FUTURA 2/2020 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 2/ 20 20 Top Ten Futures XII: Valta maailmassa 2040
Johanna Viherä Kannen taustakuva Petri Tapio Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Osmo Kuusi Pääkirjoitus 3 Top Ten Futures XII: Johdanto käsitteistä Heikki Patomäki Vallan käsitteestä 7 Top Ten Futures XII: Artikkeli Heikki Patomäki Globaali valta ja kriisit: kymmenen teesiä vallan ja 10 oppimisen dialektiikasta Top Ten Futures XII: Vertaisarvioitu artikkeli Matti Ylönen ja Leevi Saari Yhtiövalta ja sen tulevaisuus 30 Top Ten Futures XII: Katsaus Elina Hiltunen Megatrendit ja valta 46 Top Ten Futures XII: Artikkeli Milla Emilia Vaha Ilmastopolitiikan tulevaisuus saarivaltiosta käsin hahmotettuna 48 Osmo Kuusi Teesejä uusien radikaalien teknologioiden ja vallan tulevasta 58 suhteesta Top Ten Futures XII: Katsaus Johannes Anttila Matala valta, COVID-19 ja demokraattiset mahdollisuudet 73 – Viisi teesiä Muut artikkelit Matti Minkkinen Kaksi hälytyskelloa dataistumisen aikakaudella 76 Tuomo Suntola Tulevaisuutemme tarvitsee ymmärrettävän todellisuuskuvan 83 Kirja-arvio Tarja Kallio-Tamminen Fysiikan kestämätön keveys 97 Seura – tapahtumia lyhyesti 101 Seuran ja paikallistoimintaryhmien yhteystiedot 103. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Futura ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraavat teemat: 3/2020 Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia 4/2020 Julkisen hallinnon innovatiivinen ja ihmiskeskeinen kehittäminen 1/2021 Tulevaisuus taiteessa Taitto ja kannen suunn. 040 5028672 Email: tutuseura@gmail.com www.facebook.com/Tutuseura Toimitusneuvosto Mikko Dufva, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Iiris Penttilä, Laura Pouru, Hazel Salminen, Tapio Tamminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Markus Vinnari Vieraileva päätoimittaja Osmo Kuusi Tilaushinnat Jäsenille jäsenetuna, vuosikerta kotimaassa 49 ¤, Vuosikerta ulkomaille 57 ¤, Irtonumero jäsenille 7,40 ¤, muille 13,10 ¤. vuosikerta 2/2020 Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki Puh. 2/20 1 39
2/20 2 Tämän numeron kirjoittajat Elina Hiltunen, KTT, DI, What’s Next Consulting Oy, elina.futurist@gmail.com Matti Minkkinen, yliopisto-opettaja, FT, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto, Tuomo Suntola, TkT, tuomo.suntola@gmail.com Matti Ylönen, VTT, yliopistonlehtori, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Toive oli kuitenkin ohjeellinen ja poikkeaminen siitä oli sallittua kuten myös seminaarissa esitettyjen teesien muuttaminen teesejä perustelevissa artikkeleissa tai katsauksissa. Sitä avaavat kahden esimerkin kautta Tuomo Suntolan artikkeli ja Tarja Kallio-Tammisen arvio Arto Annilan kirjasta Kaiken maailman kvantit. Valtaa tarkasteltiin seminaarissa ennen kaikkea geopolitiikkaa ja globaalitalouteen perustuvana rakenteellisena valtana. Top ten -puhujien artikkeleista erityisesti Matti Ylösen ja Leevi Saaren artikkeli käsittelee tietosuojaa ja palaan heidän siihen liittyviin teeseihinsä tuonnempana. Aaltolan uudistetuissa teeseissä olisi varmaan ollut myös covid-19 -virus vahvasti mukana.. Tästä lähtökohdasta seminaarin esitelmät kohdistuivat seuraaviin teemoihin: geopolitiikka, globaalitalous, kestävä kehitys, teknologian kehitys ja ns. Tämän lehden johdannossa Heikki Patomäki esittelee niistä tärkeimpiä. Paula Laineelta, jonka otsikkona oli Millä arvoilla ja kenen eduksi teknologia toimii vuonna 2040, on teesilista ilman perusteluja. Valta on ollut keskeinen teema varsinkin politiikantutkimuksessa, missä sille on esitetty monenlaisia tulkintoja. Tätä ryhmittelyä voi lyhyesti perustella seuraavasti. Tieteellä on nyt keskeinen merkitys globaalin vallan perustelijana ja oikeuttajana, vaikka sitä ovat lähimenneisyydessä haastaneet populistiset liikkeet ja viimeksi ”trumpismi” eri muodoissaan. matala valta pystyy haastamaan maailman johtavat eliitit. Kun valtaan kuuluu myös kyky estää jotain kehittymästä tai tapahtumasta, vallan ja tulevaisuuksientutkimuksen läheinen suhde tulee ilmeiseksi. Kolmas Top ten -seminaarin antia täydentävä katsaus liittyy tietosuojaan. Globaalia geopolitiikkaa ja maailmanmarkkinoilla määräävien yritysten valtaa ei voi tarkastella irrallaan maailman häijyjen ongelmien kuten ilmastonmuutoksen ja koronakriisin ratkaisuista. 2/20 3 Lehden kokoava teema on valta ja sen suhde tulevaisuuteen. Se löytyy hä1 Aaltolan hyvin ajankohtaisiin ajatuksiin voi tutustua kirjasta Poutasään jälkeen (Aaltola 2019). Palaan Suntolan artikkeliin vielä esipuheen lopussa. Siinä hän pohtii erilaisten, mm. Seminaarissa puhuneiden kirjoitukset ovat tässä lehdessä seminaariesitysten mukaisessa järjestyksessä. Kun tieteen rooli ihmiskunnan hyvän tulevaisuuden kannalta on ilmeisen keskeinen, on olennaista ymmärtää vallankäyttöä tieteessä. Lehden taustalla on Tulevaisuuden tutkimuksen seuran helmikuussa 2020 järjestämä Top ten -seminaari Valta maailmassa 2040. Lehden artikkelit ja katsaukset ovat kolmea poikkeusta lukuun ottamatta Valta maailmassa Pääkirjoitus 2040 -seminaarissa esiintyneiden tekemiä. Tärkeä tulevaisuuskysymys on missä määrin ns. Valta ja monien tulevaisuuksien mahdollisuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Seminaarin nimen mukaisesti toiveena oli kultakin 10 teesiä. Demokraattisen matalan vallan tulevaisuuden kannalta ihmisten mahdollisuudet hallita itseään koskevia tietoja on keskeisen tärkeä kysymys. Seminaarissa virtojen geopolitiikasta puhuneelta Mika Aaltolalta 1 ja paikallisen toiminnan vallasta puhuneelta Sirkku Wallinilta ei saatu teesilistoja. informaation, tavaroiden, palvelusten, liikenteen ja energian globaalien virtojen vaikutuksia geopolitiikkaan. Heikki Patomäen mukaan vallan käsite on peräisin Aristoteleen potentia’sta, joka viittaa kykyyn, mahdollisuuteen tai voimaan tulla joksikin. Matalan vallan edustajiksi tulkitaan lähipiiriinsä keskittyvät, lähinnä vain kulutuskäyttäytymisellään tai äänestämällä rakenteelliseen valtaan vaikuttavat ja sosiaalisessa mediassa valtaapitäviä kommentoivat ”tavalliset” ihmiset. Top ten -seminaarin puhujat esittivät perinteiseen tapaan kehitystä vuoteen 2040 ennakoivat teesit. Matti Minkkinen, joka väitteli toukokuussa 2020 tietosuojan suhteesta tulevaisuudentutkimukseen, arvioi lehdessä kahta tätä teemaa käsittelevää kirjaa. matala valta. Teknologinen kehitys eli digitekniikoiden ja varsinkin tekoälyn nopea kehitys on nyt mitä ilmeisimmin keskeinen globaalien valtasuhteiden määrittelijä
Vahan teesit jakautuvat nykytilannetta luonnehtiviin pessimistisiin teeseihin ja uskoa tulevaisuuteen valaviin muutoksen merkkeihin. Ylösen ja Saaren kaksi viimeistä teesiä liittyvät alustatalouteen. Siitä huolimatta, että nettomääräisesti avun määrä on vuodesta 2017 hieman kasvanut, ollaan vielä kaukana YK:n Agenda 2030 -ohjelman tavoitteesta, 0,7 % rikkaiden maiden BKT:sta. Viitaten syksyllä 2019 ilmestyneen kirjansa ”Tulossa huomenna” megatrendeihin, Hiltunen esittää teesinsä niihin liittämiensä kysymysten muodossa. Tässä he lähestyvät Osmo Kuusen artikkelissa esittämää visiota luotetun ja yhteisöllisiä arvoja edustavan henkilökohtaisen tukiälyn kehittämisestä vuoteen 2040 mennessä. Elinympäristöjen muuttuminen uhkaa Vahan mukaan erityisesti alkuperäisväestöjä ja ylipäätään globaali epätasa-arvo on kärjistynyt. Kuusi ensimmäistä teesiä liittyvät Vahan mukaan toisiinsa ja hän tulkitsee ne globaalista eriarvoisuudesta johtuviksi. Hiltusen kiperät kysymykset liittyvät ilmastonmuutokseen; maailmanlaajuiseen väestön kasvuun ja väestörakenteen muutokseen; kaupungistumiseen; pitkään jatkuneen globalisaation mahdolliseen taittumiseen nationalismin ja rajojen mahdollisen pysyvämmän sulkeutumisen vuoksi; varallisuuden ja kulutuksen kasvun rinnalla tapahtuvaan eriarvoisuuden kasvuun; ympäristön saastumiseen ja resurssien vähenemiseen; sekä digitalisaatioon ja muuhun teknologian kehitykseen. Elina Hiltusen ja Milla Vahan teesit perusteluineen pohtivat vastuullisen vallan mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Siihen myös Patomäki asettaa toivonsa artikkelinsa lopussa. Ylösen ja Saaren mielestä on erittäin tärkeää, että henkilökohtaisen datan hallinnassa ei ainoastaan rajata monopoliyritysten oikeuksia käyttää dataa. He ennakoivat sen luovan uudenlaisia yhtiövallan muotoja ja edistävän yhtiövallan politisoitumista. Milla Vaha toimii University of South PaHän toteaa, että hänen on vaikea katsoa tulevaisuuden ilmastopolitiikkaa välinpitämättömästi asuinpaikassaan, missä ilmastonmuutos on pysyvästi keskeinen teema tulevaisuuspohdinnoille. On kuitenkin erittäin tärkeää oivaltaa oman aikamme erikoislaatu sekä ihmiskunnan yhteiskunnallisen ja tieteellisteknologisen oppimisen suuri merkitys. Ensimmäinen, joka esittää lehdessä Top ten -teesinsä on Heikki Patomäki. Esimerkiksi Googlen palveluista on tullut osa yhteiskuntien perusinfrastruktuuria. Kun ilmaston lämpenemistä ei ole kyetty pysäyttämään, maailman ruuantuotanto on ajautunut kriisiin ja biodiversiteetin köyhtyminen jatkuu. Kansainvälisen ilmastorahoituksen puute näkyy erityisen pahana mereen vajoavissa pienissä saarivaltioissa. Eniten tukea tarvitsevien kehitysmaiden suhteen virallisella kehitysavulla on merkittävä rooli. Kuusi myös kommentoi listaa. Heidän mukaansa yhtiöiden poliittinen valta on vahvistanut asemaansa yhtenä yhteiskuntia muovaavana voimana, etenkin 1980-luvun jälkeen. He myös puolustavat teesejä, että yhtiöiden lobbausvalta ja talouden säätelyrakenteiden pirstoutuminen suosii yhtiövallan kasvua myös tulevaisuudessa ja että globalisaation luomat sääntelypuutteet kasvattavat tulevaisuudessa edelleen suurten yhtiöiden rakenteellista valtaa. 2/20 4 nen jälkeensä Top ten -seminaarissa puhuneen Osmo Kuusen artikkelin alusta. He näkevät, että EU:n tietosuojaeli GDPR-lainsäädäntö on itse asiassa vahvistanut jo olemassa olevien teknologiayhtiöiden monopoleja. Maailmanpankki ennakoi vuonna 2018, että 140 miljoonaa henkilöä joutuu ilmaston vuok. Heidän mukaansa on erityisen tärkeää siirtää näkökulma yksityisestä datan omistajuudesta kollektiiviseen datan omistajuuteen ja hyödyntämiseen. Niissä tarve ilmastosiirtolaisuuteen on erityisen ilmeinen. Aktiivisena historian harrastajana arvostan Patomäen lainalaisuuksien etsintää historiasta. Hänen syvälle luotaava artikkelinsa ei ole helppolukuinen, mutta siihen todella kannattaa tutustua jokaisen, joka haluaa kunnolla ymmärtää rakenteellisen vallan tulevaisuudennäkymiä historiallisen kehityksen valossa. Seuraavaksi Matti Ylönen ja Leevi Saari tarkastelevat lehdessä yhtiövallan tulevaisuutta kuuden teesin kautta. Palvelun vapaaehtoinen ja ilmainen käyttö vie Ylösen ja Saaren mukaan terän yksityisyydensuojaan ja yksilön oikeuksiin perustuvalta kritiikiltä
Sadasta raportissa tarkastellusta teknologiakorista hän kohdistaa erityisen huomion kymmeneen vuonna 2040 tärkeimmäksi arvioituun teknologiakoriin. liittyen naisten aseman parantamiseen ja väestönkasvun hillintään Afrikassa sekä köyhistä maista tulevan muuttoliikkeen hallintaan. Omien teesiensä lähtökohdaksi Kuusi on ottanut yhdessä Risto Linturin kanssa tekemänsä raportin Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037. Neljä Kuusen ensimmäistä teesiä liittyvät tekoälyn kehitysnäkymiin ja mahdollisuuksiin toteuttaa globaali perustulo siten, että sen toteutus tukee myös rahoittavien valtioiden tavoitteita, mm. Johannes Anttilan katsauksen nimi on ”Matala valta, COVID-19 ja demokraattiset mahdollisuudet – Viisi teesiä”. Paula Laine ja Osmo Kuusi esittivät Top ten -seminaarissa teesejä vallan ja teknologian suhteista. Kuusen mukaan haastavin ongelma valtaresurssien ja teknologian kehityksen suhteessa ovat maailman ihmisten valtavat elintasoerot seurausilmiöineen. Ilmastovahinkojen kompensointi on myös vakiintunut kansallisissa ja kansainvälisissä oikeusasteissa. Anttilan mukaan koronaepidemia on tehnyt yhä ajankohtaisemmaksi suursiivouksen internetissä. Vaha esittää ja perustelee tämän jälkeen neljää toiveikasta teesiä vastuullisemmasta vallankäytöstä maailmassa. Viides Kuusen teeseistä liittyy energiateknologioista lupaavimpaan suoraan aurinkoenergiaan ja kolme viimeistä teesiä henkilökohtaisen tukiälyn kehittämiseen. Anttilan kolmannen teesin mukaan edustuksellisen demokratian hampaattomuus ilmastokriisin edessä tulee innoittamaan yhä enemmän ihmisiä mukaan ilmastoliikkeeseen ja suoraan toimintaan ja seuraava teesi väittää, että globaali ilmastoliike kylvää uuden, kestävämmän aikakauden siemenet. Harvainvalta datasta, sen käyttämisestä sekä erilaisten verkon julkisten tilojen kontrolloimisesta on osa Anttilan mukaan perustaa globaalille “techlash”-ilmiölle – vastustusta etenkin suurten teknologiayritysten kasvanutta valtaa ja kontrollia kohtaan, vaikka hetkellisesti vihaiset äänenpainot ovat pandemian aikana vaienneet. Anttilan viimeinen teesi on samalla mahdollinen. 2/20 5 si siirtymään asuinpaikastaan vuoteen 2050 mennessä. Anttilan toinen teesi on, että vielä lapsenkengissä olevat kehittyvät teknologiat tarjoavat mahdollisuuden yhä suoremmalle demokratialle, vaikka mahdollisuuteen tarttuminen saattaa kuitenkin kestää kauan. Artikkelinsa johdannoksi Kuusi esittää ja kommentoi Paula Laineen esittämiä teesejä. Tulevaisuuksientutkijoiden globaali Millennium-hanke tunnisti monivaiheisessa Work/Technology 2050 -hankkeessaan globaalisti toteutettavan perustulon radikaaliksi, mutta asteittain toteutettuna realistiseksi toimintamalliksi. Kuusi tarkastelee sen sijaan radikaalien teknologioiden vaikutusta valtaresursseihin koko maailman tasolla. Anttilan mukaan vuoteen 2040 mennessä ilmastoliikkeen vaikutus ei rajaudu vain niihin vaatimuksiin, mitä julkisesti päätöksentekijöille esitetään – liike on samalla eräänlainen hautomo ja levittäjä ideoille ihmisten ja yhteisöjen välisestä hoivasta, demokraattisista päätöksentekomekanismeista ja kestävistä elämäntavoista. Lupaavaa on, että energiantuotanto on monipuolistunut uusiutuvan energian suuntaan ja suuret saastuttajamaat ovat mukana monenkeskisessä globaalissa ilmastopolitiikassa Trumpista ja Brasilian Bolsoranosta huolimatta. Tämä radikaalien teknologioiden vaikutuksia ennakoiva raportti tarkastelee vallan verkostoja yhtenä 20:stä tulevaisuuden globaaleista arvoverkoista. Siinä Suomen kansallinen tekoälyohjelma AuroraAI on lupaava edelläkävijä. Greta Thunbergin vaikutuksesta kansalaisyhteiskunnan rooli kansainvälisessä ilmastopäätöksenteossa on vahvistunut. Lehden viimeinen Top ten -puheenvuoro liittyy matalaan valtaan. Vuoteen 2040 mennessä yhä monitaitoisemmaksi ennakoitu tekoäly, ilmastonmuutos ja viimeksi koronapandemia kärjistävät elintasoeroja ilman radikaaleja, kaikkiin maailman ihmisiin vaikuttavia toimia. Raportti kuitenkin rajaa vallan tarkastelunsa suppeasti organisaatioiden tapaan järjestää sisäistä ja keskinäistä toimintaansa. Anttila esittää esimerkkejä siitä, kuinka viestintäteknologioiden – niin sähköpostilistojen, IRC-kanavien, Twitterin kuin Slack-ryhmien – voi kiistämättä sanoa vaikuttaneet erilaisissa toiminnan ja yhteisöjen organisoimisessa
Kuusi, Osmo (2019): Kuinka yhdentää tulevaisuuksientutkimusta, kognitiivista psykologiaa ja tekoälyn kehittämistä, Futura 2/2019. Osmo Kuusi Lähteet 2 : Aaltola, Mika (2019): Poutasään jälkeen. Suntolan hyvin empiirisesti perustellun teorian osalta voidaan käsitykseni mukaan puhua fysiikan valtavirran edustajien ongelmallisesta suhtautumisesta toisinajattelijaan. Huomio kannattaisi kohdistaa myös fysiikkaa vähemmän eksakteihin tieteenaloihin. Palaan vielä lopuksi Suntolan artikkeliin, joka kohdistuu tieteisvallan vahvimpaan ytimeen: fysiikkaan. Tosin ymmärrän tulevaitojeni perusteella (mm. Helpoiten Suntolan teorian ottaminen ajattelun pohjaksi onnistuisi luultavasi nuorelta tutkijalta tai pikemminkin vasta syvällisemmin fysiikkaan ja kosmologiaan tutustuvien tutkijoiden ryhmältä. 2/20 6 tulevaisuus sekä normatiivinen asenne – toive siitä, että yllä olevien teesien kehityskulut voisi todella yhdistää. Kuusi 2019), että osuvia ennusteita sopivin täydentävin oletuksin tuottavan suhteellisuusteorian ajattelunsa kulmakiveksi ottaneen ei ole helppo luopua siitä. 2 Artikkeleissa oleviin ei tässä viitata.. Docendo, Jyväskylä. Tieteisuskon jatkaessa voittokulkuaan keskustelua vallan merkityksestä tieteessä olisi syytä jatkaa. Vaikka suhteellisuusteoria nyt vaikuttaisi ontuvan vaatien pimeän energian ja materian kaltaisia oletuksia ja vaikka Suntolan teoria näyttäisi tarjoavan luontevampia selityksiä, on ymmärrettävää, että suhteellisuusteoriauskovainen mieluummin odottaa löytävänsä selviä merkkejä pimeästä aineesta kuin luopuu ajattelunsa kulmakivestä. Tämän teeman esilläpito sopii erityisen hyvin moniin tulevaisuuksiin varautuvalle ja monille tutkimusmenetelmille avoimelle tulevaisuuksientutkimukselle. Hekin kuitenkin tarvitsisivat suvaitsevaa suhtautumista tieteen vallanpitäjiltä
Sektoriajattelu on usein ongelmallista, koska edes nyky-yhteiskunta ei jakaudu kauniisti erillisiin sektoreihin, ja metafora ”kovuudesta”/”pehmeydestä” voi sekin olla hieman pinnallinen. Gallie (1956) esitti, että valta on olennaisesti kiistanalainen käsite. Se koskee ihmistieteellistä ja yhteiskunnallista keskustelua laajalti. Walter B. 2/20 7 Heikki Patomäki Vallan käsitteestä Top Ten Futures XII: Johdanto käsitteistä Jotta voisimme sanoa jotakin vallasta vuonna 2040, meillä täytyy olla johdonmukainen käsitys siitä, mitä valta tarkoittaa. Indoeurooppalaisissa kielissä samaa sanaa käytetään myös yhteyksissä, joissa suomeksi puhuttaisiin esimerkiksi voimasta, energiasta, potenssista tai todennäköisyydestä. Vallasta voidaan esimerkiksi puhua sektorikohtaisesti (politiikka, talous, kulttuuri) tai erottaa ”kova” ja ”pehmeä” valta. Vallan käsite on keskeinen myös oikeusjärjestykselle. Synteesi ei silti voi olla kaiken kattava, vaan se sulkee aina jotain pois. Demokratian malleja on monia (Held 2006). Liberaali on huolestunut valtion vallasta ja haluaa rajoittaa sitä, kun taas sosialisti näkee taloudellisen ja rakenteellisen vallan ensisijaisena ongelmana. Suomen. Arkikielessä ja yhteiskuntateorioissa termiä ”valta” käytetään monessa merkityksessä, jotka ainakin vaikuttavat ilmeisen erilaisilta. Kun Aristoteles kehitti tätä käsitettä, hän oli kiinnostunut kuhunkin olioon sisäänrakennetusta luonnollisesta päämäärästä ja siitä, missä määrin ja miten tuo potentia aktualisoituu erilaisissa olevissa. Käsite valta on peräisin Aristoteleen potentia’sta, joka viittaa kykyyn, mahdollisuuteen tai voimaan tulla joksikin. Monet politiikan tutkijat ja kansainvälisen suhteiden teoreetikot ovat esittäneet, että käsite valta on heidän oppialansa ytimessä, ja että juuri he ovat erikoistuneet valta-analyysiin. Nykyisen valtakäsitteen moninaisuutta ei ole mahdollista puristaa yhteen yleiseen käsitekehikkoon, vaan erilaisia erotteluja ja vivahteita on paljon. Edustuksellinen demokratia on puolestaan yksi mahdollinen demokratian muoto. Nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään erityisen perustavia merkityksiä. Erilaiset valtakäsitykset johtavat erilaisiin normatiivisiin arvioihin siitä, mikä vallassa voi olla ongelmallista ja minkälainen valta voi olla oikeutettua tai legitiimiä. Jälkimmäisessä merkityksessä sitä alettiin käyttää myös kansainvälisissä suhteissa (suomen kielessä esimerkiksi ”suurvalta”) ja tämä merkitys säilyi senkin jälkeen, kun suvereniteetti paikallistettiin kansaan. Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Viimeistään 1600-luvulla suvereenista hallitsijasta tuli sekä itsessään valta (”valta” on valtio. Kun teologi tai luonnonoikeusteoreettikko analysoi valtaa, hän pohtii oikeuksia ja oikeuksien ja vallan suhdetta. Eurooppalaisen keskiajan loppupuolella saman sanan muunnelmalla alettiin viitata voimaan tai mahtiin, joka näkyy etenkin sotilaallisessa taistelussa, tai yleisemmin kykyyn toimia tai tehdä suhteessa toisiin ihmisiin ja maailmaan. Siksi on mahdollista muodostaa synteesi erilaisista keskeisistä valtakäsityksistä. Demokratia on yksi tapaa järjestää valtasuhteet: ideana on jakaa valtiovalta tai poliittinen valta mahdollisimman tasan. Kaikesta moninaisuudesta huolimatta valta-käsitteellä on selkeä etymologinen ja historiallinen ydin, joka pätee edelleen. Samoihin aikoihin alettiin puhua siitä, kenellä on valta. Syvällisempi on Immanuel Kantin erottelu autonomian (omaehtoisuuden) ja heteronomian (ulkoisesti määräytyneen) välillä. Esimerkiksi Suomen perustuslaissa noudatetaan vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan valtion tehtävien hoito voidaan jakaa lainsäädäntö-, lainkäyttöja toimeenpanovaltaan. Tosiasiassa vallan käsite on paljon yleisempi
Toinen ulottuvuus on jossain individualistisen ja kollektivistisemman ajattelun välimaastossa. Nämä vaikutukset voivat olla joko suhteessa yhteiskuntaan tai maailmaan yleisemmin. Michel Foucault’lla ei varsinaisesti ollut mitään yhtä valtateoriaa, vaan pikemminkin hänen tutkimuksensa pyrkivät avaamaan perinteisiä valtateorioita täydentäviä näkökulmia koskien erityisesti sitä, kuinka valta, tieto, toimijuus ja toiminta ovat historiallisesti kehittyneet. 2/20 8 kielessä sanasta ”valta” johdettiin sana ”valtio” 1800-luvulla osana liberalismin ja sosialismin edistyksellisiä pyrkimyksiä järjestää valtasuhteet tasa-arvoisemmin. Annettuna otettu tausta voi olla vakaa, mutta joskus myös muuttua nopeasti koskien esimerkiksi käsityksiä valtion roolista taloudessa (olennaista eivät aina välttämättä osapuolten jakamat oletukset). Individualistit uskovat yhteiskunnan koostuvan yksilöistä ja heidän vuorovaikutuksestaan, kun taas kollektivistit korostavat rakenteita, jotka edeltävät vuorovaikutusta, ja niiden määräävää roolia. Esimerkiksi moderni koulutus, tarkkailu, valvonta ja rankaiseminen ovat pyrkineet luomaan subjektin, joka kykenee rationaaliseen itsekontrolliin, ja jota ei tarvitse enää valvoa tai rangaista (joskaan subjekti ei välttämättä tiedä, jatkuuko valvonta vai ei). Kukin ”ulottuvuus” vastaa eri kysymyksiin vallasta: • Ensimmäinen ulottuvuus (suora valta): kuka saa tahtonsa läpi, kun vallitsee näkemyseroja, vastakkaisia intressejä • Toinen ulottuvuus (päätöksenteon asialistan muodostamisen valta): kuka tai • Kolmas ulottuvuus (annettuna otetun masta): kuka tai mikä on määrittänyt vallitsevan taustan ja sen oletukset ja • Neljäs ulottuvuus (subjektien ja käytäntöjen muodostuminen): mitä se mitä toimisubjekteja valta tuottaa tarkoituksellisesti Ensimmäinen ulottuvuus tulee lähimmäksi vanhaa merkitystä siitä, kenellä on valta. Kokonai. Kamppailut poliittisesta vallasta vaikuttavat puolestaan lainsäädäntöön, joka määrittelee myös sitä, kenellä on valta yhtiöissä ja miten sitä voidaan käyttää (Gourevitch & Shinn 2007). Syvimmällä tasolla on kyse kausaatiosta, syyja seuraussuhteista. Valta-käsitteen etymologinen ja historiallinen ydin on kyvyssä tai mahdollisuudessa saada aikaan vaikutuksia. Samalla se on myös merkitys, jota liberalismia lähellä olevat individualistiset yhteiskuntateoreetikot ovat korostaneet (esim. Miten annettuna otettu tausta on muodostunut Tausta ei koostu vain käsityksistä vaan myös siitä, miten säännöt, käytännöt ja instituutiot on järjestetty. Vallan ensimmäistä ulottuvuutta voidaan silti analysoida monessa eri yhteyksissä, esimerkiksi yhtiömuotoisten yritysten sisällä tai kotitalouksissa. Teknisemmin voidaan puhua myös transformatiivisesta kapasiteetista. Kuten todettua, yhteiskunnassa käsitteellä valta on monta puolta, ja nämä heijastavat erilaisia sosiaalisia ontologioita ja ideologioita. Barnett & Duvall 2004). Valta kykynä koskee toiminnan mahdollisuuksia ja sitä, miten asiat olisivat menneet ilman toimintaa tai siitä pidättäytymistä. Jos kysytään kenellä on valta määritellä päätöksenteon asialista, ollaan edelleen lähellä ensimmäistä ulottuvuutta, mutta jos asialistaa määrittävät taustalla olevat tai impersonaaliset prosessit, tai jos toimijat eivät huomaa asialistan ollaan jo lähellä vallan kolmatta ulottuvuutta. Max Weber ja Robert Dahl). Valta-analyysin standardikaava on nykyään Steven Lukesin (2005) kolme ulottuvuutta (jotka heijastavat individualismi— kollektivismi -jakoja) ja Michel Foucault’n (esim. Kokonaisuuksien tasolla vallan kohteena on väestö ja sen muokkaaminen toivotummaksi (syntyvyys, ikäjakauma, eliniän odotus, terveys, seksuaalisuus, asuminen, rikollisuus jne.). Foucault korosti, että valta on myös tuottavaa. 1980) ajatus tuottavasta vallasta, jonka voi tulkita neljänneksi ulottuvuudeksi (esim
Barnett, Michael & Raymond Duvall (2004): Power in Global Governance. & James Shinn (2007): Political Power and Corporate Control: The New Global Politics of Corporate Governance. Tuottava valta voi näyttäytyä ongelmallisena, mutta toisaalta sillä voidaan tavoitella toivottavia asiantiloja (Foucault on monesti ymmärretty radikaaliksi jossain mielessä, mutta hänen normatiivinen näkemyksensä oli monimielinen ja muuttui ajan myötä). erityisesti Arendt 1958). Kun puhutaan antroposeenista viitataan siihen, että ihmisyhteiskunnan kokonaisvalta on kasvanut niin suureksi, että planeetan elämänjärjestelmät ja fyysiset virrat ja muodostelmat riippuvat yhä enemmän ihmisestä. The University of Chicago Press, Chicago. 2. Gallie, Walter B. Princeton University Press, Princeton, NJ. Gordon, Colin et. Kyvyt ja mahdollisuudet tuottaa vaikutuksia voivat lisääntyä oppimisen, yhteiskunnan laajenemisen ja uudelleen organisoinnin sekä teknologian kehittymisen myötä. 2/20 9 suuksien laadun ja koostumuksen myötä valta muokkaa myös yksilöitä, joiden rakentuminen tietynlaiseksi voi osaltaan olla tällaisen vallankäytön tarkoittamaton seuraus. Valta tässä mielessä voi toteutua, kun se perustuu vapaaseen kommunikaatioon eikä sellaiseen välineelliseen tai strategiseen toimintaan, jossa muut ovat vain vaikuttamisen kohteita. painos. Standardikaava riittää moneen tarkoitukseen, mutta kuitenkin siitä edelleen puuttuu ainakin kaksi olennaista näkökohtaa. A Radical View. painos. Held, David (2006): Models of Democracy. Teoksessa Barnett, Michael & Raymond Duvall (toim.): Power in Global Governance, 1-32. 3. Gourevitch, Peter A. Lukes, Steven (2005): Power. Vallan muodostuminen voi olla tulosta myös spontaanista prosessista. Valta on moninaisuuteen perustuvan toiminnan tulosta, jota koordinoidaan vakuuttamiseen pyrkivän kommunikaation kautta. Polity Press, Cambridge. Ihmisillä on kyky saavuttaa muiden suostumus rajoittamattoman keskustelun ja keskustelun avulla. Lähteet Arendt, Hannah (1958): The Human Condition. Cambridge University Press, Cambridge. Foucault, Michel (1980): Power/Knowledge: Selected Interviewers and Other Writings 1972-77. Käänt. Toisekseen, valta kumpuaa myös yhteistoiminnasta (ks. al. 167-98. Tämä pätee niin kykyyn tuottaa artefakteja (tuotanto) ja subjekteja (tuottava valta) kuin tuhota niitä (sota, tuotannon ja tuottavan vallan tarkoittamattomat seuraukset). Palgrave Macmillan, Houndmills, Basingstoke.. Joka tapauksessa valta transformatiivisena kapasiteettina muokkaa subjekteja ja heidän käytäntöjään ja olemistaan. Ensinnäkään vallan määrä ei ole vakio. (1956): Essentially Contested Concepts, Proceedings of the Aristotelian Society 56 (1), s. The Harvester Press, Lontoo
Jos ne eivät olisi, mitä tahansa voisi tapahtua milloin tahansa, mikä tekisi käytännöllisestä toiminnasta mahdotonta. Tietoa näistä (rakenteet, voimat, tendenssit, kontrastiiviset puolisäännönmukaisuudet, jotka voivat koskea myös muutoksia) voidaan käyttää tulevaisuuden ennakoimiseen. 2/20 10 Heikki Patomäki Globaali valta ja kriisit: kymmenen teesiä vallan ja oppimisen dialektiikasta Top Ten Futures XII: Artikkeli Johdanto: kymmenen teesiä vuonna 2020 alkaneen kriisin kontekstissa Kymmenen teesiäni globaalista vallasta 2040 perustuvat realistiseen avointen järjestelmien analyysiin. Päinvastoin kuin Isaac Asimovin Säätiö-tarinassa, meillä ei ole Hari Seldonin psykohistoriaan verrattavissa olevaa menetelmää laskea tulevaisuuden kehityspolkuja ja suunnitella etukäteen tarkoin valittuja strategisia interventioita historian muokkaamiseen. 1800-luvun järjestys romahti maailmansotaan. On itseään toteuttavia ja kumoavia ennusteita. 1 Tapahtumat eivät seuraa toisiaan jonkun etukäteen määräytyneen säännön mukaisesti. Monet yhteiskuntatieteilijät ovat olleet enemmän kiinnostuneita kapitalistisen markkinayhteiskunnan noususta, laskusta ja tuhosta tai muuttumisesta joksikin muuksi (esim. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä merkittävä osa maailmasta seurasi Neuvostoliiton ja kommunistisen Kiinan mallia. globaali rahoitus, kultakanta ja voimien tasapainottelu, mutta 1920-luvun välivaiheen jälkeen se jäi maailmanpolitiikan marginaaliin vuosikymmeniksi. Ennane voivat osallistua tulevaisuuden muokkaamiseen. Niin sanotulla Bretton Woods -kaudella 1944-1973 rahoituspääomaa sää1 Nuori Isaac Asimov rakensi tarinansa historiallisen analogian varaan: Rooman valtakunnan nousu, lasku ja tuho. Tämänkin kontekstin sisällä monet rakenteet, voimat ja mekanismit ovat historiallisesti erityisiä ja muuttuvat ajan myötä. Esimerkiksi moninaisten toimijoiden toiminta, johon kuuluu aina toisin toimimisen mahdollisuus, vaikuttaa tulevaisuuteen. Koska mikään järjestelmä ei ole kategorisesti suljettu tai avoin, meidän pitäisi odottaa löytävämme tietyltä aika-tila-alueelta ja todellisuuden tasolta joitain suhteellisen vakaita rakenteita, voimia ja mekanismeja, jotka tuottavat tendenssejä, jotka puolestaan voivat saada aikaan ehdollisia, kontekstisidonnaisia kontrastiivisia puolisäännönmukaisuuksia. Teeseilläni on historiallinen konteksti: teollisen vallankumouksen jälkeinen kapitalistinen markkinayhteiskunta, kansallisvaltiot ja planetaarinen talous. Kaikki järjestelmät – jopa kaikkein radikaalimmin avoimet – ovat kuitenkin myös jossain määrin suljettuja. Talousliberalismi oli 1800-luvun hegemoninen oppi, mutta samalla myös moninaisten kiistojen kohde. Marx, Schumpeter ja Keynes esittivät tällaisia skenaarioita tulevaisuudesta, kukin omasta erityisestä eettis-poliittisista näkökulmastaan käsin). Alkuperäisenä pyrkimyksenä oli palata 1800-luvun maailmanjärjestykseen, johon kuuluivat mm. Maailmanyhteiskunta on avoin järjestelmä. Uusliberalismi syntyi jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Avoimen järjestelmän toimintaa voivat muuttaa sekä ulkoiset voimat että sisäsyntyiset muutokset. Toinen maailmansota oli ensimmäinen globaali sota. Esimerkiksi rahoitusmarkkinat sekä velkaja rahoitussyklit ovat hallinneet kehitystä kahdesti: 1873-1914 ja 1920-luvulla sekä vaiheittain yhä laajemmassa mittakaavassa 1970-luvulta alkaen. Asimovin alkuperäisen trilogian ensimmäinen osa Säätiö ilmestyi Yhdysvalloissa 1951 ja Tuulikki Lahden suomennos 1976.
Kun on valtaa, ei tarvitse kuunnella eikä oppia. 1. Ne nojaavat kollektiivisen oppimisen mahdollisuuteen ja merkityksen kasvusta. Taipumus talouden taannehtivaan kehityksen johtuu osin valtiojärjestelmän ristiriidoista, kun hidas kasvu puolestaan laajenemiselle. Kapitalistisen markkinatalouden mekanismit, jotka tuottavat talouskriisejä – joihin myös kasvun ekologisten rajojen tiivistyminen altistaa – luovat eksistentiaalista turvattomuutta. Tästä alkoi asteittain laajeneva uusliberalisaatio-kehitys, jota kylmän sodan päättyminen edelleen vahvisti. Kapitalistinen markkinayhteiskunta on nostattanut poliittisia vastavoimia kuten työväenliikkeen ja sosialismin, mutta pääsääntöisesti teollisen vallankumouksen jälkeisissä kasvun ja myllerrysten pyörteissä vain maailmansodat ovat riittäneet kääntämään tendenssin kohti eriarvoisuuden lisääntymistä. Kaksi ensimmäistä teesiäni koskevat vallan yleistä luonnetta. 9. vastareaktio sekä markkinayhteiskunnalle että sen vastavoimille on ryhmäkuntaisuus (esimerkiksi kansallisuus, uskonto, sivilisaatio tai rotu), mikä tyypillisesti johtaa taannehtivaan tai patologiseen oppimiseen. Korostan vielä, että niiden määrittämä järjestelmä ei ole suljettu vaan avoin. Kapitalistinen markkinayhteiskunta vallitsi yleistä kehityssuuntaa 1914 saakka ja on noussut kehityksen päälinjaksi uudelleen 1980-luvulta eteenpäin. Sittemmin tämä globaaliin johtoasemaan noussut oppi on kokenut monia muutoksia, muuntuen myös omien tarkoittamattomien vaikutustensa kautta, joihin kuuluvat esimerkiksi rahoituskriisit ja hyvinvointivaltion rapautumisen seuraukset. 4. Kapitalistisessa markkinayhteiskunnassa raha muuttuu helposti yhteiskunnalliseksi vallaksi. Kasvun ekologiset rajat ovat tiivistyneet tämän jakson aikana ja kärjistyvät kaudella 2020-40. 5. Viisi seuraavaa teesiä koskevat kapitalistista markkinayhteiskuntaa, joka on yksi modernin ilmimuoto. 10. Kolme viimeistä teesiä käsittelevät maailmanhistorian rationaalista suuntaa ja yhteiskunnallisia tendenssejä siihen suuntaan. 3. 2. 2/20 11 deltiin ja kapitalistiset valtiot ohjasivat talouskehitystä, mutta samalla kauppaa vapautettiin ja maailmankauppa laajeni valtavasti. Vallan ulottuvuudet kuvaavat prosessin tin kohde institutionalisoituu ja siirtyy taustaan. 7. Silloinkin kun järjestelmän oletetaan olevan varsin suljettu kuten Asimovin Säätiö-tarinassa (tosin myös Asimov olettaa 2 Tarkemmin: vallan yleistä luonnetta sellaisessa maailmassa, jossa kaikki substanssit ovat prosessien tuotteita ja niiden momentteja (vaiheita). pimista, joka perustuu myös tulevien tämiseen globaalien institutionaalisten muutosten kautta. Pointtini on, että teesit (1)-(10) tiivistävät joitakin keskeisiä asioita maailmanyhteiskunnan historiallisesta dynamiikasta 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Maailmanhistorialla on rationaalinen tendentiaalinen suunta: opimme ratkaisemaan ristiriitoja kollektiivisen toiminnan ja yhteisten instituutioiden rakentamisen kautta. Rationaalinen yhteiskunta kykenee opoppimalla oppimaan paremmin, mukaan kautta. 6. Bretton Woods -kausi päättyi Yhdysvaltain yksipuoliseen päätökseen laittaa dollari kellumaan markkinoilla ja avata globaalit rahoitusmarkkinat. Bhaskar 1993; Rescher 1996.. Teesieni lähtökohtana on realistinen prosessiontologia, ks. 2 Ne soveltuvat erityisesti sellaisiin moderneihin konteksteihin, joissa on laajalti hyväksytty, että yhteiskunnan säännöt ovat ihmisten itsensä luomia (ei esimerkiksi kuuluvat politiikkaan. 8
Säätiö-tarinassa syntyy mutantti, joka pystyy hallitsemaan ihmisten tunteita, eivätkä Hari Seldonin matemaattiset ja laajalta yleisöltä piilotetut ennustukset enää osu yhteen ennakoidun kehityksen kanssa. Kuitenkin teesien (1)-(10) perusteella nyt käynnistyneen yhdistelmäkriisin vaikutukset tulevat olemaan erittäin kauaskantoisia. (Deutsch 1966, 91-97) Yksilöiden ja organisaatioiden kulloinenkin tahto on syntynyt menneisyyden oppimisprosessien tuloksena (prosesseihin liittyy myös tuottavaa valtaa, ks. Pointtina ei olekaan ennustaminen, vaan ennakointi, joka voi vaikuttaa historian kulkuun – ei teknokraattisesti kuten Säätiö-tarinassa, vaan osallistumalla julkisiin keskusteluihin, demokraattisen tahdon muodostukseen ja avoimesti poliittisiin prosesseihin. Lisäksi pinnalle näkyvät puoli-säännönmukaisuudet muuttuvat kun alla olevat säännöt, käytännöt, rakenteet ja voimat muuttuvat. 2/20 12 3 , niin järjestelmän ulkopuolinen yllättävä muutos voi saada kauaskantoisia vaikutuksia ja työntää maailmanhistoriaa uuteen suuntaan. 2020-luvun pandemiaja talouskriisi ei ole mitä käsistä täysin karannut ilmastonmuutos tai ydinsota olisi. Tiedämme, että alttius viruksien siirtymiseen ihmisiin on lisääntynyt teollisen talouskasvun ansiosta. Mitään kriisiä tai sen seurauksia ei voi ennakoida tarkasti. Ne tulkitsevat myös palautetta toimintansa seurauksista ja käynnissä olevista prosesseista sekä ennakoivat tulevaisuutta. Kokemuksia, tulkintoja ja ennakointeja ohjaavat rakenteet voivat muuttua, myös negatiivisen palautteen, kritiikin ja oppimisen tuloksena. Kirjaimellisemmin luettuna Asimovin tarinassa todellisuuden eri tasot vuorovaikuttavat: biologinen mutaatio voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Vallitseva tapa vastata koronavirus covid-19:n leviämiseen on historiallisesti ainutlaatuinen. Koronavirus-episodi ei ole pelkkä sattuma, vaan olennaisesti myös osa prosessia, jossa nykyisenkaltaisen talouskasvun rajat alkavat tulla vastaan. Patomäki 2018a.. Tässä artikkelissa selitän lyhyesti kunkin kymmenestä teesistä ja viimeisen teesin yhteydessä kokoan analyysini yhteen vuonna 2020 alkaneen kriisin kontekstissa. Esimerkiksi riittävätkö esitetyt vastaukset kriisiin 2020-luvun alkupuolen kriisi tulee osoittautumaan maailmanhistorian käännekohdaksi, jonka kuluessa ratkaistaan pitkälti se, onko nyt suuntana kollektiivinen oppiminen vaiko Teesi 1: Kun on valtaa, ei tarvitse kuunnella eikä oppia Yksilöt ja organisaatiot oppivat havaintojensa ja kokemustensa pohjalta sekä kommunikoimalla. Mutantti on ihminen, joka käyttää itsestään nimeä ”muuli”. Biologia näyttelee roolia myös oman planeettamme ajankohtaisessa historiassa. Tahto toteuttaa joku päämäärä tai tarkoitus voi kääntyä 3 Asimovin kuvittelema tiede nimeltä ”psykohistoria” perustuu kahteen aksioomaan: (1) ryhmän, jonka käyttäytymistä mallitetaan matemaattis-tilastollisesti, täytyy olla riittävän suuri ja (2) sen täytyy pysyä tietämättömänä psykohistorian avoimissa yhteiskunnallisissa järjestelmissä, joihin matemaattinen mallittaminen ei sovi, ks. Pienet erot toiminnoissa voivat saada aikaa suuria eroja seurauksissa. Muulin ja hänen kykynsä keskittää valtaa itselleen hallitsemalla ihmisten tunteita voi lukea allegoriana aikamme populistisiin demagogeihin. Eri tekijöiden ajoitus, monet prosessit, toimijoiden vastaukset ja kaikkien näiden yhteisvaikutus jäävät epävarmojen kokonaisarvostelmien varaan. Koronavirus on patogeeni, joka alkoi levitä ihmisten keskuudessa loppuvuonna 2019. Oppiminen voi koskea välittömien tavoitteiden saavuttamista, päämäärien ja tarkoitusten asettamista, itse oppimiseen liittyviä sisäisiä rakenteita, tai tällaisten oppimiseen liittyvien tavoitteellisten prosessien jatkumista. teesi 2). Toisaalta viruksen talousvaikutukset eivät itsessään seuraa siitä, että syntyy uusi pandemia. Kaaos-vaiheessa vallitsee yleistetty ja jopa radikaali epävarmuus. Lisäksi jos hyväksymme jaksoittaisen järjestyksen ja kaaoksen mallin, niin on selvää, että olemme nyt kaaos-vaiheessa. Ne muistavat jo tapahtunutta ja tulkitsevat historiaa
Poliittinen kehikko, joissa yhden toimijajoukon on alun perin pakotettava tahtonsa muiden yli joskus hyvinkin nopeasti muuttua tilanteeksi, jossa valtasuhteet ovat niin epätasaisia, että ennakoidut reaktiot ja esityslistan hallinta sekä taustan manipulointi tekevät avoimesta myös käytännössä lähes mahdottoman (Pierson 2004, 37). Overtoniin (1960–2003), Mackinac Public Policy Centerin entiseen varapuheenjohtajaan. On syntynyt kapea valta, kun sen ajama muutosprosessi on ennalta ohjelmoitu ja noudattaa pitkälti samaa kaavaa (ainakin jollain abstraktiotasolla) – eli kun muutosprosessin ohjelma on lukittu kiinni (vrt. Agenda muuttuu yhä yksipuolisemmaksi. torpedo). taustaa (käytettävää kieltä, vallitsevaa tarinaa, valtaoikeuksien jakaantumista jne.). Viimeisen vuosikymmenen aikana käsitettä on käytetty luomaan tarkoituksellista muutosta kohti libertaarisen tai nationalistisen oikeiston tavoitteita (ks. Käsitteen ideana on, että kulloinkin vallitseva julkinen mielipide tekee oletuksia eri mahdollisuuksista akselilla ”mahdotonta – radikaalia – hyväksyttävää – järkevää – suosittua politiikkaa”. Kapean vallan muodostumiselle riittää, että sisäiset rakenteet, tavoitteet ja ennakoidut seuraukset on lyöty riittävässä määrin lukkoon. Teesi 2: Vallan ulottuvuudet kuvaavat prosessin eri vaiheita, kohde institutionalisoituu ja siirtyy taustaan Vaikka vallan ulottuvuudet ovat aina olemassa samanaikaisesti, usein ulottuvuudet kuvaavat vallan vakiintumisen ja keskittymisen prosessin eri vaiheita. Termi viittaa Joseph P. Marsh 2016).. Sulkeutuminen voi tapahtua paitsi informaation ja tulkintojen suodattamisen tai sensuroinnin avulla niin myös mielipidevaikuttamisen kautta (kielen ja mielikuvien muokkaaminen, mainonta, tarkoituksellinen disinformaatio, propaganda jne.) tai ohjaamalla, painostamalla tai pakottamalla muut samanmielisyyteen – myös sääntöjä ja lakeja muuttamalla. Yksi sulkeutumisen ilmentymä on ”ryhmäajattelu”, jota esiintyy hierarkkisissa organisaatioissa. (Deutsch 1966, 111) Modernissa maailmassa tahdon ei silti tarvitse olla kiinnittynyt menneisyyden palauttamiseen tai säilyttämiseen, vaan tahdon sisältönä voi olla myös yhteiskunnallinen muutosohjelma. Äärimmäisyyksiin mentäessä kapea valta tulee sokeaksi, ja henkilö tai organisaatio muuttuu insensitiiviseksi nykyisyydelle, ja sitä ohjaa, kuten luotia tai torpedoa, kokonaan sen menneisyys. Tavoitteena voi esimerkiksi olla itsesääntelevien markkinoiden rakentaminen, neuvostososialismi, kolmas valtakunta, tai resilienttien subjektien ja innovatiivisten yrittäjien luominen vastaamaan ”globalisoituvan maailman haasteisiin”. 4 4 Samaa asiaa voidaan ainakin osin ymmärtää myös käsitteen ”Overtonin ikkuna” kautta. Valta kapeassa mielessä tarkoittaa, että olennaista on se mitä tulee ulos, ei se mitä menee sisään. Tiedonsaannin rutiinit, yksimielisyyden vaatimus ja organisatorinen eristyneisyys johtavat päätöksentekijöiden keskuudessa vallitsevan informaation ja tulkintojen vinoutumiseen (Janis 1972; Verbeek 2003; Wagner 2002). 2/20 13 oppimista vastaan, jos ja kun se tarkoittaa sisäisten rakenteiden, tavoitteiden ja ennakoitujen seurausten kiinnittämistä siten, että järjestelmä sulkeutuu palautteelta ja tiedolta, joka ei ole yhteensopivaa jo muodostuneen tahdon kanssa. Monien konservatiivisten kirjoittajien vallan ihailu perustuu juuri tähän. Tätä ikkunaa voidaan siirtää tekemällä aiemmin mahdottomasta tai liian radikaalista hyväksyttävää tai jopa järkevää. Ensin asiat ovat tietyssä kontekstissa avoimesti ja julkisesti kiistanalaisia ja joku toimija saa tahtonsa läpi. Valta mahdollistaa tahdon ilmaisemisen jonakin annettuna, jonakin, joka on oppimisen ja kritiikin ulkopuolella. Niinpä se tarkoittaa myös kykyä ja mahdollisuutta puhua kuuntelematta, sitä, ettei tarvitse oppia. Vallitsevasta näkemyksestä ja sen preferensseistä voi tulla annettuna otettu tausta, ”tervettä järkeä”. Monet prosessit ovat itseään vahvistavia ja toimivat positiivisten palautekytkentöjen kautta. Tämä mahdollisuus on aina olemassa, oli kyse varakkaista yksilöistä, järjestöistä, puolueista, liikkeistä, yliopistoista, suuryrityksistä, valtioista tai kansainvälisistä tai ylikansallisista organisaatioista
Siksi varallisuus voidaan kääntää poliittiseksi vallaksi myös liberaali-demokratioissa. Demokratisaation myötä yksityisomaisuuden ja rahan rooli politiikassa muuttuu, mutta ei häviä. Vaikka yksityisomaisuus ja raha eivät ole kapitalistisen markkinayhteiskunnan keksintöjä, niiden vaihdettavuus ja yhteys vallan eri muotoihin ovat historiallisesti ainutlaatuisia (ks. Usein politiikat ja instituutiot suunnitellaan vaikeaksi muuttaa. Prosessi voi kääntyä monista muistakin syistä. Pankit luovat rahaa, osakkuuksia vaihdetaan rahoitusmarkkinoilla, ja työvoimaa ostetaan työmarkkinoilta. Monesti niiden suunnittelijat ovat kiinnostuneita sitomaan (potentiaaliset) poliittiset kilpailijansa ja joskus myös itsensä niihin. Yhdysvaltain presidentin William McKinleyn (virassa 1897– 1901) varainkeruupäällikön Mark Hannan kerrotaan sanoneen: ”Politiikassa on kaksi asiaa, jotka ovat tärkeitä. Monissa moderneissa konteksteissa pätee, että mitä enemmän tahtoa ja pakottamista siihen on avoimesti näkyvillä, sitä vähemmän luonnolliselta johtoasemassa oleva oppi ja sen konstituoimat valtasuhteet näyttävät. Tahto voi tulla julkisesti kiistanalaiseksi. Kunakin aikakautena talousliberalismin sisällä on ollut myös erimielisyyksiä tarkasta suunnasta (esim. Tarkoittamattomat vaikutukset voivat muuttua merkityskriiseiksi, jotka voivat puolestaan tehdä hegemonista valtaa kykenemättömäksi. Modernit subjektit ja heidän käytäntönsä muokkaantuvat uudelleen vallan eri ulottuvuuksien kautta. Moderni poliittinen kampanjointi, joka perustuu muun muassa media-näkyvyyteen, edellyttää rahaa ja niin poliitikot kuin puolueet voivat olla ostettavissa. Alisteisessa asemassa olevat voivat työstää omia toimijuuden muotoja (esimerkiksi työväenluokan rakentaminen 1800-luvulla, 1960-luvulla nousseiden sosiaalisten liikkeiden pyrkimys luoda autonominen subjekti, tai kansainvälisiin sopimuksiin nojannut ihmisoikeusaktivismi itäisessä Euroopassa 1980-luvulla). Vastauksena tähän ongelmaan eri maissa on luotu sääntöjä,. 2/20 14 Muutos vallitsevassa maailmankatsomuksessa (kulttuurissa) ja valtasuhteissa johtaa politiikkojen ja instituutioiden muutoksiin. Rahalla voi ostaa myös vaikka koulutusta tai poliittista valtaa. 1800-luvulla laissez faire -orientoituneen Manchesterin koulukunnan ja proto-keynesiläisen Birmingham koulukunnan välillä, tai 2000-luvulla libertaristien ja uuskeynesiläisten välillä). Työsopimus on vapaaehtoinen, mutta sen myötä työntekijät ovat alisteisia yritysorganisaation valtasuhteille työsopimuksen edellyttämällä tavalla työaikana. Lisäksi muutoksilla on taipumus luoda uusia erityisiä intressejä, joilla on myöhemmissä vaiheissa taipumusta vahvistaa kyseistä maailmankuvaa tai kulttuuria. Näin institutionalisoituminen edelleen pönkittää historiallista prosessia ja vakiinnuttaa sen suuntaa. Giddens 1979, 104-105). Vallitsevat historian tulkinnat ja tulevaisuuden odotukset voivat menettää uskottavuuttaan. riskejä itse hallitsevan resilientin ja muuttuviin olosuhteisiin helposti sopeutuvan subjektin rakentaminen vastauksena julkisten vastuiden alasajoon ja rapautumiseen ja kapitalistisen markkinayhteiskunnan jatkuvaan myllerrykseen; Chandler & Reid 2016). Subjektin rakentamisella kummassakin mielessä voi puolestaan olla edelleen tarkoittamattomia seurauksia. esim. Ensimmäinen on raha, enkä muista mikä se toinen on”. Kun edustukselliset instituutiot ja parlamentarismi kehittyivät, äänioikeus oli pitkään sidottu omistuksien tai tulojen määrään. Talousliberalismi on herättänyt kysymyksen tulojen ja varallisuuden jakautumisesta yksilöiden tai kotitalouksien välillä, mutta monissa muodoissaan talousliberalismi on myös aktiivisesti oikeuttanut niitä eroja, jotka syntyvät yksityiseen omistusoikeuteen perustuvien organisaatioiden sisällä ja itseään ohjaavien markkinoiden mekanismien kautta. homo economicuksen, neuvostoihmisen tai schumpeterilaisen yrittäjän rakentaminen) että vastaus aiemman projektin vaikutuksiin (esim. Teesi 3: kapitalistisessa markkinayhteiskunnassa raha muuttuu helposti yhteiskunnalliseksi vallaksi Kapitalistisen markkinatalouden pääideologia on talousliberalismi, joka on saanut erilaisia muotoja eri aikoina ja eri paikoissa. Subjektien muokkaaminen voi olla sekä tarkoituksellinen projekti (esim
Ensimmäiset sosiaalivakuutukset ja eläkejärjestelmät kehittyivät näihin aikoihin. Myös talousliberalismi eri ilmimuodoissaan voi asemoitua näin. Sen loivat pro-aktiiviset sosialistit, jotka uskoivat omaan maailmanhistorialliseen rooliinsa. Ihmisten keski-ikä ja keskipituus lyhenivät. Valta mahdollistaa tahdon esittämisen jonakin annettuna – jonakin, joka on oppimisen ja kritiikin ulkopuolella. Sielläkin, missä on joskus onnistuttu rakentamaan suhteellisen tasaveroiset demokraattiset vapaudet, niillä on taipumusta rapautua tämän kaltaisen prosessin 225) asian ilmaisee: […] eriarvoisuudet antavat paremmassa asemassa oleville mahdollisuuden vaikuttaa enemmän lainsäädännön kehittämiseen. asioissa, jotka tukevat heidän omia suotuisia olosuhteitaan Myös tämä itseään vahvistava prosessi tuottaa helposti yhteyden tahdon ja kapean vallan välillä. Rakentui tahto, johon kuitenkin kuului erilaisia ja myös ristiriitaisia tulkintoja historiasta, käynnissä olevista prosesseista, oman toiminnan olosuhteista ja seurauksista, sekä mahdollisista ja toivottavasti tulevaisuuksista. Ajan myötä he todennäköisesti saavat ylivoimaisen aseman ratkaistakseen sosiaaliset kysymykset ainakin niissä asioissa, joista he yleensä ovat samaa mieltä, ts. Ihmisten arkielämää parantavista muutoksista huolimatta näyttäisi, että suhteellinen, varsinkin varallisuuden mutta myös tulojen eriarvoisuus edelleen lisääntyi laajalti aina maailmansotaan saakka. Osa heistä samaistui Ranskan vallankumouksen hengessä niihin vähäosaisiin, jotka olivat töissä tehtaissa. Saatavilla oleva data on usein puutteellista tai monimielistä, ja asiaa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, mutta yleisenä megatrendinä näyttäisi pätevän, että teollisen vallankumouksen jälkeen vain maailmansodat ovat onnistuneet kääntämään. E.P.Thompson (1966, 194) tunnetaan mietelauseesta ”työväenluokka teki itsensä yhtä paljon kuin mitä olosuhteet tekivät sen”. Eriarvoisuudet voivat koskea tulojen, varallisuuden tai esimerkiksi terveyden jakaantumista. Intellektuellit havainnoivat nopeasti muuttuvaa maailmaa ja alkoivat ekstrapoloida tendenssejä ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen. Uusi liike sai aikaan myönnytyksiä ja parannuksia muun muassa järjestämällä lakkoja ja vaatimalla demokratian laajentamista. Kommunikaatio ja fyysinen läheisyys edesauttoivat yhteisten intressien määrittämistä (Elster 1978, 134-150). Samaan aikaan varsinkin läntisessä Euroopassa vauraus lisääntyi ja kaupunkien hygienia ja olosuhteet alkoivat parantua. Siksi kriitikot ovat jo 1800-luvun alkupuolelta alkaen kutsuneet talousliberalismia ”ortodoksiaksi”. Teollisen vallankumouksen jälkeisinä vuosikymmeninä tuotannon määrä kasvoi huikeasti ja markkinat laajenivat, mutta teollisuuskaupunkien työläiskaupunginosien ja slummien elinolosuhteet olivat kurjat. Uusi liike ja sen toimijuus perustuivat osin jaettuihin käsityksiin ongelmista, arvoista ja yhteisestä kohtalosta, joka määriteltiin sekä konkreettisina tavoitteina että sosialistisina utopioina. Jos taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy ja rajoitteita rahan vallalle aletaan samalla höllentää, tuloksena on helposti itseään vahvistava prosessi. Näitä sääntöjä voidaan toisaalta muuttaa. Teesi 4: Kapitalistinen markkinayhteiskunta on nostattanut poliittisia vastavoimia kuten työväenliikkeen ja sosialismin, mutta pääsääntöisesti teollisen vallankumouksen jälkeisissä kasvun ja myllerrysten pyörteissä vain maailmansodat ovat riittäneet kääntämään tendenssin kohti eriarvoisuuden lisääntymistä Kapitalistinen markkinatalous on dynaaminen ja kasvava järjestelmä, johon kuuluvat monenlaiset teknologiset muutokset ja innovaatiot, mutta siihen on myös sisäänrakennettu tendenssejä kohti eriarvoisuuksien lisääntymistä. Ammattiliitot, erilaiset yhdistykset ja sosialistiset puolueet ajoivat muutoksia ja nämä aktiiviset toimijat itse tuottivat uuden toimijuuden. 2/20 15 joilla rajoitetaan yksityisomaisuuden ja rahan valtaa politiikassa. Työväenliike Englannissa ja muualla syntyi moninaisista sosiaalis-taloudellisista olosuhteista
Lisäksi esimerkiksi ydinaseet voidaan ymmärtää vastatendenssinä: suursota ei enää ole rationaalinen. Verotuksen tutkijat (Scheve & Stasawage 2016) ja monet historialliset sosiologit näyttäisivät olevan samaa mieltä (ks. 5 Laajan ydinsodan jälkeinen maailma näyttäisi niin toisenlaiselta, että aiemmat maailmansodat eivät tarjoa osviittaa. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa Norman Angell (2000, alun perin 1909) esitti, että alueelliset valloitukset ovat taloudellisesti hyödyttömiä monimutkaisessa, keskinäisriippuvaisessa ja teollistuneessa maailmantaloudessa, ja että sotien kustannukset kasvavat. Teesin 3 mukaisesti on monissa maissa muutettu myös niitä sääntöjä, jotka ovat rajoittaneet rahan valtaa politiikassa. Massa-armeijoiden aikakaudella kansalaiset vaativat kompensaatiota erilaisille uhrauksille (rivisotilaat tulevat pääsääntöisesti alemmista luokista) ja 1900-luvun suursodat johtivat myös vallankumouksellisten mielialojen ja liikkeiden vahvistumiseen. Toisaalta aiempi logiikka eriarvoisuuden kääntymiselle ei välttämättä enää toimi. Näin esittää muun muassa Thomas Piketty (2014). Käänne tapahtui vuoden 1980 paikkeilla, Yhdysvalloissa jo aiemmin 1970-luvulla. Vaikka maailmansota ei ole välttämätön ehto tälle käänteelle eikä käänteen ainoa syy, ja vaikka mikään itseään vahvistava prosessi ei voi jatkua loputtomiin, vaan aina esiintyy myös vastapyrkimyksiä, niin silti kapitalismille tyypillinen eriarvoistumistendenssi (teesi 4) saa helposti aikaan prosessin, joka vie kohti tahdon muodostumista ja kapean vallan syntyä (teesi 3). Hyvä esimerkki siitä kuinka pitkälle tämä prosessi voi mennä, on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös vuodelta 2010. Voidaanko teesejä 3 ja 4 käyttää tulevaiseuraavaa maailmansotaa, ennen kuin eriarmahdollisuutta tukee se, että eriarvoistumisen itseään ruokkiva kehä vie kohti sellaista maamahdollisuus kasvaa. Kuitenkin vasta 1900-luvun maailmansodat toimivat varsinaisena katalysaattorina valtion taloudellisen roolin laajenemiselle. Sen jälkeen asteittain hidastuneen talouskasvun hedelmät ovat enenevässä määrin ohjautuneet ylimmille tuloja varallisuusryhmille, ja aivan erityisesti kaikkein varakkaimmalle prosentille ja promillelle. 2/20 16 eriarvoistumiskehityksen ja saamaan aikaan tasa-arvoistumista. Hän oli oikeassa jo ensimmäisen maailmansodan osalta, mutta se ei estänyt sodan puhkeamista tai ajautumista kohti toista maailmansotaa.. Tämä näkyy myös pääoman ja työn funktionaalisessa tulonjaossa, joka on muuttunut vaiheittain pääoman eduksi. Kun Pikettyn väitettä tarkastellaan tarkemmin (Patomäki 2014a, 52), hän tuo esille muitakin relevantteja prosesseja, erityisesti demokratisaation, joka edelsi ensimmäistä maailmansotaa ja nopeutui sodan seurauksena (äänioikeus laajeni heti sodan jälkeen monissa maissa). Sodan luoma eksistentiaalinen uhka ja kaikkia koskeva vaatimus uhrauksista kansakunnan eteen puhuivat laajemman tasa-arvon puolesta. Sosio-ekonomiset erot olivat yleisesti ottaen vähenemään päin 1970-luvulle saakka. 2000-luvun sotia ei käydä massa-armeijoiden välillä taistelukentällä ja asevelvollisuus on monin paikoin poistettu. Obinger & Petersen 2015). 5 Tämä ei kuitenkaan välttämättä riitä estämään sotaa. ”Sananvapaus” siis suojaa rahan valtaa politiikassa. Ensimmäiset modernin maailman tuloverot liittyivät sotien rahoittamiseen 1800-luvulla; niillä oli myös jonkinasteisia tasa-arvoistavia vaikutuksia. Sosiaalivakuutuksia ryhdyttiin rakentamaan 1800-luvun lopulla. Sotien myötä progressiivinen verotus ja hyvinvointivaltion rakentaminen hyväksyttiin laajalti. Kun talouskasvu hidastuu, rahoitusmarkkinat laajenevat ja tulonjako suosii kasvavassa määrin ylempiä sosiaalisia luokkia, eriarvoisuus vaurauden suhteen alkaa lisääntyä automaattisesti ja nopeammin kuin tulonjakoeriarvoisuus (Piketty 2014). 1920-luvulla eriarvoisuus kuitenkin lisääntyi jälleen, saavuttaen esimerkiksi Yhdysvalloissa ääripisteensä juuri ennen 1929 pörssiromahdusta, kääntyäkseen sitten 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana useammaksi vuosikymmeneksi, aina 1970-luvulle saakka (monissa maissa 1980-luvulle). Sen mukaan rahalliset panokset kampanjoihin ovat yksi sananvapauden muoto, jota Yhdysvaltain perustuslaki varjelee
Maailmantalous perustuu yleismaailmallisiin omistusoikeuksiin ja valtiot ovat sitoutuneet ihmisoikeussopimuksiin. Siksi myös 1800-luvun rahoituksen osin ylläpitämä voimatasapainojärjestelmä ja kultakanta – jolla oli taipumusta myyttä ja köyhyyttä – romahtivat 1914-1933. 6 Demokratiaa ja/tai. Maailmassa voi olla monia sivilisaatioita, jotka voivat törmätä väkivaltaisesti tai harrastaa rakentavaa dialogia. 2/20 17 Teesi 5: Yksi merkittävä, mutta markkinayhteiskunnalle että sen vastavoimille on ryhmäkuntaisuus (esimerkiksi kansallisuus, uskonto, sivilisaatio tai rotu), mikä tyypillisesti johtaa taannehtivaan tai patologiseen oppimiseen Kapitalistisen markkinayhteiskunnan käsitys ihmisestä ja hänen oikeuksistaan on abstrakti ja universalisoiva, mikä näkyy myös kansainvälisen oikeuden käytännöissä. Valtio on vanhempi kategoria kuin kansakunta (”nation”), joka alkoi tulla vallitsevaksi kategoriaksi 1700-luvulla painokapitalismin, sotien ja vallankumouksien myötä. Käytännössä useimmat oikeudet ovat toistaiseksi toteutuneet pääosin valtioiden sisällä ennemminkin kuin kosmopoliittisesti tai planetaarisesti, vaikka yleismaailmallisilla ihmisoikeuksilla on ollut sekä oikeudellista että poliittista merkitystä. Itsesääntelevien markkinoiden rakentaminen tuli hallitsevaksi kehitykseksi 1800-luvun kuluessa ja laajeni keskusalueilta (erityisesti Britanniasta) muualle maailmantalouteen aina vuoteen 1914 saakka. Antropologia alkoi relativisoida kulttuureja jo 1800-luvulla, mutta viimeistään 1900-luvun dekolonisaatioprosessin myötä kehittyi yleinen käytäntö tulkita sivilisaatioita monikossa. (ks. Yhtäkkiä liikkeiden tulkinnoilla historiasta, käynnissä olevista prosesseista sekä mahdollisista ja toivottavasti tulevaisuuksista oli maailmanhistoriallista merkitystä. Oli syntynyt ristiriita taloudellisen liberalismin ja sosiaalisen suojelun periaatteiden välillä, ja tämä ristiriita sekoittui yhteiskunnallisten taipumusta kärjistyä talouden taantumien ja kriisien aikana. Markkinayhteiskunta ei ollut kestävällä pohjalla. Patomäki & Steger 2010) 1800-luvun evoluutioteorian pohjalta kehittyivät rotuopit, joiden kautta voidaan oikeuttaa imperialismi tai määritellä uudelleen sivilisaatio (joka Euroopassa alun perin korvasi käsitteen ”kristikunta”). Ensimmäinen maailmansota sai aikaan paitsi väkivaltaisen vallankumouksen Venäjällä niin myös vastaavia pyrkimyksiä eri puolilla Eurooppaa. 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla nämä ainekset muodostavat edelleen ne elementit, joiden pohjalta erityisidentiteettejä rakennetaan, vastareaktiona sekä globalisoivalle markkinayhteiskunnalle että tavanmukaisesti myös sen (globalistisille) vastavoimille. Jotkut näistä pyrkimyksistä olivat paikallisesti menestyksekkäitä, mutta yleensä vain lyhyen aikaa. Ihmiset ajautuivat markkinoiden ja kansainvälisten instituutioiden mekanismien armoille. Markkinat tekivät monista ihmisistä alttiita paitsi työnantajien vallalle niin myös äkillisille taloudellisille muutoksille, heilahteluille ja kriiseille. Joka tapauksessa sota muutti sosialististen liikkeiden asemaa ja roolia politiikassa. Samalla sota ja sen jälkeiset käänteet myös vaikuttivat noihin tulkintoihin ja niiden eriytymiseen. 1900-luvun alkupuolta – kamarkkinoille, pyrkimykset suojata yhteiskuntaa markkinamekanismeilta, hyödykkeistymiseltä ja eriarvoistumiselta, ja reaktiot näitä pyrkimyksiä vastaan. Karl Polanyi (2001) on esittänyt, että teolliseen massatuotantoon perustuvien markkinoiden laajenemisella oli 1800-luvulla monia haitallisia sosiaalisia vaikutuksia, esimerkiksi • ihmisten elämänolosuhteiden myllerrys • inhimillisen työn muuttaminen kauppatavaraksi, mikä johti elinolosuhteiden kasvaneeseen riippuvuuteen rahasta ja markkinoista • työmarkkinoiden kääntöpuolena työttömyys, joka vaihtelee suhdannesyklien kanssa
Lisäksi monien oli tuolloin vaikea hyväksyä valtioiden pirstoutumista, rajojen siirtelyjä tai sotakorvauksia. Monet yritysmanipuloida Mussolinia, joka oli joissakin puheissaan korostanut vapaamarkkinoita ja laissez faire -taloutta. Kun Mussolini järjesti vajaan 30 000 miehen marssin Roomaan lokakuussa 1922, niin hänelle tarjottiin pääministerin paikkaa perustuslain mukaisella tavalla. Mussolini oli Italian sosialistipuolueen entinen jäsen, joka erotettiin, koska hän kannatti Italian osallistumista maailmansotaan. Fasismi syntyi puolivahingossa näissä ensimmäisen maailmansodan luomissa olosuhteissa. Fasismin tarina jatkui kyllä Italiassa, mutta Espanjan Primo de Rivera menetti paikkansa juuri ennen laman alkua. 2/20 18 sosialismia ajavat liikkeet saivat lisää valtaa ja muodostivat kasvavan vastavoiman kapitalistiselle markkinayhteiskunnalle ja sen sisällä edelleen säilyneille ja toimiville aiemmille historiallisille kerrostumille (maanomistus, aristokratia, kirkko, monarkia jne.). Osa ryhmittymästä tuki Mussolinia, mutta osa myös kilpaili Mussolinin kanssa. Vuoden 1929 romahdus ja sen sosiaaliset seuraukset tekivät fasismista yhtäkkiä politiikan valtavirtaa ja transformoivat myös Mussolinin ”vallankumouksellista nationalismia” radikaalimpaan suuntaan. Toisen maailmansodan jälkeinen tasa-arvoistumisen kausi päättyi viimeistään 1980-luvulla. Hän sai tukea aseteollisuudelta, sodan kannattajilta Ranskasta ja Britanniasta, sekä sotaveteraanien ryhmittymältä (”mustapaidat”, alun perin squadrismo). Lama lisäsi sosialististen puolueiden kannatusta, mutta sosialismin mahdollisuus myös lietsoi pelkoa ja epävarmuutta tulevasta. Maan taloudellinen menestys näytti edellyttävän poikkikansallisen pääoman luottamusta, mikä puolestaan näytti vaativan sopeutumista sen tahtoon (hyödykkeistäminen, yksityisten markkinoiden alan laajentaminen, sääntelyn purkaminen, suopea verokohtelu, julkisen sektorin leikkaukset jne.). Mussolini tuomitsi sosialismin, ryhtyi nationalistiksi, osallistui sotaan ja alkoi pian yhdistellä nationalismiinsa myös rotuoppeja, darwinismia ja imperialismia. Vastavallankumoukselliset konservatiivit ja kansakunnan uudistajat olivat valmiita nostamaan valtaan sotilaita tai militantteja, joiden uskottiin ajavan tavoitteita, jotka mukailivat ja myötäilivät heidän tahtoaan. Ensivaiheen diktaattorien takana ei joko ollut mitään liikettä (Primo de Rivera Espanjassa) tai vain pieni, mutta väkivaltainen liike (Benito Mussolini Italiassa). Bell 2012). Tämä kehitys johti varsin pian myös sisällissotaan Espanjassa. Jo tuolloin globalisaatio oli ehtinyt muuttaa valtasuhteita poikkikansallisen pääoman hyväksi (Gill & Law 1989; vrt. Squadrismo syntyi 1919 reaktiona italialaisten sosialistien väkivaltaisiin vallankumouspyrkimyksiin. Ryhmittymän perustivat kansallismieliset intellektuellit, entiset armeijan upseerit ja nuoret maanomistajat, jotka vastustivat talonpoikien ja maanmiesten ammattiliittoja ja pyrkivät murskaamaan sosialismin väkivalloin (ja onnistuivat luomaan laajan terroriaallon varsinkin Italian pohjoisosissa). Eriarvoisuus 6 Tämä johti nopeasti sosiaalidemokraattisen ja kommunistisen liikkeen pesäeroon (samalla tavalla kuin aiemmin anarkistien ja marxilaisten ero oli johtanut ensimmäisen internationaalin hajoamiseen), joka meni niin pitkälle, että 1930-luvulle tultaessa sosiaalidemokraatit ja kommunistit saattoivat pitää toisiaan pahimpina vihollisinaan 7 Mussolinista, mustapaidoista ja squadrismo-liikkeestä löytyy erinomaisen hyvät ja varsin seikkaperäiset englanninkieliset Wikipedia-artikkelit, joihin olen tässä tiivistelmässä nojannut.. 7 Polanyin (2001, 248) näkemys, että ”fasismin, kuten sosialisminkin, juuret ovat markkinayhteiskunnassa, joka kieltäytyi toimimasta”, perustuu osin havaintoon, että kun sodanjälkeinen vallankumousja vastavallankumousaalto oli rauhoittunut, ja kun markkinasysteemi näytti taas hetken toimivan 1925-29, fasismi melkein hävisi demokraattisten maiden poliittiselta kartalta – myös Saksassa, jossa natsipuolue sai vain 2,6 % äänistä vuonna 1928. Mussolinin Italiasta mallia ottaneet puolueet saivat kannatusta ympäri Eurooppaa ja maailmaa, kun laajat ihmisjoukot etsivät sosiaalista turvaa ja yhteiskunnallista suojaa kansallisesta solidaarisuudesta ja kuulumisesta rotuun tai sivilisaatioon. Toisesta suunnasta katsottuna varsinkin sosialismi muodosti akuutin uhan vakiintuneille arvoille ja yhteiskunnallisille suhteille, mikä johti vastareaktioihin
”Punavihreys” ja globalismi nähdään uhkana vallitsevalle elämäntavalle ja ”luonnollisille” tai ainakin vakiintuneille ja hyville yhteiskunnallisille suhteille. Talouden osien ja kokonaisuuden keskinäinen riippuvuus toimii muun muassa tehokkaan kokonaiskysynnän ja kerroinvaikutuksen kautta. Tällainen tahto taantuu helposti kohti kapeaa valtaa (teesi 1), joskaan ei välttämättä siinä mielessä kuin mitä sille tukensa antavat haluaisivat uskoa, sillä tahdon ja vallan yhteenliittyminen tarkoittaa usein siirtymistä autoritarismiin (Levitsky & Ziblatt 2018). Jos kaikki ihmiset ja yritykset alkavat säästää kasvavan osan tuloistaan, kokonaiskysyntä pienenee ja. Uudeksi vastavoimaksi kasvoi alter-globalisaatio-liike. Alttius väkivaltaan on toistaiseksi suhteellisen pientä ja avoin militarismi vähäistä, ja siksi jotkut puhuvat pelkän historiatoisinnon sijasta jonkinlaisesta ”postmodernista 1930-luvusta” (Varoufakis 2016; Freinacht 2017). Sopeutuminen tausein kuuluu talouden supistuminen ja laajaa työttömyyttä. Epävarmuutta ja turvattomuutta pyritään hallitsemaan nimeämällä syntipukkeja, jotka ovat erilaisia suhteessa omaan identiteettiin (ymmärrettynä kansakunnan, sivilisaation ja/tai rodun kautta). Näitä yhteyksiä valaisee esimerkiksi säästämisen paradoksi. Uuden maailmanjärjestyksen ytimenä ovat vapaakauppa ja rahoitusjärjestelmä. 1990-luvulle tultaessa uusliberalismista oli jo tullut ”arkijärkeä”. Tämä vastareaktio hyväksyy uusliberalistisen ideologian ”arkijärkenä” ja saattaa puheissa korostaa vapaamarkkinoita ja laissez faire -taloutta, mutta siihen kuuluu toisaalta myös markkinaglobalismin kritiikkiä. Jälkimmäinen toimii analogisesti 1800-luvun kultakannan kanssa siinä mielessä, että sopeutuminen jätetään alijäämämaiden vastuulle. Vuoteen 2005 mennessä alter-globalisaatio kuitenkin menetti näkyvän paikkansa maailmanpolitiikassa. Liikkeen sisältä otettiin käyttöön termi alter-globalisaatio (alun perin ranskaksi altermondialisme), koska haluttiin korostaa, että globalisaatio-kritiikki kohdistuu vain uusliberaaliin ja ekonomistiseen tulkintaan globalisaatiosta. Uusliberalismin käsitys ihmisestä on vähemmän eettinen ja manipuloitavampi kuin 1800-luvun liberalismin (Amadae 2016; Chandler & Reid 2016), mutta yhtä abstrakti ja universalisoiva kuin aiempi käsitys. Teesi 6: Taipumus talouden taannehtivaan kehityksen johtuu osin valtiojärjestelmän ristiriidoista, kun hidas kasvu puolestaan syventää ristiriitoja ja Talouden kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Jo ennen kuin neuvostososialismi kaatui, sosiaalidemokratia alkoi ”modernisoitua”, käytännössä omaksumalla monia uusliberalistisia tulkintoja menneisyydestä, nykyisyyden mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta (esimerkiksi: yksityistäminen, markkinoiden avaaminen ja globalisaatio ovat edistystä). Taistelutunnukset ovat sitten Mussolinin päivien ja maailmansotien välisen ajan hieman muuntuneet. Kun globalisaatio nousi suureksi kiistakysymykseksi 1990-luvun loppupuolella, erityisesti Aasian kriisin 1997-98 jälkimainingeissa, media alkoi kutsua vastahuippukokousten järjestäjiä ja mielenosoittajia ”anti-globalisaatioliikkeeksi”. 2000-luvun vastareaktion teemoissa on kuitenkin myös kosolti yhteistä aiempaan. Kansalaisjärjestöjen rahoitusta vaikeutettiin, maailman sosiaalifoorumi epäonnistui toimijuuden rakentamisessa, ja globaali sota terrorismia vastaan käänsi katseet muualle. Erityisesti rahoitusmarkkinakriisin 2008-09 jälkeen globalisaatio-kritiikki on kanavoitunut yhä enemmän nationalistiseen populismiin, joka vastustaa myös ”punavihreyttä” (tasa-arvoa, ekologisuutta, kulttuuriliberalismia jne.) ja kaikenlaisia globalismin ja kosmopolitanismin muotoja. 2/20 19 alkoi jälleen lisääntyä, ensin Yhdysvalloissa, pian myös muualla OECD-maailmassa sekä myös esimerkiksi Kiinassa. Nationalistien ja alt-oikeiston tavoitteena on yhteisön puhdistaminen ja paluu nostalgiseen menneisyyteen, mutta sillä tavalla uudistetussa muodossa, että nationalismi voi esittäytyä myös radikaalina ideana. Abstrakti oppi edesauttaa talouden globalisaatiota ideoiden tasolla
Jokaisen vientimarkkinat koostuvat muiden ostovoimasta ja vaikka paikallisia ja alueellisia eroja on, maailmantalouden kokonaiskysyntä vaikuttaa jokaiseen. (Patomäki 2015, 139-142) Kasvu ei myöskään jakaannu tasan maailmantalouden eri osien välillä. Susan Strange (1987, 552) varoitti jo yli 30 vuotta sitten, että myytti menetetystä hegemoniasta voi osoittautua ajan myötä vaaralliseksi, koska se kannustaa ”häpeämättömän. Avoimissa järjestelmissä vaikutukset riippuvat tietenkin aina monista asioista, eivätkä liian yksinkertaiset päätelmät yleensä toimi. Jos valtioiden talouspolitiikat ovat keskenään ristiriitaisia, esimerkiksi jos valtiot koettavat yhtäaikaisesti siirtää talousongelmiaan ulkomaille lisäämällä viennin määrää suhteessa tuontiin vaikkapa sisäisen devalvaation keinoin, niin valtioiden itsekeskeisten politiikkojen kollektiivinen tulos voi vaikuttaa kielteisesti myös niihin itseensä. Sisäinen devalvaatio vähentää kysyntää kotimaassa, ja yhden kotimaa on toisen vientimaa. Olennainen kokonaisuus ei ole yksittäinen kansantalous vaan maailmantalous. Yhdysvalloissa on keskusteltu ”laskevasta hegemoniasta” jo 1970-luvulta alkaen. Syntyy liikakapasiteettia ja työttömyyttä. Erityisesti vuoden 2007 jälkeen se on jo painunut keskimäärin varsin lähelle nollaa (ks. Samaten jos kaikki maat pyrkivät esimerkiksi houkuttelemaan sijoituksia veronalennuksin, ja jos kaikki toimivat samanaikaisesti suurin piirtein samoin, kenenkään suhteellinen kilpailukyky ei lisäänny, mutta kaikkien verotulot vähenevät. Vaikutus toteutuu myös lisääntyneen eriarvoisuuden kautta, sillä eriarvoistuminen pienentää kulutusalttiutta ja siten myös kerroinvaikutusta. Joka tapauksessa 2010-luvun vaikea ja epävarma taloustilanne on merkittäviltä osin ollut seurausta vallitsevasta talouspolitiikasta ja kilpailukykyopista sekä niiden vaikutuksista. Ristiriidan toteutuminen edellyttää, että monet toimivat samanaikaisesti tältä pohjalta. Kilpailevien valtioiden järjestelmässä kasvun painopisteen siirtymisellä on kauaskantoisia kasautuvia vaikutuksia. Myös kasvun ekologiset ja ympäristölliset rajat ovat pikkuhiljaa alkaneet tulla vastaan, joskin vaikutus BKT-kasvuun on vielä toistaiseksi ollut vähäistä. Monilla palvelualoilla työn tuottavuus ei kasva ja toisilla vain vähän. Strateginen asetelma valtioiden välillä kehkeytyy historiallisen prosessin kuluessa, joka voi kestää vuosikymmeniä tai vielä pidempään. Maailman kokonaiskysyntä vaikuttaa kaikkiin. 2/20 20 siten vähenevät myös monien tulot ja voitot. Suuri osa kansantuotteesta on ulkomaankauppaa ja monikansalliset yritykset toimivat ympäri maailmaa. Yksi seuraus on, että rahoituskuplien ja talousromahduksen todennäköisyys lisääntyy. Kun maailmantalouden yhteisinstituutioita on rakennettu toimimaan analogisesti 1800-luvun kultakannan kanssa, ja kun talouspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi on hyväksytty suhteellisen kilpailukyvyn lisääminen suhteessa muihin maihin, on tosiasiassa rakennettu tendenssi kohti kasvun hidastumista ja työttömyyden ja taloudellisen turvattomuuden laajenemista. Kuitenkin valtiotoimijat tarkastelevat asioita usein vain omasta rajoittuneesta näkökulmastaan ja siksi sortuvat muun muassa koostumuksen virhepäätelmään. Tuotantoketjut ovat maailmanlaajuisia ja suurtuotannon edut toteutuvat parhaiten maailmanmarkkinoiden tasolla. Tai maa voi esimerkiksi houkutella rahoitusinvestointeja purkamalla rahoitussääntelyä, mutta samalla syntyy tilaa spekulatiivisille sijoituksille, mikä tekee maailman rahoitusjärjestelmästä epävakaamman. Virhepäätelmä syntyy siitä, että oletetaan sen, mikä on mahdollista yhdelle, olevan mahdollista kaikille (tai ainakin monille) toimijoille samanaikaisesti. Yksi ilmeinen lisäselitys hidastuneelle kasvulle OECD-maissa on, että talouden koostumus on muuttunut: palvelualojen osuus taloudesta on kasvanut. Empirian tasolla tendenssi näkyy erityisen selvästi deindustrialisoituvassa OECD-maailmassa, jossa keskimääräinen BKT/henki kasvu on laskenut asteittain. Patomäki 2008, luku 5 ja 2018b, luku 5). Kotitalouksien velkaantuminen voi korvata eriarvoisuusvaikutusta vain johonkin rajaan asti. Yhden maan ylijäämä on aina jonkun toisen maan alijäämä, eivätkä kaikki maat voi olla ylijäämäisiä yhtä aikaa. Tämä luo osaltaan otollisia olosuhteita teesin 5 toteutumiselle. Tulojen vähenemisen ja tulo-odotusten laskun myötä lopulta myös eri toimijoiden säästöt vähenevät
Tämän käytännön mukaan samat säännöt eivät aina päde Yhdysvaltoihin ja muihin. Schumpeter 1939). Kapitalistiseen markkinatalouteen kuuluvat eripituiset kasvun, velan ja rahoituksen syklit, joiden kesto tai laajuus eivät noudata helposti tunnistettavia tai pysyviä empiirisiä säännönmukaisuuksia, osin koska eri voimat ja mekanismit tuottavat eripituista syklisyyttä ja ne voivat yhdistyä monin tavoin (vrt. Erityisesti investointien muutoksilla on kerrannaisvaikutuksia kysynnän muutosten kautta monimutkaisessa ja keskinäisriippuvaisessa taloudessa. laskusuhdanne jatkuu kunnes ylimääräinen kapasiteetti poistuu siten, että yrityksiä menee nurin tai tehtaita suljetaan. Yhdysvaltain osuus maailmantaloudesta ja varsinkin kaupasta on laskenut ja laskee edelleen, ja sen vaihtotase on ollut pitkään alijäämäinen (kuukausittainen alijäämä on 2010-luvun loppupuolella vastannut Suomen valtion vuosibudjettia). Vaihtoehto D:hen ajautuminen olisi jo itsessään voinut riittää aiheuttamaan globaalin taantuman ja mahdollisesti jopa laman. Kyse ei ole vain siitä, voidaanko metaforaa ”laskusta” pitää jotenkin todenmukaisena. 2/20 21 itsekeskeiseen ja itsekkääseen käyttäytymiseen”. Teesi 7: Kapitalistisen markkinatalouden mekanismit, jotka tuottavat talouskriisejä – joihin myös kasvun ekologisten rajojen tiivistyminen altistaa – luovat eksistentiaalista turvattomuutta. Presidentti Donald Trump on osa historiallista jatkumoa: hän on radikalisoinut sitä USA-keskeistä politiikkaa, mitä jo hänen edeltäjänsä ovat ajaneet. Esimerkiksi yritysten päätöksentekoa koskevat säännöt voivat muodostaa järjestelmän, joka heilahtelee pitkän aikavälin kasvutrendin ympärillä, mahdollisesti jopa epävakaalla tavalla tai kasvavalla heilahduslaajuudella. Kollektiivinen lopputulos tällaisesta toiminnasta riippuu muiden vastauksista (taulukko 1). 2010-luvun loppuvuosina Kiina (ja myös EU) piti kiinni vapaakauppaperiaatteista, mutta vastasi USA:lle, mikä johti uusiin nokitteluihin ja neuvotteluihin. Olennainen kysymys on miten teoria vakaudesta vaikuttaa käytäntöihin. Trump uhkasi vaalikampanjassaan Kiinaa ja muitakin maita sanktioilla, jos ne eivät mukaudu hänen tulkintaansa epäreiluista kaupan säännöistä ja tahtoonsa. Käänne alaspäin ja ennakointi maailmantalouden sulkeutumisesta johtaa helposti siihen, että varsinkin ne valtiot, joissa kapea valta on päässyt hallitsevaan asemaan, omaksuvat uusimperiaalisia strategioita, joiden avulla ne voivat muiden kustannuksella laajentaa markkinoitaan poissulkevien ja epäsymmetristen valtasuhteiden avulla. Empiirisen pinnan alla on kuitenkin tiettyjä toistuvia kaavoja tai malleja, joiden toteutuminen riippuu osaltaan oppimisesta, talouspolitiikasta ja institutionaalisista järjestelyistä. Valtion harkinnanKaksoisstandardit (ei laajoja vastatoimenpiteitä) Rajoitetut kostotoimenpiteet, jotka kohdistuvat USAhan Yleistetty ”naapurien nuijiminen” Maltillinen Trump A B Radikaali Trump C D Taulukko 1: Kuusi skenaarioita ”trumponomicsin” vaikutuksista, erityisesti kaupassa (Gills & Patomäki 2016, 100).. Vuosina 2017-19 näistä ehti toteutua B-C vaihtoehto, ennen kuin maailma suistui talouskriisiin myös koronapandemian vuoksi
Osakemarkkinoiden lasku alkoi helmikuun 2020 lopussa, mikä sattui yhtä aikaa sen kanssa, että koronaviruksen vaikutukset alkoivat levitä Eurooppaan (Concoda 2020). Siitä muodostui yllättävä shokki, joka olisi itsessään riittänyt tuottamaan taantuman, mutta nyt shokki yhdistyi laajaan ja syvään rahoitusmarkkinakriisiin. 2/20 22 varaiset vastaukset voivat auttaa kääntämään laskusuuntauksen, lieventäen siten taantumaa ja ylläpitäen kasvua. Virusvaikutus pahensi tilannetta, lietsoen jo alkanutta pelon aaltoa suoranaiseksi paniikkimyrskyksi. Vaikka uusliberaalia subjektia on pyritty rakentamaan ”resilientiksi” ja hänen sopeutumiskapasiteettiaan on pyritty lisäämään, tällainen subjekti on maailmassa vailla suuntaa tai merkitystä. Monet sosiaalipsykologiset mekanismit edesauttavat nationalistisen oikeistopopulismin vahvistumista 2020-luvun talouskriisin seurauksena. Mitä kauemmin kehitys jatkuu, mitä enemmän yksityistä velkaa on, ja mitä suurempi osa velasta on spekulatiivista ja varsinkin Ponzi-rahoitusta, sitä kaoottisemmaksi järjestelmä muuttuu. 2020). Kuuluminen johonkin poissulkevaan ryhmään tai uskontoon voi toimia voimakkaana merkityksen, identiteetin ja sosiaalisen uudelleenyhteyden lähteenä. Vuoden 2019 kolmannella neljänneksellä velan määrä suhteessa maailman bruttokansantuotteeseen nousi suuremmaksi kuin koskaan kapitalistisen maailmantalouden historiassa, laskelmista riippuen 2,3-3,2-kertaiseksi maailman bruttokansantuotteeseen nähden (Kose et al. Pandemia alkoi vaikuttaa sekä tuotannon edellytyksiin että monien alojen kulutuskysyntään. Kuten Polanyi (2001) teesissään kaksoisliikkeestä esitti, ihminen on sosiaalinen olento, jolle sosiaaliset odotukset ja tunne kuulumisesta yhteiskuntaan ovat olennaisen tärkeitä asioita. Rahalla on aktiivinen rooli kapitalistisen markkinatalouden toiminnassa. Tulovirrat voivat riittää velan lyhentämiseen ja korkojen maksamiseen, jolloin välitöntä ongelmaa ei ole. Tässä vaiheessa pienikin negatiivinen muutos voi saada aikaan suuria kerrannaisvaikutuksia. Spekulatiivisten lainaajien tapauksessa tulovirrat saattavat riittää pelkästään korkoihin, jolloin velkapääomaa pitää koko ajan uusia. Taloussyklit ja -kriisit näkyvät arkielämässä erityisesti konkurssien ja työttömyyden tai sen uhan kautta. Nostalgia mennyttä kulta-aikaa kohtaan on yksi tapa vastata eksistentiaaliseen epävarmuuteen. Toisin sanoen taloudellisilla ongelmilla on taipumus uhata sosiaalisten toimijoiden identiteettiä, koska tulojen lisäksi myös ihmisen sosiaalinen arvo ja monet hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ovat sidoksissa asemaan työntekijänä, yrittäjänä tai kapitalistina (Habermas 1988, 20-31). Niin sanotussa Ponzi-rahoituksessa velan ottaja laskee sen varaan, että sijoituksen (esimerkiksi asunto tai osake) arvo nousee, koska hän pystyy selviytymään veloista ja niiden koroista vain arvonnousun ansiosta. Kaudella 2020-40 myös koronapandemia, ilmastonmuutos ja laajemmin ympäristömuutokset tulevat lisäämään pelkoa ja epävarmuutta. Niin kauan kuin rahoitusarvot menevät ylöspäin ja buumi jatkuu, velan pääomaa on helppo uusia ja myös Ponzi-rahoitus voi toimia. Kun talous kasvaa, itseään vahvistava prosessi toimii toiseen suuntaan, kunnes rakentuu ylikapasiteettia. Elämänolosuhteiden riippuminen rahasta ja markkinoista on vain yksi syy siihen, miksi nämä ovat ongelma. Myös automaattiset vakauttajat voivat ajaa samaa asiaa. Maailmanpankki varoitti uudesta velkakriisistä ja maailman rahoitusmarkkinat horjuivat jo uuden kriisin partaalla syksyllä 2019. Hyman Minskyn (1992) rahoituksellisen epävakauden hypoteesi kertoo, että keskeinen mekanismi, joka ajaa talouden kohti rahoituskriisiä, on yksityisen sektorin velkaantuminen ja erityisesti tuon velan suhde tulovirtoihin. Kun kaupunkeja, alueita ja maita alettiin sulkea myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, paniikki yltyi. Kun lainojen uusiminen tulee vaikeaksi tai mahdottomaksi ja maksuvaikeudet alkavat kertautua, niin tulevaisuuden odotukset voivat muuttua nopeasti, kääntäen nousun romahdukseksi. Yhdysvaltain keskuspankki Fed joutui turvautumaan äärimmäisiin toimiin pitääkseen rahoitusmarkkinat toiminnassa. 2020; Tiftik et al. Kasvava työttömyys, kasvavat sosiaaliset erot sekä lisääntyvä epävarmuus ja riippuvuus aiheuttavat ihmisten keskuudessa eksistentiaalista turvattomuutta
Pandemian aiheuttamat rajut mutta väliaikaiset elämänmuutokset voivat olla alkusoittoa sille, mitä tuleman pitää. Talouden ja väestön kasvu on työntänyt ihmisiä yhä uusille alueille ja tuhonnut ja muokannut luontoa. Jälkimmäiseen meillä ei ole suoraa pääsyä, vaan joudumme punnitsemaan väitteiden, tulkintojen ja teorioiden pätevyyttä suhteessa evidenssiin ja moninaisiin kriteereihin. Nykymuotoinen kasvu ei voi jatkua kovin kauaa – ja silti kapitalistisen markkinatalouden tähänastinen dynamiikka on edellyttänyt jatkuvaa kasvua. Oppiminen voi olla myös patologista, jos se johtaa yksilön tai kollektiivin tahdon sulkeutumiseen ja (suhteelliseen) haluttomuuteen tai kyvyttömyyteen oppia uutta, mikä puolestaan johtaa tyypillisesti haluun pakottaa muu maailma kuuntelemaan – kapeaan valtaan. Kiihtyvä ilmastonmuutos on ehkä tärkein mutta ei suinkaan ainoa syy, minkä takia taloudellisen kasvun sosiaaliset ja luonnolliset rajat ovat tulossa vastaan seuraavien vuosikymmenien aikana. Koronapandemia on osa samaa prosessia, joka on tuottanut ilmastonmuutoksen. Uusi pandemia oli vain ajan kysymys. Kaikki oppiminen ei kuitenkaan ole aina rationaalista (Deutsch 1966, 248). Kasvun rajat eivät ole absoluuttisia vaan riippuvat teknologiasta, vallitsevasta elämäntavasta, kasvun kohdentumisesta ja monista muista asioista, mutta joka tapauksessa on epäämätöntä, että tarvitaan uusia keinoja vastata kasvun luomiin ongelmiin. Kuitenkin ilman talouskasvua työttömyys nousee nykykontekstissa korkeaksi, köyhyys ja sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja siten poliittinen myllerrys ja sekasorto voivat yltyä. Rationaalisuutta ei voi rajata mihinkään toimijaan tai kollektiiviseen kategoriaan, ei edes tieteeseen sinänsä. Rationaalisuuden minimaalinen merkitys on avoimuus oppimiselle ja hyville perusteille. Kasvulla on taipumusta lisätä myös fossiilisen energian käyttöä, päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta. Oppiminen voi olla myös taannehtivaa siinä mielessä, että kokemusten pohjalta vedetään johtopäätöksiä, jotka kumoavat jo saavutettua oppimista. Reilun puolen vuosisadan aikana maapallon väestö on 2,5-kertaistunut ja bruttokansantuote kuusinkertaistunut. Oppiminen koskee totuutta ja muita arvoja. Samalla tavalla kuin yksittäistä kuivuuskautta, lämpöennätystä tai hirmumyrskyä ei voi väittää globaalin lämpenemisen suoraksi seuraukseksi, samalla tavalla myöskään yksittäisen viruksen mutaatiota tai siirtymistä ihmiseen ei voi pitää yksioikoisesti maailmantalouden kasvun suorana seurauksena. Totuus on metafora, joka ohjaa käytäntöjämme, ja koskee sitä, että väitteet, tulkinnat tai teoriat vastaavat sitä, miten asiat todella ovat maailmassa. Kuten teesin 1 yhteydessä mainitsin, oppiminen voi koskea välittömien tavoitteiden saavuttamista, päämäärien ja tarkoitusten asettamista, oppimiseen liittyviä sisäisiä rakenteita, tai laajemmin tällaisten oppimiseen liittyvien tavoitteellisten prosessien jatkumisen ehtoja. Teesi 8: Maailmanhistorialla on rationaalinen tendentiaalinen suunta: opimme ratkaisemaan ristiriitoja kollektiivisen toiminnan ja yhteisten instituutioiden rakentamisen kautta Tahto muodostuu aina oppimisprosessin tuloksena, ja rationaalisuuden ytimessä on nimenomaan avoimuus oppimiselle, hyville perusteille ja kommunikaatioprosessille (Habermas 1984). Tunnemme niitä mekanismeja, jotka lisäävät alttiutta tällaisille tapahtumille, ja empiirisesti voimme havaita, että tällaista tapahtuu aiempaa useammin. Luonnollisten isäntien sijaan virukset löytävät yhä helpommin uuden isännän: ihmiset. 2/20 23 tulevaisuuden suhteen. Asianmukaisten totuusarvostelmien pohjalta voimme kritisoida tietämättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja sellaisia illuusioita, jotka edistävät epäsymmetrisiä valtasuhteita ja heteronomisia sosiaalisia asetelmia tai tuottavat ristiriitoja tai muita ei-toivottuja, ei-välttämättömiä ja haitallisia seurauksia.. Lajien ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen uhkaa ekosysteemejä laajassa mittakaavassa ja siten myös esimerkiksi ihmisten ruuan tuotannon järjestelmiä
(Bhaskar 1993, 91; Patomäki 2014a, 741) Rationaalisuuteen kuuluu olennaisesti se, että toimijat oppivat ylittämään ristiriitoja rakentamalla parempia kollektiivisia käytäntöjä ja instituutioita. Loogisesta näkökulmasta voimme analysoida oppimisprosessia tietoisuuden kehittymisen vaiheina kuten kuvassa 1 (johdettu osin analyysista Elster 1978, luku 5; ks. Todellisen maailman ristiriidat eivät ole kategorisia, koska se, mitkä voimat vallitsevat, riippuu toiminnasta ja ehdollisista olosuhteista (esim. Monet suunnat voivat olla ainakin joissain suhteissa ennakoimattomia. Jokainen väite maailmanhistorian järkevästä suunnasta on ymmärrettävä dialektisena argumenttina, joka esitetään merkityksellisen yhteiskunnan sisältä käsin. Kuten kriittiset teoriat ovat Ernst Blochista alkaen korostaneet, tarvitaan myös konkreettisia utopioita, tai paremminkin eutopioita (etuliite eu viittaa hyvään). Toki yhteiskunnallisten järjestelmien avoimuus tarkoittaa, että maailmanhistoria on avoin. Kun toimijat ymmärtävät, että muutkin ovat tosiasiassa samassa tilanteessa ja tilanne on strateginen peli (vaihe 2), myös kollektiivisesti järkevän lopputuloksen organisointi voi heidän mielestään näyttää ensin strategiselta peliltä (vaihe 3). yritykseni avata tulevaisuudentutkimuksen realistista ontologiaa ja metodologiaa, Patomäki 2006, erit. 12 ja 26-29.. Jossain vaiheessa hallitukset saattavat päätyä näkemykseen, että taloudellinen globalisaatio onkin vangin dilemma -peli, jossa valtiot kilpailevat saadakseen etuja muiden kustannuksella, vaikka näillä kilpailutoimilla on kielteisiä vaikutuksia demokratiaan, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja turvallisuuteen, hyvinvointiin ja talouskasvuun. Järjen tehtävänä on arvostella tällaista tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä ja niihin liittyviä illuusioita. Aluksi toimijat voivat olla tietämättömiä toimintansa kollektiivisista seurauksista, koska pitävät muita valtioita ulkoisena ympäristönä, joka on enemmän tai vähemmän annettu. sisäinen devalvaatio, pääomaveron alennukset), myös on itselle edullista eikä haittaa muita. Tietoisuus on parametrinen. Silti yksittäiset valtiotoimijat eivät vieläkään tiedä miten ratkaista yksilöllisen ja kollektiivisen rationaalisuuden välinen ristiriita, koska ”dominantti strategia” on kilpailla. Tilanpuutteen vuoksi joudun sivuuttamaan tämän tärkeän teeman; ks. Toki kyse voi olla myös siitä, mikä tahto hallitsee valtiota. 8 Lisäksi maailmanhistorian rationaalisen suunnan toteutuminen riippuu transformatiivisista käytännöistä, jotka puolestaan muodostavat prosesseja, jotka riippuvat niihin osallistuvien yksilötoimijoiden rationaalisuudesta. tarkemmin Patomäki 2019a). Suunnat ovat myös kiistojen aiheita, joita esiintyy aina kaikissa konkreettisissa historiallisissa tilanteissa. Toiminta perustuu illuusioon: se mikä voi olla itselle mahdollista (esim. Ristiriitaisuuksia voi esiintyä myös sosiaalisten järjestelmien kokonaisuuksien tasolla, jos niissä on toisiaan vastaan toimivia järjestämisperiaatteita (esim. Vaiheessa 1 toimijat ottavat ympäristönsä annettuna. hyvinvointivaltio voi olla ristiriitainen avoimessa ja liberaalissa maailmantaloudessa, jossa yritykset voivat siirtää veropohjansa muualle). 2/20 24 Tässä mielessä rationaalisuus itse jo asettaa suuntaa maailmanhistorialle. Tarvitaan 8 Pelkkä totuuteen perustuva negatiivinen kritiikki ei myöskään riitä asettamaan suuntaa eettis-poliittiselle toiminnalle. Yhteiskunnallinen tieto koskee muun muassa näitä ristiriitoja. säästämisen paradoksi, joka on esimerkki koostumuksen virhepäätelmästä). jos erehdytetään pitämään myrkyllistä ainetta lääkkeenä), tai kuinka ne ovat yleistettävissä (esim. Joidenkin tavoitteena voi olla esimerkiksi voittojen suhteellisen osuuden kasvattaminen, vaikka sillä olisi haitallisia seurauksia kokonaisuuksien tasolla (tai todennäköisemmin, uskovat, että voittojen lisääminen on aina hyvä kokonaisuuden kannalta). Tämä mahdollisuus on osa muutoshakuisten poliittisten käytäntöjen rationaalisuutta. Keskeinen esimerkki koskee uusliberaalia globalisaatiota ja kilpailukykyajattelua. Transformatiivinen käytäntö voi itse muuttua aiempien kokemusten ja niitä koskevan kritiikin perusteella. Maailmanhistorialla on aina enemmän kuin yksi mahdollinen rationaalinen suunta. kuinka paljon säästämisaste lisääntyy, miten myös muut asiat kuin verotus vaikuttavat sijoituspäätöksiin). Yleisesti ristiriidat voivat johtua vääristä uskomuksista koskien sitä, kuinka asiat toimivat (esim
tai jota voidaan harjoittaa ilman että lopputulosta havaitaan empiirisesti (esim. Traagisinta on, jos prosessi johtaa muutoshakuisten toimijoiden taannehtivaan tai patologiseen oppimiseen. Jokainen ristiriita on voitettava ennen kuin kollektiivinen toiminta on mahdollista. Kun toimijat ovat lyhytnäköisiä ja itsekeskeisiä, tilanne johtaa kollektiivisesti puutteelliseen lopputulokseen. Kommunikaatio on avain luottamuksen ja yhteisvastuun rakentamiseen, mikä taas auttaa järjestämään kollektiivisia toimia ja siirtymään vaiheeseen 4, jossa uskottavan yhteisvastuun ymmärretään edellyttävän sitoumuksia ja instituutioita. vallitseva sosiaalinen konteksti ja sen luomat tendenssit otetaan annettuna, ilman, että nykyisiä kykyjä, käsityksiä, käytäntöjä ja instituutioita nähdään aiemman oppimisen tuloksena). Menestys riippuu toimijuudesta ja geo-historiallisista olosuhteista. 2/20 25 kollektiivista toimintaa, mutta jos sen organisoinnista aiheutuvat kustannukset näyttävät olevan korkeat, itsekeskeisen välineellisen järjen näkökulmasta yhteistyöhön ei kuitenkaan kannata ryhtyä. Tahto, joka on valmis kapeaan valtaan, voi pyrkiä horjuttamaan toimijoiden välistä luottamusta. joku voi yrittää oppia ilman että oppii, kuten opiskelija, joka lukee tenttiin mutta silti hylätään) iii. Tämä on klassinen vapaamatkustamisen ongelma tai, kun tietoisuus on korkeampi, vangin dilemma (PD) -tilanne. joka voi olla olemassa ilman että sitä käytetään tai harjoitetaan (esim. Joka tapauksessa maailmanhistorian rationaalisen tendentiaalisen suunnan toteutuminen on kontingenttia. Oppimisprosessin kolmeen ensimmäiseen vaiheeseen liittyy ristiriita. jota voidaan harjoittaa ilman että tendenssi kuitenkaan aktualisoituu (esim. Tarvitaan jotain muuta ennen kuin ristiriidat voidaan ylittää. Teesi 9: Rationaalinen yhteiskunta kykenee oppimaan oppimalla oppimaan paremmin, lisääntymisen kautta Teesin 8 mukaan maailmanhistorialla on rationaalinen tendentiaalinen suunta. Tässä keskeinen tendenssi liittyy nimenomaan oppimiseen. Kaikki modernin kompleksisen yhteiskunnan Taulukko 2: Ristiriidoista sosiaaliseen ja poliittiseen muutokseen. toimijalla voi olla kyky oppia ilman että hän harjoittaa sitä) ii. Vaikka osa toimijoista olisi valmis yhteistyöhön, toiset saattavat silti pidättäytyä toimista uskoessaan, etteivät ne ole ratkaisevia lopputuloksen kannalta. Kriittisen järkeen perustuva yhteistoiminta ja avoin oppiminen ovat valtaa (Arendt 1958), jota kapea valta ei halua hyväksyä, vaikka joutuu itsekin nojaamaan kommunikaatioon ja kykyyn yhteistoimintaan. Pokommunikaatiota voidaan pyrkiä estämään tai manipuloimaan. Tendenssi on läpi kontekstien toimiva kyky ja taipumus: i
Mikään järjestelmä ei myöskään estä oppimista kokonaan. Näihin instituutioihin kuuluvat myös vapaat ja itsehallinnolliset yliopistot, joita voidaan pitää ihmiskunnan yhteisen oppimisen yhtenä edellytyksenä – vaikka toisaalta kriittisesti remonista aikamme ongelmista ja riskeistä (Rees 2004; vrt. Kreikan kielen termi holo tarkoittaa kokoryhmittymät, kulttuurit ja sivilisaatiot, ja koko planeetan, sillä se käsittää ihmislajien ja muun biosfäärin välisten suhteiden kokonaisuuden” (Camilleri & Falk 2009, 537).. Tietoinen toiminta on aina intentionaalista eli tulevaisuussuuntautunutta, mutta se tapa millä tulevaisuus on läsnä nykyisyydessä ja toiminnassa, on muuttunut. Tämä näkyy yhteiskunnallisten järjestelmien telystä silloin kun tietoa jonkun sosiaalisen järjestelmän toiminnasta sovelletaan rekursiivisesti toimenpiteissä, joiden tavoitteena on välttää ei-toivotut tai saavuttaa toivotut itsesääntely ei välttämättä perustu vain oletukseen, että ilman toimenpiteitä menneisyyden tendentiaalinen puolisäännönmukaisuus (esim. Nämä voivat puolestaan tehdä kulloinkin vallitsevaa hegemonista valtaa kykenemättömäksi. Empiirisesti tämä oppimisprosessi näkyy teknologian kehittymisessä, talouskasvussa (erityisesti sen laadullisessa puolessa), yhteiskunnallisten käytäntöjen ja instituutioiden eriytymisessä, kompleksisuuden kasvussa ja niiden järjestämisen periaatteiden kehittymisessä. kaupunkisuunnittelussa nojataan ennakointeihin liikenteen kehityksestä eri suunnittelu-skenaarioissa). Korostan vielä, että kukin näistä voi perustua myös vääriin uskomuksiin ja illuusioihin, ja kullakin näistä voi olla tarkoittamattomia vaikutuksia, jotka voivat muuttua merkityskriiseiksi. Asian voi kääntää ja voivat vaikuttaa tulevaisuuteen, puhutaanpa sitten rahoituksesta, kaupasta, sodasta tai ilmastosta. Teesin 9 mukaan rationaalinen yhteiskunta kykenee oppimaan ilman massiivista kakautta. Patomäki 2019b). Diktaattoritkin voivat oppia ja muuntua. Teesiin 9 kuitenkin sisältyy ajatus, että oppimistendenssi on merkittävä, koska sillä on ollut ja on aktuaalisia, empiirisesti havaittavia vaikutuksia maailmanhistoriassa. 2/20 26 käytännöt ja instituutiot ovat sellaisten historiallisten kehityskulkujen tuloksia, joihin liittyy oppimista ja uuden luomista, esimerkiksi yliopisto, valtio, suvereniteetti, laillisuusperiaate, perustuslaki, osakeyhtiö ja sen rajoitetun vastuun periaate, teollis-ja tekijänoikeudet, liikepankki, kansainvälinen organisaatio, internetin hallintasäädöstö jne. Tendenssi ei ole merkittävä tai olennainen, jos se ei juuri koskaan aktualisoidu. Rationaalinen yhteiskunta on järjestänyt instituutionsa niin, että ne ylläpitävät reilun osallistumisen mahdollisuuksia, maksimoivat oppimiskapasiteettia ja tekevät demokraattisen tahdonmuodostuksen prosessin mahdollisimman autenttiseksi ja rationaaliseksi. Käytännöt ja instituutiot voivat perustua myös vääriin uskomuksiin tai illuusioihin, eikä kaikki oppiminen johda totuudenmukaisempiin tai muutoin parempiin käsityksiin, tai edistä tulevaa oppimista, joten teesi 8 koskee nimenomaan rationaalista, edistyksellistä oppimista. Yksi kollektiivisen oppimisprosessin tulos olemisen, toimimisen ja toiminnan olosuhteita siten, että tiedostetaan noiden olosuhteiden muuttamisen mahdollisuus. Piaget, Kohlberg, Habermas). koulutuksen rooli sosiaalisten luokkien uusintamisessa) jatkuu myös tulevaisuudessa, vaan se voi perustua myös epävarman tulevaisuuden ennakointiin sanan laajemmassa mielessä (esim. koskemaan yhä laajempia kokonaisuuksia. Yksilön ja ihmiskunnan kollektiivisen oppimisen prosesseista ja niiden vaiheista on laaja tutkimusperinne (esim. Yhteiskunnallisilla käytännöillä ja instituutioilla on kuitenkin olennainen merkitys oppimisen kannalta. Vallan ja tahdon (erityisesti kapean vallan merkityksessä) yhteys on kontingentti, ei välttämätön tai väistämätön
Usein kuitenkin uusien ideoiden toteuttaminen onnistuu helpommin jonkun kriisin, onnettomuuden tai tuhoisan tapahtuman seurauksena, varsinkin jos tuo tapahtuma tai kriisi saa valtavaa mediahuomiota, ja jos se joko vaikuttaa tai ainakin voisi vaikuttaa laajalti ihmisten omaan arkielämään. Brexit-kansanäänestys ja Trumpin valinta Yhdysvaltain tullut todennäköisin vaihtoehto. Kun aletaan vaatia, että ”jotain pitää tehdä”, ideoiden kehittäjät voivat vetää aiempia ehdotuksiaan ja suunnitelmiaan pöytälaatikosta, ja näistä voi lopulta tulla – joskin usein jonkin verran vesitetyssä muodossa – uusi tapa järjestää käytäntöjä ja instituutioita. Näin ollen velkakriisi ja rahoitusarvojen lasku koettelevat. Kommentoijat ja tutkimuslaitokset ennakoivat historiallisen syvää talouskriisiä, jopa suurempaa kuin 1930-luvun lama, massiivisista talouden pelastustoimista huolimatta. Toukokuussa 2020 kriisi on vasta alkanut. Nämä voimat ja tendenssit ovat vahvomahdollisuutta jo ennen vuotta 2040. Kaikki tämä tapahtuu kontekstissa, jossa 2000-luvun muunnelmat talousliberalismista ovat osa annettuna otettua taustaa (teesi 2), mikä ei edesauta talouden ristiriitojen tai ongelmien ratkaisua. Yksi lisäongelma on, että rahoituksen hallitsemalla aikakaudella myös monet yritykset ovat toimineet pankkeina ja sijoittajina. Konkurssien ja maksuhäiriöiden lisääntyminen alkoi ennen jo ennen pandemiaa. Yhä useammin tahto yhdistyy valtaan autoritäärisellä tavalla (teesi 1). Nämä uudet ideat ja niihin liittyvä aktivismi voivat olla tulosta pitkäaikaisesta kollektiivisen oppimisen prosessista. Konkreettisissa historiallisissa tilanteissa oppiminen voi kääntyä muutoksiksi kahdella tavalla (mukailtu teoksesta Braithwaite & Drahos 2000, 31-2). Teesin 7 (”ne kapitalistisen markkinatalouden mekanismit, jotka tuottavat kriisejä, luovat eksistentiaalista turvattomuutta”) mukaisesti talousja pandemiakriisi lisää alttiutta ryhmäkuntaisuudelle. Vuoden 2020 alussa maailmantalous on nopeasti ajautumassa uuteen ja edellistä kriisiä vielä paljon syvempään kurimukseen. 2010-luvun alkupuolella arvioni alkoi vaihtua ja viimeistään tultaessa vuoteen 2016 (mm. Vuosina 2005-10 pidin (kriisien kautta tapahtuvien) rauhanomaisten muutosten skenaarioita todennäköisempinä kuin globaalin naarioita (erit. Poliittisen talouden ja kansainvälisten kehityskulkujen vuoksi maailmanyhteiskunta on ajautunut polulle, jota leimaa irrationaalisuuden lisääntyminen. Teesin 5 mukaan erityisesti silloin kun ”markkinayhteiskunta kieltäytyy toimimasta” (Polanyi) tyypillinen vastareaktio markkinayhteiskunnalle ja myös sen muutoshakuisille vastavoimille on turvautuminen ryhmäkuntaisuuteen (kansallisuus, sivilisaatio, rotu). Ongelmana 2020-luvun alussa on, että vallitsevalle uusliberalismille ei ole ollut viiteentoista vuoteen sellaista vastavoimaa, joka kykenisi tai edes pyrkisi edistämään kollektiivista oppimista (ja sitä ennen alter-globalisaatio liike kykeni vaikuttamaan historialliseen kehitykseen vain lyhyen aikaa ja vähän, lähinnä taantumista hidastaen). Oppimista voi tapahtua taustalla, jos oppimisen tiedollisissa kaavoissa ja malleissa tapahtuu positiivisia muutoksia, tai jos instituutiot muuttuvat suuntaan, joka edesauttaa oppimista. Näin päädytään helposti taannehtivaan tai patologiseen oppimiseen. Muutosprosessi voi olla proaktiivinen, jolloin yksilö, ryhmä tai liike lähtee ajamaan muutosta levittäen ideaa verkostojen ja julkisuuden kautta. Yksityisen sektorin velkaantuminen oli ennätyskorkealla tasolla juuri ennen kriisin alkua. Pelkkä kuukausien talouspysähdys on melkoinen isku taloudelle, samalla kun osakekurssien laaja lasku tai romahdus syöksee osaltaan monia sijoittajia, rahoittajia ja pankkeja kuilun partaalle (syöksy tulee todennäköisesti jatkumaan, vaikka kurssit ovatkin keskuspankkirahoituksen turvin osittain palautuneet). Pelkästään Yhdysvalloissa 40 miljoonaa ihmistä on hakenut työttömyysvakuutusta ja työttömyys on suuren laman tasolla. Patomäki 2008). 2/20 27 vistä oppimista, joka perustuu kointiin ja niiden estämiseen globaalien institutionaalisten muutosten kautta
The Pulse of Freedom.. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa joukkoliikkeet toimivat sellaisten tulevaisuusennakointien pohjalta, jotka kattavat koko planeetan kehityksen vuosikymmenien ja vuosisatojen päähän. Lähteet Arendt, Hannah (1958): The Human Condition. Bell, Stephen (2012): The power of ideas: The ideational shaping of the structural power of business, International Studies Quarterly, 56(4), 661–673. Cambridge: Cambridge University Press. Angell, Norman (2000): The Great Illusion. Jälkimmäisestä ks. Mikä näistä sitten toteutuukaan – tätä kirjoittaessa mikään näistä ei ole vielä edes alkanut toteutua, mikä ei lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta – muutoksia ajavat liikkeet tai puolueet joutuvat osaksi globaalin vallan dynaamisia vuorovaikutuskuvioita, joissa jotkut pyrkivät toteuttamaan tahtonsa hajottamalla ja kylvämällä epäluottamusta, kun taas toiset vakuuttelevat, että mitään vaihtoehtoja ei ole. Amadae, Sonja (2016): Prisoners of Reason: Game Theory and Neoliberal Political Economy. 2/20 28 tuotannollisia yrityksiä suoraan myös tätä kautta. Toinen loppuhuomioni koskee ilmastoliikettä. Ensinnäkään vallitsevaa maailmanlaajuista vastausta koronapandemiaan lisääntymiseen, muuttuneisiin arvostuksiin ja globalisaatioon. Malesevic 2013, joka nähdäkseni täsmentää väitettä pikemminkin kuin kokonaan kumoaa sen. Joko alter-globalisaatio liikkeen ideoiden pitäisi löytää tiensä olemassa olevien poliittisten toimijoiden ohjelmiin tai sitten liikkeen pitäisi järjestäytyä uudelleen, mahdollisesti globaaliksi poliittiseksi puolueeksi tai puolueiksi. Talousennusteet ja esimerkiksi ”ostopäällikköindeksit” maalaavat poikkeuksellisen synkkää tulevaisuudenkuvaa. Globalisaatio on paitsi levittänyt virusta nopeasti ja tehokkaasti eri puolille niin tehnyt ihmiset kaikkialla tietoiseksi tilanteesta. Kolmas mahdollisuus on kokonaan uuden liikkeen synty, jonkin sellaisen, jota ei vielä ole kovin helppo ennakoida. Pinker 2011; ja Pinkerin kritiikistä, esim. ”Olemme nyt kaikki samassa veneessä.” Taustalla on myös sellaisia hitaita muutosprosesseja, joita ei usein nähdä kun katse kohdistuu vain välittömästi käsillä olevaan. Tämä on koulutuksen ja muun kehityksen ohella vaikuttanut myös arvostuksiin ja arvoihin: ihmiset arvostavat elämää aiempaa enemmän. Chicago: The University of Chicago Press. Yhtäkkiä on syntynyt kollektiivinen tietoisuus, jossa jokainen joutuu pohtimaan omien tekojensa seurauksia ihmiselämän kannalta. Modernin tieteen avulla tunnetaan jo nyt taudin synty ja kulku hyvin tarkkaan. Ilmastoliikkeen perusoletus on, että ei ole olemassa automaattista ilmaston tasapainottamisen mekanismia, ei ainakaan sellaista, joka toimisi meidän ihmisten aikaskaaloissa. Jotta tämä kriisi johtaisi oppimiseen ja sellaisiin muutoksiin, jotka veisivät maailmanhistokuvan 1 mukaista tietoisuuuden kehitystä ja kollektiivisten ongelmien ratkaisua, täytyisi jostain nopeasti löytyä liike tai laajeneva verkosto, joka kaivaisi aiempia ehdotuksia ja suunnitelmia pöytälaatikosta tai kehittäisi uusia siivisiä muutoksia. itsesääntely on saavuttanut uuden vaiheen. 1933 painos, alun perin julkaistu 1909. Kapitalistisessa markkinataloudessa monet kehityskulut vahvistavat itseään ja vallitsevissa olosuhteissa ajavat valtioja muut toimijat helposti itsekeskeisiin ratkaisuihin. Taloudellinen kasvu on suistanut järjestelmään itseään ruokkivaan kehään ja nyt ilmaston malla liike levittää tietoisuutta, jonka mukaan planetaarinen tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan siitä on tullut yhä enemmän jotain, mitä ”me” teemme siitä. 9 Tämä on viittaus sekä moraalisen oppimisen teorioihin, joissa on osin myös kyse elämän arvon muuttumisesta, että laajaan keskusteluun väkivallan roolin vähenemisestä yhteiskunnassa. Ayer Company Publishers, North Stratford, N.H. Päätän kymmenen teesiäni kahteen positiiviseen huomioon. Bhaskar, Roy (1993): Dialectic. Vuosi 2019 oli globaalin ilmastolakon ja liikkeen läpimurron vuosi. Yhtenä esimerkkinä on se, miten kuolemantuomio on joko poistunut tai sen merkitys on vähentynyt melkein kaikkialla. Media on tuottanut miljoonia yksityiskohtaisia tarinoita tapahtumista ja ihmiskohtaloista. 9 Kompleksiin kuuluu myös teknologian kehittyminen, joka on tehnyt etätyön mahdolliseksi monille. Ihmiset elävät aiempaa pidempään
Patomäki, Heikki (2014b): On the Dialectics of Global Governance in the 21st Century: A Polanyian Double Patomäki, Heikki (2015): Suomen talouspolitiikan tulevaisuus: teoriasta käytäntöön. 273-291. War, Future Crises and Changes in Global Governance. Goldhammer. A. Käänt. Käänt. Metamoderna. Malesevic, Sinisa (2013): Forms of Brutality: Towards a Historical Sociology of Violence, European Journal of Social Theory, 16 (3), s. Princeton University Press, Princeton. Ayhan, Peter Nagle, Franziska Ohnsorge & Naotaka Sugawara (2020): Global Waves of Debt. (DOI: https:// doi.org/10.1007/978-3-319-31737-3_16-1, kirja ilmestyy 2020). The Belknap Press (of Harvard University Press), Cambridge. 2nd edition. Working Paper No: 74. New York, The Free Press. A Radical View. Scheve, Kenneth & David Stasawage (2016): Taxing the Rich. Polanyi, Karl (2001): The Great Transformation. Käänt. Patomäki, Heikki (2019a): Emancipation from Violence through Global Law and Institutions: A Post-Deutschian Perspective. Action, Structure and Contradiction in Social Analysis. A History of Fiscal Fairness in the United States and Europe. Foucault, Michel (1980): Power/Knowledge: Selected Interviewers and Other Writings 1972-77. Giddens, Anthony (1979): Central Problems in Social Theory. Sternberg (toim.): Why Smart People Can Be So Stupid, 42-63. Braithwaite, John & Peter Drahos (2000): Global Business Regulation.Cambridge University Press, Cambridge. P. Minsky, Hyman (1992): The Financial Instability Hypothesis. Causes and Consequences. Schumpeter, Joseph A. Chandler, David & Julian Reid (2016): The Neoliberal Subject. (1966): The Nerves of Government. Gordon et al. Saatavilla: <https://www.worldbank. 91-103. Patomäki, Heikki (2018b): Disintegrative Tendencies Routledge, Lontoo & New York. Teoksessa Poli, Roberto (toim.): Handbook of Anticipation. McCarthy. Varoufakis, Yanis (2016): Trump Victory Comes with a Silver Lining for the World’s Progressives. State University of New York Press, New York. 1-31. Lontoo: Heinemann. org/en/research/publication/waves-of-debt>. Gills, Barry K. Springer, Cham. Patomäki, Heikki (2008): The Political Economy of Global Security. Luettavissa: <https:// dow-theory>. The Conversation 11.11.2016. Pierson, Paul (2004): Politics in Time. Basingstoke. Into, Helsinki. Luettavissa: <http://www.paecon.net/PAEReview/issue69/Patomaki69.pdf>. Augustus M. Princeton University Press Princeton. Piketty, Thomas (2014): Capital in the Twenty-First Century. Strange, Susan (1987): The Persistent Myth of Lost Hegemony. Kelley, New York. IIF (Institute of International Finance), Washington DC. C. Routledge, Lontoo & New York. Thompson, E. (2002): Smart People Doing Dumb Things: The Case of Managerial Incompetence. Viking, New York. Ashgate, Aldershot. The Jerome Levy Economics Institute of Bard College, New York. Luettavissa: <http://www.paecon.net/PAEReview/issue79/ Patomaki79.pdf>. Houndmills, Basingstoke, Palgrave Macmillan. Resilience, Adaptation and Vulnerability. Pinker, Steven (2011): The Better Angels of Our Nature: Why Violence Has Declined. Polity Press, Cambridge. 2/20 29 Verso, London. New Republic 27.10.2016. 551-574. Freinacht, Hanzi (2017): Welcome to the Postmodern 1930s. International Organization, 41, 4, s. Beacon Press, Boston. Contradictions and Possible Worlds. The Harvester Press, Lontoo. Teoksessa Kustermans, Jorg, Tom Sauer, Dominiek Lootens & Barbara Segaert (toim.): Palgrave MacMillan, London. <http://metamoderna. McCarthy. Marsh, Laura (2016): The Flaws of the Overton Window Theory: How an Obscure Libertarian Idea Became the Go-to Explanation for This Year’s Crazy Politics. History, Institutions and Social Analysis. Yale University Press, New Haven.. Lukes, Steven (2005): Power. T. The World Bank Group, Washington, DC. (1966): The making of the English working class. Saatavilla: <https://www.iif.com/Portals/0/Files/content/ Global%20Debt%20Monitor_January2020_vf.pdf>. 51-57. Velitsky, Steven & Daniel Ziblatt (2018): How Democracies Die. Verbeek, Bertjan (2003): British Decision-Making During the Suez Crisis: Small Groups and a Persistent Leader. Käänt. John Wiley & Sons, Chichester. McGraw-Hill, New York and London. Rawls, John (1973): A Theory of Justice. Elster, Jon (1978): Logic and Society. Concoda (2020): Is the Coronavirus Really Behind the Luettavissa: <https://www.tradersmagazine.com/am/ is-the-coronavirus-really-behind-the-stock-marketcrash> Deutsch, Karl W. Patomäki, Heikki (2006): Realist Ontology for Futures Studies, Journal of Critical Realism, (5):1, s. Penguin, New York. Luettavissa: <https://theconversation.com/trump-victory-comes-with-a-silverlining-for-the-worlds-progressives-68523>. 475–499. Gill, Stephen & David Law (1989): Global hegemony and the structural power of capital, International Studies Quarterly, 33(4), s. & Heikki Patomäki (2017): “Trumponomics and the ‘Post-Hegemonic’ World”, real world economics review, 78, 29.3.2017, ss. Rees, Martin (2004): Our Final Century: Will Civilisation Lontoo. T. Patomäki, Heikki (2014a): Piketty’s global tax on capital: a useful utopia or a realistic alternative to a global s. Habermas, Jürgen (1988): Legitimation Crisis. Rescher, Nicholas (1996): Process Metaphysics. Patomäki, Heikki (2019b): Repurposing the University in the 21st Century: Toward a Progressive Global Vision, Globalizations, 16:5, s. Theoretical and Applied Aspects of the Use of Future in Decision Making. Tiftik, Emre, Khadija Mahmood & Jadranka Poljak (2020): Global Debt Monitor: Sustainability Matters. Oxford University Press, Oxford. Vintage Books, New York. 751-762. 2nd edition. An Introduction to Process Philosophy. The Political and Economic Origins of Our Time. Macmillan, Houndmills. Janis, Irving Lester (1972): Victims of Groupthink: A Psychological Study of Foreign-Policy Decisions and An Essay on Cyclical and Long-Run Changes in Capitalist Economy. What History Reveals About Our Future. Teoksessa Robert J. Kose, M. 26.2.2017. in Economics and Political Economy. Habermas, Jürgen (1984): The Theory of Communicative Action.Volume One. Wagner, Richard K. (1939): Business Cycles: A Theoretical, Historical, and Statistical Analysis of the Capitalist Process, Volume 1. 2nd paperback edition
Mikäli yritys kykenee väliaikaisesti suojautumaan kilpailulta ja saavuttamaan monopoliaseman, ajatel. Neljänneksi alustatalouden nousu luo uudenlaisia yhtiövallan muotoja. Tarkastelemme tässä artikkelissa yhtiövallan tulevaisuutta kuuden teesin kautta. Se on synnyttänyt merkittäviä poliittisia kiistoja osakeyhtiön syntymästä lähtien (Yablon 2007). Commonsin, Adolf Berlen ja Gardiner Meansin kaltaiset institutionaaliset taloustutkijat kiinnittivät tutkimuksissaan huomiota tapoihin, joilla aikakauden suuryritykset ohjasivat, muokkasivat ja järjestivät uudelleen yhteiskunnan rakenteita ja toimintatapoja (Ylönen 2018). 2/20 30 Top Ten Futures XII: Vertaisarvioitu artikkeli Matti Ylönen ja Leevi Saari Yhtiövalta ja sen tulevaisuus Yhtiövallan tutkimus on viime aikoina herättänyt huomattavaa kansainvälistä kiinnostusta. Yritykset esitetään usein epäpoliittisina, pelkästään yksityisten markkinoiden piiriin kuuluvina toimijoina. Yhtiövalta ja sen tulevaisuus 1800ja 1900-luvun taitteessa lainsäätäjät erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa kävivät kiivasta keskustelua liiketoiminnan ja siihen liittyvien ylilyöntien sääntelystä. Yhtiövallalla tarkoitamme tapoja, joilla etenkin suuret yritykset voivat omia intressejä ajaessaan rajata poliittisen päätöksenteon tilaa tai vaikuttaa poliittisen järjestelmän rakenteisiin. Muun muassa tästä syystä erityisesti suuryhtiöitä tulee lähestyä osittain poliittisina toimijoina. Myös niiden sääntely on paitsi taloudellinen, myös normatiivinen ja poliittinen kysymys (Chiong et al. Lähestymistapa kadottaa yhtiöiden aktiivisen toimijuuden. Yritykset kykenevät suunnittelemaan toimintaansa pitkäjänteisesti ja käyttämään myös poliittiseksi miellettävää valtaa edunsaajiensa intressien ajamiseen. Osakeyhtiö irrotti yhtiöiden johdon ja omistuksen toisistaan, mahdollisti osakkeiden eteenpäin myymisen jälkimarkkinoilla ja lopulta osakeyhtiöille annettiin myös oikeus omistaa toisia yhtiöitä (Micklethwait & Woolridge 2003). Taustalla on ajatus markkinoista neutraaleina, tasapainoon pyrkivinä järjestelminä, joissa valta on hajautunut horisontaalisesti kuluttajille. Yhdysvalloissa osavaltio toisensa jälkeen kielsi huonoon maineeseen ajautuneet trustit, mutta asteittain niiden tilalle syntyi uusi lakitekninen keksintö: moderni osakeyhtiö. Viidenneksi alustatalouden synnyttämät teesinä esitämme, että yhtiövallan sääntelemisessä onnistuminen vaikuttaa merkittävästi lähivuosikymmenten yhteiskunnalliseen tilanteeseen Suomessa ja kansainvälisesti. Näistä ensimmäisen mukaan yhtiöiden poliittinen valta on vahvistanut asemaansa yhtenä yhteiskuntia muovaavana voimana, etenkin 1980-luvun jälkeen. Thorstein Veblenin, John R. 2014, 928). Kolmanneksi globalisaation luomat sääntelypuutteet kasvattavat tulevaisuudessa edelleen suurten yhtiöiden rakenteellista valtaa. Toiseksi yhtiöiden lobbausvalta ja talouden säätelyrakenteiden pirstoutuminen suosii yhtiövallan kasvua myös tulevaisuudessa. Osakeyhtiön mahdollistaneet lainsäädännölliset innovaatiot tekivät yrityksistä osakkeenomistajistaan erillisiä toimijoita (Avi-Yonah & Sivan 2007; Lawson 2019). Sen sijaan yhtiöiden toimintaa määrittävät hintamekanismin kautta välittyvät kysynnän ja tarjonnan lait, joihin yhtiöt joutuvat passiivisesti sopeutumaan. Osakeyhtiömuodon synty inspiroi tutkimusta näiden yhtiöiden käyttämästä vallasta ja sen vaikutuksista yhteiskunnalle. Nykyään harva elinkeinoelämän kommentaattori tuntee näitä varhaisia keskusteluja, vaikka moni tuon aikakauden ajatus olisi yhä hyödyllinen
Yritysvallan tarkastelu tällaisen käsitteellisen linssin läpi auttaa ymmärtämään suuryritysten vallankäytön kehitystä maailmantaloudessa ja -politiikassa. Yritysten poliittinen valta on vakiintunut jälleen osaksi moderneja yhteiskuntia erityisesti 1980-luvun jälkeen Yhtiövallan kasvua Suomessa ja kansainvälisesti tukee useampi erillinen, mutta toisiaan vahvistava kehityskulku. Demokratiasta puhuttaessa viitataan usein Montesquieun vallan kolmijako-oppiin, jonka mukaan lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta tulee erottaa toisistaan. Stephen Lukesin (2005) vallan kolmen ulottuvuuden ajatusta lainaten valta hahmottuu tällöin kykynä saada toinen tekemään asioita, joita hän ei muuten tekisi.. Niiden vuoksi yhtiöiden vaikutusvalta tulee edelleen vahvistumaan, elleivät valtiot ja kansainväliset järjestöt erikseen rajoita sitä. 2/20 31 laan kyseessä olevan vain markkinatalouden sisäinen häiriötila. Tässä artikkelissa käsittelemme alan viimeisintä tutkimusta ja tulevaisuuden skenaarioita. Kolmijako-oppi samaistetaan usein ajatukseen politiikasta ylhäältä alaspäin toimivana järjestelmänä, jota valtionhallinnon perusinstituutiot kontrolloivat. Tämä lähestymistapa on jälleen laajentanut yritystutkimuksen huomiota yritysten sisäisten valtahierarkioiden ja organisaatioperiaatteiden tutkimuksesta suurempiin kysymyksiin (Teivainen 2016; Ylönen & Teivainen 2018). Erityisesti vuosien baali keskittyminen ovat herättäneet uudelleen keskustelun yhtiöiden vallankäytön eri puolista. Näiden ajatusten pohjalle aikoinaan rakennettuja kansallisia ja kansainvälisiä hallintainstituutioita purettiin ja yhdistettiin (Ylönen 2019). Eri alojen tutkijat ovat lähestyneet yhtiövallan tematiikkaa viime vuosina monista eri näkökulmista. Yhtiövallalla tarkoitamme tapoja, joilla etenkin suuret yritykset voivat omia intressejä ajaessaan rajata poliittisten yhteisöjen päätöksenteon tilaa tai vaikuttaa poliittisen ja taloudellisen järjestelmän rakenteisiin. Tältä osin kolmijako-oppi linkittyy läheisesti valtakäsitykseen, jossa politiikka samastetaan muodollisten organisaatioiden kautta tapahtuvaan vallankäyttöön. Uudet säätelemättömiä markkinoita puolustaneet ideat sekä läntisiä talousjärjestelmiä kohdanneet taloussokit tukahduttivat 1960ja 1970-luvuilla nousseet keskustelut yhtiöiden poliittisesta roolista. Ilmiön ymmärtäminen edellyttää huomiota tapoihin, joilla yhtiöiden vallankäyttö muovaa demokratian toimintaedellytyksiä. Ajatus yhtiöiden poliittisesta roolista korvattiin tässä diskurssissa erilaisten yritysstandardien yksityiskohdilla. Tämä ajatus on häivyttänyt yritysten vallankäyttöön liittyviä piirteitä tyypillisestä yrityksiä koskevasta keskustelusta. Yritysten epäpolitisoitumisen taustalla ovat pääasiassa 1980-luvun maailmanpoliittiset ja tieteenalojen sisäiset muutokset. Esitämme kuusi teesiä yhtiövallan nykytilasta ja tulevaisuudesta: 1) suuryhtiöiden vallan kasvu eri elämänalueilla todennäköisesti jatkuu, mikäli politiikassa ei tehdä merkittäviä suunnanmuutoksia; 2) tämä johtuu pitkälti yhtiöiden merkittävästä lobbausvallasta sekä talouteen liittyvien yhteiskunnallisten globalisaation luomat sääntelyn puutteet kasvattavat edelleen yhtiöiden rahoituksellista valtaa; 4) alustatalouden nousu luo uusia yhtiövallan muotoja; 5) toisaalta se luo myös mahdollisuuksia kaikkien edellä mainittujen teemojen politisoitumiseen; 6) sen seurauksena mahdollisesti syntyvien sääntelyaloitteiden onnistuminen tulee vaikuttamaan merkittävästi koko 2030ja 2040-luvun yhteiskunnalliseen tilanteeseen kansainvälisesti ja eri maissa. Nämä vaikutukset voivat olla suoria tai epäsuoria ja ne voivat perustua joko rakenteellisiin tai vuorovaikutuksellisiin suhteisiin. Yhtiöiden hallintaa koskevan poliittisen keskustelun valtavirtaan nousivat 1990-luvulla erilaiset yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvät pohdinnat ja kysymyksenasettelut. 2010-luvulla yrityksiä koskevat talouden ja politiikan väliset raja-aidat ovat kuitenkin alkaneet jälleen murtua. Osa tästä tutkimuksesta jatkaa ja jalostaa edelleen aikaisempia institutionaalisempia lähestymistapoja yhtiöiden vallankäyttöön ja osa on avannut uudenlaisia tutkimuspolkuja. Teesi 1
Julkisen sektorin harteille jääneitä tehtäviä on viime vuosikymmeninä alettu ohjata enemmän yksityisen sektorin hallintomalleilla. Julkishallinnon ja julkisten palveluiden järjestämistapojen muutokset ovat rajanneet politiikan liikkumavaraa muun muassa siirtämällä päätöksentekoa kuntien ja kaupunkien valtuustoilta liikelaitosten ja yritysten johtokunnille (Kuusela & Ylönen 2015). Lukesin kirjan ilmestymisen jälkeen esimerkiksi kansalaisliikkeiden ja sukupuolittuneiden valtasuhteiden ympärille on syntynyt merkittäviä tutkimuskenttiä, joissa vallan ulottuvuuksia on analysoitu tämän linssin kautta. Näin ymmärryksemme erilaisista vallan muodoista on laajentunut. Perinteinen politiikan tutkimus on ollut jossain määrin kykenemätön kuvaamaan tätä ilmiötä (Bell 2012). Ne ovat luoneet kriisimentaliteettia, jonka suojissa valtion roolia talouden sääntelijänä on voitu pienentää. Tästä vallan palapelistä on puuttunut yksi merkittävä palanen: yritysten valta osana kapitalistista taloudellista järjestelmää. Myös OECD-maissa toteutettiin vastaavia reformeja (Klein 2015). Tämä puute johtuu osittain yritysten poliittisen toimijuuden jäämisestä akateemisten tutkimusalojen katveeseen. Muun muassa OECD:n hallinnon kehittämisen ohjelmat levittivät näitä ideoita maasta toiseen (Alasuutari & Lampinen 2006; Hood 1995). Yhdessä nämä kehityskulut ovat avanneet luoneet yhteiskunnallisen vallankäytön tyhjiöitä, joita yhtiöt ovat täyttäneet. Tämä heijastui myös kansainvälisten organisaatioiden toimintaan. Nämä analyysit ovat tyypillisesti sivuuttaneet monet muut tärkeät tavat, joilla yritykset käyttävät nykypäivänä valtaa. Yhtiövallan häviäminen yhteiskuntatieteellisenä kysymyksenä on johtanut tilanteeseen, jossa suuri osa yhteiskunnallista toimintaa todellisuudessa ohjaavista rakenteista on lipunut politiikan valta-analyysien ulkopuolelle. Monia aiemmin julkisia tehtäviä ja elämänalueita ohjaa nykyään yrityselämän logiikka. Uusklassisen taloustieteen tutkijat ovat puolestaan keskittyneet yritysten valtaan lähinnä monopolistisina toimijoina, ja hallinnon tutkijat ovat pureutuneet yritysten sisäisiin valtarakenteisiin. 2010-luvulla EU ajoi Kreikan velkaohjelmiin laajamittaisia ja myös taloudellisesti kestämättömiä yksityistämistoimia (Ylönen & Remes 2015). Viime vuosikymmenet ovat olleet julkisen sektorin tehtävien ja toimintamallien yksityistämisen kulta-aikaa. 2/20 32 Nykyaikaisessa politiikan tutkimuksessa yhteiskunnan perusinstituutioihin keskittyvä valtakäsitys on nähty liian kapeaksi. Usein laukaisevana tekijänä ovat olleet talouskriisit. Uuden julkishallinnon opit toivat julkishallintoon yksityiseltä sektorilta lainattuja käytäntöjä, kuten tulosmatriiseja ja suorituskykymittaristoja (Eräsaari 2011; Heiskala & Luhtakallio 2006; Kantola 2002). Esimerkiksi kansainvälisen politiikan tutkijat ovat lähestyneet yritysten vallankäyttöä melko abstraktilla ja yleisellä tasolla (Cox 1981; Gill & Cutler 2014). Kehityskulku oli kansainvälinen. Taustalla on etenkin 1980ja 1990-luvuilla tapahtunut laajamittainen talouden sääntelyn purku. Steve Lukesin (1974) Power: A Radical View -kirja esitti vaikutusvaltaisen argumentin vallan kahdesta lisäulottuvuudesta. Monet sääntelyn purkua ajaneet poliittiset ryhmittymät ja asiantuntijat näkivät yhteiskunnan markkinallistumisen vapaasta globalisaatiosta seuraavana vääjäämättömänä kehityskulkuna (Mikler 2018). Ongelman ratkaisemiseksi on hyödyllistä kiinnittää huomio erilaisiin tapoihin määritellä politiikka. Veden, terveyden ja sähkönjakelun kaltaisia julkishyödykkeitä ja luonnollisia monopoleja on tuotu yksityisen voitontavoittelun piiriin. Globaalissa etelässä Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ajoivat lainapakettien ehtojen kautta julkisten palvelujen yksityistämisiä. Roberto Mangabeira Ungerin (1987) mukaan politiikka voidaan ymmärtää kapeasti “halTämä määritelmä vastaa perinteistä kapeaa instituutiokeskeistä ymmärrystä politiikasta. Lukesin toinen vallan ulottuvuus liittyi rakenteelliseen agendojen määrittelyvaltaan, ja kolmas syvällisempään preferenssien ja ideologioiden muovaukseen. Toisaalta se jättää ulkopuolelleen suuren osan. Politiikan tutkijat ovat tyypillisesti hahmottaneet yritykset markkinapohjaisiksi toimijoiksi, joiden käyttämää valtaa he ovat analysoineet korkeintaan rakenteellisena kysymyksenä (Strange 1994)
Ehkä osin tämän seurauksena seuraava. Osana yleiseurooppalaista kehitystä Sorsan ja Holkerin hallitukset purkivat pääomakontrolleja ja talouden valtiojohtoista suunnittelua. Yhtiöiden vallankäytön tutkimus on noussut uudelleen merkittäväksi yhteiskuntatieteelliseksi tutkimushaaraksi vasta aivan viime vuosina. Suomessa uusi tilanne muovasi työmarkkinatoimijoiden keskinäistä vaikuttamisdynamiikkaa. Tästä syystä Unger näkee paremmaksi lähestyä politiikkaa laajemmin “kamppailuna ihmisten välisten suhteiden materiaalisesta ja ei-materiaalisista järjestelyistä ja resursseista.” Ungerin laaja määritelmä on hyödyllinen yhtiövallan tarkasteluun, koska se kiinnittää huomion vallankäytön materiaalisiin ja ei-materiaalisiin piirteisiin. Kylmän sodan jälkeisessä valtiovetoisen sääntelyn vastaisessa ympäristössä tällaisia olosuhteita ei syntynyt. 2/20 33 rakenteista ja käytännöistä, jotka tosiasiallisesti muodostavat ja ylläpitävät yhteiskunnallisia suhteita. Yhtiöiden lobbausvalta ja talouden säätelyrakenteiden hajanaisuus suosivat yhtiövallan kasvua myös tulevaisuudessa maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä pitkälti työn ja pääoman välisen vastakkainasettelun ympärille. Uusia sääntelykysymyksiä syntyi myös kansainvälisten investointien, pääomaliikkeiden ja kansainvälisen kaupan tiimoilta. Työntekijöiden ja työnantajien väliset jakolinjat muuttuivat, kun kansainvälistyminen pakotti etenkin vientisektorin työntekijät kilpailemaan ulkomaista tuotantoa vastaan. Uusi asetelma haastoi aiempaa vahvemmin myös Maailman työjärjestön ja YK:n ajamaa kansainvälistä työja ihmisoikeuksien agendaa. Teesi 2. 2017; Seabrooke & Wigan 2017; Mikler 2018). Suomalaisten työntekijöiden olosuhteita määrittäviä sääntöjä muokkaavat kiistakysymykset siirtyivät aiempaa useammin kansainvälisiin monenkeskisten kauppasopimusten neuvottelupöytiin, ja myöhemmin myös Brysseliin. Se olisi edellyttänyt sekä näiden politiikkakysymysten menestyksekästä politisointia jäsenistölle että sitä tukevaa tiedontuotantoa. Elinkeinoelämällä oli intressi vaikuttaa kaupan, investointien ja rahoituksen kansainvälisten sääntöjen muodostumiseen, koska ne vaikuttivat suoraan joidenkin merkittävien yritysten taloudellisiin etuihin. Tämä näkökulma avaa mahdollisuuksia tarkastella yrityksiä resurssien hallinnan lisäksi yhteiskunnallisia sääntöjä ja toimintarakenteita luovina toimijoina. Tässä artikkelissa kuvaamamme kehityskulut osoittavat, että yhtiöiden valta on kasvanut merkittävästi viimeisen 40 vuoden aikana. Tämä oli osa laajempaa vetäytymistä keynesiläisestä talouspoliittisesta mallista (Patomäki 2007). 1980-luvulta alkaen tilanne kuitenkin muuttui merkittävästi. Uuden teknologian tuomat mahdollisuudet, yksityisen sektorin lobbausvoima ja yleinen monopolisoitumiskehitys viittaavat siihen, että yhtiöiden valta kasvaisi nykytahdilla edelleen 2040-luvulle tultaessa – ellei sille onnistuta argumentoimaan ja luomaan todellista vaihtoehtoa. Aiheesta on julkaistu viime vuosina useita teoreettisia ja empiirisiä avauksia, joissa on jäsennetty yhtiöiden roolia yhteiskunnallisina vallankäyttäjinä eri näkökulmista (esim. Tämä johti joissakin tilanteissa kansallisten vastakkainasettelujen lientymiseen kansainvälisen kilpailun luoman pakon edessä (Jääskeläivat vaikeammin tunnistettavaksi. Tässä tilanteessa työn ja pääoman välinen pailun puristuksessa kansallisten palkansaajien neuvotteluvoima heikkeni suhteessa yrityksiin. Merkittävimmät kiistat liittyivät tyypillisesti palkka-, elinkeinoja aluepolitiikan suuriin linjoihin (Paavonen 1998; Uljas 2008). Tarve yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle yritysten vallankäytöstä on todellinen ja polttava. Pääomakontrollit ja valtiovetoinen ensisijaisesti kansallisia. Garcia-Bernando et al. Ammattiyhdistysliikkeessä tämän tyyppisen vaikuttamistoiminnan merkittävä laajentaminen oli vaikeampaa. Samalla talouden globalisaatio nosti uusia sääntelykysymyksiä politiikan agendalle (Gisääntelyn merkitys kasvoi kansainvälisesti ja kansallisesti
Vaikutuskanavia ei tunnistettu ja niiden hyödyntäminen jäi puolitiehen. Uuden markkinaliberalismin hengessä poliitikot kasvattivat niiden vastuuta yhtiöiden yhteiskunnallisen toiminnan sääntelystä. Monessa maassa esimerkiksi vastuuta eläkevarojen sijoittamisesta on siirretty valtiolta kansalaisille. Liikkeen terävin kärki taittui viimeistään 2010-luvulle tultaessa, ellei jo aiemmin. Esimerkkinä toimii kansainvälinen kirjanpitoalan sääntely, jonka vaikutusvaltaiset standardit ovat kansainvälisiä. Politiikkaideat liikkuvat usein yli rajojen (Marsh & Sharman 2009). Summa vastasi yli 30-kertaisesti kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen ja kuluttajajärjestöjen vastaavaa yhteenlaskettua budjettia (Corporate Europe Observatory 2014). Itsesääntelyn kautta ne voivat valvoa monilta osin itse omia sääntöjään (Perry & Nölke 2006). Euroopassa ja Yhdysvalloissa suuryritysten sääntely on pitkästä aikaa politisoitunut alustatalouden nousun ja verojen välttelystä käytävän keskustelun siivittämänä (Teesit 3–5). 2011) globalisaatioliike ei onnistunut yhdistämään pitkäkestoista ruohonjuuritason mobilisaatiota tehokkaaseen kansalliseen ja kansainväliseen asiantuntijatason vaikuttamiseen. Globalisaation luomat sääntelyaukot kasvattavat edelleen yhtiöiden rakenteellista valtaa Yhtiövallan kansainvälinen nousu viime vuosikymmeninä on kytkeytynyt läheisesti kansainvälisen pääoman vallan kasvuun. 2/20 34 talouden ja yhtiövallan politisointi keskittyi järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen ulkopuolelle, muuhun kansalaisyhteiskuntaan (Ylä-Anttila 2010). Koska järjestäytyneet vastavoimat yhtiövallalle ovat nykyään heikkoja tai joiltain osin jopa olemattomia, yhtiövallan merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan myös tulevaisuudessa. Yleisen mielipiteen vaihtelut eivät vaikuta sisektorin lobbaukseen, joka tapahtuu joka tapauksessa pääosin kabineteissa. 1990-luvun lopulla kasvanut globalisaatioliike vastusti esimerkiksi WTO:n piirissä tehtyjä kansainvälisiä kauppasopimuksia, Bretton Woods -järjestöjen valtaa ja yleisemmin pääoman ehdoilla tehtyä talouden globalisaatiota. Myös monet ammattiliitot osallistuivat liikkeeseen, mutta sen ydin oli liittojen ja puolueiden ulkopuolella. Lobbausmahdollisuuksien lisäksi 1990-luvun sääntelyn purkamisen aalto vahvisti elinkeinoelämän itsesääntelyfoorumien valtaa. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (Kohonen et al. Myös Suomessa elinkeinoelämän lobbaus on voimissaan. Yksi mahdollinen selitys on liikkeen tavoitteiden hajanaisuus. Osakemarkkinoiden merkityksen kasvu ihmisten arkielämässä ja mikroyrittäjyyden lisääntyminen ovat myös hämärtäneet perinteisiä jakolinjoja. Elinkeinoelämän järjestöt lobbaavat useammalla sektorilla kuin sen vastavoimana perinteisesti mielletty ammattiyhdistysliike. Talouden globalisaatio on lisännyt pääoman. Viime vuosina kansalaisyhteiskunnan toimintatila on yleisemmin ollut laskusuunnassa eri puolilla maailmaa (Civicus 2019). Teesi 3. Tämä synnyttää potentiaalisia eturistiriitoja, koska IASB:n taustalla olevat veroneuvontaja tilintarkastusyhtiöt KPMG, PriceWaterhouseCoopers, Ernst&Young ja Deloitte saavat merkittävän osan tuloistaan suuryrityksille myymistään verosuunnittelupalveluista. Corporate Europe Observatory -järjestön vuoyksin Brysselissä lobbaamiseen 130 miljoonaa euroa vuodessa, työllistäen 1700 lobbaria. Tämän lisäksi rikkaimmalla prosentilla on myös toimivat suorat kontaktit päätöksentekijöihin, ja suomalaiset superrikkaat hyödyntävät näitä kontaktejaan aktiivisesti omaan edunvalvontaansa (Kantola & Kuusela 2019). Tämän kehityksen voisi kääntää riittävän vahva asiantuntijaja ruohonjuuritason vastavoima, jolla on takanaan kansalaisten politiikkaan kanavoitu tuki. Tämäntyyppiset voimasuhteiden muutokset ovat vahvistaneet pääoman vaikutusvaltaa työvoiman kustannuksella. Alan vaikuttamistyötä tehdään pitkäjänteisesti kaikilla niillä foorumeilla, joilla yritykset voivat vaikuttaa tuleviin toimintaedellytyksiinsä. Niiden takana on International Accounting Standards Board (IASB) -järjestö, joka on käytännössä suurten tilintarkastusyhtiöiden omistama ja hallinnoima. Sen muodostumisessa avainroolissa ovat ainakin tällä hetkellä Yhdysvallat ja EU:n jäsenmaat
Myöhemmin Euroopassa Sveitsi ja Liechtenstein jättäytyivät sivuun yleiseurooppalaisesta verotusvaltioiden kehityksestä (Palan 2003). Markkinaehtoisten hintojen määrittely on vaikeaa sekä yrityksille että veronviranomaisille, tosin osittain eri syistä. Finanssialan sääntelyn ja pääomakontrollien laajamittainen purkaminen loi 1980-luvulta lähtien otollisen tilanteen tämän tyyppisen pankkija yrityssalaisuuden, alhaisen verotuksen ja löyhän sääntelyn infrastruktuurin hyödyntämiseen. Poikkeamat markkinaehtoperiaatteesta esitetään vähämerkityksisinä erityistapauksina, vaikka puhtaita markkinahintoja ei tytäryhtiökaupassa ole olemassa. Hieman vastaavia lainsäädännöllisiä erityisalueita oli ollut myös aikaisemmin Yhdysvalloissa, jossa muun muassa New Jerseyn ja Delawaren osavaltiot olivat tarjonneet yrityksille mahdollisuuksia välttää muiden osavaltioiden verotusta ja sääntelyä jo 1900-luvun vaihteesta lähtien (Yablon 2007). Yhtiöt pystyivät aiempaa useammin neuvottelemaan veroja sääntelyetuja suoraan valtioiden kanssa, mikä kasvatti edelleen pääoman globaalia liikkuvuutta. Järjestelmä alkoi murentua jo 1950-luvulla, kun oikeudellinen laintulkinta synnytti Lontooseen lähes sääntelemättömät markkinat Yhdysvalloista Eurooppaan virranneille eurodollareille (Burn 2006). Nämä kehityskulut murensivat Bretton Woods -sopimuksen visiota säädellystä globaalista talousjärjestelmästä, joka tukisi valtioiden kansallista talousja yhteiskuntapolitiikkaa. Yrityskonsernien sisäisessä kaupassa käytettyjen hintojen tulisi teoriassa pohjautua markkinaehtoisiin hintoihin. Rahan liikkeiden seuraaminen on kuitenkin vaikeaa ilman tilinpäätöstietoja ja verotusoikeuksien tunnistaminen pohjautuu lakien ja kansainvälisten sopimusten tulkintaan. Toisin sanoen konserniyhtiöiden välisessä kaupassa käytettyjen hintojen tulisi vastata ulkopuolisten toimijoiden kanssa käytettäviä hintoja. Oikeusistuinten mukaan ulkomaalaisten dollareilla käymä kauppa Lontoossa ei kuulunut Britannian lainsäädännön piiriin. Yritykset voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, missä maassa yrityskonserni näyttää voittonsa. Nämä tekijät vakiinnuttivat yhtiöiden rakenteellisen vallan osaksi globaalia talousjärjestelmää. Uusi toimintaympäristö ruokki kansainvälisen tuotantoketjutalouden kehittymistä (Klein 2001). Aiemmin maakohtaisten taloussuunnitelmien rajoittamat ja kansallistamisia pelänneet kansainväliset suuryritykset löysivät itsensä tilanteesta, jossa niillä oli yhä useammin “exit-optio.” Jos jonkun maan talouspolitiikka ei miellyttänyt, toiminta voitiin siirtää kilpailevaan valtioon (Hirschman 1970). Näitä sopimuksia ja lakeja muovataan kansallisella ja kansainvälisellä politiikalla. Monet tutkijat ovat lähestyneet tätä muutosta yritysten ja rahoitusmarkkinoiden rakenteellisena valtana (Strange 1994). Yritysten verosuunnittelu ja siihen liittyvä sääntelyn kiertäminen pohjautuu monimutkaisiin lainopillisiin ja kirjanpidollisiin järjestelyihin, joiden analysointi vaatii monitieteellistä otetta. Tästä huolimatta suuri osa alan kirjallisuudesta olettaa, että markkinaehtoiset hinnat ovat standardimalli. Jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tutkijat osoittivat, että. 2/20 35 kykyä irrottaa sisäiset rahavirtansa paikoista, joista todellinen tuotanto tapahtuu (Seabrooke & Wigan 2017). Toisen maailmansodan jälkeinen Bretton Woods -järjestelmä perustui vahvoihin pääomakontrolleihin, joilla haluttiin kontrolloida nopealiikkeisiä pääomaliikkeitä ja luoda liikkumavaraa kansalliseen talouspolitiikkaan. Karibialla yrityskonsultit kiersivät saarivaltioita läpi ja houkuttelivat niiden päättäjään lähtemään mukaan veroparatiisitoimintaan (Naylor 2004). Koska kauppaa kuitenkin tosiasiallisesti käytiin Briteissä, se jäi valtiosuvereniteetin periaatteen mukaan myös muiden maiden viranomaisten ulottumattomiin. Käytännössä alan sääntely antaa kuitenkin yrityksille paljon vapauksia konsernin sisäisten siirtohintojen määrittelyyn, mikä mahdollistaa hintojen vääristämisen veroetujen saavuttamiseksi. Se myös antoi yrityksille ja pankeille mahdollisuuksia kiertää sääntelyä ja verotusta 2019). Liike-elämän rakenteet eivät kuitenkaan ole toimijoita itsessään: ne mahdollistavat yrityksille ja niiden etujärjestöille sääntöjen venyttämisen, muuttamisen ja kiertämisen (Bell 2012). Erityisen keskeisessä osassa on yrityskonsernien sisäinen siirtohinnoittelu
Yksinkertaistettuna, mitä. Toiseksi, korkea näyttötaakka vaikeuttaa verovälttelyyn puuttumista. Hinnoittelu on vielä vaikeampaa tuotteissa ja palveluissa, joille ei löydy vertailutuotteita markkinoilta. Tälle voidaan löytää ainakin kolme syytä. Tieto on valtaa, ja juuri tämä tiedollinen epäsuhta ja hintojen määrittelyn vaikeus luo mahdollisuuksia järjestelmän tietoiseen väärinkäyttöön ja veroparatiisien hyödyntämiseen. Yrityksen kannalta pahin skenaario on monessa tapauksessa siirtohintojen korjaus enemmän markkinaehtoiseen suuntaan. Kolmantena on Du Pontin muistiossa mainittu syy: rangaistuksia langetetaan vain harvoin. Näin ollen lopputulos ei olisi ainakaan sen huonompi, kuin jos olisimme käyttäneet alun perin markkinaehtoista hintaa.” (Avi-Yonah 1995, 120–121) Tämän lainauksen perussanoma ei ole juurikaan vanhentunut. Suurin osa tästä toiminnasta tapahtuu lain harmailla alueilla, joissa lobbaus ja laintulkinnat ovat synnyttäneet erilaisia verosuunnittelua mahdollistavia porsaanreikiä. Verohallinnoilla vastaavan ymmärryksen rakentuminen edellyttää syvällistä perehtymistä kuhunkin yritykseen, minkä saavuttaminen on usein mahdotonta ilman työlään verotarkastuksen käynnistämistä. Suomessa on 2010-luvulla julkaistu monia tapaustutkimuksia yritysten aggressiivisesta verovälttelystä ja sen seurauksista yhteiskunnalle. Terveyspalveluyritysten korkokikkailuun liittyvät uutiset johtivat tähän liittyvien sääntöjen kiristämiseen vuonna 2014, mutta lakimuutos ei riittänyt poistamaan ongelmaa (Finér 2018). Monikansallisilla yrityksillä on laaja kirjo mahdollisuuksia lainsäädännön porsaanreikien hyödyntämiseen ja ylläpitämiseen. Yrityksillä on kuitenkin hinnoittelun apuna täydellinen pääsy omiin tietoihinsa sekä syvällinen ymmärrys omasta liiketoiminnastaan. Viime vuosien tietovuodot ja muut verosuunnitteluun liittyvät skandaalit ovat hieman parantaneet tilannetta, mutta niidenkin vaikutus on rajallinen. 2/20 36 suurimmalle osalle tuotteista ei voi löytyä puhtaita markkinahintoja (Ylönen 2018). Teesi 4. Verosuunnittelu ajaa edelleen yrityksiä siirtämään voittoja keinotekoisesti konsernien sisällä. Alustatalouden nousu luo uudenlaisia yhtiövallan muotoja Yhteiskunnan dataistuminen, tekoälyteknologioiden kehitys sekä suurten digitaalisten alustayritysten nousu maailman arvokkaimmiksi yrityksiksi määritti merkittävästi 2010-luvun talouskehitystä. Työvoiman niukkuus pienentää kiinnijäämisen riskiä. Monista kapitalismin aiemmista vaiheista tuttua keskittymistaipumusta ajaa nyt eteenpäin dataan liittyvät poikkeukselliset verkostovaikutukset. Tutkijat maintsevat myös aggregaatiin, jonka eräs yritys toi samoihin aikoihin Yhdysvalloista Ghanaan 60 000 dollarilla. Vuonna 1976 laadittu Du Pont -yrityksen muistio kuvaa hyvin ilmiön historiallista taustaa ja strategisia valintoja, joita yritykset tekevät lakien ja voittojen maksimoinnin ristipaineessa: ”Meidän kannattaisi laskuttaa veroparatiisiyhtiötä markkinaehtoista hintaa alemmalla summalla koska: (1) veroviranomaiset tuskin haastavat tätä päätöstä; (2) vaikka näin kävisi, saattavat he silti hyväksyä tämän hinnan; (3) jos joudumme muuttamaan hinnoittelua, rajoittuu hinnankorotus neuvottelujen jälkeen todennäköisesti käyttämämme hinnan ja markkinaehtoisen hinnan väliseen erotukseen. Suurin osa näistä on liittynyt alikapitalisointiin, eli konsernin sisäisillä korkeakorkoisilla lainoilla tehtävään verokeinotteluun. Yksityinen sektori tarjoaa lähtökohtaisesti parempia palkkoja kuin julkinen, ja parhaiden vero-osaajien rekrytointi on usein vaikeaa. Valtioiden kyky ja resurssit edes alkeelliseen siirtohinnoittelun valvontaan ovat usein heikot. Riittävän näytön kerääminen on teknisesti haastavaa ja vie paljon verohallinnon resursseja. De Boyrie, Nelson ja Pak (2007, 474) kuvaavat, kuinka vuonna 2005 Nigeriaan tuotiin golf-mailoja 4976 dollarin kappalehinnalla tilanteessa, jossa tuotteen kansainvälinen mediaanihinta oli 82 dollaria. Globalisaation myötä kasvaneet säätelyaukot ylläpitävät ja vahvistavat näin yritysten rakenteellista valtaa suhteessa valtioihin. Tämä kannustaa järjestelmän väärinkäyttöön. Ensimmäinen näistä liittyy verohallintojen aliresursointiin
Ne hyödyntävät näin syntyvää valta-asetelmaa taloudellisen lisäarvon luomiseen (Srnicek 2017, 44-49). Tämä itseään ruokkiva dynamiikka keskittää taloudellista toimintaa ja se on johtanut historiallisten suurten megayritysten syntyyn viime vuosikymmenen aikana. Ensinnäkin alusta voi olla rakenteeltaan joko suljettu tai avoin. 2/20 37 enemmän dataa yrityksellä on käytettävissään, sitä tehokkaampia algoritmeja ja parempia palveluita se voi kehittää. Tyypillisesti alustayritykset tavoittelevat asemaa taloudellisesti arvokkaan toiminnan välittäjänä. Alustatalouden tapauksessa tämä ulkoistaminen tapahtuu muuttamalla paikallisesti pääoman ja työvoiman suhdetta. Spotify) (Srnicek 2017, 40–84). Alustamalleja yhdistää tavoite luoda hallittu digitaalinen tila, jonka läpi yritykset pyrkivät ohjaamaan taloudellisesti arvokasta toimintaa. Amazon Web Services, Microsoft Azure, Google Cloud), teollisiin alustoihin (esim. Alustatalous antaa uuden muodon kapitalismille tyypilliselle toimintojen ja tuotantovälineiden ulkoistamiselle, jolla yritykset ovat jo pitkään pyrkineet kasvattamaan kannattavuutta. Alustamonopoli pystyy hyödyntämään mittakaavaetuja poikkeuksellisen tehokkaasti. Ilmiön erityislaatuisuutta parhaiten kuvaava termi on mielestämme alustakapitalismi (Srnicek 2017; Langley & Leyshon 2018). Aikaisemmat kokemukset rautateiden tai tietoverkkojen kaltaisista monopoleista eivät tavoita tämän kehityksen poikkeuksellisia piirteitä. Uber, WeWork, Foodora, Wolt), pilvialustoihin (esim. Alustayrityksen määritelmä kätkee sisäänsä laajan kirjon erilaisia liiketoimintamalleja. (Rahman & Thelen 2019). Amazon on raivannut tieltään myös pienempiä internet-pohjaisia kilpailijoita, kun kirjakauppiaat ja kuluttajat keskittyvät yhtiön hallinnoimalle alustalle. Sen kasvu on kylvänyt tuhoa kivijalkakirjakaupoille ympäri maailmaa. Avoimien alustojen liiketoiminnan ytimessä misdatan myyminen tai käyttäjien toiminnan ohjaaminen. Ilmiötä on pyritty viime vuosina käsitteellistämään useilla eri tavoilla. Suljettujen alustojen liiketoiminta perustuu tarjoajilta ja kuluttajilta perittävään maksuun tai kiinteään provisioon alustalla tapahtuvasta liiketoiminnasta. Monopoli perustuu ainutlaatuiseen hyödykkeeseen, dataan. Yritykset käyttävät näin syntyvää dataa uudenlaiseen arvonluontiin. Hyvänä esimerkkinä toimii Googlen ylivertaisuus hakukonepalveluna, jota kilpailijat (kuten Microsoftin Bing) ovat turhaan yrittäneet haastaa. Myös sektoreiden väliset rajat voivat venyä (Kenney & Zysman 2020, 4–6). Toiseksi, kun alustamonopolit ovat saavuttaneet asemansa, niiden haastaminen on poikkeuksellisen vaikeaa. 1990-luvulla tuotantoketjutalouden kasvu pohjautui työn ulkoistamiseen Euroopasta ja Yhdysvalloista muun muassa KaakkoisAasian hikipajoihin. Yhdysvalloissa näitä yrityksiä ovat esimerkiksi Google, Amazon, Facebook, Apple ja Microsoft (GAFAM), sekä Kiinassa Baidu, Alibaba, Tencent ja Xiaomi (BATX). Tässä tilanteessa alustan laajentuminen vapautuu monista perinteisistä rajoitteista, kuten maantieteellisistä rajoista ja sektorin sisäisestä kilpailusta. Kolmanneksi, alustamonopolien kasvua. Googlen monopoliasema tuo käyttäjämassaa, jonka tuoma data auttaa edelleen parantamaan hakutuloksien osuvuutta. Kun kriittinen massa tarjoajia ja kuluttajia on saatu ohjattua alustalle, alustamonopoli alkaa ruokkia itseään. Alustayritysten hallintaan pyrkivässä liiketoimintamallissa on kuitenkin poikkeuksellisia piirteitä, joiden vuoksi niitä on syytä tarkastella myös uudenlaisena liiketaloudellisena prosessina. Yhtenä esimerkkinä on Amazonin toiminta kirjakauppasektorilla. Ilman sen tuomaa vipuvartta yritysten on vaikeaa luoda kilpailukykyisiä palveluita. 2019; Srnicek 2017). Siemens MindSphere) sekä tuotealustoihin (esim. Google, Facebook), lean-alustoihin (esim. Toisin sanoen, markkinalla toimimisen sijaan alustayritys pyrkii omistamaan markkinan. Näitä ovat muun muassa valvontakapitalismi (Zuboff 2019), datakapitalismi (Mayer-Schöenberger & Ramge 2018) ja datakolonialismi (Couldry & Meijas 2019). Suljetut ja avoimet alustat voidaan jakaa edelleen mainosalustoihin (esim. Nämä pienempiin kilpailijoihin verrattuna ylivoimaiset resurssit houkuttelevat lisää käyttäjiä ja synnyttävät yhä enemmän dataa, joka kasvattaa suurten toimijoiden etumatkaa entisestään (Montalban et al
Etulyöntiasemassa ovat erityisesti muille yrityksille pilvipalveluja tarjoavat yritykset, jotka pystyvät hyödyntämään tietoaan muiden yritysten toiminnasta (Barwise & Watkins 2018, 28–29). Hyvinvoiville alustatalous tarjoaa ennennäkemättömän valikoiman helposti saatavilla olevia edullisia palveluja ja tuotteita. Yhtiövallan kannalta huolestuttavinta on. Hyvin palkattu ja markkinoitu yrityskulttuuri pyrkii houkuttelemaan parasta osaamista monilta sektoreilta. Monesti ne eivät edes ole erityisemmin tavoitelleet sitä. Esimerkiksi Uber teki pelkästään vuonna 2019 tappiota 8,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria pyrkiessään voittamaan perinteisiä taksialan toimijoita ja kilpailevia alustayrityksiä. Toisaalta monille heikossa asemassa olevalle alustatalous on tarkoittanut usein toimeentulon liittyvää jatkuvaa epävarmuutta ja uudenlaisten arjen riippuvuussuhteiden syntyä (Popper et al. 2019). Alustatalouden kehitys syventää siis tätä dynamiikkaa kuluttajan ja yrityksen väliseen suhteeseen. Tämä näivettää taloutta ja tuhoaa arvoa tuottavaa liiketoimintaa (Mazzucato 2019, 213–220). Tämä on johtanut poliittisiin liittoutumisiin, jossa yritykset ovat onnistuneet mobilisoimaan kuluttajat/kansalaiset puolustamaan yrityksiä poliittisia sääntely-yrityksiä vastaan (Culpepper & Thelen 2020). Provisioon pohjautuvat palkkiomallit prekaaristavat työsuhteita, hämärtävät työntekoon liittyviä suojamekanismeja ja lopulta vaikuttavat arvonlisän jakautumiseen eri yhteiskuntaryhmien kesken. Morozov 2013). Yhtäältä optimistisempi näkökulma korostaa usein alustayritysten tuomia tehokkuusja koordinaatiohyötyjä sekä jakamistaloutta mahdollistavia piirteitä. (Rahman & Thelen 2019; Teesi 2). Alustatalous jakaa eri yhteiskuntaryhmiä voittajiin ja häviäjiin. Käyttäjille tämä näkyy esimerkiksi yhteen sopimattomina teknisinä standardeina henkilökohtaisissa laitteissa. Edellä kuvasimme, kuinka 1990-luvun globalisaatio hajotti työn ja pääoman kansalliseen vastakkainasetteluun liittyviä lojaliteetteja (Teesi 2). Yhteiskunnat maksavat kuitenkin alustakapitalismista kallista hintaa. Alustan ympärille luodaan ekosysteemejä, joista pois vaihtaminen on tehty hankalaksi. Yritykset myös ostavat innovatiivisia kilpailijoitaan pois markkinoilta. Viimeiseksi, alustayritykset ovat erittäin aktiivisia lobbaajia, jotka pyrkivät suojaamaan omia intressejään (Teesi 2). Vuonna 2019 viiden suurimman EU-lobbarin joukossa on kolme alustayritystä. Osa kommentaattoreista on esittänyt, että alustatalouden tekniikat ratkaisevat monia yhteiskunnallisia ongelmia (vrt. Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että alustayritykset ovat kanavoineet taloudellista valtaansa suoraksi poliittiseksi vaikutusvallaksi poliittisten lahjoitusten ja verkostojen kautta. Sama ilmiö pätee suurimpaan osaan uusia alustatalouden yrityksiä – hyvin harva alustatalouteen perustuva yritys on noussut voitolliseksi. Perinteiset yritykset eivät kykene kilpailemaan vahvasti subventoitujen alustayritysten kanssa. Esimerkiksi maailman suosituin mikroblogipalvelu Twitter on historiansa aikana tuottanut voittoa vain yhtenä vuonna. Alustayrityksillä on myös poikkeuksellisen suora suhde kuluttajiinsa. Yhdysvalloissa Uber kilpailee erityisesti Lyftin kanssa, kun taas kiinalainen Didi on vallannut merkittävää jalansijaa mm. Alustayritykset ovat valmiita toimimaan poikkeuksellisen pitkään erittäin tappiollisesti, kun ne tavoittelevat kriittistä käyttäjämassaa ja sen tuomaa markkinavaltaa. Useat alustayritykset käyttävät myös perinteisiä monopolitekniikoita määräävän markkina-aseman luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Aineettomaan pääomaan perustuva liiketoiminta avaa lisäksi lukuisia mahdollisuuksia veronkiertoon kansainvälisellä areenalla, mikä voi luoda kilpailuetua suhteessa perinteisiin liiketoimintamalleihin (Bryan et al. Amazonin logistiikkakeskuksen ja Googlen tietotyöläisten kansoittaman pääkonttorin välimatka on pidempi kuin kartta antaisi ymmärtää. 2017). Koko Euroopan unionin aktiivisin lobbari on Google, joka käyttää vuosittain pelkästään EU-vaikuttamiseen noin seitsemän miljoonaa dollaria (Richter 2019). Alustakapitalismikeskustelua käydään kahden keskenään vastakkaisen kertomuksen kautta (Pasquale 2016). 2/20 38 priorisoiva toimintamalli ruokkii polkuhinnoittelua ja vääristää kilpailua. Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Alustatalous jatkaa työn ja pääoman välisten suhteiden uudelleenjärjestämistä
Tämän kehityskulun laajemmat vaikutukset ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Toisaalta uudet datan ja algoritmien mahdollistamat liiketoimintamallit näyttävät tulleen jäädäkseen (van Alstyne et al. Alustayritykset sopivat myös rakenteeltaan riskirahastojen toimintamalleille. Monien vakiintuneimpienkin yritysten kyvyttömyys kääntää liiketoimintaansa kannattavaksi ja listautumisantien epäonnistumiset ovat heikentäneet sijoittajien optimismia ja ohjanneet huomiota taas kannattavuuteen sä on myös perustavanlaatuinen paradoksi: suurin osa investoinneista tulee väistämättä epäonnistumaan, sillä usein vain yksi voi saavuttaa monopoliaseman. Yleisen infrastruktuuriaseman saavuttaminen on monien alustayritysten liiketoimintastrategian ydin (Khan 2016, 754–755). Vuoden korkotasot, varallisuuden kasautuminen ja sijoituskohteiden vähyys ruokkivat pääoman ohjautumista korkean riskin ja korkean tuoton investointikohteisiin sijoittaviin riskirahastoihin. Taloudellisten ennakkoehtojen muutos saattaakin paradoksaalisesti vahvistaa vakiintuneita alustamonopoleja, kun kilpailevien yritysten rahoitusedellytykset heikkenevät. Yhden arvion mukaan noin kuusi prosenttia riskirahastojen investoinneista tuottaa 60 prosenttia kaikista tuloista (Cutler 2018). Poikkeuksellisen halpa ja riskihalukas raha on mahdollistanut alustayrityksille elintärkeän kasvun priorisoinnin kannattavuuden kustannuksella. Algoritmien sekä datankäsittelyn tehostuminen oli välttämätön teknologinen ehto alustakapitalismin toimintamallille. Yksi esimerkki on japanilaisen SoftBankin Vision Fund, joka on sijoittanut muun muassa Saudi-Arabian öljyvaroja. Tämä infrastruktuuri muodostaa perustan, jonka päälle muu taloudellinen toiminta rakennetaan. 2/20 39 kuitenkin alustojen viimeaikainen asettuminen taloudellisen toiminnan perusinfrastruktuuriksi. Alustapohjainen liiketoiminta on osoittautunut hyvin tehokkaaksi ja johtavat toimijat ovat vakiinnuttaneet asemansa huipulla. Kun julkinen valta ulkoistaa toimintojaan alustayrityksille, myös julkinen toiminta alkaa rakentua yksityisen alustan pohjalle. Tätä rahaa kanavoitiin Piilaaksosta ponnistaneisiin alustayrityksiin. Tällä yritysten infrastruktuurivallalla tarkoitetaan alustojen roolia taloudellisen toiminnan perustoimintojen tarjoajana. Teknologisen kehityksen lisäksi keskeisessä roolissa olivat Yhdysvalloissa 2000-luvulla tehdyt lainsäädännölliset muutokset sekä sosiaalikulttuuriset piirteet, kuten alustayritysten kulttuurinen asemoituminen Yhdysvaltojen poliittiseen ilmapiiriin. Näin syntyy yritysten välisiä riippuvuussuhteita, joiden ymmärtäminen edellyttää valta-asetelmien huomiointia. Jatkuessaan nämä kehityskulut murentavat alustakapitalismin toiminnan ehtoja. 2019). Yhtäältä alustakapitalismi on kompleksisten ja historiallisesti poikkeuksellisten teknologisten, poliittisten ja taloudellisten olosuhteiden lopputulema. Riskirahastojen investointistrategia perustuu usein muutamien “yksisarvisten” löytämiseen, jotka rahoittavat kaikki muut epäonnistuneet sijoitukset. Terveydenhuollon dataistuminen, asioiden internet, 5G-tietoverkkojen leviäminen ja älykkäät kaupunkiratkaisut luovat uusia liiketoiminta-alueita, joilla on mahdollista soveltaa muilla aloilla tehokkaaksi havaittuja. van Dijck et al. Kuitenkin ehkä kaikkein tärkein syy alustatalouden synnylle ovat 2010-luvun poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet. 2016). Tuuli on kuitenkin alkanut osoittaa merkkejä kääntymisestä. Yhteiskunnan teknologistuminen luo otollisia olosuhteita alustamonopolien syventymiselle tulevaisuudessa. Lisäksi markkinoille on tullut uusia riskirahastotoimijoita, jotka ovat sijoittaneet anteliaasti teknologisiin investointeihin. Paypalin perustajaa Peter Thieliä (2014) lainaten, “aloita pienestä ja hankkiudu monopoliasemiin.” Näin syntyvät riippuvuussuhteet eivät rajoitu yksityiseksi ja taloudelliseksi miellettyyn kokonaisuuteen. Globaalin talouden näkymien nopea heikkeneminen ajoi jo ennen korona-kriisin puhkeamista sijoittajia siirtämään investointeja alustayritysten kaltaisista riskialttiista kohteista turvallisempiin investointeihin, kuten asuntomarkkinoille. Näitä perustoimintoja ovat esimerkiksi markkinoiden koordinaatio sekä pilvilaskentatahon tuottaminen (ks
(Morozov 2019). Päinvastoin, GDPR on itseasiassa vahvistanut jo olemassa olevien teknologiayhtiöiden monopoleja, jotka ovat kyenneet investoimaan lainsäädännön edellyttämiin kalliisiin tietoturvatoimiin (Scott et al. Lainsäätäjät ovat kehittäneet alustatalouden sääntelyä ensisijaisesti yksityisyydensuojan ja kuluttajaoikeuksien alueilla. Komissio nosti alustatalouden sääntelyn suuntaviivojen kartoittamisen vuoden 2020 työohjelmansa keskiöön (Euroopan komissio 2020a). Palvelun vapaaehtoinen käyttö vie terän yksityisyydensuojaan ja yksilön oikeuksiin perustuvalta kritiikiltä ja niiden ilmaisuus kuluttajalle haastaa perinteisen käsityksen taloudellisesta monopolista nimenomaan korkeampia hintoja veloittavana toimijana. Helsinkiläiset polkupyörälähetit ovat nousseet Foodoran riistäviä työehtoja vastaan, Euroopan komissio langetti Applelle 13 miljardin euron jälkiverot, ja AirBnb:tä vastustavia kaupunkiliikkeitä on noussut esimerkiksi Amsterdamissa, Berliinissä ja Barcelonassa. Samasta syystä esimerkiksi Euroopan unionissa 25.5.2018 voimaan astunut GDPR-lainsäädäntö (”General Data Protection Regulation”) ei auta purkamaan alustatalouden epäterveitä valta-asetelmia. Euroopan unionissa on viime vuosina ollut käynnissä useita asiantuntijaryhmiä ja aloitteita alan sääntelyn kehittämiseksi (Crémer et al. Niiden tavoitteena on asemoida EU johtavaksi roolimalliksi uuden digitaalisen talouden säätelyssä. Kuvaavaa on, että Financial Times valitsi vuonna 2018 vuoden sanaksi “techlashin”, joka viittaa lisääntyneeseen epäluuloisuuteen Piilaakson ja Kiinan teknologiayrityksiä kohtaan (Forohaar 2018). Monet yhteiskunnalliset keskustelijat ovat esittäneet huolta työntekijöiden roolin muutoksesta, yritysten veronkierrosta sekä alustayritysten muita teollisuudenaloja syrjäyttävästä vaikutuksesta. Euroopan unioni on Yhdysvaltojen ja Kiinan ohella kolmas avaintekijä alustatalouden sääntelyssä. Tästä esimerkkinä on Googlen laajentuminen terveydenhuoltoon ja Amazonin laajentuminen kodinelektroniikkaan. 2019). Nämä ovat tärkeitä näkökulmia, mutta ne eivät yksin riitä. Cambridge Analytican tapaus on parhaiten tunnettu esimerkki. Esimerkiksi Googlen palveluista on tullut osa yhteiskuntien perusinfrastruktuuria. Linjaukset tavoittelevat myös yhteisiä sääntöjä, jotka tukisivat kansalaisia palvelevaa, reilua ja kilpailukykyistä ympäristöä uudelle, datakeskeiselle taloudelle. Nämä kehityskulut ovat herätelleet keskustelua alustayritysten poliittisesta roolista. Yksi laukaiseva tekijä on ollut alustojen käyttö vaalivaikuttamiseen. Alustatalouden synnyttämät yhteiskunnalliset yhtiövallan politisoitumiseen Alustatalouden nousu on synnyttänyt viime vuosina yhteiskunnallisia vastareaktioita ympäri maailman. Tämä malli on nähty Euroopassa vastakkaisena ranskalaiselle mallille, jossa valtio ottaa aktiivisen. Alustavat linjaukset datan ja tekoälyn tiekartaksi julkaistiin 19.2.2020 (Euroopan komissio 2020a; 2020b; 2020c). Viimeaikaiset kehityskulut ovat kuitenkin avanneet uusia kanavia yhtiövallan politisoitumiseen laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Unioni on pyrkinyt luomaan kolmatta tietä alustatalouden sääntelyyn kiinalaisen tiukkaa kontrollia ja pitkän aikavälin teollisuusja innovaatiopolitiikkaa yhdistelevän valtiojohtoisen sääntelyn ja yhdysvaltalaisen yritysja markkinavetoisen järjestelmän rinnalle (Aaronson & Lebland 2018). Tämä lähestymistapa on linjassa Euroopan unionissa näkyvän saksalaisen ordoliberaalin talousajattelun kanssa, jossa sääntelijän rooli rajoittuu markkinatalouden toiminnan neutraalien sääntöjen luomiseen ja valvomiseen (Miettinen 2017, 206–207). Alustatalouden kattavampi sääntely on kuitenkin osoittautunut sekä poliittisesti että teknisesti hankalaksi. Hyvä esimerkki alustatalouden politisoitumisesta ovat EU:n viimeaikaiset yritykset säädellä alustataloutta. 2019). Teesi 5. Alustatalouden muodostamat uudet yhtiövallan kysymyksenasettelut ovat nähdäksemme vääjäämättä osa 2030–2040 lukujen poliittisia keskusteluja. Kokonaisvaltaisen tarkastelun sijaan sääntelytoimet ovat kohdistuneet alustatalouskehityksen yksittäisiin oireisiin. 2/20 40 data-algoritmeja ja tekniikoita
Toistaiseksi ryhmä on tuottanut muutamia alustavia työpapereita. Komission digitaalisen strategiassa yritysten valta tiedostetaan kyllä ohimennen, mutta konkreettisia toimia ei verotukseen liittyvien erityiskysymysten lisäksi listata (Euroopan komissio 2020a, 4). Vuonna 2020 Suomessa astui voimaan lainsäädäntö, joka mahdollistaa tämän datan käytön tutkimus-ja kehitystoimintaan. Kritiikki on kohdistunut protektionistisessa hengessä alustayritysten alkuperään tai yksittäisiin yritysten käyttämien teknologioiden mahdollisesti haitallisiin vaikutuksiin. Meidän poikkeuksellisen pitkä perinteemme laajojen sosiaalija terveysrekisterien ylläpidossa on luonut kenties maailman kattavimman sosiaalija terveystietoja koskevan datajärven. Yksittäisen kuluttajan dataan liittyvät kysymykset eivät ole taloudellisesti tai poliittisesti järin merkityksellisiä, sillä datan tehokas hyödyntäminen edellyttää suuria datamassoja. Kollektiivisen datan omistajuuden muodot venyttävät poliittista mielikuvitusta. Saksan, Ranskan, Italian ja Puolan valtiovarainministerit vaativatkin 8.2.2020 päivätyssä poikkeuksellisessa ulostulossa suoraan komission kilpailukomissaarilta välittömiä toimia alustakapitalismin säätelemiseksi vielä kevään 2020 aikana, ennen ”peruuttamattomia vääristymiä Euroopan digitaalisilla markkinoilla” (Euroopan komissio 2020d). Vaikka johtopäätösten vetäminen komission sääntelyn onnistumisesta on vielä hankalaa, edellä kuvatut aloitteet alustatalouteen liittyvien kysymysten politisoimiseksi ennakoivat yhtiövallan paluuta yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Tämän vuoksi datan omistajuuteen liittyviin kysymyksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Tämä politisointi ei kuitenkaan toistaiseksi ole politisoinut yhtiövaltaa sinänsä. Yritysten poliittinen rooli on rajoittunut keskustelussa usein määräävän markkina-aseman tarkasteluun lähinnä avoimien markkinoiden tehokkuuden kannalta. Työryhmä on pyrkinyt esimerkiksi tunnistamaan markkinoiden kannalta määräävässä roolissa olevia alustayrityksiä ja kilpailulainsäädännön mahdollisia soveltamisperiaatteita (Alexiadis & de Streel 2020). Alustatalouden politisointi voi myös auttaa kääntämään katsetta muun yritystoiminnan poliittisiin ulottuvuuksiin. Tämä voi auttaa yrityksiä muokkaa. Komissio asetti tähän liittyen Observatory for Online Platform Economy -nimisen selvitysryhmän, joka koostuu neljästä yksityisestä konsulttiyrityksestä. Vaikka tämä muotoilu ei vielä suoraan mahdollista datan luovuttamista yksityiseen kaupalliseen toimintaa, on huomattavaa, että Isossa-Britanniassa vastaavan sopimuksen perusteella Googlen myöhemmin ostama tekoäly-yritys DeepMind sai haltuunsa ilmaiseksi 1,6 miljoonan brittiläisen terveystiedot. Data on tuotannontekijä, joka mahdollistaa parhaimmillaan huimat tehokkuusloikat ja uudenlaiset palvelut. Tähän liittyen keskeistä on datan merkityksen ymmärtäminen modernissa taloudessa. Alustatalous mahdollistaa yrityksille uudenlaisia keinoja suunnitella toimintaa ja suojautua kilpailulta aiemmin kuvaamiemme tekniikoiden kautta. Vahvasti luonnolliseen monopolisaatioon ohjautuvilla markkinoilla pelkän sääntelykehikon ylläpitämisen on pelätty heikentävän eurooppalaisten yritysten kykyä kilpailla globaaleilla alustatalouden markkinoilla kiinalaisia ja yhdysvaltalaisia kilpailijoitaan vastaan. Kaupunkien, valtionhallinnon ja muiden julkisyhteisöjen tuottama data on arvokasta julkista omaisuutta, jonka synnyttämä lisäarvo voi hyödyttää koko yhteiskuntaa (Collington 2019, Lawrence & Laybourn-Langton 2018, Bria & Morozov 2018). Erityisen tärkeää on näkökulman siirtäminen yksityisestä datan omistajuudesta kollektiiviseen datan omistajuuteen ja hyödyntämiseen. Yritys hyödynsi niitä myöhemmin omassa kaupallisessa kehitystoiminnassaan (Powles & Hodgson 2017). Keskustelu on ajankohtainen myös Suomessa. 2/20 41 rooli talouden ohjaajana ja säätelijänä. Alustatalouden laajempi politisointi voisi johtaa uudenlaiseen analyysiin yhteiskunnassa tapahtuvasta muutoksesta. Voidaan kysyä, riittävätkö ordoliberaalit säännöt alustatalouden tehokkaaseen sääntelyyn. Alustatalouteen liittyviä infrastruktuurivallan ja monopolisaation kysymyksiä tullaan komission ilmoituksen mukaan käsittelemään tarkemmin vuoden 2020 lopussa julkistettavassa digitaalisten palvelujen aloitteessa (“Digital Services Act”)
Avoin kysymys on myös globaalien tuotantoketjujen tulevaisuus. Äärimmilleen tehostetut ja hajautetut tuotantoketjut ovat hyvin häiriöalttiita erilaisille muutoksille jossain verkoston osissa, kuten viimeistään koronakriisi on todistanut. Rooseveltin New Deal -ohjelman, joka loi monia 1900-luvun yhtiökapitalismin keskeisiä sääntelyelementtejä (Galbraith 1955). Yhdysvaltojen vuoden 1929 pörssiromahdus synnytti etsikkoajan jälkeen Franklin D. Yhtiövallan sääntelemisessä onnistuminen vaikuttaa merkittävästi lähivuosikymmenten yhteiskunnalliseen tilanteeseen Kriisit ovat kautta historian olleet murroskohtia, joiden jälkeen talouden ja siinä toimivien yritysten sääntelyä on säädetty uuteen asentoon. Tutkimuksen katvealueet ovat vaikeuttaneet yhtiövaltaan liittyvien ongelmien ratkaisemista. Akatemiassa ei ollut enää kriittistä yhtiövaltaan liittyvää tutkimusperinnettä siinä mielessä, kuin tällainen liike muovasi 1930-luvun alun poliittista keskustelua Yhdysvalloissa (Ylönen 2018). Yritysten näkökulmasta pyrkimys säilyttää globaalien tuotantoketjujen tuomat kustannushyödyt voi nopeuttaa työvoimaa korvaavien ja tehostavien teknologioiden käyttöönottoa. Kyse on siitä, missä määrin näitä kysymyksiä onnistutaan mobilisoimaan yhteiskunnallisina teemoina. Yhtiöiden sääntelyä kommentoivat usein uusklassisen koulutuksen saaneet taloustieteilijät, joiden tutkimusperinteessä yhtiöihin liittyvät kysymykset ovat tyypillisemmin hyvinvoinnin optimointiongelmia yhteiskunnallisten valtasuhteiden sijaan. Vaikka tarkkoja skenaarioita on hankala tehdä, on. Valtaan päästyään Roosevelt vahvisti esimerkiksi ammattiyhdistysliikeen, tuottajaosuuskuntien ja muiden talouden voimasuhteita tasapainottavien voimien asemaa (Galbraith 1952). Presidentti Rooseveltin “aivoriihi” kokosi yhteen merkittävän joukon varhaisen amerikkalaisen institutionaalisen taloustieteen avaintutkijoita. Yritysten toiminnassa oli jo ennen koronaa havaittavissa paluuta turvallisempiin, lyhyempiin ja helpommin hallittaviin tuotantoketjuihin (The Economist 2019). Hyperglobaalien tuotantoketjujen tehokkuuden kääntöpuolena on ollut myös verkottuneisuuden mukanaan tuoman riskin lisääntyminen. Teesi 6. Myös sen taustalla näkyi New Deal -ohjelman jälki (Helleiner 2014). Roosevelt valittiin presidentiksi Wall Streetin valtaa kritisoineella agendalla, mikä antoi hänen sääntelytoimilleen vahvan poliittisen legitimiteetin. Menestyäkseen tämän mobilisaation täytyy yhdistää taustalla vaikuttavien teknis-juridis-taloudellisten kehityskulkujen tarkka analysointi niiden popularisointiin. (Balsa-Barreiro et al. Toisaalta 1970-luvun talouskriisit toimivat perusteluna Bretton Woods -järjestelmän purkamiselle ja talouden vapauttamijälkeen esitettiin pitkälle meneviä lupauksia (G20 2009). 2/20 42 maan yhteiskunnallisia rakenteita yrityksen omien intressien mukaisiksi (Nesvetailova & Palan 2013, 725). Toisen maailmansoden jälkeinen tilanne synnytti kansainvälisen sääntelykehikon investoinneille, myös maailmankaupalle. 2020). Koronakriisin voidaan ennakoida vahvistavan tätä kehitystä. Näiden kehityskulkujen huomiointi luo mahdollisuuksia uusille tavoille yhtiövallan politisoimiseen. Esimerkiksi alustatalouden ja kansainvälisen veronkierron nopea politisoituminen 2010-luvun aikana osoittavat, että yhteiskunnallisen ja taloudellisen vallan kasautuminen ja kärjistyminen ovat voimakasta polttoainetta poliittisille vastaliikkeille. Yksi monista merkittävistä eroista vuosien 1929 ja 2008 välillä liittyi suuryhtiöiden valtaan yhteiskunnallisen tiedontuotannon eri sektoreilla. Finanssikriisin puhjetessa tilanne oli tiedontuotannon keskusten näkökulmasta hyvin toisenlainen. laamiseen, mutta yhtiövallan rakenteellista perustaa ne eivät horjuttaneet (Shaxson 2018). Onnistutaanko yhtiövallan sääntelemisessä paremmin vuoden 2020 talouskriisin jälkimailuo perusteltuja syitä pessimismiin, mutta ei toivottomuuteen
Saatavilla: <http://www. 126–155. Bria, Francesca & Evgeny Morozov (2018): Rethinking the smart city: Democratizing urban technology. Couldry, Nick & Ulises A. <https://corporateeucial-lobby>. Civicus (2019): State of civil society report 2019: The year in review. Balsa-Barreiro, José, Aymeric Vié, Alfredo J. Tax Review. Routledge, New York, NY. Nelson & Simon J. Paljon riippuu myös siitä, miten valtiot reagoivat koronakriisin synnyttämiin talousongelmiin. Luettu 11.3.2020. Cutler, Kim Mai (2018): Unicorn Hunters, Logic, 4(1). Näiden yhteiskunnallinen ja taloudellinen lasku kerääntyy myöhemmin, ja voi johtaa valtion toimintakyvyn heikkenemiseen edelleen suhteessa kansainvälisiin suuryrityksiin. 1.11.2019. 11.3.2020. 9.4.2014. Teoksessa Elina Palola & Vappu Karjalainen 181-203. Bryan, Dick, Michael Rafferty & Duncan Wigan (2017): double life of capital in the offshore world, Review of International Political Economy 24 (1), s. Luettu 11.3.2020. 661–673. Avi-Yonah, Reuven (1995): The rise and fall of arm’s length: A study in the evolution of US international taxation, Va. Euroopan komissio, Bryssel.. Deepen With Warning of $16.7 Billion Writedown. Burn, Gary (2006): The Re-Emergence of Global Finance. Pak (2007): Capital movement through trade misinvoicing: the case of Africa, Journal of Financial Crime 14(4), s. Alexiadis Peter & Alexandre de Streel (2020): Designing an EU intervention standard for digital platforms. European approach to excellence and trust. Valtava merkitys on myös sillä, miten ja millaisena EU tästä kriisistä selviää. Palgrave, Lontoo. 56–86. Teoksessa Biondi, Yuri, Arnalso Canziani & Thierry Kirat (toim.): The Firm as an Entity: Implications for economics, accounting and the law, 153–185. Lähteet Aaronson, Susan & Patrick Leblond (2018): Another digital divide: the rise of data realms and its implications for the WTO, Journal of International Economic Law, 21(2), s. 288–310. Euroopan komissio, Bryssel. Gaudeamus, Helsinki. Civicus, Johannesburg. Common Wealth. 1–4. Corporate Europe Observatory (2014): The Firepower of the Financial Lobby. Euroopan komissio, Bryssel. Chiong, Melody, Gary Dymski & Jesus Hernandez (2014): Contracting the commonwealth: John R. Barwise, Patrick & Leo Watkins (2018): The evolution of digital dominance. 89-147. Crémer, Jacques, Yves-Alexandre de Montjoye & Heike Schweitzer (2019): Competition policy for the digital era. Stanford University Press, Stanford. Euroopan komissio (2020a): Shaping Europe’s Digital Future. Teoksessa Kati Rantala & Pekka Sulkunen (toim.): Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia, 56–68. Alasuutari, Pertti & Marjaana Lampinen (2006): OECD ja suomalaisen projektiyhteiskunnan synty. Oxford University Press, Oxford. Mejias (2019): The costs of connection: How data is colonizing human life and appropriating it for capitalism. Euroopan komissio, Bryssel. New York Times 13.4.2020. Robert Schuman Centre for Advanced Studies Research Paper, 2020(14). Johtavatko ne entistä syvempään budjettikuriin, jonka lääkkeeksi esitetään lisää ulkoistuksia ja suuryritysten sääntelyn kevenkriisistä esimerkiksi suoralla keskuspankkirahoituksella, velkoja mitätöimällä ja hajottamalla veronkierron kansallisia ja kansainvälisiä valtioille lisää liikkumavaraa, joka voisi lisätä niiden valtaa suhteessa yrityksiin. <https://www.common-wealth.co.uk/reports/digitalpublic-assets-rethinking-value-access-and-control-ofpublic-sector-data-in-the-platform-age>. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Euroopan komissio (2020d): Letter to Commissioner for Competition 4.2.2020. Avi-Yonah, Reuven & Diagnit Sivan (2007): A historical perspective on corporate form and real entity: implications for corporate social responsibility. Collington, Rosie (2019): Digital Public Assets: Rethinking value and ownership of public sector data in the platform age. Bell, Stephen (2012): The Power of Ideas: The Ideational Shaping of the Structural Power of Business, International Studies Quarterly 2012(56), s. 245-272. Rosa Luxemburg Stiftung, Berliini. Cox, Robert (1981): Social Forces, States and World Orders: Beyond International Relations Theory, Millennium – Journal of International Studies, 10(2), s. Euroopan komissio (2020b): A European Strategy for Data. Euroopan komissio, Bryssel. Toisaalta mikäli ordoliberaali budjettikuripolitiikka jatkuu, voi poliitikoille tulla kiusausta hakea lyhyen aikavälin säästöjä yhteiskunnan eri sektoreilta samaan tapaan, kuin esimerkiksi 1990-luvun alun lamassa tehtiin. Ääriesimerkkinä EU:n hajoaminen veisi suurilta alustatalouden yrityksiltä niiden merkittävimmän vastapoolin, ja sillä olisi merkittäviä vaikutuksia myös muun muassa kansainvälisen veronkierron torjuntaan. Commons Issues 48(4), s. <https://logicmag.io/scale/the-unicorn-hunters>. 15, s. Morales & Manuel Cebrián (2020): Deglobalization in a hyper-connected world, Palgrave Communications, 6(1), s. 927–947. 2/20 43 todennäköistä, että yritykset ja valtiot järjestelevät lähitulevaisuudessa uudelleen globaaleja tuotantoketjuja. 474–489. Culpepper, Pepper & Kathleen Thelen (2020): Are we platform power, Comparative Political Studies 53(2), s. Eräsaari, Leena (2011): Sosiaalipalvelut käännöksen jälkeen. de Boyrie, Maria E., James A
723–732. McGill-Queens University Press, Montreal. Mazzucato, Mariana (2018): The value of everything: Making and taking in the global economy. Lukes, Stephen (2005): Power: A Radical View. <https://politi.co/31HxCrO>. 574–581. Heemskerk (2017): Uncovering offshore s. Naylor, Richard Thomas (2004): Hot Money and the Politics of Debt. Parviainen, Aapo (2014): Mediassa paras ekonomisti on pankkiekonomisti, Kansantaloudellinen aikakauskirja 110(4), s. Klein, Naomi (2001): No logo. Marsh, David & Jason Sharman (2009): Policy Diffusion and Policy Transfer, Policy Studies, 30(3), s. Garcia-Bernardo, Javier, Jan Fichtner, Frank W. Mayer-Schönberger, Viktor & Thomas Ramge (2018): Reinventing capitalism in the age of Big Data. Langley, Paul & Andrew Leyshon (2017): Platform capitalism: the intermediation and capitalisation of digital economic circulation, Finance and society. Harvard University Press, Cambridge, MA. Mikler, John (2018): The Political Power of Global Corporations. The Modern Library, New York. Miettinen, Timo (2017): Lain valta: ordoliberalismi ja eurooppalaisen talouskonstituution juuret, Oikeus, 46(2), s. 805–824. Kalevi Sorsa –säätiö, Helsinki. Montalban, Matthieu, Vincent Frigant & Bernard Jullien (2019): Platform economy as a new form of capitalism: a Régulationist research programme, Cambridge Journal of Economics 43(4), s. 710-805. Takes & Eelke M. Hirschman, Albert (1970): Exit, voice, and loyalty: ResHarvard University Press, Cambridge, MA. Institut Barcelona d’Estudis Internacionals (IBEI), Barcelona. Hamish Hamilton, Lontoo. Hood, Christopher (1995): The ’New Public Management’ in the 1980s: Variations on a theme, Accounting, organizations and society 20(2/3), s. Blogi-teksti 26.11.2018. Kantola, Anu (2002): Markkinakuri ja managerivalta: Poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskriisissä. Luettu 24.3.2020. Morozov, Evgeny (2013): To save everything, click here: The folly of technological solutionism. Gilardi, Fabrizio, Jacint Jordana & David Levi-Faur (2006): Regulation in the age of globalization: The Diffusion of Regulatory Agencies across Europe and Latin America. Penguin, Lontoo. Jääskeläinen, Jari & Raimo Lovio (2003): Globalisaatio saapui Varkauteen: Tapaustutkimus yritysten kansainvälistymisen tavoitteista ja vaikutuksista. Financial Times 16.12.2018. Helleiner, Eric (2014): Forgotten Foundations of the Bretton Woods: International Development and the Making of the Postwar Order. Kantola, Anu & Kuusela, Hanna (2019): Huipputuloiset: Suomen rikkain promille. WSOY, Helsinki. Vastapaino, Tampere. Micklethwait, John & Adrian Wooldridge (2003): The Company: A Short History of a Revolutionary Idea. Springer, New York, NY. Basic Books, New York, NY. Lawson, Tony (2019): The Nature of Social Reality: Issue in Social Ontology. 2/20 44 24.3.2020. Galbraith, John Kenneth (1955): The Great Crash 1929. 55-76. Cornell University Press, Ithaca, NY. Klein, Naomi (2015): Tuhokapitalismin nousu. Cambridge University Press, Cambridge. We need to imagine a better alternative. 11–31. Palgrave MacMillan, Basingstoke. Mirowski, Philip & Dieter Plehwe (toim.) (2009): The Road from Mont Pelerin: The Making of the Neoliberal Thought Collective. 351-367. Suomen historiallinen seura, Helsinki. 93–109. Morozov, Evgeny (2019): It’s not enough to break up Big Tech. <https:// veropolitiikka.blog/2018/11/26/caruna-sai-viimeisen-sanan>. Raitasuo, Santtu (2018): Ideologinen laintulkinta vero-oi. Ladattavissa: <https:// www.ippr.org/research/publications/the-digital-commonwealth>. Kuusela, Hanna & Matti Ylönen (2015): Ulkoistajan ja yhtiöittäjän käsikirja. 309. Kenney, Martin & John Zysman (2020): The platform economy: restructuring the space of capitalist accumulation, Cambridge Journal of Regions, Economy and Society 13(1), s. Into, Helsinki. <https://www.nytimes.com/2019/10/08/technology/ Heiskala, Risto & Luhtakallio, Eeva (toim.) (2006): Uusi Gaudeamus, Helsinki. Public Affairs, New York, NY. Routledge, New York. Paavonen, Tapani (1998): Suomalaisen protektionismin viimeinen vaihe: Suomen ulkomaankauppaja integraatiopolitiikka 1945–1961. The Guardian 11.5.2019. Polity Press, Cambridge. Krause, Sharon (2000): 1The Spirit of Separate Powers in Montesquieu, The Review of Politics 62(2), s. Cornell University Press, Ithaca, NY. 231–265. Pasquale, Frank (2016): Two narratives of platform capitalism, Yale Law & Policy Review 35, s. Lawrence, Matthew & Laurie Laybourn-Langton (2018): The Digital Commonwealth: From private enclosure mission on Economic Justice. 269–288. Patomäki, Heikki (2007): Uusliberalismi Suomessa: Lyhyt historia ja tulevaisuuden vaihtoehdot. Loki-kirjat, Helsinki. Finér, Lauri (2018): Caruna sai viimeisen sanan. G20-maaryhmä, Lontoo. Popper, Nathaniel, Vindu Goel & Arjun Harindranath (2019): The SoftBank Effect: How $100 Billion Left Workers in a Hole, New York Times 12.11.2019. WSOY, smi_Suomessa.pdf Perry, James & Andreas Nölke (2006): The political economy of International Accounting Standards, Review of International Political Economy 13(4), s. IBEI Working papers 2006/1. G20 (2009): Statement Issued by the G20 Leaders London 2.4.2009. Palan, Ronen (2003): The Offshore World: Sovereign Markets, Virtual Places, and Nomad Millionaires. 3(1), s. 1–10. 206–223. Khan, Lina (2016): Amazon’s antitrust paradox, Yale Law Journal 126, s. Elinkeinowp-content/uploads/2012/09/B201.pdf>. Powles, Julia & Hal Hodson (2017): Google DeepMind and healthcare in an age of algorithms, Health and Technology 7(4), s. Galbraith, John Kenneth (1952): American Capitalism. Forohaar, Rana (2018): Year in a Word: Techlash. Kohonen Matti, Attiya Waris & John Christensen (2011): Pathways Towards Tax Justice. Nesvetailova, Anastasia & Ronen Palan (2013): Sabotage Horizons 56(6), s. Gill, Stephen & Claire Cutler (toim.) (2014): New constitutionalism and world order. 559–586. Teoksessa Anheier, Helmut, Marlies Glasius, Mary Kaldor, Gil-Sung Park & Chandan Sengupta (toim.): Global Civil Society 2011: Globality and the Absence of Justice
Väitöskirja. Yablon, Charles (2007): The Historical Race Competition for Corporate Charters and the Rise and Decline of New Jersey: 1880–1910, The Journal of Corporation Law 32(Winter), s. Bodley Head, Lontoo. Srnicek, Nick (2017): Platform capitalism. van Dijck, José, David Nieborg & Thomas Poell (2019): Reframing platform power, Internet Policy Review 8(2), s. Delano 10.5.2019. 1–29. Ylä-Anttila, Tuomas (2010): Politiikan paluu – Globalisaatioliike ja julkisuus. Thiel, Peter (2014): Zero to One: Notes on Start Ups, or How to Build the Future. Continuum, Lontoo. 363–386. Sabeel & Kathleen Thelen (2019): The rise of the platform business model and the transformation 47(2), s. 535–550. Ylönen, Matti & Mikko Remes (2015): Velkatohtorit: Kuinka Eurooppa unohti historian ja oppi rakastamaan talouskuria. Politico Europe 22.5.2019. 323–380. Strange, Susan (1994): States and Markets. The economic journal 36(144), s. Scott, Mark, Laurens Cerulus & Steven Overly (2019): How Silicon Valley gamed Europe’s privacy rules. 695–726. The Economist (2019): Slowbalisation: Bumpy new world. Ylönen, Matti & Teivo Teivainen (2018): Politics of Intra-Firm Trade: Corporate Price Planning and the Double Role of the Arm’s Length Principle, New Political Economy 23(4): s. Helsingin yliopisto, Helsinki. Cambridge University Press, Cambridge. tutkimus akateemisen verotutkimuksen sidonnaisuuksista, Lakimies 6(2019), s. Zuboff, Shoshana (2019): The age of surveillance capita. Saatavilla: https://helUnger, Roberto Mangabeira (1987): Social theory, its situation and its task. The Economist Special Report 13.7.2019. Ylönen, Matti (2019): Who’s to blame for the money Narratives for Lost Resources. 441–457. Seabrooke, Leonard & Duncan Wigan (2017): The governance of global wealth chains, Review of International Political Economy 24(1), s. Sraffa, Piero (1926): The laws of returns under competitive conditions. Into, Helsinki. Ylönen, Matti (2018): Corporations, Tax Avoidance and World Politics. Rahman, K. Shaxson, Nicholas (2018): The Finance Curse: How Global Finance is Making Us All Poorer. Parker & Sangeet Paul Choudary (2016): Pipelines, platforms, and the new rules of strategy, Harvard Business Review 94(4), s. 177–204. John Wiley & Sons, Hoboken, NJ. Teoksessa Matti Hannikainen & Pia Lohikoski (toim.): Työväki lähtee – mihin suuntaa tutkimuksen seura, Helsinki. Gaudeamus, Helsinki. <https://delano.lu/d/detail/news/companies-spending-most-eu-lobbying-april-2019/205508>. <https://www.politico.eu/ article/europe-data-protection-gdpr-general-data-protection-regulation-facebook-google>. 54–62. Virgin Books, Lontoo. Teoksessa Philip Alston & Nikki Reisch (toim.): Tax, Inequality, and Human Rights. 2/20 45 keudessa, Lakimies 3–4(2018), s. 1–10. Richter, Felix (2019): The companies spending the most on EU lobbying, April 2019. Uljas, Päivi (2008): Funktionaalinen tulonjako ja ay-liikkeen itseymmärrys. Teoksessa Kivistö, Sari, Sami Pihlström & Mikko Tolonen (toim.): Talous ja Moraali, 107-124. Oxford University Press, Oxford. Vastapaino, Tampere. van Alstyne, Marshall W., Geoffrey G. Teivainen, Teivo (2016): Ekonomismi ja demokratian tulevaisuus
Niillä sukupolvilla, jotka ovat ongelman jo saaneet aikaiseksi vai niillä, jotka tulevat asumaan maailmassa, jossa ilmastonmuutos vaikeuttaa elämää. 2. Nämä kaikki ovat esimerkkejä erilaisista vallankäyttäjistä (valtiot, kansainväliset yhteisöt, rahoitusorganisaatiot ja kuluttajat) ja erilaisista tavoista käyttää valtaa (esimerkiksi rahallinen tuki ja lainsäädäntö). Seuraavassa on esitetty listani megatrendeistä ja kysymyksiä liittyen niihin ja valtaan: 1. Ilmastonmuutos: Kenellä on valta reagoimisessamme ilmastonmuutokseen. Kuka päättää elämisen edellytyksistä. 2/20 46 Top Ten Futures XII: Katsaus Elina Hiltunen Megatrendit ja valta Helmikuun Top Ten -seminaarin aiheena oli valta. Kiina). Entä liittyykö väestömäärä valtaan. Luonnollisesti jokaisen megatrendin edessä joudumme pohtimaan eettisiä ja moraalisia kysymyksiä liittyen vallankäyttöön: esimerkiksi kuka on oikeutettu käyttämään valtaa ja mitkä ovat oikeita ja hyväksyttyjä keinoja käyttää valtaa liittyen megatrendeihin. Konkreettisena esimerkkinä voidaan mainita väestönkasvu ja sen rajoittamiseen liittyvät toimenpiteet. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen nopeuteen voidaan vaikuttaa erilaisilla kansainvälisillä ja kansallisilla laeilla, rahallisilla tuilla (esim. Esityksessäni en halunnut tuoda esille suoria vastauksia liittyen megatrendeihin ja valtaan, vaan koin tärkeämmäksi nostaa esille muutamia kysymyksiä, joita liittyy kuhunkin megatrendiin ja sen suhteeseen valtaan. Jos liittyy, niin tulevaisuuden 1 Docendon julkaisema, 2019.. valta määritellään seuraavasti: valta tarkoittaa yleisesti jonkun tai jonkin oikeutta tai mahdollisuutta hallita jotakuta, määrätä tai päättää jostakin. Kuka päättää syntymisen mahdollisuuksista (vrt. Onko vallanpitäjien määräämä yhden lapsen politiikka oikeutettua, jos sitä toteutetaan radikaalein ihmisoikeuksiakin polkevin keinoin, mutta tavoite on kuitenkin oikean suuntainen, eli vähentää maapallon kantokykyä kuormittavaa ei, mutta kiinalaisesta näkökulmasta asia oli täysin perusteltua jokunen aika sitten. Pidin tilaisuudessa esityksen, jossa yhdistin edellisessä tulevaisuusaiheisessa tietokirjassani Tulossa Huomenna Miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme 1 listaamani kymmenen megatrendiä käsitteeseen valta. panostamalla vihreän teknologian kehitykseen) ja kuluttajakäyttäytymisellä. Megatrendit eivät ole pysyviä, vaan niiden suuntaa voidaan muuttaa erilaisilla vallankäytön mekanismeilla. Valtaan voidaan liittää erilaisia tarkastelunäkökulmia, joista esimerkkejä on listattu seuraavassa: • • • Mitkä asiat johtavat siihen, että jollain • • • • Mikä on vallan ja tulevaisuuden tekemiKoska megatrendit ovat suuria, koko maailmaa koskevia muutoksia, niihin liittyy myös kysymyksiä vallasta – esimerkiksi siitä kuka ohjaa megatrendin suuntaa ja mikä taho tekee päätöksiä megatrendien suhteen. Väestönkasvu: Miten väestönkasvun tuomiin haasteisiin vastataan
Mihin johtaa kädenvääntö vallasta: sulkeutuneisiin blokkeihin vai rajojen avaamiseen. 7. Siirtyykö valtakeskittymä Aasiaan. Digitalisaatio: Tieto on valtaa ja tieto digitalisoituu. Teknologian kehitys: Teknologia kehittyy, mutta missä päin maailmaa. Ympäristön saastuminen ja resurssien väheneminen: Biodiversiteetti heikkenee; 92 % ihmisistä asuu alueilla, joissa ilmanlaatu on heikkoa; koralliriuttojen määrä hupenee; maailmassa tulee pulaa heliumista, litiumista ja hiekasta. 5. Mihin tämä kehitys johtaa. Varallisuuden ja kulutuksen kasvu: Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt maailmassa, BKT on kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana ja kulutus on lisääntynyt. Keitä teknologian kehitys auttaa. 2/20 47 suuret vallanpitäjät löytyvät Afrikasta, jossa väestönkasvu on räjähdysmäistä. Nyt kuitenkin tuulet tuntuvat kääntyneen. Kuka päättää, missä menevät teknologian rajat: mitä me saamme tehdä ja mikä ei ole suotavaa?. Kaupungistuminen: Globaalista väestöstä noin puolet asuu nykyään maaseudulla, vuonna 2050 noin 70 %. 3. Miten varmistamme, että näitä ei käytetä väärin. Miten käy maaseudun ja maatalouden, jos väestö (ja valta) siirtyy pääasiassa kaupunkeihin. Toisaalta joissain maissa väestö on nuorta. Eriarvoisuuden kasvu: Prosentti maailman rikkaimmista ihmisistä omistaa puolet maailman varallisuudesta. Nationalismi ja populismi ovat alkaneet nousta viime vuosina ja vuosikymmenenä maailmalla. Mutta kuka omistaa tiedon ja digitaaliset varastot. 10. Valta ja raha liittyvät yleensä toisiinsa. Voiko teknologian kehitys (materiaalien louhiminen jne.) viedä köyhemmiltä resursseja pois. Lisääntyykö tulevaisuudessa eriarvoisuus yhä vai voivatko köyhemmät alkaa kapinoida muutosta vastaan vaatien päätösvaltaa itselleen. Tieto on myös kauppatavaraa ja auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä. Esimerkiksi Intiassa noin puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita. Kuka päättää – vai kumpikin. Väestörakenteen muutos: Globaali väestö ikääntyy länsimaissa. Kuinka paljon ihmisistä voidaan kerätä tietoa. Keskiluokalla on luonnollisesti enemmän valtaa kuin köyhemmillä. Kumpien ehdoilla mennään. 6. 8. Globaali keskiluokka on kasvanut ja kasvua odotetaan erityisesti Aasiassa. Globalisaatio: Olemme eläneet viime vuosikymmenet vahvan globalisaation aikaa. 9. Valta on rahaa, raha on materiaaleja. Kenellä on tulevaisuudessa materiaalit/ raha/valta. 4
Ilmastokriisin johdosta suuressa vaarassa olevasta saarivaltiosta käsin on tulevaisuuden ilmastopolitiikkaa vaikea katsoa välinpitämättömästi. Tästäkin ajankohtaisesta syystä on tärkeää luodata ilmastopolitiikan tulevaisuuteen. Globaalin talouden ja liikenteen pysäyttänyt pandemia on ajankohtainen esimerkki siitä, miten valtioiden rajoja kunnioittamattomat globaalit haasteet saavat kansainvälisen politiikan epäjärjestykseen ja kansalliset päätöksentekijät saarroksiin. Ilmastokriisissä on ensisijaisesti kyse oikeudenmukaisesta taakanjaosta. On myös yhtäläisen vaikea antaa liian positiivisia, tulevaisuuteen suuntaavia teesejä ilmastopolitiikasta vuodelle 2040. Siinä missä varsinaiset ilmastoteot vielä vuonna 2020 ovat jääneet ilmastopuheiden ja maailmanlaajuisen COVID-19-pandemian varjoon niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, on kansainvälisen yhteisön tartuttava pian toimeen, jotta ilmaston lämpenemisen haitallisiin vaikutuksiin voidaan puuttua ennen kuin maapallon kantokykyä on liiaksi testattu. Ilmaston lämpeneminen on omiaan lisäämään pandemioiden riskiä (esim. Ilmastokriisi on paitsi alueen poliittisten päättäjien suurin huolenaihe (PIDF 2019), myös lähes päivittäin esillä keskusteluissa opiskelijoideni kanssa. Esitetyt haasteet liittyvät kaikki keskeisesti toisiinsa, ja voitaisiin yksinkertaistettuna todeta globaalista eriarvoisuudesta johtuviksi. Siinä missä ilmastokriisi Suomen näkökulmasta saattaa vielä näyttäytyä kaukaiselta ja epämääräiseltä, on se nykyisessä kotimaassani Fidzisaarilla arkipäivää. Teesejä varten tehty tutkimus nojaa pääasiassa eri kansainvälisten järjestöjen esittämiin arvioihin tulevaisuusskenaarioista kunkin aihealueen osalta.. Niinpä esittelen tässä artikkelissa kuusi merkittävää haastetta seuraavien vuosikymmenten ilmastopolitiikalle, ja näiden vastapainoksi neljä positiivista ennustetta, joiden pohja on luotu tämän päivän ilmastopolitiikkaa seuraamalla. Mutta kuten ei eteläisellä Tyynellämerellä ole hautauduttu epätoivoon, en tulevaisuusteesieni suhteen halua sitä myöskään tehdä. Maailman talousfoorumi 2020). Tieteelliset luvut ilmaston lämpenemisen etenemisestä tai taloudelliset arviot sen kustannuksista kertovat vain osatotuuden taakanjaosta. Ilmastokriisi ei tapahdu eristettynä muista maailman epäoikeudenmu1 Pariisin ilmastosopimus löytyy eduskunnan lainsäädäntökokoelma Finlexistä, suomenkielisenä, osoitteesta: 2 Kirjoituksessa esitetyt tulevaisuusteesit perustuvat Tulevaisuudentutkimuksen seuran Valta tulevaisuudessa-seminaaria varten 7.2.2020 valmistelemaani esitykseen. 2 Ilmastokriisin aiheuttamat haasteet vuoteen 2040 tultaessa Tässä ensimmäisessä osassa esittelen kuusi mielestäni keskeistä haastetta pohdittaessa tulevaisuuden ilmastopolitiikkaa. Tästä kontekstista on mahdotonta suhtautua ilmastokriisiin kevyesti tai sitä vähätellen. Päinvastoin, globaali epätasa-arvo heijastuu paitsi siihen, miten eri puolilla maailmaa jo kärsitään ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ilmiöistä, myös siihen, millä tavalla negatiivisiin haittavaikutuksiin voidaan vastata. 2/20 48 Milla Emilia Vaha Ilmastopolitiikan tulevaisuus saarivaltiosta käsin hahmotettuna Top Ten Futures XII: Artikkeli Ilmastokriisi on ollut sitten Pariisin ilmastosopimuksen 1 solmimisen tiiviisti kansainvälisen politiikan agendalla. Vaikka ilmastonmuutos ei tunnusta valtioiden rajoja, ei voida olettaa, että kaikki valtiot ja ihmiset olisivat sen edessä samanarvoisessa asemassa
Teollistuneet valtiot kantavat tähän historialliseen erityisasemaansa sidoksissa olevan vastuun tämän päivän ilmastotoimista. Kansainvälinen hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisi vuonna 2018 paljon kansainvälistä huomiota saaneen erikoisraporttinsa ilmaston lämpenemisestä (IPCC 2018). Marshall-saaret, joka kärsi länsimaiden itsekkäistä pyrkimyksistä ydinasetestauksen kohteena ja ydinjätteen jälkisijoituspaikkana, on maailman ensimmäisiä valtioita, joka on joutunut julistamaan kansallisen hätätilan ilmastonmuutoksen vuoksi (Marshall-saarten parlamentti 2019). Kohtaamastaan kritiikistä huolimatta IPCC:n raportille ei ole esitetty uskottavaa vaihtoehtoa. Teesi 1: Ilmaston lämpenemistä ei ole kyetty pysäyttämään. Teesi 2: Ruuantuotanto on kriisissä. Samanaikaisesti on muistettava, että väliaikainen päästöjen väheneminen ei muuta ilmastonlämpenemisen kokonaiskuvaa. 2/20 49 to-oikeudenmukaisuuskeskustelussa paljon käsitelty ’saastuttaja maksaa’ -periaate 3 kertoo yksinään hyvin vähän siitä, miten ilmastokriisiä varten suunnatut varat tulisi oikeudenmukaisesti jakaa, tai kuka niitä eniten tarvitsee. Periaatteen päivitetyn version mukaan nettosaastuttajamaat, esimerkiksi Kiina, kantavat myös samanlaisen vastuun – siitäkin huolimatta, että osan maista kehitys on tapahtunut länsimaita huomattavasti myöhemmin.. On totta, että liikenteen ja teollisuuden seisahtaessa päästöt myös pienenevät. Raportissaan ilmastopaneeli esittelee erilaisia skenaarioita ilmaston lämpenemisen suhteen – skenaarioita, joista yksikään ei ole turhan optimistinen. On tästä syystä perusteellista uskoa, parhaan saatavilla olevan kansainvälisen tieteellisen tiedon pohjalta, että ilmastopaneelin ennuste on todennäköisesti paikkansa pitävä. Eteläisellä Tyynellämerellä ollaan tässä suhteessa hyvin suorasanaisia: on yksinkertaisesti kestämätöntä, että saariyhteisöt, jotka tuottavat lilliputin osan maailman kasvihuonepäästöistä ja hiilijalanjäljestä, ovat sen negatiivisten haittavaikutusten etulinjassa. Viime kuukausina on jonkin verran uutisoitu koronavirusepidemian vaikutuksesta ilmansaasteisiin ja ilmastonmuutokseen. Yksikään näistä pienistä valtioista ei ole nettosaastuttaja. Samankaltainen päästöjen hetkellinen notkahdus tapahtui myös vuoden sanomien uutisessa aiheesta todetaan: ”Asiantuntijat varoittavatkin, että ilman yhteiskuntien rakenteellisia muutoksia koronaviruskriisin vuoksi vähentyneillä päästöillä voi olla vain vähän vaikutusta (Timonen 2020).” Ilmastonlämpenemistä ei pysäytetä vippaskonstein. On ennustettu, että maailman väestö jatkaa kasvuaan, ollen lähes 10 miljardia vuoteen 2050 tultaessa ja noin 9 miljardia vuonna 2040 (YK 2017, 3 Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaan erityisesti rikkaat länsimaat, jotka ovat olleet teollistumisen etulinjassa ja saaneet nauttia sen tuomasta rikastumisesta muiden valtioiden kustannuksella ja vapaasti saastuttaen, ovat ensisijaisia maksajia nykyisessä ilmastokriisissä. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa lukuisia erilaisia lieveilmiöitä. Fidzillä on jo jouduttu siirtämään kyliä merenpinnannousun tieltä, ja kokonaisia saaria on hukkunut Solomon-saarten ryhmästä. Sen sijaan on löydettävä kestäviä energiaratkaisuja, järkeistettävä tuotantoketjuja, ja suosittava ilmaston kannalta kestäviä asumisja liikkumisjärjestelyjä. Kiribati on ollut pakotettu ostamaan maata Fidziltä ruokaturvallisuutensa takaamiseksi. Ilmastokriisin luonnetta oikeudenmukaisuuden kysymyksenä kuvaa hyvin se, kuinka kaikki alla esittämäni teesit kytkeytyvät, enemmän tai vähemmän, kestävän kehityksen ja globaalin taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvoisuuden ympärille. Pariisin ilmastosopimukseen säädetty kahden celsiusasteen katto ilmaston lämpenemiselle suhteessa esiteolliseen aikaan ollaan ylittämässä suurella todennäköisyydellä lähes kaikissa ilmastopaneelin esittämissä malleissa, ja toivotun 1,5° asteen alle pääseminen tulee nykyisellä vauhdilla olemaan lähes mahdotonta. Erityisen epätasa-arvoisen ilmastokriisistä tekee se, että sen etulinjassa ovat sellaiset yhteisöt, jotka itse ovat olleet hyvin vähän, jos lainkaan luomassa nykyistä kriisiä. Jokainen näistä valtioista on sen sijaan ollut aktiivisesti vaatimassa oikeudenmukaisempaa ilmastopolitiikkaa. Aavikoituminen, merenpinnannousu ja äärimmäiset sääilmiöt kuten kuivuus ja voimistuneet ja useammin esiintyvät hirmumyrskyt ja tulvat aiheuttavat painetta erityisesti ruokaturvallisuudelle
Kuten Suomen ulkoministeriö on todennut, keskeisessä roolissa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa on rahoituksen saatavuus ja toimenpiteiden täytäntöönpano. Teesi 3: Biodiversiteetin köyhtyminen jatkuu. Ei siis ole yhteiskunnan kokonaisedun kannalta samantekevää, miten maataloudesta ja ruokaturvallisuudesta huolehditaan. Tavoitteet on edelleen jaettu 169 alatavoitteeseen, joissa edistymistä seurataan (Suomen YK-liitto 2020). Jotta riittävä ruuantuotanto voidaan taata – FAO arvioi, että ruuantuotantoa tulee lisätä jopa 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä (s. Siitä huolimatta, että maapallolla vielä tällä hetkellä on sekä riittävät viljelyettä vesiresurssit, tulee näiden kestävään käyttöön lisääntyneen tuotantotarpeen edessä kiinnittää erityistä huomiota. Onkin toivottavaa, että vuoteen 2040 tultaessa perinteinen ja kestävämpi ympäristösuhde on nostettu sille kuuluvaan arvoonsa ja että luonnon hyväksikäyttö on saatu muutettua ympäristöä ja sen eläimistöä suojelevaksi ja kunnioittavaksi toiminnaksi. Tavoitteiden saavuttamiseksi YK:n jäsenmaat toimittavat järjestölle raportteja omasta, vapaaehtoisesta edistymisestään. Ruuantuotannon kestävyys ja turvallisuus ovat riippuvaisia luonnon biodiversiteetistä eli monimuotoisuudesta. Vuodesta 2016 lähtien 142 maata on toimittanut raportin edistymisestään YK:n talousja sosiaalineuvostolle (YK 2019b). Ruuantuotannon kestävyys on tärkeää myös ihmisten elinkeinon kannalta: maailman työväestöstä lähes joka kolmas on riippuvainen maataloudesta, ja matalimman elintason maissa jopa kaksi kolmannesta (ILO 2019, 14). Yhdistyneiden kansakuntien (YK) elintarvikeja maatalousjärjestö FAO:n vuonna 2009 julkaisemassa raportissa arvioidaan, että muuttuva sosioekonominen ympäristö, mukaan lukien jatkuva väestönkasvu kehittyvissä maissa ja Aasiassa, kaupungistuminen ja ruuantarpeen lisääntyminen luovat painetta ruokaturvallisuudelle vuoteen 2050 tultaessa (FAO 2009). Teesi 4: Agenda 2030 tavoitteita ei ole saavutettu ja globaali epätasa-arvo on kärjistynyt. Jotta todellista muutosta voidaan saada aikaan, raportissa vaaditaan muutoksia niin taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten kuin teknologistenkin käytäntöjen suhteen. Väestökasvun ja ilmaston lämpenemisen yhteisvaikutus haastavat nykyisen ruuantuotannon rakenteen ja maapallomme kantokyvyn. Vuoden 2019 lopulla julkaistiin YK:n globaali biodiversiteetin ja ekosysteemien tilaa tutkiva raportti, jonka mukaan maapallon kantokyky köyhtyy kiihtyvällä vauhdilla. Maailmanlaajuisesti yli 600 miljoonaa ihmistä elää yhä absoluuttisessa köyhyydessä (alle 1,90 Yhdysvaltain dollarilla päivässä) (World Data Lab 2020). 8) – tulee maankäyttöä tehostaa kestävällä tavalla. Samanaikaisesti alkuperäisväestöjen suhde ympäristöön on usein kunnioittavampi ja maankäytön tavat kestävämpiä. 2/20 50 3). OECD:n tilastojen valossa tavoitteiden saavuttamisesta voi olla epäileväinen: avunantajien keskimääräinen panostus viralliseen kehitysapuun on yhä vain 0,31 % bruttokansantulosta kansainvälisen. Agenda 2030 esittää 17 kestävän kehityksen tavoitetta köyhyyden poistamisesta ympäristönsuojeluun. Toistaiseksi kattavin maapallon monimuotoisuuden tilasta julkaistu raportti toteaa, että lähes miljoona eläinja kasvilajia on sukupuuton partaalla. Vanuatun parlamentin jäsen Ralph Regenvanu (2009, 22) on esittänyt, että perinteinen omavaraistalous on merkittävässä roolissa suhteessa yhteisöjen resilienssiin ja ruokaturvallisuuteen erityisesti kehittyvissä maissa. YK asetti jo vuonna 1987 tavoitteeksi globaalin köyhyyden poistamisen. Elinympäristöjen muuttuminen uhkaa erityisesti alkuperäisväestöjä. Kolme neljäsosaa maapallon maa-alueista ja kaksi kolmasosaa merestä on huomattavasti muuttunut ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmastokriisi vaikuttaa ruokaturvallisuuteen neljällä tavalla: ruuan tarjontaan, saatavuuteen, käyttötapoihin ja ruuantuotantojärjestelmiin (FAO 2008, iii). YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelma aloitettiin vuonna 2015, ja se laajentaa vuosituhattavoitteita. Eniten tukea tarvitsevien kehitysmaiden Development Assistance, ODA) on merkittävä rooli (UM 2020). Maailmanpankin ennusteen mukaisesti on syytä olla huolissaan siitä, saadaanko tätä YK:n kestävän kehityksen ensimmäistä tavoitetta saavutettua vuoteen 2030 mennessä (Maailmanpankki 2018)
Kestävän ilmastopolitiikan tavoitteena on turvata taloudellisesti tehokkaita ja skaalattavia ratkaisuja, joilla erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa ja ilmastokriisin eturintamassa olevia yhteisöjä voidaan auttaa. 6,9 triljoonaa Yhdysvaltain dollaria (OECD/The World Bank/UN Environment 2018, 2). Se myös ensimmäisenä kansainvälisesti neuvoteltuna asiakirjana siirtolaisuudesta toteaa ilmastonmuutoksen oleva yksi ihmisten liikkuvuuteen jo nyt vaikuttava tekijä. Kansainvälinen yhteisö kokoontui joulukuussa 2018 Marokon Marrakeshiin solmimaan YK:n globaalin siirtolaiskompaktin (Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration). Artiklan mukaan sopimuksen osapuolten tulee yhteistyössä pyrkiä edistämään ilmastonmuutoksen vaikutuksesta aiheutuvia, pysyviä menetyksiä ja vahinkoja korvaavia mekanismeja, ja parantaa ja vahvistaa niin kutsutun Varsovan kansainvälisen mekanismin asemaa. adaptation and mitigation) kuin ekologiset innovaatiotkin vaativat resursseja. 2018). YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ovat kiinteässä suhteessa globaalin ilmastopolitiikan kanssa. Teesi 6: Ilmastosiirtolaisuus on merkittävä siirtolaisuuden muoto. Erityisen tärkeää ilmastorahoitus on ilmastokriisin etulinjassa: kehittyvissä valtioissa, jotka kantavat ilmastonmuutoksen seuraukset, mutta eivät itse ole nettosaastuttajia, kuten pienet saarivaltiot. Ilmastoja. Ilmastotoimiin keskittyvän tavoitteen lisäksi Agenda 2030 tunnustaa myös tavoitteet elämän turvaamisesta niin merellä kuin maallakin (tavoitteet 14 ja 15). Tämä kansainvälisoikeudellisesti sitomaton julistus, joka ennen solmimistaan sai kohdata runsasta, erityisesti oikeistopopulistista kritiikkiä maailmanlaajuisesti, esittää kaksikymmentäkolme periaatetta siirtolaisten oikeudenmukaisesta kohtelusta (IOM 2020). Suuret saastuttajamaat ovat kaikki yhä riippuvaisia kivihiilen tuotannosta, ja siirtymä uusiutuvaan energiantuotantoon tulee myös vaatimaan resursseja. Jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin päästäisiin, tarvitaan vieläkin enemmän: n. Jo se, että ilmastotoimet on Agenda 2030 -ohjelmassa nostettu omaksi tavoitteekseen osoittaa ilmastopolitiikan keskeisyyden laajemmassa kehityspoliittisessa kontekstissa. Ilmastorahoituksen jo nyt takellellessa, on oltava varovainen ennustettaessa menetyksen ja vahingon artiklan tulkintaa tulevaisuudessa. Niin mukautumisja hillintätoimet (engl. Toistaiseksi artikla on vain tyhjä lainkirjain, sillä sen tarkempaa sisältöä ei ole kyetty määrittelemään Pariisin jälkeisissä ilmastokokouksissa. 2/20 51 tavoitteen ollessa 0,7 %. Siitä huolimatta, että nettomääräisesti avun määrä on vuodesta 2017 kasvanut, ollaan tavoitteista vielä reilusti jäljessä (YK 2018). Valtaosa näistä siirtolaisista on maansisäisiä siirtolaisia, mutta osa joutuu lähtemään myös kotimaansa rajojen ulkopuolelle elinkeinonsa ja elämänsä turvaamiseksi. OECD on arvioinut, että vuosittain tarvitaan 6,3 triljoonaa Yhdysvaltain dollaria, jotta ilmastotekojen kannalta merkittävät kehitystavoitteet saadaan saavutettua vuoteen 2030 mennessä. Maailmanpankki on ennustanut, että vuoteen 2050 mennessä maailmassa on yli 140 ilmastoja ympäristösyistä muuttamaan joutunutta ihmistä (Rigaud et al. Maailmanpankki ennustaa, että suurin osa näistä ilmastosiirtolaisista tulee itäisestä Afrikasta ja Aasiasta. Ilmastotoimet vaativat taloudellisia panostuksia siinä missä köyhyyden poistaminenkin. Pienet saarivaltiot olivat keskeisessä asemassa neuvoteltaessa Pariisin ilmastosopimuksen kahdeksatta artiklaa ilmastonmuutoksesta aiheutuvista menetyksistä ja vahingoista (engl. Teesi 5: Ilmastonmuutoksen vastaiseen torjuntaan annetut varat eivät ole riittävällä tasolla. Menestysten ja vahinkojen artiklalla pyritään vastaamaan niihin ilmastokriisin negatiivisiin haittavaikutuksiin, joita ei enää voida hillitä tai joihin ei voida mukautua. Moni vaikeassa asemassa oleva valtio kuitenkin luottaa siihen, että kansainvälinen yhteisö on tarvittaessa valmis korvaamaan sille sellaisia vahinkoja ja menetyksiä, joita ei enää voida torjua (esim. ’loss and damage’). Varmaa on kuitenkin se, että rahoitustarve tulee varsinkin kehittyvissä maissa vain kiihtymään ilmastokriisin seurauksena. Tavoite 13 edellyttää suoria toimia ilmastokriisin negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi. maan menetyksestä merenpinnannousulle aiheutuvia haittoja). Nämä tavoitteet puolestaan ovat kiinteästi sidottuja niin luonnon monimuotoisuuteen kuin ruokaturvallisuuteenkin
Toivo ilmastokriisin ratkaisussa on globaalissa monenkeskisessä politiikassa Totesin tämän kirjoituksen aluksi, että kansainvälisen politiikan haasteista huolimatta en halua ajautua globaalin ilmastopolitiikan tulevaisuusteesieni kanssa epätoivoon. 37). Tässä mallissa useissa maailman valtioissa ollaan kiinnostuneempia valtion omasta taloudellisesta edusta kuin globaalista ilmastopolitiikasta. Siinä missä koronakriisi iskeekin suurten saastuttajamaiden kuten Kiinan, Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin talouteen, ja on jo saanut valtiot uhan edessä ajamaan lähinnä omaa etuaan, näkisin, että kriisillä on myös mahdollisuus herättää poliittiset päätöksentekijät ymmärtämään globaalien ongelmien monenkeskinen luonne. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että kivihiilen tuotanto putoaa noin puoleen nykyisestä tasosta vuoteen 2040 mennessä (IEA 2019). Raportin mukaan Kiinan malli on esimerkki raskaasta rokista, jossa valtio edistää omaa etuaan, jopa imperialistisesti (WEC 2019, 48). Koronakriisin ollessa akuutti, näistä malleista raskas rock näyttäytyy ehkä kaikkein mahdollisimmalta. Keskeneräisessä sinfoniassa edistetään kiertotaloutta ja fossiiliset polttoaineet kattavat yhä lähes puolet maailman energiasta. Siinä missä jotkut muuttoliikkeet tapahtuvat nopeasti ja yllättäen, eroosio ja aavikoituminen aiheuttavat hidasta ja asteittaista liikkumista. Ilmastosiirtolaisuus on myös siirtolaisuuteen (samalla tavoin, kuin ilmasesim. Siinä missä energiantuotannon siirtyminen fossiilisista polttoaineista, ensisijaisesti kiivihiilestä ja öljystä, kestäviin energiamuotoihin vaatiikin resursseja, on työ tätä varten jo monessa maassa aloitettu. Tästä huolimatta katson, että vuonna 2040 ollaan soittamassa keskeneräistä sinfoniaa. Energiaturvallisuus on valtioiden keskeinen huoli (s. päästöverotusta lisäämällä, ja se on tässä suhteessa oikeudenmukaisempi malli kuin markkinavetoinen moderni jazz (s. Tämä on merkittävä muutos, kun huomioidaan, että tällä hetkellä kivihiilellä tuotetaan noin kolmannes maailman energiasta. Tässä mallissa valtiot ovat tietoisia ilmastonmuutoksen riskeistä ja uusiin energiamuotoihin liittyvistä epävarmuuksista (kuten kyberiskujen vaarasta sähköverkkoihin) (WEC 2019, 35). Seuraava skenaario on nimetty keskeneräiseksi sinfoniaksi. Keskeistä onnistuneessa ilmastopo. Paine öljynja kivihiilentuottajamaita kohtaan kasvaa jatkuvasti. 2/20 52 ympäristösiirtolaisuus on kompleksi ilmiö, ja tiukasti kiinnittynyt muihin siirtolaisuuden muotoihin. Tässä mallissa valtiot tekevät yhteistyötä mm. Moderni jazz on markkinajohtoinen malli, jossa kysyntä määrää tarjonnan, ja jossa ne, joilla on varaa, siirtyvät nopeasti vihreämpiin energiamuotoihin, varattomien pysytellessä vanhassa. Se esittää kolme eri skenaariota energiantuotannon ja käytön tulevaisuudesta. Maailman energianeuvosto (World Energy Council) julkaisi vuonna 2019 skenaariotutkimuksen maailman energiantuotannon malleista vuodelle 2040. Viimeinen skenaario on nimetty raskaaksi rockiksi. Ämmälä 2018). Teesi 7: Energiantuotanto on monipuolistunut. Siitäkin huolimatta, että käynnissä oleva koronakriisi näyttää entisestään haastavan monenkeskistä globaalia yhteistyötä ja on aiheuttanut niin rajojen sulkemista kuin itsekästä nationalistista politiikkaakin, katson yhä, että ilmastokriisi on ilmiönä niin perustavanlaatuisesti globaali, että siihen vastaaminen vaatii valtioiden yhteistyötä. Ensimmäisen, moderniksi jazziksi nimetyn skenaarion mukaan, energiantuotanto monipuolistuu erilaisten ad hoc -innovaatioiden avulla ilman keskitettyä valtioiden osallistumista. 43). Maailma on luopunut monenvälisestä yhteistyöstä, samoin kuin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista. Moderni jazz on maailmanlaajuisesti erittäin epätasa-arvoinen ja syventää entisestään kuilua kehittyneiden ja kehittyvien talouksien välillä (WEC 2019, 28). 53). Teesi 8: Suuret saastuttajamaat ovat mukana monenkeskisessä globaalissa ilmastopolitiikassa. Keskeneräisen sinfonian avulla ilmaston lämpeneminen saadaan pidettyä juuri kahdessa asteessa vuoteen 2040 tultaessa (s. Tästä syystä haluan esittää myös neljä teesiä ilmastopolitiikasta vuodelle 2040, jotka mahdollistavat optimistisemman katsantokannan
Ilmastoneuvottelujen blokkipolitiikka on kaikkien aihetta seuraavien tiedossa, öljyntuottajamaiden ja kehittyneiden maiden pyrkiessä jatkuvasti estämään kehittyvien maiden progressiivisempaa politiikkaa. Koronakriisi ei kuitenkaan muuta maapallon kantokykyä paremmaksi, tai hidasta huomattavasti (ainakaan vielä) ilmaston lämpenemistä. Pandemiat ja ilmastonmuutos ovat myös riippuvaisia toisistaan. Tässä vaiheessa on vielä vaikeaa ennustaa, mistä asioista esimerkiksi ensi vuodelle siirretyssä, alkuperäisen aikataulun mukaan marraskuussa Glasgow’ssa järjestetyksi tarkoitetussa hallitustenvälisessä ilmastokokouksessa tullaan keskustelemaan. Sekä 4 Trumpin ilmoituksesta saakka erityisesti Yhdysvaltain eri osavaltiot ovat ottaneet aktiivisen roolin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, julistaen ’Amerikan olevan yhä mukana’ (We Are Still In 2020).. Tämän perusteella voidaan olettaa, että valtiot hetkellisen protektionismin kauden jälkeen palaavat takaisin kansainväliseen yhteistyöhön. Ilmastopolitiikan historia ei ole ollut helppo, ja se sisältää niin Pariisin ilmastosopimuksen kaltaisen monenkeskisen yhteistyön onnistumisen, kuin lukuisia epäonnistumisiakin. Korona-pandemia ja ilmastonmuutos uhkaavat molemmat miljoonien ihmisten terveyttä ja elämää. Valtapolitiikan realiteetit huomioon ottaen Pariisin ilmastosopimus oli itsessään merkittävä saavutus. Se voidaan tässä yhteydessä kuitenkin todeta, että ilmastokriisillä ja pandemialla on paljon yhteistä. Trumpin ohella muutkin maailman johtajat ovat toimillaan yrittäneet horjuttaa kansainvälistä ilmastoyhteistyötä; esimerkkinä Brasilian Jair Bolsonaro, joka perui maassa järjestettäväksi tarkoitetun ilmastokokouksen vuonna 2019. Savage 2019). Kansallisesti pyritään nyt rajoittamaan ihmisten liikkumista rajoja sulkemalla, mutta vallitseva olotila ei globalisoituneessa maailmassa voi olla pysyvä. Yhdysvaltojen keskushallinnon toistaiseksi perääntyessä ilmastopolitiikan näyttämöltä, ovat muut toimijat ottaneet aktiivisemman roolin. Mika Aaltola ennustaa julkaisussaan koronakriisin maailmanpoliittisista vaikutuksista, että kriisi saa Kiinan entistä sisäänpäinkääntyneemmäksi ja länsimaiden ennakkoluulot Kiinaa kohtaan vain kasvamaan (Aaltola 2020, 14). Ainakaan vielä koronakriisin tässä vaiheessa diilistä ei ole peräännytty. Kiinalle ilmastopolitiikka on talouspolitiikkaa, ja uudet teknologiat tarjoavat sille mahdollisuuden johtavaan markkina-asemaan vihreän energian alalla (esim. 2/20 53 litiikassa on valtioiden sitoutuminen ilmastotavoitteisiin ja monenkeskiseen yhteistyöhön. Molemmat ovat aidosti globaaleja haasteita, joihin voidaan vastata ainoastaan huomioimalla se tosiasia, etteivät ne kunnioita valtioiden rajoja. Yhdysvaltain jättäessä Pariisin ilmastosopimuksen erityisesti Kiinalle sovitettiin ilmastojohtajan viittaa. Kaksikymmentä vuotta on kuitenkin varsin pitkä aika kansainvälisessä politiikassa. Tutkijat ovat jo pitkään ennustaneet, että ilmastonlämpeneminen tulee lisäämään tartuntatautien määrää ja leviämistä. Sekä ilmasto-että koronakriisi vaativatkin kansainvälistä yhteistyötä, olemme siihen valmiita tai emme. Kahden vuoden päästä on siis globaalin ilmastopolitiikan 30-vuotisjuhlavuosi. Kansainvälistä ilmastopolitiikkaa on jo ennen Trumpia ja Bolsonaroa leimannut valtioiden erimielisyys siitä, missä tahdissa ja millaisin toimin asiassa tulisi edetä. Molemmilla on merkittävä inhimillinen hintansa. Jos ilmastonmuutokseen ei puututa, näemme koronaa vakavampia pandemioita mahdollisesti jo lähitulevaisuudessa. 4 Euroopan unioni julkaisi vuonna 2019 Euroopan ’Green Dealin’, jossa tavoitellaan unionin hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä (EU 2019). Nähtäväksi jää, miten Kiina reagoi ja näkeekö se ilmastopolitiikassa koronakriisin jälkeen tilaisuuden puhdistaa mainettaan kansainvälisellä areenalla. Minulla ei ole syytä epäillä Aaltolan arviota kriisin kansainvälispoliittisista seurauksista. Yhdysvallat tulee toistaiseksi olemaan sopimuksen ulkopuolella, ja vastustus ilmastotoimia kohtaan muissakin valtioissa tulee lähitulevaisuudessa todennäköisesti jatkumaan. Pariisin ilmastosopimus sai ensimmäisen suuren kolhunsa jo pian sen solmimisen jälkeen, kun juuri presidentiksi valittu Donald Trump ilmoitti Yhdysvaltojen vetäytyvän sopimuksesta heti kun se on mahdollista. YK:n ilmastopuitesopimus sai alkunsa Rio de Janeiron Earth Summit -kokouksesta vuonna 1992
Tästä syystä on mahdollista ennustaa kansainvälisen yhteistyön myös ilmastopolitiikan alalla jatkuvan. On järkevämpää ja edullisempaa (niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin) varautua etukäteen, kuin tulla yllätetyksi housut kintuissa. Oikeusteitse toimiminen asettaa strategista painetta suuria yrityksiä kohtaan, kuten on nähty erityisesti Yhdysvalloissa nostetuissa oikeuskanteissa. Tässäkin koronavirusepidemia voi olla ratkaisevassa roolissa, horjuttamalla kansainvälistä taloutta ja mahdollisesti pakottamalla miettimään uudelleen sen perusteita. Our Children’s Trust – sivustolta (2020).. Ilmastoaktivistit itse ovat viitanneet niin Martin Luther Kingiin kuin Gandhiinkin inspiraationaan väkivallattomalle mielenilmaisulle, jolla painostetaan päätöksentekokoneistoa toimimaan. Kymmenes tulevaisuusteesini koskee ilmastokriisin uhreille tarjottua kompensaatiota. Koululakko ja ilmastomarssit ympäri maailman ovat keränneet tuhansia aktiivisia kansalaisia osoittamaan mieltään kunnianhimoisemman ilmastopolitiikan puolesta. Maailmalla on jo nostettu yli 1000 ilmastonmuutossidonnaista oikeustapausta 28 eri maassa (Setzer & Byrnes 2019, 3). Ilmastonmuutoskäräjöinti on oikeudenkäynnin ala, jolla haastetaan niin julkisia kuin yksityisiäkin toimijoita vastuuseen ilmastokriisin haitoista. Julkisoikeuden tasolla valtioilta on vaadittu toimia ihmisoikeuksien turvaamiseksi, kun taas yksityisoikeuden tasolla yrityksiä on haastettu korvaamaan taloudellisesti aiheuttamiaan vahinkoja. On odotettavissa – varsinkin jos teesini kansainvälisestä valtioidenvälisestä yhteistyöstä osoittautuu paikkansapitämättömäksi – että kansalaisyhteiskunnan painostus ilmastopolitiikassa tulee vain voimistumaan tulevina vuosina. Miksi ilmastonmuutoksesta kärsivät ihmiset syy on kansainvälisen ilmastopolitiikan hitaus ja jähmeys. Kansalaisyhteiskunta on keskeisessä asemassa erityisesti ilmastotoimien etiikkaa ja oikeudenmukaisuutta mietittäessä. Kuten Setzer ja Byrnes (2019, 8) listaavat raportissaan, ilmastokriisi on yhteydessä terveyteen, elinkeinoihin, turvalliseen asumiseen kuin muihinkin keskeisiin perusoikeuksiin. Virallisella tasolla kansalaisyhteiskunta on jo nyt voimakkaasti esillä kansainvälisessä ilmastokokouksessa, jossa sillä on oma areenansa aktiivisin sivutapahtumineen. 5 Toinen keskeinen syy on ihmisoikeuksien ja ilmastokriisin välisen yhteyden tekeminen näkyväksi. Yhdysvallat osoittaa. 5 Tietoa oikeustapauksesta löytyy esim. 2/20 54 COVID-19että ilmastokriisi osoittavat, että kansainvälisellä järjestelmällä tulee olla kyky vastata haasteeseen nopeasti ja välittömästi. Kansalaisjärjestöt jakavat tietoa ilmastopolitiikan eri aloilta kansalaisille, toimivat linkkinä eri päätöksentekotasojen välillä, ja antavat äänen erityisesti haavoittuville ryhmille (Canales 2020). Kansalaisjärjestöt ovat poliittisen vallan vahtikoiria, jotka vaativat päätöksentekijöiltä läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta (Mascarinas 2016). Ilmastohaasteet ovat läheisesti sidottuja ympäristöhaitoista käytyihin oikeudenkäynteihin. Yksittäiset kansalaiset Greta Thunbergista Extinction Rebellion -liikkeeseen ovat viime vuoden aikana tehneet ilmastopolitiikan tärkeyttä jokapäiväisessä elämässä näkyväksi. Muutaman viime vuoden aikana kansallisten oikeusasteiden käyttö ympäristöhaitoista aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi on lisääntynyt maailmanlaajuisesti. Teesi 9: Kansalaisyhteiskunnan rooli kansainvälisessä ilmastopäätöksenteossa on vahvistunut. Tästä syystä on odotettavissa, että ihmisoikeusargumenttia tullaan vastaisuudessakin käyttämään oikeusasteissa ilmastonmuutokseen liittyvissä kanteissa. Tämä edellyttää paitsi kansainvälistä tiedonkulkua, myös kykyä yhteistyöhön (Gardiner 2020). Valtioiden mahdollisesti vetäytyessä aktiivisesta ilmastopolitiikasta, kansalaisyhteiskunnan rooli korostuu. Kansalaisyhteiskunnan aktivoituminen ilmastopolitiikassa on yhtenevä ilmiöön, jota on historiassa todistettu niin naisten oikeuksien kuin vähemmistöjenkin oikeustaistelussa. Teesi 10: Ilmastovahinkojen kompensointi on vakiintunut kansallisissa ja kansainvälisissä oikeusasteissa. Samankaltaista juridista painetta on luotu myös päätöksentekoelimiä kohtaan, kuten esimerkiksi nuorten joukkokanne Juliana vs
Kestävien ratkaisujen aikaansaamiseksi olisi kuitenkin toivottavaa, ettei ilmastokäräjöinnistä tule ilmastonmuutoksen keskeisintä politiikkatyökalua. Lopuksi Tulevaisuusteesien hahmottaminen koronakriisin aiheuttaman epävarmuuden vallitessa on haastavaa. On totta, kuten tässäkin kirjoituksessa olen demonstroinut, että ilmastotoimien ja talouden välillä on selvä yhteys, ja ilmastopolitiikka jo ennen koronakriisiä kärsi taloudellisten panosten puutteesta. Esimerkkinä tästä on Tyynenmeren saarivaltiossa nuorten liikkeelle panema esitys hakea kansainväliseltä tuomioistuimelta neuvoa-antava päätös ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen välisestä suhteesta. Päinvastoin, se voi jopa saada aikaan tarpeen uudistaa tavoitteita entistä kunnianhimoisemmiksi ja myös edistää varsinaisia politiikkatoimia. Samanaikaisesti akateemisessa kirjallisuudessa on keskusteltu siitä, missä määrin ihmisoikeusnäkökulman liittäminen ilmastopolitiikkaan edistää ilmasto-oikeudenmukaisuuden tavoitteita (ks. Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja todetakseen, että jos kunnianhimon taso ei maailman johtavien valtioiden osalta nouse riittävän nopeasti, koronakriisi jää historian sivutarinaksi paljon suuremman inhimillisen kriisin edetessä.. Jotkut ovat ennustaneet, että koronakriisi on progressiivisen ilmastopolitiikan kuolinhetki valtioiden keskittyessä taloudellisen tasapainon saavuttamiseen kriisin jälkeen (Bordoff 2020). Korona-virusepidemia ei ole pysäyttänyt hirmumyrskyjä, eikä se tule pysäyttämään aavikoitumista tai monimuotoisuuden köyhtymistä. esim. Vanuatua kohtasi hirmumyrskytyn myrskyn muodossa (11 ihmistä menehtyi) ja Fidzillä koettiin sama Winstonin vuoksi vuonna 2016 (44 ihmistä menehtyi). Humphreys 2010). Myrskyn oletetaan vieneen 27 ihmisen hengen laivaonnettomuudessa Solomon-saarilla ja se teki huomattavaa materiaalista tuhoa niin Vanuatulla kuin täällä Fidzilläkin. Kriisistä huolimatta on huomioitava, että ilmastopolitiikka on ollut kansainvälisellä agendalla jo usean vuosikymmenen ajan. Yliopisto-opiskelijoiden kurssiprojektista liikkeelle lähtenyt kampanja tähtää YK:n yleiskokouksen pyyntöön hakea neuvoa-antavaa päätöstä tuomioistuimelta. Pitkiin ja kalliisiin oikeudenkäynteihin ei kaikilla ole resursseja osallistua, ja päätöksiä pitäisi kyetä tekemään myös poliittisella tasolla kaikkien osapuolten tarpeita edistäen ja kunnioittaen. Tätä kirjoittaessani täällä eteläisellä Tyynellämerellä seurattiin paitsi kasvavia koronatapauslukemia, myös useita saarivaltioita riepotellutta hirmumyrsky Haroldia, joka kategoria viiden myrskynä teki tuhoaan usean saarivaltion alueella. Siitä huolimatta on yhtä lailla totta, että mitä enemmän ilmastokriisin annetaan kriisiytyä, sen kalliimmaksi sen hallinta ja hillintä tulevaisuudessa tulevat. Vastaava ehdotus on ollut esillä Tyynenmeren saarivaltion Palaun aloittamana jo vuonna 2011, mutta asiassa ei tuolloin edetty (PISFCC 2019). Ilmastokriisi uhkaa useiden keskeisten ihmisoikeuksien toteutumista, äärimmillään oikeutta elämään. Pariisin ilmastosopimus toteaa esipuheessaan ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden. 2/20 55 Ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien välinen suhde on kiistaton. Artikkelissaan Pariisin ilmastosopimuksesta Sam Adelman (2018) toteaa, että ihmisoikeuksien mainitseminen sopimuksen esipuheessa on mahdollisesti tapahtunut liian myöhään ja liian pintapuolisesti. Siihen saakka, kun ilmastotoimet politiikan tasolla kuitenkin jäävät ilmastopuheiden varjoon, on ymmärrettävää, että ilmastokriisin uhrit pyrkivät saamaan oikeutta ja apua myös juridiikan keinoin. Samanaikaisesti täällä ilmastokriisin etulinjassa eletään ilmastonmuutokseen mukautuen niin hyvin kuin siihen nykyisin resurssein kyetään. Samanaikaisesti ihmisoikeusnäkökulmaa halutaan kansainvälisessä ilmastopolitiikassa myös vahvistaa. Koronakriisi ei tule poistamaan ilmastokriisin mukanaan tuomia haasteita kansainvälisessä politiikassa. On todennäköistä, että seuraavan muutaman vuoden aikana ilmastopolitiikan kunnian taso joidenkin maailman valtioiden osalta alenee jopa entisestään. Siitä, tuleeko oikeutta ilmastokriisin haittavaikutusten suhteen hakea oikeusteitse, saa ja pitää keskustella
<https://www.politico.com/story/2019/08/15/climate-china-global-translations-1662345>. Viitattu 29.3.2020. pdf>. Viitattu 29.3.2020. The Grantham Research Institute on Climate Change and the Environment (LSE). <https://blogs.adb.org/blog/ what-csos-can-do-climate-change-accountability>. Asia Development Blog 6.10.2016. Our Children’s Trust (2020): Juliana v. Viitattu 4.4.2020. World Resources Report. World Bank, Washington, DC. <https://www.ourchildrenstrust.org/juliana-v-us>. Bordoff, Jason (2020): Sorry, but the Virus Shows Why There Won’t Be Global Action on Climate Change, Foreign Policy 27.3.2020. OECD/The World Bank/UN Environment (2018), Financing Climate Futures: Rethinking Infrastructure. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvikeja maatalousjärjestö (FAO). tavan-kehityksen-tavoitteet. Viitattu 6.4.2020. Savage, Luiza (2019): The US Left a Hole in Leadership on Climate. <https://www.wri.org/our-work/project/ world-resources-report/civil-society-and-integration-climate-change-risks-planning>. UM (2020): Agenda 2030 – kestävän kehityksen tavoit28.3.2020. Setzer, Joana & Rebecca Byrnes (2019): Global Trends in Climate Change Litigation: 2019 Snapshot. <https://www.worldenergy.org/assets/downloads/Scenarios_Report_FINAL_for_website.pdf>. Mascarinas, Richeline Tan (2016): What CSOs Can Do for Climate Change Accountability. Agenda. Rigaud, Kanta Kumari, Alex de Sherbinin, Bryan Jones, Jonas Bergmann, Viviane Clement et al. <https://www.worldbank.org/en/news/ press-release/2018/09/19/decline-of-global-extreme-poverty-continues-but-has-slowed-world-bank>. <https://foreignpolicy.com/2020/03/27/coronavirus-pandemic-shows-why-no-global-progress-on-climate-change>. Viitattu 5.4.2020.. Päivitetty 4.3.2020. Viitattu 3.4.2020. Timonen, Vilma (2020): Koronakriisi voi laskea hiilidioksidipäästöjä ennätyksellisen paljon: ”Viimeisen 75 vuoden aikana emme ole koskaan nähneet vastaaulkomaat/art-2000006462847.html>. World Energy Council. <https://www.iom. <http://www.lse.ac.uk/GranthamInstitute/wp-content/uploads/2019/07/GRI_Global-trends-in-climate-change-litigation-2019-snapshot-2.pdf>. IOM (2020) The Global Compact for Migration. Viitattu 6.4.2020. Politico 15.8.2018. Viitattu 5.4.2020. China is Filling It. <https://doi.org/10.1787/9789264308114-en>. Viitattu 6.4.2020. <http:// Regenvanu.%20Traditional%20economy%20as%20 a%20source%20of%20resistance%20in%20Vanuatu. Forum governments. expert_paper/How_to_Feed_the_World_in_2050. Viitattu 4.4.2020. pdf>. Gardiner, Beth (2020): Coronavirus Holds Key Lessons on How to Fight Climate Change. We Are Still In (2020) ‘”We Are Still in” Declaration.’ <https://www.wearestillin.com/we-are-still-declaraWorld Data Lab (2020): World Poverty Clock. PIDF (2019): Nadi Bay Declaration on the Climate Change johtajien kokouksessa 30.7.2019 hyväksytty julkilausuma. <https:// www.iea.org/data-and-statistics/charts/coal-production-by-region-and-scenario-2017-2040>. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvikeja maatalousjärjestö (FAO). Viitattu 4.4.2020. Cambridge University Press, Cambridge. Lehdistötiedote 19.9.2018. <http://www. Editoitu verBrisbanessa 3.8.2009 pidetystä esityksestä. FAO (2009): How to Feed the World in 2050. OECD Publishing, Paris. United States. Viitattu 29.3.2020. Humphreys, Stephen (toim.) (2010): Human Rights and Climate Change. EU (2019): Communication from the Commission to the European Parliament, the European Council, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions: The FAO (2008): Climate Change and Food Security: A Framework Document. WEC (2019): World Energy Scenarios. Viitattu 20.3.2020. <https://www.weforum.org/agenda/2020/03/coronavirus-global-epidemics-health-pandemic-covid-19>. Saatavilla: <https://static1.squarespace.com/static/5d01ae3bc1dd970001e45b42/t/5d26db6211277e0001a9e903/1562827621180/PISFCRegenvanu, Ralph (2009): The Traditional Economy as Source of Resilience in Vanuatu. World Research Institute. Viitattu 6.4.2020. (2018): Groundswell: Preparing for Internal Climate Migration. Maailman talousfoorumi (2020): Coronavirus isn’t an outlier, it’s part of our interconnected viral age. Maailman siirtolaisuusjärjestö IOM. Adelman, Sam (2018): Human Rights in the Paris Agreemental Law 7(1), s. Viitattu 6.4.2020. 2/20 56 Lähteet Aaltola, Mika (2020): Covid-19 – A Trigger for Global Ulkopoliittinen instituutti, Helsinki. YaleEnvironment360 23.3.2020. ILO (2019): World Employment Social Outlook: Trends järjestö), Geneve. Viitattu 6.4.2020. <https://openknowledge.worldbank.org/handle/10986/29461>. Viitattu 5.4.2020. Ladattavissa: <https://rmiparliament.org/cms/legislation/instruments-only.html> Viitattu 5.4.2020. fao.org/forestry/15538-079b31d45081fe9c3dbc6ff34de4807e4.pdf>. 17-36. International Energy Agency. Viitattu 6.4.2020. Suomen YK-liitto (2020): Kestävän kehityksen tavoitteet. IEA (2019): Coal Production by Region and Scenario, 2017-2040. Viitattu 6.4.2020. <https://e360.yale.edu/features/coronavige>. Marshall-saarten parlamentti (2019): Resolution 83 Requesting Nitijela to declare national climate crisis as low-lying coral atoll nation 24.9.2019. The Parliament of the Republic of the Marshall Islands. Saatavilla: <https://www.ilo.org/ wcmsp5/groups/public/---dgreports/---dcomm/--publ/documents/publication/wcms_670542.pdf>. <https:// worldpoverty.io>. Maailmanpankki (2018): Decline of Global Extreme Poverty Continues but has Slowed. Canales, Nella (2020): Civil Society and the Integration of Climate Change Risks into Planning and Policy-making. Luettavissa: <https://cop23.com.fj/nadi-bay-declaViitattu 23.1.2020
Alun perin julkaistu Uusi Suomi –sivuston blogissa 7.12.2018.. YK:n taloudellisten ja sosiaalisten asioiden osasto (DESA). Viitattu 4.4.2020. YK (2017) World Population Prospects: Key Findings and Advance Tables, YK:n taloudellisten ja sosiaalisten asioiden osasto, New York. 2/20 57 YK (2019a): UN Report: Nature’s Dangerous Decline ”Unprecedented”; Species Extinction Rates “Accelerating”. Viitattu 29.3.2020. Ämmälä, Antti (2018): Ilmastonmuutos voi pahentaa sa-uhkana-sota-vedesta>. 6.5.2019. YK (2019b): 2019 Voluntary National Reviews: Synthesis Report. <https://sustainabledevelopment. <https://www.un.org/sustainabledevelopment/blog/2019/05/nature-decline-unprecedented-report>. un.org/content/documents/252302019_VNR_Synthesis_Report_DESA.pdf>. Viitattu 4.4.2020
Se on antanut perusteen puhua yhdistyvien teknologioiden muodostamasta ja kauhukuvissa ihmisten kontrollista karkaavasta tuhovoimaisesta singulariteetista (ks. Teknologian eksponentiaalinen kehitys merkitsee myös sen potentiaalisen tuhovoiman eksponentiaalista kehitystä 5. Teesit 2 ja 3 ovat erityisen tärkeitä liittyen tekoälyn läpileikkaavuuteen, skaalautuvuuteen ja nopeaan kehitykseen. Ihmisten a) valinta ja b) sen puute ohjaavat teknologian kehitystä 8. Teknologian skaalautuvuus lisää eettisten ongelmien skaalautuvuutta 4. Disruptio on osa teknologian ydinluonnetta – suurimmatkaan teknojätit eivät ole kuolemattomia 9. Teknologian kehityssuuntaa sääntelevien kv-instituutioiden ja sopimusten tarve on ilmeinen 6. Kuten artikkelissani tulen esittämään, tekoälyä tulisi Suomessa ja toivottavasti myös muissa vastuullisesti kansalaistensa vapauksia kunnioittavissa valtioissa tai valtioliitoissa kehittää vastuullisen, luotetun ja ihmisiä heidän erilaisissa toiminnoissaan auttavan tukiälyn suuntaan. Valta, raha ja ihmisten valinta ohjaavat teknologian seuraavaksi suureksi tehtäväksi maapallon kantokyvyn rajoihin sopeutumisen vuoteen 2040 mennessä Teesit vastaavat varsin hyvin myös omaa käsitystäni niistä periaatteista, joihin vallan ja teknologian suhde perustuu tai tulisi perustua vuonna 2040. Laineen teesit teemasta Millä arvoilla ja kenen eduksi teknologia toimii vuonna 2040 olivat seuraavat: 1. Itse asiassa rajoittavat kiellot suosivat Googlen ja Amazonin kaltaisia suuria toimijoita eivätkä totalitaariset valtiot. Teknologia ei poista kytköstä rahan ja vallan väliltä 2. 2/20 58 Top Ten Futures XII: Artikkeli Osmo Kuusi Teesejä uusien radikaalien teknologioiden ja vallan tulevasta suhteesta Johdanto Artikkelini johdannoksi esitän ja kommentoin lyhyesti teesit, jotka Paula Laine esitti Top Ten -seminaarissa 7.2.2020. Kansainvälisten teknologista kehitystä säätelevien instituutioiden tarve on ilmeinen, jotta teknologian seuraavaksi suureksi tehtäväksi muodostuisi teesin 10 mukainen maapallon kantokyvyn rajoihin sopeutumisen vuoteen 2040 mennessä. Valtiolliset intressit teknologiaan säilyvät ja teknologian läpileikkaavuus lisää niiden ulottuvuutta 3. Lopulta demokratiaja sivistystyö määrittävät teknologian tulevaisuuden 10. & 7. esim. Teesiä 4 tukee tekoälyn yhä tiiviimpi yhdistyminen muihin sen tuella kehittyviin teknologioihin. Toisaalta suhtaudun melko kriittisesti EU:n tietosuoja-asetuksen kaltaiseen teknologian kehityksen kieltoihin perustuvaan säätelyyn. Wikipedia Technological Singularity)
En myöskään omissa teeseissäni keskity vain niihin uuden teknologian vaikutuksiin, jotka raportissamme liitetään organisaatioiden valtarakenteisiin. Tästä näkökulmasta globaalisti toteutettava perustulo määrittelee keskeisesti valtasuhteita maailmassa, kuten myös mahdollisuudet omavaraiseen energiantuotantoon ja edellytykset hallita itseä koskevan tiedon levittämistä. Olen taulukkoon 2 koonnut kaikki ne teknologiakorit, joilla on arvioitu olevan 0:sta poikkeava vaikutus edellä mainitulla tavalla määriteltyyn valtarakenteiden arvoverkkoon, ja jotka on ryhmitelty korialueisiin Instrumentointi ja tietoliikenne tai Tekoäly ja algoritminen päättely. Disruptio epäilemättä kuuluu teknologian ydinluonteeseen, mutta on aika riskaabelia jättää teknojättiläisten vallan rajoittaminen sen varaan. 2/20 59 1 Painojen asettamisen yleiset periaatteet ja eri numeroarvoja vastaava ennakoitu vaikutus arvoverkkoon on esitetty raportissa Linturi & Kuusi (2018) niistä juuri piittaa. Rajaus on suppea verrattuna esimerkiksi kaikkiin niihin ulottuvuuksiin, joita Heikki Patomäki tässä lehdessä yhdistää valtakäsitteeseen. Pääratkaisun pitäisi olla kieltojen asettamisen asemasta eettisesti kestävien ratkaisujen mahdollistaminen ja kuten teesi 9 esittää lopulta demokratiaja sivistystyön tulisi määrittää teknologian tulevaisuus. arvoverkko tarkasteli niitä vielä varhaisessa kehitysvaiheessa olevia teknologioita, joiden katsottiin olevan olennaisia valtarakenteiden kannalta. Yhteen koreista jäsennettiin esimerkiksi kaikki erilaiset tekniset ratkaisut, jotka pystyvät muuttamaan auringonvaloa suoraan sähköksi. Sidosryhmillä on jokaisella omat tavoitteensa. 2020). Kuusi 2019). Korien tulevaa merkitystä ennakoitiin pisteyttämällä niiden vaikutus 20 ennakoituun globaaliin arvoverkkoon tai sosiotekniseen regiimiin (vrt. Teknologisen kehityksen mahdollistaman yhteiskunnallisen muutoksen kiteyttävät transformatiiviset arvoverkot on esitetty taulukossa 1 verrattuina vastaaviin nykyisiin arvoverkkoihin. Geels 2011). Raportin lähtökohta-aineiston muodostivat tärkeiksi arvioidut uutiset tieteellisistä ja teknologisista löydöksistä tai keksinnöistä, jotka jäsennettiin 100 koriin. Rajaudun käsittelemään valtasuhteita erityisesti niiden resurssien kannalta, jotka tarjoavat ihmisille edellytykset päättää omasta elämästään. Korit muodostettiin sillä perusteella, että niihin kuuluvat teknisesti monesti paljon toisistaan poikkeavat teknologiat pystyvät hoitamaan samaa tehtävää tai avaamaan samanlaisen kehityksen ”pullonkaulan” (vrt. Tärkeimmiksi vuonna 2037 arvioidut radikaalit teknologiat teesien lähtökohtana Vuonna 2018 julkaistiin Risto Linturin tekemä ja avustamani lähes 600-sivuinen raportti ”Suomen 100 uutta mahdollisuutta, yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia” (Linturi & Kuusi 2018). Teknologiakorien raportissa ennakoidut vaikutukset suppean määritelmän mukaiseen valtaan asteikolla 0,1,3,5,10,20 1 tarjoavat kuitenkin havainnollisen kuvan siitä, kuinka uudet teknologiat ja valta voisivat liittyä konkreettisesti toisiinsa. Organisaation valtarakenteiden tavoitteena on yhdistää intressit ja toimia päätöksenteossa yhteisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Linturi et al. Tarkastelen ihmisten tulevien valtaresurssien ja teknologian suhdetta lähtien väljästi niistä teknologiakoreista, jotka kaikkien 20 arvoverkon perusteella vaikuttavat eniten vuoden 2037 tilanteeseen. Jokaisella organisaatiolla on sidosryhmiä ja organisaatiot palvelevat näiden yhteistyön toiminnallisena puitteena. Lisäksi taulukossa on mainittu ne muiden korialueiden teknologiakorit, joiden arvioimme Linturin kanssa vaikuttavan tähän arvoverkkoon eniten eli painoilla 10 tai 20. Näissä arvoverkoissa ennakoitiin vuonna 2037 hoidettavan tärkeimpiä monille toimijoille eli aktoreille yhteisiä intressejä (intressin käsitteestä ks. Viimeinen eli 20. 177): Tämän arvonluontiverkoston päämäärä on yhteisten päätösten optimaalisuus. 2018 s. Arvoverkon sisältöä rajattiin seuraavasti (Linturi & Kuusi
Arvonluontoverkostot potentiaalisimpine transformaatioineen.. 2/20 60 Arvonluontiverkostot potentiaalisimpine transformaatioineen AVID Arvonluontiverkosto Valtaregiimi Haastajaregiimi 1 Henkilöliikenne Kuljettajallinen yksityisauto, julkinen joukkoliikenne Kuljettajaton liikenne palveluna 2 Tavaraliikenne Kuljettajallinen liikenne, toisteinen kuormausautomaatio Kuljettajaton liikenne, älykäs kuormausrobotiikka 3 Tavaroiden valmistus Teollinen, keskitetty, toisteinen valmistus Robotisoitu, hajautettu, yksilöllinen valmistus 4 Ravinto Maanviljelys, elintarviketeollisuus, jakelu Kaupunkiviljely, robottilähikeittiö 5 Energia Keskitetyt ja fossiiliset energialähteet, säätövoima Uusiutuvat, hajautetut energialähteet ja -varastot 6 Materiaalit Kaivannaiset, energiarikas prosessiteollisuus Kiertotalous, uusiutuvat materiaalit 7 Rakennettu ympäristö Perinteinen rakentaminen ja kunnossapito Rakentamisen ja kunnossapidon robotisaatio 8 Vaihdanta Brändit, fyysiset kauppapaikat, hierarkiat, B2B2C Peukut, verkkokauppa, vertaisuus, C2B2C 9 Etävaikuttaminen Puhelin, televisio, internet, some VR/AR, etiäiset ja muu kauko-ohjaus 10 Työn korvaus koneilla Keskitetty, konevoimaan ja ihmisälyyn perustuva Hajautettu, koneälyyn ja joukkoistukseen perustuva 11 Työ ja ansainta Palkkatyö erikoistumiseen ja vaihdantaan liittyen Yhteistyö, omavaraisuus, mikroyrittäminen 12 Terveys Terveydenhuollon järjestelmä, yleiset suositukset Itsediagnostiikka, pelillistäminen, yksilöllinen ravinto 13 Toimintakyvyn avusteet Laitos-, avoja omaishoito, halvat apuvälineet Robotiikka, tekoäly, etiäiset, keinoelimet, joukkoistus 14 Havainnot ja tietäminen raportit, uutiset Keinoäly, joukkoistus, yksilön havaintovälineet 15 Osaaminen ja sen näyttö Oppilaitokset ja niiden tutkinnot, työssä oppiminen Käännetty ja itseoppiminen, AI, osaamisen näyttö 16 Elämykset Tuottaja-kuluttajapainotus, massaviihde, turismi Pelit, jaettu VR-todellisuus, AR, vuorovaikutus, AI 17 Turvallisuus Aineellinen yhteiskunnan turvallisuus, sosiaaliturva Hajautettu, yksilöllinen ja joukkoistettu turva 18 Yhteistyökyky Viranomaisten, brändien, hierarkioiden takaama Vertaisluottamus alustojen ja läpinäkyvyyden kautta 19 Tarkoituksellisuus Työ, asema, sosiaalinen verkosto Aikaansaannokset, peukut, osallisuus, yhteisöllisyys 20 Valtarakenteet Alueellinen valtarakenne, läpinäkymätön valta Asiapohjainen subsidiariteetti, paikasta riippumattomuus Taulukko 1
Monet päätökset siirtyvät globaalitasolle. 3 Taulukko 2. 10 Laskentatehon radikaali kasvu Simulaatioiden ja tekoälyn tehostuminen parantaa päättäjien käytössä olevia tietoja. 3 Tekoälyn asiantuntijasovellusten opetusaineistot Simulaatiomallit ja niiden sovittaminen asiantuntija-aineistoihin auttaa kausaliteettien ymmärtämisessä sekä tekoälyn opettamisessa päätösvaihtoehtojen arviointiin. 10 Joukkorahoitus ja muu mikrorahoitus Joukkorahoituksessa valta siirtyy tuotannollisten yritysten ja sijoittajien joukolta asiakkaille. 5 Ympäristön reaaliaikainen 3D-hahmotus Tilannekuvan parantuminen johtaa parempiin päätöksiin. 10 AI:n tekemä globaali työ Päätöksenteko voi muuttua hyvin haastavaksi, jos lukuisa joukko tekoälypalveluita optimoi kokonaisuutta ja hallitsee yksityiskohtia. 3 Kasvojen ja emootioiden tunnistus sekä projisointi Päättäjien kasvojen, äänen ja ilmeen väärentäminen jopa reaaliaikaisessa kuvapuhelussa saattaa johtaa päätöksenteon ongelmiin. Valtarakenteet: teknologiakorien sovellukset vaikuttavuusarvioineen (Linturi & Kuusi 2018).. 20 Hahmontunnistusalustat ja muut AI-alustat Alustat helpottavat erilaisten intressiryhmien omia tekoälyprojekteja. 3 Biosirut / “Lab on a chip” Ympäristötiedon laajempi saatavuus kansalaistasolla johtaa politiikassa laadukkaampiin päätöksiin, kuten täsmällinen tieto rakennushomeesta tai muusta ilmanlaadusta. 5 Assosiatiiviset muistit ja hermoverkkoprosessorit Tekoälyn tehostuminen mahdollistaa yhä hienojakoisempien ilmiöiden analysoinnin ja päättäjien rooli saattaa kaventua strategisen pelaajan, tekoälyn rinnalla. 10 Käänteinen oppiminen ja osaamisen näyttö Päätökset perustuvat usein vanhentuneeseen osaamiseen, koska monilla aloilla osaamista ei muodollisesti tarvitse näyttää opiskeluajan jälkeen. 10 Fyysinen etiäistyö ja AI:n johtama työ AI on osoittanut kykynsä monissa optimointija pelistrategiatehtävässä. 3 Neuroverkot ja syväoppiminen Tekoälyn avulla voidaan nostaa esiin päätöksiin vaikuttavia seikkoja, päätösten taustoja ja arvioida päätösten laatua sekä osoittaa parhaita valintoja suhteessa tavoitteisiin. 3 Materiaalitutka hyperspektrikamera Kansalaisten laaja kyky tunnistaa kiistattomasti ongelmia parantaa päätösten laatua. 2/20 61 Teknologiakori Korin arvioitu vaikutustapa valtarakenteisiin Painoarvo Ajatusten luku ja muokkaus suoraan aivoista Ajatusten ja tunteiden lukeminen tuottaa suuren vallan, jonka käyttöä tahdon vastaisesti ei demokraattisissa maissa normaaliolosuhteissa hyväksytä. 20 Verbot/Chatbot – keskustelevat ja kirjalliset robotit Henkilökohtainen tekoälyagentti voi auttaa päättäjää löytämään ja muistamaan päätöksentekoon ja neuvotteluihin tarvittavat asiat ja edistää hallinnon sujuvuutta. 5 Puheentunnistus, puhesynteesi ja tulkkaus Aina saatavilla oleva tulkkaus helpottaa ymmärtämistä ja parantaa päätöksiä tilanteissa, joissa tiedot saadaan päättäjille vieraalla kielellä. Emootioiden luku tuo lisää päätöstietoa
Kuusi 2019). Joskus se on myös haksahtanut täysin kummallisiin hoitosuosituksiin. Hypen hiipumisesta kertoo se, että Jeopardy-kisan voitollaan hypeä pohjustanut IBM:n Watson on edennyt pääsovellusalueellaan terveydenhuollossa selvästi hitaammin kuin mitä IBM vuonna 2015 esitti. Innovaatiotutkimuksen perustuloksia on, että merkittävien teknologisten läpimurtojen varhaisessa vaiheessa niiden lähiajan vaikutuksia yliarvioidaan, mutta pitkän ajan vaikutuksia aliarvioidaan. Kaksiulotteisten kuvien asemasta Google on opettanut työkalua uudella kolmiulotteisten havaintojen tietokannalla. Näin aineisto informoi oppivaa tekoälyä perspektiivin vaikutuksesta sen havaitsemiin objekteihin. Kun vuosina 2015-2018 laajasti havahduttiin oppivan tekoälyn mahdollisuuksiin, sen nopeasti toteutettavissa olevaa potentiaalia liioiteltiin. Näistä syistä ja myös lääkäreiden sitä kohtaan tunteman yleisen epäluulon vuoksi sen käyttö on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Koronakriisi myös siirsi tekoälyn pois yleisen kiinnostuksen keskiöstä. Se on pystynyt antamaan varsin hyviä oireisiin perustuvia hoitosuosituksia, mutta ei kuitenkaan toistaiseksi kovin paljon parempia kuin keskimääräinen lääkäri. Vielä vuoden 2015 vaiheilla konenäkö havaitsi objektit erikoissovelluksia lukuun ottamatta kaksiulotteisina, mikä johti esimerkiksi Googlen tarjoamassa API:ssa usein vääriin tulkintoihin kuvissa näkyvistä esineistä. Google informoi vastikään objektien havaitsemisen tosiaikaisesta työkalusta MediaPipe Objectron, joka pystyy havainnoimaan kielessä nimettyjä objekteja ihmisen tavoin kolmiulotteisesti (Ahmadyan 2020) 3 . Uutta nousua kuitenkin indikoi se, että Aasiassa Watsonia on kuitenkin alettu jo soveltaa laajemmin hoidon suunnittelussa 2 . Yksi ihmisen keskeinen vahvuus on ollut esineen hahmon tunnistus, mikä on tärkeä edellytys sekä sen käytölle että sen oikealle nimeämiselle kielessä. Kolmiulotteisen tulkintansa pohjalta konenäkö pystyy entistä merkittävästi paremmin päättelemään mm. Ylipäätään olen sitä mieltä, että puhutulla kielellä kommunikoinnin ratkaisevaa merkitystä ihmisen älylliselle toiminnalle ei ole riittävästi oivallettu (vrt. Vuonna 2040 on laajasti siirrytty tai ainakin ollaan siirtymässä ns. kapeasta erityisiin sovelluksiin sopivasta tekoälystä monista tehtävistä joustavasti ja itsenäisesti selviävään tekoälyyn. Samaan aikaan ovat kuitenkin kehittyneet monet raportissa Linturi & Kuusi (2018) tunnistetut tekoälyn muodot, jotka haastavat ihmisen tärkeimpiä vahvuuksia. Teesieni teemat ovat vallan ja ihmistä älylliseltä suorituskyvyltään lähenevän tekoälyn suhde ja erityisesti mielestäni välttämätön tarve toteuttaa perustulo maailmanlaajuisesti tekoälyn haasteeseen vastaamiseksi; energiasektorin murros perustuen erityisesti suoran aurinkoenergian lisääntyvään käyttöön; sekä henkilökohtainen tukiäly. Näin ei tapahtunut, mutta kun tämä lopulta tapahtui vuoden 2000 jälkeen, se tuli monelle paperia valmistavalle yritykselle yllätyksenä. 2/20 62 Teesit liittyen tekoälyyn, globaaliin perustuloon ja koronakriisin pitkäaikaisiin vaikutuksiin Teesini vallan suhteesta mahdollisiin radikaaleihin teknologisiin läpimurtoihin keskittyvät kolmeen teemaan, joille löytyy taustaa raporttimme 25 tärkeimmäksi vuonna 2037 ennakoiduista teknologiakoreista. Kappaleiden helpolle 3D-kuvantamiselle ennakoitiin kuitenkin raportissamme merkittäviä mahdollisuuksia ja se määriteltiin yhdeksi sadasta lupaavasta teknologiakorista. Teesi 1. Siinä tekoäly on tehty tietoiseksi kohteiden kolmiulotteisuudesta sijoittamalla luokittelijoiden nimeämät objektit kolmiulotteisiin suorakaiteen muotoisiin läpinäkyviin ”laatikoihin” (kuva 1). Tekoälyn osalta ollaan nyt ilmeisesti hypen hiipumisen vaiheessa, jossa on kuitenkin jo näkyvissä merkkejä uuden nousun mahdollisuudesta. kappaleen koon ja missä 2 https://spectrum.ieee.org/biomedical/diagnostics/how-ibm-watson-overpromised-and-underdelivered-on-ai-health-care 3 https://ai.googleblog.com/2020/03/real-time-3d-object-detection-on-mobile.html. Kuvaava esimerkki on paperin käyttö toimistoissa. Ns. mikroprosessorikumouksen varhaisvaiheessa, 1980-luvun alussa ennakoitiin yleisesti paperin nopeaa poistumista toimistoista
Koneet voivat myös oppia ja kommunikoida ihmiskielellä ilman ihmisiä. Kaikki kolme Work/Tech 2050 -skenaariota lähtevät siitä, että viimeistään vuoden 2050 vaiheilla tekoälyn sovelluksissa on siirrytty row Intelligence, ANI) monikäyttöiseen ja itsenäiseen toimintaan kykenevään tekoälyyn Kuva 1. Ratkaisevan tärkeää monitaitoisen tekoälyn ja erityisesti sen tärkeimmän muodon eli tukiälyn kannalta on, että oppiva tekoäly kykenee hyvin ihmisten kielellä nimeämään havaitsemansa kappaleet. Sen tärkeä etu on, että kielellisesti tulkittu havaitseminen luo pohjan yhteiselle ymmärrykselle perustuvalle keskusteluyhteydelle koneiden ja ihmisten kesken. Tulevaisuuksientutkijat ovat pohtineet tekoälyn tulevia vaikutuksia työhön systemaattisesti globaalissa Millennium-verkostossa 4 vuodesta 2015 lähtien. Sen loppuraportti julkaistiin syyskuussa 2019 (Glenn 2019). Teknologinen kehitys yhdistyneenä koronakriisin globaaleihin vaikutuksiin nostaa maailmanlaajuisen perustulon 2020-luvulla jälleen keskeiseksi puheenaiheeksi. Googlen työkaluun perustuva ihmisten ja koneiden keskinäisen ymmärryksen lisääntyminen tekee yhä uskottavammaksi, että jo vuonna 2040 on ”yleisälykästä” tekoälyä. Kohteiden kolmiuloitteisuutta oppivan tekoälyn ”tukilaatikot” (Ahmadyan & Hou 2020). Monivaiheinen ja useita satoja tulevaisuudentutkijoita sekä päätöksentekijöitä Real-time Delfoi -tutkimuksiin ja työpajoihin kytkenyt prosessi kiteytyi yhtäältä toimenpide-ehdotuksiksi hallitusten ja hallinnon toiminnalle; liiketoiminnalle ja sen työvoimalle; koulutukselle ja oppimiselle; kulttuurille ja taiteelle; sekä tieteelle ja teknologialle. Vähitellen myös maailman johtavat eliitit alkavat oivaltaa, että ilman perustuloa uhkina ovat paitsi tekoälyn vastuuttomiin sovelluksiin liittyvä valtava taloudellinen eriarvoisuus myös rikollisuus ja hallitsematon ilmastonmuutos. Yksi erittäin tärkeä kysymys tässä tilanteessa on, miten kaikkien ihmisten toimeentulo turvataan. Teesi 2. Samalla mahdollisuus henkilön kanssa yhdessä oppivaan tukiälyyn tulee uskottavammaksi. Tällöin käynnistynyt Työ/Teknologia 2050 -hanke oli verkoston historian laajin sekä kestoltaan että osallistuneiden henkilöiden määrällä ja maantieteellisellä kattavuudella mitaten. Ennakoin näitä mahdollisuuksia viimeisissä teeseissäni. Tähän liittyy toinen teesini. Toinen tapa kiteyttää tuloksia olivat kolme tulevaisuuden mahdollisuuksia kartoittavaa skenaariota. Googlen tapa opettaa tekoälyä muistuttaa suuresti sitä, miten lapsi oppii kolmiulotteisella näköaistillaan nimeämään aikuisen opastuksella ympäristönsä esineitä. Oppimistapa on kielellisenä erilainen kuin jo pidempään kehitetty itseohjautuvien autojen Lidar-kaukokartoituslaitteeseen perustuva kolmiulotteinen havaitseminen ja oppiminen. Ihmiseen rinnastuvan monipuolisen tekoälyn vaikutukset valtasuhteisiin ovat moninaisia, lähtien varsinkin siitä, syrjäyttääkö yhä monipuolisemmin älykäs tekoäly ihmisiä toiminnasta kuten ansiotyöstä vai tukeeko se heitä heidän erilaisissa toiminnoissaan. 4 http://www.millennium-project.org. 2/20 63 asennossa objektin keskeiset osat ovat
Skenaarioiden toinen johtoajatus on, että kansakuntien ei tule eristyä toisistaan tekoälyn soveltajina. 6 Englanniksi ”It’s Complicated – A Mixed Bag”. 2/20 64 hankkeen Delfoi-panelisteista uskoivat, että ihmiset kyvyltään ylivoimaisesti ylittävä Artivuonna 2050. Skenaarioista ensimmäisen voi tulkita niin, Monikäyttöisen tekoälyn hitaampi kehitys Monikäyttöisen tekoälyn nopea kehitys Perustulo laajasti Skenaario 3 Itsensä toteuttamisen ja vapauden yhteiskunta 5 Perustulo asteittain Skenaario 1 Eri tavoin etenevää kehitystä 6 Perustulo liian hitaasti Skenaario 2 Poliittinen ja taloudellinen sekasorto ja epätoivo 7 5 Englanniksi “If Humans Were Free – the Self -Actualization Economy”. Suomessa jo pitkään käyty keskustelu perustulosta myös pohjusti sitä, että Suomen hallitus vuonna 2016 käynnisti paljon maailmalla huomiota saaneen perustulokokeilun. 7 Englanniksi “Political/EconomicTurmoil – Future Despair”. Monien Työ/Teknologia 2050 -hankkeen Delfoi-panelistien esille nostama maailmanlaajuinen perustulo ei ole ajatuksena uusi. Perustuloa ei kuitenkaan tule tulkita vain Suomessa vaalikaudella 2015-2019 kokeiltua vastikkeetonta perustuloa muistuttavaksi. Itse kirjoitin jo vuonna 1984 Suomen Sosiaalidemokraatti -lehteen kaksi laajaa artikkelia perustulosta aihetta sivunneen Suomen Akatemian projektimme pohjalta. hallitsemattomina muuttoliikkeinä ilmenemiin tasapainottomuuksiin, minkä riskiä myös odotettavissa oleva ilmastonmuutos lisää. Tulkinta Työ/Teknologia 2050 -skenaarioiden perusulottuvuuksista.. Maailman eteneminen eri tahtia tekoälyn haasteisiin vastaamisessa johtaa hankkeen loppuraportin mukaan mm. Taulukko 3. Näistä skenaarioiden johtoajatuksista on seurannut, että yksi toimintamalli nousee skenaariotarinoissa ylitse muiden: globaalisti toteutettava perustulo. Olennaisena puutteena skenaarioissa pidän sitä, että niissä ei ole tehty selkeästi eroa ihmistä Intelligence AI) ja ihmisen älyllistä toimintaa avustavan tukiälyn välillä (Intelligence viimeisten teesieni yhteydessä. Siinä kolme eri skenaariota on sijoitettu matriisiin sen mukaan, millä nopeudella monikäyttöisen tekoälyn käyttöönotto on edennyt ja miten perustulo on otettu käyttöön. Olennaista on, että henkilölle tarjotaan perusturvallisuutta vahvistava minimitoimeentulo, joka on riippumaton hänen toimeentulostaan avoimilla kansainvälisesti kilpailluilla työmarkkinoilla. Kolmen Työ/Teknologia 2050 -hankkeen skenaariotarinan perusrakenteita voi luonnehtia taulukolla 3. Pohjoismaisen perusturvan tapaan perustulolle voidaan asettaa henkilön elämäntilanteisiin liittyviä ehtoja ja se voi myös sisältää aktiivisuutta lisääviä taloudellisia ja muita kannustimia. Mitä ilmeisimmin Intiaan tai Afrikan maihin soveltuvan perustulon pitää kuitenkin olla vallanpitäjien yleisen korruptoituneisuuden vuoksi rakenteeltaan erittäin yksinkertainen, ehkä yksinkertaisesti tietyn rahasumman siirto kuukausittain kaikille kansalaisille avattaville tileille
Tämä antaa kahta muuta skenaariota enemmän aikaa sopeutua muutokseen nykyisissä globaaleissa valtarakenteissa. Jos koronakriisi pitkittyneenä vahvistaa kansallista itsekkyyttä ”pelastautukoon ken voi” -ajatteluna suljettuine valtiorajoineen ja toisistaan eristäytyneine väestöryhmineen, uhkana on Työ/Teknologia 2050 -skenaario numero 2. Nykyinen koronapandemia on korostanut globaalin yhteistoiminnan sekä yhteishengen tarvetta ja sen voisi toiveikkaasti ajatella suuntaavan kehitystä kolmannen, Vapauden yhteiskunta -skenaarion suuntaan. 8 Suomen Postin pakettilajittelijoiden aiottu palkanalennus syksyllä 2019 on esimerkki vastaavasta toimintamallista Suomessa. Voi olla, että tämä riittää hidastamaan merkittävästi yleismaailmallisesti monikäyttöisen tekoälyn kehitystä. Todennäköisemmältä mahdollisuudelta kuitenkin vaikuttaa, että pitämällä jatkossa kiinni GDPR:n nykyisestä tiukasta tulkinnasta EU eristää paitsi kansalaisensa myös yrityksensä tekoälyn soveltajina maasta maailmasta. Lähemmin artikkelin lopussa käsittelemäni tukiälyn tietosuojasta vastaisi luotettu toimija, jollaiseksi ainakin Suomessa voisi soveltua valtio. Wikipedian mukaan tuntipalkka Amazon Mechanical Turk:in lyhytkestoisissa töissä on keskimäärin noin 1$. Tällä periaatteella koronakriisin voittajiin kuuluva Amazon-yhtiö on ”joukkoistanut” matalin palkoin ja muuten heikoin työehdoin lyhytkestoisen työn, nyt varsinkin tavaroiden kotiinkuljetuksen. Esimerkiksi tulkinta, että EU-kansalaisten kasvojen kuvaaminen ilman henkilökohtaista suostumusta ei ole sallittua, johtaisi todennäköisesti eristymiseen muun maailman näköaistiin perustuvasta tekoälyja varsinkin tukiälykehityksestä. Vaikeasti kitkettävissä oleva rikollisuus sekä terrorismi on skenaarion mukaan pahin ja pysyviä vaikeuksia aiheuttava seuraus lyhytjänteisestä ja itsekkäästä politiikasta. Siinä globaali perustulo otetaan laajasti käyttöön jo 2030-luvun alkuun mennessä. Ratkaisu, jolla EU:n eristäytyminen tekoälyn kehittämisestä voitaisiin välttää tässä skenaariossa, voisi olla henkilökohtainen tukiäly. Vaikka tämä asetus koskee vain EU-kansalaisten suojelua, sen vaikutukset ulottuvat merkittävinä myös EU:n ulkopuolelle. Vastaavaa tapahtui 1990-luvulla kasvien geneettisen muuntelun sovelluksissa. GDPR-asetuksen mukaan jokaisen, joka kerää tai käsittelee EU-kansalaisen tietoja, on saatava tältä henkilökohtainen suostumus erikseen jokaiseen tietojen käyttötarkoitukseen. Skenaariossa 2 kuvataan laajasti erilaisia rikollisen toiminnan muotoja, jotka yleistyvät, kun toimeentuloon ei perustulon puuttuessa ole kunnollisia mahdollisuuksia teknologisen työttömyyden tai siihen perustuvan työn halpuuttamisen muodossa. Tämän käänteen seurauksena tammikuussa 2017 8 Wikipedia: Amazon Mechanical Turk, viitattu 1.12.2019.. 2/20 65 että monikäyttöinen ihmistyötä korvaava tekoäly kehittyy kahteen muuhun skenaarioon verrattuna hitaammin. Vuonna 2016 tapahtui lupaava käänne maailmanlaajuisen perustulon suuntaan, kun tekoälyn kehittelyn keskuspaikka Piilaakso havahtui tarpeeseen kehittää perustulosta ratkaisua tekoälyn uhkaaviin mahdollisuuksiin. Tekoälyn käyttöönottoa hidastavat ensimmäisessä skenaariossa varsinkin monissa maissa tietosuojalle asetetut tiukat vaatimukset. Tukiäly, toisin kuin ihmisiä korvaava tekoäly, auttaisi ihmisiä pysymään hyödyllisinä työmarkkinoilla. Skenaarion suuntaan viittaa nyt ennen kaikkea EU:ssa vuonna 2018 voimaan tullut tietosuoja-asetus GDPR, General Data Protection Regulation. Taloudellisen eriarvoisuuden torjunnan ohella se voisi olla merkittävästi avuksi ilmastonmuutoksen torjunnassa tai siihen sopeutumisessa. Yhteisölliseen vastuullisuuteen tuettaviaan ohjaava tukiäly voisi olla suureksi avuksi myös maailman häijyjen ongelmien ratkaisussa. Vähän taitoja tai oppimista vaativan työn halpuuttaminen on kapeasti voittoaan maksimoivan yrityksen ”rationaalinen” ratkaisu, kun työvoimaa on paljon tarjolla vain vähän osaamista vaativiin tehtäviin. Kehitykseen ehditään reagoida maailmassa asteittain käyttöönotettavalla perustulolla, lieventäen valtavaa taloudellista eriarvoisuutta, jota monikäyttöinen tekoäly uhkaa entisestään kärjistää
Toisaalta rikkaiden maiden tuella köyhiin maihin luodaan koulutuksella tulevaisuudenuskoa. Osana tätä kehitystä tarkasti valvotut liikkumisrajoitukset ovat vuonna 2040 voimassa EU-alueen ja Afrikan/Lähi-Idän välillä. Maailmanlaajuinen perustulo toteutetaan niin, että se luo vahvan kannusteen 9 10 https://www.businessinsider.com/silicon-valley-santa-clara-basic-income-pilot-2020-1. 9 Vuoden 2016 havahtumisen jälkeen Piilaakson uuden tekniikan sankarit, Teslan Elon Musk, Facebookin Mark Zuckerberg ja Slackin Yhdysvalloissa toteutettavan perustulon puolesta. Koronakriisin jälkeisessä kehittyvän tekoälyn ja etenevän ilmastonmuutoksen maailmassa rikkaiden ja köyhien maiden välistä muuttoliikettä säädellään tarkasti. Toiveikkaasti uskon, että vuonna 2040 rikkaat maat Yhdysvaltojen johdolla pyrkivät vähentämään valtavaa taloudellista eriarvoisuutta ja samalla välttämään niihin kohdistuvaa maahanmuuton painetta rahoittamalla perustuloa paitsi omissa maissaan myös kehitysmaissa. En usko edes ilmastonmuutoksen vakavien vaikutusten kohdistumisen Afrikkaan avaavan laajemmin ovia Eurooppaan kuin Euroopassa todella tarpeelliselle työvoimalle. Vuonna 2040 vain niiden, joilla on tekoälyn maailmaan soveltuvaa osaamista, sallitaan siirtyä pitkiksi ajoiksi matalan elintason maista korkean elintason maihin. Vanheneva Eurooppa ei tarvitse kouluttamatonta työvoimaa Afrikasta automaation edetessä ja henkilökohtaisen avustavan tukiälyn kehittyessä. Työ/Teknologia 2050 -hankkeen Vapauden yhteiskunta -skenaariotarinassa Yhdysvalloissa käyttöönotettava perustulo on alkuna perustulon käyttöönotolle muualla maailmassa. Juuri koulutus voi tarjota Afrikassa nuorille toivoa paremmasta elämästä ja vahvan kiihokkeen panostaa vaikeuksista huolimatta osaamiseensa. Todennäköisesti myös muuttoliike kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välillä tulee olemaan tiukkaan säädeltyä, aluksi tautiriskin ja myöhemmin tekoälyn erityisesti yksinkertaista työtä korvaavien vaikutusten vuoksi. Demokraattien vuoden 2020 presidentinvaalien esivaaliehdokas Andrew Yang lupasi kaikille yli 18-vuotiaille Yhdysvalloissa 1000$ perustulon, jos hänet valitaan, ja Kaliforniassa on käynnistetty monia perustulokokeiluja. Tämä koskee suuren väestön ja nopean väestönkasvun alueita kuten Intiaa ja varsinkin Afrikkaa. Osaaville nuorille työntekijöille Afrikasta tullee kuitenkin olemaan tarvetta. 10 Teesi 3. Vaikka tahtoa löytyisi perustulon maailmanlaajuiseen toteuttamiseen, sen toteuttamistavasta ja tasosta maittain ja väestöryhmittäin on vaikea päästä yksimielisyyteen. Koronakriisin vaikutus tullee olemaan, että rajat kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välillä ovat pitkään lähes kiinni, tavaraliikennettä lukuun ottamatta. 2/20 66 maailmanlaajuinen perustulo oli keskeisenä puheenaiheena maailman eliitin kokoontuessa Davosin kansainväliseen talousfoorumiin. Nämä maksut lieventäisivät myös tulonjakoa kehitysmaissa, koska ne toteutettaisiin perustulon rinnalla ja kohdistuisivat köyhiä enemmän kehitysmaiden varakkaisiin eliitteihin. Teesi 4. Ainakin osaavan työvoiman maahanmuuton voi olettaa uudelleen helpottuvan. Toiveikkaasti uskon myös koronapandemian virittävän maailmanlaajuista vastuuntuntoa niin, että maailmanlaajuista perustuloa rahoitetaan viimeistään 2030-luvulla maailmanlaajuisella kasvihuonekaasupäästöjen verolla tai siihen rinnastuvilla muilla kaikkialla maailmassa kasvihuonepäästöihin kohdistuvilla maksuilla. Tähän suuntaan ehkä vaikuttaa myös uudelleen aktivoituva terrorismi. Ennakoin tiukentuneen linjan maahanmuuttoon säilyvän Yhdysvalloissakin, vaikka Trump ei saisi jatkokautta. Aiheesta järjestetyssä paneelikeskustelussa Suomen perustulokokeilu mainittiin toistuvasti. Keskeinen rahoitusmuoto perustulolle on maailmanlaajuinen kasvihuonekaasupäästöjen vero. Tosin tilanne siellä voi muuttua, jos eurooppalaistaustainen väestö jää vähemmistöksi vaaleihin osallistuvista. Erityisen suuri ongelma on, kuinka väestönkasvu otetaan huomioon perustulossa. Tärkeä peruste rikkaille maille rahoittaa maailmanlaajuista perustuloa on muuttopaineen vähentämiseen köyhistä maista
Nigeriassa näyttää edelleen uskovan yleisesti siihen, että valta voi perustua nopeasti kasvavaan väestöön. Paljon kuitenkin riippuu siitä, miten sähköenergian varastoinnissa onnistutaan. By 2040, Africa’s total relative power is forecast to surpass that of the declining European Union (EU) and US – although only adding up to around 11% of global power. Monissa Afrikan maissa toimiva Institute for Security Studies valaa tutkimusraportissaan tällaista uskoa Afrikan tulevaan maailmanvaltaan seuraavasti 11 : ”Today, the combined power of Africa’s 55 countries accounts for close to 9% of global power. akuissa käytettyjen harvinaisten maametallien nykyinen tuotanto on ollut paljon kiinalaisten hallussa. Afrikkalainen eliitti mm. If the world were a democracy, Africans would certainly have a bigger say.” Edellisen lainauksen mukaisilla asenteilla perustuloa lienee mahdotonta toteuttaa Afrikassa ja varsinkaan Nigeriassa muuta kuin juuri ja juuri hengissä säilymiseen riittävällä tasolla. Asennetun aurinkoenergian hinta on laskenut pitkällä aikajaksolla 7-15 %:lla vuosittain. Muslimimaissa, kuten väestöltään maailman nopeimmin kasvavassa Nigerissä, ratkaisevaa näyttäisi olevan naisten aseman ja arvojen radikaali muuttaminen. Eurooppalaiselle silmiä avaava kirja tästä on Pakistanissa vuonna 1994 suuren kohun aiheuttanut Tehmina Durranin (1995) suomeksi nimellä Herrani valtiaani julkaistu kirja. Tällä eliitillä on suuri vastuu vaikuttaa siihen, että vallitsevaksi periaatteeksi Nigeriassa tulee Kiinan tapaan yksi hyvin koulutettu lapsi perhettä kohti. This is more than that of Japan, Russia or India, but less than the United States (US) or China, which represent about 18% and 13% of global power, respectively. This is at odds with the world’s demographic evolution. By 2050, one in four people will be African. Tällä perusteella monet Nigerian eliittiin kuuluvat kokevat nyt positiiviseksi sen nykyisen runsaan 180 miljoonan väestön yli kaksinkertaistumisen vuoteen 2040 mennessä. Tämä avaisi reitin parempaan elämään johtavalle perustulolle myös Nigeriassa. Teesi 5. Nigerian talouden keskeinen käyttövoima on ollut sen ”diasporassa” elävä noin viiden miljoonan kansalaisen ryhmä, joka asuu lähinnä Englannissa ja Yhdysvalloissa. 13 Suora aurinkoenergia mahdollisuutena paikalliseen edulliseen sähköntuotantoon Energia ja erityisesti fossiilinen energia ja varsinkin öljy on vaikuttanut paljon valtasuhteisiin maailmassa. Kohdistan valtaan ja energian tuotantotekniikkoihin kohdistuvan teesini uusista energiatekniikoista raportissa Linturi ja Kuusi (2018) lupaavimmaksi arvioituun sähkön tuotantoon suoralla aurinkoenergialla. Siirtyminen fossiilisista energialähteistä uusiutuviin energialähteisiin muuttaa olennaisesti maailman valtasuhteita. Tosin uhkana ovat uudenlaiset kriittisiin materiaaleihin perustuvat riippuvuussuhteet. Erityisesti suoraan aurinkoenergiaan siirtyminen muuttaa paikallisena tuotantona valtasuhteita. Kehityksen kärkeä edustaa nyt Los Angelesin 11 https://issafrica.org/amp/iss-today/africa-and-global-power-on-the-rise-but-at-the-margins 12 https://www.newsweek.com/2020/01/31/nigeria-next-superpower-1481949.html 13 Julkaistiin alun perin englanniksi vuonna 1994 nimellä My Feudal Lord.. Amerikassa asuvista rahallista ja osaamiseensa perustuvaa tukea kotimaalleen välittävistä noin kolmanneksella on korkean tason koulutus 12 . Laaja siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin muuttaa myös mitä ilmeisemmin globaaleja valtasuhteita. Olennainen kysymys energian hinnan ohella on, kuinka paljon uusiutuvan energian tuotanto perustuu raaka-aineisiin, joiden lähteet ovat harvojen käsissä kuten mm. Jotta perustulo voitaisiin toteuttaa myös Afrikan nopean väestönkasvun maissa, Afrikan eliitit joutuvat lopettamaan nyt varsin yleisen unelmoinnin nopean väestönkasvun antamasta vallasta tulevaisuuden maailmassa. 2/20 67 rajoittaa väestönkasvua. Suora aurinkoenergia luo lähtökohtaisesti edellytyksiä alueellisesti omavaraiseen energiantuotantoon. Se ei ole todellakaan helppoa muslimimaassa
2020). Los Angelesiin suunniteltu voimala edustaa perinteistä piipohjaista paneelitekniikkaa. Tulevaisuuden radikaaleimmat mahdollisuudet liittyvät kuitenkin edullisesti maalaamalla tai erityistä mustetta sopivalle materiaalille kuten paperille painamalla tuotettuihin paneeleihin. International Renewable Energy Agency (IRENA) arvioi, että vuonna 2018 tuotetun suoran aurinkosähkön hinta maailmassa oli keskimäärin noin 0,08 $/kWh 15 . Jo vuoden 2018 hintatasoilla suora aurinkovoima on hyvin kilpailukykyinen fossiilisen energian kanssa varsinkin, kun sen tuottaman sähkön edullisessa varastoinnissa on Los Angelesin tapaan edistytty. Ensivaiheessa asennettavan 200 MW voimalan energialaitos laskee voivan tuottaa sähköä vuonna 2023 noin hintaan 0,015 $/kWh. Painamistekniikalla voidaan jo nyt muilla materiaaleilla ja tulevaisuudessa luultavasti laajasti perovskiitti-mineraalia hyödyntäen tuottaa teholtaan piipohjaisiin paneeleihin rinnastuvia uusiutuviin materiaaleihin perustuvia painettuja paneeleita jopa 10 ¤:n neliöhinnalla 16 . Viime vuosina on kuvan 2 esittämällä tavalla nopeasti edistytty maalaamalla/painamalla valmistettavien Perovskite-paneelien tehon lisäämisessä (Priyanka et al. 2/20 68 energialaitos 14 , joka on asentamassa 400 MW aurinkopaneelivoimalaa, joka pystyy siihen liitetyllä 800 MWh:n akustolla tuottamaan tasaisesti sähköä. Musteella tai maalilla tuotettuihin halpoihin sähkön tuottajiin liittyy kuitenkin perusongelma, mikä voi vaatia olennaisesti nykyisestä poikkeavia tapoja järjestää sähkön tuotanto. Tehokkaimpien piipohjaisten aurinkokennojen ja perovskiitti-aurinkokennojen kehitys (Priyanka et al. Kun piipohjaiset aurinkopaneelit voivat toimia jopa 25 vuotta, maalaamalla tai painamalla tuotettuja paneeleita ei ole saatu kestämään vastaavissa olosuhteissa juuri vuotta kauemmin. YK:n toimeksiannosta kerätyn aineiston perusteella hinnan vaihtelu oli 0,06-0,22 $/kWh. Kestävyysongelmaa voidaan ehkä oppia ratkaisemaan, mutta tuskin kuitenkaan siinä määrin ja varsinkaan sillä nopeudella kuin 14 Los Angeles Department of Water and Power (LADWP): https://www.utilitydive.com/news/los-angeles-solicits-record-solar-storage-deal-at-199713-cents-kwh/558018/ 15 http://helioscsp.com/the-average-cost-of-electricity-declined-26-year-on-year-for-concentrated-solar-power-csp/ 16 https://www.newcastle.edu.au/newsroom/featured-news/the-clever-electronic-inks-rewriting-our-energy-future Kuva 2. Hinta luonnollisesti vaihteli suuresti tuotantopaikan ja sovelletun tuotantotekniikan mukaan. 2020)
Vaikka maalattujen/painettujen kalvojen käyttöikä jäisi lyhyeksi, niiden valmistus rullalle ja levittäminen rullalta on yksinkertaista. Olen nostanut vuoden 2040 tukiälyn keskeisistä ominaisuuksista ensimmäiseksi hahmontunnistuksen, koska katson, että juuri ihmisten kanssa yhteinen tapa hahmottaa kuultua ja nähtyä on vuoden 2040 tukiälyn avainominaisuus. 18 Ikkunoiden muuntaminen sähkön tuottajiksi näyttäisi kuitenkin olevan tätä todennäköisempää. 20 Vastakohtana IA:lle tekoälyn ihmistyötä korvaavasta muodosta on englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetty AI-käsitettä. Matkapuhelin on jo monelle lähes välttämättömäksi koettu monenlaista apua tarjoava tukiälyn muoto. Tämä voi johtaa uudenlaiseen tapaan tuottaa energiaa paikallisena palveluna, mihin sisältyy paitsi toistuva kalvojen vaihto palveluna, myös mahdollisesti paneelien tuotanto paikallisissa (kirja)painoissa. Tukiäly voi olla kapeaa eli esimerkiksi auttaa jossain elämäntilanteessa kuten hyvän pesukoneen löytämisessä, ilmoituksen antamisessa verottajalle tai toiselle paikkakunnalle siirtymisessä. Sen sijaan, että toimintaa siirretään ihmisiltä tekoälylaitteille kuten tehtaassa roboteille tai kotona pesukoneelle, IA-tukiälyn avulla ihminen saadaan suoriutumaan paremmin erilaisista tehtävistä. 19 Kolme teesiä tulevaisuuden tukiälystä Tukiäly – englanniksi intelligence ampliyleisimmässä muodossa sen vastakohdan eli ihmisen toimintaa korvaavan tekoälyn kautta. Näiden avaintaitojen kehittymisen kannalta Googlen kehittämän tekoälyn kyky kolmiulotteisesti havaita esineitä ja nimetä 17 https://www.pv-magazine-australia.com/2019/05/14/innovative-university-of-newcastle-printed-solar-panels-move-through-successful-brambles-trial/ 18 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5554192/ 19 https://www.nature.com/articles/s41467-017-01842-4 20. Keskeisiksi tulkitsemani taidot liittyvät ihmiskielen käyttöön ja näkemiseen. 17 Ehdottomasti parempi tosin olisi, jos paneelit voitaisiin tavallisten maalien tapaan maalata katoille tai seinille niin, että niiden käyttöikä olisi nykyisten maalien kaltainen. Myös nimeämäni siihen läheisesti liittyvät tukiälyn avaintaidot arvioitiin kuuluviksi 100:sta raportissa esitetyistä 25 tärkeimmän joukkoon. Teesi 6. Ennakoin kuitenkin, että vuoden 2040 vaiheilla tärkein tukiälyn muoto on monenlaista tukea yhteen kokoava henkilökohtainen tukiäly. Se että pieni perovskiitti-paneeli on onnistuttu valmistamaan ruiskumaalauksella vihjaa siihen, että tämä voisi olla mahdollista vuonna 2040. 2020-luvulla henkilökohtainen tukiäly kehittyy ennen kaikkea puhetta käyttöliittymänä käyttävien kaupallisilla perusteilla tarjottavien henkilökohtaisten assistenttien kuten Applen Sirin, Amazonin Alexan ja Googlen assistentin muodossa. Erityinen haaste on kehittää vaihdettavista paneeleista materiaaleiltaan uudelleenkäytettäviä. Nykyisin AI on vakiintunut sisältämään myös IA:n kaltaisia sovelluksia. Vaikka googlettamalla matkapuhelimella löytyi apua ja tukea jo ennen tekoälyn läpimurtoa vuoden 2015 vaiheilla, vasta tekoäly on tehnyt mahdolliseksi kehittää matkapuhelimeen ominaisuuksia, jotka ennakoivat vuoden 2040 tukiälylle käsitykseni mukaan keskeisiä taitoja: • Hahmontunnistus • Puheentunnistus, puhesynteesi ja tulkkaus • Kykeneminen keskusteluun ja kirjalliseen vuorovaikutukseen • Ympäristön kuvantaminen ja ympäristön reaaliaikainen 3D hahmotus sekä paikannusta ja virtuaalitodellisuutta hyödyntävä nähdyn tulkitseminen Raportissa Linturi ja Kuusi (2018) oppiva tekoäly oli ylivoimaisesti vaikuttavimmaksi arvioitu teknologinen läpimurto vuoden 2037 tähtäimellä. 2/20 69 viimeisen 10 vuoden aikana on pystytty parantamaan perovskiitti-kennojen tehoa. Itse asiassa tällaista palvelua ollaan jo käynnistelemässä Australiassa
Eli tekoälyratkaisuja ei kehitetä hallinnon käyttämin käsittein vaan hallinnon palveluja 21. Vuoteen 2040 mennessä ainakin jossain maassa – toivottavasti Suomessa – onnistutaan luomaan tasapainoisesti tuettavan henkilön, hänen (lähi)yhteisöjensä ja ihmiskunnan etuja edistävä tukiäly. Ohjelmalle asetettiin seuraavia tavoitteita 21 : 1. Ne edustavat myös siinä suhteessa hyvin ennakoimaani vuoden 2040 tukiälyä, että niillä ei ole vain yhtä fyysistä edustajaa. Rakennetaan uusi osaamisen ja kyvykkyyksien kehittämisohjelma, joka tukee kehitettävää toimintamallia ja sen käyttöönottoa. Toimintamalli kehitetään kolmen valitun elämäntapahtuman kautta. AuroraAI-ohjelmassa kehitetään toimintamalli, jolla myös julkisen hallinnon toiminta järjestetään tukemaan tekoälyavusteisesti ihmisten elämäntapahtumia ja organisaatioiden liiketoimintatapahtumia yhdessä eri sektoreiden palveluntarjoajien kanssa. AuroraAI-verkon teknisestä kehittämishankkeesta vastaa Digija väestötietovirasto osana AuroraAI-ohjelman toimeenpanoa. Tekoälyyn tukeutuvia ratkaisuja ollaan kehittämässä ohjelmassa ihmiskeskeisesti siten, että pyritään vastaamaan eri elämäntapahtumissa tai elämäntilanteissa olevien esittämiin kysymyksiin ja pyyntöihin. Kenen valtaa assistulkinta tuettavalle ihmiselle ja ihmiskunnalle tulkinnankaan tapauksessa suosituksissaan ja tuettavalta saamansa tiedon pohjalta tuettasijassa tavaroita myyvien tai valtaapitävien assistentti, kuten hyvin saattaa jo olla laita Kiinassa tai Venäjällä tarjottujen assistenttien avustettavan toiveiden mukaan, onko tällainen Teesi 7. Ne pysyvät kuunnellen ja puhuen jo auttamaan avustamiaan monin tavoin. tärkeistä tapahtumista, säästä tai ongelmista liikenteessä. Sen julkiseen hallintoon kohdistuva lähtökohta on ollut hallinnonalojen paremman yhteistoiminnan kehittäminen tekoälyn mahdollisuuksia hyödyntäen. Ihmiskunnan ja tekoälyn tulevan suhteen kannalta ratkaisevan tärkeä kysymys on, sisältääkö tukiälyn tapa hahmottaa maailmaa samalla tavalla myös yhteisen tulkinnan tuettavalle ihmiselle ja ihmiskunnalle keskeisistä arvoista. Ennakoimani vuoden 2040 tukiälyn lähimpiä ja nyt jo varsin laajassa käytössä olevia edeltäjiä ovat kaupalliselta pohjalta tarjottavat puhetta käyttöliittymänä käyttävät henkilökohtaiset assistentit eli nyt lähinnä Applen Siri, Amazonin Alexa ja Googlen Assistant. Hankkeen kestoksi on määritelty 2020-2022. 3. Alexa voi myös hallita useita älylaitteita käyttämällä itseään kotiautomaatiojärjestelmänä. Kaupalliselta pohjalta kehitettyjen henkilökohtaisten assistenttien perusongelma liittyy sen arvoihin ja valtaan. Kehittämisohjelma on suunnattu sekä AuroraAI-verkkoa hyödyntäville kansalaisille ja organisaatioille että niille toimijoille, jotka kytkevät palvelunsa osaksi AuroraAI-verkkoa. 2/20 70 ne ihmisten tavoin on todella tärkeä tuore edistysaskel. Suomen kansallinen tekoälyohjelma AuroraAI käynnistyi tammikuussa 2020 pitkän esiselvitysvaiheen jälkeen. Käyttäjät voivat laajentaa Alexan ominaisuuksia asentamalla näytön omaavalle Alexalle uusia taitoja. Esimerkiksi Alexa pystyy tilaamaan tuotteita henkilön esittämien toiveiden mukaisesti, noutamaan toivotun musiikin, sopimaan avustettavansa kanssa hälytysten asettamisesta, lukemaan äänikirjoja, antamaan ajantasaista tietoa mm. Assistentti voi omaksua monenlaisia ”fyysisiä ulkoasuja”: matkapuhelin, kaiutin, tietokone, robotti jne. Vaikka tavoitteissa ei mainita henkilökohtaista tukiälyä, AuroraAI:lle valituissa lähtökohdissa ja toimintatavoissa on paljon sen kehittämistä mahdollistavaa. Toimintamallin tueksi kehitetään AuroraAI-verkko, joka on kansalaisten ja organisaatioiden hyödynnettävissä vuoden 2022 loppuun mennessä. Tavoitteena on, että toimintamalli on käyttöönotettavissa kaikissa elämän eri tilanteissa ja tapahtumissa vuoden 2022 loppuun mennessä. 2
Tuettava uskoisi sille aluksi hoidettavaksi rutiininomaisia ratkaisuja kuten päätöksiä luovuttaa henkilökohtaisia tietoja (ns. Käytännössä oppiva tekoäly päättelee, mikä mallikysymyksistä on lähimpänä henkilön todellisessa tilanteessa esittämää kysymystä ja antaa mallikysymykseen liitetyn vastauksen. Tämän kaltaisella toimintamallilla ja sitä kaupallisten toimijoiden ratkaisumalleihin yhdistellen on mahdollista asteittain kehittää aluksi hyvin epätäydellinen ja yleisluontoinen, mutta vähitellen yhä yksilöllisempään palveluun pystyvä henkilökohtainen tukiäly. Tämä on herättänyt aiheellisesti suurta huolta. Tuettava tekisi kuitenkin aina itse päätökset toiminnastaan, ellei tuettava olisi erityisesti uskonut päätösvaltaa jossain toiminnossa tukiälylleen. Jos AuroraAI:ssa edetään seuraavaksi esittämälläni tavalla, siitä voisi vähitellen ehkä kehittyä jopa maailmanlaajuisesti esimerkki, jolla kaupallinen tukiäly voidaan haastaa. Näköaisti saattaa olla vuonna 2040 henkilökohtaisen tukiälyn kuuloa tärkeämpi aisti. Kiinassa kasvojen automaattista tunnistusta on alettu käyttää kansalaisten valvontaan. Kysymys-vastausparien kehittelyn yhteydessä on mahdollista konkreettisesti pohtia sitä, millainen vastaus tai lupaus toimenpiteistä on sekä hallinnon että muiden kysymykseen liittyvien toimijoiden resurssien, arvojen ja etiikan kannalta perusteltu. Uskon, että alkeellisesta kysymyksiä ja vastauksia toisiinsa kytkevästä tukiälystä on mahdollista kehittää asteittain korkeatasoinen henkilökohtainen tukiäly vuoteen 2040 mennessä kehittyviä tekniikoita hyödyntäen. Onneksi kasvojen tunnistus ja muut kuvantamiseen liittyvät sovellukset ovat jo niin olennainen osa nykyisiä matkapuhelimia, että tällaisen ratkaisun tekeminen vaikuttaa epätodennäköiseltä.. Niinpä on ehdotettu EU:n GDPR tietosuoja-asetuksen tulkintaa siten, että kasvojen tunnistus ilman tunnistettavan lupaa tulisi olla kielletty. Se ei olisi käskyttäjä vaan kärsivällinen kuuntelija ja taivuttelija, joka kestää kaikenlaista haukkumista. Näin muodostuu kysymys-vastauspareja, jotka muodostavat kehitettävän tukiälyn perustan. 2/20 71 käyttävien ihmisten kysymyksiin ja pyyntöihin vastauksia hakien. Monet raportissa Linturi & Kuusi (2018) vuonna 2037 tärkeimmiksi nykyisten heikkojen signaalien pohjalta tunnistetut radikaalit teknologiat perustuvat juuri konenäköön. Tarkkailemalla näkemällä yhdessä tuettavansa kanssa ympäristöä ja oppimalla yhdessä tuettavansa kanssa siitä, tukiäly voi todella kehittyä aidoksi henkilöä vahvasti puolustavaksi ”lisäosaksi” yleiskäyttöisen tai jopa ihmisen nykyiset kyvyt selvästi ylittävän tekoälyn maailmassa. Sen tulisi edustaa eräänlaista ”parempaa minää” tai omatuntoa, joka tuuppisi henkilöä vastuullisempaan suuntaan päätöksissä. Tällainen kielto olisi hankala este edellä kuvatun kaltaisen tukiälyn kehittämiselle, koska se estäisi konenäön monet sovellukset. MyDatan hallinta) tai päätökset auton kulkureitistä. Niinpä vuoden 2040 henkilökohtaisen tukiälyn jopa kuuloa tärkeämpi aisti saattaisi olla näköaisti. Vastauksista työstetään tyyppivastauksia hieman samaan tapaan kuin Applen Siri nyt vastaa sille lasten toistuvasti esittämään kysymykseen elämän tarkoituksesta. Ideaalisesti tukiäly olisi niin luottamuksen arvoinen, että se koetaan itsen jatkeeksi eli sen koetaan todella ottavan huomioon tuettavan erityiset tarpeet. Aluksi kootaan tapahtumaan – esimerkiksi toiselle paikkakunnalle opiskelemaan siirtymiseen – liittyviä tyypillisiä kysymyksiä ja niihin haetaan vastauksia monilta elämäntapahtumaa kohtaavilta hallinnonaloilta. Jos riittävästi samankaltaista mallikysymystä ei löydy, tukiäly voisi ilmoittaa, että se ei valitettavasti osaa antaa kysymykseen vastausta, mutta jättää kysymyksen selvitettäväksi. Tukiälyä kehitetään aluksi ohjelmalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti kolmesta elämäntapahtumasta ja elämäntapahtumia tyypillisesti kohtaavien elämäntilanteista lähtien. Tukiälyn tulisi olla tuettavansa luotettu keskustelukumppani, mutta ei automaattisesti kaikkia hänen mielijohteitaan palveleva. Teesi 8
Priyanka, Roy,,Numeshwar Kumar Sinha, Sanjay Tiwari & Ayush Khare (2020): A review on perovskite solar cells: Evolution of architecture, fabrication techniques, commercialization issues and status, Solar Energy Volume 198, 1 March 2020, s. Real-Time 3D Object Detection on Mobile Devices with MediaPipe. Linturi, Risto, Osmo Kuusi, Mari Höyssä & Ville Vähämäki (2020): Radical Technology Inquirer. (2019): Work/technology 2050 – scenarios and actions. Geels, Frank W. Glenn, Jerome C. 24-40. Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2038. org/projects/workshops-on-future-of-worktechnology-2050-scenarios. Linturi, Risto & Osmo Kuusi (2018). Durrani, Tehmina (1995): Herrani valtiaani. The Millennium Project. A tool for systematic, transparent and participatory technology foresight. org/10.1016/j.solener.2020.01.080>.. Julkaisematon artikkelikäsikirjoitus 14.5.2020. Google AI Blog 11.3.2020. com/2020/03/real-time-3d-object-detection-on-mobile.html>. <https://doi. Eduskunnan tulevaisuusvanasta/julkaisut/Documents/tuvj_1+2018.pdf>. 2/20 72 Lähteet Ahmadyan, Adel & Tingbo Hou (2020). WSOY, Helsinki. (2011): The multi-level perspective on sustainability transitions: responses to seven criticisms, Environmental Innovation and Societal Transitions 1 (2011), s. 665-688. Tilattavissa osoitteesta: http://www.millennium-project. < https://ai.googleblog
Varovaisen positiiviset teesit matalan vallan tulevaisuudesta vuoteen 2040, jotka esittelin Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Top Ten Futures XII -seminaarissa 7.2.2020 saattavat tuntua kriisin keskellä ristiriitaisilta: kaventaako toistaminen asiantuntijavallan tärkeydestä, nojautuminen julkiseen valtaan ja kasvavaan valtion rooliin mahdollisuuksia suoremmalle Kriisin keskeltä on hankala tarkastella tulevaisuutta. Alla palaankin seminaarin teeseihin, tarkastellen niitä myös COVID-19 -pandemian valossa. Norjassa mökille meno kiellettiin, Brysselin puistoissa ilmassa leijuvat dronet kuuluttivat jatkuvalla syötöllä ulkonaliikkumiskieltoa ja useammassa maassa poliisi jakaa yhä sakkoja asiattomasta ulkona liikkumisesta. Kaikki tämä on käytännönläheistä demokraattista mielikuvitusta toimia yhdessä poikkeuksellisten olojen aikana. Vallan keskittyminen ja julkisen tilan kaventuminen suurempien kokoontumisen ollessa kiellettyjä on ollut jyrkkä ja yhtäkkinen. Näin myös suuret megatrendit matalan vallan muutosten taustalla –erityisesti teknologian ubiikkius ja epälineaarisesti etenevä ilmastokriisi – eivät vaimene, vaan niiden vaikutukset sosiaalisiin liikkeisiin ja suoraan demokratiaan voivat kriisin johdosta kiihtyä entisestään. Salamannopea työn, opetuksen ja kasvatuksen, sosiaalisten suhteiden ja julkisen tilan siirtyminen täysin verkkoon tapahtui tavallaan hetkessä, mutta juonsi juurensa pitkään harjoitteluun. Puheet erillisestä “virtuaalitodellisuudesta” jäivät kenties millenniumin vaihteen paikkeille ja vähintään(kin) sosiaalisen median räjähdyksen jälkeen useampi yhteiskunta on. Ihmiskontaktien määrää on suositeltu minimoimaan, mutta samalla verkossa eri puolella maapalloa ja myös harvaan asuttua Suomea on pistetty pystyyn ryhmiä ja jaeltu rappukäytäviin lappuja, joissa ihmiset tarjoutuvat auttamaan, esimerkiksi käymällä riskiryhmäläisille kaupassa. Julistus toimi lähtölaukauksena monille maille, jotka seurasivat samankaltaisia askelia kuin jo aiemmin viruksen koettelemat Kiina ja Italia: poikkeustilojen toteamista, suosituksia pysyä sisällä, etätöitä ja -koulua, ja kokoontumisten kieltoa. Erilaisten matalan vallan ja demokratian muotojen tyrehtymisen sijaan COVID-19 -pandemia voikin kenties toimia eräänlaisena katalyyttinä, kiihdyttäen olemassa olevia kehityskulkuja matalan vallan saralla. Teesi 1: Toimiakseen aidosti demokraattisena julkisena tilana, on internetin suursiivouksen aika. Kansalaiset eri maissa kokoontuivat kodeistaan katsomaan ministereiden, pormestareiden ja viranomaisten tiedotustilaisuuksia. Kriisissä viestintä ja valta vaikuttivat keskittyvän – ripeitä toimia, selkeitä sanoja ja tarkkaan määriteltyjä prosesseja. Suomessa eduskunta päätti poikkeusolojen lainsäädäntöön siirtymisestä ensimmäistä kertaa rauhan oloissa, kaventaen ihmisten vapauksia uudenlaisen kriisin selättämiseksi. 2/20 73 Top Ten Futures XII: Katsaus Johannes Anttila Matala valta, COVID-19 ja demokraattiset mahdollisuudet – Viisi teesiä Maailman terveysjärjestön WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom julisti COVID-19 -viruksen pandemiaksi 11.3.2020. Samalla kun kokoontumisten kielto perui Helsinkiin suunnitellun suuren ilmastomarssin ja esimerkiksi Fortumin vastaisen mielenosoituksen, sosiaalisessa mediassa on pistetty pystyyn virtuaalisia mielenosoituksia ja etäkokoustettu tiheään tahtiin. Kehityskulkuja ja todellisuuksia, eli siten myös tulkintoja tulevaisuudesta on samanaikaisesti useampia – kuten aina
Teesi 3: Edustuksellisen demokratian hampaattomuus ilmastokriisin edessä tulee innoittamaan yhä enemmän ihmisiä mukaan ilmastoliikkeeseen ja suoraan toimintaan. Kuten teknologian kehittyminen, ei myöskään ilmastokriisi ole peruttu pandemiasta huolimatta. Harvainvalta datasta, sen käyttämisestä sekä erilaisten verkon julkisten tilojen kontrolloimisesta on osa perustaa globaalille “techlash” -ilmiölle – vastustusta etenkin suurten teknologiayritysten kasvanutta valtaa ja kontrollia kohtaan. 2/20 74 ollut läpikotaisin digitaalinen. Koronaviruksen tuomat erilaiset elvytys-, apuja tukipaketit ovat useassa maassa ennenkuulumattoman kokoisia. Niihin tarttuminen saattaa kuitenkin kestää kauan. Esimeriksi Taiwanissa VTaiwan-projekti avasi keskustelun alkoholilaista kaikille halukkaille verkossa ja keskustelun pohjalta tekoäly klusteroi erilaisia argumentteja ja tunnetiloja, antaen pohjaa kansalaisraadin omaiselle fokusryhmäkeskustelulle. Julkisen keskustelun, suoran toiminnan ja aktivismin siivittämisen lisäksi teknologiaa on myös käytetty julkisen vallan puolesta suoremman demokratian mahdollistajana. Eräs verkossa kiertävä kuva summaa myös usean asiantuntijan ja aktivistin arvion: ihmistä jahtaa nyt haikala nimeltä koronavirus, jota jahtaa moninkertaisesti suurempi peto, ilmastokriisi. Teesi 2: Vielä lapsenkengissä olevat kehittyvät teknologiat tarjoavat mahdollisuuden yhä suoremmalle demokratialle. Osalla on sidottu tai todennäköisesti tulee olemaan jollain tavalla liitetty valtioiden sitoutumuksiin vähentää päästöjään. Tämän perusteella tehdyt päätökset käytännössä piirtävät uudet ääriviivat verkossa toimivaan aktivismiin ja julkiseen keskusteluun. Koronakriisin alkuajat ovat osoittaneet internetin parhaita puolia: yhteydenpidon helppouden, mahdollisuuden luoda yhteistä ja jakaa tunteita sekä toimintamalleja. Samalla kansalaisyhteiskunnan vaatimukset ilmastotoimia tuskin vähenee ja etenkin maissa, joissa taloutta lähdetään käyn. Suursiivouksessa ei kuitenkaan kannata lakaista kaikkea pois. Viestintäteknologioiden – niin sähköpostilistojen, IRC-kanavien, Twitterin kuin Slack-ryhmien – voi kiistämättä sanoa vaikuttaneet erilaisissa toiminnan ja yhteisöjen organisoimisessa. Samalla nämä netin alkuaikoja mukailevat ihanteet ovat kuitenkin ristiriidassa niiden kehityskulkujen kanssa, jotka olivat esillä jo kauan ennen koronakriisiä: datavirtojen tuoma keskittynyt valta, ekstraktivistiset datan käyttöja omistussuhteet ja, osittain näiden yhteisvaikutuksena, eri tahojen lisääntyneet mahdollisuudet vaikuttaa verkon välityksellä. Suomessa puolestaan jo vuonna 2013 on joukkoistamisen avulla uudistettu maastoliikennelaki ja Italiassa 5 tähden puolue määrittelee politiikan linjavetoja käyttäen puolueen jäsenille avointa verkko-ohjelmaa. Vaikka ainakin hetkellisesti vihaiset äänenpainot ovat pandemian aikana vaienneet, kasvava huoli erilaisista taudin seurantasovelluksista ja niihin liittyvistä tarkkailun mahdollisuuksista tuonee yksityisyyden suojan, verkon avoimuuden ja datan omistajuussuhteet vielä tiukemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vaikka suuret mielenosoitukset ja suora toiminta ylipäänsä on hetkellisesti pandemian takia peruttu, se ei silti poista kansainvälisen IPCC-ilmastopaneelin arvioimaa ankaraa, reilun 10 vuoden takarajaa muuttaa maailman päästöjen suuntaa. Kenties korona-aikoina totuttu verkkopohjaisten työkalujen käyttö voisi osakseen kannustaa päätöksentekijöitä kokeilemaan uusia verkkopohjaisia osallistumisen muotoja ja toisaalta hälventää digitaaliseen demokratiaan usein liitettyä ongelmaa inklusiivisuudesta ja osallisuuskuiluista. EU:n Horisontti 2020 -rahoitteisessa TOKEN (Transformative impact of distributed technologies in public services) -tutkimushankkeessa yksi pilotti tarkastelee lohkoketjuteknologian mahdollisuuksia osallistuvassa budjetoinnissa. Nämä kaikki ovat mahdollisuuksia lisätä suoremman demokratian käytäntöjä julkisessa lainsäädännössä ja päätöksenteossa
Vielä lapsenkengissä olevat kehittyvät teknologiat tarjoavat mahdollisuuden yhä suoremmalle demokratialle. Globaali ilmastoliike kylvää uuden, kestävämmän aikakauden siemenet. Jälkimmäiseen viitaten, useat liikkeet puhuvatkin joka on jo itsessään sen mukaista, minkälaisen maailman toimijat haluavat nähdä. Toimiakseen aidosti demokraattisena julkisena tilana, on internetin suursiivouksen aika. 2. 4. Liikkeillä ja aktiivislla kansalaisilla on tässä perustavanlaatuinen rooli. Yhteys onkin sana, joka nivoo kasaan paljon: käyttämämme teknologian ja sen demokraattiset mahdollisuudet, suhteemme luontoon ja planetaarisiin rajoihin sekä tietenkin yhteyden toisiimme. Toiset korostavat hoivan ja yhteisön merkitystä, toiset puolestaan keskittyvät konkreettisesti kestävämpien ruokajärjestelmien kehittämiseen. Kriisit luovat mahdollisuuden matalan vallan jatkuvalle kehitykselle – mutta mahdollisuuksiin tarttuminen ei tapahdu ilman aktiivisia, demokraattisia kansalaisia. Globaalilla ilmastoliikkeellä voidaan katsoa olevan useampia vaikutuksen mekanismeja. Edustuksellisen demokratian hampaattomuus ilmastokriisin edessä tulee innoittamaan yhä enemmän ihmisiä mukaan ilmastoliikkeeseen ja suoraan toimintaan. Teesit 1. Ihmisillä lieneekin yhä enemmän pohjaa kysyä, jos rahaa ja tahtoa riitti koronakriisin kohdalla, niin miksi Teesi 4: Globaali ilmastoliike kylvää uuden, kestävämmän aikakauden siemenet. Vaikka ajurit ovat vakavasta päästä, erityisesti eksistentiaalinen ilmastokriisi ja myös yllättävä koronakriisi, voivat ne toiveikkaassa tulevaisuudessa ajaa yhteiskunnat tarkastelemaan uudelleen ja perinpohjaisesti toimintatapojaan ja niitä järjestelmiä, joiden päälle ne rakentuvat. Näin vuoteen 2040 mennessä ilmastoliikkeen vaikutus ei rajaudu vain niihin vaatimuksiin, mitä julkisesti päätöksentekijöille esitetään: liike on samalla eräänlainen hautomo ja levittäjä ideoille ihmisten ja yhteisöjen välisestä hoivasta, demokraattisista päätöksentekomekanismeista ja kestävistä elämäntavoista. 3. 2/20 75 nistämään uudestaan ilmastosta piittaamatta, voinee odottaa jo ennen kriisejä joukkojaan kasvattavien liikkeiden kasvua. Teesi 5: Kriisien edessä voimme löytää uudenlaisen yhteyden. Samanaikaisesti liike herättää tietoutta ihmisissä, kasvattaa painetta päätöksentekijöissä erilaisine vaatimuksineen ja toisaalta kehittää ja levittää liikkeen sisällä erilaisia kestäviä ja demokraattisia toimintamalleja. 5. Viides ja viimeinen teesi on samalla mahdollinen tulevaisuus sekä normatiivinen asenne – toive siitä, että yllä olevien teesien kehityskulut voisi todella yhdistää. Kriisien edessä voimme löytää uudenlaisen yhteyden.. Niihin tarttuminen saattaa kuitenkin kestää kauan
The Age of Surveillance Capitalism ja Nick Couldryn ja Ulises A. Molemmat kirjavat perustuvat selvästi laajaan ja monialaiseen tutkimustyöhön, mutta Zuboff viittaa enimmäkseen yhteiskuntatieteen klassikoihin siinä missä Couldry ja Mejias positioivat tutkimustaan näkyvämmin tämän hetken yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun dataistumisesta. Couldryn ja Mejiasin kirja on tuoreempi eikä ole ainakaan vielä saanut yhtä paljon julkisuutta. Molempia kirjoja voidaan lukea hälytyskelloina keskellä kiihtyvää dataistumisprosessia, jossa datalla on yhä suurempi merkitys taloudessa, hallinnossa, päätöksenteossa, sosiaalija terveydenhuollossa, koulutuksessa sekä jokapäiväisessä elämässämme. Kirjat muodostavat hyvän parin, koska niiden perusargumentti on hyvin samanlainen: jatkuvaan henkilötietojen keräämiseen perustuva talous on mennyt liian pitkälle, kehitys avaa hyvin huolestuttavia tulevaisuusnäkymiä liittyen ihmisten autonomiaan ja yksityisyyteen, ja kehityksen suuntaa on pikaisesti muutettava. Zuboff väittää, että voimaannuttavan digitaalisen tulevaisuuden lupaus on petetty, ja nykyisin olemme raakamateriaalia käyttäytymisdatan keräämiselle. Molemmat kirjat ovat tärkeitä kriittisiä ja tulevaisuusorientoituneita puheenvuoroja. saasti: esimerkiksi Barack Obama on listannut sen yhdeksi vuoden 2019 suosikkikirjoistaan ja kirjailija Zadie Smith pitää sitä “helposti tämän vuosisadan merkittävimpänä kirjana” (10 Leaders… 2019). Zuboff nivoo teorioidensa ympärille tarinan, jossa on tilaa myös sivupoluille, kun taas Couldry ja Mejias esittävät asiansa tiiviimmin ja analyyttisemmin. Seuraavassa keskitytään vertaamaan ja arvioimaan niiden argumenttien kolmea keskeistä osaa: kehityskulkujen diagnoosi, tulevaisuuteen kurottava prognoosi ja esitetyt ratkaisut. Dataja informaatioteknologioiden käyttö lupaa positiivissa visioissa yhteiskuntaan lisää tehokkuutta, ympäristöystävällisyyttä, personoituja tuotteita ja kätevyyttä. Toisaalta digitalisaation ongelmalliset piirteet ovat alkaneet saada huomiota, ja esimerkiksi algoritmien vinoumista ja tekoälyn eettisistä periaatteista puhutaan paljon (Taddeo & Floridi 2018). 2/20 76 Artikkeli Matti Minkkinen Kaksi hälytyskelloa dataistumisen aikakaudella Taustaa Viime vuosina keskustelu digitalisoituvan yhteiskunnan kehityssuunnasta on kiihtynyt. Käyttäytymisdatasta kehitetään ennustetuotteita, joita vaihdetaan “käyttäytymistulevaisuuksien markkinoilla” (behavioral futures markets), ja lopulta pyritään varmistamaan ennusteen tarkkuus ja siitä saatava voitto sillä, että aktiivisesti vaikutetaan yhä tehokkaammin ihmisten. Molemmat kirjat tulevat nimekkäistä yliopistoista: Zuboff on Harvard Business Schoolin emeritaprofessori ja informaatioteknologian vaikutusten tutkimisen edelläkävijä, ja Couldry puolestaan toimii London School of Economicsissa median, viestinnän ja yhteiskuntateorian professorina. Mejiasin The Costs of Connection (molemmat 2019) muodostavat luontevan kirjaparin luettavaksi rinnakkain. Diagnoosi Shoshana Zuboff analysoi kirjassaan valvontakapitalismiksi kutsumaansa uutta markkinamuotoa. Tässä keskustelussa Zuboff, Couldry ja Mejias menevät kritiikissään pidemmälle kuin moni muu, sillä heidän näkemyksensä mukaan koko käyttäytymisdatan keräämiseen ja ihmisten valvontaan perustuva järjestelmä pitää haastaa. laajempi kuin Couldryn ja Mejiasin (352 sivua), ja kirjojen sävy on myös jokseenkin erilainen. Lähteiden käytössä on myös eroa
Kirjoittajien mukaan olemme astumassa uuteen datakolonialismin aikakauteen, jossa ihmiselämää louhitaan jatkuvasti dataksi, jota puolestaan hyödynnetään tuottamaan taloudellista voittoa yrityksille. Molemmissa kirjoissa niin ikään nähdään nykytilanne kriittisenä käännekohtana, joka pakottaa valitsemaan “pitäisikö ihmisten hyväksyä 2000-luvulla maailma, jossa heidän elämäänsä lakkaamatta liitetään datan kautta kapitalismiin” (Couldry & Mejias, s. argumenttien keskeinen ero on, että Zuboff näkee valvontakapitalismin täysin uutena kapitalismin muotona (“mutaationa”), jossa on uudenlainen toimintalogiikka, kun taas Couldry & Mejias painottavat kapitalismin ja kolonialismin logiikan jatkuvuutta, vaikka raakamateriaali on vaihtunut vuosien varrella. Molemmissa kirjoissa nostetaan esiin historiallisia analogioita, ja yhdessä tapauksessa jopa sama historiallinen analogia, espanjalaisten requerimiento, jolla konkistadorit oikeuttivat sotansa alkuperäisväestöä vastaan. Ero ei ole vain teoreettinen, vaan sillä on seurauksia ratkaisumallien kannalta, erityisesti kun pohditaan, onko mahdollista ja toivottavaa palata normaaliin, “terveempään” kapitalismiin. Merkittävää mukaansa valvontakapitalismi ei synny luontaisesti teknologian tai informaatiokapitalismin myötä, vaan sen keksi tietty joukko ihmisiä tietyssä ajassa ja paikassa (s. 12). 2/20 77 käyttäytymiseen (s. Zuboff painottaa, että valvontakapitalismin taustalla eivät ole joidenkin pahojen toimijoiden pahat aikeet, vaan se on johdonmukainen ja ennustettava seuraus menestyksekkäästä pääoman kasvattamisen logiikasta (s. Ennen arvoa louhittiin työvoimasta ja luonnosta, nykyään ihmisten elämä on datan louhinnan kautta raakamateriaalia kapitalistiselle tuotannolle. He näkevät kehityksen osana kapitalismin ja kolonialismin yhteen nivoutuneen historian jatkumoa, joskin ihmiselämän kolonisoinnin syvyys on ennennäkemätöntä (s. xi–xix). xvi). Couldryn ja Mejiasin analyysissä keskeinen käsite ovat datasuhteet, jolla he tarkoittavat sellaisia ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita, joihin kuuluvat luonnollisena osana jatkuva datan kerääminen, käyttäytymisen ennustaminen ja valintojen muokkaaminen (s. 7–8). 185). Heidän mukaansa on yhä vähemmän elämänalueita, joita ei olisi valjastettu palvelemaan kapitalistista tuotantoa datan käsittelyn oppimisen jakautuminen, johon liittyy kolme keskeistä kysymystä: kuka tietää, kuka päättää, ja kuka päättää siitä kuka päättää (s. Toisaalta on huomattava, että molemmissa kirjoissa huomioidaan sekä jatkuvuus että tilanteen uudet piirteet. Kiinnostavasti Zuboff siis valitsee Orwellin isoveljestä alkuosan, kun Mika Mannermaa aikoinaan kirjoitti “jokuveljestä”.. 85). Zuboff kontekstoi argumenttinsa varsin pitkästi suhteessa pitkään 1900-luvun yksilöitymiskehitykseen ja toisaalta uusliberalismiin (luku 2), Googlen kriisiin ja nousuun 2000-luvun alun IT-kuplan jälkeen (luku 3) sekä terrorismin vastaiseen taisteluun vuoden 2001 World Trade Center -terrori-iskujen jälkeen (luku 4). Valvontakapitalismi oli alun perin pitkälti Googlen keksintö, mutta siihen tarttuivat viimeistään 2010-luvulla paitsi suuret IT-yritykset myös vakuutusalan, koulutusalan ja muiden alojen yritykset (s. 180–181). Kirjoittajien mukaan datan kautta meitä kirjaimellisesti kolonisoidaan. tajat eivät väitä, että valvonnan takana olisi ainakaan länsimaissa totalitaristinen valtio tai George Orwellin “isoveli”. 32). Argumenttina on, että samaan tapaan nykyisessä datataloudessa oikeutetaan resurssien kerääminen sopimuksilla (esim. käyttöehdoilla), joita asianosaiset eivät ymmärrä. Molemmat analyysit johtavat samaan päätelmään: datasuhteet ovat epätasa-arvoisia ja oppiminen on hyvin eriarvoisesti jakautunut. 162–172). Kirjoittajien mukaan ei ole esitetty yhtäkään vakuuttavaa argumenttia, että nykyinen kapitalismi eroaisi aiemmasta (s. Sen sijaan Zuboff antaa valvovalle taholle nimen Big Other eli “iso toinen”. 192). Couldry ja Mejias esittävät diagnoosinsa lyhyesti esipuheessa ja täydentävät analyysiään viidessä luvussa ennen ratkaisuja hakevaa viimeistä lukua. on nykyisin yhtä keskeinen sosiaalisen järjestyksen periaate kuin työnjako aiemmassa yhteiskunnan kehitysvaiheessa (s
Toisin sanoen dataistuminen nähdään myös epistemologisena ongelmana. Couldry ja Mejias puolestaan käyttävät termiä Cloud Empire eli “pilvi-imperiumi”, jolla viitataan resurssien ja mielikuvituksen yleiseen organisointimuotoon, joka nousee datakolonialismin käytännöistä (s. Zuboff korostaa myös yksilöiden merkityksenannon tärkeyttä. Molemmat syklimallit kuvaavat samankaltaista prosessia, jossa yhä uusia elämänalueita otetaan nopeasti ja lupaa kysymättä dataistumisen piiriin. 376–377). Hänen mukaansa emme voi elää ilman että annamme merkityksiä kokemuksillemme. mukaan ihmisille “tahdon tahtoa” eli kyvyn olla autonomisia olentoja (s. 14). Oletettavasti yksityisyys on käsitteenä liian monitulkintainen ja usein kapeasti tulkittu, joten kirjoittajat ovat päättäneet rakentaa kritiikkinsä muista palasista, vaikka yksityisyyttä molemmissa kirjoissa käsitelläänkin. 352). 366, 369). Ihmisten kokemuksen jatkuva louhiminen dataksi särkee tämän yksityisen merkityksenantoprosessin. Couldry ja Mejias puolestaan hahmottelevat neljä datakolonialismin etenemisen vaihetta käyttäen metaforana tietokoneella pelattavien strategiapelien taktiikkaa: tutkiminen/tunnustelu (explore), laajentuminen (expand), hyväksikäyttö (exploit) ja tuhoaminen (exterminate) (s. 478). F. Tuhoaminen tässä yhteydessä tarkoittaa datakolonialismin ulkopuolella olevien elämänalueiden tuhoamista. Skinnerin radikaalin behaviorismin mukaan tulee tutkia vain havaittavaa käyttäytymistä ilman subjektiivisia kuvauksia tai käsitteitä, ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu vaatii käyttäytymisen muokkaamista (s. 361–375). toiminut vallan vastapainona jo vuosisatojen ajan (s. Kirjoittajat näkevät valvonnan lisääntymisen “osattomuuden syklin” (dispossession cycle) vaiheet ovat tunkeutuminen, tottuminen, sopeutuminen ja uudelleenohjaaminen (s. 155). Skinnerin ajatusten kuvaamiseen (s. Zuboff kuitenkin painottaa enemmän valvontakapitalistien ja suuren yleisön vuoropuhelua, joka vaatii valvontakapitalisteilta sopeutumista, kun taas Couldry ja Mejias keskittyvät kolonialistien etenemiseen. Zuboff kutsuu tällaista valtaa “instrumentaariseksi” vallaksi, jossa ihmisten käyttäytymisestä tulee väline ennustamiseen, voittojen tavoitteluun ja käyttäytymisen hallintaan (s. 290–291). 39). 478). Etenkin Zuboff kirjoittaa, että vanhat yksityisyyden ja monopolin kategoriat eivät riitä haastamaan valvontakapitalismia (s. Zuboff näkee valvontakapitalismissa ja “isossa toisessa” mekanismin, joka toteuttaa Skinnerin visiota objektiivisesta käyttäytymistieteestä. Couldry ja Mejias määrittelevät autonomian “sosiaalisesti maadoitetuksi” koskemattomuudeksi (socially grounded integrity), jonka puuttuessa ihmiset eivät pysty tunnistamaan itseään minäksi (s. Luvussa 12 Zuboff siirtyy totalitarismin kuvauksesta Yhdysvaltain ehkä tunnetuimman psykologin, behavioristi B. 2/20 78 ei ole veljemme tai kuka tahansa meistä, vaan se on kaikkialla läsnä oleva koneisto, joka välinpitämättömästi valvoo, laskee ja muokkaa ihmisten käyttäytymistä (s. Sen sijaan Zuboff kirjoittaa “oikeudesta turvapaikkaan” (the right to sanctuary), ja Couldry ja Mejias puolestaan keskittyvät autonomian vaarantumiseen. Uutta uu. Turvapaikalla tarkoitetaan loukkaamatonta tilaa, jonne ei saa tunkeutua. Autonomiaa ei siis nähdä yksilön rajoittamattomana toiminnanvapautena, vaan enemmänkin koskemattomuuden miniminä, jota ilman ihminen ei pysty toimimaan autenttisesti. Yksityisyyden vaarantuminen olisi luonteva lähtökohta dataistumisen kehityskulkujen kritiikille, mutta kummassakaan kirjassa yksityisyyttä ei nosteta avainkäsitteeksi. 91–108). Modernina aikakautena perustuslait ja loukkaamattomat perusoikeudet pyrkivät turvaamaan tällaisen turvapaikan (s. Vastaavasti Couldry ja Mejias kirjoittavat ihmisten “äänestä”, jolla tarkoitetaan heidän omaa muuntelematonta tapaansa jäsentää kokemustaan (s. 138–139). 148). Couldry ja Mejias käsittelevät luvussa 4 uutta tapaa, jolla yhteiskunnasta hankitaan tietoa suurten datamassojen kautta. Syklin kautta valvontakapitalismi leviää uusille elämänalueille kritiikistä huolimatta. Data liittyy tietenkin informaatioon ja tietämiseen, ja molemmissa kirjoissa osa kritiikistä kohdistuu tietynlaiseen nousevaan tietämisen tapaan, jossa ihmisten “ääni” ja merkityksenanto sivuutetaan
Couldry ja Mejias kirjoittavat samassa hengessä, että datakolonialismin vastustaminen on ainoa tapa varmistaa inhimillinen tulevaisuus (s. 214). 2/20 79 dessa mallissa aiempaan tilastointiin nähden on yksityisen sektorin merkittävä rooli datan käsittelijänä ja kontrolloijana, ja sitä kautta läpinäkymättömyys ja kaupallisten intressien läpäisevyys (s. 149). 395). Prognoosi Molempien kirjojen huolen kohteena on tulevaisuus, vaikka ne kuvaavatkin nykyhetkeä tulevaisuus on päässyt jopa alaotsikkoon: “The of power”. 126). Heidän käsityksensä mukaan datakolonialismi on transformaation välivaihe, josta lopulta seuraa uusi tuotantotapa ja sosiaalinen järjestys. Samalla humanistit ja laadulliseen tutkimukseen erikoistuneet yhteiskuntatieteilijät keskittyvät niin erilaisiin kysymyksiin, että he eivät osaa vastata tähän haasteeseen (s. Tässä on kiinnostava yhtymäkohta kriittiseen tulevaisuuksientutkimukseen, jossa on pitkään kyseenalaistettu ennustamisen pyrkimyksiä ja painotettu empiirisen pinnan alla olevien ilmiöiden ymmärtämistä (Inayatullah 1990; Slaughter 2002). Zuboff painottaa behaviorismin historiallista jatkuvuutta, kun taas Couldry ja Mejias vertaavat uutta tietämisen tapaa tilastotieteen nousuun. Voisiko oikeus ymmärtää ympäröivää maailmaa olla nouseva Hyvänä tiivistyksenä Couldry ja Mejias (s. 150). Yhteiskunnallista tietoa käsittelevässä luvussa 4 he ennustavat, että jos vastarintaa ei synny, elämän liittäminen pääomaan tuo takaisin Thomas Hobbesin karun “luonnontilan”, jossa kaikki taistelevat kaikkia vastaan (s. Kirjoittajien mukaan koneoppiminen on tuottamassa uutta sosiaalista epistemologiaa, jossa ilmiöiden ymmärtämisen sijaan tärkeää on ennustavien tekijöiden löytäminen laskennallisen prosessoinnin kautta (s. Yhteistä kirjoittajille on huoli eräänlaisen pintatason empirismin noususta. He näkevät dataistumisessa vaaran, ettei ilmiöitä pyritä enää ymmärtämään syvemmin, vaan tyydytään riittävään tarkkuuteen ennustamisessa ja kontrollissa. Zuboff vertaa “instrumentaarisen” vallan nousua totalitarismin nousuun, jota ei kyetty 1930-luvulla ymmärtämään. 6). Tällaisessa tulevaisuudessa ihmiset ovat mukautuneet älykkäiden koneiden logiikkaan, ihmisten käyttäytymistä optimoidaan ja he optimoivat jatkuvasti itseään kollektiivisen “täydellisen” tiedon perusteella (s. 86 ja 111). Couldry ja Mejias ripottelevat tulevaisuuskuvien palasia kirjan eri luvuissa. Datakolonialismin nähdään pitkällä aikavälillä järjestävän uudestaan sosiaaliset suhteet ja taloudelliset resurssit (s. Kirjansa lopussa Couldry ja Mejias luonnehtivat datakolonialismin suurin. 142). 191–192) nimeävät kuusi ajuria tai tasoa, jotka yhdessä aiheuttavat datakolonialismin ongelman: 1) datan louhinnan teknologinen infrastruktuuri, 2) sosiaalinen järjestys, joka sitoo ihmiset infrastruktuuriin, 3) edellisiin tasoihin perustuva taloudellinen järjestelmä, 4) hallinnan malli, joka hyötyy edellisistä tasoista, 5) käytännön rationaliteetti, jolla edellisiä tasoja tehdään ymmärrettäviksi ja 6) uusi tiedon malli, joka määrittää maailmaa uudelleen. Molempien kirjojen diagnoosista seuraa lähtökohtaisesti negatiivinen tulevaisuuskuva, jos trendeihin ei tule muutosta. He näkevät tämän uuden tietämisen tavan nousevan yhteiskuntatieteissä ja myös päätöksenteossa, missä se voi johtaa esimerkiksi olemassa olevan eriarvoisuuden uusintamiseen (s. Datan määrästä huolimatta yhteiskunta on entistä läpinäkymättömämpi kahdesta syystä: rajoitettu pääsy jalostettuun tietoon tuo yrityksille taloudellista hyötyä, ja toisaalta ihmisten on mahdotonta ymmärtää monimutkaisten datamassojen analyysejä (s. Loppusanoissa Couldry ja Mejias kirjoittavat, että datakolonialismiin liittyvät niin suuret kansalliset intressit ja globaalit investoinnit, että on syytä olettaa yleinen kehityksen jatkuvat samankaltaisena lähitulevaisuudessa (s. Hän kysyy, voivatko nykyhetken banaalilta tuntuvat käytännöt kuten vakuutusyhtiöiden valta tehdä älykäs auto toimintakyvyttömäksi johtaa tämän vuokauhukuva on väkivallattomasti saavutettuun varmuuteen perustuva yhteiskunta, jonka hintana on inhimillinen vapaus ja toimijuus (s. Kirjoittajat varoittavat, että kehitysprosessi kuitenkin verhotaan taitavasti, joten sitä on vaikea huomata. 124–125). 414–415). 118)
Ratkaisut Zuboff sekä Couldry ja Mejias ovat yhtä mieltä siitä, että tilanteeseen tarvitaan systeemisiä ratkaisuja eikä riitä, että valvontakapitalismin tai datakolonialismin ratkaiseminen jätetään kuluttajien harteille. Yhteistä kirjojen tarjoamille dystopioille on saumaton tehokkuus inhimillisen autonomian ja poikkeavien näkemysten kustannuksella. Couldry ja Mejias painottavat, että olemme kaikki osallisia datakolonialismissa ja tämä on tärkeä tiedostaa tehokkaan vastaliikkeen lähtökohtana. Couldry ja Mejias (s. 156) kirjoittavat minän tilasta (space of the self) eli minän mahdollisuuksien piiristä, joka rajaa sen toiminnan ja mielikuvituksen horisontin. 198). Kun kritisoidaan vallitsevaa järjestystä, aktivismin vaarana on, että se synnyttää epäjärjestystä ja vieraannuttaa mahdollisia tukijoita (s. 332). Kiinnostavin tulevaisuusargumentti molemmissa kirjoissa on valvontakapitalismin tai datakolonialismin vaikutus yksilöiden tulevaisuushorisonttiin. Toisessa osassa kirjaa Zuboff kirjoittaa jokaisen ihmisen sisällä piilevästä mahdollisesta minästä, joka aktivoituu ihmiskontaktin kautta mutta jota data ei tavoita (s. Se on välinpitämättömämpää ihmisten ajatuksia kohtaan, joten käyttäytymisen muokkaus ja kesyttäminen ovat tärkeitä ideologisen aivopesun sijaan (s. 20). 515). GDPR onkin ristiriitainen instrumentti, koska sen taustalla on kaksi eri suuntiin vetävää tavoitetta: perusoikeuksien ylläpitäminen ja datan vapaan liikkuvuuden edistäminen (Minkkinen 2019). 193–195). Yksilöiden tulevaisuushorisontissa keskeistä on epävarmuus ja projektit, joihin ihmiset sitoutuvat omasta halustaan ilman varmuutta niiden valmistumisesta. Tämä dystopia on teknologisen utopian kääntöpuoli, niin kuin dystopiat usein ovat. 482). Zuboff peräänkuuluttaa “kolmannen moderniuden julistusta”, joka perustuu demokraattisten instituutioiden vahvistamiseen ja sääntelevän vastaliikkeen muodostamiseen valvontakapitalismille (s. Euroopan Unionin yleinen tietosuoja-asetus (General Data Protection Regulation, GDPR) on toistaiseksi merkittävin haaste datakolonialismin diskurssille ja käytännöille. 395). Digitalisaation nähdään tuovan tehokkuutta, mutta samalla kysytään, tuottaako se ihmisarvoista elämää. Zuboff viittaa usein Karl Polanyin ajatukseen kaksoisliikkeestä, jonka mukaan uudet markkinamuodot synnyttävät rinnalleen uusia yhteiskunnallisia. He myös kirjoittavat, että koska järjestys on kaikkien elämänmuotojen pohja, datakolonialismin uusi sosiaalinen ja taloudellinen järjestys herättää kysymyksiä ihmiselämän tulevaisuudesta tarkentamatta kuitenkaan, mitä tällä tarkoitetaan (s. 468). Ennen sitoutumista toimintaan, yksilö harkitsee, valmistautuu ja punnitsee eri vaihtoehtoja. 2/20 80 taa vaaraa: järjestelmä voi ajan myötä toimia niin hyvin, että emme enää halua muunkaltaista elämää ja oman toimintamme seurauksena menetämme vapauden mahdollisuuden (s. Tulevaisuuksientutkimuksen kannalta on kiinnostavaa, että kirjoittajat näkevät uuden vision merkittävänä lähtökohtana muutokselle. sa, kun valvontapääoman ohjaama digitaalinen käyttäytymisen muovaamisen arkkitehtuuri kasvaa (s. Zuboff kutsuu tätä tilaa “oikeudeksi futuuriin” (the right to the future tense), joka antaa yksilölle kyvyn kuvitella, pyrkiä, luvata ja rakentaa tulevaisuus (s. Mielenkiintoisen tästä argumentista tekee se, että se on eräänlainen toisen asteen tulevaisuusargumentti: dataistuminen ja valvonnan lisääntyminen eivät muuta vain tulevaisuutta, vaan ne muuttavat myös tavan, jolla suhtaudumme tulevaisuuteen. Sen mahdollisuudet kesyttää valvontakapitalismia ja datakolonialismia ovat kuitenkin epävarmat ja riippuvat siitä, miten asetusta tulkitaan (Zuboff, s. 215). Datakolonialismin vastustamisessa on joskus käytettävä sen omia työkaluja, mutta samaan aikaan työkalut uusintavat datakolonialismin valtarakenteita. Valvontakapitalismi voidaan nähdä epävarmuuden eliminoinnin projektina, jossa tällaiset projektit tehdään tarpeettomiksi, koska käyttäytymistä voidaan ennustaa ja ohjata kokonaisuuden negatiivisen tulevaisuuskuvan voi nähdä totalitaristisena, mutta hän korostaa että uusi “instrumentaarinen” valta on monin tavoin erilaista kuin totalitaristinen valta
Couldry ja Mejias toteavat, että vaihtoehtoisen tulevaisuuden luominen vaatii vastarinnan organisoitumisen laajemmaksi projektiksi (s. Masinin (2006) näkemyksen mukaan tulevaisuutta tulee lähestyä projekteina, joissa yhdistyy analyysi trendeistä sekä visio toivottavasta tulevaisuudesta. Kirjoittajien argumentti muistuttaa Frankfurtin koulukunnan välineellisen järjen ja toisaalta myös postmodernin yhteiskuntatieteen erilaisten tietämisen tapojen ajatusta (esim. Muutoksen siemenet tulevat yhteiskunnan marginaaleista, kuten Masini (2006) kirjoitti. 524). 200). 207). Tekijät sen sijaan eivät kaipaa yhtä keskitettyä visiota vaihtoehtoisesta järjestyksestä, mikä on johdonmukaista, kun ottaa huomioon heidän kritiikkinsä totaalisuuden tavoittelua kohtaan. että kirjassa ei kirjoiteta auki monia teoreettisia ja maailmankuvallisia olettamuksia, joihin analyysi nojaa. Heidän mielestään ongelmana ovat totaalisuuden tavoittelu ja absoluuttinen rationaalisuus, jotka juontavat juurensa eurooppalaiseen moderniuteen. Lopulta Couldry ja Mejias vaativat uutta visiota rationaalisuudesta ja sosiaalisesta järjestyksestä. 196). Kirja on kirjoitettu sujuvasti etenevän tarinan muotoon, jolloin yli 700 sivusta huolimatta ei jää tilaa käsitellä esimerkiksi uudempaa sosiaaliteoriaa, yhteiskunnallisen muutoksen teorioita tai vaikkapa surveillance. Inayatullah 1998). 206). Molempien kannalta ratkaisevaa on, pystyvätkö ne pääsemään suuriin tavoitteisiinsa ja toisaalta pystyvätkö ne vakuuttamaan skeptiset lukijat. 202–203). Kirjojen lukeminen on inspiroivaa, jos näkee dataistumisen ongelmallisena ja jakaa kirjoittajien perusajatuksen inhimillisemmän digitalisaation tarpeesta. Vaihtoehtoinen järjestyksen visio painottaisi erilaisia tapoja jäsentää maailmaa ja tietoa yhden oikean jäsennystavan sijaan (s. Lopulta kirjoittajat luottavat kollektiivisiin osallistaviin yhdessä tutkimisen prosesseihin, joilla kehystetään uudelleen kokemuksia ja haetaan ratkaisuja. Couldry ja Mejias argumentoivat, että dekolonisoivat ajatteluja toimintatavat voivat nousta vain olemalla “verkoston solmukohtien vieressä” (paranodal) (s. Kriittisessä ja emansipatorisessa tutkimuksessa samankaltaisia ajatuksia on esitetty jo kauan, mutta Couldryn ja Mejiasin analyysi kontekstoi tämän ajattelun uuteen historialliseen tilanteeseen. siä arvioita, mukaan lukien Evgeny Morozovin pitkä essee, eikä ole syytä toistaa kaikkia niissä nostettuja hyviä huomioita. Lopuksi kunnianhimoisia poleemisia aikalaisdiagnooseja, jotka pyrkivät tietoisesti osallistumaan toivottavan tulevaisuuden tavoitteluun. Saumattoman datavirran sijaan tarvitaan “saumallisuutta” (seamfulness), jossa ihmisjärjen on aina mahdollista asettaa rajoja datavirroille (s. Zuboff rinnastaa tarvittavan kehityksen niihin lainsäädännöllisiin uudistuksiin, joilla niin kutsutut ryöväriparonit kesytettiin Yhdysvalloissa “kullatun aikakauden” jälkeen 1900-luvun alkupuolella (s. Heidän analyysin voi nähdä Eleonora Masinin ajatusten kautta, vaikka kirjoittajat eivät Masiniin viittaakaan. Vaikuttaa siltä, että Zuboff pyrkii vakuuttamaan suuremman yleisön punomalla kiinnostavan tarinan, kun taas Couldryn ja Mejiasin kirja on akateemisempi. Couldryn ja Mejiasin toivoma visio on lähtökohtaisesti negatiivinen vastarinnan visio, joka hylkää universaalin valvonnan ja kategorisoinnin ja näkee datan arvokkaana vain silloin, kun siitä neuvotellaan ja sitä hallitaan paikallisesti (s. Hän päättää kirjansa Hannah Arendtin ajatukseen, että jokainen uusi alku on ihme, kun sitä tarkastellaan aiemmin vallinneen kehyksen digitaalisen tulevaisuuden saavuttaminen vaatii tällaista ihmettä. Tarkkaan määritellyn vision sijaan heidän visiossaan kaivataan paikallisia keskusteluja, jotka kuitenkin nivoutuvat osaksi laajempaa emansipatorista projektia. Morozov (2019) kritisoi kirjan antamaa ruusuista kuvaa 1900-luvun puolivälin fordistisesta kapitalismista, jossa polanyiläisen kaksoisliikkeen nähdään korjanneen ylilyönnit eriarvoisuudessa. 2/20 81 instituutioita. Tällaista voimakasta yhteiskunnallista vastaliikettä Zuboff tuntuu kaipaavan valvontakapitalismille
751–52. Minkkinen, Matti (2019): Making the Future by Using ction Rules Through Anticipatory Storylines, New Media & Society 21 (4), s. Viitattu 10.3.2020. Masini, Eleonora (2006): Rethinking Futures Studies, Futures 38 (10), s. Myötämielinen lukija tempautuu mutien ja eriävien näkemysten käsittely vakuuttaisi paremmin kriittisen lukijan. On kuitenkin käytännössä varmaa, että niistä poikii lukuisia uusia keskusteluja, liikkeitä ja kirjoituksia, ja siinä mielessä ne ovat jo onnistuneet. Verso Classics. futures.2006.02.004>. Couldryn ja Mejiasin kirja menee kritiikissään pidemmälle, koska kirjoittajien mukaan kapitalismin ja kolonialismin liitto pitää problematisoida, jotta erilainen tulevaisuus on mahdollinen. <https://doi.org/10.1126/science.aat5991>.. Couldryn ja Mejiasin kirjan ytimessä on väite, että datakolonialismi itsessään on vakava uhka ihmisten autonomialle. Shoshana Zuboff sekä Nick Couldry ja Ulises A. (2002): Beyond the Mundane: Reconciling Breadth and Depth in Futures Enquiry, Futures 34 (6), s. <https://doi. Useita tärkeitä argumentteja perustellaan kirjassa valikoiduilla yksittäisillä esimerkeillä, ja lukijan on vaikea tietää, miten yleisiä vastaavat ilmiöt ovat. Kun viesti on radikaali, myös odotukset ovat korkealla, ja suurimmaksi osaksi kirjan analyysi onnistuu vastaamaan niihin. 815–29. Dataistumisen ja digitalisaation käsittely on akateemisessa kirjallisuudessa vasta alkamassa. Turvapaikkoja käsittelevässä luvussa Zuboff olisi voinut määritellä tärkeää turvapaikan käsitettä tarkemmin ja ottaa kantaa keskusteluun siitä, missä määrin yksityisyys on nimenomaan modernin yhteiskunnan ilmiö. <https://www.wsj.com/articles/10leaders-in-business-politics-and-arts-share-their-favorite-books-of-2019-11576526099>. Adorno, Theodor W. 115–41. org/10.1177/1461444818817519>. 1158–68. Tämä on radikaali väite, joka kyseenalaistaa viimeaikaisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen. Kirjassa viitataan aiempaan kolonialismin tutkimukseen ja kehitetään maltillisemmin jan tarjoama datakolonialismin teoria tuntuu kuitenkin vasta rungolta, jota voisi huomattavasti täydentää. Väitteen esittämisen jälkeen (s. & Max Horkheimer. Jää nähtäväksi missä määrin nämä avaukset onnistuvat tässä tehtävässä. <https://doi.org/10.1016/0016-3287(90)90077-U>. 493–507. 164) kirja kuitenkin kääntyy kaunokirjalliHaasteena lienee se, että autonomia on pitkälti näkymätöntä, eikä kaventunut tulevaisuushorisontti näy empiirisesti tilastoissa tai kokemuksellisesti esimerkiksi shokeeraavana väkivaltana. Data ja informaatioteknologiat nähdään usein välineellisesti, osana ratkaisua pikemminkin kuin haasteina. (1944/1997): Dialectic of Enlightenment. <https://doi.org/10.1016/ S0016-3287(01)00076-3>. Blackwell Verso, London. Inayatullah, Sohail (1998): Causal Layered Analysis: Poststructuralism as Method, Futures 30 (8), s. Siinä missä Mejiasin kirjaan kaipaisi lukua tai kahta lisää. Informaation ylitarjonnan ja kilpailevien totuuksien aikakaudella puheenvuoroilla on kuitenkin vaativa tehtävä: niiden pitäisi vakuuttaa myös uusia, eri tavoin maailmaa katsovia yleisöjä. Lähteet 10 Leaders in Business, Politics and Arts Share Their Favorite Books of 2019 (2019): Wall Street Journal: Life & Arts 16.12.2019. Datakolonialismin uhan perustelu on kuitenkin tärkeää, koska maailmassa on niin monia tunnetumpia haasteita, kuten ilmastonmuutos, köyhyys, sodat ja makean veden riittävyys. Mejias tarjoavat tähän keskusteluun kaksi painavaa puheenvuoroa, jotka antavat rakennuspalikoita vaihtoehtoisen digitalisaation rakentamiselle ylhäältä alaspäin tai alhaalta ylöspäin. Morozov, Evgeny (2019): Capitalism’s New Clothes | Slaughter, Richard A. Taddeo, Mariarosaria & Luciano Floridi (2018): How AI Can Be a Force for Good, Science 361 (6404), s. <https://doi.org/10.1016/j. Mutta miten saa vakuutettua skeptisen lukijan, joka näkee lukemattomia muita tärkeämpiä dataan liittyviä kriittisiä kysymyksiä systeemisesti muihin suuriin globaaleihin haasteisiin, ja tässä tulevaisuuksientutkimuksellakin voisi olla merkittävä rooli. Sääntelyyn perustuva vastaliike ei tällöin riitä. 2/20 82 studies -alan tutkimuksia. Tämän arvion kirjoittaja uskoo, että datakolonialismi on merkittävä haaste, koska se liittyy epäsuorasti niin moniin haasteisiin ja koska se vaikuttaa inhimilliseen tulevaisuusorientaatioon. Inayatullah, Sohail (1990): Deconstructing and Reconstructing the Future: Predictive, Cultural and Critical Epistemologies, Futures 22 (2), s. 984–1005
Luonnonlait on päätelty kuvausten edellyttämistä alkuolettamuksista. Lopulta episyklejä jouduttiin lisäämään useita kymmeniä riittävän tarkkuuden saamiseksi. Ensi vaiheessa Kopernikus oletti maan ja muiden planeettojen radat ympyräradoiksi, jolloin malli tuotti jonkin verran maakeskeistä mallia epätarkemmat ennusteet havainnoille. DU:n viesti lyhyesti on, että havaittava todellisuus voidaan kuvata ihmisen ymmärrykselle oleellisessa absoluuttisen ajan viitekehyksessä vähintään yhtä tarkasti kuin nykyisessä, ajan suhteellisuutta vaativassa viitekehyksessä; vieläpä huomattavasti yksinkertaisempaa matematiikkaa käyttäen ja Historiaa lyhyesti Empiriaan perustuva tieteen kehittyminen on tehnyt teorian tuottamien ennusteiden tarkkuudesta keskeisen kriteerin teorian ”oikeellisuudesta”. Ptolemaiolainen tähtitiede ei ottanut kantaa planeettojen liikettä määrääviin fysikaalisiin mekanismeihin; se oli puhdas havaintojen kuvaus. Alkuolettamukset ovat muotoutuneet erilaisiksi fysiikan eri osa-alueilla, mikä on tehnyt osa-alueiden teoriat keskenään yhteensopimattomiksi, ja samalla synnyttäneet esteen yhtenäisen ja ymmärrettävän todellisuuskuvan hahmottamiselle. Se ei poissulje sitä, että vastaavat tulokset voidaan johtaa myös toisenlaisista alkuolettamuksista lähtien. ”Oikeiden” ennusteiden tuottaminen kertoo, että valituista alkuolettamuksista lähtien voidaan matemaattisesti johtaa havaintoja vastaavat tulokset. Tarkkuuden paranemista suurempi merkitys tällä havaitsijakeskeisyydestä systeemikeskeisyyteen siirtymisellä oli, että aurinkokunnasta. olemme vastakkaisessa tilanteessa, josta ulospääsy edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistä, joka kuvaus avaruudesta ja fysiikan ilmiöistä (Suntola 2018a). 2/20 83 Artikkeli Tuomo Suntola Tulevaisuutemme tarvitsee ymmärrettävän todellisuuskuvan Tieteen tehtävä on tehdä luonto ymmärrettäväksi. Moderni fysiikka rakentuu empiirisen tutkimuksen tuottamista teorioista, jotka perustuvat ensisijaisesti havaintojen matemaattiseen kuvaukseen. DU:n lähtökohtana on energian säilyminen Aristoteleen entelekheian, potentiaalisuuden aktualisoitumisen hengessä; jos jotakin saadaan, se on jostakin pois. On hälyttävää, jos fyysikko joutuu aloittamaan luentonsa toteamalla, että fysiikan ymmärtämiseksi on hyväksyttävä, ettei luontoa voi ymmärtää. Alkaneen vuosituhannen keskeinen haaste tieteelle on löytää fysiikan eri osa-alueet kattava yhtenäinen teoria ja ymmärrettävä todellisuuskuva. DU:n avaruus ei ole syntynyt tyhjästä yhtäkkisessä alkuräjähdyksessä, vaan saanut energiansa omasta gravitaatiostaan supistumisvaiheessa ennen nyt käynnissä olevaa laajenemista. Kopernikuksen esittämä aurinkokeskeinen kuvaus tunnisti havaitsijan oman aseman ja liikkeen planeettasysteemissä, jolloin kokonaiskuva yksinkertaistui (Suntola 2018b). Vasta kun Kepler oivalsi, että ratoja ei tule kuvata ympyröillä vaan ellipseillä, saatiin aurinkokeskeisestä mallista maakeskeisen mallin tuottamia ennusteita tarkemmat ennusteet. Ptolemaiolainen tähtitiede edusti puhdasta empiriaa; planeettojen radat kuvattiin maakeskeisillä ympyröillä, joihin oli lisätty riittävä määrä apuympyröitä, episyklejä, kuvaamaan planeettojen liikkeiden näennäistä epäsäännöllisyyttä
Suhteellisuusteoria määrittelee nykyisen tieteellisen todellisuuskuvan makrotason. Kopernikuksen malli vapautti meidät planeettojen ratoja muokkaavista Ptolemaiolaisista episykleistä. Mikrotason ja materian rakenteen kuvaamiseen kehitettiin kvanttimekaniikka suhteellisuusteoriaan nähden täysin toisenlaisiin lähtöolettamuksiin perustuen. Englannin Royal Societyssä julistetiin vuonna 1684 haastekilpailu gravitaatiovuorovaikutuksen ja ellipsiradan salaisuuden selvittämiseksi. Teoria ja todellisuus Todellisuus on mitä on – tieteellinen malli on kuvaus, jolla havainnot ja ilmiöiden lainalaisuudet voidaan selittää. Havaitsijakeskeisestä systeemikeskeiseen kuvaukseen Sekä suppea että yleinen suhteellisuusteoria ovat luonteeltaan paikallisia, havaitsijakeskeisiä teorioita. Kuvaus riippuu valituista lähtöolettamuksista ja omaksutusta näkökulmasta. DU:n viitekehyksessä ajalla ja etäisyydellä on yksiselitteinen merkitys ymmärrettävän todellisuuskuvan edellyttäminä koordinaatistosuureina. Ristiriitoihin löydettiin ratkaisu määrittelemällä valon nopeus havaintoympäristöstä riippumattomaksi luonnonvakioksi, ja koordinaatistomuunnoksista, joilla ajan kulku havaitsijaan nähden liikkuvissa kohteissa kuvattiin hidastuneena ja etäisyydet lyhentyneinä. DU:ssa havaintojen suhteellisuus välittyy paikallisesti käytettävissä olevan energian kautta, mikä vapauttaa meidät suhteellisuusteorian tarvitsemista ajan ja etäisyyden vääristymistä. Kopernikuksen aurinkokeskeinen malli ei muuttanut välittömiä havaintoja, mutta avasi kokonaisvaltaisen kuvan aurinkokunnasta ja mahdollisti planeettojen ratojen kuvaamisen fysikaalisten vuorovaikutusten avulla. DU:ssa massa ei ole energian ilmenemismuoto kuten suhteellisuusteoriassa eikä hitauden tai inertian ilmentäjä kuten Newtonin mekaniikassa, vaan aaltoluonteinen energian ilmentämisen substanssi, joka kvanttimekaniikan viitekehyksessä kuvautuu aaltofunktion avulla. Newtonin liikelait säilyivät, kun niitä sovellettiin koordinaatistomuunnosten muokkaamassa epälineaarisessa havaintotodellisuudessa. 1800-luvun lopulla sähkömagnetismiin ja suuriin nopeuksiin liittyvät havainnot rikkoivat täydellisyyden; valon nopeus ei summautunut sen kummemmin lähteen kuin havaitsijankaan nopeuteen, eivätkä suureen nopeuteen kiihdytetyn elektronin liikemäärä ja kineettinen energia näyttäneet noudattavan Newtonin liikelakeja. Suhteellisuusteorian viitekehyksessä massahiukkasen lepoenergia. Ei ole sattuma, että kilogramma (kg), metri (m) ja sekunti (s) – substanssi, paikka ja aika – ovat mittajärjestelmämme perusyksiköitä, joihin myös keskeiset johdetut yksiköt kuten voima 2 2 /s 2 perustuvat. Ratkaisun esitti Isaac Newton tutkielmassaan De motu corporum in gyrum, joka oli perustana vuonna 1687 ilmestyneelle matemaattisen fysiikan perusteokseksi muodostuneelle suurteokselle, Philosophiæ Naturalis Principia Mathematica, ”The Principia”. Yleinen suhteellisuusteoria tuotti kuvan laajenevasta aika-avaruudesta, jossa paikalliset massakeskittymät synnyttävät painautumia aika-avaruuden neljännessä ulottuvuudessa. Fysikaaliset ilmiöt voitiin kuvata lineaarisessa kolmiulotteisessa todellisuudessa, jossa ajalla ja etäisyydellä oli yksiselitteinen merkitys. Kun gravitaatiokiihtyvyys määriteltiin erottamattomaksi kinemaattisesta kiihtyvyydestä ekvivalenssiperiaatteella, mahdollisti liikelakien kytkeytyminen koordinaatistomuunnoksiin gravitaatiokiihtyvyyden kuvaamisen kaareutuvan aika-avaruuden avulla, mikä toteutui vuonna 1916 valmistuneessa yleisessä suhteellisuusteoriassa. Principiassa muotoillut fysiikan lait hallitsivat luonnontieteiden kehitystä seuraavat kaksi vuosisataa. Niiden johto ei perustu fysikaalisiin vuorovaikutuksiin, kuten voimatasapainoihin tai energian säilymiseen, vaan kinematiikkaan ja metriikkaan. 2/20 84 voitiin tunnistaa liikkeitä hallitsevat fysikaaliset vuorovaikutukset. Dynaaminen Universumi avaa kokonaisvaltaisen kuvan koko avaruudesta, ja mahdollistaa avaruuden laajenemisen dynamiikan ratkaisun ja paikallisten rakenteiden synnyn kuvaamisen avaruuden kokonaisenergian säilymisestä lähtien
Kun korkeammassa gravitaatiopotentiaalissa oleva emitteri lähettää taajuustiedon energiakvanttina alemmassa gravitaatiopotentiaalissa olevalle havaitsijalle, kvantin selitetään saavan ”pudotuksessa” lisäenergiaa potentiaalieroa vastaavan energian verran, jolloin vastaanotettu kvantti havaitaan ”sinisiirtyneenä” eli suurempitaajuisena. Selitys on ilmeisen ontuva, sillä tieto korkeammassa gravitaatiopotentiaalissa olevan kellon taajuudesta saadaan myös seuraamalla kellon kumuloituvaa lukemaa; numeroina lähetyt lukemat eivät muutu matkalla. DU:n viitekehyksessä paikallinen valon nopeus on funktio paikallisesta gravitaatiopotentiaalista, joten myös gravitaatiotila vaikuttaa elektronin lepoenergiaan. Fysiikan oppikirjoissa liiketilaan liittyvä aikadilaatio ja kellojen käyntitaajuuden gravitaatiosiirtymä selitetään edelleen havaitsemiseen tai taajuustiedon siirtoon liittyvänä ilmiönä – havaitsijaan nähden liikkuva kello käy ”havaitsijan mielestä” hitaammin. Tulkinta perustuu teorian perustana olevaan suhteellisuusperiaatteeseen, jonka mukaan luonnonlakien tulee näkyä samanlaisina kaikissa havaintokehyksissä. havaitsijaan nähden liikkuvan atomikellon hidastuneena havaittava käyntitaajuus kuvataan liiketilaan tai havainnointiin liittyvällä ajan hidastumisella – kellon mukana seuraavalle havaitsijalle kellon taajuuden oletetaan säilyvän vakiona. Atomikellon muuttuvana havaittavan käyntitaajuuden selittämiseksi on siis pääteltävä, että liiketilassa olevaan kelloon vaikuttava ajan kulku havaitaan hidastuneena. Kvanttimekaniikka tuottaa tarkan lausekkeen atomikellon käyntitaajuudelle; taajuus määräytyy värähtelyn määrittelevien kvanttitilojen energiaerosta, mikä on suoraan verrannollinen värähtelevien elektronien lepoenergiaan. Se on. Suhteellisuusteorian synnyn aikaan ei ollut atomikelloja eikä kvanttimekaniikan tuottamaa ratkaisua atomaarisille värähtelijöille. Todelliskuvan muuttaminen tuottaa aluksi hämmentävän tilanteen, jossa kaikki on ajateltava ja järjestettävä uudelleen. DU:n viitekehyksessä kellon käyntitaajuus on liikeja gravitaatiotilan yksiselitteinen funktio riippumatta siitä, mistä havaitsija sitä tarkastelee. GPS-paikannusjärjestelmässä satelliittikellot viritetään näyttämään samaa aikalukemaa maa-asemien kellojen kanssa ohjelmoimalla ne mittaamaan sekunti suuremmasta värähdysjaksojen lukumäärästä kuin maa-asemien kellot. Suhteellisuusteorian viitekehyksessä elektronin liiketila kasvattaa liikemassaa mutta säilyttää lepomassan, ja siten myös lepoenergian muuttumattomana. DU kuvaa avaruuden energiarakenteen sisäkkäisten energiakehysten systeemillä, missä jokainen energiatila suhteutuu lepotilaan kuvitteellisessa homogeenisessa avaruudessa. Koska suhteellisuusteorialla ”oikein” sovellettuna saadaan havaintoja vastaavia ennusteita, ajan ja samanaikaisuuden suhteellisuuteen liittyvien loogisten ristiriitojen olemassaolo on joko ratkaistaviksi. Siten myös atomikellon gravitaatiosiirtymä selittyy suoraan kvanttimekaniikan tuottamasta ratkaisusta. Vastaavasti, jos kahden toisiinsa nähden liikkuvan kellon käyntinopeutta tarkasteltaisiin kumuloituvaa näyttämää seuraamalla, saataisiin yksiselitteinen vastaus siihen, kumpi kello käy hitaammin. Esim. Siten esim. Kellon pienentynyt käyntitaajuus selittyy siten suoraan kvanttimekaniikan tuottamasta atomaarisen värähtelijän ratkaisusta. Uudet asiat koemme ymmärrettäviksi ja hyväksyttäviksi, jos löydämme niille paikan ajatusmaailmassamme ja todellisuuskuvassamme. Havaitsija vertaa havainnoimansa kellon taajuutta oman kellonsa taajuuteen, joka puolestaan määräytyy havaitsijan liikeja gravitaatiotilasta. On toisaalta selvää, että havaintoja laajalti kuvaavaa teoriaa ei tule hylätä, ellei vähintään yhtä hyvin havaintoja kuvaavaa uutta teoriaa ole tarjolla. Enää ei ole perusteita selittää suhteellisuusteorian kuvaamia ilmiöitä yli sata vuotta vanhoilla ajatuskokeilla, joissa liikeja gravitaatiotilan vaikutukset kelloihin tapahtuvat ”havaitsijan mielestä”. 2/20 85 ja valon nopeus suhteessa havaitsijaan ovat luonnonvakioita. Korkeammassa gravitaatiopotentiaalissa olevan kellon näyttämä kasvaa aidosti nopeammin kuin alemmassa gravitaatiopotentiaalissa olevan identtisen kellon lukema. DU:n viitekehyksessä liike ei ainoastaan kasvata elektronin liikemassaa kuten suhteellisuusteoriassa, vaan samalla pienentää lepomassaa ja lepoenergiaa
Teoriaa ja havaintoja yhdistäen pääteltiin, että avaruus on laajenemisliikkeessä, joka on saanut alkunsa aineen ja energian yht’äkkisesti synnyttäneessä alkuräjähdyksessä vajaat 14 miljardia vuotta sitten. Käännepisteen singulariteetti vastaa nykyisen teorian alkuräjähdystä. Kulkiessamme mihin taKuva 1. FLRW-kosmologian mukaan avaruuden laajeneminen tapahtuu galaksien välisessä ”tyhjässä” avaruudessa ”Hubblen virtauksena” tai ”avaruuden geometriassa” siten, että se ei vaikuta paikallisiin gravitaatiolla sidottuihin systeemeihin. Kaiken kaikkiaan, mikä merkitys olisi fysiikan opiskelulla, elleivät mysteerit olisi tärkeimpiä tutkittavia asioita.” Samassa luentosarjassaan hän pohti myös mahdollisuutta avaruuden kuvaamiseen neliulotteisen pallon pintana: ”… Eräs kiehtova ehdotus on, että universumin rakenne on analoginen pallopinnan kanssa. Siten galaksien ja planeettakuntien ei oleteta laajenevan avaruuden laajetessa. Selkeimmin sen on ilmaissut viime vuosikymmenien ehkä arvostetuin fyysikko Richard Feynman, joka gravitaatioluennoissaan 1960-luvulla totesi (Feynman 1965): ”Jos nyt vertaamme koko avaruuden gravitaatioenergiaa E g =GM 2 tot /R avaruuden koko lepoenergiaan, E rest = M tot c 2 , katsokaa, teemme hämmästyttävän havainnon, että GM 2 tot /R = M tot c 2 mikä merkitsee, että universumin kokonaisenergia on nolla. Gravitaatio 4D pallon pintana sulkeutuvassa avaruudessa saa rakenteen supistumisliikkeeseen, joka singulariteetin ohitettuaan kääntyy laajenemisliikkeeseen. Keskeisiä avoimia kysymyksiä FLRW-kosmologiassa ovat mm. Aineen lepoenergia on supistumisvaiheessa gravitaatioenergian luovutusta vastaan saatua liike-energiaa.. Dynaamisen Universumin mallissa avaruus kuvataan laajenevan neliulotteisen pallon kolmiulotteisena ”pintana”. Nykyinen kosmologiateoria on johdettu yleisestä suhteellisuusteoriasta lähinnä 1920ja 1930-luvuilla. Myös avaruuden geometria ja oletetun pimeän massan ja vuosituhannen alussa malliin lisätty pimeä energia ovat vailla selitystä. Avaruuden laajenemiseen liittyvä liikkeen energia on rakentunut supistumisvaiheessa, jolloin gravitaatio on saattanut avaruuden supistumisliikkeeseen kohti singulariteettia, jossa supistuminen kääntyy laajenemiseksi ja supistumisvaiheessa gravitaatioenergian luovutuksesta saatu liikkeen energia palautuu vähitellen gravitaatioenergiaksi (kuva 1). Lepoenergia on gravitaatioenergialta supistusvaiheessa saatua ”lainaa”, joka maksetaan takaisin käynnissä olevassa laajenemisvaiheessa. Avaruuden massan lepoenergian ja gravitaatioenergian yhtäsuuruus on ollut pitkään tiedossa. DU:ssa massan lepoenergia tunnistetaan avaruuden laajenemiseen liittyväksi liike-energiaksi, joka syntyhistoriansa mukaisesti on aina yhtä suuri kuin avaruuden kaiken muun massan sille antama gravitaatioenergia (kuva 2). alkuräjähdyksen tuottaman energian ja materian alkuperä, materian syntyä tasapainottavan antimaterian häviäminen, avaruuden laajenemisen kehittyminen ja fysiikka. 2/20 86 erityisen raskas ja epämieluisa toimenpide niille, joiden todellisuuskuva on rakentunut ”oikeaksi todistetusta” tieteellisestä tiedosta. Avaruuden laajeneminen merkitsee, että kaikella massalla avaruudessa on liikemäärä ja sitä vastaava liikkeen energia 4D-pallon säteen suunnassa, joka on kaikkialla avaruudessa kohtisuorassa kolmea avaruussuuntaa vasten. — Miksi näin tulisi olla, on yksi suurista mysteereistä — ja siksi yksi fysiikan suurista kysymyksistä. Se on nimetty tekijöidensä – Friedmann, Lemaître, Robertson ja Walker – mukaan FLRW-kosmologiaksi tai keskeisen tunnusmerkkinsä mukaan alkuräjähdysteoriaksi (Big Bang Theory)
Galaksien järjestys ja jakautuma näkemässämme maailmassa olisi silloin jokseenkin verrattavissa pyöreän pallon pintaan piirrettyihin pisteisiin.” Ilmeisestikään Feynman ei tullut ajatelleeksi dynaamista ratkaisua, joka yhdistää nollaenergian mysteerin houkuttelevaan ajatukseen pallosymmetrisesti suljetusta avaruudesta. Saattaa olla, että kolmedimensionaalinen avaruutemme on sellainen, kolmedimensionaalinen nelipallon pinta. Kun 1960-lopulta lähtien yritin ymmärtää suhteellisuusteoriaa ja sen viestittämää todellisuuskuvaa, päädyin samaan ongelmaan toisesta suunnasta: suppea suhteellisuusteoria tuottaa kokonaisenergian lausekkeen , jossa neliöjuurilauseke matemaattisesti tulkittuna tarkoittaa liikemäärää, joka on toisiaan vasten kohtisuorassa olevien liikemääräkomponenttien mc 4 ja p muodostama kokonaisliikemäärä – miten voi liikemäärä mc esiintyä neljännen ulottuvuuden suunnassa, 1990-luvun puolivälissä päätin tarkastella neljättä ulottuvuutta metrisenä ulottuvuutena, jolloin oli ratkaistava, miksi avaruus liikkuu neljännessä ulottuvuudessa. Lepomassa m ja paikallinen valon nopeus c ovat funktioita paikallisesta liikeja gravitaatiotilasta.. Valon nopeus avaruudessa määräytyy avaruuden paikallisesta 4D nopeudesta. Massan m lepoenergia on tasapainossa avaruuden muun massan synnyttämän gravitaatioenergian kanssa. Kuva 2. 2/20 87 hansa suuntaan pinnalla, emme koskaan kohtaa rajaa tai reunaa, silti pinta on rajattu ja äärellinen. Paikallisen avaruuden kaareutuminen ja valon nopeuden aleneminen massakeskusten läheisyydessä selittivät samalla suoraan atomikellon käynnin hidastumisen, valon taipuman ja ns. Vastaus löytyi 4D pallon pinnaksi suljetun avaruuden dynamiikasta, jonka jälkeen kokonaiskuva alkoi avautua lumivyöryn tavoin. Kuva 3. DU:ssa massan m lepoenergia ilmaistaan muodossa E=c mc, missä c on valon nopeus taipumattomassa avaruudessa Im -akselin suunnassa. Suhteellisuusteorian viitekehyksessä ongelman dynaamiselle ratkaisulle muodostaa ajan suuntana ymmärretty neljäs ulottuvuus, sillä nopeus tai liikemäärä ajan suunnassa ei ole fysikaalisesti mielekäs käsite. Siten myös aineen lepoenergia ja atomikellon käyntitaajuus alenee massakeskuksen läheisyydessä. Avaruuden kokonaismassa voidaan kuvata 4D rakenteen painopisteessä olevan massaekvivalentin M” avulla. Koska valon nopeus määräytyy avaruuden paikallisesta Im -nopeudesta, on paikallinen valon nopeus, c, taipuneessa avaruudessa massakeskuksen läheisyydessä alhaisempi. Paikallisten rakenteiden synty kokonaisenergian säilyttäen merkitsi avaruuden taipumaa, jolloin 4D nopeus ja siten myös paikallinen valon nopeus c massakeskusten läheisyydessä on alhaisempi kuin valon nopeus c kaukana massakeskuksista (kuva 3). Shapiro-viiveen massakeskusten läheisyydessä
Matemaattisesti ilmaistuna lepomassan pieneneminen tarkoittaa, että liiketilassa nopeudella v liiketilan syntytilaan nähden liikkuvan atomikellon käyntitaajuus on , missä f on kellon taajuus tilassa, johon nähden liike synnytettiin (kuva 4). Maan satelliittien kellojen taajuus määräytyy niiden ratasäteestä ja nopeudesta ei-pyörivään maapalloon nähden. Maapallon ja lähiavaruuden havainnot, kuten satelliittikommunikaatio tapahtuu maapallon gravitaatiokehyksessä. Kun massaobjekti saatetaan liikkeeseen avaruudessa, summautuu 4D liikemäärään liikemäärä p avaruudessa, jolloin kokonaisliikemäärä on ilmaistavissa vektorisummana p p 4 +p ja kokonaisliike-energia , mikä vastaa suppean suhteellisuusteorian kokonaisenergian ilmaisua. Maa-asemien kellojen taajuus määräytyy kellon korkeudesta merenpintaan nähden, sillä maapallon litistyneisyydestä johtuen merenpinnan taso muodostaa geoidin, jossa kellon taajuuteen vaikuttava gravitaatiotekijä ja maapallon pyörimisestä johtuva liiketekijä kumoavat toisensa leveyspiiristä riippumatta. Matemaattisesti inertiatyö näkyy kompleksisuureena ilmaistun kineettisen energian imaginaarikomponenttina, mikä on yhtä kuin liikkeen aiheuttama lepoenergian pieneneminen. Liikemäärä avaruum, jolloin liikemäärä neljännessä ulottuvuudessa pienenee tekijällä . Paikallisesti synnytetty liikemäärä paitsi kasvattaa ”liikemassaa” avaruuden suunnassa kuten suhteellisuusteoriassa, myös pienentää lepomassaa, mitä suhteellisuusteoria ei tunnista. Jokaista planeettaa ympäröi paikallinen painautuma auringon gravitaatiokehyksessä (kuva 6). Kuva 4. Jokainen paikallinen energiakehys sitoo osan objektin energiasta, joten mitä ”syvemmällä” energiakehysten systeemissä ollaan, sitä pienempi on objektin lepoenergia. Esimerkiksi aurinko on noin kaksi kertaa maapallon halkaisijan verran ”alempana” kuin maapallo. Neliulotteisen pallon pintana kuvatussa avaruudessa jokainen liike avaruudessa on keskeisliike 4D pallon keskipisteen suhteen. Jokainen paikallinen massakeskus avaruudessa synnyttää painautuman ympäristöönsä nähden metrisenä kuvattuun neljänteen ulottuvuuteen, samaan tapaan kuin yleisen suhteellisuusteorian aika-avaruudessa. Tyypillisissä laboratoriokokeissa, kuten kiihdyttimillä suoritetuissa kokeissa havaitsija vertailukelloineen on levossa laboratoriossa, joten suppean suhteellisuusteorian mukainen tulkinta ”havaitsijaan nähden” toteutuu. 2/20 88 Ikoniseksi muodostunut massan lepoenergian yhtälö E=mc 2 on nyt kirjoitettava muotoon E=c |p 4 |=c mc, missä p 4 merkitsee liikemäärää neljännessä ulottuvuudessa, c avaruuden paikallisesta 4D nopeudesta määräytyvää valon nopeutta ja c homogeenisen, taipumattoman avaruuden 4D nopeutta. Liikkeessä olevan kellon käyntitaajuus ei siis suhteudu havaitsijan liiketilaan, kuten suhteellisuusteoria opettaa. Liike avaruudessa antaa massalle liikemäärän p reaaliakselin suunnassa, jolloin kokonaisliikemäärä voidaan ilmaista kompleksilukuna p tot mc + p. Työ, jonka liikkeen synnyttämä keskeisvoima tekee avaruuden muun massan synnyttämää gravitaatiovoimaa vastaan, havaitaan liikkeen synnyttämiseen tarvittavana inertiatyönä, mikä kirjaimellisesti toteuttaa Machin periaatteen. Avaruuden energiarakenne on kuvattavissa sisäkkäisten energiakehysten systeeminä, jolloin objektin paikallinen lepoenergia voidaan suhteuttaa sen lepoenergiaan kuvitteellisessa homogeenisessa avaruudessa (kuva 5). Kineettinen energia on E kin =c mc.. Kineettisen energian reaalikomponentti, Re{E kin c mv, sisältää liikemassan kasvua vastaavan osuuden liikemäärässä avaruudessa
Kiihdyttimessä kiihdytetyn ionin energiatilaan ei liity gravitaatiotilan muutosta, joten lepoenergiaa alentaa vain nopeustekijä. Kiihdyttimellä on sekä liikeettä gravitaatiotila maapallon energiakehyksessä, maapallolla auringon energiakehyksessä, aurinkokunnalla Linnunradan energiakehyksessä, Linnunradalla paikallisen galaksiryhmän energiakehyksessä ja paikallisen galaksiryhmän energiakehyksellä homogeenisessa avaruudessa.. 2/20 89 Kuva 5. Jokainen energiakehys sitoo osan objektin lepoenergiasta paikalliseen gravitaatioon ja liikkeeseen, tekijät (1 – ) ja . Sisäkkäisten energiakehysten järjestelmä
Maapallolla ja lähiavaruudessa suhteellisuusteorian ja DU:n ennusteet atomikellojen käyntitaajuudelle täsmäävät 18-20 desimaalin tarkkuudella. Signaalin havaitusta kulkuajasta saatu etäisyys tulkitaan suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kulkumatkaksi vastaanottajan mukana liikkuvassa havaintokehyksessä. Isotrooppisena antennina voisi toimia atomaarinen emitteri, dipolina neljännessä ulottuvuudessa, jossa sen pituus yhden jakson aikana on c·dt – näin sekä suhteellisuusteorian että DU:n viitekehyksessä! Massan aaltotulkinta ei sellaisenaan vaikuta kvanttimekaniikassa käytettävään matematiikkaan. Massaobjektin Compton-aallonpituus saa yksinkertaisen muodon C h /m ja atomien rakenteen kuvaamisessa käytettävä hienorakennevakio pelkistyy pelkäksi geometriate3 ). Ratkaisuun tarvitaan radioinsinöörin näkökulma; dipolin pituus on suhteutettava emittoitavaan aallonpituuteen asemasta on käytettävä magneettivakiota c 2 . DU-avaruudessa paikallisten massakeskusten muodostuminen synnyttää painautuman ympäröivään avaruuteen nähden. Sagnac-korjaus, joka huomioi signaalin kulkuaikana maapallon pyörimisestä johtuvan vastaanottajan liikkeen aiheuttaman lisäyksen tai vähennyksen. GPS-signaalin vastaanotossa suhteellisuusteorian mukaan laskettuun kulkumatkaan lisätään ns. Se tarjoaa kuitenkin ontologisen perustan kvantin luonteen ja aaltofunktion ymmärtämiselle (Kallio-Tamminen 2019). On historiallisesti kiinnostavaa, että Max Planck oli turhautunut siitä, ettei löytänyt kuuluisaksi tulleen yhtälönsä yhteyttä suuresti kunnioittamiinsa Maxwellin yhtälöihin. 2/20 90 pituuden mittaisen isotrooppisen antennin geometriatekijäksi, päädytään Planckin yhtälöön E h f. DU:ssa massa kuvataan abstraktina, aaltomaisena energian ilmentämisen substanssina. Kun valon nopeus irrotetaan Planckin vakiosta, voidaan Planckin yhtälö kirjoittaa muotoon E h / c 2 , missä h h/c on pelkistetty Planckin vakio ja c/ f emittoidun aallon aallonpituus. Kuvassa painautumaa on suuresti liioiteltu. Kun A. Matemaattisesti lopputulos on sama kuin suhteellisuusteorian tuottama Sagnac-korjattu tulos. Tätä yksinkertaista yhteyttä en ole myöskään löytänyt yhdestäkään fysiikan oppikirjasta. DU:n viitekehyksessä erillistä Sagnac-korjausta ei tarvita, sillä havaittu kulkuaika tarkoittaa matkaa satelliitin sijainnista signaalin lähtöhetkellä vastaanottimen sijaintiin signaalin vastaanottohetkellä. Suureen h / aaltokvantin energia on samaa muotoa kuin massaobjektin lepoenergia. DU:n tuottama kosmologiakuva merkitsee huomattavaa muutosta nykyiseen kosmologiakuvaan. Antenniratkaisu sitoo Planckin vakion h sähkövakioihin, ja osoittaa, että Planckin vakioon kätkeytyy myös valon nopeus c. Substanssitulkinta ei tarvitse DU:hun sidottuja olettamuksia; kun Maxwellin yhtälöistä ratkaistaan yhden elektronin yhteen säteilyjaksoon Hertzin dipolista emittoima energia, saadaan Planckin yhtälön muotoa oleva lauseke E A 3 e 2 c f, missä A on dipolin geometriatekijä, e elektronin varaus, tyhjiön permeabiliteetti, c valon nopeus ja f emittoidun aallon taajuus (Suntola 2005). Koska avaruudella on täsmällinen geometria ja laajenemisen kehittyminen, ovat DU:n tuottamat ennusteet matemaattisesti yksinkertaisempia ja vastaavat havaintoja yhtä hyvin tai paremmin kuin nykyisen kosmologiamallin tuottamat ennusteet. DU:n viitekehyksessä esim. 1990-luvun lopulla Kuva 6. atomien elektronien energiatilat eivät ole kvantittuneita; diskreetteinä havaittavat energiatilat ovat massa-aallon resonanssiehdon täyttävien energiatilojen energiaminimejä. Aurinko on noin 2 kertaa maapallon halkaisijan verran ”alempana” kuin Maa
DU-todellisuus on kokonaisvaltainen, avaruudessa ei ole mitään irrallista. Mustat pisteet ovat galakseja, avoimet pisteet kvasaareja. 2/20 91 Supernovaräjähdyksistä havaittu kirkkauden ja punasiirtymän suhde johti hypoteettisen pimeän energian lisäämiseen nykyisen kosmologiamalliin ennusteen sovittamiseksi havaintoihin. Massan lepoenergia on tasapainossa avaruuden muusta massasta johtuvan gravitaatioenergian kanssa. DU:n ennusteen mukaan kulmakoko pienenee suoraan verrannollisena etäisyyteen. DU:n tuottama ennuste sen sijaan vastaa ennusteita ilman pimeää energiaa tai muita lisäparametrejä oleellisesti yksinkertaisemmalla matemaattisella lausekkeella (kuva 7). DU-avaruuden laajenemista hallitsevat Kuva 7. Kuva 8. Pimeä energian ”löytäminen” toi tutkijaryhmille Nobel-palkinnon vuonna 2011. Galaksien ja kvasaareiden kulmakoko etäisyyttä kuvaavan punasiirtymän z funktiona. Poikkeama johtuu useasta tekijästä, joista tärkeimpiä ovat suhteellisuusperiaatteeseen perustuva vastaavuusperiaate (Etherington 1933), joka vaatii kulmakoon säilymisen samana kuin se on ollut valon lähtiessä kohteesta, ja päätelmä, jonka mukaan paikalliset järjestelmät eivät laajene avaruuden laajetessa (de Sitter 1931). Kuten kuva 8 osoittaa, nykyisen mallin tuottama ennuste, jonka mukaan havaittava kulmakoko lähtee kasvamaan punasiirtymää z kittävästi havainnoista. Nykyisen kosmologiallin ennusteen mukaan kulmakoon pitäisi kääntyä kasvuun, kun z on suurempi kuin 1, käyrät SC-0, jossa pimeää energiaa ei ole huomioitu, ja SC-1, jossa pimeä energia on huomioitu. Dynaaminen Universumi ei muuta todellisuutta eikä havaintoja – DU muuttaa todellisuuden kuvaamista ja havaintojen tulkintaa. Jokainen massaobjekti tunnistaa avaruuden muun massan synnyttämän gravitaation, mikä yksinkertaisimmillaan havaitaan hitausvoimana. DU:n ennuste, yhtenäinen viiva, vastaa havaintoja jopa tarkemmin kuin katkoviivan kuvaama nykyisen mallin pimeällä energialla sovitettu ennuste (Suntola & Day 2004). Ongelmaa ei myöskään korjaa teoriaan lisätty pimeä energia. Kosmologiatasolla paikallisjärjestelmien laajeneminen välittyy suoraan kaukaisten kohteiden havaittavassa kulmakoossa. Supernovaräjähdysten kirkkautta ja etäisyyttä kuvaava pistejoukko Hubble-avaruusteleskoopilla tehdyissä havainnoissa (Riess 2004). Kuvan havainnot on koottu Tuorlan observatoriossa (Nilsson et al. 1993).. Valon nopeus avaruudessa määräytyy avaruuden laajenemisen 4D nopeudesta, gravitaatiolla sidotut järjestelmät kuten galaksit ja planeettakunnat laajenevat suoraan verrannollisesti koko avaruuden laajenemiseen. DU:n mukainen paikallisjärjestelmien laajeneminen avaruuden laajenemisen mukana yhdessä DU:n tuottaman yksinkertaisen geometrian kanssa tuottaa ennusteen, jonka mukaan kaukaisten galaksien kulmakoko pienenee havaintoja vastaavasti suoraan verrannollisesti etäisyyteen (kuva 8). Pystyakselin kuvaa havaittua kirkkautta ja vaaka-akselin z etäisyyteen verrannollista punasiirtymää
Aurinkokunnan tasolla paikallisen kytkeytyminen kokonaisuuteen merkitsee mm. Korallifossiilien päiväja vuosirenkaista on voitu laskea päivien lukumäärän kehitys vuodessa lähes miljardin vuoden ajalta (kuva 9). Nykyisen teorian mukaan laskettuna saadaan sedimenttinäytteiden havainnoista kuun etääntymiseksi. Eri mittausten virherajojen puitteissa DU:n antamaa ennuste vastaa kaikkia edellä esitettyjä havaintoja. Babyloniassa ja Kiinassa muistiin merkittyjä auringonpimennyshavaintoja on lähes 3000 vuoden takaa. Mitattu 3,8 cm:n vuotuinen etääntyminen selitetään nykyisillä malleilla yksinomaan kuun ja auringon vuorovesijarrutuksesta johtuvaksi. Jopa yli miljardin vuoden ikäisiksi ajoitetuista sedimenttinäytteistä on voitu laskea vuorovesien ja vuodenajan vaihteluiden jättämiä jälkiä kuukausija vuosivaihteluista. Mustat pisteet ovat korallifossiileista tehtyjä havaintoja (Wells 1970). DU:n ennuste vastaa havaintoja suurella tarkkuudella. Maapallon pyörimistä sen sijaan hidastaa vuorovesi-ilmiö, mikä merkitsee, että päivien lukumäärä vuodessa pienenee. Kuun etäisyyttä on mitattu lähes 50 vuotta edestakaisella laser-pulssilla 1970-luvulla kuun pinnalle asetettujen peilien avulla. Kun atomikellomittauksessa huomioidaan DU:n mukainen atomikellon oma muutos, 0,3 ms/100 vuotta, saadaan atomikellon tulokseksi 1,8 ms/100 vuotta. Nykyisen teorian mukaan aurinkokunta ei laajene avaruuden laajetessa, jolloin vuoden pituuden oletetaan säilyvän muuttumattomana. DU ennuste huomioi sekä avaruuden laajenemisesta johtuvat muutokset että vuorovesistä johtuvat muutokset. Nykyisen teorian ennusteet poikkeavat merkittävästi havainnoista. Nykyteoria huomioi vain vuorovesiefektit. Vuoden pituus nykypäivien lukumäärällä ilmaistuna. sitä, että maan etäisyys aurinkoon ja kuun etäisyys maahan kasvaa suorassa suhteessa avaruuden laajenemiseen, mikä vaikuttaa sekä vuoden pituuden kehittymiseen että päivien lukumäärään vuodessa. Päivän pituuden kehittymistä on mitattu atomikelloilla 1950-luvulta lähtien. Niistä laskettu päivän pitenemä on noin 1,9 ms/100 vuotta, mikä on selvästi vähemmän kuin nykyteorian mukainen, vuorovesien aiheuttamasta maapallon pyörimisen hidastumisesta laskettu päivän pitenemä, 2,5 ms/100 vuotta. Näistä saatu päivän pitenemä on sama 1,9 ms/vuosi kuin muinaisten auringonpimennysten antama lyhenemä, joten nykyisen teorian vuorovesijarrutukseen perustuva ennuste 2,5 ms/100 vuotta ei täsmää myöskään korallifossiileista havaittuun päivän pitenemään. Historia on tallentunut muistiinpanoihin ja maaperään Päivien pituuden ja vuotuisen lukumäärän kehittymistä on voitu jäljittää auringonpimennystiedoista lähes kolmen vuosituhannen ajalta, korallifossiileista lähes miljardin vuoden ajalta (Sipilä 2018; 2020). samat luonnonlait kuin lait, jotka hallitsevat liikkeen ja gravitaation vuorovaikutuksia paikallisessa avaruudessa. Kun DU-mallin mukainen, avaruuden laajenemisesta johtuva vuoden pitenemä huomioidaan, saadaan korallifossiileista lasketuksi päivän pitenemäksi sama 1,9 ms/100 vuotta kuin havaituista auringonpimennyksistä ja korallifossiileista päätelty. Nykyteorian ennuste poikkeaa huomattavasti havainnoista. Atomikellomittauksista saatu päivän pitenemä on NASA:n mukaan 1,5 ms/100 vuotta, mikä puolestaan on vähemmän kuin muinaisista auringonpimennyksistä ja korallifossiileista saatu. 2/20 92 Kuva 9
On huomattava, että 3,8 cm/vuosi etääntymästä 2,8 cm selittyy avaruuden laajenemisella ja vain noin 1 cm vuorovesijarrutuksesta. Kun ennusteessa huomioidaan DU:n mukainen avaruuden laajenemisesta johtuva vuoden pituuden muutos saadaan sedimenttinäytteistä lasketuksi kuun etääntymisen ennusteeksi sama 3,8 cm/ vuosi kuin lasermittauksesta. Kun kaikki nämä tekijät huomioidaan, ei kuun etäisyyden vuotuista muutosta havaita laser-mittauksessa. Lasketusta suurten planeettojen aiheuttamasta kiertymästä oli jäänyt puuttumaan 43 kaarisekuntia vuosisadassa, mikä saatiin ratkaistua yleisen suhteellisuusteorian pohjalta jo ennen teorian lopullista valmistumista. Erityisen kiinnostava on häiriö, joka aiheutuu maan radan elliptisyydestä auringon ympärillä. Valon nopeuden riippuvuus paikallisesta gravitaatiopotentiaalista näkyy suoraan atomikellojen käyntinopeudessa. Menestyksen myötä on jäänyt huomioimatta, että kiertymän ratkaisu sisältää kumuloituvan termin, joka vähitellen kasvattaa radan sädettä, mikä sinkoaisi Merkuriuksen ulos aurinkokunnasta muutaman sadan tuhannen vuoden kuluessa. Tässä tapauksessa nämä toisensa kumoavat tekijät jäävät suhteellisuusteorian viitekehyksessä tunnistamatta. Rakennuksen yläkertaan sijoitettu atomikello käy nopeammin kuin samanlainen kello rakennuksen alakerrassa. Auringon gravitaatiopotentiaalista johtuen myös valon nopeus maan ympäristössä on pienimmillään. Ilmiötä nimitetään Shapiro-viiveeksi, ja suhteellisuusteorian viitekehyksessä se selitetään siten, että valon nopeus on edelleen vakio, mutta aika hidastuu massakeskusten läheisyydessä aika-avaruuden kaareutumisen johdosta. Samalla maan ratanopeus on suurimmillaan ja auringon gravitaatiopotentiaali pienimmillään, mitkä molemmat tekijät hidastavat kuun etäisyyden mittauksessa käytettyjen kellojen käyntitaajuutta. Havainnoista tiedetään myös, että massakeskusten läheisyydessä (voimakkaammassa gravitaatiokentässä) valo tarvitsee pidemmän ajan tietyn matkan etenemiseen. Myös DU:n viitekehyksessä avaruus kaareutuu massakeskusten läheisyydessä. DU:n mukaan radan perihelipisteessä, jossa maa on lähimpänä aurinkoa, maan ja kuun välinen etäisyys saavuttaa maksiminsa. Aika on kaikkialla sama koordinaatistosuure, mutta paikallinen valon nopeus pienenee massakeskusten läheisyydessä, mistä seuraa matemaattisesti sama ennuste Shapiro-viiveelle kuin suhteellisuusteoriassa. Kuvan radat on laskettu kirjassa (Weber 1961) johdetusta Schwarzschildin ratkaisusta.. Termi on sama, joka estää stabiilit kiertoradat äärimmäisissä Kuva 10. Kääntyykö voitto kohtaloksi. (a) Merkuriuksen radan kiertymä 300 000 vuoden aikana suhteellisuusteorian ennusteen mukaan. Tässä, kuten monessa muussakin mittauksessa toteutuu ”luonnonlakien salaliitto”, kuten prof. Ensimmäisiä yleisen suhteellisuusteorian voittoja oli tarkennus Merkuriuksen radan pääakselin kiertymään. 2/20 93 2,1 cm/vuosi, mikä on selvästi vähemmän kuin laserilla mitattu etääntyminen. Kiertymään liittyy radan säteen kasvu, joka lyhyen aikavälin tarkastelussa jätetään huomioimatta. Luonnonlakien salaliitto Maan ja kuun väliseen etäisyyteen vaikuttavat monet tekijät, kuten vuorovesi, auringon säteilypaine, jne. Raimo Lehti nimitti havaintoihin liittyviä kätkettyjä vuorovaikutuksia. DU:n viitekehyksessä näemme, että atomikellon käyntitaajuus on suoraan verrannollinen paikalliseen valon nopeuteen, joten atomikellolla mitattuna valon nopeus näkyy vakiona paikallisesta valon nopeudesta riippumatta. Näin käy myös valon nopeuden mittauksessa; valon nopeuden vakioisuutta puolustetaan havainnoilla. (b) Mustan aukon lähellä pääakselin kiertymään liittyvä radan säteen kasvu estää stabiilit radat
Väitöskirjassaan Economical Analysis, Avril Styrman (2016a) esittää teorioiden vertaamiseen hyvyyskriteerin, jossa teorian selitysvoimaa verrataan tarvittavien teltavuuteen. Voimme siis perustaa teorian joko ekvivalenssiperiaatteeseen tai energian säilymiseen, mutta ei molempiin. Ekonomiavertailu nykyisten teorioiden ja Dynaamisen Universumin kesken tuottaa Dynaamiselle Universumille huomattavasti paremman lopputuloksen kuin nykyisille teorioille (Styrman 2016b). Nykyisiin teoriarakenteisiin sitoutunut tiedeyhteisö torjuu DU:n lähtökohdat ”oikeaksi todistettujen” teorioiden vastaisina, vaikka DU tuottaa yhtenäisteorian sallivan viitekehyksen ja ennusteet, jotka ovat vähintään yhtä tarkkoja kuin nykyisten teorioiden vastaavat ennusteet. Fysiikan kansainväliset ammattilehdet ovat torjuneet Dynaamisen Universumin julkaisemisen ilman vertaisarviointiprosessia, koska ”se perustuu spekulatiivisiin lähtöolettamuksiin”, astrofysiikan lehdet, koska ”se ei perustu yleisesti hyväksyttyyn fysiikkaan”. 2/20 94 gravitaatio-olosuhteissa kuten mustan aukon kriittisen säteen läheisyydessä (kuva 10). Luonnontieteet ovat empiirisiä tieteitä, joissa luonnonilmiöiden kuvaaminen perustuu ensisijaisesti havainnoista tehtyihin päätelmiin. Matemaattisesti ongelma havainnollistuu siinä, että suhteellisuusteorian ennustama ratanopeus ylittää pakonopeuden, jos radan säde on pienempi kuin 3 kertaa ns. Suomessa toimitaan samaan tapaan; esim. DU:n viitekehyksessä liike-energian synnyttäminen kiihdyttimessä kasvattaa liikemassaa, jolloin liikkeeseen saatetun massaobjektin kokonaisenergia kasvaa. Mustan aukon kriittisen säteen tuntumaan syntyy hitaita ratoja, jotka ylläpitävät mustan aukon massaa ja selittävät mustan aukon stabiilisuuden. Analyysi osoittaa, että ekvivalenssiperiaate on ristiriidassa energian säilymisen kanssa. Dynaamisen Universumin viitekehyksessä ennuste Merkuriuksen ellipsiradan pääakselin kiertymälle on samat 43 kaarisekuntia sadassa vuodessa kuin suhteellisuusteoriassa. ratkaisun tarkempaa tutkimista oppilastyöksi Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle. Perinteinen Occamin partaveitsi, joka painottaa teorian yksinkertaisuutta, ymmärrettävyyttä ja käytettyjen olettamusten vähäisyyttä jää silloin toissijaiseksi. DU:n viitekehyksessä samat lähtöolettamukset pätevät kaikilla fysiikan osa-alueilla kvanttimekaniikasta kosmologiaan. Empiirisyyden voimakas painotus korostaa ennusteiden tarkkuutta tieteellisen teorian hyvyyskriteerinä, mikä nopean etenemisen vaatimuksen ohella on johtanut siihen, että teorioita tarkennetaan lisäolettamuksin ja parametrein mieluummin kuin lähdetään etsimään syitä korjaustarpeisiin. Onko tieteellinen menetelmä itsekorjaava. Schwarzschildin kriittinen säde (Suntola 2018a). DU:n ennuste ei kuitenkaan sisällä kumulatiivista termiä kuten suhteellisuusteorian ennuste; ratanopeus on aina pienempi kuin pakonopeus. Tästä kuitenkin pidettiin turhana ”koska kaiken tiedetään olevan oikein”. Dynaamisen Universumin saama vastaanotto on jyrkästi jakautunut. Vapaassa pudotuksessa liike-energia saadaan putoavan massaobjektin lepoenergian pienenemistä vastaan, jolloin liikemassa ja kokonaisenergia eivät kasva. Tieteen Päivät 2019 (teemana ”Rohkeus”) hylkäsi esitelmäehdotukseni, koska se virallisen vastineen mu. Huomattuani suhteellisuusteorian mukaisen Schwarzschildin ratkaisun tuottaman kumulatiivisen termin merkityksen noin 20 vuotta sitten, ehdotin ko. Erillistä suhteellisuusteoriaa ei tarvita; ilmiöiden suhteellisuus välittyy kokonaisenergian säilymisestä ja paikallisen suhteesta kokonaisuuteen. Myöhemmin jäljitin ongelman yleisen suhteellisuusteorian perustana olevaan ekvivalenssiperiaatteeseen, jonka mukaan liike-energian synnyttäminen vapaassa pudotuksessa gravitaatiokentässä sisältää liikemassan kasvun samalla tavoin kuin liike-energian synnyttäminen esim. kiihdyttimessä. DU:n ennuste selittää myös Linnunradan keskustassa olevan massiivisen mustan aukon, Sagittarius A*:n ympärillä havaitut noin 16 minuutin kiertoajat (Gentzel 2003), jotka ovat lähellä DU:n ennustamaa 14,5 minuutin minimikiertoaikaa, mikä Schwarzschildin ratkaisussa ei ole lainkaan mahdollinen
DU:n hyväksyminen merkitsee laaja-alaista paradigman muutosta, mihin nykyinen tiedeyhteisö ei ole valmis. <https://doi.org/10.1088/17426596/1466/1/012001>. J. 5866, s. Päivitetty 5.1.2005. (2004): Astrophys. Genzel Reinhard, Rainer Schödel, Thomas Ott, Andreas Eckart, Tai Alexander, François Lacombe, Daniel Rouan & Bernd Aschenbach (2003): Near-infrared Kallio-Tamminen, Tarja (2020): Dynamic Universe – natural science and philosophy in unison, Journal of Physics, Conference series 1466, 012005. (2016): Measurement of the Earth’s rotation: 720 BC to AD 2015, Proc. Video katsottavissa: <https://youtu.be/QLQGDOJT11Q>. A 472, 20160404. Soc. <https://doi.org/10.1088/1742-6596/1466/1/012004>. J., Type Ia Supernova discoveries at z > 1 from the Hubble Space telescope: Evidence for past deceleration and constraints on dark energy evolution, Astrophys. Epävirallisesti syy johtui ”näkemyseroista Dynaaminen Universumin teoriaa kohtaan”. Sipilä, Heikki (2018): ”Faint sun” paradoksi; Maan ja seuran Teemailta 6.3.2018. org/10.1088/1742-6596/1466/1/012005>. Academic Press, London. Deines, Steven & Carol Williams (2016): Earth’s rotational deceleration: Determination of tidal friction independent of timescales, The Astronomical Journal 151 (4), 12 sivua. (1970): Problems of the annual and daily growth rings in corals. Physics and Cosmology Based on General Relativity. <https://iopscience.iop.org/artic le/10.3847/0004-6256/151/4/103/pdf>. Suntola, Tuomo (2018b): Tieteen lyhyt historia – vai pitkä täyd. <http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2697-9>. Moderni tutkimus ja teknologia ovat nostaneet luonnontieteet uudelle tasolle ja tuottaneet ennennäkemättömän tarkkoja havaintoja, jotka luovat edellytyksiä myös teorioiden kriittiseen arviointiin. Tieteellisesti perusteltuja vastaväitteitä tai mahdollisia virheitä teorian matemaattisessa johtamisessa minulle ei ole esitetty. Helsingin yliopisto. Interscience Publishers, Inc., New York. 2/20 95 kaan oli ”liian haasteellinen yleisöä ajatellen”. Stephenson, F R et al. Teoksessa Suntola, TuoComprehensive Picture of Reality. A Case Example: The Dynamic Universe Vs. Valtonen, Jari Kotilainen & T. Weber, Joseph (1961): General Relativity and Gravitational Waves. Suntola, Tuomo & Robert Day (2004): Supernova obre. Suntola, Tuomo (2005): Photon the minimum dose of electromagnetic radiation, Proceedings of SPIE vol. Nilsson, Kari, Mauri J. 1331-1332. de Sitter, Willem (1931): Do the galaxies expand with the Netherlands vol 6, s. Teoksessa S. Riess, Adam G., Louis-Gregory Strolger, John Tonry, Stefano Casertano, Henry C. 63-64, 63–90. Suhteellisuusteoria on tehnyt ajan suhteellisuudesta todellisuuden ominaisuuden; ajan suhteellisuuteen liittyvä ratkaisematon looginen ongelma jatkunut tulosta tuottamatta jo yli sata vuotta. La Nuova Critica vol. Suntola, Tuomo (2018a): The Dynamic Universe: Toward seura, Helsinki. 18. Addison-Wesley, Reading, Mass. Styrman, Avril (2016b): The Principle Of Economy As An Evaluation Criterion Of Theories. Physics Foundations Society, Espoo & foundations.org/data/documents/History_FI_978-95268101-5-7.pdf>. Lähteet Feynman, Richard, Fernando Morinigo, William WagGravitation (during the academic year 1962-63). a Method of Philosophical Analysis. DOI: 10.1086/173016. Astro-ph, arXiv.org. org/10.1088/1742-6596/1466/1/012003>. Keith Runcorn (toim.): Paleogeophysics, s. 2020 vol. <https://arxiv.org/abs/astro-ph/0412701>. Wells, John W. Yksilötasolla tilanne on toinen; ne, joita ohjaa aito halu ymmärtää, ovat ottaneet DU:n vastaan tavalla, josta paluuta ei ole. <https://physicsfoundations.org/data/ documents/DU_EN_978-952-68101-3-3.pdf>. 2014. Ferguson, Bahram Mobasher, Peter Challis et al. J. 1466 012001. 413(2), 453-476. suhteellisuusteorian perusolettamusten, suhteellisuusperiaatteen vähintäänkin kyseenalaistamiseen. res a postulate basis in common, Journal of Physics, Conference series 1466, 012003. Painos. Kuten edellä käsitellystä ilmenee, havaintojen avoin ja rehellinen analysointi antaa perusteet esim. Edes asiaan tutustumiseen tai tutkimiseen ei ole valmiutta, vaikka yliopistot strategioissaan julistavat tuoretta ajattelua ja luovaa tutkimusympäristöä. Jaakkola (1993): On the redshift – apparent size diagram of double radio sources, Astrophys. <https://doi.org/10.1098/rspa.2016.0404>.. <https://doi. Väitöskirja. 146. R. <https://doi. Journal of Physics, Conference series 1466, 012004
Such a holistic approach has led to the Dynamic predictions for local and cosmological observables and an uncontradictory linkage to quantum mechanics.. By switching from an observer-oriented perspective to a system-oriented perspective, any local object is related to the rest of space, and relativity appears time and distance essential for human comprehension. 2/20 96 Abstract: Our future needs an understandable picture of reality A primary challenge of natural sciences in the new Millennium is to cure the gap between metaphysics and empirical science. Modern science has increased our understanding of physics from elementary particles to cosmological structures, and produced information that allows a re-evaluation of the basis. The fast development of mathematical physics has led to the other opposite: theories are but lack a solid metaphysical basis and thereby an understandable picture of reality
Kaikkeuden kehitys on yhden ja saman substanssin evoluutiota aineesta avaruudeksi. Kirjoittaja ei tutkijanuransa alussa uskonut psykologisten ja sosiologisten kysymysten liittyvän täsmällistä matematiikkaa edellyttäviin luonnontieteisiin. Sopiiko uusi liikeyhtälö todella kaikkien tilanteiden kuvaamiseen, vai löytyykö luonnosta mitä moninaisimmissa yhteyksissä, biofysiikan professori astui oman erikoisalansa ulkopuolelle. Matemaattinenkin malli edellyttää käsitteellisen tulkinnan. Luonnontieteen maailmankuvan tarkistus. Tieteenalat yhdistävän professuurin haltijalle evoluution yhtälön etsiminen oli sopivan kunnianhimoinen tavoite. Vastapaino. Termi viittaa Parmenideen holistiseen oppiin, jossa myös tyhjiö koostuu samoista jakamattomista osasista, joista kaikki muukin voidaan rakentaa. Tietokirjaksi se voi herättää myös poikkeuksellisen vahvoja tunteita. Tämän tarkastelutavan myötä niin painovoima kuin kaksoisrakokoekin voidaan. Vaikka todellisuus olisi ongelmaton, ajattelemattomuus vaikeuttaa tieteen edistymistä. Mittakaavasta riippumatta kaikki luonnon itsestään organisoituvat järjestelmät näyttävät noudattavan säännönmukaisuutta, jota voidaan kuvata pääpiirteissään samanmuotoisilla jakautumilla. Sanallisen kertomuksen tasolle jäänyt Darwinin kehitysoppi oli kirjoitettava matemaattiseen muotoon. Evoluutiolla on suunta Annilan havainnollisessa kuvauksessa niin tyhjiö kuin aineelliset hiukkaset ja niistä koostuvat rakenteet esitetään viime kädessä koostuvan erilaisissa tiloissa olevista valokvanteista. Todellisuus saattaisikin koostua lukemattomista vaikutuskvanteista, alkeistapahtumista, jotka aikaa ja energiaa kuljettaessaan summautuvat vähitellen kaikenkattavaksi evoluutioksi. Annila alkoi tiedemiehen perinpohjaisuudella tutkia yhtälönsä kattavuutta ja perusteita. 472 s. Esiin nousi biologista evoluutiota yleisempi säännönmukaisuus, tapahtumisen liikeyhtälö, jonka nojalla kaikkeuden kehitys oli havainnollisesti kuvattavissa. Hän katsoo opin edustavan atomismia, mutta ei tarkoita tällä yleisesti tunnettua Leukippoksen ja Demokritoksen atomismia, jossa hiukkaset törmäilevät toisiinsa tyhjiössä. 2/20 97 Kirja-arvio Tarja Kallio-Tamminen Fysiikan kestämätön keveys Arto Annila (2019): Kaiken maailman kvantit. Aine ja fotoneista koostuva tyhjiö ovat pohjimmiltaan yhtä ja samaa ja ne voivat muuntua toisikseen. Muutaman vuoden haeskeltuaan Annila löysikin etsimänsä, tai enemmänkin. Tarjolla oli yhtenäinen selitysperusta kaikelle tapahtumiselle, selitys itse syy-seuraussuhteelle. Tämä on kirja, joka saa ajattelemaan. Todellisuuden luonnetta pidemmälle tutkiessaan hän kuitenkin joutui luopumaan kuvitelmastaan – ja lopulta myös professuuristaan. Täsmällinen yhtälö voisi selittää, mitä luonnonvalinta oikeastaan on, kenties jopa sen, miten elämä on syntynyt. Helsingin yliopiston biofysiikan professoriksi vuonna 2001 nimitetty Arto Annila otti tehtäväkseen ymmärtää ne fysiikan perusperiaatteet, jotka selittävät myös elollisen. Koko maailmankaikkeus, niin elollinen kuin elotonkin, näytti noudattavan samaa kaavaa. Poikkitieteellinen ja kokonaisvaltainen tutkimusote johti kymmeniin innovatiivisiin julkaisuihin hiukkasfysiikasta kosmologiaan. Hän ei aavistanut sitä problemaattiseksi yhteisössä, jossa oli totuttu teoreettisen fysiikan yksityiskohtien tutkimiseen
Tässä valossa nykytieteen näkemys siitä, ettei evoluutiolla olisi suuntaa, on helppo nähdä virheelliseksi. Ontologian merkitys fysiikassa Annila jäljittää säännönmukaisuuden syyn siihen, että kaikki olemassa oleva koostuu samoista perusosasista, valon kvanteista, jotka kuljettavat aikaa ja energiaa. Kausaalisuus on teleologista. Otsikkoonkin nostettu ’Tieteen maailmankuvan tarkistus’ tarkoittaa myös sitä, että biologisen evoluution periaatteen ymmärretään olevan sama kuin kaiken muunkin tapahtumisen. Näin toki evoluution käsittelemisessä tuntuu luontevaltakin ajatella, eikä voida kiistää etteikö jo kvanttimekaniikkakin olisi indeterministinen teoria. Niiden vastakohta on epämääräinen ja vaikeasti käsitettävä: epälineaarinen, epäeuklidinen, epädeterministinen, jotakin joka ei säily, jossa operaatioiden järjestystä ei voi muuttaa, ja joka ei ole ratkaistavissa. Tasapaino voidaan ilmaista täsmällisesti: lineaarinen, euklidinen, deterministinen, säilyvä, kommutatiivinen ja laskettava. Biosfääri on globaali energiansiirtojärjestelmä, jossa kasvillisuus, ilmakehä ja meret kytkeytyvät toisiinsa siten, että tasapaino voitaisiin lyhimmässä ajassa saavuttaa. Epädeterminististä kehitystä taas ei voi periaatteessakaan ennustaa tarkasti. Energiaeroja voi kutsua myös kentiksi. Kun ne eivät tunnista ajan suuntaa, ne eivät tavoita varsinaista muutosta, uutta luovaa tapahtumista. Tällöin mukaan voi tulla jotakin yllätyksellistä ja ennakoimatonta, joka ei mahdu laskettavissa olevaan algoritmiin. Yksi keskeinen syy Annilankin tutkimusten kohtaamalle torjunnalle saattaa olla se, että uusi liikeyhtälö kuvaa säännönmukaista, mutta silti seurauksiltaan ainutlaatuista tapahtumista. Järjestys siinä missä epäjärjestyskin seuraa kehityksestä kohti tasapainoa. Newtonilaisen metodologian uskottiin toimivan myös biologisten ilmiöiden selittämisessä. Vuosisatoja totena pidetty klassisen fysiikan mekanistis-deterministinen maailmankuva on jättänyt jälkensä niin tieteeseen kuin kulttuuriinkin. Kvanttien virrat valitsevat kaikkialla luonnollisen kulkunsa vallitsevien voimien suuntaan. Fysiikka on kuitenkin perinteisesti pyrkinyt ennustettavuuteen; tutkinut tasapainossa olevia suljettuja systeemeitä. Avaruuden tyhjiö on meille näkymätön, koska vastakkaisissa vaiheissa olevat fotoniparit kumoavat siinä toistensa sähkömagneettiset voimat. Ihmisen kehitys ja toiminta pyrittiin pitkään palauttamaan geneettiseen determinismiin, mutta nyttemmin epigeneettistä epädeterminismiä ei enää voi kiistää. Tiedeyhteisö, jolle edistysaskelten varmentaminen on uskottu, havahtui vasta vuonna 1983 palkitsemaan silloin 82-vuotian edelläkävijän Nobelilla. Modernin fysiikan ajan suhteen käännettävät mallit eivät monista saavutuksistaan huolimatta kuvaa ajan etenemistä tai historian karttumista. Emme ole tunnistaneet luonnonvalinnan johtoajatusta, pyrkimystä tasapainoon. Myös ympäristö vaikuttaa ja jopa muuttaa geenejä. Intentionaalisuus ei liity yksinomaan tietoiseen, vaan kaikki luonnon järjestelmät hakeutuvat tasapainoon. Ihminen tavoitteellisena toimijana ei tässä eroa muusta luonnosta. Jokainen tapahtuma on pohjimmiltaan kvanttien kulkua. Järjestelmät yhdessä ympäristönsä kanssa etsiytyvät kohti tasapainoa, kun kaikki energiaerot pyrkivät mahdollisimman nopeasti tasoittumaan. Sytogenetiikan uranuurtaja Barbara McClintock löysi jo 1940-luvulta alkaen viitteitä epävakaasta perimästä, kuten hyppivistä geeneistä, mutta kollegat suhtautuivat hänen tutkimuksiinsa epäuskoisesti, jopa vihamielisesti. Rakenteiden muuttuminen ja ajan kulku kytkeytyvät energian virtaan, mikä on epätasapainon voimasta etenevien kvanttien virtaa. Ontologia ei ole kuitenkaan muodissa abstraktia mate. Epigeneettinen tarkoittaa sitä, että geenit eivät yksin määrää eliön ilmiasua. Kehityksen päämäärähakuisuuden huomioiva tapahtumisen liikeyhtälö tavoittaa luonnosta enemmän kuin pelkkää satunnaisuutta. Liikkuessaan ne vain toistavat vakioista rataansa, jolloin niiden kehitys on tarkasti laskettavissa. 2/20 98 selittää uudella tavalla. Näin hän esittää perustavan ontologisen teorian. Vakioiseen kaavaan tottuneelle tapahtumisen yhtälö on outo, koska sen kuvaamassa todellisuudessa myös ympäristö on otettava huomioon. Esimerkiksi lämpötilaero, korkeusero ja tiheysero ajavat kvantit liikkeelle
Uudistajan osa on epäkiitollinen, vaikka tosiasioita vastaava ehjä ja ymmärrettävä maailmankuva olisi globaalien haasteiden ratkaisemiseksi enemmän kuin tarpeen. Pitkällinen erikoistuminen näyttää johtaneen vaihtoehdottomiin ajatteluja toimintatapoihin. Standardimallien perustavia puutteita ei ilmeisesti edes havaita, torian suurten kehityslinjojen tuntemisen ei katsota kuuluvan tarvittavan asiantuntemuksen piiriin. Sen sijaan, että uusien tulosten ymmärtämiseksi oltaisiin valmiita tarkastelemaan kriittisesti teorioiden perusteita, niitä tyydytään kerta toisensa jälkeen paikkaamaan keksityillä apuhypoteeseilla, kuten pimeällä aineella ja pimeällä energialla. Kollektiivisen epäuskon myötä oikeana pidetystä opista poikkeavat ajatukset voidaan niitä sen tarkemmin tutkimatta naiivin ylimielisesti ohittaa. Kosmologian standardimalliin lisätystä pimeästä aineesta ja energiasta kerrottaessa saadaan esimerkiksi lukea, että ”avaruudesta etsitään jotain olematonta sen sijaan että etsisimme teoriaa avaruuden olemuksesta”. Omiin erikoisaloihinsa keskittyvät spesialistit saattavat kuitenkin edustaa Thomas Kuhnin kuvaamaa ’normaalitiedettä’. Kirjoittaja epäilemättä osaa asiansa ja tuntee käytössä olevat teoriat perusteineen. Valtavirrasta poikkeava tuottelias professori sai Helsingin yliopistostakin säästötoimiin vedoten lähteä. Erilaisten perusoletustensa takia näitä modernin fysiikan tärkeimpiä teorioita ei ole saatu mahtumaan samaan käsitteelliseen viitekehykseen. Matkan varrella lukija saa nauttia myös kompakteista tiivistelmistä ja oivaltavan ilmaisuvoimaisesta kielenkäytöstä. Mikä tarjolla olevista teorioista vähimmillä oletuksilla selittää kattavimman Tekijän havaintoja ja omakohtaisia kokemuksia valottaessaan kirja antaa varsin lohduttoman kuvan fysiikan piirissä laajalle levinneestä dogmatismista. Vaikka tarkkaa matemaattista kuvausta suosivan operationalistin voi olla vaikea ymmärtää havainnollisen teorian maailmankuvallista merkitystä, totuutta tavoittavassa tieteessä sellaisiakin luulisi ennakkoluulottomasti tutkittavan ja vertailtavan. Todellisuuden perimmäistä luonnetta ei yleensä edes kysytä, kun standardimallit eivät tarjoa siihen selkeitä vastauksia. Tällöin on turha odottaakaan mitään suurempia oivalluksia, kun ”emme varsinaisesti valaistu siitä, että pistämme pulmat pimeän piikkiin”.. Abstrakti vaikeatajuisuus onkin yleisesti tulkittu hyveeksi. Ilman huippuluokan asiantuntijoita ei voida puolueettomasti selvittää, kuinka pitkälle uusi lähestymistapa kantaa. Laaja-alainen, fysiikan eri osa-alueita yhdistävä kuvaus ei luonnollisestikaan sellaisenaan mahdu nykyfysiikan standardimalleihin. Jos joku pystyisikin löytämään tosiasioihin perustuvan selkeän ontologisen kuvauksen, joka ymmärrettävällä tavalla kuvaisi kokonaisuuden kehitystä, asia ei etene ilman fyysikkoyhteisön vahvistusta. Elävästi kirjoitettua teosta voi suositella kaikille modernista fysiikasta ja maailmankuvasta kiinnostuneille. Yhtenäinen ymmärrettävä todellisuuskäsitys katosi fysiikasta jo 1900-luvun alussa suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan myötä. Lukeminen käy vaivattomasti, kun matematiikka, lukuisat viitteet ja kattava hakemisto on sijoitettu kirjan loppuun. He pitäytyvät vallitsevaan paradigmaan, eivätkä perustavanlaatuisista ongelmista huolimatta näe tarvetta sen uudistamiseen. Syvälle käyvänä perusperiaatteena Newtonin alkuperäiseen toiseen liikelakiin pohjautuvaa tapahtumisen yhtälöä on kuitenkin vaikea kumota. Oikeassa olemisen hybriksessä toisinajattelijat pyritään systemaattisesti vaientamaan. Hän ei tyydy pelkkään matemaattiseen mallintamiseen, vaan perää selkeää ja havainnollista käsitystä todellisesta tapahtumisesta: miten kaikenkattava muutos, rakenteiden synty, elinkaari ja häviäminen voidaan olemassa olevien havaintojen ja tietämyksen valossa parhaiten selittää. Kirjan 472 sivua tarjoavat runsaasti ajantasaista tietoa nykyteorioista, ja haastavat samalla lukijaa myös itse ajattelemaan. Mikään Annilan valtavirrasta poikkeavassa katsantokannassa ei hänen nähdäkseen ole ristiriidassa havaintojen kanssa. 2/20 99 maattista mallintamista suosivan nykyfysiikan piirissä. Vain matemaattisen mallintamisen asiantuntijoiden uskotaan ymmärtävän todellisuuden luonnetta – silloinkin kun he abstraktien analyysiensä pohjalta päätyvät yltiöpäisiin kuvauksiin avaruuden madonrei’istä tai rinnakkaisista maailmankaikkeuksista
Tapahtumisen liikeyhtälö herättää toivoa osoittaessaan, että luonnon säännönmukaisuuksia kuvaavien jakautumien reuna-alueet saattavat sisältää yllättäviä tasapainotiloja. Luonnossa kaikki ilmeisestikin tapahtuu siitä mistä aita on matalin, missä energiaerot nopeimmin tasoittuvat. Ihmiskunta valjastaa mittavat voimat maailmankuvansa mukaisesti. Todellisuuskäsityksen olisi syytä vastata todellisuutta, jotta välttäisimme katastrofaalisimmat kehityskulut. Ehkä voisimme sellaisen vielä tavoittaa voimistamalla parhaita piirteitämme kuten inhimillisyyttä, eettisyyttä ja empatiaa. 2/20 100 Annila ei tyydy ajatukseen, että fysiikan kehityksen myötä käsitys todellisuuden kokonaisuudesta hämärtyy käsittämättömäksi. Kehityksen luontaisen suunnan tunteminen antaa mahdollisuuden käyttää resurssejamme paremmin, mutta se ei takaa, että vapaa energiamme tai viisautemme riittäisi tapahtumassa olevan kehityksen hallitsemiseen. Hän näkee, että fyysikot ovat todellisuuskäsitystä muovatessaan paljon vartijoita. Luonnonvalinta epäilemättä kohtelee meitä ansiomme mukaan.. Ihmislajina meillä on vapaus toimia niin kuin parhaaksi näemme. Kun kokonaisuuden kehitys riippuu kaikista osatekijöistään, ja tilanne tapahtumisen myötä kaiken aikaa muuttuu, mitään yleispäteviä ennusteita, toimintaohjeita tai ajattelun algoritmeja ei voida antaa. Hallinnan kuvitelmasta luopuminen on välttämätöntä, jotta ymmärtäisimme kokonaisuuden kehityksen ja tulevaisuutemme riippuvan meistä jokaisesta
klo 10-14 kuulemme mielenkiintoisia dialogeja mahdollisista post-pandemia –tulevaisuuksista. Elina Hiltunen, Osmo Kuusi ja Mika Pantzar. Julkaisukielemme ovat suomi ja englanti. 050 574 5329, maria.lassila-merisalo@hamk.. www.hamk.?/unlimited Kirjoitusohjeet: seuran pj Laura Pouru, juuri huippuarvosanoin tulevaisuudentutkimuksesta väitellyt Matti Minkkinen, sekä Tulevaisuuskoulun pe. Vierailijoina mm. LISÄTIEDOT: päätoimittaja, dosentti Maria Lassila-Merisalo p. Linkit Zoomiin lähetetään vain etukäteen ilmoittautuneille. klo 11-15 on mahdollisuus testata näitä tulevaisuuksia online-roolipelissä! Seminaari on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille, ja osallistua voi jompanakumpana tai molempina päivinä. Debatoijina mm. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry 40 vuotta KUTSU KIRJOITTAJAKSI Kutsumme käsikirjoituksia vertaisarvioituun, monialaiseen Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisemaan lehteen HAMK Unlimited Scienti?c. Olemme jatkuvasti päivittyvä open access -verkkojulkaisu ja suosittelemme kirjoittajille lisenssiä CC BY-SA. Seuraava tärkeä tilaisuus: Kesäseminaari 21.–22.8.2020: Vedenjakajalla – jotain ihan muuta vai paluu vanhaan tulevaisuuteen. 2/20 101 Tulevaisuuden tutkimuksen seura • tapahtumat • lyhyesti Seuramme täyttää toukokuussa 40 vuotta, ja siksi 2020 on juhlavuosi, jota vietetään teemalla Yhteiset tulevaisuutemme ja niiden tekijät! Pysyäksesi ajan tasalla juhlavuoden tapahtumista seuraa meitä: • www.facebook.com/Tutuseura • www.twitter.com/Tutuseura • Myös jäsenkirjeissä tullaan vuoden aikana esittelemään tilaisuuksia ja hankkeita tarkemmin. Artikkelin maksimipituus on 40 000 merkkiä. Seuran kesäseminaari järjestetään tänä vuonna täysin virtuaalisena Zoom-alustalla, kahtena päivänä: Pe 21.8. Ilmoittautumiset: • bit.ly/kesasemma2020ilmo Tarkempi ohjelma: • facebook.com/events/1634869146678698 • www.tutuseura.fi/tilaisuudet/kesaseminaari/kesaseminaari-2020 Tervetuloa mukaan! Juhlavuoden kunniaksi myös Mikko Dufva julkaisee kesän aikana Ennakointikupla-podcastissaan tutu40v-sarjaa. La 22.8. Ammattikorkeakoulun julkaisuna suosimme soveltavan tutkimuksen tuloksia esitteleviä artikkeleita, joissa on vankan tutkimuksellisen perustan ohella elävä käytännön yhteys. Lehdellämme on Tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnus, ja olemme sitoutuneet noudattamaan tunnuksen käytölle asetettuja vaatimuksia. Uusia jaksoja ilmestyy aina torstaisin heinäkuun loppuun asti. Erityisesti kannustamme poikkialaisuuteen
2/20 102 Paikallistoiminta Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa Tutuhesan tilaisuuksia järjestetään taas syyskaudella tiistaisin parittomina viikkoina klo 17–20, kunhan se on epidemiatilanteen puolesta mahdollista. Tilaisuudet ovat avoimia sekä maksuttomia ja jos ei muuta mainita, niin ne pidetään Tieteiden talolla, Kirkkokatu 6, Helsinki. Verkostoa koordinoi Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja siihen kuuluu 10 jäsenyliopistoa. Futura 3/2020 sekä Futurinfo 3/2020 Seuraava Futura-lehti, 3/2020, ilmestyy syyskuun lopulla teemalla Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia. Palkinnon saajasta: Tulevaisuuden Verkostoakatemia (TVA) on vuonna 1998 perustettu valtakunnallinen yliopistojen tulevaisuudentutkimuksen opetusja tutkimusverkosto. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje, 3/2020 ilmestyy syyskuun alussa. koordinaattoreina toimineille, oppilaitosten vastuuhenkilöille, johtoryhmälle sekä opettajille ja opiskelijoille ympäri Suomea! Tämä on ainutlaatuinen verkosto, ja opinnot todella toimivat suunnannäyttäjinä tuhansille opiskelijoille. Tilaisuuksien tiedot julkaistaan seuran Facebook-sivulla: www.facebook.com/Tutuseura. Lämpimät onnittelut TVA:lle ja kaikille verkoston toimijoille, esim. Tilaisuudessa julkistettiin myös Tulevaisuuspalkinto 2020 (lisätietoja alla). Hyvää loppukesää! Hazel Salminen Pääsihteeri Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Materiaalit menneistä tapahtumista Kevätkokous ja alustus 8.6.2020 Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kevätkokous pidettiin 8.6.2020 ja sen yhteydessä cofounder Aleksi Neuvonen Demos Helsingistä piti kevätkokousalustuksen aiheesta Tulevaisuusopinnot suunnannäyttäjänä. Alustuksen nauhoite löytyy seuran YouTube-kanavalta: Huomionosoitukset: Tulevaisuuspalkinto 2020 Seuran hallitus on myöntänyt vuoden 2020 Tulevaisuuspalkinnon Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemialle eli TVA:lle tunnustukseksi sen vaikuttavasta ja pitkäjänteisestä työstä tulevaisuudentutkimuksen nostamiseksi valtakunnallisesti kaiken ikäisten opiskelijoiden tietoisuuteen sekä tulevaisuusopintojen mahdollistamiseksi tuhansille innostuneille vuosien mittaan. Jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan tulevia tilaisuuksia, niin ota yhteyttä Erkki Aaltoon: erkki.aalto@outlook.com Sähköpostilista: groups.yahoo.com/group/ tutuhesa/messages Blogi, josta löytyy myös aineistoja ja äänitteitä tilaisuuksista: tutuhesa.blogspot.com Pirkanmaan toimintaryhmä Pirkanmaan paikallistoimintaryhmä järjestää syksyllä tilaisuudet 1.9.2020, 6.10.2020, 3.11.2020 ja 1.12.2020 vakioaikaan klo 17.30-19.30. Keskeisenä ajatuksena on tuottaatulevaisuudentutkimuksen opetusta ja tutkimusta sekä edistää tulevaisuusajattelua kehittäviä toimintatapoja ja opetusmenetelmiä yhdessä jäsenyliopistojen kanssa. Tervetuloa mukaan! Toimintaryhmän yhteyshenkilönä toimii Tero Villman: tutuseura.pirkanmaa@gmail.com. Etätilaisuuksien järjestämistä selvitetään
050 367 7253 Pirkanmaa Tero Villman pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Pori Satakunnan klubi Heikki Rantala heikki.rantala@dnainternet.net Rovaniemi Rovaniemellä etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja. ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Seinäjoki Seinäjoen kauppaoppilaitos p. 040 8302373 Turku Matti Voutilainen mattivoutilainen@outlook.com. ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Kuopio Ari Paanala ari.paanala@gmail.com p. ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Joensuu DI Pekka Sillanpää pekka.sillanpaa@hotmail.com Keski-Suomi Keski-Suomessa etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja. 2/20 103 Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2020 Helsinki – Tutuhesa http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages, http://tutuhesa.blogspot.com Erkki Aalto erkki.aalto@outlook.com Reijo Korhonen Tapani Launis Hämeenlinna Hämeessä etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja. 0400 579 016 Kymenlaakso Lahti Jukka Ilmonen jsilmonen@gmail.com Mikkeli Otavan opisto Oulu Oulunseudun ammattikorkeakoulu p
040 5439645 Sanna Ketonen-Oksi, Tulevaisuusasiantuntija Talent Vectia Oy Tulevaisuuden tutkimuskeskus Korkeavuorenkatu 25 A 2, 00130 Helsinki Matti Minkkinen, yliopisto-opettaja, FT Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2020 2/ 20 20. 040 5737 398 Elina Hiltunen, Futuristi, yrittäjä What’s Next Consulting Oy Sami Holopainen Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) Patenttija rekisterihallitus Juha Kaskinen Tulevaisuuden tutkimuskeskus p. 040 502 8672 PL 378, 00101 Helsinki (Käyntiosoite: Eerikinkatu 28, 5. 02 3339528 20014 Turun yliopisto p. 050 327 4390 Osmo Kuusi What Futures Oy, Aalto yliopisto Tapani Martti, oppimisjohtaja Metropolia ammattikorkeakoulu Marjukka Parkkinen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus 20014 Turun yliopisto Antti Suvanto Marja-Liisa Viherä, FT maija.vihera@gmail.com ViheräVerstas Oy p. krs, 00180 Helsinki) Varapuheenjohtaja Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Korkeavuorenkatu 25 A 2, 00130 Helsinki Varsinaiset jäsenet Mikko Dufva Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra p. 2/20 104 Puheenjohtaja Laura Pouru, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Pääsihteeri Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry p. 0400 501 581 Tero Villman Varajäsenet Erkki Aalto p. 0405648647 Ahlqvist Toni, Tulevaisuuden tutkimuskeskus p
Futura 2/2020 Top Ten Futures XII: Valta maailmassa 2040 Osmo Kuusi Pääkirjoitus 3 Top Ten Futures XII: Johdanto käsitteistä Heikki Patomäki Vallan käsitteestä 7 Top Ten Futures XII: Artikkeli Heikki Patomäki Globaali valta ja kriisit: kymmenen teesiä vallan ja 10 oppimisen dialektiikasta Top Ten Futures XII: Vertaisarvioitu artikkeli Matti Ylönen ja Leevi Saari Yhtiövalta ja sen tulevaisuus 30 Top Ten Futures XII: Katsaus Elina Hiltunen Megatrendit ja valta 46 Top Ten Futures XII: Artikkeli Milla Emilia Vaha Ilmastopolitiikan tulevaisuus saarivaltiosta käsin hahmotettuna 48 Osmo Kuusi Teesejä uusien radikaalien teknologioiden ja vallan tulevasta 58 suhteesta Top Ten Futures XII: Katsaus Johannes Anttila Matala valta, COVID-19 ja demokraattiset mahdollisuudet 73 – Viisi teesiä Muut artikkelit Matti Minkkinen Kaksi hälytyskelloa dataistumisen aikakaudella 76 Tuomo Suntola Tulevaisuutemme tarvitsee ymmärrettävän todellisuuskuvan 83 Kirja-arvio Tarja Kallio-Tamminen Fysiikan kestämätön keveys 97 Seura – tapahtumia lyhyesti 101 Seuran ja paikallistoimintaryhmien yhteystiedot 103 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.•Sällskapet för framtidsstudier rf.•Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki • www.tutuseura.?