Futura 3/2021 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 3/ 20 21 3/ 20 21 ENNAKOINNIN JA TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN ETIIKKA
Johanna Viherä Kannen taustakuva Hazel Salminen Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Uskonnollinen ajattelu, uhka vai mahdollisuus tulevaisuuden maailmassa Futuran kirjoittajaksi. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. 40. Taitto ja kannen suunn. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. www.facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Futuran tulevat teemat Futura 4/2021 Kriisitietoisuus ja resilienssi Futura 1/2022 Luottaako pyhään. Vierailevat päätoimittajat Juho Ruotsalainen, juho.ruotsalainen@utu.. Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. vuosikerta 3/2021 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 50 €, Vuosikerta ulkomaille 59 €, Irtonumero jäsenille 7,60 €, muille 13,50 €. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Laura Pouru, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, tutuseura@gmail.com www.tutuseura.. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä tutuseura@gmail.com! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.
Juho Ruotsalainen ja Kuvittelun kuoppaisuus – kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuden 33 Matti Minkkinen kuvittelemisesta ja toimijuudesta tulevaisuudentutkimuksessa Nina Wessberg Tekoälyn tulevaisuuksien eettiset kysymykset sosioteknisissä 40 Jaana Leikas skenaarioissa Tarja Vuorinen Osallistamisen mahdollistaminen kaupungin toiminnan 45 suunnittelussa ja kehittämisessä Johannes Koponen Ennakointijärjestelmän tuplahuiputus 50 Keijo Koskinen ja Kommentti 53 Kaino Wennerstrand Marja-Liisa Viherä Yllätyksellisiä tarinoita tulevaisuudesta 54 Marja-Liisa Viherä Tulevaisuuksia on monia 55 56 A P SISÄLLYS F 3/2021 P S K K. 4 Pertti Saariluoma Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi 11 Petri Kylliäinen Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä 21 tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia. 1 3/21 F Matti Minkkinen ja Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen etiikka 2 Juho Ruotsalainen Santeri Räisänen Mistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta
Petri Kylliäinen palaa modernin tulevaisuudentutkimuksen alkulähteille, Ossip Flechtheimin uudelle tieteenalalle esittämiin eettisiin tavoitteisiin ja Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen etiikka. Akuutin kriisin oloissa, kuten kuluneina koronavuosina 2020 ja 2021, ennakoinnissa voi olla panoksena ihmishenkiä sekä ihmisten fyysinen ja henkinen terveys. Ympäristökriisin, mutta myös nopean tieteellisen, teknologisen ja taloudellisen muutoksen johdosta ennakointitiedosta on tullut yhä keskeisempi osa yhteiskunnallista päätöksentekoa, minkä lisäksi sitä tuottavat yhä useammat toim?at. Erikoisnumeron kirjoituskutsussa pyysimmekin kirjoittajia tarkastelemaan monipuolisesti ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen eettisiä kysymyksiä sekä tulevaisuustiedon eettisiä näkökulmia. Samaan aikaan tulevaisuudentutk?at astuivat julkisuuteen kertomaan villeistä korteista ja mustista joutsenista sekä korostamaan ennakoinnin tärkeyttä. Pertti Saariluoma lähtee kirjoituksessaan perustavanlaatuisemmalta tasolta käsitellessään etiikkaa aivojen ja mielen kautta. Tämä on yksi tavoista, joilla etiikka on aina mukana tulevaisuudentutkimuksessa. 3/21 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Tulevaisuudentutk?at ja ennakoinnista kiinnostuneet ovat varmaankin yhtä mieltä siitä, että ennakointi on hyvä asia ja sitä tulisi tehdä enemmän. Hän päätyy kysymyksiin tekoälyn vaikutuksesta yhteiskunnassa sekä eettisten prosessien tutkimuksen korostamiseen modernissa tulevaisuudentutkimuksessa. Muissa kirjoituksissa ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen kysymyksiä käsitellään toisiaan täydentävistä näkökulmista. Ennakointi onkin usein Pentti Malaskan luonnehdinnan mukaisesti arvorationaalista toimintaa, jolla pyritään edistämään tiettyjä toivottuja päämääriä ja myös käymään keskusteluja näistä päämääristä. Vaikka korona toi poikkeusajat konkreettisesti esiin, nämä eivät rajoitu koronavirukseen, vaan näköpiirissä on myös ilmastoja ekologisesta kriisistä seuraavia muutoksia totuttuihin elämäntapoihin. Normaaliaikoina voimme huolettomammin pohtia erilaisia skenaarioita. Tekoälyn teema yhdistää useita kirjoituksia, mikä osoittaa sen, että eettistä keskustelua käydään aina ajassa ja sitä värittävät tietyn aikakauden uusiksi koetut ilmiöt. Tämän Futura-lehden erikoisnumeron artikkelit ja puheenvuorot käsittelevät tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin etiikkaa ja vastuullisuutta. Entä millaisiin oletuksiin, lähtökohtiin ja päämääriin ennakointi perustuu. Milloin tulevaisuudentutk?a voi kohdata eettisiä dilemmoja ja milloin hänen työnsä voi johtaa jopa epäeettisiin seurauksiin. Nina Wessberg ja Jaana Leikas puolestaan tarjoavat neljä mahdollista skenaariota tekoälyn toimintaympäristön kehityksestä ja nostavat tällaiset sosio-tekniset skenaariot eettisen keskustelun apuvälineiksi. Onkin todennäköistä, että ennakoinnin vastuullisuus tarkoittaa entistä useammin vastuullisuutta jonkinlaisena poikkeusaikana. Ajattelemme, että on tärkeää luodata mahdollisia tulevaisuuksia, jotta voidaan tehdä parempia päätöksiä ja toimia paremmin nykyhetkessä. Santeri Räisänen kysyy, mistä kiistellään, kun kiistellään (tekoäly) teknologiasta, ja pohtii asiantunt?uuden arvostusta sekä puolustaa tiedollista moninaisuutta. Vastuullisuuteen keskittyvän Futura-numeron tärkeänä yllykkeenä oli koronaviruksesta johtuva poikkeusaika kevättalvesta 2020 alkaen. Painotimme ennakointitiedon yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja yhteiskuntatieteellisten näkökulmien tärkeyttä ennakointitiedon tuottamisessa ja kriittisessä arvioinnissa. Tämän erikoisnumeron teeman kannalta huomio kiinnittyy sanoihin ”parempia” ja ”paremmin”, jotka edellyttävät eettistä arvottamista. Erikoisnumero sisältää artikkeleita, katsauksia ja vapaamuotoisia puheenvuoroja sekä yhden kirja-arvion. Onko ennakointi aina eettisesti hyvää. Erityisesti poikkeustilanteessa ennako?an vastuu korostuu. Pian koronaviruksen vakavuuden selvittyä alettiin keskustella kyvystä ja mahdollisuudesta ennakoida yllättäviä shokkeja ja erityisesti niiden yhteiskunnallisia seurauksia. Kun puhutaan tulevaisuudesta, keskustelua arvoista ja toivottavista päämääristä ei voida välttää
Numeron teksteissä ennakoinnin etiikan peruskysymyksiksi nousevat erityisesti asiantuntemuksen ja statuksen tuoma valta ja siihen liittyvä vastuu sekä osallistaminen. Kirjoittajat korostavat ennakoinnin kytkeytymistä nykyhetken päätöksiin, prosesseihin ja valtakamppailuihin. Tarja Vuorinen punnitsee osallistamisen mahdollisuuksia ja eettisiä kysymyksiä käytännöllisemmin kaupungin toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Vallan mukana ennakoinnin tek?öille tulee väistämättä vastuu vähintäänkin siitä, että ennakointi on tehty laadukkaasti, kriittisesti ja useat näkökulmat huomioon ottavasti. Toisin kuin ennakointityössä usein ajatellaan, tulevaisuus ei ole nykyisyyden rajoitteista vapaata ja villiä “rajaseutua” vaan väistämättä nykyhetken eri tavoin määrittämää ja rajaamaa. Ennakoinnin etiikasta keskusteleminen kuuluu kaikille yhteiskunnassa. Ehkä tärkein yhteenveto numeron artikkeleista ja puheenvuoroista on muistaa, että keskustelu tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin etiikasta jatkuu ja sitä on syytä käydä useilla foorumeilla ja moninaisin äänenpainoin. Mitä jos tulevaisuustyöpajojen seurauksena päätetään vaikkapa lakkauttaa koulu näköpiirissä olevien trendien valossa. Juho Ruotsalainen YTM, väitöskirjatutk?a, Turun yliopisto juho.ruotsalainen@utu.. Esitämme kuusi kriittistä teesiä, jotka mielestämme vaativat tulevaisuudentutk?oiden huomiota, jotta tulevaisuudentutkimus voi toteuttaa tehtäviään vastuullisesti tieteellisenä ja soveltavana alana. 3 3/21 F Matti Minkkinen & Juho Ruotsalainen peilaa niitä myöhempiin kehityskulkuihin. Johannes Koponen väittää, että suomalaisessa ennakoint?ärjestelmässä huiputetaan sekä ennako?ia että maallikoita. Omassa kirjoituksessamme pureudumme tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin etiikan yhteen peruskysymykseen: uskomukseen avoimesta tulevaisuudesta ja aktiivisesta toiminnasta kuvitellun tulevaisuuden edistämiseksi. Etiikkaa käsittelevään numeroon mahtuu myös eettisesti kantaa ottavia kirjoituksia. Tällöin ennako?an voi olla vaikeampi piirtää rajaa oman ”tiedontuottajan” vastuunsa ja päätösten välille. Ennako?an vastuu ennakointiin perustuvista päätöksistä on vaikea kysymys, johon tuskin löytyy mustavalkoista vastausta. Entä onko ennako?illa moraalinen vastuu työstä mahdollisesti seuraavista päätöksistä, vai onko vastuu yksin päättäjän. Näistä jälkimmäinen tulisi Koposen mukaan siirtää yhä enemmän avoimesti poliittiseksi kansalaisyhteiskunnan, etujärjestöjen ja puolueiden tekemäksi työksi. Kuitenkin on tärkeä huomata, että ennakointi nähdään entistä enemmän päättäjiä osallistavana ja päätöksentekoon kytkeytyvänä toimintana kuin pelkästään tiedon tuottamisena. Esimerkkinä on Turun Historian ja tulevaisuuden museon suunnitteluprosessi, josta Vuorinen nostaa kysymyksiä esimerkiksi osallistumisen mahdollisuuksista, kielikysymyksistä ja aineiston tulkinnan näkökulmista. Matti Minkkinen FT, erikoistutk?a, Turun yliopisto matti.minkkinen@utu.?. Ennakointiosaamisen vahvistaminen ja tietoisuus menetelmistä ja ennakoinnin traditioista on tärkeää, mutta tämän erikoisnumeron päätoimittajien mielestä ennakoinnin asiantunt?oiden ei pidä toimia portinvart?oina tai edes opettajina vaan pikemminkin kuuntel?oina ja keskustel?oina. Ennakoinnin suunnittel?oilla, toteuttajilla ja käyttäjillä on usein huomattavaa valtaa, varsinkin silloin, kun ennakointia tehdään julkisissa organisaatioissa kuten ministeriöissä. Koposen mukaan olisi syytä erottaa selvästi toisistaan riskejä ja kriisejä luotaava ennakointi sekä toisaalta osallistava, visioiva ennakointi
& Kim 2015). Vaakakupissa olivat Suomen erityinen teknologiasuhde, se, kuka puhuu teknologian puolesta, ja se, miten tulevaisuutta käsitellään. Siksi kun puhutaan siitä, mitä teknologiat tekevät ja mitkä niiden hyödyt ovat, tullaan samalla puhuneeksi tulevaisuuksista. Santeri Räisänen ARTIKKELI Mistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta. Tämä kaikki kulminoituu pohjimmiltaan eettiseen kysymykseen siitä, minkälaista asiantunt?uutta teknologiassa ja ennakoinnissa arvostetaan.. M., Väitöskirjatutk?a Kuluttajatutkimuskeskus santeri.raisanen@helsinki.. Teknologia on paljon muuta kuin pelkkää teknologiaa. Tässä tekstissä tarkoitukseni on käsitellä erästä kiista teknologiasta, ja analysoida sitä, miten kyse oli kaiketi asiasta, joka kasvoi paljon suuremmaksi kuin itse teknologia. Teknologia on erottamaton osa yhteiskunnallisia edistysnarratiiveja, ja se valjastetaan sekä symbolisina että materiaalisina asioina edustamaan toivottuja ja ennakoituja tulevaisuuksia (Jasano. Ja kun teknologisen artefaktin toiminta ja hyöty kiistetään, niin usein on kyse siitä, kuka puhuu teknologian äänellä ja tulevaisuuksien puolesta. 3/21 4 Futura Fil. Toisaalta poliittisessa ajattelussa teknologia on usein nähty animistisena voimana, joka työntää yhteiskuntaa, usein eteenpäin (Winner 1977)
Tiedotteessa GPT-3:n kanssa käytävän keskustelun aiheina mainittiin ainakin “köyhyyden syitä, työttömyyttä, koulutusta sekä teknologian roolia köyhyyden poistamisessa ja kestävässä kehityksessä”, mutta se, mitä niistä puhuttiin, ja se, mitä tekoäly keskusteluun lisäsi, jäivät tiedotteen ulkopuolelle. Se, että teknologian hyödyt ovat monipuolisesti tulkittavissa, ja usein kiistanalaisia, ei ole mitenkään poikkeuksellista (B?ker 1995). Kiista sivusi paitsi teknologian hyötyjä ja vaaroja, myös akateemisen ja käytännön asiantuntijuuden eroa, sekä toim?oiden omaa positiointia ja taloudellisia etuja. Toisaalta GPT-3-malli ammentaa tuotoksensa suuresta internetistä kerätystä tekstidatamassasta, joka luonnollisesti sisältää runsaasti vinoumia ja tolkuttomuutta. Valiokunnan tarkoitus oli selvittää sitä, voiko tekoälyä käyttää asiantunt?ana. Kiista kumpusi viestintäpalvelu Twitteristä, josta se jalkautui iltapäivälehtiin, Tekniikka ja Talous -lehteen, päätyen lopulta päivittäislehtiin. Loppujen lopuksi keskustel?at kuitenkin päätyivät samoihin latteuksiin, joihin teknologiakritiikki usein päätyy: teknologiassa on monia hyötyjä, mutta riskejä pitää varoa. Roos argumentoi, että mallin käyttö on vähintäänkin järjetöntä ja pahimmillaan vaarallista. Kiistan osapuolet olivat tekoälyprofessori Teemu Roos, futuristi ja teknologia-asiantunt?a Risto Linturi (joka fasilitoi tekoälyn kuulemisen valiokunnassa), tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Joakim Strand sekä sivurooleissa useampia toimittajia ja twitteristejä. Loppujen lopuksi se, mitä valiokunnassa oli tapahtunut, jäi siitä kertovan tiedotustapahtuman jalkoihin. Sen tuottama teksti sisältää usein epätotuuksia, mutta myös syntaktisesti käypiä mutta semanttisesti järjettömiä ajatuksia. Se ottaa mallia internetin sisällöistä, esimerkiksi keskustelufoorumeista, Wikipedia-artikkeleista tai blogeista, ja pyrkii vastaamaan käyttäjälle samaan tyyliin kuin opetusaineistossa tehdään. 5 3/21 F Tekoäly vai -älyttömyys. Hänelle tekoäly on ‘kuin puukko’, joka oikeissa käsissä tuottaa määrittelemätöntä hyötyä, ja väärissä käsissä on hyödytön. Kiistan alla oli se, voiko GPT-3 mallia käyttää asiantunt?ana. Toisaalta Linturi pitää Roosin puheita pilkkana, parodiana ja pessimisminä. Vaikka alkuperäiseen kysymykseen tekoälyn käyttämisestä asiantunt?ana tiedote ei anna vastausta, viesti on varautuneen optimistinen ja tulevaisuusorientoitunut. Se, onko tekoäly asiantunt?a, muuttuu kysymykseksi siitä, kuka on tekoälyasiantunt?a. Mistä kiistassa oli lopulta oikein kyse. Tekoälyprofessorin mukaan järjestelmän takana ei piile ymmärrystä: se tuottaa stokastista sananhelinää, joka paikoittain näyttää hyvinkin järkeenkäyvältä, mutta joka tarkemmalla luennalla paljastuu merkityksiltään tyhjäksi. Yksityiskohtien vaillinaisuudesta huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, aiheen ympärille kehittyi kiista siitä, mitä valiokunnassa itse asiassa tapahtui kun tekoälyä kuultiin. Tarkemmin ottaen valiokunta käytti Project December -nimistä chatbot-työkalua, jonka toiminta pohjautuu OpenAI:n GPT-3-nimiseen tekstigenerointimalliin. Toisaalta kiistassa oli kyse paljon muusta kuin vain teknologian hyödyistä. GPT-3-malli tuottaa tekstiä reagoiden käyttäjän syötteeseen, ikään kuin käyttäjän kanssa keskustellen. Seikat, kuten se, miten koneoppimismallia itse asiassa käytettiin, miten sen tuloksia tulkittiin, ja minkälaisena sen hyödyt nähtiin valiokunnassa, jäivät sen varjoon, että tekoälyä käytettiin ensimmäisenä maailmassa. Pahimmillaan nämä ilmenevät GPT-3-mallin tuottamassa väkivaltafantasioinnissa ja vihapuheessa. Sinänsä substantiivisia argumentteja GPT-3-mallin puolesta ei Linturin kritiikissä ilmene, vaan hän piilottaa ne viestintätapahtuman ja asiantunt?uuden episteemisen sädekehän taakse: he, jotka tietävät mitä valiokunnan kuulemisessa oikeasti tapahtui, ja he, joilla on teknologia-asiantunt?an tarkka intuitio, näkevät selvästi, miten GPT-3 tuottaa Linturin sanoin “Kantin analyyttistä ajattelua” ja “Weberiläistä käsitteiden jäsennystä”. Ja toisaalta, kun kyseenalaistetaan tekoäSanteri Räisänen. Huhtikuussa 2021 eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta julkaisi tiedotteen, joka kuvaili, miten valiokunta on, oletettavasti ensimmäisenä maailmassa, kuullut keskustelevaa tekoälyä. Toisin sanoen, GPT-3 ei tuota asiantunt?uutta, vain asiantunt?uuden harhakuvan, ja ajoittain vaarallisen sellaisen. Tiedote enteilee, että kuulemisia jatketaan, ja että tulevaisuudessa tuotetaan valiokunnan raportti jopa täysin tekoälyn avulla
2020-luvulla GSM-verkot ovat väistyneet, ja tekoälystä on tullut keskipiste suomalaiselle sosiotekniselle mielikuvitukselle. Teknologioiden kohdalla se liitetään visionäärisyyteen ja oraakkelimaiseen kykyyn nähdä minne teknologiat vievät yhteiskuntaa. Vuonna 2017 Sipilän hallitus julkaisi Suomen tekoälystrategian, joka maalasi Suomen tulevaisuuden hyvinvoinnin tekoälyn kehityksestä kumpuavalle kilpailuedulle. Ja yhä uhkaavammin, jos tekoälyn hyödyt ennakoinnissa ovatkin ylimitoitettuja, ovatko ne sitä myös muilla aloilla. lyä, samalla kyseenalaistetaan sitä tulevaisuutta, jota kuulemistapahtuma ja siitä kertova viestintätapahtuma edustavat. Mistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta?. Toisaalta teknologian tutkimuksessa sosioteknisten imaginäärien (STI) käsite lähtee siitä, miten näistä mielikuvituksista tehdään julkisia ja jaettuja. Näin mielikuvat valtiosta, kansasta ja edistyksestä kietoutuvat teknologiaan ja muuttuvat sosioteknisiksi (Jasano. & Kim 2015). Toisaalta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tarinassa 1990-luvun lama, ja sieltä meidät ylös kampeava teleala, muodostavat dramaattisen käännekohdan. Se esittää eräänlaisen dramaturgian, jossa Suomi s?oittuu teknologisen kehityksen aallonharjalle. Sosiotekniset imaginäärit kohtaavat kitkaa Valiokunnan viestintä on itsessään osa tulevaisuuksien rakennusta (Oomen, Ho?man & Hajer 2021). 2020-luvulla GSM-verkot ovat väistyneet, ja tekoälystä on tullut keskipiste suomalaiselle sosiotekniselle mielikuvitukselle. Niin kutsutun neljännen teollistumisaallon toivossa valtioiden välinen teknologinen kilpailu on vain yltynyt, jolloin julkiset teknologiaspektaakkelit muodostuvat tärkeäksi osaksi poliittista strategiaa. Tämä geneerisyys, joka on sisäänrakennettu käytettyihin metaforiin (tekoäly, koneoppiminen), luo tekoälystä vangitsevan sosioteknisen symboliikan: se ei jätä mitään ulkopuolelleen, ja näin ollen mullistaa kaiken. Näin Strand alentaa kritiikin pätevyyttä, ja tulee samalla toisintaneeksi mielikuvaa kansan hengestä: jääräpäisyyttä ja edistysvastaisuutta perisuomalaisena teknologiasuhtautumisena. Juuri niiden performatiivisuudessa ilmenee se tärkeä rooli, joka julkisilla instituutioilla ja niiden käyttämällä retoriikalla on sosioteknisten mielikuvien tuottamisessa. Digitaalisia innovaatioita, kuten Linux-ydin, tekstiviestit ja Angry Birds on nostettu edustamaan ja edistämään Suomea maailman areenalla. Viestin ytimessä on teknologinen johtajuus, joka ilmenee hallinnon valmiutena ottaa vastaan uusia innovaatioita ja toimia suunnannäyttäjänä niiden käyttöönotossa. & Kim 2015). Strategiassa tekoälyn ympärille rakennetaan suurta lupausta: Suomesta tulee edelläkäv?ä, kun tekoäly otetaan käyttöön kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Niinpä tässä tekstissä esitän kolme tulkintaa, tai ennemminkin kolme yhtäaikaisesti läsnä olevaa ulottuvuutta kiistalle: sosiotekniset mielikuvitukset, teknologinen asiantunt?uus, ja lopuksi ennakoinnin estetiikka. Valiokunnan puheenjohtaja Strand, puolustaessaan valiokunnan kokeilua Tekniikka ja Talous -lehden haastattelussa, s?oittaa kritiikin nimenomaan teknologian ulkopuolelle ja sosioteknisten mielikuvitusten piiriin. Kun liberaalissa demokratiassa edistys nähdään teknologisena kehityksenä (Barry 2001), kriittinen keskustelu teknologiasta samalla kyseenalaistaa ne sosiotekniset mielikuvitukset, jotka tätä edistystä enteilevät. Mikäli GPT-3 ei olekaan asiantunt?a, niin mikä on Suomen asema teknologian etuvartiossa. Hänen mukaansa keskustelu kumpuaa tietystä suomalaisesta ‘mindsetistä’, pessimistisestä suhtautumisesta teknologiaan ja kilpailukykyyn (Kangasniemi 2021). 3/21 6 Futura Tämä on jatketta pidemmälle historialliselle mielikuvalle Suomesta edistyksellisenä valtiona, jonka kehitystä paaluttaa digitaalinen teknologia. Näin ollen, tärkeää ei ole niinkään se, mitä valiokunnassa tehtiin, vaan se, että se tehtiin ensimmäisenä, ja että se oli huiman teknologista (“GPT-3 mallissa on yli 170 miljardia parametria”). Mielikuvitus mielletään usein subjektiiviseksi ja henkilökohtaiseksi. STI:t ovat kollektiivisesti ylläpidettyjä ja performatiivisia visioita yhteiskunnallisesta edistyksen suunnasta (Jasano. Tällöin unelma universaalista mullistuksesta kohtaa kitkaa, ja koko tulevaisuuden visio on vaarassa
Tuloksena on erilaisia preskriptiivisiä (ketkä ovat asiantunt?oita) ja deskriptiivisiä (keitä pidetään asiantunt?oina) teorioita asiantunt?uudesta sosiaalisena ilmiönä. Vai oliko teko ennemminkin symbolinen ele, joka toisintaa ja vahvistaa sosioteknistä mielikuvitusta suomesta tekoälyn, ja siten tulevaisuuden teollisuuden, etuvartiona. Myös ammatillisesti noteerattujen asiantunt?oiden keskuudessa vallitsee eroja: on heitä, jotka kontribuoivat erikoistumisalaansa, ja toisaalta heitä, jotka vain osaavat puhua asiantunt?akieltä (Collins & Evans 2002). Linturi vetoaa mielikuvaan itsenäisestä ja toisinajattelevasta keks?ästä, joka vähät välittää tiede-eliitin arvioista. Onko asiantunt?oilla liikaa arvovaltaa, vai liian vähän. Loppujen lopuksi kriittinen keskustelu teknologiasta väistämättä osuu myös niihin instituutioihin, kuten tulevaisuusvaliokuntaan, jotka ovat pukeneet tulevaisuutensa teknologisiin tarinoihin. Hänelle Roosin kanta on kuin tutk?an, joka nähdessään Wright veljesten ensilennon tuhahtaa: “mahdotonta, ilma on lentokonetta kevyempää”. Molemmilla on tärkeä rooli asiantunt?uuden ekosysteemissä, mutta niiden sekoittaminen tekee Loppujen lopuksi kriittinen keskustelu teknologiasta väistämättä osuu myös niihin instituutioihin, kuten tulevaisuusvaliokuntaan, jotka ovat pukeneet tulevaisuutensa teknologisiin tarinoihin. Linturin ja Roosin tapauksessa kiista näyttäytyy ristiriitana instituutionalisoidun ja toisaalta kokemuksellisen asiantunt?uuden välillä. Asiantunt?uuden ristiriitojen yleisyydestä huolimatta antropologia ja tieteentutkimus ovat vasta parinkymmenen vuoden sisällä alkaneet käsitellä kysymystä siitä, mitä asiantunt?uus itse asiassa on. Vaakalaudalla ei ole siis vain tekninen asiantunt?uus, vaan myös ennakointikyky. Kun valiokunnan viestintä keskittyy edistyksen maalailuun, herää kysymys, mitä hyötyjä tekoälyn avulla itse asiassa saavutettiin. Vaakakupeissa ovat tieteen etuoikeutettu asema tiedontuotannon ja asiantunt?uuden norsunluutornina, ja toisaalta ulkopuolinen, kokemuksellinen mutta professionalisoitunut asiantunt?uus, joka muodostuu, kun kohdataan teknologiat todellisessa maailmassa yrittäjänä. Kuten Linturi Tekniikka ja Talous -lehden haastattelussa kertoo, kaikki asiantunt?at ovat vaillinaisia ja näkemyksiltään vinoutuneita. Siihen on osansa myös valiokunnan toiminnalla ja tiedotuksella. Voi toisaalta kysyä, missä määrin asiantunt?at ovat sokeita omille tiedollisille katvealueilleen (Wynne & Lynch 2015). Vaikka anekdootin jyrkkä erottelu soveltavan insinööritaidon ja teoreettisen tieteen kenttien välillä ei kuvaa todellista teknotieteen monisyistä sotkeutumista, se lähestyy sitä visaista ongelmaa, jota asiantunt?uus liberaalissa demokratiassa aiheuttaa. Selvää on, että asiantunt?uus jakautuu paljon laajemmalle pohjalle, kuin vain perinteisesti akkreditoidut ammattiasiantunt?at (Harremoes et al. Strandin mukaan kriittinen keskustelu kasvoi jopa pilkaksi “isänmaan eduskuntaa kohtaan” (Kangasniemi 2021). Näin tekoälyn käyttö ei vain edusta teknologista edistystä, vaan symboloi uskoa siihen, että meidän demokraattiset instituutiomme ovat hyviä, kyvykkäitä ja eteenpäin katsovia: ne käyttävät uusinta teknologiaa meidän parhaaksemme. Santeri Räisänen. Tämän toteaminen ei kuitenkaan kerro meille mitään kiinnostavaa siitä, ketä tulisi kuunnella. Ja yhä tärkeämmin, kaikkien vaillinaisuus ei tarkoita, että kaikki olisivat yhtä oikeassa. Modernismin kultakaudella maailmannäyttelyt tekivät arkistoinnista yhteiskunnallisen edistyksen spektaakkelin (Mattern 2020), ja samoin nykyajan mielikuvitukset tekoälystä edustavat jotain paljon itseään suurempaa. Koska tulevaisuus on rakennettu teknologisiin mielikuviin, teknologian puolestapuhuja puhuu myös tulevaisuuksista. Asiantunt?uus vaakalaudalla Kiista tekoälyn asiantunt?uudesta pitää sisällään myös kiistan siitä, kuka on tekoälyn asiantunt?a. Toisaalta se, mihin valiokunta pyrki, on juuri se, mikä on kiistan alla. Miten voidaan arvostaa yhtä aikaa liberalismista kumpuavaa näkemysten pluralismia ja asiantunt?oiden erityistä episteemistä asemaa (Feyerabend 1980). 7 3/21 F Strandin mukaan negatiivinen sävy julkisessa keskustelussa osoittaa haluttomuutta syventyä siihen, mihin tulevaisuusvaliokunta kokeilullaan pyrki. 2002; Irwin 1995)
Tämänkaltainen prospektiivinen suhtautuminen teknologiaan luo uutta fetisoivaa liikemomenttia, jolla aikaa vauhditetaan, ja tulevaisuutta tuodaan lähemmäs nykyhetkeä (Brown & Michael 2003). Tulevaisuusvaliokunnan tiedotteessa ja siitä seuranneessa keskustelussa tuloksia ei tarkemmin eritellä, vaan teknologian hyöty on jotain abstraktia, ja jotain mitä tunnistetaan oikealla tietotaidolla. Sen s?aan spekulatiiviseen ?ktioon perustuvat menetelmät lähestyvät tulevaisuutta tarinallisena kohteena, jossa tulkinta ja tulkits?a ottavat eksplisiittisen etus?an. Linturi liittää GPT-3-mallin hyödyllisyyden niin ikään tulkits?an hiljaiseen tietotaitoon. Tulevaisuudentutkimuksessa eräänlainen episteeminen ja metodologinen pluralismi on muodostunut lähtökohdaksi ennakoinnille (Bell 2003). Roos on akateemikko, joka puhuu malleista ja algoritmeista tekniikan äänellä, osana tutkimuksen nykyistä aallonharjaa. Se, että Project December -tekoälyjärjestelmä tuottaa usein epätotuuksia, ei sinänsä ole vielä argumentti hyödyllisyyttä vastaan. 2010). Tekoälyn kohdalla samat pulmat kohtaavat siis sekä teknologian että teknologistin: onko tämä asiantunt?uutta, vai näyttääkö se vain siltä. Kiista teknologiasta paljastaa siis sen, miten erilaisilla linsseillä asiantunt?at katsovat teknologioita. Esimerkiksi teknologinen ennustaminen lähtee liikkeelle teknisen kehityksen nykytilasta, ja sen perusteella ennakoi teknologioiden leviämistä ja käyttöönottoa tulevaisuudessa. Menetelmiä on yhtä paljon kuin toimijoitakin, ja ne vaihtelevat empiristisistä otteista spekulatiivisempiin ja jopa a?ektiivisin lähestymisiin. Hän antaa esimerkin, jossa tekoälytekstin yksi fraasi kääntää sillisalaatin merkitykselliseksi assosiaaMistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta?. Siksi hyödyllistä voi olla se, mikä tukee re?ektiota, kutsuu ajattelemaan toisin, tai auttaa sanoittamaan sen, minkä jo uskoo. Teknologia-alan kiiltokuvaodotuksista huolimatta algoritmit tuottavat käyttäjissä teknologista ärsyyntymistä, niiden ympärille muodostuu keittiöteoretisointia, ja niiden kanssa opitaan elämään välttäen ja vastustaen (Bridges 2021; Gerrard 2018; Swart 2021; Ytre-Arne & Moe 2021). Näin tiedeinstituution ja soveltavan teknologismin välinen asiantunt?uuskiista siitä, kuka oikeasti puhuu teknologian puolesta, paljastaa sen teknologisen ulkopuolen, joka jää myös valiokunnan viestinnässä vaille ääntä: käyttäjien hiljainen asiantunt?uus. Siksi yhteisymmärtämättömyys voi juontua asiantunt?uusalojen välisestä rotkosta, missä merkitykset eivät välity muuttumattomina (Gorman et al. Voimme kuitenkin ottaa tosissaan väitteet hyödystä, ja spekuloida miten teknologia voitaisiin perustellusti kokea niin eri tavoin. Esimerkiksi loppukäyttäjien kokemuksellinen, ei-professonalisoitunut asiantuntemus – se, miten teknologiat kohdataan “luonnossa” – jää alati tämän kaltaisten keskustelujen ulkopuolelle. Ennakoinnin estetiikka Palataan hetkeksi vielä kiistan lähtökohdille, eli teknologiseen hyötyyn. Teknologioiden lomassa eletty todellisuus on siis monisyisempi ja ristiriitaisempi kuin se tulevaisuudenkuva, joka odotusten horisontissa tai toisaalta tekniikan tutkimuksissa piirtyy. Algoritmien arkinen vastustus näkyy muun muassa siinä, miten niiden ympärille rakennetaan agonistisia vastajärjestelmiä, kuten “Hello, Goodbye” -selainlisäosa, joka poistaa käyttäjää ärsyttävät chatbot-toiminnallisuudet nettisivuilta. Ennakointi toimintana s?oittuu normatiivisen ja deskriptiivisen, toisaalta subjektiivisen ja intersubjektiivisen harmaaseen välimaastoon, jossa niin faktoilla, analyyttisyydellä kuin luovuudellakin on s?ansa. Miten erilaiset välineet, erityisesti tekstit, voivat olla hyödyksi ennakoinnissa. Roosin ja Linturin asiantunt?uusalat eivät kuitenkaan ole päällekkäiset vaan vierekkäiset. Kun paradigmojen lähtökohdat eroavat niin paljon, on odotettavaa, että keskeiset arvolatautuneet käsitteet, kuten hyöty, eivät kohtaa. Linturi on tietoyhteiskunnan vaikuttaja, joka puhuu tekoälystä teollisuuden ja kuvitellun tulevaisuuden äänellä, osana jatkuvasti rakentuvaa odotusten horisonttia. 3/21 8 Futura asiantunt?uuden tunnistamisesta vaikeaa. Silloin varjoon jäävät tunteet, uskomukset, pelot, unelmat, ja luova assosiointi. Kiista myös paljastaa sen, mitkä äänet teknologiakeskusteluissa kuuluvat ja mitkä eivät. Olisi turhan mielikuvituksetonta rajata ennakoinnin välineet vain tiedollisesti hyödyllisiin eli sellaisiin, jotka tuottavat tai jäsentävät faktoja. Miten keskustelevan tekoälyjärjestelmän hyöty tulisi ymmärtää ennakoinnissa
Yhtä lailla kuin GPT-3 tuottaa stokastista tekstiä sosiaalisen maailman datavirroista, tarot yhdistää satunnaisuuden ja inhimillisestä kokemuksesta ammennetun symboliikan. Olisi vaikea kuvitella tarot tulevaisuusvaliokunnan metodiarsenaalissa. On ilmiselvää, että lähestymme eettisiä pulmia, kun kysytään, miksi erään tulkinta valitaan toisen s?aan. Toisaalta esoterismiin liittyvät myös meediot, eli epäluotettavuus ja huiputus, kun tekoälyyn sen s?aan assosioituu teknologistit eli visionäärisyys ja edelläkäv?yys. Järjestelmä tuottaa tilastollista nonsenssia, mutta nonsenssi voi olla hyödyllistä. Toisaalta metodien sosiaalinen elämä pyytää meidät myös kysymään, miksi yksi stokastinen symbol?onokone toisen s?aan. Yhä useammin tarotpakan viihdekäytössä mystinen tai metafyysinen väistyvät, ja re?ektio ja vapaa assosiaatio ottavat etus?an. Näin järjettömyys ja järki ilmenevät samassa tekstissä, ensimmäinen yksinkertaisella luennalla ja toinen puhaltamalla järjen henki järjestelmään tulkits?an henkilökohtaisella lähiluennalla. Tämänlainen analyysi GPT-3-mallista ennakoinnissa, joka keskittyy tulkits?an vapauteen ja tekstien rooliin re?ektiopintana, on yksi yhteen populaarien neo-spiritualististen praktiikkojen kanssa. Hyvä paperi!” (Linturi 2021) Taidokas tulkits?a osaa luoda “koherenssiyhteyden” stokastiseen eli tilastollisen prosessin tuottamaan tekstiin. Santeri Räisänen. Puoltaako Project December:iä tässä yhteydessä muu, kuin ison datan valloittava mielikuva. Mikäli oikeanlainen tulkinnallinen kehys hämmentää ajatuksia, edistää re?ektiota tai auttaa kuvittelemaan tulevaisuudet eri tavoin, niin synteesi Roosin ja Linturin välillä on mahdollinen. Tekoäly sen s?aan on teknologista, rationaalista ja edistyksellistä. Itse löysin koherenssi-yhteyden kaipaamiini Damasion somaattisiin merkkeihin tästä. Tarot kuitenkin liitetään esoterismiin ja hengellisyyteen, eli toisaalta henkilökohtaisuuteen, irrationaalisuuteen ja jopa takaperoisuuteen. Molemmissa tapauksissa lopullinen toim?uus päätyy tulkitsijalle, joka taidoillaan antaa tuotetuille teksteille merkityksen. Se on tarkkaa, tieteellistä, ja se peräänkuuluttaa vakavuutta – jopa silloin, kun sen alkuperäinen tarkoitusperä on puhtaasti viihdekäyttö, niin kuin Project December:in (ja myös tarotin) kohdalla se on. Tekoäly edustaa siten teknologista estetiikkaa ja ammentaa sen merkitysten ja kulttuuristen assosiaatioiden varastosta. Tiedollisen moninaisuuden puolesta Se, mitä jokin tekninen laite tekee, tuntuu ensikatsomalta melko suoraviivaiselta tekniseltä kysymykseltä, joka kuitenkin osoittautuu ristiKun puhutaan teknologian hyödyistä, on hyvä huomioida missä määrin analyysi on riittävän kriittistä, ja milloin keskustelu pyörii liiaksi teknisyyden ylevässä lumossa. Yli 170 miljardia parametria tarkoittaa, että käsissä on jotain suurta ja tarkkaan kalibroitua. Samankaltaisten episteemisten lähtökohtien lisäksi sekä skeptinen tarot-luenta, että GPT-3:n lähiluenta, kohtaavat myös saman eettisen vaikeuden: miten subjektiivisesta ja henkilökohtaisesta tulkinnasta tehdään jotain julkista ja intersubjektiivista, niin kuin asiantunt?avallalta toivoisi. 9 3/21 F tioiden kokonaisuudeksi. Yhä enenevissä määrin agnostiset taikka skeptiset tulkinnat menetelmistä kuten tarot tai Yi Ching keskittyvät tulkinnallisuuteen ja henkilökohtaisiin merkityksiin. Kun puhutaan teknologian hyödyistä, on hyvä huomioida missä määrin analyysi on riittävän kriittistä, ja milloin keskustelu pyörii liiaksi teknisyyden ylevässä lumossa. Hyödyllinen tulkinta riippuu tulkits?an taidosta sivuuttaa se, mikä ei sovi tulkinnalliseen kehikkoon, ja keskittyä siihen, jonka voi tulkita tavalla, joka on tulkits?alle henkilökohtaisesti merkityksellistä. Kyse ei ole ennustamisesta tai tiedontuotannosta, vaan apuvälineistä, jotka kutsuvat ajattelemaan uudella tavalla. Tällöin kysymykset vallasta nousevat välttämättä pintaan. Kuten Joonas Aitonurmi ansiokkaassa tekstissään huomauttaa, on epäselvää, ketä valiokunnassa itse asiassa kuultiin: järjestelmää, sen dataa vai sen tulkits?aa (Aitonurmi 2021). ”Tällaisten tekoälyn kanssa käytyjen dialogien hyöty ei ole niiden virheettömyydessä, kun ihmisetkään eivät ole virheettömiä
4492–4511. Se, koetaanko jokin artefakti hyödylliseksi taikka hyödyttömäksi riippuu vahvasti näkökulmasta. MIT Press, Cambridge. <https://doi: 10.1177/1461444818776611>. Barry, Andrew (2001): Political machines: governing a technological society, Athlone Press, London. Swart, Joëlle (2021): Experiencing Algorithms: How Young People Understand, Feel About, and Engage With Algorithmic News Selection on Social Media, Social Media and Society 7(2). Mattern, Shannon (2020): The Spectacle of Data: A Century of Fairs, Fiches, and Fantasies, Theory, Culture & Society 37(7–8), s. University of Chicago Press, Chicago Kangasniemi, Tuomas (2021): Kansanedustaja ihmettelee tekoälykokeilusta noussutta myrskyä – Valiokunnan tehtävä on tutkia uutta, ja tekoälyn laatima ”raportti” ei tarkoita virallista lainsäädäntötyötä. Mistä kiistellään, kun kiistellään teknologiasta?. B?ker, Wiebe E. Sitä voidaan vain arvuutella enteiltyä raporttia odotellessa. 3/21 10 Futura riitaiseksi ja merkityksekkäämmäksi kuin arvelisi. Teoksessa Wright, James (toim.): International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences, 206–211. (2010): Trading Zones and Interactional Expertise: Creating New Kinds of Collaboration. Toisaalta, kun näkemys yhteiskunnallisesta kehityksestä on rakennettu teknologiselle edistykselle, kysymykset järjestelmän toiminnasta voivat kasvaa yhä suuremmiksi. aylor & Francis Group, London. Routledge, London. (1995): Of Bicycles, Bakelites and Bulbs: Toward a Theory of Sociotechnical Change, MIT Press, Cambridge. <https//doi: 10.1177/1368431020988826>. Nimittäin löysikö valiokunta kokeilussaan perusteita chatbotin käytölle. Jasano?, Sheila & Sang-Hyun Kim (2015): Dreamscapes of Modernity: Sociotechnical Imaginaries and the Fabrication of Power. MIT Press, Cambridge. Elsevier, Amsterdam Ytre-Arne, Brita & Hallvard Moe (2021): Folk Theories of Algorithms: Understanding Digital Irritation, Media, Culture & Society 43(5). Kysymys ei ole millään tapaa uusi, vaan kaikkea sosiaalitiedettä läpileikkaava ja eettisesti virittynyt. Itse näen sen ennemmin argumenttina episteemisen pluralismin puolesta ratkaisuna yllä mainittuun problematiikkaan. Harremoes, Paul, David Gee, Malcom MacGarvin, Andy Stirling, Jane Keys, Brian Wynne & So?a Guedes Vaz (2002): The Precautionary Principle in the 20th Century: Late Lessons From Early Warnings. 133–55. Irwin, Alan (1995): Citizen Science : A Study of People, Expertise and Sustainable Development. <https//doi: 10.1177/20563051211008828>. Lähteet Aitonurmi, Joonas (2021): Kun haippi huippaa, Tiedekeskiviikko, 13.08.2021 <https://www.tiedetoimittajat.?/ tiedekeskiviikko/kun-haippi-huippaa/>. 3–18. Hajer (2021) Techniques of Futuring: On How Imagined Futures Become Socially Performative, European Journal of Social Theory. Gorman, Michael E., Matthew Mehalik, Braden R. Oomen, Jeroen, Jesse Ho?man & Maarten A. 235–96. Feyerabend, Paul (1980): Democracy, Elitism, and Scienti?c Method, Inquiry 23(1), s. <https://www.tekniikkatalous.?/ uutiset/kansanedustaja-ihmettelee-tekoalykokeilusta-noussutta-myrskya-valiokunnan-tehtava-on-tutkia-uutta-ja-tekoalyn-laatima-raportti-ei-tarkoita-virallista-lainsaadantotyota/99744202-4ec8-439e-a06 2-8775e1de6cd8>. Loppujen lopuksi niin sosiotekniset mielikuvitukset kuin kysymykset teknologisesta asiantunt?uudesta ja ennakoinnin metodologiasta tuovat esiin saman episteemisen oikeudenmukaisuuden problematiikan: ketä tai mitä arvostetaan tiedon, ymmärryksen tai mielikuvituksen lähteenä. Winner, Langdon (1977): Autonomous Technology: Technics-out-of-Control as a Theme in Political Thought. (2021): Digital Failure: Unbecoming the “Good” Data Subject through Entropic, Fugitive, and Queer Data, Big Data & Society 8(1). <https://doi: 10.1177/0263276420958052>. <https://doi: 10.1080/00201748008601890>. <https://doi: 10.1080/0953732032000046024>. Collins, H. Kuten teknologioista piirtyy värikkäämpi kuva, kun niiden toiminta ymmärretään sekä eri asiantunt?oiden että käyttäjien näkökulmista, niin piirtyy myös tulevaisuudesta, kun metodeja ei rajoiteta perusteitta. Tekniikka ja Talous 20.04.2021. Bridges, Lauren E. <https://twitter.com/ristolinturi/status/1380818 505487024131>. Tässä tekstissä vertaus chatbotin ja tarotin välillä voidaan mieltymysten mukaan nähdä argumenttina chatbotia vastaan taikka tarotin puolesta. Ja juuri “perusteitta” on tässä yhteydessä toiminnallinen sana, joka vie meidät takaisin kiistan alkupisteille. Gerrard, Ysabel, (2018): Beyond the Hashtag: Circumventing Content Moderation on Social Media, New Media & Society, 20(12), s. <https:// doi.org/10.1177/2053951720977882>. Silloin kiistan alle joutuvat myös ne sosiotekniset mielikuvitukset, jota kyseinen teknologia edustaa. Allenby, Erik Fisher, Peter Galison, Lekelia Kiki Jenkins et al. M. Bell, Wendell (2003): Foundations of futures studies: human science for a new era, Transaction Publishers, New Brunswick. & Robert Evans (2002): The Third Wave of Science Studies: Studies of Expertise and Experience, Social Studies of Science 32(2), s. Brown, Nik, ja Mike Michael (2003): A Sociology of Expectations: Retrospecting Prospects and Prospecting Retrospects, Technology Analysis & Strategic Management 15(1), s. Linturi, Risto (2021): Twitter-viesti, 04.06.2021. 3–18. Wynne, Brian & Michael Lynch (2015): Science and Technology Studies: Experts and Expertise
Keskeinen lähestymiskulma älykkään teknologian ympärille rakentuvan arjen ja tekoäly-yhteiskunnan pohdinnassa nousee etiikasta ja sen perusteista. On hyvä kysyä, miten ihmisen kyky olla eettinen kehittyy ja muuttuu yhteiskunnan eettisiksi käytänteiksi.. On perusteltua tarkastella sekä neuroetiikkaa ja yksilön etiikkaa että eettisten normien ja sääntöjen muotoutumista yhteiskunnassa. Miten arjen eettiset säännöstöt muotoutuvat ja miten niitä on mahdollista kehittää. 11 3/21 F ARTIKKELI professori Jyväskylän yliopisto ps@jyu.. Pertti Saariluoma Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi Ihmiskunnan tulevaisuutta sävyttää siirtyminen elektromekaanisista teknologioista älykkäisiin laitteisiin, kuten itseohjaaviin autoihin, pitkälle automatisoituun tuotantoon, autonomisiin sosiaalisiin järjestelmiin tai kehittyneisiin robotteihin. Uuden maailman eettisiä toimintamalleja hahmoteltaessa on luontevaa katsoa eettisyyden perusteita kokonaisvaltaisesti
Neuroetiikan (Farah 2010; Roskies 2002) näkökulmasta ihmisten toiminnan eettisyyden, elämäntapojen ja työelämän käytänteiden oleelliseksi kysymykseksi nousee neuraalisten prosessien eli ihmisen aivojen ja hermoston toiminnan sekä eettisen toiminnan välisten yhteyksien luonne. Nämä tutkimuslinjat ovat neuraalisesti relevantit prosessointikapasiteetit ja ihmisen neuraalisen systeemin eettisesti spesi. Etiikan tarkastelun tulisi kattaa koko ihmismielen ala neuraalisesta yksilölliseen ja sosiaaliseen. Yksi niistä on työperäinen stressi (Lazarus 1999; Lazarus & Lazarus 1994). Yksilön luonteen ja toiminnan näkökulmasta voidaan puhua hyveellisyydestä (Macintyre 1984; Tännsjö 2013). Kun pureudutaan työja arkielämän toiminnan etiikkaan, kyse on deskriptiivisestä ja antropologisesta etiikasta. Eettinen toiminta on pohjimmiltaan sosiaalista toimintaa, jonka sisältö käytännössä määrittyy yhteiskunnassa vallitsevien tapojen, lakien ja toimintaperiaatteiden pohjalta. 3/21 12 Futura Etiikka ja neuroetiikka Ytimeltään etiikka käsittelee ihmisen toiminnan luonnetta hyvän ja pahan tai sallitun, toivottavan ja kielletyn näkökulmasta (Hallamaa 2017; Sihvola 2004; Tännsjö 2013; v. Soveltavalla tasolla neuroetiikan tutkimustraditio voi tarjota relevantin näkökulman arkielämän käytänteiden (kuten työkulttuurin, rikoslain tai parisuhdemallien) ja aivojen välisen yhteyden pohtimiseen. Otan tässä esille kaksi tärkeää neuroeettistä tutkimuslinjaa, joiden pohjalta on mahdollista pohtia spesi?sempiä näkökulmia yllä esitetyn kaltaisiin haasteisiin. Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. Tunneprosessien ja niihin liittyvien informaatioprosessien emotionaalisen pohjan ymmärtäminen onkin välttämätöntä moraalipsykologisen tutkimuksen kehittämisessä. Etiikka luokittelee ja arvioi ihmisten tekoja niiden hyvyyden ja pahuuden tai oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden näkökulmasta (Rawls 1971; Singer 1993). Tunneprosessit ovat siksi ihmisen mielen keskeinen ulottuvuus etiikan kehittämisen kannalta (Hume 1975; Smith 1976). Jälkimmäiseen liittyy läheisesti ajatus soveltavasta etiikasta (Singer 1993). Emotionaalinen informaation prosessointi Emotionaalinen informaation prosessointi on olennainen kyky eettisen toiminnan ja etiikan representoitumisen kannalta. Eettinen toiminta voidaan jakaa hyvinkin monenlaisiin toimintoihin, joista osa on olennaisia nyt käsiteltävän aihepiirin kannalta. asioiden emotionaalinen kokeminen joko positiivisena tai negatiivisena (Fr?da 1986; Panksepp 1998). Esimerkki hyvästä teosta voisi olla elämän laadun parantaminen (Macintyre 1984; Rawls 1971; Singer 1993), ja pahasta vaikkapa väkivalta tai toisten ihmisten hyväksikäyttö (Pinker 2011). Toinen linja tarkastelee neuraalisia resursseja, jotka tekevät eettisen informaation prosessoinnin mahdolliseksi, ja toinen puolestaan sitä, onko hermostossa värinäön kaltaisia, mutta eettiseen informaation erikoistuneita koodausjärjestelmiä. modulaarisuus. Toiminnan kannalta tarkasteltuna hyvä tai oikea ovat tavoiteltavia asioita, kun taas paha ja epäoikeudenmukainen ovat vältettäviä. Tärkeäksi kysymykseksi nousee tällöin neuroetiikan näkökulmasta se, mitä aivotutkimuksen tai neuraalisen analyysin pohjalta voidaan saavuttaa käytännöllisen ja antropologisen etiikan kehittämiseksi. Ensin mainitulla tarkoitetaan ihmisen psykologisia perustoimintoja, kuten emootioita ja tiedonkäsittelyprosesseja. Wright 1971). Näitä näkökulmia voisi luonnehtia myös ?loso?sen ja antropologisen ajattelun eroiksi. Etiikka jaetaan usein normatiiviseen ja deskriptiiviseen (kuvailevaan) etiikkaan (Westermarck 1906 ja 1932). Vastaava ero voidaan tehdä myös normatiivisten eettisten säännöstöjen ja todellisen elämän etiikan välillä (Westermarck 1906 ja 1932). Jälkimmäisellä viitataan hermoston kehittämiin suljettuihin tehtäväja sisältöspesifeihin järjestelmiin (Allport 1980; Fodor 1983). Olennaista on miettiä myös yleisemmin aivojen ja etiikan suhdetta. Voidaankin kysyä, mikä yhteys ihmisen neuraalisilla prosesseilla olisi erilaisten, pohjimmiltaan sosiaalisten arjen toimintojen muodostumisessa. Esimerkiksi työelämän etiikkaa voidaan lähestyä hyvinkin monista erilaisista tutkimusnäkökulmista. Toki eettinen stressi on vain yksi kapea näkökulma etiikan ja hyvinvoinnin suhteeseen elämässä. Keskeinen käsite subjektiivisten asioiden arvon määrittämisessä on emotionaalinen valenssi, ts
Sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä olla tietoinen jostakin tai jonkin olemassa olosta. Tietoisuus muodostaa siis yhden ns. Jälkimmäisten kaltaisista asioista voi tulla tietoiseksi vain oppimisprosessien ja taitojen hankinnan kautta. Samalla representaatioiden emotionaaliset osat saavat keskeisen roolin ihmisten toimintojen ohjauksessa. Lisäksi korkeammat kognitiiviset prosessit mahdollistavat monimutkaisten mentaalisten representaatioiden, kuten eettisten tai oikeudellisten normisysteemien tai vaikkapa johtamiskulttuurien tietosisältöjen konstruoimisen. Kognitiivisten prosessien korkeimmat tasot käsittävät ajattelun ja siihen liittyvät osaprosessit, kuten käsitteenmuodostuksen, päättelyn, päätöksenteon ja konstruktiivisen ongelmanratkaisun, kun taas alemmat kognitiiviset prosessit muodostuvat havainnosta, tarkkaavaisuudesta ja muistista (Anderson 1983; Kahnemann 2011; Newell & Simon 1972). Tunteet eivät kuitenkaan tarjoa yksityiskohtaisia tietosisältöjä mentaalisiin representaatioihin. Se luo mentaalisten representaatioiden emotionaalista sisältöä ohjaavat tietosisällöt, jotka vasta mahdollistavat kyseessä olevien emootioiden luonteen määrittymisen. Suuri osa kognitiivisen psykologian tutkimuksesta on perustunut lausumattomaan oletukseen, että kognitiivinen kyky selittää ihmisen suorituskyvyn (Broadbent 1958; Miller 1956), ja että kognitiivisten prosessien funktionaaliset yhteydet tekevät mahdolliseksi kompleksisten ja tarkkojen tietoesitysten konstruoinnin ihmisen mielessä. 13 3/21 F Tunteet määrittelevät toimintojen ja tilanteiden subjektiivisen merkityksen mentaalisissa representaatiossa, siis ihmisten mielissä. Tietoiseksi tuleminen on yksi avainongelmista esimerkiksi johtamiskäytäntöjen kehittämisen psykologiassa. Esimerkiksi pelon tunne saa meidät pakenemaan, kun taas uteliaisuus johtaa usein tavoitteen etsimiseen. korkeammista kognitiivista kapasiteeteista. Viime kädessä tunteisiin perustuvat kaikkien tilanteiden mentaalisissa representaatioissa olevat ihmisten, asioiden, objektien ja kokonaistilanteiden merkitykset. (Fr?da 1986) Tunteilla on tärkeä funktio myös ihmisten toimintojen tieteellisessä selittämisessä (Ekman 1999; Fr?da 1986). Monimutkaisimmillaan tietoisuus voi koskea kompleksisia yhteiskuntaja normisysteemeitä, kuten esimerkiksi maailmankaupan sääntelyä tai EU:n teknologianormistoa. Evolutiivisesti tunteet muodostavat suhteellisen alkeellisen järjestelmän, ja monia ihmisen tunteiden piirteitä löytyy myös muilta eläimiltä (Darwin 1872/1999; Panksepp 1998). Emotionaalinen prosessointi keskittyy pääasiassa ihmisen aivojen subkortikaalisiin alueisiin, jotka muodostavat mielessä evolutiivisesti primitiivisen (mutta juuri siksi monin tavoin perustavanlaatuisimman) ohjausjärjestelmän (Maclean 1990; Luria 1973). Yksikertaisimmillaan kyse voi olla tietoisuutta esineistä, kuten näköhavainnoissa vaikkapa seinästä tai ovesta. Ihminen on sosiaalinen olio, ja ihmismielessä onkin todettu olevan monia sosiaalisia kapasiteetteja tai kykyjä (Eibel-Eibesfeld 1989; de Waal Pertti Saariluoma. Kognitiivinen informaation prosessointi Tärkeimmät kognitiiviset informaatioprosessit ovat havainto, tarkkaavaisuus, motoristen liikkeiden kontrolli, muisti ja kielelliset prosessit (Lindsay & Norman 1977). Ihmisen sisäisen, toiminnallisen ja ympäröivän maailman tietosisältöjen prosessoinnista ja representoinnista vastaa ihmisen kognitio. Sosiaalinen informaation prosessointi Emotionaalisen ja kognitiivisen informaation prosessoinnin lisäksi on syytä kiinnittää huomiota mentaalisten representaatioiden tietoiseen osaan eli tietoisuuteen (Chalmers 2010; Dennett 1991; Revonsuo 2006). Sen pohjalla on neuraalinen järjestelmä, mutta se, miten ihminen tulee tietoiseksi kokemuksen tasolla eli fenomenologisesti, on ”kova ongelma” (hard problem), jolle ei ole selvää ratkaisua tarjolla (Chalmers 2010; Dennett 1991; Revonsuo 2006). Näiden ihmismielen osatoimintojen funktio on luoda tarkkoja mentaalisia representaatioita ympäristöstä. Tietorepresentaatioiden tarkkuus tekee mahdolliseksi ihmisen toimintojen yksityiskohtaisen ja rationaalisen hallitsemisen (Saariluoma 1999). Ei ole emotionaalinen kysymys, onko auton ajajan edessä toinen auto, tai onko opettajan viestin sisältö ihmisarvoa kunnioittava ja asianmukainen
Sosiaalisesti ahdistuneen voi olla esimerkiksi vaikeaa toimia myyntityössä, mutta työhön voi tottua tulemalla sinuiksi tunteidensa kanssa (Seligman 1992). Kieli on yksi esimerkki ihmiselle ominaisesta toiminnan alueesta. 3/21 14 Futura 1998). Jos henkilö ei katso käsillä olevan työn olevan itselleen emotionaalisesti sopiva, hänen on usein parempi pyrkiä tehtäviin, joissa voi olla sovussa omien tunteidensa kanssa. Tärkeimmät tässä yhteydessä käsiteltävät kapasiteetit ja kyvyt ovat emotionaalinen, kognitiiviEtiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. On olennaista kyetä määrittelemään niin emotionaalisesti, kognitiivisesti kuin sosiaalisesti mitä ovat hyvä/ huono itseluottamus, omatunto, riittämättömyys tai hyvä/huono kommunikaatio. Ei ole mahdollista ajatella, että esimerkiksi luokkahuonetilanteet ja kommunikaatiomallit voisivat saada eettisen sisältönsä pelkästään emootioiden tai kognitioiden pohjalta. Mentaalisen representaation konstruointi pohjautuu ihmismielen peruskapasiteetteihin ja kykyihin (faculties). Käytännön tilanteiden kokonaisvaltainen tarkastelu vaatii mentaalisen informaation kaikkien aspektien tutkimista. Emotionaalinen järjestelmä arvottaa toimintoja ja tilanteita, kun taas kognitiiviset järjestelmät tarjoavat tarkkoja tietoja tilanteesta. Lopuksi on syytä painottaa, että emotionaaliset prosessit liittyvät läheisesti kognitioon ja sosiaaliseen informaation prosessointiin. Erityisen mielenkiintoista on tarkastella käytännön etiikan yhteydessä sitä, millaisen sisällön mielen sosiaaliset kyvyt ja representaatiot saavat esimerkiksi organisaatiotoimintojen yhteydessä. Esimerkiksi kielen prosessointiin erikoistuneet alueet ihmisen hermostossa selittävät osaltaan sen, miksi ihminen pystyy kommunikoimaan itselleen tyypillisellä tavalla, ja miksi mikään muu eläin ei kykene vastaavaan kommunikatiiviseen toimintaan (Deacon 1997). Tällöin nousee luontevasti esiin myös kysymys siitä, millaisia ihmisen eettisen ja sosiaalisen toiminnan perustana olevia spesifejä, synnynnäisiä neuraalisia järjestelmiä on olemassa (Farah 2010; Suhler & Churchland 2014). Tästä näkökulmasta on mahdollista pohtia sitä, miten ihmismielen psykologiset ja kognitiiviset perustoiminnat, kyvyt ja kapasiteetit, tukevat eettisyyttä (Fodor 1983; Pinker 2011; Suhler & Churchland 2014). Empatia sosiaalisena emootiona on hyvä esimerkki omien ja muiden tunnetilojen ymmärtämisestä (Otto, Euler & Mandl 2000; Shamay-Tsoory, Aharon-Peretz & Perry 2009). Eettisen toiminnan voidaan ajatella olevan osittain kielen tavoin kyvykkyyttä, ts. Informaation prosessointi tekee mahdolliseksi konstruoida omaa toimintaa ja toimintaympäristöä esittäviä mentaalisia representaatioita (Fodor 1983, 1990; Newell & Simon 1972; Neisser 1976; Saariluoma 2002). Tältä pohjalta tarkastellen ihmisen eettisen toiminnan ja informaation prosessoinnin tekee mahdolliseksi kyky ohjata omaa toimintaa prosessoidun informaation pohjalta (Allport 1980; Lindsay & Norman 1977, Newell & Simon 1972; Turing 1950). Kaikki ihmisten toiminta ja teot perustuvat hermostoon ja sen ominaisuuksiin (Suhler & Churchland 2014). Ihminen nähdään nykypsykologiassa yleensä informaatiota prosessoivana oliona (Lindsay & Norman 1977; Newell & Simon 1972; Saariluoma 2002). Vastaavia toiminnan alueita ovat esimerkiksi konstruktiivinen ajattelu ja erilaiset (kompleksiset) motoriset toiminnat. Eettisesti relevantit neuraaliset kyvyt ja kapasiteetit Neuraalinen järjestelmä muodostaa ihmisen toiminnan perustan. Ajatus mentaalisesta representaatiosta muodostaakin nykyisen ihmistutkimuksen perustan. Organisaation emotionaalisen ilmapiirin kehittäminen ja ylläpitäminen alkavat parhaiten sen jäsenten omien emootioiden ymmärtämisestä. kykyä kokea asiat hyvinä tai pahoina. Tunteet ovat irrallisia, tiedollisesti tyhjiä ja irrationaalisia ilman selkeää tiedolle ja sosiaalisille prosesseille rakentuvaa mentaalista representaatiota. Ihminen esittää mielessään toimintansa ja tilanteen, jossa kyseinen toiminta tapahtuu (Fodor 1990; Newell & Simon 1972; Turing 1950). Tietoisuus omista tavoista kokea työelämä on tärkeää työelämän sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen kannalta (Saariluoma 2002). Toinen vaihtoehto on oman tunne-elämän kehittäminen ja pyrkimys työilmapiirin parantamiseen (Saariluoma 2002). Joka tapauksessa on selvää, että ilman ihmisen aivojen, muihin nisäkkäisiin verraten uusia, evolutiivisia ominaisuuksia inhimillinen eettinen toiminta ei voisi olla mahdollista
Kaikki hermojärjestelmien ominaisuudet eivät toki ole merkityksellisiä etiikan näkökulmasta. Neuroetiikan ala ja rajat Aivoja voidaan tutkia lukuisista näkökulmista, kuten neurokemian, signaaliverkkojen tai aivoalueiden viitekehyksistä (Corr 2006). Näillä tarkoitetaan sitä, että on mahdollista esittää eettisesti relevantteja moduuleita, jotka kutoutuvat esimerkiksi eettisesti relevanttien tunteiden ympärille. Koska aivojen modulaarisuus on empiirisesti todennettu, tutk?at ovat olleet kiinnostuneita myös aivojen eettisistä toimintamoduuleista (Harenski & Hamann 2006; Shamay-Tsoory, Aharon-Peretz & Perry 2009; Suhler & Churchland 2014; Zeki 1993). Toisaalta mielen peruskapasiteetit tai kyvyt, kuten emotionaalinen, kognitiivinen ja sosiaalinen informaation prosessointi neuraalisina ilmiöinä kattavat vain varsin rajallisesti sen, mitä etiikan tutkimuksen tulisi kattaa. Tässä keskustelussa jää täysin auki, mitä perustalla tarkoitetaan. Esimerkiksi esineiden muotojen koodaus on hyvin mielenkiintoinen hermoston ominaisuus, mutta sen eettinen merkitys on olematon (Huebel & Wiesel 1962; Zeki 1993). 15 3/21 F nen ja sosiaalinen informaation prosessointi, joita tarkastelen seuraavassa. Moraaliperusteiden teoria (Moral foundations theory) on malli siitä, miten moraali ja neuraaliset resurssit liittyvät toisiinsa (Haidt 2007; Haidt & Graig 2004; Suhler & Churchland 2014). Mielihyvällä ja mielipahalla on tärkeä merkitys toimintatilanteiden valenssin määrittämisessä (Saariluoma 2020 ja 2021). Tuntuukin mahdolliselta pohtia, olisiko etiikankin kannalta relevantteja modulaarisia systeemejä löydettävissä (Allport 1980; Fodor 1983; Pinker 1994 ja 2011; Suhler & Churchland 2014). Koska neuroliioittelun (neuro-hype) vaara on ilmeinen, tulisi reduktionistisia väitteitä ja käsitteitä tarkastella perusteanalyyttisesti (Lilienfeld et al. Frontaalialueet ovat keskeisiä ajatteluja suunnittelutoiminnoissa. Yllä olevasta näkökulmasta tarkastellen eettisesti relevantteja tunteita ovat esimerkiksi mielihyvä, mielipaha, empatia, hyväntahtoisuus, ja syyllisyys (Suhler & Churchland 2014). Eettisen toiminPertti Saariluoma. Aivojen neuraalisiin moduuleihin ja prosessein perustuva ero tunnetilojen konstruoitumisessa on olennainen tek?ä etiikan ymmärtämisen kannalta. Neuroreduktionistit kuten Churchland (1986) ovat taipuvaisia ajattelemaan, että neuraalinen informaation prosessointi muodostaa etiikan perustan (Suhler & Churchland 2014). Aivojen eettiset moduulit Aivoilla on omat sisältöspesi?t ja modulaariset toiminta-alueensa ja -piirinsä. Olennaisin kysymys on tutkia, mitkä hermojärjestelmien ominaisuudet voidaan nähdä eettisesti merkityksellisinä, ja määritellä hermosysteemien ominaisuudet, jotka mahdollistavat ihmisen aivojen eettisyyden. Nämä mentaalisten representaatioiden emotionaaliset, kognitiiviset ja sosiaaliset ulottuvuudet ovat oleellisia toiminnan ohjaamisen, ymmärtämisen ja tulkitsemisen kannalta. Vaikka malli itsessään on herättänyt kritiikkiä, se on myös avannut mielenkiintoisen tavan kehittää käsitteellisesti neuraalisuuden merkityksen analyysiä etiikassa. 2018; Saariluoma 1997). Kuten edellä on esitetty, etiikkaa ei tule tarkastella biologisena vaan myös yksilöllisenä ja sosio-emotionaalisena toimintana. Edellä on tarkasteltu kahta biologista päänäkökulmaa (aivojen prosessointikyvyt ja moduulit), joilla on merkitystä eettisen prosessoinnin tutkimuksessa. Neuroreduktionismissa jäävät ”perusta”-käsitteen tulkinnat avoimiksi pahimmillaan hämäävällä tavalla. Usein näissä tutkimuksissa on ajateltu prefrontaalisen korteksin olevan eettisesti erityisen tärkeä aivojen alue, mikä onkin loogista etiikan konstruktiivisen luonteen vuoksi (Maclean 1990; Luria 1973). Empatia, kuten jo edellä on osoitettu, puolestaan merkitsee kykyä ymmärtää ja analysoida toisten ihmisten tunnetiloja (Otto, Euler & Mandl 2000; Shamay-Tsoory, Aharon-Peretz & Perry 2009). Kun eduskunta säätää esimerkiksi uusia työlakeja, lakien sisältö ei tietenkään selity neuraalisten prosessien kautta vaan yleensä sosiaalisten tarpeiden pohjalta. Esimerkiksi kielen kohdalla monet keskeiset alueet on kyetty määrittelemään varsin tarkasti. Toinen kysymys on se, mitä tällaiset neuraaliset osajärjestelmät voisivat selittää ihmisen toiminnan eettisyydestä. Hyväntahtoisuus taas on ollut keskeinen sosiaalinen tunne etiikassa Konfutsen ajoista saakka (Confucius 1995)
Voidaan kysyä, miksi jokin informaatiosisällön periaate on ymmärrettävä tai millä perusteella se on syntynyt. Neuroreduktionistinen argumentaatio, eli etiikan perustuminen hermoston toimintaan, ei kuitenkaan kykene tuomaan mitään järkevää selitystä eri maiden lainsäädäntöjen eroille. Pelkkä neuraalinen tarkastelu niin olennaista kuin se onkin ei ole erityisen valaiseva tässä suhteessa. Representaatiota voi metaforisesti verrata tietokoneohjelmaan, joka muokkaa alla olevan ”raudan” määriteltyihin tehtäviin sopivaksi. Ihminen oppii, että esimerkiksi toisten ihmisten loukkaaminen johtaa negatiivisiin seuraamuksiin, ja sen vuoksi hän usein oppii välttämään negatiivisia toimintoja ja toimintamalleja. Eettiset kokemukset Etiikan ja eettisten normien muodostuminen ihmisen arkitoimintojen osana alkaa ihmisten toiminnan aikana syntyneistä kokemuksista ja niiden arvottamisesta. Ilo on positiivinen ja suru negatiivinen tunne. Käytännön työelämäkehityksen kannalta olennaista on kyetä tarkastelemaan asioita informaatiosisällön tasolla . Tietokoneessa yksi ohjelmisto tai sovellus toimii yhdellä tavalla ja toinen toisella, vaikka itse laite on kummassakin tapauksessa täysin sama. Informaatiosisällön muutokset ovat viime kädessä eettisiä muutoksia, sillä ne säätelevät eroa oikeudenmukaisen ja epäoikeudenmukaisen tai hyvän ja pahan tekemisen välillä. Ajatellaanpa vaikka suomalaista työlainsäädäntöä, jossa on esimerkiksi suojattu työntek?öiden edustajien asema hyvin erilaisella tavalla kuin monissa muissa yhteiskunnissa. Arkikielestä voi huomata kuinka tunteet on pääosin luokiteltu vastakohtiin (Ekman 1999). Neurotutkimus on usein diagnostisesti arvokasta, mutta informaatiosisällön, ts. Osa jokaisen ihmisen arjen toiminnoista päättyy positiivisiin lopputuloksiin, mutta osa johtaa negatiivisiksi koettuihin tilannearvioihin. Esimerkiksi johtamismallien kehittämisellä on olennaisesti suurempi merkitys aivoterveyden parantamisen kannalta kuin varsinaisella neuraalisella analyysillä. Tämä yhteys ei kuitenkaan ole täysin suoraviivainen, sillä elämän Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. (Saariluoma 1997; 1999; 2001; Saariluoma, Cañas & Leikas 2016) Tämä johtopäätös tarkoittaa sitä, että neurotutkimusta on täydennettävä sosiaalisen, emotionaalisen ja kognitiivisen etiikan ajattelutapojen avulla. Esimerkiksi harkitsematon sosiaalisen media käyttö, kuten omien luottokorttitietojen varomaton jakaminen hu?areille, voi johtaa suuriinkin taloudellisiin menetyksiin. Kokemusten positiivisuuden ja negatiivisuuden pohjalta ihminen arvottaa arkisia tapahtumia ja toimintoja. Ei ole mitään syytä otaksua, että esimerkiksi suomalaisen, saksalaisen, amerikkalaisen tai kiinalaisen työelämän pelisäännöt (siis etiikka) olisivat jollakin tavoin neuraalisesti erilaisiin aivoihin perustuvia. Kokemusten negatiivisuuden määrittelevät tunteet. Tämä perustuu pohjimmiltaan ihmisen neuraalisen järjestelmän tarjoamiin kapasiteetteihin, mutta kokemukset ja oppiminen alkavat nopeasti muokata ihmisen mieltä ja tapaa arvottaa kokemuksia. Sen s?aan nämä voivat olla osaperusteluina kehitettävien toimintamallien rationaalisuudelle, kuten esimerkiksi työntek?öiden aivoterveyttä edistävien toimintojen sisältöratkaisuille. Ainoa tapa selittää ja ymmärtää ihmisten toimintatapojen eroja on avata ja analysoida toimintoja ohjaavien representaatioiden informaatiosisällöt sekä tiedostaa näiden samankaltaisuudet ja erot. Tällaisten kokemusten seurauksena ihmiset yleensä tulevat varovaisemmiksi, sillä negatiiviset kokemukset ”lyövät” emotionaalisen leiman varomattomiin toimintoihin. Toiminnoissaan ihmiset välttävät negatiivisia ja pyrkivät positiivisiin tunnetiloihin. 3/21 16 Futura nan hahmottaminen edellyttää siten muidenkin etiikan perusteiden kuin neuraalisen systeemin ymmärtämistä. Nykypsykologiassa ajatellaan yleensä, että ihminen esittää tai representoi mielessään tekemänsä toiminnat ja näiden seurauksena syntyneet tilanteet. Joudutaan siis siirtymään sisällönpsykologiseen ajatusja käsitemaailmaan. Yksi oleellinen tek?ä on yhteiskunnallisen toiminnan logiikka ja diskurssi. Tarkemmin sanoen kyse on tunnevalenssista. Kun lisäksi sosiaalisen kokemuksen perusteella pyritään esimerkiksi aivoterveyden kannalta järkeviin johtamiskäytänteisiin, perusteluna pyrkimykselle eivät ole (eivätkä voi olla) aivoissa tapahtuvat muutokset. Vastaavasti ihmisellä yksi mentaalinen representaatio ohjaa yhtä ja toinen toista toimintaa. emotionaalisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toiminnan sisällön muutosten avulla on mahdollista vastata haasteisiin
Eettinen sykli Ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon ja sosiaalisen ympäristönsä kanssa. Yksittäinen teko tai toiminta tuo aina mukanaan tämän eettiseksi sykliksi kutsutun informaatioprosessin (Saariluoma 2020 ja 2021). Toimintojen, tekojen ja tilanteiden kognitiivinen ja emotionaalinen koodaaminen sekä representoituminen muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Toimintojen positiivisuuden ja negatiivisuuden arvioinnissa ei ole kuitenkaan mieltä, ellei ihminen kykene mielessään yhdistämään tunnearvioita toiminnan ja toimintaympäristöjen tiedollisiin representaatioihin. Teon negatiivisuudesta on mielekästä puhua vain, jos tiedetään, millaisesta teosta on kyse. He kehittävät itselleen käsitystapoja, jotka omalta osaltaan vaikuttavat ihmisten tapaan hahmottaa jatkossa erilaisia tilanteita. Esimerkiksi kokemukset maahanmuuttajista ovat hyvinkin erilaisia ja samalla nämä kokemukset luovat yhteisössä erityyppisiä suhtautumismalleja (Saariluoma 2020 ja 2021). Ideologiat, uskonnot, kulttuurit ja maailmankuvat luovat ihmisten mieliin oikeaa ja väärää koskevia viitekehyksiä (Saariluoma 2021). Tämän elämänprosessin pohjalta ihmiset oppivat hahmottamaan asioiden eettisiä ulottuvuuksia kukin omalla tavallaan. Tällaisen tavoitteellisen toiminnan seurauksena syntyvät sekä kokemuksien pohjalta opitut, että kulttuureista periytyvät eettiset ajattelutavat. Niiden pohjalta ihminen luo yksittäiset uskomuksensa, tapansa, tietonsa ja eettiset sääntönsä. Ihminen tekee koko elämänsä ajan erilaisia toimenpiteitä ja joutuu niiden seurauksena erilaisiin fyysisiin ja sosiaalisiin elämäntilanteisiin. Mielen kognitiivinen aspekti on olennainen, sillä se antaa ihmisen sisäisiä tiloja ja ympäristöä koskevan sisällön mentaalisille representaatioille (Allport 1980; Saariluoma 1997; 1999; 2002 ja 2021). omien kokemustensa hahmotus perustuu opitulle informaatiolle. Jokainen teko voidaan puolestaan nähdä elementaarisena eettistä hahmotusta luovana tapahtumana. Toiminnan, mielen ja tilanteen luomaa yhteistä kokonaisuutta voidaan kutsua eettiseksi sykliksi. Toiminnat johtavat tilanteisiin, joita kukin yksilö analysoi ja arvioi. 17 3/21 F toiminnoissa ollaan usein valmiita kestämään negatiivisia asioita niiden kautta myöhemmin saatavien positiivisten tavoitteiden vuoksi. Jokainen yksilö syntyy johonkin kulttuuriin ja tulee täten ikään kuin ”heitetyksi” omaan eettiseen ympäristöönsä. mentaaliset representaatiot. Ihmisen mieleen tallentuva eettinen informaatio luo pohjan sille, miten ihmiset kokevat tilanteet. Jos henkilö ei tiedä, mistä pahassa olossa, kuten ahdistuksessa on kysymys, on negatiivisen tunteen vaikutus marginaalinen tai alitajuinen. Arviointi perustuu tunteisiin mutta arvioinnin pohjana olevat representaatioiden kognitiiviset osat esittävät, millainen tilanne oli, ja millainen oli toiminta, joka johti kyseeseen tilanteeseen. Ihmisten eettinen. Miljoonien ihmisten mieliin on varastoitu valtava massa elementaarisia eettisiä malleja ja niiden pohjalta johdettua tapasäänPertti Saariluoma. Siinä syntyvät ihmisen mieleen tilanteiden kuvaukset, ts. Siksi eettistä sykliä voidaan kutsua elementaariseksi eettiseksi informaatioprosessiksi. Siksi eri henkilöiden täysin samankin tilanteen hahmottaminen vaihtelee. Siksi sitä on hyvä tarkastella yksityiskohtaisemmin. Prosessia, joka ihmismielessä yhdistää tilanteen tai toiminnan emotionaalisen ja kognitiivisen aspektin, kutsutaan emotionaaliseksi arvioimiseksi (appraisal) (Ekman 1999; Fr?da 1986). Tilanne, siihen johtanut toiminta ja ihmisen mielessä tapahtuva emotionaalinen ja kognitiivinen tiedon representoiminen ja prosessointi muodostavat eettisen tiedon kehittymisen pohjan. Arjen toimintojen ”meressä” ihmiset synnyttävät jatkuvasti mielessään elementaarisia eettisiä kokemuksia ja niiden pohjalta he yleistävät omia eettisiä säännöstöjään. Tämä elämän kokemusten virta, elämän läpi tapahtuvien tekojen jatkumo, on etiikan ja eettisyyden perusta ihmisen elämässä. Etiikka koskee tekojen luonnetta, kuten niiden hyvyyttä ja pahuutta, pakollisuutta, sallittavuutta tai luvallisuutta. Asiat, jotka voivat yhdestä yksilöstä olla etovia, kuten kuolemantuomio tai lasten fyysinen kurittaminen, voivat toisesta olla ihailtavia. Ihmiset toimivat tietyllä tavalla saavuttaakseen asettamansa päämäärät, kuten välittömien tarpeiden tyydyttämisen, oman yhteiskunnallisen asemansa turvaamisen tai oman yhteisönsä elämän parantamisen. Tunteet luovat perustan tekojen seurausten arvioimiseksi
Sosiaalisia normeja luovan keskustelun pohjalta syntyvää eettistä prosessia voidaan kutsua diskurssietiikaksi (Habermas 1981 ja 2008). Yhteiskunnassa on kuitenkin kyettävä luomaan kaikkia koskevia kulttuurisia normeja, organisaatioiden toimintasääntöjä ja lakeja. Eettinen prosessi ja älykäs yhteiskunta Etiikkaa voidaan tarkastella akateemisesti siitä näkökulmasta, miten ihmisten tulisi toimia, jotta he toimisivat eettisesti. Yhtä hyvin voidaan kuitenkin tarkastella sitä, miten he todella arjessaan ratkaisevat eettiset kysymyksen. Tämä keskustelu voi yhtä hyvin tapahtua aamiaispöydässä kuin eduskunnassakin. Yleisimmät normit syntyvät yhteiskunnallisen informaation prosessoinnin seurauksena. Arjen etiikka ja politiikka luovat juridiikan tulkintoineen. Westermarckin (1906 ja 1932) klassinen idea oli kuvata, miten ihmiset toimivat arjen etiikkaan, kuten avioliittoon liittyvissä asioissa. Jokainen yksilö tietenkin seuraa omaan mieleensä varastoituneita ja omasta kokemuspiiristään nousevia eettisiä tapoja ja periaatteita. Ihmisten koulutus, asuinpaikka, osakulttuuri aiemmat normit ja ajattelumallit monien muiden asioiden ohella vaikuttavat siihen, millaisena yksilöt kokevat yhteiskunnallisen keskustelun (Giddens 2001). Kontrolloimaton väestönkasvu on toinen aivan vastaava uhka. Aurinkoenergian käyttöön perustuva ratkaisumallikin kehitettiin jo 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Globaalin lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen uhka tajuttiin ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopulla. Siitä huolimatta tekeminen ja tahto tehdä nopeita ja voimakkaita toimenpiteitä on puuttunut. Esimerkiksi naisen asema työelämässä ja politiikassa on kohentunut merkittävästi. 3/21 18 Futura nöstöjä. Sosiaalinen informaation prosessointi ja diskurssi ovat avainasioita mietittäessä tulevaisuutta ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisemista. Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota yhteen kriisitek?öiden taustalla olevaan mekanismiin. Sosiaalinen informaationprosessointi on ?ksoitunut, juuttunut tai ”jämähtänyt” halvaannuttavalla tavalla vanhoihin ajattelumalleihin. Pohjimmiltaan diskurssietiikassa on kyse yhteiskunnallisesta informaatioprosessista, jonka taustalta voi identi?oida monia erilaisia tek?öitä. Yhteiskunnallinen eettinen diskurssi Ihmisten arkikokemukset vaihtelevat. Lopputuloksena on kompleksinen eettisten periaatteiden, tapojen ja normien viidakko. Samoin koulutus ja terveydenhoito ovat sitten 1800-luvun muuttuneet käänteentekevästi. Parhaiten tiedostettu ja laaja-alaisin uhka on globaali lämpeneminen ja ilmastonmuutos. Erilaisten asioiden satunnaistenkin yhteenliittymisten seurauksena syntyvät kulloinkin vallitsevat yhteiskunnan normit. Tarvitaan myös tutk?oita, jotka kehittävät jatkuvasti parempia ratkaisuja tienteon ongelmiin. Esimerkiksi tien tekemisessä tarvitaan yhtä hyvin kaivurin käyttäjää kuin asfalttityöntek?öitä. Sen s?aan, että olisi esitetty, millaisia avioliittojen tulisi olla normaEtiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. Yksi keskeinen ihmisten välisten erojen lähde on työnjako. Eettisten päämäärien asettamisen, ongelmien kohtaamisen ja toiminnan säätelyn lähtökohtana on ihmisen lajityypillinen neuraalinen informaation prosessointi, mutta sillä on hyvin vähän kiinnostavaa sanottavaa eettisen informaation sosiaalisesta sisällöstä, sillä tämä mielen ulottuvuus määrittyy yksilöllisten kokemusten ja sosiaalisten diskurssiprosessien myötä. Se on ihmisten ?ksoituva ajattelu. Nämä muutosprosessit uhkaavat kumota katastrofaalisella tavalla nykyisen elämänmenon. Ihmiset elävät toisistaan poikkeavissa olosuhteissa ja elämän piireissä. Eri rooleissa olevien ihmisten maailman kokemistavat ovat erilaisia. Yhteiskunnan kyky ratkaista ongelmia on parantunut, ja tämä paraneminen perustuu sosiaalisen informaation prosessoinnin kehittymiseen. Tarvitaan suunnittel?oita, markkino?ia, johtajia ja rahoittajia. Yhteiskunnallinen keskustelu on tarpeen, koska se avaa tien uudistaa vallitsevia olosuhteita. Monet vielä 1950-luvulla Suomessakin vallinneet ajatteluttavat ovat muuttuneet osana sosiaalista innovaatioprosessia tarpeettomiksi ja jopa haitallisiksi. Arkipäiväisen eettisen, juridisen ja poliittisen keskustelun kanavien kautta osasta tapanormeja tulee myös eritasoisia lakeja. Asioiden kohentumisen ohella on myös syntynyt riskejä ja uhkia. Nämä eettiset tavat ja periaatteet syntyvät yhteiskunnallisen keskustelun tuloksena
A. (1997): The symbolic species: the co-evolution of language and the human brain. Kumpikin näkökulma on mielekäs ja oikeutettu. Teoksessa G. Fontana Press, London. 225–235. Pertti Saariluoma. <https://doi.org/10.1080/00335557243000102>. Hermoston pitää sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Siksi hermostoon perustuvan argumentaation avulla ei ole mahdollista analysoida tilanteiden eri piirteitä. Presidentti Kennedyn tai prinsessa Dianan kuolemalla ei ollut enää vastaavia poliittisia seurauksia. Antonis & P. Tulevaisuudentutkimuksen yhtenä tehtävänä on kuvata tulevaisuuden sosiaalisia tiloja ja löytää mutkattomia teitä niihin (Kamppinen, Kuusi & Söderlund 2003; Wilenius 2015). Tulevaisuuden yhteiskunnan etiikkaa ei siten ole mahdollista deskriptiivisesti analysoida, sillä kyse on vielä mahdollisuuksista eikä todellisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennetaan mahdollisia malleja tulevaisuudelle, jotta niiden luonnetta ja seurauksia voitaisiin tarkastella. Tämän ajattelutavan merkitys on kuitenkin rajallinen. Kiitokset: STN-ETAIROS ja ESR-Aivoterveys -projektit ovat tukeneet tätä työtä. Yhteiskunnalliset ja arjen muutokset voivat olla industrialismiin siirtymistäkin vaativampia ihmisten ?ksoitumiseen taipuvalle ajattelulle siirryttäessä uuden lääketieteen, elintarviketuotannon, robottien, autonomisten järjestelmien ja älykkäiden tuotantoprosessien maailmaan (Ford 2015; Tegmark 2017; Saariluoma 2002). Viime vuosisadan sodat tarjoavat hyvän esimerkin ?ksoituneiden ajattelutapojen destruktiivisesta merkityksestä. Eettisten mallien lähtökohtana on neuraalinen perusetiikka. Arkkiherttuan kuolemaa voitiin aikoinaan käyttää motivoimaan alulle kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan johtanut sarja sotia (Bernal 1969; Tegmark 2017; Watson 2015). Reynolds (1972): On the division of attention: A disproof of single channel hypothesis, Quarterly journal of psychology 24(2), s. Darwin, C. Confucius (1995): The great learning: The doctrine of the mean. Claxton (toim.): Cognitive Psychology: New Directions, 2664. Tämä esimerkki osoittaa kuitenkin sen, että tulevaisuuteen on parempi mennä tietäen kuin hapuillen. (1872/1999): The expression of the emotions in man and animals. Siksi deskriptiivinen analyysi on usein korvattava konstruktiivisella analyysillä. Oxford University Press, Oxford. Allport, A., B. On myös mahdollista tutkia aiempia vastaavia kokemuksia historiassa, ja niiden pohjalta konstruoida malleja sille, mikä mahdollisesti tulee tapahtumaan älykkäiden työvälineiden, kuten robottien ja tekoälyn vaikutuksesta yhteiskunnan ja yksilöiden arkielämässä. Siksi eettisten prosessien tutkimus ja ymmärtäminen muodostavat olennaisen osan modernia tulevaisuudentutkimusta. Yksilöiden ja yhteisöjen tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Corr, P. On mahdollista tutkia yksilöiden ja yhteisöjen eettistä ajattelua ja toimintoja sekä niiden mahdollisia seurauksia. Alan Turing ajettiin Britanniassa 1950-luvulla nurkkaan lakien pohjalta, jotka kumottiin kymmenkunta vuotta myöhemmin (Hodgins 2000). 19 3/21 F tiivisessa mielessä, hän pohti sitä, millaisia parisuhteet olivat. Blackwell, Malden, MA. Penguin Press, Lähteet Allport, D. Mikään hermostoon liittyvä tek?ä ei selitä säädösten sisällön muuttumista. Samalla voidaan ottaa tarkastelujen kohteeksi ne eettiset tavat ja säännöt, jotka ohjaavat muutosta ja sitä seuraavaa ajattelua. Voidaan puhua muutosetiikasta. (2010): The character of consciousness. Ihmisten yksilöllisen ja yhteiskunnallisen informaatiosisällön analyysi – kognitiivinen psykologia ja kognitiivinen yhteiskuntatutkimus – tarjoavat tehokkaan eettisten prosessien tarkastelunäkökulman. Routledge and Kegan Paul, London. (1980): Patterns and actions: Cognitive mechanisms are content speci?c. Siksi erityisesti tulevien yhteiskunnallisten tilojen etiikkaa tulisi analysoida yhtä hyvin deskriptiivisestä kuin normatiivisestakin näkökulmasta. Tulevaisuudentutkimuksella tuleekin olemaan tärkeä osa pohdittaessa yhteiskunnan muutoksen säätelyä ja sen ohjaamista. (2006): Understanding biological psychology. Deacon, T. Se tekee mahdolliseksi edetä nousevien teknologioiden muokkaamiin aikakausiin kohtaamatta vastaavia yllätyksiä kuin industrialismin synnyn seurauksena ihmiskunta joutui kohtaamaan. Foreign languages printing house, Be?ing. Chalmers, D
von Wright, G. (2007): The new synthesis of moral psychology, Science 316 (5827), s. Tulevaisuuskirja: Metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen. Tegmark, M. (1971): Explanation and understanding. A theory of contents. Brown, Boston. (1999): Basic emotions. (1986): The Emotions. Wilenius, M. (2001): Chess and content-oriented psychology of thinking. 1738): A Treatise of Human Nature. (2011): Gewalt: Eine Neue Geschichte der Menschheit. Peters (toim): The Handbook of Human Symbolic Evolution. (2015). (2002): Ajattelu työelämässä. Cañas & J. Pinker, S. University of Notre Dame Press, Notre Dame, IN. Fodor, J. MIT Press, Cambridge, MA. International library of psychology, philosophy and scienti?c method. (2010): Neuroethics. & D. Lilienfeld, S. (2011): Thinking, Fast and Slow. Blackwell, Cambridge. (1997): Foundational Analysis: Presuppositions in Experimental Psychology. Chapter 3. Penguin Books, London. (1971): A theory of justice. Westermarck, E. Routledge/Taylor & Francis Group. S. A Study in Moral Theory. A. (2002): Neuroethics for new millennium, Neuron 35(1), s. (1994): The language instinct. Watson, A. Zeki, S. Davies (toim): Varieties of Attention. Teoksessa: A. 998-1002. Satel, S. Fodor, J. Lazarus, R. Saariluoma, P. Haidt, J., & J. Revonsuo, A. Singer, P. Smith, A. Otava, Helsinki. Penguin Books, Harmondsworth. Churchland (2014): Can Innate, Modular “Foundations” Explain Morality. Luria, A. Ekman, P. Palgrave Macmillan UK, London. Waddell, P. Routledge and Kegan Paul, London. Kahnemann, D. (2020): Hume’s Guillotine in designing ethically intelligent technologies. Teoksessa Ahram, T., T. Teoksessa Dalgleish, T.& M. Shi?rin (1984): Automatic and controlled processing and attention. A. Fr?da, N. Dennett, D. Free Associated Books, London. (1991): Consciousness explained. Sarjassa: Advances in Intelligent Systems and Computing, 1152. Springer, Cham. Haidt, J. Simon (1972): Human problem solving. Turing, A. Teoksessa L. Saariluoma, P. 241-250. Power (toim.): Handbook of Cognition and Emotion. (1906): The origin and development of moral ideas. Routledge, London. Proceedings of the 2nd International Conference on Human Interaction and Emerging Technologies: Future Applications (IHIET – AI 2020), 10-15. (2006): Inner presence: Consciousness as a Biological Phenomenon. 81–97. (1973): Working brain. Perry (2009): Two systems for empathy: a double dissociation between emotional and cognitive empathy in inferior frontal gyrus versus ventromedial prefrontal lesions, Brain 132(Pt 3), s. Euler & H. Newell, A., & H. Designing for life: A human perspective on technology development. Hume, D. MIT Press, London. 143–64. Cambridge, Polity Press. <https://doi.org/10.1007/s42454021-00035-1>. de Gruyter, New York. J. Shi?rin (1984): Automatic and controlled processing and attention. Marshall & S. Plenum Press, New York. Cambridge University Press. Kegan Paul, London. (1989): Human Ethology. Suhler, C. Cambridge University Press, Cambridge. Harmondsworth, Penguin Books. (1999): Stress and emotion. MIT Press, Cambridge, MA. (1993): A vision of the brain. Human-Intelligent Systems Integration 3(3), s. (1950): Computing Machinery and Intelligence, Mind, New Series 59(236), 433-460. Gremeaux-Bader & K. (2004). Kamppinen, M., O. (1992): Optimistin käsikirja. Macintyre, A. Rommelfanger (toim.): The Routledge Handbook of Neuroethics, 241–261. Dumais & R. (1993): Practical Ethics. Neisser, U. (1932): Ethical relativity. (2017): Yhdessä toimimisen etiikka. 106-54. (1976): A theory of moral sentiments. (1956): The magical number seven, plus or minus two: Some limits on our capacity for processing information, Psychological Review 63(2), s. Challenges for Haidt’s Moral Foundations Theory, Journal of Cognitive Neuroscience 23(9), s. Kuusi & S. Parasuraman & D. Mandl, (2000): Emotionspsychologie. SKS, Helsinki. Söderlund (2003): Tulevaisuudentutkimus. Seligman, M. Tännsjö, T. Westermarck, E. Dent, London. Oxford University Press, Oxford. Fischer, Frankfurt am Main. O., E. 21–23. Norman (1977): Human information processing. Taiar, V. MIT Press, Cambridge, MA. Macmillan, London. de Waal, F. Davies (toim): Varieties of Attention. & P. Harmondsworth, Penguin Books. Eibl-Eibesfeldt, I. Pinker, S. Oxford, Oxford University Press. (2001): Sociology. Saariluoma, P. 617–627. Otava, Helsinki. Penguin, Harmondsworth. Wsoy, Porvoo. Wiesel (1962): Receptive ?elds, binocular interaction, and functional architecture in the cat's visual cortex, Journal of Physiology 160(1), s. Academic Press, Orlando. Wiley, Chichester. Academic Press, Orlando. Saariluoma, P., J. & D. Roskies, A. (1976): Cognition and Reality. Farah, M. Aharon-Peretz & D. Aminian (toim.): Human Interaction, Emerging Technologies and Future Applications II. 34–9. S. Giddens, A. Panksepp, J. Maailmankansalaisen etiikka. Gaudeamus, Helsinki. Basil Blackwell, Oxford. Schneider, W., S. (1972/orig. (2015): Ring of steel: Germany and Austria-Hungary in World War I. H. Saariluoma, P. Otava, Helsinki. (2018): Neurohype: A ?eld guide to exaggerated brain-based claims. (2021): Hume’s guillotine and intelligent technologies. Hubel, D., & T. Etiikka, aivot, mieli ja tulevaisuusdiskurssi. (2013): Understanding Ethics.Edinburgh University Press, Edinburgh. Saariluoma, P. Rawls, J. Leikas (2016). M. (2017): Life 3.0: Being Human in the Age of Arti?cial Intelligence. Hallamaa, J. Prentice-Hall, Englewood Cli?s, NJ. Schneider, W., S. Dumais & R. Miller, G. MacLean, P. Teoksessa: R. (1983): Modularity of mind. Harvard University Press, Boston, MA. (1998): A?ective Neuroscience: The Foundations of Human and Animal Emotions. Beltz, Weinheim. (1998): Hyvänluontoinen. M. Saariluoma, P. (1984): After Virtue. Otto, J., H. Terra cognita, Helsinki. Freeman, San Francisco, CA. 2103-16. (1990). 3/21 20 Futura London. Craig (2004): Intuitive ethics: how innately prepared intuitions generate culturally variable virtues, Daedalus 133(4), 55–66. Parasuraman & D. Lock & C. Psicologica 22(1), s. Academic Press, New York. (1999): Neuroscienti?c psychology and mental contents, Lifelong Learning in Europe, 4(1), s. (1990): The Triune Brain in Evolution. Teoksessa R. Penny (1999): Evolutionary tree of apes and humans from DNA sequences. Johnson & K. Shamay-Tsoory, S., J. Aslinger, J. Sihvola, J. Lindsay, P
idealistisesti aina ollut siitä ihmisille saatavassa hyödyssä. Se mitä toinen pitää ongelmana, voi toiselle olla ideaali asioiden tila ja päinvastoin. Petri Kylliäinen ARTIKKELI Normatiivisuus ja poliittisuus tulevaisuudentutkimuksessa Perinteisesti tieteessä idealistiset maailmanparantamispyrkimykset on objektiivisuuden nimissä julistettu pannaan vedoten Humen giljotiiniin, eli ajatukseen siitä, että siitä miten asiat ovat ei voi päätellä miten niiden tulisi olla. Kuitenkin ihmiskunnan hyvinvointia on viimeisen vuosisadan aikana suuresti edistetty tutkimuksessa, joka on tähdännyt kaikkeen muuhun kuin ihmisten hyvinvointiin. Toisaalta tieteen merkitys on niin perustutkimuksen kuin sitä soveltavan tieteen osalta Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia. Ossip Flechtheim määritteli futurologian eettisesti suurina kysymyksinä ja tehtävinä ratkaista ihmiskuntaa eniten haastavat ongelmat.. Toisin sanoen sillä, millaisia havaitut olemassa olevat ongelmat ovat, ei voi suoraan oikeuttaa niiden ratkaisuja, joita voi ihmisten erilaisten arvojen ja maailmankuvien näkökulmista olla monia erilaisia. 21 3/21 F FM (valtio-oppi) väitöskirjatutk?a, Tampereen yliopisto petri.kylliainen@tuni.. Vaikka tiede on objektiivisuuden nimissä kieltänyt itseltään normatiiviset tavoitteet, sitä on aina Vaikka tiede on objektiivisuuden nimissä kieltänyt itseltään normatiiviset tavoitteet, sitä on aina rahoitettu ja kaikin tavoin hyödynnetty normatiivisiin valtapoliittisiin intresseihin. Tiede ja ihmiskunnan kehitys ovat ottaneet suuria loikkia eteenpäin kansallisista intresseistä toteutettujen aseteknologian kehitystutkimusten kautta, joiden hedelmissä kytee potentiaali myös ihmiskunnan tuhoon joukkotuhoaseiden muodossa (kemialliset, biologiset ja ydinaseet). Aseteknologisen kehityksen sivutuotteina ovat kehittyneet muun muassa ydinvoimalat, paremmat autot, laivat ja lentokoneet sekä tietokoneet, internet, satelliitit ja GPS-paikannusvälineet
Itse käsitän asian tieteentek?än näkökulmasta eettisenä valintana sen suhteen, kohtelemmeko tiedostaen tai tiedostamattamme tutkimuksemme luk?aa manipulointimme kohteena, jonka pyrimme vakuuttamaan käsityksistämme tulevaisuuden suhteen jotta hän toimisi haluamallamme tavalla nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Monet tulevaisuudentutk?at ovatkin vuosien varrella määrittäneet tulevaisuudentutkimuksen perimmäiseksi tarkoitukseksi tiedon tuottaminen tulevaisuudesta ja sen tuomista muutoksista, jotta nykyisyyttä ja tulevaa voitaisiin hallinnoida niin, että tulevaisuuden muutokset olisivat miellyttäviä tai ainakin siedettäviä (Cornish 1969, 244; Mannermaa 1991, 20–22; Bell 1997, xxiii). Myöhemmin kirjassaan Futurologie: Der Kampf um die Zukunft (Futurologia: Taistelu tulevaisuuden ympärille) Flechtheim (1971, 9) määritteli futurologian eettisesti suurina kysymyksinä ja tehtävinä ratkaista ihmiskuntaa eniten haastavat ongelmat. 3/21 22 Futura rahoitettu ja kaikin tavoin hyödynnetty normatiivisiin valtapoliittisiin intresseihin. Tähän mielestäni löytyy hyvä vastaus ja periaate Immanuel Kantin kategorisesta imperatiivista. (Kylliäinen & Mickelsson 2014, 10–11) Kategorinen imperatiivi tieteen ja tulevaisuudentutkimuksen eettiseksi perustaksi Se, että tulevaisuudentutkimus ja ennakointi ovat aina tavoitteidensa vuoksi normatiivista, subjektiivista ja poliittista, herättää kysymään, miten niitä voi tehdä eettisesti ja ontologisesti kestävällä tavalla. Ossip K. Nämä pyrkimykset vaikuttaa tai valmistautua tulevaisuuteen tekevät tulevaisuudentutkimuksesta poliittista. Sen toinen periaate on varsin samanlainen kuin kaikista uskonnoista löytyvä kultainen sääntö, mutta se sopii tieteen tekemiseen erityisen hyvin niin totuudellisuuden kuin tieteen kehityksen kannalta. Flechtheim (1909–98) määrittikin futurologiaksi nimeämälleen uudelle tieteenalalle keskeisiä eettisiä pyrkimyksiä (Flechtheim 1966, Preface ja 32). Vai kohtelemmeko sen s?aan luk?aa itsenäiseen ajatteluun ja päättelyyn kykenevänä, tietoa ja tietämystä itsekin tuottavana, arvovalintoja tekevänä ihmisarvoisena subjektina, jolla on oikeus saada tietoa ilman manipulointipyrkimyksiä, ja jonka mielipiteellä ja käsityksillä on yhteiskunnan osasena yhtä paljon merkitystä tai arvoa kuin omillamme. Hänelle nämä olivat sotien lopettaminen, pysyvän rauhan aikaansaaminen, nälänhädän ja kurjuuden poisto, valtioiden ja yhteiskuntien demokratisoiminen, luonnon riiston ja tuhon lopettaminen, ihmisten vapauttaminen moraalisesta rappiosta ja vieraantumisesta luomalla uuden luovan homo humanuksen. Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia?. Politiikka on siten myös aina tulevaisuuden tekemistä, sillä kaikki yhteiskuntaa ohjaava politiikka rakentaa sen tulevaisuutta, vaikka politiikan päämäärät eivät yleensä sellaisenaan toteudukaan. Tällainen lähtökohta tunnustaa tietämyksemme suhteellisuuden, kuin myös sen, että toisten kohtelu objektina on eettisesti väärin. Tämän toisen periaatteen mukaan ihmisen tulisi kohdella kaikkia ihmisiä (myös itseään) ikään kuin he olisivat päämääriä itsessään, ei koskaan pelkkiä välineitä. Eettisesti tulevaisuudentutkimuksen normatiivisuus tuottaa ongelmia lähtien sen pyrkimyksestä vaikuttaa tulevaisuuteen, ohjailla sitä haluttuun suuntaan, tehdä siitä halutunlainen tai varautua sen uhkiin. Tulevaisuudentutkimuksen kehitys tieteenä lähti kuitenkin liikkeelle toisen maailmansodan aikaan idealistisista maailmanparannuspyrkimyksistä. Tästä näkökulmasta luk?a omaa aina osan totuudesta yhteiskunnan yhteisistä asioista yhtenä sen jäsenenä. Toisaalta tieteen ja tulevaisuudentutkimuksen teoreettisen kehityksen ja tiedon lisääntymisen sekä myös näiden ontologisen ja epistemologisen kehityksen kannalta, rehellisyys tieteenharjoittajan arvolähtökohdista mahdollistaa ehkä Se, että tulevaisuudentutkimus ja ennakointi ovat aina tavoitteidensa vuoksi normatiivista, subjektiivista ja poliittista, herättää kysymään, miten niitä voi tehdä eettisesti ja ontologisesti kestävällä tavalla. Laajasti määrittäen politiikaksi voidaan nähdä kaikki yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseksi tehty tai vaikuttamaan pyrkivä toiminta
Ne ovat luoneet ja ylläpitäneet mm. (Chase-Dunn 1989, 169–170; Käkönen 1991, 12–15; Wallerstein 1987, 12–18, 27–31, 51–55 ja 64; Watson 1992, 178–180) Evoluutionaariseen systeemiteoriaan pohjaten näyttäisi siltä, että hegemoninen valta oli varsin vakaa ennen 1900-lukua, koska se sai syklisesti haastajan vain noin kerran vuosisadassa. Hegemonisen vallan alaisuudessa maailmanjärjestelmän vaihdanta on ollut varsin vakaata, lukuun ottamatta hegemonisesta vallasta käytyjen sotien aikoja, jolloin kansainvälinen kauppa on aika ajoin romahtanut. Systeemiteorian mukaan järjestelmien evoluutioprosessi (ontologinen olettamus) on järjestyksen ja kaaoksen sykli, jossa järjestelmä kehityksensä järjestysvaiheessa kasvaa tasaisesti ja kontrolloidusti järjestelmän hallinnon (yhteiskunnissa) pitäessä järjestelmää adaptoituen muuntuvassa ”steady state” -tasapainotilassa palautteen (feedback) avulla. Hegemoniateorioiden näkökulmasta viimeiset viisisataa vuotta, minkä ajan maailmassa on katsottu olleen jonkinlainen maailmanjärjestys tai maailmanjärjestelmä, on järjestystä maailmassa ylläpidetty hegemonisten eli poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti ylivaltaisten valtioiden toimin. 1900ja 2000-luku sen s?aan vaikuttavat aikasarjatarkastelun näkökulmasta edustavan maailmanjärjestelmän kaaosvaihetta. ”Sotien lopettaminen ja pysyvän rauhan aikaansaaminen” Kylmän sodan loputtua elimme hetken illuusiossa, että maailman hallinta olisi kehittynyt demokraattisemmaksi, että YK olisi toiminnallinen kollektiivisen turvallisuuden kysymyksissä ja sen kehitysja ympäristökonferenssit veisivät asioita eteenpäin, sekä että maailmantalous kehittyisi Maailman kauppajärjestö WTO:n kautta. Kaaosvaiheessa järjestelmät ovat alituisesti ongelmissa järjestelmän Petri Kylliäinen. (Koehler 1970, 59–62 ja 66–67; von Bertalan?y 1969, 74–79; Laszlo 1972, 11–13; Laszlo 1994, 106–109). Otan analyysini avuksi Flechtheimin jo aikanaan määrittämät ja edellä mainitut ihmiskuntaa eniten haastavat ongelmat. Tämän 400-vuotisen kauden katson edustaneen maailmanjärjestelmän järjestysvaihetta. Ensimmäisinä hegemonisina valtioina 1500-luvulla toimivat Espanjan ja Portugalin valtiot, ensin yhteistoiminnallisesti ja myöhemmin unionina. Ensimmäisen 400 vuoden aikana hegemoniasta taisteltiin suurissa sodissa noin sadan vuoden välein. Eettinen valinta tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin kohteesta Kantin eettisen säännön noudattaminen ei mielestäni kuitenkaan riitä tulevaisuudentutkimuksen eettiseksi perustaksi tässä ”vaihtoehtoisten totuuksien” maailmassa. 1900-luvulta lähtien Yhdysvallat on aina välillä saavuttanut hegemonian. 23 3/21 F paremmin tieteiden edistymistä. Teorian näkökulmasta (ontologinen olettamus) kaaosvaihe alkaa kun yhteiskuntajärjestelmät ennemmin tai myöhemmin kasvavat ympäröivien järjestelmien kanssa keskinäisesti yliriippuvaisiksi ja haavoittuviksi. Siten Kantin toinen periaate eettisenä ohjenuorana voi olla tieteen ja tulevaisuudentutkimuksen edistystä vauhdittava tek?ä, eikä vain sen väärinkäyttämistä hillitsevä periaate. On pohdittava eettisesti myös sitä, mitä tulisi tutkia ja millaisia tulevaisuutta parantavia tekoja haetaan ja mistä intresseistä käsin. 1600-luvulla hegemonian muodosti Hollanti ja 1700-luvulta 1900-luvulle Britannia, joka uusi oman sadan vuoden valtakautensa. Pohdin seuraavaksi erilaisiin teoreettis-ontologisiin ja epistemologisiin käsityksiin sekä käytännön esimerkkeihin pohjaten, millaista eettistä näkemystä ja selkärankaa tulevaisuudentutkimus ja ennakointi tänä globaalien ongelmien aikana tarvitsevat suunnan antajaksi tulevaisuudelle. kansainvälisen vaihdannan kapitalistisia arvoja ja normeja, joita muut maailman valtiot ovat seuranneet ja noudattaneet. Ilman eettistä tarkoitusta tulevaisuudentutkimus on nähdäkseni selkärangatonta ja pahimmillaan palvelee massatuhoaseiden kehittelyä tai kansallisia intressejä vallita ja hallita koko maailmaa niin kuin monessa RAND-tutkimuslaitoksen tutkimuksessa 1940-luvulta tähän päivään. Kuitenkin, 1990-luvulta tähän päivään ja uuteen maailman polarisaatioon edennyt kehitys ei nähdäkseni ole mitään uutta, vaan syklistä hegemoniasta taistelun toistoa. 1500-luvulta lähtien tätä hegemonista maailmanjärjestelmää on hallittu noin sadan vuoden sykleissä
Vuosina 2007–2008 Yhdysvalloista alkanut ?nanssikriisi aiheutti särön Yhdysvaltojen taloudelliseen ylivaltaan, johtaen sen ylivallan haastajien (BRICS-maiden) lisääntyvään yhteistyöhön. Hajoaminen ja uudelleen rakentuminen tapahtuu bifurkaatiopisteessä tai murroskohdassa kehitykselle, joka johtaa olemassa olevien järjestelmien uudelleenorganisoitumisprosessiin, järjestelmien tuhoon tai uuden evoluutionaarisesti kompleksisemman järjestelmän syntyyn. Yhdysvaltojen yksinapaisen hegemonian maailmanjärjestelmän heikennyttyä ovat Kiina ja Venäjä nousseet sen ylivallalle alistumattomiksi haastajiksi. Tuosta hetkestä lähtien olemme ajautuneet yhä syvenevään maailmanjärjestyksen valtatyhjiöön. Olen analysoinut yhteiskuntajärjestelmien bifurkaatiopisteen tai murroskohdan edellyttävän legitiimisyyskriisiä, joka ajaa yhteiskuntajärjestelmän polarisaatioon ja lopuksi yhteiskunnallisia (valta)rakenteita hajottavaan vallantyhjiöön. Jossain vaiheessa järjestelmät eivät enää kestä ja ne hajoavat. 3/21 24 Futura muuntuvan tasapainon (tai steady-state -tilan) ylläpitämisen suhteen. sodat ja talousromahdukset). Tämä legitiimisyyskriisi oli aiempaa pahempi, koska G7-maista Saksa ja Ranska jättäytyivät pois sodasta ja vastustivat sitä. Venäjä on vastavuoroisesti tehnyt omat kauppapakotteet/tuontikiellot EU-maiden tuotteille, mistä Suomikin on vuosien aikana kärsinyt miljarditappiot. Kansainliitto, Yhdistyneet kansakunnat, Maailman kauppajärjestö), se on aina kuitenkin siirtänyt nämä organisaatiot syrjään, jos sen omat tavoitteet eivät ole niiden kautta edistyneet. Samassa ympäristössä keskinäisesti yliriippuvaisten järjestelmien sisäinen kontrolli alkaa pettää, ja ulkoapäin tulevat kontrolloimattomat energia-, materiaja informaatiovirrat (liian suuret tai pienet) saattavat järjestelmät yhä kaoottisempaan tilaan (esim. Tämä kehitys on jatkunut Yhdysvaltojen ja Venäjän nokitteluna Ukrainan proxy-sodassa, millä on oikeutettu mm. Sen jälkeen kun Kiina 2018 lanseerasi petrojuanin haastamaan Yhdysvaltojen petrodollaria öljykaupan vaihdannan valuuttana, Yhdysvallat aloitti nokittelun Kiinan kanssa tullien ja tuonMiten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia?. Seuraava legitiimisyyskriisi syntyi Irakin sodan aloittamisesta, jota perusteltiin YK:n Turvallisuusneuvostolle valheellisilla väitteillä Irakin joukkotuhoaseista. Nähdäkseni nykyinen kylmä sota sai kuitenkin alkunsa Syyrian s?aistai proxy-sodasta vuoden 2013 syyskuussa, jolloin Venäjä ja Kiina avoimesti vastustivat ja menivät väliin laivastoillaan, kun Yhdysvallat oli aikeissa pommittaa Syyriaa kaasuaseiden tekosyyllä kaataakseen maan hallituksen. Tämä johti Yhdysvaltojen perääntymiseen, ja vaikka tämä tapahtui Syyrian kaasuaseiden eliminoimisen ehdolla, niin Venäjän ja Kiinan väliintulo osoitti Yhdysvaltojen sotilaallisen ja poliittisen ylivallan päättyneen. Yhdysvallat kuitenkin ryhtyi siihen yhdessä NATO-liittolaistensa kanssa. Vaikka joka sodan jälkeen nimenomaan Yhdysvaltojen aloitteesta luotiin uusia organisaatioita valtioiden demokraattisen yhteistyön eteen (mm. Nyt 2020-luvulla, 30 vuotta kylmän sodan päättymisestä ja Neuvostoliiton romahduksesta, maailma on jälleen uudessa kylmässä sodassa tai hegemonisessa taistossa. (Jantsch 1980, 29–31 ja 40–41; Prigogine & Stengers 1984, 131–176; Laszlo 1987, 28–34; Davis 1988, 20 ja 113–114; Laszlo 1994, 109.) 1900-luvulla maailmanjärjestys näyttäisi järjestelmänä siirtyneen kaaosvaiheeseen, koska silloin sen hegemoniasta taisteltiin kolme kertaa – ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa sekä kylmässä sodassa. NATO:n varustelua Venäjää vastaan Baltiassa ja Puolassa sekä EU:n ja Yhdysvaltojen WTO:n sääntöjen vastaista kauppasotaa Venäjää vastaan kauppapakotteiden muodossa ja pakotehyökkäyksinä Nord Stream 2 -projektia vastaan, minkä seurauksena putki on vasta nyt valmistumassa, kaksi vuotta myöhässä, kaasuenergian saatavuuskriisin kolkutellessa Eurooppaa. Tälläkin kertaa Yhdysvallat aloitti sodan kansainvälisen lain vastaisesti, ilman Turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Jo 1990-luvun lopulla tapahtui Yhdysvaltojen hegemonisen maailmanjärjestelmän ensimmäinen legitiimisyyskriisi, kun YK:n turvallisuusneuvosto ei myöntänyt Yhdysvalloille lupaa aloittaa Kosovon sotaa. Yhdysvallat voitti hegemonian uudelleen jokaisen sodan jälkeen ja palautti maailmanjärjestelmän yhden valtion sääntelemäksi yksinapaiseksi järjestelmäksi. Nämä kaikki heikensivät maailmanjärjestelmän ja sen osajärjestelmien eli valtioiden selviytymiskykyä sekä materia-, informaatioja energiavaihdantaa maailmankaupassa
Niin Venäjä kuin Kiina ovat vastanneet Yhdysvaltain pyrkimyksiin rikkoa tämä kauhun tasapaino. Mikä estää etenemisen kohti kompleksista ja demokraattista maailmanjärjestelmää. Maat ovat kehittäneet uusia hypersoonisia eli 9–10-kertaisella äänennopeudella (noin 9800–11025 km/h) kulkevia liitoja risteilyohjuksia. Todettiin, että ne kehittänyt voisi teoriassa aloittaa ja voittaa ydinsodan. Viimeisen viidentoista vuoden ajan Yhdysvallat on myös varustautunut sekä Kiinaa että Venäjää vastaan ohjuspuolustusjärjestelmin niin Alaskaan, Aasiaan kuin Eurooppaan. 25 3/21 F tiesteiden muotoisena kauppasotana, johon se on vaatinut myös EU:ta liittymään mukaan. Kiinasta tai Venäjästä yhdessäkään ei nähdäkseni voi tulla uutta hegemoniaa, sillä ylivaltaisen sotilaallisen, taloudellisen ja poliittisen aseman saavuttaminen ei ole millekään valtiolle tai liittoumalle enää mahdollista. Geopoliittiseen kauppasotaan liittyy myös Etelä-Kiinan meren tekosaaret, joita Kiina on rakentanut sotilastukikohdiksi. Venäläiset ovat myös onnistuneesti testanneet ohjuksia matalalla kiertoradalla olevien satelliittien alas ampumiseen. Evoluutionaarisen systeemiteorian ontologisten olettamusten näkökulmasta tarvittaisiin järjestelmämuutos, käänteentekevä murros kehitykseen (bifurkaatio), minkä jälkeen maailmanjärjestys voisi uuden yhteistyön avulla kehittyä kompleksisemmaksi, toimivammaksi ja siten kykenevämmäksi hallinnoimaan maailmaa kuin mihin yhden suurvallan hegemoninen yksinvaltius on kyennyt. venäläinen Kinzahl-liito-ohjus) ja sukellusveneistä (esim. Venäjän S300-, S400ja S500-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät ovat kehittyneet niin hyviksi, että Nato-maa Turkki päätti ostaa S400-järjestelmän, vaikka se kauppojen toteuduttua samalla menetti mahdollisuuden ostaa Yhdysvaltojen F-35-häivehävittäjiä. Tämän taistelun osana on myös Kiinan rahoittama ja osin rakentama uusi ”silkkitie” tai ”The Belt and Road Initiative”, jolla Kiina on siirtämässä kauppatavaroiden merikuljetukset maitse tapahtuviksi. Petri Kylliäinen. Miten tästä eteenpäin. Yhdysvaltojen maailman ilmaherruus on myös vaakalaudalla Venäjän ja Kiina kehittäessä ilmaja avaruustorjuntaohjusjärjestelmiään sekä myydessä niitä Yhdysvaltojen haastajille. Tällä toiminnallaan se on rikkonut vuonna 1972 Neuvostoliiton kanssa tekemänsä ABM-sopimuksen, jolla haluttiin suurvaltojen kesken varmistaa kauhun tasapaino (että ydinsota ei olisi voitettavissa), jota ydinaseiden torjuntaohjusten kehittely järkyttäisi. venäläinen Zircon-risteilyohjus). Hypersoonisten ohjusten kehitys muuttaa myös Yhdysvaltojen mahdollisuutta operoida ylivaltaisesti lentotukialuslaivastoineen ympäri maailmaa, sillä ne tekevät lentotukialusten upottamisen mahdolliseksi. Arvot ja intressit! Nykyinen hegemoninen maailmanjärjestys on perustunut kulloinkin valtaa pitäneen valtion kansalliseen etuun ja hyötyyn, jotka kansallismielisyysideologia sekä kussakin Nykyinen maailman polarisaatio ei voi laantua tai uusi maailmanjärjestelmä rakentua, eikä globaaleja ongelmia voida ratkoa, ellei maailmanpolitiikkaa ja -hallintaa perusteta aidosti ylisivilisaatiollisille yhteisille arvoille. Tai ainakin yritys sellaisesta johtaisi vain ikuiseen sotaan, eikä uuteen Pax Romanaan. Kiina on Yhdysvaltojen silmissä ollut jo RAND:in 1990-luvun raporteista lähtien sen hegemonian suurin haastaja (Khalilzad & Lesser 1998). Niitä voidaan laukaista lentokoneista (esim. Siten monta sataa vuotta jatkunut hegemonisen vallan kulmakivi, maailman merien hallinta laivastolla, muuttuu vanhentuneeksi sotilaallisen ylivallan muodoksi maailmanjärjestelmän hallinnassa. Kaikki nämä uudet ohjusjärjestelmät (myös Venäjän uudet ohjuspuolustukset kiertävät mannertenvälisetohjukset) ovat rakentaneet uutta kauhun tasapainoa tai tuoneet mukanaan uusia ja arvaamattomia riskejä. Nopeutensa vuoksi niitä eivät mitkään torjuntaohjukset ehdi torjua. Tässä maailmanjärjestelmän valtatyhjiössä riskit ydinsodasta ja/ tai korona-aikaan yhä ylivelkaantuneemman maailmantalouden romahduksesta kasvavat päivä päivältä, ja ilmastonmuutoskin etenee siinä sivussa. Niillä Kiina taistelee Yhdysvaltojen kanssa kauppamerenkulun reittien hallinnasta lähialueillaan. Myös Yhdysvallat on ryhtynyt hypersoonisten ohjusten kehittämiseen ja äskettäin myös Pohjois-Korea koelaukaisi sellaisen
Nationalismi on kuitenkin vain parisataa vuotta vanha maailmankuva/ontologia, toisinaan jopa rasistisen (”me vastaan muut”) politiikan oikeuttaja. Niiden perustana tulisi olla kaikkien ihmisten tarpeiden, ihmisarvon ja oikeuksien kunnioittaminen, ilman “me vastaan muut” -asetelmia. Tämä on ollut haluttu asiatila, sillä työvoiman ylimääräinen tarjonta jäädyttää tai jopa halventaa palkat, jolloin yritykset ja niiden pääomaomistajat saavat parhaiten tuottoa ja kasvavat tehokkaimmin. Suomen 1990-luvun pankkikriisi on nähdäkseni tyyppiesimerkki tällaisesta shokkikäsittelystä, jossa IMF:n lainaehdoilla sekä pienten ja keskisuurten yritysten lainahanojen kiristyksillä ajettiin tuhansia yrityksiä konkurssiin ja saatiin aikaan massatyöttömyyttä ja uusliberalistista kehitystä maahan. ”Nälänhädän ja kurjuuden poisto” Yhdysvaltojen voitettua kylmän sodan se alkoi harjoittaa samanlaista uusliberalistista talousohjausta koko maailmaan, mitä se oli harjoittanut jo kylmän sodan aikana Etelä-Amerikan valtioihin ja omaksunut brittihegemonian 1800-luvun talouspolitiikasta (klassinen talousliberalismi). Näillä ehdoilla on pakotettu maat aukaisemaan maansa vapaakaupalle (sääntelyn purku), vapaalle ?nanssipääomien liikkuvuudelle ja ulkomaiselle omistukselle, alentamaan pääomaverotusta, heikentämään työehtoja, ajamaan alas julkista taloutta heikentämällä sosiaaliturvaa, koulutusta, työttömyysturvaa ja kaikkia subventointeja köyhille budjettitasapainon nimissä, sekä yksityistämään valtion omaisuuden. 3/21 26 Futura maassa vaikuttanut uskonto ovat arvopohjana oikeuttaneet. Näiden arvojen pohjalta voidaan aidosti yhdessä ratkoa maailman ongelmia, niin sodan, talouden, köyhyyden, koulutuksen, työn kuin ilmastonkin mukanaan tuomia haasteita. Sen mukaan talouden kasvun myötä työttömyys vähenee, palkat nousevat ja syntyy palkkain?aatiota (työvoiman tarjonnan Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia?. Nykyinen maailman polarisaatio ei voi laantua tai uusi maailmanjärjestelmä rakentua, eikä globaaleja ongelmia voida ratkoa, ellei maailmanpolitiikkaa ja -hallintaa perusteta aidosti ylisivilisaatiollisille yhteisille arvoille. Kaupan ja ?nanssipääomien vapauttaminen on aiheuttanut joka paikassa työttömyyttä halpatuonnin takia ja pääomien karkaamista veroparatiiseihin, ja siten verotulojen menetyksiä valtioille, sekä jättiomaisuuksien kasautumista pienelle joukolle ihmisiä. Järkevämmin asiaa voisi edistää kaikkien maiden tuella vaikkapa YK:n yleiskokouksessa, ottaen siihen mukaan maailman kansalaisjärjestöt, jotka kykenivät jo vuonna 2000 Millennium Forumin julistuksessa pohtimaan asiaa eettisemmin kuin mikään poliittinen taho maailmassa sitä ennen tai sen jälkeen (We the Peoples 2000). Samalla se on yhdistetty paikalliseen uskontoon ideologisuskonnollisena oikeuttajana lännen vastaisessa taistelussa (esim. Viime aikoina on aloitteita ”uutta maailmanjärjestystä” varten pohdittu kovasti länsimaiden talouden ja politiikan eliitin kesken, mm. hindunationalismi, arabinationalismi, ISIS ja Taleban). Maailman talousfoorumissa, jossa Klaus Schwab on nähnyt koronassakin mahdollisuuden maailmanjärjestyksen suureen nollaukseen (Schwab & Malleret 2020). Naomi Kleinin ”The Shock Doctrine” -kirjan mukaan IMF:n uusliberalistiset lainaehdot on viety läpi monessa maassa sotien, vallankumousten ja talous-/pankkikriisien kautta, ja niiden yhteydessä on rakenteellisilla sopeutusohjelmilla myös aiheutettu pysyvää massatyöttömyyttä (Klein 2007). Suomessa tämä ideologisuskonnollinen oikeutus on kiteytynyt lausahdukseen ”koti, kirkko ja isänmaa”. John Williamsonin (1990) käsite Washington-konsensus kuvaa näitä uusliberalistisen talouden ohjauksen oppeja. IMF:n ja Maailmanpankin lainaehdoilla sekä OECD:n neuvoilla on myös luotu joka maahan pysyvää työttömyyttä. Vaikka William Phillipsin käyrällä (1958) alun perin pyrittiin edistämään työllisyyttä, sillä on uusliberalismissa oikeutettu työttömyyden ylläpitämistä. Länsimaiden hegemonisen maailmanhallinnan kylkiäisenä nationalismi on edennyt myös kaikkien muiden sivilisaatioiden alueiden kansojen ”me vastaan muut” -intressipolitiikan oikeuttajaksi. En kuitenkaan usko, että todellinen muutos voi lähteä hyväksyttävästi 500 vuotta maailmaa hyödyntäneen ja alistaneen länsimaisen sivilisaation käsikirjoituksena. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat vuosikaudet harjoittanut lainojensa ehtoina näitä suurimman rahoittajansa Yhdysvaltojen hallituksen asettamia ehtoja
30 vuoden massatyöttömyyden ja ihmisiä syrjäyttävän kehityksen jälkeen syntyvyys on laskenut muutamassa vuodessa aiemmasta 60 000 lapsesta vuodessa nykyiseen 45 000 lapseen vuodessa. pääoman) arvoa. Valtion sosiaalitukiverkkojakin pitäisi karsia, jotta valtiot saavuttaisivat budjettitasapainon. Uusliberalismin keskiössä on individualismin oppi. Siinä yrityksen täytyi pitää huolta myös työntek?öistään sekä toimintansa yhteiskuntavastuullisuudesta. NAIRU:n mukaan IMF, Maailmanpankki ja OECD ovat vuosikaudet ohjanneet maiden talouksia ylläpitämään riittävää työttömyyttä, jotta palkat eivät nousisi ja syntyisi palkkain?aatiota, joka syö rahan (ts. Vielä enemmän työttömyyden ylläpitoa on oikeutettu Milton Friedmanin opilla ”luonnollisesta työttömyydestä”. Yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta vapautetuksi tehtäväksi on uusliberalismin myötä määritelty voiton tuottaminen osakkeenomistajilleen ”shareholder”-kapitalismin mukaisesti. Ongelmiemme ytimessä ”nälänhädän ja kurjuuden poistossa” ovat myös arvot ja ideologiat. David Harveyn (2008) kirja ”Uusliberalismin lyhyt historia” antaa varsin mieltä pahoittavan kuvan kaikesta siitä vääryydestä, mitä uusliberalistisen kapitalismin eteen on tehty länsimaissa ja ympäri maailmaa. (Friedman 1980; Heywood, 1998, 90–96) Näistä Friedmannin opeista kehittyi NAIRU eli Non-Accelerating In?ation Rate of Unemployment, jonka kehittivät Franco Modigliani ja Lucas Papademos (1975). Thatcherin Britanniassa ja Reaganin Yhdysvalloissa 1980-luvulta lähtien. Viimeisimmät Rinteen ja Marinin hallitukset ovat poikkeus siinä, että ne eivät ole pyrkineet pitämään Suomea EU:n uusliberalistisen kapitalismin mallioppilaana. Toisin oli vielä 60-70 vuotta sitten vallinneessa sidosryhmäeli stakeholder-kapitalismissa. Ensimmäinen ennakoi suurempia työtaisteluita tulevaisuudessa ja jälkimmäisen todelliset mahdollisuudet lisätä työvoimaresurssien (lue: työttömien) tarjontaa ovat heikot siksi, että Suomen kieli, kulttuuri (jäyhyys), ilmasto ja heikot palkat eivät houkuttele tänne korkeasti koulutettuja, varsinkaan kun maassa on jo ennestään työttömänä tuhansia korkeastikin koulutettuja maahanmuuttajia. 27 3/21 F vähetessä), ja toisin päin: työttömyys vähentää palkkain?aatiota. Lääkkeeksi palkkojen nousua vastaan työnantajapuoli kieltäytyi myös jo vuosia sitten TUPO-sopimuksista ja pyrkii nyt hajottamaan ammattiyhdistysliikkeen valtaa kieltäytymällä yleissitovista työehtosopimuksista, sekä vaatii maahan lisää ulkomaisia työntek?öitä. Friedman esitti, että työttömyyden ”luonnollista” määrää ei voisi talouspolitiikalla estää ja että siitä olisi vain haittaa. Samalla kannustinloukut, jotka jo 1970-luvulla olivat Friedmanin hampaissa, vähenisivät. Sen s?aan ne ovat poistaneet työttömien aktivointipakotteet sekä työvoiman KIKY-velvoitteet (kilpailukykysopimus) tehdä ilmaisia lisätyötunteja. Tämän seurauksena NAIRU-työttömyys on Suomessa laskenut ja tätä seuranneella palkkakierroksella palkankorotukset ovat olleet aiempaa suuremmat. Euro-valuutassa mukanaolo jopa edellyttää tätä, sillä se sanelee, että Suomessa eikä muissakaan Euro-maissa saa syntyä in?aatiota, eli käytännössä palkkain?aatiota syömään euron arvoa. Sen julistuksissa ”yksityinen on tehokas ja julkinen tehoton” ja ”jokainen on oman onnensa Petri Kylliäinen. Kaikkia näitä työnantajapuolen reseptejä ammattiyhdistysliikkeen tuhoamiseksi on jo vuosikymmeniä sitten käytetty NAIRU-työttömyyden ylläpitämiseen mm. Työttömyyden s?aan in?aatio oli pahinta markkinataloudelle. Maahanmuuton lisäystä haittaa myös se, että uusliberalistinen kapitalismi on rakentanut samat ongelmat työvoimaresursseista kaikkiin muihinkin rikkaisiin länsimaihin, joissa palkkaa tarjotaan paremmin. Euro ja Talous 2018). (Murphy 2021; Holappa 2012) Suomessa on sitten 1990-luvun laman ja pankkikriisin IMF-lainaehtojen vuosikaudet pidetty yllä 400 000 ihmisen NAIRU-työttömyyttä, jota nähdäkseni hämäävästi on Suomessa nimitetty rakenteelliseksi työttömyydeksi (vrt. Elinkeinoelämän edustajat ja oikeistopoliitikot vaativat kuitenkin jo ”kannustinloukkujen poistoa” ja paikallisen sopimisen kautta palkkajoustoja, eli palkkojen alentamista tilanteessa, jossa eläköitymien koko ajan vähentää työttömyyttä Suomessa ja luo potentiaalista mahdollisuutta palkkojen nousulle ja palkkain?aation synnylle. Eläköitymisen lisäksi Suomen työttömyys tulee alenemaan yhä nopeampaa tahtia, viimeistään 15 vuoden päästä syntyvyyden viimeaikaisen alenemisen vuoksi
Kauan on siitä, kun työ oli oikeus ja täystyöllisyys valtion velvollisuus Suomessa ja siitä, kun ymmärrettiin talouden hyvän syklin perustuvan myös työvoiman ostovoiman turvaamiseen. Pyrkimys suunnata kehitystä kohti yövart?avaltiota näyttäytyy historian valossa jopa käsittämättömänä. Rajaan nyt keskustelusta pois miten uusliberalismi Britanniassa, Yhdysvalloissa ja yleisesti maailmassa on lisännyt kurjuutta, aiheuttanut jopa nälänhätää ja kasannut vähemmistöille vaurautta. 3/21 28 Futura seppä”. Vuonna 1990 Suomessa oli köyhiä 230 000 ja uusliberalistisen kapitalismin kolmen vuosikymmenen jälkeen 2019 tilaston mukaan 873 000 (Tilastokeskus 2010; Tilastokeskus 2021), eli nelinkertainen määrä. Harveyn ja Kleinin kirjat antavat näistä kiinnostuneille paljon raskasta luettavaa (Harvey 2008; Klein 2007). Toisin sanoen yksityisen tehokkuus perustuu ideologiassa hyväksyttyyn ahneuteen tavoitella vaurautta (Heywood 1998, 92-96). Toteamus, että ”kyllä työtä haluava työtä löytää” on hyväosaisille oikeutus pestä kätensä massatyöttömyydestä seuraavasta syrjäytymisestä, varsinkin kun uusliberalistinen talous on sitten 1990-luvun piirretty ihmisten käsityksiin ”luonnonlakina” – ”ei voi mitään, Neuvostoliitto ei toiminut” (eli markkinoita ei voi säädellä). Kiina on käyttäytynyt niin kuin Britannia aikanaan, kun se lainoitti Egyptiä Suezin kanavan rakentamisen – eli ottanut haltuunsa lainoitetut kohteet maksukyvyttömiltä. Näiltä osin onkin keskusteltu, onko Washington-konsensus muuttumassa Peking-konsensukseksi Yhdysvaltojen menettäessä taloudellisia painostuskeinoja maailman hallintaan. Kuitenkin myös Kiinan toimet maksukyvyttömien lainaajavaltioiden osalta arveluttavat. Siten hyvinvointivaltiollinen kehitys syntyi vaatimuksista parantaa työntek?öiden oloja. Laajennetaan perspektiiviä, mitä uusliberalistinen kehitys on saanut aikaan maailmassa. Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia?. Samaan aikaan riittävällä työvoiman ylitarjonnalla (työttömyydellä) työntek?ät pidettiin palkkaorjuudessa, kunnes työväenliike ja ammattiyhdistysliikkeet kokosivat työväen joukkovoimalla lakoilla vaatimaan oikeuksiaan. Jos tästä lähtökohdasta julkiselle puolelle on halvempaa ostaa palvelut yksityiseltä, niin se tapahtuu huonompien palveluiden tai alipalkkauksen kautta. Ylen juuri julkaisema artikkeli ETLA:n tutkimuksesta tukee käsitystäni mediaanipalkkojen laskusta varsinkin nuorten sukupolvien osalta (Tiirikainen 2021). Kun otetaan huomioon, että uusliberalismin ylläpitämä työttömyys on alentanut palkkakehitystä kaikkialla maailmassa ja luonut matalapalkka-alat (Harvey 2008), niin köyhyyden määrittelyn perusta eli mediaanipalkka (köyhyysraja = 60 % mediaanipalkasta) on todennäköisesti alentunut Suomessa suhteessa siihen, mitä se oli vuonna 1990. Aikanaan jo 1800-luvun klassisessa talousliberalismissa katsottiin, että työntek?öiden pitää taipua palkoissa ja myydä työtään halvemmalla, jos eivät muuten saa työtä. Tätä nykyä Kiinan ja BRICS-maiden kehityspankit AIIB (Asian Infrastructure Investment Bank) ja NDB (New Development Bank) ovat ottamassa IMF:n ja Maailmanpankin paikan, ne kun eivät esitä lainaehdoiksi muuta kuin koron ja lainan takaisinmaksuohjelmaa ilman uusliberalistisia valtioiden muutosvaateita. Hetkeksi siirtomaiden itsenäistymisen jälkeen loppunut kolonialismi on tullut takaisin IMF:n ja ja Maailmanpankin lainaehtojen myötä uuskolonialismina, joka ei ole poistanut kurjuutta ja nälänhätää kehittyvissä maissa, mutta on mahdollistanut varallisuuden keskittymisen niissäkin, sekä mahdollistanut köyhien maiden rikkaiden s?oittaa miljardinsa vuosittain New Yorkin pörssiin. Tämän pohjalta voi epäillä, että todellinen köyhien määrä voi olla tänä päivänä paljon enemmän kuin nelinkertainen vuoden 1990 tasoon verrattuna, jolloin maassa oli lähes täystyöllisyys, työttömiä oli muutama kymmenen tuhatta ja osa-aikatyöt olivat harvinaisuus. Matalapalkka-alojen synnyn myötä olemme luoneet osalle kansaa palkka-/tukiorjuuden, jossa palkka ei riitä hengissä pysymiseen, vaan valtio kustantaa KELA-tukien kautta osan yritysten palkkakuluista, tukien siten myös yrityspääomia ja pitäen ihmiset minimitoimeentulossa. Yksityinen on tehokas, koska se pyrkii voittoon, mutta julkisella sektorilla tehdään töitä ilman voittokannustinta. Mutta nykyinen markkinoiden vapaus on poliittisin päätöksin ja laein aikaansaatu – ei mikään luonnonlaki! Uusliberalismin suuntana länsimaissa on kuitenkin heikentää hyvinvointivaltioita kohti yövart?avaltiota, joka toimii ideologisen utopian mukaan vain omaisuutta turvaavana poliisina, oikeuslaitoksena ja vankilana – kaikki muut yksityistetään
Seurauksena on mm. Politiikan teorioissa demokratia on todettu heikoksi vallan muodoksi ja itsevaltaisuus vahvaksi, sillä demokratia on heikko ulkoiselle painostukselle ja hidas päätöksissään, itsevaltaisuus sen s?aan on vahva ja nopea (pienen joukon) päätöksissään. Maat, jotka pyrkivät edelleen hallitsemaan omaa todellisuuttaan ja talouttaan ovat itsevaltaisesti tai vähemmän demokraattisesti hallittuja, ja ovat siksi päätyneet Yhdysvaltojen suorien sotilaallisten toimien tai kauppapakotteiden kohteeksi. Washington-konsensuksen aikaan valtioiden demokraattinen päätösvalta on siis kutistunut olemattomiin. Toisaalta, Trumpin valtaantulo oli itsessään uusliberalismin kansaa kurjistavan kehityksen tulos. työttömyyden kautta alennettuja työvoimakustannuksia. Sääntelystä vapautetun maailmankaupan ja ?nanssipääomien anarkistisen vapauden s?aan tarvitaan tulevaisuuden ratkaisuna maiden ja maailmantalouden sääntelyä, jollakin maailmanlaajuisesti sovittavalla eettisellä taloussääntelyllä. Ei siis ole ihme, että ulkopoliittinen valta on suurvalloissa jätetty presidentille ja että Yhdysvallat on aina pyrkinyt demokratisoimaan valtioita helposti Sääntelystä vapautetun maailmankaupan ja ?nanssipääomien anarkistisen vapauden sijaan tarvitaan tulevaisuuden ratkaisuna maiden ja maailmantalouden sääntelyä, jollakin maailmanlaajuisesti sovittavalla eettisellä taloussääntelyllä. Maa on siitä lähtien ollut yhä syvemmin polarisoitunut huipentuen Trumpin valtakauden lopun aikana Capitolin mielenosoitusvaltaukseen. Pääomien tulosta tulisi myös oikeudenmukaisesti verottaa niin, että sopiva osa niistä palautuu kaikkien hyväksi, turvaamaan koulutusta, sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa sekä muita yhteiskunnan palveluita ja luonnollisia monopoleja. Suomen hallituksetkin ovat hyvin usein oikeuttaneet talouspolitiikkansa kiristyksiä AAA-luottoluokituksen ylläpitämisellä. Vaikka valtioilla olisi halua rakentaa kansalaistensa hyvinvointia paremmaksi, niin rahaa ei välttämättä ole, kun pääomat kiertävät verotusta veroparatiiseihin ja vuosien massatyöttömyyden jälkeen kansalaisten madaltuneissa palkoissa ei ole mitä verottaa. Toisaalta, jos jokin valtio silti uskaltaisi yrittää kehittää olojaan, niin vastassa olisivat läntiset luottoluokituslaitokset (Standard & Poor’s, Moody’s ja Fitch), jotka luottoluokituksillaan voivat pakottaa valtiot takaisin uusliberalistiseen ruotuun. köyhien valkoisten globalisaation vastainen nationalismi ja rasismi sekä rakenteellista rasismia vastustava BLM (Black Lives Matter). Myöskään ALV-verotusta tai muuta välillistä veroa ei voi nostaa kansaa köyhdyttämättä. 1800-luvulta uudelleen lanseerattu äärikapitalismi on rakentanut uudelleen työn ja pääoman antagonismin sekä polarisoinut kansan hyväosaisiin ja häviäjiin. Vuosikaudet Britannian työmarkkinoille virtasi EU:n sääntöjen sallimana työvoiman ylitarjontaa muun muassa Puolasta, vieden töitä briteiltä ja alentaen palkkoja tilanteessa, jossa maa oli jo 1980-luvulta lähtien romauttanut ”kannustinloukun” eli sosiaaliturvan niin huonoksi, että 1980-luvulla tehdyt valtiontalouden säästöt oli syöty 1990-luvulle tultaessa ja kustannukset siirtyneet vankeinhoitoon. Sen tulisi turvata heikompiosaisia sekä säädellä ?nanssimarkkinoita ja maailmankauppaa paikallisen tuotannon, elinkeinot ja työpaikat turvaavalla tavalla, eikä tavoitella työvoiman ylitarjonnan ts. Britannian vankiloissa onkin neljä kertaa enemmän vankeja väestöön suhteutettuna kuin Suomessa, ja Yhdysvalloissa on viisi kertaa enemmän. ”Valtioiden ja yhteiskuntien demokratisoiminen” Katsoisin, että uusliberalistisen talouden globalisaation myötä olemme kärsineet suurta demokratiavajetta valtioiden mahdollisuuksissa säännellä talouttaan. Britannian ero Euroopan unionista (BREXIT) oli selkeästi myös kansan polarisoitunut reaktio hyväosaisten ja häviäjien välillä. Selvästikään uusliberalistisella maailmantalouden ja valtioiden talouden ohjailulla ei nälänhätää ja kurjuutta ole poistettu maailmassa. Petri Kylliäinen. 29 3/21 F Uusliberalismin myötä Yhdysvallat on tullut hegemonisen valtansa päätepisteeseen, ja erityisesti Trumpin kaudella se ryhtyi teorian mukaisesti heikolle hegemonian vaiheelle tyypilliseen protektionismiin, erilaisten kauppapakotteiden tekosyyllä
”Ihmisten vapauttamisen moraalisesta rappiosta ja vieraantumisesta luomalla uuden luovan homo humanuksen” Tämä Flechtheimin tavoite tulevaisuudentutkimukselle vaikuttaisi Renaudin (2019) Flechtheimin poliittista aktiivisuutta valottavan artikkelin näkökulmasta he?astavan hänen vasemmistolaista ja sekulaaria humanistista etiikkaansa. Tällainen ”me vastaan muut” -malli olisi globaalissa demokraattisessa päätöksenteossa toimimaton. Vaikka Suomi olisi mallioppilas ja samalla syrjäyttäisi työttömyyteen ilmastorakennemuutoksen liian pienillä kompensaatioilla heikompiosaisille, niin ilmastomuutokseen sillä on vähän merkitystä. Ilmastonmuutos, luonnon saastuminen ja ihmisoikeudetkin ovat kaikki riippuvaisia toisistaan ja erityisesti siitä, että mitään näistä ei voida ratkaista ilman yhteistä sitovaa ja toimeenpanevaa globaalia päätöksentekojärjestelmää, joka jakaa eettisesti oikeudenmukaisesti oikeuksia ja velvollisuuksia maiden ja kansojen kesken. En varsinaisesti ole perehtynyt siihen, mitä Flechtheim tarkoitti moraalisella rappiolla ja vieraantumisella, mutta Émile Durkheim jo aikanaan (1893) linkitti nämä yhteen vieraantumista pohtiessaan. Yhdysvaltojen juuri lopettama Afganistanin miehitys osoittaa, että pakolla tällainen ei enää onnistu, vaikka se onnistui esimerkiksi Japanin tai Saksan kohdalla toisen maailmansodan jälkeen miehitettyinä valtioina. Vieraantumista ja moraalista rappiota syntyi yhteiskuntien muuttuessa homogeenisista maanviljel?öiden kyläyhteisöistä kaupunkien eri ammatteihin jakaantuneisiin heterogeenisiin yhteisöihin, missä kyläjuuriltaan revittyjen ihmisten yhteisöllisyys heikkeni ja tästä vieraantumisesta (Durkheimin käsite ‘anomie’) johtuen ihmisten moraaliset ja uskonnolliset arvot romahtivat (Durkheim 1984). 3/21 30 Futura ulkoisesti hallittaviksi. Valtioista suurimmalla osalla riittää nykyisellään taistelua olemassaolonsa elinehtojen turvaamisessa, ilman todellisia mahdollisuuksia toimia ilmastokysymyksissä. Sama pätee myös muuhun ”luonnon riistoon ja tuhoon”. Sen s?aan sen pitäisi perustua yhteiselle näkemykselle siitä, että kaikkien äänten tulee kuulua demokratiassa ja kaikkien hyvinvointi on ensis?ainen tavoite, eivätkä jonkin ryhmän tai kansan edut. Liberaalidemokraattisen parlamentarismin idea ja käytäntö on nähdäkseni myös eettisesti demokratiamallina globaalisti kestämätön, koska se perustuu ajatukselle, että kilpailevat puolueet, taistellessaan eturyhmiensä eduista, tasapainottavat yhteiskunnallisesti hyvää kaikille. ”Luonnon riiston ja tuhon lopettaminen” Ilmastonmuutoksen ongelmien ratkaisun ydin on nähdäkseni maailmanjärjestelmän demokratisoimisessa. Se, että varakkaiden ja hyvätuloisten on mahdollista ajaa vähäpäästöisillä, veroilla subventoiduilla sähköautoilla, perustuu monen akkumateriaalinkin osalta luonnon riistoon ja tuhoon (ja myös työvoiman riistoon palkoissa ja työoloissa) kehittyvien maiden kaivosten kautta. Itse asiassa rikkaat maat häviäisivät tällaisessa enemmistödemokraattisessa päätöksenteossa valtioiden enemmistölle eli kehittyville maille. Oikeudenmukaisuuteen pyrittäessä globaalin demokratian täytyisi perustua paremmalle etiikalle kuin puoluepohjaiselle ”me vastaan muut” -käytännölle. Toisaalta maailmanjärjestys tai maailmanjärjestelmä pitäisi ensin demokratisoida pois hegemonisen hallinnan alaisuudesta, jotta maiden sisäisille demokraattisille käytännöille voitaisiin luoda maailmanlaajuinen, vaikkapa EU:n ”subsidiariteettiperiaatteen” mukainen käytäntö, jossa asiat päätetään sillä tasolla, missä päätökset vaikuttavat – kansalliset kansallisella ja ylikansalliset ylikansallisella tasolla. Sillä ei ole suurta merkitystä, saavuttaako Suomi omien poliittisten taisteluidensa tuloksena hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Eettisesti ajatellen demokratia on edelleen paras vaihtoehto hallitusmuotona ja siten kannatettava sekä edistettävä idea maailmassa, mutta sitä on epäeettistä viedä pakolla toisiin maihin (hallintaintressistä). Sellaisessa eettisessä ilmapiirissä työn ja pääoman antagonismikin voi hävitä, kun kaikkien keskinäinen riippuvuus ja yhteinen hyvä nousevat eettiseksi päämääräksi ja ohjenuoraksi päätöksenteolle. Tosin, sen jälkeen, kun Suomen kaivoslainsäädäntö on uusliberalistisesti ”uudistettu” takaisin 1800-luvun kolonialismiin aikaan, on meillekin syntynyt kaivosongelmia kuten Talvivaara. Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia?
Petri Kylliäinen. Tietyllä tapaa globaalien ongelmien synkät pilvet ovat myös lupaus vieraantumisen ajan lopun alusta, sillä niiden kautta pääsemme ehkä pois ”kaverille ei jätetä” -yhteiskunnasta takaisin kohden ”kaveria ei jätetä” -yhteiskuntaa, sillä ihmiset kehittyvät parhaimmilleen yhteisiä ongelmien kohdatessaan. Sellainen tulevaisuudentutkimus ja ennakointi, joka ei kykene hahmottamaan tulevaisuutta globaalieettisyyteen pohjautuen, jää mielestäni heikoksi tuotokseksi maailman ongelmien ratkaisupyrkimyksissä. Yhteisen jaetun uskontojärjestelmän tai ideologian puutteessa täytyy yhteisöllisyys ja osallisuus tulevaisuudessa perustaa johonkin kaikki maailmankansalaisina sisään sulkevaan ihmisoikeusja ihmisvelvollisuuskäsitykseen, jota maailmanlaajuisesti kasvatuksella edistettäisiin. Tarkasteluni oli paikoin deskriptiivistä, normatiivista ja tietoisen poleeminenkin. Vieraantumisen ongelmien niin kuin muiden globaalien ongelmien ratkaisu vaatii yhteistä arvoja normipohjaa. Niiden julkituominen kärjistävänkin suoralla esityksellä antaa mielestäni luk?alle mahdollisuuden arvottaa itse tarjottua tietoa tai näkemystä, sekä myös herättää pohtimaan sitä, mitä itse on asiasta mieltä, toisin kuin tilanne, jossa tutkimus esitetään näennäisen objektiivisesti tuomatta julki kirjoittajan käsityksiä ja mielipiteitä tai ontologisia lähtökohtia tutkimuksen takana. 31 3/21 F Uusliberalismin kiihdyttävät vaikutukset maailman kaupungistumiseen ovat repinyt miljardit ihmiset juuriltaan vieraantumaan kaupungeissa, samaan aikaan kun ideologian yhteisöllisyyttä romahduttava individualismi johtaa erityisesti työstä syrjäytetyt eksistentiaalisiin kriiseihin ja mielenterveysongelmiin. Jatkoin tarkastelua globaalieettisestä näkökulmasta tarkastellen kysymystä Flechtheimin futurologialle määrittelemien globaalieettisten tehtävien näkökulmasta, joiden katson olevan edelleen ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä tulevaisuudentutkimukselle. Sellainen tulevaisuudentutkimus ja ennakointi, joka ei kykene hahmottamaan tulevaisuutta tällaiseen globaalieettisyyteen pohjautuen, jää mielestäni heikoksi tuotokseksi maailman ongelmien ratkaisupyrkimyksissä. Mikäli artikkelini herättää kritiikkiä ja vastareaktioita, katson onnistuneeni pyrkimyksessäni havainnollistaa tulevaisuudentutkimuksen normatiivisuutta ja ontologiariippuvuutta sekä etiikan tarvetta. Sen tarkoitus oli myös havainnollistaa ymmärtämään miten maailmankatsomukselliset ja maailmankuvalliset ontologiset olettamukset (esittämieni teorioidenkin) ovat aina vaikuttamassa tulevaisuuskäsityksiimme ja tutkimukseemme. Lopuksi Tässä artikkelissa pohdin tulevaisuudentutkimuksen normatiivisuutta ja sen tutkimuseettisyyttä
<https://yle. Laszlo, E. Teoksessa Williamson, J. (toim.): Mankind 2000. (1972): The Systems View of the World: The Natural Philosophy of the New Developments in the Sciencea. Pergamon Press, Oxford. (toim.): Systems Thinking. Flechtheim, O. Haettu 1.10.2021: <https://www.piie.com/ commentary/speeches-papers/what-washingtonmeans-policy-reform>. Second Edition. Vastapaino, Tampere. Kindle Edition. (2021): Non-Accelerating In?ation Rate of Unemployment (NAIRU). Mannermaa, M. (1971): Futurologie: Der Kampf um die Zukunft. ISBN Agentur Schweiz. I. Bantam Books, Inc., New York. <https://www.investopedia.com/ terms/n/non-accelerating-rate-unemployment.asp>. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia & Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitos, Turku. Free To Choose Network 12.3.2019. Yle Uutiset 6.10.2021. Davis P. (2021): Kolmekymppiset eivät enää tule vanhempiaan rikkaammiksi – Suomeen syntyi nollakasvun sukupolvi. (1984): Order Out of Chaos: Man’s New Dialogue With Nature. Tilastokeskus (2021): 873 000 henkilöä oli köyhyystai syrjäytymisriskissä vuonna 2019, Tilastokeskus, Helsinki. Holappa. Murphy, C. Harvey, D. Käkonen, J. Noudettu 1.10.2021. & Galtung, J. Tilastokeskus (2010): Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2008. Knopf, Canada. & Mickelsson R. (1991): Evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus: Tulevaisuudentutkimuksen paradigmojen ja niiden metodologisten ominaisuuksien tarkastelua. Strategy. (toim.): Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa, 30-58. Friedman, M (1980): Free To Choose 1980 Vol. Prigogine, I. & Lesser. Suomen Pankin ajankohtaisia artikkeleita taloudesta. Teoksessa Emery, F. E. Investopedia. Wallerstein, I. B. Teoksessa Mickelsson, R. <https://tva.utu.?/wp-content/uploads/2019/11/Poliittinen-vaikuttaminen-tulevaisuudessa.pdf>. (1991): Realismista utopiaan. Haettu 1.10.2021. COVID-19: The Great Reset. 04 From Cradle to Grave Full Video. luku. <http://www.se?dvash.net/rcgg/htms/ mfd_ing.htm>. New German Critique 137, 46(2) August 2019, 117-149. <https:// www.rand.org/pubs/monograph_reports/MR897. (1980): The Self-Organizing Universe. (1990): What Washington Means by Policy Reform. Penguin Books Ltd., Harmondsworth, Middlesex. Laszlo, E. Suomen Pankki. VAPK-kustannus, Helsinki. Basil Blackwell, Oxford. (2020). Khalilzad, Z. Universitetsforlaget, Oslo. & Stengers, I. Euro ja Talous 3/2018. Heywood, A. 3/21 32 Futura Lähteet Bell, W. George Braziller, New York. O. & Malleret, T. Euro ja Talous (2018): Työttömyys lähellä rakenteellista tasoaan. Miten tehdä globaalisti eettistä ja ontologisesti rehellistä tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia?. Ateena, Helsinki. Verlag Wissenshaft und Politik, Köln. <https://www.eurojatalous.?/?/2018/3/tyottomyys-lahella-rakenteellista-tasoaan>. html>. S (1969): The Professional Futurist. Macmillan, London. Transaction Publishers, New Brunswick. Vastapaino, Tampere. Laszlo, E. Koehler, W (1938): Closed and Open Systems. Touchstone, New York. (1987): Historiallinen kapitalismi. Williamson, J. Routledge, London. Tiirikainen, V. Teoksessa Jungk, R. Schwab, K. Chase-Dunn, C. Durkheim. Renaud, T. RAND Corporation, Santa Monica, CA. Macmillan Press Ltd, London. Watson, A (1992): The Evolution of International Society. Verlag Anton Hain, Meisenheim am Glan. Jantsch, E. L (2012): Täystyöllisyys ja NAIRU. <https://rahajatalous.wordpress.com/2012/03/30/taystyollisyys-ja-nair>. (1989): Global Formation: Structures of International Society. At the United Nations’ Headquarters 26.5.2000. 26.1.2021. Tilastokeskus, Helsinki. (toim., 1970): Systems Thinking. Penguin Books Ltd., Harmondsworth, Middlesex. (2014): Johdanto. We the Peoples (2000): We the Peoples Millennium Forum Declaration and Agenda for Action Strengthening the United Nations for the 21st Century. The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism. Raha ja Talous -blogi. 1950): The Theory of Open Systems in Physics and Biology. Haettu 1.10.2021. (1969 / alkup. E. Kylliäinen, P. (1984). (1987): Evolution: The Grand Synthesis. ?/uutiset/3-12130634>. Gordon & Breach, New York. <https:// www.stat.?/til/tjt/2008/01/tjt_2008_01_2010-0126_kat_001_?.html>. (1994): Vision 2020: Reordering Chaos for Global Survival. (1998): Political Ideologies: An Introduction. The division of labour in society. von Bertalan?y, L. 30.3.2012. Teoksessa Emery, F. (1988): The Cosmic Blueprint: New Discoveries in Natures Creative Ability to Order the Universe. Shambhala Publications Inc., Boston. (1997): Foundations of Futures Studies: Volume 1: History, Purpose and Knowledge. <https://www.stat.?/til/eot/2020/01/ eot_2020_01_2021-02-09_tie_001_?.html>. E. (2008): Uusliberalismin lyhyt historia. (2019): German New Lefts: Postwar Socialists between Past and Future. Flechtheim, O. (1998): Sources of Con?ict in the 21st Century: Regional Futures and U.S. (1966): History and Futurology. Cornish, E. Klein, Naomi (2007). <https://www.youtube.com/watch?v=ysf-5MdWDt0>. (toim.): Latin American Adjustment: How Much Has Happened?, 2
Matti Minkkinen Siinä missä esimerkiksi taloustiede tai sosiologia pyrkivät ennustamaan (lähi)tulevaisuutta historiallisten jatkumoiden perusteella, tulevaisuudentutkimus luopuu ennustamisesta ja korostaa sen s?aan epäjatkuvuuksia, useita mahdollisia tulevaisuuksia ja luovan toim?uuden merkitystä. Kritiikin vastapainoksi esitämme, että yksilöja representaatiokeskeistä tulevaisuudentutkimusta voidaan täydentää toim?uuden sosiaalisia, ekologisia ja materiaalisia konteksteja korostavilla lähestymistavoilla.. Vaikka tulevaisuuden avoimuuden ja muovailtavuuden voi nähdä emansipatorisina lähestymistapoina ennakointiin, ne sisältävät useita eettisiä ongelmakohtia. Muotoilemme artikkelissa kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuskuvien ja vapaan yksilötoim?uuden hallitsevasta asemasta tulevaisuudentutkimuksessa. Tulevaisuudentutkimuksen lähtöajatus avoimesta, vapaiden ja tasa-arvoisten ihmistoim?oiden muokattavissa olevasta tulevaisuudesta on eettisesti ongelmallinen erityisesti siksi, että se häivyttää toimintaa määrittävät ekologiset reunaehdot ja sosiaaliset valtasuhteet. 33 3/21 F ARTIKKELI Kuvittelun kuoppaisuus – kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuden kuvittelemisesta ja toim?uudesta tulevaisuudentutkimuksessa YTM, väitöskirjatutk?a Turun yliopisto juho.ruotsalainen@utu.. Juho Ruotsalainen FT, erikoistutk?a Turun yliopisto matti.minkkinen@utu.
Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, mistä seuraa, että tulevaisuutta ei voi ennustaa ja että siihen voidaan vaikuttaa nykyhetken valinnoilla (Amara 1981). Tulevaisuudentutkimuksessa tulevaisuus nähdään siis tyypillisesti radikaalin avoimena ja ihmisten muokattavissa olevana. Tavoitteenamme ei ole purkaa tulevaisuudentutkimuksen oletuksia yksilöiden toim?uudesta ja kuvittelun voimasta tuomatta mitään tilalle, vaan täydentää näitä olettamuksia erityisesti yhteiskuntatieteistä nousevilla havainnoilla. Käsittelemme tässä puheenvuorossa kriittisesti tulevaisuudentutkimuksen perustavaa ajatusta tulevaisuudesta, joka on avoin ja näin ihmisten muokattavissa tahtonsa ja päämääriensä mukaiseksi. Nykyaikaisen tulevaisuudentutkimuksen lähtökohdat voi tiivistää seuraavasti. Mitä enemmän valtaa toim?alla on, sitä tehokkaammin tämä pystyy muovaamaan sekä kollektiivisesti jaettuja tulevaisuuskuvia että nykyhetken päätöksiä. Kuten Pouru-Mikkola ja Wilenius (2021) tiivistävät, tulevaisuudentutk?at näkevät niin yksilöitä, organisaatioita, kuin kokonaisia yhteiskuntia koskevan transformaation riippuvan ennen kaikkea toim?oiden kyvykkyydestä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Vaikka oletus avoimesta, tietoisilla valinnoilla ja päätöksillä muokattavasta tulevaisuudesta on keskeinen osa tulevaisuudentutkimuksen itseymmärrystä, se sisältää useita toisiinsa nivoutuvia eettisiä, epistemologisia ja ontologisia ongelmia. Ehkä selkeimmin tulevaisuuden tyhjentäminen – ja samalla tulevaisuuden avoimuuden Kuvittelun kuoppaisuus – kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuden kuvittelemisesta ja toim?uudesta.... Andersson 2018, luvut 4–5). Kärjistettynä voidaan nähdä pieni joukko tulevaisuuden tek?öitä (future-makers) ja paljon suurempi joukko tulevaisuuden ottajia (future-takers), joista jälkimmäiset elävät väistämättä muiden tekemien päätösten muovaamassa maailmassa. Luovuutta painottava tulevaisuudentutkimus muodostaa myös kiinnostavan jännitteen matemaattisen mallintamisen ja pitkän aikavälin suunnittelun kanssa (ks. Kriittisestä näkökulmasta tulevaisuuden luomisen voikin nähdä tulevaisuuden kolonisointina: Nykytoim?at projisoivat kuvittelemansa ”nykyhetken tulevaisuudet” (present futures) vielä toteutumattomaan tulevaisuuteen ja edistävät päätöksillään ja valinnoillaan näiden tulevaisuuksien toteutumista (Adam & Groves 2007). Vapaan ja luovan toim?uuden vuoksi tulevaisuudentutkimuksen voi nähdä vastavoimana vielä 1970-luvulla erityisesti yhdysvaltalaisessa sosiologiassa vallinneelle strukturalismille (Bell & Mau 1971). Tulevaisuudentutk?oiden yhtenä tehtävänä nähdäänkin tulevaisuuksien luomistyöhön osallistuminen ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kirjon kasvattaminen esimerkiksi skenaariotyön avulla (Bell 2003). Koska tulevaisuudentutkimus tuottaa akateemisen tutkimuksen arvovallalla tietoa todennäköisistä, mahdollisista ja toivottavista tulevaisuuksista, sen käsitteellisten ja teoreettisten lähtökohtien eettisiä ulottuvuuksia täytyy tarkastella erityisellä huolella. Ihmisten yksilöllisestä ja kollektiivisesta luovasta voimasta johtuen tulevaisuudentutk?at pitävät mahdollisten tulevaisuuksien määrää periaatteessa loputtomana (Bell 2003). Toim?at siis samaan aikaan sekä “täyttävät” kollektiivisesti kuvitellun tulevaisuuden omilla intresseillään ja tulevaisuuskuvillaan että muovaavat nykyisyyttä tavoitteidensa ja tulevaisuuskuviensa mukaiseksi (Adam & Groves 2007): Yritykset houkuttelevat investointeja idealisoiduilla kuvauksilla tulevaisuuden maailmasta, ja valtiot käyvät sotia lupauksilla uusien, ”parempien” arvojen sekä poliittisten instituutioiden juurruttamisesta uusille alueille. 3/21 34 Futura Johdanto Kun käsitellään ennakoinnin etiikkaa, tulevaisuudentutkimuksen sisäisiä eettisiä kysymyksiä on mahdoton sivuuttaa. Tästä avoimuuden olettamuksesta seuraa, että tulevaisuudentutkimus korostaa ihmisten luovaa ja tietoista toim?uutta. Eettisestä näkökulmasta ehkä keskeisin kysymys liittyy siihen, että tulevaisuuden näkeminen avoimena tarkoittaa sen “tyhjentämistä” nykyhetken vallitsevista olosuhteista, valtasuhteista ja polkuriippuvuuksista (Adam & Groves 2007). Kohdistamme kriittisen katseen erityisesti tulevaisuudentutk?oiden oletukseen vapaista yksilötoim?oista, jotka luovat haluamansa kaltaista tulevaisuutta kuvittelukykynsä ja tulevaisuuskuviensa avulla. 2000). Koska ihmiset luovat maailmaa jatkuvasti uudelleen, myös tulevaisuutta uudelleenrakennetaan jatkuvasti nykyisyydessä, ja tätä luomistyötä ohjaavat tulevaisuuskuvat (Bell 2003; Brown et al
Jenny Andersson (2018, luku 9) pukee tämän jännitteen väitteeksi, että tulevaisuudentutkimus on jo ainakin 1970-luvulta lähtien kääntynyt maailmansysteemistä yksilöön, yksilön kykyihin ja mielikuvitukseen. Käsitys yksilöllisistä tulevaisuuskuvista ja niiden mukaisesta toiminnasta on ristiriidassa nykyisin vallalla olevan toim?uuskäsityksen kanssa. 2018) ja niin kutsuttu “uusi materialismi” (Bennett 2010), jotka korostavat yksiköiden välisten yhteyksien, ei-inhimillisten toim?oiden, ei-kielellisen ja ruumiillisen, sekä näistä muodostuvien “assemblaasien” (DeLanda 2016) merkitystä. Toisaalta juuri avoimia, nykyjärjestelmästä irrotettuja kuvitelmia tarvitaan ekologisen kriisin ratkaisussa, sillä ne luovat motiivin ja perustelut poliittiselle toiminnalle. Tulevaisuuden kuvitteleminen tyhjäksi, valloitettavaksi ja muokattavaksi tilaksi on myös itsessään historian ja erityisesti 1500-luvulta alkaneen tieteellis-taloudellisen kehityksen myötä syntynyt kulttuurisidonnainen ajattelutapa, joka ei rajoitu vain nykyaikaiseen tulevaisuudentutkimukseen (Groves 2007). Eettisesti ongelmallisiksi ne muodostuvat silloin, kun ne implisiittisesti edistävät tiettyjä arvoja ja valtapyrkimyksiä, tai johtavat yksinkertaistettuun ja kriittisistä näkökulmista riisuttuun käsitykseen nykyhetken yhteiskunnallisista kehitysprosesseista. Tulevaisuudentutkimus kaipaakin toiminnan ja rakenteen nyanssoidumpaa käsittelyä Juho Ruotsalainen & Matti Minkkinen. Näiden mekanismien ymmärtäminen on oleellista, ja siinä toivoaksemme auttaa teeseinä esittämiemme kuuden ongelmakohdan tarkastelu. Vaikka nykyaikainen tulevaisuudentutkimus pyrkii tieteellisyyteen ja voi edistää emansipatorisia pyrkimyksiä purkamalla valtaa tukevaa kohtalouskoa, tulevaisuuden tyhjentäminen ja uudelleen kuvitteleminen eivät ole yksiselitteisesti edistyneempiä tapoja kuin esimerkiksi tulevaisuuden näkeminen vahvasti historiaan juurtuneena. Toim?uuden ja rakenteiden suhde on sosiaalitieteiden perusongelma. Siinä korostetaan toim?uutta ohjaavia ja määrittäviä konteksteja, sosiaalisia (valta)suhteita sekä toiminnan kompleksisia ja epälineaarisia syy-seuraussuhteita vapaiden ja rationaalisia valintoja tekevien yksilösubjektien s?aan (Emirbayer & Mische 1998; Tutton 2017). 35 3/21 F rajallisuus – näkyy siinä, miten vajavaisesti taloudellinen ja poliittinen mielikuvitus edelleen kykenevät ottamaan huomioon teollisen tuotantojärjestelmän luoman ilmastoja ympäristökriisin. Näin se aliarvioi yksilöiden välisiä, yhteiskunnallisissa olosuhteissa rakentuvia eroavaisuuksia, jotka puolestaan vaikuttavat heidän kyvykkyyteensä luoda ja edistää haluamansa kaltaista tulevaisuutta. Tulevaisuuden tyhjentämisen lisäksi tulevaisuudentutkimuksen vapaata toim?uutta ja tulevaisuuskuvia painottavassa paradigmassa voi eritellä ainakin alla kuvatut kuusi ongelmakohtaa. (2) Tulevaisuuskuvat (yli)korostavat yksilöiden mentaalisia mielikuvia ja yksilöllisen luovuuden vaikutusta toteutuvaan tulevaisuuteen. Uusia näkökulmia yksilöä laajempiin kokonaisuuksiin ja metodologiseen holismiin voivat tulevaisuudentutkimukselle tarjota esimerkiksi a?ektiteoriat (Hip. Molemmissa tapauksissa tulevaisuudentutk?at voivat sitoutua projekteihin, joiden lopputulemat ovat jopa päinvastaisia suhteessa aiottuihin päämääriin. Fergnani ja Chermack (2021) väittävätkin, että tulevaisuudentutkimus ei toistaiseksi ole kyennyt täsmentämään, miten ja miksi toim?oiden tulevaisuuskäsitykset käytännössä vaikuttavat tulevaisuuden toteutumiseen. Vaikka näkökulma ei kiistä yksilöiden välisiä valtaja resurssieroja, se sisältää implisiittisen ajatuksen liberaalista, muodollisesti vapaasta ja tasa-arvoisesta yksilöstä. Tulevaisuuskuvat asettavat yksilöiden ideat, uskomukset ja arvot sosiaalisen ja yhteiskunnallisen muutoksen pääajureiksi (Aligica 2011). Ajatuksella avoimesta, muovattavasta tulevaisuudesta onkin kaksi vastakkaista puolta: toisaalta se mahdollistaa nykyhetken rasitteista vapaan keskustelun, mutta toisaalta tulevaisuuden jatkuva uudelleen kuvittelu voi estää pureutumasta ilkeisiin ja (myös) materiaalisiin ongelmiin, joilla on usein pitkät juuret historiassa. Kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuskuvista ja niihin kytkeytyvästä yksilötoim?uudesta (1) Toim?uuteen ja tulevaisuuskuviin keskittyvä tulevaisuudentutkimus olettaa ihmiset rationaalisiksi, vapaiksi ja itseohjautuviksi yksilöiksi
Viime vuosina toim?uuden kysymys on noussut ajankohtaiseksi erityisesti toiminnan mahdollisuuksia rajaavan ekologisen kriisin, mutta myös elämän pienimpiin hetkiin ulottuvan, yksilöiden käyttäytymisestä dataa keräävän ja tämän pohjalta heidän valintoihinsa ja haluihinsa vaikuttavan digitaalisen talouden ja infrastruktuurin myötä (Zubo. Toteutuva kehitys voi kuitenkin olla erilainen – ei välttämättä parempi eikä huonompi – kuin työpaikan uudistajaa motivoinut tulevaisuuskuva. Tulevaisuutta ei luoda vain kuvittelemalla ja kertomalla tarinoita (esim. 3/21 36 Futura verrattuna siinä edelleen hallitsevaan toiminnan ensis?aisuutta korostavaan lähestymistapaan (ks. Tärkeää on myös se, miten ajattelemme tulevaisuutta. fyysiset infrastruktuurit, hitaasti hajoava ydinjäte) ja ”nykyinen tulevaisuus” (present future) eli nykytoim?oiden kuvitelmat ja representaatiot tulevaisuudesta liittyvät samanlaiseen erotteluun. Staley (2007) ehdottaa termiä ”tulevaisuus1” kuvaamaan tulevia kehityskulkuja ja termiä ”tulevaisuus2” kuvaamaan representaatioita tulevaisuus1:stä. Vapaan toim?uuden ja tulevaisuuden aktiivisen tekemisen ajatuksia voi pitää merkittävinä historiallisina edistysaskelina verrattuna kohtalonuskoiseen tulevaisuuskäsitykseen. Sosiaalisen imaginäärin käsite viittaa sosiaalisen todellisuuden a?ektiiviseen ja kuviteltuun ulottuvuuteen, ja se ulottuu niin historiaan, nykyisyyteen kuin tulevaisuuteen (Taylor 2004). 2019). Mitä ”tulevaisuus” lopulta tarkoittaa tulevaisuudentutkimuksessa. Emansipaation ja vapauden lupaus ei kuitenkaan saisi estää luovaan toim?uuteen kohdistuvaa kriittistä tarkastelua. Tässä erityisesti sosiaalisen imaginäärin käsite voi osoittautua käyttökelpoiseksi, tulevaisuuskuvaa kattavammaksi ja laajemmaksi kuvittelun käsitteeksi (Binder 2019; Minkkinen 2020). (5) Tulevaisuuskuvat kuvaavat nimenomaan tulevaisuutta ja rajautuvat siihen. Paremman työpaikan puolesta toimiminen on mahdollista, jos osaa tunnistaa tiellä olevat esteet ja löytää sopivia tapoja ja hetkiä vaikuttaa tulevaisuuden muotoutumiseen. skenaariot, visiot). Onko tulevaisuus tyhjä tila, suojelua tarvitseva ekosysteemi, jatkuvan luovan tuhon taistelukenttä vai jotain muuta. Bell & Mau 1971). Tulevaisuudentutkimuksessa olisikin syytä tutkia ja ymmärtää nykyistä syvemmin erilaisia suhtautumistapoja tulevaisuuteen ja näiden kytköksiä sisällöllisiin tulevaisuuskuviin. Todennäköisesti näin laajoihin aiheisiin pääsee parhaiten käsiksi tutkimalla yksittäisiä muutosprosesseja kuten tietyn teknologian temporaalista kehitystä, ja tieteellinen ymmärrys kasvaa tällaisten tapaustutkimusten kautta. Tulevaisuuskuvat kuvaavat tulevaisuuden ”sisältöä” – ne vastaavat kysymykseen mitä kuvitellussa tulevaisuudessa tapahtuu tai esiintyy – ja jättävät laajemmat, abstraktimmat ulottuvuudet vähäisempään rooliin (Cantó-Milà & Seebach 2015; Rubin 2013). Tulevaisuuskäsitysten ja kehkeytyvien muutosprosessien välistä suhdetta olisikin syytä tutkia ja teoretisoida lisää tulevaisuudentutkimuksen piirissä. Tällainen näkemys voi helposti irrottaa kuvitellun tulevaisuuden nykyhetken olosuhteista ja Kuvittelun kuoppaisuus – kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuden kuvittelemisesta ja toim?uudesta.... Toteutuva tulevaisuus muotoutuu kompleksisissa materiaalisissa, ekologisissa, sosiaalisissa, taloudellisissa ja a?ektiivisissa assemblaaseissa, joissa kuvitelmat ja narratiivit näyttelevät vain yhtä roolia (DeLanda 2016; Groves 2017). Adamin ja Grovesin (2007) ”tuleva nykyisyys” (future present) eli nykyisyydestä tulevaisuuteen ulottuvat rakenteet ja prosessit (esim. (3) Tulevaisuuskuvat korostavat konkreettista ja erityistä: ne ovat nimensä mukaisesti enemmän tai vähemmän tarkkarajaisia kuvia mahdollisesta tulevaisuuden tilasta. Joka tapauksessa voidaan ajatella, että toim?uus toteutuu sitä varmemmin, mitä paremmin osataan ottaa huomioon sitä rajaavat ja mahdollistavat tek?ät, kuten eri teknologiat ja niihin liittyvät valtasuhteet. Ongelmaksi tietenkin muodostuu se, että heti kun alamme kuvata ”tulevaisuus1:tä”, muodostamme siitä representaatioita. (4) Tulevaisuuskuvat (yli)korostavat kieltä ja symbolisia representaatioita. Tähän tarvitaan myös yhteisen terminologian vahvistamista. Esimerkiksi työyhteisön innokkaan uudistajan on hyvä tiedostaa työpaikalla vallitseva kulttuuri ja mahdolliset vaikeudet, mutta ei suinkaan lannistua niistä. Lopulta päädytään myös tieteen?loso?sten kysymysten äärelle: jos tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, onko tulevaisuus1:n ja tulevaisuus2:n välillä eroa
Ihmisten keksinnöt, teknologinen kehitys ja näiden mahdollistamaa toiminta ovat muokanneet maailman pisteeseen, josta ei enää käytännössä voi saavuttaa muita tulevaisuuksia kuin jonkinlaisen sopeutumisen uusiutumattomien luonnonvarojen liiallisesta käytöstä ja ilmastonmuutoksesta johtuviin ongelmiin. Slaughter ei väitä, että ihmisten toiminnalla ei olisi merkitystä maailman ja tulevaisuuden muovautumiseen, vaan pikemminkin päinvastoin. Yhteenvetoa Miten tulevaisuudentutkimus voisi vastata esiin nostamiemme teesien haasteisiin. Tämä hypoteesi tulevaisuuskuvista ja muutoksesta avaa monia kysymyksiä. Alunperin vapauttavana ja emansipoivana voimana ymmärretty tieteelJuho Ruotsalainen & Matti Minkkinen. Ajatus, että erityisesti tulevaisuutta koskevat ajatukset vaikuttavat tulevaisuuteen rajaa tarkastelua merkittävästi. Richard Slaughter (2020) on hiljattain väittänyt, että koko yhteiskunnan tasolla ajatus vaihtoehtoisista saavutettavissa olevista tulevaisuuksista ei enää päde. Edellä mainittu sosiaalisen imaginäärin käsite sopii myös tähän yhteyteen, sillä se kytkee toisiinsa menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen liittyvät kuvitelmat (Taylor 2004). esim. Bell ja Mau (1971, 21) tunnistivat jo menneisyysja nykyisyyskäsitysten merkityksen tulevaisuuskuville. Emirbayer & Mische 1998; Tutton 2017). Entä millaiset käsitykset ja mielikuvat muovaavat tulevaisuutta vahvimmin, ja miten ympäröivä kulttuuri ja ajankohta vaikuttavat tähän. Myös menneisyyttä ja nykyisyyttä ja erilaisia ilmiöitä (kuten ympäristöä) koskevat käsitykset ovat osaltaan muovaamassa tulevaisuutta. Milloin ja millaisissa olosuhteissa tulevaisuuskuvilla on merkitystä tulevaisuuden muotoutumisen kannalta. 37 3/21 F johtaa pinnalliseen kuvaukseen käynnissä olevista muutosprosesseista (Minkkinen 2020). myös Adam & Groves 2007). Päällimmäisenä syynä tähän on ihmisten aiheuttama ympäristökriisi, joka kytkeytyy viime vuosikymmenten nopeaan teknologiseen muutokseen (Slaughter 2020; ks. (6) Vaikka tulevaisuudentutk?at tunnustavat eron tulevaisuuskuvien ja toteutuneen tulevaisuuden välillä, he usein tästä huolimatta olettavat näiden välille suhteellisen suoran kausaaliyhteyden. Bell ja Mau (1971, 17) pitävät tulevaisuuskuvia “kaikkein merkittävimpänä [sosiaalista muutosta selittävänä] faktana”. Esimerkiksi niin sanottu materiaalinen semiotiikka korostaa paitsi ihmistoim?oita myös ympäristön suomia puitteita ennakoinnille (Groves 2017). Molemmissa tapauksissa kyseessä ovat mielikuvat eli asiat, joita ei sinänsä nykyhetkessä ole olemassa mutta jotka vaikuttavat tulevaisuuden muotoutumiseen. Tulevaisuudentutkimuksen teoreettisen ja eettisen pohjan vahvistaminen vaatii kärsivällistä perustutkimusta ja empiiristä työtä, jonka avulla ymmärretään paremmin näiden sudenkuoppien luonnetta ja ratkaisutapoja eri tapauksissa. Tulevaisuudentutkimuksessa ja yhteiskuntatieteissä laajemmin on jo paljon ituja uudenlaisten, kuvittelemista ja toim?uutta sekä rakenteita ja materiaalisuutta huomioivien ja yhdistävien lähestymistapojen juurruttamiseksi (ks. Adam ja Groves (2007, 35) puhuvat muutoksen “temporaalisesta kompleksisuudesta”, jolla he viittaavat kohdassa 4 kuvattuun narratiivisten, materiaalisten, ekologisten, taloudellisten ja muiden toim?oiden kompleksisesta vuorovaikutuksesta syntyvään tulevaisuuden kehkeytymiseen. Kenen tulevaisuuskuvilla on merkitystä, ja miten he voivat vaikuttaa siihen, paljonko niillä on merkitystä. Luultavasti ei ole yhtä teoreettista viitekehystä tai kokoelmaa käsitteitä, joka tarjoaisi vastauksen kaikkiin tässä esitettyihin kysymyksiin. Kiinnostavan tästä väitteestä tekee se, että se haastaa tulevaisuudentutkimuksen perusolettamuksen vaihtoehtoisista maailmoista, jotka voidaan saavuttaa kuvittelun ja toim?uuden avulla. Millä tasoilla tulevaisuuskuvat voivat aiheuttaa muutosta (yksilön elämä, yhteisö, valtio, globaali muutos). Olisi kuitenkin syytä tarkastella tarkemmin, mitä eroa lopulta on siinä, että luodaan jaettuja mielikuvia tulevaisuudesta verrattuna menneisyyttä tai nykyisyyttä koskeviin mielikuviin. Vaatii kuitenkin työtä vakiinnuttaa kriittinen ja re?eksiivinen lähestymistapa tulevaisuudentutkimuksen valtavirtaan. Suoran kausaaliyhteyden s?aan tulevaisuuskuvien ja kehkeytyvän tulevaisuuden välillä on todennäköisesti moniportainen ja kompleksinen yhteys, jota on syytä tutkia avoimin mielin eri konteksteissa
Tässä tulevaisuuskuvassa Internetin keskustelupalstoilla paras argumentti voittaa. Toki ”utooppisia saarekkeitakin” on varmasti löydettävissä. Pikemminkin tavoitteena on kehottaa meitä tulevaisuudentutk?oita oppimaan lisää siitä, miten tulevaisuuskuvat ja muut tek?ät yhdessä luovat tulevaisuutta erilaisissa konteksteissa, ja miten tulevaisuuksia voidaan tarkastella ja pyrkiä vaikuttamaan kehkeytyvään tulevaisuuteen vastuullisesti. Tämän kaltaisessa tutkimuksessa huomio on tulevaisuuden s?aan nykyisyydessä ja sen empiirisesti havaittavissa prosesseissa. Vaihtoehtoisten faktojen, vihapuheen, maalittamisen ja kyberhyökkäysten aikakaudella Internet on kuitenkin kehittynyt varsin eri suuntaan kuin 1990-luvulla uskottiin. 2000). Menneistä ”retrofuturistisista” tulevaisuuskuvista saa usein mielenkiintoisia esimerkkejä kuvitellun tulevaisuuden ja toteutuvan kehityksen suhteesta. Schwartz 1996). 3/21 38 Futura lis-teknologinen kehitys on siis luonut weberiläisen rautahäkin 1 , joka rakenteena kahlitsee ja määrittää yksilöiden toim?uutta. 1 Sosiologi Max Weber viittasi rautahäkin metaforallaan modernien yhteiskuntien alati syvenevään rationaaliseen suunnitteluun ja kontrolliin, jotka lopulta toimivat tarkoitustaan vastaan eli yksilöiden vapauttamisen s?aan kahlitsevat ja ohjaavat näiden elämää yhä kattavammin ja peruuttamattomammin. Tässä puheenvuorossa kuvatun ”perinteisen” tulevaisuudentutkimuksen vastinpariksi voi esittää esimerkiksi tieteenja teknologiatutkimuksen piirissä tehtävää ennakointitutkimusta, jossa tutk?at eivät osallistu tulevaisuuksien luomiseen vaan keskittyvät esimerkiksi siihen, miten toim?oiden käsitykset tulevaisuudesta vaikuttavat teknologisiin tuotekehitysprosesseihin (Brown et al. Tämä suuntaus on kuitenkin jäänyt pitkälti alisteiseksi välineellisemmälle tulevaisuuskuvia ja skenaarioita tuottavalle tulevaisuudentutkimukselle. Puheenvuoromme yhtyykin sosiologi John Urryn (2016) toiveeseen “perinteisten” yhteiskuntatieteiden ja tulevaisuudentutkimuksen entistä likeisemmästä vuorovaikutuksesta. Samantyyppistä olettamuksia luotaavaa funktiota tulevaisuudentutkimuksen sisällä on pyrkinyt toteuttamaan niin sanottu kriittinen (ja integraalinen) tulevaisuudentutkimus (Ahlqvist & Rhisiart 2015). Vielä 1990-luvulla kuviteltiin utooppista Internetin tulevaisuutta, jossa käydään rationaalista dialogia välittämättä statusja valtaeroista (esim. Tämän esimerkin, ja laajemmin tämän puheenvuoron, tarkoituksena ei ole kritisoida paremman tulevaisuuden kuvittelua ja toim?uutta sen puolesta. Kuvittelun kuoppaisuus – kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuden kuvittelemisesta ja toim?uudesta...
Brill, Leiden. <https://doi.org/10.1016/j.futures.2012.11.011>. Juho Ruotsalainen & Matti Minkkinen. Zubo?, Shoshana (2019): The Age of Surveillance Capitalism: The Fight for a Human Future at the New Frontier of Power. Bell, Wendell & James A. Russell Sage Foundation, New York. Binder, Werner (2019): Social imaginaries and the limits of di?erential meaning, Österreichische Zeitschrift für Soziologie 44, 17–35. Polity Press, Cambridge. Bennett, Jane (2010): Vibrant Matter. & Mau, J.A. Rubin, Anita (2013): Hidden, inconsistent, and in?uential: Images of the future in changing times, Futures 45, s. Urry, John (2016): What is the Future. Pouru-Mikkola, Laura & Markku Wilenius (2021): Building individual futures capacity through transformative futures learning, Futures 132, article 102804. Volume 1: History, Purposes, and Knowledge (2 nd ed.). (2020): Farewell Alternative Futures?, Futures 121, article 102496. <https://doi.org/10.1016/j.futures.2019.102496>. (2007): History and future: Using historical thinking to imagine the future. Teoksessa Bell, W. The American Journal of Sociology 103(4), s. A political ecology of things. Doctoral dissertation. Andersson, Jenny (2018): The future of the world: Futurology, futurists, and the struggle for the post cold war imagination. 198–215. S38–S44. <https://doi.org/10.1007/ s11614-019-00371-2>. Transaction Publishers, New Brunswick and London. Bell, Wendell (2003): Foundations of futures studies. <https://doi.org/10.1002/?o2.61>. <https://doi.org/10.1111/1467-954X.12443>. Publications of Russell Sage Foundation. Ahlqvist, Toni & Martin Rhisiart (2015): Emerging pathways for critical futures research: Changing contexts and impacts of social theory Futures 71, s. 478–492. org/10.17645/mac.v6i3.1470>. Cantó-Milà, Nátalia & Swen Seebach (2015): Desired images, regulating ?gures, constructed imaginaries: The future as an apriority for society to be possible, Current Sociology Monograph 63(2), s. 49–54. University of Turku, Turku. Aligica, Paul Dragos (2011): A critical realist image of the future Wendell Bell’s contribution to the foundations of futures studies, Futures 43(2011), s. Amara, Roy (1981): The futures ?eld: Searching for the De?nitions and Boundaries, The Futurist 15(1), s. 39 3/21 F Lähteet Adam, Barbara & Christopher Groves (2007): Future Matters. Slaughter, Richard A. Action, Knowledge, Ethics. Mau (1971): Images of the Future: Theory and Research Strategies. 5–14. Duke University Press, Durham and London. Lexington Books, Lanham, MD. Minkkinen, Matti (2020): A breathless race for breathing space: Critical-analytical futures studies and the contested co-evolution of privacy imaginaries and institutions. Duke University Press, Durham and London. Brown, Nik, Brian Rappert & Andrew Webster (toim.) (2000): Contested Futures: A Sociology of Prospective Technoscience. Annales Universitatis Turkuensis, Series E: 55. Chermack (2021): The resistance to scienti?c theory in futures and foresight, and what to do about it, Futures & Foresight Science 3(3-4), e61. Staley, David J. Schwartz, Peter (1996): The Art of the Long View: Paths to Strategic Insight for Yourself and Your Company. Emirbayer, Mustafa & Ann Mische (1998): What is agency. 91–104. Human science for a new era. 25–29. Groves, Christopher (2017): Emptying the future: On the environmental politics of anticipation, Futures 92, s. Taylor, Charles (2004): Modern Social Imaginaries. DeLanda, Manuel (2016): Assemblage Theory. Groves, Christopher (2007): The humanities and the shaping of social futures, The International Journal of the Humanities 5(4), s. <https://doi. 29–38. Ashgate, Aldershot. Oxford University Press. (toim.): The Sociology of the Future: Theory, Cases and Annotated Bibliography, 6–44. Fergnani, Alessandro & Thomas J. <https://doi.org/10.1016/j.futures.2015.07.012>. Hip?, Brigitte (2018): A?ect in Media and Communication Studies: Potentials and Assemblages, Media and Communication 6(3), s. Public A?airs, New York. 962–1023. Currency Doubleday, New York. Tutton, Richard (2017): Wicked futures: meaning, matter and the sociology of the future, The Sociological Review 65(3), s. 610–617. Edinburgh University Press, Edinburgh
Nina Wessberg dosentti, johtava tutk?a Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy jaana.leikas@vtt.. 3/21 40 Futura KATSAUS Tekoälyn tulevaisuuksien eettiset kysymykset sosioteknisissä skenaarioissa HT, DI, erikoistutk?a Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy nina.wessberg@vtt.. Jaana Leikas ETAIROS luotaa tekoälyn ja etiikan tutkimusta Pohdimme Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamassa ETAIROS-hankkeessa 1 tekoälyn tulevaisuutta, etiikkaa ja sääntelyn mahdollisuuksia. 1 www.etairos.?. Seuraavassa tarkastelemme tekoälyn hyödyntämisen mahdollisia tulevaisuuksia avoimuuden ja yksityisyyden näkökulmista. Hankkeen yhtenä tutkimusaiheena tarkastelemme ennakointiprosessin avulla tekoälyn toimintaympäristöön liittyviä signaaleja ja hahmotamme tekoälykehityksen tulevaisuutta ja eettisiä elementtejä sosio-teknisten skenaarioiden avulla. Tarkastelumme pohjautuu ETAIROS-hankkeessa tehtyyn tutkimustyöhön ja työpajoihin, joissa olemme pohtineet erilaisten tekoälysovellusten tulevaisuuksien sisältämiä eettisiä ulottuvuuksia yhdessä eri alojen tutk?oiden ja asiantunt?oiden kanssa
Neljänteen kategoriaan kuuluvat tekoälyjärjestelmät, joita käytetään elämän eri alueilla, kuten biometrisessä tunnistamisessa, koulujen valintaprosesseissa ja oppimisen arvioinnissa, kriittisen infrastruktuurin operoinnissa ja hallinnassa, välttämättömyysja julkisten palveluiden tuotannossa sekä allokoinnissa, rekrytoinneissa ja työsuhteen ehdoista päättämisessä, tai poliisija muussa lainvalvontatoiminnassa. Tällaisia ei-sallittuja järjestelmiä olisivat sellaiset, joiden avulla on mahdollista manipuloida ihmisen käyttäytymistä vapaan tahdon vastaisesti tai pisteyttää henkilöitä sosiaalisten tekijöiden perusteella. Mukana ovat yksittäisten kansalaisten lisäksi myös erilaisten organisaatioiden liiketoimintatapahtumat. Tekoälyn erilaisten soveltamisen tapojen lähtökohtien avulla muodostuvissa maailmoissa on löydettävissä myös erilaisia eettisyyden elementtejä. 41 3/21 F Ennakointi tukee sääntelyä ja eettistä ymmärrystä Tekoälyä pidetään tunnetusti digitaalisen aikamme suurena lupauksena. Toiseen kategoriaan kuuluvat tietyt tuoteturvallisuussääntelyn piiriin kuuluvat tuotteet ja niiden tekoälykomponentit. Olemme pyrkineet hahmottamaan erilaisia tekoälyn soveltamisen tapoja ja lähtökohtia tulevaisuuden käyttötarpeissa ETAIROS-hankkeen ennakointiprosessiin yhdistetyn skenaariotyöskentelyn avulla. Jo tunnistettuja tekoälyjärjestelmäsovelluksia, joihin EU:n sääntelyehdotus saattaisi kohdistua, voisivat olla esimerkiksi kasvontunnistusjärjestelmät, erilaiset sosiaalisen median tekoälyjärjestelmät tai Valtiovarainministeriön johdolla kehitettävä AuroraAI-tekoälyjärjestelmä. Tekoälysovelluksia hyödynnetään ihmisten toiminnan tukemisessa monilla eettisessä mielessä herkillä aloilla, kuten hoivaja hoitoalalla tai sosiaalisessa mediassa, jossa mainontaa ja muuta sisältövirtaa ohjataan käyttäjille tiettyjen algoritmien määräämänä. Kolmannessa kategoriassa säännellään pakollista ennakollista tyyppihyväksyntää edellyttävät tuotteet kuten ajoneuvot, lentokoneet ja meriturvallisuuslaitteet. Näitä elementtejä olemme pyrkineet tunnistamaan sosio-teknisten skenaarioiden avulla. Tällaiset algoritmit sisältävät eettisiä valintoja, jotka vaikuttavat suorasti tai epäsuorasti yksilön elämään. Tällaiset tekoälyä soveltavat järjestelmät nostavat esiin kysymyksiä tekoälyn tulevaisuuden ennakoinnista ja tekoälysovellusten eettisyydestä. Näin ollen myös odotukset ja pelot liittyvät meistä ihmisistä kerättävän datan keräämiskeinoihin ja hyödyntämisen mahdollisuuksiin. Suunnitelmassa uskotaan, että luomalla hallinnon rajat ylittäviä tilannekuvia ihmisten todellisista tarpeista ja hyvinvoinnin tilasta, pystytään vastaamaan esimerkiksi väestön ikääntymiseen ja nuorten syrjäytymiseen sekä muihin sosiaalisiin haasteisiin liittyviin kysymyksiin. Uhkakuvat syntyvät tekoälyn väärinkäytön mahdollisuuksista, kuten siitä, että koneellisesti kerätty data voi olla vinoutunutta ja siksi syrjivää, tai sitä voidaan myöhemmin käyttää tarkoitukseen, joka ei ole sopusoinnussa alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa. Nina Wessberg & Jaana Leikas. AuroraAI-ohjelman tavoitteena on vuoden 2022 loppuun mennessä kehittää toimintamalli, jonka avulla kehitetään julkisen hallinnon toimintaa tukemaan tekoälyavusteisesti ihmisten elämäntapahtumia yhtenä kokonaisuutena. Tekoäly operoi datalla, joka on usein kerätty ihmisistä ja ihmisiltä. Hämmennystä voi syntyä myös tekoälytekniikan algoritmien toiminnasta ja erilaisista kulttuurisiin arvoihin huomaamattomastikin liittyvistä oletuksista. Tekoälyn hyödyntämisen lisääntyessä onkin alettu yhä enemmän kiinnittää huomiota tekoälyn eettisiin vaikutuksiin. Ehdotus jakaa tekoälyjärjestelmät neljään luokkaan, joista ensimmäinen sisältää kiellettävät tekoälyjärjestelmät tai -sovellukset. Tähän lupaukseen sisältyy paljon odotuksia, mutta myös huolta ja pelkoakin. Tekoälyn ennakointiin ja etiikkaan liittyvät kysymykset tarkastelevatkin muun muassa datan omistajuuteen liittyvää problematiikkaa ja sitä, mitä datalla on oikeutettua tehdä erilaisten moraalikäsitysten valossa. EU:n keväällä 2021 julkaistussa tekoälyn sääntelyehdotuksessa pyritään sääntelemään tekoälysovelluksia ja luomaan suuntaa tekoälyn kehittämisen ja käytön etiikkaan
Räätälöity tekoäly, 3. Nelikentästä muodostuvat seuraavat skenaariot: 1. Tällaisessa maailmassa tekoälykoulutusta ja -ymmärrystä tulisi pystyä järjestämään kaikille ja yhä useamman kansalaisen tulisi olla päässyt sisään datan, algoritmien ja koodauksen maailmaan. Skenaarion mukaista tekoälysovellusta kuvaa esimerkiksi julkisen hallinnon hallinnoima kansalaispalvelu, jossa kansalaisyhteiskunnan hyvät, osallistavat elementit toteutuvat onnistuneesti avoimen datan hyödyntämisen ja kansalaisten kanssa toteutettavan vuorovaikutteisen toiminnan kautta. 3/21 42 Futura Muutossignaalit ja skenaariot ennakoinnin työkaluna Olemme tarkastelleet tekoälyn nykyistä ja tulevia mahdollisia toimintaympäristöjä tunnistamalla muutoksen signaaleja. Yksityinen tekoäly ja 4. Lähdemme tarkastelussa liikkeelle siitä, onko tekoälysovelluksessa käytetty data ja tekoälytekniikka (algoritmi) salattua vai avointa, sekä siitä, onko tekoälyn käyttö julkista vai yksityistä. Jakava tekoäly Skenaariossa 1, ”Jakava tekoäly”, tarkastellaan maailmaa, jossa tekoälyä käytetään julkisissa palveluissa. Skenaariomenetelmä toimii tässä tekoälyjärjestelmän suunnittelun tukena ja apuna eettisten elementtien etsimiseen, jolloin skenaariot palvelevat myös strategisen suunnittelun välineenä. Skenaarioiden avulla kuvaamme tekoälyjärjestelmän rakentamisen ja soveltamisen erilaisia mahdollisuuksia. Nämä ulottuvuudet ovat keskeisiä tekoälyjärjestelmän sosio-teknisen luonteen näkökulmasta. Suuri kysymys piilee kuitenkin siinä, pystytäänkö kansalaisymmärrystä kasvattamaan riittävästi. ETAIROS-skenaariot tekoälyn tulevaisuuden sovellusten ja eettisten ulottuvuuksien tunnistamiseen. Siinä niin hyödynnettävä data kuin käytetyt algoritmit ovat avoimia. Arvio on, että kansalaisyhteiskunnalla ei ole voimia eikä taitoa kammeta kehitystä tähän suuntaan. Kysyessämme tutk?oilta skenaarioita käsittelevässä työpajassamme näkemyksiä tämän skenaarion mukaisesta tulevaisuudesta saimme kuitenkin vastaukseksi, että tämän vaihtoehdon toteutuminen ei vaikuta realistiselta, mutta sitä kohti voidaan pyrkiä. Ylhäältä alas -tekoäly. Jakava tekoäly, 2. Vaikka avoin data on jo nykypäivää, käytännöt 2 Signaaleista kertovat ETAIROS signal post -artikkelit ovat luettavissa ETAIROS-hankkeen kotisivuilta (https://etairos.?/category/signal-post/ ). Kuvassa 1 esitetty skenaarionelikenttä rakentuu julkinen-yksityinen ja salattu-avoin –ulottuvuuksien avulla. Kuva 1. Saattaa myös olla, että tähän skenaarioon päätyminen vaatisi muutosta nykyiseen yritystoimintakulttuuriin. 2 Toimintaympäristön skannauksen tutkimuksessa on käytetty menetelmänä muun muassa kuvan 1 mukaisia skenaarioita tekoälyn tuottamisen ja käytön erilaisten ulottuvuuksien ymmärtämiseksi. Artikkelit käsittelevät esimerkiksi kansalaisten roolia tekoälyn kehityksessä ja käytössä sekä tekoälyn eettisiä kysymyksiä yritysten liiketoimintamalleissa. Tekoälyn tulevaisuuksien eettiset kysymykset sosioteknisissä skenaarioissa
Tähän liittyy dystopia, jossa kansalaisten oikeusturva heikkenee. Tekoälytaidoiltaan heikompia kuluttajia tukemaan tarvittaisiin aktiivinen ja kriittinen kuluttajaliike. Ostovoimaiset kuluttajat saavat varmasti äänensä kuuluviin, mutta kuka huolehtisi heikommista, osaamiseltaan marginaalissa olevista. Toisaalta tällaista kuluttajilta kerättävien tietojen hyödyntämistä käytetään jo nyt esimerkiksi mainonnan kohdentamisen apuna. Skenaariossa tarvitaan siis ennakoinnin ja joukkoistamisen hyödyntämistä. Tässä maailmassa tulisi soveltaa ”social impact bond” -tyyppisiä ratkaisuja, joissa julkinen valta edellyttää yksityisiltä palveluntarjoajilta mahdollisimman laajan kuluttajajoukon mukaan ottamista räätälöintiin, jotta varmistetaan hyödyt kuluttajille. Yksityinen tekoäly Skenaario 3, ”Yksityinen tekoäly”, kuvaa puhtaasti yksityisen liiketoiminnan luomisen maailmaa. Eettiset elementit skenaarioissa Skenaarioharjoituksemme arvioinnissa ETAIROS-hankkeen tutk?at totesivat, että skenaariot ovat havainnollisia, mutta koska ne ovat muutamien piirteiden varassa tehtyjä yksinkertaistuksia, tulevaisuuksien visiointi niiden mukaiseksi on hankalaa. Nämä yhdessä tekevät ennakoinnista kompleksisen. Järjestelmästä tulee jäykkä ja voimakkaasti polkuriippuvainen, ja kerran toteutettuja ratkaisuja on vaikea tai hidas muuttaa. Kuluttajilla on oltava sekä tietoa että tiedostamista tekoälyn käytöstä ja sen mahdollisuuksista. Skenaarioprosesseissa yleensä, niin myös tässä tarkastelun kohteena olevassa prosessissa, Nina Wessberg & Jaana Leikas. Skenaariossa tekoäly mahdollistaa poliittisia tarkoitusperiä niin, että tekoälyä voidaan käyttää ihmisten ohjaamiseen ja manipulointiin. Räätälöity tekoäly Myös skenaariossa 2, ”Räätälöity tekoäly”, odotetaan paljon kansalaisilta, jotka tässä skenaariossa näyttäytyvät selkeämmin kuluttajina. Avoimuus voi myös lisätä turvallisuuden haasteita. Tässä lieneekin uuden teknologian ennakoinnin syvin haaste: kuinka kuvitella uuden teknologian sovellusalueita ja käyttöä tulevaisuudessa. Eettisten kysymysten ja ristiriitojen ennakoinnin osalta tulisi paitsi tunnistaa mahdolliset uudet sovelluskohteet, samanaikaisesti myös sovelluskohteeseen liittyvät eettiset elementit. Tässä maailmassa kansalaiset myyvät tietonsa liiketoiminnan harjoittajille tiedostamattaan tai tiedostetusti riippuen tiedon ja ymmärryksen tasosta. Keskeisiä tämän maailman toim?oita olisivat isot, globaalit yritykset ja näiden lobbarit, poliitikot, jotka takaavat toimintaympäristön globaaleille yrityksille ja määrittelevät järjestelmän toimintapuitteet. 43 3/21 F sen hyödyntämiseksi ovat vielä vajavaiset. Esimerkki tämän maailman tekoälysovelluksesta on oman terveyden seuranta älykkään sovelluksen avulla. Sääntelyn lähtökohtana olisivat omistusoikeudet ja nopean kehittämisen mahdollistaminen. Liiketoimintamallina voi olla esimerkiksi tekoälysovellus, joka ennakoi kuluttajan sosiaalisen median päivitysten avulla, tuleeko kyseinen henkilö tarvitsemaan terveystai mielenterveyspalveluja, ja tarjoaa näitä palveluja liiketoimintana. Esimerkiksi mielenterveyspalvelujen tarjoamisen mahdollisuus alleviivaa tämän maailman eettisten elementtien sensitiivisyyttä. Ehkä joitakin hyvin rajattuja (esimerkiksi lakisääteisiä) palveluja olisi mahdollista toteuttaa eettisesti tässäkin skenaariossa. Tämä puolestaan pakottaa tunnistamaan myös tulevaisuuden arvot ja ihanteet, joista osa voi muuttua kulttuurisen ja teknologisen kehityksen myötä. Uhkana saattaisi myös olla, että järjestelmästä tulisi ihmisten käyttäytymistä manipuloiva ja siten lainvastainen EU:n sääntelyehdotuksen mukaisesti. Kansalaiselta vaaditaan hyvää ymmärrystä tekoälyn mahdollisuuksista ja datan liikkeistä, jos hän haluaa pysyä kärryillä siitä, mihin itseä koskevia tietoja käytetään. Järjestelmä ei kuitenkaan vastaa ihmisten todellisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tämän skenaarion todellisuus liikkunee EU:n sääntelyehdotuksen kiellettyjen tekoälyjärjestelmien rajamailla. Parhaassa tapauksessa sovelluksen ympärille ehkä syntyy vastuullista innovaatiotoimintaa, jossa kuluttajat olisivat vahvasti läsnä innovaatioprosessin eri vaiheissa. Toisaalta kuluttajien tulisi tiedostaa roolinsa tässä prosessissa, etteivät he ajaudu ainoastaan hyväksikäytetyiksi. Ylhäältä alas -tekoäly Skenaario 4, ”Ylhäältä alas -tekoäly”, muodostaa ”Big Brother” -valvonnan dystopian, jossa julkinen valta ohjailee datan keräämistä ja käyttöä
Näin toimien voidaan hahmottaa, millaisia sovellusratkaisuja ja eettisiä valintoja tulisi tehdä. Eettisen tarkastelun tulisi perustua lähtökohtaisesti käsitykselle hyvästä elämästä. Onko ihmisten oikeudet nostettu esille ja niitä kunnioitettu vai onko niitä loukattu tai piiloteltu. Palgrave Macmillan. Tavoitteenamme kuitenkin oli, että mikään skenaarioista ei ole muita tavoiteltavampi tai vältettävämpi tulevaisuus, vaan kaikki skenaariot avaavat eettisiä elementtejä eri näkökulmista. Esimerkiksi utilitaristinen moraaliteoria pitää hyvänä asioita, jotka aiheuttavat hyvää mahdollisimman monille ihmisille. 4 Ks. Eettisiä kysymyksiä voidaan arvioida paremmin, kun jokainen tapaukseen liittyvä sidosryhmä käydään erikseen läpi ja pohditaan, mitkä ovat kuhunkin sidosryhmään liittyvät hyödyt, haitat ja oikeudet 4 . Saattaisi olla hedelmällistä pohtia myös sellaista tulevaisuuden kuvaa, jossa data olisi avointa, mutta algoritmit salaisia, tai päinvastoin. Olemme tässä tekoälyn etiikka -skenaarioharjoituksessamme luoneet suuntaa tekoälyn sosio-teknisille skenaarioille. Lisäksi tekoälyä koskevat eettiset kysymykset voivat olla hyvinkin monimerkityksisiä, jolloin yhtä oikeaa ratkaisutapaa on mahdotonta löytää. Ovatko edut ja haitat jakautuneet tasapuolisesti. 3/21 44 Futura muodostuu helposti suunnittelematta toivottavia ja ei toivottavia skenaarioita. Erilaisten tekoälymaailmojen hahmottaminen ja ymmärtäminen vaativat yhteisiä ponnisteluja ja yhteistyötä algoritmisesta päätöksenteosta käytävän monipuolisen asiantunt?akeskustelun lisäksi myös kansalaisten kanssa. Sosio-tekniset skenaariot auttavat keskustelemaan, tunnistamaan ja jäsentämään eettisiä elementtejä yksilön, yhteisön, yhteiskunnan ja globaalin maailman tasoilla. Esimerkiksi skenaariot 3 ja 4 muodostuvat kahta muuta skenaariota helpommin kenties ei niin toivottaviksi tulevaisuuden kuviksi, koska yleisimmin pidämme avoimuutta hyveenä ja salailua paheena. Ennakointi on erinomainen prosessi tällaisen keskustelun luomiseen ja toteuttamiseen. Skenaarioiden avulla pystytään tunnistamaan ja jäsentämään erilaisia tulevaisuuksia, ja huomioimaan eettisiä elementtejä ennakointiprosessia hyödyntäen. Tässä voivat kompassina toimia yleiset eettiset periaatteet, joiden tulisi toteutua vastuullisessa tekoälysovellusten kehitystyössä. 3 Eettisen tarkastelun hankaluus voi syntyä siitä, että eettiset periaatelinjaukset ovat useimmiten luonteeltaan kovin yleisiä ja vaikeasti hahmotettavia periaatteita. Kuinka hahmottaa teknologian eettisiä kysymyksiä. Tekoälyn tulevaisuuksien eettiset kysymykset sosioteknisissä skenaarioissa. Siksi skenaarioissa tulisi kyetä kuvaamaan käsitys tekoälyn rakentamiseen ja soveltamiseen liittyvistä erilaisista toimijoista, heidän rooleistaan, tehtävistään ja yhteistyöstään sekä tapaukseen liittyvistä keskeisistä eettisistä haasteista. Ihmisen ja teknologian yhteistoiminta sisältää väistämättä eettisiä kysymyksiä, joiden huomioiminen etenkin päätöksenteossa käytettävän tekoälyn rakentamisessa ja käytössä on keskeistä. 3 Euroopan komission perustama tekoälyä käsittelevä korkean tason asiantunt?aryhmä (2019): Luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset ohjeet. EU:n korkean tason asiantunt?aryhmän laatimissa luotettavaa tekoälyä koskevissa eettisissä ohjeissa on esitetty yleisiä tekoälyn rakentamisen ja käytön eettisiä periaatteita: ihmisen toim?uus ja ihmisen suorittama valvonta, tekninen luotettavuus ja turvallisuus, yksityisyyden suoja ja datan hallinta, läpinäkyvyys, monimuotoisuus, syrjimättömyys ja oikeudenmukaisuus, yhteiskunnallinen ja ekologinen hyvinvointi sekä vastuuvelvollisuus. Luettavissa: <https://www.europarl.europa.eu/ meetdocs/2014_2019/plmrep/COMMITTEES/ JURI/DV/2019/11-06/Ethics-guidelines-AI_FI.pdf>. Tekoälyjärjestelmät ovat teknologisia järjestelmiä, joita voidaan rakentaa helpottamaan ihmisten elämää ja tukemaan ihmisten toimintaa. Tämän teorian mukaan esimerkiksi COVID19-rokoteannosten maailmanlaajuista jakelusuunnitelmaa laativa tekoälyalgoritmi tulisi rakentaa niin, että maailmassa pystyttäisiin rokottamaan mahdollisimman monta ihmistä. Jos tekoälyn hyödyntäminen nostaa esiin täysin uusia etuja tai haittoja, miten ne tulisi jakaa tasapuolisesti ja miten asianosaisten oikeuksia tulisi kunnioittaa. Moraaliteoriat voivat osaltaan auttaa tilanteen hahmottamisessa silloin kun haetaan eettistä ymmärrystä tietylle tapaukselle. erilaisten näkökulmien huomioimisesta skenaariomenetelmissä: Cairns, George & George Wright (2011): Scenario Thinking: Practical approaches to the future
Kuka valitsee muotoiltavat palvelut ja millä perustein sekä keitä kuullaan niitä valmistellessa. Tarja Vuorinen PUHEENVUORO Osallistamisen mahdollistaminen kaupungin toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä – Esimerkkinä Historian ja tulevaisuuden museon suunnitteluprosessi, Turun kaupunki Kaupunkien rooli on muuttumassa hallinnollisesta koneistosta hyvinvoinnin ja elinvoiman mahdollistajaksi. Jokaiselta palvelun käyttäjältä ei käytännön syistä saada tietoa kerättyä, vaan osallistujiksi valikoituvat usein aktiivisimmat kaupunkilaiset eli ne, joilla ehkä on jo valmiiksi jokin intressi kehittää omaa kaupunkiaan haluamaansa suuntaan. Kaupungit järjestävät myös temaattisia, avoimia ideaja innovaatiokilpailuja, joissa tavoitellaan yhteistä näkemystä tulevaisuuden kaupungin toiminnasta ja kehityksestä. Kaikkien kaupunkilaisten ääni ei aina pääse tasaveroisesti kuuluviin. Eettisiä näkökulmia löytyy tarkasteltavaksi niin osallistavan ennakoinnin tarkoituksesta, seurauksista, velvollisuuksista kuin tilanteistakin.. Kaupungeilla on avoimesti käytettäviä digitaalisia kanavia, joilla ne keräävät palautetta palveluista sekä sovelluksia, joiden kautta asukkaat saavat ottaa kantaa erilaisiin vireillä oleviin hankkeisiin. Muun muassa kaupunkilaisille suunnatuilla tulevaisuustyöpajoilla ja kyselyillä saadaan selville heidän tarpeitaan ja toiveitaan tulevaisuuden palveluiden muotoiluun. Eettisiä haasteita syntyy myös siitä miten palveluihin liittyvät haasteet kuvataan kaupunkilaisille ja millä tavoin he voivat ottaa kantaa kaupungin tarjoamiin palveluihin. Erityisesti tämä koskee lapsia ja nuoria sekä suomen tai ruotsin kieltä taitamattomia kaupunkilaisia. Jotta kaupungit kykenevät tulevaisuudessa tarjoamaan optimaalisia palveluja, palvelujen käyttäjien tarpeet on saatava jo ennakolta selville. Systemaattinen, osallistava ennakointi tarjoaa tähän tiedontarpeeseen hyvän menetelmän. 45 3/21 F kehittämispäällikkö Turun kaupunki tarja.vuorinen@turku.. Ja vaikka kaupunkilaisia kuultaisiinkin, niin kuunnellaanko aidosti, ja missä kohden nämä kannanotot huomioidaan päätöksenteossa
Strategiasta nousevat teemat ja tulevaisuuden kehityskulut vaikuttavat aina operatiivisen tason palvelukehitykseen. Digitaalista kyselyä aiheesta jaettiin hankkeen verkkosivuilla, Facebookissa, ja myös paperisia lomakkeita oli tarjolla kirjastossa, Turun linnassa sekä nuorisotila Vimmassa. Ennakointi kaupungin palvelujen suunnittelemisessa ja kehittämisessä Euroopan komission (2021) strategisen ennakoinnin sivustolla todetaan, että ennakoinnilla tarkoitetaan tulevaisuuden tutkimista, ennakointia ja muokkaamista. Hyvä tarkoitus on tuottaa kaupunkilaisille ja muille kaupungissa toimiville asiakaslähtöinen museopalvelu, jossa on mahdollista tarkastella niin Turun historiaa kuin sen tulevaisuuttakin elämyksellisesti, uutta teknologiaa mahdollisimman tehokkaasti ja oivaltavasti hyödyntäen. Tavoitteena on lisätä paitsi kaupunkilaisten hyvinvointia lisäävää kulttuuritarjontaa, myös kaupungin kilpailukykyä ja vetovoimaa. Lisäksi jalkauduttiin perheiden suosimaan Seikkailupuistoon keräämään tietoja lomakkeille. Entä kuka kysyy. Myös s?aintiin, rakennukseen ja toimintoihin liittyviin seikkoihin sai vapaasti ottaa kantaa. 3/21 46 Futura Tulevaisuuden älykaupungit nähdään mahdollistajina ja toiminta-alustoina, joissa kaupunkilaisilla voi olla aktiivinen rooli niin päätöksenteossa, suunnittelussa kuin kaupungin kehittämisessäkin. Historia ja tulevaisuus ovat toistensa peilejä, ja menneisyydessä tehtyjen valintojen perusteella hahmottelemme tulevaisuuksienkin mahdollisia kehityskulkuja ja -polkuja. Digitaalisuus luo osallistumiseen hyvät puitteet, mutta muodostaa myös eettisiä haasteita, erityisesti tasavertaisen kuulemisen ja kaikkien kaupunkilaisten osallistumisen mahdollistamisen näkökulmista. Historian ja tulevaisuuden museo -hankkeen hankepäällikkö Joanna Kurth (2021) toteaa blogikirjoituksessaan: ”Muuttuvassa maailmassa tarvitsemme paikan, joka auttaa meitä hahmottamaan valintojen merkityksiä sekä kehittää yhteistä tulevaisuusosaamistamme.” Erinomaisesti kiteytetty havainto siitä, että mikäli emme tunne historiaa, emme kykene myöskään hahmottamaan tulevaisuuksia. Mielenkiintoinen museo houkuttelee myös matkail?oita kaupunkiin, ja lisää sitäkin kautta elinvoimaa yritystoimintaa aktivoiden. Turussa sitä on käytetty hyvin tuloksin muun muassa Historian ja tulevaisuuden museon 1 suunnittelussa. Myös kaupunginvaltuusto on nähtävä päätöksenteon keskeisenä osallistamisfoorumina edustuksellisen demokratian hengessä, valitaanhan valtuustoon edustajat avoimilla vaaleilla, joihin jokaisella kaupunkilaisella on (antamallaan) äänellään mahdollisuus vaikuttaa. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen avustuksella järjestettiin osallisuusfoorumeita ja hahmoteltiin kaupunkilaisten toiveita ja unelmia siitä, millaisen museon he haluaisivat. Turun kaupunkistrategiassa on linjaus suunnitteilla olevasta Historian ja tulevaisuuden museosta, joten voidaan perustellusti olettaa, että strategiaa valmisteltaessa on ennakoitu uudelle museolle olevan tarvetta ja uudentyyppiselle museopalvelulle kysyntää. Mitä kysytään ja keneltä. Eettisestä näkökulmasta voisi ajatella tässä tapauksessa toteutuvan sekä hyvän tarkoituksen, että velvollisuuden toimeenpanna kaupunginvaltuuston tekemä päätös. Ennakoinnin tavoitteena on auttaa luomaan ja käyttämään kollektiivista älykkyyttä jäsennellyllä, järjestelmällisellä ja systeemisellä tavalla kehityskulkujen ennakoimiseksi. Ikääntyneiden hyvinvointikeskukseen ei keruuta valitettavasti saatu 1 https://www.turku.?/historian-ja-tulevaisuudenmuseo Osallistamisen mahdollistaminen kaupungin toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Ennakointi mielletään yleensä strategisen suunnittelun tueksi, mutta toki sitä käytetään muussakin suunnittelussa. Historian ja tulevaisuuden museota lähdettiin alusta asti suunnittelemaan kysymällä kaupunkilaisten näkemyksiä. Osallistumisen mahdollistamiseen on Turussa tarjolla paitsi useita digitaalisia kanavia myös kaupungin eri alueilla järjestettäviä aluefoorumeita, asukastalkoita, satunnaisempia temaattisia osallistumisen mahdollistavia tapahtumia, erilaisia avoimia ideointija innovaatiokilpailuja sekä perinteisempiä vaikuttamisfoorumeita: nuorisovaltuusto, lasten parlamentti sekä vammais-, vanhusja monikulttuurisuusneuvostot
Myös käv?öiden ikäjakauman painottuminen vaikuttaa oikeanlaiselta. Periaatteet on otettava huomioon kaikessa julkisen hallinnon toiminnassa, ei vain hallintoasian käsittelyssä ja päätöksenteossa. Aivan samanlaista keskustelua näin ei saada aikaan kuin lähityöpajoissa, mutta kaupunkilaisilla on kuitenkin mahdollisuus osallistua jollakin tavalla. Korona-aikana on yleistynyt osallisuusfoorumeissakin digitaalisen osallistumisen mahdollistaminen erilaisin kokoussovelluksin. Näissä mainitaan yhdenvertaisuusperiaate, joka velvoittaa tasapuoliseen kohteluun, johdonmukaisuuteen ja syrjimättömyyteen. Tätä kehitystä vasten arvioituna tuo ikäihmisten poisjäänti kyselystä on erityisen harmillista. Kyselylomakkeen pituus kannattaa myös pitää kohtuullisena. Turussa palveluita ja palvelukokonaisuuksia tullaan tulevaisuudessa segmentoimaan aiempaa asiakaslähtöisemmin: lapsille ja nuorille, työikäisille sekä ikäihmisille. 47 3/21 F onnistumaan. Hallintolaissa määritellään hyvän hallinnon periaatteet (Finlex 2003), joita kaupungin tulee toteuttaa toiminnassaan. Tässä esimerkkitapauksessamme herää kysymys vaikkapa monikulttuurisuuden huomioon ottamisesta esimerkiksi lomakkeiden kieliversiointien muodossa. Tätä haastetta ratkaistiin esimerkkitapauksessa muun muassa siten, että kyselyyn osallistuneista valittiin muutamia henkilöitä syvähaasteltaviksi, minkä lisäksi jo esisuunnitteluvaiheessa järjestettiin tulevaisuusverstaita, joihin ilmoittautuneet saivat vapaasti muotoilla unelmiensa museoita. Työpajoissa puolestaan luovat ekstrovertit loistavat, kun taas hiljaisemmat saattavat pohdiskeluineen jäädä katveeseen. Yhdenvertaisuusperiaate on varsin haasteellinen toteuttaa siten, että aivan kaikilla olisi mahdollisuus osallistua. Oman kokemukseni mukaan työpajoihin ilmoittautunevat sellaiset henkilöt, joilla on kiinnostusta teemaan, intressiä käyttää syntyvää palvelua ja myös aina niitä, jotka pyrkivät kaikilla mahdollisilla tavoin Yhdenvertaisuusperiaate on varsin haasteellinen toteuttaa siten, että aivan kaikilla on mahdollisuus osallistua. Oletuksena on siis, että tässä tapauksessa otos edustaa keskimäärin museopalvelujen tyypillisiä käyttäjiä. Otoksen muodostaminen suunnitteluun osallistujista on siis eettinen kysymys: Otetaanko yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kaikki mukaan, vai saadaanko riittävästi tietoa kyselemällä satunnaisotannalla ja tietyllä menetelmällä. Aina löytyy joku, jolle se ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Tarja Vuorinen. Esimerkkitapauksessa vastanneista enemmistö oli naisia ja suurin osa vastaajista oli keski-ikäisiä, joten koska käv?ämäärätilastojen mukaan museokäv?öistä yleensä noin kolmannes on miehiä, lienee sukupuol?akauma kohdillaan. Kuitenkin mikäli halutaan kehittää aivan uudenlaista elämyksellistä museokonseptia, pitäisi suunnitteluun ehkä saada mukaan myös niitä henkilöitä, joita nykyiset museoformaatit eivät kiinnosta. On huomioitava, että ensimmäisiin kysymyksiin saadaan ehkä harkitumpia vastauksia kuin pitkän lomakkeen viimeisiin kysymyksiin. Digitaalisuus luo tiettyjä rajoitteita, mutta mahdollistaa paikkariippumattoman osallistumisen mainiosti. Turussa asuvista noin 12 % puhuu äidinkielenään jotakin muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia (Turun kaupunki 2021). Osallistumismahdollisuuksia on mahdollisuus tarjota myös aikariippumattomasti siten, että varsinaisen osallistamistilaisuuden lähetystaltiointia voi katsella ja kommentoida keskustelukenttään omaan tilanteeseensa parhaiten soveltuvana ajankohtana. Lomakekysely palvelee hyvin niitä, joilta ajatuksen pukeminen kirjoitettuun muotoon sujuu helposti. Digitaalisen lomakkeen täyttö on yksinkertaista niille, joille digitaalinen maailma on tuttu ja kohtuullisen matalalla kynnyksellä lähestyttävä. Aina löytyy joku, jolle se ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Työpajojen fasilitaattoreilla onkin vastuullinen rooli varmistaa, että jokaisen osallistujan näkökulmat tulevat huomioiduiksi. Kyselystä informoitiin lisäksi kaupungin eri osallistumisfoorumeita ja kansalaisyhteisöjä. Esimerkiksi osallistumisajankohta saattaa rajoittaa osallistumista: jos osallisuusfoorumi järjestetään vaikkapa arki-iltapäivänä, työssäkäyvien osallistuminen on haasteellista, ja jos taas arki-iltana, niin lapsiperheiden edustajilla saattaa olla vaikeuksia osallistua
Turhaa tietoa ei kannata kerätä eikä osallistujien aikaa sovi käyttää tarkoituksettomaan keskusteluun. Osallistuneille on syytä aina informoida kerätyn tiedon perusteella muodostuneista tuloksista, ja antaa (tarvittaessa) mahdollisuus kommentteihin ja palautteeseen. Eettisyys tietojenkäsittelyssä lähtökohtaisesti tarkoittaa siis tietolähteen kunnioittamista huolellisuudella ja tarkkuudella, hyvän hallintotavan ja tietojenkäsittelyyn liittyvän lainsäädännön mukaisesti. Ei ole yhdentekevää, miten asioita kysytään. Turhaa tietoa ei kannata kerätä eikä osallistujien aikaa sovi käyttää tarkoituksettomaan keskusteluun. Kun kaupunkiorganisaatio kysyy, vastaukset saattavat myös muotoutua tämän kontekstin mukaan, eikä koskaan voida olla täysin varmoja siitä, että kaupunkilaiset rohkenevat vapaasti kertoa mielipiteitään ja toiveitaan. Datan muodostuminen työpajoissa on suhteellisen uusi asia, ja toisinaan ajatellaan, että keskusteluissa esiin nousseet tai erilaisin menetelmin kerätyt kommentit ja huomiot eivät ole varsinaisesti sellaista dataa, jota lainsäädäntö koskee. Avoimet kysymykset ovat yleensä suunnitteluvaiheessa ja vapaassa ideoinnissa erityisen hyödyllisiä, tosin vastausten käsittely saattaa olla työlästä ja siihen on varattava aikaa. Osallistamisen mahdollistaminen kaupungin toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Nykyisyydestä voimme (ehkä) taiteen ja kulttuurin avulla nostaa esiin joitakin välähdyksenomaisia fragmentteja siitä mitä tulevaisuudessa saattaa tapahtua, mutta parhaimmillaankin ne ovat subjektiivisia arvauksia ja näiden yhdistäminen museon käsitteeseen on aikamoinen ajatusleikki. 3/21 48 Futura vaikuttamaan mihin tahansa kehitteillä olevaan asiaan. Tulkinnasta johtopäätöksiin, johtopäätöksistä suunnitelmiin Kun tulokset on tulkittu ja niistä vedetty johtopäätökset, on seuraavaksi pohdittava mitä otetaan huomioon suunnittelussa ja miten. Fasilitaattorin ammatilliseen osaamiseen kuuluu kuitenkin myös erilaisten aineistojen käsittelyn hallinta koko aineiston elinkaaren ajan. Nämä valinnat suunnittelussa muokkaavat paitsi tulevaa museokonseptia, myöskin sitä millaisena oman aikamme toiminta näyttäytyy tulevaisuudessa. Sitä saa mitä kysyy, sanotaan. Mielenkiintoista tässä Historian ja tulevaisuuden museossa onkin se, millaisia artefakteja voimme nostaa esiin tulevaisuudesta, joka on meille tietenkin vielä täysin tuntematon. Ne ohjaavat keskustelua ja usein näistä totutuista, sovinnaisista ajatuskuluista on vaikea päästää irti. Haasteena onkin laatia kysymykset mahdollisimman neutraaleiksi ja kantaa ottamattomiksi. Tietoa tulkittaessa onkin syytä korostaa tulkinnan monitahoisuutta, tarkastelukulmia on syytä nostaa esiin useita ja tulkinta on syytä perustella hyvin. Erilaiset dataan ja tietoon liittyvät säännöt, lait ja asetukset on syytä tuntea tarkoin, jotta tietojen käsittely sujuisi kaikkien osapuolten näkökulmista oikein. Tulkintanäkökulma ratkaisee suunnan Tulkittaessa kerättyä tietoa törmätään ikiaikaiseen haasteeseen subjektiivisuudesta. Tavoitteena on moninäkökulmainen tarkastelu ja objektiivisuuden tavoittelu. Kontekstisidonnaisuus määrittelee tulkintaa ja hyvä tutkimustapa tuloksista johdettuja päätelmiä. Tietojenkäsittelyssä on omat eettiset haasteensa Tänä päivänä minkä tahansa kerätyn tiedon kanssa on oltava erityisen tarkkana. Tässäkin toteutunee hyvään tarkoitukseen ja velvollisuuteen liittyvä eettinen menettelytapa. Emme kykene kovinkaan helposti irrottautumaan omista asenteistamme, arvoistamme ja näkemyksistämme. Kaikkea ehdotettua ei voida sisällyttää suunnitteilla olevan museon konseptiin, joten valintoja on tehtävä. Lisäksi meillä kaikilla on vahvoja mielikuvia esimerkiksi museosta ja sen funktiosta historiamme dokumento?ana sekä niistä artefakteista, joita museoiden kokoelmiin tulisi sisällyttää. Nämä kaikki värittävät tapaamme tulkita mitä tahansa tietoa. Kerättyä tietoa ei siis voi käyttää miten tahansa, vaan ainoastaan siihen tarkoitukseen, mihin se on alun perin kerätty. On myös huomattava, että jos on jo päätetty tietyistä reunaehdoista, esimerkiksi s?ainnista, niin on hyvä se tuoda esille
Turun kaupunki (2021): Tilastotietoja Turusta 2021. Lähteet Euroopan komissio (2021): Strateginen ennakointi. Avoin ja rehellinen, dialogin mahdollistava viestintä luo puitteet kaupunkilaisten luottamukselle kaupunkiorganisaatioon sekä aktivoi osallistumaan ja vaikuttamaan kaupungin kehittämiseen. Lasten ja nuorten, työssäkäyvien ja ikäihmisten lisäksi voidaan tunnistaa lukuisia muitakin kohderyhmiä palveluille, esimerkiksi vammaiset, maahanmuuttajataustaiset, opiskel?at jne. Tällaisten palvelujen tarjoamisessa on ensiarvoisen tärkeää kuulla käyttäjäkokemuksia ja kerätä palautetta jo saadusta palveluista, mutta myös tunnistaa tarpeet kokonaan uusille palveluille. Jos esitetään avoin kutsu osallistua suunnitteluun tai ideointiin ja paikalle ilmestyvät aina samat aktiivit, miten hyvin saadaan esiin kaupunkilaisten kokonaisnäkemys ja kokemukset palvelun kehittämiseksi. Hallintolaki 6.6.2003/434. Turun kaupunki. Euroopan komissio. Finlex (2003): Hyvän hallinnon perusteet. Kurth, Joanna (2021): Hieman yli puolivälin – Matka vuodesta 2011 kohti Historian ja tulevaisuuden museota. Voisiko siis ajatella, että olen liiaksikin harjaantunut tulevaisuusajatteluun ja riski urautua tulkinnoissani tiettyihin näkökulmiin on kasvanut. 49 3/21 F Osallistumisen näkökulmasta on tietenkin palkitsevaa, kun huomaa ehdotuksensa näkyvän lopullisessa palvelussa mutta entä jos se ei näykään. <https://www.turku.?/turku-tieto/tilastot/tilastotietoja-turusta>. Kohti vuotta 2029 -blogi. Tarja Vuorinen. <https://www.?nlex.?/?/laki/ajantasa/2003/20030434#O1L2>. Kaikille näille kohderyhmille on tarjolla jatkuvan kehityksen kohteena olevia palveluja. Ehkä tällainen kokemus saa osallistujan harkitsemaan seuraavaan suunnitteluun tai ideointiin osallistumistaan. <https://www.turku.?/blogit/kohti-vuotta-2029/hieman-yli-puolivalin-matka-vuodesta-2011-kohti-historian-ja-tulevaisuuden>. Miten suhteuttaa ennakointiosaaminen ja innovatiivisuus mahdollisten tulevaisuuksien hahmottamiseen siten, että tulevaisuustyö aidosti kohtaisi arkitekemisen – sillä siellähän ne askeleet tulevaisuuksien muotoiluun todella tapahtuvat. Haettu 17.9.2021. <https://ec.europa.eu/info/strategy/strategic-planning/strategic-foresight_?>. Kun osallistamista suunnitellaan, on pidettävä mielessä myös kaupunkilaisten laaja kirjo. Entä jos osallistujat ovat enimmäkseen oman organisaation henkilökuntaa subjektiivisine näkemyksineen tai vaikkapa ennakoinnin ammattilaisia. Turun kaupunki. Haettu 13.9.2021. Ammattiosallistujien kehkeytyminen haasteena Ennakoinnissa suositun osallistamisen näkökulmasta on pohdittava osallistujien joukkoa tarkoin. Haettu 20.9.2021. Avoin ja rehellinen, dialogin mahdollistava viestintä luo puitteet kaupunkilaisten luottamukselle kaupunkiorganisaatioon, ja aktivoi osallistumaan ja vaikuttamaan kaupungin kehittämiseen. Omassa työssäni yhtenä kaupungin kehittämispäälliköistä olen usein istunut erilaisissa foorumeissa, niin kansainvälisellä, kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla pohtimassa erilaisia tulevaisuuksia ja niiden kehityskulkuja
Peräänkuulutan tässä tekstissä valuvian tunnustamista, visioivan ennakoinnin irrottamista ministeriöiden, VNK:n, maakuntien ja kuntien vastuulta sekä sen syvempää liittämistä puolueiden ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan. 2020). Ennakoinnin tulokset eivät kuitenkaan usein ole tyydyttäviä tai johda toimenpiteisiin, kuten Tere Vadén ja kumppanit tarkkanäköisesti osoittavat Tieteessä tapahtuu -lehdessä (2021) erityisesti kestävyyssiirtymään liittyen. Esimerkkejä tällaisista toimenpiteistä ovat muun muassa ministeriöiden aiempaa keskitetymmin ohjattu tulevaisuusskenaariotyö sekä ennakointiluotsi, jonka jäsen olin 2016–2017. 3/21 50 Futura DI johannes.koponen@gmail.com Johannes Koponen PUHEENVUORO Ennakoint?ärjestelmän tuplahuiputus Suomalaisessa ennakoint?ärjestelmässä on valuvika, jonka takia se ei pysty tuottamaan radikaaleja, vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Kansallinen ennakoint?ärjestelmä tuottaa erityisesti 1) havaintoja ja analyysia toimintaympäristön riskeistä ja 2) kuvitelmia vaihtoehSuomalainen ennakoint?ärjestelmä koostuu entisen työnantajani Demos Helsingin ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tekemän ennakoint?ärjestelmän arvioinnin “Kansallinen ennakointi Suomessa 2020” mukaan valtakunnallisista ennakointitoim?oista kuten tulevaisuusvaliokunnasta, ministeriöistä, tutkimuslaitoksista ja Sitrasta, alueellisista ja paikallisista toim?oista kuten kunnista, maakuntaliitoista ja ELY-keskuksista ja muista ennakointitoim?oista kuten etujärjestöistä, ajatushautomoista ja yrityksistä. Ongelma on kuitenkin se, että näissä keskusjohtoisesti ohjatuissa ennakointioperaatioissa tehdään saman kattokäsitteen alla kahta erilaista työtä. Ennakoint?ärjestelmän muutosvipu, jota on tilanteen korjaamiseksi vedetty, on ollut tuoda ennakointi selkeämmin keskusjohtoisemmaksi ja integroidummaksi osaksi virkahenkilökoneistoa ja erityisesti valtioneuvostoa. joka aktiivisesti pystyisi ennakoimaan ja ohjaamaan päästövähennystavoitteen saavuttamista.” Myöskään kansallisen ennakoinnin kartoituksen perusteella ennakointitietoa ei välity riittävästi päätöksentek?öille, ja se koetaan liian korkealentoiseksi ja irralliseksi (Pouru et al. Se kuitenkin väittää tuottavansa sellaisia, joten järjestelmässä on eettinen ongelma. Lisäksi ehdotan uudenlaisten, digitalisaatiota hyödyntävien osallistumistapojen kehittämistä kriisiennakoinnin tukemiseksi. Ennakointia tehdäänkin kohtuullisen paljon ja monitahoisesti. He kirjoittavat, että “nykyinen talouden ennakointi, erityisesti suhteessa ympäristölähtöisiin talouskriiseihin, ei sisällä tiedontuotantoa,
Tämä johtuu siitä, että tulevaisuutta kuvittelevan työpajan tarkoituksena on tyypillisesti rakentaa tulevaisuusajattelun valmiuksia. Kun kuvitellaan toivottuja tulevaisuuksia (tai dystopioita, joita yritetään välttää), kuvitellaan tulevaisuuksia, jotka ovat toivottuja itselle ja omalle viiteryhmälle. Molemmat ennakoinnin lajit ovat tietysti arvolatautuneita. Koska virkahenkilöt eivät saa tehdä politiikkaa, pystytään julkisen hallinnon skenaarioissa kuvittelemaan vain hyvin pientä osaa mahdollisista tulevaisuuksista. Vielä tätä suurempi, eettinen ongelma liittyy siihen, että toisin olemisen mahdollisuuksien kuvittelu jää virkahenkilöiden vastuulle. Tyypillinen tulevaisuuksien kuvittelun työpaja ei sovi riskiennakointiin ainakin kolmesta syystä. Tällaisissa tarkoituksissa tulevaisuustyöpajat voivat parhaimmillaan toimia kelvollisesti. Tulevaisuuden kuvittelun tuplahu?aus tuottaa hyvin tietyllä tavalla poliittisia tulevaisuustöitä: tulevaisuuksia, jotka eivät näytä poliittisilta. Virkahenkilöt intuitiivisesti tai tiedostaen ymmärtävät tämän tilanteen: siksi ei ole yllättävää, että nimenomaan ennakointiraportit ovat konsulttitöitä, joissa poliittisuus piilotetaan sovinnaisuudeksi jo ennen kuin raportti on virkamiehen pöydällä. Esitetyt väitelauseet ovat tyypillisesti mielipiteitä, tai ainakin mielipiteitä on vaikeaa erottaa todennäköisyyksiin perustuvista väitelauseista. Se, millaista tulevaisuutta toivon, tuottaa ne toimenpiteet, joita nyt kannatan. Tällaista varautumisennakointia tekevät muun muassa Huoltovarmuuskeskus ja Puolustusvoimat. En ole tietoinen tätä väitettä koettelevasta tutkimuksesta – pitääköhän se paikkansa. Millä todennäköisyydellä tulee seuraava pandemia ja kuinka paljon rahaa siihen varautumiseen kannattaa käyttää. Ajatuksena on, että parantunut “tulevaisuuskulttuuri” tekee organisaatiosta ylipäätään valmiimman toimintaympäristön muutoksille. Koska virkahenkilöt käyttävät työssään julkista valtaa, heidät on velvoitettu toimimaan puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Ne kannattavat poliittisesti vaarattomia Johannes Koponen. Keskeinen ongelma on siis se, että riskiennakointiin ja toisin olemisen mahdollisuuksien kuvittelemiseen käytetään ajoittain samoja menetelmiä, vaikka ne vaativat hyvin erilaisia osaamisia ja lähestymistapoja. Mikä on talousunionin hajoamisen todennäköisyys. Vaikka empaattisesti yrittäisi asettua muidenkin asemaan, on silti väistämättä omien ennakkoluulojensa ja asenteidensa vanki. Nämä kaksi tarkoitusta niputetaan usein yhteen. Mitä on tehtävä kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi. Riskiennakointia tarvitaan toimintaympäristön riskeihin varautumiseksi. Ensinnäkin pitää hu?ata itsensä uskomaan, että visioivaa tulevaisuustyötä voi tehdä puolueettomasti. Mutta toivottujen tulevaisuuksien visiointi on puhdasta politiikkaa. Se on virhe. Väitteen perinpohjainen koettelu voisi olla merkittävä palvelus suomalaiselle ennakoint?ärjestelmälle. Tuplahuiputuksessa on kaksi osaa. Siksi virkatyönä ja virkavastuulla tehdyissä tulevaisuutta kuvittelevissa tulevaisuustöissä pitää tehdä tuplahuiputus tehdä politiikkaa ilman politiikkaa. Millaisia arvoja kestävyystavoitteisiin pyrkivässä yhteiskunnassa palvellaan tai miten meidän yrityksemme voi tehdä ilmastonmuutoksen torjunnasta liiketoimintaa. Millaisia riskejä poistetaan hävittäjähankinnoilla. Mitä tarkoitan poliittisuudella. Mitä mieltä luulet pitkäaikaistyöttömän olevan tästä kuvitelmastasi. Toivoisitko tulevaisuutta jossa kenenkään ei tarvitse tehdä työtä. Toisaalta ennakoinnin parissa tehdään myös visioivaa toisin olemisen mahdollisuuksien pohtimista. Ensinnäkin työpajassa ylikorostuvat nykyiset keskustelut mediassa ja päivänpolitiikassa. En tietenkään viittaa puoluepolitiikkaan vaan toimenpiteisiin, joita tehdään oman tai jonkun toisen aseman parantamiseksi – siis vallankäyttöön. Toiseksi pitää hu?ata tulevaisuustyöhön osallistuvat ja sitä lukevat uskomaan, että tulevaisuustyö ei ole poliittista tai arvolatautunutta. Nykyään Suomessa hallitseva ennakointityön muoto eli tulevaisuuksien tuottaminen työpajoissa sopii riskiennakointiin erityisen huonosti. 51 3/21 F toisista tulevaisuuksista. Millaista voi olla yhteiskunnallinen osallistuminen tai oppisopimuskoulutus pandemian aikana. Toiseksi työpajakeskusteluissa riskien todennäköisyyksiä ja toteutumisen seurauksia ei ole mahdollista formalisoida. Kolmanneksi työpajojen tulokset ovat vain harvoin toimeenpantavia kiteytyksiä: vaikka keskusteluissa syntyisikin käsityksiä jonkin riskin toteutumistodennäköisyydestä, toimenpiteitä riskin välttämiseksi ei usein tehdä
2. Tämän eettisesti ongelmallisen tilanteen korjaamiseksi ehdotan kahta toimenpidettä: 1. Ennakoint?ärjestelmä voi tuottaa näkymiä vain osaan mahdollisia tulevaisuuksia. Lähteet Pouru, Laura, Matti Minkkinen, Burkhard Au?ermann, Christopher Rowley, Maria Malho & Aleksi Neuvonen (2020): Kansallinen ennakointi Suomessa. Tulevaisuuden kuvittelun piilopoliittisuus eroaa muusta virkamiesten piilopoliittisesta toiminnasta. Kuitenkin jos korkeakoulutuksen visioksi muutetaan koulutustason nosto ja TKI-toiminnan intensiivisyyden lisääminen, suuntaa ja rajaa se kaikkea päätöksentekoa korkeakouluihin liittyen. Tulevaisuuden kuvittelu tuottaa kuitenkin aina kokonaisen, holistisen vision muuttuvasta maailmasta. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. Visioiva ennakointi julkisessa hallinnossa tulee vähitellen ajaa alas ja korvata näiden tahojen tuottamilla, tulevaisuustyötä mahdollistavilla työvälineillä ja foorumeilla. Ladattavissa: <https://julkaisut.valtioneuvosto.?/bitstream/handle/10024/162157/VNTEAS_2020_17.pdf>. Siviilikriiseihin liittyen pitäisi myös ylläpitää kansalaiskeskustelua varten julkista listaa tärkeimmistä varautumiskohteista (aurinkomyrskyt, ilmastonmuutoksen ääri-ilmiöt, nälänhädät…) ja kuvata mitä julkinen hallinto tekee kuhunkin mahdolliseen kriisiin liittyvän kyvykkyyden kehittämiseksi. Eronen (2021): Kestävyyssiirtymän tiedontuotannollisista puutteista. Kriisiennakoint?ärjestelmä irrotetaan laadullisen työryhmäskenaarion tekemisen perinteestä omaksi, VNK:n, HVK:n, Puolustusvoimien ja ministeriöiden omistamaksi ennakointitiedon jakamisen ekosysteemiksi. Tämä tarkoittaa, että 1. Tulevaisuudentutk?oille tämä viesti on lopulta lohdullinen: vaikka tulevaisuudentutkimus on vaikeaa, ei se ole harmitonta vaan tärkeää. Tieteessä tapahtuu 3/2021. Kyseisen ekosysteemin perusrakenteeksi voisi tehdä esimerkiksi ennustemarkkinoihin perustuvan, hypoteesien perusteella oppivan “bayesilaisen” digitaalisen alustan. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Vadén, Tere, Paavo Järvensivu, Antti Majava, Tero Toivanen & Jussi T. Virkamiehet tekevät arvovalintoja päivittäisessä työssään. Julkisen hallinnon ennakointityön näkökulmasta ristiriita tulevaisuuden kuvittelun vääjäämättömän poliittisuuden ja poliittisuuden välttämisen välillä on kuitenkin eettisesti kestämätön. Suomalainen ennakoint?ärjestelmä pystyy tuottamaan ainoastaan tulevaisuuksia, joista ei huomaa niiden vääjäämättä poliittista luonnetta. Ennakoint?ärjestelmän työ tukee nykyisen tilanteen ylläpitämistä ja jättää muutoksen mahdollisuuden pääosin huomioimatta. 3/21 52 Futura ajatuksia, esimerkiksi työttömyyden vähentämistä ja maltillista, innovaatioihin perustuvaa kestävyyssiirtymää. Ennakoint?ärjestelmän tuplahuiputus. Nämä kyvyt ovat pääosin ihmisten yhteisen toimintakyvyn varmistamista, eli kansallisen tason “ensiapukoulutusta”, ja taktisten resurssien tukemista (aurinkopaneelit, mesh-verkot, kaupunkiviljelyn helpottaminen). Ainoa ero on se, että ne pyrkivät välttämättä ylläpitämään nykyistä järjestystä sen s?aan, että ne todella kuvittelisivat sille vaihtoehtoja. Jos tulevaisuustyössä ei ole mahdollista kuvitella poliittisia tulevaisuuksia, mutta samalla kaikki visioiva tulevaisuudentutkimus on vääjäämättä poliittista, pienentää ennakoint?ärjestelmä itse mahdolliset tulevaisuusajattelun lopputulokset koskemaan vain niitä tuloksia, jotka ovat näennäisen puolueettomia. Samalla on syytä tukea puolueita, etujärjestöjä ja kansalaisten omaehtoista toimintaa pitkäaikaiseen kuvitteluun, esimerkiksi puoluetukea nostamalla ja suuntaamalla, yhdistyksiä tukemalla ja luomalla pidemmän aikajänteen järjestelmiä “tulevaisuusaloitteille” kansalaisaloitteen oheen. Mikäli näin ei tehdä, ennakoint?ärjestelmään osallistuvat tulevaisuudentutk?at jatkavat eettisesti ongelmallista tuplahuiputusta hu?aten sekä maallikoita että itseään. Tietysti nämä tulevaisuudet ovat yhtä lailla poliittisia kuin vaikkapa utooppinen ajatus automaatioyhteiskunnasta ilman työtä. 2. Ladattavissa: <https://journal.?/tt/article/ view/109240/64105>. Vaikka korkeassa asemassa oleva virkamies voi toteuttaa esimerkiksi koulutuspoliittisen uudistuksen enemmän tai vähemmän oikeistolaisesti tai vasemmistolaisesti ministeriön antamissa raameissa, ei hänellä tulevaisuustöiden ulkopuolella ole mahdollisuutta ottaa kantaa koulutuksen tarkoitukseen, tarpeellisuuteen tai päämäärään. Koko suomalainen ennakoint?ärjestelmä perustuu tähän tuplahuiputukseen
Ke?o Koskinen. Liikumme kuitenkin työssämme tulevaisuuteen kallellaan olevien teemojen äärellä. futures literacy) on monen taidealan instituution, EU:n ja eri valtioiden rahoitushankkeiden agendalla. Vedetäänpä juttu mustavalkoiseksi: entä jos työpajautus on usvainen kultti ja tulevaisuuslukutaito vain yksi niistä tavoista, jonka avulla kultin sakramentteja toimitetaan. Nykytaide lännessä nojaa pitkälti käsitaiteen ja institutionaalisen kritiikin perinteisiin, joissa kyseenalaistetaan toimintamme reunaehtoja. Mitä niistä kaikista lukemattomista työpajoista, joita kukin meistä on ollut vetämässä, oikeastaan seuraa. Kenties tulevaisuudentutkimuksen ja taiteen dialogi toteutuu, kun opettelemme yhdessä tulevaisuuslukutaitoa ”väärin”! ke?o.koskinen@utu.. Parhaillaan olemme mukana Taiteen keskustoimikunnan ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Futuarts-hankkeessa risteyttämässä taidetta ja tulevaisuudentutkimusta. Esimerkiksi taiteen akatemisointi ja professionalisoituminen ovat kohdanneet yllättävän vähän kriittisyyttä taiteen sisällä. Haluamme puhua tulevaisuudentutkimuksen ideologiasta nyt, kun sen voittokulku on käynnissä. Se on paikka, jossa voisimme tarkastella asioita, jotka olisivat liian käsittämättömiä, herkkiä, merkityksettömiä, haavoittuvaisia, loukaavia tai karmeita kohdattavaksi arjen puristuksissa. Vaan onko taiteella enää purentaa jäljellä. Tulevaisuuslukutaito (engl. 53 3/21 F di?erenssi@protonmail.ch Kaino Wennerstrand PUHEENVUORO Kommentti Kumpikaan meistä ei ole koulutettu tulevaisuudentutk?a. Taide on parhaimmillaan – ja pahimmillaan – tila pohtia vaikeita kysymyksiä ilman vastuuta toimia. Näin harvoin kuitenkaan tapahtuu, sillä taide on valjastettu avuksi mitä erilaisimpien hankkeiden olemassaolon oikeutuksessa: taiteesta katoaa ristiriita ja siitä tulee ratkaisukeskeistä. Taide on meistä oivallinen ympäristö tällaisille kysymyksille
Sinä päivänä 20 X 9 on oivaa luettavaa skenaarioiden ja tulevaisuusvisioiden kanssa kamppaileville. Vaikka Sinä päivänä 20 X 9 on enemmän kaunokuin tietokirjallisuutta, niin silti kirjasta huokuu läpi tulevaisuudesta tietämisen ilo ja pelko. 3/21 54 Futura Elina Hiltunen (2021) Sinä päivänä 20 X 9 172 sivua Saageli kustannus, Espoo KIRJA-ARVOSTELU Elina Hiltunen on kirjoittanut lukuisia tietokirjoja tulevaisuudesta, osallistunut keskusteluihin sekä pitänyt luentoja ja työpajoja. Näkökulma muuttuu tarinasta toiseen, mutta kaikissa ollaan pienen ihmisen puolella, usein valtakoneistoa vastaan. Muinaisesta päätöksestä, vain poikalasten syntymän sallimisesta, johtuen miesten on tässä skenaariossa vaikea löytää puolisoa. Liddyn tarina on ehkä koskettavin. Sinä päivänä 20 X 9 sisältää ra?aavien alkusanojen jälkeen seitsemän tarinaa, sci?kertomusta. Nettitre?t pidetään matkakohteessa, missä maailman paikat ovat napin painalluksen päässä. Zaharassa taas uudenaikainen Tinder-palvelu etsii Zaharalle puolison, joka on mahdollisimman sopiva ja joka on valmis luovuttamaan munuaisensa. Liian laihaa Valdemaria yhteisö kohtelee kaltoin, samoin kasvissyöjä Urbania. Enempää en kerro, vaan luk?a saa itse kokea tarinan. Useimmat tarinat ovat dystopioita, ja niissä vallan ja väkivallan väärinkäyttö aiheuttaa nimihenkilöilleen ahdistusta ja pelkoa. Näissä tarinoissa kirjoittaja on kääntänyt päälaelleen nykyisyyden vaatimukset terveyden ja ilmaston puolesta, lihavien ja lihaa syövien syyllistämisen. Jo nimet – Valders, Amina, Demin, Saadet, Liddy, Urban ja Zahara – vievät tarinan pois läheltä ja nykyisyydestä tulevaisuuteen ja tuntemattomaan kulttuuriin. Tarinoissa on kaikissa tekniikka jossain muodossa mukana ehkä tekniikkaa on ollut juuri tarinan herättäjä ja sen ydin. Aminassa kaksi naista suree, joko lapsen tai äidin Yllätyksellisiä tarinoita tulevaisuudesta kuolemaa ja saavat lopuksi lohdutuksen ReLife-palvelusta, jossa surun kohteesta on rakennettu lähes elävänoloinen hahmo, jonka kanssa voi seurustella virtuaalilasit päällä. Elina Hiltunen on käyttänyt tarinoiden keksimiseen mielikuvituksensa lisäksi heikkoja signaaleja, niiden erityisosaaja kun on. Tarinoiden nimet ovat samalla kertomuksen päähenkilön nimiä. Kussakin niistä käsitellään yhden ihmisen elämää vuonna 20 X 9. Tarinassa kadulla elävä Liddy joutuu lääke?rman kaltoinkohtelemaksi. Tarina päättyy kuitenkin valonpilkahdukseen. Kirja ruokkii mielikuvitusta ja sitähän me kaikki tarvitsemme! Marja-Liisa Viherä. Poikkeuksena tästä kaavasta ovat Amina sekä Zahara
Vaikka kirja on tarkoitettu alakoululaisille, suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka haluavat kurkistaa tulevaisuuksiin. Tarvitsemme vain vaihtoehtoja ja tietoa niistä. Kirja Telin tutkimusmatka tulevaisuuksiin on yksi työkalu tavoitteen saavuttamiseksi. Aikamatkan eri skenaarioissa Teli maistaa ilmasta tehtyä ruokaa, hyppää itseohjaavan robottiauton kyytiin, käy asteroidille perustetussa kaivoksessa, tutustuu puhuvaan tekoälyyn sekä ihmettelee aikuisille maksettavaa viikkorahaa. Me voimme aina yhdessä valita, minne vene vie. 55 3/21 F Elina Hiltunen (2021) Sinä päivänä 20 X 9 172 sivua Saageli kustannus, Espoo Otto Tähkäpää, teksti Ilpo Rybatzki, kuvitus Telin tutkimusmatka tulevaisuuksiin, 127 sivua Tammi, Espoo KIRJA-ARVOSTELU Kirjantek?ät Otto Tähkäpää ja Ilpo Rybatzki ovat Tulevaisuuskoulun (www.tulevaisuuskoulu. Vaikka kirja on tarkoitettu alakoululaisille, niin minä luin sen hotkaisemalla yhdellä istumisella. Kirjassa Teli tutkii tulevaisuuksia pehmonalle Delfoin kanssa. ?) perustajia. Tässä ajan virrassa meitä kuljettaa nykyisyys. Heidän tavoitteenaan on vahvistaa luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen riippumatta siitä, minkälaiseksi se muotoutuu. Kirja on mitä mainioin joululahja koko perheelle, sillä tarinan oheen s?oitellut tietoiskut sekä valmiit kysymykset ja pohdintatehtävät tarjoavat tekemistä ja keskusteltavaa koko perheelle. Vesi virtaa aina saTulevaisuuksia on monia maan suuntaan, menneisyydestä nykyisyyteen. Runsas, kaunis, mielenkiintoinen kuvitus kruunaa tarinat. Toisaalta lapsilla on vilkas mielikuvitus – Telin seikkailut antavat yhtäältä hienot puitteet heidän mielikuvitukselleen ja toisaalta avaavat silmiä näkemään asioita uudella tavalla, kyseenalaistamaan omaakin käyttäytymistä. Tätä tietoa Teli tutkii aikakoneen avulla. Veneen reittiä ei ole onneksi ennalta määrätty, jos näin olisi, me vain ajelehtisimme ajan virrassa. Muutamissa kohdissa tuli kuitenkin mieleeni, että tässä alakoululaiset varmaan kaipaavat opettajan apua ymmärtääkseen yhteyden Telin seikkailun ja tulevaisuudentutkimuksen välillä. Yhdessä he rakentavat aikakoneen ja lähtevät seikkailumatkalle tulevaisuuksiin, eri skenaarioihin. Ihastelin lukiessani selkeitä tulevaisuudentutkimuksen ohjeita ja opastuksia. Marja-Liisa Viherä. Megatrendit ja muut muutosvoimat saattavat yksin lukiessa jäädä ulkokohtaisiksi. Kirjassa Delfoi opastaa Teliä aikakäsityksestä käyttäen metaforana puroa. Telin seikkailut imaisivat mukaansa
Syyskokous on vain jäsenille, mutta alustustilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille, eli myös ei-jäsenille. Pelkästään alustusta seuraamaan tulevat voivat ilmoittautua 23.11.2021 mennessä: https://bit.ly/syyskokous2021ilmo. Tervetuloa! Ilmoittautuneet voivat halutessaan tilata painetun numeron itselleen alennushintaan 7,60 euroa + postimaksu osoitteesta tutuseura@gmail.com. Huom! Alustus pelkästään etänä Zoom-alustan kautta. varsinainen kutsu erikseen. Etäyhteys järjestetään Zoom-palvelun kautta. /julkaisut/ julkaisusarjat/a /a 5. -menetelmäkirjasta lisäpainos! Suosittu menetelmäkirjamme “Miten tutkimme tulevaisuuksia?” (Acta Futura Fennica 5) 3. Keskustelijoina teemanumeron kirjoittajista Tarja Vuorinen, Johannes Koponen, Nina Wessberg, Santeri Räisänen ja Maija Viherä. Ota silloin yhteyttä: tutuseura@gmail.com. Aloitamme Futura 3/2021 Tulevaisuudentutkimuksen etiikka -numeron julkistamisja keskustelutilaisuudella, jota isännöivät päätoimittajat Matti Minkkinen ja Juho Ruotsalainen. Facebookissa jaettava kutsu: /www.facebook.com/events/382134700280570 » » Miten tutkimme tulevaisuuksia. Kokouksen osallistumislinkki lähetetään vain ao. Ks. Ilmoittaudu etukäteen niin saat Zoom-linkin: https://bit.ly/julkkaripikkujoulut2021ilmo. Tämän jälkeen vuorossa on rento, jouluinen etäglögitilaisuus tulevaisuusteemalla, vapaamuotoista keskustelua ja tutustumista. 3/21 56 Futura SEURAINFO SEURAN TAPAHTUMAT » » Syyskokous ja -alustus to 25.11.2021 Seuran syyskokous pidetään to 25.11.2021 klo 18.15 alkaen (Huom! alustus klo 17). Koronatilanteen takia toivomme kuitenkin, että kaikki osallistuvat kokoukseen etänä. Mitä eettisyys tulevaisuudentutkimuksessa tarkoittaa ja minkälaisia haasteita siihen pyrkiminen tuo mukanaan. paikallistoiminta Turun ryhmä). Tilauslinkki jäsenille: https://bit.ly/AFF5-jasenet, ei-jäsenille: https://bit.ly/AFF5-ei-jasenet. Lisätietoja ja kirjan sisällysluettelo: www.tutuseura. Huom! Jos tilaat yli 5 kappaletta kerralla niin saat määräalennuksen. Sähköisen lehden tilaamisesta voi tiedustella samasta osoitteesta.. ilmoittautuneille. ohjeiden mukaisesti viim. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille. Turussa olevat voivat vielä jatkaa iltaa paikallistoiminnan ohjelman parissa (ks. uudistettu painos on myyty loppuun, ja olemme päättäneet ottaa siitä lisäpainoksen! Jäsenille kirjan hinta on 30 euroa ja muille 35 euroa (+ postimaksu). » » Futura 3/21 Tulevaisuudentutkimuksen etiikka -julkkarit & pikkujoulut 9.12.2021 Seuran pikkujouluja vietetään to 9.12.2021 klo 15.30–17.15 Zoomin välityksellä. Virallinen kokouspaikka on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Helsingin toimisto (Korkeavuorenkatu 25 A 2). Ennen syyskokousta, klo 17–18 Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen alustaa aiheesta Tieteellisten seurojen tulevaisuudesta. 18.11
Pelaamaan voi lähteä omatoimisesti vaikka heti, mutta jos haluat koordinoida porukkapelin Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla esim. 57 3/21 F » » Ennakkotieto: Tulevaisuus tutuksi -virtuaalikiertue v. 2022 tilaisuuksia on suunniteltu järjestettäväksi siten, että puolet on virtuaalisia ja puolet fyysisiä tapaamisia. 2022 kutsumaan vastaavanlaista kiertuetta kanssamme järjestämään kaikki seuran yhteisöjäsenorganisaatiot! Noin kerran kuussa pääsemme siis tapaamaan erilaisia tulevaisuudentutkimusta tai ennakointia tekeviä ja opettavia organisaatioita eri puolilta Suomea. 2022 Paikallistoiminnan etäkiertueen suosion innoittamana tulemme seuraavaksi, v. Kevätkaudella fyysiset tilaisuudet ovat väistötiloissa ent. Palaverissa suunnitellaan 9.2 klo 9–11 järjestettävää HAMK-vierailua opettajaksi opiskelevien ryhmässä. Kaavailuissa on myös järjestää vapaasti koottavin tiimein ulkona pelattava My2050 seikkailupeli ilmastonmuutoksesta ja tulevaisuudesta. Tutuhesan sähköpostilistalla viestitään myös kiinnostavista tilaisuuksista ja tietolähteistä sekä nostetaan esiin ajatuksia tulevaisuuden parantamiseksi ja käydään niistä keskustelua. ) PAIKALLISTOIMINTA Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa Hämeen toimintaryhmä SEURAINFO Kevätkausi alkaa 1.2.2022 Suunnittelutapaaminen 31.1.2022. Jos organisaatiosi on kiinnostunut yhteisöjäsenyydestä, ota yhteyttä: tutuseura@gmail.com V. Monen tilaisuuden toteutus jäi aikoinaan pandemian jalkoihin. Ilmoittaudu mukaan tästä: https://bit.ly/Tutu-Hame220131. Listalle voivat liittyä kaikki seuran jäsenet paikkakunnasta riippumatta. Hämeen alueen toimintaryhmän suunnittelupalaveri järjestetään Teamsissa ma 31.1.2022 klo 16–17. Toivomme voivamme toteuttaa sen kevätkaudella. Helmikuun tilaisuus on jo alustavasti varattu: 16.2. tammikuussa, niin ota yhteyttä: tutuseura@gmail.com! Tutuhesalla on ryhmä Facebookissa, seuran sivujen alla: www.facebook.com/groups/472422463693357. Kesäkuussa järjestetään kestävä ruoka -aiheinen tapaaminen Itä-Hämeessä, Riihimäellä. . Yksi niistä on Luonnon loso an seuran kanssa valmisteltu Vallankäyttö tieteessä. Tilaisuudet alkavat suunnitelmien mukaan 1.2.2022 klo 17 ja jatkuvat siitä tiistaisin parittomina viikkoina – vuoroin virtuaalisina ja vuoron fyysisinä tilaisuuksina. Ota yhteyttä jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan sitä: Satu Mäkelä (satu.makela@kaisankoti. Lisätietoja pelistä: https://my2050. Laita ajankohta jo kalenteriin – tarkempaa infoa ja ilmoittautumislinkki lähetetään myöhemmin! Maaliskuussa yhteisjärjestäjänä on Tulevaisuuden tutkimuskeskus. klo 15–16.30 tilaisuutta koordinoi Sitra ja teemana on heikot signaalit. Liittyminen listalle sekä lisätietoja Tutuhesan toiminnasta: Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com. Kauppakorkeakoulun tiloissa Runeberginkadulla
Peliin voi tutustua osoitteessa https://my2050. Seuraavat pajat: 19.–20.11. (Huom. Pohditaan myös uusia toiminnan rahoitusmahdollisuuksia. Vetäjätiimissä Anne Hakala (anne.hakala@jamk. Tapaamme Tampereen Keskustorin Vanhan kirkon edessä, josta seikkailu alkaa. Lisätietoja Mikkelin toiminnasta: jukka.tikkanen@otavanopisto. org -ympäristön (www.edelphi.org). 3/21 58 Futura Vuoden 2022 tilaisuuksia suunnitellaan – jos haluat tulla mukaan toimintaan, niin lähetä viestiä ryhmän yhteyshenkilö Lasse Neuvoselle (lasse.neuvonen1@gmail.com)! Ryhmä suunnittelee yhteistyötä erityisesti Joensuun kaupunkikeskustayhdistys Virran, Laatukeskus/Pohjois-Karjalan aluejaoksen sekä eri ystävyysjärjestöjen kanssa. ) ja Max Stucki. ja 17.-18.12.2021. Koulutuksen kuvaukseen ja opetussuunnitelmaan voit perehtyä liittymällä ryhmään ”Delfoi-koulutus” http://edelfoi.ning.com/group/delfoikoulutus. Joensuun ryhmä löytyy Facebookista: https://www.facebook.com/ groups/4115111465236118. Koulutuskuvauksen ja ilmoittautumislomakkeen löydät myös suoraan Otavan Opiston sivuilta http://otavanopisto. Pelaamiseen varataan tunti, jonka jälkeen voi halutessaan mennä muiden osallistujien kanssa läheiseen kahvilaan keskustelemaan ajatuksistaan ja kokemuksestaan. Tule mukaan suunnittelemaan vuoden 2022 toimintaa! Yhteistyössä Otavan Opiston, Metodixin ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa järjestetään eDelfoi-pajoja yleensä kerran kuussa. /delfoi-koulutus. Lukukausimaksuun (100 €) sisältyy noin kerran kuussa järjestettävät pajat sekä ohjaus, joka pyritään kohdentamaan pääsääntöisesti paja-aikoihin. Pandemiatilanteesta johtuen pajat järjestetään vain verkossa (https://link.otavia. Tilaisuudessa pitää olla mukana älylaite, johon tulee ladata etukäteen X-routes-ilmaissovellus laitteen omasta sovelluskaupasta (Googlen Play Storesta tai Applen AppStoresta). Facebook-ryhmä: www.facebook.com/groups/566849483723780/ (Tutuseuran Pirkanmaan jäsenet). Seikkailu tulevaisuuteen! My2050-elämyspeli 24.11.2021 klo 17.30–19.00 Lähtö: Puutarhakatu 4, Tampere (Keskustorin Vanhan kirkon edessä) Tervetuloa seikkailulle tulevaisuuteen! Tilaisuudessa pelaamme 2-3 hengen ryhmissä My2050-elämyspeliä ilmastonmuutoksesta. Pajat ovat kaksipäiväisiä ja koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. . Peliä voi pelata myös Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa, joten ota yhteyttä, jos haluat järjestää tapaamisen näissä kaupungeissa!) Pirkanmaan yhteyshenkilö Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail. Liity mukaan! Pirkanmaan toimintaryhmä Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat kerran kuussa Joensuun toimintaryhmä Keski-Suomen toimintaryhmä SEURAINFO My2050elämyspeli 24.11.2021. /delfoi). Huom. com). Lisäksi opiskelijat saavat koulutuksen ajaksi käyttöönsä edelphi
Noudatamme tilaisuudessa paikallisia pandemiarajoituksia ja käytämme mahdollisuuksien mukaan kasvomaskia sisätiloissa. Väitöskirja käsittelee moraalin vaativuuteen, yksilönvastuuseen, moraalipsykologiaan ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä. ), Leena-Maija Laurén (leena-maija.lauren@utu. 59 3/21 F Turun toimintaryhmä – Tutu-Turku Ilmastonmuutos etiikan ja kestävyyden näkökulmasta Panimoravintola Koulu, historian kabinetti (Eerikinkatu 18, Tku) 9.12.2021 klo 18.00 Esityksessä tarkastellaan erilaisten ilmastotoimien oikeudenmukaisuutta ja eettisyyttä sekä pohditaan ilmastonmuutoksen näkökulmasta, voivatko ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteet olla joskus ristiriidassa keskenään. Tulethan paikalle vain oireettomana. ) ym. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan järjestämään toimintaa! SEURAINFO Ilmastonmuutoksesta, etiikasta ja kestävyydestä 9.12.2021. Turun vetäjätiimissä lisäksi Tarja Meristö (tarja.meristo@laurea. Lisätietoja tilaisuudesta: Matti Voutilainen (mattivoutilainen@outlook.com). Alustajana Mikko Puumala Turun yliopistolta, joka työstää väitöskirjaa otsikolla “Moral Demandingness and the Adaptive Limits of Human Morality”
Jos haluat, että tarvittaessa lähetämme yhteystietosi kun saamme alustajapyyntöjä ym., niin lisää/päivitä myös asiasanasi. /lehdet/futura) kun klikkaat linkkiä "Aktivoi tilaajatunnus", ja lisäät siihen henkilökohtaisen, seitsennumeroisen tilaajatunnuksesi (= Omat tiedot ID, sama kuin jäsennumerosi). 3/21 60 Futura » » Huomionosoitukset: Vinkkaa tulevaisuusteko tai -tekijä Seuran hallitus myöntää muutaman vuoden välein Tulevaisuuspalkinnon ja Tulevaisuusteko-maininnan. Voit halutessasi aktivoida erillisessä sähköpostiviestissä saamasi henkilökohtaisen linkin kautta tilisi, josta pääset esim. Oletko etsimämme asiantuntija tai tunnetko sellaisen. ). Lisätietoja teemanumeron vierailevilta päätoimittajilta: Sanna Ketonen-Oksi (sanna@ketonenoksi.com) ja Hazel Salminen (haasal@utu. Entä tulevaisuuden. Tällä tarkoitamme esim. tarkistamaan yhteystietosi ja jäsenmaksutilanteesi. Vinkkaa siitä meille os. /seura/huomionosoitukset. Kun olet aktivoinut tilisi, voit jatkossa kirjautua osoitteessa www. Lisätietoja seuran toimistolta: tutuseura@gmail.com / 040 5028672 (ei tekstarit). eri kulttuurien perinnetietoa, alkuperäiskansojen tulevaisuusajattelua, kestävän kehityksen uusia muotoja sekä pyrkimyksiä pois länsimaakeskeisyydestä. Lisäksi se voi myöntää Nuorisopalkinnon tai antaa muita huomionosoituksia. Lisätietoja: https://www.tutuseura. tutuseura@gmail.com! » » Omien tietojen päivittäminen jäsenrekisteriin ja sähköinen Futura Olethan jo tutustunut FloMembers-alustaan. Ellei sinulla jo ole Lehtiluukussa pro ilia niin järjestelmä pyytää nimeäsi ja sähköpostiosoitettasi ensimmäisellä kerralla. SEURAINFO. Futura-lehden numeron 3/2022 tavoitteena on nostaa esiin erilaisista taustoista tulevia tulevaisuustiedon muotoja – sellaisia, jotka ovat aiemmin saaneet vähemmän näkyvyyttä, mutta voisivat tukea kestävämmän tulevaisuuden rakentamista. omembers.com/tulevaisuuden-tutkimuksen-seura. Toivomme vinkkejä sekä kotimaisista että ulkomaisista asiantuntijoista, jotka saattaisivat olla potentiaalisia kirjoittajia tai joilla olisi asiantuntemusta sparrailla aihepiiriä kanssamme. Keiden ääniä emme kuuntele. Huom! Jos olet alle 25-vuotias tai päätoiminen, alle 30-vuotias opiskelija, niin ilmoita siitä toimistolle, päivitämme tietosi jäsenrekisteriin ja saat alennuksen jäsenmaksusta! » » Kirjoittajaja sparraajahaku: Futura 3/2022 Paluu kestävään tulevaisuuteen. Nyt voit olla mukana vaikuttamassa siihen, että muistetaan huomioida hienoja tekoja sekä tekijöitä! Onko mielestäsi joku henkilö tai muu toimija kuluneena vuonna (tai jo pidemmän aikaa) ansiokkaasti toiminut tulevaisuuden tai tulevaisuudentutkimuksen puolesta, mutta ei välttämättä ole saanut ansaitsemaansa kiitosta. Kuka omistaa ympäristömme. Pääset lukemaan sähköistä lehteä Lehtiluukussa (www.lehtiluukku. Osaammeko mahdollistaa ja tukea dialogeja eri maailmankatsomusten ja tulevaisuusymmärrysten välillä. Lehtien lukuoikeus on kaikilla jäsenmaksun maksaneilla. Toivomme yhteydenottoja mielellään 15.12.2021 mennessä. Jatkossa voit kirjautua aina sinne samalla sähköpostiosoitteella lukemaan myös tulevia Futuroita
Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan Wiki-toimintaan! tutuseura@gmail.com. Blogin tarkoituksena on toimia alustana monipuoliselle tulevaisuussuuntautuneelle keskusteluille, Futura-lehden kaveriksi ja täydentäjäksi. University of Southern Queensland. Sijaisella tulee olla kokemusta etenkin yhdistystoiminnan vastuullisista tehtävistä, taloushallinnosta ja viestinnästä. Wikithonin, eli Wikpedia-talkoot, joissa sivuja päivitetään yhdessä! Tekstejä voi hyvin päivittää ilman, että Wikipedian tekninen puoli on mitenkään tuttu, mutta tarvitsemme myös osaajia tekniseen avustajaporukkaan. Työ on erittäin itsenäistä ja edellyttää proaktiivista otetta työhön. » » Tutua Wikipediaan! Oletko Wikipedia-velho ja innostaako yhteisöllinen toiminta sekä tulevaisuudentutkimus. Osallistuitko esim. Haluaisitko kirjoittaa konferenssitiivistelmän Tulevaisuusblogiin. Viranomaisten puolelta vaatimuksina ovat, että vuorotteluvapaan sijaiseksi voidaan (ainoastaan) palkata henkilö, joka: on ollut työttömänä työnhakijana TE-toimistossa vähintään 90 kalenteripäivää sijaisuutta edeltäneiden 14 kuukauden aikana TAI on alle 30-vuotias, jonka ammattitai korkeakoulututkinnosta on kulunut alle vuosi TAI on vuorotteluvapaasijaisuuden alkaessa alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias. » » Pääsihteerin vuorotteluvapaasijaisuus Seuran pääsihteeri on jäämässä vuorotteluvapaalle, joten etsimme nyt tehtävään sopivaa sijaista. 61 3/21 F » » Kirjoittajakutsu: Tulevaisuusblogi. Lisätietoja: https://www.te-palvelut. Vuorotteluvapaasijaisuuden pituus on max. Seura järjestää siksi ensi vuonna ns. Jos kirjoittaminen kiinnostaa, niin ota yhteyttä: tulevaisuusblogi@gmail.com! Otamme mieluusti vastaan sekä ehdotuksia aiheiksi että innostuneita kirjoittajia! » » Tutu-lukemista Slaughter, Richard (2021): Deleting Dystopia: Re-asserting Human Priorities in the Age of Surveillance Capitalism. Futura-lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia, ja blogiin tulee lyhyempiä, kevyempiä tekstejä. / /tyonhakijalle/loyda-toita/vuorotteluvapaa. kuten myös kiinnostus tulevaisuudentutkimukseen nähdään eduksi. SEURAINFO. https:// .wikipedia.org/wiki/Tulevaisuudentutkimus). Myös vapaasti ladattavissa pdf-muodossa: https://usq.pressbooks.pub/deletingdystopia. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä: Hazel Salminen (tutuseura@gmail.com, 040 5028672 ei tekstareita). World Futures Studies Federationin kv-konferenssiin lokakuussa, tai johonkin muuhun mielenkiintoiseen tapahtumaan. Slaughterin haastattelu kirjasta: https://www.youtube.com/watch?v=K7NkBWNOauY. Olemme huomanneet, että Wikipediasta löytyvää materiaalia suomen kielellä ei ole kovinkaan paljoa (etenkään Tutuseurasta!), ja olemassa olevaakin pitäisi päivittää… (Esim. 180 päivää ja sen alkamisajankohta on riippuvainen siitä, milloin sopiva sijainen löytyy. Myös tausta tapahtumien järjestämisestä, julkaisutoiminnasta, vapaaehtoisten koordinoinnista ym
Oletko esim. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 1/2022 ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa.. 3/21 62 Futura Tavoita ?ksuja, tulevaisuudesta kiinnostuneita luk?oita! Olisiko tässä paikka ilmoituksellesi. Ota yhteyttä seuran toimistoon: tutuseura@gmail.com! Tarjoamme maksullista mainostilaa mutta teemme myös ilmoitusvaihtoa sopivien yhteistyökumppaneiden kanssa. järjestämässä tulevaisuus-teemaista tapahtumaa tai koulutusta, tai julkaisemassa kirjaa, joka saattaisi kiinnostaa Futuran luk?oita. Hinnat: • Takakansi (130 x 208 mm) 550 euroa • 1/1 sivu (130 x 208) 450 euroa • 1/2 sivu (131 x 104 tai 65 x 208) 270 euroa • 1/4 sivu (65 x 104) 140 euroa Toistoalennus -20% SEURAINFO » » Futura 4/2021 sekä Futurinfo 1/2022 Seuraava Futura-lehti, 4/2021, ilmestyy joulukuun lopulla teemalla Kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi. Seuran yhteisöjäsenetuihin kuuluu yksi maksuton ½ sivun ilmoitus/vuosi
Syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat 1. Koronatilanteen takia toivomme kuitenkin, että kaikki osallistuvat kokoukseen etänä. Kokouksen avaus, laillisuus ja päätösvaltaisuus. 4. 2. Kommentteja toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon voi tehdä suoraan Google Drive -tiedostoihin tai lähettää seuran toimistolle os. Syyskokous on vain jäsenille, mutta alustustilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille, eli myös ei-jäsenille. tutuseura@gmail.com 23.11 2021 mennessä. Ennen syyskokousta klo 17.00–18.00 Toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen, Tieteellisten seurain valtuuskunta alustaa aiheesta Tieteellisten seurojen tulevaisuudesta. Lisätietoja kutsun kääntöpuolella. Etäyhteys järjestetään Zoom-palvelun kautta. Pelkästään alustusta seuraamaan tulevat voivat ilmoittautua 23.11.2021 mennessä lomakkeella https://bit.ly/syyskokous2021ilmo tai tarvittaessa os. 3. 7. Huom! Syyskokoukseen osallistumisen edellytyksenä on ilmoittautuminen etukäteen, viimeistään 18.11.2020: https://bit.ly/syyskokous2021ilmo. Jäsenmaksujen suuruus vuonna 2022 varsinaisten jäsenten, nuorisoja opiskel?ajäsenten sekä yhteisöjäsenten osalta. Muut asiat Vuosikokouksen liitteet eli toimintasuunnitelma ja talousarvio ovat luettavissa ja kommentoitavissa Google Drivessä os.: https://bit.ly/tutusyyskokous2021. Seuran toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistaminen vuodelle 2022. Syyskokouksen puheenjohtajan, sihteerin, pöytäkirjantarkastajien ja ääntenlask?oiden valinta. Kokouksen osallistumislinkki lähetetään vain ao. ohjeiden mukaisesti etukäteen ilmoittautuneille. Vain yksi kokousvirkail?a on fyysisesti paikalla kokouksessa. 5. Zoom-linkki syyskokoukseen lähetetään vain ilmoittautuneille ja heidän jäsenyytensä (yhteisöjäsenten osalta valtakirja) tarkistetaan. Toivomme myös, että mahdolliset ehdokkaat puheenjohtajaksi tai hallituksen muiksi jäseniksi ilmoittautuvat samaan osoitteeseen etukäteen, jotta ehdimme paremmin valmistautua äänestysprosessiin. Toiminnantarkastajien ja varatoiminnantarkastajien valinta. Hallituksen ehdotus vaal?ärjestykseksi (=äänestyksen ja ääntenlaskun toteuttaminen) ladataan myös samaan kansioon ennen kokousta. 6. Huom! Alustus pidetään etänä Zoom-alustan kautta. Tervetuloa! Helsingissä 18.10.2021 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n hallitus SEURAINFO. 63 3/21 F KUTSU SYYSKOKOUKSEEN Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 25.11.2021 klo 18.15 alkaen (Huom! alustus Zoomissa klo 17) Virallinen kokouspaikka on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Helsingin toimisto (Korkeavuorenkatu 25 A 2, 00130 Helsinki). tutuseura@gmail.com tai 040 5028672 (ei tekstiviestillä). Hallituksen jäsenten valinta erovuoroisten tilalle
3/21 64 Futura
65 3/21 F
2006, 1–2). Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.. Kuvatiedoston nimestä tulee näkyä artikkelin tek?ä ja kuvan numero. Artikkelin suositeltava pituus on max. Käsikirjoituksessa tulee osoittaa kuvan paikka ja sen teksti. Alaviitteet numeroidaan juoksevasti. Mannermaa, Mika, Jim Dator & Paula Tiihonen (toim.) (2006): Democracy and Futures. 30 riviä/sivu), eli 28 000 – 35 000 merkkiä. Harvard University Press, Cambridge. 3/21 66 Futura Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. Parliament of Finland/Eduskunta. Tekstissä ei juurikaan käytetä loppuviitteitä, vaan joko alaviitteitä (tarkennukset ja esim. Kun lähetät tekstin päätoimittajalle, muista myös: • kirjoittajatiedot, eli nimesi, organisaatiosi, tittelisi ja/tai oppiarvosi, sähköpostiosoitteesi sekä kasvokuva (mustavalkoinen JA värillinen, jos mahdollista) ja valokuvaajan nimi • mahdolliset kuvat/kaaviot/taulukot jne. Merkitsethän selkeästi kunkin otsikon tason. (Huomaa, että kuvat tulee painettuun lehteen mustavalkoisina.) • suomenkielinen abstrakti (200 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli • lyhyt englanninkielinen abstrakti (100–150 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli Tekstin tekniset ohjeet: • artikkelin rakenne: kirjoittaja, otsikko, (abstrakti,) ingressi, raaka teksti • otsikkotasoja on käytössä kaksi, ja tekstiin tulee selkeästi merkitä kumpaa tasoa kussakin otsikossa halutaan käyttää • lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan • artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta • kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa • Käsikirjoitukseen ei tule otsikkotasojen merkitsemisen lisäksi tehdä muotoiluja tai taittoa, vaan leipäteksti toimii kaikkein parhaiten. Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa. (Madan 1999, 32–34) tai jos useampi kirjoittaja niin (Mannermaa et al. Artikkeli toimitetussa teoksessa: Söderlund, Sari & Osmo Kuusi (2002): 4. toimittajat esimerkeissä): Sluga, Hans (1995): Heidegger’s Crisis. Ohjeita Futura-lehden kirjoittajille Otsikot artikkeleissa kirjoitetaan pienillä kirjaimille. nettisivut) tai lähdeviittauksia. Suorat kopiot tekstin joukkoon laitettuna eivät koskaan toimi taitossa. Committee for the Future/Tulevaisuusvaliokunta. Artikkelin kuvat toimitetaan mielellään erillisinä kuvatiedostoina, koska muuten kuvien laatu poikkeaa liialti toisistaan ja lisäksi tekstitiedoston koko kasvaa. Perusteet ja sovellukset, 251–347. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. Teoksessa Kamppinen, Matti, Osmo Kuusi & Sari Söderlund (toim.): Tulevaisuudentutkimus. Lähdeviitteet s?oitetaan käsikirjoituksen sisään sulkeisiin, esim. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. 20 sivua harvalla rivivälillä (n. Lähteissä ilmoitetaan kustantajan sukunimi, etunimi, ilmestymisvuosi, teoksen nimi, kustantaja, paikkakunta, mahdolliset sivunumerot, ja/ tai julkaisusarja seuraavasti: Erillisteokset (kirjoittajat vs. lähetetään selkeästi nimettyinä, erillisinä kuvatiedostoina ja niiden s?ainti merkitään tekstin sisälle kuvatekstillä/taulukko-otsikolla. Aikakauslehtiartikkelit: Hietanen, Olli (2000): Tulevaisuudentutkimuksen tieteen?loso?an perusteita, Futura 4/2000, s. 44–56. Oman artikkelin pääotsikon ja alaotsikoiden lisäksi artikkelin lopussa käytetään tarvittaessa otsikkoa Lähteet. Tulevaisuudentutkimuksen historia, nykytila ja tulevaisuus
Lopuksi merkitään hakasulkuihin nettiosoite, josta dokumentti on luettu. Jos luettelossa esiintyy useampia saman kirjoittajan samana vuonna julkaisemia kirjoituksia, erotetaan ne tek?än nimen jälkeen, esim. Nettiosoite edustaa viitteessä julkaisusarjaa, eli tämä kohta kursivoidaan lähdeluettelossa. Salminen, Hazel <toimisto@futurasociety.?> (2015): Futuraan teksti. • Päätoimittaja/toimittaja/taittaja lähettää kirjoittajille taitetun materiaalin kommentoitavaksi. Nettilähteisiin viittaaminen: Internet-lähteistä ilmoitetaan tek?ätiedot samalla tavoin kuin painetuissa lähteissäkin: pääsana/kirjoittajan nimi, vuosiluku, dokumentin nimi, julkais?a/sivua ylläpitävä organisaatio sekä viittauspäivämäärä (päivämäärä, jolloin viittauksessa esitetyt tiedot on luettu). Henkilökohtainen sähköpostiviesti 14.5.2015. • Päätoimittaja/toimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstejä mukaiseksi tai pyytää kirjoittajia muokkaamaan tekstejä. (2000a), (2000b) jne. • Kommentointivaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä. Lehden tekoprosessin eteneminen • Raaka teksti toimitetaan päätoimittajalle/ toimittajalle sähköpostitse, ja Futurasta 2/2022 alkaen Journal.?-järjestelmän kautta. Kansan Uutiset 14.6.1984. Sähköpostiviestiin tai postituslistalta tulleeseen viestiin viitataan tekstissä kuten mihin tahansa lähteeseen (esim. • Kommentit toimitetaan suoraan taittajalle 2 päivän sisällä.. Kolumnistin nimi merkitään siinä muodossa kuin se esiintyy lehdessä: DDR:n metsät kuolevat (1985): Helsingin Sanomat 12.6.1985. <http://www. Jos lehdessä on maininta rinnakkaispainoksesta (esimerkiksi Helsingin Sanomista tehdään useita rinnakkaispainoksia jakelualueen mukaan ja painokset poikkeavat toisistaan) mainitaan rinnakkaispainoksen tunnus (esimerkiksi kirjain). Pekkanen (1984): Kauppavaihto Neuvostoliiton kanssa voimistumassa. nlcbnc.ca/iso/tc46sc9/standard/690-2e.htm> . • Päätoimittaja/toimittaja kokoaa lehden materiaalin yhteen ja lähettää artikkelit taittajalle. 67 3/21 F Suullinen tiedonanto: Malaska, Pentti (2000): [Titteli ja organisaatio tähän, jos asiantunt?ahaastattelu.] Suullinen tiedonanto 10.8.2000. Viittaus sanomalehteen: Lehdestä merkitään päivämäärä mutta ei sivunumeroita. löysiä lähteitä, jotka lisäävät lähdeluettelon laajuutta, mutta eivät ole oleellisia itse aiheen käsittelyn kannalta. Huom! Lähteissä on hyvä pyrkiä välttämään ns. 8.8.2000. Esimerkkejä: Excerpts from International Standard ISO 690-2 Information and documentation – Bibliographic references – Part 2: Electronic documents or parts thereof. Malaska 1997), kuitenkin siten, että lähdeluettelossa näkyy lähettäjän sähköpostiosoite
3/21 68 Futura
Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Seinäjoki Ari Virkamäki, ari.virkamaki@netikka.. Toni Stubin, toni.stubin@metodix.. Max Stucki, max.stucki@gmail.com Puheenjohtaja Laura Pouru-Mikkola, laura.pouru-mikkola@utu.. Anne Hakala, anne.hakala@jamk.. So. Oulu Tiina Gallén, tiina.gallen@oamk.. Kurki, so?.kurki@utu.. Marja-Liisa Viherä, ma?a.vihera@gmail.com Tero Villman, tero.villman@utu.. Helsinki – Tutuhesa • groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages • tutuhesa.blogspot.com Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Keski-Suomi Anne Hakala, anne.hakala@jamk.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com • Puh. Varapuheenjohtaja Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.. Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2021 www.tutuseura.. Lisäksi: Kymeenlaaksossa, Rovaniemellä, Porissa ja Pirkanmaalla etsitään uusia aktiiveja Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaamme ota yhteyttä tutuseura@gmail.com. Turku Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tarja Meristö Leena-Ma?a Laurén, leena-ma?a.lauren@utu.. Elina Hiltunen, whatsnext@luukku.com Kirsi Kellokangas, kirsi.kellokangas@gmail.com Sanna Ketonen-Oksi, sanna@ketonenoksi.com Päivi Luna Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. Max Stucki, max.stucki@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Lahti Jukka Ilmonen, jsilmonen@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.. 040 5028672 Kanta-Häme Satu Mäkelä, satu.makela@kaisankoti.. Varsinaiset jäsenet Erkki Aalto, erkki.a.aalto@kolumbus.. Tapani Martti, tapani.martti@iki.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2021 Varajäsenet Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.
Lisätietoja ja kirjan sisällysluettelo: www.tutuseura.?/julkaisut/julkaisusarjat/a?/a?5. Ilmoittaudu etukäteen niin saat Zoom-linkin: https://bit.ly/julkkaripikkujoulut2021ilmo. Keskustel?oina teemanumeron kirjoittajista Tarja Vuorinen, Johannes Koponen, Nina Wessberg, Santeri Räisänen ja Ma?a Viherä. Ota silloin yhteyttä: tutuseura@gmail.com. Sällskapet för framtidsstudier rf. Seuran pikkujouluja vietetään to 9.12.2021 klo 15.30–17.15 Zoomin välityksellä. -menetelmäkirjasta lisäpainos!. Miten tutkimme tulevaisuuksia. Aloitamme tämän numeron eli Futura 3/2021 'Tulevaisuudentutkimuksen etiikka' julkistamisja keskustelutilaisuudella, jota isännöivät päätoimittajat Matti Minkkinen ja Juho Ruotsalainen. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille. uudistettu painos on myyty loppuun, ja olemme päättäneet ottaa siitä lisäpainoksen! Jäsenille kirjan hinta on 30 euroa ja muille 35 euroa (+ postimaksu). Mitä eettisyys tulevaisuudentutkimuksessa tarkoittaa ja minkälaisia haasteita siihen pyrkiminen tuo mukanaan. paikallistoiminta Turun ryhmä). Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki www.tutuseura.. Turussa olevat voivat vielä jatkaa iltaa paikallistoiminnan ohjelman parissa (ks. Tervetuloa! Futura 3/21 Tulevaisuudentutkimuksen etiikka -julkkarit & pikkujoulut 9.12.2021 Suosittu menetelmäkirjamme “Miten tutkimme tulevaisuuksia?” (Acta Futura Fennica 5) 3. Huom! Jos tilaat yli 5 kappaletta kerralla niin saat määräalennuksen. Tilauslinkki jäsenille: https://bit.ly/AFF5-jasenet, ei-jäsenille: https://bit.ly/AFF5-ei-jasenet. 3/ 20 21 3/ 20 21 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Tämän jälkeen vuorossa on rento, jouluinen etäglögitilaisuus tulevaisuusteemalla, vapaamuotoista keskustelua ja tutustumista