3/2023 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 3/ 20 23 3/ 20 23 AVOIN TEEMANUMERO AVOIN TEEMANUMERO – TULEVAISUUSTIEDON – TULEVAISUUSTIEDON LAAJENEVA KENTTÄ LAAJENEVA KENTTÄ
Taitto ja kansi Johanna Viherä Painopaikka Waasa Graphics Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, toimisto@tutuseura.?, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Marileena Mäkelä Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.. vuosikerta 3/2023 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 53€, Vuosikerta ulkomaille 63 €, Irtonumero jäsenille 8 €, muille 14,30 €. 42. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.?! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. tutuseura.. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. Tämän numeron päätoimittaja Juho Ruotsalainen, juho.ruotsalainen@utu.. tutuseura.?/julkaisut/futura Futuran tulevat teemat Futura 4/23 Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuudentutkimuksen ?loso?a Futura 1/24 Monipaikkaisuuden moninaisuus Futura 2/24 Transformatiivinen tulevaisuustyö Futura 3/24 Tulevaisuuden sivistys Futura 4/24 Visionäärinen johtaminen Futuran kirjoittajaksi
Review of scenario elements in Finnish, European and Global studies Roope Tuovila Yksityiset tiedustelutoim?at tulevaisuustiedon tuottajina Olli Hasu Marsin ja Chilen talous Lari Lohikoski Siunauksen signaalit Kirkko etsimässä hengellisyyden heikkoja signaaleita Anne Mecklin Ennakointi työelämäläheisessä opetussuunnitelmatyössä ammattikorkeakoulussa Mauri Kantola, Mervi Friman, Pentti Rauhala, Hannu Kotila ja Tapio Kalevi Huttula Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030 Osmo Rauhala Kommentti Kantola et al. 1 3/23 F Juho Ruotsalainen Tulevaisuustiedon laajeneva kenttä Kalle Aro, Karoliina Rimhanen, Pasi Rikkonen and Titta Tapiola What is a food system scenario made of. artikkeliin: Korkeakouluvisiot kohtaavat haasteellisen tulevaisuuden SISÄLLYS P S A R F 3/2023 2 5 18 29 34 44 51 63 65 66 MUISTOKIRJOITUS: MATTI LESKINEN 1941–2023
3/23 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Futuran numerot on pääsääntöisesti koottu rajatun teeman ympärille. Tulevaisuudentutk?oiden ja futuristien lisäksi tulevaisuustietoa tuottavat konsulttiyritykset, poliittis-hallinnolliset toim?at (esimerkiksi valtiovarainministeriö, jonka kestävyysvajelaskelmat ulottuvat vuosisadan lopulle), ilmastomallintajat, uutismedia (esimerkiksi “Mitä odottaa vuodelta 2024?” -juttutyypit), akateeminen tutkimus, mainonta ja markkinointiviestintä, yritysten ennakointiyksiköt, ja lukuisat muut tahot. Käsillä oleva numero on sen s?aan teemaltaan avoin. Toisaalta esimerkiksi sosiologit ovat havahtuneet tulevaisuusperspektiiviensä ja tulevaa käsittelevien teoretisointiensa kapeuteen. Sikäli kuin yksi numero voi edustaa laajempaa ennakoinnin kenttää, artikkelit kuvastavat yhä monipuolisempaa ja moninaisempaa ennakointia ja tulevaisuuksien tutkimusta. Numeron artikkelit edustavatkin ennakoinnin ja tulevaisuuksien tutkimuksen laajenevaa kenttää: ne ulottuvat evankelis-luterilaisen kirkon heikkojen signaalien analyysistä ja ammattikorkeakoulujen ennakointityöstä yksityisen tiedustelun tulevaisuuteen sekä spekulatiivisiin ja “utooppisiin” ekologis-yhteiskunnallisiin hallintamekanismeihin. Ketkä tulevaisuustietoa tuottavat, millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia nämä nostavat keskusteluun, mitä intressejä tulevaisuustieto palvelee, ja miten tulevaisuustieto suhteutuu nykyhetken yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja sen sosio-materiaalisiin olosuhteisiin. Samalla se avaa tilaa aiheille ja äänille, jotka jäävät helposti teemavalintojen katveeseen. Heidän kirjallisuuskatsauksensa mukaan ruokajärjestelmäskenaariot perustuvat usein kvantitatiivisesti mitattaviin muuttujiin, kuten maankäyttöön ja satomääriin. Avoin kirjoittajakutsu mahdollistaa kiinnostavien tulevaisuusaiheisten tekstien kokoamisen ilman määrätyn aihealueen rajoituksia. Ennakoinnista ja tulevaisuustiedosta on tullut keskeinen osa yhteiskunnallisen hallinnan ja keskustelun prosesseja. Kalle Aro, Karoliina Rimhanen, Pasi Rikkonen ja Titta Tapiola käsittelevät artikkelissaan suomalaisia, eurooppalaisia ja globaaleja ruokajärjestelmäskenaarioita. Yhä useammin sosiologien katse kuitenkin suuntautuu yhteiskunnallisiin epäjatkuvuuksiin, vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin ja niille merkitystä antaviin sosioteknologisiin imaginääreihin, sekä luovaan (poliittiseen) toim?uuteen (Urry 2016). Kun ennakointi ja sen tuottama tulevaisuustieto kasvattavat merkitystään poliittisen, ekologisen ja taloudellisen hallinnan sekä päätöksenteon välineenä ja myös yhteiskunnallisen keskustelun materiaalina, niiden kriittisestä tarkastelusta tulee entistäkin tärkeämpää. Numeron artikkelit Numerossa on kaksi vertaisarvioitua artikkelia. Ruokajärjestelmien skenaarioita on tuotettu runsaasti ja erilaisista teoreettisista ja metodologisista lähtökohdista. Aiheiltaan laaja artikkelikirjo he?astaa tilannetta, jossa tulevaisuustietoa tuotetaan yhä enemmän ja sen tuottamiseen osallistuu laaja joukko eri taustoja sekä intressejä edustavia toim?oita. Aron ja kumppanien artikkeli tarjoaa viitekehikon ruokajärjestemäskenaarioiden systemaattiseen vertailuun. Sosiologin silmin tulevaisuus on perinteisesti hahmottunut yhteiskunnallisten trendien, rakenteiden, sekä rutiinien suorana ja toisteisena jatkumona (Bell & Mau 1971). Tulevaisuudentutkimuksessa yhteiskuntatieteellisesti orientoituneet, kriittis-analyyttiset lähestymistavat ovatkin yleistyneet alaa perinteisesti hallinneen realistis-pragmaattisen, päätöksentekoa tukevan otteen rinnalla (Ahlqvist & Rhisiart 2015; Minkkinen 2020). Perinteisestä tulevaisuudentutkimuksesta poiketen tulevaisuussuuntautunut sosiaaliteoria korostaa tulevaisuustiedon ja toim?uuden relationaalista, materiaalista, ja sosiaalista muovautumista metodologisen individualismin ja pragmatististen, hyötynäkökohtia palvelevien otteiden s?aan (Tutton 2017). Tämä johtaa usein konservatiivisiin skenaarioihin, joissa Tulevaisuustiedon laajeneva kenttä. Numeron artikkelit edustavat sekä tulevaisuustietoa tuottavia että sitä (kriittisesti) arvioivia lähestymistapoja
Koska tällainen tiedusteluapparaatti vaatisi merkittäviä taloudellisia resursseja, yksityinen tiedustelu voi vahvistaa globaalien suuryritysten valtaa entisestään. Hakalan mukaan ennakointi on ammattikorkeaopetuksen ydintä, sillä se ei valmista opiskel?oita ainoastaan tämän hetken vaan nopeasti muuttuvan, tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Näin ne ovat heikkoja signaaleja paitsi hengellisyyden, mahdollisesti myös laajemmasta evankelis-luterilaisen kirkon muutoksesta. Artikkelin tulosten näkökulmasta ruokajärjestelmien radikaali uudistaminen edellyttääkin poliittista ohjausta ja poliittista visiointia markkinakysynnän mukaan tapahtuvan ohjauksen ohella. Näin ennakointi näyttäytyy jokapäiväisenä sosiaalisena käytäntönä yhtä lailla kuin erillisenä ennakointityönä. Ei-vertaisarvioiduista artikkeleista ensimmäisessä Olli Hasu avaa vaihtoehtoja nykyisille “vihreän kapitalismin” skenaarioille, joissa ekologinen hallinta ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi annetaan tyypillisesti ?nanssimarkkinoiden ja markkinakilpailun tehtäväksi. Työpajoissa käsitellyt heikot signaalit ennakoivat hengellisyyden maallistumista ja moninaistumista. Toisessa artikkelissa Lari Lohikoski esittelee evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallituksen tuoreimman tulevaisuusselonteon tuloksia. 3 3/23 F Juho Ruotsalainen ruokajärjestelmät ja niiden toim?at pysyvät pääpiirteissään nykyisen kaltaisina. Artikkeli ammentaa vaihtoehtoisen ekologisen hallintajärjestelmän aineksia poliittisesta historiasta ja spekulatiivisesta tulevaisuudesta. Kolmannessa artikkelissa Anne Hakala pureutuu käytännön ennakointiin eli ammattikorkeakoulujen ennakointiprosesseihin osana opetussuunnitelmatyötä. Kyberneetikko Sta?ord Beerin luoma ja Chilen Salvador Allenden hallinnon 1970-luvulla soveltama kyberneettinen talouden koordinaatiojärjestelmä tarjoaa esimerkin niin markkinaohjauksen kuin keskusjohtoisen hallinnan ulkopuolella tapahtuvasta hajautetusta päätöksenteosta ja sosioekologisen informaation käsittelystä. Tuovila korostaakin yksityisen tiedustelun kehitysnäkymien arviointia paitsi kansallisen turvallisuuden ja liiketoiminnan, myös kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Kirkon aiemmista, asiantunt?a-arvioihin perustuvista ennakointiprosesseista poiketen tulevaisuusselonteko rakennettiin tulevaisuustyöpajamuotoisen heikkojen signaalien keräämisen ja analysoinnin pohjalle. Lohikosken mukaan heikot signaalit osoittavat ristiriitaan kirkon jäsenten hengellisyyskäsitysten ja vakiintuneen kirkollisen valtavirran välillä. Robinsonin trilogiassa Marsin talousjärjestelmä perustuu planetaaristen systeemien reaaliaikaiselle mallinnukselle ja sen asettamille ekologis-taloudellisille reunaehdoille. Myös neljäs artikkeli käsittelee ammattikorkeakoulujen ennakointia. Tuloksissa korostuvat tämänpuoleisen elämän merkityksellisyys, luonto henkisyyden ja transsendenssin lähteenä, elämänmuotojen ekologinen kestävyys, kokeileva hengellisyys, inhimillisen monimuotoisuuden hyväksyminen, sekä entistä kuuntelevampi ja avoimempi kirkko. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kautta Tuovila luo kokonaiskuvan alasta ja sen toim?oista. Analyysin perusteella Tuovila ennakoi yksityisen tiedustelun kasvattavan merkitystään tulevaisuudessa. Toisessa vertaisarvioidussa artikkelissa Roope Tuovila käsittelee nousevaa tulevaisuustiedon muotoa, yksityistä tiedustelua. Henkilöstöä, opiskel?oita ja sidosryhmiä mukaan ottavat ennakointiprosessit eivät Hakalan mukaan ainoastaan auta tunnistamaan nousevia osaamistarpeita, vaan kehittävät osallistujien yleistä tulevaisuustietoisuutta ja -orientaatiota. Kehitys herättää kysymyksiä, sillä Tuovilan mukaan yksityisten tiedustelutoim?oiden kyvykkyydet vastaavat pitkälti valtiollisen tiedustelun kyvykkyyksiä toimintatapojen sekä tiedon keräysja analyysiteknologioiden suhteen. Tieteiskirjail?a Kim Stanley Robinson puolestaan kuvaa Mars-trilogiassaan 2020-luvulta 2200-luvulle ulottuvaa Mars-planeetan asuttamista ja sosioekologista hallintaa. Tuovila hahmottelee skenaariota, jossa yksityinen tiedustelutaho kykenee hyödyntämään tiedustelumenetelmien ja -teknologioiden koko kirjoa, saaden näin merkittävän informaatioylivoiman suhteessa ympäristöönsä. Sen s?aan transformatiivisia skenaarioita tuottavat teknologiseen innovaatioon ja järjestelmämuutokseen keskittyvät sekä tulevaisuuskuvia luovat skenaarioprosessit. Mauri Kantola, Mervi Friman, Pentti Rauhala, Hannu Kotila ja Tapio Kalevi Huttula esittelevät neljä ammattikorkeakoulutuksen tulevaisuuskuvaa, jotka ovat
syntyneet kirjoittajien keskinäisen työpajatyöskentelyn tuloksena. Russell Sage Foundation, New York. Teoksessa Bell, Wendell & James A. Väitöskirja. Toim?oiden kokonaisuudesta muodostuvassa kansallisessa ennakoint?ärjestelmässä korostuvat käytännön tarpeet. Ensimmäisessä, kestävän kehityksen tulevaisuuskuvassa ammattikorkeakoulut keskittyvät ratkomaan globaaleja ympäristöongelmia. Neljännessä tulevaisuuskuvassa nopeasti muuttuva maailma on johtanut perinteisen koulutuksen ja osaamisen arvostuksen laskuun, ja ammattikorkeakoulut vastaavat kehitykseen tarjoamalla lyhyitä täsmäkoulutuksia. Koska tulevaisuusajattelulla on niin keskeinen rooli suomalaisessa päätöksenteossa, tuotetun tulevaisuustiedon uskottavuus ja relevanssi hyötyisivät aiempaa kriittisimmistä otteista. Mau (1971): Images of the Future: Theory and Research Strategies. 3/23 4 Futura Vieraileva päätoimittaja Juho Ruotsalainen, YTM Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus Väitöskirjatutk?a juho.ruotsalainen@utu.. Toisessa tulevaisuuskuvassa ammattikorkeakoulutus sulautuu entistä vahvemmin työelämään ja keskittyy palvelemaan elinikäistä (työelämä)oppimista. Useat myös tämän numeron artikkeleista vastaavat päätöksenteon käytännön tarpeisiin, mutta pitävät sisällään myös kriittistä re?ektointia ja instituutioiden kyseenalaistamista. Mau (toim.): The Sociology of the Future: Theory, Cases, and Annotated Bibliography (6– 44). Numeron tekstit he?astavat ennakoinnin, tulevaisuudentutkimuksen ja tulevaisuusajattelun keskeistä asemaa suomalaisessa päätöksenteossa ja tutkimuksessa. 91–104. Lähteet Ahlqvist, Toni & Martin Rhisiart (2015): Emerging pathways for critical futures research: Changing contexts and impacts of social theory, Futures 71, s. Urry, John (2016): What is the Future. Bell, Wendell & James A. 478–492. Tulevaisuustiedon laajeneva kenttä. Turun yliopisto. Polity Press, Cambridge, UK. Minkkinen, Matti (2020): A breathless race for breathing space: Critical-analytical futures studies and the contested co-evolution of privacy imaginaries and institutions. Annales Universitatis Turkuensis, sarja E: 55. Kansalliseen ennakointiin osallistuvat erilaiset tahot ministeriöistä ja opetushallituksesta yliopistojen ja maakuntien liiton kaltaisiin toim?oihin. Kolmannessa tulevaisuuskuvassa alueiden välinen kiristynyt kilpailu resursseista ja osaajista on johtanut paikallisuuden korostumiseen ja alueiden välisen yhteistyön hapertumiseen. Publications of Russell Sage Foundation. Tutton, Richard (2017): Wicked futures: meaning, matter and the sociology of the future, The Sociological Review 65(3), s
We also propose a set of four scenario types, which represent scenarios in the food system foresight literature, and discuss their use with stakeholders. The results provide tools to students and scholars to make sense of and evaluate the di?erent methodological elements and scenario types commonly encountered in the food system foresight literature. Scenarios are a powerful tool for imagining the futures of food systems. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme 19 ruokajärjestelmään keskittyvää skenaariotyötä ja tarkastelimme, millaisia skenaarioita viimeaikaisessa kirjallisuudessa esiintyy. Skenaarioita luodaan monilla eri tavoilla, jotka eroavat toisistaan tarkastelukehyksen, aineiston keräämisen ja analyysimenetelmän osalta. Tutkimus tarjoaa työkaluja ruokajärjestelmäskenaarioiden tulkitsemiseen ja vertailuun.. 5 3/23 F PEER-REVIEW ARTICLE What is a food system scenario made of. We found six prominent dichotomies, which a?ect the scenario design in the food system context and are partially applicable to a wider range of scenario studies. Our work provides an overview of di?erent methodological elements present in the recent food system scenario literature with examples from contemporary studies. Titta Tapiola MSc, MBA, MA, Doctoral Researcher, Natural Resources Institute Finland titta.tapiola@luke.. Agroecology, Research Scientist, Natural Resources Institute Finland karoliina.rimhanen@luke.. Keywords: food system; foresight; scenario methodology; review K u va : L u ke K u va : E rk ki O ks a n en /L u ke K u va : L u ke K u va : To m m i S a ss i Abstrakti Skenaarioita voidaan käyttää tehokkaasti ruokajärjestelmien tulevaisuuksien tarkasteluun. A variety of methodologies exists to construct such scenarios, with di?erences in the selected frameworks, data collection techniques, and analysis approaches, all of which a?ect the resulting scenarios. (Econ. Tutkimuksemme tarjoaa katsauksen viimeaikaisiin ruokajärjestelmän skenaariotyössä tehtyihin menetelmällisiin vaihtoehtoihin ja antaa näihin esimerkkejä kirjallisuudesta. Pasi Rikkonen D.Sc. Näillä valinnoilla on vaikutusta siihen, millaiseksi skenaariot voivat muodostua. We reviewed 19 scenario studies pertaining to food systems to establish a set of dichotomies, which highlight the variety of di?erent methodological approaches and scenario elements. Tarkastelumme pohjalta loimme kuusi dikotomiaa, jotka jäsentävät ruokajärjestelmäskenaarioissa käytettyjä menetelmällisiä valintoja ja skenaarioiden ominaisuuksia. Karoliina Rimhanen Ph.D. Rakennamme myös neljä erilaista skenaariotyyppiä, jotka pyrkivät edustamaan ruokajärjestelmäskenaarioiden menetelmällistä kirjoa. and Bus.Adm.), Research Professor, Natural Resources Institute Finland pasi.rikkonen@luke.. Keskustelemme näiden skenaariotyyppien ominaisuuksista, eroavaisuuksista ja käytöstä sidosryhmien kanssa. Review of scenario elements in Finnish, European and Global studies Kalle Aro Master in Environment, Energy and Society, Doctoral Researcher, Natural Resources Institute Finland kalle.aro@luke.
2005; Wack 1985). fertilisers); primary production; processing; packaging; distribution; retail; and consumption (Ericksen 2008). 2. preserving or transforming scenarios (Börjeson et al. What kind of scenario elements are present in food system studies. et al. What types of scenarios are present in the food system scenario literature. We reviewed food system scenarios with three spatial scales (Finland, Europe, and global), which contain di?erent methodological and thematic elements that a?ect the scenario construction in food system foresight. Our comparative literature review on food system scenarios answers the following research questions: 1. 2020; Kishita et al. Backcasting is especially utilised when a great change is envisioned and required, i.e. Food systems can be de?ned as consisting of the activities and infrastructure needed to produce food: input industries (e.g. 2019). 2017; van Me. There are scenario studies on emerging novel food systems, but descriptive for those are that the studies are very focused on certain novel products or technology (see e.g. Backcasting scenarios are inherently normative and can be constructed by either using participatory methods or desk research. While globalisation has generated an increasing degree of interconnectedness in food systems, the national and regional contexts of geography, weather conditions, political institutions, and societal norms greatly a?ect the food system dynamics. Exploratory scenarios are also often participatory and involve quantitative and qualWhat is a food system scenario made of?. energy studies, with a multitude of proven scienti?c solutions (e.g. Pippinato et al. 2016; Kalt et al. A food system can be de?ned by geography, but it often has many connections and interdependencies with other spatial scales (e.g. 3/23 6 Futura Introduction Food systems are facing pressures in both the national and the global domains. The aim of this article is to explore the variety of scenario elements present in contemporary food system scenarios. 2006). 2017; Rikkonen & Tapio 2009; Tapio et al. All processes have social, cultural, economic, environmental, and political aspects, including governance. Predictive scenarios present probable futures, i.e. Heinonen et al. 2018; Millennium Ecosystem Assessment 2005). As a result, scenarios are widely used by organisations and communities for strategic planning (e.g. They can also include quantitative aspects, i.e. 2003). In addition to the requirement that there should usually be more than one scenario, scenarios need to be relevant, coherent, transparent, and plausible (Durance & Godet 2010; Godet & Roubelat 1996). conventional and modern agriculture. they contain forecasting. 2017), the role of food system scenarios has become important in the face of ecological drivers, such as climate change and biodiversity loss, and as the global phenomena of population growth and food security gained increased attention on the global political agenda (e.g. FAO 2018; Holman et al. Food systems are complex systems, and scenarios are powerful tools to imagine futures in such systems. 2022), and of course, researchers in di?erent contexts. a mixed methods approach (van Notten et al. Brad?eld et al. Transforming scenarios such as backcasting scenarios have their starting point in the future as a prioritised target or vision (Börjeson et al. 2005; Godet 2000), governments for political decision making (e.g. 2020; Dick et al. external or strategic (internal) scenarios. Ehlers et al. inputs, or the import and export of products). While the use of scenarios is well established in many ?elds of science, e.g. It is also notable that a majority of food system scenario studies consists of traditional farming, i.e. predictive, explorative, and normative, based on probable, possible, or preferable futures (Amara 1991). 2006). While there exists a variety of food system scenarios constructed with a wide range of methodological approaches, the literature on how to compare these approaches is limited. Various scenario typologies have previously been identi?ed, e.g. Explorative scenarios present possible futures, i.e. Finally, normative scenarios present preferable futures, i.e. when current developments are leading to unwanted futures (Höjer & Mattsson 2000). Scenarios in brief The scenario technique migrated to the business world via the RAND Corporation and Royal Dutch Shell, after scenario planning had ?rst been initiated in the military context (US Department of Defense) (Bell 2003; Brad?eld et al
The studies were reviewed and selected to portray the widest methodological range possible. In the broadest sense, scenarios can be understood as “qualitative storylines, quanti?ed descriptions of alternative futures, or anything in between” which “can be used to describe, explore and communicate how the future may unfold” (Mitter et al. The queries from WoS resulted in 221 unique entries in total. The ?nal set comprises both qualitative and quantitative scenarios with a variety of scenario methodologies applied. Based on the titles, abstracts, and methodology sections, we excluded articles that had the wrong spatial scope, generally meaning national case studies outside of Finland or with a sub-national emphasis, or studies that did not include scenario creation. Additional keywords, future, transition, transformation, food*, and Finnish were used for a second query targeting articles pertaining to the Finnish food system. Web of Science (WoS) was used as the primary database, where we used keywords scenario, foresight, “food system”, Europe*, Finland, and global to ?nd academic literature published between 2014–2021. The search in Google Scholar was treated as secondary and was conducted for the purpose of enriching the sample, especially at the Finnish and European spatial levels. 2011). (2006), Reilly & Willenbockel (2010), and Benton (2019) were re?ected upon during the analysis. After the ?rst round of coding, the methodological elements appeared to be the most fruitful point of departure for further analysis. Even if the de?nitions of scenarios and scenario techniques have quite long traditions in futures studies, it must be noted that scenarios are used quite ?exibly. The selected studies were analysed using qualitative content analysis (Hsieh & Shannon 2005). Moreover, we extended the search to Google Scholar and considered a few studies based on personal recommendations. Hence, the term scenario also remains contested. (For the framework for the data collection and the analysis, see Figure 1.) The studies contain both academic articles and grey literature highlighting food system futures. Therefore, a more nuanced coding was Aro, Rimhanen, Rikkonen & Tapiola. The content analysis approach was chosen to give primacy to the data, but existing scenario literature and typologies such as Börjeson et al. Initially, we coded the data for a thematic, spatial, and temporal focus together with the methodological elements used in the scenario building. On the one hand, in a policy-oriented scenario analysis, a scenario can be considered more like a de?ned policy option that changes the future development. Moreover, we excluded studies pertaining primarily to energy, general land use, soil nutrients, or single food commodities. Materials and methods For our analysis, we concentrated on studies that described and evaluated alternative futures for food systems in Finland, Europe, and on the global scale. The scenario process itself can also produce deep insights and knowledge, which may not be the main goal but a valuable aspect of scenario thinking (Godet 2000; He?den 2005; Schwartz 2012). The main themes in the sample include climate change, land use, food security, food trade, dietary change, and the structure of agriculture, with time dimensions of the scenarios varying between the years 2030 and 2050. Finally, we selected a sample of 19 studies by reviewing the pool of articles we had collected. 2011). food system change more broadly, a scenario can be seen as a holistic description or storyline of how the future evolves step by step from the present to the future. 7 3/23 F itative aspects (van Notten et al. Exploratory scenarios aim to raise awareness, ?exibility, and preparedness, stimulate creative thinking, and even change mental models (Hiltunen 2009; Wack 1985), or gain an understanding of how di?erent drivers in?uence each other (Kok et al. The exclusion process resulted in a set of 25 studies, which were considered suitable for further evaluation. 2020, 2). The search was supplemented by three papers from the Google Search engine to re?ect scenario analysis conducted outside of academia. For the sake of analysis, we decided to target scenario studies pertaining to agricultural food production, thus excluding studies discussing, for example, aquaculture. In comparison, backcasting scenarios are used to explore paths to futures that vary in their desirability (Kok et al. 2003). On the other hand, when anticipating e.g. The studies were chosen based on database searches using a variety of resources
The dichotomies are presented in the results section and summarised in Table 1. Framework for the data collection and the analysis. Dichotomies of methodological elements in food system scenarios. Figure 1. The ?nal categories were then assessed to distinguish di?erences and commonalities within the coded material. Table 1. Altogether, the coding can be described as inductive and iterative, where new categories were created throughout the analysis and the coding matrix was adjusted accordingly. 3/23 8 Futura conducted to gain more insight into the di?erences that these methodological approaches contained. We chose to present the results of the coding process as dichotomies, as they are clear and practical means to present the extremes in the methodological choices and scenario elements encountered. What is a food system scenario made of?. After the coding process, the categories were reviewed, condensed, and combined to form entities that would best represent the range of literature we reviewed
Such developments include many socio-political developments: changes in consumer values, the feasibility of di?erent policies and technical solutions, and the cultural aspects related to food. Other scenarios focus more on envisioning and uncovering new possible future scenarios to further expand the horizon of the possible food system futures. in Rikkonen 2017; Mora et al. While the di?erentiation between qualitative and quantitative approaches sits tight in many scienti?c ?elds, drawing the line between qualitative and quantitative scenario methods is less de?nitive. Frameworks, such as multilevel perspective on socio-technical transitions (e.g. Huan-Niemi et al. Lehtonen et al. 2020) are used to guide the systematic assessment of food system variables and dynamics. Type of foresight Variety exists in the focus and expected outcome of the scenarios. weighting the opinions and probabilities of experts (Popper 2008). Some scenarios aim to accurately portray the interactions within the food system and analyse the e?ects resulting from these dynamics. 2020), and integrated assessment models (e.g Van Vuuren et al. 2017), and assess food security under di?erent product portfolios (Van Vuuren et al. phenomena deemed important for the food system interaction, which can be measured or otherwise reliably portrayed as numerical values to allow the model to function. In contrast to quantitative scenario approaches, qualitative scenarios are more capable of addressing future developments, which are di?cult to accurately quantify, and where interactions of di?erent variables cannot be generalised. 2020; Lehtonen et al. in Kuhmonen & Kuhmonen 2019), background narratives such as shared socio-economic pathways (e.g. Projection scenarios are formulated with the aim of anticipating the most prominent developments a?ecting and alAro, Rimhanen, Rikkonen & Tapiola. 2021) or morphological tables (e.g. Qualitative scenario processes can take a variety of forms, which vary in their relation to the existing knowledge and theory, as well as data collection practices and the subsequent results that the analysis may yield. Quantitative food system scenarios tend to evolve around estimating structural change in agricultural production (Lehtonen et al. 2015). When using qualitative scenario methods, quantifying the created scenarios in the foresight process may make them more approachable to larger audiences by aligning them with scenarios created using modelling tools. Quantitative methods measure variables and apply statistical analyses, employing or generating data using modelling or simulation. 9 3/23 F Results Qualitative and quantitative scenarios One main way to describe a methodology used in a food system scenario study (and generally in any research) is the division between qualitative and qualitative approaches (Amer et al 2013; Popper 2008). Three main modelling approaches in food system modelling comprise balance models (e.g. The term model itself includes a wide variety of applications with varied scope and level of complexity. 2015). Quantitative scenarios are therefore often associated with the use of models, which apply numerical values to portray variables within the food system, as well as the interactions and exchanges between them. The scenario process aims to identify, collect, condense, categorise, and restructure the data to make sense of the variables and interactions within the food system against a selected framework. The literature also recognises semi-quantitative methods, which apply mathematics to quantify subjectivity, i.e. Furthermore, every quantitative scenario requires a qualitative analysis to make sense of the numerical results generated by the model in the selected context. 2020), economic equilibrium models (e.g. The variables that can be used in a model are economic, demographic, technical, geographical, etc. Whereas quantitative approaches are powerful when system variables can be measured, qualitative methods allow more nuanced interpretations of di?erent events and can build on personal views and knowledge. Hence, qualitative scenarios expand the scenario horizon to cover aspects that quantitative models generally cannot. in Mitter et al. Almost every scenario study involves both qualitative and quantitative aspects: modelling approaches include qualitatively created scenario setups, which are further populated or transformed into numerical equivalents for modelling purposes. 2020), analyse land-use e?ects (Röös et al
Mitter et al. Special attention was paid to the developments and interventions that would have to occur in the agricultural and food policies to make the transition feasible. (2020) studied the Finnish food system under ?ve di?erent future diets as the starting point, analysing the changes these dietary shifts would imply for the Finnish food production. For example, Röös et al. Kuhmonen 2017; Rubin 2013) are often more explorative than scenarios presented as projections, and while they pay attention to dynamics that formulate and enable the given future state, they are more focused in exploring the various future states generated. For example, the interest of Odegard & van der Voet (2014) was in assessing global land, water, and fertiliser use in 2050 for a complete diet in the global population. Hence, the analysis leant towards the projections side of the dichotomy. On the other hand, Mathjis et al. (2020) and Lehtonen et al. According to the authors, their selected approach aimed to improve the “understanding of future developments and the forces likely to shape them” rather than “predicting the future” (ibid. Stakeholders can be engaged in participatory data collection both to validate quantitative data sets and to more qualitatively anticipate future trends and their interaction. Mora et al. (2020) used morphological analysis to create multiple combinations of external and internal drivers in global food systems. In Kuhmonen & Kuhmonen (2019), the interviewees described their views on the future of Finnish agriculture, What is a food system scenario made of?. Their analysis was conducted with the aim of accurately quantifying future resource use and discussing the implications of the results. Huan-Niemi et al. Hence, backcasting is more focused on the developments, drivers, and measures required to achieve the chosen future, and often more concerned with accuracy in its analysis. Their analysis aimed not to speci?cally quantify or evaluate probabilities, but to explore the possible future operating conditions for European agriculture based on the analysis. (2018, 3) aimed to “develop mediumto long-term explorative scenarios describing possible futures for the external environment that EU farming systems face”. Somewhere between frontcasting and backcasting are scenarios in which the general conditions of alternative futures are de?ned, but their more accurate end state is left ambiguous. 3/23 10 Futura tering the food system in the future. The quantitative models often utilise databases or numerical values based on the existing literature. Hence, the scenarios would mostly be created in a frontcasting manner, but still describe the food system’s future in the conditions set prior to the scenario construction. (2017) collected data for their model using primarily publications by the Food and Agriculture Organization of the United Nations, supplemented by the relevant research and grey literature. Direction of the analysis Frontcasting scenarios take the current system as a starting point, without giving the scenarios set end states. The themes and general direction of the scenario exercise may be implied, but the scenarios are generally more interested in the e?ects that the individual developments have on the scenario outcome. (2021) utilised shared socioeconomic pathways (SSP) as background descriptions to study the futures of the European food system and Finnish agriculture respectively. p. Projections pay attention to analysis, especially to the formal logics by which the scenario elements interact with one another, making projections very common within quantitative, model-based scenario construction that aims at producing multiple projections based on altering the key assumptions in simulation runs. In contrast, when scenarios pay more attention to the end state of the developments, we refer to them as future images. Future images (see e.g. The role of background descriptions, or storylines, was to deliberately create different system conditions in which the scenarios would be developed. The backcasting approach is chosen to uncover new pathways to system outcomes that have been set prior to the analysis. Frontcasting scenarios can thus be best used to assess sensitivities between di?erent economic and environmental developments, or to uncover the new futures which form through the cross-e?ects of di?erent developments. Statistical and participatory data collection The data for the scenario study can be collected in various ways, in which our dichotomy di?erentiates between statistical and participatory data collection. 4)
The main actors capable of initiating the change are actors in food production (farmers, the food industry), consumers through dietary change, or politicians directly or indirectly by a?ecting the economic, normative, or legislative conditions in which the food system operates. 11 3/23 F as well as the drivers and outcomes these futures contained. Production-push occurs when the food system change is mainly initiated through actions from the production side. Additionally, throughout the scenario process, Mitter et al. (2016), where 29 stakeholders participated in a Delphi panel via a questionnaire and face-to-face interviews to evaluate the outcomes and e?ects of alternative climate change mitigation policy scenarios to Finnish farms. (2014), the consumption of animal-derived food is assumed to reduce, which is found to have positive e?ects on the land use and the GHG emissions in European agriculture, due to the production response in agricultural production. (2020) reviewed the existing SSP literature to establish major topics and storyline elements for their scenarios before engaging with more than 100 European stakeholders to create their EUR-Agri narratives. In Lehtonen (2020), food demand is expected to undergo only minimal changes until 2035, and the agency is given to agricultural producers who change their farming techniques and land use patterns. Odegard & van der Voet 2014). In contrast, diversi?cation relies on a regionally adjusted and self-su?cient production with agroecological farming practices and nutrient cycles (e.g Mora et al 2020). Similarly, the rapid Aro, Rimhanen, Rikkonen & Tapiola. Novel production system scenarios rely on technological advancements as a key driver in food production transformation. In Röös et al. Intensi?cation aims for global and economically e?cient food production, which is achieved through more e?cient use of production inputs and land use (e.g. Food production system foci Food system scenarios seem to generally favour quantitative changes in food production characteristics such as land-use, crop yields, and product portfolios, which easily result in traditional production system scenarios. Traditional production system scenarios expect farming-based food production and contemporary actors to remain central for food production in the future. The policy change expected in the scenarios is a combination of carrot and stick, as the economic conditions for sustainable farming are improved with targeted subsidies, and undesired farming activities result in lower subsidy levels. This e?ect may be a result of either necessity or an opportunity, which causes farmers and the food industry to act proactively. The majority of the scenarios we reviewed expected the food system to undergo either intensi?cation or diversi?cation processes, where food production maintains its contemporary characteristics, yet transforms into di?erent forms. Demand-pull occurs when the change is more demand oriented, usually as result of a policy intervention or a change in consumer dietary preferences due to economic or ideological reasons. The locus of food system change Changes in food systems are often a result of an action taken by an actor that directly or indirectly a?ects the food system. The food system structure undergoes signi?cant changes when new actors enter the system, and the food production systems are signi?cantly altered. (2017), the introduction of arti?cial meat and other novel protein sources is expected to replace traditional livestock systems completely, thus e?ectively removing the need for arable land in protein production. The stakeholder input data were collected through over 50 interviews, re?ned with a research group, and validated with causal loop diagrams by Mathjis et al. Demand-pull oriented scenarios often show rather conservative changes in technological development, focusing mostly on quantitative changes in agricultural production areas and product portfolios under traditional farming techniques. Mitter et al. In Westhoek et al. (2018). Similarly, according to Huan-Niemi et al. Stakeholders were also involved in a study by Rintamäki et al. (2021) Finnish food consumption is changing towards more plantand ?sh-based diets, creating a demand-pull e?ect in the Finnish food system. Multiple data sources can be combined to achieve a more comprehensive set of materials for the scenarios. (2020) arranged a series of workshops, where the stakeholders participated in the scenario creation, evaluation, and validation
We emphasise that the scenario types presented here are not an exhaustive list of all the available scenario types, but rather a compilation based on the results of this article (Table 2). Four di?erent types of food system scenarios To illustrate how di?erent scenario elements can be combined in food system foresight, we propose a set of four di?erent scenario types based on our dichotomies of scenario elements. The Finnish food system scenarios also appear rather agriculture and policy centric, which highlights the prominence that EU-level decisions have on the Finnish food system (Rikkonen 2017). 2006). Moreover, the synergies between quantitative modelling, projections, and statistical data collection are apparent in our sample of scenario studies. 2020), have emerged to challenge the purely quantitative models and their epistemological choices on a global level. However, it is rather safe to say that some scenario elements complement each other better than others. Workshop exercises (Mitter et al. In our analysis, the three spatial scales had surprisingly limited in?uence on the scenario elements. (2006), we ?nd similarities when combining di?erent foresight types and di?erent directions of the analysis. 2016), and interviews (Kuhmonen & Kuhmonen 2019) all resulted in scenarios that are more di?erent from one another compared to the scenarios created with modelling tools. Re?ecting on the scenario typology proposed by Börjesson et al. 2020; Hamilton et al. 2020), the Delphi method (Rintamäki et al. Computer simulation models have historically had a great foothold on global agrifood foresight, yet they have also encountered increasing critique due to their in-built economic axioms and tendency to standardise food system realities (Dorin & Joly 2020). Novel production system scenarios are often accompanied with a production-push e?ect, as the scenarios are generally envisioned to be a result of an economic and technological opportunity. Novel production systems scenarios are described to be less probable compared to traditional production systems, due to the high requirements in technological development as well as economic feasibility. (2014). Policy targets and nuanced policy e?ects were arguably better included in Finnish and European studies, whereas the global scenarios relied more on general descriptions of global political development. Quantitative scenarios seem to work well with frontcasting practices and participatory data collection. Both qualitative and quantitative scenarios were found at all spatial levels, as well as future images and projections. We believe our dichotomies of food system scenario elements can support these typologies and allow rather innovative combinations of di?erent scenario elements. However, scenarios that aim for future images are generally more inclined to be created in a frontcasting manner, resembling explorative scenarios. We did ?nd a tendency to favour quantitative approaches in global and European level studies compared to the Finnish level, which is in line with Bourgeois’ (2017) observation. The projection foresight type seems to be applicable to both frontcasting and backcasting, resulting in scenario studies that are highly similar to forecasts and normative scenarios, respectively. Recently, more foresight tools, such as Agrimonde-Terra (Mora et al. A combination of future images and backcasting appears an unlikely combination, but could resemble the pluralist backcasting approach applied by Järvi et al. Similarly, the production push-e?ect was more common in the Finnish studies compared to the European and global level studies, which often held demand-pull from dietary change as the dominant e?ect that shapes food production. Discussion There are multiple scenario typologies, which aim to categorise intent, probability, and logical ?ow in scenario studies (Amara 1991; Börjesson et al. 3/23 12 Futura technical development in Hamilton et al. They have a narrow thematic scope which, in our case, focused mainly on analysing the means to reduce the climate e?ects What is a food system scenario made of?. ‘Policy scenarios for policy planners and decision-makers’ are quantitative and modelled scenarios that are generally constructed in conjunction with policy analysis or other strategic planning activities. (2020) results in a signi?cantly decreasing number of food producers and suppliers, making farming systems largely reliant on information technology and automation
Visioning scenarios are generally frontcast scenarios, where the interest is on the future visions and the combination of developments that enable those futures to occur. Generally, data scenarios are e?ective in portraying the cross-e?ects of a few selected variables that can be modelled in multiple iterations to generate a large number of scenarios. As a result, policy scenarios can e?ectively be used to generate quanti?ed targets for policymakers and stakeholders, useful as a basis for further policy planning. However, the tendency to favour only a few variables of interest may simplify the food system dynamic within the modelling. A major strength of the data scenarios is the rather transparent description of the model, as a detailed description of the model and its operating logic is often found in conjunction with the scenarios. Table 2. Finally, ‘visioning scenarios for new futures’ utilise qualitative scenario construction to explore possible future images with a high degree of ?exibility in the framework and materials. Dominant elements in di?erent scenario types. This contrasts with the mostly techno-economic variables driving the modelling in the previous scenario types. The scenarios also pay more attention to the agency of groups and individuals, whereas other scenario types may easily treat them as variables whose actions are merely reactive to other system variables. The thematic and spatial scope of the analysis may vary greatly, but visioning scenarios are generally used on the national or subnational level, as the data processing requires rather detailed knowledge of the selected system(s). Within this thematic scope, policy scenarios provide a detailed analysis of di?erent endogenous and exogenous elements a?ecting the structure of the food system. 13 3/23 F of food production. They also aim to accurately model and project the effects that di?erent policy actions could generate through the food system. As a result, the scenarios often pinpoint future states and are presented as narrative descriptions, lacking accurate quantitative estimations or illustrations. The trends scenarios can be either frontcasting or backcasting scenarios, yet they are rather independent and thus hard to compare because of the complex interactions within the holistic and qualitative system portrayal. The modelling and spatial scales of the analysis may vary depending on the given theme and variables selected. Aro, Rimhanen, Rikkonen & Tapiola. ‘Trends for exploring and constructing macro-level scenarios’ are qualitative scenarios which emphasise the identi?cation and exploration of the trajectory changes that a?ect the food systems. In general, trends scenarios utilise a combination of literature reviews and participatory stakeholder methods in their data generation, with the emphasis often on the latter. Visioning scenarios can be generated solely based on the literature by collecting and combining identi?ed system developments in di?erent futures, but participatory data collection methods, such as interviews and workshops, are also common. These scenarios take a more holistic approach to the food system dynamics by including social, cultural, and political variables in the scenario construction as more independent variables. Similarly, ‘Detailed data scenarios for aiming on accuracy’ use quantitative modelling to construct either backcast or frontcast scenarios
Due to the more speci?c knowledge required to fully engage with quantitative scenario approaches and modelling frameworks, stakeholder engagement in data and policy scenarios often tends to be more exclusive. Therefore, trends scenarios may prove useful in engaging stakeholders in the early phase of the process to pitch in and deliberate their views, thus inviting a more explorative discussion of di?erent futures. Data scenarios can be used e?ectively to visualise and address the sensitivities between Table 3. When the focus of a study is to explore speci?c stakeholders’ perception of di?erent futures, visioning scenarios allow nuanced and tailored tools for the analysis. 3/23 14 Futura Involving stakeholders with di?erent types of scenarios In relation to the four proposed scenario types, next we discuss how (based on their strengths and weaknesses, see Table 3) di?erent scenario types can be e?ectively used with stakeholders. What is a food system scenario made of?. Common strengths and weaknesses of di?erent scenario types. Moreover, stakeholder participation is central when building legitimacy for policy decisions that emerge from a scenario analysis (Wright et al. According to Hebinck et al. 2015). (2018), stakeholder participation in foresight can serve three purposes when addressing transformative change in food systems: 1) the pre-conceptualisation of change; 2) creating an avenue for new actor networks; 3) creating tangible strategies with a high chance of implementation. Furthermore, visioning scenarios may be suited for stakeholder engagement for the purpose of transforming identi?ed macro-trends into more detailed drivers regarding their nuanced spatial and thematic scopes. Trends scenarios may be used to form an important starting point to understand the holistic and interconnected nature of the food system by identifying trends, drivers, and challenges of food system futures. 2021; Oteros-Rozas et al. Visioning scenarios are also ?tting for stakeholder engagement due to their ?exible nature. 2020). Stakeholder engagement is often considered bene?cial for a scenario process, because it exposes the process to a wider range of practical issues and often introduces a larger variety of societal perceptions to the scenario planning process, by promoting active discussion between researchers and other actors in the society (Andersen et al. They are also capable of promoting an inclusive discussion between different segments of the society due to the holistic nature of their approach. However, when it comes to communicating scenario results and using scenarios as tools for strategic planning, quantitative scenario approaches are often considered more robust in their methodology (Tetart 2020). Both visioning and trends scenarios enable addressing complex socio-political interactions, thus allowing more freedom in the scenario discussion compared to the more limited framework of quantitative modelling. A larger number of scenarios can thus be established for deliberation about their possibility, desirability, and probability
Based on our analysis of the food system scenario reviewed, we propose a checklist to be considered in a scenario process. Through this kind of a checklist, it is possible to follow and enrich the guidelines that have been de?ned as part of a successful scenario planning. E.g. Moreover, expert stakeholders may be engaged to construct and validify any data sets used for a data scenario analysis. • Who is the end user of the scenarios. Is the scenario construction based on desk research or is it participatory. • What are the system boundaries. political decision makers, food companies, researchers, or a group of various stakeholders. Conclusion and recommendations In this paper, we investigated the food system scenario literature and the methodological elements found in contemporary studies. What are the spatial, temporal, and thematic frames of interest. data from workshops, Delphi surveys or statistics. • Are scenarios intended to be based on accuracy or of a holistic nature. Visioning scenarios use qualitative tools to explore new futures with a higher degree of ?exibility in the methodological applications, as well as thematic and spatial framing. Van der He?den (1996) pinpoints the following Aro, Rimhanen, Rikkonen & Tapiola. We reviewed scenarios at the global, European, and Finnish national levels to establish dichotomies that portrayed the variety in the scenario elements present. Because policy scenarios are generally created in conjunction with a strategic decision-making process where the stakeholder interaction is generally expert based, the complexity of quantitative modelling may not be such a signi?cant issue compared to more inclusive scenario processes. 15 3/23 F selected variables, thus being particularly useful in exploring and validating prominent macro development identi?ed by stakeholders. The selection can be based on the four types of scenarios, i.e. Policy scenarios aim for high quantitative projection accuracy with a narrow thematic scope, often in conjunction with strategic planning. The direction of a scenario analysis can be either forward-looking frontcasting (where are we headed?) or back-tracking backcasting (how did we get there?). E.g. For communication purposes, policy scenarios are strong tools to visualise a small number of future pathways for wider audiences, due to the small number of scenarios presented. If participatory, who will is involved and how. We found that food system scenarios vary between quantitative and qualitative approaches, which still appears to be the major dividing point in the scenario ?eld. • What is/are the method/s for constructing scenarios. The type of foresight contained in the food system scenario literature varies from projections aiming for accuracy to futures images that emphasise envisioning and discovering new futures. Quantitative or qualitative. • How are scenarios discussed or co-designed with key stakeholders. How are the scenarios discussed and distributed after the process. Policy, Data, Trend, or Visioning scenarios. Trends scenarios explore and identify macro-level trajectories a?ecting the food system more qualitatively. • What are the data used in scenarios. In addition, they allow high usability of the scenarios for executive purposes, because the comparison between baseline and alternative scenarios is presented in a straightforward manner. Data scenarios use a large number of scenarios to e?ectively explore or portray sensitivities between a limited number of variables. To illustrate the di?erent combinations of these scenario elements, we proposed four types of scenarios to give a more tangible portrayal of the variety of scenarios with di?erent methodological elements. This list is also a concluding summary of the scenario elements discussed in this paper. E.g. • What is the goal and purpose of the scenarios. Data for the scenario analysis can be collected from literature or pre-existing datasets, which often suit more quantitative scenarios, or through interviews, workshops, and surveys, which are more common when constructing qualitative scenarios. Similarly, novel production systems and production-oriented developments were less common in the scenarios we reviewed. A majority of the food system scenarios appear to favour futures with rather conventional agriculture and express food system transformation through the demand-pull e?ect. • What is the theoretical framework for scenario analysis. modelling or participatory, or both
613–34. doi: 10.1016/j.futures.2020.102601. Ehlers, Melf-Hinrich, Robert Finger, Nadja El Benni, Alexander Gocht, Claus Aage Grøn Sørensen et al. 372–82. Hsieh, Hsiu-Fang & Sarah E. Amara, Roy (1991): Views on futures research methodology, Futures 23(6), p. What is a food system scenario made of?. 723–39. Vervoort, Paul Hebinck, Lucas Rutting & Francesca Galli (2018): Imagining Transformative Futures: Participatory Foresight for Food Systems Change, Ecology and Society 23(2). 126–35. Benton, Tim (2019): Using scenario analyses to address the future of food, EFSA JOURNAL 17. 3–22. doi: 10.23986/afsci.95282. Brad?eld, Ron, George Wright, George Burt, George Cairns & Kees Van Der He?den (2005): The Origins and Evolution of Scenario Techniques in Long Range Business Planning, Futures 37(8), 795–812. Bell, Wendell (2003): Foundations of Futures Studies, Volume 1: Human Science for a New Era. These kinds of checklists can improve the quality of scenarios and prepare the responsible group to think of critical aspects before and during the actual scenario construction process. Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome. doi: 10.1016/00163287(91)90085-G. doi: 10.1016/j.trpro.2015.12.016. Transaction Publishers. doi: 10.1016/S0016-3287(00)00012-4. Godet, Michel & Fabrice Roubelat (1996): Creating the Future: The Use and Misuse of Scenarios, Long Range Planning 29(2), p. References Amer, Muhammad, Tugrul U. Dick, Arianna, Bhesh Bhandari & Sangeeta Prakash (2019): Review 3D printing of meat, Meat Science Vol. Hamilton, Hannah, Roslyn Henry, Mark Rounsevell, Dominic Moran, Frances Cossar, Kathleen Allen et al. (2020): Exploring global food system shocks, scenarios and outcomes, Futures, 123, 102601. 1277–88. utupub.?/handle/10024/158355>. A Multi-Scenario, Integrated-Assessment Analysis, Agricultural Systems 151, p. efsa.2019.e170703. 2nd Ed. (2020): Greenhouse Gas Implications of Mobilizing Agricultural Biomass for Energy: A Reassessment of Global Potentials in 2050 under Di?erent Food-System Pathways, Environmental Research Letters 15(3). Finland Futures Research Centre FFRC, Turku. doi: 10.1016/ S0040-1625(99)00120-1. 234–45. doi: 10.1088/1748-9326/ab6c2e. Theurl, Katrin Kaltenegger, Wilfried Winiwarter et al. doi: 2048/10.1016/00246301(96)00004-0. 1488–92, doi: 10.1016/j. John Wiley & Sons Ltd, Chichester. 151–52. (2008): Conceptualizing Food Systems for Global Environmental Change Research, Global Environmental Change 18(1), p. 23–40. 645–649. Godet, Michel (2000): The Art of Scenarios and Strategic Planning: Tools and Pitfalls, Technological Forecasting & Social Change 65(1), p. doi: 10.1016/j.meatsci.2019.03.005. 164–71. doi: https:// doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2007.09.002. Heinonen, Sirkka, Joni Karjalainen & Juho Ruotsalainen (2016): Radical Transformation in a Distributed Society – Neo-Carbon Energy Scenarios 2050. techfore.2010.06.007. FAO (2018): The Future of Food and Agriculture – Alternative Pathways to 2050. Hebinck, Aniek, Joost M. Holman, Ian P., Calum Brown, Victoria Janes & Daniel Sandars (2017): Can We Be Certain about Future Land Use Change in Europe. doi: 10.1016/j.agsy.2016.12.001. 3/23 16 Futura criteria for scenario planning and for scenarios itself: 1) each of the scenarios must be plausible, 2) scenarios must grow logically in a cause-e?ect way from the past and from the present, 3) they must be internally consistent (the events within a scenario must be related through cause-e?ect lines of argument, which cannot be ?awed), 4) the scenarios must also be relevant to the issues under scrutiny, 5) they must provide useful and comprehensive idea generators, and 6) they must test conditions against which the plans and strategies can be considered. (2022): Scenarios for European Agricultural Policymaking in the Era of Digitalisation, Agricultural Systems 196. Börjeson, Lena, Mattias Höjer, Karl-Henrik Dreborg, Tomas Ekvall & Göran Finnveden (2006): Scenario Types and Techniques: Towards a User’s Guide, Futures 38(7), p. Kalt, Gerald, Christian Lauk, Andreas Mayer, Michaela C. Huan-Niemi, Ellen, Minna Kaljonen, Marja Knuuttila, Jyrki Niemi & Merja Saarinen (2020): The Impacts of Dietary Change in Finland: Food System Approach, Agricultural and Food Science 29(4), p. Shannon (2005): Three Approaches to Qualitative Content Analysis, Qualitative Health Research,15(9), p. 153, July 2019, p. Andersen, Per Dannemand, Meiken Hansen & Cynthia Selin (2021): Stakeholder Inclusion in Scenario Planning—A Review of European Projects, Technological Forecasting and Social Change 169, 120802. <https://www. Järvi, Tuuli, Anu Tuominen, Petri Tapio & Vilja Varho (2015): A Transport Policy Tool for Reduction of Co2 Emissions in Finland – Visions, Scenarios and Pathways using Pluralistic Backcasting Method, Transportation Research Procedia 11, p. doi: 10.1016/j.techfore.2021.120802. doi: 2048/10.1016/j.futures.2012.10.003. doi: 10.1016/j.agsy.2021.103318. Neo-Carbon Energy WP1 Working Paper 1/2016. doi: 2048/10.1016/j.futures.2005.12.002. Ericksen, Polly J. 6th Ed.. doi: 10.5751/ES-10054-230216. doi: 10.2903/j. 185–198. doi: 2048/10.1016/j.futures.2005.01.003. <https:// www.fao.org/3/I8429EN/i8429en.pdf>. Durance, Philippe & Michel Godet (2010): Scenario Building: Uses and Abuses, Technological Forecasting and Social Change 77(9), p. Van der He?den, Kees (2005): Scenarios The Art of Strategic Conversation. Daim & Antonie Jetter (2013): A Review of Scenario Planning, Futures 46(0), p. Hiltunen, Elina (2009): Scenarios: Process and Outcome, Journal of Futures Studies 13(3), p. 35-44. Höjer, Mattias & Lars-Göran Mattsson (2000): Determinism and Backcasting in Future Studies, Futures 32(7), p
(2014): Food Choices, Health & Environment: E?ects of Cutting Europe’s Meat and Dairy Intake, Global Environmental Change 26, p. Tapio, Petri, Heidi Rintamäki, Pasi Rikkonen & Juho Ruotsalainen (2017): Pump, Boiler, Cell or Turbine. (2020): Exploring the Future of Land Use and Food Security: A New Set of Global Scenarios, PLOS ONE 15(7). 17 3/23 F Kishita, Yusuke, Benjamin C. Millennium Ecosystem Assessment: (2005): Ecosystems and Human Well-Being: Synthesis. doi: 10.1016/j.gloenvcha.2020.102159. Odegard, Ingrid Y. Oteros-Rozas, Elisa, Berta Martín-López, Tim M. 62–89. 64–74. Luonnonvaraja biotalouden tutkimus 55/2017. (2020): Shared Socio-Economic Pathways for European Agriculture and Food Systems: The Eur-AgriSSPs, Global Environmental Change 65, 102159. doi: 10.1371/journal. <https://www.utupub.?/handle/10024/147943>. doi: 10.5751/ES-07985-200432. Schwartz, Peter (2012): The Art of the Long View: Planning for the Future in an Uncertain World. F., Jan Rotmans, Marjolein B. Lehtonen, Heikki, Jyrki Aakkula, Stefan Fronzek, Janne Helin, Mikael Hilden, Suvi Huttunen, Minna Kaljonen et al. Bohensky, James R. <https:// www.surefarmproject.eu/wordpress/wp-content/ uploads/2018/02/SURE-Farm_Deliverable-1.2-Scenarios-for-EU-farming.pdf>. Techen, Franz Sinabell, Katharina Helming, Erwin Schmid, Benjamin L. 38–44. (2020): Maatalouden Ilmastotiekartta – Tiekartta Kasvihuonekaasupäästöjen Vähentämiseen Suomen Maataloudessa. doi: 10.1016/j.futures.2017.03.003. doi:10.1016/j.futures.2012.11.011. 423–43. Mitter, Hermine, Anja-K. Tetart, Gilles (2020): Debating Global Food Security Through Models The Agrimonde Foresight Study (2008-2010) and Criticism of Economic Models and of Their `Productionist’ Translations, Science Technology and Society 25(1, SI), p. Daw, Erin L. SURE-Farm project deliverable 1.2. A version of this text is available at <https://hbr. Van Vuuren, Detlef P., Marcel Kok, Paul L. Butler, Rosemary Hill et al. Westhoek, Henk, Jan Peter Lesschen, Trudy Rood, Susanne Wagner, Alessandra De Marco, Donal Murphy-Bokern et al. doi: 10.1007/s10113020-01734-2. Lehtonen, Heikki, Sanna Saarnio, Jukka Rantala, Sari Luostarinen, Liisa Maanavilja, Jaakko Heikkinen et al. A. Land Use and Climate Impacts of Food in 2050 under Di?erent Livestock Futures, Global Environmental Change 47, p. doi: 10.3920/JIFF2020.0008 Popper, Rafael (2008): How Are Foresight Methods Selected?, Foresight 10(6), p. (2018): Comparing Impacts of Climate Change and Mitigation on Global Agriculture by 2050, Environmental Research Letters 13(6). McLellan, Damien Giurco, Kazumasu Aoki, Go Yoshizawa & Itsuki C. (2015): Participatory Scenario Planning in PlaceBased Social-Ecological Research: Insights and Experiences from 23 Case Studies, Ecology and Society 20(4). doi: 2048/10.1016/S0016-3287(02)00090-3. How Medium-Term Analysis Illuminated the Power of Scenarios for Shell Management, Harvard Business Review November-December 2016, p. (2015): Pathways to Achieve a Set of Ambitious Global Sustainability Objectives by 2050: Explorations Using the IMAGE Integrated Assessment Model, Technological Forecasting and Social Change 98, p. pone.0235597. 196–205. doi: 10.1016/j.gloenvcha.2014.02.004. Wright, David, Bernd Stahl & Tally Hatzakis (2020): Policy Scenarios as an Instrument for Policymakers, Technological Forecasting and Social Change 154, 119972. 139-150. doi: 10.1016/j. doi: 10.1016/j.techfore.2017.02.001. 67–85. Rikkonen, Pasi & Petri Tapio (2009): Future Prospects of Alternative Agro-Based Bioenergy Use in Finland-Constructing Scenarios with Quantitative and Qualitative Delphi Data, Technological Forecasting and Social Change 76(7), 978–90. Aro, Rimhanen, Rikkonen & Tapiola. doi: https://doi.org/10.1016/j.techfore.2011.01.004. 3049–3063. doi: 10.1016/j.gloenvcha.2017.09.001. doi: 10.1108/14636680810918586. Six Mixed Scenarios of Energy Futures in Farms, Futures 88, p. Luonnonvarakeskus (Luke). Reilly, Michael & Dirk Willenbockel (2010): Managing Uncertainty: A Review of Food System Scenario Analysis and Modelling, Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences 365(1554), p. 214-225. Kok, Kasper, Math?s van Vliet, Ilona Bärlund, Anna Dubel & Jan Sendzimir (2011): Combining Participative Backcasting and Exploratory Scenario Development: Experiences from the SCENES Project, Technological Forecasting and Social Change 78(5), p. doi:10.1016/j.techfore.2016.08.01 Kuhmonen, Tuomas & Irene Kuhmonen (2019): Suomen kotieläintuotannon tulevaisuuskuvat. Van Me?, Hans, Petr Havlik, Hermann Lotze-Campen, Elke Stehfest, Peter Witzke, Ignacio Perez Dominguez et al. 303–323. Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Helsinki. Kuhmonen, Tuomas (2017): Exposing the attractors of evolving complex adaptive systems by utilising futures images, Milestones of the food sustainability journey Technological Forecasting and Social Change 114, p. Rintamäki, Heidi, Pasi Rikkonen & Petri Tapio (2016): Carrot or Stick: Impacts of Alternative Climate and Energy Policy Scenarios on Agriculture, Futures 83, p. doi: 10.1098/rstb.2010.0141. Rothman (2003): An Updated Scenario Typology, Futures 35(5), p. ecolecon.2013.10.005. 371–381. TUTU eJulkaisuja 7/2019. Island Press, Washington, DC. Math?s, Erik, Jo Deckers, Birgit Kopainsky, Sina Nitzko & Achim Spiller (2018): Scenarios for EU Farming. & Ester van der Voet (2014): The Future of Food — Scenarios and the E?ect on Natural Resource Use in Agriculture in 2050, Ecological Economics 97, p. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 835–51. Crown Currency, New York, NY. doi: 10.1016/j.techfore.2015.03.005. Rikkonen, Pasi (2017): Vaihtoehtoisia Skenaarioita Maataloudesta Vuoteen 2030. 51–59. <http://urn.?/URN:ISBN:978-952-326-457-1>. Röös, Elin, Bojana Bajželj, Pete Smith, Mikaela Patel, David Little & Tara Garnett (2017): Greedy or Needy. Mora, Oliver, Chantal Le Mouel, Marie de Lattre-Gasquet, Catherine Donnars, Patrice Dumas, Olivier Réchauchère et al. A. techfore.2008.12.001. Bodirsky et al. doi: https://doi.org/10.1016/j.techfore.2020.119972. Rubin, Anita (2013): Hidden, inconsistent, and in?uential: Images of the future in changing times, Futures 45, p. van Asselt & Dale S. Van Notten, Philip W. (2021): Shared Socioeconomic Pathways for Climate Change Research in Finland: Co-Developing Extended SSP Narratives for Agriculture, Regional Environmental Change 21(1). doi: 10.1177/0971721819889919. 30–42. doi: 10.1016/j. org/1985/11/scenarios-shooting-the-rapids>. doi: 10.1088/17489326/aabdc4. 1–12. doi: 10.1016/j.futures.2016.03.004. R. Pippinato, Liam, Laura Gasco, Giuseppe Di Vita & Teresina Mancuso (2020): Current scenario in the European edible-insect industry: a preliminary study, Journal of Insects as Food and Feed 6(4), p. Wack, Pierre (1985): Scenarios: Shooting the Rapids. Handoh (2017): Designing Backcasting Scenarios for Resilient Energy Futures, Technological Forecasting and Social Change 124, p.114–25. Lucas, Anne Gerdien Prins, Rob Alkemade, Maurits van den Berg et al
Tähän toimintaan ne käyttävät yhä enemmän yksityisen sektorin tuottamia tiedustelupalveluja. 3/23 18 Futura Yksityiset tiedustelutoim?at tulevaisuustiedon tuottajina Roope Tuovila FM, väitöskirjatutk?a Jyväskylän yliopisto Toimitusjohtaja, Patrocon Oy roope.tuovila@patrocon.. Viime vuosikymmenen aikana yksityisestä tiedustelutoiminnasta on kehittynyt tuottoisaa liiketoimintaa, joka antaa tehokkaat valvontaja tiedustelumahdollisuudet monien yksityisten toim?oiden käsiin. Tiedustelua harjoitetaan laajasti kahdellakymmenelläviidellä tunnistetulla liiketoiminnan alueella ja yksityiset tiedusteluyhtiöt käyttävät toiminnassaan edistynyttä keräysja analyysiteknologiaa. REFEREE-ARTIKKELI. Tiedusteluyhtiöiden tarjoamia palveluita ovat tiedon hankinta, analyysi, o?ensiiviset palvelut, konsultointi sekä teknologiatuotanto. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen luoma parempi kokonaiskuva alasta ja sen toim?oista mahdollistaa tulevan tutkimuksen tarkemman fokusoitumisen. Yksityisen sektorin tiedusteluprosessit ja menetelmät noudattelevat pääsääntöisesti valtiollisten tiedusteluorganisaatioiden käytössä olevia toimintatapoja. Yksityisen sektorin tiedustelutoim?at jakautuvat kolmeen pääkategoriaan: 1) Yritysten omat tiedusteluyksiköt, 2) Tiedusteluun erikoistuneet yhtiöt, 3) Valtiollisten tiedustelupalveluiden urakoits?at (Intelligence contractors). K u va : K ir si K el lo ka n g a s Niin yritykset kuin kansallisvaltiot tarvitsevat tulevaisuustietoa päätöksentekonsa tueksi. Asiasanat: Yksityinen tiedustelu; Yksityisen sektorin tiedustelu; Tiedustelu-urakoits?at; Yritystiedustelu; Liiketoimintatiedustelu; Tiedusteluyhtiöt. Artikkelissa tarkastellaan yksityisellä sektorilla tapahtuvaa tiedustelutoimintaa. Yksityinen tiedustelu on kehittyvä toimiala, jonka tutkimus ja kokonaisymmärrys on vielä rajoittunutta. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tuloksena saatiin yleiskatsaus alan toim?oista, palvelutarjonnasta, menetelmistä, tehtävätyypeistä, tavoitteista, toiminnan laajuudesta, sekä alalla vallitsevista käsitteistä. Yksityinen tiedustelu palvelee niin kaupallisia toimijoita kuin kansallisesta turvallisuudesta vastaavia organisaatioita. Tulevaisuudessa yksityisen tiedustelun merkitys todennäköisesti kasvaa entisestään ja alan kehitystä on siksi tärkeää seurata. Alan tulevaisuuden kehityksellä on siis laajoja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia
The development of the industry therefore has broad societal dimensions. Kaupalliset yhtiöt ovat tuoneet yksityisille markkinoille tiedon hankintaa ja analysointia mahdollistavia palveluita ja teknologioita, jotka olivat aiemmin vain valtiollisten tiedusteluviranomaisten saatavilla (Cooley et al. Sen juuret ovat Yhdysvalloissa, jossa kansallista tiedustelua on ulkoistettu yksityisille tahoille jo sen alkuvuosista lähtien (Voelz 2009). Tässä artikkelissa tarkastellaan kaupallisia tiedustelupalveluita tarjoavia yrityksiä sekä yritysten omia liiketoiminnan tukemiseen muodostettuja tiedusteluorganisaatioita, joista käytetään tässä artikkelissa yhteisnimitystä yksityinen tiedustelu. Tuolloin Yhdysvalloissa tarvittiin nopeaa tiedustelukapasiteetin kasvattamista terrorismin vastaisessa sodassa, mikä vauhditti uusien yksityisten tiedusteluyhtiöiden syntymistä (Voelz 2009; Keefe 2010). Keywords: Business intelligence; Corporate intelligence; Intelligence contractors; Intelligence companies; Private intelligence; Private sector intelligence. In the future, the importance of private intelligence will probably grow, and it is important to monitor the development of the industry. During the last decade, private sector intelligence has developed into a pro?table business that puts e?ective surveillance and intelligence capabilities in the hands of many private actors. Tiedustelu mielletään usein vain valtiollisten tiedustelupalveluiden toiminnaksi, mutta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tiedustelu on laajentunut nopeasti myös yksityiselle sektorille (Robson 2022) ja kehittynyt sekä tuottoisaksi teollisuudeksi (Deibert 2022) että osaksi liiketoiminnan tukiprosesseja (UPI 2021). Yksityinen tiedustelu näyttäytyy näiden historiallisten kehityskulkujen myötä ensis?aisesti yhdysvaltalaisena ilmiönä (Räkköläinen 2018), mutta se on kuitenkin globaali ilmiö. Services o?ered by intelligence companies include information collection, analysis, o?ensive services, consulting and technology production. Intelligence in the private sector is divided into three main actors: 1) Companies' own intelligence units, 2) Companies specialized in intelligence, and 3) Intelligence contractors for government intelligence services. The article presents the results of a systematic literature review, which offers a comprehensive overview of the actors in the ?eld, service o?erings, methods, types of tasks, goals, scope of operations, and prevailing concepts in the ?eld. Private intelligence serves both commercial actors and organizations responsible for national security. A better overall understanding of the ?eld and its actors o?ered by the systematic literature review enables future research to be more precisely focused. 19 3/23 F Private intelligence organizations as futures knowledge producers The article examines the private sector intelligence industry and aims to create an overview of the sector's actors through a systematic literature review. Tulevien tilanteiden ja olosuhteiden ennakoinnin mahdollistava tek?ä on tiedustelu (Breakspear 2013). Private sector intelligence is a developing industry, but its research and overall understanding is still lacking. Yksityinen tiedustelu ei ole ilmiönä uusi. The intelligence processes and methods of the private sector generally follow the operating methods used by state intelligence organizations. For this activity, they increasingly use intelligence services produced by the private sector. Johdanto Yritykset ja kansallisvaltiot tarvitsevat tulevaisuustietoa päätöksentekonsa tueksi, mutta kuka hankkii tulevaisuuden analysointia varten tarvittavan informaation. Merkittävän kasvusysäyksen ilmiölle on aiheuttanut sekä kiihtyvä digitalisaatio että syyskuun 11. Myös Euroopassa tiedustelun kaupallistuminen on ollut vahvassa kasvussa (Ramirez 2017). päivän terrori-iskujen jälkimainingeista alkanut tiedustelun yksityistämisen räjähdysmäinen kasvu (Keefe 2010). Yksityisellä sektorilla tiedon tarve liittyy ensis?aisesti kilpailukyvyn parantaTuovila. 2018; Rid & Buchanan 2018). Intelligence is widely practiced in twenty-?ve identi?ed business areas, and private intelligence companies use advanced collection and analysis technology in their operations. Artikkelin tavoitteena on luoda laajasta ja hajanaisesta toimialasta yleiskuvaus, jonka avulla ilmiötä kyetään hahmottamaan paremmin. Both companies and nation states need information to support their decision-making
Yksityisen tiedustelun merkitys tulevaisuudessa nähdään kasvavana. Ne ovat tulevaisuussuuntautuneita aloja, jotka pyrkivät tuottamaan tietoa toimintaympäristöstä sekä sen uhkista ja mahdollisuuksista (Phythian 2013). Tulevaisuuden tutkimuksella ja tiedustelulla on useita liittymäpintoja menetelmien, toiminnan tavoitteiden, opetuksen ja niiden poikkitieteellisen luonteen kautta. Kyky sisältää ennakointia ja oivaltamista, ja sen tarkoituksena on tunnistaa lähestyvä muutos, joka voi edustaa mahdollisuutta tai uhkaa (Breakspear 2013). Breakspearin (2013) esittelemässä tiedustelun määritelmässä yhdistyvät ennakoinnin ja tiedustelun näkökulmat. Tulevaisuudentutkimuksen ja tiedustelun yhtymäkohdat ovat muodostuneet jo 1950-1960-luvuilla, jolloin ensimmäiset yritykset alkoivat hyödyntämään tutkimuslaitosten tuottamaa tulevaisuustietoa, joka oli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n keräämää (Meristö 2021). 2012). Tässä artikkelissa tiedustelulla tarkoitetaan Phythianin (2013) määritelmän mukaista syklimäistä prosessia, joka tuottaa tietoa toimintaympäristöstä, uhkista ja mahdollisuuksista päätöksenteon tueksi. Uhkilla tässä määritelmässä tarkoitetaan liiketoimintakilpail?oita, rikollisia toim?oita tai muita vastustajia. Steven Metz totesi jo vuonna 1997, että yksityiset tiedusteluorganisaatiot tulevat yleistymään uusien teknologioiden jatkuvasti kehittyessä (Metz 1997). 3/23 20 Futura miseen (Weiss 2017). Phythianin (2013, 58) määritelmän mukaan tiedustelusykliin kuuluvat 1) Ohjaus (resurssien hallinta ja johtaminen), 2) Keräys (tiedon hankinta), 3) Käsittely (prosessointi ja analyysi) ja 4) Jakaminen (analysoidun tiedon tuotteistaminen asiakasta varten, sekä sen kommunikointi). Matthew Reileyn (2010) ja Evan Sillsin (2012) mukaan valtiolliset toim?at eivät kykene enää yksin vastaamaan kaikkiin niihin erityisosaamista vaativiin haasteisiin, joita nykyaikainen toimintaympäristö edellyttää, vaan ne tarvitsevat yksityisiä urakoits?oita tuekseen. 2022; Kari 2022). Robsonin (2022) mukaan tulevaisuudessa suuryrityksissä tullaan panostamaan lisää resursseja tiedustelukyvykkyyksien rakentamiseen. Useissa eri määritelmissä tiedusteluprosessi kuvataan perinteisesti syklimäisessä muodossa (Intelligence cycle, tiedustelusykli). Cheahin (2020) määritelmässä strategisen ennakoinnin tieteenalallla kerätään, tulkitaan ja hallitaan tietoa tulevaisuuden toimintaympäristöstä, jossa organisaatiot aikovat operoida. Tiedustelulle ja tulevaisuudentutkimukselle on ominaista, että niille kummallekaan ei ole olemassa yhtä tyhjentävää määritelmää (Aalto et al. Tätä varten yritykset ovat rakentaneet omia tiedustelukyvykkyyksiään (Corporate intelligence) jo vuosikymmenien ajan ja nykytutkimusten mukaan jopa 90 prosenttia yhdysvaltalaisista Fortune 500 -yhtiöistä käyttää tiedustelutyökaluja (Matey 2013; Orton 2010). Yksityiset tiedustelutoim?at tulevaisuustiedon tuottajina. Määritelmiä tarkastellessa niiden yhteisenä piirteenä korostuvat samat tavoitteet: päätöksenteon tuki ja pitkän tähtäimen suunnittelu. Yksinkertaisimmassa määritelmässään tiedustelun tarkoitus on tarjota etua päätöksentek?älle (Sims 2022; Jensen et al. Myös valtiolliset tiedustelupalvelut käyttävät kasvavassa määrin tukenaan yksityisen sektorin tuottamia palveluita (Voelz 2009). Hänen mukaansa tiedustelu on organisaation kyky ennakoida muutos ajoissa tehdäkseen sille jotain. Toimialaa voidaan luonnehtia monipuoliseksi, erilaisista toim?oista koostuvaksi tiedusteluteolliseksi kompleksiksi (Räkköläinen 2018), joka kasvaa ja kehittyy jatkuvasti teknologisen kehityksen myötävaikutuksesta. Nouseva yksityinen tiedusteluala on laaja ja sirpaleinen kokonaisuus, joka koskettaa useita eri yhteiskunnan aloja. Tulevaisuudentutkimusta määritellessään Rubin (2004) kuvaa sen tarkoituksen olevan keksiä, arvottaa ja ehdottaa mahdollisia ja todennäköisiä tulevaisuuksia sekä auttaa ihmisiä käymään läpi erilaisia vaihtoehtoja, jotta he voivat tehdä päätöksiä siitä, millaisen tulevaisuuden he haluavat. Nato määrittelee ohjesäännössään tiedustelun prosessiksi, joka perustuu kerättyyn informaatioon ja synnyttää tuotteen tai palvelun, joka tukee sekä tehostaa suunnittelua, päätöksentekoa ja arviointia (Allied Joint Publication 2016). Tulevaisuudentutkimuksen ja tiedustelun suhde Tulevaisuuden ennakointi kuuluu olennaisena osana tiedusteluun (Ylivaara 2017). Ketonen-Oksin (2021) mukaan tulevaisuusajattelu ja strateginen ennakointi ovat tek?öitä, joilla voidaan edistää päätöksentekoprosesseja
2022) lukeutuu osaksi tiedusteluanalyysimenetelmien kokonaisuutta (Pherson & Heuer 2019). • Minkälaisia tehtäviä yksityiset tiedusteluorganisaatiot toteuttavat. Hakusana otsikossa, abstraktissa tai tekstissä Aineiston keräyksessä käytetyt hakutermit: • ”Private intelligence” (Yksityinen tiedustelu) • ”Private sector intelligence” (Yksityisen sektorin tiedustelu) • ”Intelligence Contractor” (Tiedustelu-urakoits?a) Tuovila. Sen tavoitteena on erilaisten ilmiöiden ja trendien vaikutusten arviointi ja ennakointi päätöksenteon tukemiseksi niin strategian, innovaatioiden kuin riskianalyysien osa-alueilla. Tämän artikkelin tavoitteena on nivoa yhteen yksityisten tiedustelutoim?oiden kenttää olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta ja luoda yleiskuvaus, jonka avulla kyetään hahmottamaan paremmin toimialan eri osakokonaisuuksien suhteita ja käsitteistöä. 2022; Ylivaara 2017). • Miksi tiedustelua toteutetaan. Yliopistokentässä tiedustelun ja tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä opetetaan rinnakkain samoilla kursseilla (Kari 2020) ja tiedusteluanalyysin oppikirjallisuudessa tulevaisuudentutkimuksen menetelmäkirjo (Aalto et al. Tulevaisuudentutkimus ja tiedustelu lukeutuvat päätöksentekoa avustaviin aloihin, joiden metodeja kutsutaan analyysiperheeksi (Rubin 2014). Tutkimuksen tavoite Jotta kyetään tehokkaaseen ja luotettavaan tulevaisuuden arviointiin, on tärkeää ymmärtää niitä menetelmiä, teknologioita ja prosesseja, joilla analyysiin ja tutkimukseen tarvittavaa dataa ja informaatiota hankitaan. • Millä toimialoilla tiedustelua tapahtuu. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa on neljä päävaihetta (Kraus et al. • Minkälaisia yksityisiä tiedusteluorganisaatioita on. Artikkelia varten ei kerätty empiiristä aineistoa, vaan tarkastelun kohteena ovat systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusartikkelien tulokset. 21 3/23 F Kuosa ja Stucki (2022) puolestaan yhdistävät tiedustelun ja tulevaisuudentutkimuksen esittelemällä termin tulevaisuustiedustelu (Futures Intelligence). Vain vertaisarvioidut artikkelit 2. Ne soveltavat samoja poikkitieteellisiä metodeja, kuten erilaisia skenaarioja analyysimenetelmiä (Aalto et al. Julkaisuvuosien aikarajaus 1995–2023 3. • Mitä menetelmiä alalla käytetään. Yhteisistä piirteistä tiedustelun ja tulevaisuudentutkimuksen välillä korostuu erityisesti pyrkimys kriittisen analysointiin perustuen (Rubin 2014; Ylivaara 2017) hahmottaa erilaisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja tulevaisuuskuvia skenaarioiden kautta (Aalto et al. Tavoitteen saavuttamiseksi asetettiin yksi päätutkimuskysymys, johon vastataan kuuden alakysymyksen kautta: Minkälaisista toim?oista yksityisen sektorin tiedusteluala koostuu. Tutkimuskirjallisuuden osalta tietokantahaut suunniteltiin seuraavin rajauksin: 1. Metodit Artikkelissa sovelletaan Krausin ja kumppaneiden (2020) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen (Systematic Literature Review, SLR) metodologiaa, sekä laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmää apuna tiedon luokittelussa ja kokoamisessa. 2022; Pherson & Heuer 2019). Aineiston hakuun käytettiin kahdeksaa eri tietokantaa: Jyväskylän yliopiston JYKDOK-tietokanta, ProQuest, EBSCO, JSTOR, SAGE Journals, Web of Science, Taylor & Francis ja Scopus. Yksityinen sektori on kehittynyt merkittäväksi osaksi nykyaikaisen tiedustelun toimintakenttää, mutta ilmiön tuntemus on yhteiskunnassa vielä rajoittunutta. Katsauksen suunnittelu Artikkelin aineistona käytetään yksityistä tiedustelua käsittelevän tutkimusalan julkaisuja. • Mitä palveluita tiedusteluyhtiöt tuottavat. Tiedusteluanalyysi on muihin tulevaisuussuuntautuneisiin tieteellisiin menetelmiin rinnastettavissa (Rønn & Hø?ding 2012). 2020, 1032): 1) Katsauksen suunnittelu, 2) Arvioinnin suorittaminen, 3) Havaintojen raportointi, 4) Tulosten jakelu. Menetelmät tulevaisuudentutkimuksessa ja tiedusteluprosessin analyysivaiheessa ovat suurin tiedustelua ja tulevaisuuden tutkimusta yhdistävä tek?ä. He määrittelevät tulevaisuustiedustelun sellaiseksi tiedustelun muodoksi, joka käyttää hyväkseen tulevaisuudentutkimuksen metodologiaa
Artikkelit, jotka eivät liittyneet selkeästi tutkimuskysymyksiin, hylättiin. Toimialat, joilla tiedustellaan Tutkimusaineiston perusteella tiedustelua harjoitetaan yksityisellä sektorilla hyvin laaja-alaisesti. Aineiston analyysi Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista, aineistolähtöistä sisällönanalyysin menetelmää, joka on luonteeltaan induktiivista ja pyrkii yleistykseen. Yhteensä hakutuloksia saatiin 1740 kappaletta. 5. Menetelmään kuuluu kolme päävaihetta (Sarajärvi et al. Nämä artikkelit edustivat tunnettujen tiedustelututk?oiden viimeisintä tutkimusta yksityisestä tiedustelusta ja niihin oli viitattu useissa vertaisarvioiduissa artikkeleissa. 2002, 108): 1. Klusterointi: Samaa tarkoittavia käsitteitä, termejä ja ilmaisuja yhdisteltiin ja ryhmiteltiin omiksi kokonaisuuksikseen. Kunkin kysymyksen kohdalle liitettiin suorat lainaukset analysoitavien tutkimusten teksteistä, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen. 9. Sisällönanalyysissa nousi seitsemän selkeää teemaa tiedustelutoiminnan tavoitteista: 1) Kilpailuetu, 2) Päätöksenteon tukeminen, 3) Riskien minimointi, 4) Suojaaminen (omaisuus, henkilöstö, maine), 5) Parempi ymmärrys toimintaympäristöstä (kehityskulut, kilpail?at), 6) Ennakkovaroitus ja yllätetyksi tulemisen välttäminen, 7) Vaikuttaminen (kilpail?oiden heikentäminen). Aineiston pelkistys: Samankaltaisuuksia ja tutkimukselle epäolennaisia ilmaisuja supistettiin pois. Aineiston abstrahointi: Tyypittelyn tulokset visualisointiin kuvaajaksi. Ylimääräiset, samaa tarkoittavat käsitteet poistettiin. Arviointi Haut toteutettiin 8.12.2022 ja toistettiin 26.4.2023. Aineistosta tunnistettiin 25 eri toimialaa, joissa tiedustelua toteutetaan: ?nanssiala, teknologiateollisuus, energia, liikkeenjohdon konsultointi, lakitoimistot, vähittäiskauppa, valmistava teollisuus, autoteollisuus, elintarvikeala, viihdeteollisuus, ammattilaisurheilu, kemianteollisuus, terveydenhuolto, puolustusteollisuus, informaatioja kommunikaatioteknologiat sekä tietoliikenne, merenkulku, ilmailu, logistiikka, Yksityiset tiedustelutoim?at tulevaisuustiedon tuottajina. Analyysi eteni seuraavien vaiheiden kautta: 1. Tyypittely: Uudelleenjärjestelyn jälkeen eri alakategorioita syntyi aineistoa yhdistelemällä. 2. Uudelleenjärjestely: Aineisto järjestettiin luettavampaan muotoon. Tulokset Tiedustelun tavoitteet yksityisellä sektorilla Tutkimusaineiston mukaan yksityisellä sektorilla tiedustelun avulla pyritään ennen kaikkea saavuttamaan kilpailuetua. Kaikki tutkimusartikkelit, joita ei pystytty lataamaan, hylättiin. Kunkin kysymyksen vastaukset yhdistettiin yhdeksi tekstikokonaisuudeksi 3. Analyysiin valittiin 57 kriteerit täyttävää vertaisarvioitua artikkelia. 6. Tämän lisäksi analyysiin otettiin mukaan kymmenen tutkimusartikkelia, joiden vertaisarviointia ei voitu varmentaa. Aineiston klusterointi eli ryhmittely 3. Hakujen tulokset tarkastettiin ensin tietokantakohtaisesti otsikoiden ja abstraktien osalta. Artikkeleiden katsottiin tarjoavan sellaista merkityksellistä tietoa, jota muut analyysiin valitut vertaisarvioidut artikkelit eivät kyenneet tarjoamaan. Yläkategorioiden muodostaminen: Jäljelle jääneistä alakategorioista löydettiin yhdistäviä tek?öitä, joista muodostettiin edelleen yleistäviä yläkategorioita, eli koodeja. Vain englanninkieliset artikkelit otettiin mukaan analyysiin. 3/23 22 Futura Poissulkemiskriteerit: 1. Tutkimusartikkelin nimi pystysarakkeeseen. 7. Duplikaattien poisto. 3. Aineiston redusointi eli pelkistäminen 2. 8. Aineiston abstrahointi eli teoreettisen käsitteen luominen Aineisto analysoitiin yhdeksän koodauskierroksen kautta, minkä jälkeen tyypittelyn lopputulokset visualisoitiin havainnollistavaksi kaavioksi. Ensimmäisessä vaiheessa analyysista suljettiin pois ne artikkelit, jotka eivät liittyneet yksityisen sektorin tiedusteluun. 2. Jokaiseen alatutkimuskysymykseen saatiin aineiston analyysin kautta tiivistetyt vastaukset, jotka on raportoitu tulokset-osiossa. Tutkimusaineiston taulukointi: Tutkimuskysymykset vaakariville. 4
Sisällönanalyysin perusteella o?ensiivisiin palveluihin lukeutuvat peitetoiminta, vakoilu, henkilötiedusteluoperaatiot, kuten soluttautuminen kohdeorganisaatioon, tietomurrot ja kyberoperaatiot, salaTuovila. Tämän lisäksi analyysipalveluihin lukeutuvat teknologiayhtiöt, jotka tuottavat tekoälypohjaisia analyysituotteita (Katz 2020). Myös suuret teknologiayritykset tuottavat tekoälypohjaisia keräyspalveluita sekä datalouhintapalveluita ja myyvät dataa kolmansille osapuolille (Katz 2020). O?ensiivisten palveluiden tarjonta on tutkimusaineiston mukaan laajaa. Tiedusteluyhtiöt Yksityisten tiedusteluyhtiöiden kirjo on erittäin laaja. Teknologiayhtiöt Tutkimusaineiston perusteella tiedon hankintaan liittyvät palvelut toteutetaan joko teknisen tiedustelun tai henkilötiedustelun menetelmin. 23 3/23 F puunjalostusteollisuus, kyberturvallisuus, riskienhallinta, turvallisuus, yksityinen sotilasja tiedusteluala. Aineiston mukaan tiedustelutoimintaa varten muodostetut yksiköt tai tiimit ovat pääsääntöisesti pienikokoisia, alle 10 hengen ryhmiä (DHS 2021), jotka jakautuvat hyvin laajasti erityyppisiin liiketoimintayksiköihin. Teknisiin menetelmiin perustuvia tiedonhankintapalveluita tuotetaan aineiston mukaan pääasiassa signaalitiedustelun ja kuvaustiedustelun keinoin. Tämän lisäksi tiedonhankintapalveluita tuottavat kriisija riskialueilla toimivat turvallisuus-, riskienhallintapalveluita tarjoavat yritykset sekä yksityiset sotilasyhtiöt (Struwe 2012). Aineiston mukaan tiedustelua harjoitetaan pääasiassa turvallisuusyksiköissä, mutta tiedustelutoimintaa on havaittu lisäksi tutkimusja kehitysyksiköissä sekä ITja markkinointiyksiköissä. Yritysten sisäiset tiedusteluyksiköt (In-house intelligence units) 2. Henkilötiedustelupalveluita tarjoavat yritykset jakautuvat aineiston perusteella pienistä yksityisetsivätoimistoista maailmanlaajuisesti toimiviin, yksityisiä tutkimuksia (Private investigations) ja taustaselvityksiä (Due diligence) suorittaviin konsultti-, turvallisuusja lakiasiainyhtiöihin (Unsinger 1999; Hoogenboom 2006) sekä riskienhallintaan ja konsultointiin erikoistuneisiin laskentatoimija kirjanpitoyhtiöihin (Accounting) (Wilson 2018). Eri toimialueisiin keskittyviä tiedusteluyksiköitä löydettiin tutkimusaineistosta seitsemää eri tyyppiä, joita ovat kyberuhkatiedustelu, riskitiedustelu, turvallisuustiedustelu, strateginen riskitiedustelu, geopoliittinen analyysi, kilpailutiedustelu ja liiketoimintatiedustelu. Yksityisten tiedusteluorganisaatioiden tyypit Sisällönanalyysin perusteella tutkimusaineistosta nousi esiin kolme pääkategoriaa, joihin yksityisen sektorin tiedustelutoim?at jakautuvat: 1. Toiminnassaan ne käyttävät Torresin (2018) mukaan pääasiassa avointen lähteiden tiedustelun ja sosiaalisen median tiedustelun menetelmiä. Palveluntuottajat nojaavat pääasiassa avointen lähteiden tiedustelun menetelmiin sekä joissain tapauksissa henkilölähteisiin (Avramov 2018). Satelliittikuvauspalveluita ja kybertiedustelua tuottavien yhtiöiden määrä on viime vuosien valtavan teknologisen kehityksen myötä kasvanut räjähdysmäisesti (Work 2020). Valtiollisten tiedustelupalveluiden urakoitsijat (Intelligence Contractors) Yritysten sisäiset tiedusteluyksiköt Kirjallisuuskatsauksen perusteella tiedusteluyksiköitä (Private Sector Intelligence Unit, PSIU) esiintyy pääsääntöisesti vain suurissa yhtiöissä. Tiedusteluyhtiöt, jotka ovat erikoistuneet tiedustelupalveluiden tai tiedusteluteknologian tuottamiseen 3. Joissain tapauksissa myös henkilötiedustelun resursseja on käytettävissä (Torres 2018). Analyysipalvelut 3. Tiedonhankintaan liittyvät palvelut 2. Analyysipalveluihin keskittyneet yhtiöt tuottavat tutkimusten perusteella analyyseja tulevaisuuden kehityskuluista ja megatrendeistä, riskiarvioita kilpail?oista, kohdemaista taimarkkinoista, kyberuhkista, sekä geopolitiikan, turvallisuuden ja talouden alalta (Burdette 2018; Work 2020). Konsultointipalvelut, jotka jakautuvat • teknologiaintegraatioihin, • koulutuspalveluihin, sekä • erikoispalveluihin 5. O?ensiiviset palvelut 4. Tutkimusaineiston pohjalta tunnistettiin viisi pääluokkaa, joihin yhtiöt jakautuvat: 1
Tutkimusten mukaan Yhdysvalloissa urakoits?at toteuttavat valtiollisten tiedustelutoim?oiden salaisimpia tehtäviä yhdessä viranomaisten kanssa, ja ovat tekemisissä kaikkien niiden tiedustelumenetelmien kanssa, joita viranomaisetkin käyttävät. 3/23 24 Futura kuuntelu, sabotaasi, strateginen kommunikaatio, informaatiovaikuttaminen ja psykologiset operaatiot, sosiaalisen median manipulaatioja disinformaatiokampanjat, harhauttaminen, sekä yksityishenkilöiden tietojen kerääminen vaikuttamista varten. Lisäksi urakoits?at ovat suorittaneet drooneilla toteutettavia tiedusteluja vaikuttamisoperaatioita (Bean 2015). Tutkimusten mukaan urakoits?at osallistuvat myös henkilötiedusteluun. Teknologian alalla toimivat urakoits?at tuottavat tutkimusten perusteella kriittistä sensorija analyysiteknologiaa sekä osaamista teknologisten järjestelmien ylläpitoon. Katzin (2020) mukaan urakoits?at operoivat tiedustelusensoreita ja tuottavat kuvausja kaukokartoituspalveluita, lentotiedustelun ja elektronisen sodankäynnin palveluita, reaaliaikaisia tiedustelu-, valvontaja maalinosoituspalveluita sekä erikoisosaamista tekoälyn, datalouhinnan ja kehittyvien teknologioiden aloilla. Tiedustelumenetelmät ja tekniikat Tutkimusaineiston mukaan yksityisen tiedustelun prosessit sekä tiedonhankintaja analyysimenetelmät noudattelevat samoja periaatteita Yksityiset tiedustelutoim?at tulevaisuustiedon tuottajina. Tekoälyteknologiat ovat merkittävä tiedustelun tukielementti, joiden toimittajat ovat yhä merkittävämmässä roolissa osana tiedustelun kokonaisuutta (Katz 2020). Aineiston mukaan tiedustelukoulutuksen palveluita on yksityisellä sektorilla tarjolla runsaasti. Teknisten tiedustelumenetelmien käyttöön urakoits?at osallistuvat aineiston perusteella signaalitiedustelun, kuvaus-, kuunteluja geospatiaalisen tiedustelun tehtävissä sekä kyberoperaatioissa. Konsultointipalvelujen tuottajiksi luokitellut tiedusteluyhtiöt ovat sisällönanalyysin perusteella keskittyneet koulutuspalveluihin, erikoisasiantunt?uuteen (Voelz 2009; Delaforce 2013) ja erilaisiin teknologiaintegraatioihin (Katz 2020), joilla mahdollistetaan tiedusteluprosessien kehittäminen teknologisten ratkaisujen kautta. Erityisesti avointen lähteiden tiedustelun, tiedusteluanalyysin ja liiketoimintaan kytkeytyvän tiedustelun eri lajien (Competitive intelligence, Competitor intelligence, Business intelligence, Market intelligence, Opportunity intelligence) koulutuspalveluiden tarjonta on runsasta (O’Brien 2000; Hutton 2008; Robson 2018). Useiden tutkimusten mukaan tämän tyyppisiä ”harmaan alueen” palveluita (Grey intelligence) tarjoavat yhtiöt operoivat hyvin samankaltaisin menetelmin ja välinein kuin valtiolliset henkilötiedusteluorganisaatiot (Avramov 2018; Burdette 2018; Hoogenboom 2006; Hulnick 2002; Peters & Besley 2019). Valtiollisten tiedustelupalveluiden urakoits?at Valtiolle urakoivien yhtiöiden toimintakenttä on aineiston perusteella laajempi ja monipuolisempi muihin yksityisen sektorin palveluntuottajiin verrattuna. Vaativimpia tehtävätyyppejä, joissa urakoits?at toimivat ovat aineiston mukaan henkilötiedustelulähteiden ohjaaminen, kuulustelutiedustelu ja kenttätoiminta (Bean 2015; Voelz 2009). Urakoits?at ovat osallistuneet vastatiedusteluoperaatioihin ja CIA:n salaisiin operaatioihin (Black operations) sotatoimialueilla, joissa urakoits?oiden tuella on esimerkiksi jäljitetty ja eliminoitu afgaanimilitantteja (Bean 2015). Teknologiayhtiöt näyttäytyvät aineiston perusteella merkittävinä toim?oina nykyaikaisessa tiedustelussa, koska ne kehittävät, rakentavat ja toimittavat tiedusteluun tarvittavat sensorit, alustat, ohjelmistot ja työkalut. Lisäksi yhtiöt ovat tuottaneet tietoverkkotiedustelun kautta verkostoanalyyseja ja henkilöpro?ileja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa maalittamista varten (Avramov 2018). Urakoits?at ovat toimineet osana vaikuttamisoperaatioita, joissa käytetään informaatiovaikuttamisen ja psykologisten operaatioiden menetelmiä (Bean 2013). Sisällönanalyysin perusteella urakoits?at tuottavat eri alojen erikoisasiantuntemusta tiedusteluanalyysiin, kouluttavat tiedustelupalveluiden analyytikoita, osallistuvat tiedustelun ohjauksen kehittämiseen, suorittavat avointen lähteiden tiedustelua ja mediaseurantaa, sekä osallistuvat tutkimusja kehitystoimintaan. Valtiolliset toim?at ovat Avramovin (2018) mukaan käyttäneet yksityisiä yhtiöitä muun muassa vaalivaikuttamiseen, propagandatyökalujen kehittämiseen, valtionjohdon vastustajien vakoiluun sekä mustamaalaamiseen
Osa toimijoista puolestaan on keskittynyt hyvin kapealle erityisosaamisen sektorille. Aineistosta muodostettiin yhteenveto (taulukko 1), joka luo yleiskatsauksen laajan toimintakentän monipuolisista toim?oista, palvelutarjonnasta, tehtävätyypeistä, menetelmistä, tavoitteista, toimialoista joilla tiedustelua harjoitetaan, sekä alalla vallitsevista käsitteistä. Eri tyyppisiä yhtiöitä on useita ja niiden toiminnot ovat monilta osin päällekkäisiä. Yksityisen sektorien tiedustelun kokonaiskuva Sisällönanalyysin perusteella yksityisen sektorin tiedustelu muodostaa laajan kokonaisuuden, jossa erityyppisten yksityisten tiedustelutoimijoiden verkosto linkittyy keskenään palveluiden, teknologian ja asiakkuuksien kautta. Tiedustelutoiminta on laajentunut useille eri liiketoiminnan aloille. Osa toim?oista on niin sanottuja täyden palvelun taloja, jotka tarjoavat koko tiedusteluprosessin läpileikkaavan palvelukokonaisuuden tiedon hankinnasta valmiisiin tuotteisiin. 25 3/23 F kuin valtiollisissa organisaatioissa (Hutton 2008; Burdette 2018). Aineiston perusteella yksityisellä sektorilla tiedusteluprosessi hahmotetaan perinteisen tiedustelusyklin mukaisena ja tiedonhankinnassa käytetään sosiaalisen median tiedustelun, avointen lähteiden tiedustelun, henkilötiedustelun, signaalitiedustelun, geospatiaalisen tiedustelun, kuvaustiedustelun sekä teknologiatiedustelun menetelmiä. Yksityisen sektorin tiedustelun yleiskuva. Tuovila Taulukko 1
Mitä nämä kehittyvät kyvykkyydet tarkoittavat esimerkiksi liiketoiminnan, kansallisen turvallisuuden tai kansalaisyhteiskunnan viitekehyksissä. Kun arvioidaan yksityisten tiedustelutoim?oiden suorituskykyjä, on huomioitava, että yksityisten tiedustelutoim?oiden prosessit ja menetelmät noudattelevat pääsääntöisesti valtiollisten tiedusteluorganisaatioiden käytössä olevia toimintatapoja ja toiminnassa käytetään edistynyttä keräysja analyysiteknologiaa. Kokonaisuutta tarkastellessa voidaan havaita, että yksityisen sektorin tuottama palvelutarjonta muodostaa sellaisen suorituskykyjen kokoelman, joka on rinnastettavissa valtiollisten tiedustelutoim?oiden kyvykkyyksiin. Tämä korostuu, kun huomioidaan se erityisen laaja tehtäväkenttä, jossa valtion urakoits?at ja entiset tiedustelupalveluiden työntek?ät ovat hankkineet kokemusta vaativista tehtävistä ja toiminta-alueista. Tutkimuksen aineistoa arvioitaessa on huomioitava, että alan tutkimus painottuu Yhdysvaltoihin, missä tiedustelun tutkimuksella on huomattavasti pidempi historia kuin muualla. Yksityiset tiedustelutoim?at tulevaisuustiedon tuottajina. Kun lainsäädännön asettamat rajoitteet jätetään huomioimatta, voidaan arvioida, että saadessaan nämä palvelut rajattomasti käyttöönsä, mikä tahansa toim?a kykenisi muodostamaan huomattavan informaatioylivoiman suhteessa ympäristöönsä. On mielenkiintoista tarkastella, mihin yksityisten tiedusteluyhtiöiden tai niiden palvelutarjontaa hyödyntävien toim?oiden vaikutusvalta voi tulevaisuudessa kehittyä. Kaupallisesti tarjolla olevan tiedustelupotentiaalin hankkiminen koko laajuudessaan vaatisi valtavia taloudellisia resursseja, mutta esimerkiksi globaalien suuryritysten näkökulmasta tarkasteltuna skenaario on mahdollinen. Yksityisten tiedustelutoim?oiden määrä kasvaa alati ja tiedustelu kehittyy yhä tiiviimmäksi osaksi liiketoiminnan tukiprosesseja. Tutkimuksen tulokset edustavat näin merkittäviltä osin yhdysvaltalaisia näkemyksiä, vaikka yksityinen tiedustelu onkin kehittynyt globaaliksi ilmiöksi. Tutkimustulokset tulevat aina viimeisimmän kehityksen perässä, jolloin ei useinkaan päästä uusimman ja ajankohtaisimman tiedon äärelle. Palvelut ja teknologia, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten olivat ainoastaan valtiollisten toim?oiden yksinoikeuksia, ovat nyt kaupallisesti lähes kenen tahansa saatavilla. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa toim?alla on käytettävissään luotettavampaa, tarkempaa ja oikea-aikaisempaa tietoa kuin kilpail?oillaan. 3/23 26 Futura Johtopäätökset Yksityinen tiedustelu on nopeasti kehittyvä ja useille eri aloille ulottuva toimiala. Tiedustelu muodostaa aina sekä mahdollisuuksia että uhkia katsantokannasta riippuen. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmä asettaa myös menetelmällisiä rajoitteita. Nousevan toimialan kyvykkyydet on tunnistettava ja niiden tulevaisuuden vaikutuksia on pyrittävä ymmärtämään. Yksityinen tiedustelu ulottuu laajasti yhteiskunnan eri aloille sen palvellessa niin valtiollisia kuin yksityisiä organisaatioita, ja on nähtävissä, että ala tulee kasvamaan entisestään. Samalla myös mahdollisuudet vaikuttaa haitallisesti kilpail?an tai vastustajan toimintaan kasvaisivat oleellisesti. Alan kehityskulkuja tärkeää seurata ja ennakoida
93–112. 272–287. Cooley, Alexander, John Heathershaw & J. 131–145. 28–44. voanews.com/a/london-spy-industry-private-sector/3718445.html > Haettu 27.8.2023 Reiley, Matthew (2010): The Intelligence Community and Private Organizations: Globalization's E?ects on This Relationship, American Intelligence Journal, Vol. vol.1.2, December 2018, no. pdf> Department of Homeland Security (2021): The importance of private sector intelligence Programs. 1st Edition. <https://www.academia. Bean, Hamilton (2015): Privatizing Intelligence. 440– 456, DOI: 10.1080/08850600290101703 Pherson, Randolph H. <http://www.jstor.org/stable/resrep24247> Keefe, Patrick, R. <https://www.proquest.com/scholarly-journals/which-army-after-next-strategic-implications/docview/198052229/se-2> Lai-Yin Cheah, S. (2020): Strategic Foresight: Accelerating Technological Change. org/10.1007/s10611-006-9051-3> Hunter, Pratt, Edwards, Abigail & Velasquez, Sara Soto (2018): How Private Sector Intelligence Units Are Bene?ting the Private and Public Sectors, Journal of European and American Intelligence Studies. 28, No. 105–123. https://www.futuresplatform.com/blog/futures-intelligence-types-futures-knowledge Haettu 4.8.2023. 27 3/23 F Lähteet 1 Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim.) (2022): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. 1023-1042. vol.1.2, December 2018, no. O'Brien, Kevin A (2000): PMCs, myths and mercenaries: The debate on private military companies, The RUSI Journal, 145:1, s. doi: <https://doi. (2002): Cross-National Ethical Dilemmas in Competitive Intelligence, International Journal of Intelligence and Counter Intelligence, 15:3, s. Doi: <https://doi.org/10.1353/ sais.2018.0001> Robson Morrow, Maria A. Matey, Gustavo (2013): “The use of intelligence in the private sector”, International Journal of Intelligence and Counter Intelligence, 26: s. 2, s. Routledge Handbook of Private Security Studies. Berlin: De Gruyter. <https://www.dhs.gov/sites/default/?les/publications/ importance_to_private_sector_intelligence_programs.pdf> Hoogenboom, Bob (2006): Grey intelligence, Crime, Law and Social Change, s. Pythian, Mark (2013): Understanding the intelligence Cycle, Studies in Intelligence, Milton Park, Abingdon, Oxon: Routledge. 2, s. The SAIS Review of International Affairs, 38(1), s. & Graves, Melissa (2012): Introduction to Intelligence Studies, CRC Press, New York. Ramirez, Luis (2017): London’s Spy Industry Thrives in Private Sector, Voa news 10.4.2017. Kari, Martti, J. https://doi. org/10.4135/9781452240572> Breakspear, Alan (2013): A New De?nition of Intelligence, Intelligence and National Security, 28:5, 678–693, DOI: 10.1080/02684527.2012.699285 Burdette, Matt (2018): Shifting Lines: Evaluating Politicization and Regulation on Corporate Intelligence. 3. C. 7–88. African Security Review, 17:4, s. org/10.1093/oxfordhb/9780195375886.003.0018 Ketonen-Oksi (2021): Katse tulevaisuuteen: Strateginen ennakointi yritysten kilpailukyvyn edellytyksenä, Futura 2/2021, s. 108–112, <https://www.jstor.org/ stable/44327135> Rid, Thomas & Buchanan, Ben (2018): Hacking democracy. Metz, Steven (1997): Which army after next. Prestwood, Claire (2018): More Than Just a Myth: Private Sector Intelligence, Journal of European and American Intelligence Studies. 2, s. Kraus, Sacha. Allied Joint Publication 2 (2016): Nato Standardization o?ce, <https://jadl.act.nato.int/ILIAS/data/testclient/lm_data/lm_152845/Linear/JISR04222102/ sharedFiles/AJP2.pdf> Avramov, Kirill (2018): Victory at Any Price: The Drive of Private Intelligence Operators in Pursuit of Enhanced HUMINT Capabilities. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos, Julkaisusarja 2: Tutkimusselosteita nro 7, s. 39–53. Katz, Brian (2020): The Intelligence Edge: Opportunities and Challenges from Emerging Technologies for U.S. Routledge. edu/19145264/Privatizing_Intelligence> Bean, Hamilton (2013): Outsourcing U.S. SAGE Publications, Inc., <https://doi. (2010): Privatized Spying: The Emerging Intelligence Industry, The Oxford Handbook of National Security Intelligence, s. Delaforce, Ruth (2013): Public and private intelligence: Historical and contemporary Perspectives, Salus Journal, Issue 1, Number 2, 2013, Special Issue: Privatisation of Intelligence, s. 59–64, DOI: 10.1080/03071840008446490 Orton, James. Tiedustelu yliopistollisena oppialana – Myös Suomessa. 38–47. 48–52. (2022): Subversion Inc: The Age of Private Espionage, Journal of Democracy 33(2), s. vol.1.2, December 2018, no. s. 9–17. the strategic implications of alternative futures. DOI: 10.1353/jod.2022.0016. 2013. 79–93. Parameters, 27(3), s.15-26. Journal of European and American Intelligence Studies. 2, s. 45(4-5), 373. 296–309. Hutton, Lauren (2008): Spies for hire and information peddlers: A new threat to security in Africa. (2022): Private sector intelligence: on the long path of professionalization, IntelTuovila 1 Sisällönanalyysissä käytetyt lähteet, joihin ei ole viitattu tekstissä, löytyvät netistä sivulta www.tutuseura.?/ julkaisut/futura/3-2023, sisällysluettelosta Tuovilan kohdalta.. 21–39. <https://salusjournal.com/wpcontent/uploads/2013/03/Delaforce_ Salus_Journal_Issue_1_Number_2_2013_pp_21-39. 1 (2010), s. Intelligence, Center for Strategic and International Studies (CSIS). Sharman (2018): Laundering cash, whitewashing reputations. Futura 2/2021, s. Meristö, Tarja (2021): Tulevaisuuden tutkimus yrityksissä – miten tähän on tultu. Kuosa, Tuomo & Stucki, Max (2022): Futures Intelligence: Types of Futures Knowledge. https://doi. org/10.1353/jod.2018.0003 Deibert, Ronald, J. Intelligence, Case studies in organizational communication: Ethical perspectives and practices, 247-259. (2020): Suomalaisen tiedustelukulttuurin jäljillä. 184-190, DOI: 10.1080/10246029.2008.9627506 Jensen, Carl J., McElreath, David H. Journal of Democracy, 29(1), s. vol.1.2, December 2018, no. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, https://urn.?/URN:ISBN:978-952-249-563-1. Journal of European and American Intelligence Studies. & Heuer Richards J. (2019): Structured Analytic Techniques for Intelligence Analysis, Sage publications, 2019. Breier, Mathias & Dasí-Rodríguez, Sonia (2020): The art of crafting a systematic literature review in entrepreneurship research, International Entrepreneurship and Management Journal, 16 (3), s. < https://www
Public Contract Law Journal, 41(4), s. 1007–1026. 2, s. <https://doi. <https://www.youtube.com/ watch?v=F2Nz7Yb4EJs> Unsinger, Peter Charles (1999): Meeting A Commercial Need for Intelligence: The International Maritime Bureau, International Journal of Intelligence and Counter Intelligence, 12:1, s. Palgrave Macmillan, London, s. Sills, Evan. Maanpuolustuskorkeakoulu. 17–30. vol.1.2, December 2018, no. 7-8, s. <https://tulevaisuus.?/perusteet/tulevaisuudentutkimus-tiedonalana/>. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 58–72, DOI: 10.1080/088506099305223 Voelz, Glenn (2009): Contractors and Intelligence: The Private Sector in the Intelligence Community. 2, s. 147–162. Ulkopoliittinen instituutti (2021): Tiedustelun tulevaisuus: Millaisia ovat uudet uhat ja mihin tiedustelu kehittyy 2030-luvulla. org/10.1057/978-1-137-53675-4_21> Wilson Matthias (2018): Ab Intra: How is the Private Sector Changing the Traditional Intelligence Tradecraft and Its View of It. Diplomityö. 694–716. International Journal of Intelligence and Counter Intelligence, 22: s. Struwe, Lars Bangert (2012): Private Security Companies (PSCs) as a Piracy Countermeasure, Studies in Con?ict & Terrorism, 35: s. Rønn, Kira Vrist & Simon Hø?ding (2012): “The Epistemic Status of Intelligence: An Epistemological Contribution to the Understanding of Intelligence”, Intelligence and National Security, vol. In: Dover, R., Dylan, H., Goodman, M. (eds) The Palgrave Handbook of Security, Risk and Intelligence. <https://www.doria.?/bitstream/ handle/10024/144333/YlivaaraPA_YEK58.pdf?sequence=1> Weiss, Arthur (2017): Corporate Intelligence. 31–47. (2022): Decision Advantage: Intelligence in International Politics From the Spanish Armada to Cyberwar, Oxford University Press. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaalit. Räkköläinen, Mikko (2018): Kaupallinen tiedusteluala haastaa demokratian ja oikeusvaltion, The Ulkopolitist, 28.03.2018. Journal of European and American Intelligence Studies. <https://ulkopolitist. 3/23 28 Futura ligence and National Security, 37:3, 402–420, DOI: 10.1080/02684527.2022.2029099 Robson, Maria (2018): Risk Analysis Beyond Government Agencies: Conceptualizing Private Sector Intelligence. <https://metodix. vol.1.2, December 2018, no. ?/2018/03/28/kaupallinen-tiedusteluala-luo-haasteita-demokratialle-ja-oikeusvaltiolle/> Haettu 27.8.2023. 5, s. fi/2014/12/02/anita-rubin-tulevaisuuksientutkimus-tiedonalana-ja-tieteellisena-tutkimuksena/> Haettu 1.8.2023. Sarajärvi, Anneli & Tuomi, Jouni (2009): Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi, Jyväskylä, Kustannusosakeyhtiö Tammi. <http://www.jstor.org/stable/41635367> Sims, Jennifer E. Haettu 31.7.2023. Yksityiset tiedustelutoim?at tulevaisuustiedon tuottajina. 373–392. 2, s. 278–308, DOI: 10.1080/08850607.2019.1690877 Ylivaara, Annukka (2017): Tulevaisuuden arviointi strategisessa tiedustelussa. 588-596, DOI: 10.1080/1057610X.2012.684660 Torres, Efren (2018): Welcoming the new age of intelligence, Journal of European and American Intelligence Studies. 586–613. Work, JD (2020): Evaluating Commercial Cyber Intelligence Activity, International Journal of Intelligence and Counter Intelligence, 33:2, s. Rubin, Anita (2004) Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. Rubin, Anita (2014): Tulevaisuuksientutkimus tiedonalana ja tieteellisenä tutkimuksena. vol.1.2, December 2018, no. (2012): Mission “Critical function”: Improving outsourcing decisions with the intelligence community. Journal of European and American Intelligence Studies. 28, no
Seuraavaksi teksti tarkastelee Kim Stanley Robinsonin Mars-trilogiaa, jonka luomassa sci?-kertomuksessa ihmiskunta hallitsee onnistuneesti planetaarisessa mittakaavassa toteutuvia ekologisia kriisejä. Aiheen käsittely yhteiskunnallisissa keskusteluissa on toistaiseksi painottunut ?nanssialan tarjoamiin työkaluihin ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien hinnoittelussa. Olli Hasu, VTM Väitöskirjatutk?a Tampereen yliopisto olli.hasu@tuni.. Tämä teksti pohtii käsitteellisesti ympäristöllisen tiedon muuntamista sosiaalisiksi hallintamekanismeiksi. Yhdessä Mars ja Chile tarjoavat näkökulman informaatioteknologian ajatteluun poliittisena välineenä, jonka avulla sosioekologiset ongelmat on muotoiltavissa markkinakoordinaatiolle vaihtoehtoisilla tavoilla. Teksti pohtii vaihtoehtoisia näkökulmia sosioekologiseen hallintaan tarkastelemalla kahta futuristista poliittista projektia, jotka mahdollistavat kysymyksen avaamisen siitä, miten informaatioteknologia toimii politiikan kohdetta jäsentävänä välineenä. K u va : H a n n a V a ll e. Teksti käy ensin läpi Salvador Allenden hallinnon toteuttaman kokeilun kyberneettisestä talouden hallintojärjestelmästä 1970-luvun Chilessä. Samalla Mars ja Chile osoittavat, että vaihtoehtoisten koordinaatiomallien merkitys poliittisen projektin muodostamisessa on rajallinen, sillä solidaarisuus on rakennettava yhteiskunnallisten voimien edellyttämällä tavalla. Allende palkkasi kyberneetikko Sta?ord Beerin suunnittelemaan kyberneettisen systeemin, joka tuki hallinnon talousuudistuksia käytännössä sekä muotoili horisontaalisia demokraattisen sosialismin mukaisia käytäntöjä taloudelliselle päätöksenteolle. Robinsonin kertomuksessa marsilainen yhteiskunta kehittää eko-ekonomiaksi kutsutun talousdiskurssin, joka muotoilee biosfäärin olosuhteista talouden koordinaatiota ehdollistavan periaatteen. 29 3/23 F ARTIKKELI Marsin ja Chilen talous Äärisääilmiöiden yleistyessä ekologisella ja meteorologisella informaatiolla on keskeinen merkitys hallinnan työkaluna kansainvälisestä ilmastopolitiikasta kotitalouksien riskinhallintaan. Teksti pohtii Mars-trilogiaa narratiivisena konstruktiona, jossa poliittisen projektin muodostaminen nojaa biosfäärin ja sosioekonomisten systeemien mallintamiseen kokonaisuutena
Tämän saavuttamiseksi systeemin alajärjestelmille on taattava suhteellinen autonomia paikallisten sopeutumismuotojen kehittymiseksi. Hyödynnän Allenden hallituksen palkkaaman brittiläisen kyberneetikon, Sta?ord Beerin, käsitteistöä. Beerin hallinnan teoriaa ohjasi käsitys yhteiskunnallisesta muutoksesta, jonka mukaan sosioteknisten systeemien kompleksisuus kasvoi eksponentiaalisesti toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Beerin diagnoosi arvioi kehityksen johtavan hallitsemattomien sekä potentiaalisesti itsetuhoisten systeemisten prosessien muodostumiseen. Tietyssä mielessä esitys muistuttaa uusliberaalia hallintaa, joka asettaa markkinakilpailun yhteiskuntajärjestelmiä koordinoivaksi periaatteeksi ja luo siten kilpailudynamiikan mukaisesti valikoituvia toimintamalleja. Johdatuksena informaatioteknologisten työkalujen tarkasteluun aloitan systeemin hallinnan metaperiaatteiden yksinkertaisella kuvauksella. Chileläinen kybernetiikka Sekä Robinsonin Marsissa että Allenden Chilessä transformatiivisen yhteiskunnallisen projektin muodostaminen nojaa ongelmien informationaaliseen jäsennykseen. Modernia yhteiskuntajärjestystä määrittävä byrokratia vastaa ensimmäistä hallintamallia, jossa Beerin mukaan keskitettyä kontrollia ehdollistava päämäärä on institutionaalisen organisaation säilyttäminen ongelmien käsittelyssä. Trilogia tarjoaa kiinnostavan keskustelukumppanin nykyhetkeä hallitseville vihreän kapitalismin skenaariomalleille ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon hillitsemiseksi, joissa ympäristöllisen riski-informaation käsittely delegoidaan laajalti ?nanssimarkkinoiden tehtäväksi ja näin ollen demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle (Buller 2022). Nykyhetken kannalta Beerin tarjoaman käsitteistön hyödyllisyys epäilemättä kärsii kyseenalaisen Marsin ja Chilen talous. Vertaan Mars-trilogiaa Chilen Salvador Allenden hallintoon, jossa kyberneettinen talouden koordinaatiojärjestelmä toimi osana demokraattisen sosialismin projektia. Beerin kyberneettisen teorian tavoitteena on puolestaan käsitellä informaatiosysteemissä mahdollistuvia kompleksisuuden hallintamuotoja itseregulatiivisten ja hajautettujen koordinaatiotoimintojen avulla, jotka korostavat oppismiskykyä institutionaalisesti konservatiivisen tasapainon säilyttämisen kustannuksella. Tämän haittapuolena on voimakas vastustus rakenteellisia muutoksia kohtaan yhteiskunnallisten hyötyjen kustannuksella. Jos ensimmäistä vaihtoehtoa kuvaa systeemin keskitetty regulaatio, jälkimmäistä mallia vastaa käsitys dynaamisesta ja evolutiivisesta itseregulatiivisesta informaatiosysteemistä. Jälkimmäisellä mallilla Beer kuvaa dynaamista kyberneettistä systeemiä. Toisaalta uusliberaali hallinta rajoittaa ankarasti paikallista ongelmanratkaisua asettamalla kilpailun ja kustannustehokkuuden päätöksentekoa määrittäviksi ehdoiksi. Toinen lähtökohta on hahmottaa systeemi oppimiskykyiseksi siten, että sen organisaatio mukautuu ja skaalautuu lisääntyvää kompleksisuutta vastaavalla tavalla. Ensimmäinen vaihtoehto on muotoilla reduktiivinen systeemimalli, joka rajoittaa systeemissä esiintyvien prosessien vaihtelualuetta pakottamalla systeemikokonaisuuden yhdenmukaisemmaksi esimerkiksi lakien, normien tai standardien avulla. Tämän vuoksi Evgeny Morozov (2020) on määritellyt uusliberalismin keskeiseksi toimintaperiaatteeksi estää ei-markkinapohjaisten koordinaatiomuotojen skaalautuminen yhteiskunnassa. Yhdessä Marsin ja Chilen teknologiaan nojaavat yhteiskuntahistoriat ovat avattavissa kysymyksenä siitä, ensimmäinen ?ktiivisenä ja jälkimmäinen todellisena tapauksena, miten informaatioteknologia toimii työkaluna politiikan kohteen jäsentämisessä sekä poliittisen projektin muodostamisessa. Beerin (1993) teos Designing Freedom tarjoaa kaksi näkökulmaa kompleksisen systeemin hallinnasta. Chile tarjoaa historiallisen vertailukohdan talouden uudelleen järjestämisen toteutuksesta, jossa informaatioteknologiaan sisältyi merkittäviä poliittisia panoksia. Tulkitsen Robinsonin trilogiaa keskittymällä teoksen tapaan hyödyntää informaatioteknologiaa progressiivisia poliittisia projekteja mahdollistavana työkaluna. 3/23 30 Futura Johdanto Tarkastelen tässä tekstissä Kim Stanley Robinsonin Mars-trilogiaa, joka luo optimistisen sci?-kertomuksen planetaarisia ekologisia kriisejä onnistuneesti hallinnoivasta ihmiskunnasta
31 3/23 F yhteiskuntahistoriallisen diagnoosin vuoksi. Näiden eri ulottuvuuksien välinen kitka vahvistui hallinnon kuluessa, ja Chilen yhteiskunnalliset ja poliittiset ristiriidat päättyivät lopulta Yhdysvaltain tukeman Pinochetin vallankaappaukseen. Tällä tavoin Robinson onnistuu rakentamaan tiiviin planetaarisessa mittakaavassa jäsentyvän yhteiskuntahistorian, jonka kuluessa marsilainen yhteiskunta selviytyy ekologisesti ankarissa olosuhteissa ja ratkaisee kiistanalaiset yhteiskunnalliset kysymykset. Kertomuksessa erilaisten systeemien muotoutuminen saavuttaa realistisen vaikutelman poliittisten neuvottelujen institutionaalisessa yksityiskohtaisuudessa. Näin systeemin itseregulatiivisuus perustuu sekä horisontaaliseen että vertikaaliseen kommunikaatioon, mikä mahdollistaa keskitettyjen hallintafunktioiden rinnakkaisuuden paikkallisten sopeutumismuotojen korkean vapauden asteen kanssa (Pickering 2010, 263). Tämän vuoksi systeemin koordinaation on mahdollista integroida vaihtoehtoisia periaatteita kilpailulle ja kustannustehokkuudelle. Beerin kyberneettisen mallin itseregulatiivisuus perustuu systeemin rekursiivisuuteen siten, että systeemin jokaiseen osaan on kapseloitunut systeemin kokonaisuuden toimintamalli. Morozov 2019). Tulkinnassani keskityn kuitenkin tarkasteHasu. Tämän seurauksena sosialistinen kybernetiikka korvautui Chicagon koulukunnan uusliberaalilla talouspolitiikalla. McKenzie Wark (2016, 212) kuvaakin trilogiaa osuvasti historian laboratorioksi, jonka avulla voi kehitellä tapoja ajatella Maapallon poliittisia olosuhteita alkaneella vuosisadalla ilmastokriisin edetessä. Marsilaisen yhteiskunnan juonta ei siksi määrittele fatalistinen eteneminen kohti utooppista lopputulosta vaan kompleksisen ja kontingentin historian auki keriytyminen. Chilen yhteiskuntapoliittisissa käytännöissä säilyi jännitteinen suhde keskitetyn ja hajautetun vallan sekä liberaalien instituutioiden ja työläisten autonomisen järjestäytymisen välillä (Medina 2011, 214). Allenden Chilessä koordinaatiosysteemin muotoilu sisälsi tavoitteen työläisten osallistumisesta paikalliseen demokraattiseen suunnitteluun (mt., 39). Robinsonin sci?-proosa kuvaa vuosisatojen aikaskaalassa Marsin kolonisaatiota, planeetan ilmakehän muovausta terraforming-hankkeissa, poliittisia ja ympäristöllisiä kriisejä, sekä joukon tarinoita ihmisistä, joiden työllä asutettava maailma rakentuu Marsin pinnalle. Marsin poliittinen ekologia Toisenlaisen näkökulman siihen, miten sosioekologinen informaatio voi toimia politiikan välineenä, on löydettävissä Kim Stanley Robinsonin (2017a; 2017b; 2017c) Mars-trilogiasta (Red Mars, Green Mars ja Blue Mars). Beer kuitenkin tarjosi ainoastaan operatiivisen mallin taloussysteemin käyttäytymisestä. Allenden hallinto oli kiinnostunut hyödyntämään kybernetiikkaa työkaluna sosialistisen politiikan mukaisten instituutioiden rakentamiseksi. Robinsonin trilogia käsittelee tarinan hahmoja poliittisten ideologioiden yksinkertaistettuina henkilöityminä, joiden välinen vuorovaikutus rakentaa sekä dramatisoituja tilanteita että yhteiskuntateoreettisia ajatuskokeita. Ihmisten elämänkaarien ja Marsin sosioekologisen historian rinnakkainen kutoutuminen rakentaa trilogiasta moniulotteisen kokonaisuuden. Mars-trilogian työstämä sosiaalinen tyhjiöasetelma on autiosaaren s?asta kokonainen planeetta, jossa yhteiskuntajärjestelmien vaiheittaisen muotoutumisen subjektina toimii yksilömääräisesti suhteellisen pieni sivilisaatio. Koska Beer kuitenkin pääsi testaamaan kyberneettistä ajatteluaan käytännössä, se tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman systeemiajatteluun, jossa kompleksisuuden lisääntyminen ja progressiiviset poliittiset tavoitteet eivät näyttäydy yhteiskunnallisena antinomiana — kuten globalisaation kritiikissä on tavallista (ks. Beerin luoma järjestelmä mallinsi Chilen taloutta itseregulatiivisena, adaptiivisena ja oppivana systeeminä (mt., 55). Sta?ord Beer hyödynsi kyberneettistä ajatteluaan 1970-luvulla Chilessä Salvador Allenden sosialistisen hallinnon aikana, jota varten Beer suunnitteli talouden reaaliaikaisen kontrollisysteemin Cybersyn-projektissa (Medina 2011). Se rakensi strategisen hallintakoneiston Allenden taloudellisen ohjelman toteuttamille uudistuksille ja tarjosi lisäksi vakauttavan koordinaatiomekanismin perushyödykkeiden levitykselle Yhdysvaltojen rahoittamien lakkojen aikana. Näin Mars luo narratiivisen mallin poliittisen ekologian ajattelulle ilman maapallon tiheiden historiallisten kerrostumien luomaa monimutkaisuutta
Sen avulla marsilaiset mallintavat biosfäärin ja taloudellisten prosessien feedback-mekanismeja ei-markkinapohjaisena arvojärjestelmänä. Yksi ryhmittymä kannattaa vihreää Marsia, siis kokonaisvaltaista terraforming-projektia, jonka myötä planeetalle luodaan Maapallon biosfääriä muistuttavat olosuhteet. Marsin ja Chilen talous. Tätä varten Robinson nojaa optimistiseen ideaan demokraattisen suunnittelun systeemistä, joka järjestää investointien kollektiiviselle päätöksenteolle suhteellisia rajoituksia ekologisen metriikan perusteella. Arvoa mallinnetaan muun muassa kvanti?oimalla ekologista tehokkuutta vertailemalla investointien kalorimääräisiä kustannuksia. Jotta edeltävä kuvaus ei liikaa yksinkertaistaisi trilogian sisältöä, on syytä huomauttaa, ettei kirjojen merkitys Maan kamaralla elävälle luk?alle avaudu teknoutopistisena: teknologia ei ratkaise tarinan ristiriitoja, mutta on väline ongelmien uudelleen muotoilemiselle. Planetaaristen systeemien mallinnus välittää ekologiset olosuhteet siten välittömästi hahmottuvaksi kokemukseksi yhteisestä. Menetelmä tasapainottaa yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja talouden ekologiset vaikutukset ilman keskusjohtoista hallintoa tai markkinoiden dominoivaa roolia. Hallinnallisena järjestelmänä se tuottaa planeetasta sellaisen tiedon objektin, jossa tiedon teknologiat osallistuvat performatiivisesti mallintamiensa prosessien toteutumiseen koordinoimalla sosiaalisia käytäntöjä. Malli muistuttaa Beerin kyberneettistä ajattelua, sillä systeemin itseregulatiivisuus rakentuu malliin biosfääristä lukemattomien systeemien systeeminä, jossa yksittäiset sosioekologiset feedback-mekanismit toimivat rekursiivisesti kokonaisuuden osana. 3/23 32 Futura lemaan informaatioteknologiaa välineenä, jolla kuvaus yhteiskuntajärjestyksen ja valtakamppailujen monimutkaisista käänteistä muunnetaan tarinallisesti hahmotettavaan muotoon. Yhteiskuntahistoriallisena kerronnan välineenä eko-ekonomia kääntää suunnittelun rationaliteetin käsitteellisestä diskurssista ihmisistä ulkoistetuksi informaatiosysteemiksi, joka demonstroidaan toiminnallisesti tarinan muodostamassa poliittisessa ajatuskokeessa. Robinson materialisoi tarinan taustalla kulkevan poliittisen narratiivin informaatiosysteemiksi, joka tarjoaa käsitteellisesti yksinkertaisen tavan luonnehtia talousjärjestelmää määrätynlaisena yhteiskunnallisen suunnittelun mallina. Tämän oikeuden takaamiseksi marsilainen yhteiskunta sitoutuu kumoamaan yksityisomaisuuden ja tarkastelemaan perustarpeiden edellyttämiä teknologioita ja resursseja kollektiivisina ja jakamattomina. Marsin yhteiskuntajärjestelmä perustuu yksilöiden taloudelliseen autonomiaan ja sosiaalisen koordinaation paikallisesti valikoituviin muotoihin, missä sosioekologisten prosessien kokonaisuutena mallinnettu biosfääri luo regulatiivisen periaatteen yhteiskunnan ja luonnonympäristöjen väliselle aineenvaihdunnalle (Robinson 2017a, 141–7). Systeemin yhteiskunnallisen solidaarisuuden takaavat poliittiset kompromissit ovat kuitenkin selvästi utooppisia sisällöltään, sillä mallinnussysteemin poliittiseksi telokseksi asetetaan jokaisen yhteiskunnan jäsenen perustarpeiden tyydyttäminen. Tässä mielessä informationaalinen kuvaus planeetasta taustoittaa kokonaisvaltaisesti yhteiskunnallista elämää, minkä vuoksi rakenteelliset erottelut sosiaalisten ja ekologisten prosessien välillä puretaan Marsin poliittisessa päätöksenteossa. Näin kuvaus Marsin poliittisen järjestelmän lakien ja käytäntöjen muotoutumisesta kytkeytyy rakenteellisesti ekologisen datan mallinnuksen, jolloin yhteiskunnallisen suunnittelun rationaliteettia ei muotoilla vain taloudellisen kestävyyden vaan lisäksi biosfäärin tasapainon säilyttämisen näkökulmasta (Robinson 2017b, 389). Tarinassa eko-ekonomia toimii menetelmänä neuvotella ekologisten muutosten mittakaavasta informaatiosysteemin avulla, joka ei representoi yhteiskuntajärjestystä reduktiivisena ja staattisena sääntöjärjestelmänä, vaan sen s?aan suhteellisen avoimesti jäsentyvänä ja evolutiivisena organisaationa. Marsilainen yhteiskunta on olemassaolonsa ehtojen vuoksi sidottu planeetan ilmakehän muokkaamiseen. Tämän ristiriidan ratkaisemiseksi marsilainen yhteiskunta kehittää eko-ekonomiaksi kutsutun poliittisen diskurssin, jota voi kuvata kyberneettiseksi poliittiseksi taloudeksi. Vastakkainen osapuoli puolestaan kannattaa punaista Marsia eli terraforming-projekteista luopumista ja tavoitetta säilyttää planeetan geologiset olosuhteet koskemattomassa tilassa. Marsin poliittisessa historiassa tämä on tulos kompromissista vastakohtien välillä
Lähteet Beer, Sta?ord (1993): Designing Freedom. The Calculation Debate in the Age of Big Data”, New Left Review 116/117, s. Sketches of Another Future. Planetaarisesti järjestyvien elämän ehtojen tunteminen ja ylläpitäminen edellyttää monimutkaista infrastruktuuraalisten prosessien koordinaatiota, jonka onnistuminen poliittisena projektina nojaa trilogiassa yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tasa-arvoiseen jakautumiseen. Haettu: 16.8.2023. Tulevaisuuden horisontin pohdinnassa, jossa poliittisen projektin muodostaminen nojaa olennaisella tavalla informaatioteknologiaan, teknisiä yksityiskohtia ei kuitenkaan ole syytä nostaa yhteiskunnallisia skenaarioita määrittäväksi tek?äksi. Ilmastokriisin kannalta keskeinen panos kytkeytyy koordinaation malleihin, jotka markkinoiden rinnalla ja sen s?asta rakentuvat ekologisen metriikan pohjalle. Morozov, Evgeny (2019): “Digital Socialism. The University of Chicago Press, Chicago & London. Trilogiassa informaatioteknologisella koordinaatiosysteemillä on uskottava muotoutumisen historia juuri sen vuoksi, että se asettuu osaksi Robinsonin rikasta geologista, ekologista ja yhteiskunnallista maailmanrakennusta. Del Ray, New York. Kyse on insinöörien, muotoil?oiden, agronomien, logististen järjestelmien ja kaupunkiympäristöjen suunnittel?oiden sekä rakennusja palvelusektorin työntek?öiden sosiaalisten innovaatioiden pohjalta syntyvä tapa elää, joka muunnetaan teknologiseksi organisaatioksi. Mars-trilogia ei välttämättä tarjoa suoraan Maan lähitulevaisuuden analyysiin soveltuvaa käsitteistöä, mutta kaunokirjallisena kuvauksena sosioekologisista mullistustuksista se luo näkökulman planetaarisen politiikan ajattelulle. <https://www.eurozine.com/digital-socialism>. Niin Chilessä kuin Marsissa informaatioteknologia ei työkaluna voi pelastaa poliittista projektia, mutta sen avulla sosiaaliset ja ekologiset ongelmat ovat muotoiltavissa uudesta näkökulmasta. Manchester University Press, Manchester. Robinson, Kim Stanley (2017a): Blue Mars. Wark, Mckenzie (2016): Molecular Red. Buller, Adrienne (2022): The Value of a Whale. Del Ray, New York. Tässä mielessä informaatioteknologia on työkalu, joka jäsentää merkittävällä tavalla tulevaisuuden poliittisia mahdollisuuksia. Hasu. Kaikesta huolimatta Mars saavuttaa esimerkkiaseman suhteessa Maahan, joka trilogian lopussa on ajautunut pitkäkestoiseen sosiaalisten ja ekologisten kriisien sarjaan. 33–67. Reimagining social democracy for the 21st century”, Eurozine. Myös Robinsonin tarinassa sosioekologinen koordinaatiosysteemi muotoutuu poliittisesti mielekkääksi ideaksi vasta vallankumousten ja sotien jälkeisessä yhteiskuntajärjestyksen reformistisessa vaiheessa. Verso, London & New York. Medina, Edena (2011): Cybernetic Revolutionaries. Morozov, Evgeny (2020): “Digital socialism. Robinsonin Mars ja Chilen kybernetiikka avaavat kysymyksiä informaatioteknologian poliittisesta merkityksestä konkreettisten teknisten yksityiskohtien muodossa. House of Anansi Press, Toronto. Planetaarisia prosesseja koordinoiva informaatiosysteemi ei ole tarinan ulkopuolelta saapuva kon?iktien ratkais?a, vaan se syntyy kaikista niistä erilaisista teknisen tiedon muodoista, joiden välityksellä Marsilla elävät ihmiset ovat uppotuneita ympäristöä muovaavaan työhönsä trilogian kuvaamien satojen vuosien kuluessa. Jotta luonnontieteellinen ymmärrys voi toteutua yhteiskunnallisten suhteiden organisaation periaatteena, Robinson muotoilee rakenteellisen kytköksen biosfäärin ja oikeudenmukaisen sosiaalisen koordinaation välillä solidaarisuuden perustana. Technology and Politics in Allende's Chile. 33 3/23 F McKenzie Wark (2016, 199) tiivistää trilogian tuottamaa vaikutelmaa luk?assa huomauttamalla, että sekä kapitalistinen realismi että utooppinen sosioekologinen homeostaasi näyttäytyvät mahdottomilta vaihtoehdoilta Marsin epävakaasti kehittyvässä poliittisessa historiassa. Theory for the Anthropocene. Pickering, Andrew (2010): The Cybernetic Brain. Del Ray, New York. Robinson, Kim Stanley (2017b): Green Mars. Robinson, Kim Stanley (2017c): Red Mars. Ne auttavat hahmottamaan, miten informaatiomallit voivat osallistua sosiaalisten käytäntöjen suunnitelmalliseen muutokseen ilmastonmuutoksen hallinnassa. On the Illusions of Green Capitalism. The MIT Press, Cambridge & London. Marsin poliittisessa narratiivissa informaatioteknologia on väline ymmärtää geobiologisten prosessien verkostoa, jonka määrittelemällä tavalla ihmiset ovat maapallolla muodostuneeseen biosfääriin juurtuneita olentoja
Selontekoa varten kehitettiin oma fasilitoitu, strukturoitu työpajamalli, jossa tilaisuuksiin kutsutuille ihmisille annettiin mahdollisuus jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Ruohonjuuritasolta nousevien heikkojen signaalien keräämisen prosessi ja niiden kautta esille tulleet löydökset osoittautuivat tehokkaaksi tavaksi nostaa esille sellaisia organisaation kannalta kriittisiä huomioita, jotka muuten helposti jäisivät erilaisiin organisatorisiin suodattimiin. Prosessi nosti esille myös kysymyksiä heikon signaalin käsitteestä: esille nousseet havainnot olivat usein melko arkisia, mutta heikoiksi signaaleiksi ne tekee ennen kaikkea se konteksti, jossa niitä nostettiin esille, ja se tulkinta joka niille voidaan antaa pohdittaessa hengellisyyden tulevaisuutta. Myös laajalle jalkautetun ennakointiprosessin itsessään koettiin olevan mahdollisuus haastaa vakiintunutta organisaatiokulttuuria ja tarjota keinoja osallistua jäykäksi mielletyn organisaation kehittämiseen. Ennakointiprosessissa tehdyt havainnot viittaavat samaan suuntaan eräiden muiden maailmankuvien muutosta hahmottamaan pyrkivien tarkasteluiden kanssa: suomalaisten hengellisyys vaikuttaa kehittyvän perinteitä korostavasta ja traditiosta nousevasta monimuotoisemmaksi ja erilaisia näkemyksiä integroivaksi. Tällä menetelmällä järjestettiin lyhyessä ajassa ympäri maata kuusitoista työpajaa, ja signaaleita kerättiin myös muilla keinoin. Teemat haastavat monia perinteiseksi ajateltuja kirkon sanomaan, kieleen, olemukseen ja toiminnan tapoihin liittyviä tottumuksia. Kiinnostavaa oli, että samat teemat toistuivat kaikista eri kanavista ja myös eri puolilla maata kerätyissä aineistoissa. 3/23 34 Futura ARTIKKELI Siunauksen signaalit – Kirkko etsimässä hengellisyyden heikkoja signaaleja Lari Lohikoski Kirkkohallitus verkkoviestintäpäällikkö, TM, MBA lari.lohikoski@evl.. K u va : L a ri L o h ik o sk i Marraskuussa 2022 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus julkaisi tulevaisuusselonteon nimellä ”Siunauksen signaalit”, joka aiemmista asiantunt?a-arvioihin perustuvista selonteoista poiketen perustuu heikkojen signaalien luotaamiselle. Asiasanat: Ennakointi; Hengellisyys; Kirkko; Heikot signaalit.. Aineistoa prosessoidessa siitä nousi kuusi keskeistä teemaa, joiden voidaan ajatella hahmottelevan sitä, millainen on hengellisyyden tulevaisuus ja millaisiin tarpeisiin kirkon olisi kyettävä vastaamaan: tämänpuoleisen elämän merkityksellisyys, luonnon merkitys hengellisyydessä, kokeileva hengellisyys, nykyisen elämänmuodon kestämättömyys, inhimillisen monimuotoisuuden hyväksyminen sekä kuuntelun ja kohtaamisen tarve
2010), yhteiskunnan monikulttuuristumiseen (2014) ja kirkon kasvatustoimintaan (2018), mutta tällä kertaa tulevaisuusselonteon lähestymistavaksi valittiin kirkkoon, uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen liittyvien heikkojen signaalien luotaaminen. Fatalismin ohella kirkon piirissä käytävässä keskustelussa nousee koko ajan entistä voimakkaammin puheenvuoroja, joissa Lohikoski. Kirkko on suomalaiseen yhteiskuntaan keskeisesti kuuluva instituutio, johon useimmilla suomalaisilla on yhä jokin suhde – joko kirkon jäsenyyden kautta tai usein tietoisena valintana kirkkoon kuulumattomuudelle. Kun esimerkiksi vuonna 1999 ev. Kirkon jäsenyys ei enää periydy aiemmalla tavalla: yhä useammin kirkon jäsenten lapsia ei enää liitetä kirkon jäseniksi, esimerkiksi koska toinen vanhemmista ei kuulu kirkkoon. Laskevat trendit ja haastettu asema Jäsenmäärän pysyvä laskutrendi on siksi väistämättä kaiken kirkon tulevaisuuskeskustelun taustalla näkyvä maisema. Kirkon jäsenmäärän laskuun vaikuttaa kirkosta eroamisen s?aan yhä voimakkaammin se, että kirkko itsessään ja myöskään sen tarjoamat elämänkaarirituaalit eivät ole enää samalla tavalla itsestäänselvyyksiä kuin aikaisemmin. The process of collecting signals that arise from the grassroots level proved to be an e?ective way to bring forward such critical issues for an organization that might otherwise be ?ltered out by various organizational biases. Muutos on ollut dramaattinen, mutta jäsenmäärä on yhä nykyiselläänkin merkittävä: liki kaksi kolmesta suomalaisesta kuuluu kirkkoon, ja kirkon jäsenyys lienee entistä useammalle suomalaisille myös tietoinen valinta. Merkittävänä yhteiskunnallisena toim?ana kirkolla on paljon tutkivaa ja luotaavaa toimintaa, joka kohdistuu sekä sen omaan toimintaan että toimintaympäristön muutoksiin, mutta tulevaisuusselonteko on merkittävin säännöllisesti tehtävä, luonteeltaan nimenomaan ennakoiva julkaisu. lut. Kutistuminen ei luo hedelmällisintä ilmapiiriä toiminnan kehittämiselle, mutta se tekee sen välttämättömyyden ilmeiseksi. Kirkon oma jäsenennuste ennakoi kirkon jäsenmäärän laskevan vuoden 2022 3,6 miljoonasta 2,9 miljoonaan vuonna 2040 (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2022). 35 3/23 F The Lutheran Church of Finland exploring weak signals of spirituality The Lutheran church of Finland carried out a foresight process, which explored weak signals related to religion and spirituality. Six key themes outlining the future of spirituality emerged from the workshops: the signi?cance of this life, the spiritual meaning of nature, experimental spirituality, the unsustainability of our current lifestyle, acceptance of human diversity, and the need for listening and encounters. The process also raised questions about the concept of weak signals itself: observations that would probably not be noteworthy elsewhere can be seen as weak signals when they arise in the context of a church, and when they are interpreted as signals related to changes in spirituality. A structured workshop model was developed for the process, and workshops were carried out around the country. kirkkoon kuului 85 % suomalaisista, vuonna 2022 kirkon jäseninä oli enää 65 % suomalaisista. Aiemmat tulevaisuusselonteot ovat keskittyneet megatrendeihin (v. Johdanto Marraskuussa 2022 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus (2022) julkaisi järjestyksessä neljännen, neljän vuoden välein julkaistavan tulevaisuusselontekonsa, tällä kertaa nimellä “Siunauksen signaalit”. Tämän lähestymistavan valintaan oli vaikuttanut osaltaan myös tätä ennen valmistunut Sitran Heikot signaalit 2022 -raportti (Dufva & Rowley 2022) sekä sen yhteydessä julkaistut metodit ja lähestymistavan jalkauttamiseen tähtäävät työpajaprosessit. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon luonne ja asema suomalaisessa yhteiskunnassa asettaa omat, erikoiset haasteensa kirkkoon liittyvälle tulevaisuustyöskentelylle
Kun tulevaisuuden luotaamisen ja ennakointitoiminnan tarkoituksena on aina paitsi ymmärtää sitä mitä on tapahtumassa, myös muuttaa tarkastelun kohteena olevaa organisaatiota, törmätään kirkon tapauksessa monia muita organisaatioita voimakkaammin tästä erityispiirteestä nouseviin perusteluihin. Muutos ja mahdollisuuksien ikkunan avartaminen saattaa edellyttää jonkin menneen uudenlaista tulkintaa. Vaikka kristinuskon hegemonisuutta on eurooppalaisissa yhteiskunnissa koeteltu jo valistuksesta lähtien, sekä kirkon ja valtion tiivistä suhdetta purettu jo 1800-luvulta lähtien, on nyt tapahtuva, myös jäsenyyteen ja kristinuskon kulttuuriseen merkitykseen kohdistuva muutos kuitenkin kirkon näkökulmasta mittakaavaltaan ennennäkemätön ja muuten verkkaisesti kehittyvän organisaation kannalta nopea. Jos “normaalissa” organisaatiossa muutoksen liikkeelle saaminen edellyttää nykytilan kyseenalaistamista, kirkon tapauksessa se saattaa edellyttää myös sitä, että jotkin historiassa tehdyt ratkaisut ja menneisyydessä perustellut näkökannat kyetään ensin näkemään historiallisesti kontingentteina ja oman aikansa haasteista nousseina. Tällaisena se muistuttaa sitä, miten kansallisvaltion identiteetin perustelevia narratiiveja on kehitelty – historia on aina niissä mukana, ja uudet, koko kansakuntaa koskettavat ratkaisut kytketään yleensä aina historian käänteisiin ja osaksi samaa tarinaa. Tällainen itsensä uudelleen keksiminen ei sinänsä ole kirkollekaan historiallisesti tarkasteltuna mitenkään uutta ja ennennäkemätöntä. Tästä syystä kirkon tulevaisuustyöskentelyssä on pakko samalla aina puhua myös historiasta. Kun kirkko yrittää joltain osin keksiä itseään uudestaan, se joutuu keskustelemaan myös oman historiansa kanssa ja tekemään uudenlaisia rajanvetoja sen suhteen, mikä sen opissa, organisaatiomallissa, kielessä, kulttuurissa ja työmuodoissa on sen olemukseen erottamattomasti kuuluvaa, ja mikä taas historiallisesti kontingenttia. Kirkon itseymmärrykseen kuuluu kuitenkin tietty pyrkimys muuttumattomuuteen, ja näihin muuttumattomina pidettyihin asioihin on usein kytketty asioita, jotka todellisuudessa ovat historian saatossa muuttuneet moneen kertaan. Ennakoinnin menetelmien valinta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neljäs tulevaisuusselonteko “Siunauksen signaalit” valmistui monien olosuhteiden vuoksi poikkeuksellisen tiiviissä aikataulussa. Ne pitävät kirkkoa kiinni toimintamalleissa, perusteluissa ja ratkaisuissa, jotka eivät välttämättä niinkään nouse nykytilanteen ja tulevaisuuden tarpeista, vaan perinteestä. Selonteko ei toki syntynyt tyhjiössä: taustalla oli paljon parin edellisen vuoden aikana valmistunutta muuta luotaavaa ja ennakointia sisältänyttä työskentelyä, kuten vuonna 2020 valmistunut, nimellä “Ovet auki” julkaistu kirkon strategia (Suomen Siunauksen signaalit. Esimerkiksi jos pohditaan kirkon työssä tarvittavia työtehtäviä, näiden välisiä suhteita ja johtamismalleja, keskustelua ei välttämättä voida käydä yksinomaan pohtien esimerkiksi tarkoituksenmukaisuutta ja tehokkuutta, vaan esiin nousee sellaisia omalaatuisia käsitteitä kuin virkateologia – käytännössä siis kahdentuhannen vuoden perinteen aikana kehitellyt teologiset perustelut hallintomallille. 3/23 36 Futura pohditaan sitä, millaiseksi kirkon organisaation ja itseymmärryksen tulisi muuttua siinä tilanteessa, jossa se ei enää olekaan hallinnollisesti ja kulttuurisesti yhteiskunnallista valtavirtaa edustava instituutio, vaan vähemmistöasemassa ja taloudellisesti nykyistä pienemmillä resursseilla toimiva yhteisö. Yhä melko tiiviin valtiosuhteensa ja monelta osin yhä jäljellä olevien yhteiskunnallisten tehtäviensä vuoksi kirkon itseymmärryksessä ja toiminnassa on piirteitä sekä julkiselta että kolmannelta sektorilta, mutta samaan aikaan kirkko viime kädessä perustelee oman olemassaolonsa, toimintansa ja osin myös organisaatiomallinsa hengellisesti ja teologisesti. Vaikka vähemmistöuskonnon asema on monille kirkkokunnille arkipäivää, siinä historiallisessa jatkumossa, josta Suomen evankelis-luterilainen kirkko nousee, kirkko on yhteiskunnallisessa mielessä ollut jonkinlaisessa hegemonisessa asemassa vuodesta 380 lähtien, jolloin Rooman keisari Theodosius teki kristinuskosta Rooman valtionuskonnon. Miten kirkon relevanssi suomalaisen ihmisen elämässä ja osana suomalaista yhteiskuntaa tulisi ymmärtää, jos sitä ei tarkasteltaisikaan ensis?aisesti jäsenyyden kautta. Suuren arvopohjaisen yhteisön tulevaisuustyöskentely on siis aina jossain määrin myös historiallista työskentelyä
Työpajojen vetäLohikoski. Panostaa päätettiin siksi nimenomaan ruohonjuuritason signaalien keräämiseen. Oletuksena oli, että ensimmäisestä saataisiin painotetummin arkeen ja nykyhetkeen liittyviä, “pieniä” ja “lähellä olevia” havaintoja, ja jälkimmäinen sen s?aan tuottaisi enemmän kirkon, seurakuntien ja ihmisten nykyarjesta irti olevia, kenties villimpiä, yllättävämpiä ja enemmän vakiintuneita tulkintakehikkoja rikkovia havaintoja. Verge keskittyy ennen kaikkea ihmisten toiminnan eri muotoihin: “määrittely (de?ne), suhtautuminen (relate), kytkeytyminen (connect), luominen (create), kuluttaminen (consume) ja tuhoaminen (destroy)” (Dufva 2022). Nelivuotiskertomuksen tutkimusaineistossa esille noussut huomio erityisesti millenniaalisukupolven piirissä tapahtuneista, kirkon kannalta huolta herättäneistä muutoksista olivat jo nostaneet esille millenniaalien kirkkokokemuksen erityisenä strategisena painopistealueena kehittämiselle. Prosessia varten haettiin mallia ja innoitusta paitsi Sitran yksinkertaisesta menetelmästä, myös suuresta joukosta muista tulevaisuustyöpajojen järjestämiseksi kehitetyistä malleista, kuten esimerkiksi tulevaisuusverstaasta (Armanto et al. Verge-mallin arveltiin soveltuvan paremmin kirkon kaltaisen arvo-orientoituneen toim?an toimintaympäristön analysointiin kuin esimerkiksi yritysten liiketoimintaympäristön jäsentämiseksi kehitetty PESTLE. Myös raportin tiukan aikataulun todettiin asettavan rajoituksensa sille, millaisia työskentelyjä prosessin aikana ehdittäisiin käynnistää. 2022) ja tulevaisuusklinikasta (Heinonen 2022). Molemmat julkaisut olivat käynnistäneet kirkon sisällä laajaa keskustelua muuttuvan tilanteen edellyttämistä painopisteiden ja lähestymistapojen muutoksista. Heti ensimmäisessä testityöpajassa tämä raskaampi ja asiantunt?aorientoituneempi malli kuitenkin todettiin liian akateemiseksi ja vaikeasti lähestyttäväksi, kun projektin tavoitteena oli saada kerättyä myös arkea lähellä ja laajasti kentältä nousevia signaaleita. 37 3/23 F evankelis-luterilainen kirkko 2020) ja samana vuonna julkaistu erityisesti suomalaisten uskonnollisia identiteettejä kartoittanut, laajaan tutkimusaineistoon pohjautuva kirkon nelivuotiskertomus (Salomäki et al. Lisäksi akateemisen korkealentoisen lähestymistavan kautta löydetyt heikot signaalit luultavasti eivät olisi yhtä luontevasti ja välittömästi kirkon työssä hyödynnettävissä kuin enemmän ihmisten arkeen kytköksissä olevat havainnot. Raportin työnimi “Siunauksen signaalit” ja sen tavoitteet lyötiin lukkoon tammikuun 2022 lopussa, ja aihetta työstämään koottiin moniammatillinen projektitiimi. Erilaisten tulevaisuushavaintojen keräämistä ja jäsentelyä varten suunniteltiin käytettäväksi ns. 2020). Signaalihuoneen nimellä järjestettiin ympäri maata kaikkiaan kuusitoista työpajaa, joihin osallistui yhteensä lähes 140 henkilöä. Kirkkohallitus järjesti Sitran julkistuksen yhteydessä oman, koko kirkon henkilöstölle suunnatun signaalistudion, ja tästä saatu myönteinen kokemus kannusti täsmentämään myös kirkon tulevaisuusselonteon tavoitteeksi ja menetelmäksi juuri heikkojen signaalien luotaamisen. Aineiston keruu ja analysointi Aineiston keruun menetelmäksi muodostui lopulta oman työskentelyn kautta kehitetty, “Signaalihuoneeksi” nimetty fasilitoitu ja strukturoitu työpajakeskustelu, jossa tilaisuuksiin kutsutuille ihmisille annettiin mahdollisuus jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. etnogra?sta tulevaisuuskehikkoa, eli “verge-mallia” (Lum 2014). Tulevaisuusselonteon teema ja käsittelytapa olivat jo kehitteillä, kun Sitra tammikuussa 2022 julkisti oman heikkoja signaaleja luotaavan raporttinsa sekä myös oman raportin tarkastelutapojen ja sisältöjen jalkauttamiseksi kehittämästään yksinkertaisesta “Signaalistudio”-menetelmästä. Prosessin valmistelu eteni tämän suunnitelman mukaisesti, ja tarkoitus oli kehittää alustava malli signaalien keräämiseksi näillä kahdella eri tavalla huhtikuun alkuun mennessä, ja testata aluksi toimintamallia asiantunt?oista koostuvassa testipajassa huhtikuun alussa 2022. Aluksi heikkoja signaaleja ajateltiin luodattavan kahdella eri tasolla: toisaalta arjen heikkoja signaaleja luotaavissa vuorovaikutteisissa, hieman Sitran mallin mukaan toteutettavissa “signaalihuoneissa”, ja toisaalta keräämällä heikkoja signaaleja asiantunt?avetoisemmin, nojaten vahvemmin kirjallisuuteen, mediaseurantaan sekä uskontoa, hengellisyyttä ja yhteiskuntaa eri suunnista tarkkailevien asiantunt?oiden omiin havaintoihin
Tätä todellisuutta kaivattiin myös kaikessa hengellisyydessä ja kirkon toiminnassa huomioon otettavaksi. Myöskään maantieteellisiä eroja ei noussut esille, vaan samankaltaiset teemat toistuivat eri puolilla Suomea. Luonnosta haetaan harmoniaa ja yhteyttä itseä laajempaan todellisuuteen. • Kuunteleva ja kohtaava kirkko Kirkkoon suhtauduttiin kaikissa prosessin kohtaamisissa erittäin myönteisesti – vaikkakin samalla kriittisesti. Raportin vastaanotto Tulevaisuusselonteon käsittely kirkon monipolvisessa hallinnossa eteni siten, että raportin Siunauksen signaalit. 3/23 38 Futura jät olivat pääosin kirkon työntek?öitä, joilla oli jo ennestään kokemusta erilaisten tilaisuuksien fasilitoinnista, vaikka ei niinkään varsinaisesta ennakointityöskentelystä. Paikalliset järjestäjät kutsuivat työpajojen osallistujiksi sekä kirkon työntek?öitä ja sen ammatillisten sidosryhmien edustajia että kirkon eri työmuotojen kautta tavoitettuja ihmisiä, ja myös hyvin löyhästi kirkon kanssa tekemisissä olevia ihmisiä. Näiden lisäksi signaalien keruuta tehtiin myös erilaisissa tapahtumissa, kuten Porin Suomi-Areenassa henkilökohtaisten kohtaamisten kautta kerätyillä “popup-kyselyillä”. • Inhimillisen monimuotoisuuden hyväksyminen Perheet ja parisuhteet ovat jo läpi yhteiskunnan monimuotoisempia kuin perinteinen ydinperheideaali. Kyselyssä signaaleja haettiin kahdeksan kevyesti tulevaisuuteen johdattelevan avokysymyksen kautta, joissa pyydettiin kokemuksia ja havaintoja esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin, hengellisyyteen, vuorovaikutuksen tapoihin, tabuihin, toivoa antaviin asioihin ja rituaaleihin liittyvistä asioista. Ryhmittelyn kautta eri kanavien kautta kerätyssä aineistossa kaikista keskeisimmiksi teemoiksi nousivat seuraavat aiheet: • Tämänpuoleisen elämän merkityksellisyys Kirkon kannalta tämän teeman suhteen kiinnostavaa oli ennen kaikkea se, mikä puuttui: oli silmiinpistävää, että tuonpuoleisuus tai ajatus ikuisesta elämästä ei noussut esille, vaan kaikessa aineistossa hengellisyys kytkeytyy arkeen ja elämänkaaren kysymyksiin. Aineistossa eivät korostuneet perinteet tai esimerkiksi kirkon perustuotteet, kuten jumalanpalvelukset, vaan pikemminkin uteliaisuus uusiin hengellisyyden muotoihin ja toisaalta myös hyvinkin arkaaisiin hengellisyyden muotoihin, kuten vaikkapa kiviin liitettyyn maagiseen ajatteluun. Hengellisyydeltä ja sen myötä kirkolta odotetaan esikuvallisuutta kestävien elämäntapojen toteuttamisessa. Yllättävintä signaaleissa kuitenkin oli juuri se, että esimerkiksi maantieteellisiä tai muita demogra?sia eroavaisuuksia ei kerätyssä aineistossa noussut esille, vaikka esimerkiksi seurakuntavaaleissa, joissa valitaan kirkon päättäjät, on selvästi nähtävissä melko polarisoituneeksikin kuvattu ero konservatiivisen, pohjoisemman maaseudun ja liberaalin, eteläisemmän kaupungin välillä. Tavoitteena oli saada tilaisuuksien kokonaisuuteen koolle sekä pro?ililtaan että maantieteellisesti hyvin monipuolinen joukko ihmisiä. Kerätty materiaali koottiin yhdeksi laajaksi kokonaisuudeksi ja sitä prosessoitiin työryhmän kesken ryhmittelemällä vastaukset aineistosta nousevien teemojen mukaan. Kirkolta toivottiin juuri ihmisten kohtaamista ja tukemista. • Kokeileva hengellisyys Suhde hengellisyyteen on muuttunut ja muuttumassa kokeilevaksi. Aineisto ei toki ole väestön tasolla edustava, mutta he?astelee silti hyvin niitä ajatuksia, asenteita ja tuntemuksia, joita kirkkoon kohdistetaan kirkon eri työmuotojensa kautta kohtaamien ihmisten joukossa. Pieni osa näistä tilaisuuksista järjestettiin myös etätoteutuksina. Signaalihuone-työpajojen lisäksi signaaleita kerättiin eri sosiaalisen media kanavissa jaetulla verkkokyselyllä. Kyselyyn saatiin kesän 2022 aikana 166 vastausta. Samat teemat eri muodoissaan nousivat esille oikeastaan kaikkialla aineistossa, riippumatta siitä, oliko materiaali kerätty verkkokyselyllä, popup-kyselyillä tai varsinaisissa signaalihuoneissa. • Nykyisen elämänmuodon kestävyys Kestävyyden kysymykset liitetään hengellisyyteen. • Luonto ja hengellisyys Luonto korostuu hengellisen kokemuksen ja hyvinvoinnin lähteenä. Signaalien keräämisen prosessissa esille nousseet havainnot olivat linjassa myös muiden varsinaisten tutkimushavaintojen kanssa
Kyseessä ei ole varsinaisesti vapaan tutkimusryhmän villi julkaisu, vaan virallisesti nimetyn työryhmän valmistelema työ, joka tuotetaan Lohikoski. Raportti julkaistiin verkossa lokakuun lopussa, ja marraskuussa 2022 Turussa kokouksensa aloittanut Kirkolliskokous otti sen käsiteltäväkseen heti ensimmäisenä kokouspäivänä. Toisaalta jotkin havainnot saattavat kirkollisen tradition jostain haarasta käsin toimivan tulkits?an näkökulmasta vaikuttaa irrelevanteilta: esimerkiksi, miksi kirkon pitäisi edes olla kiinnostunut kokeilevasta hengellisyydestä, jos sen identiteetti perustuu nimenomaan perinteen säilyttämiseen. Uskonnollisuuden ja hengellisyyden tulevaisuuksiin liittyen voidaan tunnistaa monia muitakin trendejä, jotka kuitenkin ovat kirkon kannalta etäämpänä ja vieraampia, tai sellaisia joihin voidaan suhteen ajatella väistämättä jäävän etäisemmäksi. Monet sikäli kiinnostavat, mutta heikommat ja spekulatiivisemmat signaalit, joihin esimerkiksi prosessia valmistellessa törmättiin, jäivät tässä työssä tästä syystä pienemmälle huomiolle tai käsittelemättä. Raportin muotoon ja ilmiasuun vaikutti myös tulevaisuusselonteon insitutionalisoitu asema Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. 39 3/23 F käsikirjoitus esitettiin syyskuussa 2022 kokoontuneelle Kirkkohallituksen täysistunnolle, joka hyväksyi sen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteoksi ja lähetti sen kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Tästä syystä raportti ei tarkastele kovin etäistä tulevaisuutta, tai pyri nostamaan esille eksoottisemmilta vaikuttavia signaaleja, vaan pikemminkin sellaisia merkkejä, jotka ovat jo nyt jotenkin käsillä, ja joiden voidaan perustellusti ajatella olevan tulevaisuudessa entistäkin merkityksellisempiä. Raportti herätti erittäin runsasta keskustelua; puheenvuoroja pidettiin peräti 60 ja puheenvuorot jakautuivat peräti kolmelle eri kokouspäivälle. Toukokuussa 2023 kokoontunut seuraava Kirkolliskokouksen istunto velvoittikin Kirkkohallitusta hyödyntämään raporttia tulevan strategiatyöskentelyn pohjana, ja sekä raportin löydöksiä että sen yhteydessä kehitettyä metodia muutenkin jatkossa, kirkon toimintaa kehitettäessä. Kaikki ratkaisut esille tulleisiin haasteisiin eivät ole mahdollisia ilman, että kirkossa koettaisiin ajateltujen ratkaisujen olevan uhkaksi kirkon identiteetille. Organisaation ominaispiirteet vaikuttivat raportin painotuksiin Tulevaisuusselonteon kaltaista ennakointityötä suunniteltaessa joudutaan tekemään monenlaisia valintoja ja rajauksia näkökulmien, menetelmien ja tavoitteiden suhteen. Puheenvuoroissa useimmiten kiiteltiin selontekoa ja sen lähestymistapaa, mutta toiset esittivät huolta kaikesta siitä, mitä selonteossa ei tullut esille: raportista puuttuivat perinteiset kristilliset puheenparret, eikä siinä noussut esille tyypillisintä kirkon tarjoamaa toimintaa, kuten jokasunnuntaisia jumalanpalveluksia. Onko ihmisten henkinen etsintä totta tai toivottavaa, vaikka se kanavoituisi meidän kannaltamme outoja reittejä?”. Työssä painotettiin myös selvästi kirkkoa lähellä olevia uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen liittyviä trendejä: sellaisia, joita voidaan ajatella kohdattavan seurakuntien työssä, ja joihin voidaan useimmiten ajatella jollain tavalla positiivisessa mielessä liityttävän. Osassa puheenvuoroista moitittiin selontekoa myös “kirkollisen teologian” unohtamisesta, ja toivottiin ruohonjuuritason havainnoista nousevan käsittelytavan tilalle “perinteistä teologiaa”, “asiantunt?apuhetta” sekä kysymyksenasetteluita, jotka nousevat kirkon traditiosta, jossa syntyneet “kysymyksen asettelut ovat taatusti kirkolle tärkeitä myös sen miettimisessä, millainen tulevaisuuden kirkko on ja miten ihmiset siinä kohtaavat Jumalan.” Tällaiset puheenvuorot nostavat esille kirkon kehittämisen haasteen: vaikka ympäröivän maailman muutokset tunnistetaan ja tunnustetaankin, kirkon identiteetti perustuu kuitenkin tuhansia vuosia vanhalle tulkintaperinteelle, jonka suhteen kaikki muutokset on arvioitava, tavalla tai toisella. Siunauksen signaalit -raporttia valmistellessa painotettiin erityisesti prosessin tulosten hyödynnettävyyttä kirkon työssä, joka konkretisoituu pitkälti seurakuntien kautta. Yleissävyltään keskustelu oli kuitenkin myönteinen, vaikkakin selonteon jatkotoimenpiteitä pohtimaan jäänyt Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta kuvasi myöhemmin keskustelua käsitteellä “hämmennys”: “Mistä voidaan ja saadaan puhua kristillisen kirkon kontekstissa
Organisaation uudistumisen ja sen merkityksen säilymisen kannalta laajemman kentän kuunteleminen ja näiden tarpeisiin vastaaminen on kuitenkin välttämätöntä, ja kenttää laajemmin osallistavat menetelmät voisivat täydentää niitä puutteita, mitä seuraa matalasta innokkuudesta demokraattiseen osallistumiseen – toki edellyttäen, että demokraattisesti valitut päätöksentek?ät ovat kiinnostuneita kuuntelemaan myös laajemman kentän näkemyksiä ja vastaamaan näiden toiveisiin. Koska kirkon työalaa koskevat trendit ovat jo varsin laajasti tunnettuja ja perinpohjaisesti tutkittuja, mitä erityistä hyötyä voidaan sitten ajatella olevan juuri ennakoinnin menetelmien hyödyntämisestä samojen aihepiirien selvittämisessä. Esimerkiksi puhtaan akateemisessa kontekstissa tai konsulttityönä syntynyt selvitys saattaisi näyttää toisenlaiselta – se tähtäisi kenties vähemmän yhteisön itsensä rakentamiseen ja nostaisi voimakkaammin esille myös erilaisia kirkon kannalta negatiivisia trendejä. Esimerkiksi vuoden 2022 seurakuntavaaleissa kuitenkin vain 12,7 % äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan. Yksin signaalien havaitseminen ja raportoiminen ei kuitenkaan vielä riitä muutoksen aikaansaamiseksi, sillä niitä vastassa on monia organisatorisia suodattimia, jotka hillitsevät signaalien vaikutusta ja pyrkivät pikemminkin niiden vaientamiseen. Merkittävimmäksi näistä suodattimista muodostuu valtasuodatin: kun heikot signaalit haastavat organisaation valtarakenteita, voi niiden vaikutus typistyä organisaatiossa valtaa pitäviin, joiden oma mentaalinen suodatin usein pyrkii sivuuttamaan perinteisiä valtarakenteita haastavien havaintojen huomioon ottamisen (Ilmola & Kuusi 2006). Kun organisaatioita on tarkasteltu kompleksisuusteorian tarjoamin keinoin, on havaittu että tehokkaimmat organisaatiot toimivat sellaisten strategioiden pohjalta, joissa organisaatio pyrkii elämään ikäänkuin kaaoksen reunalla, sillä kompleksisuusajattelun mukaan juuri stabiilin tilan ja kaaoksen reunamilla tapahtuu spontaania itseorganisoitumista (Anderson 1999). Toisaalta näissä negatiivisissa trendeissä ei sinänsä ole kirkon työntek?öille tai päätöksentek?öille mitään uutta: kirkosta eroamisen, maallistumisen ja uskonnollisuuden merkityksen vähenemisen trendit ovat tulleet ilmi jo lukuisissa aiemmissa raporteissa, mutta myös arkisessa työssä. Kirkon merkittävimpiä haasteita suurena, monimutkaisena ja vaikeasti johdettavana organisaationa on väistämättä sen heikko kyky viedä läpi uudistuksia. Vakiintuneilla organisaatioilla on usein taipumus pyrkiä hakeutumaan stabiiliin tasapainotilaan, mutta organisaatioiden pitkäjänteinen selviäminen edellyttää kuitenkin muutosta, ja se taas on saavutettavissa ainoastaan joustavuuden kautta. Signaalien ei ehkä suoraan väitetty olevan kirSiunauksen signaalit. Osmo Kuusen ja Leena Ilmolan (2006) mukaan stabiilissa tilassa elävä organisaatio kuitenkin tarvitsee jähmettyneisyydestään vapautuakseen ulkoista energiaa, ja juuri heikkojen signaalien kaltaiset syötteet voivat tuottaa organisaatiolle sellaista plastisiteettia, joka purkaa jäykistyneisyyttä ja vie organisaatiota kohti luovaa uudelleenorganisoitumista. Mitä heikkojen signaalien kautta voidaan saavuttaa. Laajasti osallistava ennakointimenetelmä haastaa asiantunt?alähtöistä ja edustukselliselle mallille perustuvaa organisaatiokulttuuria antamalla äänen laajalle joukolle osallistujia organisaation eri tasoilta, ja osallistamalla myös löyhemmin organisaatioon kytköksissä olevia ihmisiä. Matalan osallistumisen vuoksi päätöksentek?öiden pro?ili on väistämättä vinoutunut: vaaleissa äänestävät ja luottamustehtäviä hakevat todennäköisemmin ne, joille organisaatio jo nykyisellään tarjoaa sitä mitä he siltä odotettavat. Kirkon hallintomalli on pohjimmiltaan demokraattinen. Päätöksentek?ät seurakuntaneuvostoihin, ja niiden myötä myös koko kirkon tasolla asioita linjaavaan kirkolliskokoukseen, valitaan neljän vuoden välein järjestettävissä seurakuntavaaleissa. 3/23 40 Futura jotta se voitaisiin hyväksyä useamman kirkon päätöksentekoelimen kautta kirkon tulevaisuusselonteoksi. Edellä kuvattua raportin kirkolliskokouskäsittelyä voidaankin tarkastella juuri näiden suodatinten näkökulmasta: osassa torjuvista kommenteista ilmeni hyvin eksplisiittisenä juuri pyrkimys signaalien sivuuttamiseen vallitsevien tulkintarakenteiden näkökulmasta “ulkoisina”. Voisiko hiljaisten signaalien kuunteleminen ennakointityössä sitten tarjota keinoja uudistumisen haasteisiin
Mikä tekee havainnosta heikon signaalin. Osmo Kuusen ja Elina Hiltusen (2011) mukaan heikon signaalin peruspiirre on signaalien monitulkintaisuus: yleisesti havaittu ja tunnistettu asia voidaan nähdä heikkona signaalina kun se saa tavanomaisesta poikkeavan tulkinnan. Tulevaisuudentutkimuksen viitekehyksessä tarkasteltuna hiljaisiksi signaaleiksi tulkitut havainnot peräänkuuluttavat myös niille annettavaa tulkintaa. Sitä ilmiötä, josta signaali on merkki, ei kuitenkaan voi ymmärtää ilman, että ilmiön ja merkin väliselle kausaalisuhteelle annetaan sitä selittävä teoria (Kuusi & Hiltunen 2011). Yleisesti tunnettuihin trendeihin liittyvät havainnotkin voidaan siten tulkita heikoiksi signaaleiksi, kun niiden ajatellaan viittavan syvempiin kulttuurisiin tai maailmankuvallisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella organisaation tulevaisuuteen. Tämän kaltaiset raportit ja strategiat vaikuttavat kuitenkin usein organisaatioon myös välillisemmin kuin suoraan päätöksenteon kautta: ne saattavat tuoda organisaation käyttöön uudenlaisia tarkastelutapoja ja uusia käsitteitä, jotka vakiintuessaan muokkaavat myös tekemistä, ajattelua ja asenteita, ja synnyttävät siten myös uudistumisen edellyttämää joustavuutta. 41 3/23 F kon kannalta merkityksettömiä, mutta niiden ei myöskään nähty mahtuvan kirkossa vallitsevaan mentaaliseen malliin sellaisella tavalla, että kirkon organisaationa tulisi niihin reagoida muulla kuin torjuvalla tavalla. Kuusi ja Hiltunen viittaavat tässä yhteydessä Sohail Inayatullahin (1998) Causal Layered Analysis -malliin, jossa arkisia, yleisesti hyväksyttyjä, arkisen “litania”-tason havaintoja tarkastellaan syvyysperspektiivissä niiden sosiaalisten syiden, niihin kytkeytyvien maailmankuvien tai myyttien ja metaforien kautta. Esimerkiksi luonnon hengellisen merkityksen korostuminen ei ole ollenkaan uusi huomio – suomalaiseen kulttuuriin ovat aina kuuluneet olennaisesti luontoon liitetyt hengelliset kokemukset – mutta luontohengellisyyden nostamisen esille juuri kirkon tekemässä signaalien metsästyksessä voidaan tulkita merkiksi siitä, että kirkon tarjoaman uskonnollisen järjestelmän ja luonnon tarjoamien hengellisten kokemusten ei ajatella olevan keskenään jännitteisiä, vaan kenties näkökulmia samaan todellisuuteen. Maallistumisella Lohikoski. Raportin valmisteluprosessin aikana käytiin ajoittain keskustelua siitä, voiko kerättyjä, usein varsin arkisia huomioita, todella pitää heikkoina signaaleina, vai ovatko ne pikemminkin vain sinänsä tavanomaisia sosiologisia havaintoja. Se, että havaintoa voidaan pitää heikkona signaalina, riippuu kuitenkin havainnon kontekstista: jos vaikka samat signaalit toisessa kontekstissa olisivatkin olleet vain tavanomaisia sosiologisia huomioita, organisaation kontekstissa esille nousseina ne kuitenkin voivat viitata perustavamman laatuiseen muutokseen, johon organisaatiolla ei välttämättä ole valmista vastausta. Siunauksen signaalit -raportissa esille nostettujen signaalien tapauksessa voisi esimerkiksi ajatella, kuten eräät raportin herättävät kommentitkin viittasivat, että useille havainnoille tällainen selittävä teoria voisi olla maallistuminen: kaikki esille nousseet havainnot viittaavat siihen, että kirkon perinteinen maailmankuva, vastaukset ja tulkinnat eivät enää kirkon lähipiirissäkään nauti varauksetonta suosiota. Saman maallistumisteorian pohjalta voisi kuitenkin olettaa, että vastaajien suhtautuminen kirkkoon olisi maallistumisen seurauksena välinpitämätöntä, mutta tällaista ei kuitenkaan signaalihuoneissa ilmennyt – päinvastoin, kirkkoon suhtauduttiin erittäin myönteisesti ja siltä toivottiin suurempaa relevanssia myös osallistujien oman elämän kannalta. Perinteisen kirkollisuuden näkökulmasta tämä olisi luontevan suoraviivaista selittää hengellisten arvojen rappiolla ja uskonnollisella luopumuksella. Heikon signaalin käsitteelle ei ole yhteisesti hyväksyttyä täsmällistä määritelmää, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan sellaisia varhaisia merkkejä tulevista muutoksista ja epäjatkuvuuksista, jotka saattavat olla organisaation kannalta merkityksellisiä. Monet huomioista olisivat voineet olla luettavissa tai pääteltävissä myös muista varsinaisista tutkimuksista, tai asioita jotka ovat kulttuurin valtavirrassa jo melko tavallisia. Kuusen ja Hiltusen kehittämässä heikkojen signaalien semioottisessa mallissa signaalin merkitysprosessi lähtee liikkeelle mahdollisesti vaikeasti havaittavasta ilmiöstä, joka synnyttää havaittavissa olevan ulkoisen merkin
Slaughter 1998; Voros 2008). Ennakointia harjoittavan organisaation, tässä tapauksessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, kannalta toteutettu ennakointiprosessi on siis tuottanut näkökulmia, jotka yhdistettynä niitä selittävään teoriaan, eivät näyttäydy vain satunnaisina muutoksina tai ulkoisesta ympäristöstä nousseina kirkkoa haastavina ilmiöinä, vaan merkkeinä pysyvämmästä inhimillisen mielenmaiseman muutoksesta ja kehityssuunnasta. Samalla tavalla kuin kaikki muukin ajattelu, myös hengellisyys vaikuttaa kehittyvän yksinkertaisemmasta kohti systeemisempää ja laajempia kokonaisuuksia haltuun ottavaa. 2017). Nämä vastaavat läheisesti Jakosen maisemia 2 ja 3. Suomalaiseen keskusteluun tätä Integral futures -lähestymistapaa on tuonut varsinkin JP Jakonen, joka kuvaa ihmisen henkisyyden kehittyneen neljän erilaisen laajan “maiseman” kautta: “selviytymis-itsekeskeinen (Maisema 1), traditio-ryhmäkeskeinen (Maisema 2), moderni-kosmopoliittinen (Maisema 3) ja postmoderni-sortokeskeinen (Maisema 4)” (Jakonen 2022). Hengellisyyden muutos on tapahtumassa joka tapauksessa, mutta riippuu paljolti kirkon Siunauksen signaalit. 3/23 42 Futura ilmiönä on väistämättä vaikutuksensa, mutta se ei selitä signaalihuoneissa ilmennyttä hengellisyyden kaipuuta. Kopperi 1994), jossa “puhdistuksena” markkinoidut asiat olivat tulleet mahdolliseksi vain koska keskiaikaisen ihmisen mielenmaisema oli muuttunut tavalla, joka mahdollisti myös uskonnollisuuden tarkastelun uudella tavalla. esim. Jakonen viittaa kuvauksessaan Jean Gebseriin ja Ken Wilberiin, joista jälkimmäisen ajattelulle hahmotelmansa perustavat myös saksalaiset teologit Marion Künstenmacher, Tilmann Haberer ja Werner Tiki Künsenmacher. Uskontojen itseymmärrys on usein lähtenyt liikkeelle ajatuksesta niiden muuttumattomuudesta; uskonnon ja sen tuekseen rakentamien järjestelmien on silloin ajateltu olevan tavoitteiltaan jotain alkuperäistä viisautta tai “ilmoitusta” säilyttävää. Siihen vastaaminen vaatii uudenlaista kykyä kriittiseen itsere?ektioon. Wilberiä seuraten kirjoittajat viittaavat eri tasoihin niitä kuvaavilla väreillä, ja etabloitunut kirkollinen luterilaisuus löytyy kirjoittajien mukaan heidän hierarkiseksi “siniseksi” tai rationaaliseksi “oranssiksi” kuvaamiltaan tasoilta. Historiallisessa mielessä tällainen ajattelu ei tietenkään ole kestävää tai uskottavaa; sitä mitä kutsutaan uskonpuhdistukseksi on uskottavampaa tarkastella pikemminkin esimerkiksi osana renessanssiajan aatevirtauksia (ks. Uskonnollisuus ja hengellisyys ovat siis jatkuvassa kehityksessä ihmisen maailmankuvan ja mielenmaisemien muutoksen kanssa. Tällaiseen viittaa esimerkiksi käsite “uskonpuhdistus”, joka sisältää ajatuksen alkuperäisen “puhtaan” uskonnon päälle kertyneestä historiallisesta “liasta”, joka tietoisesti siivotaan pois palaamalla uskonnon alkulähteille. Uskonnon sisällössä tapahtunut kehitys on saatettu esittää joko rappiona tai pyrkimyksenä paluuseen “puhtaalle” alkulähteelle. Siunauksen signaalit -raportin havainnot, joissa korostuvat tuonpuoleisuuden s?aan tämänpuolisuus, monista eri lähteistä ammentava hengellisyys, oikeudenmukaisuus ja harmonia hengellisesti koetun luonnon kanssa viittaavat kuitenkin siihen, että prosessin osallistujat pyrkivät hahmottamaan hengellisyyttään tavoilla, jotka nousevat pikemminkin Jakosen maisemasta 4, tai tasolta, jota saksalaiset kirjoittajat kuvaavat keskinäisriippuvuutta korostavaksi “vihreäksi” tasoksi tai nondualistiseksi, myös keskenään jännitteisiä näkökulmia integroimaan pyrkiväksi “keltaiseksi” (Künstenmacher et al. Jos oletamme tässä kuvatun teoreettisen tarkastelutavan pääpiirteissään pitävän paikkansa, se edellyttää muutoksia myös asioihin, jotka ovat organisaation identiteetin ytimessä, ja kehitystä jossa organisaation identiteetin ytimessä olevia asioita ei vain sanota, vaan myös ajatellaan toisella tavalla. Tätä ajatusta ihmisen henkisen kehityksen tarkastelusta tulevaisuudentutkimuksessa ovat tuoneet esille erityisesti Richard Slaughter ja Joseph Voros (ks. Hengellisyyden tulevaisuus mikä selittäisi signaalit. He kuvaavat hengellisyyden kehitystä vastaavilla henkisen kehityksen tasoilla tai asteilla, kuin mihin Jakosen maisemat viittaavat. esim. Kirkollisen vakiintuneen valtavirran ja kirkon jäsenten mielenmaiseman välillä näyttäisi siis tämän teorian valossa vallitsevan jännite, joka haastaa kirkkoa irtautumaan joistain sen ajattelua sitovista historiallisista ajatusmalleista
Dufva, Mikko (2022): Toimintaympäristön analyysi: Peste ja sen variaatiot”. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Slaughter, Richard (1998): Transcending Flatland: Implications of Ken Wilber’s meta-narrative for futures studies, Futures 30 (6): 519–33. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. 1.8.2014. <https://doi. <https://doi.org/10.1016/j.futures.2005.12.019>. Jakonen, J. <https://doi.org/10.1287/ orsc.10.3.216>. Historiallinen tarkastelu kirkon, kristinuskon ja muiden uskontojen kehityksestä ja vuorovaikutuksesta muun yhteiskunnan kanssa kuitenkin osoittaa, että tällainen muutos ei ole historiallisesti tarkasteltuna mitenkään poikkeuksellinen, vaan tapa jolla hengellinen traditio ja sitä kannatteleva organisaatio uudistuu taas relevantiksi – ja kenties raportin nimen mukaisesti yhteiskunnan kannalta siunaukselliseksi – voimaksi. Jäsentilastot. Armanto, Riikka, Ville Lauttamäki & Katariina Siivonen (2022): Tulevaisuusverstaat osallistavana menetelmänä. Inayatullah, Sohail (1998): Causal Layered Analysis: Poststructuralism as method, Futures 30 (8): 815–829. Kuusi, Osmo & Elina Hiltunen (2011): The Signi?cation Process of the Future Sign, Journal of Futures Studies 16 (1): 47–66. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. <https://doi.org/10.1016/S00163287(98)00086-X>. <https:// doi.org/10.1016/j.futures.2007.11.010>. Dufva, Mikko & Christopher Rowley (2022): Heikot signaalit 2022. Kirkkohallitus (2022): Siunauksen signaalit. P. <https://tututopi.?les.wordpress.com/2022/03/tva-12022-dufva-peste.pdf>. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. <https://evl.?/siunauksen-signaalit>. <https://www.kirkontilastot.?/viz.php?id=220>. Vision Foresight Strategy. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Ilmola, Leena & Osmo Kuusi (2006): Filters of weak signals hinder foresight: Monitoring weak signals e?ciently in corporate decision-making, Futures 38 (8): 908–924. Alunperin julkaistu teoksessa: APF Compass, the Association of Professional Futurists:in kuukausittainen jäsenjulkaisu, huhtikuu 2014. -lut. K. Küstenmacher, Marion, Tilmann Haberer & Werner Tiki Küstenmacher (2017): God 9.0 Where Christianity Could Grow Spiritually. <https:// www.sitra.?/julkaisut/heikot-signaalit-2022>. <http://gott90.de/ god-9.0-english>. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 134. Voros, Joseph (2008): Integral Futures: An approach to futures inquiry, Futures 40 (2): 190–201. kirkon julkaisuja, Kirkko ja toiminta 125. Suomen evankelis-luterilainen kirkko (2022): Jäsenennuste 2022–2040. Suomen ev. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Lum, Richard A. com/2014/09/15/verge-a-general-practice-framework-for-futures-work>. Lohikoski. Käännös saksasta Lukas Küstenmacher ja Pamela Michaelis. Heinonen, Sirkka (2022): Tulevaisuusklinikka – vuorovaikutteisen ja innovatiivisen tulevaisuustyöskentelyn dynamo. 43 3/23 F omista päätöksistä ja kyvyistä missä määrin Suomen evankelis-luterilainen kirkko voi jatkossa toimia kanavana suomalaisten muuttuneiden hengellisten tarpeiden toteuttamiselle. Lähteet Anderson, Philip (1999): Perspective: Complexity Theory and Organization Science, Organization Science 10 (3): 216–32. <https://visionforesightstrategy.wordpress. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko 2022. (2014): Verge: A General Practice Framework for Futures Work. <https://evl.?/documents/1327140/77189567/suomen-ev.lut.kirkon-strategia-vuoteen-2026.pdf>. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. org/10.1016/S0016-3287(98)00056-1>. Kopperi, Kari (1994): Renessanssin Luther: johdatus reformaation aatehistoriaan. <https://tututopi.?les.wordpress. (2022): Kestävä henkinen kehitys: Näkökulmia tulevaisuuden sisäpintaan, Futura 1/2022: 23–30. Suomen evankelis-luterilainen kirkko (2020): Ovet auki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategia vuoteen 2026. com/2022/03/tva-1-2022-armanto-etal.pdf>. Yliopistopaino. Sitra. Salomäki, Hanna, Maarit Hytönen, Kimmo Ketola, Veli-Matti Salminen & Jussi Sohlberg (2020): Uskonto arjessa ja juhlassa: suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016-2019. Kirkon tilastot. Sitran selvityksiä 200. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022
Asiasanat: Ennakointi; korkeakouluopetus; opetussuunnitelma; osaaminen; osaamisen kehittäminen; työelämäyhteistyö. Siksi työnantajien ja yhteistyökumppaneiden sitouttaminen osaamisen ennakointiin opetussuunnitelmatyössä on tärkeää. Tulevaisuustyöpajat, data haltuun -koulutukset, tekoälyn hyödyntäminen ja joukkoistamiskokeilut ovat lisänneet mukana olleiden toim?oiden tulevaisuustietoisuutta. Tulevien osaamistarpeiden tunnistamisen lisäksi tavoitteena on herätellä osallistujia ajattelemaan tulevaisuusorientoituneesti, jotta he pystyisivät paremmin huomioimaan toimintaympäristössä nousevia ilmiöitä ja niiden vaikutuksia päätöksentekoon. 3/23 44 Futura Ennakointi työelämäläheisessä opetussuunnitelmatyössä ammattikorkeakoulussa Anne Mecklin KTM, AmO Jyväskylän ammattikorkeakoulu anne.mecklin@jamk.. Näin vastataan tulevaisuuden työelämän haasteisiin ja huomioidaan sekä mahdollistetaan pedagogisesti erilaiset työelämässä oppimisen mahdollisuudet. Ennakointi ja oman alan toimintaympäristön jatkuva tulevaisuusorientoitunut seuranta kuuluu jokaisen korkeakoulutoim?an työn ytimeen. Työelämän edustajien kanssa tehtävä yhteistyö tukee OPS:n kehittämistä ja konkretisoi tarvittavaa osaamista opiskel?oille. Oleellinen osa opetussuunnitelman (OPS) rakentamisen onnistumisessa on koulutuksen tuottaman osaamisen tulevaisuuteen osuva määrittely. Opetussuunnitelmien ajassa pysyminen vaatii jatkuvaa ennakointija tulevaisuustyötä. ARTIKKELI. Ennakointitietoa on kerätty eri lähteistä ja analysoitu monipuolisin menetelmin. Tässä artikkelissa kuvataan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa (Jamk) tehtyä ennakointia osana opetussuunnitelmien kehitystyötä sekä esitellään toimintamallia, käytettyjä ennakoinnin työkaluja ja menetelmiä. Kehitystyön tukena on ollut käytäntötutkimuksena toteutettu kehittävä seurantatutkimus. K u va : M a ri Va ro n en Ammattikorkeakoulun (AMK) tavoitteena on kouluttaa asiantunt?oita, jotka vastaavat tulevaisuuden työelämän haasteisiin innovaatioilla ja kilpailukykyisellä osaamisella. Osallistamista ja ennakointikyvykkyyttä on pyritty lisäämään erilaisin kokeiluin
Näin vastataan tulevaisuuden työelämän haasteisiin ja huomioidaan sekä mahdollistetaan pedagogisesti erilaiset työelämässä oppimisen mahdollisuudet. 2022.) Ennakointi jokapäiväisenä käytäntönä Ennakointi tarkoittaa tulevaisuuden luotausta eli tulevaisuuden ”näkemistä” ja tulevaisuuden suunnittelua eli tulevaisuuden ”tekemistä”. Työelämän edustajien kanssa tehtävä yhteistyö tukee OPS:n kehittämistä ja konkretisoi tarvittavaa osaamista opiskel?oille. Opetussuunnitelmatyön tavoitteena on tulevaisuuden osaaminen ja ennakoivuus, jotta AMK:sta valmistuneilla opiskel?oilla olisi tulevaisuuden työelämän edellyttämät niin digitaaliset ja oppimaan oppimisen taidot kuin myös työllistymiseen ja yrittäjyyteen tarvittava osaaminen. Jatkuvaa ennakointia tehdään omaa alaa seuraamalla ja osallistumalla ammattialan alueelliseen ja valtakunnalliseen yhteistyöhön sekä kansainvälisiin verkostoihin. Työelämäläheisen ennakoinnin tärkeys Yhteiskunta ja työelämän osaamistarpeet muuttuvat ehkä nopeammin kuin koskaan. Ennakointia voidaan ajatella prosessina, kompetenssina tai metodina, mutta myös jokapäiväisenä sosiaalisena käytäntönä (Aalto 2022). Kehitystyön tukena on ollut käytäntötutkimuksena toteutettu kehittävä seurantatutkimus. Tutkimusote ja itsearvioinnin työkalut konkretisoivat henkilöstön ja opiskel?oiden välistä vuoropuhelua sekä auttavat OPS:n toteuttajia re?ektiivisesti tarkastelemaan sen toimivuutta. Ennakoinnin tarkoituksena on jäsentää tulevaisuustietoa ja tarjota perusteltuja näkemyksiä tulevaisuuden eri kehitysvaihtoehdoista käytettäväksi suunnittelun, päätöksenteon ja toiminnan perustaksi (Aalto 2022; Malaska 2013). (Hakala et al. 45 3/23 F Ennakointi ja oman alan toimintaympäristön jatkuva tulevaisuusorientoitunut seuranta kuuluu jokaisen korkeakoulutoim?an työn ytimeen. Miten osallistetaan ja sitoutetaan myös työnantajat ja yhteistyökumppanit osaamisen ennakointiin. Tulevaisuuteen vaikuttaminen edellyttää omien tekojen ja valintojen merkityksen tiedostamista, nykyisten oletusten haastamista, toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemista ja niistä keskustelemista. Ennakointi ei ole pelkästään yksin tehtävää tutkimustyötä tai todennäköisen tulevaisuuden arvaamista, vaan se vaatii yhdessä asianosaisten kanssa käytävää dialogia ympärilleen. Ammattikorkeakoulun (AMK) tavoitteena on kouluttaa asiantunt?oita, jotka vastaavat tulevaisuuden työelämän haasteisiin innovaatioilla ja kilpailukykyisellä osaamisella. Hyödylliseksi tunnistetun tulevaisuustiedon analysointia tehdään yhdessä keskustellen aina uuden prosessin alussa koulutussuunnittelussa ja opetussuunnitelmatyössä. Osaaminen ja sen jatkuva kehittäminen on tärkeää työn murroksessa. OPS:n kehittämisen prosessia tuetaan myös käytäntötutkimuksellisen seurannan keinoin. Osaamisten ennakointia tehdään Suomessa Mecklin. Ennakoinnissa yhden todennäköisen tulevaisuuden s?asta keskitytään vaihtoehtoisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Olemassa olevaa ennakointitietoa löytyy niin tilastoista, tutkimuksista, raporteista, analyyseistä, oman alan lehdistä kuin sosiaalisen mediankin kirjoituksista. Tässä artikkelissa kuvataan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa (Jamk) tehtyä ennakointia osana opetussuunnitelmien kehitystyötä sekä esitellään toimintamallia, käytettyjä ennakoinnin työkaluja ja menetelmiä. Tärkeä osa opetussuunnitelman (OPS) rakentamisen onnistumisessa on koulutuksen tuottaman osaamisen tulevaisuuteen osuva määrittely. Minkälaisella osaamisella AMK:sta valmistunut pärjää tulevaisuuden työelämässä. Myös yritysjohtajat tarvitsevat tulevaisuuslukutaitoa osaamistarpeiden ennakoinnissa (Ketonen-Oksi 2021). On helppo jäädä kiinni tuttuun ja turvalliseen. Ennakoinnin avulla huomiomme kiinnittyy myös tulevaisuuksiin, joita emme halua nähdä. Miten tulevaisuuden osaamistarpeet osataan ennakoida. Kehittävän otteen ansiosta kirjoitetut OPS:t elävät toimintaympäristön muutosten tarpeen tahdissa. Organisaatioiden tulevaisuuskestävyyttä tuetaan oikea-aikaisella ja riittävän konkreettisella ennakointityöllä (Ketonen-Oksi 2021). Myös lainsäädännön, strategisten linjausten ja laatutyön seuraaminen antaa näkemystä tulevaisuuden toimintaympäristön rakentumiseen
• Minkälaisia työelämätaitoja opiskel?alla odotetaan olevan. • Millaisia toimintaamme kohdistuvia riskejä voimme tunnistaa. • Miten meidän tulisi varautua erilaisiin tulevaisuuden kehityskulkuihin. (Hakala 2020; Hakala & Laakkonen 2019.) Osuvan ennakoinnin lähtökohtana ja tulevaisuusajattelun käynnistäjänä voidaan pitää ”oikeiden” kysymysten kysymistä, kuten: • Mitä tiedämme, että ymmärrämme tulevaisuudesta. Nurmela 2013), joukkoistamisesta, osaamistarvekyselyistä ja neuvottelukuntatyöstä. Kokeilussa ovat olleet erilaiset sovellukset tulevaisuusverstaasta (ks. Ennakointia tekevät muun muassa opetusministeriö, työja elinkeinoministeriö, opetushallitus, elinkeinoliikenne ja ympäristökeskukset, Sitra, korkeakoulut, ammatilliset oppilaitokset ja maakuntien liitot (Pouru et al. Ennakointi työelämäläheisessä opetussuunnitelmatyössä ammattikorkeakoulussa. Toimivia osallistamisen tapoja on etsitty ja kokeiltu tietoisesti, koska korkeakoulutoim?oiden kokemusten perusteella varsinkin työelämätahoja on vaikea saada aidosti mukaan pohtimaan tulevaisuuksia. OPS-prosessiin liittyvää osaamistarpeiden ennakointityötä tehdään osallistamalla keskusteluun henkilöstön ja työelämän neuvottelukuntien lisäksi opiskel?at, alumnit sekä eri sidosryhmät ja työelämätahot. • Mitä tek?öitä/muuttujia pitäisi huomioida OPS-työssä. Jatkuvan ennakoinnin hyödyntäminen opetussuunnitelmatyössä OPS:n kehitysprosessi aloitetaan ennakointityöllä. Opetushallitus ja Osaamisen ennakointifoorumi (OEF) tuottavat ennakointitietoa osaamisen, koulutuksen ja työelämän tarpeista tulevaisuudessa. • Miten tuotamme vaikuttavaa osaamista. • Miten hyvin opintojaksojen osaamistavoitteet ja sisällöt vastaavat tulevaisuuden työelämän haasteisiin ja tarpeisiin. 2021). 2020). Tavoitteena on tunnistaa alojen tulevaisuuksien toimintaympäristön kannalta merkittävät osaamiset, joiden perusteella määritellään koulutuksen tuottamat osaamiset (kuva 1). (OEF 2023.) Ennakointia ja yhteistä ymmärrystä rakennetaan osallistamalla asianosaiset tek?ät mukaan dialogiin. • Mitä mahdollisuuksia meille avautuu erilaisista tulevaisuuksista. Hakala & Hopia 2015; Hopia & Hakala 2015; Laasanen et al. Opiskel?oilta, asiakkailta ja työelämän edustajilta saatu palaute, tutkimukset ja osaamistarvekartoitukset ovatkin tärkeä osa ennakointia. Yhdessä tekemisen kulttuuriin rakennettu korkeakoulujen kanssa tehtävä yhteistyö avaa yrityksen näkymiä tulevaisuuteen (Ketonen-Oksi 2021). • Miten opinnoissa hahmotetaan tulevaisuuden toimintaympäristöä. Tulevien osaamistarpeiden tunnistamisen lisäksi tavoitteena oli herätellä osallistujia ajattelemaan tulevaisuusorientoituneesti, jotta he pystyisivät paremmin huomioimaan toimintaympäristössä nousevia ilmiöitä ja niiden vaikutuksia päätöksentekoon. Tavoitteena olevan osaamisen määrittelyssä hyödynnetään olemassa olevaa ennakointitietoa raporteista ja julkaisuista sekä asiantunt?oille kertynyttä työelämätietoutta ja työelämän neuvottelukuntien tuottamaa tietoa. • Mitä meiltä jää näkemättä, kun niin varmasti tiedämme, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mitä emme ymmärrä. Esimerkiksi on toteutettu joukkoistettu työelämän, alumnien ja opiskel?oiden tulevaisuustyöskentely, jonka tuloksia hyödynnettiin OPS-työssä. • Miten tuemme opiskel?aa löytämään itselle sopiva tulevaisuudessa tarvittava osaaminen. AMK:n asiantunt?atiimit arvioivat olemassa olevaa opetussuunnitelmaa strategiaan, palautteeseen ja tulevaisuustietoon pohjaten. • Minkälaisella osaamisella pärjäämme tulevaisuuden toimintaympäristössä. Tavoitteena oli löytää vuorovaikutteinen ja kevyt joukkoistamistyökalu, jonka avulla voidaan systematisoida työelämän kanssa käytävää osaamistarpeiden ennakointia. 2016; Hakala et al. • Millaisia trendejä ja epävarmuustek?öitä tunnistamme. • Mistä muodostuu pedagoginen hyvinvointi. Jamkissa on kehitetty tähän tulevaisuusorientoituneeseen vuoropuheluun sopivaa tulevaisuustyömenetelmää vuodesta 2014 lähtien (ks. 3/23 46 Futura sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla. Tulevaisuudennäkymiä tarkastellaan pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä muun muassa toimialaja ammattialakohtaisesti sekä erilaisten teemojen ja ilmiöiden kautta
En na ko in tija tu le va isu us ty ö os an a op et us su un ni te lm an ke hi ty sp ro se ss ia . 47 3/23 F K uv a 1. Mecklin
Minkälaisella osaamisella pärjää näissä toimintaympäristöissä. Tarkoituksena on tunnistaa tulevaisuuden työelämässä tarvittavaa osaamista ja luoda yhteistä ymmärrystä taustoittamaan opetussuunnitelmatyötä. Tulevaisuustyöskentelyn tavoitteena on tulevaisuuslukutaidon kehittäminen ja oman alan toimintaympäristön tulevaisuusmaiseman maalaaminen yhdessä kuvitellen. Pelikortteina Sitran Hyvät kortit (2022) sekä Megatrendikortit (2023). Kuvitellaan aikamatka tulevaisuuteen ja ammattikorkeakoulusta valmistuneen rooliin siellä. Tehdään tulevaisuuden osaajan pro?ileja ja asetutaan opinnoista valmistuneen rooliin. Tulevaisuustyöpajan kulku pääpiirteittäin – esimerkki 1: 1. Vastauksista muodostui sanapilvi, jota avaten keskusteltiin yhdessä. Keskustellaan teemasta opinnoista valmistuneen rooleissa: (Dokumentointi: tarina tai haastattelu) a. Tulevaisuustyöpajan kulku pääpiirteittäin – esimerkki 2: 1. 3/23 48 Futura Yhteinen ymmärrys luodaan vuorovaikutteisissa tulevaisuustyöpajoissa Se millaiseen tulevaisuuteen päädymme, riippuu nykyhetken valinnoista ja toimista. 4. Virittäytyminen haastetaan oletuksia tulevaisuudesta. Irrottautuminen tulevaisuuteen: Pelataan visiopeliä ryhmissä fasilitaattorin jakamin kortein. Miten tulevaisuuden osaamista tuotetaan. Kirjataan osaamiset PostIt-lapuille. Yhteenveto ja jatkoajatukset. Tämän pohjalta käytiin nopea keskustelu oman alan toimintaympäristön tulevaisuuksista pienryhmissä. Miltä alan toimintaympäristön tulevaisuus näyttää nyt. 2. 4. Tulevaisuuteen vaikuttaminen edellyttää omien tekojen ja valintojen merkityksen tiedostamista, nykyisten oletusten haastamista, toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemista ja niistä keskustelemista. Tulevaisuusoletusten haastaminen. Se vaatii pohdintaa siitä, miten koulutamme tulevaisuuden osaajia. Mitä tek?öitä/ muuttujia pitäisi huomioida OPS-työssä. Ryhmitellään osaamiset ja äänestetään osaamisten tärkeydestä. Samalla menetelmällä käytiin läpi myös toinen kysymys: ”Miten haluaisit Ennakointi työelämäläheisessä opetussuunnitelmatyössä ammattikorkeakoulussa. Miten osaaminen rakentuu. Tulevaisuustyöskentelyssä OPS:n tek?ät hakevat opiskel?oiden, opettajien, alumnien ja työelämän edustajien palautetta osaamistarveaihioihin (kuva 1). Millaisia tulevaisuuden tek?öitä tässä maailmanajassa ja seuraavassakin tarvitaan. Ajatuksia pystyi myös kirjoittamaan chattiin ja koko keskustelu dokumentoitiin. Orientaatio tulevaisuusajatteluun. Haastetaan nykyisiä tulevaisuudenkuvia, normeja, arvoja, toimintatapoja ja itsestäänselvyyksiä. Oman ajatuspakin ja mukana tulevien viestien muistiinkirjaus: Kirjataan PostIt-lapuille omasta näkökulmasta ajatellen – Mitkä ilmiöt ovat työssäsi pinnalla nyt. c. Tulevaisuustyöskentelyä ja osallistavaa vuoropuhelua on Jamkissa toteutettu muun muassa erilaisissa tulevaisuustyöpajoissa. Muutosta ei tapahdu ilman tämän päivän ongelmien tiedostamista. Kuvitellaan AMK:sta valmistuneen tulevaisuuden toimintaympäristö. Keskustellaan pienryhmissä: Minkälaista osaamista ammattikorkeakoulusta valmistuneelta vaaditaan työssään 2030. Tulevaisuustyöpajan kulku pääpiirteittäin – esimerkki 3: Tulevaisuustyöpajan verkkoversiossa orientaationa tulevaisuusajatteluun haastettiin jokaisen omia tulevaisuusoletuksia ja tehtiin Mitä jos -kuvittelu chattiin. S?oitetaan laput seinälle SWOT-nelikenttään (alan vahvuudet, haasteet, mahdollisuudet ja uhat). Valitaan Jamkin OPS-työn kannalta merkittävät trendikortit esiin. Mitä tek?öitä/muuttujia pitäisi huomioida OPS-työssä. 2. b. Minkälaista työ on. Seuraavassa vaiheessa vastattiin kysymykseen “Mitä osaamista tarvitaan työssäsi lähitulevaisuudessa?” Mentimeterissä. Yhteinen ymmärrys tulevaisuudesta ei synny itsestään se edellyttää jatkuvaa ja systemaattista vuoropuhelua. Pohditaan yhdessä, miten valitut trendit vaikuttavat OPS:in kehittämiseen ja osaamisiin tulevaisuudessa. Keskustellaan esiin nousevista ajatuksista. 3. 3
Blogikirjoitus. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Tietoon perustuva suunnittelu ennakoinnin osana Toimivien tutkintokoulutusten opetussuunnitelmien suunnittelussa on huomioitava myös työelämässä jo toimivien jatkuvan oppimisen tarpeet. Jatkuva oppiminen -blogi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 1.12.2021. Tulevaisuustyöskentelystä saa näkemyksiä tulevaisuuden toimintaympäristön muutosmahdollisuuksiin sekä signaaleja tarvittavista osaamisista. <http://urn.?/URN:ISBN:978-951-830-562-3>. Hakala, Anne & Hanna Hopia (2015): Tulevaisuuspyörätyöpaja – mitä, miksi, milloin, AMK-lehti // Journal of Finnish Universities of Applied Sciences 2/2015. <https://blogit.jamk. Hakala, Anne, Maarit Korva & Muru Linjala (2021): Ammattiliitoilta asiakasnäkymää osaamistarpeista. Yhteinen tulevaisuuspohdinta rakentaa yhteistä ymmärrystä tarvittavan koulutuksen sisällöstä ja toteutuksesta. Hakala, Anne (2020): Katso kanssamme tulevaisuuteen joukkoistaminen opetussuunnitelmatyössä. Yhteenvetona keskusteltiin OPS-työhön vaikuttavista ja huomioitavista tek?öistä ja muuttujista. Teoksessa Koskinen, Minna I., Rika Nakamura, Helmi Yli-Knuuttila & Paula Tyrväinen (toim.): Kohti oppimisen uutta ekosysteemiä, 114-116. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, 347–358. <http:// urn.?/urn:nbn:?:jamk-issn-1799-8395-113>. Hakala, Anne & Ilona Laakkonen (2019): Katso kanssamme tulevaisuuteen – joukkoistettu työelämän osaamistarpeiden ennakointi opetussuunnitelmatyössä, Elinikäisen ohjauksen verkkolehti. Tulevaisuuslähtöinen kehitys ja toteutus auttaa varautumaan erilaisiin ja yllättäviinkin tulevaisuuksiin ja nopeasti uudistuviin jatkuvan oppimisen mahdollisuuksiin. <https://uasjournal.?/tutkimus-innovaatiot/tulevaisuuspyoratyopaja-mita-miksi-milloin/>. Olemassa olevan, relevantin ennakointitiedon löytämiseen, käsittelyyn ja hyödyntämiseen on koulutussuunnittel?oille järjestetty Jamkissa sisäistä koulutusta. Yhdessä toteutettu prosessi tulee nähdä yhtä tärkeänä kuin prosessin päätteeksi tuotettu lopputulos. Koulutuksen tavoitteena oli, että koulutussuunnittel?at saisivat omaan työhönsä lisää työkaluja, osaamista ja ideoita hyödyntää olemassa olevaa tietoa avoimen ammattikorkeakoulun koulutustarjonnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Ennakointi-, seurantaja tilastotiedon kokoamisessa keskityttiin muun muassa opiskel?apalauteaineiston analysointiin, ilmoittautumisjärjestelmän ja markkinoinnin dataan, suoritustietojen antamaan tilannekuvaan, työllisyyden tilastoihin sekä siihen, mitä tahoja kannattaa seurata ja kuinka tehdään monitahoista työelämäyhteistyötä. 49 3/23 F omaa osaamistasi kehittää?”. Data haltuun -koulutuksessa tutustuttiin Jamkin käytössä oleviin tietojärjestelmiin ja niistä saatavaan erilaiseen tietoon, harjoiteltiin tiedon louhimista sekä tiedon tuomista käytettävään muotoon. <https://www.utupub.?/ handle/10024/153465>. (Hakala & Korva 2021.) Jatkuvan ennakoinnin hyödyt OPS-työssä Opetussuunnitelmien ja jatkuvan oppimisen tarjonnan ajassa pysyminen vaatii jatkuvaa ennakointija tulevaisuustyötä, johon kannattaa osallistaa ammattikorkeakoulun henkilöstö, opiskel?at, alumnit ja muut sidosryhmät vuorovaikutteisesti. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylä. Jatkuvan toimintaympäristön seurannan ja ennakoinnin avulla saavutetaan ketterämpi kehitys ja pystytään vastaamaan työelämän osaamistarpeisiin joustavammin. Jatkuvan oppimisen tärkeys korostuu digitalisaation muokatessa elämäämme, työelämäämme ja yhteisöjämme ennennäkemätöntä vauhtia (Kohti osaamisen aikaa 2019). Avoimen ammattikorkeakoulun kautta tutkintokoulutuksen opintojaksot ja osaaminen ovat saavutettavissa lyhytkestoisena koulutuksena ja suppeampina työelämän osaamistarpeisiin ketterämmin vastaavina pieninä osaamiskokonaisuuksina. fi/elo/2021/12/01/ammattiliitoilta-asiakasnakymaa-osaamistarpeista/> Mecklin. Jatkuvan oppimisen tarjonta palvelee parhaiten työelämäläheisenä ja kysyntälähtöisenä, joten osaamistarpeiden ennakointi on tärkeää osuvan koulutuksen suunnittelussa. Lähteet Aalto, Hanna-Kaisa (2022): Ennakointi – tulevaisuuksiin varautumisen ja virittäytymisen näkökulma
OEF (2023): Osaamisen ennakointifoorumi. <http://urn.?/URN:ISBN:978-952-287-948-6>.. <https://www. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Helsinki. <https://blogit. Megatrendikortit (2023). Nurmela, Juha (2013): Tulevaisuusverstas ja uusia ”verstashenkisiä” tulevaisuuden muovaamisen menetelmiä. Malaska, Pentti (2013): Tulevaisuustietoisuudesta ja tulevaisuudesta tietämisestä: Tulevaisuus mielenkiinnon kohteena. 6–8. <https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendikortit-2023/>. <http://dx.doi.org/10.5430/?h.v2n1p12>. Sitra. Jatkuva oppiminen -blogi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 31.5.2021. Uuden oppimisesta kiinnostuneet työntek?ät ovat tulevaisuuden timantteja, Futura 2/2021, s. Viitattu 10.5.2023. Sitra. <https://www.oph.?/?/palvelut/osaamisen-ennakointifoorumi-oef>. Peli toivottavien tulevaisuuksien kuvitteluun. Hakala, Anne, Paula Tyrväinen, Hannu Haapamaa & Sirpa Laitinen-Väänänen (2022): Kehittävä tutkimus opetussuunnitelmatyössä – Opettajien näkemyksiä kirjoitetun opetussuunnitelman toimivuudesta. Hyvät kortit (2022). Sitra. Opetushallitus. jamk.?/elo/2021/05/31/tiedolla-suunnittelu-jatkuvan-oppimisen-tahtituotteiden-muotoilussa/>. 3/23 50 Futura Hakala, Anne & Maarit Korva (2021): Tiedolla suunnittelu jatkuvan oppimisen tähtituotteiden muotoilussa. <https:// www.sitra.?/julkaisut/kohti-osaamisen-aikaa/>. Viitattu 11.5.2023. <https://urn.?/URN:ISBN:978-951-830-657-6>. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. Laasanen, Mikko, Pirkko Kouri, Merja Sinkkonen, Hanna Hopia & Anne Hakala (2016): YAMK-opiskel?at ja –alumnit tulevaisuuden ennako?ina ja sillanrakentajina työelämä-korkeakouluyhteistyössä, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 17(4), s. 75–81. 14–24. Teoksessa Hakala, Anne, Leena Liimatainen & Sirpa Tuomi (toim.): Koulutuksen kehittämisen katsaus 2021. Viitattu 10.5.2023. LuoVuutta epäjatkuvuuksien äärellä. <https:// journal.?/akakk/article/view/89501>. Ketonen-Oksi, Sanna (2021): Re?o Karhisen haastattelu. Teoksessa Kuusi, Osmo, Timo Bergman & Hazel Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia?, 14–22. Pouru, Laura, Matti Minkkinen, Burkhard Au?ermann, Christopher Rowley, Maria Malho & Aleksi Neuvonen (2020): Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. eoksessa Kuusi, Osmo, Timo Bergman & Hazel Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia?, 213–217. Blogikirjoitus. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 316, s. sitra.?/julkaisut/hyvat-kortit-peli/>. Viitattu 9.5.2023. Acta Futura Fennica no 5. Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Helsinki. Sitran selvityksiä 146. Kohti osaamisen aikaa (2019): 30 yhteiskunnallisen toim?an yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta. 12–20. Acta Futura Fennica no 5. Hopia, Hanna & Anne Hakala (2015): Finnish social and health care professionals’ perspective of the future, International Journal of Healthcare 2016 2(1), s
Pentti Rauhala FT, dosentti ph.rauhala@gmail.com Tapio Kalevi Huttula, FT Centria ammattikorkeakoulu / Suomen Kasvukäytävä rehtori-toimitusjohtaja/neuvonantaja tapiokh@gmail.com; tapio.huttula@centria.. Muuttuvassa toimintaympäristössä ennakoinnin merkitys korostuu kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla. Asiasanat: Ennakointi; Keskustelu korkeakoulutuksesta; Käytäntölähtöinen korkeakoulutus; Tulevaisuuskuvat. Neljännessä tulevaisuuskuvassa koulutus on nopeasti vanheneva kertakulutushyödyke. Tästä arjesta kumpuava kokemus on ollut kirjoittamisen lähtökohta. Artikkelissa ajatellaan tulevaisuutta noin seuraavan kymmenen vuoden aikajänteellä. Mauri Kantola, VTM Erityisasiantunt?a Turun Ammattikorkeakoulu mauri.kantola@turkuamk.. Kolmannessa kuvassa alueiden välinen jännite dominoi ja kiristynyt kilpailu resursseista johtaa kyvyttömyyteen tehdä yhteistyötä. Tulevaisuus ei ole automaatio vaan tekemisen tulos. Käytämme PESTE-mallia, joka ohjaa tarkastelemaan mahdollisia poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, teknologisia ja ekologisia tek?öitä. Tämän artikkelin kirjoittajat ovat ennakointiin perehtyneitä ammattikorkeakoulutuksen arjen tek?öitä ja havainno?ia. K u va : A n tt i A la -K ö n n i K u va : P a u la N u m m in en K u va : A ri K o iv u la h ti K u va : M ii kk a P ir in en , S it ra Pohtimalla tulevaisuuden eri ulottuvuuksia on mahdollista varautua sekä ympäröivän maailman että korkeakoulujen vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Ensimmäisessä tulevaisuuskuvassa globaaleja ongelmia ratkotaan hyödyntäen teknologista kehitystä, jolloin ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli uuden osaamisen ja ekosysteemien rakentamisessa. 51 3/23 F Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030 ARTIKKELI Mervi Friman, KT Tietokirjail?a frimanmervi@gmail.com Hannu Kotila yliopettaja, KT Haaga-Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu hannu.kotila@haaga-helia.. Ennakointi, ja laajemmin tulevaisuusajattelu, antavat tilaisuuden hahmottaa menossa ja tulossa olevia kehityspolkuja sekä omia vaikutusmahdollisuuksiamme. Artikkelissa hahmottelemme keskustelua herättämään neljä ammatillisen korkeakoulutuksen tulevaisuuskuvaa, jotka sivuavat myös tiedekorkeakoulutusta. Toisessa tulevaisuuskuvassa ammattikorkeakoulutuksen toiminta on sidoksissa työelämän tarpeisiin ja koulutuksen toteuttajan on oltava tarkkana, jotta yhteistyön edut realisoituvat. Tästä huolimatta korkeakoulutuksen tulevaisuusorientaatio ja toimintaympäristön pohdinta on ollut viime vuosina ohutta
Ennen tulevaisuuteen kurkottamista luodaan lyhyt katsaus ammattikorkeakoulutuksen kolmikymmenvuotiseen taipaleeseen. We use the PESTE model, which guides us to look at potential political, economic, social, technological and ecological factors. Samalla on mahdollista avartaa sekä yksilöiden että yhteisöjen vallitsevaa ajattelua ja rohkaista uusiin näkökulmiin (Ketonen-Oksi 2022). Ahola et al. In the ?rst image of the future, global problems are solved by utilising technological development, and the universities of applied sciences play a signi?cant role in building new expertise and ecosystems. Foresight, and, more broadly, future thinking, provides an opportunity to perceive the development paths that are going and coming, as well as one's own opportunities for in?uence. 1 Johdanto Korkeakoulutuksen kehittäminen vaatii jatkuvaa ennakointia, sillä toimintaympäristön muutokset voivat olla myös tavoitteiden vastaisia tai ennalta arvaamattomia. Varautuminen erilaisiin toteutumiin auttaa reagoimaan muutokseen tai muutoksen suuntien kääntämiseen. Pyrimme tasapainoiseen muutosvoimien tarkasteluun käyttäen PESTE-mallia, joka kattaa poliittiset, ekonomiset, sosiaaliset, teknologiset, ekologiset ja arvoihin liittyvät muutokset (Meristö 2013; Rubin 2015; Dufva 2022). 3/23 52 Futura Possible future images of professional higher education up to the year 2030 By considering the di?erent dimensions of the future, it is possible to prepare for the alternative futures of both the surrounding world and higher education institutions. Se voi myös minimoida vahinkoja. The future is not automation, but the result of acting. In the third image, inter-regional tension dominates and intensi?ed competition for resources leads to an inability to cooperate. Tämä vaati entistä korkeammin koulutettua työvoimaa, jonka kouluttaminen sopi hyvin ammattikorkeakouluille (Raudaskoski 2000, 160–164). In the second image of the future, the educational activities of the universities of applied sciences are tied to the needs of working life; here, the education provider must be careful that the bene?ts of cooperation are realised. The article covers the future over the next ten years or so. Lisäksi monialaisilla ja alueellisilla ammattikorkeakouluilla haluttiin synnyttää uudenlaista, eri koulutusaloja yhdistävää osaamista ja tukea aluekehitystä (Raudaskoski 2000, 45). In the fourth image of the future, education is a rapidly ageing commodity for one-time consumption. Tässä artikkelissa hahmotellaan neljä toisistaan poikkeavaa tulevaisuuskuvaa ammatilliselle korkeakoulutukselle. Tulevaisuuden eri vaihtoehtoja pohtimalla on mahdollista varautua ympäröivän maailman vaihtoehtoisiin tulevaisuuden toteutumiin. Ammattikorkeakoulujen syntyminen oli vastaus ylioppilastulvaan, jonka aiheutti lukion laajentuminen keskiasteen uudistuksen tavoitteita laajemmaksi. In this article, we outline a discussion to evoke four future images of the practice-oriented higher education. Toisaalta suomalaisen elinkeinoelämän rakenne muuttui: informaatioteknologiasta tuli talouskasvun keskeinen moottori. Despite this, the futures orientation of higher education and the re?ections on the operating environment have been limited in recent years. 2000, 63–72; Huotari 1997, 101–103; Raudaskoski 2000). The authors of this article are foresighters and observers of the everyday life of practice-oriented higher education, from which the experience has emerged. AMK on lisännyt varsinkin Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Suomalaisen koulutuspolitiikan keskeisiä lähtökohtia on ollut tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen myös ammatillisen väylän kautta. 1990-luvulla ammattikorkeakoulujen tehtävä, työelämäkytkös ja koulutuksen laatu olivatkin jatkuvan kriittisen keskustelun kohteina (esim. Toimintaympäristön muutokset voivat myös tuottaa uusia tarpeita. In a changing operating environment, the importance of foresight is emphasised in all areas of social life. Julkinen keskustelu ammattikorkeakoulujärjestelmän roolista, tehtävästä ja asemasta oli vilkasta varsinkin sen alkuaikoina
Ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistuneiden alueellinen työhöns?oittuminen eroaa toisistaan (Vipunen 2021).. Kysymys ei siis ole ollut ylikouluttamisesta vaan väestöltä vaadittavan koulutustason nousun tyydyttämisestä. (Kosunen 2021, 68–78.) Opiskelupaikkojen lisäämistä on pidetty tärkeimpänä keinona edistää tasa-arvoisuutta korkeakoulutuksessa. Mäkinen ja Korhonen (1999) ovat käyttäneet tässä seuraavia metaforia: 1. Korkeakoulun s?aintimaakunnan ulkopuolelle (Uuttamaata lukuun ottamatta) s?oittui yliopistoista valmistuneista 16 prosenttia, ammattikorkeakouluista valmistuneista 10 prosenttia. Korkeakoulun s?aintimaakuntaan (Uuttamaata lukuun ottamatta) s?oittui yliopistoista valmistuneista 37 prosenttia, ammattikorkeakouluista valmistuneista 56 prosenttia. siirtopumppu: opiskel?arekrytointi, opiskelu ja s?oittuminen kaikki eri alueilla. imupumppu: opiskel?arekrytointi muualta, opiskelu ja s?oittuminen samalla alueella 5. Ammattikorkeakoulut ovat työhöns?oittumisen näkökulmasta alueellisia korkeakouluja, yliopistot valtakunnallisia toim?oita. 53 3/23 F Kantola, Friman, Rauhala, Kotila & Huttula ei-korkeakoulutettujen vanhempien lasten korkeakoulutukseen osallistumista. (Vipunen 2021). rikastamo: opiskel?arekrytointi ja s?oittuminen samalla alueella, opiskelu muualla 4. Opiskel?avalintojen uudistukset eivät kuitenkaan ole edistäneet tätä tavoitetta riittävästi. Niinpä vuoden 2021 koulutuspoliittinen selonteko asetti tavoitteeksi, että vuonna 2030 korkeakoulutettuja on 50 prosenttia nuorten työikäisten ikäluokasta (Kosunen 2021, 196; Valtioneuvosto 2021). Ammattikorkeakoulujen on todettu olevan yleensä suihkukaivoja, kun taas yliopistoista Kuva 1. Vuonna 2020 ammattikorkeakouluista valmistuneista oli vuoden kuluttua valmistumisesta työttöminä 7,9 prosenttia, yliopistoista valmistuneista 6,1 prosenttia (Vipunen 2021). työntöpumppu: opiskel?arekrytointi ja opiskelu samalla alueella, s?oittuminen muualle 3. Viime aikoina on kannettu huolta nuorten työikäisten koulutustason laskusta. suihkukaivo: opiskel?arekrytointi, opiskelu ja s?oittuminen kaikki samalla alueella 2. Yliopistot kouluttavat merkittävästi Uudenmaan lisäksi myös muihin maakuntiin, mutta Uudenmaan ulkopuolella yliopistosta valmistuvista alle puolet jää s?aintimaakuntaansa. Tärkeä tavoite on myös korkeakoulujen alueellinen vaikuttavuus. Tavoitteena on, että heistä 75 prosenttia s?oittuu Suomen työmarkkinoille (Valtioneuvosto 2021). Ammattikorkeakouluista valmistuneet ovat työllistyneet yhtä hyvin kuin yliopistotutkinnon suorittaneet. Vuonna 2019 kaikista yliopistoista valmistuneista 47 prosenttia s?oittui työhön Uudellemaalle, kaikista ammattikorkeakouluista valmistuneista taas 34 prosenttia. Merkittävä tavoite on ulkomaalaisten korkeakouluopiskel?oiden määrän kolminkertaistaminen. Luvuista on pääteltävissä, että Uusimaa on kaikkien korkeakoulutettujen merkittävä työhöns?oittumisalue
2021, 126; Tervo 2016; Huttula 2021). Kuntaomistajat haluavat edistää ammattikorkeakoulun onnistumista alueen elinvoiman vahvistamisen ja uudistamisen tehtävässä ja toimia autonomisen korkeakoulun taustavaikuttajina. Täysin Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Tämä kysymys nousee esille viimeaikaisissa alueja väestökehitystä koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Korkeakoulupoliittinen keskustelu on keskittynyt viime vuosina yliopistoihin ja sen teemoja ovat olleet erityisesti sisäinen ja ulkoinen autonomia, henkilöstön asema sekä rahoitus. Tämä kehitys voi johtaa ammattikorkeakoulujen muuttumiseen itsenäisistä korkeakouluista yliopisto-collegeiksi. Tällöin huomioimme Opetusja kulttuuriministeriön 2030 tiekartan osviitat yhtenä keskeisenä asiakirjana (OKM 2019). Yliopistoista on tullut ammattikorkeakouluosakeyhtiöissä jopa ainoita osakkaita. Kysymys on alun perin liiketoimintaympäristön tulevaisuuskartoittamisen menetelmästä, jolla pyritään analysoimaan ilmiön, organisaation tai instituution poliittista, ekonomista, sosiaalista, teknistä ja ekologista tilaa sekä tulevaisuutta, ja jota voidaan käyttää perinteisemmän SWOT-analyysin s?asta tai kanssa (Rubin 2015). Yhä enemmän on viitteitä siitä, että työpaikat seuraavatkin ihmisiä ja siirtyvät sinne, missä on valmiiksi osaajaja asiantunt?akeskittymiä. Neljännessä luvussa pohditaan erilaisten kuvien vahvuuksia, heikkouksia, todennäköisyyksiä ja eettisiä kysymyksiä. Ympäristökysymykset otetaan hahmotelmissamme huomioon kuvittelematta epärealistista, nopeaa käännettä parempaan tai huonompaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai luontokadon suhteen (Ripple et al. Kaplan & Norton 2001) siinä mielessä, että sen avulla pyritään tasapainoisesti huomioimaan yhteiskunnan eri alueilta ne tek?ät, jotka vaikuttavat tulevan toiminnan suunnitteluun. Ne ovat tuottaneet uudenlaisia hallinnollisia rakenteita. 3/23 54 Futura löytyy muita tyyppejä. Balanced Scorecard ks. Artikkelin seuraava luku käsittelee PESTE-menetelmää, jota on käytetty myöhemmin esitettävien tulevaisuuskuvien jäsentäjänä ja innoittajana. Korkeakoulutuksen tulevaisuuskuvien laadinnassa eri ulottuvuudet kattavat mm. Toimintamallina asia voitaisiin kiteyttää niin, että tulevista päätöstilanteista keskustelemaan kutsutaan niin toimitusjohtaja, tuotantopäällikkö, talouspäällikkö, markkinointipäällikkö, henkilöstöpäällikkö kuin nykyisin ehkä kyberturvallisuuspäällikkökin. 2 PESTE analyysimenetelmänä Artikkeli on kirjoitettu ammatillisen korkea-asteen koulutuksen jatkuvuuden näkökulmasta. Useimmat niistä ovat korkeakoulutettujen siirtotai työntöpumppuja Uudellemaalle (Mäkinen & Korhonen 1999; Junkkari & Nevala 2021; Siren 2021, 9–11 ja 65). Samaan aikaan on tehty rakenteellisia muutoksia, joiden korkeakoulupoliittinen merkitys on jäänyt julkisessa keskustelussa marginaaliin. taulukossa 1 listatut avainmuuttujat.. (Siren 2021) Seuraavatko valmistuneet jatkossa työpaikkoja vai muita ihmisiä. Yliopisto-omistaja taas etsii synergiaetuja tutkintokoulutuksen ja tutkimus-, kehitysja innovaatiotoiminnan (TKI) uudelleenjärjestelyistä sekä haluaa realisoida konsernin sisäisiä synergiamahdollisuuksia. Kolmannessa luvussa esitetään neljä ammatillisen korkeakoulutuksen tulevaisuuskuvaa. 2017). Rakenteellisia muutoksia ovat erilaiset korkeakoulukonsernimallit esimerkiksi Tampereella, Lappeenrannassa, Lahdessa ja Rovaniemellä. Haemme eettistä kestävyyttä tulevaisuuskuvillemme PESTE-jäsentelyn ohjaamina, ja samalla hyväksymme ja huomioimme tietyt realiteetit (Ruotsalainen & Minkkinen 2021). 2022; Rubin 2015; Metsämuuronen 2000). Työvälineenä käytetään PESTE-analyysimallia, johon kootaan kunkin tulevaisuuskuvan avaintek?ät (Dufva 2022; Ojala et al. Analyysitapa näyttäisi muistuttavan erilaisia strategisen suunnittelun menetelmiä (mm. PESTE on tiedonkeruun ja jäsentelyn menetelmä, jota voidaan käyttää apuna pohdittaessa eri suunnista tulevia, muutosta ajavia voimia. Osaamiskeskittymien kehittämisen kannalta koulutuspoliittisten ratkaisujen rinnalle ovat nousemassa näin myös aluepoliittisia toimenpiteitä (Aro et al. Toisaalta haluamme myös huomioida mahdolliset muutokset korkeakoulujen ohjauksessa ja ohjaustahojen välisissä suhteissa. Pidämme lähtökohtana myös sitä, että korkeakoulutusta ohjaa aina joku poliittinen toim?a, joko valtakunnallisella tai alueellisella tasolla. Savolainen (2022, 109) on todennut, että kuntaomistajien ja yliopisto-omistajan omistajastrategiat poikkeavat toisistaan
Tulevaisuuskuviin antoivat ideoita seuraavat lähteet: Sitran Megatrendit 2023, Futura-lehti (2013-), opetusja kulttuuriministeriön ajankohtainen verkkosivuaineisto (kevät 2023) ja maakunnalliset ennakointityön signaalit. Kaikki kirjoittajat ovat lisäksi toimineet aktiivisesti valtakunnallisissa ja kansainvälisissä korkeakouluverkostoissa. Viime vuosien nopeat muutokset totuttuun arkeen eivät ole poissuljettuja tulevaisuuskuvissamme, mutta pyrimme esittämään korkeakoulutuksen asemoitumisen eri kuvissa. Tämän viitoittamana lähdettiin kirjoittamaan taustoittavaa kuvausta PESTE:n jäsentämänä. Tällä hetkellä kirjoittajista kolme toimii päivittäisessä työssään ammattikorkeakouluissa ja kaksi niiden ulkopuolella erilaisissa vaikuttaja-asemissa. Kyse ei ole tässä kohdin kirjallisuuskatsauksesta. 55 3/23 F itseohjautuvaa korkeakoulutuksen kuvaa emme siis tarjoa. Tulevaisuuskuvia luonnosteltaessa aloitettiin kunkin kirjoittajaryhmän jäsenen substanssiasiantunt?uudesta johdetusta muutostrendin ytimestä. Ammatillisen korkeakoulutuksen tulevaisuuskuvien avainmuuttujat PESTEn mukaan ryhmiteltyinä.. Kantola, Friman, Rauhala, Kotila & Huttula Taulukko 1. Ryhmän kolme muuta jäsentä edustavat ammattikorkeakoulutuksen historian ja hallinnon, opettajankoulutuksen ennakoinnin ja verkostojen sekä kestävän kehityksen asiantuntemusta. Tämän jälkeen analysoitiin lähdekirjallisuuteen pohjaten kohta kohdalta muutostrendin he?astumat ammattikorkeakoulutukseen seuraavista tulokulmista: perustehtävät (koulutus sekä tutkimuskehittämisja innovaatiotoiminta), korkeakouluyhteisö, fasiliteetit, hallinto sekä asemoituminen alueelle. Positiot ovat s?oittuneet johtamistehtäviin, opetukseen, opettajankoulutukseen, kehittämiseen ja hallintoon. Tulevaisuuskuvauksissa ei esitellä kirjallisuuslähteitä, vaan ne perustuvat kirjoittajaryhmän työskentelyyn. Kirjoittajaryhmässä on Sitran megatrendien asiantunt?a sekä maakunnallisen ennakointityön vetäjä tuomassa prosessiin menetelmällistä ja sisällöllistä ennakointiosaamista. Tulevaisuuskuvat on laadittu kirjoittajien eri vahvuudet huomioiden ja niitä hyödyntäen. Kirjoittajat ovat työuriensa aikana toimineet erilaisissa AMK-tehtävissä joko ammattikorkeakoulutuksen alusta 1992 alkaen tai merkittävän osan toiminta-ajasta. Tämän artikkelin tulevaisuuskuvat ovat syntyneet viidessä artikkelin kirjoittajien yhteisessä työpajassa (toukokuu 2022–huhtikuu 2023) ja niiden välisessä sähköisesti jaettujen dokumenttien työstämisessä
Ammattisivistystä arvostetaan. Ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli uuden osaamisen ja ekosysteemien rakentamisessa. Suomi on avautunut, kansainvälinen ja entistä monikulttuurisempi. Tämä nostaa esille tarpeen uudistaa ohjausmekanismeja elinkeinoelämän rakenteellisen muutoksen ja vakaan alueellisen kehityksen turvaamiseksi. Opetusja kulttuuriministeriö panostaa pedagogiseen kehittämiseen hyvinvoinnin ja saavutettavuuden tulokulmista. Osa työvoimasta on vaikeuksissa, mutta heitä tuetaan elinikäisen ohjauksen ja koulutuksen keinoin. Tätä kestävän kehityksen tulevaisuuskuvaa voidaan pitää toive-kuvana, joka vastaa omalla tavallaan Sitran megatrendeissä ekologisen jälleenrakennuksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tulevaisuuden mahdollisuuksia. 3/23 56 Futura 3 Neljä ammatillisen korkeakoulutuksen tulevaisuuskuvaa vuodelle 2030 3.1 Kestävän kehityksen tulevaisuuskuva: Kesy Tulevaisuuskuvan perusvire on positiivinen. Kaikille riittää palkkatyötä, mutta työelämän osaamisvaatimukset ovat edelleen kasvaneet. Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Automaatio, tekoäly ja robotisaatio digitaalisine alustoineen ovat muokanneet työtehtäviä ja ammatteja kaikilla aloilla. Yhteiskunnassa on vahva tahto ylittää organisaatioiden raja-aitoja, jotta uusi tieto jalostuisi ja kulkeutuisi nopeasti tarvitseville – tutk?oiden, toim?oiden ja poliittisten päättäjien yhteisö on tiivis. Korkeakoulujen duaalimalli on säilytetty; perustutkimus ja tiedeperustainen opetus ovat yhä yliopistoissa ja soveltavat alat ammattikorkeakouluissa. Yhteiskehittäminen ja yhdessä oppiminen sekä monimuotoista osaamista arvostava ekosysteemimäinen tapa toimia korostuvat kompleksisia ilmiöitä ratkaistaessa. Yritysten kanssa tehtävällä tki-työllä on merkittävä rooli ilkeiden ongelmien ratkaisemisessa, kun taas ammatillisella korkeakoulutuksella on tehtävänsä ammatillisen sivistyksen ja identiteetin vahvistajana. Organisaatioiden perinteiset toimintatavat ovat rajussa muutoksessa uuden sukupolven painostuksessa. Värri 2018) pyritään levittämään koko koulutusketjussa varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen (Salonen 2012; Heikkinen & Kukkonen 2019). Pedagoginen kehitystyö etenee, koulutustaso nousee ja koulutuksen laadusta huolehditaan. Hybridityö ja monipaikkaisuus lisääntyvät. Läsnäolon käsite on laajentunut pysyvästi. Työja elinkeinoministeriön osallistuminen ohjaukseen on edelleen ohut. Ammattisivistyksen arvostus on korkealla, ja pedagoginen johtaminen saa jalans?aa yhteiskunnan eri aloilla. Oletuksena on, että työelämä on radikaalisti muuttunut, pääasiassa digitalisaation ja teknologisen kehityksen generoimana sekä ilmastomuutokseen vastatessaan. Uudenlaista arvomaailmaa ja ekososiaalista sivistyskäsitystä (ks. Maahanmuuttajat ovat onnistuneesti integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Kattaviin ilmastotoimiin on ryhdytty Euroopassa, samalla Green Deal -linjauksin kehittyviä maita tukien (Euroopan komissio 2019). Suomessa, kuten muuallakin pohjoisessa Euroopassa, työperäinen maahanmuutto kasvaa tasaisesti ja osaamisvajeita saadaan sillä paikattua. Ammattikorkeakoulu on kuvassa itsenäinen, suihkukaivon tavoin operoiva toim?a. Opiskel?oiden laadukas, ohjattu työelämäyhteistyö paitsi vahvistaa osaamista myös luo tulevaisuustietoa omalta alalta (Ahvenainen et al. 2015). Ammattikorkeakoulutuksen tulevaisuuden ohjaus on opetusja kulttuuriministeriön sekä myös osaltaan ympäristöministeriön koalition käsissä. Korkeakoulukentän toim?at ratkovat globaaleja ongelmia hyödyntäen teknologista kehitystä ja eri toim?oiden osaamista. Tätä ensimmäistä mahdollista kehityssuuntaa voidaan luonnehtia myös vastuullisen siirtymän tulevaisuuskuvaksi. Yleisesti toiminnan kantavaksi voimaksi on painottunut vastuullisuuden pedagogiikka (Friman 2020, 29–41), ja sen toteutusmuodoista keskustellaan julkisuudessakin vilkkaasti. Luonnon hyvinvointi ja ihmisten hyvinvointi ovat tasapainossa. Nuorten ikäluokat pienenevät ja automaatio laajenee uusille aloille. Rajapinnat ovat hämärtyneet ja uusia yhteistyömuotoja innovoidaan hyvässä hengessä. Huoli maailmanrauhasta on suuri niin yrityksissä, julkisilla toim?oilla, tutkimuslaitoksissa kun myös koulutuksessa. Oleellisia eivät ole järjestelmän rakenteet, vaan erilaiset vahvuusalueet ja tehtävät ilkeiden ongelmien (Rittel & Webber 1973) yhteisessä ratkaisemisessa
Ammatilliset korkeakoulut antavat muualla hankittuun osaamiseen perustuvia tutkintoja näyttöjen ja muiden osaamisen arviointien perusteella. Verkostomaiseen yhteiskehittämiseen nojautuva tapa tuottaa osaamista tunnistaa myös tavan tuottaa osaamista yhdessä työelämän kanssa. Yhteistyötä tehdään, ja yhteinen oppimisen ja työnteon kieli sekä käsitteistö alkavat muotoutua. Elinkeinopolitiikassa korkeakoulutuksen julkinen rahoitus vähenee. Jatkuvan oppimisen idea on edennyt tässä ehkä pisimmälle. Pedagogiset palvelut ja ratkaisut kiihdyttävät työssä tapahtuvaa oppimista. Tämän roolin löytäminen kysyy kuitenkin ammattikorkeakouluilta kykyä tiedostaa oma roolinsa tiivistyvässä yhteistyössä. Sulatto-kuvassa ilmastonmuutokseen sopeudutaan uusin teknologisin ratkaisuin ja korkeakoulujen toiminta noudattaa tätä ajattelua. Yritysten ja alueiden osaamiseen perustuvassa kilpailussa työpaikkojen merkitys oppimisympäristöinä, uuden osaamisen ja tiedon synnyttäjinä korostuu. Eri elinkeinopolitiikan lohkot pyrkivät määrittelemään ammattikorkeakoulujen roolia. Työpaikoilla toteutetut oppimisprosessit ja organisaatioiden rajat ylittävät vertaisoppimisen ryhmät mahdollistavat uusia rakenteita työssä oppimiseen. Ammattikorkeakouluilla on osaamisen tunnistamisen vastuuhenkilöitä, jotka kiertävät yrityksissä osaamisen tunnistamisen ja täydentämisen yhteyshenkilöinä. Ammatillisen korkeakoulutuksen opiskeluprosessi on kietoutunut työssä tapahtuvan vuorovaikutteisen oppimisen ympärille (Ojasalo et al. Opiskel?oiden koulutusvalinnat on kohdistettu työllisyyttä ja kasvua tuottaville sektoreille. Kantola, Friman, Rauhala, Kotila & Huttula. Työttömyystuki on vahvasti sidottu työllistämistoimiin ja uudelleenkoulutukseen osallistumiseen. Yrityksen serti?oimat opettajat vastaavat yritysten tarvitsemasta koulutuksesta. Vaarana on, että ammattikorkeakoulutuksen toiminta nähdään tässä skenaariossa alisteisena työelämän tarpeille. Eri ammattialoille näyttää eriytyneen omat pedagogiset ratkaisunsa, mikä hämmentää niin yrityksiä kuin opiskelemaan hakevia ilman ammattikorkeakoulujen systemaattista pedagogista tukea. Väestön liikkuminen on haaste myös korkeakoulutukselle. Korkeakoulun rooli on suihkukaivomainen. Opiskel?amaksut ovat käytössä, ja niiden kautta optimoidaan koulutusta. (Huttula et al. 2022; Mäki & Siirilä 2020, 103–111.) Perinteisen opettajan profession arvostus on vähentynyt ja substanssimerkitys korostunut. 57 3/23 F 3.2 Työelämään sulautunut korkeakoulutus: Sulatto Toisen tulevaisuuskuvan perusvire on teknologiaja työelämäorientoitunut. Erityisesti koulutuksen sivistyksellisen merkityksen korostaminen on tärkeää. 2015). Oppimisen tapahtuessa työn yhteydessä teknologinen transformaatio on nopeaa ja ketterää. Parhaiten pärjäävät ne alueet ja yritykset, jotka pystyvät luomaan toimivimpia ja intensiivisimpiä verkostoja ja innovaatioalustoja sekä korkeakoulut, erityisesti ammattikorkeakoulut, jotka pystyvät tarjoamaan pedagogista tukea työelämän oppimisprosesseille. Työelämän käytänteet rikastuttavat ammattikorkeakoulujen pedagogiikkaa, ja päinvastoin. Kilpailukyky ja menestys syntyvät uudenlaisesta, osaamista tuottavien toim?oiden symbioottisesta suhteesta. Ammattikorkeakoulun ideaaliin kuuluu itsenäinen rooli. Elinkeinopolitiikka määrittelee voimakkaasti ammattikorkeakoulutuksen toimintaa, ja sen rooli nähdään teknologisten ja taloudellisten tavoitteiden edistäjänä. Työelämä nähdään keskeisenä oppimisen paikkana. Ideaalimallina tässä kuvassa on työelämään sulautunut korkeakoulutus, joka takaa yrityksille mahdollisuuden rekrytoida tehokkaasti tarvitsemiaan osaajia. Näiden opettajien kouluttamat opiskel?at voivat halutessaan s?oittua samaan yritykseen. Ammattikorkeakoulutuksen tehtävän määrittely on jatkuvassa liikkeessä toimintaympäristön muuttuvien ja ristiriitaisten paineiden sekä eri toimijoiden odotusten takia. Erityyppiset työelämään laajennetun kampuksen (extended campus) mallit ovat käytössä. Kehitystä ohjaa tietoisuus siitä, että monimutkaisessa toimintaympäristössä minkään toim?an on mahdotonta toimia menestyksekkäästi yksin. Työelämän aktiivinen rooli näyttäytyy helposti ammattikorkeakoulujen kannalta sivistystehtävän kenttää kapeuttavana. Ammattikorkeakoulujen avautuminen yritysten kanssa tehtävälle yhteistyölle ja yhdessä oppimiselle on siten edennyt, mutta yhteistyön hyödyt eivät ole kaikilta osin realisoituneet
Se luo levottomuutta alueiden sisällä ja välillä. Osa ammattikorkeakoulutuksesta on sulautunut yliopiston kandivaiheen toteuttajaksi. Yritykset ovat perustaneet muun muassa koodarikouluja, koska ne eivät ole uskoneet yhteiskunnan ylläpitämän koulutuksen pystyvän toteuttamaan koulutustarpeita. Opiskel?aedustusta ei suoraan ole. Korkeakouluihin otetaan opiskelemaan kaikki halukkaat. Ylhäältä johdettu monoliittinen yhden vastauksen, yhden ratkaisun, malli ei enää toimi vaan alueet etsivät aktiivisesti itselleen toimivia ratkaisuja. Yliopistojen tehtävä painottuu humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen koulutuksen puolelle ja on supistunut määrällisesti ammatillisen korkeakoulutuksen kustannuksella. 3.3 Lokaali ennen globaalia: Maakuntamalli Kolmannen tulevaisuuskuvan perusvireenä on se, että alueiden kiristynyt kilpailu resursseista ja osaajista on johtanut kyvyttömyyteen tehdä ylimaakunnallista yhteistyötä: alueiden välinen jännite dominoi. Osaajia ei näyttäisi kaikkialle löytyvän ja osa työpaikoista siirtyy hitaasti muualle, joskin osa näyttäisi myös palaavan takaisin. Taloudellinen ja kulttuurinen yhteistyö tapahtuu kansainvälisten blokkien sisällä. Ympäristöä Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Kauppakamarit ovat ottaneet niiden roolin. alojen sektoriministeriöiden alaisia. Tämä johtaa korkeakoulutuksen yksityistämiseen, mutta varmistaa tehokkaasti valmistuneiden nopean työllistymisen. Teknologinen kehitys muovaa alueiden eriytymistä erilaisten ratkaisujen kautta. Yhteiskunnan kyky vastata monimutkaisiin globaaleihin ongelmiin on heikko. Työpaikoilla on erityisiä positioita, joissa voi tehdä ammattikorkeakoulutai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, myöhemmin myös ammatillista tohtoritasoista tutkimusja kehittämistyötä. Ohjausroolien selkeytys ja roolitus olisi kuitenkin ammattikorkeakoulujen kannalta tärkeää, jotta esimerkiksi sivistyksellinen näkökulma ja tutkintojen yhtenäinen rakenteellinen kehittäminen säilyisivät riittävän vahvoina. Ikääntyneiden määrä Suomessa on suuri. Alueiden tarpeet, resurssit ja tilanteet vaihtelevat. Suurena haasteena on korkeakoulujen yritysrahoitus. 3/23 58 Futura Ammattikorkeakoulut ja yritykset käyttävät paljon samoja resursseja. Sulatto-tulevaisuuskuvassa ammattikorkeakoulut eivät ole pystyneet vastaamaan riittävästi työvoiman tarpeisiin. Väestön liikkumattomuus lisää jännitettä. Pienten yritysten on haastavaa osallistua tulevan henkilöstön koulutusvastuuseen. Työperäinen maahanmuutto korjaa tilannetta joiltain osin, mutta työvoiman kohtaannossa on alueellisia ongelmia. Opetusja kulttuuriministeriön rooli on ohentunut ammatillisesti suuntautuneessa korkeakoulutuksessa. Muutoksiin suhtaudutaan vaihtelevasti. Ammattikorkeakoulun toiminta on suihkukaivotyyppistä ja alisteista alueiden tarpeille. Vastuuta on siirretty erityisesti jatkuvan oppimisen osalta työja elinkeinoministeriön sekä elinkeinoelämän vastuulle. Ammattikorkeakoulut ovat alisteisia alueiden lyhyen aikavälin tarpeille. Alueiden välinen kilpailu niukkenevista resursseista ja osaajista on kärjistynyt. Alueiden yhteistyön ja osaamisresurssien jakoon perustuva mahdollisuuksien havaitseminen ja menestyksen luominen jää tämän varjoon. Opettajat voivat työskennellä sujuvasti molempien palveluksessa. Mallissa palataan tietyllä tavalla 1960-luvulle, jolloin ammatillinen koulutus ja teknillinen korkeakoulu ja kauppakorkeakoulut olivat ko. Yhteiskunta on alueellisesti polarisoitunut: työvoimapula ja ylitarjonta ovat ilmiöinä samanaikaisesti läsnä. Yrityksillä on myös omia oppilaitoksia, jotka vastaavat ketterästi työvoimatarpeeseen. Alueellinen resurssien kokoaminen yhteen tuottaa hyvin erilaisia ratkaisuja osaamisen ja TKI-toiminnan kehittämiseen. Tulevaisuuskuvan taustalla on ennakoimaton globaali tilanne, jossa kilpailu on blokkiutunut. Kukin alue kouluttaa omiin alueellisiin tarpeisiinsa maakuntauudistuksen jatkuessa taustalla. Ammattikorkeakoulut ovat yritysten ja alueellisten toim?oiden yhteisomistuksessa, ja operationaalisesta toiminnasta päättää pääosin työelämäedustajista koostuva hallitus. Taustalla on myös alueiden eriytyminen. Sama pätee yrityksiin, joita verotus ohjaa yhteiseen ongelmanratkaisuun. Ammatillisen korkeakoulutuksen uudistunut ohjaus on johtanut siihen, että niillä on vahvat kannusteet työelämäyhteistyöhön ja kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemiseen
Korkeakoulutuksen saavutettavuus on paras mahdollinen.. Etelästä pohjoiseen vuorottelee enää kaksi vuodenaikaa: usein tukahduttavan kuuma kesä sekä syksystä ja talvesta toisiinsa sulautunut sylvi. Ajattelutyö, kuten eettinen päättely ja argumentointi, on valveutuneiden aktivistien varassa. Maiden ja alueiden muuttoliike sekä ilmastopakolaisuus tuovat haasteita valtioille ja kunnille. Ammattikorkeakoulu on skenaariossa vähämerkityksellinen sopeutuja. Hyvinvointiyhteiskunnan liekki palaa lepattaen. Tämä johtaa myös kiistoihin tutkintojen hyväksyttävyydestä. Maakuntamallissa alueiden välinen kilpailu korostuu hyvinvoinnin eriytyessä alueellisesti ja valtakunnallisen tasa-arvopolitiikan epäonnistuessa. Pääkaupunkiseudulla säätiöt ja yksittäiset ministeriöt hallinnoivat joitain sektorikoulutuksesta vastaavia ammattikorkeakouluja. Tämä eriyttää uusien keksintöjen ja innovaatioiden syntyä sekä teknologian hyödyntämistapoja. Aluetta vahvistavat koulutuskokonaisuudet sekä kampusja -tilahankkeet ovat saaneet vahvan aseman. Tekoälyn ja automatiikan merkitys koulutuksessa ja oppimisessa on kasvanut. Automaatio sekä ihmisen ja robotin vuorovaikutus on edennyt. Koulutuksen laatuerot kasvavat ja eräänlainen osaamisen protektionismi eriyttää koulutuksen kehittämistä. Opettajan professiossa painottuu aluekehittäjän rooli. Teknologian ja tekoälyn merkitys kehittämisessä on korostunut oppilaitosten kustannuksella. Näköalattomuus vaivaa osaa alueista ja väestöryhmistä. Yleisesti yhteiskunnassa ympäristökysymyksiin liittyvä liikehdintä lisääntyy ja aiheuttaa ajoittain levottomuutta. Osa Euroopasta kärsii pitkittyneistä ja jäätyneistä kon?ikteista, jotka kuluttavat resursseja ja ihmishenkiä sekä saastuttavat luontoa ja kiihdyttävät osaltaan ilmastonmuutosta. Maastamuutto kasvaa ja vahvimpien alueiden vetovoima on joillekin alueille jatkuva uhka. Ammatillisessa korkeakoulutuksessa korostuu oman alueen houkuttelevuuden edistäminen. Pitkäjänteistä koulutuspoliittista tai pedagogista kehittämistä ei harrasteta, vaan koulutus nähdään nopeasti vanhenevana kertakulutushyödykkeenä, jonka kehittämiseen ei kannata eikä ole mahdollista kohdentaa kovin paljon resursseja. Ammattikorkeakoulujen hallinto on maakunnalla, toisissa maakunnissa taas yliopistot omistavat ammattikorkeakoulut. Ketterä, kokeileva kehittäminen Kantola, Friman, Rauhala, Kotila & Huttula. Tähän pyritään vastaamaan tarjoamalla koko korkeakouluyhteisölle monialaisia ristikkäisiä koulutuskokonaisuuksia, houkuttelevia opintopolkuja ja projektimahdollisuuksia. Suomalainen korkeakoulutus on ensis?aisesti aluepoliittista toimintaa, ja sen ohjaus on alueellisesti painottuvaa. Niukkenevat resurssit haastavat jäykkiä toimintamalleja. Yhteiskunta on vaarassa ajautua näivettymisen kierteeseen, jota alueiden välinen jännite uhkaa pahentaa. Rajut sateet, ukkoset, helteet ja muut sään ääri-ilmiöt vaikuttavat arkeen ja tuotantoelämään. Yhteiskunnassa vallitsee heikko konsensus arvoista ja poliittisista ratkaisuista. 59 3/23 F säilyttävä tukipolitiikka vaikuttaa alueiden kehitykseen erisuuntaisesti, mikä edelleen vaikuttaa koulutuksen ja TKI-toiminnan luonteeseen. 3.4 Ketterä ja spontaani: Ketsu Neljännen tulevaisuuskuvan perusvireenä on, että nopeasti vaihtelevat tilanteet ovat johtaneet perinteisen osaamisen arvostuksen laskuun. Ilmastohaasteeseen on vastattu vaihtelevasti eri alueilla, ja se vaikuttaa teollisuuden kehittymismahdollisuuksiin. Ammattikorkeakoulut voivat pro?loitumisensa perusteella suuntautua joko soveltavaa tutkimusta painottavaan yliopistoyhteistyöhön tai ammatillista osaamista suosivaan toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Kampuksilla tarjotaan monenlaista ja -tasoista koulutusta, kulttuuritapahtumia sekä järjestötoimintaa. Koneet suorittavat osan päätöksenteosta. Ilmastonmuutos on muokannut maatalouden tuotantoa. Pienenevät ikäluokat ja pyrkimys säilyttää maakunnan koulutuspalvelut mahdollisimman monipuolisina johtavat myös toisen suuntaiseen yhdentymiseen. Toiselle asteelle tarjotaan ennakoivia korkeakouluopintoja, jotka voivat merkittävästi nopeuttaa lahjakkaiden opiskel?oiden opintietä kohti korkeampia tutkintoja ja työelämää. Ympäristön reunaehdot ovat nousseet päätöksenteon keskiöön talouden rinnalle ja jopa ohi sen. Toisaalta pohjoisen Suomen talvi on todella runsasluminen
Ministeriö ei kiinnitä huomiota opetuksen eikä oppimisen laatuun, koska se on siirtänyt tukipolitiikkansa painopisteen valmistujiin, lyhytkoulutuksiin ja läpivirtauksiin. Joissakin koulutuksen huippuyksiköissä on kehitetty erityistä pikapedagogiikkaa ja kyborgipedagogiikkaa vastaamaan tuotantoelämän kiihtyviin tarpeisiin. Koulutuksen haasteisiin reagoidaan käytäntölähtöisillä pedagogisilla ratkaisuilla, jotka vastaavat alueellisiin rakennemuutoksiin ja työvoimatarpeeseen. Geneeristen kompetenssien kehittämiseen ei kohdisteta huomiota vaan luotetaan nopeaan läpäisyyn. Osaamismerkkipedagogiikassa näyttökeskukset auditoivat henkilöiden osaamisen kuten kansakouluntarkastajat muinoin. Tässä skenaariossa korkeakoulut voivat toimia siirtopumppuina ulkomaille. Spesi. Opettajan professio on kapeutunut digitalisaation asiantunt?aksi ja oppimisprosessin muotoil?aksi (learning designer). Monialaisia ristikkäisiä opintopolkuja ei ole syntynyt. Olemme hahmottelemiemme tulevaisuuskuvien kautta pyrkineet avaamaan keskustelua mahdollisista kehityskuluista ja rohkaisemaan kansalaisia jatkuvaan monitasoiseen tulevaisuusdebattiin (Ketonen-Oksi 2022; Kantola 2023, 69). Arvioinnin kohteena ovat opiskel?an todisteet tiedon vastaanotosta ja suoritemerkinnät. Parhaimmillaan tämä johtaa joustavaan ja laadukkaaseenkin toimintaan, mutta pahimmillaan hätäisiin ja lyhytnäköisiin ratkaisuihin. Siihen Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Ketsu-tulevaisuuskuvassa teknologiajätit saavat ylivallan, ja kilpailu digivallasta kiristyy. Historiallisesti korkeakoulutus on nähty suomalaisena menestystek?änä, joten laaja-alainen keskustelu tulevaisuuden näkymistä on tarpeen ja tähän keskusteluun haluamme osallistua. Maassa on seitsemän korkeakoulua ja korkeakoulutuksen duaalimalli on liudentunut. Tässä hahmoteltujen tulevaisuuskuvien rinnalle voidaan kuvitella muitakin. Tietoteknisiä opetuskoneita on kuitenkin saatu kehitettyä. Korkeakoulujen kehitys voi myös ajan mittaan johtaa eräänlaiseen korkeakoulutuksen hybridimalliin. Mahdollista on silti suorittaa myös eri tasoisia ja -laajuisia tutkintoja. Useiden toimialojen voimakasta työvoimapulaa ratkaistaan lyhentämällä tutkintoaikoja. Myös osaaminen on muuttanut muotoaan: osa osaamisesta on tekoälyavusteista osaamista. Perinteisillä tavoilla ei välttämättä ole käyttöä oppimisen alueella, kun asennettu mikrosiru tarjoaa tarvittavia ajattelun aineksia ongelmanratkaisutilanteissa. Työpaikoilla serti?oiduimmat esimiehet arvioivat ammatillisia näyttöjä, ja työvoiman kiertonopeus saadaan näin kohtaantumaan. 4 Johtopäätöksiä Korkeakoulutuksen tulevaisuus etenee tällä hetkellä vailla vireää keskustelua visiosta. Korkeampi ammatillinen koulutus on integroitunut osaksi yliopistoja. Opiskel?oiden opiskeluaikainen verkottuminen keskenään sekä työelämään on vähäistä, ja sosiaalisia ongelmia sekä yksinäisyyttä esiintyy. Pohjoisen alueen virtuaaliyliopisto on opiskel?amäärältään suurin. Yliopisto-omistaja pyrkii ohjaamaan omaan suuntaansa, kaupunkiomistaja odottaa ammattikorkeakoululta laaja-alaista aluekehittämistä, eikä sillä ole intressiä puuttua kovin yksityiskohtaisesti sisällölliseen toimintaan (Savolainen 2022, 123– 129). Yrittäjyys painottuu vahvasti, ja osaamiseen on luotu erilaisia tunnistamismenettelyjä ja serti?kaatteja. Tutkintokoulutuksen osuus korkeakouluissa on vähentynyt ratkaisevasti ja on paljolti siirrytty lyhyisiin täsmäkoulutuksiin. Opettajien pedagogista kouluttautumista ei korkeakouluissa vaadita eikä kaivata. Aikoinaan intensiivisesti kehitettyjä ongelmaperusteista oppimista (Problem Based Learning, PBL) ja innovaatiopedagogiikkaa kehitetään edelleen, ja niillä pyritään ratkaisemaan pirullisimpia tuotantoelämän ongelmia ja pullonkauloja. Serti?kaattien painoarvo lisääntyy, ja ne korvaavat tutkintoja. Niissä ammatillista tietoa siirretään tehokkaasti, kun taas geneeriset taidot ja sivistyskasvatus jäävät paitsioon. Kädentaidoilla on merkitystä vain vapaa-aikana ja terapiana. Korkeakoulutuksen hallinto on etäällä valtakunnallisessa keskusyksikössä. 3/23 60 Futura he?astuu myös koulutukseen. Myönteistä voi olla ihmistyövoiman vapautuminen rutiininomaisesta työstä, vaikka sivistyskäsitys kapeutuu. ammattiosaaminen on keskiössä. Pyrimme tasapainoiseen muutosvoimien tarkasteluun huomioimalla PESTE-mallin jako poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin, teknologisiin, ympäristöllisiin ja arvoihin liittyviin muutoksiin
Kirjavainen, H. Käytännössä kyse on yhteiskunnan muutosja uudistumiskyvystä. Heikkilä, P. Sitra, Helsinki. Euroopan komissio (2019): Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Tiettyjä välttämättömiä reunaehtoja, kuten ympäristökysymyksiä, ei kuitenkaan voi jättää huomiotta (Ruotsalainen & Minkkinen 2021). Toisaalta yliopistojen strategioissa korostuu uudella tavalla työelämään valmistavuus ja ammattikorkeakoulumainen yhteistyö yritysten kanssa. Viitattu 6.12.2022. Heikkinen, H. <https://urn.?/URN:ISBN:978-952-249-563-1>. Silvennoinen (2000): Koulutuksen ja osaamisen muotoja etsimässä: tutkimusta ruselaisittain, Ammattikasvatuksen aikakausikirja 2(2), s. Neljän erilaisen alueen esimerkit. Millainen tietopohja ja näkemyksellisyys meillä on tarpeistamme. Kaipainen, O. <https://journal.?/aikuiskasvatus/article/view/88096> Huotari, V. Aro, T., R. Jokinen, K. Strategisten tavoitteiden lähentyminen voi johtaa siihen, että korkeakoulujärjestelmä koostuu henkilöstön osaamisen perusteella erityyppisistä korkeakouluista, joita kaikkia nimitetään yliopistoiksi. (2021): Osaajien riittävyys alueilla. <https://www.haaga-helia.?/ sites/default/?les/?le/2020-12/oppiva-asiantuntija-web.pdf>. 46–53. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 29–41. Huttula, T. <ht tps ://ec.europa .eu/info/st rateg y/priorities-2019-2024/european-green-deal_?>. Acta Universitatis Tamperensis 528, Tampereen yliopisto. Skenaariot ovat sikäli konservatiivisia, että valtaosan väestöstä oletetaan täyttävän arkensa tuotantoelämässä tavalla tai toisella, kunhan he ovat ensin jollain tavalla kouluttautuneet. Haaga-Helian julkaisu 10/2020, s. Pluralistinen yhteiskunta voi kuitenkin yllättäen tuottaa myös monia vaihtoehtoisia elämäntapoja, joissa tuotantoelämään liittyvät arvokäsitykset poikkeavat toisistaan monin tavoin. 63–72. Ennakointi ja tulevaisuusajattelu ovat osa yhteiskunnallista resilienssiä. Teoksessa Mäki, K. T. Mustikainen & I. (2020): Osaamistehtaita vai sivistyksen kehtoja. Ennakointi ja laajemmin tulevaisuusajattelu antavat mahdollisuuksia hahmottaa jo menossa olevia ja tulevia kehityspolkuja sekä vaikuttaa niihin. L. Muistio. Santamäki (2022): Kahdeksan pilottihankkeen näkökulma osaamisen uudistamiseen työelämässä. Mäkelä (Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI) (2021): Miten osaajat liikkuvat alueilla. Käytännössä se näkyy muun muassa työelämäprofessorien määrän kasvuna. Koulutuksen ja palkkatyön ulkopuolelle jättäytyvän väestön osuutta ei ole skenaarioissa pohdittu. Yliopistot eivät ole välttämättä katsoneet tätä hyvällä, vaan ne ovat nähneet ammattikorkeakouluissa uuden kilpail?an tutkimusresursseista. Sitra. Huomiota ei paljonkaan kiinnitetä sellaisiin kansanosiin kuten kasvava vanhusväestö, syrjäytyneet ja palkkatyön ulkopuolella aktivoituneet. Keski-Pukkila, M. Mäki & M. <https://julkaisut.valtioneuvosto.?/handle/10024/162995>. Vaikutuksia. Ollila (2015): Tulevaisuusoppiminen – jatkoa ajatellen, Futura 33(3), s. Ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksesta valmistuneiden s?oittuminen työmarkkinoille ja alueille. <https://www.ehea.info>. Sitran selvityksiä 192. Dufva, M. Korento & J. (2022): Toimintaympäristön analyysi: PESTE ja sen variaatiot. Bologna Process Secretariat (2023): European Higher Education Area. <https://www.sitra.?/app/uploads/2021/10/sitra-osaajien-riittavyys-alueilla.pdf>. Teoksessa H-K Aalto, K. Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole ennustaa ammattikorkeakoulujen tulevaisuutta vaan aktivoida keskustelua mahdollisista tulevaisuuksista. Friman, M. Muuttuvassa toimintaympäristössä ennakoinnin merkitys korostuu kaikilla tasoilla, niin yhteiskunnallisesti, organisaatioja yhteisötasolla kuin yksilötasolla. Valtioneuvosto (2021): Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko 8.4.2021. 262–275. Se ei ole aina ollut humboldtilaisen yliopistomallin päätavoitteita. Ahvenainen, M., L. Kivinen & H. & H. Kantola, Friman, Rauhala, Kotila & Huttula Lähteet Ahola, S., P. (1997): Järjestelmärakenne koulutuksessa. . (toim.): Oppiva asiantunt?a vai asiantunt?aksi opiskeleva. Kukkonen (2019): Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna: Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit, Aikuiskasvatus 39(4), s. 61 3/23 F on vaikuttanut ammatillisten korkeakoulujen panostaminen laajentuvaan soveltavaan tutkimustoimintaan. <https://www.sitra.fi/app/uploads/2021/10/sitra-miten-osaajat-liikkuvat-alueilla.pdf>. Huttula T., A. Pöllänen (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Eurooppalainen korkeakoulukenttä ja pitempi Bolognan prosessin kehityskaari painottavat nykyisin kolmannen syklin tarjonnan laajentamista korkeakoulusektorilla (Bologna Process Secretariat 2023). Aro & I. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, 105–112
Rubin, Anita (2004): Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. 55–58. Väitöskirja. & A. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. (2021): Yhteistyöllä osaamista, aluekehitystä ja kansainvälisyyttä. Minkkinen (2021): Kuvittelun kuoppaisuus – kuusi kriittistä teesiä tulevaisuuden kuvittelemisesta ja toim?uudesta tulevaisuudentutkimuksessa, Futura (40)3, s. 95–109. 33–39. 7–19. (2013): Skenaariotyöskentely strategisessa johtamisessa. Tampereen yliopiston väitöskirjoja 579. (2012): Ekososiaalinen sivistys – mitä se on. Wolf, T.M. Viisi näkökulmaa vaikuttavuuteen, 53–61. Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia. Kosunen, T. Opetushallitus. <http://tulevaisuus.?>. Högblom, A. S. (2016): Do people follow jobs or do jobs follow people. Teoksessa K. Crist, M.I. https://okm. Vähäpassi & S. 40 s. The case of Finland in an international context, Journal of Regional Analysis & Policy 46(1), s. Värri, V-M. Mahmoud & W.L. Kasvatustiede, Jyväskylän yliopisto. Acta Futura Fennica 5, 179–187. O. Kantola, E. <http://www.jstor.org/stable/4531523> Ripple, W. (2000): Uuden vuosituhannen haasteet sosiaalija terveysalalla, Futura 19(2), s. Törmänen (2015): Tulevaisuuden korkeakouluoppiminen: yhteisöllistä osaamisen kehittämistä työelämän kanssa, Futura 34(2), s. Korhonen (1999): Oppilaitos työvoimapumppuna. & M. 3/23 62 Futura korostavalla hankerahoituksella kohti uutta osaamisjärjestelmää. Vastapaino, Tampere. Frantti & J. Norton (2001): The Strategy-Focused Organization: How Balanced Scorecard Companies Thrive in the New Business Environment. Opetushallitus (2019): Osaaminen 2035. Raportit ja selvitykset 2019:3. <https://www.haaga-helia.?/ sites/default/?les/?le/2020-12/oppiva-asiantuntija-web.pdf>. fi/bitstream/handle/10024/503798/URNISBN9789523443518.pdf?sequence=2&isAllowed=y> Tervo, H. Ojala, K., M. Meristö, T. Opetushallinnon tietopalvelu. Galetti, M. Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2:1999. Opetusja kulttuuriministeriö (2019): Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Miksi skenaarioita. (2022): Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kehittynyttä kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, Futura 42(3), s. Muistio. Korkeakoulujen arviointineuvosto, Helsinki. 38-45. Vision tiekartta. Kaplan, R. Salonen, A. Poliittinen historia, Turun yliopisto. Mäki, K. <https://www.sitra.fi/julkaisut/kahdeksan-pilottihankkeen-nakokulma-osaamisen-uudistamiseen-tyoelamassa/>. Teoksessa A. (2021): Läheltä vai kaukaa. (2023): Futura-lehden tietoyhteiskunta-aiheiset kirjoitukset ymmärryksen porttina Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toim?uuteen 1980ja 1990-luvuilla. Newsome, M. Sitra. Teoksessa O. (2000): Ammattikorkeakoulun toimintaperustaa etsimässä: toimilupahakemusten sisällönanalyyttinen tarkastelu. 3., uudistettu painos. Yliopistoja ammattikorkeakouluopiskel?oiden alueellinen rekrytoituminen 2010-luvulla, Tiedepolitiikka 46(2), 19–31. (2018): Kasvatus ekokriisin aikana. Moitus (toim.): Korkeakoulut alueensa vetureina. org/10.1093/biosci/bix125>. Haaga-Helian julkaisut 10/2020, 103–111. Pro gradu. Korkeakouluopiskel?oiden työelämävalmiuksien kehittäminen. Kuusi, T. Nevala, A. Ollila (2022): Ilmiöavaruuksista skenaarioihin – Kuinka alueellisia osaamisja koulutustarpeita ennakoidaan verkostoyhteistyönä, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24(2), s. Luettu 23.1.2023. Jyväskylä studies in education, psychology and social research. Mäki (toim.): Oppiva asiantunt?a vai asiantuntijaksi opiskeleva. TOPI – Tulevaisuuden tutkimuksen oppimateriaalit. Rittel, H & M. <www.vipunen.?>. Ojasalo, K., J. <https://artosalonen.com/ekososiaalinen-sivistys-mita-se-on>. <https://www.theseus. Savolainen, S. Hautamäki & O. Nettisivuteksti. 155–169. Siren, H. Laurance and 15,364 scientist signatories from 184 countries (2017): World scientists' warning to humanity: A Second notice, BioScience bix125. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Luettu 10.2.2023. Metsämuuronen, J. Junkkari, T. <https://doi. Kaupungit ja yliopistot ammattikorkeakoulujen omistajina. Ruotsalainen, J. Omistajaohjauksen tavoitteet ja toteutus konserneissa. Mäkinen, R. Ketonen-Oksi, S. P. Bergman & H. & D. Viitattu 10.2.2023. Viitattu 23.1.2023. <https://www.oph.?/?/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaaminen-2035>. Webber (1973): Dilemmas in a General Theory of Planning. J., C. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Policy Sciences 4(2), s. Luettu 14.06.2022. (2022:. Vipunen (2021). fi/documents/1410845/12021888/Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf Raudaskoski, L. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun julkaisuja 157. Siirilä (2020): Löytävätkö korkeakoulu ja työelämä toisensa korkeakouluopinnossa. 60–70. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35. Harvard Business School Press. & J. Kantola, M. (2021): Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua. Alamgir,E. Viitattu 10.2.2023. & K
Elämämme muutos kiihtyy koko ajan ja kehityksen suuntaa sekä seurauksia pitää osata ennustaa. Kolarin seuraukset täyttä vauhtia kiitävässä Formula 1 -autossa ovat eri luokkaa kuin mopedin kyydissä kylätiellä. Emme lepää enää akanvirrassa idän ja lännen välisessä suvannossa. KOMMENTTI ARTIKKELIIN. Siksi ongelmat on osattava ennustaa ja estää. Puoli vuosisataa sitten viruksen uhreja olisi ollut kymmeniä kertoja enemmän ja yhteiskunnat suljettuna pitkään. Koulutuksen suunnittel?oiden pitää ottaa huomioon faktat ympärillämme. Viime vuosista opimme, miten lääketieteen huippulaitokset pystyivät kehittämään nopeasti hoidon globaaliin pandemiaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan puolestaan osoitti, miten vaikeaa turvallisuuspolitiikan ennustaminen edelleen on. Myös Suomi eli vuosikymmeniä harhaisessa tilannekuvassa. 63 3/23 F Kommentti Kantola et al. Tuhoa syntyy nyt liian paljon. Meillä ei ole varaa samoihin virheisiin kuin 1900-luvulla. Ennakointi kuuluu modernin Suomen huoltovarmuuteen ja se on myös artikkelin olennainen viesti. Sota kertoo karusti läntisen demokratian voivan selviytyä nykymaailmassa vain asevoimiensa merkittävän teknisen etumatkan turvin. Osmo Rauhala, maanviljel?ä, kuvataiteil?a KTM Turun kauppakorkeakoulu, MFA School of Visual Arts New York, taidemaalari Kuvataideakatemia Helsinki, jatko-opiskel?a New York University orauhala@sci.. Suomalaisten osaaminen ja koulutus tulee säätää vastaamaan uusia tarpeita. Siksi koulutuksen tulevaisuuden pohdinta on meillekin välttämätöntä ja artikkelin kirjoittanut työryhmä on tärkeällä asialla. Ja sen mahdollistaa huippuosaaminen. Koska näemme varmasti vain taaksepäin, ensimmäiseksi pitää tunnustaa historian tosiasiat. Jäimme Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen henkisesti kiinni kylmän sodan asetelmiin, mikä on sumentanut tilannekuvaamme monilla aloilla. artikkeliin: Korkeakouluvisiot kohtaavat haasteellisen tulevaisuuden Artikkeli ilmestyy aikana, jolloin globaali pandemia ja sota Euroopassa päivittävät taas kerran julmasti sen, mikä maailmassa toimii ja missä asioissa käsityksemme harhailevat. Ajopuu on nyt koskessa ja sitä pitää pystyä ohjaamaan
Joudumme jatkuvasti muokkaamaan koulutuksen tavoitteita pragmaattisesti vastaamaan nopeasti muuttuviin globaaleihin ongelmiin. Tavoitteemme olisi maksimoida suunnittelun osuus kaikkien vientituotteidemme hinnassa. On työkalunamme sitten muistivihko tai tekoäly, niin haaste pysyy samana. Suomi valmistaa puolivalmisteita ja melko matalan jalostusasteen tuotteita. Luonnonvesiä ja erämetsiä arvostavat osaajat ovat maaseutumme toivo. Niissä kaikissa on osia, joita tulemme varmaankin näkemään. Siksi tarvitsemme kokemusta ja tietoa muualta, samoin kuin osaajia ulkomailta. Mikäli suuntamme on vision Sulatto mukainen, meidän pitää paikata puutteitamme sielläkin kansainvälisellä yhteistyöllä. Mutta 2000-luvun datanuoret viihtyvät kaupungeissa, eikä koulutuksen vähäisten resurssien hajottaminen autioituvalle maaseudulle muulla tavalla kuin etänä kannata ennen kuin tilanne muuttuu. Silloin voimme ostaa osan tarvittavasta perustutkimuksesta ulkoa tuottavuuden ja jalostusasteen nousulla, jonka soveltavan tutkimuksen avulla kotimaassa hankimme. Avautuminen kansainväliseen yhteistyöhön on entistä olennaisempaa kuten ryhmän visiossa Kesy todetaan. Miksi näin on, sitäkin pitäisi tutkia myös koulutuksen näkökulmasta. Jos emme osaa kuvata ympäristöämme oikein emmekä siirtää tietoa ilman, että sen sisältö suhteessa todellisuuteen muuttuu merkittävästi, lepäävät kaikki toimemme huteralla pohjalla. Siltä osin emme voi perustutkimuksesta tinkiä. Emme pysty kilpailemaan juuri minkään verrokkimaan kanssa lopputuotteiden valmistamisessa kuluttajille. Olennaista lienee, miten opimme havaitsemaan oikeat haasteet ja kohtaamaan ne oikealla tavalla. Valitettavasti maaja metsäsektorimme tekee kaikkensa tuhotakseen ympäristön, jossa nämä ihmiset viihtyisivät. Tulevaisuus on todennäköisesti pirstaleinen, kuten artikkelin visio Ketsu osoittaa. Vaikka toiminta kotimaisen elinkeinoelämän kanssa tuntuu innovatiiviselta akateemiseen puurtamiseen verrattuna, pitää muistaa meillä olevan hyvin konservatiivinen tuotannon rakenne. Ei pidä sivuuttaa myöskään sitä, että OECD:n tilastojen mukaan korkeakoulutuksen saaneiden osuus työikäisistä nuorista ikäluokista on Suomessa alentunut toisin kuin monissa muissa maissa. Tämä koskee niin perustutkimusta kuin muitakin aloja. Tekoäly voi mahdollistaa etäpalvelut ja -työnteon merkittävissä määrin haja-asutusalueilla kuten Maakuntamalli-visio esittää. Työryhmä esittelee koulutuksen tulevaisuutta neljällä visiolla. Todellisten ongelmien löytämiseksi kielen jatkuva kehittäminen on ratkaiseva osa koko selvitymisstrategiaamme. Valitettavasti Suomi ei ole maailman huippuaivojen suosiossa, vaan ne suuntaavat Yhdysvaltoihin ja Sveitsiin. 3/23 64 Futura Muun muassa sen, että vaikka amerikkalainen koulutusjärjestelmä ei vastaa omia tasa-arvon ideaalejamme, se käytännössä tuottaa tuloksia suurien kriisien hoitamiseksi pandemiasta totalitaaristen maiden hyökkäyksiin. Siksi koko koulutusketjun esikoulusta tohtorin tutkintoihin tulee kiinnittää tähän osaamiseen entistä enemmän huomiota. Korkeakouluvisiot kohtaavat haasteellisen tulevaisuuden. Voimme valita tämänkin strategian, jos meillä on riittävästi yhteistyötä muun maailman kanssa. Tähän kuuluu myös matematiikan hallinta, tärkein soveltava kielemme nykymaailmassa
Matti oli hyvä kuuntelemaan, antoi muille tilaa ja osasi laukaista kiperiä tilanteita hyvin kiteytetyillä ajatuksilla. Matti järjesti lukemattomia tilaisuuksia, hän toimi Tutuseuran hallituksessa, Futura-lehden vierailevana päätoimittajana, ylläpiti ja moderoi niin Tutuhesan blogia kuin sähköpostilistaakin. Hän auttoi ymmärtämään maailmaa ja jakoi auliisti tietoa... ja sitähän hänellä riitti. Matti toi työyhteisöönsä Tiehallintoon tulevaisuusajattelua monissa tulevaisuusverstaissa. Listan keskustelut lähensivät seuran jäseniä ja syvensivät ajattelua. Tutu-seura myönsi hänelle sen johdosta Tulevaisuuspalkinnon vuonna 2004. 65 3/23 F In Memoriam MATTI LESKINEN (18.11.1941–25.5.2023) Matti Leskinen elää ajatuksissamme MUISTOKIRJOITUS: MATTI LESKINEN Matti Leskinen oli pitkään kantava voima Tulevaisuuden tutkimuksen seurassa ja Tutuhesassa. Matti oli hieno ihminen – positiivinen, ystävällinen ja auttavainen. Matin pitkään pitämä tutuhesa-lista oli ainutlaatuinen alusta avoimelle keskustelulle seurassa jo ennen some-kautta. Matti palkittiin myös Tieteellisten seurain valtuuskunnan toimesta vuonna 2019 ainutlaatuisesta jäsenaktiivisuudestaan Tulevaisuuden tutkimuksen seurassa. Matille kiitollisena ja häntä lämmöllä muistaen Erkki Aalto ja Ma?a Viherä K uv a: M at ti Le sk is en pe rh ee n ar ki st o.
Osmo Kuusen dialogia aiheesta "Suomesta mallia kansainvälisille parlamentaarisille tulevaisuusvaliokunnille?". Dialogin lisäksi tarjolla on glögiä, keskustelua ja tutustumista. Ei ennakkoilmoittautumista, mutta tule ajoissa paikalle, sillä Tieteiden yö kerää yleensä runsaasti yleisöä! SEURAN TAPAHTUMAT SEURAINFO. Koordinoimassa Tutuhesa ja Erkki Aalto. 3/23 66 Futura Tutuseuran tapahtumakalenteri löytyy Facebook-sivun lisäksi myös Googlen avoimesta kalenterista: bit.ly/tututapahtumat. Tilaisuus striimataan myös (lisätietoja www.tieteidenyo. » » Tutuseura Tieteiden yössä ti 25.1.24 klo 19.15–20.00 Tieteiden talo (sali 104, Kirkkokatu 6), Helsinki Tutuseura on taas mukana Tieteiden yön ohjelmassa alustusja keskustelutilaisuudella, teemasta "Tulevaisuuskestävyyttä kansalaistoiminnalla". ). klo 17–19.45 Tieteiden talo, sali 505, Kirkkokatu 6, Helsinki sekä etänä Tutuseuran pikkujouluissa saamme tänä tulevaisuusvaliokunnan juhlavuotena seurata tulevaisuusvaliokuntaneuvos Olli Hietasen ja FT, dos. Tieteiden talo suljetaan klo 19.45, eli paikalle tulleista halukkaat voivat sen jälkeen siirtyä lähiravintolaan jatkamaan keskusteluja (oma kustanteinen). Ilmoittautumiset: https://bit.ly/tutujoulu23. Alustajana dosentti Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto ja kommentoijana Kansalaisareenan Kohti tulevaa -hanketta vetävä tulevaisuusmuotoilija Mari Tähjä. Kalenteria pääsee katsomaan, vaikka ei olisi Googlen tunnuksia, mutta jos käytät Google-kalenteria itsekin niin voit lisätä tämän omiin kalentereihisi! » » Tulevaisuuspikkujoulut 12.12.2023 Tutuseuran pikkujoulut maailman tulevaisuusvaliokuntien tunnelmissa 12.12
Tervetuloa myös muuten ideoimaan, suunnittelemaan ja järjestämään teematilaisuuksia sekä vaikuttamaan Tutuhesan toimintaan sähköpostin, tutuhesa-listan ja ”suunnittelulounaiden” muodossa! Tutuhesan yhteyshenkilö: erkki.aalto@outlook.com. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. 67 3/23 F SEURAINFO Otavan Opisto, Metodix ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestävät yhteistyössä Delfoi-pajoja kerran kuus sa. . Lisätietoja antaa tarvittaessa Jukka Tikkanen (jukka.tikkanen@otavanopisto. Lisäksi Tutuhesa tekee yhteistyötä ElinvoimaKemin kanssa, innovaatiohakuisen toimintamalliin liittyen, jossa saman aikaisesti nostetaan yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuutta. Mikkelissä ideoidaan uusia paikallistoiminnan muotoja – jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan ideointiin, ota yhteyttä Mikkelin toiminnan yhteyshenkilöön, Jukka Tikkaseen: jukka.tikkanen@otavanopisto. Jos kiinnostuit tästä, ota yhteyttä Timo Sneckiin: timojsneck@gmail.com. – infoa päivitetään seuran sometileille sekä lähetetään Helsingin seudun jäsenille. Tilaisuuksista tiedotetaan erikseen Tutuhesan sähköpostilistalla ja Facebookissa (Ryhmä: Tutuseuran pk-seudun jäsenet, www.facebook.com/groups/472422463693357). Pajojen verkkoympäristö: https://link.otavia. Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa (& toiminta verkossa). Pajat ovat kaksipäiväisiä ja niiden varaan rakentuvan Delfoi-koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. Ennen joulua järjestetään mahdollisesti vielä tilaisuus 14.12. Pajaohjelmaan voit osallistua orientaatiosi ja kiinnostuksesi mukaan. , 044 794 5103). /delfoi. Seuraava paja: 15.–16.12.2023. Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat kerran kuussa PAIKALLISTOIMINTA Tilaisuuksia toteutetaan fyysisinä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja/tai virtuaalisina
JÄSENETU SEURAINFO. » » Jäsenille alennus Ihmisen elämän timantti -kirjasta Strategiaja johtajuustyön asiantuntija KTM, LJK Mika Kamenskyltä on ilmestynyt kirja ”Ihmisen elämän timantti. /collections/all. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 1/2024 ilmestyy tammi-helmikuussa. Kirjan kustantaja Professional Publishing Finland tarjoaa nyt Tutuseuran jäsenille 10 % alennuksen kirjasta vuoden 2023 loppuun asti koodilla MK2023! Lisätietoa ja tilaukset: www.propublishing. Menestyksen ja onnellisuuden strategia” Kirja tarjoaa eväät strategiamatkalle, jolla otat elämäsi hallintaasi. Strategia, johtaminen, osaaminen ja vuorovaikutus ovat menestyksen timantin viisteet, joita elämänhallinnassa tarvitset. Hyvää joulun odotusta!! Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 3/23 68 Futura » » Futura 4/2023 sekä Futurinfo 1/2024 Seuraava Futura eli 4/2023 lähtee kohta painoon
250 sanan abstraktien määräpäivä on 8.1.2024. Sen vierailevina päätoimittajina toimivat Otto Tähkäpää, Päivi Nilivaara ja Maija Viherä. com. 69 3/23 F Kirjoittajakutsu: Tulevaisuuden sivistys – Futura 3/2024! Futura-lehden 3/2024 teemana on Sivistyksen tulevaisuus. Kätevin kuvamuoto on jpg. patsaasta tai maalauksesta), ilmoitathan meille tämän teoksen tekijän ja selvitäthän etukäteen, että kuvaa voi käyttää Futurassa! Lisätietoja: toimisto@tutuseura. Miltä näyttävät sivistyksen vaihtoehtoiset tulevaisuudet. Tarvittaessa ota yhteyttä: sivistyksentulevaisuus@gmail. 31.12.2023! Ehdotuksia voi lähettää maks. , viim. Maks. SEURAINFO. Ehdotettavat tekstit ja abstraktit tulee lähettää Futuran toimituksen portaaliin: https://journal. pienin muutoksin. Sivistys on merkittävä yhteiskunnallinen muutosvoima ja sillä on ollut tärkeä rooli esimerkiksi suomalaisen kansakunnan luomisessa ja hyvinvointivaltion rakentamisessa. Samaa kansikuvaa käytetään koko vuoden ajan, eli numeroissa 1–4, mahdollisesti värimaailmaa vaihtaen tms. . HUOM! Jos otat valokuvan jonkun toisen teoksesta (esim. Kuvan käytöstä Futura-lehden kannessa ei makseta korvausta, mutta kuvaajan/teoksen tekijän nimi mainitaan aina kun kuvaa käytetään ja lisäksi valinnasta saatetaan tiedottaa seuran jäsentiedotuskanavilla. Lähetä ehdotuksesi Futura-lehden kansikuvaksi 2024! Futura-lehden vuoden 2024 kansikuvaa tai kansikuvagra ikan taustaa etsitään! Jos siis sinulla on mielestäsi juuri sopiva valokuva/piirros/maalaus niin voit lähettää sen seuran toimistolle: toimisto@tutuseura. Hyväksyttyjen abstraktien pohjalta kirjoitettujen tekstien määräpäivä on 13.5.2024 vertaisarvioiduille teksteille ja 1.8.2024 muille teksteille. Acta Futura Fennica -sarjasta). Varmistathan, että kuvanlaatu on tarpeeksi hyvä, että kuvasta voi tehdä A5-kokoisen tulosteen tarkkuuden kärsimättä. Futurassa julkaistaan niin vertaisarvioitavia artikkeleita, artikkeleita, katsauksia, kirja-arvosteluja, puheenvuoroja kuin muita vapaamuotoisempia kirjoituksia. Millaista sivistystä toivottava tulevaisuus edellyttää. /futura. Entä kuuluuko sivistys kaikille. Lisäksi valitun kuvan tekijä voi kiitokseksi valita itselleen haluamansa seuran julkaisun (Futura-lehdistä tai esim. 2 kuvaa / henkilö. /julkaisut/futura/3-2024/. Lisätietoja: https://www.tutuseura. Kirjoitusten tulee olla tulevaisuudentutkimukseen ja ennakoinnin maailmaan kytkeytyviä. Aikaisempina vuosina Futuran kansikuvina on ollut niin luontotai kaupunkiteemaisia valokuvia kuin öljyvärimaalausten yksityiskohtia
Sitten vain lukemaan! Kun tilaajatunnus (Tutuseuran jäsennumero) on ensimmäisellä lukukerralla liitetty Lehtiluukku-tunnukseen, riittää jatkossa, että vain kirjautuu sisään sähköpostiosoitteella. Viimeistele tilaajatunnuksen aktivointi kirjautumalla (jos sinulla jo on pro ili Lehtiluukussa) tai luomalla uusi käyttäjätunnus. Voit jäsenrekisterissä määritellä, haluatko saada sekä painetun ja sähköisen lehden, vaiko vain jomman kumman. Näillä ohjeilla pääset lukemaan jäsenetuihin kuuluvaa sähköistä Futuraa (kunhan kuluvan vuoden jäsenmaksusi on maksettu): 1. ! SEURAINFO. 3/23 70 Futura Lue Futuraa sähköisesti! Tiesitkö jo, että Futura-lehteä voi jäsenetuna lukea myös sähköisesti. 3. Sama tunnus toimii myös Lehtiluukun Appleja Android-sovelluksissa. /lehdet/futura. Jos et saa selvitettyä jäsennumeroasi tai et muusta syystä pääse kirjautumaan Lehtiluukkuun, laita viestiä: toimisto@tutuseura. 2. Mene osoitteeseen www.lehtiluukku. Klikkaa linkkiä "Aktivoi tilaajatunnus", ja lisää siihen henkilökohtainen tilaajatunnuksesi (sama kuin FloMembersin Jäsenen ID; näkyy myös painetun Futuran osoitetarrassa)
Harvard University Press, Cambridge. Tulevaisuudentutkimuksen historia, nykytila ja tulevaisuus. toimittajat esimerkeissä): Sluga, Hans (1995): Heidegger’s Crisis. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. Suorat kopiot tekstin joukkoon laitettuna eivät koskaan toimi taitossa. 44–56. Committee for the Future/Tulevaisuusvaliokunta. lähetetään selkeästi nimettyinä, erillisinä kuvatiedostoina ja niiden s?ainti merkitään tekstin sisälle kuvatekstillä/taulukko-otsikolla. Merkitsethän selkeästi kunkin otsikon tason. (Huomaa, että kuvat tulee painettuun lehteen mustavalkoisina.) • suomenkielinen abstrakti (200 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli • lyhyt englanninkielinen abstrakti (100–150 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli Tekstin tekniset ohjeet: • artikkelin rakenne: kirjoittaja, otsikko, (abstrakti,) ingressi, raaka teksti • otsikkotasoja on käytössä kaksi, ja tekstiin tulee selkeästi merkitä kumpaa tasoa kussakin otsikossa halutaan käyttää • lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan • artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta • kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa • Käsikirjoitukseen ei tule otsikkotasojen merkitsemisen lisäksi tehdä muotoiluja tai taittoa, vaan leipäteksti toimii kaikkein parhaiten. 30 riviä/sivu), eli 28 000 – 35 000 merkkiä. Ohjeita Futura-lehden kirjoittajille Otsikot artikkeleissa kirjoitetaan pienillä kirjaimille. (Madan 1999, 32–34) tai jos useampi kirjoittaja niin (Mannermaa et al. Artikkeli toimitetussa teoksessa: Söderlund, Sari & Osmo Kuusi (2002): 4. nettisivut) tai lähdeviittauksia. Alaviitteet numeroidaan juoksevasti. Aikakauslehtiartikkelit: Hietanen, Olli (2000): Tulevaisuudentutkimuksen tieteen?loso?an perusteita, Futura 4/2000, s. Tekstissä ei juurikaan käytetä loppuviitteitä, vaan joko alaviitteitä (tarkennukset ja esim. Kuvatiedoston nimestä tulee näkyä artikkelin tek?ä ja kuvan numero. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. Oman artikkelin pääotsikon ja alaotsikoiden lisäksi artikkelin lopussa käytetään tarvittaessa otsikkoa Lähteet. Artikkelin suositeltava pituus on max. Lähteissä ilmoitetaan kustantajan sukunimi, etunimi, ilmestymisvuosi, teoksen nimi, kustantaja, paikkakunta, mahdolliset sivunumerot, ja/ tai julkaisusarja seuraavasti: Erillisteokset (kirjoittajat vs. Kun lähetät tekstin päätoimittajalle Journal.?-alustan kautta, muista myös: • kirjoittajatiedot, eli nimesi, organisaatiosi, tittelisi ja/tai oppiarvosi, sähköpostiosoitteesi sekä kasvokuva (mustavalkoinen JA värillinen, jos mahdollista) ja valokuvaajan nimi • mahdolliset kuvat/kaaviot/taulukot jne. Mannermaa, Mika, Jim Dator & Paula Tiihonen (toim.) (2006): Democracy and Futures. 20 sivua harvalla rivivälillä (n. Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa. 71 3/23 F Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. 2006, 1–2). Parliament of Finland/Eduskunta. Varmistathan kuvankäyttöoikeudet etukäteen! Lähdeviitteet s?oitetaan käsikirjoituksen sisään sulkeisiin, esim. Artikkelin kuvat toimitetaan mielellään erillisinä kuvatiedostoina, koska muuten kuvien laatu poikkeaa liialti toisistaan ja lisäksi tekstitiedoston koko kasvaa. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. Käsikirjoituksessa tulee osoittaa kuvan paikka ja sen teksti. Perusteet ja sovellukset, 251–347. Teoksessa Kamppinen, Matti, Osmo Kuusi & Sari Söderlund (toim.): Tulevaisuudentutkimus
• Päätoimittaja/toimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstejä mukaiseksi tai pyytää kirjoittajia muokkaamaan tekstejä. nlcbnc.ca/iso/tc46sc9/standard/690-2e.htm> . Lehden tekoprosessin eteneminen • Abstrakti, käsikirjoitus ja muu materiaali toimitetaan päätoimittajalle/toimittajalle Journal.?-järjestelmän kautta. Malaska 1997), kuitenkin siten, että lähdeluettelossa näkyy lähettäjän sähköpostiosoite. <http://www. • Päätoimittaja/toimittaja/taittaja lähettää kirjoittajille taitetun materiaalin kommentoitavaksi. (2000a), (2000b) jne. Kolumnistin nimi merkitään siinä muodossa kuin se esiintyy lehdessä: DDR:n metsät kuolevat (1985): Helsingin Sanomat 12.6.1985. Henkilökohtainen sähköpostiviesti 14.5.2015. Kansan Uutiset 14.6.1984. • Kommentit toimitetaan suoraan taittajalle 2 päivän sisällä.. • Päätoimittaja/toimittaja kokoaa lehden materiaalin yhteen ja lähettää artikkelit taittajalle. Viittaus sanomalehteen: Lehdestä merkitään päivämäärä mutta ei sivunumeroita. Nettiosoite edustaa viitteessä julkaisusarjaa, eli tämä kohta kursivoidaan lähdeluettelossa. 3/23 72 Futura Suullinen tiedonanto: Malaska, Pentti (2000): [Titteli ja organisaatio tähän, jos asiantunt?ahaastattelu.] Suullinen tiedonanto 10.8.2000. Jos lehdessä on maininta rinnakkaispainoksesta (esimerkiksi Helsingin Sanomista tehdään useita rinnakkaispainoksia jakelualueen mukaan ja painokset poikkeavat toisistaan) mainitaan rinnakkaispainoksen tunnus (esimerkiksi kirjain). Huom! Lähteissä on hyvä pyrkiä välttämään ns. 8.8.2000. Pekkanen (1984): Kauppavaihto Neuvostoliiton kanssa voimistumassa. Sähköpostiviestiin tai postituslistalta tulleeseen viestiin viitataan tekstissä kuten mihin tahansa lähteeseen (esim. Esimerkkejä: Excerpts from International Standard ISO 690-2 Information and documentation – Bibliographic references – Part 2: Electronic documents or parts thereof. Nettilähteisiin viittaaminen: Internet-lähteistä ilmoitetaan tek?ätiedot samalla tavoin kuin painetuissa lähteissäkin: pääsana/kirjoittajan nimi, vuosiluku, dokumentin nimi, julkais?a/sivua ylläpitävä organisaatio sekä viittauspäivämäärä (päivämäärä, jolloin viittauksessa esitetyt tiedot on luettu). Jos luettelossa esiintyy useampia saman kirjoittajan samana vuonna julkaisemia kirjoituksia, erotetaan ne tek?än nimen jälkeen, esim. Lopuksi merkitään hakasulkuihin nettiosoite, josta dokumentti on luettu. löysiä lähteitä, jotka lisäävät lähdeluettelon laajuutta, mutta eivät ole oleellisia itse aiheen käsittelyn kannalta. Salminen, Hazel <toimisto@futurasociety.?> (2015): Futuraan teksti. • Kommentointivaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä
Max Stucki Marja-Liisa Viherä Puheenjohtaja Tapani Martti, puheenjohtaja@tutuseura.. Tarja Meristö, tarja.meristo@gmail.com Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2023 tutuseura.. Toni Stubin, toni.stubin@metodix.. Kirsi Kellokangas Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.. facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Kymenlaaksossa, Lahdessa, Hämeessä, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla, Porissa ja Rovaniemellä etsitään uusia aktiiveja! Lisäksi, jos haluat käynnistää paikkariippumattoman teematoimintaryhmän, ota yhteyttä toimisto@tutuseura.?. Oulu Eira Huusko-Kukkonen, ehuusko@student.oulu.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Hazel Salminen, toimisto@tutuseura.. Varsinaiset jäsenet Päivi Luna Elina Hiltunen (vpj) Marileena Mäkelä Ari Paanala Laura Pouru-Mikkola, laura.pouru-mikkola@utu.. Minna Vigren Tero Villman, tero.villman@utu.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2023 Varajäsenet Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.. 040 5028672 Helsinki – Tutuhesa Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck, timojsneck@gmail.com J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.. Timo Bergman Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.. • Puh. Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Turku Leena-Ma?a Laurén, leena-ma?a.lauren@utu.
Review of scenario elements in Finnish, European and Global studies Roope Tuovila Yksityiset tiedustelutoim?at tulevaisuustiedon tuottajina Olli Hasu Marsin ja Chilen talous Lari Lohikoski Siunauksen signaalit – Kirkko etsimässä hengellisyyden heikkoja signaaleita Anne Mecklin Ennakointi työelämäläheisessä opetussuunnitelmatyössä ammattikorkeakoulussa Mauri Kantola, Mervi Friman, Pentti Rauhala, Hannu Kotila ja Tapio Kalevi Huttula Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030 Osmo Rauhala Kommentti Kantola et al. FUTURA 3/2023 3/ 20 23 3/ 20 23 Juho Ruotsalainen Tulevaisuustiedon laajeneva kenttä Kalle Aro, Karoliina Rimhanen, Pasi Rikkonen and Titta Tapiola What is a food system scenario made of. Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki tutuseura.. Sällskapet för framtidsstudier rf. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. artikkeliin: Korkeakouluvisiot kohtaavat haasteellisen tulevaisuuden S A R MUISTOKIRJOITUS: MATTI LESKINEN 1941–2023