3/ 20 22 3/ 20 22 UNOHDETUT TULEVAISUUDET, UNOHDETUT TULEVAISUUDET, SIVUUTETUT ÄÄNET SIVUUTETUT ÄÄNET. FUTURA 3/2022 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
Vierailevat päätoimittajat Sanna Ketonen-Oksi, sanna@ketonenoksi.com Hazel Salminen, hazel@iki.. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä tutuseura@gmail.com! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. vuosikerta 3/2022 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 51,50 €, Vuosikerta ulkomaille 61 €, Irtonumero jäsenille 7,85 €, muille 13,90 €. 41. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. www.facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Futuran tulevat teemat Futura 4/2022 Tulevaisuudentutkimuksen maailma mosaiikkina Futura 1/2023 Liikkumisen tulevaisuudet Futuran kirjoittajaksi. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan sekä artikkeleiden suomentamiseen.. Taitto ja kansi Johanna Viherä Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Laura Pouru-Mikkola, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, tutuseura@gmail.com www.tutuseura.
– Katsaus ympäristöä ja terveyttä yhdistäviin Leena Helenius, käsitteisiin Anni Kaikko, Tiina Wikström ja Sanna Ketonen-Oksi Sanna Ketonen-Oksi Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kehittynyttä kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia Reetta Rossi ja Dialektinen ajattelu työkaluksi tulevaisuustiedon ristiriitoihin Leena Helenius Hannaellen Guttorm Uudelleenalkuperäiskansaistaminen: Suostuminen herkkyyteen, vastavuoroisuuteen ja epävarmuuteen Jaana Laisi Uusia polkuja pitkin kohti yhteenkietoutumista Sanna Ketonen-Oksi Spekulatiivinen ?ktio totuttujen todellisuuskäsityksien haastajana SISÄLLYS P S K R K F 3/2022 2 4 16 26 37 47 55 59 64 76 78 80 P. 1 3/22 F Sanna Ketonen-Oksi ja Unohdetut tulevaisuudet, sivuutetut äänet Hazel Salminen Ivana Milojevic ja Alkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset: Cherie Minniecon kahden tutk?an vuoropuhelua tulevaisuudentutkimuksen nykyisistä ja nousevista diskursseista Maria Huhmarniemi ja Nykytaide luontosuhteen pilarina: Arto Salonen Art Ii 2020 Biennaalin teokset tulevaisuuskeskusteluna Robson Mukwambo, Insider Formative Interventionist Researchers' Heila Lotz-Sisitka, Experiences of Co-Generating Reparative Futures Mutizwa Mukute, Dick Kachilonda, Experencia Jalasi, David Lindley, Laura Conde-Aller, Reuben Thifulufhelwi, Maletje Mponwana & Mzu Kuse Dayabati Roy A Possible Nature: Environmental Discourses and Contested Futures in the Indian Sundarbans Jaana Laisi, Millaisin hyvinvointikäsittein kestävää tulevaisuutta Mikaela Grotenfelt-Enegren, rakennetaan
3/22 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Ideoidessamme Futuran toimitusneuvostossa tämän vuoden teemanumeroille aiheita, huomasimme innostuvamme samasta teemasta: ympäristöongelmiin vaikuttamisesta ja sellaisesta tiedosta/tietämyksestä, jolle (länsimainen) tiede ei ole perinteisesti antanut tilaa. Heillä ei siis ole itsenäistä valtiota, jonka asioista heillä olisi määräysvalta. Olemme nyt erittäin tyytyväisiä ja kiitollisia voidessamme esitellä teille tämän teemalehden, jonka toivomme lisäävän kiinnostusta keskusteluun moniäänisemmän tulevaisuuden(tutkimuksen) muodoista ja mahdollisuuksista. Osa kirjoittajistamme edustaa alkuperäiskansoihin kuuluvien omaa ääntä, ja mukana on tutk?oita, joiden juuret juontavat seuduille, joista he kirjoittavat. Millaista on tieto, joka ei ikinä pääse esille tai ajatukset, joita emme halua tai saa kuulla. Lähdimme toimittamaan lehteä innokkain ja uteliain mielin. Avoin kirjoittajakutsumme herätti kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Unohdetut tulevaisuudet, sivuutetut äänet 1 https://www.helsinki.?/en/conferences/ sustainability-science-days-conference-2022 2 Jos suomenkielisen tiivistelmän tekeminen englannin kielellä ilmestyneistä artikkelista kiinnostaa, niin päätoimittajiin voi ottaa yhteyttä. Pidimme myös teeman liittyvän session kevään 2022 Sustainability Science Days -konferenssissa 1 , ja ilahduimme siitä suuresta mielenkiinnosta, joka konkretisoitui niin sessioon osallistuneiden kuin saamiemme abstraktien määrässä ja moninaisuudessa. indigenous people) on kansainvälisen oikeuden termi, jolla on myös poliittinen ulottuvuus. Toisessa artikkelissa Maria Huhmarniemi ja Arto O. Alkuperäiskansat eivät ole syystä tai toisesta järjestäytyneet, voineet järjestäytyä tai halunneet järjestäytyä valtioiksi. Missä määrin olemme kadottaneet kosketuksemme meitä edeltävien sukupolvien kestävää kehitystä suosiviin perinteisiin ja tietoon. Toimitustyötämme ohjasivat muun muassa seuraavat kysymykset: Millaisia olisivat ne vaihtoehtoiset tulevaisuudet, joista emme käy laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Kirjoittajien joukossa on tulevaisuudentutk?oiden ohella myös muiden tieteiden edustajia, ja näemme, että näissä poikkitieteellisissä teksteissä esitellään kiinnostavia aiheita, näkemyksiä ja menetelmiä tulevaisuudentutkimuksen tieteenalalle ammennettavaksi. Julkaisemme ne sitten seuran Tulevaisuusblogissa! Alkuperäiskansa (engl. (https://faktalavvu.net/ sami-wiki) YK:n kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimus nro 169 määritelmän mukaan alkuperäiskansat polveutuvat väestöstä, joka asui maassa sen valloituksen, asuttamisen tai nykyaikaisten valtionrajojen muodostumisen aikaan ja joka on ainakin osittain säilyttänyt omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa. Sen johdosta saimme suomenkielisten tekstien lisäksi kolme vertaisarvioitua englanninkielistä artikkelia 2 , joista yhden pystyimme suomentamaan Suomen tiedekustantajat ry:ltä saadulla käännöstuella. Salonen analysoivat Art Ii 2020 Biennaalin teoksia sekä pohtivat taiteen, ympäristökysymysten, alkuperäiskansojen ja erilaisten tietämisen tapojen yhteyksiä. Saamelaiset ovat Euroopan Unionin alueella ainoa virallisesti tunnustettu alkuperäiskansa, mutta Euroopan puoleisella Venäjällä on myös alkuperäiskansoja, ja lisäksi Euroopassa on baskit, joilla on oma itsehallintoalueensa, Baskimaa (SamiWiki).. Artikkeleista ensimmäinen on kahden kokeneen tulevaisuudentutk?an, Australian Yorta Yorta -kansaan kuuluvan Cherie Minnieconin sekä Ivana Milojevi?in vuoropuhelu alkuperäiskansojen tietämysten ja näkemysten huomioimisesta osana tulevaisuudentutkimuksen nykyisiä ja nousevia diskursseja. Mitä voisimme oppia alkuperäiskansoilta. Halusimme kerätä yksiin kansiin monenlaisia ääniä tulevaisuuksista, menneisyyksistä ja kestävistä tavoista elää planeetallamme
Teos tuo yhteen Australian alkuperäiskansoihin kuuluvan kirjoittajajoukon monimuotoisia tarinoita, jotka nostavat esiin heidän kokemaansa kollektiivista surua ja menetyksiä sekä heidän kulttuurisen identiteettinsä jälleenrakennusprosessia. Lukuiloa! Hazel Salminen, FM Tulevaisuuden tutkimuksen seura hazel@iki.. Siksi onnistumme tällä teemanumerolla vasta raapaisemaan pintaa. Hän argumentoi, että sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää nykyistä laajempaa tiedollista ja kokemuksellista monimuotoisuutta. Esimerkiksi saamelaisten nykyiseen ja mahdollisesti tulevaan asemaan liittyvän keskustelun tulisi koskettaa mitä suuremmissa määrin meitä kaikkia suomalaisia, niin tutk?oina kuin kansalaisinakin. Teos käsittelee kirjoittajan henkilökohtaisten kokemusten kautta muun muassa alkuperäiskansojen perinteisen ekologisen tiedon, mytologioiden, luonnontieteen ?loso?an ja vanhemmuuden olemuksia. Reetta Rossin ja Leena Heleniuksen puheenvuoro käsittelee dialektiikkaa. Lopuksi, kuten itse opimme tätä teemanumeroa tehdessämme, on aihe huomattavasti kompleksisempi kuin osasimme edes kuvitella. Sanna Ketonen-Oksi puolestaan arvioi kirjail?a, opettaja ja yhteisötutk?a Mykaela Saundersin toimittaman lyhytnovellikokoelman This all come back now. Toisessa katsauksessa Sanna Ketonen-Oksi, toinen pääkirjoittajista, käsittelee tulevaisuuden hahmottamista laajasti ja eri aikaperspektiiveillä. Runollisessa puheenvuorossaan Hannaellen Guttorm tuo puheenvuorossaan esiin kokemuksiaan alkuperäiskansaan kuuluvana tutk?ana. Kyse ei ole vain tiedosta, vaan myös aisteista, monista keskenään ristiriitaisista tunteista… ja etiikasta. 3 3/22 F Sanna Ketonen-Oksi & Hazel Salminen Kolmas artikkeli esittää laajaan, empiiriseen tutkimushankkeeseen perustuvan näkökulman neljästä eteläisen Afrikan maasta, kun Robson Mukwambo kollegoineen jakavat kokemuksiaan korjaavien tulevaisuuksien luomisesta tutk?oina vuorovaikutuksessa yhteisöjen kanssa, osana näitä yhteisöjä eikä objektiivisina ulkopuolisina. Hän tarjoaa kestävyyskriisiin ratkaisuna ‘uudelleenalkuperäiskansaistamista’ – sillä suostumalla herkkyyteen, vastavuoroisuuteen ja epävarmuuteen voimme luoda uudelleen suhteemme Äiti Maahan. Sanna Ketonen-Oksi, FT Laurea-ammattikorkeakoulu sanna@ketonenoksi.com. planetaarisen terveyden käsitteen avulla. Esimerkkinään Tenojoen lohikantojen suojeluun liittyvät tiedolliset ristiriidat, he pohtivat, miten erityisesti sisällyttävää ja poissulkevaa ajattelua voisi hyödyntää yhä moniulotteisemmissa ja kompleksisemmissa tulevaisuustiedon luomisen prosesseissa. He esittävät, että ihmisen ja luonnon ykseyden, ei niiden erillisyyden käsitystä tulisi edistää nykyistä enemmän tulevaisuutta koskevissa skenaarioissa ja päätöksenteossa, esim. Neljäs artikkeli vie meidät Intiaan Sundarbanin jokisuiston saaristoon, jossa Dayabati Roy on haastatellut joukon eliittiä, järjestöjä ja paikallisväestöä pohtien sitä, onko muidenkin kuin poliittisten valtaapitävien tahojen tulevaisuusvisiot mahdollista toteutua ja voivatko ne olla ympäristön kannalta kestäviä. Niinpä toivomme, että tätä keskustelua käytäisiin nykyistä vilkkaammin tulevaisuudentutkimuksen piirissä sekä vuorovaikutuksessa muiden tieteenalojen ja tiedonperinteiden kanssa, niin lehden sivujen ulkopuolella, virtuaalisesti kuin tavatessamme kasvokkain jossain päin maailmaa! Me, tämän numeron vierailevat päätoimittajat, lupaamme palata tämän aiheen äärelle Tulevaisuusblogissa (tulevaisuusblogi.?) vielä tämän vuoden aikana. Kirja-arvioista ensimmäisessä Jaana Laisi kuvailee kasviekologi ja Potawatomi-kansaan kuuluvan Robin Wall Kimmererin kirjan Braiding Sweetgrass. Katsauksista ensimmäisessä Jaana Laisi kanssakirjoittajineen avaa erilaisia hyvinvoinnin käsitteitä sekä niiden yhtymäpintaa ympäristökysymyksiin
Tämän artikkelin suomennoksen mahdollisti Suomen tiedekustantajien liiton myöntämä käännösapuraha. Pidempien sitaattien kohdalla päätimme säilyttää englanninkielisen muodon kunnioittaaksemme alkuperäistä ilmausta. Artikkelin kirjoittajat kunnioittavat näitä kansoja ja heidän tietämystään, joka on säilyttänyt nämä maat ja kaiken niihin liittyvän esivanhemmilta jälkipolville jo tuhansia vuosia. Tamkang University Taipei / Taiwan ivana@metafuture.org 1 Käännös Tapani Aulu. Alkuperäinen englanninkielinen versio, Traditional and Indigenous Knowledge and Views: A Dialogue in the Context of the Contemporary and Emerging Futures Discourses, tulee luettavaksi Futuran sivuille: www.tutuseura.?/julkaisut/futura.. 3/22 4 Futura REFEREE-ARTIKKELI Alkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset: kahden tutk?an vuoropuhelua tulevaisuudentutkimuksen nykyisistä ja nousevista diskursseista 1 Tämä artikkeli on kirjoitettu Gubbi Gubbi-, Turrbalja Jagera-kansojen mailla. Cherie Minniecon Naarm/Melbourne, Australia futures@cherieminniecon.com Ivana Milojevi
Tutkimuksen dekolonisaatioon ja alkuperäiskansojen kanssa eettisellä tavalla toimimiseen liittyviä resursseja ja toim?oita on jo olemassa. Johdanto Asemointi. Vaan siksi, että minulla on kokemusta aiheesta, olen osallistunut tulevaisuustyöhön ja olen toiminut tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin yhteisössä vuodesta 2014 lähtien. Olen opiskellut tulevaisuudentutkimusta, osallistunut lukuisiin tulevaisuustyöpajoihin ja yhteisöjen kokoontumisiin sekä ennen kaikkea, kohtaan tässä paperissa kuvattuja jännitteitä elämäni jokaisena päivänä. Epäröin osallistumistani myös siksi, etten ollut varma olisiko minulla aiheeseen annettavaa. Nytkin suhtauduin epäröivästi, kun minut kutsuttiin kirjoittamaan tätä artikkelia. Polveudun suoraan ”varastetun sukupolven” lapsista (1910-luvulta 1970-luvulle ulottuva ajanjakso, jolloin maan ensimmäisten kansojen lapsia erotettiin perheistään valtion määräyksestä). Tulevaisuus on jo käsillä näissä paikoissa, kun niiden kansat taistelevat olemassaolostaan. Tietämyksen hyödyntämistä pohdittiin esimerkiksi tulevaisuudentutkimuksen ammattilaisten järjestön, Association of Professional Futurists:in (APF) järjestämässä Spiral to the Stars -paneelissa, jonne minut kutsuttiin mukaan alkuperäiskansan edustajana. Olen Yorta Yorta -nainen keskisen Murray Goulburnin ainutlaatuiselta metsäiseltä kosteikkomaalta Victorian osavaltiosta. Olen kieltäytynyt monista kutsuista, koska en ole tällaisten alojen asiantunt?a. Näistä asioista on puhuttu monella äänellä vuosia ennen kuin niistä tuli muotia näinä romahduksen aikoina, joten tietoa on hyvin saatavilla. Kun saavuin Australiaan silloisesta Jugoslaviasta vuonna 1994, en tiennyt oikeastaan mitään Australian mannerta ennen kolonisaatiota asuttaneista ensimmäisistä kansoista – eikä minun myöskään edellytetty tietävän mitään. Päätin lopulta kirjoittaa artikkelin yhdessä Ivanan kanssa, mutta en siksi, että katsoisin itselläni olevan vastaukset kaikkeen – ei minulla ole. Osuuteni tässä artikkelissa perustuu siis omiin havaintoihini ja pohdintoihini, ja siitä juontuu myös näkökulmani tekstiin. Mietin väkisinkin keiden käyttöön tietoa halutaan – keiden tulevaisuutta varten. Mutta ajat ja käytännöt myös muuttuvat. Aboriginaalien ja Torresinsalmen saarelaisten protokollien noudattamista ja säilyttämistä pidetään osana sovinnontekoa (Reconciliation). Koko elämäni olen rakentanut näitä yhteyksiä uudelleen, korjannut suhteita, oppinut ja surrut. Saan tällaisia kutsuja usein erilaisten kriisien aikaan, kuten covid-19-pandemian alussa tai kun haluttiin selvittää, voisivatko alkuperäiskansojen palonhallintatavat auttaa sammuttamaan Australian maastopaloja. Esimerkiksi Meriamja Wutathi-kansoihin kuuluvan Terri Janken (2021) True Tracks, joka keskittyy alkuperäiskansojen tietämyksen kunnioittamiseen. Ivana Milojevi. Paneelissa keskusteltiin siitä, miten alkuperäiskansojen tiedolla voisi vahvistaa ja monimuotoistaa ennakointityötä, ja siitä miltä alkuperäiskansojen tulevaisuus näyttää. Ideologisen ja rakenteellisen sorron vuoksi sukuni historia kerrotaan erottamisina perheestä, maasta ja kielestä. Se halutaan valjastaa tulevaisuusajattelun ja ennakointityön käyttöön, ja tulevaisuusskenaarioissa sen toivotaan jopa pelastavan maailman romahdukselta. Samoin Jo-ann Archibald Q’um Q’um Xiiemin ja kumppaneiden (2019) Decolonizing Research: Indigenous Story Work as Methodology. Moniin teksteihin, tapahtumiin, kokoontumisiin ja tapaamisiin on nyt otettu mukaan seremonialliset oikeuksien tunnustukset kuten Acknowledgement of Country ja Welcome to Country. Vielä tänä päivänäkin Australiassa historian ja etiikan voi sivuuttaa tyystin niin halutessaan. 5 3/22 F Cherie Minniecon & Ivana Milojevi. Cherie Minniecon Alkuperäiskansojen tietämykseen kohdistuu suuria odotuksia. Konteksti ja tarkoitus. Maahanmuuttajan kotoutumiseen riitti sulautuminen Australian brittiläiseen valtavirtakulttuuriin. Olen saanut todeta kerta toisensa jälkeen, että innostus aiheeseen kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Alkuperäiskansojen säännöstöt tunnustetaan nykyään ja niitä noudatetaan, kuten teimme tämän artikkelin ensimmäisessä kappaleessa. Himoitaan tietoa, jolla saavutettaisiin haluttu inklusiivinen tulevaisuus, mutta ei olla valmiita tukemaan alkuperäiskansojen omia vastarintahankkeita, eikä varjelemaan niitä maita, joista tieto kumpuaa. Tulen siis alueelta, joka tällä hetkellä tunnetaan Australiana
Esimerkiksi australialainen mediapersoona ja opettaja Ernio Dingo (2016) kirjoittaa: Reconciliation is not for Aboriginal people. Nämä ovat vaikeita aiheita kaikille, mutta etenkin Australiaan tul?oille. It is not recognition of our grief and pain. Monet haluaisivat siirtää Australia Dayn toiselle päivämäärälle ja toisten mielestä sitä ei pitäisi muistaa ollenkaan. …. Jopa koko sovinnon käsite on Australiassa kiistanalainen. Monet haluaisivat edelleen olla piittaamatta maan tutkitusti kolonialistisesta ja kansanmurhaisesta historiasta, ja haluaisivat puhua niistä kaunistellen ”löytämisenä” ja ”asuttamisena”. Aiheiden käsittely on usein epämiellyttävää sekä kognitiivisesti että emotionaalisesti ja voi aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta. Australian virallinen kansallispäivä (Australia Day) 26. Monet alkuperäiskansoja edustavat tutk?at, aktivistit ja vanhemmat kyseenalaistavat koko diskurssin. Eli muistutetaan siitä, että oikeuksista ei ole koskaan luovuttu, vaan maat ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan aboriginaalien. When all of these issues are dealt with, reconciliation will happen automatically and they will not have to build monuments to prove [it]. (Reconciliation Australia s.a.) Kaikki eivät kuitenkaan hyväksy protokollien noudattamista ja jopa vahvoja vastareaktioita nähdään. Emme hyväksy.” (ibid.). Teen tämän Alkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset. Arvostetun aboriginaalin Wadjularbinna Nullyarimman (2016, 19) mukaan sovinto on osittain Australian hallinnon tapa ”salata mitä he [edelleen] tekevät meille: varastavat maitamme, vahingoittavat kansaamme ja tuhoavat kulttuuriamme.” Sovinnolla yritetään ”sumuttaa australialaisia ja muuta maailmaa uskomaan, että hyväksymme sovinnon. When permission was granted the hosting group would welcome the visitors, o?ering them safe passage and protection of their spiritual being during the journey. Protocols for welcoming visitors to Country have always been a part of Aboriginal and Torres Strait Islander cultures. There can be no reconciliation without justice. Tavoitteeni tässä artikkelissa on vakuuttaa, että tällaiset tunteet ovat luonnollinen osa alkuperäiskansojen kysymysten kanssa työskentelevän oppimisprosessia. You want to bridge the gap. Haluan kertoa asiasta siksi, että meidän kaikkien tulee tunnustaa todellinen historia ja tavoitella sosiaalisesti oikeudenmukaista ja hyvää yhteiskuntaa, jossa asuttavat, kestävät ja eettiset nykyisyydet sekä tulevaisuudet ovat mahdollisia. Try it from our angle. Lisäksi: Reconciliation Place is about creating a ‘warm and fuzzy’ feeling for the government and Australians in general. Boundaries were clear, and crossing into another group’s Country required a request for permission to enter. tammikuuta juhlistaa maan ”perustamista” eli brittien maihinnousua vuonna 1788. Reconcile the injustices that your forefathers have done, sit down, think about it, talk about it, get it out of the way and we'll acknowledge your apology and move on. Visitors had to respect the protocols and rules of the land owner group while on their Country. Australian kouluissa luetaan vielä tänäkin päivänä ”löytöretkeil?öistä”, ”tienraivaajista” ja ”pioneereista”, joiden mukaan on myös edelleen nimetty kaupunkeja, teitä, laitoksia ja maamerkkejä. Kansallispäivään ja sovintoon liittyvien kiistojen lisäksi jatkuvia ongelmia ovat edelleen jatkuva lasten erottaminen perheistään, alkuperäiskansoihin kuuluvien kuolemat vankeudessa sekä alkuperäiskansojen sosiaalinen, kulttuurinen, poliittinen ja taloudellinen marginalisointi. Jos ei halua ummistaa silmiään ongelmille, vaan haluaa oppia ymmärtämään näitä aiheita, tie on monelle pitkä ja kivinen. It can never heal our pain, su?ering and trauma, but, instead, will be a constant reminder of the evil acts of the colonists, whom we believe are the Masters of Terrorism, oppressing many Peoples around the world. Today, while these protocols have been adapted to contemporary circumstances, the essential elements remain: welcoming visitors and respect for Country. 3/22 6 Futura ja tärkeänä muistutuksena siitä että ”joka päivä elämme, työskentelemme ja uneksimme aboriginaalien ja Torresinsalmen saarelaisten mailla” (Reconciliation Australia s.a.). Kansallispäivän paraatien vastapainona nähdään vuodesta toiseen laajenevia ”valtauspäivän” (Invasion Day) mielenosoituksia, joissa kuullaan aina iskulauseet “Always was, always will be Aboriginal land” ja “Sovereignty never ceded”
Sekään ei ole kuitenkaan ongelmatonta (Woolombi Waters 2018; Janke 2021). Pureudun ensiksi otsikon kysymykseen – pitäisikö muiden kuin alkuperäiskansoihin kuuluvien osallistua ollenkaan alkuperäiskansojen tietämyksen käsittelyyn ja sen huomioon ottavan tiedon tuottamiseen. Yhtäältä on tarve osallistamiselle: It is important that this [indigenous] knowledge be recognized and valued … and that it be incorporated into the teaching/learning process (George 1999, 90). Cherie: Kuulin tulevaisuusfoorumissa tarinan siitä, miten tulevaisuudentutk?a ja fasilito?a oli ajettu pois yhteisön työpajasta Afrikassa. Tätä jännitettä ei toistaiseksi pystytä ratkaisemaan. (Monash University s.a.). must constantly be asked by Western allies. Pitäisikö ulkopuolisten edes tavoitella alkuperäiskansojen tietämystä. Tämä ei ole yksittäistapaus tulevaisuustyön ja ennakoinnin parissa, mutta ongelmalle ollaan valitettavasti välillä sokeita. Tämänkin tarinan kertoja vaikutti täysin kykenemättömältä ymmärtämään, mistä reaktio saattoi johtua, ja ajatteli että yhteisö ei lainkaan ymmärtänyt tulevaisuustyötä. Ilmeinen ratkaisu tähän on alkuperäiskansoihin kuuluvien kirjoittajien, teoreetikkojen ja opettajien parempi osallistaminen. Eräät alkuperäiskansoihin kuuluvat ajattelijat, kirjoittajat ja kasvattajat ovat oikeutetusti turhautuneita valtaväestön vajavaiseen ymmärrykseen alkuperäiskansojen teemoista. What is the di?erence between celebration of indigenous knowledge and an appropriation. 7 3/22 F yhdessä Cherien kanssa, jonka elämänkokemus uskoakseni tukee mainiosti omaa teoreettista ja kirjallista osaamistani. Semalin ja Joe, L. The question: how can the agency, the self-direction of indigenous peoples be enhanced. Vastaavan kaltaisia dilemmoja kohdataan muuallakin tulevaisuudentutkimuksessa, joten en koeta keksiä pyörää uudelleen, vaan siteeraan Ladislaus M. Ivana: Vastaan ensin väliotsikon kysymykseen alkuperäiskansaan kuulumattomana, ja sen jälkeen kokoamme yhdessä muutamia vinkkejä ja eettisiä ohjenuoria osallistumiseen. Particularly I think the appropriate education ensures that Aboriginal perspectives are included across … and ensures that community members are playing an important role in the education of not only Aboriginal students, but all students (Davison 1999, 22). Not only must they avoid essentialism and its accompanying romanticization of the indigene, but they must sidestep the traps that transform their attempts at facilitation into further marginalization. 2 Tässä ”indigenous” pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna viittaa alkuperäiskansoihin kaikkialla maailmassa. Viitattaessa Australian alkuperäiskansoihin Australiassa, käytäntö edellyttää englanniksi käytetään aina isoa alkukirjainta sanoissa ”Indigenous” ja ”Aboriginal”. Kaiken lisäksi koko ”alkuperäiskansan” käsite on syntynyt vasta kolonisaation myötä. Heidän mukaansa: Western scholars and cultural workers concerned with the plight of indigenous 2 peoples and their knowledges are faced with a set of dilemmas. Kincheloen seminaaria What is Indigenous Knowledge. Walking the well–intentioned road to hell, Western scholars dedicated to the best interests of indigenous peoples often unwittingly participate in the Western hegemonic process. Semal ja Kincheloe (1999, 39) esittävät myös, että ”länsimainen tietämättömyys alkuperäiskansojen tietämyksestä aiheuttaa vakavia seurauksia kaikille”, mutta toisaalta he kysyvät onko ”alkuperäiskansojen ja heidän tietämyksensä tutkimus itsessään osa eurooppalaistamisprosessia?”, ja vastaavat itse kysymykseensä, että ”totta kai se on, koska länsimäiset intellektuellit käsitteellistävät alkuperäiskansojen tietämyksen erillään sen tuottamisympäristöstä” (ibid., 20). Too often Western allies, for example, don’t simply want to work with indigenous peoples—they want to transform their identities and become indigenous persons themselves. Alkuperäiskansojen edustajat kutsutaan keskustelemaan toistuvasti samoista asioista ja Cherie Minniecon & Ivana Milojevi. Jotkut myös kokevat diskurssin polkevan paikallaan. Samaan aikaan tiedostetaan, että alkuperäiskansojen tietämyksen hyödyntämiseen liittyy riskejä kuten ulkopuolisen kirjoittajan luontainen ”läntinen katse”, joka voi johtaa alkuperäiskansojen tiedon omimiseen, esineellistämiseen ja kaupallistamiseen. Voices from the Academy (1999, 2)
Tämä on ratkaisevan tärkeää, koska Linda Tuhiwai Smithin (1999, 105) mukaan alkuperäiskansat tarjoavat ”aitoja vaihtoehtoja vallitsevalle kehitykselle”, sillä alkuperäiskansoilla on ”ajattelutapoja, jotka kytkevät ihmisen ympäristöönsä ja toisiinsa tavoilla, jotka mahdollistavat kestävän, kunnioittavan ja mahdollisen elämän” (ibid.) (korostus kirjoittajien). Mutta jos sinun vapautumisesi riippuu minun vapautumisestani, tehkäämme yhteistyötä”. . . Onneksi jotkut tekevät tiivistä yhteistyötä paikallisten alkuperäiskansojen yhteisöjen kanssa, mikä onkin parhaimpana pidetty yhteistoiminnan muoto. Entä teoreettinen tutkimustyö. To refuse to operate out of fear of Europeanization re?ects a view of indigenous culture as an authentic, uncontaminated artifact that must be hermetically preserved regardless of the needs of living indigenous people. He jatkavat: . Yhteisen strategian löytäminen ja toisilta oppiminen ovat koko ajan tärkeämpiä ja kiireellisempiä niiden valtavien ekologisten haasteiden vuoksi, joita kohtaamme nyt ja tulevaisuudessa. Pitäisikö alkuperäiskansoihin kuulumattomien saada tutkia alkuperäiskansojen tietämystä ja miten. 3/22 8 Futura lisäksi heidän oletetaan usein työskentelevän vapaaehtoisesti ilman palkkiota (Huggins 2022), mikä syventää taloudellista eriarvoisuutta entisestään. Koska alkuperäiskansojen edustajia pyydetään toistuvasti luennoimaan ”hyvän mielen” aiheista ilmaiseksi, jotkut voivat purkaa turhautumistaan manaamalla: ”no niin, taas ’saadaan’ opettaa valkoista miestä” (Craven 1999, 52). Alkuperäiskansaan kuuluva tutk?a Jessa Rogers (2016) puolestaan on todennut, että ”Ei mitään meistä ilman meitä kuvaa oikeuttamme alkuperäiskansoina hallita omaa kohtaloamme ja oikeuttamme osallistua meihin vaikuttavaan päätöksentekoon kaikilla hallinnon tasoilla” (korostus kirjoittajien). You are responsible for the continued destruction and desecration of my Alkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset. Yhteinen strategia hyödyttäisi alkuperäiskansoja, tutk?oita ja opettajia, jotka ovat huolestuneita nousevista hegemonisista tulevaisuusdiskursseista, ja jotka haluavat löytää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalisia innovaatioita tukevia vaihtoehtoja (Slaughter 1996). You [who call yourselves Australians] must now accept the full responsibility for the many inequalities and injustices of 20th Century Australia [and beyond]. . if they are to operate as agents of justice, they must understand the dynamics at work in the world of the indigene. Semali ja Kincheloe (1999, 20–21) esittävät, että tässä suhteessa länsimaisilla ajattel?oilla on ”vain vähän vaihtoehtoja”: . as complex as the question of indigeneity may be, we believe that the best interests of indigenous and non-indigenous peoples are served by the study of indigenous knowledges and epistemologies. Tai kuten Craven, D’Arbon ja Wilson-Miller (1999, 260) esittävät, tulee siirtyä alkuperäiskansojen tietämyksen opettamisesta siitä oppimiseen huomioimalla mahdollisimman monia alkuperäiskansojen näkökulmia. Such a perspective holds transformative possibilities, as they come to understand the overtly cultural processes by which information is legitimated and delimited. Mainituista jännitteistä, ristiriidoista ja vaikeuksista johtuen useimmat alkuperäiskansoihin kuulumattomat tutk?at ja futuristit valitettavasti välttelevät näitä aiheita kokonaan. . Tahto molemminpuoliseen oppimiseen ja kunnioitukseen sekä yhteiseen strategiaan ovat edellytykset menestyksekkäälle länsimaalaiselle alkuperäiskansojen tietämyksen tutkimukselle. Mutta ensin pitää tunnustaa ja käsitellä menneisyys: The western arrogance and ignorance not to embrace a culture whose harmonious existence nurtured a co-existence with the land, its habitat and its people, remains a puzzle to me and many of my people (Smallwood 1995, 13). An appreciation of indigenous epistemology, for example, provides Western peoples with another view of knowledge production in diverse cultural sites. Myös pitkään jatkuneet ”väkivalta, epäluottamus, syyllisyydentunto ja pelko, joita ei voi unohtaa yhdessä yössä” (Huggins 2022) voivat aiheuttaa haluttomuutta osallistua. (Ibid., 17) Gangulu-kansaan kuuluvan aktivistin ja opettajan Lilla Watsonin (2004) tunnetuksi tekemä, alun perin Queenslandin 1970-luvun aboriginaaliaktivistien teesi ohjaa alkuperäiskansan tietämyksen parissa työskentelemään ryhtyviä: ”Jos olet tullut auttamaan minua, tuhlaat aikaasi
Samaan aikaan suljetaan silmät ja korvat poliittisiin ja taloudellisiin oikeuksiin sekä tasa-arvoon liittyvissä asioissa. Miten työ voi tukea jo käynnistettyjä alkuperäiskansojen alkuperäiskansoille suunnittelemia hankkeita. Onkin välttämätöntä siirtyä henkisyydestä ja muista “hyvän mielen aiheista” mukavuusalueemme ulkopuolelle, kuten oikeuksiin ja tasa-arvoon. Mikä on oma ja työyhteisösi suhde alkuperäiskansan yhteisöön. Kenen tulevaisuutta varten. Mitkä ovat velvollisuutesi ja kenelle olet vastuussa. Oletko vastuussa alkuperäiskansan yhteisölle. Ulkopuolisen tarkkail?an rooli ei ole suosiCherie Minniecon & Ivana Milojevi?. (Huggins 2022) Australian aboriginaali, kirjail?a, historioits?a, akateemikko ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolestapuhuja Jackie Huggins esittää, että parhaiden aboriginaaleja koskevien ei-aboriginaalien kirjoittamien tekstin kirjoittajilla ”on ystävyystai muu suhde aboriginaaleihin” (ibid.). Kuka on syvässä suhteessa maahan. Tarkastele omaa asemaasi ennen työhön ryhtymistä. … So in the interest of our children and all future generations, in the interest of the survival of the human race we must all become a part of the solution and stop being part of the problem. 1. In fact they asked me so often that I thought I’d better draw up a formula to assist in their dilemmas and to save myself from repeating it so often. Missä järjestät työpajat ja muut ohjelmat. Mikä on oma kulttuurinen ja historiallinen taustasi. To all those who presumably represent us this essay was a plea that the process is crucial to the best outcomes. Miten olet tullut tähän ja mitkä ovat tavoitteesi. 2. Human error can enter into every judgment and the way I view my world is not the same as the next person. Tässä pitää kuitenkin olla varovainen, koska tietämättömyydestä ja koko asian kieltämisestä on helppo ajautua alkuperäiskansojen tiedon ja opetuksen omimiseen, esineellistämiseen ja romantisointiin. Olisiko joku muu parempi tekemään työtehtäväsi. 9 3/22 F people’s culture and the natural environment. Kenelle tieto kuuluu. Kun maa on tiedon opettajana, suhteemme siihen nostaa alkuperäiskansojen tietämyksen keskiöön itsestään. Miten ulkopuolisten tulisi toimia alkuperäiskansojen ja heidän tietämyksensä kanssa. Olemme työskennelleet näiden aiheiden parissa useita vuosikymmeniä, joten nostot edustavat näiden vuosien aikana toistaiseksi oppimaamme ja omaksumaamme tietämystä. (Bayles 1989, 6) Koska alkuperäiskansojen perinteitä on elvytetty jo vuosikymmeniä ja koska alkuperäiskansat ovat olleet näkyvästi esillä aktivismin, tiedontuotannon ja monien koulutushankkeiden kautta, voidaan muiden kuin alkuperäiskansoihin kuuluvien jo odottaa ”tekevän kotiläksynsä” eli valistavan itseään näistä kysymyksistä, näkökulmista, elintavoista ja tietämyksestä. Pitäisikö sinun jopa jäädä pois projektista. Some writers and social scientists have asked me about their ethical concerns when writing about Aboriginal people. 3. Moreton-Robinson (2000) ehdottaa epistemologisen keskuksen siirtämistä kulttuurista ”äiti maahan”. Mitkä alkuperäiskansat huolehtivat maasta. Millainen yhteinen oppiminen tai yhteinen strategia hyödyttää molempia ryhmiä. Päätämme tämän osion, kuten artikkelin muutkin osiot, muutamiin kiteytyksiin koskien alkuperäiskansojen tietämyksen käyttöön liittyvää etiikkaa. It is so much quicker when one can say, ‘Now read this.’ My article is however by no means the perfect prescription. Jos teet työtä alkuperäiskansan kanssa, kutsuttiinko sinut tekemään työtä. Huggins (2022) tiivistää olennaisimmat aboriginaalien kanssa työskentelyyn liittyvät eettiset asiat kolmeen kohtaan: 1. Tutustu kohdealueeseen ja sen ajankohtaisiin kysymyksiin. Hän kehottaa (1) opiskelemaan aihetta lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia, suorittamalla opintoja jne.; (2) olemaan tietoinen kielenkäytöstä ja sen muutoksista sekä käyttämään alkuperäiskansan hyväksymää terminologiaa; (3) välttämään alentuvaa ja romantisoivaa käsitystä aboriginaalien turmeltumattomasta historiasta tai nykyisyydestä; (4) välttämään harhakuvitelmaa aboriginaaleista ”henkisinä”, koska hänen mukaansa ”päivittäinen taistelu olemassaolosta on kitkenyt henkisyyden meistä”; ja (5) esittämään positiivisia roolimalleja rasististen stereotyyppien toistamisen s?asta. Hugginsin neljänteen nostoon liittyen on hyvä huomata, että alkuperäiskansan henkisyyteen ja kestävyyteen kohdistetaan paljon odotuksia
Alunperin alkuperäiskansojen yhteisöt ja heidän tietämyksensä olivat aina paikallisia. … Transmission of knowledge by verbal means alone, away from any real–life context to Alkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset. He myös painottavat, että “aina kun mahdollista, tulee kuulla ja osallistaa paikallista alkuperäiskansaa, kun kehitetään, arvioidaan ja otetaan käyttöön uusia käytäntöjä” (ibid.). Tiedota aboriginaaleja hankkeesta ja sen etenemisestä säännöllisesti aina kun mahdollista. 3. Ota aktiivisesti yhteyttä aiheen kannalta oleellisiin aboriginaalien järjestöihin ja edustajiin ennen hankkeen aloittamista. Myös alkuperäiskansojen tietämyksen kirjallinen diskurssi kehittyy nyt globaalin ”lingua francan” eli englannin kielellä. Luokittelun mukaan aiheita, joita vain alkuperäiskansaan kuuluva voi opettaa [ja tutkia?] ovat esimerkiksi seremoniat ja niihin liittyvät pyhät symbolit, rituaalit, mystiikan kieli, pyhät tarinat; kielet, henkisyys, pyhät esineet; sekä miesten toimet ja naisten toimet (Craven et al. . Samojen periaatteiden voidaan ehkä katsoa soveltuvan myös teoreettiseen tutkimukseen. Tämä tarkoittaa, että alkuperäiskansojen yhteisöt ja heidän tietämyksensä eivät ole paikalleen pysähtyneitä. Edellä kuvatut luokittelut ja suositukset on laadittu Australiassa ja siksi ne soveltuvat parhaiten Australian kontekstiin. Ne ovat säilyneet ”huolimatta esteistä ja rajoituksista” joita niille on asetettu (Valadian 1991, 6). Regardless of which side you may favour, basically no compromise is possible. Esimerkiksi Harrisin (1990, 6) mukaan Kolig esittää, että erilaisten tietojärjestelmien välisiä ristiriitoja ei käytännössä voi ratkaista: . Vaikka edellinen väite vaikuttaakin perustellulta ja perustuu täsmällisiin havaintoihin, se ei ole kaikkia miellyttävä ratkaisu kon?iktiin. Kolonisaation jälkeen alkuperäiskansojen kysymyksiä on käsitelty kansallisesti (esimerkiksi Australiassa) ja tätä nykyä myös globaalilla tasolla. Alkuperäiskansojen tietämys ei siis ole enää ainoastaan paikallista vaan siirtynyt myös globaalille tasolle sosiaalisen kontekstin muuttuessa. Mutta kenenkään ei tulisi väittää omaavansa riippumatonta ja objektiivista tietoa ja puhua kaikkien alkuperäiskansojen puolesta. the naked fact of the matter is that Westerners believe that intellectual enterprises do not stop at arbitrarily drawn borders. Harrisin (1990) mukaan myös siitä, mikä on asianmukainen tapa tuottaa tietoa, on valtava näkemysero alkuperäiskansojen ja niihin kuulumattomien välillä. . 3/22 10 Futura teltava. Tämä nostaa esiin paikallisen ja globaalin väliset ongelmat ja jännitteet. These un-Aboriginal thinking styles mostly involve imagined situations of no personal or immediate relevance to the student and include: Extensive verbal comparing and contrasting; extensive generalising; hypothesising unrelated to a practical task; evaluating objectively other people’s or culture’s beliefs and extensive summarising, enquiring, justifying, clarifying, interpreting and challenging. On siis mahdollista analysoida globaalisti alkuperäiskansojen tiedon diskurssia, esimerkiksi sitä miten alkuperäiskansojen ominaispiirteiden (”indigeneity”) elvyttämisestä puhutaan. Osaksi säilyminen on onnistunut mukautumalla valtakulttuuriin ja muokkaamalla yhteisöjen omia sosiaalisia rakenteita (ibid.). 1999, 240). They believe that knowledge should be thrown wide open to dissemination, discussion, speculation, and critique every bit as much as the Aborigines staunchly adhere to secrecy and the non-disputability of established truths. Rhonda Craven, Mark d’Arbon ja James Wilson-Miller (1999) ovat laatineet luokittelun sille millaista tietoa voi opettaa alkuperäiskansaan kuulumaton ja millaista vain alkuperäiskansaan kuuluva. 2. Tutki aihetta koskevaa kirjallisuutta, elokuvaa ja äänimateriaalia. Hän esittää esimerkiksi, että: The kinds of Western thought processes which are central to the positivistic/scienti?c outlook and which allow a great deal of control over the physical world through science and technology are distinctly un-Aboriginal. Cravenin ja kollegoiden mukaan (ibid.) aiheita, joita voivat opettaa myös muut kuin alkuperäiskansaan kuuluvat ovat esimerkiksi: tämän päivän ongelmat [korostus kirjoittajien], taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset suhteet, kuuluminen maalle, maaoikeudet, opetuksellinen pedagogia ja historialliset käytännöt, tulevaisuudennäkymät [korostus kirjoittajien], sukupuoliroolit, historialliset tapahtumat, sukulaissuhteet, maan ja veden käyttö ja hallinta, suojelu ja teknologia. Kirjoissa ja tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneinä niitä kuitenkin luetaan laajemminkin
Valitettavasti tällainen kielenkäyttö ja luokittelu kieltää muiden kulttuurien ja sivilisaatioiden historian – etenkin perinteisten ja alkuperäiskansojen. Molemmat käsitteet kumpuavat länsimaisesta ajattelusta, jossa aika ymmärretään lineaarisena liikkeenä menneisyydestä tulevaisuuteen. There is obviously daylight and night time, and di?erent sorts of seasons. Tutkitko vain ”hyvän mielen aiheita” kuten henkisyyttä tai kestävyyttä, huomioimatta sitä miten alkuperäiskansojen tulot ja talous ovat suoraan näistä riippuvaisia. Eurooppa-keskeisyys näkyy useimmissa tulevaisuudentutkimukseen liittyvissä diskursseissa lähtien ajan käsitteestä ja sen avulla tuotettavasta kronologisesta tiedosta. Keskitytkö vain menneiden aikojen perinteisiin tapoihin. 7. Time and space, and the rhythm of time and space, govern how we live. We don’t have a Protestant ethic about time and we don’t have this view that people control time. Ajattelun eurosentrisyys ylläpitää ja vahvistaa sitkeästi jatkuvaa teemaa länsimaisessa diskurssissa: tulevaisuus luodaan lännessä ja ”muut” voivat vain kulkea mukana kohti tätä tulevaisuutta. Käsitteletkö vaikeita aiheita kuten kansanmurhaa, traumoja, jatkuvia pakkosiirtoja, uuskolonisaatiota, taloudellista syrjintää, poliittisten oikeuksien polkemista. (Tuhiwai Smithin haastattelu, Shringarpure 2021) Edward Cornish (1999, luku 4, kappale 2) esittää, että ”modernien futuristien kaukaisia sukulaisia ovat Delfoin oraakkelin s?aan antiikin Kreikan logogra?t (logographoi) – ensimmäiset miehet, joita voidaan kutsua historioits?oiksi”. Jätätkö huomiotta nykypäivän tietämyksen, jos sen halt?at eivät vaikuta tarpeeksi ”perinteisiltä”. It is the Western view that humans impose their rules over time and space whereas I think, for many Indigenous cultures and also other cultures, it is the opposite. Selvitä mitä aiheita on hyväksyttävää tutkia. Tulevaisuudentutkimuksen tärkeimpien konseptien dekolonisointi Our language around time and space is very di?erent from Western time and space. Onko olemassa yhteisymmärrystä tai sopimusta aiheista, joita muiden kuin alkuperäiskansaan kuuluvien on soveliasta tutkia. Kuinka paikallinen tai globaali konteksti on. Ei-läntisten, perinteisten ja alkuperäiskansojen historiankertomukset joko hiljennetään tai integroidaan pintapuolisesti tähän diskurssiin. Voisiko ratkaisemattoman asian jättää ”hautumaan”, sen s?aan, että yrittäisi itsepintaisesti ”korjata” sen heti. 6. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että historia jaetaan ensin primitiivisten ja sivistyneiden kansojen vaiheisiin. Yksityiskohtaisesti käsitellään vasta kreikkalaisia, jotka nähdään ”lähes kaiken muun kuin kristinCherie Minniecon & Ivana Milojevi?. Mesopotamian, Egyptin, Intian ja Kiinan sivilisaatiot käsitellään kursorisesti, kunnes päästään hellenistiselle aikakaudelle. Selvitä tiedon tuottamisen konteksti. Muut historialliset kulttuurit ja järjestelmät sovitetaan väkisin läntiseen keinotekoiseen historian kolm?akoon, ”varhaiseen, keskiseen ja moderniin” (Nakosteen 1965, 4). Myös tulevaisuudella on selkeä määritelmä: kehitys ja edistys. 5. 11 3/22 F which the talk is related; transmitting knowledge through hypothetical problem posing; acceptance of the question–and–answer technique for transmitting, reinforcing and testing knowledge; and accepting that knowledge is not personal property but is objectively available to anyone. Tämän vuoksi historian ja erityisesti ennakoinnin historian narratiivit ja diskurssit pitää dekolonisoida ja kirjoittaa uudelleen. Tämän artikkelin toinen kirjoittaja, Cherie Minniecon (2020) on julkaissut artikkelin nimellä ”The Original Futurists”, jonka hän omistaa ”Aboriginaaleille ja Torresinsalmen saarelaisille, tämän maan alkuperäisille futuristeille, joiden ennakointikykyä, luovuutta, innovaatioita ja mukautumiskykyä todistaa se, että he ovat maailman vanhin elossa oleva kulttuuri”. Huomio on muuten osuva, mutta noudattaa länsimaista tapaa tulkita kaiken “sivilisaatioon” liittyvän alkaneen Kreikassa. Liittyykö työhön kysymyksiä tai ristiriitoja, joita ei voi ratkaista. Jos konteksti on paikallinen, kenelle tieto tai maa, jossa sitä tuotetaan, on uskottu. Esimerkiksi ideoiden ja tapojen historia järjestetään kronologisesti sen mukaan, miten kehitys ja edistys lännessä käsitetään. (ibid., 5) Silläkin uhalla, että teemme juuri sen mitä Harris edellä kritisoi, päätämme tämän osan seuraaviin huomioihin: 4. Voidaanko jatkaa suhteiden kehittämistä ja ennen kaikkea kunnioittavaa, rehellistä ja arvostavaa vuoropuhelua
[The savage’s] social organisation is undeveloped, he is absolutely incapable of abstract thought, his religion is superstitious and crude, his occupations are largely limited to securing the products of nature that are at hand, and the education he receives is imitative and ?xed . Tässä lyhyessä artikkelissa keskitymme tilasyistä vain yhteen kriittiseen aiheeseen: toivoon. Ottaen huomioon alkuperäiskansojen ja heidän tietämyksensä kolonisaation julmuus ja laajuus, ei tulevaisuudentutkimuksessa/ennakoinnissa liene mitään osa-aluetta, johon se ei olisi vaikuttanut. Esimerkiksi 1900-luvun alussa alkuperäiskansoja käsittelevän opetuksenEurooppa-keskeinen diskurssi oli kertomus ”villien tai luonnonkansojen taantumuksellisesta opetuksesta” (Graves 1909). Siksi futuristit, jotka tiedostamattaan jakavat nämä syvään juurtuneet käsitykset, voivat tulla alkuperäiskansojen yhteisöön ajatellen, että ”he eivät tiedä miten tulevaisuustyötä tehdään”. . 3/22 12 Futura uskon aloittajina, modernin maailman ylpeydenaiheina” (Castle 1961, 11). . Lisäksi pitää tutkia miten nämä vanhentuneet diskurssit voivat edelleen vaikuttaa tämän päivän tulevaisuusdiskurssiin. Toisaalta, kun tulevaisuudentutkimuksen ja monien sen tärkeiden konseptien kolonisoiva tausta tunnustetaan ja kun puututaan edelleen olemassa oleviin olettamuksiin, päästään varmasti eteenpäin. (Laurie 1970, 2–3) Tämä tuskallinen tausta tulee tunnustaa, mutta samalla pitää varoa, ettei pahenneta väkivallan kokemuksista syntyneitä traumoja. They can teach us nothing [korostus kirjoittajien]. Tämä oli yksi monista Eurooppa-keskeisistä diskursseista opetuksen historiassa ja kuvasi oman aikansa ja kulttuurinsa tulevaisuusja aikakäsitystä. They labour to acquire skill in getting food by the exercise either of bodily vigour or successful cunning, and they cherish the virtue of bravery in warding o. When the human race is yet in its intellectual infancy, which it seems to be in the case of all primitive peoples both of the present day and the past, society is found to be on a comparatively simple basis, and there is little di?erentiation of thought or occupation . Aiemmin tässä artikkelissa lainaamamme Wadjularbinna Nullyarimma toteaa edellti, että historian tunnustaminen, vahinkojen korjaaminen ja restoratiivinen oikeus ovat edellytyksiä menneisyyden käsittelylle ja katseen kääntämiselle tulevaisuuteen. Koska alkuperäiskansojen tietämyksen on katsottu kuuluvan ihmiskunnan historian varhaisimpiin vaiheisiin, jotka ovat määritelmän mukaan yksinkertaisia ja kehittymättömiä, se joutuu väistämättä valtavirran diskurssissa marginaaliin. . the attacks of others like themselves. Esimerkiksi tiedonhaku Journal of Futures Studies:issa sanalla ”hope” antaa 170 hakutulosta, kun hakusana ”sovereignty” (itsemääräämisoikeus) antaa vain 17 tulosAlkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset. As they have, however, no political or ethical ideal, they can have no education in the sense in which we use the term in this book. Tämän vuoksi alkuperäiskansojen opetus leimattiin alempiarvoiseksi ja kehittymättömäksi. Esimerkiksi vuoden 1970 painoksessa Laurien Historical Surveystä todetaan: In a historical survey we can a?ord to ignore the vast variety of tribes which are still in a savage state, and which, either by innate incapacity for development, or by the force of irresistible external circumstances, have risen little above the beasts that perish. (Graves 1909, 8–19) Tämä diskurssi oli voimissaan pitkään. 1900-luvun alussa Graves kirjoitti aiheesta: ‘One set of savages is like another’ … The government, customs, and mentality of all savages have proved to be strikingly similar in their simplicity and crudity. . The human possibilities of such tribes may be, in germ, as high as those of many more favoured races; but this is doubtful. Tulevaisuustyön ajatellaan aina luovan osallisuutta, auttavan ratkomaan tämän hetken ongelmia ja löytämään reitin kohti parempaa tulevaisuutta. Vaikka näin voi usein ollakin, pitää tiedostaa että ”toivon liioittelu” voi aiheuttaa vahinkoa ja johtaa toimettomuuteen. Alkuperäiskansojen opetusmenetelmät ja tietämys arvioitiin siis puhtaasti läntiseen aikakäsitykseen ja menetelmiin peilaten eikä alkuperäiskansojen näkökulmasta. Tulevaisuuskoulutus, -ajattelu ja -diskurssit keskittyvät paljolti toivon herättämiseen vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien kautta. Jotkut näistä vuosisatoja vallinneista diskursseista vaikuttavat suorastaan tyrmistyttäviltä vuoden 2022 näkökulmasta
Be sovereign” (älä toivo, päätä itse). Harjo (ibid.) esittelee myös Anishinaabe-kansan hengellisen johtajan Eddi Benton-Benain näkemyksen itsemääräämisoikeudesta: Personally I am sovereign, So sovereignty isn’t something someone gives you. 1998–2022 julkaistut artikkelit) toivo esiintyy 2328 kertaa ja itsemääräämisoikeus 200 kertaa. Because hope is just a matter of holding on – it does not give oxygen to your lungs, it just stops the water from entering them, and as a longterm strategy it is bound to kill you. Laura Harjon (2019) kirjassa Spiral to the Stars: Mvskoke Tools of Futurity on luku ”Radikaalin itsemääräämisoikeuden loistelias lupaus”, jossa hän kuvailee virallisen itsemääräämisoikeuden vaikutuksia ja puutteita, ja ehdottaa että se tulisi laajentaa muuallekin kuin lainopilliseen diskurssiin. Silloin kuin se on mahdollista ja soveliasta, anna tukesi ja osallistu alkuperäiskansojen johtamiin tulevaisuushankkeisiin sen s?aan, että yrittäisit saada heidät mukaan muiden kuin alkuperäiskansojen edustajien suunnittelemiin hankkeisiin – etenkin jos yhteistyösuhteita ei ole jo olemassa. And both are found in the living. It’s a responsibility you carry inside yourself. Hope is a suspension of Black trauma in the midst of Black trauma and a premature death sentence for those destined to be betrayed by it. Ja vaikka nämä itsemääräämisoikeuteen pohjaavat vaihtoehtoiset tulevaisuudetkin voivat rakentua toivolle, tapahtuu se eri kontekstissa. Accepting the truth of the limitations of this place o?ers us far more promise than hope ever has. In order for my people to achieve sovereignty, each man and woman among us have to be sovereign. Australian alkuperäisheimojen tulevaisuuskeskustelut painottavat harvoin toivoa, vaan ne ovat aina keskittyneet itsemääräämisoikeuteen ja siihen, miten se ”antaa meille alkuperäiskansojen edustajille mahdollisuuden menestyä ja erottua eduksemme” (Cherie). Jotkut jopa vastustavat ajatusta siitä, että toivolla voi lisätä toim?uutta, etenkin, jos se ei perustu itsemääräämisoikeuteen. (Ibid.) Watego (2021) päättää kappaleen sanoihin “Fuck hope. Ajatusmaailmojen erot kävivät ilmi lähinnä alkuperäiskansojen edustajista koostuneessa tulevaisuustyöpajassa, jossa alkuperäiskansaan kuulumaton fasilitaattori ehdotti skenaarion aiheeksi ”mitä jos kaikki alkuperäiskansat kuolevat?” Mikä mielenkiintoisinta, vaihtoehtoina ei ollut sellaisia skenaarioita, joissa kaikki kuolevat tai vain muut kuin alkuperäiskansat kuolevat. It tells us to wait, that one day we will get our turn. huom. Hänen ehdotuksensa, Este-cate-itsemääräämisoikeus 3 on osallistava elämäntapa, joka arvostaa yhteisöllistä maailmankatsomusta. Esimerkiksi Watego (2021) kirjoittaa kokonaisen luvun aiheesta otsikolla ”helvettiin koko toivo” kirjassaan Another Day in the Colony. Alkuperäiskansojen ennakointityön nousu luo itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansoille. TiedosCherie Minniecon & Ivana Milojevi. Watego nojaa Paola Ballan (esim. Toivo itsessään ei ole ongelmallinen, mutta jos toivo ei rakennu itsemääräämisoikeudelle kolonisaation ja dekolonisaation yhteydessä, siltä voi puuttua itsenäinen toim?uus. To emerge from that water, to take a breath is to be sovereign. Retiring hope is not a giving up, but a matter of a turning up each day in truth. Päätämme tämän osan viimeisiin huomioihin koskien alkuperäiskansojen tietämyksen käsittelyyn liittyvää etiikkaa. Kunnioita alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. Este-cate, “punainen mies” on mvskokekansan omakielinen nimi Amerikan alkuperäiskansan jäsenelle.. Aina tämä suhde ei kuitenkaan toistu. Siinä hän toteaa: Hope is the most ridiculous strategy for blackfullas in the colony precisely because it doesn’t actually do anything – for us. It tells us that we are not worth ?ghting for right now, but what it doesn’t tell us is that day never actually arrives. Alkuperäiskansojen itsensä teoretisoimat itsemääräämisoikeuden muodot siis antavat voimaa nykyhetkeen, mikä mahdollistaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien esiin tulemisen tai Leanne Simpsonin (2017) mukaan elpymisen. Vastaavasti Futures-lehdessä (hakuvälinä v. 3 Suom. It relies upon a false sense of respite from the reality of the everyday racial violence in the colony; that we suspend all logic and cling to hope, a waiting for a future good while living in a permanent hell. 13 3/22 F ta. Creative Victoria 2016) määritelmään itsemääräämisoikeudesta: rakasta ja vastusta yhtä aikaa. 8
Se voi hyvin muuttaa tulevaisuustutkimuksen yhteisöä radikaalisti ja johtaa sen tilaan, joka Leanne Simpson Betasamosaken mukaan “perustuu syvälliseen vastavuoroisuuteen ja kolonialistisen ‘tunnustamisen’ torjumiseen”. Esitämme tässä artikkelissa, että alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus ja miten se ymmärretään alkuperäiskansojen viitekehyksessä, on tärkeämpää kuin toivoon keskittyvä diskurssi. Tutustu alkuperäiskansojen edustajien tuottamaan kirjallisuuteen?. Siksi kannustan kaikkia alkuperäiskansojen futuristeja käyttämään itsemääräämisoikeuttaan ja luottamaan käytäntöihinsä. On ratkaisevan tärkeää priorisoida käsiteltävät kysymykset ja aiheet. Tulevaisuus on kiistanalainen tila – tila, johon alkuperäiskansat osallistuvat. Näitä resursseja on syytä varjella, mutta koska ne ovat korvaamattoman arvokkaita, niitä tulee myös jakaa muiden kanssa varovaisuutta noudattaen, aivan kuten alkuperäiskansojen vuorovaikutuspainotteiset kulttuurit ovat aina edellyttäneet. Tulee huomioida, että, tulevaisuustyön diskurssit ja käytännöt on yleensä luotu ilman merkittävää alkuperäiskansojen tietämyksen tai perinteiden osallistamista, ja siksi työympäristö voi tuntua kulttuurisesti turvattomalta monelle tulevaisuustyöhön osallistuvalle alkuperäiskansan edustajalle. 3/22 14 Futura ta, että alkuperäiskansat ovat voineet väsyä odottamaan kutsua johonkin, mihin voivat osallistua täysivaltaisesti, ja käynnistävät siksi mieluummin omia hankkeita. Ei tule jäädä jumiin nykyhetken ongelmiin, mutta sivuuttamalla ne tyystin ei voi myöskään olettaa saavansa aikaan muutoksia, jotka hyödyttäisivät tämän hetken sorretuimpia. Ja viimeiseksi, kehotamme kohtaamaan rohkeasti tästä prosessista kumpuavan epämukavuuden, joka mahdollistaa sellaiset todelliset muutokset joihin pelkästään toim?oiden monimuotoisuutta lisäämällä ei kyetä. 10. Alkuperäiskansojen tavoilla käsitellä aikaa, historiaa ja tulevaisuutta on rikas historia ja vielä rikkaampi nykyisyys. Siksi tuntuukin, että olen häivyttänyt itseäni (Cherie) ja muita tulevaisuustyötä tekeviä alkuperäiskansojen jäseniä liiaksi. Käyttäessäsi tulevaisuustyön metodeja ja työkaluja, varmista, että et yritä niillä ohittaa nykyhetken jännitteitä. Haluan Ivanan kanssa antaa tunnustusta sille, että yhteisö monimuotoistuu koko ajan, kun siihen liittyy enemmän ja enemmän myös alkuperäiskansojen jäseniä. Päätelmät sekä muutama sana nykyisille ja aloitteleville alkuperäiskansojen tulevaisuudentutk?oille Artikkelin alkupuoli on suunnattu tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia tekevien yhteisölle, joka koostuu pääasiassa muista kuin alkuperäiskansojen edustajista. Alkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset. 9. Mielestämme myös historiallista narratiivia, jonka pohjalle tulevaisuusja ennakointityö rakennetaan tulee laajentaa. Pitää kuitenkin muistaa, että monimuotoisuus ei yksin auta kehittämään alan vallitsevia työtapoja. Näitä tekstejä voi olla epämiellyttävä, ne voivat aiheuttaa ristiriitaisia tunteita ja hämmennystä tai horjuttaa koko tiedon ja tietämisen viitekehystä
A. <https://www.woroni.com.au/words/redfern-statement-nothing-aboutus-without-us>. Allen & Unwin, St Leonards, NSW, Australia. (1989): We Live with the Problems, We Know the Solutions. sbs.com.au/nitv/article/2016/05/27/10-selfdeterminationvic-take-away-moments> George, J. Los Angeles Review of Books. M. J. (toim.): Teaching Aboriginal Studies, 231–260. Hobart, Tasmania, Australia 21.24.9.2004. 18.5.2021. 29.5.2016. (2016): 10 #SelfDeterminationVIC voices on social media. Nakosteen, M. B. Santolo (2019): Decolonizing Research. Huggins, J. Watego, C. Monash Editorial Style Guide. Teoksessa Craven, R. Q. (1999): Partnerships in Education and Training: Empowering Our Communities. Moreton-Robinson, A. <https://www. Smallwood, G. Laurie, S. (2020): The Original Futurists. D. Haettu 17.10.2022. P. (2017): As We Have Always Done: Indigenous Freedom through Radical Resistance. Teoksessa Harris, S. Lee-Morgan & J. (toim.). B. Burke, J. S. Näyttelyesittely. Davison, C. Voices from the Academy. (1996): The Knowledge Base of Futures Studies. Craven, R. Q., J. org/article/decolonizing-knowledge-a-conversation-with-linda-tuhiwai-smith>. Janke, R. M. Graves, F. (2022): Sister Girl: Re?ections on Tiddaism, Identity and Reconciliation. L. Kincheloe (toim.), What is Indigenous Knowledge. Watson, L. M. St Vincent de Paul Society. Penguin, Harmondsworth. (2021): Decolonizing Education: A conversation with Linda Tuhiwai Smith. (1997): Why Feel Responsible. Teoksessa Craven, R. Monash University (s.a.): Inclusive Language. Cherie Minniecon & Ivana Milojevi?. Spring 2016. Allen & Unwin, St Leonards, NSW, Australia. University of Queensland Press, Brisbane. The University of Arizona Press, Tucson, Arizona. d’Arbon & J. Castle, E. (2018): Indigenous Knowledge Production: Navigating Humanity Within a Western World. Victorian osavaltio, Australia. päiv. Creative Victoria (2016): A new survey of Aboriginal contemporary art explores the politics of resistance. The Macmillan Company, New York. Craven, R., M. Simpson, L. University of New England, Armidale. <https://issuu.com/svdpnatcl/docs/ the_record_spring_2016>. (2021): Another Day in the Colony. Semali, L. (1999): Teaching Aboriginal Studies. (2021): True Tracks: Respecting Indigenous Knowledge and Culture. M. A Contribution to Change: Cooperation out of con?ict -konferenssi: Celebrating di?erence, embracing equality. <https://lareviewofbooks. Harris, S. <https://www.monash.edu/about/editorialstyle/writing/inclusive-language>. University of Queensland Press, Brisbane. 19. Zed Books, London. reconciliation.org.au/acknowledgement-of-country-and-welcome-to-country>. org/2020/08/01/the-original-futurists>. & J. AMS Press, New York.. (2016): Reconciliation… what does it mean?. “Decolonize / Defund / Abolish” series. University of Queensland Press, Brisbane. 15 3/22 F Lähteet Bayles, T. Malin (toim.): Indigenous Education: Historical, Moral and Practical Tales, 23–28. Aboriginal Australians and Torres Strait Islanders. Haettu 17.10.2022. L. This is what sovereignty looks like. Creative Victoria. Woroni. NTU Press, Darwin. Xiiem, J. Tuhiwai Smith, L. Nullyarimma, W. Journal of Futures Studies. (1999): What is Indigenous Knowledge. Haettu 17.10.2022. (2019): Spiral to the Stars Mvskoke Tools of Futurity. Luettavissa: <https:// uniting.church/lilla-watson-let-us-work-together>. A. (2000, uusi painos 2020): Talkin’ up to the White Women: Indigenous Women and Feminism. The Issues and Challenges that Have to be Recognised. (1999): Decolonizing Methodologies: Research and Indigenous. Zed Books, London. Falmer Press, New York. & J. Pääpuhe. 24.6.2016. <https://creative.vic.gov.au/showcase/this-is-what-sovereignty-looks-like>. 27.5.2016, päiv. <https://www. The Ronald Press Company, New York. Valadian, M. University of Minnesota Press Slaughter, R. Falmer Press, New York. University of New South Wales Press, Sydney. Voices from the Academy, 79–95. Teoksessa Semali, L. Wilson-Miller (1999): Developing teaching activities. (2016): Redfern Statement: Nothing About Us Without Us. Interviews. (1970): Historical Survey of pre-Christian Education (2. New York, Routledge. Haettu 17.10.2022. & M. (1990): Two–Way Aboriginal Schooling: Education and Cultural Survival. University of Western Sydney. SBS/National Indigenous Television (NITV). Minniecon, C. (toim.). (1995): Australia’s Fourth World Nation. University of New England, Armidale. Dingo, E. painos). Woolombi Waters, M. (1961): Ancient Education and Today. DDM Media Group and Futures Study Centre, Hawthorn, Victoria. (1991): Aboriginal Education – Development or Destruction. (2004): Recognition of Indigenous Terms of Reference. Aboriginal Studies Press, Canberra. 3.8.2020. Reconciliation Australia (n.d.): Acknowledge of Country and Welcome to Country. (1999): Indigenous Knowledge as a Component of the School Curriculum. (toim.), Aboriginal Studies: Educating for the Future. Monash University. University of New England, Armidale. Kincheloe (toim.). Harjo, L. Reconciliation Australia. (1909): A History of Education before the Middle Ages. M. Shringarpure, B. Indigenous Storywork as Methodology. B. Rogers, J. The Record, s. <https://jfsdigital. (1965): The History and Philosophy of Education
3/22 16 Futura Nykytaide luontosuhteen pilarina: Art Ii 2020 Biennaalin teokset tulevaisuuskeskusteluna Ihmisen voima planeetallamme on ennennäkemätön. Arto O. Salonen Professori Itä-Suomen yliopisto arto.salonen@uef.?. Nykyinen ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto osoittavat ihmislajin vaikutusten lisääntymisen maailmassa. Avainsanat: tulevaisuuskuva, taide, osallisuus, elämänverkko, kuratointi REFEREE-ARTIKKELI Maria Huhmarniemi Dos./TaT Lapin yliopisto maria.huhmarniemi@ulapland.. Analysoimme teoksia ja niistä käytyä keskustelua tietämisen tapojen ja tulevaisuuskuvien näkökulmista tunnistaen, kuinka taideteokset auttavat johdattamaan kohti nykyistä kestävämpää elämäntapaa ja yhteiskuntaa. Taide voi tukea ihmisen kokemusta osallisuudesta elämänverkkoon. Taidetapahtuman teemana oli maa, ihmisen maasuhde ja “maan tieto”. Art Ii Biennaalin 2020 teokset johdattivat kuvittelemaan maan voimautuneena toim?ana, joka on välittömässä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Siksi dikotomisen “minä olen tässä ja luonto on tuolla” -maailmankuvan s?aan ihmisyyden ylittävä osallisuus – maailmaan kuuluminen – on osa toivottavaa tulevaisuuskuvaa. Tarkastelemme tässä artikkelissa, kuinka nykytaide voi tukea tällaisen tulevaisuuskuvan rakentumista, avartamista ja tietämisen tapojen moninaisuutta. Tutkimuskohteenamme on neljä teosta, jotka toteutettiin vuoden 2020 Art Ii Biennaali -taidetapahtumassa Iissä
Analysoimme tässä tutkimuksessa neljää teosta, jotka toteutettiin vuoden 2020 Art Ii Biennaalissa, jonka teemana oli maa, ihmisen maasuhde ja maan tieto. 2009). Ihmisen toiminta on yhä useammin luonnon voimienkin kuten metsäpalojen, pandemioiden ja tulvien taustalla (Lewis & Maslin 2015). Oleellista on muuttaa ajatukset sivistyneiksi teoiksi, joiden mittana on se maailma, joka nykyihmisiltä jää jälkeen (Moilanen & Salonen 2022). 17 3/22 F Maria Huhmarniemi & Arto O. 2022). Lähestymme kriisien ratkaisuja tunnistamalla taiteen mahdollisuuksia auttaa ihmistä tulemaan tietoiseksi suhteestaan ei-inhimilliseen todellisuuteen sekä yhdistämällä hermeneuttiseen maailman ymmärtämiseen taiteelle tyypillistä fenomenologista kokemuksellisuutta.. Myös taiteil?a-tutk?at etsivät ratkaisuja ja kulttuurisia muutoksia planetaarisissa ja paikallisissa kriiseissä (esim. Lisäksi tarkastelemme teosten välittämiä tietämisen tapoja sekä nykytaiteen kuratointia planetaaristen kriisien aikakaudella. Huhmarniemi 2021; Latvala-Harvilahti 2021; Juhola et al. Ne voivat tehdä näkyväksi ei-inhimillisen luonnon toim?uutta sekä erilaisia tietämisen tapoja, kuten paikallista tietoa (Valkonen & Valkonen 2018), taiteellista tietoa (Hautala 2015; Chen 2018), alkuperäiskansojen tietoa (Diver 2017) ja luonnon kanssa tietämistä (Ulmer 2017). Taideteokset ja -tapahtumat voivat auttaa tässä tehtävässä. Planetaariset kriisit ovat ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä ylisukupolvisia, maailmanlaajuisia sekä elollista ja elotonta todellisuutta yhdistäviä kriisejä (Moilanen & Salonen 2022). Tarvitaan uusia ajatuksia toivottavasta tulevaisuudesta ja sen todeksi tekemisestä. Monimuotoisen elämän jatkumisen varmistamiseksi on välttämätöntä asettaa ihmisen elämä maapallon rajallisuuden kehykseen (Rockström et al. Toisaalta ihmisen aika viittaa siihen, että Homo sapiens -laji on myös hyvän tulevaisuuden rakentamisen keskeisin toim?a (Ste?en et al. 2015). Tietoon ja kokemukseen perustuva tulevaisuuskuva Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on keskustelu tulevaisuuskuvasta, joka tarkoittaa mahdollista tai mahdotonta ajatuskokonaisuutta tulevaisuudesta (Mäkelä et al. Ne tavat, joilla nykyinen hyvinvointi on luotu, eivät enää kanna hyvään tulevaisuuteen. Kestävyystiede sovittaa yhteen eri tieteenaloilta, myös taiteellisesta tutkimuksesta, saatua tietoa, jotta olisi mahdollista löytää kaikkia ihmisiä koskettavia ja erilaisia yhteiskuntia lävistäviä ratkaisuja kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi (Salonen & Siirilä 2021). Ihmisen toiminnasta jäävän yhä pysyvämmän jäljen vuoksi on esitetty, että planeetallamme on siirrytty holoseenin jälkeiseen uuteen geologiseen aikakauteen, jota kutsutaan ihmisen ajaksi, antroposeeniksi (Crutzen 2002). Kestävämmän elämäntavan, yhteiskunnan ja maailman rakentaminen edellyttää edistysajattelun ja hyvinvointikäsityksen haastamista. Tulevaisuus on abstrakti asia, koska sitä ei ole vielä olemassa. 10 000 asukkaan Iin kunta on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä, siirtymään kiertotalouteen ja kohtuullistamaan kulutusta. Art Iin toteuttaa kunnan alaisuudessa toimiva Taidekeskus KulttuuriKauppila, joka vastaa myös residenssistä, ympäristötaidepuistosta ja taidealan kehittämishankkeista. Maapallon rajallisuus ilmenee planetaarisina kriiseinä, kuten ilmastonmuutoksena, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisenä ja luonnonvarojen hupenemisena. Eri tietämisen tapoja tarvitaan, jotta ihmiskunnan mahdollisimman täysi potentiaali valjastettaisiin planetaaristen kriisien ratkaisemiseen. Art Ii Biennaali on kansainvälinen taidetapahtuma, jonka arvot ja tavoitteet nousevat kestävyystavoitteista. Teosten ja oheisohjelman tavoitteena oli syventää ihmisten kokemaa yhteyttä maan kanssa. 2022), sekä erilaisista tietämisen tavoista. Salonen Johdanto Viime vuosikymmenten kehityskulku herättää kysymyksiä ihmisen tavoista tavoitella hyvää elämää. 2020). Kestävyystavoitteilla, kuten Agenda 2030:lla on sanoitettu myönteisiä tulevaisuuskuvia planetaaristen kriisien ratkaisemiseksi (YK 2015). Tarkoituksenamme on tunnistaa millaisia tulevaisuuskuvia biennaalin taideteokset houkuttelevat kuvittelemaan erityisesti ihmisen ja maan suhteesta. Sen näkyväksi ja tunnistettavaksi tekeminen edellyttää taiteelle tyypillistä kuvittelukykyä (Foster et al. Biennaali toteutuu joka toinen vuosi Iissä, Oulun pohjoispuolella
Kytkeytyneisyyteen, osallisena olemiseen ja kietoutuneisuuteen perustuvat maailmankuvat ovat luonteeltaan systeemisiä. 3/22 18 Futura Ihmisen omaksuma maailmasuhde ilmenee siinä, miten ihminen mieltää olevansa todellisuuden osa (Salonen & Rouhinen 2015). Taide voi vahvistaa herkkyyttä tuottaa yhdessä tietämisen kokemuksia tai tehdä ihmisille näkyväksi ja ymmärrettäväksi ei-inhimillistä todellisuutta, kuten maan tietoa tai maan kanssa tietämistä. 2019) tieto ymmärretään toisiinsa kytkeytyneissä konteksteissa, jotka ovat systeemisiä kokonaisuuksia. 2020). Yhdessä tietämisessä voi tällöin olla kyse esimerkiksi kehollisesta kanssakäymisestä ja ei-inhimillisen todellisuuden kuulemiseen herkistymisestä (Rantala et al. Myös kuratoinnin ja toim?oiden välisen yhteistyön kehittäminen voi auttaa löytämään keinoja kolonialistisesta, alistamaan pyrkivästä maasuhteesta eroon pääsemisessä (Robertson 2019). Ihmisen omaksuma vastuullinen maailmasuhde on yksi hyvän tulevaisuuden keskeinen lähtökohta, sillä ihmisen yhteys maahan on kaiken elämän perusta (Salonen & Rouhinen 2015). Alkuperäiskansojen taiteen tuominen taideinstituutioiden näyttelyihin voi olla yksi keino muuttaa tapoja, joilla maa nähdään ja koetaan. 2022) ja kehittämistutkimuksen konteksteissa (Huhmarniemi et al. Luonnon kanssa tietämisen (knowing with nature) paradigman mukaan (Ulmer 2017; Höckert et al. Tulevaisuusperinnön ymmärrämme tässä yhteydessä keinoksi, jonka avulla ihmisen on mahdollista tunnistaa ja ottaa käyttöön itselle sopivia Nykytaide luontosuhteen pilarina: Art Ii 2020 Biennaalin teokset tulevaisuuskeskusteluna. Myös taidekasvatuksen tutkimuksessa on suuntauksia, joissa kiinnostuksen kohteena on ihmisen ja muun luonnon yhteenkietoutuneisuus teoreettisesti (Foster 2017; Foster et al. Taiteen mahdollisuudet vaikuttaa ihmisen ajatteluun, toimintaan ja tulevaisuuskuviin vaihtelevat. Taiteellinen ajattelu ja siihen liittyvä pyrkimys uutuuteen, ainutlaatuisuuteen ja tinkimättömyyteen voivat olla merkityksellisiä osana monia pyrkimyksiä ratkaista planetaarisia kriisejä (Chen 2018). Kun ihmisen maailmankuva muokkautuu toisistaan irrallisten asioiden ja ilmiöiden kokoelmasta kohti verkostomaista elämän verkkoa (web of life), on hänen mahdollista mieltää itsensä eläväksi, merkitykselliseksi ja maailmaa muuttavaksi toim?aksi (Capra 1997; Lent 2017). Taiteen kokeminen voi tukea tätä maailmankuvaa muuttavaa prosessia (Foster 2019). Toisaalta erityisesti yhteisöllisen taiteen muodot tuovat paikalliskulttuureihin uusia ajatteluja toimintatapoja, jotka viittaavat tulevaisuusperinnön aktiiviseen rakentamiseen. Myös ihmisen ja muun luonnon elementtien kanssataiteil?uus voi sisältää luonnon kanssa tietämistä. Systeeminen ymmärrys muodostuu länsimaiselle todellisuuden tulkinnalle tyypillisten kahtiajakojen väleissä, kun ihmiset käsitteellistävät kokemuksiaan ymmärtääkseen paremmin maailmaa, jossa he elävät (Helander-Renvall 2016). Nykytaiteessa onkin nähtävissä pyrkimyksiä luonnon kolonisaation purkamiseen taiteellisissa prosesseissa ja produktioita, joihin liittyy ekologista kestävyysajattelua, radikaalia demokratiaa, aktivismia sekä paikkasidonnaisia toimintatapoja (Demos 2016). Yhteyksien varaan rakentuva yhdessä tietäminen viittaa enemmän-kuin-representationaliseen (more-than-representational) tutkimusotteeseen, jossa huomio kohdistuu paikallisiin ilmiöihin, jaettuihin kokemuksiin, arkeen sekä käytännön taitoihin (Lorimer 2005). 2022). 2021). 2022a). Silloin on luontevaa havaita ei-inhimillisten tek?öiden yhteys jokapäiväiseen elämään. Enemmän-kuin-representationalisessa tutkimuksessa todellisuus muovautuu paitsi inhimillisessä merkityksenannossa myös käytännöllisessä toiminnassa (Kinnunen 2017). Silloin ihmisen subjektius vahvistuu ja hän tulee tietoiseksi omista vaikutusmahdollisuuksista hyvän tulevaisuuden rakentamisessa. Taide voi auttaa löytämään vastauksia ontologisiin, epistemologisiin ja eettisiin kysymyksiin kestävän elämäntavan, yhteiskunnan ja maailman rakentamiseksi, sillä se virittää tulkitsemaan uudelleen perimmäisiä olemassaolon, tietoisuuden ja ihmisyyden kysymyksiä (Foster et al. Esimerkiksi perinteisen maisemaa esittävän maalaustaiteen on todettu toistavan ja siten vakiinnuttavan kolonialistista suhdetta maahan ja maisemaan (Robertson 2019). Näin lisääntyy eri asioiden ja ilmiöiden välisen yhteyden tiedostaminen ja siihen havahtuminen, että asioiden ja ilmiöiden välillä on vuorovaikutusta (Siivonen et al
Yleensä kuraattorit osallistuvat Iissä tapahtumaviikkoon taiteil?oiden ja tuottajien kanssa. Tämän artikkelin tutkimusaineistoina olivat (a) Art Ii 2020 kuraattorien Maria Huhmarniemen ja Ekaterina Sharovan, tuottaja Jetta Huttusen ja/sekä taiteil?oiden välinen keskustelu verkossa (KulttuuriKauppila 2020a), (b) kirjoitetut puheenvuorot (Huttunen 2020; Sharova 2020; Watson 2020) ja (c) videoidut taiteil?aja teosesittelyt (KulttuuriKauppila 2020b; 2020c; 2020d; 2020e). Taiteil?oiden toivottiin tarkastelevan teoksissaan kasvua, maatumista, kiviä, kallioita, maa-ainesta ja luonnon kiertokulkua. Kuratointi on yksi taiteellisen työn muoto ja toimintamalli, jota voidaan arvioida ja kehittää suhteessa planetaarisiin kriiseihin. Teosten valinnassa kuraattorit kiinnittivät huomiota myös teosten laatuun siten, että ne olivat toteutettavissa paikallisyhteisölle merkityksellisellä tavalla ja samalla mahdollisimman turvallisesti koronapandemian aikana. Art Ii Biennaalissa kuraattorin tehtävänä on osallistua teemaan laatimiseen, taiteil?avalintoihin ja seminaariin. Teoshaku julkaistiin kansainvälisesti mutta rajattiin maata pitkin matkustamiseen ilmastojalanjäljen hillitsemiseksi ja alueellisen näkökulman vahvistamiseksi. 2019). Salonen. 2020). Tällainen toimintatapa on yleistynyt viime vuosina. Valintakriteerinä oli myös lähestymistapojen ja taidealojen moninaisuus, prosessien yhteisöllisyys ja tuotantoprosessin hiil?alanjälki. Valitsimme juuri nämä teokset alustavan lähiluvun perusteella: niiden kautta avautuu erilaisia luonnon kanssa tietämisen tapoja sekä avauksia tulevaisuusperinnöksi. Teokset olivat paikkasidonnaisia: niiden s?oittelu ympäristötaidepuistoon tai muualle Iin kuntakeskuksen alueelle valmisteltiin KulttuuriKauppilan kulttuurituottajien, paikallisten ja taiteil?oiden välisessä dialogissa. Sille on ominaista, että tutk?a osallistuu tavoitteiden asetteluun, toimintaan ja arviointiin teoreettisen käsitteellistämisen ja keskustelun avulla (Jokela et al. Lähiluku toteutettiin taiteil?apuheenvuoroja kuunnellen, tekstit lukien ja teoksia tulkiten. Art Ii 2020 teoksia luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksessa Simi Ruotsalaisen ja Johanna Ruotsalaisen videoinstallaatiossa “I Am a Living Being“ maa ikään kuin puhuu – ja maa ja ihminen ovat yhtä (kuva Maria Huhmarniemi & Arto O. Koronapandemian takia kuraattorit eivät olleet läsnä Art Iissä 2020 ja biennaalin valmisteluun liittyvä seminaari toteutettiin verkossa. Art Ii 2020 Biennaalin teemana oli maa. Lähiluvun jälkeen aineisto on tuotu keskusteluun tutkimuskirjallisuuden kanssa. Kymmenen produktiota valittiin toteutettaviksi. Tässä tutkimuksessa taiteil?a-tutk?an pyrkimyksinä oli laajentaa tietämisen tapoja, antaa virikkeitä taiteen kok?an tulevaisuuskuvien muodostumiselle sekä tuottaa tulevaisuusperintöä nykytaiteen kuratoinnin keinoin. Yhä useammin taidetapahtumien ekologista jalanjälkeä punnitaan suhteessa oletettuihin vaikutuksiin, kuten ympäristökysymysten tiedostamiseen (Juhola et al. Taiteil?at aiottiin valita Suomesta ja lähimaista mutta lopulta matkustusrajoitusten takia biennaaliin kutsuttiin vain Suomessa asuvia taiteil?oita. Osa produktiosta, joilla taiteil?at hakivat biennaaliin, oli jo aiemmin toteutettu; osa oli suunnitelmia, jotka valmistuivat juuri ennen tapahtumaa tai vasta paikan päällä. 19 3/22 F tapoja kulttuurisen kestävyysmurroksen toteuttamiseksi (Siivonen 2022). Taiteil?avalintojen keskeisenä kriteerinä oli maan tietämisen teeman välittyminen, produktion paikkasidonnaisuus ja sekä taiteil?oiden ymmärrys Iistä tapahtuman paikkana. Aineistojen analysointi toteutettiin lähilukuna, jossa aineistoa tarkastellaan tutkittavan ilmiön merkityksiä hahmottamalla (Pöysä 2015). Art Ii Biennaalin 2020 teoshakuun tuli 127 ehdotusta eri alojen taiteil?oilta. Maaperä kategorisoidaan länsimaisessa ajattelussa usein elottomaksi luonnoksi, mutta posthumanistisessa tutkimusparadigmassa on tunnistettu elottoman luonnon toim?uutta ja itseisarvoa (Rautio 2013; Springgay & Truman 2016). Menetelmävalinnat ja tutkimusaineistot Metodologisena lähestymistapanamme oli tulevaisuuteen suuntautuva taideperustainen toimintatutkimus. Tässä artikkelissa tarkastelemme neljää teosta, joiden tek?ät olivat Alan Bul?n ja Piia Anttila, Johanna Ruotsalainen ja Simi Ruotsalainen, Marja Haapakangas ja Maria Laitila sekä Tiina Vehkaperä
Vaikka Simi Ruotsalaisen ja Johanna Ruotsalaisen videoinstallaatio “I Am a Living Being“ julisti yleismaailmallista maan oikeutta, taiteil?at kiinnittivät teoksen syntyprosessin Pohjois-Suomeen ja paikkoihin, joissa tilassa liikkuminen muodostaa paikkakokemuksen (KulttuuriKauppila 2020b). Leinonen. Siinä myös dikotomia feminiinisen maan ja maskuliinisen hengen ja älyn välillä purkautuisi ja taide antaisi äänen sorretuille, joiden vaikutusmahdollisuudet ovat yhteiskunnassa kaventuneet. Esillä oli reseptejä luonnontuotteiden itse valmistamiseen ja teokseen liittyi työpaja, jossa työstettiin kuivattua kombuchasientä (kuva 3). Videoteos on installoitu aittaan, jonka lattialla oli teollisesti nostettua turvetta (kuva 2). Teoksessa oli vuorovaikutteisuutta, sillä vieraat saivat täydentää installaatiota. Kuva: Antti J. Sharova (2020) toteaa teoksen osallistuvan keskusteluun luonnonvaroista ja ympäristöuhista siten, että Maa nostetaan päähenkilöksi. Osallistavana. Pii Anttilan ja Alan Bul?nin teoksessa “Fidelity of Home” oli luonnosta kerättyjä yrttejä sekä itse valmistettuja pesusieniä, saippuaa ja vastoja (KulttuuriKauppila 2020d). Teos on toteutettu he?astamalla video ihmismäisistä kasvonpiirteistä maa-ainekseen. Haapakangas (2020) kuvaili teoksen syntyprosessia seuraavasti: “Lähtiessämme työskentelemään valitussa paikassa, pohdimme kysymystä siitä, miten suo meidät näkee.” Nykytaide luontosuhteen pilarina: Art Ii 2020 Biennaalin teokset tulevaisuuskeskusteluna Kuva 1. Maata inhimillistämällä taiteil?at ohjasivat taiteen kok?aa tunnistamaan ja tunnustamaan luonnon sekä sen itsenäisten olentojen ja kappaleiden oikeuksia (Watson 2020). Leinonen. Taiteil?at halusivat jännitteen tanssivideon erämaisen suoluonnon, ihmisen kädenjäljen ja ympäristökysymysten kuten ilmastokriisiin välille (KulttuuriKauppila 2020c). Huttusen (2020) mukaan teokselle oli ominaista pedagoginen orientaatio, sillä teos pyrki lisäämään osallistujien ympäristötietoisuutta esimerkiksi tekemällä näkyväksi ihmisten vuorovaikutusta orgaanisten aineiden ja prosessien kanssa. Teoksessa Maa puhuu nojautuen Äiti Maan oikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, joka on laadittu Bolivian ilmastokonferenssissa vuonna 2010. l?oiden oma kokemus ihmisen kehollisuudesta ja maayhteydestä ajallisena ja paikallisena kokemuksena. Teos asettui temaattiseen jatkumoon Marja Haapakankaan ja Maria Laitila nykytanssivideon “Seusuo” kanssa. Autoritäärisestä vallankäytöstä vapautuminen korostuu teoksessa. Videoinstallaation taustalla oli siis taiteiKuva 2. Taiteil?at riisuvat Maan muotokuvan sukupuolikategorioista (KulttuuriKauppila 2020a). Seusuo-videossa punaiseen mekkoon pukeutunut naishahmo tanssii Kem?ärven seudulla s?aitsevassa suomaastossa. Julistuksen seurauksena Äiti Maan päivästä on tullut kansainvälinen merkkipäivä (YK-liitto s.a.). Kuva: Antti J. Marja Haapakangas ja Maria Laitila, ”Seusuo”, 2020. I Am a Living Being -teos ehdottaa tulevaisuuskuvaa, jossa maan oikeudet ja mahdollisesti myös oikeudellinen asema olisivat entistä vahvempia. Hän (2020) korostaa Art Iiin teosten olemusta kunnianosoituksena maalle itselleen sen s?aan, että jalustalle asetettaisiin suurta valtaa käyttävä Homo Sapiens -laji. 3/22 20 Futura 1). Kombuchasienet kasvavat kombuchajuoman fermentaatioprosessissa ja taiteil?at esiintyivät niistä tehdyillä ruseteilla ja koruilla somistetuissa asusteissa. Kuten Ruotsalaisten videoinstallaatiossa, myös Seusuon taustalla oli paikkakokemus Lapissa ja posthumanismiin viittaava ajattelu luonnon toimijuudesta. Simi Ruotsalainen ja Johanna Ruotsalainen, “I Am a Living Being, 2020
Leinonen. Fidelity of Home -teoksen tarttumapinta maahan jäi kuitenkin ohueksi, kun huomio oli orgaanisissa luonnontuotteissa. Toisaalta teokset eivät kiinnittyneet sellaiseen taidekäsitykseen, jossa taide erotetaan arjesta ja muusta elämästä, ja jossa korostuu esimerkiksi ainutlaatuisuus ja taituruus. Kuva 4. Vehkaperä kuvaili, että osallistujat voivat laskeutua maan tasolle ja joko tyhjentää ja täyttää omaa “massamuistiaan” (KulttuuriKauppila 2020e). Kuva: Antti J. Vehkaperä käytti massamuistin metaforaa rinnastamalla digitaalisen tallennuslaitteen, ihmisen kuormittuneen mielen sekä maahan kerrostuneen muistin (KulttuuriKauppila 2020e). Pii Anttila ja Alan Bul?n, “Fidelity of Home”, 2020. Simi Ruotsalainen, Johanna Ruotsalainen ja Marja Haapakangas toivat esiin lappilaisia juuriaan ja paikkakokemuksista syntynyttä taiteellista orientaatiotaan taiteil?apuheenvuoroissaan (KulttuuriKauppila 2020b; 2020c), mutta käyttivät teoksissaan nykytaiteen universaalia kieltä, kuten nykytanssin ja videotaiteen ilmaisukeinoja. Kuva: Inka Hyvönen. Esimerkiksi Tiina Vehkaperä kertoi kaivaneensa jo aiemmin useita yksityisiä hautoja muistuttavia maakuoppia omaan tai lähipiirinsä käyttöön ja että teos oli ensimmäinen hänen tekemänsä julkinen kehollisen massamuistin tyhjennysja latauspaikMaria Huhmarniemi & Arto O. Salonen. Erityisesti Pii Anttilan ja Alan Bul?nin teos “Fidelity of Home” perustui arjen estetiikkaan samaan tapaan kuin tutk?at pyrkivät tunnistamaan ja arvostamaan ihmisen, maan, kivien ja kallion tavanomaista ja jokapäiväistä vuorovaikutusta (Lorimer 2005; Rautio 2013; Springgay & Truman 2016). Sharova (2020) toteaa teoksen auttavan kokemaan kehollista maayhteyttä, jossa ihminen sulautuu osaksi ympärillään olevaa todellisuutta. Tämä saattoi liittyä Art Iin kansainvälisyyteen ja yleisön monikulttuurisuuteen. 21 3/22 F installaationa “Fidelity of Home” manifestoi ihmisen paikkaa elämänverkossa suhteessa toisiin ihmisiin ja muuhun luontoon ja pyrki tietoisesti rakentamaan kestävää tulevaisuusperintöä. Watson (2020) puolestaan kuvailee teosta rituaaliksi, jossa näyttelykäv?ä pääsee lähemmäksi maata, jonka osaksi hän kuollessaan tulee. Tiina Vehkaperän teoksessa “Massamuisti” katsojat saivat halutessaan asettua haudan muotoiseen maakuoppaan (kuva 4). Koronapandemia lisäsi teoksen puhuttelevuutta, sillä oma tai läheisten kuolemanpelko ja digitaalisten laitteiden käyttöön liittyvä kuormittuneisuus olivat tuolloin ihmisten kokemuksissa läsnä. Art Iissä taiteil?at välittivät ja uudistivat luontoon liittyviä kulttuurisia tapoja ja teoskokonaisuutta voi pitää pyrkimyksenä tuottaa tulevaisuusperintöä, jossa ihmisen suhde ei ole yhtä kolonialistinen kuin aiemmin. Useat taiteil?oista olivat jo aiemmin käynnistäneet kulttuurisia tapoja, joita he jakoivat tapahtumassa. Tiina Vehkaperä, “Massamuisti”, 2020. Pohjoista tietoa on luonnehdittu paikalliseksi ja kulttuuriin kiinnittyväksi siten, että tietoa ilmaistaan sanallisesti ja visuaalisten merkkien, kuvioiden, symbolien sekä materiaalien kautta (Huhmarniemi & Jokela 2020; Rathwell & Armitage 2016). Konseptin taustalla oli keskustelut paitsi posthumanistisesta tutkimuksesta (Ulmer 2017) myös pohjoisista tietämisen tavoista (Jokela 2008; Huhmarniemi & Jokela 2020). Maan voimautumisen kuvittelua ja kulttuurisen tiedon jakamista Art Ii 2020 -tapahtuman kuratoriaalisen konseptin tavoitteena oli tarkastella taiteen keinoin luonnon kanssa tietämistä alueellisesta Pohjois-Suomen näkökulmasta. Kuva 3
Suhde maahan ja maan kanssa tietäminen ovat teemoja, joita on käsitelty erityisesti alkuperäiskansojen taiteessa. Perinteiden uudistaminen taiteessa nykypäivän arvoja, tutkimusta ja olosuhteita vastaavaksi pyrkii tuottamaan kulttuurista jatkuvuutta, joka ei tingi ekologisesta kestävyydestä (Huhmarniemi & Jokela 2020; Jokela & Huhmarniemi 2021). Kulttuurista tietoa ja luonnontuotteista ja luonnon kanssa tietämisen tapaa jaetaan taideinstallaatiossa, kuten Fidelity of Home -teoksessa. Art Ii -biennaalia voikin pitää yhtenä askeleena sellaisiin tulevaisuuksiin, jossa maata ei kategorisoida elottomaksi ja jossa puretaan kolonialismia. Maakuoppaa ei kaiveta perunoille vaan maassa makaamiseen ja aktiiviseen luontoyhteyden uusintamiseen kuten Massamuisti-teoksessa. Toisaalta maapolitiikka on edelleen kolonisoiva rakenne ja oikeus maahan tyypillinen teema alkuperäiskansojen aktivistisessa taiteessa. Art Ii 2020 -teoskokonaisuus houkutteli kok?aa jakamaan näkymän tulevaisuudesta, jossa kulttuuriset tavat ovat yhteydessä luontoon mutta kulttuuriset perinteet ovat muuttuneet. Toisaalta taiteil?an yhteys esineisiin (objects) on taiteellisen tiedonmuodostuksen kannalta merkityksellistä (Hautala 2015). Osallistumiseen kutsuvana installaatioina teos pyrki jakamaan kulttuurisia käytäntöjä ja houkuttelemaan elämäntapaan, jossa arjessa on luonnontuotteiden kautta yhteys luontoon. Art Iissä taiteilijan tiedon lähteeksi näyttäytyi kuitenkin elävä suhde maahan sekä elämänverkon sidosten tunnistaminen. Kuraattorien ja taiteil?oiden tiiviimpi yhteistyö, jota teoshaun formaatti ja koronapandemian olosuhteet eivät mahdollistaneet, voisi johtaa syvempään tulkintaan maan tiedosta. Art Iissä oli vuonna 2016 saamelaistaiteil?oita ja heidän perinteistä tietoaan, mutta vuoden 2020 näyttelyssä huomio oli maan kanssa tietämisen kulttuurisessa jakamisessa ja uusintamisessa. Sitä voi muodostaa, omaksua ja ilmaista myös tulokkaat, esimerkiksi maahanmuuttajat, jatkaessaan ja uusintaessaan luontoon liittyviä kulttuurisia perinteitä ja tapoja (Huhmarniemi & Jokela 2020). Paikallista tietoa voi välittää kulttuurisesti sukupolvelta toiselle. Myös Marja Haapakankaan ja Maria Laitisen suolla toteutettua nykytanssivideota voidaan pitää suomalaisen luontokulttuurin esittämisenä ja uudistamisena. Tällainen vapaus omaksua ja uusinta perintöä on yksi kulttuurisen kestävyyden keskeisistä tek?öistä (Siivonen 2017). Taiteen ja kulttuurin kontekstissa tieto välittyy usein käsityöhön integroituneena eikä kulttuurinen omiminen ole hyväksyttävää. Teokset ohjasivat myös yleisön Nykytaide luontosuhteen pilarina: Art Ii 2020 Biennaalin teokset tulevaisuuskeskusteluna. Tulevaisuusorientaatioon liittyy, että perinteen kestävyyttä punnitaan ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmista (Siivonen 2017). 3/22 22 Futura ka (KulttuuriKauppila 2020e). Teokset houkuttelivat paitsi ymmärtämään nykyisyyttä, myös kuvittelemaan tulevaisuuden, jossa ihmisen vuorovaikutus maan ja luonnon kanssa on tietoista elämänverkon osaksi asettumista. Alkuperäiskansojen kulttuurisen tiedon hallitsemisen ja välittämisen oikeus kuuluu kansan jäsenille. Varsinainen paikallinen tieto maan tiedosta ja maan kanssa tietämisestä jäi kuitenkin Art Ii 2020 -teoksissa hapuiluksi; teokset välittivät pikemminkin paikasta riippumatonta ihmisen kokemusta ja tietoa maasta, kuten suoluonnon inspiroimaa tanssia ja ihmisten kirjoittamaa äitimaan yleismaailmallista oikeuksien julistusta. Saalistamisen s?aan suolla tanssitaan, kuten Sensuossa. Maan tiedon tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen, maan kanssa tietämisen tutkiminen taiteen keinoin sekä aktivistinen taide maan oikeuksia vaatien voivat olla yhteisiä intressejä alkuperäiskansojen taiteil?oille ja muille taiteil?oille. Useat tutk?at ovat ehdottaneet, että ihmisten tulisi oppia alkuperäiskansojen perinteisestä tiedosta ja tietämisen tavasta (Coope 2021; Sakakibara 2017). Anttilan ja Bul?nin teos “Fidelity of Home” perustui taiteil?apariskunnan itse harjoittamaan elämäntapaan, kun installaatiossa oli esillä heidän kodistaan löytyviä ja itse valmistettuja luonnontuotteita (KulttuuriKauppila 2020d). Yhteys maahan ymmärretään kulttuurin keskeiseksi elementiksi ja yhteydeksi esivanhempiin ja heidän tietoonsa (Rowan 2015). Taiteellisen tiedon tutkimuksessa on esitetty, että taiteil?an irrallisuus (dis-connection), esimerkiksi taiteil?an asuminen Pohjois-Suomessa fyysisesti ja kognitiivisesti etäällä kansainvälisestä taiteil?ayhteisöstä, olisi uuden taiteellisen tiedon ja ilmaisun lähde (Hautala 2015)
Art Ii Biennaali ja tämä tutkimus ovat askelia taiteen keinoihin maan tiedon tunnistamiseen ja näkyväksi tekemiseen, maan kanssa tietämisen tutkimiseen ja maan oikeuksien vaatimiseen. Teokset visioivat tulevaisuutta, jossa kulttuuri kiinnittyy luontoon mutta kulttuuriset perinteet ovat muuttuneet kestävyysorientaation mukaisesti. Kuraattorien tehtävä voisi olla ohjaava sisältäen alustukset teemaan ja suunnitteluvaiheen keskustelut taiteil?oiden kanssa. KulttuuriKauppilan kulttuurituottajien työ kuraattorien ja taiteil?oiden tukena sekä paikallisyhteisön ja taidemaailman välissä on erittäin tärkeä osa prosessia. Taiteil?oiden lähtökohtia voi kutsua maan kanssa tietämiseksi ja teoksia maan ja ihmisen yhteenkuuluvuuden ilmaisuiksi. Yhteenveto ja johtopäätökset Art Ii 2020 Biennaalin teokset välittivät tulevaisuuskuvan, jossa ihminen ja maa oli moniaistisessa, kehollisena ja palkitsevassa vuorovaikutuksessa ja maa on vahva ja aktiivinen toim?a. Salonen. 2022). Kuraattorien ja taiteil?oiden yhteistyö voisi olla tiiviimpää, jos taiteil?at haettaisiin avoimiin prosesseihin. Taiteen mahdollisuudet tuottaa, jakaa ja tehdä todeksi tulevaisuuskuvia ja tulevaisuusperintöä sekä lisätä tulevaisuusprosessien inklusiivisuutta ovat yhä oleellisempia tutkimuskohteita hyvän tulevaisuuden toivon lisäämiseksi. Maria Huhmarniemi & Arto O. Taide näyttäytyi keinona tulla tietoiseksi omasta elämänverkostaan ja vaikutusmahdollisuuksista hyvän tulevaisuuden rakentamisessa. Toisaalta mahdollisuus jo olemassa olevien teosten esittämiseen voi olla kestävää: taiteen ei aina tarvitse olla uutta ollakseen merkityksellistä. Art Ii Biennaalin toimintatapa tarjoaa hyvän perustan tulevaisuusorientoituneeseen taidealan kehittämiseen, sillä taide tarjoaa mahdollisuuden heittäytyä turvallisesti tuntemattoman ymmärryksen alueelle ja kuvitella mahdollisia maailmoja, mikä voi auttaa taiteen kok?aa muuttamaan tapaansa tarkastella maailmaa ja itseään sen merkityksellisenä osana (Foster et al. Mutta miten Art Iin tapahtumakonseptia ja kuratointia voisi kehittää kestävyyshaasteessa. Siirtymä muualla tehtyjen teosten tuomisesta paikkaja yhteisösidonnaisiin prosesseihin sekä tutkivan taiteil?an otteeseen tukisi paikallisen tiedon esiin nostamista. Taiteen pedagogiseksi lähestymistavaksi tuli toivon välittyminen ja maan voimaantumisen kuvittelu samalla tiedostaen, että kestävän tulevaisuuden rakentamisen avaimet ovat ihmisen käsissä. 23 3/22 F maahan ja elämänverkkoon kiinnittyneisyyteen. Työsarka maan kolonialismin purkamisessa ja maan tiedon tunnistamisessa haastaa eri kansoihin kuuluvia taiteil?oita, kuraattoreja ja tutk?oita
Routledge, Lontoo ja New York. Rantala, Outi, Maria Huhmarniemi, Miia Mäkinen & Nykytaide luontosuhteen pilarina: Art Ii 2020 Biennaalin teokset tulevaisuuskeskusteluna. 171–180. <https://doi.org/10.1080/13642529.2021.1985811>. Foster, Raisa, Arto O. Suomen Kansantietouden Tutk?ain Seura, Joensuu. 26.6.2022. J. <https://urn.?/URN:ISBN:978-952-249-563-1>. Adams (toim.): Provoking the ?eld: International perspectives on visual arts PhDs in education, 45–56. <https://www.youtube.com/watch?v=cCvGbrtWUGI&t=135s>. Marja Haapakangas. 3/22 24 Futura Lähteet Capra, Fritjof (1997): The web of life. Haapakangas, Marja (2020): Sensuo Art Iissä. org/10.1038/415023a>. 1–11. Irwin & Je. <https://doi.org/10.1016/j.geoforum.2015.01.002>. <https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.07.050>. Art Ii Biennial. 81-101. Intellect, Bristol. <https://www.youtube.com/ watch?v=seSHrZO1uTk&t=136s>. KulttuuriKauppila (2020e): Art Ii Biennial 2020 | Tiina Vehkaperä: Mass Storage – Massamuisti. <https://arcticyearbook.com/arctic-yearbook/2020/2020-scholarly-papers/350-arctic-art-and-material-culture-northern-knowledge-and-cultural-resilience-in-northernmost-europe>. <https://journal. Diver, Sibyl (2017): Negotiating Indigenous knowledge at the science-policy interface: Insights from the Xáxli’p Community Forest, Environmental science & policy 73, s. KulttuuriKauppila (2020c): Art Ii Biennial 2020 | Marja Haapakangas & Maria Laitila: I Am Seusuo. Helander-Renvall, Elina (2016): Sámi society matters. 83–94. <https://artii.?/?/knowledgeof-the-earth/tekstiartikkelit/>. YouTube-video. Moilanen, Antti & Arto O. <https://doi. Arctic Portal, Akureyri. YouTube-video. Haettu 26.6.2022. Huttunen, Jetta (2020): Miten yhdistää ympäristötietoisuus ja hyvinvointinäkökulma taidetuotannossa. ?/sosiaalipedagogiikka/article/view/63484>. Lapland University Press, Rovaniemi. <https://doi.org/10.1016/j.envsci.2017.03.001>. 271–280. 118–129. Juhola, Katja, Maria Huhmarniemi & Kaisa Raatikainen (2020): Artistic research on socially and environmentally engaged art – Ethics of gathering, Ruukku Studies in Artistic Research 14. 23. YouTube-video. <https://doi. <https://doi.org/10.1016/j.ssaho.2021.100181>. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turku. Lapin yliopisto, Rovaniemi. 1007–1012. Prometheus Books, New York. Jokela, Timo & Maria Huhmarniemi (2021): Stories transmitted through art for the revitalization and decolonization of the Arctic. Pöysä, Jyrki (2015): Lähiluvun tieto. A cultural history of humanity’s search for meaning. Foster, Raisa (2017): Nykytaidekasvatus toisintekemisenä ekososiaalisten kriisien aikakaudella, Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 18, s. KulttuuriKauppila (2020d): Art Ii Biennial 2020 | Alan Bul?n & Pii Anttila: Fidelity of Home. Chen, Chong-Wen (2018): Incorporating artistic thinking into sustainability, Journal of cleaner production 198, s. Hautala, Johanna (2015): Interaction in the artistic knowledge creation process: The case of artists in Finnish Lapland, Geoforum 65, s. Jokela, Timo, Maria Huhmarniemi & Mirja Hiltunen (2019): Art-based action research: participatory art education research for the North. Jokela, Timo (2008): A wanderer in the landscape. 26.6.2022. Lent, Jeremy (2017): The patterning instinct. org/10.22501/ruu.696352>. 26.6.2022. Intellect, Bristol, UK; Chicago, IL. <https://www.youtube.com/watch?v=55UZ6SwjKuo>. Lorimer, Hayden (2005): Cultural geography: The busyness of being ‘more-than-representational’, Progress in Human Geography 29, s. KulttuuriKauppila (2020a): Art Ii Biennial 2020 | A Talk with the Curators. Näkökulmia kirjoitetun muistelukerronnan tutkimukseen. Crutzen, Paul (2002): Geology of Mankind: The Anthropocene, Nature 415 (6867), s. Teoksessa Sørly, Rita, Tony Ghaye & Bård Kårtveit (toim.): Stories of change and sustainability in the Arctic regions: The interdependence of local and global, 57–71. KulttuuriKauppila (2020b): Art Ii Biennial 2020 | Johanna Ruotsalainen & Simi Susanna Ruotsalainen: I Am A Living Being. html>. Teoksessa Coutts, Glen & Timo Jokela (toim.): Art, community and environment: Educational perspectives, 3–27. Huhmarniemi, Maria, Timo Jokela & Hiltunen, Mirja (2021): Paradigm shifts in northern art, community and environment studies for art teacher education, Social Sciences & Humanities Open 4(1), 100181. Mäkelä, Marileena, Joni Karjalainen & Marjukka Parkkinen (2022): Tulevaisuuskuvat: merkitykset, roolit ja käyttötavat tulevaisuudentutkimuksessa. Demos, T. 26.6.2022. 35–56. Coope, Jonathan (2021): How might Indigenous decolonization agendas inform Anthropocene historiography?, Rethinking history 25(4), s. 26.6.2022. Anchor Books, New York. Kinnunen, Veera (2017): Tavarat tiellä: sosiologinen tutkimus esinesuhteista muutossa. Lewis, Simon & Mark Maslin (2015): De?ning the Anthropocene, Nature 519, s. Salonen & Katja Sutela (2022): Taidekasvatuksen ekososiaalinen kehys: Kohti kestävyystietoista elämänorientaatiota, Kasvatus 53(2), s. Latvala-Harvilahti, Pauliina (2021): Mire Art: Environmental Artivism and Future Agency in the Landscape of Mining, Ethnologia scandinavica 51, s. (2016): Decolonizing nature: Contemporary art and the politics of ecology. Salonen (2022): Planetaarinen sivistys – kohti antroposeenin ajan sivistysideaalia, Kasvatus & Aika 16(2), s. 351–362. 47–71. <http://marjahaapakangas.blogspot.com/2020/06/seusuo-art-iissa. 169–172. org/10.1038/nature14258>. 26.6.2022. 508–533. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, 297–312. Huhmarniemi, Maria (2021): Art-based events for con?icted communities: Engaging and educating through art, International Journal on Education through Art 17(2), s. Huhmarniemi, Maria & Timo Jokela (2020): Arctic art and material culture: Northern knowledge and cultural resilience in the Northernmost Europe. <https://www.youtube.com/watch?v=Rev8rYPh9OI&t=140s>. A new scienti?c understanding of living systems. Teoksessa Heininen, Lasse, Heather Exner-Pirot & Justin Barnes (toim.): Arctic yearbook 2020: Climate change and the Arctic: global origins, regional responsibilities. Höckert, Emily, Outi Rantala, José-Carlos García-Rosell & Minni Haanpää (2019): Knowing with nature: The future of tourism education in the Anthropocene, Journal of Teaching in Travel & Tourism 20(3), s. org/10.33350/ka.107626>. Sternberg Press, Berlin. <https://doi. YouTube-video. <https://doi. Teoksessa Sinner, Anita, Rita L. <https://www.youtube.com/watch?v=TSOa8CdHo0g&t=1005s>. YouTube-video
<https://doi.org/10.7202/1071134ar>. org/10.1177/2053019614564785>. 159–184. Teoksessa Pacini-Ketchabaw, Veronica & A?rica Taylor (toim.): Unsettling the colonial places and spaces of early childhood education, 198–218. Valkonen, Jarno & Sanna Valkonen (2018): On local knowledge. <https:// artii.?/?/knowledge-of-the-earth/tekstiartikkelit/>. 25 3/22 F Timo Jokela (2020): Luonnonhoitometsän ja matkailukeskuksen kohtaamisia yhdessä tietämisen mahdollisuuksista. <https://urn.?/URN:ISBN:978-952-249-563-1>. Teoksessa Enqvist, Kari, Ilari Hetemäki & Te?a Tiilikainen (toim.): Kaikki vapaudesta, 275–292. & Sauli Rouhinen (2015): Vastuullinen maailmasuhde – tulevaisuuden toivoa säilyttävän kulttuurievoluution suunnannäyttäjä, Tiedepolitiikka 3(40), s. Anthropocene Review 2(1), s. org/10.1007/978-3-030-02006-4_70-1>. <https://doi.org/10.1038/461472a>. Truman (2016): Stone walks: Inhuman animacies and queer archives of feeling, Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education 38(6), s. Sakakibara, Chie (2017): People of the whales: Climate change and cultural resilience among Iñupiat of Arctic Alaska, Geographical review 107(1), s. Art Ii Biennial. <http://urn.?/URN:NBN:?-fe2020050424842>. Siivonen, Katriina, Pauliina Latvala-Harvilahti, Noora Vähäkari, Leena Paaskoski & Päivi Pelli (2022a). Teoksessa Jokela, Timo, Maria Huhmarniemi & Jaana Paasovaara (toim.): Luontokuvaus soveltavana taiteena, 122–136. Lapin yliopisto, Rovaniemi. 26.6.2022. 15.8.2022. Teoksessa Eriksen, Thomas Hylland, Sanna Valkonen & Jarno Valkonen (toim.): Knowing from the Indigenous North: Sámi approaches to history, politics and belonging, 12–26. 7–16. <https://doi. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, 251–259. Ste?en, Will, Wendy Broadgate, Lisa Deutsch, Owen Ga?ney & Cornelia Ludwig (2015): The trajectory of the Anthropocene: The Great Acceleration. YK-liitto (s.a.): Kansainvälinen Äiti Maan päivä. United Nations, Geneva. Springer, Cham. 472–475. Stuart Chapin III, Eric F. 394–408. YK (2015): Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development. <https://doi-org.ezproxy.ulapland.?/10.1080/14733 285.2013.812278>. Salonen, Arto O. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turku. Routledge, New York. Maria Huhmarniemi & Arto O. & Jani Siirilä (2021): Sustainability Science. 26.6.2022. Ulmer, Jasmine B. Siivonen, Katriina (2022): Tulevaisuusperintö kulttuurisen kestävyysmurroksen välineenä. Springgay, Stephanie & Sarah E. Watson, Mike (2020): Luonnon tulkintaa: Ajatuksia Art Ii Biennaalista 2020. <https:// urn.?/URN:ISBN:978-952-249-563-1>. Siivonen, Katriina (2017): Kulttuurinen kestävyys. <https://artii.?/?/knowledge-of-the-earth/tekstiartikkelit>. 851–863. 21. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turku. Teoksessa Idowu, Samuel, René Schmidpeter, Nicholas Capaldi, Liangrong Zu, Mara Del Baldo & Rute Abreu (toim.): Encyclopedia of Sustainable Management. Rowan, Mary Caroline (2015): Thinking with land, water, ice, and snow: A proposal for Inuit Nunangat pedagogy in the Canadian arctic. <https://doi.org/10.5751/ES08369-210221>. & Derek Armitage (2016): Art and artistic processes bridge knowledge systems about social-ecological change: An empirical examination with Inuit artists from Nunavut, Canada, Ecology and society 21(2), art. Gaudeamus, Helsinki. <https://doi. 832–848. (2017): Posthumanism as research methodology: Inquiry in the Anthropocene, International Journal of Qualitative Studies in Education 30(9), s. Salonen, Arto O. Art Ii Biennial. Routledge, New York. <https://doi.org/10.1111/j.1931-0846.2016.12219.x>. (2009): A safe operating space for humanity, Nature 461 (7263), s. <https://doi.org/10.10 80/01596306.2016.1226777>. <https://www.ykliitto.?/tapahtumat/ yk-paivat/kansainvalinen-aiti-maan-paiva>. Robertson, Carmen (2019): The ethical challenges of recovering historical memory seeing land: Resituating landscapes through contemporary Indigenous art exhibitions, Les ateliers de l'éthique 14(2), s. Lambin et al. Rathwell, Kaitlyn J. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, 444– 458. 108–127. 81–98. Sharova, Ekaterina (2020): Taiteen, tilan ja kansalaisten yhdistäminen. Rockström, Johan, Will Ste?en, Kevin Noone, Åsa Persson, F. Salonen. Tulevaisuusperintöverstas kestävän tulevaisuuden edistäjänä. Rautio, Pauliina (2013): Children who carry stones in their pockets: On autotelic material practices in everyday life, Children’s Geographies 11, s
It also points out the importance of re?exively understanding the role of the insider formative interventionist researcher in co-constructing more reparative and sustainable futures. governance and sustainability science knowledge), creating space and time to fully embrace cognitive and hermeneutic justice, and boundary crossing in response to multidimensional complexities. Our intention is to clarify some dimensions of the insider formative interventionist researcher role in mediating and supporting the expansive learning and transformative agency of communities in co-generating reparative futures. Keywords: reparative futures; formative interventionist research; expansive learning; cultural historical activity theory; transformative agency; decolonial research Robson Mukwambo, Heila Lotz-Sisitka, Mutizwa Mukute, Dick Kachilonda, Experencia Jalasi, David Lindley, Laura Conde-Aller, Reuben Thifulufhelwi, Maletje Mponwana and Mzu Kuse Environmental Learning Research Centre, Rhodes University, South Africa Corresponding author Robson Mukwambo. rmukwambo@gmail.com REFEREE-ARTIKKELI Photographs sourced by the project team.. Our research shows the importance of linking communities with other sources of knowledge (e.g. Methodologically, the paper is constructed as a re?ective dialogue between researchers. 3/22 26 Futura Insider Formative Interventionist Researchers' Experiences of Co-generating Reparative Futures This paper explores the mediating role of insider formative intervention researchers in co-generating transformative sustainable futures, understood as lifeworld-based reparative futures, together with rural communities in four countries in Southern Africa
Engeström 2007; Sannino et al. Table 1 summarises the body of work we draw on. Reparative futures research works at the intersection of past, present and futures (Sriprakash et al. Table 1 for a summary). 2020), including in and via research. In each study, we analysed the expansive learning processes to understand the emerging transformative agency, and the expansion of the object of activity, which helped us to observe how alternative futures were being co-constructed (cf. In this paper we focus on the role of the formative interventionist researcher in such research as framed by cultural historical activity theory research (Engeström 1987; 2016), which similarly works at the intersection of past, present and futures. 27 3/22 F Co-generating Reparative Futures Since the o?cial demise of colonial rule and the institution of post-colonial independent states, Southern African communities have been in search of adequate means and approaches to co-generate transformative sustainable futures, understood as lifeworld-based reparative alternative futures (Sriprakash et al. We brie?y contextualise the cases, but do not focus on details of the cases. Pro-actively seeking out emancipatory alternatives (LotzSisitka et al., in press) in a dialectical process of lifeworld-grounded ‘revolutionary decolonization and … re-Africanization’ (Rabaka 2010, 7) forms the background to the reparative futures research we have undertaken. Commoning activity means 1 The Futures journal’s call for papers April 2022 on Reparative Futures: https://www.journals.elsevier. 2018; Mukute et al. com/futures/call-for-papers/reparative-futures. Here, the researcher takes on the role of scholar activist or insider formative interventionist researcher, co-engaging with communities to expansively learn ‘what is not yet there’ (Engeström 2016) –in the process transforming both the agency of participating communities and researchers. 2016) with participating communities, broadly following Engeström’s (1987) expansive learning cycle as illustrated in Figure 1. The communities that we work with regularly choose to transform oppressive forms of activity shaped by the cultural historical nexus of coloniality, environmental degradation, social injustice, poverty and exclusion. Our work re?ects a humble response to calls for futures research that recognizes that, “[h]istorical narratives for the future must also be reparative; that is, they must ?nd ways to talk about the past that support individuals, communities and nations to reimagine and remake social relations that are just and inclusive.” 1 This is because colonial models of research have tended to be largely extractivist in orientation and left most communities with sophisticated descriptions of problems, but with few co-engaged approaches emerging that were able to work with communities to advance alternative futures. We re?ect on the cases using a re?ective dialogical approach, with a view to making the role of the indigenous formative interventionist researcher more visible as a scholar activist. This adds to cultural historical activity theory research that is responding to inter-alia the impacts of anthropocentrism, coloniality and neo-liberalism (e.g. 2018). Methodological Approach Our intention is to elaborate the role of the formative interventionist researcher as experienced and uncovered by ourselves in various intensive case studies (Sayer 2010) and associated research spanning four Southern African countries. In each case, studies are constituted over a period of three to ?ve years. Rather, we hone in on key insights gained on the role of the formative interventionist researcher. 2020). A period of participatory research o?ered some advancement on the extractivist approaches to research, but fell into the trap of instituting a ‘tyranny of participation’ (Cooke & Kothari 2001) constructed in the image of the researcher/s. Stetsenko 2020; Engeström & Sannino 2020; Sannino 2018; 2020; Bal et al. Our research has typically involved a series co-engaged change laboratory processes (cf. Thus, the need to seek out more robust approaches to co-engaged research, which take account of Sefa Dei’s (2010, 126) point that “development must take into account local understandings of the workings of culture, society and nature”. As can be seen from Table 1, collectively our work is advancing commoning activity in the global South. In this paper we speci?cally surface critical re?ections on our roles as formative intervention researchers in the case studies. Robson Mukwambo et al.
Insider Formative Interventionist Researchers' Experiences of Co-generating Reparative Futures. 3/22 28 Futura Ta bl e 1: O ve rv ie w of st ud ie s co -g en er at in g al te rn at iv e fu tu re s vi a ex pa ns iv e lea rn in g fo cu ss in g on co m m on in g ac tiv ity
29 3/22 F Robson Mukwambo et al.
Engeström and Sannino (2010) explain that in a formative intervention research design, the need is driven by historically formed contradictions in activity systems as these relate to intentions to collectively change the object of activity (in our case reparative, more sustainable options for activity). Pesanayi (2019, 118) argues that, unlike more positivist and post-positivist forms of scienti?c Figure 1. 2016). Formative Interventionist Research Experiences A formative intervention study can be conceptualized as a “purposeful action by a human agent to create change” (Midgley 2000, 113; Sannino et al. Expansive Learning Process: Adapted from Engeström and Sannino (2010, 2); 1-7 = learning actions. The formative interventionist researcher engages in ongoing re?ective mediation on past experiences, provides support, and humbly participates in changes in present activity, in collaboration with the research participants (Lektorsky 1980). Formative intervention research also differs from other types of interventionist research in that the outcome is not known in advance (Engeström 2016). 2016). It involves co-generating alternatives to unsustainable practices in the lifeworld of communities, via advancing inter-alia the potentially reparative practices of sustainable food production, co-managing ?sheries, developing community-based irrigation schemes, the uptake and use of sustainable energy technologies, climate change adaptation, wetland rehabilitation, land reform, and natural resources management. In the process, the researcher re-mediates activities in search of reparative futures and collaboratively changes human reality where it matters to people in their lifeworlds. What distinguishes formative intervention from other action-oriented approaches is the repertoire of conceptual tools developed and employed in the process (Sannino et al. In essence, formative interventions foster “generative reasoning” (Greeno 1989, 313) by means of constructing futures-oriented germ cell ideas that ascend from the abstract to the concrete (Engeström & Sannino 2010) in lifeworlds. 3/22 30 Futura “bringing new practices of ‘being in common’ into existence” as a reparative futures practice (Lotz-Sisitka 2017, 67). Insider Formative Interventionist Researchers' Experiences of Co-generating Reparative Futures
Drawing from experience, this is the most common, progressive, transformative, and problematic way of mediating change in most African contexts researched. This illuminated how we, as third-generation members of the community, can be reparatively brought closer to our communities through the application of our skills. humbly constituted reparative futures (cf. Table 1). As a researcher, I had deep cultural knowledge and experience, as well as relational ability to co-engage farmers and other stakeholders from associated activity systems in a re?ective and reparative future-orientated process. 31 3/22 F research, “the formative interventionist research approach makes no attempt to have the researcher pretend not to be in?uential in the research process or outcome as research participants are interventionists in their work practice with the researcher collaborating as a formative interventionist researcher”. All of our studies show that the insider formative interventionist approach can contribute to more just and sustainable alternative futures, i.e. xvii), a process necessary for seeking out reparative futures as the outcomes of our studies also show (cf. In our research, we have identi?ed that there is a need to give more attention to the role of the insider formative interventionist researcher, who is culturally and historically part of, or deeply embedded in the social context or the problem. In the process, we can o?er a new type of engaged and rigorously framed research with roots in our communities, addressing historical colonial disjunctures between outsider and insider research. Cultural historical activity theory, when considered in the frame of reparative futures that humbly link past, present and potential futures in the lifeworlds of communities, o?ers us rigorous tools for engaging re-mediation of contradictions in?uencing shared activity (Engeström & Sannino 2010). However, this positioning also created challenges for me to maintain a rigorous approach to the research in which I also necessarily re?exively reviewed my role and in?uence in the research process. Engeström (2013) explains that the exclusion of the interventionist researcher in research is a fallacy because, ?rstly, all research inadvertently intervenes; secondly, internal and external interventions are going on nevertheless; and thirdly, “by intervening deliberately and methodically we generate knowledge about what is possible” (p. Robson Mukwambo: Inter-generational immersion For three years, I worked with farmers in the Nyanyadzi irrigation scheme in the Manicaland province of Zimbabwe as an insider formative intervention researcher, exploring multidimensional complexities a?ecting household food security activity systems in one of the oldest irrigation schemes in the country (1931–2020). In simpler terms, insider formative interventionist research can be described as purposeful action and agency for change mediated by an established community member. Five critical contradictions surfaced during the mediated expansive learning process that helped us co-design more sustainable alternative futures for the irrigation scheme, leading to improved training, governance and relations in the scheme. Table 1). In consistency with our intention to engage in a dialogue on this methodological question, we turn now to some dialogical interactions between ourselves, as insider formative intervention researchers, to illuminate some of our experienced insights into this role (Mukwambo, Kuse, Mponwana, Conde-Aller, Jalasi, Kachilonda, Lindley and Thifulufhelwi), before we surface and consolidate some of our shared insights into this role drawing on the work of Mukute, Lotz-Sisitka and Pesanayi, collectively re?ecting on the roles of insider formative intervention researchers. The understanding is that the researcher has intimate links to or comes from within the community (research context), or they have been actively involved in the problematic area for many years. Maletje Mponwana: Mediating access I was engaged in formative intervention research with young people in the Moletele Community, who were involved in learning to take ownership of their land, which had been given back to their communities in post-apartheid land restitution Robson Mukwambo et al.. As a third-generation farmer in this community, I, together with other Nyanyadzi irrigation farmers, was able to historicise the object of community-based irrigation scheme management over three generations of farming
Figure 1). Mzu Kuse: Bridging into more holistic perspectives Like Mponwana, I am also a young researcher, curious to work out how to improve our societies, catchments and collective lives. Participants were appreciative of the formative interventionist role, noting it as “an eye-opener to some of us”. I found that the insider formative research approach enhances re?exivity amongst the participants and helps in surfacing deep-seated contradictions within and between interacting activity systems. 3/22 32 Futura programmes. My insider position emerges from many years of professional involvement in the area as an NGO practitioner, Insider Formative Interventionist Researchers' Experiences of Co-generating Reparative Futures. not all youth were able to use Internet resources). The cultural historical approach also illuminated dimensions not noticed before, as said by the Deputy Director of Energy A?airs “We have always claimed that we have to date [from 2012] disseminated about 400 000 improved stoves across the country but we were surprised to learn that very few are in use due to some of the reasons you have mentioned”. Participants pointed out that “instead [we should] look at all the angles”. During the intensive analysis of expansive learning processes, I realised the need for re?exivity of the researcher, and found I was interrupting envisioning expressions of agency, especially during the questioning learning action (cf. There were challenges in the diversity of discourse and praxis histories of the tools and in negotiating the reparative relevance in situating and the uptake of such tools (e.g. Trained as a scientist, I wanted to explore expansive learning and co-management in the Tugela and uMzimvumbu catchments. Via the insider formative interventionist research, I worked with a women farmers group in Lutengele villages in the lower Mzimvubu Catchment in South Africa. My involvement in the Living catchments as a scientist and young person born and bred in the area de?nes me as an insider formative interventionist in the study. This helped us to ?nd knowledge level cracks within the activity system(s), which were germ-cells for change and supported the co-generation of reparative sustainable futures as these related to using more sustainable energy technologies. My cultural a?nity, capacity to converse in the isiXhosa vernacular, together with my experience in the catchment helped me to better understand and engage with and across community activity systems such as that of the traditional leaders and the local government o?cials. Laura Conder-Aller: Shared mutual interest and trust building Like Jalasi, I was interested in the livelihoods of rural women, especially to ?nd ways of co-generating more sustainable reparative futures with them. The insider formative interventionist approach allowed me to bridge into a more holistic perspective of the catchment. Unlike Mukwambo, I was not a third-generation member of the same community, but as a young person speaking the same language as the youth concerned, I was able to engage in this programme as a co-learner, learning more about the youth’s interest in the land, and their experiences of coming to know the land that they had been disenfranchised from. Experencia Jalasi: Enhancing re?exivity In my case, the insider formative interventionist approach allowed me to engage rural women in Malawi to investigate the reparative futures praxis involved in the uptake and use of sustainable energy technologies (improved cook stoves) as shaped by women’s cultural historical cooking practices. I had noticed that a lot of science was being produced about the catchments, but there was little co-engagement with communities or learning what to do in the face of signi?cant social-ecological degradation. I learned that insider formative interventionist researchers should be systematic and careful in responding to what may seem as diverging views in the unfolding of the research process, and allow them to take their course, while at the same time maintaining rigour in the research process (Jalasi 2020). I learned more about the realities of rural young people today, and was able to support them to gain access to tools for advancing reparative futures of land ownership. I was able to relate to the diverse meanings of the situation, which we could explore together in conceptualising meaning(s) of reparative futures in the living catchment, with the caveat that these may always be incomplete in social constructions thereof
I found that even collectively designed formative intervention research processes may not lead to the anticipated positive changes and desired impacts for participants involved unless complemented by material-interventions. The conscious acts, methods and procedures but also moral intuition and relationality, helped and guided the way I approached the data gathering and analysis processes. The insider formative intervention role helped me to elevate the multi-voicedness that was important in resolving contradictions in wetland management. Dick Kachilonda: Shifting power relations Centralised management of ?sheries by the state alone has been identi?ed as one of the major contributing factors to the problems of sustainable ?sheries management in Malawi. This e?ectively re-mediated the reparative futures wetland management activity through engaging historical power dynamics at the organisational level. For example, they pointed out contradictions in the rules governing the ?shery, saying “Fishers usually complain that as small ?shers we accept and follow closed season but commercial ?shers who catch lots of ?sh using illegal ?shing methods are allowed to ?sh throughout the year”. Using formative intervention research approaches and expansive learning, I was able to, with the di?erent actors engaged in ?sheries management, negotiate, dig deeper and understand why things are the way they are. David Lindley: Creating safe spaces for elevating multi-voicedness As an insider formative interventionist researcher involved in the management of wetlands in an NGO in South Africa, I was engaged in addressing the factors inhibiting improved wetland management in a plantation forestry company. I found that to create this ‘safe space’ I had to work on anonymously mirroring the emerging tensions and contradictions expressed by the quieter Black participants to the predominantly White stronger voice of management in the study. As a long-time implementer of the reparative futures activity of ?sheries co-management, I noticed that top-down ?sheries management solutions continued to prevail, despite policy commitments to the contrary, with constant exclusion of ?shers voices. This strengthened the democratisation of decision making in the wetland management of a corporate forestry company. The formative intervention research enhanced a ‘caring for one another’ approach and shared mutual interest in the study, a respect of di?erences and truthfulness to each other. This has wider implications for research and praxis oriented towards grounded reparative futures. Challenges were experienced in convening the more powerful to embrace the humility to listen to those less powerful. I needed to continually balance the possible tensions, and embrace the socially sensitive approaches to rigorous academic analysis. I was able to create a ‘safe space’ where participants, a?ected by race and class divisions (due to long histories of coloniality and apartheid), felt at ease and were encouraged to raise sensitive and di?cult issues or tensions in the presence of others without fear of recrimination. 33 3/22 F and through personal relationships and ties with many members of the community. Power relations were complex, and aspects of gerontocracy as de?ned by women’s age and status in society a?ected the co-learning process. I found that provoking participants’ critical thinking via the expansive learning processes, allowing participants to identify critical areas and prioritise aspects of the reparative futures activity that needed more attention. Ultimately, the approach positioned me at ease to facilitate a common understanding among the participants and co-model solutions with them to deal with Robson Mukwambo et al.. I found that, with its emphasis on co-learning, the formative interventionist role allowed for such convening. Despite power di?erentials, the ?shers voiced that “there are times when even extension o?cers or government o?cers learn from ?shers”, which shows a shift in power relations. In the process, the participants gained agency and eventually took charge of the reparative futures process of making ?sheries co-management more workable in their lifeworld context. This gave me con?dence to co-engage with the complexity of socio-ecological and gender research and ethical procedures to engage power relations, dissonances, and structural cultural-historical tensions, which are not straightforward to surface nor interpret and deal with as an outsider
I found that such co-constructed social-cultural tools need to be explicitly ethically and politically constituted, and are shaped by ethical motives for reparative futures co-construction in their development, uptake and use. 2017; in press; Pesanayi 2019) reveals that the role of an insider formative interventionist researcher co-engaged in advancing reparative, more sustainable futures via researching of commoning activity, is re?ected in the following: 1. And as voiced by Conder-Aller above, at times this also requires actual material bene?ciation to support transformative change. 2018; Lotz-Sisitka et al. A?rming and advancing social, cognitive and hermeneutic justice in reparative futures co-construction. 3/22 34 Futura ‘deadlocks’ and co-construct project based solutions to address the deep-seated contradictions in conservation management. As Lindley and Kachilonda point out, not being heard is often the result of deep-seated, oppressive relations, or persistence of top-down logics and models. This is expressed in all the narratives of the researchers above (cf. As pointed to in the dialogue above, this explicitly involves engaging with power-dynamic contradictions. As an insider formative interventionist researcher I was able to surface power-dynamics contradictions as a source of expansive learning across groups of activity systems, including local communities, government programmes, NGOs, private agencies, and civil society networks that were involved in di?erent natural resource management practices. Co-constructing the ethical-political trajectories and empathy necessary for decolonial transformative change, as a process of reparative futures-building in the lifeworlds of people. 4. This involves embracing multi-voicedness as well as humility and re?exivity in research, and an explicit intention to help Insider Formative Interventionist Researchers' Experiences of Co-generating Reparative Futures. 2. Table 1; Mukute 2010; Mukute & Lotz-Sisitka 2012; Mukute et al. In my research context I found communities’ agency for participation, access, and decision making eroded and supressed via colonial and apartheid strategies a?ecting natural resources management. Researchers share ethical-political motive for the resolution of contradictions, and a search for reparative futures that move away from social-ecological injustice, histories of coloniality and oppression, and the degradation of the environment. This is expressed by the researchers in claiming spaces for research that includes trust, historical cultural knowledge and experience in the settings, shared languages and deep understandings of the issues concerned. Reuben Thifulufhelwi: Co-constructed socio-cultural tools As a researcher born in communities involved in reparative futures processes of ecological restoration and co-management of protected areas, I have a keen understanding of the long histories of community oppression and exclusion that characterise most of sustainability objects in southern Africa. Here, the role of the insider formative interventionist researcher and the reparative futures intervention itself is underpinned by the deeper concepts of re?exive and cognitive justice, and the decolonial dialectic introduced at the start of the paper. Conclusion The dialogue above, and our work more broadly (cf. Engaging in deeper level co-engaged inquiry into deep seated structural dynamics. I was also able to support the co-visioning of three coalescing expansive learning processes with a series of co-constructed socio-cultural ‘second stimulus tools’ which responded to the ?rst stimulus of the shared problem. The studies all show that reparative futures, humbly constituted in lifeworlds of people to whom they matter, involves transformative change at the level of mindset and practice and that this requires an understanding of historical, cultural, material antecedents, as well as and causal mechanisms (Mukute 2010). Our work points to the importance of hearing excluded voices of ?shers, farmers, women and youth, showing sensitivity to cognitive and hermeneutic justice in essence allowing others to be heard adequately. Table 1), and in the extended work of our research community. Explicitly embracing an intention to support the transformative agency of others, including humbly realising that one’s own transformative agency can be expanded in the process. 3. This requires research that transcends cultural and socio-political structures in order to engage with deep-seated contradictions and support the emergence of emancipatory agency. The second stimulus tools that were co-constructed to advance the activity included a collaborative integrated restoration strategy, multi-partner learning network, and a capacity development framework
All studies show how shared-historical and social-relational exposure is instrumental in unlocking and surfacing deep-seated contradictions and advancing collective learning and agency, which we have found to be central to the co-construction of reparative futures in the lifeworld. In all cases, the insider formative interventionist approach helped the participants’ to generate and actualise reparative futures potential through co-designed collective choice, environment-making, and transformative agency (Table 1). 5. This shift between di?ering logics was important and provided opportunities for new insights to collaboratively achieve reparative futures-oriented commoning activity and more sustainable livelihood solutions that worked in the ?eld. As researchers, we are all cognizant of ethical concerns associated with our roles, speci?cally the need to be alert to research-transformative processes and how they are constituted and held through trust and explicit and re?exive co-engagements. However, we have also found this approach to be liberative in nature as it allows for cocreation of meaning, negotiated and deepened understanding of the context, the participants, and their desire for reparative futures in postcolonial environments. Pesanayi (2019) describes his insider formative interventionist researcher role as ‘non-obtrusive’ in nature, distinguished by the need to cross the border between the etic (outsider) and the emic (insider) perspectives. As shown in the dialogues, this produces the insider formative interventionist researcher’s role as inter-alia one of probing, provoking, guiding, and assisting participants to identify and analyse di?cult issues, co-create and clarify the bigger picture as it is a?ecting their activity, and drawing participants towards common ground from which they are able to have a good view of the shared object; and facilitate the process of co-generating reparative futures solutions. In all of our cases (Table 1), multiple activity systems work together in boundary-crossing relations, with the insider formative intervention researcher helping to bridge the boundaries. Lindley, Jalasi and Conder-Aller commented above on the engagement-detachment dialectic and the care and rigour that this involves as being a core feature of the formative interventionist researcher’s role. Robson Mukwambo et al.. This involves recognising communities already existing agency, and expanding this through the co-generation of new knowledge and practice as conceptualized together in the formative interventions. We argue that this is an important aspect of research to carry forward in seeking out reparative decolonial sustainability futures with others, especially, but not exclusively, in an African context. Embracing the familiarity while seeking out the unknown with others, as well as the engagement-detachment dialectic in research with rigour and care. Our studies also show the high level of ethical-political rigour and re?exivity needed in relation to one’s own role and in?uence in the research process, which is not always easy. 6. Overall, the re?ections o?ered in this paper show how we, as a collective of African scholars, are embracing and working in multi-voiced, dialectically engaged processes in support of the co-generation of reparative, more sustainable futures that matter in the lifeworlds of some of the most marginalized people. Mukute (2010) notes that connections of people and ideas is critical in formative intervention research. In all cases, we claim humility in co-constructing reparative futures, where the grounding emerges from a collectively developed understanding of the shared object of activity, and of the contradictions and challenges that impact on people’s interests in more sustainable, just and liveable futures. Our motive for o?ering our collective re?ections on this role, is that there are many critiques of outsider, extractivist and top-down research, yet little pro-active articulation of what insider (in this case formative intervention) research may look like. 35 3/22 F expand the agency of research participants (Mukute 2010). Importantly, as stated by Tichaona Pesanayi (2019), such research involves humility and empathy in co-generating reparative, alternative futures needed in our communities. 7. As shown by Jalasi and others, this requires careful re?exivity on the part of the formative intervention researcher. Embracing boundary crossing in ensuring the inclusion of sustainability science, governance systems perspectives, and social and community-based insights in the co-construction of alternative futures together. Adopting a grounded approach to research that embraces a dialectic of situated possibility constituted as a movement between what was, what is, what should and could be, and what is possible to do together
Foreword: Formative interventions for expansive learning. <https://doi.org/10.1016/j.lcsi.2020.100414>. (Eds.): The Change Laboratory. Mukute, C. & A. (2019): Boundary-crossing learning in agricultural learning systems: formative interventions for water and seed provision in southern Africa. Unpublished PhD thesis, Education Department, Rhodes University. (2016): Studies in expansive learning: Learning what is not yet there. Chikunda & M. Maletje, W. 229–246. Chikunda, A. Mukute, M. Kotovsky (Eds.): Complex information processing: The impact of Herbert A. Education Department, Rhodes University. 1204547>. Kothari (Eds.) (2001): Participation: The new tyranny. Kuse, M. Education Department, Rhodes University. Paper commissioned for the UNESCO Futures of Education report. Sannino (2020). Thifulufhelwi, C. From mediated actions to heterogenous coalitions: four generations of activity-theoretical studies of work and learning, Mind, Culture, and Activity 28(1), pp. Lexington Books, Lanham. (2020): Research and activist projects of resistance: The ethical-political foundations for a transformative ethico-onto-epistemology, Learning, Culture and Social Interaction 26. A case study of Mondi. Myers & P. 385–392. Engeström, Y. (in progress): An Exploration and Expansion of Learning and Agency in Ecosystem Restoration Practices: A case of Natural Resource Management Programmes in the Blyde Catchment. (2010): Teaching Africa: Towards a transgressive pedagogy. 163–179. Engeström & M. D. McAllister & K. <https:// doi.org/10.15448/1981-2582.2018.3.32025>. (2021): Mediating and examining expansive learning in the context of multidimensional complexities a?ecting household food security activity systems in Nyanyadzi Irrigation Scheme in the Manicaland Province of Zimbabwe. I. Mukwambo. 599–633. Rotterdam. Engeström, Y. (1980): Subject, object, cognition. G. In Daniels, H., M. Rabaka, R. Midgley, G. Mudokwani, G. O. Insider Formative Interventionist Researchers' Experiences of Co-generating Reparative Futures. Nally, K. (2019): Nurturing an identity of land custodianship of young people through a biodiversity learning programme: The Moletele Youth Learning Programme. (in progress): Exploring expansive learning and co-management in the uMzimvumbu catchments. Cole, & J.V. Unpublished PhD study, Education Department, Rhodes University. Unpublished PhD thesis. Lektorsky, V. Pesanayi, V. Wertsch (Eds.): The Cambridge companion to Vygotsky, 363–382. Baloi & T. and Nwenham, D. <https://doi. Draft PhD thesis. Engeström, Y. Education Department, Rhodes University. Simon, 285–318. In Jickling, B. Lotz-Sisitka, H., R. 1007–1050. Lotz-Sisitka (2012): Working with cultural-historical activity theory and critical realism to investigate and expand farmer learning in Southern Africa, Mind, Culture, and Activity 19(4), pp. (1989): Situations, mental models, and generative knowledge. Zed books. (2000): Systemic intervention: Philosophy, methodology, and practice. (2007): Putting Vygotsky to work: The Change Laboratory as an application of double stimulation. A Tool for Collaborative Development of Work and Education. Lindley, D. R. (2010): Africana Critical Theory. Mponwana (in press): The emancipatory nature of transformative agency: Mediating agency from below in a post-apartheid South African land restitution case. (2020): Enacting the utopia of eradicating homelessness: Toward a new generation of activity-theoretical studies of learning, Studies in Continuing Education 42(2), pp. org/10.1007/s11159-017-9689-3>. Unpublished M.Ed Thesis. Lotz-Sisitka, H.B. T. (2010): Exploring and expanding learning processes in sustainable agriculture workplace contexts. Afacan & H. 3/22 36 Futura References Bal, A., K. Sannino (Eds): Agency and transformation: motives, mediation and motion. & H. Palgrave MacMillan. Sannino, A., Y. Kachilonda, D. & A. & K. & U. Pesanayi (2017): Transgressing the norm: Transformative agency in community-based learning for sustainability in southern African contexts, International Review of Education 63(6), pp. Engeström, Y. A. <http://hdl.handle.net/10962/192712>. M. Education Department, Rhodes University. (1987/2015): Learning by expanding: An activity-theoretical approach to developmental research. Engeström, Y. <https:// doi.org/10.1080/10749039.2020.1806328>. Cambridge University Press. Sannino, A. Nyikahadzoi (2018): Exploring the potential of developmental work research and change laboratory to support sustainability transformations: a case study of organic agriculture in Zimbabwe, Mind, Culture, and Activity 25(3), pp. Kluwer Academic/Plenum, New York. org/10.1016/j.lcsi.2018.04.002>. Education Department, Rhodes University. Lemos (2016): Formative interventions for expansive learning and transformative agency, Journal of the Learning Sciences 25(4), pp. Sterling (Eds): Post-Sustainability: Remaking Education, 63–78. In Virkkunen, J. Sefa-Dei, G.J. <https://doi. (2022): Human Development, the Capability Approach and the Mediating of Sustainable Rural Livelihoods: A case study of women’s empowerment through expansive learning in the uMzimvubu Catchment of the Eastern Cape province, South Africa. Mukute, M., K. & S. <https://doi.org/1 0.1080/0158037x.2020.1725459>. (2014): Can Expansive Social Learning Processes Strengthen Organisational Learning for Improved Wetland Management in a Plantation Forestry Company, and if so how. Unpublished PhD Thesis. Cambridge University Press. Cakir (2018): Culturally responsive school discipline: Implementing learning lab at a high school for systemic transformation, American Educational Research Journal 55(5), pp. K. <https://doi.org/10.1080/10508406.2016. Lotz-Sisitka, H., M. Stetsenko, A. Cambridge University Press. <https:// doi.org/10.1016/j.edurev.2009.12.002>. Conde-Aller, L. (2015): Investigating and expanding learning in co-management of ?sheries resources to inform extension training. Thifulufhelwi, R. In Klahr, D. Engeström, Y. Progress, Moscow. Jalasi, E. Unpublished PhD Thesis. (2017): Education and the Common Good. Springer, Dordrecht. Sannino (2010): Studies of expansive learning: foundations, ?ndings and future challenges, Educational Research Review 5(1), pp. Education Department, Rhodes University. (2018): Counteracting the stigma of homelessness: The Finnish Housing First strategy as educational work, Educação 41(3), pp. (2013). Lawrence Erlbaum, Hillsdale, NJ. Sense Publishers. Cambridge University Press. Ramos-Pinto (2020): Learning with the Past: Racism, Education and Reparative Futures. Education Department, Rhodes University. Unpublished PhD thesis. Sriprakash, A., D. Draft PhD thesis. Sannino, A. 4–23. Cooke, B. (2020): An integrated analytical framework for analysing expansive learning in improved cook stove practice, Learning, Culture and Social Interaction 26, 100414. 342–367. 897–914. Mukute, M. In Hopwood, N., & A. Greeno, J. 1–24
Futurist scholars have embarked on mapping alternative futures in order to shape the desired futures both at ‘external collective levels and inner individual levels’ (Ibid). Nonetheless, instead of incorporating the disadvantaged people’s narratives in various mitigation and adaptation plans, these have often been disregarded by the powers that govern the domain of interventions in the face of climate change.. At the same time, the calculation of climate change-related risks that have engendered ‘all forms of life on the planet’ and ‘that have upset the public for some years now’ seems to collapse (Beck 1992, 22). She argues that, ‘much of the science behind environmental risk assessment is controversial and uncertain’ as it often excludes the poor and Dayabati Roy, PhD University of Jyväskylä dayabatiroy@gmail.com disadvantaged people’s experiences, which are immensely signi?cant to contest the scienti?c biases. 2011; Couzin 2007). While the science behind environmental risk assessment appears biased due to the lack of poor and disadvantaged people’s experiences, some other scholarly work shows that the local perceptions of the ongoing environmental and climate changes are ‘fundamental for designing comprehensive and inclusive mitigation and adaptation plans’ (Aswani et al. 37 3/22 F REFEREE-ARTIKKELI A Possible Nature Environmental Discourses and Contested Futures in the Indian Sundarbans Introduction As the world has become increasingly risky ‘at least in perception, if not in fact’ (Inayatullah 2013, 37), the systematic study of possible and preferable futures is gaining ground. As a result, the unknown and unintended consequences of climate change have become a dominant force in contemporary society (Ibid.). 2015, 1487; see also Alexander et al. An interesting question is why this happens, notwithstanding its dependence on scienti?c knowledge. This is to say, the local poor and disadvantaged people’s perceptions and experiences are crucial for the experts to be able to anticipate the climate change-related risks and possible environmental futures. These scholars have proposed that a broader anticipatory environmental planning strategy for climate change ‘should include a mix of local scienti?c studies and local observations of ongoing ecological changes’ (Ibid). Environmental risk assessment is one entry point to the conversation, and for example Checker (2007, 112) contributes to this debate by drawing on her ethnography in an African-American neighborhood in the United States
2015, 827). In the second section, based on ethnographic ?eldwork conducted by me, I then examine how di?erent people and/or perspectives e?ectuate the environmental futures of the Sundarbans. Drawing upon Rittel and Webber’s concept (1973), they argue (Lotz-Sisitka et al. Through problematizing the modern vision of development and the narrative of a ‘human-made future’, the article looks into whether we should and how we might take into account several other perspectives to move towards a more sustainable environment. This article outlines the nature conservation discourses that are nurtured in the Indian Sundarbans in the context of alternative environmental futures and examines how a particular discourse has gained an authoritative position over others. 2015). These environmental changes may severely degrade the tropical forests. 2015, 73) that sustainability is ‘characterized by high levels of complexity, ambiguity, controversy and uncertainty both with respect to what is going on and with respect to what needs to be done'. In the ?rst section, I explore the emerging environmental and climate change issues in the Indian Sundarbans and how these emerging issues concern di?erent sections of islanders. It explores how various competing discourses on forest conservation and climate change are constructed and who would bene?t or lose from their realization. (Ibid. 827) state, ‘intensive permanent agriculture, industrial logging with an intensi?cation of global environmental change’ (Ibid). In the ?fth section, I discuss who bene?ts from the dominance of one particular discourse over the other in the region, and what the future possibilities may be relating to land ownership and right to use water and land areas. Sustainable concerns are, however, most often described as ‘wicked problems’ or nexus issues (Lotz-Sisitka et al. In the third section, I present the methodology and in the fourth, I discuss the results the contestations over environmental futures that emerge as part of the islanders’ engagement with the environmental changes. 3/22 38 Futura In this article, the focus is on the local people’s depiction of environmental uncertainties and socio-environmental futures in the Sundarbans delta, India. These possibly distinctively di?erent environmental narratives can ‘have implications for climate action in the present’ (Muiderman 2022, 1). This article therefore tries to o?er some clues about how the issues of sustainability are interpreted in the hinterland of the Indian Sundarbans. By problematizing the dominant discourse on environmental futures, in the last section I then conclude whether alternative environmental futures could be found to provide environmental sustainability for the biosphere. Human activity has changed the entire Sundarbans: largescale conversion for farmlands, degradation of forests due to hunting and collection of forest A Possible Nature. This article seeks to explore, on the one hand, the politics behind environmental con?ict in Indian Sundarbans, and on the other, the possibility of realizing a sustainable environmental future. The Sundarbans, both in India and Bangladesh, are no exception. This apart, the villages of the Sundarbans encounter the impacts of human dominance which means, as Lewis et al. Recent studies along with the author’s own study (2020) con?rm these phenomena. The fringes of the Sundarbans, now home to around 4.5 million people who directly or indirectly rely on the forests for their survival, began to be converted into non-forests even before the end of British colonial rule in India. Notably, the tropical forests across the planet, which house over half of Earth’s biodiversity, ‘are experiencing escalating human in?uence, altering their health and the provision of important ecosystem functions and services’ (Lewis et al. Furthermore, the Sundarbans are witnessing erratic and extreme weather events, rising sea levels, and cyclones, exemplifying the e?ects of climate change in the Sundarbans. This article uses the work of Scandrett (2016), who emphasizes the analysis of the material interests of di?erent social groups to understand which futures are enhanced, and of Kopnina (2012), who emphasizes the analysis of environmental concerns by employing the lens of environmental ethics. Background: Emerging concerns The area of the Indian Sundarbans lies across the outer delta of the rivers Ganges, Meghna, and Brahmaputra and forms the largest mangrove forests in the world, classi?ed as the most feral tropical forest
The subsequent period has seen the scaling up of these measures and degradation of forest health and ecosystem functions and services in the Indian Sundarbans. Several socio-economic factors are responsible for escalating these e?orts. 2015, 828). The villagers have left no stone unturned to harness this ecosystem for their survival. The narrow stream, which is now ?owing beside the village, was then a full river, and we would commute through this river by boat. However, unless the mangrove-forest-river ecosystem had supported them, the villagers could not have sustained their livelihoods with farming or ?sheries, su?ering from erratic or extreme weather among several other reasons. This uncertain weather now a?ects their livelihoods negatively. The author’s ethnography in Indian Sundarbans reveals that the implementation of the Forest (Conservation) Act, 1980 and the Scheduled Tribes and other Traditional Forest Dwellers (Recognition of Forest Rights) Act, 2006 has systematically been evicting the other traditional forest-dwellers from their habitat. One of my interlocutors vividly describes (2018) the trajectory of these transformations. The colonial government used to exploit the vast forest areas by converting them into cultivable lands and subsequently implementing various development programs on them. Meanwhile, in the context of climate change, the Government of India has raised a crisis alarm and adopted anticipatory planning, like the implementation of climate change adaptation and mitigation policies, among others. In his words: (T)he village was just a wetland in the midst of dense forests. The village has transformed before my very eyes. Although the British colonialists established a forest department locally in the 1860s, the reclamation of lands through the settlement of marginal people in the Sundarbans began much later. The extent of conversion is palpable: between 1980 and 2012, 100 million hectares of tropical forests were converted to farmland and 30 percent of tropical forests have already been degraded. Its main aim was to maximize the accumulation of revenue in the state exchequer, or treasury, by institutionalizing the practices of forestlands. It is undeniable that the British colonial government, as it was framing the Indian Forest Act (1927), would focus more on the control of vast areas of forests than on the recognition of rights of the traditional forest-dwellers. In the Indian Sundarbans only, about 60 percent of forests have been reserved and 40 percent of forests have been converted to agricultural uses (Danda 2010, 5). Moreover, logging, selective logging, hunting, and ?shing are also the entryway to conversion and environmental degradation. He argues that,. A local activist from a non-governmental organization (NGO) asks, ‘How are the forest dwellers being considered forest encroachers. The villagers would consistently clear the forests for making their subsistence by turning the forests into farmland or ?sheries. Resultantly, the country has seen a strict interpretation of the forest conservation laws as far as the forest-dependent communities are concerned. My previous research with Banerjee (2005) as well as various historical sources reveal that the reclamation of lands in the Sundarbans picked up only after the 1930s–1940s. This was the beginning of exploitation in the Sundarbans, done by splitting ‘soils and ?uids into discrete domains’ (Cosgrove & Petts 1990). Initially, the attempts at land reclamation did not succeed in this region, as it was then remote and waterlogged dense forests. Are we not the traditional conservators of forests of the Sundarbans?’. They have ?shed and collected forest produce at the level of subsistence, also risking their lives in doing so. Degraded forests lead to warming of the climate and shorter or erratic rainfall, though the ‘impacts of land-cover change on rainfall are highly scale-dependent’ (Lewis et al. At the edge of the forests where people have settled, logging has been a predominant phenomenon. However, only the village has changed, not our lives. We are the same as before. The Indian Sundarbans might thus become an ‘empty space’ or ‘ghost villages’, as Mathur argues (2020) in the context of the Himalayan state of India. 39 3/22 F Dayabati Roy products, and selective logging occurred starting in the latter period of the colonial period and into the post-colonial period. Due to this, not only do the marginal people face a livelihood crisis and are desperate to leave the Sundarbans, but other animals, like tigers, also face a food crisis. In line with this, the islanders of the Indian Sundarbans witness shorter or inadequate rainfall and frequent cyclones on a regular basis
If we really want to decolonize the future (Bhagat et A Possible Nature. Conservation science is thus increasingly 'becoming an instrument for the marginalization of non-Western cultures for the future’, as Sardar argued (1993, 179). It has long been established that the global environmental discourse is problematic and that it sits uneasily with the incompatible value systems in intercultural systems (Jamison 2001; Muhlhausler & Peace 2006). I found at least one migrant in every household, and interviewed a total of 97 persons/ families who belong to di?erent subgroups of the SC category. Some of the families have left the village permanently, some have kept their presence in the village and enjoyed the governmental bene?ts from the panchayat/ government. Nonetheless, both national governments and international organizations still dominate the discursive ?eld of environment and dictate the environmental actions. They (Ibid., 459) interpret this environmental discourse ‘as an attempt by risk society members to make sense of the global changes that a?ect them.’ This particular research focuses on how certain environmental discourses become privileged while others get silenced, through exploring how people make sense of the global environmental changes. Following the track to the villages, I embarked on them to visit the rural areas of the Sundarbans from where the settlers came. When people from di?erent cultures perceive, consider, and use nature di?erently, the stateled modern conservation formulates policies that are rooted in the values, perceptions, and methods of a conservation science, based on Western culture (Ibid., 7). When a con?ict appears between multiple cultural perspectives, we may use this framework for gauging the politics behind it. Before going to the ?eld sites, I discussed my research questions with a number of governmental o?cials, political activists, NGO sta?, and a few Panchayat (village council) representatives. Muhlhausler and Peace (2006, 458–59) contribute to this debate by arguing that the environmental discourses, which have ‘vastly increased in recent decades in response to worldwide awareness of the global environmental crisis’, are evidence for the emergence of a risk society. To grasp the local people’s discourses on climate change risks and socio-environmental futures, I chose ethnography as the appropriate method for serving this purpose. Surrounded by a dying river and a declining forest, the villages are inhabited mainly by the socalled Scheduled Caste (SC) people. 3/22 40 Futura for food, they ‘depend on it fully more than on the market. I chose two villages from Kultali block since, ?rstly, many of my informants came from these villages and, second, this area had provided an ideal piece of Sundarbans due to the presence of rivers, forest and regular out-migration. If this fact does not prove the traditional forest dwellers’ right to forestlands, what does the government expect us to give as proof of our right to forestlands?’ Methodology For this study, between 2018 and 2022, I conducted an ethnographic exploration in two villages that are located at the southernmost part of the Indian Sundarban islands. After visiting a few informal settlements in Kolkata City I chose a big and ever-growing informal settlement where the islanders from various regions of the Sundarbans have made their place for more than three decades. In practice, the data was collected through interviews, discussions, and observations. I asked them about the existing policies regarding urban governance as well as Sundarbans a?airs, forestry and environment, and the status of their implementations. Ethnography, as Fassin (2013, 642) argues, as ‘a presence both involved and detached’ ‘allowing precise descriptions and multiple perspectives’ is particularly relevant in the understudied regions of society’. Among the 97 interviewees, 51 were women as they are the ones who usually remain at home when interacting with them. Multiple discourses of futures Jagtenberg (1994, 14) argues that human societies are confronting ‘both ecological decline and an explosion of discourses about nature’ as consequences of the ‘death’ of nature. Drawing on Kopnina’s work (2012) which examines the anthropology of conservation through the lense of environmental ethics and combines the anthropocentric and ecocentric approaches, the article uses the three key values to analyze the environmental concerns are: self-interest, humanistic altruism, and biospheric altruism
Take, for instance, the case of a woman islander who used to make her subsistence from the forests, to understand how local cultures often perceive, articulate and use nature di?erently. 2021), it is our utmost task to bridge the epistemic and cultural divides by creating spaces for the marginalized and underrepresented people to construct their ‘shared narratives of the future (Nikolakis 2020; Milojevic & Inayatullah 2015). The ethics of nature have been transformed as a consequence of the politics of the governments, which aim to create a ‘developed Sundarbans’. In his dream, the Banadevi had asked him to stop collecting honey from the forests as they became depleted due to the overuse by the forest-dependent people. However, as indicated by the ?ndings of this ethnographic research, increased economic growth has and will not necessarily lead to increased employment opportunities. In the end, the marginal people remain as the most vulnerable section in the Sundarbans, constituting the reserve pool of labor, ever ready to join any kind of manual jobs available on the job market. Banadevi is considered to be the supreme goddess in Sundarbans. Since the protagonists of the pro-growth initiative believe that increased economic activity leads to higher income levels, they see no reason to consider the obstacles that interfere with the islanders' relationship with the non-human worlds. While their changed relationship with nature has made the islanders vulnerable to environmental distress, the successive state governments in West Bengal have been projecting this development in Sundarbans as a progressive one. Did forests cease to exist as a sustainable resource for the forest-dependent people. I was curious to know more about what compelled the villagers and this woman, in particular, to opt for these odd works. However, at present, they are highly dependent on the green revolution technology that brings about huge changes in ethics of care for the forests, as Gagne (2019) argues in the context of Ladakhis. In response to my questions, she said, ‘both my father and husband used to collect honey from the dense forests. This vision of development is based on the idea of the necessity of economic growth. What an octogenarian interlocutor informs is thus signi?cant for understanding the way this terrain is changing. She told me, ‘We all belong to the surrounding villages of Indian Sundarbans. They are the ‘foot soldiers’ who move between two spaces, rural and urban. Did the forest conservation law force them to leave the resourceful forests. Rather, it has had a pivotal role in creating environmental damage. The processes of developing the Sundarbans have thus transformed the way the islanders engage with the non-human world. Indeed, as people's relationships with the environment change, so does the ethics of nature. My husband would work as a boatman seasonally. Their village was earlier part of the dense forests, including a streaming river, and they could easily switch between the two ecosystems for their survival, though not so prosperously. Earlier many of us used to depend on forests and rivers, but we have recently been compelled to switch to other odd works’. Although it was a risky job, it would provide a steady livelihood for us. That is, the belief in growth as a driver of progress blurs the vision of policymakers, who then regard the issues of environmental degradation as an inevitable by-product of development. However, one night my father dreamed about Banadevi, the goddess of forests. Instead of drawing on their traditions, the islanders are now forced to develop a contested climate discourse based on their material interests, neglected in the current Dayabati Roy. So my father was unable to ignore Banadevi’s commandment.’ Indubitably, the woman’s family members, possibly unlike many other islanders, still draw on the dictates of Banadevi, the guardian spirit of the forests, as guiding principles for developing their ethics of care for the forests. So they end up practicing the same industrial agriculture based on the 'rational' use of nature in the Sundarbans as in other parts of the province. These are perhaps the fragments of tradition, as Pandian (2008, 467) argues and Gagne (2019, 10) demonstrates, in which ‘the moral resources of the past survive and work as spurs to ethical conduct in the present’. She protects our lives and livelihoods. While this woman islander articulated the use of nature based on the fragments of tradition, most islanders might provide contradictory meanings and contest the nature conservation that centers on the material interests of certain social groups, as Scandrett (2016) argues. 41 3/22 F al
The rivers get polluted due to which biodiversity is affected. This o?cial appears to be part of the political-economic structures, as Paprocki (2022) argues, that shapes not only the environment but also the understanding of how it is changing. We believe that we can save the forests through maintaining its biodiversity, if we [only] have rights to forests’. When I asked an erstwhile member of the Sundarbans Development authority about the consequences of ecological and economic vulnerability, he denounced this phenomenon. The NGO representative seems to not ?nd any loopholes in the developmental and environmental projects formulated by the government. A few NGOs have already made e?orts to halt the rate of out-migration from the islands. The islanders dependent on the forests are losing their rights to forests, whereas the tourists are free to exploit the forests. Interestingly, another NGO representative strongly criticized the local activism by stating that, ‘the islanders possess hardly any knowledge about how to use the water bodies sustainably and to create new livelihood options. Results: Contested Futures Based on the interviews, it can be stated that contestations emerge particularly when an environmental discourse – for example the governmental discourse of conservation – permeates the social worlds with its predetermined template of actions and mediates how di?erent sections of people of the concerned terrain live and pursue their livelihoods. Subsequently, the city of Kolkata is witnessing a continuous in?ux of migrants coming from various parts of the Sundarbans. The fallout of these processes is out-migration, seasonal or permanent’. To counter their acts of ecological destruction, as well as their out-migration to cities, we often form Self Help groups to generate livelihood’. 3/22 42 Futura environmental interventions. Moreover, a proportion of out-migration from Sundarbans is good as far as maintenance of balance in population is concerned.’ He also stated that, ‘since the very beginning, the focus of the development was on the infrastructures in Sundarbans. Rather, he tries to advocate for a particular lifestyle which ‘has a disciplinary character’ (CortesVazquez 2014). Interestingly, while the activist criticizes the nature conservation policies introduced by the government, he does not in any case reject the idea of nature conservation itself. We observed that the extent of agricultural production was very low. An activist who began to organize the fellow islanders to formalize their rights to the forestlands says (2018), ‘sentries of the forest department grab the honey and other forest products collected from the forests by the islanders in the name of conservation. We consulted with the rice experts about how to preserve the variety of wild rice species and how to develop salt-tolerant varieties of rice. We knew that the women in Sundarbans were involved in the collection of prawn seed (meen) that caused harm to the embankment and biodiversity. Although he was concerned about the climate change-induced impacts on the monsoon, which has become erratic and caused harm to both agriculture and ?sheries, he was not ready to admit the negA Possible Nature. On the other hand, we are being barred from catching ?sh and fetching honey in rivers and forests respectively. The o?cial proudly pronounced a list of environmental interventions e?ectuated by the government. He mentioned how the ‘electric connections are recently provided for extracting groundwater through shallow/deep tube wells in Sundarbans’. In fact, he contends that ‘(W)e think that the tourism industries that are being promoted by the government have been degrading the environment. Due to the unrestricted use of nature by the tourists’ launches and boats, natural ?sh production gets hindered. Even the deep forests get dried out in want of su?cient ?ows of water. We began to protest against these atrocities and to organize the islanders who depend mostly on the forests with an aim to establish our rights to forests. As Agrawal (2005) argues, this means that the local people who are linked with the nature conservation policies are now developing new attitudes towards nature and interpreting the environment as something to be protected. There was no provision for irrigation’. We also knew that the tribal people who still pursued hunting and gathering were also destroying the ecosystem and biodiversity. He said: ‘those who out-migrate to cities try to avail of better economic bene?ts. He ardently contests the ways in which the government creates scenarios around the climate crisis and constructs their environmental projects in Indian Sundarbans
The village politics revolve around the capture of these ?sheries. The subsequent periods have witnessed the terrain changing thereafter through the prioritizing of governmental discourse on the Sundarbans’ environmental future. On the other hand, not all NGO representatives close their eyes from the exploitation of natural resources. In general, while humans as a whole bene?t from our species’ domination over other species and beings, especially from the extraction of nature, a speci?c group of people among the humans bene?t disproportionately from this. In the forests, trees are dying from excessive saline water. The activist continued, “political activists lack proper understanding of how nature should be utilized. Indeed, many con?icting ideas were presented by the people and institutions I interviewed for this study. The ?sheries cause a reduction in the navigability of rivers. As there has been a decrease in herbivores (due to the loss of trees), so have been the prey animals. That is, the interests of the disadvantaged people have been continuously neglected with disproportionate access to the vast resources around Sundarbans’ reserved forests. The question is whether the dominant knowledge regime limits the creation of alternative pathways toward a more sustainable future. However, perhaps nobody abides by the laws. Acknowledging that the use of chemicals in agriculture have resulted in decreased biodiversity in Sundarbans, no alternative sources of livelihoods have been considered. The governments can take action against the violators of the laws, but they are the mute spectators. A representative from another NGO vents his dissension as follows: ‘the sea water level is rising in Sundarbans due to climate change. 43 3/22 F ative consequences of groundwater extraction in environmental degradation. Each and everyone is concerned only about their own livelihoods. It is really unfortunate the way the islanders are destroying nature in Sundarbans.” This divulges that people with di?erent perspectives construct their environmental futures in distinct ways and contest each other, though are substantially swayed by the governmental discourse. One can hardly ?nd trees at a stretch of 200–250 meters from the bank of a river. Dayabati Roy. The villagers are unable to develop these kinds of ?sheries as they require a large amount of money. The postcolonial period has not, however, witnessed any di?erent treatment as far as the relationships between different classes in human societies are concerned. Another part of this story is that these ?sheries, which are spread on a long stretch of land, are often bought up by the big businessmen coming from cities. The villagers who are developing the ?sheries in collusion with the political leaders are quite aware of this risk.” There are laws regarding how much land in a panchayat can be developed as ?sheries. A local political activist admitted that, ‘the river streams are losing their ?ows due to the unrestricted capture of char 1 land for developing ?sheries. Villagers informed me that some entrepreneurs would like to turn the mangrove forests into ?sheries. Saline water does ?ow into the forests. With hardly any bush, the tigers are unable to ambush. Also, what is signi?cant is that, in the longer term, these ?sheries create only a few jobs for the villagers. Following the deers, tigers often enter the human localities’. As the interviews showed, in the context of the Indian Sundarbans, the development discourse of the state has constructed a growth narrative 1 Chars are the part-land, part-water, low-lying sandy masses that exist within the riverbeds in the ?oodplains of lower Bengal (Lahiri-Dutt & Saanta 2013). While the government representatives are prioritizing agricultural production, livelihoods, and infrastructures over nature, the NGO representatives are prioritizing nature over other things. The islanders of Sundarbans do also lack the same. Overall, the infrastructural developments in the region seem to have been rather human-centered. The Sundarbans’ predicament, as the islanders experience, is the product of the humans’ endeavors of turning the same into a human habitat. Discussion: Who bene?ts, who loses During the British era, the colonial government transformed the wild terrain into a tame human habitat. While the extractive narrative, otherwise known as the development narrative, bene?ts mainly the propertied class, it neglects both the non-humans and the underprivileged class of humans. Whereas the NGO representatives are mostly interested in creating livelihoods by conserving nature, the government representatives are interested in exploiting nature to create livelihoods
Comparing the possible future developments in the Indian Sundarbans. The question remains whether these alternative futures are sustainable ones. Thes NGOs may contest the governmental discourse in many ways, but even then they often do exactly the same as the governments do. A Possible Nature. 3/22 44 Futura which allows to exploit nature ruthlessly and to also prioritize the interests of the propertied class over the poor. If this part of the indigenous culture, which is slowly becoming forgotten, would be nourished, the islanders could ?nd an opportunity to construct their own discourse among multiple alternative futures. Or, when contesting the governmental policies, a genuine cause for their displacement from the forests, they might still use the same perspective as the governments. Based on the material colTable 1. It can be argued that land ownership and power positions will a?ect how the region will develop in the future. The islanders, both the privileged and underprivileged, who often contest their displacement as part of the government’s forest conservation policies and consider themselves as the genuine protectors of the forests, hardly go beyond the extraction narrative that ignoring the rules of the natural ecosystem. Inevitably, as the governments, both at the national and state levels, are prioritizing the anthropocentric extraction discourse, the NGOs are likely to follow suit. Yet, the poor people in the Sundarbans merely contest these actions. Following their cultural traditions, they treat themselves as a part of the biosphere like any other organisms and living things. They are so accustomed to the current ways and dependent on the existing economic structures that they pursue this development discourse in the same way as the privileged people do. Despite turning the forests and riverside lands into agricultural plots and ?sheries, these socalled resource-poor indigenous people do try to retain their egalitarian values regarding nature in their cultural representation. Moreover, these forest-dependent people often strategically use and recreate their priorly lost indigenous identity to exploit the forests
Notably, they thus position themselves against the tigers who are, as they argue, better protected in the forests and taken care of by the government. civil society and the local peoples could have a say. Although the NGOs usually carry forward concerning issues to support the resource-poor indigenous people – which is also the case in the Sundarbans – they are hardly able to go beyond human-centric interests. Conclusions: Humans and beyond The main conclusion of this study is that many of the current futures discourses only support human interests. Futurist scholars should concentrate more on how to reclaim those alternative futures which can sustain the values of biospheric altruism at both external collective levels and inner individual levels. And on the other, they merely contest pro-growth farming and the other narratives produced by the government. Looking at the current situation in the Indian Sundarbans, as well as the way the provincial and national governments and the international organizations dictate how land, water areas, and natural resources will be used, I still see an emerging possibility for alternative futures (Table 1): the grassroots' level, i.e. On the one hand, they train the islanders how to use nature sustainably for their livelihoods. the continuation of indigenous and other cultural traditions that see humans as part of, not separate from or better than, nature. Who will own the lands of Indian Sundarbans in the near and far away future. Maintaining a balance between human interests and biospheric interests is indeed a dif?cult task, and humans themselves are often a threat to the biosphere. Thus, more critical examination is needed to avoid situations where indigenous people are claiming their rights to the environment as an environmental justice movement, but act the opposite. For instance, if the part of the indigenous culture mentioned earlier, which treats all living beings and matters as equal, is enhanced and supported, sustainable environmental futures can become feasible. This means that they have perhaps crossed the limit of self-interests by forming a community but have failed to cross the boundary of human altruism. For instance, as my interview data suggests, at the margins of the Sundarbans, the indigenous people who are claiming their rights to the forests construct their politics based mainly on humanistic altruism. Who will have the power to decide how the rivers, sea, and forests around Indian Sundarbans will be used. That is, they might be concerned about the precarious conditions of the biosphere, but get trapped in the values of human altruism. However, this is not automatically a more sustainable direction, unless care is taken to ensure e.g. 45 3/22 F lected in the Indian Sundarbans, I have compiled a comparative table on how the di?erent groups the elite, civil society, and the local people may relate to land ownership and water area use in the future (Table 1). Dayabati Roy
J. & S. (2007): “But I know It’s True”: Environmental Risk Assessment, Justice, and Anthropology, Human Organization, 66/2, pp. & D. (2011): Linking indigenous and scienti?c knowledge of climate change, Bioscience 61, pp. Roy (2005): Grambanglar Rajnneti. Scandrett, E. 1518–1519. 151-162. (1992): Risk society: Toward a new modernity. Samanta (2013): Dancing with the River: People and Life on the Chars of South Asia. Culture, Place and Nature series. Kopnina, H. (2005): Environmentality. Neofotis, N. Batyne, W. (2013): Why Ethnography Matters: On anthropology and its politics. (2020): Participatory backcasting: Building pathways towards reconciliation?, Futures 122, pp. 1487–1501. <https://medium.com/diaspora-futures-collective/what-does-itmean-to-decolonize-the-future-98baf6c294a7>. Field Sights. Roy, D. Yale University Press, New Haven/London. A. WWF-India, New Delhi. (2012): Reexamining culture/conservation con?ict: the view of anthropology of conservation through the lens of environmental ethics, Journal of Integrative Environmental Sciences 9/2, pp. 1-16. 621-646. Rosenzweig, C. Lahiri-Dutta, K. Translated by Mark Ritter. Cortes-Vazquez, J. Johnson, U. 179-187. & G. Nikolakis, W. (In Bengali) [Politics of Rural Bengal]. Fernandez Lopez de Pablo (2015): Can Perceptions of Environmental and Climate Change in Island Communities Assist in Adaptation Planning Locally?, Environmental Management 56, pp. 112-124. BBVA Group. Parikh, N. Banerjee, P. 3/22 46 Futura References Agrawal, A. Technologies of government and the making of subjects. Danda, A. Aswani, S., I. Jamison, A. and A. Gagne, K. Sakakibara et al. Mathur, N. Bhagat, A., A. and G. M. Abernethy, S. Checker, M. Cambridge University Press, Cambridge. 493-515. Journal of Communications 21/3, pp. (2007): Opening doors to native knowledge, Science 315, pp. Inayatullah (2015): Narrative Foresight, Futures 73, pp. 1-11 Pandian, A. Peace (2006): Environmental Discourse, Annual Review of Anthropology 35, pp. March 21 2021. Kronlid & D. Albert & J. Muiderman, K. S. (Ed.) (2010): Sundarbans: Future Imperfect: Climate Adaptation Report. Bynum, E. Vaccaro, K. (2008): Tradition in Fragments: Inherited Forms and Fractures in the Ethics of South India, American Ethnologist 35/3, pp. Galbraith (2015): Increasing human dominance of tropical forests, Science 349/6250, pp. Edwards & D. Inayatullah, S. Alexander C., N. Diaspora Futures Collective. Lotz-Sisitka, H. Cosgrove, D. Wals, D. (2013): Futures studies: theories and methods. J. (2014): A natural life: neo-rurals and the power of everyday practices in protected areas, Journal of Political Ecology 21, pp. Krishnan, T. 477–484. Duke University Press, Durham, NC. , A. (2022): Approaches to anticipatory governance in West Africa: How conceptions of the future have implications for climate action in the present, Futures 141, pp. Progressive Books Society, Kolkata. Paprocki, K. (2020): "Emptiness and Beastly Encounters". (2001): The Making of Green Knowledge: Environmental Politics and Cultural Transformation. Parida, M. 457-79. Cultural Anthropology 28/4, pp. (2020): ‘On the Horns of a Dilemma’! Climate Change, Forest Conservation and the Marginal people in Indian Sundarbans, Forum for Development Studies 47/2, pp.307-326. Mustonen, P. Milojevic, I. Society for Cultural Anthropology. Belhaven Press, London. Editor’s Forum: Theorizing the Contemporary. 9-25. 477-487. McGarry (2015): Transformative, transgressive social learning: rethinking higher education pedagogy in times of systemic global dysfunction, Current Opinion in Environment Sustainability 16, pp. Fassin, D. (2019): Caring for Glaciers: Land, Animals and Humanity in the Himalayas. L., D. 466–80. Beck, U. Jagtenberg, T. 14–25. A Possible Nature. (1994): The end of nature?, Australian. In Al-Fodham, Nayef (Ed.): There’s a future: Visions for a better world, 37-66. (1993): Colonizing the future: the ‘other’ dimension of futures studies, Futures 25/2, pp. (2022): On viability: Climate Change and the Science of possible futures, Global Environmental Change 73, 102487. Oettlé, C. E. Webber (1973): Dilemmas in a general theory of planning, Policy Sciences 4, pp. University of Washington Press, Seattle. Petts (eds.) (1990): Water, Engineering and Landscape. SAGE, London. 155-169. Lewis, S. <https://culanth.org/?eldsights/emptiness-and-beastly-encounters>. 15.12.2020. Muhlhausler, P. 73-80. Rittel, H. 827-832. (2016): Climate Justice: contested discourse and social transformation, International Journal of Climate Change Strategies and Management 8/4, pp. Couzin, J. & M. King, T. W. P. Pan & The Diaspora Futures Collective (2021): What Does It Mean To Decolonize The Future?. Sardar, Z
paradigmojen pohjalta. Mikaela Grotenfelt-Enegren*, LL Erikoislääkäri/HUMUS-hanke mikaela.grotenfelt@helsinki.. Käytössämme olevat käsitteet ilmentävät sekä tunnistettuja että tunnistamattomia, ääneen lausumattomia ja usein tiedostamattomia maailmankuvia ja ajattelutapoja. 47 3/22 F Millaisin hyvinvointikäsittein kestävää tulevaisuutta rakennetaan. Tiina Wikström*, FT lehtori tiina.wikstrom@laurea.. Se millaiset paradigmat hallitsevat, on aniharvoin tasa-arvoista. Anni Kaikko* graduntek?ä /HUMUS-hanke anni.kaikko@helsinki.. (Meadows 1999) KATSAUS Leena Helenius* väitöskirjatutk?a /HUMUS-hanke leena.helenius@helsinki.. Wikström ja Ketonen-Oksi edustavat Laurea-ammattikorkeakoulua / Kiertotalous ja palveluliiketoiminta -tutkimusohjelmaa.. 2020) Rakennamme tulevaisuutta pitkälti vallalla olevien, yleisesti hyväksyttyjen, tieteellistä toimintaa ohjaavien ajatusmallien ja käsitteiden eli Jaana Laisi*, LT/LuK Vastuullinen johtaja /HUMUS-hanke jaana.laisi@helsinki.. * Laisi, Grotenfelt-Enegren, Helenius ja Kaikko edustavat Helsingin yliopiston Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelman alla toimivaa Kudelma – Kokonaisvaltainen ja kestävä systeeminen muutos -verkostoa, jossa he työskentelevät HUMUS – Terveydenhuolto rakentamassa kestävää tulevaisuutta -tutkimushankkeessa. Katsaus ympäristöä ja terveyttä yhdistäviin käsitteisiin Johdanto ”In the vision for a healthy future, it is important to create the conditions that enable the overcoming of the dissonance between 'being in nature' (i.e., nature that surrounds us) and 'being of nature' (i.e., nature that embodies us).” (Redvers et al. Sanna Ketonen-Oksi*, FT futuristi, tutk?a sanna.ketonen-oksi@laurea.. Näin ollen nykyhetki on rakentunut menneisyyttämme ohjanneiden valtarakenteiden ehdoilla. Käsitteet ohjaavat omalta osaltaan erilaisia yhteiskunnan rakenteita, käyttäytymismalleja ja toimia, sekä sitä miten on toivottavaa tai hyväksyttyä toimia ja miten ei
Tämä voi puolestaan vahvistaa kulutuskeskeisyyttä ja heikentää ihmisen sekä muun luonnon hyvinvointia. Yleispätevää terveyden käsitettä ei siis varsinaisesti ole olemassa, mutta nykyisin terveys useimmiten ymmärretään moniulotteisena, dynaamisena ja suhteellisena. Perinteisesti ihmisen terveyttä on tarkasteltu muun luonnon, toisten lajien ja ekosysteemien terveydestä irrallaan reduktionistisesti osiin pilkkoen. Se mitä käsitteitä käytetään ja millaisia/minkälaisia tiedonintressejä ne pitävät tai eivät pidä sisällään, vaikuttaa siten merkittävällä tavalla tulevaisuuden rakentumiseen. 3/22 48 Futura Ne vaikuttavat myös tapoihimme tuottaa ja merkityksellistää erilaista tietoa. Monet asiantunt?at ovat todenneet tämän ihmiskeskeistä ja negatiivista luontosuhdetta korostavan näkemyksen olevan yksi kestävyyskriisin juurisyistä (Soinnunmaa et al. Ihmistä ja ihmisen toimintaa ei nähdä osana luontoa, ja ihmisen vaikutukset tulkitaan laajalti negatiivisina muuta luontoa kohtaan. Luonnonsuojelun dekolonisaatiota, eli luonnonsuojeluun liittyvien käsitteiden ja käytäntöjen uudelleenarviointia, on siksi esitetty yhtenä tärkeimmistä kehittämiskohteista tavoiteltaessa kestävämpää tulevaisuutta (Haavisto et al. 2021). Tämä näkyy myös luonnonsuojelun diskurssissa, jossa luontoa pitää suojella ihmisen toiminnalta, mielellään erillisillä luonnonsuojeluun tarkoitetuilla alueilla, joilla ihmistoiminta on hyvin rajattua. 2022). 2021). Esimerkiksi liikkumaton arki, epäterveellinen ruoka, yksinäisyys ja kiireen kulttuuri liittyvät kaikki kestämättömään yhteiskuntaan (Swinburn et al. WHO määritteli terveyden vuonna 1948 täydelliseksi fyysiseksi, henkiseksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi, ei pelkästään sairauden tai heikkouden puutteeksi. Ihmistä ei useimmiten nähdä tasa-arvoisena, eikä myöskään vastavuoroisessa – Millaisin hyvinvointikäsittein kestävää tulevaisuutta rakennetaan?. Samalla tavalla hyvinvoinnin käsite on moniulotteinen ja dynaaminen, eikä sen määritelmästä ole täyttä yksimielisyyttä. Terveyden käsite itsessään on moninaisesti tulkittu. Se miten ihmisyys tulkitaan erilaisissa terveyttä ja ympäristöä yhdistävissä käsitteissä voi vahvistaa vallalla olevaa ihmisen luonnosta irrallisuutta korostavaa maailmankuvaa. Näkemykset voivat erota toisistaan merkittävästi aiheuttaen ristiriitoja asiantunt?oiden ja potilaiden välille. Tätä määritelmää on sen jälkeen monesti kritisoitu, muun muassa sen rajatessa terveyden ulkopuolelle ihmiset, joilla on erilaisia toimintakyvyn rajoituksia, esim. Hyvinvointia tarkastellaan esimerkiksi toim?uuden, hyvän olon, materiaalisten resurssien ja perustarpeiden kautta (Ruggeri et al. Ihmisen terveys ja hyvinvointi Voidaksemme ohjata keskustelua kohti monimuotoisempaa luontokäsitystä, on syytä kiinnittää huomio käyttämiimme käsitteisiin. Terveydenhuollon ammattilaiset korostavat moniulotteisuutta ja yksilöllisyyttä, kun taas esimerkiksi vanhusväestö korostaa kykyä sopeutua, itsemääräämisoikeutta ja sosiaalisia suhteita (van Druten et al. Tällainen lähestymistapa on tuonut valtavia voittoja sairauksien hoitamiseen, mutta ei kuitenkaan ratkaise nykyisiä kestämättömiin elämäntapohin ja toisiinsa linkittyviä hyvinvointiongelmia. Ihmistä ei nähdä osana tätä suojeltavaa luontoa, vaan valta-asetelmasta käsin toimivana ja muusta luonnosta ulkopuolisena. Toisenlainen tulkinta voisi sen s?aan edistää kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä ihmisen kuulumisesta luontoon ja siten tukea ihmisen ja muun luonnon hyvinvointia. Länsimaisessa kulttuurissa on pitkään ollut vallalla paradigma, jossa ihminen erotetaan muusta luonnosta ja jossa luonnon arvoa määritellään pitkälti sen (länsimaiselle) ihmiselle tuottamien hyötyjen kautta (Soinnunmaa et al. Lähestymme asiaa terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta, sillä näemme, että terveyden ja hyvinvoinnin käsitteiden kautta ihmisen suhde muuhun luontoon tulee osaksi jokaisen yksilön arkea. 2019). näkövammaiset. Luontoa on tarkasteltu ensis?aisesti ihmisille erilaisia suojautumista edellyttäviä oireita ja sairauksia aiheuttavana tai viime vuosikymmeninä vahvistuneen käsityksen mukaisesti hyödyllisiä terveysvaikutuksia tuottavana. 2021). Se eroaa myös alkuperäiskansojen tavoista käsittää ihmisen ja luonnon suhdetta. Tähän viittaa myös yhä useammin esille nostettu “tulevaisuusvallan” käsite (Heinonen 2020), jolla pyritään avaamaan keskustelua siitä, kuka lopulta päättää, kenen luominen käsitteiden ja “totuuksien” mukaan tänään rakennetaan tulevaisuutta. Usein se käsitetään terveyttä laajempana, samalla sen kanssa keskinäisriippuvaisena. 2020)
Erityisesti on korostettu niitä terveysuhkia, joita muista eläimistä leviävät taudit voivat aiheuttaa, niin ihmisyksilöille kuin kansantaloudelle. Esimerkiksi YK:n alaiset Maailman terveysjärjestö WHO sekä elintarvikeja maatalousjärjestö FAO käyttävät käsitettä ihmisen, muiden eläinten ja ympäristön terveyden yhteyksien tarkastelussa. Pohdimme näiden käsitteiden erityispiirteitä, millaista ihmiskuvaa ja tulevaisuutta niiden kautta ollaan luomassa, millä tavoin niiden kautta voidaan vastata kestävyyskriisin asettamiin haasteisiin, ja miten alkuperäiskansojen näkemyksiä voidaan yhdistää niihin. Vuonna 2015 planetaarisen terveyden päämääräksi esitettiin planeetan rajoissa korkein saavutettavissa oleva terveys, hyvinvointi ja tasa-arvo. Käsitteen vahva ihmisja eläinlääketieteen yhteys nojaa aiempiin “One Medicine” ja “One World, one health” -käsitteisiin, jotka luotiin halusta tuoda esiin ihmisja eläinlääketieteen oppien hyötyjä toinen toisilleen – mukaan lukien mahdollisuudet edistää ihmislääketiedettä eläinkokeiden avulla (Zinsstag et al. Kestävyyskriisin myötä ihmisen hyvinvoinnin ja ympäristön välistä yhteyttä on ryhdytty tarkastelemaan länsimaisessa diskurssissa uusin silmin. Käsitettä käytetään usein mikrobiologiaan ja tarttuviin tauteihin painottuvissa julkaisuissa, ja laajasti myös kansallisissa ja kansainvälisissä järjestöissä, tiedeyhteisöissä sekä terveydenhuollon järjestelmissä. 2022). Tarkastelemme tässä katsauksessa neljää ihmisen ja muun luonnon terveyttä yhdistävää käsitettä, joiden olettamukset, rajaukset ja taustat eroavat toisistaan: yhteinen terveys, planetaarinen terveys, ekopsykologia ja planetaarinen hyvinvointi. Tällaisten keskustelunavausten lisääntyessä näemme tärkeäksi pohtia millaisiin taustaoletuksiin ja keiden edustamiin arvoihin perustamme käsityksemme ihmisen hyvinvoinnista ja terveydestä suhteessa muuhun luontoon. Planetaarinen terveys Planetaarisen terveyden (engl. 49 3/22 F Jaana Laisi et al. Tulevaisuuden rakentumisen kannalta keskeisiä piirteitä näiden käsitteiden tarkastelussa ovat niiden näkemys terveyden kokonaisvaltaisuudesta, ymmärrys ihmisen ja muun luonnon välisestä suhteesta sekä tietoisuus siitä keiden näkökulmaa ja paradigmaa ne kuvaavat. Terveyttä ja ympäristöä yhdistävät käsitteet Yhteinen terveys Käsite yhteinen terveys (engl. Käsitteen perusajatuksen mukaan kokemamme terveysuhat ovat seurausta kestämättömällä tavalla rakennetun yhteiskuntamme toiminnasta. Tällä vuoden 2003 SARS-epidemian yhteydessä käyttöön otetulla käsitteellä (Mackenzie et al. Käsite keskittyy kuitenkin terveyteen lähinnä biologien ja muiden luonnontieteil?öiden näkökulmasta, eikä ota kantaa moninaisempiin terveyskäsityksiin (van Druten et al. 2011). 2015) Käsite planetaarinen terveys juontaa juurensa 1970-80-luvun ympäristöja holistisen terveyden liikkeisiin. one health) kuvaa ihmisen, eläinten ja ympäristön välisiä yhteyksiä terveysnäkökulmasta. Muulla luonnolla ei nähdä itseisarvoa, vaan sitä arvotetaan sen mukaan mikä hyöty, tai haitta, siitä on ihmiselle. Esimerkiksi Rooman klubin (2019) Planetary Emergence Plan -julkaisussa ihmisen terveys kuvataan vahvasti riippuvaiseksi koko planetaarisen systeemin tilasta. Ymmärrystä ihmisen kokemuksellisesta ja kognitiivisesta yhteyden tunteesta muuhun luontoon on vasta vastikään. Sen edelläkäv?änä voidaan nähdä Ecohealth-ajattelu, johon sisältyy myös alkuperäiskansojen viisautta. planetary health) käsite luotiin vastauksena tarpeelle vahvistaa ymmärrystä ihmisten aikaansaamien ympäristömuutosten laajuudesta ja näiden vaikutuksista myös omaan terveyteemme. vaan pikemminkin vastaanottavassa – asemassa suhteessa muuhun luontoon. Käsitteen avulla pyritään täten edistämään ratkaisuja globaaleihin toisiinsa kytkeytyviin yhteiskunnallisiin kriiseihin. Siten tavoitteen saavuttamiseksi on huomioitava ihmisten luomien poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten järjestelmien vaikutukset muualle ekosysteemeihin ja lopulta ihmiskunnan tulevaisuuteen. Käsitteelle on sittemmin esitetty myös laajempaa määritelmää, tavoitteena ihmisten, eläinten ja luonnon ekosysteemien kestävä tasapainottaminen ja optimointi, ymmärtäen niiden keskinäisriippuvuuksia (Joint Tripartite 2021). 2019) haluttiin vahvistaa ymmärrystä ihmisten, eläinten ja niiden yhteisen elinympäristön välisistä yhteyksistä. (Whitmee et al
Vaikka tällöin luontoa tarkastellaan ihmisestä irrallaan, yksilön ja populaation mielenterveyttä tukevana asiana, paikkana ja erilaisina elementteinä, ei ekopsykologian mukaan korkeaa hyvinvointia voida saavuttaa ilman vahvaa yhteyden tunnetta muuhun luontoon ja luonnon kokonaisuuteen (Mayer et al. 2021). Planetaarisen terveyden opetussuunnitelmassa (Guzmán et al. Kuten edellä kuvatussa yhteisen terveyden käsitteessä, myös planetaarisen terveyden käsite korostaa ihmisen terveyden riippuvuutta ekosysteemeistä. Viimeisen vuosikymmenen aikana käsite on tehnyt läpimurron niin lääketieteellisessä kuin akateemisessa diskurssissa. Tässä tarveperusteisessa lähestymistavassa ajatellaan, että kaikilla organismeilla on objektiivisia perustarpeita, esimerkiksi fyysinen ja henkinen terveys. 2009). Käsitettä käytetään kuitenkin yhä osin epäjohdonmukaisesti. Siihen liittyvä terveyskäsitys on kuitenkin moniulotteisempi, lukien mukaan esimerkiksi mielenterveyden. esim. 2021). Sen fokuksena on nimenomaan ihmisen terveyden optimointi jättäen tarkastelun ulkopuolelle muun luonnon itseisarvoisen hyvinvoinnin ja ihmisen positiiviset vaikutukset siihen. de León et al. Tämän normatiiviselta taustaltaan kaiken luonnon itseisarvoon nojaavan määritelmän painopiste on yksittäisen organismin s?aan tasolla, jossa tarkastelun kohteena on maapallon eri lajien evolutiivinen potentiaali – sekä organismien ja niiden elämän mahdollistavien ekosysteemien olemassaolo. Wisdom-tutk?akollektiivin vuonna 2021 lanseeraama käsite, joka kuvaa sellaista maapallon (eko)systeemien kannalta ehyttä tilaa, jossa eri lajien ja populaatioiden olemassaolo on turvattu, ja jossa eri organismeilla (ml. Käsite ohjaa ajattelua elämän jatkuvuuden mahdollistamiseen eri muodoissa ja on siten vahvasti tulevaisuuspainotteinen. Ekopsykologia Yhdysvalloissa 1990-luvun alkupuolella vakiintunut ekopsykologia (engl. Esimerkiksi kulutuksen vähentäminen ei täten tarkoittaisi joustamista ihmisen hyvinvoinnin suhteen, vaan perustarpeiden täyttämistä planetaarista hyvinvointia mahdollistavilla tavoilla, mukaan lukien ihmiskunnan sisäisen tasa-arvon huomioimisen. Ekopsykologian näkemyksiä on yhdistetty positiivisen psykologian mukaiseen keskeiseen tulevaisuusorientaation ja ratkaisukeskeiseen otteeseen vahvistamalla ihmisen positiivista luontoyhteyttä, esimerkiksi lisäämällä “luontoaltistusta”päiviin (Hermann & Edwards 2021). Ekopsykologia ei erota mielenterveyttä ja henkistä terveyttä toisistaan ja se tunnistaa ihmisen yhteyden luonnon kokonaisuuteen laajemmin kuin vain ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten aiheuttamina mielenterveyden reaktioina. Ekopsykologiassa ihmisyksilö nähdään osana maailmankaikkeuden kokonaisuutta ja siinä tunnistetaan ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten vaikutukset myös ihmisen psyykeeseen. Täten ihmisyksilön hyvinvointi nähdään kietoutuneena luonnon kokonaisuuden tilaan, minkä ymmärryksestä irtaantuminen nähdään syynä ylikulutukselle ja yksilökeskeisen ajattelutavan korostumiselle (Roszak 1993). Näkemys resonoi sekä ihmisen yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa korostavan syväekologisen näkökulman (Næss 1997) että monien alkuperäiskansojen parantamisperinteiden kanssa (Roszak et al. Esimerkiksi ihmisen terveydestä ja planetaarisesta terveydestä puhutaan rinnasteisina, vaikka ihmisen terveys sisältyy planetaarisen terveyden kokonaisuuteen (ks. Planetaarinen hyvinvointi Planetaarinen hyvinvointi (engl. ecopsychology) tutkii ihmisen mielenterveyden ja ympäristön välisiä vuorovaikutuksia ja painottaa luontoyhteyden vahvistamisen positiivisia vaikutuksia ihmisen terveydelle. 1995). (Gough 2017; JYU.Wisdom Community 2021). Koska ravinnon tarpeen täyttämiseen tehtyjen valintojen vaikutukset elämää ylläpitäviin prosesseihin vaihtelevat suuresti, tulisi planetaarisen hyvinvoinnin nimissä priorisoida juuri näiden perustarpeiden täyttämistä, eikä muuta luontoa vahingoittavien intohimojen ja halujen toteuttamista. Käsitteessä ihminen nähdään osana luontoa, mutta kuitenkin valta-asemassa muuhun luontoon nähden. (JYU.Wisdom Community 2021) Millaisin hyvinvointikäsittein kestävää tulevaisuutta rakennetaan?. 3/22 50 Futura vahvistettu myös planetaarisen terveyden piirissä, mm. planetary wellbeing) on Jyväskylän yliopistossa toimivan JYU. Perustarpeitaan ei voi valita, mutta ne voidaan planetaarisen hyvinvoinnin näkökulmasta täyttää monin eri keinoin. ihmiset) on mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä piirteitään ja kykyjään
(Redvers et al. 2021). Tämä saa hänet tulkitsemaan ympäristön uhkana tai hyväksi käytettävänä, ja toisaalta itsensä muuhun luontoon nähden kapean negatiivisesti. 51 3/22 F Planetaarisen hyvinvoinnin käsitteessä myös ihmislajin sisäiset valtasuhteet tunnistetaan osaksi ekologisen kriisin kokonaisuutta. Sen s?aan näitä kulttuureja kuvastaa syvällinen ja perinpohjainen kunnioitus sekä vastavuoroisuuden periaate ihmisiä ja muita eläviä olentoja kohtaan. Vaikka käsillämme olevan ekologisen kriisin ytimessä on ihmisen toiminta, toimintaa ei ole toteutettu eivätkä sen hyödyt ja haitat ole jakautuneet tasapuolisesti ihmislajin edustajienkaan välillä. Taustalla on ajatus, ettei luonnosta eriytynyt, pirstaloitunut ja irtaantunut henkilö kykene tunnistamaan itseään minkään systeemin osaksi. He nostivat esiin muun muassa ihmisten kadonneen ymmärryksen asemastaan laajemman systeemin yhtenä osana ja niistä tavoista, joilla elää kestävästi suhteessa Äiti Maahan (Redvers et al. Tällainen vastavuoroinen suhde, jossa ihminen hyödyntää toisia lajeja tarpeidensa mukaisesti, kuitenkaan ylittämättä muiden lajien mahdollisuutta kukoistukseen, edesauttaa samalla näiden kaikkien lajien hyvinvointia ja ekosysteemien prosessien jatkuvuutta (Kimmerer 2020; Haavisto et al. Tämänkaltaiseen näkemykseen viitataan myös planetaarisen hyvinvoinnin käsitteessä, vaikkakaan siinä ei suoraan sanoiteta ihmisen positiivisia vaikutuksia muun luonnon hyvinvoinnille. Tämän eräänlaisena ”hämähäkinseittinä” kuvattavan verkostomaisen periaatteen mukaisesti ihmisen toimintaa ei tule ajatella vain toiminnan negatiivisten vaikutusten kautta, vaan ihminen itsessään nähdään myös muun luonnon hyvinvoinnille tarpeellisena. Lancetin raportti (2022) pyrkii myös osoittamaan, kuinka antroposentriset eli ihmiskeskeiset valta-asetelmat eivät ole perinteisesti kuuluneet osaksi alkuperäiskansojen kieliä ja elämäntapaa tai ymmärrystä hyvinvoinnista ja terveydestä. Artikkeli oli jatkoa Redversin (2021) vuotta aiemmin julkaisemalle alkuperäiskansojen planetaarisen terveyden käsitteen määrittelylle. Alkuperäiskansojen näkökulmia planetaariseen terveyteen ja hyvinvointiin Lancet Planetary Healthin keväällä 2022 julkaisemassa raportissa joukko alkuperäiskansojen edustajia (ml. Lancetin raportissa ilmaistaankin tarve ekokeskeiselle tulokulmalle, jonka keskiössä olisivat egokeskeisyyden poissulkeva syklinen ajattelu, holistisuus sekä kaiken elämän sisäänsä sulkeva keskinäisriippuvuuksien verkosto, eli kaiken elävän keskinäinen riippuvuus (Wikström 2020). Käsite on luotu edistämään poikkitieteellistä ja kulttuurit ylittävää diskurssia kestävyyskriisin eri ulottuvuuksien käsittelemiseksi (JYU.Wisdom Community 2021). Jaana Laisi et al.. Siksi alkuperäiskansojen näkemystä planetaarisesta terveydestä ohjaa vahva ja kaikkia hyödyttävä ratkaisukeskeinen voima, jolla voidaan tukea Äiti Maan ja sen Lopulta planetaarisen hyvinvoinnin käsite on kaikkia edellä mainittuja laajempi ja kattavampi, sillä siihen sisältyy pyrkimys tasapainottaa myös muiden lajien, ei vain pelkästään ihmisen, itseisarvoiset tarpeet sekä tunnistaa niiden laajemmat systeemitason yhteydet toisiinsa. 2022; Roszak 1993) Kuten Lancetin raportissa todetaan, juuri tästä syystä nykypäivän kulutuskeskeisissä yhteiskunnissa itsenäisyyden ideologia on johtanut ihmisen luonnon omistajuuteen perustuvaan suhteeseen, vailla vastuullisuutta ja vastavuoroisuutta tai huolehtimisen ja rakkauden tunnetta (Redvers et al. Kaiken kaikkiaan tässä alkuperäiskansoille tyypillisemmässä diskurssissa ihminen nähdään ekopsykologian käsitteen mukaisesti osana luontoa. 2022). 2022). Päinvastoin kuin länsimaisessa diskurssissa yleisesti ajatellaan, ekosysteemien kukoistukseen tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta ihmisen kanssa. alkuperäiskansoihin kuuluvia tieteil?öitä, maaja vesiaktivisteja, kunnioitettuja kansojen vanhimpia ja perinteiden säilyttäjiä eri puolilta maailmaa) käsitteellistivät oman näkemyksensä Äiti Maan planetaarisesta terveydestä sekä pitkäkestoisen resilienssin ja terveyden avaintek?öistä. Vaikka kansanterveyden ja lääketieteen näkökulmasta terveyteen liittyvä oikeudenmukaisuuden ja valta-asetelmien sanoittaminen on epäilemättä tärkeää, alkuperäiskansojen tulokulmasta tästä yhtälöstä puuttuu yhä jotain
Ekopsykologian edustama laaja ihmisyyden näkökulma on puolestaan jäänyt jokseenkin irralliseksi valtavirran psykologiasta ja psykoterapiasta, jossa henkinen terveys osin suljetaan terapiasuhteen ulkopuolelle (Sievers 2016). Terveyttä ja ympäristöä yhdistävien käsitteiden vertailua. Kaikkeen ajatteluun ja toimintaan, myös ihmisen terveyden edistämiseen, on siksi tärkeää sisällyttää informaation ja tiedon lisäksi alkuperäiskansoille olennaista Äiti Maan sydämen viisautta. Millaisin hyvinvointikäsittein kestävää tulevaisuutta rakennetaan?. 2022) Pohdinta Kuten yllä olevista käsitteiden tarkastelusta ilmenee, keskittyy yhteisen terveyden käsite edelleen, erinäisistä yrityksistä huolimatta, muiden eläinten, ihmisen ja ekosysteemin rajapinnoilla tapahtuviin vuorovaikutuksiin sekä erityisesti uusiin ja endeemisiin zoonooseihin, antibiottiresistenssiin sekä elintarviketurvallisuuteen. Lopulta planetaarisen hyvinvoinnin käsite on kaikkia edellä mainittuja laajempi ja kattavampi, sillä siihen sisältyy pyrkimys tasapainottaa myös muiden lajien, ei vain pelkästään ihmisen, itseisarvoiset tarpeet sekä tunnistaa niiden laajemmat systeemitason yhteydet toisiinsa (Taulukko 1). Siihen verrattuna planetaarisen terveyden käsite on monipuolisempi, tarkastellen terveyttä suhteessa sekä ihmisen aiheuttamiin ympäristömuutoksiin että kokonaisuudessaan planeetan rajoihin (Taulukko 1). Haluamme kuitenkin muistuttaa, että nämä kaikki käsitteet ovat lähtökohdiltaan länsimaiseen tieteen traditioon ja rationaaliseen ajatteluun perustuvia, ihmisiä muusta luonnosta Taulukko 1. (Redvers et al. Tämä on selvä askel kohti moniäänisempää, kestävämpää tulevaisuuden rakentamista. 3/22 52 Futura kaikkien elävien olentojen hyvinvointia. Vain näiden kautta voidaan ylläpitää rauhallista, hyvinvoivaa ja yhteistyökykyistä yhteisöä, mikä loisi perustan myös planeetan hyvinvoinnille
Jaana Laisi et al.. Toisaalta vaikka planetaarisen hyvinvoinnin käsitteen kautta otetaan askel kohti alkuperäiskansojen lausuman mukaista näkökulmaa, siitä jää edelleen uupumaan käsitys ihmisen ja luonnon ykseydestä, eikä se varsinaisesti tunnista ihmisen positiivisia vaikutuksia muulle luonnolle. Tämä koskee myös tapoja sanoittaa planetaarista terveyttä. Koska monet näistä esittelemistämme käsitteistä eivät vielä ole yleistyneet arkikäytössä vaan ovat enimmäkseen käytössä ?loso?sen ja akateemisen keskustelun sekä poliittisen päätöksenteon tasoilla, olisi viimeistään nyt aika pohtia kriittisesti käytettävissä olevaa käsitteistöämme ja niihin kytkeytyviä narratiiveja. Luonnonsuojelun ja terveyden edistämisen keskustelujen tarkastelu yhdessä olisi toivottavaa kestävän tulevaisuuden rakentamiselle ja diskurssin monimuotoistumisen takaamiseksi. Siksi tarvitsemme käynnissä olevaan keskusteluun ja käsitevalikoimaan kipeästi myös alkuperäiskansojen sykliseen aikakäsitykseen ja kollektiiviseen, ei-rationaaliseen tietoon perustuvia näkemyksiä, jossa ihmistoiminta nähdään olennaisena osana luonnon hyvinvointia tuottavassa ekosysteemissä. Ongelmaksi voi muodostua, jos terveyden ja ympäristön välisiä yhteyksiä tarkastellaan vain yhteisen terveyden näkökulmasta, ajatellen, että se kuvaa näitä yhteyksiä kokonaisvaltaisesti. 2021). Lisäksi, kuten myös Rossi ja Helenius sekä Ketonen-Oksi omissa puheenvuoroissaan tässä numerossa tuovat esille, tarvitaan eri tieteenaloja ja toim?aryhmiä (esim. 2021). Tarvitsemme käynnissä olevaan keskusteluun ja käsitevalikoimaan kipeästi myös alkuperäiskansojen sykliseen aikakäsitykseen ja kollektiiviseen, ei-rationaaliseen tietoon perustuvia näkemyksiä, jossa ihmistoiminta nähdään olennaisena osana luonnon hyvinvointia tuottavassa ekosysteemissä. 2022), mutta myös Suomessa luonnonsuojelun dekolonisaatioon liittyen (Haavisto et al. Tätä vastavuoroisuuden suhdetta ja ihmisen tarpeellisuutta muun luonnon hyvinvoinnille on kuvattu kansainvälisissä avauksissa (Kimmerer 2020; Redvers et al. Tähän keskusteluun olisi myös tulevaisuudentutkimuksella ja sen menetelmillä paljon annettavaa, esimerkiksi tuottamalla kerroksellisia analyyseja (CLA), jotka kuvaavat erilaisten diskurssien taustalla vaikuttavia näkökulmia, tietoperusteita, syvään juurtuneita perusolettamuksia ja eri käsitteiden välisiä suhteita (Inayatullah 2009). 53 3/22 F jollain tapaa erottelevia. 2018). Tällöin kasvaa riski nähdä ihminen irrallaan suojeltavasta luonnosta, samalla ohittaen monien alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet sekä jo havaitut epäonnistumiset luonnonsuojelussa (Haavisto et al. Kestävyyskriisin kaltaisten kompleksisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää ennen kaikkea systeemisiä, ekofokusoituneita ja verkostomaisia näkökulmia (Willamo et al. Esimerkiksi terveydenhuollon arkityössä, planetaarisen terveyden ja ekopsykologian näkökulmat auttavat laajentamaan nykyistä terveyskäsitystä kohti planetaarisesti kestävämpää elämää. Niillä kaikilla on omat sovell(ut)uskohteensa, kunhan niiden sisältämät taustat ja rajoitteet tunnistetaan. tutk?at, yritykset, kansalaiset) yhteen tuovia uusia menetelmiä ja toimintatapoja, jotta ihmisen ja luonnon ykseyden käsitystä edustavat ajatusmallit saisivat vahvemman jalans?an erilaisissa tulevaisuutta koskevissa skenaarioissa ja päätöksenteossa
who.int/news/item/01-12-2021-tripartite-and-unepsupport-ohhlep-s-de?nition-of-one-health>. Roszak, T., M. Helenius, C. 148–56. 791–846. The Club of Rome & The Potsdam Institute for Climate Impact Research. <https://tulevaisuuspaiva.?/tulevaisuuden-valtaa-tulevaisuusvalta/>. (2019): The Global Syndemic of Obesity, Undernutrition, and Climate Change, The Lancet Commission report 393(10173), s. Bartels, D. Baker et al. Schelling, D. Teoksessa Haverinen, R., K. Zinsstag, J., E. Saramäki & O. Guzmán, C. Mattila, A. Infect. Millaisin hyvinvointikäsittein kestävää tulevaisuutta rakennetaan?. Chimbari, N. & T. Perdrisat et al. Public Health 17(12), 4586. Holmström, A. Siemenpuu-säätiö ry, Helsinki. Beyrer, F. Celidwen, C. Gaudeamus. Environ. (2021): Beyond building back better: imagining a future for human and planetary health, The Lancet Planetary Health 5.11, e827–e839. Kimmerer, R. Waltner-Toews & M. Roszak, T. M. Sillanaukee (toim.): Ihminen osana elonkirjoa – Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. Aguirre, B. Huppert (2020): Well-being is more than happiness and life satisfaction: a multidimensional analysis of 21 countries, Health. I. <http://www.donellameadows.org/archives/leverage-points-places-to-intervene-in-a-system/>. Inayatullah, S. Van De Mheen, E. (2020): Tulevaisuuden valtaa tulevaisuusvalta. Willamo, L. Horn, C. JYU. M. Maguire, S. J. Teoksessa Oksanen, M. & M. Gough I. van Druten, V. (2022): Concepts of health in di?erent contexts: A scoping review. Haavisto, O.-P., P. Capon et al. Med. Dolliver (2009): Why is nature bene?cial. Quinn, T. Long-Range Ecology Movements: A Summary.] Redvers, N. Allender, V. D. Vera, M. 375, 20160379. Simão Lemos et al. F., A. Astle, E. P. Kerckho?s & L. Mackenzie, J. Yunkaporta & K. W. Rauhala-Hayes (toim.), Ympäristö?loso?a: Kirjoituksia ympäristönsuojelun eettisistä perusteista. Luettu 5.2022. Donella Meadows Institute. (2016): Uskonnollisten ja hengellisten kysymysten käsittely suomalaisissa psykoterapioissa. Luettu 31.8.2022. Garcia-Garzon, Á. P., E. A. 48. Soc. Luettu 18.8.2022: <https://www. Arabena (2020): Molecular Decolonization: An Indigenous Microcosm Perspective of Planetary Health, Int. Hermann, C. Evert et al. Schultz, O. De Vries, A. J. Næss, A. G. M. Soinnunmaa, P., R. I. Willamo, R., L. (2020): Braiding Sweetgrass Indigenous Wisdom, Scienti?c Knowledge and the Teachings of Plants. (1993): Awakening the Ecological Unconscious Ecopsychology: Healing Our Alienation from the Rest of Creation, In Context, Exploring Our Interconnectedness Winter 1993, s. Res. Joint Tripartite (FAO, OIE, WHO) & UNEP (2021): Tripartite and UNEP support OHHLEP’s de?nition of “One Health”. Swinburn, B. Dis. Res. Kanner (toim.) (1995): Ecopsychology: Restoring the earth, healing the mind. org/sites/default/?les/siemenpuu_luonnonsuojelun_ dekolonisaatio_mobiili-saavutettava-pdf_2021.pdf>. 101(3–4), s. Edwards (2021): Practitioners’ Experiences of the In?uence of Bonsai Art on Health, Int. Haapanen, V. Kuronen (toim.)(2021): Luonnonsuojelun dekolonisaatio – Kohti kanssaelävää suojelua. Med. Nuotiomäki (2021): Voiko luonnosta tulla pois. J. Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology No 89. Neuvonen, R. Väitöskirja. (2021): The determinants of planetary health, Lancet Planet Health 5, e111–12. Wisdom community (2021): Planetary well-being, Humanit. Life. A. J. (2018): Learning how to understand complexity and deal with sustainability challenges – a framework for a comprehensive approach and its application in university education, Ecological modelling. Githaiga, M. 1–13. <https://www.sitra.?/julkaisut/ihminen-osana-elonkirjoa>. E. BMC Health Services Research 22, art.389. Teoksessa Glenn. & S. Bruehlman-Senecal & K. The role of connectedness to nature, Environment and behavior 41(5), 607–643. M. Sandström et al. (1997): Pinnallinen ja syvällinen, pitkän aikavälin ekologialiike. Whitmee, S., A. (2021): A framework to guide planetary health education, Lancet Planet Health (55), e253–e255. Haines, C. Alkuper. A., V. Barros, B. alkuper.julkaisu 1973: The shallow and the deep. Bayles, M. Sci. (2009): Causal Layered Analysis: An Integrative and Transformative Theory and Method. Nahar-van Venroo. Qual. Korhonen & T. Tanner (2011): From "one medicine" to "one health" and systemic approaches to health and well-being, Prev. Atkins, P. V. Mikä on se luonto, johon olemme suhteessa. Tulevaisuuspäivä, 25.8.2022. Vet. Boltz, A. (2015): Safeguarding human health in the Anthropocene epoch: Report of The Rockefeller Foundation–Lancet Commission on planetary health, Lancet 386(10007), s. Redvers, N., B. Yellow, D. Sitra muistio. Helenius, C. Sierra Club Books. Milkweed Editions, 2013. Kaikko & A. D. Joint Tripartite (FAO, OIE, WHO) and UNEP Statement 1.12.2021. 1973–2028. (2017): Recomposing consumption: de?ning necessities for sustainable and equitable well-being, Philos Trans A. Siemenpuun teemajulkaisu 8. Shriwise, G. Gomes & A. Morton, D. 8, 258. Tomson, S. Frantz, E. <https://www.siemenpuu. Penguin Books, Lontoo. Commun. Luettavissa: <http://www.context.org/iclib/ic34/roszak/>. 9.12.2021. Matz & F. Outcomes 18, 192. Public Health 18, 2894. Washington D.C, The Millennium Project. S. Rooman Klubi (2019): Planetary Emergency Plan Securing a New Deal for People, Nature and Climate. 4(2), 88. Sievers, P. El-Abbadi, J. 390s. Humanistinen tdk, Helsingin yliopisto. (2020): Studying Native North American Literature: Nature/Land Relationships and Native (Ojibwe) Ecologue in Louise Erdrich's Birchbark House Series. Ruggeri, K., E. Environ. Itä-Suomen yliopisto. Kraak, S. (1999): Leverage points – places to intervene in a system. [Engl. Wikström, T. S. <https://clubofrome.org/wp-content/uploads/2020/02/PlanetaryEmergencyPlan_CoR-4.pdf>. Mayer, F. Jeggo (2019): The One Health Approach — Why Is It So Important?, Trop. Gordon (toim.): Futures Research Methodology, Version 3.0. Special issue on teaching systems and modelling 370, s. A., A. (2022): The determinants of planetary health: an Indigenous consensus perspective, Lancet Planet Health 6, e156–63. Heinonen, O.-P. , C. A. A. Meadows, D. & M. Redvers, N., Y. 3/22 54 Futura Lähteet de León, E. Holmström, L
Samalla pohdin, miten voisimme vaihtoehtoja kuvitellessamme huomioida entistä paremmin myös sosiaalisten ja kulttuuristen kestävyystavoitteiden saavuttamista. Lisäksi, niin kuin YK:n vuonna 2020 julkaisema erityisraportti todensi, ovat sekä tietoisuus että keinot tavoista ratkoa erilaisia ihmisoikeudellisia ja kulttuurillisia oikeuksia toivottua heikommalla tasolla (United Nations 2020). Kuten parin vuoden takaisessa, emerita professori Sirkka Heinosen (2020) oivallisessa kirjoituksessa pandemian laukaisemasta tulevaisuustsunamista todettiin, elämme myös tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin kehityksen näkökulmasta uudistumisen aikoja. Sosiaalisella kestävyydellä viittaan määritelmään, jonka mukaan yhteiskunta on sosiaalisesti kestävä, kun se mahdollistaa kaikille kansalaisilleen oikeuden säädylliseen elämään, Kohti kestävää hyvinvointia Kiinnostus vaihtoehtoisiin tulevaisuuskuviin on tulevaisuuksia kohti kurotellessa aina läsnä (Bell 2003), mutta juuri nyt on niille ennennäkemättömän suuri yhteiskunnallinen tarve. 55 3/22 F Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kehittynyttä kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia KATSAUS Sanna Ketonen-Oksi, FT futuristi, tutk?a Laurea-ammattikorkeakoulu sanna@ketonenoksi.com t?aryhmien etuoikeus, mutta viime vuosina on otettu isoja harppauksia kohti kaikkia kansalaisia koskevan tulevaisuuslukutaidon edistämiseksi. Ennakointiosaaminen oli pitkään lähinnä ylimmän yritysjohdon ja määrällisesti vähäisten asiantun. Näin tehdessäni nostan esiin joitakin omista tutkimusintresseistäni kumpuavia ajatuksia siitä, miten tätä monimuotoisuuden ilmenemistä voitaisiin edistää käytännössä. Tässä katsauksessa tavoitteeni on tähdentää tiedollisen ja kokemuksellisen monimuotoisuuden merkitystä kuvitellessamme vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityssuuntia. Vaikka Rooman Klubin Kasvun rajat -raportin julkaisemisesta on kulunut jo 50 vuotta ja ilmastonmuutoksen torjunnassa on ollut havaittavissa yhä kunnianhimoisempia tavoitteita, ei moniin raportin esittämiin haasteisiin ole edelleenkään löytynyt kestävää ratkaisua. Sen keskiössä on yksilön kyky tarkastella tulevaisuutta laaja-alaisesti ja hyödyntää siten syntyvää tietoja kokemuspääomaa tulevaisuuteen suuntautuvan päätöksenteon tukena (Miller 2018), joten siinäkin on pohjimmiltaan kyse vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelusta
Uloimman renkaan ulkopuolelle jäävät kuvitelmat eivät tue toivotun tulevaisuuden tavoittelua. Garduño García & Gaziulusoy 2021; Mulgan 2020). Mallin on todettu huomioivan heikosti erilaisia ennalta arvaamattomia muutoksia (Blank 2019; Sardar & Sweeney 2016) ja ylipäätään luovan epärealistista kuvaa sen avulla tehdyn ennakoinnin kaiken kattavuudesta. Kaksi ensimmäistä tasoa toistavat kollektiivisia tulkintojamme tulevaisuudesta. Ei ole helppoa asettaa ’tulilinjalle’ koko sitä kulttuurisesti merkityksellistä kokonaisuutta, jonka kautta olemme yhteydessä omaan sosiaaliseen ympäristöömme. Myös sillä, millaisen tiedon varassa ja keiden kanssa me luomme kuvitelmiamme, on suuri merkitys. Mallin taustalla vaikuttaa tieto siitä, että kykymme toimia tulevaisuussuuntautuneesti ei riipu vain yksilötasolla ajatteluumme vaikuttavista antisipatorisista ajattelumalleista (engl. Kolmas taso korostaa niiden kahleista vapautunutta tulevaisuuden epäjatkuvuuksien kuvittelua. Lisäksi, kuten näemme kuvasta 1, sen esittämät kolme kuvittelun tasoa (nykyisyyden jatkumot, ’tunnetut’ tulevaisuudet’, ja ’tuntemattomat tulevaisuudet’) sopivat hyvin yksiin ajatuksiini organisaation tulevaisuusorientaation kehittämisen tasoista 1–3 (Ketonen-Oksi 2022). 2018) nousee esiin avoimuus vaihtoehdoille (engl. Itse kuitenkin näen eri vaiheet ensis?aisesti eri kehitystasoina, kuvaten yksilön/yhteisön kehittyvää kykyä haastaa vallalla olevia vaihtoehtoja. Myös alkuaan organisaatioiden strategisten muutosprosessien tueksi luotu kolmen horisontin malli – jonka monet meistä tuntevat parhaiten tulevaisuusajattelua haastavien epävarmuuksien ja kompleksisuuden tarkasteluun sovitetusta versiostaan (Hodgson & Sharpe 2007) – on saanut osakseen kritiikkiä. Kulttuurisella kestävyydellä puolestaan viittaan kulttuuriin sinä monimutkaisena kokonaisuutena, joka tuo yhteen tiedon, uskomukset, taiteet, lait, moraalin sekä kaikki ihmisen yhteiskunnan jäsenenä hankkimat tavat ja kyvyt (Tylor 1871). Siinä huomio kiinnittyy erilaisuudesta ammentavaan, moniarvoiseen ja monimuotoiseen tulevaisuuden kuvitteluun. 3/22 56 Futura oikeudenmukaiseen kohteluun sekä osallisuuden yhteiskunnalliseen päätöksentekoon (Littig & Griessler 2005). Puollan Sardarin ja Sweeneyn ajatusta siitä, että kuvitelmat voivat s?oittua kontekstista ja tilanteesta riippuen eri tasoille tai vaiheisiin, tai sisältää niitä kaikkia samanaikaisesti. transformatiivisiin kuvitelmiin. Omissa pohdinnoissani palaan säännöllisesti oman osuutensa kritiikkiä saaneeseen (Gary 2011), kirjail?a ja kulttuurikriitikko Ziauddin Sardarin kehittämään ’The Three Tomorrows of Postnormal Times’ -menetelmään (Sardar & Sweeney 2016). Kyky kuvitella vaihtoehtoja Turun yliopiston tulevaisuudentutk?oiden luomassa tulevaisuustietoisuuden eri ulottuvuuksia kuvaavassa mallissa (Ahvenharju et al. Tätä ilmentää hyvin tieteen ja teknologian tutkimuksessa vakiintunut ’kollektiivisen kuvittelun’ (Jasano. Yhdessä nämä käsitteet luovat oivallisen asetelman keskustelulle muun muassa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030:n tavoitteleman sukupolvelta toiselle siirtyvän hyvinvoinnin edellytyksistä. openness to alternatives), viitaten sillä kykyyn avautua uusille kokemuksille sekä tarkastella eri ilmiöitä kriittisanalyyttisesti. Todellisuudessa taitomme kuvitella vaihtoehtoja on vahvasti sidoksissa siihen kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin, jossa me tulevaisuuksia kuvittelemme. Olen myös lisännyt vaiheen 4, jolla viittaan erityisesti nykyhetkessä vallalla olevia kulttuurisia normeja, ideologioita sekä syvälle juurtuneita ajatteluja toimintamalleja sekä yhteiskunnan rakenteita radikaalisti haastaviin ja uudenlaista toim?uutta synnyttäviin, ns. Vaihtoehtojen kuvitteleminen on erityisen vaikeaa silloin, kun joudumme samalla kohtaamaan meille emotionaalisesti vaikeita asioita, esimerkiksi dekolonisoidessamme ja uudelleen kirjoittaessamme omaa historiaamme. & Kim 2015) käsite, joka muistuttaa syvälle juurtuneiden kognitiivisten ja sosiaalisemotionaalisten muuttujien sekä niiden välisten suhteiden vaikutusta kuvitelmiimme. anticipatory systems) – eli siitä, missä määrin suhtaudumme tulevaisuuteen tavoitteena tai suunnitelmana, johon on sopeuduttava, tai jonakin sellaisena, joka muotoutuu tässä ja nyt, nykyhetkessä tekemiemme valintojen tuloksena (Poli 2017). Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen.... Tästä johtunee se, että useat tutk?at ovat viime vuosina todenneet perinteisten (skenaario)menetelmien osoittautuneen varsin toimimattomiksi pyrkiessämme luomaan ihmiskeskeisiä tulevaisuuskuvia (esim
Kuvasin tätä haastetta Futurassa 2/21 kirjoittaessani siitä, kuinka irrallisina toisistaan näemme nuo tulevaisuustötterön eri tasot ja vaiheet. Tämä näkyy jo nyt professori Toni Ahlqvistin kuvaamissa tiedon kulttuurin jännitteissä (2018). 57 3/22 F Sanna Ketonen-Oksi Uudistumisen edellytykset ja suunta. Siksi halusin tässä kuvaparissa tuoda esille sen, kuinka keskittyessämme vain osaan kuvassa 1 kuvattujen vaihtoehtojen kuvittelua tukevan tiedon, taitojen, kokemusten, asenteiden, mielikuvien, ja toimintamallien kehittämistä, vaikeutamme olennaisesti ennakointityöllä saavutettavaa vaikuttavuutta. väittää, että sama koskee myös poliittista päätöksentekoa ja koulutussektorin toimintaa. Kuten futuristi Amy Webb totesi lokakuisessa Dubai Future Forumin avajaispuheessa, on tullut aika kehittää menetelmiä, jotka konkretisoivat tulevaisuustyön eri aikaulottuvuudet yhdeksi yhtenäiseksi prosessiksi. Tulevaisuuksien kuvittelun eri aikajänteet (muokattu Sardar & Sweeney 2016; Ketonen-Oksi 2021).. Jos transformatiivisuutta ruokkivien visioiden ja missioiden kuvitteleminen jää pääsääntöisesti harvalukuisempien, tutkimuksellisesti orientoituneiden yksilöiden/organisaatioiden tehtäväksi, ei niihin muodostu riittävää toiminnanohjauksellista kytköstä. Sosiaalisten ja kulttuuristen kestävyystavoitteiden kannalta keskeisin kysymys lienee se, millaisin (menetelmällisin) keinoin voimme tukea sitä tiedollista ja kokemuksellista monimuotoisuutta, jota tarvitsemme kuvitellaksemme radikaalisti uusia kehityssuuntia. Näin käy etenkin tehokkuutta korostavassa yritysmaailmassa, mutta uskallan Kuva 1. Prosessin Kuva 2. Todellisuudessa tilanne näyttää usein kuvan 2 kaltaiselta. Siinä missä kuva vasen puoli havainnollistaa lyhyen aikavälin toimintaan keskittyvää, tulevaisuusajattelun ja ennakoinnin välineellistä, toiminnallista ulottuvuutta, muistuttaa vaihtoehtojen kuvittelulle alttiimpi kuvan oikea puoli suuntaviivoja tulevaisuuden tekemiseen luovien pitkän aikavälin missioiden ja visioiden tarpeellisuudesta. Tulevaisuuksien kuvittelun eri tasot (Ketonen-Oksi; Sardar & Sweeney 2016 muokaten). Useimmissa organisaatioissa painopiste on vasemmalla
2013; Miloyan et al. April 2020. UCL Demos Helsinki and Untitled. Strateginen ennakointi yritysten kilpailukyvyn edellytyksenä, Futura 2/21, s. Ahvenharju, S., M. Markham, A. 48–51. 371–384. Wylie (2021): Collaborative imagination: A methodological approach, Futures 132, 102788. 1–17. Finn, E. 1–13. Blank, S. 65–79. Littig, B. Kim (2015): Dreamscapes of modernity. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2018. Tuomi (2018): Transforming the future. A. Transactions Publishers. 382–405. & B. Poli, R. Here’s why it no longer applies. org/2019/02/mckinseys-three-horizons-model-defined-innovation-for-years-heres-why-it-no-longer-applies>. <https://doi.org/10.1016/j.futures.2021.102788> Garduño García, C. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen.... Suddendorf (2019): Measuring mental time travel: Is the hippocampus really critical for episodic memory and episodic foresight?, Cortex 117, s. Wiley, Chichester, UK. 30.11.2020. (2020): The limits of the imaginary: Challenges to intervening in future speculations of memory, data, and algorithms, New Media & Society 23(2), s. Springer International Publishing AG. 1–13. A catchword between political pragmatism and social theory, International Journal of Sustainable Development 8(1-2), s. Samalla ehkä oivallamme sen, miten yhteistyö erilaisissa ennakoinnin ekosysteemeissä (Ketonen-Oksi 2020) voi auttaa meitä paremmin ymmärtämään ja huomioimaan myös niitä moninaisia sosiaalisia ja kulttuurisia näkökulmia, joita kestävälle pohjalle rakentuva päätöksenteko meiltä edellyttää. McFarlane & T. Bell, W. The University of Chicago Press. Rossel, R. Poli & I. E. (2020): The imaginary crisis. Sociotechnical imaginaries and the fabrication of power. 2019) sekä siitä, millaisia haavoittuvuuksia ja rajoituksia kuvitteluun liittyy (Markham 2020) ja siitä, miten on mahdollista erottaa toisistaan yksilöja ryhmätasolla tapahtuvan ennakoivan ajattelun kognitiivisen ja sosiaalisen prosessoinnin kerroksia (Finn & Wylie 2021). United Nations (2020): Report of the special rapporteur in the ?eld of cultural rights, Karima Bennoune, A/75/298. Ketonen-Oksi, S. Battistin, G. (2020): Kohti pitkäjänteistä, systemaattista ennakointia ekosysteemisessä yhteistyössä. Mulgan, G. 1.2.2019. & E. <https://tulevaisuusblogi.?/kohti-pitkajanteista-systemaattista-ennakointia-ekosysteemisessa-yhteistyossa/>. Sharpe (2007): Deepening futures with system structure. & R. & F. (2018): Tulevaisuuden sosioteknisiä vastakkainasetteluja: radikaalit teknologiat ja dialektinen tulevaisuudentutkimus. Tulevaisuusblogi. Sardar, Z. A. Griessler (2005): Social sustainability. Minkkinen. F., D. Tätä menetelmäkehitystä tukemaan on jo saatavissa merkittävää uutta tietoa ja ymmärrystä mielikuvitukseen vaikuttavista arvoista ja uskomusjärjestelmistä, mielikuvituksen roolista osana ihmisen kognitiivista toimintaa (esim. & S.-H. (2021): Katse tulevaisuuteen. Gaziulusoy (2021): Designing future experiences of the everyday: Pointers for methodical expansion of sustainability transitions research, Futures 127, 102702. Ahlqvist, T. Anticipation in the 21st century. Sweeney (2016): The three tomorrows of postnormal times, Futures 75, s. Ketonen-Oksi, S. <https://hbr. <https://doi.org/10.1016/j. Ketonen-Oksi, S. & I. Miller R., P. Lähteet Agnati, L. Heinonen, S. & J. < https://doi.org/10.1016/j.futures.2018.06.010>. van der He?den (toim..): Scenarios for success, 121–144. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen blogi. <https://?rc.wordpress.com/2020/10/21/pandemia-laukaisi-tulevaisuustsunamin/>. (2022): Developing organizational futures orientation – A single case study exploring and conceptualizing the transformation process in practice, IEEE Transactions on Engineering Management 69(2), s. Pagnoni G. Agnati et al. Teoksessa Sharpe, B.l & K. 537–550. Miloyan B., K. Hodgson, A. 3/22 58 Futura tulisi tuottaa konkreettisia käytännön toimia joiden vaikuttavuus on todennettavissa. (2011): Toward a new macrohistory: An extension to Sardar’s ‘postnormal times’, Futures 43, s. 21.10.2020. Taylor Francis, New York, USA. Harvard Business Review. (2017): Introduction to Anticipation Studies. (2019): McKinsey’s three horizons model de?ned innovation for years. futures.2021.102702> Gary, J. (2020): Pandemia laukaisi tulevaisuustsunamin. Fuxe (2013): The neurobiology of imagination: possible role of interaction-dominant dynamics and default mode network, Frontiers in Psychology 5(4), s. Jotta tällaiset tilanteet ja prosessit voivat tukea tavoitellun kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävän monimuotoisuuden rakentumista, on ensin luotava yhteinen käsitteellinen perusta eri tieteenalojen ja toim?aryhmien välillä. Tähän haasteeseen on luontaisesti monitieteellisellä tulevaisuudentutkimuksella paljon annettavaa: Aloittaa voisi vaikkapa dialogilla, joka tuo yhteen sekä mielikuvitusta tieteen kontekstissa että lähinnä sen episteemisistä käyttötarkoituksista kiinnostuneet. Guidolin, L. & K. Lalot (2018): The ?ve dimensions of Futures Consciousness, Futures 104, s. (2003): Foundations of Futures Studies. Values, objectivity, and the good society, human science for a new era, Vol 2. Toteuttamiskelpoisten mutta radikaalisti nykyisyydestä poikkeavien tulevaisuuskuvien luominen ei edellytä niinkään kuvitteluun osallistuvien toim?oiden yleisen representaation (ikä, sukupuoli, koulutustaso, tieteenala) monimuotoisuutta, vaan tilan antamista eri tavoin ja eri osaamisperustein tuotetulle tiedolle, tiedonintresseille ja näkemyksille. Jasano?, S. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. 38–47
Dialektiikan vastakohtana voidaan PUHEENVUORO Reetta Rossi, LuK Helsingin yliopisto, Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelma, Kudelma-verkosto ja Stockholm Resilience Centre, Tukholman yliopisto reetta.rossi@hotmail.com Leena Helenius, FM Helsingin yliopisto, Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelma, Kudelma-verkosto, väitöskirjatutk?a/HUMUS-hanke leena.helenius@helsinki.. Vaikka määritelmät ja sovellutukset vaihtelevat, dialektiikassa keskeistä on se, että ristiriitoja pidetään erottamattomana osana todellisuutta (Limnatis 2010, 1). Dialektiikkaa on sovellettu tulevaisuudentutkimuksessa tarkastelemalla tulevaisuutta ristiriitojen kautta (Ahlqvist 2018), avaten vaihtoehtoisia tulevaisuuksia (Ahlqvist & Rhisiart 2015) ja sosio-teknologisiin muutoksiin liittyvien tulevaisuuspolkujen hahmottamisessa (Ahlqvist 2022). Tässä puheenvuorossa esitämme ristiriitojen käsittelyyn työkaluksi dialektista ajattelua. Sisällyttävä ja poissulkeva ajattelu Sisällyttävä ja poissulkeva ajattelu ovat dialektisen ja dikotomisen ajattelun sovellutuksia (Helenius 2015, 52–53). Lisäksi tulevaisuudesta puhuttaessa on selvää, että se on lähtökohtaisesti epävarma ja täten sitä koskeva tieto on väistämättä ristiriitaista. ajattelutapana sekä keskusteluja tutkimusmetodina (Helenius 2015, 48). Yksi tapa vähentää ristiriitoja on ymmärtää eri käsitteisiin piiloutuvia kulttuurisia ja sosiaalisia tulkintoja, ja siksi niitä käsitellään myös planetaarisen terveyden käsitteellistämistä ruotivassa artikkelissa tässä samaisessa Futuran teemanumerossa. Havainnollistamme näitä ajattelutapoja Tenojoen lohikantojen suojeluun liittyvien tiedollisten ristiriitojen kautta. 59 3/22 F Johdanto Kun keskusteluun nousee uusia näkökulmia sekä erityisesti länsimaisesta tiedon?loso?asta eroavia tietokäsityksiä, kuten alkuperäiskansojen kokemustietoa tai ei-inhimillisten lajien tietoa, nostaa se helposti esiin ristiriitoja. Dialektisen ajattelun perinne juontaa juurensa länsimaisissa ja erityisesti aasialaisissa kulttuureissa vuosituhansien taakse. Dialektinen ajattelu työkaluksi tulevaisuustiedon ristiriitoihin. Näitä täydentämään esittelemme yhden dialektiikan sovellutuksen, sisällyttävän ajattelun, ja sen vastaparin, poissulkevan ajattelun. Dialektiikalle ei ole yhtä selvää menetelmää, vaan se on käsitetty mm
Sisällyttävä ajattelu sallii ristiriitojen mahdollisuuden ja hyväksyy niiden olemassaolon. 2020). Eri tilanteissa nämä ristiriidat yhdistyvät eri tavoin: toisinaan ristiriitoja on vain sisällössä, toisinaan tuotantotavoissa, toisinaan molemmissa tai ei kummassakaan. Tällöin poissulkeva ajattelu tarjoaa helpon välineen päätöksentekoon: tämä tieto on totta, ja muu on epätotta. 2 Kesyistä ja viheliäisistä ongelmista ks. Näiden ristiriidan tyyppien erottaminen (toisistaan) selkeyttää ristiriitojen tarkastelua myös muissa kestävyysongelmissa ja tulevaisuuskuvien luomisessa. Tällaisia ovat siis esimerkiksi luonnontieteen sisäiset erimielisyydet. Sisällyttävän ajattelun ytimessä on ristiriitaisten asioiden tai todellisuuden ristiriitaisten puolten tarkastelu yhtä aikaa, ilman että ristiriitaiselta vaikuttavaa puolta heti suljetaan pois. Poissulkeva ajattelu toimii kuitenkin huonosti silloin, kun halutaan luoda laajaa kokonaiskuvaa tai esimerkiksi kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia monista eri näkökulmista. Dikotominen ajattelu tarkoittaa sitä, että vastakohtia pidetään toisensa poissulkevina ja toisin kuin dialektiikassa, maailmaa tarkastellaan tosien ja epätosien väittämien kautta. Tiedollisesti kesy ongelma on ongelmatyypeistä kaikista helpoin käsitellä: kaikki tuotetut väitteet ovat linjassa keskenään ja ne on tuotettu yhteneväisillä tuotantotavoilla. Sisällyttävässä ja poissulkevassa ajattelutavassa on kyse siitä, miten todellisuudessa ilmeneviin ristiriitoihin suhtaudutaan. ihminen-luonto, mies-nainen, objektiivinen-subjektiivinen. Sen mukaan maailmassa havaitut ristiriidat on aina poissuljettava ja ristiriidoista on löydettävissä tosi ja epätosi puoli, eikä muita välimuotoja ole olemassa. (ks. Sisällyttävän ajattelun ytimessä on ristiriitaisten asioiden tai todellisuuden ristiriitaisten puolten tarkastelu yhtä aikaa, ilman että ristiriitaiselta vaikuttavaa puolta heti suljetaan pois. Tulevaisuutta koskevaa päätöksentekoa tukevan tulevaisuustiedon kannalta tämä tarkoittaa muun muassa mahdollisuutta kiinnittää huomio länsimaista tieteellistä tietoa moninaisemman tiedon käyttöön. Seuraavassa käytännön esimerkissä havainnollistamme molempia ajattelutapoja. Tenojoella moniselitteinen ongelma olisi esimerkiksi, jos kaksi biologia on laskenut lohia sukeltamalla, mutta päätynyt eri lopputulokseen. Myös tiedollisesti moniselitteisissä ongelmissa tuotantotavat ovat yhteneväisiä, mutta sisällössä on erimielisyyksiä. 1 Esimerkki perustuu Rossin (2021) kandidaatintutkielmaan. Tapaus tarjoaa hyvän esimerkin ristiriitojen tarkasteluun, sillä tutkimusten mukaan joen lohikannat ovat pienenemässä (Tenojoen… 2021), mutta kantojen pienenemisen syistä ja ratkaisutavoista on merkittäviä erimielisyyksiä eri toim?oiden välillä (Joks & Law 2017; Turunen et al. Poissulkeva ajattelu sen s?aan perustuu länsimaisen logiikan perusperiaatteisiin. Esimerkiksi päätöksentekotilanteissa, joissa on valittava yksi vaihtoehto, tarvitaan poissulkevaa ajattelua. Mikäli esimerkiksi Tenojoella tarkasteluun otetaan mukaan vain tieteellinen tieto, lohien suojelu näyttäytyy kesynä ongelmana: lohikannat ovat kriisissä ja kalastusta on vähennettävä. Esimerkki: Tenojoen lohiensuojelu 1 Seuraavaksi tarkastelemme Tenojoen lohiensuojelussa ilmeneviä tiedollisia ristiriitoja sisällyttävän ja poissulkevan ajattelun avulla. Sisällyttävä ajattelu sallii ristiriitojen mahdollisuuden ja hyväksyy niiden olemassaolon. Kuva 1 esittää tästä johdetut neljä tiedollisen ongelman tyyppiä, joita voi käyttää työkaluna ristiriitojen tarkastelussa 2 . 3/22 60 Futura pitää dualistista, dikotomista ja binääristä ajattelua. Helenius 2015, 38–39) Myös poissulkevalla ajattelulla on ansionsa, kun sitä sovelletaan oikein. Kaikille tuttuja dualismeja ovat mm. Erimielisyyksien ymmärtämiseksi ehdotamme viitekehystä, joka havainnollistaa tiedollisten ristiriitojen kokonaiskuvaa erottamalla toisistaan ristiriidat tiedon sisällössä (tuotetut väitteet) ja sen tuotantotavassa (epistemologia). Rittel & Webber 1973. Näissä kaikissa kyse on erilaisten asioiden ja tilanteiden havaitsemista vastakohtaisuuden kautta. Tenojoen lohen tulevaisuuden varmistamiseksi näitä erimielisyyksiä olisi ymmärrettävä paremmin ja (myös) löydettävä keinoja niiden ylittämiseen. Dialektinen ajattelu työkaluksi tulevaisuustiedon ristiriitoihin
Moniulotteisten ongelmien kohdalla toivoisimme sisällyttävää ajattelua erilaisten tiedon tuotantotapojen arvostamiseksi. Omakohtainen ja yhteisön kokemus Tenojoella elämisestä ja kalastamisesta, kertynyt sukupolvien aikana Taulukko 1. Tiedollisesti moniulotteisessa ongelmassa tuodaan erilaisia tapoja tuottaa tietoa mukaan samaan keskusteluun, mutta sisällöllisesti tieto ei ole ristiriitaista. Tenojoen lohikantojen seurantaja tutkimusryhmän näkökulma (Tenojoen… 2012 ja 2021) Tenojoen saamelaisten näkökulma (Joks & Law 2017) Tiedon sisältö Lohikannat kriisissä, tärkein syy liikakalastus Lohikannat eivät välttämättä ole kriisissä, vähenemisen syynä vuosittaiset vaihtelut, matkailukalastuksen lisääntyminen, saalistajien rauhoittaminen Tiedon tuotantotavat Saalisja kalastustilastot, saalisnäytteet, aikuisten nousulohien ja vaelluspoikasten laskenta videoseurannalla, jne. 61 3/22 F Reetta Rossi & Leena Helenius Erilaista tulevaisuustietoa yhteen kokoavan dialogin kannalta kiinnostavampia ongelmatyyppejä ovat tiedollisesti moniulotteiset sekä viheliäiset ongelmat. Taulukko 1 tiivistää näitä ristiriitoja Tenojoella joen lohikannoista tieteellistä Kuva 1. Monet tutk?at korostavatkin eri tiedontuotantotapojen komplementaarisuutta. Esimerkiksi monille alkuperäiskansoille tyypillisen ylisukupolvisen tiedon ja (länsimaisen) tieteellisen tiedon välillä on lähes aina ristiriita ainakin tuotantotavassa, mutta ei välttämättä sisällössä. Kaikista haastavampia ovat tiedollisesti viheliäiset ongelmat, jollainen on myös Tenojoen lohiensuojelu eriävine tilannekuvineen (sisällön ristiriita) sekä tapoineen tuottaa tietoa (tuotantotavan ristiriita). Ristiriitojen lisääntyessä myös sisällyttävän ajattelun merkitys kasvaa. Erityisesti alkuperäiskansojen keskuudessa tuotetun tiedon ja tieteellisen tiedon on nähty täydentävän toisiaan niiden tarkastellessa samaa asiaa erilaisella temporaalisella ja spatiaalisella skaalalla (Gagnon & Berteaux 2009). Neljä tiedollisen ongelman tyyppiä (Rossi 2021). Erot Tenojoen lohikantojen seurantaja tutkimusryhmän sekä Tenojoen saamelaisten näkökulmissa.
Tämä on aiheuttanut tyytymättömyyttä sopimukseen ja epäluottamusta päätöksentek?öitä kohtaan. Käytännössä se voi kuitenkin osoittautua yllättävän 3 Tietojärjestelmä koostuu toim?oista, käytännöistä ja instituutioista, jotka organisoivat tiedon tuottamista, jakamista ja käyttämistä (Cornell et al. 2013). Siksi sisällyttävä ajattelu on mielestämme hyvä työkalu ristiriitojen tarkasteluun; se mahdollistaa kokonaisvaltaisen tilannekuvan luomisen, jossa myös muu kuin tieteellinen tieto voidaan nähdä hyödyllisenä, ja jossa sisällön ristiriitaa ei ratkaista valitsemalla aina tieteen näkökulma. Sisällyttävän ajattelun kehyksessä ristiriitoja ei tarvitse heti ratkaista, vaan erilaiset näkemykset rikastavat kokonaiskuvaa. Vuoden 2012 raportissa seurantaja tutkimusryhmä käsitteli laajemmin paikallisen ja perinteisen tiedon roolia tutkimuksessaan. MEB:n mukainen, sisällyttävä dialogi Tenojoella vaatisi siis paikallisen tiedon käsittelyä omanlaisenaan tiedon tyyppinään, ei tieteelliselle tiedolle alisteisena. 2014). Ryhmällä on edelleen sama tehtävä (Tenojoen… 2021). unohdetun tulevaisuustiedon yhteentuomiseen tavalla, jossa molemmat tiedon tyypit nähdään tärkeinä ymmärryksen kasvattamiseksi. Ryhmän mukaan näiden eroavaisuuksien vuoksi paikallisen tiedon hyödyllisyys ja relevanssi on rajallista, ja paikallista tietoa täytyy tarkastella kriittisesti tieteen keinoin ennen sen hyväksymistä (Tenojoen… 2012, 30). Ytimeltään sisällyttävä ajattelu on yksinkertaista: pyritään ymmärtämään toisen näkökulmaa ja hyväksymään erimielisyydet. Sisällyttävä ajattelu tarjoaa kehyksen myös tieteellisen ja tässä Futuran teemanumerossa esille nostetun ns. 2020) Ristiriitojen “ratkaiseminen” valitsemalla vain toinen puoli todeksi ei poista ristiriitojen olemassaoloa. Sisällyttävä asenne voisikin saada Tenojoella aikaan hedelmällisimmän dialogin. Tiedollisesti viheliäisten ongelmien poissulkeva lähestyminen korostaa vain yhtä näkökulmaa. Paikalliset kokevat, ettei heidän tietoaan ja kokemustaan kalastuksesta ja lohista ole (vieläkään) otettu huomioon Suomen ja Norjan välistä kalastussopimusta laatiessa. 3/22 62 Futura tietoa tuottavan seurantaja tutkimusryhmän sekä alueella asuvien saamelaisten näkökulmista. Aidon dialogin mahdollistamiseksi sisällyttävää ajattelua vaaditaan keskustelun kaikilta osapuolilta. (Turunen et al. Nämä piirteet korostuvat, kun mukaan tuodaan erilaisia tulevaisuusajattelun muotoja, kuten alkuperäiskansojen tietoa. Raportin esitys paikallisen ja tieteellisen tiedon eroista kuvasti kuitenkin hyvin poissulkevaa ajattelua: paikallinen tieto on ”enimmäkseen suullista ja kuvallista, intuitiivista, kokemuksiin perustuvaa, subjektiivista ja kvalitatiivista” ja tiede taas perustuu ”systemaattiselle datalle mallitai hypoteesiperustaisessa kehyksessä, joka tiukan otoksen suunnittelun kautta on enimmäkseen objektiivista ja kvantitatiivista” (Tenojoen… 2012, 29–30). Aidon dialogin mahdollistamiseksi sisällyttävää ajattelua vaaditaan keskustelun kaikilta osapuolilta. Dialektinen, sisällyttävä ajattelu auttaa purkamaan mustavalkoista jaottelua, jossa jokin tiedon laji, esimerkiksi tieteellinen tieto, on ”totta” ja muut ”epätotta”. Paikallisen tiedon ensis?aisena pitäminen olisi yhtä lailla poissulkevaa ajattelua kuin tieteellisen tiedon valta-aseman vahvistaminen. Toisin sanoen, tieteellistä tietoa ei aseteta muiden tiedonlajien yläpuolelle määrittämään niiden oikeellisuutta. Yksi esimerkki sisällyttävän ajattelun mukaisesta työkalusta on Multiple Evidence Base (MEB) -lähestymistapa (Tengö et al. Dialektinen ajattelu työkaluksi tulevaisuustiedon ristiriitoihin. Tenojoen lohikantojen seurantaja tutkimusryhmän yhtenä tehtävänä on alusta asti ollut ottaa huomioon lohikantoja koskeva paikallinen ja perinteinen tieto huomioon arvioissa (Tenojoen… 2012). Myös Tenojoella poissulkeva ajattelu näkyy edelleen. MEB:ssä tieto validoidaan kunkin tietojärjestelmän 3 sisällä, ei niiden välillä. Johtopäätökset Tarkasteltaessa tulevaisuuteen suuntaavia ilmiöitä tieto on väistämättä epävarmaa ja siihen liittyy monia näkökulmia. Paikallisen tiedon ensisijaisena pitäminen olisi yhtä lailla poissulkevaa ajattelua kuin tieteellisen tiedon valta-aseman vahvistaminen
Dialektinen tai sisällyttävä ajattelu on taito, jota tarvitsemme yhä enenevissä määrin, kun tiedon diversiteetti kasvaa. Jotta tässä kirjoituksessa esitellyt ajattelutavat muuttuvat konkretiaksi, tarvitaan lisää työkaluja sekä sisällyttävän ajattelun taitojen kehittämiseen että konkreettisten ristiriitatilanteiden dialektiseen käsittelyyn. Ristiriitojen tarkastelu ympäristönsuojelussa poissulkevan ja sisällyttävän paradigman avulla. Tulevaisuustietoon jo lähtökohtaisesti liittyvän epävarmuuden äärellä on tarve hyväksyä ristiriitojen olemassaolo ja ottaa aikaa niiden tarkastelulle ilman, että ristiriitoja on pakko heti ratkaista. Report 1/2012. Väitöskirjan käsikirjoitus, Helsingin yliopisto. https://blogs.helsinki.?/ humusproject/tutkimus-yleislaakareiden-luontosuhdekasityksista/ Joks, Solveig & John Law (2017): Sámi salmon, state salmon: TEK, technoscience and care, The Sociological Review Monographs 65/2017, s. Helenius, Leena (2022): Dualismista dialektiikkaan hyvinvoinnin paradigmaa uudistamassa kohti ihmisen ja ympäristön hyvinvointia. 19. Tenojoen lohikantojen seurantaja tutkimusryhmä (2021): Status of the Tana/Teno River salmon populations in 2021. Rittel, Horst & Melvin Webber (1973): Dilemmas in a general theory of planning, Policy Sciences 4(2), s. 63 3/22 F vaikeaksi. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162060/ MMM_2020_2.pdf>. Erityisesti tunteita herättävissä kysymyksissä, joissa keskustelun osapuolilla on vahvat aiemmat mielipiteet, voi toisen näkökulmaan hyppääminen olla haastavaa. 91–104. Jatkamme itsekin dialektisen ajattelun menetelmien kehittämistä mm. <https://jukuri.luke.?/handle/10024/551530>. Ahlqvist, Toni (2018): Tulevaisuuden sosioteknisiä vastakkainasetteluja: Radikaalit teknologiat ja dialektinen tulevaisuudentutkimus. Tengö, Maria, Eduardo Brondizio, Thomas Elqvist, Pernilla Malmer & Marja Spierenburg (2014): Connecting Diverse Knowledge Systems for Enhanced Ecosystem Governance: The Multiple Evidence Base Approach, AMBIO 43/2014, s. Luettu 27.5.2022. Continuum, London; New York. Reetta Rossi & Leena Helenius. Tenojoen lohikantojen suojelua koskevien ristiriitojen tarkastelu sisällyttävän ja poissulkevan paradigman avulla. 60-70. Teoksessa: Nectarios G. Lähteet Ahlqvist, Toni & Martin Rhisiart (2015): Emerging pathways for critical futures research: Changing contexts and impacts of social theory, Futures 71/2015, s. Working group on salmon monitoring and research in the Tana river system. 150-171. Limnatis (toim.): The dimensions of Hegel’s dialectic. (2013): Opening up knowledge systems for better response to global environmental change, Environmental Science & Policy 28, s. Helenius, Leena (2015): Joko–tai vai sekä–että. Limnatis, Nectarios G., (2010): Introduction. Gagnon, Catherine & Dominique Berteaux (2009): Integrating Traditional Ecological Knowledge and Ecological Science: a Question of Scale, Ecology and Society 14(2), s. Ks. Tenojoen lohikantojen seurantaja tutkimusryhmä (2012): Status of the river Tana salmon populations. Tulevaisuustietoon jo lähtökohtaisesti liittyvän epävarmuuden äärellä on tarve hyväksyä ristiriitojen olemassaolo ja ottaa aikaa niiden tarkastelulle ilman, että ristiriitoja on pakko heti ratkaista. Ahlqvist, Toni (2022): An outline of future-oriented dialectics: Conceptualising dialectical positions, trajectories and processes in the context of futures research, Futures Vol. Luettu 26.8.2022. Luettu 16.8.2022. Report from the Tana Monitoring and Research Group nr 1/2021. 276 s. Cornell Sarah, Frans Berkhout, Willem?n Tuinstra, David Tàbara, Jill Jäger, Ilan Chabay et al. 579-591. Rossi, Reetta (2021): Ristiriitainen tieto ympäristönsuojelussa. Turunen, Juha-Pekka, Lasse Peltonen & Timo Karjalainen (2020): Tenon kalastussopimuksen vaikutukset – sopimuksen toimivuuden arviointi eri osapuolten näkökulmasta, Maaja metsätalousministeriön julkaisuja 2020:2. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. Kandidaatintutkielma, Helsingin yliopisto. 143, October 2022, 103037. 155-169. Lisäksi nykymaailmassa tarvitaan myös luotettavaa tieteellistä tietoa monenlaisten väärien uskomusten liikkuessa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2018. hyvinvoinnin luontoyhteyden ja terveydenhuollon ammattilaisten luontosuhdekäsitysten kontekstissa (Helenius 2022). <https://jukuri.luke.?/handle/10024/551500>
Naiiviudessa seuraan Helene Cixousia (2008, 273), joka toteaa kirjoittavansa naiiviuden ja särkyvyyden manifestina. Kiitän mahdollisuudesta tunnustella, miten puhua suomeksi herkkyydestä, kipuilusta ja paranemisesta, rakkaudestakin – asioita, joista voi kirjoittaa englanniksi lähes huomaamattaan, mutta suomeksi kirjoittaessa sanat ovat vähällä takertua kurkkuun. Se on tarkoittanut autoetnogra?sta tutkimusta,. 2 Leikin kielellä sekä käännän sanoja ja käsitteitä käännöksiä tunnustellen, en vain yhtä ja ainoaa tiettyä suomennosta hyväksyen. 3/22 64 Futura PUHEENVUORO Uudelleenalkuperäiskansaistaminen: Suostuminen herkkyyteen, vastavuoroisuuteen ja epävarmuuteen 1 Hannaellen Guttorm Vanhempi tutk?a, FT Helsingin yliopisto; Apulaisprofessori Saamelainen korkeakoulu hanna.guttorm@helsinki.. Tutkimisen polkuni on jo pitkään ollut inspiroitunut todellisen elämän tuomisesta tutkimukseen. Tämän kirjoittaminen on ollut ajattelemis-tuntemis-aistimis-särkymis-toivomis-näkyjen-näkemisen 2 polku. Kiitän myös Koneen Säätiötä taloudellisesta tuesta – ajasta ajatella ja kirjoittaa. Siksi aloitan tunnustuksilla, herkkyyden ja haavoittuvuuksien keskellä, siitäkin huolimatta, että se voi joidenkin luk?oiden mielestä kuulostaa oudolta tai naiivilta. Kohti suostumista epävarmuuteen ja haavoittuvuuteen Tässä puheenvuorossa, joka on kirjoitettu kirjoittamisen ja ajattelun avautumisen mahdollisuudessa, haluan olla läsnä elämän haavoittuvuudessa ja epävarmuudessa. 1 Tämä artikkeli on Futura-lehteen ja tähän kirjoituskutsuun muokattu suomennos Sustainability Science Days 2022 -konferenssissa 19.5.2022 pitämästäni keynote-esitelmästä. Tämä on syntynyt kirjoittamisen palossa, syvällä sydämessäni, siellä jossakin, väristen kuin haavanlehti tai perhosen siipi
Tässäkin se kyllä on, ainakin rivien väleissä. se on tarkoittanut tämän yhden elämän ja kaiken, mitä siinä tapahtuu, vaikuttuu, liikuttuu, yhdistyy, tuomista tutkimuksen keskiöön, tähän tutkimushankkeeseen nimeltä ’Elämä, rakkaus, huolenpito, yhteys ja kuolema Maassa ja miten pahasti saatamme eksyä siinä/tässä’ sittenkään en tässä projektissa ole ollut kiinnostunut tästä ’minusta’ tai esimerkiksi identiteetistäni, vaan tämän kehomielen käyttämisestä tutkimuksen instrumenttina, tutkimusvälineenä, työkaluna ottaen a?ektit, tunteet ja keholliset kokemukset vakavasti ja kuunnellen niitä, ollen avoin niille, seuraten niitä, ei ainoastaan niitä syrjään siirtäen voidakseni si(t)ten keskittyä Tutkimukseen tai Tieteeseen (isolla alkukirjaimella) Tämä minä, tämä kehomieli, on sattunut syntymään saamelaissuomalaiseen perheeseen sellaisten ihmisten keskellä ja keskelle, joilla on aina ollut suuria kysymyksiä – mutta myös selkeitä, kyseenalaistamattomia vastauksia – elämästä ja kuolemasta, Jumalasta (/jumalista) ja hengistä. Se mahdollisti jopa käsitteiden haastamisen, käsitteiden, jotka erottavat jonkun tai joitakin osasia todellisuudesta, tästä meidän yhteisestä kokonaisuudestamme, joka muodostuu maasta, vesistä, ihmisistä ja enemmän-kuin-ihmisistä 4 Maan päällä, ja luovat samankaltaisuuksia näiden aina erilaisten, limittyvien ja sekoittuvien asioiden ja ilmiöiden väleille. Tämä polku jatkui mannermaisten ?loso?oiden ja posthumanististen, dekoloniaalisten teorioiden löytämisellä, mikä mahdollisti niiden kategorioiden, joihin modernismi, kolonialismi ja kapitalismi (mekö?) tapaavat ihmisiä jakaa, yhä vahvemman haastamisen. Vaikka käytän sanaa ’enemmän’, en ajattele arvokkaampaa, vaan enempää ja laajempaa määrää Maan asukkaita/olioita, joista ihminen on erottanut itsensä erityiseksi, ainoaksi esimerkiksi itsetietoisuuden omaavaksi. Vaikka käsitteet olisivat vakiintuneita, rakastan suoria käännöksiä rakenteineen ja tunnistettavine erikielisine taustoineen (ks. (2020) käyttävät käännöstä ’ihmistä laajempi’. 5 Suomen ja saamen kielissä sana luonto ja luondu ovat aiemmin tarkoittaneet ihmisten ja asioiden luontoa tai luonnetta – jonkun kulttuurista tai ihmiselämästä erillisen merkitykseen se tuli vasta myöhemmin, kolonisaation yhtenä seurauksena. Lapsuuteni saamelaisuus oli lestadiolaisuudella peitelty/peitetty, lestadiolaisuudella, joka jäi elämään erilaisissa rihmoissa saamelaisen karismaattisen papin jalanjäljissä. Tunnistamaan sen väkivallan, mitä nämä eronteot tekevät ihmisten luonnolle 5 ihmisen luonto, ihmisten luonto, mitä me olisimmekaan, jos vain, 3 Tekisi mieleni lisätä myös sydän ja puhua keho-mieli-sydämestä, mutta tulkoon sydän seuraavissa, tulevissa, kirjoituksissa selkeämmin näkyviin. Kasvaminen irti noista rihmoista ja verkoista vaati minua tunnistamaan puheen ’meistä’ ja ’heistä’, tunnistamaan kategorioiden ’me’ ja ’he’ väkivaltaisuuden, ja ymmärtämään, että universumi ja universaalinen energia on jotain valtavampaa kuin mitä minulle oli opetettu Jumalasta erottelevana ja ulossulkevana. Hannaellen Guttorm. Saamelaiset eivät yhäkään puhu menevänsä luontoon, vaan esimerkiksi metsään/metsälle tai tunturiin. Käsitteellä ei taida olla vielä vakiintunutta suomennosta, mutta esimerkiksi Tammi et al. 65 3/22 F tutkimusta tämän kehomielen 3 liikkuvalta paikalta, tästä lihasta ja hengestä, elävästi, haavoittuvana ja huolestuneena, jännittyneenä ja haluavana, kietoutumisessa ja kohtaamisessa maailman ja kaikkien sen materiaalisuuksien, diskurssien ja ilmapiirien kanssa. lisää tästä Guttorm). 4 Tämä on suora käännökseni paljon käytetystä englanninkielisestä käsitteestä more-than-human. Se taas pakotti tunnistamaan näiden erontekojen julmuuden ja väkivaltaisuuden, nimeämisen väkivaltaisuuden
Tämä ajatus on kulkenut mielessäni hehkuen ja sykkien siitä lähtien. 3/22 66 Futura jos vain meillä olisi kosketus luontoomme, luontoomme ja syvimmän arvokkuutemme, luontomme, kanssa jos vain kehoa ja tunteita ei olisi alennettu joksikin vähempiarvoiseksi kuin sanat, järki, ymmärrys Pakotti tunnistamaan myös sen väkivallan, mitä tämä modernismi-kapitalismi-kolonialismi-ekstraktivismi on tehnyt ja tekee Maalle ja meidän maallisille Toisillemme, tälle Maalle Toisena, Maalle, josta on tullut meille Toinen. Henkilökohtaisella tasolla tämä erillisyyksien ja erontekojen tunnistaminen pakotti huomaamaan, miten kategorioiden väkivalta toimi perheessäni ja niissä moninaisissa yhteisöissä, joissa liiku(i)n me/minä/isäni/yhteisöni juuttui kategorioihin ja tarinoihin, ulkopuolelta kerrottuihin ja nimettyihin nimeämisen kautta paremmin tiedettyihin ja vallankäytön mahdollistaviin, samankaltaisuuteen, samuuteen, yhdenlaisuuteen pakottaviin – elämän moninaisuuden, muuttuvaisuuden unohtaviin juuri niin, ja tämä tämä kaikki on tuonut minut paikkoihin ja tiloihin, joissa kirjoitan, ajattelen, liikun, luonnostelen, unelmoin, kuvittelen kohti 6 Puheenvuoro International Congress on Qualitative Inquiry -konferenssin Indigenous Inquiries Circle -ryhmässä toukokuussa 2016, Champaign-Urbanassa. Mentaalisesti yhteisömme, globaali maailmamme on vetäytynyt yhteydestä Maahan, yhteydestä hänen kanssaan. Uudelleenalkuperäiskansaistaminen. Materiaalisesti olemme Maa, kaikilla mahdollisilla tavoilla, vaikka mentaalisesti valitettavan moni on kadottanut ymmärryksensä ja tietonsa, kehollisen kokemuksensa siitä, ikään kuin Maa ainoastaan olisi kämppä, jossa asua, autotalli tai varasto, jota käyttää, tai pahimmillaan kaatopaikka. Monet meistä ovat unohtaneet riippuvuutemme hänestä – voimmeko sanoa hänestä. Olemme kiinnittyneitä Maahan, olemme Maa, tiesimmepä tai ymmärsimmepä sitä – tai emme. Maasta emme myöskään pääse eroon, toisin kuin äidistämme, ensimmäisestä vallanharjoittajastamme. relationality. Maa ei kuitenkaan koskaan ole väkivaltainen meitä kohtaan tietoisesti. Myös kaikki ei-ihmisten 8 kategoriaan kuuluvat Maan asukkaat, joita ihminen ei ole vanginnut, käyttänyt tai pahoinpidellyt, tulevat aina elämään tiiviissä yhteydessä Maan kanssa, nämä meidän maalliset Toisemme (Earthly-others). 7 Engl. Myös me Ihmiset, vaikkakin usein epäinhimilliset, elämme Maassa, erottamattomassa yhteydessä Maan kanssa. 8 Engl. Saamelaisessa ajattelussa, kuten monissa muissakin alkuperäiskansakielissä, Maa ymmärretään äitinämme. Eivät kuitenkaan kaikki Maan asukkaat ole kadottaneet yhteyttään, vaan monet alkuperäiskansayhteisöt yhä elävät läheisessä yhteydessä Maan kanssa, yhteisolemassaolon syvässä kunnioituksessa (in respect of co-existence). Ja ikään kuin muut-kuin-ihmisolennot olisivat olemassa ainoastaan meille tai meidän takiamme – tästä järkyttävimpänä esimerkkinä YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta, joista vain kaksi mainitsee (muun kuin ihmis-)elämän vesissä ja maissa, ja senkin lähinnä (ihmisten) käytön, vaikkakin kestävän sellaisen, näkökulmasta. Shawn Wilson 6 , paljon siteerattu alkuperäiskansatieteil?ä (opaskwajayk cree) kertoi näkevänsä uusliberalismin ylisukupolvisena traumana maayhteyden menettämisestä: olemme rakentaneet hyvinvoinnin järjestelmän, jossa ja johon olemme eksyneet – olemme unohtaneet yhteytemme, suhteisuutemme 7 , kuulumisemme Maahan ja Maan kanssa. non-human
67 3/22 F kohti jotain muuta vaikken tiedä, mitä se on tai olisi jos se ikinä on jos se ikinä tulee mutta on toive on haave vähemmän väkivaltaisesta maailmasta kestävämmästä, monenlaisen kanssayhteiselon 9 sallivammasta maailmasta meillä monella on toive, näky, visio, onneksi on olemme kerran olleet vastuullisempia maiden, vesien ja muiden-kuin-ihmisten hyvinvoinnista silloin kun koimme riippuvuuden jokapäiväisessä elämässämme kun tunsimme haavoittuvuutemme – riippuvuutemme maista, vesistä, enemmän-kuin-ihmisistä, toisistamme silloin kun me tai esivanhempamme tunsivat epävarmuuden seuraavasta päivästä näin otsikko syntyi otsikko kutsuna luk?alle, kuul?alle, mutta myös kirjoittaja-puhujalle itselleen saada kiinni jostain, mitä on menossa ajattelun-tuntemisen-aistimisen-särkymisen-toivomisennäkemisen universumissa kohti jotain kohti uudelleen suostumista, mukavuusalueelle löytämistä haavoittuvuuden, vastavuoroisuuden ja epävarmuuden kanssa kohti uudelleenalkuperäiskansaistumista, uudelleenalkuperäiskansaistamista Tämä maailma this vulnerable world in the middle of uncertainty what if sh/c/aring more. co-existence.. tämä maailma, jonka me, jotka olemme pitäneet huolta kaikesta ja jotka olemme rakastaneet varmuutta, olemme nyt, ilmastonmuutoksen todellisuuden, COVID 19 -viruksen ja viimeksi Putinin pakottamina, joutuneet oppimaan tuntemaan haavoittuvana – mitä tahansa voi tulla, mitä emme vielä tiedä, Hannaellen Guttorm 9 Engl
history), jonka englanninkielisen juuren voi ajatella viittaavan hänen, maskuliinisen ’hänen’ eli miesten, useimmiten valkoisten tai länsimaalaisten valloittajien, tarinoihin. Meidän-tarinat vastaavasti viittaavat valloittajista tai valtavirtayhteiskunnasta tai normatiivisista odotuksista ja oletuksista poikkeavien yhteisöjen tarinoihin ja kertomuksiin. Uudelleenalkuperäiskansaistaminen. 3/22 68 Futura nyt vielä tulevaisuus on epävarma, tuntematon, meidän kontrollimme ulkopuolella mitä jos jakaisimme enemmän mitä jos välittäisimme enemmän eikä meidän tarvitsisi vain pelätä, varoa, ennakoida riskejä enemmän – rivien välissä on usein paljon, myös toinen toisensa jälkeen aseteltujen kirjainten välissä on ”nuoriso on saamassa perinnökseen vain kaaosta ja valheita.” näin toteaa Kansallisteatterin mainos uudesta Hamletista ”maailma on nyrjähtänyt, mennyt s?oiltaan.” alkuperäiskansatiedolle, joka ei perustu vain faktoihin ja tieteelliseen näyttöön, mutta myös kokemukselliseen ja keholliseen tietoon sekä yhteisolemassaolon ja terveellisen elämän kunnioitukseen, tälle tiedolle ja alkuperäiskansaisille ?loso?oille on lopulta annettu tiloja puhua miten käytämme näitä tiloja mihin käytämme näitä tiloja miten käytämme näitä tietoja ja viisauksia ekstraktivoimatta ja kolonisoimatta taas haluaisin sanoa dear Spirit, rakas Henki, hyvät henget antakoot minun käyttää tätä tilaa yhteyksien rakentamiseen rakkauden rakentamiseen rajojen ylittämiseen kategorioiden väkivallan ylittämiseen ei niiden vahvistamiseen vaikka samalla muistaen historiat (his-story, miesten ja valloittajien tarinat), nais(t)en-tarinat, lukemattomat minun-tarinat 9 , meidän-tarinat tuskasta ja väärinkohtelusta nöyrällä mielellä otan tämän paikan niiden maailmojen välillä, joita kuvataan sanoilla alkuperäiskansainen ja ei-alkuperäiskansainen sekä tieteiden ja taiteiden välillä kummankin kriteereitä haastaen, koetellen 9 Käytän tässä sanaa minun-tarina (engl. mystory) osoittamaan yksittäisten ihmisten tarinoiden eroa historioista, (engl
Kollektiivi on tunnistanut ja nimennyt kieltämisen neljä ulottuvuutta ja tasoa koskien maailmamme tilaa (taulukko 1): Hannaellen Guttorm. Ja meidän tulisi havahtua siihen, että olemme kadottaneet tavan puhua rakkaudesta. Emme puhu rakkaudesta, varsinkaan akateemisissa teksteissä, kuten bell hooks (2016/2000) kirjassaan Rakkaus muuttaa kaiken kutsuu meitä huomaamaan. Ja että ”sen tietäminen, että olemme sairaita ja että maailma on sairas, luo mahdollisen tunnun” (Stengers 2017, 70), tunnun siitä, että on mahdollista parantaa ja parantua. 69 3/22 F tutkin, kirjoitan, toimin tuodakseni tuntemisen, aistimisen ja a?ektoitumisen tieteellisiin keskusteluihin ja akateemisille areenoille samalla tunnistaen ja tunnustaen maailman kokonaisvaltaisuuden, kompleksisuuden, kietoutumisen ja keskinäisen riippuvuuden ja jakaen totuuden, että meidän on löydettävä muutos, tehtävä muutos, todellinen muutos kohti jotain, mitä emme vielä tunne ja jos ja kun me todella tunnistamme ja tunnustamme, että vanha järjestelmä ei toimi ja että olemme liukkaalla pinnalla, menossa kohti tuhoa, jos jatkamme näin jos todella haluamme tehdä perustavanlaatuisen muutoksen, saatamme joutua myöntämään, ettei pelkkä enemmän ja tarkemman, eksaktimman informaation tuottaminen aiheuttamastamme sotkusta auta Saatamme joutua myöntämään Isabelle Stengersin (2017, 70) tavoin, että ”tekemällä ’paremmin’ sen, mitä olemme jo tottuneet tekemään, ei tule olemaan tarpeeksi oppimiselle”. olemme tuskassa, sairaita, minä olen tuskasta sairas siinä on mahdollisen tuntu/taju, aavistus jostain muusta tämä haparointi tämä jonkun muun tulemisen tuntu jotain muuta kuin jo tiedämme Joitakin viikkoja, kuukausia sitten kuulin Sharon Steinin (2022), Gesturing towards decolonial futures -kollektiivista, ihastuttavan luennon. Toinen tiede on mahdollinen (Another science is possible)! Meidän täytyy uskaltaa asua ja jäädä olemaan ja elämään hankaluuden kanssa (Stay with the trouble) kuten Donna Haraway (2016) meitä kehottaa
Uudelleenalkuperäiskansaistaminen. Voimme joko tunnistaa tai kieltää maailmamme väkivallan, rasistisen/koloniaalisen ja, haluaisin lisätä, kaikenlaisen ableistisen väkivallan 10 , voimme joko tunnistaa tai kieltää, että elämisen tapamme on kestämätön, voimme joko tunnistaa tai kieltää kaiken kietoutumisen yhteen, kuten ongelmien syvyydenkin. 10 Ableistinen väkivalta viittaa kaikkiin niihin kykyihin, joita meillä oletetaan olevan. Viittoilu kohti dekoloniaalisia tulevaisuuksia (GTFD-kollektiivi 2022, kääntänyt kirjoittaja). 3/22 70 Futura Taulukko 1. Kun kritiikki hyväksytään, muttei täydesti seuraamuksia, saatamme lisätä vihreää energiaa ja kollektiivisia tekoja poliittisen tahdon mobilisoimiseksi – on helppoa osallistua mielenosoituksiin tai lentää maapallon toiselle puolelle kaksipäiväiseen (ilmasto)konferenssiin tai vierailemaan luonnonpuistossa. Saatamme haluta esimerkiksi vahvistaa inkluusiota ja marginalisoitujen ryhmien osallisuutta (muun muassa alkuperäiskansaistamalla yliopistoja alkuperäiskansatekstejä lisäämällä tai perustamalla kiintiöitä alkuperäiskansojen edustajille). Saatamme myös vaatia lisää tutkimus(rahoitus)ta tai lisää todistusaineistoa väitteidemme tueksi. Maailmassa on yhä paljon syvää kieltämistä, on yhä paljon tulkinnallista kieltämistä, jolloin osa kritiikistä hyväksytään
Ja että se todella tarkoittaa, ettei vallitsevien olemisen, tietämisen ja suhteissa olemisen tapojen jatkaminen enää ole mahdollista. voisiko se tapahtua tuskattomasti. Miten kutsumme enemmistön planeettamme ihmisistä hyväksymään kestävyysmurroksen välttämättömyyden. Näemme muutoksen välttämättömyyden, kyllä, mutta mitä olemme valmiita muuttamaan akatemiassa, kun haluamme jatkaa kiirehtimistä ja paremmin tietämistä kuten aina ennenkin. tai keiden tulee kohdata tuska, muutoksen tuska. 71 3/22 F Mutta kun emme enää kiellä, ymmärrämme, että pitkäaikaiset vauriot eivät lopu ennen kuin systeemi lakkautetaan tai se kaatuu itsekseen ja kunnes lopulta ymmärrämme luopua tästä elämisen tavasta ja etsimme toisenlaisia olemassaolon muotoja. Joten, missä olemme ihmistieteissä, tulevaisuudentutkimuksessa, kestävyystutkimuksessa. Ja kun ei-tietäminen, hämmennys ja sotkuisuus eivät ole mukavuusalueitamme. Teemmekö kylliksi toisin vai yritämmekö ratkaista ongelmiamme vanhoin keinoin. nyt tuskaa kokevat alkuperäiskansat ja muut, jotka ovat nähneet ja kokeneet maidensa ja niihin liittyvän monilajisen elämän riistämisen ja hävittämisen, tuskan kokevat tehdastuotetut eläimet, joiden koko elämä on pelkkää särkyä ajattelen, että meidän, jotka nautimme tämän uusliberalistisen, kolonialistisen, ekstraktivistisen, modernistisen maailman hedelmistä eniten, meidän tulee käydä tuskan läpi maa on sairas, lukuisat lajit ovat sairaita, me olemme sairaita Minun-tarinoita, meidän-tarinoita kutsuaksemme ihmisiä tunnistamaan sairautensa – tai asiat, joita teemme pitääksemme olosuhteet ennallaan ja ollaksemme tunnistamatta sairauttamme, uusliberalismia ja ylikulutusta ylisukupolvisena traumana kutsuaksemme ihmisiä tunnistamaan maayhteyden menettämisen trauman tai yhteiskunnan päällemme asettamien vaatimusten alla uupumisen, myös kehojemme kolonisoinnin olemmehan kolonisoineet ja antaneet kolonisoida kehomme ja kehomielemme tehdäksemme kapitalismille, ekstraktivismille, kolonialismille palveluksen, uhrauksen Hannaellen Guttorm. Miten kutsumme ihmisiä ei-kieltämisen tilaan ja muutoksen mahdollisuuden tuntuun muutokseen, joka ei tarkoita pelkästään luopumista asioista, joita rakastamme ja olemme oppineet pitämään oikeuksinamme (matkustaa, kokea, ilmaista itseään, asioita, joissa emme tunnista, mihin kaikkeen sen kautta osallistumme), vaan muutokseen, joka antaa meille enemmän vähemmästä ja tekee elämämme enemmän elämisen arvoiseksi vai voisimmeko hypätä suoraan tuohon elämisen arvoisuuteen
Seuraavassa runossa käytän niistä kahta: duovdagat, maat ja alueet, jotka ovat lähellä asuinpaikkaasi, maat, jotka tunnet sydämelläsi, kehollasi, ja guovllut, jota käytetään maista ja alueista yleisemmin, usein myös kauniista alueista. Saamen kielissä on satoja tai tuhansia erilaisia sanoja erilaisille maille. en voinut jättää ystäviäni ja elämääni, en ollut kokenut kuuluvuutta näihin maihin, en tähän kieleenkään ja pyytämään en oppinut ollenkaan Uudelleenalkuperäiskansaistaminen. 3/22 72 Futura tunnistaaksemme trauman meidän tulee jakaa kertomuksia kivusta ja tuskasta, paikallistuneita, henkilökohtaisesta kipuilusta kertovia tarinoita, kertomuksia, jotka tulevat sydämestä, kehosta ja eletystä ja koetusta suhteisuudesta tässä rajatussa tilassa tässä tilassa, jossa olemme haavoittuneet usein vaadimme tuskan jakamiseen turvallisia tiloja, maailmamme ei ole turvallinen paikka olla haavoittuva, ei ole turvallista jakaa tuskaansa, meillä ei ole malleja sille, erityisesti asiantunt?oina meidän tulee performoida kyvykkyyttä, varmuutta ja tietoa, ja toimia roolissamme uskottavina, kipuilematta kivun jakamista tavoittelen, kun olen kirjoittanut ja yhä kirjoitan minun-tarinoita 11 Seuraavassa kirjoitan sen tunnistamisesta, että minulla ei ole sellaista maasuhdetta, jollainen isälläni, isovanhemmillani, esivanhemmillani kerran oli. dat eai leat munnje duovdagat, muhto áh??án ruoktoguovllut ráhkistan dáid váillehan dáid dovdat diehtit ii leat doarvái mo sáhttet dáid guo??it dáid duoddariid, dáid oidnosiid, dáid váriid ja bálgaid dáid oidnosiid etnui ja manin in nuorra rávesolmmožin ollen deike in máltán guo??it ustibiiddan ja ealliman in lean šáddan dovdat gullevašvuo?a dáid eatnamiidda, in goit dán gillii ja bivdit, in oahppan ollege eivät ole nämä minulle duovdagat, vaan isäni kotiguovllut rakastan näitä kaipaan tuntea nämä läpikotaisin tietää ei ole tarpeeksi miten saatoit nämä jättää nämä tunturit, nämä maat, nämä vaarat ja polut, nämä maisemat joelle. ja miksen ottanut aikaa tullut tänne nuorena aikuisena. On myös kaksi erilaista saamen (ja suomen) sanaa tietämiselle: Dovdat, tuntea, tietää henkilökohtaisen tai perityn kokemuksen kautta, sydämellä ja keholla, ja diehtit, tietää kirjoista, tietolähteistä tai toisilta oppimisen kautta, päällä ja aivoilla: 11 Kirjoitan siis minun-tarinoita sekä omalta paikaltani että kohtaamieni ihmisten tarinoiden ja kertomusten pohjalta
Hannaellen Guttorm. 73 3/22 F Käännän tähän myös toisen runon, jonka olen kirjoittanut vanhan ystäväni (ilmaston)muutoksen kokemuksia ja menneen kaipuuta jakaakseni: Petteri, vanha poromies, kertoili ja muisteli pehmeästi ja kaivaten viisikymmenluvun poronhoitoa, lupasi, että saan kertoa hänen tarinoistaan ’kuultuina sieltä täältä’, en hänen nimellään nimesin hänet veljeni Petterin mukaan, koska hän on yhteisöveljeni kuulin, miten Petteri ja muut hiihtivät porojen perässä ei ollut aitoja, oli vain sukset, joilla paimentaa kuulin, miten tunturit olivat täynnä jäkälää ”valitettavasti meillä ei ollut laitteita dokumentoida sitä” kuulin tunturien valkoisuudesta – miten valkoisia ne todella olivatkaan ”valitettavasti meillä ei ollut mitään millä dokumentoida sitä” kuulin jäkälien korkeudesta – miten korkeiksi ne todella kasvoivatkaan ”valitettavasti meillä ei ollut laitteita dokumentoida sitä” ja miten porot söivät jäkälää ja miten vaativia ja tarkkoja porot olivat jäkälän suhteen myös talvella jokainen kaivoi omat jäkälänsä lumen läpi, jokainen itselleen vaikka olisi ollut toisen kaivamaa jäkälää lumen päällä, se ei täyttänyt syötäväksi kelpaavan jäkälän laatuvaatimuksia yhdellekään porolle ja miten nykyään poro syö jokaisen pienen mustan – ja kuivan – pisteen lumen pinnalla ja jos poroa piti ruokkia, jäkälään ei saanut koskea paljaalla kädellä – ei ei, se ei toiminut ollenkaan, poro vain käänsi turpansa pois piti käyttää hanskoja tai olla kokonaan koskematta ja se liha! vanhoina hyvinä aikoina porossa oli läskiä ja liha oli herkullista ja mureaa nyt ainoa luomuliha on vasa ensimmäisenä syksynään mutta silti, ”en halua kritisoida nykyisiä käytäntöjä, on jo haasteita tarpeeksi muutenkin” Viisautta alkuperäiskansakielistä, tässä saamesta Alkuperäiskansakielissä on upotettuna kokonaisvaltaista viisautta. Minulle saamelaisten käsitteiden oppiminen aikuisena onkin ollut merkittävä lahja. Saamelainen kulttuuri ja ontologia on aina perustunut birgejupmin syvään ymmärrykseen. Esimerkiksi kestävyys ei ole ollut käsitteenä saamessa käytössä aiemmin, vaan kestävyys elettiin muiden käsitteiden ja käytäntöjen kautta. Näin on myös vanhoissa saamenkielisissä sanoissa ja niiden nimeämissä käytännöissä, jotka yhä ovat elossa ainakin joissain määrin. Sanalla birgejupmi on kuitenkin syvempi ja laajempi merkitys liittyen elämän ylläpitoon, hyvinvointiin ja hyvään elämään tai ehkä ennemminkin kyllin-hyvin-vointiin tai kyllin-hyvään-elämään. Birgejupmi (pohjoissaamea) voidaan kääntää suoraan pärjäämiseksi, selviytymiseksi
Birgejupmi kiinnittyy taitoihin ja kykyihin sekä elämällä ja osallistumalla saatuun tietoon, kokemukseen ja viisauteen sekä laajoihin vastavuoroisiin suhteisuuksiin ihmisten ja muiden-kuin-ihmisten kanssa, osana yhteisöjä ja terveellistä sosiaalista ja henkistä elämää (Porsanger & Guttorm 2011, 17–21). Uudelleenalkuperäiskansaistaminen. Myös meidän tulee tunnistaa paikkamme länsimaisen hyvinvointivaltion hyötyjinä ja länsimaisen hyvinvoinnin tavoille oppineina. Ei ole välttämättä kyse vain jonkin tietyn paikan alkuperäiskansaistamisesta, vaan planeetan ihmisten uudelleenalkuperäiskansaistamisesta planeettaan.” (Cajete et al. Se on luonnonvarojen käyttämistä ainoastaan sen verran, mitä tarvitaan, takaisin antamista, siunaamista, myös lohen ja poron kunnioittamista ja kiittämistä uhrautumisesta tulla tapetuksi syötäväksi, jopa anteeksipyytämistä, myös ajan antamista hengelle lähteä eläimen ruumiista ennen suomustamista, nylkemistä, kaiken kaikkiaan elämän syvää kunnioitusta (esim. Nykyään sanaa verdde käytetään monenlaisissa yhteistyötoimissa kuvaamaan keskinäistä kunnioitusta, vastuuta, vastavuoroisuutta ja sitoutumista. Lait, säätelyt ja hallinnolliset toimet, raha, yksityisomistus, kapitalismi, etnonationalismi, kaikki se on tullut myös osaksi saamelaista yhteisöä ja tuonut mukanaan laskemisen ja resursseista kilpailemisen. Jos ei tänään päästä kalalle, ehkä huomenna pääsemme. (Finbog 2020, 88–89.) Vastavuoroisuus ja tarve kiitollisuuteen painottuvat myös sanassa vuollegašvuohta, joka voidaan kääntää nöyryydeksi tai alamaisuudeksi. Se on luvan kysymistä paikan käyttämiseen metsässä tai tunturissa, paikkojen jättämistä sellaisiksi kuin ne olivat, jälkien jättämisen välttämistä (kuten näkyy myös siinä, ettei Saamenmaalla juuri ole arkeologisia jäänteitäkään). Verdde-järjestelmä toimi aikoinaan eri siitojen, perheiden ja henkilöiden välillä, myös eri elinkeinojen välillä, esim. Se viittaa ihmisen riippuvaisuuteen ja huolenpidon vastuuseen ympäristöstä ja moninaisista suhteista. Birgejupmi, verddevuohta ja vuollegasvuohta perustuvat suhteisuuteen ja keskinäisriippuvuuteen sekä hitaaseen tai kiireettömään olemisen tapaan. poronhoitajien ja paikallaan asuvien välillä. Myös edesmenneen Seneca-intiaaniajattel?an John Mohawkin sanoja kannan mukanani: ”Ajattelen, että kun puhumme uudelleenalkuperäiskansaistamisesta, tarvitsemme paljon isomman, laajemman sateenvarjon sen ymmärtämiseksi. Kun pidämme huolta maista, vesistä ja eläimistä, ne pitävät huolta meistä. Myös kalastaminen ja metsästäminen on pyytämistä (bivdit), ei ottamista, vaan pyytämistä saada syötävää. Se on huolenpitoa vertaisistasi, kun he tarvitsevat jotain, tavaroiden ja palvelujen vaihtoa rahatta tasa-arvoisessa ja vastavuoroisessa suhteessa. Se on elämän syvää kunnioitusta, esimerkiksi aikoinaan poroja tai riekkoja tai muitakaan eläimiä ei koskaan laskettu, vaan kunnioitettiin sellaisenaan elämänä, joka ei ole laskettavissa. 3/22 74 Futura Birgejupmi painottaa elämäntapaa, jossa sekä ihmiset, kanssaeläimet että ympäristöt, vedet ja maat, voivat jatkaa elämäänsä seuraavana talvena, seuraavana vuonna, seuraavalle sukupolvelle ja meidän jälkeemme. Verddevuohta on vanha saamelainen käsite vastavuoroisuudelle tuttujen, ystävien, naapureiden välillä, vastavuoroisuudelle, jossa lahjan logiikka toimii. Sen kaiken takana on ymmärrys sirkulaarisuudesta, kaiken energian kiertämisestä sirkulaarisesti maailmassa, universumissa. Gaup 2017). Jotain tästä kiireettömyydestä ja kunnioituksesta on yhä elossa saamelaisessa yhteisössä, vaikka osa on haipunut. Eli, ihmisen tulee muistaa riippuvuutensa, kuten myös voimiensa rajat. 2008, 259, vahvennus alkuperäisessä) Ajattelen, ettemme mekään saamelaisina alkuperäiskansaisina voi ajatella ’olevamme jo perillä’ tai ’jo’ tai ’yhä kestävästi eläviä’. Myös meidän tulee tehdä tekoja (me on liukas käsite, sulaudun sekä meihin saamelaisiin että meihin ihmisiin, myös meihin länsimaalaisiin). Kun kunnioitamme kylliksi elämää, se tulee takaisin – tätä voisikin pitää sirkulaarisuuden hengellisenä ymmärtämisenä, ettei ole kyse yksilöllisistä elämistä, vaan energiasta ja hyvästä, joka kiertää
Kulttuurintutkimus 37 (1-2), 57–75. Vastapaino, Tampere. 75 3/22 F Minulla on unelma unelma uudelleenyhdistymisestä yhteisolemassaolon kunnioitukseen, sirkulaarisuuden ja meidän riippuvuutemme toteen tunnistamiseen ja ymmärtämiseen ehkemme voi parantua, ellemme kohtaa kipua, ellemme ole kivun kanssa ja sitten sujut epävarmuuden ja yhteisriippuvuuden kanssa olen haaveillut myös näkyjen näkemisen menetelmistä, jotta ja joiden kanssa kykenisimme kuvittelemaan tulevia tulevaisuuksia näiden väkivaltaisten ja kipeiden aikojen s?alle Lähteet Cajete, Greg, John Mohawk & Julio Valladolid Rivera (2008): Re-Indigenization De?ned. Gaup, Elisabet Utsi (2017): Gullevašvuohta goahteeallima bokte/Livet i goahti – Samhandling med naturen og menneskene. Porsanger, Jelena & Gunvor Guttorm (2011): Working with Traditional Knowledge: Communities, Institutions, Information Systems, Law and Ethics: Writings from the Arbediehtu Pilot Project on Documentation and Protection of Sami Traditional Knowledge. Susan Sellers. 158–184. Tammi, Tuure, Riitta-Marja Leinonen, Riikka Hohti & Pauliina Rautio (2020): Monilajiset kanssalaiset. (toim.): Original Instructions: Indigenous Teachings for a Sustainable Future, 252–64. <https://decolonialfutures.net/4denials>. Finbog, Liisa-Rávná (2020): It speaks to you. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Turenki. <https://journal. Monilajisten kohtaamisten jäljillä, s. Haettu 5.5.2022. Ashley Thompson. Decolonialfutures.net. Toim. Guttorm, Hanna (2020): Healaidan: Autoetnogra?a pohjoissaamen oppimisesta ja kulttuurisesta tiedosta. Sámi University of Applied Sciences, Kautokeino, Norja, 10.10.2017. ?/kulttuurintutkimus/article/view/98098>. Gesturing Towards Decolonial Futures. Väitöskirja, Oslon yliopisto. Teoksessa Nelson, Melissa K. 2000. Elina Halttunen-Riikonen. Acumen, Stocks?eld. Käänt. Sámi allaskuvla, Kautokeino. DENIALS. Stengers, Isabelle (2017): Another science is possible: A Manifesto for Slow Science. Making kin of people, duodji and stories in Sámi museums. Teoksessa Cixous, Hélène (2008): White ink: Interviews on sex, text and politics, 166–179. Interview with Aliette Armel. 1. hooks, bell (2016): Rakkaus muuttaa kaiken. Bear Company, Rochester. Esitys seminaarissa Vuoi??alaš Vierut/Åndelige tradisjoner og kulturelle praksiser. Alkuper. Järjestäjinä The Global Extractivisms and Alternatives Initiative (EXALT) & the Global Development Studies -oppiaine (Helsingin yliopisto). Die?ut 2011, Nr. Duke University Press, Durham. GTDF-kollektiivi (2022). Teoksessa Räsänen, Tuomas & Noora Schuurman (toim.) Kanssakulk?at. Hannaellen Guttorm. Polity Press, Cambridge & Medford. Stein, Sharon (2022): Puhe Education as if people and planet mattered -seminaarissa 26.4.2022 Helsingin yliopistolla. Cixous, Hélène (2008): From the word to life, with Jacques Derrida. Lasten ja eläinten kohtaamisia arjessa. Haraway, Donna (2016): Staying with the Trouble. Käänt
Yksittäiset esseet s?oittuvat Pohjois-Amerikan ekosysteemeihin, mutta puhuttelevat luk?aa myös täällä pohjoisen boreaalisen ja subboreaalisen vyöhykkeiden alueilla. Kimmerer on teoksessaan samaan aikaan opettaja, oppilas, äiti ja lapsi. Alkuperäinen julkaisu Milkweed Editions, 2013. 3/22 76 Futura Robin Wall Kimmerer (2020): Braiding Sweetgrass Indigenous Wisdom, Scienti?c Knowledge and the Teachings of Plants. Asettunut osaksi metsää ja antanut puiden juurien kannatella itseäsi. Robin Wall Kimmerer haastaa luk?aa pohtimaan, tuntemaan ja avaamaan kokemusmaailmansa vanhalle ikiaikaiselle viisaudelle, jota kanssamme tätä planeettaa asuttavat kasvit meille kertovat. Oletko koskaan pysähtynyt kuuntelemaan ikihongan huminaa, tarinointia vuosisatojen takaa. Robin Wall Kimmerer on ympäristöbiologian professori, kasviekologi, äiti, isoäiti ja Pohjois-Amerikan alkuperäisen Potawatomi-kansan jäsen, jonka suvun juuria on historian saatossa Uusia polkuja pitkin kohti yhteenkietoutumista yritetty monta kertaa katkoa europatriarkaalisen kolonialismin keinoin. 390 s. Braiding Sweetgrass on monitasoinen ja monisyinen esseekokoelma, jonka sanoma aukeaa vasta hiljalleen, hauduttuaan ensin hetken. Tuoksuheinä kasvaa myös Suomessa ja sitä on käytetty saamelaiskulttuurissakin kautta aikojen,tuoksuvina palmikoina KIRJA-ARVIO. Teoksessa on niin monta tasoa, että uskon sen puhuttelevan monia, ja kaikkia kenties eri tavoin. Kimmerer kietoo tarinansa tuoksuheinän (Hierochloe odorata) ympärille. Hänen tekstinsä pääsee iholle henkilökohtaisuudellaan ja ennen kaikkea haastaa luk?an katsomaan itseään rehellisesti ja rakkaudella. Se antaa itsensä ihmiselle ja hyötyy siitä itse, sillä se kasvaa paremmin, kun sitä maltilla kerätään. Penguin Books, Lontoo. Teoksessaan hän pohtii alkuperäiskansojen perinteisen ekologisen tiedon, mytologioiden, luonnontieteen ?loso?an, kasviekologian, vanhemmuuden ja ihmisen olemusta neljän toisiinsa kietoutuvan teeman kautta. Tietopohja maaperän luomisesta, rakkaus ja huolenpito, sadonkorjuu, pysähtyminen ja toisten kuunteleminen sekä irtipäästäminen ja voimaantuminen toim?uuteen kietoutuvat teoksessa toisiinsa kuin tuoksuheinän korret perinteisen letityksen vaiheissa
Suomalaisessa historiassa on myös omat kolonialistiset juurensa, mitä ei voi unohtaa tällaisia teoksia lukiessa, vaan luk?an oma suhtautuminen saamelaisten asemaan, kulttuuriin ja perinnetietoon saa uuden säväyksen. Teos tukee rakastavan ja vastavuoroisen suhteen uudelleenrakentamista ja vahvistamista itseen, toisiin ja Äiti Maahan. Hetkittäin tuntuu että luvut ja kertomukset toistavat itseään ja että henkilöitä on liikaa. Se on vaativa, kiusallinen, toisinaan jopa tuskallinen ja pitkästyttävä, mutta myös äärimmäisen rakastava, hoivaava ja parantava. Hän kuvaa omaa kasvutarinaansa, miten itse on yhdistänyt objektiivisuuteen pyrkivään tieteelliseen ymmärrykseen kansansa tietämystä ihmisen ja muiden lajien ekologiasta, vuorovaikutuksesta, vastavuoroisuudesta ja kiitollisuudesta. Braiding Sweetgrass ei ole nopeatai helppolukuinen teos. Jaana Laisi Helsingin yliopisto Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelma Kudelma-verkosto jaana.laisi@helsinki.. Kunhan vain maltamme pysähtyä kuuntelemaan niitä viisauksia, joita kasveilla on meille annettavanaan. Kirjan runollinen kirjoitustyyli on meditatiivista ja voimaa täynnä olevaa sanomaa. Jane Goodallin sanoin, kirjan tarinoiden luomat kuvat jäävät elämään luk?an mieleen kauan kirjan lukemisen jälkeenkin. Kirja luo tähän aikaan kaivattua toivoa ja toim?uutta rakentaa kestävämpää tulevaisuutta niin ihmisyksilöinä kuin yhdessä toisten niin ihmisten kuin muun luonnon toisten kanssa. Jaana Laisi. Kirjaa hiljaa lukiessa, askel kerrallaan, tarinoihin pysähtyessä, niiden monisyiset sanomat kuitenkin avautuvat ja herääkin lähinnä huoli, että ne loppuvat kesken. Syyskesällä mustikanvarpujen keskellä pystyin päästämään irti kulttuurisesta syyllisyydestä jättää marjat metsiin “mätänemään”. Siitä ei toistaiseksi ole suomennosta ja englanninkielinen kasviekologian jargon on paikoin haastavaa. Kimmerer hakee ratkaisuja kestävyyskriisiin toisenlaisesta tavasta elää ja olla, vahvistamalla kaikkeen ihmisyyteen liittyvän ei-rationaalisen, symbolisen ja kehollisen ymmärryksen merkitystä rationaaliseen, mustavalkoiseen ajatteluun perustuvassa tieteellisen maailmankuvan maailmassa. Luin kirjaa kolme kuukautta Inarin kesässä marjojen satokauden aikaan. Kirja ei hae vastakkainasettelua länsimaisen tiedekäsityksen ja alkuperäiskansojen viisauden välille, vaan yhteyttä, keinoja ja polkuja elää vastavuoroisessa suhteessa, yhteydessä toinen toistemme kanssa. 77 3/22 F vaatteiden ja kankaiden säilömisessä. Olen osa laajaa ekosysteemiä ja minulla on vastuu myös toisten hyvinvoinnista; en ole ainoa täällä. Kunniallisen sadonkorjuun mukaan minulla on vastuu ja velvollisuus huolehtia siitä, etten ota ylimääräistä, en tuhlaa ja jätän toisillekin mahdollisuuden nauttia kasvien lahjoista. Hän kysyy apua esi-isiltä sekä opettajista parhailta – kasveilta. Teos sukeltaa kestävyyskriisin keskelle niin henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja arkielämän valintojen kuin myös tieteen?loso?an syvien kysymysten äärelle
Yhteistä tarinoille on se, miten ne nostavat esille alkupeKIRJA-ARVIO. 3/22 78 Futura Mykaela Saunders (toim.) (2022): This all come back now. Koko This all come back now -kirjan toimituskunta koostui alkuperäiskansojen edustajista, australialaisittain ‘blackfellas’. 350 s. Siinä missä ensimmäiset tarinat muistuttavat lähinnä leirinuotioilla kerrottavia kauhutarinoita, ovat kirjan viimeiset tarinat jo suorastaan tieteis?ktioita. Se kokoaa yhteen Australian aboriginaalien sekä Torresinsalmen saarelaisten, lähes poikkeuksetta palkittujen, kokeneiden toimittajien, runoil?oiden ja kirjail?oiden tuottamaa spekulatiivista ?ktiota. This all come back now -kirjan novellikokoelmasta löytyy monta tyylilajia. Hän on toiminut pitkään alkuperäiskansaan kuuluvien koulutukseen liittyvissä hankkeissa, ja väitteli vuonna 2021 taiteiden tohtoriksi aiheesta ‘Goori Futurism: envisioning the sovereignty of country, community, and culture in the Tweed’. Joku saattaisi närkästyä moisesta ‘sillisalaatista’, mutta minusta tämä monipuolisuus tekee kirjasta kiehtovan, yllätyksellisen. Spekulatiivinen ?ktio totuttujen todellisuuskäsityksien haastajana Monipuolisuudessaan kiehtovaa tarinankerrontaa 2000-luvulla yleistynyt spekulatiivisen ?ktion käsite on monimerkityksellinen, mutta toimii hyvin kattoterminä kaikenlaiselle kuvitteellisia maailmoja ja tapahtumia kuvailevalle kirjallisuudelle. Sisältäen elementtejä niin kauhuja fantasiakirjallisuudesta kuin tieteis?ktiosta, on sen ensis?aisena lähtökohtana haastaa totuttuja todellisuuskäsityksiämme. University of Queensland Press, Australia. This all come back now on 22 lyhytnovellista koostuva antologia. Tarinat kuvaavat alkuperäiskansojen kollektiivista surua ja menetyksiä, alkuperäiskansoja ajasta toiseen vainoavia ilmiöitä sekä alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden kokemuksia kulttuurisen identiteettinsä jälleenrakentamiseen liittyen. Kirjan toimittanut Mykaela Saunders on puoliksi libanonilainen, puoliksi koori. Näiden väliin mahtuu fantasiaa monessa eri muodossa. An anthology of ?rst nations speculative ?ction
Omassa genressäänkin epätyypillinen kirja tuskin yltää myyntilistojen kärkeen, eikä suomennosta liene realistista odottaa lähiaikoina. Novellin rakentama silta menneisyyden ja tulevaisuuden välille on samaan aikaan sekä epätodellinen että tavoittelemisen arvoinen. Sanna Ketonen-Oksi Laurea-ammattikorkeakoulu sanna@ketonenoksi.com Sanna Ketonen-Oksi. Sen s?aan tiedostan ärsyyntyneeni monissa tarinoissa aistimastani kyynisen pessimistisestä asenteesta sekä vaihtoehdottomuutta ruokkivasta alisteisuudesta valtaa pitävien valkoihoisten julmuudelle. Tämä näkyy silmiinpistävästi Alexis Wrightin novellissa ‘Dust cycle’, jossa on viittauksia näkymättömyyteen, piiloutumiseen, menneisiin jumittumiseen sekä kyvyttömyyteen taistella oman kulttuurinsa ja oikeuksiensa puolesta. Myös Alisa Whittakerin ‘The centre’ sekä Laniyukin ‘Nimeybirra’ s?oittuvat keskelle arkea, vaikka ne edustavat niin ajallisesti kuin elinympäristöltään varsin vaihtoehtoista fantasiaa tulevaisuudesta. Itse kiinnostun usein teknologiakehitystä enemmän muutoksista sosiaalisessa pääomassamme. Ei ehkä myyntimenestys, mutta oivallinen lisä peruslukemistoon Osassa tarinoita on kiinnostavalla tavalla aistittavissa kirjoittajien kritiikki omaa kansaansa kohtaan. Toivon kuitenkin luk?oita löytyvän myös muista kuin vannoutuneista spekulatiivisen ?ktion ja alkuperäiskansoista kiinnostuneiden luk?oiden parista. 79 3/22 F räiskansojen ajatteluun vahvasti liittyvän luontoyhteyden sekä kytkökset yhteisön elävien ja jo kuolleiden jäsenten välillä. Suosittelen tilaamaan kirjan ekologisella postituksella suoraan Queenslandin yliopistosta. Se pohtii runollisen kryptisesti suhdettamme tekoälyyn sekä sen avulla mahdollistuvaa oman sisäisen viisautemme vapautumista. Jopa Archie Wellerin varsin verisesti päättyvän tarinan ‘The purple plains’ keskiössä ovat erilaiset perhesiteet. Kirja haastaa alkuperäiskansojen edustajia pohtimaan osaansa ja rooliaan nyky-yhteiskunnassa, ja tarjoaa samoja virikkeitä myös meille hallitsevien kulttuuriryhmien edustajille. Samalla mieleeni heräsi kysymys, pyrkiikö antologia tietoisesti projisoimaan luk?oissa alkuperäiskansojen kokemaa väkivaltaa ja sen herättämiä tunteita. Siksi pidin siitä, että tarinoiden pääosassa ovat ihmiset ja että viitteet teknologiaan olivat vähäisiä. En osaa arvioida, haastoivatko nämä novellit todellisuuskäsitystäni, tai missä määrin lukukokemukseni oli erilainen kuin mitä se olisi alkuperäiskansoja edustavalle luk?alle. Niinikään yllätyin myös pitäessäni erityisesti viimeisestä, Kathryn Gledhill-Tuckerin novellista ‘Protocols of transference’. Pääosa novelleista rakentuu arkisten tapahtumien ja kokemusten äärelle: Lisa Fullerin ‘Myth this!’ kuvaa perheenäidin ja lasten ylisukupolvisia kokemuksia luontoretkellä, ja Samuel William Watsonin ‘The Kadaitcha sung’ s?oittuu paikalliseen pubiin. Toisaalta, kuten Mykaela Saunders upeasti ilmaisee omassa novellissaan ‘Terranova’, olemme kaikki vieraita täällä, osa monipuolista elämän yhteisöä – monimutkaista suhteiden verkostoa ja eleganttia vastavuoroisuuden verkkoa
3/22 80 Futura Delfoi-koulutuksessa perehdytään tulevaisuudentutkimuksessa käytettävään Delfoi-asiantuntijamenetelmään. The event is free of charge and open to all interested. Tervetuloa!. Lue lisää Delfoi-koulutuksesta link.otavia.?/delfoikoulutus TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN DELFOI-KOULUTUS SEURAINFO Futura 3/2022 Unohdetut tulevaisuudet, sivuutetut äänet -julkistamisja keskustelutilaisuus 22.11.2022 Tilaisuus järjestetään kansainvälisten kirjoittajien takia englanniksi – lisätietoa suomeksi alla! The launch event of Futura 3/2022 "Forgotten Futures" will be held Tue Nov 22nd, 2022 at 12 – 1.30 pm Finnish time (UTC+2) on Zoom Led by guest editors Sanna Ketonen-Oksi and Hazel Salminen, the event will introduce the articles and writers of this special issue focusing on the kinds of futures knowledge that has not been given much space in mainstream futures research, namely traditional and indigenous knowledges, knowledge of the earth etc. Koulutus koostuu noin kerran kuussa järjestettävistä pajoista sekä ohjatusta etäopiskelusta, jolloin osallistuja työstää omaa tutkimustaan tai projektiaan. /lehdet/futura NB! Only two of the articles are in English, the rest are in Finnish. Sign up here to receive the Zoom link: https://bit.ly/Futura3-22. The issue is available to buy online (electronic form) at: www.lehtiluukku
» » ENNAKKOTIETO: TOP TEN -SEMINAARI 10.2.2023 Seuran seminaariklassikko Top Ten Futures -seminaari järjestetään taas, 10.2.2023 teemasta Syvän epävarmuuden aika. Tässä teemanumerossa kysymme, onko Homo sapiens’ista tulossa Homo sedens – istuva ihminen. Huom! Kansainvälisen kirjoittajakaartin takia tilaisuus pidetään todennäköisesti englanniksi. Ihmiset istuvat yhä enemmän työssään, koulussaan, vapaa-aikanaan ja liikkuessaan paikasta toiseen, useimmiten autolla ajaen tai kyydissä istuen. Paikkana Tieteiden talo, Helsinki. Julkistamisja keskustelutilaisuus pidetään joulukuussa. ) johtava tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy; Sami Kokko (sami.p.kokko@jyu. /julkaisut/futura/1-2023. Liikkumista käsitellään sekä fyysisen aktiivisuuden että kestävien kulkutapojen näkökulmasta. ) apulaisprofessori, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Lisätietoja ja kirjoitusohjeet: www.tutuseura. Vertaisarvioitavien artikkeleiden määräpäivä on 12.12.2022 ja muiden tekstien 16.1.2023. Lisätietoja: www.tutuseura. MITEN KIRKKO ENNAKOI TULEVAA. » » KIRJOITTAJAKUTSU: FUTURA 1/2023 LIIKKUMISEN TULEVAISUUDET Futura-lehden 1/2023 numeron teemana on liikkumisen tulevaisuudet. Luvassa on mielenkiintoinen ja monipuolinen ohjelma, joista lisätietoa seuraavassa jäsenkirjeessä – laita päivä jo nyt kalenteriin! SEURAN TAPAHTUMAT SEURAINFO. Lisätietoja myös numeron vierailevilta päätoimittajilta: Petri Tapio (petri.tapio@utu. » » FUTURA 4/22 JULKISTAMISTILAISUUS JOULUKUUSSA Futura 4/2022 Tulevaisuudentutkimuksen mosaiikki -numero esittelee tulevaisuudentutkimusta ja sen eri ”koulukuntia” eri puolilta maailmaa. kirkko ennakoi tulevaa?, ti 15.11.2022 klo 17.30–18.30 Zoomissa. Ilmoittautumiset etukäteen: bit.ly/ennakointiKirkossa221115. Kirjoitukset voivat olla vertaisarvioitavia artikkeleita, vertaisarvioimattomia artikkeleita, katsauksia, kirja-arvosteluja, puheenvuoroja ja muita vapaamuotoisempia kirjoituksia ja ne voivat käsitellä esimerkiksi aktiivisten kulkutapojen, muun fyysisen aktiivisuuden ja harrastusmuotojen trendejä sekä niiden tulevaisuudennäkymiä. ) tutkimuspäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto; Anu Tuominen (anu.tuominen@vtt. Yksi yhteisöjäsenistämme on Kirkkohallitus, joten vuoden neljännessä tilaisuudessa pääsemme tutustumaan ev.lut. /julkaisut/futura/futura-4-2022. ) professori ja Ira Ahokas (ira.ahokas@utu. Aiheeseen johdattavat Kirkkohallituksen johtava asiantuntija Sari-Annika Pettinen sekä Lasten ja nuorten keskus ry:n kehitysjohtaja Jari Pulkkinen. 81 3/22 F » » TULEVAISUUS TUTUKSI -VIRTUAALIKIERTUEELLA 15.11. kirkon tekemää ennakointityötä: Miten ev.lut. Virtuaalikiertueella tavataan seuramme yhteisöjäseniä, erilaisia tulevaisuudentutkimusta tai ennakointia tekeviä ja opettavia organisaatioita eri puolilta Suomea
Järjestetään yhteistyössä Excellence Finland/Pohjois-Karjalan aluejaoksen sekä Joensuun Suomi-Amerikka-Yhdistyksen kanssa. » » My2050-ilmastopeliä monella paikkakunnalla Seura tekee yhteistyötä ilmastoaiheisen My2050-tulevaisuuspelin tuottajien kanssa (https:// my2050. Jos haluat testata peliä tai jopa olla järjestämässä pelitapaamisia näillä paikkakunnilla, ota yhteyttä: tutuseura@gmail.com! Peliä voi pelata myös yksin tai omalla porukalla, kannattaa kokeilla! PAIKALLISTOIMINTA Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa (& toiminta verkossa) Tutuhesassa jatketaan työtä tulevaisuuskestävien ja katkottomien urapolkujen varmistamiseksi ja tuottavuuden nostamiseksi (urakone, neliporrasrekry, ketjuräätälöintikone) Timo J. Tutuhesa -sähköpostilistalla välitetään tietoa Tutuhesan, Tutu-seuran ja muista tilaisuuksista. Os. Listalla välitetään myös tietoa ja käydään keskustelua. ). klo 16.30–18.30. Tervetuloa ideoimaan, suunnittelemaan ja järjestämään teematilaisuuksia ja vaikuttamaan Tutuhesan toimintaan sähköpostin, tutuhesa-listan ja ”suunnittelulounaiden” muodossa! Lisäksi Tieteiden yö -tapahtumassa 12.1.2023 klo 17:30–18:15 keskustelua alustaa Kari Silfverberg Tieteiden talolla salissa 104 teemasta Ilmastometsät. Ilmoittaudu viimeistään 19.11.2022: www.laatukeskus. Tilaisuuksia toteutetaan fyysisinä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja/tai virtuaalisina. Lisäksi futuristi Elina Hiltusen tekemät yhteenvedot alustuksista löytyvät hänen nettisivuiltaan: www.whatsnext. /kauppa. Sneckin vetämänä. Laatupäällikkö Ilya Petrov alustaa laadusta ja johtamisesta. Tutkimustyö kytketään ElinvoimaKemiin ja muihin käytännön tapauksiin. Joensuun toimintaryhmä. /tutusemma. Esityskalvoista osa on luettavissa pdf-muodossa seminaarisivulla: www.tutuseura. / /). Vierailu John Deeren Forestry-tehtaalle 23.11. Tänä kautena peliä voi pelata Imatralla, Vihdissä, Kotkassa ja Torniossa jo aiemmin vakiintuneiden pelipaikkojen (Hki, Espoo, Vantaa, Tre). 3/22 82 Futura SEURAINFO » » TERVEISET KESÄSEMINAARISTA! Suuri kiitos kaikille elokuussa järjestetyn kesäseminaariin ja sen valmisteluihin osallistuneille! Tänä vuonna seminaarin aiheena oli hyvän tulevaisuuden avaimet – millä eväin voimme luoda toivoa tulevaan. /). Lisätietoja HyttinenRiikka@johndeere.com sekä lasse.neuvonen1@gmail.com. Tilaisuuksista tiedotetaan erikseen Tutuhesan sähköpostilistalla ja Facebookissa (Ryhmä: Tutuseuran pk-seudun jäsenet, www.facebook.com/groups/472422463693357). Liikennesuunnitteluseuran kanssa valmistellaan ensi vuoden alkuun yhteistä tilaisuutta liikenteen ja liikkumisen tulevaisuuksista STYLE-hankkeen pohjalta (Liikunnallinen elämäntapa kestävän kasvun aikaansaajana, www.styletutkimus. Pyhäselänkatu 18, 80220 Joensuu (www.deere. /tilaisuudet/kesaseminaari/kesaseminaari-2022. Kaikki Tutu-seuran jäsenet ovat tervetulleita mukaan tutuhesa-listalle! Tutuhesan sekä sähköpostilistan yhteyshenkilö: erkki.aalto@outlook.com
Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 4/2022 ilmestyy marras-joulukuussa. ), Matti Voutilainen (mattivoutilainen@outlook.com) ym. Perheiden tulevaisuus muuttuvassa maailmassa Paikka: Perhetalo Heideken, Sepänkatu 3, Turku (ohjeet ilmoittautuneille) Ohjelma: Illan tavoite ja osallistujien esittäytyminen Avauspuheenvuoro: Lapset ja nuoret tarvitsevat toivoa, toiminnanjohtaja Janina Andersson, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Varsinais-Suomen piiri Tulevaisuusalustus: Tarja Meristö, TuTuSeuran Turun työryhmä Keskustelua ja kysymyksiä: perheiden tulevaisuudesta ohjatun tulevaisuustaulukkotyöskentelyn avulla Osallistuminen on maksutonta, mutta edellyttää ilmoittautumista, viim. . Lisätietoja pajoista: http://otavanopisto. 83 3/22 F SEURAINFO Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat kerran kuussa Oulun toimintaryhmä Lähikuukausina tehdään Urakoneja ketjuräätöintiä Kemi-mallin soveltamisesta Pohjois-Karjalaan Ely-keskuksen kanssa yhdessä Tutuhesan kanssa. Mikkelin toiminnasta: jukka.tikkanen@otavanopisto. Seuraavat pajat: 18.–19.11. tutuseura@gmail.com 040 502 8672. Lisätietoja Joensuun yhteyshenkilö Lasse Neuvonen: lasse.neuvonen1@gmail.com. ja 16.–17.12.2022. Lisätietoja: tarja.meristo@gmail.com Turun vetäjätiimissä Tarja Meristö (tarja.meristo@gmail.com), Leena-Maija Laurén (leena-maija.lauren@utu. Loka-marraskuussa suunnitellaan myös vuoden 2023 tapahtumia. 15.11.2022: https://bit.ly/tulevaisuustorstai221117. Tulevaisuustorstai 17.11.2022 klo 17–19 Minne menet maailma. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan järjestämään toimintaa! Turun toimintaryhmä – Tutu-Turku » » FUTURA 4/2022 SEKÄ FUTURINFO 4/2022 Seuraava Futura-lehti Tulevaisuudentutkimuksen mosaiikki 4/2022 ilmestyy joulukuussa. Joensuun ryhmä Facebookissa: www.facebook.com/groups/4115111465236118. Oulussa aktivoidaan toimintaa! Jos haluat tulla mukaan ideoimaan mitä kaikkea mielenkiintoista tulevaisuusohjelmaa Oulussa voisi järjestää, niin ole yhteydessä Eira Huusko-Kukkoseen: ehuusko@student.oulu. Mukavaa ja raikasta syksyn jatkoa! Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. kuntakokeilujen kanssa (Joensuun kaupungin työllisyyspalveluiden Luotsi, Business Joensuu, alan yritykset ja julkisorganisaatiot, yliopisto, ammattikorkeakoulu ja Riveria). . Yhteistyössä Otavan Opiston, Metodixin ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa järjestetään Delfoi-pajoja yleensä kerran kuussa. Yhteistyötä tehdään paikallisten toimijoiden kanssa mm. /delfoi-koulutus
3/22 84 Futura
Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2022 Varajäsenet Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com • Puh. Max Stucki, max.stucki@gmail.com Marja-Liisa Viherä, ma?a.vihera@gmail.com Puheenjohtaja Tapani Martti, tapani.martti@iki.. Elina Hiltunen, whatsnext@luukku.com So. Kymenlaaksossa, Lahdessa, Hämeessä, Porissa ja Rovaniemellä etsitään uusia aktiiveja! Lisäksi, jos haluat käynnistää paikkariippumattoman teematoimintaryhmän, ota yhteyttä tutuseura@gmail.com. Max Stucki, max.stucki@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.. Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Turku Leena-Ma?a Laurén, leena-ma?a.lauren@utu.. 040 5028672 Helsinki – Tutuhesa • groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages • tutuhesa.blogspot.com Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck, timojsneck@gmail.com J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Keski-Suomi Anne Hakala, anne.hakala@jamk.. Päivi Luna Toni Stubin, toni.stubin@metodix.. Oulu Eira Huusko-Kukkonen, ehuusko@student.oulu.. Kurki, so?.kurki@utu.. Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.. Marileena Mäkelä Laura Pouru-Mikkola, laura.pouru-mikkola@utu.. Kirsi Kellokangas, kirsi.kellokangas@gmail.com Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.. Minna Vigren Tero Villman, tero.villman@utu.. Anne Hakala, anne.hakala@jamk.. Varsinaiset jäsenet Erkki Aalto, erkki.a.aalto@kolumbus.. Tarja Meristö, tarja.meristo@gmail.com Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2022 www.tutuseura.
NB! Only two of the articles are in English, the rest are in Finnish. Tervetuloa!. Sällskapet för framtidsstudier rf. The event is free of charge and open to all interested. FUTURA 3/2022 Unohdetut tulevaisuudet, sivuutetut äänet -julkistamisja keskustelutilaisuus 22.11.2022 Tilaisuus järjestetään kansainvälisten kirjoittajien takia englanniksi. The launch event of Futura 3/2022 "Forgotten Futures" will be held on // Tue Nov 22nd, 2022 at 12–1.30 pm Finnish time (UTC+2) on Zoom Led by guest editors Sanna Ketonen-Oksi and Hazel Salminen, the event will introduce the articles and writers of this special issue focusing on the kinds of futures knowledge that have not been given much space in mainstream futures research, namely traditional and indigenous knowledges, knowledge of the earth etc. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki www.tutuseura.. Sign up here to receive the Zoom link: https://bit.ly/Futura3-22