3/ 20 24 3/ 20 24 Tulevaisuuden sivistys. 3/2024 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
43. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.fi! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.fi Tämän numeron päätoimittajat Päivi Nilivaara, Otto Tähkäpää ja Marja-Liisa Viherä Taitto Johanna Viherä Kansikuva Marja-Liisa Viherä Painopaikka Waasa Graphics Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. vuosikerta 3/2024 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 57€ Vuosikerta ulkomaille 68 € Irtonumero jäsenille 8,40 €, muille 15,40 € Sähköinen irtonumero 12,50 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset Riika Räisänen, toimisto@tutuseura.fi, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Marileena Mäkelä, Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Riika Räisänen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.fi tutuseura.fi tutuseura.fi/julkaisut/futura Futuran tulevat teemat Futura 4/24 Visionäärinen johtaminen Futura 1/25 Nuoret ja tulevaisuus – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä Futura 2/25 Tulevaisuudentutkimuksen menetelmälliset rajat ja rajanylitykset Futura 3/25 Vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus Futuran kirjoittajaksi
Salonen Sivistys kriisiytyvässä ajassa Sampo Rauvola ja Vili Hämynen Tekoälyn kokoinen aukko peruskoulussa Lauri Tuomi Sivistyksen teemavuoden välitilinpäätös – pölyt pois ja toimimaan Kristiina Brunila Koulutus on kuollut, eläköön sivistys. Ville Lähde Sivistys ekologisten kriisien aikakaudella Risto Mikkola ja Ari Virkamäki Näkökulmia sivistykseen ja sen tulevaisuuden haasteisiin Mika Vesalahti Särön ulottuvuudet: Hyvät aikeet (Särö 52/53 2024) SISÄLLYS Pääkirjoitus Seurainfo Artikkelit Referee-artikkelit Futura 3/2024 2 4 13 27 37 47 52 59 62 65 75 79 85 86 89 Katsaus Puheenvuorot In Memoriam: Keijo Johannes Rajakallio 1952–2024 Kirja-arvio. Göte Nyman ja Mika Pantzar Voiko tekoäly olla sivistynyt. 1 3/24 Futura Päivi Nilivaara, Otto Tähkäpää ja Marja-Liisa Viherä Sivistys on huolenpitoa Ilkka Niiniluoto Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa Laura Paaso ja Johanna Ollila Dynaaminen osaamisidentiteetti haastaa ammatilliset täsmäidentiteetit Elisa Maljamäki ja Tia Lämsä Ammattikorkeakoulutus sivistyksen kehtona Utopia sivistyksen paluusta korkeakouluun Seija Kojonkoski-Rännäli Toimintaorientaatio tulevaisuuden tuottamistoiminassa Erkka Laininen ja Arto O
Odotamme heidän tutkimukselleen jatkoa muun muassa kansainvälisillä vertailuilla. Yhteiskunta, joka panostaa yksilön laaja-alaiseen kehitykseen, pystyy sopeutumaan ja vastaamaan monimutkaisiin ja ennakoimattomiin muutoksiin. Kriittisten ajattelutaitojen ja tiedon luomisen tapojen vaaliPÄÄKIRJOITUS. Se voi tarjota mahdollisuuden arvokkaaseen ja merkitykselliseen elämään, jossa kriittinen ajattelu ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä arvoja. Sivistys on uhattuna, mutta mitä tässä ajassa tarkoittaa sivistyksen puolustaminen. Opetusja kulttuuriministeriön julistaman juhlavuoden tapahtumien koordinoinnista vastaa 150-vuotisjuhliaan viettävä Kansanvalistusseura. Vai onko sivistyksellä tulevaisuutta. Hän painottaa, että tulevaisuuden suuri kysymys ei enää liity vain tekemisen tekniikoiden kehittämiseen tai taloudellisen kasvun tavoitteluun, vaan tekijän itsensä kehittymiseen, hänen sivistymiseensä nykyistä laajemmin, planetaarisesti. Kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä, sillä sivistys on ollut keskeinen tekijä Suomen menestystarinassa auttaen maata kehittymään köyhästä maatalousyhteiskunnasta moderniksi valtioksi, kuten Ilkka Niiniluoto toteaa artikkelissaan. Mitä sivistys ja sivistyksen puolustaminen merkitsevät monikriisin ajassa. Sivistys vaatii kuitenkin jatkuvaa huolenpitoa. Teemavuosi ei kuitenkaan innosta ainoastaan muistelemaan sivistyksen historiaa, vaan se virittää ennen kaikkea tähyämään tulevaisuuksiin: miltä näyttävät sivistyksen tulevaisuus ja tulevaisuuden sivistys. Sivistystä voidaan vahvistaa luomalla tilaisuuksia vuorovaikutukseen ja yhteisölliseen toimintaan, joissa korostetaan avoimuutta, kriittisyyttä ja toisten elollisten kokemusten huomioimista. Tulevaisuudessa keskeinen sivistyksen mitta voisikin olla, miten osaamme omaksua uutta, kehittää osaamistamme ja tehdä tekoja, joilla luodaan edellytyksiä omalle ja muiden hyvälle elämälle. Lainisen ja Salosen mukaan sivistyksellä on potentiaalia olla yhteiskuntaa uudistava muutosvoima: “Planetaarisesti sivistynyt ihminen pyrkii lisäämään aineellisen hyvinvointinsa sijaan oman elämänsä merkityksellisyyttä ja rakentaa teoillaan tulevaisuutta, joka on kestävä, toiveikas ja houkuttelevasti hyvä.” Ville Lähde puolestaan määrittelee ekologisten kriisien aikakauden sivistyksen olevan aktiivista osallisuutta, kansalaisuutta. Tämä edellyttää ammattikorkeakouluilta rohkeutta asettaa sivistys ja kriittinen ajattelu koulutuksen keskiöön, vaikka se ei aina välttämättä olisi taloudellisesti tai tehokkuuden näkökulmasta helpoin valinta.” Omassa puheenvuorossaan Kristiina Brunila vie Maljamäen ja Lämsän pohdintaa pidemmälle kysyen, voiko sivistys pelastaa taloudellistumisen ja yksilöllistymisen näivettämän koulutuksen. Artikkeli painottaa sivistyksen vaalimisen merkitystä ja sen jatkuvaa ylläpitämistä taloudellisista haasteista huolimatta. 3/24 2 Futura Sivistys on huolenpitoa Olemme viettäneet vuonna 2024 sivistyksen teemavuotta. Brunilan mukaan sivistyksen vahvistaminen edellyttää osallistumista ja yhteistä vastuunkantoa. Kirjoittajien mukaan monikriisien ajassa se ei voi olla luonteeltaan yhteiskuntaa säilyttävää, vaan sitä uudistavaa. Miten sivistyksen tulisi uudistua, jotta se kykenee vastaamaan ilmastonmuutoksen, eriarvoisuuden, tekoälyn ja työelämän murroksen kaltaisiin haasteisiin. Seuran toimitusjohtajan Lauri Tuomi valottaa lehtemme katsauksessa teemavuoden moninaista juhlistamista eri puolilla Suomea. Laura Paaso ja Johanna Ollila pohtivat artikkelissaan dynaamista osaamista osana ihmisen identiteettiä: osaaminen on keskeinen osa sivistystä, sen ulkoinen muoto ja tapa osallistua toimintaan. Niitä pohdimme tässä Futuran numerossa monipuolisesti ja moninäkökulmaisesti. Seija Koljonkoski-Rännäli tutkii artikkelissaan ihmisen ymmärrysorientoitunutta toimintaa tuotannossa. Niiniluoto kysyy, löytyykö Suomesta yhä halua ja kykyä ylläpitää sivistysvaltion asemaa. Elisa Maljamäen ja Tiia Lämsän ammattikorkeakoulujen opetusta käsittelevässä artikkelissa todetaan: “Tulevaisuudessa sivistyksen merkitystä korkeakoulutuksessa voidaan tarkastella utopiana, mutta se voi myös olla välttämätön osa menestyvää yhteiskuntaa. Sivistystä kriisiytyvässä ajassa tarkastellaan sekä Erkka Lainisen ja Arto Salosen, että Ville Lähteen artikkeleissa
Mika Pantzar ja Göte Nymanin puolestaan kysyvät, voiko tekoäly olla sivistynyt. Tämä sopii myös Särön kaltaisen pienlehden valtavirrasta poikkeavaan sisältöön, joka kasvattaa ymmärrystä kokonaisuuksia kohtaan. Missä asioissa vanhat neuvot ovat päteviä, ja missä meidän on suostuttava luopumaan vanhoista ajatuksista. Ari Virkamäki ja Risto Mikkola ovat koonneet artikkeliinsa mittavaa kokemustaan Seinäjoen sivistysseminaareista ja nostavat esiin merkittävien ajattelijoiden näkemyksiä sivistyksestä, kasvatuksesta, ekologisesta sivistyksestä ja ihmisen tulevaisuudesta. Mitkä ovat ne haavoittuvaisuuden kohdat ja puutteet, joita nyt on korjattava. Jokaisen teon tulisi siis olla hengellisen hyväntahtoisuuden ilmaus." Löytyisikö tästä ajatuksesta pohja, jonka varassa voimme jäädä pohtimaan lukuisia tässä lehdessä esiin nousevia, ehkä huoltakin nostavia kysymyksiä sivistyksen tulevaisuudesta ja tulevaisuuden sivistyksestä. • Onko tekoälyn myös poisopittava jotakin ja mitä se olisi. Mitä tarvitaan nyt?” Tähän keskusteluun toivomme tämänkin lehden osallistuvan. Jäämme kaipaamaan hänen syvällisiä, luovia ja osin kriittisiä keskustelujaan. • Oliko professori Higgins akateeminen barbaari. Seuran pitkäaikainen jäsen, entinen päätoimittaja ja E-Futuran perustaja Keijo Rajakallio on poissa. • “What am I fit for” eli missä sivistynyttä tekoälyä tarvitaan. Näytelmän asetelmasta löytyvät tämän kysymyksen peruselementit, joita lukijankin on herkullista pohtia: • Minkälainen koulutus tekee tekoälystä sivistyneen. • Mitkä ovat sivistetyn tekoälyn kriteerit. Kirjoittajien mukaan suomalaisen peruskoulun yleissivistävä tehtävä ei täyty, ellei se tarjoa riittävää digitaalisen sivistyksen pohjaa. Sivistäviä lukuhetkiä! Päivi Nilivaara, Otto Tähkäpää ja Marja-Liisa Viherä Päivi Nilivaara, Otto Tähkäpää ja Marja-Liisa Viherä Päivi Nilivaara, KT, tutkijatohtori Tampereen yliopisto paivi.nilivaara@tuni.fi Otto Tähkäpää, VTM otto.tahkapaa@gmail.com Marja-Liisa Viherä, FT maija.vihera@gmail.com. Tekoälyä tarkastellaan erityisesti kahdessa kirjoituksessa. • Tulisiko sivistyneen tekoälyn kyetä kritisoimaan opettajiaan. Millaisen muodon ottavat juuri nyt ne sivistystä vastustavat voimat ja retoriikat, joita on torjuttava. • Hermostuuko tekoäly barbaariseen opettajaansa ja karkaa omille teilleen. 3 3/24 Futura minen ei riitä, niitä pitää myös käyttää. • Minkälainen on sivistynyt tekoälyn opettaja. Ymmärryksen kasvattaminen on sivistystyötä, lopettaa Vesalahti arvionsa. He päättävät artikkelinsa lainaukseen Anne Friediltä "Jokaisen ihmisen vastuulla on tehdä omalla pienellä paikallaan jokaisen päivän jokainen teko parhaan kykynsä mukaan niin, että toisten ymmärtäminen, avunanto ja rakkaus toteutuvat. “Yhtäältä on kysyttävä, millaiset ajattelun, kommunikaation ja yhteiselämän tavat ja taidot ovat tärkeimpiä juuri nyt, tällä nimenomaisella ajanhetkellä. • ”What’s to become of me?” eli mikä on tämä sivistynyt uusi olio. Viime kädessä sivistys on tulevaa rakentavaa ymmärrystä ja huolenpitoa itsestä, toisista, yhteisöistä ja planeetastamme. He kiirehtivät uudistamaan opetussuunnitelman perusteita vastaamaan ajan tarpeita ja korostavat opettajien perusja täydennyskoulutuksen merkitystä digitaalisen sivistyksen ja tekoälyn lukuja käyttötaitojen rakentajana. Se näkyy muun muassa Janne Saarikiven esseessä, missä hän nostaa esiin suomenkielisen filosofian ja periferioiden tutkimisen tarpeen globaalissa maailmassa: ”Oleellista ei ole eristäytyminen periferiaan vaan periferian ja keskusten vuoropuhelu”. Kirja-arvostelussa Mika Vesalahti tarkastelee viimeistä 150 sivuista numeroa kirjallisuusja kulttuurilehti Säröä (52/53.2024) korostaen sen valtalehdistöstä poikkeavaa linjaa. Sampo Rauvola ja Vili Hämynen ottavat kantaa, miksi digitaalinen sivistys ja siihen olennaisesti kuuluva tekoälyn lukutaito ovat osa jokaiselle kuuluvaa yleissivistystä ja edellytyksiä tulevaisuuden demokraattisen yhteiskunnan pysyvyydelle. Kirjoituksessaan he vertaavat tekoälyä My Fair Ladyn Elizaan ja professori Higginsiin oivana inspiraation lähteenä pohdinnoille tekoälyn sivistyneisyydestä
Vaikka valtion taloudessa tämä summa näyttää pieneltä, sekin tulee heikentämään sivistystyön mahdollisuuksia maassamme. Budjettiriihessä 3.9.2024 valtiovarainministeriön ehdottama 30 miljoonan leikkaus vuodelle 2025 lähes puolittui 17,3 miljoonaan – ja vahinkoa siirrettiin ammatilliseen koulutukseen. Samaan aikaan sivistyksen taivaalle on kuitenkin noussut tummia pilviä. Vuonna 1874 perustetulla Kansanvalistusseuralla on ollut tärkeä asema suomalaisessa aikuiskoulutuksessa, jonka sivistystyö on osaltaan auttanut Suomen nousua köyhästä maatalousyhteiskunnasta menestyväksi moderniksi valtioksi (Ojanen 2024). Ciceroa mukaillen tulevaisuusajattelun keskeinen tehtävä on providentia eli huolenpito huomisesta. Mutta löytyykö meiltä edelleen kykyä ja tahtoa ylläpitää Sivistys-Suomea. Juhlavuoden näkyvänä tuotteena on useita tiiviitä puheenvuoroja sisältävä Kansanvalistusseuran kalenteri 2024, joka jatkaa vuosien 1881–1957 mainiota julkaisuperinnettä. Ristiriitainen tilanne ylevien ihanteiden ja ankean todellisuuden välillä herättää runsaasti kysymyksiä. Siksi meidän kaikkien kansalaisten ja erityisesti tulevaisuudentutkijoiden on kysyttävä, mitkä ovat parhaat keinot turvata sivistyksen vaatimaa jatkuvaa huolenpitoa. Näin ne ovat tukeneet ministeriötä, joka suunnitelmissaan haluaa edistää ”sivistystä tiedolla, taidolla ja tunteella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti”. Koronapandemian jo aiemmin kurittamat taiteilijayrittäjät, freelancerit ja kulttuurilaitokset (kuten kaupunginteatterit, orkesterit ja museot), joiden elinehtona on maksavan yleisön ohella julkinen tuki, odottivat mieltään osoittaen valtiovarainministeri Purran saksien leikkausta. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra esitti Ylen vaalitentissä 22.3.2023 mielipiteensä, jonka mukaan ”kulttuuri on luksuspalvelu, johon valitettavasti Suomessa menee liikaa rahaa”. Ilkka Niiniluoto akateemikko, teoreettisen filosofian emeritusprofessori Helsingin yliopisto ilkka.niiniluoto@helsinki.fi REFEREE-ARTIKKELI. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen yritys tasapainottaa yhä 12 lisämiljardilla velkaantuvaa valtion taloutta on johtanut muun muassa aikuiskoulutustuen lakkauttamiseen ja kulttuurin määrärahojen leikkauksiin. Suomen menestystarina on perustunut nimenomaan panostuksiin sivistysvaltiona (Niiniluoto 2017), jossa asuu maailman onnellisin kansa. Vuodelle 2026 joudutaan etsimään lisäsäästöjä samalta hallinnonalalta. ”Ilman taidetta meillä ei ole viisautta, sivistystä eikä ihmisyyttä”, jyrähtivät yhdeksän taiteen akateemikkoa (HS 31.8.2024). 3/24 4 Futura Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa Vuonna 2024 on maassamme vietetty sivistyksen teemavuotta, jonka opetusja kulttuuriministeriö nimesi Kansanvalistusseuran 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Teemavuoteen on liittynyt lukuisia organisaatioita, jotka ovat innostuneesti järjestäneet yli 200 sivistyksen rikkautta ja monimuotoisuutta ilmentävää tapahtumaa
Snellman, historioitsijat Z. Snellmanin toiminnan alku sijoittuu historian käännepisteeseen, jossa keisari Nikolai I siirsi 1640 perustetun Turun Akatemian suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin 1828 ja keisarillinen Aleksanterin yliopisto sai tehtäväkseen ”tieteiden ja vapaiden taiteiden edistämisen”. Ulkomaille paennut itsepäinen filosofi julkaisi Tukholmassa syksyllä 1840 tutkielmansa ”Om det akademiska studium”, jossa hän esitti loisteliaan ja yhä ajankohtaisen humboldtilaisen sivistysyliopiston analyysin (Niiniluoto 2011). Akateemisen sivistysohjelman jatkona maahamme luotiin uudet koulut, jotka siirtyivät kirkolta julkiseksi tai yksityiseksi tehtäväksi. Snellman ymmärsi myös hyvin, että sivistyksen rakentamisessa on ”kansallishengen” ohella pyrittävä yleismaailmalliseen, joten se voi onnistua vain aktiivisessa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Yliopiston sivistystehtävä toteutuu, kun professori esittää luennoillaan omaa tutkimustaan ja näin opastaa ylioppilaan kulkemalleen tielle ja menetelmälle tiedon etsinnässä. Yliopistosta valmistuva maisteri on saavuttanut sellaisen oivalluksen, että hänet voidaan julistaa ”siveelliseksi henkilöksi”, jolla on kyky ja halu antaa oma panoksensa kansakunnan kehittämiseksi. Mutta oppiminen jatkuu koko elämän: ”Sillä sivistys ei pääty kouluun tai johonkin tiettyyn tutkintoon, vaan koko elämä on sitä koulua, jossa yksilö muokataan ihmiseksi, ja itse tämä sivistysprosessi muodostaa sen, mikä ihmisessä on ihmistä.” Kun yliopiston 200-vuotisjuhlaa vietettiin Helsingissä suurella riemulla 1840, sensuuria ulkomaille paennut Snellman kirjoitti kirjeessä ystävälleen kuuluisat sanat suomalaisesta kansakunnasta: ”Sivistyksen voima on sen ainoa pelastus” (Savolainen 2006). Sivistysyliopistosta tuli Helsingissä kansallisen heräämisen keskus, jonka ytimenä oli filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellinen osasto. Castrén, kansanperinteen tutkijat Elias Lönnrot ja Julius Krohn sekä kasvatustieteilijä Z. L. Topelius muotoili Maamme-kirjassa 1875 kuuluisat sanansa pienestä kansasta, jonka ”täytyy saavuttaa menestyksensä hyödyllisillä tiedoilla ja perustaa arvonsa siihen, että se sivistyksessä, avuissa ja kaikinpuolisessa edistyksessä on maailman valistuneimpien kansojen tasolla”. Humanistiprofessorit ja dosentit – kuten runoilija J. Uuden suomalaisuuden identiteetin rakennustyöhön osallistuivat myös taiteilijat ja urheilijat. Cleve – rakensivat Suomesta kansakunnan, jolla on oma historia, maantiede, kieli ja kulttuuri. Ylioppilaan vapaus omaan vakaumukseen saa tällöin tunnustusta, joka synnyttää hänessä rakkauden tieteisiin. S. Tätä ohjelmaa tuki osaltaan 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka ryhtyi kokoamaan kansallista kulttuuriperintöä. Ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu perustettiin Jyväskylään 1858. 2024). 5 3/24 Futura Loistava menneisyys: Snellmanin perintö Edellinen sivistyksen teemavuosi pidettiin Suomessa 2006, kun filosofi Johan Vilhelm Snellmanin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta. Nuori filosofian dosentti Johan Vilhelm Snellman pyysi syksyllä 1837 lupaa pitää luentoja aiheesta ”Akateemisen vapauden todellinen luonne”, mutta konservatiivinen yliopiston johto piti aihetta poliittisesti liian arkaluonteisena. Kansakoululaitosta koskeva asetus hyväksyttiin 1866 pastori Uno Cygnaeuksen valmistelutyön pohjalta, mutta vuosisadan vaihteessa vain joka kolmas lapsi kävi kansakoulua (Miettinen et al. Snellman sai yliopistossa filosofian professuurin vasta 1856, mutta ehti sitä ennen aloittaa Kuopiossa yläalkeiskoulun rehtorina ja lehtimiehenä Suomen sivistysohjelman, jonka kielija rahareformeja hän pääsi toteuttamaan senaattorina vuodesta 1863 alkaen keisari Aleksanteri II:n vapaamielisellä kaudella. J. A. Yrjö-Koskinen, suomen kielen tutkija M. Runeberg, filosofi J. Aleksis Kiven 1870 valmistunut romaani Seitsemän veljestä kuvaa eloisasti, kuinka lukkari patukan avulla ajoi lukutaitoa jukuripäisten sisupussien päähän. Tärkeitä etappeja Sivistys-Suomen rakentamisessa ovat olleet oppikouluja, peruskoulua, yleissivistävää lukiota ja ammatillista koulutusta Ilkka Niiniluoto. Topelius ja Y. Snellmanin mukaan akateeminen vapaus voi toteutua vain, jos yliopistossa tapahtuu professorien edustaman tradition ja opiskelijoiden vaatiman itsetajunnan sovitus. Sivistysvaltion kulmakiveksi muodostui itsenäisessä Suomessa 1921 voimaan tullut oppivelvollisuuslaki, jonka mukaan kaikkien 7–15-vuotiaiden on hankittava kansakoulun oppimäärän tiedot. V
Keskustelua sivistyksen tulevaisuudesta viritti myös Futura-lehden erikoisnumero 1/2008, jonka jatkona käsiteltiin uskonnon tulevaisuutta (Futura 2/2010), oppimisen tulevaisuutta (Futura 3/2014) ja koulun tulevaisuutta (Futura 2/2015). Vastaavaa keskustelua käytiin Ciceron ”hengen viljelystä” (cultura animi), kun ”korkeakulttuurin” rinnalla alettiin arvostaa ”kansankulttuuria” ja ”populaarikulttuuria”. 3/24 6 Futura koskevat uudistukset. sapientia) sisälsi kaksi ulottuvuutta: tiedon (oikeat käsitykset todellisuudesta) ja etiikan (hyveelliset toiminnan tavat) (Niiniluoto 2014). Seuraavana vaiheena voi mainita lamavuotena 1993 valmistuneen kansallisen sivistysstrategian, jonka primus motor oli opetusministeriön suunnittelupäällikkö Liekki Lehtisalo kansliapäällikkö Jaakko Nummisen tukemana. Antiikin viisauden käsite (kr. Samalla ihailtiin ”sydämen sivistystä”, jota joillakin avarakatseisilla ihmisillä on luontaisesti ilman erityistä oppineisuutta. Yliopistolaitos laajeni alueellisesti 1960-luvun korkeakoulujen kehittämislain ansiosta ja täydentyi ammattikorkeakoulujen verkostolla 1990-luvulla (Niiniluoto 2020). Nämä lakiin kiteytetyt periaatteet, jotka ovat yhdenmukaisia YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kanssa, muodostavat Suomen sivistysvaltion kivijalan. Tälle kaudelle sijoittui myös Snellmanin juhlavuosi 2006. Strategian laatimiseen osallistuneet eri alojen asiantuntijat julkaisivat laajemmat omat esseensä sivistyspolitiikasta teoksessa Sivistys 2017 (Lehtisalo 1994). sofia, lat. Itse en arastellut käyttää sivistyksen käsitettä Helsingin yliopiston rehtorin avajaispuheissani 2003–2007 (Niiniluoto 2011). Se liitettiin usein aateliseen tai porvarilliseen ihanteeseen, jossa riittävän varakas ”sivistyneistö” tai ”lukeneisto” on sisäistänyt muodolliset ja kohteliaat käytöstavat vastakohtana ”moukille” ja ”barbaareille”. 1970-luvulla snellmanilainen sivistysyliopiston idea sai uudenlaista kannatusta, kun erityisesti Jyväskylän yliopistossa muodostettiin rintama FYTT:n laatimaa tutkinnonuudistusta vastaan: teknokraattisen ammatillisen hyötyajattelun sijaan yliopistojen tehtävä on kasvattaa kriittisiä intellektuelleja. Sivistys-sanan käyttö oli kuitenkin pitkään poissa muodista, kun sitä pidettiin hienostelevan elitistisenä. Pekka Hallbergin johtaman työryhmän pohjalta 1999 vahvistetussa perustuslaissa on säädetty kansalaisten yhdenvertaisuudesta (6§), oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7§), liikkumisvapaudesta (9§), yksityiselämän suojasta (10§), uskonnon ja omantunnon vapaudesta (11§), sananvapaudesta ja julkisuudesta (12§), kokoontumisja yhdistymisvapaudesta (13§), omaisuuden suojasta (15§), ”sivistyksellisinä oikeuksina” maksuttomasta perusopetuksesta ja tieteen, taiteen ja ylemmän opetuksen vapaudesta (16§), oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin (17§), oikeudesta työhön ja elinkeinovapauteen (18§) sekä oikeudesta sosiaaliturvaan (19§) ja oikeusturvaan (21§). Naiset pääsivät mukaan yliopistokoulutukseen 1800-luvun lopulla ja maksuton koulutus yliopistotasolle saakka turvattiin itsenäisessä Suomessa. Vastaavasti Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Tärkein täydennys hänen sivistyskäsitykseensä on 1900-luvun lopulla virinnyt ympäristöfilosofia, jossa korostetaan luonnon itseisarvoa. 1900-luvulla asemansa vakiinnuttanut vapaa sivistystyö (kansalaisopistot, työväenopistot, kesäyliopistot, avoin yliopisto) sai oman lakinsa 1999. Näiden uudistusten myötä Suomesta on rakennettu nykyaikainen oikeusvaltio ja koulutusyhteiskunta, joka onnistui vuonna 2000 yllättämään kohotessaan PISA-tutkimuksissa maailman kärkipäähän matematiikkaa ja äidinkieltä koskevissa oppimistuloksissa. Kun Snellman oli filosofinen idealisti, hän rajasi sivistyksen kohteeksi ihmishengen kehityksen ja sen historiallisesti muuttuvat tuotteet. Sivistyksen ulottuvuuksia Sivistyksen pitkässä historiassa on edetty antiikin filosofeista eli ”viisauden ystävistä” (Platonin Akatemia, Aristoteleen Lykeion), Aleksandrian kirjastosta ja keskiajan yliopistoista, renessanssin taiteen, tieteen vallankumouksen ja valistuksen koulutusihanteen kautta 1900-luvun hyvinvointiyhteiskuntaan ja informaatioyhteiskuntaan. Siten nykyisin sivistykseen kuuluvat myös ”vihreät” aatteet kestävästä kehityksestä, luonnonsuojelusta, elonkirjon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Osmo Kuusen (2008) mukaan toisen maailmansodan jälkeen sivistys-sanan käyttö saattoi tuoksahtaa vanhalle ja tunkkaiselle, ”jopa yritykseltä palauttaa vanha patriarkaalinen sääty-yhteiskunta”
Tiedollisissa sisällöissä ja taidoissa on kuitenkin myös merkittävää historiallista jatkuvuutta (Niiniluoto 2018). Teemavuoden 2024 toimikunta päättikin omalta osaltaan käyttää kansainvälisissä yhteyksissä reippaasti suomen sanaa ”sivistys”, josta voisi tulla samanlainen brändimerkki kuin sanoista ”Sibelius”, ”sisu” ja ”sauna”. Siveellisyyteen kuuluvat hyvät tavat, mutta se ei rajoitu vain etikettiin, vaan siihen sisältyy myös etiikan tutkimus sekä sisäistetty moraalinen velvollisuus toimia isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi. Suomen kielessä 1800-luvun alussa omaksuttu sana ”sivistys” (Reinhold von Becker) on ilmiasultaan sukua sanoille ”siviili” ja ”sivilisaatio”, jotka on johdettu latinan sanoista civis (kansalainen) ja civilis (kansalaiselle ominainen). Taiteen tuottamilla artefakteilla on esteettistä itseisarvoa, mutta myös rahallista arvoa gallerian myymälässä ja huutokaupassa. Schwanitz 2004), mutta ne ovat tietosanakirjojen tapaan korvautuneet internetin hakuohjelmilla. Saksan sana Bildung puolestaan juontuu keskiajan kristilliseen oppiin ihmisestä jumalan kuvana: jumala on kaikkitietävä ja kaikkihyvä, joten ihmisen sivistyminen prosessina tarkoittaa tietämisen ja hyveellisyyden kasvua. Siten siihen kuuluvat etiketin ja etiikan lisäksi kulttuuriperinnön tallennus (muistiorganisaatiot, kuten kirjastot, museot ja arkistot), välittäminen (koulutus ja media) ja luominen (tiede ja taide). Esimerkiksi tieteen totuudenmukaisilla tuloksilla on itseisarvoa osana maailmankuvaa, mutta ne voivat toimia lähtökohtina hyödyllisille teknologisille innovaatioille. Johdannaisia ovat myös sanat ”siisti” ja ”siveä”. Klassisen muotoilun yleissivistyksen ihanteelle antoivat antiikin filosofiaan perustuvat ”seitsemän vapaata taitoa” (artes liberales) keskiajan koulutusjärjestelmässä: quadrivium sisälsi geometrian, aritmetiikan, astronomian ja musiikin, trivium grammatiikan (kieliopin), retoriikan (puhetaidon) ja dialektiikan (logiikan Ilkka Niiniluoto. Koulutuksella on merkitystä henkiselle kasvulle ja ammattitaidoille. Todellinen kantasana on kuitenkin ”sivistää”, joka länsimurteissa on tarkoittanut pellavan harjaamista ja siistimistä. Henkilö, joka ei omakohtaisesti arvosta sivistystä itsessään, ei ole oikein ymmärtänyt, mitä sivistys on (Kivistö ja Pihlström 2018). Saksalaiset uushumanistit Wilhelm von Humboldt, Friedrich Schiller ja Friedrich Schlegel kuvasivat sivistymistä itsensä määräämisen ja kykyjen harmoniaa luovana prosessina, jossa lopputulos ei ole ennalta tiedossa (Hakkarainen 2024). Suosikkimääritelmäni mukaan sivistys on inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista (Niiniluoto 1994). Kaikilla kulttuurin sektoreilla tarvitaan luovuutta, mutta tieteessä korostuu erityisesti kriittinen epäily, tekniikassa tehokkuus ja taiteessa mielikuvitus. Työssä tarvittavasta ammattisivistyksestä on tapana erottaa yleissivistys historiallisesti muuttuvana kokonaisuutena tietoja ja taitoja, joita ihminen tarvitsee kansalaisena jokapäiväisessä elämässä ja harrastuksissa. Vaikka yleissivistyksen sisältö jatkuvasti muuttuu ajan mukana, joitakin yrityksiä on tehty kaiken tarpeellisen tiedon kokoamiseksi käsikirjoihin (vrt. Mutta sivistyksen itseisarvo ei sulje pois sen samanaikaista välinearvoa (Niiniluoto 1994). Siten sivistys on yksilön ja kansakunnan toimintavalmiuksien varanto, elämän hallinnassa tarvittava henkinen pääoma, siis kaikkea mitä on saatu aikaan tieteen, taiteen, uskonnon, elinkeinoelämän ja tapojen aloilla, mutta samalla se arvokäsitteenä ilmaisee hyvän elämän perimmäisiä päämääriä. 7 3/24 Futura Snellmanin sivistyksen käsite (bildning) käsitti sekä tietämisen (vetande) että siveellisyyden (sedlighet). Tällä hän ilmeisesti tarkoitti sitä, että nopeasti vanhenevan tosiasiatiedon sijasta kaikkein pysyvintä ja arvokkainta on kyky etsiä uutta tietoa. Kullekin professiolle ominainen ammattisivistys on perusta taloudellisille ansioille ja vauraudelle. Siten sivistykseen kuuluu joukko taitoja ja tietoja, joita kansalainen tarvitsee elämänsä hallinnassa (Niiniluoto 2008). Anto Leikolan komitea ehdotti 1988, että perussivistykseksi kutsuttaisiin yleissivistystä täydennettynä kaikille ammateille yhteisillä taidoilla (kuten lukutaito, kielitaito ja tietotekniikan taidot), mutta tämä termi ei ole juurtunut yleiseen käyttöön. Filosofi Eino Kailan mukaan ”sivistys on se, mitä jää jäljelle, kun olemme unohtaneet kaiken oppimamme”. Englannin kielessä ei ihme kyllä ole suoraa vastinetta Bildung-sanalle, joka tavallisesti korvataan kasvatukseen ja henkiseen ylösrakentamiseen viittavilla termeillä education ja edification. Sivistyksellä on yhtä aikaa itseisarvoa ja välinearvoa
Tämä ohjelma hiukan täydennettynä muodostaa edelleenkin ytimen Yhdysvaltojen liberal arts college –traditiossa. Sivistys ja arvot Artikkelissani ”Sivistys ja arvot” (Niiniluoto 1994) esitin, että alkavalla vuosituhannella Sivistys-Suomen tulee olla ”vapaiden ja aktiivisSivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Triviumin heikkoutena oli kuitenkin tieteen takapajuinen tila keskiajalla, kun riittävää tietoa tosiasioista ja luonnonlaeista ei vielä ollut tarjolla erityistieteiden piirissä. Oppiaineiden piirissä on mahdollista toteuttaa uusia pedagogisia kokeiluja, ja niiden yhteistyön pohjalta oppilaat pääsevät hedelmällisellä tavalla käsittelemään ”ilmiöpohjaisia” aiheita tai yhdistäviä teemoja, kuten yrittäjyys, hyvinvointi, kestävä elämäntapa ja globaali vastuu, kulttuurien tuntemus ja kansainvälisyys, monilukutaito ja mediat sekä teknologia ja yhteiskunta. Siten aikanaan tehty kokeilu, jossa lukio-opinnoista sai poisvalita esimerkiksi historian, filosofian ja fysiikan, oli huonosti perusteltu. Valtioneuvoston lukioasetus vuodelta 2014 luettelee monipuolisesti näitä taitoja: kokonaisuuksien hallinta, oppimisen taidot, tieteellinen ja siihen liittyvä kriittinen ajattelu, luovuus, työskentelyn taidot, työelämän valmiudet, vuorovaikutusja yhteistyötaidot, tiedon hankintaja hallintataidot, tietotekniset käyttöja soveltamistaidot, taito ilmaista itseänsä kirjallisesti ja suullisesti kielen ja taiteen avulla sekä kyky eettiseen pohdintaan. Tietämisen taitojen korostus ei saakaan merkitä oppiaineiden hylkäämistä lukiota uudistettaessa. Verkosta vapaasti haettavan avoimen informaation pätevyyden arviointi ja tulkinta edellyttävät vastaanottajalta vahvaa yleissivistystä. Lisättynä äidinkielellä ja nykykielillä sen tieteenalat löytyvät myös suomalaisista lukioista, jotka yleissivistävinä yksikköinä kasvattavat nykyisiä nuoria toimimaan työelämässä aina 2080-luvulle saakka. Vuonna 1640 perustetussa Turun Akatemiassa virkamiehiksi koulutettavat papit, tuomarit ja lääkärit aloittivat yleisopinnoilla filosofisessa tiedekunnassa, jossa oppialoina olivat pyhät kielet (heprea, kreikka), kaunopuheisuus (latina), matematiikka, luonnontiede (fysiikka ja kasvioppi), teoreettinen filosofia (logiikka ja metafysiikka) ja käytännöllinen filosofia (etiikka, politiikka ja historia). Erityisopetusta voi lisäksi saada esimerkiksi rippikoulusta, musiikkiopistoista ja autokoulusta. Yleissivistykseen kuuluvia tietoja ja taitoja opitaan rinnakkain myös muualla kuin koulussa. Oppiaineiden järjestelmä on myös edellytys niiden väliselle yhteistyölle – samaan tapaan kuin yliopistoissa tieteidenvälisyys pohjautuu tieteenalojen vuorovaikutukseen. median uusiin välineisiin liittyvä monilukutaito. 2024). Matematiikka ja äidinkielen kieliopinnot tukevat jäsentyneen ajattelun ja itseilmaisun kehittämistä, vieraiden kielten taito on entistä tärkeämpi monikulttuurisessa maailmassa (huolimatta Googlen käännösohjelmien edistymisestä), terveystieto ja liikunta auttavat huolenpitoa ruumiin kunnosta, taitoaineet (musiikki ja kuvataide) vahvistavat mielikuvitusta ja tunnetaitoja. Filosofia puolestaan edistää kriittisen ajattelun taitoa ja arvokeskustelua tulevaisuuden vaihtoehtojen arvioinnissa. Tästä käytiin aikanaan kiistaa: Snellmanin mielestä siveellinen kasvatus kuului kodille ja perheelle, kun taas Cygnaeus näki sen lastentarhan ja kansakoulun tehtävänä (Miettinen et al. 3/24 8 Futura eli päättelyja väittelytaidon). Nykyisin peruskoulun ja lukion lisäksi nuorten oppimisen lähteitä – hyvässä ja pahassa ovat koti, ystävät, armeija, media, internet ja some. Ymmärtääkseen maailmaa lukiolaiset ja aikuiset tarvitsevat edelleen oppiaineiden kautta saatavaa tiedepohjaista perustietoa todellisuuden rakenteista ja säännönmukaisuuksista (fysiikka, kemia, biologia, maantiede), ihmiskunnan menneisyyden peruskehikosta ja maailman muutoksen tavoista (historia), ihmisen käyttäytymisestä (psykologia), yhteiskunnan laeista ja instituutioista (yhteiskuntaoppi) sekä yhteiskunnassa vallitsevista moraalijärjestelmistä (elämänkatsomustieto). Snellmanin muotoilemaa ihannetta sivistyksestä ajallisesti elinikäisenä prosessina on noudatettu vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen laitoksissa, mutta se on omaksuttu myös vuoden 1998 lukiolakiin. Aatehistoriallisesti on helppoa nähdä, että tietämisen taidot nykyisessä koulussa ja yliopistossa ovat päivitys klassisille trivium-opinnoille: kielioppiin, puheoppiin ja ajattelun taitoon on lisätty mm. Koulujen yleisen kasvatustehtävän kannalta kriittistä ajattelua ja eettistä harkintaa opettavaa filosofiaa voi jopa pitää lukion tärkeimpänä aineena
Kansanvalistusseuran kalenteriin 2024 (Sauri ja Tuomi 2024) kirjoittamassani puheenvuorossa tiivistän sivistyksen ajankohtaista arvosisältöä seuraavasti: ”Yliopistoille sivistys 2020-luvulla on avarakatseisuutta ja hyväntahtoisuutta, suvaitsevaisuutta ja luottamusta, huolenpitoa tulevien sukupolvien hyvinvoinnista, oikeudenmukaisuudesta, isänmaan ja maailman parhaasta. Tällainen nihkeä ja ymmärtämätön suhtautumiIlkka Niiniluoto. Myös Suomen poliittisessa elämässä on saanut jalansijaa maahanmuuttoa arvosteleva liike, joka suhtautuu nuivasti kulttuuriin ja rasismin poiskitkemiseen. Ensimmäinen liittyy sivistyksen arvoa koskeviin asenteisiin. Sivistys on humanistista ja luonnontieteellistä perustutkimusta, kulttuuriperinnön tallennusta museoihin ja kirjastoihin, uuden tiedon luovaa etsintää, opettajien koulutusta, elinikäistä oppimista, ylioppilaiden toimintaa ja alumnien tapaamisia, tutkitun tiedon välittämistä päätöksentekijöille ja kansalaisille. Kansanvalistusseuran nykyinen johtoajatus on tukea ”arkisivistystä”, johon kuuluu ”yhdessä oppiminen” ja huolenpito toisistamme ja ympäristöstämme (Ojanen 2024). Sivistys on ymmärryksen lisäämistä maailman muutoksesta ja pirullisten ongelmien eettisesti vastuullisesta ratkaisemisesta, ekologisen kestävyyden tukemista, ilmastonmuutoksen hillitsemistä, luontokadon ehkäisemistä, demokratian lujittamista ja rauhantyötä.” Uhkaava tulevaisuus Sivistys arvokäsitteenä ilmaisee niitä ihanteita, joita odotetaan toivottavalta tulevaisuudelta. Maailmanpolitiikassa on viime vuosina tapahtunut epäsuotuisaa kehitystä, kun globalisaatioon liittyvän monikulttuurisuuden vastareaktiona on syntynyt ahdasmielistä nationalismia ja populismia, joka on johtanut uusfasistisen Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa, demokratian heikentymiseen Trumpin kauden Yhdysvalloissa ja oikeusvaltion horjumiseen useissa Euroopan maissa. Strategia avaa sivistystä arvona lyhyesti toteamalla, että se ”ohjaa meitä oikeaan, on eettinen omatuntomme ja tuo meille jatkuvuutta ja avarakatseisuutta”. Mainitsen seuraavassa viisi ehkä tärkeintä ajankohtaista haastetta, jotka maailman muuttuminen on tuonut esiin (vrt. Sille ominaisia arvopäämääriä tiivistin seuraavasti: ”luonnon ja rakennetun ympäristön kauneus ja terveys, ekologisesti kestävä kehitys, elämän laatu ihmisten toimintavapauden kautta ymmärrettynä, perusturvallisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, demokratia, sukupuolten tasa-arvo, syrjinnän torjuminen, elinikäinen koulutus, luovan lahjakkuuden kehittäminen tieteessä ja taiteessa, oma-aloitteisuus arkielämän vapaa-aikana, ahkeruus työnteossa, työttömyyttä tehokkaasti torjuva politiikka, yhteisvastuu, avoimuus ja erilaisuuden sietokyky, kansainvälinen yhteistyö ja monikulttuurisuus”. Tätä tehtävää se toteuttaa myös kansainvälisesti, esimerkkinä afgaanitytöille järjestetty mobiilioppiminen. Vaikka ne saattavat tuntua vielä merkitykseltään vähäisiltä, niiden kumulatiivinen vaikutus pitkällä aikavälillä voi vakavasti uhata sivistyksen välitystä tuleville sukupolville. Helsingin yliopisto kertoo strategiassaan vuosille 2021–2030 olevansa ”sivistyksen ja kestävän hyvinvoinnin rakentaja tulevien sukupolvien parhaaksi”. 9 3/24 Futura ten kansalaisten muodostama demokraattinen oikeusvaltio”, ”kansallisia perinteitä kunnioittava mutta samalla erilaisuutta suvaitseva kulttuurivaltio”, ”luonnon kestoja uusiutumiskykyä säästävä ekovaltio” ja ”korkeatasoiseen tutkimukseen ja koulutukseen perustuva hyvinvointiyhteiskunta”. Yliopisto toimii ”tieteen voimalla – maailman parhaaksi” neljän toisiinsa liittyvän arvon pohjalta: totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys. Mutta todellisuudessa vallitsee monia tekijöitä, jotka uhkaavat rapauttaa sivistystä. Teos Aika haastaa humanistit (Heikkilä ja Niiniluoto 2023) korostaa, että aikamme suurimmat haasteet ja ongelmat ovat ihmisen aiheuttamia, joten humanisteilla tulisi olla tärkeä rooli niiden tutkimuspohjaisessa ratkaisemisessa. Niiniluoto 2020). Yliopisto-lehden pääkirjoituksessa ”Sivistys on pelastus” kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä (2024) toteaa nasevasti: ”sivistys on ymmärrystä käyttää tietoa hyvään” ja ”vastuun kantamista nykyisyydestä ja tulevaisuudesta”. Lisäksi ”tuotamme sivistyksellistä pääomaa, joka on tiedollista mutta myös sisäistä kypsyyttä, eettisyyttä ja suvaitsevaisuutta sekä koko elämän jatkuvaa oppimista”
Samassa teoksessa Mika Mannermaa ilmaisi vastaavan ajatuksen argumentoimalla, että ”tietointensiivistyvä yhteiskunta ei tule toimeen ilman sivistystä”. Taloudelliseen ajattelussa uusliberalismin ahneutta on korvattava valistuksen ja humanismin arvoilla (Korkman 2022). Kääntöpuolena on kuitenkin sosiaalisen median muotoutuminen alustaksi vihapostille, valeuutisille, salaliittoteorioille ja eristäytyneille ”kuplille”, joissa torjutaan omien ennakkoluulojen vastaista tietoa. Tilannetta ei suinkaan paranna joidenkin puolueiden poliittinen pyrkimys leikata Yleisradion rahoitusta tai Orpon hallituksen päätös supistaa Julkisen sanan neuvoston tukea. Toinen koskee sivistystoimintojen rahoitusta. Jo 1980-luvulla ryhdyttiin puhumaan uudesta uljaasta informaatioyhteiskunnasta. 3/24 10 Futura nen ei lupaa hyvää sivistyksen tulevaisuudelle. Meidän on omalta osaltamme uudelleen mietittävä identiteettimme suomalaisina, eurooppalaisina ja maailmankansalaisina. Orpon hallitus on sitoutunut kasvattamaan samana aikana tutkimusja kehittämistyön bkt-osuuden nykyisestä 3 prosentista 4 prosenttiin, jolloin yritysten panostus on noin kaksi kolmasosaa ja julkinen osuus yksi kolmasosa. Digitaaliset ihmistieteet ovat nopeasti nouseva ala yliopistoissa. Ilahduttava esimerkki uusista toimijoista on avointa yhteiskuntaa tukeva Faktabaari. Kolmas liittyy mediaan ja digitaaliseen vallankumoukseen. Martha Nussbaum (2011) osoittaa vakuuttavasti, että kriittisesti ajattelevia kansalaisia kasvattava humanistinen sivistys on edellytys toimivalle demokratialle ja virkeälle taloudenpidolle. Digitalisaation kumous onkin näin yllättäen viemässä meitä kohti ”totuudenjälkeistä” aikaa, johon luisumista koulutuksen tulisi parhaansa mukaan estää (Niiniluoto 2019). Mutta molempien tavoitteiden osalta on pidettävä huolta siitä, että kasvu ei kanavoidu vain lyhytnäköiseen hyödyn tavoitteluun, vaan myös sivistykselle tärkeät perustutkimuksen ja ihmistieteiden alat saavat siitä kohtuullisen osuuden. Itse epäilin tuolloin, että median informaatiokohinassa aidon tiedon suhteellinen osuus on pikemminkin pienenemässä kuin kasvamassa. Päättäjiä ja äänestäjiä on jatkuvasti valistettava sivistyksen voimasta. Jatkossa tullaan tarvitsemaan monenlaisia rahoitusmalleja, joissa kulttuuripalvelujen julkisen tuen rinnalla on käytettävissä yksityistä rahaa säätiöiltä ja lahjoittajilta. Sosiaalisessa mediassa harjoitetaan myös maalittamiseksi kutsuttavaa ikävää joukkopainostusta, jonka kohteeksi voivat joutua arkoina pidettyjä aiheita (kuten maahanmuutto ja sukupuolijärjestelmät) tutkivat yhteiskuntatieteilijät ja toimittajat. Uuden käänteen tälle kehitykselle antoi internetin keksiminen 1990-luvun alussa. Tämä ei merkitse, että kulttuuri olisi ylimääräistä luksusta, vaan se tulisi nähdä edullisena sijoituksena, joka maksaa itsensä takaisin talouden toimivuutena, elämän merkityksellisyytenä ja ihmisten onnellisuutena (Heikkilä ja Niiniluoto 2023). Taideja kulttuurialojen bkt-osuus on nykyisin 3,1 prosenttia ja sekin tulisi nostaa EU:n keskiarvon tasolle reilusti yli 4 prosenttiin. Jo Lehtisalo (1994) oivalsi Snellmanin perinnön hengessä, että sivistysstrategiassa ei ole kyse vain selviytymistarinasta vaan menestystarinasta: tutkimus, tiede, taide, koulutus ja kulttuuri muodostavat henkisen infrastruktuurin, jonka varassa myös kansakunnan hyvinvointi voi kukoistaa. Tarvitsemme uuden sivistysstrategian, jolla turvataan sivistysvaltion keskeisten instituutioiden kestävä toiminta. Tämä tulisi toteuttaa riittävillä resursseilla laadusta tinkimättä. Nyt ”tietoverkoissa” kulkee valtavia määriä sirpaleista informaatiota, jonka tulkinta ja ymmärtäminen edellyttävät vastaanottajalta vahvaa yleissivistystä. Siksi tieteen itseisarvon ja talouskasvun kannalta on merkittävää, että opetusja kulttuuriministeriön visioryhmä on esittänyt tavoitteeksi nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuuden nykyisestä noin 40 prosentista 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Toisaalta cancel-kulttuuriksi kutsuttuja identiteettipoliittisia yhteenottoja syntyy, kun oikeuksiaan peräämään herännet vähemmistöt (woke) eristävät ja boikotoivat internetin kautta henkilöitä, jotka ovat esittäneet väärinä tai Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Laskentatehon kasvu sekä tieteellisen tiedon ja aineistojen avoin saatavuus tarjoavat suuria mahdollisuuksia kaikkien alojen tutkimukselle ja koulutukselle. Riitelyn sijasta tarvitsemme kuitenkin entistä kipeämmin luotettavaa tiedonvälitystä ja faktantarkistusta. Julkista tehtävää hoitava Yleisradio on joutunut myös kritiikin hampaisiin, kun yksityisiä sanomalehtiä edustava Medialiitto väittää sen vääristävän kilpailua markkinoilla
Koulukiusaaminen saattaa jatkua kotiin saakka somen välityksellä. Samalla kun humanistien tehtäväksi tulee jäsentää robottien etiikkaa ja tekoälyn vastuullista soveltamista ihmisen tukiälynä, syntyy entistä suurempi tarve pohtia ihmisyyteen ja hyvään elämään liittyviä arvokysymyksiä. Tarvitsemme tutkimuspohjaisen sivistyspoliittisen ohjelman, jossa koko ketju varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin ja aikuiskoulutukseen arvioidaan tulevaisuuden tarpeiden näkökulmasta. Suomessakin on huolestuneesti havaittu, että erityisesti poikien lukutaito on rapistunut ja oppimistulokset heikentyneet. 2022). 11 3/24 Futura sopimattomina pidettyjä mielipiteitä. Samaan tapaan voi käydä kirjoitustaidolle, kun laajoihin kielimalleihin perustuva ChatGPT pyydettäessä tarjoaa käytettäväksi eri tyyleillä laadittuja tekstejä. Siksi yhteiskuntaja käyttäytymistieteiden tulisi analysoida, miksi ihmiset toimivat irrationaalisesti ja miten heidät saisi koulutuksen ja valistuksen keinoin muuttamaan tottumuksiaan, jotta voimme jättää elinvoimaisen planeetan – ja sen osana kukoistavan Sivistys-Suomen – jälkeläisillemme (Raivio 2023). Tuoreen suomalaisen arvion mukaan lukion ykkösluokan tyttöjen keskimääräinen päivittäinen someaika on 3,9 tuntia ja ruutuaika 5,8 tuntia. Tekoälyn trollit ja botit jylläävät ja huijaavat sosiaalisessa mediassa luomalla valeviestejä ja syväväärennöksiä, joita on miltei mahdoton erottaa aidoista. Tiedämme myös, että esimerkiksi oman maamme hiilipäästöistä kaksi kolmasosaa syntyy kotitalouksien kulutuksesta, joista ainakin osa ylittää kohtuulliseen elämään kuuluvat tarpeet. Kun ruoka ja vaatteet saadaan nykyisin valmistuotteina, niiden valmistamiseen liittyvät taidot ovat rapistuneet; päässälaskua ei enää osata, kun matkapuhelimen laskuri tekee työn hetkessä. Opinnäytteet ja tentit onkin tästä syystä pantava uusiksi yliopistoissa. Heijastukset myös sivistyksen perustaitoihin saattavat olla järisyttäviä. Liike-elämässä tekoälyn toivotaan lisäävän tuottavuutta, mutta tämä merkitsee työtehtävien uusjakoa ja lisääntyvää tarvetta lukuisten suomalaisten uudelleenkoulutukselle. Suuret teknologiayhtiöt (kuten Meta, X, Instagram ja Tiktok) kahmivat itselleen kohtuutonta valtaa kehittämällä entistä viekkaampia keinoja koukuttaa ihmisiä omien alustojensa suurkuluttajiksi. Kouluissa suoritettu ”digiloikka” on etsinyt tapoja hyödyntää uusia älylaitteita opetuksen ja opiskelun apuna, mutta niiden vapaa käyttö oppituntien keskellä häiritsee lasten keskittymistä. Pahimmissa skenaarioissa sivistyneen yhteiskunnan infrastruktuuri murtuu. Kouluissa tulisi olla riittävää digirauhaa, joka kannustaa lukuintoa. Neljänneksi tekoälyn nopeat edistysaskeleet tulevat radikaalisti muuttamaan työelämää ja vapaa-aikaa (Kivinen 2023). Joukko edistyksellisiä yrityksiä, yliopistoja ja kaupunkeja on muodostanut ympäristövastuuta korostavan yhteisön Climate Leadership Coalition (CLC), joka kannattaa EU:n kunnianhimoista teollisuusja ilmastopolitiikkaa. Kun tekoäly tekee puolestamme entistä enemmän henkisiä töitä, myös tuotoksia koskevat tekijänoikeudet tulevat ongelmallisiksi. Tulevaisuususkon ytimenä olkoon siis globaalisti yleistetty snellmanilainen viisaus: maailmaa voidaan parantaa vain sivistyksen voimalla! Ilkka Niiniluoto. Opettajan ammatin perinteisesti vahva arvostus on näissä myllerryksissä kärsinyt. Viidenneksi ilmaston lämpeneminen on oman aikamme vakavin uhka, joka koskee luonnon ympäristöä ja ihmisten elinmahdollisuuksia (Kyllönen ja Oksanen 2020). Tämän kestävää kehitystä koskevan ongelman tutkimisessa tarvitaan Jari Niemelän visioimaa kestävyystiedettä eli monitieteistä yhteistyötä luonnontieteiden, lääketieteen ja ympäristöteknologian aloilla (Halonen et al. Nykyisellä vauhdilla ilmastonmuutos tulisi saastuttamaan ilmaa ja vesistöjä, sulattamaan jäätiköitä ja aavikoittamaan laajoja alueita eteläisessä Euroopassa, mikä johtaisi ilmastopakolaisten hallitsemattomaan tulvaan
Iltalehti 10.6.2024. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 45. Snellmanin elämä. Kivinen, Kari (toim.) (2023): Digitaalinen informaatiolukutaito: Tekoälyopas. Niiniluoto, Ilkka (1994): Sivistys ja arvot. Duodecim, Helsinki. 3/24 12 Futura Lähteet Hakkarainen, Jani (2024): On sivistymisen aika. Suomen kasvatustieteellinen seura, Jyväskylä. Otava, Helsinki. Niiniluoto, Ilkka (2017): Suomi menestyy sivistysvaltiona. Yliopisto 4/2024, 6. V. Kansanvalistusseura, Helsinki. Helsingin Sanomat 13.1.2008, A5. Niiniluoto, Ilkka (2014): Viisaus hyveenä. Teoksessa Lehtisalo (1994), 45–66. Niiniluoto, Ilkka (2018): ”Vieraskynä: Lukion on vastedeskin varjeltava yleissivistystä”. WSOY, Porvoo. Teoksessa Jani Ursin & Reetta Muhonen (toim.): Tuntematon korkeakoulutus. Niiniluoto, Ilkka (2011): Dynaaminen sivistysyliopisto: Sata puhetta ja kirjoitusta vuosilta 1987–2010. Faktabaari, Helsinki. Niiniluoto, Ilkka (2020): Korkeakoulutuksen merkitys kansakunnan rakentamisessa. Sivistys vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Halonen, Tarja, Kaisa Korhonen-Kurki, Jari Niemelä & Janna Pietikäinen (toim.) (2022): Kestävyyden avaimet: Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon. Gaudeamus, Helsinki. Ojanen, Eero (2024): Sivistyssäätiö: Kansanvalistusseura 150 vuotta. Kyllönen, Simo & Markku Oksanen (toim.) (2020): Ilmastonmuutos ja filosofia. Niiniluoto, Ilkka (2019): Kuka hukkasi totuuden. V. Otava, Helsinki. Futura 27:1, 27–41. Kanava 45:4, 6–11. Futura 27:1, 6–8. Kivistö, Sari & Sami Pihlström (2018): Sivistyksen puolustus: miksi akateemista elämää tarvitaan. Snellman ja suomalainen sivistyskäsitys. Niiniluoto, Ilkka (2008): Tiede, arvot ja yleissivistys. Kuusi, Osmo (2008): Mitä aineksia menneisyyden sivistysideologiat tarjoavat tulevaisuuden sivistysihanteille. Gaudeamus, Helsinki. Helsingin yliopisto, Helsinki, 315–323. Tieteessä tapahtuu 37:2, 9–15. SoPhi, Jyväskylä. Lehtisalo, Liekki (toim.) (1994): Sivistys 2017. Heikkilä, Tuomas (2024): Sivistys on pelastus. Raivio, Kari (2023): Maapallo potilaana. Gaudeamus, Helsinki. Sauri, Pekka & Lauri Tuomi (toim.) (2023): Kansanvalistusseuran kalenteri 2024. Schwanitz, Dietrich (2004): Sivistyksen käsikirja: Kaikki, mikä tulee tietää. Gummerus, Jyväskylä. Heikkilä, Tuomas & Ilkka Niiniluoto (toim.) (2023): Aika haastaa humanistit. Gaudeamus, Helsinki. Savolainen, Raimo (2006): Sivistyksen voimalla: J. Korkman, Sixten (2022): Talous ja humanismi. Edita, Helsinki. Gaudeamus, Helsinki. Gaudeamus, Helsinki. Teoksessa Nora Hämäläinen, Juhana Lemetti & Ilkka Niiniluoto (toim.): Hyve. Nussbaum, Martha (2011): Talouskasvua tärkeämpää: Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä. Miettinen, Reijo, Eero Ojanen, Severi Hämäri & Soila Lemmetty (toim.) (2024): J
Osaamisidentiteetti-käsite tuo näkyviin uudella tavalla osaamisen merkitystä osana laajempaa keskustelua yksilön kokonaisvaltaisesta sivistyksestä sekä suhteesta ammattien ja työn tulevaisuuteen. Myös tulonlähteet moninaistuvat ja tarvitaan uudenlaisia, osaamisyhdistelmiä hyödyntäviä verkostoja. 13 3/24 Futura Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta Työ ja osaaminen on jatkuvassa muutoksessa: ihmisten työurat moninaistuvat ja alanvaihdokset sekä uraja tehtäväsiirtymät lisääntyvät esimerkiksi teknologian kehittymisen myötä. Artikkelissa esittelemme osaamisidentiteetti-käsitteen ulottuvuuksia, kehittymisedellytyksiä sekä merkitystä yksilön elämän kokonaisuuden näkökulmasta. On aiheellista pohtia, missä ja milloin osaamista kertyy, miten se vaikuttaa yksilön käsitykseen omasta osaamisestaan ja itsestä osaajana, sekä käsitykseen omasta potentiaalista ja osaamisen soveltamisesta erilaisissa muuttuvissa tehtävissä ja konteksteissa. Käsiteanalyysin pohjalta perustelemme tarvetta ymmärtää osaaminen työtä ja ammatteja laajemmassa kontekstissa. Avainsanat: ammatillinen identiteetti, osaaminen, osaamisidentiteetti REFEREE-ARTIKKELI Laura Paaso Väitöskirjatutkija, YTM, AmO, lehtori Tutkimus-, kehitysja innovaatiopalvelut, Oulun ammattikorkeakoulu laura.paaso@oamk.fi Johanna Ollila FM, tutkimuspäällikkö Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto johanna.ollila@utu.fi. Artikkelin tavoitteena on tarkastella, miten yksilön osaaminen näyttäytyy nykyisessä suomenkielisessä ammatteihin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa ja mikä osa yksilön osaamisten kokonaisuudesta ja potentiaalista jää sen ulkopuolelle. Tutkimus toteutetaan käsiteanalyysin keinoin. Tarvitaan nykyistä enemmän pohdintaa siitä, miten osaaminen merkityksellistyy yksittäistä ammattia laajemmin osana – ja osaksi – yksilön elämän kokonaisuutta, sen erilaisia vaiheita ja osa-alueita. Pyrimme tunnistamaan tutkimuskysymyksemme kannalta keskeisten käsitteiden ominaispiirteitä, niihin liitettyjä merkityksiä ja selkeyttämään suhdetta lähikäsitteisiin. Muutosten myötä myös jatkuvan oppimisen tarve lisääntyy
Muutoksia odotetaan yksilön työuran aikana muun muassa osaamisvaatimuksiin, työtehtävien sisältöihin, tehtäväsiirtymiin ja alanvaihdoksiin. Erikson kytkee osaamisen kehittymisen osaksi lapsuusvaiheen identiteettikehitystä ja esittää, että osaamiskäsityksen ja osaamisen kehittämisen puutteet ovat usein olleet rajoitteena identiteetin kehittymiselle. Akateemikko Ilkka Niiniluodon käsityksen mukaan “sivistys on ihmisen kykyjen, taitojen, arvojen ja asenteiden jatkuvaa kehittämistä ja jalostamista”. Haluamme saada selville, mitä osaamiseen käsitteellä aineistossa tarkoitetaan ja miten osaaminen merkityksellistyy osana – ja osaksi – yksilön elämän kokonaisuutta, sen erilaisia vaiheita ja osa-alueita. Identiteetti rakentuu historiallisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyvänä kokonaisuutena, prosessina, jota voidaan ajatella ”joksikin tulemisena”. Jo ensimmäisen ikävuoden aikana lapsi alkaa muodostaa käsitystä itsestään suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä luottamuksen rakentamisen ja jaetun tunnustamisen kautta. Varhaislapsuudessa ihmiselle kehittyy tahto olla “oma itsensä”. (Erikson 1983, 96–97 & 105–109). (Hall 1999, 39). Ihmisen identiteetti on siis jatkuvassa muutoksessa ja se saa määrityksiä, vakautta ja merkityksiä paljolti tilanneja kontekstikohtaisesti. Planetaarisessa sivistysideaalissa tulevaisuus on vahvasti läsnä ja vastuullinen proaktiivinen toiminta keskeistä (Moilanen & Salonen 2022; Asikainen, Laininen & Salonen 2024). (Vähäkylä 2024). Myös erilaisten ansaintamallien, kuten sivuttaisten urasiirtymien, useampien yhtäaikaisten työpaikkojen, työn ja yrittäjyyden yhdistämisen sekä tulonlähteiden moninaistumisen, oletetaan yleistyvän (esim. Työelämän ja osaamisen muutoksia ennakoidaan ja tarkastellaan Suomessa varsin laajasti useiden toimijoiden, kuten ministeriöiden Sitran, työmarkkinajärjestöjen ja erilaisten ajatuspajojen voimin. Identiteetti ja ammatillinen identiteetti Identiteettitutkimusta on tehty 1950-luvulta lähtien sekä psykologian että sosiologian piirissä ja identiteetin määritelmiä löytyy kymmenittäin. Osaaminen liittyy keskeisesti identiteettiimme, käsitykseen itsestämme osana ihmislajia, yhteisöä ja ihmiskuntaa. esim. Identiteettiä voidaankin siten pitää sekä persoonallisena että sosiaalisena konstruktiona, oman itsensä sijoittamisena osaksi sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen viitekehyksenä hyödynnämme osaamisidentiteetin käsitettä (Paaso & Maunu 2022). Halu autonomiseen toimijuuteen kasvaa ja tietoinen itsekontrolli alkaa kehittyä. Rubin 2000) sekä hahmoteltu sivistyksen ja osaamisen kautta (Aalto, Ahokas & Kuosa 2008). Osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen on keskeinen osa ihmisen elämää ja hyvinvointia kaikissa elämänvaiheissa (Ketamo, Ollila & Paaso 2022) ja on sivistyksen konkreettinen ilmentymä, johon tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Tässä artikkelissa kiinnostuksemme kohteena on, miten yksilön osaamisen kokonaisuus näyttäytyy nykyisessä suomenkielisessä ammattiin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa. Nuoruusvaiheessa voi korostua osaamisen vaatimustaso: nuorelle uravalinnassa palkka ja status eivät riitä perusteiksi, vaan merkityksellisempää voi olla Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Tämän tutkimuksen identiteettikäsittely pohjautuu pääasiassa sosiologiseen identiteettikeskusteluun. 3/24 14 Futura Johdanto: työn ja osaamisen muutos Osaaminen on ihmiselle sekä selviytymisen ehto että itseilmaisun väline. Se on keskeinen osa kaikkia elämämme vaiheita, autonomiaamme ja olemisen tapaamme. (Antikainen, Rinne & Koski 2013, 283; Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 32; Hall 1999, 22). Osaaminen on myös keskeinen osa sivistystä, sen ulkoinen muoto ja tapa osallistua yhteisöjemme toimintaan. Tulevaisuudentutkimuksen piirissä työelämän ja osaamisen muutosta on tarkasteltu yksilön näkökulmasta esimerkiksi identiteettimurroksena (ks. Niiniluoto korostaa, että uusien asioiden oppiminen on arvokasta myös silloin, kun ne eivät ole heti hyödynnettävissä. ldentiteetti muodostuu sisäisen, kokevan minän ja ympäröivän maailman, yhteiskunnan ja kulttuurin välisessä vuorovaikutuksessa. Santalahti, Vainio & Karppinen 2021; Dufva, Halonen, Kari, Koivisto & Myllyoja 2017). Identiteetin rakentuminen on koko elämän mittainen prosessi. Näkemyksemme mukaan kokonaisvaltainen sivistys tarkoittaa uuden omaksumista, osaamista ja tekoja, jotka mahdollistavat muutoksen kohti kestävyyttä
Millaisia merkityksiä osaamiselle annetaan vakaassa työtilanteessa. Aineiston rajaus väitöskirjoihin perustuu näkemykseen siitä, että käsitteiden määrittely väitöskirjatasoisissa tutkimuksissa on perusteellisempaa kuin esimerkiksi vertaisarvioiduissa artikkeleissa on mahdollista esittää. Eteläpelto 2007). Väitöskirjat lähdeaineistona tarjoavat kuitenkin kokoavan näkymän julkaisuajankohtansa ja tutkimusaiheensa kansainväliseen tutkimuskeskusteluun. 2. Tutkimusaineistoksi valikoituivat vuonna 2010 ja sen jälkeen ilmestyneet suomenkieliset väitöskirjat, jotka löytyivät Finna-hakupalvelusta asiasanahaulla “ammatillinen identiteetti” tai “ammatti-identiteetti" ja jotka olivat avoimesti verkossa saatavilla. Käsitys itsestä ammatillisena toimijana syntyy ajallisessa jatkumossa, jossa menneisyys ja ennakoitu tulevaisuus kohtaavat. Näitä käsitteitä tarkasteltaessa voidaan nähdä paljon yhteneväisyyksiä, mutta niille annetuissa merkityksissä ja käyttötavoissa on myös eroja (kts. Mitä osaamisen käsitteellä tarkoitetaan. Ammatillinen identiteetti on myös kontekstisidonnainen sekä tilanteen mukaan aktivoituva. esim. (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 26–28). Mäkinen & Annala 2010). Tutkimusaineisto koostui 36 väitöskirjatutkimuksesta, jotka olivat pääosin yhteiskuntatieteellisiltä tieteenaloilta. Tutkimusten aiheina olivat esimerkiksi lääkäreiden, eri alojen ja oppiaineiden opettajien, perheneuvolatyöntekijöiden, yrittäjien, lähijohtajien ja luovien alojen ammattilaisten identiteetin rakentuminen koulutuksessa ja työssä. Osaamista tarkasteltiin väitöskirjoissa muun muassa kollektiivisena, hiljaisena tietona, erilaisiin työurasiirtymiin liittyvänä sekä suhteessa asiakastyöhön tai edustettuihin organisaatioihin. Tässä artikkelissa käytämme suomenkielistä käsitettä ammatillinen identiteetti kuvaamaan koulutuksen ja työn kautta rakentunutta käsitystä itsestä ammatillisena toimijana (Stenstöm 1993, 31), sekä siitä, millaiseksi ihminen haluaa työssään tai ammatissaan tulla (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 26). (Frantsi 2013; Eteläpelto & Onnismaa 2006). (Erikson 1983, 126–129) Ammattia ja työtä koskevia identiteettejä kuvataan englanninkielisessä kirjallisuudessa esimerkiksi käsitteillä “occupational -”, “vocational -”, “professional -”, “career -” ja “work identity”. Vahvan ammatillisen identiteetin omaavalla henkilöllä on ammatin vaatimat taidot ja vastuu, hän kykenee samaistumaan oman ammattiryhmänsä arvoihin, normeihin ja etiikkaan sekä näkemään itsensä osana ammatillista yhteisöä ja yhteisiä työprosesseja (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 26– 28; Stenström 1993, 38). Rajasimme aineiston vain suomenkielisiin väitöskirjoihin, sillä aineiston laajentaminen koskemaan myös englanninkielistä kirjallisuutta olisi vaikeuttanut käsitteen tarkastelua erikielisten käsitteiden merkityserojen vuoksi (kts. esim. Tässä tutkimuksessa sovellamme tutkimusmenetelmänä Walkerin ja Avantin (2014) kehittämää laadullista käsiteanalyysimenetelmää. Menetelmä perustuu Wilsonin 1960-luvulla kehittämään malliin ja sitä on sovellettu ja edelleen kehitetty erityisesti hoitotieteissä, liiketaloustieteissä ja kasvatustieteissä (Puusa 2008). 15 3/24 Futura tyydytys, jonka tuottaa kyky toimia ainutlaatuisen erinomaisesti. Ammatillinen identiteetti rakentuu vaiheittain suhteessa muihin ammatin toimijoihin sekä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, reflektoiden oppimiskokemuksissa kerättyä tietoa, oppimalla ja omaa toimijuutta jatkuvasti uudelleen määrittäen (Hägg 2011; Ora-Hyytiäinen 2004, 98). Keskeistä ammatillisessa identiteetissä on, että se muodostuu sitoutumalla ja samaistumalla johonkin suhteellisen pysyvän ammattikuvaan, ammatilliseen yhteisöön tai työtehtävään. 3. Millaisia merkityksiä osaamiselle annetaan ammatillisissa siirtymäja murrosvaiheissa. Tutkimme, miten yksilön osaamisen kokonaisuus näyttäytyy nykyisessä suomenkielisessä ammattiin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa. Aineisto ja analyysi Tutkimuksessamme selvitimme, miten yksilön osaamisen kokonaisuus näyttäytyy ammattiin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa. Walkerin ja Avantin käsiteanalyysi tarjoaa näiden tarkasteluun konkreettisen mallin, jonka avulla Laura Paaso & Johanna Ollila. Valitsimme tämän menetelmän, koska osaamiseen, työhön ja ammatteihin liittyvät ilmiöt ovat pääosin monitulkintaisia sekä abstrakteja. Mukana oli myös kuusi humanististen tieteenalojen ja yksi lääketieteen ja terveystieteen alan väitöskirja. Tutkimuskysymyksinä olivat: 1
Jeskanen 2012; Mäki 2015; Soini-Salomaa 2013; Virtanen 2013). (Jeskanen 2012; Koski-Heikkinen 2014; Mäki 2015). Millaisia merkityksiä osaamiselle annetaan vakaassa työtilanteessa. Asiantuntijuus sisältää oleellisen tiedon hallintaa, kykyä toimia tilannesidonnaisesti sekä luottamusta ja varmuutta työhön liittyvissä tilanteissa. myös Tuominen & Wihersaari 2006; Stenström 2005). Ammattitaitoa kuvataan aineistossa ammattiin liittyvänä erityisosaamisena ja taitona, joka antaa ammatille sen keskeisen sisällön. Osaamisen ominaispiirteiksi ja peruselementeiksi kuvataan aineistossa useimmin tiedot, taidot ja asenteet sekä kyky soveltaa niitä käytäntöön. Tässä tutkimuksessa työvaiheita hyödynnettiin soveltaen. Käsiteanalyysin tulokset Mitä osaamisen käsitteellä tarkoitetaan. (Soini-Salomaa 2013; kts. Lisäksi osaamiseen liitetään esimerkiksi henkilökohtaisia taipumuksia ja persoonallisuuden erilaisia ulottuvuuksia, henkilökohtaisia tavoitteita, käyttäytymistä ja itsesäätelyä (esim. Kvalifikaatiot voidaan jaotella ammattirajat ylittäviin yleisiin kvalifikaatioihin sekä ammattispesifeihin kvalifikaatioihin, jotka liittyvät ammattialan erityisosaamiseen. (Halonen 2011; Kumpula 2011). Osaaminen sitoutuu aineistossa ammattialaan ja sen traditioihin, perinteisiin, kulttuuriin ja esikuviin, sekä arvoihin ja ammattietiikkaan. Tarkasteltavaksi käsitteeksi valittiin osaaminen. Asiantuntijuus näyttäytyy aineiston perusteella kokemusperäisenä korkeatasoisena osaamisena, jatkuvana tiedon luomisena ja oman toiminnan ohjaamisena kolmella eri tasolla: substanssin, kehittämisen ja työyhteisössä toimimisen tasoilla. (Jeskanen 2012; Yrjänäinen 2011). Kompetenssin käsitettä aineistossa kuvataan osaamiseen liittyvänä kykynä, kykenevyytenä tai muodollisena valtuutuksena, pätevyytenä tai kelpoisuutena tehdä jotain. 3/24 16 Futura voimme tarkastella tutkimuskysymyksemme kannalta keskeisten käsitteiden ominaispiirteitä sekä niihin liitettyjä merkityksiä. Osaaminen on holistinen tapahtuma, jossa nämä kaikki osa-alueet sulautuvat toisiinsa. Aineisto koodattiin ohjelman hakusanatoimintoa käyttäen kolmeen pääkoodiin ja 14 alakoodiin, joiden avulla osaamisen käsitettä pystyttiin analysoimaan. Kompetenssi on kognitiivinen prosessi, joka ohjaa ammattispesifiä käyttäytymistä ja kykyä toimia erilaisissa kompleksisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Aineisto siirrettiin ATLAS.ti-ohjelmaan (versio 22) koodaamista ja analyysiä varten. myös Helakorpi 2005; Mäkinen & Annala 2010, Tuominen & Wihersaari 2006). Lähikäsitteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä samankaltaisia ja tutkittavaan käsitteeseen läheisesti liittyviä käsitteitä. Asiantuntijuus sisältää aina reflektiota, joka kohdentuu omaan osaamiseen, työhön, työympäristöön ja -yhteisöön sekä työn kehittämiseen. Ammattitaitoon liittyvät myös moninaiset yhteiskunnalliset, toimintaympäristöihin ja työympäristöihin liittyvät odotukset ja vaatimukset eli kvalifikaatiot. Aineisto valmisteltiin analysoitavaksi lataamalla kaikki 36 väitöskirjaa pdf-muotoisena. Ammattialalla vallalla olevat ihanteet ohjaavat vahvasti erityisesti opiskelijoiden ja tuoreiden ammattilaisten käsitystä tavoiteltavasta osaamisesta ja kompetenssista (Aalto 2016). Tietojen, taitojen ja asenteiden ominaispiirteitä ja ilmenemismuotoja esitetään taulukossa 1. Osaamisen käsite näyttäytyy aineistossa monimerkityksellisenä kokonaisuutena ja sitä kuvataan käsitteen itsensä lisäksi useilla lähikäsitteillä ja rajatapauksilla, kuten ammattitaito, kvalifikaatio, kompetenssi ja asiantuntijuus (kts. Analyysin tarkoituksena oli selvittää, kuinka osaaminen aineistossa määritellään ja minkälaisia merkityksiä osaamiselle aineistossa annetaan. Lähikäsitteet eivät kuitenkaan sisällä tutkittavan käsitteen ominaispiirteitä (Puusa 2008). Esimerkiksi opettajalle ajatellaan olevan tärkeää omaksua alalle tyypilliset ajattelutavat, etiikka ja toimintatavat sekä olla aito, itsevarma, selkeä Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Ammattitaito on yksilön kyvykkyyttä suorittaa ja kehittää omaa työtään, sekä säädellä omaa toimintaansa työtehtävien vaatimalla tavalla eri tilanteissa. Walkerin ja Avantin käsiteanalyysi etenee kahdeksan työvaiheen kautta, jotka ovat peräkkäisiä, mutta myös osittain päällekkäisiä. Rajatapauksiksi kutsutaan niitä käsitteitä, jotka sisältävät suurimman osan tutkittavan käsitteen ominaispiirteistä, mutta eivät kaikkia (Walker & Avant 2014)
Ammatillinen tai alaan liittyvä koulutus luo perustaa ammattiin kasvamiselle ja ammattiin kiinnittyvän osaamisen kehittämiselle. ja reipas ollakseen “hyvä opettaja” (Hasari 2019; Jeskanen 2012). Osaamisen kehittäminen. Koulutus myös vahvistaa ymmärrystä ammatin tai alan tehtävästä sekä merkityksestä osana yhteiskuntaa (Aalto 2016) ja erilaiset täydennyskoulutukset ja kurssit vahvistavat osaamista työuran varrella (Airosmaa 2012). Tietojen, taitojen ja asenteiden ominaispiirteet ja ilmenemismuodot. Osaamisen kehittämiLaura Paaso & Johanna Ollila. Ammatillisten ihanteiden tunnistamisen voidaan nähdä olevan keskeinen perusta ammatillisiin rooleihin asettumisessa, ammatillisen identiteetin muotoutumisessa sekä osaamisen kehittämisen mahdollisuuksien hahmottamisessa (Airosmaa 2012; Pohjola 2012). Nuorisotyöntekijöillä ammatilliset ihanteet liittyvät vahvasti alan etiikkaan ja tarkoitukseen edistää nuoren etua, ymmärtää nuoren kokemusmaailmaa ja arkea sekä sitoutumista kasvattajuuteen ja toimimiseen helposti lähestyttävänä ja turvallisena aikuisena (Soanjärvi 2011). Käsitys ideaalisesta ammattilaisuudesta muuttuu työuran aikana ja kokemuksen karttuessa realistisemmaksi ja todellisesta työn arjesta kumpuaviksi ja ammatillista työtä ohjaaviksi periaatteiksi (Koski-Heikkinen 2014). 17 3/24 Futura Taulukko 1. Aineiston perusteella voidaan todeta, että osaamisen kehittäminen ammattilaisena kehittyy vähitellen ja jatkumona
Miten positioin itseni suhteessa muihin. Työssä tapahtuva oppiminen voi olla tahatonta, sattumaltakin tapahtuvaa eikä sille välttämättä ole olemassa tavoitteita, opetussuunnitelmia eivätkä oppimistulokset ole ennustettavissa. Kyky jatkuvasti arvioida omaa osaamista ja kehittää sitä edelleen, ottaa palautetta vastaan muilta (Aalto 2016) ja reflektoida osaamistaan vertaisten kanssa lisää tunnetta pätevyydestä (Aarto-Pesonen 2013). Ammattiin liittyvän osaamisen katsotaan kehittyvän erityisesti alan konkreettisessa työssä ja autenttisissa työympäristöissä. Osaaminen kollektiivisena, yhteisöissä ja yhdessä. Käytännön työn tekeminen ja sen myötä kehittyvä osaaminen myös voimauttaa ihmistä ja saa aikaan kokemusta ammatillisesta pätevyydestä (Aarto-Pesonen 2013; Koski-Heikkinen 2014). Informaali työssä oppiminen linkittyy vahvasti käytännön tekemiseen, joka tapahtuu kontekstisidonnaisesti. Erityisesti kokeneilla ammattilaisilla kokemus vahvisti tunnetta oman osaamisen merkityksestä myös laajemmin työyhteisön ja koko alan käytäntöjen kehittämisessä (Koski-Heikkinen 2014). Keskeistä onkin toisaalta samaistuminen ja toisaalta erottautuminen. Aineiston perusteella voidaan todeta, että vuorovaikutuksella ja yhteisöissä toimimisella on merkittävä rooli ammatillisen identiteetin rakentamisessa, osaamisen kehittämisessä, tiedostamisessa ja sanoittamisessa (Soini-Salomaa 2013). Kuka minä olen ja mikä erottaa minut muista. Tunne osaamisesta. Tunteeseen omasta osaamisesta vaikuttavat myös aiemmat kokemukset oppimisesta ja opiskelusta (Koski-Heikkinen 2014). Osaamiseen liittyvän onnistumisen mittareina aineistossa kuvataan esimerkiksi liikunnanopettajan motoristen taitojen kehittymistä, käsityöläisyrittäjän taloudellista menestymistä sekä työn ja tuotteiden laatua tai eläinlääkärin taitoa tehdä oikea diagnoosi (Aarto-Pesonen 2013; Paldanius 2012; Soini-Salomaa 2013). Käsitys omasta osaamisesta ja ammatillisuudesta rakentuu ja avartuu suhteessa muihin alan toimijoihin, reflektoimalla osaamista yhdessä muiden kanssa sekä havainnoimalla esimerkiksi sitä, miten muut työtään tekevät. Kun osaamista kehitetään osana yhteisöjä, oppiminen voi tapahtua kuulumisen kautta (learning as belonging), tulemalla joksikin (learning as becoming) sekä kokemuksen ja tekeDynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Opintojen aikainen harjoittelu on usein ensimmäinen kosketus alan työhön ja toimintaympäristöihin (Jeskanen 2012). Positiiviset kokemukset edistävät oppimisen motivaatiota ja merkityksellisyyden tunnetta sekä vahvistavat yksilön itsetuntoa ja lisäsivät erityisesti tuoreiden ammattilaisten minäpystyvyyttä ja rohkeutta työssä (Aarto-Pesonen 2013; Airosmaa 2012; Huhtinen-Hilden 2012; Hägg 2011). Työssä tapahtuvassa oppimisessa kytkeytyvät usein sekä teoria että käytäntö, tiedot ja taidot (Virtanen 2013). Yhteiseen toimintaan osallistuminen paitsi kehittää osaamista, myös edistää kuulumisen tunnetta, osallisuuta ja sosiaalista toimijuutta ammatillisissa yhteisöissä (Haanpää 2023; Pohjola 2012). Yksilön ikä, työkokemuksen ja elämänkokemuksen määrä vaikuttavat aineiston mukaan käsitykseen omasta osaamisesta (Koski-Heikkinen 2014; Pohjola 2012). Tunne ammatillisesta kykenevyydestä ja siihen liittyvästä osaamisesta syntyy aineiston mukaan ongelmanratkaisutilanteista selviytymisen, konkreettisten onnistumisen kokemusten ja oivallusten kautta (Aarto-Pesonen 2013; Huhtinen-Hilden 2012). Toisaalta aineistosta käy ilmi myös tilanteita, joissa oma osaaminen on koettu riittämättömäksi, esimerkiksi opiskelijan huolenpidon tarve, johon nuori opettaja ei osaa vastata (Airosmaa 2012) tai käsityöläisen kaupallisen osaamisen puutteet (Soini-Salomaa 2013). Aineistosta käy ilmi, että ammatillisen identiteetin muovautumiseen vaikuttavat konkreettiset kokemukset, niiden tulkinta ja reflektio. 3/24 18 Futura nen voi olla myös epämuodollista, esimerkiksi ammatillisiin keskusteluihin tai alan julkaisuihin perehtymistä tai erilaisiin projekteihin osallistumista (Airosmaa 2012). Yksilö käy ammatissa toimiessaan jatkuvaa sisäistä vuoropuhelua, jossa hän hakee oikeutusta tavoilleen toimia, pyrkii ymmärtämään toimintansa syitä ja seurauksia sekä toimintaa ohjaavia tottumuksia ja uskomuksia (Aarto-Pesonen 2013). Kokemus avarsi myös ajattelua ja ymmärrystä oman osaamisen ikuisesta keskeneräisyydestä ja käsitystä jatkuvan oppimisen tarpeista (Aarto-Pesonen 2013). Osaamisen kokemukset saivat myös etsimään uusia innostavia haasteita työssä (Aarto-Pesonen 2013). (Aarto-Pesonen 2013; Alho 2017; Pohjola 2012)
Uraa myös kehitetään ja pidetään yllä erilaisissa verkostoissa ja moninaisen tiedon avulla. Suomalaisessa työkulttuurissa selviytyminen on perinteinen normi ja työn ulkopuolelle putoaminen tai menestymättömyys on häpeällistä. Esimerkiksi nuoret opettajat kokivat tehtäväkenttänsä muista irralliseksi saarekkeeksi, josta heidän tuli lähtökohtaisesti selviytyä yksin (Airosmaa 2012). Halu kehittää omaa osaamista yhdistettiin aineistossa tulevaisuuden työelämän muutoksissa pärjäämiseen sekä menestykseen työuralla (Alho 2017; Koski-Heikkinen 2014; Kurvinen 2015; Soini-Salomaa 2013). Osaaminen urasiirtymissä. (Haanpää 2023). Osaamisen kehittämisen ajatukset perustuivat kuitenkin käsitykseen samassa ammatissa toimimisesta muutoksista huolimatta. Esimerkiksi eläinlääkäreiden työ on muuttunut aikojen saatossa ja teknologian kehittyessä eläintyövoiman lääkitsemisestä harrastuseläinten hoitamisen suuntaan. Media-alalla osaamistarpeet näyttäytyvät esimerkiksi sanomalehtien voimakkaana siirtymisenä paperilehdistä verkkomedioiksi, liiketoimintamallien kehittämisenä lukijalähtöisemmiksi sekä kohdeyleisöjen rajautumisena. Yhteiskunnassa ja yksilöiden toimintaja työympäristöissä tapahtuvat muutokset luovat tarpeen jatkuvalle ammatissa kehittymiselle (Soini-Salomaa 2013). (Kurvinen 2015). Urasiirtymiin liittyy aineiston mukaan kyky soveltaa omaa osaamista uudenlaisissa ympäristöissä ja tehtävissä sekä kyky nähdä oman osaamisen merkitys muuttuvassa elämäntilanteessa. Millaisia merkityksiä osaaminen saa ammatillisissa siirtymäja murrosvaiheissa. Vuorovaikutuksessa ja yhteisesti jaettu osaaminen on myös yhteisön etu, kun hiljainen tieto muuttuu näkyväksi ja yksilöiden osaaminen voidaan valjastaa koko organisaation osaamispääomaksi (Kurvinen 2015). (mm. Urasiirtymiin sisältyy myös jonkin verran yhteiskunnan normeihin ja asenteisiin liittyviä odotuksia. Nämä muutokset haastavat toimittajien osaamista. Ura voi kehittyä ja liikkua yli toimialarajojen, työnantajien ja organisaatioiden. Työelämän muutokset, kuten katkonaisuus, epäjatkuvuus ja monisuuntaisuus sekä työurapolkujen yksilöllistyminen lisäävät tulevaisuudessa yksilöiden urasiirtymiä. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisilla varhaiskasvattajilla yhteinen toiminta auttoi ymmärtämään työyhteisön toimintaja työkulttuuria, tapoja ja normeja, mutta myös kehitti kielitaitoa ja tunnetta työyhteisön jäsenyydestä. Oppiminen on myös molemminpuolista, kun sekä noviisit että konkarit löytävät yhteisestä tekemisestä uusia näkökulmia. Frantsi 2013). Työyhteisöt ja verkostot voivat tukea yksilön identiteettityötä ja osaamisen kehittämistä, mutta myös jarruttaa, kritisoida tai luoda paineita yksilölle (Alho 2017; Pohjola 2012). Aineiston väitöskirjoissa havainnollisimmat esimerkit urasiirtymistä, aiemman osaamisen uudelleenmuotoilusta ja soveltamisesta olivat siivoustoimialan naislähijohtajilla (Frantsi Laura Paaso & Johanna Ollila. Käsityöläisillä osaamisen kehittämisen tarpeet liittyivät esimerkiksi uusien tekniikoiden ja materiaalien haltuun ottamiseen, opettajilla uusien opetuksen toteuttamiseen liittyvien ideoiden saamiseen täydennyskoulutusten ja kurssien kautta sekä perheneuvolatyöntekijöillä erikoistumiseen esimerkiksi terapiatyöhön. Muutokset luovat paineita, mutta myös toimivat motivaationa kehittää omaa kehittää ammatillista osaamista sekä osallistua oman alan kehittämiseen ja kehittymiseen (Koski-Heikkinen 2014). Perheneuvolatyössä työntekijä kohtaa asiakkaita, joiden elämässä näyttäytyy väkivaltaa, lastensuojelun tarvetta tai huoltoriitoja, joiden selvittämiseen työntekijän osaaminen ei yksin riitä (Alho 2017). Aineistossa näyttäytyy myös kollektiivisen tai jaetun osaamisen merkitys: kun tiimi työskentelee yhdessä yhteisen tavoitteen eteen, ratkaisee ongelmia yhdessä sekä suhteuttaa omaa toimintaansa muiden työhön toiminta on tehokkaampaa ja palkitsevampaa kuin yksin (Alho 2017). (Kallio 2015; Kurvinen 2015). (Paldanius 2012). Toisaalta aineistossa näyttäytyivät myös kokemukset irrallisuudesta ja yksin jäämisestä. (Airosmaa 2012; Alho 2017; Soini-Salomaa 2013). Osaamisen kehittämisen tarpeet. Työyhteisöjen ongelmat osaamisen jakamisessa ja vajaakäytössä voivat johtua rakenteellisista tai kulttuurisista tekijöistä kuten kiireestä, epävarmuustekijöistä, arvostuksen puutteesta tai tiimityön ja tiedonjaon ongelmista (Haanpää 2023). 19 3/24 Futura misen kautta (learning as experience, learning as doing) (Haanpää 2023, kts. myös Wenger 1998)
Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Haasteina urasiirtymässä ja uuden ammatillisen position haltuun ottamisessa näyttäytyivät myös yksilön omiin arvoihin ja asenteisiin liittyvät sekä ulkopuolelta koetut odotukset ja vaatimukset. Kun palaaminen ammattitanssijan fyysiseen toimintakykyyn ei näyttäytynyt mahdolliseksi, kohtasivat tanssijat tarpeen neuvotella oma ammatillinen identiteetti uudelleen. Merkittävimpänä haasteena näyttäytyivät kielitaitoon liittyvät puutteet, jotka haastoivat työllistymistä, osaamisen näkyväksi tekemistä ja toimintaa työyhteisössä. Yrittäjyys on luovilla aloilla lähtökohtaisesti merkittävä työllistymisen tapa, sillä palkkatyötä on tarjolla rajoitetusti. Tanssijoilla (Pohjola 2012) ammatilliseen osaamiseen liittyvän urasiirtymän aiheutti loukkaantuminen ja sitä seuraava aktiiviuran yllättävä lopettaminen. Tutkimuksessa tuodaan myös esiin näkemys tulevaisuuden hybriditaitajasta, jonka ammatillinen identiteetti on moninainen ja hän työskentelee useissa vaihtoehtoisissa toimintaympäristöissä. Lähijohtajan tehtävään asettuminen ja johtajaroolin ottaminen vaati informanteilta suorittavan siivoustyön orientaatiosta ja ammatillisesta identiteetistä irrottautumista ja lähijohtajan identiteetin rakentamista. Tanssijoiden kertomuksissa näyttäytyy aktiivisen osaamiseen kohdentuvan identiteettityön merkitys, vanhan poisoppiminen, jotta uuden osaamisen ja ammatin on mahdollisuus kehittyä. Tahto oman kulttuurin ja perinteiden säilyttämiseen ja vaalimiseen on vahva, mutta toisaalta tulee sopeutua uuteen kulttuuriin ja sen toimintatapoihin. Loukkaantuminen vaikutti tanssijan käsitykseen itsestään ammattilaisena, mutta myös syvemmin koko hänen identiteettiinsä, kun itselle tärkeä keino itseilmaisuun oli hävinnyt. Suurimpina haasteina urasiirtymässä nähtiin aiemmin lähtömaassa hankitun koulutuksen merkityksettömyys suomalaisessa työelämässä. (Pohjola 2012). Irrottautuminen ei kuitenkaan näyttäytynyt helppona, sillä ammatillisen osaamisen koettiin olevan kiinnittyneenä siivoustyön käytännön työssä ja lähijohtajat identifioituivat ensisijaisesti siivoustyöntekijöiksi. Lähijohtajan positioon asettumiseen vaikuttivat yksilöiden henkilökohtaiset käsitykset ideaalista johtajuudesta ja johtajaan liitetyistä ominaisuuksista, joihin samaistuminen tuotti haasteita. Maahanmuuttajataustaisilla varhaiskasvattajilla (Haanpää 2023) urasiirtymät näyttäytyivät osana Suomeen muuttoa ja ammatillisen pätevyyden hankkimista, jotta tutkimukseen osallistuvat pystyivät toimimaan suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Lähijohtajat kamppailivat urasiirtymässään näiden sisäisten ja ulkoisten odotusten ristipaineissa ja kuormituksessa. Lisäksi positioon kohdentui paljon ulkopuolelta tulevia vaateita, kuten yrityksen tuottavuus-, kannattavuusja kehittymisodotuksia sekä yhteiskunnallisia normeja liittyen esimerkiksi johtajuuden rooliin ja eri sukupuolten käyttäytymismalleihin. Rinnakkaiset urat ja toimeentulokeinot nähtiin alalla tulevaisuudessa hyvin todennäköisiksi. Haasteita koettiin myös työllistymisessä ja työyhteisöön sijoittumisessa. Loukkaantuminen yllättävänä ja ei-toivottuna elämänmuutoksena pakotti tanssijan luopumaan entisestä elämästään, ammatista ja sosiaalisesta tukiverkostosta. Käsija taideteollisuusalan opiskelijoiden ja asiantuntijoiden (Soini-Salomaa 2013) tulevaisuuskuvissa urasiirtymät näyttäytyvät erityisesti näkemyksinä oman osaamisen soveltamisesta yrittäjänä. Lähtökohtaisesti muutto toiseen maahan ja uuteen kulttuuriin on yksilön identiteetin rakentumisen kannalta keskeinen muutos. Haasteena koettiin myös osaamisen, kokemuksen ja työtehtävien ristiriita ja siitä seuraava turhautuminen. Siivoustoimialan naislähijohtajia koskevassa tutkimuksessa (Frantsi 2013) urasiirtymään liittyvät tekijät näyttäytyivät erityisesti sisäisissä neuvotteluissa, joissa yksilö peilasi osaamistaan, identiteettiään ja kokemustaan siivoustoimialan ammattilaisena ja toisaalta lähijohtajana. Aiemman varhaiskasvatuksen korkeakoulutuksen ja työkokemuksen omaavista henkilöistä osa päätyi hankkimaan Suomeen tultuaan uuden alemman tutkinnon pätevöityäkseen toimimaan lastenhoitajana Suomessa. Uudelleenkouluttautumista ja uuden ammatin valintaa ohjasivat toisaalta näkemys ja toive oman osaamisen soveltamisessa ja hyödyntämisestä uusissa tehtävissä ja toisaalta vaihtoehtona tehdä jotain ihan muuta kuin esiintymistä, suorittamista ja sitoutumista treenaamiseen. 3/24 20 Futura 2013), maahanmuuttajataustaisilla varhaiskasvattajilla (Haanpää 2023), uransa loukkaantumiseen päättäneillä tanssijoilla (Pohjola 2012) sekä käsityöläisillä (Soini-Salomaa 2013)
Myös musiikinopettajia koskevassa tutkimuksessa tunnistettiin osaamisyhdistelmien merkitys työelämässä ammattitaidon soveltamisena ja laaja-alaisena käyttämisenä esimerkiksi vanhuspalveluissa (Huhtinen-Hilden 2012). Nämä osaamiset mainittiin ammatin kannalta keskeisinä osaamisina, mutta ne eivät sitoudu vain yhteen yksittäiseen alaan tai ammattiin. Lähes jokaisessa väitöskirjassa oli löydettävissä mainintoja yleisistä tai geneerisistä osaamisista ja niiden merkityksestä alalla toimiessa. 21 3/24 Futura Osaamisen kokonaisvaltaisuus ja siirrettävyys. Esimerkiksi kulttuurituottaja tarvitsee ymmärrystä eri taiteenlajeista, liiketoiminnasta, juridiikasta, markkinoinnista ja taloushallinnosta. Muutokset haastavat ammatillisen identiteetin. Tulevaisuudessa haasteet näyttäytyvät mahdollisesti yhä enemmän. Keskeisenä tarpeena näyttäytyy sekä yksilöiden itsensä että työyhteisöjen kyky tunnistaa osaamista laaja-alaisesti sekä nähdä sen soveltamisen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Esimerkiksi kehittäjäopettajia koskevassa tutkimuksessa (Mäki 2015) todettiin, että asiantuntijan tulee osata siirtää osaamistaan toimintaympäristöstä toiseen sekä tarkastella omaa toimintakentän mahdollisuuksia laajemmin kuin vain oman työnsä näkökulmasta. Tarve moniosaamiselle ja osaamisyhdistelmille. Aineistosta käy ilmi useiden alojen kohdalla tarve avartaa osaamiseen liittyvää ajattelua sekä osaamisen kehittämistä moniosaamisen hankkimiseen sekä erilaisten osaamisyhdistelmien rakentamiseen. Lisäksi tunnistetaan tarve ymmärtää esimerkiksi liikennevakuutustuotteiden sisältöihin liittyvää lainsäädäntöä, veneiden ja autojen korjaamiseen liittyviä asioita sekä taitoa kohdata ja auttaa vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä. Samankaltaista työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtymistä oli nähtävissä tanssijoiden elämäntavassa (Pohjola 2012). Tuottajan osaaminen voi olla niin moninaista ja hajanaista, että ammattispesifiä osaamista ei ole edes selkeästi määriteltävissä (Halonen 2011). Useimmin mainittiin muun muassa vuorovaikutustaidot, luovuus, ongelmanratkaisukyky ja kyky arvioida omaa toimintaa. Käsityöläisiltä taas odotetaan kykyä heittäytyä yhteistyöhön muiden toimialojen kanssa ja siirtää osaamistaan yhteisten palveluinnovaatioiden luomiseen yhteistyössä esimerkiksi matkailualan, hoivan tai hyvinvointipalveluiden kanssa (Soini-Salomaa 2013). Esimerkiksi kulttuurituottajat käyttävät vapaa-aikansa kulttuurin parissa kehittäen verkostojaan, luodakseen suhteita yrityskenttään sekä oppiakseen uutta (Halonen 2011). Jonkin verran aineistosta oli kuitenkin löydettävissä esimerkkejä osaamisesta laajemmassa perspektiivissä, koulutuksen, ammatin ja työn ulkopuolelta hankittuna ja moninaisissa tilanteissa sovellettuna. Luovalla alalla tunnistettiin myös tarve uudenlaisille, toimialat ylittäville osaamisyhdistelmille ja verkostoille, joiden kautta uutta liiketoimintaa voisi syntyä esimerkiksi tekemällä yhteistyötä hyvinvointija matkailupalveluiden tai älymateriaalien kehittämisen myötä. Aineiston luonteen vuoksi osaaminen ja sen merkitykset kiinnittyvät luonnollisesti pääosin tarkastelun kohteena olevaan substanssialaan, ammattiin tai työn sisältöön. Myös ammatillinen osaaminen näyttäytyy aineiston perusteella ainakin osittain siirrettävänä. Vakuutustyöntekijöillä osaamistarpeet ovat muuttuneet asiakaspalvelutyöstä myyntiosaamisen suuntaan. Kaikkea ei tarvitse osata yksin, sillä kehitys ja tuotanto ratkaistaan tulevaisuudessa eri alojen yhteistyönä (Soini-Salomaa 2013). Vakuutustyöntekijän muuttuvassa työkentässä olisi siis hyvä olla juristin, insinöörin ja psykologian osaamista (Kumpula 2011). Kokeneenkaan ammattilaisen osaamista ei välttämättä nähdä, tunnusteta ja hyödynnetä työyhteisössä (Haanpää 2023). Aineistosta löytyi kuitenkin jonkin verran esimerkkejä osaamisen kehittämisestä vapaa-ajalla. Pääosin osaamisen kehittäminen yhdistettiin alan koulutukseen ja työkokemukseen. Lisäksi tuottaja tarvitsee osaamista erilaisista ansaintalogiikoista ja rahoituslähteistä. Erilaiset yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset, kuten kilpailun kiristyminen, taloudelliset ja rahoitukseen liittyvät muutokset, yrityssaneeraukset ja reformit haastavat aineiston mukaan yksilöiden ammatillista identiteettiä ja osaamista tässä hetkessä. Esimerkiksi tarve aikuisten uudelleenkouluttamiseen lisääntyy ja perinteiset asiantuntijaroolit pirstaloituvat, ja se synnyttää tarpeen oman osaamisen kehittämiseen ja soveltamiseen uuLaura Paaso & Johanna Ollila
Tämä tarkoittaa myös sitä, että yksilön ammatillisen identiteetin merkitys ei välttämättä ole niin selkeä kuin aiemmin (Alho 2017; Hägg 2011; Kallio 2015; Kumpula 2011). Jatkuvan muutoksen hyväksyminen ja sen mukana toimiminen voidaan nähdä kasvun edellytyksenä. Haasteita ja muutospaineita osaamiseen kohdentuu silloin, kun yksilön ammatillinen identiteetti kohtaa erilaisia urapolun siirtymävaiheita tai murroksia. Muutokset toimivat myös ammatillisen kehittymisen motivaattoreina. Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa tarvitaankin entistä enemmän kykyä transformatiiviseen uudistavaan oppimiseen sekä vanhasta poisoppimiseen. Yhteenveto ja pohdinta Analyysimme perusteella osaaminen ammatillisen identiteetin kontekstissa näyttäytyy viiden ulottuvuuden kautta, jotka esitetään kuvion 1. 5) Yhteiskunnan muuttuessa ammatissa toimimiseen kohdentuu osaamisen kehittämisen tarpeita. Vuorovaikutuksella ja yhteisöissä toimimisella on merkittävä rooli ammatillisen identiteetin rakentumisessa ja osaamisen kehittämisessä edelleen. Tähän liittyen tunnistimme aineistosta neljä keskeistä muutosvoimaa, jotka on Kuvio 1. 1) Osaaminen ja käsitys itsestä ammatillisena toimijana muodostuu jatkuvassa vuoropuhelussa ammattialan traditioiden, etiikan ja ihanteiden kanssa. Ammatilliseen kasvuun liittyy myös vahvasti sitoutuminen ja kiinnittyminen osaksi ammatillista kenttää, sen perinteitä, rooleja ja toimintatapoja. Perusta ammatissa toimimiselle luodaan pääosin koulutuksen kautta ja osaamisen kehittäminen jatkuu konkreettisessa alan työssä sekä työuran varrella esimerkiksi erilaisten täydennyskoulutusten ja verkostoissa toimimisen kautta. Tunne syntyy konkreettisten onnistumisen kokemusten ja oivallusten kautta sekä jatkuvasti omaa osaamista reflektoiden. 3) Ammatillisen identiteetin muovautumiseen liittyy vahvasti kokemukseen perustuva tunne osaamisesta. 3/24 22 Futura silla tavoilla (Aarto-Pesonen 2013; Alho 2017). 2) Osaamisen kehittäminen ammattilaisena tapahtuu vähitellen ja jatkumona. Yhteisön toimintaan osallistuminen myös edistää kuulumisen tunnetta, osallisuutta ja sosiaalista toimijuutta. 4) Osaaminen näyttäytyy yksilöllisen kokemuksen lisäksi myös kollektiivisena, yhteisöissä ja yhdessä jaettuna ja kehitettävänä. sisäkehällä
23 3/24 Futura esitelty kuvion 1. 2) Osaamisen kehittäminen suuntautuu moniosaamisen hankkimiseen sekä erilaisten osaamisyhdistelmien ja verkostojen muodostamiseen ja hyödyntämiseen. Keskeinen näkökulma osaamisidentiteettiajattelussa on myös osaamisen kehittymisen kytkeytyminen ihmisen koko elämänkulkuun. Osaamisen merkitystä identiteetin muotoutumiselle avaa osaamisidentiteetin käsite, eli yksilön käsitys itsestään osaajana ja toimijana muuttuvassa työelämässä ja yhteiskunnassa. Tämä tekee osaamisidentiteetistä dynaamisen ja muotoutumiskykyisen, eikä se kiinnity vain yhteen yksittäiseen alaan, ammattiin tai työtehtävään (Paaso & Maunu 2022). ulkokehällä. Keskeistä on siis tunnistaa ja arvostaa myös yleisiä, aloista ja ammateista riippumattomia osaamisia, sekä osaamista, joka kertyy esimerkiksi järjestötoiminnassa, vapaaehtoistyössä ja erilaisissa verkostoissa toimiessa. Yksilön osaamisen kokonaisuus ei muodostu vain koulutuksessa ja työkokemuksen myötä, vaan myös vapaa-ajalla, kiinnostusten kautta sekä erilaisissa sosiaalisissa suhteissa toimiessa. Osaamisen kehittäminen tapahtuu erilaisten elämäntapahtumien ja –vaiheiden kautta tavoitteellisesti tai ilman tavoitteita, implisiittisesti ja eksplisiittisesti. Kehitymme omaksi itseksemme, osaajaksi ja ammattilaiseksi Laura Paaso & Johanna Ollila. Tarve yksilön osaamispotentiaalin kokonaisvaltaisemmalle tarkastelulle merkityksellistyy erityisesti urapolkujen siirtymäja murrosvaiheissa. 4) Osaaminen kehittyy koulutuksen, ammatin ja työkokemuksen lisäksi myös vapaa-ajalla. Myös vapaa-ajalla, harrastuksissa ja sosiaalisissa suhteissa kertyy osaamista, joka on siirrettävissä ja hyödynnettävissä erilaisissa yhteyksissä. Yhteiseksi piirteeksi osaamisidentiteetissä ja ammatillisessa identiteetissä ymmärrämme osaamisen kehittymisen paitsi yksilöllisenä ja ainutlaatuisena konstruktionaalisena prosessina, myös yhteisöllisenä, vuorovaikutuksessa ja erilaisissa yhteisöissä ja ryhmissä toimimisen kautta kehittyvänä kokonaisuutena. Heinilä ja Honkanen (2020) havaitsivat tutkimuksessaan osaamisidentiteetin vahvistumisen ilmenevän opiskelijoiden kykynä tunnistaa, tehdä näkyväksi ja soveltaa omaa osaamista sekä ymmärtää opitun siirtovaikutuksia erilaisissa tilanteissa. Ammatillinen identiteetti myös kannattelee yksilöä ajallisessa jatkumossa kohti tulevaisuutta niin kauan kun ammatti ja työ näyttäytyy vakaana. Osaaminen kehittyy ammatissa vaiheittain ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mikä vahvistaa jatkuvasti yksilön käsitystä itsestään ammatillisena toimijana. Osaaminen koostuu siis kaikesta siitä, mitä olemme oppineet erilaisissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa (Paaso & Maunu 2022). Tällöin ulkopuolelle ja usein huomiotta jää esimerkiksi erilaisissa elämänkulun vaiheissa, kuten lapsuudessa ja nuoruudessa ennen ammatinvalintaa ja eläkeikäisenä kertyvä osaaminen. 3) Urapolkujen yksilöllistyminen ja työelämän muutokset kuten katkonaisuus, epäjatkuvuus ja monisuuntaisuus lisäävät yksilöiden urasiirtymiä. Tutkimuksemme perusteella voidaan todeta, että osaaminen ammatilliseen identiteettiin kytkeytyvänä luo yksilölle tärkeän kiinnittymisja samaistumispinnan ammattiin itseensä sekä muihin ammatin edustajiin. 1) Erilaiset yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset haastavat ammatillisen identiteetin. Rinnakkaiset työurat ja toimeentulokeinot ovat todennäköisiä. Ammatillinen identiteetti käsittää vain osan yksilön osaamisen kokonaisuudesta. Tällöin yksilöön kohdistuvat paineet ymmärtää oma osaaminen laajemmin myös työn ja ammatin ulkopuolelta kertyvänä ja siirrettävänä sekä osana koko elämän kokonaisuutta. Osaamisidentiteetissä osaaminen ymmärretään kokonaisvaltaisena ja moniulotteisena tietojen, taitojen ja asenteiden yhteen sulautumana. Perinteiset ammattilaisroolit pirstaloituvat ja tarve uudelleenkouluttautumiselle sekä vanhasta ammatista poisoppimiselle kasvaa. Urapolut kehittyvät ja liikkuvat yli ammatti-, toimiala-, työnantajaja organisaatiorajojen. Nämä osaamiset voivat näytellä merkityksellistä roolia erilaisissa työurasiirtymissä ja muutostilanteissa silloin, kun tuttu ammatti tai työtehtävä esimerkiksi muuttuu radikaalisti tai eri syistä tapahtuvissa alanvaihdoksissa. Ymmärrystä osaamisen kokonaisuudesta, yksilöiden osaamispotentiaalista sekä yleisten ja ammatillisten osaamisten siirrettävyydestä uusiin konteksteihin tarvitaan lisää. Osaamisidentiteetin rakentuminen alkaa jo varhaislapsuudessa, jatkuu läpi nuoruuden ja aikuisuuden erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä ja jatkuu vielä varsinaisen työuran jälkeenkin
Vahvalla osaamisidentiteetillä on hyvinvointivaikutuksia. Osaamisidentiteetissä osaamisen kehittyminen ja yksilön kiinnittyminen “osaajien joukkoon” voi tapahtua useissa yhteisöissä ja konteksteissa vuorotellen tai samanaikaisesti. Tutkimuksemme perusteella yksilön osaamisen kokonaisuus näyttäytyy aineistossa pääosin vakaaseen ammattikuvaan kiinnittyneenä tietoina, taitoina ja asenteina. Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Wenger 1998). Yksilö voi olla yhtä aikaa metsäalan asiantuntija yhdessä yhteisössä, pitsinnypläystekniikan osaaja toisessa sekä improvisaatioteatterin taitaja kolmannessa. Osaaminen voi syntyä myös itse oppien: lukemalla blogia tai katsomalla kokkiohjelmaa ja kokeilemalla käytännössä ihan itsekseen. Näemme, että kokonaisvaltainen käsitys itsestä osaajana kannattelee erilaisissa, väistämättä elämässä ja työuralla vastaan tulevissa muutoksissa. 4. Näemme että osaamisidentiteetin käsite rikastaa nykyistä osaamiskeskustelua ainakin seuraavin tavoin: 1. Osaamispuheen kiinnittyessä edelleen vahvasti työelämän tunnistettujen ja oletettujen tarpeiden ympärille katsomme, että yksilöt nähdään liian usein vain yhteiskunnallisen hyödyn tuottajina, joiden tehtävä on yrittää ketterästi pysyä kulloistenkin työelämän muutosten tahdissa. Tarvitsemme tulevaisuuden työelämään monenlaisia ”hyviä tyyppejä” ja osaamisyhdistelmiä. 2. 3. Ymmärrys oman osaamisen kokonaisuudesta ja potentiaalista sekä osaamisen reflektointi ja uudistaminen luovat myös avaimia hyvän elämän ja tulevaisuuden rakentamiselle – sekä itselle että muille. Muutokset yhteiskunnassa ja työelämässä nähdään vaikuttavan aloihin ja ammatteihin ja osaamistarpeisiin, mutta vain harvassa väitöskirjassa kuvattiin tarvetta osaamisen siirtämiselle tai soveltamiselle uusissa tehtävissä tai eri yhteyksistä, kuten vapaa-ajalla hankitun osaamisten hyödyntämistä ja yhdistelemistä työkontekstiin. Myös osaamisen sosiaalinen ulottuvuus (mm. Ammatillisessa identiteetissä osaaminen kiinnittyy osaksi jotain suhteellisen pysyvää ammattiryhmää tai -yhteisöä, sen perinteitä, ideaaleja ja osaamisvaatimuksia. Kokonaisvaltainen käsitys itsestä osaajana vahvistaa tulevaisuususkoa, toiveikkuutta ja minäpystyvyyttä sekä auttaa luovimaan muuttuvissa tilanteissa. Osaamisidentiteetti-käsite tuo näkyviin uudella tavalla osaamisen merkitystä osana laajempaa keskustelua yksilön kokonaisvaltaisesta sivistyksestä sekä suhteesta ammattien ja työn tulevaisuuteen. Osaamispotentiaalin ymmärtäminen auttaa myös elämänja uratavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa, esimerkiksi erilaisissa valintatilanteissa. Opetusja kulttuuriministeriö 2024). Tärkeää on kuitenkin huomata, että osaaminen itsessään on yksilölle merkityksellinen asia myös toimijuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Osaamisen ja sivistyksen välineellistäminen yhteiskuntien taloudelliseen menestyksen tuottamiseen on korostunut etenkin OECD:n kasvaneen koulutuspoliittisen roolin myötä 2000-luvulla, esimerkkinä Pisa-tutkimuksen integroimisella oppimisen arviointiin (ks. Sen sijaan sivistyksen ja osaamisen merkitys yksilöllisen hyvinvoinnin ja työelämän uudistamisen mahdollistajana on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kiinnittyminen ja tunne kuulumisesta on yksilölle tärkeä sosiaalinen voimavara (esim. Osaamiskeskustelua käydään yhteiskunnassa pääosin koulutusja työvoimapoliittisesta diskurssista käsin. Osaamisidentiteetti merkityksellistyy yksi lön elämässä erityisesti silloin, kun työuralla tulee vastaan erilaisia siirtymätai murrosvaiheita. 3/24 24 Futura yhdessä muiden kanssa ja suhteissa toisiin ihmisiin (Paaso & Maunu 2022; Heinilä & Honkanen 2020). Osaamisidentiteettiajattelu auttaa tunnistamaan ja tunnustamaan kaikenlaisten ihmisen osaamista paremmin. Tunne osaajuudesta ei myös välttämättä tarvitse muiden ihmisten tunnustusta. Oman osaamispotentiaalin tunnistaminen auttaa yksilöä näkemään moninaisia mahdollisuuksia osaamisten kehittämiselle ja soveltamiselle työn ja muun elämän konteksteissa. 5. Näistä teemoista tarvitaan lisää tutkimusta myös työelämän näkökulmasta, jotta eri paikoista hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen mahdollistaisi yksilöiden kokonaisvaltaisen osaamispotentiaalin parempaa huomioimista (Ketamo et al. Voidaankin ajatella, että osaamisidentiteetti rikastaa osaamiskeskustelua myös yksilön toimijuuden diskurssia vahvistamalla. kollektiivinen osaaminen ja osaamisyhdistelmät) korostuu nähdäksemme tulevaisuudessa, kun ratkaistavat haasteet ja sen myötä yksittäiset työtehtävät ja prosessit vaativat useamman kuin yhden osaajan sekä usein erilaisten teknologisten apuvälineiden yhteistyötä
Itä-Suomen yliopisto, Joensuu. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Aarto-Pesonen, Leena (2013): “Tää koulutus ei oo tehnyt musta pelkkää jumppamaikkaa”. Itä-Suomen yliopisto, Joensuu. Acta Scenica 29. Osaamisen merkitys ihmisen eri elämänvaiheissa ja –kokonaisuudessa (lapsuus, nuoruus, urasiirtymät, vapaa-aika, eläköityminen, kolmas ikä) on näkemyksemme mukaan potentiaalisesti hyvin antoisa tutkimuskohde myös minäpystyvyyden, toimijuuden, itsetunnon sekä hyvinvoinnin tutkijoille. Nuorisotyön villiä kenttää kesyttämässä. Acta Universitatis Ouluensis E Scientiae Rerum Socialium 186. Frantsi, Päivi (2013): Johtajuutta etsimässä. Tampereen yliopisto, Tampere. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja. Dissertations in Education, Humanities, and Theology 38. Kallio, Tomi J. Koski-Heikkinen, Anne (2014): Ammatillisen opettajan identiteetti ja auktoriteetti – Ammatilliset opettajat ja opiskelijat ideaalia ammatillista opettajuutta etsimässä. Hasari, Matti (2019): Opettajan ammatti-identiteetin muotoutuminen matemaattisten aineiden opetusharjoittelussa. Akateeminen väitöskirja. Suomalaisen lääkärikoulutuksen murroksen vuodet 1933–1969. Mielestämme osaamista tulisi määrittää tarkemmin kokonaisidentiteetin osana. Tampereen yliopisto, Tampere. Laura Paaso & Johanna Ollila. Halonen, Katri (2011): Kulttuurituottajat taiteen ja talouden risteyskohdassa. Järvensivu & Bonsdorff 2021). Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja Sarja A 1:2011. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 411. Vaasan yliopisto, Vaasa. Jeskanen, Seija (2012): Piina vai pelastus. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 413. Oulun yliopisto, Oulu. Portfolio aineenopettajaopiskelijoiden ammatillisen kehittymisen välineenä. 25 3/24 Futura 2022). Naislähijohtajan identiteettitarinan rakentuminen siivoustoimialalla. Osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen erilaisissa elämäntilanteissa ja osaamisen merkitys identiteetille vaatii tarkentavaa tutkimusta (ks. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1176. Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta XLIII. Dissertation in Social Sciences and Business Studies 153. Paldanius, Kalevi (2012): Eläinlääkärin ammatti-identiteetti, asiakasvuorovaikutuksen jännitteiden hallinta ja kliinisen päättelyn yhteenkietoutuminen sekapraktiikassa. Hägg, Outi (2011): Yrittäjyysvalmennus ja yrittäjäidentiteetti. Studies in sport, physical education and health 192. Ammattitaidon ja opettajuuden rakentumisen polkuja. Jyväskylä studies in humanities 180. Jyväskylä studies in business and economics 129. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Salonen ja Joutsenvirta kiteyttävät asian seuraavasti: “Uudistumiskykyisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii ennen kaikkea erilaisten ihmisten osaamisten yhdistämistä, osallisuuden kokemuksen maksimointia ja mahdollisuutta ylittää tottumusten rajoja toistuvasti” (Salonen & Joutsenvirta 2022, 97). Vertaismentorointiryhmässä kehittäjäopettajan ammatillista identiteettiä kertomassa. Itä-Suomen yliopisto, Kuopio. Tulevaisuudessa keskeinen sivistyksen mitta voisikin olla: osata omaksua uutta, kehittää osaamistaan ja tehdä sellaisia tekoja, joiden kautta luodaan edellytyksiä omalle ja muiden hyvälle elämälle. Acta Universitatis Tamperensis 2029. Tarinoita nuorten musiikinopettajien kehityspoluilta. Lähdeviitteet Aalto, Sari (2016): Medisiinarit, ammattiin kasvaminen ja hiljainen tieto. Huhtinen-Hilden, Laura (2012): Kohti sensitiivistä musiikin opettamista. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1079. Kumpula, Marjo (2011): Vakuutusalan työn sisältö ja työntekijöiden ammatti-identiteetin muovautuvuus – Vakuutusvirkailijasta finanssialan myyjäksi. Tutkimus kasvatusja perheneuvolatyöstä ja kollektiivisesta identiteetistä asiantuntijoiden tulkitsemina. Turun kauppakorkeakoulu, Turku. Teatterikorkeakoulu, esittävien taiteiden tutkimuskeskus, Helsinki. Acta Wasaensia 321. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 99. Haanpää, Monika (2023): Kolminäkökulmainen tutkimus maahanmuuttajataustaisesta varhaiskasvatushenkilöstöstä suomalaisessa päiväkodissa. Tampereen yliopisto, Tampere. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja. Turun yliopisto, Turku. Pohjola, Hanna (2012): Toinen iho: Uransa loukkaantumiseen päättäneen nykytanssijan identiteetti. Dissertations in Education, Humanities, and Theology 31. Mäki, Päivi (2015): Opettajana ja kehittäjänä. Airosmaa, Kati (2012): Viisi vuotta viisaampi. esim. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 138. Turun yliopiston julkaisuja, Sarja B, osa 610. identiteettityöstä vapaa-ajalla Layland, Hill & Nelson 2018). Helsingin yliopisto, Helsinki. Oulun yliopisto, Oulu. Tasapainoilua asiantuntijaeetoksen ja tehokkuuspaineiden välillä. Lampela, Kalle (2012): Taiteilijoita tarvitaan ihan toisenlaisiin hommiin. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Soanjärvi, Katariina (2011): Mitä on ammatillinen nuorisotyö. Kurvinen, Pekka (2015): Media-ammattilaisen sisäinen puhe. Acta Universitatis Ouluensis E Scientiae Rerum Socialium 152. (2015): Ammattilaisbyrokratiat tehokkuuden aikakaudella. Osaamisidentiteetillä on merkitystä työuran ulkopuolella sitä ennen, sen jälkeen sekä erilaisissa siirtymäja välivaiheissa. Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi. Osaamisen kehittäminen sijoitetaan usein osaksi identiteettityötä vain ammatin ja työn konteksteissa ja ilman sen syvällisempää käsittelyä (ks. Alho, Sirkka (2017): Perheiden tukena. Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi. Tutkimus kuvataiteilijoiden asenteista ja taiteen yhteiskuntakriittisistä mahdollisuuksista. Substantiivinen teoria aikuisoppijan ammatillisen kasvun holistisesta prosessista liikunnanopettajakoulutuksessa
Ammattikasvatuksen aikakauskirja 1/2004. 9.9.2024. <https://doi. Virtanen, Anne (2013): Opiskelijoiden oppiminen ammatillisen peruskoulutuksen työssäoppimisen järjestelmässä. Tampereen yliopisto. Hall, Stuart (1999): Identiteetti. Eteläpelto, Anneli & Katja Vähäsantanen (2006): Ammatillinen identiteetti persoonallisena ja sosiaalisena konstruktiona. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna. Salonen (2024): Ammatillisen opettajan planetaarinen toimijuus, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 26(1), s. Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. org/10.30675/sa.103014>. 3/24 26 Futura Soini-Salomaa, Kristiina (2013): Käsija taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuuskuvia. Ylinen, Aulis (2011): Opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiudet Etelä-Pohjanmaan lukioissa. Learning, Meaning and Identity. painos. 41–70. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Suomentanut ja toimittanut Mikko Lehtonen & Juha Herkman. Tampereen yliopisto, Tampere. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 473. Nelson (2018): Freedom to Explore the Self: How Emerging Adults Use Leisure to Develop Identity, The Journal of Positive Psychology 13(1), s. 116–120. PS-kustannus, Jyväskylä. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Puusa, Anu (2008): Käsiteanalyysi tutkimusmenetelmänä, Premissi 4/2008, s. Moilanen, Antti & Arto O. Helakorpi, Seppo (2005): Työn taidot – ajattelua, tekoja ja yhteistyötä. 36–43. Hill & Larry J. Layland, Eric K., Brian J. Tampereen yliopisto, Tampere. Väitöskirja. Yrjänäinen, Sari (2011): “Onks meistä tähän?” Aineenopettajakoulutus ja opettajaopiskelijan toiminnallisen osaamisen palapeli. Dufva, Mikko, Minna Halonen, Mika Kari, Tapio Koivisto, Raija Koivisto & Jouko Myllyoja (2017): Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Erikson, Erik H. <https://www. Asikainen, Eveliina, Erkka Laininen & Arto O. Heinilä, Henna & Erja Honkanen (2020): Sosiaalinen sirkus ja valokuva opiskelijan osaamisidentiteetin vahvistajana valmentavissa koulutuksissa, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 3/2020, s. Muistio. Mäkinen, Marita & Johanna Annala (2010): Osaamisperusteisen opetussuunnitelman monet merkitykset korkeakoulutuksessa, Kasvatus & Aika 4(4), s. Salonen (2022): Planetaarinen sivistys – kohti antroposeenin ajan sivistysideaalia, Kasvatus & Aika 16(2), s. Ruohotie, Pekka (2004): Minäkäsityksen ja -identiteetin muuttuminen johtamisen tavoitteena. & Kay C. Teoksessa Eteläpelto, Anneli & Jussi Onnismaa (toim.): Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu: Aikuiskasvatuksen 46. <https://okm.fi/pisa>. 78–91. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, Helsinki. 5. Teoksessa Markku Tuominen & Jari Wihersaari (toim.): Ammatti ja kasvatus. Tuominen, Markku & Jari Wihersaari (2006): Ammattikasvatusfilosofia. Vähäkylä, Leena (2024): Ilkka Niiniluoto: Sivistys on itsensä elinikäistä kehittämistä. Paaso, Laura & Antti Maunu (2022): Osaamisidentiteetin rakennusaineksia: Ammattiin opiskelevien nuorten tulevaisuuskuvia tutkimassa, Sosiaalipedagogiikka 23(1), s. Ketamo, Harri, Johanna Ollila & Laura Paaso (2022): Miten huomata yhä moninaisempaa osaamista. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, Helsinki. HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 2/2005. Ora-Hyytiäinen, Elina (2004): Auttajasta reflektiiviseksi sairaanhoitajaksi. Oppimateriaaleja 22. Cambridge University Press, Cambridge. WSOY Oppimateriaalit, Helsinki. Ammattikasvatuksen tutkimuksia vuonna 2004, 88–97. Santalahti, Miia, Anniina Vainio & Anneli Karppinen (toim.) (2021): Näkökulmia pirstaleisiin työmarkkinoihin. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Kotitalousja käsityötieteen julkaisuja 32. 41–61. Opetusja kulttuuriministeriön verkkosivusto. vuosikirja, 26–49. 31–47. Wenger, Etienne (1998): Communities of Practice. aka.fi/tietysti/teemat/tieteesta-sivistykseksi/akateemikko-niiniluoto-sivistys-on-itsensa-elinikaista-kehittamista/>. Opetus-, kasvatusja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö, Helsinki. Walker, Lorraine O. Tutu-julkaisuja 1/2008. 9.9.2024. 47–71. Sarja C. Avant (2014): Strategies for theory construction in nursing. Eteläpelto, Anneli (2007): Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden ristiaallokossa. 9.9.2024. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1039. Opetusja kulttuuriministeriö (2024): PISA-tutkimus ja Suomi. Tietysti.fi, Suomen Akatemian verkkojulkaisu. Acta Universitatis Tamperensis 1032. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimusja koulutuskeskuksen julkaisuja. Vastapaino, Tampere. Järvensivu, Anu & Monika von Bonsdorff (2021): Yrittäjien myöhäisuran oppiminen, Kasvatus 52(5), s. Pearson Education Limited. Eteläpelto, Anneli & Jussi Onnismaa (2006): Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Antikainen, Ari, Risto Rinne & Leena Koski (2013): Kasvatussosiologia. Tutkimuskirjallisuus Aalto, Hanna-Kaisa, Ira Ahokas & Tuomo Kuosa (2008): Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030: menestyksen eväät tulevaisuudessa. Jyväskylä studies in business and economics 98. Helsingin yliopisto, Helsinki. (1983): Identity: Youth and Crisis. Rubin, Anita (2000): Nuoret, murros ja tulevaisuus, Futura 19/2, s. Sitra, helmikuu 2022. 471–483. Opetus-, kasvatusja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö, Helsinki. Ammattikasvatuksen tutkimusja koulutuskeskus, Tampere. Teoksessa Eteläpelto, Anneli, Kaija Collin & Jaana Saarinen (toim.): Työ, identiteetti ja oppiminen, 90–176. Stenström, Marja-Leena (2005): Ammatin oppiminen ja työelämäyhteydet. Moninaisen osaamisen tunnistamisen haasteita ja mahdollisuuksia. Ammattikorkeakouluopiskelijan kasvu ja kehittyminen ammattiin. Faber and Faber Limited, Lontoo. 78–88. 84–101. Hankkeen loppuraportti. Salonen, Arto & Maria Joutsenvirta (2018): Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen, Aikuiskasvatus 38(2), s
27 3/24 Futura ARTIKKELI Ammattikorkeakoulutus sivistyksen kehtona Utopia sivistyksen paluusta korkeakouluun Elisa Maljamäki TaM, lehtori Lapin AMK elisa.maljamaki@lapinamk.fi Ku va La pin AM K 20 24 . Tavoitteeseen pääsy edellyttää yhä useamman nuoren ohjautumista korkeakouluun ja korkeakouluopintojen suorittamista yhä nuorempana. Vähemmälle huomiolle on jäänyt laissakin määritelty tehtävä “sivistyksellisiin lähtökohtiin” perustuvasta korkeakouluopetuksen tarjoamisesta (Ammattikorkeakoululaki 2014/932 § 4:1). Ja onko ammattikorkeakouluilla tulevaisuudessa edes mahdollista panostaa sivistykseen osana koulutusta. Panostetaanko siihen lainkaan vai ovatko ammattikorkeakoulut tutkintoja tuottavia laitoksia, joissa ajattelun kehittämiseen ei kannusteta. Sivistys ei ole asia, mitä voidaan saavuttaa tehokkuutta maksimoimalla ja voidaankin pohtia, miten sivistys saadaan osaksi korkeakoulujen opetusta tulevaisuudessa.. Nykypäivänä ammattikorkeakoulut ovat sisäistäneet roolinsa työelämän kehittäjinä ja asiantuntijaosaajien kouluttajina. Korkeakoulujen opiskelupaikoista noin 53 prosenttia on ammattikorkeakoulututkintoon johtavia, loput yliopistokoulutukseen johtavia. Korkeakouluista valmistuvilla, samoin kuin siellä työskentelevillä opettajilla, on oltava näkemystä ajan hengestä ja osaamisen on oltava yhteiskunnan kannalta hyödyllistä ja kehittää paitsi yksilöä, myös yhteisöä. Johdanto Opetusja kulttuuriministeriö on asettanut tavoitteeksi nostaa 25–34-vuotiaiden korkeakoulutettujen osuuden ikäluokasta 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä (Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle vision tiekartta 14). Korkeakoulut ovat yhteiskunnassa ehdottomasti merkittävä tekijä, kun toteutetaan ja kehitetään suomalaista kulttuuria ja sivistystä. Mikä on sivistyksen rooli tulevaisuuden koulutuksessa. Näemme nämä asiat ammattikorkeakoulutuksen tulevaisuuden haasteena ja tarkastelemme tässä artikkelissa näihin kysymyksiin liittyviä näkemyksiä. (Laukia 2008, 50). Miten ammattikorkeakoulutus muuttuu ja elää tulevaisuudessa, jossa opiskelijamäärät kasvavat ja tulosta pitäisi tehdä. Kun mietitään, mitkä asiat vaikuttavat kulttuurin ja sivistyksen kehittymiseen, on muistettava, että ajattelu vaatii aikaa. Tia Lämsä OTM, HTM, MMM, lehtori Lapin AMK tia.lamsa@lapinamk.fi Ku va La pin AM K 20 24
Esimerkiksi Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (Linturi & Ammattikorkeakoulutus sivistyksen kehtona. Rahoitus ohjaa kouluja TKI-osaamisen vahvistamiseen ja samaan aikaan koulutusta tulisi tehostaa, kehittää ja opiskelijoita saada valmistumaan ennätysmäärät. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle -vision tiekarttajulkaisussa (2019, 14–19) nostetaan esiin vuonna 2017 on valmistunut korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio Ehdotus Suomelle: Suomi 100+ Sivistys, osaaminen, tiede ja teknologia ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi. Tässä visiossa on tavoitteena Suomen osaamisja koulutustason nostaminen. Koemme kuitenkin sivistyksen olevan isossa roolissa koko korkeakoulukentässä ja haluamme haastaa näkemään sen merkityksen myös ammattikorkeakouluissa. 3/24 28 Futura Vaikka ammattikorkeakouluissa on ammattikorkeakoululain 9 §:n mukaisesti opetuksen ja tutkimuksen vapaus, voi tämän vapauden todellista tilaa pohtia. Vuonna 2025 voimaan tuleva rahoitusmallin mukaisesti 56 prosenttia rahoituksesta tulee suoritetuista AMK-tutkinnoista (OKM 2024). Artikkelissa pohdimme erilaisten tulevaisuuskuvien kautta sivistyksen ja ammattikorkeakoulutuksen suhdetta vuonna 2035. Lähdemme tarkastelussamme siitä vahvasta oletuksesta, että korkeakoulusta valmistuneiden henkilöiden on oltava monipuolisia alansa osaajia, mutta myös monessa kehittämistoiminnassa tarvitaan laaja-alaisempaa ymmärrystä, mitä nimenomaan sivistys tuo tullessaan. Vision saavuttamisen keinovalikoimaan kuuluvat niin tutkinnon läpäisyn paraneminen, jatkuvan oppimisen lisääminen ja työelämäyhteyksien parantaminen kuin rahoituksellinen ohjaus. Tuleeko meillä olemaan kriittistä ajattelun taitoa, millä kehitystä viedään eteenpäin. Korkeakouluina ne ovat osa sekä akateemista järjestelmää että koulutusjärjestelmää. Tätä varten taustoitamme sivistyksen ja sivistykseen vahvasti vaikuttavien tekijöiden nykytilaa tällä hetkellä. Voisiko sivistys olla vuonna 2035 nostettu taas keskeiseen asemaan muiden tavoitteiden tasavertaiseksi kumppaniksi. (Nummela, Friman, Lampinen & Volanen 2008, 8–9). Voidaan kysyä, mikä on sivistyksen rooli tulevaisuuden korkeakoulussa ja mikä on yhteiskunnan tulevaisuuden osaajien aito osaaminen, jos sivistyksen kehittämiseen ei panosteta ammattikorkeakoulussa. Onko tässä tilanteessa motivaatiota lähteä panostamaan ajattelun ja sivistyksen kehittämiseen, vai keskitytäänkö vahvasti siihen, että saadaan pakolliset osaamisvaatimukset täytetyksi. Jo tästä näkee vahvasti sen, että ammattikorkeakouluilla on vahva tavoite saada opiskelijat valmistumaan, jotta korkeakoulujen toiminta ylipäätään on mahdollista. Ammattikorkeakoulut ovat korkeakouluina sangen nuoria, vaikka niiden historiaan voidaan katsoa kuuluvan niitä edeltänyt opistoasteen koulutus. Tunnustamme tosiasian, että sivistys ei ole ammattikorkeakouluun liittyvissä keskusteluissa näkyvin osa-alue, vaan tälläkin hetkellä keskiöön nousevat opetuksellisesti monet muut haasteet. Ammattikorkeakoulujärjestelmää luotaessa sivistystä pidettiin keskusteluissa edellytyksenä ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen toteutumiselle. Näkyvimpänä näistä teknologian, tekoälyn ja algoritmien nopean kehityksen reagoiminen erinäisten digiloikkien avulla. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1996 ammattikorkeakoulujen toiminta vakinaistui. Ammattikorkeakoulujen rooli on yhä melkoisessa ristipaineessa. Tarkastelemme sivistystä vahvasti humboldilaisen sivistysideaalin ajatuksesta käsin. Sivistysyhteiskuntaa haluttiin pitää osaamisyhteiskunnan rinnalla. Rahoitusmallit ohjaavat vahvasti ammattikorkeakoulujen toimintaa ja suoritetut tutkinnot ovat merkittävä mittari ammattikorkeakoulujen rahoituksessa. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle vision tiekartta ei ota sivistystä huomioon tavoitteissa lainkaan. Näemme, että kriittisyys ja tietoisuus ovat olennainen osa sivistystä. Nuoresta iästään huolimatta ammattikorkeakoulut ovat olleen mukana kehittämässä ja kehittymässä koko olemassaolonsa ajan. Sivistysajattelu on kuitenkin väistynyt, sen sijaan ammattikorkeakoulussa on korostettu koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja yhteyksiä elinkeinoelämään. Määrällisten tavoitteiden lisäksi korkeakoulujen toimintatapoihin ja sisältöihin kohdistuu monen eri tahon vaatimuksia. Ammattikorkeakoulut kehityksen partaalla Ensimmäiset ammattikorkeakoulut aloittivat väliaikaisina ammattikorkeakouluina vuonna 1991
Ajan kuluessa työelämä on muuttunut, eikä muutoksen tahti tunnu hiipuvan. 29 3/24 Futura Elisa Maljamäki & Tia Lämsä Kuusi 2018, 22 & 140–152) nostaa julkaisussaan Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018– 2037 Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia osaamisen ja sen näytön yhdeksi arvonluontiverkostojen tasoksi. Strategiaa pohjustavassa uutisessa Arenen hallituksen puheenjohtaja Mervi Vidgrén nostaa ammattikorkeakoulujen menestyksen tekijöiksi työelämän tarpeiden kuuntelun, joustavuuden ja tehokkuuden. Kuinka suuren osan opetuksen sisällöstä erilaiset välineet ja niiden hyödyntäminen kattavat. Korkeakoulujen ulkoinen ohjaus keskittyy paljolti talouteen ja näyttäytyy erilaisina tulospaineina ja mittareita. Ammattikorkeakoulujen suora reagointi työelämän vaatimuksiin, tehokkuus ja tuottavuus ovat niiden olemassaolon pyhittäjiä. Millaisen työelämän kanssa tulevaisuudessa toimitaan. Kolmantena on digitaalinen oppiminen. Puhumme koodauksesta, kun keskustelua tulisi käydä siitä, mitä on tulevaisuuden työelämä. Vuonna 2022 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry julkaisi strategiansa vuoteen 2027. Tulevaisuusvaliokunnan keskeinen tehtävä on arvioida teknologioiden kehitystä, jolloin näkökulma painottuu tehtävän mukaisesti. Kuin. (Hammershøj 2019) Mielestämme tällä hetkellä keskustelu kohdistuu liikaa välineellisiin taitoihin, liian lyhyellä aikajänteellä. Silti, suurimpana hidasteena positiiviselle muutokselle nähdään opettajien asenne ja osaamisen puute teknologioiden suhteen. Jotta korkeakoulut voivat oikeuttaa olemassaoloaan, ne todennäköisesti tarvitsevat jatkossakin roolin työelämässä tarvittavien taitojen ja osaamisen välittäjänä. Julkaisussa tunnistetaan kokonaisuuksien ymmärtämisen, tilannesidonnaisuuden, oppimaan oppimisen ja viestinnän osaamisen merkitys tulevaisuuden työelämän osaamistarpeina. Millainen osuus on sivistyksellä tai luovuudella. Niiden akateemisesta tai ammatillisen kouluttajan roolista ei aina ole yksimielisyyttä edes ammattikorkeakoulujen sisällä. Teemmekö opetuksen ratkaisut välineet edellä, vai pedagogisin perustein. (Schüll 2019, 133–135; Hammershøj 2019) Korkeakoulut ovat kautta historiansa valmistaneet ihmisiä työelämään. Toinen on digitaaliset opetuksen välineet tai mahdollistajat. Mitä ovat tulevaisuuden työelämässä tarvittavat taidot. Muutoksen keskellä pitäisi luoda myös omaa identiteettiä. Pitkään uskoimme, että esimerkiksi luovuus pysyy taitona, johon tekoäly ei pysty. Onko eri alojen yrityksillä kykyä suunnitelmallisesti ennakoida omaa tai toimialansa osaamistarvetta esimerkiksi 5–10 vuoden päähän. Samaan aikaan korkeakoulujen sisällä saatetaan olla kiinnostuneempia keskustelemaan sivistyksestä, akateemisen koulutuksen todellisesta tarkoituksesta tai akateemisesta vapaudesta. Ammattikoreakoulujen paikka koulutuskentällä on edelleen vakiintumaton. Yksi peruste digitaalisuuden hyödyntämiselle opetuksessa on oppimisen tehostuminen. Voi olla, että innovatiivisuus ja luova ajattelu pysyvät ihmisen ominaisuuksina, mutta emme ehkä voi tuudittautua siihen. Muuttuvat maailma asettaa myös ammattikorkeakoulut tilanteeseen, jossa valintoja halutusta suunnasta tulee tehdä. Ensimmäinen on digitaalisuus, tekoäly ja teknologian kehittyminen opetettavana sisältönä. Vaikka kritisoimmekin korkeakoulujen kehittymisestä käytävän keskustelun typistymistä digitalisaation vaikutuksiin keskittyväksi keskusteluksi, olisi sekä todellisuuden kieltämistä että älyllisesti laiskaa kieltää digitalisaation vaikutukset. Ja toisten kohtaamisella. Itse strategiakuvassa myös sivistys, hyvinvointi ja elämänlaatu on nostettu esille, mutta uutisessa toistuu tuttu kaava. Pedagogiikka voidaan kehittää ja uudet välineet mahdollistavat uusia pedagogisia ratkaisuja. Onko niin, että koulujen roolia ajattelemaan opettajina ei tunnisteta. Vauhtisokeuden yllättäessä saatamme päätyä tilanteeseen, jossa kivoilla välineillä tuotetaan väkinäisiä oppimistilanteita. Korkeakoulut eivät ole irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta tai ajasta. Näiden varaan rakennetaan myös tulevaisuutta. Ammattikorkeakoulujen tulee muodostaa suhde digitaalisuuteen sen useassa eri roolissa. Millaisessa roolissa haluamme tulevaisuudessa ihmistyöntekijät nähdä. (Arene 2022) Keskustelusta uupuu kuitenkin usein keskustelu tulevaisuuden työelämästä ja yhteiskunnasta. Toisinaan korkeakoulumaailman sisällä käytävät keskustelut ja sitä ympäröivät keskustelut poikkeavat toisistaan. Teknologia mahdollistaa jo nyt paljon, kuten itse korjaavia tenttejä, välitöntä palautetta, pelillisyyttä ja paikasta riippumatonta opetusta
Lukemisen ymmärtämisessä on puutteita, vaikka mekaaninen lukutaito olisikin kunnossa. Vuonna 2017 tähän lukumäärään pääsi enää kolmetoista prosenttia kymmenen vuotta täyttäneistä. Vikström (1997, 56) näkee sivistyksessä olevan kolme puolta: tiedollinen, taidollinen ja esteettinen puoli. Jos jää koulutusta vaille, ajautuu heikompaan asemaan.”. Kirjoituksessaan Luottamus ja sosiaalinen resilienssi: luottamusta lisäävät ja vähentävät tekijät Heikki Hiilamo (2023) nostaa koulutuksen yhdeksi luottamusta lisäävistä tekijöistä. Kun tätä peilataan sivistyksen käsitteeseen ja siihen, että peräänkuulutamme sivistyksen osalta nimenomaan kriittistä lukutaitoa, nämä viestit ovat erittäin huolestuttavia. Yhä suuremmalla määrällä oppilaista on haasteita lukemisessa, eikä esimerkiksi luettua tekstiä osata tiivistää. Ketä tai mitä me tulevaisuudessa koulutamme. Luottamus on yhteiskunnassa merkittävässä roolissa esimerkiksi yhteiskuntarauhan takaajana ja sen kehittymisen mahdollistajana. Kun pohditaan ammattikorkeakoulujen haasteita olla sivistyksen kehto, on luotava katseet myös tämän päivän peruskouluun ja toiseen asteeseen. Koemme sivistykseen kuuluvan olennaisena osana nimenomaan kriittisen ajattelun ja esimerkiksi sen, että tehtyjä valintoja voidaan perustella tukeutuen relevanttiin argumentaatioon. Tämän tutkimuksen perusteella vuonna 1981 joka kolmas kymmenen vuotta täyttänyt oli lukenut vähintään kymmenen kirjaa edellisen puolen vuoden aikana. Kun sivistystä tarkastelee näistä näkökulmista, voi todeta koulutuksella olevan iso rooli kansakuntamme sivistyksen kasvattajana. Laskeva lukutaitoja lukemisen määrä Tulevaisuuden korkeakouluopiskelijat ovat tämän päivän peruskoululaisia ja lukiolaisia sekä ammattikoululaisia. Sen voidaan kuvata tietyllä tapaa olevan kaaoksen järjestykseen saattamista, muodon antamista muodottomalle (Mäki-Kulmala 1999, 336). Koneiden ja teköälyn mahti on nopeus ja kyky toistaa samaa asiaa loputtomasti. Samoin sivistyksen perusteena on tiedon ja älyllisen harkintakyvyn käyttö. Myös Lehtisalo (2008, 21) toteaa, että sivistykseen kuuluu olennaisesti tieto ja oppiminen. Kuten Hiilamo (2023, 70–71) kirjoittaa: ”Jos ei ole koulutusta, ei ole työkaluja tiedon luotettavuuden arvioimiseen. Joudumme yhä enemmän lukemaan tiedotusvälineistä, miten äidinkielen opettajat ovat huolissaan lukiolaisten ja yläkoululaisten äidinkielen taidoista. Myös Nummela, Friman, Lampinen & Volanen (2008, 9) toteavat totuudellisuuden, esteettisyyden ja eettisyyden kuuluvan klassisen katsantokannan mukaan sivistykseen. Se ei myöskään synny itsestään, vaan se on tietoisen muokkaamisen tulos. Vaikka humboldilainen sivistysideaali yhdistetään pitkälti yliopistolaitokseen, koemme että myös ammattikorkeakoulussa on syytä tarkastella sivistyksen roolia vahvemmin kuin se nykyään keskustelussa on. Mitä on sivistys. Olennaista on, että sivistyksen kehittämisen pitää panostaa, se ei synny itsestään. Kun tarkastellaan peruskouluikäisiä 10–14-vuotiaita, 1980 –luvun alussa näitä aktiivilukijoita oli Ammattikorkeakoulutus sivistyksen kehtona. Tämän vuoksi olemmekin osaltamme huolisamme siitä, mihin tämän päivän peruskoulu on vaikuttanut menevän. Sivistys takaa osaltaan sen, että ihmisen älyllinen kapasiteetti on käytössä ja hän osaa harkita asioita. Humboldilaisessa sivistysideaalissa nähdään merkityksellisenä kriittisyyden kyky ja tämän pohjalta todetaan, että sivistyneen ihmisen tulee kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti (Tieteen termipankki 2024). Vahvan tulevaisuuden rakentaminen korkeakoulutusjärjestelmässä vaatii myös hyvän pohjan, mille sivistystä voidaan rakentaa. Kannattaako ihmisen pyrkiä samaan, vai mitä ovat ihmisen ylivoimaiset taidot tulevaisuudessa. Koulutus itsessään ei ole synonyymi sivistykselle, mutta usein ne kulkevat rinnakkain. 3/24 30 Futura ka pitkälle voimme ihmisen oppimista tehostaa. Sivistyksellä ei ole merkitystä vain yksilölle itselleen, vaan koko yhteiskunnalle. Luottavainen yhteiskunta luottaa myös instituutioihinsa, joista koulutusinstituutiot ovat yksi esimerkki. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan (2021, 142–143) luettujen kirjojen lukumäärä on huomattavasti pienempää nykyhetkellä verrattuna 1980-lukuun. Sivistyksen määritelmää voidaan lähteä tarkastelemaan monesta eri näkökulmasta
Tämän tutkimuksen perusteella Suomessa on erinomaisia lukijoita vähemmän ja heikkoja lukijoita enemmän kuin aiemmin. Voidaan todeta, että syitä on moninaisia, mainittavan arvoista on ainakin se, että työskentelyn määrää ja kognitiivisen ponnistelun kuormaa pyritään vähentämään ja pienentämään eri tavoin. Vain se antaa myös korkeakoululle mahdollisuuksia omalta osaltaan kehittää opiskelijoiden sivistyksellisiä taitoja vahvemmaksi. Voidaan kysyä, miten nämä tulevat selviämään korkeakouluopinnoistaan. Tässä tutkimuksessa lähdettiin etsimään syitä, mitä koulussa tapahtuu, millä voisi selittää heikosti lukevien ja kirjoittavien nuorten kasvavaa osuutta. Lukemisen ja kirjoittamisen määrä pidetään niukkana, se on määrällisesti vähäistä, mutta myös laadullisesti pinnallista tai keveää. Tässä voidaan palata alussa esittämäämme kysymykseen siitä, mikä mahdollisuus ammattikorkeakouluilla on tulevaisuudessa panostaa sivistyksen kehittämiseen. (Hiltunen et al. 31 3/24 Futura 61 prosenttia, vuonna 2017 enää 23 prosenttia. 2023, 31–34). Kun näiden huolestuttavien tulosten rinnalla tarkastellaan hallituksen tavoitteita korkeakoulutettujen määrän noston suhteen, tulee väistämättä mieleen ajatus, miten tämä yhtälö on mahdollista toteuttaa. Tätä samaa ilmiötä voidaan todentaa vuoden 2022 PISA-arvioinnissa. Lasku on ollut siis todella huomattava. Huolestuttavaa on, että 15–24-vuotiaiden miesten joukossa vain neljä prosenttia kuului näihin aktiivilukijoihin, kun 1980 –luvun alussa tästä ikäluokasta vielä 40 prosenttia luki vähintään kymmenen kirjaa puolen vuoden aikana. Lisäksi laissa ja hallituksen esityksessä korostetaan ammattikorElisa Maljamäki & Tia Lämsä. Näiden tutkimusten perusteella voidaan todeta selkeästi, että haaste lähtee jo peruskoulusta. Jos Suomessa lukutaito ja lukemisen määrä laskee tätä vauhtia jatkossakin, mistä löytyy ne korkeakoulussa pärjäävät opiskelijat. Tulevaisuuden kannalta panostuksia on lisättävä siis jo peruskouluun ja toiselle asteelle. Kun korkeakoulutukseen halutaan saada jatkossa entistä enemmän opiskelijoita, tulee opiskelijoiksi väistämättä yhä suuremmassa määrin näitä oppijoita, jotka eivät ole lapsena ja nuorena tulleet tutuksi lukemisen kanssa. Hallituksen esityksessä (24/2014) todetaan, että vaikka ammattikorkeakoulujen lähtökohtana on käytäntöön perustuva korkeakouluopetus työelämän asiantuntijatehtäviin ja työelämän ja sen kehittämisen vaatimukset ovat ensisijaisena tavoitteena, on yllä mainitut tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin pohjautuva opetus myös otettava huomioon ammattikorkeakouluissa. Vuoden 2018 PISA-arvioinnista Suomen pistekeskiarvo oli laskenut viidenneksi eniten kaikista lukutaidon arviointiin osallistuneista maista. Kriittinen ajattelu kansalaistaitona On hyvä huomata, että jo ammattikorkeakoululaki (932/2014) 4 § määrittelee ammattikorkeakoulun tehtäväksi antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Laine (2012, 19) määrittelee koulumenestyksen ehdottomaksi edellytykseksi hyvän lukutaidon. Samoin Kauppinen ja Marjanen (2020, 24) toteavat vuoden 2019 Karvin toteuttaman suomen kielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arvioinnin perusteella, että suurin ero suomen kielen ja kirjallisuuden osaamisen välillä oli sellaisilla henkilöillä, jotka lukivat kuukaudessa vähintään yhden kirjan, verrattuna sellaisiin, jotka eivät lukeneet kirjoja lainkaan. Onko niitä tälläkään hetkellä enää riittävästi, jotta vuoden 2030 tavoite saataisiin toteutettua. Myös oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet Suomessa edellisen kymmenen vuoden aikana. Lakka (2024, 80–86 & 252) toteaa tutkimuksessaan, että osalla oppilaista työtapaa peruskoulussa ohjaa esimerkiksi helppouteen pyrkiminen eri muodoissaan. Tai mitä tämä tilanne vaatii korkeakouluilta. Ammattikorkeakoulussa on mahdotonta paikata niitä osaamisvajeita, joita lukutaidon ja ajattelun puutteesta syntyy jo aiemmin. Vaikka suomalaisnuorten lukutaidon taso on OECD:n keskiarvoa korkeampi, pudotus on aiempiin PISA-arviointoihin verrattuna huomattava. Jopa useampi kuin joka viides oppilas jää Suomessakin yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta riittävän lukutaidon alapuolelle. Lukemisen harrastamisella oli selvä positiivinen yhteys näihin osaamisalueisiin. Myös Leino, Kulju ja Nissinen (2020, 55) näkevät kiistattoman yhteyden lukuharrastuksen ja oppimistulosten välillä
Osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta muodostettiin osaamisperusteisuutta määrittävä käytäntö. Voi perustellusti pohtia, miten todellista kehitystä voidaan tehdä, jos kriittinen ajattelu osana oppimista jää pois. (Heikkinen ja Kukkonen 2019, 267–268). Tuoko esimerkiksi työelämässä hankittu ammatillinen osaaminen myös samoja sivistyksellisiä valmiuksia kuin mitä ammattikorkeakoulutuksen velvoitteena on antaa. Osaamisperusteisuus on tullut opetuksen keskiöön ammatillisessa koulutuksessa niin sanotun ammatillisen koulutuksen reformissa jo vuonna 2018. Osaamisen arvo on siinä, kuinka paljon sen avulla saadaan lisäarvoa pääomalle. Näin ei myöskään talouden näkökulmasta investoida ehkä talousalueelle tuottamattomaan filosofisten, yhteiskunnallisten ja ekologisten kysymysten käsittelyyn. Osaamisperusteisuuden näkökulmasta työnantajat saavat toki osaavaa työvoimaa, ja tähän koulutukseen käytetään mahdollisimman vähän resurssia. He myös (2012, 143–144) pohtivat dynaamisen osaamisperustaisen tulkinnan haastetta: miten opetussuunnitelmatyössä, opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa otetaan huomioon ennakoimattomuus ja prosessien kompleksisuus. Tätä voidaan nähdä olevan jo lähellä sivistyksen käsitettä. Osaamisperusteisuuden arvoksi on nähty opintojen joustavuus ja yksilöllisten opintopolkujen mahdollistuminen. Samalla ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikattiin tuntuvasti. (Pietilä 2021, 414—415, 417 & 421). Mitä se tarkoittaa tulevaisuuden ammattikorkeakoulusta valmistuneille ja heidän ajattelun kyvyilleen. Osaamisperustaisuuden myötä opettajille syntyy paineita vähään opettamiseen ja osaamisen kriteerien madaltamiseen opetustuntien määrän ja vähennetyn rahoituksen kautta. (2021, 422) toteavat, että sivistyksen ja osaamisen välillä on ristiriitainen suhde. Olennaista on inhimillisen kasvun, uskomusten, arvojen ja eettisyyden huomioiminen. Tämä on ajattelun kehittämisen osalta huolestuttava suunta, jos opinnot jatkossa suoritetaan ammattikorkeakoulussakin yhä enenevässä määrin osaamisen tunnustamisen kautta. (Heikkinen ja Kukkonen 2019, 263). Jos osaamisperustaisuutta arvioidaan lineaarisesti, voidaan tehdä osaamistavoitteet ja niiden saavuttamisen arviointi läpinäkyväksi. Mäkinen ja Annala (2012, 139) toteavat tutkimuksensa perusteella, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajat näkevät tärkeäksi sen, että opetussuunnitelma antaa tilaa osaamista koskeville merkitysneuvotteluille ja yhteiselle luomiselle, ja rakentaa perustaa elinikäiselle oppimiselle ja potentiaalien käyttöönotolle. Riskinä on kuitenkin se, että voidaan ajautua tilanteeseen, jossa korkeakoulujen ydintehtävä yhteiskuntaa kehittävien ihmisten kasvattajana häAmmattikorkeakoulutus sivistyksen kehtona. Koska linjauksissa korostetaan osaamisen tunnustamista, paine opetuksen kapeuttamiseen lisääntyy. Luonnollisesti dynaamisen tulkinnan kehykseen sisältyy myös lineaarisen osaamiskäsitteen tavoitteet. Pietilä ym. Myös näitä asioita on syytä miettiä osaamisen tunnustamista mietittäessä. Näistä lineaarisessa osaamisessa kokonaisuudet ovat havainnoitavissa olevia tavoitekuvauksia, jolloin olennaista on kriteerien mukainen suoriutuminen, ei oppimisen ja osaamisen kokonaisprosessi. Tavoitteet koulutuksen osaamisperusteisuudesta ja yksilöllisyydestä toteutuvat niin, että opinnot suunnitellaan henkilökohtaisesti jokaiselle opiskelijalle. Tähän sisältyvät muun muassa opiskelijoiden maailmankuvan rakentamisprosessit. Opettajat kokevat, että koulutuksen tavoitteena on suoritusten kerääminen minimitavoittein, ei uuden oppiminen. 3/24 32 Futura keakoulujen roolia yhteiskunnallisena kehittäjänä. Dynaamisessa oppimisessa osaaminen ymmärretään laajemmin, jolloin tärkeää on oppimisen lisäksi ihmisenä kasvaminen ja sivistyminen laajassa mielessä. Voidaan pohtia, jääkö sivistyksellisen roolin kehittäminen jatkossa yhä vähemmälle huomiolle. Voidaan kuitenkin vastapainona todeta, että osaamisperusteisuus toisessa ääripäässä on koulutuskustannusten optimointia. Käytössä olevat koulutusresurssit kohdennetaan juuri työssä tarvittavaan osaamiseen. Ammattikorkeakoulutuksessa syntyvä osaaminen voidaan esittää osaamisen lineaarisena tai dynaamisena tulkintana. Ammattikorkeakoulutuksessa on nostettu erääksi keskusteluaiheeksi osaamisperustaisuus opintojen opintosuoritusten pohjana. Miten kriittisen lukutaidon puuttuminen vaikuttaa siihen, että tavoitteena on valmistuneen opiskelijan olla yhteiskuntaa kehittävä asiantuntija
Tämä näkyy opetuksessa nopeasti vaihtuvina sisältökokonaisuuksina, joilla pyritään vastaamaan työelämän alakohtaisiin, erityisiin osaamistarpeisiin. Dystooppista sivistyksen tulevaisuutta ohjaa metafora, jossa tieto on lisääntymiskelvoton siemen, kuten joidenkin geenimuunneltujen kasvien kohdalla, joiden siemenestä kasvaa steriili kasvi. Korkeakoulusivistyksen mahdollisia tulevaisuuksia Tulevaisuuksientutkimuksen yksi perustarkoituksia on erilaisia tulevaisuuskuvia luomalla auttaa meitä sekä tutkimaan että luomaan, todennäköisiä, mahdollisia ja haluttuja tulevaisuuksia. (Inayatullah 1998). Bell 2017, 73–114). Pahimmassa tilanteessa kun osaamista arvioidaan työelämän kriteerein, ylenkatsotaan korkeakoulututkinnon ja korkeakoulujen laajemman yhteiskunnallisen tehtävän merkitystä kouluttaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia, innovaatioiden tekijöitä ja uutta luovaa sukupolvea. Sen sijaan tarkoituksena on liioittelunkin avulla havainnollistaa, millainen rooli sivistyksellä voi korkeakoulussa olla. Ammattikorkeakouluissa olisi käytävä avointa keskustelua siitä, mikä on sivistyksen rooli koulutuksessa. Tämä kaikkein syvimmällä todellisuuden pohjakerroksessa oleva myytti tai metafora ohjaa arvojen ja maailmankuvien kautta yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa ilman, että sen olemassaolosta ollaan aina tietoisia. 33 3/24 Futura märtyy. Tulevaisuuskuvat auttavat käymään keskustelua siitä, miten näemme hyvän tai ei-toivottavan tulevaisuuden ja mitä arvoja jaamme. (Heikkinen ja Kukkonen 2019, 264). Pukemalla korkeakoulun ja sivistyksen kiperän suhteen tulevaisuuskuvien muotoon voimme koettaa myös omia argumenttejamme ja niiden pätevyyttä. Elisa Maljamäki & Tia Lämsä. Dystopia Ammattikorkeakoulujen rooli ammatillista osaamista tarjoavana korkeakouluna vahvistuu. (esim. Utopiaa ja dystopiaa muotoiltaessa kumpaakin tulevaisuuskuvaa ohjasi metafora tulevaisuuden sivistyksen ja oppimisen tilasta. Tässä artikkelissa esittämämme utopia ja dystopia eivät pyri olemaan tietyistä valinnoista todennäköisesti seuraavia tulevaisuuskuvia. Utopioiden ja dystopioiden avulla voimme tarkastella erilaisten tulevaisuuksien äärimmäisiä ilmenemismuotoja. Utooppista tulevaisuutta ohjaa metafora oppimisesta henkisenä kilvoitteluna. Tämä herättää kysymyksen siitä, että jos sivistykseen ja sivistyksen kehittämiseen ei panosteta, onko ammattikorkeakoulutuksesta valmistuvilla valmiuksia ymmärtää laajemmin työelämän, yhteiskunnan ja ylipäänsä maailmaan liittyviä kysymyksiä. (Mäkinen ja Annala 2012, 145). Tässä artikkelissa CLA:ta hyödynnettiin vain tämän yhden tason osalta, vaikka menetelmällä varmasti olisi laajemminkin annettavaa. Dystopiaa ja utopiaa työstettäessä hyödynsimme Sitran (2023) koostamia megatrendejä. Metaforien mukaanottamiseen vaikutti causal layered analysis (CLA) -menetelmälle ominainen ajatus, jossa kehitystä ohjaa syvällä pinnan alla vaikuttava yhteisön jakama myytti tai metafora. Onko koulutuksen saaneilla valmiuksia vastata globaaleihin, ekologisiin ja yhteiskunnan haasteisiin. Etenkin seuraavat trendit on huomioitu tulevaisuuskuvissa: • Jatkuva osaamisen kehittäminen korostuu • Työelämän kohtaanto-ongelmat lisääntyvä • Informaatiovaikuttaminen kärjistää ilmapiiriä • Luottamus koetuksella • Teknologian ymmärtäminen korostuu • Työ ja osaamistarpeet uudistuvat Lisäksi ajatuksia ja inspiraatiota on poimittu Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037 Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia -lausunnosta (Linturi & 2018), Lars Geer Hammershøjn (2019) artikkelista The perfect storm scenario for the university: Diagnosing converging tendencies in higher education, Leea Lakkan (2024) väitöskirjasta Takarivin tekstikäytänteet ja monesta muusta, usein tiedostamattakin poimitusta lähteestä. Nämä ovat relevantteja pohdintoja, jos koulutus rajautuu vain työtehtävien osaamiseen. Halutaanko siihen panostaa ja kehittää ajattelevia osaajia vai keskitytäänkö lineaariseen osaamiseen, jonka toteuttaminen ja arviointi on selkeää. Oppiminen on vuosia kestävä retki, jossa matka on päämäärää tärkeämpi. Oppijoilta vaaditaan sitoutumista korkeakoulupolun alussa tehtyihin valintoihin
Lyhytkoulutukset tarjoavat nopeaa helpotusta uusien teknologioiden ja työvälineiden käyttöönottoon. Luottamus toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan on hyvää ja erilaiAmmattikorkeakoulutus sivistyksen kehtona. Oppijat voivat hankkia osaamista laaja-alaisesti ja alan vaihto uran eri vaiheissa on joustavaa. Yksilöllä on oikeus hyödyntää oppimaansa, mutta vain tietyissä rajoissa. Koulutuksen kehittäminen on lyhytjänteistä ja sitä ohjaa ennen kaikkea tarve reagoida teknologioiden nopeaan kehitykseen. Tämän niin sanotun perussivistyksen päälle oppijat rakentavat ammatillista asiantuntijuuttaan. Maksaja, joka usein on yritys, voi määrittää ostamansa koulutustuotteen sisällön täysin. Yhteistyön heiketessä talous sakkaa entisestään ja koulutus on yhä harvemman saatavilla. Kriittisen medialukutaidon heiketessä erilaiset ihmisryhmien väliset kuplat vahvistuvat ja niistä muodostuu läpipääsemättömiä kupoleja, jotka jakavat ihmiset meihin ja heihin. Kuplien väliset yhteenotot ovat lisääntyneet ja väkivalta on arkipäiväistynyt. Tieto on hajaantunutta ja oikean tiedon määritelmiä ja määrittelijöitä on yhtä monta kuin on kupliakin. Laadukkaan opetuksen ja oppimisen mittareina huomioidaan muun muassa synnytetyn asiantuntijuuden muutoskestävyys, oppijan kyky soveltaa osaamistaan ja tarjottavan tiedon mahdollisuus toimia pohjana jatkuvalle oppimiselle. Nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassa opetuksen tiedollisena sisältönä painotetaan ilmiöiden ja asioiden ymmärtämistä, tiedon muodostumista ja kykyä tarkastella asioita kriittisesti. 3/24 34 Futura Opetuksen painottuessa yhä enemmän alakohtaisiin ja ammattispesifeihin sisältöihin, vaihto alalta toiseen on käynyt lähes mahdottomaksi. Korkeakoulun rooli on olla oppijan tukijana matkalla kohti asiantuntijuutta sekä tiedollisena ja maailmankuvallisena haastajana. Yleissivistävien oppiaineiden arvostuksen lasku näkyy esimerkiksi informaatiovaikuttamisen lisääntymisenä ja sen läpäisynä väestössä. Perussivistyksen merkitys osana koulutusta ja kansalaistaitona tunnistetaan. Syvällisen osaamisen ja ymmärryksen hankkiminen vaatii aikaa ja yksittäisen oppijan aikaresursseista kilpailevat niin algoritmien tarjoamat koukuttavat sisällöt kuin elannonhankkimisen paine. Teknologian nopean kehityksen alkuhuumasta on palattu hieman maan pinnalle. Yhä useamman ihmisen lukuja laskutaidot ovat heikot, jolloin arjen pienissäkin tilanteissa joudutaan turvautumaan digitaalisiin apuvälineisiin. Kyky pärjätä yhteiskunnan pienissä tai isommissa kriisitilanteissa on heikkoa perustaitojen puuttuessa. Sisältöjen käyttö on maksullista ja käyttäjää velvoittavaa. Utopia Ammattikorkeakoulujen rooli nähdään osaamiseen herättäjänä. Opetuksessa käytettävistä sisällöistä suurin osa on eri yritysten lisenssien alaista. Oman osaamisen edelleenopettaminen tai vääränlainen soveltaminen voi saattaa yksilön korvausvastuuseen. Koulutuksen kehittämistä tehdään moninapaisesti: yhteiskunnan arvoja ja tarpeita, työnantajien ja oppijoiden tarpeita sekä korkeakoulujen pedagogisia näkemyksiä pyritään sovittamaan yhteen. Laadun mittareina toimivat helposti mitattavat erilaiset sertifikaatit ja pisteytykset ja oppijoiden nopea siirtymä tuottaviksi kansalaisiksi. Ihmislajin hienous piirtyy esille niiden taitojen ja osaamisen kautta, jotka ovat vuosikymmenien opettelun tulosta. Vaivannäköä ja ajan käyttöä osaamisen ja taitojen hankkimiseksi pidetään tyylikkäänä ominaisuutena. Tutkimus on vahvana osana koulutusta ja tukee työelämään siirtymistä. Sähkökatkon sattuessa viihdykettä voidaan hakea perinteisistä paperikirjoista. Taidollisesti sopivienkin osaajien kohdalla ongelmaksi nousevat erilaiset maailmankuvat ja -käsitykset: “vihollisen” leirissä ei haluta työskennellä. Työnantajien kanssa käydään jatkuvaa vuoropuhelua koulutuksen vastuista ja sisällöistä: mitä ovat ne työt, jotka kannattaa ja halutaan tehdä ihmisen toimesta, mitkä vastuut ja tehtävät annetaan koneille ja tekoälylle. Oppijoilta vaaditaan laajaa itseohjautuvuutta oman uransa suunnittelussa, osaamistarpeiden tunnistamisessa ja jatkuvassa osaamisen päivittämisessä. Osaajia on tarve tuottaa nopeasti ja tehokkaasti. Samalla yhteiskunnan, teknologioiden ja tekoälyn vaikutuksen syvällinen ymmärtäminen jää vähälle. Koulutus ei ole irrallinen vaihe ihmisen elämänkaarella, vaan suhde korkeakouluihin on usein elämän mittainen. Markkinatalouden mekanismien ulottaminen ammattikorkeakouluihin on vahvistanut tulospaineita. Työnantajien on vaikea saada riittävästi osaavia työntekijöitä vanhenevassa yhteiskunnassa
Ihmisten valmius hankkia uutta osaamista on madaltunut ja uudet ammatit ja työnkuvat otetaan kiinnostuneina vastaan. Lopuksi Usein sanotaan, että vain muutos on pysyvää. Ympäröivän todellisuuden muuttuessa myös ammattikorkeakoulujen kohtaamat haasteet muuttuvat. Yhteiskunnan moninaistuminen näkyy työpaikoilla. Miten muovaamme korkeakouluja niin, että pärjäämme jo tunnistettujen haasteiden kanssa ja olemme valmiita tulevaisuuteen. Digitaalisuus on yksi tulevaisuutta muokkaava voima. Yhteiskunnallista luottamusta pystytään ylläpitämään ja vahvistamaan. Miten ammattikorkeakoulut vastaavat sivistyksen haasteeseen ja millaisia vaihtoehtoisia suuntia ammattikorkeakouluilla voisi olla. Jollemme itse ole vahvasti suuntaamassa muutosta, voimme joutua virran viemäksi ja menettää mahdollisuutemme olla ohjaamassa muutosta. Tällaisessa visioinnissa ääneen tulisi päästää työelämän ja ammattikorkeakoulujen rahoittajien lisäksi niin eri alojen visionäärejä kuin tulevaisuuden oppijoita ja kansalaisia. Jaettu visio toimii tienviittana yhdessä sovitun tulevaisuuden rakentamiseen. Ihmiset uskaltavat kohdata toisiaan ja keskustella, vaikka yhteistä näkemystä ei olisi. Työtä tehdään, jotta voidaan oppia uutta itsestä ja maailmasta. UNESCO tunnistaa digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet esimerkiksi tiedon jakamisessa ja sen äärelle pääsyssä, mutta myös uhat esimerkiksi eriarvoistumisen rakentumisessa ja tietomonopolien mahdollistajana. Järjestön ehdotukseen on helppo samaistua. UNESCO kehottaa meitä kaikkia uudelleenkuvittelemaan koulutuksen tulevaisuutta. Kaipaisimme keskusteluun vahvemmin mukaan kannanottoja siitä, millaisia työelämätaitoja ja työelämää ammattikorkeakoulut ovat tulevaisuudessa mahdollistamassa. Yritykset ja organisaatiot ovat hyviä arvioimaan oman alansa trendejä ja osaamistarpeita yleensä lyhyellä alle viiden vuoden aikajänteellä. Tulevaisuuskuvilla, visioilla on merkitystä. (UNESCO 2021, 59–60 & 75–76) Kouluilla ja koulutusjärjestelmillä on valtava merkitys osana yhteiskuntia ja yhteiskuntarauhaa. Elisa Maljamäki & Tia Lämsä. UNESCOn koulutuksen tulevaisuutta pohtivassa raportissa esitetään, että tulevaisuudessa korkeakoulujen ydintehtävänä tulee olla muun muassa etiikan, tasa-arvon ja solidaarisuuden edistäminen ja osaavampien kansalaisten kouluttaminen. Informaatiovaikuttamisen pyrkimyksiä on näkyvissä, mutta ihmiset ovat tiedon ja sen lähteiden kanssa toisinaan turhankin kriittisiä. Korkeakoulujen roolin tulisi mahdollistaa tiedon lähteelle pääsy ja itsensä kehittäminen. Ammattikorkeakoulut eivät ole ajassa tahdottomasti muuttuvia instituutioita vaan toimijoita, joiden tulisi aktiivisesti olla mukana muutoksen suunnan määrittämisessä. Tottumus kohdata ihmisiä erilaisista taustoista ja elämäntilanteista vaikuttaa myös laajemmin työelämään. Nämä aiheet koskettavat myös korkeakouluja. 35 3/24 Futura sissa kriiseissä niistä selvitään yhdessä. Järjestön teesi on, että myös korkeakoulutus voi ja sen tulisi muuttua. Ammattikorkeakoulut ovat olleet muutoksen virrassa syntymästään saakka. Ammattikorkeakoulukentältä kuuluu huolestuneita äänenpainoja vähenevän rahoituksen ja kasvavien tulospaineiden alla. Koulutuksesta puhuttaessa uutisissa toistuvat digitalisaation ja osaamisen laskun teemat. Siihen, kuten moneen muuhunkin ilmiöön tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti. Koulutus on ainakin toistaiseksi merkittävä osa yksilön elämää, eikä koulutuksella saavutetun osaamisen tulisi olla merkityksellistä liian kapealla työelämän sektorilla tai vain lyhyen aikaa. Huoli keskittyy kuitenkin suurelta osin rahapuheeseen. Korkeakoulukentän tulisi pohtia omaa rooliaan ja mahdollisia tulevaisuuksia pidemmällä, vähintään 10–20 vuoden aikajänteellä. Ihmiset viihtyvät kaltaistensa kanssa samoissa kuplissa, mutta kuplat ovat puhkaistavissa
45–79). University of Tampere. 336–338. T. Koulutusja tiedepolitiikan osasto, s. Tutkimus, tieto ja tulkinnat (131–156). Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry (2022): Ammattikorkeakouluja edustavalla Arenella kirkas strategia sumuiseen maastoon. Leino, Kaisa, Pirjo Kulu & Kari Nissinen (2021): Printti vai digi: lukemisen media ja sen yhteys lukutaidon eri osa-alueisiin. Lakka, Leea (2024): Takarivin tekstikäytänteet. Suomen kasvatustieteellinen seura ry. Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Helsinki: Tilastokeskus. Teoksessa Pekka Nummela, Mervi Friman, Osmo Lampinen & Matti Vesa Volanen (toim.): Ammattikorkeakoulut ja sivistys. <https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:sivistys>. Viitattu 4.1.2024. 815–829. 159–167. <https://okm.fi/documents/1410845/12021888/ Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf/43792c1e-602a-4776c3f9-91dd66ba9574/Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf?t=1548923455000>. 44–52. 56–58. Lehtisalo, Liekki (2008): Kahdeksan ydinajatusta sivistyksestä. Paris: UNESCO. Pietilä, Penni, Anna-Maija Niemi & Aarno Kauppila (2021): Mitään ei saisi enää opettaa– osaamisen tunnustaminen ammatillisessa äidinkielen ja suomen opetuksessa. Vikström, John (1997): Mitä sivistys mielestäni on. 414–425. 19–23. Tieteen termipankki (2024:) Filosofia: sivistys. TopTen teesikatsaukset. – Riitta Hanifi, Juha Haaramo & Kaisa Saarenmaa (toim.): Mitä kuuluu vapaa-aikaan. Opetusministeriön julkaisuja 2008:34. <https://arene. Suomen kasvatustieteellinen seura. 8–11. <https:// www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ eli_vapm_202100_2021_2 3894_net.pdf>. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:49. Laine, Tuija (2012): Lukemisen tutkimus kirjahistorian haasteena. Ammattikorkeakoulutus sivistyksen kehtona. Futura 2/23, s. <https://doi.org/10.33336/ aik.93250>. <https://helda.helsinki.fi/server/api/core/ bitstreams/6c9f0dd8-a9aa-40f8-957e-023f58c8bac3/content>. Dissertationes Universitati Helsingiensis 52/2024. Laukia, Jari (2008): Valistus, ammatti ja sivistys. Aikuiskasvatus 4/2019, s. Mäkinen, Marita & Johanna Annala (2012): Osaamisperustaisen opetussuunnitelman kahdet kasvot. <https://doi.org/10.1016/j. Linturi, Risto & Osmo Kuusi (2018): Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037: Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. futures.2018.06.015>. Teoksessa Lukutaito – tie tulevaisuuteen: PISA 2018 Suomen pääraportti (s. Aikuiskasvatus 4/99, s. Hiltunen, Jenna, Arto Ahonen, Ninja Hienonen, Heli Kauppinen, Jenni Kotila, Piia Lehtola, Kaisa Leino, Meri Lintuvuori, Kari Nissinen, Eija Puhakka, Marjo Sirén, Mari-Pauliina Vainikainen & Jouni Vettenranta (2023): PISA 2022 ensituloksia. 69–71. Heikkinen, Hannu L. Futures: the journal of policy, planning and futures studies 111, s. <https:// doi.org/10.33348/kvt.112375>. 130–147. <https://doi.org/10.54675/ASRB4722>. Hammershøj, Lars Geer (2019): The perfect storm scenario for the university: Diagnosing converging tendencies in higher education. Kasvatusalan tutkimuksia. Tunne tulevaisuutesi. fi/ajankohtaista/ammattikorkeakouluja-edustavalla-arenella-kirkas-strategia-sumuiseen-maastoon/>. Futures: The Journal of Policy, Planning and Futures Studies, 30(8), s. Inayatullah, Sohail (1998): Causal layered analysis: Poststructuralism as method. Teoksessa Pekka Nummela, Mervi Friman, Osmo Lampinen & Matti Vesa Volanen (toim.): Ammattikorkeakoulut ja sivistys. <https://doi.org/10.1016/S00163287(98)00086-X>. Hiilamo, Heikki (2023): Luottamus ja sosiaalinen resilienssi: luottamusta lisäävät ja vähentävät tekijät. 262–275. Opetusministeriön julkaisuja 2008:34. HE 26/2014 Hallituksen esitys eduskunnalle ammattikorkeakoululaiksi ja laiksi yliopistolain 49 §:n muuttamisesta. Mäki-Kulmala, Heikki (1999): Mitä on sivistys. Bell, Wendell (2017): Foundations of futures studies. Kasvatusalan tutkimuksia, 82. <https://doi.org/10.1016/j.futures.2018.06.001> Hanifi, Riitta (2021): Lukeminen muutoksessa. Koulutusja tiedepolitiikan osasto, s. Tieteessä tapahtuu 6/2012, s. Volume 1, Human science for a new era: history, purposes, and knowledge. Opetusministeriön julkaisuja 2008:34. & Harri Kukkonen (2019): Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna. Teoksessa Pekka Nummela, Mervi Friman, Osmo Lampinen & Matti Vesa Volanen (toim.): Ammattikorkeakoulut ja sivistys. 3/24 36 Futura Lähteet Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Aikuiskasvatus 1/1997, s. Helsinki. UNESCO (2021): Reimagining our futures together: a new social contract for education. OKM (2024): Ammattikorkeakouluille uudet rahoitusmallit. 17–24. Helsingin yliopisto. Nummela, Pekka, Mervi Friman, Osmo Lampinen & Matti Vesa Volanen (2008): Johdanto. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165295/ OKM_2023_49.pdf>. <https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061645>. <https://okm.fi/documents/1410845/4392480/ Ammattikorkeakoulujen+ja+yliopistojen+rahoitusmallit.pdf/2475ffd6-c8fd-7389-5826-609c4ce10d6f/ Ammattikorkeakoulujen+ja+yliopistojen+rahoitusmallit.pdf?t=1712829018346>. Tulevaisuusvaliokunta. Routledge. Viitattu 4.1.2024. Futures: the journal of policy, planning and futures studies 111, s. Kasvatus 52(4), s. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle Vision tiekartta (2019): Opetus ja kulttuuriministeriö. Sitra (2023): Megatrendikortit. Koulutusja tiedepolitiikan osasto, s. Schüll, Elmar (2019): Current trends and future challenges of the Austrian Universities of Applied Sciences
Kuitenkin se syntyi rationaalisessa, poliittisessa tahdonmuodostusprosessissa, joka Jürgen Habermasis mukaan sisältää pragmaattisia, eettis-poliittisia, moraalisia ja juridisia diskursseja sekä intressineuvotteluja osapuolten kesken. 37 3/24 Futura Seija Kojonkoski-Rännäli KtyO, KT, dos. Pentti Malaska Avainsanat: tulevaisuuden tuottamustoiminta, käsityöllinen tuottamistoiminta, proseduaalinen ymmärrys, kokonainen työprosessi, vastuullisuus Johdanto 24.2.2024 Helsingin Sanomat uutisoi, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) oli myöntänyt Haminan akkumateriaalitehtaalle ympäristöluvan, jonka mukaan tehdas saa laskea jätevesiään puhdistamattomina mereen. Tämän luvan sai suomalainen teollinen tuottamistoiminta. vapaa tutkija seija.kojonkoski.rannali@gmail.com Ku va Sir kk a Aa de li. Päätös aiheutti suurta huolta kansalaisten keskuudessa, ja sitä vastustavaan kansalaisjärjestöjen adressiin kertyi viikossa yli 40 000 allekirjoittajaa. ARTIKKELI Ymmärrysorientoitunut toiminta tulevaisuuden tuottamistoiminnassa Will we continue blind, in a never-ending present, or will we take responsibility for the future of the planet together with others. Miksi kaikki eivät ole päätökseen tyytyväisiä. Sähköautojen akkujen raaka-ainetta tuottavan tehtaan omistavat Suomen valtion sijoitusyhtiö Suomen Malmninjalostus ja kiinalainen CNGR Finland, jonka osuus yhteisyrityksestä 60 %. (Huttunen & Heikkinen 1999, 24). Siksi, että yksi osapuolista puuttui tästä rationaalisesta, poliittiusesta tahdonmuodostuspro
Se on kuin kehoitus mietiskelevään ajatteluun laskevan ajattelun sijaan (Varto 1991, 6–7). Luvussa 2 tuon laajennetun tiedon käsitteen perinteisen, Platonilta peräisin olevan tiedon käsitteen rinnalle. Taustalla on kokemus käsityöstä ja sen opettamisesta tuottamistoimintana. Luvussa 1 esittelen Habermasin toimintatypologian. Toiseksi ajatteluani ohjaa heideggeriläinen näkemys luonnosta physiksenä, itse olevaisena ja voimana, jossa olevainen tulee sellaiseksi, että sitä on mahdollista tarkkailla. Tässä artikkelissa pyrin vastaamaan kysymykseen, millaista voi olla ymmärrysorientoitunut toiminta tulevaisuuden tuottamistoiminnassa. Tällaiset ongelmat ovat kuitenkin varsin nuoria. Ei-sosiaalisessa toimintatilanteessa sen sijaan ihminen ei lainkaan osaa toimia ymmärrysorientoituneesti. Modernissa tuottamistoiminnassa, tekniikassa ja taloudessa tämän kehotuksen kuuleminen on tänä päivänä tärkeää. Vasta 1970-luvulla aloimme niihin hiljalleen havahtua, kun ensimmäinen Maailman tila -raportti julkaistiin. Muiden kuin toisten ihmisten kanssa ei näet voi kommunikoida verbaalisesti. Ote tässä tutkimuksessa on filosofinen, millä tarkoitan filosofisten tutkimusten painottumista lähteistössäni. Itse meriluonto ei voinut ottaa siihen osaa, koska se ei voi ilmaista tahtoaan verbaalisesti. Se edellyttää tutkijan heittäytymistä rohkeasti myös luovaan, taiteelliseen ajatteluun ankaran rationaalisen ajattelun lisäksi. Näin käy monien päätösten kohdalla, kun luonnon köyhtymiseen, vesien saastumiseen, ilmastomuutokseen tai ihmisten pahoinvointiin teollisen tuottamistoiminnan piirissä pyritään etsimään ratkaisuja. Kyseessä on paitsi rationaalinen myös taiteellinen analyysi. Ymmärrysorientoitunut toiminta tulevaisuuden tuottamistoiminnassa. Sitä vastustaneet ihmiset tiedostivat ongelman ja halusivat asettua luonnon puolelle antaen sille äänen. (Kojonkoski-Rännäli 1995, 31–43). Myös ihminen kuuluu physikseen, ja kaikki, mitä hän tekee, kohdistuu samaan kokonaisuuteen, johon hän itsekin kuuluu. Taiteellinen analyysi kuulostaa ehkä rohkealta tutkimusmenetelmänä. Sitä paitsi kirjoittaminen, myös tutkimuksen kirjoittaminen, on aina taidetta, hyvää tai huonoa taidetta, sanoo ranskalainen filosofi Emmanuele Cocco ja lisää: "... Tutkija on välttämättä myös taiteilija. Näin ollen päätös perustui puutteelliseen tietoon. Tässä valossa näyttää tuottamistoimintamme perin puutteelliselta. 3/24 38 Futura sessista. Luku 3 sisältää selvityksen siitä, miten tämä laajennettu tieto eli ymmärrys avautuu tekijälle käsityöllisessä tuottamisprosessissa. Luvussa 4 selvityksen kohteena on proseduaalisen ymmärryksen näkyminen tekemisessä ja sen ulkoisissa tuloksissa. Käsite on omani. Perustelen sitä sillä, että tutkimus on luovaa työtä, jonka tärkeä tavoite on löytää uusia ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin. huonosti kirjoitettu on huonosti ajateltu" (Mononen 2023, 8). Ne muodostavat hänessä harmonian, joka on sopusoinnussa olevaisen kokonaisuuden kanssa. Ihmisen toiminta ei-sosiaalisessa toimintatilanteessa on vain päämääräorientoitunutta, välineellistä toimintaa. Käyttämissäni teoksissa on myös havaittavissa tietty ajallinen jatkumo antiikista 2020-luvulle, jossa korostuu näkemys käytännön toimissa saatavien kokemusten merkitys rationaalisen päättelyn rinnalla filosofisten ongelmien käsittelyssä. Olemme kehittäneet tekniikkamme huipputasolle, olemme innovatiivisia ja tehokkaita, silti tuottamistoimintamme tuottaa yhä enemmän ei-toivottuja tuloksia. Tutkimukseni lähtökohta on Habermasin toimintatypologia, jonka mukaan ihmisen toiminta voi olla ymmärrysorientoitunutta vain sosiaalisessa toimintatilanteessa, jolloin se on verbaalista, kommunikatiivista toimintaa. Paradigmaattinen lähtökohtani on ensinnäkin kvanttifysiikkaan perustuva ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisessä on ainutkertaisessa muodossa kaikkia olemassaolon muotoja. Ei ole mitään ulkopuolista resurssia. "Tulevaisuuden tutkimuksessa tarvitaan sekä filosofian teorioita että ymmärrystä teknologian mahdollisuuksista ja rajoituksista, jotta voimme muodostaa monipuolisen kuvan tulevaisuudesta" (Virmajoki 2023, 4). Tutkimukseni menetelmä on teoreettinen analyysi, joka perustuu sekä tutkittuun tietoon että luovan mielikuvituksen tuottamiin ideoihin. Meillä on entistä enemmän tieteellistä tietoa. Luvussa 5 tiivistän analyysini tulokset vastaukseksi tutkimuskysymykseeni sekä pohdin lyhyesti, mitä se käytänössä tarkoittaa ja millaista jatkotutkimusta se edellyttää. Päätös tehtiin sosiaalisessa toimintatilanteessa, vaikka se koski tuottamistoimintaa ei-sosiaalisessa toimintatilanteessa
Esimerkiksi Thomas Edison esitteli siellä sähkövalon, äänen tallentamisen ja puhelimen. Modernin tekniikan olemus, "Ge-stell", on ihmisen tapa tuottaa lähtien ajatuksesta, että muu olevainen on ihmiselle resurssi (Heidegger 1985, 26). Hän määritteli kommunikatiivisen toiminnan kielelliseksi vuorovaikutukseksi, jossa keskustelijat kohtelevat toisiaan aitona persoonana ja valitsevat toiminnan päämäärät ja toimintatavat niistä muiden kanssa sopien (Huttunen 2004, 15). (NiiniluoSeija Kojonkoski-Rännäli. Ongelma koskee teollista tuottamistoimintaa modernin tekniikan keinoin. Juhlinnan kohteena oli samalla välinerationaalisuus, joka liittyy toiminnan tehokkuuteen, eikä uskomusrationaalisuus, jota tiede parhaimmillaan edustaa (Niiniluoto 2020, 188). Mutta se ei yksin riitä. Siihen liittyy Immanuel Kantin meille antama näkemys ihmisen ehdottomasta itseisarvosta. Ihmisjärjestä tuli luotettavin mahdollinen tiedontuottaja, ja tieteellisen tiedon määrä lähti vauhdikkaaseen kasvuun. Siellä oli esillä hämmästyttäviä uusia keksintöjä, joiden uskottiin olevan uuden tieteellisen tiedon tuloksia. Siksi minäkin käytän analyysissani tieteellistä tietoa ja ajatteluni on siltä osin uskomusrationaalista. Tarvitsen myös uudenlaista ajattelua, joka perustuu klassista tiedon käsitettä joustavampaan tiedon käsitteeseen. Mutta aikalaiset eivät ymmärtäneet, että esitellyt ja juhlitut keksinnöt eivät olleetkaan tieteellisen tiedon tuloksia, vaan aikaansa edellä olevien, rohkeiden `innovaattoreiden` keksintöjä. Se on mahdollista käsityöllisessä tuottamistoiminnassa materiaalilta saatavan autenttisen tiedon avulla (Kojonkoski-Rännäli 2002, 464). Tällä määritelmällä hän sulki pois ihmiseltä mahdollisuuden toimia ymmärrysorientoituneesti eläinten, kasvien ja materian kanssa. Ne eivät ole vain resursseina ihmiselle tuottamistoiminnassa. Edelleen se on kriittisin ja luotettavin tiedontuottamistapa. Tämä toteutuu tuottamistoiminnassamme aiheuttaen tuhoa luonnossa, eikä sen korjaaminen uusilla teollisilla innovaatioilla näytä ratkaisevan ongelmaa. Laajennettu tiedon käsite Sapere aude! Käytä rohkeasti järkeäsi! Se oli valistuksen tunnuslause. Tieto on klassisen Platonin määritelmän mukaan perusteltu, tosi uskomus, muuttumaton ja mielipiteistä riippumaton. Tuottamistointamme on aina välttämättä myös ei-sosiaalista toimintaa, koska siinä tärkeinä osapuolina ovat luonnosta saatava materiaali ja energia. Professori Pirkko Anttila nostaa esiin Platonin huolen muuttumattoman tiedon käsitteestä Taulukko 1. (Niiniluoto 2020, 188). Platon itsekin myönsi määritelmänsä heikkouden sanoessaan Sokrateen suulla Theaitetokselle pitkän dialogin päätteeksi: "...olet viisastunut etkä kuvittele tietäväsi sellaista mitä et tiedä." (Platon 1999, III, Theaitetos). 39 3/24 Futura Habermasin toimintatypologia to 2020, 188) Sitä juhlittiin hurmaantuneina Pariisin maailmannäyttelyssä 1878. Hän ei ollut tiedemies, hän oli oli kouluja käymättön keksijä ja insinööritaitojen osaaja. Habermasin toimintatypologiassa ymmärrysorientoituneelle toiminnalle varattu laatikko eisosiaalisessa toimintatilanteessa on tyhjä. Ne ovat myös hänen yhteistyökumppaneitaan, joiden `tarpeita` ja `tavoitteita` on opittava ymmärtämään. Habermasin toimintatypologia (Habermas 1981, 384). Se on uskomusrationaalista tietoa, jota tiede on tuottanut jo 2500 vuotta. Oikeastaan juhlinnan kohteena olivatkin ensimmäiset suuret tekniset innovaatiot ja koko syntymässäoleva teknologinen maailmanjärjestys, jolle 1800-luvun lopulla luotiin Euroopassa myös lailliset ja kaupalliset edellytykset (Huuskonen 2023). Tämä tapa ajatella on aiheuttanut suurta tuhoa luonnossa
Eikä reflektointi rajoitu vain tähän. Ymmärryksen hankkimisessa reflektio on kaksisuuntaista. Käsityötuotteen suunnitteluja valmistusprosessi alkaa mietintävaiheella, jonka aineksina ovat tekijän mielikuva, taito-tieto, kokemukset sekä hänen hankkimansa informaatio ja faktatiedot. 15) Proseduaalisen ymmärryksen avautuminen tekijälle Käsityön tekijän työssään saama informaatio materiaalilta ja työstämisen vaikutuksista siinä avautuu hänelle erilaisina aistimuksina. Ne ovat ruumiillisia kykyjä, tie kehotietoisuuden laajenevaan avoimuuteen ja välineitä maailman parempaan ymmärtämiseen. (Klemola 1991, 54–59; Kojonkoski-Rännäli 2005, 292–295.) Mutta informaatio ei vielä ole ymmärrystä, kuten ei datakaan ole tietoa. Kasvatus ja aika -lehden kansikuvassa "... Myös kehollisen kokemushorisontin avoimuus on tarpeen, sillä ymmärrys syntyy taidoilla hankitun tiedon varassa. Merleau-Pontyn mukaan tämä on vitaalista kommunikaatiota materiaalin kanssa (1989, 52). Siinä länsimaisella ihmisellä on paljon parannettavaa. 3/24 40 Futura muuttuvissa tilanteissa. Käsityössä, taiteen tekemisessä ja suunnittelussa totuutta ei nähdä vain korrespodenssiteorian valossa, vaan oletetaan, että tehdyn tuotteen tai teoksen ilmaisuvoima tuo tietoa esiin myös muulla tavoin kuin vain verbaalisina lausumina tai propositioina. Se on relationaalista toimintaa materiaalin kanssa Relationaalisuudessa korostuu toimijuudenden keskeiset edellytykset, kuten järjen ja tahdon kehollisuus sekä materiaalinen, biologinen, kulttuurinen ja monilajisesti sosiaalinen verkostuneisuus (Nurmi 2023, 44). Se on psyykkis-henkinen kokemus, joka kuitenkin saavutetaan fyysisin harjoituksin. Se on autenttista tietoa, joka ohjaa tekemistä. Tekijä reflektoi sekä omaa tekemistään että tekemisensä vaikutuksista materiaalilta saamaansa`palautetta` (Anttila 2009, 17). Hän huomauttaa, että Platon puhuu tiedosta myös ymmärryksenä, kykynä tietää se, mikä uudessa tilanteessa on hyvä. Prosessi etenee funktioja arvoanalyysin kautta toimintasuunnitelman laatimiseen, josta sitten jatkuu spiraalimaisina toimintakierroksina. Kuvassa luistelija katsoo taaksepäin, menosuuntaansa, välttääkseen vaYmmärrysorientoitunut toiminta tulevaisuuden tuottamistoiminnassa. Alla oleva käsityöprosssin teoreettinen malli (Kuvio 1) ja kuva taitoluistelijasta harjoittelemassa (Kuva 1) avaavat sitä, millaista on käsityön tekijän reflektointi. pyörähtelevä jäätanssija kuvastaa reflektisyyttä parhaimmillaan", sanovat tutkijat Perälä, Taneli ja Kannisto. Voidaan sanoa, että käsityön tekijän reflektio on sekä ruumiillista että älyllistä. Ne sisältävät testausta, arviointia ja korjauksia, uuden tiedon hankintaa sekä resurssien ja rajoitusten opitimointia. Ne ovat ainesta, josta tekijä reflektoi ymmärrystä ja tutkija tietoa. Psyykkis-henkinen kokemushorisontti avautuu kognitiivisessa toiminnassa ja teoreettisessa ajattelussa. Ottamalla käyttöön myös ymmärryksen käsite, on helpompi saavuttaa tilanteittain vaihtelevaa informaatiota ja muuttaa se tiedoksi tarkasteltavista ilmiöistä ja prosesseista, sanoo Anttila (2009, 14). Muuttumaton tiedon käsite on vailla mieltä alati muuttuvissa tilanteissa. Vähitellen mielikuva täsmentyy ja tuote valmistuu päättöarviointiin, jonka jälkeen tekijä vapautuu uusia ideoita toteuttamaan. Työstöliikkeen jälki, vaikutus materiaalissa, on materiaalin vastaus, jonka tekijä tulkitseen herkästi aistien (Kojonkoski-Rännäli 2005, 297–298). Hän käyttää siinä kaikkia olemuspuoliaan ja silloin myös kehittyy ja sivistyy monipuolisesti. Se on länsimaisella ihmisellä useimmiten avoin. Lihasten ja liikkeiden hallinta, osaamisen kokemus, auttaa tekijää olemaan yhteydessä maailmaan. Anttila ottaa käyttöön laajennetun tiedon käsitteen, proseduaalisen ymmärryksen, joka mahdollistaa erilaisiin esoteerisiin, vuorovaikutuksellisiin kokemuksiin kätkeytyvän informaation vähittäisen paljastumisen käynnissä olevan prosessin edetessä. Kehollisen kokemushorisontin avoimuus on fyysisen harjoituksen avulla saavutettua taitoa ja kuntoa. (Emt. Käden taitava työstöliike on kuin kysymys materiaalille. Vasta näistä yhdessä syntyy proseduaalista ymäärrystä. Reflektiivisyys (reflektere) tarkoittaa takaisin taivuttamista. Tuottamistoiminnassa tarvittavaa kehollista sivistyneisyyttä, joka edellyttää tekijältä paitsi aistiherkkyyttä myös monenlaisia liikkuvuuteen liittyviä tekemisen taitoja. Käsityön tekijä reflektoi työssään saamansa proseduaalisen informaation lisäksi, sen rinnalla, kyseisistä ilmiöistä olemassa olevaa tieteellistä tietoa
Sitten pyrin kuvailemaan laadun havaitsemista ja kokemista muutamilla esimerkeillä. Hänen reflektionsa on omaa toimintaa puntaroivaa ja huomion kohdistamista aiempaan tarkasteluun. (Anttila 1993, 111). Selvitän ensin lyhyesti Platonin laadun käsitettä ja sitä, miksi käsityön tekijä pyrkii tekemisessään laatuun. (Perälä, Taneli & Kannisto 2023, 3). hinkoja. Kuva 1. Taitoluistelija, 1959. Käsityötuotteen suunnitteluja valmistusprosessin teoreettinen malli. (Platon 1999, Teokset IV, Kuudes kirja, 507a–c; Kojonkoski-Rännäli 2009, 67–71). Laatu on hyvän idean ilmentymä maailmassa. Kuva: Helge Heinonen. Tehdyissä tuotteissa ja teoksissa se näkyy erilaisina laatuina, jotka ovat muiden ihmisten havaittavissa ja koettavissa. Tässä yhteydessä on syytä keskittyä lähemmin termiin käytännöllinen järki. Kasvatus ja aika 17 (1) 2023. Käytännöllinen järki ei ole kyky tai taito eikä myöskään pelkkä tieto, vaan maltillisuuden hyve. 41 3/24 Futura Kuvio 1. Ihmisen ajattelussa ja toiminnassa laatu on suhteellisuudentajua, järkevyyttä, arvostelukykyä, harkitsevuutta ja malttia eli käytännöllistä järkeä. Proseduaalinen ymmärrys tekemisessä ja sen ulkoisissa tuloksissa Proseduaalinen ymmärrys näkyy käsityön tekijän työssä hänen pyrkimyksenään tehdä mahdollisimman hyvin. Taidon oppiminen vaatii pitkää, sinnikästä harjoittelua, josta kertovat kuvassa näkyvät luistimien piirtämät kierrokset jäässä. Käytännöllisesti järkevä ihminen asettaa oikeita ja hyviä päämääriä ja tavoitteita, näkee Seija Kojonkoski-Rännäli. Näkyvässä todellisuudessa se on kauneutta, teoreettisen todellisuuden alueella harmoniaa. Kansi
esim. Vilkman 2021). Kuva 3. Tästä seuraa tietenkin myös se, että koneella ei voi olla käytännöllistä järkeä – ei siis edes tekoälyllä sillä se on väline, joka toimii vain ihmisen suunnitelmien mukaisesti. 3/24 42 Futura ilmiöiden syyt ja ymmärtää niiden seurauksia (Aristoteles VII, 111). Kauneus on viivoja, pintoja, muotoja ja värejä sekä niiden suhteita toisiinsa. Hän suorastaan "rakastaa" sitä, sanoo Aristoteles, koska "... Tämä näkyy hyvin esimerkiksi nykyisessä tekemisen kulttuurissa (maker culture) (Dufva 2018, 39–40; Pullo 2015). Laatuun pyrkiminen tekee työstä hyvin vaativaa. Käytännöllinen järki voi toimia vastuullisuuden korkeimpana tasona jopa ihmisen rajoja tuntemattoman tietämisen tahdon alueella (Gadamer 1986, 327). Seuraavissa kuvissa on esimerkkiä laadun ilmenemisestä kohteessa. Kuva: SKR. Jos hänen toimintansa on vain käytännöllistä, kuten suorittava työ teollisessa tuotannossa, jossa toteutetaan toisten tekemiä suunnitelmia, tai vain teoreettista, kuten tutkijan ja suunnittelijan työ, johon ei kuulu käytännön toteutusta, niin ei käytännöllinen järki voi kehittyä hänessä. Ulkopuolista laadun tarkkailua ei käsityöllisessä tuottamistoiminnassa siis tarvita (ks. Hajottajat. Käsityön tekijä ottaa kuitenkin toistuvasti haasteen vastaan, ja hänelle on siihen syynsä. Ymmärrysorientoitunut toiminta tulevaisuuden tuottamistoiminnassa. Kuva 2. Ritva Kovalainen. Neule kotivillalangasta. teos tekee aktuaaliseksi ja tunnetuksi sen, mitä tekijä on potentuaalisesti" (Aristoteles VII, 176). Oleellista on se, että käytännöllinen järki voi kehittyä ihmisessä vain silloin, kun teoria ja käytäntö yhtyvät hänen toiminnassaan (Aristoteles VII, 113). Siihen ei kuulu myöskään kilpailu: päinvastoin, taitajat pyrkivät yhteistyöhön ja jakavat mielellään osaamistaan muille. 2022. Kuva: SKR. Hän suorittaa yksin kokonaisessa käsityöprosessissa kaikki työvaiheet suunnittelusta toteuttamisen kautta arviointiin ja antaa näin `kasvot` työnsä ulkoiselle tulokselle. Se on hänelle hyvin merkityksellinen. Pigmenttivedos. Sarjasta Luova tuho. Proseduaalinen ymmärrys näkyy siis tekijän tekemisessä ja sen uloisissa tuloksissa laatuina, jotka puolestaan ovat muiden ihmisten havaittavissa ja koettavissa
Käytännön järki ilmenee tekemistä koskevina järkevinä, vastuullisina, kohtuullisina ja ympäristöystävällisinä ratkaisuina ja valintoina. Kuva 2. Neule kotivillalangasta. 2014. Kuva: SKR. Seija Kojonkoski-Rännäli. Kuva: SKR. Kuva 5. Anni Rapinoja. Muutoskengät. Keinutuoli. Kelohonka. Materiaalina villalanka ja meriruoko. Kietka-mökki. Kalastajan kintaat. (rapinoja.com/ luonnongarderoobi). Nakkila. Yhteistyökumppani puolukka. Niilo Leino. Kuva: SKR. Kuva: Arto Nurmi. Kuva 7. Kuva 6. Relationaalisuus näkyy verkostoitumisena yhteistyöhön materiaalin kanssa.Se on osittaista luopumista päämääräorientaatiosta käyttämällä materiaalissa luonnostaan olevia `ratkaisuja` ja `valintoja` tekemisessä. 43 3/24 Futura Harmonia on käytettävyyttä, mukavuutta ja kestävyyttä käyttöesineissä. Kuva 4
3/24 44 Futura Kuva 8. Veikko Huovinen kertoo, miten se silloin ilmenee. Kuva: SKR. Ymmärrysorientoitunut toiminta tulevaisuuden tuottamistoiminnassa. Veikko Huovinen 1952, e-kirja, luku 2. Tuottamistoiminnassa käytännön järjellä tehtyjen ratkaisujen taustalla on tekijän/tuottajan kyky mietiskelevään ajattaluun, jonka tuloksena hän voi joskus luopua omista päämääristään ja jättää silleen (Heidegger 1991, 38–39; Varto 1991, 12–13)
Band 1. Suhrkamp, Frankfurt am Main. Heidegger, Martin (1991): Silleen jättäminen (Gelassenheit). Teoksessa Leena Kaukinen (toim.): Proceedings of the crafticulation & education conference. Heidegger, Martin (1985): Vorträge und Aufsätze. Kanava 8/2023, 26–31. Seija Kojonkoski-Rännäli. Sen ihminen voi saavuttaa kohdatessaan käsillä olevan maailman rakentaen sitä ja huolehtien siitä. Silleen jättäminen. Suomentanut ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. Emme myöskään näytä ymmärtävän riittävän hyvin asemaamme maailmassa muun olevaisen suhteen. NordFo.Techne Serien. 45 3/24 Futura Johtopäätökset ja pohdinta Tässä artikkelissa tarkoitukseni oli vastata kysymykseen, millaista voi olla ymmärrysorientoitunut toiminta ei-sosiaalisessa toimintatilanteessa. Doctoral Dissertations 72/2018. Tähän keskusteluun myös tulevaisuuden tutkimus liittyy. Jatkotutkimuksen tarve painottuu näin sekä humanistisiin tieteisiin että luonnontieteeseen ja teknologiaan, mutta varsinkin niiden yhteistyöhön tutkimuksessa. Experiential construction of knowledge through creative coding. Dufva, Tomi (2018): Art education in the postdigital era. J.C.B. Mohr, Tübingen. Turun yliopisto. "Filosofian kriittinen ja reflektiivinen ote on tärkeää yhdistää muiden tieteiden, kuten yhteiskuntatieteiden, luonnontieteiden ja teknisten tieteiden, tutkimukseen tulevaisuudesta" (Virmajoki 2023, 2). Suomeksi tulkinnut Reijo Kupiainen. Huovinen, Veikko (1952): Havukka-ahon ajattelija. Max Niemeyer Verlag, T?bingen. Handlungsrationalität und gesellschaftliche Rationalisierung. Nikomakhoksen etiikka. Yhtälailla realismia on ymmärtää, että tuottamistoimintamme on oltava tulevaisuudessa myös kriittisesti perinteisestä, ymmärrysorientoituneesta tuottamistoiminnasta ideoita ja tietoa ammentavaa sen lisäksi, että se välttämättä on myös päämääräorientoitunutta, välineellistä toimintaa. Habermas, Jürgen (1981): Theorie des kommunikativen Handelns. Tulevaisuuden monien mahdollisuuksien ja polkujen verkostoa on arvioitava nykyistä kriittisemmin ja luovemmin. Heidegger, Martin (1986): Sein und Zeit. (2023): Teknologisen maailmanjärjestyksen juurilla. Huttunen, Rauno (2004): Habermas ja indoktrinaation ongelma. Anttila, Pirkko (2009): An expanded concept of knowledge in research on art and craft works. Analyysini perusteella vastaan, että se voi olla hoivaavaa ja huolehtivaa, olemisen sallivaa materiaalin jalostamista. Gummerus, Jyväskylä. Sarja C Osa 109 . Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta Vol. Reijo Kupiainen. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Liikunnan projektien fenomenologinen tarkastelu. Vol.12. Aalto University publication series. Nykyisessä maailmantilanteessa kaiken olevan keskinäinen relationaalisuus on noussut tärkeäksi keskustelun aiheeksi eri tieteenaloilla. On realismia myöntää, että tuottamistoimintamme kehittyy jatkossakin radikaalisti. Se, miten tällainen tuottamistoiminta käytännössä toteutuu, on yhteiskuntatieteiden ja teknisten tieteiden asiantuntijoiden ratkaistava tapauskohtaisesti ottaen huomioon, että tulevaisuuden suuri kysymys ei enää liity vain tekemisen tekniikoiden kehittämiseen tai taloudellisen kasvun tavoitteluun, vaan tekijän itsensä kehittymiseen, hänen sivistymiseensä nykyistä laajemmin, planetaarisesti (Salonen & Joutsenvirta 2018). Verlag G?nter Neske, Pf?llingen. Klemola, Timo (1991): Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Se näyttäisi vaativan elimellistä yhteyttä materiaaliseen maailmaan myös tuottamistoiminnassa. Huttunen, Rauno & Hannu Heikkinen (1999): Toimintatutkimus demokraattisena tahdonmuodostuksena. Teoksessa Juha Varto (toim.): Martin Heidegger. Jopa ihmisen asema ainoana mooraaliagenttina maailmassa on perustellusti kyseenalaistettu (Nurmi 2020). Huuskonen M. Gaudeamus Oy, Helsinki. (Alkuteos Sein und Zeit, 1986.) Suom. Werner Söderström Oy, Helsinki. Wahrheit und Methode. WSOY, Porvoo-Helsinki-Juva. 2. Sechzente Auflage. Aristoteles (1989): VII. XIX, 3–16. Kasvatus 2/2004, 5-19. Heidegger, Martin (2001): Oleminen ja aika. Kojonkoski-Rännäli, Seija (1995): Ajatus käsissämme. Proseduaalinen ymmärrys näyttää olevan sellaista tietoa maailmasta, josta on nyt puute. A: 14/2009, 14–21. Kasvatus 1/1999, 18–30. Gadamer, Hans-Georg (1986): Hermeneutik II. Lähteet Anttila, Pirkko (1993): Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Painos
Timaios. Väitöskirja, Teologinen tiedekunta. Emanuele Coccia tiedontuotannon tavoista. Pullo, Heikki (2015): Tekemisen meininki: Suomalainen maker-kulttuuri. Pedagogik för framtiden. Helsingin Yliopisto. Teoksessa Juha Varto (toim.): Martin Heidegger, Silleen jättäminen. Suomentaneet Marja Itkonen-Kaila, A. Techne Series. Mononen, Sini (2023): Filosofia taiteena. Niiniluoto, Ilkka (2020): Tekniikan filosofia. Suomentaneet Marja Itkonen-Kaula, Marianna Tyni, Kaarle Hirvonen. NordFo. M. Nurmi, Suvielise (2020): Ecologically relational moral agency. B: 14/2005, 284–320. & Maria Joutsenvirta (2018): Vauraus ja sivisys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Anttila, Marianna Tyni. Valtio. Techne Series A:15/2009, 64–78. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. Conceptual shifts in environmental ethics and their philosophical implications. Kojonkoski-Rännäli, Seija (2000): Käsityön kolmas tuleminen. Raporter från Pedagogiska fakulteten vid Åbo Akademi. Vilkman, Beisa (2021): "Haluan päästää käsistäni vain laadukkaita, taidokkaasti valmistettuja ja kestäviä tuotteita." Diskursiivinen analyysi käsityönopettajaopiskelijoiden käsityöilmaisuun liittämistä merkityksistä. XIX, 3–16. Kojonkoski-Rännäli, Seija (2002): Voiko tekijä oppia ymmärtämään materiaaliaan. Platon (1999): Teokset IV. Otava, Helsinki. Kasvatus 5/2002, 454–465. Aikuiskasvatus 2/2018, 84–101. Suomentaneet Marja ItkonenKaila, A. Pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö. Platon (1999): Teokset III. Platon (1999): Teokset I. Teoksessa Sampsa Kullas, Marja-Leena Pelkonen (toim.): The relationship of Nordic handicraft studies to product development and technology. Gaudeamus, Tallinna. Kharmides. Sloyd education 20 years as discipline. M. Otava, Helsinki. Otava. Futura 4/2023, 2–3. Kasvatus ja aika 1/2023, 2–11. NordFo. Virmajoki, Veli (2023): Tulevaisuus on filosofinen. Salonen, Arto O. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Nr 22 2000, 84–92. Saavalainen, Heli (2024): Akkumateriaalitehdas saa päästää jätteensä suoraan Itämereen – "Käsittämätön päätös". Perälä, Mika, Matti Taneli & Tarna Kannisto (2023): Reflektiivisyyden historiaa ja nykypäivää kasvatuksessa. Otava, Helsinki. niin & näin 4/2023, 7–9. Helsinki. Suomentanut Pentti Saarikoski. Teoksessa Jan Sjöbeg & Sven-Erik Hansèn (toim): Kasvatus tulevaisuuteen. Pidot. Helsingin Sanomat 24.2.2024. Varto, Juha (1991): Heidegger ja salaisuus. Otava, Helsinki. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Kojonkoski-Rännäli, Seija (2009): Laadun käsite ja laatutietoisuuden kehittyminen käsityössä. London. Ymmärrysorientoitunut toiminta tulevaisuuden tuottamistoiminnassa. Teoksessa Mika Metsärinne (toim.) Käsityökasvatus tieteenalana 20 v. Merleau-Ponty, Maurice (1989): Phenomenology of Perception (Colin Smith, kääntäjä). Anttila, Marianna Tyni. Kojonkoski-Rännäli, Seija (2005): Käsityön filosofian lähtökohtia. 3/24 46 Futura Platon (1999): Teokset II. Hippias. Eythydemos. Suomeksi tulkinnut Reijo Kupiainen. Platon (1999): Teokset V. Routledge
Tulkintamme mukaan tavoiteltava sivistys ylittää teollistuneissa yhteiskunnissa vallalla olevan sivistyskäsityksen, joka on pelkistynyt ennalta määriteltyjen tietojen ja taitojen lisäämiseen. 47 3/24 Futura Ku va Sa ka ri Rö ys kö . Oleellista on siirtää sivistymisen painopistettä kohti arvojen, uskomusten ja maailmankuvien tunnistamista ja uudelleen arviointia, mikä mahdollistaa yhteiskunnan kulttuurisen uudistumisen. 2012). Monikriisin aika haastaa sivistyskäsityksen Maapallon rajallisuus on tullut vastaan väestönkasvun ja ylikuluttavien yhteiskuntien ekologisesti kestämättömien hyvinvoinnin tavoittelun tapojen seurauksena (Barnosky et al. Jo kuusi yhdeksästä elämää kannattelevasta planetaarisesta rajasta on ylittynyt (Richardson et al. Sivistys kriisiytyvässä ajassa ARTIKKELI Erkka Laininen DI, suunnittelupäällikkö Opetus-, kasvatusja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö sr erkka.laininen@okka-saatio.com Arto O. Siksi yksilön oppimiseen keskittyvää sivistysajattelua tulisi avartaa moninaisten oppimisen ja kasvun yhteisöjen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Salonen KT, dos., professori yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto arto.salonen@uef.fi Kysymme tässä puheenvuorossa, millaista sivistystä tarvitaan kriisiytyvässä ajassamme, jota luonnehtivat useat samanaikaiset ihmisyksilöitä, yhteiskuntia ja koko planeetan elämää varjostavat tulevaisuusuhat. Elämän perusta uhkaa murtua, kun ilmasto muuttuu ihmiselämälle vihamielisemmäksi, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja luonnonvarat hupenevat. Ihmisen elämä kytkeytyy monin tavoin planeetan muuhun elämään, sillä luonnosta otetaan kaikki mitä ihminen tarvitsee hyvinvointinsa turvaamiseksi. Ekologisen perustan säilyminen vakaana rajallisella maapallolla edellyttää muutoksia, jotka koskettavat ennen kaikkea yltäkylläisyyden keskellä eläviä ylikuluttavia yhteiskuntia ja niiden kansalaisia. Nämä vaikutukset osuvat kovimmin haavoittuvimmassa asemassa oleviin yhteiskuntiin ja maailman. Elämme vaikeasti ennakoitavaa monikriisin (polycrisis) aikaa, jossa useiden samanaikaisten kriisien kytkeytyminen ja keskinäisriippuvuudet voivat nostaa niiden yhteisvaikutuksen huomattavasti suuremmaksi kuin mikä yksittäisten kriisien summa olisi (World Economic Forum 2023). 2023). Sivistyminen on muutosvoima, joka perustuu ihmisenä kasvamiseen osana yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Elämän ekologisen perustan murtuminen on yhteydessä moniin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä kansalaisten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen
Eheämmän maailmayhteyden rakentuminen ei siis pelkisty tiedollisen sivistyksen lisäämiSivistys kriisiytyvässä ajassa. Monikriisin aikakauden sivistys voidaan ymmärtää ihmisen maailmayhteyden uudelleenrakentamisena jokapäiväisen elämän tilallisen, moraalisen ja ajallisen ulottuvuuden suhteen (Joutsenvirta & Salonen 2020; Moilanen & Salonen 2022; Salonen et al. Ylipäätään ihmisen suhde ympäröivään todellisuuteen näyttää tarvitsevan uudelleenarviointia. Ajallinen ulottuvuus yhdistää meidät historiaan, mutta samalla myös tulevien sukupolvien elämään. Monikriisin aika haastaa pirstaleisen maailmantulkinnan sekä tieteenalaja oppiaineperustaisen koulutuksen. 3/24 48 Futura köyhimpiin ihmisiin. (Romanello et al. Vuoden 2021 Nuorisobarometrin mukaan yli 75 prosenttia suomalaisnuorista koki surua luontokadon vuoksi ja lähes 60 prosenttia oli puhunut ilmastoahdistuksesta kuuden viimeisen kuukauden aikana (Pihkala, Sangervo & Jylhä 2021). Siksi kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tarvitaan myös ihmisten arvoihin, uskomuksiin ja maailmankuviin ulottuvaa kokonaisvaltaista kulttuurista muutosta (Järvensivu et al. 2017). Myös ihmisten psyykkinen oireilu lisääntyy. Saasteiden aiheuttamien ihmiskuolemien taloudellinen vaikutus vastaa nykyään noin kuutta prosenttia maailmantaloudesta (Fuller et al. Se on yhä useammin uhattuna luonnonvarakysymysten kuten puhtaan veden vuoksi. Tilallisen ulottuvuuden hahmottaminen pohjautuu ymmärrykseen ihmisen materiaalisista sidoksista luontoon sekä päivittäisten valintojen kytkeytymisestä muiden ihmisten elämään ja heidän elinympäristöihinsä lähellä ja kaukana. Yhteiskunnallisista ongelmista ehkä merkittävin on ihmisten välisen rauhanomaisen yhteiselon vaarantuminen. 2023.) Vuonna 2015 ihmisen toiminnan seurauksena ympäristöön päässeet saasteet aiheuttivat maailmassa yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin AIDS, tuberkuloosi ja malaria yhdessä sekä 15 kertaa enemmän kuin sota, terrorismi ja muut väkivallan muodot (Landrigan et al. 2020). Vuonna 2019 enemmän kuin puolet yli 15-vuotiaista suomalaisista koki jonkinlaista huolta ja yli neljännes koki ahdistusta ilmastonmuutoksen takia (Hyry 2019). 2019). 2023). Tällöin sivistys pelkistyy tiedoiksi ja taidoiksi, joiden avulla vahvistetaan yhteiskunnan kilpailukykyä, työllisyyttä ja taloutta. Monitahoinen kytkeytyminen maailmaan herättää kysymyksen moraalisen kehämme laajuudesta: tulisiko meidän nykyihmisten tuntea myötätuntoa lähimmäistemme lisäksi myös itsestämme etäällä olevia ihmisiä ja muuta luontoa kohtaan. Tämän tulkinnan valossa monikriisiin vastaaminen näyttäytyy teknologisia innovaatioita tukevan osaamisen ja talouden koon kasvattamisen avulla ratkaistavana kysymyksenä. 2022). Koulutusta on viime vuosina arvosteltu sivistyksen välineellistämisestä talouden tarpeisiin (Värri 2018; Heikkinen & Kukkonen 2019; Eduskunnan sivistysvaliokunta 2021). Yhä enemmän tarvitaan sivistystä, jossa erilaiset näkökulmat ja ilmiöt tuodaan yhteistarkasteluun. Esimerkiksi ilmastonmuutos lisää kiihtyvällä vauhdilla äärimmäisiin sääoloihin liittyviä terveysriskejä, jotka konkretisoituvat lämpöaaltoina, tulvina ja ruuantuotannon häiriintymisenä. Filosofi Eero Ojasen mukaan nämä kysymykset tiivistyvät ajassamme ihmisen suhteeseen luontoon, talouteen ja teknologiaan (Ojanen 2008). Tietojen ja taitojen oppimisen sijaan tulevaisuuden koulutuksen tärkein tavoite onkin ”oppia olemaan yhtä maailman kanssa” (Common Worlds Research Collective 2020). Näköpiirissä ei ole kuitenkaan uskottavaa polkua siihen, että voisimme jatkaa nykyistä elämäntapaamme innovoimalla ekologiset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat pois huolistamme (Hickel & Kallis 2020; Vadén et al. Eri asioiden ja ilmiöiden välisten kytkösten ja vuorovaikutusten tunnistaminen ja sen pohjalta tapahtuva vuoropuhelu rikastavat ihmisten välistä ymmärrystä ja tiedollista pääomaa, monialaisten taitojen hallintaa sekä eri alojen ja kulttuurien tuntemusta. Sivistys maailmayhteyden rakentajana Snellmanilaisittain ilmaistuna sivistys on osallisuutta kunkin aikakauden ihmiskuntaa koskettaviin polttavimpiin haasteisiin ja tehtäviin, mitä ne sitten ikinä ovatkin (Ojanen 2008). Muuttuvien ekologisten olosuhteiden seurauksena jo puolet maapallon väestöstä elää alueilla, joilla vallitsee jonkinasteinen vesipula (United Nations 2024). Millaisia valintoja tulisi tehdä tänään, jotta tulevat sukupolvet voisivat olla meistä ylpeitä
Yhä lähempänä on aika, jolloin sivistys kysyy eettisiä perusteita peruuttamattoErkka Laininen & Arto O. 2022). (Takanen 2022.) Sivistyminen tapahtuu suhteissa ympäröivän maailman kanssa Ihmisen kasvu ja sivistyminen tapahtuvat aina suhteessa muihin ihmisiin sekä muuhun elolliseen ja elottomaan luontoon (Nivala & Ryynänen 2024). Tulevaisuusperintö on ajatus uudenlaisesta kulttuuriperinnön muodosta, joka perustuu kulttuuristen arvojen, maailmankuvien ja merkityksenantojen tunnistamiseen ja siitä kumpuavaan tulevaisuuteen kurkottavaan toimintaan. 49 3/24 Futura seen, vaan oppijan omaehtoiseen täydemmäksi ihmiseksi kasvamiseen. Näkemyksemme mukaan koulutuksessa vallalla olevaa yksilön oppimiseen keskittyvää sivistysajattelua tulisikin avartaa kohti moninaisten oppimisen ja kasvun yhteisöjen tunnistamista ja tunnustamista. Tulevaisuusperintöä syntyy, kun joukko ihmisiä nostaa yhdessä esille jonkin arjen kulttuurin tavanomaisen toiminnan ja kehittää yhdessä taidon, jonka avulla toiminta saataisiin muutettua paremmin elämää kannattelevaksi. Tunnistamalla yhdessä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen liittyviä odotuksiamme, tarpeitamme ja tunteitamme, voimme rakentaa meistä itsestämme kumpuavia kestävyyttä edistäviä tulevaisuuden taitoja. Kun näitä taitoja harjoitetaan yhdessä, uusi tulevaisuus ja kulttuuri alkavat tulla todeksi ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja kohtaamisten kautta. Monikriisin ajan sivistys tiivistyy kysymykseen kestävän tulevaisuuden ja hyvinvoinnin mahdollistamisesta ihmisille, muunlajisille planeettamme asukkaille sekä elottomalle elämän perustalle, joiden yhteisolemisen varassa koko maapallomme elämä lepää (JYU.Wisdom community 2020). (Laininen & Salonen 2023.) Uudenlainen kokemus maailmassa olemisesta vahvistaa ihmisen merkityksellisyyden kokemusta ja planetaarista toimijuutta, joka voi näyttäytyä vallitsevaa kulttuuria ja yhteiskuntaa uudistavina tekoina (Asikainen, Laininen & Salonen 2024). Kohtaamisesta kumpuava entistä ehyempi ja harmonisempi asettuminen elämään voi lieventää yhteiskunnassa ja maailmassa vahvistuvaa vastakkainasettelua ja lähentää ihmisiä etsimään yhdessä koko planeetan hyvää elämää palvelevia tulevaisuuden ratkaisuja. Tällä matkalla ihminen omaksuu monenlaisia oppijan rooleja. Muutos ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään kulttuuriin perustuu kanssaihmisten ja ei-inhimillisen todellisuuden myötätuntoiseen kohtaamiseen ja huolenpidon piirin avartamiseen (Foster et al. 2023). Maailmasuhdetta uudistavan oppimisen avulla ihminen tulee tietoiseksi yhteydestään itsensä ulkopuoliseen sosiaaliseen ja ekologiseen todellisuuteen tunteiden, kehon ja mielen tasoilla. Sitä voi luonnehtia tutkimusmatkaksi omaan itseen ja ympäröivään todellisuuteen (Salonen et al. Siksi antisipaatioissa on voima tulevaisuuden ja kulttuurin muovaamiseen. Nykytodellisuuden tarkastelu tulevaisuudesta käsin auttaa tunnistamaan muutoksen mahdollisuuksia. Tulevaisuuden sivistykselliset taidot eivät siten välttämättä ole ennalta tiedettyjä kompetenssien kokoelmia, vaan yhteisluotua uutta kulttuuria. 2022). Hän tutkii ja ihmettelee maailmaa ja itseään tutkijana, taiteilijana ja henkisenä olentona työvälineinään rohkea ja luova kokeileminen, dialogisuus ja pysähtyminen. Sivistys kulttuurin uudistajana Ihmisen toiminnan seuraukset planeetallemme ovat osin peruuttamattomia ja pysyviä. Myötätunnon kohteena voi siten olla esimerkiksi toinen ihminen, muuttolintu, mustikanvarpu tai ikiaikainen rantakallio. Suhteisiin ja kytkeytymisiin perustuvan sivistysajattelun ydintä on syvä ymmärrys siitä, että pohjimmiltaan minua ei ole ilman sinua. Antisipaatioajattelun mukaan tulevaisuus elää meissä ja toiminnassamme tiedostettuina tai tiedostamattomina odotuksina ja aikomuksina (Miller 2018). (Siivonen 2022.) Tulevaisuusperintöverstas on menetelmä, joka kokoaa ihmisiä yhteen ymmärtämään menneisyyttä, kuvittelemaan toivottavia tulevaisuuksia ja luomaan yhdessä taitoja, joilla nykyarjesta rakentuu kestävämpää (Paaskoski et al. Monikriisin ajassa tarvitsemme sivistyksellistä hyppäystä myös suhtautumisessamme siihen jälkeen, jonka me nykyihmiset jätämme tuleville sukupolville. Salonen. Ankkuroituminen nykyisyyteen ja tästä hetkestä johdettuihin tulevaisuuskuviin kaventaa mahdollisuuksiamme kulttuuriseen uudistumiseen, joka on eettisesti välttämätöntä elintapojemme aiheuttamien peruuttamattomien muutosten vuoksi
& Harri Kukkonen (2019): Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna: Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit, Aikuiskasvatus 39(4), 262–275. Ojanen, Eero (2008): Sivistyksen filosofia. <https://doi.org/10.1080/13563467.2019.1598964>. Teoksessa Riel Miller (toim.), Routledge, London. bios.fi>. <httSivistys kriisiytyvässä ajassa. <https://doi.org/10.33336/aik.88096>. (2023): The 2023 report of the Lancet Countdown on health and climate change: the imperative for a health-centred response in a world facing irreversible harms, The Lancet 402 (10419), 2346–2394. Richardson, Katherine, Will Steffen, Wolfgang Lucht, Jørgen Bendtsen, Sarah Cornell, Jonathan Donges, Markus Drüke, Ingo Fetzer, Balasubramanian Govindasamy, Werner Von Bloh, Georg Feulner, Stephanie Fiedler, Dieter Gerten, Tom Gleeson, Matthias Hofmann, Willem Huiskamp, Matti Kummu, Chinchu Mohan, David Nogués-Bravo et al. <https://doi. <https://www.sitra.fi/app/ uploads/2019/08/ilmastotunteet-2019-kyselytutkimuksen-tulokset.pdf>. Brown, Mikael Fortelius, Wayne M. 95–116. BIOS. (2021): Nuorten ilmastoahdistus ja ympäristötunteet. org/10.4324/9781351048002>. <https://doi. <https://doi. Miller, Riel (2018): Transforming the Future: Anticipation in the 21st Century. Suomen metsämuseo Lusto, Savonlinna. <https://doi.org/10.1016/S25425196(22)00090-0>. Foster, Raisa, Arto O. Pihkala, Panu, Sangervo, Julia & Jylhä, Kirsti M. Getz, John Harte, Alan Hastings, Pablo A. <https://unesdoc.unesco.org/ ark:/48223/pf0000374032>. org/10.1057/s41599-021-00899-3>. <https://doi.org/10.33348/kvt.115918>. Salonen (2024): Ammatillisen opettajan planetaarinen toimijuus, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 26(1), 78–88. <https://doi.org/10.30675/ sp.127973>. <https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-69018-8-6>. (2023): Earth beyond six of nine planetary boundaries, Science Advances 9(37), eadh2458. <http://eko. Salonen & Katja Sutela (2022): Taidekasvatuksen ekososiaalinen kehys: kohti kestävyystietoista elämänorientaatiota, Kasvatus 53 (2), 118–129. <https://doi.org/10.1126/ sciadv.adh2458>. Basam Books, Helsinki. Eronen (2019): Ekologinen jälleenrakennus. Silloin olemassaololla on elämää kannattelevia tarkoituksia, jotka palvelevat myös yhteistä hyvää ja kestävää tulevaisuutta. Moilanen, Antti & Arto O. Planetaarisesti sivistynyt ihminen pyrkii lisäämään aineellisen hyvinvointinsa sijaan oman elämänsä merkityksellisyyttä ja rakentaa teoillaan tulevaisuutta, joka on kestävä, toiveikas ja houkuttelevasti hyvä. Gaudeamus, Helsinki. Järvensivu, Paavo, Tero T. Marquet, Neo D. Hadly, Jordi Bascompte, Eric L. Williams, Rosemary Gillespie, Justin Kitzes, Charles Marshall, Nicholas Matzke, David P. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Fuller, Richard, Philip Landrigan, Kalpana Balakrishnan, Glynda Bathan et al. Martinez, Arne Mooers, Peter Roopnarine, Geerat Vermeij, John W. <http:// dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(17)32345-0>. Heikkinen, Hannu L. Landrigan, Philip, Richard Fuller, Nereus Acosta, Olusoji Adeyi et al. (2022): Pollution and health: a progress update, The Lancet, Planetary Health 6(6), 535–547. Nivala, Elina & Sanna Ryynänen (2024): Sosiaalipedagogiikka — Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää. Salonen (2023): Planetaarinen sosiaalipedagogiikka uudistaa käsityksiä työstä ja ammatillisesta osaamisesta, Sosiaalipedagogiikka (24), 105–124. Romanello, Marina, Claudia di Napoli, Carole Green, Harry Kennard, Pete Lampard, Daniel Scamman et al. Laininen, Erkka & Arto O. Joutsenvirta, Maria & Arto Salonen (2020): Sivistys vaurautena. (2017): The Lancet Commission on pollution and health, Lancet 391(10119), 462–512. Majava, Karoliina Lummaa & Jussi T. Smith (2012): Approaching a state shift in Earth’s biosphere, Nature 486, 52–58. Käsikirja museoiden ekososiaaliseen sivistystyöhön. Lähteet Asikainen, Eveliina, Erkka Laininen & Arto O. <https://www.eduskunta.fi/FI/ vaski/Mietinto/Sivut/SiVM_19+2021.aspx>. Barnosky, Anthony D., Elizabeth A. <https://doi.org/10.54329/akakk.143463>. Teoksessa Kiilakoski Tomi (toim.): Kestävää tekoa: nuorisobarometri 2021. 3/24 50 Futura miin muutoksiin johtavalle ihmisen toiminnalle kuten esimerkiksi ikiaikaisten kallioiden louhimiselle ja sepelöinnille. Paaskoski, Leena, Siivonen, Katariina, Vähäkari, Noora, Latvala-Harvilahti, Pauliina, Pelli, Päivi, Granlund, Maria & Hujala, Teppo (2022): Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas. Hickel, Jason & Giorgos Kallis (2020): Is Green Growth Possible?, New Political Economy 25(4), 469–486. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura ja opetusja kulttuuriministeriö 2022, Helsinki, s. Mindell, Eloy Revilla & Adam B. org/10.33350/ka.107626>. T. org/10.1038/nature11018>. Common Worlds Research Collective (2020): Learning to become with the world: Education for future survival, Paper commissioned for the UNESCO Futures of Education report. Merkityksellisyys kukoistaa ja sivistys hymyilee, kun ihminen ei elä pelkästään itselleen vaan on olemassa maailmaa varten. Kirjapaja, Helsinki. Salonen (2022): Planetaarinen sivistys – kohti antroposeenin ajan sivistysideaalia, Kasvatus & Aika 16(2), 47–71. Audiovisuaalinen tuotos. Hyry, Jaakko (2019): Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin, Sitra ilmastotunteet 2019, Kantar 2019. <https://doi. Toivanen, Tere Vadén, Ville Lähde, Emma Hakala, Antti j. Tällaisesta sivistyksestä puhuminen viittaa uskoon ihmisen kyvystä uudistaa tilallista, eettistä ja ajallista suhdettaan planetaariseen todellisuuteen, jonka osaksi jokaisen ihmisen elämä asettuu. Berlow, James H. JYU.Wisdom community (2021): Planetary well-being, Humanit Soc Sci Commun 8, 258. Eduskunnan sivistysvaliokunta (2021): Sivistysvaliokunnan mietintö valtioneuvoston koulutuspoliittisesta selonteosta, Valiokunnan mietintö SiVM 19/2021 vp VNS 1/2021 vp
Siivonen, Katriina (2022): Tulevaisuusperintö kulttuurisen kestävyysmurroksen välineenä. Eronen, Jussi (2020): Decoupling for ecological sustainability: A categorisation and review of research literature, Environmental Science & Policy 112, 236–244. <https://unesdoc.unesco.org/ ark:/48223/pf0000388948>. 18 th Edition. <https:// doi.org/10.1016/j.envsci.2020.06.016>. Vastapaino, Tampere. Salonen. United Nations (2024): The United Nations World Water Development Report 2024: Water for Prosperity and Peace. <https:// urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022081154098>. Erkka Laininen & Arto O. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Maija Mäki & Markus Pöllänen (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Vadén, Tere, Ville Lähde, Antti Majava, Paavo Järvensivu, Tero Toivanen, Emma Hakala & Jussi T. Värri, Veli-Matti (2018): Kasvatus ekokriisin aikakaudella. 51 3/24 Futura ps://doi.org/10.1016/S0140-6736(23)01859-7>. <https://www.weforum.org/publications/global-risks-report-2023/>. Salonen, Arto O., Erkka Laininen, Juha Hämäläinen & Stephen Sterling (2023): A Theory of Planetary Social Pedagogy, Educational Theory 73 (4), 615–637. UNESCO, Paris. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Readme.fi. Takanen, Terhi (2022): Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt – Tulevaisuuskompassi yhdessäluomisen poluille työssä. <https://doi.org/10.1111/edth.12588>. World Economic Forum (2023). The Global Risks Report 2023
3/24 52 Futura ARTIKKELI Tekoälyn kokoinen aukko peruskoulussa Sivistys on jatkuvasti päivittyvä termi, joka on syystäkin lavea. Tekoälyn merkittävä yleistyminen viimeisen kahden vuoden aikana on aiheuttanut monenlaisia reaktioita. Toiset näkevät sen olevan internetiäkin merkittävämpi innovaatio, jonka avulla sujuvoitetaan ihmisten arkea ja helpotetaan työntekoa. Se vie työpaikat, parantaa taudit, kirjoittaa juhlapuheen ja ansioluettelon sekä pitää huolen siitä, että pysyt ruudun äärellä vielä ainakin seuraavat 15 sekuntia. Sivistys digitalisoituu Tekoäly on ollut viimeisen kahden vuoden keskustelutrendi. Kuinka peruskoulu voisi vastata tarpeeseen ja minkälaista uudistamista se edellyttäisi opettajankoulutuksessa. Sivistys taas edellyttää lukutaitoisuutta. Suomalaisten nuorten lukutaidon verrattain suuri heikkeneminen muihin OECD-maihin nähden on herättänyt viime vuosina huolta – eikä suotta. Kuinka saavutamme digitaalisen sivistyksen riittävän nopeasti, teknologioiden kehittyessä hurjaa vauhtia. Ilman monipuolisesti sivistynyttä kansaa, demokratia ei toimi tarkoituksenmukaisesti. Juuri laveus tekee termistä käyttökelpoisen ja ajassa elävän. Siltikään mahdollisimman laajaa yleissivistystä ihannoivan peruskoulujärjestelmämme ohjaavassa asiakirjassa, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, tekoälystä ei puhuta vielä sanallakaan. Huolenaihe on merkittävä jo itsessään, mutta huolta vakavoittaa entisestään, että samanaikaisesti nuorten pääasiallinen Sampo Rauvola KM Tampereen yliopisto sampo.rauvola@gmail.com Vili Hämynen KM Tampereen yliopisto hamynenvili@gmail.com. Toiset taas pelkäävät sen ottavan yliotteen koko ihmiskunnasta. Ennemminkin tulisi kysyä: “miten tämä sovellus käyttää tekoälyä?” Teknologian kiihtyvä kehitys ja tekoälyä hyödyntävien sovellusten yleistyminen arjessamme liittää tulevaisuudessa digitaalisen sivistyksen entistä olennaisemmaksi osaksi yleissivistystä. Sivistyksen juhlavuoden hengessä peräänkuulutamme opetussuunnitelman ja opettajankoulutuksen päivittämistä sekä digitaalisen sivistyksen että yleissivistyksen nimissä. Demokratia, sivistys ja lukutaito ovat riippuvaisia toisistaan. Digialustojen ympäröimässä arjessamme tekoäly on jatkuvasti läsnä, eikä kysymys “käyttääkö tämä sovellus tekoälyä?” ole enää relevantti
Tutkimalla suomalaisen peruskoulun mahdollisia, tekoälyn värittämiä tulevaisuuksia, onnistuimme tutkimuksessamme Näennäisviisaudesta tukiälyyn keräämään perusperiaatteet opetuskäyttöön valjastetun tekoälyn hyödyntämiselle – tukiälylle. POPS kaipaa kasvojenkohotusta Vallitsevat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS2014) saivat opetushallituksen hyväksynnän 22.12.2014 ja tulivat käyttöön 1.8.2016, jolloin ne astuivat voimaan peruskoulun vuosiluokille 1–6. Monilukutaitoon linkittyy tiiviisti tietoja viestintäteknologian osaamisen osa-alue (tvt), missä korostetaan eri tietoja viestintäteknologioiden käyttötaitojenja tietojen soveltavaa ja monipuolista harjoittelua erilaisilla digialustoilla. Sen mukaan tulkitakseen ympäröivää maailmaa, oppilas tarvitsee kykyjä etsiä, vastaanottaa, tuottaa, vertailla, yhdistellä ja arvioida tietoa ympäröivästä maailmasta. Samaa kymmenen vuoden kaavaa ovat noudattaneet myös aiemmat opetussuunnitelmat (POPS1985, POPS1995). Tiedon kriittinen käyttö nousee vahvasti POPS:in laaja-alaisen osaamisen määritelmässä, monilukutaidon osa-alueen alla. Aiemman perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (POPS2004) valmistelut saatiin maaliin alkuvuodesta 2004 ja valmis opetussuunnitelma tuli käyttöön syksyllä 2006. Oppimisen päämäärinä molemmat kulkevat POPS:issa lähekkäin, käytännössä toinen toistaan vahvistaen, mutta erottuen hienovaraisin sisällöllisin yksityiskohdin. Kriittisyys esiintyy opetussuunnitelmassa eri tavoin, kriittisen ajattelun, tarkastelun, pohdinnan ja arvioinnin muodoissa. Mainittavaa on myös, että POPS määrittelee tvt-taidot tärkeänä osana oppilaan kansalaistaitoja. Opetussuunnitelman mukaan sivistys on taitoa käsitellä ristiriitoja eettisesti ja myötätuntoisesti sekä taitoa tehdä ratkaisuja eettisen pohdinnan ja tietoperustaisuuden kautta, huomioiden toisten asemaa sekä pyrkien toiminnassaan aina hyvään. Kuten todettu, vaikka voimassa oleva opetussuunnitelma onkin saanut vuosittain päivityksiä muutosmääräysten muodossa, ei sen tuoreimmassakaan versiossa ole mainintaa tekoälystä. Laaja-alaisen osaamisen osa-alueella itsestä huolehtiminen ja arjen taidot taas kannustetaan kehittämään kriittisen kuluttajuuden taitoja sekä median mainonnan kriittistä tarkastelua, mikä yhtäältä liittyy vahvasti tvt-taitoihin. Tässä tekstissä otamme kantaa, miksi digitaalinen sivistys ja siihen olennaisesti kuuluva tekoälyn lukutaito ovat osa jokaiselle kuuluvaa yleissivistystä ja edellytyksiä tulevaisuuden demokraattisen yhteiskunnan pysyvyydelle. Sivistynyt ihminen arvostaa ja huomioi ympäristöään, tuntee vastuunsa sekä itseään että muita kohtaan, rohkenee toimia puolustaakseen hyvää ja oikeaa sekä osaa käyttää tietoa kriittisesti. Sivistys perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS) sen ensisijaiseksi tehtäväksi asetetaan oppilaan laajan yleissivistyksellisen pohjan rakentaminen. Molempien kuvaillaan muodostuvan eri tiedonalojen tiedoista ja taidoista, joita soveltamalla, tarkastelemalla ja yhdistelemällä syntyy tässä ajassa tarvittavien valmiuksien summa. Tiivistettynä, POPS:issa yleissivistyksen merkityksessä painottuu ympäröivän maailman tietosisällöllinen osaaminen, kun taas sivistyksessä korostuvat sosiaaliset taidot, ympäröivän maailman tiedostaminen ja sen aktiivinen huomioiminen. Tvt-taitojen harjoitteluun sisältyy pyrkimys kehittyä erilaisten verkkoalustojen tarjoamien Sampo Rauvola & Vili Hämynen. Näistä yksi tai useampi löytyy painotuksena lähes jokaisen oppiaineen oppimissisällön tai arviointikriteerin sisällä. POPS:in teksteissä yleissivistys ja sivistys usein esiintyvät samoissa asiayhteyksissä, mutta eivät samoissa lauseissa. 53 3/24 Futura tiedonhakuja uutisalusta on internet, jonka eri alustoilla erityisesti kriittisen lukutaidon merkitys korostuu. Ympäristönäkökulmaa POPS korostaa painottamalla ekososiaalisen sivistyksen roolia, missä kestävän kehityksen ja elämäntavan oppiminen tapahtuu kolmen ulottuvuuden kautta: taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sivistyksestä puhutaan olennaisena osana ihmisyyttä sekä ihmiseksi kasvamista. Tämän hetkisen hallituksen hallitusohjelmaan ei sisälly uuden opetussuunnitelmatyön käynnistäminen, miksi uusia perusopetuksen opetusuunnitelman perusteita ei voida odottaa vielä tulevina vuosina
Vuoden 2022 lopulla OpenAI:n julkaisema ChatGPT, jonka kielimalliteknologiaa löytyy milloin mistäkin viihdetai hyötysovelluksesta, on monelle jo arkinen asia. Teknojättien tunnetut alustat ovat saatavilla myös opetuskäyttöön räätälöityinä versioina, mutta myös pienemmät kehittäjät tarjoavat markkinoille omia alustojaan. Tämä tarkoittaa, että ihmisillä tulisi olla tietoja ja osaamista, hyvät osallistumismahdollisuudet sekä valmius luovaan ja turvalliseen itseilmaisuun. Digitalisaation tuoreimmat ilmiöt löytävät tiensä vääjäämättä opetusluokkiin, haluttiin sitä tai ei. Myös arviointikyvyllä ja empatialla on suuri rooli digitaalisessa sivistyksessä, sillä tekoälyn kaltainen, kehittynyt teknologia edellyttää eettistä pohdintaa jo suunnitteluvaiTekoälyn kokoinen aukko peruskoulussa. Laajoihin kielimalleihin pohjautuvat generatiiviset tekoäysovellukset kykenevät luomaan tarkasti kehotteita noudattavia kuvia tai videoita ja käsittelemään laadukkaasti erilaisia tekstejä, koodaamaan, säveltämään ja sanoittamaan, mutta myös käymään sivistynyttä ja uskottavaa inhimillistä keskustelua. TheMentor-nimeä gradussamme kantava kokonaisvaltainen AGI-tekoäly voisi tarkastella yksilön taitojen kehittymistä koulutyössä ja voisi toteuttaa kouluarvioinnit synergisesti, ehkä yhteydessä opettajan neurolinkkiin – nopeasti, kätevästi ja oikeudenmukaisesti. Digitaalinen sivistys ja tekoälyn lukutaito Valtioneuvosto on vuoden 2022 selonteossaan “Suomen digitaalinen kompassi” visioinut, että vuonna 2030 Suomi on digitaalisesti sivistynyt yhteiskunta. Tutkimuksestamme saatavilla oleva kokoteksti tarjoaa laajemman katsauksen siitä, miltä tällaisten opetusteknologioiden värittämä tulevaisuuden koulu saattaisi näyttää. Opettaja voi myös vaivatta selata kollegojen tunti-ideoita tai käyttää generatiivista tekoälyä hyväkseen luomalla kehotteiden avulla luokalle yksilöityjä tuntisuunnitelmia. Tekoälyn käytön sekä tekoälyn lukutaidon harjoittelun eritelty mainitseminen toimisi opettajille yksiselitteisenä ohjeena toteuttaa siihen suunnattua opetusta, kun tällä hetkellä päätös aiheen opettamiseen riippuu harkinnasta ja harrastuneisuudesta. Yleistymisensä myötä tekoälyä hyödyntävien alustojen eettisiä ja ekososiaalisia haasteita on alettu myös tunnistaa viheliäisiksi ongelmiksi. Ilman linjauksia ja ohjeistuksia, opettajat reagoivat ilmiöön kukin tavallaan tai vaihtoehtoisesti jättävät reagoimatta. Vaikka tekoälyn erilaiset käyttömuodot ovat tavalliselle kansalaiselle helposti saavutettavissa ja hyödynnettävissä, on se teknologiana vielä epätäydellinen ja sen ongelmakohtien havaitseminen vaatii sekä aiheeseen perehtymistä että tekoälyn lukutaitoa. Toiveikkaat katseemme kohdistuvat opetussuunnitelman lisäksi myös opettajankoulutukseen. Näistä esimerkkeinä algoritmien vinoumien tuottama eriarvoisuus ja tekoälyteknologian käytön ympäristökuormitus. Sähköiset oppimisalustat tarjoavat myös uudenlaisia työkaluja lukutaidon ja lukemisen harjoittelulle, missä ne tunnistavat oppilaan ääneen lukemasta tekstistä virheet ja eriyttävät myöhemmin luettavat tekstit oppilaan taitotasolle sopiviksi. Tulevaisuudessa jokaisella oppilailla on todennäköisesti käytössään jonkinlainen opetusmateriaalit sekä opetussuunnitelman tunteva apuopebotti, joka yksilöllistää ja eriyttää oppimista, mahdollistaen näin opettajan tuen suuntaamisen sitä eniten tarvitseville. 3/24 54 Futura tekstien tulkinnassa ja kriittisessä arvioinnissa, mikä ohjaa rivien välissä harjoittelemaan myös tekoälysovellusten tuottamien tekstien arvioimista. Asiantuntijatiedosta koostuvasta tutkimusaineistostamme nousi esiin, että esimerkiksi puhuttua kieltä reaaliajassa kääntävä, mukana kulkeva käännössovellus helpottaisi huomattavasti oppilaiden integroitumista luokkiin sekä osaksi kouluyhteisöä, ja olisi käytännössä jo nykyteknologialla mahdollinen. Mitä enemmän ilmiö vakiinnuttaa paikkaansa kansalaisten arki-, työja opiskelukäytössä, sitä enemmän tekoälyn lukuja käyttötaidot tulevat olemaan yksilöön kohdistuva vaatimus. Sähköiset, tehtävätyöskentelyyn suunnitellut alustat tarjoavat valmiita sekä muokattavia oppiainekohtaisia tehtäväkokonaisuuksia, vinkkaavat oppilaalle työskentelyn tueksi tukimateriaaleja, antavat työstä palautetta ja välittävät opettajalle dataa oppilaiden edistymisestä. Tuloksissa korostui myös visio henkilökohtaisesta AGI-tukiälystä, joka vahvistaisi kokonaisvaltaisesti sekä opettajien että oppilaiden toimintaa arjessa ja koulutyössä. Ravistelisiko tällainen teknologia kielitaidon painotusta tuntijaossa vai poistaisiko lopulta jopa yhteisen kielen merkityksen
Esimerkkiä voi hakea gradussamme esitetystä neljästä tulevaisuuskuvasta. Mitä enemmän tekoälyä hyödyntävät palvelut yleistyvät, sitä olennaisempaa on ymmärtää, millä tavoin ne meihin vaikuttavat. Katsellessamme kissavideoita Youtubessa tai Instagramissa, elokuvia Netflixissä tai suoratoistaessamme musiikkia Spotifyssa, algoritmit rakentuvat sen mukaan, millaisen sisällön pariin tekoäly arvioi meidän todennäköisimmin palaavan. Ei minun oikeSampo Rauvola & Vili Hämynen. Nämä algoritmit eivät arvioi sisällön totuudellisuutta, jolloin niiden kuplauttava toimintaperiaate altistaa käyttäjänsä helposti disinformaatiolle, salaliittoteorioille ja vihapuheelle. Kiinassa TikTok:in on korvannut alkuperäistä vähemmän koukuttavaksi ohjelmoitu Douyin-sovellus, samalla kun muualla maailmassa TikTok säilyy ennallaan, koukuttavana ja keskittymiskykyä näivettävänä. Jotta digitaalinen sivistyksen rakentaminen koulutusjärjestelmässä olisi uskottavaa, olisi opettajankoulutuksessa lisättävä tätä näkökulmaa ja sisältöä huomattavasti. Vaikka rajoittamiseen päädyttäisiin, on se keinona kuitenkin aina äärimmäinen ja vaikutusta voidaan saada aikaan myös sivistystyön kautta, minkä uskomme olevan demokraattisesti kestävämpi toimintatapa. 2022) on ehdottanut ”1+4 strategista valintaa Suomelle” -julkaisussaan, että Suomen tulisi toteuttaa kansallinen digitaalisen sivistyksen projekti, jonka osana olisi teemojen vahvempi tuominen opetussuunnitelmiin. Seuraava tekstikatkelma tarjoaa niistä esimakua. Digitaalisen sivistyksen vahvistamisen voidaankin nähdä olevan edellytys paitsi peruskoulun yleissivistävän tehtävän täyttymiselle, myös Suomen kansallisen turvallisuuden varmistamiselle sekä kansalliselle luottamukselle ja yhteiskunnan palveluiden toimivuudelle. Jos ei vielä, niin pian TikToK on maailman suurin propagandan levittämisen ja digivallan työkalu sekä samalla mobiilisovellusten joukossa suomalaisten lasten ja nuorten kestosuosikki. Vahvistusharha saattaa tällöin tehdä ihmiselle tepposet ja saada uskomaan asioihin, jotka eivät pidä paikkaansa. 55 3/24 Futura heessa. Digilukutaidosta on puhuttu jo vuosia ja sen eteen on tehty panostuksia monialaisesti esimerkiksi CRITICAL -hankkeen avulla. Matematiikan tunnilla oppilaat työskentelevät pääosin itsenäisesti tekoälysovellustensa kanssa ja silloin kun oppilas tarvitsee neuvoja, niin tekoäly tarjoaa neuvot vastausten kera. Suomessa yksittäiset yhtiöt tekevät samaa – olisiko laajempi rajoittaminen tarpeen täälläkin. Myös tutkimuksemme asiantuntijajoukko oli samoilla linjoilla tekoälysisällön lisäämisestä opettajankoulutukseen ja esimerkiksi Sitra (Halenius ym. Tukiälyn toivottavat piirteet Miltä tilanne tulevaisuuden peruskoulussa sitten näyttäisi, jos digitaalisen sivistyksen ja tekoälyn lukutaidon tarpeellisuutta ei oteta vakavasti. Jo nyt arkemme pyörii tiiviisti erilaisilla verkkoalustoilla ja olemme jatkuvasti jonkinlaisen tekoälyn vaikutuksen alaisena. Myös empatiakyky sekä kyky nähdä asioita monesta eri näkökulmasta ovat osa kriittistä ajattelua, jota suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on pidetty korkeassa arvossa. Tämä korostuu sosiaalisessa mediassa, missä tiedon totuudellisuudelle ei ole vaatimusta ja sekä misettä disinformaatiota tulee vastaan jatkuvalla syötteellä. Tekoälyn lukutaito on digilukutaidon alle menevä termi, jolla tarkoitetaan tietoja ja taitoja, joita ihmisen tulisi omata, vastuullisen ja tarkoituksenmukaisen tekoälyn hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Etenkin nuoria koskettavassa tekoälykeskustelussa on nostettava pöydälle kiinalaisomisteinen lyhytvideosovellus TikTok. Kiinan ja Venäjän kaltaisten valtioiden kybervaikuttamispelin koveneminen nostattaa karvoja pystyyn ympäri maailmaan ja useat euroopan valtiot ovat jo kieltäneet TikTokin käytön julkisen puolen työntekijöiden työlaitteissa. Valtioneuvosto toteaa, että “digitaalinen sivistys rakentuu vahvan koulutusjärjestelmän varaan”. Jotta kansalainen kykenee tekemään mahdollisimman valistuneita valintoja ja osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnan toimintoihin omalla äänellään, on hänellä oltava kyky arvioida erilaisen tiedon luotettavuutta. TikTok toimii oivallisena työkaluna huomaamattomalle informaatiovaikuttamiselle, kun tavoitteena on joko vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin jonkin maailmaa ravistelevan tapahtuman äärellä tai muokata asenteita pitkällä aikajänteellä. “Aamun oppituntina matematiikka. Yksilön kriittisen ajattelun taidot ovat ratkaisevan tärkeässä roolissa paitsi internetissä, myös demokraattisen yhteiskunnan toiminnassa
Tämän tulevaisuuskuvan kaltainen tilanne on tietysti hyvin ei-toivottava ja jotta se voitaisiin välttää, on tekoälyn käyttötapoja peruskoulussa luotava pedagogiikka edellä – ei teknologia. 1) Aktiivisen toimijuuden ja ajattelun tukeminen Koska asiantuntijatiedon mukaan tekoälyn käytöllä nähdään olevaan ajattelun ja toiminnan passivoitumiseen johtavia riskejä, tulisi tukiälyn olla aktiiviseen toimijuuteen kannustavaa. Se tarjoaa mahdollisen esimerkin rajoittamattoman digitalisaation passivoimasta opettajasta, jonka ajatuksissa paistaa kritiikitön usko tekoälyteknologiaan. Ei tarvitse miettiä ryhmäjakoja tai harjoitteita, kun tekoäly ajattelee, ratkaisee ja ideoi puolestani. On toivottavaa, että tukiäly toimii vastavuoroisessa yhteistyössä oppilaan kanssa ja yhteistyön perustana on sosiaalinen vuorovaikutus. Linjassa opettajan toimijuutta vahvistavien piirteiden kanssa, tukiäly voi toimia sekä arvioinnissa että suunnittelussa opettajan ”second opinion” -työkaluna, joka tukee opettajan päätöksentekoa ja luovaa työskentelyä. 2) Arviointija suunnittelutyön tukeminen ei ohjaaminen Arviointija suunnittelutyö kuuluvat asiantuntijatiedon mukaan olennaisesti niihin opettajan ydintehtäviin, joiden tukemiseen tekoälyllä nähdään olevan potentiaalia. Oppilaiden osalta tukiälyn toivottaviin piirteisiin arvioinnin näkökulmasta kuuluu sen toimintojen perustuminen vuorovaikutukselliselle yhteistyölle, minkä aikana tukiäly tarjoaa oppilaan todelliseen taitotasoon perustuvaa, reaaliaikaista ja oppimisprosessia tukevaa formatiivista palautetta. Tiedonetsinnässä sekä kouluarjen pulmien ratkaisemisessa, tekoälyn kielimallit ovat erinomaisia apuvälineitä. Summatiivisen arvioinnin kohdalla on toivottavaa, että opettaja toimii johtavassa roolissa arvioinnin päätöksenteossa ja tukiäly tukee päätöksentekoa tarjoamalla kokonaisvaltaista oppimisdataa. Tukiälyn piirteissä korostuu sen mahdollisuudet formatiivisessa arvioinnissa. Sekä opettaja että oppilaat elävät mahdollisuuksia pursuavassa, tekoälyteknologian täyttämässä ympäristössä, mutta puutteellisen digitaalisen sivistyksen myötä opettaja on päätynyt luovuttamaan työnsä ohjat teknologialle. Toki siitä voisi olla monilta osin hyötyäkin, mutta tekoäly tuntee oppilaat ja eriyttää tehtävät automaattisesti. Tukiälyn tulisi myös tehostaa opettajan työskentelyä tarkoituksenmukaisin tavoin siten, että opettaja voisi ohjata resurssejaan oppilaiden kohtaamiseen ja oppimisprosessin tukemiseen. Ajattelun aktivoimiseksi sen tulisi tarjota oppimista tukevia ärsykkeitä, ei valmiita vastauksia. Etenkin matematiikan opettamisesta tämä on tehnyt todella vaivatonta. 3) Systemaattinen harjoittelu käytön edellytyksenä Jotta tekoäly voidaan valjastaa koulumaailmaan oppimista vahvistavaksi työkaluksi, on varmistettava, että opettajilla on riittävä tietämys tekoälyn toiminnasta. Parija ryhmätyöskentelystä on tullut oppilaille vaikeampaa, he mieluummin työskentelisivät aina itsekseen, mikä kyllä toisaalta edistää työrauhaa…” Näin Rappio-nimen saanut tulevaisuuskuva kuvailee vuonna 2040 vallitsevaa peruskoulun tilannetta. Ihanteen vastainen tilanne on sellainen, missä tekoäly vähentää opettajan ja oppilaiden välistä vuorovaikutuksesta, miksi aktiivinen toimijuus tulee pysyä yhtenä tukiälyn päämääränä. 3/24 56 Futura astaan tarvitse tuntea enää oppilaiden erityispiirteitä tai tarpeita. Vain silloin voimme puhua pedagogisesti kestävästä tukiälystä. On tärkeää, että oppimisen seuranta tekoälyn avulla tulee olla pedagogisesti perusteltua, sillä oppilaan jokaista liikettä arvioiva systeemi on myös uhka oppilaan hyvinvoinnille ja kouluviihtyvyydelle. Suunnittelutyön osalta tukiälyn käyttämisen tulisi olla suunnitteluprosessia vahvistavaa – ei ohjaavaa. Loimme gradussamme tukiälylle toivottavia piirteitä yhdistämällä tekoälyn koulutuskäytön nykyisiä paradigmoja, konstruktivistista pedagogiikkaa sekä Delfoi-paneelin avulla kerättyä tutkimusaineistoa ja niiden pohjalta luotuja tulevaisuuskuvia. Oppimisanalytiikan avulla oppimista pystytään seuraamaan tarkemmin, jolloin oppimisprosessin arviointi sen eri vaiheissa helpottuu. Tämän systemaattiselle edistämiselle on kaksi tapaa: tekoälyn lisääminen opettajankoulutuksen oppisisältöihin ja tekoälyteknologiaan keskittyvän täydennyskoulutuksen Tekoälyn kokoinen aukko peruskoulussa
Se ei yksinään riitä tukiälyn päämäärän toteutumiseksi, mikäli hyöty ei tavoita oppilaita tasapuolisesti valtakunnan tasolla. Sampo Rauvola & Vili Hämynen. Sen lisäksi olisi toivottavaa, että mahdollisimman monelle opettajalle tarjottaisiin yhtäläiset mahdollisuudet tekoälyn käyttötietojen ja -taitojen harjoitteluun, sillä ainoastaan näin laadukkaan opetuksen tarjoaminen oppilaille mahdollistuu. Tulevaisuusnäkökulma voisi opettajankoulutuksessa olla edustettuna vahvemmin esimerkiksi kasvatusajattelua tai koulun ja kasvatuksen historiaa käsittelevissä opinnoissa. Tulevaisuudentutkimus tarjoaa ennakoimiselle monenlaisia työkaluja, joilla voidaan nähdä olevan erityinen paikka juuri koulutusja kasvatusalalla, missä problemaattisilta vaikuttavat näkymät ja kehityskulut voidaan saada lähestyttävämpään muotoon esimerkiksi skenaarioiden ja tulevaisuuskuvien avulla. Näin pystymme välttämään aiempia sudenkuoppia, mutta toisaalta säilyttämään aiemmin hyväksi todetut toimintatavat. Näin ollen tukiäly tulisi sisällyttää opetussuunnitelmaan, mutta myös opetussuunnitelma tukiälyyn. Esimerkiksi kielimalli on tiedonetsinnän kannalta epäluotettava, mutta loistaa ideoinnin ja ajatustyön tukena. ”Tekoälykasvatuksen” tuominen osaksi opettajankoulutusta sai toivottavuudessa ja todennäköisyydessä Delfoi-panelistien täyden tuen. Kansalaistaidoiksi POPS:in kuvailemat tietoja viestintätaidot eivät pidä sisällään selkeää linjausta tekoälyn lukutaidon tai käyttötaitojen oppimisesta. On osattava huomioida sen esittämän tiedon mahdollinen vinoutuneisuus, minkä vuoksi on ensin ymmärrettävä, miten se luo sisältöä ja millaisen datamassan pohjalta sen esittämä materiaali on rakennettu. Vain aika näyttää, mihin suuntaan kehitys etenee, mutta visioita, tavoitteita ja suuntaviivoja on tehtävä jo ennen, kun saavutamme tulevaisuuden. Tästä syystä väitämmekin, että tulevaisuudentutkimuksen ja kasvatustieteiden tulisi keskustella nykyistä enemmän. Vaikka sivistys on historian tuntemusta, on se myös kykyä kuvitella, miten asiat voisivat olla paremmin tulevaisuudessa. Tukiälyn osalta olisi toivottavaa, että sen toiminnan ohjenuorana toimisi opetussuunnitelman tavoitteet. Jotta kaikkien tuoreiden opettajien tiedot tekoälystä sekä valmiudet sen opettamisesta olisivat tarvittavalla tasolla, tekoälyä käsittelevien sisältöjen sisällyttäminen opettajankoulutukseen on toteutettava suunnitellusti. Tekoälyä hyödynnettäessä opetuskäytössä on sen antamaa tietoa kyettävä ajattelemaan kriittisesti, mikä vaatii metakognitiivisten taitojen kehittymistä. Tämän vuoksi opettajan on kyettävä hyödyntämään tukiälyä oppilaiden kehitystason mukaisesti. Algoritmien vinoumat on pystyttävä huomioimaan tukiälyn koulutuskäytössä, sillä niiden huomiotta jättäminen voi tuottaa epätasa-arvoa oppilaiden välillä, eikä vinoumista olla näillä näkymin pääsemässä eroon. Tulevaisuuden tutkimisen kautta syntyvä tutkimustieto on keskeistä niiden tekojen ja valintojen löytämiseksi, jotka ovat koulutuksen ja kasvatuksen eduksi. Ratkaisuiksi mainittuihin ongelmakohtiin ehdotamme, että tekoälyn lukuja käyttötaitojen opetusta sisältävä Kasvatus ja teknologia -opintokokonaisuus tulisi saada sisällytettyä opettajankoulutuksen pakollisiin syventäviin opintoihin. 57 3/24 Futura järjestäminen. Tekoälyn lukutaitoon sisältyy myös kyky ymmärtää, mihin ja miten tekoälysovelluksia on tarkoituksenmukaista käyttää. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet tulisi pikaisesti päivittää sisältämään linjaus tekoälyn lukuja käyttötaidon harjoittelusta osana laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta L5 Tietoja viestintäteknologian osaaminen. Lisäksi kentällä jo toimiville opettajille tulisi tarjota lisäkoulutusta tekoälyn lukuja käyttötaitojen osalta. Tekoälyn lukuja käyttötaidot ovat olennaisia sekä opettajalle että oppilaalle. Lopuksi Tulevaisuudentutkimusta harrastetaan valitettavan vähäisesti kasvatustieteiden kentällä ottaen huomioon, että kasvatustyö on lähtökohtaisesti tulevaisuuteen tähtäävää työtä. Lopuksi toteamme, että suomalaisen peruskoulun yleissivistävä tehtävä ei täyty, mikäli se ei tarjoa nykyhetkessä vaadittavaa digitaalisen sivistyksen pohjaa. 4) Yhdenvertaisuus yhteisenä päämääränä Tekoälyn tarjoama yksilöity tuki tulee todennäköisesti vahvistamaan oppilaan oppimista. Näin sekä tulevien että kokeneiden opettajien ymmärrys teknologian pedagogisista mahdollisuuksista ja sudenkuopista vahvistuisi. Jotta voi kuvitella ja rakentaa parempaa tulevaisuutta, on kyettävä katsomaan aikaa etäältä ja pyrittävä tunnistamaan historiasta kaavoja
(2024). Valtiolla.fi. https://www.sitra. Haettu 2.9.2024 osoitteesta https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/lahjoittaminen/tekoalyn-lukutaito-osa-taman-paivan-sivistysta Helaniemi, R. Haettu 2.9.2024 osoitteesta https://www.sitra.fi/ blogit/sivistyksen-merkitys-kasvaa-kun-yhteiskuntamme-digitalisoituu/ Nieminen, E. Trepo Tampereen yliopiston julkaisuarkisto. Näennäisviisaudesta tukiälyyn [pro gradu -työ, Tampereen yliopisto]. fi/julkaisut/14-strategista-valintaa-suomelle/ Mattila, R. (19.6.2024). Haettu 2.9.2024 osoitteesta https://www.hs.fi/maailma/art-2000010628064. Helsingin Sanomat. https://doi.org/10.33336/aik.140958 Hämynen, V., & Rauvola, S. fi/URN:NBN:fi:tuni-202404264665 Härkönen, T., & Lauha, H. Education in the information age: scenarios, equity and equality. uk/sites/default/files/2022-06/Digital_News-Report_2022.pdf Turun yliopisto. (13.8.2024). (julkaisuaika tuntematon). 3/24 58 Futura Lähteet Halenius, L., Hietaniemi, T., Laita, S., Ravantti, E., Vataja, K., & Välimaa, A. OECD. Verkkouutiset. https://urn. Sivistys puolustaa ihmisyyttä kriiseissä ja murroksissa. Uusi tutkimus: TikTok näyttää kilpailijoitaan selvästi vähemmän Kiina-kriittistä sisältöä. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ bitstream/handle/10024/164429/VN_2022_65. https://reutersinstitute.politics.ox.ac. Teoksessa Schooling for Tomorrow. 21–37). Reuters Institute Digital News Report 2022. https://doi.org/10.1787/9789264023642-en Okko, S. html Hyrkkö, S. 1+4 strategista valintaa Suomelle. Sitran työpaperi, 3.4.2023. Think Scenarios, Rethink Education (s. (2022). Sivistyksen merkitys kasvaa, kun yhteiskuntamme digitalisoituu. Mikä ViLLE. (2023). Haettu 2.9.2024 osoitteesta https://www.oppimisanalytiikka.fi/ville/ Valtioneuvosto. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:65. (2006). Haettu 2.9.2024 osoitteesta https://www.valtiolla.fi/tekniikan-kesyttamisesta-tekoalyn-sivistykseen/ Reuters Institute. 294– 297. (5.5.2024). “Tekoälyn lukutaito on osa tämän päivän sivistystä”. Turun yliopiston oppimisanalytiikan tutkimusinstituutti. Valtioneuvoston selonteko: Suomen digitaalinen kompassi. Aikuiskasvatus, 4/2023, s. (7.6.2024). (2022). Tekniikan kesyttämisestä tekoälyn sivistykseen. pdf?sequence=1&isAllowed=y Tekoälyn kokoinen aukko peruskoulussa. Professori Tiktokista: Maailman tehokkain propagandaja valvontatyökalu. (1.4.2024). Haettu 2.9.2024 osoitteesta https:// www.verkkouutiset.fi/a/professori-tiktokista-maailman-tehokkain-propaganda-ja-valvontatyokalu/#a725b8ad Ogilvy, J. (2022)
59 3/24 Futura Sivistyksen teemavuoden välitilinpäätös – pölyt pois ja toimimaan Lauri Tuomi KTT, toimitusjohtaja Kansanvalistusseura sr. Maailman talous on ollut kriisissä ja markkinat turbulenssissa. Teemavuoden varsinainen loppuraportti julkaistaan maaliskuussa 2025. Juhlavuotemme kunniatehtävänä saamme koordinoida tätä tapahtumien vuotta. Läpäiseviksi näkökulmiksi nimettiin digitalisaatio ja myötätunto. Futura-lehden ilmestymiseen mennessä on jo yli 200 tapahtumaa toteutettu kotimaassa ja maailmalla. Vietämme parhaillaan sivistyksen teemavuotta. Tapahtumat ja niiden viestintä ovat tavoittaneet satoja tuhansia suomalaisia. Idea teemavuodesta syntyi jo kolme vuotta sitten, emmekä voineet kuvitellakaan, miten ajankohtaiseksi teema voisi tulla. Pelkona on, että sivistys voi jäädä näiden muutosten jalkoihin. On tärkeää kysyä, olisiko sivistyksestä apua haasteista selviytymiseen. Tässä katsauksessa keskityn teemavuoden ensimmäisen puoliskon tuloksiin. Teemavuoden juhlatoimikunta valitsi kuusi pääteemaa, joiden kautta sivistystä tarkastellaan. lauri.tuomi@kvs.fi Ku va Ke rtt u M ali ne n. Euroopassa puhkesi sota Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tähän katsaukseen olen koonnut otteita tapahtumaraporteista. Demokratia on uhattuna, kun diktatuuria tavoittelevat pyrkivät valtaan. Sivistys nähdään monitasoisena KATSAUS. Teemavuoden aikajänteenä ja inspiraation lähteenä toimii Kansanvalistusseura säätiön 150-vuotisjuhlavuosi. Opetusja kulttuuriministeriön nimeämän vuoden aikana tavoitteena on pyyhkiä pölyt sivistyksen päältä ja sanoittaa sivistys tähän päivään. Syksyllä on luvassa vielä laaja kansalaiskuuleminen, jonka tulokset liitetään osaksi raporttia. Nämä pääteemat ovat kestävä tulevaisuus, yhdenvertaisuus, tiede, taide ja kulttuuri, lukutaito ja elinikäinen oppiminen. Tänä aikana Suomi on kehittynyt yhdestä maailman köyhimmistä maista yhdeksi maailman menestyneimmistä valtioista. Sivistys on teon sana Teemavuoden tapahtumaraporttien valossa sivistys nähdään voimavarana, joka auttaa meitä löytämään yhdessä ratkaisuja tämän ajan visaisiin haasteisiin. Teemavuoden tapahtumakalenteriin on voinut hakeutua kaikki halukkaat yhteisöt ja verkostot
Kestävä tulevaisuus -teeman yhteydessä sivistystä on käsitelty sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmista. Juhlatoimikuntamme puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen on todennut, että sivistymättömyys on helppo määritellä: se on ahneutta, tyhmyyttä ja suvaitsemattomuutta. Seuraavaksi tarkastelen teemavuoden esille nostamia sivistysnäkökulmia kuuden pääteeman kautta. Sivistys nähdään teon sanana, joka luo toimintaa paremman huomisen puolesta. Kuluvan vuoden aikana tieteen merkitystä on tuotu esille useissa tapahtumissa. 3/24 60 Futura Sivistyksen teemavuoden välitilinpäätös ja -ulotteisena käsitteenä, jonka täydellistä määrittelyä pidetään vaikeana. Sivistys on suvaitsevaisuutta Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo -teemaan liittyvissä tapahtumissa on pohdittu esimerkiksi monimuotoistuvaa Suomea, vammaisten yhdenvertaisuutta sekä oppilaitoksen yhteisöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta. Säätiömme perustama sivistyksen ja oppimisen tiedekeskus Soppi on teemavuoden aikana kiertänyt maatamme. Arkisivistyneen on ymmärrettävä, että tämän päivän teot tai toimimattomuus vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Aitoja kohtaamisia ja vuoropuhelua on vaikea luoda, kun ei osata luoda yhteisymmärrystä. Sivistyksellä on myös menneen ajan painolastia, jota toivotaan purettavan. Useiden näyttelyvieraiden on haastavaa katsoa edes muutamaa vuotta eteenpäin, puhumattakaan useista vuosikymmenistä. Digitalisoituvan maailman myötä esimerkiksi sosiaalinen media on ajanut ihmiset vastakkain. Sivistys voidaan nähdä elitistisenä ja vain harvoille kuuluvana. Sivistys näyttäytyy tässä ajassa arkisivistyksenä, joka on tekoja, joissa mietitään mitä voin tehdä muiden hyväksi – erityisesti niiden hyväksi, jotka uhkaavat jäädä sivuun ja yksinäisyyteen. Näitä ovat muun muassa tieteeseen liittyvät luentosarjat, lukupiirit ja vaikkapa Tieteiden yö -tapahtuma. Tulevaisuus ei odota valmiina. Kävijät on usein yllätetty sanomalla, että tämän päivän lapset ja nuoret voivat elää täyttä elämään vielä 2090 vuonna ja siitä eteenpäin. Kulttuuri ja taide sivistyksen edelläkävijänä -teemaan liittyvä tapahtumia tänä vuonna ovat olleet muun muassa Taidetarinoita ja perinneporinoita -tapahtuma, Sivistyksen ihmeitä. Sivistys on tässä tekoälytiedon vallankumouksessa kantava voima. Digitalisaatio on luonut meille mahdollisuuden avoimeen tieteeseen. Tietopääoma muuttuu sivistykseksi, kun se otetaan käyttöön paremman yhteiskunnan rakentamiseksi. Eteenpäin katsominen on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Yksi keskeisistä havainnoistamme on, että tulevaisuushorisontti on yllättävän lyhyt. Sivistyksen uudelleen sanoittamista tarvitaan. Tämä aika on tuonut esille näennäistiedon hyödyntämisen, kybervaikuttamisen ja väärän tai valheellisen tiedon käyttämisen vallan keinona. Hänen mukaansa sivistystä ei ole mustavalkoinen joko-tai-ajattelu vaan sivistykseen kuuluu sekä-että-ajattelu. Sivistys voidaan nähdä siis näiden vastakohtina pyyteettömyyden, viisauden ja suvaitsevaisuuden kautta. Kansanvalistusseurakin aloitti toimintansa tieteellisen tiedon kansanomaistamisesta. Osaava kansakunta pyrkii tutkitun tiedon äärelle, ymmärtää tutkimustyön lainalaisuudet ja on kriittinen kvasitietoa kohtaan. Filosofian tohtori Pekka Sauri on sanonut viisaasti, että sivistykseen liittyy vuorovaikutus ja kohtaamiset, vaikka aina ei oltaisi toisen osapuolen kanssa samaa mieltä. Sivistykseen on nähty liittyvän vahvasti osallisuus ja suvaitsevaisuus. Ahdistusta aiheuttaa toiminnan puute. On huolestuttavaa, jos meillä ei ole näkymää siitä, millaista tulevaisuutta olemme luomassa. Tekoälyn kielimallit johdattelevat meitä tarkkaan valikoidun ja seulotun tiedon ääreen. Sivistyksen juuret Tieteestä sivistykseksi -teema nostaa esille sivistyksen juuret. Aistein havaittavan aidon tiedon lähteille on yhä vaikeampi mennä. Kestävään tulevaisuuteen liittyy myös haastava aikahorisontti. Tämän teeman keskeinen tulos on, että sivistys kuuluu kaikille – ja kaikkien tulisi päästä pohtimaan sivistyksen merkityksiä. Samalla on pohdittu sitä, miten jakautunutta näihin teemoihin liittyvä keskustelu on tänään. Useissa puheenvuoroissa on todettu, että meillä on tietoa, osaamista ja taitoa aikamme haasteiden ratkaisuun. Sivistysvaltiomme kehittäjät 150 vuoden takaa myhäilisivät tyytyväisenä, että vihdoin tiede on tullut jalustalta kaikkien saataville
Sivistysvaltio ei saa unohtaa kaikkien mahdollisuutta oppia läpi elämän. Tapahtumaraporttien mukaan kulttuuri ja taide syventävät – ja toisaalta laajentavat. Kaikki tavat oppia ovat merkityksellisiä. Jotta lapset ja nuoret oppisivat lukemisen merkityksen, pelkkä koulun rooli ei riitä vaan jokaisen aikuisen tulisi olla esimerkkejä siitä, mitä iloa ja mielekkyyttä lukeminen voi meille tuottaa. Meillä on ollut vahva usko oppimiseen ja sen merkitykseen paremman tulevaisuuden luojana. Sivistyksen pelottomia puolustajia tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin! Lisätietoja sivistyksen teemavuodesta: www.sivistys.fi. Teemavuoden aikana on myös viisaasti kysytty, mitä meille jäisi, jos sivistys otettaisiin pois. Kulttuuriin ja taiteeseen on liitetty vahvasti esteettisen ilmaisun, henkisen kehityksen ja yhteisöllisyyden näkökulmat. 61 3/24 Futura Lauri Tuomi -luentosarja ja useat konsertit sekä kirjallisuustapahtumat. Esimerkiksi vapaaehtoistyö ja paikallisiin yhteisöihin osallistuminen nähdään hyvinvointia lisäävinä muotoina. Tämän jätäkin sinun, hyvä Futura-lehden lukija, pohdittavaksi. Jokainen hetki, jossa kohtaamme toisiamme, luo mahdollisuuksia oppimiseen. Taide ja kulttuuri ovat rakentaneet kansallisen identiteettimme, mutta silti näihin sektoreihin kohdistuu ennakkoluuloja ja -käsityksiä. Unescon sanoin: elinikäinen oppiminen on kaikkien perusoikeus. Jotta meillä olisi kirja luettavaksi, tarvitaan mittava tekijöiden joukko: kirjoittajat, kääntäjät, kustantajat, graafikot, teknologiaosaajat ja kirjakaupat. Sivistys tarvitsee pelotonta puolustusta Sivistyksen teemavuoden välitilinpäätös osoittaa, kuinka tärkeänä, moniulotteisena ja -tasoisena sivistys nähdään. Tapahtumissa yhteisöllisyys ja osallisuus on nähty tärkeinä. Se on tekoja, toimintaa, vuorovaikutusta ja kohtaamista paremman huomisen eteen. Teemavuoden aikana lukutaitoa ja dialogia on käsitelty useissa tapahtumissa. Elinikäinen oppiminen vaatii myös yhteiskunnan suojelusta. Sivistys on muotoutuva käsite, joka liimaa sivistysvaltion osat kiinni toisiinsa ja luo kansakunnan, jolla on tahtoa ja kykyä ratkaista kohtaamiaan haasteita. Oppimisen mahdollisuuksia on ympärillämme loputtomiin. Sivistys on oppimista läpi elämän Kuudes teema on elinikäinen oppiminen ja sivistys. Yksi Suomen vahvuuksista on ollut toimiva kansalaisyhteiskunta. Lukutaito on sivistyksen perusta Viides teema on lukutaito ja dialogi. Kirjan on edelleen todettu olevan loistava käyttöliittymä. Tervetuloa Sivistyksen teemavuoden loppuvuoden tapahtumiin ja tapahtumajärjestäjäksi. Sivistysvaltion tulisi huolehtia kirjallisuuden ekosysteemin toimivuudesta, jotta meillä olisi kansallisten kieltemme kirjatarjontaa. Kansallisgalleria lähti mukaan tiedekeskuksemme Suomi-kiertueelle tuomalla virtuaalisen Hugo Simbergin maailma – näyttelyn kaikkien saataville. Kännykät tahtovat viedä huomiomme ja keskittymiskykymme. Nyt tätä uskonvahvistusta tarvitaan. Olemme olleet yhdistysten ja järjestöjen luvattu maa, mutta nyt näiltä toimijoita ollaan viemässä resursseja. Tekoäly ja digitalisaatio helpottavat oppimista, ja etäoppiminen on mahdollista todistetusti myös äärimmäisissä olosuhteissa. Lasten ja nuorten lukutaidon edistäminen on nostettu myös hallitusohjelmaan. Pitkien tekstien lukeminen tuntuu vaivalloiselta. Lukutaidon sanotaan olevan kriisissä. Tarjolla on ollut esimerkiksi Lukuviikko, Kaiken kansan kirjapäivä, lukupiirit sekä Vanhan kirjallisuuden päivät. Samalla yhteisöllisyyden uudet muodot ovat vähentäneet kiinnostusta jäsenyyteen sitoutumiseen. Kirjailijat ovat uudessa tilanteessa entistä ahtaammalla, ja esimerkiksi tietokirjallisuuden kustantaminen on vähentynyt radikaalisti. Esimerkiksi tietokirja nähdään yhteisen kielen ja ymmärryksen rakentamisen välineenä. Menestyvä työyhteisö näkee oppimisen laajasti, ei vain ammattiosaamisen näkökulmasta. Nyt on kuitenkin syytä olla huolissaan. Lukutaito on sivistyksen perusta, ja se on ollut ylpeyden aiheemme. Teemavuoden aikana on myös monilla työpaikoilla puhuttu sivistyksen merkityksestä. Kulttuuria ja taidetta ei ole nähty vain taiteilijoiden tai kulttuurin ammattilaisten areenana vaan luova yhdessä tekeminen, ITE-taide tai vaikka yhdessä taiteen kokeminen on nähty sivistystä vahvistavina
Suomen sivistyksen historiakin muistuttaa tästä moniulotteisuudesta. Se voi samaan aikaan tarkoittaa kaikkea ja ei mitään. Kristiina Brunila AGORA kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskus Helsingin yliopisto kristiina.brunila@helsinki.fi Sivistys on Suomessa käsite, joka sai pitkään osakseen laajaa kiinnostusta, arvostusta ja kunnioitusta. Koulutuksen hallinnointi on siirtynyt managerialistisempaan suuntaan, jossa painotetaan tehokkuutta, mittaamista ja tulosvastuuta. 3/24 62 Futura PUHEENVUORO Koulutus on kuollut, eläköön sivistys. Koulutus on kaupallistunut ja alistettu markkinalogiikalle. Tavoitteena ei ole enää sivistys ja kriittinen ajattelu, vaan suoraan työmarkkinoille sovellettavien kykyjen ja kompetenssien hankkiminen.. Koulujen ja yliopistojen on kilpailtava keskenään rahoituksesta, opiskelijoista ja resursseista, mikä johtaa koulutuksen tuotteistumiseen. Opettajien ja oppilaiden työskentelyä valvotaan ja kontrolloidaan erilaisten mittareiden ja arviointikriteerien avulla. Talouslähtöinen kontrolli rajoittaa koulutuksen toimintaa monin tavoin, ja koulutus nähdään välineenä edistää talouskasvua ja kilpailukykyä. Toisin on nykyään. Edellä mainittu vähentää koulutuksen, tiedon ja ymmärryksen arvoa itsessään ja sen merkitystä yksilön ja yhteiskunnan laajempana kehityksenä. Sivistys on moniulotteinen termi, jonka tarkka määrittely on haastavaa. Koulutus on etenkin 2000-luvulla voimistuneen taloudellistumisen myötä asetettu uudelleen arvioinnin kohteeksi taloudellisten mittareiden perusteella, eikä esimerkiksi sivistyksen kautta. Perinteisesti sivistys ja koulutus on nähty tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Vallitsevassa taloutta korostavassa eetoksessa kurkotetaan mahdollisimman vakuuttavaan koulutuksen tulevaisuutta koskevaan ennakointiin eikä kukaan juurikaan puhu sivistyksestä. Nykyään, samoin kuin erilaisissa tulevaisuusvisioissa, Suomi halutaan esittää kansainvälisesti koulutuksen mallimaana, jossa painotetaan korkeatasoista opetusta ja tasa-arvoa. Koulutuksen taloudellistuminen ja yksilökeskeisyys Koulutusjärjestelmä on sekä Suomessa että laajemmin muokkautunut poliittisten, taloudellisten ja ideologisten muutosten seurauksena. Samalla koulutus kuitenkin tärähtää yksilöön eli yksilön oppimiseen, pätevyyksiin, taitoihin ja kykyihin, jopa halutunlaisiin tunnerepertuaareihin. Mutta olisiko kuitenkin syytä. Tämä kirjoitus pohtii, voisiko sivistys toimia vaihtoehtona tilanteessa, jossa perinteinen koulutus ei kykene vastaamaan yhteiskunnallisen ymmärryksen, oikeudenmukaisuuden ja kriittisen ajattelun vaatimuksiin. Elämme vuotta 2024, joka on nimetty sivistyksen teemavuodeksi, mutta yhteiskunnallisessa keskustelussa sivistykseen ei juurikaan törmää. Sivistys viittaa perustasolla koulutukseen, mutta se on ja voisi olla paljon muutakin kuin pelkkä muodollinen koulutus. Tämä tarkoittaa, että koulutusta arvioidaan taloudellisten mittareiden, kuten tehokkuuden, tuottavuuden ja sijoitetun pääoman tuoton perusteella
Tällöin ensisijainen kiinnostus ei olisi yksilön taloustalkoohenkisessä oppimisessa ja osaamisessa vaan kyvyssä ajatella kriittisesti, mahdollisimman kollektiivisesti nähtynä. Nykyisenlaisen kehityksen jatkuessa koulutus menettää elinvoimaansa ja näivettyy. Koulutus jatkaa eriarvoisuuden ja etuoikeuksien uusintamista. Olemme jo Suomessakin astuneet koulutusmarkkinoille, joilla yhä useampi toimijataho haluaa osansa koulutuksesta. Samalla se rajoittaa ymmärrystämme koulutuksen tulevaisuudesta. Vasta avoimuus sille, mitä ei tiedä, voi mahdollistaa muutoksia omassa ajattelussa ja muussa toiminnassa. Kirjailija Aldous Huxley totesi jo aikoinaan, kuinka ihminen ei voi kuluttaa paljon, jos hän istuu paikallaan ja lukee kirjoja. Koulutus kapenee niin tavoitteiltaan kuin ihmisnäkemykseltään. Koulutuksen taloudellistuminen säätelee ymmärrystämme koulutuksesta, sen yhteiskunnallisesta roolista, tavoitteista, sisällöistä ja sen tarjoaman tiedon luonteesta samoin kuin koulutuksen ihmisnäkemyksestä. Koulutusjärjestelmän läpäisemä yksilökeskeisyys ja yksilön itsevastuullisuuden korostaminen oman inhimillisen pääomansa kehittämisestä nähdään tehokkaana ratkaisuna taloudesta kumpuaviin ongelmiin, minkä takia kiinnostus koulutusta ja koulutuksen tulevaisuutta kohtaan onkin herännyt uudella tavalla. Myös laajemmat hyvinvointivaltiota koskevat muutokset ja siirtymä kilpailukyky-yhteiskunnaksi korostavat taloudellistumista ja kaikista yhteiskunnallisista ja kulttuurisista kiinnikkeistä riisutun yksilön itsevastuullisuutta. Se voisi kannustaa ilonpilaajaksi ryhtymiseen ja sen hengessä olemiseen ja tekemiseen, joka ei pelkää haastaa vallitsevaa tilannetta, puuttua epäkohtiin, kuten koulutuksen uusintamaan eriarvoisuuteen ja etuoikeuksiin. Sivistys voisi merkitä kasvavaa avoimuutta ja kiinnostusta toisia ja ympäristöä kohtaan, mukaan lukien vahvempaa avoimuutta sille, mitä ei tiedä. Hallitukset, kunnat, koulutusorganisaatiot, työmarkkinatoimijat, ajatushautomot, yritykset, kaupalliset toimijat ja teknologiateollisuus muiden toimijoiden ohella kamppailevat entistä vahvemmin koulutuksen tulevaisuuden omistajuudesta myös esimerkiksi ryhtymällä itse tulevaisuustiedon tuottajiksi. Koulutusmahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti, vaan etuoikeutetuimmat pystyvät hankkimaan paremman koulutuksen aina varhaiskasvatuksesta lähtien. Koulutusjärjestelmää läpäisevä yksilökeskeinen ajattelu unohtaa rakenteelliset, kulttuuriset ja (talous)poliittiset näkökulmat, sen, että lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on aina yhteiskunnalliset ja kulttuuriset kiinnikkeet ja sen, että ihmiset eivät koskaan lähde samalta viivalta. Tällä tavoin sivistys viittaisi syvempään kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen sivistykseen ja yhteiskunnallisen mielikuvituksen vahvistumiseen. Koulutusjärjestelmään on jo nyt hankala sisällyttää sivistyksen laajempaa eetosta taloudellistumisen asettamiin rajoituksiin, jotka korostavat yksilön ominaisuuksia ja kykyjä inhimillisenä pääomana. Kaikki tämä puolestaan vaikuttaa koulutuksen yhteiskunnalliseen asemaan, tavoitteisiin, sisältöihin, metodeihin ja koulutuksen ihmisnäkemykseen. Sivistys voisi ehkä tarjota solidaarisuutta ja vastarinnan muodon, rohkaista väistämään ja välttelemään taloustalkoohenkisyyttä. Ja miten sivistystä voisi tällöin ajatella. Tällä hetkelläkään koulutus ei toimi demokraattisena, reiluna ja tasa-arvoisena väylänä henkilökohtaiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, vaan se toimii välineenä taloudellisten ja poliittisten intressien edistämisessä. Tutkimuspiireissäkin on jo alettu käydä keskustelua koulutuksen kuolemasta, varsinkin jos edellä kuvatut muutokset jatkuvat. Sivistys voisi merkitä myös vahvempaa yhteiskuntalukutaitoa ja lukemisen, taiteen, tieteen ja filosofian uudelleen löytymistä, ymmärtämistä ja arvostusta. Sivistyksen mahdollisuudet vastarintana Jos koulutus tulevaisuudessa näivettyy tai peräti perinteisessä mielessä ymmärrettynä kuolee, niin voisiko sivistys nousta vastavoimaksi ajassa, jossa elämää valjastetaan ennen kaikkea taloustalkoohenkisyyteen. 63 3/24 Futura Markkinaorientoitunut koulutusjärjestelmä ei kykene vastaamaan tulevaisuutta koskeviin merkittäviin ongelmiin vaan tyytyy luomaan ja uusintamaan eriarvoisuutta ja etuoikeuksia. Kristiina Brunila. Saattaisimme hyvinkin keksiä ajattelun ja lukemisen uudelleen. Koulutuksen on vahvemman taloudellistumisen myötä ikään kuin avauduttava yhteiskunnalle ja oikeutettava olemassaolonsa tuottamalla taloudellisia hyötyjä ja kasvattamalla ja kouluttamalla ihmispääomaa työmarkkinoille
Toimeen tarttuminen tarkoittaa lähes väistämättä altistumista epämukavuuksille ja kärsimykselle. Tämä voisi lopulta ehkä myös ohjata tulevaisuudessa koulutuksen elvyttämiseen ja uudelleen löytymiseen sivistyksen, kriittisen ajattelun ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Meillä on etenkin länsimaissa merkittävä vastuu vallitsevista ja kehkeytymässä olevista kriiseistä ja sen ohella paljon tietoa siitä, mitä kriiseille voidaan tehdä. Se tarkoittaa toisten kokemusten kuuntelemista ja ymmärtämistä ja omista etuoikeuksista luopumista. Myös kaikenlainen vapaaehtoistoiminta, kansalaisjärjestöjen työ ja erilaiset yhteisölliset hankkeet voivat toimia foorumeina, joissa sivistys voi vahvistua ja kehittyä. Yhteisölliset tapahtumat, kuten yhteiskunnalliset liikkeet ja aktivismi, lukupiirit, keskusteluryhmät ja taideprojektit voivat edistää sivistystä ja yhteiskunnallista mielikuvitusta. Toivoa peräänkuuluttavat usein tahot, jotka jo näkevät itsensä sivistyneinä, ovat lähtökohtaisesti hyvässä asemassa, ajattelevat hyötyvänsä toivopuheesta tai eivät eri syistä johtuen kestä epämukavuutta herättävää todellisuutta. Koulutus onnistuu lähinnä tarjoamaan lapsille ja nuorille ratkaisuksi itseen kääntymistä ja omien tunteiden erittelyä, mutta kriisit eivät ratkea näin. Toiminta ja sivistys kulkevat tällä tavalla käsi kädessä. Reilumpi ja oikeudenmukaisempi tulevaisuus edellyttää kollektiivista sivistymistä kriiseistä ja kärsimyksestä ja niihin johtaneista tekijöistä. Myös vaihtoehtoiset kasvatuksen ja pedagogiikan muodot, kuten ihmisoikeusja demokratiakasvatus, tasa-arvo-, queer-, feministinen ja kriittinen pedagogiikka, globaalikasvatus, seksuaalikasvatus ja antirasistinen kasvatus yhdistävät tietoon ja tietäjyyteen liittyviä kriittisempiä vallan ja valtasuhteiden toimintaa tunnistavia tarkasteluja, jotka voisivat tässä ’yksilöön tärähtävässä ajassa’ olla erittäin tarpeellisia. Myös koulutus ja toivo kulkevat käsi kädessä, sillä koulutuksen määrän lisäämisen nähdään vastaavan syvään toiveiden kaivoon. Tulevaisuus on sellainen kuin siitä teemme. Ymmärryksen syventyminen kysyy yhteiskunnallista mielikuvitusta ja parempaa yhteiskunta-analyysiä kollektiivisena ajatellun sivistyksen keskeisenä osana. Ehkä sitten kun toimimme, meillä on toivoa. Miten vahvistaa sivistystä, kun koulutus on kuollut. Toivon peräänkuuluttaminen voi olla tapa olla tekemättä mitään, ulkoistaa ongelma muualle tai hyödyntää sitä omiin tarkoitusperiin. Koulutus nähdään tänä päivänä reseptinä vaivaan kuin vaivaan, ja koulutuksen määrän kasvattamisella ratkaistaan kaikki yhteiskunnalliset ja etenkin talouselämästä kumpuavat ongelmat. Jos koulutus on epäonnistunut sivistyksen vahvistamisessa ja jos sivistys voisi toimia vastavoimana taloudellistumiselle, miten voisimme tulevaisuudessa vahvistaa sivistystä, jos ei koulutuksen kautta. Voisimme kuitenkin ehkä jättää toivopuheen hetkeksi ja keskittyä sen sijaan toimimaan juuri nyt. Sivistystä voidaan vahvistaa luomalla tilaisuuksia vuorovaikutukseen ja yhteisölliseen toimintaan, joissa korostetaan avoimuutta, kriittisyyttä ja toisten elollisten kokemusten huomioimista. Se voi tarjota mahdollisuuden arvokkaaseen ja merkitykselliseen elämään, jossa kriittinen ajattelu ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä arvoja. Toivo ja sivistys kiinnittyvät helposti moderniteetin lupauksiin jatkuvasta kehityksestä ja ratkaisujen etsimisestä ja löytymisestä. Kääntyminen itseen voi pahimmillaan viedä lapsilta ja nuorilta toimijuuden ja yhteiskunnallisen mielikuvituksen mahdollisuuden. 3/24 64 Futura Toivo ja sivistys Sivistys yhdistetään helposti toivoon ja toivo sivistykseen. Koulutus on kuollut, eläköön sivistys?. Feministisessä ja tasa-arvopedagogiikassa tietoa ja tietäjyyttä ajatellaan jatkuvasti muotoutuvana, jolloin niiden voi ajatella olevan jatkuvassa tulemisen tilassa. Näin ajateltuna sivistys on jotain sellaista, jonka vahvistaminen edellyttää osallistumista ja yhteistä vastuunkantoa. Jos haluamme rakentaa rauhanomaista ja reilua yhteiskuntaa, yhteiskunnallinen mielikuvitus tukee näitä pyrkimyksiä. Kaikki edellä mainitut toiminnan muodot ovat jo olemassa, ja niitä voisi herätellä uudestaan henkiin. Ajattelun syveneminen vaatii kykyä olla epävarmasti ja keskeneräisesti. Sivistyminen voi olla avain muutokseen. Samaan aikaan kun etuoikeutetut peräänkuuluttavat sivistystä ja toivoa, meillä on käsillä vakavia kriisejä, kuten ilmastokriisi, luontokato, eriarvoisuuden kasvaminen, sodat ja hoivan kriisi, joiden aiheuttajina etuoikeutetuilla on osansa
Göte Nyman professori Helsingin yliopisto gote.nyman@helsinki.fi Mika Pantzar emeritusprofessori Helsingin yliopisto mika.pantzar@helsinki.fi. Eri kulttuureissa tuotettujen opetusaineistojen myötä tekoälyn universaalilta näyttävä maailma on ehkä samalla tavalla fragmentoitumassa kuin maapallo nykyään. Voiko sivistys edes olla yksiselitteinen erilaisista kulttuureista riippumaton käsite. Syyllistytäänkö tällöin liikaa yksinkertaistavaan kolonialistiseen perinteeseen, jossa länsimainen sivistys nähdään edistyksenä ja vaihtoehtona villi-ihmisten barbarismille. Onko kaikenlainen sivistys, esimerkiksi kylmä ja tinkimätön muotosäännöistä kiinni pitäminen, edes tavoittelemisen arvoista. Miksi ChatGPT:n tekemät virheet ovat innostaneet tuhansiin kommentaareihin ja tutkimuksiin ja saaneet sen käyttäjät ärsyyntymään. Missä tilanteissa sivistys mitataan. Kiinalainen valvontayhteiskunnan totalitarismi ja amerikkalainen muutaman yrityksen hallitsema datatalous tuottavat hyvin erilaisia sivistyksen muotoja. Tämä oli ensimmäinen ajatus, kun aloimme kirjoittaa artikkelia tekoälyn sivistyksestä. Vaadimmeko koneelta enemmän kuin ihmiseltä. Näiden kysymysten johdattelemana pohdimme, voisiko tietokoneen ja tekoälyn kehitystä ymmärtää sivilisoitumiskehitystä kuvaavien teorioiden ja luokittelujen kautta. 65 3/24 Futura PUHEENVUORO Voiko tekoäly olla sivistynyt. Mitä olisi sivistysäly. Mitä on barbaari tekoäly. Keskustelujemme tuloksena päädyimme kuitenkin näkemään toisenkinlaisen kulman. Tiivistelmä Ei tietenkään voi olla
• ”What’s to become of me?” eli mikä on tämä sivistynyt uusi olio. Eliza läpäisi Higginsin määrittelemän sivistystestin kirkkaasti ja hillityllä tyylillä. Sivistynyt tekoäly ei Elizan tavoin koe menneen, nykyolemisen ja tulemisen tuskaa ja iloa, kun se oppii uusille tavoille ja saa palautetta onnistumisestaan. Higginsin ohjaaman, epäinhimillisen ja painostavan harjoittelun tuloksena hän oppii lopulta puhumaan ja käyttäytymään elegantilla ja virheettömän yläluokkaisella tavalla. Viehättävä Eliza ei paljastu ja professori jopa luulee häntä aidoksi unkarilaiseksi prinsessaksi. Eliza oppi käyttäytymään ja puhumaan kuin kuka tahansa sivistynyt yläluokkainen Lontoossa, jopa tuota tyyliä karrikoiden. • Oliko professori Higgins akateeminen barbaari. Hänen koskettava tyylinsä, kehityksensä, kokemuksensa ja reaktionsa uuteen oppiin ja opin koettelemuksiin ovat inhimillisempiä kuin tunteettoman ja yksioikoisen Higginsin akateemiset otteet. Elizan on aika löytää oma, uusi inhimillinen maailmansa ja etääntyä tästä raakalaisesta professorikouluttajasta. • Minkälainen on sivistynyt tekoälyn opettaja. What am I to do?” Eliza on tietoinen itsestään ja olemuksestaan ihmisenä. Eliza kykenee näiden ominaisuuksiensa pohjalta myös kritisoimaan opettajaansa. Kaiken tämän läpi voi aavistaa ihmisen, jolla on vahvasti ankkuroituneita omia arvoja, kokemus itsestään, oikeudentunto ja tahto kasvaa ihmisenä eikä ainoastaan taitavana keskustelijana. • Mitkä ovat sivistetyn tekoälyn kriteerit. Elokuvaversion Elizan inhimillinen charmi, voima ja laitapuolen sivistys valloittavat katsojan silloinkin, kun hän puhuu rankkaa cockneytä, on epäsiisti, käyttäytyy syrjäkatujen koodiston mukaisesti ja uskaltaa haastaa arvostetun professorin. My Fair Lady on oiva inspiraation lähde pohdittaessa kysymystä, voiko tekoäly olla sivistynyt. • Onko tekoälyn myös poisopittava jotakin ja mitä se olisi. • Hermostuuko tekoäly barbaariseen opettajaansa ja karkaa omille teilleen?. Käy kivuliaan selväksi, että Higgins on käyttäytynyt sivistymättömästi ja oppilaansa edun täysin unohtaen. Hänen inhimilliset reaktionsa näytelmässä ovat kuitenkin sellaisia, että on mahdotonta edes verrata häntä tekoälyn ’käyttäytymiseen’. Tekoäly käyttäytyy oppimallaan tavalla ja saa jatkuvasti ohjaavaa palautetta kouluttajiltaan tai itseohjaavilta ja numeerisesti palkitsevilta algoritmeilta. Elizan oppima puhe ilmentää hänelle aivan uudenlaista vakuuttavuutta ja voimaa. Hän haluaa kuitenkin oppia puhumaan oikealla tavalla voidakseen saada työtä oikeasta kukkakaupasta ja päätyy fonetiikan professori Henry Higginsin rankkaan kielikouluun. Lopuksi hän vielä huokaa epätoivoisesti: “What's to become of me?" Onko häneen kehittynyt jotakin täysin vierasta, keinotekoista ja epäaitoa. Eliza ei pääse irti omasta historiastaan ja parahtaa täysin uupuneena Higginsille voittoisan sivistystestin jälkeen: ”What am I fit for. What have you left me fit for. Where am I to go. Näytelmän asetelmassa ovat tämän kysymyksen peruselementit: • Minkälainen koulutus tekee tekoälystä sivistyneen. • Tulisiko sivistyneen tekoälyn kyetä kritisoimaan opettajiaan. Kovassa koulussa Eliza ei ainoastaan opettele puhumaan uudella tavalla, vaan myös käyttäytymään sivistyneesti. 3/24 66 Futura Voiko tekoäly olla sivistynyt. Näin voi tekoälystä kehittyä huoleton psykopaatti, jonka täydellisen rationaalinen käytös ilahduttaa opettajiaan. • “What am I fit for” eli missä sivistynyttä tekoälyä tarvitaan. Niinpä Higgins vie hänet juhlallisiin lähetystötanssiaisiin sivistystestiin, missä hänen entinen oppilaansa, kuuluisa unkarilainen foneetikko jäljittää Elizaa ja lopulta tanssii ja keskustelee hänen kanssaan. 1. Kaiken tämän se ottaa mukisematta vastaan ja suuntautuu huoletta aina uudella, millä tahansa oppimallaan tavalla. Higgins ja hänen kollegansa sen sijaan juhlivat kokeen menestystä ja uuden sivistyneen ihmisen syntyä. Tätä juhlaa ennakoidaan nyt tekoälyn jättien salongeissa, vaikka sivistystestejä ei ole vielä edes viritetty. näytös: My Fair Lady Shawn näytelmään Pygmalion (1913) perustuvassa My Fair Lady musikaalissa Eliza Doolittle on köyhä ja alaluokkainen, värikästä Cockneyn murretta puhuva, olemukseltaan ja puheissaan rahvaanomainen kukkamyyjä Lontoon Covent Gardenista
72 arvioijaa sai luettavakseen neljä tieteellistä abstraktia. Tämän päivän tekoäly on epäilemättä ’lukenut’ myös nämä. Täysin kesken on vielä työ, jolla halutaan saada tekoäly aidosti ymmärtämään meitä, vaikka keskustelu tekoälyn kanssa jo vaikuttaakin siltä, kuin kone ymmärtäisi ihmistä. Herbert Simon ja Daniel Kahneman, molemmat nobelisteja, ovat ehkä kuuluisimpia rationaalisen päätöksenteon kriitikoita. Tutkimuksissa on vieläpä tapana tosiasiallisesti kiusata tutkittavaa koehenkilöä kognitiivisesti muotoilemalla ongelmat hankalasti ymmärrettäviksi, sillä tarkoitushan on osoittaa päätöksenteon puutteita. Voiko esimerkiksi hakukone olla sivistynyt. Meille, tämän kirjoittajille, sivistys tarkoittaa länsimaista nykyaikaista ajatusta muun muassa tunneälystä, kohteliaisuudesta ja käytössäännöistä sekä erilaisista tavoista ja tottumuksista, jotka tekevät sosiaalisesta kanssakäymisestä sujuvaa ja mukavaa. Eri aikoina sivistystä on määritelty omalla tavallaan. Kun tekoäly vihdoin kykenee kertomaan itsestään ja avaamaan päätöstensä perusteluita meille ihmisille ymmärrettävästi, niin se on askelen lähempänä itseymmärrystään. Ei ole liioittelua todeta, että uuden käyttäytymisen taloustieteen tutkimusta on dominoinut trendi, jonka mukaan suorastaan ilakoidaan sillä, kuinka huono ihminen onkaan tekemään rationaalisia päätöksiä. Sivistykselle ei ole yksikäsitteistä määrittelyä. Inhimillisen päätöksenteon tutkimusta on pitkään hallinnut rationaalisen ja harhaisesti tai rajallisesti rationaalisen päätöksentekijän malli. Monia näitä ominaisuuksia ei nykyisen kaltaisella tekoälyllä ole. Sama hämmästely ilmenee myös ChatGPT:n tutkimuksissa, joissa osoitetaan, kuinka hulluja virheitä se tekee. Helposti vaadimme kuitenkin tekoälyltä ominaisuuksia, jotka eivät edes ihmisen maailmassa toteudu. Tällainen ’musta laatikko’ on toistaiseksi ongelmallinen käyttäjälle, joka ei tiedä tekoälyisten päätösten perusteluita, eikä voi niitä siten luotettavasti arvioida. Tekoäly ei myöskään kykene sivistykseen kuuluvaan kriittiseen ja luovaan tai itseään koskevaan ajatteluun samalla tavalla kuin sivistynyt ihminen. Tyypillistä sekä ihmistä että ChatGPT:tä koskeville tutkimuksille on eristää tutkittava (henkilö tai tekoäly) niin, että tämä ei voi pyytää muilta apua, ei nojata kulttuurisiin tapoihin ja heuristiikkoihin eikä hankkia vaikeata päätöksentekoaan helpottavia välineitä tai vaikkapa vain pysähtyä hetkeksi rentoutumaan ja haaveilemaan. Sivistystä on pohdittu Sitrassa ja kysytty ”Miksi kannattaa puhua sivistyksestä” ja sitä määritellään pragmaattisesti vaikkapa Helsingin suomalaisella klubilla. 67 3/24 Futura Göte Nyman & Mika Pantzar 2. Yksikään arvioija ei onnistunut täysin erottelemaan toisistaan inhimillistä kädenjälkeä ja tekoälyn tuottamaa tekstiä. näytös: Mistä puhumme, kun puhumme tekoälyn sivistyksestä. Tosin Casal ja Kessler (2023) ovat osoittaneet, että jopa akateemiset artikkelien arvioijat eivät pysty aina erottelemaan ChatGPT:n ja tutkijoiden tuottamia tekstejä toisistaan. ChatGPT ei puolestaan aina kykene erottamaan itse tuottamiaan tekstejä ihmisten tuottamista. Toistaiseksi tekoäly ei pärjää kielen sävyjen ja syvempien merkityksien välittämisessä vaikkapa kirjailijoille tai tieteentekijöille. Parhaillaan ratkotaan EU:n lainsäädäntöhankkeiden valmistelussa kysymystä siitä, kuinka tekoäly saataisiin paljastamaan meille käyttäjille sen sisäiset prosessit niin, että voisimme ymmärtää sitä paremmin. Esimerkiksi 1920-luvun Suomessa Liikesivistysrahastoa perustettaessa sanalla sivistys viitattiin lähinnä liikkeenjohtajien kielitaitovaatimuksiin. Se ei kykene aitoon myötätunnosta nousevaan empatiaan, vaikka kielellisesti se voi oppia jäljittelemän vaikkapa terapiapuhetta. Varsin pian on kyllä tarjolla erilaisia tapoja ymmärtää tekoälyn päättelyä ja arvioida sen luonnetta ja laatua. Tekoälykin on toistaiseksi tällainen sosiaalisesti suhteellisen eristetty olio, jota on toki opetettu massiivisella materiaalilla ja joka jois. Tämän sivistysmäärittelyn mukaan tekoäly täyttää jo nykyään melko hyvin sivistysvaatimuksen ja ylittää osaamiensa kielien runsauden takia ihmisen kyvyt. Professori Eero Tarasti toteaa haastattelussaan muun muassa, että ”Sivistys on kirjoissa” ja vetoaa merkittäviin kirjallisuuden klassikoihin (Apu, 19.9.2023). Kognitiivinenkin kidutus häiritsee ongelman ratkaisijaa painetilanteissa. Sivistykseen kuuluu myös kyky tarkastella ja arvioida itseään ja käyttäytymistään, jotta voi kehittyä ihmisenä
Semioottisesti kyvykäs oppiva kone voisi toimia myös ikään kuin kuumemittarina, joka kerää tietoa ihmisestä itsestään ja hänen ympäristöstään. Tämä yllätti teknologit 2000-luvun alussa ja on jo yllättänyt tekoälyn kehittäjät. Tämän kehityksen huima, globaali kulttuurinen vaikutus on toistaiseksi mysteeri, mutta on selvää, että viriämässä on uusi teknologian valtakamppailu samassa mielessä kuin se nähtiin Internetin, verkkomedian ja hakukoneiden läpimurrossa. Sovelluksia syntyy vauhdilla ja niinpä arvioidaan, että vuoteen 2025 mennessä olisi käytössä 750 miljoonaa LLM-sovellusta 1 . Tämäkin kehityssuuntaa on vasta muotoutumassa, eikä esimerkiksi tekoälyn turvallisuuskulttuurista (Nyman, 2023) ole vieläkään tapana puhua samalla painolla kuin aikanaan tietotekniikan osalta tapahtui. On hyvin mahdollista, että Apple, Google ja Meta saavat rinnalleen uusia OpenAI:n kaltaisia voimia, joiden kohtalo on tosin vielä epäselvä. Se jopa kykenee kytkemään symbolista tietoa aitoon havaintomaailmaan ja toimimaan eräänlaisena sivistysneuvonantajana ja konfliktien välittäjänä. sakin tapauksissa osaa hyödyntää muualtakin saamaansa tietoa ja jopa pyytää ihmiseltä apua. Universaalisti pätevän sivistyksen ajatus on ollut sidoksissa eurooppalaiseen ja länsimaiseen kolonialismiin. Eliasin käsitys sivistyksestä prosessina avaa silmiä kehitykselle, joka nyt nähdään tekoälyn ja erityisesti kielimallien edistymisessä, ja missä yhtenä tavoitteena on yleisen tekoälyn (Artificial General Intelligence) synnyttäminen. Esimerkiksi Timo Honkela (2012) esitti jo yli kymmenen vuotta sitten ajatuksen, jonka mukaan semioottisesti kyvykäs kone ”voi auttaa ketä tahansa ihmistä kulkemaan eteenpäin lähikehityksen vyöhykkeellä". Länsimaisessa kulttuurissa jako sivistykseen ja alkuperäiskansojen barbariaan on esimerkki tästä. Nyt ovat asialla teknojätit ja niiden globaali valta. näytös: Sivilisaatioprosessi Kirjassaan The Civilizing Process, Norbert Elias (1939) osoitti sivistyskäsitysten, civilization, heijastavan kansallisia, taloudellisia ja poliittisia voimia. 3/24 68 Futura Voiko tekoäly olla sivistynyt. Tätä pohditaankin de facto monissa eri yhteyksissä, kun luodaan monialaisia variaatioita tekoälystä ja erityisesti kielimalleista. 3. Lähikehityksellä Honkela viittasi osaamisen alueeseen, joka on ihmisen seuraavaksi saavutettavissa, jos hän saa siihen tukea. Hän esitteli mm. Alan visionäärit eivät (vielä) puhu yleisestä, sivistyneestä tekoälystä, vaan keskittyvät älypuheeseen ja yleisen tekoälyn (AGI) pohdintaan. Aivan kuin yhteisestä unesta, Apple, Microsoft, Meta ja monet muut menestyneet toimijat ovat äkkiä heränneet näkemään tekoälyn turvallisuuden ja yksilönsuojan tarpeen ja lupailevat sitä uusissa tuotteissaan. (Taloustieteen nobelistin) Elinor Ostromin opit voivat osoittautua arvokkaiksi, kun hän osoitti, kuinka ihmiset kykenevät hoitamaan yhteistä omaisuutta paremmin yhdessä, kuin mihin yksittäiset päätöksentekijät yksin kykenevät. Hakukoneiden valta on kuitenkin kohdannut haastajansa. Ostrom ohjeistaa luovuttamaan päätösvaltaa toiminnan tasolle ja niin, että sitä ei tämän jälkeen ohjailla ylhäältä alaspäin. Hänen mallinsa teho pohjautuu viisaaseen kontrolliin, jonka perustana ovat tehokas palaute kaikilla päätöksenteon tasoilla ja vaiheissa sekä mahdollisuus nojata toimiviksi todettuihin heuristiikkoihin. 1 https://springsapps.com/knowledge/large-languagemodel-statistics-and-numbers-2024.. tapoja hoitaa konfliktitilanteita tuottavasti, ja tällaisia sivistyneitä malleja tekoälylle epäilemättä piankin tarvitaan. Tekoälyn tekninen sivistysprosessi on tekno-optimistienkin mukaan vielä kesken, mutta ei pitkään. Honkelan käsitteet ”rauhankone” ja ”merkitysneuvottelut” kuvaavat tällaista utopiaa, jossa keskinäisen ymmärryksen ja vuorovaikutuksen laatua edistetään tekoälyn tuella. Niinpä jo nyt on käynnistynyt näiden jättien keskinäisiä neuvotteluita tekoälyvallan jakamiseksi (Rodriquez ym., 2024), kun on herätty huoleen siitä, kuka dominoi tekoälymarkkinoita. Silloinkin herättiin siihen, että merkittävä osa turvallisuusriskejä liittyi ihmisten käyttäytymiseen. Merkkejä on siitä, että tekoälyagenteista kehittyy hyvinkin sosiaalinen kokonaisuus, mutta toistaiseksi voi vain arvailla, mikä tällaisen teknologisen yhteisön luonne tulee olemaan. Tämä puheenparsi on peräisin tekoälyn varhaishistoriasta, mutta nykykehitys vie jo tekoälyn nopeasti kehittyneitä sovelluksia suuntaan, jota voi perustellusti kutsua sivistämiseksi
Herbert Simon kirjoitti vuonna 1965 kirjan The Sciences of the Artificial ja hän myös ennusti koneiden pystyvän kahdenkymmenen vuoden sisällä tekemään kaiken työn, jonka ihminen voi tehdä (Crevier, 1993). Sivistyksen sisältö ja muodot ovat kulttuurisesti aikaan sidottuja ja jatkuvasti muuttuvia. Nykyään sen kyvyt perustuvat enemmän monimuotoisten ja massiivisten (opetus-) aineistojen ja datan automaattiseen keruuseen ja analyysiin. Voisi ajatella Norbert Eliaksen (1995) ajatuksiin viitaten, että tekoälyn tavat, tottumukset, normit ja laajasti ajateltuna sen sivilisoituminen on kehittynyt asteittain viimeisen 70 vuoden aikana, jolloin koneen älystä on puhuttu tekoäly-sanan (Artificial intelligence) muodossa ja tarkasteltu vain siitä näkökulmasta. Yhdysvalloissa tekoälyn alkuaikoina keskusteltiin kiivaasti siitä, kuinka paljon ihmisen psykologiaa tai aivotutkimusta tulisi käyttää älykkään toiminnan tietokonemalleja rakennettaessa. Tässä mielessä tekoälyltä voidaan vaatia sivistystä siinä missä ihmiseltäkin. Myös John von Neumann oli optimisti kehittäessään niin sanottua itseohjautuvien automaattien teoriaa ja keinotekoisen elämän malleja. Vielä 1950-luvulla tekoälyn osaaminen ja sivistys näyttäytyi lähinnä vain tietokoneen ohjelmointiin perustuvana ongelmanratkaisukykynä. Kriittisissä tarkasteluissa tätä tekoälyn potentiaalia on pohdittu sekä hermofysiologisten että psykologisten realiteettien näkökulmasta (May ym., 1999), mutta kielimallien vallankumouksellista potentiaalia ei tuohon aikaan vielä nähty. Konferenssin tai ehkä pikemminkin kesäkoulun vaikutusvaltaisina järjestäjinä olivat muun muassa informaatioteorian isä Claude Shannon ja kuuluisa kognitiotutkija Marvin Minsky. Optimismi vaihteli. Lähes poikkeuksetta kaikki alan pioneerit ottivat shakkipelin referenssikseen, mutta silloinkaan ei peliin ja erityisesti ’sivistyneeseen’ tehtäväshakkiin liittyvä estetiikka tai symboliikka kuulunut tarkasteluiden piiriin. 1950-luvulla ei ollut lainkaan selvää, että tekoäly käsitteenä voittaisi alaa vaikkapa "laskennallisen älyn", ”sähköaivojen” tai ”keinotekoisen elämän” sijaan. Ennakoitiin ”koneihmistä”, joka osaa ”sahata, vasaroida, porata, poimia papereita ym. Shannon korosti sitä, että kirjallisella opetusaineistolla tuotetulla tekoälyn Göte Nyman & Mika Pantzar. Ensimmäisinä vuosikymmeninä tekoälyn käsitteellä viitattiin "elektronisiin aivoihin": ihmisen kaltaiseen tietokoneeseen, joka pystyy ratkaisemaan ongelmia. 2000-luvulla kehitetyn tilastollisen kielimallin (generatiivisen kielimallin) esitti kuitenkin Claude Shannon, yksi digitaalisen tietojenkäsittelyn tärkeimmistä kehittäjistä, jo vuonna 1951. 69 3/24 Futura 4. Yhä edelleenkin referenssinä ja vertailukohteena on ihminen. Marvin Minskyn mukaan tarvitaan vain yksi sukupolvi "keinoälyn" luomisen ongelman ratkaisuun. 1940-luvulla kehitetty neuroverkkojen matematiikka ja ihmisen aivojen rakenne oli oleellinen lähtökohta digitaalisen prosessoinnin tieteellisissä pohdinnoissa (McCulloch & Pitts, 1943). Kiinasta, Unitree Roboticsilta, tulee kilpailija, jonka temppuja ja työtehtäviä tekevä malli on jo netin videoissa nähtävänä. Termin alkuperä voidaan jäljittää vuoteen 1956, jolloin Dartmouth Collegessa pidettiin ensimmäinen tekoälykonferenssi (Moor, 2006). Myös Suomen lehdistössä kirjoitettiin ”sähköaivoista”, jotka oppivat suorittamaan ”todellista ajatustyötä, ne laskevat äärettömän nopeasti monimutkaisia laskutoimituksia, jotka veisivät tiedemiehiltä monia vuosia” (Tekniikan Maailma, 5/1953). Elon Muskin mukaan tällaisia humanoideja robottityötovereita on kaupallisestikin tarjolla jo vuonna 2025 (Benford & Caleb-Solly, 2024) ja hän on X:ssä ennustanut sellaisen hinnaksi noin 20 000 USd. Heidän kuten myös yhtälailla johtavien yhdysvaltalaisten tiedehallinnon edustajien Warren Weaverin ja Vannevar Bushin rooli oli keskeinen, kun käsitettä, ajattelutapaa ja innostuneisuutta levitettiin kaikkialle maailmaan 1960-luvulla. lattialta, pinota laatikoita, pyöritellä silmiään, pudistaa päätään ja pelata shakkia.” (Tekniikan Maailma, 2/1954). Kehittäjien joukkoon voidaan liittää myös sellaisia 1900-luvun merkittävimpiä taloustieteilijöitä kuten John von Neumann ja Herbert Simon. näytös: Tekoälyn muuttuva sivistys ja vuodenajat Oxford English Dictionary määrittelee tekoälyn melko yleisesti teoriaksi ja kehitykseksi tietokonejärjestelmille, jotka pystyvät suorittamaan tehtäviä, jotka normaalisti vaativat ihmisen älykkyyttä, kuten visuaalista havaintoa, puheentunnistusta, päätöksentekoa ja kääntämistä kielten välillä
Ei ole liioittelua todeta, että tekoälyn sivistäminen on näiden nykyajan imperiumien käsissä ja ne määrittävät sivistyksen – ja mahdollisen barbarian – suunnan. Varhaisia esimerkkejä tästä on jo nähty tutkimuksissa, jotka osoittavat kuinka kielimallien opetusaineistojen sisällölliset vääristymät ovat tuottaneet monin tavoin ”ennakkoluuloisen” tekoälyn (Acerbi & Stubbersfield, 2023), mutta on myös havaittu, että se tuottaa ennakkoluuloja aivan kuin ihmiset samassa kokeessa (Danks & London, 2017). Samalla käsitys tekoälystä on muuttunut. Professori Higgins käyttäytyi Elizaa kohtaan kuin barbaari, törkeästi ja julmasti ja osoitti kaikkivoivan valtansa häntä opettaessaan. On aivan varmaa, että tekoälystä tullaan kehittämään versioita, jotka käyttäytyvät kuin higginsit ja vieläkin pahemmin. ’Extremely artificial intelligence’ -termi voisikin tätä hyvin kuvata. On myös uudelleen heräämässä kysymys siitä, mitä on älykkyys ja varsinkin yleinen älykkyys. 1970-luvulla alettiin kuitenkin puhua ”tekoälyn talvesta” (AI winter). 392–393) mukaan ”sähkön avulla voidaan laajentaa keskushermostomme maailmanlaajuiseksi ja saamme silmänräpäytyksellisesti kaikki inhimilliset kokemukset vuorovaikutussuhteeseen keskenään…Samoin kun kone ja auto vapauttivat hevosen ja siirsivät sen viihteen tasolle, samoin automaatio tekee ihmiselle. Ihmisälyn korvaavaan koneen odotukset huipentuivat 1960-luvulla. 5. Silloin käsitys oli siis yhdenlaisesta asiantuntijaviisauteen perustuvasta sivistyskäsityksestä. Mediatutkija Marshall McLuhanin (1964, s. Tämä kohtalo kutsuu ihmistä taiteilijan yhteiskuntarooliin”. Juuri nyt Yhdysvallat vie Kiinan ohella, ja Eurooppa vikisee säädellessään tätä kehitystä. Claude Shannonin tapaan on edetty todennäköisyyspohjaiseen hahmontunnistukseen ja syväoppimiseen – sekä ohjattuun että ohjaamattomaan koneoppimiseen (esim. Russell & Norvig, 2016). 1980-luvulla jälleen innostuttaessa tekoälyn mahdollisuuksista viitattiin ohjelmoitaviin, sääntöihin perustuviin päätöksenteon tukijärjestelmiin. Talven vähäisen mediahypetyksen aikana on hyvä aika kehittää uudenlaisia ajatuksia myös sellaisen tekoälyn suhteen, joka ajattelee ja toimii ratkaisevasti eri tavalla kuin ihminen. Tekoälyn läpimurroista kuluttajien, teknologian ja liike-elämän maailmoihin vastaavat tänään tietotekniikan jättiläiset kuten Microsoft ja Copilot sen uusissa tuotteissa, Applen Apple Intelligence, Google AI, OpenAI ja monet muut. 3/24 70 Futura tekstillä ei ole minkäänlaista itsenäistä reaaliseen maailmaan perustuvaa merkityssisältöä. Saattaisi edelleenkin olla syytä korostaa tekoälyn ”keinotekoisuutta” ja sen ongelmallista suhdetta reaaliseen todellisuuteen. Jospa talven myötä tekoälyä kehitettäisiinkin luopuen mielikuvasta ihmisen älyn ylittävästä sähköaivokoneesta. Timo Honkelan (2012) Futuran artikkeli semanttisesti kyvykkäistä koneista kuvasi oivasti tätä niin sanottua grounding-ongelmaa. näytös: Voivatko barbaarit kouluttaa tulevaisuuden tekoälyn. Mahdollisesti 2030-luvulla tekoäly-termillä viitataan sivistyksen vastakohtaan, todellisuuden vääristelyyn eli "deepfakesiin", synteettisiin tietovälineisiin, joissa olemassa oleva kuva tai video korvataan jonkun muun kaltaisella. Dominoivien jättiläisten ajamaa tekoälyn inhimillistämistä voi hyvin verrata Eliasin käsitykseen sivistyksestä, minkä mukaan sivistys käsitteenä "ilmaisee Lännen itsetietoisuutta ja sisältää kaiken sen, missä länsimainen yhteiskunta uskoo olevansa ylempiarvoinen kuin aiemmat tai muut primitiiviset tämän ajan yhteiskunnat.” (Vapaasti käännetty artikkelista Vlug, 2019). Aivan kuin aikalaistodisteena Eliasin näkemykselle sivistyksen suhteesta valtaan, OpenaAVoiko tekoäly olla sivistynyt?. 2000-luvulla AI-talven taittumiseen on oleellisesti vaikuttanut suurten internetpohjaisten opetusaineistojen synty. Tekoälyn talvia ja kesiä on sittemmin koettu lukuisia (Toosi ym., 2021). Tekoälytalvien aikana äly ja kyvykkyys kasvavat enemmän seinien sisällä kuin julkisuuden valokeilassa. Tulemme näkemään tekoälybarbaareja piankin ja syy on yksinkertainen: kehitystä on mahdotonta pysäyttää ja tekoälyn opettajat, jotka eivät ymmärrä sivistystä ja inhimillisyyttä syvällisesti ja monipuolisesti päätyvät luomaan malleja ja algoritmeja, joiden tuloksena syntynyt tekoäly ”käyttäytyy” opettajiensa valintojen mukaisesti. Voi olla, että yleisälykäs kone tai ihmisen tapainen robotti on yhtä järkevä ajatus kuin aikoinaan Leonardo da Vincin idea linnun tavoin siipiään räpyttävästä mekaanisesta lentokoneesta
Akateeminen ja teollinen intelligentsia puolestaan ovat maalailleet Elon Muskin ja Stephen Hawkinin tavoin uhkakuvia ihmiskunnan tuhosta. 2023). 71 3/24 Futura I:n johtaja Sam Altman on jo varhain kertonut, että he säätävät ChatGPT:n toimintaa niin, että se käyttäytyy heidän valitsemiensa arvojen mukaisesti. Euroopan Neuvosto hyväksyi 5/2024 ”AI Act:in”, joka pyrkii säätelemään tekoälyn kehittämistä ja käyttöä niin, että se ei loukkaa yleisiä eurooppalaisia arvoja. Raha, valta, tekoälyn aiempi kulttuurisesti heikko asema ja sen nykyinen huuma ovat sallineet sen, että tämä oikeus sivistämiseen on luisunut huomaamatta OpenAI:lle, sillä mikään muu taho, eivät edes kirkot, moskeijat ja synagogat, ole heränneet tätä jumaltehtävää kaappaamaan. Siitä ei ole epäilystä, että tekoäly tulee omaksumaan monenlaisia, ihmismäisiä ja ei-ihmismäisiä arvoja ja olennaista on, kuinka ja kenen toimesta tätä kehitystä ohjataan. 6. Kiinassa tekoäly voidaan nähdä uhkana sen sosialistiselle ideologialle ja vallalle. Kiinan internetiä valvova viranomainen (Chinese Cyberspace Administration of China, CAC) onkin määrännyt julkisesti, että generatiivisen tekoälyn on oltava samassa linjassa Kiinan sosialististen arvojen kanssa (Reuters, 11.4. Eurooppalaisen tekoälyn on oltava suvaitsevainen rodun, uskonnon ja seksuaalisen suuntautumisen suhteen eli sille on määritelty samat sivistykselliset vaatimukset, joiden mukaan Suomessa pyrimme kasvattamaan lapsemme. Kaliforniassa ovat tekoälyn kehittäjät huolestuneet (6/2024) sen riskeistä, ja he kehottavat allekirjoittamassaan lausunnossa yrityksiä sitoutumaan avoimuuteen perustuviin periaatteisiin, joilla näitä riskejä voitaisiin minimoida Göte Nyman & Mika Pantzar. Humanisteilta ja yhteiskuntatieteilijöiltä olisi voinut odottaa ja suorastaan vaatia varhaista osallistumista tähän, mutta siinä on toistaiseksi epäonnistuttu täydellisesti. Riskien hallitsemisen lisäksi EU:n säädös kieltää käyttäytymisen manipuloinnin sekä ihmisten biometrisen profiloinnin ja luokittelun. Ei ole yllättävää, että EU, Britit, Kiina ja Yhdysvallat ovat reagoineet niihin huoliin, joita vauhdilla kehittynyt tekoäly on herättänyt. Vilkaisu vaikkapa Schwartzin kuuluisaan kansanväliseen arvokarttaan tai Inglehartin globaaleihin arvotutkimuksiin kertoo, että universaalisti pätevän sivistyksen määrittely on lähtökohtaisesti lähes mahdoton tai ainakin mieletön, sillä niin suuria arvoeroja ja -kehityksiä ilmenee kautta maailman, erilaisten kulttuurien ja eri ikäisten ihmisten sekä miesten ja naistenkin parissa. ”Our alignment research aims to make artificial general intelligence (AGI) aligned with human values and follow human intent.” (OpenAI, 2022). Tämä on merkittävä mutta toistaiseksi sumea koulutuskysymys. Syyt tähän ovat tuttuja nopeasti edistyvän teknologian historiasta: vasta kun ongelmia esiintyy, antropologien ja sosiologien kriittiset äänet löytävät kuulijansa, mutta sitä ennen teknologian nopeus ja teknologien taloudellinen valta ja suuret puheet hämmentävät humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä (Savolainen & Ruckenstein, 2024). Niiden osaaminen perustuu opetusaineistoihin, joita me ruokimme päivittäin. Vaikka tekoäly on kyvykäs luokittelemaan ja suorittamaan erityistehtäviä, yleisälyn juurtuminen konkreettiseen arkeemme takkuaa. Kiinnostavaa kyllä, tekoälyn sukupuoli on vielä määrittämättä, mutta ei liene sattumaa, että Applella on Siri eikä Sean. Vain harvoin nämä tahot ovat alusta alkaen vahvasti mukana tekoälyn välineiden kehittämisessä. Aivan kuten inhimillinen sivistys syntyy kulttuurin, yhteiskunnan rakenteiden ja säätelyn tuloksena, on vain muutaman vuoden aikana käynyt ilmeiseksi, että tekoälyäkin on ”kasvatettava” niin, että siitä saadaan hyvätapainen olio tai tarkemmin määrittelemätön, kunnollinen jäsen yhteiskuntaan (Nyman, 2023). Tekoälyn opettamisessa on todettu sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja jo nykyvälinein käyttäjä voi valita erilaisia hahmoja tekoälynsä edustajaksi. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että retoriikan taitoja pidetään arvokkaana sivistyneen manipulaation muotona, mutta tekoäly ei saisi ihmisiä manipuloida. Säädökset ilmaisevat pyrkimystä kasvattaa tekoälystä jopa sivistyneempi yhteiskunnan jäsen kuin mihin meitä ihmisiä on onnistuttu kasvattamaan. Mitä pitäisi nyt tehdä. Googlen Alexan kaltaisten ”elämäämme helpottavien” digitaalisten sihteerien kehittäminen on hyvässä vauhdissa. näytös: Tekoälyn kasvatustehtävä, säätely ja innovaatiot Tekoälyn sivistäminen ihmisen kaltaiseksi käyttäytyjäksi on megalomaaninen ajatus
arkitiedon ja alkuperäiskansojen tiedon merkitys (kts. Mitä on esimerkiksi sellainen suomalaisen tekoälyn tieto, jonka terveyttä ja sairautta koskevana opetusaineistona käytetään lääkärien tuottamaa Duodecimin Terveyskirjastoa ja Suomi24 -aktivistien tuottamaa aineistoa. Moni lausunnon allekirjoittajista on työskennellyt OpenAI:ssa. Loppunäytös Innostava ajatus tekoälyn lähes rajattomista kyvykkyyksistä on aktivoinut odotuksia, jotka ovat kulkeneet paikkakuntien välillä, eri tasojen välillä, diskurssien ja toimijaryhmien välillä ja ajan kuluessa (ks. Olennaista silloin on, kuinka yhden tekoälyjärjestelmän oppi siirretään seuraavalle teknologian sukupolvelle. Länsimaisen tieteen ja tiedon rinnalle on nostettu mm. Vaikka tekniikka muuttuu, ihmisen ja koneen integraation ja samankaltaisuuden takana on syvempää ajattelua. hypesyklien merkityksestä, Konrad, 2006). Patenttien määrästä päätellen 2 Kiina on johtava maa sekä patenttien että tekoälyn poliittisen kiinnostuksen järjestämisessä (esim. Akateemikko Ilkka Niiniluodon määritelmä sivistykselle noudattaakin tätä linjaa: ”Olen käyttänyt määritelmää, jonka mukaan sivistys on ihmisen kykyjen, taitojen, arvojen ja asenteiden jatkuvaa kehittämistä ja jalostamista. On ollut melkoinen yllätys, kuinka paljon energiaa tai ihmistyövoimalla suoritettavaa moderointia uudet ohjelmistot vievät, ja on jo nyt nähtävissä, että nykyiset energiasyöpöt järjestelmät ’tapetaan’ niin pian kuin mahdollista. Lääketieteeseen, vaihtoehtolääketieteeseen ja kansanlääkintään ja arkisiin kokemuksiin perustuva tekoälyn sivistys on omanlaisensa sivistys. Tekoäly-termin pysyvyys, kun samaan aikaan tekoälyn konkreettinen sisältö, metodit ja kyvykkyydet muuttuvat, kertonee siitä, että käsite ilmaisee trivialisoidulla tavalla utopistisimman ja laajimmin jaetun ajatuksen ihmisen ja koneen integraatiosta. Julistusta voi myös tulkita niin, että tässä on jo nyt ollut vakavia ongelmia. Onko kyse samasta voimasta ja opin halusta, joka sai Elizan hakeutumaan Higginsin raakaan kouluun vai onko kyse vain kylmästä, matemaattisesta gradienttioperaatiosta, jonka mukaisesti neuroverkko suuntautuu keräämään 2 Patentinspiration.com . Näin ajateltuna oletus universaalisesti pätevästä sivistyksestä tai etiikasta on monella tavalla ongelmallinen. Uteliaisuus onkin sekä teoreettisena että käytännöllisenä ilmiönä haastava (Nyman, 2019), mutta ei mene kauaakaan, kun sekin kyetään istuttamaan tekoälymalleihin. Ladattuaan tietoisuutensa koneisiin ihmisillä on lisääntyneet henkiset kyvyt ja äärettömän toistettavuuden ansiosta kuolemattomuus” (Geraci, 2008, s. Voiko tekoäly olla sivistynyt?. Yhtä kaikki, pohdittaessa tekoälyn sivistystä olisi hyödyllistä erotella tiedollinen sivistys, kielellinen ja eettinen kyvykkyys toisistaan. Sisältö ja kontekstit muuttuvat, vaikka käsite säilyy ennallaan. 138). 3/24 72 Futura (righttowarn.ai, 2024). Lausumassa kehotetaan yrityksiä avoimuuteen riskien käsittelyssä ja niin, että ongelmia esille tuova henkilöstö ei joudu tästä kärsimään. Mihin tämä uusien sukupolvien tekoälyn koulutus suuntautuu, on avoin kysymys. On käynnistymässä kehitys, jossa tekoäly kouluttaa itseään seuraavan sukupolven. Olisiko syytä luopua ajatuksesta yhdestä, yleisestä ja yleispätevästä tekoälystä. Mitä se silloin tarkoittaisi. Hyvä kommunikaatiokyky on arvokas asia, mutta se ei kerro mitään esimerkiksi tekoälyn viisaudesta. Knight, 2018). Voimme jopa spekuloida, missä määrin tekoälyn syvempi ajatus juontaa juurensa varhaisesta juutalaisesta ja kristillisestä apokalypsismista: ”Apokalyptisen tekoälyn kannattajat, jotka ovat turhautuneet ruumiillisen elämän rajoituksiin, odottavat innolla virtuaalimaailmaa, jossa asuu älykkäitä koneita ja ruumiistaan lähteneitä ihmisiä. Sivistys on toimintaa ja itsensä elinikäistä kehittämistä.” ’Elinikäinen oppiminen’ ei käsitteenä suoraan sovellu tekoälylle, jonka elämä muuttuu ja katkeaa helposti teknologian uusien ratkaisujen myötä. Toistaiseksi ei tekoälymalleilla ole tällaista kykyä ilman, että käyttäjä ohjaa niitä muodollisesti sen kaltaiseen toimintaan, mutta silloinkaan kyse ei ole uteliaisuudesta. Jotta tekoäly voisi kehittyä ihmisen rinnalla senkin on kyettävä jatkuvaan oppimiseen. Myllyntausta ym., 2023). Viime vuosina tiedonhistorian tutkimuksessa on alettu tunnistaa jopa tieteellisen tiedon yhtenäisyyden ja jaettavuuden rajat. Oppimisen tutkijat ovat varsin hitaasti ymmärtäneet elinikäisen uteliaisuuden merkityksen ihmisen oppimiselle
Apocalyptic AI: Religion and the promise of artificial intelligence. Haettu 11.1.2020. J. M. A study of research ethics and academic publishing. (1994). Elon Musk’s Tesla is promising to sell a humanoid robot. Kuulostaa aika turhalta. Proceedings of the National Academy of Sciences, October 2023. (2008). Basic Books. 73 3/24 Futura oppia sieltä, mihin sen reaktioistaan saama palaute sitä ohjaa. Futura, 2(2012), 27–41. Elias, N. (1999) Aivotko tulevaisuuden tietokoneiden mallina. Sivistynyt tekoäly auttaisi ihmiskuntaa kehittymään kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta, edistäen dialogia, yhteistyötä ja ymmärrystä. In Proceedings of the Twenty-Sixth International Joint Conference on Artificial Intelligence (pp. Tunne ei kuitenkaan ole toistaiseksi puettavissa tekoälyelektroniikan tai ohjelmistojen muotoon, vaikka sen mukainen käyttäytyminen saadaankin aikaiseksi. Parempi, että se tekee sen mitä käsketään ja jättää kaikki moraaliset dilemmat ihmisille, joilla on aikaa sellaiseen.” Lähteet Acerbi, A., & Stubbersfield, J. https://www.technologyreview.com/s/610546/china-wants-to-shape-the-global-future-of-artificial-intelligence Loewenstein, G. Crevier, D. Jos tekoäly alkaa muka miettiä liikaa, niin eikö se mene vaan tehottomaksi. Can linguists distinguish between Chat GPT/AI and human writing. Theory, culture & society, 12(3), 7–42. Tekoälyllä itsellään oleva, sisäsyntyinen uteliaisuus onkin kiinnostava teoreettinen kysymys. Matkaa on vielä sellaiseen uteliasuuden muotoon, jota Loewenstein (1994) kuvaa eli että uteliaisuus on ihmiselle ainutlaatuinen tarve, kuin nälkä tai jano, eli tunne siitä, että hänen tietonsa ja miksei sivistyksensäkin ovat puutteelliset. (2011). Algorithmic bias in autonomous systems. AI: The tumultuous history of the search for artificial intelligence. The civilizing process. Kahneman, D. (2023). ”Sivistynyt näkökulma Sivistynyt tekoäly olisi paljon enemmän kuin pelkkä tehokas laskentakone. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 115(5), 560–564. MIT Technology Review. Mitä se voisi olla. S., & Pitts, W. Journal of the American Academy of Religion, 76(1), 138–166. Tekoäly on parhaimmillaan silloin, kun se hoitaa tehtävät nopeasti ja tehokkaasti, ilman mitään turhaa pohdintaa tai hienostelua. Esitimme botille kysymyksen: Pohdimme tässä kirjoituksessa mitä olisi sivistynyt tekoäly. Bulletin of Mathematical Biophysics, 5,115–133. The psychology of curiosity: A review and reinterpretation. (1939). A logical calculus of the ideas immanent in nervous activity. (2023). Intelligent machines: China wants to shape the global future of artificial intelligence. Tunne lopulta ratkaisi Elizan päätöksen jättää opettajansa. Farrar, Straus and Giroux. viitteet). Elias, N. It could be the first of many. https:// doi.org/10.1093/jaarel/lfm101 Honkela, T. https:// doi.org/10.1016/j.rmal.2+13.100068 Danks, D., & London, A. Laadimme ChatGPT4o:lla botin, jonka tekstiaineistoksi syötimme eräitä julkisia, kotimaisia puheenvuoroja ja haastatteluja sivistyksestä (ks. Puhutaanko nyt siitä, että tekoälyn pitäisi alkaa miettiä asioita kuten "mikä on oikein ja mikä väärin" tai alkaa kunnioittaa jotain moraalisia arvoja. Large language models show human-like content bias in transmission chain experiments. Technization and civilization. (2018). https:// www.duodecimlehti.fi/duo90151 McCulloch, W. E., & Kessler, M. Göte Nyman & Mika Pantzar. Knight, W. Sen tehtävänä oli antaa kuhunkin sille esitettyyn kysymykseen sekä sivistynyt että epäsivistynyt vastaus. (2017). M. Sierra. Research Methods in Applied Linguistics, 2, Article 13. Geraci, R. Benford, S., & Caleb-Solly, P. Thinking, fast and slow. Se myös tiedostaisi rajansa ja toimisi varovaisuudella ja nöyryydellä, tunnustaen sen, että kaikki päätökset eivät ole pelkästään laskennallisia, vaan ne vaativat inhimillistä harkintaa ja arvostelukykyä .” ”Epäsivistynyt näkökulma Sivistynyt tekoäly. Tällainen tekoäly toimisi empaattisesti, kunnioittaen yksilöiden arvoja ja kulttuureita, ja se olisi tietoinen vaikutuksistaan yhteiskuntaan ja ympäristöön. 4691–4697). (1993). The Conversation. May, P., Nyman, G., & Tiitinen, H. https://theconversation.com/elon-musks-tesla-is-promising-tosell-a-humanoid-robot-it-could-be-the-first-of-many-235723 Casal, J. (2012). Psychological Bulletin, 116(1), 75–98. Semioottisesti kyvykkäät koneet sovelluksineen. (6.8.2024). (1943). (1995). Se ilmentäisi syvällistä ymmärrystä ihmisyydestä ja maailmasta, noudattaen korkeita eettisiä ja moraalisia periaatteita
Akateemikko Niiniluodon haastattelu: Sivistys on itsensä elinikäistä kehittämistä [Päivitetty 18.6.2024]. (1961). Tiedonhistoria. The sciences of the artificial. A brief history of AI: How to prevent another winter (a critical review). Ajatus Kirjat. (16.4.2024). (16.2.2023). Pearson. com/technology/china-releases-draft-measures-managing-generative-artificial-intelligence-2023-04-11/ Sivistysbotin lähteet Syötimme ChatGPT4o:n aineistoksi seuraavat tekstit ja ohjasimme sen antamaan jokaiseen esitettyyn kysymykseen sekä sivistyneen että epäsivistyneen vastauksen: Anna.fi, (16.6.2005). Gotepoem blog (Wordpress). Reinikainen, P. https://www.sitra.fi/blogit/miksi-kannattaa-puhua-sivistyksesta/ Ojanen, E. (1951). Tietysti.fi. Kansanvalistusseura. (2024). Moor, J. Kanssakäymisen taidot sivistyksen mittana. Sitra. (2023). (1968). New Media & Society, 26(6), 3472–3490. Oppiminen ja sivistys: Juhlapuhe Raahen työväenopiston 50-vuotisjuhlassa. Sivistys on täydempää ihmisyyttä. Kiusalliset käytöstavat: Arvio teoksesta Asfa-Wossen Asserate: Sivistynyt käytös. https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/kiusalliset-kaytostavat Häggqvist, P. Tietysti.fi. The Wall Street Journal. (2020). Righttowarn.ai (4.6.2024). 3/24 74 Futura McLuhan, M. Vähäkylä, L. J., & Norvig, P. PET Clinics, 16(4), 449–469. (19.9.2023). Ihmisen uudet ulottuvuudet. Prediction and entropy of printed English. fi/tietysti/teemat/tieteesta-sivistykseksi/akateemikko-niiniluoto-sivistys-on-itsensa-elinikaista-kehittamista/ Ye, J. (2019). Perceptions of life-long curiosity. (4.2.2019). (9.5.2023). Artificial intelligence: A modern approach. Our approach to alignment research. On well-behaving AI, now with the GPT. Science, 211(4481), 453–458. https://gotepoem. Vastapaino, Tampere. Vähäkylä, L. wordpress.com/2023/05/09/ai-security-and-safety-culture-now/ Nyman, G. Toosi, A., Bottino, A. Minsky, M. International Journal of the Asian Philosophical Association, 12(2), 179–194. (19.9.2023). E. (24.8.2022). (28.4.1996). v27i4.1911 Myllyntausta, M., Mäkilä, A., Skurnik, J. Approaching the study of civilization: Norbert Elias's view. Gotepoem Blog (WordPress). fi/tietysti/teemat/tieteesta-sivistykseksi/akateemikko-niiniluoto-sivistys-on-itsensa-elinikaista-kehittamista/ Voiko tekoäly olla sivistynyt?. (2000). https://righttowarn.ai Rodriquez, S., Tilley, A., & Krupa, M. Tervonen, I. Nyman, G. https://www.reuters. Järvilehto, T. wordpress.com/2019/02/04/perceptions-of-life-long-curiosity/ Nyman, G. AI Magazine, 27(4), 87–91. https://gotepoem.wordpress.com/2023/02/16/on-well-behaving-ai-now-with-the-gpt/ OpenAI. Sivistymättömyys sivistyneisyyden vastakohtana. Simon, H. Vlug, J. WSOY, Porvoo. (1965). https://www.aka. Proceedings of the Institute of Radio Engineers, 49(1), 8–30. doi:10.1109/JRPROC.1961.287775. https://openai.com/index/our-approach-to-alignment-research/ Reinikainen, P. Steps toward artificial intelligence. Professori Eero Tarastin haastattelu: Näin sivistynyt ihminen käyttäytyy. The Dartmouth College artificial intelligence conference: The next fifty years. (2016). (16.4.2024). Miksi kannattaa puhua sivistyksestä. G., Saboury, B., Siegel, E., & Rahmim, A. Aikuiskasvatus, 2(2), 46–48. Toinen sija. (1982). E., & Virmajoki, V. Akateemikko Niiniluodon haastattelu: Sivistys on itsensä elinikäistä kehittämistä [Päivitetty 18.6.2024]. https://gotepoem. A. Apu. AI security and safety culture – now! Gotepoem Blog (WordPress). (11.4.2023). https://doi.org/10.1609/aimag. https://www.aka. A. Suomalaisen klubin kirjoituskilpailu: Suomalainen sivistys – Seitsemästä veljeksestä tekoälyyn. (1996/1969). (2006). Savolainen, L., & Ruckenstein, M. The shape of automation for men and management. (2021). Harper & Row. Onko meillä malttia sivistykseen. Tversky, A., & Kahneman, D. Bell System Technical Journal, 30, 51–64. The framing of decisions and the psychology of choice. MIT press. (19.10.2020). China proposes measures to manage generative AI services. (1981). Simon, H. (26.6.2024). https://www.wsj.com/ tech/ai/apple-meta-have-discussed-an-ai-partnership-cc57437e Russell, S. Shannon, C. Lehti, V.-M., Mero, P., Rekola, S., & Solovjew-Wartiovaara, A. Dimensions of autonomy in human–algorithm relations. Apple, Meta have discussed an AI partnership. Reuters. Sivistynyt ihminen käyttäytyy – Professori Eero Tarasti kertoo, mistä sen erottaa. Apu
Ilman luottamusta tiedon tuottamisen ja välittämisen instituutioihin, mielipiteiden koetteluun, yhteiskunnilta häviää kollektiivinen järki. Kuitenkin sisäisestä hajaannuksesta huolimatta pystytetään maanosan rajoille muureja, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti, kun sopimuksia pakolaisja siirtolaisjoukkojen ”hallinnoinnista” tehdään autoritääristen valtojen kanssa. Soraääniä tätä vastaan on pelottavan vähän. 75 3/24 Futura PUHEENVUORO Sivistys ekologisten kriisien aikakaudella Myrskypilvien alla sivistyksen puolustaminen tuntuu yhä tärkeämmältä tehtävältä. Samaan aikaan käynnissä olevat kaameat konfliktit esimerkiksi Myanmarissa ja Sudanissa jäävät varjoon, ja kansainvälisen avunannon virrat ovat tarpeisiin nähden täysin riittämättömiä. Tässä tilanteessa yhtenäisyyden sijaan syntyy yhä syvempiä jakolinjoja, ja Euroopan kyky toimia yhtenäisenä on huonolla tolalla. Ja monelta suunnalta tulevat hyökkäykset niin tiedeyhteisöjä kuin tiedonvälitystä kohtaan (sekä kumpienkin sisäiset ongelmat) rapauttavat juuri tuon järjen edellytyksiä. Lyhdyt sammuvat ympäri Euroopan. Ku va Ilk ka Sa as tam oin en .. Ekologisten kriisien maailmassa aikakäsitys menee uuteen uskoon, ja se pakottaa perinteiset sivistyskäsitykset luomaan nahkansa. Mielipiteen ja tiedon rajan tarkoituksellinen sumentaminen on jo pitkään ollut äärioikeistolaisen politiikan keinovalikoimassa: ”jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ja kaikki mielipiteet ovat oikeita”. Ville Lähde tutkija BIOS-tutkimusyksikkkö ville.lahde@bios.fi Tätä kirjoittaessani Euroopan rajoilla käydään kahta julmaa tuhoamissotaa, joiden inhimillisen kärsimyksen ja aineellisen hävityksen mittakaava muistuttaa maanosaa natsismin ja fasismin aikakaudesta. Ensimmäinen lause on sivistyneelle elämälle välttämätön asia, jälkimmäinen on sille fundamentaalinen uhka. Sivistys on myös uhattuna sisäisesti, ideoiden ja aatteiden maailmassa. Mutta miten käy sivistyksen, kun itse myrskytkin muuttavat luonnettaan
Tämä on tuttu ajatus ilmastonmuutoksen torjunnasta ja hillinnästä. Sivistys ekologisten kriisien aikakaudella. Tässä ne ovat sukua edistysajattelulle, joskaan suhde moraalisten, poliittisten, taloudellisten ja teknologisten visioiden välillä ei ole koskaan ollut yksioikoinen. Toisin kuin perinteisissä ihmisten keskeisissä moraalisissa ja poliittisissa kamppailuissa, onnistuminen ja epäonnistuminen muuttavat muotoaan ajan kuluessa. Vielä konkreettisemmin ajan epäsymmetrisyys tarkoittaa kiirettä. Niin ongelmallinen kuin moniselitteinen käsite antroposeeni onkin, sen ytimessä on keskeinen oivallus: ihmiset ja muut oliot ovat siirtyneet käytännössä uudelle planeetalle, eikä liike ole loppunut. Tässä historiakäsityksessä sivistys on aina pohjimmiltaan samaa, universaalia, ajasta ja paikasta riippumatonta. Sivistyksen historiassa tulee laskuja nousuvesiä, mutta hitaasti, asteittain, parempi maailma syntyy. Maailman monisäikeiset materiaalisuudet ovat koskettaneet vain epäsuorasti, nälän ja köyhyyden kaltaisissa kysymyksissä, mutta niiden perustavanlaatuisuutta ei ole osattu käsitellä. Jos ylitetään kriittisiä rajoja, ylitetään vaarallisia keikahduspisteitä, voidaan menettää tyystin joitain tulevaisuuden edellytyksiä. Tämä on kaikkien keskeisten ekologisten ongelmien perusluonne: ei menetetä vain jotain, joka voidaan saada takaisin, vaan koko ajan mullistetaan tulevaisuuden mahdollisuuksia. Ympäristökriisien aikakaudella perinteiset sivistyskäsitykset kuitenkin joutuvat muuttumaan. Tämä ei tarkoita fatalismia – kurssin kääntäminen parempaan on aina mahdollista, mutta ikkunoiden kavetessa on luovuttava joistain toiveista ja tunnustettava tehtävän vaikeutuminen. BIOS-tutkimusyksikössä lanseeraamamme ekologisen jälleenrakennuksen 1 ytimessä on ajatus, että useiden samanaikaisten 1 https://eko.bios.fi/ . Takaiskuja ja synkeitä kausia voi tulla, mutta lopulta sivistys on aina elvytettävissä, kunhan sen liekki pidetään palamassa yössä. Tämä ei kuitenkaan ole vain yksinkertainen ”ideaalisen ja materiaalisen” rajanvetokysymys, vaan juuri ajan epäsymmetrisyys pakottaa uudelleenajatteluun. Edistys ei ole muodostanut saumatonta ”pakettiratkaisua”, vaan usein humanistisista lähtökohdista ponnistava ajattelu on kritisoinut taloudellis-teknistä järkeä. Viivyttely tarkoittaa, että parhaatkin mahdolliset maailmat tulevaisuudessa muuttuvat joka vuosi astetta kehnommiksi. Ympäristökriisien aikakaudella aikaa täytyy kuitenkin ajatella uusiksi. Se pitää vain säilyttää, turvata ja sen pitää päästä puhkeamaan kukkaan. Ainoa perinjuurinen uhka on sen puolustajien itsetyytyväisyys, vahtien uinahtaminen. Ajatuksen voi mieltää niin, että edessä on sarja kapenevia mahdollisuuksien ikkunoita. Avain tähän muutokseen löytyy aikaja historiakäsitysten eroista. Voidaan olettaa pysyvät sivistyksen ihanteet. Toisin päin asian voi sanoa niin, että jos olisi toimittu aiemmin, paremmat lopputulokset olisivat olleet mahdollisia. Humanistiselta pohjalta ponnistava sivistys on paitsi ollut modernin edistyksen kumppani myös sen uhkaama ja sen kriitikko. Lineaarisen ”ajan nuolen” sijaan historia paljastuu radikaalin epäsymmetriseksi: menneestä ei tahdo saada oppitunteja tulevaan, ja perustavanlaatuiset hyppäykset uudenlaiseen tilaan käyvät yhä todennäköisemmiksi. Sivistysajattelu on tottunut asustamaan ”ihmisten välisissä maailmoissa”, joissa ratkaisevia ovat ideat, arvot, kriittiset ajattelutaidot, hedelmällinen kommunikaatio. Ideaalisen voi ajatella olevan liekki, jota suojataan myrskyssä, mutta materiaalinen on paitsi altis tuulelle myös osa tuulen puhallusta. Puolustamisen klassinen mielikuva on barrikadilla tai muurilla seisomista, kun uhkaavat voimat vellovat toisella puolella. Tämä on klassisten vapausaatteiden henkistä maastoa: pohjimmiltaan aikaa on aina, ja tappion jälkeen häämöttää voitto. 3/24 76 Futura Mutta mikä kiperintä, sivistyksen puolustaminen ei yksin riitä. Yhteistä on kuitenkin taustalla oleva ajatus siitä, että ajan kuluessa lopulta kuljetaan kohti parempaa. Materiaalisuudet tosissaan ottavan sivistyksen on muututtava samalla kun sitä suojataan. Sivistys ja valistus ovat historiallisesti lineaarisen historiakäsityksen projekteja. Sivistys on kallisarvoinen saavutus, joka on säilytettävä
77 3/24 Futura ympäristöja luonnonvaraongelmien kohtaaminen vaatii yhteiskunnan perustavanlaatuista muutosta, sen aineenvaihdunnan muokkaamista kaikilla elämänaloilla. Tämä kuitenkin synnyttää jälleen uuden viheliäisen ongelman, jonka äärellä vanhat sivistysajatukset tahtovat olla hampaattomia. Historiallisesti tätä on kuvastanut valistusajan perinteessä toistuva ihmiselämän erottelu omalakisiksi sfääreikseen: perheeksi, taloudelliseksi elämäksi, politiikaksi ja ”kirjeiden yhteisöksi” – sivistyneiden ihmisten tasavertaiseksi kumppanuudeksi, jossa koulitaan ja hiotaan ajattelun taitoja. Kiire, aikajänteiden välisen tasapainoilun pakko sekä nuo synkeän vastarinnan muodot tarkoittavat, että sivistyneeseen sivullisuuteen ei ole varaa. Ekologisten kriisien aikakausi kuitenkin kyseenalaistaa mahdollisuuden rajata elämää siististi tällaisiin lokeroihin, sillä myös ideaalisten pyrintöjemme juurilla oleva materiaalisuus tulee yhä ilmiselvemmäksi. Yhtäältä vastarinnalle on ymmärrettäviä ja legitiimejä syitä: vaarana on, että eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus lisääntyy, kun muutos tehdään joidenkin ihmisten kustannuksella tai jotkin ihmiset tai alueen jätetään tienpuoleen. Tarvitaan kokonaisvaltaisuutta, ja pysytelläksemme kriittisten rajojen sisäpuolella, muutosten täytyy tapahtua maailmanhistoriallisen nopeasti. Ei riitä, että tiedon luomisen tapoja ja kriittisiä ajattelutaitoja vaalitaan, niitä on myös käytetVille Lähde. Mullistuvassa maailmassa ei ole varaa epäolennaisuuksille, sanotaan. Kun pandemia jyllää, olisi turvattava oma ruoantuotanto ja kelattava ympäristösäädöksiä taaksepäin. Yhteiskunnallisen muutoksen oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen on tärkeää, mutta jos se tehdään lyömällä jarrut pohjaan, lopullinen epäoikeudenmukaisuus vain pahenee, kun mahdolliset tulevaisuudet muuttuvat synkeämmiksi. Mutta normaalia päiväjärjestystä ei enää ole: juuri tätä kuvaa niin ikään moniselitteinen ja -tulkintainen monikriisin käsite. Tässäkin asiassa äärioikeisto on ajat sitten hionut uutta strategiaa: sen sijaan että ympäristökriisi enää kiellettäisiin, tilalle on rakennettu ”valistunutta ja realistista itsekkyyttä”. Ongelmien näkeminen ja niiden hoitaminen erillisinä ei onnistu, sillä ne ruokkivat toisiaan. Toisaalta vastarintaa lietsotaan muita tarkoitusperiä varten: äärioikeisto on omaksunut ”vihreän siirtymän” vastustamisen osaksi omaa kulttuurisotaansa, jonka ydinmotiivit kumpuavat rasismista, poissulkevasta nationalismista ja vanhoillista asenteista koskien etenkin perheinstituutiota ja sukupuolisuutta. Tässä on ”ideoiden maailmassa” vissi järkensä, mutta materiaalisen maailman kiireiden kannalta se on vaarallista. Nopeiden ja perustavanlaatuisten yhteiskunnallisten muutosten vaatimus herättää helposti vastarintaa. Kun Venäjän kaasuhanat katkeavat, täytyisi peruuttaa ekologisen siirtymän toimia ja turvautua turpeeseen ja puuhun. Ekologisten kriisien aikakauden sivistyksen on oltava aktiivista osallisuutta, kansalaisuutta. Se on hoidettava, että voidaan palata päiväjärjestykseen. Pandemia ja Venäjän hyökkäyssota ovat tästä karmivia esimerkkejä. Toinen tälle aikakaudelle leimallinen ajallinen haaste on toistuva jännite nopeiden ja hitaiden kriisien välillä. Sivistyksellä avitetaan muuta yhteiskuntaa, mutta se on ikään kuin oma yhteiskuntansa. Vihreä siirtymä on osa kaikkea sitä uutta ja epäilyttävää, joka uhkaa vanhaa ja kunnollista – kelpo poliittiseksi keppihevoseksi. Sivistykseen ja sivistyneisyyteen kuuluu usein myös sivullisuus, eräänlainen kulttuurisen erotuomarin rooli. Kun perusta järkkyy ja tulevaisuudet mullistuvat, kukaan ei ole suojassa. Yllättävän ”nopean” (joitain vuosia kestävän) kriisin tullessa on helppo häivyttää pidempi (vuosikymmeninen tai -satainen) aikaväli – ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden kato, valtamerten tila, globaalien ruokajärjestelmien ongelmat – pois näkyvistä ja keskittyä käsillä olevaan. Maailma ei odota silloin kun me odotamme. Vaaditaan omien rajojen turvaamista, omaan kansakuntaan keskittymistä, omavaraisuutta, huoltovarmuutta, lisääntyviä kunnon kansalaisia ”väestövaihdon” uhkaa torjumaan. Jännite nopeiden ja hitaiden kriisien välillä antaa myös tilaisuuksia niille, jotka haluavat vastustaa välttämättömiä yhteiskuntien aineenvaihdunnan muutoksia. Vanhakantainen sivistynyt refleksireaktio tällaisen vastarinnan äärellä on jarruttaa, harkita, katsella rauhassa, kuunnella kaikkia, toimia hötkyilemättä, vakuuttaa, hakea yhteisymmärrystä
Tämä on helppo konkretisoida silloin, kun puhutaan vaikka energiajärjestelmän muutoksesta tai teollisuuspolitiikasta. Asiaa on paljon vaikeampi kuvata sivistyksen näkökulmasta, mutta tuo käytännön kahtalaisuus – hetken luoviminen ja pitkän matkan navigointi – on kuvaavaa. Mitkä ovat ne haavoittuvaisuuden kohdat ja puutteet, joita nyt on korjattava. Mutta millaista vastarinnan kannattaa olla, että se ei tule retoriikassaan ja kuvastossaan pitäytyneeksi vanhentuneessa nykyhetkessä ja syöneeksi tulevaisuuden visioiden elinvoimaa. Yhtäältä on kysyttävä, millaiset ajattelun, kommunikaation ja yhteiselämän tavat ja taidot ovat tärkeimpiä juuri nyt, tällä nimenomaisella ajanhetkellä. Nettonolla ei kuitenkaan ole pääteasema vaan välietappi: sen jälkeen on päästävä sukupolvia kestävään historian vaiheeseen, jolloin kasvihuonekaasujen pitoisuutta ilmakehässä pyritään alentamaan – ottamaan hiiltä talteen. Tai: Turvallisuus näytti jossain vaiheessa hedelmälliseltä tavalta käsitteellistää ekologisten kriisien maailmaa, ja ”ympäristöturvallisuus” yhdisti hedelmällisesti näkökulmia. On purettava ja rakennettava yhtaikaa. Toisaalta on pidettävä katse tulevaisuudessa ja ennakoitava, milloin tulee seuraava uudelleenharkinnan hetki. Sivistys ekologisten kriisien aikakaudella. Löyhää analogiaa voi hakea jälleen ilmastonmuutoksen torjunnasta ja hillinnästä. Pääseminen globaaliin nettonollaan on välttämättömyys, tapahtuu se sitten tarpeeksi ajoissa tai raakasti myöhässä. Millaista globaaliuden ja paikallisuuden hybridiä tarvitaan, ja miten ”sekoitussuhde” muuttuu, jos yhtäältä ylitetään katastrofaalisia rajoja (jotkin alueet muuttuvat elinkelvottomiksi) tai toisaalta onnistutaan välttämään niitä ja päästään uudenlaiseen suhteellisesti vakaampaan tilanteeseen vuosisadan jälkipuolella tai ensi vuosisadalla. Vai onko vaarana ajautuminen ”kulttuurisotien” lietsojien maastolle, jolloin omaa positiivista tulevaisuudennäkymää ei pääse syntymään lainkaan. Onko hedelmällinen muoto löydettävissä uudelleen. Esimerkiksi: Tarvitaanko juuri nyt enemmän vastarintaa vanhoillisia ja rasistisia voimia vastaan kuin omien visioiden rakentamista. Mutta koskaan ei ole hetkeä, jolloin kaikki muuttuu turhaksi, sillä epäonnistua voi aina pahemmin. Mutta miten on paikallisen omaleimaisuuden ja omaehtoisuuden kanssa. Nämä kaksi maailmanhistorian vaihetta vaativat yhteiskunnilta erilaisia eväitä, mutta nyt ja lähivuosikymmeninä on kriittisen tärkeää varmistaa, että nettonollaan pyrkiessä emme rakenna esteitä, jotka haittaavat pääsyä seuraavaan vaiheeseen. Mitä tarvitaan nyt. Mutta entä kun puhutaan sivistyksestä. Sen suhteen käydään kollektiivista kamppailua vaarallisen ja katastrofaalisen välillä. Tai: Ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien ongelmien hillinnässä tarvitaan ehdottomasti globaalia yhteistyötä, kosmopoliittisen solidaarisuuden henkeä. Kysymyksiä, kysymyksiä. 3/24 78 Futura tävä. Ongelmat ja niiden syyt ovat ylirajaisia ja nivoutuneet parin vuosisadan aikana kiihtyvästi globalisoituneisiin yhteiskunnallisiin järjestelmiin, imperialismista globaaliin kapitalismiin, joten asia pitää kohdata sillä tasolla. BIOS-tutkimusyksikössä olemme kielellistäneet tämän usein niin, että on alasajettava asioita samalla kuin ylösajetaan toisia. Millaisen muodon ottavat juuri nyt ne sivistystä vastustavat voimat ja retoriikat, joita on torjuttava. Sitä ei voi pelkistää sivistyksellisten ihanteiden listaksi, kuten aiemmin olen itsekin yrittänyt, vaan se edellyttää jatkuvaa käytännönläheistä tarkkailua. ”Turvallistamisen” negatiiviset ulottuvuudet ovat kuitenkin tulleet ilmeisiksi, ja mainitut tuhoamissodat ja ”vihreän siirtymän” nivoutuminen globaaleihin kauppasotiin ovat mullistaneet tilanteen – pysyvästi vai väliaikaisesti. Se tarkoittaa, että universaalien ja pysyvien ihanteiden sijaan sivistyksestä tulee muuttuva, käytännönläheinen projekti. Kun ekologisen jälleenrakennuksen idea yhdistetään kiireeseen ja ajan epäsymmetrisyyteen, se tarkoittaa, että yhteiskuntaa on pystyttävä muuttamaan ”juoksussa”. Niihin eivät kuitenkaan voi vastata sivistyneet sivulliset vaan kansalaiset, jotka ovat mukana aikamme kamppailuissa. Liian tiivis ja ”puskuriton” globaali nivoutuminen on osoittautunut haavoittuvaiseksi esimerkiksi ruokajärjestelmien kannalta. Missä asioissa vanhat neuvot ovat päteviä, ja missä meidän on suostuttava luopumaan vanhoista ajatuksista
kuten Sven Krohn, Reijo Wilenius, Pentti Malaska, Torsti Kivistö, Reijo E. 79 3/24 Futura PUHEENVUORO Näkökulmia sivistykseen ja sen tulevaisuuden haasteisiin Risto Mikkola uskonnon, psykologian ja filosofian lehtori, eläkkeellä risto.mikkola@netikka.fi Ari Virkamäki koulutuspällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, eläkkeellä ari.virkamaki@netikka.fi Tähän esityksemme alkuun ja johdannoksi haluamme nostaa Pentti Malaskan (1934–2012) muutamia runomuotoon puettuja ajatuksia: ”Aika virtaa nykyisyyteen kahdesta suunnasta menneisyydestä ja tulevaisuudesta toteutuneina aineellistumisina, tehtyjen tekojen ja niitten seurausten ja tulosten virtana ja odotuksina, toiveina, aikomuksina ja tavoitteina, mielen ja ajatusten virtana.” (Pentti Malaska 1988) ”Elämän arvokkaaksi tekeminen ja kokeminen vaatii ihmiseltä erityistä laadukkuutta, se vaatii heräämistä eettiseen maailmantietoisuuteen.” (Pentti Malaska 2008) Järjestimme Seinäjoella 1990-luvulta lähtien sivistysseminaareja, joissa saimme vieraaksemme merkittäviä tieteen, filosofian ja taiteen edustajia. Esittelemme seuraavassa heidän ja Veli-Matti Värrin sivistykseen ja sivistyksen tulevaisuuteen liittyviä näkökulmia.. Heinonen, Terho Pursiainen ja Anne Fried, joiden syväluotaavia ajatuksia kiitollinen yleisö sai kuulla useampaankin otteeseen
Hän näki, että sivistyksen arvostus maassamme on jälleen nousemassa ja itsekasvatuksestakin uskalletaan puhua. ”Olemme kenties palaamassa kansakunnan ´suurelle linjalle´, henkisten arvojen viljelyyn. Suomessa kansansivistys onkin ollut kulttuurin voimatekijä ja erityisesti kirjallisuus on ollut eräänlainen kansakunnan itsetajunnan peili. Nykyinen ekologinen kriisi on Reijo Wileniuksen mukaan seurausta eettisestä kriisistä, kyvyttömyydestä kehittää ja käyttää tekniikkaa arvokkaasti ja hallitusti ihmisen ja luonnon kannalta.” Näkökulmia sivistykseen ja sen tulevaisuuden haasteisiin. Sivistys on aktiivista toimintaa yleiseksi hyväksi” (2024). Näitä kysymyksiä Reijo Wilenius selvittelee kirjassaan Ihminen ja sivistys (1982). Sivistys on asenne. Kehitettävät ihmisluonnon sivistysominaisuudet ovat totuudellisuus, ajattelun ominaisuutena, esteettisyys aistimisen ja tuntemisen ominaisuutena ja eettisyys tahdon ja toiminnan ominaisuutena. Tieto ja sitä ohjaava sivistys on pelastus. Täten sivistys on vieraantumisen voittamista, ihmisen jäsentymistä ajattelevana, tuntevana ja tahtovana yksilönä yhteiskuntaan ja maailmaan. Kansallisfilosofimme Johan Vilhelm Snellman (1806–1881) sai Wileniuksen mukaan omaan sivistyskäsitykseensä vaikutteita saksalaisesta uushumanismista ja muun muassa Johan Gottfried von Herderin (1744–1803) ajattelusta. Snellman näki sivistyksen läheisesti yhteiskuntaan ja demokratiaan liittyvänä asiana. Nämä ominaisuudet vastaavat klassisen sivistyskäsityksen kolmea: toden, kauniin ja hyvän ideaa. Sivistys ei täten ole riippuvainen yksilön koulutustasosta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Snellmania lainaten Wilenius kirjoittaa kirjassaan Ihminen ja sivistys, että pienen kansan olemassaolon ehto on sen sivistyksen voima. Tähän teemavuoteen liittyen professori Tuomas Heikkilä kirjoittaa Yliopistolehden pääkirjoituksessaan mm. Sivistynyt ihminen ei anna valtaa toivottomuudelle. Synkimmilläkin hetkillä asioihin voi vaikuttaa. seuraavasti: ”Sivistys on kestäviä valintoja, vastuun kantamista nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Sivistyminen on aktiivinen prosessi, jossa ihminen oman aikansa hengen käsittäen kehittää itseään kohti yhä täydempää ihmisyyttä. Erityistä huomiota Reijo Wilenius kiinnitti kasvatuksen ja koulutuksen tilaan. Herderille sivistys oli jotain, jonka yksilö saavutti omilla teoillaan jatkuvan itsetiedostuksen ja uudelleen orientoituminen kautta. Tullakseen luovaksi aikuiseksi täytyy ensin saada olla luova lapsi. Ihminen on vahvasti sosiaalinen olento, eikä hän vartu ihmiseksi ilman toisten ihmisten läsnäoloa, esikuvaa ja tukea. Hänen mukaansa sivistys voitiin määritellä ”tietoisuudeksi yleisestä ja toiminnaksi sen puolesta”. Kirjassaan Miten käy lasten ja nuorten Reijo Wilenius lainaa professori Veli-Matti Värriä (s.1956): ”Kasvatuksessa on perimältään kysymys luottamuksesta, rakkaudesta, arvostuksesta, tukemisesta, kannustamisesta, auttamisesta ja tilan antamisesta sekä tarvittaessa kyvystä sanoa ei.” Veli-Matti Värrin ekologinen sivistysprojekti Reijo Wilenius antaa arvoa klassillisille sivistysajattelijoille, mutta katsoo, että vanhat sivistysideat olivat varinaisesti oman aikansa tarpeisiin sopivia, mutta yhteiskunnan kehityksen tässä vaiheessa tarvitaan ihmisen nykyisiä kehitystarpeita vastaavan sivistysidean kehittämistä. Reijo Wileniuksen näkemyksen mukaan sivistys on ensi sijassa ihmisen sisäinen tila, joka ilmenee myös hänen toiminnassaan, se on hänen tiettyjen inhimillisten kykyjensä kehittyneisyyttä. Tämä Reijo Wileniuksen 40-vuoden takainen arvio pitää hyvin paikkansa, sillä tänä vuonna vietetään maassamme sivistyksen teemavuotta. Ihmisarvon tajuaminen ja lapsuuden ja nuoruuden kehityksen lainalaisuuksien ymmärtäminen on kasvatuksen perusta. Reijo Wilenius tunsi hyvin Runebergin, Lönnrotin ja Snellmanin aatemaailman ja heidän Suomen kansan sivistämiseksi tekemänsä ponnistukset. Mitä on ihminen. 1972–1992 ja hän oli merkittävä vaikuttaja antroposofisessa liikkeessä. Vaikuttavin lapsen ympäristö on muut ihmiset, miten he puhuvat, käyttäytyvät, suhtautuvat toisiinsa ja lapseen. 3/24 80 Futura Reijo Wileniuken ajatuksia sivistyksestä ja kasvatuksesta Reijo Wilenius (1930–2019) toimi Jyväskylän yliopiston filosofian professorina v. Sivistyksen perimmäisiä lähtökohtia onkin käsitys ihmisestä. ”Jokaisen ajan on luotava oma sivistyskäsityksensä ja -käytäntönsä
Omassa vuonna 1969 ilmestyneessä kirjassaan Uusin testamentti, Pursiainen tuo esille kristillisen toivon sanoman. Kuoleman porteilta voi palata toisenlainen ihmiskunta. Miten luoda sisäsyntyisiä pidäkkeitä tuhoavalle kulutushedonismille ja narsismille. Kasvatusajattelussa ja tulevaisuuden sivistysprojektissa on otettava tietoisesti kantaa ihmisyyden ihanteeseen. Koko kehitykseni suuntaa vakuuttaa minua, että nykyisen tajuntamme maailma on vain yksi monista olemasRisto Mikkola & Ari Virkamäki. Veli-Matti Värri kysyykin miten postmodernissa ajassamme, missä lasten ja nuorten kasvuympäristöjä leimaa pirstoutuminen, yhteiskunnan eriarvoistuminen ja monet globaalit ongelmat, voidaan löytää sivistyksen, kasvatuksen ja hyvän elämän suunta. Suurten ihmisyyttä ja luontoa koskevien uhkien edessä, ”kuoleman porttien” edessä voi tapahtua käänne. Kasvatuksen tärkein tehtävä on ollut ja on edelleen ihmisen sivistäminen eettiseksi toimintakykyiseksi persoonaksi, moraalisubjektiksi. Ihmisellä on kyky valita itsensä toisin, kuin tähän asti hän on valinnut. Kirjassaan hän kehottaa heittäytymään elämään lupauksen varassa sen Jumalan valtakunnan lakien mukaan, joka on vasta tulossa. Samalla kasvatuksen on luotava lapsille ja nuorille toivoa ja luottamusta elämän arvoon ja merkityksellisyyteen. Toivo on valmiutta kuulla sellaista mitä ei vielä ole lausuttu, ja sikäli kyse on tulevaisuudenuskosta, orientoitumisesta sen mukaan, mitä ei ole vielä sanottu. 81 3/24 Futura Aitmatovia lainaten Wilenius kirjoittaa, että ihmisellä ei ole muuta tietä tulevaisuuteen kuin itsensä kehittäminen. Virikkeen tähän Pursiainen sai luettuaan Torsti Kivistön uutta ihmiskuvaa koskeneen esitelmän vuodelta 1988. On suoritettava ontologista ja eettistä pohdintaa siitä, mikä on ihminen ja mitä on hyvä elämä. Wileniuksen ja Aitmatovin haasteisiin vastaa omalta osaltaan Veli-Matti Värri (s. Värrin mukaan vallitseva käsityksemme liberaalista kuluttajakansalaisuudesta on ekologisten realiteettien valossa kestämätön ja uhka koko sivilisaatiomme olemassaololle ja siksi tarvitaan sivistysprojektia mielihyvän kultivoimiseksi. Jumalan valtakunta tulee siinä, että sitä aletaan elää; Jeesuksen oppilaat ovat Jumalan välineitä maailman muuttamisessa”. Siten tärkein kasvatuspäämäärä on ihmisen sisäisyydestä kumpuava arvotajunnan kehittäminen, jossa keskeisinä arvoina ovat kohtuullisuus, lempeys ja vastuullinen luontosuhde. Terho Pursiainen ja vahvan toivon periaate Terho Pursiainen (s.1945) kirjassaan Tulevaisuus kriisissä kirjoittaa ”vahvasta toivon periaatteesta” ja ”kolmannen tason ihmisyydestä”. Hän kertoo tutustuneensa kokonaisen vuoden ajan kirjallisuuteen, joiden sisältönä oli toivo ja näkemys siitä, että ihmisessä piilee vielä aavistamattomia mahdollisuuksia. 1956), joka hahmottelee artikkelikokoelmassa ”Oppiminen ajassa kasvatus tulevaisuuteen” ekologista sivistysprojektia. Tukea näille Pursiaisen ihmisen transformaatiomahdollisuuksiin antaa William James (1842–1910) uskontopsykologian klassikkoteoksessaan Uskonnollinen kokemus moninaisuudessaan: ”Olemuksemme loitommat rajat näyttävät minusta ulottuvan kokonaan toisenlaiseen olomuotoon kuin tämä pelkästään ”ymmärrettävä” maailma on. Jumalan valtakunta on Pursiaisen mukaan uudistunut, vastuullinen ihmiskunta. Nyt kasvatuksen merkitysnäkökenttä ja traditio, johon sitoutua ja jonka perusteella suuntautua tulevaan, on hänen mukaansa epäselvä. Terho Pursiainen uskoo, että ihmisellä on kyky vastata kuulemaansa tulevaisuuden kutsuun valitsemalla itsessään piilevät mahdollisuudet. Olemassa olevia ”välttämättömyyksiä” ja ”luonnollisuuksia” kyseenalaistaen on pyrittävä herättämään kollektiivista tietoisuutta kasvatuksen kohtalonyhteydestä elämisemme ekologisiin perusehtoihin. Värrin mukaan nämä keskeiset kysymykset viittaavat ihmiseen tarkoitustaan kysyvänä ja tulevaan suuntaavaan olentona, joka tiedostaa ajallisen ja rajallisen olemisensa ja siten myös eksistenssinsä uskonnollishenkisen perspektiivin. Kulutuskeskeisen kilpailutalouden ja arvosubjektivismin aikanamme mielihyvän tavoittelu onnellisuuden kriteerinä on irronnut moraaliselta perustaltaan, ja yksilön mielihyvän tyydyttämisestä on tullut ekonomisoituneen todellisuuden liikevoima
Jollemme uudelleen arvioi pyhä -käsitteen merkitystä mitään rajoja toiminnallemme ei ole. Kultaisesta säännöstä ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta voidaan johtaa yksityiskohtaisempia eettisiä periaatteita maailman etiikan sisällöksi. Uusi maailmanjärjestys tarvitsee perustakseen maailman eetoksen. Torsti Kivistö – evoluutiotesti Professori, tekniikan tohtori Torsti Kivistö (1944–2003) oli Suomen eturivin tulevaisuudentutkijoita. Uskonnon ja uskomusten vapaus ja kunnioitus. Heinonen siteeraa Jonasta: ”Nyt vapisemme nihilismin alastomuudessa, jossa suurin valta liittyy suurimpaan tyhjyyteen, suurin osaaminen pienimpään tietoon siitä, mitä varten kaikki tämä. Nämä normit, jotka sisältävät sekä oikeudet velvollisuudet, ovat seuraavat: Vapaus itsensä kehittämiseen siten, ettei loukata toisten oikeuksia. Ihmispersoonaa on kohdeltava itseisarvona. On kysyttävä, voimmeko luoda etiikan, joka hillitsee ja kanavoi suuret voimat, jotka uhkaavat tuhota meidät ilman että palaamme pyhä -käsitteeseen”. Maailmanlaajuisen yhteishyvän tulisi muodostua tärkeämmäksi kuin minkään erityistavoitteen. Hänen johdollaan toimi 1980-luvulla VTT:ssä Suomen siihen aikaan suurin tulevaisuudentutkimuksen yksikkö, jolla oli huomattava merkitys koko alan kehittymiselle ja itseluottamuksen vahvistumiselle. Kivistön puheenjohtajakaudella toteutettiin Tulevaisuuden tutkimuksen maailmankonferenssi Turussa vuonna 1993. Emme kuitenkaan voi jäädä tätä odottamaan, että rauha rakentuisi ylhäältä päin. Näkökulmia sivistykseen ja sen tulevaisuuden haasteisiin. Kaikkia elollista ja elotonta luontoa on kunnioitettava. Heinosen ajatuksia maailman rauhan mahdollisuudesta Rooman klubin Suomen komitean kirjassa Kansainvälinen vastuumme Suomen malli (1995) Reijo E. Rauhan tulisi alkaa ruohonjuuritasolta yksilöitten sydämistä ja sitä varten tarvitaan herkkiä, viisaita ja kauaskatseisia johtajia. Heinonen kertoo, että uskova muslimi Anvar Sadat (1918–1981) konkretisoi aikanaan, ettei Lähi-itään eikä koko maailmaan saada rauhaa ennen kuin uskontojen johtavat henget kokoontuvat Siinain vuorelle tekemään toisiaan kunnioittavan rauhansopimuksen. Kivistö oli mukana käynnistämässä Tulevaisuuden tutkimuksen seuraa ja luomassa sen kansainvälisiä yhteyksiä. Heinonen (s.1938) on kirjoittanut osion ”Eettinen tietoisuus”. Auttaminen ilman vastapalvelun odotusta. Eikä uskontojen rauhaa ilman uskontojen dialogia”. Pekka Sauri kirjassaan Onnen harha kertoo omista ylimaallisista ykseyden ja rakkauden kokemuksista, jotka ovat muuttaneet häntä ihmisenä. Saksalais-yhdysvaltalainen filosofi ja eetikko Hans Jonas (1903–1993) on pohtinut, miten pääsisimme nykykyisestä uhkaavasta räjähdysherkästä maailmantilanteesta eteenpäin eettisesti kestävään kehitykseen. Reijo E. Ihmisellä on näiden kokemusten valossa transpersoonallinen ylitajunnan alue ja näiden TP-kokemukset saavat aikaan muutoksia inhimillisiin asenteisiin ja pyrkimyksiin ja vaikuttaa voimakkaasti käsitykseen elämän merkityksestä ja luonteesta. Saataisiinko tällaisten kokemusten avulla kulttuurievoluutiossa hyppäys, jos yhä useimmat ihmiset saisivat tällaisia oman ahtaan ja itsekkään egon ylittäviä ylipersoonallisia kokemuksia. Heinonen siteeraa usein Hans Kungin (1928– 2021) ajatusta: ”Ei maailman rauhaa ilman uskontojen rauhaa. Lisäksi positiivinen tunne-elämys, johon liittyy voimakas ilon, rauhan, rakkauden ja hyvyyden tunteen kokeminen. Maailmanrauha tuntuu kaukaiselta ja saavuttamattomalta materialistisessa ja teknokraattisessa maailmassamme. Tai kuten Dostojevski sanoo: ”Jos Jumala on kuollut, kaikki on sallittua”. Lähimmäisen rakkaus, jossa toteutuu myös oma ihmisyys. Noihin kokemuksiin liittyy voimakas todellisuuden tunne, joka on voimakkaampi ja uskottavampi kuin normaalitietoisuuden todellisuuskokemus. 3/24 82 Futura sa olevista tajunnan maailmoista, ja että noissa toisissa maailmoissa on kokemuksia, joilla on merkitystä meidänkin elämällemme.” James nimittää noita maailmoita mystillisiksi tai yliluonnollisiksi maailmoiksi. Edelleen ykseyden tunne, jossa oman egon ahtaat rajoitukset on ylitetty ja pyhyyden tunne, intuitiivinen kunnioituksen elämys, jonka ei tarvitse liittyä mihinkään tunnustukselliseen uskontoon
(Krohn: Etsin ihmistä. Minun on vain lisättävä kaksi määrettä, jotka esittäytyvät eettisten tietoisuutemme olemuksessa. Toivolla on kohde, olkoon vaikka yleensä koko ihmiskunta, ja tavoite, jokin tila tai laatu, jonka toivotaan sijoittuvan kohteeseen. Ehkä sanotaan: ”Mutta eihän toivominen ole mikään teko, ja siksi se on eettisesti yhdentekevää.” Väitän, että tämä ajatus on virheellinen. Tätä kautta ihmiskunta selviää evoluutiotestistään. 1996) Seinäjoella vuonna 1994 pitämässään esitelmässään Eettinen edistyminen, me-tietoisuus ja kansainvälisyys Krohn pohti muun muassa yksittäisen ihmisen mahdollisuutta puuttua maailman epäkohtiin. Ihminen on keskeneräinen ja hänen keskeneräisyytensä koskee ihmisyyttä, joka on hänessä vasta puhkeamassa Kirjassaan Ihminen, luonto ja logos Sven Krohn kirjoittaa: ” Ja tämä logos, kuten olemme yrittäneet osoittaa, ainakin heräämässä myöskin ihmisessä, samalla kun hän eräissä puolissaan on irrationaalisten tekijöiden temmellyskenttä. Meidän olisi toivottava jokaiselle ihmiselle hänen parastaan. Toivo on siten kokonainen akti: siihen liittyy sekä ajatussisältö että tahtoa ja tunnetta. Svenin keskeinen oma tutkimusala oli filosofinen antropologia. Kivistö huomautti teknologian etiikan kriisistä: teknologiset valmiudet kehittyvät olennaisesti nopeammin kuin on mahdollista arvioida eri teknologioiden vaikutuksia ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntiin pitkällä aikavälillä. Planetaariseksi päätavoitteeksi on asetettava eettisesti kestävän maailmanjärjestyksen aikaansaaminen, jonka toteuttamisessa ovat mukana julkinen sektori, yrityssektori ja kansalaissektori. Lähes kaikilla teknologian rintamilla on käymässä ilmeiseksi, että myös teknologian kehittämistä edeltävät tieteelliset tehtävät ovat mitä suurimmassa määrin arvosidonnaisia ja kuuluvat siten suurelta osin ihmiskunnalle kuuluvan eettisen harkinnan alueisiin. Hän voi toivoa. Hänen on valittava joko Kaaos ja sen mukana tuhoutuminen tai se Kosmos, joka avautuu hänen vielä puoleksi unessa olevalle ydinolemukselleen ja jonka toteuttamiseen eräällä kaistalla hän voi valintansa tehneenä myötävaikuttaa.” ”Kuvattuani edellä meissä heränneen eettisten tietoisuuden eräitä ongelmia ja niiden ratkaisuja täydennän vielä, että eettisyys ja sen tiedostaminen itsessämme on varsinainen perusta ihmisyydellemme. Tämän päätavoitteen saavuttaminen mahdollistaa ihmiseen ja ihmiskuntaan sisältyvän evoluutiopotentiaalin realisoitumisen rauhallisissa, suotuisissa ja inspiroivissa olosuhteissa. Toiseksi eettinen vastuunalaisuus edellyttää aitoa valinnanvapauden mahdollisuutta, joka perustilanteessa on valinta joko aktiivisuuden tai passiivisuuden välillä.” S.69–70. Ihminen pystyy tiedostamaan itsensä minäolennoksi ja ylittämään ’eläimellisen’ pyydeluontonsa. ... Tiedostaessamme arvot joudumme eettisiin arvovalintoihin, joskus myös arvokonfliktitilanteisiin. Pelkästään taloudesta ja ekonomiasta lähtevällä tavoiteasettelulla ihminen todennäköisesti robotisoituu, mekanisoituu ja näivettyy pinnalliseksi ja meluisaksi varjo-olennoksi, joka vähitellen menettää ihmisarvoisen elämänmuodon mahdollisuudet. (...) Toivo ja toivomisemme, riippuen siitä mitä toivomme, saattaa eettisesti katsottuna olla oikea tai väärä. Hän nostaa esille toivomisen ja toivon mahdollisuudet. Maailma käy läpi perustavanlaatuista kriisiä: maailmantalouden, maailmanekologian ja maailmanpolitiikan kriisiä. Sven Krohn – ydinihminen ja sivistys Sven Krohn (1903–1999) oli vuodesta 1960 lähtien Turun Yliopiston filosofian professori ja hänen toimestaan yliopistosta tuli fenomenologis-hermeneuttisen filosofian keskus. Ensinnäkin ”pitää olla” ja ”pitää tehdä” edellyttävät arvokohdetta ja siten meissä olevaa arvotajuntaa. Maapalloa ei voida muuttaa parempaan suuntaan, jollei ensin muuteta yksilöiden tietoisuutta. Hänen mielestään ei mikään ongelma ole ihmiselle keskeisempi kuin ihminen itse. Olemme siirtymässä uuteen teknologiakulttuuriin, jossa muun muassa käsitteet informaatio, älykkyys ja jopa elämä itse joutuvat uudenlaisen tarkastelun ja tulkinnan kohteeksi. Se on tehnyt meidät ihmisiksi ja saattanut meidät, ihmisyydessämme vielä keskeneräiset, täyden ihmisyyden toteutumisen tielle. Lisäksi toivoon liittyy aina tunnesuunta. ”On kuitenkin jotakin, jota jokainen, jolla on hyvää tahtoa, voi tehdä. (…) voimmeko siis Risto Mikkola & Ari Virkamäki. 83 3/24 Futura Kivistö puhui tietoisuuden evoluutiosta ja evoluutiotestistä
Krohn, Sven (1992): Planeetan uni. ”Tänään tarvitsemme taidetta, joka kykenee uusilla symboleilla ja merkeillä ilmaisemaan, että se, mitä ihmiskunta eniten tarvitsee, eivät ole ihmeteot vaan meidän täydellinen ja rakastava läsnäolomme. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva. Rooman klubin Suomen komitea. WSOY. Filosofiaa ihmisestä ja inhimillisestä kasvusta. Anne Friedin ajatuksia. Tämä on jotakin näkyvää, joka voi johtaa myös tekoihin. Painamaton moniste. Jyväskylän yliopistopaino. Pursiainen, Terho (1993): Tulevaisuus kriisissä. Rooman klubin Suomen komitea. Tätä läsnäoloa voi antaa jokainen meistä, joka on valmis ja halukas ottamaan kantaakseen toisten kärsimykset, joita kohtaamme.” (Markkula 1999) . ” (Markkula 1999). (2003): Mitä on ihminen. Anne Fried (Tshernobylin ikoni. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Ilmeisesti voimme. Wilenius, Reijo. Lähteet Heikkilä, Tuomas (2024): Sivistys on pelastus. Suomen malli. Näkökulmia sivistykseen ja sen tulevaisuuden haasteisiin. (1996): Etsin ihmistä. Krohn, Sven (1981): Ihminen, luonto ja logos. James, William (1980): Uskonnollinen kokemus. Kirjakas Oy Nurmijärvi. Suomen malli. Karisto. Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kirjapaino, Espoo. Wilenius, Reijo (1982): Ihminen ja sivistys. ”Jollet voi pohjata itsessäsi, ei sinua pohjaa toinenkaan. Anne Fried (Hengellisyys on elävä voima 1995) Merkittävän ja innoittavan antinsa toivat Seinäjoen sivistysseminaareihin myös Ilkka Niiniluoto, Juhani Pietarinen, Esa Saarinen, Lennart Koskinen, Martti Lindqvist, Tony Dunderfelt, Heimo Langinvainio, Matti Luoma, Jaakko Elenius, Mika Mannermaa, Marja-Liisa Viherä, Sirkka Heinonen, Osmo Kuusi, Keijo Mäkelä, Kari Uusikylä, Tuula Tamminen, Hilkka Laukka-Sinisalo, Kalle Päätalo, Veikko Vionoja, Lassi Nummi, Antti Tuuri, Kirsti Paakkanen, Ilkka Virtanen, Paavo Yli-Olli, Seppo Kimanen, Ilkka Virtanen, Pentti Sydänmaanlakka, Peter von Bagh, Hannu-Pekka Björkman, Maarit Niiniluoto, Soile Yli-Mäyry ja Leena Krohn. Malaska, Pentti (1995): Kansainvälinen vastuumme. Dialogia. WSOY. Painotalo Gillot Oy, Turku. WSOY. Pentti Malaska Ennalta näkijä, edellä kulkija. Yliopisto-lehti 4/2024, 6. Jokaisen teon tulisi siis olla hengellisen hyväntahtoisuuden ilmaus. Siis etsiös omaa ydintäsi Saat avaimet Eedenin puutarhaan.” Viimeisen puheenvuoron annamme seminaarissamme esiintyneelle Anne Friedille (1993– 1998). Malaska, Pentti (1979): Avoimet ja sumeat systeemit. Kivistö, Torsti (1997): Seuraava iso E. Painosalama Oy. Gummerus, Jyväskylä. Taidepalvelu Aristo Oy. Sven Krohn kiteytti ajatuksiaan myös runomuodossa, kuten esimerkiksi runokirjassaan Planeetan uni (1992) julkaistussa runossa Ilmoitettu ilmennys. WSOY. 3/24 84 Futura pelkällä toivomisella vaikuttaa näkyvästi maailman tilaan. Krohn, Sven (1996): Vaellus maassa ja tähdissä. Tummavuoren kirjapaino Oy, Vantaa. Askel 9/1966) ”Jokaisen ihmisen vastuulla on tehdä omalla pienellä paikallaan jokaisen päivän jokainen teko parhaan kykynsä mukaan niin, että toisten ymmärtäminen, avunanto ja rakkaus toteutuvat. Malaska, Pentti (2008): TOP TEN FUTURES VI -seminaarissa pitämä esitys ”Tulevaisuuden kuluttaminen.” Teoksessa Pouru, Laura, Markku Wilenius, Karin Holstius, Sirkka Heinonen (toim.)(2017). Heinonen, Reijo (1997): Arvomuisti kehitysyhteistyössä. Kulttuurien kohtaamisen lähtökohtia. Kirjapaja. Gummerus. Heinonen, Reijo (1995): Kansainvälinen vastuumme. Markkula, Harri (toim.) (1999): Sanat kuin kosketus. Värri, Veli-Matti (2012): Mielihyvän kultivointi – ekologisen sivistysprojektin filosofista hahmottelua. ”On luonto olemisen alkusyvyys ja Logos järki, kauneus ja hyvyys ja ihminen on vapaus ja tie.” Runokirjassaan Vaellus maassa ja tähdissä (1966) on runo Pohjaaminen. Krohn, Sven ja Marita Airakorpi toim. Kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa ja kun he huomaavat toivomisensa yhteneväiseksi, syntyy yhteisymmärrys. Teoksessa Atjonen Päivi (toim.): Oppiminen ajassa – kasvatus tulevaisuuteen
Särö erottuu muista kulttuurin pienlehdistä sivumääränsä vuoksi: siksi ei voidakaan käyttää termiä ”pienlehti” vaan parempi olisi puhua kunnianhimoisesta, aiheisiinsa laajasti syventyvästä aikakausikirjasta. Syvällä kulkeva teemojen haaroittuminen tuntuu loogiselta, tämä osoituksena Särön toimituskunnan, päätoimittaja Mark Mallonin ja toimitussihteeri Venla Saalon perehtyneisyydestä. Artikkeleiden ja laajempien esseiden lähtökohtana on usein kirjallisuus: syventävät kuvaukset ja laajennetut kritiikit. Kulttuurilehtien yhä niukalla näkyvyydellä ja pienenevällä valtionavustuksella viedään pois vaihtoehtoisuuden sivistyksellistä pohjaa. Tavoitteena on myös löytää uusia runoilijaja kirjailijakykyjä ja antaa heille mahdollisuus esittäytyä lehden sivuilla. Esseessään hän nostaa esiin suomenkielisen filosofian ja periferioiden tutkimisen tarpeen globaalissa maailmassa. Uusimmassa 150-sivuisessa tuplanumerossa Hyvät aikeet (Särö 52/53 2024) teemoina avautuvat mm. Kunnianhimoiseen toimintaan on kuulunut kirjailijaja taiteilijaresidenssin ylläpitäminen Saksan Frankfurt an der Oderissa. Pinnalta katsoen August Strindbergin levottomasta Inferno -kaudesta kertovalla artikkelilla ja outsider-taidetta valottavalla esseellä ei tuntuisi olevan juuri yhteistä nimittäjää. On syytä mainita myös Särön laadukas kuvallinen suunnittelu ja kuvien asemointi suhteessa teksteihin. Ne luovat ajan kipeästi kaipaamia laajempia näkymiä kulttuurin pinnanalaisiin kerroksiin, jotka hautautuvat huomiotalouden pintasälään ja lyhytjännitteisyyteen. Kuten uusimpaan Säröön kirjoittava kielitieteilijä ja tietokirjailija Janne Saarikivi ilmaisee, yhteiskunta ei tarvitse (lisää) teknistä osaamista vaan sivistystä ja viisautta, kulttuuria. Valtavirrasta poikkeava sisältö kasvattaa ymmärrystä kokonaisuuksia kohtaan. 85 3/24 Futura Särö on v. Myös kirjoittajakoulutusta järjestetään. Taloudellisesti kulttuurilehdet ajetaan kuitenkin marginaaliin. Kuitenkin lukemalla se selviää: pohdiskelu minuuden rajoista, terveyden ja sairauden sekoittumisesta luovuuden tiedostamattomien voimien seurauksena. Marginaaleissa muodostuu yhteiskuntaa kuohkeuttava vaihtoehtoisuuden ruokamulta, jota ilman kansakunta ja sen kulttuuri yksipuolistuu puisevaksi. Pienlehden on panostettava laatuun tavoittaakseen laajempia yleisöjä, kirjoittaa Särön päätoimittaja Mark Mallon kolumnissaan. Lisäksi Särölle on oleellista tuoda esiin kuvataidetta ja kuvallisuutta ylipäänsä. ”Oleellista ei ole eristäytyminen periferiaan vaan periferian ja keskusten vuoropuhelu” Saarikivi tiivistää, joka sopii myös Särön kaltaisen pienlehden linjaukseen suhteessa valtakulttuuriin. 2006 Porvoossa perustettu kirjallisuusja kulttuurilehti, kuten he itse määrittelevät linjansa. Ymmärryksen kasvattaminen on sivistystyötä. Ollaan suuremman äärellä: sivistyksen. Särön ulottuvuudet: Hyvät aikeet (Särö 52/53 2024) Kuten Mallon toteaa kolumnissaan, monet kulttuurilehdet kuuluisivat sisältönsä ja laatunsa puolesta marginaalin sijaan valtavirtaan. Lehden takana on samanniminen kulttuuriyhdistys, jonka muuhun toimintaan kuuluu klubi-iltojen järjestäminen lavarunouden ja kirjaesittelyjen muodossa. Yhteisenä nimittäjänä puhutaan siis ihmisen olemuksen ja identiteetin muodostumisesta ja rajoista. Mika Vesalahti taidemaalari mika.t.vesalahti@gmail.com KIRJA-ARVIO Ku va Ni ina Pa ulo ff.. Identiteetti, joka on aina kielen synnyttämää, ei synny suurista globaaleista virtauksista vaan paikallisesta kulttuurista ja sen kielen vaalimisesta. ”Älykäs, looginen ja eettisesti perusteltu poikkiteloisuus voi saada aikaan virkistävän, uudistavan tuulahduksen ihan siksi, että joku tai jotkut vain sanovat ääneen, miten maa oikeasti makaa.”, sanoo Mallon. identiteettipolitiikan ylilyönnit, älykkyyden olemus ja outsider-taide. Vetoavasta ulkoasusta saadaan kiittää lehden kuvataidevastaavaa Sanna Saastamoista
Sali 505 Teemat tarkentuvat lähempänä tilaisuuksia. Kutsu lähetetään sähköpostilla sähköisen uutiskirjeen valinneille ja postitse paperisen uutiskirjeen valinneille jäsenille. seuran Facebookista ja Linkedinistä. 3/24 86 Futura Tutuseuran tapahtumista tiedotetaan seuran Facebook ja LinkedIn -sivuilla. Tervetuloa myös muuten ideoimaan, suunnittelemaan ja järjestämään teematilaisuuksia sekä vaikuttamaan Tutuhesan toimin taan sähköpostin, tutuhesa-listan ja ”suunnittelulounaiden” muodossa! Tutuhesan sekä sähkö posti listan yhteys henkilö: erkki.aalto@outlook.com. Tilaisuuksista tiedotetaan erikseen Tutuhesan sähköpostilistalla ja Facebookissa. Tieteiden talo, Helsinki. (Facebook-ryhmä: Tutuseuran pk-seudun jäsenet, www.facebook.com/groups/472422463693357). Sali 505 19.11. 08.10. Ajankohtaiset tiedot löytyvät esim. Hankkeessa nostetaan samanaikaisesti yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuutta Jos kiinnostuit tästä, ota yhteyttä Timo Sneckiin: timojsneck@gmail.com. SEURAN TAPAHTUMAT SEURAINFO PAIKALLISTOIMINTA Tilaisuuksia toteutetaan fyysisinä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja/tai virtuaalisina. klo 9–10:30 Metsien utopiat, Panu Halme Ilmoittautuminen aukeaa lähempänä tilaisuutta, katso: tutuseura.fi/utopia-webinaarit » » Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n sääntömääräinen syyskokous ja alustus Syyskokous ja alustustilaisuus maanantaina 25.11.2024 klo 16.30 alkaen. Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa (& toiminta verkossa). Tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. Sali 504 05.11. Sähköpostit tulevat floapps-loppuisesta osoitteesta – tarkistathan, ettei sähköposti päädy roskapostikansioon. Tarkempi kokouskutsu julkaistaan lokakuussa osoitteessa: tutuseura.fi/syyskokous2024. Lisäksi Tutuhesa tekee yhteistyötä ElinvoimaKemin kanssa innovaatiohakuisen toimintamalliin liittyen. Tutuhesan tilavaraukset syksyllä 2024 Tieteiden talo klo 17–20 parittomien viikkojen tiistait. Sali 504 03.12. Lisätietoja tämän lehden sivuilla 90–91 ja osoitteessa: bit.ly/tututopten2024 » » Syksyn ympäristöteemaisesta webinaarisarjasta on vielä yksi tilaisuus jäljellä: ti 5.11. Tilaisuuksista tiedotetaan myös jäsenille sähköpostitse ja Futurinfo-jäsenkirjeessä. » » 14.11.2024 Top Ten Futures XIV -seminaari Top Ten -seminaari järjestetään Helsingissä Tieteiden talolla to 14.11.2024. Ennen syyskokousta alustus klo 16.30 alkaen. Seminaarin aiheena on Rauhan monet mahdollisuudet. Sali 505 22.10
Yhteistyötä tehdään Excellence Finland / Pohjois-Karjalan aluejaoksen ja Joensuun Suomi-Amerikka-Yhdistyksen kanssa. Pajojen verkkoympäristö: https://link.otavia.fi/delfoi. Pajat ovat kaksipäiväisiä ja niiden varaan rakentuvan Delfoi-koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. Pajaohjelmaan voit osallistua orientaatiosi ja kiinnostuksesi mukaan. Häme, Oulu, Keski-Suomi, Kymenlaakson seutu, Pori, Rovaniemi – ja muutkin alueet/ paikkakunnat: toivotamme tervetulleeksi uusia aktiiveja järjestämään toimintaa! Ota yhteys seuran toimistoon: toimisto@tutuseura.fi. 87 3/24 Futura SEURAINFO » » Tule mukaan paikallistai etätoimintaan! Seuralla on edellä mainittujen lisäksi toimintaa ympäri Suomea – jos haluat tulla mukaan tekemään paikallistoimintaa esim. Lisätietoja: Jukka Tikkanen (jukka.tikkanen@otavanopisto.fi, 044 794 5103) Mikkelissä ideoidaan uusia paikallistoiminnan muotoja – jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan ideointiin, ota yhteyttä Mikkelin toiminnan yhteyshenkilöön, Jukka Tikkaseen: jukka.tikkanen@otavanopisto.fi. Turku Vetäjätiimissä Tarja Meristö (tarja.meristo@gmail.com), Leena-Maija Laurén (leena-maija.lauren@utu.fi), Matti Voutilainen (mattivoutilainen@outlook.com) ym. Etätoiminta Haluamme myös panostaa siihen, että seuran toimintaan voi tulla mukaan paikkakunnasta riippumatta! Jos haluaisit järjestää etätilaisuuksia (alustuksia, lukupiiritapaamisia, verkostoitumiskahveja ym.) tulevaisuusaiheista, niin ota yhteyttä! toimisto@tutuseura.fi. järjestämällä tilaisuuksia, ota yhteyttä seuraaviin yhteyshenkilöihin: Kuopio Ari Paanala (ari.paanala@gmail.com). Pirkanmaa Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com). Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/4115111465236118. Otavan Opisto, Metodix ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestävät yhteistyössä Delfoi-pajoja kerran kuus sa. Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat kerran kuussa. Joensuu Lasse Neuvonen (lasse.neuvonen1@gmail.com)
Voit jäsenrekisterissä määritellä, haluatko saada sekä painetun ja sähköisen lehden, vaiko vain jommankumman. Klikkaa linkkiä "Aktivoi tilaajatunnus", ja lisää siihen henkilökohtainen tilaajatunnuksesi (sama kuin FloMembersin Jäsenen ID; näkyy myös painetun Futuran osoitetarrassa). Maksimissaan 250 sanan abstraktien määräpäivä on 8.1.2025. 3. Valmiiden tekstien määräpäivä on 13.5.2025 vertaisarvioiduille teksteille ja 1.8.2025 muille teksteille. Näillä ohjeilla pääset lukemaan jäsenetuihin kuuluvaa sähköistä Futuraa (kunhan kuluvan vuoden jäsenmaksusi on maksettu): 1. Mene osoitteeseen www.lehtiluukku.fi/lehdet/futura. Futura 3/2025 ilmestyy painettuna sekä sähköisesti Lehtiluukku.fi-alustalla lokakuussa 2025. Lue lisää: tutuseura.fi/futura-3-2025. Mukavaa syksyn jatkoa hallituksen ja toimitusneuvoston puolesta toivottaen Riika Räisänen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Viimeistele tilaajatunnuksen aktivointi kirjautumalla (jos sinulla jo on profiili Lehtiluukussa) tai luomalla uusi käyttäjätunnus. » » Futura 3/2025 kirjoittajakutsu Futura 3/2025 -numeron teemana on Vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus. 3/24 88 Futura » » Futura 4/2024 sekä Futurinfo 4/2024 Seuraava Futura eli 4/2024 Visionäärinen johtaminen ilmestyy loppuvuodesta. Sen vierailevina päätoimittajina toimivat Marileena Mäkelä ja Tiina Onkila. Jos et saa selvitettyä jäsennumeroasi tai et muusta syystä pääse kirjautumaan Lehtiluukkuun, laita viestiä: toimisto@tutuseura.fi. Sama tunnus toimii myös Lehtiluukun Appleja Android-sovelluksissa. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 4/2024 ilmestyy loppusyksystä. Sitten vain lukemaan! Kun tilaajatunnus (Tutuseuran jäsennumero) on ensimmäisellä lukukerralla liitetty Lehtiluukku-tunnukseen, riittää jatkossa, että vain kirjautuu sisään sähköpostiosoitteella. Hyväksyttyjen abstraktien pohjalta syntyvät valmiit tekstit tulee lähettää Futura-lehden toimituksen portaaliin: journal.fi/futura. Tähän numeroon 3/2025 ehdotettavat abstraktit tulee lähettää suoraan Marileenalle sähköpostilla. 2. /Futura-lehti Huom! Toimiston sähköposti on muuttunut, uusi on: toimisto@tutuseura.fi SEURAINFO Lue Futuraa sähköisesti! Tiesitkö jo, että Futura-lehteä voi jäsenetuna lukea myös sähköisesti
Vääryys on samaa luokkaa, oikeastaan vielä pahempi, kuin mitä on ollut kamppailu sukupuolten välisestä tasa-arvosta niin koulutuksessa kuin etenkin työelämässä." Tulevaisuuden tutkimuksen seura jää kaipaamaan innostunutta, asiantuntevaa, monipuolista ja kriittistä keskustelijaa. Työelämän kehitys oli hänen keskeinen kiinnostuksen kohteensa. elokuuta 1952 Ikaalisissa. Toukokuussa 2024 hän kirjoitti Facebookissa: "Niin kauan kun pidetään kiinni lukiosta ja sen suosimisesta pääsyssä korkeakouluihin, koulutusjärjestelmään on upotettuna ikäluokat kahteen kastiin jakava järjestelmä. Hän syntyi 29. kesäkuuta 2024 Helsingissä 71-vuotiaana. Toimitimme yhdessä Futura 1/2010 -numeron, ja muistan hyvin keskustelumme työn mielekkyydestä, tarpeellisuudesta ja innovaatioiden merkityksestä. Hän kirjoitti myös muihin julkaisuihin ja toimi konsulttina ennakointihankkeissa. Hän käsitteli sivistystä perusteellisesti ja pohti sen merkitystä myös tulevaisuuden näkökulmasta. Mäkelä) kuoli 1. Rajakallio kantoi erityisesti huolta koulutuksen laadusta ja sen kohdentamisesta. Nuo ajatukset elävät edelleen. 89 3/24 Futura Ennakoinnin asiantuntija Keijo Johannes Rajakallio (ent. Hän toimi aktiivisesti Tulevaisuuden tutkimuksen seurassa ja oli Futura-lehden päätoimittaja vuosina 1996–1998 sekä eFutura-lehden perustajana ja päätoimittajana 1998–2014. Hän työskenteli taustavaikuttajana neljässä ministeriössä ja osallistui lukuisiin hankkeisiin. Rajakallio oli ennakoinnin ja tulevaisuuden tutkimuksen pioneeri. Rajakallio oli mukana Kansallisen sivistysstrategian (KM 1993: 36) asiantuntijaryhmän sihteerinä. Diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä korkeakoulusta valmistunut Rajakallio suuntautui urallaan työelämän muutoksen ja työvoimatarpeiden ennakointiin. Tällaista ei sivistysvaltiossa pitäisi olla. Marja-Liisa Viherä Ku va Ke ijo Ra jak all io.. Kun hän arvioi vuonna 2018 strategian työtä kymmenen avainstrategian kautta, hän totesi, että sivistys, kuten oikeudenmukaisuus, on usein huomaamaton ja vaikeasti hahmotettavissa silloin, kun asiat ovat kunnossa. Hän oli myös kriittinen suomalaisen koulutusjärjestelmän rakenteita kohtaan. Vasta ongelmien ilmetessä sivistyksen puute näkyy KEIJO JOHANNES RAJAKALLIO in Memoriam (29.8.1952–1.6.2024) Ennakoinnin ja tulevaisuuden tutkimuksen pioneeri MUISTOKIRJOITUS: KEIJO JOHANNES RAJAKALLIO selvästi
3/24 90 Futura TOP TEN FUTURES XIV -SEMINAARI Seminaarin yhteyteen kokoamme esille tutuseuran jäsenten ja seuran ystävien rauha-aiheista taidetta. Taidenäyttely rauha-aiheisista teoksista. Otamme vielä teoksia ja teosehdotuksia vastaan, joten ole yhteydessä (riika.raisanen@tutuseura.fi), jos olet kiinnostunut saamaan teoksesi esille
Katri Merikallio, VTM, on tietokirjailija ja toimittaja. Hän on kirjoittanut mm. Hän on mukana sekä innovatiivisten vihreiden teknologioiden ja ratkaisujen kansainvälistämisessä että uusiutuvan energian ohjelmissa Afrikassa ja Ukrainan jälleenrakennuksessa. Ilkka ja Vappu Taipale ovat omien sanojensa mukaan kaksi vanhaa rauhanaktivistia. Hän johtaa ”Ilmastonmuutos ja Suomen huoltovarmuus”-projektia. TOP TEN FUTURES XIV -SEMINAARI. Hän toimii nykyisin Pääesikunnan komentopäällikkönä. tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Turvallisuuskomitean pääsihteerinä. Hän on toiminut mm. Jukka Kekkonen on oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Helsingin yliopistossa. He ovat tehneet elämäntyönsä sekä lääketieteen ja politiikan että ihmisoikeuksien ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämisen parissa. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tutkijana sekä Ruotsin hallituskanslian tasa-arvotoimiston johtajana. Arja Alho – Pelosta luottamukseen VTT, sosiologia HY (2004) ja Ydin-lehden päätoimittaja (2009-). Hänen tutkimuksensa keskittyy ympäristöturvallisuuteen ja ilmastonmuutoksen geopolitiikkaan. Emma Hakala – Ympäristökriisi, turvallisuus ja rauhan mahdollisuudet Emma Hakala on Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija. Katri Merikallio – Mitä rauhannobelisti Martti Ahtisaari nyt ajattelisi. Puolustusvoimien Kansainvälisen keskuksen johtaja, Pääesikunnan valmiuspäällikkö ja Maavoimien esikuntapäällikkö. Kekkosen tutkimukset ovat käsitelleet rikosoikeuden ja kontrollipolitiikan historiaa, taloudellisen sääntelyn historiaa sekä Suomen oikeuskulttuurin historiaa. Markku Kivinen – Rauhan välttämättömyys Yhteiskuntatieteilijä ja kirjailija Markku Kivinen on emeritusprofessori Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa, joka on Euroopan suurin Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuskeskus. Anja Nystén – Rahoittajana kestävää yhteiskuntaa rakentamassa Anja Nystén toimii Nefco:n ympäristöja kestävän kehityksen johtajana. Jorma Ala-Sankila – Sotilaat rauhaa rakentamassa ja turvaamassa Jorma Ala-Sankila on Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja 2021–. Hän on työskennellyt mm. Vesa Valtonen – Jos haluat rauhaa… Vesa Valtonen on kokonaisturvallisuuden dosentti (MPKK), sotatieteiden tohtori ja prikaatikenraali. Marianne Laxén – Feministinen rauha Marianne Laxénin elämänuran punainen lanka on ollut työ sukupuolten tasa-arvon, pohjoismaisen yhteistyön ja rauhan hyväksi. kirjat Miten rauha tehdään – Ahtisaari ja Aceh sekä Matkalla – Martti Ahtisaaren tarina (Tapani Ruokasen kanssa) . Ilkka ja Vappu Taipale – Sorto, sekasorto vai sosiaalipolitiikka. Lue lisää seminaarin puhujista ... Hänen tutkimusalueensa ovat yhteiskuntateoria, valta, eriarvoisuus ja kulttuuriset rakenteet. Tehtäviä mm. 91 3/24 Futura PUHUJAT Jukka Kekkonen – Oikeudenmukainen rauha. Toimittajana hän työskenteli Suomen Kuvalehdessä 1995–2019. Hän on ollut puolustusvoimien palveluksessa 1977–2016. Arja Alho on myös toiminut poliittisena päättäjänä 1980-luvun alusta alkaen eri jaksoja aina tähän päivään asti: kuntapäättäjä Helsinki ja Siuntio, kansanedustaja ja valtioneuvoston jäsen
• Kommentointivaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä. Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa. Merkitsethän selkeästi kunkin otsikon tason. (Huomaa, että kuvat tulee painettuun lehteen mustavalkoisina.) • suomenkielinen abstrakti (200 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli • lyhyt englanninkielinen abstrakti (100–150 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli Tekstin tekniset ohjeet: • artikkelin rakenne: kirjoittaja, otsikko, (abstrakti), ingressi, raaka teksti • otsikkotasoja on käytössä kaksi, ja tekstiin tulee selkeästi merkitä kumpaa tasoa kussakin otsikossa halutaan käyttää • lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan • artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta • kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa • Käsikirjoitukseen ei tule otsikkotasojen merkitsemisen lisäksi tehdä muotoiluja tai taittoa, vaan leipäteksti toimii kaikkein parhaiten. Tarkemmat ohjeistukset julkaistaan Futuran sivuilla. 20 sivua harvalla rivivälillä (n. Lehden tekoprosessin eteneminen • Abstrakti, käsikirjoitus ja muu materiaali toimitetaan päätoimittajalle/toimittajalle Journal.fi-järjestelmän kautta. • Päätoimittaja/toimittaja/taittaja lähettää kirjoittajille taitetun materiaalin kommentoitavaksi. Vuoden 2024 aikana siirrymme APA 7 -tyyliin viittausja lähdemerkinnöissä. 30 riviä/sivu), eli 28 000 – 35 000 merkkiä. 3/24 92 Futura Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. Kun lähetät tekstin päätoimittajalle Journal.fi-alustan kautta, muista myös: • kirjoittajatiedot, eli nimesi, organisaatiosi, tittelisi ja/tai oppiarvosi, sähköpostiosoitteesi sekä kasvokuva (mustavalkoinen JA värillinen, jos mahdollista) ja valokuvaajan nimi • mahdolliset kuvat/kaaviot/taulukot jne. • Kommentit toimitetaan suoraan taittajalle 2 päivän sisällä.. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. Artikkelin suositeltava pituus on max. Ohjeita Futura-lehden kirjoittajille Otsikot artikkeleissa kirjoitetaan pienillä kirjaimilla. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. • Päätoimittaja/toimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstejä mukaiseksi tai pyytää kirjoittajia muokkaamaan tekstejä. Oman artikkelin pääotsikon ja alaotsikoiden lisäksi artikkelin lopussa käytetään tarvittaessa otsikkoa Lähteet. lähetetään selkeästi nimettyinä, erillisinä kuvatiedostoina ja niiden sijainti merkitään tekstin sisälle kuvatekstillä/taulukko-otsikolla. • Päätoimittaja/toimittaja kokoaa lehden materiaalin yhteen ja lähettää artikkelit taittajalle
Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2024 Varajäsenet Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Bergman Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.fi Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.fi Max Stucki Marja-Liisa Viherä Kirsi Kellokangas Puheenjohtaja Tapani Martti, puheenjohtaja@tutuseura.fi Varsinaiset jäsenet Marileena Mäkelä (vpj) Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.fi Elina Hiltunen Sanna Laine Päivi Luna Ari Paanala Toni Stubin, toni.stubin@metodix.fi Tero Villman, tero.villman@utu.fi Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Riika Räisänen, toimisto@tutuseura.fi • Puh. 040 5028672 Helsinki – Tutuhesa Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck, timojsneck@gmail.com J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.fi Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Turku Leena-Maija Laurén, leena-maija.lauren@utu.fi Tarja Meristö, tarja.meristo@gmail.com Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2024 tutuseura.fi facebook.com/Tutuseura linkedin.com/company/tutuseura Keski-Suomessa, Kymenlaaksossa, Lahdessa, Hämeessä, Oulussa, Pirkanmaalla, Porissa ja Rovaniemellä etsitään uusia aktiiveja! Lisäksi, jos haluat käynnistää paikkariippumattoman teematoimintaryhmän, ota yhteyttä toimisto@tutuseura.fi
Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki tutuseura.fi 3/ 20 24 3/ 20 24 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n sääntömääräinen syyskokous ja alustustilaisuus Maanantaina 25.11.2024 Tieteiden talo, (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja etänä Klo 16.30 Ilkka Niiniluodon alustus, jonka jälkeen syyskokous. Kokouskutsu ja ilmoittautumisohjeet ym. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Sällskapet för framtidsstudier rf. julkaistaan lokakuun aikana osoitteessa tutuseura.fi/syyskokous2024