FUTURA 3/2020 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 3/ 20 20 Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia
– havaintoja Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöstä Näkökulmia kentältä Anna-Riitta Lehtinen Kuluttajat arvioimassa kulutuksen kohtuullisuutta 41 Eeva-Stiina ja Mahdollinen ja kohtuullinen arki 50 Paula Lönnemo Leo Stranius Kohtuullisuus kaupunkilaisen elämäntapana 54 Tapani Launis Luonnon tasapainoon kansainvälisellä yhteistyöllä 57 Kai Vaara Rahataloudesta toimeen tulemiseen 59 Feminisms and Degrowth Globaalin feministisen kohtuusliikkeen 63 Alliance (FaDa) näkemyksiä koronaviruksesta ja yhteiskunnallisen uusintamisen politiikasta Kirja-arvostelu Maria Joutsenvirta Yhteisötaloudet kestävyysongelmien ratkaisijoina 65 ja systeemisen muutoksen tekijöinä Muu artikkeli Merja Mäkisalo-Ropponen Pohjois-Karjalan sosiaalija terveysalan tulevaisuusskenaariot 69 Lektio Matti Minkkinen Hengästynyt kilpajuoksu hengitystilasta: Kriittis-analyyttinen 79 tulevaisuudentutkimus sekä yksityisyyden imaginaarien ja instituutioiden koevoluutio Muistokirjoitukset: Tapio Tamminen Maija Viherä ja Tapio Tamminen 1954–2020 86 Hazel Salminen Osmo Kuusi Syvällinen ajattelija poistui joukostamme 87 Seura – tapahtumia – lyhyesti 89 Seuran ja paikallistoimintaryhmien yhteystiedot 93 Kirjoittajaohjeet 95 Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia. Johanna Viherä Kannen taustakuva Petri Tapio Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Pääkirjoitus Eeva Houtbeckers, Kohtuullistamalla toivottuun tulevaisuuteen 3 Sanna Ahvenharju ja Pasi Heikkurinen Vertaisarvioidut artikkelit Michael Lettenmeier Kohtuullisuus kulutusvalinnoissa 10 et al. päätoimittaja Osmo Kuusi Taitto ja kannen suunn. 3/20 1 39. vuosikerta 3/2020 Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki Puh. 040 5028672 • Email: tutuseura@gmail.com www.facebook.com/Tutuseura Toimitusneuvosto Mikko Dufva, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Iiris Penttilä, Laura Pouru, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Markus Vinnari Vierailevat päätoimittajat Eeva Houtbeckers, Sanna Ahvenharju ja Pasi Heikkurinen Tilaushinnat Jäsenille jäsenetuna, vuosikerta kotimaassa 49 ¤ Vuosikerta ulkomaille 57 ¤ Irtonumero jäsenille 7,40 ¤, muille 13,10 ¤ Tilaukset ja osoitteenmuutokset Futura ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraavat teemat: 4/2020 Ihmiskeskeiset ja innovatiiviset julkiset palvelut 1/2021 Tulevaisuus taiteessa Vt
Siemenpuu-säätiö), Katajamäen ekoyhteisö, kai.vaara@gmail.com Marja-Liisa Viherä, FT, ViheräVerstas Oy, maija.vihera@gmail.com. 3/20 2 Tämän numeron kirjoittajat Sanna Ahvenharju, väitöskirjatutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, Feminisms and Degrowth Alliance (FaDa), lisätietoja www.degrowth.info/en/feminisms-and-degrowth-alliance-fada ja fada-feminismsanddegrowth@riseup.net Pasi Heikkurinen, KTT, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto; kestävyyden ja organisaatioiden dosentti, Tero Heinonen, VTM (taloustiede), Helsingin yliopisto; MSc (Environment & Natural Resources), Maria Joutsenvirta, KTT, Senior Research Fellow, Aalto-yliopisto, Sustainability-in-Business (SUB) group, maria.joutsenvirta@gmail.com Tapani Launis, tekniikan tohtori, arkkitehti ja yhdyskuntasuunnittelija, tapani.launis@gmail.com Anna-Riitta Lehtinen, MMM, projektisuunnittelija, Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto, Michael Lettenmeier, TaT, tutkijatohtori, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Muotoilun laitos, Heikki Liimatainen, TkT, Tenure track -professori, Tampereen yliopisto; liikenteen tulevaisuuden Eeva-Stiina Lönnemo, nuorisodiakoni, omavaraiseläjä, monen tekijä (mångsysslare), aktivisti, Paula Lönnemo, TM, pastori, omavaraiseläjä, aktivisti, tasauskohtuuspaja@gmail.com Matti Minkkinen, FT, yliopettaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, Hazel Salminen, FM, pääsihteeri, Tulevaisuuden tutkimuksen seura, tutuseura@gmail.com Sanna-Liisa Sihto-Nissilä, FT, tutkijatohtori, Perustieteiden korkeakoulu, Teknillisen fysiikan laitos, Kai Vaara, FM, organisaatiokonsultti, luontoyrittäjä; mehiläishoitaja ja villivihanneshapattaja; yhteisöja kehitysyhteistyöaktiivi (mm
2016; Järvensivu 2016; Ruuska et al. Futura 1/2011 “Näkemyksiä kohtuutaloudesta”). esim. “Kohtuus” kääntyy usein englanniksi konteksteissa, kuten Pohjoismaissa, se kytkeytyy läheisesti myös termiin “degrowth” 1 . Kohtuullisen tulevaisuuden hahmottaminen on äärimmäisen ajankohtaista tänä aikana, jolloin merkit ihmisten aiheuttamista ekologisista kriiseistä ovat ilmeisiä ja lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla. Viimeaikainen suomenkielinen kohtuuskeskustelu on käsitellyt kohtuutta muun muassa kansalaisliikkeiden (Linjama et al. Kohtuullisesta tulevaisuudesta on keskusteltu Suomessa jo pidempään (ks. Toiset kohtuusliikkeessä taas kokevat kohtuullisemman tulevaisuuden edistämisen nykyisten rakenteiden puitteissa merkittävämpänä. Nämä käsitteet tuovat tutkijoita ja aktivisteja kansainvälisesti yhteen keskustelemaan vaihtoehtoisista tavoista kehittää sosiaalisesti oikeudenmukaisia yhteiskuntia, jotka pysyvät ympäristön kantokyvyn rajoissa. Tämän erikoisnumeron tekoa on erityisesti ohjannut ajatus siitä, että kohtuullisen tulevaisuuden rakentaminen on aloitettava tänään (eli ei huomenna tai sitä seuraavina päivinä), monessa paikassa ja eri tavoin. Eeva Houtbeckers, Sanna Ahvenharju ja Pasi Heikkurinen Kohtuullistamalla toivottuun tulevaisuuteen. Molemmat keinot ovat tärkeitä, ja niitä käsitellään tässä numerossa. 2015; Linjama et al. Tammilehto 2017; Ruuska & Heikkurinen 2020). Kansainväliselle yleisölle suomalaiset tutkijat ovat kirjoittaneet muun muassa kasvusta ilmiönä, instituutiona ja ideologiana (Haapanen & Tapio 2016), hyvinvoinnin ja kulutuksen muutoksista (Helne & Hirvilammi 2014; Berg et al. 2019; Pääkirjoitus Vadén et al. Osa tutkijoista ja aktivisteista pitää tarvittavia muutoksia nykyisen järjestelmän puitteissa vaikeina, ellei mahdottomina, ja tästä syystä monet suosivat uusien, rinnakkaisten järjestelmien luomista (esim. esim. Pyrkimyksemme on ennemminkin se, että mahdollisista tulevaisuuksista keskusteltaisiin enemmän yhdessä, ja mieluisimmat visiot pyrittäisiin sitten toteuttamaan. Tästä esimerkkejä on esimerkiksi nykyjärjestelmän puitteissa toteutettavat ohjauskeinot, kuten ekologinen jälleenrakennus (Järvensivu et al 2018). 2019), kasvukritiikin (Ajala 2011) ja kestävän talouden (Joutsenvirta et al. Myös eri aloitteiden komplementaarisuuden 1 Ranskaksi “décroissance” ja saksaksi “postwachstum”. Vastaavasti kohtuusajattelua monesti — mielestämme aiheettomasti — syytetään vaihtoehdottomuudesta ja siitä, että tarjolla olisi vain yksi tulevaisuudenkuva ja ainoastan yksi tapa ratkaista kestämättömyyteen liittyvät ongelmat. Tulevaisuudentutkimuksen yksi perusta onkin se, että tulevaisuuden vaihtoehtoja ja variaatioita on paljon. 2019) näkökulmista. Tuotannon ja kulutuksen alasajon vaateen lisäksi nk. Ahvenharju 2019; Lettenmeier et al. 2020), luokan (Ulvila & Wilén 2017) ja luonnon (Heikkurinen 2020a) suhteesta kohtuuteen. Meille kohtuusliikkeessä kuitenkaan kyse ei ole siitä. Vaihtoehtoiset tulevaisuudet jaetaan usein mahdollisiin, todennäköisiin ja toivottaviin. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat omavaraistaloudet tai paikalliseen vaihdantaan perustuvat järjestelmät (Kallio & Lehtinen 2020). kohtuusliike on peräänkuuluttanut kokonaisvaltaista kulttuurin muutosta ja kasvukeskeisestä ajattelusta luopumista. Näiden eksplisiittisesti kohtuuteen liittyvien esimerkkien lisäksi on olemassa muuta suomalaista tutkimusta, joka syventää kohtuudesta käytävää keskustelua (ks. 2019; Jakonen & Silvasti 2015). Kohtuutta siis tarvitaan nyt, jos koskaan. 3/20 3 Johdanto Tämä erikoisnumero luotaa uuden vuosituhannen kohtuuskeskustelua Suomessa. 2011), teknologian roolista (Heikkurinen 2018), organisoitumisesta (Houtbeckers 2018) sekä politiikan (Ruuska et al
3/20 4 tarkastelu on meille tärkeä tavoite. Meneillään oleva kuudes massasukupuuttoaalto on aiempiin aaltoihin verrattuna poikkeuksellinen, sillä sen on aikaansaanut pitkälti yhden lajin edustajat, ihmiset. Kiistatonta on, että ihmisten määrän ja vaurauden sekä niihin läheisesti kytkeytyvän teknologian kehitys on ollut kiihtyvää teollisen vallankumouksen myötä, ja tämä kehitys on johtanut lisääntyviin ekologisiin ongelmiin. Seuraavaksi käymme läpi joitakin keskeisiä argumentteja väestöön, vaurauteen ja teknologiaan liittyen. Lisäksi parantunut terveydenhuolto ja ravinto ovat vähentäneet lapsikuolleisuutta ja siten madaltaneet paineita hankkia lisää lapsia. Niiden avulla on esimerkiksi Keralan osavaltiossa Intiassa pystytty laskemaan syntyvyyttä huomattavasti enemmän kuin muissa Intian osavaltioissa (Times of India 2015). Tämä kehitys on kaventanut muiden lajien elinolosuhteita huomattavasti, ja sen voidaan sanoa olevan kestämätöntä ja kohtuutonta. Toiset pitävät väestön määrää ongelmana erityisesti alueilla, joissa väestön määrä edelleen kasvaa. 2016). Silloin saatetaan ehdottaa kyseisen väestökasvun hillitsemistä, toisinaan epäinhimillisinkin keinoin, kun vähemmälle huomiolle saattavat jäädä näiden alueiden ihmisten alhaisempi tulotaso sekä kokonaiskulutuksen ja vaikutusmahdollisuuksien määrä verrattuna vauraiden maiden asukkaisiin (Joutsenvirta et al. 2016). Sen mukaan ihmisten vaikutus ympäristöön (I=Impact) syntyy sekä väestön määrän (P=Population), vaurauden eli kuluteknologian (T=Technology) yhteisvaikutuksista. Naisten itsemääräämisoikeuden lisääminen sekä kodin ulkopuolisen ansiotyön ja koulutuksen yleistyminen ovat nostaneet ensisynnyttäjien ikää sekä alentaneet syntyvien lapsien määrää. Tämän “kohtuullinen tulevaisuus” -erikoisnumeron alaotsikko “väestö, vauraus ja teknologia” juontaa juurensa puoli vuosisataa sitten kehitettyyn I=PAT -malliin (Ehrlich & Holden 1971), jonka avulla on pyritty biologis-matemaattisesti määrittelemään ihmisen vaikutusta ympäristöönsä. Harmillisesti väestökeskusteluissa tosin ajaudutaan herkästi ääripäihin: joko väestö ei ole ongelma tai se on kaikkien ongelmien juurisyy (Lähde 2017). Lapsiluku onkin paljon monisyisempi ilmiö kuin yksilön valinta: lukuisat tutkimukset osoittavat väestön määrän kehityksen korreloivan muun muassa ravitsemuksen, terveydenhuollon, tiedotusvälineiden vapauden ja naisten itsemääräämisoikeuden kanssa (Lähde 2017). Väestö 1800-luvulta jälkeen globaali väestö on kasvanut lähes 700 prosentilla ja bruttokansantuote noin 350 prosenttia. Vaikka kohtuuden yhteydessä harvoin kuulee puhuttavan väestönkasvuun liittyvästä problematiikasta, kysymys väestöstä ei ole uusi. On silti huomattava, että vaikka kulutuksen mittaaminen henkeä kohden osoittaa vauraiden alueiden kuluttavan enemmän, johtaa väestön lisäys myös köyhimmissä maissa pahimmillaan huonontuviin elinososuhteisiin ja yhä kestämättömimpiin ratkaisuihin kasvavan väestön tarpeiden tyydyttämiseksi.. Suomessa keskustelua ovat pitäneet yllä muun muassa Pentti Linkola ja Eero Paloheimo. Jo Malthus otti asian esille 1700-luvun lopulla suhteessa ympäristön rajoihin. Näissä yhteyksissä huomio ei välttämättä ole enää ekologisessa kestävyydessä, vaan näillä puhetavoilla pyritään oikeuttamaan ihmisten ja/tai ei-inhimillisen luonnon alistaminen ja hyväksikäyttö. Sukupuutot uhkaavat muiden lajien lisäksi myös ihmisiä, sillä ilman luonnon monimuotoisuutta myös omat edellytyksemme säilyä elossa heikkenevät. Vaarana on, että väestöstä puhuminen ekologisen kestävyyden yhteydessä mahdollistaa joissakin yhteyksissä rasistiset, kolonialistiset ja populistiset puhetavat. Vaikka talouskasvu usein liitetään syntyvyyden laskuun, edellä mainitut keinot ovat huomattavasti merkittävämpiä. Kohtuullisuus ei siis ole tulevaisuuskuvana yksi, vaan se pitää sisällään hienon kirjon erilaisia tulevaisuuksia, joita tuomme tässä numerossa esiin. Arvioiden mukaan suunnilleen puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa, jotka ovat näin pitkälti riippuvaisia fossiilisesta infrastruktuurista. Vaikka malli on yksinkertainen kuvaus todellisuudesta voi sitä vähintään ajatella keskustelua herättävänä kehikkona. Kohtuustutkimuksessa yksi näkemys on, että väestönkasvu on lopulta vaikutukseltaan vähäisempää kuin talouskasvu (Joutsenvirta et al
2020). Vauraissa maissa asuvan väestön kokonaiskulutuksen tason vähentäminen vaikuttaa mielekkäämmältä kehityssuunnalta kuin edellä mainittu vaihtoehto väestön määrän rajoittamisesta. Tätä tukee muun muassa on. 3/20 5 Koska ihmisten määrän vaikutus ympäristökuormitukseen on kiistaton , ilmeinen johtopäätös lienee, että väestön kokonaismäärän lasku on biosfäärin kannalta hyvä asia (Heikkurinen 2020b). Kenties “synnytystalkoisiin” ei sentään tarvitse kansaa kiihottaa. Väestön määrän reiluun vähenemiseen tarvitaankin tutkijoiden mukaan vuosisatoja. Tulokset ovat yksiselitteisiä: vauraus lisää kulutusta ja kulutus lisää ympäristövaikutuksia. Asia on kuitenkin monitahoinen. Sen lisäksi vauraiden alueiden asukkaat toimivat alueellisesti ja kansainvälisesti vaikutusvaltaisissa päätöksentekoelimissä ja asettavat toiminnallaan esimerkin kulutusnormeille. Suomalaisena on hyvä huomata, että maailman rikkaimpaan 10 %:iin pääsee mukaan noin 90 000 euron varallisuudella, eli vähintään puolet Suisse 2019; Suomen virallinen tilasto 2020). 2019; Wiedmann et al. Koska useimmat syntyvyyden laskua välillisesti edistävät sosiaaliset toimenpiteet ovat nk. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varakkaat kuluttajat hyödyntävät yhteisiä materiaalisia resursseja ja varoja maista, joissa niiden asukkaat samanaikaisesti kärsivät niiden puutteesta. Vauraus Vauraus IPAT-yhtälössä viittaa lähinnä materiaalisen elintasoon eli siihen kuinka paljon luonnon resursseja ihmispopulaatio keskimäärin kuluttaa. Tuoreessa artikkelissaan Wiedmann ja kollegat (2020) kokoavat yhteen aikaisempaa tutkimusta, joissa selvitetään vauraiden kansalaisten ja kotitalouksien kulutuksen osuutta ylikulutukseen. Oxfamin vuonna 2017 julkaiseman raportin mukaan kahdeksan maailman rikkaimman henkilön omaisuus vastaa noin 3,6 miljardin ihmisen vaurautta. hyvinvointi-Suomessa jo arkipäivää, väestön vähentämisen keinot ovat vähäiset ja nykyisen eettisen ymmärryksen valossa kyseenalaisia. Worldwatch Instituutti arvioi jo vuonna 2010, että maapallolla voisi kestävästi asua reilu 13 miljardia asukasta matalalla elintasolla tai 2 miljardia korkealla, keskimäärin eurooppalaista kulutusta vastaavalla elintasolla. 2020; Haberl et al. Maailmanlaajuista materiaalien ja energian kulutusta kuvaava jalanjälki kasvaa jatkuvasti samaa tahtia globaalin bruttokansantuotteen kanssa, eikä viimeaikainen tutkimus tue näkemystä, että talouden kasvua pystyttäisiin irrottamaan riittävän nopeasti materiaalisesta kulutuksesta ja sen ympäristövaikutuksista (Parrique et al. Lyhyellä tähtäimellä ratkaisuja kannattaa siis etsiä myös muista suunnista, kuten vauraudesta ja teknologiasta. Arviolta maailman rikkain 10 % aiheuttaa 25–43 % kaikista ympäristöhaitoista, kun taas köyhin 10 % aiheuttaa vain 3–5 % haitoista (Wiedmann et al. Tärkeän näkökulman tähän keskusteluun tuo tutkimus, jonka mukaan rajujen väestöpoliittisväestönkasvuun ovat loppujen lopuksi vähäisiä: edes kahden miljardin ihmisen joukkokuolema kulkutauteihin tai globaalisti toteutettava yhden lapsen politiikka eivät vähentäisi väestön määrää vuoteen 2100 mennessä riittävästi (Bradshaw & Brook 2014). Tämä on kohtuutonta kehitystä. Jos lähdetään oletuksesta, että suomalaisten keskimääräinen kuluttamisen taso pysyy samana kuin tänä päivänä, laskentatavasta riippuen Suomen väestön pitäisi olla kooltaan noin neljäsosa nykyisestä, jotta aiheuttamamme ympäristövaikutus olisi planeetan kantokyvyn rajoissa ja muillekin asukkaille jäisi kulutettavaa. Suomalaisten syntyvyys onkin ollut laskussa jo usean vuosikymmenen, mutta väestö taas kasvaa maahanmuuton johdosta. Tämä taas on ristiriidassa usein julkisuudessa esitetyn näkemyksen kanssa, että Suomen väestön tulisi kasvaa, jotta taloutemme pysyy kunnossa. On siis ongelmallista, että sen lisäksi, että ei-inhimillisiä luonnon resursseja on käytetty tyydyttämään ensisijaisesti ihmisten laajenevia haluja ja tarpeita, luotu vauraus on kasautunut epätasaisesti eri ihmisyksilöiden ja kulttuurien välillä. 2020). Vaikka planetaarisen ylikulutuksen näkökulmasta ei olisi väliä, kuka luonnonvaroja kuluttaa, kohtuullisuuteen perustuva tulevaisuudenkuvamme tavoittelee myös ihmisten ja kulttuurien välistä oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta
Weizsäcker 2009). Koska väestön vähentäminen ja elintason laskeminen koetaan vaikeiksi, ellei mahdottomiksi tulevaisuudenkuviksi, toiveet kohtuullisesta elämäntavasta suuntautuvatkin usein teknologisiin innovaatioihin. Mutta vaikka tehokkuus on lisääntynyt, sen tuomasta hyödystä on vielä toistaiseksi vähän näyttöä: kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttinen kasvu on saatu hieman hidastumaan, mutta luonnonvarojen käytön kasvu jatkuu entisellään (Wiedmann et al. esim. 2015). Niin ekologisesti kuin sosiaalisesti kestävämpiin ratkaisuihin päästään asettamalla yhteisesti “kulutuslattioita ja -kattoja” ja kehittämällä kestävämpiä tapoja elää ja hankkia elanto (Alcott 2008; Wiedmann et al. esim. esim. Kuluttamista rajoittavia kiintiöitä pidettiin ymmärrettävänä ajatuksena, mutta epätoivottavana hätäratkaisuna, ja maksimipalkka tai työajan vähennys sai vain muutaman haastatellun hyväksynnän. Ajatus tuottaa enemmän vähemmästä on tuottanut huomattavia teknologisia edistysaskeleita, joilla resurssitehokkuutta voidaan moninkertaistaa (ks. 2011; Parrique et al. 3/20 6 nellisuuteen liittyvä tutkimus, jonka mukaan tietyn tulorajan ylittämisen jälkeen onnellisuus ei enää kasva vaikka tulot jatkaisivatkin kasvuaan (Kahnemann & Deaton 2010). Säästöjen syntyminen yhtäällä vaikuttaakin vain lisäävän kulutusta toisaalla sen sijaan, että resursseja kokonaisuutena säästyisi (ks. 2019). Tilanne, jossa vaurauden ja väestön kasvu olisi onnistuttu irtikytkemään haitallisista ympäristövaikutuksista onkin teknologinen utopia, ja esimerkiksi European Environmental Bureau julkaisussaan suosittaa vahvasti kohtuullisuuteen liittyvien vaihtoehtojen kehittämistä vihreän kasvun sijaan (Parrique et al. Onnellisuus on siis hyvin suhteellista: mikäli ympärillä olevilla ihmisillä on suurinpiirtein samat mahdollisuudet kuin itsellä, ihmiset Tämä korostaa entisestään sen merkitystä, että yksilöllisillä kulutusvalinnoilla voi saavuttaa vain osan ympäristöhaittojen vähennyksistä. 2020). Teknologian rooli kohtuullisten tulevaisuuksien luomisessa siis jakaa vahvasti mielipiteitä: toisille teknologia edustaa tulevaisuutta ja. Steffen et al. Teknologian avulla pystytään lisäämään niin resurssien saatavuutta kuin niiden kuluttamisen tehokkuutta tai luoda uusia tapoja saastuttaa tai heikentää luonnon monimuotoisuutta. 2019). esim. 2020). esim. Kangasharju et al. Suomalaisia vaikuttajia koskevassa tutkimuksessa (Ahvenharju 2019) nousi selvästi esiin, kuinka yhteisesti asetettavien, kotitalouksien kuluttamista rajoittavien ohjauskeinojen käyttöön ottaminen oli suurimman osan mielestä hyväksyttävää ja jopa toivottavaa niin kauan, kuin ohjauskeinot eivät asettaneet varsinaisia rajoja vaan perustuivat tiedottamiseen ja hintaohjaukseen. 2020). On kuitenkin huomattava, että enemmistö tutkimuksessa mukana olleista piti kulutuksen rajoittamista periaatteellisella tasolla hyväksyttävänä, ja heille merkittävämpi kysymys oli se, mitkä keinot tuon tavoitteen edistämiseksi olisivat toimivia. Druckman et al. Teknologian vaikutukset voivatkin kuitenkin olla ennalta-arvaamattomia, ja jopa kiihdyttää globaalia kulutuksen tasoa (Heikkurinen 2018). Kiireellinen keskustelu vauraan väestön ympäristövaikutusten vähentämisestä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta koskien käytettävissä olevien resurssien jakamista edellyttääkin monipuolista pohdintaa siitä, mitkä keinot ja keihin kohdistettuna, ovat toimivimpia ja toivottavimpia. Useiden kohtuustutkijoiden ja -aktivistien esittämä kulutuksen suitsiminen herättää kuitenkin suuria tunteita ja ristiriitoja. Tästä huolimatta, uuden teknologian kehittäminen nähdään (Suomessakin) joissakin instituutioissa usein pelastuksena kestämättömyyteen (ks. Teknologia Usein ajatellaan, että teknologia on IPAT-mallin osista se, jonka kasvu ei automaattisesti johda ympäristövaikutusten kasvuun vaan auttaa vähentämään väestön ja vaurauden aiheuttamia ongelmia (ks. Bonnedahl & Heikkurinen 2019). Lisäksi on huomionarvoista, että vaikka maapallon materiaalis-energeettiset resurssit eivät olekaan niin niukat kuten aikaisemmin on oletettu, resurssien loppumisen sijaan ongelma syntyy niiden käytön aiheuttamasta rasituksesta maapallon kestokyvylle: päästöistä ilmaan, maahan ja veteen sekä ei-inhimillisen luonnon muokkauksesta (ks
Erilaisten ohjauskeinojen pohdinta ja analyysi suhteessa niin erilaisiin kohtuullista elämäntapaa edistäviin tavoitteisiin kuin eri toimijoihin kohdistuviin vaikutuksiin on akuutisti tarpeellista, jotta toimenpiteille saadaan poliittista hyväksyntää ja muutoksia voitaisiin saada aikaan lähitulevaisuudessa. Vaikka kohtuus teemana on siirtynyt osaksi joidenkin tieteenalojen aktiivista keskustelua, silti se tutkimusaiheena odottaa vielä vakiintumistaan. Artikkelit Kohtuustutkimusta tehdään Suomessa yhä useammalla tieteenalalla samalla kun kohtuustapahtumat kotimaassa ovat lisääntyneet ja niiden kävijämäärät kasvaneet kymmenessä vuodessa. Hajautetut teknologiset ratkaisut puolestaan voisivat luoda uusia omistuksen ja omavaraisuuden muotoja sekä vahvistaa ja mahdollistaa paikallisen taloudellisen ja sosiaalisen pääoman kehittymistä (Illich 1973; Samerski 2018). Näiden näkemysten välistä ristiriitaa kärjistetään usein väitteillä, joiden mukaan teknologisen kehityksen kieltäminen tai rajoittaminen olisi paluuta menneeseen. 3/20 7 keinoa ratkaista ongelmat, kun taas toiset painottavat teknologian lisäämisen sijaan ajattelua ja toimintaa, joka ei välineellistä luontoa ja pyri aina luomaan ja rakentamaan uusia koneita ja laitteita (Heikkurinen 2018; Kallis & Bliss 2019). Tutkimustuloksia voivat soveltaa monet kotitalouksien kanssa tekemisissä olevat tahot. Michael Lettenmeier, Jari Kolehmainen, Salla Lahtinen, Sonja Nielsen ja Sanna-Liisa Sihto-Nissilä avaavat artikkelissaan hiilijalanjäljen muodostumista ja kuvaavat kotitalouksien kanssa toteutetun Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -hankkeen tuloksia. Kiihdyttämössä kotitaloudet osallistuivat 3–6 kuukauden ajan 1,5 asteen elämäntavan kiihdyttämöön, jonka aikana he pyrkivät vähentämään omia päästöjään. Keskitetyt, suuria investointeja vaativat teknologiset ratkaisut ovat taloudellisesti tuottoisia, mutta usein ne ylläpitävät olemassa olevia talouden kestämättömiä rakenteita. myös Toivakainen 2016). Nykyinen korkeakoulupolitiikka ei juhlapuheista huolimatta varsinaisesti kannusta monialaiseen ongelmanratkaiusukeskeiseen yhteistyöhön yli tieteenrajojen, vaan palkitsee vallitsevien käytänteiden mukaisesta tutkimuksesta ja opetuksesta, sekä mittaa laatua esimerkiksi julkaisujen määrällä ja suoritetuilla tutkinnoilla. Anna-Riitta Lehtisen artikkeli viitebudjet. Kriittinen keskustelu teknologian yhteiskunnallisista, sosiaalisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista olisikin erittäin tarpeen. Ajan hengessä, tämän lehden kirjoituksissa painottuvat teknologia ja vauraus suhteessa kohtuulliseen tulevaisuuteen, kun taas väestön teemaa käsitellään vähemmän. Aikamatkustaminen ei kuitenkaan ole nykytiedon valossa mahdollista. Käännämme katseen siis eteenpäin ja kysymme minkälaisia ajatuksia ja mielikuvia syntyy tulevaisuudesta, jossa tekniset työkalut ja laitteet palvelisivat kohtuullisen elämäntavan tavoitteiden toteuttamista, eikä uuden teknologian kehittäminen näyttäytyisi ainoana vaihtoehtona. Teknologinen kehitys ei ole ongelmatonta, ja siihen kytkeytyvät ekomodernistiset utopiat eivät ole vaarattomia (Heikkurinen & Ruuska 2014; Heikkurinen 2017; ks. Tämän seurauksena teknologisista ratkaisuista tulisi jälleen avoimen poliittisia kysymyksiä, joita voitaisiin käsitellä keskusteltaessa muun muassa valtion roolista, kapitalistisesta talousjärjestelmästä, kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista tai hyötyjen ja haittojen tasapuolisesta kohdentumisesta. Monet nykyisistä teknologista ratkaisuista palvelevat valtaapitäviä, ylikuluttavia perheitä ja yhteiskuntia. Tina Nyfors, Lassi Linnanen, Ari Nissinen, Jyri Seppälä, Merja Saarinen, Kristiina Regina, Tero Heinonen, Riku Viri ja Heikki Liimatainen kirjoittavat kotitalouksien kuluttamista muovaavista ohjauskeinoista ja kokoavat vaihtoehtoisia keinoja, joilla kohtuullista elämäntapaa voitaisiin nykyjärjestelmässä edistää. Vertaisarvioitujen tekstien lisäksi olemme ottaneet mukaan tekstejä, joissa korostuu runollisuus, poleemisuus ja muut esittämisen tavat, sillä kohtuusliike ei ole vain akateeminen. Artikkelissa analysoidaan työpaja-aineistoa, joka koostuu kotitalouksien valitsemista teoista päästöjen vähentämiseksi omassa elämässä sekä ehdotuksia julkiselle sektorille. Julkaistut tekstit käsittelevät kohtuutta ja kohtuullistamista erilaisista näkökulmista
Tämä on kohtuustutkimuksen yleinen oletus. Feminististä kohtuusajattelua kuvaa Feminisms and Degrowth Alliance -verkoston julkilausuma, jonka lyhyestä versoista on mukana suomenkielinen tarkennettu käännös. Olemme rakentaneet lehden siten, että kirjoitusten välille voi syntyä dialektista rakennetta, mikä taas mahdollisesti saa aikaan uusia yhteyksiä. Tässä numerossa julkaistaan myös hiljattain menehtyneen Futuran päätoimittajan Tapio Tammisen nekrologi, Matti Minkkisen lektio sekä kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen kirjoitus. Tältä pohjalta pyrimme luomaan yhteisesti jaettuja tulevaisuudenkuvia niistä mahdollisista maailmoista, joissa näitä ongelmia on ratkaistu. Leo Stranius puolestaan kuvaa omassa tekstissään tiedostavan kaupunkilaisen haasteita monien valintojen keskellä. Usein kiistat koskevat sitä, miten hyvinvointia tulisi jakaa. Mutta koska nykyiset hyvinvointiyhteiskunnat perustuvat ylikuluttavaan kasvutalouden malliin, vaatii muutos monien järjestelmien monitasoista ja perustavanlaatuista muutosta eri sektoreilla (ks. Vaikka teksteissä kaupunkija maaseutuasumista verrataan toisiinsa, implisiittisesti ja eksplisiittisesti on luettavissa, että kohtuullinen tulevaisuus voi löytyä monessa paikassa. Kuitenkin tämä tavoite kulutuksen vähentämisestä on ristiriidassa kasvuun perustuvan talousjärjestelmämme ja arvojemme kanssa. Teksteissä ratkaisut kestävyyskriisin ratkaisemiseksi painottuvat kotitalouksien kulutukseen ja henkilökohtaisiin valintoihin, kun taas kritiikki kohdistuu rakenteisiin ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. IPAT-mallin mukaan merkittävimpien ympäristöongelmien syynä ovat globaalin ihmisväestön koko, sen vauraus ja kehitettyjen teknologioiden aikaansaama tehokkuus resurssien hyödyntämisessä. Maria Joutsenvirran kirja-arvio tekee näkyväksi suomalaista kansainväliselle yleisölle suunnattua tutkimusta hyvinvointiyhteiskunnan kysymyksistä ekososiaalisten kriisien aikana. Jutuista käy myös ilmi millaisia muutoksia tulisi tehdä. Sosiaalisen kestävyyden kanssa yhteensovittamatonta ristiriitaa ei välttämättä ole, mutta kuluttamisen vähentämisen lisäksi vaurautta pitäisi jakaa nykyistä tasaisemmin. Tapani Launis esittää kritiikkiä nykyiseen globaaliin maailmanmenoon ja keinoja hallita sitä, kun taas Kai Vaara kuvaa paikallisia mahdollisuuksia toimia taloudessa elävästi ja elättävästi. Tässä numerossa on myös juttupari, jotka kuvaavat omaehtoista kohtuullistamista niin kaupungissakin kuin sen ulkopuolellakin. Toivomme, että tekstien kautta lukijat saavat uutta aineistoa, jonka perusteella luoda toivottavia tulevaisuudenkuvia kohtuullisesta elämäntavasta. Paula ja Eeva-Stiina Lönnemo kuvaavat arkeaan kasvimaiden keskellä ja rahatalouden reunalla. 3/20 8 tien kehittämisestä kuvaa, kuinka kuluttajaja kansalaislähtöinen metodi tuottaa hyödyllistä tietoa ihmisten mieltymyksistä ja välttämättöminä pitämistä tarpeista. Jotta kohtuullinen kestävyyden tasapaino saavutettaisiin, tarvitaan niin tutkijoiden, yritysten, poliitikkojen kuin kansalaisjärjestöjen yhteistyötä sekä paikallisesti että globaalisti. Kulutuskattojen ja -lattioiden pohtimisessa voitaisiinkin hyödyntää entistä enemmän sekä viitebudjettien laatimisessa tuotettua tietoa, että yhteiseen dialogiin perustuvaa menetelmää. Ei tarvita enää pelkästään lisää tutkimusta, vaan myös tekoja. Niiden kautta pääsee kurkistamaan, mitä yllä mainituissa tieteellisemmissä artikkeleissa käsitelty kuluttamisen vähentäminen tämän päivän arjessa voisi tarkoittaa. Lopuksi Poliittinen ilmapiiri on osoittanut kärjistymisen merkkejä Suomessa ja globaalisti. Kohtuuden näkökulmasta sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä yhteiskunta on mahdollinen ainoastaan, mikäli ekologinen kestävyys toteutuu. Tervetuloa mukaan!. Vaikuttavin keino ekologisen kestävyyden parantamiseen nykyisellä väestöpohjalla on vauraiden yhteiskuntien ja kotitalouksien kulutuksen radikaali vähentäminen. Olennaista on pyrkiä saavuttamaan yhteinen ymmärrys kestävyysongelman juurisyistä, joihin elimellisesti kuuluvat vaurauden, väestön ja teknologisen kehityksen lisääntyminen sekä näiden oikeutus talousja ihmiskeskeisellä maailmankuvalla. Yhdessä ne ovat johtaneet maapallon ekologisen kantokyvyn ylittymiseen. Büch & Koch 2017; Bonnedahl & Heikkurinen 2019). esim
<https://doi. (2017): Tuhokehitys poikki. 135-149. Lähde, A. Heikkurinen & K. Heikkurinen (2019): Ihminen osana luontoa: Ekologinen realismi ja kestävä taloudellinen organisoituminen, Tiede & edistys 44(2), s. ps://www.oxfam.org/en/research/economy-99>. Joutsenvirta, M., T. Steinberger nications 11(1), s. (2016): Machines and the face of ethics, Ethics and Information Technology 18(4), s. Eronen (2018): Governance of economic transition. & I. Raworth, K. Heikkurinen, P. population size. Samerski, S. Lähde, A. Tapio (2016): Economic growth as phenomenon, institution and ideology: a qualitative content analysis Production 112 (4), s. Sitran selvityksiä 148. DOI:10.1111/roiw.12369. <http://www. Berg, A. Suomen virallinen tilasto (SVT) (2020): Kotitalouksien varallisuus. (2018): Framing social enterprise as post-growth organising in the diverse economy, mrev management revue 29(3), s. Väestöliitto ry, Helsinki. (2009): Factor Five : Transforming the Global Economy through 80% Improvements in Resource The Natural Edge Project, London. Invited background document on economic transformation, to chapter: Transformation: The Economy. frugality lower environmental impact?, Ecological Economics 64, s. Haapanen, L. & T. <https://timesolation-growth-state/articleshow/46727534.cms>. 269–282. Simola (2019): Lähde, V. (2011): Mikä ihmeen degrowth. Linjama, T., A. 1–10. Heikkurinen, P. 065003–. (2020a): The Nature of Degrowth: Theorizing mental Values 29(6), s. Lehtinen (2020): Koronakriisi, voittopuutarhat keli/2020/koronakriisi-voittopuutarhat-ja-perunamaat>. P. (2017): Doughnut economics: seven ways to think Ruuska, T. & P. J. BIOS Research Unit. Vaden, T., V. Ulvila, M., & K. Forthcoming. Houtbeckers, E. Järvensivu (2019): Onnistunut irtikytkentä Suomessa?, Alue ja Ympäristö 48(1), s. (2019): Potential for a Radical Policy-Shift. (toim.): Sustainability and peaceful coexistence for the Anthropocene, 119–139. Lenzen, L.T. 151–160. & P. Wilén & P. 1637-1646. Alaja, A. Toivio, R. Weizsäcker, E. Ehrlich, P. (2020b): Ekologinen kestävyys ja väestö Suomessa. Ruuska (2014); Kestävän kehityksen arkkiviholliset, Elonkehä: Syväekologinen kulttuurilehti 3, s. 3572–3581. report. sketch for sustainable wellbeing and ecosocial policy, Sustainability 6(4), s. Worldwatch Institute (2010): State of the World 2010: Tran. Majava, T. ETLA Muistio sut/markkinataloudesta-ratkaisu-ilmastonmuutokseen>. DOI: 10.1073/pnas.1410465111. & P. 20.8.2020. piness: Where Next?, Review of Income and Wealth 64, s. Spolander (2020): Markkinataloudesta ratkaisu ilmastonmuutokseen. (2016): Rajattomasti rahaa niukkuudessa. (2018): Tools for degrowth. Wilén (2017): Engaging with the Plutocene: Moving towards degrowth and post-capitalist futures. Wilén (2020): Domination, logical Realism, Sustainability 12(7), 2617. (2017): The relevance of von Wright’s humanism to contemporary ecological thought, Acta Philosophica Fennica 93, s. v. 16.9.2020. Sitra, Helsinki. Plank, P. (2018): Degrowth by means of technology. (toim.): Kestävän väestönkehityksen Suomi – Väestöliiton väestöpoliittinen raportti. Kalevi Sorsa -Säätiön Julkaisuja 4. Jakonen, M., & Silvasti, T. Wilén (2016): Talous kasvun jälkeen. Bennett, R. Vadén, V. Routledge. Kainuulainen & R. Bliss (2019): Post-Environmentalism: Origins and Evolution of a Strange Idea, Journal of political ecology 26(1), s. 3492-3503. DOI: 10.1126/science.1259855. Bonnedahl, K. Kahneman, D. (2014): Kestävyyden käsitteen ulottuvuudet, Tieteessä tapahtuu, 32(4), s. Teoksessa Heikkurinen, P. effects in UK households, EnergyPolicy39, s. K., K. Kallis, G. Wiedmann, T., M. 1212–17. D’Alisa, G., F. (2015): Talouden uudet muodot. 3–13. Büchs, M. Spangenberg (2019): Decoupling debunked: Evidence and arguments against green growth as a sole strategy for sustainability. & A. Akenji, V. Majava & J.T. Haberl, H., D. Markku, P. A. Governance Among Elites, Environmental politics 29.1 (2019), s. 10-15. European Environmental Bureau. Kangasharju, A., S. Hirvilammi, M. Kallio, G. Biggs et al. Toivanen, J.T. Ulvila & K. Kallis (Eds.) (2014): Degrowth: a vocabulary for a new era. Heikkurinen, P. Helsinki, Into. Proceedings of the National Academy of Sciences Nov 18 2014 111 (46), s. & J. 3/20 9 Lähteet Ahvenharju, S. Holdren (1971): “Impact of Population Growth”, Science 171, s. (2020): A Systematic Review of the Evidence on Decoupling of GDP, Resource Use and GHG Emissions, Part II: Synthesizing the Insights, Environmental research letters 15, s. Linjama, T. 16610-16615. Production 197, s. 2160–2175. Like, Helsinki. Toivanen, T. 257–280. (toim. Tilastokeskus, Helsinki. Lettenmeier, M., L. Keyßer & J.K. 466–485. Heikkurinen, P. Järvensivu, P., T. 1–19. 134–154. Kuokkanen & J.H. (2015): Planetary Boundaries: Science (American Association for the Advancement of Science) 347, 1259855. (2017): Väestönkasvun perusasiat haltuun. Brockway et al. Times of India (2015): Kerala to become “zero population growth” state. (2020): Koronakriisin jälkeinen tulevaisuus on maalla, Elonkehä: Syväekologinen kulttuurilehti 2, s. Ruuska, T., & Heikkurinen, P. Times of India 28.3.2015. Teoksessa Sorsa, T. Routledge. Tammilehto, O. Koide & A. 60-65. Järvensivu, P. Wiedenhofer, D. Heikkurinen, P. & S. Eronen & P. Heikkurinen, P. 10–16. Springer. Pakarinen & M. Kalevi Sorsa -säätiö. Kainuulainen (2015): Kohtuus vaarassa: Onnen aikoja rajallisella planeetalla. Oxon, Routledge. & J.I Hukkinen (2011): The paradox of growth critique: Narrative analysis of the Finnish sustainable consumption and production debate, Ecological Economics 72, s. <https://www.credit-suisse.com/about-us/en/reports-research/global-wealth-report.html>. Kalt, B. 1654–1665. Deaton (2010): High Income Improves Evaluation of Life but Not Emotional Well-Being, Proceedings of the National Academy of Sciences PNAS 107(38), s.16489–16493. org/10.1088/1748-9326/ab842a>. Into, Helsinki. Virág, G. Gaudeamus, Helsinki. & M. Amellina (2019): 1,5 asteen elämäntavat: miten voimme pienentää hiilijalanjälkemme ilmastotavoitteiden mukaiseksi. Toivakainen, N. 770–786. E.M. 449-463. Publishers, London. Ruuska, T., P. Juvenes Print Oy, Tampere. Demaria & G. Heikkurinen (toim.) (2018): Strongly sustainable societies: Organising human activities on a hot and full earth. Koch (2017): Postgrowth and wellbeing: challenges to sustainable welfare. Johdatus kasvukritiikin uuteen aaltoon. Global Sustainable Development Report 2019 drafted by the Group of independent scientists. 245-269. Ivan Illich’s critique of technology revisited, Journal of cleaner production 197, s
Elämäntavan hiilijalanjäljessä tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2030 globaalisti elämäntapojen keskimääräinen hiilijalanjälki tulisi olla noin 2 e/hlö/vuosi, ja vuonna 2050 mennessä vain 0,7 tonnia (IGES et al. Tässä artikkelissa käytämme suomalaisilta kotitalouksilta kerättyä aineistoa ja pyrimme sen avulla etsimään vastausta kysymykseen: Millaisin keinoin kuntien pitäisi edistää kotitalouksien siirtymää vähähiilisyyteen kohtuullisuuden näkökulmasta?. Yksittäisen kuluttajan näkökulmasta hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtäävien toimien taustalla vaikuttavat monet seikat. 2016). 2019). 2012; Raworth 2017). Jos siirtymässä vähähiiliseen maailmaan ei huomioida sosioekonomisia realiteetteja, voi siirtymä jopa kasvattaa kuilua hyväja huono-osaisten välillä (Helne et al. Lisäksi eriarvoisuuden lisääntyminen voi pahimmillaan heikentää päästöjen pienentämiseen tähtäävän ilmastopolitiikan kannatusta. 3/20 10 Vertaisarvioitu artikkeli Michael Lettenmeier* a,b,c , Jari Kolehmainen b , Salla Lahtinen a,b , Sonja Nielsen a,b ja Sanna-Liisa Sihto-Nissilä a,d Kohtuullisuus kulutusvalinnoissa – havaintoja Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöstä Elämäntapamuutoksia kokeilevien kotitalouksien teot ja ehdotukset kohti vähähiilisempää elämäntapaa kohtuullisuusajattelun näkökulmasta. Joitakin valintoja on mahdollista toteuttaa heti, mutta monet toimet vaativat myös henkilökohtaisia investointeja, muutoksia yritysten tarjonnassa tai yhteiskunnan infrastruktuurin ja toimintaperiaatteiden muutoksia (Akenji 2019). Yhdeksän suomalaisen kunnan sekä Päijät-Hämeen liiton kanssa yhteistyössä toteutettu hanke on ollut osana kansainvälistä Sustainable Lifestyles Accelerator -projektia (Masseck et al. Koska nykyinen talousjärjestelmämme nojaa edelleen vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin, on vähähiilisempi kulutus merkittävä näkökulma kohtuullisen kulutuksen tavoittelussa. Ilmastopoliittisen keskustelun keskiössä on pitkään ollut taakanjako yksittäisten maiden kesken: Kenen kuuluu vähentää suoria päästöjä ja miten paljon. Suomalaisten elämäntapaan eli yksityiseen kulutukseen liittyvä hiilijalanjälki on tällä hetkellä noin 10,4 tonnia 2 e/hlö/vuosi (IGES et al. Hiilijalanjälkien tarkastelun avulla voidaan luoda yhteys yksilöiden toiminnan ja ilmastopolitiikan välillä. 2019). Elämäntavan hiilijalanjäljen pienentämistä ei tulisikaan tarkastella pelkkien yksilöstä riippuvien valintojen kautta, vaan mukana tulisi olla myös yhteiskunnallinen näkökulma. 2019). Toistaiseksi yksityinen kulutus ei ole näkynyt suoraan kansainvälisen ilmastopolitiikan agendalla, vaikka noin 70 % päästöistä voidaan liittää yksityiseen kulutukseen (Hertwich et al. a b c Wuppertal-instituutti, Wuppertal, Saksa https://wupperinst.org/en/ d Johdanto Mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen vuosisadan loppuun mennessä, tulee globaalien kasvihuonekaasupäästöjen laskea lähelle nollaa vuoteen 2050 mennessä. 2009; Ivanova et al. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme siirtymää vähähiilisempään ja samalla kohtuullisempaan elämäntapaan vuosina 2019–2020 Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -hankkeessa kerätyn aineiston pohjalta
Raworthin (2017) esittämä donitsitalouden malli puolestaan mahdollistaa yhteiskunnallisen kehityksen tarkastelun kohtuullisuuden näkökulmasta. Huomioiden tarvittavan muutoksen mittakaavan ja kiireellisyyden, on siirtymän hallinnan oltava hyvin tavoitteellista. Ekologisen kohtuullisuuden rajat voidaan lisäksi asettaa sosiaaliseen tai yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tällöin se voi olla myös poliittinen ja kansantaloudellinen (Lamberton 2005; Jackson 2009) tai liiketaloudellinen strategia (Stahel 2016; Bocken & Short 2016). Kohtuullisen elämäntavan määrittäminen ja operationalisointi Princen (2003) ja Muller (2008) keskittyvät kohtuullisuuden käsitteeseen erityisesti eettisyyden näkökulmasta ja korostavat, että kulutuksen rajat tulisi määrittää sekä yksilön että yhteisön tasolla (Samadi et al. 2018; Wood et al. Jalanjälkitarkastelu soveltuukin hyvin ekologisen kohtuullisuuden määrittelyyn, koska jalanjälkien avulla voidaan osoittaa, missä määrin ihmisen toiminta ylittää globaalien ekosysteemien kantokyvyn rajat (Hoekstra et al. (2014) soveltavat tutkimuksessaan köyhyystutkimuksen menetelmiä ja materiaalijalanjälkilaskelmia tavoitteenaan arvioida elintason kohtuullisuutta. Teollisuusmaissa tällainen tilanne on toistaiseksi lähes mahdotonta saavuttaa (Lettenmeier et al. Esimerkiksi IGES et al. Ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien hillitseminen vaatii kokonaisvaltaisia muutoksia nykyisissä elämäntavoissa sekä niiden taustalla olevissa järjestelmissä. kulutuksen vähentämisenä, tarpeiden rajoittamisena tai vähemmällä toimeen tulemisena, muutos (consistency) nähdään sen vaihtoehtoina (Huber 2000; Schäpke et al. 2017 mukaan). Kohtuullisuus voidaan ymmärtää myös laajemmin ihmisen toiminnan rajojen tunnistamisena. 2012; Raworth 2017). 2014; Liedtke et al. Tässä tutkimuksessa otamme Pariisin ilmastosopimukseen kirjatun 1,5 asteen ilmaston lämpenemisen tavoitteen seksi ohjenuoraksi, sillä se asettaa reunaehdot myös sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kestävyyden toteutumiselle. Sekä arviointimenetelmien että planetaaristen rajojen määrittelyn kehityksen myötä (Rockström et al. Lisäksi kohtuullinen kulutus voidaan ymmärtää myös tilana, jossa ihmiset elävät maapallon ekologisen kantokyvyn rajoissa sosiaalisesti hyväksyttävää elämää. Elämäntapoja tarkastellessa kohtuullisuudesta on puhuttu pitkään, mutta se on heikosti toteutunut laajassa mitassa (Lorek & Fuchs 2013; Sandberg 2018). 2014). 2014; Moore 2015; IGES et al. 2009; Bringezu 2015) on voitu määritellä ympäristön kannalta kohtuullisen kulutuksen taso myös valtioille (Dao et al. 2011; Helne et al. 2015) ja yksilöille (Lettenmeier et al. Näissä tutkimuksissa kohtuullisena kulutuksena pidetään kulutusta, jonka ekologiset seuraukset, mitattuna esimerkiksi jalanjäljillä, eivät ylitä maapallon kantokykyä.. Modaalisella muutoksella he tarkoittavat kulutetun hyödykkeen muuttamista tai vaihtamista vastaavaa hyötyä tuottavaan, vähähiilisempään vaihtoehtoon ilman kulutuksen absoluuttisen määrän vähentämistä (kuten saman matkan taittamista joukkoliikenteellä yksityisautoilun sijaan). 2014). 2019). Pelkkä teknologinen kehitys ei riitä kestävyyssiirtymien mahdollistamiseksi tarpeeksi nopeassa ajassa (van Vuuren et al. Kohtuullista kulutusta onkin pyritty määrittelemään koko ihmiskunnan tasolla 1990-luvusta lähtien (Schmidt-Bleek 1993, Wackernagel et al. 1998). Hirvilammi et al. Tehokkuuden parantamisella he viittaavat saman(laisen) hyödykkeen energian tai materiaalien kulutuksen vähentämiseen teknisin keinoin (kuten auton vaihto vähemmän polttoainetta kuluttavaan). 2018). (2019) käyttävät tätä kolmijakoa vähähiilisten kulutusvaihtoehtojen luokittelussa: Absoluuttinen vähentäminen tujen hyödykkeiden määrän vähentämisenä (kuten kuljettujen kilometrien vähentäminen). 3/20 11 Siirtyminen kestävään tulevaisuuteen vaatii kohtuullisuutta Kohtuullisuus on pitkään tunnistettu keskeisenä strategiana ympäristöongelmien vähentämiseksi (Schmidt-Bleek 1993; Huber 2000)
Tutkimuksemme ei kuitenkaan vedä yhtäläisyysmerkkiä kulutuksen jalanjäljen yleisen pienentämisen ja kohtuullisuuden keinoja hiilijalanjälkien saamiseksi kohtuulliselle tasolle, noudatetaan keinojen luokittelussa yllämainittua kolmijakoa kohtuullisuuteen, laadulliseen muutokseen ja tehokkuuteen. 2008; Tukker et al. 2014). ed.). Tämän luokittelun pohjalta voidaan myös suunnitella ihmisten kulutustottumusten muuttamiseen tähtääviä poliittisia toimia joko tehokkuuden, laadullisen muutoksen tai kohtuullisuuden periaatteiden mukaisesti. Esimerkiksi siirtyminen polttomoottoriautosta sähköautoon voi toiselle olla lähinnä tekninen muutos, mutta toiselle huomattava elämäntapamuutos, jossa joutuu muuttamaan monia matkustamiseen liittyviä rutiineja. Absoluuttiseen vähentämiseen tähtäävät teot voidaan suoraan nähdä kohtuullisuutta edustavina, sillä ne pyrkivät kulutuksen määrälliseen vähentämiseen. Syitä tähän on useita. Määritelmä ei ole yksiselitteinen, koska ihmiset voivat kokea samoja elämäntapamuutoksia eri tavalla (ks. Tällöin kaikkia hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtääviä tekoja ei luetakaan kohtuullisuuden teot, jotka vaativat kuluttajalta aktiivista ja tuntuvaa elämäntavan muutosta joko kulutuksen vähentämisen tai kulutustavan muutoksen muodossa. Esimerkiksi vegaaniseen ruokavalioon vaihtaminen tai siirtyminen julkisen liikenteen käyttäjäksi voivat olla tällaisia muutoksia. Tehokkuutta parantavista toimista osan voitaisiin ajatella liittyvän kohtuullisuuteen, mutta suuri osa ei liity. Olemme tietoisia tämän rajanvedon tulkinnanvaraisuudesta, ja tässä tutkimuksessa noudattamamme rajanveto perustuu ensisijaisesti Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -hankkeessa osanottajilta kuulemiimme ja ymmärtämiimme käsityksiin ja tulkintoihin ja toissijaisesti IGES et al. 2019). Yhtäältä kohtuullisuuteen tähtäävien poliittisten toimien voidaan nähdä johtavan “luopumiseen” saavutetuista eduista ja täten elämänlaadun heikkenemiseen. Käytämme tässä tutkimuksessamme 1,5 asteen elämäntavat -julkaisun (IGES et al. Tämän tutkimuksen kontekstissa kotitalouden hiilijalanjälkeä käytetään mittarina kohtuullisen elämäntavan määrittelyyn ja operationalisointiin. Kleinhückelkotten 2005; Kotakorpi et al. Lisäksi modaaliseen muutokseen pyrkivät teot tulkitaan kohtuullisuuteen liittyviksi, mikäli ne vaativat yksilöltä merkittävän elämäntapamuutoksen. Näistä periaatteista kohtuullisuuteen tähtäävät toimet eivät ole olleet kovin suosittuja, koska niitä on vaikeampi edistää poliittisesti (Schäpke et al. Tämä rajanveto ei ole aina yksiselitteistä, koska ihmiset saattavat kokea kulutustapojen muutoksia eri tavoin. Sen sijaan lähinnä teknisin keinoin toteutettavat jätetään kohtuullisuustarkastelun ulkopuolelle. Tämä tutkimus pyrkii valottamaan, mitä tekoja paikallisiin kestävien elämäntapojen kiihdyttämöihin osallistuneet kotitaloudet ovat valinneet toteutettavaksi, mitä toiveita he ovat esittäneet paikallisille päätöksentekijöille, jotta siirtyminen puolentoista asteen elämäntapoihin helpottuisi ja miten valitut teot ja esitetyt toiveet perustuvat kohtuullisuuteen. (2019) mukaiseen tekojen luokitteluun. Kun ekologisesti kohtuullisen jalanjäljen taso on tiedossa, voidaan tarkastella kohtuullisuutta elämäntapavalintojen ja -muutosten kautta, joita siirtyminen kestävään jalanjälkeen edellyttää. Pidämme tällaista rajanvetoa kuitenkin tärkeänä osana. Kun modaaliseen muutokseen liittyy myös jostakin aiemmin elämäntapaan kiinteästi liittyneestä asiasta luopuminen, voidaan modaalinen muutos tulkita kohtuullisuutta edustavaksi. Hiilijalanjälkeä alentavien tekojen kategorisoiminen auttaa havainnollistamaan kohtuullisuuden käsitettä elämäntapamuutosten kohdalla. Keskitymme tässä erityisesti sellaisiin hiilijalanjälkeä vähentäviin tekoihin, joissa korostuu kohtuullisuuden tavoittelu joko kulutuksen vähentämisen tai selkeän elämäntavan muutoksen muodossa. Toisaalta kohtuullisuudesta puhuttaessa on otettava kantaa myös kasvuun perustuvan talousjärjestelmän toimintaperiaatteisiin, mikä taas vaatii laajamittaista yhteiskunnallista arvokeskustelua. 3/20 12 Sosioekonomisten tekijöiden ja jalanjäljen suuruuden välinen yhteys on havaittu monissa tutkimuksissa (esim. 2019) kestävien elämäntapojen tekojen jaottelua. 2010; Koide et al
Kestävien elämäntapojen kiihdyttämön vaiheet.. Hankkeessa kokeillaan ja tutkitaan vapaaehtoisten kotitalouksien kanssa, mitä yhden maapallon kokoinen elämä tarkoittaisi käytännössä. Tarkastelun ulkopuolelle jää rebound-ilmiö, jossa kulutuksen vähentämisen tai tehokkuuden lisäämisen tuoma säästö yhtäällä voi aiheuttaa lisääntyvää kulutusta tai lisääntyviä ympäristövaikutuksia toisaalla (vrt. Tulosten pohjalta tutkimme, millainen on kotitalouksien potentiaali hiilijalanjäljen pienentämiseen ja mitkä seikat ovat elämäntapamuutosten esteinä. 2019; Nielsen 2020). Tämän jälkeen osallistujat kutsuttiin työpajaan, jonka tarkoituksena oli auttaa kotitalouksia suunnittelemaan elämäntapamuutoksia oman hiilijalanjälkensä pienentämiseksi (vaihe 2). Esimerkiksi auton vaihtaminen sähköautoon ei ole välttämättä yksiselitteisesti kohtuullisuusteko, koska teko ei lähtökohtaisesti tähtää ajokilometrien vähentämiseen, ja vaikka sähköauton käyttöönotto saattaa liittyä tuntuvia muutoksia elämäntavassa, se saattaa auton käytön edullisuuden vuoksi jopa mahdollistaa kulutuksen lisäämistä, jolloin jopa hiilijalanjäljen pieneneminen saattaa kyseenalaistua. 3/20 13 elämäntapamuutoksista käytävää keskustelua, joka voi lisätä ymmärrystä muutosten edellytyksistä, haasteista ja mahdollisuuksista. Tutkimuksemme tarkastelee kohtuullisuutta mikrotasolla, yksittäisen henkilön tai kotitalouden tasolla tilanteessa, jossa tämä pyrkii puolentoista asteen tavoitteen mukaisiin elämäntapoihin. Rebound-ilmiötä ei tutkimuksessa tarkasteltu, koska osanottajien tavoitteena oli joka tapauksessa pienentää hiilijalanjälkeään 1,5 asteen tavoitteen mukaiselle tasolle. 2019). Buhl 2014; Ottelin et al. Osallistuneet kotitaloudet kokeilivat kestävämpää arkea tavoitteena pienentää hiilijalanjälkeään 1,5 asteen tavoitteen mukaiseksi vuoteen 2030 mennessä (vrt. Työpajan metodina käytettiin vuorovaikutteista työkalua, 1,5 asteen palapeliä, jolla havainnollistetaan eri hiilijalanjälkeä vähentävien tekojen suuruusluokkaa (Lettenmeier et al. Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö perustuu Laakson et al. Suomessa kaudella 2019–2020 Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöön osallistui kotitalouksia Porvoosta, Lappeenrannasta, Kuopiosta, Joensuusta, Valkeakoskelta, Kauniaisista, Helsingistä, Vantaalta ja Lahdesta, sekä Päijät-Hämeen liiton 1,5 asteen kunta -hankkeen puitteissa myös Orimattilasta, Padasjoelta, Hartolasta, Hollolasta ja Heinolasta. 2017). Työpajan aluksi osallistujat valitsivat 89 teon joukosta omaan elämäntilanteeseensa sopivia tekoja hiilijalanKuva 1. Hankkeen alussa kotitaloudet vastasivat Wuppertal-instituutin ja D-mat oy:n kehittämään hiilija materiaalijalanjälkeä kartoittavaan kyselyyn (vaihe 1). (2015; 2016) kehittämään menettelyyn ja jakautuu neljään vaiheeseen (kuva 1). Oletimme siis, että aktiivisesti ja pitkäjänteisesti hiilijalanjälkeänsä pienentävät kotitaloudet eivät lisää sellaisia tekoja, jotka merkittävästi kasvattavat hiilijalanjälkeä. Hanke on osa kansainvälistä Sustainable Lifestyles Accelerator -projektia (SLA 2020), jossa on mukana kotitalouksia Suomesta, Tanskasta, Saksasta, Sveitsistä, Espanjasta, Meksikosta ja Intiasta. IGES et al. Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö menetelmänä ja aineistona Tutkimuksemme pohjaa Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -hankkeeseen, joka toteutettiin suomalaisten kuntien kanssa syksyllä 2019 ja talvella 2020
1,5 asteen palapelin ensimmäisessä vaiheessa valitaan tekoja, joiden avulla oma tai kotitalouden hiilijalanjälki (vahvemmilla viivoilla merkitty neliö) pienennetään vuoden 2 e/hlö/v) mukaiseksi.. Tämän jälkeen osallistujat sijoittivat valitsemansa teot vuoteen 2030 ulottuvalle aikajanalle ja laativat näin kotitalouskohtaisen tiekartan hiilijalanjäljen vähentämiseksi (kuva 3). Lopuksi kotitaloudet valitsivat teot 1–3 kuukauden mittaiselle kokeilujaksolle. 3/20 14 jälkensä pienentämiseksi (ks. Hyödynnämme tässä tutkimuksessa 1,5 Kuva 2. Pelin tavoitteena oli saavuttaa 2,5 tonnin jalanjälki vuoteen 2030 mennessä. Kun tiekartta oli valmis, kotitaloudet kirjoittivat lapuille ehdotuksia yksityiselle ja julkiselle sektorille elämäntapamuutostensa tukemiseksi (kuva 4). Tässä tutkimuksessa keskitymme näiden havaintojen perusteella valittujen tekojen sekä osanottajien julkiselle sektorille esittämien ehdotusten laadulliseen analyysiin. Kunnasta riippuen kiihdyttämön kokonaiskesto oli kolmesta viiteen kuukautta. kuva 2). Aineiston keräämisen alkuperäinen tarkoitus oli välittää kunnille tietoa asukkaiden elävästä elämästä. Aineisto on määrällisesti sidoksissa kunkin kunnan osallistujamäärään. Yhteensä 191 kotitaloudelta kerätty aineisto sisältää 4 889 kotitalouksien valitsemaa hiilijalanjälkeä pienentävää tekoa ja 282 elämäntapoihin liittyviin esteisiin julkiselle sektorille sekä 243 yksityiselle sektorille kohdennettua ehdotusta. Hankkeeseen osallistui yhteensä noin 250 kotitaloutta, joista kaikki ei kuitenkaan osallistuneet hankkeen kaikkiin vaiheisiin. Tässä tutkimuksessa analysoimme aineistoa, joka kerättiin työpajoissa Kestävien elämäntapojen kiihdyttämön eri vaiheissa. Kokeilujakson (vaihe 3) jälkeen kokoonnuttiin päätöstyöpajaan (“Tulevaisuustyöpaja”, vaihe 4), jossa osallistujat saivat arvion kokeilujen vaikutuksesta hiilijalanjälkeensä ja luomaan katseen siihen, miten tekoja jatketaan ja lisätään tulevaisuudessa. Vaikka tämänkaltainen aineisto ei mahdollista regressiomallin kaltaista tilastollista analyysiä, tekojen suosion erot eri sosioekonomisissa luokissa antavat viitteitä niiden mahdollisista sosiaalisista eroista
Lisäksi aineisto on mahdollista luokitella osallistujien asuinpaikan tai elämäntapatekijöihin, kuten auton omistamisen, lentämisen tai alkuperäisen hiilijalanjäljen mukaan. 2019) hiilijalajälkeä vähentävien tekojen jaottelua absoluuttiseen vähentämiseen, modaaliseen muutokseen ja tehokkuuden parantamiseen (vrt. Kestävien elämäntapojen kiihdyttämön työpajoissa jokainen osallistuva kotitalous kokosi itselleen tiekartan oman hiilijalanjäljen vähentämiseksi 1,5 asteen tavoitteen edellyttämälle tasolle vuoteen 2030 mennessä 1,5 asteen palapelin avulla.. Valittujen tekojen määrä vaihteli kotitalouksittain, usein siten, että kotitalouksilla, joilla on valmiiksi pieni jalanjälki, tiekartalle valikoitui pienempi määrä tekoja, ja niillä, joilla jalanjälki oli suurempi, myös valittujen tekojen määrä kasvoi. Lennän vähemmän kuin 15 tuntia/vuosi). Analyysissa käytettiin koko tiekartta-aineistoa, johon sisältyy sekä välittömästi toteutettavia että pidemmälle aikavälille suunniteltuja tekoja. Kuva 3. ed.) tähtääviä tekoja ja ehdotuksia, sekä aihepiirin kannalta muulla tavoin kiinnostavaksi nousseita havaintoja, kuten yleisimmin valitut teot ja niihin liittyvät ehdotukset. Kotitalouksien tausta-aineistosta oli käytettävissä useita eri sosioekonomisia indikaattoreita, kuten nettotulot, asuinpinta-ala, asunnon tyyppi ja sen omistussuhde. 3/20 15 asteen elämäntavat -raportin (IGES et al. Valittuja tekoja oli keskimäärin 25 kpl /kotitalous. Siirryn julkisen liikenteen käyttäjäksi 100 km/työviikko) ja erittäin suuren vaikutuksen tekoihin (esim. Pesen pyykkiä harvemmin) keskisuuren vaikutuksen (esim. Kukin kotitalous valitsi työpajassa tiekartalleen tekoja, joiden avulla kotitalouden jalanjälki voitaisiin pudottaa 2,5 tonniin (kuva 2). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti absoluuttiseen vähentämiseen ja tuntuvaa elämäntapamuutosta sisältäviin modaaliseen muutokseen (vrt. Aineisto käsittää yhteensä 4889 tekoa 191 kotitaloudelta. Kerätty aineisto käsittää kaikkiin näihin kategorioihin sekä niiden yhdistelmiin kohdentuvia tekoja ja ehdotuksia. ed.) sekä näiden yhdistelmiin. Tekoihin sisältyy monenlaisia toimia pienen hiilijalanjälkivaikutuksen teoista (esim. Kotitalouksia ohjeistettiin valitsemaan omaan elämäntyyliin sopivia tekoja, joita he eivät ole vielä toteuttamassa, sekä tekoja, joita kotitalous haluaisi toteuttaa, mutta jotka eivät ole juuri nyt mahdollisia. Ensimmäinen tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöissä kotitalouksien 1,5 asteen palapelissä valitsemista hiilijalanjälkeä vähentävistä teoista (kuva 2)
Päätöstyöpaja järjestettiin kokeilujakson jälkeen ja siellä ehdotuksia mietittiin yhdessä muiden kotitalouksien kanssa kokeilujakson kokemusten pohjalta. 2018). Työpajojen jälkeen ehdotukset koottiin anonymisoiduksi listaksi, joka jaettiin kunnan edustajalle. Kotitaloudet kirjoittivat ehdotukset post-it-lapuille tiekartan tekemisen jälkeen. Tässä tutkimuksessa keskitytään julkiselle sektorille osoitettuihin ehdotuksiin, joista yhteensä 282 kappaletta todettiin tutkimuksen puitteissa analysointikelpoisiksi. Esimerkiksi kunnan koolla tai työpajan osallistujamäärällä ei näytä olevan vaikutusta annettujen ehdotusten määrään. Ehdotuksia analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, joka perustui ehdotusten koodaamiseen ja luokitteluun (Tuomi et al. Kotitalouksia opastettiin pohtimaan, miten julkinen ja yksityinen sektori voisivat tarjota kuntien asukkaille paremmat mahdollisuudet siirtyä kestävämpiin elämäntapoihin. Ehdotuksia esitettiin kahdessa työpajassa kiihdyttämökokeilun aikana. Ehdotuksia esitettiin eri kiihdyttämöiden työpajoissa pienimmillään 0,6 kotitaloutta kohden ja enimmillään 1,6. 3/20 16 Toinen tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöissä kotitalouksilta kerätyistä ehdotuksista (kuva 4). Tavoitteena oli löytää yhteisiä tekijöitä, jotka selittävät tiettyjen tekojen Kuva 4. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä, ja siinä hyödynnettiin edellä kuvattua tekojen jaottelua IGES et al. Ehdotukset liittyvät kestävien elämäntapojen toteuttamisen kipupisteisiin kotitalouksien arjessa ja ne on osoitettu julkiselle tai yksityiselle sektorille. Tiekarttatyöpajassa kotitaloudet miettivät ehdotuksia suhteessa 1,5 asteen palapelissä valitsemiinsa tekoihin. Suosituimmat hiilijalanjälkeä vähentävät teot Aineiston pohjalta analysoitiin, mitkä olivat suosituimpia hiilijalanjälkeä vähentäviä tekoja, sekä etsittiin yhteyksiä valittujen tekojen ja kotitalouksien sosioekonomisten indikaattoreiden välillä. Erot ehdotusten määrien vaihtelussa ei ole selitettävissä aineiston perusteella. (2019) raportista. Kestävien elämäntapojen kiihdyttämön päätöstyöpajassa kerättyjä julkiselle sektorille osoitettuja ehdotuksia.
Suosituimmissa teoissa eniten oli edustettuna absoluuttista vähentämistä (9 tekoa). Kaikista teoista suosituimmat neljä tekoa olivat ”Valitsen lähiruokaa kaupasta ja toreilta” (68 % kotitalouksista valitsi kyseisen teon), ”Ostan kierrätettyä” (62 % kotitalouksista), ”Annan lahjaksi tarpeellista” (55 % kotitalouksista) ja ”Suosin suomalaisia järvikaloja” (51 % kotitalouksista). Aineistosta löydettiin kaikkiin kategorioihin liittyviä tekoja. et.). Luokittelukategorioita oli näin ollen yhteensä kuusi erilaista. Tästä voidaan päätellä, että 1,5 asteen palapelin teot liittyvät kattavasti eri näkökulmiin ja kotitaloudet valitsivat monipuolisesti eri kategorioihin liittyviä tekoja. 3/20 17 valitsemista. Modaalista muutosta ja tehokkuuden parantamista edustivat kumpaakin kuusi tekoa ja absoluuttisen vähentämisen ja modaalisen muutoksen yhdistelmää viisi tekoa. Suosituimmat 30 hiilijalanjälkeä vähentävää tekoa ja kolme muuta tarkasteluun otettua tekoa tämän tutkimuksen aineistossa, tekojen luokittelu muutoksen tyypin mukaan sekä kotitalouksien taustatiedoista käytetyt lajitteluperusteet.. Suosituimmissa teoissa modaalista muutosta suoraan tai yhdistettynä edustavien tekojen (12 kpl) joukosta kuusi tekoa voidaan pitää sellaisena, jotka edellyttävät aktiivista elämäntapamuutosta (vrt. Teot on luokiteltu edellä esitellyn jaottelun mukaan absoluuttiseen vähentämiseen, modaaliseen muutokseen, ja tehokkuuden parantamiseen liittyviin tekoihin tai näiden yhdistelmiin. Taulukossa 1 on esitetty aineiston suosituimmat 30 tekoa. Näiden joukossa on hiilijalanjälkivaikutuksensa kannalta monia suhteellisen pieniä tekoja, mutta myös merkittäviä kuten lentämisen vähentäminen ja siirtyminen etätyöhön. Näin ollen puolet suosituimmista teoista edustaa kohtuullisuutta yllä esitetyn määritelmän mukaan. Teot valittiin vuonna Eurooppaan. Taulukko 1
3/20 18 Kohtuullisuusteot ja sosioekonomiset indikaattorit Aineiston pohjalta tarkasteltiin kotitalouksien valitsemia tekoja ja kohtuullistamista suhteessa kotitalouksien elämäntilannetta kuvaaviin sosio-ekonomisiin indikaattoreihin (ks. Kymmenen suosituimman teon joukkoon kuuluivat suurituloisilla myös lentämisen vähentäminen, tavaroiden antaminen yhteiskäyttöön, palkattomien vapaapäivien lisääminen ja kahvin keittämisen kohtuullistaminen. taulukko 1). Selkeä ero tuloluokkien välillä löytyi teosta ”Vähennän lentämistä”, jonka oli valinnut tiekartalleen 51 % alle 1500 euroa henkeä kohden kuussa ansaitsevista, mutta 73 % yli 2500 euroa ansaitsevista, lentomatkoja vuoden sisällä tehneistä kotitalouksista. Aineisto jaettiin kolmeen tuloluokkaan: alle 1500 euroa kuussa aikuista kohden ansaitsevat, 1500–2500 euroa euroa kuussa ansaitsevat ja yli 2500 euroa kuussa ansaitsevat. Myös lentomatkoja tekevien joukossa tottumukset erosivat: lentävät pienituloiset lensivät keskimäärin 5 tuntia henkeä kohden vuodessa, kun lentävien suurituloisten matkustusaika oli kaksinkertainen, 10 tuntia henkeä kohden vuodessa. Pienituloisten ryhmässä kymmeneen suosituimpaan tekoon kuului yllä mainittujen kolmen teon lisäksi kodin energiankulutukseen liittyviä tekoja kuten lyhyemmät suihkut ja kodin lämpötilan alentaminen sekä ruokaan liittyviä tekoja kuten punaisesta lihasta luopuminen. Suosituimmat 10 hiilijalanjälkeä vähentävää tekoa pienituloisten ja suurituloisten keskuudessa (n=161). Taulukko 2. Suurituloisuuden rajana yleisesti käytetty 150 % mediaanitulosta on siten 2302 euroa kuussa. Tässä esittelemme seuraavien indikaattoreiden tuloksia: nettotulot, lentomatkustus, asuntotyyppi, asunnon omistussuhde sekä asunnon koko. Analyysissa käytettäviä indikaattoreita olivat perhekoko, kotitalouteen kuuluvien aikuisten ikä, nettotulot per aikuinen, asunnon tyyppi, asunnon koko, asunnon omistussuhde, auton omistaminen ja lentomatkustus. taulukko 2). Tiedot nettotuloista olivat käytettävissä 161 kotitaloudesta. Näistä korjaaminen edustaa kohtuullisuusajattelua. Aineisto luokiteltiin näiden muuttujien suhteen ja näin tutkittiin, selittävätkö erot kyseisissä taustaolosuhteissa tekojen valitsemista. Kotitalouksista 28 kuului pienituloisimpaan, 84 keskituloiseen ja 49 suurituloiseen ryhmään. Pienija suurituloisten kymmenestä suosituimmasta teosta vain kolme oli samaa: Valitsen lähiruokaa, Korjaan hyvät tuotteet ja Ostan kierrätettyä (ks. Jako noudattaa karkeasti käytettävissä olevien tulojen tilastoa, jonka mukaan suomalaisten henkilöä kohden laskettu mediaanitulo on 1535 euroa kuukaudessa (Tilastokeskus 2020). Yhteiset teot on lihavoitu.. Pienija suurituloisten lentotottumukset erosivat selvästi: pienituloisista kotitalouksista 44 %, mutta suurituloisista vain 18 % ilmoitti, että ei ole lentänyt vuoden sisällä
Mahdollisia asumismuotoja olivat kerrostalo, rivitai paritalo sekä omakotitalo, ja omistussuhteita omistusja vuokra-asunto. Teon ”Kuljen julkisilla” oli kuitenkin valinnut 32 % pienituloisimman ryhmän, mutta vain 20 % suurituloisimman ryhmän edustajista. Taulukossa on esitetty kerrostalo-, rivi-/paritaloja omakotitaloasujien 10 suosituinta tekoa ja vertailuksi näitä tekoja valinneiden osuus asunnon omistussuhteen mukaan luokiteltuna. Taulukossa 3 on eritelty tekojen yleisyyttä näiden ryhmien joukossa. 20 kpl, 10 teoista on päällekkäisiä). Lihavoituina teot, joiden kohdalla havaittiin huomattavia eroja (yli 20 %-yksikköä). Vertailu hiilijalanjälkeä vähentävien tekojen suosiosta eri asumismuotojen mukaan. Monien tekojen kohdalla erot asumismuoTaulukko 3. Aineistostamme oli mahdollista havainnoida myös asumismuodon ja asunnon omistussuhteen vaikutusta eri tekojen suosioon. Suurituloiset valitsivat ylipäätään useampia tekoja pelilaudoilleen, keskimäärin 22 % enemmän tekoja kuin pienituloisten ryhmä. Taulukkoon on valittu tarkasteltavaksi kerrostalo-, rivi-/paritaloja omakotitaloasujien 10 suosituinta tekoa (yht. 3/20 19 Muissa teoissa selkeitä, nettotulojen kanssa korreloivia eroja oli esimerkiksi ruoan tilaamisessa kotiin (pienin tuloluokka 21 %, suurin 57 %), ”viallisen” vihanneksen ostamisessa (pienin tuloluokka 25 %, suurin 57 %) sekä kahvihävikin vähentämisessä (pienin tuloluokka 39 %, suurin 59 %). (n=191)
On huomattava, että osa havaituista eroista tekojen suosiossa voi selittyä myös toisella indikaattorilla, joka korreloi asumismuodon kanssa. Aurinkoenergian kannattavuus edellyttää paneelin tuottaman energian käyttämistä omaan kulutukseen (Auvinen et al. Paitsi että havaitut erot tekojen suosiossa todennäköisesti johtuvat osin eroista näiden ryhmien tulotasoissa, ne voivat heijastaa myös epävarmuutta latauspisteiden saatavuudesta yhtiömuotoisessa asumisessa. Aineisto viittaa siihen, että kulutuksen mukaan vedestä maksaminen ohjaa kohtuullistamaan vedenkulutusta. 2020), joten etenkin isommissa järjestelmissä kulutuksen ajoitus paneelin tuoton mukaan on olennaista. Näin ollen omakotitaloasujat ovat ehkä jo tarkkaavaisia pyykinpesuun liittyvän vedenkulutuksen kanssa. Useilla teoilla havaittiin tässä aineistossa yhteys asumisväljyyteen. 3/20 20 don suhteen olivat suhteellisen pieniä. Sähköautoon vaihtamisen valitsi vuokralla asuvista 11 %, mutta asunnonomistajista 40 %, joskin ero kutistuu puoleen, kun näissä huomioidaan pelkät autonomistajat. Vuokraja omistusasumista vertailtaessa eroja oli esimerkiksi vaatteiden ja kenkien ostaminen harvemmin (vuokralla asuvat: 42 %, asunnonomistajat: 20 %) ja tietyt ruokaan liittyvät teot, kuten punaisen lihan vaihtaminen kanaan tai kalaan (vuokralla asuvat, 36 %, asunnonomistajat: 50 %) ja kahvihävikin vähentäminen (vuokralla asuvat, 31 %, asunnonomistajat: 51 %). Tarkempi analyysi paljasti seuraavanlaisia eroja tekojen suosiossa. Näistä syistä aurinkoenergian tuottajaksi ryhtyminen otettiin tämän tutkimuksen tarkasteluun. 2006). Kaksi tekoa erottuvat kuitenkin joukosta: energiantuottajaksi (aurinkoenergia) ryhtyminen ja sähköautoon vaihtaminen. 53 %). lapsiperheet) tai esimerkiksi vedenkulutuksen laskutusperusteella (omakotitalossa kulutuksen mukaan, muissa asuinmuodoissa vaihtelee kulutusperusteisen ja henkilömääräperusteisen laskutuksen välillä). Aurinkoenergian hyödyntäminen on luokiteltu hiilijalanjälkivaikutukseltaan suurimpien tekojen joukkoon. Esimerkiksi tulotaso korreloi sekä omakotitalossa asumisen että asunnon omistamisen kanssa. Tähän viittaa myös havainto samantyyppisistä eroista suihkukäynnin kohtuullistamiseen liittyvän ”Otan lyhyempiä suihkuja” -teon kohdalla: kerrostaloasukkaat 62 %, rivija paritaloasukkaat 43 %, omakotitaloasukkaat 39 %. Odotetusti teko “Kun muutan, muutan pienempään asuntoon” oli. Pyykinpesuun liittyvä teko ”Pesen täysiä koneellisia” oli erityisen suosittu kerrostaloasukkaiden joukossa: kerrostalossa asuvista kotitalouksista 53 % valitsi tämän teon, rivija paritaloasukkaista 33 % ja omakotitaloasukkaista vain 18 %. Kun asumismuodon vaikutuksen poistaa, vuokraja omistusasumisen välille ei kuitenkaan tässä aineistossa jää havaittavaa eroa aurinkoenergiateon suosiossa. Tekojen valitsemista tarkasteltiin myös asumisväljyyden suhteen eli sen mukaan, kuinka paljon asuinneliöitä on käytössä henkeä kohti. Tämä selittynee sillä, että tässä ryhmässä pyöräilyä, kävelyä ja julkista liikennettä käytetään ennestään enemmän kuin omistusasujien keskuudessa, joiden kohdalla auton käyttö on yleisempää. Kerrostaloja rivi-/ paritaloasukkaat valitsivat omistussuhteesta riippumatta sähköautoteon selvästi harvemmin kuin omakotitalossa asuvat (autonomistajista 32 % vs. Aineisto luokiteltiin seuraavasti: alle 20 m 2 / hlö (7 % kotitalouksista), 21–40 m 2 /hlö (49 % kotitalouksista), 40–60 m 2 /hlö (29 % kotitalouksista), ja yli 60 m 2 /hlö (15 % kotitalouksista). Mahdollisuus aurinkosähkön tuotannon reaaliaikaiseen seurantaan ja huomion kiinnittäminen sähkönkulutukseen omassa asunnossa voi myös kannustaa säästämään merkittävästi energiaa (Kärkkäinen et al. Vuokralla asuvat suosivat omistusasujia vähemmän monia arkiliikkumisen tekoja, kuten työpaikalle kulkemista jalan tai polkupyörällä, julkisten käyttämistä ja kimppakyydillä matkustamista. Erot saattavat selittyä perhemuodoilla (yksinasuvien ja pariskunnat vs. ”Ryhdyn energiantuottajaksi” -teon suosio riippuu asumismuodosta siten, että omakotitaloissa asuvista sen valitsi 52 % kotitalouksista, rivija paritaloasukkaista 17 % ja kerrostaloasukkaista ainoastaan 12 %. Näin ollen tässä aineistossa havaittu yhteys asumismuodon ja teon suosion välillä ei välttämättä ole primäärinen riiippuvuus, vaan se voi olla myös toissijainen yhteys eli seuraus toisesta tekijästä
Näitä ovat erimerkiksi ikä, perhetilanne (opiskelija/ perheellinen/eläkeläinen) ja tulotaso. Vegaaniruokavalion suosio todennäköisesti korreloi iän kanssa siten, että se on suositumpi nuorten keskuudessa. Teko ”Ryhdyn vegaaniksi” oli suositumpi ahtaammin asuvien keskuudessa (alle 20 m 2 / hlö: 46 % kotitalouksista valitsi teon, 21–40 m 2 /hlö: 28 %, 40–60 m 2 /hlö: 27 %, yli 60 m 2 / hlö: 17 %). Taulukkoon 4 on koottu yhteenvetona haTaulukko 4. Teon ”Seuraan ostoslistaa” – jonka idea on välttää heräteostoksia – suosio kasvoi asumisväljyyden mukana (alle 20 m 2 /hlö: 15 % kotitalouksista valitsi teon, 21–40 m 2 /hlö: 39 %, 40–60 m 2 /hlö: 47 %, yli 60 m 2 /hlö: 55 %). Tämäkään yhteys ei ollut selitettävissä asumismuodolla (kerrostalo, rivi/paritalo omakotitalo). Hiilijalanjälkeä vähentävät teot, joiden kohdalla havaittiin selvä yhteys taustaindikaattoreihin, sekä näiden havaintojen selitteet. Mielenkiintoinen seikka oli, että omakotitaloasukkaiden keskuudessa tätä yhteyttä asumisväljyyteen ei löytynyt. Monien muiden tekojen kohdalla erot asumisväljyyden suhteen saattavat heijastella jotakin muuta tekijää, joka näkyy asumisväljyydessä. Näiden tekojen kohdalla kyse voi olla myös elämäntilanteen ja tulotason vaikutuksesta: väljemmin asuvat omistavat auton useammin kuin ahtaasti asuvat, jolloin siirtyminen julkisten käyttäjäksi tai sähköpyöräilyn aloittaminen ovat mahdollisia uusia tekoja tässä ryhmässä. Ennen tutkimusta vegaaniruokaan jo siirtyneitä oli aineistossa hyvin vähän eivätkä erot vegaanien määrässä olleet merkittäviä asumisväljyyden suhteen, joten teon suosion puute väljästi asuvilla ei selity myöskään vegaanien osuuksilla. 3/20 21 suositumpi väljästi asuvien joukossa. Selitys saattaa liittyä ikäjakaumaan: yli 65-vuotiaiden osuus ahtaasti asuvista (alle 30 m 2 /hlö) oli vain 3 prosenttia, kun väljemmin asuvien ryhmästä (yli 50 m 2 /hlö) se oli lähes 20 %. Sama ero voi selittää asumisväljyyden näennäisen yhteyden julkisen liikenteen käyttöön siirtymisessä ja sähköpyörän valitsemisessa, jotka molemmat olivat sitä suositumpia, mitä suurempi asumisväljyys oli. Tämä voi johtua siitä, että ahtaisiin asuntoihin ei ehkä tehdä heräteostoksia yhtä helposti. Vaikka asumisväljyyden yläpäässä omakotitalot ja suurituloiset ovat yliedustettuina muihin asumismuotoihin verrattuina, ostoslistan seuraamisessa tämä ei selittänyt yhteyttä. Teoissa on käytetty samaa kirjainkoodausta kuin taulukossa 1.
Kestävien elämäntapojen mahdollistaminen: ehdotukset julkiselle sektorille Julkiselle sektorille osoitetut 282 ehdotusta jaoteltiin osa-alueiden mukaisesti elintarvikkeisiin (38 kpl), asumiseen (43 kpl), arkiliikkumiseen (112 kpl), vapaa-aikaan ja matkustukseen (13 kpl), tavaroihin ja muuhun kulutukseen (39 kpl) sekä muihin ehdotuksiin (41 kpl). Teoista modaalista muutosta edustavat esimerkiksi kierrätetyn tavaran ostaminen ja tarpeellisten lahjojen antaminen. Eri osa-alueille kohdistettujen ehdotusten eniten sisältämiä toiveita ovat: julkinen liikenne (60 kpl.), pyöräily (40), aurinkopaneelitja energia (18), kotitalousjätteen kierrätys (18), kasvisruoka (14) ja lentäminen (5). Näihin tekoihin liittyviä ehdotuksia esitettiin kuitenkin kaikilla osa-alueilla huomattavan vähän. Tulos voi selittyä sillä, että absoluuttista vähentämistä saattaa olla asukkaille helpompi. Tästä poiketen kuudes kategoria (muut ehdotukset) koostuu ehdotuksista, jotka eivät olleet määriteltävissä edellä mainittuihin osa-alueisiin. Erilaisia toiveisiin liittyviä keinoja esitettiin aineistossa yli sata kappaletta. Lähes kaikki ehdotukset kytkeytyvät johonkin 1,5 asteen palapelin tekoon, jonka kotitalous on valinnut tiekartalleen, mutta kuudennessa kategoriassa (muut ehdotukset) ehdotukset kohdistuvat esimerkiksi suoraan oman kaupungin ympäristötyöhön tai -projekteihin: “Greenreality – sanoista tositekoihin!”; “Kaupunki: tukee ja antaa tunnustusta kaupungin ympäristötoimen tekemälle työlle”. Tehokkuutta parantavia muutoksia ovat lähiruoan ja suomalaisen järvikalan suosiminen. Lisäksi pieni osa kotitalouksista kuvaili myös vaikutuksen, joka ehdotuksen toteutumisesta syntyisi, kuten esimerkiksi vaikutuksen sairauskuluihin tai autoiluun: “Lähiluomusta veroale laskee sairauskuluja”; “Lasten harrastusten järjestäminen koulupäivän jälkeen iltapäivällä ilta-autoilu vähenee”. 3/20 22 vainnot niistä teoista, joiden kohdalla aineistossa näkyi selvä yhteys kotitalouksien johonkin taustaindikaattoriin. Esimerkiksi arkiliikenteen päästöjen vähentämisessä kuntatason poliittisilla päätöksillä on huomattava vaikutus hiilijalanjäljen pienentämisen mahdollisuuksiin. Yksittäisiä usein mainittuja keinoja olivat tarjonnan lisääminen tai määrän kasvattaminen (29 yksittäistä mainintaa), tukeminen (26) ja verotuksen keinot (19). Seuraavassa tarkastellaan lähemmin kotitalouksien tiekartoilleen eniten valitsemiin tekoihin liittyviä ehdotuksia, samalla huomioiden kohtuullisuusnäkökulmaa. Yhdessä ehdotuksessa esitettiin myös toive olemassa olevan kauppapaikan muuttamisesta kierrätetylle tavaralle omistetuksi: “Jokin PK-seudun lukuisista kauppakeskuksista kokonaan kierrätetyn tavaran kaupalle ja korjauspalveluille omistetuksi”. Osa keinoista oli yleisluontoisempi kuten tukeminen, toiset yksityiskohtaisia kuten “kasvis-leiman” välttäminen (1 kpl) kasvisruoan tarjonnassa. Osa-alueet vastaavat pääpiirteissään 1,5 asteen palapelin teoissa käytettyä jaottelua. Toiveet osoittavat mitä kotitaloudet ehdottavat, keinot millä tavalla toive voidaan toteuttaa, ja kohteet missä, kenelle tai kenen toimesta toiveen halutaan toteutuvan. Absoluuttiseen vähentämiseen kohdistuvat teot voidaan mieltää hyvin suoraan kohtuullisuusajattelua edistäviksi teoiksi, koska niiden tavoitteena on kulutuksen suora vähentäminen. Taulukossa teot on järjestetty likimääräisesti niiden hiilijalanjälkivaikutuksen mukaiseen järjestykseen. Kierrätetyn ostamiseen liittyi pieni määrä toiveita, jotka jaettiin alaluokkiin kierrätetyt tavarat ja tuotteet (3 kpl) ja Kierrätyskeskukset (1 kpl). Kohteissa eniten yksittäisiä mainintoja saivat koulut (13) sekä omat kaupungit. Kierrätetylle tavaralle toivottiin laajempia hankintamahdollisuuksia ja alennettua arvonlisäveroprosenttia. Kuvassa 5 puutteet on luokiteltu samalla kirjainkoodauksella kuin hiilijalanjälkeä vähentävät teot luvussa 4.1. Myös kasvisruokavalioon siirtyminen tai sen suosiminen nähtiin tekona, joka vaatii julkiselta sektorilta mahdollistavia toimia, kuten kasvisruoan selkeämpää esillepanoa ja tarjontaa esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa. Osa-alueiden lisäksi esitetyt ehdotukset jaoteltiin toiveisiin, keinoihin ja kohteisiin. Luvussa 4.1 esitettiin Kestävien elämäntapojen kiihdyttämössä kotitalouksien valitsemiin tekoihin liittyviä havaintoja
Kotitaloudet esittivät keinoina hävikkiruoan vähentämistä yleisesti sekä kotitalouksissa, kun taas ylijäämäruokaa toivotaan paremmin saataville ja hyödynnettäväksi kouluissa ja päiväkodeissa. Elintarvikkeiden osa-alueella lähinnä kulutetun ruoan määrän vähentäminen on absoluuttista vähentämistä, eikä aineistossa ollut yhtään tähän kategoriaan liittyvää ehdotusta. 3/20 23 toteuttaa omin voimin kuin modaalimuutoksia tai teknologian parantamista, joihin vaikuttavat enemmän tarjonta ja infrastruktuuri, joihin vaikuttavat myös viranomaiset ja yritykset. Työpajoissa kerätystä kestävien elämäntapojen toteuttamiseen liittyvien ehdotusten aineistosta poimitut toiveet ja niiden jaottelu.. Pelkkä “ylijäämäruoan vähentäminen” on keinona ylimalkainen, kun taas ehdotus “ylijäämäruoan hyödyntämisestä ja jakamisesta” mahdollistaa jatkotoimenpiteiden miettimisen: miten ylijäämäruokaa voitaisiin hyödyntää nykyisissä Kuva 5. Elintarvikkeiden osa-alueelta on kuitenkin mahdollista tarkastella sekä absoluuttista vähentämistä että tehokkuuden parantamista edustavaa kategoriaa “Ylijäämäruoan tai ruokahävikin vähentäminen”, johon liittyen esitettiin useita ehdotuksia. Siksi tässä tarkastellaan lähemmin niitä ehdotuksia, joita siitä huolimatta esitettiin absoluuttisen vähentämisen tekojen yhteydessä
Koottu työpajoissa kerättyjen ehdotusten aineistosta.. Absoluuttinen vähentäminen -kategorian ehdotuksia esiintyy kahdessa toiveiden luokassa: “Lämpimän veden säästäminen” ja “Energiankulutuksen vähentäminen” (ks. Aurinkopaneeleihin liittyy merkittävänä sellainen toive, että esimerkiksi kunta tms. Ehdotuksen taustalla on olettamus siitä, että kulutus vähenee, kun asukkaat maksavat käyttämästään vedestä ja lämmitysenergiasta kulutuksen mukaan. julkinen toimija auttaisi tai tukisi kotitalouksia aurinkopaneelien hankinnassa ja asentamisessa. Asumisen osa-alueella eniten toiveita kohdistui aurinkoenergiaan ja kotitalousjätteiden kierrätykseen. Kulutuksen absoluuttiseen vähentämiseen liittyvät teot ja niihin liittyvien ehdotusten keinot ja kohteet. 3/20 24 puitteissa ja millaisten asioiden tulisi muuttua tai rakentua, jotta ruokaa voitaisiin jakaa tarvitseville. kuva 6). Tätä oletusta tukevat edellä esitetyt tulokset veden Kuva 6. Yhdessä ehdotuksessa myös esitettiin, että energiaja vesimaksut tulisi kaupungin taloissa muuttaa kulutusperäisiksi. Kyseisissä kulutuksen vähentämiseen kohdistuvissa toiveissa pyydetään rahallista tukea tai ilmaisia palveluita, joilla kotitaloudet voisivat mitata kulutustaan tai toteuttaa asunnoissa energiansäästöön tähtääviä muutostöitä
IGES et al. Etätyöskentelyyn toivottiin kaupunkien työntekijöille parempia mahdollisuuksia. Rajoitus näkyy myös siinä, että osallistujilla oli keskimäärin kansallista kes2 e/hlö/v, ks. 2019) alhaisemmat hiilijalanjäljet ja he. Ehdotuksista absoluuttista vähentämistä ja modaalista muutosta edustaa lentämisen vähentäminen (4 erillistä toivetta). 3/20 25 säästämiseen liittyvien tekojen valinnasta. On myös huomionarvoista, että lentovero tuli esille ehdotuksissa juuri samaan aikaan kuin Lentovero-kampanja oli käynnissä Suomessa. Keskustelua ja johtopäätöksiä Tässä artikkelissa esiteltiin kotitalouksien Kestävien elämäntapojen kiihdyttämön puitteissa valitsemia tekoja hiilijalanjälkensä pienentämiseen sekä kotitalouksien niihin esittämiä ehdotuksia julkiselle sektorille. Kotitaloudet toivovat, että lentomatkustusta vähennettäisiin sisällyttämällä lentojen päästöt hintoihin, lentoverolla (Suomessa) ja lentopolttoaineverolla (EU:ssa). Toiveet tähtäävät siihen, että lentojen hinnan nousu johtaisi lentämisen vähenemiseen. Tämä voidaan nähdä esimerkkinä siitä, miten julkisen sektorin tuottama toimintamalli tukisi yksilöiden kestävien elämäntapojen toteutumista. Absoluuttiseen vähentämiseen liittyvät ehdotukset arkiliikenteen osa-alueella koskevat matkojen lyhentämistä ja etätyöskentelyä. Absoluuttiseen vähentämiseen liittyvät teot vapaa-ajan ja matkustamisen osa-alueella liittyivät kategoriaan “Harrastuksia ja vapaa-ajanvietteitä lähempänä kotoa”. Julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn liittyviä toiveita oli esitetty kaikkein eniten. Ehdotuksissa esitetyt puutteet liittyivät harrastusmahdollisuuksiin. Yhteiskunnallisesti ja paikallisesti esillä olevat teemat voivat siis vaikuttaa ehdotusten sisältöön huomattavasti. Matkojen lyhentämiseen liittyen tiivistä rakentamista ja kaupunkirakennetta esitettiin päämääräksi kaavoituksessa (1 ehdotus). Kotitaloudet toivoivat kaupungeilta esimerkiksi yhteiskäyttöinvestointeja pientaloalueelle, tuettuja yhteiskäyttötuotteiden hankintamahdollisuuksia ja yhteiskäytön sekä ylipäätään jakamistalouden lisäämistä taloyhtiöissä ja muissa yhteisissä tiloissa. Esimerkiksi lasten leikkipuistoihin (2 kpl) toivottiin parannuksia ja viihtyisyyden lisäämistä. Aineiston koostumus asettaa tiettyjä rajoitteita tulosten yleistettävyydelle, sillä työpajojen osallistujat eivät edusta koko Suomen näkökulmaa. Kumpikin keino liittyy kaupungin toimintamallien ja -periaatteiden muutokseen, joihin yksilö voi vaikuttaa vain välillisesti kuntapolitiikan kautta. Jakamistalouteen liittyvät toiveet eivät ole kovinkaan yleisiä, mikä voi liittyä siihen, että joko jakaminen on kotitalouksien arjessa jo joidenkin tavaroiden kohdalla normaalia, tai ajatus järjestäytyneemmästä jakamiseen perustuvasta kulutusmuodosta on kotitalouksille vielä vieras. Ehdotusten määrän vähäisyys saattaa kertoa myös siitä, että osalle kotitalouksista on helppo halutessaan luopua tietystä määrästä lentämistä ilman erityisiä kannustimiakin. Tavaroiden ja muun kulutuksen osa-alueella esitettiin toiveita modaalista muutosta ja absoluuttista vähentämistä edustaviin kategorioihin “Tavaroiden jakaminen” (yhteensä 6 kpl) ja “Uudelleenkäyttö, korjaus, remontointi” (9 kpl). Arkiliikenteen ehdotukset liittyvät pääsääntöisesti modaaliseen muutokseen eli siirtymiseen yksityisautoilusta julkisen tai kevyen liikenteen käyttäjäksi. Vapaa-ajan ja matkustuksen osa-alueella osoitettiin julkiselle sektorille pienin määrä ehdotuksia. Julkisessa liikenteessä korostuu paremmat yhteydet ja pyöräilyssä parempi infrastruktuuri väylien ja parkkeerauksen suhteen sekä erikoisja kaupunkipyörien lainauksen mahdollistaminen. Myös kotitalouksien julkiselle sektorille osoittamissa ehdotuksissa löytyi useita tekijöitä, jotka viittaavat kotitalouksien välisiin eroihin yhteiskunnallisessa asemassa tai yleensä elämäntavoissa. Erot erilaisten elämäntapavalintojen suosiossa osoittavat, että tekojen valintaan joidenkin, muttei kaikkien tekojen tapauksessa. Kotitalouksien toiveet tukevat toisiaan: esimerkiksi kaupungin tai taloyhtiön mahdollisesti omalla kustannuksella asentama vesimittari edistäisi kotitalouden mahdollisuuksia seurata omaa vedenkulutustaan ja arvioida käytöstä syntyviä kuluja, jolloin tieto maksun suuruudesta voi ohjata kulutuksen pienentämiseen
Monet osallistujat olivat jo entuudestaan hyvin ympäristötiekohtalaisen hyvin eri ikäluokkia ja perhekokoja. Sen sijaan vähävaraisten joukossa pienen hiilijalanjäljen vähentäminen entisestään voi olla vaikeaa ja tuntua kohtuuttomalta vaatimukselta. Isommilla vuokranantajilla saattaa olla investointikykyä ja -halukkuutta, jos aurinkoenergiatuotannon ymmärretään hyödyttävän sekä vuokralaista että vuokranantajaa. Lisäksi aineiston analyysi asettaa rajoituksia tulosten yleistettävyydelle. 2019) myös tässä tutkimuksessa. Esimerkiksi turvalliset pyöräilymahdollisuudet ja kattava julkinen liikenne eivät pelkästään kannusta jättämään omaa autoa kotiin. Kevyen ja joukkoliikenteen edistäminen olikin keskeisessä asemassa kotitalouksien esittämissä ehdotuksissa julkiselle sektorille. Näiden tukien kohdentaminen ilmastomielessä viisaalla tavalla on ensiarvoisen tärkeää ja tämä linjaus saa tukea tutkimuksemme aineistosta. Veroja olisi tässä valossa suunniteltava alempia tuloluokkia huomioiviksi eriarvoisuuden välttämiseksi. Näin ollen oikeudenmukaisimmat kannusteet saattaisivat olla kiintiöt ja rajoitukset. Tämä saattaa toisaalta edustaa julkista keskustelua, jossa kuluttamiseen liittyvät verot ja tuet ovat esillä suhteellisen säännöllisesti, toisin kuin kiintiöt ja rajoitukset. Kleinhückelkotten 2005; Kotakorpi et al. Investointina aurinkopaneelit ovat jo nykyisellään kannattavia, ja tulevaisuudessa niiden kustannuskilpailukykvyn odotetaan paranevan edelleen (Auvinen et al. Sosioekonomisten tekijöiden ja jalanjäljen suuruuden välinen yhteys havaittiin aiemman tutkimuksen tavoin (esim. Laadulliselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan tutkijan näkökulma vaikuttaa vastausten tulkintaan ja jaotteluun. Kotitaloudet ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa. Aurinkoenergian yleistymiseksi voisi kuntien olla hedelmällistä selvittää, onko kunnassa tarvetta lisätä tietoisuutta aurinkoenergian tuotannosta ja kehittää ketteriä investointikonsepteja aurinkoenergian hyödyntämiseen taloyhtiötasolla. Ne myös parantavat niiden kotitalouksien liikkumismahdollisuuksia, joilla ei ole autoa lainkaan, ja vähentävät taloudellista taakkaa niiltä kotitalouksilta, joiden tulotasolla jokainen ajokilometri on merkittävä kustannus. 3/20 26 olivat kiinnostuneita mittaamaan ja vähentämään hiilijalanjälkeään. Heillä päästöjen vähentäminen saattaa myös todennäköisemmin viedä kohti kohtuullisuutta kuin niukkuutta. Lisäksi ehdotusten sisältöjen kattavuus vaihteli annetun työvälineen (post it -lappu) koosta riippuen, missä oli vaihtelua eri työpajojen välillä. Vähävaraisten asemaa voidaan parantaa infrastruktuurilla, palveluilla ja tuilla, jotka pikemminkin nostavat kuin laskevat heidän elintasoaan. Näin ollen jotkut Suomen kannalta mielenkiintoiset tekijät saattoivat jäädä tarkastelun ulkopuolelle, esimerkiksi asuinpaikan määrittely (kaupunkikeskusta, lähiö, maaseututaajama, kylä, haja-asutusalue). Aineistomme perustella monilla asukkailla on kiinnostusta aurinkoenergian hyödyntämiseen, mutta käytännön tasolla prosessi nähdään vaikeaksi. Kuntatyypeittäin osanottajat edustivat enimmäkseen, muttei pelkästään keskisuuria ja suuria kaupunkeja. Lisäksi toiveissa tuli esiin sähköautoilun mahdollisuuksien parantaminen esimerkiksi latauspisteiden saatavuuden helpottamisella vuokra-asumisessa sekä kerrosja rivitaloasumisessa.. Vaikka ilmaston kannalta on samanarvoista, tuleeko vähennetty hiilidioksiditonni varakkaasta tai vähävaraisesta kotitaloudesta, on suuren jalanjäljen kotitalouksilla, jotka ovat usein myös varakkaampia, mahdollisuus absoluuttisesti suuriin hiilijalanjäljen vähennyksiin. Kotitalouksilla tulotasosta riippumatta on halukkuutta hiilijalanjälkensä pienentämiseen ja tähän toivotaan yhteiskunnan tukea ja kannusteita. Käytettävissä olevat tiedot määräytyivät kansainvälisen SLA-hankkeen alkusyksyn 2019 mukaisesta hiilija materiaalijalanjälkilaskuriluonnoksesta. 2010; Koide et al. 2008; Tukker et al. Aineistosta asumismuotojen suhteen tehdyt havainnot voivat tarjota kunnille eväitä ilmastotoimien painopisteiden suuntaamiseen erityyppisillä alueilla. Aineistosta nousee esille kuitenkin enemmän verot ja tuet kuin kiintiöt ja rajoitukset. Lisäksi erityisesti kasvisruoan käytön lisääminen ja ruokahävikin vähentäminen nähtiin toimina, joita kuntien taholta voidaan edistää. 2020)
Mielenkiintoista onkin nähdä, miten tulevaisuudessa kokemukset korona-ajalta vaikuttavat ihmisten elämäntapaan ja missä määrin ne pystyvät toimimaan alkuna jalanjälkien pitkäjänteiselle pienentämiselle. Käyttämässämme menetelmässä korostuikin, että kotitaloudet pääsevät itse vaikuttamaan siihen, mihin tekoihin he ovat valmiita arjessaan ryhtymään. Tällaisen ehdotuksista ja toisaalta kestävän toiminnan esteistä koostuvan tietopankin keräämisestä esimerkiksi avoimen digitaalisen työkalun avulla voisi olla merkittävä hyöty ilmastotoimien suunnittelussa ja toteutuksessa, sillä kotitalouksien elettyyn elämään perustuessaan ehdotukset kumpuavat suoraan ihmisten arkielämän tarpeista. Positiivinen kokemus etätyön järjestämisestä ja siitä käyty julkinen keskustelu viittaavat siihen, että etätyöskentely tulee yleistymään tulevaisuudessa. Muut kirjoittajat työskentelevät D-mat oy:ssä. 3/20 27 Yleiseen ilmastopoliittiseen keskusteluun aineisto tarjoaa kiinnostavia lentämiseen liittyviä havaintoja. Kestävien elämäntapojen kiihdyttämön aineisto on esimerkki siitä, miten kotitalouksia voidaan ohjata pohtimaan omaa elämäntapaansa ekologisen kohtuullisuuden näkökulmasta ja kuinka tästä voi olla hyötyä kuntien ja kaupunkien ilmastotyössä. Schäpke et al. 2014). Emme kuitenkaan ole kestävien elämäntapojen kiihdyttämöissä korostaneet luopumisen näkökulmaa, koska halusimme luoda muutosten kannalta hedelmällisen ilmapiirin emmekä passivoida toimintaa. Toisin sanoen pienempituloiset saattavat arvostaa lentoloman kaltaisia irtiottoja arjesta enemmän kuin parempituloiset. Moni on pandemian aikana myös monella muulla tavalla kohtuullistanut elämäntapaansa kulutuksen ja liikkumisen osalta. Ehdotusten kerääminen avoimessa palvelussa voisi tukea ilmastotoimien kehittämistä erityisesti silloin, jos palvelussa on käytössä äänestystai tykkäysominaisuus. Useat kotitalouksien suosimat teot ovat nousmian torjunnan aikana. (2014) ovat havainneet lomamatkailulla olevan distinktioarvoa, eli matkustusmieltymykset vaihtelevat sosiaaliluokittain. Tällöin kunnan toteuttamilla toimenpiteillä on parempi mahdollisuus tulla todella osaksi kuntalaisten elämää ja kunnan rakenteellista muutosta. Kirjoittajien yhteys tutkimukseen Kirjoittajat esittävät seuraavat taloudelliset intressit ja/tai henkilökohtaiset suhteet, jotka voidaan nähdä mahdollisina eturistiriitoina: D-mat oy koordinoi Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -hanketta Suomessa. Myös ruoan kotiinkuljetuspalvelut kehittyivät pandemian aikana nopeasti ja uutisointi on tuonut ilmi, että suhtautuminen ruoan kotiin tilaamiseen on muuttunut huomattavasti. Michael Lettenmeier on D-mat oy:n perustaja. Paljon lentävät, usein suurituloisemmat kotitaloudet olivat pienempituloisia valmiimpia lentotuntimääränsä vähentämiseen. Näiden ryhmien välillä havaittiin merkittävä ero lentotuntien määrässä. Digitaalinen, avoimesti saatavilla oleva työkalu ja sen taustalla oleva hiilijalanjälkilaskenta auttaisi laajempaa asukasjoukkoa myös pohtimaan hiilijalanjäljen kannalta merkittäviä tekoja. Purhonen et al. Sen sijaan lentämisen suhteen arviot pandemian pitkäaikaisesta vaikutuksesta vaihtelevat. Erilaisten tukimuotojen maininnan yleisyys aineistossamme viittaa siihen, että kotitalouksilla on valmius toimia sopivien tukimuotojen kannustamana. Korona-aikana ovat yleistyneet esimerkiksi etätöiden tekeminen, kestävät liikkumisen muodot, ruokakassien tilaaminen kotiin ja lentämisen vähentäminen. Kiitokset Haluamme kiittää kaikkia tutkimuksen osapuolia, erityisesti Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöihin osallistuneita kotitalouksia, kuntia ja Päijät-Hämeen liittoa, sekä KR-säätiötä, Wuppertal-instituuttia ja muita SLA:n yhteistyökumppaneita, ORSI-hanketta rahoittanutta Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvostoa ja Aalto-yliopistoa.. Lentämisen vähentäminen on vaikutukseltaan suuri ilmastoteko, ja soveltuu hyvin kohtuullisuusajatteluun. Jos matkailu on statussymboli, on mahdollista, että sen vähentäminen on vaikeaa ryhmille, joilla korvaavia statussymboleita on vähemmän. Näemme kohtuullistamisen pikemminkin aktiivisena toimintana prosessissa, jossa siirrytään vähähiiliseen yhteiskuntaan elämäntapojen ja niihin liittyvien valintojen kautta. Moniin kohtuullisuustekoihin liittyy vivahde luopumisesta (vrt
488–515. (2003): Principles for sustainability: From environmental politics 3(1), s. Helsinki. Koide, R., M. indications for Germany considering social heterogeneity, Resources 3(1), s.106–122. Auvinen, K., S. Laatu (2012): Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Friot (2015): Environmental Limits and Swiss Foot-prints Based on Planetary. (2018): Downsizing of housing: negotiating keting, 38(2), s. (ed.): Nordic Experiences of Sustainable Planning: Policy and Practice, 263-283. 53–68. G. 41–61. Lettenmeier, M., S. Hoekstra, A.Y. Lettenmeier (2016): Household-level transition methodology towards sustainable material 184–191. Kotakorpi, E., S. Aalto-yliopiston julkaisusarja Kauppa + Talous 3/2020. Hertwich (2016): Environ-mental nal of Industrial Ecology 20 (3), s. Zhai, H.-O. Short (2016): Towards a sufopportunities, Environmental Innovation and Societal Transitions 18, s. Steen-Olsen, R. Roberts, J. Tutkimusraportti VTT-R-09048-06. In Proceedings of the 19th European Roundtable for Moore J. Jackson Tim (2009): Prosperity Without Growth: Economics for a Finite Planet. 3/20 28 Lähteet Towards a Political Economy of Sustainable Living. 86. Editors: Masson-Delmotte, V., P. Laakso (2011): Maximum and minimum condecent lifestyle. Bocken, N.M. Lähteenoja, T. Pihala (2006): Sähkön pienkuluttajien etäluettavan mittaroinnin tila ja luomat mahdollisuudet. earthscan, London. Lettenmeier, M., Akenji, L., Toivio, V., Koide, R., & Amellina, A. Hirvilammi, K. 1114–1117. tion Governance – Precondition for a Degrowth Path?, Masseck. Sitran selvityksiä 148. Honkapuro, S. Shukla et al. Lähteenoja & M. Koponen, A. Wood, G. Berliner Wissenschafts-Verlag, Berlin. & T.O. 33–50. Schmidt-Bleek F. Skea, P.R. Tukker & E. (2015): Possible target corridor for sustainable use of global material resources, Resources 4(1), s. & työryhmä J. S. Lettenmeier (2019): The Sustaitowards sustainable lifestyles of private households. become a moral issue?, Smart Energy Strategies, s. & S.W. Princen T. Gaudeamus, Helsinki. & Junnila, S. Purhonen, S. 544–574. Vita, A. & M. Bringezu, S. Stadler, K. Ansätze für eine milieuorientierte Nachhaltigkeitskommunikation. 154–167. Laakso, S. Toikka (2014). Schwarzer & D. (2014): Revisiting rebound effects from material resource use. Raworth K. & M. Ottelin, J., Heinonen, J. Heikkilä, N. Teoksessa Lakkala, H. Suomen Ympäristö 43|2008. & Vehmas, J. Master’s Thesis. Aalto & S. (2015): Ecological Footprints and Lifestyle and the Transformation Needed to Achieve Urban Sustainability, Sustainability 7(4), s. Sustainable Development”, Tampere, Finland, 9-10 suuden tutkimuskeskus, Turku. Lettenmeier, S. Rahkonen & A. A Safe Operating Space for Humanity, Nature 461 (7263), s. T., K. Nations: A Global, Trade-Linked Analysis, Environmental Science and Technology 43 (16), s. Wiedmann (2014): Humanity’s unsustainable environmental footprint, Science 344(6188), s. Hirvilammi & M. Rohn (2014): Resource use in the production and consumption system—The MIPS approach, Resources 3(3), s. Ympäristöministeriö, Helsinki Kärkkäinen, S., P. 472–75. Lettenmeier (2008): KotiMIPS–Kotitalouksien luonnonvarojen kulutus ja sen pienentäminen. 4747–4763. (toim.): Trends and Future of Sustainable Development. Lettenmeier & H. Rockström, J., W. World Meteorological Organization, Geneva, Switzerland. Kelan tutkimusosasto, Helsinki. Buhl, J. Ruggiero & J. Laakso, S. Swiss Federal Helne, T., T. nally consistent version of sustainability, Sustainable development, 13(1), s. Aalto University. Kahma, K. Suomalainen maku. (3), s. 5983. and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, sustainable development, and efforts to eradicate poverty. Gronow, R. (2017): Doughnut economics: seven ways to Publishing, White River Junction, Vermont, US. Ivanova, D., K. Toivio, A. (2019): 1, 5 asteen elämäntavat: Miten voimme pienentää hiilijalanjälkemme ilmastotavoitteiden mukaiseksi. (2017): Rebound effects for reduced car ownership and driving, In Kristjánsdóttir, S. Routledge. (1993): Wieviel Umwelt braucht der. Lettenmeier (2015): Tulevaisuuden kotitalous: yhden planeetan elämätapa ja sen saavuttaminen, Futura 34(4), s. 64,14–20. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Steffen, K Noone, Å. tyle changes into account, Technological Forecasting Sandberg M. Persson, F. Väitöskirja. Pörtner, D. Bienge, M. Nielsen, S. Martikainen & H. 526–36. M. IGES (Institute for Global Environmental Strategies), Aalto University & D-mat Ltd ( 2019): 1.5-Degree Lifestyles: Targets and Options for Reducing Lifestyle Global Environmental Strategies, Hayama, Japan. Juntunen (2020): Aurinkosähköä taloyhtiöiden asukkaille Mittaushaasteista kohti digitaalisia energiayhteisöpalveluja. Kojima, V. Helsingin yliopisto. 25-54. (2020): Initiating transitions towards 1.5-degree lifestyles: An action research study on a design game. 6–17. Sustainability 11(21), s
Rauschmayer (2014): Going beyond models for sustainability transitions to address suf10(1), s. & W. Viitattu The impacts of household consumption and options for change, Journal of Industrial Ecology 14(1), s. (2018): Alternative 8(5), s. Hirvilammi, T., S. Stahel W.R. Tisserant & Hertwich, E.G. Tuomi, J. Stadler, D. Laakso & M. SLA (2020): Sustainable lifestyles Accelerator. (2016): The circular economy, Nature, 531(7595), s. 540–552.. Lettenmeier (2014): Kohtuuden rajat. 13–30. Bijl, H.S. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Gernaat, M. Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki, Sosiaalija terveysturvan tutkimuksia 132. Wackernagel, M. Viitattu 6.6.2020. 269–285. Rees (1998): Our Ecological Footprint: Reducing Human Impact on the Earth. 435–438. Tilastokeskus, Helsinki. (2018): Prioritizing consumption-based carbon policy based on the evaluation of mitigation potential using input-output methods, Journal of Industrial Ecology 22(3), s. Stehfest, D.E. Sarajärvi (2018): Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Birkhäuser, Basel. Schäpke, N. (2000): Towards industrial ecology: sustainable development as a concept of ecological modernization, Journal of environmental policy and planning, 2(4), s. <http://www.suslife.info>. De Boer et al. Steen-Olsen, A. & A. Moran, K. MIPS – Das Maß für ökologisches Wirtschaften. Van Den Berg, D.L. Van Vuuren, D.P., E. 3/20 29 Mensch. Huber J. Tilastokeskus (2020): Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto. & F. 29–44. Wood, R., D. Kelan tutkimusosasto, Helsinki. 391–397. Ivanova, K
2019, 3). At a global level, the richest 10% of the people in the world are responsible for half of all GHG emissions through their individual consumption (Oxfam 2015; Fleurbaey et al. This places the spotlight on the rich countries’ and households’ responsibility to act. 2019, 50). Many consumption patterns are intrinsically unsustainable. 2016; Speck Vertaisarvioitu artikkeli / Peer-reviewed Article. That is, the climate impact of household conit accounted for 66% of consumption-based greenhouse gas (GHG) emissions in 2015 and in Sweden for 63% in 2014 (Nissinen et al. 2019). In the report, the measures that address demand, i.e. Prudence and the search for adequate measures (i.e. In the European Union, carbon emissions are highly correlated with the income levels of individuals and national income — in other words, levels of consumption (Ivanova et al. absolute, permanent and large enough emission reductions) in climate policy have led numerous scholars to directs the attention to reducing consumption and addressing overconsumption in rich countries in order to stay within the limits of the Earth’s carrying capacity (Princen 2005; Spengler 2018; Heindl et al. Rich countries’ disproportionately large share of carbon emissions is made visible through consumption-based emissions acemissions from imported goods and services and shipping (and excludes exports). consumption, are outlined as key elements. Using consumption-based accounting as a complement to territorial emissions accounting can make climate policy and mitigation efforts more effective (Moran 2018: 5; Grasso 2017: 93). However, there are considerable differences between households. A central growth from environmental impact (Parrique et al. ‘Deep emissions reductions in all sectors’ are needed, as outlined impacts of global warming of 1.5 degrees. 3/20 30 Tina Nyfors, Lassi Linnanen, Ari Nissinen, Jyri Seppälä, Merja Saarinen, Kristiina Regina, Tero Heinonen, Riku Viri and Heikki Liimatainen Introduction Meeting the climate targets means reducing emissions at an unprecedented scale within a window of ten years. Traditionally, reducing emissions has been done through a focus on production, technical solutions in energy generation and improving have kept increasing (WMO 2020). 2017). Also, there are differences between regions and class (Ulvila & Wilén 2017). Many developed countries present decreasing emission trends when reporting territorial emissions consumption-based emissions, there is often a much smaller or no decrease in their GHG on-based emissions abroad are a growing concern globally since around a fourth of all emissions are connected to goods produced in a different country to where they are consumed (Moran 2018; Schmidt et al. 2014)
2019, v), meaning that the use of commodities with high GHG intensity ought to be rapidly reduced, while commodities with low GHG intensity are allowed to grow. The rest of describing the methodology, the two emission for recomposing consumption are presented, mobility, housing, nutrition, as well as goods and services. Satisfying needs ought to have priority over ‘wants’ and surplus goods (Gough 2017). bans, taxes, Then the policies were sorted according to whether they address individual choice or structural changes. regulatory, economic, cooperation) and according to broader themes (e.g. The non-exhaustive literature review included cy as well as reports and emission reduction strategies of different developed countries, in particular Finland and Sweden. emissions The relationship between human activities and environmental impact is commonly expressed as the equation I = PAT, where environmental impact (I) is determined by population (P), 770). The categorization process has been outlined in more detail in Linnanen et al. moving to a steady-state economy (Gough 2017). Methodology ciency in policy making in previous research. The focus is to a large extent on structural changes, which are outside the scope of this article. The focus of the study is on the second stage: recomposing consumption. includes the possibility of understanding sufrecomposing consumption from high-carbon options to low-carbon options, as well as reducing absolute levels of consumption. Strategies to decrease the population are rarely discussed 1. This study refers to carbon intensive ‘hotspots’ (Institute for Global Environmental Strategies et al. 2020. 3/20 31 consumption-based emissions accounting, a question arises: Which of our individual emissions are really necessary, and which of them level of consumption is not an easy task (and achieving this level is even harder) when most of our institutions have been designed during an era when resource depletion and increased emissions were not a limiting factor. Table 1 was created based on policy instruments addressing the former. The third stage reducing consumption in absolute terms and includes degrowth, i.e. While an between the two is not clear-cut, partly because of the goal of decreasing emissions is shared. This article discusses a possible emission reduction pathway based on a three-stage policy. In the process of reviewing for recomposing consumption were grouped according to the type of policy instrument (e.g. of consumption. It focuses on individual choice and includes concrete suggestions of policy instruments. A central concept in this study is Gough’s (2017) three-stage strategy for decarbonisation, (2) an intermediate stage of recomposing consumption and (3) reducing consumption The second stage, which is the focus of this study, is characterised by shifting the conoptions to low-carbon options in as many consumption areas as possible (Gough 2017)
2020). 3/20 32 the technology factor and primarily focuses on production has been the main approach in environmental policy over the last decades (Bonnehdal & Heikkurinen 2019). 2018; described as a class of principles like restraint, precautionary, polluter pays, zero onus and reverse onus, all of which are sensitive to environmental risks (Princen 2005; 2003). 2015, 8). example, repairing, reusing, sharing, recycling and prolonging the lifespan of goods, as well as decreasing or stopping using goods and services with a high ecological impact (Speck et al. This article will not deal with population policy. In order to be effective, the required decoupling would have to cover both resource use and impacts – both dimensions being absolute, global and permanent – and it would also need to be rapidly executed in the private, public and third sectors of society (Bonnedahl & Heikkurinen 2019). 2019; Nässén 2015) – taken carbonisation (see e.g. 2 Zero principle = extends the precautionary principle by stating that compromise solutions – a ’balance’ between jobs and the environment for instance – are unacceptable when such compromises serve only to postpone a real solution. Other studies also have serious doubts about the role of technology (see e.g.,Vadén et al. Gough 2017; Spengler 2018; BIOS 2019). 2015). Reverse onus principle = the burden of proof is on those who would intervene in critical life support systems.. In order to achieve the climate goals with that, in the scenario where the population keeps growing and economic growth remains at current levels, emissions per unit produced need to be decreased globally by seven to eight times by 2050. 2015; O’Neill et al. The key features mental limits; including an absolute reduction of consumption, emissions and material use; avoiding overconsumption; and advocating changes in lifestyle (Princen 2005; Spengler 2018; Speck et al. The hypothesis of decoupling has been challenged by, for example, Parrique et al. emissions: different interpretations focuses primarily on consumption, including, for example, an absolute reduction of consumption, emissions and material use (Spengler and behaviour are increasingly highlighted as essential in order to reach environmental targets (Kartha et al. Put differently, with critical threats, in the long term the only solution is to halt the environmental degradation. (2019, 3), who claim that it is not backed up by systematic empirical evidence; that it is not taking place on ‘anywhere near the scale needed to deal with environmental breakdown’; and, perhaps more importantly, that ’such decoupling appears unlikely to happen in the future’. 2 way between two radical visions. Technology is central, for example, in ecological modernization (Spengler 2018). However, despite brought about a decrease for example in total energy use. sation approaches, there are also elements of ter), such as the aim of absolutely decoupling resource use from economic growth. On the one extreme, technological advancements are assumed to solve everything, and on the other, the suggested solution is to go completely back to suggests a need for changes in consumption patterns, as well as technological advancement has been connected to ‘consuming less, or even virtually nothing’ (Speck et al. A widely recognised side effect of technological improvements is the rebound prices, are offset by increased consumption, which in turn leads to increased overall emissions and resource use (Alcott 2005). 1 countries only, which often do not have growing populations
However, this would mean interference in people’s private lives, touching sensitive issues, such as identity and questions like ‘what is a good life?’ (Heindl et al. This in turn raises questions about what products and services are necessary and what luxury or overconsumption. 2015; Spengler 2018), and many meanings are connected to the concept. The critics claim that voluntary changes in thus, emphasise the importance of political initiatives in order to achieve greater ecological effects (see e.g. be applied to persons who involuntarily live in poverty, nor can their lifestyle serve as a though their consumption would be within ecological limits. These two and ecologically sustainable, a ‘consumption corridor’ (Giulio et al. Princen 2005; Gough 2017; Alcott 2008; Spengler 2018). 2015, 144). 2014, 184). 2016). 2016; Spengler 2018). that fundamental changes in the economy are needed, a topic brought up by, for example, the degrowth movement (Heindl et al. 3/20 33 roughly meaning ‘to be enough’ (Schneidewind concerns, the term was perhaps economic growth in the late 1970s (Boulanger 2010), and in the early 1990s, Wolfgang Sachs introduced it to the German environmental discussion (Schneidewind et al. For a long time, the focus around sufindividual. 2015; Spengler 2018). Advocates of this view emphasized the importance of freedom of choice and its compatibility with ‘standard’ environmental policies and liberal society. ciency differ is on the axis of voluntary versus non-voluntary (Heindl et al. The focus is often on the upper threshold since most authors address rich countries, where the majority of people are considered to have lifestyles where level (Spengler 2018). In its broad sense, the focus is on understanding welfare in a new way: rather than bringing up living standards, the focus is on life quality and changing the values of society (ibid). Overall, the discussion has mainly moved forward in academia and among environmental activists (Speck et al. have purchasing power and thereby have the to decrease their consumption (Alcott 2008; Heindl et al. The option of political initiatives for limiting consumption also gives rise to some controversial discussions related to the prevailing growth-based economic system, which is dependent on and encourages consumption. ‘Enough’ can refer to both an upper and a lower limit. 2016; Spengler 2018). 2014). On the other hand, policy already targets consumption, for example, related to the use chemicals (Spengler 2018; Nissinen et al. In industrialised countries, the notion of an absolute reduction in material use faces strong resistance and is a rather unpopular political topic (Speck et al. The rich people can be referred to as communities (Myers 1997). The notion of limits is central to the concept about how much is ‘enough’ (Princen 2003, 46) and what is an ‘appropriate level of consumption’ (Allievi et al. It is, however, worth noting North’, or ‘Western’ or ‘developed countries’; there are also rich people in poor countries and poor people in rich countries (Gough 2017). A theory of human need can be useful for addressing this question, being based on that there are universal basic. In its narrow sense, the focus is on reducing the resource use and GHG emissions of individuals (Linz 2002; 2004; Voget 2009). Raworth’s (2017, 44) ‘doughnut’ model visualises both, including a lower limit, the social foundation, that no one should fall below and an upper ecological limit that should not be crossed. 2015; Ahvenharju 2020). 2016)
Another premise is that changes in both consumption patterns as serves as a necessary strategy to complement perspective is crucial, but outside the scope of this article. different across cultures and times (ibid). In relation to the global per capita carbon footprint target 2 e/year in 2030 (Institute for Global Environmental Strategies et al. The fact that even individuals living on what is perceived to be a social minimum seem to exceed the ecological maximum level illustrates the magnitude of the emission reduction challenges and points towards the need of coordinated political initiatives. 2019), the emissions of what is perceived as a minimum level of consumption in Finland are twice as high. A cha. (2019) 2 e/ 2 e/person/year 2 e/person/year by 2050. These results are in line with an earlier study on the material footprint of 18 minimum income receivers in Finland (Hirvilammi et al. To be in line with the 1.5-degree emission scenario, Institute for Global Environmental Strategies et al. about the GHG emissions of a social minimum consumption level by Druckman and Jackson (2010). (2020). However, the emissions were still three times too big considering a 2030 target level 2 e/person/year (ibid). Then how does a current level of minimum consumption relate to the ecological limits above. There are two options; either the social minimum consumption results in an ecological impact that is within the ecological limits, or it exceeds the limits. In Finland, policies have already decreased emissions, for example, through the reduced energy consumption of products and new buildings (Nissinen et al. The material footprint was a bit less than half of the footprint of an average Finn, 18 versus 40 tons per person per year (ibid). Despite the considerable emission reductions that a decent level of consumption entails, there is a need to reduce GHG emissions further in order to reach the emission reduction targets. Needs are closely connected to justice and equity; from this it follows that when needs and wants Examples of negotiable consumption include air travel, meat, large houses and large cars (Alcott 2008). Taking Finland, where the current per capita 2 e/year, as an example, this would mean reducing per capita emissions to at least a quarter in ten years. Despite the differing numbers, the magnitude is the same. In many countries, there are already policies in place that address the climate impact of consumption. Other estimations in line with a 2-degree climate target projects per capita emission targets of 1.61 2 2 e/ year in 2050 (Girod et al. 3/20 34 needs that are shared by all individuals in the world, now and in the future (Gough 2017). The policies address, in particular, personal transport and housing, even though they are often based on health or other motivations rather than climate motivations (ibid). What would limits mean in terms of per capita carbon footprints. In the case of Finland, the carbon footprint of a decent minimum level 2 e/person/year, about half (49–58%) of that of an average Finn, depending on the household type. with a focus on the individual. According to them, the emissions of the household type with the lowest emissions were 37% smaller than the consumption-based GHG emissions of an average British person in 2004. A sustainable level of resource use is estimated to be 6–8 tons per person per year (Lettenmeier et al. 2014). 2013). One way of estimating emissions from minimum consumption is to calculate the GHG emissions of national reference budgets, which has been done by Linnanen et al. Regarding the climate impact of different types of consumption, necessities – such as domestic energy and food – tend to have higher emissions than luxuries or non-necessities when considered as emissions per monetary value 2 e/euro consumed) (Gough 2017). 2015). 2012)
The list of policy instruments in Table 1 is developed based on the following sources: Ahven2007, Gough 2017, Hennlock et al. 2016; Saarinen et al. It entails to ‘recognise boundaries to a social order and to make normative judgements: so much consumption is enough; so much is too much’ (Darby 2007, 118). To bridge the gap between the ongoing stage of reducing consumption absolutely, Gough suggests an intermediate stage of recomposing consumption, which is the focus of this article. categorized as recomposing consumption. A theoretical conceptualisation was developed with Finland as a case, identifying carbon intensive hotspots that are to be rapidly reduced as well as low-carbon options that can grow. 2015; Spengler 2018). 2019, Thomas 2015, Welch 2019, as well as discussions held within the project working group. tion areas based on the following references: Institute for Global Environmental Strategies et al 2019; Salo et al. The category with the fewest policy instruments, 3 policy instruments. In the literature reviewed, few sources present study was developed by Spengler (2018, policies that aim to decrease the demand or use of goods and services with high environmental impacts in order to achieve per-capita consumption levels that ensure emissions and resource use to stay within the environmental carrying capacity. policy and Gough’s three stages of decarbonilisted in the footnote below and categorized as: regulatory, economic, nudging, cooperation and information instruments 3 . 2019. 2015, Hohle 2014, Larsson et al. 3/20 35 constrains certain practices and enables others (Spengler 2018), hereby steering demand to low-carbon options for them to become routinized. In the categorization process, the most comprevailing approach for decreasing emissions. 2020.. At the same certain needs (Thomas et al. Explained in more detail in Linnanen et al. 2015). private car use; in nutrition, the hotspots consisted of a diet rich in meat and dairy as well as food waste; in housing, the hotspots were heating per square metre, including the continuous increase in the average square meters per capita as well as warm water consumption and electricity use; in goods and services, the hotspots included high-emission goods and services and a high-consumption lifestyle – noting that the cumulative emissions determine; they can consist of many smaller or a few big emission sources (for details on this conceptualization, please see Linnanen et al. 2015, Lorek & Fuchs 2013, Ministry of & Hasselkuss 2015, Spengler 2018, Tamminen et al. 2020). leaves many questions related to how to implereducing consumption and its consequences To address this challenge, this article refers to Gough’s (2017) strategy where the process of decarbonisation is divided into three stages. 2016; Speck et al. Where the numerical boundaries are drawn is central can be but are not always new ones; often it means applying existing environmental policies more consistently (Heindl et al. Furthernot be regarded as mutually exclusive; some of the measures are found in both approaches, for example, energy taxation and cap-and-trade schemes (Spengler 2018; Gough 2017)
2015). At a general level, the establishment of malls can be restricted and the opening hours of shops can be shortened. In urban areas, certain zones can be made accessible only with low-emission vehicles, the use of a private car can be prohibited on certain days and the number of parking lots in city centres can be considerably reduced. Table 1 presents an overview of types of instruments for recomposing consumption. An analysis of policy instruments, their synergies and other relations example, analysing policy instrument packages (Nissinen et al. Furthermore, labels and brand names that are misleading can be banned. The second type of regulatory instruments is connected to an obligation to provide low-carbon options, like laws on the imperative to provide renewable fuels, such as biogas. Banning the sales of cars that use fossil fuels has been proposed in several countries and cities internationally. Among the recomposing consumption policy instruments, most were economic in nature, followed by regulatory examples regarding mobility, housing, nutrition as well as goods and services are dealt with in more detail in Linnanen et al. 2020).. This is perhaps not surprising, since it is connected to a degrowth scenario which runs contrary to the logic of growth-based economies. In cases where the policy instruments could be categorized as both recomposing and reducing consumption, the former was chosen. Advertisements can be banned or restricted meat, snacks and sweets. Restrictions can be placed on certain channels, for example, Examples of instruments Regulatory Banning or regulating high-carbon options The obligation to provide low-carbon options Regulating advertising Subsidies, tax exemptions for low-carbon options Removal of subsidies and tax exemptions for high-carbon options Personal carbon rationing Nudging Making low-carbon choices more easily accessible or default options Framing – choosing from what perspective an issue is viewed Social comparison: providing information on the low-carbon behaviour of others Cooperation Widening social consumption Focusing on collective goods and services Information on the literature review (Linnanen et al. 3/20 36 was reducing consumption absolutely. The third type of regulating advertising can concern certain status goods or advertising directed at children. (2020). heaters can be banned. Regulatory instruments include the categories of banning or regulating high-carbon options; an obligation to provide low-carbon options; and regulating advertising. The purpose of listing policy examples from literature is to provide some concrete options rather than to rate them in relation to each other, evaluate their feasibility or consider administrative aspects
The category of collective. Furthermore, economic instruments include removing subsidies and tax exemption for high-carbon options. include carbon taxes and fees on high-carbon options; subsidies and tax exemptions for low-carbon options; removal of subsidies and tax exemptions for high-carbon options and personal carbon raoptions can be applied to all areas of consumption and there is a plethora of suggestions on how it can be done. General suggestions include value added tax according to climate impact. The total costs of car owcan be the mandatory way of communicating the price instead of just paying the initial cost of purchasing the car. There appliances under the condition that no new ones are bought. Nudging includes making low-carbon choices more easily accessible or default; framing; consumption monitoring; social vice. There are also suggestions regarding personal carbon rationing, which has been described as, in principle, the ideal policy instrument for are pointed out to work better than taxes for regulation – setting a cap for maximum consumption and taxing carbon-intensive products (Gough 2017) – can be an effective option; reductions are shared and a certain level of reductions is reached at the same time. Sharing can be supported through less taxation on leasing cars, machines and electronics. Cooperation includes focusing on collective goods and services; and widening social consumption, for example through community-based wind power initiatives. 3/20 37 advertising in public spaces or on television. Second-hand products can be exempt from VAT. In order to decrease the carbon emission of hobbies, subsidies for organisations can be connected to using an environmental management scheme. In the context of nutrition, canteens can offer vegetarian dishes as default, with the possibility of ordering meat. For example, a high tax (40–70%) (Ahvenharju The other side of the coin is to support low-carbon options through subsidies, lower tax, tax exemptions and bonuses. Examples include removing tax exemptions for air travel, as well as subsidies for measures that support increased transportation, such as commuter subsidies, company cars, free parking, compensation per kilometre, which is bigger than the cost of driving. There can, for example, be a lower value-added tax for low-carbon goods and services, including repair services. Widening social consumption refers to an increased community ownership of, for example, wind power facilities. Framing – choosing from what perspective an issue is viewed – can be applied, for example, when selling cars. Regarding energy contracts for households, it can be made mandatory to present eco-energy as the default option. Making low-carbon choices more easily accessible or default includes, for instance, placing high-carbon products in unfavourable positions on the shelves in a store. Also, there can be restrictions on utilising infor commercial purposes. Social comparison and providing information on the low-carbon behaviour of others can be done, for example, in connection to the utility bill, showing residents their own energy or water use compared to that of others in in the apartment block. Economic incentives can be put in place to advance the consumption of vegetables in workplace and school canteens. Personalised in connection to energy use. Gough (2017) suggests testing personal carbon rationing in phase two and implementing it at a large scale in phase three. Applying consumption monitoring and individual metering is another type of nudging; in housing it can include the mandatory installation of smart energy meters and water meters to record use of hot water, with monthly readings or real-time readings, as well as statistics to show trends. Overall, this category includes removing subsidies that support the increased consumption of high-carbon options
Information is about communicating the idea policy measures above and in relation to national per capita emission targets. In housing, the shared use of living space could be increased through housing regulation. There is a growing body of literature indicating that the current policy regime, driven governance, is an inadequate sole strategy for solving the climate crisis. 2016) in relation the environmental limits, as well as their linkages to a fair distribution of consumption opportunities. In industrialized countries, the notion of an absolute reduction of consumption faces strong resistance and is a rather unpopular political topic. that approaches can also conceptually cover partial or qualitative reductions, or the direct downscaling of production and consumption in those sectors where reductions are needed most. These instruments were described as regulatory, economic, nudging, cooperation and informaticould be approached, for instance, by using the three key distinctions of the virtue of moral restraint (Heindl et al. The article also brought even minimum income receivers exceed the ecological limits in industrialized countries. related to different products and services) as well as communicating target groups. It is also central to support existing public institutions like libraries and adult education centres, as well as to establish new institutions that promote the practices of sharing, renting, reusing repairing and other social innovations. In for example mobility, the sharing economy can be strongly advanced through car-pooling and the like. Within the limited scope of this article it was not possible to address to what extent emissions can be reduced by policy measures focusing on individual choice and to what extent emission reductions depend on structural change.. The article brought attention to the notion of limits. Examples of sumption sectors (i.e. This underlines the need of coordinated political initiatives to meet the emission reduction challenges. In order to enable policies to be more compatible with increasingly ambitious emission of policy measures to recompose consumption. 3/20 38 goods and services include leasing and renting services or setting up facilities for sharing or swapping. Another way of increasing collective goods and services is to stimulate public consumption at the expense of private consumption. Furthermore, shared allowed to drive in bus lanes. From should next be targeted at recomposing consumption patterns. Information can also be used to increase awareness of the standards of luxury that we have attained, and to increase awareness of the legacy of values and the mechanisms that stimulate consumption. These could be placed on high-carbon products, such Discussion and conclusion The conventional way of addressing environmental problems has been to focus on technociency in production, in other words, producing (Bonnedahl reduces resource input and emissions per unit, but it does not address the overall problem with the overuse of resources, and consequent capacity to bring about a reduction on a global scale, such as a reduction in global carbon emissions. Furthermore, the information can take the form of warnings similar to the ones on cigarette packages. Spengler’s Gough’s decarbonisation in three phases. in climate policy, linking it with consumption-based emissions accounting. This means systematically carbon hotspots towards low-carbon options
Institute for Global Environmental Strategies, Hayama, Japan. Still, the need to reduce emissions remains. Shukla, A. (eds.): Umweltpolitik. & M. & S.W. Wuppertal Papers 125. dividual liberties, and distributive justice: Implications for policy making, Ecological Economics 126, 42–50. Master’s thesis, University of Oslo. Winterfeld (eds.): 7-14. (2020): Potential for a radical policy-shift. Oxfam and Stockholm Environment Institute. In Jänicke, M., Kunig, P., Stitzel, M. Melo, R. Wilke & U.v. chnology Analysis (FTA) – Future in the Making, Brussels, 4–5 June 2018. lopment and equity. Journal of Environmental Policy and Planning 2 (4), 269–285. (2004): Weder Mangel noch Übermass. Nissinen, K. Alcott, B. Kemp-Benedict, E. Pörtner, D. (2019): 1.5-Degree Lifestyles: Footprints. Nazareth & T. (2020): The raportteja 4/2020. Hirvilammi, T., S. Larsson, J. Linz, M. pre-industrial levels and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, sustainable development, and efforts to eradicate poverty [Masson-Delmotte, V., P. Jänicke, M. (2015): Meat BIOS (2019): Ekologinen jälleenrakennus. Stadler, P. Jungkeit, W. 1117–1127. Lett. 12 054013. Laakso, M. Boulanger, P-M. This focus on consumption hotspots may offer some invaluable contribution to the climate policy discussion in the search for a way forward. Buch-Hansen, H. (ed.) (2015): Hållbara konsumtionsmönster nens klimatpåverkan idag och 2050. (2000): Towards industrial ecology: Sustainable development as a concept of ecological modernization. Heinonen, H. Ecological Economics 54, 9–21. Girod, B., van Vuuren, D. Linz, M., P. Ivanova, D., G. Tekie & S. Res. (eds.)]. The acceptability of strong sustainable consumption governance policies among elites. Scherhorn, G. Koch (2019): Degrowth through income and wealth caps. Roth (2015): Styrmedel för hållbar konsumtion. Wuppertal Institut für Klima, Umwelt, Energie. Politik, Recht und Management des Umweltschutzes in Staat und Unternehmen, 30–57. Allievi, F., M. Linnanen, L., T. 283–350. Vinnari, J. Luukkanen, J. rich-world frugality lower environmental impact. Hertwich (2017): Mapping the carbon footprint of EU regions. References Ahvenharju, S. Steen-Olsen, K. Hennicke, R. Ahvenharju, S. Saarinen et al. Surveys and Perspectives Integrating Environment and Society 3 (2). E. Institute for Global Environmental Strategies, Aalto University & D-mat Ltd. Regina, M. Hennlock, M., H. Sachs, G. & D. Naturvårdsverket report 6658. Wood & E. 7.10.2019. Environmental Politics 29, 134–154. Liimatainen, A. (2005): Jevons paradox. P. Ecological Economics 64, 770–786. (2018): Futures consciousness and its impacts on the individual’s readiness to make radical policy choices – study on Finnish regime members. In Edenhofer, O., Pichs-Madruga, R., Sokona, Y., Farahani, E., Kadner, S., Seyboth, K., to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental pp. Lähteenoja (2013): Studying Well-being and its Environmental vers in Finland, Journal of Human Development and The Role of Defaults, Frames, Habits and Nature Relatedness. London, Routledge. Perspektiv från ett urval av utvärderingar. Technical Report. Über. An assessment of the global distribution of consumption emissions among individuals from 1990 to 2015 and beyond. Environmental Innovation and Societal Transitions 18, 41–61. Bocken, N.M.P. Environ. Zhai, H.-O. (retrieved 26.8.2019). Bonnedahl, K. Kartha, K. & E.G. Pirani, et al. J., & P. 3/20 39 in liberal societies: freedom of choice versus political steering, as well as possible effects of reduced consumption on economic growth. <https://www.ipcc.ch/sr15>. Ghosh, A. Hertwich (2014): Options and obstacles for reducing greenhouse gas Giulio, A. Vita, K. Huber, J. Dietz, Bonn. (2010): Three strategies for sustainable consumption. Gore (2020): The carbon inequality era. Ecological Economics 160, 264–271. in transport energy systems: the case of the ban on new 03–07 Jun 2019, Hyères France, pp. Lettenmeier & S. Bartelmus, P. Fuchs (2014): Sustainable consumption 23, 184–192. Nyfors, T. (2003): Umweltpolitik. Roberts, J. Skea, P.R. Naturvårdsverket report 6653. Heikkurinen (eds.) (2019): Strongly sustainable societies: Organising human activities on a hot and full earth. Short (2016): Towards a sufopportunities
<https://doi.org/10.1787/9789264273887-en>. Nissinen, A., S. development. Kuokkanen & J.H. Welch, D. Fuchs (2013): Strong sustainable consumption governance—precondition for a degrowth path. Leinonen & O. a consumerist culture, Sustainability: Science, Practice and Policy 11 (2), pp. Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän loppuraportti. Naturvårdsverket rapport 6833. Niemistö, J., S. 14–32. (2019): Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät. Rapport 6653. Ausbau, Anwendung und Kritik, 209–224. Tieto&trendit – talousja hyvinvointikatsaus 1/2016. Kaljonen, P. European Environmental Bureau. Nissinen, K. Honkatukia, T. <https://public.wmo.int/en/media/ press-release/greenhouse-gas-concentrations-atmosphere-reach-yet-another-high> (retrieved 14.6.2020).. Possibilities and Limitations. Schultz, P.P. 105–109. Kupiainen, N. Nature Sustainability 88 (1), 88–95. Hartikainen, J. 53–57. Antikainen, K. Kuosmanen et al. (1993): Die vier E´s: Merkposten für einen maßvollen Wirtschafts-stil. In Palosuo, E. & D. Zahrnt (2014): The Politics of Oekom Verlag, München. Karvosenoja, P. Vaden, T., V. us-Polk, A. Naturskyddsföreningen (2017): Klimatmål för konsumtionsbaserade utsläpp. R. (2009): Fair wealth: Pathways into post-development. 2.12.2015. Sitra, Helsinki. (2015): Konsumtionens övergripande utveckling. Mäenpää & M. Niemi, R. Lamb & J.K. 3–13. Kautto, J. Finnish Environment Institute, Helsinki. Steinberger (2018): A good life for all within planetary boundaries. Lähde, A. & H. In Larsson, J. (2017): Tavoitteista toiminnaksi – kestävän kulutuksen ja tuotannon visio ja tärkeimmät toimenpiteet. Antikainen, M. Routledge. United Nations, Paris. Nissinen & M. The Logic, Urgency Tamminen, S., J. Toivanen, J.T. Wilén (2017): Engaging with the Plutocene: Moving towards degrowth and post-capitalist futures. Saarinen, M., M. Savolainen (eds.) (2019): Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen käyttö. Wood (2019). Spangenberg (2019): Decoupling Debunked: Evidence and Arguments Against Green Growth as a Sole Strategy for Sustainability. Julkaisematon selvitys. Raworth, K. Politische Ökologie 11 (33). (2017): Doughnut Economics: Seven Ways London. Metropolis, Marburg, Germany. Rao, N. policy instruments to decrease the climate impacts of housing, passenger transport and food in Finland. Heikkinen et al. Nomos, Baden-Baden. Sachs, W. Potential Instruments and Impacts. Princen, T. 212, p. Hakala, H. ge (2015): Paris Agreement. In Heikkurinen, Pasi (ed.): Sustainability and peaceful coexistence for the Anthropocene, 119-139. Reports by the Finnish Enviroment Institute 15/2019. Lorek, S. Nissinen, A. Soimakallio et al. Fanning, W.F. O’Neill, D.W., A.L. (2017): Kulutusnäkökulma ilmastopolitiikassa toimien vaikutusarvioita. GAIA 25/2, pp. Eronen & P. Mattinen, S. Soimakallio, A. Baer (2012): “Decent living” emissions: A conceptual framework. Julkaisuja 13/2018. Finnish Environment Institute, Helsinki. & P. Alue ja ympäristö 48 (1), pp. Tainio, M. Seppälä, J., A. Stern, N. Reports by the Finnish Erivonment Institute 2/2019. Heiskanen, A. Thomas, S., L.A. & D. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019: 47. Järvensivu (2019): Onnistunut irtikytkentä Suomessa. RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. Ministry of the Environment (2017): Government Report the Ministry of the Environment 21/2017. (ed.): (2015) Hållbara konsutotala konsumtionens klimatpåverkan idag och 2050. Brischke, J. Voget (eds.): Die Greifswalder Theorie starker Nachhaltigkeit. Salo (2019): Lentomatkustuksen päästöt: Mistä lentoliikenteen päästöt syntyvät ja miten niitä voidaan vähentää. 428-437 Schneidewind U., & A. Nissinen, A., E. Sustainability 4, 656–681. 145. Understanding GHG emissions from the generational goal, Journal of cleaner production 2019-03-01, Vol. beral Societies and Environmental Policy in the Face of Planetary Boundaries. Sachs, W. (2015): Why are we Waiting. Haanperä (2019): Technical Report: How to Implement a Larger Environmental Tax Reform in Finland. Nissinen, I. Naturskyddsföreningens rapport. Majava, T. Sweden (2005): Think Twice! – An Action Plan for communication 2005/06:107. Science 276, pp. Egan-Krieger, T.v., J. Reports by the Finnish Environment Institute 31/2017. Kaljonen, J. Alhola, R. (ed.): Rethinking Development in a Salo, M., A. Sustainability: Science, Practice and Policy 15 (1), 31–44. Thapa & L. Nässén, J. Thema & M. & K. Lähteenoja, K. Heikkinen (2016): Kulutuksen hiilijalanjäljen seurantaa tarvitaan. WMO, World Meteorological Organization (2020): Greenhouse gas concentrations in atmosphere reach yet another high. Berghäll, V. (2003): Principles for sustainability: From Environmental Politics 3, 1. Perrels, E. Naturvårdsverket, Stockholm. Naturvårdsverket, Bromma, Paris. Southerton (2019): After Paris: transitions for sustainable consumption. 3/20 40 Nr. Ulvila, M. Finnish Environment Institute, Helsinki. Naturvårdsverket (2018): Miljömålen – Årlig uppföljning av Sveriges nationella miljömål 2018 – Med fokus på statliga insatser. Kopatz (2015): Summer Study Proceedings. menpideohjelma hiilettömään liikenteeseen 2045
2016). Luonnonvarojen ehtyminen, ympäristöhaitat, päästöt ja velkaongelmat ovat tuttuja aiheita mediasta, tutkimuksesta ja politiikan aloilta. Budjetteja laaditaan edelleen pienituloisten aseman seuraamiseksi, parantamiseksi yhteiskunnassa ja köyhyysrajan määrittämiseen (Hirsch et al. Viitebudjetti on esimerkkilaskelma kotitalouden ja sen jäsenten kulutusmenoista yleensä kuukauden ajanjaksolta. Viitebudjettien laadinta lähtee kuluttajien tarpeista määrätyllä kulutustasolla ja erikokoisissa kotitalouksissa varmistaen, että kotitalous ja sen jäsenet tulevat toimeen, voivat ylläpitää terveyttä ja osallistua yhteiskunnassa. Viitebudjeteissa ei tarkastella kotitalouden tulojen riittävyyttä kulutukseen, vaan keskitytään konkreettisiin tavaroihin ja palveluihin, niiden kustannuksiin sekä kotitalouden toimintamahdollisuuksiin. 2019). Johdanto Kulutus on keskeistä arkielämässämme, sillä hankimme, käytämme ja omistamme hyödykkeitä, joita pidämme hyvinvointimme kannalta tärkeinä. Esimerkiksi tavaroiden yhteiskäyttö ja jakamistalous edistävät ekologisuutta ja tehokkuutta, mutta yhteiskunnan rakenteet eivät vielä tue Nurmelan ja Parikan (2018) mukaan yhteiskäyttöä vahvasti. Useat kulutushyödykkeet eivät ole kuitenkaan välttämättömiä hengissä pysymisen kannalta, vaan tekevät arkielämästä helpompaa ja vaivattomampaa kuin mitä se olisi ilman niitä. Deeming 2020; Saunders 2020). Kuluttajien näkemyksien hyödyntäminen ja saavutettu yhteisymmärrys viitebudjettien sisällöistä tuovat budjetteihin näkyviin kuluttajien monimuotoisia olosuhteita ja elämävaiheita. Viime vuosina on pohdittu kulutusta. 2011). Nykyiset kulutustavat vaikuttavat negatiivisesti elinympäristöömme ja yksilöihin. Kuluttajien osallistuminen on lisännyt budjettien hyväksyttävyyttä ja sen myötä käyttömahdollisuuksia esimerkiksi talousneuvonnassa, neuvonnassa kestävien kulutustottumusten edistämisessä ja köyhyysmittarin laadinnassa. Kehittyvä teknologia tuo mukanaan uusia tapoja ja välineitä kuluttamiseen. Huolimatta kotitalouksien vaurastumisesta viimeisten vuosikymmenten aikana, ihmisillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kuluttaa haluamallaan tavalla ja arkipäivän menoja joudutaan kattamaan yhteiskunnan mahdollistamilla etuuksilla ja tuilla (THL 2019), tai kulutusta rahoitetaan tai on jouduttu rahoittamaan luotoilla, joiden vuoksi moni kotitalous on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin (Majamaa et al. 3/20 41 Näkökulmia kentältä Anna-Riitta Lehtinen Kuluttajat arvioimassa kulutuksen kohtuullisuutta Artikkelissa kuvataan kohtuullisen minimikulutuksen viitebudjettien laadintaa kuluttajalähtöisellä eli konsensuaalisella menetelmällä Suomessa. Kulutuksen hillitseminen tai kohtuullistaminen merkitsee ylikulutuksen välttämistä, toimintatapojen muutosta ja pitkäkestoisten hyödykkeiden hankintaa, joihin kuluttajat voivat vaikuttaa suoraan omilla valinnoillaan, jos niihin vain on mahdollisuuksia (Druckman et al. Viitebudjettien laadinta alkoi monissa maissa selvittämällä työväestön ja pienituloisten toimeentuloa 1900-luvun taitteessa (mm. Edellä mainittuihin ongelmiin voidaan vastata käytännönläheisesti: kulutuksen hillitseminen ja kestävien kulutustapojen edistäminen. Tähän mennessä laadittujen viitebudjettien kulutustaso on niukka verrattuna keskimääräiseen kulutukseen ja sen myötä niiden tuottama hiilijalanjälki on keskimääräistä kulutusta alhaisempi. Konsensuaalinen menetelmä on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut kiinnostavaksi tavaksi laatia viitebudjetteja yksinomaan asiantuntijoiden laatimien budjettien rinnalle. Kuluttajilla on merkittävä rooli menetelmässä, sillä he valitsevat hyödykkeet viitebudjetteihin
Kysymys onkin, kuka on pätevä määrittämään ja arvioimaan kohtuullista kulutusta ja erityisesti sen sisältöä. Viitebudjetit kattavat kulutusmenoryhmät, jotka ovat tarpeellisia kotitalouden ja sen jäsenten toiminnan turvaamiseksi yleensä kuukauden ajalta, sisältäen niin henkilökohtaisia (ruoka, vaatetus, tietoliikenne, liikkuminen, terveys ja henkilökohtainen hygienia, vapaa-aika) kuin talouden yhteisiä menoja (asuminen, kodintarvikkeet, kodin irtain, sähkö). Ruotsissa, Norjassa ja Hollannissa budjetteja on laadittu lähes 50 vuotta, Australiassa ja Isossa-Britanniassa sitäkin kauemmin. Kulutustasoa kuvaavat nimitykset ovat kirjavia. Kotitalouden yhteiset menot ja kunkin kotitalouden jäsenen henkilökohtaisen kulutuksen kustannukset on laskettu yhteen. (Aatola & Viinisalo 1999; Lehtinen et al. 2010). Viitebudjettien laadintaprosessi on työläs. Se on esimerkkilaskelma, joka yhdistää arkielämän toiminnot ja kulutuksen sekä auttaa hahmottamaan kulutusvalinnoista aiheutuvia kustannuksia rahamääräisesti (Aatola & Viinisalo 1995). Myöhemmässä vaiheessa budjettien laadinta lähti hankkeesta, jossa perusturvan riittävyyttä tarkasteltiin kulutuslähtöisesti. Mikä viitebudjetti on. (Aatola & Viinisalo 1995). Sanana kohtuullinen viittaa asianmukaiseen, oikeudenmukaiseen ja kunnolliseen ja sana välttämätön ehdottoman tarpeelliseen (Kotimaisten kielten keskus 2012). Kulutustasoa kuvataan esimerkiksi sanoilla kohtuullinen, tarpeellinen, riittävä, minimi, riittävä minimi, välttämätön, välttämätön minimi, hyväksyttävä (Deeming 2020). Eri maiden viitebudjetit kuvaavatkin joko kohtuullista kulutusta tai vähimmäiskulutusta huomioiden osallistumisen yhteiskunnassa, ja niiden kulutustaso on keskimääräistä kulutusta alhaisempi. Suomessa ensimmäiset budjetit laadittiin 1990-luvulla vähimmäisturvan riittävyyden tarkastelemisen tueksi ja tauon jälkeen niiden laadinta alkoi uudelleen vuonna 2010. 2010; Lehtinen & Aalto 2018). Viitebudjettien laadinta on ollut vilkasta tällä vuosituhannella eri maissa (Goedemé 2020; Padley & Davis 2020), sillä Euroopan unioni on rahoittanut viitebudjettien kehityshankkeita. Doyal & Gough (1991) näkevät, ettei pelkkä elämää ylläpitävä kulutuksen vähimmäistaso voi olla moraalisesti oikeudenmukainen perustarpeiden tyydytyksen taso. Erityisesti Isossa Britanniassa on kehitetty budjettien laadintamenetelmää ja laadinnassa tavoitellaan nyt laajaa konsensusta osallistujien kesken aiemman suppean konsensuksen sijaan (Aatola & Viinisalo 1995; Deeming 2020). 3/20 42 myös kestävän kehityksen edistämiseksi viitebudjettien avulla (Doyal 2017; Konsumentverket 2019). Goedeme 2015; 2020). Kohtuullinen kulutus tarkoittanee siten riittävää ja yhteisesti hyväksyttävää ja välttämätön kulutus ehdottoman tarpeellista arjesta selviytymiseen. Ruotsissa laskelmat tehdään iän ja sukupuolen mukaan kotitalouden jäsenille ja talouden yhteiset menot jaetaan kotitalouden jäsenille (Konsumentverket 2019). Kohtuullisuus on sidoksissa elettyyn aikaan, ympäristöön, tilanteisiin ja kulttuuriin. Vaikka henkilökohtaisen kulutuksen osuus on suuri, niin viitebudjetit on rakennettu Suomessa toistaiseksi kotitalouskohtaisesti (Aatola & Viinisalo 1999; Lehtinen et al. Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna kohtuullinen kulutustaso tarkoittaa niin riittävien kulutusmahdollisuuksien tavoittelua kuin kulutuksen supistamista riittävälle tasolle (Aatola & Viinisalo 1995). Suomen nykyiset viitebudjetit on laadittu kohtuullisen minimin kulutustasolle eli hieman yli pienituloisuusrajan (Suomen virallinen tilasto 2020), mutta selvästi alle keskimääräisen kulutuksen (Lehtinen & Aalto 2020). Unioni näkee viitebudjetit hyödyllisiksi syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäisyssä sekä riittävän toimeentulon takaamisessa kansalaisille (ks. Viitebudjetin merkittävin hyöty on kohtuullisen kulutuksen yksityiskohtainen sisällön. Monissa maissa onkin käytännön syistä aloitettu työ määrittämällä keskimääräistä kulutusta matalampi kulutustaso, koska sen määrittäminen on helpompaa kuin sitä korkeamman kulutustason määrittäminen ja siihen liittyvät kuluttajien monenlaiset tarpeet. Viitebudjetti on hinnoiteltu ja konkreettinen lista tavaroita ja palveluita, joita koostumukseltaan tietynlainen kotitalous tarvitsee elääkseen määrätyllä kulutustasolla (Fisher 2007)
Aro ja Wilska (2011) näkevät kohtuullisuuden liikkuvan tai muuttuvan, sillä elintason noustessa välttämättömiksi katsottujen hyödykkeiden määrä kasvaa tai tuotteiden välttämättömyys korostuu. hygieniatarvikkeet 4 1 4 5 9 Kestohygieniatarvikkeet 1 3 3 1 5 Terveydenh. Vuoden 2018 viitebudjetit yksin asuvalle naiselle (alle 45 v), yksin asuvalle miehelle (yli 65 v); parille (yli 50 v); yksinhuoltajalle, jolla 3-vuotias lapsi; sekä lapsiperheelle, jossa kaksi teini-ikäistä lasta, ¤/kk (Lehtinen & Aalto 2018).. Viitebudjetti havainnollistaa, mistä kohtuullinen kulutus koostuu tässä ajassa, paikassa ja kulttuurissa. 14 14 30 20 52 Muut kertak. 3/20 43 määrittäminen. Suomessa raportit voi ladata Helsingin yliopiston digitaalisesta arkistosta Heldasta. tarvikkeet, lääkkeet, lääkärikäynnit 32 43 53 35 70 Vapaa-aika ja harrastukset 48 50 90 58 166 Sähkö (energia+siirto, kWh) 23 23 37 33 90 Kotivakuutus 11 13 15 13 18 Yhteensä, ilman liikkumista ja asumista 579 512 1064 767 1852 Liikkuminen Polkupyörä varusteineen 8 8 16 15 33 Auto 450 Alueen sisäinen julkinen liikenne 55 44 110 55 110 Asuminen (vuokra) Pääkaupunkiseutu (PKS) 733 896 1128 896 1426 Yhteensä 1375 1460 2318 1733 3870 Taulukko 1. Useissa maissa se on tehty läpinäkyvästi, myös Suomessa, jolloin valitut hyödykkeet ja laskentaperusteet ovat kaikkien saatavilla. 3 2 5 4 10 Saippuat, voiteet, hammashygienia 6 6 11 7 17 Ihokosmetiikka 3 1 4 3 7 Värikosmetiikka 6 4 6 7 Hiustenhoito ja leikkaus . Kulutta”Esimerkkikotitaloudet Hyödykeryhmä, ¤/kk" Yksin asuva N alle 45 v Yksin asuva M yli 65 v Pari, 50+ v työssä YH-perhe (t3v) Teiniperhe (t14v, p16v) Ruoka 261 205 554 341 942 Viihde-elektroniikkaja tietoliikennelaitteet 14 14 18 14 39 Tietoliikennemaksut 51 51 77 51 103 Kodinkoneet 7 7 10 11 11 Astia ja ruoanvalmistusvälineet 6 6 7 7 8 Kodin tekstiilit ja matot 10 10 15 14 24 Huonekalut 12 12 13 13 22 Siivouksen ja vaatehuollon välineet 2 2 2 2 2 Kodin tarvikkeet ja perustyökalut 1 1 1 1 1 Paperi-, pakkausja muut tarvikkeet 6 7 8 8 14 Pesuja siivousaineet 1 1 2 3 5 Vaatteet ja kengät 56 40 101 117 230 Laukut, kassit, lompakot, yms
2010; Goedeme 2015). Kyselyt voidaan osoittaa laajalle joukolle kuluttajia, mutta niiden avulla ei saada tietoa kulutuksen vaihtoehdoista. Viitebudjetit lähtevät kuluttajien tarpeista ja puhutaankin tarvebudjettimenetelmästä. Kulutustilastojen perusteella puolestaan saadaan tieto ostetuista hyödykkeistä ja minkä kotitalouden käyttöön ne hankittiin. Viitebudjetti osoittaa konkreettisesti päivittäisessä elämässä tarvittavat tavarat ja palvelut, jotta ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttä sekä tuntee itsensä osaksi ympäröivää yhteiskuntaa (Borgeraas 1987; Lehtinen et al. Kuluttajat voivat vaikuttaa suureen osaan omassa kulutuksessaan, kuten ruoka, vaatteet, kodin irtain ja vapaa-aika. Lähtökohtana tarpeet Kulutusta voidaan tarkastella kotitalouden tulojen, kulutustilastojen ja kyselyjen avulla. Viitebudjetissa määritetään alhaisin hyväksyttävä kulutustaso, jota pidetään välttämättömänä kaikille yhteiskunnan jäsenille ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi (Bradshaw et al. Vuoden 2018 päivityksessä poistui sanomalehti, yksittäisiä vaatekappaleita väheni ja viihde-elektroniikka supistui. 2008). Tarpeet ovat universaaleja, niitä tyydytetään eri kulttuureissa eri tavoin ja erilaisilla hyödykkeillä, mutta tarpeiden tyydyttämättä jättäminen voi olla kohtalokasta henkijäämisen kannalta. Viitebudjeteista on poistunut hyödykkeitä tietotekniikan ansiosta eikä tilalle ole tullut uusia tuotteita, koska budjetteihin sisältyvien kannettavan tietokoneen ja älypuhelimen käyttömahdollisuudet ovat monipuolisia. Yksinomaan tuloja tarkastelemalla taas ei tiedetä, riittävätkö tulot kotitalouden toiminnan ylläpitämiseen, eikä saada käsitystä kulutuksen sisällöstä. Kotitaloudet asuvat vuokralla ja käyttävät alueen sisäistä julkista liikennettä, lisäksi lapsiperheellä on mahdollisuus auton käyttöön. Ruoan valmistuksessa käytetään puolivalmisteita yleisesti, ulkona syöminen on tavanomaisempaa kuin 1990-luvulla ja kansainvälistyminen näkyy ruokavalinnoissa, kuten lasagne makaronilaatikon sijaan. Tietotekniikka mahdollistaa asioinnit (pankit, viranomaiset), yhteydenpidon ystäviin ilman matkustamista ja siitä syntyviä kustannuksia tai television katsomisen ja uutisten seuraamisen ilman tv:n hankintaa tai sanomalehden tilaamista, jota vuonna 2010 pidettiin välttämättömänä. Halut ovat subjektiivisia, vaihtelevat ihmisten välillä ja lisääntyvät aiempien halujen tullessa tyydytetyiksi. Ihmisarvoisen elämän tulisi olla riittävä tyydyttämään ihmisen fysiologiset, psykologiset ja sosiaaliset tarpeet ja siten mahdollistamaan tavanomainen osallistuminen yhteiskunnassa (Borgeraas 1987). Vuoden 2010 viitebudjeteissa oli yli 360 erilaista hyödykettä ja vuonna 2018 puolestaan hieman yli 340 kappaletta. Doyal & Goughin (1991) ovat kehittäneet tarveteorian, jonka perustana on Senin (1993) näkemys ihmisten toimintamahdollisuuksista, jotka ohjaavat ihmisten käytössä olevia resursseja, mahdollistavat toimintoja ja tuottavat hyvinvointia suoraan tai välillisesti. Taulukossa 1 on esimerkki viitebudjeteista hyödykeryhmittäin vuodelta 2018 viidelle esimerkkitaloudelle pääkaupunkiseudulla. Sen sijaan ei tiedetä, saatiinko hyödykkeitä riittävästi, ei lainkaan vai hankittiinko vaihtoehtoisia hyödykkeitä. Viitebudjettien suurimmat menoerät ovat asuminen ja liikkuminen. Käytännön syistä kyselyt voivat myös kattaa vain osan kotitalouden kokonaiskulutuksesta. Viitebudjettien laadinnassa ja tarpeista lähtevästä kulutuksen tarkastelussa on oleellista erottaa toisistaan tarpeet ja halut. Koska asuminen ja liikkuminen riippuvat siitä, missä asutaan ja miten liikutaan, viitebudjeteissa ne ovat erilliset erät neljälle eri alueelle (Helsinki, pääkaupunkiseutu, yli 100 000 asukkaan kaupungit ja muu Suomi). Niissä kuluttajien liikkumavara on pieni työtai elämäntilanteiden vaihtuessa. Perustarpeiden (fyysinen terveys sekä henkilökohtainen autonomia) lisäksi Doyal & Gough (1991) luettelevat kaikissa kulttuureissa välttämättömiä välittäjätarpeita, joita ovat esimerkiksi ravitseva ruoka, vesi, merkitykselliset. 3/20 44 jatutkimuskeskuksessa 1990-luvulla laadittujen budjettien sisältö on muuttunut erityisesti ruoassa ja lisääntyneen tietotekniikan hyödyntämisessä verrattuna vuonna 2010 ja sen jälkeen laadittuihin budjetteihin (Aatola & Viinisalo 1995; Lehtinen & Aalto 2018)
3/20 45 ihmissuhteet, riittävän suojan tarjoava asunto, turvallinen ympäristö ja työympäristö sekä taloudellinen turvallisuus. Kuluttajalähtöisessä laadintaprosessissa kuluttajien panos on luonnollisesti tärkein. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa kartoitetaan hyödykeryhmiä ja hyödykkeiden keskeisyyttä erilaisissa kotitalouksissa, minkä perusteella tutkijat laativat kotitehtävät eli hyödykeluettelon ja ruokapäiväkirjan. Laadintaprosessi Tarvebudjettimenetelmällä laadittuja viitebudjetteja ovat pitkään laatineet asiantuntijat, mutta viimeisten vuosien aikana menetelmä, jossa kuluttajat ovat pääosassa tiedon tuottajina, on noussut käyttökelpoiseksi tavaksi laatia viitebudjetti. Hyödykeluetteloon kuluttajat kirjaavat ja arvioivat hyödykkeiden välttämättömyyttä, tarpeellisuutta ja määriä oman kotitaloutensa kaltaisessa taloudessa. 2010.) Kotitehtävien jälkeen pidetään toinen ryhmäkeskustelu, ja siinä haetaan yhteistä näkemystä valittavista hyödykkeistä, niin työparin kuin koko ryhmän kanssa. Budjettien hintoja on päivitetty kolme kertaa Tilastokeskuksen tuottaman kuluttajahintaindeksin avulla. Vapaan, mutta ohjatun, keskustelun tarkoitus on kuluttajien välinen keskustelu ja vuorovaikutus, ei se mitä keskustelun moderoija haluaa kuulla tai mitä moderoijan pitäisi kuulla (Walker 1987). Viimeksi mainittua menetelmää on kehitetty Euroopan unionissa yhteiseksi menetelmäksi viitebudjettien laadintaan unionin jäsenmaissa (Goedemé et al. Bradshaw et al. Konsensus on löytynyt melko helposti suurimmalle osalle hyödykkeistä, mitä on auttanut kotitehtävän tekeminen omassa rauhassa sekä usein omien perheenjäsenten osallistuminen sen täyttämiseen. Kun kuluttajat arvioivat lukuisia hyödykkeitä ja niiden tarpeellisuutta, he linkittävät ne samalla kotitalouden toimintoihin, hankintakertoihin, kestoikiin, ostopaikkoihin, hintoihin ja määriin, jotka sitten näkyvät budjettien sisällöissä. Tutkijoiden on varmistettava, että tiin omista kokemuksistaan ja monitahoisesta kulutuksesta, mutta samalla tutkijoiden on huolellisesti kuunneltava keskustelijoiden esiin tuomaa tosimaailmaa, perusteluja sekä oltava myös valmis dialogiin heidän kanssaan (Walker 1987). Ensimmäiset konsensuaalisella menetelmällä laaditut budjetit valmistuivat vuonna 2010. Hyödykeryhmien kriteereinä hyödynnetään Doyal ja Gough (1991) kuvaamia välittäjätarpeita, jotta ihmisarvoinen elämä ja osallisuus toteutuvat (Borgeraas 1987). Asiantuntijamenetelmässä tutkijat ja eri alojen asiantuntijat arvioivat kotitalouksien tarpeita, valitsevat hyödykekorien tuotteet ja hinnoittelevat ne. 2015; Goedemé 2020). (ks. Suomen 1990-luvulla laaditut budjetit koottiin asiantuntijamenetelmällä. Konsensuaalisessa menetelmässä kuluttajat kuvaavat erilaisten kotitalouksien tarpeita ja valitsevat hyödykkeet yhteisymmärryksessä, jotka yleensä tutkijat hinnoittelevat. Kaikki hyödykeryhmät on päivitetty vasta yhden kerran vuonna 2018 konsensuaalisella menetelmällä. Välittäjätarpeiden myötä toimintamahdollisuudet toteutuvat ja ihmisillä on edellytykset elinvoimaiseen elämään ja osallistumiseen. Menetelmä on lähtöisin Isosta-Britanniasta, jossa sitä kehitettiin 1990-luvulla ja ensimmäiset budjetit valmistuivat 2008 (ks. He pohtivat ryhmäkeskusteluissa kulutustarpeita oman kotitaloutensa kaltaisen kotitalouden kannalta, mikä on heille haastavaa. Ruokapäiväkirjaan kuluttajat kirjaavat kaikki ateriat, jotka kotitalouden jäsenet ovat nauttineet päiväkirjanpitojaksolla, millä tavoin ne on valmistettu ja missä ateriat on nautittu. 2008). Kuluttajien näkemyksiä ja kokemuksia testataan useamman kerran laadintaprosessin aikana. Lehtinen et al. Doyal & Gough (1991) näkevät, että tarpeiden ja halujen erottaminen vaatii yhteistä näkemystä hyvästä elämästä sekä yleisesti hyväksyttävästä tarpeiden tyydytyksen tasosta. Suomessa kuluttajat osallistuvat kahteen ryhmäkeskusteluun, joissa pohditaan kohtuullisen minimin mukaista kulutusta erilaisissa kotitalouksissa. Edellä mainittujen menetelmien välimuoto on tutkijoiden ja asiantuntijoiden tekemä valinta kotitalouksien tarvitsemista hyödykkeistä, joita kuluttajaryhmät arvioivat. Prosessin myötä vahvatkin omakohtaiset mielipiteet, joita nousee etenkin ensimmäisellä
Viitebudjettien käyttö Viitebudjetit auttavat hahmottamaan osaltaan kulutusyhteiskunnan muutoksia. Suomessa viitebudjetteja on laadittu lyhyen aikaa, joten kokemuksia käytöstä ja laadinnasta alkaa vasta kertyä. Pankkien lainaneuvotteluissa viitebudjetit ovat antaneet tietoa elämisen kustannuksista. Kuluttajien keskeinen rooli laadintaprosessissa tuo esiin arjen toiminnoista myös normeista poikkeavia kuluttajien käsityksiä (Doyal 2017). Päivitetyillä viitebudjeteilla saadaan tietoa kulutusmuutoksista ja alueellista eroista esimerkiksi liikkumisessa, asumisessa sekä kulutuksen teknologisoitumisessa. Tilastokeskuksen keräämän kulutustutkimuksen ja viitebudjettien välisessä vertailussa havaittiin viitebudjettien mukaisen kulutuksen olevan 40-70 prosenttia keskikulutuksesta, riippuen talouden jäsenten iästä, lasten lukumäärästä sekä hyödykeryhmästä. Vanhemmat tinkivät omasta kulutuksestaan, mutta he eivät tingi lasten harrastuksista, vaatteista tai omasta tilasta kodissa (Lehtinen et al. Ryhmäkeskustelujen jälkeen laaditaan hyödykekoriluonnokset, joita kuluttajat ja eri alojen asiantuntijat arvioivat. Viitebudjettien hyödykeluettelot ovat olleet tärkeitä kuluttajille, jotka selvittävät velkaongelmiaan tai joilla on vaikeuksia taloudenhallintansa kanssa, ja jotka haluavat saada kulutustaan ja talouttaan järjestykseen. (Lehtinen & Aalto 2020) Kuluttajat ovat ymmärtäneet ja pystyneet määrittelemään kulutusta kohtuullisuudesta käsin, kun se on sidottu toimeen tulemiseen, terveyden ylläpitoon ja osallistumiseen. Viitebudjettien tuotelistaukset hyödykeryhmittäin helpottavat hiilijalanjäljen ja materiaalitehokkuuden (MIPS) laskemista osoittamalla tuotteiden kestoiät, määrät ja kustannukset. 3/20 46 tapaamiskerralla, lientyvät ja konsensusta haetaan nojaten omiin ja yhteisiin kokemuksiin ja toisten kuunteluun. Esimerkiksi autoa ja astianpesukonetta ei pidetä muilla kuin lapsiperheillä tarpeellisena. Se tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta aterioida joskus kodin ulkopuolella, siistejä vaatteita kodin ulkopuolisiin tilaisuuksiin, mahdollisuutta ja tarvikkeita hygienian hoitoon, astioita, tekstiilejä, huonekaluja sekä tarvikkeita kodin viihtyisyyteen, jotta voi kutsua vieraita kotiin sekä tietoliikenneyhteyksiä ja välineitä yhteydenpitoon lähipiirin kanssa. Osallistuminen näkyy viitebudjeteissa kaikissa hyödykeryhmissä, ei ainoastaan harrastuksissa ja vapaa-ajassa. 2012; Doyal 2017; Takuusäätiö 2020). Ne tuottavat tietoa kulutuksesta tieteen, yhteiskunnan, markkinoiden ja politiikan vuorovaikutteiseen käyttöön. Kohtuullisen kulutuksen määrittämistä viitebudjeteilla tukee menetelmän konkreettisuus sekä läpinäkyvyys ja kuluttajien osallistumisen myötä myös viitebudjettien hyväksyttävyys. Viitebudjetissa yhdistyvät kuluttajien tarpeet, toiminta, kulutus sekä tavaroiden ja palveluiden markkinat. Viitebudjetit voidaan laatia erilaisille kotitalouksille eivätkä ne ole riippuvaisia talouden tulokehityksestä. Viitebudjetit ovat olleet vertailuaineistona tutkimuksissa, köyhyysmittarin laadinnassa (Mäkinen 2017) ja kolme kertaa perusturvan riittävyyden arvioinnissa (THL 2019). 2010; Doyal 2017). Kestokulutushyödykkeiden hankintahinnan sijaan laskelmiin otetaan mukaan vuotuisen poiston arvo. Niitä on kuitenkin hyödynnetty tähän mennessä monin eri tavoin. Viitebudjettilaskelmia on käytetty talousneuvonnan työkaluna ja oheismateriaalina, joihin kuluttajien on ollut helppo tutustua ja käyttää vertailutietona (Takuusäätiö 2019). Kohtuullisen kulutuksen edistämiseen ja sen myötä hiilijalanjäljen pienentämiseen viitebudjetit antavat yksityiskohtaista tietoa. (Lehtinen & Aalto 2020) Laskelmien luotettavuutta voidaan vahvistaa markkina-, kulutus-, hintaja laatu tutkimusten avulla, joskaan ne eivät lisää laskelmien kuvauskykyä (Aatola & Viinisalo 1995). Viitebudjettien mukaisen kulutuksen aiheuttamat päästöt ovat alhaisempia kuin keskimääräisen kulutuksen (Lettenmeier et al. Ekologista kestä. Viitebudjettien kulutuksen rakenne on melko samankaltainen kuin kulutustutkimuksen pienituloisimman viidenneksen kulutuksen rakenne (Lehtinen & Aalto 2018). Ruokabudjetit lasketaan energiantarpeen mukaan hyödyntäen ravitsemussuosituksia ja ruokapäiväkirjoista saatavia tietoja ruokarytmeistä, syödyistä aterioista ja valmistustavoista. Arvioinnin ja tarkistusten jälkeen luonnokset hinnoitellaan ja tehdään lopulliset laskelmat
Doyalin ja Goughin (1991) huomio tarpeiden ja halujen erottamisesta, yleisesti hyväksyttävästä tarpeiden tyydytyksen tasosta ja yhteisestä näkemyksestä hyvästä elämästä toteutuvat kuluttajalähtöisissä viitebudjeteissa. Vuoden 2018 keskusteluissa havaittiin, että ruokavaliot sisältävät nuorilla kuluttajilla kasvisperäistä ruokaa enemmän kuin aiemmin ja vaatteiden ja harrastusvälineiden kierrätys on yleistä nuorilla ja lapsiperheillä. 2012). 3/20 47 vyyttä ei ole kuitenkaan mielekästä tavoitella ilman, jollei kaikille turvata kohtuullista elintasoa (Druckman & Jackson 2010). Kuluttajien asenteet olivat myönteisiä, mutta haasteena oli, etteivät kuluttajat aina tunnistaneet ympäristömyötäisiä toimenpiteitä. Viitebudjeteissa ekologiset näkökohdat tulevat näkymään seuraavissa viitebudjeteissa. Suomessa on laadittu kohtuullisen minimin viitebudjetteja, mutta alhainen kulutustaso ei tarkoita kestävää kulutusta sellaisenaan, vaan samalla on tarkasteltava kulutuksen sisältöä (Lettenmeier et al. Korkeiden kustannusten kohdistuminen runsaspäästöisiin tuotteisiin edisti vihreiden vaihtoehtoja valintaa. (Lehtinen & Aalto 2018). Erilaisissa olosuhteissa ja elämänvaiheissa elävien kuluttajien osallistuminen ja osallistaminen laadintaprosessiin on ehdoton edellytys haettaessa konsensusta keskustelun monipuolistamiseksi ja viitebudjettien sisällön määrittämiseksi. Budjettien käyttäjäkunta voisi sen myötä laajentua, jota voisi lisätä myös se, että laskelmia tehdään useammalle esimerkkitaloudelle, jolloin laadinnassa huomioitaisiin erilaisia elämäntilanteita ja kotitalouksien kokoonpanoja nykyistä paremmin. Budjeteissa hyödykkeiden kestoiät ovat pitkiä, koska ne ovat melko laadukkaita. Nykyiset viitebudjetit ovat niukkoja huolimatta yli 340 hyödykkeestä. Kulutustason ja samalla sisällön laajentaminen muuttaisi kulutuksen rakennetta lähentäen sitä kohti keskimääräistä, mutta silti jääden sen alle. Samoin Hirvilammi et al. Tulevaisuuden viitebudjetit Rajanveto yksinomaan välttämättömyyksien ja toisaalta kohtuullisuuden ylärajan määrittämisessä on haastavaa. Kulttuuri on merkittävä tekijä kulutusvalinnoissa, erityisesti ruoassa. 2010). Isossa Britanniassa viitebudjettien kulutuksen mukaan lasketut päästöt olivat 37 % keskimääräistä kulutusta alhaisemmat (Doyal 2017). Kuluttajat ovat päteviä arvioimaan kulutusta omien kokemustensa ja vuorovaikutuksen pohjalta. (Druckman et al. Viitebudjettien kulutusrakenne on nyt samankaltainen kuin alimman tuloviidenneksen kulutusrakenne (Lehtinen & Aalto 2018). Kuluttajien hakiessa yhteisymmärrystä, he samalla tuovat näkyviin erilaisia arjen toimintatapoja, joihin kulutus nivoutuu ja jotka siirtyvät viitebudjetteihin. Nyt esimerkkitalouksia on kolmetoista: neljä yksin asuvien taloutta, kolme pariskuntaa, kuusi yksinhuoltajien ja kahden vanhemman lapsiperhettä. Kokeilut ekologisten näkökohtien huomioimisesta viitebudjettien laadinnassa ovat olleet lupaavia. Kuluttajat eivät puhu yksinomaan esimerkiksi kahvin kulutuksesta määrinä, vaan sen lisäksi tilanteista, paikoista ja tavoista valmistaa ja nauttia tai olla nauttimatta sitä. 2011; Doyal 2017) Suomalaiset kuluttajat pystyvät ja pyrkivät jo valitsemaan kohtuullista kulutusta edistäviä hyödykkeitä ja toimimaan ympäristömyötäisesti. Televisio saattaa poistua seuraavassa päivityksessä, koska on vaihtoehtoisia tapoja seurata ohjelmia. Siellä keskusteluissa minimikulutuksesta ja päästöjen vähentämisestä huomattiin, että ympäristömyötäisille tavoille kuluttaa on oltava vaihtoehtoja, joista kuluttaja valitsee, ja valintojen pitää tukea omaa elämäntapaa. (2014) mielestä kestävää olisi se, että turvattaisiin pienituloisille kohtuullinen elintaso, mutta ohjattaisiin keskija suurituloisten kulutusta kestävälle tasolle. Viitebudjettien laadinnassa otetaan kantaa kulutuksen tasoon, tottumuksiin ja siihen, kuka tai ketkä tasoa määrittelevät. Saatujen kokemusten perusteella kulutustasoa voitaisiin kohottaa hieman joissakin kulutusmenoryhmissä (vapaa-aika, terveys) laajemman osallistumisen mahdollistamiseksi kuin nykyään. Kuluttajien kesken saavutettu konsensus hyödykekorien sisällöistä on laajempi kuin yksinomaan asiantuntijoiden näkemys kotitalouksien tarpeista (Aatola & Viinisalo 1995; Lehtinen et al. Se, mikä kulloinkin on riittävää, muuttuu alati kulutuskulttuurissa (Aatola & Viinisalo 1995)
Kaupungeissa on kattava julkinen liikenne, jolloin lapsiperheiden auton käyttö ei ole välttämätöntä toisin kuin keskustojen ulkopuolella. Kotimaisten kielten keskus (2012): Kielitoimiston sanakirja. Luettavissa: https://www.jrf.org.uk/report/minimum-income-standard-britain-what-people-think. 101. Teoksessa standards and reference budgets. Paper 656, Loughborough University, Leicestershire. Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki. Gummerus Oy, Saarijärvi. Haasteena onkin, miten tarjotaan ja tehdään näkyviksi ympäristömyötäiset vaihtoehdot, jotta kuluttajat valitsevat niitä, kuten Ison Britannian kokemukset edellä osoittavat (Doyal 2017), tai miten lisätään tavaroiden yhteiskäyttöä (Nurmela & Parikka 2018), kun otetaan huomioon Suomessa yli 1,2 miljoonaa yksinasuvaa kotitaloutta. Bradshaw, Jonathan, Sue Middleton, Abigail Davis, Nina (2008): A minimum income standard for Britain: What people think. Lehtinen, Anna-Riitta & Kristiina Aalto (2020): Reference budgets as tools for everyday life, evaluation and policy (toim.): Minimum income standards and reference budgets. International and comparative policy perspectives. The development of a methodology for comparable reference budgets in Europe Final report of the pilot project, October 2015. Asumisesta koostuu suuri osa hiilijalanjäljestä. Aro, Riikka & Terhi-Anna Wilska (2011): Kun mikään ei riitä – vai riittäisikö jo. Rapport nr. Druckman, Angela, Yvette Hartfree, Donald Hirsch & Kim Perren (2011): Sustainable income standards: towards a greener minimum. Rapport 2019:12. European Hirsch, Donald, Matt Padley & Laura Valdez (2016): A poverty indicator based on a minimum income standard. Tampere. Lähteet Aatola, Leena & Mirja Viinisalo (1999): Mitä eläminen maksaa. Edelleen, tutkijat voisivat tuottaa vaihtoehtoisia laskelmia hyödykkeistä, hintatasoista ja erilaisten ruokavalioiden kustannuksista. Aatola, Leena & Mirja Viinisalo (1995): Kohtuullinen kulutus – määrittelyn ja mittaamisen mahdollisuuksia ja ongelmia. Hyvinvointikatsaus 13, s. Doyal, Ian (2017): Heat, greed and human need. Konsumentverket (2019): Konsumentverkets matsedel. Vuonna 2010 rahaja hintakeskustelua käytiin, mutta se keskittyi maksettuihin veroihin, ja mitä niillä yhteiskunnassa tuetaan. Konsumentverket, Karlstad. Goedeme, Tim, Bérénice Storms, Tess Penne & Karel Van den Bosch (toim.) (2015): Pilot project for the development of a common methodology on reference budgets in Europe. Helsinki. Policy Press, University of Bristol, Bristol. Asumisen kustannukset vaikuttavat muun kulutuksen rahoittamiseen ja sen hiilijalanjälkeä kuluttaja voi pienentää vain vähän. Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 101. standards and reference budgets. International and comparative policy perspectives. Hintataso ja ostopaikat on hyväksytty keskusteluissa ja taso on sama kaikissa hyödykeryhmissä. Auton käytöstä on keskusteltu paljon ja toistaiseksi se on lapsiperheiden kustannuksissa. Hirvilammi, Tuuli, Senja Laakso & Michael Lettenmeier (2014): Kohtuuden rajat. Fisher, Gordon (2007): An Overview of Recent Work on Standard Budgets in the United States and Other Goedeme, Tim (2020): The steep and winding road to comparable reference budgets in Europe. Luettavissa: http://hdl.handle.net/10138/261735.. Viitebudjettien tiheämpi päivittäminen nopeuttaa kulutusmuutoksista saatavaa tietoa ja menetelmän kehittämistä, sillä ihmisten tarpeet, kulutustottumukset ja tarjonnan muutokset on huomioitava, jotta yhteys reaalimaailmaan ja yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen säilyy. Joseph Rowntree Foundation, York. Kuluttajien toimet ovat tärkeitä kestävien kulutustapojen edistämisessä ja siten kulutuksesta aiheutuvien päästöjen vähentämisessä. Viitebudjettien pohjalta rakennettu hiilijalanjälkilaskuri on tekijä, joka lisää kuluttajien kiinnostusta kestävään kulutukseen (Takuusäätiö 2020). Tarvebudjetti vähimmäisturvan arvioinnin tukena. Joseph Rowntree Foundation. Tulevaisuudessa kuluttajat voisivat päättää viitebudjettien hyödykkeiden hintatason, jonka tutkijat ovat tehneet tähän saakka käytännön syistä. Statens institutt for forbruksforskning SIFO, Lysaker. En mer hållbar matsedel för fyra veckor. Edward Doyal, Len & Ian Gough (1991): A Theory of Human Need. Borgeraas, Elling (1987): Et standardbudsjett for forbruksutgifter. Lehtinen, Anna-Riitta & Kristiina Aalto (2018): Mitä eläminen maksaa. KELA, Sosiaalija terveysturvan tutkimuksia 132. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 1/1995. Helsinki. The MacMillan Press Ltd, Hampshire. 80–82. Rahaan ja hintoihin liittyvää keskustelua ei ole käyty erikseen, vaikka sitä sivutaan kulutuksesta puhuttaessa. Stakes, raportteja 237. Policy Press, University of Bristol, Bristol. Policy Press, University of Bristol, Bristol. International and comparative policy perspectives. 3/20 48 Punaista lihaa korvaavien kasviproteiinien hinta on vielä melko korkea, mikä rajoittaa pienituloisilla niiden käyttöä
International and comparative policy perspectives. Policy Press, University of Bristol, Bristol. 3/20 49 Lehtinen, Anna-Riitta, Johanna Varjonen, Anu Raijas, Kristiina Aalto & Riepu Pakoma (2010): Mitä eläminen maksaa. Luettavissa: http://hdl.handle.net/10138/152360. Journal of Social Policy, 16, s. income standards and reference budgets. Kuluttajatutkimuskeskus. Nurmela, Juha & Tuomas Parikka (2018): Mobiilikuluttajan kukkarosta yhä isoin potti välttämättömyyksiin. Luettavissa: http://www.stat. Sustainability, 4(7), s. Tieto & Trendit 28.8.2018. Tilastokeskus, HelTakuusäätiö (2020). Mäkinen, Lauri (2017): Viitebudjetti köyhyyden mittarina– muuttuuko köyhyyden kuva. Kohtuullisen minimin viitebudjetit. Saunders, Peter (2020): The development, value and appliMinimum income standards and reference budgets. Yhteiskunta-politiikka 2/2017, s. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2019:) Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2015–2019. Elämisen hiilijalanjälki. Majamaa, Karoliina, Anna-Riitta Lehtinen & Kati Rantala Policy 42, s. sessa Nussbaum Martha & Amartya Sen (toim.): The Suomen virallinen tilasto (SVT) (2020): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu]. Policy Press, University of Bristol, Bristol. 1426–1447. Lettenmeier, Michael, Tuuli Hirvilammi, Senja Laakso, Satu Lähteenoja & Kristiina Aalto (2012): Material sequences for the Sustainability Debate. Julkaisuja 4/2010. International and comparative policy perspectives. Luethodology. ta-elaminen-maksaa. rostakin-isoimman-potin-vie-yha-valttamattomyydet/ Padley, Matt & Abigail Davis (2020): Applying the minimum income standard in diverse national contexts. Luettavissa: jalki. 213–226.. Väestöryhmittäiset tuloerot ja pienituloisuus 2018, Pienituloisuuden kehitys Suomessa vuosina 1966–2018. 223–244. 153–164
Lampaat ovat suomenlampaita, joiden villasta olemme huovuttaneet tossuja myyntiin. Peltojen laidoilta ennen juhannusta keräämme runsauttaan notkuvista pajukoista eläimille talveksi kerppuja, jotka kuivuvat ja toimivat aromaterapiana talon vintillä. Oman tilan luonnonniityn heinät riittävät eläimille tammikuuhun saakka. Koko kehossa tuntuu, että tämä työ on kestävällä pohjalla. Heijastelemme omaa arkeamme ja pohdimme kohtuullistamisen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Kun työ sujuu fossiilittomasti, fyysistä kuntoa ylläpidetään ja lisäksi pidetään vanhaa kätten työn osaamista elossa. Pyrkimyksemme on jatkuvasti elää kohtuullisesti luonnon monimuotoisuuden ehdoilla. Tämä ihmeellinen puolentoista hehtaarin kokoinen pala maata ja maailmaa pitää meidät onnellisina ja hyvin hengissä. Oma ruokamme riittää koko vuodeksi. Seuranamme ovat sepelkyyhkyt, laulurastaat, valkohäntäpeurat, rusakot, telkkäemo, mustarastaat, närhet, punarinnat, hömötiaiset, peipot, kuusitiaiset, kimalaiset, sitruunaperhoset, kyykäärmepariskunta, sammakot, sisiliskot, lepakot, sudenkorennot, puhumattakaan pienimmistä nimeltä meille vielä tuntemattomista ekosysteemien eliöistä maan pinnalla ja sen alla. Etsimme ihmisen kokoista tilaa tämän elämänkirjon keskellä. Jaamme maan, puut, pensaat, niityt, kukat ja puutarhamaan monen muun eläjän kanssa. Omavaraisuuden ulottuvuuksia Vihannesten, juuresten, yrttien ja marjojen kasvulle olemme raivanneet tilaa muutaman aarin verran puutarhamaata, jota viljelemme luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti. Lönnemon pientilalla elämme hyvässä seurassa keskellä luonnon monimuotoisuutta. Oman tontin käsin niitetyillä heinillä, naapurin korjaamalla suojakaistaleen heinillä sekä ystävien talkootyöllä täytämme eläinten talviruokavarastot. Viikate on yksinkertaisuudessa mainio, arvokas ja aina toimiva työväline. hikiloikkaa. Tossun teko on nykyään siirretty nuoremmille Valtimon Rumolle, jonne edelleen toimitamme osan villoista. Itse kehräämme nykyään villan langaksi omaan tarpeeseen. 3/20 50 Mahdollinen ja kohtuullinen arki Tässä kirjoituksessa kerromme maanläheisestä elämästämme kohtuutaloudessa pienellä ekologisella tilalla Varsinais-Suomessa. Huomattavasti suuremman alueen vaativat laiduntavat lampaat. Nuorempina meillä oli vuohia, jolloin olimme täysin omavaraisia maidon ja juuston suhteen. Pientä istutusmetsää harventaen saamme talon, saunan ja veden lämmityspuut. Heinänteko käsin viikatteella on osa Lönnemon nk. Villa on luonnonmukainen, kotimainen sekä lämpöettä eristysominaisuuksiltaan ainutlaatuinen materiaali. Näkökulmia kentältä Kahden aikuisen taloudessa pyrimme mahdollisimman suureen omavaraisuuteen, etenkin ruuan suhteen, mutta myös muillakin elämän aloilla. Iän ja omien voimien vähenemisen myötä sukupolvien välinen konkreettinen ja ruumiillinen yhteistyö tuntuu yhä tärkeämmältä. Kanat nauttivat koko talven toukokuussa keräämistämme nokkosista ja näin kananmunat ovat kullankeltaisia koko vuoden. Parhaimmillaan taitoja opetetaan nuoremmille. Oikea lähimetsä Lönnemon rajanaapurissa antaa marjoja ja sieniä. Entinen viljapelto on lähimetsästä itsestään kylväytynyt Eeva-Stiina ja Paula Lönnemo. Suojaamme kotitarvekasvimaan peuraverkolla, paikkaamme vesimyyrien käytävän aukkoja ja laskemme kontiaisen kasoja – kymmenittäin. Osa omavaraisuuden ulottuvuutta on myös kaikkien työvälineiden huolellinen käyttö ja jatkuva hoito
Haaveissamme on yhteinen pieni tuulivoimala naapuriemme kanssa ja kodinomainen, luonnonläheinen ja aktiivinen vanhusajan elämä. Ihmiskäsin tehdyn lammen pienen ekosysteemin koemme tärkeäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta. Rahallisesti elämme reilusti ns. Perunan tai porkkanan rahaksi muuttaminen vaatii suurien määrien viljelyä, jolloin niiden suhteellinen arvo vähenee, työn kuormittavuus ja riskit lisääntyvät. Näin olemme eläneet jo kymmeniä vuosia. Tuskin huomaamme niitä. Hien ja rahan suhde kohtuullisessa rikkaudessa Elämme vaatimattomassa rahataloudessa tehden satunnaisia työkeikkoja ja osa-aikaisia palkkatöitä. Luonnonmukaisuus tuntuu luonnolliselta! Yhteistyö eläinten ja maan kanssa tarkoittaa elämistä vuodenaikojen rytmissä. Näemme tulevaisuudessa maaseudulla uusin voimin ja aattein elävöitettyjä kyläyhteisöjä, jotka perustuvat monipuoliseen sitoutuneeseen yhteistyöhön, jossa kaikkien kyvyt tulevat käyttöön. Koska tulevaisuudessa kriisejä tulee väistämättä olemaan paljon, omavaraisuuden aatetta olisi järkevää lisätä yhteiskunnan eri tasoilla myös kylistä maankuntiin ja niin edelleen. Nyt puhumme onneksi jo rohkeammin työstämme, joka ei saastuta eikä satuta, ei ylikuluta luonnonvaroja ja on siten kestävää ja kohtuullista. Pihapiiri tarjoaa meille ilmaista villiruokaa: muun muassa vuohenputkea, nokkosta, apilankukkaa ja voikukan nuppuja. Resilienssi on omavaisuuden tärkeimpiä ulottuvuuksia. Koska ansaitsemamme rahaa kuluu niin vähän, jää sitä jopa sukan varteen kriisin varalta. Olemme päätyneet oman ruuan viljelemiseen sen sijaan, että viljelisimme myyntiin, koska tämä on taloudellisesti järkevämpää. Keväinen ruokapöytä notkuu luonnon lahjoista! Koemme, että kaikki tarpeemme ovat täällä kestävällä tavalla tyydytettyjä. Kahden maailman taloudessa Elämme ikään kuin kahdessa maailmassa. Ruoka on aina ensiluokkaisen hyvää. köyhyysrajan alapuolella, omasta mielestämme rikkaasti ja ylellisesti. Näemme kättemme työn jäljet, tunnemme ruumiissamme väsymyksen ja hikisen työpäivän jälkeen nautimme peseytymisestä. Oman ruuan tuottamista, vähin rahavaroin elämistä ja vapaaehtoista yhteiskunnallista vaikuttamistyötä ei yhteiskunnassamme moni laske vakavasti otettavaksi työksi. Yhteistyön tuloksena maan ja auringon kanssa meillä on aina laadukasta, puhdasta ja takuutuoretta lähija sesonkiruokaa. Aurinkopaneelit talomme katolla tuottavat sähköä. Koska meillä on myös muuta ammattitaitoa, olemme päätyneet käyttämään sitä rahan tienaamiseen sen verran mitä välttämättömiin rahamenoihin tarvitsemme: verkkosähkö, liikkuminen, jauhot, öljy, voi, kahvi (toistaiseksi!), suola, sokeri ja maito (mikäli emme pidä vuohta tai siirry täysin vegaaniksi). 3/20 51 ja muuttunut monimuotoiseksi metsiköksi. Näin ollen omavaraisessa ja kohtuullisessa elämäntavassa toteutuu myös parhaimmillaan sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys, jossa lahjaja jakamistalous ovat luonnollinen osa arkea. Ajattelemme, että kohtuullinen rikkaus riittäisi kaikille paikallisessa luonnonkierrossa. Paikallaan eläminen antaa myös syvää psyykkistä hyvinvointia ja lisää kokonaisuuden tunnetta. Omasta rengaskaivosta saamme juomaveden ja lammesta kasteluveden. Siksi kesti pitkään ennen kuin itsekään ryhdyimme kutsumaan kotitilamme askareita työksi. Vuosikausia kestänyt oppimisen prosessi ja rankka fyysinen työ on ollut melkein vaiettu asia ja vain kodin ulkopuolinen palkkatyö ääneen mainitsemisen arvoista. Tilan sekä eläinten että ihmistalouden kompostit parantavat maata, joka kasvattaa avullamme ruokaa pöytään ja ravinteiden kierto toteutuu. Vanhassa satavuotiaassa kuudenkymmenen neliön hirsitalossa ei ole sisävessaa vaan käytämme pihan kuivakäymälää. Olemme huomanneet, että omavaraisuus ja kohtuullinen elämäntapa suojaavat meitä yhteiskunnan kriiseiltä. Laskuihin ja välttämättömiin menoihin tarvitaan ulkopuolelta tulevaa rahaa, mutta säännöllinen rahatyö on huonosti sovitettavissa yhteen erityisesti kevätkylvöjen, heinänteon. Olemme vapaita monesta oravanpyörän kohtuuttomuudesta
Pyrkimyksemme on tulla toimeen paikallisessa omavaraistaloudessa, jossa perustarpeiden tyydyttäminen ei tuota kestämättömiä tuotantoketjuja, hävikkiä ja muita nykyisen pitkälti kaupungistumisen synnyttämiä ongelmia. Emme usko maan omistamiseen. Olemme todenneet, että keskustelussa oleva perustulo sopisi myös kohtuullisessa omavaraistaloudessa eläville, joille vuodenajat määräävät työnteon rytmin. Rahallisen palkkatyön maailmaan astuminen tarkoittaa meille aina valmisteluja kuten pesuveden lämmittämistä, vaatteiden vaihtamista, säätöjä eläinten ja lämmityksen suhteen, aikatauluihin sopeutumista ja ennen kaikkea henkistä kykyä siirtyä hetkessä maailmasta toiseen. Elämän pituisen oppimisen jälkeen näemme nyt paremmin luonnon pienimmätkin ja vaatimattomat lemmikit, keltamatarat, metsäorvokit, ketoneilikat, ahdekaunokit ja metsänätkelmät eikä meidän tarvitse enää ostaa muovipurkeissa tehokasvatettuja kesäkukkia iloksemme. Vanhan intiaanipäällikön kerrotaan kerran kysyneen: ”Kuinka monta metriä valkoinen mies ajattelee omistavansa maata jalkojensa alla tai taivasta päänsä päällä?” Kysymys paljastaa miten koko elonkehä on kokonaisuus maaperän syvyyksistä aina ilmakehän korkeuksiin saakka ja ajatus sen omistamisesta mahdoton. Saadakseen vain pienenkin alan maata käyttöön oman ruuan viljelyä varten on se ostettava rahalla ja siksi kului yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin saatoimme ajatella, että tämä pala maata on nyt hallinnassamme. Siirtymät maailmasta toiseen ovat monin tavoin kuormittavia ja vievät aikaa. Tulevaisuudessa toivomme, että tehtäisiin selväksi, ettei ekosysteemejä ja hiilinieluja voi omistaa. Yksi aikamme ongelmista on juurettomuus. Odotamme talven lepoaikaa kun muut palaavat levänneinä lomalta ja aloittavat palkkatyörupeamansa. Tulevaisuudesta Joskus meille sanotaan: ”Ymmärrättehän, ettei kaikki voi elää kuin te, jos he tekisivät niin, yhteiskunta ei toimisi”. Siihen kuuluu työn lomassa läsnäolo, yksinkertaisuus, säännöllinen kiireettömyys ja parantava hiljaisuus sekä aikaa juhlaan ja vieraanvaraisuuteen. Välttämättömältä tuntuu ajatus maan uusjaosta, maareformista, tuleville polville ja maahan muuttajille paremmista mahdollisuuksista siirtyä omaehtoiseen, yksinkertaiseen, pitkälti käsillä tehtyyn ekologiseen elämiseen. Jo Lönnemo-pikkutilamme avaa meille kokonaisen maailman, jolla on oma kartta arkipuheessamme: Ainon metsä, Getberget, Nyäng, Lähteensuo, Villaängen, Björkäng, Nevalan haavikko, Sparade skogen, Välkomstbetet, Mellanängen… Tähän maisemaan olemme väkevästi juurtuneet ja tähän kuulumme yhtenä lajina muiden joukossa tai oikeastaan maisemaa eniten muokkaavana lajina. Tässä elämä ja hyvinvointimme on kokonaisvaltaista. Tässä saavutettu sisäinen tasapaino helposti järkkyy. Kysymys maasta ja paikallaan pysymisestä Tie maan pinnalle on ollut pitkä. Emme ajattele, että. Samaan aikaan kun tietomme ilmastoja biodiversiteettikriiseistä on lisääntynyt, olemme ymmärtäneet miten ihmiskunta on yksi kokonaisuus ja kuitenkin vain osa kaikkea planeetan elämää. On kuljettava matka eläinten, kasvien, kodin, puutarhan ja metsän hiljaisuudesta liikenteen ääniin, kiireen ilmapiiriin, hiekkatieltä asfaltin pinnalle, matalan hirsimökin puulattialta korkeisiin lasisiin ja betonisiin rakennuksiin, joissa ilmastointilaitteet surisevat. Toivomme, että tulevaisuudessa maata saisi käyttöön muutenkin kuin kovalla rahalla. Askel on hidastunut, katse kirkastunut, läsnäolo syventynyt. Tässä kokonaisuudessa ihmisen osana ei voi olla luonnonvarojen kestämätön ylikulutus. Meillä alkaa kiireisin aika kesän alussa kun muut suunnittelevat lomamatkoja. 3/20 52 ja sadonkorjuun aikaan. Elämä täällä on hyvä. Kestävään tulevaisuuteen ei kuulu ylituotanto. Maailmojen vaihtaminen rahan tienaamisen takia kuluttaa sielua ja pahimmillaan vaarantaa terveyttä. Kun elämämme ja työt rytmittyvät vuodenkierron mukaan, huomaamme miten rytmi muun yhteiskunnan kanssa on täysin päinvastainen. Kotieläinkatraamme (lampaat, kanat, navettakissa) auttaa meitä paikallaan pysymisessä ja vuodenaikojen rytmin mukaan elämisessä
Muutos kohtuulliseen tulevaisuuteen näyttää tapahtuvan niin hitaasti, että oma tulevaisuutemme ja vanhuuden arkemme eivät näytä tavoitteittemme mukaiselta. Kyläkoulut, kaupat, postit, terveyskeskukset, kirjastot, julkinen liikenne ja tehokkaasti kehitetty kimppakyytisysteemi sekä lyhyemmille matkoille jopa hevoskyyti tekevät paikallisen elämän helpommaksi ja voimme luopua omasta autosta! Lapset ja vanhukset hoidetaan luonnonläheisesti pääasiassa kotona ja kyläyhteisöissä. Peruskoulutuksen ytimessä ovat sivistys ja yhteisvastuullisuus kaiken elämän suojelemiseksi sekä tietoisuuden kasvattaminen asiayhteyksien ja materiaalivirtojen ymmärtämiseksi, käsillä tehty työ, ruuan tuotanto ja sosiaaliset taidot. Teknologian ja digitalisaation edelleen kehittelyä ei tarvita koska elämää ylläpitävää ja suojelevaa teknologiaa on jo tarpeeksi. Eläimiä pidetään vain välttämättömiin tarpeisiin kunkin eläimen luontaiseen lahjaan keskittyen. Ympäröivälle maaseudulle muuttaa lisää ihmisiä ja siitä tulee monipuolisesti aktiivinen yhteisö. Jatkamme kuitenkin osaltamme tätä kohtuullisuuden rakentamista koska se on meille ainoa oikea tapa kohdata tulevaisuus ja ylläpitää toivoa.. Perustulo ja maareformi mahdollistavat kaikille halukkaille elämän ja toimeentulon maaseudulla, jolloin samanhenkisiä ihmisiä löytyy läheltä eivätkä he kaikki asu kaupungeissa niin kuin nykyään valitettavan usein! Kun omavaraissekä palkkatyöt jaetaan, kaikki pysyvät mukana ja hyvinvointi paranee. Yhteisönavetat ja yhteiset laidunmaat yleistyvät. Esimerkiksi lehmä lannan tuottajana, jonka sivutuotteesta maidosta valmistetaan juustoa ja voita paikallisissa pienissä meijereissä. Tasapalkka, tasaeläke, rinnakkaisja paikallisvaluutta otetaan käyttöön ja jatkuvasta talouden kasvuriippuvuudesta luovutaan. Kaikenlainen yhteistyö lisääntyy. 3/20 53 kaikkien tulisi elää kuin me, mutta uskomme vakaasti tulevaisuuteen, jossa omavarainen elämä laajasti ymmärrettynä on mahdollisuus ja keino selvitä länsimaisen teollisen yhteiskunnan kriiseistä ja romahduksesta. Yhä useampi tekee työtä perustuotannon parissa ja voimme kehittää edelleen yhteisöllisen omavaraisuuden periaatetta, jossa kaikkien ei tarvitse viljellä kaikkia ruokakasveja vaan työtä ja satoa voidaan jakaa lahjatalousperiaatteella. Teollinen eläintuotanto on tulevaisuudessa lopetettu ja elonkirjo ympärillämme rikastuu kun eläimet, laitumet ja niityt palaavat maisemaan. Seuraavassa kuvailemme mitä sellainen suurelta osin omavaraisuuteen perustuva yhteiskunta voisi meille tarkoittaa
Ekologinen arki kaupungissa lisää hyvinvointia Hiilineutraalin ja ympäristöystävällisen arjen katsotaan usein olevan arjen kurjistamista. Tämä tulee esille monella eri tavalla melkein kaikissa valinnoissamme. 3/20 54 Näkökulmia kentältä Leo Stranius Kohtuullisuus kaupunkilaisen elämäntapana Lauantaina 22.8.2020 vietettiin maailman ylikulutuspäivää. Pieni asunto tulee halvemmaksi. Asuinpaikan lisäksi on monia muitakin tekijöitä, jotka osin selittävät ylikulutusta. Oma henkilökohtainen hiilijalanjälkeni on noin 2–3 tonnia vuodessa. Liikkuminen. Näitä ovat esimerkiksi tulotaso, sukupuoli, ikä, työpaikka, sosiaaliset suhteet ja niin edelleen. Koko perheemme noudattaa vegaaniruokavaliota, ja teemme hankinnat mahdollisuuksien mukaan nettikirppareilta. Lisäksi kotimme lämpenee uusiutuvalla kaukolämmöllä ja käytämme tuulija aurinkosähköä. Emme lennä, ja pyöräilemme ympäri vuoden. Tähän meitä ovat ohjanneet esimerkiksi Henry David Thoreau kirjallaan Walden – elämää metsässä sekä Lasse perusteista. Kaikelle löytyy paikka. Usein ajatellaan, että ylikulutus korostuu erityisesti urbaaneissa ympäristöissä, joissa tarjolla on enemmän houkutuksia tuhlailevaan elämäntapaan. Voiko kaupungissa elää ekologisesti. Pyöräily ei ole ainoastaan kaikkein ilmastoystävällisin tapa liikkua paikasta toiseen. Tuolloin ihmiskunta oli kuluttanut kaikki maapallon vuoden 2020 aikana tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Lähiluonnosta nauttiminen ja maata pitkin lomalle matkustaminen tuovat uusia elämyksiä.. Lisäksi kunto pysyy yllä päivittäisen hyötyliikunnan ansiosta. Kun on vähemmän neliöitä, on vähemmän siivottavaa, huollettavaa ja korjattavaa. Meillä on kerrostaloasunnossa puolet vähemmän asuinneliöitä kuin suomalaisilla keskimäärin, 78 neliötä neljää henkeä kohden. Todellisuudessa kyse ei ole kuitenkaan luopumisesta vaan lisääntyvästä hyvinvoinnista. Arki on tehokasta ja sujuvaa. 1. Näihin liittyviä valintoja voi tehdä niin maaseudulla kuin kaupungissa. Pattereissa on älytermostaatit, jotka pitävät asunnon lämmityksen alhaisena ja ylipäätään päällä vain silloin kun olemme itse kotona. Loppuvuosi on elettävä velaksi. Vaikka kaupunkiympäristö ohjaakin ylikulutukseen, ei luonnonvarojen käytön näkökulmasta ole väliä missä asuu. Suomalaisilla se on keskimäärin noin 10 tonnia. 2. Lähtökohtaisesti ekologinen arki siis parantaa elämänlaatuamme. Pieni asunto ei ole ainoastaan ilmastoystävällinen, kun energiaa kuluu vähemmän. Henkilökohtaisesti omistan noin 300 tavaraa. Huonekaluja, tavaroita ja roinaa tarvitsee luonnostaan vähemmän. Kestävä taso, johon kaikkien maailman ihmisten pitäisi päästä, on noin tonnin luokkaa. Enempää ei tarvitse. Asuminen. Kaupunkiympäristössä se on myös nopein ja halvin tapa, ja samalla saa olla ulkona. Käytännössä 2–3 tonnin tasolle pääsee kaupungissa suhteellisen helposti. Yksilön luonnonvarojen kulutuksen ja päästöjen näkökulmasta on kaikkein tärkeintä kiinnittää huomiota asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan. Maaseutumainen omavaraistalous taas nähdään enemmän ekologisesti kestävänä ja luonnon kanssa harmoniassa tapahtuvana olemisena. Julkisessa liikenteessä taas voi tehdä töitä, lukea tai kuunnella äänikirjoja tai vaikka mietiskellä
Eikä vegaaniruuan varmistaminen ole aina helppoa jokaisessa riennossa ja juhlassa, varsinkaan pienille lapsille. Emme kuitenkaan muista, että nykymenolla hiilibudjetti riittää alle kahdeksaksi vuodeksi. Vegaaniruoka ei ole ainoastaan kaikkein ilmastoystävällisin ruokavalio. Välillä olisi mukava lentää viikonloppulomalle sekä ostaa uutta teknologiaa vanhan tilalle. Tiedämme, että pienellä vaivalla pääsisimme julkisilla kulkuneuvoilla mökille, mutta oma auto tai vuokra-auto tuntuu vain niin tutulta ja helpolta. 4. Nyt 6ja 8-vuotiaat lapseni ovat 10 vuoden päästä 16ja 18-vuotiaita, eivätkä ole edelleenkään vastuussa sen yhteiskunnallisen muutoksen tekemisestä, joka ympäristökriisin edessä tarvitaan. Olen kokenut, että energiatehokas asuminen, kestävät liikkumistavat ja vegaaninen ruokavalio ovat itse asiassa usein helpompia toteuttaa kaupunkimaisessa ympäristössä kuin maaseudulla. Myös lapset vaativat uusia tavaroita ja palveluita. 3/20 55 3. Uusia vegaaniruokia ja -makuja tulee kauppojen hyllyille ja ravintoloiden ruokalistoille jatkuvasti. Aikavääristymä. Suhteellisuuden tajun kadotus. Teemme näin pohtimatta. 2. Kaikki eivät kuitenkaan toimi kohtuullista elämäntapaa noudattaen. Jotta kaikista valinnoista selviää, pitää olla tahtoa selvittää asioita ja puolustaa omia näkemyksiä. Tiedämme hyvin, että lentäminen on ilmaston kannalta kaikkein haitallisin liikkumismuoto, mutta niin vain olemme ostamassa perheelle lomalentoja tai lähdössä työmatkalle. Vältämme ruokakaupassa muovikassia, mutta kangaskassin sisällä on juustoa ja naudanlihaa. Perustelemme, että yksilön tai Suomen päästöillä ja luonnonvarojen kulutuksella ei ole merkitystä, kun Kiina ja Yhdysvallat ovat suurimpia saastuttajia. Haemme tuttuja ja helppoja ratkaisuja, vaikka tiedämme niiden olevan vahingollisia itsellemme ja planeetalle. Tämä helposti lisää kulutusta, varsinkin kaupunkimaisessa ympäristössä, jossa houkutuksia on paljon. Syöminen. Muistamme napata laturin pois pistorasiasta, mutta emme huomaa tilata kotiin ekosähköä ja autoilemme fossiilisilla polttoaineilla mökille. 3. Haasteitakin tietysti on. Kaikki riippuu toki omista työtehtävistä, harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista. 1. Vaikka julkinen liikenne toimii kaupungin sisällä ja isojen kaupunkien välillä, on muualle matkustaminen usein ilman autoa kallista ja aikaa vievää. Kyse on siitä, ettemme pysty asettamaan asioita aina järkevään suhteeseen keskenään. Vastuunpakoilu. Lisäksi joissain arjen valinnoissa saattaa mennä metsään, kun yrittää välttää esimerkiksi muovia ja tuleekin ottaneeksi enemmän ympäristöä kuormittavaa paperia tai pahvia tilalle. Tiedämme, että lounaaksi syöty liha ei tee hyvää ilmastolle, eläimille eikä terveydelle, mutta siinä sitä kuitenkin lautasella taas on. Samalla se on myös terveellistä ja huomioi eläinten oikeudet. Ympäristöajattelun vääristymät Suurin osa ihmisistä tietää varsin hyvin, millaista ympäristöystävällinen arki on ja mitä kaikkea hyvää se voi tuoda mukanaan. Seuraavassa neljä hypoteesia. Tähän on nähdäkseni monta syytä, joista muutamia seuraavassa. Paheksumme kertakäyttöastioita lentokoneessa tai muovipakkausta syödessämme kinkkusämpylää. Tunnemme kiitollisuutta siitä, miten ympäristötietoisia tämän päivän lapset ja nuoret ovat ja painotamme, miten tärkeää on kiinnittää huomiota lasten luontoharrastukseen ja ympäristökasvatukseen. Miksi kaikki eivät kuitenkaan toimi rationaalisesti ja vaihda pienempään asuntoon, lopeta fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa lentämistä ja ala syömään vegaaniruokaa. Kognitiivinen dissonassi. Kyse on epämiellyttävästä jännitteestä, joka tulee kahdesta keskenään ristiriitaisesta ajatuksesta samaan aikaan. Kohtuullinen elämäntapa ei ole suinkaan vielä lähtökohta kaikkialla. Onneksi kaupunkiympäristöstä kuitenkin löytyy paljon vaihtoehtoja
Unohdamme, että vastuu on kaikilla, ja meidän jokaisen on toimittava oman vaikutusvaltamme puitteissa. Kun aiemmin oli esitetty rahoitusta puhtaaseen teknologiaan, ei siihen ollut varaa. 3/20 56 sitä, mitä järkeä on verrata 1,4 miljardin asukkaan Kiinan ja 5,5 miljoonaan asukkaan Suomen kulutusta keskenään. Ihmiset pystyivät yllättävän nopeasti muuttamaan arjen käyttäytymistään, asuivat he sitten kaupungissa tai maaseudulla. Muistutamme, että vastuu ympäristöstä on poliittisilla päättäjillä. Samaan aikaan tietoisuus myös ympäristökriisin osalta on lisääntynyt ympäri maailmaa. Poliittisena päättäjänä taas esitämme, että markkinat ja yritykset eli markkinavoimat hoitavat homman. Tämä johtaisi siihen, että kohtuullinen elämäntapa olisi enemmän normaali lähtökohta kuin poikkeus.. Nyt ihmisten terveyden turvaamiseksi tehdyillä poliittisilla päätöksillä pysäytettiin lentomatkustaminen lähes kokonaan, ja tiettyjen toimialojen toiminta kiellettiin suoraan. Demokratioissa onnistuttiin tekemään ennennäkemättömiä rajoituksia esimerkiksi ihmisten vapauksiin ja yritysten toimintaan liittyen. Kun oli vaadittu saastuttajia maksamaan, oli pelätty työpaikkojen puolesta. Nuorten ilmastoliike on noussut urbaaneissa ympäristöissä vaatimaan poliittisilta päättäjiltä paljon nykyistä enemmän. Poliittisilla päättäjillä on nyt tarve lisätä yhteiskuntien resilienssiä eli joustavuutta ja kestävyyttä ja tehdä systeemitason muutoksia. Koronapandemia luo toivoa Kun koronapandemiaa oli poliittisessa järjestelmässä alettu käsittelemään kriisinä, muutos tapahtui ei ainoastaan kuukausissa, vaan viikoissa ja päivissä. Tämä lisää toivoa. Ehkä poliittinen järjestelmämme sittenkin taipuu tosi paikan edessä kohti oikeudenmukaista hiilineutraalia kiertotaloutta, jossa luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja kohtuullisuus kukoistaa niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Tämä kaikki tapahtui suhteellisen hallitusti ilman merkittäviä poliittisia kriisejä Kun ympäristöliikkeessä oli aiemmin esitetty esimerkiksi lentoveroa, oli sitä pidetty mahdottomana. Nyt valtioiden tekemä elvytyspolitiikka laittoi massiiviset investoinnit liikkeelle. Yksilöiden ja yritysten osalta valmiutta kunnianhimoisempaan ympäristöpolitiikkaan on jo olemassa. Yrityksen edustajana vastaavasti toteamme, että yritykset vain tekevät sitä, mitä ihmiset ostavat
Ihmisten tulee myös itse ryhtyä toimimaan ja muuttamaan elintapojansa ja kulutustottumuksiaan. Tähän on reagoitava heti: tulevaisuus on nyt. Suurkaupungeissa esimerkiksi Helsingissä puolet asukkaista asuu yksin, pienissä asunnoissa. Muutoksiin tulee globaalisti ryhtyä välittömästi. Maltillinenkin kohtuus vastapainoksi kulutusyhteiskunnan pakonomaiselle toiminnalle voidaan hyvin saada aikaan. Kun mielipiteitä jaetaan sosiaalisessa mediassa, niin silloin muodostuneet yhteisöt pystyvät käynnistämään sitä poliittista voimaa ja yhteisöllisyyttä, joka tarvitaan muuttamaan maailmaa. Emme voi tutkia tulevaisuutta, jollemme peilaa sitä nykytilanteeseen ja nykykäsitteistöön sekä nykyiseen globaaliin elämäntilanteeseen. Metsiä hakataan karjankasvatuksen ja muun maatalouden tieltä kaupungeissa asuvien ihmisten ravinnoksi ja eläinkunta joko menehtyy entisillä elinalueillaan tai karkaa entisistä luonnollisista elinympäristöistään. Ihmisyhteisöjen pienimuotoinen yhteistoiminta ei ole nykytrendien mukaista nyt. Tiedämme riittävän tarkasti miten ihminen on hyödyntänyt maapallomme materiaaliset resurssit ja siten ajanut planeettamme lähes sietämättömään kriisiin. Kaikki hallinnolliset välineet nykyisen maailmantilan muuttamiseen ovat siis jo hallussamme, mutta tahto puuttuu. Monet saattavat kuvitella, että tulevaisuuden ongelmat ratkaistaan tieteellisien innovaatioiden avulla ilman, että ihmisen tarvitsee muuttaa omia toimiaan nyt. Voidaankin sanoa, että metropoli-ideologian ja urbaanitoiminnallisen pöhinän avulla saavutetaan kulutusyhteiskunnan ja taloudellisen kasvun maksimaalinen tuhokierre. Se ei ole vain kuvitteellinen ja huolellisestikin formuloitu visio. Palauduttiin omatoimiseen pientalouteen ja torimarkkinoihin. Moottorina globaalien ongelmien ratkaisemisessa ajatellaan olevan entisten henkisten ja materiaalisten resurssien hyödyntäminen jatkuvan talouden kasvun periaatteella. Olihan sotien jälkeinen hyvin kestetty pula-aikakin hyvänä esimerkkinä niukkuuden taloudesta. Viruksen jälkeistä maailmantaloutta ollaankin jo kiiruhdettu elvyttämään perinteisillä taloudellisilla mekanismeilla siinä uskossa, että myös ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden katoaminen ratkeaa talouden ja tieteen keinoin. Harvaan asutussa Suomessa voisi katseita siis suunnata takaisin maaseudulle oloissamme teennäisen kaupunkikulttuurin vaikutuksen alla olevista ruuhkakeskuksista. 3/20 57 Tapani Launis Luonnon tasapainoon kansainvälisellä yhteistyöllä Näkökulmia kentältä Mikä on tulevaisuutemme. Se minkälainen tulevaisuutemme on riippuu valinnoistamme nyt, ei jostain lainalaisuudesta tai trendistä joka johtaa joihinkin tiettyihin vaihtoehtoisiin skenaarioihin. YK:n kaltainen kansainvälinen yhteisö voisi koordinoida päätöksentekoa ja tarvittavia toimenpiteitä. Sademetsien ja muiden alkuperäisluonnon alueiden ehjä monimuotoisuus vähenee ja viruksetkin ”karkaavat” ihmisten solukkoon. Viimeisin pandemia on osoittanut, että ihmisyhteisön (tosin vaihtelevat) käyttäytymissäädökset ja yhdyskuntatoimintojen sekä liikenteen hillitseminen aiheuttivat heti toivottuja muutoksia ilman laatuun ja ympäristöön. Avuksi pyritään ottamaan kenties tekoäly, geenimanipulointi, kvanttifysiikka sekä muut tieteelliset keksinnöt. Siis jatketaan niin kuin enkaisevansa tulevat (nykyiset) ongelmat oman nerokkuutensa ja ylivertaisuutensa avulla. On meneillään luomakunnan kuudes sukupuutto. Kävi myös ilmi, että ihmiset hyväksyvät rajoitteet, jos niiden syyt ilmoitetaan perustellusti ja hallinto. Mihin on kadonnut se yhteisöllisyys joka vallitsi suomalaisissa kunnissa, kirkonkylissä ja maaseutuympäristössä, ja myös maltillisesti kehittyneissä taajamissa ja kaupungeissa. Toimenpiteisiin voidaan ottaa mallia koronavirukseen reagoimisesta – ihmisten toimintaa tulee rajoittaa
Diktaattorit hallitsevat kriisien avulla, ja pahin skenaario on se, että sotien historia palaa täysillä tuhovoimillaan. Tähän eivät riitä pelkät tieteelliset innovaatiot, ja vielä huonommin siihen sopivat taloudellista voittoa tuottavat menetelmät. Vinoutuneen globaalin talouden oikaiseminen ihmiskunnan yhteiseen käyttöön on välttämätöntä, mutta miten se tehdään. Kulutusja kasvutalous on korvattava kansainvälisesti säädellyllä, mutta paikallisia olosuhteita maltillisesti hyödyntävällä kohtuutaloudella. Entä jos se onkin täystuho. Virus varoitti meitä, mutta nyt olemme palautumassa vanhaan globaalien resurssien entisenlaiseen hyödyntämiseen ja tuhojohteiseen kierteeseen. Ilmastonmuutosta onnistutaan lieventämään – ja torjumaankin ihmiskunnan toiminnallisilla muutoksilla. Osaamisemme pitäisi valjastaa globaalin väestön hyväksi ja tasapuolisesti ekologiset reunaehdot huomioiden. Talouselämän ahneus ja voitontavoittelu asettuu myös oikeisiin uomiinsa, kun Jonkinlainen käänne onkin tapahtunut talouselämässä. Tilanne korjautunee vain monikansallisen poliittisen päätöksenteon kautta. Luonnon tasapaino on siis palautettava ja ihminen sopeutettava lajina sen yhteiseloon eikä sen täysivaltaiseksi hallitsijaksi. Siis sijoitusrahaa on, mutta sitä ei voi ohjata poliittisesti yksityistaloudellisten intressien takia. Eräs globaali ongelma on väestön liikakasvu, joka on suurinta Afrikan alueella, juuri siellä, missä länsimaisten kolonialistinen vaikutus on ollut voimakkainta. Populismi ja asioiden yliyksinkertaistaminen ei ratkaise globaalin uusliberalismin kaikenkattavan verkon nykyisiä ongelmia. Luonto on jo varoittanut, ja tulevaisuutta ei voi määritellä pienen ihmisen menneisyydestä eikä myöskään tulevaisuuden skenaarioista: tulevaisuus on nyt.. vapauskäsitteet täytyy arvioida uudelleen, mutta ei sulkeutumalla globaalia kokonaisuutta häiritsevään lokalisaatioon, esimerkiksi populististen liikkeiden ja diktatuurien ohjaamana. Ihminen ei ole maailman hallitsija eikä jumala, joka hallitsee täysin geneettisen ja fysikaalisen säätelyprosessin. 3/20 58 toteuttaa ne yhtenäisen poliittisen päätöksen mukaisesti. Ongelmat ratkeavat yhteistyöllä ja lokaalia kehitystä, pienimuotoista ekologista taloudenpitoa ja tuotantoa sekä elämisen edellytyksiä kehittäen, mutta ei sulkeutuneesti eristyneessä muodossa. Kannattavaa liiketoimintaa ovat etsimässä myös ”edistykselliset” sijoittajat ekotalouden piirissä. Jos tätä ei tehdä, tulee tulevaisuus olemaan kansallisvaltioiden usein ristiriitaisten toimenpiteiden sekamelska, jonka tuloksena kokonaisuus kärsii. On jopa kuvitelma, että jollakin tekoälyn sovelluksella pystytään luonnonkokonaisuuttakin säätelemään, mutta se ei ole mahdollista. Uskon siis, että pakon edessä ihmiset yhdessä pystyvät ratkaisemaan lähes minkä tahansa ongelman, jopa globaalin. Afrikan resurssien ryöstämisen voidaan nähdä aiheuttaneen köyhyyden kierteen, koulutustason ja terveysolojen puutteellisuuden sekä väestön karkotuksen alkuperäisiltä asuinalueilta. Tämä merkitsee muun muassa kolonialismin jälkeisten peitellympien riistosuhteiden ja hyödyntämisen purkamista. Ihminen on osa luontoa ja elävä olento, jonka tulee sopeutua luonnonkokonaisuuteen. Rahaa ja velkataloutta sekä taloudelliseen kasvuun perustuvaa kulutustaloutta tulisi arvioida ja muuttaa uuden tilanteen mukaisesti. Talvisotamme oli hyvä esimerkki siitä mihin pienikin kansa pystyy, kun se ryhtyy yhteisin voimin ja omat ristiNyt on uusi pakkotila, johon meidän kaikkien pitäisi pikaisesti puuttua. Tarvitsemmeko seuraavan viruksen. Lokaalit sekä humaanit että luonnonresurssit tulee käyttää paikallisen väestön hyväksi, mutta ei kansallisvaltioiden perinteisiä rajoja sulkemalla, ja vielä vähemmän keinotekoisten kolonialistisen vaiheen keinotekoisia rajoja noudattaen. Olemassa olevien kansainvälisten organisaatioiden toimintaan olisi liitettävä nämä uudet tavoitteet Pariisin sopimuksen tavoin ja ennen kaikkea toimeenpanovaltaa yhtenäisen roolijaon ja keskitetyn ohjannan avulla. Tässä tilanteessa eivät yksittäiset valtiot voi käpertyä hoitamaan omaa kuviteltua selviytymistaisteluaan. Rahatalous on myös eriytynyt aikaisemmasta investointeihin suuntautuneesta reaalitaloudesta, jossa ostetaan ja myydään ilman muita järjellisiä syitä kuin voitontavoittelu
On helppoa muodostaa yksinkertaistuksia, joilla puolustetaan saavutettuja etuoikeuksia vailla valmiutta jakaa ongelmien ratkaisua tulevien sukupolvien perspektiivistä kestävällä ja rauhanomaisella tavalla. Pandemian haasteissa velkaa otetaan, jotta turvataan saavutettu hyvinvointiyhteiskunta, omaisuudet, sijoitukset ja tuotto-odotukset ja muut omaksutut systeemiset ratkaisumallit – samalla kun systeemien globaali monimutkaistuminen on tehnyt niistä entistä haavoittuvaisempia ja vaikeammin ennustettavia, paitsi huonoon tai epävarmempaan suuntaan. Aikamme haasteisiin vastaaminen edellyttää kuitenkin yhteisöllisten elämänmuotojen palautumista, yksilöllisyyden löytämistä osana eläviä ja elättäviä kokonaisuuksia, turvapaikkoja pandemioissa, pakolaisten vastaanottamista ja mahdollista palaamistakin kokemusta saaneena entisten elinpiiriensä elvyttämiseen. Uhattuina ovat kehityksenä pidetty kulutuskulttuuri ja jopa sivistyksenä pidetty oikeusvaltiollinen monipuoluedemokratiakin. 3/20 59 Näkökulmia kentältä Kai Vaara Rahataloudesta toimeen tulemiseen Fossiilikapitalismi teollistumisineen, ammatillistumisineen ja kehitysoppeineen on sitonut ihmisten arkielämän riippuvaiseksi globaaleista teknologisista rakenteista, yksilökohtaisesta kulutuksesta ja markkinakelpoisesta identiteetistä – syrjäyttäen kestäviä yhteisöllisiä elämänpiirejä ja -perintöjä. Siihen työhön kaikilla halukkailla tulisi olla mahdollisuudet osallistua, mikä voi myös hillitä erilaisia systeemisiä kriisejä. Euroopan komission 20.5.2020 hyväksymän uuden kattavan monimuotoisuusstrategian ja Pellolta pöytään -strategian mukaan Euroopan maaja merialasta 30 prosenttia on tarkoitus muuttaa tehokkaasti hoidetuiksi suojelualueiksi vuoteen 2030 mennessä ja maatalousmaasta neljännes varataan luonnonmukaiselle maataloudelle, jotta parannettaisiin Euroopan kykyä selviytyä kriiseistä. Hedelmällisen maaperän ja monimuotoisuuden heikentymisen myötä ihmiskunta on saanut vitsauksekseen myös toistuvasti uhkaavia pandemioita. Niiden toteuttamiseksi esitetyt markkinapohjaiset toimet tuntuvat riittämättömiltä. Tulevien sukupolvien elinehdot ovat uhattuina, kun kasvikunta ei pääse nielemään ilmakehään teollisen kulutuksemme myötä vapautunutta hiiltä. Velanmaksusta tuleville sukupolville Tulevaisuuden erilaisten haasteiden yhteensovittaminen tuntuu ylittävän käsityskykymme, kun omaksutut systeemiset menettelytavatkin niiden ratkaisemiseksi vaikuttavat epäuskottavilta, riittämättömiltä tai vanhanaikaisilta. Avainsanojani tähän ovat • ”elonkehän elvytyssavotta tai -talkoot” yhteisenä haasteena, • ”toimeentulon yhteisölliset ulottuvuudet” sen perustana, • ”elämänsuojeluvyöhykkeet” sen työkalu. Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,6 maapalloa eli materiaalista kulutusta on vähennettävä yli kolmannekseen nykyisestä ollakseen kestävää. Tarvitaan tulevaisuuden luotaamista ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja ihmisten osallistumismahdollisuuksia edistävin tavoin. Ihmiskunnan tulevien sukupolvien elinehtona on kuitenkin maan hedelmällisyydestä huolehtiminen, vesikiertojen palauttaminen, ja niiden myötä myös ilmastonmuutoksen ja pandemiauhkien hillitseminen. Isommille markkinoille tuottaminen edellyttää tuotannon sarjaistamista ja yksikkökohtaista kustannustehokkuutta, mitä ei voitane juurikaan edistää elinympäristöä tai maankäyttöä yksipuolistamatta eli monokulttuurisoimatta ja koneistamatta
kanssa. On oikeutettava ja palautettava jonkinlaisina harmaana taloutena pidettyjen ja paikallisiin luonnonvaroihin perustuvien toimeentulomuotojen mahdollisuuksia eräänlaisina sote-menoja hillitsevänä ekosysteemija terveyspalveluina. On tehtävä historiallinen kompromissi, jossa maa ei ole vain resurssi rahataloudellisessa kilpailussa ja valtiorakenteissa vaan nähdään myös sen tarjoamat mahdollisuudet uuden kaltaisille yhteisöllisille tukiverkostoillle, joilla maa pidetään monimuotoisesti elävänä myös tuleville sukupolville. Ylipäätään taloudesta puhumisen sijaan selkeyttävämpää olisi puhua toimeen tulemisesta ja sen ehdoista. ”Tehokkaan suojelun” sijaan tarvitaan elättäviä metsäpuutarhoja ja kaiken elinympäristön monimuotoistamista. Olennaisempaa, kuin pelkkä suojelualueiden perustaminen, on mitä tapahtuu suojelualueiden ympärillä ja niiden välillä. Vallitsevan maankäyttöjaottelun (maatalous-, puuntuotanto-, suojeluja virkistyssekä asuinalueet) yhteyksiin tai lisäksi olisi perustettava ihmisen ja luonnon liittoutumisvyöhykkeitä, vihreän infrastruktuurin suojelualueita, joissa ihmiset voivat saada mahdollisuuksia liikuteltaviin, kotoisiin, siirtolapuutarhatyyppisiin mökkeihin ja asumuksiinkin ennen pitkää niin halutessaan ja viimeistään kriisitilanteissa (kuten pandemioissa). Silti siitä on tehty modernissa kulutusjärjestelmässä hyvinkin monimutkaista, kun vaatimattomammat perinnöt on hylätty ”takapajuisina ja tuottamattomina”. Erilaiset bisnesorientoituneet projektija innovaatiohankkeet eivät riitä vastaamaan näihin haasteisiin. Emme oikein tajua omia varojamme, kun emme esimerkiksi tunne oman elinympäristömme. Kestävän toimeentulon yhteisöllisten ulottuvuuksien hahmotusta On välttämätöntä, että elävien ja uusiutuvien elinehtojen ei anneta heiketä, että ei tuhlata, ja että se mitä otetaan käyttöön osataan korjata, kierrättää ja hyödyntää monin eri tavoin. On kyse siitä, kuinka taloudesta siirrytään toimeentulon erilaisten ulottuvuuksien ymmärtämiseen, oikeuttamiseen ja kehittämiseen sekä siitä, kuinka yhteisölliset ongelmanratkaisuja suunnittelutavat luovat mahdollisuuksia paikallistietämykseen perustuville kestäville elättäville kokonaisuuksille, jotka tukeutuvat erilaisiin jakamisen tapoihin markkinasysteemin rinnalla omilla ehdoillaan. Ja jonkinlainen • ”elonkehän ja immuunipuolustuksen jälleenrakennusoppi” näiden edistämisen edellytyksenä kouluja oppilaitosten verkottuessa muodostamaan elämänsuojeluvyöhykkeitä yhteistyössä erilaisten paikallistoimijoiden ym. Toimeen on tultava itsensä kanssa, perheen ja ystävien kanssa, paikallisyhteisön ja yhteiskunnan sekä ulkomaailman kanssa. Perustavanlaatuinen toimeentulo ei ”kylmän, nälän ja ikävän välttämisen” perspektiivistä kuulosta kovinkaan vaikealta. Olennaisena lähtökohtana on toimeentulo itsen kanssa, omien merkitysten ja tarpeiden ymmärtäminen ja terveyden/ immuunipuolustuksen ylläpitäminen. 3/20 60 na – luonnonsuojelualueita ympäröivinä puskurivyöhykkeinä ja niiden välisinä käytävinä ja etäispesäkkeinä, joissa biodiversiteetti pääsee vahvistumaan ja sitomaan hiiltä maaperään ja kasvustoon; eli • ”kestävät elä(ttä)vät kokonaisuudet” sen ytimenä, elävinä paikallissysteemeinä, joilla edistää maahan, kasvullisuuteen ja rakenteisiin hiiltä sitovaa biodiversiteettiä, vihreää infrastruktuuria, kuten luomuviljelyä ja peitteistä metsänkasvatusta sekä ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon liittoutumisalueita. On paradoksaalista, että oman elinympäristömme monimuotoisuuden yleinen tuntemus ja käyttäminen on luonnontieteellisen koulutuksemme myötä hyvin heikkoa ja hedelmätöntä. Kestävät elä(ttä)vät kokonaisuudet, elämänsuojeluvyöhykkeet ja omaehtoinen toimeentulo Monimuotoisuuskatoa ja maaperän köyhtymistä korjaava elonkehän elvytys edellyttää hiiltä maaperään sitovaa maankäyttöä ja talo(ude)npitoa edistävien toimeentulomuotojen helpottamista ja omavaraistumisenkin mahdollistamista
resurssiviisautta. (Tämä taulukko on siis kehikko kehiteltäväksi – jos haluat osallistua siihen, ota yhteyttä kirjoittajaan.). erilaisissa rakenteissa. Mikäli yhteisölliset yhteydet liittyvät kestävien elämänpiirien ja kestävien elättävien kokonaisuuksien rakentamiseen, yksilöllisyys, yksilölliset taipumukset, intressit ja taidot saavat syvemmän vastakaiun kuin mitä vain ammattiorientoitunut koulujärjestelmä ja työelämä tarjoaa. Poikkeuksena tai täydennyksenä systeemisille ajattelutavoille tai institutionaaliselle sektorihallintologiikalle yritän seuraavassa taulukossa hahmottaa eräänlaista prosessiorientoitunutta yksilöja yhteisöpohjaisten oikeuksien edistämisen näkökulmaa. Tällainen elämänedellytysten ja -kirjon tunteminen ja hallinta on ns. Tarvitaan prosessiorientoituneita toimintatapoja maan pinnalta lähtien, mikäli mielimme saada yhteiset kykymme kokoon tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Se voi auttaa kestävän toimeentulotalouden hahmottamista (ihmis)oikeudellisesta perspektiivistä kytkeytyen vaihdannan erilaisiin tapoihin, joista rahatalous väikkyy vasta ulkosyrjällä. On tajuttava sitä kaikkea elävää mitä meillä täällä jo on maan ja taivaan lahjana sen sijaan, että omia elinehtoja heikentäen mennään ”merta edemmäs kalaan”. Eikä perinteisten systeemisten mallien, erilaisten seurantajärjestelmien tai talouskäsityksien pohjalta ole odotettavissa uuttakaan ”normaalia”; ne eivät selitä tarpeeksi, jotta voisimme ymmärtää tarpeeksi. Kategoriat ovat liukuvia, tyypitteleviä ja osin päällekkäisiä. Kutakin ulottuvuutta voidaan periaatteessa pyrkiä arvioimaan sen mukaan mikä on niiden tila tai edistymisen kulku mahdollisine indikaattoreineenkin. Yksilöllisyys kehkeytyy yhteisöllisissä konteksteissa, ei vain kouluissa, oppilaitoksissa ja työelämässä. Taulukko on luonnosmainen, tarkoituksena edes jollain tavoin edistää kattavaa perspektiiviä kestävien elä(ttä)vien kokonaisuuksien erilaisista edellytyksistä ja niiden kannalta tarvittavista toiminnallisia ulottuvuuksista. Käynnissä olevan pandemian jälkeen paluuta aiempaan ”normaaliin” ei ole. 3/20 61 eri tavoin käyttökelpoisia kasveja tai puita, emmekä osaa käyttää niiden ominaispiirteitä terveytemme edistämiseksi tai esim
IT S E N Ä IS Y Y S O IK E U S V A L T IO D em o k ra ti an m o n in ai su u s, av o in m ed ia , k an sa la is to im in ta K V . k o m p o st o in ti , su o je lu p ai k at H U M U S T A L U O V A K U L T T U U R I E L Ä M Ä N S U O JE L U V Y Ö H Y K K E E T L u o m u v il je ly , m et sä n ja tk uv a k as v at u s, m et sä p u u ta rh at , p ai k al li sr u o k a ja -t al o u s, o m at su o je lu al u ee t M A A O IK E U D E T T Y Ö Y H T E IS Ö T H ii le n si d o n ta m aa p er ää n ja k as v u st o o n , p u u ra k en ta m in en , k ie rr ät y s ja k o rj au s, b io re g io n aa li su u s, M A A N O IK E U D E T M O N IM U O T O IS U U S Y M S . S O P IM U K S E T M aa n el äv y y tt ä y ll äp it äv ä yh te is ö ll is y y s, y h te is ö je n k es k in äi n en o p p im in en , tu tk im u s ja o p et u s M A A E M O N E L Ä M Ä N R Y T M I E L Ä M Ä N O L O M U O T O JE N D E M O K R A T IA M aa n k as v u v o im a, m aa ll e o m is ta u tu m in en , m aa tu m in en T au lu kk o: T oi m ee nt ul on yh te is öl li se t ul ot tu vu ud et . S O P IM U K S E T IH M IS O IK E U D E T E lo n k eh än ti la , g lo b aa li in il m ap ii ri in v ai k u tt am in en , aa tt ee ll is et li ik k ee t M A A H E N G E N E L Ä V Ö IT Y S M A A IL M A U T U M IS T E N Ä Ä R E T Ö N O IK E U S S y n n y t, lu o m is en au k ip id o n ta lo u s, y h te is lu o v u u d en tu o ta n to S O IN T I T U N T O S o p u (s o si a a li n en ) IT S E T U N T E M U S O M A T U N T O Id en ti te et ti , re h el li sy y s ja ar m o ll is u u s it se ll e m ie le k k ää n ja k am is en ed el ly ty k se n ä O m an ar v o n tu n to T A L O N P IT O M Y Ö T Ä T U N T O T al k o o k u lt tu u ri , n aa p u ri ap u , v er ta is tu k i y m s. L ah ja ja v ai h to ta lo u s K E S T Ä V Ä T E L Ä (T T Ä )V Ä T K O K O N A IS U U D E T PA IK A L L IS Y H T E IS Ö L L IS Y Y S A lu ee ll in en m o n it ai to is u u s ja k es k in äi n en o p p im in en , o p p il ai to sy h te is ty ö A ik ap an k it ja p ai k al li sr ah at O M A E H T O IS U U S O S A L L IS T A V U U S Y h te is v au ra u s, si v is ty sja so te p al v el u t, y le is h y ö d y ll is et ra h as to t V al ti o ra h a Y H T E IS Ö O IK E U D E T S O L ID A A R IS U U S Y ri ty sv as tu u t, v al u u ta nv ai h to v er o , g lo b aa li am m at ti y h d is ty sl ii k e V al u u tt aja v el k at al o u s U U S IU T U V A N E L Ä M Ä N R U N S A U S IL M A S T O -O IK E U D E N M U K A IS U U S M aa il m aa n tu v ie n sy n ty je n v äl in en so v it u s M aa n p ää ll ä o lo n m er k it y ksi en ta lo u s T A N S S I K E H O V o im a (f yy si n en ) T E R V E Y S K E H O T A JU S is äi n en ek o sy ste em i, im m u n it ee tt i, k u n to , m aa y h te y s O M A V A R A R U O K A & S U O JA T il an p it o , re su rs si v ii sa u s p er m ak u lt tu u ri , k er u u tu o tt ee t, y h te is ti la t ja -k ei tt iö t. 3/20 62 T O IM E E N T U L O N U L O T T U V U U D E T O M A , IT S E (t o im ee n tu lo it se n k an ss a) L Ä H E IS E T (t o im ee n tu lo p er h eja lä h ip ii ri n k an ss a) Y H T E Y S P II R IT (t o im ee n tu lo v ie ra id en k an ss a) Y H T E IS K U N T A (h al li n n o ll in en ja ju lk in en to im ee n tu lo ) U L K O M A A IL M A (g lo b aa li to im ee n tu lo ) A V A R U U S (t o im ee n tu lo k ai k en k an ss a) L A U L U V A L V E T o lk u n v ir e (k u lt tu u ri n en ) L Ä S N Ä O L O T A JU M ie le n ra u h a, o m an el äm än v o im an lä h te et , ta rk o it u k se t ja m ie li J A K A M IN E N S E L V IY T Y M IS T A ID O T P u h ep ii ri t, la u la ja is et , ju h la t ja ri tu aa li t, y st äv y y sja p ar is u h te id en h o it o ” K A N S A IS U U S ” A L U E E L L IN E N IT S E H A L L IN T O O sa ll is ta v at o n g el m an ra tk ai su ta v at : so si o k ra ti a, N o n -V io le n t tu le v ai su u sv er st aa t y m s. V et o v o im a – M A A – ed el li st en su k u p o lv ie n lu o m a m u lt a. Y k si p yr k im y s m ah d o ll is u u k si st a h ah m o tt aa k es tä v än el äm än ta i k es tä v ie n el ä( tt ä) v ie n k o k o n ai su u k si en ed el ly ty k si ä
Koronaviruspandemian luomat kriisit ovat paljastaneet kaikille sen, minkä monet ovat tienneet jo pitkään: maailman vauraus ja hyvinvointi lepäävät yhteiskunnallisen uusintamisen ja hoivatyön varassa. Yleisesti on tunnustettu, että varallisuuden luominen maailmantalouteen on mahdollista vain koska se perustuu elämän uusintamiseen, terveyteen ja onnellisuuuteen. Nyt paljastuneet epäoikeudenmukaisuudet, kuten tiettyjen väestöryhmien suurempi kuolleisuus pandemian edetessä, osoittavat miten paluu “normaaliin” ei ole vaihtoehto, koska “normaali” oli itse ongelma. Tämä patriarkaalinen, kriisialtis ja talouskasvuun perustuva maailmantalous kasvattaa myös luonnon suojattomuutta. Me, Feminisms and Degrowth Alliance:en (FaDa) että globaalina yhteisönä kohtaamaamme kriisi voidaan ratkaista vain tasa-arvoisesti, tasapuolisesti, uudistavasti ja humaanisti siirtymällä feministiseen kohtuustalouteen. 3/20 63 Näkökulmia kentältä Feminisms and Degrowth Alliance (FaDa) Globaalin feministisen kohtuusliikkeen näkemyksiä koronaviruksesta ja yhteiskunnallisen uusintamisen politiikasta Tämä teksti on käännös julistuksesta 1 , jonka ovat yhteistyössä kirjoittaneet noin 40 Feminisms and Degrowth Alliance (FaDa) –verkostossa toimivaa tutkijaa ja aktivistia. Kannanoton pitkä versio on julkaistu englanniksi Degrowth.info-sivustolla 2 . Kuitenkin monissa maissa julkinen terveydenhuoltojärjestelmä‚ jos sellaista on, on näännytetty vuosikymmenien uusliberaalilla säästöja rakenneuudistuksilla, jolloin näissä maissa on vähän valmiuksia reagoida kriisiin. Kuten kohtuusliikkeen iskulause edellisessä globaalissa talouskriisissä julisti, “teidän säästökuurinne ei ole kohtuutalouttamme”. Hallitukset eri puolilla maailmaa reagoivat julkista terveyttä uhkaavaan hätätilaan asettamalla suuren vastuun väestön suojaamisesta hoivatyötä tekeville. Pandemiasta johtuva bruttokansantuotteen, saasteiden ja hiilidioksidipäästöjen määrien lasku ei ole feminististä kohtuustaloutta. Näitä ylläpitää hoiva ja luonnon uudistumiskyky. Toistamme nyt, että pandeeminen hidastuminen ei ole kohtuustaloutta. Kohtuus juurtuu yhteisöihin ja demokraattiseen päätöksentekoon. Koulutuksen, terveydenhuollon ja peruspalveluiden yksityistäminen vähentää yhteiskunnan kykyä vastata kriisiin, mikä lisää ihmisten – erityisesti naisten, lasten, siirtotyöläisten, pakolaisten, kodittomien ja ulkomaisten hoivatyöntekijöiden – haavoittuvaisuutta. Kohtuus on kattokäsite toisenlaisen taloudellisen toiminnan visioille, joissa kasvua ja vaurauden kasaantumista ei tavoitella, vaan päämääränä on hoiva, hyvinvointi ja yhteisvauraus. Pandemian kyky häiritä totuttuja toimintatapoja avaa uusia väyliä käynnissä oleviin kamppailuihin, joiden tavoitteena on vapauttaa meidät ilmastoa lämmittävästä, biosfääriä tuhoavasta ja eriarvoisuutta lisäävästä talouskasvupara1 litics-of-social-reproduction/ 2 https://www.degrowth.info/en/feminisms-and-degrowth-alliance-fada/collective-research-notebook/. Tätä työtä tekevät pääosin naiset ja yleisemmin ihmiset, joiden työtä ja elämää aliarvostetaan sekä marginalisoidaan sukupuolen, etnisyyden, luokan, seksuaalisen suuntautumisen ja vammaisuuden perusteella. Huoli epätasa-arvosta, ihmisten kukoistuksesta ja perustarpeiden tyydytyksestä otetaan huomioon paikallisesti. Feministinen kohtuutalous edustaa visiota radikaalista siirtymästä kohti reilua, kestävää ja hyväntuulista yhteiskuntaa, joka saavutetaan vapaaehtoisella muutoksella
Prosessi perustuu kollektiiviseen päätöksentekoon yhteisen ja yhteiskunnallisen vaurauden tuottamisessa ja uusintamisessa. esim. Tätä prosessia tukevat muun muassa paikallistalouksien elinvoimaisuus sekä perustulon tai hoivatulon käyttöönotto. Feministinen kohtuusliike visioi oikeudenmukaisia, kestäviä ja hyvinvoivia yhteiskuntia, jotka syntyvät vapaaehtoisena muutostyönä. yhteiskunnallisen ja ekologisen uusintamisen prosessien tunnistamista, uudistamista ja vahvistamista; 2. 3/20 64 digmasta. Pandemian jälkimainingeissa meillä on mahdollisuus järjestää yhteiskuntamme uudelleen siten, että ne paremmin edistävät sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta ja elämän kestävyyttä. https://sustainabledevelopment.un.org/index.php?page=view&type=400&nr=670&menu=1515 4 https://www.un.org/development/desa/indigenouspeoples/declaration-on-the-rights-of-indigenous-peoples.html tai https://report.gndforeurope.com/. Siksi me vaadimme: 1. heteronormatiivisten lakien ja määritelmien poistamista koskien sukulaisuutta, moninaisten olemassa olevien asumisjärjestelyjen sekä kotitalouksien tukemista osana tasa-arvoisia ja hyvinvoivia, solidaarisesti toimivia yhteisöjä; 3. kemään feministisestä ajattelusta ja toiminnasta olennaisen osan kohtuusajattelua. Käynnissä oleva kriisi kutsuu meidät haastamaan globaalin talouden prioriteetteja ja omia jokapäiväisiä prioriteettejamme, sekä löytämään vaihtoehtoja sille, mitä “paluu normaaliin” voisi tarkoittaa: enemmän aikaa yhteisölle, ihmissuhteille, sekä huolenpitoa planeetasta ja toisistamme. solidaarisuutta globaalin Pohjoisen ja Etelän välillä, globaalin vihreän uusjaon (engl. Global Green New Deal 3 ) ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien (UNDRIP 4 ) toimeenpanoa, velkojen anteeksiantoa sekä kieltäytymistä kovista leikkausja sopeutustoimista. välittävää taloutta, joka demokratisoi kaikki elämämme ulottuvuudet, katkaisee yhteyden toimeentulon hankkimisen ja palkkatyön väliltä, arvottaa oikeudenmukaisesti uudelleen sekä palkallisen että palkattoman hoivatyön, sekä kannustaa jakamaan sen oikeudenmukaisesti sukupuolten välille, esimerkiksi universaalin perustulon ja hoivatulon avulla; 4. löytyy degrowth.info-sivuston projekla koordinaatioryhmälle osoitteeseen 3 Ks
On perusteltua nähdä yhteisötaloudet talouskasvusta riippumattoman ja kohtuullisuuteen. Teoksen tavoitteena on lisätä tietoa siitä, miten yhteisötaloudet voisivat kukoistaa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ja vaikuttaa myönteisesti niiden tulevaisuuteen. Osallistuin itse kakkoskirjoittajan roolissa Tuuli Hirvilammin tapaustutkimuksen pohjalta kirjoitettuun yhteisartikkeliin. Myös muut artikkelikokoelman kirjoittajat edustavat eri tutkimusaloja ja -intressejä: Pieta Hyvärinen (sukupuolitutkimus ja ympäristöpolitiikka), Anna-Maria Isola (hyvinvoinnin, osallisuuden ja köyhyyden tutkimus), Maria Joutsenvirta (kestävän talouden ja johtamisen tutkimus), Laura Kumpuniemi (solidaarisuustalouden ja jälkikehityksen tutkimus), Janne Laiho (yhteiskunnallisen muutoksen viestintä ja elokuvanteko) ja Sanna Ryynänen (solidaarisuustalouden pedagoginen tutkimus). Joukko suomalaisia yhteiskuntatieteilijöitä korjaa puutetta artikkelikokoelmalla, jossa yhteisötalouksia tarkastellaan suhteessa hyvinvointivaltion ihanteisiin ja instituutioihin. Ilmiötä kutsutaan termillä yhteisötaloudet, johon kuuluu erilaisia vertaistuotannon sekä solidaarisuus-, jakamistai osallisuustaloudeksi nimitettyjä tuotantomuotoja. 3/20 65 Kirja-arvostelu Maria Joutsenvirta Yhteisötaloudet kestävyysongelmien ratkaisijoina ja systeemisen muutoksen tekijöinä Eskelinen, Teppo, Tuuli Hirvilammi & Juhana Venäläinen (toim.) (2020): Enacting Kohtuullinen tulevaisuus on lähempänä meitä kuin usein kuvitellaan. Vallalla oleva kestävyysdiskurssi piirtää kuvaa kansalaiselle etäiseksi jäävästä muutoksesta, jossa päärooleissa ovat teknis-taloudelliset innovaatiot ja poliittinen päätöksenteko. Eskelinen on poliittisen talouden ja kehitystutkimuksen asiantuntija, joka on tutkinut esimerkiksi talouden ja demokratian suhdetta. Tässä arvostelussa keskityn siihen, miten teoksessa kuvattu yhteisötalouksien ja hyvinvointivaltion suhde avautuu kohtuullisen tulevaisuuden rakentamisen ja järjestelmätason muutoksen näkökulmasta. Kirjan toimittajakunnassa yhdistyy vankka asiantuntemus ja kyky valottaa ilmiötä monesta näkökulmasta. Valtiotieteiden tohtori Tuuli Hirvilammi on sosiaalipolitiikan ja kestävän hyvinvoinnin tutkija, joka on yhteisötalouksien tutkimisen lisäksi osallistunut aktiivisesti niiden käytäntuurintutkija Juhana Venäläinen on erikoistunut työn ja talouden yhteiskunnallisten muutosten, kuten jakamistalouden, tutkimiseen. Ihmisten tarpeista lähtevä paikallinen itseorganisoituminen, jossa aletaan toimia tasa-arvoisuuden periaatteella yhteisen edun puolesta, kertoo kansalaisten halusta hakea valtavirtataloudelle vaihtoehtoisia työn ja toimeentulon muotoja ja osallistua aktiivisesti kestävyysongelmien ratkaisemiseen. En ottanut osaa toimitustyöhön enkä teoksen pääviestiä koskevaan pohdintaan. Yhä useammat yksilöt ja yhteisöt haluavat ”tehdä taloutensa itse”. Kirjoittajakaartin monialaisuus näyttäytyy näkökulmien ja tapausesimerkkien pohdintojen rikkautena ulottuen (kirjan epilogissa) rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän väliseen vertailuun ja pohdintaan siitä, mitä globaalin pohjoisen yhteisötaloudet voisivat oppia globaalin etelän vaihtoehtotalouksilta. Paitsioon on jäänyt uudistuvasta kansalaisuudesta nouseva muutosvoima. Yhteisötalouksia on tutkittu varsin irrallaan laajemmasta yhteiskunnallisesta kontekstista
-kirja tuo arvokkaan lisän tähän keskusteluun. Kuten kirjan toimittajat toteavat, kapitalistiset tuotantomuodot ja hyvinvointivaltioiden uudelleenjakomekanismi eivät ole riittäviä hyvinvoinnin takaajia. Tekijöiden mukaan osa yhteisötalouden arvokäsitystä on sen edistämä taloudellisen toimijuuden uudistuminen: kansalainen ei jää passiivisen kuluttajan (tai vaikkapa työttömän) rooliin vaan hänestä kuoriutuu aktiivinen käyt. 3/20 66 perustuvan järjestelmän keskeisinä toteuttajina. Kirjassa yhteisötaloudet näyttäytyvät kansalaisten omaehtoiseen aktiivisuuteen perustuvina sosiaalis-poliittisina tiloina, jotka auttavat löytämään nykyistä kestävämpiä ja eettisesti pitävämpiä elintapoja ja yhteiskunnallisen muutoksen kehityskaaria. Lisäksi yhteisötalouksissa luodaan tasa-arvoisuuteen perustuvia osallistavia hallintatapoja ja haastetaan perinteisiä omistamisen käytäntöjä: tuotannon omistus ei ole poissulkevaa yksityistä eikä julkisyhteistä vaan uudenlaisia yhteisomistuksen muotoja hakevaa. Hyvinvointivaltio on kirjan tekijöiden mukaan taho, joka voi rajoittaa tai mahdollistaa yhteisötalouksien toimintaedellytyksiä niiden pyrkiessä irrottautumaan vallalla olevan järjestelmän pakottavista ja usein eettisesti kyseenalaisista käytänteistä. Yhteisresursseihin (commons) perustuvat taloudet ovat kolmannen omistusmuodon perusta, joka heidän mukaansa ylittää ja täydentää – muttei korvaa – hyvinvointivaltion perinteistä kansalaisuusperusteista universalismia. Teppo Eskelinen käsittelee johdannon jälkeisessä artikkelissaan tarkemmin yhteisötalouksien sosiaalista arvoa, joka perustuu vuorovaikutukselle, yhteisöllisyydelle, voimaantumiselle ja kaikkien antaman panoksen ja taitojen arvon tunnistamiselle. Artikkeli avaa näkökulmia siihen, miten hyvinvointivaltio voisi tunnistaa tällaista arvontuotantoa ja alkaa vahvistamaan sitä yhteiskunnassa. Tällaisen arvokäsityksen hyötyjä ei päästä käsittelemään taloustieteen työnarvoteorian eikä subjektiivisen arvoteorian kautta. Hyvinvointivaltioiden yhteisötalouksille on ominaista, että niissä yhdistetään luovalla tavalla palkkatyötä, palkatonta vapaaehtoistyötä sekä sosiaalija työvoimapolitiikan tukemaa työtä. Voidaan ajatella, että yhteisötalouksien systeeminen muutosvoima perustuu paljolti siihen, että ne edistävät yksityisen ja julkisen sektorin väliin jäävää ”kolmatta omistusmuotoa”, joka täydentää ja korjaa yritysten tai valtion tuottamaa tarjontaa. Yhteisötaloudet ovat monella tapaa kiinnostava tulevaisuudentutkimuksen kohde. Yhteisötalouksien esimerkkeinä ovat aikapankit, osuuskuntamuotoinen tai muuten paikallinen ruoantuotanto, kimppakyydit, työttömien yhteisruokailu sekä vapaa kulttuuriyhdistys. Yhteisötalouksista voi kehkeytyä tulevaisuuden talousjärjestelmien kiinteitä osia, kun omaehtoisen kansalaistoiminnan tueksi tulee viisas poliittinen päätöksenteko. Siinä luodaan perusteltu visio yhteisötalouksien ja hyvinvointivaltion välisiin keskeisiin dynamiikkoihin, vedetään yhteen muiden artikkeleiden ja niissä käsiteltyjen tapaustutkimusten johtopäätöksiä sekä kuvataan hyvinvointi-instituutioiden erilaisia lähestymistapoja yhteisötalouksien ja valtion kukoistuksen mahdollistamiseksi. Teoksen yksi keskeinen tarkastelukulma on taloudellinen arvokäsitys. Näin siksi, että vallitsevan järjestelmän ja poliittisen kulttuurin mekanismit ruokkivat maltillisia ja hylkivät järjestelmää mullistavia uudistuksia. Ne tuovat radikaaleja vaihtoehtoja kapitalistisen markkinatalouden keskeiselle tuotantomuodolle, jossa toimitaan sijoitetun pääoman tuoton ja työvoiman kilpailutuksen ehdoilla. Yhteisötalouksille on ominaista, että ne valjastavat ja uudelleensuuntaavat hallitsevien tuotantomallien ylijäämiä ja haastavat hyvinvointivaltion pinttyneitä kehityspolkuja. Artikkeleiden tapausesimerkeissä eri kirjoittajat analysoivat näitä dynamiikkoja ja jännitteitä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Systeemisen muutoksen idut saavat useimmiten alkunsa vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän reunoilla syntyvinä radikaaleina ruohonjuuri-innovaatioina. Yhteisötalouksissa tapahtuu usein ihmisten hyvinvoinnille välttämätöntä, mutta päätöksentekijöille näkymätöntä arvon tuotantoa, jolla saadaan käyttöön yhteisöissä alihyödynnettyjä ihmisten taitoja ja vahvistetaan kansalaisten välistä luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Kirja alkaa toimittajien johdannolla, joka on teoksen ison viestin kannalta tärkein artikkeli
Niihin sisällytettävillä ominaisuuksilla voidaan palkita esimerkiksi tiedon jakamista, toisten auttamista, ympäristöstä huolehtimista ja vastuun ottamista yhteisistä asioista. Valtavirtaiset näkökulmat jättävät tarkastelun ulkopuolelle mittavan määrän rahatalouden ulkopuolista vaihdantaa, yhteisresurssien ja luottamusverkostojen rakentamista sekä taloudellisen toiminnan arvopohdintaa. Nykyteknologian avulla digitaalisia valuuttoja voidaan luoda palvelemaan tietyn yhteisön tarpeita ja arvoja. Yhteisövaluuttoja voidaan luoda tukemaan tasa-arvon ja luottamuksen vahvistamisen periaatteita sekä huolenpitoon ankkuroitunutta taloutta suhteessa ihmisiin ja luontoympäristöön. Yksi lisätutkimusta ja paikallisia kokeiluja ansaitseva kysymys koskee sitä, miten rahan vaihtoehdot voisivat juurruttaa laajempaa taloudellisen arvon käsitystä ja ekososiaalisten päämäärien toteutumista. Tehtävä on yhä tärkeämpi maailmassa, jossa ekologisten ja taloudellisten kriisien lisäksi joudutaan varautumaan pandemioiden uusiin tulemisiin. Kirjan toimittajien mukaan olennainen kysymys on, missä määrin hyvinvointivaltio pitää tehtävänään ihmisten välisen luottamuksen ylläpitoa ja edelleen vahvistamista. Sosiaalinen arvokäsitys voi paikata puutetta laajentamalla ymmärrystä siitä, mistä taloudellinen arvo pohjimmiltaan muodostuu. Kirjan artikkeleissa toistuvat termit ‘paikallinen’, ‘ihmisyys’, ‘tarpeet’, ‘elanto’, ’välittäminen’, ’osallisuus’, ’yhteisvauraus’, ’jakaminen’, ‘monimuotoisuus’, ‘epävirallinen’, ‘omavaraisuus’ ja ’epähyödykkeistäminen’ kuvaavat yhteisötalouksille ominaisia piirteitä ja laatuja. Artikkeleiden tapausanalyysien perusteella on uskottavaa, että yhteisötalouksissa on voimaa luoda kohtuullisuuteen, paikallisuuteen ja tasa-arvoisuuteen perustuvia uusia toimintamalleja, joissa kunnioitetaan kaikkien ihmisten tarvetta elää ihmisarvoista elämää rajallisella planeetalla. Yhteisötalouksissa kehitellään monenlaisia rinnakkaisvaluuttoja, joista aikapankkien aikavaluutat ovat vain yksi esimerkki. 3/20 67 täjä-tuottaja, jonka toiminta on monimuotoista ja kestävyysongelmiin ratkaisuja hakevaa. -teos on aiheesta kiinnostuneiden lisäksi ajattelua avartavaa luettavaa kelle tahansa kansalaiselle, joka hakee keinoja irrottautua ylikuluttavista työn ja arjen käytännöistä ja löytää merkityksellisyyttä yksinkertaisista ja kokonaisvaltaista ihmisyyttä tukevista asioista. Teoksen avaamissa näkökulmissa ja kysymyksissä riittää työtä niin tutkijoille kuin päättäjille ja vaikuttajille, joille kaikille kirjaa voi suositella. Elämme hyvin rahakeskeisessä yhteiskunnassa. Yhteisötaloudellisen toiminnan arvoja muita ulottuvuuksia ei voi kunnolla ymmärtää liberaalilla (yksilöt-valtio) tai uusklassisella (optimointi, tuotannontekijät) käsitteistöllä. Kirja on saatavissa paperiversiona sekä ilmaisena sähköisenä versiona osoitteessa. Jos muutetaan rahan ominaisuuksia, muutetaan myös vaihdon dynamiikkaa ja ihmisten välisiä suhteita, jotka uusista ominaisuuksista seuraa. Mutta kapitalistis-taloudellisessa arvokäsityksessä luottamus jää arvon kasvua ja siirtymistä koskevien pohdintojen ulkopuolelle. Sosiaalipalveluiden piirissä luottamuksen ja osallisuuden tuottaminen voivat olla hyvinkin selkeitä tavoitteita. Yhteisövaluutat mahdollistavat myös muita kuin rahan perinteisiä tehtäviä. Yhteisövaluutat ovat eri asia kuin julkisuudessa näkyvyyttä saaneet kryptovaluutat, kuten Bitcoin, joiden arvo määräytyy kryptovaluuttamarkkinoilla. Kuinka todennäköistä on, että kirjan ehdotukset ovat mukana tulevaisuuden päätöksenteossa
In the compilation process, the aim is to reach a consensus among consumers on the goods contained in the budgets of reference households at a given level of consumption. The starting point is the needs of consumers and households at different stages of life. This allows us to evaluate which actions are best suited for different life situations and which are most valuable to get nurtured by public bodies. The Accelerator in Finland has so far reached 250 households We examined the patterns that emerge from the action preferences of different household types in their 2 e/cap./a by 2030. Reference budgets have been used as tools when determining reasonable and necessary consumption in several countries in addition to Finland. The largely remarkable improvements, the total emissions have not decreased, but resulted in a multitude of rebound an intermediate stage of recomposing consumption; and 3) reducing consumption. A theoretical conceptuKeywords Michael Lettenmeier, Jari Kolehmainen, Salla Lahtinen, Sonja Nielsen and Sanna-Liisa Sihto-Nissilä Sustainable Lifestyles Accelerator The Sustainable Lifestyles Accelerator is a three-year project in seven countries to activate households to the transition towards sustainable lifestyles. Out of this material, the paper provides an overview of needs of households as well as obstacles they see in their efforts to lower their carbon footprints. 3/20 68 Anna-Riitta Lehtinen The consumers assessing the reasonableness of consumption This article describes the compilation process of reference budgets and the determination of a reasonable minimum consumption using a consumer-based method, the so-called consensual method, as well as the use of reference budgets in Finland. This consumer-based method has become an interesting way to draw up a Tina Nyfors, Lassi Linnanen, Ari Nissinen, Jyri Seppälä, Merja Saarinen, Kristiina Regina, Tero Heinonen, Riku Viri and Heikki Liimatainen According to the Paris Agreement, global warming is to be limited to well below 2 degrees. Abstracts. During the Accelerator’s workshops we also collected households’ suggestions of measures by which municipalities and companies could help make the sustainability transition smoother
Sitä vastoin odottamattomien tilanteiden ennakointia ei kovin paljon tehdä. myös Vataja & Parkkonen). Myös monet kunnat ovat käynnistäneet ennakointityön esimerkiksi osana strategiatyötä (Mäkisalo-Ropponen 2019; Pouru et al. Kuntaliiton kyselyn mukaan ennakointi on saavuttanut vakiintuneen aseman kunta-alalla ja sitä käytetään ensisijaisesti päätöksenteon valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen. Palvelut on turvattava tasa-arvoisesti koko Suomessa. 2020). (Jäppinen & Pekola-Sjöblom 2020) Mikko Duffa ja Katri Vataja (2020) peräänkuuluttavat toimintamalleja, jotka mahdollistavat päätöksenteossa monialaisen tiedon tulkinnan ja tulevaisuusja ennakointitiedon käytön yhdessä muiden tiedon lajien kanssa (ks. Ahlqvist 2018). Ennakointityötä tehdään Suomessa paljon – mutta ohjaako se päätöksentekoa. Poliittiset päättäjät osallistuvat vain harvoin ennakointityöskentelyyn. Vaikka toimintaa kohtaan esitetään säännöl. Tämän jännitteen tiedostaminen mahdollistaa tietoon perustuvan ja eettisen päätöksenteon. Lisäksi palvelut on tarkoitus koota kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Sosiaalija terveydenhuollon uudistus – Mihin suuntaan ollaan menossa. Suomen kansalliseen ennakointiverkostoon kuuluu ministeriöitä, yliopistoja ja ammattikorkeakouluja sekä ennakointialan yrityksiä ja alueellisia viranomaisia. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta on rakentanut erilaisia myönteisiä ja kielteisiä tulevaisuuden skenaarioita eli utopioita ja dystopioita tehdäkseen näkyväksi näitä erilaisten seurausten välisiä jännitteitä (esim. (Hallitusohjelma 2019) Pohjois-Karjalassa on edetty oma-aloitteisesti ja maakunnallinen sote-kuntayhtymä, Siun Sote, käynnistyi vuoden 2016 alussa ja vastuu palvelutuotannosta alkoi 1.1.2017. 2017). Kehitykseen ja muutokseen liittyy aina sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia. 3/20 69 Muu artikkeli Merja Mäkisalo-Ropponen Pohjois-Karjalan sosiaalija terveysalan tulevaisuusskenaariot Ennakointi on tulevaisuustiedon eli esimerkiksi heikkojen signaalien, trendien ja megatrendien keräämistä, niiden analysointia ja syntetisointia, tulevaisuuden visiointia ja varasuunnitelmien laatimista (esim. Näiden tavoitteiden, hankkeiden ja uudistusten perimmäiset tavoitteet ovat myös pysyneet melko samoina. Ilman vaihtoehtoisia näkemyksiä tulevaisuudesta, ei ole olemassa tietoisia tekoja tulevaisuuden rakentamiseksi. Ennakoinnin tarkoitus on luoda vaihtoehtoisia visioita myös päätöksenteon tueksi. Nykyisen Sanna Marinin hallituksen (ja sitä ennen Antti Rinteen) sote-uudistuksen tavoitteina hallitusohjelmassa korostetaan ennaltaehkäisyä, peruspalveluita, sujuvia hoitoketjuja sekä asiakaslähtöisiä, tarpeenmukaisia, oikea-aikaisia, yhdenvertaisia ja vaikuttavia palveluita. Kielteisten skenaarioiden ja riskien tunnistamisen avulla voidaan tehdä riskianalyyseja ja niiden pohjalta riskien hallintasuunnitelmia (Valtiovarainministeriö 2017; Lonka et al. Hiltunen 2014; Vataja & Parkkonen 2019; Jäppinen & Pekola-Sjöblom, 2020). (Jäppinen & Pekola -Sjöblom 2020; Mäkisalo-Ropponen 2020) Myönteiset skenaariot antavat suuntaa strategioilla ja tavoitteille. Vuonna 2005 käynnistyneestä Paras-hankkeesta lähtien jokaisella hallituksella on ollut sosiaalija terveyspolitiikan uudistamiseen liittyviä tavoitteita, kansallisia hankkeita ja toimenpideohjelmia
Tällä hetkellä Pohjois-Karjalan sosiaalija terveyspalveluissa tunnistettiin neljänlaisia vahvuuksia: 1. Siun soten tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että sen toimintoja kehitetään systemaattisesti maakunnan erityispiirteet huomioon ottaen. Osaava henkilöstö (”Osaamista myös erityisosaamista on paljon”) 4. Toisaalta selkeästi myös nähdään, että palvelut on säilytettävä omassa maakunnassa. Osallistujat edustivat moniammatillista näkökulmaa. Laadukas toiminta, jota myös kehitetään (”Palvelujen laadun takia ei tarvitse yksityiseen terveydenhuoltoon mennä”) Maakunta vahvuutena tarkoittaa muun muassa sitä, että Pohjois-Karjalassa on vielä vanhanaikaista ja inhimillistä toisista ihmisistä välittämistä. Työpajoihin osallistui myös joitakin Siun Sotessa työskenteleviä henkilöitä, mutta työpajoissa he tarkastelivat asioita esimerkiksi osana hanketta, jossa olivat mukana. Lopuksi pohdittiin, mitä kehityspolkuja skenaarioiden toteutuminen edellyttää vuosia 2022–2031. Tämän jälkeen kolmessa työpajassa toteutettiin tulevaisuuden muistelu (esim. Miten Pohjois-Karjalassa nyt menee. Asiantuntijoita oli työllisyyden, järjestötyön, lääketieteen, hoitotyön, sosiaalialan ja kasvatustieteen ammattilaisia ja asiantuntijoita. Yhteensä työpajoihin osallistui 27 henkilöä. Kaikki työpajat käynnistyivät nelikenttäanalyysin (SWOT-analyysi) tekemisellä, jossa toimijat arvioivat henkilökohtaisesti Pohjois-Karjalan maakunnan nykyhetken sote-palveluiden tilannetta – sen vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Nelikenttäanalyysin tulokset avattiin keskusteluna, jossa tavoitteena oli näkökulmien laajentaminen. Maakunta vahvuutena (”Olemme kokoamme suurempi äänemme kuuluu myös valtakunnallisesti”) 2. Saadakseni Siun soten ulkopuolista näkökulmaa tulevaisuuden ennakointiin, järjestin tammimaaliskuussa 2020 neljä työpajaa, joihin osallistui omina ryhminään työvoimaviranomaisia, yhden potilasjärjestön toimijoita, lasten hyvinvointihankkeen ohjausryhmä sekä sosiaalialan järjestökentän toimijoita. 3/20 70 lisesti myös kritiikkiä niin yleisesti ottaen Pohjois-Karjalassa on melko suuri yhteisymmärrys siitä, etteivät kunnat pystyisi järjestämään sosiaalija terveyspalveluja itsenäisesti. Siun soten ulkopuolisten – mutta toisaalta sen toiminnasta yhteistyökumppaneina tietävien – kanssa työskentely oli tietoinen valinta, sillä halusin löytää henkilöitä ja tahoja, joilla on laaja-alaista ja/tai syvällistä asiantuntijuutta arvioida sotepalveluiden nykytilaa ja sen tulevaisuuden visioita, ilman että asiaa tarkastellaan Siun soten sisältä. Kokko 2007), jossa 2–3 hengen ryhmissä siirryttiin noin kymmenen vuotta eteenpäin (vuoteen 2032) ja kirjoitettiin lyhyitä lehtijuttuja kahdesta eri näkökulmasta hyödyntäen edellisten työskentelyvaiheiden tuotoksia. Ennakkoarviointia tehdään tietyistä osa-alueista Kuntaliiton (2018) vaikutusten ennakkoarviointimallia soveltaen. Siun soten kehittämisjohtaja Heli Aallon kanssa käymäni sähköpostikeskustelun perusteella Siun sotessa kehittämistyötä tehdään jatkuvan kehittämisen ja tiedolla johtamisen periaatteita noudattaen. Korona-epidemian takia kaksi suunniteltua työpajaa jäi toteuttamatta. Yhteistyöverkostot (”Julkinen sektori on huomannut, että kolmas sektori, esimerkiksi yhdistykset ja järjestöt, tarjoavat laadukkaita palveluja”) 3. Yhdessä toimien on helpompi löytää myös asiakaslähtöisiä ratkaisuja.. Sopivan kokoinen ja kompakti maakunta helpottaa toinen toisensa tuntemista, keskustelua ja asioiden jakamista. Viimeisenä kysymyksenä nelikenttäanalyysissä kysyttiin: Mitkä ovat kolme tärkeintä toimenpidettä, jos tavoitteena on toimivat sotepalvelut Pohjois-Karjalasta vuonna 2025–2030. Tulevaisuudesta keskustellaan kuntakentän ja kansallisten toimijoiden kanssa. Osa kirjoitti siitä, miten Pohjois-Karjalasta oli onnistuttu järjestämään sote-palvelut hyvin toimiviksi (myönteinen skenaario) vuosien 2022–2031 välillä ja osa kirjoitti siitä, miten palveluiden järjestäminen oli epäonnistunut ja mitä siitä seurasi (uhkaskenaario)
Yhdistyksiä arvostetaan ja niiltä pyydetään muun muassa koulutusta. Yhteistyökumppanuuksiakin julkisen ja kolmannen sektorin välillä on olemassa. Pirstaleisia palveluita ei saada koottua yhteen ja hallintorajat ylittävä toiminta on edelleen vähäistä. Hyvää on myös se, että uskalletaan myöntää kehittämistarpeet ja halutaan kehittyä: ”Täällä ollaan rohkeita ja reagoidaan nopeasti muutoksiin. Erityisesti ikäihmisten, muistisairaiden, apua tarvitsevien lasten ja maahanmuuttajien kohdalla asiat voivat pitkittyessään mennä hyvin vaikeasti hoidettaviksi. Jotkut kunnat ovat aktivoituneet esimerkiksi terveydenja hyvinvoinnin edistämisessä. Esimerkiksi yhteistyösopimukset Siun Soten ja potilasyhdistysten välillä ovat mahdollistaneet asiakkaiden ohjautumisen yhdistyksiin aiempaa paremmin. 3/20 71 Lisäksi maakunnassa on organisaatioja hallintorajat ylittävää monialaisuutta ja -tieteisyyttä sekä yhteisiä, konkreettisia tavoitteita, joiden suunnassa on edetty. Tästä seuraa jatkuva työn kuormittavuus ja jaksamisen ongelmat. Laadukas toiminta, jota myös kehitetään, näkyy siinä, että hoitoon ja tutkimuksiin pääsy on melko hyvää ja nopeaa. Perustehtävän toteutuminen ontuu eikä asiakas/potilas/perhe saa tarvitsemiaan palveluja oikea-aikaisesti (”Kaikki toimivat omassa putkessa hoitaen vain omat asiansa”) 2. Tietoa on saatavilla (jos sitä osaa vain etsiä) eli Siun Sotella ja kunnilla on hyvät verkkosivut ja erilaiset neuvontaja tukipisteitä, joita on myös jonkin verran jalkautettu ihmisten pariin. Heikkouksia ovat: 1. Työntekijöillä on voimakasta arvostamattomuuden tunnetta, mikä heikentää osaltaan työhyvinvointia. Myös etsivässä työssä on paljon puutteita, eivätkä palvelut tavoita syrjään jääviä ihmisiä. Tieto ei kulje! Kukaan ei kanna kokonaisvastuuta tai koordinoi toimintoja. Myös ”me-henki” on viime aikoina heikentynyt joissakin työyhteisöissä. Samaa asiaa hoitaa moni ihminen tai sitten kukaan ei hoida. Asiakkaiden hoitoisuutta ja erityistarpeita ei osata arvioida resursseja ohjatessa. Ongelmana koettiin myös se, että ”edelleen lääkärille pääsy tökkii, erikoissairaanhoitoon on pitkiä jonoja ja sosiaalitoimeen pääsee vain ajanvarauksella.” Henkilöstön määrän riittämättömyys ja työhyvinvoinnin puutteet tarkoittavat muun muassa sitä, että henkilökuntaa on joissakin paikoin liian vähän suhteessa asiakasmäärään ja/tai hoitoisuuteen. Samoja asioita käsitellään useassa paikassa ja nämä tahot eivät keskustele keskenään. Asiakkaan kysymyksiin ja palvelutarpeeseen vastataan, jos tietää tarkkaan, keneltä kysyä. Epävarmuus tulevai. Digitaaliset palvelut eivät toimi sujuvasti 6. Palvelulupaus toimii muassa takaisinsoittopalveluna. Osaava henkilöstö näkyy muun muassa sitoutumisena ja innostuksena. Osaamista on mahdollista myös ylläpitää ja laajentaa, koska lähellä on tarjolla hyvää ja laadukasta koulutusta. Sote-alan imago on heikentynyt 4. Henkilöstön määrä ei ole aina riittävä ja työhyvinvoinnissa on parannettavaa (”Työhyvinvointiin panostaminen on aivan riittämätöntä”) 3. Kehittämisen ja uudistumisen vaikeus (”Jäykät rakenteet eivät helposti taivu uusiin asioihin”) johtuvat siitä, etteivät työntekijät aina hahmota sote-alan kokonaisuutta ja toisiinsa liittyviä tehtäviä. Yhteistyöverkostot vahvuutena tarkoittaa sitä, että joitakin hyvin toimivia verkostoja on olemassa ja esimerkiksi järjestöyhteistyön rakenteita on pystytty luomaan. Jos ja kun esimerkiksi kuntoutusta ei saa oikea-aikaisesti, tilanne pahenee ja voi olla mahdotonta myöhemmin enää korjata. Eheä hoitoketju ei toimi eli ihmisiä hoidetaan väärässä paikassa ja seurannan puutteiden takia ihmisiä putoaa palveluista. Myös uusia toimintamalleja uskalletaan kokeilla.” Heikkouksien kohdalla tuli osittain samoja asioita esille kuin vahvuuksista eli tämä tarkoittanee sitä, että myönteiset asiat eivät vielä toteudu täysimääräisesti tai kaikilla toimialoilla ja alueilla. Peruspalveluja on yhdenmukaistettu ja ne toimivat kohtuullisesti monen kunnan alueella. Yksityisiä yrityksiä ei nähdä yhteistyökumppaneina 5. Myös kuntoutusta on saatavilla
Miksi poliklinikalla ei kerrottu ja neuvottu?” Veeti pohdiskelee. Koska yksityisiä yrityksiä ei nähdä yhteistyökumppaneina niin hyviä yrityksiä on lopettanut toimintansa. Toinen kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa keväällä 2032: elää täysin oman onnensa varassa Juukalainen Martti, 63 vuotta, on viimeisiä sitkeitä sissejä Juuan pitäjässä, nykyisessä Nurmeksessa. Vaikka työntekijöitä on vielä saatavilla, niin joistakin osaajista on jo valtava puute. Kehittämisessä on ongelmana myös se, ettei tutkimusnäyttöön perustuvaa toimintaa hyödynnetä. Monet työntekijät myös vierastavat edelleen digitaalisuutta. Timoa ei ohjattu sen paremmin vertaisryhmiin kuin muutenkaan arkea helpottavan tuen äärelle. Sairastuneiden lapset ovat jaksamisen äärirajoilla Liperiläisen Timo Heiskanen lapset ovat vihaisia. Osittain tämä johtuu siitä, että julkisesti ääneen sanottujen arvojen ja periaatteiden sekä tehtyjen päätösten välillä on ristiriitaa. Kehittämisen ja uudistamisen vaikeus näkyy siinä, että haluttomuutta sitoutua uusiin asioihin ja uudella tavalla tekemiseen on paljon. Asiakkaita ei ohjata sinne, vaikka hoitopaikoista on pulaa. Työikäinen mies lähetettiin diagnoosin kanssa kotiin. Valtavan pinon tieteellistä tekstiä kylläkin. Mitään selkeitä ohjeita tai neuvoja arjen sujumisesta kotona hän ei saanut. Ei kuulema ole tarpeeksi henkilökuntaa huolehtimaan tämän tapaisista tilanteista”, Iida kertoo. Toisaalta maakunnassa on paljon digiosattomuutta eli teknologian käyttäminen monelle kansalaiselle mahdotonta. Joillekin vakituinen työpaikka olisi turvallisuuden tunteen kannalta tärkeää. Myös kännykälle kirjaaminen ”tökkii” edelleen. Opiskelijoilta kuulee myös huonoa palautetta harjoittelujaksoilta, kun henkilöstöä ei irroteta ohjaamaan kunnolla. Timo jäi pois työelämästä. Arjesta tuli tyhjää ja merkityksetöntä. Sitä kautta isä olisi päässyt vertaistyhmiin ja kuntouttavaan ryhmätoimintaan. Eikä kehno palkkaus paranna tilannetta. Kielteisessä tulevaisuuskuvassa hyödynnettiin nelikenttäanalyysissä tunnistettuja uhkia. Sote-palveluja saa Joensuun palvelukeskuksessa ja muuten digitaalisesti. 57-vuotias Timo sai Alzheitehtiin keskussairaalassa. Me lapset olisimme löytäneet myös oman vertaisryhmän. – ”Tänä keväänä meille lapsille selvisi, että muistisairaille ja heidän läheisilleen on olemassa oma yhdistys. Työolot kuitenkin riippuvat paikasta ja työtehtävästä eli työn kuormittavuus vaihtelee paljon. Työpajoissa kirjoitettiin tulevaisuudenmuistelu-menetelmää soveltaen kolme erilaista lehtijuttua siitä, mikä on Pohjois-Karjalan sosiaalija terveystoimen tilanne keväällä 2032. Miksi ei kerrottu heti silloin, että koko perhe voisi saada apua ja tukea esimerkiksi potilasjärjestöltä?” Kysyvät Timon lapset, Iida ja Veeti Kun tietoa ja tukitoimia ei opastettu etsimään, muuttui Timon ja hänen perheensä arki nopeasti hankalaksi. Martilla itsellään ei ole tar. 3/20 72 suudesta heikentää joidenkin työntekijöiden työmotivaatiota. ”Ikävää, että apua tarvitsevathan tästä kärsivät.” aiheuttaa ongelmia sekä työntekijöille että kansalaisille. Ensimmäinen kirjoitus oli Ilta-Sanomissa 16.3.2032: Työikäiset muistisairaat oman onnensa varassa Työikäisten muistisairaudet lisääntyvät riittävästi tukea ja apua arkeensa. – ”Miksi tietoa ei annettu. ”Silloin joutuu kysymään, miten uusin tieto saadaan käyttöön ja miten sitä hyödynnetään?” Entä tulevaisuus. Sote-alan heikentynyt imago näkyy siinä, että alalle hakeutuminen on vähentynyt. Työntekijät odottavat vuoroa päätteelle, kun laitteita on liian vähän. – ”Keskussairaalassa tätä kysyin viime viikolla
Suurinta ääntä itsestään pitävät saavat edelleen palveluja. Muutosvastarinnasta kaikkea kohtaan tulee ainoa yhteisöllisyyden muoto. Hoitajamitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa johtaa siihen, että minimimitoituksesta tulee maksimimitoitus ja työvoimapulan takia hoitajat otetaan kotihoidosta, jolloin kotihoidon kriisi pahenee. Julkiset palvelut säästetään hengiltä ja ne näivettyvät. Myös järjestöjen ja yhteistyöverkostojen rahoitus heikkenee ja sektorikohtaisuus lisääntyy. Valtion rahoitusta ei saada oikeudenmukaiseksi. Innostus kehittämiseen sammuu. Keskitetyt, digitaaliset palvelut jättävät osan palvelujen ulkopuolelle Heitä ei enää järjestelmässä ole! Yksinäiset, yksin asuvat ikäihmiset ja pitkään työttömänä olleet unohtuvat jonnekin. Hankerahoille ei saatu vastinetta, vaan yli puoli miljoonaa euroa hukattiin turhaan työskentelyyn. Yhteisötalo Ellin kulma sulki ovensa viisi vuotta sitten Veikkauksen rahojen vähennyttyä. Yksi keskeinen syy palvelujen romahtamiseen on maakunnan rahojen loppuminen. Varma työpaikka ei enää riitä motiiviksi, kun työpahoinvointi kasvaa liian suureksi. Mitoituksissa katsotaan vain määrää, ei ammattitaitoa ja osaamista. Kunnianhimoinen tavoite sotehenkilöstön jalkautumisesta varhaiskasvatukseen kaatui resurssipulaan. 3/20 73 vittavia laitteita. Räjähtäneen punkkikannan myötä sain matkustaa Joensuuhun asti digilääkärin vastaanotolle kerran viikossa mutta toisaalta oli mukava tavata muitakin ihmisiä.” – ”Helsinkiin muutosta pojan luokse en edelleenkään haaveile. Maakunnan sisällä eriarvoisuus ja turvattomuus lisääntyvät. Tyhjenevät maakunnan oli vaikea saada erityisasiantuntijoita, kuten psykologeja.” Mitä tapahtui edellisen kymmenen vuoden aikana. Sosiaalija terveysala ei kiinnosta nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä poistuu alalta kiihtyvällä vauhdilla. Kolmas kirjoitus oli Sanomalehti Karjalaisessa: haaste yliopiston, Siun soten ja Kiteen kaupungin yhteiselle hankkeelle, jossa haluttiin kehittää varhaiskasvatuksessa olevien lasten hyvinvointia. Työpajoissa muisteltiin vuosia 2022–2031, mutta kirjoitan tuotokset luettavuuden helpottamiseksi futuuriin eli mitä voi tapahtua, jos kielteinen skenaario toteutuu. Hankkeen tuloksiksi jäi teknisistä ongelmista kärsivä teknologiasalkku, yhteistyöverkostoissa hämmentynyt henkilöstö sekä sotkuinen sotevyyhti. – ”Onneksi olen ollut aika terve. Toisaalta yksityisille palveluntuottajille annetaan lisää ”tilaa” ja se johtaa vähitellen maksujen kohoamiseen ja siihen, että vain hyvätuloisilla on varaa palveluihin. Ulkopuolelle jäävät esimerkiksi digiosattomat eli ne, jotka eivät pysty hyödyntämään digitaalisia palveluita. Koulutustaso laskee ja työhön otetaan, ketä saadaan.. Erityisesti vanhenevan väestön kasvaviin tarpeisiin ei pystytä vastaamaan vähenevällä työntekijämäärällä. Perustehtävää ei pystytä enää toteuttamaan, ja peruspalvelut heikkenevät erityisesti syrjäseudulla. Polarisaatio lisääntyy, mikä näkyy erityisesti lasten, nuorten ja perheiden eriarvoisuuden kasvuna ja mielenterveysja päihdeongelmia. Helsingissä asuminen on kallista ja palvelut ovat sielläkin tukossa. Hoitotyöstä pako muille aloille kasvaa. Yhdessä tekeminen häviää ja unohtuu. Ympärivuotinen kalastus pitää yllä kuntoa ja saan ruokapöytään tuoretta kalaa. Työpajoissa pohdittiin, mikä johti maakunnan sotepalveluiden romahtamiseen. Vähitellen yksilöiden ja yhteisöjen depressio ja toivottomuus sekä ”millään ei ole mitään väliä” mieliala yleistyvät
Luontoyrittäjien aistihuoneet ja maisemat tavoittavat kaikki luontovoimasta ja -hoivasta kiinnostuneet perheet. Koronakriisistä ei opita mitään ja seuraavankin epidemian aikana osa ihmisistä jää ilman palveluita. Viime vuonna toteutetussa onnellisuuskyseten rannikkoseutujen ohi onnellisemmaksi alueeksi Suomessa. Helsingin Sanomat kirjoittaa maaliskuussa 2032: Joensuussa pyyhkii hyvin! vanut, maakunnassa toimii muun muassa maan parhaiten toimiva muistivertaisten kussairaalassa käynnistyi uudenlainen muistipoliklinikka toiminta, jonka avulla saatiin kaikki työikäiset muistisairaat ja heidän läheisensä hoidon piiriin. tovoimaisin maakunta. Maakuntaan muuttaa väkeä eri puolilta Suomea, etenkin nuoria aikuisia, jotka haluavat perustaa perheen ja rakentaa unelmiensa elämän. 3/20 74 Päättäjät eivät osaa ennakoida tulevaisuuden uhkia ja mahdollisuuksia ja ”vetävät eri suuntiin”. Toimintojen koordinointia ja yhdessä tekemistä ei arvosteta eikä niiden merkitystä ymmärretä. Matti on Kulman kundien kokemusasiantuntija, Mohamed ohjaajana toimiva Karelia ammattikorkeakoulusta valmistunut sosionomi. Ammattikorkeakoulussa on sekä geronomiettä muistityön erikoistumisopintoja. Koulutuksiin hakeudutaan ympäri Suomea. Kehittämistä tehdään kehittämisen vuoksi, jotta ulospäin näyttää hyvältä. Sairauden aiheuttamia muutoksia opittiin tunnistamaan aikaisemmin ja hoitoon hakeutuminen nopeutui. Puheet terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä jäävät pelkiksi korulauseiksi. Maakunnasta on tullut ikäosaamisen maakunta, mikä tarkoittaa myös muistiystävällisyyttä. Laajan ja laadukkaan yhteistyön avulla. ”Elä hyvä mies”, hihkaisee Matti Mohamedille. Jos asiat menevät hyvin, niin ”meillä on suunta vain ylös päin!” Myönteinen skenaario syntyi mahdollisuuksien tunnistamisen kautta. Maakunnan ja kaikkein palveluntarjoajien viestintä on saatu toimimaan niin, että jokainen löytää itselleen hyvän ja toimivan tavan käyttää ihmisten ja teknologian tarjoamia palveluita.” Helsingin Sanomat kirjoitti myös aiheesta toisen jutun 24.2.2030: Onnellisuuden kärkimaakunta vaihtui ”Elä hyvä mies” oli ennen kielto tehdä sen on vakiintunut hyvän elämän toivotukseksi. Lisäksi hankkeessa kehitettiin ainutlaatuista teknologiaa lasten ja perheiden kanssa työskentelyyn sekä innovatiivinen tukipalvelukonsepti varhaiskasvatuksen työn tukemiseksi. jalkautuva työ, kokemusasiantuntijat ammattilaisten työpareina sekä yhteistyö järjestöjen kanssa otettiin 2020-luvun alussa sosiaalija terveyspalvelujen kehittämisen keskiöön. Myönteinen skenaario luotin kirjoittamalla lehtijuttuja kevään 2032 lehtiin siitä, mitä Pohjois-Karjalalle ja sen sote-palveluille kuuluu 2030-luvun alussa, jos kehityskulku on myönteinen edellisen kymmenen vuoden aikana. Kolmas myönteinen skenaario Iltalehdessä keväällä 2032: Uudessa yli hallintorajat ylittävässä lasten hyvinvointihankkeessa saavutettiin vajaalla miljoonalla eurolla merkittäviä tuloksia varhaiskasvatusikäisten lasten ja heiden perheidensä hyvinvoinnin tukemisessa. Maakunnan vetovoimaisuus selittyy muun muassa sillä, että siellä ei kukaan jää yksin, ellei sitä ehdottomasti itse halua. Yhteistyössä toimijoiden kanssa on kehitetty uudenlaisia toimintamalleja, jotka edeltävät ennaltaehkäiseviä palveluja. Ihmisten kohtaaminen, osallisuus ja yhteisöllisyys ovat alueella kaiken toiminnan perustana. Eri toimijoiden hyvän yhteistyön tuloksena syntyi erinomainen lapsen toimintakykyä ja oppimista tukeva ympäristö. Opiskelijat kiinnostuivat muistityöstä kohdatessaan muistiaktiiveja ja nyt maakuntaa on saatu tarpeeksi osaavaa henkilöstöä
Hankkeen myötä sote-kustannukset kääntyivät laskuun. Erityisesti panostetaan haavoittuvassa asemassa olevin kansalaisten oikeuksien puolustamiseen ja edunvalvontaan. Ensitieto annetaan yhdessä pieninä paloina hyödyntäen toinen toisensa osaamista. Mitä tapahtui vuosina 2022–2031, kun edettiin kohti myönteistä skenaariota Vaikka työpajoissa muisteltiin menneisyyttä, niin kirjoitan työpajojen tuotokset luettavuuden parantamiseksi futuurimuotoon eli mitä kannattaa seuraavan kymmenen vuoden aikana tehdä myönteiseen skenaarioon pääsemiseksi. Etsivään työhön joka ikäryhmässä saadaan lisäpanostuksia eli ”ajoissa apua” periaate muuttuu käytännöksi. Hyvin toimiva, ihmiskeskeinen ja käyttäjäystävällinen robotiikkaa ja digitaalisuus saadaan tukemaan perustehtävän toteutumista. Lisäksi jalkautuva ja etsivä työ syrjään jäävien tavoittamiseksi käynnistyy systemaattisesti. Järjestöjen toteuttaman kuntouttavan vertaistuen ja ennaltaehkäisevän toiminnan avulla sote-palvelujen tarve vähenee. Esimerkiksi ihmisen sairastuessa hänet ohjataan oikeaan potilasjärjestöön. Hallintorajat ylittävä toiminta (sote, kunnat, kolmas sektori ja potilasjärjestöt) nostetaan keskeiseksi kehittämisalueeksi, jolloin kuntien hyte-toiminnan (hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen) merkitys korostuu. Todellista ammattikuntaja hallintorajat ylittävää tiimityötä ryhdytään toteuttamaan entistä laajemmin. Keskeiseksi kehittämiskohteeksi ja maakunnan kilpailuvaltiksi nostetaan ikäosaaminen ja muistiystävällisyys. 3/20 75 lasten ja perheiden tuki on parantunut. Rahoitus, päätöksenteko ja johtaminen saadaan tukemaan perustehtävää 3. Myös työntekijöiden työtyytyväisyys on parantunut. Kansalaisten osallisuus saadaan voimavaraksi yhdessä tekemisen avulla saadaan vahvemmin ohjaamaan toimintaa ja kehittämistä tarkoittaa sitä, että ”nykyajan tarjoamat mahdollisuudet jakaa tietoa ja olla läsnä ovat yhdistyneenä vanhan ajan inhimillisyyteen, niin etteivät ihmiset olisi pelkkiä numeroita tilastoissa.” Strategiseksi tavoitteeksi asetetaan joustavan palvelun kehittäminen sekä ihmisten aito kohtaaminen. Verkostotyö ja yhteistyö soten ja kolmannen sektorin kanssa toimii mutkattomaksi ja toisiaan täydentäviä toimintamalleja rakennetaan. Pääpaino toiminnassa on peruspalveluissa, joissa myös sosiaalipalvelut selkeästi esillä. Kansalaisille tiedotetaan uusista asioista useita kanavia hyödyntäen ja heitä ohjataan ja koulutetaan hakemaan ajoissa apua. Perustehtävä eli asiakkaan/potilaan/ perheen paras saadaan vahvemmin ohjaamaan toimintaa ja kehittämistä 2. Näitä ryhmiä ovat ainakin mielenterveysasiakkaat, muistisairaat, apua ja tukea tarvitsevat lapsiperheet, työttömät ja osatyökykyiset. haastava käyttäytyminen on selvästi vähentynyt. Toimintaa kehitetään vuoropuhelua hyödyntäen kumppanuus -periaatteella. Perusja erityisesti jatkokoulutus kehitetään vastaamaan työelämän tarpeita 5. Päällekkäisyyksien vähentämiseksi ja resurssien oikein kohdentamiseksi tietojen vaihtoa kehitetään soten sisällä sekä yhteistyökumppaneiden kanssa. Työntekijöiden hyvinvointi ja sote-alan imagon kehittäminen nostetaan keskiöön 4. Edellä mainittu kokonaisvaltainen asiakkaan huomioiminen toteutuu muun muassa seuraavien konkreettisten kehittämiskohteiden avulla: • Apua tarvitsevien kotona asuminen mahdollistetaan (niin kauan kuin se. Pohjois-Karjalan myönteinen sosiaalija terveysalan tulevaisuus rakennetaan viiden peruspilarin varaan: 1. Myös yksityisten palveluntuottajien kanssa saadaan selkeät ja tulevaisuuteen suuntaavat sopimukset. Eri toimijoiden välille luodaan selkeät työnkuvat ja samalla potilaiden ja asiakkaiden hoitopolut rakennetaan eheiksi, toimiviksi ja kaikki toimijat huomioon ottavaksi (Siun sote, kuntien hyte-työ, järjestöt ja yksityiset toimijat)
Valtiovallan taholta tuleva riittävä rahoitus, osaava päätöksenteko ja johtaminen ovat välttämättömiä edellytyksiä perustehtävän toteutumiselle. Asiakkaalla/potilaalla/perheellä tulee aina olla tieto, keneen hän ottaa yhteyttä. Työvoiman riittävyyden varmistamiseksi myös maahanmuuttajien koulutusta työskentelemään sote-alalla lisätään. Johtajien ja työntekijöiden välinen vuorovaikutus ja tiedonkulku paranevat ja tämä heijastuu myönteisesti työtekijöiden työmotivaatioon. • Pysyvät työsuhteet varmistetaan niitä haluaville • Tavoitteellinen työkierto mahdolliste. Työntekijöiden hyvinvoinnin ja alan imagon kehittämisen keskiöön nostamisen taustalla on ymmärrys siitä, että osaavat, ammattitaitoiset ja työniloa kokevat työntekijät haluavat kehittää omaa työtään, eivätkä halua jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle. • Omaishoitoon lisätään panostuksia ja omaisten jaksaminen turvataan kuunnellen heidän toiveitaan ja tarpeitaan. Työntekijöiksi pystytään valitsemaan sellaisia ihmisiä, jotka aidosti välittävät ihmisten hyvinvoinnista ja haluavat kehittää työtään sekä osaavat hyödyntää teknologiaa. Jotta tämä tavoite toteutuu, tarvitaan seuraavia toimenpiteitä: • Työntekijöiden työmäärä kohtuullistetaan ja palkkausta kehitetään työn vaativuus huomioivaksi. • Henkilöstön koulutus ja kehittäminen nostetaan kunnia-asiaksi. Työntekijöiden konkreettinen ja näkyvä arvostaminen tulee osaksi johtajuutta. Työntekijöille mahdollistetaan työ tekeminen kunnolla ja heidän osaamistaan arvostetaan. Tämä edellyttää esteettömyyttä ja palvelujen saavutettavuutta kotona, ympäristössä ja koko (maa)kunnassa. • Lähipalveluita kehitetään muun muassa ottamalla käyttöön palvelubussit ja etälääketieteen mahdollisuudet • Uusia toimintatapoja palvelujen jalkauttamiseksi (muun muassa kirjastoihin) kehitetään sekä helposti käytettäviä digipalveluita lisätään. • Kotihoidon resursseja ja työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista parannetaan ja ammattilaisten rinnalle koulutetaan yhdessä järjestöjen kanssa kulttuurija kauppakummeja. Sote-alan positiivisen markkinoinnin ja positiivisen ilmapiirin avulla saadaan sote-ala houkuttelevaksi ja huippuosaajat uskomaan tulevaisuuteen Pohjois-Karjalassa. Ennaltaehkäisy ja ongelmiin varhainen puuttuminen sekä omaishoidon kehittäminen ja tuki säästävät kokonaiskustannuksia. 3/20 76 on inhimillistä ja ihminen itse haluaa). Koko sosiaalija terveystoimen johtaviksi periaatteiksi otetaan hyvinvointitalousajattelu sekä (tutkimus)näyttöön perustuva toiminta. Myös muiden omahoitajina ja omatyöntekijöiden työkuvia muokataan palveluja koordinoivaan suuntaan. Erityisosaajat toimivat erityisen vaativan hoidon tarpeen omaavien potilaiden/perheiden omahoitajina ja hoidon koordinaattoreina. Digitaaliset palvelut sovitetaan toimimaan rinnakkain ja työntekijät ja kansalaiset koulutetaan hyvin digipalvelujen käyttöön. Johtamista kehitetään kuuntelevan ja kannustavan johtamisen suuntaan. Kuntoutustoiminta muuttuu kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Näin saadaan työnantajaimago nousemaan ja koulutettuja työntekijöitä palaamaan alalle. Yhteisten ja konkreettisten tavoitteiden, toimenpiteiden ja vaikuttavien menetelmien käyttöön viemiseksi tarvitaan johdon ja päättäjien täysi tuki. Työntekijöiden erityisja syväosaamisen avulla hoidon ja ohjauksen laatua parannetaan muun muassa asiantuntijahoitajien määrää lisäämällä. Alalta poishakeutuminen vähenee ja alan kiinnostus kasvaa nuorten parissa. Myös rohkeita, uusia kokeiluja tuetaan. Johtajat huolehtivat siitä, että kehittämisen keskiössä pysyi ihmisten kohtaaminen, osallisuus ja monimuotoiset palvelut. Samalla omaksutaan jatkuvan kehittämisen toimintatapa, jossa oleellista on eteneminen askel askeleelta ja arvioiden. • Kulttuuria ja taidetta hyödynnetään systemaattisesti terveydenja hyvinvoinnin edistämistyössä sekä hoidossa ja kuntoutuksessa. Omaishoidosta tule varteenotettava vaihtoehto ympärivuorokautiselle hoidolle ja hoivalle
Tulevaisuus ei vyöry päällemme – se rakennetaan yhdessä Koronakevään kokoontumisrajoitukset aiheuttivat sen, että työpajoissa ennätettiin luoda vain kaksi tulevaisuuden kuvaa Pohjois-Karjalasta ja sen sosiaalija terveyspalveluista. Lisäksi mahdollisia tulevaisuuksia on paljon enemmän. Järjestöjä arvostetaan ja niiden toimintaa tuetaan myös taloudellisesti. Ihmisten eriarvoisuus ja turvattomuus kasvavat. Työelämässä hyödynnetään opiskelijoiden uusinta osaamista. Kun opitaan yhdessä tekemistä, huomio kiinnitetään uudenlaisen elämänlaadun määrittelemiseen eli miten ihmiset voivat toteuttaa Pohjois-Karjalassa oman näköistä elämää toisia loukkaamatta ja ympäristö huomioiden. Todennäköisesti kumpikaan näistä tulevaisuuskuvista ei toteudu sellaisenaan. Sosiaalija terveysala ei kiinnosta nuoria ja pako alalta kasvaa. Kansalaisten osallisuus voimavaraksi tarkoittaa sitä, että kaikkien ihmisten ääni saadaan paremmin kuuluviin (ei ainoastaan äänekkäimpien ja rahakkaimpien) myös palvelujen ja palvelurakenteiden kehittämisessä. Yhdessä tekeminen, tutkimusnäyttöön perustuva toiminta, laadukas koulutus ja kansalaisten osallisuus mahdollistavat järkevien ja kustannus -vaikuttavien toimintojen ja päätöksenteon kehittämisen. Tässä visiossa maakuntalaulun sanoissakin mainittu ”kurja Karjala” saa uuden ulottuvuuden. Samalla koulutetaan kokemusasiantuntijoita ammattilaisten rinnalle työpareiksi. Jos emme osaa tai halua kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia, jäämme ajelehtimaan ja riskinä on, ettemme koronakriisin jälkimainingeissa pääse myönteistä tulevaisuutta kohden vaan ajaudumme kohti kielteistä skenaariota. Ennaltaehkäisy sekä terveydenja hyvinvoinnin edistäminen jäävät korulauseiksi juhlapuheisiin. Jatkuvaa koulutusta ja täydennyskoulutuksesta sekä henkilöstön koulutusmahdollisuuksia parannetaan myös digitaalisuutta hyödyntäen. Opettajille annetaan mahdollisuus olla ohjaamassa opiskelijoita käytännössä aiempaa enemmän. 3/20 77 taan halukkaille • Työolosuhteiden ja työhyvinvoinnin kehittämistä suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä henkilöstön kanssa tavoitteena on saada ”sote-alan ja sen koulutuksen imago sellaiseksi, että alalle saadaan parhaat hakijat ja työntekijöiden osaaminen varmistetaan jatkuvaan koulutuksen avulla.” Pohjois-Karjalassa koulutetaan henkilöitä erityisesti niille aloille, joita maakunnassa tarvitaan. Koulutuksen ja käytännön välisen yhteistyötä ja yhdessä kehittämistä tiivistetään. Tämän mahdollistamiseksi käynnistetään ”kaikki mukaan yhteiskuntaan” –toimintatapa, jonka ympärille rakennetaan ”järjestöt tunnetuksi” –kampanja. Kielteisessä skenaariossa sosiaalija terveydenhuollon valtakunnallista rahoitusta ei saada oikeudenmukaiseksi ja siksi ikääntyvän maakunnan sote-rahoitus ja sitä myöten myös palvelut heikkenevät. Toisessa Pohjois-Karjalasta tulee onnellisuuden kärkimaakunta Suomessa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että tulevaisuuden yhdessä rakentamiseen tarvitaan neljää asiaa: Ensinnäkin tulevaisuustietoisuutta ja tule. Sote-alan koulutuksessa korostuu ajantasaisuus ja alan kehityksen jatkuva seuraaminen. Maakunta tyhjenee ja siitä tulee osa Pohjois-Savoa sen syrjäseutua. Hoitotyön erikoistumiskoulutukset saadaan maksuttomiksi ja niitä kehitetään käytännön työelämän tarpeiden mukaisesti. Myös työyhteisöissä opiskelijoiden tukemiseen panostetaan. Toisaalta elämme nyt parhaillaan aikaa, jolloin valtakunnallisesti ja myös alueellisesti tehdään ratkaisuja, jotka voivat viedä sosiaalija terveyspalveluja lähemmäksi jompaa kumpaa näistä skenaarioista. Sen sosiaalija terveyspalvelut ovat laadukkaita ja rahoitus on saatu optimaaliselle tasolle toisaalta oikeudenmukaisen valtionosuusjärjestelmän avulla ja toisaalta panostamalla uusin keinoin ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Osa ihmisistä jää kokonaan palvelujen ulkopuolelle. Oivallus siitä, että yhdessä tehden ja yhteen hiileen puhaltaen onnistumme – muuttuu toiminnaksi
Vaikutusten arvioinnilla kestäviä päätöksiä. 166–174. Tämä asettaa haasteita koulutukselle ja johtamiselle. Uuden Suomen blogi 25.6.2020. Dufva Mikko & Vataja Katri (2020). Toiseksi päätöksentekokulttuurin muuttamista eettisempään suuntaan. Kuntaliitto (2018): Evataan yhdessä. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta. Vataja & Parkkonen 2019) sekä siihen kykeneviä toimijoita ja päättäjiä, joilla on halua ja taitoa katsoa tarpeeksi kauas. Eettisessä päätöksenteossa keskeistä on riittävän tutkimustiedon kerääminen sekä positiivisten ja negatiivisten skenaarioiden luominen ja niiden välisten jännitteiden tunnistaminen ennen varsinaista päätöksentekoa. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. Salenius Maria & Ratia Essi. <https://puheenvuoro.uusirataan-mutta-miten-sita-hyodynnetaan>. Neljäntenä tulevaisuuden tietoisen rakentamisen edellytyksenä ovat ammattilaiset, jotka ovat jo koulutuksensa aikana saaneet valmiuksia (tutkimus)näyttöön perustuvaan toimintaan sekä tulevaisuuden tutkimukseen. Kolmanneksi tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua toivottavista tulevaisuuksista ja kykyä tarttua nouseviin ilmiöihin ja yhdessä löytää ratkaisuja ongelmien juurisyihin (ks. Parlamentaarisen työryhmän väliraportti Tulevaisuuden kunnasta. Hallitusohjelma (2019): Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – Sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Esiselvitys. Pouru Laura, Matti Minkkinen, Burkhard Auffermann, nen (2020): Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. esim. Ennakoinnissa tarvitaan surffaamista muutoksen aalloilla. Kuntaliiton julkaisusarja: uutta kunnista 3/2020. Ennakointitoiminta kunnissa ja kuntayhtymissä 2019. Valtiovarainministeriön julkaisu 9a /2017 Vataja Katri & Pirjo Parkkonen (2019): Näkökulmia ja lähestymistapoja tulevaisuustyön ja ennakoinnin arviointiin, Futura 1/2019.. Lonka Harriet, Mari Hjelt, Juha Vanhanen, Tuomas Raivio, Tapani Vaahtoranta, Pekka Visuri, et al. Kokko Riitta-Liisa (2007): Tulevaisuuden muistelu – palaveri – toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä, Yhteiskuntapolitiikka (72), s. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2018. Mäkisalo-Ropponen Merja (2020): Ennakointitietoa kerätään – mutta miten sitä hyödynnetään. Sitra – kointi-vaatii-nyt-surffaamista-muutoksen-aalloilla>. Valtiovarainministeriö (2017): Tulevaisuuden kunnan skenaariot ja visiot 2030. Hiltunen Elina (2014). 10 vinkkiä yrityksille ennakointiin. Sitran raportteja 23. 33–83. Jäppinen Tuula & Pekola-Sjöblom Marianne (2020): Kunta-ala ennakoijana. 3/20 78 vaisuudenlukutaitoa (ks. Toim. Kauppalehden blogi: Puheenvuoroja tulevaisuudespuheenvuoroja-tulevaisuudesta/tulevaisuus-siita-kannattaa-kiinnostua>. Lähteet Ahlqvist Toni (2018): Tulevaisuuden sosioteknisiä vastakkainasetteluja. Mäkisalo-Ropponen Merja (2019): Tulevaisuusvaliokunnan historia ja tulevaisuusnäkymät, Futura (38), s. Radikaalit teknologiat ja dialektinen tulevaisuudentutkimus. Dufva & Vataja 2020). (2017): Riskien hallinta Suomessa
On tullut tuskallisen selväksi, että ihminen on sosiaalinen eläin. 1 Teksti on 15.5.2020 pidetyn väitöstilaisuuden lectio praecursoria, johon on lisätty lection diaesityksen kuvat ja lähdeviitteet. On joka tapauksessa selvää, että yksityisyys on muuttumassa. Yksityisyys tuntuu olevan samanaikaisesti elintärkeä perusoikeus ja toisaalta suhteellisen vähäpätöinen, kulttuurisidonnainen ja ehkä jopa vanhentunut arvo. Toisaalta koronakriisi voi merkittävästi kaventaa omaan kehoon ja sosiaaliseen elämään liittyvää yksityisyyttä, kun valtiot pyrkivät jatkuvasti valvomaan kansalaisten terveydentilaa ja sosiaalisia kontakteja. Väitöskirjan viidessä artikkelissa ja yhteenvedossa analysoin yksityisyydestä käytävää neuvottelua käyttäen aineistona Euroopan unionin tietosuojauudistuksen julkisia konsultaatioita sekä fokusryhmähaastatteluja. Yksityisyydestä puhutaan yleensä yksilön intressinä, ja se on usein vaakakupissa jonkin yhteiskunnallisen päämäärän kuten turvallisuuden, terveyden tai talouskasvun kanssa. Tutkimuksen taustalla oleva peruskysymys on yksinkertainen: miten erilaiset käsitykset tulevaisuudesta muovaavat tulevaisuutta. Koronakriisi onkin asettanut myös yksityisyydestä käytävän keskustelun uuteen valoon. watch?v=nf-esDyPU98. Onnekkaimmat ovat voineet löytää jotain uutta ja yllättävää, kun elinpiiri on kaventunut ja rutiinit ovat hetkeksi häiriintyneet. Väitöskirja on luettavissa verkossa osoitteessa http://urn. Otsikko ”Hengästynyt kilpajuoksu hengitystilasta” viittaa nykyiseen tilanteeseen. Väitöskirjani käsittelee yksityisyyttä hengitystilana, joka mahdollistaa omaehtoiset tulevaisuuteen suuntautuneet projektit. Vallitseva poikkeustila kohtelee ihmisiä eriarvoisesti. Tieteellisen kirjallisuuden mukaan meitä valvoo jatkuvasti ”jokuveli” (Mannermaa, 2008), ”iso toinen” (Zuboff, 2015), ”valvova koonnos” (Haggerty & Ericson, 2000) tai ”pilvi-impeon monta nimeä. Kun puhutaan yksityisyyden ja muiden arvojen tasapainottamisesta, yksityisyys saa helposti negatiivisen identiteetin tärkeiden arvojen epämääräisenä vastavoimana. Tilaisuudessa vastaväittäjänä toimi professori Mika Pantzar Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori emerita Sirkka Heinonen Turun yliopistosta. Miksi yksityisyydestä käytävä neuvottelu on tärkeää. Väitöskirjassani hengitystila kuitenkin viittaa vertauskuvallisesti yksityisyyteen. Kaikessa ristiriitaisuudessaan viimeisten kuukausien kehitys havainnollistaa väitöskirjani kahta keskeistä väitettä: ensinnäkin kriisitilanteet kiihdyttävät tulevaisuudesta käytävää neuvottelua, ja toisaalta yksityisyys voi parhaimmillaan auttaa löytämään tai tuottamaan jotain uutta. Tällä hetkellä yhteiskunnalliset toimijat neuvottelevat yksityisyyden suojan säännöistä samalla, kun datan määrän hengästyttävä kasvu, uudet teknologiat ja liiketoimintamallit ja viimeisimpänä koronakriisi uhkaavat yksityisyyden edellytyksiä. Pakotettu eristys ei tietenkään ole toivottava asiaintila, mutta ainakin joillekin etäisyys on antanut tilaa punnita prioriteettejaan ja toivottavasti myös löytää toivoa erilaisesta tulevaisuudesta pandemian jälkeen. 3/20 79 Matti Minkkinen Hengästynyt kilpajuoksu hengitystilasta: Kriittis-analyyttinen tulevaisuudentutkimus sekä yksityisyyden imaginaarien ja instituutioiden koevoluutio 1 Lektio Koronaviruksesta johtuva poikkeustila on tehnyt väitöskirjani otsikosta kirjaimellisemman kuin osasin odottaa. Moni meistä on kuluneina kuukausina kokenut liikaakin yksityisyyttä vältellessään sosiaalisia kontakteja tartuntariskin vuoksi. Kaikkialla maailmassa valtiot käyvät nyt hengästyttävää kilpajuoksua vastapuolenaan virus, joka uhkaa hengityselimiämme
Yksityisyyden murroksessa muuttuvat myös vallan, hyvinvoinnin ja tiedon jakautuminen yhteiskunnassa. Yksilöt tarvitsevat yksityisyyden suomaa hengitystilaa, jotta he pystyvät edistämään itselleen tärkeitä tulevaisuussuuntautuneita projekteja jokapäiväisessä elämässään. Tämä tulevaisuuksista käytävä neuvottelu on Kuva 1. Lopulta on kyse siitä, millaisessa digitalisoituneessa yhteiskunnassa haluamme elää. Esimerkiksi useiden yritysten ja viranomaisten intresseissä on edistää sellaisia yksityisyyssääntöjä, jotka sujuvoittavat henkilötietojen käsittelyä, kun taas kansalaisjärjestöt kampanjoivat perusoikeuksien puolesta. Tiedämme, että datan määrä kasvaa räjähdysmäisesti ja dataan perustuvat päätelmät ovat arvokkaita, joidenkin mukaan jopa ”uusi öljy”. 3/20 80 Yksityisyys systeemisenä ilmiönä Jotta kykenemme ymmärtämään tapahtumassa olevia muutoksia, käsitystä yksityisyydestä on laajennettava. Valvonta, dataistuminen ja ennustava analytiikka kehittyvät pitkälti monikansallisten yritysten hallinnassa ja huomattavasti yksityisyyssääntöjä nopeammalla tahdilla. Väitöskirjassa yksityisyys nähdään systeemisenä ilmiönä, jolla on merkitystä yhteiskunnan kannalta eikä pelkästään yksilön (kuva 1). Lisäksi yksityisyys ei ole ainoastaan rajoittava tekijä, vaan se myös mahdollistaa tietynlaisia sosiaalisia käytäntöjä. Yksityisyyden suoja on siis eräänlainen sosiaalinen instituutio. Neuvottelu yksityisyydestä koskee digitalisoituneen yhteiskunnan toivottavaa suuntaa yleisesti, ei vain yksilöiden kokemia haittoja. Yksityisyyden säännöt ja edellytykset ovat muuttuneet kautta historian alkaen siitä, kun jonkinlainen turvapaikka tuli ihmisille mahdolliseksi. Oikein käytettynä valvonta voi edistää toivottavia päämääriä kuten kansanterveyttä, mutta on tärkeää huomata, että valvonta muuttaa yksilöiden tulevaisuusorientaatiota. Tämä kehitys jatkuu myös katsoessamme epävarmaan tulevaisuuteen. Yksityisyyden säännöt varjelevat jokapäiväisen elämän tulevaisuusorientaatiota rajoittamalla valvonnan tunkeutumista arkeen. Helen Nissenbaumia (2010) ja Neil Richardsia (2015) seuraten yksityisyys on hedelmällistä nähdä joukkona sääntöjä, jotka säätelevät henkilötietojen käsittelyä. Jos yksityisyys ei ole pelkästään rajoite vaan myös mahdollistava tekijä, mitä se mahdollistaa ja miten. Yksityisyys systeemisenä ilmiönä.. Jokapäiväinen tulevaisuussuuntautuminen puolestaan tuottaa aineksia jatkuvaan neuvotteluun tulevaisuuksista, missä eri toimijat edistävät omia projektejaan ja tulevaisuusvisioitaan. Siksi dataan liittyvät säännöt ovat tärkeämpiä kuin koskaan, jos tavoitellaan oikeudenmukaista digitalisaatiota. Valvonnan muokkaama käytös on tulevaisuuteen suuntautunutta, mutta tämän tulevaisuuden on ennakoinut ja suunnitellut joku muu: esimerkiksi yritys, viranomainen tai työnantaja. Kun yksityisyys nähdään yhteiskunnallisena kysymyksenä, pystytään näkemään myös yksityisyydestä käytävän neuvottelun merkitys. Hengitystila on tärkeää monen ”mahdollisen minän” ylläpitämiselle eli sellaiselle tulevaisuussuuntautumiselle, jossa voi jatkuvasti syntyä uusia polkuja
Annan esimerkin näistä ristiriidoista. Tulevaisuudentutkimuksen traditioista kriittinen tulevaisuudentutkimus kykenee parhaiten siihen, että tutkija on osa tutkimuskohdettaan. Kriittisen tulevaisuudentutkimuksen tehtävä on vertauskuvallisesti ravistella maata jalkojemme alla. Kun käytän Twitter-viestipalvelua, alustan salaiset Kuva 2. Tieteellinen työ alalla keskittyy usein ennakointimenetelmien kehittämiseen ja niiden soveltamiseen todennäköisten ja mahdollisten tulevaisuuksien kartoittamisessa. Olemme mukana tulevaisuudesta käytävissä neuvotteluissa, jotka tapahtuvat esimerkiksi mediassa, organisaatioissa, tieteessä ja poliittisessa päätöksenteossa. Tulevaisuudentutkijat eivät ole ainoita tulevaisuuspuheen tuottajia, vaan navigoimme ”odotusten meressä”, kuten Harro van Lente (2012) asian ilmaisee. Tässäkin roolissa täytyy kuitenkin hyväksyä se tosiasia, että tulevaisuudentutkimus vaikuttaa tutkimiinsa ilmiöihin. Tulevaisuudentutkijalla voi olla useita erilaisia rooleja yhteiskunnallisten muutosten ymmärtämisessä sekä niihin varautumisessa ja vaikuttamisessa. Usein tulevaisuudentutkimuksella ja ennakoinnilla pyritään vaikuttamaan melko suoraan päätöksentekoon, suunnitteluun tai strategiatyöhön eri tasoilla. Tulevaisuudentutkimuksen suuntauksia.. Kriittinen tutkimus on erityisen tärkeää näinä ristiriitaisina aikoina, kun digitaaliset teknologiat lupaavat lisää vapautta mutta samalla uhkaavat rajoittaa meitä uusilla tavoilla. Näitä päämääriä väheksymättä hahmottelen väitöskirjassani tulevaisuudentutkimukselle toisenlaista roolia yhteiskunnallisten muutosten ja tulevaisuudesta käytävän neuvottelun analysoijana. Tulevaisuudentutkimuksen suuntaukset ja kriittis-analyyttinen tulevaisuudentutkimus Tulevaisuudentutkimus on moninainen ala, jossa on useita toisiaan täydentäviä suuntauksia (kuva 2). Ymmärtämällä ja kyseenalaistamalla näitä olettamuksia ja valtarakenteita voidaan laajentaa käsitystä siitä, mikä on mahdollista ja sitä kautta lisätä ihmisten vapautta tulevaisuuden tekijöinä. Kriittisessä tulevaisuudentutkimuksessa ei tarkastella niinkään tulevaisuuksia, vaan nykyisten tulevaisuuskäsitysten taustalla olevia olettamuksia, intressejä ja rakenteita. 3/20 81 väitöskirjani tutkimuskohde, ja käytän sen analysoimiseen kriittisen tulevaisuudentutkimuksen työkaluja
3/20 82 algoritmit suosittelevat minulle seurattavaksi ihmisiä, jotka kritisoivat näitä samoja algoritmeja. Ihmiset sanovat pitävänsä yksityisyyttä tärkeänä asiana, mutta samaan aikaan käyttävät palveluita, jotka keräävät viestien lisäksi metatiedot, osoitekirjat, verkon selaushistorian, sijaintihistorian ja kaiken, mikä paljastaa jotain heidän persoonallisuudestaan tai mieltymyksistään. Uusi nimi, kriittis-analyyttinen tulevaisuudentutkimus, kätkee sisälleen vanhoja ajatuksia. Kriittisellä ja analyyttisellä näkökulmalla on pitkä historia Frederik Polakin, Wendell Bellin ja Anita Rubinin tulevaisuuskuvien tutkimuksessa. Näin kriittisyys pelkistyy yhdeksi osaksi muodostaa oman sosiaalisen median kuplansa. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän syvällä datataloudessa. Toisaalta analyyttinen ja empiirinen lähestymistapa on syytä erottaa myös sellaisesta tulevaisuudentutkimuksesta, joka pyrkii aktiivisesti muokkamaan tulevaisuuskeskustelua. Niin sanottu kulttuurinen poliittinen taloustiede tarjoaa avuksi kolme muutoksen perusmekanismia: variaatio, valinta ja säilyttäminen. Mika Mannermaa ja Mika Pantzar ovat puolestaan tutkineet evolutionaarisia muutosprosesseja pyrkimättä ennustamaan. Väitöskirjani kolmessa empiirisessä artikkelissa tutkin laadullisesti yksityisyyden suojasta käytävää keskustelua Euroopan unionin tietosuojauudistuksen avaavassa alkuvaiheessa vuosien 2009 ja 2012 välillä. Yliopistot tuottavat kriittistä tutkimusta, mutta samaan aikaan ne pyrkivät yhä kiivaammin hyötymään datataloudesta ja tietomassoistaan. Myös yliopistot ovat ristiriitaisessa asemassa. Kysymys on tietenkin hyvin laaja, ja siksi sitä on hedelmällistä tarkastella tietyssä rajatussa muutosprosessissa kuten EU:n tietosuojauudistuksessa. Kahdessa käsitteellisessä artikkelissa kehitän välineitä ilmiön tutkimiseen. Keskeistä kriittis-analyyttisessä tulevaisuudentutkimuksessa on tarkastella, miten jotkin tulevaisuutta koskevat käsitykset muovaavat yhteiskunnallista muutosta. Yhteenvedossa annan lähestymistavalle nimen kriittis-analyyttinen tulevaisuudentutkimus (kuva 3). Kriittis-analyyttinen tulevaisuudentutkimus.. Yksityisyyden tulevaisuutta koskevassa keskustelussa Kuva 3. Uudemmista suuntauksista niin sanottu antisipaatiotutkimus on myös luonteva vertailukohta, koska siinä korostetaan, että yhteiskunta on itsessään antisipatorinen eli tulevaisuuteen suuntautunut. Kriittisessä tulevaisuudentutkimuksessa voimme ravistella maata, mutta meidän on kuitenkin seistävä sen päällä. Tämä suuntaus eroaa ennusteita ja skenaarioita tuottavasta tulevaisuudentutkimuksesta, koska tavoitteena on pikemminkin tutkia kuin tuottaa tulevaisuuspuhetta. Toinen esimerkki digitaalisen aikakauden ristiriidoista on niin sanottu yksityisyyden paradoksi
Lisäksi on kuitenkin huomioitava tarinan päähenkilöt, eli on kysyttävä myös, kenen tulevaisuusnäkemyksistä on kyse. Euroopan unionin päättäjät navigoivat jatkuvan kasvun ja traagisen menetyksen tarinoiden välissä ja yrittävät löytää polkua tavoiteltavaan digitaaliseen Eurooppaan. Väitöstutkimuksen keskeinen löydös on, että yksityisyyden suojan kehitys on umpikujassa kahden vaikutusvaltaisen tarinan välissä: jatkuvan kasvun ja traagisen menetyksen (taulukko 1). Säilyttämisen mekanismit puolestaan varmistavat, että laajasta variaatiosta valitut näkemykset asetetaan lakiin, yhteisiin sääntöihin ja niin edelleen. Jatkuvan kasvun tarinaa kannattavat esimerkiksi teknologiayritykset ja näiden yhteenliittymät. Tarinalinjat, imaginaarit ja yksityisyyden suojan muuttuminen Väitöstutkimuksessani huomion kohteena on erityisesti neljä tekijää: historiallinen konteksti, keskeisten toimijoiden tarinalinjat, tarinalinjojen taustalla olevat imaginaarit eli yleisemmät tavat hahmottaa ilmiöitä, sekä tiettyyn historialliseen tilanteeseen sisältyvät piilevät mahdollisuudet (kuva 4). Yksityisyyden suojan muuttuminen Euroopassa.. Siinä joustavilla yksityisyyssäännöillä pyritään mahdollistamaan digitaalisen aikakauden ennennäkemättömät kasvumahdollisuudet. 3/20 83 esiintyy erilaisia näkemyksiä eli variaatiota. Jotkin mahdollisista näkemyksistä valitaan eli ne vakiintuvat yleisiksi tavoiksi hahmottaa yksityisyyttä, kuten esimerkiksi yksityisyys perusoikeutena. Yksityisyyden muuttuminen voidaan siis kertoa variaation, valinnan ja säilyttämisen tarinana. Historiallinen konteksti on tärkeä huomioida, koska yhteiskunnallinen muutos on polkuriippuvaista ja esimerkiksi uudet yksityisyyssäännöt rakentuvat aina aiempien ratkaisujen päälle. Murrostilanteessa polkuriippuvainen kehitys avautuu ja eri toimijat edistävät strategisesti vaihtoehtoisia tulkintoja, tarinalinjoja ja tulevaisuusvisioita. Umpikujatilanteessa digitaalinen murros näyttäytyy ennalta määrättynä kehityskulkuna, jonka suuntaan ei juuri voida vaikuttaa. Traagisen menetyksen tarinaa edistävät esimerkiksi kansalaisjärjestöt. Voidaan joko seurata trendien virtaa, kuten jatkuvan kasvun tarinassa tai vastustaa meneillään olevaa tragediaa, kuten traagisen menetyksen tarinassa. Jokaisesta toimijoiden tarinalinjasta voidaan tunnistaa useita kerroksia: odotuksia tulevaisuudesta kuten datatalouden kiihtyvä kilpailu, arkkityyppisiä tulevaisuustarinoita kuten jatkuva kasvu tai romahdus, sekä yleisiä tapoja, jolla tulevaisuutta käsitellään, esimerkiksi avoimena tai voimakkaiden trendien sanelemana. Kuva 4. Siinä puolestaan yksityisyyden menettäminen nähdään suurena uhkana, jonka väistämiseksi on määrätietoisesti puolustettava oikeutta yksityiselämään. Tarkasteltavassa Euroopan unionin tietosuojauudistuksessa yksityisyyden säännöt avataan ja sitten lukitaan moniksi vuosiksi yleisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n myötä. Eri tarinalinjojen välisessä neuvottelussa on siis kyse myös erilaisten tulevaisuushorisonttien neuvottelusta
Yksityisyyttä ei kuitenkaan pidä nähdä vaakakupissa edellä mainittujen arvojen kanssa, vaan osana reilua digitaalista yhteiskuntaa, jonka arvopohjasta keskustellaan avoimesti. Uudet teknologiat, tai koronakriisi, eivät sanele yksityisyyden tulevaisuutta yksilöllisenä ja yhteisenä hengitystilana. Tarkoittaako enemmän dataa aina enemmän tietämystä ja onko se aina toivottavaa. 3/20 84 Miten umpikujasta voidaan päästä eteenpäin. Jokainen historiallinen tilanne kantaa sisällään lukemattomien mahdollisten tulevaisuuksien lupausta. Piileviä mahdollisuuksia tarjoavat esimerkiksi erilaiset yksityisyyden diskurssit kuten yksityisyys oikeutena tai henkilötietojen kontrollina, sekä rakenteelliset tekijät kuten datatalouden epävakaus ja yleisen tietosuoja-asetuksen tarjoamat oikeudet. Jatkuva kasvu Traaginen menetys Yleinen tarinalinja Edistys Ajallinen orientaatio Nykyinen tulevaisuuskäsitys hyödynnettävänä resurssina Romahduksen odottaminen Yksityisyyden nykyisen muutoksen merkitys Suotuisa sosiokulttuurinen kehityskulku Perustavanlaatuinen murros Taulukko 1. Toisaalta kun kyseenalaistetaan näitä olettamuksia ja niihin liittyviä rakenteita, samalla ravistellaan muita tärkeäksi koettuja arvoja. Onko digitaalisella aikakaudella välttämätöntä etsiä loputtomasti uusia talouskasvun lähteitä. Tulevaisuusvisiot ja skenaariot eivät ole asiantuntijoiden yksinoikeus, vaan niiden on oltava moninaisia ja tultava yhteiskunnan eri toimijoilta, myös marginaalisilta ryhmiltä. Esimerkiksi lisääntyvän tietomäärän arvostus on osa valistusajan perintöä ja tieteen perustaa, ja sen kyseenalaistamiseen liittyy ilmeisiä riskejä. Yksityisyyden suojan uudistajat joutuvat siis harkitsemaan tarkasti strategiaansa tulevaisuudesta käytävässä neuvottelussa. Toivottavaa tulevaisuutta voidaan rakentaa tarttumalla näihin piileviin mahdollisuuksiin. ”Muutoksen siemenet tulevat marginaaleista”, kuten Eleonora Masini (2006) kirjoittaa. Tähän neuvotteluprosessiin liittyy paljon jännitteitä ja valtakysymyksiä, joita on syytä tarkastella tarkemmin jatkotutkimuksissa. Tässä tulevaisuudentutkijoilla voi olla erilaisia rooleja esimerkiksi uudenlaisten tulevaisuusskenaarioiden kehittäjinä tai kansalaisten tulevaisuusajattelun herättelijöinä. Yksityisyyden suojan muutoksen imaginaarit.. Onko uskottavaa, että ihmiset kykenevät tehokkaasti hallinnoimaan omaa yksityisyyttään massadatan aikakaudella. Yksilön aktiivinen oman yksityisyyden hallinnointi voidaan puolestaan nähdä osana osaavan datakansalaisen ihannetta, jota moni mieluummin vaalii kuin ravistelee. Tulevaisuuden mahdollisuudet eivät myöskään rajaudu muutamaan skenaarioon, jotka voisimme jo tietää. Samaan tapaan radikaaleimmat mahdollisuudet piilevät digitalisaatioon liittyvien perustavanlaatuisten uskomusten kyseenalaistamisessa. Toivottava tulevaisuus syntyy piilevistä mahdollisuuksista Totesin aiemmin, että kriittisen tulevaisuudentutkimuksen tehtävä on ravistella maata jalkojemme alla. Väitöstutkimuksessani ehdotan uudenlaista roolia tulevaisuudentutkimukselle. Umpikujan avaamiseksi on tärkeää havaita analyysin perusteella nykyhetken piileviä mahdollisuuksia eli tarinalinjojen ja neuvottelutilanteen ominaisuuksia, jotka mahdollistavat toivottavan tulevaisuuden tavoittelun. Tieteellinen tutkimus voi osoittaa piileviä mahdollisuuksia mutta mahdollisuuksista nousevan tulevaisuuden muotoilu on ensisijaisesti muiden tehtävä. Lopulta kansalaisyhteiskunta, päättäjät, yritykset ja muut toimijat pyrkivät vaikuttamaan tulevaisuuden muotoutumiseen tarttumalla joihinkin piileviin mahdollisuuksiin
Stanford Law Books. Big other: Surveillance capitalism and the prospects of an information civilization. WSOYpro. V. (2015). Richards, N. (2006). Mannermaa, M. logy, Policy, and the Integrity of Social Life. Technology Analysis and Strategic Management, 24(8), 769–782. The surveillant assemblage. van Lente, H. Journal of Information Technology, 30(1), 75–89. Navigating foresight in a sea of expectations: Lessons from the sociology of expectations. (2008). D., & R. <https://doi.org/10.1016/j.futures.2006.02.004>. V. (2012). <https://doi. Masini, E. The British Journal of Sociology, 51(4), 605–622. Jokuveli: Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. (2000). Intellectual Privacy: Rethinking civil liberties in the digital age. Rethinking futures studies. org/10.1057/jit.2015.5>.. <https://doi.org/10.1080/09537325.2 012.715478>. M. Futures, 38(10), 1158–1168. 3/20 85 Lähteet Haggerty, K. Ericson, R. org/10.1080/00071310020015280>. (2015). Oxford University Press. <https://doi. Zuboff, S
Kun lehti oli hänen käsissään, tiesi, että se on laadukas, mutta ei kuiva. Rooman klubin Kasvun rajat –raportti. Hänen ympäristöherätyksensä taustalla oli mm. Kun häneltä vierailevana päätoimittajana sai hyvää palautetta artikkelista, jonka itse oli hyväksymässä lehteen, niin tiesi, että asia on ok. Kulttuuriantropologinakin Tapion katse ja tietämisen intressi olivat tulevaisuudessa. Luotettava ja rauhallinen. Hänen arvioonsa tekstistä voi aina luottaa. etuoikeutettua saada tehdä hänen kanssaan Futuraa. Maija Viherä ja Hazel Salminen. Hän luotsasi Futura-lehteä lähes 20 vuotta ja oli tärkeä toimija seurassamme – aina tieteellisesti laadukkaan julkaisemisen puolesta, ihmisyyttä ja inhimillisyyttä unohtamatta. Huoli – ja toivo – paremmasta tulevaisuudesta kuitenkin yhdisti meitä. 3/20 86 Muistokirjoitukset: Tapio Tamminen Tapio Tamminen 1954–2020 Tapio Tamminen oli viisas mies. Jäämme koko toimitusneuvosto kaipaamaan häntä. Oli Kuva: Tapion itsensä Futuran toimitukselle numeroa 4/2019 varten lähettämä kuva. Tämä huoli ei vuosien mittaan laantunut, vaan Tapio näki tarpeen tulevaisuuksientutkimukselle vain kasvavan – vaikka hän ei pitänyt itseään tulevaisuuksientutkijana. Tapio oli huomaavainen ja ihanan vaatimaton; hän ei koskaan nostanut itseään esiin – tietokirjapalkinnostakin saimme lukea sanomalehdestä ja kun siitä onnittelimme, hän vain hymyili! Omien sanojensa mukaan (Futura 4/19) huoli tulevaisuudesta toi Tapion aikoinaan mukaan seuran toimintaan
Ensimmäisen Tapion päätoimittaman Futuran, numeron 3/2001 teemana oli Uskonnot ja uusi epävarmuuden aika. Muistokirjoitukset: Tapio Tamminen Olen käynyt aikajärjestyksessä läpi Tammisen puheenvuorot niissä 21 Futurassa, joihin hän on kirjoittanut vuodesta 2000 lähtien. Tammisen oli myös tarkoitus olla Futuran 2/2021 päätoimittaja. Teknologisen kehityksen uhkat ja ongelmat erityisesti kolmannessa maailmassa kuuluivat Tammisen toistuvasti esiin nostamiin teemoihin. Vuoden 2000 keskeisen tisessä arvioinnissa on paljon yhteistä sen teeman kanssa, joihin Tammisen viimeisissä toimittamissa Futuroissa vuosina 2018–2020 keskityttiin. Tammisen kirjoitusten yhteenvetoni voi ehkä tarjota myös runkoa Tammisen muistoseminaarille. Erityisen selvä ja monessa Futurassa käsitelty kehityssuunta on ollut uskon. järkyttävä uutinen. Vielä 2000-luvun alussa kohteena oli erityisesti hänen informationaaliseksi kutsumansa yhteiskunta. Se oli Tammisen mukaan pikaruuan, teknomusiikin, nopeiden tietokoneiden ja wappien maailma. Eli hänen kädenjälkensä näkyy pääkirjoituksina tai muina kirjoituksina noin kolmanneksessa vuoden 2001 jälkeisistä Futuroista. Siinä voitaisiin keskustella niistä teemoista, joita Tapio on erityisesti pitänyt Futurassa esillä. Tässä jo ennen päätoimittajuutta julkaistussa artikkelissa Tamminen toi esiin keskeisiä teemoja, jotka toistuvat hänen myöhemmissä puheenvuoroissaan ja Futuran teemavalinnoissa. Kuten Markku Ruotsila (2018) on mainiosti kuvannut kirjassaan Sydänmaiden kapina, näitä ”jihadistisia” piirteitä löytyy nyt paljon Trumpia tukevista uskonnollisista liikkeistä Yhdysvalloista. Tamminen väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistosta modernin yhteiskunnan kulttuurisesta paradigmasta. Tamminen ei tosin itse katsonut olevansa tulevaisuuksientutkija, vaikka tulevaisuuksientutkijoiden tapaan pyrki aktiivisesti vaikuttamaan siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu. Futura 1/2020:n teemana oli digitaalinen diktatuuri. Tamminen on Suomessa tunnettu erityisesti erinomaisista tietokirjoistaan, joista Kansankodin pimeämpi puoli palkittiin Tieto-Finlandia-palkinnolla vuonna 2015. Sen teemaksi oli suunniteltu Tekoäly ja sota. Tässä nekrologissa keskityn siihen, miten Tamminen on vaikuttanut Futuran päätoimittajana suomalaisten tulevaisuuksientutkijoiden yhteisössä. Futura 4/2018 pääkirjoituksessa Tamminen lainaa Nick Bostromia, jonka mukaan superäly on suurempi uhka ihmiskunnalle kuin ilmastonmuutos ja ydinaseet. Vuodesta 2001 lähtien Futuran Tapio Tamminen oli kuollut sairauskohtaukseen. Pääkirjoituksessa Tamminen viittaa uusiin uskonnollispoliittisiin liikkeisiin kolmannessa maailmassa. Jihadismin vastakohdaksi Tamminen asetti , jota symboloi ekonokraattinen yhä nopeatempoisempi kulttuuri, missä kaikki on alistettu taloudelle. 3/20 87 Syvällinen ajattelija poistui joukostamme Tulevaisuuksientutkijoiden yhteisölle tuli 22.9. Viimeisten vuosien aikana kohde muuttui tekoälyksi. Hän totesi hyvin tulevaisuutta ennakoiden, että monissa maissa nämä megatrendit vaikuttavat rinnakkain. Hän käyttää niistä nimeä jihadin maailma riippumatta siitä, onko niillä yhteyttä islamiin. Sen esipuheessa Tamminen lainasi Yuval Hararia, joka pelkää tekoälyn johtavan digitaaliseen diktatuuriin. Teen tämän aikamatkan kunnianosoituksena Tapion todella arvokkaalle panokselle seurassamme. Näitä liikkeitä luonnehtii turvan etsintä menneestä maailmasta, ehdottomat oppirakennelmat ja tiukasti noudatetut uskonnolliset rituaalit. Tammisen ensimmäisen Futura 1/2000:n artikkelin nimi oli Globaali internationalismi ja pako etnismiin. Uskonto on ollut toistuva ja sisällöltään kehittyvä teema Tammisen päätoimittamissa Futuroissa
Vaikka Tammisen talouden tulevaisuuteen kohdistuvat pohdinnat ovat asiantuntevia ja mielenkiintoisia, koen kuitenkin, että ne eivät edusta Tammisen ydinajattelua. Terrorisminumeroon 4/2002 Tamminen kirjoitti artikkelin Pyhä terrori – tapausesimerkkeinä hindunationalismi ja kansallissosialismi. Tamminen on siis teemavalinnoillaan ja kirjoituksillaan merkittävästi vaikuttanut siihen mistä Futurassa on keskusteltu sen ohella, että hän on ollut tarjottujen kirjoitusten vastaanottaja ja käsittelyn organisoija. Tällaisten ajatusten tueksi voidaan esittää transhumanismin piirissä esitetty täysin tunnettujen luonnonlakien mukainen mahdollisuus aivojen täydellisestä skannauksesta, jota on jo käynnistetty rotalla (Eagleman 2018). Ensimmäinen Tammisen viittaus hindulaisuuteen tällaisena kansallisena uskontona löytyy Futurasta 1/2002, jonka teemana on vierauden kohtaaminen. 1 Olen nostanut monista Tammisen puheenvuoroista teknologian kehityksen kriittisen arvioinnin ja uskonnon kulttuurisen vaikutuksen pohdinnan erityisesti esille, koska ne mielestäni kuvastavat erityisesti Tapio Tammiselle luonteenomaista ajattelua. Jopa aktiivisena ateistina tunnettu Richard Dawkins ei ole kiistänyt tällaista mahdollisuutta. Todella soisin, että keskustelu Tammisen arvokkaasta perinnöstä jatkuisi seurassamme. Tällaiset tuntemukset ovat pikemminkin yleistymässä kuin vähenemässä. Tamminen viittasi ortodoksiaan kansallisena uskontona Venäjän tulevaisuutta käsittelevän Futura 2/2008:n pääkirjoituksessa ja uskonnon merkitys oli laajan pohdinnan kohteena Afrikan tulevaisuutta käsitelleessä Futurassa 1/2012. Vaikka suomalaiset yhä yleisemmin kyseenalaistavat kristinuskon määrittelemän uskonnon, kyselytutkimusten mukaan yhä yleisempi on tunne siitä, että kaiken takana on vaikuttamassa määrittelemättömiä voimia. Monien Tammisen päätoimittamien Futuroiden teemat eivät olleet erityisesti hänen ehdottamiaan ja niin ne kuvaavat vähemmän hänen ajatteluaan. Tamminen käytti tällaisista liittoutumista nimeä kansalliset uskonnot riippumatta siitä, minkä maailmanuskonnon tai kansallisen uskonnon kuten hindulaisuuden tai juutalaisuuden piiristä ne ovat syntyneet. Senkin teemoina ovat paljolti jihadismi ja kansalliset uskonnot, mutta uskonnolliselle ajattelulle osoitetaan lehdessä myös ymmärrystä lukuun ottamatta Sami Pihlströmin tieteen rinnalla vaikuttuvan uskonnon taikauskoksi ja pseudouskonnoksi nimeämää artikkelia. Tammisen toimittamat Kvantit ja tulevaisuus 3/2002 ja aivotutkimusta käsittelevä Tietoinen tulevaisuus 3/2007. Olen myös koko tämän ajanjakson ollut Futuran toimitusneuvostossa ja toiminut monien Futuroiden vierailevana päätoimittajana. Aikamatka Tammisen kirjoituksiin Futuraan on ollut erityisen kiintoisa minulle, koska olen Tammisen rinnalla osallistunut hyvin aktiivisesti Futuran 2000-lukuun kirjoittajana ja seuran hallituksesta käsin. Myyttien ja uskonnon rooli on keskeisenä aiheena myös Tammisen pääkirjoituksessa Futura 3/2015:en, jonka teemana on nationalismin nousu. Futura 3/2006). Sellaiseksi tulkitsen esimerkiksi yhdessä hänen kanssaan päätoimittamani Futura 4/2004:n Bioyhteiskunnan haaste. Osmo Kuusi Viitatut kirjat David Eagleman (2018) Aivot, ihmisen tarina, Atena Markku Ruotsila (2018) Sydänmaiden kapina, Gaudeamus 1 https://ieet.org/index.php/IEET2/more/cannon20120923. Yksi läpikäyvä teema, jota olisin voinut käsitellä tässä aikamatkassa, on kolmas maailma ja sen talouden kehitys, mukaan lukien Kiina ja Intia (ks. Monipuolisimmin ja teoreettisimmin uskonnon teemaa käsitellään Tammisen päätoimittamassa Uskonnon tulevaisuus teemanumerossa 2/2010. Näitä teemoja sivuavat myös mm. Piispa Berkeleyn aikoinaan esittämä ajatus elämisestä täysin ulkopuolelta ohjatussa ideoiden virtuaalimaailmassa on tätä kautta tullut periaatteessa uskottavaksi mahdollisuudeksi. 3/20 88 non ja uudelleen nousseen kansallisuusaatteen liittoutuminen
Kirjaan voi tutustua os.: bit.ly/84tuhatta. Puhujina FT Osmo Kuusi, akateemikko Ilkka Niiniluoto ja johtajaylilääkäri Päivi Metsäniemi sekä keskustelun puheenjohtajana seuran pj Laura Pouru. Tieteen päivät 2021: Hyvä ja paha tieto Tieteen päivien ohjelma 2021 on suureksi osaksi siirtynyt nettiin pandemian takia. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan taiteesta ja tulevaisuudesta, voit ottaa meihin yhteyttä os. Lisätiedot: www.tieteenhyva-ja-paha-tieto-myytit-ja-tulevaisuus Tieteen päivillä on v. tutuseura@gmail.com ennen kuin ryhdyt kirjoittamaan. tautuneille. Tervetuloa! Tulevaisuuden tutkimuksen seura • tapahtumat • lyhyesti Seuran kaikki tilaisuudet pidetään vuodenvaihteeseen asti virtuaalisesti. Seuran valmistelema tilaisuus ”Hyvä tieto tulevaisuudesta ennustamisena ja ennakointina” tullaan nauhoittamaan podcastina, joka julkaistaan la 16.1. Keskustelun jälkeen vuorossa on rento jouluvisa tulevaisuusteemalla ja vapaamuotoista keskustelua sekä tutustumista. Ilmoittautumiset kokoukseen 18.11. 2021 myös paljon muita tulevaisuusaiheita käsitteleviä alustuksia ja keskusteluja, joten suosittelemme koko ohjelmaan tutustumista! !!. Varsinainen kutsu on lähetetty suoraan jäsenille. Vuosikokous on vain jäsenille, mutta alustustilaisuuteen on vapaa pääsy kaikille kiinnostuneille. Lisätietoja: www.tieteenpaivat.fi/fi/ohjelma-2021/lauantai-16-1/ podcast-hyva-tieto-tulevaisuudesta-ennustamisena-ja-ennakointina Lisäksi seuran vpj Sirkka Heinonen osallistuu 13.1.2021 klo 10–11 paneelikeskusteluun ” Hyvä ja paha tieto – myytit ja tulevaisuus”, joka striimataan TSV:n YoutubeKanavalle suorana. Kokouksen jälkeen on vuorossa FT, yliopisto-opettaja Matti Minkkisen alustus aiheesta tulevaisuudentutkimus apuna muutoksen ymmärtämisessä”. Linkki lähetetään os. Aloitamme Tulevaisuusklassikko-keskustelulla, jossa Sirkka Heinosen kirjan taustoituksen Minkkinen pohtivat Yrjö Seppälän ’84 tuhatta tulevaisuutta’ –kirjaklassikon ajatusten pätevyydestä nykyajassa. DL valmiille teksteille 15.12.2020. mennessä ja vain alustusta kuuntelemaan tuleville 24.11, os. Pikkujoulut 14.12.2020: Tulevaisuusklassikko-keskustelu sekä jouluvisa Seuran pikkujouluja vietetään ma 14.12.2020 klo 17.30–19 Zoomin välityksellä. Nyt voit kätevästi osallistua kaikkien eri paikallistoimintaryhmienkin tilaisuuksin kotisohvalta! Kirjoittajakutsu: Futura 1/2021 Taide/ tulevaisuus (DL 15.12.2020) -numeron teemana on Taide/ tulevaisuus, ja sen vierailevina päätoimittajina toimivat Marja-Liisa Viherä ja Hazel Salminen. 3/20 89 Syyskokous ja –alustus 25.11.2020 Seuran syyskokous pidetään 25.11.2020 klo 18.00 Zoomissa
Lisätietoja Mikkelin toiminnasta: Jukka Tikkanen, Pirkanmaan toimintaryhmä Webinaari: Miltä kestävä kiertotalous näyttää vuonna 2050. Koulutuksen kuvaukseen ja opetussuunnitelmaan voit perehtyä liittymällä ryhmään ”Delfoi-koulutus” http://edelfoi.ning.com/ group/delfoikoulutus. yritysennakointi, taide, koululaisen näkökulmat, ruoantuotanto, musiikki – ja otamme mieluusti vastaan sekä ehdotuksia aiheiksi että innostuneita kirjoittajia! Ota yhteyttä: tulevaisuusblogi@gmail.com.. Tulevien tekstien aiheina ovat mm. Virpi Roto sekä , haastattelijana virtuaalitodellisuuden kokemussuunnittelija Eero Tiainen. Palkittavan työn valitsee seuran hallituksen valitsema tohtorintutkinnon suorittanut henkilö. Arvioitavaksi lähetetään korkeintaan yksi opinnäytetyö per oppilaitos. • Tiistaina 1.12.2020 klo 17.30–19.00 • Tapahtumalinkki: https://utu.zoom. Futura-lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia, ja blogiin tulee lyhyempiä, kevyempiä tekstejä. Lisätietoja: Seuran uusi blogi on avattu osoitteessa www. 300 euron palkinnon saaja julkistetaan seuran kevätkokouksessa huhtikuussa 2020. Ohjelma on julkaistu podcastina: https://soundcloud.com/user-204410129/ podcastmaster29102020. Katariina Kantolan kirjoittama ja käsittelee Sääennuste tulevaisuudelle -näyttelyssä esillä ollutta taitelijakaksikko nabbteerin teosta: koituksena on toimia alustana monipuoliselle tulevaisuussuuntautuneelle keskusteluille, Futura-lehden kaveriksi ja täydentäjäksi. us/j/66815193894 Väitöskirjatutkija Maili Marjamaa Tampereen yliopistosta alustaa kestävästä kiertotaloudesta, kiertotaloutta tutkivasta monitieteikäynnissä olevasta tutkimuksesta kestävän Haku: Malaska-palkinto v. Lisätietoja: The Experience Age is here: https://medium.com/creativity-unfolded/ the-experience-age-is-here-61bbe1b6c291 ja Aalto Experience Platform: https://expeLisätietoja Tutuhesan toiminnasta: Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat Delfoi-koulutukset järjestetään Otavan Opiston vapaan sivistystyön koulutuksina, jotka suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä Metodixin, Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Tutuseuran kanssa. Jos vuosina 2019–20 valmistunut lopputyösi liittyy tulevaisuudentutkimukseen joko teemaltaan tai menetelmiltään, ota yhteyttä oman oppilaitoksesi yhteyshenkilöön (päivitseura/huomionosoitukset/malaska-palkinto). 3/20 90 Paikallistoiminta Helsingin toimintaryhmä Tutuhesa Lokakuussa järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Experience Platformin kanssa englanninkielinen keskustelu kokemustutkimuksen tulevaisuusvisioista TSV:n Tiedeklubilla. Seuraavat pajat: 13.–14.11 ja 11.–12.12. Keskustelijoina Aalto-yliopiston prof. 2019–20 valmistuneelle opinnäytetyölle Tulevaisuuden tutkimuksen seura myöntää joka toinen vuosi Malaska-palkinnon tulevaisuudentutkimukseen liittyvälle opinnäytetyölle. Alkuvuodesta 2020 valitaan seuralle ilmoitettujen, vuosina 2019–20 valmistuneiden opinnäytetöiden joukosta palkinnon saava pro gradu -työ, diplomityö tai ammattikorkeakoulun lopputyö tai vastaava päättötyö. Arviointiin ehtivät mukaan ne lopputyöt, jotka on lähetetty (pdftai Word-muodossa) oppilaitoksen yhteyshenkilölle (tai sellaisen puuttuessa seuran toimiston sähköpostiosoitteeseen) 31.1.2021 mennessä
Toimintaryhmän yhteyshenkilö: Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com). facebook.com/groups/566849483723780/ (Tutuseuran Pirkanmaan jäsenet). Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille. Linkki lähetetään os. 3/20 91 kiertotalouden tulevaisuuksista. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille. Muistathan ilmoittaa seuran toimistolle jos yhteystietosi muuttuvat! Talvenodotusterveisin, Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje, 1/2021 ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa. Tilaisuuteen osallistuvat päätoimittajat Eeva Houtbeckers, Sanna Ahvenharju ja Pasi Heikkurinen sekä teemanumeron kirjoittajia. toimisto@ futurasociety.. Tervetuloa! Futura 4/2020 ja Futurinfo 1/2021 Seuraava Futura-lehti, 4/2020 ilmestyy joulukuun lopulla teemalla Ihmiskeskeiset ja innovatiiviset julkiset palvelut. etukäteen ilmoittautuneille. Tervetuloa virtuaaliseen julkistamistilaisuuteen Futuran tämän numeron eli Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia –teemojen tiimoilta järjestetään julkistamisja keskustelutilaisuus 7.12.2020 klo 16–17 Zoomissa. Tervetuloa mukaan! Keskustelua ja tilaisuuksien suunnittelua varten on olemassa Facebook-ryhmä: www
Tehtävään valittu henkilö voi mitoittaa työmäärää itselleen sopivaksi, mutta aktiivisen julkaisutahdin mahdollistamiseksi toivotaan, että vastaava toimittaja voisi sitoutua työskentelemään Futuran eteen keskimäärin 8–10 h / kuukausi. Tehtävä alkaa tammikuussa 2021. Päätoimittajan tehtävä tarjoaa mahdollisuuksia yhteiskunnallisesti vaikuttavan tiedeviestinnän toteuttamiseen osana monitieteistä yhteisöä, sekä merkittävää verkostoitumista tulevaisuudentutk?oiden lisäksi myös eri tieteenalojen ja muiden sidosryhmien kanssa. Päätoimittajan keskeisin tehtävä on vastata Futuran sisältöjen suunnittelusta yhdessä vierailevien päätoimittajien sekä toimitusneuvoston kanssa. Päätoimittajan tukena toimivat lehden monialainen toimitusneuvosto, toimitussihteerinä toimiva seuran pääsihteeri sekä lehden taittaja. Jokaisessa numerossa on toimitusneuvoston yhdessä, etukäteen valitsema teema ja teeman mukaisesta sisällöstä vastaavat vierailevat päätoimittajat. Päätoimittaja osallistuu myös vuosittain Futuran toiminnan jatkumiselle tärkeän rahoitushakemuksen tekemiseen, yhdessä seuran pääsihteerin ja puheenjohtajan kanssa. Päätoimittaja vastaa lehden kokonaisuudesta sekä tieteellisestä tasosta. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tällä hetkellä päätoimittajalle ei ole budjetoitu palkkiota, mutta vastaisuudessa se ei ole täysin poissuljettua. 3/20 92 Tulevaisuudentutkimuksen tiedelehti Futura etsii päätoimittajaa Futura on kunnianhimoisesti moninäkökulmaisia tulevaisuuskeskusteluja edistävä tiedelehti. Toivomme hak?alta tulevaisuudentutkimuksen tieteenalan tuntemusta, kiinnostusta tiedeviestintään sekä hyviä koordinointitaitoja. Lisätietoja tutuseura.?/futura.. Lisäksi toimenkuvaa on mahdollista muokata tehtävään valittavan henkilön erityisosaamisen ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Futura on ainoa tieteelliseksi luokiteltu suomenkielinen tulevaisuudentutkimukseen keskittyvä journaali. Vastaava päätoimittaja on viime vuosina vastannut yhden numeron toimittamisesta per vuosi, ja tämä on nähty toimivaksi ratkaisuksi. Futuran julkaisusta vastaa Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Hän koordinoi yhteistyötä vierailevien päätoimittajien kanssa sekä toimii lehden toimitusneuvoston puheenjohtajana. Lehti edistää Suomessa tehtävää tieteidenvälistä tulevaisuudentutkimusta sekä alan käytännön soveltamista ennakointityönä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Vapaamuotoiset hakemukset ansioluettelon kera pyydetään lähettämään seuran pääsihteerille Hazel Salmiselle osoitteeseen tutuseura@gmail.com 30.11.2020 mennessä. Kerro hakemuksessa osaamisestasi ja kiinnostuksestasi tiedeviestintää kohtaan sekä näkemyksesi Futuran kehittämisestä tulevaisuudessa
ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Kuopio Ari Paanala ari.paanala@gmail.com p. 040 8302373 Turku Matti Voutilainen mattivoutilainen@outlook.com. 050 367 7253 Pirkanmaa Tero Villman pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Pori Satakunnan klubi Heikki Rantala heikki.rantala@dnainternet.net Rovaniemi Rovaniemellä etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja. 3/20 93 Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2020 Helsinki – Tutuhesa http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages, http://tutuhesa.blogspot.com Erkki Aalto erkki.aalto@outlook.com Reijo Korhonen Tapani Launis Hämeenlinna Hämeessä etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja. 0400 579 016 Kymenlaakso Lahti Jukka Ilmonen jsilmonen@gmail.com Mikkeli Otavan opisto Oulu Oulunseudun ammattikorkeakoulu p. ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Seinäjoki Seinäjoen kauppaoppilaitos p. ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Joensuu DI Pekka Sillanpää pekka.sillanpaa@hotmail.com Keski-Suomi Keski-Suomessa etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja
040 5439645 Sanna Ketonen-Oksi, Tulevaisuusasiantuntija Talent Vectia Oy Tulevaisuuden tutkimuskeskus Korkeavuorenkatu 25 A 2, 00130 Helsinki Matti Minkkinen, yliopisto-opettaja, FT Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2020. 0400 501 581 Tero Villman Varajäsenet Erkki Aalto p. 040 502 8672 PL 378, 00101 Helsinki (Käyntiosoite: Eerikinkatu 28, 5. 040 5737 398 Elina Hiltunen, Futuristi, yrittäjä Sami Holopainen Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) Patenttija rekisterihallitus Juha Kaskinen Tulevaisuuden tutkimuskeskus p. krs, 00180 Helsinki) Varapuheenjohtaja Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Korkeavuorenkatu 25 A 2, 00130 Helsinki Varsinaiset jäsenet Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra p. 050 327 4390 Osmo Kuusi What Futures Oy, Aalto yliopisto Tapani Martti, oppimisjohtaja Metropolia ammattikorkeakoulu Tulevaisuuden tutkimuskeskus 20014 Turun yliopisto Antti Suvanto Marja-Liisa Viherä, FT maija.vihera@gmail.com ViheräVerstas Oy p. 0405648647 Ahlqvist Toni, Tulevaisuuden tutkimuskeskus p. 02 3339528 20014 Turun yliopisto p. 3/20 94 Puheenjohtaja Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Pääsihteeri Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry p
Futuran kirjoittajaohjeet. Kirja-arvostelu on yleensä 1-3 sivun pituiartikkelin otsikko englanniksi. Lähdeluettelo Lähteissä ilmoitetaan kustantajan sukunimi, etunimi, ilmestymisvuosi, teoksen nimi, kustantaja, paikkakunta, mahdolliset sivunumerot, ja/tai julkaisusarja seuraavasti: Erillisteokset (kirjoittajat vs. • Lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan. Huom! Painettu lehti on mustavalkoinen, joten kuvien on hyvä toimia myös mustavalkoisina. Viitteiden merkitseminen Lähdeviitteet Alaviitteet numeroidaan juoksevasti. Wordissa tämän voi tehdä kohdassa File -> Properties -> Author. • Kuvaviittaus merkitään tekstin sekaan sulkeisiin (kuva 1) taulukkoviittaus samoin (taulukko 1). • Kuvan/taulukon paikan voi merkitä tekstiin esim. Artikkeleissa olisi hyvä ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Futura-lehden yhden numeron laajuus on yleensä 96 sivua + kannet. 000 merkkiä. • Kuvatiedosto nimetään niin, että siinä näkyy kuvan numero ja artikkelin kirjoittaja (esim. Futurassa julkaistuihin artikkeleihin. Vertaisarviointiin haluttava artikkeli kiertää päätoimittajan kautta vielä kahden arvioijan luettavana. Kuva 1. • Kuvateksti kirjoitetaan joko kuvaviittauksen jälkeen omalle riville tekstin sekaan (esim. Kuva 1 Möttönen.jpg). • Otsikkotasoja on pääotsikon lisäksi käytössä kaksi. Artikkelin taulukot lähetetään sähköpostitse joko Wordtai Excel-muodossa, taulukot ja taulukkotekstit voi lähettää yhdessä tiedostossa, joka nimetään esim. Kuvia ei tule kopioida käsikirjoitustekstin (Word) sekaan, sillä se huonontaa oleellisesti kuvien laatua. • Artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta. • Kirjoittaja poimii omasta tekstistään 1-3 lyhyttä nostoiksi sopivaa lausetta/lauseenosaa Huom! Kaikista referee-prosessiin menevistä tiedostoista – eli käsikirjoituksista ja lausunnoista tulee poistaa tekijätiedot, jotta anonyymisyys ei vaarannu. Tavoitteena on sujuvakielinen, naseva ja persoonallinen tyyli – tieteellisyyttä unohtamatta. Tekstin tekniset ohjeet • Artikkelin rakenne: kirjoittajan nimi, artikkelin otsikko, ingressi, asiasanat, leipäteksti. toimittajat esimerkeissä): Tulevaisuusvaliokunta. ( ). Jos kuvan tai taulukon paikkaa ei ole merkitty se sijoitetaan taitossa kuva/taulukkoviittauksen jälkeen mahdollisimman lähelle (taiton antamien mahdollisuuksien mukaan). . Parliament of Finland/Eduskunta. Kuvateksti) tai kaikki kuvatekstit luettelona käsikirjoituksen loppuun. Viiteluettelo sijoitetaan artikkelin loppuun. väliotsikko, 1.1. alaotsikko (käsikirjoituksessa voi käyttää numerointia selventämään otsikkotasoja, otsikkonumerot poistetaan taittovaiheessa ellei numeroinnilla ole muuta merkitystä) Kuvat ja taulukot Artikkelin kuvat lähetetään sähköpostitse erillisinä tiedostoina (esim. jpg-, tiff-, pptai pdf-muodossa), jokainen kuva omana tiedostona, jotta kuvien laatu pysyy mahdollisimman hyvänä. • Kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa. Otsikkotasot Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa: 1. 3/20 95 Futura-lehti on keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. • Alleviivausta käytetään vain www-osoitteissa ja sähköpostiosoitteiden kohdalla
• (Vieraileva) päätoimittaja kokoaa lehden materiaalin yhteen ja lähettää sen toimitussihteerille oikoluettavaksi, minkä jälkeen hän lähettää sen taittajalle. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. Nettiosoite edustaa viitteessä julkaisusarjaa, eli tämä kohta kursivoidaan lähdeluettelossa. • Kommentointivaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä. (2000a), (2000b) jne. Pekkanen (1984): Kauppavaihto Neuvostoliiton kanssa voimistumassa. Nettilähteisiin viittaaminen: Internet-lähteistä ilmoitetaan tekijätiedot samalla tavoin kuin painetuissa lähteissäkin: pääsana/kirjoittajan nimi, vuosiluku, dokumentin nimi, julkaisija/sivua ylläpitävä organisaatio sekä viittauspäivämäärä (päivämäärä, jolloin viittauksessa esitetyt tiedot on luettu). • Kommentit toimitetaan takaisin taittajalle 2 päivän sisällä. Lopuksi merkitään hakasulkuihin nettiosoite, josta dokumentti on luettu. Sähköpostiviestiin tai postituslistalta tulleeseen viestiin viitataan tekstissä kuten mihin tahansa lähteeseen (esim. Refereeartikkelit kiertävät arvioitsijoilla ja kirjoittajat voivat tarvittaessa päivittää tekstinsä kommenttien pohjalta. Jos lehdessä on maininta rinnakkaispainoksesta (esimerkiksi Helsingin Sanomista tehdään useita rinnakkaispainoksia jakelualueen mukaan ja painokset poikkeavat toisistaan) mainitaan rinnakkaispainoksen tunnus (esimerkiksi kirjain). Perusteet ja sovellukset, 251347. <http://www.nlc-bnc.ca/iso/tc46sc9/standard/690-2e.htm>. • Taittaja tekee korjaukset ja lähettää lehden painoon päätoimittajan/toimittajan luvalla • Lehden painaminen kestää noin kaksi viikkoa. 3/20 96 Aikakauslehtiartikkelit: Artikkeli toimitetussa teoksessa: Söderlund, Sari & Osmo Kuusi (2002): 4. • Taittaja lähettää kirjoittajille raakataittovedoksen kommentoitavaksi. Tulevaisuudentutkimuksen historia, nykytila ja tulevaisuus. Malaska 1997), kuitenkin siten, että lähdeluettelossa näkyy lähettäjän sähköpostiosoite. Nostot Taittoa varten jokainen kirjoittaja poimii artikkelistaan 1-3 lyhyttä nostoksi sopivaa lausetta/lauseenosaa Tiedot kirjoittajista Kaikista kirjoittajista lähetetään kirjoittajatiedot päätoimittajalle seuraavan mallin mukaisesti: Tämän lisäksi toivomme (mustavalkoisena toimivaa) kasvokuvaa jokaisesta kirjoittajasta. • Lehden ilmestyttyä kirjoittajille lähetetään tekijäkappaleet lehdestä, elleivät he nimenomaisesti ilmoita, ettei halua lisäkappaleita.. • (Vieraileva) päätoimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstejä tai pyytää kirjoittajia muokkaamaan tekstejä. Suullinen tiedonanto: Malaska, Pentti (2000): [Titteli ja organisaatio tähän, jos asiantuntijahaastattelu.] Suullinen tiedonanto 10.8.2000. Esimerkkejä: ISO (2000): Excerpts from International Standard ISO 690-2 Information and documentation – Bibliographic references – Part 2: Electronic documents or parts thereof. 8.8.2000. Mikäli kirjoittajia samassa artikkelissa on enemmän kuin kolme, voidaan kuvat tarpeen mukaan jättää pois. Kolumnistin nimi merkitään siinä muodossa kuin se esiintyy lehdessä: DDR:n metsät kuolevat (1985): Helsingin Sanomat 12.6.1985. Huom! Lähteissä on hyvä pyrkiä välttämään ns. Jos luettelossa esiintyy useampia saman kirjoittajan samana vuonna julkaisemia kirjoituksia, erotetaan ne tekijän nimen jälkeen, esim. Kansan Uutiset 14.6.1984. Teoksessa Kamppinen, Matti, Osmo Kuusi & Sari Söderlund (toim.): Tulevaisuudentutkimus. Lehden tekoprosessin eteneminen • Käsikirjoitusteksti + kirjoittajatiedot + nostolauseet + kuva kirjoittajasta lähetetään sähköpostitse lehden päätoimittajalle tai vierailevalle päätoimittajalle. löysiä lähteitä, jotka lisäävät lähdeluettelon laajuutta, mutta eivät ole oleellisia itse aiheen käsittelyn kannalta. Viittaus sanomalehteen: Lehdestä merkitään päivämäärä mutta ei sivunumeroita
etukäteen ilmoittautuneille. Samaan osoitteeseen lähetetään myös vapaamuotoiset hakemukset ansioluetteloineen 30.11.2020 mennessä. Tehtävään valittu henkilö voi mitoittaa työmäärää itselleen sopivaksi, mutta aktiivisen julkaisutahdin mahdollistamiseksi toivotaan, että päätoimittaja voisi sitoutua työskentelemään Futuran eteen keskimäärin 8-10 h/kk. Toivomme hak?alta tulevaisuudentutkimuksen tieteenalan tuntemusta, kiinnostusta tiedeviestintään sekä hyviä koordinointitaitoja. Futura on ainoa tieteelliseksi luokiteltu suomenkielinen tulevaisuudentutkimukseen keskittyvä journaali ja edistää kunnianhimoisesti moninäkökulmaisia tulevaisuuskeskusteluja. Päätoimittaja vastaa lehden kokonaisuudesta sekä tieteellisestä tasosta. Tervetuloa!. Tällä hetkellä päätoimittajalle ei ole budjetoitu palkkiota, mutta vastaisuudessa se ei ole poissuljettua. P ÄÄTOIMITTAJAHAKU Tulevaisuudentutkimuksen tiedelehti Futura etsii päätoimittajaa Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.•Sällskapet för framtidsstudier rf.•Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki • www.tutuseura.. Tervetuloa virtuaaliseen julkistamistilaisuuteen Futuran tämän numeron eli Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia –teemoilla järjestetään julkistamisja keskustelutilaisuus 7.12.2020 klo 16–17 Zoomissa. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille. Linkki lähetetään os. toimisto@futurasociety.. Vastaava päätoimittaja on viime vuosina vastannut yhden numeron toimittamisesta per vuosi ja muista numeroista ovat vastanneet vierailevat päätoimittajat. Tehtävä alkaa tammikuussa 2021. Päätoimittajan tehtävä tarjoaa mahdollisuuksia yhteiskunnallisesti vaikuttavan tiedeviestinnän toteuttamiseen osana monitieteistä, tulevaisuussuuntautunutta yhteisöä, sekä verkostoitumista tulevaisuudentutk?oiden lisäksi myös eri tieteenalojen ja muiden sidosryhmien kanssa. Päätoimittajan keskeisin tehtävä on vastata Futuran sisältöjen suunnittelusta yhdessä vierailevien päätoimittajien sekä toimitusneuvoston kanssa. Lisäksi toimenkuvaa on mahdollista muokata tehtävään valittavan henkilön erityisosaamisen ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Päätoimittaja osallistuu vuosittain Futuran toiminnan jatkumiselle tärkeän rahoitushakemuksen tekemiseen, yhdessä seuran pääsihteerin ja puheenjohtajan kanssa. Työskentelyn tukena ovat lisäksi toimitussihteerinä toimiva seuran pääsihteeri sekä lehden taittaja. Kerro hakemuksessa osaamisestasi ja kiinnostuksestasi tiedeviestintää kohtaan sekä näkemyksesi Futuran kehittämisestä tulevaisuudessa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sen julkaisusta vastaa Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Lisätietoja www.tutuseura.?/futura sekä seuran pääsihteeriltä Hazel Salminen (tutuseura@gmail.com). Jokaisessa numerossa on toimitusneuvoston yhdessä valitsema teema. Tilaisuuteen osallistuvat päätoimittajat Eeva Houtbeckers, Sanna Ahvenharju ja Pasi Heikkurinen sekä teemanumeron kirjoittajia. Hän koordinoi yhteistyötä vierailevien päätoimittajien kanssa ja toimii lehden toimitusneuvoston puheenjohtajana