Futura 4/2021 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 4/ 20 21 4/ 20 21 KRIISITIETOISUUS JA TULEVAISUUSRESILIENSSI
www.facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Futuran tulevat teemat Futura 1/2022 Luottaako pyhään. Sa?a Toivonen, sa?a.toivonen@aalto.. Taitto ja kannen suunn. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Laura Pouru, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, tutuseura@gmail.com www.tutuseura.. Uskonnollinen ajattelu, uhka vai mahdollisuus tulevaisuuden maailmassa Futura 2/2022 Paluu kestävään tulevaisuuteen Futuran kirjoittajaksi. vuosikerta 4/2021 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 50 €, Vuosikerta ulkomaille 59 €, Irtonumero jäsenille 7,60 €, muille 13,50 €. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. Vierailevat päätoimittajat Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. 40. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä tutuseura@gmail.com! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. Johanna Viherä Kannen taustakuva Hazel Salminen Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry
1 4/21 F Sirkka Heinonen ja Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta 2 Saija Toivonen Tuula Kekki, Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja 8 Jaana Keränen, sen vahvistaminen Sanna KailaheimoLönnqvist, Riitta Molarius ja Miia Myllylä Marko Ahvenainen Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi: 23 Nina Janasik, kriisinkestävyyden harjoittelua bayeslaisella Tapio Reinekoski ja kausaalimallinnuksella Annukka Lehikoinen Karoliina Laxström Olosuhdeperäinen suunnittelu 36 Anu Kylmänen, Johanna Oksanen ja Ana Nuutinen Joonas Aitonurmi Ennakoiva digitaalisen ympäristön riskienhallinta 45 Jani Voutilainen ja Avainhenkilöt oppivassa ja mukautuvassa 52 Marko Ahvenainen kaupunkiorganisaatiossa 62 Markku Wilenius Globaalien riskien hallinta uudella syvenevän 62 kompleksisuuden aikakaudella Sofi Kurki ja VUCA_termin käyttö tulevaisuudentutkimuksen 66 Nando Malmelin kirjallisuudessa Jari Lyytimäki Kriittinen katsaus resilienssiin 71 Hazel Salminen Yhdessä löytämisen tärkeydestä mitä improvisaatio voi 74 opettaa meille muutoksesta ja sen sietämisestä Sirkka Heinonen Pandemian jälkijäristyksiä ja mainingeista nousevia 78 mahdollisuuksia Sirkka Heinonen Onko ihmiskunta äkkijyrkän partaalla. 81 85 R P SISÄLLYS F 4/2021 P S K K A
Yhteinen punainen lanka molemmille käsitteille on se, että ulkoinen toimintaympäristömme muuttuu nopeasti ja ennalta arvaamattomasti. Tulevaisuudentutkimuksen alalla kansainvälisistä tutkijoista etenkin Karlheinz Steinmüller (Peperhove 2019) on käsitellyt teemaa perusteellisesti. Jo yhden näistä elementeistä voidaan katsoa olevan melkoinen haaste ennakoinnille. Tulevaisuudentutkimuksen tehtävänä on raottaa ikkunoita valoisiin tulevaisuuksiin. Esimerkiksi pelkästään kompleksisuuden näkökulmasta asioiden kytkeytyneisyyden, syy-seuraussuhteiden ja vaikutusarvioiden osalta tulevaisuuksien hahmottaminen on vaikeaa puhumattakaan ennakoinnin haasteista, kun kaikki neljä ilmiötä vaikuttavat täydellä tehollaan. Tämä lähestymistapa on tärkeä siinäkin mielessä, että jatkuva riskien, kriisien ja epävarmuuksien päällämme häilyvä Damokleen miekka aiheuttaa tutkimustenkin mukaan nuorille ’tulevaisuusahdistusta’. Hieman vastaava, vähemmän tunnettu, mutta samaa tarkoittava käsite on käytössä Oxfordin yliopiston tutk?oilla (Wilkinson & Ramirez 2016) heidän puhuessaan TUNA-maailmasta (T = turbulence; U = uncertainty; N = novelty; A = ambiguity). Sen s?aan, että taistelemme muutosta ja sen tuomia epävarmuuksia vastaan, meidän kannattaa kääntää kelkkamme ja ottaa muutos ja sen mukanaan tuomat epävarmuudet, uhkat, riskit ja kriisit vastaan. Vierailevina päätoimittajina olemme saaneet lehden tematiikkaan vauhdittavaa inspiraatiota Suomen Akatemian rahoittamasta RESCUE-hankkeestamme (v. Eilisen ratkaisut ja toimintamallit eivät useinkaan enää sovellu nykypäivän, saatikka huomisen haasteisiin. Samalla kun tuodaan esiin uhkakuvia niin niiden vastapainoksi pitää mielestämme aina esittää tapoja, joilla suojautua riskeiltä ja kriiseiltä ja jopa löytää niiden lomasta positiivisia kehitysmahdollisuuksia ja ’tulevaisuusvoimaistumisen’ välineitä. Kaivo-oja ja Lauraeus (2018) ovat kirjoittaneet VUCA-käsitteestä artikkelin ja tässä teemanumerossa Kurki ja Malmelin tarkastelevat käsitteen käyttöä kirjallisuudessa. Johtajuus ja päätöksenteko astuvat uuteen, kriisitietoisuuden aikakauteen. Tästä seuraakin vaatimus näkökulman muutokselle – uudelle ennakointilinssille. VUCA-maailma on aikanaan yhdysvaltalaisessa strategiatutkimuksessa luotu käsite, jossa asioiden ja kehityslinjojen poukkoilevuus (V = volatility), epävarmuudet (U = uncertainty), kompleksisuus (C = complexity) ja moniselitteisyys (A = ambiguity) määrittävät leimallisesti yhteiskunnan ja koko maailman tilaa. Tällä ennakointilinssillä katsottuna saatamme kriisitietoisuutta kehittämällä saavuttaa yhä enenevässä määrin tulevaisuusresilienssiä – kykyä selvitä kriiseistä ja uusiutua, jopa oppia niistä. 2020–2023), jonka konsortiojohtajana on Sa?a Toivonen Aalto-yliopistosta ja tulevaisuudentutkimuksellisesta osiosta vastaa Sirkka Heinonen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Elämme nyt viimeistään VUCA-maailmassa, jonka tuloa on ennakoitu tulevaisuudentutkimuksen alalla jo vuosikymmeniä. 4/21 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Taustana teemanumerolle Tämä vanha suomalainen sananparsi sopii kuvailemaan kriisitietoisuutta ja tulevaisuuden resilienssiä käsittelevän teemanumeromme missiota. Kiinteistöjä ja kestävää kriisinhallintaa kaupunkiympäristöissä tarkastelevassa RESCUE-hankSortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta. Ei niin, että ajelehtisimme ajopuuteorian mukaan välttämättömyyksien valtameressä, vaan niin, että Amaran (1981) lakien mukaisesti näemme tulevaisuuksien kehkeytyvän pluraliteetin potentiaalista, myös oman toimintamme vaikutusten siivittämänä
Resilienssin 4x4 perusulottuvuutta on kuvattu havainnollisesti. Millennium-hanke. Hanke on lähestymistavaltaan vahvasti tulevaisuusorientoitunut hyödyntäen erilaisia tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Myös maaseudulla koettiin olevan paremmin varautuneita kuin kaupungissa. Olosuhdeperustainen suunnittelu kytkeytyy hyvin myös nykyiseen käyttäjälähtöiseen suunnitteluvaatimukseen.. Tutkimus käynnistyi järjestämällä yli 50 tulevaisuusverstasta, joissa käytettiin kriisien tunnistamiseen ja vaikutusarvioihin Jerome Glennin kehittämää tulevaisuuspyörää. Tutkimuksen edetessä tullaan hyödyntämään myös muita tulevaisuudentutkimuksesta tuttuja menetelmiä kuten tulevaisuuskuvia ja –taulukoita sekä tulevaisuusklinikoita sidosryhmien kanssa käytävässä tulevaisuusdialogissa. Luonnollisesti aiheemme – kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi – on niin ajankohtainen, laaja ja monisäikeinen, että sen käsitteleminen kattavasti ei mitenkään mahdu yhteen niteeseen, vaan jopa toinenkin teemanumero tästä aiheistosta voisi olla harkittavissa jatkossa. Kirjoittajat kuvaavat elävästi miten muotoilutyötä voi opiskella, toteuttaa ja arvioida olosuhdeperustaisuuden linsseillä. 3 4/21 F Sirkka Heinonen & Sa?a Toivonen keessa tavoitteenamme on edistää yhteiskuntien dynaamista selviytymiskykyä ja kriisivalmiutta tarkastelemalla tilojen ja maankäytön roolia ennakoitavissa ja odottamattomissa kriiseissä kansallisesti ja kansainvälisesti. Suunnittelu on aika-, paikkaja tilannesidonnaista, mikä heijastaa olosuhteiden jatkuvaa muutosta aikojen saatossa. Toinen referee-artikkeli koskee tulevaisuusresilienssia ja strategista ennakointia, kriisinkestävyyden testaamista bayesilaisella kausaalimallinnuksella. Lisäksi julkaisemme muutaman teemaan liittyvän kirja-arvion. Yhteistyöorganisaationa projektissa on mm. Kirjoittajat toteavat, että resilienssille ei ole yksiselitteistä määritelmää, vaan sen merkitys vaihtelee kontekstin mukaan. Teemanumeron kirjoitukset lähestyvät kriisitietoisuutta ja tulevaisuusresilienssiä monesta eri näkökulmasta – sekä pragmaattisesti että teoreettisesti Referee-artikkeleista ensimmäisessä Tuula Kekki, Jaana Keränen, Riitta Molarius, Sanna Kailaheimo-Lönnqvist ja Miia Myllylä kuvaavat empiiriseen aineistoonsa perustuen sitä, kuinka häiriötilanteissa Suomen asukkaiden altistuminen, haavoittuvuus ja selviytymiskyky riippuvat monista tek?öistä, kuten ympäristön olosuhteista, omista kyvyistä ja valinnoista sekä yhteiskunnan toimintavarmuudesta. Marko Ahvenainen, Nina Janasik, Annukka Lehikoinen ja Tapio Reinekoski esittelevät kiinnostavan harjoitusmenetelmän, jota on testattu ensimmäisen kerran suomalaisen kaupunkiorganisaation kanssa kemikaalilogistisen suuronnettomuuden pitkän aikavälin seurauksien kartoittamiseksi. Teemanumeroon valikoitui kirjoituskutsuumme vastanneista kirjoituksista kokoelma sekä referoituja artikkeleita, artikkeleita että katsauksia ja kaksi puheenvuoroa. Artikkeleista ensimmäinen esittelee muotoilun kentälle uudenlaisen menetelmällisen käsitteen – olosuhdeperustaisen suunnittelun. Kirjoittajat luonnehtivat kehittämäänsä menetelmää tulevaisuutta koskevan ajattelun ja näkemyksellisen tiedon validointiprosessiksi. Mielenkiintoista oli myös havainto, että vanhemmat ihmiset kokivat olevansa paremmin varautuneita ja selviävänsä pidempään häiriötilanteissa kuin nuoremmat. Kuvaava yksityiskohta on, että häiriötilanteita koskenutta kasvotusten tapahtunutta kyselyosaa häiritsivät pandemian aiheuttamat rajoitukset. Esitetty olosuhdeperäinen suunnittelu asemoituu tulevaisuudentut. Kirjoittajat toteavat kausaalisen kuvauksen tapahtuvan nimenomaan tapahtumisen (tapahtumaketjuna) kontekstissa, ei asioiden kontekstissa, mistä on kyse tulevaisuuden morfologisessa skenaariotyöskentelyssä tulevaisuustaulukkomenetelmällä (tulevaisuuskuvaketjuna). Tutkitut henkilöt kokivat omien turvallisuustaitojensa auttavan heitä selviämään häiriötilanteissa. Heidän mukaansa tulevaisuusresilienssi määrittyy menetelmän valossa strategisen hallinnan mukailtavuudeksi ja hyytymättämyydeksi epävarmuuden ja kompleksiteetin edessä vankkumattomuudeksi yllätysten edessä. Bayeslaisena kausaalipäättelyyn perustuvana metodina se yhdistyy läheisesti FAR (Field Anomaly Relaxation) –ristivaikutusanalyysiin, jota edesmennyt Yrjö Seppälä (1984) sovelsi Suomessa 1990-luvun alussa
Erityisen mielenkiintoinen, joskin hälyttävä havainto on, että avainhenkilöriskit voidaan kokea organisaatiossa myös tabuna, jonka esille tuominen itsessään nähdään riskinä. Kirjoitus sisältää hämmentäviä, provosoivia ajatussyötteitä kuten kysymyksen siitä, onko mahdollista, että digitaalista tulevaisuutta tuhlataan paraikaa vai voitaisiinko sitä suojella tuleville sukupolville. Myös tämä kehitystarve kysyy kykyä poikkitieteelliseen yhteistyöhön. Markku Wilenius fokusoi vakuutusalaan, josta hänellä itsellään on pitkä kokemus yhdistettynä tulevaisuudentutkimukseen. Lopuksi kirjoittajat vielä muistuttavat riskien positiivisestakin luonteesta käytännön riskienhallintatyön ollessa organisaatioissa usein hyvin uhkakeskeistä. Kirjoittajat kuvaavat, kuinka yksilötasolla voimme olla oman elämämme riskienhallintapäälliköitä. Sen avulla Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta. Digitaidot ja digiosaaminen ovat myös avainteemoja positiivisten digitulevaisuuksiemme tek?öinä. Tulemme yhä kasvavassa määrin tarvitsemaan myös aiempaa laadullisempia lähestymistapoja riskien arvioimiseksi. Erityisen tärkeänä Wilenius näkee ylikansallisen koordinoinnin, yhteistyön ja johtajuuden sekä nopean reagointikyvyn epävarmuuksien ja kompleksisuuden hallinnassa. Vastaavanlaista suuntausta kansainvälisessä tulevaisuudentutkimuksessa edustaa mm. Näiden ominaisuuksien vuoksi organisaatiot ovat riippuvaisia avainhenkilöistä ja heihin kohdistuvat kriisit vaikuttavat merkittävästi organisaatioiden resilienssiin. He luotaavat digiturvallisuutta modernin riskienhallinnan näkökulmasta ja avaavat mahdollisia digiriskejä. He korostavat aiheen tärkeyttä, koska tulevaisuuden arki on digitaalinen ja erilaiset kriisit sekä niiden ratkaisut tulevat olemaan merkittävästi kytköksissä digitalisaatioon tulevaisuuden toimintaympäristöissä. Kirjoittajat nostavat julkisuudessa joskus epämääräisenäkin vellovaan digitalisaatiokeskusteluun kiintoisalla tavalla ajatuksen digivastuullisuudesta ja digitaalisesta ympäristönsuojelusta osana mahdollisia kehityskulkuja. Siinä yhdistetään tulevaisuuden ennakointi ja käytetään design-perustaista ja käyttäjälähtöistä näkökulmaa. Kirjoituksessa nostetaan esille erilaisina avainhenkilökriiseinä esimerkiksi eläköityminen ja työssä jaksaminen. Avainhenkilökriisit ovat hyvä osoitus siitä, kuinka haavoittuvaisia voimme olla isoissakin organisaatioissa ja kuinka tärkeää riskienhallinnassa on havainnoida niin mikrokuin makrotasolla. Tai siitä, mittaako taloyhtiössä naapurin automaatiolaite signaaleja myös seinien läpi, synnyttäen tarpeen signaalit ja sensoroinnin estäville seinämaaleille. Kirjoituksessa peräänkuulutetaan myös uudistumista vakuutusalalle, joka on riskianalyyseissään perinteisesti nojannut vahvasti määrällisiin menetelmiin. Toisessa artikkelissa Joonas Aitonurmi, Juho Reivo ja Eetu Jokela tarkastelevat ennakoivaa digitaalisen ympäristön riskienhallintaa. Olennaista näiden tek?öiden varmistamisessa ovat yhteiset säännöt, vastuunjaot ja toimeenpanon noudattaminen. Jani Voutilainen ja Marko Ahvenainen tuovat esiin avainhenkilöihin liitettyjä tyypillisiä ominaisuuksia kuten laajan tietopääoman (myös hiljainen tieto), verkostuneisuuden, merkittävän vastuun ja vallan. 4/21 4 Futura kimuksessa erityiseen futures design –nicheen. Toinen katsaus on edellä jo mainittu So. Katsauksista ensimmäinen tarkentaa globaalien riskien hallintaan uudella kompleksisuuden aikakaudella. Stuart Candy (2019). Tämä alue onkin vahvistumassa ja se kytkeytyy lisäksi tulevaisuudentutkimuksessa korostettaviin ’tulevaisuuksien kokemisen’ tavoitteisiin. Kolmannessa artikkelissa tarkastellaan riskiteemaa toim?anäkökulmasta eli suhteessa avainhenkilöihin oppivassa ja mukautuvassa kaupunkiorganisaatiossa. Tulevaisuuksiin immersoitumiseen tarvitaan visuaalisia, monimediaalisia ja uudenlaisia design-linssejä, joita tässä kirjoituksessa tarjotaan. He kiinnittävät huomion siihen, miten erityisesti strategisen ennakoinnin alue on mieltynyt VUCA-käsitteen tarkasteluun. Kurjen ja Nando Malmelinin kirjoitus VUCA-termin käytöstä tulevaisuudentutkimuksen kirjallisuudessa. Digiturvallisuuteen kuuluvat tietosuoja, tietoturva ja kyberturva. Hän korostaa tarvetta uusille, ennakoiville ja kompleksisuutta hallitseville toimenpiteille ja tuo esille olemassa olevia sudenkuoppia. Lisäksi Wilenius korostaa tiedeyhteistyön merkitystä ja tiedon jakamista läpinäkyvästi. Tämä ajattelutapa ei luonnollisesti tue organisaatioiden kokonaisvaltaista kriisikestävyyden rakentamista
Toisessa puheenvuorossa Hazel Salminen esittää, että kriisien iskiessä voisimme saada apua ehkä hieman yllättävästä suunnasta: improvisaation harjoittamisen mukanaan tuoma kyky olla avoin odottamattomalle, lukea ympäristöä sekä kuunnella muita voisi lisätä muutoksensietokykyämme ja lisätä uskallustamme toimia muuttuvassa maailmassa. Nyt riskien ohelle nousevat lauenneet riskit eli konkreettiset kriisit ja tämän uuden teemanumeron myötä heitämme pallon ilmaan kysyen, olemmeko jo saavuttaneet Kriisiyhteiskunnan. Ensimmäinen on tulevaisuudentutkimuksen kentältä Fast Futuresista Rohit Talwarin toimittama teos Aftershocks and Opportunities 2.0. Kirjoittajat tunnistavat VUCA-termiä käytetyn argumentoimaan tiettyä lähestymistapaa kahdella tavalla: korostamaan kyvykkyyttä vaihtaa näkökulmaa tulevaisuuteen ja kehittämään menetelmiä vaihtoehtoisten tulevaisuudenkuvien laatimiseen, sekä painottamaan tulevaisuusajattelun taitoja ja tulevaisuutta koskevien odotusten roolia nykyhetken päätöksenteossa. Esimerkiksi taloudellisista riskeistä kiinnostunut organisaatio ei välttämättä huomioi sosiaalisen riskin seurauksia, jotka voivat kantaa myös taloudellisiin vaikutuksiin saakka. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä oli tuolloin Ulrich Beckin Riskiyhteiskunta (1992). Tulevaisuuden kriisinhallintaan tuokin haastetta ei vain ihmisten ja organisaatioiden toimintatapojen ketteryyden varmistaminen ja sietokyvyn kasvattaminen, vaan myös näiden perinteisesti kankeiden ja paikkaan sidottujen elementtien kuten erilaisten yksityisten, puol?ulkisten ja julkisten tilojen kyvykkyys joustaa ja mukautua muuttuvissa olosuhteissa. Toinen kirja-arvio tulee puolestaan ?loso?an ja globaalihaasteiden etiikan kentältä ja on Oxfordin yliopistosta, E?ective Altruism –liikkeen perustajan Toby Ordin kirjoittama The Precipe. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös kriisien keskinäisiin liitoksiin ja epäsuoriin vaikutuksiin, mikä voi paljastaa ensivilkaisulta vaarattomilta näyttävien ilmiöiden todellisen luonteen. Voiko resilienssi itsessään olla vahingollinen, jos se kriisin alta selvinneenä pyrkii tasapainottamaan tilanteen, säilyttämään vanhaa eikä esimerkiksi uusiudu. Jatkoajatuksina Edellinen tämän teemanumeron aihepiiriin läheisesti liittyvä FUTURA-lehti (4/2008) oli Juha Nurmelan päätoimittama teemanumero ”Miten ajatella riskejä?” ja se ansaitsee edelleen tulla luetuksi. 5 4/21 F varsinkin liike-elämässä pystytään jäsentämään ja ymmärtämään syvällisemmin yritysten toimintaympäristön epävarmuuksia ja muutosta. Pandemian jälkeisessä, jatkuvien yllätysten sävyttämässä ’uudessa normaalissa’ korostuvat niin yksilöiden, organisaatioiden, yhteisöjen kuin julkisen sektorin kyvykkyys ennakoida ja kohdata erilaisia riskejä. Olemme huomanneet, kuinka erilaiset digitaaliset ratkaisut voivat lisätä toimintavarmuuttamme ja agiliteettiamme, mutta samalla olemme päässeet itse kokemaan, kuinka merkityksellisessä roolissa ovat myös erilaiset fyysiset rakenteet kuten rakennettu ympäristö ja infrastruktuuri. Erityisesti silloin kun tuo vanha edustaa ongelmaa, joka tullakseen ratkaistuksi edellyttäisi uudistumista. Resilienssistä on olemassa monta määritelmää ja eri ulottuvuuksien kuvauksia, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt itse käsitteen kriittinen tarkastelu. Kiitämme kaikkia kirjoittajia mielenkiintoisista sisällöistä, joiden toivomme kiinnostavan Sirkka Heinonen & Sa?a Toivonen. Positiivisen resilienssin suunta olisi tällöin bouncing backin s?asta bouncing forward. Aiempaa holistisemman kriisinhallinnan mahdollistaminen tulee vaatimaan ratkaisuja ja ohjausta niin yksilökuin strategiatasolla ja kysyy ennen kaikkea jo useassa tämän julkaisun artikkelissa esiintuotua yhteistyötä eri toim?oiden välillä. Kirjallisuusarviot on tehty tähän teemanumeroon oivasti aihepiiriltään istuvasta, kahdesta tuoreesta julkaisusta. Existential Risk and the Future of Humanity. Siinä käsiteltiin epidemiologisia, ympäristöllisiä ja taloudellisia riskejä, niistä saatavilla olevia signaaleja ja mm. Kokonaisvaltainen ja yhteistoiminnallinen resilienssin tavoittelu yhdyskunnissa voidaan nähdä, tulkita ja uudelleen määrittää sisältämään strategisesti hyvinvoinnin ja tasa-arvon. koetun turvallisuuden ja kokonaisturvallisuuden käsitteitä. Navigating the next horizon. Puheenvuorona Jari Lyytimäki on kirjoittanut kriittisen katsauksen resilienssiin kyseenalaistamisen hengessä, joka kuuluukin tulevaisuudentutkimuksen perusolemukseen
Candy, Stuart (2019): Design and Futures. Kaivo-oja, Jari & Theresa Lauraéus (2018): The VUCA approach as a solution to corporate foresight challenges and global technological disruption, Foresight, Vol. Sirkka Heinonen Emeritaprofessori Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto sirkka.heinonen@utu.. Scenarios as a Tool in Security, Privacy and Mobility Research. luk?oita. Tulemme helmikuussa järjestämään teemanumeron tiimoilta julkistamistilaisuuden, jossa voimme miettiä myös mahdollisia uusia K u va R E S C U E F in la n d K u va A n n e A rv o n en. <https://www. Seppälä, Yrjö (1984): 84 tuhatta tulevaisuutta. ?/wp-content/uploads/2013/03/84_tuhatta_tulevaisuutta.pdf>. Luettavissa: <https://www.tutuseura. 4/21 6 Futura Sa?a Toivonen Apulaisprofessori Kiinteistötalous, Rakennetun ympäristön laitos Aalto-yliopisto sa?a.toivonen@aalto.. Lähteet Amara, Roy (1981): The futures ?eld: Searching for de?nitions and boundaries, The Futurist 15(1), 25–29. Sage Publications, London. Journal of Futures Studies, Special Issue on Design and Futures, December 2019. Translated by Ritter, Mark. Beck, Ulrich (1992): Risk Society: Towards a New Modernity. Tamkang University. researchgate.net/publication/338129083_Design_ and_Futures>. 20, 27-49. Oxford University Press. Peperhove, Roman, Karlheinz Steinmüller & Hans-Liudger Dienel (toim.) (2019): Envisioning Uncertain Futures. Myös kirjoituksen arvio?at tekivät arvokasta työtä kommenteillaan ja parannusehdotuksillaan. Wilkinson, Angela & Rafael Ramirez (2016): Strategic Reframing: The Oxford Scenario Planning Approach. Springer VS, Wiesbaden. Gaudeamus, Helsinki. Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta aloitteita tematiikan käsittelemiseen – esimerkiksi olisiko Suomella aineksia ’hyytymättömän’ tulevaisuusresilienssin edelläkäv?ämaaksi vastatuulten tuiverruksessa
Oletko esim. järjestämässä tulevaisuus-teemaista tapahtumaa tai koulutusta, tai julkaisemassa kirjaa, joka saattaisi kiinnostaa Futuran luk?oita. Seuran yhteisöjäsenetuihin kuuluu yksi maksuton ½ sivun ilmoitus/vuosi. Hinnat: • Takakansi (130 x 208 mm) 550 euroa • 1/1 sivu (130 x 208) 450 euroa • 1/2 sivu (131 x 104 tai 65 x 208) 270 euroa • 1/4 sivu (65 x 104) 140 euroa Toistoalennus -20%. 7 4/21 F Tavoita ?ksuja, tulevaisuudesta kiinnostuneita luk?oita! Olisiko tässä paikka ilmoituksellesi. Ota yhteyttä seuran toimistoon: tutuseura@gmail.com! Tarjoamme maksullista mainostilaa mutta teemme myös ilmoitusvaihtoa sopivien yhteistyökumppaneiden kanssa
Artikkeli nostaa esiin, että vanhemmat ihmiset kokevat olevansa paremmin varautuneita ja selviävänsä pidempään häiriötilanteissa kuin nuoremmat. Yleisesti maaseudulla koetaan olevan paremmin varautuneita ja selviävän pidempään häiriötilanteissa. Suomessa haavoittuviksi ryhmiksi luetaan usein asunnottomat, maahanmuuttajat ja yksin elävät ikäihmiset. Merkittävimmäksi haavoittuvuuden tek?äksi nousi asukkaiden sosiaalisten verkostojen puute, mikä tuli esiin niin ikääntyneiden kuin nuorempien henkilöiden ja myös maahanmuuttajien kohdalla. 4/21 8 Futura Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö tuula.kekki@spek.. Artikkeli perustuu empiiriseen aineistoon, joka kattaa omatoimista varautumista käsittelevän 1000 henkilön kyselyaineiston sekä haavoittuvia ryhmiä käsittelevän kansainvälisen tutkimushankkeen Suomessa kerätyn dokumentti-, haastatteluja kyselyaineiston. Lisäksi kielitaidottomuus heikensi tiedon saamista ja välitystä häiriötilanteissa. Toimeentulovaikeudet heikensivät kokemusta selviämisajan pituudesta, mutta niillä ei ollut yhteyttä varautumiseen. Häiriötilanteissa haavoittuvien ryhmien mahdollisesti tarvitsemaa lisäapua voivat tarjota niin viralliset organisaatiot kuin järjestöt ja tavalliset ihmisetkin. Ihmisten omien osaamisten ja kykyjen esiin nostaminen ja niiden vahvistaminen ovat merkittäviä voimavaroja myös tulevaisuuden häiriötilanteissa. Tuula Kekki REFEREE-ARTIKKELI Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen Häiriötilanteissa Suomen asukkaiden altistuminen, haavoittuvuus ja selviytymiskyky riippuvat monista eri tek?öistä, kuten ympäristön olosuhteista, omista kyvyistä ja valinnoista sekä yhteiskunnan toimintavarmuudesta. Jaana Keränen Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy Riitta Molarius Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy Sanna Kailaheimo-Lönnqvist Turun yliopisto Miia Myllylä Poliisiammattikorkeakoulu. Asukkaat, jotka jäävät tai ovat vaarassa jäädä sosiaalipalvelujen varaan tai jopa niiden ulottumattomiin, ovat kuitenkin vaarassa muuttua haavoittuviksi häiriötilanteessa. Kriisien toistuvuus muokkaa kriisiensietokykyä, koska tällöin kriiseihin opitaan tietoisesti varautumaan. Henkilöt myös kokivat, että omat turvallisuustaidot auttavat heitä selviämään häiriötilanteissa. Elinikäinen oppiminen nousee merkittävään asemaan niin sosiaalisten verkostojen luomisessa, kielitaidon parantamisessa kuin turvallisuustaitojen opettelemisessa. Yksilön haavoittuvuus on aikaja tilannesidonnaista ja riippuu vahvasti yksilön omista valmiuksista toimia kriisitilanteessa
The frequency of the crises modi?es the crisis resilience, because then one learns to prepare for crises consciously. The article highlights that older people feel better prepared and cope longer in disruptions than younger people. In Finland, vulnerable groups often include the homeless, immigrants and the elderly living alone. This article is based on empirical data, which covers a questionnaire of one thousand people, focusing on preparedness, and documentary-, interview-, and questionnaire-based research data regarding vulnerable people, collected in Finland as a part of an international research project. In the event of a disruption, the additional assistance that vulnerable groups may need can be provided by o?cial organizations as well as non-pro?t organizations and ordinary people. Lifelong learning plays an important role in creating social networks, improving language skills, and learning safety skills. Kvalitatiiviseen dokumenttianalyysiin resilienssin ja kriisinhallinnan tulkinnasta ja toteutuksesta institutionaalisista näkökulmista, 2. An individual's vulnerability is timeand situation-dependent and strongly depends on the individual's own ability to act in a crisis. Ihmisten oman toiminnan merkitys ja rooli kriisitilanteiden hallinnassa on tunnistettu entistä selkeämmin. Strategiassa todetaan, että ihmisten henkisen kriisinkestävyyden kannalta tulee yhteiskunnan pystyä pitämään yllä arjen rakenteita myös häiriötilanteissa, jolloin ihmiset voivat kantaa vastuuta oman yhteisönsä turvallisuudesta (YTS 2017, 23). Tässä artikkelissa esitetään SPEKin kvantitatiivisen kyselyaineiston pohjalta, mitkä tek?ät vaikuttavat kansalaisten kokemuksiin heidän omasta varautumisestaan ja selviytymisestään häiriötilanteissa. Tuula Kekki et al. The resilience of Finnish people in disturbance situations and how to strengthen it In disturbance situations, the exposure, vulnerability, and resilience of Finnish people depend on many di?erent factors, such as environmental conditions, one's own abilities and choices, and the reliability of the surrounding society. Hankkeessa tehtyihin haastatteluihin, joissa kartoitettiin viranomaisten näkemystä yhteiskunnan kriisinhallinnan tilasta ja viranomaisten, asiantunt?oiden ja järjestöjen edustajien näkemystä kansalaisten haavoittuvuudesta, 3. Residents who remain or are at risk of being left behind, or even out of reach of social services, are at risk of becoming vulnerable in the event of a disruption. Highlighting people's own skills and abilities and strengthening them are also signi?cant resources in future disruptions.. Tällä tavalla voidaan tukea väestön itsenäistä selviämistä näissä tilanteissa. The most signi?cant factor in the vulnerability was the lack of social networks, which emerged for both older and younger people and also for immigrants. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (YTS 2017) mukaan kuntien sekä tulevien hyvinvointija terveysalueiden tehtävänä on turvata väestön oma toimintakyky ja hyvinvointi kriiseissä ylläpitämällä keskeisiä peruspalveluja. In addition, a lack of language skills impaired the acquisition and transmission of information in situations of disruption. The respondents also felt that their own safety skills would help them cope with disruptions. Tätä aineistoa verrataan kolmeen EU:n BuildERS-hankkeessa (2019–2022) kerättyyn aineistoon: 1. 9 4/21 F Johdanto Ihmisten kriisinsietokyky häiriötilanteissa on noussut keskusteluun muun muassa koronapandemian ja sään ääri-ilmiöiden uhkien lisääntymisen myötä. Hankkeessa toteutettuun kyselyyn, joka kartoitti vähäosaisten (Pelastusarme?an asiakkaat) kokemuksia selviytymisestä COVID-19 tuomassa kriisissä. Economic di?culties weakened the experience of survival time, but they were not associated with preparedness. In general, in rural areas people perceive themselves to be better prepared and survive longer in disturbances
Meriläinen et al. Korkea sosiaalinen pääoma edistää siis yksilön ja yhteisön pärjäämistä niin arkielämässä kuin häiriötilanteissa. 2019, 15), kun taas yhteisön resilienssiin (sosiaalinen resilienssi) vaikuttaa esimerkiksi sosiaalinen pääoma, luottamus, yhteenkuuluvuuden tunne sekä vastaanotettu sosiaalinen tuki ja jaettu tieto (Khalilia et al. (Euroopan Komissio 2002) Sitran megatrendit 2020 –raportissa (Dufva 2020) todetaan, että ennakoinnissa entistä keskeisempää on kyky hyödyntää ja tulkita tietoa tulevaisuuden mahdollisista kehityssuunnista. Häiriötilanteella tarkoitetaan uhkaa tai tapahtumaa, joka vaarantaa yhteiskunnan turvallisuutta, toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia ja jonka hallinta edellyttää viranomaisten ja muiden toim?oiden tavanomaista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää (YTS 2017, 97; Meriläinen et al. Toisaalta etenkin kriisiSuomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Resilienssillä eli kriisinkestävyydellä tarkoitetaan yksilöiden, yhteisöjen, organisaatioiden tai yhteiskuntien kykyä säilyttää toimintakyky muuttuvissa olosuhteissa, kohdata kriisejä ja häiriötilanteita sekä kykyä toipua ja oppia niistä (ks. Omatoimisella varautumisella tarkoitetaan yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa, jolla pyritään onnettomuuksien ehkäisyyn ja valmistaudutaan toimimaan vaaratilanteissa (Sanastokeskus TSK 2017, 39). 2019, 18–19) Resilienssin rakentamiseen osallistuvat avainroolissa niin valtion instituutiot kuin sosiaalija terveyssektorin toim?at. Meriläinen et al. Asukkaiden resilienssin ylläpidon ja kehittämisen näkökulmasta Sitran tuottamista megatrendeistä väestön ikääntyminen, eriarvoistuminen sekä hyvinvoinnin polarisoituminen ovat tek?öitä, joiden seuranta ja ennakointi ovat oleellisia palveluiden oikean mitoittamisen ja suuntaamisen vuoksi. 4/21 10 Futura Artikkelissa kerrotaan, mitkä yksilölliset, yhteisölliset tai yhteiskunnalliset tek?ät ovat yhteydessä yksilön varautumiseen erilaisiin riskeihin ja häiriötilanteisiin. Alueellisen ennakoinnin käytännön opas määrittelee ennakoinnin järjestelmälliseksi ja osallistavaksi prosessiksi, jossa kerätään tietoa ja laaditaan visioita keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudesta. 2020). Sen avulla pyritään nostamaan tehtävien päätösten tietopohjaa yhteisten toimien käynnistämiseksi. Yksilön resilienssin ymmärretään muodostuvan yksilöllisten luonteenpiirteiden ja ympäristötek?öiden yhteisvaikutuksena (Hyvönen et al. Uhkanäkymiin liittyy niin sanottu erityinen resilienssi, mikä tarkoittaa esimerkiksi valmiutta toimia luonnonkatastrofeissa tai kriittisten palvelujen toiminnan häiriintyessä. alueellista ennakointia, jossa erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastellaan yleensä monitoim?ayhteistyönä, tavoitteena varautuminen erilaisiin tulevaisuuden tilanteisiin. Sanastokeskus TSK 2017, 17; Hyvönen et al. Tämän lisäksi esitetään, mitkä tek?ät vahvistavat tai toisaalta heikentävät yksilön selviytymiskykyä häiriötilanteissa, ja mitkä tek?ät tekevät joistakin ryhmistä erityisen haavoittuvia. (Hyvönen et al. 2019, 20 ja 27). Kääntöpuolen termi ”sosiaalinen haavoittuvuus” tai toisin sanoen heikko sosiaalinen pääoma puolestaan kuvaa tilannetta, jossa yksilöiden, ryhmien tai yhteisöjen ei jostain syystä ole mahdollista saada käyttöönsä tällaisia ulkopuolisia resursseja tai sosiaaliset verkostot ovat muuten puutteellisia (esim. Tausta Yhteiskunnassa voidaan ennakoinnin avulla varautua moniin sekä ennalta nähtäviin että yllättäviin tilanteisiin. Oleellista on myös hahmottaa trendien mahdollisia vaikutuksia sekä toimia, joita tehdään erilaisten kehityssuuntien ja tulevaisuuden toteutumisen suhteen. Se tarkoittaa niitä tosiasiallisia tai mahdollisia resursseja, jotka ovat itse kunkin käytössä lähipiirin, perheen, ystävien tai muiden tuttavien kautta ja joiden avulla yksilö pystyy selviytymään erilaisissa häiriötilanteissa. 2020; Kailaheimo-Lönnqvist, 2021), jolloin heidän on vaikeampaa selvitä häiriötek?öistä (ks. (Dufva 2020) Suomessa yhteiskunnan resilienssin nähdään jakautuvan kahteen osioon: yleinen häiriön sietokyky ilman uhkanäkymiä ja erikseen uhkanäkymiin liittyvä resilienssi. Yleiseen resilienssiin liittyy muun muassa sosiaalinen luottamus, kriittinen medialukutaito ja asukkaiden hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys. Sosiaalinen pääoma koostuu sosiaalisista verkostoista, luottamuksesta toisia kohtaan, sitoutumisesta yhteisten asioiden hoitoon sekä luottamuksesta muita ihmisiä kohtaan (mm. 2020). 2015). Putnam 2000; Ruuskanen 2001). Euroopan Unionissa pyritään pitämään yllä ns
Orru et al. 2003.) Haavoittuvassa asemassa olevalla ryhmällä viitataan väestöryhmiin, joilla oman vaikutusvaltansa ulkopuolella olevista tek?öistä johtuen ei ole samoja mahdollisuuksia kuin hyväosaisemmilla väestöryhmillä. (Orru et al. palvelut ja niiden saavutettavuus. Haavoittuvuus ei ole ihmisen pysyvä ominaisuus. 2010). 1994.) Vastaavasti korkea sosioekonominen asema on yhteydessä parempaan varautumiseen (Zamboni et al. Riskikäsitykset, velvollisuudentunne ja käsitykset omista vaikuttamismahdollisuuksista vaikuttavat myös luottamuksen ja varautumisen väliseen yhteyteen, mikä näkyy esimerkiksi siten, että henkilöt, jotka mieltävät varautumisen omaksi velvollisuudekseen, varautuvat muita todennäköisemmin (PerTuula Kekki et al.. Kellens et al. Iällä, sukupuolella, koulutuksella, taloudellisella asemalla ja perhestatuksella on yhteys käsityksiin riskien todennäköisyyksistä ja vaikutuksista (mm. 2012; Mileti 1992). Tämä on myös kotimaisen tutkimuksen (Laurikainen 2019, 31) mukaan yleisin syy heikolle varautumiselle. 2000). (2021a) mukaan sosiaaliseen haavoittuvuuteen vaikuttaa neljä tek?ää: 1) henkilökohtaiset kyvyt ja tarpeet, 2) sosiaalinen tukiverkosto, 3) kriittisten palvelujen (sähkö ja lämpö, vesija jätevesi sekä tietoliikenne) saavutettavuus ja 4) julkiset sosiaalija terveys ym. Yhteiskuntaa ja kotitalouksia koskevat häiriötilanteet koettelevat eri väestöryhmiä eri tavalla; riskien todennäköisyys ja vahinkojen vakavuus vaihtelevat ryhmien välillä. 2011; Paton 2007; Paton et al. Toisaalta Suomessa tehdyssä tutkimuksessa (Laurikainen 2019) vain noin neljäsosa ilmoitti varautuneensa vähintäänkin hyvin elintarvikkeiden jakeluhäiriöön, vedenjakeluhäiriöön tai myrskyyn, kun taas tulipalojen, kotitapaturmien, kotitalouksien vesivahinkojen ja sähkökatkojen kohdalla varautuminen oli paljon yleisempää (Laurikainen 2019, 25–26). 2003). Eräissä muissa empiirisissä tutkimuksissa on saatu päinvastaisia tuloksia ja siten viranomaisiin luottamisen ja varautumisen välinen yhteys on osittain epäselvä (Han et al. Jokainen voi jossain tilanteessa jonain tiettynä ajankohtana kuulua haavoittuvaan ryhmään, jos häneltä puuttuu tilanteen edellyttämiä taitoja tai sosiaalista tukiverkkoa tai muita resursseja (Orru et al. 2004; Flynn et al. Yksilön vastuun kasvattaminen voi toisaalta asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan, sillä yksilöillä on erilaiset mahdollisuudet ja kyvyt varautua. 11 4/21 F tilanteissa ja niistä toivuttaessa kunnilla, vapaaehtoisjärjestöillä ja kansalaisilla on merkittävä rooli. 2011; Grothmann 2006; Terpstra 2009). 2021b, 5) Väestön varautumista käsittelevissä tutkimuksissa on tunnistettu sosiaalisia, taloudellisia ja psykologisia tek?öitä, jotka vaikuttavat ihmisten toimintaan. 2011; Lindell & Perry 2000; Finucane et al. Orrun ja kumppaneiden (2021b, 21–22) mukaan Suomessa terveydenhuollon rooli on merkittävä kriisien toipumisvaiheessa, jolloin usein tarvitaan esimerkiksi psykososiaalista tukea. 2020; Dash & Gladwin 2007). Ihmisten on todettu varautuvan häiriötilanteisiin heikommin, jos he luottavat vahvasti viranomaisiin ja niiden varautumistoimiin (Han et al. Osa ihmisryhmistä on muita haavoittuvampia tällaisissa tilanteissa. Yleisesti ottaen ihmiset usein yliarvioivat varautumisensa ja selviytymiskykynsä erilaisissa häiriötilanteissa (Paton 2003). Viranomaisten toimenpiteet yhteiskunnan resilienssin kehittämiseksi turvaavat pitkällä aikavälillä yhdenvertaisuutta. Resilienssiä kasvattaa myös luottamuksen rakentaminen yhteiskunnassa asukkaiden ja viranomaisten välillä sekä hyvä medialukutaito. (Cutter et al. 2000). Esimerkiksi henkilöiden, joiden tulotaso on matala, on havaittu kokevan erilaisiin häiriötilanteisiin liittyvät riskit suurempina, ja he ovat muita huolestuneempia häiriötilanteiden seurauksista (Fothergill et al. Yhteiskunnan sosiaalista resilienssiä voidaan edistää esimerkiksi tiedotuskampanjoiden avulla, joita käytetään esimerkiksi silloin, kun siirretään varautumisvastuuta yksilön suuntaan. Materiaalinen varautuminen, kuten elintarvikkeiden, vaihtoehtoisten ruuanlaittoja lämmitysjärjestelmien ja muiden varusteiden hankkiminen edellyttää taloudellisia resursseja, mitkä saattavat puuttua vähävaraisilta kotitalouksilta (Cutter et al. On havaittu, että valmius ja tarve varautua häiriötilanteisiin voi vähentyä, jos tilanteista on aikaisemmin selviydytty ilman merkittäviä vahinkoja, jolloin ihmiset saattavat arvioida selviytyvänsä myös seuraavalla kerralla hyvin (Scolobig et al. 2021b; Tierney 2014; Cutter et al. Tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi työttömät, maahanmuuttajat sekä sosiaalisesti syrjäytyneet
2021, Molarius et al. Kyselyssä kerättiin vastaajien henkilökohtaisia arvioita omasta varautumisestaan, auttamishalustaan ja varautumisuskomuksistaan. Toiseksi ennakointi palvelee haavoittuvien ryhmien ja heidän tarpeidensa tunnistamista, jolloin näihin tarpeisiin voidaan reagoida ajoissa ja parantaa heidän selviytymistään häiriötilanteissa. Miten sosioekonomiset ja demogra?set tek?ät ovat yhteydessä ihmisten kokemukseen omasta varautumisestaan tai selviämisestään häiriötilanteissa. Analyysissä oli mukana 973 vastausta. SPEKin kyselyaineiston avulla pyritään vastaamaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Laadullinen aineisto BuildERS-hankkeessa tutkittiin dokumenttianalyysillä resilienssin ja kriisinhallinnan tulkintaa ja toteutusta institutionaalisista näkökulmista. Haastattelujen kesto oli noin yksi tunti. 2020; Laurikainen 2019, 27–28). Siksi tutkimuskysymyksiksi nousivat: 1. Pelastusarme?an asiakkaisiin kohdistuva tutkimus oli osa Euroopan Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Analyysissa käytiin läpi lainsäädäntöön ja viralliseen ohjeistukseen liittyviä dokumentteja, poliittisia dokumentteja ja strategioita, tutkimuslaitosten ja vapaaehtoisjärjestöjen tuottamia raportteja sekä uutisartikkeleita. Yksilöiden ja yhteisöjen resilienssin kehittämiseksi on kehitetty useita työkaluja (mm. Tämä saattaa johtua siitä, että pitkät sähkökatkot ovat maaseudulla yleisempiä ja siksi niihin ollaan paremmin varautuneita (Lepistö et al. Haastattelut suoritettiin 28.6.–31.7.2018 välisenä aikana. Dokumenttianalyysin tuloksia täydennettiin ja veri?oitiin teemahaastattelujen avulla sekä Pelastusarme?an asiakaskuntaan kohdistetun kyselyn avulla. Tutkimuskysymykset, aineistot ja menetelmät Tutkimuskysymykset Tutkimusten mukaan yhteiskunnan resilienssiin vaikuttaa asukkaiden oma varautuminen häiriötilanteisiin sekä heidän sosiaaliset verkostonsa (sosiaalinen pääoma) ja muut resurssit. Teemahaastattelut kohdistettiin Suomen viranomaisiin, vapaaehtoisjärjestöihin sekä asiantunt?aorganisaatioon. Suomessa kotitalouksien omatoiminen varautuminen on korkeammalla tasolla harvaan asutuilla alueilla eli valmiudet ovat sitä paremmat, mitä kauempana kuntakeskuksista ollaan (Lepistö et al. 2020). 2. Viranomaisten, asiantunt?aorganisaation ja vapaaehtoisjärjestöjen haastattelut toteutettiin puhelimitse talvella 2019–2020. Miten sosiaalisen pääoman puute (sosiaalinen haavoittuvuus) häiriötilanteissa näkyy varautumisessa. Tämä tutkimus yhdistää aineistoja, jotka on tuotettu Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) kyselyssä ”Omatoiminen varautuminen ja lähiympäristön turvallisuus sekä auttamishalu ja vapaaehtoisuus Suomessa 2018” sekä EU:n BuildERS-hankkeessa Suomessa tehdyissä dokumenttianalyysissä, haastatteluissa ja kyselyssä. Viranomaisten ja asiantunt?aorganisaation toiminta ja tehtävät liittyivät kriisinhallintaan, kun taas vapaaehtoisorganisaatioiden toiminnassa painottui sosiaalisen avun tarjoaminen. Tuloksia käytettiin vastaamaan tutkimuskysymykseen sosiaalisen pääoman puutteen (sosiaalinen haavoittuvuus) ilmenemistä häiriötilanteisiin varautumisessa. 2013.) Suomessa resurssien, tietojen tai taitojen puutetta ei yleisesti koeta keskeisimmäksi syyksi heikkoon varautumiseen (Laurikainen 2019, 31). Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puhelinhaastattelua. 4/21 12 Futura ry & Lindell 2008; Wachinger et al. Aineiston pääanalyysimenetelmänä oli lineaarinen regressioanalyysi. BuildERSin haastatteluihin osallistui viisi viranomaistahon edustajaa, neljä vapaaehtoisorganisaatioiden edustajaa ja yksi asiantunt?aorganisaation edustaja. 2018). Määrällinen aineisto Tutkimuksen peruskohderyhmän (N) muodostivat iältään vähintään 15-vuotiaat mannersuomalaiset ja äidinkielenään suomea puhuvat henkilöt. Asukkaiden ja koko yhteiskunnan resilienssin vahvistaminen edellyttää ennakointia, jotta tunnistetaan uhkia ja todennäköisiä häiriötilanteita, mihin pitää varautua. Järvensivu et al. Kokonaisotos (n=1000 haastattelua) muodostettiin yksinkertaisella satunnaisotannalla etukäteen määriteltyjen aluekiintiöintien sisällä ja se on painotettu vastaamaan Manner-Suomen ikäryhmäja sukupuol?akaumaa. Varautuminen ja selviytyminen häiriötilanteissa ei jakaudu maantieteellisesti tasaisesti
Turvallisuustaidot (K11, K12, K13, K14; Cronbachin alfa 0.71) sekä auttamishalukkuus vapaaehtoisena (K8A, K8B; Cronbachin alfa 0.91) muuttujat olivat summamuuttujia. 13 4/21 F laajuista kyselyä, johon Suomesta vastasi kahdeksan henkilöä. Pelastusarme?an asiakkaiden kyselyssä selvitettiin myös, millaisista tietolähteistä vastaajat saivat tietoa häiriötilanteista sekä ohjeita niissä toimimisessa. Vastaavasti selviytymistä häiriötilanteissa lisäsi korkeampi ikä, hyvä varautuminen, maaseudulla/haja-asutusalueella asuminen sekä hyvät Tuula Kekki et al.. Selviytymisen kohdalla vastaajilta kysyttiin, kuinka monta päivää heidän kotitaloutensa selviää ilman tavanomaisia palveluita, kuten juoksevaa vettä, puhelinyhteyttä ja joukkoliikennettä. Summamuuttujat muodostettiin aineistolähtöisesti. Selviäminen muodostettiin kyselyn kahdeksasta muuttujasta (K41, K42, K43, K44, K45, K46, K47, K48), jotka käsittelivät vastaajien kokemuksia kotitaloutensa selviämisestä häiriötilanteessa ilman sähköä, juoksevaa vettä, julkista liikennettä, ruokakaupassa käyntiä, apteekissa käyntiä, puhelinyhteyttä, internet-yhteyttä tai käteistä rahaa, jos sähköisten maksujärjestelmien käyttö ei ole mahdollista). Selviäminen-summamuuttujan Cronbachin alfa oli 0.74 ja varautuminen-summamuuttujan 0.79, mikä viittaa siihen, että summamuuttujissa olevat kysymykset sopivat hyvin yhteen ja muodostivat hyvän latentin muuttujan, sillä alfa-kerrointa 0.80 pidetään usein hyvänä. Varautumisen kysymyksissä vastaajilta kysyttiin, kuinka hyvin he kokevat olevansa varautuneita erilaisiin häiriötilanteisiin, kuten tulvaan, tulipaloon tai vedenjakeluhäiriöön. Kotitaloustyypin kategoriaan ”Muu” sisältyvät esimerkiksi vanhempiensa kanssa asuvat vastaajat. Tulosten mukaan näyttää siltä, että mitä pidempään ihmiset kokivat selviävänsä ilman ruokakauppaa tai muuta palvelua, sitä paremmin varautuneita he olivat. Varautumisella tarkoitettiin tässä yhteydessä sitä, miten hyvin vastaajat kokivat olevansa varautuneita erilaisiin häiriötilanteisiin, kuten tulviin, sähkökatkoihin ja myrskyihin. BuildERS-hankkeen haastattelutuloksille toteutettiin sisällönanalyysi, ja analyysin tuloksia verrattiin sekä aiempien tutkimusten tuloksiin että SPEKin kyselyaineiston tuloksiin. Selviytyminen puolestaan tarkoitti vastaajan kokemusta siitä, montako päivää hänen kotitaloutensa selviäisi ilman kauppaa, apteekkia tai vastaavia palveluita. Hyvät turvallisuustaidot ja auttamishalukkuus vapaaehtoisena lisäsivät kokemusta hyvästä varautumisesta. Lähiöissä asuvat kokivat olevansa huonommin varautuneita kuin keskustassa asuvat, kun taas maaseudulla asuvat kokivat olevansa kaikkein parhaiten varautuneita. Tulokset SPEKin aineiston kvantitatiivisessa analyysissä käsiteltiin vastaajien kokemusta siitä, miten hyvin he ovat varautuneita häiriöihin, ja miten kauan he selviytyvät niistä. Asuinpaikkakategoriat olivat keskusta/ kantakaupunki, lähiö sekä maaseutu/haja-asutusalue. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan hyvään varautumiseen oli yhteydessä selviäminen häiriötilanteissa, ikä, asuinpaikka, hyvät turvallisuustaidot sekä auttamishalukkuus vapaaehtoisena (taulukko 2). Kvantitatiivisen tutkimuksen selitettävinä muuttujina olivat summamuuttujat ‘selviäminen’ sekä ‘varautuminen’. Summamuuttuja, eli latentti muuttuja, kuvaa siis hyvin vastaajien kokemusta omasta varautumisesta sekä selviämisestä häiriötilanteissa. Vastaajista kaksi oli haastatteluhetkenä asunnottomana, viisi asui vastaanottokeskuksessa ja yksi kuntoutuslaitoksessa. Iäkkäämmät ihmiset kokivat olevansa paremmin varautuneita kuin nuoremmat ihmiset. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, mitkä asiat vastaajat kokivat haastavimmaksi häiriötilanteissa, ja minkälaista apua ja tukea he tarvitsisivat turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi. Taustamuuttujina analyysissä olivat vastaajan ikä, sukupuoli, kokemus toimeentulosta, kotitaloustyyppi sekä asuinpaikka (taulukko 1). Kotitalouksien selviämistä häiriötilanteissa vähensivät toimeentulovaikeudet, vastaajan naissukupuoli sekä epätyypillisessä asumismuodossa asuminen (taulukko 2, Selviytyminen). Varautuminen muodostettiin yhdeksästä muuttujasta (K21, K22, K23, K24, K25, K26, K27, K28, K29) liittyen kotitalouden kokemukseen heidän varautumisestaan häiriötilanteihin, kuten tulvaan, tulipaloon, myrskyyn, elintarvikkeiden jakeluhäiriöön, sähkökatkoon, vedenjakeluhäiriöön, puhelinja internetverkon toimimattomuuteen, kotitapaturmaan ja vesivahinkoon
BuildERS-hankkeen eri tutkimusten tuloksista koostettiin taulukko (taulukko 3) selventämään, mitkä ryhmät eri toim?atahot kokevat haavoittuviksi sekä miten asunnottomat itse näkevät oman haavoittuvuutensa. Pelastuspalvelun toim?oiden vastauksissa haavoittuvina ryhminä korostuivat iäkkäät maaseudun asukkaat viestintäverkkojen häiriötilanteissa Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Tuloksissa nousi esiin eri toim?oiden erilaiset näkemykset häiriötilanteisiin ja haavoittuviin ryhmiin. Näiden perusteella arvioitiin haavoittuviksi katsottujen ryhmien sosiaalisen verkoston olemassaoloa tai sen puutetta. 4/21 14 Futura Taulukko 1. Vapaaehtoisjärjestöt nostivat esiin haavoittuvina kohteina maahanmuuttajat, joiden ainoa sosiaalinen verkosto koostuu ystävistä. Kuvailevat tunnusluvut (N=973). BuildERS-hankkeessa COVID-19-tilanteeseen liittyen haastatelluista kahdeksasta henkilöstä lähes kaikki (7) kokivat, että heillä itsellään oli paljon ystäviä, joilta he olivat saaneet tukea. NEET-nuoret (Not in Employment, Education or Training). sekä kielitaidottomat maahanmuuttajat epidemiatilanteissa. Vesilaitosten edustajat olivat huolissaan kaikista, joita tieto ei saavuta esimerkiksi veden laadun häiriötilanteessa. Sosiaalipalveluiden toim?oiden vastauksissa painottuivat ihmiset, joilla ei ole sosiaalista verkostoa, ”jotka eivät ole minkään ketjun päässä”, kuten esimerkiksi työelämän tai opiskelun ulkopuolella olevat nuoret eli ns. Myös heidän haastatteluissaan nousi esiin haavoittuvuuden tek?öinä yksiturvallisuustaidot ja auttamishalukkuus. Toisin sanoen iäkkäämmät ja maaseudulla asuvat kokivat selviytyvänsä pidempään ilman erilaisia palveluita. Tiedonkulkuun liittyvät vastaukset rinnastettiin sosiaaliseen verkostoon
Lineaarinen regressioanalyysi. Ihmisten varautumiseen ja selviytymiseen yhteydessä olevat sosioekonomiset ja demogra?set tek?ät. 15 4/21 F Taulukko 2. Tuula Kekki et al.
Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Haavoittuvia ryhmiä ja haavoittuvuuden tek?öitä eri tahojen näkökulmasta. 4/21 16 Futura Taulukko 3
Tulosten tarkastelu Häiriötilanteista selviämisen ja varautumisen yhteys demogra?siin ja sosioekonomisiin tek?öihin Kvantitatiivisen analyysin mukaan kokonaisuudessaan maaseudulla asuvat vastaajat kokivat olevansa paremmin varautuneita häiriötilanteisiin kuin kaupungeissa asuvat, ja he myös kokivat selviävänsä pisimpään häiriötilanteissa. Vastaajien perhemuoto ei ollut yhteydessä vastaajien kokemukseen varautuTuula Kekki et al.. Tämä kertoo siitä, että viranomaisten näkemys ja vastaajien kokemus ei ole aina samanlainen. Tulos saattaa heijastaa vahvaa luottamusta viranomaisiin, mikä Hanin ja kumppaneiden (2011) tutkimuksen mukaan on yhteydessä yksilöiden heikompaan varautumiseen. 2020). Toisaalta tulokset ovat yhteneväiset aiemman tutkimuksen kanssa, sillä kotitalouksien omatoiminen varautuminen on korkeammalla tasolla harvaan asutuilla alueilla eli valmiudet ovat sitä paremmat, mitä kauempana kuntakeskuksista ollaan (Lepistö et al. Tämä saattaa johtua siitä, että pitkät sähkökatkot ovat maaseudulla yleisempiä ja siksi niihin ollaan paremmin varautuneita (Lepistö et al. Edellisten lisäksi merkittävimmät henkilökohtaiset haavoittuvuuteen vaikuttavat ominaisuudet olivat ikääntyminen ja kielitaidottomuus. BuildERS-hankkeen viranomaisja vapaaehtoisjärjestöjen haastatteluissa korostui etenkin haja-asutusalueella asuvien liikuntarajoitteisten heikko pärjääminen, mikäli jokapäiväinen asuminen jo vaatii tuettuja palveluita. Kvantitatiivisen analyysin tuloksissa näkyi vielä ero keskusta-alueen ja lähiöiden välillä: lähiöissä asuvat kokivat olevansa vähemmän varautuneita kuin keskustoissa asuvat. 17 4/21 F näisyys ja jääminen tiedonsaannin ulkopuolelle. Toisaalta tutkimuksessa nousi esiin kaupungissa asuvien henkilöiden heikko varautumisen ja selviytymisen taso, mikä nousi esiin myös BuildERS-hankkeen haastatteluissa. Kaupungeissa asuvien vastaajien kokemus heikosta varautumisesta saattaa johtua vahvasta luottamuksesta yhteiskunnan toimivuuteen sekä siitä, että varautuminen esimerkiksi lämmönjakelun loppumiseen on vaikeampaa kerrostaloissa. 2020; Laurikainen 2019, 27–28)
Esimerkiksi kielitaidottomien paperittomien henkilöiden ei ole helppo selvittää, mistä he voisivat hankkia tietoa. alkusammutus, hätäensiapu), sitä paremmin hän koki olevansa varautunut häiriöihin. Ihmisten auttamishalukkuus puolestaan näkyi kokemuksena paremmasta varautumisesta sekä selviytymisestä häiriötilanteessa. Tämä kasvatti myös arviota selviytymisajasta häiriötilanteessa. 2004; Flynn et al. Vahvimmin ne nousivat esiin asunnottomien haastatteluissa. Tämä saattaa selittyä Perryn ja Lindellin (2008) sekä Wachingerin ja kumppaneiden (2013) tutkimusten tuloksilla siitä, että ihmiset, jotka mieltävät varautumisen omaksi velvollisuudekseen, useimmin myös varautuvat itse. Vanhemman väestön näkemys omasta kriisienhallintakyvystään on kuitenkin vastakkainen viranomaisten ja jopa vapaaehtoisjärjestöjen käsitykseen nähden. Tämä saattaa johtua siitä, että pohjoismainen hyvinvointivaltio pystyy tasaamaan eroja siinä määrin, että heikko taloudellinen asema ei välttämättä johda heikkoon varautumiseen. On myös todennäköistä, että kvantitatiivisen aineiston puhelinhaastattelut eivät olleet tavoittaneet haavoittuviin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, jolloin myös iäkkäämmät vastaajat ovat todennäköisesti keskimääräistä aktiivisempia, hyväosaisempia ja -kuntoisempia henkilöitä. SPEKin aineiston kvantitatiivinen analyysi osoitti, että mitä paremmaksi vastaaja koki turvallisuustaitonsa (esim. BuildERS-hankkeen haastatteluissa nostettiin esiin, että myös sairaudet tai muut toimintakyvyn heikentymistä aiheuttavat tek?ät voivat aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää häiriötilanteita ja niiden mahdollisia seurauksia. Kielitaidottomuus oli toinen merkittävä asia, minkä koettiin lisäävän haavoittuvuutta. Kielitaidottoman maahanmuuttajan on vaikea saada tietoa, jos hänellä ei ole vahvaa sosiaalista verkostoa, tai jos hän ei asu esimerkiksi vastaanottokeskuksessa, missä hän voisi saada tietoa henkilökunnan tai muiden asukkaiden kautta. 2000) niin myös tämän tutkimuksen kvantitatiivisen aineiston analyysi osoitti, että heikommin toimeentulevat kokivat selviytyvänsä lyhyemmän aikaa häiriötilanteissa. Sosiaalisen tukiverkoston puuttuminen tai niiden heikkous nostaa myös maahanmuuttajien, NEET-nuorten sekä yksinasuvien ikääntyneiden sosiaalista haavoittuvuutta. Sosiaalinen haavoittuvuus kriisitilanteissa johtuu usein myös ihmisten omista ominaisuuksista ja kyvyistä, joista ikääntyminen henkilökohtaisena ominaisuutena on eräs merkittävimmistä. Asunnottomat nostivat omasta joukostaan kaikkein haavoittuvimmaksi ryhmäksi yksinäiset asunnottomat, ja suurimmaksi uhkaksi tiedonsaannin vaikeudet. Yllättävä tulos oli, että vaikka naisten ja miesten välillä ei ollut eroa varautumisessa niin naiset kokivat selviytyvänsä lyhyemmän aikaa häiriötilanteessa. 4/21 18 Futura misesta tai selviytymisestä eli esimerkiksi yksinhuoltajaperheet kokivat pärjäävänsä yhtä hyvin kuin ydinperheet tai kahden aikuisen perheet häiriötilanteissa. Tämä saattaa johtua siitä, että mitä vanhempia ihmiset ovat, sitä useampia häiriötilanteita he ovat jo kokeneet elämässään, ja siten heillä saattaa olla useampia selviytymiskeinoja kokemuskentässään. 1994, Cutter et al. Kuten monet kansainväliset tutkimukset (Fothergill et al. Sosiaalisen pääoman vaikutus häiriötilanteissa selviytymiseen Sosiaalisen tukiverkoston heikkous sekä sen rinnalla tiedonsaannin vaikeudet näkyivät BuildERS-hankkeen selvityksissä eräänä merkittävänä haavoittuvuuden tek?änä. Sen s?aan heikko toimeentulo ei ollut yhteydessä kokemukseen varautumisesta. COVID-19-pandemia osoitti heille yhteiskunnan toimimattomuuden kriisin keskellä haavoittuvia ryhmiä kohtaan hyvin konkreettisesti. Iäkkäämmät saattavat myös yliarvioida omaa selviytymistään ja varautumistaan häiriötilanteissa, kun taas vastaavasti nuoret tai keski-ikäiset saattavat aliarvioida selviytymistään, koska heillä ei ole kokemusta eikä käsitystä omista resursseistaan ja kyvykkyydestään. Pandemian keväällä 2020 aiheuttama sulku katkaisi Pelastusarme?an ja muiden järjestöjen tarjoamat ruokapalvelut, jolloin näiden hyväntekeväisyysjärjestöjen asiakkaista tuli unohdettu ja näkymätön ryhmä. Tämä saatSuomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Kvantitatiivinen analyysi nosti esiin myös sen, että korkeampi ikä oli positiivisesti yhteydessä kokemukseen hyvästä varautumisesta sekä kokemukseen pidempään selviytymisestä häiriötilanteissa, eli iäkkäämmät kokivat olevansa paremmin varautuneita ja selviävänsä pidempään ilman palveluita
Ikääntymisen aiheuttamaa haavoittuvuutta voidaan vähentää parantamalla ikäryhmän julkisten sosiaalija terveyspalveluiden saavutettavuutta ja kriittisen infran toimintaa ennen kaikkea maaseudulla. Siksi olisi tarvetta panostaa sosiaalisten verkostojen vahvistumiseen panostamalla kuntien etsivään nuorisotyöhön sekä järjestöjen toimintaedellytyksiin. Yksilöiden omaa osaamista voidaan tukea niin teknisen osaamisen (esim. Eräänä erityisryhmänä ovat lapset, joiden haavoittuvuus puolestaan liittyy usein siihen, että heillä ei ole aiempaa kokemusta häiriötilanteista eivätkä he välttämättä tunne tai muista viranomaisten tai vanhempien antamia toimintaohjeita. Samalla uuden oppiminen ja kouluttautuminen saattaa kasvattaa sosiaalista tukiverkostoa ja muita resursseja. Ikäihmisten eristäytymiseen voitaisiin puuttua muun muassa ”etsivän vanhustyön” keinoin, mitä ovat jo toteuttaneet kunnat ja yksityiset vanhuspalveluiden tarjoajat. Siksi onkin tärkeää, että viranomaisten strategioissa, suunnitelmissa ja toimintaohjeissa otetaan huomioon myös haavoittuvat ryhmät ja yksilöt, ja näin parannetaan heidän mahdollisuuksiaan selviytyä niin arjessa kuin häiriötilanteissa. hätäilmoituksen teko, uimataito). 19 4/21 F taa aiheuttaa sen, että yksilöt eivät välttämättä osaa toimia oikein eivätkä välttää vaaraa. Rahoitusjärjestelmien häiriöistä nouseva haavoittuvuus koskettaa erityisesti tukien varassa eläviä henkilöitä tai muuten heikossa taloudellisessa asemassa olevia. Viranomaisviestinnän, hälytysten ja toimintaohjeiden saavutettavuutta ja ymmärtämistä voidaan parantaa laatimalla näistä aiempaa useampia kieliversioita. Tutkimus nosti esiin useita sosiaaliseen haavoittuvuuteen vaikuttavia tek?öitä, jotka tulisi huomioida suunniteltaessa kansalaisten ja asukkaiden omatoimisen varautumisen lisäämistä häiriötilanteissa. Rahoitusjärjestelmän toimimattomuus saattaa estää kaikkien tulonsiirtojen vastaanottamisen. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhteneväisiä mahdollisuuksia, kykyjä tai taitoja varautumiseen ja selviytymiseen. Myöskään maaseudulla asukkaat, jotka ovat kohdanneet onnettomuuksia ja vakavia häiriötilanteita, mutTuula Kekki et al.. Heidän mahdollisuutensa varautua häiriötilanteisiin esimerkiksi puskurirahaston avulla on heikko ja materiaalinen varautuminen saattaa olla hyvin vähäistä. Hyvin harva suomalainen koki olevansa erinomaisesti varautunut erilaisiin häiriötilanteisiin ja turvallisuusuhkiin. Haavoittuvuutta voidaan pienentää yksilöiden osallistamisella ja koulutuksella sekä eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävillä politiikkatoimilla. Politiikkasuositukset: Yhteiskunnan mahdollisuudet asukkaiden resilienssin parantamiseksi Kvalitatiivinen analyysi nosti merkittävimmiksi sosiaalista haavoittuvuutta lisääviksi tek?öiksi kriisitilanteissa yksilöiden sosiaalisten verkostojen puutteen (yksinäisyys) ja kielitaidottomuuden. alkusammutuskalusto, de?billaattorin käytön koulutus) kuin omien kykyjenkin suhteen (esim. Tämä johtunee osittain siitä, että 72 prosenttia SPEKin kyselyyn vastanneista asuu kaupungeissa, missä tulosten mukaan luotetaan siihen, että viranomaiset hoitavat varautumisen, ja näin ollen ei ole tarvetta omatoimiseen varautumiseen. Toisaalta tässä artikkelissa käytetty kvantitatiivinen osio osoitti, että taloudelliset vaikeudet eivät ole yhteydessä koettuun varautumiseen, mutta ne ovat yhteydessä koettuun selviytymiseen häiriötilanteissa. Sosiaalisen tukiverkoston puuttuminen tai sen heikkous niin iäkkäämmillä, maahanmuuttajilla kuin NEET-nuorillakin lisää heidän sosiaalista haavoittuvuuttaan. Toimintakyvyltään heikentynyt yksilö voi joutua tahtomattaan vaaratilanteeseen ja tarvita ulkopuolista apua selviytyäkseen turvaan, kuten evakuointitilanteissa. Myös asuntojen teknisten järjestelmien ylläpito ja parantaminen vähentävät ikääntyneiden haavoittuvuutta. Rahoitusjärjestelmän häiriötilanteissa etenkin heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä tulisi tukea hyvin saavutettavilla sosiaalipalveluilla sekä materiaalisen tuen, kuten ruokapalveluiden avulla. Kielitaidottomien ja mahdollisesti paperittomien henkilöiden tukeminen edellyttäisi niin panostusta monikieliseen viestintään kuin kotimaisten kielten kurssien tarjontaan ja monipuoliseen laatuun. Lapset eivät myöskään välttämättä ymmärrä varoitusmerkkejä tai annettuja hälytyksiä
4/21 20 Futura ta selviytyneet niistä olemassa olevien konstein, eivät koe tarpeelliseksi parantaa varautumistaan. Globaalit megatrendit, kuten väestön ikääntyminen, kaupungistuminen, digitalisaatio ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen edellyttävät haavoittuvuuksien ja erilaisten uhkien tunnistamista. Ymmärtämällä paremmin kansalaisten käsityksiä häiriötilanteista ja kansalaisten varautumista ja selviytymistä häiriötilanteissa lisätään tietämystä siitä, miten yhteiskunnan tulisi suojata kansalaisiaan ja parantaa resilienssiä häiriötilanteissa. (Laurikainen 2019) Toisaalta sisäministeriö (SM 2017) kuitenkin suosittelee, että kaikki kotitaloudet varautuisivat vähintään kolmen vuorokauden kotivaralla, jotta pärjäisivät itsenäisesti häiriötilanteissa. Haastatteluiden perusteella näytti siltä, että haastateltavat 1 Opetusja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen yhteinen ennakoinnin asiantunt?aelin. Kotitalouksien varautumista voisi parantaa esimerkiksi sillä, että hätävaran tavoitteesta muistutettaisiin kotitalouksia säännöllisesti, esimerkiksi talvimyrskykauden lähestyessä. Nämä on nostettu esiin muun muassa Osaamisen ennakointifoorumissa 1 , jonka mukaan tärkeimpiä taitoja on osata kehittää asiakaslähtöisiä palveluita sekä digitalisaatioon liittyvää osaamista ja vuorovaikutus-, viestintäja monikulttuurisuustaitoja (Opetushallitus 2019, 29–30). Haavoittuvuuden vähentäminen ja resilienssin vahvistaminen yhteiskunnassa vaativat syvempää analyysia, syy-seuraus-yhteyksien ymmärtämistä sekä ennakointia. Tuloksia tulkittaessa on myös hyvä huomioida, että tulokset eivät ole kausaalisia eli tulokset kertovat yhteyksistä mutta eivät syy-seuraussuhteesta. Tässä hankkeessa saadut tulokset tukevat muualla Euroopassa esiin nousseita näkemyksiä haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien häiriönsietokyvystä. BuilDERS-hankkeen haastattelut ja kysely on tehty osana Euroopan laajuista tutkimusta, ja niiden tavoitteena oli hakea vertailtavuutta eri maiden välillä. Kyselystä jää kuitenkin piiloon erityisen haavoittuvat ryhmät, kuten laitoshoidossa olevat tai alaikäiset, jotka eivät kyselyyn voi vastata. Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. Yhteiskunnan häiriötilanteisiin ja kriiseihin varautuminen vaatii eri toim?atahojen toteuttamaa ennakointia, minkä avulla voidaan huomioida myös asukkaiden resilienssin kehittäminen. Tutkimuksen arviointi Kvantitatiivisessa analyysissä käytetty SPEKin tuottama aineisto on edustava otos suomalaisista ja näin kuvaa melko hyvin suomalaisten keskimääräisiä käsityksiä ja kokemuksia varautumisesta sekä selviytymisestä häiriötilanteissa. Tässä artikkelissa nousi esiin materiaalisen varautumisen sekä kriisinkestävyyden eli psyykkisen selviytymisen olevan erillisiä asioita, joihin vaikuttavat eri tek?ät. Tärkeänä lähtökohtana on asukkaiden omien taitojen kehittäminen ja hallinta, mutta myös sellaisten osaamisten kehittäminen, minkä avulla voidaan tukea asukkaiden häiriönsietokykyä. Viranomaisiin ja vapaaehtoisjärjestöihin kohdistuvissa haastatteluissa pyrittiin selvittämään heidän näkemyksiään haavoittuvista ihmisryhmistä. SPEKin tuottamissa varautumiskyselyissä on jo aikaisempina vuosina havaittu vanhempien ikäryhmien sekä maaseudun asukkaiden olevan muita paremmin varautuneet erilaisiin häiriötilanteisiin. Tämä korostui erityisesti toimeentulovaikeuksissa olevien ihmisten kohdalla, sillä tulosten mukaan nämä vaikeudet eivät olleet yhteydessä varautumiseen, mutta heikensivät arviota selviytymisestä. Se myös sulkee pois vastaajat, jotka eivät osaa suomen kieltä. Tätä kautta niihin pystytään varautumaan ja muokkaamaan nykyisiä toimintatapoja vastaamaan tulevaisuuden mahdollisia häiriötilanteita. BuildERS-hanke (2019–2022) tutkii Euroopan laajuisesti kansalaisten omaa resilienssiä erilaisissa häiriötilanteissa. Euroopan komissio on myös nostanut esiin elinikäisen oppimisen merkityksen kansalaisten pärjäämisessä tavoitteenaan tuottaa laadukasta koulutusta, joka erityisesti huomioisi ne, joilla on muita suurempi riski alisuoriutumiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen (COM 2021). Siksi tutkimukseen osallistui vain rajoitettu määrä vastaajia, jolloin tulokset ovat vain näiden asiantunt?oiden tai yksilöiden henkilökohtaisia näkemyksiä. Artikkeli osoittaa, että haavoittuvuus näyttäytyy eri tavalla erilaisten häiriötilanteiden kohdalla
Mertz (1994): Gender, Race, and Perception of Environmental Health Risks, Risk Analysis 14(6), s. Mertz, James Flynn & Theresa A. 1101–1108. Pelastusarme?an asiakaskuntaan kohdistuva kysely toteutettiin pelastusarme?an tiloissa kasvotusten, mutta vastaajien määrä jäi vähäiseksi lähinnä COVID-19-epidemian ja siihen liittyvien rajoitusten vuoksi. Humaniora. Sanna Kailaheimo-Lönnqvistin työtä tuki SPEK ja Suomen Akatemia (päätös 320162 INVEST-lippulaiva). Turun yliopisto. 159-172. Lepistö, Jari, Jaakko Joentakanen, Heikki Laurikainen & Tuula Kekki (2020): Safety and security in sparsely populated areas 2020: Report on the situation of safety and security in sparsely populated areas. Laurikainen, Heikki (2019): Varautuminen ja kansalaisten kriisinkestävyys. Internal Security. Grothmann, Torsten & Fritz Reusswig (2006): People at Risk of Flooding: Why Some Residents Take Precautionary Action While Others Do Not, Natural Hazards 38(1–2), s. Hyvönen, Ari-Elmeri, Tapio Juntunen, Harri Mikkola, Juha Käpylä, Harri Gustafsberg, Markku Nyman et al. Han, Ziqiang; Xiaoli Lu, Elisa I. Publications of the Ministry of the Interior 17/2020. Puhelinhaastattelututkimus omatoimisesta varautumisesta. BuildERS-hanke on saanut rahoituksen Euroopan Unionin Horizon 2020 tutkimusja innovaatio-ohjelmasta (sopimusnumero 833496). Järvensivu Paavo, Helmi Räisänen & Janne I. Hyvönen, Ari-Elmeri & Tapio Juntunen (2018): Resilienssi avaimena laaja-alaiseen kokonaisturvallisuuteen: haasteita ja mahdollisuuksia. The role of resources and life events from an intergenerational perspective. Peek (2004): Poverty and Disasters in the United States: A Review of Recent Sociological Findings, Natural Hazards 32, s. Flynn, James, Paul Slovic & C.K. 89–110. Lähteet COM (2021): Vihreä kirja väestön ikääntymisestä. Kailaheimo-Lönnqvist, Sanna (2021): Like parent, like child. Siksi tulokset näistä tutkimuksista ovat vain suuntaa antavia. Kellens, Wim, Ruud Zaalberg, T?s Neutens, Wouter Vanneuville & Philippe De Maeyer (2011): An analysis of the public perception of ?ood risk on the Belgian coast, Risk Analysis 31(7), s. Luettu 1.11.2021. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2019. <https://julkaisut.valtioneuvosto.?/ bitstream/handle/10024/162503/SM_2020_17.pdf>. SPEK Tutkii 19. 21 4/21 F olivat omaksuneet näkemyksen, että kaikki voivat olla tietyissä tilanteissa haavoittuvia, minkä vuoksi varsinaisiin luokitteluihin ei päästy. Cutter, Susan, Bryan Boru. (2019): Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Hörhager & Jubo Yan (2011): The E?ects of Trust in Government on Earthquake Survivors’ Risk Perception and Preparedness in China, Natural Hazards 86(1), s. Klinenberg, Eric (2003): Heat Wave: Social Autopsy of Disaster in Chicago. Euroopan Komissio, Bryssel, 27.1.2021. 437–452. 1055–1067. Dash, Nicole & Hugh Gladwin (2007): Evacuation Decision Making and Behavioral Responses: Individual and Household, Natural Hazards Review 8(3), s. <https:// doi.org/10.1016/j.futures.2021.102812>. Hukkinen (2021): A simulation exercise for incorporating longterm path dependencies in urgent decision-making. 242–261. Luettu 13.9.2021. SPEKin aineistonhankinnan ja analyysityön mahdollisti STEA. Tuula Kekki et al.. fi/documents/1927382/2116852/25-2018-Resilienssi+avaimena+laaja-alaiseen+kokonaisturvallisuuteen>. Futures: The Journal of Policy, Planning and Futures Studies 132(3), 102812. Väitöskirja. 248–254. Kiitämme tutk?a Merja Airolaa Pelastusarme?an haastatteluita koskevan materiaalin koostamisesta ja avaamisesta. <https://tietokayttoon. <http://urn.?/URN:ISBN:978-951-29-8339-1>. International Journal of Disaster Risk Reduction 13, s. Khalilia, Sanaz; Michael Harrea & Philip Morley (2015): A temporal framework of social resilience indicators of communities to ?ood, case studies: Wagga wagga and Kempsey, NSW, Australia. 101–120. Fothergill, Alice & Lori A. University of Chicago Press, Chicago. Lynn (2003): Social vulnerability to environmental hazards, Social Science Quarterly 84(2), s. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminta, Policy Brief 25/2018, Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. <https://issuu.com/spek_ry/docs/spek_tutkii_19_issuu>. <https://ec.europa.eu/info/sites/default/files/ com_2021_50_f1_green_paper_?.pdf>. & Shirley, W. Sukupolvien välisen solidaarisuuden ja vastuullisuuden edistäminen. Turun yliopiston julkaisuja, Sarja B, Osa 530. 69–77. COM(2021) 50 ?nal. Satter?eld (2000): Gender, race, and perceived risk: the ‘white male’ e?ect, Health, Risk & Society 2(2), s. Kiitokset Tutkimuksessa on hyödynnetty BuildERS-hankkeessa (Building European Communities' Resilience and Social Capital) kerättyä tietoa ja hankkeen tuloksia. Finucane, Melissa, Paul Slovic, C.K
Gregg (2010): Making sense of natural hazard mitigation: Personal, social and cultural in?uences, Environmental Hazards 9(2), s. <https://turvallisuuskomitea.fi/viestinta/kokonaisturvallisuuden-sanasto>. <https:// doi.org/10.1111/disa.12481>. Simon & Schuster, New York. Terpstra, Teun (2009): Flood Preparedness: Thoughts, Feelings and Intentions of the Dutch Public. 971–979. 13.9.2021. <https://doi. Luettu 13.9.2021. Springer, Cham. Valtioneuvoston periaatepäätös 2.11.2017. Julkaistu netissä 6.12.2017. Siegrist, M. 499–520. 370-379. Bürgelt & Chris E. Perry, Ronald W. Paton, Douglas (2003): Disaster preparedness: A social-cognitive perspective. 92-109. Paton, Douglas; Sant Sagala, Norio Okada, Li-Ju Jang, Petra T. Tierney, Kathleen (2019): Disasters: A Sociological Approach. Mileti, Dennis S. Turvallisuuskomitea. Orru, Kati, Sten Hansson, Friedrich Gabel, Piia Tammpuu, Marco Krüger, Lucia Savadori, Sunniva Frislid Meyer et al. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki. TSK 50. & H. University of Twente, Twente. Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen. 461–501. org/10.1007/978-3-319-68606-6_23>. O’Brien (1992): Warnings During Disaster: Normalizing Communicated Risk, Social Problems 39(1) s. 4/21 22 Futura Lin, Nan (1983): Social Resources and Social Actions: A Progress Report, Connections 6:10, s. Disaster Prevention and Management 12(3), s. Ruuskanen, Petri (2001): Sosiaalinen pääoma – käsitteet, suuntaukset ja mekanismit. 10–16. VATT-Tutkimuksia 81 . & Erika G. Wachinger, Gisela, Ortwin Renn, Chloe Begg & Christian Kuhlicke (2013): The risk perception paradox—implications for governance and communication of natural hazards, Risk analysis 33(6), s. <https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/ osaaminen_2035.pdf>. Perry (2000): Household Adjustment to Earthquake Hazard: A Review of Research, Environmental Behaviour 32(4), s. 1049–1065. Sanastokeskus TSK ry, Helsinki. In Alexander Fekete and Frank Fiedrich (toim.), Urban Disaster Resilience and Security, The Urban Book Series. Orru, Kati, Sten Hansson, Oliver Nahkur, Piia Tammpuu, Külli Kangur, Mark Rhinard, Fanny Berg et al. Martin (2020): Association of US Households’ Disaster Preparedness With Socioeconomic Characteristics, Composition, and Region, JAMA Network Open 3(4), e206881. PhD Thesis. 183–196. BuildERS-projektin raportti nro D2.2. Opetushallitus (2019): Osaaminen 2035. 40–57. Luettu 10.11.2021. & Paul W. De Marchi, M. Meriläinen, E?a, Ma?a Nikkanen, Aleksi Räsänen, Antti Silvast (2020): Katastro?tutkimuksen käsitteistöä suomeksi ja Suomessa: kimmoisasti vaaroja kohti?, Alue ja ympäristö 49(2), s. (2021a): Approaches to ‘vulnerability’ in eight European disaster management systems, Disasters, Accepted Articles. (2000): Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community. & Ronal W. YTS (2017): Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Lindell, Michael K. Gutscher (2006): Flooding risks: A comparison of lay people’s perceptions and expert’s assessments in Switzerland, Risk Analysis 26(4), s. Lindell (2008): Volcanic risk perception and adjustment in a multi-hazard environment, Journal of Volcanology and Geothermal Research 172 (3-4), s. Paton, Douglas (2007): Preparing for natural hazards: the role of community trust, Disaster Prevention Management 16 (3), s. Polity Press, Cambridge. Zamboni, Lucila M. Putnam, Robert D. <https://doi. (2021b): Case country analyses and a cross-country comparative analysis of the functioning of disaster resilience systems. Scolobig, Anna, B. & Michael K. Borga (2012): The missing link between ?ood risk awareness and preparedness: Findings from case studies in an Alpine Region, Natural Hazards 63(2), s. <http://doi:10.1001/jamanetworkopen.2020.6881>. <https://buildersproject.eu/assets/ content/BuildERS%20D2.2%20?nal.pdf>. Luettu 13.9.2021. Opetushallituksen raportit ja selvitykset 3. 170–178. 210–216. Sanastokeskus TSK (2017): Kokonaisturvallisuuden sanasto. Molarius, Riitta, Nina Wessberg, Jaana Keränen & Mervi Murtonen (2018): Foresight in Sight: How to Improve Urban Resilience with Collaboration Among Public Authorities. org/10.3990/1.9789036529549>
Menetelmä ei tarjoa niinkään asiantunt?atietoa kvantitatiivisena ”päätöksenteon tukena”, joka olisi irrallinen itse päätöksistä ja sen laadullisista perusteista. Tapio Reinekoski väitöskirjatutk?a sosiologia Tampereen yliopisto tapio.reinekoski@tuni.?. Tulevaisuusresilienssi määrittyy menetelmän valossa strategisen hallinnan mukailtavuudeksi ja hyytymättömyydeksi epävarmuuden ja kompleksiteetin edessä. Mallinnuksessa hyödynnetään bayeslaiseen kausaalipäättelyyn perustuvaa mallia, Bayes-verkkoa. 23 4/21 F tutkimuspäällikkö Tulevaisuuden tutkimuskeskus marko.ahvenainen@utu.. K u va Ve ik ko S o m er p u ro Nina Janasik yliopistonlehtori ja senioritutk?a ympäristöpolitiikka Helsingin yliopisto K u va S il va Ja n a si k K u va Ve ik ko S o m er p u ro K u va Ve ik ko S o m er p u ro Annukka Lehikoinen tutkimusjohtaja (FT) Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotka annukka.lehikoinen@merikotka.. Harjoitusmenetelmää on testattu ensimmäisen kerran suomalaisen kaupunkiorganisaation kanssa kemikaalilogistisen suuronnettomuuden pitkän aikavälin seurauksien kartoittamiseksi. Marko Ahvenainen REFEREE-ARTIKKELI Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi: kriisinkestävyyden harjoittelua bayeslaisella kausaalimallinnuksella Artikkelissa esitellään menetelmä strategisen ennakoinnin harjoitteluun. Sen s?aan menetelmä systematisoi ja tekee näkyväksi päätöksiin ja toimenpiteisiin johtavan ajattelun ja päättelyn. Menetelmä perustuu skenaarioiden edustamiseen todennäköisyyspohjaisen kausaalimallinnuksen keinoin. Menetelmän avulla tuotetaan sisäisesti johdonmukainen edustus eli malli siitä, miten harjoituksen osallistujat tutk?oiden fasilitoimana ajattelevat erilaisten mahdollisten tulevien maailmojen tuottuvan syiden ja seurausten ketjujen systeeminä
Resilienssiä tarvitaan, koska mikä tahansa suunniteltu kontrolli ja ennakoitu tulevaisuus voivat pettää. The method yields an internally consistent and quantitatively reinforced representation, a model of how the expert users conceive of possible worlds unfolding as a system of causal paths. Epävarmuuden ja kompleksisuuden keskellä toimimisen kannalta kriittisintä on pystyä luomaan jaettu ymmärrys siitä, miten kulloinenkin epävarma ja kompleksinen systeemi toimii. Deacon et al. 2018; Kim & Song 2018; Penadés et al. Jotta olisi mahdollista arvioida, millaista resilienssiä kriisien varalle eri yhteiskunnan järjestelmissä kaivataan, tarvitaan menetelmiä tulevaisuuden riskialttiuksien systemaattiseen kartoittamiseen. The concept has been tested with experts of a Finnish city organisation to map the long-term consequences of a simulated chemical logistics disaster. 4/21 24 Futura Johdanto ”On tuskin uusi havainto, että joudumme kohtaamaan olosuhteiden parantamiseen tähtäävän sähläilymme odottamattomia seurauksia.” (Casti 1997) Yhteisön ja yksilöiden kriisinsietokyky, toimintakyvyn ylläpitäminen muuttuvissa olosuhteissa, valmius mukautua, muutosjoustavuus, järjestelmien kyky hylkiä ulkopuolelta tulevia uhkia, kriisien sietäminen sekä niistä palautuminen ja oppiminen – resilienssille ei ole yksiselitteistä määritelmää, vaan sen merkitys vaihtelee kontekstin mukaan (Ramezani et al. esim. Esittelemme artikkelissa menetelmän, jolTulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi Futures resilience and strategic foresight: an exercise with Bayesian causal modelling The article presents a method for exercising strategic future resilience. Rather, the method is used to systematically map and trace the rationales and inferences that lead to decisive actions. Se vaikuttaisi kuvaavan sellaista maailmaa, jossa tulevaisuutta määrittäviä vaikutuksia ja niiden kanavoitumista on vaikea tietää. Viheliäiset ongelmat, ilmastonmuutos ja kestävyys, adaptiivisten systeemien kompleksisuus, varautuminen ja ennaltaehkäisy, riskienhallinta ja arviointi, keskinäisriippuvuudet, kilpailulliset yhteistoimintajärjestelmät – eli epävarmuus, ennustamattomuus ja ennakoimattomuus – esiintyvät usein samassa käsitematriisissa resilienssin kanssa. 2019) ja juurtunut laajalti eri tieteenalojen, myös tulevaisuudentutkimuksen, tekniseen ja heuristiseen sanastoon (ks. The method allows strategic foresight and planning to be tenaciously calibrated with the uncertainties and complexities brought on by disruptive crises – a kind of futures resilience.. Tässä artikkelissa keskitymme resilienssin systemaattiseen ja kontekstuaaliseen tarkasteluun kaupungin strategisessa tulevaisuusajattelussa. Käsite on levinnyt psykologian ja luonnontieteiden piiristä (Juntunen 2014) erityisesti yleiseen turvallisuuskeskusteluun (Hyvönen et al. The method is based on representing scenarios with probabilistic causal inference and modelling using Bayesian Networks. 2017). Lähestymme tulevaisuusresilienssiä suhteessa niihin mahdollisiin ja tavoiteltuihin maailmoihin, joihin organisaatio toiminnallaan pyrkii. The result is not a traditional quantitative ‘decision support tool’, detached from the actual decisions and the qualitative judgment on which they are based. 2020)
Harjoituksessa pohdittiin ja mallinnettiin, miten erilaiset onnettomuusskenaarioiden variaatiot ja syy-seuraussuhteiden ketjut voisivat vaarantaa kaupungin strategisten tavoitteiden toteutumisen. Mallin muuttujien vaihtoehtoisten tilojen yhdistelmiä ja niiden numeerisesti ilmaistuja todennäköisyyksiä voi testata ja kalibroida jatkuvasti päivittämällä malliin joko havaittua tai oletettua informaatiota käsillä olevasta systeemistä. 2020). Lopuksi pohdimme menetelmää tulevaisuutta koskevan tiedon muodostamisen välineenä sekä arvioimme harjoituksen puutteita ja tarpeita jatkokehittelylle. esim. 2020). 2011). Kyse ei ole siis pelkästä kriisin tai paineen sietämisestä, vaan resilienssi edellyttää positiivista sopeutumista ja uudistumista kriisin jälkeiseen tilaan. Menetelmä perustuu skenaarioiden edustamiseen todennäköisyyspohjaisen kausaalimallinnuksen keinoin (ks. Levitessään aina uusien tieteenalojen puhetapoihin resilienssi on saanut uusia, käyttöympäristön ja sovelluskohteen mukanaan tuomia erityispiirteitä. Ekologiassa resilienssi tarkoittaa puolestaan nopeutta, jolla häiritty systeemi palaa tasapainotilaan tai systeemin kykyä ottaa vastaan häiriö ja organisoitua uudelleen muutostilanteessa. Taustoitamme sitten harjoitusmenetelmän suunnittelua ohjanneita tutkimustavoitteita ja niiden muovautumista. Resilienssi, kompleksisuus ja epävarmuus ennakoinnissa Resilienssin käsitteen juuret versovat kahdesta erilaisesta maaperästä: psykologiasta ja ekologisesta systeemiajattelusta (Juntunen 2014). Määrittelemme seuraavaksi artikkelin keskeisiä termejä: resilienssiä, kompleksiteettia ja epävarmuutta. Viimeaikaisesta tulevaisuudentutkimuksellisesta kirjallisuudesta löytyy ainakin 23 erilaista määritelmää resilienssille (Ramezani et al. Bayeslainen kausaalipäättely formalisoi mahdolliset polkuriippuvuudet ja niiden muodostaman skenaarioavaruuden, joita on kognitiivisesti hankalaa tai mahdotonta käsitellä yhtä aikaa. 2020; Soni et al. esim. Menetelmän avulla tuotetaan sisäisesti konsistentti representaatio siitä, miten mallin kausaalisuhteet ja -polut rakentavat käyttäjät ajattelevat erilaisten mahdollisten maailmojen tuottuvan syiden ja seurausten suhteiden pohjalta. Kyvykkyys tarkoittaa tässä yhteydessä erityisesti uudistumisen ja mukautumisen taitoa, joka mahdollistaa toiminnan kriisitilanteessa, mutta myös yksilön positiivisen muutoksen kriisin myötä (Ramezani et al. Psykologiassa resilienssi viittaa yksilön tai ryhmän kyvykkyyteen sietää ja selvitä häiriöstä, jatkaa toimimista ja kehittyä. Menetelmän käyttöä on testattu ensi kerran suomalaisen kaupungin asiantunt?oiden kanssa kemikaalilogistisen suuronnettomuuden pitkän aikavälin seurausten kartoittamiseksi. 2020), ja sen merkitykset vaihtelevat sovellusalojen ja tarkastelun kehystyksen mukaan. Menetelmä ei tuota selkeitä päätössuosituksia, vaan mahdollistaa sen, että mallinnuksen perusteella nimettävien resilienssiä parantavien päätösten tai toimenpiteiden perusteet ja niiden rationaliteetti ovat suoraan jäljitettävissä ja todennettavissa. Esitämme, että tulevaisuusresilienssissä on kyse strategisen hallinnan muuntumisja palautumiskyvystä, eli hyytymättömyydestä yllätysten edessä. Pihlajamäki et al. Fenton & Neil 2019). 25 4/21 F la voi tarttua järjestelmällisesti yllättäviin tulevien mahdollisten maailmojen ja niiden tek?öiden keskinäisiin suhteisiin. Jotta tarkasteltavan systeemin alati kasvavaa kompleksiteettia olisi mahdollista käsitellä kokonaisuutena, skenaarioiden sisältämien syy-seuraussuhteiden laadullista hahmottamista tuetaan laskennallisella mallilla eli Bayes-verkolla (ks. Onnettomuutta ja tavoitteita tarkasteltiin sekä ympäristölle ja ekosysteemeille koituvista haitoista että ihmisille koituvista terveysuhkista käsin. Itseorganisoitumisen tulee säilyttää systeemin identiteetti, joka muodostuu systeemin rakenteesta, sisäisistä vuorovaikutussuhteista sekä toiminnoista (Folke 2006; Ramezani et al. Alan johtavissa lehdissä Futures ja Technological Foresight and Social Change on viimeisten kymmenen vuoden aikana julkaistu avainsanalla ’resilienssi’ yli kolme kertaa enemmän (560) tieteellisiä julkaisuja kuin ennen vuotta 2011 Marko Ahvenainen et al.. Tällaisen kalibroinnin voi menetelmän avulla ulottaa akuutista ja operatiivisesta kriisinhallinnasta pitkän aikavälin strategisia tavoitteita uhkaaviin kehityskulkuihin ja niiden ennakointiin. Sen jälkeen kuvaamme menetelmän periaatteet ja yhdessä suomalaisen kaupungin asiatunt?oiden kanssa toteutetun pilottiharjoituksen
Resilienssin 4x4-peruselementit (Linkov 2018, mukaillen). esim. Mallin validius ei tulevaisuutta ennustettaessa silti ole välttämättä sidoksissa sen kykyyn edustaa menneitä havaintoja tuottanutta systeemiä. Tarvitaan siis järkeenkäypä vastaus siihen, miksi tietyltä toiminnalta on syytä odottaa haluttuja seurauksia. 4/21 26 Futura yhteensä (172). Teoriat ja mallit tarjoavat perustellun kehyksen havainnoille ja vähentävät näin selittämättömyyteen liittyvää epävarmuutta (ks. 2013). Carroll 2017; Weinberg 2015). Ennakoinnilla tarkoitamme tulevaisuutta kohti muuttuvan nykyisyyden hallintaa mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa koskevan tiedon avulla (Heinonen et al. Erityisesti kompleksisessa systeemiajattelussa resilienssin tutkimus on siirtynyt kohti näkemystä, jossa korostetaan tasapainottamisen ja muutoksen kontrolloinnin s?aan itsenäisesti toimivien yksiköiden kapasiteettia kukoistaa epävarmuuden ja ennustamattomien häiriöiden keskellä (Juntunen 2014). Lienee kuitenkin syytä pitää teoriaa sitä parempana mitä menestyksekkäämmin se selittää menneitä ja ennustaa tulevia havaintoja. Mielekäs strateginen ennakointi edellyttää perustellun näkemyksen muodostamista siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä tärkeinä pidettyjen päämäärien saavuttamiseksi ja ei-toivottavien tapahtumien ehkäisemiseksi. kuva 1). Keskitymme artikkelissa ja kehittämämme menetelmän esittelyssä tulevaisuusresilienssiin kriisinsietokyvyn strategisena ennakointina. Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi. Uhkakuvien muuttuessa yhä vaikeammin ennaltaehkäistäviksi ja ennustettaviksi resilienssistä on tullut keskeinen turvallisuuspoliittinen ja -strateginen käsite (Aaltola 2017; Hyvönen 2019). Läheskään kaikki mallintaminen ei ole tulevaisuuden ennustamista, vaan teorioiden testausta ehdoilla ”jos, niin” ja ”mitä jos”. Roy Amaran (1981) postuloimissa tulevaisuuden lähtöoletuksissa systeemisen kompleksisuuden synnyttämä epävarmuus on tulevaisuuKuva 1. Ne eivät kuitenkaan tee tulevaisuudesta kauttaaltaan ennustettavaa. Kyky ennakoida muodostuu informaation keräämisestä itsestä ja ympäristöstä, informaation jalostamisesta tiedoksi eli sen merkityksen kontekstualisoinnista sekä kyvystä hallita toimintaympäristöä ja omaa toimintaa. Määritelmien muotoilut eroavat toisistaan, mutta yhteistä niille ovat ainakin avoin uhkakuva ja systeemin peruselementtien ajallinen asemointi suhteessa häiriöön (ks
Voimme vaikuttaa tulevaisuuteen (kolmas premissi), mutta vaikuttavuudesta eli tuloksesta emme voi olla varmoja, sillä tulevaisuutta ei voi määrittää ennalta (toinen premissi). Ennakoimattomuuden ja epävarmuuden väistämättömyyden ottaminen vakavasti tarkoittaa sen hyväksymistä, että ”turvallisuutta vaarantavat tilanteet syntyvät toimintojen odottamattomista yhdistelmistä, eivät niinkään toimintavirheistä tai häiriöistä, joita voidaan hallita suunnittelulla” (Sanastokeskus 2017). Resilienssiä tarvitaan, koska ennakointi eli pyrkimys tulevaisuuden hallintaan voi epäonnistua yllättävällä eli ennakoimattomalla tavalla. Se tarkoittaa, että systeemin kokonaisuuden järjestyksen kuvausta on vaikea palauttaa erojen samankaltaisuuteen tai samankaltaisuuksien eroihin (Bohm 1987). Kuvauksen pituus tarkoittaa lyhintä säännönmukaisuuksien joukkoa, jolla systeemin toiminta voidaan ”selittää” (Gell-Mann 1995). Asian voi ilmaista myös todennäköisyytenä sille, että a on totta, jos b on totta. Kompleksisuus liitetään usein systeemin käyttäytymisen epälineaarisuuteen. Tulevaisuusresilienssiä voi siis kutsua vankkumattomuudeksi tai hyytymättömyydeksi yllätysten edessä (myös Hanén 2017). Toisin sanoen systeemin käyttäytymistä ei voida kuvata yhden järjestyskäsityksen puitteissa. Bayeslainen kausaalimallinnus: kriisiytyvän systeemin prognoosi ja strategisen resilienssin diagnoosi Bayes-verkossa kausaalinen suhde esitetään ehdollisten todennäköisyyksien muodossa eli esimerkiksi P(a|b). 27 4/21 F den ennustamattomuuden keskeinen peruste. Systeemin käyttäytymisen epälineaarisuus voi olla tunnettua, mutta kompleksisuus viittaa ennemminkin systeemin käyttäytymisen taipumukseen muuttua tuntemattomilla ja yllättävillä tavoilla. Tulevaisuuden suunnitteluun, hallintaan ja ennakointiin liittyy käytännöllinen paradoksi silloin kun todetaan maailman olevan kompleksinen, mutta sen suhteen toimitaan ikään kuin se ei olisi. Pyrkimys hallita tulevaisuutta suunnittelulla ei siis ole turhaa, vaan tarkoittaa avoimuutta mahdollisuudelle, että mikä tahansa suunnitelmallinen kontrolli voi pettää. Tulevaisuuden aito ennustamattomuus johtaa siis siihen, että on mahdollista olla väärässä tietämättä sitä vielä. Tällöin ainoa toimiva malli on systeemi itse (Gell-Mann 1995; von Baeyer 2005). Vaikka systeemi voitaisiin tiivistää sitä säännönmukaisuuksina kuvaavaan malliin, vielä perustavanlaatuisempi kysymys ja epävarmuuden lähde on se, mistä nämä säännönmukaisuudet tulevat. Tulevaisuuden aito ennustamattomuus johtaa siihen, että strategia saattaa joutua yllättävään uudelleenarviointiin. Tätä määritelmää vasten ymmärrämme tulevaisuusresilienssin kyvykkyydeksi, joka mahdollistaa epävarmuudessa toimisen myös strategian itsensä näkökulmasta. Niin kauan kuin yksittäisen muuttujan tilaa ei ole havaittu, Marko Ahvenainen et al.. Kompleksisuudessa on siis kyse sen kuvauksen tiivistämisen mahdollisuudesta, eli systeemin ja sen ympäristön kompleksiteetin tarkoituksenmukaisesta redusoinnista, jotta systeemi voisi säilyttää ja uusintaa itsensä (Luhmann 2004, 48). Missä määrin tulevaisuuden ennustamattomuus itse asiassa nousee yksittäisten, kokonaisuudesta enemmän tai vähemmän tietämättömien toimijoiden yhteisvaikutuksesta. Kompleksisuuden voidaan ajatella olevan suoraan verrannollinen objektin lyhimmän kuvauksen pituuteen (Casti 1994). Tällöin oleellista ei ole se, millainen systeemi on tai mitä se tekee, vaan se, mitä systeemi saadaan tekemään. Onko syytä luottaa siihen, että havaitut säännönmukaisuudet, jotka ovat muodostuneet historiallisesti, pätevät myös tulevaisuuden kuvaamiseen. Se tarkoittaa todennäköisyyttä sille, että a tapahtuu, jos havaitsemme b:n. Tulevaisuuden ensimmäinen premissi (ennustamattomuus) on Amaran mukaan rikkomaton. Muutoksesta on siis vaikea ennakoida sen itsensä muutosta. Jos systeemin kuvausta ei voida tiivistää, on kyseessä satunnainen systeemi eli suurin mahdollinen kompleksisuus. Kompleksisuudesta kumpuavien uhkien ennustamaton luonne tiedostetaan, mutta käytännössä ennustamattomuutta pyritään hallitsemaan ja hillitsemään varautumalla siihen historiallisesti suuntautuen (Chandler 2014). Voidaan siis ajatella, että kompleksisuus rajoittaa mahdollisuutta oppia kokemuksesta ja samalla oppiminen itsessään luo kompleksisuutta, koska emme voi etukäteen tietää mitä opimme seuraavaksi ja mitä siitä seuraa
Aluksi osallistujat asetettiin kuvitteelliseen tilanteeseen lähitulevaisuudessa, jonka seurauksena voisi pitkällä aikavälillä olla kaupungin strategisia tavoitteita vaarantavia seurauksia. Bayes-verkko muistuttaa myös tulevaisuustaulukkoa sillä erotuksella, että muuttujat ja niiden tilat on kytketty toisiinsa kausaalisesti. Muuttujakohtainen todennäköisyysjakauma siis edustaa muuttujan mahdollisten tilojen keskinäistä toteutumistodennäköisyyttä jossakin tietyssä systeemin vallitsevassa tilanteessa havaittuine ja havaitsemattomine muuttujineen. Bayes-verkoilla on menetelmänä joitakin yhtäläisyyksiä tulevaisuudentutkimuksessa paljon käytettyyn ristivaikutusanalyysiin, erityisesti silloin kun sitä käytetään skenaariomuuttujien toteutumistodennäköisyyksien keskinäisriippuvuuksien tarkasteluun (ks. Bayes-verkko mahdollistaa ehdollisen päättelyn käsillä olevan tiedon ja siihen liittyvän epävarmuuden valossa. Harjoitus toteutettiin suomalaisen kaupungin eri alojen asiantunt?oiden kanssa virtuaalisesti etäyhteydellä tilannehuoneen kaltaisessa asetelmassa. Tilojen todennäköisyydet summautuvat aina täyteen ykköseen (tai sataan prosenttiin), mikä tarkoittaa sitä, että jonkin muuttujan tiloista on toteuduttava. Erilaisten herkkyysanalyysien avulla voidaan tarkastella, millä kausaaliketjun edeltävistä muuttujista on eniten merkitystä kiinnostuksen kohteena olevan muuttujan tilaan (parametriherkkyys) tai siihen liittyvään epävarmuuteen (evidenssiherkkyys) (ks. Toisin kuin ristivaikutusanalyysissä, Bayes-verkossa lopputulos on suunnattu syklitön verkko (Directed Acyclic Graph, DAG), jossa ei ole syy-seuraussuhdetta kuvaavien nuolien suunnassa mahdollisuus palata lähtöpisteeseen eli ajassa taaksepäin. Emme tarkastele harjoituksessa luodun Bayes-verkon tai siinä hyödynnetyn mallinnusohjelma Huginin (Madsen et al. 2005) teknisiä yksityiskohtia. Näin ollen asiat eivät vaikuta itseensä ja muodosta ajan ulkopuolella olevaa takaisinkytkentää. Kun mallin edustaman systeemin muuttujan (x) tilasta (y) tehdään havainto (P(xy) = 1), tieto päivittää kaikkien havaitsemattomien muuttujien todennäköisyysjakaumia mallissa määriteltyjen todennäköisyyspohjaisten kausaalisuhteiden mukaisesti. Sovelluksen kontekstina voi kuitenkin ajatella mitä tahansa sosio-ekologista järjestelmää, sen rakennetta ja dynamiikkaa sekä sen strategista hallintaa. Korb & Nicholson 2011). Kuvaamme sen s?aan kausaalimallinnusta ja Bayes-verkkoja hyödyntävän menetelmäkonseptin, jolla voidaan strukturoida asiantunt?oiden näkemyksiä ja tulevaisuusresilienssin kehittämistä. Morfologisesta skenaariotyöskentelystä tulevaisuustaulukkomenetelmällä Bayes-verkot poikkeavat siten, että kausaalinen kuvaus tapahtuu tapahtumisen, ei asioiden kontekstissa. Seppälä & Kuusi 2003). Tapahtumisen on edettävä kronologisessa järjestyksessä ajan nuolen suuntaan eli muuttujien vaikutusta omaan tilaansa voidaan edustaa vain dynaamisesti aika-askeleittain (Fenton & Neil 2019, 471?). P(b=tosi | a=tosi)) ja toisin päin (P(a=tosi | b=tosi)). Päättely ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan prognostiikkaan, vaan tieto virtaa verkossa myös nuolten suunnan vastaisesti, mikä sallii diagnostisen päättelyn havaintojen todennäköisistä taustaolosuhteista. Systeemin muuttujien välisten riippuvuuksien ja riippumattomuuksien määrittelyn kautta malli edustaa vallitsevaa tilannekuvaa eli kaikkia mahdollisia skenaarioita, jotka ovat samaan aikaan mahdollisuuksina olemassa, mutta joihin liittyvä todennäköisyys muuttuu riippuen siitä, mitä tiedämme tai oletamme tapahtuneeksi. esim. 4/21 28 Futura sitä edustetaan todennäköisyysjakaumalla yli muuttujan vaihtoehtoisten, kontrafaktuaalisten eli toisensa poissulkevien tilojen. Tilat saavat todennäköisyyksiä väliltä 0–1 (tai 0–100 %): nolla edustaa toteuman mahdottomuutta ja yksi täysin varmaa toteutumista. Emme myöskään esittele harjoituksen yksityiskohtaisia tuloksia, koska ne kuuluvat lähtökohtaisesti salassapidon piiriin. Kahden muuttujan mallilla a . Esitämme seuraavaksi kehittämämme bayeslaisen tulevaisuusresilienssiharjoituksen kulun pääpiirteissään sellaisena kuin se toteutettiin sen ensimmäisessä testiversiossa vuoden 2021 alussa erään suomalaisen kaupunkiorganisaation asiantunt?oiden kanssa. Lähtötilanteen akuutti kriisiskenaario oli taustahaastatteluissa ja alueellisessa riskiarviossa sivuttu hypoteettinen mutta mahdollinen tapahtuma: ympäristön ja terveyden vaarantava teollisuuskemikaalien kuljetukseen liittyvä suuronnettomuus, joka s?oitettiin todelTulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi. b voidaan siis arvioida b:n tilaa ehdolla a:n tila (esim
29 4/21 F liseen kaupunkiympäristöön. Pyrimme luomaan uskottavia ja realistisia syitä olettaa strategisten tavoitteiden voivan vaarantua onnettomuuden seurauksena. Verkko koostuu i) analysoitavan systeemin graa?sesta kuvauksesta, jossa määritellään laadullisesti muuttujat sekä niiden väliset riippuvuudet, sekä ii) muuttujille määritellyistä todennäköisyystauluista, joissa määritellään ehdollisin todennäköisyysjakaumin muuttujan määrällinen riippuvuus siihen vaikuttavista muista muuttujista. Toiseen ääripäähän (kuvan 2 oikea pääty) työskentelyalustaa tutk?at olivat koostaneet kausaaliketjujen päätepistemuuttujiksi kaupunkistrategiassa mainitut tavoitteet mittareineen. Keskustelun virittäjinä ja ohjaajina hyödynnettiin kaupungin strategiset tavoitteet ja niiden mittarit tiivistävää nelikenttää, jonka avulla jokaista akuutin haitan Kuva 2. Riippuvuuksien todennäköisyyspohjainen edustaminen Bayes-verkkomallin todennäköisyystaulukoissa on esitetty ehdollisessa todennäköisyystaulukossa kuvitteelliselle kolmetilaiselle muuttujalle C, jonka vanhemmat A ja B ovat kaksitilaisia, tosi/epätosi-tyyppisiä muuttujia. Harjoituskonseptin keskiössä on Bayes-verkko eli todennäköisyyspohjainen malli. Harjoituksessa ehdotuksemme mukaisesti sovellettuna Bayes-verkko on systeemianalyysin ja kognitiivisen mallinnuksen menetelmä, eli malli edustaa rakentajiensa ajattelua siitä, miten tarkasteltava maailma toimii rajatuissa, käsiteltävän kysymyksen kannalta relevanteissa puitteissa. Tutk?at ja harjoituksen osallistujat rakensivat yhteistyössä akuutin kriisiskenaarion pidemmän aikavälin seurauksia kuvaavan kausaalimallin. Testiharjoituksessamme kirjoittajat loivat akuutin kriisimallin, josta osallistujat jatkoivat rakentamalla “strategiamallin” ajurimuuttujista kaupunkistrategian tavoiteindikaattoreihin. Harjoitus toteutettiin kolmen tapaamisen aikana. Strategia ja ympäristö antoivat tulevaisuudelle omistajuuden, jota osallistujat ja heidän asiantunt?uutensa edustivat. Osallistujien tehtävänä oli keskustellen ja piirtäen, tutk?oiden fasilitoimana, muodostaa onnettomuuden pitkän aikavälin vaikutuksia pohtimalla syy-seurauspolkuja, jotka yhdistäisivät akuuttia haittaa kuvaavat ajurimuuttujat kaupungin pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisiin. Marko Ahvenainen et al.. Harjoituskonseptin mallinnuksen yleiskuvaus. Sitomalla lähtöskenaarion todelliseen fyysiseen ympäristöön vahvistimme eläytymistä kuvitteelliseen tilanteeseen ja motivoimme ottamaan harjoituksen ”tosissaan”. Kukin sarake edustaa ehdollista todennäköisyysjakaumaa, jossa C:n tilojen todennäköisyydet summautuvat yhteen. akuutin kriisimallin (kuva 2), joka kuvasi tilanteen etenemisen kolmeen onnettomuuden akuutit vaikutukset kokoavaan haittanäkökulmaan asti (ajurimuuttujat kuvassa 2). Tutk?at olivat laatineet harjoituksen lähtökohdaksi ns. Harjoituksen ensimmäisessä vaiheessa, prognoosissa, kuljettiin kausaalinen matka onnettomuuden laukaisemasta alkutilanteesta johdettujen “ajurimuuttujien” kautta strategisten tavoitteiden häiriintymiseen
Muutosta kuvaavat muuttujat taas rakennettiin edustamaan muutoksen astetta arvoasteikolla –2 – +2, jossa nollatila (“business as usual”) vastaa tilaa ennen häiriötä, –1 ja +1 kohtalaista, ja –2 ja +2 voimakasta negatiivista tai positiivista muutosta eli muuttujan kuvaaman asian tai ilmiön lisääntymistä tai vähenemistä suhteessa nollatilaan. Jälkimmäiset muuttujat olivat kaksitilaisia (tosi/epätosi) totuusarvomuuttujia. Keskusteluissa esiin nousseet ajatukset koostettiin toimenpidetaulukoksi, jossa eriteltiin lähtötilanteen kaltaisen häiriön todennäköisyyttä tai sen seurauksia pienentäviä ja kaupungin strategista tulevaisuusresilienssiä kasvattavia toimia. Näin pystyttiin jäljittämään diagnostisesti, millaiset tek?ät onnettomuuden jälkeisessä tulevaisuudessa todennäköisimmin vaarantaisivat kunkin tavoitteen. Bayes-verkon logiikan mukaisesti tämä päivitetty tieto päivitti kaikkien muuttujien todennäköisyysjakaumia. Jotkin näistä muuttujista kuuluivat tutkijoiden luoman akuutin kriisimalliin piiriin, muun muassa onnettomuuden aikana vallinneisiin sääoloihin, mutta valtaosa sisältyi osallistujien rakentamiin strategiaa uhkaaviin pitkän aikavälin syy-seurausketjuihin. Näin muodostettiin ensimmäinen yhteys mahdollisiin mekanismeihin, joiden kautta osallistujat näkivät tutk?oiden rakentaman kriisimallin ajurimuuttujien johtavan strategisten tavoitteiden vaarantumiseen. Ilman organisaation itseymmärrystä nykyisistä toimintatavoista ja -valmiuksista sekä niihin uuden tiedon valossa liittyvistä puutteista perusteltuja toimenpiteitä ei olisi voinut johdonmukaisesti muotoilla. Narratiivien lisäksi osallistujilla oli harjoituksessa käytössään mallinnusohjelman tarjoama näkymä koko mallista sekä muuttujien todennäköisyysjakaumat. Diagnoosin tulosten pohjalta tutk?at muotoilivat osallistujille harjoituksessa luetut narratiiviset kuvaukset (skenaariot) siitä, miltä alkutilanteen jälkeinen tulevaisuus näyttäisi silloin, kun päädytään kunkin tavoitteen osalta huonoimpaan mahdolliseen tilanteeseen. Diagnoosivaiheessa muodostettiin näkemys siitä, miten mahdollisia maailmoja voisi manipuloida niin, että strategian vaarantumisen todennäköisyys pienenee. Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi. Herkkyysanalyysin perusteella tavoitteiden kannalta olennaisimmilta vaikuttaneita muuttujia tarkasteltiin asettamalla kukin tavoitemuuttuja huonoimpaan mahdolliseen tilaansa. Niiden pohjalta osallistujat kävivät keskusteluita siitä, mihin toimiin voidaan ja tulisi ennalta ryhtyä, jotta häiriön tulevat haitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Kun näin elisitoitua mallia muunnettiin numeeriseksi Bayes-verkoksi, huomattiin, että osallistujien määrittelemät muuttujat voitiin jakaa tyypiltään kahteen kategoriaan: edustetun asian muutosta ja edustetun tapahtuman toteutumista kuvaaviin muuttujiin. Harjoitus tuotti näkemyksiä ja mahdollisesti uusia oivalluksia siihen, miten on perustellusti toimittava toisin, jos organisaation kriisivalmiutta ja resilienssiä halutaan lisätä. 2020). Bayes-verkon ehdollisten todennäköisyystaulujen täyttäminen tapahtui rinnastamalla osallistujien määrittelemä kahden muuttujan välisen riippuvuuden suunta ja voimakkuus muuttujien keskinäisen kaksiulotteisen tilakoordinaatiston nollapisteen (jossa kummankin muuttujan tila säilyy muuttumattomana) kautta kulkevan suoran kulmakertoimeen, johon liitettiin vähän tai paljon epävarmuutta. Harjoituksen toisessa vaiheessa, diagnoosissa, kuljettiin ensimmäisessä vaiheessa häiritystä tulevaisuudesta takaisin häiriön syihin. Toimenpiteitä mietittäessä erityisen tärkeää on, että osallistujien valmiudet toimia perustuvat heidän ymmärrykseensä oman organisaationsa toimintamahdollisuuksista ja tavoitteista. 4/21 30 Futura näkökulmaa (ajurimuuttujaa) käsiteltiin. Tätä näkemystä jäsenneltiin, tarkistettiin ja täsmennettiin harjoituksen edetessä kausaalipiirtämisen keinoin. Käytännössä tämä osuus harjoituksesta edustaa metodisesti kollektiivista kognitiivisen kartan laadintaa (LaMere et al. Parametriherkkyysanalyysin avulla selvitettiin muuttujat, joiden tilojen muutokset olivat merkittävimmin kytköksissä muutoksiin strategisia tavoitteita kuvaavien muuttujien tiloissa. Kun analysoitavan systeemin graa?nen kuvaus oli saatu valmiiksi, harjoituksen toisessa tapaamisessa siirryttiin määrittelemään muuttujien välisten riippuvuuksien suuntaa (negatiivinen/ positiivinen riippuvuus), suhteellista voimakkuutta (heikko/kohtalainen/voimakas vaikutus) ja siihen liittyvää epävarmuuden määrää (vähäinen/kohtalainen/erityisen suuri epävarmuus). Tämä tarjosi uuden näkökulman asiantunt?oiden ajatteluun siitä, miten strategian tavoitteet voisivat tulevaisuudessa vaarantua
Marko Ahvenainen et al.. Bayes-verkon mahdollistaman diagnostisen päättelyn avulla puolestaan tunnistettujen muuttujien todennäköisyysjakaumien tarkastelun silloin kun jokin tai jotkin tavoitemuuttujista on asetettu huonoimpaan mahdolliseen tilaansa. Tutk?at rakensivat graa?sen esityksen mukaisen Bayes-verkon ja edustivat osallistujien ajattelua linkkien voimakkuudesta ja epävarmuudesta mallin muuttujien todennäköisyystauluissa. Herkkyysanalyysilla tunnistettiin, mitkä tek?ät kausaaliketjuissa merkittävimmin vaikuttavat strategisten tavoitteiden tilaan onnettomuuden jälkeisessä tulevaisuudessa. Malli päättyy eräänlaisiin ajurimuuttujiin (vihreällä), joiden ajatellaan olevan olennaisimpia pitkän aikavälin seurauksien arvioimisessa. Sininen väri kuvaa vähäiseksi, oranssi huomattavaksi arvioitua epävarmuutta vaikutuksessa. Osallistujien tuli keskustellen jatkaa kausaalista ajattelua kohti pitkän aikavälin seurauksia ja pohtia niiden vaikutuksia organisaation strategisiin tavoitteisiin (oranssilla). 31 4/21 F Esimerkki 1. Jakaumien tarjoamaa informaatiota hyödyntämällä päästiin kiinni resilienssin kannalta olennaisiin tek?öihin. Akuutti kriisimalli edustaa kemikaalionnettomuutta ja sen lyhyen aikavälin seurauksia (keltaisella). Kemikaalin olomuoto ja onnettomuushetken säätila vaikuttavat ihmisten altistumiseen kemikaalille ja siitä koituviin mahdollisiin akuutteihin terveysvaikutuksiin. Valmista mallia käytettiin harjoituksen toisessa vaiheessa eli diagnoosissa selvittämään, mitkä onnettomuuden ja sen seurauksien osatek?ät merkittävimmin uhkaavat strategisten tavoitteiden toteutumista pitkällä aikavälillä. Esimerkissä on kolmenvahvuisia nuolia, paksuimmat edustavat voimakkaimpina pidettyjä vaikutuksia. Prognoosivaiheen lopuksi osallistujat määrittelivät muuttujien välisten kausaalilinkkien voimakkuuksia ja niihin liittyvää epävarmuutta nuolten paksuuden ja värin avulla. Näin syntyi tavoitemuuttujiin päättyvän strategiamallin rakenne (sinisellä). Samaiset tek?ät vaikuttavat myös siihen, millaisissa pitoisuuksissa kemikaalia esiintyy onnettomuuden jälkeen ympäristössä. Esimerkissä osallistujat ajattelevat kemikaalialtistuksesta syntyvien akuuttien terveysvaikutusten ja ympäristön saastumisen asteen aiheuttavan asukkaille pitkällä aikavälillä ilmeneviä terveyshaittoja. Väestössä ilmenevät terveyshaitat puolestaan vaikuttavat negatiivisesti kaupungin strategisiin tavoitteisiin asukkaiden hyvinvoinnista ja kestävästä kuntataloudesta. Niiden pohjalta osallistujat pohtivat, millaisin keinoin resilienssiä erilaisiin tulevaisuuksiin voitaisiin vahvistaa. Prognoosivaiheessa tutk?at tai muut asiantunt?at rakentavat akuutin kriisimallin parhaan saatavilla olevan tiedon ja käytettävissä olevien resurssien pohjalta (keltaiset muuttujat). Yksinkertaistettu ja salassapidon takia kuvitteellinen havainnollistus mahdollisesta syy-seuraussuhteiden polusta akuutista kriisistä kohti strategisia tavoitteita (prognoosi) ja takaisin tavoitteista kohti mallin indikoimia, resilienssin kannalta keskeisiä muuttujia. Osa ihmisten altistumisesta tapahtuu ravinnon välityksellä, osa muita reittejä pitkin. Harjoituksen ensi vaiheessa osallistujille esiteltiin onnettomuusskenaario ja sen lyhyen aikavälin kehittymistä kuvaava mallinnus ajurimuuttujiin saakka
Luemme harjoituksen vaiheet ja annin tiivistetysti kertaalleen tästä näkökulmasta. Kehittämämme tulevaisuusresilienssin vahvistamisen menetelmä ei näin ollen tuota suoranaisia päätössuosituksia, vaan mahdollistaa sen, että mallinnuksen perusteella tehtävien päätösten tai toimenpiteiden perusteet ja järkeily niiden taustalla ovat suoraan jäljitettävissä. Herkkyysanalyysi ja diagnoosivaihe taas tarjosivat tietoa siitä, mihin systeemin osiin vaikuttaminen olisi tärkeintä asiantunt?oiden omaa päättelyä kuvaavan kollektiivisen mallin perusteella. Resilienssin kannalta olennainen kysymys ei siis ole niinkään, mitä jonkin kaupunkiorganisaation osasysteemin, esimerkiksi pelastustai ympäristötoimen, tulisi tehdä ollakseen kriisinkestävä. Kehittämämme harjoitusmenetelmä tukee, testaa ja kalibroi nimenomaan organisaation tulevaisuusresilienssiä. Strategisen hallinnan itsensä resilienssiä kutsumme tulevaisuusresilienssiksi ja määrittelemme sen vankkumattomuutena ja hyytymättömyytenä yllätysten edessä. Sen jälkeen harjoitus siirtyi kvantitatiivisen moodiin, jonka puitteissa formalisoitiin bayeslaista todennäköisyyslaskentaa hyväksi käyttäen erilaisten mahdollisten skenaariopolkujen ja niiden muodostaman avaruuden keskinäissuhteet, joita on kognitiivisesti hankalaa tai mahdotonta käsitellä yhtä aikaa. Tällä varsin perinteisellä skenariikan keinolla tarjosimme edellytykset pitkän tähtäimen tilannekuvan luomiselle, ei ainoastaan valitun sosio-ekologisen järjestelmän palautumisja muuntumiskyvystä, vaan myös sen strategisesta hallinnasta. Sen Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi. Kvantitatiivinen työskentely tuotti sisäisesti konsistentin representaation siitä, miten mallin rakentajat ja käyttäjät ajattelivat erilaisten mahdollisten maailmojen tuottuvan syiden ja seurausten suhteiden pohjalta. Harjoituksen lopussa palattiin kvantitatiivisen herkkyysanalyysin avulla kvalitatiivisiin skenaarioihin eli tutk?oiden tuottamiin narratiiveihin siitä, millä kaikilla tavoin kaupungin asiantunt?at ajattelivat strategisten päämääriensä vaarantuvan yhdistelmäyllätyksen myötä. Tulevaisuusresilienssi on toisin sanoen kyvykkyyttä suunnata ja muokata strategisia päämääriä joustavasti kriisien iskiessä sosio-ekologisiin järjestelmiin. Näiden kvantitatiivisesti vahvistettujen ja tiukasti strategisiin päämääriin sidottujen narratiivien pohjalta tuli mahdolliseksi vastata kysymykseen, mitä meidän pitäisi tehdä toisin, jotta näin pahasti ei kävisi – niin sosio-ekologisten järjestelmien lyhyen tähtäimen kuin niiden strategisen hallinnan pitkän tähtäimen resilienssin osalta. Koska mallin jokainen muuttuja ja osasysteemi on kausaalisesti yhteydessä toisiinsa ja koko mallinnettuun systeemiin, menetelmän avulla voidaan käsitellä yhdessä hyvin eri mittakaavan tek?öitä, kuten myrkyllisten kemikaalien ominaisuuksia ja kaupunkistrategisia tavoitteita. Menetelmällämme voi siis tarttua järjestelmällisesti ja kontekstisidonnaisesti tulevien mahdollisten maailmojen ja niiden osatek?öiden keskinäisiin suhteisiin. Ennen kaikkea se mahdollistaa siirtymän osallistujien laadullisesta ajatusten jäsentelystä numeeriseen systeemin analyysiin. 4/21 32 Futura Johtopäätökset: tulevaisuusresilienssi vankkumattomana hyytymättömyytenä yllätysten edessä “Speculations (in a Bayesian vein) about the evolutionary function of literature suggests that one of the functions of ?ction is to extend the learning process about the real world by presenting the mind with as many alternative scenarios as possible to recalibrate and specify our probabilistic understanding of the real world.” (Kukkonen 2014) Tässä artikkelissa olemme tehneet keskeisen erottelun jonkin sosio-ekologisen järjestelmän resilienssin tai palautumisja muuntumiskyvyn ja toisaalta samaisen järjestelmän strategisen hallinnan resilienssin välillä. Mallilla erilaisia perusteiden, eli mallin muuttujien ja niiden suhteiden, yhdistelmiä ja niiden numeerisesti ilmaistuja todennäköisyyksiä voi testata ja kalibroida jatkuvasti päivittämällä malliin joko havaittua tai oletettua informaatiota käsillä olevasta sosio-ekologisesta järjestelmästä. Harjoitus alkoi onnettomuuden kuvauksella narratiivin keinoin. Harjoituksen osallistujilta saamamme palautteen perusteella voimme sanoa, että menetelmä tukee kriisin laukaiseman kompleksisen epävarmuuksien avaruuden systemaattista ja organisaation asiantuntemuksen muotojen yhteistoiminnallista hahmottamista
Tulevaisuusresilienssi strategisessa viitekehyksessä tarkoittaa artikkelissa organisaation kykyä pitää häiriön aiheuttama poikkeama tavoitteidensa kannalta siedettävänä. 3) Tulevaisuutta koskeva ennustamattomuus ja epävarmuus voidaan ilmaista mahdollisten maailmojen eriasteisena olemisena suhteessa toisiinsa ja näiden suhteiden muutoksena suhteessa evidenssiin. 1 Validointi kohdistui toteutetussa harjoituksessa yhteiseen näkemykseen siitä, miten mahdolliseksi tunnistettu häiriö voisi vaikuttaa asiantunt?oiden edustaman organisaation kykyyn toteuttaa strategiaansa ja toisaalta siihen, mitä organisaatiossa voitaisiin tehdä häiriön vaikutusten ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi. Tavoite oli siis selittää tai kuvata, miksi strategia vaarantuu (prognoosi), jotta voidaan esittää perusteltu näkemys siitä, mihin asioihin vaikuttamalla vaarantumista voidaan hallita (diagnoosi). 10) Tulevaisuusresilienssiä voidaan arvioida ja kehittää hyödyntämällä Bayes-verkkoihin perustuvaa kausaalimallinnusta. Se tarkoittaa, että myös menneisyys on päätelty eli mahdollinen ja ilmaistavissa vain todennäköisenä. Menetelmäämme voidaan ajatella tulevaisuutta koskevan ajattelun ja näkemyksellisen tiedon validointiprosessina. Organisaation resilienssi mahdollistaa, että sen toiminta voi jatkua ja että strategiaa voidaan toteuttaa myös häiriötilanteessa. Tutkimusaineiston eli tulevaisuudesta esitettyjen näkemysten perusteluna käytetyn evidenssin muodosti asiantunt?oiden ajattelu, joka oli valitun menetelmän myötä ehdollistettu kausaaliseksi päättelyksi. 2) Lähtöoletuksesta seuraa, että samoista havainnoista voidaan johtaa erilaisia ennusteita ilman ristiriitaa. 7) Bayes-teoreema (Bayes & Price 1736) kvanti?oi abduktiivisen päättelyn, eli formalisoi uskottavimmin toden tai todennäköisimmin toden hypoteesin valinnan prosessin. Mahdollisen maailman todennäköisyys ja uskottavuus riippuvat siitä, mitä on omaksuttu selittäväksi viitekehykseksi. Bayes-päättely kalibroi tietyn selityksen paikkansapitävyyden todennäköisyyden kaikkien annettujen selitysten joukosta. Menetelmä ei siis paketoi asiantunt?atietoa kvantitatiiviseksi ”päätöksenteon tueksi”, joka olisi irrallinen itse päätöksistä ja niiden laadullisista perusteista. Tällöin resilienssi muodostuu kyvystä kalibroida organisaation pitkän tähtäimen tavoitteita ja eri tavoin kriisiytyviä osasysteemejä jatkuvassa suhteessa toisiinsa. Vakavien yllättävien kriisien myötä erilaisista organisaatioista voi 1 Päättelymme kulkee seuraavasti: 1) Tulevaisuutta koskevaa näkemystä ei voida johtaa suoraan havainnoista, vaan se tuotetaan päättelyllä ja oikeutetaan vertaamalla sitä evidenssiin. Sen s?aan menetelmä systematisoi ja tekee näkyväksi päätöksiin ja toimenpiteisiin johtavan ajattelun ja päättelyn. Koska fysikaalinen todellisuus ei salli ristiriitaa (Yanofsky 2019), tapahtuu vain se mitä tapahtuu, ja tässä mielessä tapahtuminen ja sen kuvittelu eivät ole sama asia (Deutsch 1997). Kehittämämme menetelmä perustuu tulevaisuutta koskevan päättelyn formalisointiin. 6) Tieteellisen tiedon tuottamisen ydinprosessi on havaintojen ja niitä selittävien hypoteesien vertailua. 5) Malli kuvaa aineiston tuottaman prosessin eli ilmaisee eksplisiittisesti, miksi havaintojen oletetaan olevan tulevaisuudessa tietynlaisia. Samalla se avaa tavoitteet ja strategisen hallinnan itsensä muunneltaviksi ja kalibroitaviksi kriittisten, tulevien yllätysten edessä. Menetelmäkonseptimme yhdistää osallistavan työpajatyöskentelyn, mallinnuksen ja sillä saavutettavan simuloidun skenariikan kokonaisvaltaiseksi tulevaisuuden ennakointiprosessiksi, jota voidaan hyödyntää strategisen suunnittelun ja siihen liittyvän pragmaattisen päätöksenteon apuna. Pahimmillaan menneisyyteen suuntautuva ja lineaariseen regressioon tylsyvä evidenssin pelastusyritys voi johtaa tulevaisuudentutkimuksen näivettymiseen pelkäksi tilastoanalyyttiseksi menetelmätieteeksi. Tulevaisuuden mahdollisilla nykyisyyksillä viitataan tässä kohtaa siihen tosiasiaan, että vain tapahtuneilla asioilla voi olla seurauksia. 33 4/21 F s?aan harjoituskonsepti sisällyttää eri osasysteemit yhtenäiseksi samaan syy-seuraussuhteiden verkostoksi. Marko Ahvenainen et al.. Tutkimuskohde oli näin ollen organisaation kriisinsietokyky, jota tutkittiin Bayes-verkkoja hyödyntävällä menetelmällä. 4) Malli edustaa osallistujien (kausaalista) päättelyä annetuissa puitteissa. Lopuksi Jos tutkimuskohteeksi otetaan tulevaisuus (Niiniluoto 2013; 2018), tulevaisuuden mahdollisten nykyisyyksien s?aan, evidenssi kadotetaan. 8) Bayeslainen kausaalimalli vertaa havaintoja selitykseen osallistujien oman päättelyn sisällä. Manipuloimalla mallia havaitulla tai oletetulla informaatiolla saadaan esiin mallin tek?öiden näkemys tätä informaatiota uskottavimmin vastaavasta historiasta ja tulevaisuudesta. Toisaalta yritys pelastaa evidenssi on turhaa, koska tiedollisesti tulevaisuus on aina päättelyssä, ei havaituissa tosiasioissa. 9) Malli edustaa rajatussa mielessä kaikkia mahdollisia tulevaisuuksia, eli mallin sisällä ennakointi on tulevaisuutta koskevan näkemyksen kalibrointia
25–29 Bayes, Thomas & Richard Price (1736): An essay towards solving a problem in the doctrine of changes. Lähteet Aaltola, Mika (2017): Yhteiskunnan kriisiturvallisuus ja toipumiskyky keskinäisriippuvuuksien mahdollistamien painostuskeinojen aikakaudella. Complexity 1(1), s. Fenton, Norman & Martin Neil (2019): Risk Assessment and Decision Analysis with Bayesian Networks. Kjaerul. Esitys. Madsen, Anders L., Frank Jensen, U?e B. Style 48(3), s. Tulevaisuusresilienssi muodostuu näin ollen kahdesta näkökulmasta: organisaatioiden kyvystä toteuttaa strategiaansa ja toisaalta kyvystä uudelleenorganisoitua kriiseissä. Kukkonen, Karin (2014): Presence and Prediction: The Embodied Reader's Cascades of Cognition. <https://www.oecd.org/ naec/Linking_di?erent_forms_of_resilience.pdf>. International Journal on Arti?cial Intelligence Tools 14, s. Amara, Roy (1981): The Futures Field, Futurist 15(1), s. Carroll, Sean (2016): The Big Picture. 89–103. Heinonen, Sirkka, So. Chandler, David (2014): Beyond neoliberalism: resilience, the new art of governing complexity. On the Origins of Life, Meaning, and the Universe Itself. & Ann E. Resilience: International Policies, Practices and Discourses 2(1), s. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Helsinki. Juntunen, Tapio (2014): Kohti varautumisen ja selviytymisen kulttuuria. Korb, Kevin B. SPEK puheenvuoroja 2., Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, Helsinki. 253–267. Kiitokset Tutkimusta ja menetelmän kehitystyötä ovat tukeneet WISE-hanke (hankenumerot; 312623, 312624, 312625, 312627), jota rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto, sekä Suomen Akatemian rahoittama LONGRISK-hanke (hankenumerot; 338553, 338557). & Michael Lang (2005): The Hugin tool for probabilistic graphical models. Luhmann, Niklas (2004): Ekologinen kommunikaatio. 370–418. Pearl, Judea & Dana Mackenzie (2018): The Book of Why. Teoksessa Bergman, Timo, Osmo Kuusi & Hazel Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia, s. Nicholson (2011): Bayesian arti?cial intelligence. Noudettu 25.8.2021. Remarks on simplicity and complexity by the Nobel Prize-winning author of The Quark and the Jaguar. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2019. The New Science of Cause and E?ect. <https://www.defmin.?/?les/4077/MATINE_Seminaari_161117_Aaltola.pdf>. CRC press, Taylor & Francis Group, Boca Raton. WSOY, Juva. Gaudeamus, Helsinki. Kim, Donghyun & Seul-Ki Song (2018): Measuring changes in urban functional capacity for climate resilience: Perspectives from Korea. Futures 102, s. Kirkasta älyä ja mallinnusta. 47–63. 324. Routledge, London. Niskanen, Vesa A. Hyvönen, Ari-Elmeri, Tapio Juntunen, Harri Mikkola, Juha Käpylä, Harri Gustafsberg, Markku Nyman, Tiina Rättilä, Sirpa Virta & Johanna Liljeroos (2019): Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Dark, Vantaa. CRC Press, Taylor & Francis Group, Boca Raton. Bohm, David & David F. Gell-Mann, Murray (1995): What is complexity. Organisaation strategia ei ole staattinen, vaan muutokseen vastaava ja osaltaan myös muutoksesta vastaava. 4/21 34 Futura yhdessä tulla uudella tavalla osa yhteiskunnan kokonaisresilienssiä. Noudettu 4.6.2021. Jotta menetelmästä olisi apua organisaatioiden jatkuvaan, adaptiiviseen strategiatyöhön, tilannekuvan päivittämiseen kriisitilanteissa ja niiden pitkän aikavälin seurausten arvioinnissa, mallinnukseen liittyviä työvaiheita olisi sekä automatisoitava ja käytettävyyttä helpotettava. Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi. 6–11. (1997): Yllätysten tiede. Peat (1987): Science, Order, and Creativity. Simuloinnilla ja mallintamisella voidaan harjoitella ja tehdä näkyväksi, miten häiriö vaikuttaa organisaation strategisen tehtävän hoitoon ja miten valmiuksia selvitä, palautua ja kehittyä voidaan parantaa. Futura 3/2018, s. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Helsinki. Philosophical transactions (1683–1775) 53, s. Kurki, Osmo Kuusi, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen & Marja-Liisa Viherä (2013): Tulevaisuudentutkimuksen käsitteitä. Niiniluoto, Ilkka (2013): Tulevaisuudentutkimus – tiedettä vai taidetta. Casti, John L. Terra Cognita, Helsinki. Nykyisellään menetelmä vaatii Bayes-laskennan ja -mallinnuksen erikoisosaamista, mutta uskomme, että konseptia on mahdollista kehittää itsenäiseen työskentelyyn soveltuvaksi. Deutsch, David (1997): Todellisuuden rakenne. Deacon, Leith, Kristof Van Assche, Jacob Papineau & Monica Gruezmacher (2018): Speculation, planning, and resilience: Case studies from resource-based communities in Western Canada. Futures 104, s. 16–19. Teoksessa, Kuusi, Osmo Timo Bergman & Hazel Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia?, 23–29. Linkov, Igor (2018): Linking di?erent forms of Resilience. 367–384. Dutton, New York. (2003): Sumea logiikka. Folke, Carl (2006): Resilience: The emergence of a perspective for social–ecological systems analyses. Se edellyttäisi Bayes-laskennan ja mallin rakentamisen ohjelmoimista ja yhdistämistä esimerkiksi täysin visuaaliseen käyttöliittymään. Niiniluoto, Ilkka (2018): Onko tulevaisuudesta tietoa. 507–543. Menetelmämme merkittävin heikkous on sen työläys ja mallin rakentamisen vaatima aika niin tutk?oilta kuin osallistujilta. Seminaariesitys. Kriittisiä näkökulmia resilienssiin. 37–46. Global Environmental Change 16(3), s. Basic Books, New York. Häiriön ei tarvitse olla tulevaisuutta kriisiyttävänä muutostek?änä äkillinen, vaan se voi syntyä myös hitaasti, esimerkiksi ilmaston lämpenemisen tai biodiversiteetin vähenemisen myötä
Soni, Umang, Vipul Jain & Sameer Kumar (2014): Measuring supply chain resilience using a deterministic modeling approach. 11–25. Núñez & José H. 17–30. Camarinha-Matos (2020): Approaches for resilience and antifragility in collaborative business ecosystems. 35 4/21 F Penadés, M. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Tampere. Carmen, Ana G. Von Bayer, Hans Christian (2005): Information. 145–166. Teoksessa Matti Vapaavuori & Santtu von Bruun (toim.): Miten tutkimme tulevaisuutta, Toinen, uudistettu painos, s. Harvard University Press, Cambridge. Seppälä, Yrjö & Osmo Kuusi (2003): Ristivaikutusanalyysi. Canós (2017): From planning to resilience: The role (and value) of the emergency plan. Pihlajamäki, Mia, Inari Helle, Päivi Haapasaari, Simo Sarkki, Sakari Kuikka & Annukka Lehikoinen (2020): Catching the future: Applying Bayesian belief networks to exploratory scenario storylines to assess long-term changes in Baltic herring (Clupea harengus membras, Clupeidae) and salmon (Salmo salar, Salmonidae) ?sheries. Sanastokeskus (2017): Kokonaisturvallisuuden sanasto. Weinberg, Steven (2015): To Explain the World. Elämän ja kuoleman universaalit lait eliöissä, suurkaupungeissa ja yhtiöissä. Marko Ahvenainen et al.. Technological Forecasting and Social Change 121, s. The New Language of Science. The Discovery of Modern Science. Computers & Industrial Engineering 74, s. Sovelluksena kuljetukset 2010. Yanofsky, Noson S. Terra Cognita Oy, Helsinki. Sanastokeskus TSK ry, Helsinki. West, Geo?rey (2017): Skaala. Terra Cognita, Helsinki. Harper/HarperCollins Publishers, New York. 797–812. Fish and Fisheries 21(4), s. Ramezani, Javaneh & Luis M. Mitä tiede, matematiikka ja logiikka eivät voi kertoa. (2019): Perustellun tiedon ulkorajat. Technological Forecasting & Social Change 151, 119846
4/21 36 Futura TaM, yliopistonlehtori Lapin yliopisto Taiteiden tiedekunta karoliina.laxstrom@ulapland.. Johanna Oksanen FT Lapin yliopisto johanna.oksanen@ulapland.?. Karoliina Laxström ARTIKKELI Olosuhdeperustainen suunnittelu Artikkelissa esitellään olosuhdeperustainen suunnittelu uutena muotoilun näkökulmana. Suunnittelutehtäviä voidaan lähestyä olosuhdeperustaisen suunnitteluajattelun näkökulmista, mitä tarkastellaan tässä artikkelissa sekä suunnittelun käsitteiden ja käytännön toteutuksen näkökulmista että suhteutettuna kriisitietoisuuteen ja tulevaisuusresilienssiin. Lisäksi pohditaan suunnittel?alta vaadittuja ominaisuuksia ja osaamista: herkkyyttä, luovuutta ja kykyä hahmottaa tarkasteltavaa olosuhdeilmiötä moninäkökulmaisesti sekä joustavuutta, jotta hän voi irtautua totutuista mekanismeista ja vanhoista ajatusmalleista. Muotoilu nähdään paljolti tuotteiden suunnitteluna, joka tähtää funktionaalisten, esteettisten ja kaupallisten arvojen täyttymiseen, ja jota ohjaa vallalla olevien arvojen myötäileminen. Avainsanat: olosuhdeperustainen suunnittelu, resilienssi, kriisitietoisuus Anu Kylmänen TaM, Yliopisto-opettaja Lapin yliopisto Taiteiden tiedekunta anu.kylmanen@ulapland.. Prosessissa tarkastellaan eri olosuhteissa esiin tulevien tarpeiden, tapojen ja tottumusten sidonnaisuutta suunnittelussa tapahtuvien valintojen seurausvaikutuksiin. Olosuhdeperustainen suunnittelu tarkoittaa ongelmanratkaisuprosessia, jossa suunnitteluosaamista lähtökohtaisesti sovelletaan tuttuihin, muuttuviin, vaihteleviin tai ennakoimattomiin olosuhteisiin. Jokapäiväisten tarpeiden täyttämisen lisäksi lähtökohtia suunnittelulle antavat erityyppiset arkielämään liittyvät olosuhteet sekä valmius-, poikkeusja hätätilat. Olosuhteisiin perustuvan muotoilunäkökulman kautta tarkastellaan niin muotoilutoiminnan kuin muotoil?ankin tehtäviä, velvoitteita ja vastuuta muutosvaikuttajana. K u va P a si O ja la K u va M a rk o Ju n tt il a K u va Jo h a n n a O ks a n en Ana Nuutinen TaT, Professori Lapin yliopisto Taiteiden tiedekunta ana.nuutinen@ulapland.
Circumstance-based design refers to a problem-solving process in which design expertise is in principle applied to familiar, changing, variable, or unforeseen circumstances. Lahti & Nuutinen 2014; Keinonen & Jääskö 2004, 21, 36 ja 40–43; Kokkonen et al. Through a circumstance-based design perspective, the roles, obligations and responsibilities of both design activities and the designer as an agent of change are examined. 2005, 17–19) Muutos on muotoilualalle ominaista, mutta varsinkin viime aikoina ala on ollut suuressa murroksessa. Muotoil?asta on tullut kriittisesti ajatteleva aktivisti, joka pyrkii vaikuttamaan myös yhteiskunnallisella ja poliittisella tasolla (Rezai & Khazaei 2017, 3516) ja joka tekee sekä aloitteita että konkreettisia tekoja muutoksen eteen (Boman-Björkell & Känkänen 2020, 83). Heillä on optimistinen ja periksiantamaton halu tarttua haasteisiin, kyseenalaistaa ja tutkia rajoituksia sekä tehdä yhteistyötä muiden alojen asiantunt?oiden kanssa (Brown 2008, 2–3). Kriittisen pohdinnan ja kyseenalaistamisen taitojen omaksuminen edistää muotoil?an kykyä tunnistaa ja arvioida ympäristön olosuhteiden ongelmakohtia useista näkökulmista. Design tasks can be viewed from the perspectives of circumstance-based design thinking. Design is largely seen as the design of products aimed at ful?lling functional, aesthetic and commercial values, guided by the adherence to the prevailing values. The process examines the relationship between needs and habits that arise in di?erent circumstances and the consequences of choices made in design. In addition to meeting everyday needs, the starting point for design is provided by di?erent types of everyday circumstances as well as alerted, exceptional and emergency situations. The article examines the concept of circumstance-based design and its possible practical implementation, and relates it to crisis awareness and future resilience. Perinteisessä mielessä tarkasteltuna tuotteiden suunnittelussa pyritään sovittamaan yhteen kuluttajien vaatimukset ja tarpeet, mutta kulutusyhteiskunnan näkökulmasta myös luomaan tarpeita, joiden olemassaolosta kuluttajat tulevat tietoisiksi vasta kun tuote tai palvelu tuodaan markkinoille. In addition, the qualities and skills required of a designer are considered: sensitivity, creativity and the ability to perceive the considered phenomenon from a multifaceted perspective, as well as ?exibility in order to break away from familiar mechanisms and old thought patterns. Alalle on syntynyt uusia erikoistumisalueita, menetelmiä ja ajattelutapoja, joita sovelletaan totutuista kohteista uusiin konteksteihin. (Ks. Tämän lisäksi muotoiluajattel?oilla on kyky tuntea empatiaa, huomata asioita, joita muut eivät ehkä laisinkaan huomaa, ja hyödyntää tätä sisäistä tietoa innovaatioiden lähteenä. esim. Keywords: circumstance-based design, resilience, crisis awareness Karoliina Laxström et al.. 37 4/21 F & Co?kun 2017, 4504; Miettinen 2011.) Muotoilua toteutetaan myös immateriaalisilla aloilla ja tilanteissa, joissa pyritään ratkaisemaan erilaisia haasteita ja kriisitilanteita kokonaisvaltaisella lähestymistavalla (Laamanen & Känkänen 2020, 61–62). Johdanto Muotoilu nähdään paljolti tuotemuotoiluna (tuotteiden tai palvelujen suunnitteluna), joka tähtää funktionaalisten, esteettisten ja kaupallisten arvojen täyttymiseen, ja jota ohjaa vallalla olevien arvojen myötäileminen. Muotoilutyön painotus on siirtynyt funktionaalisuutta ja esteettisyyttä korostavista teemoista muun muassa käyttäjäkokemuksen, kestävyyden ja sosiaalisten haasteiden ratkaisemiseen (Ramo?lu Circumstance-based design The article introduces circumstance-based design as a new design perspective
Olosuhteen käsite pitää sisällään kuitenkin myös abstraktimpia merkityksiä. Yksinkertaisimmillaan olosuhteella viitataan vallitsevaan tilaan, asiantilaan tai asioiden tilaan, joka antaa puitteet toiminnalle. Fyysiset olosuhteet voidaan karkeasti jakaa konkreettisesti nähtäviksi, koettaviksi ja aistittaviksi ympäristön elementeiksi, jotka tavalla tai toisella määrittävät toimintaa olosuhdeympäristössä. Johtopäätöksenä luomme kuvan olosuhdeperustaisen suunnittelun mahdollisuuksista olosuhteista ja kriiseistä selviytymisessä. Yleisesti voitaneen kuitenkin todeta, että vain harvoissa tapauksissa olosuhteet ovat täysin staattisia, muuttumattomia ja yksiselitteisiä. Fyysiset olosuhteet mielletään helposti luonnon ja ihmisen rakentaman ympäristön tuottamiksi elintai toimintaolosuhteiksi, joita havainnoimme ja koemme aistimalla ympäristöämme sekä analysoimalla ympäristön ärsykkeitä ja niiden synnyttämiä tunnereaktioita. Olosuhdeperustainen suunnittelu lähtee käyntiin olosuhteisiin sidonnaisista ympäristön elementeistä, joissa ihminen elää tai joihin ihmisen syystä tai toisesta täytyy sopeutua. Vaikka uloin fyysinen ympäristö voi olla liukas, kylmä ja luminen, vaatetuksen sisällä käyttäjän lähin fyysinen ympäristö voi olla lämmin ja jopa hikinen. Kylmä olosuhde ja paleleminen saattaa herättää jopa lyhytaikaisena turhautumisen, ahdistumisen tai paniikin kaltaisen psyykkisen tunnekokemuksen. Tässä artikkelissa tarkastelemme olosuhdeperustaista suunnittelua uutena muotoilun näkökulmana ja suhteutamme sitä tulevaisuusresilienssiin ja kriisitietoisuuteen. Arkisessa puheessa käsitteen piiriin kuuluvat sääolosuhteet, perheen elinolosuhteet, työpaikkojen työolosuhteet tai liikuntapaikkojen suoritusolosuhteet. Pitkäaikaisella altistumisella kylmyydelle voi puolestaan olla kauaskantoisia Olosuhdeperustainen suunnittelu. Pysyviä olosuhteita nimitetään usein normaaliolosuhteiksi tai perusolosuhteiksi, joille tyypillistä on staattisuus, hidas muuttuminen tai ennustettavissa oleva säännöllinen toistuminen. Psyykkiseen kokemusmaailmaan liittyvät läheisesti fyysisen ympäristön tuottamat tunteet ja tuntemukset, esimerkiksi kylmälle altistuminen. Olosuhteen määrittelyssä onkin leimallista sen vaihtelevuus, muutos, vaikea ennustettavuus ja ennakoimattomuus. Niitä voivat olla sekä tutut ja ennakoitavat olosuhteet, kuten kotija työympäristöt että niiden rinnalla muuttuvat ja yllättävät kriisiolosuhteet. Psyykkisissä olosuhteissa painottuu ihmisen sisäinen kokemusmaailma enemmän, kuin edellä kuvatut fyysiset olosuhteet, mistä syystä ne ovat vaikeammin todettavissa tai mitattavissa. Edellä kuvattujen konkreettisten esimerkkien lisäksi sitä voidaan käyttää kuvaamaan vaikkapa sosiaalisia, kulttuurisia tai taloudellisia ympäristöjä, kuten yrityksen toimintaolosuhteita markkinoilla tai eri ryhmien sisäisiä vuorovaikutussuhteita. Nämä lähtökohdat tekevät olosuhdekäsitteen määrittelystä ja tarkastelusta erityisen mielenkiintoista. Lisäksi olosuhteet koetaan subjektiivisesti yhden normaaliolosuhde voi olla toiselle poikkeuksellinen ääriolosuhde. Olosuhteet suunnittelun lähtökohtana Käsitteenä olosuhde on moniulotteinen ja asiayhteydestä riippuen monitulkintainen. Olosuhde voi olla pysyvä tai vaihteleva. Kylmässä ulkoilmassa vaatetus muodostaa käyttäjälle lähimmän elinolosuhteen, joka suojaa häntä ympäristön olosuhteilta. Normaaliolosuhteiden nopea ja radikaali muuttuminen voi saada aikaan poikkeusolosuhteet tai erityistä selviytymistä vaativat ääriolosuhteet. Kuten kaikki olosuhteet, fyysiset olosuhteet voivat näyttäytyä toisistaan erillisinä tai limittäisinä ja päällekkäisinä olosuhdekokonaisuuksina. Fyysisten olosuhteiden limittäisyys ja päällekkäisyys konkretisoituu esimerkiksi käyttäjän lämmönsäätelyä ohjaavassa vaatetuksessa. Suunnittelun lähtökohtia voivat olla erilaiset poikkeustilat, kuten luonnonmullistukset tai poliittiset kriisit, mutta myös arkielämään liittyvät niin sanotut normaalit olosuhteet. Yleisesti sitä käytetään kuvaamaan esimerkiksi sisätai ulkotiloja, joissa toteutetaan erilaisia kulttuuritapahtumia konserteista urheilukilpailuihin. 4/21 38 Futura Tehtäväkentän ja vaatimusten muuttuessa muotoil?at tarvitsevat uudenlaista herkkyyttä moniulotteisen suunnitteluympäristön havainnoimiseen sekä mukautuvia työkaluja tulevaisuuden ennakoimiseen. Lisäksi tarvitaan kykyä toiminnan joustavuuteen, mikä korostuu erityisesti muutoksen luomien kriisien ratkaisemisessa ja poikkeustiloista selviytymisessä
Sosiaalisiin olosuhteisiin liittyvät läheisesti kulttuuriset olosuhteet. esim. Yllättävien olosuhteiden lisäksi kuitenkin myös tutut ja tavalliset olosuhteet voivat tuottaa haasteita, kuten vaikkapa jo aikaisemminkin mainittu kylmästä selviytyminen. Tämä asenneilmapiiri vaikuttaa yksilön ja ihmisryhmien kokemuksiin omista arvoistaan ja auttaa tulkitsemaan esimerkiksi niitä yhteiskunnallisia olosuhteita, joissa yksilö on kasvanut ja sisäistänyt mahdollisesti itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita. Kulttuurisina olosuhteina voidaan mainita esimerkiksi perinteiden ja arvojen muokkaama elinympäristössä vaikuttava asenneilmapiiri. Analysoimalla sosiaalisten olosuhteiden elementtejä eri ympäristöjen omalaatuisuudet huomioon ottaen, on mahdollista päästä käsiksi sosiaalisten haasteiden alkulähteille. Myös kulttuuriset ajattelusekä toimintatavat ovat jatkuvassa muutoksen tilassa vaikka ne havaitaankin usein vasta tilanteita jälkikäteen tarkasteltaessa. Olosuhteet muotoil?an tehtäväkenttänä Kun muotoil?an työtä tarkastellaan laajasta näkökulmasta, se ei ole vain toimintaa, jossa tavoitteita muovataan olosuhteiden mukaisiksi, vaan muotoil?a pyrkii myös tutkimaan, selvittämään, kontrolloimaan ja luomaan eri tilanteisiin otollisia olosuhteita. Olosuhteista selviytyminen liitetään mielikuvissa usein erityisesti vaikeissa ääriolosuhteissa toimimiseen. Olosuhdeperustainen suunnittelu voi olla osa innovaatiotoimintaa, jolloin muotoil?an tehtävänä on kehittää täysin uudenlaisia olosuhderatkaisuja ennakoitujen tulevaisuustarpeiden täyttämiseksi. 2016). Karoliina Laxström et al.. Pahimmassa tapauksessa kuolemanvaara, ajatus paleltumisesta kuoliaaksi voi johtaa pitkäaikaiseen traumaan. 39 4/21 F vaikutuksia ihmisen psyykkiseen olosuhteeseen. Olosuhteiden luomisen ja niihin vaikuttamisen näkökulmasta muotoil?a voi työllään olla ratkaisemassa toimintaa ylläpitävien olosuhteiden säilyttämiseen liittyviä haasteita. Erilaisia ratkaisuja kehittämällä muotoil?a voi torjua tai minimoida haittoja sekä tutuissa että yllättävissä olosuhteissa. (Nuutinen et al. Olosuhteiden luomisen mahdollisuudet korostuvat erityisesti kriisitilanteissa, jolloin olosuhteiden ylläpito ja kehittäminen voivat olla ratkaisevassa asemassa toiminnan jatkuvuuden turvaamisessa. Jatkuvuuden turvaamisen ja ennakoinnin kautta moniulotteisessa olosuhdeperustaisessa suunnittelussa on vaatimus myös tulevaisuusorientoituneen näkökulman huomioon ottamisesta. Selviytymisen näkökulmasta muotoil?an tärkeä tehtävä on toimintaedellytysten turvaaminen kussakin olosuhteessa tai niistä riippumatta. Sitä on kuvattu myös jaetuksi ymmärrykseksi ja tietoisuudeksi tulevaisuutta koskevista mahdollisuuksista, joita rajoittavat kognitiiviset, psykologiset ja systeemiset tek?ät (Sharpe et al. Olosuhdeperustaisen suunnittelun näkökulmaa voidaan soveltaa myös vuorovaikutussuunnittelun ajatukseen (ks. Resnick 2019). Lisäksi erilaisten olosuhteiden limittyessä ja sekoittuessa keskenään syntyy ainutlaatuisia olosuhdekokonaisuuksia, jotka voivat toimia muotoil?alle lähtöpisteenä täysin uudenlaisten tuotteiden, palveluiden ja elämysten suunnittelussa. Olosuhdeperustaista suunnittelua soveltava muotoil?a voi joko hyväksyä vallitsevat olosuhteet tai pyrkiä vaikuttamaan niiden alkuperään ja olemukseen. Kun olosuhteita tarkastellaan toimintaa mahdollistavina ratkaisuina, muotoil?a voi luoda erilaisia vaihtoehtoja toimintamahdollisuuksien parantamiseen ja hyödyntämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Siten voidaan aloittaa muutosprosessi, joka pyrkii kohti kehittyneempää, ihmisten ja erilaisten yhteisöjen sosiaalista olosuhdetta. Tilanteesta riippuen kyseessä voi olla joko olosuhteissa toimimisen ajatus, olosuhteissa selviytyminen tai olosuhteiden muuttamiseen ja luomiseen liittyvä päämäärä. 2020, 62) Sosiaaliset olosuhteet syntyvät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kotona, työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Tulevaisuustietoisuus on määritelty lisääntyneeksi ymmärrykseksi siitä, mitä tulevaisuudessa voi ja pitäisi tapahtua. Muuttuva ympäristö ja sen tuottamat mahdollisuudet suunnittelun lähtökohtana korostavat erilaisista olosuhteista nousevia vaatimuksia, haasteita ja tarpeita. Olosuhteiden ollessa toimintaa estäviä, muotoil?a tarvitsee kykyä luovaan ja ratkaisukeskeiseen ideoimiseen joko olosuhteiden muuttamiseksi tai niistä selviytymiseksi ja siten toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi
Olosuhdeperustaisen suunnittelun ytimessä muotoil?alle ja vallitseville ympäristöolosuhteille muodostuu vuorovaikutteinen kommunikaatio, jonka tulkinta vaatii luovaa edelläkäv?yyttä. Suunnittelualueesta riippuen soveltaminen voi tapahtua erilaisilla painotuksilla ja näkökulmilla. Siten aikaisemmin kätketyt ja täysin uudet mahdollisuudet voivat päästä esiin. Joustavuus ja kyky sopeutua voi johtaa tilanteeseen, jossa muuttuneet olosuhteet voidaan nähdä uutena normaalina, jolloin tarvetta tilanteen muuttamiseen ei tunnisteta. 2002, 893). Olosuhdeperustainen suunnittelu. Dorst (2015) kutsuu tätä suunnittelutehtävien uudelleenmuotoilua kehystämiseksi. Muotoil?a keskittyy ottamaan huomioon jo edellä mainitut fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja kulttuuriset olosuhteet, joiden lisäksi hän huomioi työssään erilaisten ilmiöiden vaikutuksen ajassa, paikassa ja ympäristöissä. Olosuhteiden analysointi suunnittelutyössä vaatii muotoil?alta holistisen, kokonaisvaltaisen ajattelun hallintaa. Prosessin kuluessa voi kuitenkin tulla esiin odottamattomia olosuhdetek?öitä ja -ilmiöitä, joita muotoil?an tulee pystyä arvioimaan tai tarvittaessa lisäämään kesken jo aloitettujen vaiheiden. Kriittinen olosuhteiden ennakoiminen ja erilaisiin olosuhteisiin varautuminen ovat keskiössä yllättävien ja toimintaan vaikuttavien olosuhdemuutosten, poikkeusolosuhteiden ja kriisien käsittelemisessä. Olosuhdeperustainen suunnitteluasenne voidaan nähdä tulevaisuustietoutta lisäävänä prosessina, jossa suunnittel?a ennakoi olosuhteissa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia tai toivottuja kehityssuuntia. Esimerkkinä tästä on ilmastonmuutos ja sen hyväksyminen tai ymmärtäminen. 4/21 40 Futura Tulevaisuustietoisuus muodostuu ajattelusta, mahdollisuuksien ja valintojen arvioinnista sekä tunteista, motivaatiosta ja asenteista tulevaisuutta kohtaan (Jarva 2010, 6). Edellä kuvatut näkökulmat viittaavat siihen, miten olosuhteet voivat ohjata, muokata, rajoittaa tai sopeuttaa muotoil?an ajattelua ja työskentelyn lähtökohtia. Olosuhdeperustainen suunnittelu pitää sisällään prosessin aikana elävän ongelmanratkaisumallin, jossa suunnitteluosaamista sovelletaan muuttuviin, vaihteleviin tai ennakoimattomiin olosuhteisiin sekä yksilöettä yhteisötasolla. Tulevaisuusorientoituneessa olosuhdesuunnittelussa olosuhteisiin liittyvien odotusten arvioiminen ja skenaarioiden laatiminen antavat mahdollisuuden tehdä niihin liittyvää todennäköisyyksien, toivottavuuden, pelättävyyden tai odotettavuuden tarkastelua. Tällaisen näkymättömän, ilman välittömiä terveysriskejä syntyvän ilmiön perusteleminen vaatii pitkäjänteistä perehtymistä ja tutkimustyötä. Siihen liittyy läheisesti myös kyky arvioida omaa toimintaa suhteessa kokonaisuudessa vallitseviin olosuhteisiin. Schön 1983). (Kamppinen et al. Tässä mallissa suunnittel?at voivat perehtyä luovasti suunnittelutehtäviin, irtautua asiakkaan antamista ratkaisuehdotuksista, ja siten laajentaa ratkaisumahdollisuuksia (ks. Olosuhdeperustainen suunnittelu soveltuu tilanteisiin, joissa mahdollisia huolenaiheita ei ole vielä välttämättä edes laajasti ymmärretty, nähty tai hyväksytty, mutta joissa siitäkin huolimatta on kyettävä toimimaan. Olosuhdeorientoitunut muotoil?a kykenee sopeutumaan eri tasoisiin muutoksiin siinä kontekstissa, jossa hän kulloinkin toimii. Olosuhdeperustaisessa suunnittelussa korostuukin ajattelutapa, jossa prosessiin ei ole olemassa vain yhtä oikeaa näkemystä, menetelmää tai lähestymistapaa, vaan näkemyksen tarkoituksenmukaisuus on tilannesidonnaista. Kauaskatseisuus, harkitsevuus ja kyky katsoa asioita edeltäpäin mahdollistavat ilmiöiden ja asioiden tarkastelun systeemisinä toisiinsa kytkeytyneinä kokonaisuuksia. (Moser 2010; Nuutinen 2015.) Olosuhdeperustaisen suunnittelun sovellusalueita Olosuhdeperustaista suunnitteluajattelua voidaan soveltaa laajasti erilaisilla suunnittelualueilla, esimerkiksi vaatetussuunnittelussa, kaupunkija ympäristösuunnittelussa, ohjelmistoja järjestelmäsuunnittelussa tai palvelumuotoilussa. Perinteisessä suunnittelussa kohteena on usein esineiden kehittäminen ja niiden käyttökokemuksen parantaminen. Lisäksi haasteena olosuhdeperustaisessa suunnittelussa on se, että varsinkin olosuhteiden hidasta muutosta voi olla vaikea huomata. esim. Ilmaston muutoksia on vaikea nähdä esimerkiksi siitä syystä, että ihmiset voivat elää nykyään hyvinkin eristettyinä luonnosta, jotta huomaisivat muutokset omassa arjessaan ja kokemusmaailmassaan
Näillä lähtökohdilla orientoituneet muotoil?at ja suunnittel?at oppivat havainnoimaan erilaisia ympäristöjään erityisellä herkkyydellä ja empatialla, johon vaaditaan harjoittelua ja kokemusta. (Kylmänen 2019, 775–776) Resilienssi liittyy ensis?aisesti kykyyn mukautua erilaisiin muuttuviin tilanteisiin, sekä toimintakyvyn säilyttämiseen yllättävissä olosuhKaroliina Laxström et al.. Samalla se nähdään myös sitkeytenä ja periksiantamattomuutena ratkaistaessa muuttuneisiin olosuhteisiin liittyviä haasteita. Siksi menetelmien etsimistä ja erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen kokeilemista jatketaan niin kauan, kunnes oikean ratkaisun muotoileminen on mahdollista. Se mahdollistaa joustavan ennakoimisen, sopeutumisen, mukautumisen tai palautumisen olosuhteiden muuttuessa. Analyysin myötä pyritään hahmottamaan kokonaisuutta huomioiden olosuhteen taustat ja aiemmat tapahtumat, olemassa oleva olosuhde sekä sen mahdolliset tai oletetut muutosvaihtoehdot. Olosuhteiden huomiotta jättäminen ja olosuhdeymmärryksen puuttuminen voi näyttäytyä tuotesuunnittelussa muotoil?an välinpitämättömyytenä ja tarkoitukseen sopimattomina ratkaisuina (ks. Olosuhdesimuloinnissa reaalimaailma ja virtuaaliset ympäristöt tuottavat yhdessä tietoa ja mallinnuksia tarkastelun kohteena olevista olosuhteista. Tällaista tutkimustietoa voidaan hyödyntää laaja-alaista muotoiluajattelua syventäviä suuntauksia kehitettäessä. esim. Kun muotoil?a oppii tekemään havaintoja muuttuvista fyysisistä olosuhteista sekä reagoimaan niihin liittyviin muuttuviin tunneolosuhteisiin joustavasti, hänen kykynsä muotoilla resilienssiä lisääviä tuotteita tai palveluita syvenee. (Nuutinen & al. Näin voidaan tarkastella monipuolisesti olosuhteisiin liittyviä tapahtumaketjuja, skenaarioita ja tulevaisuuspolkuja. Crilly 2015; Laamanen et al. Muuttuneissa olosuhteissa toimiminen ja uudelleen järjestäytyminen vaatiikin sitkeyttä oikean metodin löytämiseen, jolloin tilanne voidaan lopulta ratkaista haluttuun suuntaan. Olosuhdeperustaisen suunnittelun yhteydessä resilienssillä tarkoitetaan kestävyyttä, joustavuutta, kykyä järjestäytyä uudelleen ja toimia muuttuneessa olosuhteessa. Olosuhdeperustaisuudella resilienssiä Olosuhteet ovat muuttuneet läpi historian, mikä korostaa suunnittelun aika-, paikkaja tilannesidonnaisuutta. Amara 1981). Kiteytetysti voidaan todeta, että olosuhteiden ymmärtäminen ja ennakoiminen suunnittelussa on itsessään kokonaisvaltaisesti resilienssiä lisäävää toimintaa. Joidenkin olosuhteiden muuttuminen edellyttää reagointia, jossa olosuhdeperustaisen suunnittelun merkitys korostuu. Tulevaisuustietoisuuden lisäksi olosuhdeperustaisuus laajentaa ja täydentää resilienssiajattelun mekanismeja. Olosuhdeperustaisuuden lähtökohtia on sovellettu muun muassa kylmiltä olosuhteilta suojaavan ulkovaatetuksen kehittämiseen tähtäävässä tutkimuksessa, jossa pyrkimyksenä on tulkinta siitä, miten fyysiset tuntemukset ja tunteet ilmenevät sanattomasti ja kehollisesti. 2020) Olosuhdeperustainen suunnittelu voi kehittyä myös täysin uudenlaiseksi olosuhdeanalyysimetodiksi, joka pitää sisällään tapahtumien ja niiden lähtökohtien, syytek?öiden ja tapahtumaprosessien arviointia. 41 4/21 F Toisin sanoen siis yhdistää kestävän suunnittelun käytäntöjä ja ajattelua olosuhdetietoisuuteen. Lisäksi olosuhteiden tutkimisessa voidaan hyödyntää erilaisia testauksen, havainnoinnin ja simuloinnin mahdollisuuksia. Olosuhteet muuttuvat kaiken aikaa, emmekä aina tiedä tai pysty ennakoimaan muutoksen suuntaa, toivottavia tapahtumia tai parhaita ratkaisuvaihtoehtoja (ks. Suunnittelun kohteesta ja kontekstista riippuen olosuhteiden tarkastelussa voidaan soveltaa erilaisia metodeja kuten systeemiajattelua ja toimintaympäristön skannausta sekä erilaisia taidelähtöisiä menetelmiä. Toisaalta olosuhteita voidaan lähestyä myös kokemuksen näkökulmista hyödyntämällä kokemusperäiseen tietoon liittyviä metodeja tai esimerkiksi kokemusasiantunt?oita. Olosuhteisiin sopeutuminen tapahtuu usein automaationa ajattelematta tilannetta. Olosuhdeperustaisen suunnittelun ajatuksena voidaan nähdä myös olosuhdeorientoituneen ajattelutavan kehittyminen menetelmän kehittyessä. Olosuhdeperustainen suunnittelu antaa välineitä ja auttaa muotoil?aa muuttuvan ympäristön ymmärtämisessä. 2014, 12). Onnistuneessa prosessissa olosuhdeymmärrys sen s?aan voi parantaa suunniteltavan tuotteen laatua ja edistää käyttökontekstissa toimivien ratkaisujen syntymistä
Vaihtoehtoisesti voidaan etsiä tapoja kriisin ratkaisemiseen tai vallitsevien olosuhteiden muuttamiseen lähtemällä liikkeelle niiden erityispiirteistä, mahdollisuuksista tai uhista ja määrittelemällä millaiseen olosuhteeseen pyritään. Olosuhdeperustaisen suunnittelun merkitys korostuu erityisesti kohdattaessa yllättäviä olosuhdemuutoksia ja poikkeuksellisia sekä arvaamattomia kriisin synnyttäviä ääriolosuhteita, joiden hahmottaminen ja käsittely saattaa tuntua hallitsemattomalta. Kyky hahmottaa eteen tulevat olosuhdemuutokset sekä kyky vastata niihin tarpeeksi nopeasti ja tarkasti ovat kriiseistä selviytymisen kannalta keskeisiä olosuhdeperustaisen suunnittelun taitoja. Keskiöön nousee kyky soveltaa aiemmin opittua olosuhdetietoa ja -ymmärrystä muuttuneiden ja yllättävien poikkeusolosuhteiden vaatimusten hahmottamiseen. Olosuhdeperustainen suunnittelu ja kriisit Kriisitilanteissa resilienssin merkitys korostuu palauduttaessa tasapainotilaan häiriön jälkeen (Nieminen et al. Ennennäkemätön olosuhteiden muuttuminen ja poikkeusolosuhteiden syntyminen voi aiheuttaa monimutkaisen ketjureaktion, jossa myös yleensä hitaasti muuttuvat perusolosuhteet muuttuvat kerralla radikaalisti. 2007). Opituista mekanismeista on kuitenkin tarvittaessa pystyttävä myös irtautumaan. Olosuhdeperustainen suunnittelu. Tarkoituksena on nähdä muotoil?a tietoisena olosuhteiden luojana ja muokkaajana. Olosuhdeperustaisen suunnittelun ajatus menee kontekstuaalisen ajattelun ulkopuolelle siinä mielessä, että resilienssiä tarkastellaan yksilön temperamentin, persoonan, opittujen selviytymismekanismeihin kuuluvien yksilötason muuttujien sekä demogra?sten muuttujien kuten ympäröivän yhteisön mukaisesti, mutta olosuhdeperustaisessa ajattelussa nähdään ihminen aktiivisena osana ympäristöä ja luontoa. Myös Dorst (2015) esitteli uuden tavan lähestyä ongelmatilanteita. (Dorst 2015) Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna olosuhdeperustaisen suunnittelun resilienssiajattelu pyrkii helpottamaan ennakoimattomiin olosuhdemuutoksiin varautumista. Kaikissa olosuhteissa nopea ja tarkka reagointi ei ole kuitenkaan mahdollista. Lähtökohtaisesti kyseessä olevaa kontekstia tulisi hänen mukaansa tarkastella kriittisesti niin, että siihen liittyviä oletuksia kyseenalaistetaan ja niitä tarkastellaan suhteessa laajempaan kenttään. Kriisinsietokyvyn ja kriiseistä palautumisen ohella olosuhdeperustaisessa suunnittelussa resilienssi näyttäytyy myös toimintaympäristön muutosten ennakoivassa tarkastelussa sekä jatkuvassa arvojen, ihanteiden, ajattelumallien ja toimintatapojen uudelleenmäärittelyssä (Heinonen & Karjalainen 2018). Laajasta näkökulmasta tarkasteltuna olosuhdeperustainen suunnittelu auttaa muotoil?aa tulevaisuustavoitteita edistävien valintojen tekemisessä. Olosuhdeperustainen suunnittelu mahdollistaa olosuhteiden mekanismien ymmärtämisen. Olosuhdeperustaisella suunnittelulla voidaan ilmentää ja hyödyntää vallitsevia käsityksiä, odotuksia ja pelkoja, oli kyse sitten todellisista tai epätodellisista inhimillisistä kokemuksista. Hyödyntämällä moniammatillisten tiimien yhteistyötä olosuhteiden arvioinnissa voidaan muodostaa laaja kuva siitä, mitä kaikkea pitää ratkaista, jotta kriisiolosuhteissa on mahdollista elää ja selviytyä. Olosuhdeperustainen suunnittelu mahdollistaa kriisitilanteissa nopealla syklillä erilaisten olosuhdenäkökulmien analysoimisen ja siten kriisien fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten havaitsemisen. Muotoil?a tarvitsee kykyä tarkastella ja arvioida erilaisiin olosuhteisiin liittyviä ominaisuuksia sekä niihin sidoksissa olevien valintojen seurannaisvaikutuksia. Silloin ratkaisevaan asemaan astuu muotoil?an kyky olosuhdemuutosten ennakointiin, muutossyklien seurantaan ja erilaisten olosuhdeskenaarioiden luomiseen jo ennen olosuhteiden varsinaista muuttumista. Sopeuduttaessa muuttuneisiin olosuhteisiin resilienssi ilmenee kykynä järjestäytyä uudelleen muuttuneen olosuhteen vaatimukset huomioiden (Holling 1973). Hänen näkökulmassaan ajatuksena oli, että ongelman juuret ovat määrätyssä asiayhteydessä. Määritelmästä riippuen kriisit voivat tarkoittaa murroksia, käännekohtia tai vaarallisiksi kärjistyneitä tilanteita. Poikkeuksellisista olosuhteista ja kriiseistä selviytyminen mahdollistuukin prosessissa, jossa muotoil?a soveltaa olemassa olevaa tietoa siihen olosuhteeseen, johon hän kulloinkin on suunnittelemassa. 4/21 42 Futura teissa
Suunnittelun lähtökohta voi liittyä ihanteellisten olosuhteiden tunnistamiseen ja niihin pyrkimiseen tai täysin uudenlaisten olosuhteiden määrittelyyn ja luomiseen. Olosuhteista käsin suunnittelukohteita lähestyessään ja ilmiöiden olosuhdevaatimuksia sekä niille ominaisia piirteitä tarkastelemalla, vertailemalla ja arvioimalla muotoil?a pystyy puuttumaan suunnitteluongelmiin kokonaisvaltaisesti kulloisenkin suunnittelukohteen vaatimuksia ymmärtäen. Prosessissa tarkastellaan eri olosuhteissa esiin tulevien tarpeiden, tapojen ja tottumusten sidonnaisuutta suunnittelussa tapahtuvien valintojen seurausvaikutuksiin. 43 4/21 F Yhteenveto Laajassa mittakaavassa olosuhdeperustainen suunnittelu mahdollistaa resilienssin lisääntymisen. Olosuhdeperustainen suunnittelu korostuu ja tuottaa sopeutumisen, resilienssin ja hyvinvoinnin merkityksiä muuttuvissa olosuhteissa. Suuri osa niistä tapahtuu arjessamme luonnollisena osana päivittäistä elämäämme. Metodi kehittyy vähitellen ideasta testauksen ja arvioinnin kautta uuden ymmärryksen muodostumiseen. Muutamme pukeutumistamme vuodenaikojen vaihtelun mukaan tai riisumme päällimmäisen vaatekerroksen kesken hikisen lenkin. Soveltamalla olosuhdeperustaisen suunnittelun lähtökohtia omassa työssään, muotoil?at lisäävät samalla tietoa menetelmän toimivuudesta ja mahdollisuuksista. Olosuhdemuutoksia kuvaavat esimerkit liittyvätkin monin tavoin arkipäiväisiin toimintoihimme kotona, työpaikoilla tai vapaa-ajalla. Olosuhdeperustaisen suunnittelun lähtökohta on olosuhdekäsitteen määrittelyn tapaan moninäkökulmainen. Olosuhdeperustaisessa suunnittelussa voidaan tuoda esille myös erilaisia piileviä olosuhteita, jotka ovat aikaisemmin olleet tunnistamattomia tai tiedostamattomia. Olosuhdeperustaisen suunnittelun esitteleminen uutena muotoilun menetelmänä luo näkökulmia ongelmanratkaisuprosessiin, jossa suunnitteluosaamista sovelletaan tuttuihin, muuttuviin, vaihteleviin tai ennakoimattomiin olosuhteisiin. Karoliina Laxström et al.. Sen perustana on vahvasti elinympäristölähtöisyys, johon liittyvät niin fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen kuin kulttuurinenkin ulottuvuus. Lopputulemana muuttuneet olosuhteet tai olosuhdemuutoksista syntyneet kriisit voivat saada entistä parempia ratkaisuja, jotka eivät olisi olleet muilla menetelmillä mahdollisia. Tulevaisuudessakin suunnittel?alta vaaditaan ominaisuuksia ja osaamista: herkkyyttä, luovuutta ja kykyä hahmottaa tarkasteltavaa olosuhdeilmiötä moninäkökulmaisesti sekä joustavuutta voidakseen irtautua totutuista mekanismeista ja vanhoista ajatusmalleista. Olosuhteiden muutokset voivat olla hitaita, vähäisiä, nopeita tai laajoja. Kun kehä aloitetaan alusta, olosuhdeperustaisen suunnittelun mahdollisuudet ja sovellustavat jatkavat vähittäistä kehittymistä kasvattaen suunnittel?oiden kokonaisvaltaista olosuhdeymmärrystä ja olosuhdeosaamista. Muuttuneisiin olosuhteisiin ei pyritä pelkästään sopeutumaan vaan myös luomaan uutta vaihtoehtoisia ratkaisuja kehittämällä ja vallitsevista käsityksistä vapautumalla. Muutto uudelle paikkakunnalle muuttaa kaikki paikkasidonnaiset päivittäiset rutiinimme ja pesukoneen hajoaminen kotona pakottaa meidät pohtimaan vaatteiden pesemisen mahdollisia tapoja uudestaan. Sopeudumme olosuhteisiin kaiken aikaa sekä tiedostetusti että tiedostamattamme. Ilmiönä olosuhteita voidaan tarkastella sekä ajallisissa että paikallisissa konteksteissa eli periaatteessa historiallisista olosuhteista tulevaisuuden mahdollisiin oletusolosuhteisiin. Olosuhdeperustainen suunnittelu haastaa perinteisiä suunnitteluprosesseja normeihin tyytymättä
Keinonen, Turkka & Vesa Jääskö (2004): Tuotekonseptointi. Teoksessa Konola, Sanna & Päivi Kähkönen (toim.): Arctic wears: perspectives on Arctic clothing. Teoksessa Nuutinen, Ana, Päivi Fernström, Sirpa Kokko & Henna Lahti (toim.): Suunnittelusta käsin: Käsityön tutkimuksen ja opetuksen vuoropuhelua. Temple Smith, London. Publication Series B. <https://readings.design/PDF/Tim%20Brown%2C%20Design%20Thinking.pdf>. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Espoo. 54-91. Teoksessa Jokela, Timo, Silja Nikula & Jonna Häkkilä (toim): Puheenvuoroja arktisesta taiteesta ja muotoilusta. (2010): Communicating climate change: history, challenges, process and future directions, Wiley Interdisciplinary Reviews Climate Change 1(1), s. Three horizons: A pathways practice for transformation, Ecology and Society 21(2), art. Kotitalousja käsityötieteiden julkaisusarja nro 36. Jarva, Vuokko (2010): Arjen tulevaisuustyö ja kuluttajakasvatus, Futura 29(1). Schön, Donald A. Heinonen, Sirkka & Joni Karjalainen (2018): Sähköistyminen vertaisyhteiskunnassa. LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 13. Kokkonen, Ville, Markku Kuuva, Sami Leppimäki, Ville Lähteinen, Tarja Meristö, Sampsa Piira & Mikko Sääskilahti (2005): Visioiva tuotekonseptointi: työkalu tutkimusja kehitystoiminnan ohjaamiseen. Bloomsbury. Kylmänen, Anu. Nuutinen, Ana, Anu Kylmänen, Johanna Oksanen, Karoliina Laxström & Päivi Rautajoki (2020): Näkökulmia pohjoiseen pukeutumiseen. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden seura, Helsinki. Olosuhdeperustainen suunnittelu. Teknologiateollisuus, Helsinki. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Helsinki. LABammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 14. Uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Haettu 11.6.2020. Laamanen, Tarja-Kaarina & Pirita Seitamaa-Hakkarainen (2014): Suunnittelutehtävät, inspiraationlähteet ja ideointi. Organisaation resilienssin tukeminen. 4497–4508. 4/21 44 Futura Lähteet Amara, Roy (1981): The futures ?eld: Searching for de?nitions and boundaries, The Futurist 15(1), s. Reports 10/2015. Crilly, Nathan (2015): Fixation and creativity in concept development: The attitudes and practices of expert designers, Design Studies 38, s. Teoksessa Jonna Häkkilä, Minna Pakanen, Elina Luiro, Enni Mikkonen & Satu Miettinen (toim.): Cumulus Conference Proceedings Rovaniemi 2019. Ramo?lu, Muhammet & Aykut Co?kun (2017): Scienti?c Craftsmanship: The Changing Role of Product Designers in the Digital Era, The Design Journal 20(1), s. Resnick, Elizabeth (toim.) (2019): The Social Design Reader. Cumulus Conference Proceedings Series 05/2019. Rezai, Maziar & Mitra Khazaei (2017): The Challenge of Being Activist-designer. (1983): The Re?ective Practitioner: How Professionals Think in Action. Teoksessa Satu Miettinen (toim.): Palvelumuotoilu. Holling, Crawford Stanley (1973): Resilience and stability of ecological systems, Annual Review of eEcological and Systematics 4, s. 31–53. Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemi. (2019): Horizon of emotions in clothing design. 1–23. LAB-ammattikorkeakoulu, Lahti. Haettu 03.09.2021. An Attempt to Understand the New Role of Designer in the Social Change Based on Current Experiences, The Design Journal 20(1), s. <https:// www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/technology/2017/T318.pdf>. Nuutinen, Ana (2015): The Future of Arctic Clothing. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Helsinki. Brown, Tim (2008): Design Thinking, Harvard Business Review June 2008, s. VTT Technology 318. Lapin yliopisto, Rovaniemi. Tutu-julkaisuja 1/2018. Laamanen, Tarja-Kaarina & Ari Känkänen (2020): Tulevaisuuden muotoilukohteet ja osaaminen. Haettu 02.09.2021. Lahti, Henna & Ana Nuutinen, (2014): Yhteisöllinen konseptisuunnittelu vaatetussuunnittelun lähtökohtana. 3516–3535 Sharpe, Bill, Anthony Hodgson, Graham Leicester, Andrew Lyon & Ioan Fazey (2016). 1–10. Publications of Lapland UAS. Boman-Björkell, Asta & Ari Känkänen (toim.) (2020): Muotoilun korkeakoulutuksen pro?ilikartta. <https://doi.org/10.5751/ES08388-210247>. <https://doi. <https://www.theseus.?/handle/10024/96820>. Around the Camp?re – Resilience and Intelligence. Kotitalousja käsityötieteiden julkaisusarja nro 36. 25–29. Teknologiainfo Teknova, Helsinki. Kamppinen, Matti, Osmo Kuusi & Sari Söderlund (toim.) (2002): Tulevaisuudentutkimus Perusteet ja sovellukset. Dorst, Kees (2015): Frame Creation and Design in the Expanded Field, She Ji: The Journal of Design, Economics, and Innovation 1(1), Autumn 2015, s. 47. Uusi tarina Suomen tulevaisuudelle. Lapin yliopisto, Rovaniemi. Miettinen, Satu (2011): Palvelumuotoilu – yhteissuunnittelua, empatiaa ja osallistumista. Teknologiateollisuus, Helsinki. Nieminen, Mika, Heli Talja, Jukka-Pekka Heikkilä, Merja Airola, Kaupo Viitanen & Joona Tuovinen (2017): Muutosjoustavuus. Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan julkaisuja, sarja C, katsauksia ja puheenvuoroja. Teoksessa Nuutinen, Ana, Päivi Fernström, Sirpa Kokko & Henna Lahti (toim.): Suunnittelusta käsin: Käsityön tutkimuksen ja opetuksen vuoropuhelua. Haettu 02.09.2021 <https://www.utupub.?/bitstream/ handle/10024/146916/Tutu_1-2018-julkaisu.pdf>. LAB-ammattikorkeakoulu, Lahti. 22–33. org/10.1016/j.destud.2015.01.002>. Moser, Susanne C
Esimerkiksi digitaaliset julkiset palvelut elävät vaihetta, jossa monien palveluiden digitointi on vielä kesken, mutta digitalisaatio ottaa askeleita mm. Digitaalinen turvallisuus, joka kattaa laajasti eri tulokulmat yksilöiden yksityisistä tietosisällöistä aina yhteiskuntaa tukeviin verkkoihin ja toimintoihin, on yksi keskeinen osa-alue digitaalisen toimintaympäristömme hallinnassa. Kompleksisen toimintaympäristön kehitystä ohjaavat niin visiot paremmasta tulevaisuudesta kuin käsitykset kehityksen tuomista tunnetuista riskeistä ja huomisen tuntemattomista uhista. 2021). Tässä tekstissä tarkastelemme digiturvallisuutta modernin riskienhallinnan näkökulmasta ja erilaisia ja mahdollisia digiriskejä. VTM Asiantunt?a Digija väestötietovirasto joonas.aitonurmi@dvv.. 45 4/21 F Digitalisaatiolle on olemassa useita määritelmiä, mutta eräs osuva määritelmä tiivistää, että digitalisaatio ”on toiminnan muutosta teknologian avulla asioiden sujuvampaan hoitamiseen” (Neittaanmäki et al. Tulevaisuuden arki on digitaalisempi ja tulevaisuuden toimintaympäristöissä erilaiset kriisit sekä niiden ratkaisut tulevat olemaan merkittävästi kytköksissä digitalisaatioon. Nostamme digitalisaatiokeskusteluun mukaan myös ajatuksen digivastuullisuudesta ja digitaalisesta ympäristönsuojelusta osana mahdollisia kehityskulkuja. kohti automaattista päätöksentekoa tai ennakoivaa palvelutarjontaa. Digitalisaatio teknologisena ja yhteiskunnallisena kehityskulkuna saakin jatkuvasti uusia muotoja. Joonas Aitonurmi ARTIKKELI Ennakoiva digitaalisen ympäristön riskienhallinta Juho Reivo FM Tietoturva-asiantunt?a Digija väestötietovirasto juho.reivo@dvv.. Digitaalisen ympäristön muutosten ymmärtäminen ja ennakointi vaativat jatkossa yhä tarkempaa käsitystä riskien luonteesta ja kykyä kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia sekä harjoitella varautumista muuttuvan toimintaympäristön aiheuttamiin haasteisiin. Digitaalista turvallisuutta pohditaan korostuneesti riskien kautta. Eetu Jokela VTM Viestintäasiantunt?a Digija väestötietovirasto eetu.jokela@dvv.?
Riskienhallinnan ja ennakoinnin näkökulmasta onkin tärkeää, että pienistäkin riskeistä ja poikkeamista puhutaan ja jaetaan tietoa yhdessä, jolloin voidaan suojata kaikkia niitä toim?oita, joilla on sama ongelma. Vastaava käsittelytapa on myös mahdollinen yksilötasolla, jossa tuntemuksen perusteella tehty arvio on usein vääristynyt: onnettomuus kotona on todennäköisempää, mutta pelkäämme ja reagoimme kehittyneissä maissa enemmän uhkakuviin, joissa vaarassa nähdään etu tai Ennakoiva digitaalisen ympäristön riskienhallinta. Riskienhallinnassa systeeminen ja ekosysteeminen näkökulma on tärkeä. Digitalisaation myötä riskienhallinnassa painottunutta on erityisesti kaiken kytkeytyneisyys ja verkottuneisuus. Organisaatioiden riskienhallinnassa on erilaisille uhille eritasoisia ja eri nopeudella toimivia prosesseja, joissa epämääräinen uhka muutetaan oletuksesta tai pelosta käsiteltävämmäksi riskiksi, kun se arvioidaan tiedolla sekä suhteutetaan muihin riskeihin ja tavoitteisiin. Toisaalta mitä pidemmällä aikavälillä riskejä koitetaan tunnistaa, sitä epävarmempia ne ovat. Digitaalista turvallisuutta voidaan ajatella toteutuvaksi kahdella eri tasolla. Esimerkiksi muutamien satunnaisten kotireitittimien hidastuminen ei estä verkkojen toimintaa, mutta voi kertoa niiden valjastamisesta bottihyökkäykseen tai tietomurron osaksi vaikkapa jotakin sairaalaa tai valtiota kohtaan, mikä mahdollistuu, koska salaustekniikka ei enää tuotakaan riittävän suurta kynnystä. On edelleen todennäköistä, että pudotamme laitteemme tai se jää tulipaloon ja menetämme tietoa vahingossa, koska varmuuskopiota ei ole tai se ei toimi. Palvelutuotannossa erilaisten teknologioiden hyödyntäminen kasvaa, mikä lisää myös erilaisiin uhkiin varautumisen merkitystä, mutta tietoisuus ja ymmärrys digitalisaatiosta ja uudenlaisista uhkista eivät täysin vastaa turvallisuusympäristön todellisuutta (DVV 2021a). Digitaalinen ympäristömme on elämisen kompleksinen, sosio-tekninen, verkottunut ja arkinenkin kokonaisuus. Digitaalisilla eli sähköisillä julkisilla palveluilla on jatkossa yhä keskeisempi rooli niin ihmisten kuin yritysten arjessa. Tällöin voidaan tunnistaa sekä potentiaalisia että ajankohtaisempia uusia salakavalasti kasvavia ilmiöitä, olivat ne sitten teknisiä tai muun luonteisia. Julkisella sektorilla on palveluiden tuottajana velvollisuus vastata digitaalisten palveluiden turvallisuudesta ja luotettavuudesta myös lain puitteissa. Samalla, kun odotamme ydinpommin kaltaista tapahtumaa, paljon pieniä tai hitaammin kehittyviä tapahtumia jää huomaamatta ennen kuin on jo liian myöhäistä reagoida. Järjestelmien verkottuvassa kokonaisuudessa ratkaisujen täytyy Riskit – harmaita hiuksia vai hopeareunuksia. Tällöin pyrimme parempaan kontrolliin ja tehokkaampaan toimintaan, mutta ennen kaikkea realistisempaan näkemykseen tulevasta. 4/21 46 Futura hyve (Slovic 1987; Lohiniva 2020). Riskit muuttuvat ajan saatossa, koska ympäröivä maailma muuttuu ja vaikuttaa niihin. Esimerkiksi väkivalta on tilastoissa laskenut, mutta siihen liittyvä turvattomuuden tunne on kasvanut (Tuovi 2021). Digiturvallisuus laajasti ymmärrettynä viittaa siihen, miten ja minkälaista digitoimintaympäristöä rakennetaan – eli kaikki mikä siihen vaikuttaa ja mihin se vaikuttaa – ja suppeasti ymmärrettynä puolestaan siihen, miten toimintaympäristössä toimitaan, jotta niin ihmiset kuin asiat ovat halutulla tavalla tasapainossa ja toiminta mahdollista. Vastaavasti päivittäisessä digielämässämme emme aina käsitä pienten tekojen merkitystä, jotka mahdollistavat pienet automatisoidut häiriöt, mutta saatamme olla huolissamme juuri meihin kohdistuvasta suurvaltojen vakoilusta. Kun kaikki liittyy entistä enemmän toisiin asioihin tai ilmiöihin, voivat uhat olla merkityksettömän oloisia yhtäällä, mutta yhdessä ne voivat tuottaa merkittävän vaikutuksen toisaalla ja toisella tasolla. Laajalle käyttöön levinneet toimintatavat ja tekniset ratkaisut on haastava päivittää jälkikäteen vastaamaan uhkiin, jotka tulevat vastaan vuosien tai vuosikymmenien päästä. Riskienhallinta eli mahdollisten uhkien ennakoiva pohdinta ja muu tulevaisuuden luotaaminen ovat tapoja saada ennakkovaroituksia, eli aikaa reagoida ja valmistautua. Digiturvallisuuden teemat, kuten tietosuoja, tietoturva ja kyberturva, rajautuvat hieman erilliseksi asiantunt?aosaamisen alueiksi, vaikka digiturvallisuus kuuluukin kaikille digitaalisissa ympäristöissä ja niiden parissa toimiville. Voimme olla myös oman elämämme riskienhallintapäälliköitä yksilötasolla
Koronapandemia on ollut osoitus siitä, että teknologiasta yksin ei ole ollut ratkais?aksi pandemiaan, kuten esimerkiksi rokotteiden luotettavuutta kohtaan esiintynyt epäily, seuranta-applikaatioiden aktiivisuuden vaihtelut tai koronarokotetodistuksia seurannut musta pörssi ovat osoittaneet. Tämän voi myös mieltää vastuullisuudeksi riskienhallinnassa. Tavanomaisesti digiturvallisuus ja digiriskienhallinta on keskittynyt tarkastelemaan toimintaympäristöä muutaman vuoden aikajänteellä, mutta joskus erilaisia riskejä tarkastellaan aina tulevaisuuden tutkimuksen rajoille asti, jopa kymmenien vuosien päähän, jolloin myös ennusteiden epävarmuus kasvaa. Tulevaisuustyötä ja erilaisten tulevaisuuksien pohdintaa riskienkin näkökulmasta on kuitenkin syytä harjoittaa organisaatioissa, sillä se luo aikaa ja ymmärrystä myös toiminnalle ohjautua ja reagoida asioihin etukäteen. kyvyssä skaalautua. Toisaalta koronaesimerkki on tuonut esiin myös uusia voimavaroja ja uutta ketteryyttä. Tulevaisuudentutkimus tuottaa erinomaisia syötteitä strategisen suunnittelun lisäksi riskienhallinnalle, vaikka kehityskulut voivatkin olla arvaamattomia. Kun riskeissä osataan hallitusti nähdä myös mahdollisuus tehdä enemmän ja oppia enemmän, asioita voidaan myös kehittää pidemmälle. Siksi riskivaikutukset ja lopputulemat on syytä pitää mielessä myös mahdollisuuksien näkökulmasta. Koronapandemian pakottamana tapahtunut loikka etätyössä on joissain organisaatioissa ollut täysin uusi tapa toimia, joka on paljastanut aiempia heikkouksia ja puutteita mm. Digiympäristönsuojelu koskee niin digitaalisia oikeuksia kuin vastuullisesti ja kestävästi rakennettua digitaalista ympäristöä.. Ennakkoluuloton mielikuvituksen käyttö ja skenaariotyö monipuolistavat ajattelua ja ylläpitävät varautumistasoa. 47 4/21 F Joonas Aitonurmi, Juho Reivo & Eetu Jokela keskinäisriippuvuuden takia olla toimivia kaikkien toim?oiden näkökulmasta eli hallintatoimia optimoitaessa huomioidaan myös yhteinen hyvä. Teknologiat ja digitalisaatio eivät useinkaan yksin ole ratkaisuja, vaan työkaluja laajojen ongelmien ratkaisemiseksi. Siksi varautuminen vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta, jotta riskit siirtyvät verkostojen ja vastuiden läpi hallittavaksi, eikä niitä sysätä digissä heikompien vastuulle. Riskienhallinnan näkökulmasta pitää tarkastella mahdollisimman laajasti eri tek?öitä: muun muassa teknologiaa, järjestelmiä, tietoa, tiedon liikkumista, prosesseja, käyttäytymistä, sisältöjä ja viestintää. Jotta uhkat ja mahdollisuudet voidaan tunnistaa, vaaditaan organisaatioilta aktiivista varautumista mahdollisiin kehityskulkuihin ja kykyä joustaa ennakoimattomissa tilanteissa. Älykäs ja aktiivinen reagointi riskeihin voi tuottaa myönteistä muutosta, kun haastavista tilanteista voi myös oppia. Toiminnan kasvaminen odottamatta järjestelmän kantokykyä kertaluokkaa tai kahta suuremmaksi on tällainen vaaniva uhka muiden ilmiöiden he?astuessa digiin. Toivottavaa toki olisi, että parannuksia ja panostuksia tehtäisiin ennen kuin vahinkoa tapahtuu, sillä se on halvempaa. Klassisessa riskienhallinnan näkemyksessä riskit ovat negatiivisia ja niiden vaikutuksia voidaan vain pienentää tai parhaimmillaankin neutralisoida. Riskiyhteiskunta vaatii varautumista Sosiologi Ulrich Beckin kuvaus modernista yhteiskunnasta riskiyhteiskuntana palasi monien sanavarastoon koronapandemian aikana (Beck 1986; Korpiola & Poutanen 2021). Tällaisten sosio-teknisten järjestelmien keskeinen kysymys yhteiskunnan tulevaisuusresilienssin kannalta onkin, joustavatko järjestelmät muuttuvan maailman ja eri tulevaisuuksien mahdollisuuksiin. Beckin kuvaama moderni yhteiskunta pyrkii ehkäisemään ja hallitsemaan sen itsensä tuottamia riskejä sosio-teknisissä riippuvuussuhteissa, missä ei niin pientä asiaa olekaan, joka ei verkottuneessa ja sidoksisessa maailmassa voisi aiheuttaa merkittävää vaikutusta. Palveluita on digitalisoitu, mutta palveluja on voitu myös kehittää tuottamaan lisähyötyjä. Vaikka digitalisaatioon liittyykin paljon naiivia hypetystä, niin on myös vanhakantaista ajatella riskejä pelkästään uhkina. Kaikkia ominaisuuksia sosio-teknisessä maailmassamme ei voi kontrolloida, kun eri järjestelmien rajojakaan ei pystytä tarkasti määrittelemään
Vuonna 2021 harjoitukseen osallistui yli 270 organisaatiota. Varautuvat, ”edelläkäv?öiksi” digiturvallisuudessa luokiteltavat organisaatiot ovat tutkitusti hyötyneet harjoittelusta (DVV 2021b) ja samansuuntaisia tuloksia antavat myös WISE-tutkimuskonsortion tulokset eko-sosiaalisiin kriiseihin ja viheliäisiin yhteiskunnan ja ympäristön murroksiin varautumisesta (Järvensivu et al. Ensimmäinen on kehitys, joka tapahtuu pieninä nakertavina muutoksina, eritoten globaalien toim?oiden määrittelyjen mukaan ilman, että tulemme miettineeksi onko suunta meille oikea, esimerkiksi käytännön toteutusten osalta, jotka helposti muuttuvat standardeiksi. Miten sovitaan asioista, kun paikallinen, alueellinen ja globaali törmäävät. Esimerkiksi ajatus teknologian kaksikäyttöisyydestä on syytä ottaa huomioon, sillä hyödyllinenkin voidaan muuttaa hyökkäykseksi. Jääkö vanhoja historiallisia digipalveluiden kehitysaskelmia jälkipolvien nähtäville ensinkään vai päivitetäänkö ne vaikka välkkymään mainoksia. Kaikkea ei kuitenkaan pidä käsitellä aina uhkien kautta tai riskeinä, eli niin sanotusti turvallistuttaa (Balzacq 2011). Näiden järjestelmien keskeisiä osia kehitetään muissa kulttuureissa ja muiden lainsäädäntöjen piirissä, joista painotukset tahattomasti voivat kopioitua ja alkaa elämään omaa elämäänsä algoritmisessa arjessa, tullen esiin vasta ajan kanssa. Näihin kysymyksiin liittyen olemme tunnistaneet joitakin VUCA-toimintaympäristön (volatile, uncertain, complex and ambiguous) ja digitalisaatioon liittyviin kehityskuluihin liittyviä riskejä, joita olisi syytä pitää silmällä digiturvallisuuden, riskienhallinnan ja digitaalisen yhteiskunnan näkökulmasta. Ruckenstein 2019). 2021; Järvensivu & Hukkinen 2020). Pitkällä aikavälillä, kun nämä teknologiat yleistyvät, synnyttävät tällaiset järjestelmät epäluottamusta digiin ja yhteiskuntaan systeemistyvän epätasa-arvon vuoksi. Merkittävin uhista lienee näihin järjestelmiin tulevat hienovaraiset vinoumat algoritmien arvovalinnoissa (mm. Onko digi tukemassa meitä vai muodostuuko datasta pallo jalkaamme. Toinen on toimintatapa, joissa asioita kehitetään analysoimatta sitä, mitä ne voivat tarkoittaa muille ja miten ne vaikuttavat skaalautuessaan tai jätetään tunnistamatta riskit, jolloin riskienhallintaa tai digiturvaa joudutaan yrittämään liimata päälle jälkikäteen. Myös digitaalisessa maailmassa sillä on sivuvaikutuksia, jos turvallisuus irrotetaan erilliseksi ja ulkoistetaan toisten hoidettavaksi. Tulevaisuuden digiriskejä Digitaalista yhteiskuntaa rakentaessa olemme suurten periaatteellisten kysymysten äärellä. Päätöstenteon kohteena oleva jokin ihmisryhmä – esimerkiksi porilaiset keski-ikäiset koiranulkoiluttajat – voi saada järjestelmään jääneen huomaamattoman piirteen vuoksi perusteettomasti jotain etua tai haittaa. Esimerkkinä tämänlaisista kehityskuluista ovat tekoälyn ja muiden kehittyneiden järjestelmien esiinmarssi, jotka tuovat mukanaan lukemattomat määrät uusia muutoksia ja epävarmuutta. Kun tulevaisuudessa Riskienhallinnan näkökulmasta on keskeistä, ettei ajatella sokeasti digitalisaation tai teknologian olevan ainoa ratkaisu. Ennakoiva digitaalisen ympäristön riskienhallinta. Tällainen valuvika voi tahallisen teon s?aan olla ohjelmo?an ymmärtämättömyyttä siitä, miten data saa painoarvoa Suomessa. Onko digimaailma tulevaisuudessa täysin aidoitettu vai vieläkö siellä voi kulkea jokamiehenoikeuksin ja ihastella yhteisesti jaettuja sisältöjä. Digitalisaatio vaatii paljon ihmistyötä ja tulee siis kaipaamaan paikallista tulkitsemista muutenkin kuin kielen puolesta. Julkishallinnon organisaatioille järjestetyt TAISTO-harjoitukset ovat oiva esimerkki kuvittelun ja riskienhallinnan yhteyksistä, joilla riskeihin pyritään varautumaan. 4/21 48 Futura Kriisija riskitietoisuuden sekä riskienhallinnan yhtymäkohtia digitaalisen tulevaisuuden kuvitteluun olisi syytä tarkastella enemmän julkisen sektorin puolella. Riskienhallinnan näkökulmasta on keskeistä, ettei ajatella sokeasti digitalisaation tai teknologian olevan ainoa ratkaisu, sillä ihmisten järjestelminä ne voivat haavoittua tai ovat saavuttamattomissa. Digija väestötietoviraston TAISTO-harjoitus on julkishallinnolle suunnattu tietosuojaja tietoturvaloukkauksien hallinnan harjoitus, jossa organisaatiot harjoittelevat toimintamalleja ja prosesseja erilaisten häiriötilanteiden varalle
Yksi keskeinen tunnistettu digiturvallisuuteen liittyvä uhka liittyy yksityisyyteen ja tiedonkeruuseen, tiedon liikkumiseen ja tiedon hyödyntämiseen järjestelmien välillä. Vasta jälkikäteen on saatu tarpeeksi tietoa ymmärtää, että kehitys ei ole ollut toivottavaa. Esimerkiksi nuorten kohdalla tuudittaudutaan liikaa siihen, että nuoret ovat taitavia laitteiden käyttäjiä ja unohdetaan, että digitaaliset perustaidot ja digitaalinen asiointi vaativat opettelua. Koronapandemiassa digitaaliset julkiset palvelut myös vahvistivat merkittävästi yhteiskunnan kokonaisresilienssiä (DVV 2021a). Digitalisaatio on jatkuvaa ja kiihtyvää muutosta. Ne sisältävät sensoreita, jotka voivat mitata mitä erilaisimpia asioita ja ihan sivutuotteenakin mitata meitä. Heidän pitäisi pystyä vaikuttamaan myös esimerkiksi digiturvallisuuteen ja digiin liittyviin riskeihin. Muutos on hyväksi, kun asioita kehitetään ja parannetaan, mutta se käy myös haitaksi, kun muutos kuormittaa fyysisesti ja psyykkisesti kun on keksittävä uusia ratkaisuja ja opeteltava uusia toimintatapoja. Koska arkisen kokemuksen ja tunteiden merkitys korostuu digin kehityksessä tulevaisuudessa, tarvitaan ihmisten kuulemista niin hyvistä kuin huonoista kokemuksista. Mikäli kaikkea ei pystytä kontrolloimaan – varsinkaan kaiken aikaa – mihin pitäisi keskittyä, mitkä ovat yhteiskunnassamme ja globaalisti ne perusosat Joonas Aitonurmi, Juho Reivo & Eetu Jokela. Esimerkiksi taloyhtiöissä ongelmaksi voisi muodostua naapurin automaatiolaite, joka mittaisi signaaleja myös seinien läpi – ei mitenkään tarkoituksellisesti, vaan koska teknisesti niin vain käy. Digitalisaation ihmiskeskeisyyden ja digitaalisen ympäristön riskienhallinnan ja turvallisuuden näkökulmasta digitaidot ja digiosallisuus ovat hyvin tärkeitä. Onko mahdollista, että digitaalista tulevaisuutta tuhlataan paraikaa vai voitaisiinko sitä suojella tuleville sukupolville. Missä rajoissa esimerkiksi automatisoitu valvonta on sallittua tai hyväksyttyä. Toisaalta perusperiaatteiden ja -rakenteiden näkökulmasta digiympäristön yleisimmät uhkakuvat ovat hyvin tunnistettuja. Tuleeko erilaisista laitteista taloyhtiöissä siten parveketupakoinnin kaltainen säädelty asia vai haluammeko myös, että lastulevyseinään maalataan tulevaisuudessa signaalit estävää remonttimaalia – ja mitä ongelmia se tuottaisi muiden hyödyllisten signaalien suhteen. Koronapandemian suurimpia riskejä yhteiskunnalle ovat erityisesti lisääntyvät hyvinvointierot, joita voidaan joutua kuromaan umpeen vielä pitkään. Esimerkiksi samat hu?ausyritysten muodot kiertävät vuodesta toiseen, mutta lähinnä detaljit ovat vaihtuneet. Tulevaisuudessa todennäköisesti joudutaan neuvottelemaan monista datankeruuseen, sen kontrollointiin ja näiden luottamukseen liittyvistä kysymyksistä. Se on esimerkki vaikeasta digiturvallisuudenkin kysymyksestä, johon voidaan saada vastaus vain demokraattisesti puntaroimalla. Digiosallisuuden ja digitaitojen vahvistaminen mahdollistavat ja ylläpitävät varautumista sekä mukautumiskykyä uusiin tilanteisiin. Esimerkiksi joissain maissa kasvojentunnistusteknologia ja valvontakamerat on ulotettu pois demokraattisesta kontrollista erilaisten teknologiatestausten ja hankkeiden kautta kokeiluun. Jokainen muutos luo uusia variaatioita ja siten myös tarpeen uudelleenarvioida riskejä. Teknologian kaupallistamisen kontrolloimattomuuden, toimintaympäristön arvaamattomuuden, datatalouden ja yksityisyyden sekä yhteiskunnallisen osallisuuden ja eriarvoistumiskehityksen osalta voidaankin kysyä ”kuinka paljon ihmiset uskovat pystyvänsä hallitsemaan omaa elämäänsä?” (Jensen 2021). Tätäkin laajemmin osallisuuden vahvistamisen osalta on syytä korostaa vahvemmin kansalaisten olennaista roolia koko digitalisaatioprosessissa. Nuoret itse korostavat medialukutaidon, lähdekriittisyyden, algoritmisen ajattelun ja tiedonhaun merkitystä osana digitaitoja (DVV 2021c, 9). Digitaidot vaativat kuitenkin jatkuvaa päivittämistä. Yhtä lailla digitaalisen ympäristön suurimpia riskejä yksilölle ovat osattomuuden ja digitaalisten kuilujen lisäksi hallitsemattoman datatalouden uhka ihmisten yksityisyydensuojalle (Härkönen & Aarnio 2021). On ennustettu, että laitteiden määrä kasvaa ja samalla ne pienenevät ja sulautuvat ympäristöömme ja tavaroihin. Vaikka meillä Suomessa lainsäädäntö antaa tarkat raamit toimia, on maailmalta luettavissa esimerkkejä viranomaisten menosta lain tuntemattomilla, harmaammilla alueilla. 49 4/21 F kaikki nivoutuu digitaalisen ympäristön myötä yhä tiiviimmin toisiinsa, pitää turvallisuuden olla sisäänleivottuna ja sisäistettynä, jotta julkiset digitaaliset palvelut ovat jatkossakin turvallisia ja perusoikeuksia kunnioittavia
Digitaalisen maailman voi ymmärtää toisen luonnon kaltaisena ympäristönä kaikelle toiminnallemme, jolloin voimme puhua digiympäristönsuojelusta, jonka puitteissa kaikki digiturvallisuuteen liittyvä toimintakin tapahtuu. 4/21 50 Futura ja miten nämä tulevat määrittymään tulevaisuudessa. Digitaalista ympäristönsuojelua voi myös lähestyä digitalisaation aitojen fyysisten rajoitteiden kautta. Esimerkiksi tekoälyn etiikan lisäksi olisi syytä huomioida muut digitalisaation dataeettiset ulottuvuudet sekä digitalisaation hallinnan kysymyksiä ja digitalisaatioon liittyviä ilmastoja ympäristönäkökulmia. Digivastuullisuuden näkökulmasta osallistuvuus ja tiukempi verkottuneisuus eri tasoilla ovat keskeisiä muutoksia toimintaympäristöissämme. Näin voidaan myös luoda ymmärrystä tutkitun tiedon lisäksi siitä, mitä digitalisaatiolla voidaan ja halutaan ratkaista. Vain avoimesti viestimällä voidaan hahmottaa ja ylläpitää myös vaihtoehtoisia tapoja toimia, kun digitalisaation liittyvien toimintatapojen keskinäisriippuvuus, resurssien rajallisuus ja ihmislähtöisen kehittämisen haavoittuvuudet realisoituvat. Näin ollen puhutaan digitalisaatiota, digiturvallisuutta tai riskienhallintaa laajemmasta kokonaisuudesta, jossa on kyse ihmisten, teknologian ja ympäristöjen huolellisen yhteensovittamiseen liittyvistä kysymyksistä ja turvallisen toimintaympäristön luonnosta, rakentamisesta ja suojelusta, josta digi on yksi virtuaalinen osa. Ennakoiva digitaalisen ympäristön riskienhallinta. Energiantarve on ylipäänsä haaste, kun sitä tarvitaan digitalisoituvassa yhteiskunnassa kaikkeen, mutta toisaalta sitä pitäisi ympäristön takia käyttää vain rajallisesti. Digitalisaatiokehitykseen liittyvä kipuilu voi konkretisoitua unohtuneiden ja hoitamattomien asioiden kautta, jotka muuttuvat turvallisuusriskeiksi. Kuten edellä käydyt esimerkit riskeistä osoittavat, digitaalinen ympäristö ja sen suojelu vaativat jatkossa paljon erilaisten tahtojen ja toiveiden yhteensovittamista ja puntarointia, jotta digitaalinen ympäristö rakentuu demokraattisesti, vastuullisesti ja kestävästi. Tekstissä edellä kuvattujen tulevaisuuden mahdollisten digiriskien ja digitaalisen ympäristönsuojelun ajatuksen johdosta on jatkossa syytä käydä enemmän keskustelua digitalisaatioon liittyvistä vastuullisuuskysymyksistä. Digitaalinen ympäristönsuojelu Mitä verkottuneempi ja häilyvämpi raja digitaalisen ja reaalisen ympäristön välillä on, sitä enemmän yhtymäkohtia näiden kahden maailman välillä on myös digiturvallisuuden näkökulmasta. Riskienhallinta tuottaa tietoa päätöksille – niin omassa elämässä kuin laajemminkin. Digitaalisen, verkottuneen ja kompleksisen toimintaympäristön riskienhallinta ja digiturvallisuus luodaan jatkossa yhä enemmän yksittäisten organisaatioiden sisäisten prosessien lisäksi verkostoissa. Kaiken digitalisointi ja epätehokkaat ratkaisut myös kuormittavat oikeaa luontoa, sillä teknologia käyttää materiaaleja ja kuluttaa energiaa. Lopuksi Arkipäivän digiturvallisuuden ja riskienhallinnan näkökulmasta digitalisaatiokehityksen suurin synti on, että muutoksen ja siirtymien loppuunsaattamiseen ei panosteta. Verkottuneessa, digitaalisessa maailmassa turvallisuus syntyy yhteistyöllä, ei eristäytymällä. Energiansaanti, energianlähteet, langattomien taajuuksien rajallisuus sekä lämpötilat ja viilennys – jopa avaruusmyrskyt tai kiertorataroska – voivat muuttaa digitaalisen yhteiskunnan unelmamme hintalappua ja tehdä unelman mahdolliseksi vain harvoille. Mikä on sen kuormitus meille ja minkä verran digiä on meille hyväksi. Sitä, miten digitalisoitunutta yhteiskuntaa tavataan unelmoida populaarikulttuurissa, ei varmaankaan tulla koskaan saavuttamaan. Organisaatioiden ja erityisesti julkisen sektorin organisaatioiden näkökulmasta varautuminen digiriskeihin vaatii aktiivista harjoittelua ja tulevaisuuksien kuvittelua. Uhkana on digitalisaation menetetty potentiaali, kun rajallisten resurssien maailmassa luonnonvarat ja harvinaiset maametallit tai jopa kupari kallistuvat, komponenteista tulee vaikeita ja kalliita saada, koska materiaalien saatavuus vaikeutuu ja jopa loppuvat kesken. Riskienhallinnankin täytyy sopeutua näihin muutoksiin, jos toiminnan halutaan perustuvan tietoon ja huomata riskit tehokkaasti. Digiympäristönsuojelu koskee niin digitaalisia oikeuksia kuin vastuullisesti ja kestävästi rakennettua digitaalista ympäristöä, kaikkea verkoista tiedon liikkumiseen, yhteentoimivuuteen ja hyödyntämiseen
Järvensivu, Paavo, Helmi Räisänen & Janne I. Ruckenstein, Minna (2019): Pisteytyksen poliittisuus, niin & näin 3/19, s. Yliopistopaino, Jyväskylä. Luettu 1.10.2021. <https://www.sitra.?/blogit/datatalouden-uusi-suunta-luovuus-voimistuu-kun-yksityisyytta-suojellaan>. Routledge, Lontoo. Hukkinen (2021): A simulation exercise for incorporating longterm path dependencies in urgent decision-making, Futures Vol. 25.10.2021. <https://dvv.fi/documents/16079645/17634906/ Raportti+-+Julkisen+hallinnon+digitaalisen+turvallisuuden+nykytilan+selvitys.pdf/595ba46a-1a15-608992c1-a019c5e47475/Raportti+-+Julkisen+hallinnon+digitaalisen+turvallisuuden+nykytilan+selvitys.pdf>. Suhrkamp, Berliini. Tuovi – Sisäisen turvallisuuden portaali. <https://dvv.?/documents/16079645/20502009/ DVV_Nuortendigitaidot_kartoitus_raportti_2021. Diginatiivimyyttiä murtamassa – Myös nuoret kaipaavat digitukea. Korpiola, Lilly & Petro Poutanen (2021): Korona ja digitaalinen riskiyhteiskunta. Joonas Aitonurmi, Juho Reivo & Eetu Jokela. 54-59. Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunta. <https://dvv.?/digihumausraportti2021>. pdf/0eb032bd-1565-a621-5e03-834427377d34/ DVV_Nuortendigitaidot_kartoitus_raportti_2021. 12.8.2020. Lohiniva, Anna-Leena (2020): Kansalaisten COVID-19 riskikäsityksiä. DVV (2021a): Digihumaus 2021: Näkökulmia koronapandemian jälkeiseen digiloikkaan. Hukkinen (2020): Strategisiin kriisipäätöksiin valmistautunut Helsinki selviää ympäristön ja yhteiskunnan murroksista. Päivitetty 6/2021. DVV (2021b): Julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden nykytilan selvitys. Luettu 1.10.2021. Luettu 10.11.2021. Järvensivu, Paavo & Janne I. pdf>. Sitra. <https://sisainenturvallisuus.?/turvallisuuden-tunne-ja-avunsaanti>. Sisäministeriö. Luettu 1.10.2021. Sage, Lontoo. Tuovi (2021): Turvallisuuden tunne ja avunsaanti. 280–285. <https://thl. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2020:34. 51 4/21 F Lähteet Beck, Ulrich (1992/1986): Risk society: Towards a new modernity. Tammi, Helsinki. Vastapaino, Tampere. Neittaanmäki, Pekka, Martti Lehto & Matti Savonen (2021): Yhteiskunnan digimurros. Digija väestötietovirasto. Härkönen, Tiina & Re?o Aarnio (2021): Datatalouden uusi suunta – luovuus voimistuu kun yksityisyyttä suojellaan. Digija väestötietovirasto. Luettu 1.10.2021. Teoksessa Adorno, Theodor W. & Volker Weiß (toim.) (2020): Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Digija väestötietovirasto. Slovic, Paul (1987): Perception of risk, Science (New York, N.Y.) 236(4799), s. Luettu 1.10.2021. fi/documents/966696/6341933/Kansalaiset_riski_k%C3%A4sitykset_3107_100820.pdf/5870afc30ac5-131d-025c-be7e91436703?t=1597217792238>. 132, 102812. Balzacq, Thierry (2011): Securitization theory: How security problems emerge and dissolve. Jensen, U?a (2017): Zornpolitik. DVV (2021c): Nuorten digitaidot -kartoitus 2021. Puheenvuoro. Raportti 25.3.2021
Marko Ahvenainen K u va S a a n a O p a ci c K u va Ve ik ko S o m er p u ro Korona toi kaupunkien turvallisuusorganisaatioille uusia häiriöjohtamiseen liittyviä tehtäviä. Jani Voutilainen ARTIKKELI Avainhenkilöriskit oppivassa ja mukautuvassa kaupunkiorganisaatiossa tutkimuspäällikkö Tulevaisuuden tutkimuskeskus marko.ahvenainen@utu.. Varautumissuunnitelmia päivitettiin ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeisiin tehtäviin pyrittiin löytämään varahenkilöitä. Avainhenkilöllä on perinteisesti viitattu henkilöön, jolla on erityisen merkittävä vaikutus organisaation toimintaan, jatkuvuuden hallintaan ja strategisten tavoitteiden saavuttamiseen. Riskienhallinnan näkökulmasta korona nosti avainhenkilöriskit organisaatioiden kriisinsietokyvyn kriittisiksi tek?öiksi. Pohdimme lisäksi, miten avainhenkilöriskien muodostumista voidaan ennakoida, ehkäistä ja miten niihin voidaan varautua.. Avaamme tässä artikkelissa Suomen kuuden suurimman kaupungin riskienhallintapäälliköiden ja -asiantuntijoiden haastatteluihin pohjautuvaa näkymää avainhenkilöriskin määritelmään, sen juurisyihin, ilmenemiseen ja realisoitumisen mahdollisiin seurauksiin. 4/21 52 Futura Projektipäällikkö, Turun kaupunki, Konsernihallinto, järjestämisen palvelut, toiminnanohjaus jani.voutilainen@turku.. Avainhenkilöriski kytkeytyy näin ollen elimellisesti organisaatioiden kriisinsietokykyyn ja muutosjoustavuuteen eli resilienssiin
Tulevaisuus on avoin, ja epävarmuuden seurauksena kaikkeen mahdolliseen ei pystytä varautumaan kaiken aikaa aukottomasti. 53 4/21 F Johdanto “Osakeyhtiössä organisaation toiminta saattaa loppua avainhenkilöriskin kautta, siinä missä taas kuntaorganisaatio on sillä lailla ihmisen luoma konstruktio mikä ei poistu. Suomen kansallisessa riskiarviossa 2015 todetaan, että ilman tilastoaineistoa, pelkästään asiantuntiarvioon perustuvaa näkemystä voidaan pitää luotettavuudeltaan epävarmana (Sisäministeriö 2016). Oletuksella, että objektiiviset todennäköisyydet tunnetaan, järkevä toim?a sovittaa uskomuksen asteensa näihin todennäköisyyksiin (Principal Principle, Lewis 1980). Ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt Talebin Mustaa joutsenta seurannut kirja ”Antihauras”. Oli varauduttava siihen, että emme todellakaan tiedä tulevaisuutta. On hyvin todennäköistä, että puolustuksen läpi tulee lopulta aina jotain syiltään tai seurauksiltaan yllättävää. Kunta jatkaa toimintaansa, vaikka kaikki menisi pieleen, se on melkein poikkeusolot, jos joku kunta lakkautetaan.” (haastattelusitaatti) Jos katsoo maailmaa tilastojen valossa, näkymä kertoo siinä olevan paljon säännönmukaisuutta. Kun Nassim Nicholas Talebin kirja ”Musta joutsen” julkaistiin vuonna 2007, termi levisi nopeasti yleiseen puheenparteen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vääräksi tai huonoksi osoittautuneen päätöksen oletetaan olevan todiste tekemättömän päätöksen paremmuudesta. Tällöin oletetaan tulevaisuuden muistuttavan tässä kyseisessä, muutoksen identiteetin ilmaisemassa mielessä menneisyyttä. Korona on ollut tällainen yllättävä häiriötek?ä, vaikka pandemian mahdollisuus on periaatteessa hyvin tiedostettu. David Papineaun (1996) ajatusta mukaillen, voidaan siis todeta, että siirrymme “maailmasta” todennäköisyyksiin arvioimalla todennäköisyyksiä tapahtumien suhteellisen esiintymisen taajuuksista (The Inferential Link), ja näistä todennäköisyyksistä siirrymme “maailmaan” antamalla todennäköisyyksien ohjata toimintaamme (The Decision-Theoretic Link). Käsite otettiin käyttöön myös tulevaisuuden tutkimuksen piirissä. Aineistolla ei voida kuitenkaan vastata kontrafaktuaalisiin kysymyksiin (Pearl 2018) eli siihen mitä olisi seuranJani Voutilainen & Marko Ahvenainen. Toisaalta vuorovaikutamme maailman kanssa kuitenkin hyvin rajallisesti ja jokaisena hetkenä tapahtuu paljon enemmän kuin havaintoihimme sisältyy. Oletamme, että voimme ennakoida ja vaikuttaa asioiden kulkuun. Antihauraan taustalla on ajatus, että emme ymmärrä mustia joutsenia ennustettavuuden harhan takia. Tästä seuraa, että osa riskeistä pysyy tuntemattomina, eli toisin sanoen tulevaisuuteen liittyy epävarmuutta, josta ei päästä eroon. Korona vei organisaatiot, päätöksentek?ät ja asiantunt?at nopeasti aidon epävarmuuden ja epäselvyyden eteen. Riskiarviot perustuvat pitkälti siis ilmiöiden keskimääräiseen tilastolliseen käyttäytymiseen. Näin saadaan arvio esimerkiksi siitä, mikä on riski joutua kuolemaan johtavaan liikenneonnettomuuteen, väkivallan uhriksi tai kuinka hyvin koronarokotus suojaa vakavalta taudinkuvalta. Tilastolliseen näkymään sisältyvällä säännönmukaisuudella viitataan tässä yhteydessä siihen, että aineiston perusteella voidaan muodostaa käsitys esimerkiksi mahdollisen onnettomuuden tapahtumisen todennäköisyydestä ja seurausvaikutuksista. Tilastolliseen ajatteluun pohjautuvaan arvioon tietyn tulevaisuuden todennäköisyydestä sisältyy käytännössä usein subjektiivinen uskomuksen tai luottamuksen aste (credence) siihen , että kyseinen tilastollinen “objektiivinen” todennäköisyys (chance) on annetun mukainen. Vaikka maailmassa on paljon todennäköisyyksin ilmaistavaa ennustettavuutta, niin todennäköisyys ei kuitenkaan määrää tapahtumista. Riskiä pienentävää, ennaltaehkäisevää tai niihin varautuvaa toimintaa voidaan sovittaa riskien tai niiden muutosten tilastollisiin identiteetteihin. Ennustettavuuden harha perustuu tapahtumille jälkikäteen annetun selityksen näennäiseen ilmeyteen, joka saa meidät aliarvioimaan satunnaisuuden merkitystä (Taleb 2013). Mustalla joutsenella viitataan vaikeasti ennakoitavaan ja epätodennäköiseen tapahtumaan, jolla on tapahtuessaan merkittäviä vaikutuksia. Uuden informaation haastaessa kulloistakin vallitsevaa näkemystä tulevaisuudesta, kriittiseksi muodostui organisaatioiden kyky oppien ja mukautuen sovittaa omaa toimintaa tarpeen mukaan ja vailla varmuutta toimenpiteiden purevuudesta tai riittävyydestä. Antihauraassa Taleb esittää näkemyksiään siitä, miten mustien joutsenten maailmassa tulisi elää
Vaara on mikä tahansa tek?ä, josta voi aiheutua haitallisia seurauksia, jolloin riskillä voidaan tarkoittaa vaaralle altistumisesta aiheutuvan haitan todennäköisyyttä (Tukes). Riskikäsitteen monitulkinnallisuus Tämän artikkelin keskiössä on riski, joten on luontevaa aloittaa tarkastelemalla lyhyesti riskin ja sen määrittelyyn liittyviä käsitteitä. 4/21 54 Futura nut tekemättä jääneestä päätöksestä. Koska riskin käsite vaikuttaa siihen, miten avainhenkilöriski ymmärretään, tarkastelemme tässä artikkelissa ensin riskikäsitteen monitulkinnallisuutta ja miten se näkyi haastatteluaineistossa. Avainhenkilöriskien syntymekanismien yhteydessä tarkastellaan myös sitä, miten kyseisiä riskejä voidaan haastateltujen mielestä ennakoida ja miten niihin voitaisiin paremmin varautua. Avainhenkilöriskit oppivassa ja mukautuvassa kaupunkiorganisaatiossa. Millaisia seurauksia avainhenkilöriskillä voi olla. Epävarmuus viittaa tuntemattomiin riskeihin. 2. ISO-31000 standardi eroaa edellä esitetystä riski-käsitteestä siinä, että riski voi olla myös positiivinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua, jossa kaikille haastatelluille esitettiin samat peruskysymykset. Haastatelluille luvatun anonymiteetin takaamiseksi tuloksia ei käydä läpi haastattelutai kaupunkikohtaisesti. Talebin mukaan riskejä ei voida mitata, koska ne ovat tulevaisuuden tapahtumia. 3. Riskienhallinnan standardi ISO-31000 määrittelee riskin “epävarmuudeksi tavoitteiden saavuttamiselle.” Standardin mukaan riski voi olla positiivinen tai negatiivinen. Tarkastelun kohteena on kuntaorganisaatio, jota voidaan pitää turvallisuussuunnittelun ja samalla myös yhteiskunnan tulevaisuusresilienssin yhtenä keskeisenä perusyksikkönä. Riskillä viitataan kielteisen tapahtuman (vaara, uhka) todennäköisyyden ja vaikutusten yhdistelmään, joka saadaan kertomalla tapahtuman todennäköisyys ja siitä seuraava negatiivinen mahdollinen vaikutus keskenään (Sanastokeskus 2017). Altistuminen tarkoittaa tässä yhteydessä joutumista kosketuksiin vaaran kanssa. Miten avainhenkilöriskiin voidaan tai on varauduttu. Toisin sanoen, “jos tapahtumaan liittyvä todennäköisyys voidaan kvanti?oida kokeellisten havaintojen tai yleistiedon (fysikaalinen rakenne) perusteella, epävarmuutta sanotaan riskiksi” (Gigerenzer 2015, 281). Jos otamme vakavasti mahdollisuuden, että maailma on aidosti ennustamaton, seuraa tästä, että meidän ei tulisi keskittyä pelkästään riskien arviointiin vaan mittaamaan sitä mitä voimme todellisuudessa mitata. Artikkelin loppuosassa vedämme päätuloksia yhteen. Tässä artikkelissa käsittelemme yhtä haurauden lähdettä eli organisaation toimintakyvyn oletettua yksilöitymistä avainhenkilöihin. Miten avainhenkilöriski voi ilmetä. Miten määrittelisit avainhenkilöriskin. Koska todennäköisyydet edellyttävät mahdollisten vaihtoehtojen tuntemista, voidaan todennäköisyyteen pohjautuvassa lähestymistavassa puhua tunnetuista riskeistä. Peruskysymykset olivat seuraavat: 1. Haastattelutilanteessa painotettiin sitä, että haastateltujen tulisi vastata oman näkemyksensä mukaan, eikä edustamansa organisaation riskienhallintapolitiikan tai muun virallisesti ohjaavan muotoilun mukaisesti. Asioiden haurautta sen s?aan voidaan mitata, josta seuraa, että haurauden toteaminen on helpompaa kuin sellaisten tapahtumien ennustaminen, jotka voivat vahingoittaa kyseistä asiaa (Taleb 2013). Tällä tarkoitetaan organisaatiossa toimivasta henkilöstä tai henkilöistä aiheutuvaa riskiä tai epävarmuutta, joka liittyy organisaation tavoitteiden saavuttamiseen. Tämän jälkeen pyrimme luomaan kuvan siitä, mitä avainhenkilöillä tarkoitetaan, ja miten avainhenkilöityminen organisaatiossa voi tapahtua. 4. Yksilöhaastattelujen jälkeen järjestettiin yhteinen palautekeskustelu, jonka tarkoituksena oli antaa haastatelluille mahdollisuus kommentoida aineistosta esiin nostettuja huomioita ja tutk?oiden toimesta tehtyjä tulkintoja. Uhka eroaa vaarasta siten, että uhka on epävarmempi kehityskulku ja vaara puolestaan käytännöllinen ja riskienhallinnallisin toimenpitein käsiteltävä asia (Sanastokeskus 2017). Artikkelin kolmannessa osassa luomme laajan katsauksen niihin haastatteluissa esiin nousseisiin tek?öihin, jotka vaikuttavat avainhenkilöriskin syntymiseen. Artikkelia varten haastateltiin Suomen kuuden suurimman kaupungin (Helsinki, Vantaa, Espoo, Tampere, Turku ja Oulu) riskienhallintapäälliköitä ja -asiantunt?oita
Tämä tarkoittaa, että käsitystä riskeistä määrittää niiden hallinnan käytänteet. Tulisiko tällöin riskin s?asta ennemminkin puhua eri asteisista hankaluuksista. Mikä tekee henkilöstä niin tärkeän, että häntä voidaan pitää kuntaorganisaation toiminnan kannalta avainhenkilönä. Epäonnistumisella tarkoitetaan toteuman ei toivottavaa poikkeamaa odotetusta arvosta eli tältä osin haastateltujen näkemykset vastasivat pitkälti ISO-31000 standardiin sisältyvää riskikäsitystä. Haastateltujen riskienhallinnan ammattilaisten mukaan on perusteltua kysyä, että jos riski ei suoranaisesti uhkaa tavoitteiden saavuttamista, niin onko se oikeastaan edes riski. Tämä edustaa ennemmin kokonaisvaltaista epävarmuuksien tietoiseen huomioonottamiseen painottuvaa riskikäsitystä kuin haittojen vakavuutta ja niiden toteutumistodennäköisyyksiä puntaroivaa lähestymistapaa. Tällöin organisaatiossa yksikkötasolle mentäessä esiin voi riskitek?änä nousta yksittäisten työntek?öiden (kuten päiväkodin johtajien) työpanos. Toisaalta riskienhallinta voi painottaa toimimista organisaation sisäisenä agenttina tai konsulttina, joka yrittää viedä riskiperusteista näkökulmaa päätöksentekoon. Tällöin pyrkimyksenä riskienhallinnassa on nähdä kokonaisvaltainen kuva tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Arjen riskienhallinnassa yleiset ja teoreettisesti näennäisen selkeät määrittelykehikot täydentyvät tai korvaantuvat kokemuksen muovaamilla käyttöteorioilla. Näistä käytännön lähtökohdista katsottuna todellisuus on aina teoreettisia käsitteitä ”sotkuisempaa”. Haastatellut yhdistivät tietopääoman henkilön ydintyötehtävien hoitoon, kuten esimerkiksi johonkin konkreettiseen työnteon prosessiin. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa pahimmillaan vain yksi henkilö organisaatiossa tietää miten jokin asia tehdään. Avainhenkilöt, keitä he ovat. Riskinhallinnan ammattilaisten näkemyksissä riski liitettiin ensis?aisesti tavoitteiden saavuttamiseen. Tietopääoma voi muodostua riskiksi erityisesti, jos se on sitoutuneena henkilöön hiljaisena tietona. Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan tietoa, mitä ei ole kuvattu mihinkään, eikä sitä ole näin ollen mahdollista kommunikoida ja saattaa muiden tietoon. Haastateltujen mukaan, riskienhallinta ei tarkoita riskien välttämistä, koska tavoitteellinen toiminta sisältää aina epäonnistumisen mahdollisuuden. Riskienhallinnan voidaan ajatella olevan esimerkiksi koko organisaation läpäisevää jatkuvuuden hallintaa. Siilasmaa (2018) valaisee, että riskienhallinta ei tarkoita riskien minimoimista, vaan sitä, että organisaation toimintaja suorituskykyä uhkaavia tek?öitä arvioidaan systemaattisesti ja analyyttisesti. Tällaisten hankaluuksien ilmeneminen voi hidastaa organisaation toimintaa ja hankaloittaa päivittäistä tekemistä, mutta isossa kuvassa ne eivät estä organisaatiota saavuttamasta tavoitteitaan. Riskin monitulkinnallisuuden voidaan ajatella vihjaavan siihen riskienhallinnan käytäntöjä puitteistavaan tosiseikkaan, että organisaatiot tekevät riskienhallintaa omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Tietopääomaan liitettiin myös vahvasti työssä tarvittavien sosiaalisten verkostojen hallintaan. 55 4/21 F Haastatteluaineistosta nousee esiin hyvin käytäntölähtöinen riskikäsitys. Riskienhallintapäälliköt ja -asiantunt?at kuvasivat, että avainhenkilöillä on oltava jotakin seuraavista tek?öistä: • laadullisesti erityistä tai erityisen runsaasti tietopääomaa • toiminnan kannalta välttämättömien verkostojen hallintaa • erityistä ja saatavuudeltaan yleisesti ottaen niukkaa (tällöin myös usein kallista) osaamista • suuri henkilökohtainen vastuualue • valtaa asettaa päämääriä ja panna toimeen päätöksiä. On perusteltua miettiä mahdollisuutta, jossa työntek?ä tekee itsestään hiljaisen tiedon avulla tehokkaan työntek?än, niin tekeekö hän samaan aikaan organisaatiosta kankeamman ja näin ollen jopa hauraamman. Verkostoissa toimiminen perustuu luotJani Voutilainen & Marko Ahvenainen. Tietopääoma riskinä viittaa myös tilaan, jossa henkilö tietää organisaatiosta paljon ja tämä tietopääoma tekee hänestä tehokkaamman ja ketterämmän työntek?än. Jos henkilöllä on laajat verkostot, joihin liittyminen ja joissa tunnetuksi tuleminen ottaa aikansa, voi se avainhenkilön poistumisen myötä hidastaa organisaation toimintaa. Hiljaiseen tietopääomaan liittyvä riski saattaa aktivoitua yllättävällä tavalla, jos henkilön intressissä on pitää siitä kiinni ja näin välittää organisaatiolle viestiä omasta korvaamattomuudestaan
Valta onkin yksi merkittävin avainhenkilöä määrittävä tek?ä. taulukko 1.) Henkilöiden rekrytointivaiheessa on organisaation sisällä tärkeää tiedostaa, että nyt ollaan rekrytoimassa avainhenkilöä. Rekrytoinnin ulkoistaminen esimerkiksi ”headhunter”-yrityksille voi olla järkevää, mutta siinä nähtiin myös merkittäviä riskejä. Moniammatillisesti toteutetulla rekrytoinnilla saadaan laajempi näkemys rekrytoitavasta henkilöstä ja lisäksi voidaan välttää sitä, että valintaan liittyvä valta ei rajoitu vain yhdelle henkilölle. Kolmanneksi, erityisesti kumuloituvien riskitek?öiden systeemisiä kerrannaisvaikutuksia ja niiden merkittävyyttä, saattaa olla hankala nähdä etukäteen (ks. 4/21 56 Futura tamukseen ja sen rakentamiseen kuluu aikaa. Rekrytoinneissa voi olla mukana esimerkiksi avoimen tehtävän sisällön tunteva substanssiosaaja sekä henkilöstöpuolen ammattilainen. Miten avainhenkilöriski ilmenee ja miten sitä voidaan ennakoida. Riskienhallinta lähtee aina tavoitteiden asetannasta. Haastateltujen mukaan on erityisen tärkeää, että rekryto?at saavat haastatteluissa keskittyä omiin osaamisalueisiin. Riskinä nähtiin erityisesti, että jostakin rekrytoitavasta henkilöstä annetaan liian valovoimainen kuva. Erityisosaaminen voi yhä digitalisoituvassa työympäristössä konkretisoitua esimerkiksi kriittisen teknisen infrastruktuurin kautta, jonka toiminnasta ja kehityksestä avainhenkilö vastaa yksin tai pienessä tiimissä. Ensinnäkin on mahdollista, että ei tunnisteta riskin mahdollisuutta. Tämä herätti haastatelluissa kysymyksen: mikä oikeastaan on organisaatiolle välttämätöntä. Rekrytointi-ilmoitus ei välttämättä täysin vastaa todellista työnkuvaa, joka usein tarkentuu sopivan henkilön löydyttyä. Tästä seuraa, että jos henkilöllä on valtaa vaikuttaa organisaation strategiaan tai sen täytäntöönpanoon, on tällä merkittäviä vaikutuksia riskienhallinnan onnistumiseen. Organisaation johtavissa asemissa toimiminen tuo mukanaan usein laajan (virka)vastuualueen ja vastuu synnyttää avainhenkilöitä. “Se (riski) ymmärretään jollain tavalla organisaation toiminnallisuuksien kautta. Ilman selkeää käsitystä tavoitteista on erittäin vaikeaa muodostaa kuvaa toimintaympäristön epävarmuuksista. “Ihmissolmujen” kautta kulkevat verkostot mahdollistavat organisaatioiden tehokkaan toimisen. Näin ollen, jos tavoitteet ovat vääriä tai epäselviä, niin myös riskienhallinta epäonnistuu. Tämä saattaa lopulta johtaa Avainhenkilöriskit oppivassa ja mukautuvassa kaupunkiorganisaatiossa. Vallan puute halvaannuttaa organisaation toiminnan, koska valta liittyy kykyyn tehdä päätöksiä. Avainhenkilöityminen voi syntyä myös organisaation toiminnalle välttämättömän (erikois) osaamisen kautta. Verkostojen kautta avainhenkilöriski voi punoutua systeemiseksi kokonaisuudeksi. Valta tarkoittaa mahdollisuutta ja kykyä ohjata omaa sekä muiden toimintaa tavoitteen tietyn toteutuman mahdollistavaan suuntaan. Rekrytointivaiheessa avainhenkilöriskin mahdollisuuteen voidaan yrittää vaikuttaa ehkäisevästi usein eri tavoin. Jos henkilö vastaa esimerkiksi laajasti jostain kunnan prosessista, on mahdollista, että henkilön estyessä tai poistuessa tehtävästään saattaa syntyä eräänlainen vastuuvaje, joka voi johtaa pahimmillaan valtatyhjiöön. Haastatteluissa korostui näkemys, jonka mukaan julkisissa organisaatioissa valta tarkoittaa käytännössä lupaa tehdä kuntalaisia koskevia päätöksiä. Toiseksi, voi olla, että riskin mahdollisuus periaatteessa tunnistetaan, mutta toteutumisen todennäköisyyttä on käytännössä hyvin vaikea ennakoida. Ensimmäiseksi, tulisi rekrytoitavan organisaation sisällä miettiä etukäteen sitä, ketkä osallistuvat rekrytointiin. Uuden henkilön aloittaessa organisaatiossa hän alkaa verkottua organisaatiossa liittyen samalla usein organisaation rajat ylittävään osaamisja tietopääoman vuorovaikutteiseen kudokseen. Arjesta paljastuu hot spotteja ja keskeisiä tehtäviä.” (haastattelusitaatti) Haastattelujen perusteella avainhenkilöriskin syntyyn voi vaikuttaa lähtökohtaisesti kolme erilaista juurisyytä. Välttämättömyyttä voidaan lähteä avaamaan organisaation tavoitteiden kautta. Avainhenkilöriskin ennakoinnin kannalta olisi kuitenkin tärkeää tiedostaa etukäteen, jos tehtävään haetulla henkilöllä tulee olemaan sellainen työnkuva, joka sisältää edellä mainittuja avainhenkilöriskiä lisääviä tek?öitä (erityisosaaminen, tietopääoma, verkostojen hallinta, suuri vastuualue tai valta). Riskienhallinnan tulisi aina kytkeytyä organisaation strategiseen tehtävään, jotta tunnistetaan tavoitteita ja niiden saavuttamista uhkaavat riskit
57 4/21 F organisaation näkökulmasta väärän henkilön valintaan. Jani Voutilainen & Marko Ahvenainen. huumausaine) testit ja soveltuvuuskokeet. Sisäinen sabotaasi, yllättävät yksittäiset häiriöt Pyritään edistämään työhyvinvointia sekä tunnistamaan henkilöstön jaksamisessa ja motivaatiossa tapahtuvia muutoksia. Yksi haastatelluista kiteytti asian seuraavasti: “Ollaan varauduttu huonosti, mutta tiedetään miten pitäisi varautua. Ei tunneta toteutumisen todennäköisyyttä. Edellä on kuvattu sitä, miten avainhenkilöriskiä voidaan ennakoida organisaatiossa rekrytointivaiheessa. Tunnistetaan riskin muodostumisen mahdollisuus jo rekrytointivaiheessa ja pyritään ennalta ehkäisemään sitä asiantunt?uuksia yhdistävällä osaamisella. Arvioidaan tapahtuman systeemisiä johdannaisvaikutuksia. Tällä tarkoitetaan, että yhden riskin toteutumisella voi olla systeemisiä Avainhenkilöriskin juurisyy Ilmaantuminen (esimerkki syntymekanismista) Ennakointi (ennen, aikana, jälkeen) Ei tiedosteta riskin mahdollisuutta. Ei tunneta toteutumisen vaikuttavuutta. Taulukko 1. Jos tarvittavia riskienhallintatoimenpiteitä esimerkiksi henkilöstön jaksamiseen ei tehdä, voi se pahimmillaan johtaa työntekoa vaarantaviin ilmiöihin, kuten motivaation puutteeseen, sairauspoissaoloihin ja loppuunpalamiseen. Toinen rekrytointivaiheeseen liittyvä riskienhallintakokonaisuus ovat erilaiset etukäteen tehtävät turvallisuusselvitykset, psykologiset ja fysiologiset (esim. Rekrytointivaiheessa tai siirrettäessä henkilöitä organisaation sisällä ei tiedosteta tehtävään tai muutokseen sisältyviä riskejä organisaatiolle. Se, että tunnistetaan tiettyjä avainhenkilöitä ja heihin kohdistuvia riskejä on tietysti hyvä lähtökohta, mutta pelkkä tunnistaminen ei riitä. Haastatteluissa nousi esimerkiksi huoli avainhenkilöiden jaksamisesta erityisesti koronakriisin 2020–2021 liittyvissä johtamistehtävissä. Avainhenkilöriskin mahdollisuuden tiedostaminen edellyttää, että organisaatiossa tunnistetaan tiettyjen tehtävien olevan kriittisiä. Englannin kielessä käytetään nimitystä “cascading risks” eli kasautuvat riskit. Toisaalta, kun avainhenkilö työskentelee organisaation sisällä, niin häneen itseensä saattaa kohdistua erilaisia uhkia, jotka he?astuvat toteutuessaan haitallisesti organisaation toimintaan. Sisäinen valvonta. Hyödynnetään tarvittaessa turvallisuusselvityksiä ja testejä, joilla arvioidaan henkilön valmiuksia toimia tehtävässä. Organisaatiossa edellä mainitut ilmiöt voivat toteutuessaan levitä nopeasti yksittäisistä työntek?öistä koskemaan koko työyhteisöä. Hiipien kasautuvat riskit, jotka ovat periaatteessa tiedossa, mutta joiden systeemisiä vaikutuksia ei tunneta tai niitä on vaikea arvioida (eläköityminen). Koskaan ei välttämättä ole varauduttu riittävästi.” Tämä voidaan tulkita niin, että tosielämän realiteettien kanssa työskentelevät riskienhallintapäälliköt ja -asiantunt?at joutuvat jatkuvasti työssään arvioimaan sitä, mikä on riskienhallinnan hyväksyttävä taso käytännössä. Kuntaorganisaatioiden avainhenkilöriskien juurisyy sekä esimerkkejä sen ilmenemisestä ja ennakoinnista haastatteluista kerätyn tulkinnan perusteella. Haastateltavat tunnistivat nämä selkeiksi käytössä oleviksi riskienhallinnan toimenpiteiksi, mutta olivat silti huolissaan siitä, tehdäänkö nämä hallintatoimenpiteet aina laadittujen suunnitelmien ja proseduurien mukaisesti
Pitkään tiedossa oleva tilanne henkilön eläköitymisestä antaa hyvät lähtökohdat varautumisen toteuttamiselle. 4/21 58 Futura johdannaisriskejä. Yksinkertaisimmillaan varautuminen eläköitymiseen organisaatiossa nähtiin olevan työtehtävien ja hiljaisen tiedon ylös kirjaamista. Se, että avainhenkilöt tekevät vuoroissa tehtäviä, riittää turvaamaan toimintaa lyhyellä aikavälillä, mutta pitkän aikavälin jatkuvuudessa tulisi ottaa huomioon myös niin sanotut työkuormittavuustek?ät. Kuolemaan liittyvään riskiä voidaan vähentää esimerkiksi työhön liittyvässä matkustamisessa. Pahimmillaan se voi ajaa avainhenkilön “toksiseen” mielentilaan, jolloin hän alkaa toteuttamaan “sisäistä sabotointia”. Tämä voi tapahtua siten, että henkilö siirretään omasta tai organisaation näkökulmasta vääriin työtehtäviin. Tämä johtuu siitä, että korvaava henkilö ei ole vielä tiedossa tai resurssien puitteissa koetaan, että henkilöä ei voi rekrytoida samaan aikaan, kun resurssiin vaadittavat määrärahat menevät eläkkeelle jäävän henkilön palkkoihin. Näin ollen toiminta voi hankaloitua huomattavasti, jos sisäisen sabotoinnin annetaan toteutua. Haastateltujen kokemus oli kuitenkin, että tämä ei useinkaan toteudu käytännössä. Koronakriisin hoidossa avainhenkilöiden turvaaminen on ollut erityisen tärkeää. Välttämällä “yhdessä menemistä” vähennetään riskiä, että mahdollisesti esimerkiksi organisaation koko johtoryhmä menetettäisiin samassa liikenneonnettomuudessa. Poistuma toteuttaa avainhenkilöriskin välittömästi, minkä seurauksena organisaation toiminta vaikeutuu äkisti ja pahimmassa tapauksessa voi jopa keskeytyä. Käytännössä kerätyn tiedon uudelleen jalkauttaminen saattaa kuitenkin osoittautua hankalaksi. Yhtenä varautumiskeinoina tähän nähtiin muun muassa sisäinen valvonta. On tietenkin elintärkeää, että vältetään taudin aiheuttama akuutti uhka, mutta pidemmän aikavälin mielenterveyden haasteet olisi myös tärkeää miettiä ennalta. Yhdeksi tehokkaimmasta keinoksi nähtiin yhdessä työskentely, jolloin avainhenkilö voi ”kädestä pitäen” jakaa uudelle avainhenkilölle työn hoitamisen kannalta oleellista tietoa. Monet hyvin yksinkertaiset riskienhallintakeinot olisivat erittäin tehokkaita, mutta samalla perin inhimillisestä syystä vaikeasti toteutettavissa, koska ne vaatisivat halujemme, toiveidemme ja tottumuksiemme vastaista käyttäytymistä: Onko yhdessä matkustamisen mukavuus organisaation toiminnan jatkuvuuden turvaamista tärkeämpää. Toiminnan jatkuvuuden kannalta voisi kuitenkin olla tehokkaampaa, Avainhenkilöriskit oppivassa ja mukautuvassa kaupunkiorganisaatiossa. Jos yhdellä henkilöllä on mahdollisuus kriisiyttää organisaation toimintaa, niin toimintaa tulisi seurata tarkemmin, jolloin myös ehkäiseviin toimenpiteisiin voidaan tarttua aiemmin. Haastatteluaineiston pohjalta voidaan sanoa, että kokonaisvaltaista näkökulmaa riskienhallintaan olisi erittäin tärkeää kehittää. Avainhenkilön motivaation puute ei siis aja vain yhtä yksittäistä henkilöä ahdinkoon vaan voi viedä muut mukanaan. Tämä saattaa aiheuttaa tyytymättömyyttä (jopa katkeruutta) ja motivaation puutetta työssä. Avainhenkilöriskien toteutuminen, edellä mainituista syistä, voi johtaa kerrannaisvaikutuksena myös moniin muihin riskeihin, kuten maineriskeihin tai yleiseen työhyvinvointiin liittyviin riskeihin. Sisäisellä sabotoinnilla tarkoitetaan muun muassa toimintaa, jossa avainhenkilö voi luoda epätervettä työilmapiiriä ja jopa viedä toimintaa sekä tavoitteita organisaation kannalta väärään suuntaan. Usein pitkän uran aikana henkilö on ehtinyt kerryttää paljon erityisosaamista ja tietopääomaa, puhumattakaan laajoista verkostoista ja niiden hallinnasta. Työilmapiirin tuhoaminen voi johtaa työntek?öiden irtisanoutumisiin tai sairauspoissaoloihin. Henkilö voi esimerkiksi tarkoituksella tai vahingossa vahingoittaa organisaation mainetta sosiaalisessa mediassa, jos hän on ylikuormittunut ja tyytymätön työtehtäväänsä. Tällöin avainhenkilön, erityisesti sellaisen jolla on paljon alaisia ja valtaa, on mahdollisuus tarkoituksella vaikeuttaa organisaation toimintaa. Yksi hyvin ennakoitavissa oleva avainhenkilöriskin muoto on eläköityminen. Uuden työntek?än voi olla hankala tarttua työtehtäviin pelkän kirjoitetun materiaalin kautta. Useimmiten avainhenkilöriskillä viitataan siihen mahdollisuuteen, että yrityksen toiminnan kannalta tärkeä henkilö poistuu tehtävästään siirtymällä organisaation sisällä toisiin tehtäviin tai irtisanoutuu. Yllättävät poistumiset voivat johtua myös esimerkiksi henkilön kuolemasta tai nopeasti etenevästä vakavasta sairastumisesta, jonka vuoksi henkilö ei ole enää työkykyinen. On myös mahdollista, että avainhenkilöriski syntyy organisaatioon sattumalta
Toista ääripäätä edusti näkemys, että avainhenkilöitä ei ole, kun toinen ääripää oli tehdä tarkkoja selvityksiä organisaatioiden kriittisistä tehtävistä ja niiden avainhenkilöistä. Toiset organisaatiot eivät halunneet suoraan määritellä avainhenkilöitä tai nostaa avainhenkilöriskejä esille. Se, että työntek?ä pystyy sovittamaan työn ja vapaa-ajan on enenevässä määrin ollut kasvava työelämän vetovoimatek?ä. Varautumisen näkökulmasta haastatteluissa puhuttiin työn vetovoimatek?öistä ja siitä, kuinka (avain)henkilö saadaan sitoutettua organisaatioon. Tämä tarkoittaa kilpailukykyistä palkkaa, lomia ja etätyön mahdollisuutta. Yhtenä varautumiskeinona tähän nähtiin organisaation prosessien kuvaaminen. Tavoitteiden saavuttamiseksi työmäärä saattaa venyä kohtuuttomaksi, jolloin tuntipalkka saattaa muodostua todellisuudessa pienemmäksi kuin virka-aikaan tehtävä kunnallinen työ. Haastatteluiden perusteella voidaan sanoa, että tulevaisuudessa yhä tärkeämpänä työntek?öiden sitouttamista tuottavana tek?änä pidettiin työn koettua merkityksellisyyttä. Yksityisellä puolella palkka voi näennäisesti olla suurempi, mutta palkan ehtona voi olla erilaisia tulos-/ myyntitavoitteita. Jos prosessit on kuvattu riittävän tarkasti vaaditun osaamisen näkökulmasta, niin siihen on todennäköisesti helpompi löytää korvaava henkilö. Vaikka riskienhallinnan näkökulmasta kyseessä olisi selkeä pienen yksikön tai henkilön erityisosaamisesta muodostunut riski, niin riskin näennäinen vastuuhenkilö ei välttämättä näe asiassa ongelmaa. Yleisenä varautumisen muotona nähtiin organisaation ja työn vetovoimatek?öistä huolehtiminen. Palkkavertauksia tehdään helposti pääkaupunkiseudun suuriin pörssiyrityksiin ja silloinkin “Vice President -titteleiden ansioihin”, kuten yksi haastatelluista totesi. Toisaalta pohdittiin myös sitä, että käsitys merkittävästi matalammasta palkkatasosta saattaa olla vanhentunut tai perustuu vertailuharhaan. Työtehtävien sisältöjä saattaa myös olla vaikea verrata toisiinsa. Muutama haastateltava nosti esiin haasteellisuuden, joka liittyy organisaatioiden haluun puhua avainhenkilöistä. Näin vältetään se, että uusi työntek?ä aloittaa täysin tyhjästä tai pelkän kirjallisen ohjeistuksen avustamana. Jo yhden avainhenkilön korvaaminen nopealla aikavälillä voi olla hankalaa. Tässä kilpailussa kasvukeskuksilla on usein etulyöntiasema. Tällöin tehtävään rekrytointi voi venyä hyvinkin pitkäksi. Markkinoilla ei ole välttämättä tarjolla korvaavaa osaamista. Hyvin erityistä osaamista vaativiin tehtäviin työmarkkinoiden tarjonta on usein niukkaa. Oman riskikategoriansa muodostavat irtisanoutumiset tai pahimmillaan jopa joukkoirtisanoutumiset. Joskus huippuosaajien rekrytointi voi olla kokonaan väärä lähestymistapa. Tällaisen riskin toteutuessa voidaan joutua miettimään koko työprosessi uudelleen ja muuttamaan ennen toiminutta toimintatapaa. Haastateltujen näkemykset tästä s?oittuivat kahden ääripään välille. Haasteeksi lienee siis osittain muodostunut myös avainhenkilön tulkinnanvarainen ja epäselvä määritelmä. Kun katsotaan avainhenkilöitymistä tuottavia tek?öitä/ tunnusmerkkejä (tietopääoma, verkostojen hallinta, erityisosaaminen, suuri vastuualue, valta) niin on mahdollista, että jokainen tek?ä tuo tehokkuuden ja toimivuuden Jani Voutilainen & Marko Ahvenainen. Yhteenvetoa ja pohdintaa Avainhenkilöriskejä, onko niitä. Vaihtoehtoisesti voitaisiin miettiä vähemmän kokeneita työntek?öitä, mutta sellaisia, joilla on motivaatio ja halu oppia ja kasvaa tehtävään. Tällöin riskistä voi tulla tabu ja tabusta riski. On myös huomattava, että kilpailu ei rajoitu julkinen-yksityinen väliseksi vaan myös julkinen sektori kilpailee organisaatioja kuntatasolla keskenään parhaista tek?öistä. Näin myös työntek?än sitoutuminen organisaatioon vahvistuu. Se antaa myös mahdollisuuden kahdentaa työtehtäviä ja tunnistaa pullonkauloja, joissa osaaminen organisaatiossa on liian ohutta. 59 4/21 F että jonkin aikaa kustannetaan kahden henkilön palkka. Näillä viitattiin muun muassa etätyömahdollisuuksiin, lomien pituuteen ja yleisesti henkilökohtaisen elämän sovittamiseen työelämään. Toisaalta esiin nousi myös mahdollisesti matalampaa palkkaa julkisella sektorilla kompensoivat tek?ät. Usein ajatellaan, että osaamista voidaan ostaa organisaation ulkopuolelta tarvittaessa. Joskus on kuitenkin tilanteita, joissa henkilö saattaa ylläpitää esimerkiksi järjestelmää, jonka käytön vain hän hallitsee. Varsinkin erityisosaamisen kohdalla koettiin, että kuntaorganisaation palkkataso ei ole riittävän kilpailukykyinen
Henkilön poistuminen voi olla siis myös mahdollisuus toiminnan uudistamiselle. ISO-31000-standardin mukaisesti riski on uhka tai mahdollisuus. Häiriön adaptiivisen vastaanottovaiheen jälkeen siirrytään palautumiseen. Aineistosta voidaan kuitenkin nähdä useita avainhenkilöriskin positiivisia mahdollisuuksia. Riskien arvioinnin rinnalla, ja koska riskiä ei voida tulevaisuuden tapahtumana mitata, voitaisiin yrittää kehittää keinoja mitata organisaation haavoittuvuutta eli haurautta. Avainhenkilöriskit oppivassa ja mukautuvassa kaupunkiorganisaatiossa. Kriisin myötä uudistumisen ajatus vastaa sitä, mitä Taleb kuvaa “antihauraaksi” eli tiettyyn rajaan asti kriiseistä hyötyväksi systeemiksi (Taleb 2013). Tutkimuksessa avainhenkilöriskiä ei suoraan nähty mahdollisuutena, vaan se konkretisoitui uhaksi. Tätä kutsutaan usein myös yleiskäsitteenä varautumiseksi. Tämä voidaan aloittaa kuvaamalla organisaation keskeisiä tehtäviä, prosesseja sekä näihin liittyviä henkilöitä. Avainhenkilöriskin toteutuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että organisaatio on vaarassa kadottaa avainhenkilöpiirteensä. Tämän vuoksi avainhenkilöriskienhallinnassa tulisi keskittyä organisaation avainhenkilöpiirteisiin eli niiden tek?öiden kvanti?oimiseen, jotka tuottavat organisaatioon mahdollista haavoittuvuutta/haurautta. Lopuksi Haastatteluista saatujen näkemysten perusteella voidaan todeta, että havainnot sopivat teoriaan. Toimenpiteillä pyritään turvaamaan organisaatioiden tuottamien ja niiden toimiakseen tarvitsemien palveluiden riittävä taso häiriötilanteessa sekä minimoimaan häiriön kesto. Jos avainhenkilö on tehnyt sisäistä sabotointia ja vienyt tavoitteita väärään suuntaan, on se voinut johtaa myös työyhteisön pahoinvointiin. 4/21 60 Futura mukana myös mahdollista haavoittuvuutta organisaatioon. Tällöin toiminnan seuraukset voivat ainakin osittain päättyä tai ainakin lieventyä. Varautumisvaiheessa organisaatio pyrkii tekemään erilaisia riskienhallintatoimenpiteitä ja näin vähentämään uhkia ja vaaroja sekä näiden negatiivisia vaikutuksia. Vaikka tilanteeseen on varauduttu ja valmistaviin toimenpiteisiin ryhdytty, on aina mahdollista, että riski pääsee puolustuslinjan läpi, jolloin joudutaan siirtymään reagoiviin toimenpiteisiin. Tämä havainto voinee liittyä siihen, että kaupunkien riskienhallinta on pääosin uhkien hallintaa, eikä positiivisen riskin mahdollisuutta oteta huomioon. Samankaltaista ajattelutapaa voisi soveltaa mahdollisesti soveltaa myös muihinkin riskityyppeihin. Kriiseistä oppivan ja tulevaisuusresilienssiin pyrkivän organisaation tulisi uudistua kriisin myötä ja nousta häiriötä edeltävää tilaa paremmalle tasolle kriisinsietokyvyssään. Kaupunkien riskienhallinnassa tämä tarkoittaa esimerkiksi kuntaorganisaation riskien arviointia, valmiussuunnittelua ja jatkuvuudenhallintaa. Jos organisaatio tunnistaa omat avainhenkilöpiirteensä, se voi paremmin hallita ja ehkäistä niihin kohdistuvia uhkia. Avainhenkilöriskin ilmeneminen voidaan sijoittaa riskienhallinnan näkökulmasta kolmeen temporaaliseen ulottuvuuteen: ennakoituva, reagoituva ja palautumiseen liittyvä. Tulevaisuudessa on paljon tilastollista todennäköisyyksiin perustuvaa ennustettavuutta, mutta yllätyksiä on vaikea ennakoida keskiarvoiseen käyttäytymiseen palautetuilla näkemyksillä. Esimerkiksi, jos toksinen avainhenkilö irtisanoutuu työstään, syntyy negatiivisesta riskistä positiivinen mahdollisuus. Koska avainhenkilöriski on organisaatioon, ei henkilöön sinänsä liittyvä piirre, on tärkeää, että organisaatiolla on itsere?ektioon pohjautuva ymmärrys omista avainhenkilöriskipiirteistään. Tämä vastaa kirjallisuudessa ilmaistua jakoa, jossa kriisinhallinta jaetaan kolmeen luokkaan: valmiuteen (readiness), vasteeseen/reagointiin (response) ja palautumiseen (recovery) (Ramezani & Camarinha-Matos 2020). Määritelmänsä mukaan varautumisella tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään etukäteen varmistamaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen ja mahdollisesti tarvittavat normaalista poikkeavat toimenpiteet häiriötilanteissa (Sanastokeskus 2017). Edellä mainitut asiat ovat haastatteluista nousseita huomioita, mutta yhtä tärkeää kuin mitä on sanottu oli myös se, mitä jäi sanomatta. On tärkeää tiedostaa, että avainhenkilö ei ole lähtökohtaisesti uhka organisaatiolle vaan hän on usein välttämätön ja piirteenä eroon pääsemätön osa toimivan organisaation olemusta. Palautumisvaiheen tarkoituksena on nostaa palvelu tasolle jolla se oli ennen häiriötä. Valmiudella tarkoitetaan proaktiivista pyrkimystä tunnistaa, ennalta ehkäistä ja poistaa mahdollisia riskilähteitä ja niiden negatiivisia seurauksia
61 4/21 F Lähteet Asiantunt?ahaastattelut: 14.5.2021, Vantaa 25.5.2021, Espoo 26.5.2021, Tampere 28.5.2021, Helsinki 31.5.2021, Turku 3.6.2021, Oulu Kirjallisuus: Gigerenzer, Gerd (2015): Riskitietoisuus. Kuluttajille. Jani Voutilainen & Marko Ahvenainen. Sanastokeskus TSK ry, Helsinki. Siilasmaa, Risto & Catherine Fredman (2018): Paranoidi optimisti. International Standards Organization (ISO) (2018): Risk Management: ISO 31000. Sisäministeriön julkaisu 3/2016. <https://tukes.?/koti-ja-vapaa-aika/kodin-kemikaalit/terveydelle-vaaralliset-kemikaalit/ mita-vaara-ja-riski-tarkoittavat->. Basic Books, New York. Turvallisuusja kemikaalivirasto (Tukes). Terra Cognita Oy, Helsinki. Papineau, David (1996): Many Minds are No Worse than One, British Journal for the Philosophy of Science 47(2), s. 233–241. Uusintapainos: Philosophical Papers Volume Two, 1986. Taleb, Nassim (2013): Antihauras. Terra Cognita Oy, Helsinki. Ramezani, Javaneh. (2020): Approaches for resilience and antifragility in collaborative business ecosystems, Technological Forecasting and Social Change Vol. Noudettu 15.6.2021. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Oxford University Press, Oxford. Sisäministeriö (2016): Suomen kansallinen riskiarvio 2015. The New Science of Cause and E?ect. Tukes (2021): Mitä vaara ja riski tarkoittavat. Pearl, Judea & Dana Mackenzie (2018): The Book of Why. 151, February 2020, 119846 Sanastokeskus (2017): Kokonaisturvallisuuden sanasto. Asioita, jotka hyötyvät epäjärjestyksestä. & Camarinha-Matos, Luis. Lewis, David (1980): A Subjectivist’s Guide to Objective Chance
Tarkat vastaukset vaihtelevat tahallisesta sokeudesta asuntomarkkinakuplaan, kasvihuonekaasujen määrän holtittomaan kasvuun sekä eläinten järjestelmälliseen hyväksikäyttöön. Markku Wilenius KATSAUS Globaalien riskien hallinta uudella syvenevän kompleksisuuden aikakaudella 1 K u va Ju h o K u va Vakuutusja ?nanssisektoreilla maapallonlaajuisten riskien ennakointi on kriittisen tärkeää. Juuri tässä vaiheessa odottamattomien suurten tapahtumien, joita voimme kutsua X-tapahtumiksi (extreme events, Xevents), todennäköisyys kasvaa. Yhteinen nimittäjä on se, että a) ne tulivat täydellisenä yllätyksenä 99 prosentille ihmisistä ja b) niillä kaikilla on kauaskantoisia seurauksia globaaleille järjestelmillemme. 1 Tämä kirjoitus on hieman muokattu versio englanninkielisestä tekstistä, joka on kirjoitettu InsuResilience Annual Report 2020 – vuosikertomukseen ja sen ’Kohti resilientimpää maailmaa’ (Towards a More Resilient World) -teemaan (Wilenius 2021). esim. Siirtyminen uuteen aikakauteen Mitä yhteistä on sellaisilla laaja-alaisilla maailmanlaajuisilla ilmiöillä kuin vuoden 2008 ?nanssikriisi, todella hälyttävä ilmastonmuutoksen eteneminen viimeisten kymmenen vuoden aikana ja nykyinen pandemian aiheuttama talouden romahdus. On olemassa sekä yleisiä että myös joitakin erityisiä vastauksia kysymykseen siitä, miksi tällaisia tapahtumia esiintyy. On hyödyllistä pohtia myös globaalien riskien vaihtoehtoisia kehityssuuntia. Yleinen vastaus on, että ne ovat kaikki seurausta yhteiskuntamme kompleksisuuden dramaattisesta kasvusta, jota nopeuttaa talouden globalisaatio ja uusien teknologioiden eskaloituminen. Uusi aikakautemme vaatii uusia ideoita, rakenteita ja järjestelmiä, joilla voidaan käsitellä sekä hallita tämän vuosisadan maailmanlaa. Tässä esitetään viisi tulevaisuuskuvaa niistä. IPCC:n raportti: Masson-Delmotte 2018). Näin rajun maailmanlaajuisen kehityksen lopputulos on ilmeinen: astumme nyt uuteen, hyvinkin myrskyisään aikakauteen, jossa on ennennäkemättömiä haasteita ja mahdollisuuksia (ks. 4/21 62 Futura Akateeminen johtaja Dubain Tulevaisuusakatemia; Tulevaisuuden tutkimuksen professori Turun yliopisto; Planetaarisen tulevaisuuden professori UNESCO markku.wilenius@utu.
Siirtyminen riskistä epävarmuuteen Covid-19-jälkeisessä maailmassa näyttää siltä, että on olemassa erilaisia vaihtoehtoisia polkuja tulevaisuuteen. On selvää, että tarvitsemme paljon joustavamman ja kestävämmän globaalin järjestelmän. Tästä näkökulmasta tarvitsemme instituutioita ja mekanismeja, jotka vastaavat uusien vaarojen kasvavaan vaikutukseen. Meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä voidaksemme käsitellä ja hallita yhteisiä huolenaiheitamme maailmassa, joka on dramaattisesti globalisoitunut viimeisten 15 vuoden aikana. Taistelu nykyistä pandemiaa vastaan on osoittanut selvästi, että on olemassa maailmanlaajuinen johtajuusvaje, millä on katastrofaalisia seurauksia monille talouksille. Sillä on oltava seuraavat ominaisuudet uusien globaalien riskien edessä: a) olennaista tietoa vaihdetaan helposti ympäri maailmaa niiden alkuperästä riippumatta, b) päätökset tehdään nopeasti ja niiden toteuttamiseen ryhdytään viipymättä ja c) täytäntöönpano tapahtuu maailmanlaajuisesti. Ottaen huomioon kuolemantapausten suuren määrän ja velkarasituksen massiivisen lisääntymisen, toipuminen nykytilanteesta tulee olemaan pitkä ja vaivalloinen matka. Tarvitsemme lisää sietokykyä järjestelmiimme, mikä tarkoittaa, että meidän on suunniteltava uutta aikakautta, jossa hallitukset rakentavat paljon vahvempia koordinointija yhteistyösuhteita maailmanlaajuisen uhan ilmaantuessa. Tarvitsemme kipeästi mekanismeja, jotka suojaavat meitä riskeiltä, jotka aiheutuvat häikäilemättömistä toimenpiteistämme luontoa kohtaan Ilmastoja katastro?riskivakuutus on toteuttamiskelpoinen toimenpide yhä useammille ääri-ilmiöille alttiille yhteisöille. Koska ilmastonmuutos vaarantaa talouden vakauden, meidän on löydettävä uusia tapoja käsitellä tätä ennennäkemätöntä tilannetta. Olipa haaste sitten estää terveysriskien kasvaminen pandemioiksi tai luoda tehokkaita toimenpiteitä ilmastonmuutoksen kiihtymistä vastaan, meidän on kyettävä tekemään kaikki paljon paremmin kuin tähän mennessä Covid-19:n jälkeisessä maailmassa. Koska katastro?en aiheuttamat maailmanlaajuiset taloudelliset tappiot ovat nyt keskimäärin yli 300 miljardia dollaria vuodessa, on aika käyttää taloudellista suojaa. Olipa kyse ehkäisystä, välttämisestä tai sopeutumisesta, on selvää, että tarvitsemme uusia työkaluja, jotka vastaavat paremmin edessä oleviin haavoittuvuuksiin. Systeeminäkökulma opettaa meille seuraavan tärkeän asian: Jos haluamme käsitellä kohtaamiemme ongelmien kompleksisuutta oikein, on kriittisen tärkeää, että hallintamekanismi kuvastaa järjestelmän kompleksisuutta. Tarvitaan toimenpiteitä, jotka ovat ennakoivia ja jotka vastaavat ongelman kompleksisuutta. Vakuutus on tehokas ilmastonmuutokseen vaikuttava toimenpide, joka auttaa käsittelemään ja hallitsemaan riskejä. Uuden aikakauden kynnyksellä havaitsemme, että 1900-luvun kansalliset ja alueelliset valvontamekanismimme yhdessä usein suhteellisen heikkojen ylikansallisten mekanismien, kuten YK:n kanssa ovat väistämättä vanhentuneita. 63 4/21 F juisia riskejä. Lisäksi tarvitaan parempaa tietoisuutta ja ymmärrystä, joka johtaa todellisiin toimiin. Hallitukset integroivat yhä enemmän ilmastoja katastro?riskivakuutuksia sekä muita riskirahoitusvälineitä kattaviin riskienhallintastrategioihinsa, kun ne kamppailevat ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten kanssa. Maailman talousfoorumin COVID19 Risks Outlook -raportissa (World Economic Forum 2020b) todetaan, että Covid-19:n jälkeen maailma saattaa olla paljon nationalistisempi, ristiriitaisempi ja jakautuneempi kuin ennen. Markku Wilenius. Juuri ennen globaalin pandemian alkua julkaistussa World Economic Forumin (2020a) raportissa kuusi seitsemästä tunnistetusta suuresta uhasta liittyi ympäristöön. Hinta siitä, että nykyinen järjestelmämme ei pysty reagoimaan nopeasti ja asianmukaisesti, on yksinkertaisesti liian korkea niin hallituksille kuin myös yksilöille, perheille ja muille yhteisöille. Toisaalta on myös mahdollista, että siirrymme kohti vahvempaa kollektiivista tietoisuutta ja maailmanlaajuista toimintaa. Meidän on suunniteltava asioita etukäteen, jotta voimme paremmin hallita katastro?en kustannuksia, taata ennakoitavissa oleva ja oikea-aikainen pääsy tarvittaviin resursseihin ja lopulta suunnitella pitkän aikavälin ?nanssivaikutuksia (World Bank Group 2017)
Viisi erilaista skenaariota voidaan ekstrapoloida erilaisten mahdollisten tulosten korostamiseksi 2 : Ensinnäkin, kaoottisen globalisaation maailmassa koordinoimaton reagointi ja sattumanvaraiset toimenpiteet johtavat kroonisiin vaihteluihin ilman taloudellisen ja sosiaalisen vakauden järjestelmällistä uudelleenrakentamista hyvin organisoidun politiikan avulla. Kasvava epäluottamus kansainvälisiä instituutioita kohtaan ja jatkuvat taloudelliset ongelmat murentavat Pariisin sopimukseen perustuvien kansallisten ilmastopolitiikkojen rakentamista. Kansainvälisiä 2 Nämä skenaariot on alunperin esitetty Stockholm Environment Instituten tutk?oiden raportissa ‘A breakdown in globalization or a world committed to sustainability. Toiseksi globaali koordinointi on ollut heikkoa. villit kortit ja mustat joutsenet – sekä skenaarioita tapahtumista, joita normaaleissa riskilaskelmissa esiintyy tuskin ollenkaan, mutta jotka todellisessa maailmassa voivat ilmaantua tuntemattomien tek?öiden seurauksena. 4/21 64 Futura Nykyisen pandemian opit tulevat kolmesta eri virrasta: Ensinnäkin suurten maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Brasilian, hidas reagoiminen on tullut heille kalliiksi. Toiseksi voimme päästä kylmän rauhan maailmaan. Kasvavan kompleksisuuden aikakaudella näemme maailman, jossa perinteinen riskien arvioinnin arvo vähenee jonkin verran, kun taas epävarmuuksien ymmärtäminen nousee kriittisen tärkeäksi. Laadullisten työkalujen parempi hyödyntäminen tulevaisuuden vaihtoehtojen arvioimiseksi avaa mahdollisuuksia laajentaa näköalojamme ja ajatella globaalin kehityksen eri suuntia. Tarvitaan laadullisia skenaarioita, jotka sisältävät tek?öitä, joita ei voida mallintaa – mukaan lukien ns. Yhteistyö ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi kärsii voimakkaasti. Maailman terveysjärjestön (WHO) budjetti on suunnilleen sama kuin keskimääräisen sairaalan budjetti, joten siltä on kohtuutonta odottaa, että se kykenisi tähän tehtävään nykymuodossaan. Nykyisessä pandemiassa monet maat eivät ole huomioineet WHO:n varoituksia. Ainoa mahdollinen ratkaisu on varautua monenlaisiin tilanteisiin ja olla valmis reagoimaan välittömästi, jos tulevaisuustutkallemme ilmestyy jotain odottamatonta. Kumpikin lohko muodostaa oman verkkonsa ja asettaa toiselle esteitä ja tari?eja. Globaalien riskien hallinta uudella syvenevän kompleksisuuden aikakaudella. Five scenarios for exploring the postCovid-19 world’ (Talebian & Kemp-Benedict 2020). Vaikka tarvitsemme edelleen tiettyjä määrällisiä välineitä vakuutustuotteiden riskien laskemiseen sekä aiempia tietoja ennusteidemme varmistamiseksi, tarvitsemme myös – yhä kompleksisemman aikakauden myötä – uusia, laadullisempia lähestymistapoja riskien arvioimiseksi, joista meillä ei ole historiallista tietoa. Me tarvitsemme joitakin yhteisiä perussääntöjä ja tähän työhön valtuutetun toimielimen. Kolmanneksi on olemassa vastuullisen globalisaation vaihtoehto. Pohditaanpa tätä Covid-19:in jälkeisen maailman yhteydessä. Mitkä ovat vaihtoehtoisia reittejä. Dynaamisen ja rakenteellisen epävarmuuden maailmassa tämä lähestymistapa ei kuitenkaan enää riitä. Kvantitatiivinen ennuste ja todennäköisyysarvioinnit voivat olla riittäviä melko determinististen järjestelmien olosuhteissa, jotka sisältävät vain muutamia muuttujia ja palautesilmukoita. Tieteeseen perustuva tieto on ainoa todellinen vaihtoehto toimintamme rakentamiseksi tietämyksen varaan epämääräisten poliittisten olettamusten tai etujen s?asta. Tarvitsemme siis enemmän ymmärrystä ja kokonaisvaltaisempaa käsitystä siitä, mitä todella on tapahtumassa. Tulevaisuudessa on välttämätöntä, että vastaus on nopeampi ja lujempi. Jotta varmistetaan nopea ja tehokas vastaus riittävän laajassa mittakaavassa, on olennaista, että tiedeyhteistyötä lujitetaan edelleen. Tämä johtuu siitä, että kvanti?oitujen todennäköisyyksien käyttö, jopa niiden, jotka on johdettu tiukasta trendianalyysistä, voi tuottaa joko erittäin epätarkkoja tai liian luottavaisia tuloksia, uudenlaisen epävarmuuden vallitessa. Kolmanneksi, vaikka tieteellistä yhteistyötä on lisätty viruksen ymmärtämiseksi ja rokotteen kehittämiseksi, kerättyä tietoa salataan edelleen liikaa taloudellisten etujen tai muiden syiden vuoksi. Maailma on jaettu kahteen lohkoon, kuten oli tilanne myös suurimman osan viime vuosisadasta, mutta tällä kertaa jako on luonteeltaan paljon talouspainotteisempi Yhdysvaltojen ja Euroopan lohko kiinalaista vastaan. Lisäksi hallituksilla on oltava velvollisuus noudattaa sen neuvoja. Maailmassa on uusi yhteys, koska uutta koronavirusta vastaan tarkoitettua rokotetta jaetaan koordinoidusti
Neljänneksi on mahdollisuus ajautua muurien maailmaan. InsuResilience GlobalPartnership. A breakdown in globalization or a world committed to sustainability. Wilenius, Markku (2021): Perspective: Towards a More Resilient World. Five scenarios for exploring the post-COVID-19 world. Covid-19-kokemus toimii loistavana oppimismahdollisuutena uudelle, hallitsemattomalle ja maailmanlaajuiselle riskien aallolle, mikä luo uutta yhteenkuuluvuutta valtioiden kesken. Markku Wilenius. Tässä vaiheessa se mitä me voimme kuitenkin tehdä, on tähdätä kestävyyteen ja kriisien sietokyvyn vahvistamiseen. Haettu 15.11.2021: <https://www.weforum.org/reports/the-global-risks-report-2020>. 65 4/21 F instituutioita vahvistetaan ja muita mahdollisia vaiheittaisia vaikeuksia hillitään, myöskin koordinoidusti. <https:// www3.weforum.org/docs/WEF_COVID_19_Risks_Outlook_Special_Edition_Pages.pdf>. Tämän seurauksena maailmantalous joutuu vuosien taantumaan, jota pahentaa opportunistinen ja itsekeskeinen politiikka. Kansalliset valtiot ja jopa koko kansainvälinen yhteisö turvautuvat enemmän tieteeseen ja näyttöön perustuvaan politiikkaan. Annual Report 2020. A Preliminary Mapping and Its Implications. Haettu 18.11.2021. Insight Report. May 2020. Ilmasto ei ole poliittisella asialistalla. Kun maailmanlaajuisia tuotantoja kauppaverkostoja arvioidaan uudelleen, keskitytään voimakkaasti kansalliseen ja paikalliseen resurssitehokkuuteen. Viidenneksi voimme myös siirtyä mukautuvan mosaiikin maailmaan. Tässä painopiste on arvoketjujen paikallistamisessa, kun taas kansainväliset instituutiot tarjoavat alustan jatkuville toimille hillitä haitallisia ympäristövaikutuksia ja vastata YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kaikki nämä tulevaisuuskuvat ovat mahdollisia, vasta äsken koetun ja edelleen vaikuttavan Covid-19:n jälkeen. and eric Kemp-Benedict (2020). Kansakunnat keskittyvät kaikin tavoin omien etujensa hoitamiseen, mistä kärsivät kaikki ylikansalliset instituutiot. World Bank Group (2017): Sovereign Climate and Disaster Risk Pooling. Guide the integration of Climate and Disaster Risk Finance and Insurance solutions in global climate change and resilience frameworks. Lähteet Talebian, Sara. World Economic Forum (2020a): The Global Risks Report. Tämä pirstoutuminen juontuu Covid-19: sta, joka pakottaa maailmanlaajuiseen eristäytymiseen. Workstream 1: Strategic Guidance & Convergence. World Economic Forum (2020b): COVID-19 Risks Outlook. LeadIT Brief 7. 29th August, 2020. Luettavissa: <https://annualreport. World Bank Technical Contribution to the G20. Managing global risks in the new age of growing complexity. Lisääntyvien ympäristöja ilmasto-ongelmien paineessa hallitukset ovat sitoutuneet siirtämään taloutensa fossiilisten polttoaineiden jälkeiseen aikaan. World Bank Group. <http://www.industrytransition.org/insights/scenarios-exploring-post-covid-world>. Itse asiassa on vaikea tunnistaa yhtä skenaariota tai tulevaisuuskuvaa, joka olisi todennäköisempi kuin muut. insuresilience.org/perspective-towards-a-more-resilient-world>. The World Economic Forum. In Partnership with Marsh & McLennan and Zurich Insurance Group. 15th Edition. <https://documents1.worldbank.org/curated/ en/837001502870999632/pdf/118676-WP-v2PUBLIC.pdf>
Yritysten toimintaympäristöä ajatellaan silloin erityisen nopeasti muuttuvana, epävakaana ja epävarmana. Kurki KATSAUS Strateginen ennakointi VUCA-maailmassa Professor of Practice, dosentti Teknologian tutkimuskeskus VTT nando.malmelin@vtt.. Roy Amaran (1981) muotoilemat tulevaisuudentutkimuksen periaatteet korostavat tulevaisuuden ennakoinnin epävarmuutta. Nando Malmelin Usein todetaan, että elämme epävarmassa VUCA-maailmassa, jossa strateginen johtaminen on hankalaa ja jossa liiketoiminnan kehityspolkuja on vaikea ennustaa. Tulevaisuuden luotaaminen ei vapauta epävarmuudesta, mutta se selkiyttää ymmärrystä muutosten syistä ja seurauksista, ja tuo esille erilaisia toimintavaihtoehtoja, jotka voivat tehdä toivottua tulevaisuutta todennäköisemmäksi. 4/21 66 Futura FT, erikoistutk?a Teknologian tutkimuskeskus VTT so?.kurki@vtt.. VUCA on herättänyt huomiota ja saavuttanut suosiota kiinnostavana terminä, jolla on viitattu toimintaympäristön yleiseen epämääräisyyteen. So. Siitä on tullut eräänlainen yleiskäsite, joka edustaa vaikeasti ennakoitavaa toimintaympäristöä. Strategista ennakointia hyödynnetään yrityksissä tyypillisesti uusien liiketoimintamallien ja kehittyvän teknologian vaikutusten kartoittamiseen sekä epävarmuuden hallitsemiseen (Daheim & Uertz 2008; Rigby & Bilodeau 2007). Tulevaisuuden epävarmuus on tulevaisuudentutkimuksen peruslähtökohta. Näin ollen ennakointiin sisältyy aina ajatus tulevaisuuteen vaikuttamisesta. Strateginen ennakointi on tulevaisuudentutkimuksen osa-alue, jonka tarkoitus on auttaa organisaatioita ymmärtämään toimintaympäristön epävarmuutta sekä testaamaan ja rakentamaan organisaatioon strategisia toimintamalleja. Niiden mukaan tulevaisuutta ei voida ennustaa, koska ei ole yhtä deterministisesti määräytyvää tulevaisuutta, vaan tulevaisuus muodostuu nykyhetken toimista ja niiden ohjaamista kehityskuluista. Näiden lisäksi strateginen ennakointi tukee esimerkiksi innovointia ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien etsimistä sekä organisaatioiden uudistumiskykyä ja strategista ketteryyttä (Antonacopoulou 2010, Bodwell & Chermack 2010; Rohrbeck & Gemuenden 2011; van der Duin & den Hartigh 2009; Vecchiato 2012).
VUCA-jäsennys on kehitetty, jotta toimintaympäristön muutoksia ja epävarmuuksia voidaan jäsentää ja ymmärtää syvällisemmin. Baran & Woznyj 2020). Näistä ensimmäinen korostaa kyvykkyyttä vaihtaa näkökulmaa tulevaisuuteen ja erilaisia menetelmiä kehittää vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia. Bennett & Lemoine 2014). Tästä lähtökohdasta on mahdollista nostaa esiin kiinnostavia näkökulmia VUCA-maailman ja ennakointikirjallisuuden yhtymäkohtiin. VUCA ennakointikirjallisuudessa Vaikka VUCA-termi lähtökohtaisesti pyrkii epävarmuuden lähteiden tarkempaan ymmärtämiseen ja mahdollistamaan hienojakoisemman strategisen pohdinnan epävarmuudessa toimimisesta, termiä ei tarkastella kirjallisuudessa erityisen systemaattisesti. Lyhenne perustuu englannin kielen sanoihin volatility, uncertainty, complexity ja ambiguity. Esimerkiksi strategiakirjallisuudessa on esitetty (Bennett & Lemoine 2014), että VUCA-termin yleistyminen saattaa jopa johtaa ennakoinnin ja strategisen suunnittelun vähentymiseen ja tulevaisuusperspektiivin lyhentymiseen (Burt & Chermack 2008; Hines & Gold 2015), koska muutoksen ymmärtäminen vaikuttaa entistäkin vaikeammalta ja monimutkaisemmalta. Eroavatko ennakointikäsitykset VUCA-maailmaa tarkastelevassa kirjallisuudessa tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin muusta perinteestä. Toinen painottaa tulevaisuusajattelun So. VUCA-maailmaa ajatellaan kuitenkin usein uhkana yritysten toiminnalle, koska sitä on vaikea ymmärtää ja ennakoida. Tässä katsauksessa tarkastellaan VUCA-termin käyttöä ennakointikirjallisuudessa. VUCA-maailmaa määrittävät volatiliteetti (V), eli nopeatempoiset muutokset ja niiden aiheuttama epävakaus; yleinen epävarmuus (U), jossa muutoksen syitä ja sen seurauksia voidaan jossain määrin ymmärtää, mutta prosessin lopputuloksia ei voida ennakoida; systeeminen kompleksisuus (C), joka tekee tapahtumien kausaalisuhteista vaikeasti ymmärrettäviä; sekä ambiguiteetti (A) eli nykytilanteen monitulkintaisuudesta johtuva epävarmuus (esim. VUCA-maailman epävarmuutta käytetään usein yleisenä argumenttina, jonka avulla perustellaan organisaatioiden strategisen johtamisen vaikeutta ja yritysennakoinnin yleistä tarvetta. Tarkasteltaessa artikkeleita, joissa VUCA-termiä on käytetty argumentoimaan jotain tiettyä lähestymistapaa, esiin nousee kaksi erillistä, mutta toisiinsa kytkeytyvää lähestymistapaa. 67 4/21 F Organisaatioiden nopeasti muuttuvan toimintaympäristön luonnetta kuvataan usein VUCA-maailmaksi. Edellä todettiin, että ennakointi on väline epävarmuuden ymmärtämiseen ja käsittelyyn. Koska systemaattinen kirjallisuusanalyysi näistä artikkeleista ei tarjoaisi erityisiä mahdollisuuksia syventää ymmärrystä ennakoinnista VUCA-maailmassa, päädyimme tarkastelemaan erityisesti sitä ennakointikirjallisuutta, jossa termiä on käytetty perustelemaan jotain tiettyä lähestymistapaa ennakointiin. Näkyykö ajatus VUCA-maailman vaikeasta ennakoitavuudesta myös ennakointikirjallisuudessa. Artikkelissa tarkastellaan seuraavia kysymyksiä: Mitkä menetelmät ja lähestymistavat ovat keskeisiä, kun ennakointia tarkastellaan VUCA-viitekehyksessä. Kurki & Nando Malmelin. Lisäksi VUCA-ulottuvuuksien kuvaaman muutoksen on nähty yhä kiihtyvän, ja nykyistä toimintaympäristöä onkin kutsuttu VUCA:ksi steroideilla (Ancona 2020). VUCA-jäsennyksen perimmäinen tarkoitus onkin, että epävarmuutta tuottavien ilmiöiden yksilöidympi ymmärtäminen tarjoaisi paremmat mahdollisuudet toimia epävarmuuden vallitessa. Miten VUCA-maailman jäsennykset epävarmuudesta sitten vaikuttavat näkemyksiin ennakoinnista. Sellaisia artikkeleja, jotka olisivat erityisesti keskittyneet VUCA-maailmaan tutkimuskohteena tai syventyneet siihen analyyttisena käsitteenä, on vain vähän (kuten Kaivo-oja & Lauraéus 2018). Lähtökohtaisena huomiona kirjallisuudesta voidaan todeta, että VUCA-termi ei ole yleinen ennakointialan tutkimuskirjallisuudessa. Termi levisi myöhemmin laajasti liike-elämän trendikäsitteeksi, jota käytetään kuvaamaan yritysten epävarmaa ja nopeasti muuttuvaa toimintaympäristöä. Jäsennystä VUCA-maailmaan ei juurikaan tarkastella kriittisesti tai käsiteanalyyttisesti, pyrkien syventämään ymmärrystä ilmiöstä tai sen ulottuvuuksista. VUCA-kirjainlyhenteen juuret ulottuvat 1990-luvun loppuun, jolloin käsite kehitettiin Yhdysvaltain arme?assa kuvaamaan kylmän sodan aikaista maailmaa (esim
Perustava ajatus on, että kaiken päätöksenteon taustalla on jonkinlainen käsitys tulevaisuudesta. Strateginen ennakointi VUCA-maailmassa. Perinteiseen ennakointiin verrattuna, jossa lähtökohtana usein on nykyhetken trendien ja signaalien tarkastelu, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien lähestymistavassa painotus on vahvasti vallitsevien ennakko-olettamusten kyseenalaistamisessa ja tulkintaa korostavissa sense-making-menetelmissä. Esimerkiksi skenaarioita voidaan helposti tulkita vääristävästi ennusteina. Viime vuosina tulevaisuudentutkimuksen suuntauksena vahvistuneessa ennakoivien järjestelmien (engl. Nopeasti muuttuvassa maailmassa olennaista on myös pystyä joustavasti liikkumaan erilaisten tulevaisuutta koskevien näkemysten välillä. Rosen 1985) painotetaan emergenssiä, kompleksisuutta ja kykyä navigoida epävarmuuden vallitessa. 4/21 68 Futura taitoja ja tulevaisuutta koskevien oletusten roolia nykyhetken päätöksenteossa. Kun tulevaisuuden nähdään osittain rakentuvan siihen kohdistuvista odotuksista ja niihin pohjautuvista teoista, organisaation suhde tulevaisuuteen muotoutuu reagoivasta lähestymistavasta tulevaisuuden tekemiseksi (Miller 2018). Selin 2015) systemaattisesti ennakoinnin ja erityisesti skenaariotyöskentelyn pohjana. Tässä, kuten muissa samankaltaisissa lähestymistavoissa (esim. Erityisenä riskinä VUCA-maailman päätöksenteossa pidetäänkin tulevaisuusajattelun lukitsemista yhteen käsitykseen, teoriaan tai malliin tulevaisuudesta, jonka annettaisiin yksipuolisesti ohjata päätöksentekoa (Burrows & Gnad 2018; ks. Perinteisten ennakoinnin menetelmien arvona pidetään tulevaisuusajattelun vahvistamista, ei niinkään tulevaisuutta koskevan informaation tuottamista. Anticipation-lähtöisessä ajattelussa tätä riskiä pyritään vähentämään korostamalla tulevaisuuden emergenttiä ja epävarmaa luonnetta. Tulevaisuuden lukutaidossa onkin kyse näkökulman kääntämisestä siten, että ennakoinnilla ei tavoitella tulevaisuuden kuvaamista sinänsä, vaan ennakointia ajatellaan oppimisen välineenä. Tämänkaltainen analogialähtöinen ajattelu on tasaisen kehityksen olosuhteissakin haasteellista, koska vertailu erilaisten historiallisten tilanteiden välillä on vaikeaa (Neustadt & May 1988). Näistä ajatusharjoituksista saatuja oppeja voidaan hyödyntää päätöksenteossa ja toiminnan kehittämisessä (Scoblic 2020). Kuten vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tarkasteltaessa, myös tulevaisuuden lukutaidon yhteydessä argumentoidaan, että VUCA-maailmassa menestyäkseen organisaation ei kannata lukkiutua yksittäisiin tulevaisuuden ennusteisiin, vaan käyttää niitä lähestymistapoina kehittää organisatorista kyvykkyyttä navigoida epävarmuudessa. myös Tetlock 2006). Yhtymäkohta vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ja sitä täydentävän, tulevaisuusajattelua ja -lukutaitoa tähdentävän lähestymistavan välillä onkin juuri tulevaisuutta koskevien oletusten haastamisessa. VUCA-kontekstiin tuotuna mielikuvituksen rooli ennakoinnin ensis?aisena lähteenä korostuu vaihtoehtoisten tulevaisuuksien muodostamisessa aikaisempaa enemmän. Tämän kaltaisissa olosuhteissa olennaista on kehittää organisaation kyvykkyyttä ”oppia tulevaisuudesta” eli simuloida mahdollisia tulevaisuutta kuvaavia tilanteita. Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia korostavassa lähestymistavassa lähtökohtana on, että VUCA-maailmassa ei voida nojautua sellaisiin päätöksenteon ja toiminnan malleihin, jotka perustuvat aikaisemmin koettuihin vastaavan kaltaisiin tilanteisiin. Rhisiart et al. Tämä ilmenee esimerkiksi pyrkimyksenä hyödyntää uudentyyppisiä tiedonlähteitä, kuten tulevaisuuteen s?oittuvaa tieteiskirjallisuutta (Fergnani & Song 2020) tai muita taidemuotoja (esim. Tekemällä tulevaisuutta koskevia oletuksia näkyväksi ja opettelemalla kyseenalaistamaan niitä, voidaan organisaatioon luoda ymmärrystä tulevaisuuden rakentumisen dynamiikoista ja näkemystä organisaation roolista systeemisessä kokonaisuudessa. Tämä toinen ennakoinnin lähestymistapa VUCA-maailmaan korostaa tulevaisuuden lukutaitoa metataitona, jonka avulla voidaan tulla tietoisemmiksi tulevaisuutta koskevien olettamusten sisällöstä ja näin parantaa tulevaisuutta koskevan päätöksenteon laatua. Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia painottava ajattelu ei lähtökohtaisesti merkittävästi eroa perinteisistä näkemyksistä tulevaisuusajattelun ja skenaarioiden rakentamisen hyödyistä. anticipatory systems, anticipation) lähestymistavassa (esim. Mitä epävakaampi, epävarmempi, monimutkaisempi ja moniselitteisempi toimintaympäristö on, sitä vaikeampi uudessa tilanteessa on soveltaa aikaisempaan kokemukseen perustuvia päätöksenteon malleja
Yhtenä raportin tuloksena on, että ne yritykset, jotka hyödyntävät ennakointia erityisen hyvin, käyttävät sitä tuottamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuden näkökulmia päätöksenteon tueksi. Johtopäätöksiä Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että VUCA-maailmaa koskevassa ennakointikirjallisuudessa nousevat erityisesti esiin vaihtoehtoisten tulevaisuuksien merkitys päätöksenteossa sekä tulevaisuuden lukutaidon kaltaiset kyvykkyydet. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että VUCA-maailmassa ennakoinnin painotus näyttääkin yhä vahvemmin siirtyvän ennakointikyvykkyyksien tuottamiseen, kykyyn ajatella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja kyseenalaistaa omia olettamuksiaan tulevaisuuden suunnista. VUCA-maailma voikin ohjata organisaatioita vallitsevien ajattelumallien kyseenalaistamiseen ja perinteisten oletusten rikkomiseen. Ennakoinnin keskeisenä hyötynä pidetään sen tuottamia muutoksia organisaatioiden johtajien ajattelutavoissa. Epävarmuutta voi lähestyä myös mahdollisuuksina, uusina innovoinnin ja kasvun lähteinä. Silloin kun vanhat toimintatavat eivät enää päde ja vallinneet rakenteet menettävät merkityksensä, epävarmuus mahdollistaa uuden luomisen. Epävarmuudessa elämistä lähestytään yleensä riskien ja uhkien hallinnan kautta. Selvityksessä pyrittiin ymmärtämään yritysjohtajien näkemyksiä strategisen ennakoinnin hyödyistä VUCA-maailmassa. Lisäksi organisaatiot tarvitsevat tulevaisuudessa epävarmuuden lähtökohdakseen ottavia johtamismalleja ja toimintatapoja sekä tulevaisuuden tekemistä painottavia strategiakäytäntöjä. Ennakointia hyödyntävissä organisaatioissa ennakointia ei tehdä satunnaisesti oman työn ohella, vaan se on keskitetty organisaatiossa työskenteleville ennakoinnin asiantunt?oille. Koska tulevaisuudentutkimuksen alaan liittyy paljon myös akateemisen tutkimuksen ulkopuolista toimintaa, on havainnollistavaa nostaa esiin esimerkki tavoista, joilla VUCA-tematiikkaa on käsitelty erilaisissa raporteissa ja selvityksissä. Kurki & Nando Malmelin. Tähän ajatteluun tarvitaan muutosta. So. 69 4/21 F 2015) oppiminen on yksilölähtöistä, mutta rakentaa samalla organisaation kyvykkyyttä lukea ja ennakoida tulevaisuutta. Tuloksissa nousee erityisesti esille, että ennakointia parhaiten hyödyntävät yritykset tarkastelevat yritystensä toimintaympäristöä laajasti ja ymmärtävät oman roolinsa sen muokkaajina. Uusien emergenttien mahdollisuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen ovat keskeisessä asemassa yritysten innovoinnissa, uudistumisessa ja kasvussa. Nuremberg Institute for Market Decisions on yhdessä perinteikkään tulevaisuudentutkimuksen keskuksen Institute for the Futuren kanssa tehnyt laajan haastattelututkimuksen eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten yritysten johtajien parissa (Buder 2021). Yleisenä huomiona voidaan todeta, että VUCA-termin käyttö painottuu käytäntölähtöiseen kirjallisuuteen
& Chermack, T. E. Buder, F. Rohrbeck, R. Rosen, R. 8–10. The Free Press, New York. & E. 193–20. & H. 333–351. (2012): Environmental uncertainty, foresight and strategic decision making: An integrated study, Technological Forecasting & Social Change 79(3), s. Miller & S. Brooks (2015): Learning to use the future: Developing foresight capabilities through scenario processes, Technological Forecasting and Social Change 101, s. (1981): The futures ?eld: Searching for the de?nitions and boundaries, The Futurist 15(1), s. In collaboration with the Institute for the Future. Princeton University Press, Princeton, US. (toim.): Handbook of research on strategy and foresight. & E. & J. Edward Elgar, Cheltenham, 169–181. (2020): Five rules for leading in a digital world, MIT Sloan Management Review 61(2), s. Lauraéus (2018): The VUCA approach as a solution to corporate foresight challenges and global technological disruption, Foresight 20(1), s. & O. 231–243. Vecchiato, R. 285–295. Van der Duin, P. (2006): Expert political judgment: How good is it. 321–336. J. Fergnani, A. Daheim, C. & H. Scoblic, J. A. Chermack (2008): Learning with scenarios: Summary and critical issues, Advances in developing human resources 10(2), s. P. M. Routledge, Paris. Rhisiart, M., R. (2014): What a di?erence a word makes: Understanding threats to performance in a VUCA world, Business Horizons 57(3), s. Bodwell, W. 436–447. (2021): The value of foresight in a VUCA world. How can we know. Burrows, M. E. & B. Selin, C. & T. & G. 27–49. 4/21 70 Futura Lähteet Amara, R. Gnad (2018): Between ‘muddling through’ and ‘grand design’: Regaining political initiative – The role of strategic foresight, Futures 97, s. E. Hines, A. Song (2020): The six scenario archetypes framework: A systematic investigation of science ?ction ?lms set in the future, Futures 124, 102645. <https://www.nim.org/en/research/research-reports/ research-report-value-foresight-vuca-world>. 311–317. (2020): Strategic foresight as dynamic capability: A new lens on Knightian uncertainty, Harvard Business School Working Paper No. & Mackay, R.B. & G. Neustadt, R. Pergamon Press, Oxford. (2010): Organizational ambidexterity: Integrating deliberate and emergent strategy with scenario planning, Technological Forecasting & Social Change 77(2), s. 20–093, March 2020. Uses of history for decision-makers. & Z. Results from a survey of organizational foresight capacity. (1985): Anticipatory systems: Philosophical, mathematical, and methodological foundations. J. Strateginen ennakointi VUCA-maailmassa. J. 6–17. J. (2010): Strategizing as practising: Strategic learning as a source of connection. Nuremberg Institute for Market Decisions. Uerz (2008): Corporate foresight in Europe: From trend based logics to open foresight, Technology Analysis & Strategic Management 20(3), s. Kaivo-oja, J. (2018): Transforming the future. 25–29. Rigby, D. den Hartigh (2009): Keeping the balance: Exploring the link of futures research with innovation and strategy processes, Technology Analysis & Strategic Management 21(3), s. 1–11. Bennett, N. G. Lemoine G. 9–16. Anticipation in the 21st century. Tetlock, P. 124–133. Bilodeau (2007): Bain's global 2007 management tools and trends survey, Strategy & leadership 35(5), s. Teoksessa Constanzo, L. May (1988): Thinking in time. & T. Burt, G. Antonacopoulou, E. Miller, R. 99–111. Woznyj (2020): Managing VUCA: The human dynamics of agility, Organizational Dynamics 50(2), s. 24–35. Ancona, D. Gemuenden (2011): Corporate foresight: Its three roles in enhancing the innovation capacity of a ?rm, Technological Forecasting and Social Change 78(2), s. Gold (2015): An organizational futurist role for integrating foresight into corporations, Technological Forecasting & Social Change 101, s. R. Baran, B. (2015): Merging art and design in foresight: Making sense of emerge, Futures 70, s
2021). Julkisessa keskustelussa esimerkiksi ympäristökriisi vaihtui äkillisesti tautikriisiksi, kun COVID-19-pandemia valtasi otsikot ilmastonmuutokselta alkuvuonna 2020 (Lyytimäki et al.. Pelkkänä nuorten ohimenevänä ahdistuskohtauksena tällaista huolta ei voi sivuuttaa. Kylmän sodan ohjuskriiseistä on päädytty öljykriisien kautta ilmastohätätilaan, eikä kriiseille loppua näy vastaisuudessakaan. Tällä sukupolvella on aivan konkreettisesti menetettävänään tulevaisuutensa ja siitä annetut lupaukset.”, kuvailee tilannetta ilmastolakkoliikkeen aktiivi (Raudaskoski 2021, 146). Se ilmenee muun muassa Suomessa 2019 voimistuneen Fridays for Future -koululakkoliikkeen osallistujien kokemana ilmastoepäoikeudenmukaisuutena: ”Nyt elävät nuoret ja heitä seuraavat sukupolvet tulevat näkemään ilmastonmuutoksen ja lajikadon alati pahenevat seuraukset. Toistuvat vallankaappaukset ja sisällissodat, nälänhädät ja luonnontuhot piinaavat monia globaalin etelän maita eikä vauras pohjoinenkaan ole turvassa ?nanssikriiseiltä, ylivelkaantumiselta tai hyvinvointivaltion romahduttavan eläkepommin kaltaisilta tulevaisuuden uhilta. Viime vuosina vahvasti esiin noussutta huolta ilmastonmuutoksesta on kuvattu nuorten sukupolvikokemuksena. Tutk?at ovat toistuvasti ja yhä painokkaammin varoittaneet ihmiskunnan olemassaolon vaarantavasta luonnonvarakriisistä, jonka keskeinen osa ilmastonmuutos on (Ripple et al. 1 Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) ORSIhanke (327768). Onko yhteiskuntamme kriisikroonistunut. 71 4/21 F Johtava tutk?a, FT Suomen ympäristökeskus 1 jari.lyytimaki@syke.. Kriisistä kriisiin kulkee yhteiskuntien kehitys. Jari Lyytimäki PUHEENVUORO Resilienssi kestävän tulevaisuuden esteenä K u va O R S Ih a n ke Resilienssiä on syytä tarkastella myös kestävyyssiirtymän ongelmana, ei pelkästään tavoitteena tai ratkaisuna. Kriisiytyminen näyttää kroonistuneen, sillä kriisit eivät niinkään pääty ratkaisuun vaan pikemminkin vaipuvat unohduksiin uusien kriisien tieltä
Tuore varoittava esimerkki tällaisesta siirtymästä löytyy vaikkapa Afganistanista. Resilienssi kestävän tulevaisuuden esteenä. 2019). Parhaimmillaan siirtymä tapahtuu hallittuna kestävyysmurroksena, jossa vanhoja rakenteita ja toimintatapoja puretaan samalla kun tilalle saadaan uusia ja parempia. Kestämättömän kehityksen uralta on usein vaikea hypätä onnistuneesti pois, vaikka halua olisikin. Kykymme pysyä kestävän kehityksen poluilla on suorastaan traagisen vajavainen, vaikka varoitusmerkkejä ja suuntaviittoja on tarjolla yllin kyllin (Independent 2019; Furman et al. Ne ovat resilienttejä. Pahimmillaan siirrymme johonkin uuteen tilanteeseen hallitsemattomien romahdusten ja pakokauhuisen selviytymiskamppailun kautta. Nykyinen hyvinvointimme perustuu aivan liian suurelta osin tulevaisuuden eväillä mässäilylle, kuten erityisesti ilmastonmuutosta koskeva runsas ja vakuuttava tutkimus osoittaa. 4/21 72 Futura 2020). Esimerkiksi järvi voi vastaanottaa tietyn määrän ravinteita valuma-alueelta ilman, että järven ravintoketjut muuttuvat oleellisesti. Kehityksen kestämättömänä pitävät mekanismit ovat monesti sitkeitä ja vastustuskykyisiä muutospaineille. 2004; Joseph & McGregor 2020). Innokkaasti uintikelejä odottavan mökkiasukkaan näkökulmasta järvestä on tullut resilientisti huonokuntoinen. Myös nostalgisoiva paluu turvalliseen menneisyyteen kiehtoo monia, vaikka sitä Suomea tai maailmaa, joka haluttaisiin takaisin, ei olisi ikinä ollut olemassakaan. On siis hyvät perusteet olettaa, että ihmiskunnalla ei ole puutetta kriisitietoisuudesta. Resilienssin haitallisuus Eri tieteenaloilla resilienssiä on tarkasteltu eri tavoin, mutta yhteistä on määritelmällinen perusvire, jonka mukaan resilienssi on jotakin paikallaan pitävää, nykyistä toimintaa tukevaa ja myönteistä (Walker et al. Psykologiassa resilienssiin suhtaudutaan tyypillisesti inhimillisenä vahvuutena, joustokykynä, jonka avulla yksilö pystyy ylläpitämään hyvinvointiaan erityisesti yllättävissä tai vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat tavanomaiset toimintamallit ja ajatukset. Toiset taas jaksavat uskoa teknisen kehityksen vastaisuudessa ratkaisevan ne ongelmat, jotka nyt täyttävät huolihorisonttimme (Valtaoja 2001). Tieteellinen näyttö siitä, että nykyisen kaltaisin toimin ei saada aikaan riittävän laajaa ja nopeaa kestävyyssiirtymää, on koko lailla kiistatonta (Vadén et al. Yksittäiset onnistuneetkin kokeilut voivat hetken innostuksen jälkeen unohtua, kun toimintaympäristö ei tuekaan uudenlaisen toiminnan laajentumista. Resilienssi ei välttämättä ole tiedostettu ominaisuus, eikä sen määrä ole vakio, vaan riippuvainen kulloisestakin tilanteesta ja toimintaympäristöstä. Vääjäämätön siirtymä kestävyyteen Siirtymä kestämättömästä nykyhetkestä kestävään tulevaisuuteen tapahtuu joka tapauksessa, sillä mikään systeemi ei voi loputtomasti käyttää resursseja enemmän kuin niitä on saatavilla. Kun tällainen puskurikyky loppuu, voi järven ekosysteemin toiminta muuttua niin, että esimerkiksi sinilevistä tulee pysyvä riesa senkin jälkeen, kun ulkopuolinen ravinnekuormitus saadaan pienenemään. Menneisyydestäkään ei juuri lohtua löydy, ainakaan jos historia esitetään yhteiskuntien romahdusten ja ekologisten keikahduspisteiden ylittymisen kavalkadina, jossa vain harvat yhteisöt kykenevät nousemaan mullistuksista menestykseen (Tainter 1988; Lyytimäki 2009; Diamond 2020). Ekologisissa ja ympäristötieteissä resilienssi ymmärretään tietyn ekosysteemin tai sosio-ekologisen systeemin kykynä vastustaa ulkopuolisia paineita. Sitkeät rutiinit, totutut ajatusmallit ja ennakkoluulot, tehottomaan ja jopa tuhlailevaan ja tyhmään käyttäytymiseen ohjaava mainonta, vakiintuneet tekniset ratkaisut ja paikalleen juntattu infrastruktuuri estävät muutosta kestävämpiin toimintatapoihin. 2020). Hyvinvointivaltio on mahdollista korvata ekohyvinvointivaltiolla, joka ei perustu luonnonvarojen käyttöä lisäävään talouden kasvupakkoon (Hirvilammi 2020). Kyse on voimavaroista, joiden avulla henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta palaudutaan. Tieto ei näytä kuitenkaan auttavan. Tällainen toinen toistaan seuraavien kriisien tulevaisuus näyttää totisesti synkältä. Tiedon paljous ei estä, vaan pikemminkin kannustaa sitä, että kriisipuheen vastapainoksi jotkut kehityksen kommentaattorit valikoivat esiin inhimillistä edistystä osoittavia mittareita (Rosling 2018)
Lyytimäki, Jari, Hanna-Liisa Kangas, Erkki Mervaala & Suvi Vikström (2020): Muted by a crisis. COVID-19-pandemia on osoittanut, että erityisesti epävarmoina aikoina ja poikkeuksellisissa tilanteissa osallisuudesta ja jaetuista kokemuksista kumpuava yhteisöllinen ratkaisuhakuisuus on tärkeää (Fransen et al. Hirvilammi, Tuuli (2020): Hyvä kehä kestävän hyvinvoinnin vauhdittajana. Kun resilienssiä tarkastellaan mekanismeina, jotka lukitsevat yksilöitä, yhteisöjä ja järjestelmiä nykytilaansa, voidaan paremmin ymmärtää sitä, miten nykytilasta voidaan päätyä erilaisiin mahdollisiin, todennäköisiin, toivottaviin tai epätoivottaviin tulevaisuuksiin. Alue ja ympäristö 48(1), s. Newsome, Jillian W. Joseph, Jonathan & Allister J. 2021). 73 4/21 F Resilienssiä voidaan tarkastella myös sosiologisena ilmiönä, sillä ihmisten osallisuus erilaisissa yhteisöissä, organisaatioissa ja instituutioissa luo resilienssiä – myös silloin kuin nämä systeemit eivät toimi ekologisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti kestävällä tavalla. Vaden, Tere, Ville Lähde, Antti Majava, Tero Toivanen, Jussi T. 12.1.2021. Otava, Helsinki. Ripple, William J, Christopher Wolf, Thomas M. European Journal of Development Research. Sustainability 12(20), 8575. Suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään, 139-163. (2021): World Scientists’ Warning of a Climate Emergency 2021. Pandemian jälkeistä tulevaisuutta rakennettaessa on oleellista, pyrkivätkö systeemit palautumaan aiemmin vallinneeseen tilanteeseen. <https://doi.org/10.1093/biosci/ biab079>. Rosling, Hans (2018): Faktojen maailma. <https:// doi.org/10.3390/su12208575>. United Nations, New York. <http://www.ecologyandsociety. The Global Sustainable Development Report (GSDR ). The New Trinity of Governance. Jari Lyytimäki. Lyytimäki, Jari (2009): Jälkeemme vedenpaisumus. 3-13. Furman, Eeva, Katriina Siivonen, Lassi Linnanen, Minna Halme, Jouni Jaakkola, Mikko Mönkkönen et al. Valtaoja, Esko (2001): Kotona maailmankaikkeudessa. Ellei nykyiseen kriisiherkkään systeemiin lukitsevaa resilienssiä eri muodoissaan tunnisteta, ymmärretä ja hallita, ei ole suuriakaan toiveita siirtyä kroonisista kriiseistä kestävämpään tulevaisuuteen. <https://sorsafoundation.?/ wp-content/uploads/2020/12/KSS_Hirvilammi_ Hyva-keha_Web.pdf>. Kohti resilienssikriittistä tulevaisuudentutkimusta Tulevaisuudentutkimuksessa resilienssiin kannattaisi ehkä suhtautua kriittisesti. <http://urn. Kestävyyspaneelin julkaisuja 1/2020. BioScience 71(9), s. Lähteet Diamond, Jared (2019): Mullistus – Valtiollisten kriisien käännepisteitä. ?/URN:ISBN:978-952-326-906-4>. Gaudeamus, Helsinki. Ecology and Society 9(2), s. Kalevi Sorsa -säätiö. Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti. Kustantamo S&S, Helsinki. <https://sustainabledevelopment.un.org/gsdr2019>. Fransen, Jan, Daniela O. <https://doi.org/10.1057/ s41287-020-00348-y>. Terra Cognita, Helsinki. Impulssi joulukuu 2020. (2020): Kuusi polkua kestävyyteen: evästykset systeemisen kestävyysmurroksen edistämiseksi Suomessa. COVID-19 and the long-term evolution of climate change newspaper coverage. Holling, Stephen R. Eronen & Järvensivu Paavo (2019): Onnistunut irtikytkentä Suomessa. Tainter, Joseph (1988): The Collapse of Complex Societies. McGregor (2020): Wellbeing, Resilience and Sustainability. <https://doi.org/10.30663/ay.76338>. 5. org/vol9/iss2/art5>. Palgrave, Cham, Switzerland. 894-898. Kestävyystieteen (sustainabilty science) ja tulevaisuudentutkimuksen yhdistävä resilienssikriittinen tutkimusote olisi erityisen tarpeellinen. Gregg et al. Teoksessa Vaarakallio Teemu (toim.): Viimeinen siirto. Cambridge University Press, Cambridge. Independent Group of Scientists appointed by the Secretary-General (2019): The Future is Now: Science for Achieving Sustainable Development. Ilmastonmuutoksen ja merien suojelun ekologiset kynnysarvot. Peralta , Francesca Vanelli, Jurian Edelenbos & Beatriz Calzada Olvera (2021): The emergence of Urban Community Resilience Initiatives During the COVID-19 Pandemic: An International Exploratory Study. Autoilua puolustavat torvimielenosoitukset ja autolla liikkumisen estävät elokapinan mielenosoitukset ovat kumpikin esimerkkejä tavoista, joilla erilaiset ryhmät rakentavat osallisuuden kokemusta ja pyrkivät edistämään tärkeinä pitämiään systeemien ominaisuuksia. Carpenter & Ann Kinzig (2004): Resilience, adaptability and transformability in social–ecological systems. Raudaskoski, Ma?a Li (2021): Fridays for Future: koululakko ilmaston puolesta. URSA, Helsinki. Walker Brian, C.S
Näitä kysymyksiä pohdiskellessani en voinut olla huomaamatta kytköksiä toisenlaiseen sopeutumiskykyyn, jota olen itse harjoitellut yli 15 vuotta: improvisaatioon – tarkemmin ottaen improvisaatioteatteriin. Hazel Salminen PUHEENVUORO Yhdessä löytämisen tärkeydestä – mitä improvisaatio voi opettaa meille muutoksesta ja sen sietämisestä Taustaa Kuluneen vuoden aikana olen työskennellyt RESCUE-tutkimushankkeessa 1 , jossa tutkitaan rakennetun ympäristön kestävää kriisinhallintaa. 4/21 74 Futura FM, projektitutk?a Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus, pääsihteeri Tulevaisuuden tutkimuksen seura hazel@iki.. kriisien ennakointiin on käytetty ja mitkä tulevaisuudentutkimuksen menetelmät tai niiden yhdistelmät (hybridimenetelmät) mahdollisesti soveltuisivat tähän erityisen hyvin. Voimmeko jopa oppia siitä jotain, ja täten käyttää kriisiä mahdollisuutena positiiviseen muutokseen yhteiskunnassamme. Tyyli 1 Lisää RESCUE-hankkeesta: https://www.utu.?/?/ yliopisto/turun-kauppakorkeakoulu/tulevaisuudentutkimuskeskus/tutkimus/rescue. Olemme yllättäen – tai odotetusti, riippuen siitä keneltä kysyy – keskellä maailmanlaajuista pandemiaa. Hankkeeseen liittyen valmistelen yhdessä Sirkka Heinosen kanssa englanninkielistä artikkelia, jossa arvioidaan minkälaisia menetelmiä esim. Minkälaisilla toimilla, kyvyillä tai työkaluilla voisimme konkretian tasolla mahdollisesti hallita kriisejä tai sopeutua niiden seurauksiin. Osaammeko sopeutua tähän kriisiin. Keskeisenä argumenttina esitetään, että kriisien ennakointiin sopivien menetelmien tunnistamisen ja kehittämisen lisäksi myös päätöksentekijöiden ja akateemisen tutkimuksen välistä kuilua tulisi kaventaa, jotta kaikilla päätöksenteon tasoilla voitaisiin tehdä parempia, tulevaisuusja kriisitietoisempia päätöksiä. Teatteritai esittävä improvisaatio tarkoittaa lavalle astumista ilman, että kukaan – yleisö tai esiintyjät – tietää mitä tulee tapahtumaan. Kaikkia kriisejä ei kuitenkaan pystytä ennakoimaan, vaan tarvitaan myös kriisien hallintaa ja sopeutumiskykyä eli resilienssiä, jota moni artikkeli tässä Futuran teemanumerossa käsitteleekin
(ks. 75 4/21 F ja/tai formaatti voi olla sovittuna (esim. Improviso?a oppii tekemisen kautta tuntemaan tarinankerronnan lait: sen, että kasvu ja uuden oppiminen edellyttää muutosta. Kaikilla haastateltavilla on vähintään viiden vuoden kokemus improvisoinnista, joko työn tai harrastuksen muodossa ja kaikilla on myös jonkinnäköistä opetustaustaa, eli he ovat ohjanneet improvisaatiotunteja tai -ryhmiä. Zoomissa videoyhteydellä tehtyjä, noin tunnin mittaisia haastatteluja tehtiin lopulta kuusi. Salmi 2020). Improvisoitaessa harjoitellaan reagoimista toiselta – tai ympäristöstä – tulleisiin tarjouksiin, eli siihen, mitä muut sanovat ja tekevät sekä mitä ympärillä tapahtuu. Tämän osaamme intuitiivisesti tuntea. supersankarielokuva tai lyhyet komediapainotteiset kohtaukset), mutta tarinallisista sisällöistä, hahmoista, vuorosanoista jne. jään murtaminen verkostoitumistilaisuudessa, uuden kielen oppiminen tai osallistujien itsetuntemuksen lisääminen. Koivusalo 2020). Julkaisin syyskuussa 2021 Facebook-ryhmässä ”Improvisoi! – Improa Suomessa” (400+ jäsentä) ilmoituksen toiveestani tehdä haastatteluja teemasta improvisaatio ja muutos, ja sain seitsemän yhteydenottoa. 2013) ja myös Millennium-hankkeen laajaa menetelmämateriaalia (Glenn & Gordon 2009). Hazel Salminen. Vaikka tiedämme, että luonnonmullistuksia tapahtuu, talous voi romahtaa, ja yllättävät yhteiskunnalliset tai henkilökohtaiset tilanteet voivat hetkessä kääntää kaiken ylösalaisin, niin arjessa jatkuvuus on tärkeää, ja asioiden muuttumattomuus joillekin jopa pakkomielle. Ilman muutosta emme koe kasvuakaan, tarinat opettavat. ei ole tietoa ennen kuin ne materialisoituvat lavalla (ks. lisää esim. Olin analyysiä varten tehnyt tekstihakuja keskeisistä termeistä, kuten Improvisoija oppii tekemisen kautta tuntemaan tarinankerronnan lait: sen, että kasvu ja uuden oppiminen edellyttää muutosta. Beemgee 2021). Tällöin harjoitteiden tekemisen tavoitteena ei ole improesitys vaan se voi olla esim. lisää esim. Muutoksesta ja muuttumattomuudesta Lähes kaikki toimintamme – henkilökohtaisessa elämässämme, organisaatioissamme ja yhteiskunnissamme – perustuu jonkinasteiseen oletukseen pysyvyydestä ja jatkuvuudesta. Haastatteluaineistoa ei ole vielä syvällisesti analysoitu ja valmistelen siitä pidempää artikkelia, mutta halusin nostaa tähän Futuran kriisiresilienssiä käsittelevään teemanumeroon jo pari alustavaa huomiota haastatteluista ja itse haastatteluprosessista. Haluamme lavalla, elokuvissa ja kirjoissa elää päähenkilöiden kautta mitä epämukavimpia tilanteita läpi: kriisejä ja seikkailuja, joissa toim?an viisaus, urheus sekä sitkeys palkitaan – lohikäärmeen voittanut saa puoli valtakuntaa, sisäiset riivaajansa kukistaneen elämään palaa toivo ja ilo. Haastatteluista dialogeja Näistä mietteistä innostuneena päätin tehdä pienen pilottihaastattelukierroksen ja keskustella muutaman improkollegan kanssa, koska halusin tietää, mitä he ajattelevat muutoksen sietämisen, kriisiresilienssin ja improvisaation suhteesta. lisää esim. Mielenkiintoista kyllä, tarinankerronnassa tarinan kaaressa taas tärkeintä on muutos: ellei tarinan päähenkilö tapahtumien johdosta jollakin tapaa muutu, niin tarinalla ei juurikaan ole merkitystä (ks. Aiemmin mainittua RESCUE-hankkeen artikkelia työstäessäni olin käynyt läpi Tulevaisuuden tutkimuksen seuran menetelmäkirjan (Kuusi et al. Improvisaatioteatteri ja sen harjoitteet perustuvat käsillä olevan tilanteen ja vastanäyttel?än aktiiviseen kuuntelemiseen. Soveltavaksi improvisaatioksi taas usein kutsutaan sitä, kun improvisaation harjoitteita, menetelmiä ja suhtautumistapaa tekemiseen tuodaan ”oikeaan maailmaan”, eli työpaikoille, opetukseen jne. Halusin jutella nimenomaan improvisaatiota pitkään tehneiden kanssa, koska he ovat todennäköisesti ehtineet huomata millä tavoin improvisaatio mahdollisesti on vaikuttanut heidän omaan sekä myös oppilaidensa ajatteluun ja toimintaan. Luotamme siihen, että peruskallio, jonka päälle rakennamme kotimme, pysyy paikoillaan ja oletamme usein, että huominen on suurelta osin samanlainen kuin eilinenkin
Sain haastattelun lopuksi vielä haastateltavalta vahvistuksen siitä, että ajatukset, jotka olin esittänyt haastattelu-keskustelun aikana olivat myös inspiroineet häntä ja tuoneet keskusteluun uusia ulottuvuuksia. Näitä oppeja on tärkeä tuoda yhteen – yhteistyöllä ja dialogein. Keskustelin haastateltavien kanssa myös tästä menetelmäpuolesta, ja kaikki näkivät prosessia tukevana asiana, että olin aktiivisesti mukana ja että asioita pohdittiin yhdessä. Huomasin kuitenkin erittäin pian, jo ensimmäisen haastattelun aikana, että minun oli lähes mahdotonta pysyä objektiivisena (ja hiljaisena) haastattel?ana – ja haastatteluksi suunnitellusta tilanteesta tulikin enemmän vuorovaikutuksellinen dialogi. Ehkei ollutkaan yllättävää, että keskeinen, kaikkien haastateltavien esiin nostama asia oli yhdessä tekemisen ja muiden kuuntelemisen merkitys improvisaatiossa. Grounded theory 2021) jossa teoria luodaan aineistolähtöisesti. improvisaatioharjoitteet voivat tuoda uskallusta toimia myös epävarmoina hetkinä. sekä niiden käytöstä eri menetelmien kuvauksissa. Parhaimmat tarinat – ts. On mahdollista oppia sietämään sitä, että ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ajatuksia jatkoksi Tässä Futura-lehden numerossa on erinomaisia artikkeleita ja näkökulmia siihen, mistä kaikista suunnista kriiseihin valmistautumista ja niiden ennakointia voidaan tehdä sekä resilienssiä lisätä. Sooloiltaessa tarina ei kulje eteenpäin, kun keskenään kinastelevat egot lähinnä vetävät köyttä ja jumittavat paikoillaan yrittäessään edistää vain omaa loistavaa ideaansa. 4/21 76 Futura kriisi/crisis, riski/risk, resilienssi/resilience jne. käsitteitä ja sitten pohtimaan, liittyvätkö ne jollain tapaa improvisaatioon. Yleensä hän muutaman epäonnistumisen vihdoin ymmärtää kuunnella neuvoja tai tehdä yhteistyötä jonkun kanssa. Jos keskustelen haastateltavien kanssa aiheista, joiden suhteen he ovat asiantunt?oita, niin miten arrogantti olisin, jos en toisi myös heitä mukaan prosessiin ja sen kehittämiseen. Että sä aidosti kuuntelet mitä se toinen sanoo, ja se antaa mahdollisuuden mennä johonkin, mihin et ehkä yksin olisi mennyt. Muutama ajatus yhdessä löytämisen tärkeydestä. Näitä samoja käsitteitä käytin nyt myös lähtökohtana improvisaatiohaastatteluissa. Päädyinkin siksi tekemään niin, että annoin haastattelujen muotoutua omanlaisikseen, improvisaatioon luottaen. skenaariot – luodaan vasta kun ’löydetään yhdessä’. Haastattelut tein laadullisina teemahaastatteluina ja lähtökohtana oli grounded theory -menetelmä (ks. Minulla oli aina lähtökohtana samat käsitteet, joista pyysin haastateltavalta näkemyksiä. Vasta sitten tarinalla on onnellinen loppu. Odotan innolla, miten voisimme saada yhdistettyä akateemisen tutkimuksen, päätöksenteon monella tasolla, ja sitten vielä arjen ulottuvuuden, jossa mielestäni konkreettisesti esim. Ehdottipa yksi haastateltava prosessin nimeksi ’yhteistiede’ – ja mikä ettei. Ensimmäinen reaktioni oli pyrkiä siitä pois ja palata ”virallisempaan” haastattel?a-haastateltava -formaattiin, mutta huomasin, että itse asiassa tämä dialogimainen keskustelu ja tutk?an osallistuminen haastatteluprosessiin toimi erittäin hyvin – etenkin kun teemana oli improvisaatioteatteri, jossa vuorovaikutus on keskeisessä asemassa. Olin etukäteen päättänyt, että pyydän haastateltavaa lähinnä määrittelemään em. Aiemmin mainittujen tarinoiden kaavojen joukossa harva sankari, edes lohikäärmeen nitistäjä, pystyy oikeasti tekemään urotyönsä täysin yksin. Omassa tutkimuksen tekemisessäni läpinäkyvyys ja tutk?an subjektiivisuuden myöntäminen ovat keskeisiä arvoja, enkä oikeastaan haluaisikaan tehdä asioita toisin. Yhden haastateltavan sanoin, on tärkeää: […] että mennään dialogin kautta. Sen lisäksi jokainen haastattelu perustui edellisiin, eli jos jossain keskustelussa nousi esiin uusi käsite, jota en ollut huomannut vielä käsitellä, niin lisäsin sen iteratiivisesti seuraavaan haastatteluun. Tai kuten eräs haastateltavista asian muotoili: Osaammeko kriisin iskiessä karistaa omat, itsellemme tärkeät suunnitelmat mielestämme, havainnoida tarkasti ympärillämme olevaa sekä hyväksyä sen, mitä oikeasti tapahtuu
Beemgee.com. The Millennium Project. Meidän täytyy vain hyväksyä tämänhetkinen tilanne (oli se minkälainen tahansa), kuunnella toistemme ideoita, olla valmiit jättämään omat suunnitelmamme sivuun, ja ryhtyä yhteistyöhön. beemgee.com/blog/change>. [...] meistä jokainen osaa improvisoida eli reagoida odottamattomiin tapahtumiin muuttamalla toimintatapojamme. uud. Siinä oppii muutoksen hyväksymistä ja muuttuviin tilanteisiin sopeutumista. Haettu 1.12.2021. Hazel Salminen. 24.9.2020. Pystymmekö käyttämään älyämme ja luovuuttamme mahdollisimman hyvän tarinan luomiseen, odottamattomasta riippumatta. Ja, ehkä tärkeimpänä: osaammeko tehdä yhteistyötä. Improvisaatio on kaikkea sitä, mitä tapahtuu – ja mitä teemme – kun tarina tai skenaario, jonka kuvittelimme mielessämme, ei toteudukaan. Koivusalo, Suvi (2020): Mitä on soveltava improvisaatio. Gordon (toim.) (2009): Futures Research Methodology — Version 3.0. Acta Futura Fennica 5, 3. Lähteet Haastattelut 21.-29.9.2021 kuusi improvisaation asiantunt?ahaastattelua Zoom-alustalla Kirjallisuus Beemgee (2021): The Importance of Change in Stories. <https://www.linkedin. Osaammeko kriisin iskiessä karistaa omat, itsellemme tärkeät suunnitelmat mielestämme, havainnoida tarkasti ympärillämme olevaa sekä hyväksyä sen, mitä oikeasti tapahtuu. 77 4/21 F Impro on tavallaan jatkuvassa muutoksessa olemista, koska sä et tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Teatteri-impro perustuu siihen, että vaikka olisikin oma idea siitä, miten joku etenee, niin jos tulee kaverin idea siihen pitää äkkiä sopeutua siihen uuteen tilanteeseen ja hyväksyä se. & Theodore J. <https://improaapinen.?/improvisaatioteatteri>. 2 Improvisaatiota ei kuitenkaan ole vain lavalla tai kurssisalissa. com/pulse/mitä-soveltava-improvisaatio-suvi-kanerva-koivusalo>. Tämä on äärettömän mielenkiintoinen aihe ja ehdottoman tärkeää erityisesti jos halutaan tukea luovuutta ja innovaatioita, mutta jää kuitenkin tämän puheenvuoroni rajauksen ulkopuolelle. Kuusi, Osmo, Timo Bergman & Hazel Salminen (toim.) (2013): Miten tutkimme tulevaisuuksia. <https://?.wikipedia.org/wiki/Grounded_theory>. Pandemiakriisi on osoittanut, että iso ja yllättävä mullistus aiheuttaa helposti ristiriitoja niin henkilötasolla kuin globaalistikin, mutta samalla se on tarjonnut uusia mahdollisuuksia ennennäkemättömään yhteistyöhön – jolla on globaaleja, positiivisiakin vaikutuksia. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Helsinki. 2 Ja toisaalta, toisen haastateltavan kanssa nauroimme vatsat kippurassa tuskaillessamme, miten voikaan olla, että lavalla pystyy heittäytymään ja olemaan avoin odottamattomalle, mutta entä sitten kun omassa arjessa suunnitelmat yhtäkkiä muuttuvat tai joutuu johonkin epämukavaan tilanteeseen… Muutoksen sietäminen ei ole helppoa tai aina mukavaa, eikä sitä opi kerrasta. LinkedIn-artikkeli. Tuntemattomaan heittäytymisen innostamiseksi onkin mokaamiselle ja uusien asioiden testaamiselle tarjottava turvallinen tila. Glenn, Jerome C. Parhaimmillaan tämä toimintatapa, vuorovaikutukseen perustuva improvisaation ‘?ow’, tuottaa häkellyttävän hienoja tarinoita ja kohtaamisia, joita ei käsikirjoittaja – tai tutk?a – yksin ikinä olisi voinut keksiä. 21.3.2020 ImproAapinen. Ja me voimme kaikki oppia luomaan vieläkin parempia tarinoita tulevaisuudesta ja niiden myötä myös parempaa tulevaisuutta, yhdessä. Grounded theory (2021): Grounded theory. Väitän, että meistä jokainen osaa improvisoida eli reagoida odottamattomiin tapahtumiin muuttamalla toimintatapojamme. Salmi, Lauri (2020): Improvisaatioteatteri – mitä se on ja mistä se on tullut. Wikipedia. Muokattu 6.3.2021. painos. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka on pärjännyt vaaroja täynnä olevassa maailmassa ei vähiten yhteistyökyvykkyytensä avulla. < https://www. Haettu 1.12.2021
Stucki on Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen kansainvälisen maisteriohjelmamme kasvatti. Se on syventävä kokoelma 37 tulevaisuudentutk?an tai tulevaisuusajattel?an ajatuksista ja esityksistä, ja sisältää luonteeltaan moniäänisen kirjon skenaarioita, provokaatioita, aloitteita sekä dystopioitakin. Ilahduttavasti myös Suomi on edustettuna Max Stuckin skenaario-kirjoituksella, joka käsittelee sitä, miltä Kiinan, Yhdysvaltojen ja Euroopan geopolitiikka näyttävät pandemian jälkeen. Navigating the next horizon. Fast Futures on globaali ennakointialan ’sarjatoim?a’, joka järjestää konsulttina monenlaisia tilaisuuksia – keskusteluja, seminaareja, webinaareja, koulutusta – ja julkaisee ennakointia käsitteleviä kirjoja ja raportteja. Fast Futuresin julkaisut ovat kohtuuhintaisia ja aiemmat raportit ovat käsitelleet laajasti tulevaisuuden avainaiheita kuten esimerkiksi tekoälyä ja digitalisaatiota. Pandemian jälk?äristyksiä ja mainingeista nousevia mahdollisuuksia Kirja koostuu johdannosta ja seitsemästä teema-alueesta, joita ovat 1) Talous ja yritysmaailma, 2) Globaali toimintaympäristö, 3) Seudulliset ja kansalliset tulevaisuudet, 4) Yhteiskunta ja elämäntyylit, 5) Sektoraaliset tulevaisuudet, 6) Innovaatiot ja teknologia, sekä 7) Tulevaisuuden viitekehykset. Teos on jo toinen osa Fast Futuresin organisoimaa avoimen kutsun periaatteella toimivaa yhteisluovaa kirjoitusprosessia. Tavoitteena on tunnistaa keskeisiä muutoksen ajureita ja arvioida niiden vaikutuksia tulevaisuusmaisemaan niin yksilöiden ja yhdyskuntien kuin myös yritysten ja hallitusten tasolla. KIRJA-ARVOSTELU Rohit Talwar kumppaneineen on toimittanut ajan hermolla sykkivän, helppolukuisen antologian COVID-19-pandemian jälkipohdintoina. Fast Futures Publishing, UK. Kirjan tavoitteena on paitsi antaa eväitä pandemian aiheuttamasta shokista selviytymiseen. Organisaation keulahahmona on Rohit Talwar, joka on myös Millennium-hankkeen brittiläisen noodin johtaja. 4/21 78 Futura Talwar, Rohit, Steve Wells & Alexandra Whittington (toim.) (2021): Aftershocks and Opportunities 2. Grönlanti, Egypti, Argentiina, Australia, Kenia, Kreikka, Sveitsi, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Kirjoittajakaarti edustaa 16 eri maata, mukana mm. Tosin pandemia ei ole vielä mihinkään poistunut, mutta alkushokista on herätty miettimään sen aiheuttamia vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan eri näkökulmista. Kirja ei korvaa uutena painoksena aiempaa samannimistä julkaisua, vaan on tarkoitettu sen jatkoksi
Ensimmäisessä teemassa, ”Talous ja yritysmaailma ”on kirjoituksia muun muassa lohkoketjuista ja kryptotaloudesta, työnteon uusista malleista ja uusista johtajuuden taitovaatimuksista. Tämä muistuttaa tilannetta pandemian alkuvaiheissa, jolloin valtiot keskittyivät omaan turvallisuuteensa ja hyvinvointiinsa. Tässä näkyy liikehdintä kohti maailmaa, jossa talouden globalisaation ylittää sekä pandemian että ilmastonmuutoksen siivittämänä ympäristöasioiden globalisaation. 79 4/21 F myös kannustaa ja motivoida kaikkia osapuolia – yksittäisiä kansalaisia, kansalaisjärjestöjä, yrityksiä ja hallituksia – toimintaan paremman huomisen luomiseksi eri puolilla maapalloa. Pakon sanelemana on pystytty jatkamaan toimintoja etänä, etenkin koulutuksessa ja työelämässä, mutta myös esimerkiksi terveydenhuollossa. Peppler haastaa luk?at miettimään sitä, kuinka uusi jaettu turvattomuuden tunne muokkaa kansallisen turvallisuuden prioriteetteja maailmassa, jossa jokainen valtio asettaa omat intressinsä etus?alle. Sirkka Heinonen. Talwarin kirjoittamassa johdannossa punaisena lankana on kysymys: ”Kuinka voimme navigoida kestävällä polulla niiden moninaisten mahdollisuuksien ja riskien läpi, jotka saattavat nousta esiin pandemian jälkeisessä tulevaisuudessa?” Hän muistuttaa, että jatkuvan globaalin pandemian keskelläkin on tapahtunut innovaatioita ja positiivista kehitystä. Tässä skenaariossa paljastuu uuden normaalin julma totuus siitä, että yksikään valtio ei voi suojella omaa turvallisuuttaan yksin, vain omilla toimillaan. Skenaario 4 on Valistunut omaetu, jossa kansalliset intressit on myös määritelty laajasti ja kansallista valtaa käytetään muiden hallitsemiseksi. Jatkuvan globaalin pandemian keskelläkin on tapahtunut innovaatioita ja positiivista kehitystä. Aikajänne kirjassa on varsin lyhyt tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta, vain 5–10 vuotta, mutta se tarjonnee varsinkin yrityksille mieluisaa ja käyttökelpoista ennakointimateriaalia. Skenaario 2 on Pragmaattinen nationalismi, jossa kansalliset intressit ovat kapeat, mutta kansallista valtaa toteutetaan yhdessä muiden valtioiden kanssa. Yhteistoiminta muiden valtioiden kanssa ei kuitenkaan ole yksinomaan altruistista, vaan johtajat pyrkivät sillä ostamaan kotimaansa poliittista pääomaa voidessaan syyttää muita maita huonoista tuloksista turvallisuuden suhteen. Brett Peppler pohtii sitä, voiko kansanterveydellisenä kriisinä alkanut ja syveneviä taloudellisia vaikutuksia liikkeelle sysännyt pandemia olla uhka myös kansalliselle turvallisuudelle. Julkisen terveydenhuollon kustannukset ja valvonta/seuranta saavat todennäköisesti huomattavasti isomman jalans?an kansallisen turvallisuuden suunnittelussa. Skenaario 1 on Toksinen nationalismi, jossa kansalliset intressit on määritelty kapeasti ja kansallista valtaa käytetään muiden yli. Peppler esittää neljä kansallisen turvallisuuden skenaariota, joissa akseleina ovat kansallisten intressien ilmaisu (kapeasta laajaan) ja kansallisen vallan asemointi kansainvälisessä vuorovaikutuksessa (skaalana ’valta jonkun yli’ tai ’valta jonkun kanssa’). Skenaario 3 Jaettu turvattomuus, jossa kansalliset intressit on määritelty laajoiksi ja kansallista valtaa käytetään yhdessä muiden kansainvälisten toim?oiden kanssa. Voiko terveyskriisinä alkanut ja syveneviä taloudellisia vaikutuksia liikkeelle sysännyt pandemia olla uhka myös kansalliselle turvallisuudelle. Teksti on myös juohevaa ja useimmat kirjoitukset ovat noin neljän sivun mittaisia puheenvuoro-tyyppisiä tekstejä tai esseitä. Useat hallitukset suuntaavat uudella tavalla pitkän aikavälin budjetointinsa ja alkavat suhtautua pandemiaan varautumiseen samalla pieteetillä kuin terrorismin uhkaan. Päättäjillä on tällöin kaksi aspektia punnittavanaan: kansallisten intressien huomioon ottaminen ja kansallisen vallan ilmentäminen näiden intressien edistämiseksi. Teemassa ”Globaali toimintaympäristö” käsitellään pandemian geopoliittisia, poliittisia ja sosio-ekonomisia vaikutuksia. Hidasteena on populististen liikkeiden murentama kansansuosio
Mureithin kirjoitus pandemian jälkeisistä Afrikan tulevaisuuksista. 4/21 80 Futura Teemassa ”Seudulliset ja kansalliset tulevaisuudet” on muun muassa kiintoisa Leopold P. Teemassa ”Sektoraaliset tulevaisuudet” Boyd Cohen pohtii pandemian vaikutuksia liikkumisen globaaliin ekosysteemiin ja maalailee liikkumiselle kolme erilaista tulevaisuuskuvaa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa. Tematiikasta puuttuu ideologioiden tai uskontojen tarkastelu lähes tyystin. Yuval Harari on varoittanut seurantatalouden ilmiönä. Kriittisimpänä kommenttina Talwarin toimittamasta teoksesta voisi sanoa, että aiheet eivät ole mitenkään yllättäviä, ja täysin odottamattomienkin tapahtumien tai kehityskulkujen esittely olisi tuonut kokonaisuuteen lisää särmää. Teksteissä korostuu (kirjoittajille evästyksenä annettu) lyhyt aikatähtäin 5–10 vuotta. Cathy Hackl porautuu pandemian vauhdittaman etäläsnäolon tilallisiin ulottuvuuksiin, kun kehkeytymässä olevassa metaversumissa ihmiset ja ’koneet’ eli teknologia robotteineen, avatareineen ja tekoälyineen jakavat samoja virtuaalisia tiloja. Sirkka Heinonen Kehkeytymässä olevassa metaversumissa ihmiset ja ’koneet’ eli teknologia robotteineen, avatareineen ja tekoälyineen jakavat samoja virtuaalisia tiloja. Useimmat kirjoitukset tässä aihepiirissä keskittyvät digitaaliseen transformaatioon. Hän nostaa esiin riskin kansalaisten polarisaatiosta rokotettuihin (”vaxxed”) ja haavoittuviin rokottamattomiin (”anti-vaxxed”). Siinä kiinnitetään enemmän huomiota polarisaation uhkiin ja ’tiedon kriisiin’ sekä siihen, millaiseksi maailma on muotoutumassa, ei vain pandemian takia, vaan meidän reaktioittemme pohjalta. Myöskin tekoälyn vähäinen tai liian ylimalkainen käsittely hieman ihmetyttää. Teemassa ”Innovaatiot ja teknologia” José Cordeiro näkee kriisin tekno-optimistisesti mahdollisuutena ja uuden renessanssin katalysaattorina. Tulevaisuuden ’viitekehyksiä’ koskevassa loppuluvussa esitetään kolme käytännönläheistä kehikkoa, jotka voivat toimia eräänlaisina manuaaleina ja tarkistuslistoina. Siinä keskustellaan myös nopeasti vaikuttamaan nousevista avaintekniikoista ja esitetään luk?alle kriittisiä kysymyksiä pohdittavaksi. Pandemian jälk?äristyksiä ja mainingeista nousevia mahdollisuuksia. Rinnakkaislukemistoksi voisin suositella Fareed Zakarian teosta Ten Lessons for a post-pandemic world (2020). Teemassa ”Yhteiskunta ja elämäntyylit” on niin ikään Leland Shuppin esitys digitaalisen terveyspassin käyttöönotosta terveyden seurannassa. Kirjaa voi kyllä suositella eri näkökulmien ennakoinnista kiinnostuneille ja ehkäpä juuri erityisesti sytykkeenä joidenkin teemojen tai ideoiden jatkopohdintoihin ja käytännön tekoihin. Jälkimmäisessä tulevaisuuskuvassa korostuvat teknologiavetoisuus ja joukkoliikenteen massiiviset investoinnit, mutta samalla niihin integroidut ihmisten liikkumisen seurantaja tunnistusjärjestelmät, joista mm. Riskien, kriisien ja niistä selviytymisen näkökulmasta kirja on valikoiva puheenvuorokokoelma monista eri aiheista ja tulokulmista varautuen pandemian jälkeiseen aikaan
Hän jakaa ne kolmeen luokkaan: luonnonilmiöiden riskeihin, antropogeenisiin riskeihin, ja muihin tulevaisuuden riskeihin. Existential Risk and the Future of Humanity. Ensimmäinen käsittelee sitä, mitä meillä on ontologisesti panoksena. Miten olemme ihmiskuntana tulleet tähän pisteeseen ja mihin mahdammekaan olla matkalla, sekä onko edessämme äkk?yrkkä pudotus eksistentiaalisten riskien laukeamisen muodossa. Riskimaisemaa avataan muun muassa pureutumalla riskien kvanti?ointiin, riskien yhdistämiseen ja vertailuun sekä riskitek?öiden analyysiin. Hachette Books. Massiivisesta tematiikastaan ja polveilevasta analyysistään huolimatta teos on luk?aystävällinen, selkeä, kiinnostava ja perusteellisesti kantojaan argumentoiva teos. Sen järjesti OECD:n Government Foresight Community (GFC), jossa olen jäsenenä. Hengeltään kirja kuuluu kuitenkin eittämättä tulevaisuudentutkimuksen aiheistoon, mutta mieluiten silloin olisi puhuttava monikossa ihmiskunnan tulevaisuuksista. ajattelusta kylläkin. Toinen osa pureutuu itse riskeihin. Lisäksi Ord. Kiinnostuin Precipice-teoksesta paitsi sen mahtipontisen nimen sekä riskejä ja kriisejä käsittelevän aihepiirin johdosta, myös kuultuani Toby Ordin vaikuttavan keynote-puheenvuoron äskettäisessä webinaarissa. Hän muistuttaa tässä pyrkimyksessään paljolti suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen pioneeria Pentti Malaskaa, vaikka ei itse asiassa puhu kirjassaan varsinaisesti tulevaisuudentutkimuksesta lainkaan, ennakoinnista ja proaktiivisesta pitkän tähtäyksen Onko ihmiskunta äkk?yrkän partaalla. Kyseessä on Oxfordin yliopiston E?ective Altruism -liikkeen perustajan Toby Ordin kirjoittama ’hengen järkäle’ – lähes 500-sivuinen teos ihmiskunnan ja koko sivilisaatiomme ydinkysymyksistä. Kolmas osa viitoittaa ihmiskunnan polkua eteenpäin. KIRJA-ARVOSTELU Kirja lähestyy aihettaan ?loso?an ja globaalihaasteiden etiikan kentän näkökulmasta kun se maalaa laajalla pensselillä eksistentiaalisia riskejä ja ihmiskunnan tulevaisuutta. Ord on jakanut kirjansa kolmeen pääosaan. Samalla hän avaa asiantuntevasti ja perusteellisesti eksistentiaalisen riskin käsitettä, alkuperää ja merkityksiä. 81 4/21 F Ord, Toby (2020): The Precipice. Ord haastaa meidät pohtimaan ihmiskunnan kaikkein tärkeimpiä isoja kysymyksiä – piirtämään isoa kuvaa sivilisaatiomme keskeisistä ongelmista ja siitä, kuinka voisimme niitä parhaiten käsitellä
Onko ihmiskunta äkk?yrkän partaalla?. Ordin mielestä eksistentiaalisiin riskeihin ei ole kiinnitetty riittävää huomiota valtioiden, tutk?oiden tai kansalaisyhteiskunnankaan piirissä. Ihmisellä on kuitenkin taipumus keskittyä huonoihin uutisiin enemmän kuin hyviin, ja vastaavasti uhkiin enemmän kuin mahdollisuuksiin. Ordin mukaan elämme parhaillaan ihmiskunnan historian tärkeintä aikakautta. Teknologian kehitys ei kuitenkaan ole ongelma, vaan puuttuva viisautemme. Ihmiskunnalla ei ole vielä tarpeeksi kypsyyttä, koordinointikykyä ja ennakointitaitoa, joita voitaisiin välttää tekemästä sellaisia virheitä, joiden seurauksista ei voi toipua. Tulevaisuutemme on siten alisteinen jatkuvasti kasvavalle riskitasolle. Ord painottaa, että tarvitsemme harkintaa ja ennakointia. Lopuksi hän avaa ihmiskunnan potentiaalia esimerkiksi keston, laajuuden, laadun ja valintojen suhteen. Tuolla hetkellä teknologinen voimamme ylitti sen kynnyksen, joka tekee meille mahdolliseksi tuhota itsemme. Meidän on tarkasteltava näitä haasteita systemaattisesti ja proaktiivisesti sekä ylläpidettävä positiivista pitkän aikavälin visiota siitä tulevaisuudesta, jota haluamme suojella. Ord kuittaa uuden aikakauden alkaneen ihmiskunnalle sillä hetkellä kun ensimmäinen atomipommi räjäytettiin. Ydinaseet olivat erityisesti viime vuosituhannen keskeinen uhkatek?ä. Tämä kirja ei ole kuitenkaan pessimistinen moraalitarina teknologian kehittämisen hybriksestä ja sen seurauksena syntyvästä tuhosta. Antroposeeninen aikakausi viittaa ihmisen ympäristölle aiheuttamiin mittaviin vaikutuksiin, kun taas metaforinen ’Äkk?yrkkä’ on aikakausi, jolloin ihmiskunnalla on korkea riski tuhota itsensä. Antropogeeniset riskit kasvavat tällä vuosisadalla teknologian edistyksen myötä. Riskien suuruuden arvioimista hankaloittaa se, että ne ovat usein kompleksisia emmekä ole niitä ennen kokeneet. Mitä eksistentiaaliset riskit sitten ovat ja mitä ne merkitsevät. ’Äkk?yrkän’ äärellä oleminen määrittää aikakautemme – joko ihmiskunta kypsyy, viisastuu ja ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä laskemalla tämän eksistentiaalisen riskin kestävämmälle tasolle tai tuhoaa itsensä. Tulevaisuuden ihmiset saattavat olla vieläkin voimattomampia suojelemaan itseään niiltä riskeiltä, joita olemme luoneet ja tulemme luomaan. Eksistentiaalisten Tekemämme valinnat voivat muuttaa tilanteen ja hälventää eksistentiaaliset riskit, joita olemme itse luomassa. Vakava ihmiskunnan tuhon riski voidaan tulkita miksi tahansa 1 ja 99 prosentin välillä. 4/21 82 Futura kuvailee kuinka ihmiskuntaa voitaisiin suojata – kuinka laatia suuri strategia ja valjastaa teknologian kehitystä turvallisiin uomiin. Ihmiskunnan potentiaali on kuitenkin huikea. Ne uhkaavat tuhota paitsi nykyisyyden, myös tulevaisuuden ja pettää menneisyyden perinnön. Joka tapauksessa se on kestämätön riski. Ord väittää, että ihmiskunnan tulevaisuuden varjelu on aikaamme leimaava avainhaaste. Ihmisellä on taipumus keskittyä huonoihin uutisiin enemmän kuin hyviin, ja vastaavasti uhkiin enemmän kuin mahdollisuuksiin. Isot, koko tulevaisuuttamme koskevat riskit ovat ongelma, jota emme ole ennen kohdanneet. Bioteknologialla voidaan luoda bioaseita ja ihmisälyn ohittaessaan tekoäly voi mahdollisesti kääntyä meitä itseämme vastaan. Onhan moraaliajattelussamme tapahtunut paljon kehitystä, kun on alettu tunnustaa naisten, lasten, köyhien ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia. Sinällään teknologialla on huikeasti pystytty parantamaan elinolojamme. Herättiin oivaltamaan, että ydinsota todellakin voisi tuhota koko ihmiskunnan, joko kuoleman tai sivilisaation pysyvän romahduksen muodossa. Ihmiskunnan tulevaisuuden riskit ovat yhtä todellisia ja pakottavia kuin nykyiset ongelmamme kuten köyhyys, sodat ja epätasa-arvo. Hän peräänkuuluttaa uutta eettistä perspektiiviä: uudelleen suuntaamista sille, miten me näemme maailman ja oman roolimme siinä. Eläinten hyvinvointi on noussut myös agendallemme, ehkä tulevaisuudessa myös kasvien ja kivien oikeudet. Päinvastoin, kirjassa korostetaan, että tekemämme valinnat voivat muuttaa tilanteen ja hälventää eksistentiaaliset riskit, joita olemme itse luomassa. Käytössämme olevan vallan ja viisauden välinen aukko on kurottava umpeen
Koko maailma voi myös joutua pysyvästi orwellmaisen totalitaarisen tukahduttavan hallinnon alle. Antropogeeniset riskit liittyvät ydinaseisiin, ilmastonmuutoksen nopeutumiseen sekä ympäristön tuhoamiseen. Meidän esi-isämme tekivät meille palveluksia silloin kun me olimme vasta tulevaisuuden sukupolvia. Eksistentiaalinen riski soveltuu vain koko ihmiskuntaa koskeviin uhkiin. Ihmiskunnan pitkän tähtäyksen potentiaali on puolestaan ekspansiivinen idea mahdollisuuksista, mukaan lukien kaikki se, mitä ihmiskunta saattaisi saavuttaa, vaikka vielä ei olisi keksitty menetelmiä sen aikaansaamiseen. Ordin mielestä eksistentiaalisen riskin huomiotta jättäminen olisi näin ollen väärin, ei vain tulevaisuuden vaan myös menneisyyden ihmisiä kohtaan. Pitkän tähtäyksen ajattelu (longtermism) on eettinen suuntaus, jossa tunnustetaan ihmisten olevan yhtä tärkeitä riippumatta siitä millä aikajanalla he vaikuttavat. Ihmiskunta käyttää jäätelön syömiseen vuosittain enemmän rahaa kuin sen varmistamiseen, että kehittämämme teknologia ei tuhoa meitä. 83 4/21 F riskien tutkimiseen on paneutunut pieni joukko etenkin ?losofeja Oxfordin (Future of Humanity Institute) ja Cambridgen (Cambridge Centre for the Study of Existential Risks CSER) yliopistoissa. Dystooppisista tulevaisuuksista hän kuvaa eksistentiaalisena riskinä uhkaa siitä, että vaikka ihmiskunta ei tuhoudu, se lukkiutuu peruuttamattomasti johonkin hirveään olotilaan tai hallintoon, jossa ihmisarvot eivät toteudu. Sen s?aan ihmisen aiheuttamat eli antropogeeniset riskit kasvavat tuhat kertaa suuremmiksi kuin luonnonriskit seuraavan sadan vuoden aikana. Ihmiskunta on edelleen haavoittuvainen luonnonkatastrofeille. Sukupolvien kumppanuus on asymmetristä. Ordin riskiluokittelu alkaakin luonnon aiheuttamista riskeistä kuten asteroideista ja komeetoista, supertulivuoren purkauksista, tähtien räjähdyksistä ja muista luonnonriskeistä. Eksistentiaalisen riskin ehkäiseminen olisi ymmärrettävä yhteishyödykkeenä (public good). Sirkka Heinonen. Tällaisia tulevaisuuden riskejä ovat tahallaan aiheutettu pandemia, tekoälyn hallitsematon kehitys ja erilaiset dystopiat. Ord siteeraa paljon Nick Boströmiä, joka kiinnittää huomiota siihen, että ihmiskunnan tulevaisuuden potentiaalin tuhoutuminen ei tapahdu pelkästään silloin, jos ihminen lajina kuolee. Hän kuvaa, että vain harvat tutk?at ovat miettimässä sitä ydinkysymystä, kuinka saada tekoälyn kehitys samansuuntaiseksi ihmisten arvojen kanssa. Muista riskeistä hän mainitsee vielä bioaseet, nanotekniikan avulla kehitetyt pienet kopioituvat mikrokoneet, jotka levitessään aiheuttavat ekokatastro?n, tai uudet joukkotuhoaseet. Meillä on velvollisuuksia isovanhempiamme samoin kuin lapsenlapsiamme kohtaan, kumpaankin suuntaan aikajanalla. Hän toteaa, että luonnon aiheuttamat riskit ovat pieniä aiheuttamaan koko ihmiskunnan tuhon. Kuitenkin bioaseiden kieltoa valvovan kansainvälisen elimen (Biological Weapons Convention) vuosibudjetti on pienempi kuin keskiverto-McDonaldsin pikaruokalan. Niiden todennäköisyyskin on nolla, koska niitä ei ole vielä tapahtunut. Tällaisesta välinpitämättömyydestä Ord antaa esimerkin ihmisen tahallaan aiheuttamasta pandemiasta, joka on eräs suurimmista ihmiskuntaa kohtaavista riskeistä. Tällaisten uhkien olemassaoloon ei oikein vielä uskota. Jälkimmäinen voi olla jonkin ryhmän missiona toteutettu uhkakuva. Tämän tulevaisuuden potentiaalin saavuttamisessa on jokaisella ihmisellä roolinsa. Tulevaisuuden teknologioiden käytöstä johtuvat riskit Ord listaa kuitenkin omaan luokkaansa. ’Eksistentiaalinen katastro?’ tarkoittaa ihmiskunnan pitkän tähtäyksen potentiaalin tuhoa ja ’eksistentiaalinen riski’ on puolestaan samaisen potentiaalin tuhoa uhkaava riski. Tämä voi tapahtua muillakin tavoin, kuten esimerkiksi jonkin katastro?n aiheuttamana sivilisaation globaalina romahduksena. Lopuksi hän mainitsee täysin erilaisina riskeiEksistentiaalisen riskin huomiotta jättäminen olisi väärin, ei vain tulevaisuuden vaan myös menneisyyden ihmisiä kohtaan. Dystopiatkin hän luokittelee vielä kolmeen alaluokkaan: 1) ei-toivotut dystopiat, 2) pakotetut dystopiat ja 3) toivotut dystopiat. Tämä voi pakottaa ihmiskunnan maanviljely-yhteiskuntaa edeltävään tilaan, kun maapallon ympäristön tila on vaurioitunut niin pahasti, ettei sivilisaatio pysy enää pystyssä
Mutta jos yksikin tapahtuu, peli on menetetty. Hän muistuttaa, että riskien suhteen on kolmessa vaiheessa keinoja: ehkäisemällä voidaan välttää riskin alkuperä, reagoinnilla voidaan rajoittaa sen leviäminen, ja resilienssillä voidaan pienentää sen lopullista tuhovaikutusta. Mielenkiintoisella tavalla Ord maalailee riskimaisemaa. Eksistentiaaliset riskit ovat välttämättä vailla ennakkotapausta. Laveita keinoja ovat viisauden, päätöksenteon ja kansainvälisen yhteistyön parantamiseen tehdyt toimet. Kon?ikti ei välttämättä tapahdu avaruudessa, vaan mahdollista on myös muukalaisten tulo maapallollemme. Ordin mukaan on todennäköistä, että kohtaamme useampiakin ennakoimattomia riskejä seuraavan sadan vuoden aikana. Kon?ikti jonkin vieraan sivilisaation kanssa on usein populaarikirjallisuudessa esitetty riski ihmiskunnalle. Sirkka Heinonen On hyvä myös muistaa, että jos jokin on riskitekijä, sen vastapuoli on turvallisuustekijä. Ord pitää sitä epätodennäköisenä, tosin hyvin pitkällä aikavälillä sen esiintyminen tulee todennäköisemmäksi. Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille riskejä ja kriisejä sekä niihin reagointia pohtiville, samoin kuin kaikille tulevaisuuden planetaarisesta tietoisuudesta ja etiikasta kiinnostuneille. Näiden tulevaisuuden riskien luonne on huomattavasti spekulatiivisempi kuin luonnon aiheuttamien riskien kohdalla. Useiden maiden avaruushallinnossa suunnitellaan maa-ainesten tuontia Marsista maapallolle, jonka biosfäärin näin tuodut mikrobit voivat saastuttaa. Kirjassa on paitsi toimenpide-ehdotuksia, myös lista asioita, joita ei pidä tehdä kun pyrimme ennakoimaan ja vähentämään riskejä. Koulutus, rauha ja vauraus voivat olla eksistentiaalisen turvallisuuden tek?öitä. Onko ihmiskunta äkk?yrkän partaalla?. Hän ei varsinaisesti käsittele avaruusturismia, mutta jo talonpoikaisjärjellä ymmärretään, että tuollaiseen uuteen toimintaan sisältyy riskejä ja ehkä myös sellaisia, joita ei vielä osata ennakoida. Siten voimme pyrkiä eksistentiaalisen turvallisuuden tavoitteluun, jota Ord pitää aikakautemme tärkeimpänä tehtävänä. Lopuksi Ord mainitsee riskit, jotka voivat syntyä radikaalien täysin uusien tieteellisten kokeilujen johdosta. Toivomme tulevaisuudesta on inhimillisyyden ydintä. Hän myös kvanti?oi riskejä ja kuvaa kuinka harhaanjohtavaa on, että tulevaisuuden riskejä arvioidaan usein nykyisyyden business as usual -näkökulmasta. Aktiivisen SETI-ohjelman (signaalien lähettäminen avaruuteen kontaktin saamiseksi muukalaisten kanssa) lisäksi passiivinenkin SETI voi sisältää riskejä. 4/21 84 Futura nä avaruuden valloittamisen. Ord on optimistinen sen suhteen, että etenkin eksistentiaalisia riskejä aletaan ottaa vakavasti. Tämän kirjan soisi kuluvan yritysjohtajien ja muidenkin päättäjien käsissä ja nousevan jopa opetusmateriaaliksi niin tulevaisuudentutkimuksen kuin ilmastonmuutoksen ja tekoälytutk?oiden ohjelmissa. On hyvä myös muistaa, että jos jokin on riskitek?ä, sen vastapuoli on turvallisuustek?ä. Eksistentiaalisia riskejä voi vähentää räätälöidyillä tai laveilla interventioilla. Toisaalta tällaisen kon?iktin mahdollisuutta ei voida nykytieteessä sulkea poiskaan. Hän kannustaa pohtimaan eksistentiaalisten riskien koko maisemaa ja sitä miten riskit yhdistyvät toisiinsa, miten verrata niitä, miten tunnistaa niiden yhtäläisyyksiä ja ennen kaikkea minkä riskien tulisi olla ykkösprioriteettejämme. Ihmiskunnalle voidaan lähettää viesti, joka johtaakin meidät ansaan (tuhoon). Täsmätoimi on esimerkiksi jonkin vaarallisen teknologian hallinta. Kuinka paljon riskejä on sitten meiltä täysin piilossa. Ordin mukaan tämä on eksistentiaalisten riskien joukossa merkittävä tapahtuma, koska jos se tapahtuisi, sille voidaan vähiten tehdä mitään. Tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta vieraiden sivilisaatioiden kysymystä pitäisikin pohtia malliesimerkkinä ’unknown unknown’ –alueesta. Meidän tiedossamme ei ole, että ihmiskunta olisi koskaan kärsinyt eksistentiaalisesta katastro?sta. Haasteenamme on ymmärtää, ennakoida ja ehkäistä sellaisia katastrofeja
Tilaisuuteen osallistuvat päätoimittajat Sirkka Heinonen ja Saija Toivonen sekä teemanumeron kirjoittajia.Tarkemmasta ajankohdasta sekä ilmoittautumisista ym. Kaavailuissa on myös järjestää vapaasti koottavin tiimein ulkona pelattava My2050 seikkailupeli ilmastonmuutoksesta ja tulevaisuudesta. Seuraa seuran Facebook-sivua: www.facebook.com/Tutuseura tai sähköpostiasi! » » Ennakkotieto: Tulevaisuus tutuksi -virtuaalikiertue v. Laita ajankohta jo kalenteriin – tarkempaa infoa ja ilmoittautumislinkki lähetetään myöhemmin! Maaliskuussa yhteisjärjestäjänä on Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tilauslinkki jäsenille: https://bit.ly/AFF5-jasenet, ei-jäsenille: https://bit.ly/AFF5-ei-jasenet. Kevätkaudella fyysiset tilaisuudet ovat väistötiloissa ent. tiedotetaan tammikuussa. » » Futura 4/21 Kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi -julkkarit helmikuussa Futura 4/2021 Kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi –numeron tiimoilta järjestetään julkistamisja keskustelutilaisuus helmikuussa 2022. Lisätietoja pelistä: https://my2050. 2022 tilaisuuksia on suunniteltu järjestettäväksi siten, että puolet on virtuaalisia ja puolet fyysisiä tapaamisia. Huom! Jos tilaat yli 5 kappaletta kerralla niin saat määräalennuksen. Helmikuun tilaisuus on jo alustavasti varattu: 16.2. Kauppakorkeakoulun tiloissa Runeberginkadulla. 85 4/21 F SEURAINFO SEURAN TAPAHTUMAT » » Miten tutkimme tulevaisuuksia. 2022 kutsumaan vastaavanlaista kiertuetta kanssamme järjestämään kaikki seuran yhteisöjäsenorganisaatiot! Noin kerran kuussa pääsemme siis tapaamaan erilaisia tulevaisuudentutkimusta tai ennakointia tekeviä ja opettavia organisaatioita eri puolilta Suomea. Ota silloin yhteyttä: tutuseura@gmail.com. Yksi niistä on Luonnon loso an seuran kanssa valmisteltu Vallankäyttö tieteessä. Jos organisaatiosi on kiinnostunut yhteisöjäsenyydestä, ota yhteyttä: tutuseura@gmail.com PAIKALLISTOIMINTA Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa V. . Pelaamaan voi lähteä omatoimisesti vaikka Kevätkausi alkaa 1.2.2022. /julkaisut/ julkaisusarjat/a /a 5. Lisätietoja ja kirjan sisällysluettelo: www.tutuseura. uudistettu painos on myyty loppuun, ja olemme päättäneet ottaa siitä lisäpainoksen! Jäsenille kirjan hinta on 30 euroa ja muille 35 euroa (+ postimaksu). Monen tilaisuuden toteutus jäi aikoinaan pandemian jalkoihin. Tilaisuudet alkavat suunnitelmien mukaan 1.2.2022 klo 17 ja jatkuvat siitä tiistaisin parittomina viikkoina – vuoroin virtuaalisina ja vuoron fyysisinä tilaisuuksina. -menetelmäkirjasta lisäpainos! Suosittu menetelmäkirjamme “Miten tutkimme tulevaisuuksia?” (Acta Futura Fennica 5) 3. klo 15–16.30 tilaisuutta koordinoi Sitra ja teemana on heikot signaalit. 2022 Paikallistoiminnan etäkiertueen suosion innoittamana tulemme seuraavaksi, v. Toivomme voivamme toteuttaa sen kevätkaudella
Hämeen toimintaryhmä SEURAINFO Suunnittelutapaaminen 31.1.2022 Pirkanmaan toimintaryhmä Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat kerran kuussa Joensuun toimintaryhmä Keski-Suomen toimintaryhmä. 4/21 86 Futura heti, mutta jos haluat koordinoida porukkapelin Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla esim. Lukukausimaksuun (100 €) sisältyy noin kerran kuussa järjestettävät pajat sekä ohjaus, joka pyritään kohdentamaan pääsääntöisesti paja-aikoihin. Joensuun ryhmä löytyy Facebookista: https://www.facebook.com/ groups/4115111465236118. Lisätietoja Mikkelin toiminnasta: jukka.tikkanen@otavanopisto. facebook.com/groups/566849483723780/ (Tutuseuran Pirkanmaan jäsenet). Vetäjätiimissä Anne Hakala (anne.hakala@jamk. Seuraavat pajat: 19.–20.11. /delfoi). Ota yhteyttä jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan sitä: Satu Mäkelä (satu.makela@kaisankoti. Pohditaan myös uusia toiminnan rahoitusmahdollisuuksia. Tutuhesan sähköpostilistalla viestitään myös kiinnostavista tilaisuuksista ja tietolähteistä sekä nostetaan esiin ajatuksia tulevaisuuden parantamiseksi ja käydään niistä keskustelua. /delfoi-koulutus. ) Vuoden 2022 tilaisuuksia suunnitellaan – jos haluat tulla mukaan toimintaan, niin lähetä viestiä ryhmän yhteyshenkilö Lasse Neuvoselle (lasse. Pirkanmaan toimintaryhmä suunnittelee vuoden 2022 toimintaa. ja 17.18.12.2021. Listalle voivat liittyä kaikki seuran jäsenet paikkakunnasta riippumatta. Hämeen alueen toimintaryhmän suunnittelupalaveri järjestetään Teamsissa ma 31.1.2022 klo 16–17. Ryhmällä on Facebook-ryhmä: www. tammikuussa, niin ota yhteyttä: tutuseura@gmail.com! Tutuhesalla on ryhmä Facebookissa, seuran sivujen alla: www.facebook.com/groups/472422463693357. Pajat ovat kaksipäiväisiä ja koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. Ilmoittaudu mukaan tästä: https://bit.ly/Tutu-Hame220131. Pandemiatilanteesta johtuen pajat järjestetään vain verkossa (https://link.otavia. . Liittyminen listalle sekä lisätietoja Tutuhesan toiminnasta: Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com. Koulutuskuvauksen ja ilmoittautumislomakkeen löydät myös suoraan Otavan Opiston sivuilta http://otavanopisto. Koulutuksen kuvaukseen ja opetussuunnitelmaan voit perehtyä liittymällä ryhmään ”Delfoi-koulutus” http://edelfoi.ning.com/group/delfoikoulutus. ) ja Max Stucki. Palaverissa suunnitellaan 9.2 klo 9–11 järjestettävää HAMK-vierailua opettajaksi opiskelevien ryhmässä. Tule mukaan ottamalla yhteyttä Pirkanmaan yhteyshenkilöön, Tero Villmaniin (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com). Lisäksi opiskelijat saavat koulutuksen ajaksi käyttöönsä edelphi.org -ympäristön (www.edelphi.org). Tule mukaan suunnittelemaan vuoden 2022 toimintaa! Yhteistyössä Otavan Opiston, Metodixin ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa järjestetään eDelfoi-pajoja yleensä kerran kuussa. neuvonen1@gmail.com)! Ryhmä suunnittelee yhteistyötä erityisesti Joensuun kaupunkikeskustayhdistys Virran, Laatukeskus/Pohjois-Karjalan aluejaoksen sekä eri ystävyysjärjestöjen kanssa. Kesäkuussa järjestetään kestävä ruoka -aiheinen tapaaminen Itä-Hämeessä, Riihimäellä
Huom! Jos olet alle 25-vuotias tai päätoiminen, alle 30-vuotias opiskelija, niin ilmoita siitä toimistolle, päivitämme tietosi jäsenrekisteriin ja saat alennuksen jäsenmaksusta! Jos et ole jäsen, voit lukea sähköistä Futuraa joko ostamalla irtonumerot Lehtiluukku. Nyt voit olla mukana vaikuttamassa siihen, että muistetaan huomioida hienoja tekoja sekä tekijöitä! Onko mielestäsi joku henkilö tai muu toimija kuluneena vuonna (tai jo pidemmän aikaa) ansiokkaasti toiminut tulevaisuuden tai tulevaisuudentutkimuksen puolesta, mutta ei välttämättä ole saanut ansaitsemaansa kiitosta. Toivomme vinkkejä sekä kotimaisista että ulkomaisista asiantuntijoista, jotka saattaisivat olla potentiaalisia kirjoittajia tai joilla olisi asiantuntemusta sparrailla aihepiiriä kanssamme. ) ym. ).Lisätietoja teemanumeron vierailevilta päätoimittajilta: Sanna Ketonen-Oksi (sanna@ketonenoksi.com) ja Hazel Salminen (haasal@utu. Osaammeko mahdollistaa ja tukea dialogeja eri maailmankatsomusten ja tulevaisuusymmärrysten välillä. Tällä tarkoitamme esim. Keiden ääniä emme kuuntele. Kun olet aktivoinut tilisi, voit jatkossa kirjautua osoitteessa www. 2021-> lehdet) tai Elektra-tietokannasta (v. ), Leena Maija Laurén (leena-maija.lauren@utu. :stä (v. Kuka omistaa ympäristömme. /lehdet/futura) kun klikkaat linkkiä "Aktivoi tilaajatunnus", ja lisäät siihen henkilökohtaisen, seitsennumeroisen tilaajatunnuksesi (= Omat tiedot ID, sama kuin jäsennumerosi). Oletko etsimämme asiantuntija tai tunnetko sellaisen. Lisätietoja teemanumeron vierailevilta päätoimittajilta: Sanna Ketonen-Oksi (sanna@ketonenoksi.com) ja Hazel Salminen (haasal@utu. Lisätietoja seuran toimistolta: tutuseura@gmail.com / 040 5028672 (ei tekstarit). Ellei sinulla jo ole Lehtiluukussa pro ilia niin järjestelmä pyytää nimeäsi ja sähköpostiosoitettasi ensimmäisellä kerralla. eri kulttuurien perinnetietoa, alkuperäiskansojen tulevaisuusajattelua, kestävän kehityksen uusia muotoja sekä pyrkimyksiä pois länsimaakeskeisyydestä. tarkistamaan yhteystietosi ja jäsenmaksutilanteesi. Lehtien lukuoikeus on kaikilla jäsenmaksun maksaneilla. Entä tulevaisuuden. omembers.com/tulevaisuuden-tutkimuksen-seura. ).. Jos haluat, että tarvittaessa lähetämme yhteystietosi kun saamme alustajapyyntöjä ym., niin lisää/päivitä myös asiasanasi. Jatkossa voit kirjautua aina sinne samalla sähköpostiosoitteella lukemaan myös tulevia Futuroita. /seura/huomionosoitukset. Pääset lukemaan sähköistä lehteä Lehtiluukussa (https://www.lehtiluukku. 87 4/21 F Turun vetäjätiimissä lisäksi Tarja Meristö (tarja.meristo@laurea. 1995–2020 lehdet). Toivomme yhteydenottoja vuodenvaihteeseen mennessä. Vinkkaa siitä meille os. Lisäksi se voi myöntää Nuorisopalkinnon tai antaa muita huomionosoituksia. Futura-lehden 3/2022 tavoitteena on nostaa esiin erilaisista taustoista tulevia tulevaisuustiedon muotoja – sellaisia, jotka ovat aiemmin saaneet vähemmän näkyvyyttä, mutta voisivat tukea kestävämmän tulevaisuuden rakentamista. Voit halutessasi aktivoida erillisessä sähköpostiviestissä saamasi henkilökohtaisen linkin kautta tilisi, josta pääset esim. » » Kirjoittajaja sparraajahaku: Futura 3/2022 Paluu kestävään tulevaisuuteen. tutuseura@gmail.com! » » Omien tietojen päivittäminen jäsenrekisteriin ja sähköinen Futura JÄSENILLE: Olethan jo tutustunut FloMembers-alustaan. Lisätietoja: https://www.tutuseura. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan järjestämään toimintaa! SEURAINFO Turun toimintaryhmä – Tutu-Turku » » Huomionosoitukset: Vinkkaa tulevaisuusteko tai -tekijä Seuran hallitus myöntää muutaman vuoden välein Tulevaisuuspalkinnon ja Tulevaisuusteko-maininnan
/ » » Pääsihteerin vuorotteluvapaasijaisuus Seuran pääsihteeri on jäämässä vuorotteluvapaalle, joten etsimme nyt tehtävään sopivaa sijaista. » » Tutua Wikipediaan! Oletko Wikipedia-velho ja innostaako yhteisöllinen toiminta sekä tulevaisuudentutkimus. / /tyonhakijalle/loyda-toita/vuorotteluvapaa. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan Wiki-toimintaan! tutuseura@gmail.com. Sijaisella tulee olla kokemusta etenkin yhdistystoiminnan vastuullisista tehtävistä, taloushallinnosta ja viestinnästä. Myös tausta tapahtumien järjestämisestä, julkaisutoiminnasta, vapaaehtoisten koordinoinnista ym. Futura-lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia, ja blogiin tulee lyhyempiä, kevyempiä tekstejä. 180 päivää ja sen alkamisajankohta on riippuvainen siitä, milloin sopiva sijainen löytyy. Viranomaisten puolelta vaatimuksina ovat, että vuorotteluvapaan sijaiseksi voidaan (ainoastaan) palkata henkilö, joka: on ollut työttömänä työnhakijana TE-toimistossa vähintään 90 kalenteripäivää sijaisuutta edeltäneiden 14 kuukauden aikana TAI on alle 30-vuotias, jonka ammattitai korkeakoulututkinnosta on kulunut alle vuosi TAI on vuorotteluvapaasijaisuuden alkaessa alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias. kuten myös kiinnostus tulevaisuudentutkimukseen nähdään eduksi. Lisätietoja: https://www.te-palvelut. Vuorotteluvapaasijaisuuden pituus on max. Olemme huomanneet, että Wikipediasta löytyvää materiaalia suomen kielellä ei ole kovinkaan paljoa (etenkään Tutuseurasta!), ja olemassa olevaakin pitäisi päivittää… (Esim. Haluaisitko kirjoittaa konferenssitiivistelmän Tulevaisuusblogiin. World Futures Studies Federationin kv-konferenssiin lokakuussa, tai johonkin muuhun mielenkiintoiseen tapahtumaan. Blogin tarkoituksena on toimia alustana monipuoliselle tulevaisuussuuntautuneelle keskusteluille, Futura-lehden kaveriksi ja täydentäjäksi. Wikithonin, eli Wikpedia-talkoot, joissa sivuja päivitetään yhdessä! Tekstejä voi hyvin päivittää ilman, että Wikipedian tekninen puoli on mitenkään tuttu, mutta tarvitsemme myös osaajia tekniseen avustajaporukkaan. Osallistuitko esim. https:// .wikipedia.org/wiki/Tulevaisuudentutkimus). Jos kiinnostuit, ota yhteyttä: Hazel Salminen (tutuseura@gmail.com, 040 5028672 ei tekstareita). 4/21 88 Futura » » Kirjoittajakutsu: Tulevaisuusblogi. Kannattaa käydä tutustumassa! * Helsingin yliopiston Tiedekulman tapahtumien tallenteita: https://www2.helsinki. Työ on erittäin itsenäistä ja edellyttää proaktiivista otetta työhön. / / tiedekulma/katso-ja-kuuntele * Climate Universityn ilmastoaiheisia, maksuttomia kursseja englanniksi: https://climateuniversity. SEURAINFO. Jos kirjoittaminen kiinnostaa, niin ota yhteyttä: tulevaisuusblogi@gmail.com! Otamme mieluusti vastaan sekä ehdotuksia aiheiksi että innostuneita kirjoittajia! » » Tutu-lukemista * Kansainvälinen tulevaisuudentutkimuksen alan järjestö World Futures Studies Federation (WFSF) kerää mielenkiintoisia, tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia käsitteleviä podcasteja sekä uutiskirjeitä sivulleen: https://wfsf.org/futures-publications-newsletters. Seura järjestää siksi ensi vuonna ns
SEURAINFO. Uskonnollinen ajattelu, uhka vai mahdollisuus tulevaisuuden maailmassa. 89 4/21 F » » Futura 4/2021 sekä Futurinfo 1/2022 Seuran syyskokous pidettiin 25.11.2021, kiitos kaikille kokoukseen osallistuneille! Vuoden 2022 toimintasuunnitelman sekä budjetin vahvistamisen lisäksi kokouksessa valittiin myös uusia jäseniä hallitukseen erovuoroisten tilalle kaudelle 2022–2023: Puheenjohtaja: Tapani Martti Varsinaiset jäsenet: Elina Hiltunen, Marileena Mäkelä, Laura Pouru-Mikkola, Minna Vigren Varajäsenet: Toni Ahlqvist, Sirkka Heinonen, Osmo Kuusi, Maija Viherä Lämpimät onnittelut kaikille uusille Tutu-hallituslaisille! Hallituksessa jatkavat (kausi 2021–2022): Varsinaiset jäsenet: Erkki Aalto, Anne Hakala, So Kurki, Tero Villman Varajäsenet: Kirsi Kellokangas, Päivi Luna, Max Stucki, Toni Stubin » » Futura 4/2021 sekä Futurinfo 1/2022 Seuraava Futura-lehti, 1/2022, ilmestyy maaliskuussa teemalla Luottaako pyhään. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 1/2022 ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa
Täytät vuorotteluvapaas?aisuuden muodolliset vaatimukset, jos olet: • ollut työttömänä työnhak?ana TE-toimistossa vähintään 90 kalenteripäivää s?aisuutta edeltäneiden 14 kuukauden aikana TAI • alle 30-vuotias, jonka ammattitai korkeakoulututkinnosta on kulunut alle vuosi TAI • vuorotteluvapaas?aisuuden alkaessa alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias. S?aisuus on 180 päivän mittainen eli noin 6 kuukautta. Gmail, Drive ja Calendar), Zoom/Teams ja sosiaalisen median kanavista ainakin Facebook. Pääsihteerin s?aisen tehtäviin kuuluu: • seuran yleistoiminnan (talous ja laskutukset, jäsenyhteydet, hallituksen kokoukset, kevätkokous) hoitaminen • Futura-lehden tilausten hoitaminen, toimitusneuvoston kokousten koordinointi ja lehden toimitukselliset tehtävät yhdessä päätoimittajan ja vierailevien päätoimittajien kanssa Journal.?-alustalla • seuran viestintä (nettisivut, sähköposti, Facebook, Tulevaisuusblogi, jäsenkirje), osittain yhdessä hallituksen ja muiden aktiiv?äsenten kanssa • paikallistoiminnan koordinointi ja paikallisryhmien tukeminen • Kesäseminaarin valmistelu/järjestäminen elokuussa 2022 sekä etätilaisuuksien sarjan toteuttaminen yhdessä yhteisöjäsenten kanssa (kerran kuussa) helmikuusta lähtien Toivomme sinulta: • vankkaa yhdistysja viestintäosaamista • kokemusta itsenäisestä työskentelystä sekä (fyysisten, virtuaalisten ja hybridimuotoisten) tapahtumien järjestämisestä • taitoa koordinoida useampaa tehtävää samaan aikaan Lisäksi arvostamme seuraavien ohjelmien/alustojen käyttökokemusta tai niiden nopeaa omaksumista: FloMembers (tai vastaava sähköinen jäsenrekisteri), Journal.. 4/21 90 Futura Sinustako Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteerin s?ainen. Työajat ovat sovittavissa joustavasti ja niissä on mahdollisuus liukuman käyttöön. Seura hakee nyt yhdistystoimintaa tuntevaa s?aista pääsihteerillemme, joka on jäämässä vuorotteluvapaalle. Paikka täytetään heti sopivan henkilön löydyttyä eli ota yhteyttä pikimmiten!. Hallituksen kokouksista osa pidetään hybridimuotoisina, osa etäkokouksina. Viikoittainen työaika on 30 h. Lisätietoja, palkkatiedustelut ym.: Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com, 040 5028672. Työt alkavat sopimuksen mukaan, mahdollisimman pian. sekä O?ce-ohjelmat ja Google (erit. Lähetäthän hakemuksesi ja CV:si mahdollisimman pian, mutta viimeistään 15.1.2022 osoitteeseen tutuseura@gmail.com, otsikolla Vuorotteluvapaas?aisuus. Työt vaativat aika ajoin työskentelyä Tutuseuran toimistolla Helsingin keskustassa sekä käyntiä postilokerolla, muuten voit halutessasi tehdä töitä myös etänä. Tehtävä vastaa toiminnanjohtajan tehtäviä. Lisätietoja: https://www.te-palvelut.?/?/tyonhak?alle/loyda-toita/vuorotteluvapaa. – Etsimme 6 kuukaudeksi vuorotteluvapaas?aista! Tulevaisuuden tutkimuksen seura on aktiivinen, tieteellinen mutta myös toimintaa täynnä oleva yhdistys. Saat meiltä: • tärkeän tehtävän tulevaisuudentutkimuksen tieteenalan keskeisessä organisaatiossa • vapauden oman aikataulusi suunnittelemiseen sekä oman osaamisesi hyödyntämiseen • lämpimän vastaanoton osaksi yhteisöämme, sekä hallituksen tuen ja mahdollisuuden oppia lisää tulevaisuudentutkimuksesta
Teoksessa Kamppinen, Matti, Osmo Kuusi & Sari Söderlund (toim.): Tulevaisuudentutkimus. Merkitsethän selkeästi kunkin otsikon tason. Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.. Committee for the Future/Tulevaisuusvaliokunta. Kuvatiedoston nimestä tulee näkyä artikkelin tek?ä ja kuvan numero. Alaviitteet numeroidaan juoksevasti. Mannermaa, Mika, Jim Dator & Paula Tiihonen (toim.) (2006): Democracy and Futures. (Huomaa, että kuvat tulee painettuun lehteen mustavalkoisina.) • suomenkielinen abstrakti (200 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli • lyhyt englanninkielinen abstrakti (100–150 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli Tekstin tekniset ohjeet: • artikkelin rakenne: kirjoittaja, otsikko, (abstrakti,) ingressi, raaka teksti • otsikkotasoja on käytössä kaksi, ja tekstiin tulee selkeästi merkitä kumpaa tasoa kussakin otsikossa halutaan käyttää • lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan • artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta • kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa • Käsikirjoitukseen ei tule otsikkotasojen merkitsemisen lisäksi tehdä muotoiluja tai taittoa, vaan leipäteksti toimii kaikkein parhaiten. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. lähetetään selkeästi nimettyinä, erillisinä kuvatiedostoina ja niiden s?ainti merkitään tekstin sisälle kuvatekstillä/taulukko-otsikolla. 91 4/21 F Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. Tekstissä ei juurikaan käytetä loppuviitteitä, vaan joko alaviitteitä (tarkennukset ja esim. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. Lähteissä ilmoitetaan kustantajan sukunimi, etunimi, ilmestymisvuosi, teoksen nimi, kustantaja, paikkakunta, mahdolliset sivunumerot, ja/ tai julkaisusarja seuraavasti: Erillisteokset (kirjoittajat vs. Kun lähetät tekstin päätoimittajalle, muista myös: • kirjoittajatiedot, eli nimesi, organisaatiosi, tittelisi ja/tai oppiarvosi, sähköpostiosoitteesi sekä kasvokuva (mustavalkoinen JA värillinen, jos mahdollista) ja valokuvaajan nimi • mahdolliset kuvat/kaaviot/taulukot jne. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. 2006, 1–2). nettisivut) tai lähdeviittauksia. Artikkeli toimitetussa teoksessa: Söderlund, Sari & Osmo Kuusi (2002): 4. toimittajat esimerkeissä): Sluga, Hans (1995): Heidegger’s Crisis. Harvard University Press, Cambridge. Artikkelin suositeltava pituus on max. Artikkelin kuvat toimitetaan mielellään erillisinä kuvatiedostoina, koska muuten kuvien laatu poikkeaa liialti toisistaan ja lisäksi tekstitiedoston koko kasvaa. Aikakauslehtiartikkelit: Hietanen, Olli (2000): Tulevaisuudentutkimuksen tieteen?loso?an perusteita, Futura 4/2000, s. Lähdeviitteet s?oitetaan käsikirjoituksen sisään sulkeisiin, esim. Käsikirjoituksessa tulee osoittaa kuvan paikka ja sen teksti. Oman artikkelin pääotsikon ja alaotsikoiden lisäksi artikkelin lopussa käytetään tarvittaessa otsikkoa Lähteet. Suorat kopiot tekstin joukkoon laitettuna eivät koskaan toimi taitossa. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. 44–56. (Madan 1999, 32–34) tai jos useampi kirjoittaja niin (Mannermaa et al. 30 riviä/sivu), eli 28 000 – 35 000 merkkiä. Parliament of Finland/Eduskunta. Perusteet ja sovellukset, 251–347. Tulevaisuudentutkimuksen historia, nykytila ja tulevaisuus. 20 sivua harvalla rivivälillä (n. Ohjeita Futura-lehden kirjoittajille Otsikot artikkeleissa kirjoitetaan pienillä kirjaimille
Jos luettelossa esiintyy useampia saman kirjoittajan samana vuonna julkaisemia kirjoituksia, erotetaan ne tek?än nimen jälkeen, esim. • Kommentit toimitetaan suoraan taittajalle 2 päivän sisällä.. 4/21 92 Futura Suullinen tiedonanto: Malaska, Pentti (2000): [Titteli ja organisaatio tähän, jos asiantunt?ahaastattelu.] Suullinen tiedonanto 10.8.2000. • Päätoimittaja/toimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstejä mukaiseksi tai pyytää kirjoittajia muokkaamaan tekstejä. Esimerkkejä: Excerpts from International Standard ISO 690-2 Information and documentation – Bibliographic references – Part 2: Electronic documents or parts thereof. (2000a), (2000b) jne. Jos lehdessä on maininta rinnakkaispainoksesta (esimerkiksi Helsingin Sanomista tehdään useita rinnakkaispainoksia jakelualueen mukaan ja painokset poikkeavat toisistaan) mainitaan rinnakkaispainoksen tunnus (esimerkiksi kirjain). <http://www. • Päätoimittaja/toimittaja/taittaja lähettää kirjoittajille taitetun materiaalin kommentoitavaksi. Lehden tekoprosessin eteneminen • Raaka teksti toimitetaan päätoimittajalle/ toimittajalle sähköpostitse, ja Futurasta 2/2022 alkaen Journal.?-järjestelmän kautta. • Päätoimittaja/toimittaja kokoaa lehden materiaalin yhteen ja lähettää artikkelit taittajalle. • Kommentointivaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä. Kolumnistin nimi merkitään siinä muodossa kuin se esiintyy lehdessä: DDR:n metsät kuolevat (1985): Helsingin Sanomat 12.6.1985. Pekkanen (1984): Kauppavaihto Neuvostoliiton kanssa voimistumassa. nlcbnc.ca/iso/tc46sc9/standard/690-2e.htm> . löysiä lähteitä, jotka lisäävät lähdeluettelon laajuutta, mutta eivät ole oleellisia itse aiheen käsittelyn kannalta. Malaska 1997), kuitenkin siten, että lähdeluettelossa näkyy lähettäjän sähköpostiosoite. Salminen, Hazel <toimisto@futurasociety.?> (2015): Futuraan teksti. Henkilökohtainen sähköpostiviesti 14.5.2015. Viittaus sanomalehteen: Lehdestä merkitään päivämäärä mutta ei sivunumeroita. 8.8.2000. Sähköpostiviestiin tai postituslistalta tulleeseen viestiin viitataan tekstissä kuten mihin tahansa lähteeseen (esim. Huom! Lähteissä on hyvä pyrkiä välttämään ns. Lopuksi merkitään hakasulkuihin nettiosoite, josta dokumentti on luettu. Kansan Uutiset 14.6.1984. Nettiosoite edustaa viitteessä julkaisusarjaa, eli tämä kohta kursivoidaan lähdeluettelossa. Nettilähteisiin viittaaminen: Internet-lähteistä ilmoitetaan tek?ätiedot samalla tavoin kuin painetuissa lähteissäkin: pääsana/kirjoittajan nimi, vuosiluku, dokumentin nimi, julkais?a/sivua ylläpitävä organisaatio sekä viittauspäivämäärä (päivämäärä, jolloin viittauksessa esitetyt tiedot on luettu)
Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Seinäjoki Ari Virkamäki, ari.virkamaki@netikka.. Marja-Liisa Viherä, ma?a.vihera@gmail.com Tero Villman, tero.villman@utu.. So. Elina Hiltunen, whatsnext@luukku.com Kirsi Kellokangas, kirsi.kellokangas@gmail.com Sanna Ketonen-Oksi, sanna@ketonenoksi.com Päivi Luna Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. Toni Stubin, toni.stubin@metodix.. Turku Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tarja Meristö Leena-Ma?a Laurén, leena-ma?a.lauren@utu.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2021 Varajäsenet Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.. Helsinki – Tutuhesa • groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages • tutuhesa.blogspot.com Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Keski-Suomi Anne Hakala, anne.hakala@jamk.. Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.. 040 5028672 Kanta-Häme Satu Mäkelä, satu.makela@kaisankoti.. Oulu Tiina Gallén, tiina.gallen@oamk.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Hazel Salminen, tutuseura@gmail.com • Puh. Varsinaiset jäsenet Erkki Aalto, erkki.a.aalto@kolumbus.. Lisäksi: Kymeenlaaksossa, Rovaniemellä, Porissa ja Pirkanmaalla etsitään uusia aktiiveja Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaamme ota yhteyttä tutuseura@gmail.com. Varapuheenjohtaja Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.. Max Stucki, max.stucki@gmail.com Puheenjohtaja Laura Pouru-Mikkola, laura.pouru-mikkola@utu.. Anne Hakala, anne.hakala@jamk.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2021 www.tutuseura.. Kurki, so?.kurki@utu.. Max Stucki, max.stucki@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Lahti Jukka Ilmonen, jsilmonen@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.. Tapani Martti, tapani.martti@iki.
4/ 20 21 4/ 20 21 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Futura 4/21 Kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi. Tarkemmasta ajankohdasta sekä ilmoittautumisista ym. Seuraa Tutuseuran Facebook-sivua: www.facebook.com/Tutuseura tai sähköpostiasi! Futura 4/21 Kriisitietoisuus ja tulevaisuusresilienssi -julkkarit Pääkirjoitus Sirkka Heinonen ja Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta Saija Toivonen Referee-artikkelit Tuula Kekki et al. Suomen asukkaiden resilienssi häiriötilanteissa ja sen vahvistaminen Marko Ahvenainen Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi: et al. tiedotetaan tammikuussa. Sällskapet för framtidsstudier rf. kriisinkestävyyden harjoittelua bayeslaisella kausaalimallinnuksella Artikkelit Karoliina Laxström Olosuhdeperäinen suunnittelu et al. Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki www.tutuseura.. Tämän numeron julkistamistilaisuus järjestetään helmikuussa 2022. Tilaisuuteen osallistuvat päätoimittajat Sirkka Heinonen ja Sa?a Toivonen sekä teemanumeron kirjoittajia. Joonas Aitonurmi Ennakoiva digitaalisen ympäristön riskienhallinta Jani Voutilainen ja Avainhenkilöt oppivassa ja mukautuvassa Marko Ahvenainen kaupunkiorganisaatiossa Katsaukset Markku Wilenius Globaalien riskien hallinta uudella syvenevän kompleksisuuden aikakaudella Sofi Kurki ja VUCA_termin käyttö tulevaisuudentutkimuksen Nando Malmelin kirjallisuudessa Puheenvuorot Jari Lyytimäki Kriittinen katsaus resilienssiin Hazel Salminen Yhdessä löytämisen tärkeydestä mitä improvisaatio voi opettaa meille muutoksesta ja sen sietämisestä Kirja-arvostelut Sirkka Heinonen Pandemian jälkijäristyksiä ja mainingeista nousevia mahdollisuuksia Sirkka Heinonen Onko ihmiskunta äkkijyrkän partaalla