1/2024 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 1/2 02 4 1/2 02 4 Monipaikkaisuuden moninaisuus
Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.fi! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.fi Tämän numeron päätoimittajat Laura Pouru-Mikkola, Hazel Salminen ja Marja-Liisa Viherä Taitto Johanna Viherä Kansikuva Marja-Liisa Viherä Painopaikka Waasa Graphics Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. 43. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. vuosikerta 1/2024 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 57€ Vuosikerta ulkomaille 68 € Irtonumero jäsenille 8,40 €, muille 15,40 € Sähköinen irtonumero 12,50 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset Riika Räisänen, toimisto@tutuseura.fi, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Marileena Mäkelä, Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Riika Räisänen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.fi tutuseura.fi tutuseura.fi/julkaisut/futura Futuran tulevat teemat Futura 2/24 Transformatiivinen tulevaisuustyö Futura 3/24 Tulevaisuuden sivistys Futura 4/24 Visionäärinen johtaminen Futura 1/25 Nuoret ja tulevaisuus – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä Futuran kirjoittajaksi
Anna-Mari Simunaniemi ja Helka-Liisa Hentilä Kestävästi monipaikkainen maaseutu – Millaista maaseutua poliittisella ohjauksella rakennetaan. 1 1/24 Futura Laura Pouru-Mikkola, Hazel Salminen ja Marja-Liisa Viherä Monipaikkaisuudesta monitieteisesti Mari Kattilakoski ja Kati Pitkänen Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä Katja Laakkonen ”Niinku vaikutusmahdollisuudet on tosi paljon muuttunu viime vuosina” Etnografinen tutkimus Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutoksesta Sanna Ketonen-Oksi, Minna Pura ja Susanna Kivelä Avoin ambidekstrisyys avain tulevaisuustietoisuuteen Laura Pouru-Mikkola ja Toni Ahlqvist Työn muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys Sirkka Heinonen Monipaikkaisuuden moninaisuus hybridityön organisoinnin hedelmänä ja kutsuna kolmansiin paikkoihin Tuija Leskinen, Miika Tuominen ja Kristin Suorsa Toimistotyö monipaikkaistuu, mutta etätyöntekijät passivoituvat. Maria Puustinen Ideoita monipaikkaisuuden kehittämiseen – ajantasainen tieto monipaikkaisuuden edistämisen tukena Marja-Liisa Viherä ja Leena Viukari Viestintävalmiudet edellytyksenä monipaikkaisuuteen McLuhanin maailmankylästä kaikkien halukkaiden maailmankylään Sirkka Heinonen Tulevaisuusvaliokunta eilen, tänään, huomenna: Kansalaisaloitteesta eduskunnan tulevaisuusvaliokunnaksi ja kansainvälisen tulevaisuuspolitiikan edistäjäksi Sirkka Heinonen, Paula Pättikangas, Amos Taylor ja Riku Viitamäki Olemisen sijaan tulemisia joksikin – joustavia identiteettejä post-normaalin jälkeisissä outojen maailmojen uudessa normaalissa SISÄLLYS Pääkirjoitus Seurainfo Artikkeli Referee-artikkelit Futura 1/2024 2 4 16 26 39 52 62 70 75 77 80 83 88 PUHEENVUOROT Katsaukset KIRJA-ARVIO
ihmisten arvomuutokset, kehittyvät teknologiat, globalisoituva ja palveluvaltaistuva talous sekä väestöja ikärakenteen muutokset (Rannanpää ym. 2022b, s. Mukana on tulevaisuudentutkimuksen lisäksi näkökulmia muun muassa maantieteestä, hoivatutkimuksesta, terveystieteistä, työelämän tutkimuksesta, maaseutututkimuksesta ja viestintätieteistä. Uudistavassa oppimisessa ja tulevaisuusPÄÄKIRJOITUS. Kirjoittajat esittelevät monta toimijaa ja ajattelutapaa yhteen tuovien yhteistyöhankkeiden tueksi ambidekstrisen logiikan mukaisen viitekehyksen. 1/24 2 Futura Monipaikkaisuudesta monitieteisesti Tulevaisuudentutkimuksen yksi tehtävä on kartoittaa tulevaisuuteen vaikuttavia ilmiöitä ja muutosvoimia. 2). Maantieteen näkökulmasta lisääntyvässä monipaikkaisuudessa onkin kyse tilassa tapahtuvasta ihmisten liikkumisen muutoksesta, mikä vaikuttaa tilan sisäiseen dynamiikkaan. Samalla pandemia ravisteli ennen näkemättömällä tavalla myös ihmisten vapaata liikkuvuutta, kun valtakunnallisia ja maakunnallisia rajoja suljettiin. He esittävät tapaustutkimuksen Pohjois-Karjalasta nostaen maaseutuväestön kasvavan hoivatarpeen monipaikkaisuuden vähemmän tutkituksi ajuriksi. Kenties yllättävästikin, kirjoittajakutsun pohjalta tähän teemanumeroon vastaanottamissamme teksteissä nousee esiin erityisesti monipaikkaisuuden yhteys hoiva-alaan ja kansanterveyteen sekä syiden että seurausten osalta. Monipaikkaisuudesta ja paikkariippumattomuudesta on tehty vähän tutkimusta tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta. Lehti pyrkii avartamaan ymmärrystä monipaikkaisuuden eri ulottuvuuksista ja siitä, miten moninaisesti ilmiö vaikuttaa yhteiskuntamme mahdollisiin tulevaisuuksiin. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että koronapandemia oli merkittävä disruptio, joka teki näkyväksi monipaikkaisuuden monisäikeisyyden nyky-yhteiskunnassa. Koska Tulevaisuuden tutkimuksen seuran rooli on edistää tieteidenvälistä tulevaisuuskeskustelua, tässä teemanumerossa monipaikkaisuutta tarkastellaan monitieteisesti tulevaisuuteen vaikuttavana ilmiönä. Tämän Futura-lehden teemanumero tarkastelee, minkälainen tulevaisuuden muutosvoima monipaikkaisuus voisi olla. Sairaanhoitajien työ on perinteisesti nähty paikkasidonnaisena työnä, mutta osa suomalaisista sairaanhoitajista valitsee kausiluontoisen pendelöinnin Norjaan. Mari Kattilakoski ja Kati Pitkänen avaavat keskustelun tarkastelemalla vertaisarvioidussa artikkelissaan suomalaista monipaikkaisuutta. Pandemian aikana monet organisaatiot joutuivat pakon edessä ottamaan harppauksen kohti paikkariippumattomampaa työtä ja monipaikkaisuuskeskustelu kiteytyi usein mökillä tai kotona tehtävään etätyöhön. Hoiva-alan dynamiikka monipaikkaisuuden ajurina on aiemmin jäänyt varsin vähälle huomiolle. 11). Monipaikkaisuudelle ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta suomalaisessa keskustelussa monipaikkaisuus on viime aikoina määritelty esimerkiksi ”ihmisten ajankäytön jäsentymiseksi usean eri paikan sekä näiden välillä tapahtuvan liikkumisen vuorovaikutuksessa” (Pitkänen ym., 2020) tai “arjen ja vapaa-ajan viettämiseksi yhden kiinteän asuinpaikan sijaan useissa eri paikoissa sekä liikkuen näiden paikkojen välillä” (Rannanpää ym., 2022a, s. Monipaikkaisuuden käsite nousi esiin erityisesti koronapandemian myötä, vaikka ilmiönä se on paljon vanhempi, lähes ikiaikainen, sillä monien nomadikansojen elämäntapa on perustunut lähtökohtaisesti monipaikkaisuuteen. Toisena keskeisenä ajurina monipaikkaisuudelle tämän teemanumeron teksteissä näyttäytyy työn murros. Katja Laakkosen vertaisarvioidun artikkelin keskiössä on monipaikkaisuus suomalaisten sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden vahvistajana. Myös esimerkiksi asunnottomuus tai pakolaisuus voi pakottaa monipaikkaiseen elämään. Monipaikkaisuuden ajureiksi on tunnistettu mm. Jos otetaan huomioon myös virtuaaliset tilat, joissa yhä kasvavissa määrin työskentelemme ja vietämme vapaa-aikaamme, monipaikkaistumisen voi hahmottaa lisääntyväksi liikkeeksi ja yhtäaikaiseksi läsnäoloksi erilaisissa kyberfyysisissä tiloissa. Sanna Ketonen-Oksin, Minna Puran ja Susanna Kivelän vertaisarvioidussa artikkelissa sukelletaan moninäkökulmaisuuteen. Monipaikkaisuus on kuitenkin etätyötä ja mökkeilyä moninaisempaa: se voi työn ja vapaa-ajan asumisen lisäksi liittyä esimerkiksi opiskeluun, perhesuhteisiin, hoivaan tai omistamiseen
työnteon kolmannet paikat. (2020). Tässä teemanumerossa esitettyjen näkökulmien lisäksi monipaikkaisuuteen liittyy lukemattomia muita näkökulmia, kuten kaksoiskuntalaisuus ja verotus. Monipaikkaisuuskortit. (2022a). Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:9. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminta. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Hän nostaa keskusteluun erityisesti ns. Työelämänäkökulman jälkeen tarkastellaan monipaikkaisuutta aluenäkökulmasta. & Weckroth, M. Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Näitä seuraa Sirkka Heinosen Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan 30-vuotisjuhlaseminaarissa pitämä puhe, jossa hän käy läpi Tulevaisuusvaliokunnan ja Tulevaisuuden tutkimuksen seuran yhteistä taivalta ja missiota tulevaisuustietoisesta yhteiskunnasta. He nostavat esiin huolen siitä, että vaikka toimistotyö muuttuu liikkuvammaksi, toimistotyöntekijä näyttää muuttuvan vähemmän liikkuvaksi. Yhdyskuntasuunnittelu, 59(4), 4–7. Marja-Liisa Viherä ja Leena Viukari nostavat puheenvuorossaan keskiöön viestintävalmiudet sekä niiden jatkuvan kehittämisen tarpeen monipaikkaisuuden välttämättömänä mahdollistajana. Mitä monipaikkaisuus tarkoittaa. Suomen ympäristökeskus. Yhteiskunnallisten rakenteiden, niin fyysisten, hallinnollisten kuin kulttuuristen, muovaaminen on hidasta ja hankalaa. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Laura Pouru-Mikkolan ja Toni Ahlqvistin työn muuttuvaa maantiedettä käsittelevä artikkeli avaa työn tulevaisuuksia ja monipaikkaisuutta käsittelevien tekstien sarjan. Policy Brief 2022:44. He tarkastelevat artikkelissaan työn tulevaisuudesta käytyä mediakeskustelua reflektoiden sitä aluekehityksen kompleksiseen dynamiikkaan. Sirkka Heinosen katsaus jatkaa samalla teemalla käyden läpi suomalaisen yhteiskunnan etätyöpotentiaalia historiasta nykypäivän kautta kohti tulevaisuuksia. 3 1/24 Futura tietoisuuden rakentamisessa on keskeistä kyky samanaikaisesti ymmärtää monia näkökulmia ja konteksteja sekä myös nykyisyyden ja tulevaisuuden perspektiivejä. Tuija Leskisen, Miika Tuomisen ja Kristin Suorsan katsaus puolestaan kohdistuu yksilön fyysiseen aktiivisuuteen monipaikkaistuvassa työelämässä. Vihinen, H. Rannanpää, S., Antikainen, J., Aro, R., Pitkänen, K., Strandell, A., Rehunen, A., Vihinen, H., Lehtonen, O., Muilu, T., Weckroth, M. (2022b). https://doi. Maria Puustinen esittelee Pohjois-Savosta käytännön esimerkin monipaikkaisuuden kehittämishankkeesta, jossa on luotu tietopohjainen alueen monipaikkaisuuden tilannekuva ja laadittu kunnille soveltuvat monipaikkaisuuden kehittämiskortit. Toivomme tämän teemanumeron avaavan tieteidenvälistä keskustelua monipaikkaisuuden moninaisuudesta sekä innostavan keskusteluun laajemmin mukaan myös tulevaisuudentutkijoita. org/10.33357/ys.115565 Laura Pouru-Mikkola, Hazel Salminen & Marja-Liisa Viherä. Datorin omasta elämästä ammentava teos käsittelee joustavia identiteettejä post-normaalin jälkeisissä outojen maailmojen ‘uudessa normaalissa’. Yhteiskuntien ja ihmiselämän monipaikkaistumisesta tarvitaan lisää tulevaisuuden vaihtoehtoja luotaavaa tutkimusta. Lehden päättää Sirkka Heinosen, Paula Pättikankaan, Amos Taylorin ja Riku Viitamäen kirja-arvio Jim Datorin kirjasta “Beyond Identities: Human Becomings in Weirding Worlds”. Rannanpää, S., Antikainen, J., Aro, R., Huttunen, J., Hovi, S., Pitkänen, K., Strandell, A., Nurmio, K., Rehunen, A., Vihinen, H., Lehtonen, O., Muilu, T. Mitä monipaikkaisuus tarkoittaa. Laura Pouru-Mikkola, YTM, FM, kehityspäällikkö, väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, laura.pouru-mikkola@utu.fi Hazel Salminen, FM (kulttuurimaantiede), projektipäällikkö, tulevaisuusasiantuntija, Kohti tulevaa -hanke, Kansalaisareena ry, hazel@iki.fi Marja-Liisa Viherä , FT, ViheräVerstas Oy, maija.vihera@gmail.com Lähteet Pitkänen, K., Strandell, A., Rehunen, A., Sirén, A., & Nurmio, K. (2022). Kaiken kaikkiaan on todettu, että lisääntyvä monipaikkaistuminen ilmiönä haastaa perinteisesti yksipaikkaisuuden oletuksen varaan rakentuneita nyky-yhteiskuntia (Vihinen, 2022). Kohti kestävää monipaikkaisuutta. Anna-Mari Simunaniemi ja Helka-Liisa Hentilä käyvät katsauksessaan läpi, miten monipaikkaisuus ja maaseudun kestävyys näyttäytyvät viimeaikaisissa suomalaisissa politiikkalinjauksissa
Muut monipaikkaisuutta vahvistavat ajurit, kuten hoivaan liittyvä monipaikkaisuus, on jäänyt vielä vähälle huomiolle. Monipaikkaisuutta on tähän asti tarkasteltu erityisesti vapaa-aikaan sekä työn muutokseen liittyvänä ilmiönä. Samanaikaisesti välimatkat ikääntyneiden ja heidän lähiomaisten, kuten lasten, välillä ovat yhteiskunnan kaupungistumisen myötä kasvaneet. Mari Kattilakoski YTT Itä-Suomen yliopisto mari.kattilakoski@uef.fi Kati Pitkänen YTT Suomen ympäristökeskus kati.pitkanen@syke.fi REFEREE-ARTIKKELI. Maaseutuväestön ikääntymisen myötä hoivaa tarvitsevan väestön osuus on kasvanut ja tulee tulevaisuudessa entisestään kasvamaan. Tutkimus perustuu Pohjois-Karjalan maaseutualueille paikantuvaan monimenetelmälliseen tapaustutkimukseen. Ikääntyvä väestö ja heidän omaisensa kohtaavat monipaikkaisuuden haasteita eri tavoin järjestäessään elämäänsä eri paikkojen, läsnäja etäläsnäolon sekä hoivan antamisen ja vastaanottamisen moninaisessa vuorovaikutuksessa. 1/24 4 Futura Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä Ihmisten monipaikkainen elämäntapa on vahvistuva ja merkittävä ilmiö yhteiskunnassa. Tarkastelemme artikkelissa, kuinka hoivan tarpeet ja tarjoaminen synnyttävät enenevässä määrin tarvetta monipaikkaiseen elämään
2022; Hoppania et al. Hoivaköyhyyttä on tarkasteltu tutkimuksissa vielä varsin vähän alueellisesta näkökulmasta, ainakaan huomioiden erilaisiin aluetyyppeihin tai erityisesti maaseutukontekstiin kiinnittyviä kehityskulkuja ja tutkimustarpeita (Kröger 2019a; Kattilakoski & Sireni 2020). Jäsennämme artikkelissa monipaikkaisen hoivan käsitettä sekä rakennamme teoreettista keskusteluyhteyttä hoivatutkimuksen ja monipaikkaisuustutkimuksen välille yhdistäen hoivaköyhyyden ja monipaikkaisuuden teoreettisia keskusteluja ja empiiristä tutkimusta. Yhteiskunnallisella tasolla kysymys on yhtäältä siitä, kuinka universalismin periaate eli kansalaisten yhtäläiset oikeudet saada julkisia palveluja ja tarvitsemaansa hoivaa toteutuvat (Esping-Andersen 1990, 27–28; Kröger et al. Yksilötasolla sekä hoivan tarve että avun riittämättömyys kasvavat 75 vuoden iästä eteenpäin. Toisella paikkakunnalla asuvien ikääntyneiden vanhempien tai sukulaisten tai vastaavasti lastenlasten hoivan tarpeet synnyttävät kasvavassa määrin tarvetta liikkuvaan elämäntapaan ja informaalin hoivan tarjoamiseen (Zechner 2010; Blomgren et al. Hoivaköyhyys ja monipaikkainen hoiva Hyvinvointivaltion politiikkaa ja julkista palvelujärjestelmää koskevissa tutkimuksissa on enenevässä määrin kiinnostuttu siitä, kuinka ihmiset todellisuudessa saavat tarvitsemiaan palveluja ja tarvitsemaansa hoivaa (Agerholm et al. 2017; Daly & Lewis 2000). 5 1/24 Futura Johdanto Monipaikkaisuus koskettaa miljoonien suomalaisten elämää ja on vahvistuva ilmiö yhteiskunnassamme (Rannanpää et al. kuinka hoivan tarpeet ja informaalinen hoivan tarjoaminen luovat monipaikkaista hoivaa. Tähän tietotarpeeseen pyritään tällä tutkimuksella osaltaan vastaamaan. Vähemmälle huomiolle on sitä vastoin jäänyt monipaikkaisen elämäntavan ja asumisen sosiaaliset syyt kuten hoivaan liittyvät motiivit. miten merkittävänä ilmiönä monipaikkainen hoiva näyttäytyy nyt ja tulevaisuudessa väestöltään ikääntyvillä maaseutualueilla, 2. Tilanteessa, jossa avun ja tuen tarpeisiin ei ole saatavilla riittävää ja tarpeenmukaista apua puhutaan hoivaköyhyydestä (care poverty) (Kröger 2022) tai jopa hoivakriisistä (Hoppania et al. Tutkimukset osoittavat, että hoivaköyhyydellä on niin ikään, sukupuoleen kuin myös asuinpaikkaan kytkeytyviä yhteyksiä. Yli Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Taustoitamme alkuun hoivaköyhyyden ja monipaikkaisuuden käsitteitä ja luomme teoreettisia keskusteluyhteyksiä näiden välille. 2017). 2019a; Davey et al. Erityisesti ikääntyneiden omaisten hoivaan liittyvä monipaikkaisuus on vielä varsin vähän tunnettu ilmiö, joka on kuitenkin vahvistuva, taustalla vaikuttaen niin kaupungistuminen ja maaseutuväestön ikääntyminen (Tilastokeskus 2022a) kuin myös yhteiskunnan syvenevä hoivaköyhyys ja jopa hoivakriisi (Kröger 2022). Tämän jälkeen esittelemme empiirisen tutkimuksemme asetelman eli käyttämämme aineistot ja analyysimenetelmät. 2022, 157–158). Hoivaköyhyydellä viitataan yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja ongelmaan, jossa julkinen palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan erityisesti ikääntyvän väestön hoivan tarpeisiin, jolloin hoivavastuuta siirtyy enenevässä määrin omaisille ja kolmannelle sektorille (Kröger et al. Pohdimme lopuksi myös hoivaköyhyyteen kietoutuvan monipaikkaisen hoivan kriittisiä kysymyksiä niin hyvinvointivaltion, aluekehittämisen kuin jatkotutkimustarpeiden näkökulmasta. 2013; Knif 2012). Artikkelimme pohjautuu monimenetelmälliseen Pohjois-Karjalan maaseutualueille paikantuvaan tapaustutkimukseen, jossa analysoimme: 1. 2023; Vabø et al. 2006). Monipaikkaista elämäntapaa ovat lisänneet ennen kaikkea vapaa-ajan viettoon liittyvät mieltymykset, kuten mökkeilyn lisääntyminen (Voutilainen et al. Kyse on siitä, että entistä useampi viettää arkeaan ja vapaa-aikaansa yhden kiinteän asuinpaikan sijaan useammalla eri paikkakunnalla (Pitkänen & Strandell 2018). Näitä seuraavissa tulosluvuissa esittelemme tutkimuksemme keskeiset tulokset eli monipaikkaisen hoivan taustalla vaikuttavia syitä, käytäntöjä, laajuutta ja tulevaisuuden näkymiä. 2021) sekä työn murros eli digitalisaation ja työkulttuurin muutosten luomat lisääntyneet mahdollisuudet etätyöskentelyyn ja paikkariippumattomaan työhön (Schmidt-Thomé & Lilius 2023). 2019a; 2019b), ja toisaalta, kuinka hoivavastuuta yhteiskunnan eri toimijoiden kesken jaetaan (Julkunen 2006)
Ilmiön tilalliset ja ajalliset ulottuvuudet sekä muodot vaihtelevat alueiden välillä tapahtuvasta liikMonipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Kyse on siis jokapäiväisessä elämässä selviytymisen ja hyvinvoinnin kannalta perustavanlaatuisista tarpeista, joiden vajeita voidaan pitää hoivaköyhyyden kovana ytimenä. Hoivapolitiikan tutkija Teppo Kröger (2022) on jäsentänyt hoivaköyhyyttä ilmenevän kolmella eri osa-alueella. Näin hoivaköyhyydellä on myös erityinen etäisyyksiin ja alueelliseen saavutettavuuteen liittyvä ulottuvuus. Maantieteilijät Wood ja kumppanit (2015) määrittelevät monipaikkaisuuden käytännöksi, jossa yhdistetään samanaikaisesti tai vaihtuvarytmisesti eri paikkojen tarjoamia mahdollisuuksia omien tai kollektiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Alueellisia eroja hoivapalveluiden kattavuudessa ja avun riittämättömyydessä on tarkasteltu perinteisesti kuntien välisinä eroina, mutta hyvinvointialueiden myötä tarkastelu on siirtynyt tai siirtymässä kuntatasolta hyvinvointialueiden välisten erojen tarkasteluun (Koramo et al. 2023, 46–50) Riittämättömästä avusta kärsivät erityisesti naiset, sillä valtaosa hoivaköyhyydessä elävistä on yli 75-vuotiaita naisia (Kröger et al. 2020). Kyse on toimintakyvystä ja asioista, jotka vaikuttavat ihmisten elämänlaatuun. Valtaosa ikääntyneistä asuu myös kotona. Yksinasuminen heikentää läheisavun saantia päivittäisissä askareissa, mikä heijastuu hoivan tarpeisiin. 2023). Vähemmälle huomiolle ja tarkastelulle tämän osalta on kuitenkin jäänyt se, kuinka hoivan tarpeet ja epämuodollisen hoivan tarjoaminen lisäävät ihmisten monipaikkaista elämää. 2018). Muun muassa yksinäisyys yhdistetään keskeisesti sosioemotionaaliseen hoivaköyhyyteen. Yli 80-vuotiaista hoivaköyhyydestä kärsii jo yli kolmannes ja yli 85-vuotiaista jopa yli puolet (Kröger et al. 2019a; 2019b). 2019b). Hoivaköyhyydestä kärsivät erityisesti lähiöissä ja haja-asutusalueilla asuvat (Kröger et al. Monipaikkaisuuteen liittyy näin paikkaan kiinnittyminen sekä paikkojen välinen vuorovaikutus ja liikkuminen. Päivittäisten perustoimintojen osalta kyse on riittämättömästä avusta selviytyä päivittäisistä toiminnoista kuten syömisestä, peseytymisestä ja pukeutumisesta. Näitä ovat päivittäisten perustoimintojen (personal care poverty), päivittäisten asioiden hoitamisen (practical care poverty) ja sosioemotionaalisten tarpeiden (socio-emotional care poverty) tyydyttämättömät tarpeet (unmet needs). 2011). 2023, 35). Työikäiset omaiset toimivatkin enenevässä määrin ikääntyvien omaistensa auttajina pyrkien vastaamaan hoivan tarpeisiin, joihin julkinen sektori on kykenemätön vastaamaan (Knif 2012; Bevan et al. Vuonna 2020 kotona asui 75 vuotta täyttäneistä 92 % ja 85 vuotta täyttäneistä 88 % (Korama et al. Sosioemotionaalisessa hoivaköyhyydessä on puolestaan kyse tilanteesta, jossa yksilöiden sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet, kuten yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteys muihin ihmisin eivät toteudu toivotulla tavalla. Päivittäisten asioiden hoitamisen osalta kyse on riittämättömästä avusta selviytyä askareista kuten kodin siivouksesta ja ruoanlaitosta, liikkumisesta, lääkkeiden otosta, puhelimen käytöstä ja pankkiasioiden hoitamisesta. 1/24 6 Futura 75-vuotiaista kotona asuvista noin joka neljäs ei saa riittävästi arjessa tarvitsemaansa apua. Yksinasuminen lisää merkittävästi hoivaköyhyyden riskiä (Kröger et al. On ilmeistä, että hoivan haasteet tulevat kansallisella tasolla syvenemään 85 vuotta täyttäneiden määrän kaksinkertaistuessa vuoteen 2035 mennessä.. (Kestilä et al. Läheisapu on Suomessa yleistä ja sitä annetaan erityisesti konkreettiseen asiointiapuun ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon (Koskinen et al. Toisaalta hoivan käytännöissä on tunnistettu niin kuntakuin hyvinvointialuetasolla kirjoittamattomia käytäntöjä sille, miten paljon ja kuinka etäälle keskustaajamista apua voidaan tai halutaan antaa (Tedre & Pulkkinen 2010; Rantamäki et al. Kaikki edellä kuvatut hoivaköyhyyden ulottuvuudet lisäävät painetta paitsi hoivapolitiikan ja palvelujärjestelmän kehittämiseen myös informaalin hoivan saamiseen ja antamiseen. 2021). 2020). 2019b) ja on yhteydessä varhaisempaan palveluasumiseen, ympärivuorokautiseen hoivaan siirtymiseen ja jopa ennenaikaiseen kuolemaan (Jansson 2020; Kortelainen et al. 2019a; 2019b), jotka usein myös asuvat yksin (Kortelainen et al. Yhtälöä haastaa entisestään myös voimistuva henkilöstöpula vanhuspalveluissa, mikä heikentää kotihoidon saatavuutta koko maan tasolla, samalla kun omaishoidon kattavuudessa on alueellisia eroja. Avun ja tuen tarpeet eivät tyydyty myöskään alueellisesti tasa-arvoisesti
Merkittävin yksittäinen säännöllisen monipaikkaisen asumisen muoto on Suomessa vapaa-ajan asuminen. 2015). 2022). 2015; Bevan & Sparks 2011; Bledsoe et al. Kasvaneen kaupungistumisasteen ja toisaalta maaseutuväestön ikääntymisen myötä monipaikkaisen hoivan ilmiö on mitä todennäköisemmin entisestään kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Noin joka kolmannessa (67) suomalaisessa kunnassa on jo enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisessa asuinkäytössä olevia asuntoja (Tilastokeskus 2022b; 2022c). Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että noin viidennes, eli 65 000 pääasiallisista auttajista, asuu toisella paikkakunnalla (Vuorijärvi 2011). Erilaisista tilastoaineistoista sekä aiemmin toteutetuista tutkimuksista on luotu alkuymmärrys monipaikkaisen hoivan taustalla vaikuttavista tekijöistä. Myös hoiva on tunnistettu yhdeksi monipaikkaisuutta luovaksi motiiviksi. 2022). Ilmiön laajuudesta ei ole kuitenkaan Suomessa tarkkaa tietoa. Vapaa-ajan asukkaille suunnatulla kyMari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Itse monipaikkaisten osalta tutkimuksen erityisenä kohderyhmänä ovat olleet vapaa-ajan asukkaat, jotka ovat Suomessa määrällisesti merkittävin monipaikkaisten ryhmä (Rannanpää et al. 7 1/24 Futura kumisesta valtioiden rajat ylittävään kausiasumiseen (Rannanpää et al. On myös huomionarvoista, että monipaikkaisuuden eri muodot liittyvät usein eri elämänvaiheisiin, niin että esimerkiksi nuoret viettävät monipaikkaista elämää erityisesti opiskelujen, töiden tai parisuhteen takia, kun taas esimerkiksi vapaa-ajan asunnon omistaminen keskittyy myöhempiin ikävaiheisiin (Pitkänen & Strandell 2018). On arvioitu, että vähintään 1,25 miljoonaa suomalaista auttaa säännöllisesti omaisia ja tuttavia ja heistä noin 350 000 on omaistensa pääasiallisia auttajia (STM 2014). Analyysissä on hyödynnetty väestön ja kotitalouksien ikärakennetta ja asumista kuvaavia tilastoja, jotka ovat auttaneet muodostamaan yleiskuvaa monipaikkaisen hoivan nykyisistä ja tulevista ajureista ja tarpeista. 2007, 23–27), jossa tutkittavan ilmiön ymmärtämiseksi on yhdistelty toisiaan täydentäviä aineistoja sekä käsitteellisiä ja teoreettisia työkaluja. Auttajat eivät asu aina samassa taloudessa tai edes samalla paikkakunnalla hoivattavien kanssa. myös Dittrich-Wesbuer et al. 2010). Suomea koskevassa monipaikkaisuuden tutkimuksessa on tunnistettu erilaisia motiiveja monipaikkaiselle asumiselle (Pitkänen & Strandell 2018; Rannanpää et al. Monipaikkaisella hoivalla tai etähoivalla tarkoitetaan huolenpitoa toisella paikkakunnalla asuvista, usein iäkkäistä sukulaisista tai isovanhemmista, tai vastaavasti isovanhempia, jotka auttavat muualla asuvien lastenlasten hoidossa (Pitkänen & Strandell 2018; Schier et al. Monipaikkaisuuden muodot ovat usein myös toisiinsa limittyviä, jolloin monipaikkaista elämää voidaan viettää usean eri syyn takia. Tämä tarkoittaa, että käytännössä erityisesti maaseutualueilla vapaa-ajan asuminen moninkertaistaa monien kuntien asukasmäärän kesäkaudella. Suomessa on yli puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa ja jopa 2,4 miljoonaa suomalaista viettää aikaa vapaa-ajan asunnolla vuosittain (Voutilainen et al. Tutkimusasetelmana monimenetelmällinen tapaustutkimus Tutkimuksemme nojaa monimenetelmälliseen lähestymistapaan (ns. Näin esimerkiksi vapaa-ajan asumiseen voi liittyä huolenpitoa mökkipaikkakunnalla asuvasta omaisesta. 2022). Pitkänen ja Strandell (2018) ovat nostaneet esiin myös tarkemman monipaikkaisen asumisen käsitteen, jolla he viittaavat erityisesti asumisen käytäntöihin eli tilanteisiin, joissa henkilö asuu ja yöpyy säännöllisesti eri asunnoissa ja näin hänellä voi olla useampia koteja (ks. 2022). Aina monipaikkaisuus ei ole oma valinta vaan siihen voi liittyä myös pakotettua monipaikkaisuutta esimerkiksi laitoshoitoon, lastensuojeluun, asunnottomuuteen tai pakolaisuuteen liittyen. Pohjois-Karjalaan sijoittuvan tapaustutkimuksen tutkimusaineisto muodostuu sekä määrällisestä että laadullisesta aineistosta. 2021). mixed methods research) (Laine et al. Monipaikkaisuus voi liittyä tarpeisiin viettää aikaa eri paikoissa työn ja opiskelun, vapaa-ajan vieton ja lomailun, perheeseen ja parisuhteeseen liittyvien sosiaalisten syiden tai kiinteän omaisuuden hoidon vuoksi. On arvioitu, että vapaa-ajan asuminen siirtää kuntien välillä vuosittain 175 000 henkilövuotta, pääosin kaupungeista maaseudulle (Rannanpää et al
Kuntakohtaisia keskustelutilaisuuksia jatkettiin vuonna 2023 kiertäen vielä 11 kuntaa tai pitäjää, järjestäen tilaisuuksia yhteistyössä kunnan kanssa tai omina tilaisuuksina. Kaikissa tilaisuuksissa monipaikkainen hoiva oli omana keskusteluteemanaan mukana. Kyselytutkimus on toteutettu vuodenvaihteessa 2021–2022 lähettämällä kyselylomake 25 % satunnaisotannalla (n=1530) Pohjois-Karjalassa vapaa-ajan asunnon omistaville henkilöille, joiden vakituinen asuinkunta sijaitsee maakunnan ulkopuolella. Vapaa-ajan asukkaiden vastauksia saatiin kaikista Pohjois-Karjalan kunnista ja kyselyaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin käyttäen SPSS-ohjelmaa ja avoimien vastausten osalta teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109–110) teemoittelemalla aineistosta nousevia monipaikkaisen hoivan muotoja Krögerin (2022) jäsentämien hoivaköyhyyden osa-alueiden mukaisesti. Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Toteutettuun kyselyyn saatiin kaikkiaan 588 vastausta ja vastausprosentiksi 38 %. Kaikkiin tilaisuuksiin kutsuttiin erityisesti kuntaja järjestötoimijoita mutta myös kuntalaisia ja vapaa-ajan asukkaita. Mikäli vapaa-ajan asunnolla on ollut useampia omistajia, on kysely lähetetty omistajista nuorimmalle, ja tähän on ollut mahdollista vastata joko paperilomakkeella tai sähköisesti. Kyseiset keskustelutilaisuudet järjestettiin paikallisten järjestöiltojen yhteydessä, jotka ovat vakiintuneita foorumeita paikallisten yhdistysten ja kunnan väliselle vuoropuhelulle. Paikallisiin keskustelutilaisuuksiin osallistui kaikkiaan 219 henkilöä eri rooleissa. Järjestetyt kuntakohtaiset keskustelutilaisuudet ja osallistuneiden määrä. Taulukko 1. taulukko 1). Tilastoja kyselyaineistoa täydentää vuosina 2021–2023 kerätty laadullinen keskusteluaineisto (ks. Järjestimme loppuvuodesta 2021 ja alkuvuodesta 2022 seitsemän kunnan alueella keskustelutilaisuuksia, joissa keräsimme laadullista aineistoa siitä, millaisia monipaikkaisia ryhmiä ja näihin liittyviä mahdollisuuksia ja kehittämistarpeita paikallisesti tunnistetaan. 1/24 8 Futura selytutkimuksella on selvitetty vapaa-ajan asumiseen kiinnittyvän monipaikkaisen asumisen laajuutta Pohjois-Karjalassa ja sen eri kunnissa, ja edelleen vapaa-ajan asumiseen liittyvää hoivaa tällä hetkellä, sekä arvioita hoivatarpeiden kehittymisestä tulevaisuudessa (Kattilakoski et al. Keskustelutilaisuuksista laaditut muistiot ovat toimineet kyselyn avovastausten ohella tutkimuksen laadullisena aineistona ja myös nämä on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä jäsentäen millaisia monipaikkaisen hoivan muotoja ja edelleen ilmiöön liittyviä kehittämistarpeita ja tulevaisuudennäkymiä paikallisesti tunnistetaan. 2022)
Ilmiö on vielä varsin tuntematon. Yhtä moni myös arvioi, että läheisen hoiva tulee tulevaisuudessa osaksi mökkeilyä (ks. Selvitimme Pohjois-Karjalan ulkopuolella vakituisesti asuvien vapaa-ajan asukkaiden osalta, missä määrin vapaa-ajan asunnolla vietettävään aikaan liittyy mökkiseudulla asuvan omaisen tai läheisen hoivaa. Paikallisissa keskusteluissa tuotiin esiin, että omaisia käy pitkänkin matkan takaa tarjoamassa säännöllisesti apua ja hoivaa ikääntyneille vanhemmille tai sukulaisille. kuva 1). Reilu kolmanneksella (36 %) ei löydy sukujuuria maakuntaan (n=585). Kuten edellä on todettu, vapaa-ajan asuminen on Suomessa määrällisesti merkittävin monipaikkaisuuden muoto (Voutilainen et al. Monipaikkainen hoiva tunnistettiin myös kaikissa paikallisissa keskustelutilaisuuksissa joko vapaa-ajan asumiseen tai laajemmin monipaikkaiseen asumiseen liittyvänä ilmiönä. Omaisten luona viivytään tällöin pidempikestoisesti tai tarjotaan apua vaKuva 1. Pohjois-Karjalan ulkopuolelta tulevista vapaa-ajan asukkaista 44 % on kotoisin mökkikunnasta ja 20 % muualta maakunnasta. Heillä, joilla on sukujuuria mökkiseudulle, osuus on tätäkin suurempi (29 %). Vapaa-ajan asunnolla vietettyyn aikaan liittyvä hoiva nyt ja tulevaisuudessa. Omalla tutkimuksellamme olemme selvittäneet ilmiön laajuutta ja tulevaisuuden näkymiä Pohjois-Karjalan maaseutualueilla yhdistämällä empiirisen tutkimuksen ja alueen väestöja asumistilastojen aineistoja. Kuva 1. 9 1/24 Futura Monipaikkainen hoiva: laajuus ja tulevaisuuden näkymät PohjoisKarjalan maaseutualueilla Monipaikkaisen hoivan laajuudesta ei ole saatavilla tarkkaa kansallista tai alueellista tietoa. Mökin sijaintipaikan yhteys juuriin ja kotiseutuun näkyy myös vapaa-ajan asukkaille suunnatun kyselytutkimuksen tuloksissa. Vapaa-ajan asunnolla vietettyyn aikaan liittyvä hoiva nyt ja tulevaisuudessa. Erityisesti etäältä vakituisesta asuinkunnasta hankittu mökki sijaitsee usein kotiseudulla tai alueella, jonne on sukulaissuhteita. Vapaa-ajan asukkaista 12 % ilmoittaa mökillä vietettävään aikaan liittyvän alueella asuvan läheisen hoivaa ja auttamista arjen askareissa. Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Näin lähes joka neljännellä (24 %) vapaa-ajan asukkaalla liittyy mökillä vietettävään aikaan nyt tai lähitulevaisuudessa omaisen hoivaa. 2021) ja siihen liittyy usein myös kotiseutuja sukulaissuhteita (Pitkänen 2011)
Sen sijaan Joensuussa suurin osa yksinasuvista on vielä nuoria, alle 35-vuotiaita. Hoivakysymyksen vaikeutta ja heijastumista myös monipaikkaisen hoivan vahvistumiseen lisäävät ikääntyneiden kasvavan osuuden ohella myös yksinasuvien kotitalouksien kasvava osuus ja määrä maakunnassa. Pitkään jatkunut etäältä hoiva johtaa lopulta vapaa-ajan vieton, monipaikkaisen hoivan sekä monipaikkaisen työn yhdistymiseen. Läheisten hoivavastuun lisääntyessä myös monipaikkainen hoiva tulee eittämättä ilmiönä vahvistumaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2023) tuoreessa asiantuntija-arviossa tuodaan esiin, että Pohjois-Karjalan väestön sosiaalija terveydenhuollon palvelutarve on maan suurin ja pääsyssä perustason palveluihin on viiveitä. 1/24 10 Futura paa-ajan asunnolta käsin. Erityisen paljon ikääntyneitä asuu yksin Heinävedellä, Rääkkylässä ja Ilomantsissa eli maaseutukunnissa. Väestökehitys ja syvenevä hoivaköyhyys monipaikkaista hoivaa vahvistavina ajureina Kuten olemme taustoittaneet, vaikuttavat informaalin läheishoivan kasvaviin tarpeisiin ja tarjoamiseen julkisen palvelujärjestelmän puutteet vastata erityisesti ikääntyneen väestön avun ja tuen tarpeisiin (Kröger 2022). On selvää, että väestökehitys tulee lisäämään niin julkiseen palvelujärjestelmään kohdistuvia paineita kuin omaisten hoivavastuuta – tilanteessa, jossa hoivapalveluiden tarjonta ja saatavuus on jo nyt varsin kriittisessä tilassa. Tilastokatsaus osoittaa kaikkinensa kehityssuuntaa, mikä tulee entisestään lisäämään niin julkisten ja yksityisten hoivapalveluiden kuin läheishoivan tarvetta. Noin kaksi kolmannesta maakunnan 65 vuotta täyttäneistä asuu maaseutualueilla (Tilastokeskus 2022d). Omaa elämää niin asumisen kuin työn osalta järjestellään uudelleen. Tilastokeskuksen (2021) väestöennusteen mukaan yli 75-vuotiaiden osuus kasvaa niin, että heitä on vuonna 2040 jo noin 20 % väestöstä. Yksinasuvien kotitalouksien osuus on kasvanut Pohjois-Karjalassa kuten koko Suomessa (Tilastokeskus 2022e). Vuoden 2020 tilastot osoittavat, että maakunnassa on jo reilut 41 000 yhden hengen asuntokuntaa, mikä on noin 48 % maakunnan kaikista asuntokunnista (ks. Noin 40 % maakunnan yksinasuvista on yli 65-vuotiaita, ja yli 75-vuotiaita yksin asuvia on maakunnassa jo yli 8 400. Ikääntyneiden asumisja sosiaalipalveluiden riittämättömyys kuormittaa hyvinvointialueen palvelujärjestelmää ja monien palveluiden yhdenvertainen saatavuus on heikentynyt. Määrällisesti ikäluokan osuuden ennakoidaan kasvavan noin 8 400 henkilöllä, jolloin maakunnassa asuisi vuonna 2040 jo noin 30 000 vähintään 75-vuotiasta. Osa myös yöpyy paikallisissa hotelleissa tai läheisen hoivatarpeiden lisääntyessä vuokraa paikkakunnalta itselleen väliaikaisen asunnon, tai muuttaa lähemmäksi paikkakuntaa. Merkittävä osuus yksinasuvista on myös iäkkäitä. Kyseisiä kuntia voidaankin pitää esimerkkeinä kehityksestä, joka on tulevaisuudessa edessä myös monissa muissa maakunnan kunnissa. Hoivan monipaikkaista luonnetta ruokkii puolestaan yhteiskunnan kaupungistuminen, jonka myötä ikääntyneen maaseutuväestön lähiomaiset asuvat usein etäällä. Pohjois-Karjalassa yli 65-vuotiaiden osuus maakunnan väestöstä on korkeampi (28,4) kuin maassa keskimäärin (23,3) (Tilastokeskus 2022a) ja tarkasteltaessa maaseutualueita osuus on vieläkin suurempi. Hoivapalveluiden riittämättömyyden ohella ja tähän kytkeytyen läheisten hoivavastuuta lisäävät myös väestön ikääntyminen ja ikääntyvien yksinasuvien kasvava osuus. taulukko 2, Tilastokeskus 2022f). Hoivan tarpeet ja monipaikkaisen hoivan tarjoaminen Sitä, minkä tyyppistä hoivaa vapaa-ajan asukkaat ja laajemmin monipaikkaiset asukkaat tarMonipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Erityisesti vanhempien ikäluokkien suhteellinen osuus maakunnassa tulee myös entisestään kasvamaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Maakunnan maaseutuväestöstä jo yli kolmannes (37 %) on vähintään 65-vuotiaita ja harvaan asutulla maaseudulla osuus on jopa 41 %. Suhteellisesti eniten yksinasuvia löytyy Lieksasta (52 %) ja Joensuusta (51 %). Tilanteissa, joissa hoivan ja avun tarve lisääntyy ja informaalin hoivan tarjoaminen muuttuu pidempikestoisemmaksi, yhdistyy tähän työssäkäyvien osalta usein myös etätyö tai vuorotteluvapaa
Mökkeilyyn liittyvä läheisen hoiva lisää myös vapaa-ajan asunnon käyttöastetta. Moni monipaikkaisista hoivaajista on siis siirtynyt jo pois työelämästä. Avun tarpeet ja antaminen liittyvät ennen kaikkea asiointiapuun kuten kaupassa käyntiin, apteekissa asiointiin ja kyyditykseen, ja toisaalta auttamiseen arjen askareissa kuten siivouksessa, pihatöissä, kiinteistönhoidossa sekä teknisissä ja taloudellisissa asioissa. Paikalliset sote-yhdistykset Taulukko 2. Mökkiseudulla hoivaa tarjoavista hieman yli puolet (55 %) on palkkatyössä tai yrittäjinä ja 45 % eläkkeellä. Tunnuslukuja yksinasuvien osuudesta Pohjois-Karjalan kunnissa vuonna 2020 (Tilastokeskus 2022f). Monipaikkaiset kaipaavat niin keskusteluapua, neuvontaa kuin konkreettisia apukäsiä kokiessaan etäältä huolta iäkkäistä vanhemmistaan tai sukulaisistaan. Tutkimus osoittaa, että myös itse avun tarjoajat ovat usein jo ikääntyneitä. Kaikkiaan maakunnan ulkopuolisten omistuksessa olevien vapaa-ajan asuntojen käyttöaste on tutkimuksen pohjalta 85 käyttöpäivää vuodessa. 11 1/24 Futura joavat läheisilleen on tutkimuksessa analysoitu sekä kyselytutkimuksen avoimista vastauksista (n=99) että kuntakohtaisten keskustelutilaisuuksien (n=18) muistioista. Lisäksi läsnäololla tuetaan läheisten sosioemotionaalisia tarpeita tarjoamalla seuraa muun muassa sienija marjametsälle ja matkoille (ks. Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. taulukko 3). Hoivaa tarjoavista vapaa-ajan asukkaista 37 % on alle 60-vuotiaita, 29 % 60–69-vuotiaita ja 34 % 70-vuotiaita tai vanhempia (ks. kuva 2). Ennen kaikkea monipaikkaista hoivaa haastaa ja kuormittaa etäältä hoivaamiseen liittyvä huoli ja kaivatun tuen puute. Tutkimuksen laadullinen aineisto osoittaa, että monipaikkaisten tarjoaman läheishoivan ja avun luonne paikkaa hoivaköyhyyden eri osa-alueita (Kröger 2022), painottuen erityisesti avun antamiseen päivittäisten asioiden hoitamisessa. Niiden vapaa-ajan asukkaiden osalta, joiden mökkeilyyn liittyy alueella asuvan omaisen tai läheisen hoivaa, vapaa-ajan asunnon käyttöaste on lisääntynyt useammalla kuin puolella (54 %). Monipaikkainen hoiva koetaan myös haasteelliseksi ja paikallisissa keskusteluissa monipaikkaista hoivaa kuvataankin myös pakotetuksi hoivaksi. Vastaavasti heistä, jotka arvioivat mökillä vietettävään aikaan kytkeytyvän tulevaisuudessa läheisen hoivaa, on hieman useampi (59 %) vielä työelämässä (36 % eläkkeellä). Tutkimuksella selvitettiin myös sitä, keitä monipaikkaiset hoivan tarjoajat ovat ja kuinka hoivan tarjoaminen vaikuttaa vapaa-ajan asunnon käyttöasteeseen. Paikallisten hoivayritysten ja yhdistysten palveluista ja toiminnasta kaivattaisiin enemmän ja kootusti tietoa
Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Paikallisissa keskusteluissa toivottiinkin, että paikalliset sote-yhdistykset, kyläyhdistykset tai muut paikallisja kylätasolla toimivat yhdistykset tarjoaisivat enemmän konkreettista apuna tilanteissa, joissa ikääntyneet sinnittelevät usein pitkään yksin tai keskenään ja tarvitsisivat apua arjessa selviytymiseen. 1/24 12 Futura kuten omaishoitajien yhdistys, sydänyhdistys ja muistiyhdistys nähdään tärkeinä tahoina saada keskusteluapua, neuvontaa ja tukea omaisen hoivaan. Monipaikkaisen hoivan tarjoaminen eri ikäryhmissä. Kuva 2. Monipaikkaisen hoivan tarjoaminen eri ikäryhmissä. Neuvonnan ja keskusteluavun lisäksi kaivattaisiin kuitenkin myös konkreettista apua sillä hoiva on lopulta aina lähityötä. Kehittämistoimia toivotaan niin hoivayrittäjyyden kuin Taulukko 3. Toimintaa on ollut jo noin kymmenen vuoden ajan ja samalla ”pehmeä hoiva” on työllistänyt paikallisia ihmisiä. Jo toimivana esimerkkinä tuodaan esiin Värtsilän pitäjäyhdistyksen tarjoama kotiapu. Monipaikkaisen hoivan luonne suhteessa Krögerin (2022) jäsentämiin hoivaköyhyyden osa-alueisiin. Yhdistys tarjoaa pientä maksua vastaan apua polttopuiden teossa, lumitöissä ja kiinteistön hoidossa. Kuva 3. Keskusteluissa ja vastauksissa peräänkuulutetaan myös hoivatalouden kehittämistä
Tämä näkyy myös monipaikkaisen hoivan lisääntymisenä. Tilanne on erityisen vaikea maaseutualueilla, joilla ikääntyneiden suhteellinen osuus kasvaa samalla kun julkisen palvelujärjestelmän on entistä vaikeampaa vastata hoivan kasvaviin tarpeisiin. Omaisille kaivataan helppokäyttöisempiä digilaitteita ja -palveluita mahdollistamaan yhteydenpitoa omaisiin ja pääsyä sähköisiin terveyspalveluihin. Tapaustutkimuksemme Pohjois-Karjalasta osoittaa, että samanaikaisesti tapahtuva väestön ikääntyminen, yksinasuvien ikääntyneiden määrän lisääntyminen, palveluverkon harveneminen ja monipaikkaisuutta lisäävä kaupungistuminen vahvistavat myös monipaikkaisen hoivan ilmiötä. Osana hoivaa korostetaan myös fyysisten ja digitaalisten yhteyksien tärkeyttä. 2018) kytkeytyvän myös erityinen monipaikkaisuuden ulottuvuus, mikä on jäänyt hoivapolitiikkaa koskevissa keskusteluissa käytännössä tunnistamatta. Johtopäätökset Ikääntyvien ja yksinasuvien hoivaan ja huolenpitoon liittyvät haasteet nousevat entistä kriittisemmäksi tulevaisuuden kysymykseksi niin kansallisella kuin alueellisella tasolla. 2011; Knif 2012; Koskinen et al. Monipaikkaisten hoiva-alan ammattilaisten osalta pohdittiin, voisivatko he työskennellä joustavammin ja tehdä muutaman viikon vuodessa keikkaa mökkiseudulla. Samalla kun monipaikkainen väestö kasvattaa monien maaseutukuntien tosiasiallista väestömäärää lisää se myös painetta niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin järjestöissä tunnistaa monipaikkaisen asumisen ja tähän limittyvän hoivan vahvistuvaa ilmiötä – sekä tähän liittyen tarvetta lähteä pohtimaan sekä paikallisesti että alueellisesti, kuinka hoivan tarpeiden ja tarjoamisen moninaisiin haasteisiin voitaisiin löytää yhdessä ratkaisuja. Monipaikkainen hoiva lisää myös maaseutualueiden palveluiden ja väliaikaisen asumisen kysyntää. Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Hoivan täyttymättömät tarpeet kasvattavat omaisten ja kolmannen sektorin roolia hoivatarpeiden ja -palveluiden paikkaajina. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa hoivaköyhyyteen (Kröger 2019a; 2019b; 2022) ja läheisten lisääntyneeseen hoivavastuuseen (Bevan et al. Vaikka hoivaan liittyvästä monipaikkaisuudesta tai ikääntyneiden lähiomaisten asuinpaikoista ei ole saatavissa tarkkaa tilastotietoa, on alueiden eriytyvä väestökehitys sekä hoivatarpeiden kasvu huomioiden selvää, että läheisistä huolehditaan enenevässä määrin pitkienkin matkojen takaa. Hoiva lisää monipaikkaista asumista eri tavoin ja esimerkiksi mökkeilyyn kytkeytyvä läheishoiva nostaa vapaa-ajan asuntojen käyttöastetta. Osassa Pohjois-Karjalan kuntia onkin jo tarjolla Suomen Punaisen Ristin ystävätoimintaa, mikä koetaan tärkeäksi ja vastaavan erityisesti iäkkäiden omaisten sosiaalisiin tarpeisiin kuten yksinäisyyden ehkäisyyn. Hoivan tarjoajista moni on myös itse jo ikääntynyt ja jäänyt pois työelämästä. Tutkimus nostaa kaikkiaan näkyväksi vielä varsin vähälle huomiolle jäänyttä monipaikkaisen hoivan ilmiötä, ja kuinka tämä haastaa niin aluekehittämistä kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia. Monipaikkainen hoiva ei ole vain tulevaisuutta, vaan se kytkeytyy jo nyt monella tapaa muun muassa vapaa-ajan asukkaiden haluun ja tarpeisiin viettää aikaa ja monipaikkaista elämää mökkiseudulla. 13 1/24 Futura perhehoidon kehittämiseksi. Myös mökkitalkkareille visioidaan ”kevythoivan” tehtäviä Värtsilän pitäjäyhdistyksen tavoin. Monipaikkainen hoiva tarvitsee tuekseen kehittämistoimia koskien niin hoivapolitiikkaa ja palvelujärjestelmän kehittämistä kuin paikallistason toimintaa kunnissa, järjestöissä ja asukasyhteisöissä. Se koetaan monilta osin pakotetuksi, ja siksi etäältä hoivaamiseen liittyvään huoleen ja läheisen tarpeisiin vastaamiseksi kaivataankin enemmän tukea ja tietoa saatavilla olevasta paikallisesta avusta. Myös useissa pohjoiskarjalaisissa kylissä toimivat kylien pelastusryhmät ja organisoitu kyläturvallisuustoiminta nähdään arvokkaana toiminnan vahvistaessa yhteisöllisyyden, naapuriavun ja keskinäisen huolenpidon kulttuuria. Tältä osin odotuksia suunnataan sekä julkisen että yksityisen palvelusektorin kehittämiseen kuin myös yhteisöllisen huolenpidon ja järjestötoiminnan vahvistamiseen. Monipaikkaisella hoivalla paikataan hoivaköyhyyden eri osa-alueita, erityisesti avun tarpeita päivittäisten asioiden hoitamisessa sekä sosioemotionaalisia tarpeita. Myös omaisten sosioemotionaalisiin tarpeisiin vastaamiseen kuten seurusteluun, ulkoiluun ja virkistykseen kaivataan enemmän tukea
Lisäksi haluamme kiittää projektipäällikkö Pasi Saukkosta tutkimuksen mahdollistamisesta sekä kahta artikkelin arvioijaa hyvistä ja artikkelia eteenpäin vieneistä kommenteista. Publishing Unit, University Library of Jyväskylä. <https://www.julkari.fi/ handle/10024/146429>. Jensen, Ilmo Keskimäki, Ingelise Andersen, Bo Burström et al. Department of General Practice and Primary Health Care, Faculty of Medicine, University of Helsinki. (2020): Ikääntyneiden asuminen ennakointi ja varautuminen kunnissa. Bledsoe, Linda K., Sharon E. Davey, Adam, Emiko Takagi, Gerdt Sundström & Bo Malmberg (2013): (In)formal support and unmet needs in the national long-term care survey, Journal of Comparative Family Studies 44(4), 437–453. Kortelainen, Jeremias, Olli Oosi, Tuomas Luukkonen, Noora Luomala, Katariina Välikangas, Johanna Hätälä et al. Jansson, Anu (2020): Loneliness of older people in longterm care facilities. Sustainable Development Goals Series. Kestilä, Laura, Sakari Karvonen, Signe Jauhiainen, Hennamari Mikkola (toim.) (2023): Väestön terveysja hyvinvointikatsaus 2023: tavoitteena sosiaalisesti kestävä Suomi. Kröger, Teppo (2022): Care Poverty: When Older People’s Needs Remain Unmet. Springer Nature, Cham. Artikkeli on kirjoitettu Manner-Suomen maaseutuohjelman ja Suomen akatemian (hankenumero 349984) rahoittamien hankkeiden tuella. Daly, Mary & Jane Lewis (2000): The concept of social care and the analysis of contemporary welfare states, The British Journal of Sociology 51(2), 281–298. Dittrich-Wesbuer, Andrea, Caroline Kramer, Cédric Duchene-Lacroix & Peter Rumpolt (2015): Multi-local living arrangements: Approaches to quantification in German language official statistics and surveys, Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie 106(4), 409–424. Esping-Andersen, Gøsta (1990): The three worlds of welfare capitalism. Knif, Pirjo (2012): Keski-ikäiset ikääntyvien omaistensa auttajina. Bevan, Jennifer L. Stakes. 159–164. Moore & Wanda Lott Collins (2010): Long Distance Caregiving: An Evaluative Review of the Literature, Ageing International 35, 293–310. Gaudeamus, Helsinki. Monipaikkainen hoiva maaseudun vahvistuvana ilmiönä. Gummeruksen Kirjapaino Oy, Vaajakoski. Hoppania Hanna-Kaisa, Olli Karsio, Lena Näre, Antero Olavikivi, Liina Sointu, Tiina Vaittinen & Minna Zechner (2017): Hoivan arvoiset. Raportti 4/2018. Kröger, Teppo, Jiby Mathew Puthenparambil & Lina Van Aerschot (2019b): Care poverty: unmet care needs in a Nordic welfare state, International journal of care and caring 3(4), 485–500. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social research 439. & Lisa Sparks (2011): Communication in the context of long-distance family caregiving: An integrated review and practical applications, Patient Education and Counseling 85, 26-30. Kattilakoski, Mari & Maarit Sireeni (2020): Koettu arjen hyvinvointi ja sen murtumat maaseudun naisten kertomuksissa, Maaseutututkimus, 28(1), 7–28. Työpaperi 14/2023. 1/24 14 Futura Monipaikkaisesta hoivasta tarvitaan myös lisää sekä määrällistä että laadullista tutkimusta. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Lähteet Agerholm, Janne, Jutta Pulkki, Natasja K. Koskinen, Seppo, Päivi Sainio & Hanna Alastalo (2018): Avun tarve ja saaminen. Gaudeamus, Helsinki. Kiitokset Kiitämme Monipaikkainen Pohjois-Karjala -hankkeen keskustelutilaisuuksiin osallistuneita henkilöitä ja kyselytutkimuksen vastaajia. Blomgren, Jenni, Pekka Martikainen, Tuija Martelin & Seppo Koskinen (2006): Ikääntyneiden saama epävirallinen ja virallinen apu Suomessa, Yhteiskuntapolitiikka 71(2), 167-178. Tutkimus sukupolvien välisestä informaalista hoivasta. Koramo, Marika, Katariina Välikangas, Sari Pitkänen, Jarno Parviainen, Heikki Miettinen & Pirjo Haukkapää-Haara (2023): Kuntien ja hyvinvointi alueiden toiminta ikääntyneiden asumisessa ja asumispalveluissa. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:55. Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Laine, Markus, Jarkko Bamberg & Pekka Jokinen (2007): Tapaustutkimuksen taito. Doctoral Dissertation. <https://doi.org/10.1111/j.1468-4446.2000.00281.x>. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Kattilakoski, Mari, Kati Pitkänen, Pasi Saukkonen (2022): Monipaikkainen Pohjois-Karjala monipaikkaisen työn, kansalaistoiminnan ja hoivan muodot ja kehittämistarpeet. <https://doi. Monipaikkainen hoiva ei kuitenkaan kiinnity yksin vapaa-ajan asumiseen. <https://doi.org/10.3138/jcfs.44.4.437>. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:36. Julkunen, Raija (2006): Kuka vastaa. Pohjois-Karjalaa koskeva tapaustutkimus osoittaa, että monipaikkainen hoiva limittyy merkittävällä tavalla vapaa-ajan asumiseen nyt ja tulevaisuudessa. Teoksessa Koponen, Päivikki, Katja Borodulin, Annamari Lundqvist, Katri Sääksjärvi & Seppo Koskinen (toim.): Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa FinTerveys 2017 -tutkimus, s. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. (2023): The organisation and responsibility for care for older people in Denmark, Finland and Sweden: outline and comparison of care systems, Scandinavian Journal of Public Health. Kröger, Teppo, lina van Aerschot & Jiby Mathew Puthenparambil (2019a): Ikääntyneiden hoivaköyhyys, Yhteiskuntapolitiikka 84(2), 124–134. Vaiva yhteiskunnan ytimessä. Polity Press, Cambridge. Itä-Suomen yliopisto, Alueja kuntatutkimuskeskus SPATIA. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Jotta saataisiin tarkempaa kuvaa monipaikkaisen hoivan laajuudesta ja monimuotoisuudesta, tulisi ilmiötä tarkastella myös vapaa-ajan asumista laajemmasta monipaikkaisuuden näkökulmasta. org/10.1177/140349482211371>
Schier, Michaela, Nicola Hilti, Helmut Schad, Cornelia Tippel, Andrea Dittrich-Wesbuer & Anna Monz (2015): Residential multi-locality studies – the added value of research on families and second homes, Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie 106(4), 439–452. Sosiaalija terveysministeriö STM (2014): Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Tilastokeskus (2022b): StatFin / Rakennukset ja kesämökit / 116j -Kesämökit alueittain, 1970–2022 [Viitattu 8.12.2023]. Schmidt-Thomé, Kaisa & Johanna Lilius (2023): Smart shrinkage and multi-locality – The appeal of hope, illustrated through Puolanka, a rural municipality in Finland, Urban, Planning and Transport Research 11(1), Article 2165140. Rantamäki, Niina, Mari Kattilakoski & Maija Halonen (2021): Alueellinen yhdenvertaisuus maakunnallistuvissa sosiaalija terveydenhuollon rakenteissa, Yhteiskuntapolitiikka 86(4), 383–394. Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi (2018): Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 15 1/24 Futura Pitkänen, Kati & Anna Strandell (2018): Suomalaisen maaseudun monipaikkaisen asumisen muodot ja tulevaisuuden kehitys, Maaseudun uusi aika 26(2–3), 6–23. Tilastokeskus (2021): StatFin / Väestöennuste / 139f -Väestöennuste 2021: Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain, 2021–2040 [Viitattu 8.12.2023]. Tilastokeskus (2022c): StatFin / Asunnot ja asuinolot / 116a -Asuntokunnat koon ja talotyypin mukaan, 1985-2022 [Viitattu 8.12.2023]. Uniprint, Oulu. Sosiaalija terveysministeriö, Helsinki. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen selvityksiä. Tedre Silva & Anneli Pulkkinen Anneli (2010): Vanhuksen paikka maaseudulla vanhustyönjohtajien näkemyksiä, Maaseudun uusi aika 18(1), 5–16. THL, Helsinki. Tammi, Helsinki. (2022): Is Nordic eldercare facing a (new) collaborative turn?, Social Policy & Administration. Mari Kattilakoski & Kati Pitkänen. Vabø, Mia, Zechner, Minna, Stranz, Anneli, Graff, Lea & Sigurðardóttir, Sigurveig H. Voutilainen, Olli, Kirsi Korhonen, Ulla Ovaska & Hilkka Vihinen (2021): Mökkibarometri 2021. Tampere University Press. Wood, Gerald, Nicola Hilti, Caroline Kramer & Michaela Schier (2015): A residential perspective on multi-locality: Editorial, Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie 106(4), 363–377. Rannanpää, Sari, Janne Antikainen, Rasmus Aro, Jaakko Huttunen, Sebastian Hovi, Kati Pitkänen & Mikko Weckroth (2022): Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Tilastokeskus (2022f): StatFin / Asunnot ja asuinolot / 116d -Asuntokunnat koon, vanhimman iän ja sukupuolen sekä talotyypin mukaan, 2005–2022 [Viitattu 8.12.2023]. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja. Vuorijärvi, Petri (2011): Etäomaishoitajien toiminta ja velvollisuudentunto Suomessa. Työryhmän loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (2023): Sosiaalija terveydenhuollon järjestäminen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella: Alueellinen asiantuntija-arvio, syksy 2023. Tilastokeskus (2022d): StatFin / Väestörakenne / 11s3 -Väestö asuinpaikan kaupunki-maaseutu-luokituksen sekä sukupuolen ja iän mukaan, 2000–2022 [Viitattu 11.12.2023]. Luonnonvaraja biotalouden tutkimus 47/2021. <https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8190-1>. Tilastokeskus (2022a): StatFin / Väestörakenne / 11ra -Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2022 [Viitattu 8.12.2023]. Tilastokeskus (2022e): Yksinasuvat ikäryhmän ja sukupuolen mukaan 2022 [Viitattu 21.12.2023]. Zechner, Minna (2010): Informaali hoiva sosiaalipoliittisessa kontekstissa. Sosiaalija terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. <https://doi.org/10.1080/21 650020.2023.2165140>. <https://doi.org/10.1111/ spol.12805>
Norja merkitsee tämän tutkimuksen sairaanhoitajille käännettä, jossa monipaikkaisuus nähdään keinona hallita ammatillista toimijuutta. Tämän vuoksi on tärkeää nostaa keskusteluun mitä sairaanhoitajat kertovat ammatillisesta toimijuudestaan. Analysoin aineistoa tulkitsemalla siitä ammatilliseen toimijuuteen kiinnittyviä ulottuvuuksia, erityisesti työhön liittyviä vaikutusmahdollisuuksia. Monipaikkaisuus merkitsee tutkimuksen sairaanhoitajille kotia ja perhettä Suomessa, mutta työjaksoja käydään tekemässä Norjassa. Artikkeli perustuu etnografiseen aineistoon, jonka temaattisista haastatteluista (n=17) olen nostanut sairaanhoitajien kokemuksia ammatillisesta toimijuudesta sekä Suomessa että Norjassa. 1/24 16 Futura ”Niinku vaikutusmahdollisuudet on tosi paljon muuttunu viime vuosina”: Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutos Tarkastelen tässä artikkelissa suomalaisten sairaanhoitajien ammatilliseen toimijuuteen liittyviä tekijöitä. Asiasanat: sairaanhoitajien ammatillinen toimijuus, monipaikkaisuus, pendelöinti Katja Laakkonen väitöskirjatutkija, sairaanhoitaja YAMK Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto katja.laakkonen@uef.fi REFEREE-ARTIKKELI. Sairaanhoitajan työtä on pidetty pääsääntöisesti yksipaikkaisena ja paikkasidonnaisena, mutta monipaikkainen työskentely yksityisten rekrytointifirmojen kautta on yleistymässä pikkuhiljaa myös Suomen työja hoivamarkkinoilla. Analyysin avulla pyrin ymmärtämään niitä ammatilliseen toimijuuteen liittyviä tekijöitä, joilla voisi olla merkitystä tulevaisuuden sairaanhoitajille
Sairaanhoitajat asuvat joko yhteismajoituksessa muiden pendelöijien kanssa tai pienissä, valmiiksi kalustetuissa yksiöissä. (Skjælaaen, 2011, s. 18–19.) Rekrytointi ei kuitenkaan loppunut, vaan norjalaisille hoivamarkkinoille tulivat tämän jälkeen yleisen uusliberaalin reformin myötä yleistyneet yksityiset rekrytointifirmat. Rannanpää ym., 2022; Alasalmi ym., 2020) on tuonut esille kansallista pendelöinti-ilmiötä, johon liittyy kausittaista tai säännöllistä yöpymistä eri paikoissa. 16.) Kuitenkin edelleen vuonna 2024 Norjassa toimii kymmeniä yksityisiä firmoja, jotka rekrytoivat hoitohenkilökuntaa haluamistaan maista. Tämän jälkeen esittelen ne menetelmälliset valinnat, joita olen tehnyt tutkimuksen aikana. Tässä artikkelissa laajennan tätä monipaikkaisuuden keskustelua pohjoismaiseen kontekstiin. Eteläpelto ym., 2014, s. Suomalainen monipaikkaisuustutkimus (esim. Nykyään ylirajaisuudella viitataan siirtolaisten verkostoihin ja erilaisten rajoja ylittävien yhteyksien jatkumoon. 17 1/24 Futura 1 Johdanto Hoivan ja hoivaajien globaali liikkuminen on tunnistettu jo 2000-luvun alussa (Hochschild, 2014; Yeates, 2011; 2012). Tällainen vuokratyövoimaan perustuva rekrytointikäytäntö on mahdollistanut erityisesti pohjoismaisille sairaanhoitajille pendelöinnin, jossa norjalainen työnantaja maksaa sijaisille kilpailukykyisen palkan lisäksi usein myös muita etuja, kuten asumisen ja matkat. Osalle muodostuu säännöllinen pendelöintirytmi; he ovat esimerkiksi kaksi viikkoa kotona Suomessa, kaksi viikkoa töissä Norjassa. Pendelöivät sairaanhoitajat säätelevät itse työjaksojensa pituuden, joka vaihtelee noin viikosta useisiin kuukausiin. (van Riemsdijk, 2008, s. Työskentelyjakson pituuden lisäksi he määrittävät itse myös työn tekemisen paikan, eli millaisella osastolla ja missä sairaalassa he haluavat työskennellä. Muuttoliikekeskustelussa ylirajaisuus on yleinen ja vakiintunut käsite, mutta koska sairaanhoitajan kliininen työ on vahvasti paikkariippuvaista, pohdin tässä artikkelissa, miten ammatillinen toimijuus näkyy näissä paikkasidonnaisuuksissa. Tällainen ylirajainen liikkuminen tarkoittaa elämää kahden tai useamman maan välillä, joten arkea voidaan elää kahdessa eri maassa yhtä aikaa. Sairaanhoitajien arki ja elämä ankkuroituu Suomessa olevan kodin ja perheen ympärille, josta käsin monipaikkaista arkea eletään todeksi (ks. Tutkimustulosten esittämisen jälkeen pohdin sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta myös tulevaisuuden näkökulmasta, sillä ammatillinen toimijuus on aina menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi myös tulevaisuusorientoitunutta (ks. Aineistoni perustuu tekeillä olevan väitöskirjatutkimukseni etnografiseen aineistoon. Tämän artikkelin suomalaisten sairaanhoitajien monipaikkaisuus tarkoittaa pendelöivää tapaa liikkua kahden hyvinvointivaltion välillä. 211; Ylitörmänen ym., 2019, s. Työsopimus voidaan laatia joko suoraan julkisen työnantajan tai yksityisen rekrytointifirman kanssa. Tarkastelen ensin ammatillista toimijuutta yleisenä käsitteenä, mutta myös kuinka se on ajan kuluessa muuttunut sosiaalija terveysalalla. Tällainen valtion ohjaama työvoiman rekrytointikäytäntö Norjaa itseään köyhemmistä maista jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan siihen kohdistetun eettisen kritiikin vuoksi vuonna 2003. Usein nämä työjaksot neuvotellaan joka kerta erikseen. Työmarkkina-alueena on koko Norja ja asuminen tapahtuu työnantajan tarjoamassa tilapäismajoituksessa. 2 Sairaanhoitajien ammatillinen toimijuus Ammatillisella toimijuudella tarkoitetaan työntekijän mahdollisuutta osallistua, neuvotella ja vaikuttaa aktiivisesti oman työn, työidentiteetin Katja Laakkonen. Jokinen, 2005). Tällaisella ylirajaisella sairaanhoitajatyöllä on pitkät perinteet Norjassa, sillä jo 2000-luvun taitteessa useilla paikkakunnilla Suomessa järjestettiin rekrytointiin perustuvia, Norjan valtion kustantamia norjan kielen kursseja. Tuolloin Norjan valtiollinen ohjelma Aetat Recruitment Program rekrytoi näkyvästi sairaanhoitajia Suomen lisäksi myös Saksasta ja Puolasta. Kysyn aineistolta, mitä suomalaiset sairaanhoitajat kertovat ammatillisen toimijuuden eroista työskennellessään Suomessa ja Norjassa. Viime vuosikymmeninä kansainvälinen liikkuvuus on muuttunut kohti tilapäisempää liikkumista, kun entistä harvemmin ihmisten liikkuminen on yhdensuuntaista ja pysyvää (Okólski, 2001, 106; Raunio ym., 2020, 28). 7). Nämä rekrytointifirmat oli tarkoitettu lyhytaikaiseksi ratkaisuksi hoitoalan työvoimapulaan
Toimijuus koetaan yksilöllisesti ja kokemukset vaimenevat tai vahvistuvat erilaisissa kohtaamisissa. 37.) Työajasta potilastyön osuus on kaventunut trendinomaisesti. (Hirvonen ym., 2020, s. 3 Menetelmänä etnografia Artikkelin analyysi pohjautuu etnografiseen aineistoon, johon kuuluu tekemäni osallistuva havainnointi norjalaisessa sairaalassa kesinä 2020 ja 2023 (yhteensä yhdeksän viikkoa), refleksiivinen kenttäpäiväkirja sekä 17 pendelöivän sairaanhoitajan temaattista haastattelua. Tässä artikkelissa käytän pääaineistona haastatteluaineistoa (232 sivua), sillä ammatilliseen toimijuuteen liittyvä puhe tuli vahvimmin esille sairaanhoitajien yksilöllisissä kokemuksissa. Sosiaalija terveysalalla ammatillinen toimijuus on rakentunut ammatillisen koulutusjärjestelmän kehittymisen myötä. (Hirvonen ym., 2020, s. Sairaanhoitajien uusia rooleja olisivat näin ollen mentorointi, valmentaminen ja kumppanina toimiminen. 14; Ylitörmänen ym., 2019, 10, s. 84–85.) Tällainen tilanteisuus tekee ammatillisesta toimijuudesta jatkuvasti muuttuvan prosessin, joka on aina kontekstisidonnaista ja samalla myös tulevaisuuteen suuntautunutta (Hirvonen, 2024, s. (Hirvonen ym., 2020, s. Se on tuonut terveydenhuoltoon johtamistavan, jonka mukaan hoitohenkilökunnasta on tavoitteena kouluttaa sopeutuvia ja joustavia moniosaajia. Ammatillinen toimijuus ei ole pysyvä ominaisuus vaan sen on jotain, mikä rakentuu yksilön ja yhteisöjen tekoina. (Jokinen, 2022, s. Olen itse työskennellyt useita vuosia sairaanhoitajana sekä Suomessa että Norjassa, joten kenttäjaksolle pääsyä ja tutkittavien rekrytointia Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutos. Laajentuneiden työnkuvien lisäksi ammatillisen toimijuuden muutoksiin liittyy myös hoitoja hoiva-alan standardisointi, jossa työn suoritteita on alettu mitata ja seurata aiempaa tarkemmin. Naisvaltaisella alalla tämä on tarkoittanut toimijuutta, johon liittyvät vaativa ammatillinen osaaminen, etiikka ja työhön sitoutuminen. Näiden tilanteisuuksien vuoksi kokemus ammatillisesta toimijuudesta fluktuoi, pienenee ja suurenee, ja sitä arvioidaan jatkuvasti uudelleen. On arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä sosiaalija terveyshuollossa on noin 235 000 avointa työpaikkaa, joista 67 prosenttia johtuu luonnollisesta poistumasta. 243.) Sairaanhoitajuuden ammatillinen toimijuus on sittemmin muuttunut, sillä väestön demografiset tekijät ja globaali sairaanhoitajapula ovat dramaattisesti lisänneet terveydenhuoltoja sosiaalipalvelujen tarvetta. Hahtelan ja Meretojan (2017) mukaan vuoden 2019 alussa voimaan tullut sote-uudistus muuttaa edelleen sairaanhoitajien työnkuvia ja osaamisvaatimuksia. Se pitää sisällään toimijoiden, instituutioiden ja valtarakenteiden dynamiikkaa. 16). 34.) Nämä tulevaisuuden yhä niukkenevat henkilöstöresurssit on jo tunnistettu megatrendiksi. myös Yliaska, 2014.) Johtamistavan lisäksi muutoksen kohteena ovat olleet niin sairaanhoitajien ammatillinen koulutus kuin työnkuvatkin, kun esimerkiksi lääkäreiden työtehtäviä on siirretty sairaanhoitajille. Huomionarvoista on, että vaikka kaikki vastavalmistuneet terveydenhuollon ammattilaiset työllistyisivät hoitoalalle, terveydenhuollon työntekijöistä on silti pulaa vähintään 20 000. 245–246; Ryynänen ym., 2004, s. 246; ks. 99). Lisäksi hoitotyön toimintaympäristöt muuttuvat niin, että asiakas ja potilas tulee nähdä entistä enemmän oman hoitonsa keskiössä. Tällainen johtamistapa liittyy uuden julkisjohtamisen käsitteeseen ”new public management”. 36.) Nämä muutokset muuttavat myös sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta, sillä tulevaisuudessa sairaanhoitajilta odotetaan kliinisen hoitotyön osaamisen lisäksi yhä laajempien palvelukokonaisuuksien hallintaa. Asiakkailla ja potilailla on tulevaisuudessa yhä aktiivisempi rooli omissa terveysvalinnoissaan ja omahoidossaan, jolloin sairaanhoitajien rooli ja asiantuntijuus muuttuvat yhä enemmän omahoidon tukemisen suuntaan. 1/24 18 Futura tai uran kehittämiseen ja muokkaamiseen (Vähäsantanen, 2013, s. (Hahtela & Meretoja, 2017, s. Hoitotyön osaamista on tarkoitus kehittää erityisesti kuntouttavassa työotteessa, ravitsemustilan arvioinnissa ja seurannassa, lääkehoidon turvallisessa toteutuksessa ja moniammatillisessa kokonaisarvioinnissa sekä potilasturvallisuuden varmistamisessa. (Ensio ym., 2016, s. Ammatillinen toimijuus on aina tilanteista. Haastateltavien keski-ikä on 53 vuotta. Terveydenhuollon yksi suurimmista muutoksista on ollut 2000-luvulla omaksuttu uusliberalistinen talousoppi ja yksityisen sektorin toimintatavan yleistyminen
Et ei pysty vaikuttamaan työvuoroihin, eikä pääse koulutuksiin, se oman ammattitaidon ylläpitäminen on sitä, että pitää vaan koko ajan olla ite aktiivinen ja sitä et voi välttämättä työaikana tehdä. Sulta odotetaan työhön sitoutumista ja itse pitää ottaa ammatillisista asioista selvää. Nämä toiminnot ja niistä syntyvät subjektiiviset kokemukset vaikuttavat siihen, millaiseksi työntekijä kokee ammatillisen toimijuutensa. 4.1 Ammatillisen toimijuuden vaimentumat Käytännössä ammatillinen toimijuus sairaanhoitajien työssä näkyy siinä, miten työntekijät tekevät valintoja, käyttävät vaikutusmahdollisuuksiaan ja pystyvät ottamaan kantaa heitä koskeviin päätöksiin. Käsitteenä ammatillinen toimijuus tuli mukaan kirjallisuuden kautta (esim. Ammatillista toimijuutta kuvaavaksi yläteemaksi muodostui kokemus vaikutusmahdollisuuksista työhön, jonka alle nimesin kaksi alateemaa; ammatillisen toimijuuden vaimentuma ja ammatillisen toimijuuden vahvistuma. Kysyin aineistolta, mitä tutkimuksen sairaanhoitajat kertovat ammatilliseen toimijuuteen liittyen ja miten monipaikkaisuus liittyy ammatillisen toimijuuden kokemiseen. Luin aineistoa lomittain tutkimuskirjallisuuden kanssa ja nostin aineistosta temaattisen analyysin (Braun & Clarke, 2022) avulla ammatilliseen toimijuuteen viittavia tekijöitä. Kun ammatilliseen toimijuuteen tulee useampia vaimentumia, eikä omaan työhön voi enää vaikuttaa riittävästi, nousevat esiin pohdinnat vakituisen työn jättämisestä: Katja Laakkonen. Nämä yksittäiset signaalit eivät välttämättä johda suurempiin toimenpiteisiin, kuten irtisanoutumiseen vakituisesta työstä, mutta varoitusmerkit ovat näkyvissä (ks. Tältä osin aineistoa voi lukea eräänlaisina selontekoina epätyypillisille ammatillisille valinnoille. Näin aineisto jäsentyi muutoksen teemaan, jota argumentoin ammatillisen toimijuuden kautta. Keskeiseksi läpileikkaavaksi tekijäksi muotoutuivat omaan työhön liittyvät vaikuttamismahdollisuudet. Myös sujuva norjan kielen taitoni oli avainasemassa kentälle pääsyssä ja sen toimintojen ymmärtämisessä. Haastattelujen pääteemoina olivat työ ja vapaa-aika, ja ammatilliseen toimijuuteen liittyvä puhe tuli selkeimmin esille haastattelujen työ-teeman kautta. Se on positiivista, että se on itsenäisempää, mutta se on myös vaativampaa. Hiltunen, 2010, s. Aloitin haastateltavien rekrytoinnin havainnointijaksoilla, jonka jälkeen suuntasin hakua lumipallomenetelmää käyttäen. Ja sit et pysty vaikuttamaan enää työvuoroihin, et semmoiset niinku vaikutusmahdollisuudet on tosi paljon muuttunu viime vuosina. Eteläpelto ym., 2014; Vähäsantanen, 2013; 2014; Ylitörmänen ym., 2019). Esimerkin sairaanhoitaja tunnistaa useita tekijöitä, jotka vaimentavat ammatillista toimijuutta. Enemmän vastuuta ja sulta odotetaan enemmän itsenäisiä päätöksiä. Haastattelut kestivät keskimäärin tunnin ja ne etenivät vapaamuotoisesti keskustellen, niin että haastateltaville jäi riittävästi aikaa puhua itselle tärkeistä aiheista. Hirvonen ym., 2020). Tämä havainto resonoi hyvin aiemman tutkimuksen kanssa, sillä esimerkiksi opettajien keskuudessa juuri mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöihin liittyy ammatillisen toimijuuden kokemiseen (esim. Ammatilliseen toimijuuteen on tullut useampi vaimentuma: Suomessa sairaanhoitajan työ on paljon vaativampaa. Mikään ei tule valmiina. Alla olevassa aineistoesimerkissä vaikutusmahdollisuuksien väheneminen näkyy niin kasvaneiden vastuutehtävien, koulutuksen puutteen kuin palkankin suhteen. 50). 4 Sairaanhoitajien ammatillinen toimijuus Tässä tulosluvussa kuvaan ensin tekijöitä, jotka suomalaisissa työpaikoissa vaimentavat sairaanhoitajien kokemaa ammatillista toimijuutta ja toiseksi sitä, miten tätä vaimentunutta ammatillista toimijuutta lähdetään vahvistamaan monipaikkaisilla ratkaisuilla. Ja sit just tämä, että kun on se työvoimapula, niin pitää olla valmis tulemaan töihin, kun sulle soitetaan. Koulutuksia on vähemmän, niitä ei järjestetä juurikaan enää tänä päivänä, koska on kiristetty koko ajan tätä taloustilannetta. Vaan pitää sitoutua siihen, että otat koko ajan ite selvää asioista työajan ulkopuolella. Nämä vaimentumat näyttäytyivät tässä aineistossa elämään vähitellen tunkeutuvina muutoksina, jotka tulkitsin ”heikoiksi signaaleiksi”. 19 1/24 Futura helpotti omat aiemmat monipaikkaiset kokemukset norjalaisilta työja hoivamarkkinoilta. Sulta odotetaan, että sinä vapaa-ajallakin sitoudut
Näin sairaanhoitajat joutuvat paikkaamaan henkilökuntavajetta työyhteisöissä, joiden työtehtävät eivät ole heille entuudestaan tuttuja (ks. Yhteistä kokemusta tiivistää yksi heistä: Joo, henkilöstöhallinnon puolella se joustamattomuus ja semmonen sanelutyyli. Ja milloin tekee. Tämä tulee esille myös tässä tutkimuksessa, sillä monipaikkaisille sairaanhoitajille sairaanhoitajan työ itsessään oli tärkeää, eikä esimerkiksi alan vaihto tai jatko-opiskelu ollut ensisijainen vaihtoehto. Trendin voimakkuutta kuvaa se, että jo vuonna 2013 vain joka neljäs sairaanhoitaja koki voivansa vaikuttaa paljon tai melko paljon työtehtäviinsä (Laiho & Riikonen, 2016, s. Kun näitä ammatillisen toimijuuden vaimentumia kasautuu yhdelle työntekijälle riittävän monta, ammatillinen toimijuus ajautuu konfliktiin. Irtisanoutuminen on äärimmäinen ratkaisu, kun omat arvot ja vaikutusmahdollisuudet työn tekemisen tapaan eivät enää toteudu. Norjassa sairaanhoitajien on mahdollista saada jopa 11 viikon työvuorot etukäteen, kun Suomessa työvuorot saattavat olla tiedossa vain muutamaksi viikoksi kerrallaan: Meillähän ei anneta työvuorolistojakaan kuin viikko etukäteen. (Hahtela, 2023, s. Aina edes oman substanssiosaamisen harjoittaminen ei toteudu, vaan sairaanhoitajia siirretään osastolta ja erikoisalalta toiselle työnantajan tarpeen mukaan. 21, 42.) Myös tämän tutkimuksen mukaan vaikeus yhdistää työja perhe-elämä vaimentaa merkittävästi ammatillisen toimijuuden kokemista. Ja palkkakeskustelut on käynnissä, vaikka mä oon sen suhteen menettänyt toivoni. Suomalaisissa työolotutkimuksissa on tullut esille, että sairaanhoitajat pitävät tärkeinä asioina juuri työvuorojen ennakoitavuutta ja joustavuutta. Elikkä asioita, Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutos. Ja niin kuin sanottu, niin Suomen ja Norjan palkoista ei voi edes puhua samana päivänä. Yksi tässä tutkimuksessa puhuttanut aihe on lyhytjänteinen työvuorosuunnittelu Suomessa. Aiempien tutkimusten mukaan naisille kuitenkin työn sisältö vaikuttaa olevan palkkaa tärkeämpi asia (Sutela & Lehto, 2014, s. Et paljon ihmiset jää keikkailemaan, et pystyy ite vaikuttamaan asioihin. Edellinen sitaatti osoittaa kokemuksen jaetun luonteen. kolmivuorotyö Abrahamsen ym., 2012, s. Se on niinku ylhäältä tullu se käsky. Keskusteluun on noussut irtisanoutuminen, koska keikkahoitajana voisi vaikuttaa enemmän työhönsä. myös Olakivi ym., 2021, s. 60). Usein pendelöivien sairaanhoitajien puheissa vilahti myös yllä mainittu Norjan parempi palkka, ja Suomen huono palkkakehitys nähtiin yhtenä ammatillisen toimijuuden vaimentumana. Ne pelaa sillä, et ne pystyy muuttamaan työvuorot, jos tarvii….Ne panttaa niitä, vaikka listat on ollu valmiita monta viikkoo, mut ei ne anna niitä. 1/24 20 Futura Meilläkin tuolla kokenut henkilökunta miettii, et pitäiskö irtisanoutua vaan sen takia, et vois olla keikkalaisena ja vois itse valita mitä tekee. Suurin osa tämän tutkimuksen pendelöivistä sairaanhoitajista oli päätynyt irtisanoutumaan vakituisesta työstään Suomessa. Et täältäkin on tullut sitä kaikua, että oot psykiatrialla töissä ja somatiikalta puuttuu porukkaa, et olkaa hyvät. Tällainen ”pelottaa mennä aamulla töihin, kun ei tiedä minne joutuu” on tässä aineistossa yksi keskeinen ammatillista toimijuutta vaimentava tekijä. Ja jossain vaiheessa tulee vaan se piste vastaan. Työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen haasteita olivat kokeneet eniten nuoret, 26–35-vuotiaat sairaanhoitajat. Et se on myös sellainen, et tää tilanne elää kovasti Suomenkin markkinoilla. Koska et sä välttämättä siinä tiukoille vedetyssä työyhteisössä pysty vaikuttamaan ja se on ihan selvä, että joku kuitenkin sanelee ehdot. 189). Konflikti ammatillisessa toimijuudessa näyttäytyy tässä tutkimuksessa murtumana, joka johtaa irtisanoutumiseen Suomessa olevasta työstä. Sairaanhoitajien työstä eivät tee prekaaria ja pirstaleista enää vain rakenteelliset työllisyyskysymykset, vaan kysymys siitä, missä ja millä tavoin substanssiosaamistaan saa harjoittaa. Se on hirvee eettinen stressi. 24). Lyhyen aikavälin työvuorosuunnittelu yhdistettynä epäsäännölliseen kolmivuorotyöhön kasvattaa haasteita sille, kuinka sovittaa aika työn ja perheen kesken (ks. Ammatillisen toimijuuden vaimentumista kuvataan tässä aineistossa myös työn pirstaloitumisena. 143): Minä näen sen jotenkin silleen, että sairaanhoitajien työkenttä on pirstaloitunu. Tilalle tulee monipaikkainen pendelöinti
Eli siellä ei yhtään kuunnella näitä työntekijöiden ajatuksia. Koko ajan piti itse pitää huolta, että on riittävä kompetenssi. Saatettiin sanoa, että ensi viikolla käydään läpi tämä, on opeteltava ecmo-laitteen käyttö. Äitien väsymystä ei kuitenkaan liitetä lapsiin itsessään vaan koettuun tilaan. Tällaiset johtamistapaan viittaavat kommentit toistuvat usein tässä aineistossa ja kritiikki osoitetaan poikkeuksetta ylempiin johtajiin, ei kentälle näkyvään lähijohtoon. Tätä painetta en tunne täällä Norjassa ja silti saan palkan sen mukaan mitä osaan. Mutta nyt kun olen kotona, olen 100% kotona. Tästä syystä, että eivät pysty järjestämään sitä omaa elämää, koska ei pysty vaikuttamaan omiin vapaatoiveisiin… Joo, mun täytyy sanoa, että olin jo niin kyllästynyt ja ärsyyntynyt, että vaikka tykkäsin työstä ja siitä omasta työyhteisöstä, työkavereista niin minua suorastaan jo ketutti mennä sinne. Ajattelin, kun valmistuin, että nyt voin vain tehdä työtä ja nauttia vapaa-ajasta. 248). Tosin työskentelin osastolla, jolla oli hyvin erikoistunutta hoitoa ja korkea status. Asiat vaan ilmaistaan… Sen työvuorosuunnittelun aiheuttamaa oli se, että koko ajan pysty vähemmän vaikuttamaan omaan elämään. Ja sillä oli toki aika iso merkitys ja tiiän, että porukka voi aika pahoin tuolla työpaikalla. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat myös sairaanhoitajille asetetut vaatimukset jatkuvasta kouluttautumisesta, jossa työssä kehittyminen, uuden oppiminen ja kouluttautuminen vievät tilaa vapaa-ajalta. Ne kasvo ja kerty ne pienet asiat vuosien saatossa ja sitten se tuli semmoinen totaalinen stoppi, että nyt riittää. Yllä olevalle sairaanhoitajalle tilanne työssä on käynyt sietämättömäksi, sillä johtamispolitiikasta on tullut sanelevaa. 132). Kun olen perheen kanssa, niin omaa aikaa ei ole… Toinen asia minkä olen huomannut, niin olin koko ajan väsynyt, kun olin töissä Suomessa. Oli iv-tenttiä ja akuuttitenttiä, piti olla kielikompetenssia, mutta kaikki piti tehdä omalla ajalla. Kun vuorovaikutus työntekijöiden ja johdon välillä ei ole vastavuoroista vaan sanelevaa, on todennäköistä, ettei työntekijä tunne vahvaa osallisuutta eikä ammatillista toimijuutta (Vähäsantanen, 2014, s. Niitä ei tarvitse tehdä Norjassa… Koen sen niin, että kun mulla on vapaata Norjassa, niin se on minun omaa aikaa. Nämä tilat asettuvat kotiin tai kodin ja työn välimaastoon. Tämän tutkimuksen perusteella vaimentuma ammatillisessa toimijuudessa näyttää syntyvän erityisesti tilanteessa, jossa omaan työhön ei voi vaikuttaa riittävästi. (Jokinen, 1996, 25, s. Kun pääsin töistä, olin tietenkin todella väsynyt, mutta oli vaan ruvettava lukemaan. Yksi tapa ymmärtää näitä vaimentumia ammatillisessa toimijuudessa on terveydenhuoltoonkin rantautunut uusliberalistinen hallintatapa, jossa työja vapaa-aikaa on yhä vaikeampi erottaa toisistaan. Eikä anneta edes sitä kuvaa, että ikään kuin kuunneltais, koska sekin ois semmoinen, että tulis tunne, että minua on kuultu. Katja Laakkonen. Väsymys siirtyy tilasta toiseen, kodista työhön ja työstä kotiin. Näihin ei saanut työnantajalta mitään tukea ja sitten tentistä piti saada 85 prosenttia oikein. Niihin ei anneta semmoista pienintäkään mahdollisuutta, että pystyis vaikuttamaan henkilökunta. 21 1/24 Futura vaikka jotkut ovat perusteltujakin, niin ne vaan ilmoitetaan henkilökunnalle, että näin tehdään. Myös aiemman tutkimuksen mukaan juuri vaikuttamisen ja vastarinnan vähäisyydet vaimentavat sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta ja sitä kautta myös työhön motivoitumista ja siihen sitoutumista (Hirvonen ym., 2020, s. Suomalaisen äitiystutkimuksen mukaan osa äideistä yhdistää väsymyksen juuri kodin ja palkkatyön rajalle. Eli semmoinen dialogi puuttuu täysin tällä hetkellä. Voin suunnitella asioita lasten kanssa, en ole huonolla tuulella, olen saanut nukkua tarpeeksi. Ja sit tehdään se päätös. Kotona pitäisi laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja tehdä muita kotitöitä. 184.) Näiden tilojen ristiriidasta kertoo tilanne, jossa on vaikea yhdistää työja perhe-elämä: En voisi tehdä Suomessa töitä näin tiiviisti. Lisäksi useampi sairaanhoitaja kuvaa tällaista työhön kyllästymistä ja ärsyyntymistä väsymyksen kautta, erityisesti ne sairaanhoitajat, joilla on alaikäisiä lapsia kotona. Niinpä istuin kotona ja luin. Nämä vapaa-ajalle valuneet vaateet ovat omiaan vaimentamaan ammatillista toimijuutta: Aiemmin, kun työskentelin Suomessa, piti koko ajan kouluttautua. Mutta kaikki oli sairaanhoitajan omalla vastuulla
Tämän takana näyttää olevan ajatus, että he myyvät norjalaiselle työnantajalle ammattitaitoaan, eivät henkilökohtaista elämäänsä: Mä ajattelen sen niin, että jos mä menen Norjaan ja tarjoan omaa työpanostani niin mähän myyn nimenomaan omaa ammattitaitoani. Selkeä ja tarkkaan rajattu työnkuva näyttää lisäävän pendelöivien sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta: Sinä menit sinne, teit sen perustyön. Niin sehän oli aivan täydellinen paketti. Pendelöivät sairaanhoitajat myyvät työnantajalle selkeitä työsuoritteita ja ammatillisesta toimijuudesta irrotetaan muu henkilökohtainen elämä. Että niin hyvin on kohdeltu kautta vuosien aina. Vahva ammatillinen toimijuus määrittyy myös tässä aineistossa mahdollisuutena kehittää omaa työtään, vahvistaa tunnetta omasta osaamisesta ja parantaa sekä työn tuottavuutta että laatua. Tai kiinnittää itseänsä tämmöiseen vastuualueen tai muun tiimoilta, kun ei halunnu, ei jaksanu, eikä tarvinnut. Kun ammatilliselle osaamiselle on määritelty ehdot (hinta, työn tekemisen aika ja paikka), pendelöivä sairaanhoitaja suorittaa lupaamansa työn. Norjassa pendelöivät sairaanhoitajat ovat omaksuneet ajatuksen yksityisyrittäjämäisestä toimijuudesta, jolloin oma ammatillinen osaaminen myydään käypään hintaan palvelun ostajalle, yksityiselle rekrytointifirmalle tai suoraan kunnalliselle työnantajalle. Tässä luvussa kuvaan, kuinka pendelöivät sairaanhoitajat lähtevät palauttamaan vaimentunutta, jopa murtunutta ammatillista toimijuutta. Monipaikkaisuus antaa pendelöiville sairaanhoitajille mahdollisuuden harjoittaa sitä kliinistä ammattitaitoa, johon he ovat saaneet koulutuksen. (2014, s. 1/24 22 Futura 4.2 Ammatillisen toimijuuden vahvistumat Olen edellisessä luvussa kuvannut sairaanhoitajien ammatilliseen toimijuuteen liittyviä vaimentumia, jotka juontavat juurensa yksittäisen työntekijän vaikutusmahdollisuuksien vähenemiseen. Heillä ei ole vaadetta osallistua työn kehittämiseen tai edes jatkuvaan kouluttautumiseen, elleivät he halua. Toinen olennainen ammatillista toimijuutta vahvistavista tekijöistä on vaikutusmahdollisuus työnkuvaan ja työtehtäviin. Että kyllähän se heti vaikuttaa siihenkin motivaatioon ja mielialaan millä sinne meet, kun asiat yritetään tehdä parhain päin. Hirvosen ym. Joo, siis oon sanonu, et se on just se, että en halua kahta viikkoa pidempää missään tapauksessa olla Norjassa kerralla. Enhän mä myy mitään persoonallisuuttani tai mitään muutakaan, vaan mä myyn sitä omaa ammattitaitoani. KosNorjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutos. Hänellä on vielä vakituinen työsuhde Suomessa, missä hänen sairautensa on työyhteisön tiedossa. Eteläpellon ym. Ja oon saanu just niinku oon toivonu ne jaksot ja oon sanonu, että en halua olla joulua, enkä juhannusta töissä. Hoidit sen potilaan ja lähdit pois. (2020, s. 247) mukaan ulkomaalaiset sijaiset työskentelevät usein hoitotyön perustehtävissä ja vakituinen henkilökunta vastaa kehittämisja johtotehtävistä. Norjassa työskennellessä hän kokee olevansa vapaa sairaudestaan: Ja sit mulle on ollu tosi tärkeetä, et kun oli se vakava sairastuminen siinä, niin sen myötä mä päätin, että nyt mä lähden sinne Norjaan. 212) mukaan vaikuttamisen mahdollisuus omaan työhön on tekijä, joka lisää turvallisuuden ja hyvinvoinnin tunnetta työssä. Näin sairaanhoitajat myös säilyttävät neuvotteluasemansa norjalaisilla työmarkkinoilla, sillä usein jokainen työjakso neuvotellaan erikseen. Että mulla ei kyllä oo siinä mitään valittamista. Ylitörmäsen ym. Niin, mulla ei oo jouluna, eikä juhannuksena töitä. 7) mukaan toimijuuteen liittyy aina myös persoonallinen puoli, mutta analyysini mukaan pendelöivä sairaanhoitaja pystyy hallitsemaan paremmin työminän ja henkilökohtaisen, työn ulkopuolisen minän rajoja. Tämä näkyy selkeästi myös tässä tutkimuksessa, sillä Norjassa pendelöiviltä sairaanhoitajilta ei odoteta osallistumista potilastyön ulkopuolisiin vastuutehtäviin. Tällaisesta tilanteesta kertoo sairaanhoitaja, joka oli muutama vuosi sitten sairastunut vakavasti. Ilman mitään ylimääräistä toimintaa, ilman mitään ylimääräistä vastuuta. Eikä siihen halunnu kiintyäkään siihen yhteisöön sillä tavalla. (2019, s. Mahdollisuus tehdä omaa osaamista vastaavia työtehtäviä lisää ammatillista toimijuutta, ja pendelöivät sairaanhoitajat haluavat pitää vahvasti kiinni tällaisista oikeuksista. Vahvan neuvotteluasemansa ansiosta Norjassa pendelöivät sairaanhoitajat palauttavat itselleen vallan päättää missä ja milloin he tekevät työtänsä
Vapaa-ajan arvostaminen näkyy henkilökohtaisen vapaa-ajan lisäksi myös laajempana muutoksena yhteiskunnassa: Elintaso on noussu ja asiat on muuttunu ja ajat on toiset. 524). Havainnoidessani suomalaisia sairaanhoitajia norjalaisessa sairaalassa huomasin, että pendelöijät ottivat herkästi fyysistä etäisyyttä vakituiseen henkilökuntaan. 5 Pohdinta Tässä artikkelissa olen tarkastellut suomalaisten sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta monipaikkaisuuden kontekstissa. Lisäksi huomasin, että tällaisessa itse valitussa ulkopuolisuudessa on toinenkin merkittävä etu; pendelöivät sairaanhoitajat ovat myös vapaita työpaikan sisäisistä konflikteista. Tällainen ammatillisen toimijuuden itsemäärittelystä kiinnipitäminen näyttää olevan erityisen tärkeää naisvaltaisille sosiaalija terveydenhuollon ammateille, joiden asema organisaatioiden sisällä on yleensä verrattain heikko (Hirvonen, 2020, s. Koska se ei oo koskettanu mua millään tavalla. Et se vapaa-aika ois tosiaan sellainen yhtäläinen, et viikko puoltoista tiiviisti töitä ja sit puoltoista viikkoa jäis sitä vapaata…..Kyllä se on ittelläkin noussu, et en tiiä iän ja työkokemuksen myötä, mut mäkin oon enemmän ja vähemmän ollu 16-vuotiaasta saakka töissä, mitä nyt on ollu opiskeluja välissä, mut kyllä sitä on alkanu enemmän tulla se ajatus, et vois enemmän päättää itte omasta työja vapaa-ajasta. Käännekohtana on monipaikkaisuus. Mä olin siellä täysin vieraana. Kuinka saada enemmän vapaa-aikaa. Tehdä niitä asioita mitä vapaalla haluaa tehdä. Ammatillista toimijuutta punnitaan koko ajan ja työtä kilpailutetaan herkästi. Katja Laakkonen. Analyysini perusteella vaikuttamismahdollisuuksien heikentyminen vaimentaa sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden kokemista suomalaisissa työyhteisöissä. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen voi johtaa parempaan työhön sitoutumiseen ja oman työn kehittämiseen. Mikäli ristiriitoja olisi kuitenkin liikaa vaimentamassa ammatillista toimijuutta, pendelöivä sairaanhoitaja voi tarvittaessa vaihtaa työpaikkaa. 7-8). 2019, s. Lisäksi sitoutuneen henkilöstön pysyvyys palvelee myös organisaatiotasolla hoidon laatua, kun vähemmän aikaa ja resursseja kuluu hoitohenkilökunnan rekrytointiin ja perehdyttämiseen (Olakivi ym. Ihmiset arvostaa vapaa-aikaa ja kyllä se on ittelekin se mikä on se tavoite. 23 1/24 Futura ka, kun mä menin sinne Norjaan, niin kukaan ei tienny mitään mun historiasta. Tuloksena paranevat sekä työtyytyväisyys että työn tuottavuus (Ylitörmänen ym. 142). Esimerkiksi taukohuoneissa he istuivat mieluiten taaimmaisina, poissa vilkkaimmista ja henkilökohtaisimmista keskusteluista. Tällainen liikehdintä Norjan hoivamarkkinoilla on hyvin tavallista. 2021, s. Olennaista on, että työntekijä saa itse vaikuttaa sitoutumiseensa tai vaikkapa siihen, kuinka paljon hän jakaa työyhteisölleen henkilökohtaista elämäänsä. Yhteiskunnallisella tasolla kyse on ratkaisujen löytämisestä hoitajavajeeseen, mutta myös riittävien hoitoja hoivapalveluiden turvaamisesta. Pendelöintitaipaleen alussa työyhteisöön integroituminen voi olla löyhempää, mutta esimerkiksi vuosia samaan paikkaan pendelöineet sairaanhoitajat näyttäisivät sitoutuvan vahvemmin myös työyhteisöönsä. Et se oli mulle sellainen, et mä pystyn tähän. Norjaan pendelöivät sairaanhoitajat lähtevät palauttamaan ja vahvistamaan tätä vaimentunutta ammatillista toimijuutta. Vaikutusmahdollisuuksien palauttamiseen liittyy myös arvostus vapaa-ajasta, josta monipaikkainen sairaanhoitaja voi usein päättää itse. Kaikki yllä mainitut tekijät, jotka liittyvät vaikutusmahdollisuuksien lisääntymiseen, vahvistavat sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta. Kun pendelöivän sairaanhoitajan ammatillinen toimijuus vahvistuu riittävän paljon, se näkyy vahvempana sitoutumisena työhön. Yksilötasolla koettu vahva ammatillinen toimijuus näyttää vahvistavan sairaanhoitajien työtyytyväisyyttä ja työhön sitoutumista. Et se on ollu jopa mun tervehtymisen kannalta ja mun eteenpäin menemisen kannalta ihan hirvittävän tärkeä asia. Sitoutuneen työntekijän suhde työyhteisöön muuttuu vahvemman ammatillisen toimijuuden kautta: Enemmän oon osallistanut itseäni ja sillä tavalla niinku liittynyt keskusteluihin, kun ennen on viitannut kintaalla tai lähtenyt pois, kun on keskusteltu jostain työyhteisön kehittämisasiasta tai jostakin
Avainasemassa on, millaista johtajuutta työyhteisössä harjoitetaan – onko se ammatillista toimijuutta tukevaa vai tukahduttavaa (Hirvonen ym., 2020, s. 247). 5–6) mukaan uusliberalistisen hallintatavan avulla haettiin alun perin joustavuutta työelämään, mutta keskittyminen vain resurssitehokuuden parantamiseen ei ole tuonut toivottuja tuloksia julkiselle sektorille. Yksi tapa ymmärtää näitä sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden vaimentumia ja niistä seurannutta työtyytymättömyyttä on katsoa ilmiötä uuden julkisjohtamisen (new public management) ja siihen liittyvän tehostamisajattelun kautta. Pahimmillaan taas alhaiseksi koettu ammatillinen toimijuus voi tukahduttaa osaavien ja korkean työmoraalin omaavien ammattilaisten toimijuuden. Osaamista ja hyvinvointia edistävä johtamiskulttuuri on perusta ammatillisesti ja eettisesti korkeatasoiselle hoitotyölle (Hahtela & Meretoja, 2017, s. 102). 36). Hirvosen ym. Ammatillinen toimijuus vahvistui esimerkiksi niistä kokemuksista, joissa sairaanhoitajat saavat tehdä selkeästi rajattuja työtehtäviä, kuten potilastyötä. Sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta vaimentavat vaikutusmahdollisuuksien väheneminen omasta työstä. 10). 1/24 24 Futura Ammatillinen toimijuus työelämässä voidaan nähdä tiiviinä kudelmana, johon kietoutuvat niin työntekijän vaikutusmahdollisuudet kuin työnantajan muutosvaatimuksista nousevat tarpeet. Tällainen työntekijän ja työnantajan vaikutusmahdollisuuksien yhteensovittaminen lähtee vastavuoroisesta, molempiin suuntiin joustavasta johtamisesta. (2024, s. Tätä tehostamisajattelua on kuvattu tutkimuskirjallisuudessa käsitteellä biokapitalismi. Julkiseen keskusteluun olisikin syytä nostaa suomalaisten sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden tila ja siinä jo näkyvät varoitusmerkit eli heikot signaalit. 46). Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutos. Norjassa työskenneltäessä työ ei valu vapaa-ajalle, kun esimerkiksi kouluttautumisen vaadetta omalla ajalla ei ole. työvuorosuunnittelu) sekä kouluttautumisvaateet omalla ajalla. Pendelöivät sairaanhoitajat kokevat myyvänsä työnantajalle ammattitaitonsa, eivät persoonaansa. Myös työja vapaa-ajan pitäminen toisistaan erillään vahvistaa ammatillista toimijuutta. Parhaimmillaan ammatillinen toimijuus virtaa vuolaana vahvistaen yksittäisen työntekijän, mutta myös koko työyhteisön toimijuutta. 245; Ylitörmänen ym., 2019, s. Laadullista tutkimusta aiheesta tarvitaan lisää ja kysymys tulevaisuudelle voisikin kuulua: ohjaavatko työvoimaintensiivisiä hoivamarkkinoita tulevaisuudessa vahvasta ammatillisesta toimijuudesta kiinnipitävät sairaanhoitajat. Johtamisessa tulisikin tulevaisuudessa keskittyä juuri henkilöstöjohtamisen suuntaan (Ryynänen ym., 2004, s. Lisäksi selkeästi ammatillista toimijuutta vahvistava tekijä on ammatillisen minän ja henkilökohtaisen elämän pitäminen toisistaan erillään. Tällaisia vaimentumia ovat heikko palkkakehitys, ylhäältä alaspäin johtaminen (sanelupolitiikka), vaikeudet sovittaa yhteen työja perhe-elämää (ml. (Hirvonen ym., 2020, s. Hiltunen, 2012, s. Henkilöstöresurssien niukkuus on aiheuttanut työolojen huonontumista ja tavoitteena olleen joustavuuden sijasta esimerkiksi hoitohenkilökunnan mahdollisuudet vaikuttaa työhön liittyviin käytäntöihin ovat jopa vähentyneet. Tämä potilastyö on sitä kliinistä työtä, johon sairaanhoitajat ovat saaneet koulutuksen ja johon heillä on vahva substanssiosaaminen. Sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutokset ovat osa työmarkkinoiden ja hyvinvointipalvelujen, mutta myös koko hyvinvointivaltion uudelleenmuotoutumista. Trendinä se tarkoittaisi yhä laajenevaa suomalaisten sairaanhoitajien monipaikkaista liikkuvuutta, joko kansallisilla tai kansainvälisillä työja hoivamarkkinoilla. Tämän tutkimuksen mukaan jo yksi yksittäinen vaimentuma ammatillisessa toimijuudessa voi aiheuttaa poikkeaman työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Jos yksi yksittäinen vaimentuma ammatillisessa toimijuudessa toimii heikkona signaalina, kasvaako tällainen tiivistymä heikkoja signaaleja tulevaisuudessa trendiksi (ks. Kun näitä vaimentumia tulee riittävästi, saattaa se johtaa jopa ammatillisen toimijuuden murtumaan eli työstä irtisanoutumiseen. Pendelöivien sairaanhoitajien ammatillista toimijuutta näyttävät puolestaan vahvistavan ne tekijät, jotka lisäävät sairaanhoitajien vaikutusmahdollisuuksia työssä. Tähän havaintoon liittyy myös kokemus työn suunnitelmallisuudesta ja esimerkiksi itse suunnitellut työjaksot ja joustava, riittävän pitkälle ajalle tehty työvuorosuunnitelma vahvistavat ammatillista toimijuutta
Jokinen, E. Global care chains: A state-of-the-art review and future directions in care transnationalization research. Teoksessa J. 20, Suomen terveydenhuollon tulevaisuudet: Skenaariot ja strategiat palvelujärjestelmän turvaamiseksi: Esiselvitys. 105–128). Aikuiskasvatus, 34(3), art. Mankki, T. Global Networks (Oxford), 12(2), 135–154. Okólski, M. Immigration, belonging, and the politics of difference: Working conditions of Polish nurses in Norway. Ensio, A., Suomalainen, S., Lammintakanen, J., & Kinnunen, J. Teoksessa D. Innleie av sykepleiere i sykehus: Fra nødløsning til akseptert vikarpraksis. Global Care Chains and Emotional Surplus Value. Matkaopas tulevaisuuteen. (1996). (2020). 3. Valtioneuvoston kanslia. Professions and Professionalism, 2. ”Vain tyytyväinen hoitaja voi hoitaa laadukkaasti”: Sairaanhoitajien ja potilaiden näkemyksiä suomalaisen sairaalahoidon laadusta ja potilasturvallisuudesta. (2024). Gaudeamus. Into-Kustannus. Hahtela, N., & Meretoja, R. Hirvonen, H., Mankki, L., Lehto, I., & Jokinen, E. Vähäsantanen, K. Engster, T. Rannanpää, S., Antikainen, J., Aro, R., Huttunen, J., Hovi, S., Pitkänen, K., Strandell, A., Nurmio, K., et al. Tutkiva hoitotyö 2017:1, 36–37. SNF. 3. Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Asiantuntijuus tilanteisena tietona. (2022). (2011). Talentum. (2014). Metz (toim.), Justice, Politics, and the Family. Hiltunen, E. Ylitörmänen, T., Turunen, H., Mikkonen, S., & Kvist, T. Hahtela, N. Hiltunen, E. Jyväskylä studies in education, psychology and social research. Work– Family Interference: Nurses in Norway and Finland. 25 1/24 Futura Lähteet Abrahamsen, B., Holte, K., & Laine, M. R. Yliaska, V. Reports and Studies in Social Sciences and Business Studies, 8. Stola (toim.), Patterns of Migration in Central Europe (ss. Sutela, H., & Lehto, A.-M. (2011). Aho, & I. https://doi. Ylöstalo (toim.), Tasa-arvopolitiikan suunnanmuutoksia: Talouskriisistä tasa-arvon kriiseihin. Incomplete Migration: A New Form of Mobility in Central and Eastern Europe. (2012). Tilastokeskus. (2023). (2014). (2016). Kantola, P. (2008). Ylikuormitusta, lähijohtajan tuen puutetta vai vääränlaisia tehtäviä: Miksi yhä useammat vanhustyöntekijät harkitsevat työnsä lopettamista. Skjælaaen, C. (2019). Ryynänen, O.-P., Kinnunen, J., Myllykangas, M., Lammintakanen, J., & Kuusi, O. Good nurse–nurse collaboration implies high job satisfaction: A structural equation modelling approach. Teoksessa E. Weak signals in organizational futures learning. Ammatillinen toimijuus työelämän muutosvirrassa. Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P., & Paloniemi, S. (2020). Alho, K. (2004). Kinnunen & J. Koskinen Sandberg, H. (2005). Olakivi, A., Aerschot, L. M. (2012). Publications of the University of Eastern Finland. Teknologian arviointeja. (2010). Jokinen, E. Työolojen muutokset 1977?2013. Braun, V., & Clarke, V. Jokinen, E. Venäläinen (toim.), Kulttuurintutkimus tietämisen tapana. University of Jyväskylä. Aikuisten arki. (2022). Acta Universitatis oeconomicae Helsingiensis, A, 365. Ylöstalo, A. Sairaanhoitajat. Taylor & Francis. Miten käsitteellistää ammatillista toimijuutta työssä. Development and Change, 42(4), 1109– 1130. Väsynyt äiti: Äitiyden omaelämäkerrallisia esityksiä. Palgrave Macmillan UK. (2021). Jokinen, H. Aikuiskasvatus, 34(2), Article 2. (2001). (2014). Elomäki, & H. J. Routledge. Yeates, N. Yhteiskuntapolitiikka, 86(2), 141–154. Going Global: The Transnationalization of Care. Aikuiskasvatus, 36(3), art. Teoksessa R. Kumer-Haukanõmm, & P. (2014). (2017). Yeates, N. Väitöskirja. Suomen Sairaanhoitajien selvitys sosiaalija terveysalan vetovoimaisuudesta ja työhyvinvoinnista. Lean expertise as situated knowledge in Lean translations. Vastapaino. org/10.7577/pp.v2i1.19 Alasalmi, J., Busk, H., Holappa, V., Huovari, J., Härmälä, V., Kotavaara, O., Lehtonen, O., Muilu, T., Rusanen, J., & Vihinen, H. Teoksessa T. Lehto (toim.), Gender and Welfare Service Work in Biocapitalism: Lean in Action. Monikulttuurisuus ja kulttuurien väliset vuorovaikutuksen areenat. Ammatillinen toimijuus lean-ajattelussa. Thematic analysis: A practical guide. Tulevaisuusvaliokunta. (2013). https://www.doria.fi/ handle/10024/184208 van Riemsdijk, F. Sairaanhoitajien työnkuvan muutokset sote-uudistuksessa. Helsinki: Gaudeamus. Sairaanhoitajakoulutus ja naiskansalaisuus: Hyvinvointivaltion huomasta kilpailuyhteiskunnan realiteetteihin. Wallace & D. Tehokkuuden toiveuni: Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle. (2012). Työolobarometri 2023. Aalto University School of Economics. (2022). Hochschild, A. Teoksessa C. Siirtolaisinstituutti. Hirvonen, L. Katja Laakkonen. (2016). Nursing Open, 6(3), 998–1005. V., Mathew Puthenparambil, J., & Kröger, T. Alenius (toim.), Liikkuvuus, muuttoliike ja ylirajaiset suhteet Suomen ja Viron välillä. Teoksessa Rapport 2011:10. Hirvonen, H. Raunio, M., Säävälä, M., Hammar-Suutari, S., & Pitkänen, P. Doctoral Thesis, University of Colorado. The Case of Polish and Ukrainian Migrants. SAGE Publications Ltd. Laiho, A., & Riikonen, T. Työn ja työvoiman alueellinen liikkuvuus ja monipaikkainen väestö. Vocational teachers’ professional agency in the stream of change. (2020). Valtioneuvoston kanslia. Gaudeamus. (2014). Vähäsantanen, K
Lisäksi ne muistuttavat kaikelle vaikuttavalle tulevaisuustyölle tärkeästä moninäkökulmaisuudesta. Sen sijaan, että arvostaisimme yhtä epistemologista näkökulmaa ylitse muiden, nostamme esiin ajatuksen tulevaisuustietoisuuteen ohjaavan opetuksen ja oppimisen tukena käytettävästä ambidekstrisestä käyttöteoriasta. Johtopäätöksemme kannustavat toimiin tulevaisuustietoisuuden lisäämiseksi yhteistyöprojekteissa, tuoden yhteen korkeakoulutuksen ja sen monet sidosryhmät eri lähtökohtia sekä eri aloja edustavine asiantuntijoineen. Esittelemämme ambidekstrista logiikkaa noudattava viitekehys tulevaisuustietoisuuden rakentamiseen sekä selventää eri ontologisten ja epistemologisten näkökulmien välisiä eroja että luo katsauksen erilaisiin tulevaisuustietoisuuden kehittämiseen liittyviin haasteisiin. Tässä artikkelissa haluamme avata keskustelua niistä tavoista, joilla voimme edistää tulevaisuustietoisuudelle tärkeää moniperspektiivistä lähestymistapaa tulevaisuuteen – sellaista, joka luo siltoja erilaisten maailmankatsomusten, arvojen, tavoitteiden ja näkökulmien välille. 1/24 26 Futura Avoin ambidekstrisyys – avain tulevaisuustietoisuuteen Minna Pura KTT, lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu minna.pura@laurea.fi Susanna Kivelä KTL, yliopettaja Laurea-ammattikorkeakoulu susanna.kivela@laurea.fi Sanna Ketonen-Oksi FT, erikoistutkija Laurea-ammattikorkeakoulu sanna.ketonen-oksi@laurea.fi Tulevaisuustietoisuuden kehittymisellä on keskeinen rooli kestävän kehityksen mukaisen muutoksen luomisessa. Sen lähtökohtana on ajatus ammatillisesta identiteetistä, joka rakentuu kyvylle tarkastella vaihtoehtoisia maailmankatsomuksia suvaitsevasti sekä niiden kontekstisidonnaisesta soveltamisesta, tiedostaen yksilötasolla tapahtuvan alitajuntamme vaikutukset jokapäiväiseen päätöksentekoomme ja toimintaamme. Avainsanat: tulevaisuustietoisuus, transformaatio, transitio, abduktiivinen, ambidekstrinen, moniperspektiivisyys, kestävyys REFEREE-ARTIKKELI
Yhteistä näille eri näkökulmille on niiden edellyttämä laaja vuorovaikutus ja tosielämän ongelmiin tarttuminen, niin a) ajattelun ja toiminnan kuin b) toimijan ja toiminnan kohteena olevan kontekstin välillä. 157) Kasvatuksen ja koulutuksen tarkoitusta pohtivien keskustelujen keskiöön on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut esiin ajatus uudistavasta eli transformatiivisesta oppimisesta (O´Sullivan ym., 2002; Marsick ym., 2023). Käymme siinä läpi eri ontologisten ja epistemologisten suuntausten monimutkaista suhdetta toisiinsa ja valaisemme joitakin tulevaisuustietoisuuden kehittämiseen liittyviä haasteita. Myös kokemuksellisuuden, luovuuden ja innovatiivisuuden, sekä yhteisöllisen toiminnan ja oppimisen roolia muutoksessa korostetaan (UNESCO, 2018; 2022). Uudistavan oppimisen toteutus on jäänyt pitkälti yksittäisten tahojen aktiivisen muutostoimijuuden varaan (Wolff ym., 2022). Vogel & O´Brien, 2022). Esimerkiksi olemassa olevien rakenteiden ja järjestelmien haastamista (O’Brien, 2012) ja maailmankatsomuksia muokkaavia kollektiivisia vuorovaikutusja oppimisprosesseja (Jasanoff & Kim, 2015; Inayatullah & Sweeney, 2021) ei ole tavoitteellista lähestyä samoilla metodologisilla valinnoilla. Suomessa keskustelua on käyty jo pitkään ns. Se synnyttää oppivia yhteisöjä ja verkostoja, jotka auttavat omaksumaan uusia kestäviä elämäntapoja. 27 1/24 Futura Johdanto “Muutosta aikaansaavan ja yhteiskuntaa uudistavan oppimisen tavoitteena on vastuullisen maailmankuvan ja syvän ymmärryksen syntyminen ihmisen elämän tarkoituksesta, suunnasta, arvoista ja valinnoista. ekososiaalisen sivistyskäsityksen (Laininen, 2018) sekä useiden sen rinnalle syntyneiden ekologista kestävyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja planetaarista sosiaalipedagogiikkaa esiin nostavien näkökulmien innoittamana (Salonen ym., 2023). Koska uskomme vahvasti, että kyky ymmärtää, arvostaa ja liikkua dynaamisesti eri maailmankatsomusten välillä liittyy olennaisesti tulevaisuustietoisuuden kehittymiseen, päädyimme seuraavaan tutkimuskysymykseen: Miten edistää tulevaisuustyöskentelyn vaikuttavuutta tilanteissa, joissa siihen osallistuvat edustavat keskenään erilaisia epistemologisia ja ontologisia näkökulmia. Poikkeamme täten sen perinteisestä filosofisesta määrittelystä liittyen kokemuksen Sanna Ketonen-Oksi, Minna Pura & Susanna Kivelä. Lisäksi ratkaistavien ongelmien moninäkökulmainen ja kriittisanalyyttinen tarkastelu edellyttävät asioiden tarkastelua metatasolla (Kuusi & Hautamäki, 2022). Omat haasteensa on luonut myös transformaatio-käsitteen toistaiseksi varsin lavea määrittely (Wolff ym., 2022; Ketonen-Oksi & Vigren, 2024). Aiheen käsittelyn merkitystä tukevat niin tulevaisuustietoisuuden kehittymisen tunnustettu asema osana kestävää kehitystä (Laherto & Rasa, 2022) kuin tarve haastaa tällä hetkellä vallalla olevaa ajattelumallia, jossa tulevaisuus nähdään lähinnä nykyisyyden jatkeena (Sterling, 2010; Balsinger, 2017; Wolff ym., 2022). Lopulta ne saavat aikaan kulttuurisen muutoksen kohti kestävää tulevaisuuden yhteiskuntaa ja maailmaa.” (Siirilä, 2019, s. Tulevaisuutta suunnitellaan lyhyen ajan tulostavoitteiden ja resurssipulan ristipaineessa, johtaen helposti siihen ettei uudistavan oppimisen kehittymiseen jää aikaa. Samalla venytämme tulevaisuustietoisuuden kehitystä hienovaraisesti "transsendentille" tasolle (ks. Tutkimusasetelmaamme havainnollistaaksemme esittelemme luvussa 3 ambidekstrista logiikkaa noudattavan viitekehyksen tulevaisuustietoisuuden rakentamiseen. Työssämme ammattikorkeakoulussa, koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla toimivina tulevaisuudentutkijoina ja opettajina olemme myös havainneet erilaisten maailmankuvien, lähestymistapojen ja menetelmien sekoittuvan keskenään tavoilla, jotka eivät ole omiaan tukemaan tavoitellun muutostoimijuuden kehittymistä erilaisissa tutkimus-, kehitysja innovaatiotoiminnalle tyypillisissä asiantuntijaryhmissä tai opetustilanteissa. Keskustelua on entisestään ruokkinut Unescon vuonna 2018 julkistama kestävän kehityksen koulutusohjelma, jonka mukaan kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan parhaiten kriittistä reflektointia sekä totuttujen ajatusja toimintamallien uudistamista edistävällä pedagogiikalla. Uudistavan oppimisen lähtökohtana on tarve ravistella käsityksiämme ihmisenä olemisesta sekä suhteestamme muuhun meitä ympäröivään todellisuuteen (Arbeiter & Buéar, 2021)
Valitettavasti, olipa sitten kyse päätöksenteon prosesseista tai koulutustarjonnan kehittämisestä, nämä kriittisanalyyttista tai transformatiivista ennakointia (Inayatullah & Sweeney, 2021; Kuusi & Hautamäki, 2022) edustavat näkemykset jäävät edelleen pääosin varautumista korostavan strategisen ennakoinnin ”jalkoihin”. Jotta tulevaisuustietoisuutta voidaan kehittää opiskelijalähtöisesti, tulee oppimisen arvioinninkin sisältää oppimisen ja ajattelun muutoksen syvällisempää tarkastelua. Esimerkiksi Ahvenharjun ym. Menetelmävalinnoissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota ainakin seuraaviin tekijöihin: nykyistä laajempi tieteidenvälinen tiedonvaihto; enemmän kriittistä pohdintaa eri lähestymistapojen ja työkalujen vahvuuksista, heikkouksista sekä vaikutuksista; muutosprosessien tarkemman havainnoinnin mahdollistava dokumentointi; ja – mikä tärkeintä – radikaalisti uusien ja ennennäkemättömien menetelmien luominen (Ketonen-Oksi & Vigren, 2024). Luomamme viitekehyksen syntyyn ovat vaikuttaneet erityisesti kokemuksemme Ahvenharjun, Minkkisen ja Lalot’n (2018) kehittämän tulevaisuustietoisuuden mallin hyödyntämisestä opetusja tutkimustyössä sekä Minkkisen, Auffermannin ja Ahokkaan (2019) oivallinen kiteytys ennakoinnin erilaisista viitekehyksistä. Viitekehyksemme nojaa pääasiassa Ahvenharjun ym. Samalla näiden tieteenfilosofisesti ajateltuna perustavanlaatuisten erojen ymmärtämättä jättäminen uhkaa kaventaa myös ymmärrystä käytössä olevien mallien ja menetelmien vaikutuksista. Ne nojaavat myös erilaisiin transformaatiota koskeviin käsitteen määrittelyihin. Viitekehys luo pohjaa muun muassa Ketonen-Oksin ja Vigrenin (2024) peräänkuuluttamalle tarpeelle uudistaa menetelmävalikoimaa ja -yhdistelmiä, joilla tulevaisuustietoisuuden kehitystä voidaan tukea. Oppimistavoitteiden, metodien ja oppimisen arvioinnin tulisi olla linjassa suhteessa toimintaa ohjaaviin maailmankatsomuksellisiin valintoihin mutta myös kyetä avaamaan ja perustelemaan valinnat läpinäkyvästi. Kuten Curry (2022) hiljattain totesi, keskusteluja erilaisten lähestymistapojen välillä käydään edelleen lähinnä yrityssektorille tyypillisen, jo vuosikymmeniä valtavirtaistuneen strategisen ennakoinnin sekä tulevaisuudentutkimukseen perehtymättömille heikommin tutuksi tulleen, aktiiviseen ja jopa radikaalisti tulevaisuuden uudelleenkuvitteluun sekä rakentamiseen perustuvan antisipatorisen lähestymistavan välillä. Erityisesti Inayatullahin luoma kuuden pilarin malli (2008) sekä CLA:na tunnettu kerrosanalyysimenetelmä (1998) on kehitetty aikoinaan tukemaan moniperspektiivisyyden kehittämistä. 1/24 28 Futura tai tiedon ulkopuolella olevaan todellisuuteen (Kuusi, 2022) ja käytämme sitä tarkoittaen kykyä lähestyä erilaisia näkökulmia kuitenkaan asettumatta mihinkään niistä. Tulevaisuustietoisuus dualistisen maailmankatsomuksen haastajana Tulevaisuustietoisuus transformatiivista toimijuutta vahvistavan toiminnan tukena Vaikka suurin osa tulevaisuudentutkimuksessa käytetyistä malleista on rakennettu toisistaan poikkeaville filosofisille maailmankatsomuksille ja -näkemyksille (Melnikovas, 2018), ei niiden välille ole rakentunut juurikaan dialogia (Curry, 2021) Kuusen ja Hautamäen (2022) tuoretta tieteenfilosofista pohdintaa lukuunottamatta. Esittelemämme johtopäätökset kannustavat tulevaisuustietoisuuden kehittämiseen erityisesti ammattikorkeakoulujen opetuksessa ja työelämäyhteistyössä toteutettavissa hankkeissa. Lisäksi, tuore kirjallisuuskatsaus transformatiivista tulevaisuuden kuvittelua tukevista menetelmistä osoittaa (Ketonen-Oksi & Vigren, 2024), ettei nykyisellään tarjolla olevien menetelmien vaikutuksista useinkaan ole suoranaista näyttöä. Ne myös nostavat esiin ajatuksen tulevaisuustietoisuuteen ohjaavan opetuksen ja oppimisen tukena käytettävästä ambidekstrisestä käyttöteoriasta. (2018) luoman tulevaisuustietoisuuden mallin vertaileva analyysi, Rohrbeckin (2010) kypsyysmalli yrityksen tulevaisuuden suuntautumisesta (Rohrbeck ym., 2018) ja Inayatullahin kuuden pilarin malli (2008) sekä siitä kehittynyt teoria tulevaisuuden käyttötavoista (2022) vastaavat kaikki erilaisiin tulevaisuustoimijuuden kehittämistarpeisiin. Tulevaisuustietoisuuden moniperspektiivinen lähestymistapa ei ole itsessään uusi vaan se on yksi tulevaisuudentutkimuksen peruspilareista ja ydinosaamisista (Bell, 1997). (2018) luomaan tulevaisuustietoisuuden malliin, joka on samansuuntainen HickAvoin ambidekstrisyys – avain tulevaisuustietoisuuteen
Täten ambidekstrisyyden voikin nähdä tarkoittavan dynaamista kyvykkyyttä sopeutua kompleksisiin, jatkuvasti muuttuviin toimintaympäristöihin (O’Reilly & Tushman, 2013). Papachroni ja Heracleous (2020) kuvaavat ambidekstrisyyttä hybridimäiseksi osallistavaksi oppimiseksi – prosessiksi, jossa ajatusmaailmaa muovataan aiemmin opitun pohjalta, etsien synergioita kilpailevien vaatimusten, kokeilujen ja käytettävissä olevien resurssien välillä. Loikka kohti ambidekstrista ajattelua Viitekehyksemme perustan luovat seuraavat 3 perspektiiviä: deduktio, induktio ja abduktio. Sen sijaan induktiivinen ajattelu on omiaan silloin, kun tulevaisuutta lähestytään luoden ymmärrystä jostakin sellaisesta, josta ei vielä tiedetä paljoa. Siirtymistä deduktiivisesta abduktiiviseen arviointiin on perusteltu erityisesti sillä, että oppiminen tapahtuu luonnostaan iteratiivisesti. kasvatustieteen kompetenssikehitystä tarkastelevassa kirjallisuudessa. Yleisesti ottaen ambidekstrisyydellä viitataan samanaikaiseen kykyyn sekä hahmottaa isoja kokonaisuuksia että keskittyä yksityiskohtiin. Olennaista näissä malleissa on kyky sekä tiedostaa että haastaa erilaisten tulevaisuutta koskevien olettamusten luonnetta ja roolia, peilaten yksilötasolla tapahtuvia muutosprosesseja suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen evoluutioon. Lisäksi, kuten Kovacs ja Spens (2005) ovat todenneet, ei teoreettisten näkökulmien ja empiiristen havaintojen välinen sujuva vuorovaikutus ainoastaan stimuloi teorioiden kehitystä vaan tukee sen ymmärtämistä, kuinka erilaisia teorioita ja menetelmiä voidaan soveltaa kontekstuaalisesti. Mikä tekee juuri Ahvenharjun ym. Perinteisimmillään tulevaisuutta on kuvailtu dualistisen ajattelun kautta, tuoden yhteen tässä hetkessä koetun sekä kuvitellun todellisuuden. (2018) mallista kiinnostavan on sen vankka kehys ja kattava joukko indikaattoreita sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla toteutettaville, tulevaisuusajattelua vahvistaville tunneja motivaatioprosesseille, aikakäsityksen, toimijuuden, avoimuuden, systeemisyyden ja vastuullisuuden kautta. 29 1/24 Futura sin (2002) edistämien tulevaisuuskasvatuksen tavoitteiden sekä tulevaisuudentutkimuksessa vakiintuneen tulevaisuuslukutaidon (Miller, 2018) käsitteen kanssa. Tunnistamalla ennakoinnissa käytettyjä tulkintarakenteita se tekee ennakoinnista helpommin lähestyttävän ja havainnollistaa niitä olennaisia eroja, jotka on ymmärrettävä tulevaisuustietoisuuden kehittämiseksi. (2019) luomaa kehikkoa ennakointityössä tyypillisimpien typologioiden ja maailmankatsomusten välisistä eroista sekä niiden keskinäisistä suhteista. Abduktiossa deduktio ja induktio yhdistyvät tavalla, jossa johtopäätökset tehdään ja selitykset rakennetaan suhteessa olemassa oleviin teorioihin ja viitekehyksiin. Abduktiivinen päättely on noussut viime aikoina esiin mm. Tässä yhteydessä määrittelemme ambiSanna Ketonen-Oksi, Minna Pura & Susanna Kivelä. Uskoaksemme tulevaisuustietoisuuden kehittymistä tukevien opetusmetodien ja niiden vaikutuksen arvioinnin voinee olettaa noudattavan pitkälti samankaltaista logiikkaa. Lisäksi haluamme tuoda keskusteluun organisaatiotutkimuksessa laajalti tutkitun ambidekstrisen ajattelun käsitteen. Positivistista tieteenfilosofiaa edustava deduktio sopii hyvin tulevaisuudesta tehtyjen hypoteettisten olettamuksien testaamiseen, sillä se sisältää varsin deterministisen näkökulman tulevaisuuteen: tulevaisuus on ennakoitavissa tilastollisesti havaittujen lainalaisuuksien perusteella (Rescher, 1998). Pohdintamme mukailevat myös Minkkisen ym. Toisin sanoen, abduktio mahdollistaa sen tutkimisen, mikä voisi olla totta (Upmeier zu Belzen ym., 2021). Olennaista ei ole tiedon absoluuttinen objektiivisuus, vaan tietoisuus erilaisista tulevaisuuden kehityspoluista, niiden mahdollisista vaikutuksista sekä roolistamme niiden toteutumisessa. Ambidekstrisesti kyvykkäät johtajat kykenevät priorisoimaan olemassa olevia kompetensseja ja resursseja niin, että toiminta on kannattavaa tässä hetkessä, mutta samanaikaisesti he panostavat myös tulevaisuuden kilpailukyvylle elintärkeisiin asioihin (Papachroni & Heracleous, 2020). Siksi onkin luontevaa, että tulevaisuudentutkimuksessa induktiivisuudella viitataan myös intuitiivisiin tekniikoihin (Kuosa, 2011). Siinä missä deduktio siis todistaa jonkin olevan todennäköisesti totta, on induktio omiaan osoittamaan sen mikä toimii käytännössä (Peirce, 1998, viitattu Massumi, 2016). Kiinnostava vertailukohta on myös Tuomen (2019) aikaja tilaulottuvuuteen nojaava luokitus probabilistiseen, possibilistiseen ja konstruktiiviseen ennakointiin
Kuumailmapallo kuvaa myös rohkeutta kohdata epävarma tulevaisuus sekä toimijuuden kehitystä vuorovaikutuksessa muuttuvan toimintaympäristön kanssa. Kuumailmapallon liikuttelu ei onnistu yksilösuorituksena vaan siihen tarvitaan moniperspektiivisyydestä ammentava tiimi, aivan kuten viheliäisiä ongelmia ratkaistaessakin. ambidekstrisen käyttöteorian rakentumisesta transformatiivisen eli uudistavan oppimisen tarpeista käsin. 1/24 30 Futura dekstrisyyden vuorovaikutusprosessiksi, jossa tulevaisuuksia tarkastellaan yhtä aikaa monesta eri näkökulmasta. Tavoitteena on ajattelumallien tietoinen haastaminen (Inayatullah & Sweeney, 2021; Conway, 2023) osana erilaisia yksilöllisiä sekä kollektiivisia prosesseja. Abduktion myötä todellisuuden kokemus on yhdistetty enenevässä määrin systeemitason rakenteiden ja kontekstisidonnaisten yhteyksien kautta syntyviin tulkintoihin totuudesta. Tulevaisuudentutkimuksessa voidaankin soveltaa monenlaisia todellisuuskäsityksiä riippuen näkökulmasta, jolla tulevaisuutta tarkastellaan (Minkkinen ym., 2019). Lähestymme perspektiivejä niiden ontologisen totuuskäsityksen, aikakäsitykseen liittyvän ajallisen tarkastelun keskipisteen, epistemologisen tietoteorian mukaisen metodologisen lähestymistavan, interventioiden kohteena olevan kehittämistyön painopisteen, oppimisella tavoitellun uudistumisen luonteen, toimijuutta edistävän toiminnan muodon sekä vaikuttavuuden mittaamisen kohteen kautta. Ontologia: Mikä koetaan todeksi. Olennaista tässä määritelmässämme on, että perinteisen ”joko-tai” -valintojen sijaan ambidekstrinen logiikka korostaa kiinnostusta ”sekä-että” -tyyliseen paradoksiseen ajatteluun. Tulevaisuuteen vaikuttamisen edellytyksenä on usko siihen, että tulevaisuuksiin voidaan ylipäätään vaikuttaa. Taulukon yhteyteen liittämässämme kuvassa deduktio, induktio ja abduktio esitetään metaforisesti yksittäisinä vuorenhuippuina, kunkin edustaessa yhtä perspektiiviä. taulukko 1). Ambidekstrisyyden sen sijaan kuvaamme vuorenhuippujen yli lentelevänä kuumailmapallona, josta käsin yksittäisiä perspektiivejä voi tarkastella tavanomaisesta poikkeavalla tavalla etääntyen ja myös metodisesti uudelle avoimena. Mielenkiintomme ollessa siinä, miten erilaiset ontologiset ja epistemologiset linjaukset ohjaavat opetusta ja uudistavaa oppimista holistisesti, esittelemme seuraavaksi luomamme ambidekstrisen viitekehyksen tulevaisuustietoisuuden kehittämiseen (ks. Erot todentuvat erityisesti suhteessa niissä ilmenevään aikakäsitykseen, tapaan rakentaa tulevaisuuskuvia sekä toimijuuden edellyttämään aktiivisuuteen. objektiivinen tutkittu tieto, subjektiivinen kokemuksellinen tieto, systeemiset ilmiöt) ja onko tulevaisuustietoisuuden kehittyminen ylipäätään mahdollista vain tietoon nojaten, erot eri tieteenfilosofisten perspektiivien välillä ovat melko selkeät. Kuvaamme taulukossa jokaisen perspektiivin niihin liittämiemme tarkentavien käsitteiden ja kuvausten avulla, pyrkien siten selittämään niiden välisiä eroja. Moniperspektiivinen näkökulma tulevaisuustietoisuuteen Ambidekstrinen viitekehys tulevaisuustietoisuuden kehittämiseen Pohtiessamme sitä, mitä voimme tietää tulevaisuudesta, millaisen tiedon varaan tulevaisuustietoisuutta voi kehittää (esim. Ambidekstrisellä perspektiivillä kuvaamme pyrkimystä arvoneutraaliin, moniperspektiiviseen lähestymistapaan, joka perustuu syvälliseen tietoisuuteen yksilön omaan maailmankatsomukseen ja arvojen muotoutumiseen vaikuttaneista tekijöistä sekä haluun edistää tulevaisuustyön monimuotoisuutta ja -äänisyyttä (Minniecon & Milojevic, 2022). Tämä tarkoittaa paitsi kykyä moniperspektiiviseen asioiden tarkasteluun ja ristiriitojen käsittelyyn niin myös tasapainoiluun toivottujen tulevaisuuksien saavuttamiseen vaadittavien sekä käytettävissä olevien resurssien ja kompetenssien välillä. Tähän viittaavat myös Kuusi ja Hautamäki (2022) vertaillessaan anAvoin ambidekstrisyys – avain tulevaisuustietoisuuteen. Tulevaisuudentutkimuksen ontogiseen perusolettamukseen vaihtoehtoisine tulevaisuuksineen (Melnikovas 2018) on perinteisesti vastattu ennen kaikkea soveltamalla deduktiivista ja induktiivista logiikkaa – viitaten siten teorioiden todentamisen kautta syntyneeseen objektiiviseen tietoon tai todellisuuden tarkasteluun subjektiivisena kokemuksena. Keskittyessämme ensisijaisesti abduktiivisen ja ambidektrisen logiikan välisten erojen kuvaamiseen, nostamme esiin ajatuksia ns
Jos keskitytään vain tieteellisesti varmennettuun tietoon, katvealueiden heikot signaalit jäävät kokonaan huomaamatta. Tämän kollektiivisesti kehittyvän tulevaisuustietoisuuden käytäntöön soveltaminen edellyttää kykyä poisoppia totutuista ajatusmalleista ja toimintatavoista. Ambidekstrinen viitekehys tulevaisuustietoisuuden kehittämiseen. Koska uskomme eri perspektiivien olevan toisiaan täydentäviä, korostuu luomassamme ambidekstrisessä logiikassa todellisuuden kokeminen suhteessa kontekstuaalisesti informoituihin systeemisiin vuorovaikutussuhteisiin. Aika: Millaisen aikakäsityksen avulla aikaa tarkastellaan. Vaikka tarkastelisimme aikaa janalla menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus, jäämme siitä huolimatta usein ajan ”vangeiksi”. José Ramoksen (2017) ns. Tämä voi tapahtua vaikka tarkastelemalla heikkoja signaaleja yli toimialarajojen, yhdistellen yllättäviäkin teemoja eri kulttuureista, sekä tulevaisuudesta että menneisyydestä. Sanna Ketonen-Oksi, Minna Pura & Susanna Kivelä. 31 1/24 Futura siokkaasti eri tieteenfilosofisia arvoja tietoperustoja. Hyödynnämme tätä samaa filosofista perustaa viitekehyksemme lähtökohtana, mutta siirrämme perspektiiviä erojen määrittelyn sijaan kohti sellaisia vuorovaikutuksellisia keinoja, joilla saada eri filosofisista näkökulmista asiaa katsovat puhaltamaan yhteen hiileen. Abduktiivinen logiikka on luonnostaan taaksepäin suuntautuvaa, eikä se sovellu paradigman muutosten edistäTaulukko 1. Merkityksellistä ei ole niinkään kuinka todennäköisiä tehdyt tulkinnat ovat (van Veen & Ortt, 2021) vaan millaiseen tietopohjaan ne perustuvat ja missä määrin ne haastavat meitä olemaan avoimia yllättävillekin ilmiöille. siltametodi haastaa myös totuttuja käsityksiä tulevaisuudesta. Siksi etenkin opetustilanteissa tulisi hyödyntää menetelmiä, jotka rohkaisevat osallistujien omasta maailmankatsomuksesta käsin katsottuna totutusta poikkeavien kehityspolkujen ja ratkaisujen kuvittelemista sekä niistä keskustelemista
Helposti unohtuu, että menneisyyttä on aina tulkittu uudelleen siitä ajankohdasta käsin, jota eletään ja että menneisyyttä voi tarkastella kontrafaktuaalisesti, pohtien toteutumatta jääneiden vaihtoehtoisten kehityskulkujen mahdollisia vaikutuksia sekä nykyisyyteen että tulevaisuuteen. Kiinnostavaa on myös monille alkuperäiskansoille ja itämaisille uskonnoille tyypillinen syklinen aikakäsitys, jonka mukaan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus voidaan kokea samanaikaisina rinnakkaistodellisuuksina. Huomattavasti nykyistä enemmän tulisi pohtia esimerkiksi sitä, missä määrin aikojen saatossa jalostuneet, ennusteiden luontiin tarkoitetut menetelmät (aikasarjat, riippuvuussuhteet, trendianalyysi) tai vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ennakointiin kehitetyt laadulliset (delfoi-asiantuntijapaneeli, tulevaisuuspyörä, toimintaympäristön monitorointi) tai monimenetelmälliset lähestymistavat (skenaariot, mallinnus, työpajat) soveltuvat abduktiivista ja ambidekstristä ajattelua tukevien prosessien toteutukseen. Lisäksi menetelmiä on kehitettävä vastaamaan muuttuvia kehitystarpeita. Tieteenfilosofiassa epistemologiset valinnat viittaavat eri lähestymistapoihin, joilla tulevaisuutta tarkastellaan. Saatamme kyllä puhua siitä, miten tulevaisuus manifestoituu toiveina, pelkoina ja odotuksina, mutta emme välttämättä ymmärrä omia vaikutusmahdollisuuksiamme suhteessa kuviteltuun aikaan tulevaisuudessa. Ylipäätään ajatus siitä, ettei tulevaisuutta voi ennakoida vain jo tapahtuneen todellisuuden perusteella, on tuttua (transformatiivisen) tulevaisuudentutkimuksen ohella myös kuluttajatutkimuksesta ja innovaatiotutkimuksesta. Epistemologia: Miten tulevaisuutta lähestytään metodologisesti. Niille yhteistä on tarve saada ihmiset näkemään Avoin ambidekstrisyys – avain tulevaisuustietoisuuteen. Tärkeää on kokeilla erilaisia tekniikoita ja niiden yhdistelmiä nykyistä rohkeammin. Ajattoman aikakäsityksen mukaan ajalle ei ole alkua eikä loppua, ja siksi sekä menneisyys että tulevaisuus ovat kuvitelmia. 1/24 32 Futura miseen tai täysin uusien ilmiöiden ennakointiin (Virmajoki, 2023). Siinä missä abduktio on tulkintamme mukaan varsin samansuuntainen Piaget’n ja Vygotskyn konstruktivistisen pedagogiikan kanssa, korostaen ajattelun sekä tiedon rakentumista toiminnallisen vuorovaikutuksen kautta (Rinne ym., 2015; Tynjälä, 1999), se resonoi vahvasti sekä systeemisen että planetaarisenkin ajattelun kanssa. Gaman ja Magistrettin (2023) mukaan tämä taito toimia dualistisesti kahdessa eri ristiriitaisessa aikaikkunassa, sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (Karaevli ym., 2020) voidaan määritellä ambidekstriseksi kompetenssiksi. Valittu lähestymistapa vaikuttaa luonnollisesti myös menetelmiin ja tekniikoihin, joiden avulla tulevaisuustietoisuuden kehittymistä pyritään ohjaamaan. Samoin aikaa voi ajatella eläinten tapaan eräänlaisena sisäisestä tilastamme ja ympäristöstämme riippuvana toimintana (Robbe, 2023). Huomioiden ilmeiseksi käyneen tarpeen ohjata aikaan liittyvää ajatteluamme sekä haastaa hallitsevaa lineaarista aikakäsitystämme (Ketonen-Oksi & Vigren, 2024), viittaamme ambidekstrisessä perspektiivissä “ajattomaan” aikaan. Erityisen vaarallista on tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden tulkinta irti kontekstista ja hetkestä jolloin ne on luotu. Esimerkiksi sosiaalisesti toivottavien tulevaisuuksien yhdessä kuvitteleminen (Fuller & Loogma, 2009) sekä sosiokonstruktivismille ja radikaalille konstruktivismille rakentuva, kriittisanalyyttista tulevaisuudentutkimusta edustava CLA eli kerrosanalyysi ovat osoittautuneet oivalliseksi tavoiksi tukea tulevaisuustietoisuuden kehittymistä (Wilson & Inayatullah, painossa). Joillekin muutos voi tapahtua välittömänä oivalluksena, mutta yleensä toimijuuden muotoutuminen vaatii enemmän aikaa ja useita interventioita. Olennaista on ehkäistä erilaisten aikaan sidoksissa olevien polkuriippuvuuksien ja lukitusvaikutusten (lock-in effects) vaikutuksia tehtyihin johtopäätöksiin mahdollisista tulevaisuuksista. Ja koska nykyisyys on lopulta varsin suhteellinen käsite, tulisi opetuksen ja oppimisen vaikutuksia mitata aina sekä lähtötaso, tavoitteet että toivottu muutos huomioiden. Viitekehyksessämme mukailemme Tuomea (2019) jakamalla metodologiset lähestymistavat yksinkertaistaen kolmeen päätyyppiin – tulevaisuuden ymmärtämiseen todennäköisyyksiin perustuvana menneisyyden jatkumona (deduktio), mahdollisten tulevaisuuksien moninaisuutta korostavaan näkökulmaan (induktio) sekä dialogisesti erilaisia perspektiivejä yhdistellen tulevaisuutta rakentavaan (abduktio)
Tämä perustuu eri tieteenaloilla käytettyyn keinoon luoda uusia merkityksiä asioiden välille (esim. Seuraavaksi reflektoidaan esimerkiksi esiin nousseita vaihtoehtoisia horisontteja, vuorovaikutussuhteita, ristiriitoja tai systeemisiä vaikutuksia (Entä sitten?) ja pohditaan tapoja varautua tai vaikuttaa niihin. Esimerkiksi aikakäsitystä ja systeemisten vaikutusten ymmärtämistä voidaan yhtäältä kehittää erilaisissa yksilötai ryhmätilanteissa, harjoittelemalla siirtymistä edestakaisin ajassa menneisyyden omakohtaisten kokemusten, nykyisyydessä haastaviksi koettujen tilanteiden sekä tulevaisuuden unelmien ja mahdollisuuksien välillä (Buehring, 2020). Vasta tunnistamalla nämä muutoksen ja monimutkaisuuden vivahteet voidaan osoittaa, mitä vaiheita järjestelmän muuttamiseen tarvitaan ja kuinka nämä järjestelmät ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Vaiheet täydentävät toisiaan ja tukevat tulevaisuustietoisuuden kehitystä. Tulevaisuustyöpajoissa lähdetään usein liikkeelle analysoimalla heikkoja signaaleja ja trendejä tavoitteena kasvava tietoisuus muutosvoimista (Mitä?). Ambidekstrisestä perspektiivistä katsottuna on mahdollista joustavasti ja opiskelijalähtöisesti valita menetelmiä niin, että pyritään kehittämään erityisesti sellaisia tulevaisuustietoisuuden osa-alueita, jotka sitä eniten kaipaavat. 33 1/24 Futura itsensä samanaikaisesti osana niin paikallisia, alueellisia kuin globaaleja toimintaympäristöjä sekä suhteessa muunlajiseen luontoon. Lisäksi pelillisin keinoin, tulevaisuuskuvin ja skenaarioin, mielikuvitusta venyttämällä haastetaan olemassa olevia ajatusmalleja tunnetasolla (Mitä jos...?). Mihin perspektiiviin tulevaisuustietoisuutta kehitettäessä kannattaisi keskittyä, riippuu kehittämistoiminnan kohteena olevan yksilön tai organisaation tarpeista. Pedagogiikassa puhutaan ns. Tämä erilaisten näkökulmien törmäyttäminen sekä kyky soveltaa monia erilaisia metodeja edistävät olennaisesti tulevaisuustietoisuuden kehittymistä. Nähdäksemme niin konstruktivistisen pedagogiikan kuin abduktiivisen näkökulman rajoitteena on, että ajattelun ja toiminnan koetaan olevan sidoksissa kulloinkin tarkastelun kohteena olevaan asiayhteyteen. Siksi ambidekstriselle logiikalle ominainen moniperspektiivinen ajattelu ei ainoastaan mahdollista siirtymistä tai muutosta tilasta toiseen, vaan auttaa tiedostamaan erilaisia kognitiivisia vinoumia ja valtarakenteita (Viraj, 2023), joiden avulla on mahdollista irtautua kaikesta yksittäisten näkökulmien tai ideologioiden rajoittamasta ajattelusta ja toiminnasta. Monimuotoisissa opiskelijaryhmissä, joissa tulevaisuustietoisuuden lähtötaso sekä valmiudet tulevaisuustyöskentelyyn vaihtelevat merkittävästi, on siten sovellettava useita erityyppisiä tekniikoita. Esimerkiksi ammatillisessa opetuksessa korostetaan usein ammatillista kokemusta, kun taas tulevaisuudentutkimuksessa korostuvat monialainen vuorovaikutus sekä tietämys eri aloilla tehdyistä yllättävistäkin ratkaisuista. Mutta vaikka abduktiivisessa ajattelussa korostuu tietty pyrkimys kuvata Piaget’a mukaillen niitä mielen sisäisiä malleja, jotka selittävät eroja yksilöllisissä tavoissamme tulkita erilaisia ilmiöitä itse kullekin luontaisesta näkökulmasta, riittävätkö konstruktivistisissa oppimistilanteessa kehkeytyvät kokemukset tuottamaan vastauksia oppijoiden kysymyksiin ja mahdollisiin ristiriitoihin. Tarinoiden kautta uudet ideat linkittyvät sosiaaliseen ja kulttuurilliseen Sanna Ketonen-Oksi, Minna Pura & Susanna Kivelä. Lopuksi, kokemuksen ja epävarmuuden sietokyvyn kasvaessa ryhdytään toimintaan joko yksilöinä tai yhteisöinä (Miten?). Tulevaisuustietoisuuden kehittymisen kannalta ero abduktiivisen ja ambidekstrisen ajattelun välillä on varsin kiehtova: Abduktiota mukailevat interventiot vahvistavat lähinnä toimijuususkomuksia, mutta ambidekstrista logiikkaa edustavat interventiot pyrkivät luomaan valmiuksia erilaisten systeemisten kokonaisuuksien uudistamiseen kollektiivisesti. Vaikuttavuus syntyy tunnistamalla mistä tieteenfilosofisesta perspektiivistä pääosa osallistujista on tottunut asioita tarkastelemaan. Mielestämme tämän tulee tapahtua asteittain. Toisaalta arjen haasteista kumpuavien narratiivien ja kuvitteellisten kokemustenkin avulla voidaan pohtia miten asiat voisivat toimia paremmin tulevaisuudessa (Helkkula & Pihlström, 2010). Markley, 1998; Kokko, 2007). transversaalisista siirtymätaidoista, jotka ovat sovellettavissa ammatista, työympäristöstä ja elämäntilanteesta toiseen. Esimerkiksi kannattavuuden näkökulmasta utopia voi olla ekologisuuden näkökulmasta dystopia. Interventiot: Mikä on kehittämistoiminnan kohteena
Laajenevan ekosysteemiyhteistyön on havaittu haastavan aiemmin hyväksi todettuja yhteistyön malleja, etenkin silloin kun ilmiöiden ja tapahtumien välille syntyvät voimakkaat keskinäisriippuvuudet johtavat ennakoimattomiin kehityskulkuihin (Ketonen-Oksi & Valkokari, 2019). Uusia innovaatioita syntyy hyödyntämällä laadullisia menetelmiä ja yhdistelemällä eri alojen olemassa olevaa osaamista monien kumppaneiden ristiriitaisetkin tavoitteet ja arvot huomioivan osallistavan yhteiskehitysprossessin avulla (Li ym., 2021; Verganti ym., 2020). Kuten poikkitieteellisistä keskusteluista kosmologien, aivotutkijoiden, teologien ja tekoälyn pohtijoiden kanssa inspiroitunut Osmo Kuusi (2022) reflektoi: Miten voidaan yhdistää tiedettä ja transsendenssiä niiden rinnakkaiset tulkinnat mahdollistaen. Tässä yhteydessä viittaamme sillä esimerkiksi spekulatiivisen muotoilun ja taiteen keinoin tapahtuvaan uudistumiseen, joka mahdollistaa sellaisten ilmiöiden ja vuorovaikutussuhteiden kuvittelemisen ja tutkimisen, joita ei (vielä) voida selittää järjen tai tieteen keinoin. Sterglingin (2010) sekä Balsingerin ym. Vaikka tulevaisuudentutkimuksen prosesseissa usein lähdetäänkin liikkeelle laajasti trendejä ja epävarmuuksia pohtien voi tulevaisuustietoisuutta kehittää myös artefakti kerrallaan. Oppiminen: Mitä uudistumisen tasoa tavoitellaan. Siksi etenkin ambidekstrisen perspektiivin toteutuminen edellyttää tarkkaa harkintaa siitä, lähestytäänkö käsillä olevia haasteita kilpailuasetelmasta, yhteistoiminnallisesta toimintaympäristötarkastelusta vai toiminnan uudelleen asemoinnin näkökulmista käsin (Gomes ym., 2021), kyeten irtautumaan monista taustalla vaikuttavista poliittisista agendoista, taloudellisista intresseistä sekä esimerkiksi tutkittua tietoa kyseenalaistavista tai jollain tapaa epäeettisistä ajatteluja toimintamalleista. Tämä on tyypillistä abduktiivisessa lähestymistavassa. Metakognitiivisella tasolla sen sijaan korostuvat käytännön kokemukset: tietoisuus tulevaisuusajattelun ja ennakoinnin perusperiaatteista vie askeleen kohti tulevaisuuskestävämpiä toimintamalleja. Ambidekstrisessä, holistisuuteen nojaavassa maailmankuvassa toimijuus kehittyy kuitenkin vuorovaikutteisesti suhteessa muihin. Tällöin tarvitaan lisäksi kykyä toimia, kehittää ja luoda tietoon perustuvia uudenlaisia toimintatapoja. 1/24 34 Futura kontekstiin sekä aiempiin kokemuksiin. Tämä vaihe on kriittinen, sillä erilaisista keskenään ristiriitaisista jännitteistä tai ajanpuutteesta johtuen uudistava oppiminen jää usein vain ajatuksen asteelle (Mitä jos…?). (Sterling, 2010) Viitekehyksessämme venytämme osaamistavoitteita ja tulevaisuustietoisuuden kehittymistä holistisemmin ns. Transsendenssillä on perinteisesti filosofiassa tarkoitettu kokemuksen tai tiedon ylittävää tai tavoittamattomissa olevaa todellisuutta. Tulevaisuustietoisuuden kehittämiseksi on tärkeää tunnistaa, mitkä metodit soveltuvat parhaiten opiskelijoiden kehitystavoitteisiin. Toimijuus: Mihin / miten vaikutetaan. (2017) mukaan transformatiivista eli uudistavaa oppimista edeltää kognitiivisen oppimisen taso, jossa keskiössä ovat uuden tiedon ja taitojen oppiminen (Mitä?): taito tulkita tulevaisuutta koskevia havaintoja ja pyrkimys eheään näkemykseen mahdollisesta tulevaisuudesta on usein avain tulevaisuustietoisuuden kehittymiselle. Tällaisten abduktiivista ajattelua edustavien tavoitteiden ja toimijaverkostojen myötä myös vuorovaikutuksen perusluonteen, toimijoiden välisten suhteiden sekä yhteistoimintaa koskevien sääntöjen tulee rakentua uudelleen (Breslin ym., 2021). Transformatiivisella tasolla yksilön on pohdittava kriittisesti omaa maailmankuvaansa sekä pyrittävä muuttamaan omia kokemuksiaan, ennakkokäsityksiään, oletuksiaan ja toimintaansa tarpeen vaatimalla tavalla (Mitä sitten?). Viittaamalla transsendenssiin toimijuuden kehittymiseen tavoitteenamme on ammentaa kompleksisuudesta ja luoda tilaa yksittäistä asiayhteyttä laajemmalle sekä ajallisesti pitkäkestoisemmalle alueellisten ja globaalien verkostojen väliselle vuorovaikutukselle. Pedagogiikan näkökulmasta katsottuna korostamme tarvetta yksilöllisiin kehitystavoitteisiin osana ryhmän Avoin ambidekstrisyys – avain tulevaisuustietoisuuteen. “transsendentille” tasolle: Miten muutosta saadaan aikaan. Ammatillinen opetus linkittyy yleensä tiettyyn yksittäiseen työelämän kehityshankkeeseen ja alueelliseen yritystai yhteisökontekstiin, edellyttäen kokemuksiin perustuvaa kriittistä reflektiota sekä tutkitun, teoreettisen tiedon hyödyntämistä osana oppimisen prosessia
Vaikuttavuus: Mitä mitataan. Mutta miten kauas tulevaisuuteen arviointia tulisi ulottaa ja millaista pitkittäisdataa sen tueksi olisi syytä kerätä. Mitataanko siis jatkossa myös yksilöiden kehittymistä osana verkostoja kuten nyt jo tapahtuu tutkimushankkeiden vaikuttavuutta arvioitaessa. Entä pitäisikö mitata myös vanhoista rutiineista poisoppimisen tehokkuutta. Tällainen kokonaisvaltainen oppiminen, joka ylittää järkiperäisen dialogin tuomalla mukaan tunteet, intuition ja kehollisuuden (Taylor, 2008) nousee esiin erityisesti luovien alojen potentiaalissa auttaa muita visualisoimaan ja kuvittelemaan erilaisia tulevaisuuksia (Pura ym., 2023). Kuten Kuusi ym. engl. Esimerkiksi Vataja ja Pirkkonen (2019) ovat kehottaneet laajentamaan vaikutusten mittausta systeemisesti, tehden asioiden keskinäisriippuvuudet näkyväksi tavalla, joka suuntaa huomion kyvykkyyksien ja valmiuksien sekä laajemmin toimijuuden edistämiseen. Kokeilun hyöty perustunee Porgesin (2011) esiin nostamaan tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermojärjestelmämme toimintaan liittyvän vagushermon aktivoimiseen, sillä sen on todettu paitsi vahvistavan läsnäoloa keskusteluissa niin myös auttavan havainnoimaan ja hyväksymään (radikaalisti) erilaisia näkökulmia. Kokeellisissa tutkimusympäristöissä on testattu myös kommunikaatiota, ilmeitä ja tunteita. 35 1/24 Futura toimintaa sekä valmiutta edistää metataitojen kehittymistä ryhmän heterogeenisyden huomioivilla metodivalinnoilla. Yksi tällaisista kiinnostavista kokeiluista on ollut piirtotehtävien hyödyntäminen helposti käsittelemättä jäävien tunteiden kuvaamiseen (McBride & Bent, 2021). Luomamme viitekehyksen taustalla vaikuttava tulevaisuustietoisuuden mittaristo (Ahvenharju ym., 2018) helpottaa toki toimijuuden lähtötason yksilötasolla tapahtuvaa arviointia, mutta haasteena on edelleen tunnistaa ja huomioida ryhmän jäsenten vaihtelevat lähtötasot opetuksessa. Osaamisen voi ammatillisessa opetuksessa myös osoittaa. Vaikuttavat muutokset ja systeemitason uudistuminen vaativat tuekseen oppivia yhteisöjä ja verkostoja (Siirilä, 2019), empatiaa, vuorovaikutusosaamista sekä rohkeutta puuttua haastaviin tilanteisiin (Isacsson ym., 2019). Transendenssistä toimijuutta tavoiteltaessa huomiota pitäisi kiinnittää erityisesti luovuuden ja kriittisen ajattelun kypsymiselle. Vertaisarvioinneilla puolestaan voidaan tuoda näkyväksi itselle helposti tiedostamattomiksi jääviä kehitystarpeita. Opetusta ja oppimista tulee arvioida sille asetettujen tavoitteiden perusteella. ontospace analytics). Lisäksi opiskelijoilta kysytään tyytyväisyyttä opetukseen ja heille pyritään antamaan yksilöllistä ohjausta ja palautetta. (2015) hyvin tiivistävät, tulevaisuudentutkimuksen tuloksia tulisi mitata kokonaisuutena, ei osiin pilkottuna. Tämä näkyy muun muassa siinä, miten perinteisiä tilastollisia tapoja testata tulosten merkityksellisyyttä ja kausaalisia riippuvuussuhteita sekä tuottaa luotettavaa tietoa on ryhdytty kyseenalaistamaan (Véricourt & Perakis, 2020). Vuorovaikutus ja arvioinnin tavat muuttuvat myös tekoälyn vaikutuksesta. Yksi ja sama menetelmä voi innostaa yhtä, saada toisen kyyniseksi tai jopa kauhistuttaa kolmatta (Wilson & Inayatullah, painossa). Siksi myös mindfulness-, tietoisuusja meditaatioharjoitukset ovat erinomainen tapa kehittää kuvittelukykyämme. Tietoja ja taitoja mitataan perinteisesti testeillä ja kokeilla. Dynaamisesti reaaliajassa muuttuvat dashboardit ja simulaatiot mahdollistavat eri perspektiivien huomioimisen samanaikaisesti, siten helpottaen ambidekstrisen logiikan toteuttamista käytännössä. Aisteja voi herätellä erilaisiin perspektiivehin myös siirtymällä erilaisiin tiloihin, kun halutaan saada aikaan holistista muutosta. Data-analyysien menetelmävalikoimassa on toki myös jo tilastollisia sumean logiikan tekniikoita, jotka hyväksyvät, ettei ole olemassa vain yhtä totuutta, vaan että esimerkiksi yksilö voi kuulua tilastollisesti useaan ryhmään samanaikaisesti tai että ryhmä voi vaihtua dynaamisesti tutkittavasta näkökulmasta riippuen (vrt. Sen sijaan keinot mitata tulevaisuustietoisuuden ja tulevaisuustoimijuuden kehittymistä ohjaavissa asenteissa sekä ajattelumalleissa tapahtuvaa muutosta ovat toistaiseksi jääneet vähemmälle huomiolle. Johtopäätökset Vaikuttavan toimijuuden kehitys kompleksisessa maailmassa vaatii uusia moniulotteisuutta Sanna Ketonen-Oksi, Minna Pura & Susanna Kivelä. Tätä voidaan tukea oivallisesti yhdistämällä mittaaminen henkilökohtaiseen itsearviointiin ja kehityksen reflektointiin
López Galviz & E. (2023). 19–37). Helkkula, A., & Pihlström, M. Technological Forecasting & Social Change, 171, art. Routledge. reunatuntemusten kohtaamista ja lempeää hyödyntämistä, jotta voimme irtautua itsestäänselvyyksistä ja laajentaa ajatteluamme (Mälkki, 2019). Tässä artikkelissa esiin nostamiemme pohdintojen nojalla uskallamme väittää, että tulevaisuustietoisuuden mittaaminen on erinomainen keino lisätä toimijuuden edellyttämää itsereflektiota ja oman maailmankuvan pohdintaa. • Miten edistät toiminnallasi kestävää tulevaisuutta sekä yksilötasolla, verkostoissa että globaalilla tasolla. (2021). Spiers (toim.), Routledge Handbook of Social Futures (s. Haaga-Helian julkaisuja 10/2019. L. Foundations of futures studies. Conway, M. Qualitative Market Research, 13(4), 354–371. Transformative Learning and Education for Sustainable Development. Journal of Product Innovation Management, Early View, 1–36. Curry, A. (2023). Bell, W. Foresight, 10(1), 4–21. Breslin, D., Kask, J., Schlaile, M., & Abatecola, G. Kotila (toim.), Ammatilliseksi opettajaksi (s. Lisäksi kannustamme lukijaa pohtimaan, miten tavoitteiden mittaaminen ohjaa opiskelijoiden tai opettajan omakohtaista oppimista. Hicks, D. Oppaat ja käsikirjat 2021:6. Ecosystem management: Past achievements and future promises. F., & Borini, F. (2009). Gama F., & Magistretti, S. B. Constructing futures: A social constructionist perspective on foresight methodology. 159– 164). Transformatiivinen koulutus, koulutus muutoksen välineenä. Edellä esitellyn viitekehyksemme (ks. Uusien näkökulmien muodostaminen edellyttää usein epämukavien tunteiden, nk. • Miten voit samanaikaisesti kehittyä itse tulevaisuustietoisemmaksi sekä kehittää muiden tulevaisuustietoisuutta vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Inayatullah, S. (2019). The Five Dimensions of Futures Consciousness. Vol 1: history, purposes and knowledge. Gomes, L. (2010). Fuller T., & Loogma, K. Ahvenharju, S. • Miten luot uskoa tulevaisuuteen sekä tietoisesti että tiedostamattasi. (1997). Balsinger, J., Föster, R., Mader, C., Nagel, U., & Zimmermann, A. Eettinen osaaminen läpäisee koko opettajuuden. Teoksessa C. 1/24 36 Futura ja monimuotoisuutta tukevia menetelmiä, rohkeutta ja avointa mieltä. A., Facin, A. (1998). Reflektiota ja reflektoinnin taitoa pidetään nykyisellään keskeisinä työelämätaitoina sekä jatkuvan oppimisen edellytyksenä. Journal of Futures Studies, 25(1), 65–78. taulukko 1) avulla voi paitsi muotoilla tavoitetasoon sopivia oppimistavoitteita myös reflektoida henkilökohtaista suhtautumistaan tutkittuun tietoon, tulevaisuuteen, tunteisiin, esille nousseisiin ratkaisuihin ja toimijuuteen. Artificial intelligence in innovation management: A review of innovation capabilities and a taxonomy of AI applications. • Ovatko keinosi arvioida ja mitata tulevaisuustietoisuuden kehittymistä yhdenmukaisia sen kanssa, minkä näet olennaiseksi muutostoimijuuden kannalta. Industrial Marketing Management 98, 59–68. (2017). Buehring J., & Vittachi N. GAIA 26(4), 357–359. Finding agency in the use of Foresight. Routledge. (2002). (2021). Lessons for the Future: The Missing Dimension in Education. Kiitokset Tätä työtä tuki osin Euroopan Unionin HORIZON-WIDERA-2021-ACCESS-05 rahoittama InCITIES -hanke (101071330). Developing a coevolutionary account of innovation ecosystems. Lähteet Ahvenharju, S., Minkkinen, M., & Lalot, F. Ammatti-identiteetin pohdinta kuuluu yhtä lailla niin futuristin, tutkijan kuin opettajan työnkuvaan: Miten muokkaamme käyttöteoriaamme ja perustelemme teoreettisesti valintojamme muille. Entä miten luomme mahdollisuuksia kysymyksille sekä itsereflektiolle eri verkostoissa pohdittavaksi – tavalla, joka tukee abmidekstrisen logiikan pohjalta muotoiltua monimuotoista "sekä-että" -käyttöteoriaa. (2018). A. (2008). A beginning. Transmedia Storytelling: Addressing Futures Communication Challenges with Video Animation. Arbeiter, J., & Buéar, M. Causal layered analysis: poststructuralism as a method. Aloittaa voi vaikka näistä kysymyksistä: • Miten asemoit itsesi opettajana ja oppijana: Mikä ohjaa ontologisia ja epistemologisia valintojasi eri tilanteissa. (2021). V., Flechas, X. Inayatullah, S. Six pillars: futures thinking for transforming. Reflektio on kuitenkin useimmille haastavaa, sillä välttelemme luontaisesti uskomuksiemme ja käsitystemme kyseenalaistamista. Opetushallitus. Avoin ambidekstrisyys – avain tulevaisuustietoisuuteen. (2021). (2020). Futures Consciousness as a Human Anticipatory Capacity: Definition and measurement. Futura 4, 56–59. Narratives and metaphors in service development. 120950. Teoksessa H. Futures, 41, 71–79. Futura 4/2023, 17–27. Routledge/Falmer. Isacsson, A., Siirilä, J., & Rosenblad, N. (2023). Futures, 30(8), 815–829. Futures, 105, 1–13. M
(2012). Haaga-Helian julkaisuja 10/2019. (2018). European Journal of Futures Research, 3, art. W. Evolution of futures studies. Teoksessa T. marraskuuta 2018. Futures 157(1), art. (2023). Welch & M. Teoksessa A. Futures Research Methodology 3.0 ja asiantuntijatieto. (2019). Kivirauma, J., & Lehtinen, E. Tieteellinen maailmankuva ja transsendenssin mahdollisuus. (2016). https://doi.org/10.1002/ffo2.11 Tynjälä P. (2021). Kokko, R.-L. Futures & Foresight Science, 1(2). A theory of planetary social pedagogy. Transforming the future: anticipation in the 21st century. Towards an Explicit Research Methodology: Adapting Research Onion Model for Futures Studies. Miller, R. The Essential Peirce: Selected Philosophical Writings, vol. Journal of Futures Studies, December, 23(2), 29–44. (2015). State University of New York Press, Albany. Minkkinen, M., Aufferman, B., & Ahokas, I. Anticipatory Experimentation / Bridge Method. Chronotopes of foresight: Models of time-space in probabilistic, possibilistic and constructivist futures. Global environmental change II: From adaptation to deliberate transformation. Taylor, E. https://doi. (2018). Four basic philosophies for scientific futures research. Siirilä J. Perspectives. (2022). Kuusi O. (toim.), The Palgrave handbook of learning for transformation. 22. Laherto, A. MIT Sloan Management Review, 62(1), 1–6. Melnikovas, A. Mälkki, K. The gateway to critical reflection and transformative learning. Dreamscapes of Modernity. W. Luova Teknovisio – Luovan alan teknovisio. Robbe, D. (2021). The Journal of Applied Behavioral Science, 56(2), 1–23. Peirce, C.S. Progress in Human Geography, 36(5), 667–676. (2018). Kotila (toim.), Opettajana Ammatillisesti suuntautuneessa koulutuksessa (s. Sterling S. Li, S., Peng, G., Xing, F., Zhang, J., & Zang, B. (2013). Marsick, J., Kasl, E., & Watkins, K.E. Org/10.1002/ace.301 Tuomi, I. (1998). Karaevli A., Özcan S., & Wintermeyer, A. Futures, 43, 327–336. Technological Forecasting and Social Change, 149(13), 119753. https://actionforesight.net/action-foresight-bridgemethod Rinne, R. Transformative Learning Theory. (27. Laurea julkaisut 202, 1–118. O’Reilly, C. Drawing Out the Truth: Using Creative Response Surveys in Participatory Foresight to Drive Conversations about Change. Kirjayhtymä. (toim.) (2018). Journal of Futures Studies, June 2nd. Unesco (2018). Yhteiskuntapolitiikka 72(2), 166–174. Futura 4/2009, 23–31. 59–73). 103341. (2007). (2021). (2020). Teoksessa H. https://doi. (2010). Lost in time: Relocating the perception of duration outside the brain, Neuroscience & Biobehavioral Reviews 153, 105312. Palgrave Macmillan. American Behavioral Scientist, 42(3), 522530. (2022). (2022). Buergelt, Y. O’Brien, K. Kuusi O., & Hautamäki, A. (2008). Ketonen-Oksi S., & Vigren, M. 8. Finnegan (toim.), European Perspectives on Transformative Learning (s. Transformative Learning and Sustainability: sketching the conceptual ground. Essays on Theory and Practice. Uud. Teknologiaopetuksen nykytila, haasteet, ratkaisuehdotukset ja tulevaisuuden skenaariot. (2024). https:// doi.org/10.1177/1946756720971743 Jasanoff, S., & Kim, S-H. Classifying policy foresight processes in foresight systems according to perceived unpredictability and pursued change. (2019). W. (2011). (1999). A. Ambidexterity as Practice: Individual Ambidexterity Through Paradoxical Practices. (2015). Kuusi O. 37 1/24 Futura Inayatullah, S., & Sweeney, J. (2015). Facilitating transformative science education through futures thinking. University of Indiana Press. & Rasa, T. Such As It Is: A Short Essay in Extreme Realism. maaliskuuta 2017). W. Minniecon, C., & Milojevic, I. Value Co-Creation in Industrial AI: The Interactive Role of B2B Supplier, Customer and Technology Provider. Predicting the future, an introduction to the theory of forecasting. Corporate Foresight Benchmarking Report 2018: How Leading Firms Build a Superior Position in Markets of the Future. (2009). https:// doi.org/10.5465/amp.2013.0025 O’Sullivan, E., Morrell, M., & O’Connor, M. Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Palgrave Macmillan. Organizational ambidexterity: Past, present, and future. The Polyvagal Theory: Neurophysiological Foundations of Emotions, Attachment, Communication, and Self-regulation. Expanding the Boundaries of Transformative Learning. New Directions for Adult and Continuing Education, 119, 5–15. (2023). (1998). T. A. Tulevaisuuden muistelu – palaveri – toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä. L. (2022). https:// learningforsustainabilityscotland.org/wp-content/ uploads/2019/09/unesco_position_paper_on_the_ future_of_esd_011118.pdf Sanna Ketonen-Oksi, Minna Pura & Susanna Kivelä. Kovacs G., & Spens K. Innovation ecosystems as structures for value co-creation. [Luonnos]. PS-kustannus. Six foresight frames. Action Foresight. McBride, M., & Bent, C. The Four Competencies Every IT Workplace Needs. Visionary futures—Guided cognitive imagery in teaching and learning about the future. UNESCO. Salonen, A.O., Laininen, E., Hämäläinen, J., & Sterling, S. Rescher N. Palgrave. (1998). Routledge. Methods to imagine transformative futures – An integrative literature review. The futures map and its quality criteria. Kuusi O., Cuhls K., & Steinmüller K. Kuosa, T. (2019). Oppiminen tiedon rakentamisena: Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. (2005). Ketonen-Oksi S., & Valkokari K. (2023). Industrial Marketing Management, 98, 105–114. Porges, S. The University of Chicago Press. Sociotechnical Imaginaries and the Fabrication of Power. Learning and Teaching in Higher Education, 5, 10–11. (2020). Education theory, 74(4), 615–637. UNESCO. Eschenbacher, P. Looking back, looking forward. Body and Society, 22 (1), 115–127. Nicolaides, S. A UNESCO position paper on the future of Education for Sustainable Development (ESD). 153–158). Kiviranta, J., Brandt, H., & Purola, A. Markley, O. Futura 1/2022, 12–22. Kokkos, & F. A., & Tushman, M. (2011). Massumi, B. 2. Futura 1/2022, 60–71. Johdatus kasvatustieteisiin. (2002). (2019). Misawa, M. Ammatillinen opettaja rakentaa kestävää tulevaisuutta. From Strategic to Transformative Foresight: Using Space to Transform Time. World Futures Review, 13(1), 27–33. (2019). Norton & Company.. Rohrbeck, R., Kum, M.E., Jissink, T., & Gordon, A. W. Gilpin-Jackson, M. Papachroni, A., & Heracleous, L. Laininen, E. painos. Futura 3/2022, 4–16. (2023). Fleming, A. Pura, M., Santonen, T. Coming to grips with edge-emotions. Academy of Management Perspectives, 27(4), 324–338. org/10.2139/ssrn.3178562. Abductive Reasoning in Logistics Research, International Journal of Physical Distribution & Logistics Management, 35(2), 132–144. Alkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset: kahden tutkijan vuoropuhelua tulevaisuudentutkimuksen tämänhetkisistä ja nousevista diskursseista. On the Horizon, 30(2), 96–103. Ramos, J. TIM Review, 9(2), 25–35. 1. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(5), 16-38. Aarhus BSS, School of Business and Social Sciences, Aarhus University
Embodied CLA: The Role of Polyvagal Theory in Futures Methodology – A Conversation with Sohail Inayatullah and Debra Em Wilson. (2020). (2022). Vogel, C., & O’Brien, K. Sustainability Science, 17, 653–659. Frontiers of. Virmajoki, V. Education Sciences, 11(9), 495. Vataja, K., & Parkkonen, P. Futura 2023:4, 28–34. Journal of Product Innovation Management 37(3), 212–227. (2022). Frontiers in Service Science: The Management of Data Analytics Services: New Challenges and Future Directions. 1/24 38 Futura UNESCO (2022). Getting to the heart of transformation. Avoin ambidekstrisyys – avain tulevaisuustietoisuuteen. Mahdollisuustiedon filosofia tulevaisuudentutkimuksessa. (2021). UNESCO Forum on Transformative Education for Sustainable Development, Global Citizenship, Health and Well-Being. Journal of Futures Studies. (painossa). Wilson, E.-M., & Inayatullah, S. Verganti, R., Vendraminelli, L., & Iansiti, M. Transformation toward sustainability in Finnish teacher education policy: Promises and shortcomings. Futura 38(1), 60–73. Modeling as Scientific Reasoning—The Role of Abductive Reasoning for Modeling Competence. de Véricourt, F., & Perakis, G. ht tps ://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/ pf0000381592 Upmeier zu Belzen, A., Engelschalt, P., & Krüger, D. UNESCO. (2019). Education, 7, 856237. (2020). Innovation and Design in the age of Artificial Intelligence. Wolff, L.-A., Laherto, A., Cheah, S., Vivitsou, M., & Autio, M. Service Science 12(4), 121–129. Näkökulmia ja lähestymistapoja tulevaisuustyön ja ennakoinnin arviointiin. (2023)
Artikkeli pyrkii rakentamaan ymmärrystä siitä, miten monisäikeisesti työn tulevaisuudet, aluekehitys ja monipaikkaisuus kietoutuvat toisiinsa. Artikkeli pohjautuu suomalaisesta sanomalehtiaineistosta tehtyyn työn tulevaisuutta koskevaan diskurssianalyysiin. Tämä artikkeli pohtii, miten työn monipaikkaistuminen vaikuttaa aluekehitykseen. 39 1/24 Futura Työn muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys Koronapandemia vauhditti monilla aloilla työn paikkasidoksen murtumista, kun ennen näkemättömän laaja joukko työntekijöitä siirtyi etätöihin, eikä tästä ole ollut paluuta entiseen. Aineistossa on nähtävissä, miten koronapandemia avasi työn tulevaisuudesta käytävään keskusteluun uuden osa-alueen, nostaen keskustelun keskiöön etätyön sen kaikkine vaikutuksineen. Artikkelissa media-aineistoa peilataan viimeaikaiseen työn tulevaisuutta ja aluekehitystä käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Avainsanat: työn tulevaisuus, aluekehitys, monipaikkaisuus, paikkariippumattomuus, etätyö Laura Pouru-Mikkola YTM, FM, kehityspäällikkö, väitöskirjatutkija Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto laura.pouru-mikkola@utu.fi Toni Ahlqvist FT, professori, tutkimusjohtaja Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto toni.ahlqvist@utu.fi ARTIKKELI. Lopuksi työn monipaikkaistumisen tulevaisuusnäkymiä peilataan tuoreisiin suomalaisesta aluekehityksestä laadittuihin skenaarioihin
laitteet, sensorit sekä tiedon luomisen, keräämisen, muokkauksen ja varastoinnin järjestelmät) tulevat koko ajan halvemmiksi ja kaikkialla läsnä olevaksi (Barbosa ym., 2023, s. Aluekehityksen prosessit ovat yleensä hitaita, mutta viime vuosien globaalit ilmiöt ja trendit – niin Covid-19-pandemia, Venäjän hyökkäyssodan kiihdyttämä geopoliittinen blokkiutuminen kuin kiihtyvä teknologinen muutos – ovat ravistelleet kansainvälisten organisaatioiden, kansallisvaltioiden ja alueiden toimintaympäristöjä osin radikaalistikin. Tällä on ollut, ja tullee olemaan, merkittäviä vaikutuksia työelämään yksilöiden, organisaatioiden, alueiden ja jopa globaalin työmarkkinan tasolla. Artikkeli pohjautuu Suomen Akatemian ja Työsuojelurahaston rahoittamassa Cosmopolitan life, identity and future of work -tutkimushankkeessa tekemäämme tutkimustyöhön. Erityisesti koronapandemian aikaisessa ja jälkeisessä työelämäkirjallisuudessa työn kasvava aikaja paikkariippumattomuus sekä työntekijöiden autonomisuus nähdäänkin keskeisenä työn muutosvoimana (Toiminen, 2022; Ranki, 2023). Willcocks (2020) toteaa, että työelämän teknologisen muutoksen, erityisesti tekoälyn, tulevaisuuksien pohdintaa dominoi kaksi hallitsevaa kertomusta. Työn tulevaisuuksia on tarkasteltu akateemisessa tutkimuskirjallisuudessa (esim. Kyseessä on positiivinen teknologianarratiivi, jossa teknologisoitu ympäristö tuottaa yhteiskunnan jäsenille elämän perusasiat ja teknologia ratkaisee keskeiset Työn muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys. Seuraavassa luvussa käymme läpi sanomalehtiaineistosta nousseet työelämän tulevaisuuskeskustelua hallitsevat diskurssit. Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti työelämän murroksen ja monipaikkaistumisen yhteyksiin. Näistä ensimmäinen on ”hypekertomus”, jota hän kutsuu “automotopiaksi” (Willcocks, 2020, s. Covid-19-pandemia kiihdytti monia työelämässä meneillään olevia kehityskulkuja. Tämän jälkeen reflektoimme aineistoja keskenään ja lopuksi peilaamme niitä vielä neljään tuoreeseen aluekehityksen skenaarioon. 2 Työn tulevaisuudet ja aluekehitys 2.1 Työn muutosvoimia Työelämän muutos on ennakoinnin aihe, jolla on pitkät perinteet ja monia variaatioita. Äkillinen siirtymä etätyöhön sai monet työntekijät ja työnantajat ymmärtämään paikasta riippumattoman työn mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa pureudumme näihin ilmiöihin ja pohdimme työn tulevaisuuksia aluekehityksen kontekstissa. Tästä seuraa teknologista työttömyyttä ja kokonaan uusia työtehtäviä. Keskeisin niistä on digitalisaatio ja automatisaatio, jonka seurauksena informaatioteknologia (ml. Työelämän muutoksia vuoteen 2040 mennessä tarkastelevassa artikkelissaan Barbosa yml. Monipaikkaisuus on moninainen ilmiö, jonka ajureina toimivat ihmiselämän monet tarpeet, kuten perhesuhteet, asumistarpeet, työ, opiskelu, läheisten hoito tai vapaa-ajan vietto. Suomalaisessa keskustelussa monipaikkaisuus on viime aikoina määritelty seuraavasti: ”Monipaikkaisuudessa ihmisten ajankäyttö jäsentyy usean eri paikan sekä näiden välillä tapahtuvan liikkumisen vuorovaikutuksessa” (Rannanpää ym., 2022). Teknologinen muutos muuttaa työn tekemisen paikkasidosta monin tavoin, mahdollistaen uusia monipaikkaisuuden ja jopa ”paikattomuuden” (virtuaalitodellisuus) muotoja. Mariotti ym., 2023; Barbosa ym., 2022; Ng ym., 2021), populaareissa teoksissa (esim. Tavoitteemme on muodostaa analyyttinen yleiskuva työn tulevaisuuksia koskevista oletuksista, odotuksista ja valinnoista reflektoimalla sanomalehtiaineistoa ja tutkimuskirjallisuutta. (2023) luokittelevat keskeisiä muutosvoimia. 287). Toiminen, 2022; Levy & Murname, 2005; Rifkin, 1995) sekä lukuisissa ylikansallisissa ja kansallisissa politiikkaohjelmissa. Tarkastelemme artikkelissa työn tulevaisuuteen liitettyjen odotusten ja oletusten kytkentöjä suomalaisen aluekehityksen kehityskulkuihin ja joihinkin keskeisiin ideoihin, kuten etätyöhön, paikkasidoksen muutokseen ja monipaikkaisuuteen. 1/24 40 Futura 1 Johdanto Työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Artikkelin ensimmäisessä luvussa käymme lyhyesti läpi työelämän murrokseen ja aluekehitykseen liittyvää viimeaikaista tieteellistä keskustelua. Tässä artikkelissa tavoitteemme ei ole laaja-alaisesti käydä läpi työn tulevaisuuksia koskevaa kirjallisuutta, vaan pohdiskella, yhdistellen media-aineistoa ja tutkimuskirjallisuutta, miten työn tulevaisuudet ja aluekehitys kietoutuvat toisiinsa. 8)
Koulutus tullee tulevaisuudessa monimuotoistumaan erityisesti kahdella tavalla. Barbosa ym. Toiseksi on tarpeen kiinnittää jatkuvaa huomiota perustavanlaatuisten kyvykkyyksien, kuten systeemisen näkökulman ja kriittisen ajattelun, riittävään omaksumiseen, jotta pärjätään nopeutuvan teknologisen muutoksen maailmassa. Voikin todeta, että vaikka analyyttisesti on hyvä ymmärtää kehityksen dialektiset vastapoolit ja teknologisen muutoksen eteneminen dialektisina ”rintamina” (ks. Toinen ongelma hallitsevissa kertomuksissa on se, että uuden teknologian omaksuminen organisaatiossa ei ole koskaan suoraviivaista tai ongelmatonta. 11), sillä koulutus ja osaamisen päivittäminen pirstaloituvat perinteisiä tutkintoja pienemmiksi kokonaisuuksiksi (Toiminen, 2022; Dufva ym., 2017). Väestörakenteen muutokset ja kaupungistuminen tulevat olemaan oleellisia työn tulevaisuutta sääteleviä voimia (Barbosa ym., 2023, s. Willcocks (2020, s. Kaikki elämänalueet läpäisevä teknologia tuottaa suuria hyötyjä, ja sen käyttö on helppoa ja mutkatonta. Uudet teknologiat synnyttävät uusia työtehtäviä korvatessaan joitakin vanhoja. Tässä kertomuksessa teknologia ja robotit valtaavat suurimman osan työtehtävistä ilman että tilalle syntyy uusia töitä ja ihmiset jäävät ikään kuin teknologian jalkoihin. Ensiksi tarvitaan erilaisia jatkuvan oppimisen toimintamalleja (Barbosa ym., 2023, s. 13). 288) toteaa kiinnostavasti, että dystooppisella tarinalla on takanaan huomattavasti enemmän ”tutkijalegitimiteettiä” verrattuna sen optimistiseen vastinpariin. Tämän vuoksi työelämän tulevaisuuden keskeisenä haasteena on yhteensovittaa paremmin työntekijöiden monimuotoisuus: kuinka luodaan joustavia ratkaisuja, joilla mahdollistetaan työurien pidentyminen alkuja loppupäästä; kuinka erilaisista taustoista tulevat työntekijät saadaan sujuvasti integroitua mukaan työyhteisöihin; ja kuinka yhteensovitetaan erilaiset työsuhteiden muodot (Kokkinen, 2020; Toiminen, 2022). Ensimmäiseksi hän toteaa, että on vaikea osoittaa tilastollista korrelaatiota automatisaation lisääntymisen ja työpaikkojen vähentymisen kanssa. Jälkimmäisessä korostetaan kokonaisvaltaisempaa irtaantumista talouskasvusta ja työn uudelleenmäärittelyä. (Lindstöm & Savaspuro, 2023; Toiminen, 2022.) Yhteenvetona voi todeta, että työn tulevaisuuksiin liittyy moninaisia trendejä, ajureita, esteitä ja pullonkauloja. Joskus teknologioiden vaihtaminen vaikuttaa syvästi jopa yrityskulttuurin perusasetelmiin, kuten siihen mikä on yrityksen visio, missio ja identiteetti. Päinvastoin: uuden teknologian omaksuminen vaatii aina uutta osaamista, organisaation käytäntöjen muokkaamista tai jopa kokonaisvaltaista uusintamista. Esimerkiksi Taipale & Houtbecker (2021, s. Työvoimapulan kasvaessa organisaatioiden kestävän menestymisen kannalta on yhä kriittisempää ylläpitää hyvää henkilöstön vetoja pitovoimaa. Koronapandemian jälkeisessä tutkimuskirjallisuudessa työelämän muutosvoimana mainitaan myös uudenlaisesta vapaudesta voimaantuneiden työntekijöiden kasvavat vaatimukset työnantajia kohtaan. Nämä ovat monin tavoin sidoksissa aluekehitykseen ja monipaikkaisuuteen: ne näkyvät joko suorina seuraamuksina, Laura Pouru-Mikkola & Toni Ahlqvist. Tarvitaan uusia prosesseja, uudenlaista ajattelua. Haasteena on työn sovittaminen käytettävissä oleviin luonnonvaroihin ja maapallon ekologisen järjestelmän sanelemiin rajoihin (Koivunen ym., 2023). 8–9) jaottelevat Räikköstä (2011) mukaillen työelämän vihreää murrosta käsittelevän puheen ja politiikkatoimet ihmiskeskeiseksi environmentalismiksi ja luontokeskeiseksi radikaaliekologiaksi. Tämän positiivisen kertomuksen vastinparina on dystooppinen narratiivi, jonka voi kiteyttää ”robottien vallankumoukseksi” (robo-apocalypse). Ahlqvist, 2022; 2018), niin teknologisen muutos on käytännössä aina juurevan sotkuinen, sosiaalinen prosessi. Länsimaissa väestörakenteen muutos tarkoittaa ennen kaikkea väestön ikääntymistä ja työvoiman vähenemistä. (2023) esittävät, että koulutus on tällä hetkellä liian reaktiivista tukeakseen kunnolla yksilöitä ja organisaatioita muuttuvassa teknologisessa toimintaympäristössä. ympäristöpoliittisilla uudistuksilla, joilla luodaan vihreitä työpaikkoja ja vihreää kasvua. Keskeiseksi työelämän muutoksen ajuriksi on nousemassa myös ilmastonmuutos ja vihreän siirtymän vaade. 41 1/24 Futura yhteiskunnalliset ongelmat. Willcocks (2020) kuitenkin kyseenalaistaa muodostamansa hallitsevat kertomukset. Ensin mainittu pyrkii uudistamaan työelämää nykyisen talousjärjestelmän puitteissa esim
Martin ym., 2021). Tällöin kehitys toteutuu eri alueilla eri tavoin, johtuen eroista alueiden sosiaalisissa ja materiaalisissa perusrakenteissa (esim. 2.2 Aluekehityksen näkymiä Kansallisvaltion aluekehityksen voi ymmärtää prosessina, joka perustavalla tavalla määrittää yhteiskunnan toimintaa, valtion rakennetta ja kansalaisten elinoloja. Ensimmäisessä painottuu näkemys, että resurssit kannattaisi keskittää alueille, joilla on parhaat mahdollisuudet toteuttaa ne tehokkaasti. Tällöin ajatellaan, että investoinneille tulisi saada mahdollisimman korkea tuotto mahdollisimman lyhyessä ajassa. Alueet voivat siis päätyä joko positiivisen tai negatiivisen kehityksen kierteeseen riippuen siitä, miten alueelliset investoinnit ovat historiassa kasautuneet. Alueellisella työnjaolla viitataan alueiden väliseen muuttuvaan keskinäissuhteeseen ja keskus–periferia -rakenteisiin: toiset alueet toimivat reserveinä toisilla alueilla tapahtuvalle kasvulle ja kasautumiselle (Massey, 2007/1978). Jaettu kokemus oman onnen varaan jäämisestä näkyy valtavirrasta poikkeavana äänestyskäyttäytymisenä, jossa äänet suuntautuvat useimmiten äärinationalistista populismia edustaville poliitikoille ja puolueille. Rodríguez-Pose (2018, s. Merkittävä viime vuosina keskusteltu aluetutkimuksen näkökulma liittyy ”paikkoihin, joilla ei ole merkitystä” (places that don’t matter) (Rodríguez-Pose, 2018) tai ”jälkeen jätettyihin paikkoihin” (left-behind places) (esim. Tämä aluepoliittinen toimintamalli syventää entisestään alueellista vastakkainasettelua menestyvien ja jälkeen jätettyjen alueiden välillä. Ensiksi, teknologian kehitys, monipaikkaisuus ja etätyö avaavat mahdollisuuksia uudenlaiseen paikkaperusteiseen aluepolitiikkaan, joka voi käynnistää positiivisia kehityskierteitä. Esimerkiksi Suomessa ajankohtainen kysymys on, miten vältetään Itä-Suomen ”jääminen jälkeen” uudessa geopoliittisessa tilanteessa, jossa itärajan sulkeminen on muuttanut alueen kehityspotentiaalia ja ikään kuin rapauttanut keskeisen kehityksen tukijalan. Hajauttamista taasen puoltaa alueellisen tasa-arvon ajatus eli periaate, että alueille tulisi taata mahdollisimman tasaiset kehitysmahdollisuudet eri puolilla maata. Ydin tässä keskustelussa on perifeeristen alueiden kansalaisten jakama kokemus siitä, että valtio on jättänyt sekä alueen että siellä asuvat ihmiset oman onnensa nojaan, vailla tukea ja tulevaisuutta. Tällä hetkellä olemme jonkinlaisessa hybridisessä välivaiheessa, jossa perinteisten toimistotöiden ja asiantuntijatehtävien paikkasidokset ovat jäsentymässä uudestaan jyrkästi kasvaneen etätyökulttuurin johdosta. hoiva-alalla, toimitaan työpaikoilla jatkuvasti kasvavien teknologisiin järjestelmiin kytkeytyneinä. ”ruostevyöhyke”). Toisaalta paikkaan sidotuissa töissä, esim. Mukaillen Sotarauta ym. Käytännössä aluekehitys ilmenee epätasaisena kehityksenä ja muutosalttiina alueellisena työnjakona. Hallitseva kertomus korostaa valtion investointien ja panosten suuntaamista parhaiten menestyville ja siten jo huomattavasti etuja saaville alueille. 196) toteaa, että tyytymättömyyden kokemus nousee sekä alueiden sisältä että niiden ulkopuolelta. Näin ollen työn muutoksen ja aluekehityksen suhteista voi tehdä seuraavan dialektisen tulkinnan. Monipaikkaisuuden ja uuden etätyön muotojen arvioidaan auttavan erityisesti perifeerisiä alueita ja tämänkaltaisissa ”noidankehissä” olevia alueita. Toiseksi, teknologian kehitys avaa myös entistä Työn muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys. Nimekkeet kasvattavat epäoikeudenmukaisuuden tuntemusta alueilla asuvissa ihmisissä, samalla kun ne nostattavat negatiivisia mielikuvia pohdittaessa alueita mahdollisten investointien kohteina. (2022, s. 190) on esittänyt, että valtioiden tulevaisuuden talouskehitystä uhkaa ”jälkeen jätettyjen alueiden kosto”, joka kumpuaa reaktiosta aluekehityksen hallitsevaan kertomukseen. Rodríguez-Pose (2018, s. Smith, 1984). 14) julkaisemaa raporttia, Suomen perifeerisillä alueilla on käynnissä eri rytmein eteneviä ”alueellisia noidankehiä”, jossa erilaiset supistumisprosessit ruokkivat toinen toisiaan ja johtavat yleiseen näivettymisen prosessiin. Suomalaisessa aluekehitysajattelussa keskeinen jännite liittyy keskittämisen ja hajauttamisen problematiikkaan. 1/24 42 Futura kuten esimerkiksi teknologian kehitys ja siihen liittyvät investointiodotukset, tai välillisinä seuraamuksina, kuten esimerkiksi organisaatioiden työkulttuurien syvämuutoksina. Eräs perifeerisyyttä vahvistava diskursiivinen käytäntö on niputtaa alueet yhteen jonkin kuvailevan kategorian alle, joka alkaa itseään toteuttavan ennusteen tavoin rajaamaan alueen kehitysnäkymiä (esim
Koska tutkimuksen keskiössä oli erityisesti työn liikkuvuuden muutos, hakua täydennettiin lisäksi hakusanoilla maahanmuutto ja etätyö; kansainvälinen ja osaaja ja etätyö; hybridityö tai "paikkariippumaton työ". Pankeissa ja vakuutusyhtiöissä palvelujen automatisoituminen tulee hävittämään ison osan työpaikoista. (Lassila, 2017, Helsingin Sanomat) Tästä puhutaan usein: digitalisaatio eli tietoteknistyminen hävittää tulevaisuudessa ammatteja. Työllistymisen kannalta alan valintaa tärkeämmäksi asiaksi hän nostaakin tulevaisuudessa tarvittavat taidot. Diskurssi 2: Tulevaisuudessa tarvittava osaaminen ja taidot Tavalliselle tallaajalle Dearborn ehdottaa työelämässä selviytymiseen itsensä haastamista monin eri tavoin: kävele töihin eri reittiä, lue yksi mukavuusalueesi ulkopuolelle menevä kirja viikossa, perehdy vaikka tekoälykirjoituksiin. Pääpaino keskustelussa oli pallottelulla sen välillä kuinka paljon teknologia hävittää olemassa olevia työpaikkoja, vai hävittääkö sittenkään. (Mattila, 2017, Helsingin Sanomat) Teknologiadiskurssin voi tiivistää ajatukseen siitä, että tekoäly, automaatio, digitalisaatio ja robotisaatio tuhoavat, muuttavat ja luovat työtä. Diskurssi 1: Uusi teknologia tuhoaa, muuttaa ja luo työtä Kymmenen vuoden pääjohtajakausi on ollut alalla tauotonta myllerrystä, mutta suurimmat mullistukset ovat silti edessäpäin. Karhisen mukaan nyt alkaa hahmottua, mitkä työtehtävät häviävät. Kaiken kaikkiaan sanomalehtiaineistosta nousi kuusi diskurssiydintä, joiden ympärille keskustelu rakentui: 1) teknologia, 2) osaaminen, 3) yksilön hyvinvointi, 4) työyhteisö, 5) työmarkkinarakenteet ja 6) työn tilallisuuden muutos. Seuraavaksi esittelemme lyhyesti nämä muutosdiskurssit ja tarkastelemme laajemmin työn tilallisuuden muutosta käsittelevää diskurssia. Näillä kaikilla harjoitteilla on sama päämäärä: ”Lisää joustavuuttasi muutoksiin. Aineisto koostui kokonaisuudessaan 126 artikkelista, joista 98 oli Helsingin Sanomista ja 28 Maaseudun Tulevaisuudesta. Yritä aina ajatella myös toisin.” (Raeste, 2018, Helsingin Sanomat) Elinkeinoelämän Etlan tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen seuraa työkseen työmarkkinoita ja työelämän muutosta. Vuosien 2010–2016 aikana aihepiiristä julkaistiin vain neljä artikkelia, kaikki Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä. Mukana oli uutisartikkelit, teema-artikkelit, asiantuntijakolumnit ja pääkirjoitukset, jotka löytyivät seuraavien hakusanojen yhdistelmillä: työ/työelämä ja tulevaisuus/muutos/murros. 43 1/24 Futura jyrkemmän yhteiskunnallisen polarisaation näkymän, joka todennäköisesti vain vahvistaisi erilaisia alueellisen vastakkainasettelun prosesseja. Tämän perusteella aineiston voi jakaa neljään luokkaan: teknologian muutos, työn rakenteiden muutos, työn laadullinen muutos ja työn tilallisuuden muutos. Tämä ei tapahdu joskus tulevaisuudessa vaan jo lähivuosina. Aineiston luvun ohjaavana kysymyksenä oli: mikä muuttuu, kun puhumme työn tulevaisuudesta. Aineiston analyysissä keskityttiin työn tulevaisuudesta käytävän keskustelun diskursiivisten ytimien löytämiseen: niiden teemojen tai kehityskulkujen kartoittamiseen, joiden ympärille mediakeskustelu rakentuu. Tarkastellulla ajanjaksolla 2010–2021 sanomalehtikeskustelu työn tulevaisuudesta painottui vahvasti vuosiin 2017–2021. Vähemmän puhutaan siitä, että digitalisaatio myös myllää nyt ja pian uusiksi kokonaisia työnkuvia – ja että työn muutokset koskevat muitakin kuin korkeita aisantuntijoita ja vapaita läppärityöläisiä. Ainoastaan työn tilallisuuden muutoksesta käytävä keskustelu erosi tästä siten, että sen ensisijaisena ajurina nähtiin koronapandemia ja teknologian rooli oli siinä muutoksen mahdollistava. Teknologian kehitys oli lähes kaiken muun työelämäpuheen ajurina: se mainittiin lähestulkoon kaikissa teksteissä keskeisenä syynä työelämän muutokseen. Usein esiin nousi lopulta näkökulma, että teknologia ennemmin muuttaa työtä kuin kokonaan hävittää sitä. Analysoimme Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden sisältöä ajanjaksolla 1.1.2010– 31.12.2021. Yhä Laura Pouru-Mikkola & Toni Ahlqvist. 3 Työn tulevaisuus media-aineistossa Seuraavaksi tarkastelemme lyhyesti työelämän tulevaisuuteen liittyvää mediakeskustelua. Vähemmistössä olivat tekstit, joissa keskustellaan teknologian kehityksen luomista uusista työpaikoista
(Ubaud, 2018, Helsingin Sanomat) Vaikka itseohjautuvuus työssä lisääntyy, ei johtamisen tarve vähene. Diskurssi 4: Työkulttuuri ja työyhteisö Tarpeet ja motivaatiotekijät tuppaavat muuttumaan elämäntilanteen mukaan ja uran edetessä. Näihin suuriin muutoksiin on niin ay-liikkeen kuin sosiaaliturvankin mukauduttava. (Arola, 2017, Helsingin Sanomat) Työn muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys. Näkymä on pelottava, mutta ilmeisen rankasti liioiteltu. Elanto hankitaan pieninä palasina: joku voi tehdä usean eri alan pätkätöitä ja pyörittää omaa toiminimeä eli toimia yrittäjänä. Muuttuvassa toimintaympäristössä korostuu ihmislähtöinen johtaminen ja aiemmat hierarkkiset johtamisrakenteet murenevat. Eikö työssä pärjääminen ole aina vaatinut uuden tiedon ja taitojen omaksumista. Johtajat ovat tärkeässä asemassa yhdistämässä erilaisia työntekijöitä ja osaamista, jotta päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Taustalla on haaste tarvittavasta osaamisesta työskenneltäessä uuden teknologian kanssa, mutta tämän osaamisen sisällöstä oli hyvin vähän eksplisiittistä keskustelua. (Nuorten oireilusta vastuu on aikuisilla, 2018, Maaseudun Tulevaisuus) Kolmas sanomalehtikeskustelun diskurssiydin keskittyy yksilön hyvinvointiin (pahoinvointiin) muuttuvassa työelämässä. Tähän liittyy mm. Tämä tarkoittaa, että keskiluokkaisen työn määrä vähenee, kasvualoilla osaajapula pahenee ja yhä useampi jää työllistymättä vanhentuneen ammattitaidon vuoksi. (Vasama, 2018, Helsingin Sanomat) Teknologiadiskurssiin liittyy läheisesti osaamisdiskurssi, jonka keskiössä on kysymys tulevaisuuden työelämässä tarvittavista taidoista. Keskustelussa nostettiin esiin mm. itseorganisoituminen, muuttuvat johtamisyhteistyökäytännöt sekä työn mielekkyys. Sen sijaan, kun sanomalehdissä kirjoitettiin eksplisiittisesti työelämän vaatimasta osaamisesta, keskustelu keskittyi ns. Työelämän muutos ei ole vain yhden sukupolven asia. Sellaiset trendit kuten tarve tuntea työnsä merkitykselliseksi ovat jaettuja, vaikka merkityksellisyyden vaatimusta kuvataankin yleensä pari-kolmekymppisten ominaisuuksiksi. laajassa elinikäisen oppimiseen uudistusta ja kohtaanto-ongelmaa käsittelevissä kirjoituksissa. (Holappa, 2018, Maaseudun Tulevaisuus) Neljäs diskurssi keskittyy työyhteisön toimintatapoihin ja työkulttuuriin. Eikö työ ole muuttunut aina. Diskurssi 3: Yksilön hyvinvointi muuttuvassa työelämässä Paljon puhutaan ihmisen sopeutumisesta työelämän murrokseen, mutta Aalto-Matturin mukaan pitäisi puhua työelämän sopeutumisesta siihen, että ihminen ei voi olla koko ajan parhaimmillaan. (Ay-liikkeen…, 2021, Helsingin Sanomat) Työelämän polarisaatio, kahtiajako, alkaa haastattelujen perusteella näkyä myös Suomessa. Näitä ovat luova ongelmanratkaisu sekä kaikenlainen ihmisten välinen vuorovaikutus ja viestintä. Koronakriisin alettua keskusteluun nousivat uudenlaiset hybridit työyhteisöjen toimintatavat. Viime vuosina uhkakuvaa on maalailtu muun muassa työn murroksella – sillä että tekoäly ja robotisaatio vievät työpaikat, että elämä muuttuu jatkuvaksi opiskeluksi eikä nykykoulutus anna tulevassa työelämässä vaadittavaa osaamista. Osaamisdiskurssi oli kuitenkin tausta-argumenttina mm. 1/24 44 Futura enemmän korostuvat sellaiset taidot, joissa ihminen päihittää koneen. Ihan kaiken ikäiset haluavat tuntea, että heidän työllään ja heillä itsellään on väliä. keskustelu kasvavista mielenterveysongelmista ja nuorten pessimistisistä käsityksistä työelämästä. Tämän keskustelu ajureina olivat teknologian lisäksi vahvasti myös ihmislähtöiset muutokset työyhteisön toimintamalleissa. Diskurssi 5: Työmarkkinarakenteet pirstaloituvassa työelämässä Lähitulevaisuuden työelämä on nykyistä pirstaleisempaa. Ajureina tälle muutosilmiölle ovat teknologian kehityksen lisäksi mm. Ennemminkin päinvastoin. metataitoihin, kuten joustavuuteen, luovuuteen, ongelmanratkaisuun sekä viestintäja yhteistyötaitoihin. Ne ovat entistä tärkeämpiä riippumatta siitä, mitä työtä tekee. työn intensifikaatio eli tehostuminen, kasvava epävarmuus, työelämän ja muun elämän välisten rajojen heikentyminen sekä jatkuvasti muuttuvat osaamisvaatimukset. (Huolman, 2020, Helsingin Sanomat) Jokaisella ajalla ja nuorisolla on omat uhkakuvansa. Nämä haastavat ihmisten mielenterveyttä sekä aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta
Työnteon rakenteista käyty keskustelu oli sävyltään poliittisempaa ja keskittyi mm. Parhaillaan lähes jokainen yritys ja organisaatio luo ja kokeilee jotain uutta. Ennen pandemiaa aiheesta oli julkaistu vain muutamia tekstejä. Kolmas keskustelu keskittyi ammattiyhdistysten, sosiaaliturvan, työajan ja koko yhteiskuntajärjestelmän päivittämiseen nykyistä pirstaleista työelämää varten. Keskustelu oli monipolvista ja sen voi jaotella neljään alaluokkaan: työn tilallisuudessa tapahtuvien muutosten vaikutukset yksilöihin, organisaatioihin, alueisiin ja kansainvälisiin työmarkkinoihin. Aluksi kysyttiin: Milloin tämä poikkeusaika loppuu. Omalla kohdalla se on avartanut maailmankatsomusta. Tuloksena on laaja muutos suomalaisessa työkulttuurissa. ”Palaamme tulevaisuuteen, joka on erilainen kuin ennen koronaepidemiaa”, Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Virpi Ruohomäki muotoilee asian. Toinen keskustelu käytiin uusista työnteon muodoista, kuten alustatyöstä ja palkattomasta työstä sekä näiden pelisäännöistä. Keskeisiä kysymyksiä artikkeleissa olivat hybridikulttuurin toimintatapojen luominen sekä työpaikan sosiaalisten suhteiden ja työyhteisön merkitys. Koronapandemia oli siis ilmiön selkein ajuri. Olemme matkalla uuteen työelämäkulttuuriin. Taidan ajoittain sortua siihen itsekin. Käynnissä on valtava myllerrys. Etätyö ja monipaikkaisuus muokkaavat syvästi koko yhteiskuntaa. Ensimmäinen keskittyy fyysisten työtilojen tulevaisuuteen: mitä tapahtuu koronapandemian myötä tyhjenneille konttoreille ja virastotaloille. Mediassa esiintyi henkilöhaastatteluita ihmisistä, jotka olivat siirtyneet etätöihin mökille tai muuttaneet ulkomailta Suomeen. Suomalainen työelämä uudistuu vauhdikkaammin kuin pitkään aikaan. rahoituksen ja vastuun pallotteluun. keskustelu kohtaanto-ongelmasta eli tarjottujen taitojen ja työmarkkinoilla tarvittavien taitojen välisestä kasvavasta epäsuhdasta. 45 1/24 Futura Viides diskurssi keskittyy työnteon rakenteissa tapahtuviin ja tarvittaviin muutoksiin. Ymmärrän sekä maaseudulla asuvien ihmisten että kaupunkilaisten ajatusmaailmaa. Tähän kategoriaan kuului monta erillistä keskustelua, esim. (Tujunen, 2021, Helsingin Sanomat) Laura Pouru-Mikkola & Toni Ahlqvist. (Onali, 2021, Helsingin Sanomat) Juuri siksi tämä hetki on nyt poikkeuksellisen kiinnostava. Ihmiset eivät välttämättä enää matkusta isoihin keskustoimistoihin ja istu siellä kuin sillit suolassa keskellä työpöytien merta, jota katkovat vain näyttöpäätteet ja matalat sermit. Miltä tahansa toimistojen ja työn tulevaisuus näyttää, vanhat luutuneet käytännöt ovat vaarassa. Toisessa pohditaan: miten luodaan monikäyttöisiä ja dynaamisia toimistoja, jotka vastaavat uusiin työtarpeisiin. (Mims, 2021, Helsingin Sanomat) Toinen organisaatiotason keskustelu keskittyi koronapandemian myötä tapahtuneeseen työkulttuurin muutokseen, kun suuri osa työntekijöistä siirtyi työskentelemään entistä enemmän etänä ja näkivät toisiaan entistä harvemmin. (Hietamäki, 2021, Maaseudun Tulevaisuus) Organisaatioiden näkökulmasta mediakeskustelussa on havaittavissa kaksi kategoriaa. Diskurssi 6: Työn muuttuva tilallisuus Muutos on niin mittava ja kuukausia takana että edessä vielä niin monta, että vuosi 2020 tulee muuttamaan työelämää lopullisesti. Pieni muutos johtaa usein toiseen, ja kun muutokset skaalautuvat läpi koko yritysja organisaatiokentän, syntyy kokonaisuudessaan suuri muutos. (Etätyö muokkaa…, 2021, Maaseudun Tulevaisuus) Monipaikkaisuudessa on paljon hyvää. Nyt työyhteisöissä on siirrytty pohtimaan tätä: Millaiseksi muutamme yrityksemme ja työkulttuurimme uudessa ajassa?” (Ubaud, 2020, Helsingin Sanomat) Työnteon tilallista muutosta koskeva diskurssi eroaa muista diskursseista siten, että tämä keskustelu alkoi lähestulkoon nollasta koronapandemian myötä. Ensimmäinen media-aineistossa esiin noussut teema on se, miten työn irtaantuminen paikasta ja yhtäkkinen siirtyminen etätöihin oli yksilötasolla lisännyt valinnanvapautta ja parempaa tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Pandemia on muuttanut suhtautumista etätyöhön, ja teknologinen murros muuttaa työskentelytapoja. Ne kun monesti asetetaan vastakkain. Vaikka vielä ei tiedetä, mitä tapahtuu koronan jälkeen, varmaa kuitenkin on, että tulevaisuudessa yhä useampi ihminen valitsee itse, missä asuu ja tekee työtä
Tämä näkökulma oli mediakeskustelun marginaalissa, mutta silti esillä. Samalla poliittiset jakolinjat ”maaseudun” ja ”kaupunkien” välillä voivat nitkahtaa yllättäviinkin asentoihin. Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan työelämän ontologisen epävarmuuden kasvusta, jota ensin globalisaatio ja sittemmin koronapandemia ovat lisänneet (Alasoini, 2022). Jokapäiväiset työmatkat toimistolle ovat historiaa, kun etätyöstä on tullut osa tavallista arkea. Keskustelussa korostui ajatus siitä, että pandemian edesauttama työn irtaantuminen paikasta on lisännyt ihmisten arjen joustavuutta ja liikkuvuutta. Samaan aikaan se on globalisoinut työmarkkinat aivan uudelle tasolle, kun ihmisen sijainti menetti merkitystään. Kaikki kunnat haluavat nyt ihmisiä, jotka tekevät uraa muualla, mutta tuovat eloa paikkakunnalle. Työelämän fundamentaalinen epävarmuus on konkretisoitunut ja ihmisillä on erilaisia kykyjä käsitellä tätä. Koronapandemian myötä avautunut uusi keskustelu työn tilallisuuden muutoksesta muutti mediakeskustelun painopistettä, nostaen ihmisen keskeisempään rooliin työelämän muutoskeskustelussa. Ihmisen rooliksi työelämässä jää sopeutua. Työelämä siis muuttuu, ja siihen pitää sopeutua. päivähoito tai englanninkielinen peruskoulu). Ikään kuin työelämä olisi subjekti ja ihmiset objekteja. Pyhtää on siinä onnistunut. Tämä politiikka ei vain ole brutaalin keskusjohtoista vaan yksilölähtöistä. (Runsten, 2021, Maaseudun Tulevaisuus) Työn irtaantuminen paikasta on mahdollistanut myös uuden ulottuvuuden globaalien työmarkkinoiden avautumisessa. 1/24 46 Futura Kolmas keskustelun taso keskittyi työn monipaikkaistumisen aluetason vaikutuksiin. Jotta muuttamista kotiseudulle voisi harkita tosissaan, lakkautusuhan alla oleva Suomenniemen kyläkoulu tulisi säilyttää. Tästä hyvä esimerkki on työmarkkinoiden murros. Teknologista keskustelua hallitsee ennemmin dystooppinen ”robottien vallankumous” kuin positiivinen teknologian ”hypekertomus” (Willocks, 2020). Ihminen on keskeinen muutosvoima ja teknologia on väline, joka mahdollistaa työnteon paikkariippumattoTyön muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys. Teknologia on ollut jo olemassa, mutta vasta korona-aikana etätyö löi todella läpi. Onhan ihminen viime kädessä se, joka luo työelämän pelisäännöt ja käytännöt. Keskeinen kysymys oli, miten tuetaan paikkariippumattoman työn mahdollisuuksia houkutella ulkomaisia osaajia Suomeen ja toisaalta vältetään paikkariippumattoman suomalaisen työn siirtyminen ulkomaille. Tätä käsitystä vastaan 1970-luvun vasemmistolaiset juuri taistelivat. Eroa globaalin ja paikallisen politiikan välille on yhä vaikeampi tehdä. Työelämän tulevaisuudesta käytävään keskusteluun kaipaisikin ihmislähtöisempää ja proaktiivisempaa muutoskeskustelua. Kukaan ei kannusta heitä muuttamaan työelämää. (Pullinen, 2020, Helsingin Sanomat) Toisaalta aineistossa nousi esiin, että pelkät hyvät digiyhteydet eivät riitä houkuttamaan ihmisiä uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan, jos peruspalvelut puuttuvat (esim. Raja maalaisten ja kaupunkilaisten välillä murtuu. Parantuvat tietoliikenneyhteydet luovat mahdollisuuksia järjestellä arkea uudelleen, mutta jos lapsiperheille välttämättömät peruspalvelut karkaavat, potentiaali paluumuuttoon kuihtuu olemattomiin. Sen keskiössä on elämänlaatu ja sen luonne on kilvoittelu, ei määräily. Globaalissa kilpailussa raha etsiytyy usein paikkoihin, joissa sen käyttö on tehokkainta. (Seppälä, 2021, Helsingin Sanomat) Kaiken kaikkiaan media-aineiston maalaama yleiskuva työelämän tulevaisuudesta on varsin pessimistinen. Ote Pekka Seppäsen kolumnista vuodelta 2017 kuvaa tätä hyvin: ”Tämän päivän työläisten pitää olla valmiita työelämän muutoksiin. Tätä muutosta on tarkasteltiin mahdollisuutena lisätä maaseutualueiden ja muiden supistuvien alueiden kehitysmahdollisuuksia, kun ihmiset voivat vapaammin valita asuinpaikkansa. Enää ei taistele kukaan.” (Seppänen, 2017, Helsingin Sanomat) Tämä näkyy jatkuvasti kasvavina mielenterveysongelmina, jotka ovat jo nyt yleisin syy sairauspäivärahaan. Sanomalehdissä käyty keskustelu työelämästä on luonteeltaan passiivista ja reaktiivista: työelämän muutoksesta puhutaan vääjäämättömänä ilmiönä, kuin luonnonvoimana, jota ajavat teknologian kehitys ja globaali talous. Työn tilallisuuden muutoksessa on kyse siitä, missä ja miten ihmiset haluavat tehdä töitä. (Nykänen, 2021, Helsingin Sanomat) Kaikki tämä tarkoittaa, että uusi aluepolitiikka voi olla 2020-luvulla globaalikin ilmiö
29) mukaan monipaikkaistuminen voi olla yksi ratkaisu perifeeristen alueiden ongelmiin Suomessa: ”Monipaikkaisuus nähdään … yhtenä keinona hillitä tai hidastaa vääjäämättömältä näyttävää kaupungistumista ja maaltapakoa sikäli kuin nämä ilmiöt tulkitaan yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan haitallisiksi tai ei-toivotuiksi.” Jotta etätyön avulla voitaisiin näitä aluekehitysnäkymiä toteuttaa kunnolla, tueksi tarvittaisiin valtiotason instrumentteja, kuten kannustimia, verohuojennuksia ja politiikkatoimia. Myös esimerkiksi Rannanpää ym. Tämän muutoksen äärellä organisaatiot nyt ovat, luoden uudenlaista hybridimäistä toimintakulttuuria ja toimintatiloja. Mahdollisuus tehdä töitä paikkariippumattomammin ja joustavammin on kuitenkin tällä hetkellä pysyväisluonteinen osa arkea erityisesti asiantuntijatyössä ja teknologiatietointensiivisillä aloilla. Myös yhteistyöskentelytiloihin suuntautuvia yksityisiä investointeja voitaisiin kannustaa erilaisten siemenrahoitusten ja investointitukien avulla (Tantarimäki 2020, s. Tantarimäki (2020, s. 94) toteaa, että etätyö voi olla mahdollisuus suomalaiselle maaseudulle: ”…voi siis nähdä maaseutukuntia, joissa halutaan pitää kiinni nykyisistä ja tulevista osaajista, maaseutukuntia, joihin halutaan uutta työtä ja asukkaita, maaseutukuntia, joiden avoimet työpaikat haluttaisiin täyttää sekä kaupunkeja, joissa on pula osaajista. kesämökkikunnilla. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei paluuta entiseen paikkasidokseen kenties ole, vaikka pandemian jälkeen onkin otettu askeleita takaisin kohti työpaikkakeskeistä ajattelua (riippuen alasta ja organisaation työkulttuurista). 57). 86). (2022, s. Lopuksi voisimme nostaa esiin seuraavan havainnon: sanomalehtikeskustelusta puuttui täysin ainakin kolme tutkimuskirjallisuudessa tunnistettua, työn tulevaisuuden kannalta keskeistä teemaa. Esimerkiksi Kuisma ja Sauri (2021, s. Kansainvälisessä keskustelussa on esitetty, että paikkariippumattomien töiden kasvanut määrä tulee ennemminkin lisäämään kaupunLaura Pouru-Mikkola & Toni Ahlqvist. Ainakin osaan ratkaisu olisi löydettävissä paikasta riippumattomin konstein.” Myös Kuisman ja Saurin (2021, s. Ennen kaikkea pandemian myötä tapahtunut digiloikka muutti työelämän paikkasidosta eli irtaannutti työn tekemisen yhdestä tietystä työpaikasta. 47 1/24 Futura muuden. 95). Leskinen, 2023), niin muut lainauksen komponentit ovat edelleen jotakuinkin paikoillaan. 73) pohtivat sitä muodostuuko vapaa-ajan asumisesta entistä vahvemmin perifeeristen alueiden kehitystä jakava tekijä, kun vapaa-ajan asunnoille kohdentuva monipaikkaisuus keskittyy suosituille mökkiseuduille ja vähemmän suositut mökkialueet eivät saa vastaavia monipaikkaisten asujien mukanaan tuomia hyötyjä. Tantarimäen (2020) mukaan etätyö on käsitteenä ja ajatuksena resilientti. Näistä ensimmäinen on vihreä siirtymä työn tulevaisuuden muutosvoimana, toinen työyhteisöjen monimuotoistuminen ja kolmas työn muuttuva yhteiskunnallinen rooli ja merkitys. On kuitenkin olemassa indikaatioita, että aluenäkökulmasta etätyö ja monipaikkaisuus viittaavat ensisijaisesti kakkosasuntojen tai loma-asuntojen työkäyttöön. 4 Työn ja aluekehityksen muutoksen tulkintaa 4.1 Pandemia ja paikkasidoksen muutos Kuten sanomalehtiaineisto osoittaa, koronapandemia vauhditti työelämässä käynnissä olevia muutoksia monella rintamalla. 28) toteavat pandemian kynnyksellä julkaistussa raportissaan, että ”tyypillisin monipaikkaisesti asuva työntekijä on akateemisesti koulutettu mieshenkilö, joka työskentelee johtajana tai erityisasiantuntijana suuressa yrityksessä tai organisaatiossa ja asuu suuren kaupungin keskusalueella”. Vaikka osa yllä olevan lainauksen sisällöstä on pandemian jälkeen osin muuttunut (esimerkiksi vuonna 2022 naiset tekivät töitä kotonaan hieman enemmän kuin miehet, vrt. Etätyön käsitekenttään kytkeytyvät niin monipaikkaisuus kuin erilaiset ”liminaaliset” työtilat, kuten työskentely kahvilassa, kesämökillä tai yhteiskäytössä olevissa toimistotiloissa esim. Syrjäisillä seuduilla yhteisölliset työtilat on havaittu keskeisenä etätyöskentelyn houkuttimena (Bogason ym., 2024, s. Se on ” vakiintunut käsitteeksi, joka yksinkertaisuudessaan kuvaa tilannetta, jossa työtä tehdään muualla kuin työnantajan tiloissa” (Tantarimäki, 2020, s. Tutkimuskirjallisuudessa monipaikkaisen työelämän on tulkittu ilmentävän etätyön käsitteen paluuta
Jos työpaikka ei ole enää asuinpaikkakuntaan kiinnittymisen ensisijainen ankkuri, joillekin voi olla houkuttelevampaa valita asuinpaikka toiselta paikkakunnalta edullisemman asumisen, parempien lapsiperhepalveluiden tai muiden ”oheispalveluiden” ääreltä. Taloutta määrittävät suuret monikansalliset yhtiöt, joille Suomi näyttäytyy raaka-ainevarastona. Työn muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys. Tämä tarkoittaa työntekijän kasvaneita mahdollisuuksia hallita työn suorittamisen aikaa ja paikkaa, ja siten paremmin sovittaa yhteen työn sekä vapaa-ajan toimintoja. Perinteiset kotimaan verkostot ja klusterit ovat hajonneet ja tärkeintä on linkittyä oman alan globaaleihin verkostoihin. Kasvualueena painottuu Helsinki-Turku-Tampere-alueen ”verkostometropoli”. Voittajia tässä paikkariippumattomien työntekijöiden houkuttelussa tulevat olemaan ne kaupungit, jotka houkuttelevat kokonaisvaltaisesti elämänlaadullaan. Sanomalehtiaineistossamme nousi esiin työn ”vapaus” eräänlaisena monipaikkaisuuden tuomana lisäarvona. Työmarkkinat keskittyvät tilkkujen läheisyyteen ja monipaikkainen työ nähdään vain harvojen mahdollisuutena. Alueellinen kasvu keskittyy näiden resurssialueiden läheisille seuduille ja työmarkkinat palvelevaan ja suorittavaan työhön. Näitä tilkkuja löytyy ympäri maata, mutta suurin osa maasta on taantuvan kehityksen kierteessä. Toimittaja Jussi Pullinen (2020) esitti Helsingin Sanomien kolumnissaan, että 2020-luvun aluepolitiikka onkin yksilövetoista, kun ihmiset voivat valita asuinpaikkansa aiempaa vapaammin. Skenaariossa monipaikkainen työ nähdään suurkaupunkiseutujen ja niiden läheisten alueiden ilmiönä, koska globaalit firmat edellyttävät myös fyysistä läsnäoloa toimistolla innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi. Oheisinfran merkitys nousi esiin myös sanomalehtiaineistossa: hyvästä tietoliikenneinfrastruktuurista huolimatta lapsiperheiden ei ole houkuttelevaa muuttaa maalle, jos peruspalvelut, kuten päivähoito ja koulut on ajettu alas tai keskitetty kauas. 1/24 48 Futura kien keskinäistä kilpailua kuin kaupunkien ja maaseudun välistä väestöliikettä (esim. Kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy kaikilla aloilla ja koulutetun työvoiman maahanmuuttoa helpotetaan. Monipaikkaista työtä tekevät pääasiassa näiden suuryhtiöiden johto, sillä suurin osa väestöstä on entistä vahvemmin sidottuja paikkariippuvaiseen työhön. Alueellinen kasvupotentiaali kohdistuu maantieteellisiin ”tilkkuihin”, jotka ovat kehittyneet globaaleilla markkinoilla menestyvien avaintoimijoiden ympärille. Muun Suomen osaamispääoma ja tuotannolliset rakenteet ovat rapautuneet, minkä vuoksi maa on alueellisesti polarisoitunut ”globaaliin eliittiin” ja ”menneisyyteen jätettyyn Suomeen”. Muun Suomen palvelutaso ei vastaa globaalien osaajien vaatimustasoon houkutellakseen heitä asumaan monipaikkaisesti. Globaalisti valikoitunut Suomi -skenaarion ytimessä on innovaatiovetoinen, globaaleihin verkostoihin nivoutunut, pääkaupunkikeskeinen Suomi. 4.2 Pikapeilauksia vasten aluekehityksen skenaarioita Lopuksi peilaamme työn tulevaisuuden tematiikkaa vasten neljää tuoretta suomalaista aluekehitystä kuvaavaa skenaariota (Sotarauta ym., 2022), joiden otsikot ovat: 1) globaalisti valikoitunut Suomi, 2) raaka-aineiden ja turismin Suomi, 3) tilkkutäkki-Suomi ja 4) tasapainoinen Suomi. Kaupunkien työmarkkinat ohenevat ja korkeasti koulutetut muuttavat pois maasta. Osaamisen kehitys muuttuu pistemäiseksi ja koulutusjärjestelmällä on vaikeuksia vastata pirstaloituvaan kysyntään. Raaka-aineiden ja turismin Suomi on periferiavetoinen. Korkeaan osaamiseen perustuva kilpailukyky murenee ja talouden ytimeen nousevat raaka-ainevetoiset alat, kuten kaivannaisteollisuus, metsäteollisuus, datakeskukset, tuulivoimapuistot sekä turismi. Froissart, 2021; Kakkad ym., 2021). päivähoitoon, kouluihin, harrastusmahdollisuuksiin, sopivaan asuntokantaan ja asumisympäristön viihtyvyyteen. Seuraavassa kiteytämme skenaarioiden sisällön ja pohdimme lyhyesti niiden valaisemia työn tulevaisuuden näkymiä. Tilkkutäkki-Suomi -skenaariossa korostuu pistemäinen, alueellisesti eriytynyt kehitys. Talouden tasaveroisina vetureina ovat teknologian kehitys, innovaatiot ja raaka-aineiden hyödyntäminen. Tämä herättää pohtimaan, miksi ihmiset valitsisivat asua esimerkiksi pääkaupunkiseudulla korkeammin kustannuksin, jos toimistolla pitää käydä enää kerran viikossa tai harvemmin. Tämä edellyttää investointeja digitaalisen infrastruktuurin lisäksi muuhun ”oheisinfraan” eli esim
3) Aluetasolla kaupunkikuvat muuttuvat toimistotilojen tyhjentyessä ja työmatkojen vähentyessä. Miten yksilöt ja työyhteisöt voivat erilaisissa skenaarioista. Toisaalta, kuten tässäkin artikkelissa, työn monipaikkaisuudesta puhuttaessa keskitytään usein vain tietotyöläisiin. Skenaarioissa työn tulevaisuudet hahmottuvat ensisijaisesti työmarkkinoiden alueellisen jakautumisen, koulutusjärjestelmän kehityksen ja osaamisen kohtaannon kautta. Skenaariossa aluekehityksen keskeiseksi jännitteeksi muodostuu fokusoitujen taloudellisten painopisteiden ja tasapainoisen kehityksen välinen jännite. Esimerkiksi tässä lehdessä on esitetty kiinnostava tutkimus suomalaisista sairaanhoitajista, jotka pendelöivät Norjaan parin viikon jaksoissa ja viettävät monipaikkaista arkea kahden maan välillä (Laakkonen, 2024). Näin ollen voisi asettaa esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Miten teknologian kehitys tai ihmislähtöiset innovaatiot vaikuttavat työhön eri skenaarioissa. Toisaalta myös riski lisääntyvään pahoinvointiin kasvaa, jos ihmisten yhteys työyhteisöihin heikkenee ja iso osa arjen liikunnasta työmatkoina jää pois. Voi myös arvioida, että monipaikkaisen työn näkymät aluekehityksen ”ajureina” ovat kohtuullisella tasolla tasapainoisen Suomen skenaariossa, mutta muissa skenaarioissa näkymät ovat utuisemmat. Koronapandemia aiheutti hetkellisen repeämän työn tekemisen ja työpaikan välillä. Kuten edellä tarkastelimme, työelämän muutoksen ja aluekehityksen sidos jäsentyy usein teknologianäkökulman kautta. Miten erilaiset työmarkkinoiden rakenteelliset uudistuspyrkimykset, kuten elinikäisen oppimisen paradigma tai perustulo, vaikuttavat skenaariokonteksteihin. Monipaikkainen työelämä voi olla merkittävässä roolissa myös tilkkutäkki-Suomen skenaariossa, mutta kuitenkin vain pistemäisesti ja alueellisesti eriytyneesti. Tämä repeämä on sittemmin ehtinyt kaventua, mutta pandemia ehti muuttaa työelämän paikkasidosta monin tavoin. Skenaariotarkastelu avaa kiinnostavia näkymiä ja laajentaa työelämän muutosten ja aluekehityksen välisten sidosten pohdintaa. “Tilkut” voisivat olla mielekkäitä työympäristöjä niin kansainvälisille kuin kotimaisillekin osaajille. 49 1/24 Futura Neljännessä, Tasapainoinen Suomi -skenaariossa maan kehitys on kaikin puolin tasaista – niin alueellisesti kuin taloudellisestikin. Työn paikkasidoksen muutos koskettaa kuitenkin vain osaa työtä tekevistä ihmisistä. Raaka-aineiden Suomessa työelämän kehitys vaikuttaa menevän päinvastoin kirjallisuusja sanomalehtiaineistossamme nousseita trendejä: yksilön vapaus, työn autonomisuus ja työyhteisöjen monimuotoisuus todennäköisesti vähenevät. Myös osaaminen ja innovaatiotoiminta on hajautunut ympäri maan. Kärkialueita tai aloja ei ole muodostunut, vaan vallitsee yhteisymmärrys siitä, että koko maan kehityspotentiaali tulee valjastaa käyttöön. 5 Lopuksi Pohdiskelevan artikkelimme tavoite on ollut työn tulevaisuuksien ja aluekehityksen välisten suhteiden puntarointi. Skenaarioperusteista pohdintaa voisi ulottaa muihinkin edellä tarkastelemiimme työelämän muutoksen diskursiivisiin ytimiin. Monipaikkaista työtä tekevät kuitenkin myös monet perinteisesti paikkasidonnaisiksi mielletyt ammattilaiset, kuten rakennustyöntekijät ja sairaanhoitajat. Tasainen kehitys mahdollistaa monipaikkaisen työn ja elämisen muodot ympäri Suomen. Aineistomme perusteella työn paikkasidoksen murroksella voidaan arvioida olevan monitasoisia vaikutuksia tulevaisuudessa: 1) Yksilötasolla mahdollistaen aiempaa paremman hyvinvoinnin, jos vapaus työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen sekä asuinpaikan valintaan lisääntyy. Miten työelämän vihreä siirtymä tarkoittaa eri skenaarioissa. Voi jopa sanoa, että pandemia syvensi työelämän paikkasidoksen ”kolminaisuutta” eli työntekijöiden jakoa läsnäoloa vaativaa työtä tekeviin, hybridisti työskenteleviin sekä täysin etänä työskenteleviin (Alasoini, 2023). Tasapainoisessa Suomessa monipaikkaisuus voisi olla keskeinen aluekehityksen ja -politiikan instrumentti, jolla voitaisiin toteuttaa tasapainoista kehitystä. 4) Globaalilla tasolla jää nähtäväksi miten työn kasvava paikkariippumattomuus vaikuttaa kansainvälisiin työmarkkinoihin ja työn kansainväliseen ulkoistamiseen. Alueiden välinen kilpailu paikkariippumattomista työntekijöistä kasvaa. Edelleen tämä teknologianäkökulma asemoituu helposti kahdeksi kertomukseksi, joista ensimmäisessä tekLaura Pouru-Mikkola & Toni Ahlqvist. 2) Työpaikoilla opetellaan uudenlaista hybridikulttuuria ja etsitään uudenlaisiin tarpeisiin soveltuvia toimitiloja
Gaudeamus. kesäkuuta 2017). org/posts/the-new-geography-of-work-from-homenear-home-and-beyond Hietamäki, S. Melin (toim.), Työ elää – Murroksia, trendejä ja muutoksen suuntia Suomessa. Mielenterveys kuuluu myös työpaikalle. (2021). The New Geography of Work: From home, near home and beyond. Teoksessa A. (2022). Maaseudun Tulevaisuus. heinäkuuta 2018). Koronan jälkeistä työelämää – mutta millaista. Kiitokset Tutkimusta ovat rahoittaneet Työsuojelurahasto: COSMO – Cosmopolitan Returnees and the Finnish Working Life (#220142) sekä Suomen Akatemia: COSMO: Cosmopolitan life, identity and future of work (myöntö 348531) ja GYROSCOPE: Scenarios, risks and opportunities in transition towards green and sustainable marine logistics (myöntö 353056). Ahlqvist, T. Gaudeamus. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. Princeton University Press. Koivunen, T., Sippola, M., & Melin, H. huhtikuuta 2023). Robotti voi olla myös ystävä. Alasoini, T. Sippola & H. Futures 143(2022), 103037. Maaseudun Tulevaisuus. Työ ympäristökriisien aikana. Leskinen, T. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsingin Sanomat. Barbosa, C. (2005). Siten lopuksi voisikin esittää pohdittavaksi seuraavia kysymyksiä: Miten työelämän muutosta voisi kuvitella maadoitetummin, kiinnitettynä alueiden realiteetteihin ja kokemukselliseen maantieteeseen. paikkariippumattoman työn) mahdollistajaksi. Kuisma, J., & Sauri, P. Pääkirjoitus. lokakuuta 2017). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 4/2018. Nordregio. Lassila, A. https://www.oecd-forum. https://www.stat.fi/tietotrendit/ artikkelit/2023/korona-hellitti-mutta-etatyotatekevien-maara-ei-juuri-vahentynyt Levy, F., & Murname, R.J. Vaikka yhteiskuntakehityksen ääripäiden pohdinta on menetelmällisesti erittäin hyödyllistä, se voi liian yksioikoisesti tulkittuna jättää ääripäiden välissä olevan luovan dynamiikan huomiotta. (2023). Tulevaisuuden sosioteknisiä vastakkainasetteluja: radikaalit teknologiat ja dialektinen tulevaisuudentutkimus. Helsingin Sanomat. Futura 1/2024. An outline of future-oriented dialectics: Conceptualising dialectical positions, trajectories and processes in the context of futures research. marraskuuta 2020). Mäkikangas & P. Etätyö muokkaa koko yhteiskuntaa (8. Froissart, A. Etätyö ja monipaikkaisuus Suomessa. Monipaikkaisuus voi puhkoa kuplia. Future of work in 2050: thinking beyond the COVID-19 pandemic. Maaseudun Tulevaisuus. (21. Huolman, S. & de Souza, J.M. Teesistä ja antiteesistä ei tällöin synny uutta tulta virittävää synteesiä. Lähteet Ahlqvist, T. Miten jyrkkää kokemusta tulevaisuudettomuudesta ja paikalleen jäämisestä voisi muuttaa esimerkiksi erilaisilla alueperusteisilla politiikkatoimenpiteillä. Dufva, M., Halonen, M., Kari, M., Koivisto, T., Koivisto, R., & Myllyoja, J. Korona hellitti, mutta etätyötä tekevien määrä ei juuri vähentynyt. Kakkad, J., Palmou, C., Britto, D., & Browne, J. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. (2023). Työn muutos koskee myös johtamista. (2017). (14. (toim.) (2020). Pääkirjoitus. Helsingin Sanomat. Tilastokeskus. Teoksessa T. (2. Bogason, A., Brynteson, M., & Salonen, H. (9. Kiitti mulle riitti Työn muuttuva maantiede: työelämän tulevaisuus, monipaikkaisuus ja aluekehitys. marraskuuta 2021). Nordregio Report 2024:7. Ay-liikkeen pitää muuttua työelämän mukana (8 marraskuuta 2021). Työterveyslaitos. helmikuuta 2021). Kokkinen, L. Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. 276–293). Kiinnostavasti media-aineistossamme työelämäkeskustelun painopiste siirtyi koronapandemian myötä dystooppisesta teknologiavallankumouksesta kohti positiivisempaa narratiivia, jossa teknologian rooli vaihtui työelämän valtaajasta ihmisen vapauden (ts. 1/24 50 Futura nologia välineellistyy suuria hyötyjä tuottavaksi osaksi yhteiskuntaa ja toisessa teknologia taasen valtaa työelämän ja jättää ihmiset vaille osallisuutta. Laakkonen, K. Anywhere Jobs: Reshaping the Geography of Work. Holappa, V. Lindström, S., & M. (9. (2024). (2018). elokuuta 2021). Polemia-sarja julkaisu nro 121, Kunnallisalan kehittämissäätiö. (29. (s. Työelämän ja aluekehityksen muutosta valaisee myös esiin nostamamme “jälkeen jätettyjen” alueiden dilemma eli perifeeristen alueiden kansalaisten kokemuksellinen maantiede, jossa kansallisvaltion territorio asemoituu kahteen vastapooliin: menestyviin kaupunkiseutuihin ja (lähes) tulevaisuudettomiin periferioihin. Pyöriä (toim.), Koronapandemia, työ ja yhteiskunta Muuttuiko Suomi. (2021). (2024). Savaspuro (2023). (14. OP-ryhmästä häviää tuhansia työtehtäviä jo lähivuosina. Helsingin Sanomat. Koivunen, M. Tony Blair Institute for Global Change. European Journal of Futures Research 10, 25. The New Division of Labor: How Computers Are Creating the Next Job Market. E., de Lima, Y.O., Coimbra Costa, L.F., Salazar dos Santos, H., Lyra, L., Argôlo, M., da Silva, J.A. OECD Forum. (2022). Remote Work in Rural Areas Possibilities and Uncertainties. Tieto & Trendit. ”Niinku vaikutusmahdollisuudet on tosi paljon muuttunu viime vuosina”: Norjaan pendelöivien sairaanhoitajien ammatillisen toimijuuden muutos. Arola, H. Kysymys yhteiskunnallisesta polarisaatiosta on akuutti ja vaatii juurrutettuja tulevaisuudennäkymiä, uusia politiikkareseptejä ja toivon virittelyä
Etätyö tulee taas! Työn murroksen mukanaan tuomat mahdollisuudet maaseudun kunnille ja kaupungeille. helmikuuta 2018). Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Työja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:60. Tantarimäki, S. (26. Työja elinkeinoministeriö. Internet ei korvaa kaikkia peruspalveluja. Laura Pouru-Mikkola & Toni Ahlqvist. Alma Talent. Vasama, T. Martin, R., Gardiner, B., Pike, A., Sunley, P., & Tyler, P. (18. (2023). Hyppy Työn arvaamaton tulevaisuus ja uudet mahdollisuudet. (2021). (1. 51 1/24 Futura – Näin selviydyt voittajana työelämän turbulenssista. Digihyppy muutti työtä. Taylor & Francis. Helsingin Sanomat. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:9. Helsingin Sanomat. Aluebrutalismi on ohi – huomio keskusta ja Suomi. syyskuuta 2021). (2011). tammikuuta 2018). Korona räjäytti globaalit työmarkkinat. Pääkirjoitus. Mistä löytyy töitä. Helsingin Sanomat. In what sense a regional problem. (2021). Korona-aika muuttaa pysyvästi työkulttuuria. (16. Näin pysyt työelämän vauhdissa. Helsingin Sanomat. Helsingin Sanomat. (14 toukokuuta 2017). Rodríguez-Pose, A. Työelämässä on uusi aika, ei poikkeusaika. Nuorten oireilusta vastuu on aikuisilla (17. (1. Sotarauta, M., Makkonen, T., Moisio, S., & Kurikka, H. Ng, M.A., Naranjo, A., Schlotzhauer, A.E., Shoss, M.K., Kartvelishvili, N., Bartek, M., Ingraham, K., … Silva, C. The greening of work: How green is green enough. Maaseutututkimus 1/2020, 85–102. heinäkuuta 2019). syyskuuta 2018). Työelämä ei muutu, sitä muutetaan. Hybridiläisten elämää. Ubaud, A. (26. Helsingin Sanomat. Kestävyysajattelu ILO:n vihreän työn raporteissa ja työelämän tutkimus kestävyyssiirtymässä. (29. (2022). (1984). (15. Ubaud, A. Tammi. The nature of the economic and policy challenge. Helsingin Sanomat. Implications for research and practice. elokuuta 2021). Tujunen, T. helmikuuta 2017). (2007). (Volume 13, Number 2, 1978). Has the COVID-19 pandemic accelerated the future of work or changed its course. Mims, C. Runsten, K. Smith, N. Helsingin Sanomat. Maaseudun Tulevaisuus. Nature, Capital and the Production of Space. (1995). Massey, D. Basil Blackwell. Valtioneuvoston kanslia. lokakuuta 2020). Raeste, J.-P. The COVID-19 Pandemic and the Future of Working Spaces. (2022). (28. Mattila, R. (2021). Routledge. Pullinen, J. HELP-katsaus: Työelämän muutosnäkymät. Seppälä, E. International Journal of Environmental Research and Public Health 18, 10199. (2021). Nordic Journal of Working Life Studies 1(1), 117–133. Onali, A. Ranki, S. syyskuuta 2020). Regional Studies, 41(1), 49–59. Levelling up left behind places. Hybridityö vie meidät uuden äärelle. Taipale, T., & Houtbeckers, E. Toiminen, M. Pandemia saattaa mullistaa avokonttorit. (2020). Cambridge Journal of Regions, Economy and Society 11, 189–209. Putnam Publishing Group. The End of Work: The Decline of the Global Labor Force and the Dawn of the Post-Market Era. (20. (toim.) (2023). Mariotti, I., Di Marino, M., & Bedná?, P. Työelämän tutkimus 19(1), 5–30. (29. Helsingin Sanomat. Räikkönen, T. lokakuuta 2021). Regional Studies Policy Impact Books. (2018). Työterveyslaitos. lokakuuta 2020). Seppänen, P. toukokuuta 2021). Nykänen, A.-S. Helsingin Sanomat. Helsingin Sanomat. The revenge of the places that don’t matter (and what to do about it). Helsingin Sanomat. (25. Rannanpää, S., Antikainen, J., Aro, R., Huttunen, J., Hovi, S., Pitkänen, K., Strandell, A., Nurmio, K., … Weckroth, M. Rifkin, J. Suomen aluekehityksen skenaariot 2040. Maaseudun Tulevaisuus. Uneven Development. syyskuuta 2021). Pingistä milleniaaleille
Moderni monipaikkaisuus on kuitenkin moninaista ja se kietoutuu etätyöhön voidaan puhua myös monipaikkaisesta työstä. Etätyö on edistynyt aaltoina ja koronapandemia vauhditti sitä. 1/24 52 Futura Monipaikkaisuuden moninaisuus hybridityön organisoinnin hedelmänä ja kutsuna kolmansiin paikkoihin Tässä kirjoituksessa tarkastellaan monipaikkaisuutta ja etätyötä uuden työn ja sen organisoinnin paradigmassa. Avainsanat: monipaikkaisuus, etätyö, hybridityö, hybriditilat, kolmannet paikat Sirkka Heinonen FT, emeritaprofessori Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto sirkka.heinonen@utu.fi KATSAUS. kolmansissa paikoissa, joissa yhteisöllisyys ja viihtyvyys vauhdittavat työmotivaatiota. Digitalisaation myötä työ on irtautunut paikasta ja ajasta erityisesti tietoja asiantuntijatyössä. Pandemiassa sen toteuttaminen ei ollut kuitenkaan vapaaehtoista, vaan pakotettua. Etätyö on sulautumassa hybridityöhön, joka yhdistää erilaiset etätyön muodot ja päätyöpaikalla tehtävän työn. Monipaikkaisuus ei ole uusi ilmiö, vaan juontaa juurensa nomadiyhteiskunnan ajoilta. Kodin ja toimiston lisäksi paikasta riippumatonta työtä tehdään yhä enemmän ns. Tätä hybridisaation värittämää yhteiskuntavaihetta voidaan kutsua digitaaliseksi merkitysyhteiskunnaksi
Paikkojen välinen etäisyys voi olla maantieteellisesti lyhyt – esimerkiksi saman kaupunginosan sisällä – tai hyvinkin pitkä – eri maassa, jopa toisella puolen maapalloa. 1 Digitalisaation ansiosta yhä useammat tulevaisuuden "digitaaliset" työntekijät voivat työskennellä missä haluavat. Tavoitteena on tukea organisaatioita kahden kaksoissiirtymän suhteen: digitaalisen ja vihreän sekä fyysisen ja virtuaalisen yhdistelmissä. Tyypillisesti monipaikkaisuus on asumisen kentässä esimerkiksi yhdistelmä kaupunkiasumista ja maaseutuasumista (Heinonen ym., 2004). Nämä kysymykset ovat tutkimuksen kohteena Suomen Akatemian rahoittamassa kolmivuotisessa T-winning Spaces 2035 -tutkimusprojektissa. Siksi pyrimme hankkeen avulla lisäämään ymmärrystä digitaalisen etätyön ympäristöja sosiaalisista vaikutuksista ja haasteista sekä tarjoamaan toimivia ja hyvinvointia lisääviä tilaratkaisuja sekä strategia-, politiikkaja johtamissuosituksia erityyppisille organisaatioille ja yksilöille. Millaista on tulevaisuuden työ sekä miten ja millaisissa tiloissa ja paikoissa sitä tehdään. Kuitenkin noita paikkoja voi olla kolme tai useampiakin. Silloin liikuttiin elannon perässä ketterästi paikkakunnalta toiselle – aina uuteen paikkaan, jossa oli paremmat toimeentulon eli hengissä pysymisen mahdollistavat resurssit ja olosuhteet. Se kytkeytyy myös elämäntapavalintoihin. Tällöin kakkosasunnoksi saattaa muodostua pienempi kaupunkiasunto, jota käytetään vähemmän, mutta täsmättynä työtai kulttuurielämystapahtumiin. Etätyössä puolestaan keskiössä on paikkariippumattomuus, mutta kuitenkin toiminnon eli tehtävän työn sijoittuminen johonkin paikkaan varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. 53 1/24 Futura Johdanto Monipaikkaisuus ja etätyö ovat kasvavia ilmiöitä, jotka eivät tarkoita samaa asiaa, mutta niillä on yhteistä kytkeytyminen paikan käsitteeseen, eri tavoin. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa johdetun osahankkeen tavoitteena on myös tunnistaa työn paradokseja ja hahmottaa niiden kautta uusi työn paradigma. Moderni monipaikkaisuus sen sijaan liitetään lähinnä asumisen monimuotoistumiseen ja työnteon uudenlaisiin organisointimuotoihin yhdistettynä digitalisaation laaja-alaiseen hyödyntämiseen (Maununaho & Lilius, 2022; Heinonen & Ruotsalainen, 2011). Kotitaloudessa ykkösasunto voi olla kaupungissa ja kakkosasuntona kesämökki. Päinvastoin, digitalisaatio korostaa paikkojen sekä tilojen rooleja ja valintoja. Monipaikkaisuudessa on kyse yhden paikan sijaan kahden tai useamman paikan hyödyntämisestä, eli niiden käytöstä asumisessa ja/ tai työnteossa. Paikan käsitteeseen liittyy myös numeerisesti hierarkisoitu luokittelu. Kolmansien paikkojen kutsu kuullaan yhä vahvempana työn muutoksessa, erityisesti tilojen ja toimintojen hybridisaation vauhdittamana. Monipaikkaisuus on itse asiassa vanha käsite ja ilmiö, joka vallitsi luonnollisena mallina nomadiyhteiskunnissa. Työn muutoksen veturi on hybridityö Monipaikkaisuuden toteutuminen eri muodoissa voi korreloida suoraan työn uudenlaisen organisoitumisen ja moneen paikkaan sijoittumisen piirteisiin. Monipaikkaisuus on siis sitä, että asutaan, tehdään työtä ja toimitaan useammassa kuin yhdessä paikassa. Jo kahdessa eri paikassa toimiminen voidaan laskea monipaikkaisuudeksi. Tilanne voi kääntyä myös niin päin, että ykkösasunto onkin haja-asutusalueella oleva, yhä paremmin varusteltu, ympärivuotiseen käyttöön sopiva kesämökki. Jälkimmäisessä aletaan kuitenkin viettää perinteistä kesälomaa pidempiä aikoja, etätyössä tai ylipäänsä elämänmuotona. 1 Lisätietoja hankkeesta: https://t-winning-spaces2035.com/ ja https://www.utu.fi/en/university/turku-school-ofeconomics/finland-futures-research-centre/research/ t-winning-spaces-2035. On alettu puhua asumisen eli ensimmäisen paikan ja työpaikan eli toisen paikan lisäksi kolmansista paikoista eli työskentelyn muista paikoista kodin ja toimiston ulkopuolella. Tämä kehitys ei vähennä fyysisten tilojen ominaisuuksien merkitystä, kun tarkastellaan esimerkiksi niiden kokoa, muotoa, tyyppiä ja maantieteellistä sijaintia. Sirkka Heinonen. Tilaratkaisut vaikuttavat työntekijöiden suoritukseen ja hyvinvointiin, mutta niillä on myös merkittäviä suoria ja epäsuoria ympäristövaikutuksia sen suhteen, miten me käytämme tiloja, matkustamme, käyttäydymme kuluttajina ja vietämme vapaa-aikaa harrastuksineen
Työn tulevaisuuksista on myös rakennettu useita skenaarioita (ks. Kaikki työ sijoittuu johonkin paikkaan ja aikaan. Kokeilua jatketaan kesäkuussa 2024 Turussa Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kanssa järjestettävässä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen konferenssin Millennium-sessiossa. Työn tulevaisuudet kietoutuvat aina koko yhteiskunnan, talouden sekä teknologian muutoksiin ja kehitysaaltoihin. Ei myöskään suppeammalle etätyölle (telework), mutta se voidaan kuvata tilanteiksi, joissa työ on täysin tai osittain suoritettu muulla vaihtoehtoisella työpaikalla kuin oletetulla työpaikalla. Hybridityö voi myös toki olla uudenlainen yhdistelmä vaikka huippuosaamista vaativaa it-työtä ja luovaa, käsillä tekemisen taitoa edellyttävää artesaanityötä. Etenkin tietoyhteiskuntapohdinnoissa uuden työn luonnetta on käsitelty ja ennakoitu runsaasti (esim. Olemme kuitenkin siirtymässä seuraavaan perustavaa laatua olevaan työnmurroksen vaiheeseen, jossa esiin nousee uusia tekijöitä ja uusia monimutkaisia ilmiöitä, kuten konvergoitunut teknologinen vallankumous, tekoälyn vaikutus työhön, kestävä vihreä siirtymä, polarisaatio ja pahenevat geopoliittiset konfliktit. Millennium-hanke on yhteistyöverkostona ko. Pääsääntöisesti hybridityöllä ymmärretään kuitenkin paikkaan sitoutumatonta tietotyötä. Kansainvälisen työorganisaation ILO:n määritelmien mukaan laajemman käsitteen etätyölle (remote work) ei ole kansainvälistä tilastollista määritelmää. Yhä useammin työ on hybridityötä – perinteistä toimistotyötä tai tietotyötä, jota tehdään enenevässä määrin myös etänä, digitaalisia ja virtuaalisia alustoja sekä tekniikoita hyödyntäen. Työn uudenlaisia organisoitumismuotoja voidaan tutkia tarkastelemalla etätyötä ja kotiin sijoittuvaa työtä (joka ei ole kotitaloustyötä). Suomessa etätyötä aiemmin, 1990-luvulla joustotyöksi (flexiwork) kutsuttua on tehty kolmessa aallossa. Webster, 1995). Esimerkkejä muista termeistä uudelle yhteiskuntavaiheelle eli aallolle (Toffler, 1970; 1980) ovat olleet verkostoyhteiskunta (Castells, 1996; 1997; 1998), vuorovaikutusyhteiskunta (Pentti Malaska), osaamisyhteiskunta, ubiikkiyhteiskunta (Heinonen & Ruotsalainen, 2012) ja vaikkapa osallisuusja bioyhteiskunta (Rifkin, 1998; 2011). Työtä tehdään paitsi 2 Paradoksien luotaus -metodia on kokeellisesti testattu T-winning Spaces 2035 -hankkeessa mm. 2 Työn tulevaisuudet ovat tulevaisuudentutkimuksessa suosittu kestoteema. esimerkiksi Glenn & the Millennium Project team (2019), jossa skenaarioiden ohella esitetään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia). Itse asiassa, tästä on kyse myös puhuttaessa digitaalisista kaksosista – digitaalisen infrastruktuurin integroituessa fyysisen infrastruktuurin toiminnalliseksi peiliksi (Batty, 2018). Hybridityö kytkeytyy yhteiskunnassa vahvistuvaan yleiseen hybridisaatioon, jossa erilaiset toiminnot, kuten asuminen ja työ yhdistyvät, ja jossa eri ilmiöt tai ominaisuudet fuusioituvat, kuten fyysinen ja virtuaalinen tai digitaalinen ja luonnonmukainen (Karjalainen ym., 2022). Kaksi eri kriteeriä on tällöin etätyössä mukana: • Työt suoritetaan kokonaan tai osittain vaihtoehtoisessa paikassa kuin oletusarvona olevassa työpaikassa. Esimerkiksi Kondratieffin sykliteoriasta keskustellaan ja kiistellään usein (Wilenius, 2017; Kondratieff, 1984). World Futures Studies Federationin Pariisissa lokakuussa 2023 pidetyssä 50-vuotiskonferenssissa ja Delfoikyselyssä maaliskuussa 2024. 1/24 54 Futura Tässä on hedelmällinen vertauskohta parikymmentä vuotta sitten suoritettuun, vastaavaan työn tulevaisuuksien ennakoimiseen (Heinonen, 2004). Monipaikkaisuuden moninaisuus hybridityön organisoinnin hedelmänä ja kutsuna.... Nyt käynnissä olevassa hankkeessa paradoksien luotaamisesta (paradox probing) on laadittu kokeellisesti oma metodi, jota testataan ja kehitetään edelleen tulevaisuusklinikoissa ja Delfoi-tutkimuksen avulla. hankkeessa. Se on toteutunut asteittain varsin luontevasti osana yleistä työajan, työpaikkojen ja työn organisoinnin monipuolistumista. Etäyön neljäs aalto tuli kulman takaa Covid-19 -pandemia toimi virtaviivaisena vedenajakana etätyön suhteen. • Henkilökohtaisia elektronisia laitteita, kuten esimerkiksi tietokonetta, tablettia tai puhelinta käytetään (matkapuhelin tai lankapuhelin) työn suorittamiseen. Kaikki etä-alkuiset etätoimintoihin viittaavat käsitteet ovat puolestaan yläkäsitteen ’etäläsnäolon’ alla (Heinonen, 2000). Etätyö (telework) on siten laajemman etätyön eli remote work -käsitteen alaluokka
Suomalaisen etätyöpotentiaalin määräksi laskettiin GIS-aineiston ja ammattirakenneanalyysin pohjalta tiukemman kriteerin mukaan 450 000 eli 20 % työssäkäyvistä, ja väljemmän kriteerin mukaan 820 000 eli 40 % työssäkäyvistä. Ainakin puolet työajasta kotona työskennelleiden osuus nousi 13 prosenttiin. Kolmas aalto odotti kuitenkin pitkään vahvistumistaan. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2022, koronarajoitusten jo hellitettyä, työllisistä joka kymmenes työskenteli yhä koko työajan kotonaan. Merkillepantavaa on, että ennen pandemiaa, eli etätyön kolmannessa aallossa pääsääntö kuitenkin oli, että etätyö perustui vapaaehtoisuuteen. Pandemia käänsi tämän asetelman täysin päälaelleen. Jo 1980-luvulla etätyön kaavailtiin vahvistuvan nopeasti tärkeänä työn organisoinnin muotona. Pandemia nimittäin pakotti työntekijät etätyöhön, halusivatpa he sitä tai eivät. Työntekijä on käynnistänyt lähimmän esimiehensä kanssa neuvottelut ratkaisusta, joka sopii hänen elämäntilanteeseensa. Etätyön neljäs aalto tuli siten kulman takaa, pakotettuna työnteon muotona niille, joiden työ ei ollut paikkaan sidottua. Suurimpana pullonkaulana olivat vanhakantaiset työelämän rakenteet ja ennakkoluuloiset asenteet etätyötä kohtaan. Varsinaisille työpaikoille asetettiin sulkujen aikana jopa kielto mennä. Tuli osoitettua, että työt (muut kuin täysin paikkaan sidotut) voiSirkka Heinonen. Etätyötä on tutkittu paljon ja sen hyötyjä on tuotu esiin. Tämä siitä huolimatta, että etätyöstä on olemassa kirjauksia hallitusohjelmissa, valtioneuvoston periaatepäätös ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen sopimuskin. Monessa maakunnassa etätyötä tekeviä oli sen sijaan entistä enemmän. Tässä ensimmäisessä aallossa havaittiin, että etätyöllä oli kysyntää kaupungeissa ajan ja paikan suhteen joustavana, modernin työnteon mallina. Heidän osuutensa pieneni kolme prosenttiyksikköä vuodesta 2021. Etätyöhön siirtyminen on perinteisesti ollut lähes pelkästään kiinni työntekijän halusta ja innostuneisuudesta. Vuonna 2022 työelämän näkyvimpiä keskustelun aiheita oli koronan jälkeinen ”uusi normaali”. Etätyöllä koettiin olevan myös maaseudun kehittämiselle paljon annettavaa. Toisaalta pandemian jälkeen, tässä etätyön neljännessä aallossa tilanne muuttui. Tietoyhteiskuntana sekä tietoja viestintätekniikan nopeasti omaksuneena maana Suomi oli pitkään kansainvälisten vertailujen kärjessä it-teknologian käyttöönotossa. (Heinonen & Niskanen, 2003). Vielä 2000-luvun alussa etätyö ei ollut kuitenkaan edistynyt odotetulla tavalla, vaikka sen hyödyt ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä. (Cronberg ym., 1990) Toisessa aallossa, 1990-luvulla etätyön tekniset edellytykset kehittyivät merkittävästi, samanaikaisesti kun it-varustelun kustannukset pienenivät. Etätyöntekijöiden määrä kasvoi dramaattisesti Covid-19-pandemian aikana. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2022 työllisistä 11 prosenttia ilmoitti työskennelleensä koko työaikansa kotona. (Heinonen & Saarimaa, 2009) Samoin kuin työ on muutosta osana yhteiskunnan vaiheittaisia transformaatioita, niin myös etätyön etenemistä voidaan seurata aaltoina. Työja elinkeinoministeriöllä on jo aiemmin ollut ohjeita ja suosituksia etätyön suorittamiseen. Useimmilla toimialoilla etätyötä tekevien määrä hieman väheni pahimpaan ’koronavuoteen’ 2021 verrattuna. 55 1/24 Futura toimistoissa myös kotona, mökillä, matkoilla, etätyökeskuksissa, yrityspuistoissa ja vaikkapa asiakkaiden luona. Useilla työpaikoilla puntaroitiin, millaista hybridityöskentely tulee olemaan ja kuinka laajasti etätyö nousee jatkossa työnteon organisointimuotona. Euroopan Sosiaalirahaston ja työministeriön rahoittamassa hankkeessa yhdistettiin VTT:llä tulevaisuudentutkimuksellinen lähestymistapa paikkatietojärjestelmän (GIS) hyödyntämiseen (Heinonen, 1998). Aloite on erittäin harvoin tullut työnantajan puolelta. Tietotuvilla oli tarkoitus nostaa työntekijöiden osaamistasoa ja etätyövalmiuksia. Runsas etätyöpotentiaali siis on odottanut toteutumistaan. Suomalaisten työssäkävijöiden soveltuvuutta etätyöhön heidän ammattiensa puolesta analysoitiin ja työssäkäyntimatkojen pituus otettiin huomioon yhtenä etätyöhön kannustavana tekijänä. 2000-luvulla, etätyön kolmannessa aallossa etätyön oletettiin jo tyrskyävän vahvana suomalaisen tietoyhteiskunnan kilpailukykytekijänä ja työelämän laadun parantajana. Toisin sanoen, se oli optio työntekijälle. Suomalainen etätyöpotentiaali oli merkittävä jo 1990-luvulla
Niissä edistetään jakamisen kulttuuria, oppimista ja vapaa-ajan viettoa. Kolmansien paikkojen suosio ulottuu suurten kaupunkien ulkopuolelle ja suurta kysyntää on kehkeytymässä myös kaupunkien reuna-alueille ja maaseudulle, myös etätyöntekijöiden majoittamisen suhteen. Tässä tosin tilanne vaihtelee eri maiden välillä, tietoliikenteellisistä valmiuksista ja infrastruktuurista riippuen. Tämä johtuu siitä, että ne edistävät kohtaamisia muiden kanssa ja mahdollistavat yksilöiden kontakteja erilaisista taustoista ja kokemuksista tuleMonipaikkaisuuden moninaisuus hybridityön organisoinnin hedelmänä ja kutsuna.... Jos koti on työn tekemisen ensimmäinen paikka (first place) ja toimisto toinen paikka (second place), niin nyt kovassa nosteessa työn organisoinnissa on kolmas paikka (third place) eli paikka, joka voi olla kahvila, kirjasto, etätyökeskus, yhteistyötila jne. Näillä on ollut suuri vaikutus työn luonteeseen ja organisointitapaan. Muutaman viime vuosikymmenen aikana merkittäviä muutoksia on ohjannut pääasiassa globalisaation dynamiikka ja digitaalisten teknologioiden laajeneminen tietoon perustuvissa talouksissa. Kolmas paikka edustaa vaihtoehtoa kodille ja tavanomaisille työpaikoille. (Orel ym., 2024) Yhteiskuntatieteiden teoreetikot ovat käyttäneet kolmannen paikan käsitettä esittämään erilaisia näkökulmia tilasta, joka tunkeutuu binaarisen diskurssin ulkopuolelle. Kolmansien paikkojen kutsu Etätai hybridityön tekemiseen on noussut uusi suuntaus ja paikan määrittelemiseen liittyvä uusi käsite – kolmannet paikat. Joskus muodostuu epätavallisia hybiriditiloja eli yhdistelmiä, jotka voivat myös tarjota erityisen "elämisen" tai "virkistyksen" ulottuvuuden työhön, kuten coliving-tilojen tapauksessa. Uusista työtiloista on kirjoitettu runsaasti viime vuosina eri tieteenaloilla, heijastaen erilaisia lähestymistapoja tähän ilmiöön (Mariotti ym., 2024). Nyt nekin, jotka eivät aiemmin olleet tehneet etätyötä, saattoivat omaksua etätyön tai ainakin osittaisen etätyön uudeksi työskentelymallikseen. Yksi suosituista verrokkikäsitteistä on "hybriditilat" ja "hybridipaikat”, joilla tarkoitetaan fyysisten, sosiaalisten ja digitaalisten elementtien konvergenssia tilaympäristössä tai niiden kautta toteutuvaa vuorovaikutusta. Lisäksi viimeaikaiset globaalit kriisit, kuten vuosien 2007–2009 finanssikriisi ja viimeisimpänä Covid-19-pandemia ovat korostaneet vaihtoehtojen tutkimisen tärkeyttä työtiloille perinteisten toimistoympäristöjen lisäksi. Laajemmin tarkasteltavan uuden työpaikkatilan (new working space) käsite liittyy alun perin avoimuuteen, yhteistyöhön ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tällöin korostuu epävirallisten kokoontumispaikkojen merkitys. Paikkariippumaton työnteko on joustavampaa ja liikkuvampaa, minkä ansiosta ihmiset voivat työskennellä käytännössä missä tahansa – tämä on ubiikkiyhteiskunnan työnteon malli. Ray Oldenburg (1989) määritteli jo yli 30 vuotta sitten teoksissaan kolmannen paikan käsitteen. Käsitettä "kolmas paikka" käytetään tutkittaessa vaihtoehtoisia työtiloja, jotka helpottavat epävirallisten sosiaalisten suhteiden solmimisen ja luovat yhteisöllisyyden tunnetta muualla kuin perinteisissä toimistoja kodintyöympäristöissä. Tämä istuu hyvin tulevaisuudentutkimuksen tarkastelukehikkoon, jossa tulevaisuuksia ei nähdä nykyisyyden lineaarisena business-as-usual -kehityssuuntana eikä binaarisena musta/valko-asetteluna vaan useiden erilaisten vaihtoehtoisten suuntausten kirjona. Sitä paitsi kolmannet paikat ovat sosiaalisesti vähemmän homogeenisia kuin kodit tai työpaikat. Kolmansissa paikoissa ihmiset voivat osallistua rentoon yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen, rakentaa yhteisöllisyttä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kolmansina paikkoina profiloituvat uudet työnteon paikat ovat moninaisia ja viittaavat yhteistyötiloihin (co-working spaces), luoviin keskuksiin, living labeihin, luoviin verstastiloihin (fab labs), avoimiin laboratorioihin ja hakkeritiloihin, joissa työ ja sosiaalinen vuorovaikutus yhdistyvät. Uusien työnteon paikkojen typologioiden analyysi ja lähestymistavat ovat johtaneet taksonomian kehittämiseen paikallisille yhteistyötiloille, joita kutsutaan joskus avoimiksi luoviksi laboratorioiksi tai luoviksi keskuksiksi. 1/24 56 Futura daan tehdä etänä. Lisäksi mikä tahansa uusien työnteon tilojen typologia yhdistyy tai sulautuu muiden yrityskategorioiden kanssa, joita ovat esimerkiksi kahvila, hotelli jne. Kolmansille paikoille on ominaista epämuodollisuus, nautinnollinen virkistys ja vapaaehtoisuus. Useissa tutkimuksissa tämä keskustelu rönsyilee ja kolmannen paikan määritelmiäkin on useita
4 Kyseessä on vuonna 2021 Business Schoolin, Lontoon yliopiston City:n sekä Goldsmiths -yksikköjen tekemä tutkimus. 3 Eräiden tutkijoiden mukaan yhteistyötilojen suosio ei olekaan kovin suurta. Z-sukupolven arkea värittävät Internet, älypuhelimet ja sosiaalinen media, ja yleisiä arvoja ovat yksilöllisyys ja tasa-arvoisuus. Niissä yhdistyvät työ ja sosiaalinen vuorovaikutus, yhteisöön kuuluminen ja vapaa-ajan vietto. Swinburnen teknillisen korkeakoulun tekemän tutkimuksen mukaan vuosi 2023 toimi vedenjakajana sille, että työnteossa kolmansista paikoista tuli normi (Hopkins ym., 2023). 57 1/24 Futura vien ihmisten kanssa. Seuraavassa kuvataan lyhyesti neljän protokäyttäjän profiili: • ”Laitteista vapautuvat” (Device Disconnectors), jotka vierailevat kolmansissa paikoissa hengähdystaukona tekniikan vallasta; 3 Ks. Z-sukupolven edustajat työskentelevät yleensä yksin ja pieniä kokouksia pidettäessä he rajoittavat ryhmäkoon 2–3 henkilöön. Lähinnä he edustavat tietotyötä. Kyseiset tilat tarjoavat palvelujaan, usein jäsenyyteen tai muihin maksuihin perustuen, tietyille käyttäjäryhmille, joiksi on profiloitunut ohjelmistotyöntekijöitä, tutkijoita, kirjoittajia, koodaajia, mikroyrittäjiä ja taiteilijoita. 4 Havaittiin, että kolmansien paikkojen pitäisi kuitenkin tehdä vielä enemmän palvellakseen kilpailukykyisiä tilamarkkinoita, kuten tarjoamalla luotettavampaa WiFi-yhteyttä, työskentelyyn sopivia huonekaluja ja valmiita pistorasioita. Toisten lähteiden mukaan kolmannet paikat ovat nimenomaan nousemassa normiksi. Tämän tutkimuksen mukaan tunnistettiin useita erilaisia kolmannen paikan käyttäjiä. Esimerkiksi Proustin (2023) siteeraaman case-tutkimuksen mukaan eurooppalaiset haluavat työskennellä puolet työajastaan toimistolla ja toisen puolen kotitoimistollaan, ei niinkään kolmansilla paikoilla. Vai hiipuvatko ne siten, että moni yritys putoaa taloudellisesta kilpailusta tai siten, että jokin uusi työn organisoinnin malli kiilaakin edelle. 5 Z-sukupolvi on vuosina 1997–2012 syntynyt sukupolvi, Y-sukupolven ja alfa-sukupolven välisenä väestöryhmänä. Holman & Moreno (2023), jotka raportoivat tunnetun yhteistyötilan konkurssista. esim. Tutkimuksessa havaittiin, että noin puolet etätyötä tekevistä työntekijöistä viettää osan työajastaan kahviloissa ja muissa kolmansissa tiloissa. Tämä on erityisen suosittu trendi Z-sukupolven 5 keskuudessa, sillä noin 10 %:n mukaan kolmas paikka on heidän mieluisin työpaikkansa. Lisäksi Montanari ym. Tietotaloudessa on syntymässä jo uusi luokka – neljäs paikka. Kolmansien paikkojen evoluutio on käynnissä. Kuuma kysymys on, kasvattavatko kolmannet paikat suosiotaan ja missä määrin. Etätyön lisääntyessä pandemian aikana huomio keskittyi siihen, kuinka hyvin tai huonosti työntekijöiden kodit soveltuvat etätyöskentelyyn. Sekä työntekijät että työnjohto kuitenkin suosivat hybridityöjärjestelyjä. Bilandzic & Foth (2013) puolestaan luokittelevat yhteistyötilojen asiakkaat kolmeen kategoriaan: käyttäjät (utilizers), oppijat (learners), ja seuralliset (socializers). Se kytkeytyy "hiljaisen tiedon, sosiaalisen vuorovaikutuksen, verkostojen ja tiedon innovaatioiden tilaulottuvuuksien talouteen” (Montanari ym., 2020). Gaskellin (2023) siteeraama tutkimus osoitti, kuinka etätyöntekijät arvostavat kolmansia paikkoja, kuten kahviloita, baareja ja jopa pubeja, joissa he voivat työskennellä etänä. Maailmanlaajuisesti Z-sukupolvi eli ”zetat” on suurin väestöryhmä, 32 prosenttia maailman väestöstä. Gaskell (2023) jopa antaa vuodelle 2023 motoksi ’kolmansien paikkojen vuosi’. Sekä kolmansien että neljänsien paikkojen käsitteet ilmentävät siirtymistä kohti yhä joustavampia ja epäperinteisempiä työympäristöjä, jotka keskittyvät pääasiassa luottamukseen perustuviin yhteisöihin. Kolmannen paikan yleisiä piirteitä ovat Fuzin (2015) mukaan seuraavat: • yhdessä työskentely, • ideoiden jakaminen, • verkottuminen, ja • uusien liikeideoiden saaminen start-upeille ja freelancereille. (2020) tunnistavat seuraavat neljä määrittelevää ominaisuutta, jotka ovat yhteisiä kaikentyyppisille yhteistyötiloille: • monipuolisuus (moninaiset käyttäjät), • käytön joustavuus (pääsyn vapaus, infrastruktuuri ja palvelut), • autonomia (vuorovaikutusvapaus) ja • yhteistyön eetos. Sirkka Heinonen. Yleisimpiä kodin ja toimiston ulkopuolella suoritettuja työtehtäviä ovat keskittymistä vaativa työ, luovat tehtävät, lukeminen, hallintotyö, paperityöt, sähköpostit, pienet kokoukset ja epäviralliset puhelut
Vilkkaassa kaupunkiympäristössä työntekijät voivat löytää identiteetin, jota kärjistäen ilmaistuna he eivät löydä tyhjästä toimistosta tai tylsästä kodin työtilasta. Edellä mainitut kaksi tutkimusta osoittavat, että ihmiset ovat kyllästyneitä kotityöskentelyyn, mutta nauttivat joustavien työjärjestelyjen sosiaalisista eduista. Sekä yritykset että asiakkaat voivat hyötyä kolmansista paikoista, mutta kiinteistöalan yrittäjien on toimittava nopeasti, jos he haluavat houkutella uusia asiakkaita. Edellä viitatun, vuoden 2021 tutkimuksen mukaan ihmisiä houkutti mennä kolmansiin paikkoihin useista syistä, joita ovat esimerkiksi hyvä langaton verkkoyhteys, laadukas kahvi sekä yksityisyys tai mieluisa musiikki. Kolmannella työpaikalla työskentelyn kolme parasta etua olivat henkinen palautuminen, niiden tarjoamat yhteisölliset ja sosiaaliset yhteydet sekä hyvä ruoka ja kahvi. Tylsä tai levoton tunnelma toimistotyöpaikalla voi ajaa työntekijöitä etätyöhön (Haapakangas & Hirvonen, 2024), joko koteihinsa tai ehkä enenevässä määrin juuri tällaisiin kolmansiin paikkoihin, jotka karkottavat eristäytyneisyyden tai yksinäisyyden tunteet. Monipaikkaisuuden moninaisuus hybridityön organisoinnin hedelmänä ja kutsuna.... 1/24 58 Futura • "Kahvin voimalla luovuutta hakevat” (Caffeine Creatives), jotka hyödyntävät uutta ympäristöä henkiseen palautumiseen ja lisätäkseen luovuuttaan; • "Esikaupunkien seuralliset” (Suburban Socialites), jotka käyvät kolmansissa paikoissa säännöllisillä, lyhyillä vierailuilla torjuakseen kotona työskentelemisen aiheuttamaa yksinäisyyttä; ja • "Lounasverkottujat” (Lunchtime Liaisons), jotka käyttävät kolmansia paikkoja säännöllisiin tapaamisiin asiakkaiden tai kollegoiden kanssa, usein aterioimisen yhteydessä. Kaikki työtehtävät eivät kuitenkaan sovellu kolmansiin paikkoihin ja työntekijät välttävät niitä, mikäli kyseessä on luottamuksellisia töitä, suuria tai pitkäkestoisia kokouksia sekä tehtäviä, jotka vaativat isokokoista näyttöä tai erikoislaitteita. Yli puolet ilmoitti ostaneensa vain tuotteita, joita voi syödä yhdellä kädellä, kuten voileipiä, leivonnaisia, keksejä ja muffinsseja. Todennäköisyys jatkaa kolmannen työpaikan käyttöä tulevaisuudessakin arvioitiin 98 prosentiksi. Kilpailu alalla on kovaa. Kirjoittaja on äskettäin käynyt tutustumassa Italiassa Bolognassa sijaitsevaan LuogoComuneen ja arvioinut tilat Millennium-hankkeen Italian noodin vetäjän Mara di Berardon kanssa. 6 Lisäksi hankkeessa toteutetun Delfoi-kyselyn ensimmäisen kierroksen vastauksista on tähän poimittu muutamia esimerkkejä koskien kolmansia paikkoja Tilojen ja toimintojen osalta case-kohteita on kuvattu paikan päällä tai haastattelujen avulla. Tilaa johtavan Mateo Colombon haastattelussa kävi ilmi, että käyttäjät arvostavat erityisen paljon viihtyisää ilmapiiriä, yhteisöllisiä toimintoja sekä oheispalveluna esimerkiksi polkupyörien lainausta. Keskimäärin vastaajat ilmoittivat, että kolmannessa paikassa työskentely vaikuttaa positiivisesti heidän yleiseen hyvinvointiinsa. Espanjassa Barcelonassa puolestaan sijaitsee peräti kolme saman yrityksen yhteistyötilaa varsin lyhyellä etäisyydellä toisistaan, mikä kertoo tilojen käytön suosiosta. Viisikerroksisen rakennuksen kaikki tilat ovat asiakkaiden käytössä, mikä mahdollistaa monenlaisten tilojen kokonaisuuden ja käytön joustavuuden tarpeiden mukaan. Yleisesti haluttiin päästä mukavaan ja ystävälliseen ilmapiiriin, jossa on jonkin verran aktiivisuutta ilman liiallista tungosta tai meluisuutta. Ruoka on tietysti myös tärkeää, sillä työntekijät valitsevat usein välipaloja ja kevyitä aterioita. Tiloja esitelleen Eoin Corcoranin haastattelussa kävi ilmi, että käyttäjät ovat 70-prosenttisesti diginomadeja, paikkakunnalla vierailevia tai työskenteleviä ulkomaalaisia, yrittäjiä tai jonkin suuryrityksen palveluksessa olevia. Asiakkaat kokevat saavansa lisäarvoa erityisesti yhteisöllisyydestä ja verkostoitumisesta, niin työkuin 6 Tämä osatutkimus on tehty Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. He eivät myöskään halunneet kokea oleskelustaan mitään aikapainetta tai henkilöstön pakottavan heitä ostamaan tavaroita. Aalto-yliopistossa ja Tampereen yliopistossa on lisäksi tehty muita case-tutkimuksia ja uusia on käynnissä. Case-tutkimus ja Delfoi-kyselyn vastauksia kolmansista paikoista T-winning Spaces 2035 -hankkeen puitteissa on tehty myös case-tutkimus yhteistyötiloista kahdeksan esimerkkitapauksen valossa. OneCoWork Placa Catalunya on saneerattu vanhaan teollisuusvarastoon, laadukkaaseen muotoiluun, sisustukseen, huonekaluihin ja materiaaleihin panostaen
Tässä kolmansien paikkojen case-tutkimuksessa on Suomesta mukana VALO, Sofia, Oodi, sekä Tieteen ja toivon talo. Oman ryhmänsä muodostivat vastaukset kokonaan virtuaalisiin ja digitaalisiin tiloihin siirtymisestä, muun muassa Metaversetai pilvitilaratkaisuina tai virtuaalilasien käyttönä. Sirkka Heinonen. Tuloksena saatiin useita kiinnostavia vastauksia, joita voidaan ryhmitellä viiteen teemaan: digitaaliset, luonnonoloiset, kaupunkirakenteelliset, liikkuvat ja tosi radikaalit. Äänieristettyjen puhelinsoppien lukumäärä on rajoitettu, jotta paikasta ei muodostu yhdessä, mutta koppeihin eristäytyneinä työskentelevien tilaa. (Kuva: Markus Heinonen, Dall-E 3). Digitaalisesti muunneltavat tilat nähtiin mahdollisuutena moniaististen ympäristöjen luomiseen tai häiriöiden eliminointiin. Lisäksi käyttäjät arvostavat tiloissa pidettyjä esityksiä ja esitelmiä sekä yhdessä tehtyjä retkiä tilan ulkopuolellekin, esimerkiksi rannalle lentopalloharjoituksiin. Delfoi-tutkimuksessamme puolestaan kysyimme ensimmäisellä kierroksella kansainväliseltä paneelilta, mitä kolmansia paikkoja, jopa radikaaleja sellaisia, he ideoisivat yhteistyötiloiksi ’konventionaalisten’ kolmansien paikkojen lisäksi. Kuva 1. Barcelonassa OneCoWork on suosittu yhteistyötila rauhallisena yhteisöllisenä keitaana, ’kulman takana’ keskustan hälystä. Tulevaisuuden työtiloissa korostuvat viihtyisän, m o n i a i s t i s e n tilan vaatimukset. (Kuva: Sirkka Heinonen) Kuva 2. 59 1/24 Futura yksityiselämän suhteen
Kuntosaleilla yhteistyötila vaatisi kyllä erityisjärjestelyjä turvallisuuden osalta. Osa näistä liikkuvista ratkaisuista liittyi erityisesti luonnonolosuhteiden kokemiseen, kuten edellä mainittu kelluva tila ja purjevene. Urheilutilojen käyttö yhdistettynä yhteistyötiloihin oli myös esitettynä vastausten joukossa, esimerkiksi golf-kerhojen klubitaloille. Ehdotettiin myös maanalaisia yhteistyötiloja, joissa pystyttäisiin paremmin säätämään ilmanlaatua ja turvallisuutta. Toisaalta monet kuvaavat lentoasemalla työskentelyä diginomadin ’normityötilaksi’ ja monilla lentokentillä onkin panostettu työskentelyyn sopivaa laitteistoa ja tilaratkaisuja. Liikkuvia ratkaisuja ehdotettiin lähes kaikkiin ajoneuvoihin, erityisesti juniin, autoihin ja laivoihin. Entä toimistoissa ja kodeissa jo yleistynyt sähköpöydän käyttö yhdistettynä kävelymattoon. Tämä ymmärrys täydentyy sitä mukaa kun kyseisiä tiloja tutkitaan ja käyttäjäkokemusten kautta saadaan tietoa uusista kehittämistarpeista. Myös ’ihmiskirjastoa’ ehdotettiin. Työ muuttuu niin nopeasti, että nyt elävät lapset tulevat työssään kohtaamaan hyvinkin erilaisia malleja kuin vuonna 2024. Kolmantena ryhmänä syntyi kaupunkirakenteellisia ratkaisuja, kuten katutilojen monipuolisempi käyttö myös työskentelyyn tai rakennusten katoille luodut yhteistyötilat, siellä usein jo olevien kaupunkiviljelylaarien lomaan. Eräs panelisti puolestaan vastasi, ettei tarvita mitään erityistä paikkaa, vaan työ hoituu päivittäisten arkiaskareiden ohessa. Metsässä lintujen laulu puolestaan siivittää luovuuteen. Entä teltta keskellä metsän sisintä. Raitis ilma ja paremmat langattomat yhteydet luovat hyvät työskentelyedellytykset. Augé (1995) on kuvannut, kuinka liikkumisen mahdollistavat lentokentät ja kauppakeskukset ovat eräänlaisia persoonattomia ei-paikkoja (nonplaces). Entä miltä kuulostaisi ’työ-eläintarhat’. Toistaiseksi on olemassa kuitenkin varsin vähän tutkimustietoa kyseisten tilojen spatiaalisten ja toiminnallisten piirteiden välisistä suhteista ja siitä millaisina käyttäjien välinen yhteistyö, hyvinvointi ja luovuus näyttäytyvät. Paikalla on väliä – mitä enemmän tehdään digitaalista työtä, sitä pakottavampia vaatimuksia asetetaan tiloille, joissa työskennellään – olipa sitten kyseessä ensimmäinen paikka, toinen paikka, kolmas paikka, neljäs paikka, monipaikka, jokapaikka tai ei-mikään paikka. Agorat – torit ja julkiset aukiot – voisivat toimia yhteistyötiloina, jolloin niissä korostuu yhteisöllisyys, pelkän tietokoneella työskentelyn sijaan. Epilogi Kolmansien paikkojen eli yhteistyötilojen (coworking spaces) odotetaan kasvavan maailmanlaajuisesti tietoon perustuvan talouden ja "digitaalisen nomadiuden" lisääntymisen vuoksi. Tornitaloissa puolestaan voisi olla vaikkapa 100 erilaista, monikulttuurista työtilaa. Myös kävelykadut voitaisiin valjastaa yhteistyötilakäyttöön – olisiko silloin vaikka oma kaista työntekijöille, jotka voisivat pysähtyä penkille lataamaan digilaitteitaan. Erään panelistin mukaan paras ratkaisu on kutsua innostava kollega mukaan käynnille taidemuseoon, tiedepuistoon tai cocktail-kutsuille ja samalla keskustella työasioista. Lenkkeillessä voi työstää työasioitakin, mutta onko yhdessä lenkkeily yhteistyöskentelyn muoto. Ehkä radikaali ratkaisu onkin paluu kotiin – siellä olevaan työpesään. 1/24 60 Futura Toisena vastauksia inspiroineena pääteemana oli luonnontiloihin tai muihin vehmaisiin tiloihin sijoittuminen, esimerkiksi puistoihin, puutarhoihin, kasvihuoneisiin, metsään, vuorten huipulle, hiekkarannalle, aavikolle tai merelle, kelluviin kolmansiin paikkoihin. Työskentelyn tilassa tulee olla myös sosiaalisia, virkistyksellisiä ja esteettisiä Monipaikkaisuuden moninaisuus hybridityön organisoinnin hedelmänä ja kutsuna.... Meri ja purjevene on esimerkki paikasta, jossa mieli tyyntyy ja ajatus kypsyy. Varsin radikaali ryhmä vastauksia muodostui ehdotuksista yhteistyötiloiksi jonkun toisen ihmisen kotiin, vanhusten palvelutaloihin, Kuuhun tai ulkoavaruuteen (eri panelistien vastauksina). Lapset voisivat tulla niihin vapaasti seuraamaan työntekemisen malleja vähän niin kuin museoissa käydään oppimassa menneisyyden asioista. Voisiko armeijan puolijoukkueteltasta tuunata yhteistyötilan luonnonolosta inspiraatiota hakeville diginomadeille. Taideateljeet mitä monimuotoisimpina toteutuksina voisivat soveltua myös yhteistyötiloiksi. Sukupolvien väliset yhteistilat käänteisen oppimisen tiloina ovat kiintoisia. On todettu, että aivot virkistyvät kävellessä ja liikkuessa. Entä voisiko yhteistyöristeilylle olla kysyntää. Siinä voi kirjojen lainaamisen sijaan ’lainata’ kokenut ihminen kertomaan vaikkapa kävelyllä tietojaan lainaajalle
maaliskuuta 2024). Creativity and Relations. Rifkin, J. Jeremy P. KESTY-tutkimusohjelman Ekoetätyö-hankkeen loppuraportti. Tutu eJulkaisuja 2/2011. (1998). 61 1/24 Futura elementtejä. hs.fi/mielipide/art-2000010272650.html Heinonen, S., & Saarimaa, R. Libraries as coworking spaces: Understanding user motivations and perceived barriers to social learning. Paragon House Publishers. Ne ovat kiinteä osa etätyön käsitteen monipuolistumista sen tilaja aikaulottuvuuksien suhteen. Forbes. Library Hi Tech 31(2), 254–273. https://www.nytimes. (toim.) (2020). Heinonen, S. Heinonen, S. (1970). Harnessing the Gene and Remaking the World. World Scientific Publishing Europe. The Third Industrial Revolution. Report. Suomalaisen etätyöpotentiaalin analyysi. Helsingin sanomat. The Millennium Project. Batty, M. Verso Books. ESR-julkaisut 34/98. (2022). (1995). (16 maaliskuuta 2023). Understanding the Next Wave of Global Change. Yhdyskuntasuunnittelu 59(4), 65–94. Theories of Information Society. Routledge. Tämä artikkeli on kirjoitettu T-winning Spaces 2035 -tutkimushankkeessa Euroopan unionin elpymisvälinerahoituksella (NextGenerationEU) Suomen Akatemian kautta projektinumerolla 353326. Gaskell, A. Asumisen, työn ja liikkumisen kaupunkirakenteellisen uusjaon ympäristövaikutuksia. TYKE Työpapereita -sarja no 16. Kestävä monipaikkaisuus Sitran Tulevaisuusklinikan 10.12.2010 tulokset. Kodin merkitykset ja ympäristösuhteet monipaikkaisessa arjessa. Future Shock. Evolution of New Working Spaces: Changing Nature and Geographies. LYYLI-raporttisarja 21. Työelämän laadulla parempaa jaksamista kuinka etätyö voi auttaa. (2011). (2003). Collaborative spaces at work: innovation. Heinonen, S., & Niskanen, S. Toffler, A. St Martin's Press. (2015). Heinonen, S., Huhdanmäki, A., Kuosa, T., & Niskanen, S. Swinburne University of Technology. (2017). & Millennium Project team (2019). Kolmannet tilat ja niissä tehtävän työn organisointi ovat elimellinen osa työn murrosta ja työnteon uutta paradigmaa digitaalisessa merkitysyhteiskunnassa (Heinonen, 2022). Random House. WeWork Files for Bankruptcy Amid Glut of Empty Offices. Rifkin, J. Toimihenkilöunioni, Helsinki. Work/ Technology 2050: Scenarios and actions. Suomen ympäristö 701, Helsinki. Patterns of the Future. Tietotuvat Suomessa, Ratkon julkaisuja, nro 4, Ruvaslahti. (1998). Työja elinkeinoministeriön julkaisuja 25/2009. Teknillinen korkeakoulu. Third Places A healthy alternative to working from home. https://work. How Lateral Power Is Changing the Economy and the World. Etäläsnäolon liikenteelliset ja ympäristölliset vaikutukset. Ekohallittu etätyö. Lähteet Augé, M. Bilandzic, M., & Foth, M. Non-Places: Introduction to an Anthropology of Supermodernity. (2000). The Future of Office Work in Europe. Oldenburg, R. (1984). org/workshops-on-future-of-worktechnology-2050scenarios/ Haapakangas, A., & Hirvonen, S. Regional Studies, Regional Science 2(1), 462-469. Environment and Planning B: Urban Analytics and City Science, 45(5), 817–820. (2004). Is 2023 the year of ‘third space’ working. Results of a Survey on Consequences of the Covid-19 Crisis. Tulevaisuuden työnteosta. (1980). (2013). Wilenius, M. Cronberg, T., Kolehmainen, E., & Lehikoinen, A. (2011). (6 marraskuuta 2023). (2009). Etätyö on uudessa työn paradigmassa pelkkää työtä – paikkojen etäisyyttä korostavan etuliitteen voi heittää jo romukoppaan. Edita. com/sites/adigaskell/2023/03/16/is-2023-theyear-of-third-space-working/?sh=518393764778 Glenn, J. Toffler, A. (2018). Friedrich-Ebert Stiftung. (toim.) (2024). Ltd. Futura 3/2012, 72–89. (1990). (2023). Lukijan mielipide. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Etätyö työssä jaksamisen tukena. Heinonen, S., & Ruotsalainen, J. https:// doi.org/10.1080/09277544.2023.2298070 Proust, S. The Biotech Century. Toteutumisen edellytyksiä ja vaikutuksia. Mariotti, I., Tomaz, E., Micek, G., & Méndez-Ortega, C. The Long Wave Cycle. SpringerBriefs in Applied Sciences and Technology, February 2024. https://www.millennium-project. Montanari, F., Mattarelli, E., & Scapolan, A. Kokemuksia Toimihenkilöunionin etätyökokeilusta. Co-working spaces for promoting entrepreneurship in sparse regions: the case of South Wales. Vanhat paradoksit ja uusi paradigma. Routledge. (2004). Fuzi, A. C. (7. Etätyössä – ja modernimmin hybridityössä – kristalloituu työn ja osaamisen logistiikka optimaalisesti. Holman, J., & Moreno, J. Sirkka Heinonen. Heinonen, S. Richardson & Snyder. (1995). Tyytymättömyys työtiloihin ajaa ihmisiä etätöihin. third-place.org/report Kondratieff, N. (2012): Transformaatioiden ubiikkiyhteiskunta. Orel, M., Demir, F., Tagliaro, C., & Rus, A. E. Journal of Real estate Literature 32(1), 30–51. The New York Times. https://www. Study FES Paris. Digital twins. Tarcher/ Putnam. (1989). com/2023/11/06/business/wework-bankruptcy.html Hopkins, J., Jopp, R., & Ferraro, C. C. Third Wave. The great good place: Café, coffee shops, community centers, beauty parlors, general stores, bars, hangouts, and how they get you through the day. (2024). Pandemic-Driven Evolution: The Reshaping of Coworking Spaces in the (Post) COVID-19 Era. Maununaho, K., & Lilius, J. Etätyöpotentiaalin runsaampaa realisoitumista varsinaiseksi etätyöksi voidaan odottaa vasta sitten kun organisaatioiden johdon tietoisuuteen on saatu liitettyä kaikki ulottuvuudet, eli työn tehostumisen ja sujuvuuden lisäksi ympäristölliset ja eettiset näkökohdat, työllistettävyystekijät, hyvinvointi-, elämäntapaja imagokysymykset. William Collins & Sons co. https://www.forbes. Webster, F. Heinonen, S., & Ruotsalainen, J. (2023)
Runsas paikallaanolo ja pitkät yhtäjaksoiset istumisjaksot altistavat sydänja verisuonisairauksille, tyypin 2 diabetekselle ja ennenaikaiselle kuolemalle, etenkin jos reippaampaa fyysistä aktiivisuutta kertyy vähän (Biswas ym., 2015). Fyysisen työn tekijöillä suurin osa päivän fyysisestä aktiivisuudesta kertyy työajalla (Prince ym., 2021), kun taas toimistotyöntekijät kerryttävät paikallaanoloa jopa 70 prosenttia työajastaan (Yu ym., 2022). Tällä voi olla suuri vaikutus, koska esimerkiksi Suomessa ennen pandemiaa noin kolmannes työikäisistä naisista ja viidennes miehistä raportoivat liikkuvansa työmatkoilla vähintään 15 minuuttia päivässä (Koponen ym., 2018). Työajan fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja paikallaanolon vähentäminen on kuitenkin erittäin ajankohtaista, sillä liikkumattomuudesta ja paikallaanolosta aiheutuvat kansansairauksien kustannukset olivat Suomessa vuonna 2017 jo yli kolme miljardia euroa (Kolu ym., 2022). Toisaalta esimerkiksi työmatkaliikunnan (Prince ym., 2021) ja istumisen tauottamisen (Pinto ym., 2023) on havaittu tuovan terveyshyötyjä. Etätyö asettaa haasteita toimistotyöntekijöiden päivittäisen fyysisen aktiivisuuden kertymiselle. Säännöllinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus on tärkeää fyysisen kunnon ja terveyden edistäKATSAUS. Etätyöskentelyn myötä muun muassa työmatkoihin sisältyvä päivittäinen aktiivisuus jää pois. Toimistoille suunnatut toimet työajan aktiivisuuden lisäämiseksi, kuten sähkötyöpöydät, portaiden käyttösuositukset ja kävelypalaverit eivät myöskään sellaisenaan siirry etätyöpäivään (Clark ym., 2022). Miika Tuominen, projektitutkija Kansanterveystiede ja Väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala miika.tuominen@utu.fi Kristin Suorsa, tutkijatohtori Kansanterveystiede ja Väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala kristin.suorsa@utu.fi Tuija Leskinen, erikoistutkija, dosentti Kansanterveystiede ja Väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala tuija.leskinen@utu.fi Johdanto Työssä tai työpaikalla vietetään noin kahdeksan tuntia päivässä, jonka aikana kerrytetään terveydelle edullista, mutta myös terveydelle haitallista aktiivisuuskäyttäytymistä. COVID-19 -pandemia on muuttanut tietoja toimistotyön luonnetta ja yhä useampi tekee töitä pelkästään tai osittain etänä. 1/24 62 Futura Toimistotyö monipaikkaistuu, mutta etätyöntekijät passivoituvat
Etätyö on työtä, jota voisi työn luonteen puolesta tehdä myös työpaikalla. Niin kutsutussa hybridityössä, jossa vain osa työstä tehdään etänä, voitaisiin mahdollisesti yhdistää parhaiten etätyön ja lähityön parhaimmat puoTuija Leskinen, Miika Tuominen & Kristin Suorsa. Uusimman Työolobarometrin mukaan Suomessa vuonna 2022 etätyötä teki 45 % palkansaajista: 12 % teki etätöitä päivittäin, 17 % viikoittain, 5 % kuukausittain ja 11 % satunnaisesti (Lyly-Yrjänäinen, 2023). Tutkimusten mukaan etätyön tuoma autonomia saattaa parantaa työhyvinvointia (Beckel & Fisher, 2022). Lisäksi sillä, kuinka paljon etätyötä tehdään, saattaa olla vaikutusta terveyteen. 63 1/24 Futura misessä (2018 Physical…, 2018), mutta myös työpaikalle kohdistetut liikuntainterventiot ovat hyödyllisiä kunnon ja työkyvyn ylläpidossa (Conn ym., 2009). Niin kutsuttu hybridityö, jossa työtä tehdään vaihtelevasti sekä toimistolla että etänä oli toisin sanoen yleistynyt. Toisaalta etätyö saattaa aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta, stressiä tai väsymystä, etenkin, jos tukea ei ole tarjolla (Charalampous ym., 2019). Maailmanlaajuisesti noin puolet kaikista toimistotyöntekijöistä jatkoi etätyöskentelyä ainakin osittain pandemian jälkeen (Eurofound, 2020). Etätyön määritelmä ja yleisyys COVID-19 -pandemia kasvatti etätyöntekijöiden määrää Suomessa, kun yli miljoona suomalaista siirtyi ennalta-arvaamatta etätyöhön (Sutela, 2020b). Etätyöhön liittyy yleensä tietotekniikan käyttö. Etätyöntekijät raportoivat eniten alaselkäja niskakipuja, mutta säännöllisen etätyön vaikutukset tukija liikuntaelimistön oireiden ilmaantumiseen ja sairauspoissaoloihin ovat vielä pääosin selvittämättä (Fadel ym., 2023). Olennaista etätyölle ovat ajasta ja paikasta riippumattomat työjärjestelyt. Etätyö ja terveys sekä hyvinvointi Etätyöskentelyn yhteydestä fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen tiedetään vielä verrattain vähän (Lunde ym., 2022). Etätyön ja terveyden väliset yhteydet riippuvat osiltaan yksilöllisistä tekijöistä (kuten sukupuoli, persoonallisuus, etätyöskentelyn ympäristö), mutta myös esimerkiksi työnkuvasta ja organisaation ja sosiaalisen tuen määrästä (Beckel & Fisher, 2022; Oakman ym., 2020). Todennäköisesti sairauspoissaolojen ja oireiden seurantaa tulisi lisätä tai muuttaa, koska etätyötä tehdään useasti myös sairaana (Sutela, 2020a). Jos etätyö tekee toimistotyöntekijöistä entistä passiivisempia, on vaarana, että etätyöstä tulee tulevaisuudessa suurempi kansanterveydellinen ongelma kuin osasimme aavistaa. Suurin osa etätyötä tekevistä palkansaajista koki voivansa riittävästi vaikuttaa siihen, miten usein he etätyötä tekevät (Lyly-Yrjänäinen, 2023). Toimet työkyvyn edistämiseksi ovat erityisen tärkeitä lähivuosien aikana, koska suomalaisen työikäisen väestön kunnon ennustetaan romahtavan seuraavien vuosikymmenten aikana (Vasankari ym., 2023). Osaltaan etätyö on saattanut lisätä mahdollisuuksia vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen etätyöhön liittyvän joustavuuden sekä mahdollisesti lisääntyneen vapaa-ajan myötä. Lisäksi aikaisemmat tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, joten etätyöskentelyllä voidaan sanoa olevan sekä positiivisia että negatiivisia yhteyksiä terveyteen (Ferrara ym., 2022). Tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että mitä enemmän etätyötä tehdään, sen voimakkaampia (positiiviset tai negatiiviset) yhteydet terveyteen ovat. Etätöiden vakiintuminen saattaa täten johtaa päivittäisen kokonaisaktiivisuuden vähentymiseen, mikäli työajan ja -matkojen poistunutta fyysistä aktiivisuutta ei korvata vapaa-ajan aktiivisuudella. Etätyötä tekivät etenkin ylemmät toimihenkilöt sekä valtiolla ja isoissa organisaatioissa työskentelevät työntekijät. Toisaalta etätöiden myötä työmatkoihin sisältyvä päivittäinen aktiivisuus ja muu työajan fyysinen aktiivisuus, sisältäen muun muassa siirtymät kahvija lounastauoille, jäävät pois. Lisäksi työstä palautumiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota etätyötä tehtäessä (Ruohomäki ym., 2023). Tilastokeskuksen mukaan ”etätyöllä tarkoitetaan ansiotyötä, jota tehdään varsinaisen työpaikan ulkopuolella esimerkiksi kotona, kesämökillä tai junassa matkustaessa niin, että siitä on sovittu työnantajan kanssa. Etätyöksi lasketaan myös osittainen etätyö” (Tilastokeskus, n.d.). Etätyön joustavuuden on havaittu parantavan työn ja muun elämän yhteensovittamista (Kim ym., 2020) ja elintapoja (Henke ym., 2016). Suurin osa (62 %) teki etätyötä 2–3 päivänä viikossa
Päivittäistä fyysistä aktiivisuutta kertyi melkein 4,5 tuntia, kun siihen laskettiin kaikki aktiivisuuden muodot (kevyt, reipas ja rasittava aktiivisuus). Etätyössä hyvinvointia edistävät pääosin samat johtamisen tavat kuin lähijohtamisessakin: työn hallinnan tunteen tukeminen, arvostus ja ponnistelusta palkitseminen, oikeudenmukaisuus, saatavilla oleminen ja työn merkityksellisyyden ylläpitäminen (TTL, n.d.). Liikkumisen suosituksia on päivitetty sisältämään myös suositukset riittävän unen tärkeydestä, paikallaanolon tauottamisesta ja kevyen fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä aina, kun se on mahdollista. Kevyen aktiivisuuden lisääminen on monille helpompaa kuin reippaan tai rasittavan liikunnan lisääminen, mutta saavuttaakseen reippaan ja rasittavan liikunnan hyödyt kevyttä aktiivisuutta tulee tehdä ajallisesti 2–4 kertaa enemmän. Itseraportoidun istumisen (määrän) terveyshaitoista on tutkimustietoa jo vuosikymmenen ajalta, ja siksi myös WHO on lisännyt liikuntasuosituksiin paikallaanolon ja istumisen määrän vähentämistä koskevat suositukset (WHO, 2020a). 1/24 64 Futura let ja saada täten eniten terveyshyötyjä (Beckel & Fisher, 2022; Ferrara ym., 2022; Henke ym., 2016). Vuonna 2022 runsas puolet (56 %) suomalaisista palkansaajista koki, että työpaikalla vaikutetaan hyvin tai melko aktiivisesti työntekijöiden kuntoon, terveyteen ja elintapoihin (Lyly-Yrjänäinen, 2023). Päivän kokonaisaktiivisuus koostuu sekä kevyestä aktiivisuudesta että reippaasta ja rasittavasta aktiivisuudesta, tutummin liikunnasta. Lisäksi fyysinen aktiivisuus vähentää masennukseen sairastumisen riskiä ja lievittää masennuksen oireita, parantaa elämänlaatua, lievittää stressiä ja ahdistuneisuutta, ja parantaa kognition osa-alueita, kuten muistia ja ongelmanratkaisukykyä (2018 Physical…, 2018). Paljon kevyttä aktiivisuutta kerryttävillä on havaittu olevan myös alentunut sydäntautiriski (Chastin ym., 2019). Kiistattomien terveyshyötyjen vuoksi liikuntaa suositellaan terveyden edistämiseksi (WHO, 2020a). Työikäiset suomalaiset viettävät kuitenkin suurimman osan eli yli yhdeksän tuntia päivän valveillaoloajastaan paikallaan istuen tai makoillen (Husu ym., 2022). Suomalaiset aikuisten liikkumisen suositukset sisältävät 150 min reipasta tai 75 min rasittavaa liikuntaa viikossa, jonka lisäksi suositellaan lihaskuntoharjoittelua kahdesti viikossa (UKK-instituutti, 2022). Maailman terveysjärjestön WHO:n ( WHO, n.d.) mukaan työpaikoilla tulisi olla keskeinen rooli työikäisten hyvinvoinnin edistämisessä ja ylläpidossa. Fyysistä aktiivisuutta voi kertyä eri yhteyksissä, kuten vapaa-ajalla, työmatkojen aikana tai työssä. Säännöllinen reipas ja rasittava liikunta, kuten reipas kävely, pyöräily ja pallopelit ovat merkittävässä roolissa useiden kroonisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutukset Fyysinen aktiivisuus viittaa kaikkeen liikkumiseen, joka vaatii energiaa (WHO, 2020a). Riski on sitä korkeampi, mitä enemmän paikallaanoloa päivän aikana kertyy. Liikunta esimerkiksi alentaa kohonnutta verenpainetta, nostaa hyvän HDL-kolesterolipitoisuutta ja laskee huonoja LDL-kolesterolija triglyseridipitoisuuksia (2018 Physical …, 2018). Myös kevyellä fyysisellä aktiivisuudella, kuten hitaalla kävelyllä, kotitöillä, ja muulla liikuskelulla on löydetty olevan myönteisiä terveysvaikutuksia esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan. Vain kahdeksan prosenttia koki, ettei asiaan vaikuteta lainkaan. Paikallaanolo on haitaksi Paikallaanoloksi määritellään valveillaoloajan istuminen ja makoilu (Tremblay ym., 2017). Liiallisen Toimistotyö monipaikkaistuu, mutta etätyöntekijät passivoituvat?. Fyysinen aktiivisuus parantaa fyysistä kuntoa ja toimintakykyä, auttaa ylläpitämään normaalia painoa ja vähentää kaatumisia. Lisääntynyt etätyö on saattanut jopa lisätä organisaatioiden kiinnostusta työntekijöiden terveydestä ja työkyvystä Suomessa (Ruohomäki ym., 2023). Uusimman suomalaisen Kunnon kartta -tutkimuksen mukaan 18–64-vuotiaista osallistujista 58 % täytti liikkumisen suositukset kestävyysliikunnan osalta (Husu ym., 2022). Paikallaanolon terveyshaitat välittyvät lihasten vähäisen aktivaation ja sitä kautta aineenvaihdunnan pysähtyneisyyden kautta (Pinto ym., 2023), ja yhdistyvät kohonneeseen sydänja verisuonitaudin, tyypin 2 diabeteksen sekä ennenaikaisen kuoleman riskiin (Katzmarzyk ym., 2019)
Toisaalta etätyön on havaittu lisäävän vapaa-ajan liikuntaa (Chakrabarti, 2018). Etätyöntekijän fyysinen aktiivisuus ja paikallaanolo Ennen pandemiaa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että etätyössä liikuntaa raportoidaan vähän muun muassa siksi, että työmatkat jäävät etätyöpäivänä pois (Langlois ym., 2016). Suositusten määrittämisen tueksi tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa työajan aktiivisuudesta ja sen terveysvaikutuksista. Pohjoismaisissa pandemian aikaisissa tutkimuksissa ei havaittu eroja etäja lähityöpäivien aktiivisuudessa, mutta etätyön huomattiin pidentävän ja parantavan unta (Hallman ym., 2021; Ruohomäki ym., 2023). Myös istumisen tauottamisella on havaittu monia positiivisia terveysvaikutuksia lihasten aineenvaihduntaan ja alaraajojen verenkiertoon. Lisäksi istumisen tauottamisen lyhyillä Tuija Leskinen, Miika Tuominen & Kristin Suorsa. Tämän lisäksi suotuisia vaikutuksia on havaittu työympäristön muokkaamisella, kuten aktiivisten työtasojen tai -pisteiden tarjoamisella (Shrestha ym., 2018), varsinkin jos niiden yhteydessä on käytetty muitakin keinoja, kuten neuvontaa (Zhou ym., 2023). Koska työmatkojen fyysisen aktiivisuuden on havaittu kerryttävän suuren osan toimistotyöntekijän päivän kokonaisaktiivisuudesta (Chakrabarti, 2018; Henke ym., 2016; Prince ym., 2021), sen poisjäänti etätyöpäivästä on huolestuttavaa. Lisäksi etätyöajan havaittiin kerryttävän pidempiä istumisjaksoja ja vähentävän taukoja istumisesta (Ammar ym., 2020; Fukushima ym., 2021; Koohsari ym., 2021). 65 1/24 Futura paikallaanolon terveysriskejä voidaan kuitenkin pienentää lisäämällä päivittäistä fyysistä aktiivisuutta (Ekelund ym., 2019). Lisäksi pandemian myötä etätyöhön siirtyneillä opitut etätyökäytänteet saattavat olla edelleen poikkeusolojen muovaamia. Koska työikäisten päivittäinen kokonaisaktiivisuus koostuu sekä työajalla että vapaa-aikana kerrytetystä aktiivisuudesta ja koska työn luonne paljolti määrittää, kuinka paljon aktiivisuutta työpäivän aikana kertyy, on ehdotettu, että fyysisen aktiivisuuden suosituksia tulisi tulevaisuudessa suunnata sekä työaikaan että vapaa-aikaan tai ainakin niin, että työajan aktiivisuus huomioitaisiin yleisissä suosituksissa paremmin (Holtermann ym., 2020; Prince ym., 2021). Työajan paikallaanoloa onnistuneesti vähentäneet interventiot ovat usein sisältäneet itsesäätelykeinoja, joiden myötä työpäivän aikaisen istumisen kertyminen voidaan saattaa tietoisen harkinnan piiriin. Aikaisemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että etätyö saattaa lisätä työtunteja ja istumisen määrää (Olsen ym., 2018). Pandemian jälkeistä tutkimusta kuitenkin tarvitaan, sillä pandemian aikaisissa tutkimuksissa aktiivisuus on ollut rajoittunutta myös pandemialiitteisistä syistä. Istumisen tauottamisen kevyellä liikuskelulla on havaittu tuovan parempia terveyshyötyjä verrattuna istumisen tauottamiseen pelkästään seisomaannousuilla (Buffey ym., 2022; Loh ym., 2020). Pidemmällä aikavälillä se saattaa laskea rasvaprosenttia, vyötärönympärystä ja parantaa muita sydänja verisuonitaudin riskitekijöitä (Loh ym., 2020; Pinto ym., 2023). Näin ollen, uutta tutkimustietoa tarvitaan etätyöhön soveltuvien käytänteiden ja ohjeiden tueksi, koska olemassa olevien toimien tehokkuudesta ei ole vielä näyttöä hybriditai etätyöntekijöillä. Vaikuttavia keinoja ovat esimerkiksi istumisen kertymisen seuranta, istumiseen tauottamiseen liittyvä tavoitteenasettelu ja suunnittelu (Gardner ym., 2016). Työajan aktiivisuuden lisäämiseksi on olemassa esimerkiksi WHO:n materiaalia (WHO, 2020b) ja toimistotyöntekijöille suunnattuja valtakunnallisia suosituksia ja toimia, kuten Liikkuva työelämä -ohjelma ja porraspäivät (Liikkeellä työkyvyn puolesta, n.d.). Paikallaanolon vähentämisen keinot Koska tietoja toimistotyöntekijöillä suurin osa päivittäisestä paikallaanolosta kertyy työajalla, paikallaanolon vähentämiseen tähtääviä toimia on perusteltua kohdistaa työaikaan. Pandemian aikaiset tutkimustulokset vahvistivat aikaisempia löydöksiä, sillä poikkeusoloissa etätyöpäivän aktiivisuuden havaittiin vähenevän entisestään, kun kaikki työhön liittyvät siirtymiset poistuivat. Tietoja toimistotyöntekijöillä tämä kuitenkin lähes poikkeuksetta tarkoittaa päiväaikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämistä, joko lisäämällä kevyttä aktiivisuutta työpäivään ja/tai tauottamalla työajan istumista ja muuta paikallaanoloa
Yksilötasolla tarkasteltuna keskeistä on huomata, että istuminen itsessään on harvoin aktiivista käyttäytymistä yksilön näkökulmasta. Lisäksi yleiset aikaperusteiset herätteet istumisen tauottamiseen eivät ota huomioon sitä kontekstia, jossa istuminen sillä hetkellä tapahtuu. Tästä johtuen on ehdotettu, että istumisen vähentämisessä tulisi pyrkiä nimenomaisesti istumisen tauottamiseen, joka yksilön näkökulmasta on aktiivista toimintaa (ten Broeke ym., 2022). Tällöin istumisen tauottaminen tai siihen kannustava ärsyke pyrittäisiin ajoittamaan siirryttäessä yhdestä työtehtävästä toiseen (ten Broeke ym., 2022). Sosiaalisen ilmapiirin vaikutus istumisen tauottamiseen voi puolestaan välittyä joko työyhteisön tai laajemman organisaatiokulttuurin kautta. Etätyöympäristössä istumisen onnistunut vähentäminen saattaakin vaatia yksilöltä enemmän itsesäätelyä ja tietoista harkintaa. Toistaiseksi lähityökontekstissa käytettyjä istumisen vähentämisen keinoja ei ole testattu etätyökontekstissa, joten näiden keinojen toimivuudesta etätyössä ei ole tietoa (Clark ym., 2022). Näitä tekijöitä voidaan lähestyä toisaalta yksilön ja toisaalta työyhteisön tai laajemman organisaation työkulttuurin näkökulmasta. Esimerkiksi vahvasti suoriteorientoitunut työkulttuuri saattaa sekä lisätä yksilön kokemaa työkuormaa että samalla epäsuorasti viestiä työnteon tauottamisen epätoivottavuudesta (Phan & Beck, 2023). Työajan istumisen tauottamisen haasteet Työajan istumisen vähentämisen kannalta on olennaista tietää, mitkä tekijät edesauttavat tai haittaavat istumisen vähentämistä. Yksilöön liittyvät istumista edesauttavat ja haittaavat tekijät todennäköisesti korostuvat etätyössä, koska työyhteisö on etäällä. Useissa istumista vähentämään pyrkivissä tutkimuksissa on myös käytetty erilaisia herätteitä, jotka kehottavat tauottamaan istumista tietyn istumismäärän kertymisen jälkeen tai tietyin aikavälein. 1/24 66 Futura aktiivisilla tauoilla on havaittu vähentävän työajan istumista (Shrestha ym., 2018). Istuminen on pääsääntöisesti alisteista muille toiminnoille, kuten työtehtävien suorittamiselle, joiden lomassa istumista kertyy huomaamatta. Yksilöllä on ennen kaikkea töissä ollessaan vahva sosiaalinen velvoite työsuoritusten tekemiseen, joka tietoja toimistotyössä usein tapahtuu päätteen äärellä. Täten ne koetaan usein toimintaa keskeyttävinä tai häiritsevinä, varsinkin työympäristöissä, joissa istuminen on pääasiallisesti seurausta työtehtävien suorittamisesta (Cooley ym., 2014). Yksilötason istumisen tauottamiseen liittyvät tavoitteet ovat työkontekstissa pääsääntöisesti alisteisia työsuoritteisiin liittyville tavoitteille, jonka myötä työn vaatimusten kasautuessa istumisen tauottaminen todennäköisesti kärsii (ten Broeke ym., 2022). Keskeisimpiä työnaikaisen istumisen vähentämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat työn ominaisuudet ja työyhteisön istumisen tauottamista tukeva tai haittaava sosiaalinen ilmapiiri sekä työn määrälliset vaatimukset eli töiden suuri määrä tai niiden suorittamiseen liittyvät aikapaineet (Hadgraft ym., 2018). Toisaalta on huomioitava, että myös etäkokouskäytänteet voivat olla istumisen Toimistotyö monipaikkaistuu, mutta etätyöntekijät passivoituvat?. Uudempana ehdotuksena onkin tehtäväperusteisten herätteiden tai istumisen katkaisujen käyttäminen aikaperusteisten keinojen sijaan. Näiden vaikuttavuudesta pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan ole tutkimustietoa (Shrestha ym., 2018). Toisaalta esimerkiksi kokouskäytänteet saattavat osaltaan tehokkaasti estää istumisen tauottamista (Ruohomäki ym., 2023). Täten istumisen tauottamisen voisi esimerkiksi kytkeä puhelimeen vastaamiseen, sähköpostin lähettämiseen tai muuhun sopivalla frekvenssillä ja riittävän usein tapahtuvaan asiaan. Vaikuttaa myös siltä, että jos työyhteisön ilmapiiri ei ole eksplisiittisesti istumisen tauottamista edistävää, se todennäköisesti on neutraalinakin sitä haittaavaa (Hadgraft ym., 2018). Avokonttoriympäristössä istumisen tauottamista saatetaan välttää, jos sen ajatellaan häiritsevän kollegoita (Hadgraft ym., 2018). Täten yksilötason toimien vaikutus työajan istumisen tauottamiseen on parhaimmillaankin rajallinen, jos työympäristö ei ole siihen kannustava. Istumisen tauottamista edesauttavat tai haittaavat tekijät eivät myöskään välttämättä ole samanlaisia etätyössä kuin lähityössä. Tämän myötä erityisesti esimiehen tai työnantajan tosiasiallinen, tulkittu tai kuviteltu suhtautuminen istumisen tauottamiseen on yksi keskeisimmistä sitä edistävistä tai haittaavista tekijöistä (Hadgraft ym., 2018)
https://doi. Does telecommuting promote sustainable travel and physical activity. Uusia etätyöhön soveltuvia ohjeistuksia siitä, miten organisaatio voi tukea liikkumista etätyössä on jo saatavilla; näitä ovat esimerkiksi mahdollisuus liikkua keskellä työpäivää, taloudellinen tuki liikunnan harrastamiseen ja ohjattu liikunta (TTL, 2022). https://doi. A. Tutkimusta rahoittaa Työsuojelurahasto ja opetusja kulttuuriministeriö. Systematically reviewing remote e-workers’ well-being at work: A multidimensional approach. org/10.7326/M14-1651 Buffey, A. Toisaalta etätyöympäristö voi tarjota mielekkäitä mahdollisuuksia istumisen vähentämiseen – istumista voi tauottaa esimerkiksi kotitöillä ja vapaa-ajan liikunnalla, mikä ei ole välttämättä mahdollista lähityössä. S., … Hoekelmann, A. https://doi.org/10.1080/1359432X.2018.1541886 1 https://utu.fi/workday Tuija Leskinen, Miika Tuominen & Kristin Suorsa. org/10.3390/nu12061583 Beckel, J. Effects of COVID-19 home confinement on eating behaviour and physical activity: Results of the ECLB-COVID19 international online survey. Annals of Internal Medicine, 162(2), 123–123. 7. Lähteet Ammar, A., Brach, M., Trabelsi, K., Chtourou, H., Boukhris, O., Masmoudi, L., Bouaziz, B., Bentlage, E., How, D., Ahmed, M., Müller, P., Müller, N., Aloui, A., Hammouda, O., Paineiras-Domingos, L. org/10.1016/j.jth.2018.03.008 Charalampous, M., Grant, C. (2020). Laajasti lisääntyneeseen etätyöhön liittyy riski, että päivän kokonaisaktiivisuus vähenee ja paikallaanolo lisääntyy työmatkojen ja työajan fyysisen aktiivisuuden poistuessa ja paikallaanolon pitkittyessä. L. https://doi.org/10.1007/s40279-02201649-4 Chakrabarti, S. Yksilöön kohdistuvien toimenpiteiden vaikutus voi kuitenkin etätyössäkin olla rajallinen, jos työn johto ja muu työyhteisö ei kannusta istumisen vähentämiseen. Etätyöolosuhteissa ei myöskään välttämättä ole hyvän työergonomian takaavia työvälineitä eikä istumisen vähentämistä mahdollistavia seisomatyöpisteitä. P. Tämän lisäksi etätyöntekijä on etätöissä ollessaankin osa työyhteisöä ja siihen liittyvää sosiaalista ympäristöä ja ilmapiiriä, jonka myötä vastuuta ei voi jättää yksilön harteille (Ruohomäki ym., 2023). A., Tramontano, C., & Michailidis, E. WORKDAY-tutkimuksessa tutkitaan etätyöpäivän ja toimistotyöpäivän eroja fyysisessä aktiivisuudessa ja istumisen tauottamisessa. S., & Alter, D. Sports Medicine, 52(8), 1765–1787. J., Herring, M. O., & Fisher, G. The Acute Effects of Interrupting Prolonged Sitting Time in Adults with Standing and Light-Intensity Walking on Biomarkers of Cardiometabolic Health in Adults: A Systematic Review and Meta-analysis. European Journal of Work and Organizational Psychology, 28(1), 51–73. R., Silver, M. K., Donnelly, A. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimustietoa siitä, kuinka tehokkaita tällaiset toimet ovat. Telework and Worker Health and Well-Being: A Review and Recommendations for Research and Practice. Etätyössä puitteet istumisen vähentämiselle ovat todennäköisesti erilaiset kuin lähityössä. L., BraakmanJansen, A., Wrede, C., Bastoni, S., Pernambuco, C. Nutrients, 12(6), 1583. A., Mitchell, M. Kiitokset Kirjoittajat ovat Turun yliopiston WORKDAY-tutkimuksen 1 tutkijoita. (2015). (2018). G. https://doi. 67 1/24 Futura tauottamista haittaavia. https://doi.org/10.3390/ ijerph19073879 Biswas, A., Oh, P. Terveyden edistämisen näkökulmasta työpaikat toimivatkin erinomaisena areenana työikäisen väestön tavoittamisessa ja aktiivisuuskäyttäytymiseen vaikuttamisessa. Onkin tärkeää, että työmatkojen ja työajan aktiivisuutta korvataan esimerkiksi aktiivisilla tauoilla istumisesta. Etätyöympäristöstä puuttuvat lähityöpäivän rutiineihin lukeutuvat kahvija lounastauot sekä muut ”orgaaniset tauot”, jotka tauottavat istumista automaattisesti. Lopuksi Työaika määrittää työikäisen väestön aktiivisuuskäyttäytymistä suuren osan päivästä. Siksi istumisen tauottamisen toivottavuudesta viestiminen lienee yhtä lailla toivottavaa, vaikka työntekijä olisikin etätöissä. Sedentary Time and Its Association With Risk for Disease Incidence, Mortality, and Hospitalization in Adults. I., Faulkner, G. (2019). P., Langley, C. E., Bajaj, R. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(7), Art. Journal of Transport and Health, 9, 19–33. (2022). (2022). E., & Carson, B. Tietoa tarvitaan myös siksi, että olisi mahdollista välttää etätyön ja työn monipaikkaisuuden mahdolliset terveysriskit, koska toistaiseksi näyttää siltä, että tulevaisuudessa työ liikkuu, mutta työntekijä ei
(2016). J., Nakaya, T., Shibata, A., Ishii, K., & Oka, K. 1/24 68 Futura Chastin, S. BMC Public Health, 22(1), art. L., Dunstan, D. Systematic review with meta-analysis of experimental and observational studies. J. M., Benevent, R., Schulte, P., Rinehart, C., Crighton, K. (2009). Medicine and Science in Sports and Exercise, 51(6), 1227–1241. American Journal of Health Promotion, 30(8), 604–612. Assessment of the impact of a workplace intervention to reduce prolonged occupational sitting time. BMJ (Clinical Research Ed.), 366. A., & El-Geneidy, A. B., Jørgensen, I. https://doi.org/10.1007/s40279-019-01183-w Lunde, L.-K., Fløvik, L., Christensen, J. (2023). J. Sedentary Behavior and Health: Update from the 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee. M. (2020). J., & Stamatakis, E. P., Chernofsky, A., Larson, M. org/10.1016/j.amepre.2009.06.008 Cooley, D., Pedersen, S., & Mainsbridge, C. Economic burden of low physical activity and high sedentary behaviour in Finland. B., Mathiassen, S. Sports Medicine, 50(2), 295– 330. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report. https://doi.org/10.1136/JECH-2021-217998 Koohsari, M. N., & Lawler, S. W., Owen, N., Healy, G. https://www.julkari.fi/ handle/10024/136223 Langlois, M., Wasfi, R. (2022). https://doi.org/10.1136/BMJ.L4570 Eurofound. https://doi.org/10.1111/jomf.12633 Kolu, P., Kari, J. COVID-19 series, Publications Office of the European Union, Luxembourg. Living, working and COVID-19. Working from home during the COVID-19 outbreak in Sweden: Effects on 24-h time-use in office workers. Effects of Interrupting Prolonged Sitting with Physical Activity Breaks on Blood Glucose, Insulin and Triacylglycerol Measures: A Systematic Review and Meta-analysis. (2019). A., & Corcoran, M. H., Pahkala, K., Hutri-Kähönen, N., Raitakari, O. J. The Importance of Research on Occupational Sedentary Behaviour and Activity Right Now. L., & Healy, G. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 15(1), 90. Journal of Transport and Health, 3(2), 181– 190. (2019). British Journal of Sports Medicine, 54(23), 1377–1378. Health Psychology Review, 10(1), 89–112. P., Piercy, K. Journal of Epidemiology and Community Health, 76(7), 677-684. R., Golden, L. How does light-intensity physical activity associate with adult cardiometabolic health and mortality. E., Jakicic, J. Haettu 30. Journal of Occupational Health, 63(1), e12212. G., Spartano, N., Vasan, R. Opetusja kulttuuriministeriö. org/10.1002/1348-9585.12212 Gardner, B., Smith, L., Lorencatto, F., Hamer, M., & Biddle, S. International Journal of Environmental Research and Public Health, 20(6), Ar. The effects of telecommuting intensity on employee health. Teleworking and Musculoskeletal Disorders: A Systematic Review. (2020). W., Whincup, P., Diaz, K. L., Mohr, B., & Vleeshouwers, J. Liikuntaraportti: Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022 (Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33). S., Dohrn, I. https:// doi.org/10.3390/SU13020939 Koponen, P., Borodulin, K., Lundqvist, A., Sääksjärvi, K., & Koskinen, S. Long overdue remarriage for better physical activity advice for all: Bringing together the public health and occupational health agendas. https://doi.org/10.1186/ s12889-021-10582-6 Henke, R. T., & Vasankari, T. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(19), Art. Sustainability 2021, 13(2), 939. A., Ross, N. P. BMC Public Health, 21. The relationship between telework from home and employee health: A systematic review. eu/publications/report/2020/living-working-andcovid-19 Fadel, M., Bodin, J., Cros, F., Descatha, A., & Roquelaure, Y. THL. T., Powell, K. A., Finne, L. Perceptions of the acceptability and feasibility of reducing occupational sitting: Review and thematic synthesis. (2022). (2021). Qualitative Health Research, 24(1), 90–101. & Tennant, B. E., & Moir, H. https://liikkuvatyoelama.fi/ Loh, R., Stamatakis, E., Folkerts, D., Allgrove, J. Journal of Marriage and Family, 82(3), 892– 910. M., & Lambert, S. N. M., Hooker, S. A review of behaviour change strategies used in sedentary behaviour reduction interventions among adults. 6. (2021). Working from Home After the COVID-19 Pandemic: Do Company Employees Sit More and Move Less. (2018). R., Cooper, P. Associations of working from home with occupational physical activity and sedentary behavior under the COVID-19 pandemic. (2022). T., Raitanen, J., Sievänen, H., Tokola, K., Havas, E., Pehkonen, J., Tammelin, T. lokakuuta 2023. https://doi.org/10.1186/ s12966-018-0718-9 Hallman, D. American Journal of Preventive Medicine, 37(4), 330–339. (Raportti 4/2018). https:// doi.org/10.1080/17437199.2015.1082146 Hadgraft, N. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(23), Article 23. (2021). https://doi.org/10.3390/ ijerph191912373 Fukushima, N., Machida, M., Kikuchi, H., Amagasa, S., Hayashi, T., Odagiri, Y., Takamiya, T., & Inoue, S. (n.d.). M., De Craemer, M., De Cocker, K., Powell, L., Van Cauwenberg, J., Dall, P., Hamer, M., & Stamatakis, E. https://doi.org/10.1016/j.jth.2016.02.006 Liikkeellä työkyvyn puolesta. https://julkaisut.valtioneuvosto. (2020). https://doi.org/10.1136/ bjsports-2019-101719 Husu, P., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H., & Vasankari, T. How to reduce sitting time. Can transit-oriented developments help achieve the recommended weekly level of physical activity. (2020). M., & Lusk, S. fi/handle/10024/164370 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee. 47. Liikkuva työelämä. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 -tutkimus. F. https://doi. Meta-Analysis of Workplace Physical Activity Interventions. (2022). M., Januario, L. U.S. (2018). British Journal of Sports Medicine, 53(6), 370–376. Dose-response associations between accelerometry measured physical activity and sedentary time and all cause mortality: Systematic review and harmonised meta-analysis. M., Hagströmer, M., Edwardson, C., Yates, T., Shiroma, E., Anderssen, S. (2014). A., & Lee, I. O., Johannessen, H. E., Heiden, M., Svensson, S., & Bergström, G. (2016). H., Jefferis, B., Fagerland, M. (2018). (2019). Department of Health and Human Services. 19. S., Hafdahl, A. https://doi.org/10.4278/ajhp.141027QUAN-544 Holtermann, A., Straker, L., Lee, I.-M., van der Beek, A. S., Brown, L. M., Troiano, R. https:// doi.org/10.1177/1049732313513503 Ekelund, U., Tarp, J., Steene-Johannessen, J., Hansen, B. M. L. Investigating the Role of Remote Working on Employees’ Performance and Well-Being: An Evidence-Based Systematic Review. Katzmarzyk, P. (2022). K., Brakenridge, C. https://doi.org/10.1249/MSS.0000000000001935 Kim, J., Henly, J. https://doi. https:// doi.org/10.1136/bjsports-2017-097563 Clark, B. https://www.eurofound.europa. Workplace Flexibility and Worker Well-Being by Gender. (2016). https://doi.org/10.3390/ ijerph192315816 Conn, V. H. https://doi.org/10.3390/ijerph20064973 Ferrara, B., Pansini, M., De Vincenzi, C., Buonomo, I., & Benevene, P. https://doi.org/10.1186/s12889-021-12481-2 Toimistotyö monipaikkaistuu, mutta etätyöntekijät passivoituvat?. T., Brakenridge, C
Tilastokeskus. fi/tietotrendit/blogit/2020/etatyo-vahentaasairauspoissaoloja-mut ta-lisaa-sairaanatyoskentelya/ Sutela, T. D., Saunders, T. W. A rapid review of mental and physical health effects of working at home: How do we optimise health. World Health Organisation. Journal of Business and Psychology, 38(2), 259–282. Työterveyslaitos. W. Päivitetty keväällä 2023. W. Occupational health. (2023). Haettu 25. (20. https://doi.org/10.1186/s12966-0170525-8 UKK-instituutti. Haettu 3 marraskuuta 2023. (2023). M., Chinapaw, M. lokakuuta 2020a). https://www.julkari.fi/ handle/10024/146367 Shrestha, N., Kukkonen-Harjula, K. Haettu 17. World Health Organisation. (2018). Futura, 1, 4–12. https:// julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164723 Oakman, J., Kinsman, N., Stuckey, R., Graham, M., & Weale, V. 25 marraskuuta 2020. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 18(1), 1–17. (19. https://doi.org/10.1186/s12966-023-01467-5 Tuija Leskinen, Miika Tuominen & Kristin Suorsa. M., Aminian, S., Arundell, L., Atkin, A. (2022). (2022). Guidelines on physical activity and sedentary behaviour. 69 1/24 Futura Lyly-Yrjänäinen, M. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. H., Ijaz, S., Hermans, V., & Pedisic, Z. fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/aikuistenliikkumisen-suositus/ Vasankari, T., Tokola, K., Kolu, P., Husu, P., Kyröläinen, H., Pihlainen, K., Raitanen, J., Vähä-Ypyä, H., Vaara, J., Sunttila, M., & Sievänen, H. Workplace interventions for reducing sitting at work. Regional Office for Europe. Etätyö vähentää sairauspoissaoloja – mutta lisää sairaana työskentelyä. (n.d.). https:// www.ttl.fi/teemat/tyoelaman-muutos/etatyohybridityo-ja-monipaikkainen-tyo Tilastokeskus. Physiological Reviews, 103(4), 2561–2622. E., & Bijleveld, E. Työn uudet muodot ja työkyvystä huolehtiminen: Terveyskäyttäytyminen etätyössä [D4]. (2023). Why Do People (Not) Take Breaks. E., Chastin, S. (2021). A., Rasmussen, C. (2020). org/10.1186/s12966-021-01166-z Ruohomäki, V., Vuorento, M., Kaila-Kangas, L., Laitinen, J., Joensuu, M., & Soikkanen, A. https:// doi.org/10.1007/s10869-022-09866-4 Pinto, A. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 20(1), 92. (2023). Terveyskäyttäytymisen tukeminen etätyössä. (2017). 15 maaliskuuta 2023. Haettu 25. https://www2.stat.fi:443/tietotrendit/blogit/2020/ kun-mahdoton-kavi-mahdolliseksi-tietotyonyleisyys-mahdollisti-etatyon-lapimurron-suomessa/ ten Broeke, P., Gardner, B., Beckers, D. (26. Promoting physical activity in the workplace: Current status and success stories from the European Union Member States of the WHO European Region (WHO/EURO:2020-1193-4093955479). (2022). F. https://www.stat.fi/meta/kas/ etatyo.html Tremblay, M. L., Biswas, A., Holtermann, A., Aulakh, T., Merucci, K., & Coenen, P. https://www.who.int/ publications/i/item/9789240015128 WHO. https://doi. World Health Organization. org/10.1152/physrev.00022.2022 Prince, S. https://www.who.int/health-topics/occupationalhealth Yu, X., Hao, L., Crainiceanu, C., & Leroux, A. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 14(1), 75. J., Geurts, S. huhtikuuta 2024. Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. https://apps.who.int/iris/ handle/10665/337376 WHO. https://doi.org/10.1097/ JOM.0000000000001190 Phan, V., & Beck, J. An Investigation of Individuals’ Reasons for Taking and for Not Taking Breaks at Work. https://doi.org/10.1016/j.ssmph.2021.100989 Zhou, L., Deng, X., Xu, M., Wu, Y., Shang, X., E, F., Wang, Y., Liang, S., Yang, K., & Li, X. Käsitteet. https://ukkinstituutti. Painettu v. WHO. G. https://doi. J., Kolbe-Alexander, T., Burton, N. Tieto&trendit. Suomalaisten kestävyyskunto on laskenut vuosikymmeniä – Onko Suomessa tulevaisuudessa enää hyväkuntoisia yli 50-vuotiaita työntekijöitä. (2018). A framework for targeted behavior change. Liikkumalla terveyttä – askel kerrallaan. https://www.ttl. Health Topics. (2020b). M., Brown, W. https://doi.org/10.1002/14651858.CD010912.pub4 Sutela, T. fi/oppimateriaalit/tyokyvyn-tukeminen-etatyossaopas-organisaatioille/terveyskayttaytymisentukeminen-etatyossa TTL. BMC Public Health, 20(1), art. M., Altenburg, T. Journal of Occupational and Environmental Medicine, 60(1), 23–28. A. (2020a). Kun mahdoton kävi mahdolliseksi – tietotyön yleisyys mahdollisti etätyön läpimurron Suomessa. Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. Etätyö. Tilastokeskus. The effect of leisure time physical activity and sedentary behaviour on the health of workers with different occupational physical activity demands: A systematic review. J., Aubert, S., Barnes, J., Barone Gibbs, B., Bassett-Gunter, R., Belanger, K., Biddle, S., … on behalf of SBRN Terminology Consensus Project Participants. 2022.2143851 TTL. lokakuuta 2023. Occupational determinants of physical activity at work: Evidence from wearable accelerometer in 2005– 2006 NHANES. Etätyö, hybridityö ja monipaikkainen työ. Työterveyslaitos. (n.d.). Physiology of sedentary behavior. Työolobarometri 2022 (Työja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:13). Tieto&trendit. toukokuuta 2020b). Työterveyslaitos. (2023). lokakuuta 2023. Flexible work: The impact of a new policy on employees’ sedentary behavior and physical activity. J., Carson, V., Latimer-Cheung, A. SSM Population Health, 17, 100989. C., Roschel, H., Owen, N., Gualano, B., & Dunstan, D. Why do people sit. J. S., Aubert, S., Barnes, J. https://doi.org/10.1186/s12889-020-09875-z Olsen, H. Työja elinkeinoministeriö. Cochrane Database of Systematic Reviews, 20 kesäkuuta 2018(6). 1825. https://www2.stat. (2023). 2023 17(4), 641-654. https://doi.org/10.1080/17437199. Health Psychology Review, 0(0), 1–14. T., Verbeek, J. Sedentary Behavior Research Network (SBRN) – Terminology Consensus Project process and outcome. lokakuuta 2022). M., Altenburg, T. J., Bergouignan, A., Dempsey, P. The effects of active workstations on reducing work-specific sedentary time in office workers: A network meta-analysis of 23 randomized controlled trials. (n.d.)
Monipaikkaisuus liittyy sekä eri alueiden välisiin henkilöja materiaalivirtoihin että elinvoimaisuuden kehittämiseen. 1/24 70 Futura Kestävästi monipaikkainen maaseutu – Millaista maaseutua poliittisella ohjauksella rakennetaan. Maaseutualueiden kehittämiseen liittyvässä elinvoimaja maankäyttöpolitiikassa olisi huomioitava työikäisten vapaa-ajan asukkaiden ja yrittäjien muuttuvat tarpeet. Ajankohtaisten poliittisen linjausten ja raporttien analyysilla tuomme näkyväksi, millaisia mielikuvia ja asenteita maaseudusta linjausten taustalla ja tavoitteissa näyttäytyy: KATSAUS. Monipaikkaisuus ei ole aikaisemmin ollut suoranainen politiikkatavoite (Rannanpää ym., 2022), joten haluamme tällä katsauksella tuoda näkyväksi, miten monipaikkaisuus ja siihen liittyvä kestävä kehitys maaseudulla näyttäytyvät tuoreissa poliittisissa linjauksissa, joiden avulla ohjataan tulevina vuosina kehittämisresursseja eri kohteisiin. SAFA yhdyskuntasuunnittelun professori, Oulun yliopiston Arkkitehtuurin yksikkö helka-liisa.hentila@oulu.fi Avainsanat: monipaikkaisuus, maaseutu, kestävä kehitys, poliittinen ohjaus, resurssiperiferia Johdanto Suomessa puhetta väestökehityksestä hallitsee näkemys maaseudun autioitumisesta, vaikka tämä on vain osatotuus dynaamisesta alueiden käytöstä (Lehtonen & Vihinen, 2020). Esitämme myös arvioitamme linjausten vaikutuksista maaseudun tulevaisuuden kehityssuuntiin. Ihanteellisesti monipaikkaisuus toteutuisi niin kaupunkikuin maaseutualueilla mahdollisimman resurssiviisaasti hyvinvointia ja elämänlaatua lisäten (Haukkala, 2011) ja samalla ympäristön ja talouden kestävyys huomioiden. Anna-Mari Simunaniemi PhD, TtM mikroyrittäjyyden tutkimusjohtaja, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti anna-mari.simunaniemi@oulu.fi Helka-Liisa Hentilä TkT, Arkkit. Oulun yliopiston toteuttamassa MOPPI (Maaseudun monipaikkaisen asumisen, yrittämisen ja etätyöskentelyn edistämisen keinot Pohjois-Pohjanmaalla) -hankkeessa tekemiemme johtopäätösten mukaan ihmisten elämän ja arjen monipaikkaisuus tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon kehitettäessä ratkaisuja kestävyyshaasteisiin (Simunaniemi ym., 2022)
Toivomme katsauksen herättävän keskustelua siitä, millainen maaseutumaisten alueiden rooli ja merkitys on tulevaisuudessa osana koko valtakunnan elinvoimaa, alueiden vetovoimaisuutta ja palvelurakennetta. Olemme tarkastelleet, kuinka näissä linjauksissa huomioidaan maaseudun monipaikkaisuuden näkökulmasta alueiden käytön suunnittelua, saavutettavuutta, yrittäjyyttä ja työhön liittyvää monipaikkaista asumista. Ympäristöministeriön julkaisuja 2024:1. Aineistona käytämme Orpon hallituksen hallitusohjelmaa Vahva ja välittävä Suomi (Valtioneuvosto, 2023), Valtioneuvoston (2022) periaatepäätöstä yrittäjyydestä vuosille 2022–2027, joka pohjautuu Työja elinkeinoministeriön vuonna 2022 julkaisemaan Yrittäjyysstrategiaan sekä Alueiden käytön kehityskuva 2050 -raportin luonnosta 1 (Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, 2023). Tavoitteena on lisätä erityisesti koulutuksen aloituspaikkoja erityisesti aloilla ja alueilla, joilla on suurin työvoimapula. 1 Varsinainen raportti julkaistu tämän katsauksen aineistonkäsittelyn jälkeen: Ympäristöministeriö (2024). Hallitusohjelmassa kuvataan koko maan, mukaan lukien maaseudun, elinvoimaisuuden olevan koko Suomen elinehto. Maaseutuyrittäjyyden houkuttelevuutta aiotaan parantaa kehittämällä luonnonvara-alan sekä elintarvikesektorin koulutusta ja tutkimusta. valtioneuvosto.fi/handle/10024/165363 Anna-Mari Simunaniemi & Helka-Liisa Hentilä. Taloudellisen kasvun ja kansainvälistymisen vetureina mainitaan kuitenkin kaupungit ja niitä ympäröivät kaupunkiseudut, joiden kasvu toisi resursseja myös kaupunkiseutujen ulkopuolisten alueiden kehittämiseen. Varsinaisen ydinmaaseudun ja saariston elinvoimaisuus nähdään lähinnä edellytyksenä alkutuotantoon ja luonnonvaroihin perustuvalle omavaraisuudelle ja huoltovarmuudelle. Tässä yhteydessä kestävä kehitys kytketään osaksi maankäyttöä, rakentamista ja liikennettä huomioiden asumisen ja liikkumisen edellytykset koko Suomessa, mukaan lukien maaseutumaisilla ja harvaan asutuilla alueilla . Hallitus korostaa toimivien asuntomarkkinoiden ja sujuvan sekä turvallisen liikenteen merkitystä Suomen kilpailukyvylle, alueiden elinvoimalle ja työvoiman liikkuvuudelle. Hallitus aikoo edistää etätyön mahdollisuuksia sekä teknologisia ratkaisuja työnteon ja yrittämisen mahdollistamiseksi paikasta riippumatta. maaseutuyrittäjyys. Elinvoimainen maaseutu. 71 1/24 Futura nähdäänkö maaseutu edelleen lähinnä maataloustuotannon ja toisaalta satunnaisen etätyön mahdollistavan vapaa-ajan asumisen kautta. Alueidenkäytön kehityskuva suuntaa kestävälle alueja yhdyskuntarakenteelle. Hallitus tunnistaa työelämän muutoksen, jossa yrittäjyys ja palkkatyö eri elämänvaiheissa ja jopa rinnakkain ovat yhä useamman työikäisen tapa ansaita elantonsa. Toimivat asuntomarkkinat ja liikenne. Kannustimia maaseudulle ja saaristoon muuttamisen edistämiseksi aiotaan selvittää . Alueidenkäyttölaki. Luontoarvoiltaan arvokkaimpien kohteiden suojeleminen ja laiduntavat eläimet nähdään osana tätä lähestymistapaa . Olemme pyrkineet tunnistamaan mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia kestävän kehityksen osa-alueiden (ympäristö, talous, sosiaalinen kestävyys) kautta. Tämä edellyttää toimia, jotka pohjautuvat alueiden vahvuuksiin ja ihmisten tarpeisiin. Hallitus aikoo laatia alueidenkäyttölain, joka edistää tarkoituksenmukaista maankäyttöä, hyvää elinympäristöä, kaavoituksen sujuvuutta, sekä kaupunkien, kuntien ja alueiden elinvoimaisuutta. Tavoitteena on myös tukea yritysten kilpailukykyä ja tehdä Suomesta houkutteleva investointikohde . Työelämän muutos ja yrittäjyys, ml. Tavoitteet ja aineisto Tämä katsaus kokoa yhteen, millaisia tulevaisuuden tavoitteita maaseudun monipaikkaisuudelle ja yrittäjyydelle on asetettu sekä miten kestävän kehityksen eri osa-alueet on huomioitu tai mitä niistä on käytetty lähtökohtina tavoitteiden asetannassa. Havainnot Hallitusohjelma Vahva ja välittävä Suomi Hallitusohjelmassa ei käytetä ollenkaan sanaa monipaikkaisuus. Maaseudun monipaikkaisuuteen ja elinvoimaisuuteen kuin myös maaseutumaisten alueiden rooliin kestävässä kehityksessä viitataan kuitenkin välillisesti usean teeman kautta. Verkossa: https://julkaisut. Maakuntien keskuskaupunkien ja seutukaupunkien roolia pidetään merkittävänä alueellisen elinvoiman, sivistyksen ja osaamisen luomisessa
Palveluiden kehittämisessä otetaan huomioon eri yrittäjäryhmien, kuten maaseutu-, sarjaja portfolioyrittäjien erityistarpeet. Yrityksille tarjotaan neuvontaa ja valmennusta sekä niitä kannustetaan kilpailuedun rakentamiseen vastuullisuuden kautta. Periaateohjelman mukaan halutaan edistää työllistymistä ja mahdollisuutta siirtyä joustavasti työntekijän ja yrittäjän roolien välillä . Tämä tarkoittaa muun muassa resurssitehokkuuden parantamista, ympäristövaikutusten huomioimista ja vihreän teknologian hyödyntämistä. Monipaikkaisuus. Maaseutumaiset alueet. Valtioneuvoston periaatepäätös yrittäjyydestä vuosille 2022–2027 Yrittäjyyden periaatepäätös sisältää mainintoja maaseutumaisista alueista, kestävästä kehityksestä ja monipaikkaisuudesta. Siinä kuvataan myös uusia työn organisoinnin tapoja, kuten alustayrittäjyyttä, jotka lisäävät yrittäjyyden ja työn monimuotoisuutta. Eri alueiden väliset yhteydet ja yhteistyö ovat tärkeitä elementtejä, joten periaatepäätöksessä korostetaan tarvetta tukea monipaikkaista työskentelyä ja yritystoimintaa. Alueidenkäytön kehityskuva 2050 -raportin luonnos Alueidenkäytön kehityskuvan tarkoituksena on tuottaa tietoa Suomen alueja yhdyskuntarakenteen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Alueidenkäytön kehityskuvassa on tunnistettu digitalisaation vauhdittama monipaikkaisuus ja paikkariippumattomuus tekijänä, joka vaikuttaa myös maaseutualueisiin. Monipaikkaisuus nähdään mahdollisuutena yrittäjyydelle, sillä se mahdollistaa joustavammat työskentelytavat ja liiketoimintamallit. Päätöksessä edistetään maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista ja kestävää kasvua. Sen laatimisesta on vastannut ympäristöministeriö yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Kyseessä on siten eri politiikkatoimia ohjaavaksi tarkoitettu asiakirja. Kehityskuvassa oletetaan, että paikkariippumattomuus ja kestävä monipaikkaisuus edistävät rakennemuutokseen sopeutumista maaseudulla. Monipaikkainen asuminen tunnistetaan mahdollisuutena lisätä kausittaisesti asukasmäärää vetovoimaisilla vapaa-ajan asutuksen ja matkailun alueilla. 1/24 72 Futura Maaseutumaiset alueet ja monipaikkaisuus yhdistyvät hallitusohjelmassa kestävän kehityksen tavoitteisiin ainakin luonnon monimuotoisuutta turvaamalla ja puhtaisiin ratkaisujen kannustamisella. Päätöksessä korostetaan maaseutumaisten alueiden merkitystä osana monipuolista yrittäjyysympäristöä. Kestävä kehitys on läpileikkaava teema periaatepäätöksessä, jossa painotetaan, että yritystoiminnan tulee tukea siirtymistä kohti vähähiilistä ja kestävää taloutta. Kestävä kehitys. Tunnustetaan, että näillä alueilla toimivat yritykset voivat hyödyntää paikallisia resursseja ja erityispiirteitä, kuten luonnonvaroja ja matkailun potentiaalia. Vahva perusoletus on, että fyysinen saavutettavuus voidaan osin korvata tietoverkkojen mahdollistamalla vuorovaikutuksella ja etätoiminnoilla. Pienten ja keskisuurten yritysten vihreää siirtymää vauhditetaan lisäämällä osaamista ja tukemalla kestävyysja yhteiskuntavastuuosaamista. Kehityskuvassa tätä näkymää ei peilata maaseudun vanhenevan väestön toimintakykyä Kestävästi monipaikkainen maaseutu – Millaista maaseutua poliittisella ohjauksella rakennetaan?. Alueidenkäytön kehityskuvan perustana ovat väestöennusteet, joiden perusteella maaseutuväestön määrän arvioidaan vähenevän, ellei trendiä käännetä myös maaseudulle suuntautuvan maahanmuuton avulla. Hallitusohjelma korostaa luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Luontopolitiikka huomioi suojelutoimenpiteiden tehokkuuden, vaikuttavuuden ja paikallisen hyväksyttävyyden sekä pyrkii turvaamaan tulevien sukupolvien hyvinvoinnin edellytyksiä . Kehityskuvan laatiminen alkoi keväällä 2021, luonnos julkistettiin 9.5.2023 ja valmis kehityskuva 1.2.2024. Kehityskuvaa on tarkoituksena hyödyntää erilaisissa politiikkatoimissa, kuten alueidenkäytön suunnittelussa ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden uudistamisessa hallituskausittain, maaseutupolitiikassa, ilmastoja energiapolitiikassa sekä esimerkiksi liikennejärjestelmän suunnittelussa. Puhtaisiin ratkaisujen kannustaminen ja ympäristöllisten vaikutusten huomioimisen (esimerkiksi ilmastokädenjäljen laskentamallin kehittämisellä) nähdään tukevan sekä kestävää kehitystä että maaseudun kestävää elinkeinotoimintaa. Alueidenkäytön kehityskuvassa oletetaan, että digitalisaatiolla ja teknologialla voidaan ehkäistä ja lieventää alueellisen eriytymisen haittavaikutuksia
Tutkijoiden mukaan on paljon näyttöä siitä, että kaupunkialueiden kasvu vahvistaa niiden lähialueita, mutta syrjäisemmille alueille kielteiset heijastusvaikutukset voivat olla suurempia (esim. Johtopäätökset Tarkasteltavina olleiden poliittisten linjausten pohjalta voidaan tunnistaa mahdollisia riskejä maaseudun kestävän monipaikkaisuuden toteutumiselle. Matkailualueiden kausiluontoisuuden ajatellaan heijastuvan voimakkaasti maaseutukeskuksiin. Tämän nähdään lisäävän omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Maaseudun ja saariston elinvoimaisuus nähdään lähinnä edellytyksenä omavaraisuudelle ja huoltovarmuudelle sekä isompien kaupunkien kasvun hyödynsaajina. Maaseudun kestävän kehityksen näkökulmasta poliittisissa linjauksissa on nähtävillä eri suuntaan ohjaavia, toistensa kanssa osittain ristiriitaisia tavoitteita. Monipaikkaisen työn ja yrittäjyyden näkökulmasta hallitusohjelma kannustaa yrittäjyyteen ja joustaviin työn muotoihin, mutta hallituksen ohjelmassa esitetyt tavoitteet voivat olla liian optimistisia ottaen huomioon nykyiset puutteellisen tietoliikenneinfrastruktuurin aiheuttamat rajoitukset erityisesti syrjäisillä alueilla. esim. 73 1/24 Futura ja varallisuutta vasten. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on sijoittunut hyvin kestävän kehityksen osa-alueiden indekseissä (Anselmi ym. Bosworth & Venhorst, 2018; Veneri & Ruiz, 2016). Raportissa tunnistetaan kuitenkin ikääntyneiden palvelutarpeiden ratkaiseminen tärkeänä sosiaalisen kestävyyden kysymyksenä, sekä toimivien verkkoyhteyksien merkitys etätyön ja ylipäätään toimivan arjen takaajana. Myös työja elinkeinoministeriön Aluekehittämisen suuntaviivat 2040 (TEM, 2022) näkee maaseudun alueena, jossa korostuvat energian tuottamisen potentiaali ja huoltovarmuus. Tämä voi johtaa alueelliseen epätasapainoon sekä lisätä kaupunkien ja maaseudun välisiä eroja. Vaikuttaa siltä, että tietointensiivisen työn ajatellaan koskettavan maaseutua ja sen asukkaita lähinnä vapaa-ajan asumiseen liittyvien satunnaisten etätyöjaksojen kautta. Resurssiperiferioille on tyypillistä, että ne ovat muodostuneet haavoittuvien luonnonvarojen ja luontoarvojen ympärille, niiden väestönkehitys on epävakaata (laskevaa ja ikääntyvää) ja joillain alueilla niillä asuu myös alkuperäisväestöä (Suomessa lähinnä Lapin saamelaisväestö). Taloudellinen kestävyys näyttää olevan tämän hetken valintoja voimakkaimmin ohjaava kestävän kehityksen osa-alue. 2023), mutta sijoitus ja alueiden väliset erot maan sisällä eivät ole muuttumattomia vakioita. Toinen mahdollinen riski on, että vaikka etätyö ja digitalisaatio tarjoavat mahdollisuuksia maaseudun kehitykselle, niiden toteuttaminen vaatii laajakaistayhteyksien ja muun infrastruktuurin kattavaa parantamista ja saavutettavuutta. Etäisyys tunnistetaan tekijäksi, joka lisää asumisen kustannuksia. Maaseutuasumisen ennakoidaan jatkossa keskittyvän päätieverkon läheisyyteen. Kehityskuvaluonnoksessa ei oteta kantaa, voisiko tyhjenevää tai vajaakäyttöistä rakennuskantaa hyödyntää monipaikkaisessa asumisessa tai uudessa yritystoiminnassa. Rahoituksen riittävyys ja sen oikeudenmukainen jakautuminen kaikkien alueiden kesken voi olla haasteellista, erityisesti taloudellisesti haastavina aikoina. Carson, Carson & Argent, 2022). Hallitusohjelman taloudellisen kasvun tavoitteet keskittyvät paljon suuriin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin, jättäen maaseudun rooliksi olla lähinnä alkutuotannon raaka-aineita ja huoltovarmuutta tuottava resurssiperiferia (ks. Hallitusohjelman tavoitteiden toteuttaminen vaatiikin merkittäviä taloudellisia investointeja. Maaseutu nähdään kehityskuvassa ensisijaisesti luonnonvarojen hyödyntämiseen, biotalouteen, elintarviketuotantoon, lähiruokaan sekä (hajautettuun) energiantuotantoon liittyvän osaamisen ja yritystoiminnan sijaintipaikkana. Uusiutuvan energian Anna-Mari Simunaniemi & Helka-Liisa Hentilä. Maaseudun asuntokannan tyhjenemiskehityksen ennakoidaan jatkuvan korkealla tasolla ja rakennusten purkamisen yleistyvän. On epäselvää, heijastuuko kaupunkialueiden talouskasvu suoraan perifeerisille maaseutualueille (Bosworth & Venhorst, 2018). Orpon hallitusohjelma painottaa taloudellisen kasvun ohella ympäristön kestävää kehitystä, mutta esitetyt toimenpiteet, kuten liikenteen ja rakentamisen lisääminen, voivat paradoksaalisesti lisätä ympäristön kuormitusta ainakin lyhyellä aikavälillä. Kasvun ja kansainvälistymisen vetureina mainitaan ensisijaisesti kaupungit ja niitä ympäröivät kaupunkiseudut, joiden kasvu toisi resursseja myös kaupunkiseutujen ulkopuolisten alueiden kehittämiseen
(2016). Hieman karrikoiden tämän kehityskulun toteutuessa maaseudulla asuisi jatkossa lähinnä vanhuksia, alkutuotantoa tekeviä maaseutuyrittäjiä ja jonkin verran tietoisesti asuinpaikkansa valinneita tietotyöläisiä. Alueiden sosiaalisesti kestävän kehittämisen normi on yleensä kaupunkimainen elämäntapa, joka helposti jättää maaseutumaisten alueiden olosuhteet huomioimatta (Wollin, 2022). Maakuntien investointija kehitysohjelmien tunnistaminen ja hyödyntäminen valtakunnallisessa alueidenkäytön kehityskuvassa olisi vahva veturi maaseutualueiden kestävään ja tasapainoiseen kehittämiseen. Rantamäki, N. (2023). (toim.) (2011). (2018). Rantamäki, 2022, s. Alueidenkäytön kehityskuva – suuntaa kestävälle alueja yhdyskuntarakenteelle. B., & Argent, N. (2022). Väitöskirja. Simunaniemi, A-M., Hentilä, H-L, & Kupila, A. (2023). Urban-to-urban population growth linkages: Evidence from OECD TL3 regions. Moniselitteinen monipaikkaisuus ja kestävän kehityksen haasteet maaseudulla. Luonnos 9.5.2023. Rannanpää, S., Antikainen, J., Aro, R., Huttunen, J., Hovi, S., Pitkänen, K., Strandell, A., Nurmio, K., Rehunen, A., Vihinen, H., Lehtonen, O., Muilu, T. Policy Brief 2022:4. Maakuntien Suomessa maaseutualueisiin panostetaan ja ne nähdään monipuolisempia toiminnallisina alueina kuin menneen väestökehityslinssin läpi katsovissa tarkasteluissa. Veneri, P., & Ruiz, V. Suomen Antropologi, 47(1), 52–63. (2022). (2023). Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että taloudellisen ja ympäristön kestävyyden yhteensovittaminen voi olla helpompaa kuin abstraktimman sosiaalisen kestävyyden sovittaminen kokonaisuuteen (mm. Vahva ja välittävä Suomi. Työja elinkeinoministeriö. Valtakunnallinen alueidenkäytön kehityskuva painottuu alueiden käytön nykytilaan ja sen muutoksen seurantaan. Pääministeri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. TEM oppaat ja muut julkaisut. Sitran selvityksiä 54. 1/24 74 Futura investoinnit osana vihreää siirtymää aiheuttavat myös paikallisia ympäristövaikutuksia sekä kysymyksiä sosiaalisesta hyväksyttävyydestä esimerkiksi tuulivoimaloiden ja sähkönsiirtoyhteyksien rakentamisen takia. Valtioneuvosto. Vähiten painoarvoa nykyisissä linjauksissa näyttää olevan maaseutumaisten alueiden sosiaalisesti kestävällä kehittämisellä. 2022:17. Journal of Rural Studies, 93, 104–111. Haukkala, T. Lähteet Anselmi, D., D’Adamo, I., Gastaldi, M., & Lombardi, G. Cities, hinterlands and disconnected urban-rural development: Perspectives from sparsely populated areas. Carson, D. A comparison of economic, environmental and social performance of European countries: a sustainable development goal index. Kohti kestävää monipaikkaista yhteiskuntaa. (2022). (2023). https://doi. Suuntaviivoja kestävälle hyvinvointipolitiikalle. Aluekehittämisen suuntaviivat 2040. Lehtonen, O. Ollakseen tulevaisuuteen katsova kehityskuvaa tulisi valmistella poikkihallinnollisessa yhteistyössä hahmotellen erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita ja myös yllätyksellisiä kehityskulkuja, vakiintuneiden tulevaisuudentutkimuksen oppien mukaisesti. (2020). (2022). Jyväskylän yliopisto. Kohti kestävää monipaikkaisuutta. Economic linkages between urban and rural regions – what’s in it for the rural. Rural mobilities and urban norms. 32). Maaseutututkimus, 1:103– 111. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. JyU Dissertations 548. Valtioneuvoston periaatepäätös yrittäjyydestä. ja Vihinen, H. Maaseudun paikallisyhteisöjen sosiaalisesti kestävä kehitys. (2022). A., Carson D. Kaupunkien asukkaiden näkökulmasta maaseutu olisi lähinnä virkistävään luontomatkailuun soveltuva kohde sekä teollisuudelle lisäarvollisiksi tuotteiksi jatkojalostettavien raaka-aineen ja uusiutuvan energian tuotantoalue. Valmistelutyössä tulisi myös huomioida nykyistä paremmin eri maakuntien maakuntasuunnitelmat, ohjelmat ja -kaavat, joissa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys 15–20 vuoden aikatähtäimellä. Journal of Regional Science, 56(1), 3–24. Valtioneuvosto. Monipaikkaisuus – Ilmiö ja tulevaisuus. Regional Studies, 52(8), 1075 – 1085. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminta. Näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Kestävästi monipaikkainen maaseutu – Millaista maaseutua poliittisella ohjauksella rakennetaan?. org/10.1007/s10668-023-03496-3 Bosworth, G. Kestävästi monipaikkaisen maaseudun tulevaisuus edellyttää mielestämme sosiaalisen kestävyysnäkökulman vahvistamista poliittisessa ohjauksessa. Environment, Development and Sustainability. Wollin, E. (2022). & Weckroth, M. Focus localis, 51(1), 127–134. Analysoimamme aineisto herättää myös pohtimaan, onko maaseutumaisten alueiden kestävään kehitykseen liittyvät linjaukset arvioitu eri hallinnonalojen yhteisvaikutuksiltaan. Maaseudun väestön uskotaan edelleen vähenevän ja vanhenevan. & Venhorst, V. Tulevaisuuden maaseudulla asuisi jonkin verran etätyötä tekeviä monipaikka-asukkaita ja digitaalisuutta hyödyntäviä maaseutuyrittäjiä, mutta koulutuspaikkoja ohjataan kaupunkialueille. Tiivistetysti johtopäätöksemme on, että tämän hetken poliittinen ohjaus näkee maaseudun ensisijaisesti resurssiperiferiana, jolla on vahvat luontoarvot ja taloudellista merkitystä alkutuotannon kautta
Vastauksia Mökkiläiskyselyihin saatiin yhteensä 958. Hankkeen toteutusaika oli 1.10.2021– 31.12.2023, ja sitä rahoittivat Pohjois-Savon liitto (EAKR), SavoGrow-kunnat, Kuopion kaupunki, Siilinjärven kunta ja Ylä-Savon seuturaha. 75 1/24 Futura Maria Puustinen YTM, projektipäällikkö Kehitysyhtiö SavoGrow Oy maria.puustinen@savogrow.fi Ku va : Ke hit ys yh tiö Sa vo Gr ow Oy Ideoita monipaikkaisuuden kehittämiseen – ajantasainen tieto monipaikkaisuuden edistämisen tukena Kehitysyhtiö SavoGrown toteuttamassa “Monipaikkaisuuden, etätyöskentelyn ja matkailun tiedolla johtamisen” -hankkeessa pilotoitiin monipaikkaisuudesta säännöllisesti kertyvien tietojen keräämistä Pohjois-Savossa ja tehtiin monipaikkaisuuden edistämisen toimenpideohjelma. Liikkumisen hiilikuorma oli korkeahko, keskimäärin 0,082 kgCO2e/ km. Jo ennakkoon tiedossa olikin, että vaikka Pohjois-Savoon pääsee eri puolilta Suomea melko hyvin julkisilla liikennevälineillä, tarvitaan maakunnan sisällä liikkumiseen usein omaa autoa. Yhtenä pääpainotuksena tiedonkeruussa oli monipaikkaisuuden liikkumisen hiilijalanjäljen selvittäminen. Tarkastelun kohteeksi rajattiin säännöllinen, vapaaehtoinen ja kuntarajat ylittävä monipaikkaisuus, jonka toteutumispaikkoina ovat vapaa-ajan asunnot. Hankkeessa toteutettiin vapaa-ajan asukkaille suunnattuja verkkokyselyjä (vuodenaikojen mukaisiksi kausikyselyiksi jaetut Mökkiläiskyselyt) ja hankittiin teleoperaattoridataa liikkumisen selvittämiseksi. KATSAUS. Vapaa-ajan asunnoille liikuttiin pääasiassa yksityisautoilla, joista suurin osa oli bensatai dieselautoja. Ajantasaista tietoa monipaikkaisuuden vaikutuksista ja mahdollisuuksista Hankkeen tiedonkeruun pilotissa kerättiin tietoja monipaikkaisuuden tilannekuvasta ja vaikutuksista. Tiedonkeruualueiksi valittiin mökkikeskittymiä kuudesta pohjoissavolaisesta kunnasta
Suuri osa vapaa-ajan asunnoista sijaitsee kaukana kuntakeskuksista ja julkisen liikenteen reiteistä. Noin kolmasosa vastaajista piti todennäköisenä sitä, että he voisivat muuttaa pysyvästi vapaa-ajan asunnon paikkakunnalle. Mielenkiintoinen kysymys on, miten vapaa-ajan asunnoille liikutaan tulevaisuudessa, kun yhä harvempi hankkii oman auton tai edes ajokorttia. Ehdotusten on tarkoitus toimia buffet-pöydän tavoin; kunnat ja muut toimijat voivat valita niistä itselleen sopivimmat ja toteuttaa niitä omassa aikataulussaan. Luonnon merkitys vapaa-ajan asukkaille on selvästi suuri. Lisäksi kannattaisi selvittää monipaikkaisilta itseltään, mikä saisi heidät viipymään pidempään jatkossa. Myös autokannan sähköistymisellä ja latausinfran kehityksellä on varmasti jatkossa oma vaikutuksensa vapaa-ajan asunnoille liikkumiseen. Samoin olisi syytä selvittää, mikä saisi muuttohalukkaat oikeasti muuttamaan alueelle. Mökkiläiskyselyillä selvitettiin myös, olisivatko vapaa-ajan asukkaat kiinnostuneita käyttämään vaihtoehtoisia liikkumisratkaisuja. Korteiksi muotoilluissa ehdotuksissa on tuotu esille tahtotilaan, osallisuuteen, elinvoimaan ja liikkumiseen liittyviä toimenpiteitä. Tiedosta toimintaan Monipaikkaisuudessa tunnistetaan paljon potentiaalia elinvoiman lisäämiseen, mutta miten sen mahdollisuudet voitaisiin viedä käytäntöön. Monipaikkaiset kannattaisikin huomioida tärkeänä kohderyhmänä, jos potentiaalisia muuttajia tavoitellaan. Toisaalta lähes puolet vastaajista katsoi, että heillä ei ollut kiinnostusta käyttää mitään vaihtoehtoisia liikkumismuotoja, vaikka niitä olisi paikkakunnalla tarjolla. Jonkin verran kiinnostusta oli esimerkiksi kimppakyyteihin, pyörävuokraukseen tai kutsubussin käyttöön. Mökkiläiskyselyjen tuloksista nousi esille muitakin mielenkiintoisia havaintoja. Liikkumiseen liittyvien haasteiden lisäksi negatiivisina asioina esille nousivat tiedonsaannin vaikeudet. Tutustu hankkeessa tuotettuihin Ideoita monipaikkaisuuden kehittämiseen -kortteihin ja muihin aineistoihin osoitteessa: http://savogrow.fi/monipaikkaisuus. Vastaajat olivat tyytymättömiä teiden kuntoon ja julkisen liikenteen vähäisyyteen. Ajantasaiseen tietoon perustuva kehittämistyö ja säännöllinen vuorovaikutus monipaikkaisten ja kunnan välillä ovat avainasioita kestävän monipaikkaisuuden edistämisessä. Myös harrastusmahdollisuudet, rauhallisuus ja arjen sujuvuus toistuivat tyytyväisyyden aiheissa, samoin mukavat ihmiset, yhteisöllisyys ja tapahtumat. SavoGrown hankkeessa tuotettiin neljäkymmentäviisi toimenpide-ehdotusta, joiden kautta monipaikkaisuutta voidaan edistää ja kehittää. Jotta monipaikkaisuuden liikkumisen hiilijalanjälki pienenisi ja ilmiön hyvät vaikutukset alueelle vahvistuisivat, kannattaisi mökkivoittoisten kuntien pyrkiä pidentämään vapaa-ajan asukkaiden viipymiä. Etätyöskentelyn edellytysten parantaminen, hyvät verkkoyhteydet ja tarpeita vastaavat asumisratkaisut voisivat olla tässä suureksi hyödyksi. Monipaikkaiset voivatkin parhaimmillaan toimia kuntamarkkinoinnin lähettiläinä ja levittää tietoa hyvistä kokemuksistaan. Luonto nousi esille tärkeimpänä yksittäisenä asiana, kun vapaa-ajan asukkailta kysyttiin heidän tyytyväisyyden aiheitaan vapaa-ajan asunnon paikkakunnalta. Ideoita monipaikkaisuuden kehittämiseen. Monipaikkaiset eivät koe aina löytävänsä tietoa vapaa-ajan asunnon paikkakunnan tapahtumista tai palveluista, eivätkä he ole kovin tyytyväisiä vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Kehitysideoissa toivottiin panostusta teiden kunnossapitoon ja kävelyja pyöräilyreitteihin sekä lisää julkisen liikenteen vuoroja. Vastaajista moni nosti esille huolen siitä, miten luonnosta ja vesistöistä huolehditaan. 1/24 76 Futura Liikkumiseen liittyvät teemat nousivat vahvasti esille myös vapaissa palautteissa. Kyselyvastauksista nousi esille paikkakuntien piileviä palveluntarpeita ja kehittämisideoita, mutta myös hyvin toimivien asioiden hehkutusta ja kauniita kuvailuja alueen erityispiirteistä
Liittymä käsittää niin verkot, laitteet kuin myös sovellukset. PUHEENVUORO. Maailmankylän käsite koski alun perin pääasiassa maita, joissa viestinnän välineet olivat kehittyneet. Esimerkiksi, kun 1990-luvulla yritti tehdä mökiltä etätyötä, se oli mahdotonta, koska yhtäältä yhteydet työpaikkaan olivat puhelinkeskuksen kautta ja toisaalta työyksikössä ei ollut muilla valmiuksia ottaa mökkiläistä mukaan työhön. Etätyö kotona vaatii huomattavan hyviä viestintävalmiuksia sekä kotona että työyhteisössä. Viestintävalmiudet eivät koske vain yhtä ihmistä vaan koko yhteisöä, missä ihminen toimii: työ, perhe, sidosryhmät ja erilaiset palvelun tuottajat. Viestintävalmiudet Olemme määritelleet viestintävalmiudet Viherän (1999, 41–48) teorian mukaan: liittymä, osaaminen ja motivaatio 1. Käsitettä käytettiin vuosikymmeniä tietotekniikan ja tietoyhteiskunnan visiona, jopa mainoksien pohjana. Osaamiseen kuuluu laitteiden ja sovellusten käytön osaaminen sekä viestinnän monipuolinen osaaminen (viestin lähettäminen, vastaanottaminen, vuorovaikutustaidot). Mieleen on jäänyt monia mainoksia, missä yksinäinen mies työskentelee läppärin kanssa Alpeilla. Suuressa osassa kehitysmaita maailmankylä jäi vieraaksi käsitteeksi. Motivaatio viestiä lähtee tarpeesta, pakosta sekä halusta. 77 1/24 Futura Viestintävalmiudet edellytyksenä monipaikkaisuuteen McLuhanin maailmankylästä kaikkien halukkaiden maailmankylään Leena Viukari FT, KTM, sosiaaliantropologi leena.viukari@kolumbus.fi Marja-Liisa Viherä FT, ViheräVerstas Oy maija.vihera@gmail.com Maailmankylän käsite syntyi 1960-luvulla Marshall McLuhanin luomana. Maailmankylän mahdollistivat siihen aikaan kehittymässä olevat tietoliikenneverkot palveluineen. 1 Viestintävalmiuksia voitaisiin verrata tässä ajassa erittäin paljon puhuttuihin maanpuolustuksen valmiuksiin: aseet, sotataidot ja puolustustahto. Tarkastelemme viestintävalmiuksia seuraavien monipaikkaisuuden vaatimusten mukaan: 1) etätyö kotona, 2) etätyö kaukana perheestä, 3) satunnainen etätyö, 4) ryhmätyö etänä, 5) liikkuva työ (nomadityö)
1995, kun Suomen delegaation puheenjohtaja Tuula Haatainen vei paikalle painavan satelliittipuhelimen, jonka käyttöön häntä opastettiin Soneran (nyk. Esimerkkinä 1990-luvulla videokonferenssien aikaan Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjesti palaverin Tampereen, Turun ja Helsingin välillä. Unelma kaksi: Lähes aito kohtaaminen Intialainen tuottaja päättää alkaa valmistaa Kuurnan suunnittelemia pingisvaatteita. Ikävän yllättäessä Kuurna lähettää viestin Sumulle, “Onko sinulla nyt aikaa jutella?” Sumu vastaa yllättäen ja samantien Kuurnan seinälle ilmestyy Sumun kuva. Kuvalliset yhteydet perheenjäseniin ja ystäviin ovat parantaneet tämänlaisen etätyön mielekkyyttä. Nomadityön mahdollistaa nykyverkot satelliittiyhteyksineen lähes kaikkialla ja kaikkialta. Toki tämä edellyttää työntekijältä halua sekö etätyöhön että osaamista. Unelmat luovat tulevaisuutta ja niiden on hyvä olla valoisia ja positiivisia. Tuotannon aloittamiseksi Kuurnan on pakko matkustaa Intiaan puoleksi vuodeksi. Edellisenä päivänä hän on tehnyt kuvallisia, äänellisiä ja tuoksuvia esitteitä pingisvaatteistaan. Seuraavassa esitämme muutaman kuvitteellisen tulevaisuusunelman. Tilaisuus loi osallistujille unohtumattoman elämyksen idearikkaiden ja luovien professorien ansiosta. Motivaatio edellyttää todellista sitoutumista työhön, rentoutta ja joustavuutta. Hänen pitää vakuuttaa monta tuottajan edustajaa, joista juuri kukaan ei puhu englantia. Yhteydet konferenssista onnistuivat kymmenkuntaan eri paikkaan Suomessa ja muualle maailmaan. Sumu puolestaan kertoo sulkeutuvansa ateljeehensa jatkamaan aloittamaansa maalausta. Etätyö kaukana kotoa on ehkä vanhimpia tapoja toimia monella paikalla. Telia) katolla. Ryhmätyö edellyttää erittäin hyviä viestintävalmiuksia kaikkien kolmen komponentin osalta: liittymä, osaaminen, motivaatio. Tosin hän sanoo Kuurnalle ilahtuvansa päiväkahvista. Unelma yksi: Hindin kieli mahdollisti kaupan Kuurna ja Sumu istuvat aamukahvipöydässä ja suunnittelevat päivän tekemisiä. Palaverissa piti olla esitelmä ja etukäteen sovitut kommenttipuheenvuorot, mutta esitelmän pitäjä sairastui. Enää ei tarvita samanlaisia raskaita laitteita kuin naisten maailmankonferenssissa Pekingissä v. Valoisa, monipaikkainen tulevaisuus Tarkastelemme tulevaisuutta unelmiemme kautta unohtamalla kaikki tämän päivän dystopiat: sodat, tuntevat tekoälyt, tekoälyn vallan, valeuutiset, disinfomaatiot, misinformaatiot, robotiikan, geenimanipulaation, puhumattakaan pahimmasta uhkaavasta uhasta ilmastonmuutoksesta kansainvaelluksineen. Sumu kertoo, että isovanhemmatkin haluaisivat nähdä Kuurnaa Viestintävalmiudet edellytyksenä monipaikkaisuuteen. Esimerkiksi meistä kirjoittajista Leenalla oli unelma toimia kouluttajana kulttuurien kohtaamisesta Brysselissä, mutta jos hän olisi tehnyt tarkkoja suunnitelmia ja huomioinut mahdollisia vaikeuksia, ei hän olisi koskaan uskaltanut. Monelle on mahdollistunut satunnainen etätyö mökiltä tai matkoilta johtuen maailmanlaajuisesta tietoverkkojen kehittymisestä ja hintojen merkittävästä alentumisesta, unohtamatta sitä, että työnantajat hyväksyvät etätyön. He jaksavat jatkuvasti ihmetellä kuinka elävän näköisiä toinen on, jokainen ilme ja hymynväre erottuu selvästi. Hänen hypätessään toteuttamaan unelmaa, kaikki sujui loppujen lopuksi hienosti. Tämä on tehnyt esimerkiksi perheissä lasten kesäloma-aikojen suunnittelemista helpompaa, kun töitä on voinut osittain hoitaa aikaja paikkariippumattomasti. Näin konferenssi laajentui maailmankylän suuntaan mahdollistaen syrjäkyliltä tavallisten naisten osallistumisen. Niinpä hän esiintyy ruudulla hindin kielellä. 1/24 78 Futura Vaaditaan hyvät, suojatut verkkoyhteydet, hyvät ryhmätyökalut sekä motivaatiota yhteiseen käyttöön. Kuurna on suunnitellut uudet modernit tekoälyvaatteet pingispelaajille. Pandemia-aikana tehtiin etätyön digiloikkaus. Hän toivoo saavansa olla rauhassa koko päivän ja siksi hän katkaisee kaikki yhteydeydet ulkomaailmaan. Osallistujat, mm. Kuurna kertoo, että hänellä on tänään myyntineuvottelu intialaisen tuottajan kanssa. Nyky-yhteydet mahdollistavat valokuvaajille, kirjeenvaihtajille ja seikkailijoille työn ja yhteydet joka paikasta, mistä tahansa. Tarkastelun taustalla on ajatus siitä, että usein unelmat toteutuvat ja suunnitelmat harvoin. Pentti Malaska ja Olavi Borg, alkoivat ideoida
Luovan ryhmätyön edistyminen on ensiaskel Timo Honkelan Rauhankoneeseen (2017), jonka perimmäisenä tavoitteena on lisätä ihmisten välistä ymmärrystä, taltuttaa tunnemyrskyjä yhteisöissä ja edistää oikeudenmukaisuutta mm. Monipaikkaisuus luo joustavuutta työnteolle ja rikastuttaa elämää. Turun kauppakorkeakoulu, Turku. Väitöskirja. Keskustelut voidaan tehdä eri alustoilla, joko kokoontuen fyysisesti tai ryhmätyökalun avulla tai puhelinringissä (Viukari 2010, 19). Luotettava media perustuu faktoihin ja lähdekritiikkiin, ja se on avoin taustoiltaan. Unelma viisi: Ideoidaan ja visioidaan yhdessä Unelmassamme asioista päätetään töissä, yhdistyksissä ja yhteiskunnassa yhä enemmän yhdessä. Unelma neljä: Tekoälykuvien sijaan aitoja kuvia Sumu tapaa istanbulilaisessa galleriassa Anna ja Leo Smithin, jotka kiertävät maailmaa kuvaamassa erilaisia kukkia. Tämä ei haittaa Sumua, sillä hän voi sillä aikaa tutustua Istanbulin taiteeseen. Marja-Liisa Viherä & Leena Viukari. Lisäksi luotettava media on avainasemassa ihmisten ymmärryksen lisäämisessä maailman toiminnasta. Häntä kiinnostaa erityisesti tulppaanitaide. Tämän jälkeen pohditaan, millainen on yhteinen unelma ja mitä sen edistämiseksi tulee tehdä. Jotta kaikki pysyisivät mukana tulevaisuuden arjessa, tarvitaan viestintävalmiuksia tukemaan etäpalveluja, jotka auttavat tekniikan käytössä. Tämän mahdollistaa suorat ja suojatut yhteydet tuotantolaitoksen jokaiseen huoneeseen. He sopivat että Smithit lähettävät kuvat otettuaan ne heti tarkistettavaksi Kuurnalle. tekoälyn kieliohjelmien avulla. Unelmiemme toteutumista edistävät toimenpiteet Kaikki viisi unelmaamme edellyttävät hyviä viestintävalmiuksia. Hotellissa kaikki neljä jatkavat ideointia. 79 1/24 Futura useammin. Kansainvälinen lainsäädäntö luo puitteet luotettavalle medialle ja tätä luotettavuutta arvioidaan jatkuvasti. Anna pitää tärkeänä sitä, että kuvassa olevan henkilön kasvoja ei manipuloida, kuten on yleisesti yritystoiminnassa nykyään sovittu. Anna kertoo, että hänen on helppo käsitellä tunnettujen, aitojen henkilöiden kuvia niin, että heidät puetaan Kuurnan suunnittelemiin vaatteisiin. Viukari, Leena (2010): Tieto-ja viestintätekniikkavälitteisen palvelun kehittämisen kolme diskurssia. Lähteet Honkela, Timo (2017): Rauhankone, Gaudeamus, Tallinna. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Palvelumuotoilun avulla tekniikasta tulee yhä käyttäjäystävällisempää. Unelma kolme: Sumu ja Kuurna Istanbulissa Sumu ja Kuurna haaveilevat yhteisestä lomaviikosta ja Kuurna ehdottaa lomaa Istanbulissa kahden viikon kuluttua. Viestintävalmiudet vaativat aktiivista ja ammattitaitoista otetta varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutuksen kaikkiin muotoihin. Asiat päätetään monipolvisesti aloittamalla keskustelu siitä, mitä pidetään tärkeänä ja mikä on kunkin unelma. Onneksi heilläkin on ajan tasalla olevat viestintävalmiudet. Tämänkaltainen ryhmätyö on mahdollista ja toivottavaa jo nyt, jos vain haluamme. Tulppaanit ovat heidän kiinnostuksensa kohde Istanbulissa. Heidän keskustellessaan Sumu keksii, että Kuurna saattaisi kiinnostua pingispelaajien kuvista eri puolilla maailmaa. Viherä, Marja-Liisa (1999): Ihminen tietoyhteiskunnassa kansalaisen viestintävalmiudet kansalaisyhteiskunan mahdollistajana. Kuurna pahoittelee, että hän kuitenkin joutuu tekemään jonkin verran etätöitä. Sitten tartutaan toimeen
2 Ks. 3 Tulevaisuusvaliokunnan perustamiseen vaikutti edelläkävijöinä myös muita seuran parissa toimineita henkilöitä, kuten professorit Eero Paloheimo ja Martti Tiuri. Pentti Malaskan elämästä ja tuotannosta kertova julkaisu Pouru ym. Siinä oli keskeistä yhtäältä tulevaisuudentutkimuksen tuottaman tietouden saattaminen päätöksentekijöiden hyödynnettäväksi niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla ja toisaalta eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan missio yhteiskuntamme tulevaisuuksien luotaamiseksi ja luotsaamiseksi parlamentaarisin keinoin. Vahvat onnittelut tulevaisuusvaliokunnan 30-vuotiselle taipaleelle! 1 Tuon terveiset vuonna 1980 perustetulta Tulevaisuuden tutkimuksen seuralta, jonka toiminnassa olen ollut sen alkuvuosista lähtien seuran rivijäsenenä, pääsihteerinä, puheenjohtajana, hallituksessa ja nyt kunniajäsenenä. Seuramme oli eräänlaisena ’kätilöyhteisönä’ vahvasti ehdottamassa ja tukemassa tulevaisuusvaliokunnan syntyä. 1/24 80 Futura Tulevaisuusvaliokunnan 30-vuotisjuhlaseminaari 8.12.2023 Pikkuparlamentin Auditorio, Helsinki Tulevaisuusvaliokunta eilen, tänään, huomenna: Kansalaisaloitteesta eduskunnan tulevaisuusvaliokunnaksi ja kansainvälisen tulevaisuuspolitiikan edistäjäksi Tulevaisuustietoinen yhteiskunta Arvoisa puhemies, hyvä puheenjohtaja ja arvoisa juhlaväki! Suomi on tulevaisuusmaa! Sisulla suuntaamme tulevaisuuksiin ja pyrimme säilyttämään tasa-arvon, itsenäisyyden ja demokratian maamme peruspilareina. Tulevaisuustietoisuuden luomiseen tarvitsemme tulisieluisia asialle omistautuneita 1 Tähän Tulevaisuuden tutkimuksen seuran puheenvuoroon on lisätty viitteitä ja linkkejä. Tulevaisuusvaliokunnalla on mielestäni siinä aivan erityinen rooli ja merkitys. 3 Edelläkävijäanalyysi on tulevaisuudentutkimuksessa metodi, jota on jo sovellettu useissa hankkeissa ja väitöskirjatöissä, (ks. (2017). PUHEENVUORO. Heinonen, 2013; Heinonen & Karjalainen, 2017; Heinonen ym., 2022). Malaska myös lanseerasi myöhemmin käsitteen ’tulevaisuuspolitiikka’. 2 Hän piti Sirkka Heinonen FT, emeritaprofessori Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto sirkka.heinonen@utu.fi tulevaisuusvaliokunnan perustamista ja toimintaa uraauurtavana. Edelläkävijät luovat tulevaisuutta. On ollut kunnia myös seurata koko kansallisen ennakointijärjestelmämme kehkeytymistä. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja professori Pentti Malaska on suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen edelläkävijöitä
Kannustan tulevaisuusvaliokuntaakin kiinnittämään huomiota kuitenkin tulevaisuuslukutaidon lisäksi erityisesti tulevaisuusresilienssiin (Heinonen & Toivonen 2021). Tästä olemme saaneet konkreettisen todistuksen vuonna 2022 järjestetystä ensimmäisestä tulevaisuusvaliokuntien maailmankonferenssista, joka sai jatkoa vuonna 2023 Uruguayssa pidetylle toiselle kokoukselle. (2023b). Toisekseen tulevaisuustietoisuus tarkoittaa vaihtoehtojen kirjojen tunnistamista ja rohkeidenkin polkujen valitsemista tulevaisuuksien tekemiseksi. Tulevaisuusvaliokunta itsessään on myös edelläkävijä. 5 ’Tulevaisuusaateluus velvoittaa’ – eli Glenn toivookin tulevaisuusvaliokunnalta selkeää, kompaktia manuaalia – operatiivista ohjekirjaa muille. Sirkka Heinonen. (2023a). millennium-project.org sekä Heinonen ym. Tulevaisuuskasvatus olisi integroitava koulutusjärjestelmäämme kaikille tasoille, jo varhaiskasvatus mukaan lukien. Miten tulevaisuusvaliokunta voisi edistää tätä. Tulevaisuustietoisuus luo pohjan tulevaisuusresilienssin luomiselle ja vahvistamiselle. Niihin valmistautumista ja niistä selviämistä voi nimittäin opetella ja harjoitella, kuten olemme tehneet tutkimushankkeissa 7 tulevaisuuden kriisitilanteisiin immersoivissa tulevaisuusklinikoissamme: keväällä 2023 Eurooppa-salissa luodattiin mitä politiikkoja ja innovaatioita Suomessa tarvitaan esimerkiksi totaalisen sähkökatkoksen, dramaattisen helleaallon, vihollisen hyökkäyksen kohdalla tai vaikkapa ’mielenterveyspommin’ räjähtäessä. 6 Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjesti 12.12.2023 pikkujoulutilaisuudessaan dialogin ’Suomesta mallia kansainvälisille parlamentaarisille tulevaisuusvaliokunnille’, jossa aiheesta keskustelivat valiokuntaneuvos Olli Hietanen ja dosentti Osmo Kuusi. 81 1/24 Futura edelläkävijöitä, ’tulevaisuustulen’ kantajia sekä lisäksi rakenteita ja näyttämöitä, joilla tulevaisuusdraamaa voidaan esittää – eli dialogia siitä, mikä on maallemme paras yhteisesti jaettu visio. Hän luottaa nimenomaan Suomen tulevaisuusvaliokuntaosaamiseen ja kantaa huolta siitä, välittyvätkö ’hyvät käytänteet’ myös muiden maiden vastaavaan toimintaan sekä pystyvätkö ne samanlaiseen pitkäjänteisyyteen. 8 Tulevaisuusresilienssillä tarkoitan kykyä ennakoida kriisejä, selvitä niistä ja lisäksi oppia niistä – minkä jälkeen tarpeen mukaan uusiutua (uusia organisaation resurssit ja rakenteet, toimintatavat, tavoitteet jne.). Lisätietoa hankkeesta: https://www.rescue-finland.com/ ja https://www.utu.fi/en/university/turku-school-ofeconomics/finland-futures-research-centre/research/rescue 8 Eurooppasalin tulevaisuusklinikan prosessi tuloksineen on dokumentoitu julkaisuun Heinonen ym. Globaalin ajatushautomon Millennium-hankkeen johtaja Jerome Glenn, joka on seuramme kunniajäsen, on tiiviisti seurannut Suomen kehitystä ja tuon tähän juhlatilaisuuteen myös hänen tervehdyksensä. Sitä tullaan tarvitsemaan yhä enemmän kriisejä pullistelevassa maailmassa. Kolmanneksi tulevaisuustietoisuuden (ja pragmaattisemman tulevaisuuslukutaidon) ydinelementiksi nostaisin tulevaisuusresilienssin. Seura on korostanut varhaiskasvatuksen merkitystä tulevaisuusajattelun kehittämiselle. UNESCO:ssa Riel Millerin (2018) kehittämä tulevaisuuslukutaito auttaa tunnistamaan nykyhetkessä piilevän tulevaisuuksien potentiaalin. 6 Visionäärinen eli toistaiseksi vielä vasta tavoitetilana väikkyvä tulevaisuustietoinen yhteiskunta rakentuu kaikki yhteiskunnan tasot ja toimijat läpäisevälle tulevaisuusorientaatiolle. Mainitsemani Pentti Malaskan sydäntä lähellä oli yhdistää seuran toiminnassakin kaksi kivijalkaa – tieteellinen seura ja kansalaisjärjestö – tulevaisuustietoisuuden liimalla. Tulevaisuustietoisuus on alusta alkaen ollut Tulevaisuuden tutkimuksen seuran peruselementtejä. 5 Tämän viestin Jerome Glenn ilmaisi Millenniumhankkeen Planning Committeen kokouksessa Dubaissa 24.–25.11.2023. 7 Suomen Akatemian rahoittamassa RESCUE-hankkeessa järjestettiin useita tulevaisuusklinikoita. Kriisit ovat ’uusi normaali’. 4 Hän näkee Suomen tulevaisuusvaliokunnan roolin globaalina majakkana, joka loistaa valoa muiden maiden parlamenteille ja niiden suunnitelmille perustaa vastaavia elimiä maailmanpolitiikan turbulenteilla merillä nagivoimiseen. Tulevaisuustietoisuus merkitsee ensinnäkin vahvaa tulevaisuususkoa – sitä, että yhdessä pärjätään, ei ’jäädä tuleen makaamaan’ eikä jätetä ketään taakse. Niiden ei tule kuitenkaan antaa lannistaa toimintoja ja mieliä. Entä millainen on tulevien sukupolvien tulevaisuusvaliokunta. 4 Millennium-hankkeesta lisätietoa: https://www. Tulevaisuustietoisuus tarkoittaa systemaattista ja syvällistä tulevaisuusajattelua, jossa mielletään vapaudet ja vastuut siitä millä suunnitelmilla, politiikoilla, arjen toimilla nykyhetken päätösten ja valintojen kautta vaikutetaan tulevaisuuksien muotoutumiseen
Heinonen, Sirkka, Riku Viitamäki, Joni Karjalainen, Amos Taylor, Saija Toivonen & Lassi Tähtinen (2023b). Teoksessa Riel Miller (toim.) Transforming the Future: Anticipation in the 21st Century, s. Tutu eJulkaisuja 3/2023. Teoksessa Osmo Kuusi, Timo Bergman & Hazel Salminen (toim.) Miten tutkimme tulevaisuuksia?, s. <http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-249-591-4>. Saatavilla: <https://www.lehtiluukku.fi/ lehdet/futura/04-2021>, ks. FFRC eBooks 4/2023. 9 Nyt kun tulevaisuusvaliokunta instituutiona tähyää tulevaisuuteen seuraavan 30 vuoden päähän, ehdotankin yhteistyön aiheiksi tulevaisuusvaliokunnan ja Tulevaisuuden tutkimuksen seuran välillä kahta tulevaisuudentutkimuksen kentällä olevaa kestoaihetta – työtä ja turvallisuutta. Mitä on työ ja mitä on turvallisuus tänä hybridiaikana, jolloin käsitteet muuttuvat, fuusioituvat ja osin kääntyvät päälaelleenkin. (2023c). Tulevaisuuden tutkimuksen seura on yhteistyössä Millennium-hankkeen kanssa järjestämässä ensi kesäkuussa sessiota Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kansainvälisessä konferenssissa Turussa. fi/URN:ISBN:978-952-249-593-8>. Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Helsinki. 9 Ks. Hybridimetodi tulevaisuuden energiamurroksen luotaamiseksi – heikkojen signaalien ja transformatiivisten skenaarioiden pohjalta tehty edelläkävijäanalyysi. Futura 3/2017, 18-42. myös <https://www. Parhaimmat Onnittelut vielä Tulevaisuuden tutkimuksen seuralta ja omastakin puolestani 30-vuotiaalle tulevaisuusvaliokunnalle – antoisaa tulevaisuuksien työsarkaa on edessämme pitkälle horisonttiin! Lähteet Heinonen, Sirkka (2013). Tulevaisuusvaliokunta on kutsunut seuramme jäseniä kuultavaksi mitä moninaisimmista aiheista. Ks. 10 Samalla iso joukko ihmisiä on työelämän ulkopuolella. myös Heinonen ym. 11 Ks. https://www.utu.fi/en/university/turku-school-ofeconomics/finland-futures-research-centre/research/twinning-spaces-2035. 1-11. Myös seuran lehdessä, FUTURA:ssa on julkaistu tulevaisuusvaliokuntaa koskevia kirjoituksia. Heinonen, Sirkka, Burgert Maree, Joni Karjalainen, Risto Sivonen, Amos Taylor, Riku Viitamäki & Paula Pättikangas (2023a). Pouru, Laura, Markku Wilenius, Karin Holstius & Sirkka Heinonen (toim.) (2017). Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. tutuseura.fi/julkaisut/futura/4-2021>. Futura 4/2021. Myöskin turvallisuuden painopisteet muuttuvat ajassa ja ympäröivän maailman mukana, esimerkkeinä mainittakoon kyberturvallisuus, ruokaturvallisuus, vesiturvallisuus, katuturvallisuus, kotiturvallisuus, geeniturvallisuus, rajaturvallisuus ja avaruusturvallisuus. <http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-249-592-1>. Pentti Malaska. Acta Futura Fennica 5. Miller, Riel (2018). esim. Nyt olemme molempien teemojen suhteen täysin uuden kynnyksellä – niin maailmanpolitiikan, hyvinvointivajeen, arvomaailmojen kärjistymisen, metaversumin ja tekoälykehityksen perspektiiveistä katsottuna. Heinonen, Sirkka, Burgert Maree, Risto Sivonen, Saija Toivonen, Riku Viitamäki & Paula Pättikangas (2023c). Towards Twin Transformations and Spaces – Convoluted Conversations on the Green and Digital Futures of Work. Heinonen, Sirkka & Joni Karjalainen (2017). Tulevaisuussarja 8. FUTURA 4/2022 ’Tulevaisuudentutkimuksen maailma mosaiikkina’. 10 Tulevaisuuden työtä koskevalle tutkimushankkeelle T-winning Spaces 2035 on myönnetty Euroopan unionin elpymisvälinerahoitusta (NextGenerationEU) Suomen Akatemian kautta projektinumerolla 353326. pohdittavien aiheiden luotaamiseen paradoksien kautta. Kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi. 267-288. 3. uusittu painos. Ks. https://futuresconference2024.com Tulevaisuustietoinen yhteiskunta. Pitkospuita eteenpäin katsovaan päätöksentekoon – vihreän, osallistavan, digitaalisen ja kriisinkestävän rakennetun ympäristön tiekartta 2050. <https://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-249-563-1>. 1/24 82 Futura Vuorovaikutus Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ja tulevaisuusvaliokunnan välillä on alusta alkaen ollut kitkatonta ja jatkuvaa. 267-278. UNESCO, Pariisi ja Routledge, London/New York. Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Helsinki. FFRC eBooks 5/2023. Teoksessa Hanna-Kaisa Aalto, Katariina Heikkilä, Pasi KeskiPukkila, Maija Mäki & Markus Pöllänen (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, s. <http://urn. Ennalta näkijä, edellä kulkija. Heinonen, Sirkka, Joni Karjalainen, Juho Ruotsalainen & Sofi Kurki (2022). Flourishing Urban Futures to Overcome Polycrises – Roadmap for Resilience 2050. Esimerkiksi palkkatyön rooli on jäämässä taaemmalle, ja työstä haetaan ennen kaikkea merkityksellisyyttä. Introduction: Futures Literacy: Transforming the Future. Edelläkävijäanalyysi ja kansainväliset kulttuurimuutokset Posija negatrendianalyysi kulttuurin murroksen tunnistajana. 11 Tulevaisuusvaliokunta on enemmän kuin tervetullut halutessaan osallistumaan sen suunnitteluun ja toteutukseen. Heinonen, Sirkka & Saija Toivonen (toim.) (2021). Yhteiskunnan koheesion kannalta pääpaino kannattaisi laittaa mielekkään toiminnan tarjoamiseen kaikille. Tulevaisuuden tutkimuksen seura puolestaan on kutsunut tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajia tai jäseniä tilaisuuksiinsa säännöllisin välein kertomaan valiokunnan kuulumisista. Kyseessä on myös tilaisuus erilaisten ennakointimetodien soveltamiseen, mm. Edelläkävijäanalyysi sovelluksia aurinkoenergiastartupien, journalismin ja vastuullisten yritysten aloilta
Nämä oudot maailmat ovat se post-normaalin jälkeinen aika, joka onkin normaali. 83 1/24 Futura Olemisen sijaan tulemisia joksikin – joustavia identiteettejä post-normaalin jälkeisissä outojen maailmojen uudessa normaalissa 1 Dator, Jim (2022): Beyond Identities: Human Becomings in Weirding Worlds. Hän peräänkuuluttaa identiteettien joustavuutta joka tilanteessa. Eli outous on normaalia. Toisin sanoen, joustavat identiteetit ja muuttuvat identiteetit ovat tarvittavia kontekstista riippumatta. 1 Kirja-arvion lyhennelmä on julkaistu sähköisenä Tieteessä tapahtuu -lehdessä 2/2024: https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/2-2024/identiteettien-tuolle-puolen KIRJA-ARVIO. Springer Nature, Anticipation Science 7/2022. Niiden avulla voitaisiin välttää perinteisiä konflikteja, jotka ovat vaivanneet ihmisyhteisöjä aikojen (tai ehkä hieman tulkinnallisesti maatalouden synnyn) alusta saakka. Oudot maailmat (jotka siis eivät ole outoja) ja muuntuvat identiteetit ovat kirjan ydinajatus. Dator nostaa esiin käsitteen ’oudot maailmat’ (weirding worlds). Samalla identiteettien painopiste siirtyy olemisesta tulemiseen (from being to becoming). Jim Datorin uusin kirja on eräänlainen omaelämäkerrallinen ja omahavainnollinen kognitiivinen matkakertomus
Kirjan lukijaa on syytä varoittaa myös paikoittaisesta rodullistavien termien ajassamme epäkorrektista käytöstä. Sen sijaan, että jatkaisimme nuorten opettamista joidenkin menneisyyden pelkojen, tapojen ja tarujen pohjalta, tarvitsemme seremonioita, jotka rohkaisevat jokaista ihmistä lähtemään, kenties muiden etsijöiden kanssa, loputtomalle matkalle tutkimaan ja löytämään aina uusia ta2 Suomen kielessä ole täysin vastaavuutta englannin kielen 'disabled'-termille, ja keskustelua käydään siitä, mitä termiä tulisi käyttää. Kaikki skenaariot ja tulevaisuuskuvat, joita on tehty ja tehdään, istuvat hänen mukaansa enemmän tai vähemmän johonkin näistä luokista. Manoan koulukunnan (Dator, 2009). Se voi olla haastava eutopia, mutta ei sellainen terminaalinen dystopia, jonka monet nyt näkevät, kun alamme tunnistaa ja luoda ihmisten älyä pidemmällä olevaa älykkyyttä. Osallistujat kokivat kirjeenvaihdon mielenkiintoiseksi sekä syvällisiä ajatuksia ja hetkiä kirvoittaneeksi kokemukseksi. Hän selvensi mielellään erilaisia kirjan herättämiä kysymyksiä ja ajatuksia, erityisesti liittyen identiteettiin ja siihen, miten hän on ottanut etäisyyttä fiktioon ja scifiin. Lista identiteettien pohdinnasta jatkuu: vammainen 2 , vanki, maahanmuuttaja ja pakolainen. 1/24 84 Futura Pitkään Havaijin yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtajana ja professorina toimineen Jim Datorin teos ’Beyond Identities: Human Becomings in Weirding Worlds’ on julkaistu Trenton yliopiston professorin Roberto Polin päätoimittamassa Springer Naturen ennakointisarjassa. Näiden siirtymien helpottamiseksi meidän tulisi luoda tulevaisuuteen suuntautuvia siirtymäriittejä. Hän on asunut ja opettanut 50 vuotta Havaijilla. Dator on tunnettu mm. esittämästään nk. Datorin mukaan meidän pitäisi kiittää niitä edelläkävijöitä, jotka oppivat elämään uusissa tulevaisuuksissa testaamalla uusia tapoja tulla joksikin. 4 Tämä ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että kaikki naurettavat ideat olisivat hyödyllisiä. Meidän tulisi kannustaa jatkuvaa kehitystämme homo sapiens sapiensista suhteessamme moniin älykkyyksien muotoihin koneissa, eläimissä, kasveissa ja sienissä maan päällä ja koko kosmoksessa. 3 Tämän kirja-arvion kirjoittajista Amos Taylor osallistui lukupiiriin. Dator on kulttuurinen nomadi, joka on vieraillut ja oleskellut 75 eri maassa. Jim Dator on tulevaisuudentutkimuksen alan edelläkävijöitä ja merkittäviä auktoreita. Teos on jaettu neljääntoista lukuun ja sisältää kattavasti aiheiden mukaisia kirjallisuusviitteitä sekä myös runoja. Kirjakerho 3 jakoi luku luvulta pohdintoja kesän 2023 aikana tutkimalla kriittisesti identiteetin ja outouden eri asteita, englannin kielen normeja, mukautumista, ulkomaalaisena elämistä, kolonialismia ja maailmankatsomuksia. Datorin toisesta laista: että jokaisen hyödyllisen idean tulevaisuudesta tulisi ensin näyttää naurettavalta. Vaikka yleensä Dator vaatii ja valppaana vahtii tulevaisuuksien ajattelemista monikkona – vaihtoehtoisina tulevaisuuksina – tässä kirjassa hän maalaa yhden mahdollisen tulevaisuuden, joka syntyy näistä nykyisistä prosesseista. Dator kuvailee kirjansa eetosta: Homo sapiens sapiens -lajin edustajat ovat nyt ja aina olleet dynaamisia "ihmisolentoja" eivätkä vakiintuneen muotin "ihmisiä". Siellä hän on kehittänyt Havaijin vuonna 1907 perustetun yliopiston poliittisen tutkimuksen laitoksella tulevaisuudentutkimuksen tutkimusryhmää, jonka ajattelu ja tuotokset muodostavat ns. Kirja on herättänyt kansainvälistä keskustelua muun muassa Journal of Futures Studies Community of Practice -yhteisössä, jota johtaa Nur Anisah Tamkangin yliopistosta. Keskustelun aikana esiin tuli myös erimielisyyksiä, jotka osaltaan kirvoittivat osallistujia pohtimaan omia identiteettejään yksilöinä ja tulevaisuudentutkijoina. Tämä tulevaisuus ei ole loistava utopia. Olemisen sijaan tulemisia joksikin. Kerho oli jopa kirjeenvaihdossa suoraan Datorin kanssa. Hän kertoo tarinoita ihmisistä – paljon myös itsestään – jotka omaksuvat sellaiset identiteetit, joita pitävät itselle sopivampina kuin identiteettejä, joita muut heille osoittavat – nainen, mies, queer, hetero, musta, valkoinen, latinalaisamerikkalainen, trans tai postsukupuolinen. 4 Lisäksi hän on hahmottanut tulevaisuuksien typologian neljään arkkityyppiin: kasvu, kaaos, kestävä hallinta, ja transformaatio (growth, chaos, discipline & transformation). Hän on vieraillut Suomessa puhumassa sekä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran seminaarissa että Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen konferensseissa ja on kutsuttu vuonna 2017 Turun kauppakorkeakoulun kunniatohtoriksi
Erilaisista ryhmistä Datoria kiehtoo erityisesti pakolaisten identiteetti, joka rakentuu 5 Japanilaisessa kulttuurissa kaikkia ulkomaalaisia pidetään ’outoina’. Datorin mukaan identiteetti luodaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, sekä myös menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kanssa. Hänen mielestään – toki kärjistäen sanottuna – tulevaisuudentutkimus olisi jokaisen yliopiston oppivalikossa mikäli alusta alkaen olisi alalla puhuttu ’tulevaisuusteoriasta’, kuten vaikkapa ympäristöalan ja feminismin tutkimus ovat tehneet puhumalla oman alansa teoriasta ja vakiinnuttaneet asemansa. (2023c). Sirkka Heinonen, Paula Pättikangas, Amos Taylor & Riku Viitamäki. 85 1/24 Futura poja tulla joksikin. 8 Dator, joka vietti nuoruutensa jatkuvasti ja juurettomasti liikkeellä ollen, joutui keksimään itsensä yhä uudelleen uusissa paikoissa. Henkilö voi olla montaa – ihminen voi matkustamisen, avioliiton ja muiden elämännäyttämön episodien kautta oppia muista kulttuureista ja sisällyttää ne omaansa, luoden monisäikeisen itsensä (pluralistic self). Yhdysvaltojen eteläisten osien, Kanadan ja Japanin vuosien jälkeen hän asettui Havaijille, joka oli paratiisi ei vain ilmaston suhteen vaan myös kulttuurisen moninaisuuden ja outojen ideoiden sekä käyttäytymisen suvaitsemisen ansiosta. Kuitenkin oikeudenmukaisten tulevaisuuksien aikaansaamiseksi meidän tulisi ylittää identiteetit ja siirtää huomio olemisesta tulemiseen. Dator mainitsee toisen tulevaisuudentutkijan esimerkkinä henkilöstä, joka hämmästyttävällä tavalla on ’tulemisissa’ kotonaan useissa eri kulttuureissa, kielissä ja identiteeteissä – Sohail Inayatullahin. 6 Dator nostaa esiin myös ’dismodernismin’ käsitteen, joka viittaa muun muassa kaikkiin kehoihin epätyypillisinä sekä autonomisen ja itsenäisen sijaan riippuvaisina, mikä huomioi niin vammaiset henkilöt kuin haavoittuneiden identiteettien kokemisen osana normia. Kaikissa tietosanakirjoissa koko käsitettä ei aiemmin ollut lainkaan. Samassa julkaisussa myös 15.8.2023 90 vuotta täyttäneen Datorin haastattelu. Dator nostaa esiin identiteetistä kirjoittaneista William Glasserin ja hänen teoksensa Identity Society (1972) sekä Erik Eriksonin, joka lanseerasi identiteettikriisi-käsitteen (1968). Datorin ydinviestinä on, että jokaisella ihmisellä on monia identiteettejä rooliensa mukaan ja jokaisen tulisi saada määrittää sisältäpäin oman identiteettinsä. Dator, 1981). s. John Sweeney (2014; ks. Datorilta vaikutteita saaneen Christopher Jonesin haastattelu julkaisussa Heinonen ym. Lisäksi tulevat sukupolvet ovat aina vasta tulossa (becoming). Hän on osallistunut aktiivisesti Havaijin tulevaisuuksien luotaamiseen ja oikeuslaitosistuimien tulevaisuusajattelun kehittämiseen (esim. Dator on asunut ja työskennellyt monissa kulttuureissa, muun muassa useita vuosia Japanissa opettaen poliittista tutkimusta Rikkyon yliopistossa Tokiossa – tuntien itsensä ulkopuoliseksi ja oudoksi. 8 Tämän kirja-arvion ensimmäinen kirjoittaja osallistui Sohai Inayatullahin marraskuussa 2023 Dubai Future Forumissa Maree Conwayn kanssa pitämään tulevaisuusverstaaseen ”Futures and the Sel(ves): How We Can Use the Future for Inner Transformation?”, jossa demonstroitiin strategiatyössä yhteisten tarinoiden löytämistä muuntuvien identiteettien ja niitä kuvaavien metaforien avulla. 6 Postnormaaleista ajoista ks. Dator tulkitsee Alvin Tofflerin (1970) 7 ajatuksen tulevaisuudesta elämäntapana myös ideaksi tulevaisuudesta identiteetin lähteenä. Tälle on oma vakiintunut terminsäkin ’henna gaijin’. Dator (ks. myös 2019) on omaksunut sen viittaamaan antroposeenikauden postnormaaleihin aikoihin. Rocky Mountain Instituten perustajiin kuuluva Hunter Lovins on alun perin käyttänyt termiä ja käsitettä ’global weirding’. 53–55) esittää kutkuttavan väitteen siitä, miksi tulevaisuudentutkimus ei vieläkään ole saanut kaikkialla tieteenaseman hyväksyntää. Dator mainitsee häneen vaikuttaneen erityisesti Buckminster Fullerin julistuksen: ”I am not a human being; I am a human becoming”. Ihminen on siis verbi, ei substantiivi! Kulttuuri ja sukuyhteisö luovat identiteettejä. Tällainen globaali outous antaa sijaa vaikeille ilmiöille, mikä muuttaa olemisen tunnettamme tässä maailmassa. Autenttisuus on Inayatullahin (1999) mukaan tärkeintä. Tällöin itsestään selvinä pitämämme asiat muuntuvat epävarmoiksi, ymmärryksemme asioista häviää, ja pitkään vallinneet normit murtuvat. Emme voi sulkea myöskään pois mahdollisuutta tai toivottavuutta ihmisten muuntumisesta posthumans tai transhumans -lajiksi. 5 Outous-käsitteen Dator avaa tarkemmin vasta teoksensa sivulla 96. Oxford English Dictionary määrittelee identiteetin ihmisen tai asian samuudeksi kaikkina aikoina tai kaikissa olosuhteissa. 7 Tofflerin Future Shock -kirja vuodelta 1970 perustui hänen vuonna 1965 kirjoittamaansa artikkeliin, "The Future as a Way of Life" (Horizon magazine)
Hän pohtiikin, miten ihmiskeho ja identiteetti saattavat muuttua, kun ne toimivat ei-maapallollisessa ympäristössä, ja miten tämän myötä ihminen kehittyy joksikin, joka toimii ilman niitä sosiaalisia ja fyysisiä rajoitteita, jotka koskevat tämän hetken ihmistä. Olemisen sijaan tulemisia joksikin. Se ei ole mitään uutta, luonnotonta, epänormaalia tai outoa. Hän käsittelee pitkälti myös ympäristöpakolaisuutta ja pohtii kansallisvaltioajattelun tilalle uusia analyysiyksiköitä: perhe, paikallisyhteisö, bioseutu, maapallo, aurinkojärjestelmämme sisäosa, Linnunrata tai galaksien välinen kosmos. Hän myös nostaa esiin, kuinka samankaltaiset ihmiset (pääasiassa valkoiset miehet) ovat käyneet avaruudessa, ja miten tästä otoksesta ei voida tehdä yleisiä päätelmiä siitä, miten ihminen toimii tai muuttuu, kun hän on ei-maapallollisessa ympäristössä. Se, mikä oli mukautumista 15 000 tai vielä 100 vuotta sitten voi olla nyt silkkaa itsemurhaa. Dator kuvaakin teknologian kehityksen avaavan identiteeteille uusia mahdollisuuksia, kun tarve työn tekemiselle vähenee. Tai sitten mikromaailman yksiköt: DNA, solut, mikrobit, sienet ja virukset, joilla on valtaa meidän kaikkien sisällä, puhumattakaan molekyyleistä, atomeista ja kvarkeista. Demografisten piirteiden lisäksi identiteetit ovat siis vahvasti kytköksissä niihin merkityksiin, joita luomme itsellemme työn kautta. Polakin mielestä kulttuurit tarvitsevat nimenomaan positiivisia tulevaisuuskuvia menestyäkseen. 9 Se poikkeaa niiden maahanmuuttajien identiteetistä, joka perustuu vapaaehtoisuudelle. Datorin kuvaama ’human becoming’ voidaan siis nähdä niin yksilöiden identiteetin jatkuvana tulemisena kuin ihmisten kehittymisenä yli totuttujen ihmisyyden rajojen. Dator kuvaa uusien teknologioiden haastavan identiteettimme muotoutumista ja johtavan meidät miettimään ei vain omaa identiteettiämme, vaan koko ihmisyyden määritelmää. Tulevaisuusklinikoissa voidaan harjoitella kriisitilanteita ja testata valmiuksia selvitä niistä tai löytää uusia keinoja niiden lieventämiseen (ks. Elämme nyt uutta aikakautta – epävarmaa, ihmisten ohjaamaa antroposeenin aikakautta. Mikään ihmiskehon osa, sisältä tai ulkoa, ei ole välttynyt vapaaehtoiselta muuttamiselta tai tahattomalta silpomiselta, ja kykymme muotoilla itseään mieltymystemme mukaan lisääntyy, hyvässä ja pahassa. Kriiseihin puolestaan voi valmistautua kehittämällä tulevaisuusresilienssiä. Dator peräänkuuluttaa lasten kuulemista ja mukaan ottamista tulevaisuuskeskusteluihin. Dator muistuttaa, että tulevaisuudentutkimuksessa ei tutkita niinkään tulevaisuuksia vaan tulevaisuuskuvia – tulevaisuuksiin kohdistuvia toiveita, pelkoja, uskomuksia. Hän kuvaa tarkkaan avaruusmatkailuun tähtäävän teknologian kehitystä aina Leonardo Da Vincin lentävän aluksen suunnitelmista kylmän sodan aikaiseen suurvaltakamppailuun. Teos tarjoaa etenkin tulevaisuudentutkijoille kutkuttavan lukukokemuksen paitsi sen identiteettejä oudoissa maailmoissa pohtivan sisällön, myös kiintoisasti polveilevan henkilöitä, tapahtumia ja käsitteiden kehityskulkuja avaavan tarinallisen historiatiedon osalta. 1/24 86 Futura tyypillisesti disruptioille. Dator valottaa teoksessaan seikkaperäisesti ihmisen suhdetta avaruuteen ja ei-maapallollisiin ympäristöihin (Not Earth) menneisyydessä, nykyhetkenä sekä tulevaisuudessa. Tämän ympäristön mahdolliset vaikutukset kiinnostavat Datoria. Avointen, positiivisten tulevaisuuskuvien esteenä Dator näkee kaksi ilmiötä, kaupallisen mainonnan ja tieteiskuvitelmat, jotka molemmat hänen mielestään kolonialisoivat tulevaisuuskuviamme. Dator muistuttaa, että ihmiset ovat aina olleet kyborgeja – organismeja, jotka muuntavat itseään fyysisesti, kemiallisesti ja geneettisesti omiin tarkoituksiinsa. Kirjoitus ei puhtaasti istu mihinkään perinteiseen genreen, kuten esimerkiksi tieteelliseen kirjoittamiseen, omaelämäkertaan, runouteen, vaan on näiden 9 Disruptiot voivat johtaa kriiseihin. Sama pätee yksilöihin. Samaan aikaan ihmiset ovat muuttaneet perusteellisesti maapallon ympäristöä, johon me kehityimme (holoseenikausi). Dator reflektoi teoksessaan myös omaa identiteettiään ja avaa sen muotoutumista etenkin sukunimensä, Dator, etymologian kautta. Fred Polak (1973) osoitti, kuinka tulevaisuuskuville annettu painoarvo vaikuttaa kunkin kulttuurin kohtaloon. Läpi teoksen Dator kuvaa paikan vaihdoksiaan ja tämän myötä kokemusta juurettomuudesta, mutta kertoo aina etsineensä kuulumisen tunnetta nimensä kautta. Heinonen ym., 2023). Merkitys Datorin sukunimen myötä löytyykin tietokoneista, koneoppimisesta ja tekoälystä – ihmisen luomista mutta samalla ihmisen älykkyyttä haastavista teknologioista
ajatusvirrallinen hybridi metaforana erilaisten sushipalojen makukokemus. 87 1/24 Futura Lähteet Dator, Jim (2009): Alternative Futures at the Manoa School. Polak, Fred L. Elsevier, Amsterdam. Dator, Jim (1981): Alternative futures & the futures of law. Norton Company, New York. fi/URN:ISBN:978-952-249-593-8>. Random House, New York. International Institute of Islamic Thought. Sirkka Heinonen, FT, emeritaprofessori Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto sirkka.heinonen@utu.fi Paula Pättikangas, HuK, tutkimusavustaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Amos Taylor, FM, TaM, projektitutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Riku Viitamäki, YTM, projektitutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Heinonen, Sirkka, Burgert Maree, Risto Sivonen, Saija Toivonen, Riku Viitamäki, & Paula Pättikangas (2023c): Towards Twin Transformations and Spaces – Convoluted Conversations on the Green and Digital Futures of Work. Heinonen, Sirkka, Riku Viitamäki, Joni Karjalainen, Amos Taylor, Saija Toivonen & Lassi Tähtinen (2023a): Pitkospuita eteenpäin katsovaan päätöksentekoon – vihreän, osallistavan, digitaalisen ja kriisinkestävän rakennetun ympäristön tiekartta 2050. Harper & Row, New York. FFRC eBooks 4/2023. <http://urn. 1-17. 203-210. org/10.1016/S0016-3287(99)00035-X>. Journal of Futures Studies 14(2). (1973): The image of the future. Lukija jääkin toivomaan lisää pohdintaa siitä, miten yksilöstä itsestään nousevat piirteet – temperamentti, persoonallisuus, tunteet – vaikuttavat käsitykseen itsestä. Dator kuvaa identiteettien rakentumista vahvasti demografisten piirteiden ja yksilön ulkopuolelta annettujen merkitysten kautta. Teos käsittelee laajasti ihmisyyttä ja sen sijoittumista ympäristöömme. Glasser, William (1976): The Identity society. University of Hawaii Press, Honolulu, HI. Heinonen, Sirkka, Burgert Maree, Joni Karjalainen, Risto Sivonen, Amos Taylor, Riku Viitamäki & Paula Pättikangas (2023b): Flourishing Urban Futures to Overcome Polycrises – Roadmap for Resilience 2050. Teoksessa Ziauddin Sardar (toim.): The Postnormal Times Reader, s. Tutu eJulkaisuja 3/2023. Toffler, Alvin (1970): Future Shock. Teoksessa James Dator & Clement Bezold (toim.): Judging the future, s. Futures 31(8). Sweeney, John (2014): Command-and-control: Alternative futures of geoengineering in an age of global weirding. <http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-249-591-4>. Sirkka Heinonen, Paula Pättikangas, Amos Taylor ja Riku Viitamäki Sirkka Heinonen, Paula Pättikangas, Amos Taylor & Riku Viitamäki. FFRC eBooks 5/2023. <https://doi. Sweeney, John (2019): Global weirding. Inayatullah, Sohail (1999): A depth approach to the futures of the self. <http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-249-592-1>. Riippumattomuus paikasta ja kulttuurista, yli-identiteettiys, on hyvin harvojen etuoikeus. Futures 57. Erikson, Erik (1968): Identity, youth and crisis. Demografisiin piirteisiin pohjautuvien identiteettien tavoiteltu joustavuus tosin voidaan nähdä paljolti liberalistisen identiteetti-ihanteen mukaisena
klo 9–10:30 Kiertotalousutopiat, Marileena Mäkelä ti 8.10. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. » » 14.11.2024 Top Ten -seminaari Seminaari järjestetään Helsingissä Tieteiden talolla. klo 9–10:30 Metsien utopiat, Panu Halme SEURAN TAPAHTUMAT SEURAINFO Otavan Opisto, Metodix ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestävät yhteistyössä Delfoi-pajoja kerran kuus sa. 1/24 88 Futura Tutuseuran tapahtumakalenteri löytyy Facebook-sivun lisäksi myös Googlen avoimesta kalenterista: bit.ly/tututapahtumat. Jos kiinnostuit tästä, ota yhteyttä Timo Sneckiin: timojsneck@gmail.com. Seminaarissa keskustellaan Anitan elämäntyöstä, tulevaisuuskuvista ja nuorisotutkimuksesta. Lisätietoja: Jukka Tikkanen (jukka.tikkanen@otavanopisto.fi, 044 794 5103) Mikkelissä ideoidaan uusia paikallistoiminnan muotoja – jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan ideointiin, ota yhteyttä Mikkelin toiminnan yhteyshenkilöön, Jukka Tikkaseen: jukka.tikkanen@otavanopisto.fi. Tervetuloa myös muuten ideoimaan, suunnittelemaan ja järjestämään teematilaisuuksia sekä vaikuttamaan Tutuhesan toimin taan sähköpostin, tutuhesa-listan ja ”suunnittelulounaiden” muodossa! Tutuhesan sekä sähkö posti listan yhteys henkilö: erkki.aalto@outlook.com. klo 9–10:30 Luonnon monimuotoisuuden utopiat, Ilari Sääksjärvi ti 5.11. Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat kerran kuussa PAIKALLISTOIMINTA Tilaisuuksia toteutetaan fyysisinä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja/tai virtuaalisina. Pajat ovat kaksipäiväisiä ja niiden varaan rakentuvan Delfoi-koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. » » Syksyllä tiedossa ympäristöteemainen utopia -webinaarisarja: ti 10.9. Seminaarin aiheena on Kohti tulevaisuutta – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä: Anita Rubinin muistoseminaari. Aiheena on Rauhan monet mahdollisuudet. Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa (& toiminta verkossa). Pajaohjelmaan voit osallistua orientaatiosi ja kiinnostuksesi mukaan. Lisäksi Tutuhesa tekee yhteistyötä ElinvoimaKemin kanssa, innovaatiohakuisen toimintamalliin liittyen, jossa saman aikaisesti nostetaan yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuutta. Kalenteria pääsee katsomaan, vaikka ei olisi Googlen tunnuksia, mutta jos käytät Google-kalenteria itsekin niin voit lisätä tämän omiin kalentereihisi! » » 30.5.2024 klo 17–19 Tulevaisuusklassikko-teematilaisuus: Tulevaisuudentutkimuksen edelläkävijänä Torsti Kivistö ja tietoisuuden evoluutio, Tieteiden talolla Helsingissä » » 6.–7.9.2024 Kesäseminaari Kesäseminaari järjestetään yhteistyössä Otavan Opiston kanssa. Pajojen verkkoympäristö: https://link.otavia.fi/delfoi. Tilaisuuksista tiedotetaan erikseen Tutuhesan sähköpostilistalla ja Facebookissa (Ryhmä: Tutuseuran pk-seudun jäsenet, www.facebook.com/groups/472422463693357)
Etätoiminta Haluamme myös panostaa siihen, että seuran toimintaan voi tulla mukaan paikkakunnasta riippumatta! Jos haluaisit järjestää etätilaisuuksia (alustuksia, lukupiiritapaamisia, verkostoitumiskahveja ym.) tulevaisuusaiheista, niin ota yhteyttä! toimisto@tutuseura.fi.. Joensuu Lasse Neuvonen (lasse.neuvonen1@gmail.com) . järjestämällä tilaisuuksia, ota yhteyttä seuraaviin yhteyshenkilöihin: Kuopio Ari Paanala (ari.paanala@gmail.com). 89 1/24 Futura SEURAINFO » » Tule mukaan paikallistai etätoimintaan! Seuralla on edellä mainittujen lisäksi toimintaa ympäri Suomea – jos haluat tulla mukaan tekemään paikallistoimintaa esim. Häme, Keski-Suomi, Kymenlaakson seutu, Pori, Rovaniemi – ja muutkin alueet/paikkakunnat: toivotamme tervetulleeksi uusia aktiiveja järjestämään toimintaa! Ota yhteys seuran toimistoon: toimisto@tutuseura.fi. Turku Vetäjätiimissä Tarja Meristö (tarja.meristo@gmail.com), Leena-Maija Laurén (leena-maija.lauren@utu.fi), Matti Voutilainen (mattivoutilainen@outlook.com) ym. Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/4115111465236118. Oulu Eira Huusko-Kukkonen (ehuusko@student.oulu.fi). Pirkanmaa Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com). Yhteistyötä tehdään Excellence Finland / Pohjois-Karjalan aluejaoksen ja Joensuun Suomi-Amerikka-Yhdistyksen kanssa
Aurinkoista kevättä seuran hallituksen ja toimitusneuvoston puolesta toivottaen Riika Räisänen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. / Futura-lehti Huom! Toimiston sähköposti on muuttunut, uusi on: toimisto@tutuseura.fi! » » Terveiset kevätkokouksesta! Huhtikuun 18. Kiitos kaikille osallistuneille! SEURAINFO. 1/24 90 Futura » » Futura 2/2024 sekä Futurinfo 3/2024 Seuraava Futura eli 2/2024 Transformatiivinen tulevaisuustyö ilmestyy alkukesästä. Kokouksen jälkeen käytiin antoisaa keskustelua seuran toiminnasta ja pohdittiin tapoja kehittää toimintaa tulevaisuudessa. Etänä ja paikan päällä olleet jäsenet myönsivät ahkerasti vuonna 2023 uurastaneille hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille vastuuvapauden. Keskustelusession päätteeksi etänä osallistuneet saivat pitää ansaitsemansa tauon ja paikan päällä Tieteiden talolla nautittiin kahvit ja pientä purtavaa. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 3/2024 ilmestyy alkusyksystä. Perttu käsitteli tulevaisuuden yleissivistystä teknologian näkökulmasta ja antoi varmasti ajattelun aihetta kaikille osallistuneille. Illan kohokohta oli klo 18.30 alkanut futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölösen pitämä alustus. pvä järjestetttiin Seuran sääntömääräinen kevätkokous Tieteiden talolla ja etänä. Pertun puheen inspiroima keskustelu olisi varmasti jatkunut yömyöhään, jos Tieteiden talo ei olisi mennyt kiinni. Kokouksessa käytiin läpi vuoden 2023 toimintakertomus ja tilinpäätös
Sama tunnus toimii myös Lehtiluukun Appleja Android-sovelluksissa. 3. Voit jäsenrekisterissä määritellä, haluatko saada sekä painetun ja sähköisen lehden, vaiko vain jommankumman. 2. Sitten vain lukemaan! Kun tilaajatunnus (Tutuseuran jäsennumero) on ensimmäisellä lukukerralla liitetty Lehtiluukku-tunnukseen, riittää jatkossa, että vain kirjautuu sisään sähköpostiosoitteella. Mene osoitteeseen www.lehtiluukku.fi/lehdet/futura. Viimeistele tilaajatunnuksen aktivointi kirjautumalla (jos sinulla jo on profiili Lehtiluukussa) tai luomalla uusi käyttäjätunnus. 91 1/24 Futura Lue Futuraa sähköisesti! Tiesitkö jo, että Futura-lehteä voi jäsenetuna lukea myös sähköisesti. Näillä ohjeilla pääset lukemaan jäsenetuihin kuuluvaa sähköistä Futuraa (kunhan kuluvan vuoden jäsenmaksusi on maksettu): 1. Klikkaa linkkiä "Aktivoi tilaajatunnus", ja lisää siihen henkilökohtainen tilaajatunnuksesi (sama kuin FloMembersin Jäsenen ID; näkyy myös painetun Futuran osoitetarrassa). Jos et saa selvitettyä jäsennumeroasi tai et muusta syystä pääse kirjautumaan Lehtiluukkuun, laita viestiä: toimisto@tutuseura.fi! SEURAINFO
Kun lähetät tekstin päätoimittajalle Journal.fi-alustan kautta, muista myös: • kirjoittajatiedot, eli nimesi, organisaatiosi, tittelisi ja/tai oppiarvosi, sähköpostiosoitteesi sekä kasvokuva (mustavalkoinen JA värillinen, jos mahdollista) ja valokuvaajan nimi • mahdolliset kuvat/kaaviot/taulukot jne. Merkitsethän selkeästi kunkin otsikon tason. Tarkemmat ohjeistukset julkaistaan Futuran sivuilla. Lehden tekoprosessin eteneminen • Abstrakti, käsikirjoitus ja muu materiaali toimitetaan päätoimittajalle/toimittajalle Journal.fi-järjestelmän kautta. • Päätoimittaja/toimittaja kokoaa lehden materiaalin yhteen ja lähettää artikkelit taittajalle. 30 riviä/sivu), eli 28 000 – 35 000 merkkiä. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. 1/24 92 Futura Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Vuoden 2024 aikana siirrymme APA 7 -tyyliin viittausja lähdemerkinnöissä. • Kommentointivaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä. lähetetään selkeästi nimettyinä, erillisinä kuvatiedostoina ja niiden sijainti merkitään tekstin sisälle kuvatekstillä/taulukko-otsikolla. • Päätoimittaja/toimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstejä mukaiseksi tai pyytää kirjoittajia muokkaamaan tekstejä. 20 sivua harvalla rivivälillä (n. Ohjeita Futura-lehden kirjoittajille Otsikot artikkeleissa kirjoitetaan pienillä kirjaimilla. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. Oman artikkelin pääotsikon ja alaotsikoiden lisäksi artikkelin lopussa käytetään tarvittaessa otsikkoa Lähteet. • Kommentit toimitetaan suoraan taittajalle 2 päivän sisällä.. • Päätoimittaja/toimittaja/taittaja lähettää kirjoittajille taitetun materiaalin kommentoitavaksi. Artikkelin suositeltava pituus on max. Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa. (Huomaa, että kuvat tulee painettuun lehteen mustavalkoisina.) • suomenkielinen abstrakti (200 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli • lyhyt englanninkielinen abstrakti (100–150 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli Tekstin tekniset ohjeet: • artikkelin rakenne: kirjoittaja, otsikko, (abstrakti), ingressi, raaka teksti • otsikkotasoja on käytössä kaksi, ja tekstiin tulee selkeästi merkitä kumpaa tasoa kussakin otsikossa halutaan käyttää • lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan • artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta • kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa • Käsikirjoitukseen ei tule otsikkotasojen merkitsemisen lisäksi tehdä muotoiluja tai taittoa, vaan leipäteksti toimii kaikkein parhaiten
040 5028672 Helsinki – Tutuhesa Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck, timojsneck@gmail.com J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.fi Oulu Eira Huusko-Kukkonen, eira.huusko-kukkonen@outlook.com Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Turku Leena-Maija Laurén, leena-maija.lauren@utu.fi Tarja Meristö, tarja.meristo@gmail.com Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2024 tutuseura.fi facebook.com/Tutuseura linkedin.com/company/tutuseura Keski-Suomessa, Kymenlaaksossa, Lahdessa, Hämeessä, Pirkanmaalla, Porissa ja Rovaniemellä etsitään uusia aktiiveja! Lisäksi, jos haluat käynnistää paikkariippumattoman teematoimintaryhmän, ota yhteyttä toimisto@tutuseura.fi. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2024 Varajäsenet Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Bergman Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.fi Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.fi Max Stucki Marja-Liisa Viherä Kirsi Kellokangas Puheenjohtaja Tapani Martti, puheenjohtaja@tutuseura.fi Varsinaiset jäsenet Marileena Mäkelä (vpj) Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.fi Elina Hiltunen Sanna Laine Päivi Luna Ari Paanala Toni Stubin, toni.stubin@metodix.fi Tero Villman, tero.villman@utu.fi Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Riika Räisänen, toimisto@tutuseura.fi • Puh
Päivittäin kantautuu median kautta tietoa uuden teknologian saavutuksista, jotka ovat toinen toistaan kiehtovampia ja jännittävämpiä. Mikään ei tunnu enää sillä tavalla pysyvältä ja varmalta, että sen varaan voisi rakentaa elämänsä ja ripustaa oman todellisuutensa toiveineen ja tavoitteineen." (Anita Rubin) Anita Rubin oli merkittävä tekijä tulevaisuudentutkimuksen ja nuorisotutkimuksen kentällä, ja hänen työnsä on inspiroinut monia tutkijoita ja ammattilaisia. Uusia maailmoja avautuu nuoren eteen jokaisen uuden keksinnön myötä ja se, mikä vielä tänään tuntuu mahdottomalta, onkin jo huomenna mahdollista. Mahdollisen rajat piirtyvät päivittäin uudelleen kumoutuakseen taas uuden tiedon edestä hetken kuluttua. Kaksipäiväisen seminaarin aikana kuullaan useita asiantuntijapuheenvuoroja sekä tehdään kokeiluja tekoälyn kanssa. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet osoitteessa bit.ly/tutukesaseminaari2024 Tutuseura löytyy nyt myös LinkedInistä! inkedin.com/company/tutuseura. Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki tutuseura.fi 1/2 02 4 1/2 02 4 Kesäseminaari 2024 Kohti tulevaisuutta – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä – Anita Rubinin muistoseminaari 6.–7.9.2024 Otavan Opisto, Mikkeli "Todellisuutemme rajat muuttuvat jatkuvasti. Sällskapet för framtidsstudier rf. Seminaarissa nostetaan esiin Anitan elämäntyötä, tulevaisuuskuvia ja nuorisotutkimusta. Seminaari tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa