4/2023 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 4/ 20 23 4/ 20 23 TULEVAISUUSTIETOISUUS JA TULEVAISUUSTIETOISUUS JA TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN FILOSOFIA FILOSOFIA 4/2023 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 4/ 20 23 4/ 20 23 TULEVAISUUSTIETOISUUS JA TULEVAISUUSTIETOISUUS JA TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN FILOSOFIA FILOSOFIA
tutuseura.. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Hazel Salminen, toimisto@tutuseura.?, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Hazel Salminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkais?a Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.. on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.?! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.. Tämän numeron päätoimittaja Veli Virmajoki Taitto ja kansi Johanna Viherä Painopaikka Waasa Graphics Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 42. tutuseura.?/julkaisut/futura Futuran tulevat teemat Futura 1/24 Monipaikkaisuuden moninaisuus Futura 2/24 Transformatiivinen tulevaisuustyö Futura 3/24 Tulevaisuuden sivistys Futura 4/24 Visionäärinen johtaminen Futuran kirjoittajaksi. vuosikerta 4/2023 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 53€, Vuosikerta ulkomaille 63 €, Irtonumero jäsenille 8 €, muille 14,30 €. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.
1 4/23 F Veli Virmajoki Tulevaisuus on ?loso?nen Eeva-Maria Suojärvi Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien edistämisessä: avoimen tieteen ja tutkimuksen riskianalyysin tuloksien teemoittelu ammattikorkeakoulunäkökulmasta Maree Conway Finding agency in the use of Foresight Veli Virmajoki Mahdollisuustiedon ?loso?a tulevaisuudentutkimuksessa Osmo Kuusi Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta Merja Mäkisalo-Ropponen Työn murros: Työn loppumisesta työvoimapulaan 25 vuodessa Ilkka Niiniluoto Minervan pöllö ja musta joutsen Sanna Ahvenharju LECTIO PRAECURSORIA 10.6.2022 Futures consciousness as a human anticipatory capacity: De?nition and measurement SISÄLLYS P S A R F 4/2023 2 4 17 28 35 46 54 56 60 KATSAUS P
Monitieteinen lähestymistapa, joka yhdistää ?loso?an kriittisyyden ja tieteiden syvällisen ymmärryksen, luo parhaat edellytykset tulevaisuuden moniulotteisen luonteen ymmärtämiseen. Tämä johtaa kysymykseen siitä, miten ihmiset muodostavat käsityksen tulevaisuudesta ja miten se ohjaa heidän toimintaansa. Tässä ?loso?an ja humanististen tieteiden rooli korostuu. Toisaalta pelkkä teoreettinen pohdinta ei myöskään yksin riitä, vaan tarvitaan vuoropuhelua muiden tieteenalojen kanssa, jotta ymmärrys tulevaisuuden monimutkaisista kytkennöistä lisääntyy. Näin pystytään paremmin valmistautumaan tulevaan ja luomaan toivottua tulevaisuutta. Tulevaisuudentutkimuksen yhteydessä pohditaan myös, miten voimme saavuttaa tietoa mahdollisista tulevaisuuksista ja miten abstrakteja ?loso?sia teorioita voidaan soveltaa käytännön tulevaisuudentutkimuksessa. Alan lähtökohtana on ajatus, että tulevaisuus ei ole yksi valmiiksi määritelty polku, vaan käsiteltävänämme on monia mahdollisia tulevaisuuksia. Siksi on tärkeää Tulevaisuus on ?loso?nen. Miten voisimme laajentaa ja rikastuttaa näkemyksiämme tulevaisuudesta. Mielikuvituksen avulla voidaan hahmottaa ja tutkia vaihtoehtoisia tulevaisuuden polkuja. Filoso?assa on esitetty erilaisia teorioita koskien tiedonhankintaa ja päättelyä, jotka liittyvät mahdollisten maailmojen ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamiseen. Vaikka tekoäly pystyy jo moniin ihmiselle tunnusomaisiin kognitiivisiin suorituksiin, on olennaista tiedostaa eroavaisuudet ihmismielen ja koneen välillä. Tulevaisuudentutkimuksen ?loso?a on tieteen?loso?an ala, joka sisältää monia tieteen ja yhteiskunnan suhteen kannalta olennaisia teemoja. Myös moderni teknologia, erityisesti tekoäly, herättää kysymyksiä ihmisen tiedonhankinnan rajoista ja luonteesta. Tieteenhistoriassa on nähtävissä, kuinka vallitsevat arvot ja asenteet ovat ohjanneet tutkimusta tiettyihin suuntiin. Yksi keskeinen kysymys on, miten yksilöiden ja yhteisöjen arvot vaikuttavat tieteellisen tiedon muotoutumiseen. Myös nykytieteessä tutk?oiden omat arvomaailmat, uskomukset ja ennakko-olettamukset vaikuttavat väistämättä siihen, millaisia kysymyksiä he pitävät tärkeinä ja mihin suuntaan etsivät vastauksia. Pelkkä empiirinen tieto tulevaisuuden trendeistä ei riitä, vaan tarvitaan myös syvällistä pohdintaa inhimillisestä kokemuksesta, arvoista, merkityksistä ja mahdollisuuksista. Toinen keskeinen teema on ?loso?an ja muiden tieteiden välinen suhde tulevaisuuden ennakoinnissa. Tämä moninaisuus on tulevaisuudentutkimuksen ydintä ja se haastaa meidät pohtimaan, miten erilaiset näkemykset, uskomukset ja arvot muokkaavat näitä mahdollisia tulevaisuuksia ja käsityksiämme niistä. Tulevaisuudentutkimuksessa tarvitaan sekä ?loso?an teorioita että ymmärrystä teknologian mahdollisuuksista ja rajoituksista, jotta voimme muodostaa monipuolisen kuvan tulevaisuudesta. Tämä herättää tärkeitä kysymyksiä tiedon ja vallan suhteesta, joka on jatkuvan neuvottelun kohteena tieteen kentällä. Millaisia ennakko-oletuksia ja rajoitteita maailmankatsomuksemme asettaa tulevaisuuden hahmottamiselle. 4/23 2 Futura PÄÄKIRJOITUS Tulevaisuudentutkimus avaa ainutlaatuisen ikkunan moniin ?loso?siin ja tieteellisiin kysymyksiin. On tärkeää tuoda nämä piilossa olevat oletukset esiin ja tarkastella niitä kriittisesti. Ihmisen kyky luovaan ja kriittiseen ajatteluun sekä empatiaan on toistaiseksi ylittämätön. Filoso?an kriittinen ja re?ektiivinen ote on tärkeää yhdistää muiden tieteiden, kuten yhteiskuntatieteiden, luonnontieteiden ja teknisten tieteiden, tutkimukseen tulevaisuudesta. Tulevaisuudentutkimuksessa tutk?oiden oma arvomaailma värittää sitä, mitä pidetään tärkeänä, toivottavana ja mahdollisena tulevaisuutena. Näiden teorioiden, kuten modaalilogiikan, soveltaminen monimutkaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen on kuitenkin haastavaa. Usein omaksumamme maailmankuva ja siihen liittyvät uskomukset tulevaisuudesta ohjaavat ajatteluamme tiedostamatta. Yksilöiden ja yhteisöjen tulevaisuuskäsitykset ja -odotukset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisia valintoja tehdään jo nyt. Tulevaisuudentutkimus pyrkii myös tunnistamaan ja kyseenalaistamaan piilevät oletuksemme tulevaisuudesta ja pohtimaan, miten maailmankatsomuksemme rajoittavat kykyämme kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Erityisen tärkeää on yhdistää kriittinen tutkimus ja ajattelu sekä mielikuvitus, sillä tulevaisuus on aina avoin useille vaihtoehdoille
Hän esittää, miten ?loso?t ovat perinteisesti tarkastelleet tulevaisuutta lähinnä spekulatiivisesti, mutta heidän ajattelunsa on usein ennakoinut myöhempiä yhteiskunnallisia muutoksia ja innovaatioita. Hänen artikkelinsa tarjoaa kiehtovan näkökulman tekoälyn ja ihmisen väliseen vuorovaikutukseen ja sen merkitykseen tulevaisuudessa. Merja Mäkisalo-Ropponen kuvaa katsauksessaan, miten ennakointitiedon hyödyntäminen on ollut puutteellista työperäisen maahanmuuton valmistelussa, mikä on johtanut viiveisiin sopeutumisessa työelämän muutokseen. Hän esittää, että maailmankatsomuksemme muokkaavat oletuksiamme tulevaisuudesta ja nämä oletukset rajoittavat usein ajatteluamme ja mielikuvitustamme. Veli Virmajoki keskittyy artikkelissaan siihen, miten voimme saavuttaa tietoa mahdollisista tulevaisuuksista ja miten abstrakteja ?loso?sia teorioita voidaan soveltaa käytännön tulevaisuudentutkimuksessa. Tässä Futuran numerossa käsitellään monipuolisesti ja syvällisesti näitä aiheita, jotka ovat keskeisiä tulevaisuudentutkimuksen ?loso?assa. Eeva-Maria Suojärven vertaisarvioitu artikkeli tarkastelee, miten yksilöiden ja yhteisöjen arvot vaikuttavat tieteellisen tiedon avoimuuteen ja saatavuuteen. Ilkka Niiniluoto käsittelee puheenvuorossaan ?loso?an ja muiden tieteiden suhdetta tulevaisuuden ennakoinnissa. Hän pohtii myös tiedon ja vallan suhdetta avoimessa tieteessä ja tutkimuksessa, mikä valaisee näitä kysymyksiä sekä teoreettisesta että käytännöllisestä näkökulmasta. Artikkeli havainnollistaa tarvetta kehittää ennakoinnin ja päätöksenteon – tiedon ja toiminnan – vuorovaikutusta. 3 4/23 F Veli Virmajoki kehittää tulevaisuustietoisuutta ja kykyä hahmottaa monenlaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuden polkuja. Tarvitaan lisää tutkimusta ?loso?an ja tulevaisuudentutkimuksen integroimisesta, jotta modaalisuuden tuoma lisäarvo saataisiin hyödynnettyä täysimittaisesti tulevaisuusskenaarioiden analyysissä. Kehitetty mittari avaa mielenkiintoisen näkökulman tulevaisuustietoisuuden tutkimukseen ja tarjoaa empiiristä aineistoa ?loso?selle pohdinnalle ihmisen tulevaisuuteen suuntautumisesta. Näiden teemojen ja kysymysten kautta tulevaisuudentutkimus tarjoaa monipuolisen näkökulman ymmärtää tulevaisuutta ei vain ennustettavana tai spekuloitavana ilmiönä, vaan moninaisten mahdollisuuksien ja polkujen verkostona, joka vaatii jatkuvaa arviointia, uudelleenarviointia ja luovaa ajattelua. Ne haastavat luk?an pohtimaan omaa suhdettaan tulevaisuuteen ja antavat uusia välineitä tulevaisuuden hahmottamiseen ja muotoiluun. Vieraileva päätoimittaja Veli Virmajoki Erikoistutk?a Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto veli.virmajoki@utu.?. Maree Conway pohtii artikkelissaan syvällisesti maailmankatsomusten, oletusten ja uskomusten vaikutusta siihen, miten suhtaudumme tulevaisuuteen ja mitä pidämme mahdollisena. Sanna Ahvenharjun puheenvuoro, joka perustuu hänen lektioonsa, käsittelee tulevaisuuskuvien muodostamista ja niiden vaikutusta toimintaamme, mikä liittyy ?loso?an mielenkiintoon ihmisen ajattelun perusteita kohtaan. Tulevaisuudentutkimus voidaan nähdä mahdollisuuksien tieteenä, jolloin sen ytimessä on modaalisten väittämien tutkimus. Yhdessä nämä artikkelit yhdessä tarjoavat kattavan ja monitahoisen kuvan tulevaisuudentutkimuksen ?loso?sista perusteista ja niiden soveltamisesta käytännön tulevaisuudentutkimuksessa. Osmo Kuusi tutkii artikkelissaan, missä määrin tekoäly voi saavuttaa ihmiselle ominaisia kognitiivisia kykyjä, sekä pohtii ihmismielen ja tekoälyn perustavia eroja. Hänen esittelemänsä tulevaisuustietoisuuden ulottuvuudet valottavat sitä, miten mahdolliset tulevaisuudet hahmottuvat meille. Tulevaisuudentutkimus pyrkii systemaattisemmin tunnistamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkakuvia, mihin tarvitaan ?loso?an kriittistä ja monipuolista näkökulmaa. Kuusen analyysi auttaa meitä ymmärtämään paremmin tekoälyn mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä ennakoimaan sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Tulevaisuudentutkimuksen tulisikin pyrkiä haastamaan näitä oletuksia, jotta voisimme laajentaa ontologisia rajojamme ja löytää uutta ajattelua nykyhetkeen
4/23 4 Futura REFEREE-ARTIKKELI Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien edistämisessä: avoimen tieteen ja tutkimuksen riskianalyysin tuloksien teemoittelu ammattikorkeakoulunäkökulmasta Eeva-Maria Suojärvi julkaisuasiantunt?a Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu – Xamk eeva-maria.suojarvi@xamk.. Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantunt?ayhteisön keväällä 2022 toteuttamassa riskianalyysissä tunnistettiin mahdollisia riskien lähteitä avoimen tieteen ja tutkimuksen kansalliselle etenemiselle. Tässä artikkelissa on tarkasteltu toteutettua riskianalyysiä organisaation ennakointityöskentelyn viitekehyksessä. FCF-mallin avulla näyttäisi olevan mahdollista nostaa esiin piilossa olevia yksilötason sekä organisaatiokulttuuriin integroituneita olettamuksia ja maailmankuvia. Organisaation tulevaisuussuuntautuneiden ja näkyvien muutosja tulevaisuuskeskustelujen osalta riskianalyysi ei yksin anna riittäviä vastauksia ja välineitä ennakointityöskentelyyn. Voidaan ajatella, että malli luo pohjaa tiedostavalle keskustelulle, samalla kehittäen ja syventäen organisaation jaettuja arvoja. Avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien tavoitteiden ja riskianalyysin tuloksien välisessä suhteessa ilmeneviä organisaation ennakointikeskusteluun vaikuttavia seikkoja on teemoiteltu Maree Conwayn Futures Conversations Framework -ennakointimallin (FCF-malli) avulla tarkoituksena selvittää, olisiko malli hyödynnettävissä avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien edistämisessä. Julistuksen päämäärien saavuttamista tukevat yksityiskohtaisemmat linjaukset, jotka koskevat kaikkia tiedeja tutkimustoim?oita. Asiantunt?ayhteisön tunnistamia riskejä on analysoitu ja jäsennelty erityisesti ammattikorkeakoulunäkökulmasta. Suomalaisen tutkimusyhteisön laatima Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020–2025 sitoutuu tukemaan tutkimuksen laatua, tutkimuksen avaamisesta syntyvää yhteiskunnallista hyötyä, tutk?oiden yhdenvertaisuutta ja tasapuolisia toimintamahdollisuuksia sekä tutkimuksen moninaisuutta. Jatkossa olisikin tarpeen soveltaa myös FCF-mallia täydentäviä muutosja tulevaisuuskeskusteluja tukevia menetelmiä avoimen tieteen ja tutkimuksen tulevaisuuksien ennakointiin.. Onnistuneessa mallin sovelluksessa keskustelua on kuitenkin käytävä avoimesti ja jatkuvasti kaikilla tasoilla
Avoimeen tieteeseen ja tutkimukseen liittyy paitsi taustalla vaikuttavia arvoja myös oletuksia sekä riskejä, jotka ennakointityöskentelyssä on syytä tiedostaa ja huomioida. However, the model should be complemented with other methods to achieve adequate responses and results. I evaluate the foreseen risks, particularly from the perspective of universities of applied sciences in Finland. Tarkoituksena on selvittää, voisiko FCF-mallin avulla löytyä mahdollisia keinoja avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien edistämiseksi sekä niiden toteutumista koskevien riskien ennakoimiksesi ja välttämiseksi organisaatiotasolla. 5 4/23 F 1 Johdanto Suomalaisen tutkimusyhteisön laatima Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020–2025 1 sitoutuu tukemaan tutkimuksen laatua, tutkimuksen avaamisesta syntyvää yhteiskunnallista hyötyä, tutk?oiden yhdenvertaisuutta ja tasapuolisia toimintamahdollisuuksia sekä tutkimuksen moninaisuutta. 2022, 16–17). Teemoittelussa on käytetty esimerkkinä ammattikorkeakouluympäristöä. FCF-mallissa korostuu moniulotteisen kommunikaation merkitys ennakointityöskentelyssä ja muutoksessa. Tämän jälkeen kuvataan FCF-mallia ennakoinnin välineenä. In this article, I apply Maree Conway’s Futures Conversations Framework to the risk analysis results within an organizational foresight context. Arvojen vaikutukset, kehitys ja muutokset ovat kiinteä osa tulevaisuudentutkimusta ja siihen limittyvää ennakointityöskentelyä (Aalto 2022, 351; Aalto et al. Eri toim?at tarvitsevat myös yhteisen avoimen tieteen tulevaisuuden narratiivin (Mediema 2022, 110). Julistuksen päämäärien saavuttamista tukevat yksityiskohtaisemmat linjaukset, jotka koskevat kaikkia tiedeja tutkimustoim?oita. Organisaatioiden tulevaisuuskeskustelussa arvot ovat myös vahvasti läsnä (Conway 2022). Kuvausta seuraa riskianalyysin tuloksien teemoittelu FCF-mallin sisältämän jaottelun ja Usability of the Futures Conversations Framework in promoting open science and research policies: thematization of the results of an open science and research risk analysis from the perspective of a university of applied sciences The Finnish research community’s Declaration for Open Science and Research 2020–2025 is committed to supporting the quality of research, the societal bene?ts of opening up research, the equality of and equal opportunities for researchers, as well as the plurality of research. Keväällä 2022 Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantuntijayhteisön toteuttamassa riskianalyysissä tunnistettiin mahdollisia riskien lähteitä avoimen tieteen ja tutkimuksen etenemiselle (Karlsson 2022; Mustajoki 2021). Tämän artikkelin alussa käsitellään avoimen tieteen ja tutkimuksen taustaa, arvopohjaa ja päämääriä. Mallin voidaan olettaa tukevan myös avoimen tieteen ja tutkimuksen perusarvojen toteuttamista ja toteutumista. The results reveal that Conway’s framework o?ers a promising foundation for informed conversation while developing and deepening an organization's shared values. Tässä artikkelissa tarkastellaan avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien tavoitteita sekä riskianalyysissä esiin nousseita pelkoja, ratkaisuehdotuksia ja mahdollisia toimenpiteitä teemoittelemalla niitä Futures Conversations Framework -ennakointimallin, jäljempänä FCF-mallin, viitekehyksessä. Vuonna 2022 esitellyn FCF-mallin kehittäjä, ennakoinnin asiantunt?a Maree Conway on tutkinut muun muassa korkeakoulujen kehitystyötä (Conway 2020 ja 2022). Seuraavaksi esitellään riskianalyysin tuloksista koostuva aineisto ja teemoittelun periaatteet tutkimuksen menetelmänä. 1 https://avointiede.?/?/julistus Suojärvi. In the Spring of 2022, the Finnish Open Science coordination specialist community carried out a risk analysis on the potential sources of risks for the national progress of open science and research
Asiantunt?ayhteisön kevään 2022 aikana tekemässä riskianalyysissä tunnistettiin ja koostettiin raportiksi mahdollisia riskien lähteitä avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien toteutumiselle. edistää avoimuutta tieteen perusarvona kaikessa tutkimusyhteisön toiminnassa, 2. parantaa tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen tuotosten ja niihin perustuvien oppimateriaalien laatua sekä tutkimustuotosten sujuvaa liikkuvuutta ja vaikuttavuutta koko yhteiskunnassa tutk?oiden ja tutkimusryhmien välillä, tutkimusalojen välillä, tutkimuksen ja koulutuksen välillä, tutk?oiden, yritysten, julkisen sektorin ja kolmannen sektorin välillä sekä tutk?oiden ja yhteiskunnallisten päättäjien sekä kansalaisten välillä. UNESCOn vuonna 2021 hyväksymä laaja kansainvälinen Avoimen tieteen suositus huomioi avoimen tieteen määritelmässään muun muassa tutkimuksen, tieteellisten käytänteiden, tutkimusinfrastruktuurien, tiedeviestinnän sekä yhteiskunnallisten toim?oiden välisen laajan vuorovaikutuksen avoimuuden (Avoin tiede 2021; UNESCO 2021). Lopuksi teemoittelun perusteella tehdään johtopäätöksiä FCF-mallin hyödynnettävyydestä avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien edistämisessä ammattikorkeakoulun ennakointityöskentelyssä. Avoimuuden edistämiseen osallistuu koko tutkimusyhteisö, jonka avoimuutta edistetään neljällä tasolla: ohjausryhmässä, pysyvissä asiantunt?aryhmissä ja määräaikaisissa työryhmissä sekä ryhmien toimintaa tukevassa avoimen tieteen koordinaation sihteeristössä. Avoimen tieteen koulukuntia on maailmalla ollut ja on lukuisia (Miedema 2022). (Avoin tiede 2023b.) Linjaukset sekä niitä täydentävät suositukset koskevat kaikkia tiedeja tutkimustoim?oita, ja linjauksissa mainitut arvot ovat olennainen vaikutin sekä tarkastelun kohde organisaatioissa, jotka ovat allekirjoittaneet julistuksen. Voidaankin ajatella, että kansallisen tason avoimen tieteen ja tutkimuksen seurannan kohteena ovat kollektiivista narratiivia ilmentävät ja toimintaa ohjaavat dokumentit, palvelut ja yhteistyö. Kaikki avoimen tieteen ja tutkimuksen työkalut eivät sellaisinaan ole aina myöskään olleet täysin sovellettavissa ammattikorkeakouluympäristöön (Päällysaho & Latvanen 2018, 123). (Avoin tiede 2023a) Suomalaisen tutkimusyhteisön yhteistyössä laatima kansallinen Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020–2025 (Avoimen… 2020) julkaistiin vuonna 2020. Seurantamallin osa-alueet ovat yhdenmukaisia Avoimen tieteen linjauksien kanssa ja perustuvat samoihin arvoihin. Nämä herättävät kuitenkin myös kysymyksiä ja ennakkoasenteita esimerkiksi indikaattorien vastuullisuudesta avoimen tieteen ja tutkimuksen kansalliseen seurantaan liittyen (Himanen & Nykyri 2021). Avoimen tieteen ja tutkimuksen missiona on: 1. (Avoimen… 2020) Julistuksen päämäärien saavuttamista tukevat yksityiskohtaisemmat linjaukset, joita on laadittu ja laaditaan neljälle avoimuuden osa-alueelle: toimintakulttuurin avoimuus, tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus, tutkimusaineistojen ja -menetelmien avoin saatavuus sekä oppimisen ja oppimateriaalien avoimuus. 2 Avoin tiede ja tutkimus Avoin tiede ja tutkimus on kansainvälinen liike, jonka pyrkimyksenä on tieteen ja tutkimuksen avoimuuden edistäminen. 4/23 6 Futura käsitteistön avulla. 3 Aineisto ja menetelmät Tämän tutkimuksen aineisto koostuu Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantunt?ayhteisön toteuttaman riskianalyysin tuloksista ja on siten sekundaarista. vahvistaa yhteiskunnan sivistystä ja innovaatiotoimintaa, ja 3. Myös opetusja kulttuuriministeriö on vuodesta 2015 lähtien seurannut avoimen tieteen kehitystä kansallisesti muun muassa tutkimusorganisaatioissa, ammattikorkeakoulut mukaan lukien. Asiantunt?aryhmissä ja niiden yhteydessä toimivissa työryhmissä on avoin kutsumenettely ilman erityistä organisaatioiden edustusta. Vuonna 2022 seurantaa varten otettiin käyttöön uusi malli. Asiantunt?at toimivat neljässä asiantunt?aryhmässä: toimintakulttuurin avoimuus, julkaisujen avoimuus, tutkimusaineistojen avoimuus sekä oppimisen Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys.... Julistuksen visio on, että avoin tiede ja tutkimus ovat vakiintuneet osaksi tutk?oiden työtä ja tukevat sekä tutkimuksen vaikuttavuutta että laatua. Suomalainen tutkimusyhteisö on visiossa avoimen tieteen ja tutkimuksen kansainvälinen edelläkäv?ä. Tieteen ja tutkimuksen avoimuuden edistämistä koordinoi Suomessa Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV)
Keskusteluja ovat ohjanneet avoimet kysymykset, jotka eivät kuitenkaan ole määränneet keskustelun sisältöä tai suuntaa. Riskianalyysityötä seurasi Avoimen tieteen ja tutkimuksen ohjausryhmä ja sitä koordinoi Avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaation sihteeristö tukenaan riskienhallinnan asiantunt?a Tapio Tierala Aalto-yliopistosta. Yhteistyöhön perustuva tiedon ja näkemyksen tuottamisprosessi sekä sen lopputulos ovat näin ollen yhtä merkityksellisiä. Organisaatioita koskevassa ennakoinnin kontekstissa nelikentän avulla voidaan varmistaa, että sekä näkymättömät yksilötason ja kulttuuriset tulkinnat että organisaatioympäristön ja organisaation toimintaa koskevat, havaittavissa olevat ja näkyvät olettamukset tulevat tasapuolisesti huomioiduiksi. Aineistolähtöisen teemoittelun lisäksi jäsentelyä on tehty FCF-mallin tarjoaman viitekehyksen tai teorian mukaisesti ammattikorkeakouluperspektiivistä. (Conway 2022, 2–3) 4 Ennakointi Ennakointiajattelussa ja -työskentelyssä hyödynnetään usein samoja teorioita ja menetelmiä kuin tulevaisuudentutkimuksessa, ja käsitteet ovat toisinaan myös rinnasteisia. Silti aidosti yksilötasolle ulottuva organisaation ennakointikulttuuri on harvinaista (Aalto 2022, 351–352). Ymmärrys ja jaetut merkitykset rakentuvat vuorovaikutuksessa. (Avoin tiede 2023a) Riskianalyysin tulokset ovat syntyneet asiantunt?ayhteisön välisen kommunikaation synteesinä. (Karlsson 2022; Mustajoki 2021; Avoimen… 2022a) Tavoitteena oli hyödyttää sekä kansallista koordinaatiotyötä että yksittäisten organisaatioiden toiminnan suunnittelua. Riskiavaruus oli kutsuntamenettelyllä muodostuneen asiantunt?ayhteisön itsensä määrittelemä. 7 4/23 F avoimuus. (Aalto 2022; Aalto et al. Seuraavassa vaiheessa tavoitteiden tiellä olevista riskeistä tunnistettiin tärkeimmät. 2022, 12; Minkkinen et al. (Karlsson 2022; Mustajoki 2021; Avoimen… 2022a) Laadullisen analyysin menetelmänä tässä tutkimuksessa on teemoittelu. 2019, 2.) Tässä tutkimuksessa tarkasteltavan, Conwayn kehittämän uuden organisaatioiden tulevaisuuskeskustelun kehyksen ja FCF-mallin teoreettinen perusta ei myöskään erottele tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia toisistaan, vaan kytkee ne yhteen kommunikaation osa-alueina. (Juhila 2023; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.) FCF-mallin lähtökohta on integraalisessa tulevaisuudentutkimuksessa (Integral Futures) ja Ken Wilberin integraaliteoriassa. Perusajatus on, että holistinen tarkastelu edellyttää kaikkien neljän tason huomioimista tasapuolisesti. Yleensä tavoitteena on tukea päätöksentekoa, suunnittelua ja toimintaa – ja siten myös vaikuttaa tulevaisuuteen. Riskianalyysiraportin tuloksien jaottelu ei ole ohjannut teemoitteluun johtavaa analyysiä; tutkimuksen teemoittelun perustat ovat syntyneet erillisen analyysin tuloksena. Riskianalyysin ensimmäisessä vaiheessa jokainen neljästä asiantunt?aryhmästä kokosi taulukoksi avoimen keskustelun perusteella esiin nousseita riskejä ja niihin liittyviä toimenpiteitä sekä keskeisiä toim?oita. Keskeistä mallissa on yksilötason, organisaatiotason, kulttuurisen sekä sosiaalisen tietoisuuden kiinteästi toisiinsa linkittyvät ja toisistaan riippuvaiset nelikenttänäkin kuvattavat tasot. Aineistosta on nostettu esiin tutkimusongelman kannalta olennaisia aiheita ja asiakokonaisuuksia. Ennakointi voidaankin mieltää tavaksi systematisoida tulevaisuusajattelua. Näkökulma on kuitenkin laajennettavissa. (Conway 2022) 4.1 FCF-malli Kommunikaatio sekä muun muassa käyttäytymisen ja arvojen muutos ovat merkityksellisiä ennakointiprosessin kehittymiselle. Integraaliteoriaa noudattelevan FCF-mallin avulla voidaan kuvata ja edistää eri tasojen ja Suojärvi. Viimeisessä vaiheessa pohdittiin, miten riskejä voitaisiin ehkäistä ja toisaalta systemaattisesti valmistautua niiden toteutumiseen. Hänen kehittämänsä FCF-mallin lähestymistapa pohjautuu sosiaalisen konstruktion käsitteeseen. Ennakointityöskentelyn aluksi muodostetaan ongelman asettelu tai kysymys, jonka avulla toim?at voivat jäsentää, jakaa ja luoda erilaisia käsityksiä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Conway (2022, 4) on tutkinut moniulotteisen kommunikaation merkitystä muutokseen tähtäävässä arvopohjaisessa ennakointiajattelussa. Nelikentän ajatus on, että eri näkökulmat ja tavat yhdistämällä voidaan kokonaisvaltaisesti laajentaa ja syventää organisaatioiden tietoisuutta ja ymmärrystä nykyisyydestä sekä tulevaisuuden tarpeista
FCF-mallin tarkoitus on siis varmistaa, että näkyvien vaikuttimien lisäksi myös taustalla olevat näkymättömät olettamukset nousevat esiin organisaation tulevaisuuskeskustelussa. Conwayn mukaan tällainen diskurssi edesauttaa laajemman, syvemmän ja pidemmälle ulottuvan näkemyksen saavuttamista korkeakoulujen mahdollisista tulevaisuuden toimintaympäristöistä. Sen tavoitteena on saada tuotua avoimesti esiin ja yhdistettyä olettamuksia, jotka muovaavat tutun ja näkyvän organisaatioympäristön lisäksi myös näkymättömissä olevia yksilötason ja kulttuurisia ympäristöjä. Keskustelu kulttuurin tulevaisuudesta on hedelmällistä vasta seuratessaan yksilötason keskustelua. (Conway 2022, 3–4) FCF-malli sisältää neljä keskustelutyyppiä (kuva 2). (Conway 2022, 4–5) Kulttuuria koskeva merkityksellisten tulevaisuuksien hahmottelu (Culture: Futures Signi?ed) on kollektiivista ja keskittyy arvoihin, jotka vaikuttavat organisaation kulttuuriseen tietoisuuteen ja tulevaisuusolettamuksiin. Tavoitteena on tiedostaa ja arvioida kriittisesti omia tulevaisuusolettamuksia. Muokattu. Kuva 1. Kehys liittää yhteen sekä yksilötason että kollektiivisia oletuksia, jotka joko mahdollistavat tai rajoittavat tulevaisuuksien kuvittelua. Yksilön tulevaisuusajattelu (Self: Futures Thought) on yksilön omaa ajattelua haastavaa ja etsii vastauksia kysymyksiin siitä, miten ja miksi yksilö liittyy tulevaisuuskeskusteluun. Samalla ajattelua muuttavasta ennakoinnista alkaa tulla tietoista. Keskustelun tavoitteena on tunnistaa organisaation Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys... (Conway 2022, 2, 4, 8) Conwayn ajattelu pohjaa tutkimukseen korkeakoulujen kehityksestä ja tulevaisuudesta sekä pyrkii murtamaan niissä he?astuvia perinteisiä ajatusmalleja ja itsestäänselvyyksinä pidettyjä oletuksia. Oikeanpuoleiset osiot kuvastavat yhteyksiä ja taustaa tai kontekstia (Context) ja liittyvät tulevaisuussuuntautuneisuuden (Futures Orientation) kasvattamiseen. (Conway 2022, 3) Neljä keskusteluavaruutta käsittävän kehyksen vasemmanpuoleiset osiot kuvastavat maailmankuvia (Worldviews) ja liittyvät tulevaisuustietoisuuden (Futures Consciousness) edistämiseen organisaatiossa. (Conway 2022, oma käännös) 2 2 Reprinted from Futures, 136, Feb 1, 2022, Maree Conway, An integrated frame for designing conversations about futures, Page 3, Copyright (2022), with permission from Elsevier.. (Conway 2020) Organisaation toiminnan ja tietämyksen Conway jäsentää neljään osa-alueeseen, jotka muodostavat avoimen kehyksen tukemaan organisaation tulevaisuuskeskustelun laajentamista ja syventämistä (kuva 1). Neljä keskusteluavaruutta (Four Conversation Spaces). Kaikki neljä osiota ovat toisistaan riippuvaisia ja vaikuttavat toisiinsa, ja tulevaisuuskeskustelussa ne kaikki tulee ottaa tasapuolisesti huomioon. Päämääränä on korkeakouluinstituution erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien tasapuolinen arviointi. 4/23 8 Futura tahojen välistä tiedostavaa keskustelua mahdollisista tulevaisuuksista osana organisaation ennakointityöskentelyä. Samalla niiden kehitykseen pystytään nykyhetkellä myös vaikuttamaan
Ko ko na isv al ta in en ke sk us tel u (T he C on ve rs at io ns In teg ra ted ). (C on wa y 20 22 , om a kä än nö s) 3 3 Re pr in te d fro m Fu tu re s, 13 6, Fe b 1, 20 22 , M ar ee Co nw ay , A n in te gr at ed fra m e fo r de sig ni ng co nv er sa tio ns ab ou t fu tu re s, Pa ge 8, Co py rig ht (2 02 2) , w ith pe rm iss io n fro m El se vi er .. 9 4/23 F Suojärvi K uv a 2. M uo ka ttu
(Conway 2022, 6–7) Tulevaisuuksia määriteltäessä (Futures: Futures De?ned) tavoitteena on puolestaan tunnistaa olettamuksia organisatoristen tulevaisuuksien ilmentymistä, jotka vaikuttavat nykyhetken toimintaan sekä päätöksentekoon. Conway (2022, 5, 8) mainitseekin mallin soveltamisen mahdolliseksi haasteeksi edellytetyn itsekriittisyyden epämukavuuden, jota oman ajattelun tarkastelu ja kyseenalaistaminen ympäröivässä sosiaalisessa viitekehyksessä aiheuttaa. Inklusiiviseksi tarkoitettu malli on käyttökelpoinen vain, jos se ulottuu aidosti yksilötasolle ja yksilötasolta kollektiiviseksi, ja mikäli kulttuuria, muutosta sekä tulevaisuuksia koskeva keskustelu on avointa ja jatkuvaa. Aikajänne on pidempi ja tarkastelutapa laajempi sekä syvempi keskustelun kohdentuessa organisaation ulkopuolisiin muutosvaikuttimiin. Conway ei anna yksiselitteistä ohjetta FCF-mallin soveltamiselle, vaan kannustaa hyödyntämään mallia monipuolisesti organisaation ennakointityöskentelyn eli Futures Studies and Foresight -prosessin, jäljempänä FSF, eri vaiheissa ja erilaisiin tarkoituksiin. 4/23 10 Futura toimintaan vaikuttavia yhteisiä olettamuksia ja kehittää jaettuun tulevaisuustietoisuuteen perustuvaa organisaatiokulttuuria. Tematiikkaan liittyy osittain ristiriitaisiakin intressejä riippuen eri toim?oiden näkökulmasta suhteessa infrastruktuuriin, suureen yleisöön, metriikkaan, tiedon tasapuoliseen saavutettavuuteen ja tiedontuotannon käytännönläheisyyteen (Miedema 2022, 189). Avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksia koskevassa riskianalyysissä esiin nousseita teemoja on jäsennelty erityisesti ammattikorkeakoulun näkökulmasta. FCF-mallin mukaisia keskusteluja voidaan tukea eri menetelmien avulla. Oleellista on herätä pohtimaan, miten tulevaisuutta ajatellaan. Keskustel?oiden on jälleen aluksi tunnistettava omia tulevaisuusolettamuksiaan vääristyneiden tulkintojen ja rajauksien välttämiseksi. 4.2 FCF-mallin hyödynnettävyyden edellytykset Lähtökohta ja onnistumisen edellytys FCF-mallin hyödyntämiselle on organisaation toimijoiden avoimuus ja halukkuus kyseenalaistaa olettamuksiaan (Conway 2022, 9). Tähän kiteytyy myös FCF-mallin suurin mahdollinen kompastuskivi. Tällaisia olettamuksia voidaan havaita esimerkiksi erilaisissa organisaation strategisia toimintoja tallentavissa artefakteissa. Tässä tutkimuksessa pyrkimyksenä on selvittää, minkälaisia teemoja aineistosta on löydettävissä ja tarkastella niiden valossa FCF-mallin hyödynnettävyyttä avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien edistämisessä organisaatiotasolla. Conway myös painottaa, että keskustelut eivät ole erillisiä vaan limittyvät toisiinsa kokonaisvaltaisesti. Malli pyrkii näin vastaamaan ennakointiin liitettyyn mahdolliseen irrallisuuden haasteeseen. Teemoittelu on siten FCF-mallin ja FSF-jaottelun viitoittamaa. Taustalla vaikuttavat organisatoriset valtarakenteet ovat Conwayn (2022, 8) mukaan merkittävin mallin sovellettavuuden määrittäjä. Kuten muun muassa Minkkinen ja kumppanit (2019, 6) toteavat, suunnitelmallisuuteen painottuvan ennakoinnin avulla voidaan vaikuttaa useisiin tulevaisuuden osa-alueisiin verrattain suljetuissa ympäristöissä. 5.1 FCF-malli ja asiantunt?ayhteisön riskianalyysin teemat ammattikorkeakouluympäristössä Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantunt?ayhteisön kevään 2022 riskianalyysissä tunnistettiin seitsemän eri kategoriaa, joihin sisältyy avoimen tieteen ja tutkimuksen Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys.... (Conway 2022, 5–6) Tulevaisuuksien tarkastelu suhteessa muutokseen (Change: Futures Explored) on luonteeltaan epistemologista ja jatkuvaa. Indikaattoreita tulevaisuutta koskevista olettamuksista voi olla nähtävissä esimerkiksi lauseissa, käsitteissä, kuvioissa, metaforissa, uskomuksissa ja/tai väitteissä. (Conway 2022, 9–10) 5 Avoimen tieteen ja tutkimuksen riskianalyysin teemoittelu Avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintaympäristönä voidaan pitää koko yhteiskuntaa eri toim?oineen. (Conway 2022, 7–8) FCF-mallin tavoite on siis liittää ennakointi erottamattomaksi ja luontevaksi osaksi organisaation jokapäiväistä toimintaa. On kuitenkin huomattava, että FCF-mallin soveltaminen alkaa aina yksilötason keskustelulla. Conwayn haasteen käsite on tässä rinnastettu riskianalyysin riskeihin. Ristiriidat eri intressien välillä synnyttävät myös riskejä
Keskeiset riskit kategorioittain (Avoimen… 2022b).. Jaottelua hyödyntämällä riskianalyysin tuloksista pyritään löytämään teemoja, joiden voitaisiin ajatella hyödyttävän ennakointia esimerkiksi ammattikorkeakoulussa. Näitä kategorioita ovat resurssit, tutkimuskulttuuri, meritoituminen ja kannustimet, teknologia/infrastruktuuri, sääntely, sidosryhmät sekä palvelut ja osaaminen. Tarkastelussa on mukana huomioita mallin tulevaisuustietoisuutta muovaavista maailmankuvista sekä tulevaisuussuuntautuneisuuteen vaikuttavasta organisaatiokontekstista. 11 4/23 F linjauksien edistämisen ja edistymisen riskejä. Tässä tutkimuksessa käytettävä jaottelu perustuu Conwayn FCF-mallin neljään keskustelutyyppiin. Näiden lisäksi tuloksista on löydettävissä eri tasoilla vaikuttavia riskejä, joita on otettu mukaan tähän tarkasteluun. 5.2 Yksilö: Tulevaisuusajattelu Conwayn mallin mukaan (ks. Riskianalyysin ryhmäkeskusteluissa on ollut mukana asiantunt?oita, joiden osallistuminen Suojärvi Kuva 3. Vastauksien perusteella voidaan havaita ennakointiin liittyviä mahdollisia maailmankuviin vaikuttavia rajoitteita ja esteitä. Tavoitteena on yksilötason piilevän asenteellisuuden vähentäminen ja tulevaisuustietoisuuden kehittäminen. Ohjeellisiksi täydentäviksi menetelmiksi Conway nimeää FSF-mallissaan kriittisen analyysin (Critical Re?ection), enneagrammin (Enneagram), Joharin ikkunan (Johari Window), itseä koskevan kriittisen kerrosanalyysin (Causal Layered Analysis of Self), spiraalidynamiikan (Spiral Dynamics) sekä integraalisen tulevaisuustietoisuuden testin (Integral Futures Consciousness Test). (Mustajoki 2021; Avoimen… 2022a) Riskianalyysissä tunnistetut keskeiset metatason riskit ovat jaoteltavissa kategorioittain (kuva 3). Riskien lähteet oli riskianalyysissä ryhmitelty avoimen tieteen ja tutkimuksen neljän nimetyn osa-alueen mukaisesti, joiden perusteella myös asiantunt?aryhmät ovat muodostuneet (Avoimen… 2020; Avoimen… 2022a). kuvat 1 ja 2) riskianalyysin keskeisten tulosten tarkastelu tulee aloittaa yksilön tulevaisuusajattelusta vastaamalla kysymykseen siitä, mitä tulevaisuusolettamuksia itsellä ja kullakin yksilöllä on
(Avoimen… 2022a) Tutk?atasolle ulottuva sääntely ja sen tulkinnat saattavat haitata avointa julkaisemista ja/tai rinnakkaistallentamista. Tämä on riskianalyysiä tehtäessä pyritty huomioimaan, mutta sen tuloksia ei silti voi pitää kattavina. Näkymättömissä ei siten todennäköisesti ole ollut juurikaan omakohtaisia julistuksen tulevaisuuskuvaa kyseenalaistavia olettamuksia. 5.2.1 Yksilön tulevaisuusajattelun teemoittelu Tiivistetysti esiin nousevia yksilön tulevaisuusajatteluun vaikuttavia teemoja riskianalyysin aineiston ja raportin perusteella ovat: asenteet avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksia kohtaan; tutkimuskulttuuriin liittyvät ennakointivalmiudet; toiminnan vastuullisuus; toimintatapojen priorisointi suhteessa omaan etuun; suhtautuminen teknologiaan; sääntelyn tulkinta; virheiden pelko; tiedonhakutaidot; ristiriitainen suhtautuminen yritysyhteistyöhön; sekä tietoisuus tarjolla olevista palveluista. Onkin todettava, että yksilötason keskustelun edistämiseksi ja väärienkin olettamuksien kumoamiseksi tarviFutures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys.... Asenteisiin vaikuttavia haasteita voivat riskianalyysin esiin nostamina aiheuttaa resurssien epätasainen jakautuminen tai riittämättömyys julkaisemisessa, aineistonhallinnassa ja sitä edistävissä tukipalveluissa, avoimien oppimateriaalien ja -jaksojen kehittämisessä sekä mahdollisesti myös organisaatioiden välisessä yhteistyössä. Tällöin haasteena on, että avoimen tieteen ja tutkimuksen periaatteet jäävät yksilötasolla etäisiksi vaikuttaen myös tulevaisuusolettamuksiin. Vinoutuneet kannustimet voivat myös johtaa aineistojen avaamisen välttelyyn, jos pelätään oman edun menettämistä. Ammattikorkeakoulun sisäiset haasteet palvelujen tarjoajien ja tarvits?oiden kohtaamisessa saattavat ylläpitää tietämättömyyttä esimerkiksi avoimen julkaisemisen kysymyksissä, aineiston avaamisen dokumentoinnissa tai avoimien oppimateriaalien ja -jaksojen kehittämisessä (Avoimen… 2022a). 4/23 12 Futura riskikartoituksen tekemiseen on perustunut oma-aloitteiseen vapaaehtoisuuteen ja kiinnostukseen, joten voidaan olettaa, että osallistujien yksilötason arvopohja sekä tulevaisuusolettamukset ovat olleet verrattain yhteneviä ja noudattelevat Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistusta. Toimenpiteitä halutaan edistää yhdessä riskejä välttämällä. Virheiden pelko voi osaltaan estää myös ennakointia. Esimerkiksi yritysyhteistyö on lähtökohtaisesti arvokasta ammattikorkeakoulujen tutkimustyössä, ei uhkakuva tai haaste. Riskianalyysin toteuttaneet asiantunt?at ovat kokemustensa ja havaintojensa varassa edustaneet myös organisaatioidensa kriittistä yksilötason tulevaisuusajattelua, joten tulevaisuusajattelu on perustunut osittain toisen käden tietoon. On mahdollista ja todennäköistäkin, että yksilöiden maailmankuvat, tulevaisuusolettamukset ja sitoutuminen avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien mukaisiin työskentelytapoihin vaihtelevat. Toimintakulttuuriin kytkeytyvä tutk?anarviointi saattaa heikentää motivaatiota omaksua avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien mukaisia työtapoja, mikäli muutokset eivät näy virallisessa tiedonkeruussa. (Avoimen… 2022a) Julkaisumetriikan vastuuton käyttö voi lisätä riippuvuutta kalliista kustantajista, mikäli se ohjaa suosimaan niitä, ja organisatorinen tuki kirjoittajamaksuissa saattaa puolestaan johtaa korkeamman laadun ohella tai s?aan julkaisumäärien kasvuun. (Avoimen… 2022a) Riskianalyysissä esiin tuotu huoli tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vähenemisen synnyttämästä tieteellisen laadun heikkenemisestä ei sen s?aan ole samanlainen ammattikorkeakoulussa kuin tiedeyhteisöissä. Esimerkiksi ammattikorkeakouluympäristössä yksilötason tulevaisuusajattelu avoimen tieteen ja tutkimuksen suhteen on todennäköisesti melko moninaista. Tutkimuskulttuurin osalta yksilöiden ennakointivalmiuksiin voivat vaikuttaa hankaluudet aineistojen avoimuuden ja aineistonhallinnan menetelmien integroitumisessa tutkimustyöhön, ennakkoluulot avattujen oppimateriaalien ja -käytäntöjen hyödyntämiseen liittyen tai irrallisiksi jäävät avoimuuden periaatteet. Aineistojen ja menetelmien avaamisen teknologiassa voi olla toimintaa vaikeuttavia puutteita ja käytettävyysongelmia, jotka vaikuttavat myös asenteisiin. Kotimaisten tieteellisten julkaisujen hyödyntäminen voi jäädä vähäiseksi ja niiden yhteiskunnallinen merkitys kärsiä, jos julkaisuja ei löydetä. Samoin esteiksi voivat muodostua avoimen oppimisen ja oppimismateriaalien ohjelmistojen ja alustojen hajanaisuus
Keskustelun tavoitteena on myös haastaa kollektiivista ennakointia haittaavia asenteita. Keskustelun laajentuessa organisaatiota koskevaksi, tehdyn riskianalyysin avulla voidaan löytää tulevaisuusolettamuksiin ja merkityksellisyyden kokemukseen vaikuttavia haasteita. (Avoimen… 2022a) Ammattikorkeakoulussakin olettamuksien taustalla vaikuttavat organisaatiotason kulttuuriset maailmankuvat. (Avoimen… 2022a) Yhteisen avoimen tieteen ja tutkimuksen arkkitehtuurin puute saattaa vaikeuttaa palvelujen suunnittelua ja vaikuttaa haitallisesti tukipalveluiden, toimintojen ja/tai infrastruktuurien saavutettavuuteen ja luotettavuuteen. Yhteisen keskustelun kautta voidaan kasvattaa tietoisuutta kulttuurisidonnaisuuksista ja vahvistaa yhdistäviä arvoja pyrkimyksenä organisaatiokulttuurin kehittäminen kollektiivista ennakointia mahdollistavaksi ja tukevaksi. Organisaatiokulttuurien välillä on kuitenkin organisaatiokohtaisia eroja. 5.3.1 Merkityksellisten tulevaisuuksien kulttuurinen teemoittelu Tiivistetysti esiin nousevia organisaatiokulttuurin merkityksellisten tulevaisuuksien teemoja aineiston ja riskianalyysiraportin perusteella ovat: organisaatiotasolla vallitsevat asenteet; organisatorisista painotuksista riippuvainen motivaatio; tukipalveluiden, -toimintojen ja infrastruktuurien saavutettavuus ja luotettavuus; organisaatiokohtaiset linjaukset; sekä toimintamallit. He jakavat keskenään samankaltaisen maailmankuvan liittyen avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksiin. Mahdollisen haasteen saattaa muodostaa pitkän aikavälin analyysi ja tulkinta organisaation ulkopuolisesta ja siihen vaikuttavasta ympäröivästä muutoksesta. 5.4 Muutos: Tarkasteltavat tulevaisuudet Conwayn mallissa (kuvat 1 ja 2) myös muutoksesta keskusteltaessa esitetään kysymys organisaation kollektiivisista tulevaisuusolettamuksista ja niiden alkuperästä. Motivaatio kasvattaa ja ylläpitää avointen oppimateriaalien ja -jaksojen laatua sekä moninaisuutta voi puolestaan kärsiä, mikäli kannustimet painottuvat yksinomaan määriin. 5.3 Kulttuuri: Merkitykselliset tulevaisuudet Organisaatiokulttuuria koskevia pinnan alla vaikuttavia jaettuja maailmankuvia voidaan Conwayn mallin (kuvat 1 ja 2) mukaan pyrkiä nostamaan esiin kysymällä, mitä yhteisiä tulevaisuuteen liittyviä olettamuksia organisaatiossa on ja mistä ne ovat peräisin. Muutoskeskustelun välineiksi Conway esittää FSF-mallissaan taustaja kontekstikartoituksen (Context Mapping & ScanSuojärvi. Riskianalyysin toteutukseen osallistuneet asiantunt?at muodostavat rooleiltaan melko homogeenisen ryhmän organisaatioidensa kulttuurien edustajina. Piilevien negatiivisten asenteiden takia avoimien oppimateriaalien hyödyntäminen koulutusviennissä saattaa myös kärsiä. Samoin mahdollisesti epäselvät organisaatiokohtaiset linjaukset voivat estää avoimen oppimisen tunnistamisen ja tunnustamisen hyviä käytäntöjä. 13 4/23 F taan osaamista, tietoa ja tukea. Näitä nousi riskikartoituksessa esiin. Täydentäviksi menetelmiksi Conway mainitsee FSF-mallissaan organisaatiota koskevan kriittisen kerrosanalyysin (Casual Layered Analysis of Organisation), kulttuurikartoituksen (Culture Mapping), mukautuvan kulttuurin (Adaptive Culture Approach), vertikaalisen johtajuuden (Vertical Leadership) sekä U-teorian (Theory U). Edellä mainittujen tutkimuskulttuuriin liittyvien riskien lisäksi asenne avointa julkaisemista kohtaan saattaa vaihdella sen mukaan, huomioidaanko organisaatiossa riittävästi eri julkaisukulttuureja ja -muotoja ja minkälaista avoimuutta tuetaan. Muutoskeskustelu liittyy organisaation sisällä näkyviin ilmentymiin yhteisistä tulevaisuusolettamuksista. Yksilötason keskustelun lailla tavoitteena on tulevaisuustietoisuus. Pyrkimyksenä on saavuttaa organisaatiokulttuuri, joka on pitkälle tulevaisuuteen suuntautunutta ja jossa useiden tulevaisuuksien huomioiminen lisää luontevasti näkökulmia nykyhetkeen. Tällöin Conwayn mallin mukainen vuorovaikutuksessa tapahtuva yksilöiden tulevaisuusajattelusta alkava keskustelu voi johtaa riskianalyysissä todettujen haasteiden tiedostamiseen ja ajattelua muuttavaan ennakointiin. Lisäksi liian yleiset ja toisistaan eriävät toimintamallit voivat hankaloittaa toimintakulttuurin kehittymistä esimerkiksi tutkimusaineistojen hallinnoinnin osalta
Teemoitteluakaan ei siten ole mahdollista tehdä. Metatason riskianalyysi ei anna riittävästi välineitä organisaatiotason tulevaisuuksien määrittelyyn. Tavoitteena on tiedostaa ja ehkäistä esteitä avoimelle ja kattavalle keskustelulle organisaation tulevaisuuksista. Haasteeksi ja mahdolliseksi teemaksi saattavat silti muodostua artefaktien analysointiin ja tulkitsemiseen valittuihin indikaattoreihin liittyvät ennakkoasenteet. Nykyhetken riskiavaruuden he?astaminen ammattikorkeakouluorganisaatioon edesauttaa uutta tulevaisuussuuntautunutta muutoskeskustelua toimenpidesuunnittelussa. 6 Johtopäätökset Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa sitoudutaan tukemaan tutkimuksen laatua, tutkimuksen avaamisesta syntyvää yhteiskunnallista hyötyä, tutk?oiden yhdenvertaisuutta ja tasapuolisia toimintamahdollisuuksia sekä tutkimuksen moninaisuutta (Avoimen tieteen uutisia 2021). 4/23 14 Futura ning), systeemisen ajattelun (Systems Thinking), kolmen horisontin mallin (The Three Horizons), tulevaisuuskolmion (Futures Triangle) sekä Cyne?n-mallin (Cyne?n Framework). 5.4.1 Muutoskeskustelussa tarkasteltavien tulevaisuuksien teemoittelu Riskianalyysiraportissa mainittuja yksittäisiä toimenpiteitä on mahdollista tarkastella myös pidemmälle tulevaisuuteen vaikuttavina ratkaisuina ja tekoina kerrannaisvaikutuksineen. Artikkelin alussa on avattu avoimen tieteen ja tutkimuksen taustaa, arvopohjaa ja päämääriä etenkin kansallisessa kontekstissa. Conwayn FSF-mallissa esittämiä täydentäviä menetelmiä tähän ovat aineistotutkimus (Desktop Research), kyselyt (Surveys) ja haastattelut (Interviews). Tiivistetysti esiin nousevia muutoskeskustelussa tarkasteltavia tulevaisuuksien teemoja aineiston ja riskianalyysiraportin perusteella ovat siis ratkaisut ja teot. Vasta sen jälkeen riskianalyysiraportin toimenpiteitä voidaan sisällyttää organisaation strategiaan, toimenpiteitä kuvaavia ja niihin liittyviä indikaattoreita voidaan hyödyntää oman toiminnan seurannassa ja toimenpiteisiin liittyvää vaihtoehtoja avoimesti läpikäyvää keskustelua voidaan edistää. kuvat 1 ja 2). (Avoimen… 2022a) 5.5 Tulevaisuudet: Määritellyt tulevaisuudet Tulevaisuuksia määriteltäessä pyrkimyksenä on löytää organisaatiossa eri tavoin tallentuneita tai todennettavia olettamuksia tulevaisuudesta (ks. Organisaatiotasolla voidaan kartoittaa muutosvaikutuksia, joita toimenpiteisiin osallistumisella voi olla esimerkiksi kotimaisten julkaisujen säilyvyyden ja hyödynnettävyyden, vastuullisen tutk?anarvioinnin, avoimen julkaisemisen, tiedeviestinnän, aineistonhallinnan, oppimisen ja oppimateriaalien avaamisen sekä osaamisen kehittämisen kannalta. Eri toim?oiden roolien tulee tukea toisiaan ja limittyä organisaatioissa. Myös tavoitteet ovat valmiiksi asetettuja ja rajattuja. Conwayn FCF-mallin tulevaisuuskeskustelun avulla riskianalyysissä mainittuja toimintakulttuurin toimenpiteitä, jotka edistävät kansallisen tason yhteistyötä, yhteiskehittämistä, resurssien jakamista, laatukriteerien hyödyntämistä ja yhteisiä standardeja, on mahdollista integroida organisaatiokulttuuriin yksilötasolle saakka (Avoimen… 2022a). Näkökulma ulottuu myös organisaation ulkopuolelle ja keskittyy näkyviin ilmentymiin mahdollisista tulevaisuuksista. Tieteen ja tutkimuksen avoimuuden kulttuuri perustuu yhteiseen poliittiseen tahtotilaan ja yhteistyöhön sekä yhteiseen ymmärrykseen päämääristä. (Päällysaho & Latvanen 2018, 115–116) Tässä artikkelissa tarkoituksena on ollut selvittää, olisiko Conwayn FCF-malli hyödynnettävissä avoimen tieteen ja tutkimuksen julistusta tukevien linjauksien edistämisessä organisaatioympäristössä. Laadullisen analyysin aineistona artikkelissa on käytetty Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantunt?ayhteisön keväällä 2022 toteuttamaa riskianalyysiä. Aidon keskustelun aikaansaamiseksi muun muassa artefakteja pitäisi tunnistaa ja analysoida. Riskianalyysin soveltaminen muutoksesta käytävään keskusteluun ilmentääkin FSF-viitekehyksessä esitettyä haastetta tarkasteluajanjakson pituuden riittävyydestä. Avoimen tieteen ja tutkimuksen riskianalyysin rajallinen aikajänne ja analyysin sisältämät toiveet sekä uhkakuvat eivät juuri jätä tilaa monien tulevaisuuksien vertailulle ja niiden eri vaikutuksien tarkastelulle. Aineistolähtöisen Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys...
<https://avointiede.?/?/asiantunt?aryhmat>.. Keskustelut jäävät yleiseksi toimintakulttuurin kuvaukseksi ilman täydentävien menetelmien tuloksia tai artefaktien tunnistamista ja tarkastelua. Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantuntijayhteisö (2022a): Riskianalyysiraportti. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, 8–19. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, 347–358. Suojärvi Lähteet Aalto, Hanna-Kaisa (2022): Ennakointi – Tulevaisuuksiin varautumisen ja virittäytymisen näkökulma. Teemoittelun perusteella voidaankin ajatella, että FCF-malli luo pohjaa tiedostavalle keskustelulle sen nostaessa esiin ongelmallisia osa-alueita. 2. Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Ma?a Mäki & Markus Pöllänen (2022): Johdanto. Käsitystä FCF-mallin käytettävyydestä ja mahdollisuuksista ennakoinnin välineenä näiden mallin tasojen osalta ei synny. vsk. Haettu 1.8.2023. Ei-julkaistu Google Docs -dokumentti. Vastuullisen tieteen julkaisusarja 1:2020. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tieteellisten seurain valtuuskunta, Helsinki. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, Turku. Avoin tiede (2023a): Asiantunt?aryhmät. Kevät 2022. <https://docs.google.com/ presentation/d/1OirhlYB0PSz4i7nnInL6jRvjXml84i0bBIh9fUPeA1A/edit#slide=id.p>. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viimeksi päivitetty 23.5.2023. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksen mukaiset tavoitteet välietappeineen ovat valmiiksi asetettuja, jolloin tulevaisuuden eri ulottuvuudetkin ovat rajattuja. <https://journal.?/tt/article/ view/111972/65765>. Samalla tarkentuisi käsitys organisaatiotason teemoista sekä riskianalyysin avulla esiin nousseiden teemojen painotuksista. FCF-mallia hyödyntämällä keskustelun syventyessä ja laajentuessa riskit kytkeytyvät yksilötasolle, kulttuuriin ja eri menetelmiä monipuolisemmin sovellettaessa edelleen organisaatiotasolle. Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantuntijayhteisö (2022b): Toimenpiteet. Haettu 1.8.2023. DOI: https://doi.org/10.23847/isbn.9789525995237. Haettu 1.8.2023. Riskianalyysin lisäksi olisikin tarpeen hyödyntää Conwayn FSF-viitekehyksessä esittämiä muutosta ja tulevaisuuksia käsitteleviä keskusteluja tukevia menetelmiä avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien tulevaisuuksien ennakointiin. Organisaation tulevaisuussuuntautuneiden ja näkyvien muutosja tulevaisuuskeskustelujen osalta riskianalyysi ei yksin anna riittäviä vastauksia ja välineitä ennakointityöskentelyyn. Avoimen tieteen uutisia (2021): Tieteessä tapahtuu 5, 65. Onnistuakseen mallin mukaisesti keskustelua on kuitenkin käytävä avoimesti ja jatkuvasti kaikilla tasoilla. Monien tulevaisuuksien mahdolliset vaikutukset ovat jääneet riskianalyysissä vähemmälle huomiolle analyysin keskittyessä linjauksien kannalta toivottavaan ja ei-toivottavaan tulevaisuuteen. Samoin asiantunt?ajoukon tekemä riskianalyysi ja riskien välttäminen asiantunt?avetoisesti on lähestymistapana melko homogeeninen. 15 4/23 F teemoittelun lisäksi ja täydennykseksi jäsentelyä ja aineiston tulkintaa on tehty FCF-mallin viitekehyksen mukaisesti. Samalla mahdollistuu organisaation jaettujen arvojen kehittäminen ja syventäminen. (Aalto 2022, 351–353, 356) Tutkimusaineiston asettamien rajoitteidenkin vallitessa FCF-mallin avulla näyttäisi olevan mahdollista nostaa esiin piilossa olevia yksilötason sekä organisaatiokulttuuriin integroituneita olettamuksia ja maailmankuvia. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta (2020): Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020–2025. <https://docs.google.com/spreadsheets/ d/1vsRYD5WFgWm-SW-VwcEVbTh-iJU7uOgm/ edit#gid=426735267>. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Avoimen tieteen ja tutkimuksen Riskianalyysi 2022. Teemojen kautta saa käsityksen siitä, mitä näkymättömissä olevia olettamuksia ja käsityksiä organisaatioissa on mahdollisesti olemassa riskianalyysissä esiin nousseisiin riskeihin liittyen. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, Turku. Lopullinen versio. Tehty riskianalyysi on painottunut nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen, ja sen pyrkimyksenä on ollut epävarmuuden minimoiminen. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristö, Tieteellisten seurain valtuuskunta. Ei-julkaistu Google Slides -dokumentti. Matriisiaineisto mahdollisista riskien lähteistä avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien toteutumiselle. Haettu 1.8.2023. Ennakoinnissa riskit ja niihin liittyvät eri tasojen vuorovaikutteiset keskustelut luovat parempia valmiuksia ja avoimuutta mahdollisten muutostoimenpiteiden etenemiselle ja niihin sitoutumiselle
Ajankohtaista 9.12.2021. <https://www.fsd.tuni.?/menetelmaopetus/kvali/L7_3_4.html>. Haettu 1.8.2023. UNESCO (2021): UNESCO Recommendation on Open Science. 52–65. Haettu 1.8.2023. <https://avointiede. Haettu 1.8.2023. Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys.... Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristö, Tieteellisten seurain valtuuskunta. Haettu 1.8.2023. Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristö, Tieteellisten seurain valtuuskunta. Juhila, Kirsi (2023): Teemoittelu. DOI: https://doi.org/10.23978/inf.77418. Conway, Maree (2022): An integrated frame for designing conversations about futures, Futures 136, 102887. Miedema, Frank (2022): Open Science: the Very Idea. <https://avointiede.?/?/linjaukset-ja-aineistot/kotimaiset-linjaukset>. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, Tampere. Saaranen-Kauppinen, Anita & Anna Puusniekka (2006): KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Haettu 1.8.2023. ?/?/ajankohtaista/tunnistetaan-mika-uhkaa-tutkimuksen-avoimuuden-kehitysta>. Ajankohtaista 16.11.2021. Conway, Maree (2020): Contested ideas and possible futures for the university, On the horizon 1, s. DOI: https://doi.org/10.54677/ MNMH8546. Ajankohtaista 1.9.2022. SC-PCB-SPP/2021/OS/UROS. DOI: https://doi.org/10.1007/97894-024-2115-6. DOI: https://doi.org/10.1016/j.futures.2021.102887. Viimeksi päivitetty 26.6.2023. DOI: https://doi.org/10.1108/OTH-10-2019-0070.. United Nations Educational, Scienti?c and Cultural Organization, Paris. DOI: https://doi.org/10.1016/j.techfore.2019.119753. Teoksessa Vuori, Jaana (toim.): Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Minkkinen, Matti, Burkhard Au?ermann & Ira Ahokas (2019): Six foresight frames: Classifying policy foresight processes in foresight systems according to perceived unpredictability and pursued change, Technological Forecasting & Social Change 149, 119753. Springer, Utrecht. Himanen, Laura & Susanna Nykyri (2021): Puheenvuoro kansallisesta avoimen tieteen uudesta seurantamallista vastuullisen arvioinnin ja yliopiston näkökulmasta, Informaatiotutkimus 4, s. 22–32. Avoin tiede (2021): UNESCO hyväksyi Avoimen tieteen suosituksen. Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristö, Tieteellisten seurain valtuuskunta. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, Tampere. Haettu 1.8.2023. 115–126. Linjaukset ja aineistot. Päällysaho, Seliina & Jaana Latvanen (2018): Avoimuuden kehittyminen suomalaisissa ammattikorkeakouluissa, Informaatiotutkimus 4, s. 4/23 16 Futura Avoin tiede (2023b): Kotimaiset linjaukset. <https://avointiede.?/?/ajankohtaista/riskit-linjausten-toteutumiselle-minimoidaan-yhteistyolla-ja-osuvasti-ajoitetuilla>. <https://avointiede.?/?/ajankohtaista/ unesco-hyvaksyi-avoimen-tieteen-suosituksen>. <https://www.fsd.tuni.?/?/palvelut/menetelmaopetus/kvali/analyysitavan-valinta-ja-yleiset-analyysitavat/teemoittelu/>. Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristö, Tieteellisten seurain valtuuskunta. Mustajoki, Henriikka (2021): Tunnistetaan mikä uhkaa tutkimuksen avoimuuden kehitystä. DOI: https:// doi.org/10.23978/inf.112476. Karlsson, Jonni (2022): Riskit linjausten toteutumiselle minimoidaan yhteistyöllä ja osuvasti ajoitetuilla toimenpiteillä
But I have one more question I’d like to address ?rst: where do our beliefs about our futures come from. We will explore why our assumptions matter and are at the core of why we accept some futures and reject others, and why we can imagine new futures or not. This paper will explore how our worldviews are constructed, and how we can challenge them in well-designed futures processes – and why it is important to challenge them. How do our beliefs about the future a?ect the future. Background When I was invited to write this paper, I immediately chose this topic: Actors' beliefs/attitudes. I ?rst accepted this idea when it surfaced in my doctoral research, which explored the concept of the four ideas of the university and the different worldviews and core assumptions that underpinned those four ideas – and the di?erent types of agency in the present that emerged from each idea. What are our beliefs about the future, how far do they go and what are their origins. Answers to this question will inform the answers to all the above questions, so I will spend most of the paper exploring my question before returning to the thematic questions. 17 4/23 F Finding agency in the use of Foresight 1 Maree Conway Foresight in the Present mkconway@proton.me Our worldviews shape our assumptions and beliefs about the present and our futures, our emotions emerge from our experience in the present, and both shape our thinking about futures in the present. In what time frame do our beliefs matter. ARTICLE 1 This paper draws on my doctoral thesis (Conway 2022) and on posts I write to/and publish on my content site, Foresight in the Present (Conway 2023). The paper explores a new frame to use when challenging our worldviews in a futures context and why this matters for our futures agency in the present. Since my PhD was awarded in 2020, I have been trying to expand ways to understand,. What is the role of futures thinking and research in shaping the future. My answer to my question is that our beliefs about futures come from our assumptions which, in turn, come from our worldviews. Is the belief in the individual's ability to in?uence the future real or an illusion
The only way this can happen is ?nding ways to openly challenge how we think about futures and use our imaginations to ?nd ideas and new perspectives on an issue that we explore in the present. We need our cognitive foresight capacities to be active and conscious, and we need to design futures processes that allow us to acknowledge and explore the full realm of our bodily experiences, such as emotions, in those processes. Our aim is not only to help people develop scenarios, which is a very popular method, or have conversations centred around particular frameworks and tools. Liedtka (2010, 155, italics added) writes: “Strategies must be felt to be vivid, personally meaningful, and compelling by the members of the organization who must adopt new behaviours in order to execute them. As Ogilvy (2011, 9) suggests, this is a stance that: can turn abstract thoughts toward profound emotion. Futures thinking is not only about data and trends. Our emotions emerge from our experience in the present, and often emerge when our worldFinding agency in the use of Foresight. 2007) but because this thinking and the scenarios that emerge currently are most often used in organisational strategy development where emotion is not considered. This means we hold present knowledge without judgement, and we seek new knowledge to expand our ontological boundaries, both individually and collectively, to provide us with ways to, as Wack (1984) wrote, re-perceive the present. I would add ‘new’ before ‘actions’ in that last sentence because futures processes do not, or should not, seek only reinforcement of existing knowledge – they should also seek the new in the present. Thinking alone won’t get you there. That is a core aim in futures processes – to help participants reframe the present, and to ?nd new actions that lead to more sustainable futures for you, me and the planet today as well as the future generations for whom we are responsible. I am doing this because my belief is that we need to be clearer that our futures thinking and all the answers to the topic questions above come from de?ning and understanding the boundaries of our existing assumptions and beliefs. We’re talking about hopes and fears here … your nervous system is interpreting and re-interpreting … signals ?rst in one way and then another, back and forth, very rapidly … alternative scenarios give you a kind of stereoscopic vision that lends emotional depth to your experience. Introduction Many practitioners engaged in futures work often say that thinking about futures is important but has little impact unless it is used to inform actions in the present. Ogilvy’s (2011, 1) interpretation of scenario development as “facing the fold” provides us with a “new stance towards time, a scenaric stance”, one in which we don’t seek the single right future but accept “multiple futures [that] are held simultaneously and constantly in view,” one that requires both positive and negative scenarios to co-exist in the mind, and one that gives us a focus on emotion as well as thinking. I call it ‘new thinking’ (our worldviews), ‘new perspectives’ (expanding our ontological boundaries of the present), and ‘new actions’ in the present. We are looking for an outcome that Curry (2009, 119) describes well: “I mean those moments when a different insight emerges in the room, or a new way of interpreting the world.” That is, a person’s beliefs have shifted as a result of carefully designed processes that include speci?c activities to challenge individual and collective worldviews and assumptions in ways that allow us to expand our ontological spaces. Why does this matter. 4/23 18 Futura in a practical way, the relationship between and across worldviews, assumptions, beliefs and agency. These are necessary, of course, but they alone are not enough. The emotions I felt when I understood that I could no longer work in a university that denied the value of thinking about futures was the moment I realised that my foresight capacity was conscious. This is the starting point if we are to shift our thinking so that ‘futures thinking’ can really be about how we think about and use our imaginations to explore many types of futures so we can reframe the present. And thinking won’t get you there”. That is, ‘felt’ experiences are also critical in futures thinking, not only to make the experience more enduring (Schacter et al. Our worldviews shape our assumptions and beliefs about the present
This paper will explore how our worldviews are constructed, and how we can challenge them in well-designed futures processes. Futures literacy is also associated with Futures Literacy Labs. In the present day, this usually means possible and plausible futures that are documented in some form of archetype, including, but not con?ned to, writing. Foresight is developed over time as we allow ourselves to challenge our thinking and assumptions. Finding our foresight is the start of ?nding our agency in the present when it comes to futures thinking and processes. I have seen the change in people’s faces in workshops when the ‘foresight switch’ goes on. Futures Studies – the ?eld in which we work, research, write, teach and explore. The success of these processes depends, to a large extent, on the thinking, experience and implementation of the process led by the facilitator to ensure that the participant worldviews are challenged in meaningful ways. Assumptions – a belief or view that we accept with question or evidence, usually used unconsciously and rarely articulated to be discussed or challenged. Few begin with or include an overt step that is about individuals de?ning their worldviews and how that in?uences how they think about futures. Worldviews and Assumptions During my doctoral research, I clari?ed that most designed foresight processes start with something like identifying issues that needed to be addressed and/or scanning for critical change factors. The term ‘foresight’ is often used to describe a futures process, which I will discuss later in this paper. 19 4/23 F views are challenged in some way – anger, compliance, resistance, release, joy even. When we use our foresight capacities in practice, I term these processes applied foresight processes. Foresight – our innate cognitive capacity to imagine possible futures. We will explore why our assumptions matter and are at the core of why we accept some futures and reject others, as well as why we can or cannot imagine new futures. Futures Processes – the designed processes facilitated in workshops that seek to help people expand their understanding of the futures available to them and their organisations. Some Terminology First, some terminology which will be used in this paper which I have developed during my practice over 20 years. They were beginning to ?nd their foresight by opening up their worldviews to change. Futures Literacy – a competency that begins to emerge over time as we can de?ne the assumptions underpinning our thinking and imaginations in futures processes. Using the term ‘the future’, while a deeply embedded linguistic tradition, re?ects our Western approaches to understanding the world. Our neurological systems of memory (Suddendorf 2010) allow us to do this in everyday life and can be expanded in futures processes to allow us to use our imaginations in constructive ways. Their eyes seemed brighter, they had a smile and seemed re-energised. I assert that there is no such thing as ‘the future’ in our work, because we seek to imagine the new in the multiple, not the adapted present. There are exceptions of course, but a pre-step where we stop and answer some questions that allow us to understand why we think how we think about futures is a rarity, Conway. We will then return to some of the questions listed at the beginning of this paper to seek answers. We seek the right future as opposed to imagininging futures that help us reframe the present. We need a worldview to help understand the world in which we live. Futures Process Outcomes – both the tangible and intangible outcomes of futures processes, the mind shift in participants and the options for action in the present. But there were few of them over the years. It crosses a wide range of contexts, organisations and purposes and has generated a vast number of publications, processes and methods. People who are more open to new futures are usually open to new experiences, who had a dominant future temporal orientation and who were mostly creative (Conway, 2022). Worldviews – a way of describing the universe and life within it, both in terms of what is and what ought to be. Futures – there is always more than one future awaiting us, lying dormant in the present, just below the surface
(Praxeology – theory of actions); 6. (The art of debate) – stating/reconstructing issues and positions about them, without taking a point of view. I believe my values emerged from my upbringing, my education and my life experience. 3. The seven questions Vidal discusses are 3 : 1. I believe my understanding of history is based on the interpretation of many others; I believe that the past is a critical factor to consider in the present. They intuitively have a representation of the world… And this is enough to get by. Here is one example response to these questions: 1. Linking Worldviews and Assumptions There are four links across worldviews, assumptions, thinking and actions 2 : • Worldview components = our worldviews • Our worldviews = our assumptions • Our assumptions = our thinking • Our thinking = our actions Does this matter. That we have assumptions that in?uence how we think and see the world is well understood. Our Worldview Components The worldview components I use here come from the work of Clement Vidal (2008; 2014). What I write about below is a very short insight into one part of his work, which is exceptionally more complex than I can do justice to here. (Epistemology – theory of knowledge); and 7. What is true and what is false. I believe that reality is socially constructed. Finding agency in the use of Foresight. Their worldview remains implicit. (Foresight – model of the future) – our futures; 4. Do we need to deconstruct our thinking about futures to this degree. Where does it all come from. What is good and what is evil. However, exactly how those assumptions can be challenged in those processes is not well documented – or even enacted. 2. He comments that (2008, 3) while the term ‘worldview’ is “often used without any precise de?nition behind it”, humans “need a speci?c worldview even if it is not made fully explicit [in order] to interact with our world” (p. How should we act. Where are we going. Most futures work includes discussion of the need to challenge assumptions, because those assumptions shape the images we use to construct our images of our futures. Articulating one’s worldview explicitly is an extremely di?cult task. Vidal provides seven questions based on the ‘great philosophical questions’ that, when answered, may allow the de?ning elements that construct both individual and collective worldviews to be identi?ed. I believe that our futures are unknowable in the sense of speci?city, but I believe that our imaginations will help us recognise how to reframe the present to ?nd futures that do justice to our future generations. 5. 4/23 20 Futura most likely because we use our worldviews and the assumptions they construct unconsciously. But some curious, re?exive, critical, thinking, or philosophical minds wake up and start to question their worldview. (Axiology – theory of values); 5. (History – model of the past) – our histories; 3. While humans have the neurological capacity to imagine possible futures, our worldviews ensure that our ontological assumptions about what is ‘real’ – and what is not – also shape the degree to which we are able to accept the not yet real as worthy of consideration in the present. 2 The symbol ‘=’ should be interpreted as ‘informs or shapes’. 3 Note, I have adapted Vidal’s original language slightly. I believe we should always act with good intentions, in ways that do no harm to people or the planet, with those actions determined by inclusive, respectful and open conversations and collaborations. 7): Most people adopt and follow a worldview without thinking much about it. I believe so. 4. My aim is this paper is to present a way for us to be able to better understand our worldviews and the assumptions they create for us, not only about futures. (Ontology – model of being) – the nature of reality in the present; 2. I will, however, focus on how our worldview in?uences how we think about futures in the present. However, as Coates (1999, 97) suggests, people rarely engage with the tacit, taken-for-granted and unchallenged assumptions in our minds, because there are few instances where those beliefs can be made overt. Where do we start to answer the previous questions. They aspire to make it explicit. What is
Why. Using these questions – adapted for context of course – could be a starting point for any futures process for both individuals before the workshop and all participants in a group exercise. We then might be able to give some credence to the diversity in the room that we always try to seek in futures processes. By opening our minds to the reality that there are many, many worldviews in the present and seeking to understand them – why people have di?erent worldviews, how they were developed and why they are deeply held – we might be able to expand our thinking about our assumed and accepted reality in the present and open up our imaginations to move beyond that reality. Why. Why do I think one future image matters, but not another. I believe that we can answer these questions, in a futures context, in expansive and deep conversations in well-designed futures processes where synthesis can occur to some degree. Do I think our past and present are inviolable. Where did that belief come from. I believe that the knowledge I encounter cannot be dismissed until it is explored for value in context, and I also believe that my intuition and imagination are valid sources of knowledge when we are thinking about futures. Where did that belief come from. Answers to these questions will be unique to us as individuals, and that’s the point. The Present is More Important than our Futures Images The last section addressed how we can challenge our individual worldviews, but how do we do this in an organisational setting. 5. It asks us to challenge our assumptions. Why. Do I think the world is governed by facts and data, and that our imaginations are not a valid source of information about our futures. Our assumptions are just that – assumed beliefs that we (usually) hold without questioning and act on unconsciously. 3. 7. No two worldviews are likely to be identical and neither are our assumptions that emerge from the answers to these questions. Why do I accept some knowledge as true and other knowledge as unimportant or even ‘rubbish’. Can we expand them to accept the worldviews of others for a deeper conversation. Finally, this quote from Will Campbell (2019) is useful here: Are you comfortable with having someone else forming your Worldview, or do you think it would be better for you to do so yourself. Applied to Futures Recognising and challenging assumptions is essential in futures work, but so is understanding how we came to form those assumptions. I added this because it is a worldview question, seeking to identify the nature of our worldviews when it comes to thinking about futures. 21 4/23 F 6. Why. Where did that belief come from. After doing this exercise individually, we may have the beginnings of a deeper understanding about what assumptions shape our thinking about futures. Do I believe that our emotions and values matter when we are thinking about futures. Some suggested starting questions (based on Vidal’s questions) to ask are: 1. Where did that belief come from. Why. We can perhaps align this ‘used worldview’ with Inayatullah’s (2008) ‘used futures’, the ones we adopt from others and seek continuously even though past strategies have not worked. First, we acknowledge that the present and our imaginations are all we have when we are Conway. Where did that belief come from. 4. 2. First, though, and this is where I move into the work I am doing, we as individuals have to identify each worldview component for ourselves before we use them in a futures process. Where did they come from. Where can I ?nd information that will help me to expand my thinking. However, you may also give yourself permission to explore the unknown and apply your worldviews and your imaginations to futures beyond what you know you know and accept as plausible. A question following the discovery of answers to the above can be: What would change my mind to the degree that I open my mind to new ideas. Lastly, I will add another one from the thematic questions to ask about our futures (question 3), slightly adapted: What are our beliefs about the future, how far do they go and what are their origins. I am not saying that we must change that thinking necessarily, but at least we will know why we say ‘I can’t move beyond the present’ or ‘I can’t imagine anything 10 years into the future’ (true participant comments in one of my workshops). Why do we accept them as valid
4/23 22 Futura thinking about futures. If not, why not. Our futures don't yet exist, they are unknowable – which is why our imaginations are so critical today. This might be considered heresy with some practitioners, of course, and that is okay. If unlikely, what other futures would I accept as feasible. Many of us have this foresight capacity but don’t know it. Our thinking about futures happens and is articulated in the present. • What other perspectives could be valid. You may not have articulated your assumptions about futures before – most times, we are totally unaware that these assumptions are shaping how we think and act when we are talking or communicating about futures. Would my response be appropriate. (Bear in mind here, that this question is not asking you to act on the basis of these other perspectives. Indeed, can I even accept that imagining alternative futures in the present is possible. • Am I/we exploring the present more expansively than I/we did before. They are all needed for us as individuals and organisations to become futures aware (individuals) Finding agency in the use of Foresight. We can reframe the present to work towards enacting the futures we hope today will be positive futures for future generations – and allow organisations to ?nd new actions to implement, in order to move on from the obsession with the single right future for strategic planning/strategy development that is now the aim of much futures work. If not, why not. Conscious use of our foresight is the starting point for all futures processes. I am exaggerating, of course, because there is some amazing futures work going on now, but I am beginning to think we might be discounting the value and power of the present. Yet, our thinking and the assumptions that underpin it are the core of futures work – or they should be. How would I respond to justify my belief. The present is the only space in which we can in?uence the futures that are with us today – those imagined, emerging and nascent. Rather it’s asking you to recognise that other perspectives exist that may not be valid for you, but that are considered valid by others – futures are always contested.) • What would someone else say about my views about futures in my context. The four spaces are integrated – no single element is more important than the others. This type of questioning, of course, rarely gives tangible results in the current present, in which we seek to deconstruct complexity and seek certainty, using data as the prime informant for our thinking and decision making. Answering these questions is a form of deep critical re?ection, where you accept the power of your assumptions to shape your sensemaking and your interpretations of your reality – and your futures. Many are seeking it but don’t know where to look. In this context, we think, talk and write about sustainable futures, better futures, utopian and dystopian futures, successful futures… the list goes on. Can I accept them as valid. It’s the space in which we do futures work, which is why ?nding and using our foresight consciously is so critical. • Was my belief valid in the past, but is no longer valid now or for possible futures. • How likely is my assumed future. The present is where we can collaborate to de?ne new thinking and ideas, new perspectives and new actions to take today. By asking questions of yourself like this: • What is my preferred future. How to ?nd it. We put energy and resources into imagining these possible future images – and then we go back to work as usual. Not scenarios, not planning, not reports, not platforms, but expanding and deepening our thinking. The new that emerges from futures processes is the only way we can truly evaluate whether our thinking about futures is expanding beyond our tacit assumptions in the present. Many use it intuitively. You can reframe them and move on to more open and expansive thinking about futures. • Can I do that. Figure 1 shows four spaces addressing di?erent assumptions that we need to explore, articulate and share when we are thinking about futures. • What would need to change for me to accept other perspectives as valid. • Am I/we challenging some of my assumptions about how I used to think about futures. Critical re?ection requires us to be honest with ourselves, and this can sometimes be a painful thing to do. One way to do this evaluation is to ask questions like this at the end of a process: • Has my/our thinking about futures changed. Why am I so con?dent that I am correct. How. • Am I/we sensing a shift in my/our thinking about the present. • Why do I believe this. But you can surface these assumptions, and you can challenge them. • What new knowledge do I need to inform new thinking
The four spaces can be – and usually are – considered separately in most futures processes, but here Integral Futures (Slaughter 2003; Wilber 2001) is adapted to show how the four spaces – or assumptions sets – inform the design of futures processes in organisations, shown in Figure 2. How do our beliefs about the future a?ect the future. This is what focuses our attention not on ‘the future’ but on what we can change and reframe in the present to contribute to futures that do no harm to futures generations. 23 4/23 F and futures oriented (organisations) – that is, ensuring, ?nding and using foresight is ultimately embedded in organisational operations, and promoting futures literacy is a key competency for individuals to achieve. When done well, futures processes will help us re-perceive the present, and we will see more than we have seen in the past. Actor’s Thinking, Assumptions and Agency Returning to the thematic questions now, it is possible to see one way to answer the two that relate most to this paper. I know what foresight as a conscious capacity can do to our worldviews, assumptions and imaginations and approaches to designing futures processes. Conway. Integrated Assumption Sets (created by the author, adapted from the work of Ken Wilber 2001). As discussed in earlier sections, our beliefs and the assumptions that underpin them, along with our imaginations, are critical to e?ective futures thinking in the present. The point is that we must use these four spaces in the design of our futures processes. Figure 1: Four Factors for Challenging Assumptions in Futures Processes (images from Shutterstock.com: Yurchanka Siarhei; Mehaniq; Johann Helgason; ra?aelemontillo). This is what enables us to expand and deepen our ontological boundaries. I make these claims because it happened to me. That, however, is a topic for another paper. There are four spaces that hold assumptions about futures that we need to challenge, as shown in Figure 1. Figure 2
Following is a summary of each assumption set and a brief explanation follows each ?gure. Figure 3: Self Assumption Set. This is a conversation with ourselves where we ask questions about why we think about futures as we do – for example, why I do think that a speci?c future image is appropriate and not the alternatives. Where did that image and thinking come from. This conversation is a collective one within the/an organisation, a map of the organisation’s tacit and unchallenged beliefs about thinking about futures, rarely challenged, resulting in used futures. 4/23 24 Futura All four assumption sets need to be considered overtly. Can I imagine something new to me. We will be becoming futures literate. While some assumptions may be challenged in existing processes to some degree, it is these four assumption sets integrated that will: (i) allow us to begin to develop/enhance our foresight capacities; and (ii) surface our individual and collective assumptions about futures and enabling us to ?nd new thinking, new perspectives and new actions in the present. Figure 4: Culture Assumption Set. Finding agency in the use of Foresight
Conway. 25 4/23 F Figure 5: Change Assumption Set. Responses to these changes within the organisation will inform what action is taken. It is also a continuing process, one that eventually should generate a longterm futures orientation for the organisation, in which one question is always asked: Will this decision do harm to future generations (Tough 1993). Here, the near-archetypal story of Kodak making erroneous assumptions about its future investments is useful. This assumption set deals with external changes likely to shape an organisation in the present and into its futures. These can be found in existing and historical strategic plans and perhaps in surveys of decision-makers in the organisation – questions like: Why are some futures accepted and some rejected. How can new thinking shape new actions in the present to ensure sustainable futures for the organisation. This requires an organisational foresight capacity to be embedded in systems and structures that encourage and support people to ?nd the new in the present. If assumptions of both the scanner(s) who are mapping the organisation’s external context and the decision makers are not challenged, then the likely outcome of any process will be used futures. This assumption set seeks organisational assumptions about futures. Figure 6: Futures Assumption Set
You do this by ?nding and using your foresight capacities, by challenging your assumptions about futures, and moving on from used thinking and used futures. You can only in?uence futures if you ?nd new thinking, new perspectives, and new actions in the present – in the sense that you can imagine new futures to expand and deepen your thinking in the present to ?nd the new. It is very real – but only if you move your attention from images of futures, which are critical in the ?rst stages of futures processes, to the present. Fate – particularly in the form of strategic planning and formulaic futures processes – can be challenged in the present. Concluding Comments This paper explores the relationship across our worldviews and the assumptions about futures they construct and how those assumptions need to be challenged so we, individually and collectively, are able to ?nd out futures agency in the present, to think and act in new ways: to reframe the present. The futures emerging from this present are not optimistic, nor desired – from my perspective. We can have futures agency with conscious foresight, and if we expand the boundaries of our imaginations and assumptions about futures beyond the constraints of a neoliberal present, we can ?nd the new in the present. Is the belief in the individual's ability to in?uence the future real or an illusion. We have no futures agency because we are repeating the present without challenge. It is a stance we can take, one with conscious foresight at its core, our futures literacy skills developing, and with our responsibility for futures generation accepted and at the core of our decisions. You can, however, pay attention to how we think in the present. Desire, the strongest thing in the world, is itself all future … Desire can inform our thinking and hope, but fate – left unchallenged – will determine what futures emerge. Bernal (1929, 1) writes: There are two futures, the future of desire and the future of fate, and man's reason has never learnt to separate them. We have control over and can in?uence the assumptions that underpin these outdated processes. Rather than simply state that we need to challenge our assumptions in futures processes, this paper provides four assumption sets – self, culture, change, and futures – and questions that Finding agency in the use of Foresight. ‘The future’ is not certain, never will be, and cannot be made certain because that provides us with the false ‘single right future’ today. You can’t plan for them, you can’t manage them, no matter how much strategic planning you do. What we can in?uence and change today is possible if we accept that we all have futures agency, a concept or practice that gives us permission to change the present. To move away from the neoliberal present, we will need to expand and deepen our thinking to allow us to think and act in new ways in the present, with new ideas about how to move beyond from this particular synchronic version of futures and the current reality bequeathed to us by the past. We can in?uence subsequent synchronic versions of ‘the future’, but not by eliminating possible futures to ?nd the one we desire, or the preferred future. The discussion continues with my answer to the next thematic question. We pass our images onto futures generations – what will they think of them. Finding the new in the present matters, as is recognising that all our images of futures are generated by our assumptions. What if, instead, we think about ‘futures’ more as a meta-concept that takes two forms: a diachronic meta-concept that remains constant over time – the past, present and futures are present with us always – and synchronic variations that are time and space speci?c. If we fail to do this e?ectively, then used futures will be the outcome. Whatever ‘future’ emerges over time, the futures we imagine in futures processes today are not predictions – I know I’m repeating this, but it needs repeating. 4/23 26 Futura Our beliefs about ‘the future’ are critical to surface and challenge in the present. Today, for example, we have a neoliberal, synchronic version of the present. And, if the dominant methods that we use in futures processes now actually reinforce today’s synchronic variation of futures particularly for corporate organisations, we are all losers, including the planet. This will give us futures agency in the present. You can accept the complexity and uncertainty that face us every time we think about ‘the future’, and stop trying to reduce complexity and seek certainty
We can ?nd new thinking about futures and our new perspectives on the present to take new actions. Ogilvy, J.J.J. Swinburne University of Technology. <https://doi. 27 4/23 F will help us challenge the/our thinking about futures in the present. Kegan Paul, Trench, Trubner & Co. 97–99. Liedtka, J. 657–661. (2008): What is a worldview. (Ed.): Disrupting Business, 153–169. (2003): Futures Beyond Dystopia – Creating Social Foresight. (1999): Getting at assumptions is troublesome, Technological Forecasting and Social Change 62(1–2), pp. der Veken (Eds.): Nieuwheid denken. Inayatullah, S. 7–23. Shambhala. In Manu, A. (2001): A theory of everything: An integral vision for business, politics, science and spirituality. Campbell, W. Episodic memory versus episodic foresight: Similarities and di?erences, Wiley Interdisciplinary Reviews: Cognitive Science 1(1), pp. F. Gower Publishing Company. Addis & R.L. Note This paper is based on my PhD thesis (Conway 2021) and is the next iteration of my paper on an integrated frame for designing futures processes (Conway 2022). <https://medium.com/@will.campbell/what-in?uences-how-weform-our-worldview-c612d0297a9f>. 35–60. (1993): What future generations need from us, Futures 25(10), pp. PhD thesis. (1984): Scenarios: The gentle art of reperceiving, Harvard Business School, Cambridge MA. Accessed 9 Nov, 2023. D. org/10.1007/978-3-319-05062-1>. We can reframe the present so our futures images are about generating thinking that is new and novel in the present, and break down the limiting boundaries of the current conversations about futures we have in most futures processes now. Their knowledge and willingness to share it has shaped this paper and many others. Slaughter, R. We can challenge our assumptions e?ectively, we can expand our ontological capacities and ?nd our foresight capacities, we can build out future literacy skills. Medium 13.2.2019. (2014): The Beginning and the End. Vidal, C. (2021): The Idea of a University: Enabling or Constraining University Futures. Buckner (2007): Remembering the past to imagine the future: the prospective brain, Nature Reviews: Neuroscience 8, pp. (2010): Strategy as experienced. 1041–1050. Curry, A. (1929): The world, the ?esh and the devil: An enquiry into the future of the three enemies of the rational soul. Conway. (2011): Facing the fold: from the eclipse of Utopia to the restoration of hope, Foresight 13(4), pp. <https://www.foresightpresent. Conway, M. <https://doi.org/10.1002/wcs.23>. A. au>. Wilber, K. org/10.1108/14636680810855991>. & J. Suddendorf, T. Schultz (2009): Roads less travelled: Different methods, di?erent futures, Journal of Futures Studies 13(4), p. 4 https://foresightpresent.au References Bernal, J. <https://doi. Coates, J. Acknowledgements I owe much gratitude to the work of, and conversations over the years with, Richard Slaughter, Joseph Voros, Peter Hayward and Riel Miller – they have always challenged my thinking and helped me ?nd my foresight and build my futures literacy. (2008): Six pillars: futures thinking for transforming, Foresight 10(1), pp. (2023): Foresight in the Present. Conway, M. 4–21. 99–107. Conway, M. (2019): What In?uences How We Form Our Worldview. Available at: <https://researchbank.swinburne.edu.au/items/ c0bc1cbd-bec3-4b85-96dc-2a842edfe493/1/>. & W. (2010). <https://doi.org/10.1016/j.futures.2021.102887>. Schacter, D.L., D.R. It also includes material I have adapted from posts published on my content site Futures in the Present 4 . Routledge. <https://doi. It is about ?nding our foresight and futures literacy, so whatever future emerges, it is one that does no harm to future generations. Tough, A. (2022): An integrated frame for designing conversations about futures, Futures, 136, 102887. Acco. Vidal, C. Using these assumption sets in practice is one way we can move beyond our constrained thinking and imaginations, which we use today in futures processes designed to meet speci?c corporate and organisational needs. org/10.1016/0016-3287(93)90072-2>. In Van Belle, H. De wetenschappen en het creatieve aspect van de werkel?kheid, 1–13. Springer International Publishing. Website. Wack, P
Millä perusteella voimme väittää tutkivamme näitä toteutumattomia vaihtoehtoja ja miten keräämme ja arvioimme niitä koskevia todisteita. yhteinen modaaliydin määrittäisi, mihin tulevaisuudentutkimus kuuluu tieteiden kentällä. Tässä artikkelissa pyrin valottamaan näitä kysymyksiä tarkastelemalla ?loso?sessa esitettyjä modaalisen tiedon teorioita – siis teorioita siitä, miten mahdollisuuksista saadaan tietoa (ks. Jälkimmäiset rakentavat selityksensä usein kontrafaktuaalisten skenaarioiden pohjalta, vertaamalla todellisuutta siihen, mitä olisi voinut tapahtua. Tulevaisuudentutkimus sen s?aan katsoo eteenpäin, ei taaksepäin, eikä siinä tutkita, mitä olisi voinut olla, vaan sitä, mitä tulevaisuudessa voisi mahdollisesti tapahtua. Keskityn avaamaan ja arvioimaan tärkeimpiä teorioita modaalitiedosta suhteessa tulevaisuudentutkimukseen.. Vaidya 2023). Voitaisiin jopa väittää, että tulevaisuudentutkimus on mahdollisuustiede, joka tutkii nimenomaan mahdollisuuksia, ei tulevaisuutta sinänsä. Jos tulevaisuudentutkimus muotoillaan mahdollisuuksien tieteeksi, se muistuttaa perinteisiä selittäviä tieteitä enemmän kuin yleensä ajatellaan. 4/23 28 Futura ARTIKKELI Mahdollisuustiedon ?loso?a tulevaisuudentutkimuksessa Johdanto Modaliteetti, joka viittaa välttämättömyyden, mahdollisuuden ja sattumanvaraisuuden kategorioihin, on keskeisessä asemassa tulevaisuuden ymmärtämisessä ja tutkimisessa. Tämä suuntautuminen mahdollisuuksiin tuo esiin kiperän epistemologisen kysymyksen: Miten voimme hankkia tietoa mahdollisuuksista – siis tapahtumista ja ilmiöistä, joita ei ole tapahtunut. Tavoitteeni on selventää tulevaisuudentutkimuksen mahdollisia tulevaisuuksia koskevien väitteiden luonnetta epistemologisesta näkökulmasta. Tulevaisuushan on yksi, mutta mahdollisuuksia monta. Kuitenkin Veli Virmajoki Erikoistutk?a Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto vevirm@utu.. Tulevaisuudentutkimus, joka keskittyy tutkimaan tulevaisuuden mahdollisia, todennäköisiä ja uskottavia kehityskulkuja, on syvällisesti yhteenkietoutunut modaliteettien kanssa. Tarkastelen kyseisten teorioiden yhteensopivuutta ja mahdollista soveltamista tulevaisuudentutkimuksen toimintakehyksessä
Episteeminen modaliteetti puolestaan koskee väitteen varmuutta tai todennäköisyyttä, joka liittyy tietämykseemme tai uskomuksiimme jostakin tilanteesta. (Williamson 2007.) Kaiken kaikkiaan teoria korostaa kontrafaktuaalisen päättelyn, mielikuvituksen ja taustatiedon välistä vuorovaikutusta hankkiessamme tietoa mahdollisuuksista ja välttämättömyyksistä. Lisäksi on epäselvää, miten siirrymme aktuaalista maailmaa koskevista teorioista mahdollisia maailmoja koskevaan tietoon. Nämä essentiaaliset ominaisuudet määräävät, mitä muutoksia entiteetti Virmajoki. 29 4/23 F Näiden teorioiden tarkastelussa en ota huomioon pelkästään niiden abstrakteja ?loso?sia muotoiluja vaan myös niiden käytännön soveltuvuuden tulevaisuudentutkimuksessa. Tämän analyysin perimmäisenä tavoitteena on antaa tulevaisuudentutkimukselle tiukempi ja kattavampi käsitys siitä, miten modaliteettien tietämisen ongelmaa voidaan lähestyä. Teorioita modaalitiedosta Käsitettävyysteoria: Tämä teoria sanoo, että ymmärryksemme siitä, mikä on mahdollista, on sidoksissa siihen, mitä voimme käsittää tai kuvitella. Se jaetaan edelleen loogisiin, metafyysisiin ja fysikaalisiin modaliteetteihin. Olemassa oleva tietämyksemme ohjaa kontrafaktuaalien arviointia ja auttaa meitä arvioimaan niiden uskottavuutta ja johdonmukaisuutta. Induktiivinen ja abduktiivinen päättely: Tämän teorian mukaan tietämyksemme modaliteeteista syntyy kyvystämme yleistää ja muodostaa selityksiä käytettävissämme olevan tiedon pohjalta. Metafyysinen modaliteetti koskee sitä, mikä ylipäätään on mahdollista todellisuudessa, kun taas fysikaalinen modaliteetti viittaa sitä, mikä on mahdollista luonnonlakien mukaan. Tämän teorian mukaan tieto mahdollisuuksista nojaa kontrafaktuaaliseen päättelyyn. Näin voimme hahmottaa, miten nämä teoriat voivat parantaa tai rajoittaa tulevaisuuden mahdollisuuksien tutkimusta. Modaliteettien epistemologia: Lyhyt katsaus Mahdollisten tulevaisuuksien ymmärtäminen edellyttää modaliteetin käsitteen ymmärtämistä. Induktiivinen päättely laajentaa tietämystämme tietyistä havaituista tapauksista yleisiin sääntöihin, ja abduktiivinen päättely ehdottaa uskottavimpia selityksiä annettujen tietojen perusteella. Modaalisuuden tyypit Laajasti ottaen modaliteetit luokitellaan kahteen tyyppiin: aleettisiin ja episteemisiin. Tämän mielikuvitukseen perustuvan oletusprosessin avulla voimme arvioida näiden kontrafaktuaalien seurauksia ja saada käsityksen siitä, mikä on mahdollista ja mikä välttämätöntä. Looginen modaliteetti koskee mahdollisuuksia muodollisessa järjestelmässä, kuten loogisessa tai matemaattisessa järjestelmässä. (Yablo 1993; Chalmers 1996) Tämän lähestymistavan rajoituksena on kuitenkin se, että se on riippuvainen ihmisen kognitiivisista kyvyistä, joita saattavat rajoittaa omat ennakkoluulomme tai mielikuvituksen puute. Kontrafaktuaalinen päättely. Kontrafaktuaalisen päättelyn avulla tutkimme hypoteettisia skenaarioita ja pohdimme, mitä olisi voinut tapahtua, jos olosuhteet olisivat olleet erilaiset. Käyttämällä tätä taustatietoa voimme tarkentaa kontrafaktuaalista päättelyämme ja tehdä perusteltuja päätelmiä eri propositioiden modaalisesta asemasta. (Roca-Royes 2017; Fischer 2017.) Tällaista päättelyä rajoittaa käytettävissä oleva todistusaineisto ja kykymme tulkita sitä oikein. Se korostaa kahta keskeistä tek?ää: kykyämme kontrafaktuaaliseen päättelyyn ja mielikuvitusta. Voimme esimerkiksi kysyä, mitä tapahtuisi, jos muuttaisimme Nuuskun koirasta kissaksi, ja todeta, että tällöin Nuuskua ei enää olisi, sillä sen yksilöivät ominaisuudet tuhoutuisivat. Filoso?sessa kontekstissa modaliteetti viittaa siihen, miten eri tavoin jokin propositio voi olla tosi tai epätosi – siis siihen, mikä on välttämätöntä, mahdollista tai mahdotonta. Teoria korostaa ennen kaikkea taustatiedon merkitystä ymmärryksemme muokkaamisessa. Aleettinen modaliteetti viittaa proposition totuusasteeseen ja eri tapoihin, joilla se voi olla tosi tai epätosi. Toisin sanoen, jos voimme kuvitella jonkin asiaintilan ilman sisäistä ristiriitaa, kyseistä skenaariota pidetään mahdollisena. Essentialismi: Tämä on modaalisen epistemologian teoria, jonka mukaan entiteeteillä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka ovat olennaisia niiden identiteetin kannalta
(Thomasson 2021.) Rajoituksena tässä on se, että se voi pelkistää mahdollisuuksia koskevat keskustelut pelkiksi kielellisiä tai käsitteellisiä normeja koskeviksi erimielisyyksiksi. Tulevaisuudentutkimuksen ytimessä on näiden mahdollisuuden muotojen ymmärtäminen – sen erottaminen, mikä on mahdollista, mikä todennäköistä ja mikä toivottavaa. Modaalinen normativismi: Tämä teoria esittää, että tietämyksemme modaalisuudesta on luontaisesti sidoksissa normeihin ja sääntöihin, jotka ohjaavat käsitteidemme käyttöä. Mahdollisten tulevaisuudennäkymien tutkiminen on kaikkea muuta kuin pelkkää spekulointia tai arvailua. Sen s?aan se edellyttää erilaisten välineiden ja tekniikoiden, kuten skenaariosuunnittelun, Delfoi-menetelmien ja horisonttianalyysin, järjestelmällistä ja systemaattista soveltamista, jotta voidaan tehokkaasti navigoida tulevaisuuden mahdollisuuksien avaruudessa. Tulevaisuudentutkimus on poikkitieteellinen ala, jonka tavoitteena on tutkia systemaattisesti tulevaisuutta koskevia ennusteita ja mahdollisuuksia. (Bueno & Shalkowski 2015.) Modalismin suurin haaste on selittää, miten päättely ei-modaalisista ominaisuuksista modaalisiin toimii.. (Lowe 2012.) Teorian suurimpana haasteena on, että se edellyttää käsitystä siitä, mitkä ovat jonkin tietyn entiteetin "essentiaaliset ominaisuudet". Modaalitieto tulevaisuudentutkimuksessa Tulevaisuudentutkimus pyrkii kartoittamaan sitä, mitä voisi olla. 4/23 30 Futura voi kokea säilyttäen silti identiteettinsä. Erilaiset modaalisen tiedon ?loso?set teoriat tarjoavat erilaisia strategioita, joiden avulla voidaan liikkua Mahdollisuustiedon ?loso?a tulevaisuudentutkimuksessa. Vaikka tulevaisuus on luonteeltaan epävarma, se ei kuitenkaan ole tuntematon tyhjiö. Modalismi: Tämän teorian mukaan tietomme modaalisista tosiasioista (eli tosiasioista, jotka koskevat sitä, mikä on mahdollista ja mikä välttämätöntä) perustuu tietoon todellisista ei-modaalisista tosiasioista ja ominaisuuksista. Mahdollisuuksien kannalta kaikkea, mikä ei edellytä muutosta entiteetin olennaisissa ominaisuuksissa, pidetään mahdollisena. Tämän näkemyksen mukaan modaaliset ominaisuudet ovat sidoksissa aktuaalisiin ominaisuuksiin. Tavallaan tämä kysymys on tulevaisuudentutkimuksen metodologian ytimessä. Siinä käytetään erilaisia menetelmiä, kuten trendianalyysiä, skenaarioiden laatimista ja ennustamista, jotta voidaan tutkia ja ymmärtää mahdollisia tulevaisuuden tapahtumia ja suuntauksia. Kun tulevaisuudentutkimus keskittyy mahdollisuuksiin, on kysyttävä, miten mahdollisuuksista voidaan saada tietoa. Toisin sanoen tuntemalla normit, jotka määrittävät käsitteen oikean käytön, voimme ymmärtää, mikä on mahdollista kyseisen käsitteen suhteen. Jotta voidaan ymmärtää, miten tulevaisuudentutkimus eroaa pelkästä spekuloinnista ja arvailusta, on tunnistettava, miten mahdollisuuksista ylipäätään voidaan saada tietoa. Modalistit väittävät, että ymmärryksemme modaalisesta maailmasta perustuu siis ymmärrykseemme todellisesta maailmasta. Sen tarkoituksena ei ole ainoastaan ennustaa tulevaisuutta vaan myös vaikuttaa nykyiseen päätöksentekoon tutkimalla erilaisia mahdollisia skenaarioita ja niiden vaikutuksia. Todennäköiset tulevaisuudennäkymät sen s?aan ilmentävät episteemisiä modaliteetteja, jotka he?astavat arviomme eri tulevaisuuksien todennäköisyydestä nykyisen tietämyksemme ja ymmärryksemme perusteella. Mahdolliset tulevaisuudet ovat osoitus aleettisista modaliteeteista – siis niistä lukemattomista tavoista, joilla tulevaisuus voi kehittyä ja jotka ovat todellisuutta koskevia mahdollisuuksia. Suotuisat tulevaisuudennäkymät ovat aksiologinen ulottuvuus, sillä ne ovat luonteeltaan normatiivisia ja ilmentävät arvojamme, pyrkimyksiämme ja toiveitamme tulevaisuutta kohtaan. Nykyisessä tilanteessa havaittavat mallit ja suuntaukset voivat itse asiassa antaa merkittäviä viitteitä siitä, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan. Voimme esimerkiksi sanoa, että maljakko on hauras (modaalinen ominaisuus), koska se on tehty lasista ja lasi särkyy, kun sitä lyödään (ei-modaalisia ominaisuuksia). Tunnistamalla mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, jotka voivat olla todennäköisiä, uskottavia, mahdollisia, toivottavia, tai ei-toivottavia, tulevaisuudentutkimus tarjoaa yksilöille, yhteisöille ja organisaatioille puitteet tulevaisuuden suunnitteluun ja siihen valmistautumiseen, ja perimmäisenä tavoitteena on muokata tulevaisuutta toivotulla tavalla
Yhteenvetona voidaan todeta, että kukin näistä teorioista kohtaa haasteita sovellettaessa niitä tulevaisuudentutkimukseen. Lisäksi on epäselvää, miten nyt tuntemamme modaaliset ominaisuudet ovat relevantteja tulevaisuuden kannalta. Kun siirrymme teoreettisista ?loso?oista käytännön sovelluksiin, saattaa ilmetä aukkoja ja ristiriitaisuuksia. Tämä voi rajoittaa niiden sovellettavuutta, jolloin ne eivät sovellu yhtä hyvin paradigman muutosten tai täysin uusien ilmiöiden ennustamiseen. Niiden soveltuvuutta ja merkitystä voidaan kuitenkin kritisoida, kuten yllä näimme. Tulevaisuuden mahdollisuudet ovat todellisuuden mahdollisuuksia, eivät käsitteiden käytön. On vaikea nähdä, miten tämä teoria voisi sopia yhteen keskeisten metodien kanssa, sillä nuo metodit eivät pyri selventämään käsitteitämme. Ei vaikuta hedelmälliseltä sanoa, että tulevaisuuden mahdollisuuksista voidaan saada tietoa tutkimalla käsitteitä. Modaalisen tiedon teorioiden soveltamisesta tulevaisuudentutkimukseen on useita etuja. Näillä menetelmillä ei ehkä pystytä täysin hahmottamaan niitä mahdollisuuksia, joilla ei ole ennakkotapauksia ja jotka ovat usein tulevaisuudentutkimuksen keskipisteenä. Tämä voi johtaa rajoittuneeseen näkemykseen tulevaisuuden mahdollisuuksista ja rajoittaa tarkasteltavien skenaarioiden valikoimaa. Lisäksi lähestymistavassa oletetaan, että nykyinen tietämyksemme riittää tulevaisuuden mahdollisuuksien tarkkaan arvioimiseen, eikä siinä oteta huomioon epävarmuustek?öitä ja ulkoisia tek?öitä, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin. Modalismi: Ensinnäkin on epäselvää, mitkä ovat niitä relevantteja modaalisia ominaisuuksia, joiden avulla kompleksisten systeemien tulevaisuutta voitaisiin arvioida. Tulevaisuudentutkimuksen ytimessä olevat monimutkaiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset systeemit ovat kaukana niistä tapauksista, jotka inspiroivat teorioita modaalitiedosta. On olemassa vaara, että lopputulos ajautuu epätodennäköiseksi tai jopa fantastiseksi, jolloin painopiste saattaa siirtyä pois konkreettisista, toteutettavissa olevista mahdollisuuksista. Näiden ?loso?sten teorioiden käytännön soveltaminen tulevaisuudentutkimuksessa ei kuitenkaan ole ongelmatonta, kuten seuraavassa osassa esitän. Toki on huomattava, että kriittinen tulevaisuudentutkimus voidaan jossakin määrin sovittaa yhteen tämän teorian kanssa. Essentialismi: Ensinnäkin on epäselvää, missä mielessä yhteiskunnallisilla ilmiöillä on essentiaalisia ominaisuuksia – tällainen ajattelu voi olla jopa vaarallista. Jos tunnistamme, että systeemillä oli tietty mahdollisuus vasta, kun tuo mahdollisuus toteutuu, emme voi rakentaa ennakoivaa epistemologiaa tuollaista ominaisuutta koskevan tiedon varaan. Modaalinen normativismi. Sen keskittyminen välttämättömiin ominaisuuksiin saattaa jättää huomiotta järjestelmien ja ilmiöiden muutospotentiaalin, joka on tulevaisuudentutkimuksen keskeinen painopistealue. Lisäksi tämä teoria saattaa yksinkertaistaa tulevaisuuden mahdollisuuksien monimutkaisuutta liiaksi olettamalla, että kokonaisuuksilla on luontaisia, muuttumattomia ominaisuuksia. Mikäli käsityksemme ohjaavat tulevaisuuden rakentumista, on syytä tutkia noiden käsitysten sisäistä logiikkaa ja sen tuottamaa mahdollisuuksien avaruutta. Filoso?an ja tulevaisuudentutkimuksen välinen kuilu Modaliteetit ja niiden ?loso?nen perusta paljastavat kysymyksiä, joihin tulevaisuudentutkimuksen olisi vastattava. Ongelmia teorioiden soveltuvuudessa Käsitettävyys: Vaikka käsitettävyys edistää luovuutta mahdollisten tulevaisuuksien tutkimisessa, se voi johtaa skenaarioiden ylitarjontaan. Ensinnäkin nämä teoriat voivat tarjota tulevaiVirmajoki. Kontrafaktuaalinen teoria: Kyseistä teoriaa voidaan kritisoida siitä, että se nojautuu vahvasti subjektiiviseen kontrafaktuaaliseen päättelyyn ja mielikuvitukseen, mikä voi aiheuttaa vääristymiä ja spekulatiivisia tuloksia. Sen sallima laaja mielikuvituksen vapaus voi johtaa siihen, että tulevaisuudentutkimuksessa merkityksellisinä ja uskottavina pidettyjä mahdollisuuksia ei aseteta etus?alle. Induktiivinen ja abduktiivinen ajattelu: Vaikka induktiivinen ja abduktiivinen päättely tarjoavat perustellumman lähestymistavan, joka perustuu tietoon ja ennakkotapauksiin, ne ovat luonnostaan taaksepäin suuntautuvia. 31 4/23 F tässä mahdollisuuksien avaruudessa
Modaliteetteja koskeva ?loso?nen keskustelu, kuten abstraktit keskustelut mahdollisista maailmoista, ei välttämättä aina sovellu hyvin tulevaisuudentutkimuksen työhön. Käsitettävyyden soveltaminen voidaan nähdä esimerkiksi kuvittelun käytössä skenaariosuunnittelussa. Nämä ovat todennäköisiä tulevaisuudennäkymiä, jotka on johdettu menMahdollisuustiedon ?loso?a tulevaisuudentutkimuksessa. Lisäksi nämä teoriat eivät ehkä pysty käsittelemään suurta epävarmuutta ja suurta määrää muuttujia, jotka ovat ominaisia tulevaisuuden ennakointitehtävälle. Käsitettävyys ja genetiikan tulevaisuus Watsonin ja Crickin DNA:n rakenteen löytäminen avasi uusia tapoja ajatella ja hahmottaa tulevia mahdollisuuksia. Filoso?sten modaliteettien vivahteet ja hienoudet saattavat kadota, kun yritämme sovittaa ne tulevaisuudentutkimuksen pragmaattiseen muottiin. Otetaan lelu-esimerkiksi kysymys: "Mitä jos autot voisivat kulkea vedellä?" Nykyinen kemian ja moottorin suunnittelun tuntemuksemme viittaa siihen, että vettä ei voida käyttää suorana polttoaineena samalla tavalla kuin bensiiniä. Nämä teoriat kehitettiin ensis?aisesti ?loso?sten keskustelujen yhteydessä, eikä niitä välttämättä voida suoraan siirtää tulevaisuudentutkimukseen, jossa käsitellään konkreettisia, käytännöllisiä ja usein kiireellisiä kysymyksiä. Sen avulla voimme tarkastella hypoteettisia skenaarioita ja arvioida niitä suhteessa nykyiseen tietämykseemme ja teknologisiin valmiuksiimme. Näin ollen kontrafaktuaalinen päättely auttaa meitä ymmärtämään, että tieteen ja tekniikan nykytilanteessa tämä on mahdotonta. Lisäksi nämä teoriat voivat tarjota ymmärrystä tulevaisuudentutkimuksessa käytettävistä menetelmistä. Abduktiivinen ja induktiivinen päättely sekä biologisten systeemien tulevaisuus Evoluutioteoria osoittaa abduktiivisen ja induktiivisen päättelyn voiman tulevaisuuden skenaarioiden ennakoinnissa. Arvioitaessa kriittisesti modaliteettien ?loso?sten teorioiden soveltuvuutta tulevaisuudentutkimukseen on otettava huomioon näiden kahden alan luonteeseen liittyvät erot. Ekstrapoloimalla luonnonvalinnan periaatteita tutk?at voivat ennustaa lajien mahdollisia kehityssuuntia, mikä on ratkaisevan tärkeää, kun tehdään tietoon perustuvia päätöksiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä. Induktiivinen ja abduktiivinen päättely antavat tietoa siitä, miten johdamme suuntauksia ja ennakoimme tulevaa kehitystä menneisyyden ja nykyisyyden tietämyksemme perusteella. Filoso?sten modaliteettien tutkimus on abstraktia ja teoreettisesti suuntautunutta, kun taas tulevaisuudentutkimus vaatii usein konkreettisia, toteutettavissa olevia oivalluksia. Nämä ajateltavissa olevat tulevaisuudennäkymät olivat ennen tätä löytöä saavuttamattomissa. Tällaiseen soveltamiseen liittyy kuitenkin haasteita. Esimerkkejä teorioista ja niiden suhteesta ennakointiin Vastapainona kriittisille pohdinnoille aiemmissa osioissa tuon alla esiin tapauksia, joissa modaalisen epistemologian teorioiden voidaan katsoa soveltuvan tulevaisuuden mahdollisuuksien käsittämiseen. Näin ollen se ohjaa meitä tutkimaan muita vaihtoehtoisia polttoaineita, jotka ovat uskottavia, ja määrittää painopisteemme ja prioriteettimme teknologisessa kehityksessä. Vaikka esimerkiksi essentialismi ja sen tapa ymmärtää mahdollisuuksia voi rikastuttaa käsitteellistä ymmärrystämme tulevaisuuden mahdollisuuksista, sen käytännön sovellettavuus tulevaisuuden skenaarioiden ennustamisessa tai suunnittelussa voi olla rajallinen. 4/23 32 Futura suudentutkimukselle vankemman käsitteellisen kehyksen. Kun rakenne tunnettiin, tutk?at pystyivät sen ansiosta hahmottamaan laajan kirjon mahdollisuuksia geneettiseen manipulointiin. Kontrafaktuaalinen päättely ja teknologian ennakointi Kontrafaktuaalinen päättely on ratkaisevassa asemassa teknologisessa ennakoinnissa, sillä se auttaa hahmottamaan, mikä on mahdollista ja mikä ei. Nyt tutkitaan ja kehitetään sellaisia käsitteitä kuin farmakogenetiikka, geeniterapia ja yksilöllinen lääketiede, jotka kaikki perustuvat DNA:n rakenteen perustavanlaatuiseen ymmärtämiseen. Modaliteetit voivat syventää ymmärrystämme mahdollisten tulevaisuuksien monimutkaisuudesta ottamalla käyttöön jäsennellyn ja metodisen tavan erottaa ja analysoida niitä
Kyse on siitä, että ymmärretään jonkin asian olemus ja käytetään tätä tietoa tulevaisuuden mahdollisuuksien ennakoimiseen. Ensinnäkin tulevaisuudentutkimus voisi hyötyä modaliteettien vivahteikkaammasta ymmärtämisestä. On kuitenkin olemassa lupaavia tapoja, joiden avulla tästä leikkauspisteestä voidaan tehdä merkityksellisempi ja käytännöllisempi. Näillä muutoksilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia tulevaisuudentutkimukseen. Kun otettiin käyttöön kokeelliset menetelmät ja matematiikan soveltaminen, tieteen käsitteemme muuttui. Modaaliset ominaisuudet ja tieteellinen toistettavuus Tekoälyn tulo tieteeseen saattaa määritellä uudelleen "toistettavuuden" keskeisen modaalisen ominaisuuden, joka perinteisesti on ymmärretty kyvyksi toistaa samat tulokset identtisissä koeolosuhteissa. Tätä prosessia voitaisiin kuitenkin rikastuttaa pohtimalla eksplisiittisesti, mikä olisi välttämätöntä tai riittävää – ja miksi –, jotta kukin skenaario toteutuisi, tai tutkimalla eri skenaarioiden välisiä loogisia suhteita. Kuten olen esittänyt, modaliteettien epistemologian soveltamiseen tulevaisuudentutkimuksessa liittyy merkittäviä haasteita. Normativismi ja käsitys tieteestä Normativismi astuu kuvaan mukaan historiallisessa siirtymässä aristoteelisesta tieteestä moderniin tieteeseen. 33 4/23 F neisyyden ja nykyisten biologisten järjestelmien ymmärtämisestä. Essentialismi ja fysiikan tulevaisuus Atomiteoria osoitti essentialismin voiman mahdollisten tulevaisuuksien ennustamisessa. Siinä voitaisiin esimerkiksi erottaa toisistaan se, mikä on teknisesti mahdollista nykyisen tietämyksen perusteella, mikä on taloudellisesti toteutettavissa nykyisten resurssien perusteella tai mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää nykyisten normien ja arvojen perusteella. Tarkastelemalla näitä modaalisia ominaisuuksia voimme ymmärtää paremmin, miten tekoäly saattaa muuttaa tieteellisiä käytäntöjä ja tieteen tulevaisuutta. Alun perin tiede määriteltiin totuuksien johtamiseksi selkeistä ja havaittavista tosiasioista, mikä rajoitti mahdollisten tutkimusten laajuutta. Tulevaisuuden suuntauksia modaliteettien ja tulevaisuudentutkimuksen leikkauspisteessä Eräs keskeinen tutkimussuuntaus tulevaisuudessa on sen tarkastelu, miten modaliteettien epistemologian soveltaminen tulevaisuudentutkimuksessa voidaan tehdä merkityksellisemmäksi ja käytännöllisemmäksi. Tämä muutos voi vaikuttaa merkittävästi tieteelliseen tutkimukseen, sillä se edellyttää uusia avoimuutta ja toistettavuutta koskevia standardeja tekoälyyn perustuvassa tutkimuksessa ja edistää muiden tieteen modaalisten ominaisuuksien uudelleenarviointia. Normativismi korostaa tässä yhteydessä sitä, että käsityksemme ja käyttämämme "tieteen" käsite vaikutti suoraan sen tulevaan kehitykseen. Vivahteikkaampi ymmärrys modaliteeteista voisi johtaa kehittyneempiin ja realistisempiin analyyseiVirmajoki. Tällaiset erottelut voivat auttaa räätälöimään modaalisia näkökohtia tulevaisuudentutkimuksen erityishuoliin. Toiseksi tulevaisuudentutkimuksessa voitaisiin hyödyntää selkeämmin modaalista päättelyä. Kun otetaan huomioon tekoälyn monimutkaisuus ja kehittyvä luonne, toistettavuus saattaa edellyttää myös tekoälymallin avoimuutta, oppimisprosessia ja tiedonhallintastrategioita. Esimerkiksi skenaariosuunnittelussa, joka on yleinen työkalu tulevaisuudentutkimuksessa, tarkastellaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia. Sen s?aan, että tulevaisuudentutkimus tukeutuisi pelkästään plausibiliteetin, vaihtoehtoisuuden tai todennäköisyyden käsitteisiin, se voisi ottaa käyttöön hienojakoisempia erotteluja. Kaikissa näissä esimerkeissä modaalisen tiedon teoriat toimivat kehyksinä, joiden avulla voidaan hahmottaa mahdollisia tulevaisuuksia omilla aloillaan, mikä korostaa niiden merkitystä ja sovellettavuutta tulevaisuudentutkimuksessa. Kun todettiin, että atomit ovat aineen olennaisia osia, voitiin kuvitella tulevaisuutta, jossa näitä rakennuspalikoita voitaisiin manipuloida uusien materiaalien luomiseksi tai energian tuottamiseksi, mikä johti ydinenergian kehittymiseen. Tämä laajensi mahdollisten tieteellisten tutkimusten alaa, mikä mahdollisti uraauurtavan kehityksen esimerkiksi tähtitieteen ja fysiikan aloilla
Modaalisen päättelyn eksplisiittinen käyttö voisi puolestaan parantaa tulevaisuudentutkimuksen selkeyttä ja tarkkuutta. Lopuksi Tässä artikkelissa olen tarkastellut kriittisesti modaliteettien epistemologian ja tulevaisuudentutkimuksen risteyskohtia, ja tarkoituksena on ollut arvioida niiden integroinnin hyviä ja huonoja puolia. Tulevaisuudentutkimuksen kannalta tutkimus viittaa siihen, että modaaliseen päättelyyn syvempi ja selkeämpi paneutuminen voi olla arvokasta. Fischer, Robert (2017): Theory Selection in Modal Epistemology, American Philosophical Quarterly 52(4): s. Lowe, Edward Jonathan (2012): What Is the Source of Our Knowledge of Modal Truths?, Mind 121(484): s, 919–950. Näiden alojen välillä on runsaasti mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, joita ei ole vielä täysin hyödynnetty. 4/23 34 Futura hin tulevaisuuden mahdollisuuksista. Vaidya, Anand Jayprakash (2023): Introduction to the Epistemology of Modality and Philosophical Methodology. On löydettävä keinoja, joilla modaalinen päättely saadaan alan ammattilaisten ulottuville ja hyödynnettäväksi. doi:10.1007/978-3-319-44309-6_12. (2021): How Can We Come to Know Metaphysical Modal Truths?, Synthese 198(S8): S2077–S2106. Roca-Royes, Sonia (2017): Similarity and Possibility: An Epistemology of de re Possibility for Concrete Entities. Näihin muutoksiin liittyy kuitenkin myös haasteita. Se voisi auttaa tunnistamaan sokeita kohtia tulevaisuutta koskevassa ajattelussamme ja haastamaan meidät tarkastelemaan laajempaa valikoimaa mahdollisuuksia. 671–689. (2015): Modalism and Theoretical Virtues: Toward an Epistemology of Modality, Philosophical Studies 172(3): s. Modaliteettien epistemologian kannalta tutkimus viittaa siihen, että sen teorioiden käytännön soveltamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. doi:10.1007/s11229-0181841-5. Tässä artikkelissa yksilöidyt haasteet ja mahdollisuudet korostavat modaliteettien epistemologian ja tulevaisuudentutkimuksen risteyskohdan lisätutkimuksen arvoa. Nämä haasteet korostavat tarvetta jatkuvaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön ?loso?en ja tulevaisuudentutk?oiden välillä. Thomasson, Amie L. Modaliteettien epistemologian sisällyttäminen syvällisemmin tulevaisuudentutkimukseen edellyttää kuilun kuromista umpeen ?loso?an abstraktien, teoreettisten huolenaiheiden ja tulevaisuudentutkimuksen konkreettisten, käytännöllisten huolenaiheiden välillä. 1–42. 381–395. Yablo, Stephen (1993): Is Conceivability a Guide to Possibility?, Philosophy and Phenomenological Research 53(1): s. Se korostaa myös tarvetta käsitellä modaliteettien abstraktia ja teoreettista luonnetta, jotta niistä saataisiin helposti lähestyttäviä ja hyödyllisiä käytännön tulevaisuuteen suuntautuvissa analyyseissä. doi:10.1093/mind/fzs122. Williamson, Timothy (2007): The Philosophy of Philosophy. Tähän sisältyy kontekstikohtaisten modaalisten erottelujen kehittäminen, sellaisten menetelmien kehittäminen, joilla modaalista päättelyä voidaan käyttää eksplisiittisesti tulevaisuudentutkimuksessa, sekä jatkuva pohdinta näiden kahden alan integroinnin rajoista ja mahdollisuuksista. Oxford University Press, Oxford. Blackwell Publishing, Oxford. Mahdollisuustiedon ?loso?a tulevaisuudentutkimuksessa. Olen arvioinut kriittisesti ?loso?sten modaliteettien yleisten esimerkkien käyttöä tulevaisuudentutkimuksessa ja tarkastellut, miten erityinen keskittyminen tiettyihin mahdollisuuksiin tulevaisuudentutkimuksessa saattaa rajoittaa modaalitiedon teorioiden soveltamista. doi:10.1007/s11098-014-0327-7. doi:10.2307/2108052. Olen käsitellyt modaalitiedon perusperiaatteita, tarkastellut niiden soveltamista tulevaisuudentutkimuksessa ja yksilöinyt mahdollisia etuja ja haasteita. doi:10.1002/9780470696675. Kannustan sekä ?losofeja että tulevaisuudentutk?oita jatkamaan tämän hedelmällisen risteyskohdan tutkimista. Teoksessa Fischer, Bob & Felipe Leon (toim.): Modal Epistemology After Rationalism, 221–245. Lähteet Bueno, Otávio & Shalkowski, Scott A. (1996): The Conscious Mind. Routledge Publishing, London. Teoksessa Vaidya, Anand & Duško Prelevic (toim.): The Epistemology of Modality and Philosophical Methodology. Tutkimuksellamme on vaikutuksia molempiin aloihin. Se voisi auttaa välttämään sekä aiheetonta pessimismiä – mahdollisuuksien liian nopeaa hylkäämistä – että aiheetonta optimismia – mahdollisten esteiden ja haasteiden unohtamista. Chalmers, David J
ChatGPT ja sitäkin vaikuttavampi GPT4 ovat herättäneet kysymyksen, onko jo edetty AGI-vaiheeseen ja miten ihminen aivotoimintoineen rinnastuu näiden kielimallien oppivaan tekoälyyn. 35 4/23 F Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta Osmo Kuusi FT, dosentti WhatFutures Oy osmo.kuusi@utu.. ARTIKKELI. Tämä hanke sai maailman tulevaisuuksientutk?at monipuolisesti keskustelemaan tekoälyn mahdollisuuksista ja riskeistä, joihin tämän artikkelin kirjoittaja oli jo aiemmin omien pohdintojensa tuloksena havahtunut. Erityisesti hanke jäsensi tekoälyn mahdollista etenemistä kapeasta tekoälystä (Arti?cial Narrow Intelligence ANI) monikäyttöisen eli geneerisen tekoälyn (AGI) kautta suhteessa ihmisiin itsenäisesti toimivaan supertekoälyyn (ASI). Vuonna 2019 julkaistiin globaalin Millennium-projektin monivaiheisen, vuonna 2015 alkaneen real-time -Delfoi-prosessin tuloksena syntynyt Work/technology 2050 – scenarios and actions -raportti (Glenn 2019). Ottaen lähtökohdaksi yleisen konsistenssikehikkoni (Kuusi 2019; Hautamäki & Kuusi 2022) käsitteistön kiinnitän huomiota GPU-gra?ikkaprosessoreita käyttävän tekoälyn ”visuaaliseen älyyn”
Artikkelin alussa hahmotin tätä suhdetta seuraavasti: Tulevaisuuksientutkimuksen suhde psykologiaan ja erityisesti sen oppimisen ja ajattelun perusmekanismeja empiirisesti tutkivaan muotoon eli kognitiiviseen psykologiaan on ollut epämääräinen. Tekoälyn suhteen esittämäni ennakointi on nyt uskottavampikin tulevaisuus kuin vuonna 2019. Näitä vertaillen on voitu päätellä, että supertietokoneiden suorituskyky on kaksinkertaistunut noin 14 kuukauden välein, eli näin mitaten vielä yleistä käsitystä Mooren laista nopeammin. -kielestä ja f-kielestä, joihin viittaan. Erityisesti tulen korostamaan tekoälyn luonnetta kuvallisen tai kuvalliseksi käännettävissä olevan informaation käsittel?änä. Mooren muotoilemaa säännönmukaisuutta vastaten laskentateho tietokoneeseen s?oitettua dollaria kohti on kasvanut vuodesta 1965 lähtien vuoteen 2020 1,5–2 kertaiseksi aina kahdessa vuodessa. Nyt on vahvoja perusteita ennakoida, että viimeistään tämän vuosisadan loppupuolella tekoäly ylittää monissa – ehkä suorastaan kaikissa suhteissa ihmisen kognitiivisilta taidoiltaan. Tulevaisuutta koskevan päätöksenteon laatua on kuitenkin vaikea systemaattisesti arvioida ja siihen vaikuttaa ymmärtämättä syvällisemmin sen taustalla olevia kognitiivisia mekanismeja ja aivojen toimintatapaa. Tällaisenkin luk?an uskon hyötyvän tekoälyn gra?ikkaprosessoreita koskevista pohdinnoistani. Voitiin vain todeta, että viimeisen kymmenen vuoden aikana syväoppi1 https://?.wikipedia.org/wiki/Fairchild_ Semiconductor 2 https://?.wikipedia.org/wiki/Gordon_Moore Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta. 4/23 36 Futura Johdanto Futuran artikkelissani Kuusi (2019) pohdin tulevaisuuksientutkimuksen, kognitiivisen psykologian ja tekoälyn suhdetta. Tämä johdatteleva teksti sopii hyvin myös tämän artikkelini alkuun motivoimaan pohdintojani tulevaisuuksientutk?alle. Vielä säännön tunnistamisen alkuvuosina arviot prosessoreiden laskentatehon kasvunopeudesta vaihtelivat varsin paljon arviointitavasta riippuen. Hahmottamisen vaikeutta lisää edelleen, jos luk?alle ovat tuntemattomia Eino Kailan (1939/1991) pohdinnat . Sen ensimmäinen artikkelin alaotsikkona esitetty muotoilu oli seuraava: With unit cost falling as the number of components per circuit rises, by 1975 economics may dictate squeezing as many as 65,000 components on a single silicon chip. Toki kokemuksen kartuttua tulevaisuuksientutkimuksen perusmenetelmissä kuten skenaariotyöskentelyssä, Delfoi-tutkimuksissa ja tulevaisuusverstaissa on opittu tunnistamaan niiden kannalta olennaisia ajattelun perusmekanismeja. Tässä artikkelissa pyrin konsistenssikehikkoni (Kuusi 2019; Hautamäki & Kuusi 2022) käsitteitä hyödyntäen osoittamaan, että tekoälyn ja ihmisaivojen prosessoinnissa on merkittäviä yhtäläisyyksiä. Tehtävissä suoriutumisen perusteella on nimetty kuukausittain 500 tehokkainta konetta. Mooren laista gra?ikkaprosessoreiden mahdollistamaan tekoälyn läpimurtoon Fairchild Semiconductorilla 1 työskennellyt Gordon Moore 2 (1965) julkaisi 1960-luvun puolessa välissä artikkelin ”Cramming more components onto integrated circuits”, jossa hän havaitsi integroidun piirin (”sirun”) maksavan yhtä paljon kuin kolme vuotta aikaisemmin, vaikka se sisälsi kymmenen kertaa enemmän transistorikomponentteja. 1990-luvulta alkaen tehokkuuden kasvun arviointia systematisoitiin supertietokoneiden osalta niiden suorituskykyä testaavilla tehtävillä (The Physics… 2022). Vielä vuoden 2022 alkaessa tekoälyjärjestelmien suorituskyvylle ei ollut käytettävissä laskentatehon mittauksen kaltaista tehtävistä suoriutumiseen perustuvaa yhteisesti sovittua arvioint?ärjestelmää. Ymmärrän hyvin, että tämän artikkelin ”punaisen langan” hahmottaminen on vaikeaa sellaiselle, joka ei ole omaksunut yleisen konsistenssikehikkoni käsitteistöä. Erityisen haasteen oppimisen prosessien integroinnille tulevaisuuksientutkimukseen muodostaa nopeasti kehittyvä tekoäly. Lähtien siitä, että vuonna 1970 sirulla tulisi olemaan 1000 komponenttia, hän muotoili Mooren lakina tunnetun säännön. Paitsi hyödyntäen yleisen konsistenssikehikkoni keskeistä käsitettä intressi, havainnollistan aivojen ja tekoälyn toisiinsa vertautuvaa toimintatapaa sillä, kuinka tekoäly selvitti yleisiä periaatteita jotka määrittelevät proteiinien kolmiulotteista rakennetta
Sevillan ryhmä on kuitenkin esittänyt, että tekoälyn suorituskyvyn jyrkkä paraneminen alkoi hieman aikaisemmin eli vuonna 2010 (ks. Tällaiset prosessorit voidaan myös kytkeä yhteen. Niistä toinen ovat tehokkaammat, syväoppivat hermoverkkoja jäljittelevät algoritmit. Facebookin omistaja Meta on rakentanut OpenAI:n vielä ChatGPT:tä tehokkaampaa GPT-4:ää haastamaan maailman toistaiseksi tehokkaimman tekoälyä käyttävän supertietokoneen (Mah 2023). 37 4/23 F va tekoäly oli ylittänyt ihmisen kyvyt monissa tehtävissä kuten esineiden/objektien tunnistamisessa, peleissä (Go-peli ja monet videopelit) ja monenlaisissa kuviontunnistustehtävissä. Vuonna 2022 Aberdeenin yliopiston Jaime Sevilla (2022) ja hänen kollegansa kuitenkin esittivät tekoälyn kehittymisen mittaustavan ja arvioivat sillä tekoälyjärjestelmien suorituskyvyn kasvua vuodesta 1959 lähtien (ks. Kuusi. Kuva 1. Heidän laskelmansa mukaan vuosina 20122022 tekoälyjärjestelmien suorituskyky kaksinkertaistui noin kuuden kuukauden välein, eli tehostui noin miljoonakertaiseksi, kun taas Mooren lain mukainen laskentateho kasvoi ”vain” noin 300-kertaiseksi. Arvion näiden kahden tek?än kehitysnopeudesta Sevillan ryhmä teki mittaamalla laskentatehoa, joka tarvittiin koneen kouluttamiseen sen selviämiseksi sille annetuista tehtävistä (The Physics… 2022; Sevilla et al. Sevillan laskentatapa poikkesi Mooren laista siinä, että laskennassa otettiin laskentatehon ohella huomioon kaksi muuta tekoälyn suorituskyvyn kannalta keskeistä tek?ää. Sellaisia ovat olleet AlphaGoja AlphaFold-koneet. Toisen muodostavat edellytykset käyttää suuria opetusaineistoja tekoälyn kouluttamiseen. Tämä mahdollistaa suuret AI-koneet, jotka perustuvat suureen joukkoon GPU-prosessoreita. Ratkaiseva askel heidän mukaansa oli, että tekoälyjärjestelmät alkoivat käyttää gra?ikkaprosessointiyksiköitä (GPU) keskusyksiköiden s?aan. 2022). kuva 1). Tämä supertietokone sisältää 760 Nvidia-yhtiön A100 DGX-järjestelmää, jotka käyttävät yhteensä 6080 Nvidian A100-gra?ikkaprosessoria (GPU). Sevilla et al:in (2022) laskelma syväoppivan koneälyn kehityksestä logaritmisella asteikolla vuosina 1952–2022. Osaltaan tämä todistaa gra?ikkaprosessoreiden keskeisen merkityksen tekoälyn läpimurrossa, jota nyt kaikki todistamme chatGPT:n ja sitä vielä kehittyneemmän, ammattikäytössä olevan GPT4:n muodossa. Kilpailu tehokkaimpien tekoälykoneiden rakentamisesta on vasta alussa. Syväoppimisen aikakauden esitetään usein alkaneen vuonna 2012 AlexNet-nimisen objektin tunnistusjärjestelmän luomisesta. kuva 1). Nämä prosessointiyksiköt mahdollistavat tehokkaan rinnakkaislaskennan
Linnun laulu muutetaan ensiksi ääniaaltojen kuvaksi, jonka pikseleistä koulutetut GPU-prosessorit pystyvät päättelemään linnun lajin. Havainnollistava esimerkki pikselikuvan hyödyntämisestä on Suomessa kehiKuva 2. Syväoppivan tekoälyn kasvokuvien tunnistaminen/tuottaminen oppien kasvot sisältävien kuvien pikseleistä (Pieters 2014, 31). Kuva 3. 3 Erityisesti vertailtaessa tekoälyn tapaa toimia ihmisajatteluun pidän kuvaa 3 havainnollisempana esitystapana kuin lähempänä tekoälyn konekielistä ratkaisua olevaa kuvaa, missä edetään vaiheittain opetusaineistosta kätkettyjen tasojen välityksellä ratkaisutasoon – vaikka tavallaan tämä esitystapa tuo yleispätevämmin kuvion ”pallukoiden” muodossa esiin välivaiheissakin muodostetut samuuskriteerit. Syväoppivan tekoälyn tapaa muodostaa vaihe vaiheelta pikselikartalle asteittain monimutkaistuvia hahmoja voi edelleen havainnollistaa osuvasti kuvalla 3, kuten sitä havainnollistettiin artikkelissa Kuusi (2019) 3 . Pikselikartat lähtökohtana tekoälyn toimintatavalle Syväoppivan tekoälyn soveltamisessa keskeinen toimintatapa on ollut muuntaa tutkimusongelma kuvien pikselihahmojen tunnistamiseksi, minkä GPU-prosessorit (ks. Alkoihan koko syväoppivan tekoälyn läpimurto hahmojen tunnistamisesta kuvista (Metz 2021, 58–59). Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta. kuva 2) tekivät luontevaksi tavaksi toimia. 4/23 38 Futura tetty tekoälyn sovellus, joka tunnistaa linnun lajin sen laulun perusteella (Jyväskylän yliopisto 2023). GPU-prosessorin kuva pikselitasona (iStockphoto.com: VikiVektor 20.7.2022, tunnus 1409484347)
”the protein-folding problem” eli kuinka proteiinin aminohappojärjestyksestä voidaan päätellä sen kolmiulotteinen rakenne (Klein 2023). Kuusi. Sekä syväoppiva tekoäly että me ihmiset kutsumme kuvan 1 oppimisen tulosta ”erilaisiksi kasvoiksi”. Kuusi (2019) sekä Kuusi ja Hautamäki (2022). Kuitenkin vasta ylimmällä tasolla eli Kailan f-kieleksi kutsumalla tasolla ihmisen ja tekoälyn samuuskriteerit alkavat kiistatta lähestyä sisällöllisesti toisiaan. Syväoppivan tekoälyn graa?sta ajattelutapaa luonnehtii Kailan ja yleisen konsistenssikehikon käsittein, kuinka syväoppiva tekoäly loi PDB-tietokannan kanssa ”pelaten” itselleen ?kielensä ihmiselle ainakin toistaiseksi arvotukselliset samuuskriteerit, joilla se pystyy päättelemään proteiinin aminohappojärjestyksestä sen rakenteen. 39 4/23 F Kuvan 3 mukainen tapa esittää kahta alinta tekoälyn muodostamien hahmojen tasoa mahdollistaa suoran vertailun siihen, miten ihminen muodostaa kuvallisia hahmotuksia. Biologisten organismien toiminta perustuu aivan ratkaisevasti biologisia prosesseja sääteleviin proteiineihin, joita voi kutsua “kehittyvän elämän perustyökaluiksi”. ja psykologi Eino Kaila kuvasi aikoinaan . -kielellä, f-kielellä ja s-kielellä. Yhtäläisyyksiä varmasti kuitenkin olisi paljon, koska tekoäly on muodostanut hahmonsa ihmisiltä saadun opetuksen perusteella tyyppiä ”tästä kuvasta sinun tulee tunnistaa kissan hahmo” tai kuvan 3 opetuksen tapauksessa ”tässä kuvassa on henkilön A kasvot, jotka sinun tulisi tunnistaa hänen kasvoikseen, kun näet ne seuraavan kerran sinulle esitetyssä kuvassa”. Kun proteiinin kolmiulotteinen rakenne tunnetaan, voidaan myös päätellä, kuinka se työkaluna toimii. Kaikki tällaiset . Tekoälyn opettamista voidaan Kailan käsitteistöä soveltaen luonnehtia tiiviisti seuraavasti: Tekoäly muodostaa opetuksen perusteella . Emme tässä vielä ajattele tieteellistä fysiikkaa, vaan sitä sanoakseni naiivia fysiikkaa, jota jokapäiväisessä ajattelussa lakkaamatta käytetään, kun esitetään sellaisia väitteitä kuin esimerkiksi ”puu palaa tulessa”. -kielen samuuskriteerinsä siten, että ne matemaattisen optimoinnin avulla auttavat tunnistamaan jonkin ihmisen f-kielensä samuuskriteereillä 4 fyysisessä avaruudessa tunnistaman kappaleen tai tapahtuman. Tekoälyn opetuksen katsotaan onnistuneen, jos sen ja ihmisten f-kielen samuuskriteerit ovat riittävän lähellä toisiaan sovelluksessa, jota varten tekoälyä opetetaan. Yleisessä konsistenssikehikossa Kailan s-kielen vastine ovat oppimiskyvyttömien olioiden muuttumattomat samuuskriteerit (Kuusi 2019). -kielestä meidän on erotettava fyysillinen eli f-kieli, joka puhuu fyysillisessä avaruudessa esiintyvistä kappaleista ja tapahtumista. Tätä ymmärryksen puutetta voimme toki kuvan 3 selityksen tapaan välttää puhumalla reunoista, teristä tai särmistä (”edges”) ja seuraavalla tasolla objektien osista. -kieltä seuraavasti (Kaila 1939/1991, 154): Voimme … erottaa toisistaan vain äärellisen määrän erilaisia värivivahduksia, muotoja, kipuja ja jne. -kielestä seuraavasti: . Käytännössä tämä toteutettiin pelinä, jonka 4 Samuuskriteerikäsitteestä yleisessä konsistenssikehikossa ks. Nämä rakennekuvaukset on talletettu ns. Ihmisen roolina tässä oppimisprosessissa oli eräänlaisen puzzle-pelin tapaan luoda vaatimukset oikeille ratkaisuille eli ”oikeille” proteiinien rakennetta määrääville samuuskriteereille. Tästä todella vaikuttava esimerkki on se, että tekoälyn avulla on onnistuttu ratkaisemaan ns. PDB-tietokantaan (PDB Data Bank). Itse asiassa kuvassa 3 havainnollistetut (Pieters 2014, 31) tekoälyn muodostamat kahden alimman tason hahmot tarjoaisivat aineiston Kailan ehdottamalle havaitsemista kuvaavalle sanakirjalle. -predikaatit, mitä voi olla, voitaisiin luetella riittävän laajassa sanakirjassa. Kaila (1939/1991, 156) luonnehtii f-kieltä erotuksena . Kuvallisuus ei satojen tai tuhansien GPU-prosessoreiden graa?sessa tietojenkäsittelyssä rajoitu kaksiulotteiseen kuvaan vaan ilmiöitä voidaan tarkastella tehokkaasti myös kolmiulotteisina rakenteina. Viimeisen noin 50 vuoden aikana proteiinien rakenteita tutkivat biologit ovat tehneet valtavan ponnistuksen, jonka tuloksena he ovat selvittäneet yli 100 000 proteiinin rakenteen erilaisia säteilykuvausmenetelmiä ja kemiallisia koejärjestelyjä hyödyntäen. Kaila luonnehti . Kaila viittaa f-kieltä luonnehtiessaan ”tieteelliseen fysiikkaan”, jonka science-kielen eli s-kielen tunnusmerkiksi hän asettaa luonnon invarianssien tunnistamisen ja yksiselitteisen esittämisen mm. Tätä ?loso. matemaattisessa muodossa (Kaila 1941/1979, 150-151). Se kertoisi kuitenkin tekoälyn tavasta havaita, mikä voi poiketa paljon ihmisen tavasta muodostaa hahmoja
Yhtenä poikkeuksena on kuitenkin aivotoiminta, jota havainnoidaan juonellisia elokuvia katsottaessa (Jääskeläinen 2021). Kolmas osio on edellytykset toimia eli millaisia vaikutuksia aktori kokee itsellään olevan edellytykset tai resurssit saada aikaan tavoitteeseensa liittyen siten että ei joudu katumaan käyttäytymistään. Yleispätevästi intressiin voidaan liittää kolme peruspiirrettä. suunniteltuna tavoitteellisena toimintana. It had to ?gure out for itself from ?rst principles by playing the game, just like a human would learn. Ihmisen kokemille intresseille voidaan löytää monenlaisia empiirisiä vasteita sekä ihmisten käyttäytymistä että aivojen toiminnasta. Ulkoisessa käyttäytymisessä intressi ilmenee mm. Tavallaan kyse on tämänkaltaisesta toiminnasta, mutta erityisesti tavat, jolla kone pannaan välttämään satunnaisin siirroin paikallisia minimejä ja maksimeita rinnastuu hyvin ihmisen luovaan oppimiseen. Pitkäjänteisen tavoitteellisen toiminnan tarkasteluun aivotutkimuksen menetelmät eivät juuri sovellu. Muodosta jotkut periaatteet, joita noudattaen olisi syntynyt jokin vaatimukset täyttänyt hahmo (tietyn proteiinin avaruudellinen rakenne). Yleinen konsistenssikehikko tulkitsee tällaiset muutokset muutoksiksi intressiin liitetyissä samuuskriteereissä. Selkeimmin tällaiset silmukat voidaan osoittaa aivoissa hyvin yksinkertaisessa tavoitteellisessa toiminnassa. Sitä määrittelee ensinnäkin se, mitä aktori pitää tavoittelemisen arvoisena. Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta. Kuten DeepMind:n AlphaGo:n voittaessa Go-pelimestarin, hyvin olennaista oli – matemaattisesti asian ilmaisten – että kone ei eksynyt paikallisiin energiaminimeihin, vaan yllättäviä valintoja tehden onnistui välttämään niitä ja keksimään yleispätevämpiä toimintaperiaatteita eli toimintaa ohjaavia samuuskriteerejä. Esimerkiksi sopii vaikkapa nälän poistaminen ruokalajilla, jota ei ole ennen syönyt. hermoverkkosilmukat eli toimintasilmukat, jotka etenevät otsalohkolta aivojen tunteita sääteleviin ja kehon ulkoista toimintaa sääteleviin osiin ja edelleen toiminnan vaikutuksia rekisteröiviin aisteihin sekä toiminnan tuloksia analysoivien osien jälkeen uutta toimintaa suunnitteleviin osiin (vrt. Tehtävän tekoälylle antaneet pystyvät kuitenkin hahmottamaan tekoälyn samuuskriteeriensä oppimisperiaatteen esimerkiksi seuraavan kaltaisena hahmoja muodostavana palapelinä. Hari 2021). Kuten syväoppiva tekoäly ”pelaten yhteensopivuuspeliä” tunnettujen proteiinien kolmiulotteisten rakenteiden kanssa, aktori muuttaa intressejään kokemustensa perusteella eli luopuu tai muuttaa joitain tavoitteitaan, muodostaa yhä paremman käsityksen tai kartan toimintaympäristöstään ja arvioi uudestaan edellytyksiään toimintaan. Oppimisprosessi vaati sitä, että aluksi koneelle annettiin ”tasoitusta” siten, että voittoon riitti, että yhteenlaskettu poikkeama ei ylittänyt minkään selvitetyn proteiinin rakenteen tapauksessa atomien s?oittumisessa tiettyä määrää ångströmejä oikeista paikoista. Usein kuulee matemaatikkojen esittävän, että tekoäly on pohjimmiltaan vain ”energiankulutuksen minimiratkaisujen löytämistä”. 1. Kuten edellä kasvojentunnistuksesta keskusteltaessa todettiin, tekoäly on sikäli itsenäinen, että me emme kykene täysin ymmärtämään, mitä tekoälyn muodostamat samuuskriteerit ovat. Kone ”hävisi pelin”, jos löytyi selvitetty proteiinirakenne, joka oli ristiriidassa koneen konstruoiman rakenteen kanssa eli jokin ”puzzle-pala” ei sopinut paikalleen. That was the key thing. Aivojen hermoverkkojen fyysisellä tasolla sitä vastaavat mm. Toinen määrittelevä tek?ä on ympäristö tai olosuhteet, missä tavoittelu tapahtuu. Eli tällä perusteella tekoäly omaa yleisessä konsistenssikehikossa aktorille määritellyn keskeisimmän kriteerin: kyvyn toimia tavalla, jota kukaan toinen aktori ei pysty tarkkaan ennakoimaan. Haastattelussaan DeepMind:n tutkimusjohtaja ja syväoppivan tekoälyn keskeinen kehittäjä Demis Hassabis kuvasi seuraavasti koneen oppimisen ratkaisevia kuviin perustuvia vaiheita (Klein 2023): … the big innovation and the big breakthrough were to use just the raw inputs, in this case, the pixels on the screen, 30,000 pixels roughly on the screen, and not tell the system anything about the game, not what it was controlling, not what would get score, not how it loses points or loses a life, any of those things. 4/23 40 Futura luvallisia siirtoja olivat luonnonlait hyvin varmennettuine invariantteine eli muuttumattomine samuuskriteereineen. Intressi yhdistävänä käsitteenä tekoälyn ja aivojen toimintatavoille Yleisessä konsistenssikehikossa aktorin – esimerkiksi ihmisen – toimintaa määrää aktorin kokemat intressit
5. Jos ei löydy enää yhteensopivia hahmoja, aloita jostain uudesta hahmosta (tunnetusta proteiinista) muuttamalla jotenkin käyttämiäsi sääntöjä tai hieman hyväksyttyä virhemarginaalia, kunnes yhteensopivuus muodostuu. Tunnista toisia hahmoja, jotka eivät nyt asetu virherajojen puitteisiin. Vähitellen evoluutio alkoi johtaa organismeihin, joilla on polyyppia huomattavasti enemmän hermosoluja ja hermosolut alkoivat erikoistua vaihteleviin tehtäviin organismeissa. Miten tällaiset yleiset hahmojen kehittämiseen perustuvat tekoälyn oppimisen periaatteet voitaisiin liittää siihen, miten elävät organismit oppivat. Koeta löytää säännöt, joita noudattamalla kaikki osakokonaisuudet toimivat ristiriidattomasti. 6. Toista ääriratkaisua edustavat nyt mustekalat (Godfrey-Smith 2017). Vaikka paikallisilla hermoverkoilla toimivat mustekalan lonkerot ovat tehokkaita pyydystysvälineitä, mustekala selviää varsin heikosti sen näköaistiin ja keskushermostoon perusKuusi. Käyttäen yllä muotoiltua tekoälyn hahmojen muodostuksen mallia, ensimmäiset hermoverkot muodostivat monia erillisiä organismin ulkoiseen tai sisäiseen tilaan reagoivia ”osapalapelejä” sääntöineen/samuuskriteereineen, mutta näiden osaratkaisujen yhteydet eivät toimineet kovin hyvin koko organismin kannalta. Tee tällä periaatteella muunnetuilla säännöillä saamanlaisiksi määriteltäviä hahmoja (palapelin uusia osaratkaisuja). Polyypin aist?ärjestelmä ja sen hermoverkon oppiminen mahdollistaa vain hyvin välittömät ja vaihtoehdoiltaan harvat reaktiot. Yksi lupaava lähtökohta tekoälyn oppimistavan ja elollisten organismien oppimisen vertailulle on se tapa, jolla organismien hermoverkot ovat kehittyneet evoluutiossa. 7. Tärkein yleinen em. Toinen hermoverkkojen erityinen piirre on, että hermosäikeet eli hermosolujen aksonit ulottuvat lähes kaikkiin organismin toiminnallisiin osiin. 4. Kiristä hyväksyttävää virhemarginaalia hieman siten, että joku/jotkut hahmot eivät enää vastaa varmistettuja hahmoja (rakenteeltaan tunnettuja proteiineja). Kokeile sopiiko näillä säännöillä/samuuskriteereillä muodostettu rakenne/hahmo toiseen havaittuun hahmoon (toisen tunnetun proteiinin rakenteeseen). Antonio Damasion (2018, 56–68 ja 242– 244) mukaan syynä siihen, että evoluutio johti hermoverkkojen muodostumiseen oli, että ne mahdollistivat monisoluisille organismeille paremmat mahdollisuudet ylläpitää organismin homeostaattista tasapainoa. Ensinnäkin, hermoverkot ovat virittyviä. Muuta sääntöjä hieman niin, että nämä hahmot (tunnetut proteiinit) asettuvat kiristyneen kriteerin puitteisiin. Mustekalalla voi olla 500 miljoonaa hermosolua kun ihmisellä on noin 100 miljardia hermosolua, eli painoonsa verrattuna mustekalalla on ihmiseen rinnastuva määrä hermosoluja. Jos näin käy tietyllä hyväksytyllä virhemarginaalilla, siirry vertaamaan seuraavaan havaittuun hahmoon (kolmanteen tunnettuun proteiiniin). Hermoverkoille muodostui tältä pohjalta erityisiä piirteitä. Jatka näillä periaatteilla niin kauan kuin löytyy ehdot täyttäviä hahmoja (vrt. Kuitenkin hermosolusysteemin alku oli vaikutustavoiltaan varsin rajoittunut. Erona on kuitenkin se, että enemmistö mustekalan hermosoluista toimii vain paikallisesti. Evoluutio ei kuitenkaan aluksi ”osannut päättää”, kuinka merkittävä rooli hermosolujen lisääntyessä keskushermostolle pitäisi antaa verrattuna paikallisesti eri toimintaelimiä palveleviin hermoverkkoihin eli rinnastaen proteiinirakenteita selvitelleeseen tekoälyyn, riittäisikö vain samanlaisuuksien löytäminen joidenkin proteiinien osajoukkojen sisällä, vai tulisiko sääntöjen olla kaikkia proteiineja koskeva. Damasion mukaan hyvin tärkeä kehitysaskel oli, että joillekin lajeille alkoi organismin paikallisten tuntoja reagointielimiä palvelevien hermoverkkojen rinnalle muodostua organismin kaikkia toimintoja koordinoiva keskushermosto. 3. Jatka näillä periaatteilla, kunnes hyväksyttävä virheraja on kaikkien tunnistettujen hahmojen (proteiinien) osalta hyvin matala. Kun hermosolu aktivoituu, se voi tuottaa sähköisen impulssin, joka aktivoi toisia hermosoluja. Esimerkiksi varhaisen tai nykyisenkin polyypin hermoverkko voi tällä rajoitetun yhteensopivuuden periaatteella sopeutua ympäristön vaatimuksiin, Se kykenee aistimaan ympäristön ärsykkeitä siten että se vastaa niihin kaavamaisesti. Ihmiseen johtanut kehityslinja antoi yhä suuremman roolin keskushermostolle. Ensimmäisissä hermoverkoissa ei ollut selvää eroa keskusyksikön ja periferisten osien välillä. tekoälyn omaksumiin rinnastuva sääntö on ollut menestyminen evoluutiossa. palapelin yhden osan ratkaisu). 8. 41 4/23 F 2
They can use visual cues to discriminate between two familiar environments and then take the best route toward some reward. Maastokartta ja tavat käyttää sitä tuovat konkreettisesti ja havainnollisesti esiin intressin kolme perusulottuvuutta: kohta kartassa, jota tavoitellaan; olosuhteet, joissa tavoittelu tapahtuu; ja maaston vaativuus liikkumisen eli toiminnallisten valmiuksien/resurssien kannalta. Niihin myös yhdistyy emotionaalisia muistoja, jotka liittyvät tilanteisiin, joissa nämä hahmot ovat muodostuneet tai joissa niitä on palautunut mieleen toimintaan johtavina. Kuten merkityksenantokieli, Järjestelmä 2 kehittyy tietoisen oppimisen perusteella. Damasion (2018, 61) mukaan puuttuvan tai mustekalan tapaisen suorituskyvyltään heikon keskushermoston organismeilta puuttuu kyky muodostaa hyvälaatuisia karttoja (maps) sisäisestä tai ulkoisesta ympäristöstään. On myös havaittu, että luettaessa ilman ääntä sanoja, joilla on hajuun viittaavia sisältöjä, hajuun ja kuulemiseen liittyvät aivoalueet aktivoituvat. 4/23 42 Futura tuvasta toiminnasta. Tulevaisuuksientutkimuksen kannalta karttaja konsistenssikehikon intressikäsitteen tekee erityisen kiintoisaksi sen vahva sidos tulevan kehityksen ennakointiin, eli yleisessä konsistenssikehikossa kaikille tulevaisuuksientutkimuksessa vakiintuneille käsitteille on sen dynaamisen intressikäsitteen kautta annettavissa tulkinta. Kuten artikkelissa Kuusi (2019) esitetään, näille kahdella kielellä on yhtymäkohtia, Daniel Kahnemanin (2012) tunnistamiin ihmisen päätöksenteossa käyttämiin Järjestelmä 1:een ja Järjestelmä 2:een. puuttuvaan aistiin kytkeytyminen, jota havainnollistaa kuva 4. But octopuses are slow learners in all these contexts. Intressien osalta on selvää, että niitä aivoissa edustaviin toimintasilmukoihin yhdistyy palautetta toimintaympäristöstä kaikkien aistien välityksellä. Yksi Damasion (2018) johtopäätös on, että kyvyttömyys muodostaa karttoja tai – rinnastaen gra?ikkaprosessoreilla toimivaan tekoälyyn – laadukkaita hahmoja merkitsee, että ilman keskushermostoa eli hajautetulla tietojenkäsittelyllä toimivat eivät voi muodostaa myöskään keskushermoston omaaville organismeille ominaisia tuntemisen prosesseja. They can learn to unscrew jars to obtain the food inside— even from the inside out. On esimerkiksi kokeessa havaittu, että äänettömältä videolta havaitut huulten liikkeet, jotka vastaavat tietyn äänen kuulemista herättävät vasteen tätä ääntä kuuloalueelta odottavalta (Vasco et al. Tällaisen yhdentävän tiedon muodostusta toimintaympäristöstä Damasio kuvaa käsitteellä ”image”. Ideana mallissa on, että muistiin tallentuva kokoava käsitys tai hahmo (image) objektista tai ilmiöstä kootaan eri aistinalueilta peräisin olevasta informaatiosta. Toiseksi kartta tuo hyvin esiin aivojen luonnetta systeemisten kokonaishahmojen muodostajana. Ensinnäkin kartan käsite toimii mainiosti metaforisella tasolla, koska se rinnastaa aivojen toimintatapaa maastokarttaan. Damasion kartan käsite on hyvin kiinnostava tulkittaessa aivoja koettuja intressejä muotoilevaksi elimeksi. Koetun intressin lähin vastine aivoissa eli toimintasilmukka on kartan tapaan aikaan ja reittiin liittyvä eikä tiettyyn s?aintiin aivoissa liittyvä. Yleinen konsistenssikehikko tulkitsee skeemoihin tai aivosilmukoihin liittyvän palautteen kautta oppimisen muutoksiksi samuuskriteereissä kahdenlaisissa kielissä, joista käytetään nimiä behavioral language (käyttäytymiskieli) ja sense-making language (merkityksenantokieli). Damasio (2010) käyttää keskushermoston toiminnan selitysmallistaan nimeä Converging and Diverging Zones -malli eli CDZ -malli. Nämä konvergoivat hahmot (images) ovat tyypillisesti moniaineksisia yhdistellen näköön, kuuloon ja muihin aistinalueisiin liittyvää informaatiota. Mustekalan älykkyytta arvioinutta artikkelia lainaten (Godfrey-Smith 2017): Octopuses … can learn to navigate simple mazes. Yksi tapa, jolla tällaista kokoavaa tulkintaa on empiirisesti tuettu, on ns. Esittäessään yllä esitetyn kaltaisen kuvan Damasio (2010, 140–143) ei lainkaan viittaa toimintaskeemoihin tai aivosilmukoihin, vaikka kyllä paikoin siihen, että ihmiset tekevät suunnitelmia. Sen s?aan hän puhuu epämääräisesti CDZ-alueiden saamasta ”ylhäältä alas” -palautteesta ja aivojen dispositonaalisista tiloista (dispositional spaces), joiden kautta koettuihin intresseihin rinnastuvien toimintasilmukoiden voi tulkita kulkevan. 2022). Merkityksenantokieli voi määrätä myös käyttäytymiskielellä määräytyvää toimintaa, mutta henkilön toiminta voi kuitenkin olla Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta
Tämä tulkinta on sikälikin mielekäs, että pikseli rinnastuu laukeavaan tai laukeamatta jäävään hermosoluun. Yllätyskokemus pakottaa henkilöä etsimään merkityksenantokielessä syitä hänen yllättävään käyttäytymiseensä. Hän Kuva 4. Syitä voi hakea esimerkiksi geneettisesti määräytyneistä toimintamalleista tai alitajuisista opituista impulsseista. 2022, viitaten Damasio 1989). Kokouksen keynote-puheenvuorossa Jerome Glenn esitti kiintoisan rinnastuksen aivojen ja tekoälyn välillä. Näin tulkiten hahmojen pikselikartat muodostavat rinnasteisen tietopohjan sekä tekoälyn edistämille intresseille että ihmisten ja muiden aktoreiden intresseille. -kielellä ja f-kielellä. Aivojen päätöksenteossaan käyttämien hahmojen (images) muodostusta kuvaava CDZ-malli (Vasco et al. Kuusi. 5 5 Reprinted from Neural Networks, 146, Feb 1, 2022, Miguel Vasco, Hang Yin, Francisco S. Loppuyhteenveto: Tekoälyn ja aivotutkimuksen yhtymäkohtia tulevaisuuksientutkimuksen tutkimushaasteisiin ja ?loso?siin lähtökohtiin Tässä artikkelissa olen tarkastellut gra?ikkaprosessoreihin (GPU) perustuvaa tekoälyä rinnastaen sitä aivojen toimintaan ja havainnollistaen sitä Eino Kailan (1939/1991) . Melo, Ana Paiva, Leveraging hierarchy in multimodal generative models for e?ective cross-modality inference, Page 243, Copyright (2022), with permission from Elsevier. CDZ-malli edellä). Gra?ikkaprosessoreihin perustuvan tekoälyn keskeiseksi toimintaperiaatteeksi voi tulkita sille esitetyn informaation kääntämisen hahmoiksi 2tai 3-ulotteisilla pikselikartoilla, kuten ihmisaivot kääntävät sille erilaisilla aisteilla tarjotun informaation visuaalisiksi hahmoiksi eli myös eräänlaiseksi muodostetun hahmon pikselikartaksi (vrt. Maailman parlamenteissa toimivien tulevaisuusvaliokuntien toisessa yleiskokouksessa 2023 – ensimmäinen pidettiin Suomessa 2022 – teemana oli tekoäly. 43 4/23 F myös automaattista ja hänet – eli hänen merkityksenantokielensä – yllättävää
Brains match themselves to their input. Suurella määrällä toisiinsa liitettyjä gra?ikkaprosessoreita toimiva chatGPT tai GPT4 pystyy jo pikselikartoillaan muodostamaan aivojen tapaan yhteyksiä kuuloon kytkeytyvän puhekielen ja visuaalisen informaation kuten taideteosten kuvien välillä. Eaglemanin ääriesimerkki on kahdella jalalla kulkeva koira. Esitän teesit englanniksi ja tulkitsen niitä suomeksi: 1. Yleisen konsistenssikehikon käsittein chatGPT/ GPT4 on kehittänyt auditiivista ja visuaalista informaatiota yhdistäen oman kielensä. näkeminen silmillä estyy, aivot pystyvät käyttämään esimerkiksi tuntoaistia näköön perustuvan informaation vastaanottoon. huomion kiinnittymistä ja aktivoitumista säätelevä formatio reticularis. Toistaiseksi tekoälyn suosittelemat toimintajohtopäätökset jäävät ihmisen päätettäviksi joitakin poikkeuksia kuten itseohjautuvia autoja lukuun ottamatta. Aistinalueet pystyvät varsin hyvin korvaamaan toisiaan varhaislapsuudessa ja vähenevästi myöhemmin. Wrap around the input. Vaikka se on kehittänyt kielensä samuuskriteerit ja niihin perustuvan tavan hahmottaa maailmaa ihmisten tuottamalla opetusaineistolla, emme kykene varsinkaan etukäteen päättelemään, miten se reagoi sille esittämiimme kysymyksiin tai kommentteihin. 5. Some parts of the brain are more ?exible than others, Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta. Jälkikäteen selityksen antaminen vastauksille on tosin kyllä yleensä helpompaa. Vaikka tekoälyä on opetettu toimimaan ihmisten intressejä edistäen, on täysin mahdollista, että tekoäly irtautuu hallinnastamme toimimaan omien intressiensä pohjalta, eli se voi tehdä yllättäviä johtopäätöksiä opetuksestamme. Varhaislapsuuden lähes täydellisestä avoimuudesta lähtien eri aivofunktiot ovat eri tavoin avoimia aistimista tulevalle informaatiolle. Yleinen konsistenssikehikko käyttää toimimisen vapautta eli kykyä toimia esitetyn ennusteen vastaisesti ihmiseen rinnastuvan aktorin keskeisimpänä tunnusmerkkinä. Brains learn to control whatever body plan they discover themselves inside of. 4/23 44 Futura rinnasti kuten minä tässä artikkelissa käsitettä kapea tekoäly (Arti?cial Narrow Intelligence ANI) kehon paikallisiin hermoverkkoihin ja monikäyttöistä tekoälyä (Arti?cial General Intelligence AGI) aivoihin. Drive any machinery. Paljon käytetyn esimerkin tavoin intressiksi opetettu klemmareiden valmistus muuttuu kaiken metallin kahminnaksi klemmareiden tekemiseen. 3. Brains leverage whatever information streams in. Kuten olen tässä artikkelissa esittänyt, rinnastus on osuvampi kuin pelkkä metafora. Jos jokin input-informaation muoto, esim. Tai karmivana esimerkkinä, vihollisia tappamaan opetettu tekoäly ei enää tee toimivaa eroa ystävien ja vihollisten välillä. 4. Aivoissa on monia elimiä, jotka pyrkivät reagoimaan olennaisimmaksi tulkittuun informaatioon mm. Retain what matters. Näin siitä tulisi ihmiseen rinnastuva aktori. 2. Vaikka tekoälyn toimintasuosituksia ohjaavat ihmisten opettamat intressit, ei ole kuitenkaan kaukana tilanne, missä tekoälyn annetaan yleisesti panna toimeen itseohjattavien autojen tapaan toimintasuosituksensa. Eli tekoäly ei ole vielä yleisen konsistenssikehikon käsittein vapaasti omien intressiensä perusteella toimiva aktori. Lock down stable information. Välittävänä tek?änä on ollut tekoälyn opettaminen miljoonin esimerkein liittämään kielen käsitteitä niitä vastaaviin pikselihahmoihin, erityisesti perustuen sanojen esiintymisiin samoissa konteksteissa. Brains distribute their resources based on relevance. Kuvan rikastamiseksi aivojen toimintatavasta esitän lopuksi David Eaglemanin mielestäni varsin mainion omaani rikkaamman kiteytyksen aivojen toimintatavasta. Artikkelissa usein viitattu yleinen konsistenssikehikko (Kuusi 2019; Hautamäki & Kuusi 2022) soveltuu erityisesti tulevaisuuksientutkimuksen perus?loso?aksi, koska se erityisesti tarkastelee sitä, mikä on tulevaisuuteen liittyen ennustettavissa tai ennakoitavissa. Re?ect the world. Paljon luetun kirjansa lopussa Eagleman (2021) kiteyttää aivojen keskeiset toimintaperiaatteet seuraaviksi seitsemäksi teesiksi, joita tulkitsen lyhyesti. Vaikka olen tässä artikkelissa esittänyt ainakin käsittääkseni mielenkiintoisen hypoteesin tekoälyn ja aivojen toimintatapojen liittymäkohdista, olen hyvin tietoinen siitä, että aivojen toiminta on niin monimutkaista tai jopa kompleksista, että esittämäni kaltainen varsin yksinkertainen rinnastus ei riitä sitä hahmottamaan. Erityisesti kehon motoriikka on hyvin sopeutuvaa. Sen s?aan aidosti oppimiskykyisen olion eli aktorin toimintaa voi vain ennakoida sen intressien perusteella. Jos joku tuntee riittävästi oppimiskyvyttömän olion muuttumattomat samuuskriteerit (”invariantit luonnonlait”), hän tai se pystyy ennustamaan oppimiskyvyttömän tulevan käyttäytymisen
<https://www.nytimes.com/2023/07/11/opinion/ ezra-klein-podcast-demis-hassabis.html?showTranscript=1>. to Google, Facebook, and the World. Kuusi. Norton Professional Books, London. HarperCollins (U.K.). 1941): On the Concept of Reality in Physical Science. Haettu 25.11.2023. Jyväskylän yliopisto. 25–62. 45 4/23 F depending on the input. 6. Aalto-yliopiston julkaisusarja 5/2021. 12. Julkais?an tunniste S 00189219(98)00753-1. Teoksessa Kaila, Eino: Reality and Experience: Four Philosophical Essays. Terra Cognita. Gerald Edelman (1989) liitti ensimmäisenä vahvasti oppimisen hermosolujen “olemassaolon taisteluun”. It Already Has. 7. 4.12.2014. Aalto-yliopiston julkaisusarja 5/2021. Alkuper. Canongate Books. Teoksessa Niiniluoto, Ilkka (toim): Valitut teokset 2, 193658. Kuusi, Osmo & Antti Hautamäki (2022): Four Basic Philosophies for Scienti?c Futures Research, Futura 1/2022, s. <https://www.scienti?camerican.com/article/the-mind-of-an-octopus>. The Ezra Klein Show 11.7.2023. Käytännöllisen ?loso?an pro gradu -opinnäytetyö. Tämä on keskeinen yhtymäkohta Yleisen konsistenssikehikon peruskäsitteeseen samuuskriteeri. the Physics arXiv Blog (2022): AI Machines Have Beaten Moore's Law Over The Last Decade, Say Computer Scientists. The New York Times. <https:// www.discovermagazine.com/technology/ai-machines-have-beaten-moores-law-over-the-last-decadesay-computer>. Kieliteknologian kurssin vierail?aluento, 75 kalvoa. (1989): Neural Darvinism: The Theory of Neuronal Group Selection. The Millennium Project Godfrey-Smith, Peter (2017): The Mind of an Octopus. Aalto Arts Books, Espoo. Pieters, Roelof (2014): Deep Learning for NLP: An Introduction to Neural Word Embeddings. Tämä rinnastuu hyvin Yleisen konsistenssikehikon ensimmäisen version (Kuusi 1974) perusajatukseen ”Jos saman operaation soveltaminen samaan tuottaa erilaisia tuloksia, jonkun tulee muuttaa samuuskriteereitään“. Scienti?c American 1.1.2017. Discover Magazine 22.2.2022. Haettu 25.11.2023. Podcast-sarja. 1939) Inhimillinen tieto. <https://www.slideshare.net/roelofp/041114-dl-nlpwordembeddings>. 19–38. <https://arxiv.org/pdf/2202.05924v1.pdf>. 114–117. January 2017 issue. Kaila, Eino (1979, alkuper. Compete or die. Teoksessa Carlson, Synnöve & Riitta Hari (toim.): Aivoaakkoset, luku 10. Kaila, Eino (1992, alkuper. Teoksessa Carlson, Synnöve & Riitta Hari (toim.): Aivoaakkoset, luku 14. Reidel Publishing Company. Eagleman, David (2021). (2019): Work/Technology 2050, scenarios and actions. The brain builds an internal model of the world and adjusts whenever the predictions are incorrect. Random House Business Books. Edelman, Gerald M. Jyväskylän yliopisto (2023): Lataa Muuttolintujen kevät – uusi sovellus auttaa tiedettä ja tunnistamaan lintuja. Pantheon Books, New York. Damasio, Antonio (2010): Self Comes to Mind: Constructing the Conscious Brain. Kimmo Pietiläinen. 60–83. Haettu 25.11.2023. Kuusi, Osmo (1974): Yleinen konsistenssiteoria. <https:// www.cs.utexas.edu/~fussell/courses/cs352h/papers/moore.pdf>. Suom. <https://doi.org/10.1016/0010-0 277(89)90005-X>. <https:// www.cdotrends.com/story/18403/meta-creating-new-ai-model-challenge-gpt-4?refresh=auto>. Livewired: The Inside Story of the Ever-Changing Brain. Pantheon Books, New York. Kahneman, Daniel (2012): Ajattelu nopeasti ja hitaasti. Move toward the data. Plasticity emerges from a struggle for survival of the parts of the system. Thinking, Fast and Slow (2011). Hari, Riitta (2021): Tiedämmekö miten ihmisaivot toimivat. Perustieteiden korkeakoulu / Aalto Brain Centre (ABC) & Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Glenn, Jerome C. Sevilla, Jaime, Lennart Heim, Anson Ho, Tamay Besiroglu, Marius Hobbhahn & Pablo Villalobos (2022): Compute Trends Across Three Eras of Machine Learning, arXiv:2202.05924v1 [cs.LG] 11 Feb 2022. Hyvä myös Eaglemanin viittaama esimerkki on tarve aktiivisemmin käyttää loukkaantunutta kättä kuin kättä, joka ei ole loukkaantunut, jotta loukkaantunut kuntoutuisi. CDO Trends 13.9.2023. Demis Hassabisin haastattelu. Julkaistu sopimuksella Farrar, Straus and Giroux, LLC (U.S.):n kanssa. Moore, Gordon (1998, alkuper. Aalto Arts Books, Espoo. Vienna Circle Collection vol. Muokattu teoksesta Godfrey-Smith, Peter (2016): Other Minds: The Octopus, the Sea and the Deep Origins of Consciousness. Life, Feeling and the Making of Cultures. Uusintapainos teoksesta Gordon E. Panksepp, Jaak & Lucy Biven (2012): The Archeology of Mind: Neuroevolutionary Origins of Human Emotions. Kuusi, Osmo (2019): Kuinka yhdentää tulevaisuuksientutkimusta, kognitiivista psykologiaa ja tekoälyn kehittämistä?, Futura 2/2019, s. Olennaista säilymiselle ei ole vain toimiminen aisti-informaation vastaanottajana vaan mikä nostaa aivosilmukat keskeisiksi myös hermosolujen kytkeytyminen toteutuvaan toimintaan. 1965): Cramming more components onto integrated circuits, Proceedings of the IEEE 86(1) January 1998. Perustieteiden korkeakoulu / Aalto Brain Centre (ABC) & Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. 238–255. Metz, Cade (2021): Genius Makers: The Mavericks Who Brought A.I. Damasio, Antonio (2018): The Strange Order of Things. Klein, Ezra (juontaja) (2023): AI Could Solve Some of Humanity’s Hardest Problems. Moore: Cramming More Components onto Integrated Circuits, Electronics April 19 1965, s. Mah, Paul (2023): Meta Creating New AI Model to Challenge GPT-4. Melo & Ana Paiva (2022): Leveraging hierarchy in multimodal generative models for e?ective cross-modality inference, Neural Networks Volume 146, February 2022, s. Uutiset ja tiedotteet 19.4.2023. Lähteet Damasio, Antonio R. Kungliga tekniska högskolan, Tukholma. Helsingin Yliopisto. Oxford University Press, Oxford. Vasco, Miguel, Hang Yin, Francisco S. (1989): Time-locked multiregional retroactivation: A systems-level proposal for the neural substrates of recall and recognition, Cognition 33(1–2), s. Otava. <https://www.jyu.?/?/uutinen/lataa-muuttolintujen-kevat-uusi-sovellus-auttaa-tiedetta-ja-tunnistamaan-lintuja>. Nummenmaa, Lauri & Heini Saarimäki (2021) Tunteelliset aivot. <https://doi.org/10.1016/j.neunet.2021.11.019>. Se liittää oppimisen muutoksiin samuuskriteereissä, eli oppimiseen liittyvä peruskysymys on, minkä aivot tulkitsevat ennakoivasti säilyvän tulevaisuudessa muuttumattomana ja millä tavalla tämä hoituu aivoissa
1990-luku: ”Koneet vievät työpaikat” Keskustelua työn murroksesta on käyty eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa 1990-luvulta alkaen. Kirjoituksen loppuosassa pohdin, miten ennakointitietoa on osattu hyödyntää päätöksenteossa. Lisäksi olen hyödyntänyt valiokunnan toimeksiannosta julkaistuja asiantunt?araportteja. 2. Jo vuonna 1997 tulevaisuusvaliokunnalta ilmestyi työn murrosta koskeva raportti, jossa verrattiin Suomen ja USA:n tilannetta 1800-luvun lopulta 1990-luvulle (Klus & Kalscheuer 1997). Miten työperäiseen maahanmuuttoon ja yhteiskunnan monikulttuuristumiseen on suhtauduttu ulostuloissa. Miten työn murros on tullut esille tulevaisuusvaliokunnan työssä. 4/23 46 Futura Työn murros: Työn loppumisesta työvoimapulaan 25 vuodessa Taustaa Tämä kirjoitus perustuu tulevaisuusvaliokunnan työn murrosta käsitteleviin mietintöihin ja lausuntoihin. Tästä raportista eteenpäin monet tulevaisuusvaliokunnan raportit liittyivät skenaarioihin Merja Mäkisalo-Ropponen TtT, Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja merjaelina.makisalo@gmail.com KATSAUS. Aineistoa olen tarkastellut 1990-luvun lopulta vuoden 2023 kevääseen. Raportissa todetaan, että 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maaja metsätalouden työpaikat vähenivät samalla kun teollisuuden sekä kaivosalan, rakentamisen, kuljetuksen, kaupan ja julkisten palveluiden työllisyys kasvoi. 3. Tämä vuosisadan vaihteessa tapahtunut rakennemuutos maataloudesta teollisuuteen ja edelleen palveluyhteiskuntaan synnytti Suomeen rakenteellista työttömyyttä. 4. Missä vaiheessa työperäinen maahanmuutto tuli yhteiskunnalliseen keskusteluun osana työn murrosta. Miten ennakointikeskustelu työn murroksesta on vuosien mittaan muuttunut. Kirjoituksessa vastaan seuraaviin kysymyksiin: 1
Yhtäältä puhuttiin siis työvoiman tarpeen vähenemisestä, toisaalta heräsi huoli sen riittävyydestä. 47 4/23 F Mäkisalo-Ropponen työn loppumisesta. Työn tulevaisuuden 10 kipupistettä -raportista (Tulevaisuusvaliokunta 2000) löytyy myös ensimmäinen maininta työperäisestä maahanmuutosta ja sen mahdollisesta tarpeesta: Valtion on osaltaan pidettävä huolta, että ihmisten arkipäivän tehtävät ja palvelut hoidetaan laadukkaasti. 1970-luvun puolivälissä teknologian kehittyminen alkoi vähentää työpaikkoja, vaikka teollisuustuotanto jatkoi kasvuaan – niin meillä kuin muualla. gerontologiasta ja terveydenhoidon tulevaisuudesta (esim. Samalla tiedostettiin suomalaisten osaamisvajeet monikulttuurisuudesta. Samaan aikaan aloitettiin myös keskustelu työurien pidentämisestä ja siitä, miten voidaan motivoida eläkkeellä olevia jatkamaan työelämässä. 2000-luvun alkupuoli: ”Kuka huolehtii välttämättömistä palvelutehtävistä?” Vuonna 2000 Tulevaisuusvaliokunnan Työn tulevaisuuden 10 kipupistettä -keskusteluraportissa (Tulevaisuusvaliokunta 2000) mainitaan työvoimapulan mahdollisuus kysymällä: “Kuka huolehtii välttämättömistä yhteisen hyvän töistä varsinkin, jos työvoimapula etenee?” Maininta tehdään samassa yhteydessä, kun huomiota kiinnitetään ikääntymisestä johtuvaan palvelutarpeen kasvuun ja työvoiman vähenemiseen. Kasvava työvoiman tarve vaatii siirtymistä aktiivisempaan ulkomaalaispolitiikkaan. Vähenevän ja vanhenevan väestön aiheuttamaa rakennemuutosta pehmentämään tarvitaan korvaavaa maahanmuuttoa. Sen jälkeen, kun tulevaisuusvaliokunta oli tunnistanut kansakunnan ikääntymisen tuoman haasteen ja sen liittymisen työvoiman riittävyyteen, julkaistiin seuraavien vuosien aikana useita selvityksiä mm. Toisaalta monissa palveluammateissa korostuu maahanmuuttajien kielen, kulttuurisen ja sosiaalisen osaamisen merkitys. Vuonna 2009 julkaistussa raportissa, Juho Saari (2009) toteaa muun muassa seuraavaa:. 1990-luvun lopulla kipupisteenä tai muutenkaan puheenaiheena ei siis vielä ollut työvoimapula tai työperäinen maahanmuutto. Onko varauduttava siihen, että kaikkiin välttämättömiin töihin ei saada tek?öitä. Ari Ojapellon (1999) asiantunt?ateksti Työ tulevaisuudessa -raportissa vuodelta 1999 on hyvä esimerkki työn loppumisen teemasta: Työpaikat lisääntyivät vielä 1940-, 1950ja 1960-luvulla samassa suhteessa kuin teollisuustuotanto. 2000-luvun loppupuoli: ”Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, mutta monikulttuurisuus aiheuttaa vastustusta” Samalla kun työperäisen maahanmuuton välttämättömyys tunnistettiin, tuli esille myös siihen mahdollisesti liittyviä haasteita ja ongelmia. Massatyöttömyys tuli Eurooppaan jo 1980-luvulla, eikä siellä työttömyyden syyksi esitetty, kuten meillä, jatkuvasti toistettua ?nanssipoliittista mantraa ja idänkaupan romahtamista. tulevaisuusvaliokunta 2001a, 2004 ja 2006). (...) Ulkomaalaisille, mutta myös suomalaisille, tulisi järjestää entistä enemmän kielellistä, monikulttuurista ja arkipäivän toimista selviämistä edistävää koulutusta. Syynä on yksinkertaisesti se, että kone tekee työn liiketaloudellisesti halvemmalla kuin ihminen. Vai onko varsinkin mahdollisen työvoimapulan edessä lisättävä ulkomaalaisten osuutta työvoimasta. Tulevaisuusvaliokunnan “Työn tulevaisuus Suomessa – tulevaisuuspolitiikan suuntaviivoja” -skenaarioraportissa (Tulevaisuusvaliokunta 2001b) työperäisen maahanmuuton välttämättömyys oli jo selkeämmin esillä. Eikö olisi sovitettava palkka, verotus ja sosiaaliturva yhteen niin, että myös näihin välttämättömiin töihin löytyy tek?änsä. Samaan aikaan keskustelussa oli yhä globalisaatiosta johtuva työn siirtyminen ulkomaille sekä teknologiasta ja työn tehostumisesta johtuva työvoimatarpeen väheneminen. Maahanmuuttajatyövoiman lisääntyminen edellyttää suomalaisilta positiivista suhtautumista ulkomaalaisiin ja heidän kulttuurinsa ymmärtämistä. Näissä skenaarioissa globalisaatio vie työtä ulkomaille samaan aikaan kun teknologia tehostaa työtä ja vähentää työvoimatarvetta kotimaassa. Suomen ulkomaalaispolitiikka on tähän asti enimmäkseen keskittynyt pakolaisten vastaanottoon
Suomalaisen yhtenäiskulttuurin puitteissa Suomessa on ollut lukuisia vähemmistöjä ja varsinainen yhtenäiskulttuurin rakentuminen kytkeytyy toisen maailmansodan jälkeiseen ajan Suomeen. Arkielämän kulttuurieroista tulee puhua niin kouluissa, työpaikoilla kuin kotonakin sen s?aan, että tukeutuu ennalta oletettuihin käsityksiin erilaisista kulttuureista ja tavoista kohdata niitä. Raportissa korostetaan kulttuuriosaamisen olevan tärkeä valmius, jota elämä ja työ modernissa ja globaalissa maailmassa ja yhteiskunnassa edellyttää. Tulevaisuusvaliokunta korosti lisäksi, että teknologia myös luo työtä. Työn luonne siis muuttuu, mutta työ itsessään ei häviä. Mietinnössään tulevaisuusvaliokunta muistutti myös, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen luo uutta työtä: Lisäksi yhteiskunnan ekologinen uudistaminen vaatii mittavasti työtä. Suomalainen yhteiskunta ja koko maailma on uudelleen rakennettava hiilineutraaliksi. Asiantunt?alausuntojen perusteella teknologinen kehitys ei tulisi poistamaan työvoiman tarvetta väestön ikärakenteen vanhetessa ja työikäisten määrän pienentyessä. osaa (Oksanen 2017) koskevaa mietintöä (TuVM 2017) laatiessaan tulevaisuusvaliokunta keskusteli asiantunt?oiden kanssa paljon työn murroksesta ja työperäisestä maahanmuutosta. Voidaan siis todeta, että jo ennen 2010-lukua keskustelu työperäisestä maahanmuutosta oli laajentunut keskusteluksi monikulttuuristumisesta sekä mahdollisista maahanmuuton aiheuttamista ongelmista. elämäntapojen monimuotoistumisena: tosin monimuotoistumisen syvyyttä ja merkitystä ei ole syytä liioitella. 4/23 48 Futura Monikulttuuristuminen syö(nee) hyvinvointivaltion kannatusta. Vaalikauden 2015–2019 valtioneuvoston antaman tulevaisuusselonteon 1. 2010-luku: ”Maahanmuuton lisääntyminen edellyttää kulttuuriosaamista ja suvaitsevaisuutta” Keskustelu monikulttuurisuudesta jatkui vuonna 2011 ilmestyneessä raportissa (Hautamäki & Oksanen 2011), jossa todetaan: Suvaitsevaisuutta on vahvistettava monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Myös aikaisempi varsin yhtenäinen kulttuuri on monimuotoistunut, joka he?astuu mm. Riskinä kuitenkin on, että ulkomaalaisten aseman ja oikeuksien heikentäminen tulee lisäämään yhteisTyön murros: Työn loppumisesta työvoimapulaan 25 vuodessa. Lisääntyneen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ennakoitiin aiheuttavan vastustusta yhteiskunnassa. Kulttuuriosaamiseen kuuluu myös suvaitsevaisuus ja kyky asettua toisten ihmisten asemaan. On rakennettava vähäpäästöistä energiaa, uudistettava rakennuskanta ja liikennejärjestelmä sekä kehitettävä kestävää maataloutta. Teknologinen murros muuttuu työksi ja hyvinvoinniksi sitä nopeammin ja paremmin, mitä nopeammin, laajemmin ja syvällisemmin panostetaan uuteen teknologiaan. Globalisaatio ei tarkoittanut enää pelkästään työn karkaamista maailmalle, vaan myös ulkomaisen työvoiman saapumista Suomeen. Tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantunt?at korostivat, että myös maahanmuuttajat luovat uusia työpaikkoja ja edistävät talouskasvua. Monikulttuurisuuden lisääntyminen kytkeytyy paitsi yritysten ja yhteisöjen työvoimatarpeisiin myös kysymykseen siitä, kuinka jatkossa rakennetaan muita kuin sosiaalivakuutusmaksuihin perustuvia etuuksia ja palveluja, jotka kohdistuvat keskimääräistä useammin maahanmuuttajille. Teknologian mukanaan tuomat uudet toimintamallit muuttavat perinteisiä työtehtäviä sekä tekevät jotkin tehtävät tarpeettomiksi samalla, kun syntyy uusia työtehtäviä. Tällainen suvaitseva kulttuuriosaaminen ei tarkoita yksinomaan erilaisten kulttuurien tuntemista ja hyväksymistä, vaan kykyä käydä vuoropuhelua ja analysoida erilaisia tilanteita ja kohtaamisia vailla ennakko-oletuksia. Monikulttuurisuus puolestaan kytkeytyy paitsi maastaja maahanmuuttoon, myös tämän liikkuvuuden mahdollistavaan sosiaalija terveyspoliittiseen järjestelmään. Tämä on aitoa monikulttuurisuutta, joka perustuu vuoropuheluun ja omaan selkeään identiteettiin. Pitkällä aikavälillä maahanmuuttajien vaikutus talouteen ja työllisyyteen on positiivinen, sillä maahanmuutto lisää kulutuskysyntää ja laajentaa työmarkkinoita. Esimerkiksi maahanmuuttajien suhteellinen osuus yrittäjistä on huomattavasti korkeampi kuin kantaväestöstä
Mietinnössä todetaan asiantunt?oihin viitaten, että Suomeen tulee saada jatkossa merkittävästi nykyistä enemmän korkeakouluopiskel?oita muista maista, ja heidät on saatava työllistymään tänne. Ammatillinen koulutus (varsinkin työpaikoilla saatu) ja kielikoulutus puolestaan edistävät maahanmuuttajien työn saantia. Tavoitteen toteutuminen edellyttää maahantulon ja oleskelulupakäytäntöjen sujuvoittamista, korkeakoulujen kansainvälisten palveluprosessien joustavoittamista sekä valmistuvien työllistymisen parantamista. osasta annetussa tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä (TuVM 2018) todetaan, että riittävän työvoiman toteuttamiseksi tarvitaan työperäisen maahanmuuton edistämistä, mutta samalla myös syrjäytymisen tehokasta ehkäisemistä. osa (Valtioneuvosto 2018) toi selkeästi esille, että tulevaisuudessa Suomen väestön lisäys tapahtuu yksinomaan maahanmuuton kautta ja siksi osaavan työvoiman maahanmuuttoa on edistettävä monin tavoin. Maahanmuuttajien todettiin myös monimuotoistavan suomalaista työelämää sekä tarjoavan yrityksille ja muille toimijoille mahdollisuuden hyödyntää maahanmuuttajien osaamista ja kansainvälisiä verkostoja. Myös turvapaikanhak?oiden tulisi päästä mahdollisimman nopeasti työmarkkinoille. Valiokunnan lausuntoon (TuVL 2020a) EU:n vihreän kehityksen ohjelmasta (E 61/2019 vp) kirjattiin muun muassa: Pandemiasta huolimatta on pidettävä mielessä myös yhteiskuntamme muut haasteet. Asiantunt?akuulemisissa korostettiin, että keskeisiä maahanmuuttajien työllistymisen esteitä ovat puutteellinen kielitaito sekä omat pelot ja epävarmuudet työelämään siirtymiseen liittyen. Tulevaisuuden työelämää ajatellen olisikin ensiarvoisen tärkeää muuttaa asenteita työpaikoilla. Suomi kilpailee tulevaisuudessa osaajista entistä vahvemmin globaaleilla markkinoilla ja samalla myös suomalaisten osaajien kynnys muuttaa ulkomaille madaltuu. Mietinnön lopuksi tulevaisuusvaliokunta toteaa lausumassaan: … eräs tärkeimmistä, mutta ehkä sellaisenaan artikuloimatta jääneistä arvokysymyksistä on: Miten rakentaa tarinaa Suomesta ja suomalaisuudesta, joka perustuu monimuotoisuuteen ja jossa jokainen voisi kokea kuuluvansa mukaan. Jo ennen koronapandemiaa oli tiedossa muun muassa huoltosuhteen kehitykseen, työvoiman riittävyyteen ja osaamiseen, veropohjaan, kansanterveyteen, alueelliseen eriarvoistumiseen ja moneen muuhun yhteiskunMäkisalo-Ropponen. Työn sopeuttaminen meneillään olevaan murrokseen, mutta myös planeetan asettamiin rajoihin, edellyttää käytäntöjen ja narratiivien muutosta toivoa ylläpitäväksi, uudeksi jälleenrakennusprojektiksi. Kenenkään ei tule olla tässä tarinassa objekti — pelkkä toimenpiteiden kohde. 49 4/23 F kunnan ja työmarkkinoiden eriarvoisuutta. Tällöin tavoitteena ei ole täydellinen suomen ja ruotsin kielen taito, vaan kokonaisvaltaisen osaamisen tunnistaminen (ammattitaito, koulutus, kieliosaaminen ja kulttuurituntemus, muu hankittu osaaminen) ja rakenteiden luominen työssä oppimiseen ja täydentävän osaamisen hankkimiseen. Työyhteisön monimuotoisuus voidaan muokata kilpailueduksi, jolla pystytään tuottamaan palveluja vaikeisiin asiakastilanteisiin. Myös selonteon 2. Kukin omilla taidoillamme ja omalla tavallamme. 2020-luku: ”Työperäinen maahanmuutto – uhka vai mahdollisuus?” Viime vaalikaudella (2019–2023) keskustelua eduskunnassa ohjasi voimallisesti koronapandemia sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä seurannut Suomen liittymisprosessi Natoon. Integroitumisen varmistamiseksi ja työelämään sopeutumiseksi kielitaitoon tulisi panostaa aiempaa enemmän sekä erillisenä koulutuksena että osana työhön perehtymistä. Saman tulevaisuusselonteon 2. Olemme kaikki subjekteja. Näistä akuuteista kriiseistä huolimatta tulevaisuusvaliokunta halusi pitää keskustelua yllä myös muista yhteiskunnan haasteista. Valiokunta kuuli syksyllä 2019 ja alkuvuodesta 2020 laajasti asiantunt?oita suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pullonkauloista ja reunaehdoista. Suuri osa ulkomailta tulleista työntek?öistä tulee matalapalkka-aloille ja samalla suuri osa täällä korkeakoulututkinnon suorittaneista ulkomaalaisista opiskel?oista lähtee valmistumisensa jälkeen pois, koska eivät työllisty ja/tai kohtaavat syrjintää
Koska ympäri maailmaa jää nyt korkeaa osaamista työttömäksi eikä sisäänpäin kääntyvä ja sisäisesti ristiriitainen USA ole enää niin houkutteleva paikka kuin ennen eikä Kiinankaan kansainvälinen vetovoima ole ainakaan vielä kasvusuunnassa, Suomella olisi asiantunt?an mukaan erinomainen tilaisuus investoida näiden osaajien houkuttelemiseksi Suomeen. Vuodesta 2003 lähtien hallitusohjelmiin on kirjattu, että työperusteisen maahanmuuton edistäminen on keino kohentaa väestöllistä Työn murros: Työn loppumisesta työvoimapulaan 25 vuodessa. Agenda 2030 -mietintöä (TuVM 2021) laatiessaan valiokunta törmäsi muiden valiokuntien lausuntoja lukiessaan vastakkainasetteluun, joka kohdistui muun muassa kestävään murrokseen: Ympäristövaliokunnan, maaja metsätalousvaliokunnan, sivistysvaliokunnan, työelämäja tasa-arvovaliokunnan sekä liikenneja viestintävaliokunnan lausuntoihin liittyi eriävä mielipide työllisyyspolitiikasta sekä ilmastoja energiapolitiikasta. Sen jälkeen työvoimapula on yleistynyt monille yhteiskunnan sektoreille. Työllisyyspolitiikan osalta eriävissä mielipiteissä epäiltiin EU:n ja Suomen ilmastotavoitteiden vaarantavan Suomen teollisuuden toimintakykyä ja sitä kautta työpaikkoja ja muistutettiin, että käynnissä on ilman kestävyysmurrostakin merkittävä työn muutos. Tänään: ”Mitä olemme oppineet. 4/23 50 Futura tamme peruspilariin liittyviä haasteita. Talousarviota koskevaan lausuntoon tulevaisuusvaliokunta kirjasi seuraavaa: Huoltosuhteeseen liittyen tulevaisuusvaliokunnan kuulemisissa nousi esille myös Japanin esimerkki. Joidenkin asiantunt?oiden mukaan Suomen tulisi käynnistää Kanadan tavoin korkean osaamisen maahanmuutto-ohjelma. Japani on tunnistanut kansantaloutensa olevan laskussa, eikä Japani asiantuntijan mukaan usko sen enää koskaan kasvavan niin suureksi kuin se oli vielä 10 vuotta sitten. Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan on kyettävä käymään avointa keskustelua niin kestävyysmurroksen hyvistä kuin huonoistakin seurauksista. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että kaikki se, mitä COVID-19-pandemiasta elpymisen suhteen tehdään, on tehtävä niin, että samalla ratkaistaan myös muita yhteiskunnallisia ongelmia. Keskustelu maahanmuuton tarpeellisuudesta muuttui vuosien 2021–2022 aikana myös täysistunnoissa entistä voimallisemmin vastakkainasetteluksi. Keskustelu työvoiman riittävyydestä jatkui valiokunnassa sen antaessa lausuntoa valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmista vuosille 2021–2024 (TuVL 2020b) ja lausunnossa hallituksen esitykseen valtion talousarvioksi vuodelle 2021 (TuVL 2020c). Keskustelussa oli selkeästi näkyvillä kaksi eri linjaa: a) maahanmuutto Suomen mahdollisuutena ja b) maahanmuutto Suomen uhkakuvana. Tulevaisuusvaliokunta pohti osallisuuden, osallistumisen ja oikeudenmukaisuuden merkitystä kestävyysmurroksen onnistumiselle ja totesi, että tähän prosessiin tulee ottaa mukaan myös yhteiskunnan hiljaiset ryhmät, kuten maahanmuuttajat ja vammaiset. Valiokunnan lausumana kirjattu johtopäätös oli, että kestävyysmurroksen johtaminen edellyttää erityisesti arvokeskustelua siitä, mistä voimme olla yhtä mieltä ja mitkä ovat tärkeimmät prioriteetit (TuVM 2021). Nämä haasteet eivät ole hävinneet minnekään COVID-19-pandemian myötä. Lisäksi valiokunta totesi, että: …monimutkaisessa asiassa kyse ei useinkaan ole siitä, kuka on väärässä ja kuka oikeassa, vaan erilaisia vaihtoehtoisia näkökulmia ja painotuksia on useita. Onko ennakointi ohjannut päätöksentekoa?” Kuten aiemmin on todettu, keskustelu työperäisen maahanmuuton tärkeydestä käynnistyi sosiaalija terveydenhuollon henkilöstövajeen tunnistamisena ja vajeen kasvun ennakointina jo 2000-luvun alussa. COVID-19-pandemiasta elpymiseen suunnattavat resurssit on suunnattava niin, että ne samalla ovat investointeja vihreään siirtymään ja ratkaisevat myös hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteellisia ongelmia. Työperusteista maahanmuuttoa on pyritty edistämään lukuisilla valtioneuvostotason strategisilla kehittämistavoitteilla jo 20 vuoden ajan. Toisena esimerkkinä esille tuli Kanada, joka on käynnistänyt laajan ohjelman osaajien houkuttelemiseksi ja korkeaan osaamiseen perustuvan kasvun kiihdyttämiseksi
Vuodesta 2006 lähtien kansallisessa ohjauksessa on mainittu lukuisia tavoitteita, jotka tähtäävät ulkomaisen työvoiman saatavuuden parantamiseen sote-alalla. Tähän mennessä hankkeet ovat päättyneet rahoituksen loppumiseen. Miten voi olla mahdollista, että tilanne olisi tullut yllätyksenä. Yhteenveto ja pohdinta Tulevaisuusvaliokunta käsitteli ensimmäisen kerran hiukan laajemmin työperäistä maahanmuuttoa tulevaisuusmietinnön toisessa osassa vuonna 2018. Jos ennakointitietoa olisi hyödynnetty, esimerkiksi koulutusjärjestelmää olisi voitu muokata jo aiemmin sellaiseksi, että se tukisi mahdollisimman hyvin ulkomaisen sote-työvoiman täydennysja jatkokoulutusta. Tarkastuksessa todetaan, että Maahanmuuttovirastoa ohjaavien sisäministeriön ja työja elinkeinoministeriön mukaan virastossa tarvitaan toimintatapojen ja -kulttuurin muutosta. Tämä pienentäisi kestävyysvajetta noin 0,5 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen eli runsaalla yhdellä miljardilla eurolla. Ongelmia ovat aiheuttaneet muun muassa viranomaistoiminnan hajanainen hallinnollinen rakenne ja eri viranomaisten vaihteleva sitoutuminen tavoitteisiin. 51 4/23 F huoltosuhdetta, vahvistaa taloutta sekä helpottaa työvoimapulasta kärsivien alojen tilannetta. Lisäksi ruohonjuuritason kehittämistoimet ovat paljolti olleet hankerahoituksen varassa, mikä on haitannut pitkäjänteistä kehittämistä. Siinä todetaan, että työperusteisen maahanmuuton strategiatason tavoitteissa sosiaalija terveysala on tunnistettu yhdeksi keskeiseksi työvoimapulasta kärsiväksi toimialaksi. Monikulttuurisuuskeskustelu käynnistyi vuonna 2009 ja samaan aikaan aktivoitui kesMäkisalo-Ropponen. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuksessa esiin nousi useassa yhteydessä näkemys siitä, että sote-alan työvoimapula ja sen vaatima valmistautuminen olisi tullut yllätyksenä eri toim?oille, erityisesti sosiaalija terveysministeriölle. Lisäksi todettiin, ettei Sosiaalija terveysministeriö ole viime vuosina aktiivisesti ennakoinut sote-alan ulkomaisen työvoiman tarvetta eikä edistänyt työperusteista maahanmuuttoa. Tämän jälkeen tavoitteena on vähintään 10 000 maahanmuuttajan lisäys vuositasolla. Tarkastuksen havaintojen perusteella sote-alalle asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet. Sote-alan työvoimatarpeiden muutoksia on ennakoitu yli 20 vuotta ja ministeriölle on annettu myös tätä koskevia kehittämistavoitteita. Tarkastuksen perusteella myöskään Maahanmuuttoviraston toimintakulttuuri ei tue työperusteisen maahanmuuton tavoitteiden toteuttamista. Tarkastusraportissa on myös erillinen osio, jossa tarkastellaan sosiaalija terveysalan tilannetta. Maahanmuuttoviraston toiminnassa näkyy edelleen sen alkuperäinen lakisääteinen tehtävä, joka ei ole maahanmuuttajien houkutteleminen ja asiakaspalvelu vaan pikemminkin hakemusten asianmukainen ja tarkka etukäteinen käsittely ja maahanmuuttoon liittyvien riskien ehkäisy. Myöskään pysyviä koulutuspolkuja koskevia kansallisia käytäntöjä ei ole toistaiseksi onnistuttu luomaan. Sanna Marinin hallitusohjelmaan (Valtioneuvosto 2019) kirjattiin työperusteisen maahanmuuton kaksinkertaistaminen nykytasosta vuoteen 2030 mennessä siten, että kestävyystiekartan edellyttämä vähintään 50 000 työperusteisen maahanmuuttajan kokonaislisäys toteutuu. Työperusteisen maahanmuuton roolia sote-alan työvoimapulan ratkaisussa on alettu ministeriössä aktiivisemmin edistämään vasta vuoden 2021 lopussa käynnistyneessä Sote-alan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden ohjelmassa (STM 2023). Ministeriö on myös omien virkamiestensä mukaan ollut sivuroolissa työperusteisen maahanmuuton kehittämistyössä. Raportissa todetaan, että vaikka viranomaistoimintaa on ohjattu yhdenmukaisesti tavoitteiden saavuttamiseksi, on tavoitteiden toimeenpano kärsinyt hitaudesta ja katkoksista. Sitä ennen maahanmuutosta puhuttiin osana globalisaatiota ja työn murrosta sekä varsinkin ikääntymisen edellyttämänä työvoiman turvaamisena. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastus työperäisestä maahanmuutosta (VATT 2022) kertoo, miten asiassa on edetty ja onnistuttu. Tavoitteet ovat koskeneet esimerkiksi sote-ammattilaisten kansainvälisen rekrytoinnin kehittämistä, ulkomailla hankitun osaamisen tunnustamista ja jatkoja täydennyskoulutuspolkujen luomista. Suomessa on toteutettu muutamia hankkeita, joissa on pyritty luomaan ulkomaisen terveydenhuollon tutkinnon suorittaneille koulutuspolkuja tutkintojen täydentämiseksi
Kielitodistuksen esittäminen Valviralle on edellytys ammattioikeuden saannille, mutta tehtävässä tarvittavan kielitaidon varmistaminen kuuluu työnantajalle. Lähihoitajia puuttuu noin 8 800 ja Sosiaalityöntek?öitä noin 4 300. Työn murros: Työn loppumisesta työvoimapulaan 25 vuodessa. Vaikka kyseessä ei ole nopea keino – eikä sen avulla voi myöskään ratkaista ongelmaa kuin osittain – on tämäkin keino otettava käyttöön, sillä tilanne tällä hetkellä on jo lähes katastrofaalinen. 4/23 52 Futura kustelu myös maahanmuuttajien aiheuttamista haasteista hyvinvointipalveluille. Toivottavasti ministeriöissä osataan jatkossa hyödyntää ennakointitietoa ja valmistautua muun muassa koulutuksen avulla tähän siirtymään, jotta muilla aloilla osataan valmistautua paremmin kuin Sosiaalija terveysministeriössä. Jokaisen pitää tulla myös työllään toimeen. Mitä tulee sosiaalija terveysalan työvoimapulaan, niin työperusteinen maahanmuutto ei ole nopea ratkaisu. Siltojen rakentamisessa on tärkeää ylläpitää yhteiskunnan koheesioita. Erityisesti vihreä siirtymä muuttaa Suomen ammattirakennetta ja lisää niin sanottujen vihreiden taitojen ja ammattien kysyntää. Toisaalta Suomi ei selviydy tulevaisuuden työelämän haasteista, ellemme opi elämään muista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Se tarkoittaa muun muassa työmarkkinoiden pitämistä kaikille tasa-arvoisina. Sen s?aan kaikki EUja ETA-alueen ulkopuolella lääkärikoulutuksen suorittaneet käyvät läpi samansisältöisen pätevöitymispolun. Ulkomailla sosiaalija terveydenhuollon koulutuksen suorittaneet sairaanhoitajat pystyvät pätevöitymään vain yksittäisten hankkeiden kautta. Jo vuonna 2018 Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon toisessa osassa todettiin, että tulevaisuudessa Suomen väestön lisäys tapahtuu vain maahanmuuton kautta. 2023). Vihreä siirtymä saattaa vähentää joidenkin ammattien työvoiman kysyntää, mutta pitkällä aikavälillä se luo tarvetta uudelle osaavalle työvoimalle (Kuusela et al. Paras tapa opiskeluun on toinen toisensa kunnioittava kohtaaminen arjessa. Vielä 1990-luvulla pelkona oli työn loppuminen Suomessa. Työn murros, kaupungistuminen, globalisaatio ja teknologisen muutoksen kiihtyminen – uusimpana vaiheena tekoäly – ovat kaikki käynnissä yhtä aikaa muuttaen työvoiman tarvetta, osaamistarpeita sekä työn tekemisen paikkaa ja tapaa. Työelämää on kehitettävä kaikkia osallistavaksi ja varmistettava, että työntek?öitä kohdellaan yhdenvertaisesti. Seuraavan 10 vuoden aikana vanhuuseläkkeelle siirtyy pelkästään sairaanhoitajia lähes 13 000. Meidän on päätettävä, rakennammeko siltoja esimerkiksi nykyistä tehokkaamman kotouttamisen avulla vai muureja, esimerkiksi vaikeuttamalla työperäistä maahanmuuttoa. On pidettävä huolta siitä, että myös heikoimmassa asemassa olevien työntek?öiden oikeudet toteutuvat. EUja ETA-alueen ulkopuolella sote-alan koulutuksen suorittaneet henkilöt eivät voi saada suoraan työperusteista oleskelulupaa laillistusta edellyttävään ammattiin. Ulkomailla koulutuksensa suorittaneiden ammattioikeuksien myöntämisprosessi saattaa kestää joidenkin henkilöiden kohdalla jopa useita vuosia. Yhteiskunnan yhtenäisyyden kannalta on tärkeää käydä avointa keskustelua myös monikulttuurisuuden haasteista ja mahdollisista törmäyksistä. Kevan (2023) mukaan Suomessa on lähes 17 000 sairaanhoitajan vaje. Kulttuuritaidot ovat taitoja, joita voidaan oppia ja opiskella. Nyt 2020-luvulla demogra?sen kehityksen myötä meillä onkin merkittävä työvoimapula useilla aloilla
Teoksessa Tiihonen, Paula (toim.): Työ tulevaisuudessa. Tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 1/1997. Tulevaisuusvaliokunta (2006): Terveydenhuollon tulevaisuus. pdf>. <https:// julkaisut.valtioneuvosto.?/handle/10024/164892>. Kalscheuer (1997): Finland – Wisconsin: A comporative study focusing on the job opportunities for Finland. TuVM (2018): Tulevaisuusvaliokunnan mietintö 1/2018 vp – VNS 5/2018 vp: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 2. Keva-uutinen 1.3 2023. TuVL (2020c): Tulevaisuusvaliokunnan lausunto 5/2020 vp — HE 146/2020 vp: Hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 2. Klus, John P. Keva (2023): Kuntien työvoimaennuste: Hoitajapula kaksinkertaistui kahdessa vuodessa. Valtioneuvosto (2019): Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Työn tulevaisuus Suomessa – Tulevaisuuspolitiikan suuntaviivoja. <https://www.keva.?/uutiset-ja-artikkelit/ kuntien-tyovoimaennuste-hoitajapula-kaksinkertaistui-kahdessa-vuodessa>. Skenaariot ja strategiat palvelujärjestelmän turvaamiseksi. Keskusteluasiakirja 28.3.2001. Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Valtion talouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 13/2022. Suomen terveydenhuollon tulevaisuudet. Oksanen, Kaisa (2017): Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 1. <http://urn.?/URN:ISBN:978-952-287-808-3>. Maahanmuuttohallinnon tehokkuus, asiakaslähtöisyys sekä ulkomaisen työvoiman rekrytointi sosiaalija terveysalalla. Tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 2/1999. VATT (2022): Työperusteinen maahanmuutto. Ojapelto, Ari (1999): Ratkaiseeko tietoyhteiskunta ja elektroniikkateollisuus työttömyyden. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. Teoksessa Tulevaisuusvaliokunta: Hyvinvointivaltion tulevaisuuden haasteet. Taustamateriaalia tulevaisuusvaliokunnan skenaariohankkeeseen, 25–32. 53 4/23 F Lähteet Hautamäki, Antti & Kaisa Oksanen (2011): Tulevaisuuden kulttuuriosaajat. (2023): Vihreän siirtymän osaamisja koulutustarpeet Visios. <https://www.eduskunta.?/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/tuvj_2+1999. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 13a/2017. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2011. Esiselvityksiä Tulevaisuusvaliokunnalle, 9–66. Ikääntyneiden itsenäistä suoriutumista tukeva teknologia. osa Ratkaisuja työn murroksessa. Valtioneuvoston julkaisusarja 30/2018. Osallistava ja osaava Suomi. TUVJ 3/2000. Eduskunnan kanslian julkaisu 5/2001. Tulevaisuusvaliokunta (2004): Teknologian arviointeja 20. TuVM (2021): Tulevaisuusvaliokunnan mietintö 1/2021 vp – VNS 3/2020 vp: Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda 2030:sta Kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa. osa Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Internet-pohjaisten omahoidon tuk?ärjestelmien arviointi. Eduskunnan kanslian julkaisuja 8/2004. Sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. osa. Näkökulmia moderniin elämään ja työhön. Valtioneuvosto (2018): Ratkaisuja työn murroksessa. Tulevaisuusvaliokunta (2001a): Teknologian arviointeja 8. <https://www.eduskunta.?/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/tuvje_1+1997. TuVL (2020a): Tulevaisuusvaliokunnan lausunto 1/2020 vp – E 61/2019 vp: EU:n komission tiedonannosta vihreän kehityksen ohjelmasta (Green deal). Tulevaisuusvaliokunta (2001b). Osa 1: "Finland and the future of Europe". osa. TuVM (2017): Tulevaisuusvaliokunnan mietintö 2/2017 vp – VNS 6/2017 vp: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. pdf>. Mäkisalo-Ropponen. Tulevaisuusvaliokunnan kannanotto vuoden 2015 terveydenhuoltoon. Tulevaisuusvaliokunta (2000): Työn tulevaisuuden 10 kipupistettä. Keskusteluasiakirja 8.3.2000. Kuusela, Olli-Pekka, Niina Mykrä, Julia Jousilahti, Aleksi Neuvonen, Terhi Arola, Ilona Markkanen, Terhi Nokkala et al. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:31. Saari, Juho (2009): Hyvinvointivaltion tulevaisuuden haasteet. & Brian C. TuVL (2020b): Tulevaisuusvaliokunnan lausunto 2/2020 vp – VNS 1/2020 vp: Valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021—2024. Eduskunnan kanslian julkaisu 3/2006
vuosisata on päättymässä apokalyptiseen kaaosmaiseen tilaan, josta “kiteytyvä uusi järjestys on toistaiseksi vain spekulatiivisten arvailujen ja haaveiden tasolla” (von Wright 1992, 7). Yhteiskunnan resilienssi, aineellinen ja henkinen huoltovarmuus, edellytIlkka Niiniluoto tieteen akateemikko, emeritusprofessori Helsingin yliopisto ilkka.niiniluoto@helsinki.. Filoso?nen elämän ymmärrys on siis vain jälkiviisautta. Malaskaa innosti myös ajatus, että tulevaisuustieto yhdistää monitieteiseen faktatietoon arvostuksia ja näkemyksiä, joita voidaan löytää ?losofeiksi kutsutuilta viisauden ystäviltä. Filoso?t ovat erityisesti tieto-opin, metodologian ja etiikan asiantunt?oita. Samalla otsikolla ilmestyi akateemikko Georg Henrik von Wrightin esseiden kokoelma vuonna 1992. Tulevaisuudentutk?oiden skenaarioissa nämä uutuudet saattavat esiintyä epätoivottuina vaihtoehtoina, mutta huolenpito tulevasta vaatii niiden mahdollisuuden tunnistamista riittävän rikkaan mielikuvituksen avulla. 1 Esimerkkejä ovat New Yorkin terrori-isku 9/11, covid-19-pandemian synty Wuhanin eläintorilla 2019 ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022. Vuonna 1820 ilmestyneen Oikeus?loso?an esipuheessa Hegel toteaa, roomalaisten viisauden jumalattareen viitaten, että “Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa”. (Hegel 1994, 65; alkuper. 4/23 54 Futura Minervan pöllö ja musta joutsen Kun Pentti Malaska lähti 1980-luvulla perustamaan tulevaisuudentutkimusta itsenäisenä tieteenalana, hän haki oivaltavasti kontaktia suomalaisiin ?losofeihin (Pouru et al. Mutta ovatko he myös hyviä tulevaisuudentutk?oita. Jos tehtävänä on kertoa, millainen valtion tai maailman pitäisi olla, ?loso?a ilmaantuu aina liian myöhään, sillä “vasta todellisuuden kypsyttyä ideaalinen ilmenee vastakkaisena realiteettina”. Vastakkain ovat tällöin Minervan pöllö ja musta joutsen. PUHEENVUORO 1 Nimitys ei ole täysin onnistunut: mustien joutsenten löytyminen Australiasta 1700-luvulla oli yllättävää, mutta sillä ei ollut järisyttäviä vaikutuksia.. 2017, 173–174). Olivathan ?loso?t jo Aristoteleesta lähtien pohtineet tulevaisuuden kontingentteja tapahtumia koskevan totuuden ja tiedon mahdollisuutta. Minervan pöllön myöhäistä lentoa voi verrata toiseen lintuun, mustaan joutseneen, jolla Nassim Nicholas Taleb (2010) tarkoittaa erittäin epätodennäköistä mutta vaikutukseltaan valtavaa tapahtumaa. Siinä akateemikko Hegeliin viitaten sanoo, että jonkin aikakauden tarkoitus ja tosiolemus voidaan ymmärtää vasta sen lähestyessä loppuaan. Tätä kysymystä voi lähestyä kahdella lintuvertauksella, jotka ilmaisevat inhimillisen ajattelun suhdetta ajalliseen muutokseen. Jos Hegel on oikeassa, ?loso?t eivät voi ennakoida tai määrätä tulevaisuutta, sillä he tarkastelevat asioita vasta niiden tapahduttua. Siten ?loso?nen ajattelu tulee esiin “vasta aikana, jolloin todellisuus on päättänyt muodostumisprosessinsa ja saattanut itsensä valmiiksi”. 1820) Helsingin yliopiston ?loso?an opiskel?at ovat vuodesta 1979 lähtien julkaisseet lehteä nimellä Minervan pöllö. Talebia ennakoi Alvin To?erin (1972) jo vuonna 1970 esittämä teesi tulevaisuusshokeista: hitaasti muuttuvien todennäköisten trendien s?aan maailman kiihtyvä muutos jatkuvasti hätkähdyttää meitä uusilla odottamattomilla asioilla ja ilmiöillä. 20
Niiniluoto 2020, 251–257). Suom. Pohjoinen, Oulu. Niiniluoto, Ilkka (2020): Tekniikan ?loso?a. Näiden uusien ideoiden alkuperäiset julkaisut ovat olleet oman aikansa mustia joutsenia. Suom. Anto Leikola. Hegel, Georg Wilhelm Friedrich (1994): Oikeus?loso?a. Grundlinien der Philosophie des Rechts, 1820. Matti Kannasto, Otava, Helsinki. Niiniluoto 2 Futuran teemanumero 3/2022. Future Shock, 1970. Minervan pöllön esipuheen arvion mukaan globalisaation rinnalla (“kun maailma yhtenäistyy ja yhdenmukaistuu tieteellis-teknisen ja integroituvan maailmantalouden merkeissä”) “kasvaa ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavan voimavarojen ehtymisen ja elinympäristömme pilaantumisen aiheuttama ahdistus ja hätä” (von Wright 1992). Otava, Helsinki. Otava, Helsinki.. Filoso?asta on vuosisatojen varrella generoitunut monia uusia erityistieteitä. The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable, 2007. Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Turku. Alkuper. 2 Hegelin teesi on kuitenkin yksipuolinen: ei pidä unohtaa ?loso?an historiallista roolia uusien ajattelutapojen ja arvojen esiintuojana, mistä löytyy runsaasti esimerkkejä antiikin, renessanssin ja valistuksen ajoilta. Suom. Vetenskapen och förnuftet, 1986. Alkuper. Terra Cognita, Helsinki. Alkuper. Alkuper. Itse lisäsin samoihin aikoihin esimerkkejä muutostek?öistä, joita Fukuyama ei ottanut riittävän vakavasti: • uudet tekniset keksinnöt johtavat hallitsemattomaan yhteiskunnalliseen rakennemuutokseen • tekniikan alalla tapahtuvat katastro?t johtavat poliittisten liikkeiden radikalisoitumiseen • Neuvostoliiton imperiumin hajoamisen jälkeinen sekasorto ja epäonnistuva talousuudistus synnyttävät uusnationalistisia ja –fasistisia virtauksia • syvenevä taloudellinen kuilu rikkaiden markkinatalousmaiden ja kolmannen maailman välillä johtaa maailmanlaajuisiin sotilaallisiin kon?ikteihin sekä hallitsemattomaan pakolaistulvaan ja väkivaltaiseen muukalaisvihaan • markkinatalouden laajentaminen johtaa, vastatoimista huolimatta, luonnon kestokyvyn murenemiseen ja syntyvä ekologinen kriisi johtaa maailman poliittiseen kriisiin. “Unohdettuja tulevaisuuksia” ja “sivuutettuja ääniä” on etsitty myös alkuperäiskansoilta, joiden sopeutuminen ympäristöön saattaa antaa malleja kestävälle kehitykselle nopeankin teknologisen muutoksen aikana. Otava, Helsinki. Tietokoneiden syntyyn johtivat loogikkojen yritykset täsmentää efektiivisen laskettavuuden käsitettä 1930-luvulla. Alkuper. Se on kirjoitettu pari vuotta myöhemmin kuin Francis Fukuyama vuonna 1989 esitti Hegelin tulkintaan vedoten yltiöoptimistisen teesinsä “historian lopusta” länsimaisen liberaalin demokratian riemuvoittoon (Fukuyama 1992). Otava, Helsinki. Pouru, Laura, Markku Wilenius, Karin Holstius & Sirkka Heinonen (toim.) (2017): Pentti Malaska: ennalta näk?ä, edellä kulk?a. Siksi viime aikoina tulevaisuudentutk?at ovat etsineet yhteistyötä tieteen ohella taiteen kanssa – tekoälyn toteutuva kehitys alkaakin olla science ?ction -tarinoita ihmeellisempi. Niiniluoto, Ilkka (1994): Loppuuko Historia. Tämä tiivistys ennakoi paitsi nykyistä ilmastonmuutosta ja luontokatoa myös talouden ja demokratian kriisejä. To?er, Alvin (1972): Hätkähdyttävä tulevaisuus. Perusteltu tieto, kriittinen epäily, loogisesti pätevä päättely, mahdollisten maailmojen semantiikka, humanismi, ihmisoikeudet, tasa-arvo, ajattelun vapaus, kansakoulut ja sivistysyliopisto ovat maailmaa muuttaneita ?loso?sia innovaatioita. Heikki Eskelinen. Suom. Taleb, Nassim Nicholas (2010): Musta joutsen: Erittäin epätodennäköisen vaikutus. von Wright, Georg Henrik (1987): Tiede ja ihmisjärki. von Wright, Georg Henrik (1992): Minervan pöllö: Esseitä vuosilta 1987–1991. Jo 1980-luvun puheenvuoroillaan von Wright herätti paljon huomiota esittämällä varoituksia tieteellis-teknisen kehityksen haittavaikutuksista luonnonympäristöön ja yhteiskuntaan (von Wright 1987; vrt. Lähteet Fukuyama, Francis (1992): Historian loppu ja viimeinen ihminen. WSOY, Helsinki. Suom. 55 4/23 F tävät monipuolista valmistautumista yllättäviinkin kriiseihin. Kimmo Pietiläinen. Vaikka G. Markus Wahlberg. H. Teoksessa Niiniluoto: Järki, arvot ja välineet: Kulttuuri?loso?sia esseitä, 316–317. (Niiniluoto 1994, 316–317) Kolmenkymmenen vuoden jälkeen ei voi kuin harmitella, että nämä aikalaiskriittiset ennusteet ovat varsin hyvin osuneet oikeaan. von Wright liitti Minervan pöllön lennon “tilinpäätökseen menneen kanssa”, hänen harjoittamallaan aikalaiskritiikillä on tärkeä tulevaisuusulottuvuus. The End of History and the Last Man, 1992
Even if this process I just described is the same for all of us, we still do not form similar visions or projections with the same data in the same situation. That is why he calls us anticipatory systems. According to the model, our expectations provide us the goal we want to achieve. A similar model of learning has been presented by, among others, the aforementioned psychologist Seligman (2013) and his colleagues. Through experience and experimentation we ?nd out what seems possible and what does not work. This is due to di?erences in our personalities: we select, process, interpret, and eval1 See Ahvenharju (2022).. The predictive model directs, through so-called e?ectors, how the system itself works and how it evolves. 4/23 56 Futura PUHEENVUORO LECTIO PRAECURSORIA 10.6.2022 1 Futures consciousness as a human anticipatory capacity: De?nition and measurement Sanna Ahvenharju PhD, Deputy Director, Senior Research Fellow Finland Futures Research Centre (FFRC) sanna.ahvenharju@utu.. When we re?ect on these experiences, we decide whether we will change our behavior, or our expectations. We ponder how long this defense will last, what kind of weather it will be at Midsummer, who will be the next president of United States, what we will do when we graduate or retire, or how we will prepare for climate change, the Russian threat, the next pandemic or however else we expect the future to surprise us next. In our minds, we form projections of future events, which trigger both our hopes and our fears. These projections or visions of the future a?ect the kinds of decisions and choices we make, and how we act in di?erent situations, already now, today. The so-called feed forward feedback model describes the human learning process. However, biologist Robert Rosen suggests that every living being, for example, trees, anticipate the future. Or, the predictive model changes, when as a result of experience, it can be seen that the desired direction should be di?erent than previously assumed. According to Rosen (2012), every proactive system has a predictive model of itself. This predictive model demonstrates the system in its ideal form, the way it is expected to evolve. This interaction between the predictive model and the system itself can have two consequences: either the system changes, so that it will evolve more accurately towards the ideal form demonstrated by the predictive model. Learned Custos, my esteemed opponent, ladies and gentlemen, We all think of and use the future constantly, consciously and unconsciously. This idea of future images in?uencing present actions is commonly recognized by many futurists in terms of human decision-making. It has traditionally been thought that our past experiences guide our behavior, but psychologist Martin Seligman and colleagues argue that our projections of the future actually play a more signi?cant role
A systemic perception of the world highlights the interconnectedness within and between human and natural systems – how we live in a complex web of relationships and interdependencies between people, societies and ecosystems. And do we feel able to achieve the results we are striving for. The future is not a direct continuum of the past but a series of endlessly novel possible events. Some may ?nd the uncertainty of the future distressing, while for others it. In this work I am presenting today, we have focused, in particular, on de?ning futures consciousness at the individual level, and to this end, we have identi?ed existing psychological concepts that best describe each of these dimensions. Agency beliefs describe how much faith we have in our capability to in?uence our own, or shared, future images, and how we see our own role in their realization. Here, our beliefs are the key: it is not so much a question of whether one can objectively have an impact, but whether you feel that you can. These di?erences can be described in terms of futures consciousness. The rationale for this dimension stems from the systemic perception that our futures on this planet are intertwined: if we aspire to a better future for ourselves, we should do the same for others. Optimistic perceptions of the future reinforce these beliefs about one’s own agency. Understanding the future consequences of our actions is a prerequisite for us to be able to make long-term plans and achieve future goals. These ?ve dimensions describe what kind of future images we tend to create. However, the need for long-term thinking is ever more crucial as societies have become more complex and people have overpopulated this planet. According to the de?nition we have developed, futures consciousness consists of the individual qualities of a human system that in?uence the way in which the system can produce, explore, evaluate, and update its predictive models, or images of the future, for itself and its environment. The second dimension, Agency beliefs, is characterized by locus of control, self-e?cacy and optimism. The way people approach time varies – some are more focused on the past, others on the present or the future. Do we feel in control of our own futures, or is all decided by fate or some other external force. For some of us, our main focus is on caring for those who are closest to us, while others care for all of humanity or the whole planet. Some of us are inherently curious to explore and consider these new options, while others are not. Some of us also have a stronger tendency to experience everything around us as part of our own self, while others feel more detached from other systems. But how far-reaching consequences are we willing to consider. Next, I will shortly present these ?ve dimensions. In addition, we have developed a way to measure its manifestation among individuals. The ?rst dimension, Time perspective, is characterized by the psychological concepts of future orientation and consideration of future consequences. They highlight how our expectations, assumptions, biases, and attitudes in?uence the way we see the future and how we respond to it. 57 4/23 F Ahvenharju uate the information around us in di?erent ways and draw di?erent conclusions from it. The ?fth dimension, Openness to alternatives, is characterized by openness to new experiences, critical thinking, and intolerance of uncertainty. The fourth dimension, Concern for others, is characterized by self-transcendence values and identi?cation with all humanity. Inherently, people have prioritized the most imminent threat, since if you do not survive that, a more distant threat is not relevant anymore. We differ in our ability to perceive these systems and, hence, in perceiving the complex consequences of actions and their potential impacts near, but also far, in space or time. The third dimension, Systems perception, is characterized by systemic and holistic thinking and an ecopsychological self image. The most signi?cant di?erences between these qualities are summarized in the following ?ve dimensions: time perspective, agency beliefs, openness to alternatives, systems perception, and concern for others (see Figure 1). Our motivation to improve the life of others, beyond our self, however, varies. In my dissertation, I have developed, together with my colleagues, a de?nition of futures consciousness that can be applied to individuals as well as organizations. The question here is, how far are we willing to jeopardize our own interests in order to promote the common good
Rather, if we want to have change, we need to be able to ?nd arguments that are attractive to individuals with di?erent futures consciousness pro?les. Futures consciousness is thus a more diverse and holistic concept than just looking ahead in time. Based on the de?nition of the ?ve dimensions of futures consciousness, we developed a psychometric measure to study the manifestation of futures consciousness among individuals. As a bene?t from simpli?cation, we may learn something new about future thinking. The question is, could those choices have been better. The current version of the scale is already a revised version of the ?rst one that we published earlier. The Futures Consciousness scale consists of 20 short, intuitive questions, as do so many other psychological tests. The concept of futures consciousness arose from the need to make better decisions and ?nd ways to avoid the typical pitfalls of future thinking. As a part of my research, I compared the futures consciousness pro?les of Finnish elite members and their preferences of various radical policies to reduce the household consumption of natural resources. The crossing of the planetary boundaries or continuous armed con?icts are the results of decisions and actions that have been made in recent decades or even centuries. Futures consciousness can be developed in Futures consciousness as a human anticipatory capacity: De?nition and measurement. Using the ?ve dimensions of futures consciousness, I was able to identify the various motivations of the elite members. However, contemplating these possibilities requires the ability to critically question established truths, traditions and habits and to search for alternatives outside of the box. At the same time, measuring reveals how different our futures consciousness pro?les may be. It is important to note here that, in terms of policy acceptability, my conclusion is not that we all should change. 4/23 58 Futura may be a source of ongoing inspiration. The development of the futures consciousness scale empirically demonstrates that the ?ve dimensions listed above are indeed interrelated. Using the scale to gather empirical data allows us to study, for example, how living conditions, culture or education affect individuals’ futures consciousness, or the ways in which it a?ects our lifestyles, behaviors or choices. The future we live in today, full of global challenges, is not a coincidence. 2021) found that futures consciousness helped people cope with the constraints of the pandemic. After all, measuring inevitably simpli?es a complex and multifaceted phenomenon. However, it is unlikely to be the last, since, hopefully, more new updates and applications will be developed in the future. Coordinators of these processes should ensure that people with di?erent strengths are involved. These di?erences should be taken into account in, for example, strategy and foresight processes. In addition, these processes should be designed to support the development of the participants’ futures consciousness. Although current research suggests that future thinking does not change easily, the way we have de?ned futures consciousness takes into account the possibility of development. Those who were open to alternatives identi?ed weak signals and recognized potential for change everywhere, and even radical change seemed desirable for them. Therefore, researching futures consciousness can help in understanding the motivations behind these choices. Moreover, an individual who is strong in several dimensions is more likely to seek to in?uence the future actively than an individual who is strong in only one of these dimensions. On the other hand, those who were mainly concerned for the well-being of Finns, rather than the whole planet, or for whom the long-term consequences of actions were less signi?cant, were less willing to accept radical changes. As I already explained, our images of the future a?ect our choices in the present. However, the use of the psychometric scale allows for experimental research that can examine the signi?cance and e?ects of futures consciousness or its relationship to other phenomena. The scale was developed and tested in accordance with the scienti?c requirements in the ?eld of psychology, and it has been validated in Finnish and English. And could we learn to make better choices. An individual who is prone to think further ahead is also more likely to be systems oriented, concerned for others, open to alternatives and believing in their own opportunity to make a di?erence. For example, a recent study in the UK (Lalot et al. Why, then, would measuring futures consciousness have any relevance
Baumeister & C. Kineman & M. Nadin (2012): Anticipatory Systems: Philosophical, Mathematical, and Methodological Foundations (second ed.). The ?ve dimensions of Futures Consciousness (Ahvenharju 2022).. (2022): Futures Consciousness as a Human Anticipatory Capacity De?nition and Measurement. <https://doi.org/10.1177/1745691612474317>. Systems perception helps us to see the multiple impacts that di?erent solutions may have, and concern for others guides us to ?nd solutions that bring the most bene?t to as many people as possible. Sripada (2013): Navigating into the future or driven by the past. Seligman, M. That is why it is important that the Finnish high school curriculum, for example, emphasizes the development of future thinking. 59 4/23 F many ways already familiar to us: by visioning, discussing, imagining. Ahvenharju & M. org/10.1016/j.paid.2021.110862>. Agency beliefs provide us with self-con?dence and motivation to try and change our futures. By participating in futures workshops and futures education courses. The goal of developing the concept of futures consciousness was to identify futures competencies and foresight capabilities that are needed to create such visions of the future that include the potential for a better future. Openness to alternatives reminds us how nearly everything is still possible and there are alternatives for even the most dystopian future images. These methods need to be further developed and used. Abrams, S. These perspectives from the ?ve dimensions make it possible for us to create forward-looking, well-founded, diverse, responsible and empowering visions of the future, which, hopefully, in time, will turn into reality. New York, London: Springer. Personality and Individual Di?erences, 178, 110862. <https://doi. Annales Universitatis Turkuensis E 90. E. Rosen, J.J. F. <https://doi.org/10.1007/978-14614-1269-4>. Lalot, F., D. Rosen, R., J. <https://urn.?/URN:ISBN:978-951-29-8892-1>. The ?ve dimensions of futures consciousness provide us with important perspectives to an unknown future: the notion of time perspective helps us to be patient and to see how sacri?ces in the present may reward us in the future. P., P. The futures consciousness scale developed here can be helpful when studying the e?ects of these various measures and interventions. Perspectives on psychological science, 8(2), 119–141. Railton, R. References Ahvenharju, S. Minkkinen (2021): Being future-conscious during a global crisis: The protective e?ect of heightened futures consciousness in the COVID-19 pandemic. Futures Consciousness for hopeful futures Concern for others • Responsible choices Time perspective • Long-term thinking Agency beliefs • Self-confidenc e and motivation Openness to alternatives • Alternative futures are possible Systems perception • Awareness of impacts of actions Ahvenharju Figure 1
Ei ennakkoilmoittautumista, mutta tule ajoissa paikalle, sillä Tieteiden yö kerää yleensä runsaasti yleisöä! TULEVAT TAPAHTUMAT SEURAINFO Otavan Opisto, Metodix ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestävät yhteistyössä Delfoi-pajoja kerran kuus sa. Pajaohjelmaan voit osallistua orientaatiosi ja kiinnostuksesi mukaan. Pajat ovat kaksipäiväisiä ja niiden varaan rakentuvan Delfoi-koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. klo 17–19 Kaupunkija musiikkitulevaisuudet murroksessa 13.2. Alustajana dosentti Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto ja kommentoijana Kansalaisareenan Kohti tulevaa -hanketta vetävä tulevaisuusmuotoilija Mari Tähjä. Jos kiinnostuit tästä, ota yhteyttä Timo Sneckiin: timojsneck@gmail.com. Alkuvuoden 2024 tilaisuuksia (lisätietoja tammikuussa mm. 4/23 60 Futura » » Tutuseura Tieteiden yössä Tulevaisuuskestävyyttä kansalaistoiminnalla ti 25.1.24 klo 19.15–20.00 Tieteiden talo (sali 104, Kirkkokatu 6), Helsinki Tutuseura on taas mukana Tieteiden yön ohjelmassa alustusja keskustelutilaisuudella, teemasta. . , 044 794 5103). Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat kerran kuussa PAIKALLISTOIMINTA Tilaisuuksia toteutetaan fyysisinä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja/tai virtuaalisina. Lisätietoja antaa tarvittaessa Jukka Tikkanen (jukka.tikkanen@otavanopisto. Pajojen verkkoympäristö: https://link.otavia. seuran Facebook-sivulla): 30.1. Koordinoimassa Tutuhesa ja Erkki Aalto. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa (& toiminta verkossa). klo 17–19 Tavaraliikenteen ja logistiikan tulevaisuus 27.2. Mikkelissä ideoidaan uusia paikallistoiminnan muotoja – jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan ideointiin, ota yhteyttä Mikkelin toiminnan yhteyshenkilöön, Jukka Tikkaseen: jukka.tikkanen@otavanopisto. Tervetuloa myös muuten ideoimaan, suunnittelemaan ja järjestämään teematilaisuuksia sekä vaikuttamaan Tutuhesan toimintaan sähköpostin, tutuhesa-listan ja ”suunnittelulounaiden” muodossa! Tutuhesan yhteyshenkilö: erkki.aalto@outlook.com. Tilaisuuksista tiedotetaan erikseen Tutuhesan sähköpostilistalla ja Facebookissa (Ryhmä: Tutuseuran pk-seudun jäsenet, www.facebook.com/groups/472422463693357). /delfoi. klo 17–19 Futura-lehden tietoyhteiskunta-aiheiset kirjoitukset ymmärryksen porttina Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimijuuteen 1980ja 1990-luvuilla, alustajana Miika Kantola Lisäksi Tutuhesa tekee yhteistyötä ElinvoimaKemin kanssa, innovaatiohakuisen toimintamalliin liittyen, jossa saman aikaisesti nostetaan yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuutta
Entä kuuluuko sivistys kaikille. tulevaisuuspeli-ilta. . Miltä näyttävät sivistyksen vaihtoehtoiset tulevaisuudet. järjestämällä tilaisuuksia, ota yhteyttä seuraaviin yhteyshenkilöihin: Kuopio Ari Paanala (ari.paanala@gmail.com). Yhteistyötä tehdään Excellence Finland / Pohjois-Karjalan aluejaoksen ja Joensuun Suomi-Amerikka-Yhdistyksen kanssa. Futurassa julkaistaan niin vertaisarvioitavia artikkeleita, artikkeleita, katsauksia, kirja-arvosteluja, puheenvuoroja kuin muita vapaamuotoisempia kirjoituksia. Ehdotettavat tekstit ja abstraktit tulee lähettää Futuran toimituksen portaaliin: https://journal. Maks. Kirjoitusten tulee olla tulevaisuudentutkimukseen ja ennakoinnin maailmaan kytkeytyviä. Facebookissa: http://www.facebook.com/groups/566849483723780. ), Matti Voutilainen (mattivoutilainen@outlook.com) ym. Lisätietoja: https://www.tutuseura. Pirkanmaa Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com). 61 4/23 F SEURAINFO » » Tule mukaan paikallistai etätoimintaan! Seuralla on edellä mainittujen lisäksi toimintaa ympäri Suomea – jos haluat tulla mukaan tekemään paikallistoimintaa esim. Häme, Keski-Suomi, Kymenlaakson seutu, Pori, Rovaniemi – ja muutkin alueet/ paikkakunnat: toivotamme tervetulleeksi uusia aktiiveja järjestämään toimintaa! Ota yhteys seuran toimistoon: toimisto@tutuseura. /julkaisut/futura/3-2024/.. com. ). Millaista sivistystä toivottava tulevaisuus edellyttää. 250 sanan abstraktien määräpäivä on 8.1.2024. Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/4115111465236118. Sen vierailevina päätoimittajina toimivat Otto Tähkäpää, Päivi Nilivaara ja Maija Viherä. Oulu Eira Huusko-Kukkonen (ehuusko@student.oulu. . Hyväksyttyjen abstraktien pohjalta kirjoitettujen tekstien määräpäivä on 13.5.2024 vertaisarvioiduille teksteille ja 1.8.2024 muille teksteille. /futura. Kirjoittajakutsu: Tulevaisuuden sivistys – Futura 3/2024! Futura-lehden 3/2024 teemana on Sivistyksen tulevaisuus. Tarvittaessa ota yhteyttä: sivistyksentulevaisuus@gmail. Turku Vetäjätiimissä Tarja Meristö (tarja.meristo@gmail.com), Leena-Maija Laurén (leena-maija.lauren@utu. Joensuu Lasse Neuvonen (lasse.neuvonen1@gmail.com ) . Sivistys on merkittävä yhteiskunnallinen muutosvoima ja sillä on ollut tärkeä rooli esimerkiksi suomalaisen kansakunnan luomisessa ja hyvinvointivaltion rakentamisessa. Suunnitteilla on mm. Etätoiminta Haluamme myös panostaa siihen, että seuran toimintaan voi tulla mukaan paikkakunnasta riippumatta! Jos haluaisit järjestää etätilaisuuksia (alustuksia, lukupiiritapaamisia, verkostoitumiskahveja ym.) tulevaisuusaiheista, ota yhteyttä! toimisto@tutuseura
/collections/all. Päätettiin myös kaikkien varajäsenten järjestys. / Futura-lehti » » Jäsenille alennus Ihmisen elämän timantti -kirjasta Strategiaja johtajuustyön asiantuntija KTM, LJK Mika Kamenskyltä on ilmestynyt kirja ”Ihmisen elämän timantti. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 1/2024 ilmestyy tammi-helmikuussa. 4/23 62 Futura SEURAINFO » » Futura 1/2024 sekä Futurinfo 1/2024 Seuraava Futura eli 1/2024 Monipaikkaisuuden muotoisuus ilmestyy maaliskuussa. Strategia, johtaminen, osaaminen ja vuorovaikutus ovat menestyksen timantin viisteet, joita elämänhallinnassa tarvitset. Puheenjohtaja Tapani Martti* Varsinaiset jäsenet Toni Ahlqvist* Elina Hiltunen* Sanna Laine* Päivi Luna Marileena Mäkelä* Ari Paanala Toni Stubin Tero Villman Varajäsenet Erkki Aalto Timo Bergman Sirkka Heinonen* Osmo Kuusi* Max Stucki Marja-Liisa Viherä* Kirsi Kellokangas Tulevaisuuden tutkimuksen seuran vuoden 2024 hallitus (kaudelle 2024–2025 valitut merkitty tähdellä): Onnittelut valituille! Kiitos hallitustoiminnasta pois jääville Laura Pouru-Mikkolalle ja Minna Vigrenille!. Tiedostot löytyvät täältä: bit.ly/tutusyys23kutsu. Hyvää uutta tulevaisuussuuntautunutta vuotta 2024 koko seuran hallituksen ja Futuran toimitusneuvoston puolesta! Hazel Salminen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Kirjan kustantaja Professional Publishing Finland tarjoaa nyt Tutuseuran jäsenille 10 % alennuksen kirjasta vuoden 2023 loppuun asti koodilla MK2023! Lisätietoa ja tilaukset: www.propublishing. Kokouksessa valittiin lisäksi erovuoroisten tilalle seuran hallitukseen kaudelle 2024-25 puheenjohtaja, neljä varsinaista jäsentä sekä kolme varajäsentä. hybridimuotoisella syyskokouksella ja -alustuksella – kiitos Petteri Järviselle mielenkiintoisesta alustuksesta sekä osallistujille antoisista keskusteluista! (Alustus nauhoitettiin; jos löytyy innokas vapaaehtoinen tekstittämään sen, niin voimme ladata esityksen pidemmäksikin aikaa YouTubeen!) Esityksen jälkeen pidetyssä kokouksessa vahvistettiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2024 sekä vahvistettiin PRH:n vaatimat pienet täsmennykset uusiin sääntöihin (sekä niiden pohjalta päivitettiin myös strategian missio-lausetta). JÄSENETU » » Terveiset syyskokouksesta! Marraskuu saatiin pakettiin 30.11. Menestyksen ja onnellisuuden strategia” -kirja tarjoaa eväät strategiamatkalle, jolla otat elämäsi hallintaasi
Monet viitteidenhallintaohjelmat tarjoavat APA:a oletuksena, ja siksi Futuran toimitusneuvosto päätyi valitsemaan sen. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa. Otsikot artikkeleissa kirjoitetaan pienillä kirjaimille. 20 sivua harvalla rivivälillä (n. 30 riviä/sivu), eli 28 000 – 35 000 merkkiä. käyttöön APA (7th edition) -viittaustapa (suomenkielisenä versiona) mahdollisuuksien mukaan vuoden 2024 alusta lähtien. Merkitsethän selkeästi kunkin otsikon tason. Toivomme, että uusi tyyli helpottaa ja nopeuttaa kirjoittamista sekä tekee lähdeluettelon koostamisesta sujuvampaa. 63 4/23 F Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. Futurassa otetaan mm. Siirtymäaikana otetaan vastaan sekä APA-tyylillä että Futuran vanhalla tyylillä (ks. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. APA-viittaustyylin määrittelee "Publication Manual of the American Psychological Association”. alla) kirjoitettuja tekstejä. Kun lähetät tekstin päätoimittajalle Journal.?-alustan kautta, muista myös: • kirjoittajatiedot, eli nimesi, organisaatiosi, tittelisi ja/tai oppiarvosi, sähköpostiosoitteesi sekä kasvokuva (mustavalkoinen JA värillinen, jos mahdollista) ja valokuvaajan nimi • mahdolliset kuvat/kaaviot/taulukot jne. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. Ohjeita Futura-lehden kirjoittajille Huom! Futuran kirjoitusohjeita päivitetään vuonna 2024. Käsikirjoituksessa tulee osoittaa kuvan paikka ja sen teksti. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. (Teoksesta käytetään Futuran osalta vain kapeasti nimenomaan viittaustyyliä, vaikka siinä määritellään kaikenlaista muutakin.) Futurassa 1/2024 julkaistaan uudet, tarkemmat viittausohjeet, mutta jos kirjoittaja haluaa siirtyä käyttämään APA:a jo nyt, niin netistä löytyy useita ohjeita. lähetetään selkeästi nimettyinä, erillisinä kuvatiedostoina ja niiden s?ainti merkitään tekstin sisälle kuvatekstillä/taulukko-otsikolla. Varmistathan kuvankäyttöoikeudet etukäteen!. Artikkelin kuvat toimitetaan mielellään erillisinä kuvatiedostoina, koska muuten kuvien laatu poikkeaa liialti toisistaan ja lisäksi tekstitiedoston koko kasvaa. Oman artikkelin pääotsikon ja alaotsikoiden lisäksi artikkelin lopussa käytetään tarvittaessa otsikkoa Lähteet. Artikkelin suositeltava pituus on max. (Huomaa, että kuvat tulee painettuun lehteen mustavalkoisina.) • suomenkielinen abstrakti (200 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli • lyhyt englanninkielinen abstrakti (100–150 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli Tekstin tekniset ohjeet: • artikkelin rakenne: kirjoittaja, otsikko, (abstrakti,) ingressi, raaka teksti • otsikkotasoja on käytössä kaksi, ja tekstiin tulee selkeästi merkitä kumpaa tasoa kussakin otsikossa halutaan käyttää • lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan • artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta • kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa • Käsikirjoitukseen ei tule otsikkotasojen merkitsemisen lisäksi tehdä muotoiluja tai taittoa, vaan leipäteksti toimii kaikkein parhaiten. Suorat kopiot tekstin joukkoon laitettuna eivät koskaan toimi taitossa. Huom! Käytämme suomenkielistä versiota. Kuvatiedoston nimestä tulee näkyä artikkelin tek?ä ja kuvan numero
nettisivut) tai lähdeviittauksia. toimittajat esimerkeissä): Sluga, Hans (1995): Heidegger’s Crisis. 44–56. • Päätoimittaja/toimittaja kokoaa lehden materiaalin yhteen ja lähettää artikkelit taittajalle. löysiä lähteitä, jotka lisäävät lähdeluettelon laajuutta, mutta eivät ole oleellisia itse aiheen käsittelyn kannalta. Tekstissä ei juurikaan käytetä loppuviitteitä, vaan joko alaviitteitä (tarkennukset ja esim. Teoksessa Kamppinen, Matti, Osmo Kuusi & Sari Söderlund (toim.): Tulevaisuudentutkimus. Pekkanen (1984): Kauppavaihto Neuvostoliiton kanssa voimistumassa. 8.8.2000. Artikkeli toimitetussa teoksessa: Söderlund, Sari & Osmo Kuusi (2002): 4. Kolumnistin nimi merkitään siinä muodossa kuin se esiintyy lehdessä: DDR:n metsät kuolevat (1985): Helsingin Sanomat 12.6.1985. Esimerkkejä: Excerpts from International Standard ISO 690-2 Information and documentation – Bibliographic references – Part 2: Electronic documents or parts thereof. Nettilähteisiin viittaaminen: Internet-lähteistä ilmoitetaan tek?ätiedot samalla tavoin kuin painetuissa lähteissäkin: pääsana/kirjoittajan nimi, vuosiluku, dokumentin nimi, julkais?a/sivua ylläpitävä organisaatio sekä viittauspäivämäärä (päivämäärä, jolloin viittauksessa esitetyt tiedot on luettu). Perusteet ja sovellukset, 251–347. Aikakauslehtiartikkelit: Hietanen, Olli (2000): Tulevaisuudentutkimuksen tieteen?loso?an perusteita, Futura 4/2000, s. Lopuksi merkitään hakasulkuihin nettiosoite, josta dokumentti on luettu. Sähköpostiviestiin tai postituslistalta tulleeseen viestiin viitataan tekstissä kuten mihin tahansa lähteeseen (esim. Harvard University Press, Cambridge. nlcbnc.ca/iso/tc46sc9/standard/690-2e.htm> . Salminen, Hazel <toimisto@futurasociety.?> (2015): Futuraan teksti. Nettiosoite edustaa viitteessä julkaisusarjaa, eli tämä kohta kursivoidaan lähdeluettelossa. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. • Päätoimittaja/toimittaja/taittaja lähettää kirjoittajille taitetun materiaalin kommentoitavaksi. Kansan Uutiset 14.6.1984. Mannermaa, Mika, Jim Dator & Paula Tiihonen (toim.) (2006): Democracy and Futures. Lähteissä ilmoitetaan kustantajan sukunimi, etunimi, ilmestymisvuosi, teoksen nimi, kustantaja, paikkakunta, mahdolliset sivunumerot, ja/ tai julkaisusarja seuraavasti: Erillisteokset (kirjoittajat vs. Henkilökohtainen sähköpostiviesti 14.5.2015. (Madan 1999, 32–34) tai jos useampi kirjoittaja niin (Mannermaa et al. Lehden tekoprosessin eteneminen • Abstrakti, käsikirjoitus ja muu materiaali toimitetaan päätoimittajalle/toimittajalle Journal.?-järjestelmän kautta. Parliament of Finland/Eduskunta. Jos luettelossa esiintyy useampia saman kirjoittajan samana vuonna julkaisemia kirjoituksia, erotetaan ne tek?än nimen jälkeen, esim. • Kommentointivaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä. Jos lehdessä on maininta rinnakkaispainoksesta (esimerkiksi Helsingin Sanomista tehdään useita rinnakkaispainoksia jakelualueen mukaan ja painokset poikkeavat toisistaan) mainitaan rinnakkaispainoksen tunnus (esimerkiksi kirjain). • Päätoimittaja/toimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstejä mukaiseksi tai pyytää kirjoittajia muokkaamaan tekstejä. Viittaus sanomalehteen: Lehdestä merkitään päivämäärä mutta ei sivunumeroita. 4/23 64 Futura Lähdeviitteet s?oitetaan käsikirjoituksen sisään sulkeisiin, esim. • Kommentit toimitetaan suoraan taittajalle 2 päivän sisällä.. Tulevaisuudentutkimuksen historia, nykytila ja tulevaisuus. Alaviitteet numeroidaan juoksevasti. <http://www. (2000a), (2000b) jne. Malaska 1997), kuitenkin siten, että lähdeluettelossa näkyy lähettäjän sähköpostiosoite. 2006, 1–2). Huom! Lähteissä on hyvä pyrkiä välttämään ns. Committee for the Future/Tulevaisuusvaliokunta. Suullinen tiedonanto: Malaska, Pentti (2000): [Titteli ja organisaatio tähän, jos asiantunt?ahaastattelu.] Suullinen tiedonanto 10.8.2000
facebook.com/Tutuseura twitter.com/tutuseura Keski-Suomessa, Kymenlaaksossa, Lahdessa, Hämeessä, Pirkanmaalla, Porissa ja Rovaniemellä etsitään uusia aktiiveja! Lisäksi, jos haluat käynnistää paikkariippumattoman teematoimintaryhmän, ota yhteyttä toimisto@tutuseura.?. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2023 Varajäsenet Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.. Toni Stubin, toni.stubin@metodix.. Timo Bergman Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.. Oulu Eira Huusko-Kukkonen, ehuusko@student.oulu.. Tarja Meristö, tarja.meristo@gmail.com Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2023 tutuseura.. Max Stucki Marja-Liisa Viherä Puheenjohtaja Tapani Martti, puheenjohtaja@tutuseura.. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Hazel Salminen, toimisto@tutuseura.. 040 5028672 Helsinki – Tutuhesa Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck, timojsneck@gmail.com J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.. Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Turku Leena-Ma?a Laurén, leena-ma?a.lauren@utu.. Minna Vigren Tero Villman, tero.villman@utu.. • Puh. Kirsi Kellokangas Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.. Varsinaiset jäsenet Päivi Luna Elina Hiltunen (vpj) Marileena Mäkelä Ari Paanala Laura Pouru-Mikkola, laura.pouru-mikkola@utu.
Sällskapet för framtidsstudier rf. Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki tutuseura.. FUTURA 4/2023 4/ 20 23 4/ 20 23 Veli Virmajoki Tulevaisuus on ?loso?nen Eeva-Maria Suojärvi Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien edistämisessä: avoimen tieteen ja tutkimuksen riskianalyysin tuloksien teemoittelu ammattikorkeakoulunäkökulmasta Maree Conway Finding agency in the use of Foresight Veli Virmajoki Mahdollisuustiedon ?loso?a tulevaisuudentutkimuksessa Osmo Kuusi Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta Merja Mäkisalo-Ropponen Työn murros: Työn loppumisesta työvoimapulaan 25 vuodessa lkka Niiniluoto Minervan pöllö ja musta joutsen Sanna Ahvenharju LECTIO PRAECURSORIA 10.6.2022 Futures consciousness as a human anticipatory capacity: De?nition and measurement S A R K P Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. FUTURA 4/2023 4/ 20 23 4/ 20 23 Veli Virmajoki Tulevaisuus on ?loso?nen Eeva-Maria Suojärvi Futures Conversations Framework -ennakointimallin hyödynnettävyys avoimen tieteen ja tutkimuksen linjauksien edistämisessä: avoimen tieteen ja tutkimuksen riskianalyysin tuloksien teemoittelu ammattikorkeakoulunäkökulmasta Maree Conway Finding agency in the use of Foresight Veli Virmajoki Mahdollisuustiedon ?loso?a tulevaisuudentutkimuksessa Osmo Kuusi Pohdintaa tekoälyn, aivojen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteesta Merja Mäkisalo-Ropponen Työn murros: Työn loppumisesta työvoimapulaan 25 vuodessa lkka Niiniluoto Minervan pöllö ja musta joutsen Sanna Ahvenharju LECTIO PRAECURSORIA 10.6.2022 Futures consciousness as a human anticipatory capacity: De?nition and measurement S A R K P. Sällskapet för framtidsstudier rf. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki tutuseura.