan omaa utopiaansa odelaisten ryhmä. Sopeuttava joukkoviestintä ja aktivoiva kännykkä Ray Bradburyn Fahrenheit 451 taas kuvaa maailmaa, jossa kirjallinen tieto on kielletty. On myös työläisten luokat, likaiset köyhät. Shevek on ensimmäinen ihminen, joka siirtyy kuusta planeetalle. Kirjan sopeutujat istuvat olohuoneissaan seurustellen seinille he?astuvien ”sukulaisten” kanssa. 1/21 86 Futura limut, energiajuomat jne. Planeetalle saavuttuaan Shevek ensin ihastuu sen kauneuteen, mutta vähitellen huomaa myös käänteisen puolen. Hän tutustuu professori Faberiin, joka on rakentanut simpukan mallisen korvaan asetettavan kaksisuuntaisen keskusteluvälineen. Shevekista tulee heidän Messiaansa (sankari, joka tulee kaukaa), joka lopuksi pakenee Terran suurlähetystöön (Terra itse on ydinsotien runtelema) ja takaisin kotiin. Julkaisutoimikunnat päättävät julkaistavat kirjat ja tiedotukset jaetaan kiertokirjemäisesti. Uusia ajatuksia ei suvaita. Ja eikö kännykkä vastaa jo simpukkaa korvassa. Yhteiskunnan merkkihenkilöt ovat palomiehiä, jotka polttavat talot, joissa on kirjoja. Planeetta muistuttaa meidän maapalloamme, sen yhteiskunta Amerikan Yhdysvaltoja ja tällä planeetalla on myös entistä Neuvostoliittoa muistuttava valtio. Hänen oman kuunsa tiedeilmasto on muodostunut sameaksi, pullonkorkkina fysiikan tiedonvälityksessä on julkaisuista päättävä vanhanaikainen fyysikko. Hänen tavoitteenaan on saada vapaampi ajatuksen vaihto, keskusteluyhteys samantasoisiin tiedemiehiin. Muita markkinakeinoja kirjassa oli television "näkymättömät” ruudut, alaääni mainokset radiossa jne. He keskustelevat alkeellisten lauseiden avulla, nimet on ohjelmoitu niin, että varjosukulaiset puhuttelevat katsojaa oikealla nimillä. Sitä ennen hän lahjoittaa Terraan suurlähettilään kautta keksintönsä, aikateorian koko universumille. Se ei tuo mielikuvitukselle edes rakennuspalikoita. Shevek keksii aikahypyn, viestit voidaan välittää planeettojen välillä reaaliajassa samanaikaisesti. Sen s?aan yhteiset keskustelut kasvoista kasvoihin on korotettu ihanteeksi. Heidän kuunsa on karu, olosuhteet ankarat
Häntä mukaillen esittäisin ajatuksen: On häpeä, jos tulevaisuuden tutk?at yksin joutuvat kirjoittamaan ja esittämään utopiat, myös taiteil?oiden tulee osallistua tähän työhön. WSOY. Lähteet Pohl, Frederik & C.M. Bradbury, Ray (1966): Fahrenheit 451. Tulevaisuuden kuvien muodostaminen on yhteinen asia. Ehkä tulevaisuuden planeettaskenaariossa osataan myös viestiä. Olisiko sosiaalinen media pilannut planeetan yhteisöllisyyden, vai olisko sitä osattu käyttää oikein. Alkuper. Alkuper. Kirja jättää tälle kyllä mahdollisuuden ja ruokkii täten yhteiskunnallista mielikuvitusta. 194 sivua, Tammi 1966. Tammi. Le Guin, Ursula K. 1952. Kaikki olisivat olleet myös joukkoviestinnän subjekteja. Kirjail?a Martti Mäkelä totesi 80-luvun loppupuolella Viestintäkasvatuksen seuran lauantaiseminaarissa Vaietut totuudet, että on häpeä, jos tutk?a joutuu kirjoittamaan elämänkerrat, se on kirjail?an tehtävä. WSOY. Mielikuvitustani kiehtoo ajatus, että vaihtoehtoisen utopian maa, kuu ei olisikaan tukehtunut ajatuksen sameudeksi, jopa painostavaksi, jos tiedonkulku olisi ollut vapaata ja avointa. Suom. 206 sivua. 1951. Ari Koskinen. Entä jos avointa viestintää olisi opetettu jo koulussa, siihen kasvettu. 1974. Juhani Koskinen. Näinhän nykyään on, mutta osaaminen puuttuu. Marja-Liisa Viherä. Korneluth (1975): Avaruuden kauppamiehet. (1979): Osattomien planeetta. Alkuper. Suom. 87 1/21 F vuorovaikutus saa aikaan, sen s?aan, että pelättiin uusien ajatusten vahingollisia vaikutuksia
-palvelussa. jäsenyys sähköisellä lehtitilauksella on edullisempi. vietetään jäsenille suunnattua visiopäivää. 2021 jäsenmaksu lähetetään eli tänä vuonna noin toukokuulle 2021). /tilaisuudet/kesaseminaari/kesaseminaari-2021.. Tarkemmat tiedot päivitetään seminaarin sivulle os. 1/21 88 Futura SEURAINFO JÄSENILLE » » Omien tietojen päivittäminen jäsenrekisteriin Seura on ottanut käyttöön uuden jäsenrekisterin FloMembers-palvelussa! Voit halutessasi aktivoida erillisessä sähköpostiviestissä saamasi henkilökohtaisen linkin kautta tilisi, josta pääset esim. www.tutuseura. Mitä tarkemmin tunnemme seuran jäsenten toiveet ja preferenssit, sitä paremmin osaamme myös muokata toimintaa järkevämmäksi ja toimivammaksi. Käy siis ruksaamassa Futuran lukupreferenssisi FloMembersiin, tai ilmoita siitä meille: toimisto@futurasociety. nationalismi, myytit ja uskonto) ja la 21.8. Jäsenrekisteriin on päivitetty uusi kohta, jossa voi ruksata, haluaako Futura-lehden pelkästään paperisena, vain sähköisessä muodossa, tai molemmissa. » » Kesäseminaari ja Tapio Tammisen muistoseminaari Ennakkotietona: seuran kesäseminaari järjestetään tänä vuonna kaksiosaisena: pe 20.8. / 040 5028672. Tällä pyrimme optimoimaan lehden painosmäärää, säästämään rahaa sekä myös lisäämään jäsenten tyytyväisyyttä. samaan hintaan), mutta seura saattaa joutua kustannussyistä päättämään, että jäsenen tulee valita vain jompikumpi, tai että esim. tarkistamaan yhteystietosi ja jäsenmaksutilanteesi, päivittämään asiasanojasi (jos haluat, että tarvittaessa lähetämme yhteystietosi kun saamme alustajapyyntöjä ym.), sekä näkemään oman viitenumerosi, jolla pääset lukemaan Futuraa Lehtiluukku. Lehtien lukuoikeus on kaikilla jäsenmaksun maksaneilla (v. Sähköinen lehti löytyy Lehtiluukusta (www.lehtiluukku. Lisätietoja seuran toimistolta: toimisto@futurasociety. 2020 jäsenmaksu on voimassa siihen asti kunnes v. Kesäseminaarin toteutumismuodon osalta seurataan vielä tilannetta, mutta siitä tiedotetaan tarkemmin viimeistään kesäkuussa. ), ja 7-numeroinen tunnus, jonka tarvitset luodaksesi sinne lukutunnuksen löytyy omista jäsentiedoistasi FloMembersistä (Omat tiedot ID). SEURAN TAPAHTUMAT » » Tutuseuran toiminta covid-aikoina Seuran tilaisuudet pidetään seuraavina kuukausina lähtökohtaisesti virtuaalisesti. Huom! Jos olet alle 25-vuotias tai päätoiminen, alle 30-vuotias opiskelija, niin ilmoita siitä toimistolle, päivitämme tietosi jäsenrekisteriin ja saat alennuksen jäsenmaksusta! » » Futura-lehti paperisena vai sähköisenä. pidetään Futuran entisen päätoimittajan, Tapio Tammisen muistoseminaari todella mielenkiintoisista aiheista (mm. ! Kiitos! Tällä hetkellä jäsenet voivat jäsenmaksuun kuuluen tilata Futuran sekä paperisena että sähköisenä (ts
klo 10–14 Jäsenille suunnattu visiopäivä Tilaisuus pidetään täysin etänä, Zoom-palvelussa Ei jämähdetä menneeseen! Tutuseuran arvot ja toiminta muuttuvassa maailmassa. Tiede, taide ja transsendenssi Jaana Pääsky: Taiteilijat 4. Toinen päivä pidetään täysin virtuaalisena. Tule mukaan ideoimaan ja keskustelemaan yhdessä muiden innokkaiden jäsenten kanssa. /tilaisuudet/kesaseminaari/kesaseminaari-2021/ Voit myös jakaa tapahtumasivuja Facebookissa: Päivä 1: https://www.facebook.com/ev ents/792765707908134 ja Päivä 2: https://www.facebook.com/events/198832815394131 SEURAINFO. Haluamme kuulla juuri sinun ajatuksiasi ja ehdotuksesi seuran tuleville vuosille! Lisätietoja sekä ilmoittautumislinkki päivitetään seminaarin nettisivulle erikseen kun ohjelma ja pandemiatilanne tarkentuu: https://www.tutuseura. Tällä haluamme jatkaa keskustelua sekä samalla nostaa esiin Tammisen tärkeää työtä. Alustukset: Juha Olavinen: Tapio Tamminen ajattelijana ja ihmisenä Tarja Kallion kommentti: Uskonto, pyhä ja nationalismi Tapio Tammisen ajattelussa Metropoliitta Ambrosius: Ortodoksinen uskonto tulevaisuuden maailmassa Elina Iskala: Nationalismi ja uskonto Putinin Venäjällä JP Jakonen: Uskonnollisen nationalismin nykyiset ja tulevat monet kasvot Jere Kyyrö: Mikä on Suomessa pyhää. Päivä 2: Lauantai 21.8. Tapio Tammisen muistoseminaari Paikka: So a-keskus, Vuosaari, Helsinki sekä etänä. Syksyllä 2020 äkillisesti menehtyneen Futura-lehden pitkäaikaisen päätoimittajan, FT Tapio Tammisen toimitustyössään esiin nostamien teemojen joukosta keskeiset on poimittu seminaarin teemaksi. Alustavat ohjelmatiedot: Päivä 1: Perjantai 20.8.2021 kl 10–16 Uskonto, pyhä ja nationalismi tulevaisuudessa. Viime vuonna seminaari järjestettiin kokonaan etätilaisuutena, mutta tänä vuonna olemme varovaisen toiveikkaina jo suunnitelleet hybriditilaisuutta (lähija etäosallistumismahdollisuudella) ainakin ensimmäiselle seminaaripäivälle. ulottuvuutta ja transsendenssia ilmentämässä Osmo Kuusi: Tieteellinen menetelmä ja transsendenssi Lisäksi yhteinen loppukeskustelu ja loppusanat. 89 1/21 F Kesäseminaari 2021: seminaarisekä visiopäivä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaari on pitkään ollut matalan kynnyksen tilaisuus kaikille kiinnostuneille, etenkin jäsenille, päästä kuulemaan ja keskustelemaan mielenkiintoisista teemoista sekä tutustumaan muihin tulevaisuudesta kiinnostuneisiin. Oletuksena live-seminaari striimattuna covid-rajoittein
1/21 90 Futura SEURAINFO Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat Tulevaisuuspajat 2021 – Suomi TuTuksi -tilaisuus avasi 17.2.2021 seuran Suomi TuTuksi -virtuaalikiertueen ja Tutuhesan Tulevaisuuspajatoiminnan 2021. Delfoi-koulutukset järjestetään Otavan Opiston vapaan sivistystyön koulutuksina, jotka suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä Metodixin, Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Tutuseuran kanssa. /paikallistoiminta/helsinki/pajat Tulevaisuuspajojen kannalta keskeiset hankkeet: • Kestävä kaupunki -ohjelma: https://www.kestavakaupunki. Seuraava paja: 11.–12.6.2021 Koulutuksen kuvaukseen ja opetussuunnitelmaan voit perehtyä liittymällä ryhmään ”Delfoi-koulutus” http://edelfoi.ning.com/group/delfoikoulutus. Tutuhesan sähköpostilistalla viestitään kiinnostavista tilaisuuksista ja tietolähteistä sekä nostetaan esiin ajatuksia tulevaisuuden parantamiseksi ja käydään niistä keskustelua. Lukukausimaksuun (100 €) sisältyy noin kerran kuussa järjestettävät pajat sekä ohjaus, joka pyritään kohdentamaan pääsääntöisesti paja-aikoihin. / -FI • Kansallinen tekoälyohjelma AuroraAI: https://vm. Lisätietoa Tulevaisuuspajoista: www.tutuseura. /toiminta/media/ • Kevätkaudella jatketaan Tulevaisuuspajojen työstämistä verkossa ja valmistellaan perinteisten teematilaisuuksien toteuttamista syksyllä. Lisäksi opiskelijat saavat koulutuksen ajaksi käyttöönsä edelphi.org -ympäristön (www.edelphi.org). /tekoalyohjelma-auroraai • AIKluusio Feeniks: https://feenikshanke. Ota yhteyttä: Lasse Neuvonen (lasse.neuvonen1@gmail.com). Listalle voivat liittyä kaikki seuran jäsenet paikkakunnasta riippumatta. Pajat ovat kaksipäiväisiä ja koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. Pandemiatilanteesta johtuen pajat järjestetään vain verkossa (https://link.otavia. Haluatko mukaan Joensuun toimintaan. PAIKALLISTOIMINTA Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa Joensuun toimintaryhmä. /delfoi). Tulevaisuuspajojen tavoitteena on tukea tulevaisuuden kannalta merkittävien hankkeiden onnistumista. Liity mukaan keskustelemaan pääkaupunkiseudun tutu-teemoista ja –tapahtumista! Lisätietoja Tutuhesan toiminnasta: Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Iloisia uutisia: Joensuun ryhmä on aktivoitumassa! Ensimmäinen tilaisuus “Tulevaisuuden keskustelua – Joensuu” järjestettiin osana Suomi TuTuksi -virtuaalikiertuetta 19.5.2021. Tilaisuudessa kuultiin Lasse Neuvosen pitämän Joensuun toiminnan esittelyn lisäksi Tulevaisuusvaliokunnan esittely, valiokunnan jäsen, kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposelta sekä ajankohtainen raportti Fotoniikasta ja uudet tuulet Jyrki Saariselta sekä Juha Purmonen Fotoniikkakeskuksesta. Liittyminen listalle: Erkki Aalto, erkki.aalto@ outlook.com Tutuhesalla on myös ryhmä Facebookissa, seuran sivujen alla: www.facebook.com/groups/472422463693357. Tilaisuudessa esiteltiin ja työstettiin vuorovaikutteisesti Tulevaisuuspajojen 2021 aiheita ja toteutusta
Jos olet kiinnostunut Turun seudun toiminnasta, ota yhteyttä: Leena-Maija Laurén (leena-maija.laurén@utu. Lisätietoja Mikkelin toiminnasta: jukka.tikkanen@otavanopisto. 91 1/21 F SEURAINFO Koulutuskuvauksen ja ilmoittautumislomakkeen löydät myös suoraan Otavan Opiston sivuilta http://otavanopisto. Turun seudun toimintaryhmä Tutu-Turku on keväällä järjestänyt etätilaisuuksia ja valmistelee jo syksylle seuraavia ehkä voisimme tavata jo kasvotusten silloin. Seuran uudessa Tulevaisuusblogissa on jo ilmestynyt monta tekstiä eri aiheista, uusimpana esim. /delfoi-koulutus. . KIRJOITTAJAKUTSU Tulevaisuusblogi.. Mistä tulevaisuusaiheista haluaisit puhua tai auttaa järjestämään tilaisuuden. Jos kirjoittaminen kiinnostaa, niin ota yhteyttä: tulevaisuusblogi@gmail.com! Otamme mieluusti vastaan sekä ehdotuksia aiheiksi että innostuneita kirjoittajia!. ). Futura-lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia, ja blogiin tulee lyhyempiä, kevyempiä tekstejä. Blogin tarkoituksena on toimia alustana monipuoliselle tulevaisuussuuntautuneelle keskusteluille, Futura-lehden kaveriksi ja täydentäjäksi. ) ja Tarja Meristö (tarja.meristo@laurea. Pirkanmaan toimintaryhmä on viimeisen parin vuoden aikana järjestänyt lähes 20 tilaisuutta yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa. Millainen tulevaisuustoiminta sinua kiinnostaa ja mitä haluat olla itse järjestämässä. Tulevien tekstien aiheina ovat mm. Pirkanmaan toimintaryhmä Turun toimintaryhmä – Tutu-Turku MUKAAN PAIKALLISTOIMINTAAN. turvattomasta tulevaisuudesta, vaikuttavista tulevaisuusteoista ja tulevaisuuden työntek?än hyvinvoinnista. Lisätiedot: Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com) Keskustelua ja tilaisuuksien suunnittelua varten on olemassa Facebook-ryhmä: www.facebook.com/groups/566849483723780/ (Tutuseuran Pirkanmaan jäsenet). Eikö paikkakuntaasi löydy listasta. Tutu-jäseniä on kuitenkin ympäri Suomea, ja aina mukaan mahtuu uusia, innokkaita toimijoita! Jos olet kiinnostunut aktivoimaan toimintaa omalla paikkakunnallasi, niin laita viestiä seuran toimistolle: tutuseura@gmail.com. yritysennakointi, taide, koululaisen näkökulmat, ruoantuotanto, musiikki. Ilmoittele itsestäsi ja kerro ajatuksistasi – tehdään toiminnasta meidän näköistä! Myös yksittäisten tilaisuuksien järjestäjiä ja/tai alustajia haetaan, eli jos sinulla on idea työpajasta tai menetelmästä, jonka testaamiseen haet osallistujia, niin tämä voisi olla hyvin toimiva alusta sille. Nyt ryhmä hakee uusia ideoita ja niiden toteuttajia mukaan paikallistoimintaryhmäämme. Liity mukaan! Toimintaryhmän yhteyshenkilönä toimii Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com)
Yhteiskunnat muuttuvat yhä nopeammin, keskinäisriippuvuudet tekevät muutoksista yhä kompleksisempia ja laaja-alaisempia, ja ihmisten toiminta uhkaa maapallon ekologista kestävyyttä vuosikymmenten ja vuosisatojen päähän. • Mistä lähtökohdista ennakointitietoa tuotetaan, ja millaisia eettisiä kysymyksiä on ennakointiraporttien taustalla. • Millaisia eettisiä kysymyksiä liittyy ennakointiin eri toimialoilla. Kutsumme kirjoittajia tarkastelemaan monipuolisesti ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen eettisiä kysymyksiä. Ne ovat ennakoinnissa ja tulevaisuudentutkimuksessa yhä tärkeämmäksi nousevia strategisia osa-alueita ja osaamisen kehittämisen lajeja. Kutsumme kirjoittajia tarkastelemaan monipuolisesti ja laaja-alaisesti kriisitietoisuutta ja tulevaisuusresilienssiä eli kykyä selviytyä kriiseistä. Tulisiko alan eettinen koodisto kirjoittaa auki. Jos kiinnostuit, lähetä kysymykset ja muut tiedustelut osoitteisiin matti.minkkinen@utu.. Nykyisessä VUCA-maailmassamme (volatility, uncertainty, complexity, ambiguity) kriisejä on monenlaisia (taloudellisia, ekologisia, poliittisia, ideologisia, teknologisia ja yhteiskunnallisia) ja monentasoisia (yksilö, yhdyskunta, yhteiskunta, ihmiskunta) ja niitä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Tähän teemanumeroon 4/2021 ehdotettavat tekstit ja abstraktit lähetetään FUTURA-lehden toimituksen portaaliin (työn alla, linkki ilmoitetaan myöhemmin). 1/21 92 Futura KIRJOITTAJAKUTSU Etiikka ja tulevaisuudet 3/2021 Futura 3/2021 -numeron teemana on Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen etiikka, ja sen vierailevina päätoimittajina toimivat Matti Minkkinen ja Juho Ruotsalainen. ja juho.ruotsalainen@utu.?. Tutk?at, futuristit ja eri alojen asiantunt?at osallistuvat aktiivisesti tulevaisuudesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun ja organisaatioiden kehittämiseen. Haemme avoimesti ja eri tieteenaloilta ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen yhteisöä kiinnostavia kriisitietoisuutta ja/tai tulevaisuusresilienssiä käsitteleviä vertaisarvioitavia artikkeleita, artikkeleita, katsauksia, kirja-arvosteluja ja muita vapaamuotoisempia kirjoituksia. KIRJOITTAJAKUTSU Futura 4/2021 Futura 4/2021 -numeron teemana on Kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi, ja sen vierailevina päätoimittajina toimivat seuran varapuheenjohtaja, emeritaprofessori Sirkka Heinonen (Turun yliopisto) ja apulaisprofessori Sa?a Toivonen (Aalto-yliopisto). Haemme avoimesti ja eri tieteenaloilta ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen etiikkaan liittyviä vertaisarvioituja artikkeleita, artikkeleita, katsauksia, kirja-arvosteluja ja muita vapaamuotoisempia kirjoituksia. Vertaisarvioitavien artikkeleiden määräpäivä on 15.9.2021 ja muiden tekstien 1.10.2021. Huom! Vertaisarvioitujen sekä ei-vertaisarviointiin tulevien artikkeleiden kirjoittajilta toivotaan abstraktia jo 15.6.2021. Vertaisarvioitavien artikkelien ja tavallisten artikkelien osalta pyydetään lähettämään ensin maks 250 sanan abstrakti, määräpäivä on 15.6.2021. Kriisin käsitettä ja kriisejä voi purkaa tunnistamalla niihin sisältyviä mahdollisuuksia ja positiivisten ratkaisujen siemeniä. Artikkelit voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: • Millaista ammattietiikkaa tulevaisuudentutk?an pitäisi noudattaa toimiessaan eri rooleissa. SEURAINFO. ja sa?a.toivonen@aalto.?. Tulevaisuustiedolla ja -näkemyksillä perustellaan nykyhetken valintoja ja vaikutetaan näin toteutuvaan tulevaisuuteen. Muista teksteistä ei vaadita abstraktia. Vertaisarvioitavien artikkeleiden määräpäivä on 1.8.2021 ja muiden tekstien 15.8.2021. Kirjoituksissa tulisi käyttää tulevaisuudentutkimuksen lähteitä. Eri alojen tuottama tulevaisuustieto on yhä keskeisempi osa kaikkea päätöksentekoa. Kirjoitusohjeet: https://www.tutuseura.?/wp-content/uploads/2011/10/Futuran_ohjeita_kirjoittajille-2.pdf Jos kiinnostuit ota yhteyttä: sirkka.heinonen@utu.. Tulevaisuustiedon eettisiä näkökulmia on syytä tarkastella etenkin käynnissä olevina poikkeuksellisina aikoina. Kriisit ovat olleet osa yhteiskuntien elämää niin ennen, nyt kuin tulevaisuudessakin. Kriisejä voi ennakoida, niitä voi pyrkiä ehkäisemään, niiden vaikutuksia ja yhteisvaikutuksia voi ennakoida ja analysoida, niiden kanssa voi pystyä elämään ja niistä selviytymiseen voi valmistautua
Heinonen oli seuran puheenjohtaja 2012-2016 ja on tämän jälkeen ollut sen varapuheenjohtaja. Heinonen on toiminut aktiivisesti keskeisissä tehtävissä Tulevaisuuden tutkimuksen seurassa 1980-luvusta lähtien. Heinonen teki väitöskirjansa Senecan aikaja tulevaisuuskäsityksistä Pentti Malaskan johtamassa Futu-projektissa. Yhdistäen tutkimusteemoihinsa tulevaisuuksientutkimuksen menetelmien hyvän tuntemisen, hän on toiminut monien nuorten tutkijoiden innostavana ja kannustavana opettajana. Sirkka Heinonen on toiminut uranuurtajana muutoin vielä kovin miehisellä tulevaisuudentutkimuksen tieteenalalla ja näyttänyt inspiroivaa esimerkkiä etenkin seuraavan sukupolven futuristi-naisille. Tutkimuksen ja opetuksen ohella Heinonen on aktiivisesti vaikuttanut suomalaisen tulevaisuuspolitiikkaan mm. valtioneuvoston tulevaisuusselontekoihin liittyen. Eläkkeelle siirtyminen ei ole vähentänyt Heinosen aktiivista toimintaa tutkijana, opettajana ja kannustajana. Heinonen työskenteli VTT:ssä 1979–2007 viimeksi johtavana tutkijana. Kotimaassa toiminnan ohella Heinonen on kansainvälisesti arvostettu tulevaisuuksientutkija. 1990-luvun alussa hän oli seuran pääsihteeri ja tämän jälkeen hän on toiminut lähes yhtäjaksoisesti seuran hallituksessa tai Futuran toimitusneuvostossa. /seura/huomionosoitukset/kunniajasenet SEURAINFO. Vuodesta 2007 eläkkeelle siirtymiseensä saakka 2020 hän toimi professorina Turun Yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa, sekä keskuksen Helsingin toimiston johtajana. Vuodesta 2001 lähtien hän on toiminut toistuvasti maailmanlaajuisen Millennium-projektin Helsingin noodin puheenjohtajana. Sekä väitöskirjassaan että muissa tutkimuksissaan Heinonen on osannut erinomaisella tavalla yhdistää humanistisen maailmantulkintaansa tulevaisuuden teknologisten ja yhteiskunnallisten mahdollisuuksien tutkimiseen. Lisätietoja: www.tutuseura. Vuonna 2005 hänet valittiin ensimmäisenä suomalaisena naisena Rooman klubin jäseneksi. teknologian ennakointi, kestävän kehityksen ja osaamisen yhteiskunta, kaupunkien ja rakentamisen sekä liikenteen tulevaisuus, sosiaalinen media ja työn tulevaisuus. Yksi 1980-luvun keskeinen tutkimusteema Heinosella oli etätyön tulevaisuus. Lämpimät onnittelut, Sirkka! * Tulevaisuuden tutkimuksen seuralla on Heinosen kutsumisen myötä kahdeksan kunniajäsentä. Hänen tutkimusalueita ovat olleet mm. 93 1/21 F Sirkka Heinonen seuran kunniajäseneksi Seuramme kevätkokoustilaisuuden yhteydessä 26.4.2021 julkistettiin iloinen uutinen: FT, professori emerita Sirkka Heinonen on kutsuttu seuran kunniajäseneksi! Tärkeimpänä perusteluna tähän on se, että Heinonen on monissa rooleissa keskeisellä tavalla vaikuttanut tulevaisuuksientutkimuksen kehittymiseen ja hyödyntämiseen sekä Suomessa että myös kansainvälisesti
1/21 94 Futura Futura 2/2021 sekä Futurinfo 3/2021 Tiedeklubi 17.12.2020: Totta vai valhetta – rajanvetoa ennen ja nyt – podcast julkaistu: Joulukuun 2020 Tiedeklubissa toimittaja Helen Partti haastatteli poliittisen historian tutkija Timo R. Teoksessa: IEEE Transactions in Engineering Management. /mita-on-tulevaisuudentutkimus/vaitoskirjat. Tulevaisuudentutkimuksen väitöskirjoja Suomessa Tulevaisuudentutkimuksen VerkostoAkatemia ylläpitää listaa tulevaisuudentutkimuksen orientaation omaavista väitöskirjoista, jotka on tehty johonkin suomalaiseen yliopistoon. LINKKIVINKIT Ketonen-Oksi, Sanna (2020): Developing organisational futures orientation – a single case study exploring and conceptualising the transformation process in practice. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 3/2021 ilmestyy syyskuun alussa. Hyvää kesää! Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Nyt haastattelu on julkaistu podcastina: https://soundcloud.com/ user-204410129/tiedeklubi-17122020-totta-vai-valhetta-rajanvetoa-ennen-ja-nyt Tiedeklubit kuuluvat Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) Tiedettä kaupungissa -tapahtumiin. /julkaisut/futura/1-2021 Tilaisuuteen osallistuvat päätoimittajat Marja-Liisa Viherä ja Hazel Salminen sekä teemanumeron kirjoittajia, ja tilaisuuteen ovat tervetulleita mukaan kaikki taiteesta ja tulevaisuuksista kiinnostuneet! Tilaisuus on maksuton ja sen järjestää Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Väitöskirjat luovat kuvaa tiedonalan edistymisestä Suomessa. Tämän käsissäsi olevan erikoisnumeron 1/2021 Taiteesta ja tulevaisuuksista teemojen tiimoilta järjestetään kesällä julkistamisja keskustelutilaisuus Zoomissa. Lämpimästi tervetuloa! Terveisin vierailevat päätoimittajat Maija ja Hazel Seuraava Futura-lehti, 2/2021, ilmestyy kesällä teemalla Yritysennakointi. Stewartia valeista, emävaleista ja vaihtoehtoisista faktoista. Tarkempi ajankohta sekä muut lisätiedot vahvistuvat lähiaikoina ja päivitetään lehden sivulle: https://www.tutuseura. Lista: https://tva.utu. Voit myös lähettää lisäyksiä listalle: tva@utu. Klubien ohjelma syntyy yhteistyössä laajan kumppaniverkoston kanssa. SEURAINFO TUTU-LUKEMISTA TAPAHTUU MUUALLA (VIRTUAALISESTI) International Futures Conference: Learning Futures – Futures of Learning 8–9 June, 2021, online Organised by the Finnish Futures Research Centre. . Ilmoittautumislinkki lisätään yllä mainitulle sivulle heti kun ajankohta on vahvistunut. DOI: 10.1109/TEM.2020.3038283. For more info, see: https://futuresconference2021.com Futura 1/2021 julkistamisja keskustelutilaisuus
95 1/21 F
1/21 96 Futura
Anne Hakala, anne.hakala@jamk.. Turku Tarja Meristö, tarja.meristo@laurea.. Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.. Marja-Liisa Viherä, ma?a.vihera@gmail.com Tero Villman, tero.villman@utu.. Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Seinäjoki Ari Virkamäki, ari.virkamaki@netikka.. Max Stucki, max.stucki@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Kymenlaakso Harri Kivelä, harri.kivela@elisanet.. Toni Stubin, toni.stubin@metodix.. Varapuheenjohtaja Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.. Max Stucki, max.stucki@gmail.com Puheenjohtaja Laura Pouru-Mikkola, laura.pouru-mikkola@utu.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Hazel Salminen, toimisto@futurasociety.. Lahti Jukka Ilmonen, jsilmonen@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.. So. Varsinaiset jäsenet Erkki Aalto, erkki.a.aalto@kolumbus.. • Puh. Elina Hiltunen, whatsnext@luukku.com Kirsi Kellokangas, kirsi.kellokangas@gmail.com Sanna Ketonen-Oksi, sanna@ketonenoksi.com Päivi Luna Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2021 Varajäsenet Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2021 www.tutuseura.. Kurki, so?.kurki@utu.. Leena-Ma?a Laurén, leena-ma?a.lauren@utu.. Oulu Tiina Gallén, tiina.gallen@oamk.. Tapani Martti, tapani.martti@iki.. Lisäksi: Rovaniemellä, Porissa sekä Hämeenlinnassa etsitään uusia aktiiveja Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaamme ota yhteyttä tutuseura@gmail.com. 040 5028672 Helsinki – Tutuhesa • groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages • tutuhesa.blogspot.com Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Keski-Suomi Anne Hakala, anne.hakala@jamk.
Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. V es a la h ti , M ik a . PL 378, 00101 Helsinki www.tutuseura.?. H el ve ti n ju m a la n ko n e V. H el ve ti n ju m a la n ko n e II I. K u va a n li it ty vä a rt ik ke li le h d es sä . K u va a n li it ty vä a rt ik ke li le h d es sä . Sällskapet för framtidsstudier rf. Finnish Society for Futures Studies V es a la h ti , M ik a