FUTURA 1/2020 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. diktatuuria?. Kohti digitaalista Kohti digitaalista diktatuuria
Vuori – tapaus Kiina ja Mikael Mattlin Jaana Parviainen Ennakoiva analytiikka ja tekoälyn etiikka: miten ennakoivat 61 ja Juho Rantala teknologiat taipuvat hallintajärjestelmäksi. Milla Wirén Piru vai pelastaja: digitalisaation vaikutus demokratiaan 36 Niilo Kauppi Nykyajan alkemistit: yhteiskunnallisen vallan, teknologian 44 ja digitaalisen pääoman ulottuvuuksia Lauri Paltemaa, Informaatiokuplat digitaalisen diktatuurin välineenä 54 Juha A. Paul-Erik Korvela Tekno-optimismista teknofobiaan: modernin teknologian ja 71 verkkovälitteisen viestinnän vaikutus demokratiaan Kirja-arvio Osmo Kuusi Mainio johdattelu siihen, mihin maailma on menossa 78 Abstracts 83 Seura – tapahtumia lyhyesti 86 Muistokirjoituksia 91 Seuran ja paikallistoimintaryhmien yhteystiedot 93. 040 5028672 Email: tutuseura@gmail.com www.facebook.com/Tutuseura Toimitusneuvosto Mikko Dufva, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Juha Nurmela, Iiris Penttilä, Laura Pouru, Hazel Salminen, Tapio Tamminen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Markus Vinnari Päätoimittaja Tapio Tamminen Tilaushinnat Jäsenille jäsenetuna, vuosikerta kotimaassa 49 ¤, Vuosikerta ulkomaille 57 ¤, Irtonumero jäsenille 7,40 ¤, muille 13,10 ¤. 1/20 1 39. Johanna Viherä Kannen taustakuva Petri Tapio Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy ISSN 0785–5494 Tapio Tamminen Pääkirjoitus 3 Vertaisarvioitu artikkeli Hannu-Pekka Ikäheimo Kivulias siirtymä digitaaliseen aikaan: mihin suuntaan 6 ja Olli Seuri sosiaalinen media vie demokratiaa. Artikkelit Antti Hautamäki Demokratia, relativismi ja totuuden jälkeinen aika 18 Aku Visala Teknologisesta manipulaatiosta ja vapaasta tahdosta: 29 tekeekö älyteknologia meistä koneita. vuosikerta 1/2020 Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki Puh. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Futura ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraavat teemat: 2/2020 Top Ten Futures XII: Valta maailmassamme 2040 3/2020 Kohtuullinen tulevaisuus: Väestö, vauraus ja teknologia 4/2020 Tulevaisuus taiteessa Taitto ja kannen suunn
Vuori, VTT, Professor of International Politics, Tampere University, Finland Milla Wirén, KTT, tutkimuspäällikkö, Centre for Collaborative Research (CCR),. 1/20 2 Tämän numeron kirjoittajat Hannu-Pekka Ikäheimo, väitöskirjatutkija, asiantuntija, Sitra, Niilo Kauppi, VTT, visiting professor Swedish School of Social Science/University of Paul-Erik Korvela, YTT, dosentti, yliopistonlehtori, Turun yliopisto, Mikael Mattlin, VTT, kollegiumtutkija, valtio-opin dosentti, Turun yliopisto, Lauri Paltemaa, PhD, professori, johtaja, Itä-Aasian tutkimusja koulutuskeskus, Jaana Parviainen, Dr., Adjunct Professor (Docent), Senior Researcher, Faculty of Social Juho Rantala, PhD Student, Faculty of Social Sciences (SOC), Tampere University, Juha A
Vuonna 1946 Wiener matkusti kollegoidensa kanssa New Yorkiin tapaamaan ryhmän avainhenkilöitä, Margaret Meadia, Gregory Batesonia ja muita johtavia ihmistieteilijöitä. Matemaatikko Norbert Wiener kiinnostui komiteasta sodan jälkeen. Rooseveltin hallinnolle lukuisia uudistuksia, kuten hajautettua mediaa korporatiivisen median vaihtoehdoksi. Googlen perustajat Larry Page ja Sergey Brin reagoivat markkinoiden kasvavaan paineeseen perustamalla keväällä 2000 pienen AdWords -tiimin. Brilliant kohosi myöhemmin yhdeksi Googlen johtajista. 1960-luvun lopulla Brand perusti Whole Earth Catalogin, josta muodostui muutamassa vuodessa eräänlainen paperinen hakukone vastakulttuurin parissa. Tapaaminen johti tiiviiseen seitsemän vuotta kestäneeseen yhteistyöhön, jossa luotiin perusta uudentyyppiselle liberaalille yhteiskunnalle. Yhteiskunta oli demokratisoitavissa antihierarkkisen, hajautetun informaatiojärjestelmän avulla. Parivaljakon mielestä mainonta ja hakutermit oli yhdistettävä saumattomasti toisiinsa. Wienerin demokraattisen yhteiskunnan visio tarkoittaisi käytännössä potkuja poliitikkojen persuksiin, sillä valta siirtyisi paljolti insinööreille. Ja kapitalistinen talous pyrkii laajenemaan jatkuvasti uusille markkina-alueille. Se onnistuisi vain tietokoneiden avulla. Paradoksaalista tai ei , mutta Wienerin ja moraalikomitean visio saavutti vastakaikua ehkä eniten nousevan vastakulttuurin parissa. Se mursi demokratian perusteita kaikkialla. Nyt lähes jokainen kantaa mukanaan digitaalista valvontalaitetta, jota kutsutaan myös puhelimeksi. Mikrosirut olivat kybermaailman daavideja, jotka murtaisivat lopulta vanhan vallan Goljatin, korporaatioiden luoman autoritaarisen Pääkirjoitus valtajärjestelmän. Joukkovalvonta oli ennen kallista ja vaivalloista. Näin se saavuttaisi kohteensa silloin, kun tämä olisi potentiaalisesti otollisimmassa tilassa antautuakseen ostopäätökselle. Meistä tuli raaka-aineiden loputtomia lähteitä uudelle kapi. Vuosituhannen vaihteen tapahtumat jo ennakoivat, mihin suuntaan talous oli laajenemassa. Psykedelian ja elektroniikan välisen liiton yhdeksi keskeiseksi hahmoksi kohosi Stewart Brand. Moraalikomitean ajatukset ”demokraattisesta persoonallisuudesta” olivat toteutumassa. Teknologiayhtiöt alkoivat Googlen vanavedessä muuttua palvelun tarjoajista yksilöiden valvojiksi. Toisen maailmansodan aikana maan johtavista intellektuelleista koostuva komitea esitteli presidentti Franklin D. Tähän Stewart Brand, Larry Brilliant ja heidän hengenheimolaisensa uskoivat. WELLin kaltaisten avoimien keskustelukanavien ja muiden internetissä toimivien medioiden avulla toteutuisi Norbertin Wienerin haaveilema hajautettu informaatiojärjestelmä – ja sen perustalle rakentuisi uusi antiautoritaarinen poliittinen järjestelmä. Hän alkoi visioida informaatioteknologiasta emansipatorisena voimana, avaimena yhteiskunnalliseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Toistakymmentä vuotta myöhemmin hän oli rakentamassa Larry Brilliantin kanssa Catalogin jatkajaa, elektronista Whole Earth ‘Lectronic Linkinia ( WELL ), josta tuli verkkopohjainen varhainen keskustelufoorumi. The Age of Surveillance Capitalism, 2019) tästä alkoi tapahtumien ketju, joka synnytti valvontakapitalismin. Muodonmuutos asiakkaasta raaka-aineeksi ei ollut mikään pieni asia. Mainonta, joka tähän saakka oli ollut paljolti arvailua, piti ”tieteellistää”. Mainokset eivät linkittyisi enää pelkästään haun avainsanoihin, vaan mainos vietäisiin kohdennetusti maaliinsa saakka. 1/20 3 Jos demokratian digitalisoinnille pitäisi löytää yksi historiallinen lähtökohta, sellaisena voisi pitää yhdysvaltalaista ”kansallista moraalikomiteaa”. Se muutti kaiken. Nämä teknoutopistit unohtivat kuitenkin erään keskeisen seikan: hajautettua informaatiojärjestelmää rakennettiin globalisoituvassa kapitalistisessa taloudessa. Ympyrä näytti sulkeutuneen puolessa vuosisadassa. Kesällä 1940 perustettu komitea pyrki kehittämään vaihtoehtoa autoritaariselle hallinnolle ja ihmiskäsitykselle. Se piti tehdä vieläpä niin, että mainos tavoittaisi ”tietyn yksilön, tiettynä aikana ja tietyssä paikassa”
Näin Property, Privacy, and New Digital Serfdom (2017). Oli mahdotonta arvata, minä hetkenä kulloinkin sattui olemaan silmällä pidon alaisena”. Ja tähän me suostuimme vapaaehtoisesti vaatimatta minkäänlaista korvausta maailman rikkaimmilta teknologiajäteiltä. Tai mikä pahempaa: emme edes huomanneet, mitä ympärillämme tapahtui. Emme huomanneet, miten meidän käyttäytymisestämme, mielihaluistamme, arvoistamme ja aivoituksistamme tuli digitaalisen talouden uusia talvivaaroja, jällivaaroja tai outokumpuja. Kyse on itse itseään vahvistavasta kierteestä: mitä enemmän yhtiöllä on asiakkaita, sitä enemmän sille kertyy dataa, jolla ne voivat rakentaa parempia tuotteita. Facebookilla on erityisen vahva asema Myanmarissa ja Filippiineillä uutisten ja tekaistujen uutisten välittäjänä. Meidän olisi syytä ainakin keskustella totutun maailmamme perusteita ravistavista tapahtumista. Esimerkiksi Freedom Housen johtaja Michael Abramowitz tiivisti asian näin: ”Pahikset ovat voittamassa. Älytelevisiot voivat kommunikoida kodin muiden älylaitteiden kanssa. Se mikä ennen näytti vapauttavalta voimalta, näyttää nyt vahvistavan diktaattoreita ja autokraatteja, jotka ovat askeleen edellä demokraatteja”. Vastaajista noin 60 prosenttia vastasi kysymykseen myöntävästi. George Orwell ei erehtynyt paljoakaan kirjassaan 1984, kun hän ennakoi yksilöiden valvontaa kodeissa ja julkisilla paikoilla: ”Kaukovarjostin lähetti ja vastaanotti samanaikaisesti. Se eroaa aikaisemmista teknologioista, koska siihen on ikään kuin sisäänrakennettu pyrkimys monopoliin. 1/20 4 talistiselle valvontataloudelle. Jos katsot älytelevisiostasi Babylon Berlin -sarjaa, voitko olla enää varma, kuka lopulta katsoo ketäkin. Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien lopputuloksesta on yhä mahdotonta sanoa, kuinka paljon Cambridge Analytica vaikutti manipulaatiollaan lopputulokseen. Tämä puolestaan houkuttelee yhä enemmän asiakkaita. Seuraatko sinä sarjaa vai seuraako joku sinua. Myanmarissa sotilaat ovat käyttäneet tehokkaasti Facebookia hyväkseen kiihdyttääkseen esimerkiksi tekaistuilla raiskausuutisilla kansalaisten raivoa rohingya-muslimeja vastaan. Emme huomanneet, kuinka asiakassuhteemme irtisanottiin. Lopulta keskittyminen johtaa maiden sisäisen ja globaalin epätasa-arvoisuuden lisääntymiseen. Olemme astuneet kaksi askelta taaksepäin, feodaaliyhteiskuntaan. Futura yrittää omalta osaltaan avata tätä keskustelua. Se imaisi itseensä, joka ainoan äänen, minkä Winston päästi... Google Chinan entisen johtajan Kai-Fu Leen mukaan (AI Superpowers: China, Silicon Valley, and the New World Order, 2018) tämä johtuu tekoälyn luonteesta. Harari pelkää, että olemme matkalla digitaaliseen diktatuuriin. Ne kuuluvat yhtiöille. Älytelevisioiden pienellä präntätyistä ohjeista on löytynyt jo jonkin aikaa varoituksia puheentunnistuksesta: ”Jos puheesi sisältää henkilökohtaista tai muuta sensitiivistä informaatiota, otathan huomioon sen, että dataa voidaan välittää kolmannelle osapuolelle”. Yuval Harari (21 oppituntia maailman tilasta, 2018) on Leen kanssa samoilla linjoilla vallan keskittymisestä tekoälyn aikakaudella. Meistä on tullut huomaamattamme maailman rikkaimpien yhtiöiden torppareita. Eikä Harari ole pelkoineen yksin. Valvontakapitalismi on keskittänyt taloudellista ja poliittista valtaa nopeasti muutamille megayhtiöille Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Haluammeko luovuttaa autonomiaamme koneille. Tai kuinka paljon se ja Aggregate IQ -yhtiö vaikuttivat Britannian eroon Euroopan Unionista. Lähdemme liikkeelle Hannu-Pekka Ikäheimon ja Olli Seurin artikkelilla ”Kivulias. Mitä me lopulta haluamme. Vaarantaako moderni teknologia demokraattisen yhteiskunnan tulevaisuuden. Filippiineillä Rodrigo Duterten väitetään päässeen valtaan paljolti samanlaisin keinoin. Näin ne voivat kerätä esimerkiksi ennen Yhdysvaltojen tulevia presidentinvaaleja 2020 tietoa siitä, kumman puolueen presidenttidebatteja kodeissa seurataan. Tämä on muuttanut paljolti koko yksityisomistuksen luonnetta. Omistamme niiden muoviset kuoret, mutta emme niiden ohjelmistoja. Viime vuonna Foreign Affairs (2/19) teki asiantuntijakyselyn, suosiiko moderni teknologia autoritaarista hallintoa. Meitä valvotaan puhelimilla ja muilla ”älylaitteilla”, joita emme todellisuudessa edes omista
Antti Hautamäki keskittyy kirjoituksessaan ”Demokratia, relativismi ja totuuden jälkeinen aika takkain ovat realistit ja relativistit. Internetin varhaisen vaiheen unelma demokratian syvenemisestä näyttää muuttuneen uhaksi digitalisaation taipumisesta tehokkaaksi oligarkian, diktatuurin tai korporaation vallan välineeksi. Päätämme tämän Futuran Osmo Kuusen kirja-arvioon ”Mainio johdattelu siihen, mihin maailma on menossa” Elina Hiltusen tuoreesta kirjasta. Perinteiset demokratiat ovat taipumassa Kiinan tehokkaaksi osoittamalle tielle. Aku Visalan artikkeli ”Teknologisesta manipulaatiosta ja vapaasta tahdosta: tekeekö älyteknologia meistä koneita?” paneutuu moraalisen autonomian yhteen edellytykseen, tahdonvapauteen. Hän analysoi uhkakuvia erityisesti älyteknologian inhimillistä käyttäytymistä yksinkertaistavista vaikutuksista. Jaana Parviaisen ja Juho Rantalan kirjoituksessa ”Ennakoiva analytiikka ja tekoälyn etiikka: miten ennakoivat teknologiat taipuvat hallintajärjestelmäksi?” pohditaan tekoälypohjaisten sovellusten eettisiä ongelmia, kun niitä käytetään esimerkiksi kansalaisten etiikan pitäisi keskittyä nykyistä enemmän tekoälystrategioiden taustalla vaikuttaviin poliittisiin ja taloudellisiin intresseihin. Tästä seuraa poliittisen ohjauskyvyn pakeneminen vakiintuneilta poliittisilta toimijoilta näille yhdysvaltalaisille digitaalisen pääoman luojille ja hallinnoijille. Yksilön oikeus tarkastella maailmaa omasta näkökulmastaan on keino vastustaa totalitarismia. päivän iskut lisäsivät nopeasti ja pysyvästi kansalaisten valvontaa.. Sen keskeinen kysymys on, minkälaisia uhkakuvia sosiaalinen media ja viestintäteknologinen murros ovat nostaneet esiin. Digitaalinen ja taloudellinen pääoma keskittyy neljälle jättiyhtiölle (GAFA). Niilo Kauppi tarkastelee puolestaan artikkelissaan ”Nykyajan alkemistit: yhteiskunnallisen vallan, teknologian ja digitaalisen pääoman ulottuvuuksia” digitalisaatiota ja sen hallintaa erityislaatuisena pääomana ja keskeisenä yhteiskunnallisena voimana. Kirjoittajat selvittävät tätä paneutumalla poliittisen kampanjoinnin, mediaympäristön ja keskustelukulttuurin muutoksiin. Pluralistisen yhteiskunnan keskeinen haaste on uusien ja yllättävien yhteisten näkökulmien löytäminen. Jos somealustojen ja datajättien toimintalogiikka ja valta-asema eivät muutu merkittävästi, on epärealistista odottaa nykytilanteen paranevan huomattavasti ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Kaikkia näkökulmia ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä. Tapio Tamminen PS. Yhdysvalloissa syyskuun 11. Kriittisen relativismin mukaan eri näkökulmia tarkastellaan kriittisesti niiden taustaoletusten ja intressien valossa. Keskeisenä kysymyksenä on myös verkon metatiedon hallinta. Kirjoittajien mukaan Kiinan digitaalinen diktatuuri kiinnostaa muitakin epädemokraattisia maita ympäri maailmaa. Modernilla teknologialla on siihen aikaisemmin liitettyjä positiivisia puolia, mutta sillä on myös niihin nykyisin kytkettyjä negatiivisia piirteitä. Lauri Paltemaa, Juha A. Teknologia itsessään on paljolti neutraalia. Milla Wirénin kirjoitus Piru vai pelastaja: digitalisaation vaikutus demokratiaan keskittyy tiedon ja vallan suhteeseen informaation aikakaudella ja kaikkialla näkyvään sosio-poliittiseen turbulenssiin. 1/20 5 siirtymä digitaaliseen aikaan: mihin suuntaan sosiaalinen media vie demokratiaa?”. Toivottovasti tästä ei tule uusi normaali. Vuori ja Mikael Mattlin paneutuvat puolestaan artikkelissaan ”Informaatiokuplat digitaalisen diktatuurin välineenä – tapaus Kiina” siihen, miten Kiinan valtiojohtoinen internetsensuuri luo informaatiokuplia ja kuinka niitä voi analysoida. Pluralismi on keskeinen osa demokratiaa. Uhkaako manipulaatio sitä. Viruksen torjunta on nopeuttanut ennen kokemattomalla tavalla digitaalista joukkovalvontaa. Pääkirjoitus on tehty ennen koronaviruksen leviämistä pandemiaksi. Paul-Erik Korvela esittää artikkelissaan ”Tekno-optimismista teknofobiaan: modernin teknologian ja verkkovälitteisen viestinnän vaikutus demokratiaan”, että digitaaliseen mediateknologiaan kytketyt uhkakuvat toistavat aikaisemmin esimerkiksi televisioon ja radioon liitettyjä uhkia. Autonomian säilymisen voi nähdä edellyttävän esimerkiksi vapautta yhtiöiden toimeenpanemasta ohjelmoinnista, ehdollistamisesta ja muusta manipulaatiosta
Uskosta siihen, että markkinaja teknologiavetoinen kehitys on paras tapa turvata ihmisten vapaudet, esimerkiksi sananvapauden osalta, on monelta osin jouduttu luopumaan valtioiden kehitettyä keinoja valvoa ja manipuloida internetiä. Vuonna 2017 organisoituja manipulointikampanjoita havaittiin 28 maassa, vuonna 2019 jo 70 maassa. Joukkotiedotusvälinekeskeisen julkisuuden normit ja käyttäytymissäännöt ovat tulleet haastetuiksi Googlen ja Facebookin kaltaisten datajättien toimesta. 1/20 6 Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri Kivulias siirtymä digitaaliseen aikaan: mihin suuntaan sosiaalinen media vie demokratiaa. Kyse on laajasta kulttuurisesta muutoksesta, jonka veturina toimii datatalouden bisneslogiikka. Couldry & Mejias 2019). Internetin odotettiin kääntävän asetelman päälaelleen. Tarkastelun keskiössä ovat esiin nousseet uhkakuvat ja niihin kytkeytyvät keskeisimmät muutosvoimat, kehityskulut ja ilmiöt. Sosiaalisessa mediassa toteutettujen manipulointikampanjoiden määrä on merkittävästi kasvanut muutamassa vuodessa. Tieto tulisi liikkumaan maksutta ja vailla rajoituksia. Vallanpitäjien salaisuudet paljastuisivat. Etenkin autoritaarisissa maissa tietokonevälitteisestä propagandasta on tullut strateginen vallankäytön muoto. Aihetta tarkastellaan poliittisessa kampanjoinnissa, mediaympäristössä ja demokraattisessa keskustelukulttuurissa tapahtuneiden ja tapahtuvien muutosten kautta. Aiempien viestintäteknologisten murrosten tavoin sosiaalisen median nousu on johtanut merkittäviin valtasiirtymiin. Parhaiden manipulointikeinojen jakamisesta on tullut paitsi teknologinen myös ideologinen vientituote. Näyttää siltä,. Asiasanat: Sosiaalinen media, datatalous, demokratia, teknologia, disinformaatio, manipulaatio, keskustelukulttuuri Vertaisarvioitu artikkeli Johdanto Suurimman osan historiasta vallanpitäjillä on ollut tiedollinen ja teknologinen etulyöntiasema kansalaisiin. Kansanvalta nousisi uuteen kukoistukseen. Algoritmivetoinen julkisuus on osoittautunut suosiolliseksi viestinsä kärjistäville ja tarkkaan kohdentaville poliittisille häiriköille, jotka osaavat ja ovat valmiita keinoja kaihtamatta käyttämään hyväkseen alustojen logiikkaa. Autokratiat kaatuisivat. Samoin kuin muiden alustatalouden bisnesmallien (Airbnb, Uber), tietoja viestintäympäristön mullistaneiden teknologioiden suhteen yhteiskunnat joutuvat pohtimaan, minkälainen kehitys on toivottavaa ja ennen kaikkea kestävää. Sosiaalinen media on osoittautunut autoritaarisille hallitsijoille tehokkaaksi julkisen keskustelun muokkaamisen ja propagandan levittämisen välineeksi. Tässä artikkelissa tutkitaan narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin sosiaalisen median ja datatalouden vaikutuksia länsimaisen demokratian toimintaedellytyksiin. (Bradshaw & Howard 2019.) Internetistä ei myöskään ole muodostunut sellaista epäkaupallista vapauden tilaa kuin oletettiin, vaan muutamat suuryritykset ovat kasvaneet todella suuriksi ja kaapanneet suuren osan verkkoliikenteestä palveluihinsa. Nopea teknologinen kehitys on jättänyt demokraattiset instituutiot jälkeensä. 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun euforia on haihtunut nopeasti. Meneillään on historiallinen muutos, jossa suurin osa ihmisiä ja heidän käyttäytymistään koskevista tiedoista kertyy valtioiden ylläpitämien rekistereiden sijaan muutamien vahvojen, mainosmarkkinoilla toimivien teknologiayhtiöiden, kuten Googlen, Amazonin ja Facebookin käsiin (esim. Arabikevään Twitter-vallankumouksien teknoutopiasta on kuljettu pitkä matka Trumpin nousun ja Brexitin jälkeiseen teknopessimismiin. Jännite valtiollisen sääntelyn, datajättien oman regulaation ja teknisten ratkaisujen välillä tulee todennäköisesti kasvamaan lähivuosina
Samaan aikaan, kun sosiaalinen media on osaltaan muokannut keskustelukulttuuria, poliittinen polarisaatio on syventynyt ja useat maat ovat lipuneet kauemmaksi demokraattisesta ideaalista. Katse suunnataan poliittisessa kampanjoinnissa, mediaympäristössä ja demokraattisessa keskustelukulttuurissa tapahtuneisiin ja tapahtuviin muutoksiin (ks. Kyse on yhtä lailla nuorten demokratioiden vaikeuksista kuin “laskuvedestä” vakiintuneissa demokratioissa. Toisin kuin tiedon valtatien demokratisoivaan voimaan vannoneet lupailivat, myös demokratia on ollut viime vuosina vastatuulessa. Vuoden 2019 raportin mukaan vuosi 2018 oli 13. Digitaalisen vallankumouksen ja siihen liittyvän viestintäteknologisen murroksen tarina on vasta muotoutumassa. (Freedom House 2019.) Vastaavia tuloksia on saatu muualtakin. 1/20 7 että teknologiajättien rooli ja vaikutusvalta kasvaa kansallisvaltioiden kustannuksella. kuvio 1.). Alle puolet maailman väestöstä elää tämän arvion mukaan demokraattisissa valtioissa, mutta vain 5,7% “täyden demokratian” yhteiskunnissa. Sama teknologia, joka on auttanut hätää kärsiviä ja vääryyttä kokevia verkostoitumaan keskenään, on toisten käsissä osoittautunut tehokkaaksi vallan ja kontrollin välineeksi. Minkälaisia ovat näihin uhkakuviin liittyvät keskeisimmät muutosvoimat, kehityskulut ja ilmiöt. Esimerkiksi Freedom House arvioi vuosittain raportissaan, miten erilaiset vapaudet eri maissa toteutuvat. (The Economist 2020.) Tähän peilaten ei ole yllättävää, että vuoden 2019 alussa valtaosa Foreign Affairs -lehden (2/2019) toteuttamaan kyselyyn vastanneista asiantuntijoista arveli digitaalisten teknologioiden pönkittävän autoritäärisiä hallintoja demokratioiden kustannuksella. Vuodesta 2006 asti tehdyn The Economistin demokratiaa mittaavan indeksin keskimääräinen luku putosi historiansa huonoimpaan tulokseen vuonna 2019. Tätä artikkelia motivoi huoli tiettyjä demokraattisessa julkisuudessa jo esiin piirtyneitä kehityskulkuja kohtaan. Samalla ihmisten henkilötietojen ja muuhun datan keräämiseen ja hyödyntämiseen liittyvät pelisäännöt hakevat vasta suuntaansa. Tutkimuskysymystä lähestytään narratiiviKuvio 1: Artikkelin analyysikehys.. Tarkastelun keskiössä ovat uhkakuvat: Minkälaisia uhkakuvia sosiaalisen median aikaansaaman viestintäteknologinen murros on nostanut esiin. Vielä on liian aikaista sanoa, onko nykyisestä viestintäteknologisesta kehityksestä ihmiskunnalle enemmän hyötyä vai haittaa. peräkkäinen, jolloin kehitys otti takapakkia. Teknologiset murrokset etenkin viestintäteknologian alalla ovat aina johtaneet merkittäviin vallan siirtymiin – on sitten ollut kyse kirjapainotaidosta, lennättimestä, sanomalehdestä tai televisiosta (Gonzalez-Bailon 2019)
Niiden pohjalta muodostetaan laajaa kuvaa keskeisistä sosiaalisen median nousuun liittyvistä uhkakuvista, muutoksista ja niihin kytkeytyvistä ilmiöistä. Yksilön näkökulmasta huoli koskee ennen kaikkea sitä, miten henkilön itse eri internet-alustoille jättämiä tietoja voidaan hyödyntää häneen itseensä kohdistuvaan vaikuttamiseen hänen tietämättään (Pomerantsev 2019). Kohu avasi monien silmät Facebookin henkilötietojen keruun laajuuteen, ja aiheutti perusteltua huolta datan hyväksikäytön mahdollistamista vaikuttamisen keinoista. Kehityksen valossa on luonnollista, että sosiaalisesta mediasta on tullut myös yksi keskeisimmistä poliittisen viestinnän ja kampanjoinnin areenoista. (Bjola 2019, 19.) Facebookin datatiimin johtaja on verrannut datapankkia mikroskooppiin, jonka avulla pystytään tarkastelemaan ihmisten käyttäytymistä erittäin hienovaraisella tasolla ja tekemään kokeiluja, joille miljoonat ihmiset altistuvat (Simonite 2012). Artikkelissa järjestetään epäyhtenäistä tietoa kokonaisuudeksi hyödyntäen viimeaikaista tietoja tutkimuskirjallisuutta sekä trendiraportteja. Massapuolueiden jäsenmäärät lähtivät laskuun ja poliittisesta vaikuttamisesta ja osallistumisesta tuli yhä enemmän medioiden kautta tapahtuvaa. Tilastojen mukaan ne ovat myös käyttäneet rahaa some-kampanjointiin muita puolueita enemmän. 1/20 8 sen kirjallisuuskatsauksen keinoin (Salminen 2011, 6–8). Teknisesti kyvykkäille toimijoille sosiaalinen media mahdollistaa käyttäjien tietojen hyödyntämisen ainakin neljällä eri tasolla (Bjola 2019, 20-21): Suosituimpien keskusteluaiheiden tarkastelu alueittain ja ikäryhmittäin. (European Commission 2019, 13.) Keväällä 2018 kävi ilmi, että Cambridge Analytica -niminen PR-yhtiö oli saanut käsiinsä kymmenien miljoonien Facebook-käyttäjien tietoja, joita se sitten oli käyttänyt hyväkseen muun muassa presidentti Donald Trumpin vaalikampanjassa. Tykkäysmäärät, sijaintitiedot, verkostot, keskustelunaiheet täytyy osata muuttaa analysoitavaan muotoon, jotta päästään kiinni trendeihin, malleihin tai ilmiöiden välisiin vaikutussuhteisiin. Lopuksi analysoidaan havaittuihin ongelmiin jo esitettyjä ratkaisuehdotuksia ja esitetään muutamia suuntaviivoja tulevaisuuteen. Poliittisen kampanjoinnin murros: yhä kohdennetumpia viestejä Länsimaissa yhteiskuntaluokkaan perustuvat “luokkaleirit” alkoivat hajota viimeistään 1980-luvulle tultaessa. Puhe televisioja vaalipuolueista sekä yleisödemokratiasta yleistyi, kun päätöksentekijät eivät enää tavoittaneet kansalaisia puolueiden vaan yhä enenevässä määrin joukkoviestinten kautta. Viettämällä aikaa sosiaalisessa mediassa, tykkäämällä, keskustelemalla ja verkostoitumalla ihmiset ovat luoneet datayhtiöiden käyttöön erilaisten asioiden ja mielipiteiden markkinoijille ennennäkemättömän laajan datapankin, jonka avulla pystytään tarkastelemaan heidän sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia mieltymyksiään ja käyttäytymistään. Suurin osa sosiaalisen median datasta on hajanaista tai vaikeasti strukturoitavassa muodossa, jolloin sen hyödyntämiseen tarvitaan teknistä kyvykkyyttä. Esimerkiksi Iso-Britannian EU-eroa kannattanut Vote Leave -kampanja käytti lähes koko budjettinsa Facebook-kampanjointiin. Populistiset puolueet ja liikehdinnät ovat olleet erityisen hanakoita hyödyntämään sosiaalista mediaa osana vaikuttamisstrategioitaan. (Kylliäinen & Mickelsson 2014, 10–20.) 2000-lukua taas leimaa vahvasti internet-vetoinen mediaympäristön pirstoutuminen, sosiaalisen median nousu ja siirtymä massaviestinnästä yhä yksilöllisempään viestintään. Poliittiset toimijat tekevät edelleen massakampanjoita, mutta painopiste on siirtymässä kohti mikrotargetointia eli räätälöityjen viestien kohdistamista pienille yleisösegmenteille heistä kerätyn tiedon pohjalta (European Commission 2019, 13). Verkostoanalyysin avulla voidaan kartoittaa ja tutkia vuorovaikutuksen malleja, ja päästä siten paremmin kärryille siitä, miten viestit leviävät eri sosiaalisissa verkostoissa, kenen kanssa ihmiset ylipäätään ovat vuorovaikutuk. Arviolta noin kolme miljardia ihmistä käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa. Data on helposti saatavilla ja hyödynnettävissä
Vastaanvanlainen epävarmuus pätee muuhunkin informaatiovaikuttamiseen. Monet kysymykset datan hyödyntämiseen perustuvien vaikuttamiskeinojen vaikutusten osalta ovat yhä vailla vastauksia. (Aral & Eckles 2019.) Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitean raporteissa ja erikoissyyttäjä Robert Muellerin syytekirjelmässä Venäjän vaalihäirintä nostetaan näkyvästi esiin, mutta vaikutuksista ei esitetä arvioita (esim. 2018) manipuloinnin tai muun disinformaation vaikutusten irrottaminen kaikesta altistumisesta aukottomasti on erittäin hankalaa. Sosioekonomiset taustatiedot, kuten ikä, sukupuoli, koulutustaso, tulotaso, siviilisääty, ammatti, etninen tausta ja uskonto ovat potentiaalisesti erittäin tärkeitä indikaattoreita vaikutettaessa ihmisten mieltymyksiin tai käyttäytymiseen. Sides ym. Ylipäätään äänestämisen osalta suoria vaikutuksia on vaikeampi osoittaa kuin esimerkiksi kulutusvalintojen osalta, koska äänestämiseen vaikuttavat monet tekijät, myös hitaasti muokkautuvat syvärakenteet, kuten ryhmäidentiteetit ja sosiaalinen ympäristö. Sosiaalisen median data mahdollistaa psykologisten piirteiden mittaamisen ja arvioimisen (introvertti-ekstrovertti, seikkailunhaluisuus, tunnollisuus) ja persoonallisuustyyppien hyödyntämisen viestien kohdentamisessa. Ennen Googlea, Twitteriä ja Facebookia tällaisten tietojen käsiin saaminen oli lähes mahdotonta. Jamie Bartlettin (2018) mukaan olennaisinta oli kuitenkin “vastaanottavaisten äänestäjien universumien” ryhmille ja suostuteltavissa oleville käyttäjille pystyttiin luomaan kohdennettua, A/B-testattua mainontaa. Floridan osavaltiossa Trumpin kampanjatiimi sen sijaan pyrki tukahduttamaan mustien äänestysintoa levittämällä mainosta, jossa luki “Hillary ajattelee afrikkalais-amerikkalaisten olevan supersaalistajia” (Coppins 2020). Internet Research Agency LLC 2018). Sides ym. Vaikka niitä pystyttäisiin erittelemään (esim. Osin johtuen epätietoisuudesta, internet-manipulaation ympärillä on myös paljon paniikinlietsontaa ja hypeä (Runciman 2018). 2018; Aral & Eckles 2019). Harva kiistää sitä, etteikö sosiaalisen median kautta kerättävä datan avulla saataisi kohdennettua viestejä entistä tarkemmin, mutta kriittisiä arvioita on esitetty esimerkiksi Facebook-tykkäysten perusteella voidaan saada aikaan tai mikä näistä tiedoista saatava lisähyöty on suhteessa aiemminkin käytössä olleisiin väestötietoihin (Karpf 2019). Edellyttää temaattista kyyttä. 1/20 9 sessa sekä ketkä ovat vaikuttajia ja potentiaalisesti myös tärkeitä vaikutettavia yksilöitä tai ryhmiä. Koneellisesti tehdyt arviot henkilöiden persoonallisuustyypeistä voivat joidenkin tutkimusten mukaan olla jopa kollegoiden tai kumppaneiden tekemiä arvioita tarkempia. Tällaiseen dataan kiinni pääseminen ei ole helppoa, datayhtiöillä se kuitenkin jo käytössään ja myös aktiivisesti hyödynnettynä. USA vs. Osin laittomasti hankittujen henkilökohtaisten tietojen avulla pystyttiin luomaan eri kohderyhmille tarkasti kohdennettuja viestejä. Cambridge Analytica -yhtiön myymistä palveluista, ja yritys hyödynsi Trumpin kampanjassa oletettavasti ainakin jonkinlaista yhdistelmää, jonka pohjan yritys oli luonut Trumpin esivaalikilpailijan, republikaanien Ted Cruzin kampanjan yhteydessä. Samankaltaista laajaa datan keruun ja targetoinnin yhdistelmää Venäjä on hyödyntänyt länsimaihin suuntautuneissa informaatiovaikuttamisoperaatioissaan (Bjola 2019, 21). Väestötietojen osalta sosiaalisen median tiedot ovat monelta osin vinoutuneita koko väestöön verrattuna, mutta niiden avulla voi silti ymmärtää verkossa tapahtuvaa poliittista vuorovaikutusta, erityisesti kohdennetun viestinnän ja segmentoinnin näkökulmasta. Altistumisesta Venäjän toteuttamille disinformaatiokampanjoille on pystytty osoittamaan vakuuttavia lukuja, mutta arviot toimenpiteiden suorista vaikutuksista esimerkiksi Yhdysvaltojen vaalien osalta vaihtelevat laidasta laitaan (esim. Samanlainen epätietoisuus koskee arvioita Cambridge Analytican toimenpiteiden vaikuttavuudesta myös Britannian Brexit-kansanäänestyksen
Disinformaation tai muun manipulaation ei tarvitse olla suoraan vaikuttavaa ollakseen vahingollista. Lisäksi osa päättäjistä pyrkii aktiivisesti ohittamaan mediajulkisuuden ja viestimään suoraan kannattajilleen. Internet on alentanut julkaisemisen ja jakelun kustannuksia, ja tiedonvälityksen markkinoille on tullut hurja määrä uusia toimijoita, joita yhdistää etenkin viraalisuuden nimiin vannominen ja datatalouden uusien lainalaisuuksien sisäistäminen. Sisältöjen laadun tai merkittävyyden arvioiminen, mikä oli ennen pitkälti tiedon portinvartijoiden käsissä, on siirtynyt yhä enemmän tiedon vastaanottajille. Toisaalta uutisten kulutuksen siirtyminen sosiaaliseen mediaan on kasvattanut kohtuuttomasti someyhtiöiden valtaa määritellä päivittäistä uutisvirtaa. 11–12.). Murros on avannut kokonaan uuden pelikentän ihmisten kognitiivisten haavoittuvuuksien hyödyntämiselle (Mair ym. Verkon kautta välittyvän disinformaation suurin vaara ei ole se, miten se vaikuttaa kansalaisten tietämykseen vaan se, miten se vahingoittaa demokraattisia normeja (Karpf 2019). Joukkotiedotuskeskeisestä julkisuudesta on siirrytty monimuotoiseen julkisuuteen, jossa journalistisen median rooli tiedon portinvartijana ja julkisen keskustelun kuratoijana on merkittävästi heikentynyt (Neuvonen 2019). 1/20 10 suhteen. Kyse ei ole pelkästään siitä,. 32–33). Mediaympäristön murros: hämmennys on valtaa Vapaata mediaa on totuttu pitämään yhtenä toimivan demokratian pääpilareista. Siinä missä perinteisen median toiminnalle on vuosisatojen aikana luotu normit ja ammatilliset standardit, mitään vastaavaa kontrollimekanismia ei ole toistaiseksi syntynyt verkkoon. Sisällöntuotannon määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja sitä myötä myös kilpailu ihmisten rajallisesti huomiosta. (Aral & Eckles 2019.) On tärkeää, että yksittäiset vaikuttamispyrkimykset osataan laittaa mittasuhteisiin ja tarkastella niitä osana laajempaa tietoja viestintäympäristön muutosta. Digitaaliset alustayritykset kuten Google tai Facebook ovat tehneet kaikkensa, jotta heitä ei kohdeltaisi julkaisijoina, vaikka niillä on jo tiedon portinvartijan kaltainen rooli (Zuboff 2019, 110). Mitä tarkempaa tietoa ihmisten mieltymyksistä ja mielipiteistä on saatavilla, sitä tarkemmin heidän heikkouksiaan voidaan käyttää hyväksi. 2019.) Kyse ei ole vain perinteisen median asemasta, vaan laajemmasta kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta, jonka veturina toimii datatalouden bisneslogiikka. Sosiaalisessa mediassa – niin kuin muuallakin internetissä – kenen tahansa on mahdollisuus julkaista mitä tahansa totuusarvoista tai faktoista piittaamatta. Sosiaalisen median alustat ja uutisaggregaatit ovat koko ajan tärkeämpiä reittejä myös perinteisen median sisältöjen pariin. (Newman 2020; Newman ym. Vaikka vaalimanipulointi olisikin paljon vaikeampaa kuin julkisessa keskustelussa on ajoittain annettu ymmärtää, se ei silti tarkoita, etteivätkö uusiin digitaalisiin vaikuttamiskeinoihin liittyvät riskit ole todellisia. Digitaaliset teknologiat, datan kerääminen ja sosiaalinen media etunenässä, ovat kuitenkin perustavanlaatuisesti ja maailmanlaajuisesti mullistaneet mediaympäristön (Mair ym. Sillä on yhä tärkeä rooli tiedon välittäjänä, vallan vahtikoirana ja julkisen mielipiteen muodostamisen ja muokkaamisen areenana. Faktan vertaisarvioidun tiedon erottaminen toisistaan on yhä vaikeampaa, ja tätä rajaa pyritään myös aktiivisesti häivyttämään (Ahlqvist 2019). (European Commission 2019, 12–13.) Digitaaliset jättiyritykset ovat pysyvästi vaurioittaneet perinteisen median taloudellista ja kulttuurista asemaa: Mainontatuloista iso osa valuu isoille toimijoille. Yhtäältä muutos on kasvattanut moniäänisyyttä: se on tarkoittanut yhä useammille mahdollisuuksia saada äänensä kuuluviin, paljastaa epäkohtia ja tavoitella suuria yleisöjä (Glenn ym. 2019, 39–40). Misja disinformaatiolla manipulointi ja häirintä toimivat, koska ihmiset ovat lähtökohtaisesti laiskoja tarkistamaan faktoja – erityisesti silloin kun informaatio ei sodi heidän ennakkokäsityksiään vastaan (Nothhaft ym. Yhä useammat laitteet ja vuorovaikutuskanavat häiritsevät ihmisten keskittymistä ja ajankäyttö sirpaloituu (Wilenius 2015, 183). 2019, 11)
40). Kiinnijäämisen pelko on pieni. 2017.) Yhä useammin taustalla on koordinoituja, verkostomaisesti toteutettuja kampanjoita, joiden tavoitteena on tuottaa viraalia sisältöä kuten meemejä, tarttuvia aihetunnisteita ja puheenaiheita, jotka tukevat taustalla olevaa vaihtoehtoista narratiivia. 42). Harhautustarkoituksessa tehtyjen valeuutisten ydin on juuri se, että ne matkivat ulkoisesti journalismia, mutta eivät ole sitä. Tupakkaa tuottavat yritykset lobbasivat voi. Tietokirjailija Peter Pomerantsev (2019) kutsuu ilmiötä keinotekoisen konsensuksen rakentamiseksi. 1/20 11 että yksittäisen ihmisen mieli onnistuttaisiin manipuloimaan. Järjestelmä on ollut itseään suojeleva, eikä tarvetta sensuurille ole ollut niin kauan, kun pelisäännöt ovat laajalti jaetut. Yksi suurimmista hybridin mediajärjestelmän ongelmista on se, että valehtelijaa ei enää ole helppoa saada vastuuseen, eikä valheiden paljastamisella ole välttämättä mitään merkitystä. Salaliittoteorioiden viljelystä onkin tullut osa monen autoritäärisen johtajan ja populistisen poliitikon pelikirjaa 2000-luvulla. Hybridissä mediajärjestelmässä pienetkin toimijat ja niiden verkostot kykenevät tuottamaan osittain omalakisia maailmojaan, joissa väärä tieto, disinformaatio ja valeuutiset elävät omaa elämäänsä. (Vehkoo 2019.) Onpa käynyt niin, että Suomessa tunnetut misja disinformaatiotoimijat ovat pyrkineet esittäytymään milloin “Toimittajaliittona”, milloin “Eurooppalaisena hybridiosaamiskeskuksena”. Ihmiset sopeuttavat mielipiteitään ja uskomuksiaan yhteisön arvoihin sopiviksi, ja informaatiovaikuttamisella – trollien, bottien ja strategisten narratiivien avulla – on mahdollista vaikuttaa siihen, mikä kulloinkin mielletään yhteisön dominoivaksi mielipiteeksi. Väärän tiedon levittäjät voivat käyttää niin vastakkainasettelua kuin epävarmuutta hyväkseen. Länsimaissa on havaittu, kuinka kansalaiset kyllä toivovat, että uutismediat paljastaisivat valheita yksiselitteisemmin ja voimakkaammin, mutta pelkona on, että suoraviivaisempi valheiden nimeäminen johtaa entistä kovempaan valtamediakritiikkiin sekä väärien tietojen tai narratiivien vahvistumiseen (Newman 2020). Tiedon sijaan hämmennys on valtaa (Dufva 2020). Nämä valtavirran ulkopuoliset pseudomediat kykenivät nostamaan omia puheenaiheitaan etenkin maahanmuuttoon ja Hillary Clintoniin liittyen perinteiseen mediajulkisuuteen. Ne ovat keino säilyttää kontrolli aikana, jolloin sensuuri ei ole enää mahdollista. (Benkler ym. (Marantz 2019.) Liberaalien demokratioiden vapaan mielipiteenmuodostuksen järjestelmän ytimessä on ollut luottamus siihen, että väärät tiedot ja valheet voidaan paljastaa ja niiden levittäjät voidaan saattaa vastuuseen. Häiritsijät voivat käyttää hyväkseen ihmisten luottamusta vanhaan järjestelmään, koska ymmärrys siitä, mikä on teknologisesti mahdollista, laahaa perässä (Nothhaft ym. Valeuutisten, huhujen ja salaliittoteorioiden levittäminen on helppoa ja halpaa digitaalisessa viestintäympäristössä. Lisäksi disinformaation näkyväksi tekeminen ja alas ampuminen saattaa jopa palvella sen lähettäjän etua herättämällä epäluuloa kaikkea tietoa kohtaan. Pyrkimyksenä on levittää kyynisyyttä niin laajalle, että ihmiset alkavat nähdä juonittelua kaikkialla ympärilHannah Arendt on kiteyttänyt, että tällaisten arvosteluja toimintakykynsä menettäneiden ihmisten kustannuksella vallanpitäjät voivat tehdä mitä lystäävät (Arendt 1978). Toistaiseksi voimasuhteet ovat kääntyneet vanhan mediajärjestelmän pelisäännöistä vähät välittävien hämmentäjien ja häiriköiden eduksi. (Nothhaft ym. Esimerkiksi Yhdysvaltain uudehko oikeiston mediaekosysteemi oli vuoden 2016 presidentinvaalien alla sisäisesti koherentti, melko eristäytynyt osa uutisverkostoa, oma tietoyhteisönsä, jonka lukijat jakoivat muilta uutisilta suojatun maailmankuvan. Ihmisellä kestää aikansa tottua uuteen hydridin mediajärjestelmän aikakauteen (Chadwick 2013), missä perinteiset mediat (radio, televisio, sanomalehdet) ja niiden verkkojulkaisut sekä sosiaalisen median alustat ja muut sisällöntuottajat vaikuttavat rinnakkain ja limittäin. Nopeasti, vain reilussa vuosikymmenessä, tapahtunutta mediaympäristön murrosta ei ole vielä laajasti sisäistetty. Hämmentäminen poliittisena strategiana on tuttu jo tupakkateollisuuden vuosikymmeniä kestäneestä kampanjasta regulaation torjumiseksi ja vastuukysymysten välttämiseksi
Sen seurauksena huomiota haluavat ihmiset päätyvät ilmaisemaan yhä radikaalimpia näkökantoja – ja jo valmiiksi kärjekkäät keskustelijat nousevat entistä näkyvämpään asemaan. Maltillisella, eri näkökulmia punnitsevalla mielipiteellä saavuttaa todennäköisesti paljon vähemmän huomiota kuin tarkoituksellisen kärkkäällä kärjistyksellä. Tutkimuksissa on havaittu, että viha (esim. Jos esimerkiksi ihmisten nähdään sisällöistä, on todennäköistä, että algoritmit nostavat tällaisia tunnetiloja ruokkivia sisältöjä näyttävästi esiin. Esimerkiksi Youtuben algoritmi on luotu niin, että se imee käyttäjänsä kaninkoloon, jossa käyttäjä kohtaa koko ajan äärimmäisempää sisältöä. Yksinkertaisuuden, tunteikkuuden, synkkyyden ja moraalisen vetoavuuden ovat ymmärtäneet myös ilmastoaktivisti Greta Thunberg ja hänen tukijoukkonsa. Se ei ole strategiana uusi, mutta sitä houkuttelevampi mitä pahempi informaatioähky on. Näiden tunteiden herättäminen on alustan etu, ja näitä tunnetiloja taitavasti hyödyntävät toimijat ovat vahvoilla. Miesjohtajille sen sijaan on varattu erityinen alatyylisen puheen rekisteri. 2014) ja närkästys (esim. Hämmentämisen tavoitteena ei välttämättä olekaan yksittäisen asiantilan muuttaminen, vaan toimijalle otollisten olosuhteiden ylläpitäminen ja päätöksenteon lamauttaminen, kuten viime vuosina on nähty ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa. 1/20 12 makkaasti, haastoivat käsityksiä tupakoinnin ja syövän yhteydestä sekä tupakoinnin addiktiivisuudesta, tehtailivat omia tutkimuksiaan, lanseerasivat “turvallisempina” markkinoituja tuotteita ja pyrkivät siirtämään vastuuta yksilöille. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump jutusteli ennen virkaanastumista toimittaja Billy Bushin kanssa julkisuuteen vuodetulla nauhalla, jossa kertoi pystyvänsä asemansa vuoksi kourimaan nai. Kehityskulun taustalla on monia tekijöitä taloudellisesta epävarmuudesta kulttuurisiin erimielisyyksiin, mutta teknologian merkitystä ei ole syytä vähätellä. Demokraattisen keskustelukulttuurin murros: yksinkertaisempaa ja julmempaa Keskustelukulttuurin kärjistyminen on herättänyt paljon huolta läpi länsimaiden. Ilmiselviä voittajia taas ovat olleet trollit, häiriköt ja hämmentäjät, jotka pystyvät hyödyntämään kaikkia toimiviksi todettuja somenarratiivien ja algoritmisen eskalaation keinoja saadakseen maksimaalisen näkyvyyden. Toistaiseksi häviäjiä ovat olleet juuri maltilliset äänet, perinteiset asiantuntijat ja instituutiot, jotka eivät joko kykene, pysty tai halua mukautua addiktion kaltaista käyttäytymismallia ruokkivien alustojen toimintalogiikkaan. Monien palveluiden ensisijaiseksi tavoitteeksi nostaman käyttäjien sitouttamisen ei ole tarkoitus palvella mitään muuta tarkoitusta kuin omaa lujittumistaan, koska jokainen alustalla vietetty lisäsekunti tarkoittaa lisää (mainos)rahaa palvelun pyörittäjälle. Se on kuitenkin johtanut luonnottomaan tilanteeseen eli helppojen, kielteisten tunteiden vahvistumiseen ja vahvistamiseen (Lanier 2018, 28). (Tufekci 2018.) Paradoksi tässä on, että kun maailmasta tulee yhä kompleksisempi, informaatioympäristö edellyttää yhä yksinkertaistetumpaa viestintää. Tällaista strategiaa on kutsuttu “epätietoisuuden tuottamiseksi” (esim. Michaels 2008). Taloudellista tulostaan maksimoivan someyrityksen näkökulmasta sisältöjen laadulla tai totuusarvolla ei ole mitään väliä, kunhan sisältö saavuttaa ihmisten huomion ja pitää heidät läsnä alustalla, jossa käyttäjät joko tuottavat dataa tai ovat mainostajien tavoitettavissa. Yksilön näkökulmasta algoritmisen näkyvyyden kannuste on perverssi. Sosiaalisessa mediassa käydään jatkuvaa kamppailua siitä, kenen tarinat saavat eniten huomiota ja kuka kontrolloi narratiivia (Singer & Brooking 2018, 160). Kehitys on ollut vallalla jo pitkään, aina sanomalehtien dominoivan julkisuuden murtumisesta saakka: ”The more accessible the technology, the simpler a winning voice becomes” (Singer & Brooking 2018, 159). Tilanteesta tulee demokratian ihanteiden kannalta ongelmallinen etenkin, jos hillitymmät, punnitsevat keskustelijat jättäytyvät sivuun. Knuutila 2019) ovat tunteista viraaleimpia. Jos tunteet sitouttavat, on luonnollista, että algoritmien avulla suodatettu sisältö pyrkii tunnereaktioiden herättämiseen. Fan ym
(Emt.) Sama pelikirja on ollut käytössä muuallakin maailmassa. Useat näkyvät poliitikot eduskunnan puhemiehestä lähtien tuomitsivat videon selkeäsanaisesti. (Manninen 2019.) Videoväärennös oli kömpelösti tehty, mutta se sai silti tuhansia jakoja Facebookissa ja Twitterissä, aiheutti hämmennystä ja lietsoi vihaa Ohisaloa kohtaan. Suomessa blogosfäärin kautta valtapolitiikkaan noussut Jussi Halla-aho on tullut tunnetuksi alatyylisistä ilmaisuistaan. Hän on muun muassa kysynyt poliittiselta vastustajaltaan Twitterissä retorisesti: ”Syötkö hatullisen paskaa suorassa lähetyksessä, jos [massapalautuslento] tulee?” Kyse ei olekaan ainoastaan sosiaalisessa mediassa viraalista sisällöstä. Huumori voikin parhaimmillaan olla kumouksellinen voima, mutta valtaapitävien miesten käsissä se on vain yksi tapa lyödä alaspäin yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevia. Trollit vahvistavat valtavirran rumempia puolia uudistamalla olemassa olevia käytösja toimintatapoja. Poliitikot pyrkivät osoittamaan törkyjutuillaan, kuinka järjestelmänvastaisia he ovat. (Pomerantsev 2019.) Tosielämän alatyylisen puheen ja internet-kulttuurin väliltä voi myös etsiä yhteyksiä. Sosiaalisen median alustat sen sijaan kannustavat alatyyliin, törkeyksiin ja paskapuheeseen niin kauan kuin ne hyötyvät siitä taloudellisesti. 1/20 13 sia, esimerkiksi ”tarttumaan heitä pillusta”. Toimittaja Ezra Klein (2020) on tuonut hyvin esiin, kuinka etenkin perinteinen media on ongelmissa väitteiden kanssa, jotka ovat äärimmäisiä tai riittävän järkyttäviä ja törkeitä ylittämään uutiskynnyksen: ”The old line on local reporting was ’If it bleeds, it leads.’ For political reporting, the principle is ’If it outrages, it leads.’” Kleinin mukaan Donald Trump on kyennyt ”hakkeroimaan” median määritelmän uutisellisesta, ja näin hän on päässyt hallitsemaan puheenaiheita ja keskustelua. Myös Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte on kunnostautunut seksististen kommenttien saralla aina naispormestarin alushousuista kiinnipitämisestä raiskausvitseihin. Sen sijaan perussuo. 2018). Syksyllä 2019 sosiaalisessa mediassa lähti leviämään videoväärennös vihreiden sisäministeristä Maria Ohisalosta. Tekaistulla videolla perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho esittää Ohisalolle kysymyksen: “Meneekö ulkomaalaisten turvallisuus suomalaisten turvallisuuden edelle?” Tähän Ohisalo vastaa: “Arvoisa puhemies! Kyllä, siitä tämä hallitus tulee pitämään kiinni.” Todellisuudessa videolle oli leikattu osa Ohisalon vastauksesta vasemmistoliiton Veronika Honkasalolle, joka kysyi ministeriltä, miten hallitus varmistaa, ettei Suomi enää loukkaa kansainvälisen oikeuden palautuskieltoa lähettämällä ihmisiä kuolemaan. Tavalliset ihmiset eivät yksinkertaisesti puhu “kirjojen ja television vaniljaisella yhtenäistetyllä kielellä” (emt.), jolloin internet antaa tilaa yhä moninaisemmille ilmaisutavoille. Siinä missä valehtelija tieten tahtoen esittää väärää tietoa, paskanpuhujaa ei kiinnosta pätkääkään, kuvaavatko hänen sanomansa seikat todellisuutta oikein tai väärin. Kärjekästä tai alatyylistä puhetta eri julkisilla areenoilla voi tulkita myös paskapuheena (Frankfurt 2005), joka on strateginen tapa hallita keskustelua hyökkäämällä, vilpillä ja hölynpölyllä (Vihma ym. Whitney Phillips (2016) painottaa, että tosielämä ja trollikulttuuri elävät symbioottisessa yhteydessä. Suuntaviivoja tulevaisuuteen: pysyykö demokratia teknologisen kehityksen kärryillä. Vakiintuneiden moraalisten tai kielellisten normien uhmaamisen on määrä alleviivata heidän anti-elitististä politiikkaansa. Gretchen McCulloch (2019) painottaa, että käynnissä on muutostila, jossa jotkut ihmiset ovat kasvaneet internetissä, kun taas toiset yrittävät ymmärtää, että internetissä ylipäätään voi olla omaa kulttuuria tai kulttuureja. Brasilian presidentti Jair Bolsonaro on tunnettu seksistisestä, homofobisesta ja rasistisesta puheesta. Video oli koostettu eduskunnan kyselytunnin taltioinnista. Perinteiset joukkoviestimet ovat alttiita vahvistamaan paskapuhetta, mutta arvopohjaansa nojaten ne pyrkivät luomaan tilan, jossa faktoilla, argumenteilla ja yhteiskunnallisella dialogilla on väliä. Tietyt poliittiset liikkeet kuten Yhdysvaltain alt-right/alt-light ovat kuitenkin kehittyneet tuon puhetilan mestarimanipulaattoreiksi (Marantz 2019)
Yhtä lailla Ranskan presidentti Macronin aloitteet laajentaa tuomioistuinten oikeuksia poistaa ja blokata valeuutisia ja disinformaatiota vaalien alla ovat herättäneet syytöksiä digiajan sensuurista ja informaatiokontrollista. Markkinointitutkijat hyödyntävät biometrisiä mittauksia suunnitellessaan yhä paremmin ihmisten tunnetiloihin vastaavia narratiiveja. Internetin alustat ovat globaaleja toimijoita rajattomassa kyberavaruudessa, valtiot ja sopimukset puolestaan maantieteeseen sidottuja. Alustalla voi olla samassa viestissä liikkuvaa kuvaa, tekstiä, pelejä ja muuta sisältöä, joihin kaikkiin kohdistuu – tai tulisi kohdistua – erilainen sääntely. Kommentti muistutti perussuomalaisten entisen puoluesihteerin, kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalon jo hokemaksi muodostunutta lausuntoa: ”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu, näin nämä asiat koetaan” (Lehto 2015). Videoväärennysteknologian ohella kehitysloikkia on odotettavissa myös viestien kohdentamisen ja segmentoinnin osalta. (European Commission 2019, 15.) Poliittisen vaikuttamisen ja kampanjoinnin siirtyessä entistä enemmän sosiaaliseen mediaan (Bradshaw & Howard 2019), eettiset kysymykset soveliaan vaikuttamisen rajoista tulevat yhä akuuteimmiksi. Disja misinformaatioon liittyvät uhat eivät ole relevantteja vain ulkoista uhkaa torjuttaessa, vaan verkossa lähes tulkoon kuka tahansa voi hämmentää peliä. Digitaaliset teknologiat mahdollistavat jo nyt erittäin realististen videoja audiotallenteiden väärentämisen, ja teknologian ennakoidaan kehittyvän helpommin käytettäväksi ja tulevan yhä useampien saataville (Chesney & Citron 2019). Varsinkin sähköisen viestinnän puolella monimuotoisuus ja moniarvoisuus on nähty tavoitteiksi, joiden perusteella on ollut oikeutettua rajoittaa viestimien omistajien oikeutta päättää sisällöistä. Suomalaisen sananvapauden sääntelyn ytimessä on ollut niin sanottu duaalimalli, jossa printtimedian ja sähköisen viestinnän sääntely ovat merkittävästi eronneet toisistaan. 1/20 14 malaisten europarlamentaarikko, puolueen edellinen presidenttiehdokas Laura Huhtasaari (2019) puolusti feikkivideota Twitterissä. Riskit esimerkiksi vaalien häirinnän osalta ovat suuret, koska faktojen tulkinnan sijaan sosiaalisessa mediassa käydään muutenkin yhä enemmän kiistelyä siitä, mikä ylipäätään on fakta. Internetissä toimiva yritys ei kuitenkaan toimi dualistisen mallin toimialoilla tai vastaa sääntelyssä käytettyjä käsitteitä. Sananvapauden näkökulmasta digitaalinen murros voikin olla samanlainen taitekohta kuin painokoneiden kehitys, sanomalehdistön synty tai sähköisen viestinnän läpimurto (Neuvonen 2019). Esimerkiksi Saksassa astui vuoden 2018 alusta voimaan Net Enforcement Act, joka velvoittaa sosiaalisen median yhtiöt poistamaan vihapuheen palveluistaan 24 tunnin kuluessa. Lainsäädäntö on saanut kovaa kritiikkiä siitä, että se siirtää vastuun monimutkaisesta oikeudellisesta kysymyksestä viranomaisilta toimijoille itselleen. Hänen mukaansa videolla haluttiin viestiä mielikuvaa, ja jos viesti on väärä, sen voi oikaista. Malesiassa valeuutisten levittäminen kiellettiin lainsäädännöllä, jossa maksimirangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Sananvapautta on siis rajoitettu sananvapauden turvaamiseksi. Kyseinen tapaus on vain yksittäinen esimerkki monien tapausten joukosta, mutta se osoittaa, että soveliaan ja sopimattoman poliittisen vaikuttamisen rajoja tullaan yhä enemmän koettelemaan myös Suomessa. Kehityksessä on nähty yksityistetyn sensuurin piirteitä. (Farkas & Schou 2019, 88–89.) Länsimaita nopeampia lainsäädännöllisten “innovaatioiden” kehittämisessä ovatkin olleet maat, jotka eivät ole tulleet tunnetuksi vahvan oikeusvaltioperinteen tai sananja lehdistönvapauksien mallimaina. Tällaiset teknologiat mahdollistavat koko ajan laajamittaisemman hienovaraisemman ihmisten emotionaalisten heikkouksien hyödyntämisen esimerkiksi poliittisessa mainonnassa. Globaalien tai alueellisten normistojen puuttuessa vastuuta oikeustapauksissa ja lainsäädännössä onkin siirretty teknologiayhtiöille (Neuvonen 2019). Helppoja ratkaisuja tai nopeita korjaustoimia ei ole tarjolla. Aasian maista myös Thaimaa, Indonesia ja Filippiinit ovat ottaneet käyttöön kovia lainsää. Facebookin tekoälyn kehittäjät ovat jo testanneet botteja, jotka pystyvät tunnistamaan ja vastaamaan ihmisten tunnetiloihin
Markkinoille voi syntyä uusia toimijoita, jotka painottavat toiminnassaan eettisyyttä sekä sisältöjen että datan käytön suhteen (Bradshaw, 2019). Lisäksi yhtälöön kuuluu kulttuurinen sopeutuminen sekä ihminen ja ihmisyys. Ylipäätään ala voi alkaa harjoittaa itsesääntelyä välttääkseen lainsäädännön väliintulon (Business Finland 2020, 30). Ilmoitusten ja varoitusmerkkien tehokkuutta selvittäneet tutkijat ovat olleet kriittisiä muutosta kohtaan. Keniassa lainsäädäntö mahdollistaa sakot 50 000 dollariin asti ja maksimissaan kahden vuoden vankeustuomion. On myös hyvin mahdollista, että isot teknologiayhtiöt vastaavat kohtaamaansa luottamuspulaan tekemällä toiminnastaan eettisempää ja läpinäkyvämpää. Etenkin autoritaarisissa maissa tietokonevälitteisestä propagandasta on tullut strateginen työkalu informaation rajoittamiseen valvonnan, sensuurin ja väkivallan uhan avulla. Toisekseen jutun julkaisijan nostaminen selkeämmin esiin näyttäytyy tehottomana, ellei jopa haitallisena keinona torjua väärää informaatiota sosiaalisessa mediassa (Dias ym. Samalla sisäpoliittinen polarisaatio ja maailmanpolitiikan jako lännen ja idän välillä jatkanee kärjistymistä (Business Finland 2020, 16). (Farkas & Schou 2019, 89–90.) Saksan juridinen päänavaus onkin monissa autoritäärisissä maissa nähty merkiksi siitä, että median tilaa ja sananvapautta voidaan rajoittaa vihapuheen rajoittamisen nimissä. Valeuutisten leviämisen kitkemiseen on myös esitetty joukko teknologisia ratkaisuehdotuksia. On. Sosiaalisen median aikaansaama julkisuuden disruptio on ollut totaalinen. Teknologisiin ratkaisuihin liittyy paljon samankaltaisia ongelmia kuin edellä käsiteltyihin sääntelyehdotuksiin. Teknologian avulla on vaikea ratkaista ongelmia, jotka eivät ole pelkästään teknologisia vaan myös sosiaalisia, moraalisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia. Lisäksi tietyissä ryhmissä – kuten Trumpin kannattajien ja alle 26-vuotiaiden joukossa – merkintä saattoi lisätä jutun luotettavuusarvoa. 1/20 15 dännöllisiä keinoja valeuutisten kitkemiseksi. Ensinnäkään valeuutisiksi merkitsemisellä ei näytä olevan juuri merkitystä sen kannalta, mitä käyttäjät pitävät oikeana tietona (Pennycook ym. Ainakin Facebook ja Twitter ovat ilmoittaneet kehittävänsä uusia tekoälyn ja koneoppimisen muotoja trolliarmeijoiden, disja misinformaation kampanjoiden ja valeuutisten tunnistamiseen, paljastamiseen ja torjuntaan. Vielä muotoutumassa oleva pelikenttä on toistaiseksi suosiollinen viestinsä kärjistäville ja tarkkaan kohdentaville poliittisille häiriköille, jotka osaavat ja ovat valmiita käyttämään säälimättömästi hyväkseen alustojen logiikkaa. Se on ollut myös monin tavoin yllättävä, ja tuskin seuraava vuosikymmenkään tarjoaa pelkästään ajassamme jo näkyvien kehityskulkujen lineaarista jatkumoa. 2019). Keinojen lista on loputon: botit, kyborgit, varastetut tilit, hallitukselle myönteinen propaganda, poliittisen opposition vastainen propaganda, polarisoivat viestit (“kiilastrategia”), disinformaatio ja mediamanipulaatio, salähettäminen) ja niin edelleen. Facebook on pyrkinyt taltuttamaan valeuutisten leviämistä myös ongelmallista sisältöä koskevien ilmoitusten ja eri maissa toimivan, puolueettomuuteen nojaavan faktantarkistusyhteistyön avulla. Afrikassa ainakin Kenia, Uganda ja Tansania ovat joko esittäneet tai toimeenpanneet lainsäädäntöä kitkeäkseen valeuutisten leviämistä. Ne ovat myös raportoineet poistaneensa miljoonia, jopa miljardeja, valetilejä palveluistaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että jännite valtiollisen sääntelyn, datajättien oman regulaation ja teknisten ratkaisujen välillä tulee kasvamaan lähivuosina. Myös Brasiliassa on ehdotettu lainsäändäntöpakettia, jolla kriminalisoitaisiin valeuutisten tuottaminen ja levittäminen. Nopea teknologinen kehitys on jättänyt demokraattiset instituutiot jälkeensä. (Bradshaw & Howard 2019.) Vaikuttamiskeinojen valtaasymmetria vastuullisten ja vastuullisuudesta vähät välittävien toimijoiden väliltä tuskin poistuu niin kauan, kun sosiaalinen media toimii nykyisten kannusterakenteiden ja bisneslogiikan mukaisesti. Sosiaalisen median yhteiskunnallinen rooli tai asema voi muuttua hyvin nopeastikin. Kun faktantarkistajat ehtivät käydä vain murto-osan sisällöstä läpi, merkitsemättömät valeuutiset saattavat käänteisesti saada validoidun tiedon auran. 2020)
Muuallakin yhteiskunnat joutuvat pohtimaan, minkälainen kehitys on toivottavaa ja ennen kaikkea kestävää. Stanford University Press. Coppins, McKay (2020). Ebury Press. Hänen mukaansa nykyisiin liiketoimintamalleihin vaikuttaminen on poliittinen kysymys, joka edellyttää poliittisia ratkaisuja. Bradshaw, Samatha & Philip N. The Atlantic, March 2020. Uudet ajattelun raamit ja käsitteet ovat tärkeitä, jotta muutoksen suuruus ymmärretään. (2020). European Commission (2019). The Hybrid Media System: Politics and Power. comprop.oii.ox.ac.uk. Routledge. 858-861. Arendt, Hannah (1978). the digital dimension. Foreign Affairs 1/2019. European Political Strategy Centre Publications. Esimerkiksi internet-pioneeri, tietokirjailija Jaron Lanier arvioi, etteivät ihmiset yksilöinä pysty taistelemaan sosiaalisen median kieroutuneita kannustimia vastaan muutoin kuin lakkauttamalla kaikki sometilit välittömästi (Lanier 2018). Fan R, Zhao J, Chen Y, Xu K (2014). Tulevaisuuden sosioteknisiä vastakkainasetteluja: Radikaalit teknologiat ja dialektinen tulevaisuudentutkimus. The Costs of Connection: How Data Is Colonizing Human Life and Appropriating It for Capitalism. Sitran selvityksiä 162. Hannah Arendt: From an Interview. Working Paper 2019.3. Vertauskohtaa voi hakea muiden alustatalouden bisnesmallien (Airbnb, Uber), tietoja viestintäympäristön mullistaneiden teknologioiden saralta. How the Internet is Killing Democracy (and How We Save It). The People vs. Dias, Nicholas; Pennycook, Gordon & Rand, David G. Laajat, koko talousjärjestelmän tasolla liikkuvat ongelmanmäärittelyt johtavat kuitenkin etsimään ratkaisuja lähinnä makrotasolta. Chesney, Robert & Citron, Danielle (2019). Business Finland & Capful Oy. Post-Truth, Fake News and Democracy: Mapping the Politics of Falsehood. Tech. Howard (2019). Keskeistä on somealustojen ja datajättien rooli. 365, Issue 6456, pp. https://www.theatlantic.com/ magazine/archive/2020/03/the-2020-disinformation-war/605530/ [katsottu 14.12.2020] Couldry, Nick & Mejias U.A. Foreign Affairs (2019). Dufva, Mikko (2020). Wikipedia co-founder Jimmy Wales launches Twitter and Facebook rival. https:// www.nybooks.com/articles/1978/10/26/hannah-arendt-from-an-interview [katsottu 14.12.2020] Aral, Sinan & Eckles, Dean (2019). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2018. Moni teoreetikko on tämän vaihtoehdon suhteen pessimistinen. 1/20 16 aiheellista pohtia, onko realistista olettaa, että ihmiset voisivat ajan myötä oppia käyttämään nykyisin pelisäännöin toimivaa sosiaalista mediaa paremmin. https://doi.org/10.1371/ journal.pone.0110184 Farkas, Johan & Schou, Jannick (2019). The Global Disinformation Order: 2019 Global Inventory of Organised Social Media Manipulation. Business Finlandin skenaariot: Vaihtoehtoiset tulevaisuudet vuoteen 2030. Bradshaw, Tim (2019). Emphasizing publishers does not effectively reduce susceptibility to misinformation on social media. Oxford, UK: Project on Computational Propaganda. Se, minkälaisen raamin tai käsitteiden kautta ongelmia tulkitaan, vaikuttaa myös siihen, minkälaisia ratkaisuja tullaan esittämään. Foreign Affairs Asks the Experts. Poliittisessa vaikuttamisessa, mediaympäristössä ja keskustelukulttuurissa havaittavien muutosten taustalla on tunnistettavissa merkittäviä valtasiirtymiä, joita tutkijat ovat tulkinneet talousjärjestelmän perustavanlaatuisena muuntumisena esimerkiksi valvontakapitalismiksi (Zuboff 2019) ja datakolonialismiksi (Couldry 2019). Megatrendit 2020. Routledge. The Billion-Dollar Disinformation Campaign to Reelect the President. Issue 2/2019.. Protecting elections from social media manipulation. (toim.) Countering Online Propaganda and Extremism: The Dark Side of Digital Diplomacy. January 2020, Volume 1, Issue 1. Does Technology Favor Tyranny. Financial Times 13.11.2019. Vain yhdenlaiset ratkaisuehdotukset tuskin toimivat, vaan tarvitaan samanaikaisesti sekä mikro-, mesoettä makrotason ratkaisuja. Teoksessa Bjola, Cornelius, Pamment, J. Lähteet Ahlqvist, Toni (2018). Chadwick, Andrew (2013). (2019). Anger Is More PLoS ONE 9(10): e110184. Deepfakes and the New Disinformation War: The Coming Age of Post-Truth Geopolitics. Science 30 Aug 2019: Vol. The Harvard Kennedy School Misinformation Review. Medialukutaito ja teknologiakasvatus ovat usein esitettyjä vastalääkkeitä digitaalisen murroksen ongelmiin, mutta voidaanko olettaa, että ihmiset pystyisivät yksilöinä vastustamaan entistä hienovaraisempia teknologisia manipuolointikeinoja ja ohjaamaan omalta osaltaan maailmaa parempaan suuntaan. Bartlett, Jamie (2018). The New York Review of Books, 1978. Oxford University Press. 23 pp. Ilman merkittävää muutosta niiden toimintalogiikassa ja valta-asemassa on vaikea nähdä nykytilanteen merkittävästi muuttuvan parempaan suuntaan ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. https://www.ft.com/content/9956ff9c-0622-11ea-a984-fbbacad9e7dd [katsottu 14.12.2020] Business Finland (2020). 10 Trends Shaping Democracy in a Volatile World
Social Science Research Coun MediaWell. HMH Books. Ilta-Sanomat 23.11.2019. MIT Press. YouTube, the Great Radicalizer. Pomerantsev, Peter (2019). Michaels, David (2008). Närkästyksen kone: Miksi uusoikeiston ääni kuuluu verkossa muita vahvemmin. The Internet Research Agency LLC (2018). Princeton University Press. Metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen. Freedom in the World 2019. The Millenium Project. González-Bailón, Sandra (2019). Wilenius, Markku (2015). Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia ; Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitos 2014. Viking. Teoksessa Mickelsson, Rauli (toim.) Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa. ”United States of America v. (2019). The Economist (2020). Understanding How Language is Changing Us. Teos. Saatavana: https://www.justice.gov/file/1035477/ download Vehkoo, Johanna (2019). Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. – Viestinnälliset oikeudet yksilön oikeuksien turvaajina. https:// sottu 14.12.2020] Marantz, Andrew (2019). What Facebook Knows. Kosmos. State of the Future 19.1. Because Internet. Freedom House. (toim.) Countering Online Propaganda and Extremism: The Dark Side of Digital Diplomacy. McCulloch, Gretchen (2019). Global Democracy in Retreat. Reuters Institute for the Study of Journalism. Twiitti 24.11.2019: https://twitter. Mapping the Relationship Between Online Trolling Culture and Mainstream Culture. Johdanto. On Bullshit. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Democracy in Retreat. Väärennetty video Ohisalon ja Halla-ahon keskustelusta leviää vauhdilla – moni mennyt jo lankaan. Lakimies 7–8/2019. Salminen, Ari (2011). Princeton University Press, Simonite, Tom (2012). Pennycook, Gordon; Bear, Adam; Collins, Evan & Rand, David G. Politiikasta-verkkojulkaisu 7.5.2019. 1/20 17 Frankfurt, Harry G. https://www.eiu.com/n/ global-democracy-in-retreat/ [katsottu 14.2.2020] Tufekci, Zeynep (2018). Mikä kirjallisuuskatsaus. Tulevaisuuskirja. Harvard University Press. June 13, 2012. https://politiikasluu-verkossa-muita-vahvemmin/ [katsottu 14.12.2020] Kylliäinen, Petri & Mickelsson, Rauli (2014). MIT Technology Review. Understanding our political nature: How to put knowledge and reason at the heart of political decision-making. The Age of Surveillance Capitalism. Lanier, Jaron (2018). Newman, Nic, Fletcher, R., Kalogeropoulos, A. This is Why We Can’t Have Nice Things. Nothaft, Howard, Pamment, J., Agardh-Twetman, H., democracies: a model of systemic vulnerabilities. Teoksessa Bjola, Cornelius, Pamment, J. Simon & Schuster. Management Science, Forthcoming. Valheenpaljastajan käsikirja. & The Millenium Project Team (2017). USA vs. Democracy: Why Our Freedom Is in Danger. PublicAffairs, 2019.. Reuters Institute for the Study of Journalism. Neuvonen, Riku (2019): Sananvapautta uusin silmin. Lehto, Mika (2015). MIT Press. (2005). Internet Research Agency LLC”. Knuutila, Aleksi (2019). Reuters Digital News Report 2019. Identity Crisis: The 2016 Presidential Campaign and the Battle for the Meaning of America. Newman, Nic (2020). Kustantamo S&S, Helsinki. Freedom House (2019). Huhtasaari, Laura (2019). Zuboff, Shoshana (2019). US Department of Justice. Doubt is Their Product: How Industry’s Assault on Science Threatens Your Health. This is not propaganda: Adventures in the War Against Reality. Harvill Secker. com/laurahuhtasaari/status/1198613225287368704?lang=en [katsottu 14.2.2020] Karpf, David (2019). Vaasan yliopisto, opetusjulkaisuja 42. Why We’re Polarized. Faber & Faber. & Kleis Nielsen, R. Antisocial. Mair D., Smillie L., La Placa G., Schwendinger F., Raykovska M., Pasztor Z., van Bavel R. Klein, Ezra (2020). (2019). 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt. Totuuden jälkeen. Online Extremists, Techno-utopians, and the Hijacking of the American Conversation. Journalism, Media, and Technology Trends and Predictions 2020. Otava. Vihma, Antto; Hartikainen, Jarno.; Ikäheimo, Hannu-Pekka & Seuri, Olli (2018). Books. Singer, P.W. The Economist Intelligence Unit. Pub2019, ISBN 978-92-76-08621-5, doi:10.2760/374191, JRC117161 Manninen, Laura (2019). Ilta-Sanomat 2.8.2015. Decoding the Social World: Data Science and the Unintended Consequences of Communication. On Digital Disinformation and Democratic Myths. (2018). Glenn, J.C., Florescu, E. Mounk, Yascha (2018). (2019). Phillips, Whitney (2016). The New York Times 10.3.2018. People vs. & Brooking E.T. Mueller Indictment. Oxford University Press. LikeWar: The Weaponization of Social Media. The implied truth effect: Attaching warnings to a subset of fake news headlines increases perceived accuracy of headlines without warnings. Sides, John; Tesler Michael & Lynn Vavreck (2018). ”Perussuomalaisten puoluesihteeri Jyväskylän väkivaltaisuuksista: ’Meillä ei ole sinne puolueena minkäänlaisia yhteyksiä’”. Routledge
Luottamus julkiseen totuuteen Suomessa demokratia on liberaalia demokratiaa, jossa on laajat kansalaisoikeudet, mukaan lukien ilmaisunvapaus (sananvapaus). Jos vaihdamme faktat valheeseen ja. Sundstein, 2001; Weinberger, 2011). Pluralismi pakottaa meidät kysymään kuka on oikeassa ja millä argumenteilla taistelemme totuuden puolesta. Pluralismia ei voi selittää sillä, että monet ovat väärässä, vaan sillä, että monet ovat erimielisiä hyvillä perusteilla. Kuten kriittinen relativismi painottaa, kaikkiin näkökulmiin tulee suhtautua kriittisesti pohtien niiden takana olevia oletuksia ja intressejä. Keskustelu ei johda mihinkään, ellei ihmisillä on käytettävissään luotettavaa tietoa. Kun tähän yhdistyy taipumus vahvistaa omia ennakkoluuloja, niin ei ole ihme, että saman mielisten kuplat ovat voimistuneet (ks. Asiasanat: demokratia, dialogi, pluralismi, realismi, relativismi, totuuden jälkeinen aika On sanottu, että elämme totuuden jälkeistä aikaa, jossa mielipiteet painavat enemmän kuin tutkittu tieto. On totta, että sosiaalinen media tekee helpoksi levittää erilaisia huhuja, valheita tai äärimielipiteitä. Näin ajatellaan esimerkiksi näkökulmarelativismissa, joka korostaa totuuden ja tiedon riippuvuutta näkökulmista. Paitsi että väite on historiallisesti virheellinen, se osoittaa puutteellista ymmärrystä pluralismista. Päätöksenteon pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Tällä en tarkoita sitä tosiasiaa, että meillä on erilaisia käsityksiä yhteisistä mukaan voimme olla hyvillä perusteilla erimielisiä tiedosta ja totuudesta. Toleranssi ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki näkökulmat pitäisi hyväksyä. Näyttää vastakkain realistit ja relativistit. 1/20 18 Antti Hautamäki Demokratia, relativismi ja totuuden jälkeinen aika Totuuden jälkeisenä aikana kuunnellaan enemmän mielipidejohtajia kuin asiantuntijoita. Yhdysvaltalainen sosiologi Robert Reich (2018) väittää kirjassaan The Common Good, että yhteiskunta ja demokratia tarvitsevat luottamusta julkiseen totuuteen. Relativismi osoittaa, että pluralismiin sisältyy demokratian kannalta merkittäviä haasteita. Syvemmältä katsoen ilmiön takana on pluralismi. Usein tästä tilanteesta syytetään sosiaalista mediaa (Facebook, Twitter jne.), mutta myös relativismia. Demokratiaan liitetään usein vaatimus käydä avointa, tasavertaista ja julkista keskustelusta päätöksenteon kohteena olevista asioista (deliberatiivinen demokratia). Relativismia on pidetty yhtenä syypäänä totuuden jälkeiseen Artikkeli aikaan, mutta tosiasiassa relativismi auttaa meitä ymmärtämään mistä totuuden jälkeisessä ajassa on kysymys. Tällöin olemme tekemisissä relativismin kanssa, kuten esitän kirjassani Näkökulmarelativismi (Hautamäki 2018). Ihmisten oikeuttaa omaan näkökulmaan pitää puolustaa totalitarismia vastaan. Mielipidejohtajiin luotetaan enemmän kuin tieteen tai hallinnon auktoriteetteihin. Hän tarkoittaa julkisella totuudella faktoja siitä, mitä sellaista tapahtuu ympärillämme, joka voi vaikuttaa hyvinvointiimme, ja selkeää loogista analyysiä näiden faktojen merkityksestä ja käytännöllisistä seurauksista (Reich 2018, 156). Kun tästä lähdetään liikkeelle, niin pluralismi nähdään demokratian olennaiseksi osaksi. Demokratian kannalta pluralistisen yhteiskunnan suuri haaste on löytää sekä uusia yllättäviä että yhteisiä näkökulmia. Antirelativistit näkevät relativismia korostavan postmodernismin olevan jopa osasyyllinen totuuden jälkeiseen aikaan. Parhaiten tämä tapahtuu avoimessa ja tasavertaisessa dialogissa. Myös keskusteleva demokratia edellyttää tietoon perustuvaa rationaalista näkemysten vaihtoa
Muuttuva asiantuntijuus Asiantuntemuksen statuksen muuttuminen on eräs aikamme merkittävä ilmiö. Verkoissa on mukana kaikenlaisia ihmisiä erilaisin taustoin ja motiivein. Linkittymisen eli informaatioon liittyvien uusien linkkien kautta tiedon piiri kasvaa aaltomaisesti, osin jopa eksponentiaalisesti (hyperlinkit). Asiantuntijoita syytetään puolueellisuudesta ja vakavista virhearvioinneista, tunnettuna esimerkkinä pankkikriisiin ajautuminen 2008. LinkedIn asiantuntijaverkosto. Sosiaalinen media on täynnä tyhjänpäiväistä jutustelua ja siellä on mukana rikollisia ja ääriryhmiä, jotka harjoittavat vihapuhetta ja levittävät valeinformaatiota. On helppo kritisoida verkottuneen asiantuntemuksen ideaa. Valtava informaation määrä (big data) ja ihmisten globaali verkottuminen, ovat avanneet aivan uusia mahdollisuuksia luoda tietoa ja tehdä innovaatioita. (Jakonen 2017.) Keskiajalla asiantuntijuus liittyy keskeisesti kirkkoon ja sen virkoihin. Tekoäly tulee. Asiantuntijat järjestäytyvät ja puolustavat yksinoikeuttaan ammatin harjoittamiseen (asianajajat, tilintarkastajat, kiinteistövälittäjät, sähköasentajat jne.). 1/20 19 logiikan epäloogisuuteen, menetämme jaetun maailman ja kadotamme kykymme ratkaista yhteisiä ongelmia. Weinberger (2011, 59-60) korostaa myös, että internet on kumulatiivinen, koska tietomäärä kasvaa kokoa ajan ja erityisesti koska se linkittyy jatkuvasti. Asiantuntijuudella on pitkä historia aina esihistoriallisesta statusasiantuntijuudesta nykyaikaiseen verkottuneeseen asiantuntemukseen. Asiantuntijat ovat tietysti aina olleet verkottuneita ja kommunikoineet keskenään esimerkiksi ammattikilloissa tai konferensseissa. Asiantuntijoiden käyttämä erikoiskieli ei mene enää perille. On vaarallista normalisoida valehtelu, Reich varoittaa. Luottamusta julkiseen totuuteen vähentää yleinen epäluottamus auktoriteetteihin. Myöhemmin uudella ajalla alkaa kehittyä laaja-alainen, humanistinen yliopistoasiantuntijuus, joka osittain syrjäyttää kirkollisen asiantuntijuuden: valistus ja järki korvaavat uskon. Toinen tapa on etsiä asioihin mahdollisimman monia linkkejä ja sitä kautta tarkistaa faktoja. Yksi tapa on laajentaa verkossa olevien piiriä vain kutsujen perustella. Verkottunut asiantuntemus on rajoja rikkovaa, perusteita ja johtopäätöksiä kyseenalaistavaa, monen suuntaista, avointa ja moniäänistä. Samaan aikaan mestari-kisälli-järjestelmällä luotiin ja ylläpidettiin ammattimaista asiantuntijuutta. Verkottunut uusi asiantuntemus elää verkossa ja ”pilvessä” eli asiantuntijat ovat siellä jossakin ja me emme välttämättä tunne heitä. Nämä haasteet eivät ole kuitenkaan ylitsekäymättömiä. Tutkijat tuottavat uutta tietoa, jota ammattiasiantuntijat soveltavat. Asiantuntijuus hajaantuu erikoisasiantuntijuuteen ja asiantuntijoiden työnjako syvenee. Jakonen 2017). Teolliset vallankumoukset nostavat luonnontieteellisen ja teknologien asiantuntijuuden humanistisen asiantuntijuuden rinnalle ja osin jopa yläpuolelle. Kommunikoimme heidän kanssaan netin ja pilvipalvelujen välityksellä. Tällä hän viittaa erityisesti Donald Trumpin tapaan kieltää faktoja ja esittää vaihtoehtoisia faktoja. Sarja 2016; Korvela & Vuorelma 2017). 1900-luvulla syntyy moderni asiantuntijuus, jossa erottuvat tutkija-asiantuntijat ja asiantuntija-ammatit (ks. Kokemusasiantuntijat saavat verkoissa äänen ja vaikutusvaltaa (ks. Perinteiset asiantuntijat saattoivat vedota takanaan olevaan instituutioon ja sen arvovaltaan. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat yhä monimutkaisempia ja vaikeampia ratkaista. Perinteiset asiantuntijat julkaisivat kirjoja ja artikkeleita, jotka oli moneen kertaan tarkistettu ja seulottu tai heidät oli valittu tiukkojen kriteerien mukaan (esim. Viime vuosisadan lopulla asiantuntijuuden asema alkaa taas muuttua. Merkittävin tekijä, joka on muuttanut asiantuntijuutta parina viimeisenä vuosikymmenenä, on digitalisaatio ja tietoverkot. Asiantuntijuus saa myös hierarkkisia piirteitä (seniorit ja juniorit, ylilääkärit ja lääkärit jne.). Näin toimii mm. Aikaisemmin asiantuntijuutta arvostettiin, mutta nyt on paljon epäluuloisuutta asiantuntijoita kohtaan. Internet yhdistää suuren määrän ihmisiä, jotka ovat hyvin erilaisia. Verkottunut asiantuntemus eroaa monilla tavoille perinteisestä asiantuntemuksesta. lääkärit, opettajat ja tuomarit). Mikään yksittäinen asiantuntija tai asiantuntijuus ei pysty hallitsemaan kokonaisuuksia
• Kunkin diskurssin sisällä jotkut tulkinnat ovat etuoikeutettuja; diskursseilla on omat preferenssinsä. Niiniluoto 2019, Pihlström 2019, Hautamäki 2019). Tätä maailmaa ei ole helppo ymmärtää ja sitä on lähes mahdotonta kontrolloida. Totuuden jälkeistä aikaa luonnehtii vetoaminen tunteisiin ja mielipiteisiin faktojen asemasta. Tieteellistä realismia edustava Niiniluoto puolustaa totuuden vastaavuuseli korrespondenssiteoriaa. Valistuksen ideaali alkoi murentua yhteiskuntatieteissä jo 1900-luvun alussa, erityisesti modernisaation edetessä. • Ei ole olemassa etuoikeutettua positiota; on aina monia tapoja tulkita eikä millekään niistä voida pitää yksikäsitteisesti parhaana. Niiniluoto-Pihlström-debatin keskeinen kysymys on, minkälainen totuuskäsite auttaisi parhaiten puolustamaan totuutta totuudenjälkeisessä nihilismissä. Antropologia, kielitiede, kulttuuritutkimus, historia jne. • Tulkinnat esiintyvät diskurssissa; asiat saavat merkityksensä aina jossakin kontekstissa. • Tulkinnat ovat yhteisöllisiä ja kulttuurisia; tulkinnat esitetään aina jossakin kulttuurisessa ympäristössä, kielessä ja historiassa. Koska totuuden jälkeisessä ajassa on kysymys myös totuuden käsitteestä ja asemasta, ovat tarttuneet akateemikko Ilkka Niiniluoto ja professori Sami Pihlström Tieteessä tapahtuu -lehdessä (ks. toivat esiin, miten erilaisia käsityksiä ihmisillä on arvoista, rationaalisuudesta, sukupuolista, tiedosta, uskonnosta, yhteiskunnasta jne. Joka tapauksessa sosiaalinen media on tehnyt valeinformaation jakamisen tehokkaammaksi ja vaikeammin tunnistettavaksi. Totuuden jälkeisen ajan käyttövoimana on nyky-yhteiskunnalle ominainen pluralismi, kun lähes kaikista asioista on olemassa lukuisia erilaisia tulkintoja ja auktoriteettien asema heikkenee. Niiniluoto ja Pihlström pelkäävät postmodernin mentaalisten vaikutusten levinneen ”turja yhteiskuntatieteisiin. Siksi käsitteestä voidaan pitää kiinni. Maailma on peruuttamattomasti siirtynyt tietoverkkojen ja sosiaalisen median aikakauteen. 1/20 20 auttamaan tiedon valikointia ja validointia. Nämä tutkijat pohtivat, miten erilaiset totuuskäsitteet suhtautuvat ja vaikuttavat totuuden jälkeiseen aikaan. Onko relativismi osasyyllinen totuuden jälkeiseen aikaan. Vaikka postmodernille ei ole vakiintunutta tulkintaa, niin uskoakseni Weinberger on onnistunut tavoittamaan jotain postmodernille tyypillistä seuraavissa luonnehdinnoissa (Weinberger 2011, 89–90). Itse käsite ”totuuden jälkeinen aika” on problemaattinen, koska omaa etua on aina puolustettu valehtelemalla (ks. Tätä tilannetta jotkut käyttävät hyväkseen ja levittävät tietoisia valheita. Pidän tätä oletusta vahvasti liioiteltuna ja yhteiskuntatieteiden vähättelynä. Niiniluoto uskoo, että totuuden jälkeisen ajan ilmiöiden. Korvela ja Vuorelma 2017). Tätä keskustelua tiedosta ja totuudesta. Pihlström puolestaan tuntee syyllisyyttä siitä, että pragmatistinen totuusteoria on sekin saattanut antaa aineksia totuuden jälkeiselle ajalle korostaessaan tiedon hyödyllisyyttä totuuden kriteerinä. • Kaikki tieto ja asiantuntemus on tulkintaa; asioita katsotaan aina jostakin näkökulmasta käsin. Näin siis itse yhteiskuntatiede löysi ”postmodernin” täysin ilman Derridaa, Foucaultia ja Lyotardia. Näissä teeseissä on yhtymäkohtia relativismiin, mutta niistä puuttuu kysymys totuudesta, joka on merkittävä asia näkökulmarelativismille. Niiniluodon mukaan relativismi ja postmodernismi olivat osasyyllisiä totuuden jälkeisen ajan vahvistumiseen, kun taas tieteellinen realismi ja sen omaksuma totuuden korrespondenssiteoria tarjoavat parhaan tavan puolustaa totuutta. Pihlström kysyy ”onko realismista ja totuuden vastaavuuseli korrespondenssiteoriasta luopumisen hintana vajoaminen radikaaliin relativismiin, jossa totuusväitteet palvelevat lopulta valtaa pitävien kuten Trumpin ja O’Brienin, etua?” Mielestäni on syytä kysyä, onko postmodernismilla loppujen lopuksi suurtakaan vaikutusta totuuden jälkeiseen aikaan, varsinkin kuin postmodernismi on epäyhtenäinen suuntaus, jonka parhaat päivät olivat 70ja 80-luvuilla (ks. Korvela & Vuorelma 2019)
Esimerkiksi: 1. Relativistit puolustavat ristiriitojen todellisuutta suhteuttamalla kiistakysymykset erilaisiin kulttuureihin, viitekehyksiin, paradigmoihin tai skeemoihin (Baghramian 2004; Hautamäki 2018). Relativismia koskeva kritiikki kohdistuu kahteen relativismin muotoon (Hautamäki 2018). Sen sijaan pluralismi on relevantti lähestymistapaa. Saadakseen realismin istumaan pragmatismiin Pihlström etsii sille oikeutusta vetoamalla pragmatismiin sisältyvään pluralismiin: ”tällaisen pragmaattisen pluralismin mukaan totuuden luonteesta ja merkityksestä voi olla monta erilaista kontekstisidonnaista totuutta”. Universaalin relativismin mukaan ”kaikki on. Tämä ei tarkoita, että kieltäisimme meistä riippumattoman todellisuuden olemassaolon. Mutta onko totuuden korrespondenssiolettavat. luovat erotteluja, joilla yhteiskuntaa voidaan jäsentää. Todellisuus voidaan jäsentää eri tavoilla ja sitä voidaan tarkastella useista näkökulmista, joten ei ole mielekästä puhua siitä, millainen maailma itsessään oikeasti on. Tarkastellaan nyt tällaista epistemologista relativismia (ks. 1/20 21 (Trumpin avoin valehtelu ym.) ”aiheuttama kohu osoittaa, että totuuden vastaavuusteoria on vielä voimissaan yleisessä tietoisuudessa”. Aika monet ovat valmiita myöntämään tällaisen arvorelativismin pätevyyden, mutta relativismi koskee myös tietoväitteitä ja tämä on monelle tutkijalle problemaattista. Sellaiset yhteiskunnalliset käsitteet kuten sukupuoli, luokka, valta, pakolainen, kriisi ym. On totta, että Aurinko kiertää maata [antiikin maakeskeisessä maailmakuvassa] 4. On totta, että Aurinko ei kierrä maata [galileisessa maailmankuvassa]. Tämän jälkeen voidaan kysyä, eroaako pragmatistinen totuusteoria loppujen lopuksi realistisesta totuusteoriasta. Näin ”voidaan päätyä pragmaattiseen realismiin eli realismin ja totuuden korrespondenssiteorian pragmaattiseen perusteluun”. Perusongelma tässä määritelmässä on juuri se, millainen maailma on oikeasti. Hieman yllättäen pragmatisti Pihlström myöntää, että kamppailussa totuuden puolesta tarvitaan realistista totuusteoriaa. Kysymykseen onko X totta, vastata vain viittaamalla johonkin tällaiseen taustaan: X on totta (tai oikeutettu tai arvokas tms.) [viitekehyksessä V] Silloin X voi olla epätosi jossain toisessa viitekehyksessä. Baghramian 2004; O’Grady 2002), jossa tiedollinen ristiriita voisi olla esimerkiksi: 3. Abortti ei ole sallittu [fundamentalistisessa kristillisyydessä]. Tällainen totuuskäsite on ”metafyysinen” ja ”epäkäytännöllinen”, koska se irrottaa totuuden radikaalisti siitä mitä voimme tietää. Tällainen realismin legitimaatio metatasolla ei ole kuitenkaan ongelmaton pragmatismille, kuten Pihlström itsekin myöntää. Pluralismi ja relativismi Pluralismi ja relativismi ovat alkaneet kiin& Pedersen 2017, Wrenn 2015, Baghramian voimme olla perustellusti eri mieltä monista asioista. Takana oleva viitekehys on laitettu sulkeiden [….] sisään, koska viitekehystä ei yleensä mainita erimielisyyksissä. Abortti on sallittu [arvoliberaalissa, individualistisessa ihmiskäsityksessä] 2. Viitekehykset ovat metatasolla kiistanlaiseen väitteeseen nähden. Relativismi hyväksyy pluralismin mutta menee pidemmälle ja väittää, että jopa ristiriitaiset käsitykset saattavat olla totta. Totuuden korrespondenssiteorian mukaan ”totuus esittää maailmaa sellaisena kuin se oikeasti on”. Tämän oivaltaminen on vaikuttanut modernien kulttuuri-ja yhteiskuntatieteiden omaksumaan konstruktivismiin. Miten relativisminen asetelma on mahdollinen. Niissä totuuden korrespondenssiteoria toimii huonosti, koska yhteiskunta ei ole ihmisistä riippumaton. Realisti joutuu olettamaan, että maailman olemisen tapa on absoluuttinen ja täysin ihmisistä riippumaton. William James -tyyppinen totuuskäsite, jonka mukaan totuus on hyödyllisyyttä tai hyötyä, edustaa Pihlströmille vaarallista liukumista koti relativismia
Vertailu tapahtuu siis aina jonkin valitun kriteerin mukaan, koska neutraaleja kriteereitä ei ole olemassa. Jos taas kannatta äärirelativismia, kritiittiseltä keskustelulta näyttää putoavat pohja pois. Näkökulmassa jokin aspekti valitaan edustamaan objektia. Näissä kaikissa esimerkeissä on kysymys siitä, että tarkasteltava kohde, objekti, on kompleksinen ilmiö, jossa on lukuisia erilaisia aspekteja. Näkökulmia voidaan vertailla erilaisilla kriteereillä. Tai ihmistä voidaan tarkastella taloudellisena ja kulttuurisena toimijana. Joudutaan tilanteeseen, jossa vain todetaan, että osapuolilla on eri näkemys, mutta niitä ei voi vertailla eikä asettaa paremmuusjärjestykseen. 3. Äärirelativismin perusargumentti menee seuraavasti: koska ei ole neutraaleja kriteereitä, joilla näkökulmia tai viitekehyksiä voitaisiin asettaa paremmuusjärjestykseen, niin kaikki näkökulmat ovat yhtä hyviä. Samoja asioita voidaan tarkastella useista näkökulmista. Sen valaisemiseksi tuon esiin muutamia esimerkkejä. 6. Ei ole absoluuttista, etuoikeutettua tai universaalista näkökulmaa. Miesten ja naisten tasa-arvon edistämisen kannalta tuollainen näkökulma on haitallinen. Esimerkiksi oman kannan puolustaminen muille ei onnistu, jos jokaisella on omat argumentaatiosääntönsä. Totuus on tärkeä käsite relativismissa. Tämä tarkoittaa, että näkökulmarelativismissa säilyy ero totuuden ja epätotuuden välillä. Tietystikään näkökulmiin suhteutettu totuus ei ole absoluuttista. Siinä on keskeisenä käsitteenä näkökulma, joka muodostuu kolmesta komponentista: subjektista, objektista ja aspektista. Tällöin yhteiskunnallisia erimielisyyksiä ei voida ratkaista. Yhteiskunnan toimintaa voidaan tarkastella talouden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista; maahanmuuttoa voidaan tarkastella pakolaisuuden ja elintason tavoittelun kannalta; demokratiaa voidaan tarkastella edustuksellisuuden ja osallisuuden näkökulmista. Tässä argumentissa on juuri se ongelma, että ihminen ei ole koskaan tuollaisessa neutraalissa positiossa. Tarkastelen teesiä 6 tarkemmin, koska siinä juuri torjutaan äärirelativismi, jonka mukaan kaikki näkökulmat olisivat yhtä hyviä. 5. Aspekti on tässä näkökulman käsitteessä keskeisessä asemassa. Ei ole näkökulmariippumatonta tapaa tarkastella maailmaa. Koska aspekteja on lukuisia, myös näkökulmia voi olla lukuisia. Tämän kritiikin toi jo esiin Sokrates Platonin dialogissa Theaitetos. Näkökulmarelativismi torjuu nuo problemaattiset relativismin suuntaukset. Äärirelativismin mukaan kaikki mielipiteet tai viitekehykset ovat yhtä hyviä – tai yhtä huonoja. Absoluuttista totuutta puolustavaa realismia voidaan arvostella siitä, että se olettaa neutraalin position mahdollisuuden. Näkökulmarelativismilla on kuusi perusteesiä (ks. Hautamäki 2018). Näkökulmia voidaan kehittää ja muuttaa. 4. Hyvin usein vertailukriteerinä toimii näkökulman omaksumisen yhteiskunnalliset ja taloudelliset tavoitteet ja vaikutukset. 1/20 22 relatiivista”; tässä on esikuvana Protagoras. Kusch 2019). Tässä viitattaan yleensä luonnontieteisiin ja. Näkökulmassa aspekti edustaa (representoi) objektia subjektille. Ihminen arvottaa kaikkia asioita aina joillakin kriteereillä ja asettaa sen nojalla näkökulmia järjestykseen. 1. 2. Subjekti on se henkilö, ryhmä tai kulttuuri, joka omaa näkökulman, objekti on mikä tahansa asia, jota tarkastellaan, ja aspekti on objektin jokin piirre tai ominaisuus. Jos kannattaa universaalista relativismia, joutuu tietysti nopeasti loogisiin vaikeuksiin. Jos esimerkiksi näkökulma sairaanhoitoon on hoidon taso, niin väite ”Sairaala X on korkealuokkainen” voi olla tosi tai epätosi, aina sen mukaan miten korkealuokkaista hoitoa sairaala antaa. Esimerkiksi jos jonkun näkökulmana on, että naisten paikka on kotona lapsia hoitamassa, niin tällä on kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntapolitiikkaan. Näkökulmat ovat subjektiivisia mutta ne voidaan objektivoida. Se määritellään suhteessa näkökulmaan. Relativismin kritiikki kohdistuu kuitenkin sellaisiin relativismin muotoihin, joita juuri kukaan merkittävistä relativisteista ei hyväksy (ks. Perusväitteeni on, että tarkastelemme objekteja aina jonkin valitun aspektin kannalta
Voimassaolevia lakeja on noudatettava. Kuten Dreyfus ja Taylor (2015) korostavat, luonnontieteen näkökulmaa ei pidä samastaa ilmiöiden olemukseen: luonnontiede tarkastelee luontoa yhdestä näkökulma, mutta muitakin hyödyllisiä näkökulmia on. Vaikka elämme pluralistisessa yhteiskunnassa, ihmisten ei tarvitse hyväksyä kaikkia mielipiteitä tai näkökulmia. Siellä on omaksuttava toisenlaisia näkökulmia, joissa painottuvat merkitykset ja kommunikaatio (vrt. Näkökulmarelativismin kannalta eri mieltä olevat voivat ollakin oikeassa omasta näkökulmastaan. • Kritiikkiperiaate painottaa kaikkien näkökulmien kriittistä punnitsemista. Esimerkiksi X:n näkökulmasta väite, että kapitalismi voi hyvin ja uudistuu, on hyvin luultavasti epätosi. Relativisti taas hyväksyy sen, että voimme olla erimielisiä hyvillä perusteilla (2). Tähän ristiriitaan voi suhtautua ainakin kahdella tavalla olettamalla että 1. Vihapuhe, maalittaminen ja uhkailu ovat nostaneet esiin vaatimuksia rajoittaa sananvapautta. • Toleranssiperiaate tarkoittaa, että pitää sietää ja kuunnella erilaisia ja jopa itselle vastakkaisia näkökulmia. Joku voi myös erehtyä siitä mikä on totta omasta näkökulmasta. Demokratia lähtee siitä, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä yhteiskunnallisista asioita kuten maahanmuutosta, sosiaalipalveluista, verotuksesta, ympäristöpolitiikasta, turvallisuudesta ja jopa demokratiasta. Kun yhteiskunnallisessa keskustelussa vedotaan faktoihin, niin viitataan usein tutkimuksiin mutta myös yleiseen konsensukseen.. Giere 2006, van Fraassen 2008). Luonnontieteet eivät ole kuitenkaan näkökulmista vapaita (ks. joko X tai Y on oikeassa tai 2. Myös kulttuuriset normit vaikuttavat siihen, minkälainen kielenkäyttö on soveliasta. Relativismi ei tosiaankaan tarkoita, että kaikki käy. X:n mukaan kapitalismi on rikki ja Y:n mukaan kapitalismi voi hyvin ja uudistuu. Erityisesti erilaiset holistiset maailmankatsomukset ovat kyseenalaistaneet normaalitieteen näkökulman. Ne tarkastelevat ilmiöitä kiinnittäen huomionsa ilmiöiden kausaaliseen järjestykseen ja vuorovaikutukseen. X ja Y ovat molemmat oikeassa. Hautamäki 2018, 214). 1/20 23 niiden löytämiin objektiivisiin lakeihin. Gadamer, 2004). Tietysti väitteet voivat olla epätosia myös erilaisista näkökulmista katsoen. Ottaen nämä reunaehdot huomioon toleranssiperiaatteen viesti on sallia kaikkien näkökulmien esiintuominen. Kritiikkiperiaate vaaditaan täydentämään toleranssiperiaatetta. Jos on sitä mieltä, että kapitalismi on rikki, niin vastakkaisen mielipiteen kritiikki on paikallaan. Siksi tiettyjen näkökulmien kieltäminen on problemaattista ja saattaa avata ovia totalitarismiin. Tämä näkökulma on siinä mielessä ”hyödyllinen”, että sen perusteella voidaan ennustaa luonnon ilmiöitä ja prosesseja ja rakentaa teknologiaa. Realistin mukaan erimielisyydessä jonkun täytyy olla oikeassa (1). Korostaakseni tätä olen määritellyt kriittisen relativismin sellaiseksi asenteeksi, joka hyväksyy kolme demokraattisen yhteiskunnan keskeistä periaatetta (ks. Toisaalta yhteiskunnassa on lakeja, jotka kieltävät esimerkiksi kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Näin erimielisyyksien käsittely tapahtuu hallitusti ja oikeudenmukaisesti. Parhaimmillaan kritiikki kohdistuu myös omaan näkökulmaan ja sen takana oleviin intresseihin ja kokemuksiin. • Pluralismiperiaate merkitsee sen tunnustamista, että yhteiskunnassa on hyvin erilaisia mielipiteitä aivan keskeisistä kysymyksistä. Demokraattisessa yhteiskunnassa puolueet edustavat erilaisia näkemyksiä. Periaatteessa hyväksytään toleranssiperiaate, mutta sitä halutaan tulkita suppeasti. Mutta tämän näkökulman ulottaminen esimerkiksi kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimukseen johtaa huonoihin tuloksiin. Relativismi ja yhteiskunnallinen keskustelu Yhteiskunnallinen keskustelu päätyy usein ristiriitoihin. Erimielisyyksiä ratkotaan eduskunnassa tai valtuustoissa äänestämällä ja sopimalla. Relativismin ymmärtäminen on tärkeää yhteiskunnallisen keskustelun ymmärtämisen kannalta
Popper kritisoi voimakkaasti autoritäärisyyttä ja absolutismia. Tästä lähtökohdasta Vattimo väittää, että objektiivinen totuus on tuhoisaa demokratialle. Tarvitsemme valmiutta ”kuunnella kriittisiä perusteluja ja oppia kokemuksesta” (Popper 2000, 569). Näkökulmia ei useinkaan huomata tai ne jätetään tietoisesti mainitsematta. Vattimo tunnistaa pluralismiin liittyvät vät ratkea, vaikka tekisimme tulkintojen takana. 2. Intuitio on tässä, että objektiivinen tieto on enemmän kuin yksilöiden subjektiiviset näkemykset. Tästä seuraa, että pitää irtisanoutua kaikista yrityksistä perustaa politiikkaa johonkin tieteenalaan, olipa se sitten tiede. Totuus, jos se saavutetaan, on täysin ihmisestä riippumatonta ja siinä mielessä objektiivista. Vattimo (2011, 15) kirjoittaa: ”Jos Oleminen on kerralla annettu rakenne, ei mikään paljastuminen historiassa eikä mikään vapaus ole ajateltavissa.” Jos politiikka perustuu objektiiviseen totuuteen, niin se siirtää vallan kansalaisilta tämän objektiivisen totuuden haltijoille, olivatpa nämä sitten teknokraatteja tai ideologeja. Koska Vattimon mukaan objektiivista totuutta ei ole, on hyväksyttävä se pluralismi, joka syntyy, kun todellisuutta tulkitaan eri tavoin ja katsotaan eri horisonteista. Tällainen faktan käsite on yhteiskunnallisesti hyödyllinen, kunhan vain muistetaan, että jokaisen faktan takana on aina joitakin näkökulmia. Objektiivista tietoa tarvitaan yhteiskunnassa. Popperin mukaan objektiivinen totuus on saavutettavissa ja se on arvokas ja tavoiteltava asia. Popper vastustaa älyllistä ja moraalista relativismia, jota hän pitää Relativismilla Popper tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan sama väite voi olla tosi yhdestä ja epätosi toisesta näkökulmasta eikä kumpaakaan vaihtoehtoa voi hylätä. Relativismi johtaa Popperin mukaan siihen, että emme pyri ratkaisemaan kumpi kahdesta keskenään ristiriitaisesta teoriasta on tosi, vaikka toisen niistä pitää olla tosi (tai todempi) objektiivisen totuusnäkemyksen perusteella. Tulkitsen tämän niin, että objektiivista totuutta tavoitteleva tiede esineellistää ihmisen objektiksi eikä tavoita ihmisen vapaata olemista. Tämän dilemman ratkaisemiseksi on puhuttava ”objektiivisesta” tiedosta ja totuudesta. Totuuden asema yhteiskunnallisessa keskustelussa: kaksi äärinäkemystä Olemme jännitteisessä tilanteessa: totuuden jälkeisenä aikana on puolustettava totuutta ja tietoa mielipiteitä vastaan, mutta totuus ja tieto ovat relatiivisia. Popper 2000, Vattimo 2011 ja Hautamäki 2018, 235-241). Seuraten oppi-isänsä Heideggerin näkemystä Vattimo esittää, että totuus on olemisen avautumista tai paljastumista, mikä on aivan eri asia kuin totuus vastaavuutena objektiivisen todellisuuden kanssa. Hieman seuraavasti: 1. Tällaista konsensusta vastaan puhuvaa pidetään valehtelijana tai katsotaan hänen pahasti erehtyneen. Tämä johtaa totalitarismiin, jossa yksi totuus hallitsee ja muita totuuksia ei suvaita. Fallibilismista seuraa, että meidän on myönnettävä, että voimme olla väärässä ja muut oikeassa. Objektiivisen totuuden kannattaja uskoo Popperin mukaan, että jokainen väite on joko tosi tai epätosi aivan riippumatta näkökulmista. 1/20 24 Tässä käytetään faktan käsitettä kollektiivisessa mielessä, tarkoittaen sillä uskomusta, jonka yhteisö hyväksyy omien havaintojensa, kokemustensa ja rationaalisen argumentaation perusteella. Kun haluamme puolustaa objektiivista tietoa, joudumme tekemään taas Karl Popperin ja Gianni Vattimon vastakkaiset näkemykset objektiivisen totuuden yhteiskunnallisesta arvosta (ks. Autoritäärisyys ilmenee uskona, että itse tietää totuuden tai omistaa erehtymättömän menetelmän, jonka avulla voi saavuttaa epäilyn ulkopuolella olevaa varmaa tietoa. Vattimon mukaan objektiivisen totuuden tavoittelu on hyödytöntä tai jopa haitallista Popperin fallibilismin mukaan jokainen väite voi olla epätosi, mutta tämä ei tee totuuden tavoittelua turhaksi
Vattimo hyväksyy postmodernin pluralismin ja näkee juuri sen tekevän tilaa politiikalle. Tästä seuraa Popperin mukaan, että tieto ei kumuloidu ja totuuden saavuttaminen vaarantuu. Aidossa dialogissa voidaan pyrkiä yhteisymmärrykseen ja keskinäiseen oppimiseen. On olemassa selvä tilaus sellaiselle epistemologiselle lähestymistavalle, jossa hyväksytään epistemologinen pluralismi ja samalla esitetään keinoja erilaisten näkökantojen kriittiselle vertailulle ja yhteensovittamiselle. Vattimon ongelmana ovat puutteelliset keinot esittää yhteiskuntakritiikkiä. Sekä Popper että Vattimo vastustavat autoritaarisuutta ja totalitarismia. 1/20 25 ratkaisun hän näkee perustuvan kansalaisuuteen, ystävyyteen ja yhteisölliseen jakamiseen, mihin ei liity totuudesta puhuminen. Myös Vattimon huoli siitä, että politiikka kuihtuu, jos politiikasta tulee objektiivista totuutta, on ajankohtainen evidenssiperustaisen politiikan yleistyessä. Mutta on myös perustavaa laatua olevia erimielisyyksiä esimerkiksi siitä, miten yhteiskuntaa pitää kehittää. Dialogilla on kaksi tavoitetta: ensinnäkin auttaa ymmärtämään kanssaihmisiä ja toiseksi luoda edellytyksiä yhteisten näkemysten muodostamiselle. Se että ihmisten välinen kommunikaatio onnistuu usein, osoittaa että invariantteja uskomuksia on suhteellisen paljon. Tällöin pluralismin ”ongelma” ratkeaisi karsimalla epätotuuksia (fallibilismi). Vaikeimpia ovat sellaiset erimielisyydet, jotka perustuvat aatteellisiin tai emotionaa. Näitä erimielisyyksiä ei voida ratkaista vetoamalla objektiiviseen totuuteen tai mittaamalla, kuinka kaukana kukin on objektiivisesta totuudesta (ns. Tällöin on vaarana, että valta siirtyy kansalaisilta objektiivisen totuuden haltijoille, asiantuntijoille. Jos pitää pluralismia yhteiskunnan normaalitilana ja hyväksyy näkemysten yhteismitattomuuden, niin joutuu hyväksymään kaikki ajattelumallit ja kielipelit täysin riippumatta niiden ”hyödyllisyydestä”, puhumattakaan mitään niiden totuudenmukaisuudesta. totuudenläheisyys). Mutta näkökulmat eivät ole vain erilaisia mielipiteitä, vaan erilaisia käsityksiä totuudesta, oikeuttamisesta ja todellisuuden luonteesta. Vaarana on yhteiskunnallisesti lepsu kaikki-kelpaa-asenne. Näkökulmarelativismin kannalta voidaan esittää kriittisiä huomautuksia sekä Popperia että Vattimoa kohtaan. On paljon asioita, jotka ovat hyväksyttäviä useista näkökulmista; sanomme niitä invarianteiksi näkökulmien vaihtamisen suhteen. Yhteisiä näkemyksiä voidaan löytää luopumatta omista näkökulmista. Mutta Popper on siinä oikeassa, että omia käsityksiä on syytä oikaista, kun niille löytyy vastaevidenssiä. Näkökulmien muuttuminen dialogissa Totuuden jälkeisen ajan ongelma ei ole kasvava pluralismi vaan dialogin katkeaminen yhteiskunnassa. teoria, joka auttaa meitä ymmärtämään aikamme epistemologista maisemaa paremmin kuin objektivisti Popper tai äärirelativisti Vattimo. Kriittinen relativismi antaa hyvät lähtökohdat dialogin rakentamiseksi. Objektivisti Popperin ongelmana on liian yksinkertainen käsitys yhteiskunnallisten ristiriitojen ja pluralismin syistä: puuttuu kunnollinen teoria pluralismista. Niiden edessä ei pidä antautua, vaan jatkaa dialogia niin pitkälle, että näkökulmat alkavat lähentyä toisiaan tai vähintään ymmärrämme, mistä näkökulmasta toiset katsovat asioita. Kriittinen relativismi vastaa tähän tarpeeseen yhdistäessään pluralismin, suvaitsevaisuuden ja kriittisyyden. Dialogia tarvitaan, mutta siihen ei pidä liittää objektiivisen totuuden tavoittelua; dialogi itsessään on arvokasta ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Mutta siinä missä Popper näkee objektiivisen totuuden yhteiskuntakritiikin välineenä, Vattimo näkee sen demokratian vihollisena. Popper puolestaan arvostelee ”relativismia” siitä, että se tyytyy ristiriitoihin eikä pyri ratkaisemaan niitä. Dialogin ytimessä on sen oivaltaminen, että meillä kaikilla on oma näkökulmamme yhteisiin asioihin. Kumpikin hyväksyy kriittisen asenteen kaikkia totuuksia kohtaan (fallibilismi). Pluralismi ei ole sitä, että on joukko enemmän tai vähemmän tosia käsityksiä maailmasta. Pluralismin kannattaminen ei tarkoita kaikkien mielipiteiden hyväksymistä. Vattimon vahvuutena on suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan ja autoritaarisuuden torjuminen
Silloin ihminen on niin vahvasti sitoutunut omaan näkökulmaansa, että siitä luopuminen tarkoittaisi eksistentiaalista kääntymystä. Gaudeamus, Helsinki. Totuus on keskeinen käsite myös relativismissa; sen sijaan absoluuttiseen totuuteen relativismi ei usko. Tämä on aivan eri asia kuin hyväksyä epätotuudet tai valehtelu. Tämä kiistävät pluralistit ja relativistit, ja periaatteessa myös pragmatistit, vaikka tässä on nähtävissä epämääräisyyttä. Palgrave Macmillan. On pakko selvittää, mistä näkökulmista asioita katsotaan. Lehtonen 2014). 1/20 26 lisiin näkökulmiin. Pedersen (Eds.)(2017): Epistemic Pluralism. Kriittinen relativismi suhtautuu kielteisesti absolutismiin mutta myös äärirelativismiin, joka ei tee eroa erilaisten näkökulmien välillä ja siksi hyväksyy kaiken. Joka tapauksessa ihmiset voivat oppia toisiltaan ja muuttaa näkökulmaansa, kun saatavilla on uutta evidenssiä, uusia kokemuksia ja uusia menetelmiä (ks. Dreyfus Hubert & Charles Taylor (2015): Retrieving Realism. kunnallinen pluralismi saakin uuden tulkinnan. Jos absolutismia ja äärirelativismia punnitsee nykyisen episteemisen maiseman kannalta, niin absolutismia voi pitää suurempana vaarana. Harvard University Press, Cambridge, Mass., London, England. Lähteet Baghramian Maria (2004): Relativism. Tutkimus tiedon ja toiminnan suhteesta. Paitsi että väitettä ei ole mitenkään vakuuttavasti perusteltu, niin se on ongelmallinen senkin takia, että relativismi ei suinkaan kiellä totuutta tai kannata kaikkien näkökulmien samanarvoisuutta. Mutta tällaistakin tapahtuu. Totuutta on puolustettava, mutta kysymys onkin siitä, minkälainen käsitys totuudesta ajautua siihen, että tietysti totuuden täytyy olla objektiivista ja absoluuttista. Routledge, London. Tässä on kysymys kriittisen relativismin mukaisesta suhtautumisesta, jota luonnehtivat pluralismin, toleranssin ja kriittisyyden periaatteet. Ne eivät siis ole vain erehdystä, kuten realisti on taipuvainen ajattelemaan, vaan kyseessä on ns. Colomina 2015). 224-246. Dewey John (1999): Pyrkimys Varmuuteen. Mutta pelkään pluralismiin ei pidä tyytyä. Boghossian Paul (2006): Fear of Knowledge: Against Relativism and Constructivism. Tarvitsemme myös yhteisymmärrystä ja paras tapa edistää sitä on käydä dialogiin erilaisia näkökulmia edustavien ihmisten kanssa. Siinä on kysymys erilaisista näkökulmista ja niiden pohjalta esitetyistä väitteistä. Absolutismi tai uskottelu että omaa absoluuttisen totuuden johtaa ääripäässään totalitarismiin, joka hyväksyy vain yhden totuuden ja yhden näkökulman ja kieltää muunlaiset mielipiteet. (2015): Disagreement and speaker’s point of view, Language and Dialogue 5(2), s. Aikamme on pluralistinen siinä mielessä, että yhteiskunnassa on esillä lukuisia erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja keskeisistä pluralismi ei tyydy toteamaan tätä tosiasiallista pluralismia, vaan argumentoi sen puolesta, että meillä voi olla hyvillä perusteilla erilaisia näkemyksiä. Absolutismi ja äärirelativismi ovat molemmat äärisuuntauksia, joiden välillä tarvitaan keskitietä, jota juuri näkökulmarelativismi edustaa. Lopuksi kustelemaan totuuden ja tiedon käsitteistä. Totalitarismi vallitsee eri asteisena liian monessa maassa ja nationalismi ja populismi ovat taas nousussa. Habermas 1987). Totuus on aina totuutta suhteessa johonkin näkökulmaan. On väitetty, että postmodernismi (lue relativismi) olisi osasyypää totuuden jälkeisen ajan syntymiseen. erheetön erimielisyys (faultless disagreement, ks. Tässä tilanteessa pitää puolustaa pluralismia. Relativisti on valmis myöntämään, että keskenään ristiriitaiset väitteet voivat olla kaikki tosia, mutta tietysti eri näkökulmista. Silloin ei voi mennä suoraan julistamaan, että joku tai toinen on väärässä. Periaatteessa kaikki erimielisyydet voidaan ratkaista, kun ihmiset ovat avoimia uusille argumenteille ja luottavat dialogin voimaan (vrt. Gadamer Hans-Georg (2004): Hermeneutiikka, Ymmär. Colomina Juan J. Oxford University Press, Oxford Coliva Annalisa & Nikolai J.I.I
1/20 27 University of Chicago Press, Chicago and London. Hautamäki Antti (2018): Näkökulmarelativismi, Tiedon suhteellisuuden ongelma. Korvela, Paul-Erik & Johanna Vuorelma (2020): Politiikan 1/2020, s. O’Grady Paul (2002): Relativism. Aristotelian society, Supplementary Volume 93(1), s. Polity Press, Cambridge.. Foreword by R.T. Sarja Tiina (2016): Kuka Oikein Tietää. Korvela, Paul-Erik & Johanna Vuorelma (2017): Puhun niin totta kuin osaan. Jakonen Mikko (2017): Vastatieto, Tulevaisuuden asiantuntijuutta etsimässä. Valgenti. Valinnut ja suomentanut Jussi Kotkavirta. Politiikka faktojen jälkeen. Wrenn Chase (2015): Truth. A Comment of Maria Baghramian’s Paper. 9-15. Aucumen, Chesham. Knopf, New York. (2001): Republic.com. Tekstejä 1981-1985. 271–291. Reich Robert (2018): The Common Good. Princeton University Press, Princeton. Kusch Martin (2019): Relativist Stances, Virtues and Vices. SoPhi 142. 11-18. Lehtonen Tommi (2014): The Perspective Challenge, Minerva An Open Access Journal of Philosophy 18, s. Docendo. 86-110. Niiniluoto Ilkka (2019): Kuka hukkasi totuuden?, Tieteessä tapahtuu 2/2019, s. Habermas Jürgen (1987): Järki ja kommunikaatio. Pihlström Sami (2019): Totuus, pragmatismi ja rohkeus uskoa, Tieteessä tapahtuu 3/2019, s. Jyväsle/123456789/59782# Hautamäki Antti (2019): Totuusteoriat ja totuuden jälkeinen aika, Tieteessä tapahtuu 5/2019, s. Vattimo Gianni (2011): A Farewell to Truth. 51-55. Sundstein Cass R. Tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2017, Eduskunta. Jyväskylä. Kun mielipide haastoi tieteen. Gaudeamus, Helsinki. Columbia University Press, New York. Oxford University Press, Oxford. 55-56. doxes of Perspective. Alfred A. Docendo, Jyväskylä. Weinberger David (2011): Too Big to Know. Basic Books, New York
Poliittisessa keskustelussakin vedotaan usein tunteisiin, ja palkinnot ja rangaistukset ovat osa kasvatusta. Muutamat sosiaalinen media ja niiden moninaiset sovellutukset, saattavat nakertaa moraalisen autonomian edellytyksiä jo nykyisin. Lanier erottelee useita syitä sille, miksi sosiaalinen media on niin koukuttavaa. Erityisesti negatiiviset tunteet ovat osoittautuneet erityisen tehokkaiksi käyttäytymisen muokkaamisen välineiksi. Yksinkertaiset, behavioristiset palkintoihin ja rangaistuksiin perustuvat menetelmät ovat yllättävän tehokkaita käyttäytymisen muokkaamisessa. Kaikkialle tunkeutuva sosiaalinen media mahdollistaa ihmisten laajamittaisen manipulaation ennennäkemättömällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että he kykenevät tunnistamaan ja arvioimaan erilaisia arvojärjestelmiä sekä toimimaan niiden pohjalta. ”Epämiellyttävä totuus on, että ihmistä voidaan ohjailla behavioristisin menetelmin ilman että ihminen on itse siitä selvillä”, Lanier kirjoittaa (2019, 16). Mainitsen lopuksi joitakin kirjallisuudessa esitettyjä vastalääkkeitä tähän uhkaan. Jo nykyiset teknologiat ovat niiden koukuttavuuden tähden uhka demokratialle ja ihmisen autonomialle. 1/20 28 Aku Visala Teknologisesta manipulaatiosta ja vapaasta tahdosta: tekeekö älyteknologia meistä koneita. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi pienet sosiaaliset palkinnot (kun joku tykkää postauksestasi) ja rangaistukset (kun postaustasi ei välitetä toisille). Lanierin mukaan tähän on useita syitä. Ensimmäinen näistä on se, että sosiaalinen. Miksi niitä sitten tulisi sosiaalisen median yhteydessä pitää ongelmallisina. Demokratian välttämättömänä edellytyksenä on, että valtaosa kansalaisista kykenee ainakin jonkinlaiseen moraaliseen autonomiaan. Asiasanat: Vapaa tahto, manipulaatio, moraalinen autonomia, determinismi, sosiaalinen media, tekoäly Teknologinen manipulaatio ja riippuvuuden uhka Tietoisesti poleemisessa kirjassaan 10 syytä ron Lanier väittää, että lisääntynyt sosiaalisen median käyttö on merkittävä uhka ihmisen autonomialle. Tarkastelen tässä artikkelissa erästä moraalisen autonomian edellytystä, tahdonvapautta, sekä siihen kohdistuvaa manipulaation uhkaa. Jos moraalisen autonomian edellytykset katoavat, katoaa myös demokraattisen yhteiskunnan mahdollisuus. Käsittelen analyysejä, joiden mukaan uhan muodostaa erityisesti älyteknologian inhimillistä käyttäytymistä yksinkertaistava ja suoraviivaistava vaikutus. Toisiin ihmisiin vaikuttaminen sosiaalisiin tunteisiin vetoamalla sekä tarjoamalla yksinkertaisia palkintoja ja rangaistuksia on ihmisyhteisöissä aivan normaalia toimintaa. Yksilöistä ei kuitenkaan kehity autonomisia itsestään, vaan se edellyttää autonomiaa tukevaa ja ylläpitävää yhteiskuntaa. Ensimmäinen Lanierin kymmenestä syystä sometilien hävittämiseen onkin se, että sosiaalinen media on tietoisesti suunniteltu tavalla, joka uhkaa kuihduttaa ihmisen kyvyn vapaisiin valintoihin. Järjestelmä on rakennettu niin, että se hitaasti mutta varmasti oppii käyttämään hyväksi ihmispsykologian heikkoja kohtia. Artikkeli Alalla tätä kutsutaan ”sitouttamiseksi” mutta Lanierin mukaan siinä on todellisuudessa kysymys riippuvuuden, addiktion synnyttämisestä ja ylläpitämisestä (2019, 28). Haluan päästä selville siitä, mikä tämä uhka oikein on. Algoritmit haistelevat vihjeitä siitä, millaiset pienet muutokset saavat ihmiset ostamaan, reagoimaan, osallistumaan tai tekemään mitä tahansa muuta, joka pitää heidät sosiaalisen median palvelun osana
Addiktion ilmiöllä on ollut tärkeä rooli keskustelussa vapaasta tahdosta (Pickard 2017). Erityisen uhkaavan sosiaalisesta mediasta tekee Lanierin mukaan se, että sen toimintamekanismit vaikuttavat käyttäjän haluihin tämän huomaamatta. Autonominen yksilö, jolla on vapaa tahto, kykenee luovaan ja rakentavaan vuorovaikutukseen toisten kanssa. Toinen syy on sosiaalisen median vaikutuksen valtava mittakaava. nitti huomiota siihen, ettei tahdonvapauteen riitä ulkoisten pakkojen puute. Voimme kutsua käytännölliseksi järjeksi sitä prosessia, jonka avulla ihmiset arvioivat sitä, kuinka heidän kannattaisi missäkin tilanteessa toimia. Riippumatta siitä, mitkä hänen arvostuksensa ovat ja mitä hänen käytännöllinen järkensä hänelle suosittelee, riippuvuus ohjaa hänen käytöstään. Voimme edellisen perusteella muotoilla hieman tarkemmin sen uhan, jonka sosiaalinen teknologia tahdonvapaudelle muodostaa. Tavalliset kuluttajat eivät tiedä, eivätkä usein edes kykene selvittämään sitä, kuka naruista vetelee ja kenen käytössä heidän tietonsa oikein on. (2018, 14-15). Suuryhtiöt, kuten Facebook ja Google, myyvät dataa ja tilaa asiakkaille, joita he eivät edes itse aina tunne. Lanierin mukaan uhka syntyy siitä, että ihminen kehittää riippuvuuden, addiktion. Kolmas syy, miksi ihmisten behavioristinen manipulointi on erityinen ongelma sosiaalisen median kontekstissa, on se, ettei meillä ole mahdollisuutta vaikuttaa tai toisinaan edes tietää sitä, kuka tai mikä manipulaatiota tilaa. Juuri tästä syystä jotkut sosiaalisen median. 1/20 29 media mahdollistaa yksilöidyn vaikuttamisen ennennäkemättömällä tavalla. Vapaa tahto edellyttää Lanierin mielestä joustavaa käyttäytymistä, iloa, yksilöllisyyttä ja luovuutta. Nämä eivät synny behaviorismin yksinkertaisin välinein. Koska melkein kaikki käyttävät näitä alustoja, kerääntyy näin valtavat määrät tietoa ihmisten käyttäytymisestä ja tätä tietoa voidaan käyttää massojen ohjailuun. ”Riippuvuudet aiheuttavat vahinkoa yhteiskunnalle, sillä ne vievät ihmisiltä järjen” (2019, 20). Lanierin mukaan sosiaalinen media on omiaan aiheuttamaan riippuvuutta. Olisi helppo ajatella, että tahdonvapaus edellyttää vain ja ainoastaan sitä, että henkilö toimii ”omasta tahdostaan käsin” vailla ulkoista pakkoa. Henkilö ei pahimmassa tapauksessa kykene muokkausta arvioimaan eikä vastustamaan. Miten käyttäytymisen muokkaaminen behavioristisella tavalla on uhka vapaalle tahdolle. Riippuvuus on tästä hyvä esimerkki. Esimerkiksi huumetai alkoholiriippuvainen henkilö on tilanteessa, jossa hänellä on haluja ja taipumuksia, joita hänen on vaikea vastustaa. Ongelma vapaan tahdon kannalta on siis se, ettei riippuvaisuudesta kärsivän henkilön järkiperusteet (se, mitä hän tahtoo tehdä ja mitä hän arvostaa) ole linjassa hänen käyttäytymistä ohjaavien halujensa kanssa. Jatkuva ja kattava tiedonkeruu mahdollistaa sen, että ärsykkeitä voidaan räätälöidä yhä tarkemmin. Palkinnot ja rangaistukset tekevät ihmisestä zombien tai automaatin, joka vain reagoi ärsykkeisiin. James kuitenkin kiinnitti huomiota tapauksiin, jossa henkilö toimii ikään kuin sisäisestä pakosta. Lanier puhuukin ”mainostajista” aina lainausmerkeissä, koska hän katsoo mainostamisen olevan nykyisin lähinnä massiivisten ihmismäärien käyttäytymisen manipulointia (2019, 15). Tämä riippuvuus synnytetään siten, että henkilön haluja manipuloidaan hänen huomaamattaan niin, että henkilö haluaa yhä enemmän käyttää sosiaalista mediaa. Ennen mainoksia oli mahdotonta räätälöidä kullekin yksilölle sopivaksi. Vahva riippuvuus voi aiheuttaa sen, että henkilöä ei enää ohjaa hänen käytännöllisen järkensä päätelmät, vaan halut, joita hänen on vaikea kontrolloida. Kaikki katsoivat samoja televisiokanavia, jotka voi kytkeä pois päältä. Nyt on toisin: Suurin ero oli, ettei kuluttajia tarkkailtu ja analysoitu alinomaa, jotta heidät voitaisiin altistaa loputtomalle ja jatkuvasti muokkautuvalle ärsykkeiden virralle – oli kyse sitten ”sisällöistä” tai mainoksista” – jolla yritetään vangita heidän mielenkiintonsa ja vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä. Manipulaatio ohittaa henkilön oman käytännöllisen järjen, hänen arvostuksensa, tavoitteensa ja aikomuksensa, ja muokkaa niitä henkilön itsensä tätä muokausta huomaamatta
Sen sijaan ne ovat tulosta toisten ihmisten tai algoritmien toiminnasta. Jos taas tekoni syntyvät haluista, jotka on minuun ulkopuolelta istutettu ja niitä kultivoidaan omista arvostuksistani ja tavoitteistani riippumatta, näyttää vapaan tahtoni ala kutistuvan hyvin nopeasti. Ihminen on työkaluja ja teknologiaa käyttävä eläin, joten teknologia ja sen käyttö sosiaalisen ympäristön muokkaamiseksi on osa ihmisyyttä. Vapaata tahtoa on suojeltava teknologiselta manipulaatiolta Brett Frischmannin ja Evan Selingerin Re-Engineering Humanity (2018) on pelottava kirja. On helppo nähdä, kuinka tämä tekee vapaan tahdon toteuttamisen yhä vaikeammaksi. Käyttäjä alkaa toimia yhä enenevässä määrin sellaisista haluista käsin, joiden synnyssä ja ylläpidossa hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Yhä edistyvän älyteknologian haasteena on puolestaan se, että se mahdollistaa laajamittaisen teknologissosiaalisen manipulaation, joka voi pahimmillaan johtaa autonomian yhteisöllisten ennakkoehtojen katoamiseen. Jos kuitenkin toimimme ikään kuin vapaa tahto olisi olemassa, saamme ainakin jossakin mielessä nämä moraaliset ja yhteiskunnalliset edut. Jotta vedonlyönti olisi järkevä asenne, on meidän oltava suhteellisen agnostisia sen suhteen, onko ihmisellä todellisuudessa vapaa tahto tai onko fysikaalinen determinismi totta. Kirjan keskeinen argumentti on se, että erilaisiin älyteknologioihin on niiden hyödyistä huolimatta rakennettu sisään ihmistä muokkaava ja manipuloiva logiikka. Näin on käynyt esimerkiksi ilmastonmuutoksen kanssa. Yksittäisistä rationaalisilta vaikuttavista valinnoista voi teknologian myötä kasaantua tuhoavia, korkean tason vaikutuksia. Yrityksillä ja yhteisöillä on jo nyt keinot panna toimeen laajamittaisia teknologissosiaalisen manipulaation (engl. Erilaiset älyteknologian voivat väärinkäytettynä horjuttaa ja pahimmillaan kokonaan poistaa moraalisen autonomian ja vapaa tahdon ennakkoehdot. Jos taas emme käyttäydy näin, yhteiskuntamme ja moraalimme keskeiset rakenteet tulisi kokonaan purkaa (2018, 211-212). Frischmann ja Selinger soveltavat samaa argumenttia tahdonvapauteen. techno-social engineering) projekteja (Frischmann & Selinger 2018, 4-6). Ihmisen kannattaa elää ikään kuin Jumala olisi olemassa, koska jos Jumala on todella olemassa, hyödyt ovat merkittävät, mutta vaikka ateismi osoittautuisikin todeksi, ihminen ei olisi menettänyt suhteessa hyötyihin paljoakaan. Tarkastelen seuraavaksi erityisesti sitä, miten Frischmann ja Selinger käsittelevät vapaata tahtoa. Ne kuuluvat minulle. Sitä voidaankin pitää yrityksenä laajentaa ja syventää teoreettisesti niitä kritiikkejä, joita Lanier esittää. Frischmann ja Selinger omaksuvat vapaan tahdon käsitteensä Harry Frankfurtilta. He pyrkivät välttämään vahvan kannan ottamista siihen, onko ihmisillä todellisuudessa vapaata tahtoa vai ei. Frischmann ja Selinger keskustelevat laajasti vapaasta tahdosta, autonomiasta ja siihen liittyvästä käsitteistöstä. Vapaa tahto edellyttää, että päämääräni ja aikomukseni ovat lähtöisin (ainakin jossakin mielessä) minusta itsestäni. Ilman tahdonvapautta ei ole moraalista vastuuta, ei syyllisyyttä tai katumusta, eikä oikeutettuja rangaistuksia. 1/20 30 mekanismit ovat uhka moraaliselle autonomialle. Heidän. Matemaatikko Blaise Pascal esitti aikanaan pragmaattisen argumentin jumalauskon puolesta. Etenkin kaltaiselleni tutkijalle, joka on askarrellut tahdonvapauden parissa, se tarjoaa lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka vapaan tahdon yhteisöllisiä ja yksilöllisiä ennakkoehtoja voidaan hävittää teknologian avulla. Ilman näitä yhteiskunta ei voi toimia. Tahdonvapaus ei sovi yhteen fysikaalisen determinismin totuuden kanssa mutta vapaa tahto on kuitenkin merkittävien moraalisten ja poliittisten hyvien asioiden edellytys. Emme Frischmannin ja Selingerin mukaan tiedä determinismin totuudesta tai epätotuudesta (2018, 218). Tämän perusteeksi he esittävät version Pascalin vedonlyöntiargumentista. Sen sijaan he suosittelevat pragmaattista asennetta: meidän kannattaa toimia yksilöinä ja yhteisöinä ikään kuin kykenisimme vapaaseen tahtoon. Sen sijaan, että koneista tulisi ihmisenkaltaisia, he ovat huolissaan siitä, että ihmisistä tulee koneiden kaltaisia. Nykyisin ihmisen teknologinen suhde ympäristöön kohtaa kuitenkin vaikean ongelman
Teknologissosiaalinen manipulaatio voi hävittää käytännöllisen toimijuuden ehdot muokkaamalla ympäristöämme niin, ettei relevantteja valinnan mahdollisuuksia enää ole olemassa. Älyteknologian avulla ympäristön optimisaatio voi kehittyä yhä pidemmälle. Frischmannin ja Selingerin huoli on se, että ympäristöä yhä enenevässä määrin optimoimalla voimme synnyttää sivutuotteena sellaisen determinismin muodon, jonka luomme itse (engl. Monimutkaiset moraaliset ongelmat typistyvät yksinkertaisiksi ”kyllä-ei” valinnoiksi. Mitä pidemmälle tähän suuntaan mennään, sitä enemmän uhkana on ”autonomian kuihtuminen yksinkertaiseksi ärsyke-responssi käyttäytymiseksi” (Frischmann & Selinger 2018, 277). Olen toisessa yhteydessä kutsunut tätä tietoiseksi itsehallinnaksi (Visala 2018, 66-67). Haluamme esimerkiksi ravintoa ja lepoa, järkevää tekemistä ja rakkautta. practical agency). Ensimmäisen kertaluokan halut suuntautuvat erilaisiin asioihin maailmassa. Siinä missä autonomia ja tahdonvapaus viittaavat ihmisen psykologiseen rakenteeseen, koskee käytännön toimijuus taas sitä, missä määrin ihminen kykenee toimimaan omien päämääriensä ja halujensa mukaan jossakin ympäristössä. Niitäkin henkilö kykenee kuitenkin ohjaamaan epäsuorasti tavalla tai toisella. Ajatus on kuitenkin sama: toimijalla on vapaa tahto, kun hän kykenee säätelemään ja järkiperäisesti arvioimaan omia haluja ja päämääriään. Tähän päädytään, koska ympäristömme suunnittelua ohjaa viimekädessä optimisaatio, eli pyrkimys hyödyn maksimointiin. Käytännöllisellä toimijuudella he viittaavat tahdonvapauden toteutumisen ehtoihin jossakin tietyssä kontekstissa. Ihmisen tahto muodostuu niistä haluista, jotka todellisuudessa aiheuttavat hänen tekonsa. Valtaosa näistä haluista on ihmisen omasta toiminnasta riippumattomia. Autonomian Frischmann ja Selinger puolestaan määrittelevät ihmisen kyvyksi muodostaa toisen kertaluokan haluja sekä panna niitä toimeen (2018, 225-226). Normaalilla yksilöllä on kuitenkin sopivassa ympäristössä ainakin jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa omiin haluihinsa ja päämääriinsä. 1/20 31 mukaansa ”vapaa tahto on toimijan tilannesilyyn, joka koskee hänen omaa tahtoaan (uskomuksiaan, halujaan, arvojaan, makuaan, jne.)” (2018, 224). Henkilö kykenee esimerkiksi erilaisten järkiperusteiden avulla säätelemään halujensa toteutumista. Frankfurtin malli koski alun perin vain haluja mutta Frischmann ja Selinger laajentavat sen koskemaan myös uskomuksia ja arvoja, vaikka nämä eivät olekaan suoraan ihmisen tietoisen tahdon alaisia. Koneella puolestaan voi olla käytännön toimijuus mutta ei vapaata tahtoa. engineered determinism). Näistä haluista vain osa aiheuttaa ihmisen teot. Orjuutetulla ihmisellä voi varsin hyvin olla vapaa tahto mutta ei käytännön toimijuutta. Edellinen analyysi vapaasta tahdosta ja sen ehdoista valottaa sitä, kuinka teknologissosiaalinen manipulaatio voi aiheuttaa ongelmia vapaalle tahdolle. Tätä prosessia Frischmann peräiseksi itsemäärittelyksi (2018, 225). Näin vaikkapa ennalta ohjelmoidulla koneella voi olla tahto: se toteuttaa omia päämääriään. Henkilö on autonominen siinä määrin, kun hän kykenee arvioimaan ja valitsemaan omat halunsa ja taipumuksensa sekä toimimaan niiden pohjalta. Nämä toisen kertaluvun halut koskevat sitä, millaiset halut ihminen itselleen haluaa. Vapaa tahto puolestaan tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee arvioimaan ja jollakin tavalla kontrolloimaan, mitkä halut hänen tekonsa aiheuttavat ja mitkä halut hänellä todellisuudessa on. Autonomian ja tahdonvapauden lisäksi Frischmannin ja Selingerin analyysi (2018, 227-228) esittelee kolmannen käsitteen, käytännöllisen toimijuuden (engl. Näkökulmia manipulaation määritelmään Jotta voisimme saada tarkemman käsityksen siitä, miten erilaiset manipulaation muodot voivat uhata tahdonvapautta, on tarkasteltava hieman tarkemmin itse manipulaation käsitettä.. Frankfurtin kuuluisan analyysin mukaan ihmiset halut voidaan jakaa kahteen kertaluokkaan. Koska ihmisen halut ja taipumukset muodostuvat usein hänestä riippumatta hänen kehityksenä, ympäristönsä ja muiden vaikutusten ansiosta, Frischmann ja Selinger pitävät täydellistä autonomiaa ja tahdonvapautta mahdottomina
Analyysi kuvaa kuitenkin hyvin erään arkikäsitykselle sukua olevan tavan tarkastella manipulaatiota, joten käytän sitä tässä yhteydessä. Voin yrittää vakuuttaa sinut kannastani esittämällä esimerkiksi argumentteja ja muita perusteluita. Manipulaation uhka kuitenkin osoittaa, että asia ei välttämättä olekaan näin. Ovatko ne tuotetta henkilön omasta ajattelusta ja toiminnasta vai tulevatko ne jostakin muualta (Visala 2018, 157-162). Vaikutamme toisiimme kasvatuksen, perustelujen esittämisen ja monien muiden keinojen kautta. Autonomian kannalta ei ole yhdentekevää, mistä haluni tulevat. Sitä vastaan onkin kirjallisuudessa esitetty joukko vastaväitteitä (Noggle 2018). Niin vaikuttaminen kuin pakottaminenkin edellyttää kohteeltaan ainakin jonkinlaista moraalista autonomiaa. Frischmannin ja Selingerin analyysi ei siis välttämättä ole käyttökelpoisin tapa analysoida vapaan tahdon edellytyksiä. Tämä ei edellytä järjen täydellistä ohittamista, vaan pikemminkin sitä, että toimijan järkeilyyn lisätään ei-rationaalisia premissejä hänen huomaamattaan. Toinen tapa ymmärtää lähdevapaus on John Martin Fischerin edustama (Fischer & Ravizza 1998) järkiperusteherkkyys. paljon siitä, mitä lähdevapaus oikein edellyttää. Lisäksi näiden järjestelmien pitää olla henkilön omia, eli ne eivät saa olla kokonaan hänestä itsestään riippumattomia. Jos tämä analyysi manipulaatiosta on oikea, on helppo nähdä, miksi se on uhka vapaalle tahdolle. Tällöin ihminen laitetaan asemaan, jossa hän ei kykene tai voi omien aikomustensa ja päämääriensä takia toimia toisin. Yksi suosittu tapa ymmärtää manipulaatio onkin se, että siinä kohteen käytännöllinen järki joko ohitetaan kokonaan tai sitten siihen vaikutetaan ei-rationaalisella tavalla. Perusteluista on hyötyä vain, jos olet edes jossakin määrin järkevä olio. Siinä missä vaikuttaminen ja pakottaminen edellyttävät kohteen järkevyyttä, manipulaatio puolestaan tähtää nimenomaan kohteensa järkevyyden horjuttamiseen. Tämä voi tapahtua vaikkapa lietsomalla vääränlaisia tunteita, tarjoamalla harhaanjohtavaa informaatiota tai kultivoimalla yksinkertaisia asenteita. Lähdevapaus edellyttää, että tekoni syntyvät minusta itsestäni. Pakottaminen on puolestaan toimintaa, jossa henkilöltä väkivalloin poistetaan valinnan mahdollisuus. ”Rahat tai henki!” ei uhkauksena toimi, jos olet irrationaalinen ja etkä välitä hengestäsi tai rahoistasi. Frankfurtin mukaan tällä ei ole vapauden ja vastuun kannalta merkitystä. Me ihmiset vaikutamme toisiimme jatkuvasti, eikä tässä ole mitään moraalista ongelmaa. Manipulaatio muodostaa ongelman lähdevapaudelle, sillä jos olen manipulaation kohteena ja minuun vaikutetaan huomaamattani, ei ole enää selvää, missä määrin tekojeni lähteet (haluni, uskomukseni, arvoni ja päämääräni) kuuluvat minulle. Hänet yritetään saada toimimaan tavalla, joka ei enää edusta hänen tietoisten taipumustensa ja käytännöllisen järkensä päätelmiä. Sen heikkous on kuitenkin sama kuin Harry Frankfurtin alkuperäisen analyysin ja tämä heikkous on kirjallisuudessa hyvin tunnettu. Järkiperusteherkkyys tarkoittaa sitä, että mielen järjestelmä olisi toiminut eri tavoin, jos sille olisi annettu todellisuudesta poikkeavia. 1/20 32 Itse kullakin on jonkinlainen intuitiivinen ote siitä, mitä manipulaatio on, mutta on kuitenkin ken ei olekaan yksimielisyyttä manipulaation määritelmästä eikä manipulaation moraalisesta statuksesta (Coons & Bealer 2014). Jos minulla ei ole minkäänlaista kontrollia niihin, on vaikea nähdä kuinka autonomia voisi toteutua. Niiden lähteenä ovat omat mielentilani, eivätkä vain ja ainoastaan minusta itsestäni riippumattomat tekijät. Frischmannin ja Selingerin analyysi on yksi mahdollinen tapa tarkastella lähdevapautta. Frankfurt ei ole varsinaisesti kiinnostunut siitä, mistä henkilön halut oikein tulevat. Edellinen analyysi manipulaatiosta ei ole ainoa mahdollinen. Ajatus on lyhykäisesti se, että ihmiset teot ovat vastuunalaisia tekoja silloin, kun ne ovat tulosta henkilön järkiperusteille herkkien mielen järjestelmien toiminnasta. Olen toisaalla kutsunut tätä lähdevapaudeksi (Visala 2018, 92-93). Keskustelun alkupisteenä on väite, jonka mukaan manipulaatio sijoittuu jonnekin vaikuttamisen ja pakottamisen välimaastoon. Vapaan tahdon yhtenä edellytyksenä voidaan pitää sitä, että henkilö toimii omista haluistaan, aikomuksistaan ja päämääristään käsin
Manipulaation moraalisen arvioinnin kannalta olisi siten hyödyllistä, jos voisimme määritellä ehdot sille, millainen manipulaatio on moraalisesti oikeutettua ja millainen taas ei. Toisessa päässä puolestaan ovat teot, jotka syntyvät hyvinkin järkiperusteherkällä tavalla. Fischer esittääkin, ettei täydellistä järkiperusteherkkyyttä voida vaatia. Spektrin yhdessä päässä ovat teot, jotka syntyvät tavalla, jolta puuttuu merkittävästi järkiperusteherkkyyttä. Jos taas olisin mennyt kiinalaisen joka tapauksessa, olisi tämä merkki siitä, että järjestelmä ei toimi järkiperusteherkästi. Ongelmallisena pidetään tuskin sitäkään, että hämään ja houkuttelen lasta pesemään hampaansa. Tällaisista, stereotyyppisistä vapaista teoista, kuten vaikkapa tarkkaan harkitusta uravalinnasta, henkilöä voidaan pitää vastuussa täydessä mielessä. Heidän mukaansa perinteinen liberalismi ei. Onko manipulaatio aina väärin. 1/20 33 perusteita. Koska ihmiset eivät ole näiden tekijöiden vaikutuksesta kovinkaan tietoisia, käyttäytymisen muokkaamista niiden avulla voitaisiin kutsua manipulaatioksi. Näin voidaan vastuu ja vapaus ymmärtää ikään kuin spektrinä sen osalta, missä määrin henkilö kykenee järkiperusteherkkyyteen. Manipulaatio tuskin poistaa ihmisen vapautta ja vastuuta kokonaan mutta se kuitenkin rajoittaa niiden alaa. Voimme päätellä tämän vaikkapa siitä, että arkielämässä käytämme toisinaan keinoja, joita voitaisiin pitää ei-rationaalisten tekijöiden lisäämisenä toisten päätöksentekoprosessiin. Saatan treffeille mentäessä laittaa sopivasti tuoksuvaa partavettä, koska tiedän tällä olevan kannaltani edullisia vaikutuksia. Näiden osalta yksilöä ei voida pitää kovinkaan vahvasti vastuussa. Kuuluisa esimerkki ”tyrkkäämisestä” on pienten kärpäsenkuvien asettaminen miesten urinaaleihin, koska tämän on todettu vähentävän tarvittavan siivouksen määrää miestenvessoissa. Sen sijaan sitä ohjaisi jokin vaikeasti hallittava halu (esimerkiksi riippuvuus kung po -kanasta) tai muu, ei-rationaalinen tekijä. Thaler ja Sunstein esittävät lukuisia tapoja, kuinka ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa lisäämällä ympäristöön varsin pieniä tekijöitä, jotka kuitenkin ”tyrkkäävät” ihmistä paremman käyttäytymisen suuntaan. Frischmann ja Selinger puolustavat kirjassaan kevyttä paternalismia (2018, 273-274). Keskustelun laukaisijana oli Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin kirja Nudge: Improving Health, Wealth, and Happiness (2010). Kuvitellaan, että minulle olisi kerrottukin aamulla, että kyseinen ravintola on tänään kiinni remontin vuoksi. Kaikkia näitä keinoja ei pidetä moraalisesti väärinä. Niin Lanierin kuin Frischmannin ja Selingerin huolenaiheet koskevat erityisesti sellaisia manipulaation muotoja, joissa käytetään hyväksi ihmiskognition sokeita pisteitä ja hänen päätöksentekoprosessiinsa tuodaan mukaan ei-rationaalisia tekijöitä, tai tekijöitä, joista henkilö itse ei ole tietoinen. Mitä enemmän erilaisia ei-rationaalisia ja henkilön tietoisesta harkinnasta riippumattomia tekijöitä manipulaation avulla hänen päätöksentekoprosessiinsa lisätään, sitä vähemmän vastuullinen teoistaan hän kykenee olemaan. moderate reasons-responsiveness). Viimeaikainen eettinen keskustelu on kuitenkin osoittanut, kuinka vaikeaa tällainen rajanveto todellisuudessa on. Jos olisi uskottavaa, että olisin tällöin mennyt jonnekin muualle syömään, on järjestelmä riittävän järkiperusteherkkä. Jos halutaan arvioida esimerkiksi sitä, missä määrin tekoni mennä lounaalle paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan on vapaa teko, on meidän kysyttävä, onko sen tuottanut järkiperusteille herkkä mekanismi. Riittää, että tekoja tuottavat mielen mekanismit ovat keskimäärin tai rajoitetusti herkkiä (engl. He ovat huomaamattaan erilaisten ympäristön vaikutusten sekä heidän mielensä tuottamien ajatusvinoumien vaikutusten alaisia. Edellisen analyysin perusteella uhka voidaan muotoilla seuraavalla tavalla. Tiedämme psykologisen tutkimuksen perusteella varsin hyvin, että ihmiset eivät ylipäänsä ole niin rationaalisia kuin he luulevat. Manipulaation etiikan yhteyteen on viime vuosina syntynyt oma keskustelunsa, joka koskee laajassa mittakaavassa toteutettavan, moraalisesti oikeisiin päämääriin pyrkivän manipulaation oikeutusta. On kuitenkin tärkeä huomata, ettei manipulaatio ole välttämättä aina väärin, tai edes uhka moraaliselle autonomialle
Frischmann ja Selinger puolustavat kevyttä paternalismia vetoamalla siihen, että ympäristö muokkaa ihmisen haluja ja päätöksentekoa aina tavalla tai toisella. 1/20 34 ole tarpeellisella tavalla tunnistanut ihmisen autonomian ja käytännöllisen toimijuuden riippuvaisuutta ympäristöstä. Tämä ei vielä estä ihmisen autonomian kuihtumista. Sen suhteen Lanierin suositus on yksinkertainen: lopeta sen käyttäminen (2019, 170-172). Samaan seikkaan vetoavat myös Thaler ja Sunstein puhumalla libertaristisesta paternalismista. Heidän huolenaan on kaikenlainen älyteknologia ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset. Yhtäältä me ihmiset olemme työkaluja ja teknologiaa käyttävä laji. Kuten Lanierin kirjan nimestä voi päätellä, hän käsittelee lähinnä sosiaalista mediaa. Heidän mukaansa nykyihminen on valtavan teknologissosiaalisen dilemman edessä. Lisäksi voidaan Lanieria seuraten huomauttaa, että erilaisten tyrkkäysmekanismien ylläpito on vaarallista, koska emme pysty kontrolloimaan sitä, kuka niitä käyttää ja mihin tarkoitukseen. Tyrkkäykset eivät kokonaan ohita ihmisen päätöksenteon prosessia, vaan pikemminkin vahvistavat sen edellytyksiä. Jos manipulaation tekee moraalisesti ongelmalliseksi se, että siinä ihmisen autonomiaa horjutetaan vaikuttamalla hänen päätöksentekoonsa lisäämällä siihen ei-rationaalisia tekijöitä, pätee tämä yhtä lailla niin hyvään suuntaan johtaviin tyrkkäyksiin kuin myös niihin, jotka vievät kohti teknologista determinismiä. Ylläpidä luovuuttasi ja autonomiaasi lukemalla ja harrastamalla. Kuinka vastustaa teknologista manipulaatiota Vaikka Lanier, Frischmann ja Selinger voivat aluksi kuulostaa pessimistisiltä, he eivät sitä pohjimmiltaan ole. Tällainen toiminta voi vaikuttaa myös sosiaaliseen mediaan ja sitä ylläpitäviin suuryrityksiin. Samaa periaatetta voitaisiin ehkäpä soveltaa yhteisön ja yksilön suhteeseen: yhteisö käyttäytyy tyrannimaisesti, jos se ohittaa yksilöiden tietoisen päätöksenteon mekanismit, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Älä uraudu, vaan tule itse itsesi herraksi. Ihminen voi muuttua ohjelmointiaan toteuttavaksi koneeksi, jos hänen halunsa ja taipumuksensa muokataan ympäristön avulla mahdollisimman yksinkertaisiksi. Näin ihmiset voivat halutessaan tulla tietoisiksi näistä vaikutteista. Opi tunnistamaan, kuinka sosiaalisen median mekanismit manipuloivat sinua, äläkä antaudu niiden vietäväksi. Autonomian ylläpitoon ei siis riitä se, että yksilöille taataan valinnanvapaus, käytännöllinen toimijuus. Jos yksilö manipuloi säännönmukaisesti toisia ihmisiä, katsomme, että tällaisella henkilöllä on jonkinlainen luonnehäiriö: hän on narsisti tai manipulatiivinen luonne, joka ei kunnioita toisten rajoja. Emme siis voi yksinkertaisesti sanoutua irti teknologiasta ja sosiaalisesta elämästä, ne ovat osa yhteistä ihmisluontoamme. Samanaikaisesti meidän on kuitenkin tunnustettava, etteivät kaikki. Lanierin yksilökeskeisiin pohdintoihin nähden Frischmann ja Selinger tarkastelevat asiaa monipuolisemmin. Jos emme yhdessä päätä ylläpitää hyviä ”tyrkkäyksiä”, jokin tai joku muu päättää meidän puolestamme ja tyrkkii meitä kohti determinismiä. Sosiaalisen median käytön sijaan luo verkostoja, joissa ihmisiä kohdataan kasvoista kasvoihin. Menestymme ja kukoistamme, koska kykenemme muokkaamaan teknologian avulla ympäristöämme ja sitä kautta itseämme. Teknologinen determinismi ja autonomian menetys eivät ole välttämättömiä. Tarvitaan yksittäisten ihmisten halut ja preferenssit ylittävää näkemystä siitä, millainen ympäristö tukee tahdonvapautta ja autonomiaa. Lisäksi ihmiset kykenevät demokraattisen päätöksenteon avulla vaikuttamaan siihen, missä yhteydessä tyrkkäyksiä käytetään ja millaista käyttäytymistä niillä edesautetaan. Ehkä ne alkavat tunnistaa oman toimintansa riskejä ja ottaa ne paremmin huomioon. Tyrkkäyksien ongelma tästä näkökulmasta on se, että niitä hyödyntävä politiikka ei kohtele ihmisiä autonomisina yksilöinä, vaan ikään kuin välineinä ja ei-rationaalisina, muokkauksen kohteina. Me kykenemme muuttamaan kehityksen suuntaa. Teknologian kehitys on ainakin joiltakin osin meidän omissa käsissämme. Manipulaation etiikan kannalta tyrkkäykset muodostavat kuitenkin vaikean ongelman. Heidän mukaansa tyrkkäyksien avulla toteutettu manipulaatio ei ole ongelma, koska se ei hävitä ihmisten tietoista itsehallintaa ja autonomiaa
Thaler Richard & Cass Sunstein (2009): Nudge: Improving Decisions about Health, Wealth, and Happiness. freedom to be off). Noggle, Robert (2018): The Ethics of Manipulation. Jotta dilemman kanssa voitaisiin elää, on meidän Frischmannin ja Selingerin mukaan omaksuttava varsin vahva, normatiivinen asenne koskien tahdonvapautta, autonomiaa ja käytännöllistä toimijuutta. London: Penguin Books. Näistä ensimmäinen on vapaus muiden toimeenpanemasta ohjelmoinnista, ehdollistamisesta sekä muusta manipulaatiosta. Esimerkiksi juuri Yhdysvalloissa, jonka kontekstissa sekä Lanier että Frischmann ja Selinger kirjoittavat, konsensusta yhteisestä hyvästä ei juuri ole; puhumattakaan luottamuksesta valtiovaltaan, jonka avulla yhteistä ympäristöä voitaisiin säädellä koordinoidulla tavalla. Helsinki.. https://plato.stanford.edu/ archives/sum2018/entries/ethics-manipulation/. Suom. Routledge, New York. Jotta ihmisten käytännöllinen toimijuus voisi toteutua, tarvitaan ympäristöjä, joita ei ole optimoitu suuryritysten tehokkuuden ja mainostajien rahastamisen maksimoimiseksi. Kustantamo S&S, Helsinki. Tarvitaan ympäristöjä, jotka tukevat ja jättävät tilaa moraaliselle harkinnalle, uskomusten tietoiselle arvioinnille sekä omien suunnitelmien ja tavoitteiden pohdinnalle. Jos emme tee asialle mitään, saatamme päätyä tilanteeseen, jossa teknologissosiaalista muokkausta tehdään tavalla, joka rapauttaa autonomiamme ja tahdonvapauden edellytykset. Meidän on säilytettävä autonomian ja käytännöllisen toimijuuden mahdollistavat yhteiskunnalliset vapaudet (Frischmann & Selinger 2018, 270). Toinen tärkeä vapaus koskee vapautta itse luomastamme deterministisestä ympäristöstä (engl. Cambridge University Press, Cambridge. Frischmann, Brett & Selinger, Evan (2018): Re-Engineering Humanity. Kirsimarja Tielinen. Lähteet Coons, Christian & Weber, Michael (toim.) (2014): Manipulation: Theory and Practice. Lanier, Jaron (2019): 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt. Frischmannin ja Selingerin esiin nostamiin haasteisiin on kuitenkin hyvin vaikea vastata, koska meiltä puuttuu heidän peräänkuuluttamansa normatiivinen, yksilöiden preferenssit ylittävä käsitys ihmisen hyvästä. 454-467. freedom from engineered determinism). Kuinka suojata ihmisten yksityisyys. 1/20 35 ympäristöt ja teknologiat tue autonomiaamme ja vapaata tahtoamme. Aikamme julkiselle keskustelulle ja politiikalle on tyypillistä vahva polarisaatio. Kuinka lievittää ”älykkään median” ja valeuutisten aiheuttamia ongelmia. Kuinka säädellä riippuvuutta aiheuttavia applikaatioita. Laajennettu painos. Tahdonvapaus edellyttää harjaantumista esimerkiksi moraalisessa päätöksenteossa ja omien halujen ja tunteiden käsittelyssä. Jos henkilö on jatkuvasti yksinkertaisten palkkioon ja rangaistukseen perustuvien vaikutteiden kohteena, nämä kyvyt jäävät lapsipuolen asemaan kehityksessä. The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Ehkä pohjoisen Euroopan maat, kuten Suomi, joissa keskinäinen luottamus on korkea ja uskoa yhteiseen hyvään löytyy, voisivat toimia tässä edelläkävijöinä. Jotta tähän päästäisiin, edessämme on valtavia, ratkaisemattomia ongelmia. Jos haluamme demokraattisen yhteiskunnan, jossa ihmisten hyvinvointi on keskeisellä sijalla, on meidän aktiivisesti toimittava autonomian tukemiseksi. Teoksessa Zalta, Edward (toim). Pickard, Hanna (2017): Addiction. Ympäristömme, jota teknologia muokkaa ja pitää yllä, on edellytys niin tahdonvapaudelle kuin käytännölliselle toimijuudellekin. Frischmann ja Selinger kutsuvat tätä vapaudeksi olla vapaalla (engl. Oxford University Press, New York. Teoksessa Timpe, ledge Companion to Free Will
Aloitetaanpa digitalisaatiosta Informaation aikakautemme rakentuu digitalisaatiolle, joka puolestaan käsitteenä on kaikkea muuta kuin kristallinkirkas. Ainakin informaation jakamisen näkökulmasta Tim Berners-Leen visio onkin toteutunut: aikaamme kuvataan usein käsitteellä ”Information Age”. Näin ei kuitenkaan käynyt. Sosiaalisen median oksalla lepattavat Facebookit, Twitterit, Snapchatit, Tiktokit ja muut sovellukset, jotka ovat arkea meille niin tavallisina ihmisinä kuin tutkijoinakin. Yksi world wide webin kehittämisen idealistisimmista ajureista olikin vahvasti yhteiskunnallinen: uutukaisen internet-teknologian avulla ’kaikki’ tieto saataisiin vihdoin ’kaikkien’ ulottuville, mikä mahdollistaisi ennenkuulumattoman tiedon tasa-arvon – ja sitä myötä demokraattisemman ja tasa-arvoisemman maailman. Eliitti voi ensinnäkin lukea samoja uutisia kuin muutkin eliitin jäsenet, ja valita itse lukeako niitä vai ei. Ja syystä – koskaan aikaisemmin ei ihmiskunnalla ole ollut samaa määrää informaatiota niin monen yksilön sormenpäiden ulottuvilla kuin nyt. Tässä esseessä pohdin mitä on tieto informaation aikakaudella, ja mikä on sen suhde valtaan – ja ympärillämme näkyvään globaaliin sosio-poliittiseen turbulenssiin, jolta edes syrjäisessä ja piskuisessa Suomessamme emme välty. Niin futuristisessa kuin historiallisessakin esimerkissä valta ja tieto kietoutuvat yhteen. Jos tieto ja valta kulkevat käsi kädessä, eikö meidän silloin pitäisi nyt elää informaation aikakauden lisäksi myös kansanvallan aikakaudella. Digitalisaatiopuun oksat ja lehdet ovat ilmiöitä, jotka ovat meille kaikille tuttuja. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että digitalisaatio taipuu mitä tehokkaimmaksi oligarkian, diktatuurin tai korporaation vallan välineeksi. Artikkeli Keskiajan papiston mahti perustui siihen, että jumalan sana oli vain harvojen latinaa osaavien hallussa: lukutaidottoman ja latinaa osaamattoman ihmisen mahdollisuus kyseenalaistaa pappien käskyjä ja kehotuksia oli käytännössä olematon. Mutta onko näin – ja jollei siltä näytä, eikö tiedon ja vallan liitto olekaan aukoton, vai mistä on kyse. 1/20 36 Milla Wirén Piru vai pelastaja: digitalisaation vaikutus demokratiaan Internetin alkuaikoina monella oli unelma: kun tiedon saavuttaminen olisi yhä useammalle mahdollista, demokratian kantava ajatus kaikkien mahdollisuudesta vaikuttaa tulevaisuuteensa voisi toteutua paremmin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Mutta entä vision toinen puoli. Alustatalouden oksat vihertävät samaten tutuista AirBnB’stä, Voltista ja Androidista, kun taas teollisen internetin oksan silmut ovat suurelle yleisölle tuntemattomampia, puhumattakaan kyberturvallisuuden käpristyneistä haaroista, jotka risteilevät läpi oksiston. Tässä esseessä digitalisaatio luonnostellaan puuksi, jossa on paitsi oksia ja lehtiä, myös runko, ja ennen kaikkea juuret. Puumme oksat ja. Sen vuoksi tietoon perehtyminen on syytä aloittaa digitalisaation määrittelystä tavalla, joka ei pyrikään olemaan se lopullinen totuus muotisanasta, vaan yritys jäsentää monimutkaista ilmiötä yhden otsikon alle. Neal Stephenson puolestaan kuvaa kirjassaan ”The Diamond Age” (1995) tulevaisuuden yhteiskuntaa: alimmassa yhteiskuntaluokassa jokaiselle pakkosyötetään implanttien avulla yksilölle räätälöityä, virtuaalista mainosja uutisvirtaa, keskiluokassa on mahdollista valikoida tiettyyn ryhmään kuulumisen perusteella samankaltaisia syötekokonaisuuksia, ja ylimmän luokan etuoikeuksiin kuuluu fyysinen sanomalehti, jonka lukijoilla on kaksi vain eliitille varattua mahdollisuutta
Kuten infrastruktuurit yleensä, myös digitaalinen infrastruktuuri on näkymättömyyteen asti itsestäänselvyys – harva meistä pysähtyy pohtimaan sähkön tai viemäröinnin roolia arjessaan, kunhan latauspisteitä ja vessoja tarpeiden vaatiessa löytyy. Digitalisaatiopuun runko, digitaalinen infrastruktuuri, on puolestaan muodostunut (ainakin) kolmesta juuresta, joiden lonkerot ulottuvat historian hämärään, mutta jotka ovat meidän aikanamme yhdistyneet vankaksi runtoinen digitointi, ja kolmas konnektiviteetti. Yllämainittu vuorovaikutuksemme digitaalisten laitteiden kanssa puolestaan dataasioita, joita olemme tottuneet pitämään vain ominamme. Mutta digitaalisessa infrastruktuurissa on yksi merkittävä ero muihin arkeamme kannatteleviin infrastruktuureihin. Yksinkertaisuudessaankin tämä kehityskulku on äärimmäisen merkittävä. Kun dataa tallennetaan esimerkiksi analogisin menetelmin, vaatii tietynkaltaisesta lähteestä. Infrastruktuurien kehittymisessä on myös muita samankaltaisuuksia: kun ihminen oivalsi sähkön valjastamisen salat, yhteiskunnan vääjäämätön sähköistyminen ei enää ollut yksittäisen innovaation kohtalosta kiinni. Digitaalinen infrastruktuuri ei nimittäin koostu pelkästään fyysisistä komponenteista ja ohjelmistorakenteista, vaan merkittäviltä osin kaikesta siitä datasta, jota jatkuvasti synnytämme sekä tiedostetussa että tiedostamattomassa vuorovaikutuksessa digitaalisten laitteiden kanssa. On tapauksia, joissa algoritmi on tunnistanut raskauden ennen itse odottavaa äitiä. Digitointi tarkoittaa sitä, että eri laatuisista lähteistä eri tavoin tallennettu data koodataan ykkösiksi ja nolliksi. Sankkaa lehvästöä kannattelee runko, digitaalinen infrastruktuuri (Tilson et al., 2010). Toinen juurista on lyhyin, vaikka ei uusi sekään. Sensoriteknologian kehittyminen on kääntänyt fyysisen maailman suudet eksponentiaaliseen asentoon: on kyse sitten liikkeestä, molekyylitason ainesosista, lämpötiloista, kaukaisista tähdistä tai aivojen neuroneista, harvassa alkavat olla ne fyysisen maailman asiat, jotka eivät nykyteknologialla dataksi taivu. Pelkkä kännykän taskussa kuljettaminen piirtää liikkeemme ja tapaamamme ihmiset osaksi digitaalista infrastruktuuria, selaushistoriamme ja uutisvirran pärskeen äärelle pysähtymisemme puolestaan nikkaroivat infrastruktuuriin rakenteita mieltymyksistämme ja preferensseistämme. Kun tykkäyksemme ja huomionkohteemme muuttuvat dataksi, tulemme epäteitämme, joiden ilmaiseminen on aikaisemmin vaatinut erillistä päätöstä ja toimintaa (Newell and Marabelli, 2015). Aivan samoin vahvistuvat digitaaliset infrastruktuurimme riippumatta siitä, miten esimerkiksi jokin yksittäinen 5G-teknologia onnistuu lupaustensa lunastamisessa. 1/20 37 lehdet ovat toki mielenkiintoisia ja tutkimisen arvoisia myös yksityiskohtien rikkaudessaan, mutta koko ilmiö ei vielä niitä tarkastelemalla hahmotu. On tutkijoita, joiden mukaan tekoäly pystyy tunnistamaan ihmisen seksuaalisen suuntautumisen valokuvista tai päättelemään poliittisen kannan moottoripyörävalinnan tai suklaamaun perusteella. Luonnossahan ei ole dataa. nologian huima kehitys on kuitenkin vasta ensimmäinen pitkistä juurista. Se koostuu luonnollisesti fyysisistä ja datamuotoisista komponenteista – kaapeleista, antenneista, datakeskuksista, koodeista, protokollista, raudasta ja ohjelmistoista. On vain asioita, joilla on joko materiaalinen olomuoto fyysisessä todellisuudessa tai aineeton olomuoto yksilön tai yhteisön subjektiivisessa todellisuusa todellisuuksissa oleville asioille annetaan tavalla tai toisella koodattu ilmiasu: kuvittele muinainen luolamies, joka sutattuaan kätensä maassa olevaan mutaan oivalsi painaa kämmemonisyinen, riimuraapustuksista kirjaimiin ja numeroihin, sulkakynistä painokoneisiin, levysoittimiin ja kameroihin. Digitaalinen infrastruktuuri raamittaa arkeamme samalla kun kaikella toiminnallamme muokkaamme ja vahvistamme kyseisiä raameja. Me vain käytämme sähköä, viemäristöä tai tieverkkoa, mutta digitaalisen infrastruktuurin rakentumiseen osallistumme koko ajan
Se on syvälle ulottuva yhteiskunnallinen muutos, jossa liki kaikesta kuviteltavissa olevasta luodaan digitaalinen, datamuotoinen representaatio, jota sitten pystytään manipuloimaan helposti muokattavassa datamaailmassa niin, että muutokset vaikuttavat kaikkeen arkiseen toimintaamme. Huomiota herättävimpiin esimerkkeihin kuuluu ns. on laadultaan, luotettavuudeltaan, kattavuudeltaan ja hyödyllisyydeltään varsin vaihtelevaa. Ensinnäkin, tekoälyn avulla datasta saadaan informaatiota, mutta näkyvillä olevassa lähitulevaisuudessa informaation kontekstualisointi tiedoksi, tai tiedon jalostaminen viisaudeksi vaativat inhimillisiä taitoja, ensisijaisesti arviointikykyä ja harkintaa. Mutta jotta kaikesta irti saatavaa, yhdenmukaiseksi tehtävää dataa voidaan käsitellä yhdessä, tarvitaan vielä se kolmas juuri. Tekoälystä odotetaan työkalua, joka taianomaisesti muuntaisi datan viisaudeksi. Kun sen sijaan data yksinkertaistetaan ykkösiksi ja nolliksi, teoriassa mikä tahansa ykkösten ja nollien muodossa oleva data on käsiteltävissä millä tahansa teknologialla, joka pystyy käsittelemään ykkösiä ja nollia. DIKW-pyramidista, joka muodostuu käsitteistä ”data, information, knowledge, wisdom”. Tässä tekoälymessiaan odotuksessa on kolme isoa ongelmaa. Informaatio puolestaan on kokoelma irrallisia kuvauksia, jotka jalostuvat tiedoksi vasta kontekstiin sijoitettuina. Digitalisaatio on enemmän kuin tuttujen sovellusten summa, ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien leikkikenttä. Tämän myötä on mahdollista käsitellä yhdessä eri laatuisista lähteistä syntynyttä dataa – vertailla vaikkapa sijaintitietoja, säätiloja ja ostokäyttäytymistä keskenään. Tiedostamattomasti jättämämme jäljet mieltymyksistämme puolestaan päätyvät prosessoitaviksi yhdessä lukuisten myyjien tuotteiden ja palveluiden kanssa, palaavat havaintopiiriimme houkutuksina ja kehotuksina, ja vaikuttavat sitä myötä käyttäytymiseemme. Tarkkoja määritelmiä tärkeämpää on kuitenkin se, että pyramidi osoittaa ymmärryksen rakennuspalikoiden arvoulottuvuuden: datasta viisauteen on pitkä matka. Yksi tekoälyn, eli datamassojen käsittelyyn kykenevien algoritmien, kehittämisen suuri ongelma onkin esimerkiksi koneoppimisen opettamisessa vaadittavan datan laatu ja sen arviointi. Ja jos on, kenelle. Viisaus onkin sitten haastavampi määritellä – viisaus lienee kykyä senmukaisella tavalla. Paitsi että levysoitin ei pysty soittamaan c-kasetteja, ei se myöskään kykene näyttämään valokuvia. Myös konnektiviteetin historia on pitkä, savumerkeistä kirjekyyhkysiin, purjelaivojen liputuksista puhelimiin, fakseista ja kaapelein kytketyistä tietokoneista satelliitteihin – ja lopulta internettiin ja nykyaikaiseen viestintäteknologiaan. Data, informaatio, tieto, viisaus Tietojenkäsittelytieteen puolella puhutaan ns. Voimme tehdä tietoisesti kuljetuksen tarpeestamme digitaalista dataa, joka yhdistyy dataan kulkuvälineen sijainnista ja käytettävyydestä, ja prosessoimalla tarpeemme ja kulkuvälineen digitaalista representaatiota saamme aikaan fyysisessä todellisuudessa tilanteen, jossa saamme kuljetuksen haluamaamme kohteeseen. Ilman teknologiaa, joka mahdollistaa kaiken syntyneen ja syntyvän, yhdenmukaiseksi tehdyn datan yhdistämisen tiedon, tai ainakin datan, valtamereksi, digitaalinen infrastruktuuri ei olisi vankistunut rungoksi, joka kannattelee alati uutta kasvustoa puskevaa oksistoa ja lehvästöä. Arviointikyky viittaa ihmisen kykyyn määritellä asioille. Tämä tuntuu kuitenkin usein unohtuvan – mistä työja elinkeinoministeriön Suomen Tekoälyaika -raportin (2017) eetos on kuvaava esimerkki. Data itsessään on raaka-ainetta, joka vaatii prosessointia muuttuakseen informaatioksi. Mutta onko data yhtä kuin tieto – ja valta. Cambridge Analytican tapaus, jonka myötä kävi viimeistään ilmi sosiaalisen median vaikutus äänestyskäyttäytymiseen, eli Facebookin rooli USA:n presidentinvaaleissa (Cadwallar and Graham-Harrison, 2018). 1/20 38 tietynkaltaisella teknologialla koodatun datan käsittely juuri tietynkaltaista teknologiaa. Digitalisaation myötä datan määrä ja merkitys on kasvanut häkellyttäviin mittasuhteisiin. Tehokkaimmankin algoritmin tulokset ovat vain yhtä hyviä kuin se data, jonka pohjalta tuloksiin on päästy
Kone kulkee vääjäämättömästi A:sta B:hen niiden ohjeiden mukaisesti, mitä ihminen käynnistyshetkellä on sille osannut antaa. Jaamme paitsi ruokakuvia, tykkäyksiä, lempimusiikkiamme ja kissameemejä, myös aikaisemmin vain kahvipöydässä tai tuopin ääressä suusta tupsahtaneita hajatelmia, mielipiteitä – ja joskus punnittuja ajatuksiakin. Toisaalta, kaikki yksilön vuorovaikutus digitaalisen maailman kanssa tuottaa dataa, josta jonkun tahon on mahdollista jalostaa informaatiota ja tietoa. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjelmointi perustuu ajanhetkellä A käytettävissä olevaan tietoon ja voimassa oleviin oletuksiin: jos ennen lopputulosta ajanhetkellä B ilmenee uutta tietoa tai oletusten muutoksia, niitä ei prosessissa huomioida. Koneoppiminenkin tapahtuu aina etukäteen koneelle annetun oppimateriaalin perusteella – paraskaan tekoäly ei pysty tuomaan sille syötetyn aineiston ulkopuolelta prosessiin mitään uutta. Arkemme digitaalisen infrastruktuurin varassa tarkoittaa myös sitä, että datan kerääminen yksilöstä ei rajoitu vain yksilön päätäntävallan alla olevaan toimintaan – vaikka päättäisimme hankaloittaa arkeamme lopettamalla kännykän ja tietokoneen käytön, vaatisi täysin datajäljetön elämä sellaista elämäntapaa erakkona metsän siimeksessä, mihin varsin harva on valmis. Vaikka väitettä on sittemmin kritisoitu ja pehmennetty rautaisesta laista nyt ainakin alumiiniseksi taipumukseksi, sadan vuoden. Koneelle voi toki opettaa erilaisia arvoasteikkoja, mutta sitä vääjäämättä edeltää inhimillinen toiminta ja ajattelu, jonka tuloksena kyseiset arvoasteikot on luotu. Tekoälyn tuottama informaatio voi siis olla arvokasta tiedon rakennusmateriaalia – tai sitten ei. Digitaalinen infrastruktuuri henkilökohtaisine päätelaitteineen myös sujuvoittaa arkeamme siinä määrin, että pääsääntöisesti koemme meistä tiedostamattammekin kerätyn datan halvaksi hinnaksi kaikista niistä hyödyistä ja mukavuuksista, joita digitaalinen teknologia meille joka hetki mahdollistaa. Surkea systeemi – mutta paras ihmisen keksimistä vaihtoehdoista Reilut sata vuotta sitten, saksalais-italialainen sosiologi Robert Michels esitteli ”oligarkian rautaisen lain”. Kolmanneksi, koneet tekevät vain sen, mitä ihminen ohjelmointihetkellä ne koodaa tekemään. kun syntyy valtasuhteita, ne keille valta kertyy, pitävät siitä kiinni ja haluavat sitä lisää (Leach, 2005). Tämä on se digitalisaation luoma datan, informaation ja tiedon maailma, jossa elämme. Kaikkine näine rajoituksineenkin datan määrä jo nykyisellään mahdollistaa myös informaation, tiedon, ja kenties myös viisauden lisääntymisen. Yksilön kannalta digitaalisen datan pohjalta kasvava tieto on kaksiteräinen miekka: yhtäältä kytkeytymällä internetiin, kuka tahansa voi saada käsiinsä informaatiota ja tietoa liki mistä tahansa haluamastaan aiheesta. Yksi näistä hyödyistä on jo edellä mainittu pääsy ’kaikkeen’ digitaaliseen informaatioon. 1/20 39 valenssi: mikä on hyvää, mikä huonoa, mikä oikein, mikä väärin. kun syntyy byrokratiaa, syntyy valtasuhteita, ja 3. kun riittävä määrä ihmisiä ryhmittyy yhteen, vaatii toiminnan koordinointi byrokratiaa, 2. Aikaamme on viitattu myös ”läpinäkyvyyden aikakautena”: paitsi että internet on tehnyt helpommaksi löytää ja omaksua perinteistä, esimerkiksi kirjatai uutismuotoista tietoa, sosiaalisen median synty ja leviäminen on luonut täysin uudenlaisia informaation muotoja, ja tehnyt meistä kaikista, paitsi datan, myös informaation lähteitä. Raapaistakseni sen vaikutusta demokratiaan, raotetaanpa seuraavaksi ensin kansanvaltaa – ja sen mahdollisuutta ylipäänsä. Sen mukaan ennemmin tai myöhemmin mikä tahansa organisaatio, on se sitten yritys, harrastusseura, poliittinen puolue tai valtio, muuttuu vääjäämättä oligarkiaksi, koska: 1. Toiseksi, koska datamassat ovat niin suuria, että inhimillinen äly ei riitä niiden prosessointiin, niiden algoritmien toiminta, jotka siihen kykenevät, tapahtuu inhimillisestä näkökulmasta mustassa laatikossa. Ihminen ei pysty arvioimaan sitä prosessia, jolla data algoritmisesti muutetaan informaatioksi: prosessi voi olla luotettava – tai sitten ei
Joka tapauksessa, riippumatta demokratian vahvistumisen syistä, sen alla olevaa ihmiskäsitystä on länsimaissa totuttu pitämään itsestäänselvyytenä, ja demokratiaa, sen puutteista huolimatta, siitä syystä parhaana poliittisena järjestelmänä. Alkuperäinen teksti: George Orwell, ”1984” (Kirjaan piilotettu kirja: The theory and practice of oligarchical collectivism by Emmanuel Goldstein). Varhaisia kansanvaltoja on tunnistettu Antiikin Kreikan ja Rooman lisäksi niin Intiassa kuin erinäisissä alkuperäiskansojen heimoissakin, mutta ennen 1800-luvun loppupuolta demokratian mahdollistava ihmiskäsitys oli enemmänkin poikkeus kuin sääntö – ja silloinkin rajattu pääsääntöisesti koskemaan vain (valikoituja) miehiä. Mitä enemmän on yrityksiä, joilla on myytävää, sitä enemmän tarvitaan ostovoimaisia asiakkaita. Magna Carta, Ranskan vallankumous, Yhdysvaltojen perustuslain allekirjoittaminen, Neuvostoliiton romahtaminen – kaikki askeleita ihmiskunnan matkalla kohti jalompaa, demokraattisempaa ihmiskäsitystä. Demokratian ajatus on, että samanarvoiset, mutta erilaiset ihmiset katsovat asioita eri eturyhmistä ja näkökulmista, keskustelevat vaihtoehdoista, ja päätyvät kompromissiin, jossa eri eturyhmät ja näkökulmat on huomioitu. Kun Keskiset koulutetaan tuotannon tekijöiksi, ja heille maksetaan palkkaa, jotta he voivat syöttää sen takaisin järjestelmään vastineeksi lisääntyvästä materiaalisesta hyvinvoinnista, heidän lukumääränsä ja asemansa vahvistuu niin, että se on huomioitava myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ylhäisten lukumäärä ei riitä asiakaskunnaksi, Alhaisilla ei ole ostovoimaa, joten Keskisiä tarvitaan enemmän, sekä tuotannon tekijöiksi, että sen maksajiksi. Vähemmän romanttinen, ekonomistien parissa tunnettu selitys demokratian vahvistumisesta perustuu vahvistuvan kapitalismin ja demokratian yhteenkietoutuneisuudelle, markkinoiden näkymättömän käden siunaukselliselle kosketukselle. Suomen puoluekartta piirtää tämän ajatuksen hyvin esiin: puolueiden syntyaikaan oli helpohkoa määritellä selvät eturyhmät, joi1 Suomennos Milla Wirén. 1 Demokratian lähtökohta on orwellilaisen kolmijaon kieltäminen, gyroskoopin kääntäminen Michelsin prosessin alkutilanteeseen. Jopa huimien murrosten ja näennäisen peruuttamattomien muutosten jälkeen sama kuvio on aina vakiintunut, aivan kuten gyroskooppi aina palaa tasapainoon, vaikka kuinka paljon sitä vääntäisi suuntaan tai toiseen. 1/20 40 aikana on prosessista kertynyt sen verran empiiristä näyttöä, että se tarjoaa lähtökohdan tämän esseen näkemykselle demokratiasta. Toinen, hyvin samanhenkinen lähtökohta löytyy Orwellin ikoniseen ”1984”-kirjaan piilotetusta kirjasta, joka alkaa näin: Läpi tallennetun historian, ja todennäköisesti sitten neoliittisen ajan lopun, maailmassa on aina ollut kolmenlaisia ihmisiä, Ylhäiset, Keskiset ja Alhaiset. Romanttisempi selitys viime vuosisadalla tapahtuneelle demokratian voittokululle nojautuu valistuksen ajan vahvistamaan eetokseen siitä, että paitsi ihmisyksilö, myös ihmiskunta on oppiva ja kehittyvä organismi. Heidät on jaettu monin tavoin, heidät on tunnettu lukuisin eri nimin, ja heidän lukumääränsä, kuten myös asenteensa toisiaan kohtaan, ovat vaihdelleet aikakaudesta toiseen: mutta perimmäinen yhteiskunnan rakenne ei ole koskaan muuttunut. Kansanvalta perustuu ajatukselle siitä, että ihmiset ovat keskenään niin samanarvoisia, että jokaisella tulee olla jonkintasoinen itsemääräämisoikeus asioissa, jotka koskevat häntä yhteiskunnan jäsenenä. Molemmat selitykset ovat tällä hetkellä haastavia nielaista kokonaisina: historiansa jaloin ihmiskunta on ajanut itsensä ja muun elollisen suhteellisen lähelle maailmanlaajuista perustuva talouskasvu on lyönyt vastaansanomattoman kiilan demokratian ja talousmahdin väliin (Kobrin, 2015). Tieteellisen metodin omaksumisen myötä ihmiskunta on kivunnut eteenja ylöspäin paitsi valjastamalla materiaa lisääntyväksi mukavuudekseen, myös henkisesti oppimalla ja omaksumalla ihmisyyteen kuuluvat oikeudet, jokaisen ihmisen arvon. Demokratia ja talouskasvu ovat tämän teorian perusteella samansydämiset siamilaiset kaksoset
Kaikki nämä kolme asiaa vaativat tietoa – ja mitä monimutkaisemmista asioista on kyse, sitä enemmän myös viisautta. Sen sijaan nyt, kun demokratiakin on määritelty tässä esseessä tarkoituksenmukaisella tavalla, on seuraavaksi aika pohtia digitalisaation vaikutusta kansanvaltaan ja sen tulevaisuuteen. Puolueiden olemassaolo puolestaan johtui yksinkertaisesti ihmismassojen hallinnan vaikeudesta: viime vuosisadan torit eivät vetäneet yhtä suurta suhteellista määrää ihmisiä keskustelemaan yhteisistä asioista kuin Kreikan agorat. Ensinnäkin, koska jätämme datajälkiä, joiden perusteella on mahdollista luoda informaatiota ja tietoa mieltymyksistämme ja mielipiteistämme, ja koska sosiaalisen median algoritmien tehtävä on maksimoida se aika, jonka vietämme kussakin palvelussa, se maailma, jonka digitaalisten välineiden läpi näemme, on kuratoitu esittelemään sellaista maailmaa, joka todennäköisimmin saa meidän viihtymään palvelussa pisimpään. Pintapuolinenkin silmäys puolueiden historiaan ja poliitikkojen päätösja äänestyskäyttäytymiseen puolestaan antaa tukea prosessin seuraavien vaiheiden todennäköisyydelle – mutta poliitikot ja heidän suhteensa valtaan eivät ole tämän esseen fokus. Kolmanneksi, jokaisella keskustelijalla tulisi olla jonkinlainen valistunut käsitys siitä, miten hänen ajamansa päätös vaikuttaa sekä hänen edustamaansa eturyhmään että häneen itseensä. Joitain esimerkkejä tämän mahdollisuuden lunastamisesta onkin näkyvissä: esimerkiksi Suomessa käytössä oleva Kansalaisaloite-mekanismi olisi tuskin ollut mahdollinen ilman internetiä – 50 000 ihmisen tavoittaminen kuudessa kuukaudessa olisi ilman digitaalista viestintäteknologiaa suhteellisen haasteellista. Digitalisaatio ja demokratia – ystävät vai viholliset. Ensisilmäyksellä Tim Berners-Leen visio www:stä ultimaattisen demokratian mahdollistajana ei ole hassumpi. 1/20 41 den keskinäiset valtasuhteet peilasivat niiden jäsenistöjen kokoa. Oikealla olevat puolueet antoivat äänen omistajille, vasemmalla olevat työntekijöille; lisäksi edustettuina olivat maaseudun edut, vähemmistökielen edut, ja sittemmin myös ympäristön edut. Ilman vaakaa asiantuntijan arvio omenan painosta on todennäköisesti tarkempi, kuin satunnaisen omenansyöjän arvaus. Omenaa voi tarkastella ja vertailla ulkomuodon, maun, koostumuksen, tuoreuden kannalta, mutta jos joku tarkasteleekin appelsiinia, ei se kummemmin tuo lisäarvoa keskusteluun siitä, mikä omena on mahdollisesti paras. Tätä ilmiötä. Toiseksi, jokaisen keskustelijan tulisi ymmärtää mielipiteen, mieltymyksen ja mitattavissa olevan asian välinen ero: minusta omenat ovat hyviä, olen mieltynyt vihreisiin omenoihin, ja kädessäni oleva omena painaa 210 grammaa. Jos oletamme, että jokainen ihminen on saman arvoinen ja ansaitsee päätäntävaltaa häntä koskeviin asioihin, ja lisäämme siihen Michelsin prosessin ensimmäisen vaiheen, jossa ongelma on nimenomaan se, miten ison ihmismassan yksilölliset äänet saadaan kuuluviin, väylä, joka sekä tuo kaiken tiedon kaikkien ulottuville, että mahdollistaa kaikkien osallistumisen keskusteluun, on mitä oivin ratkaisu. On mahdollista, joskin turhaa, väitellä siitä, ovatko vihreät vai punaiset omenat paremman makuisia, mutta jos käytössä on vaaka, on suhteellisen hedelmätöntä väittää punnituksen mukaan parisataagrammaista omenaa kymmengrammaiseksi. Ensinnäkin, jokaisen osallistujan tulisi ymmärtää riittävän samoin se asia, mistä kulloinkin keskustellaan – vaikka sitä asiaa tarkastelisikin eri näkökulmasta kuin muut keskustelukumppanit. Näin ei kuitenkaan ole. Jos datatsunami ja siitä prosessoitu informaatiotulva muuttuisivat automaattisesti tiedoksi ja viisaudeksi, digitalisaatio olisi totta tosiaan siunaus demokratialle. Demokratia vaatii toimiakseen kuitenkin muutakin kuin jokasuuntaisen median. Toisin sanoen, puolueiden muodostuminen on Michelsin prosessin ensimmäinen vaihe kansakunnan tasolla. Vaikka omenat ovat terveellisiä, päätös, jonka mukaan kaikkien tulisi korvata kaikki lääkärinkäynnit omenoiden syönnillä, olisi haitallinen sekä päätöstä ajaneelle, kaikille hänen edustamilleen ihmisille, että myös heille, joihin päätös vaikuttaa, vaikka he eivät sitä kannattaneet. Sen sijaan datan ja informaation lisääntymisellä on demokratiaan täysin toisenlainen vaikutus
Toiseksi, yleinen harhaluulo datan objektiivisuudesta ja luotettavuudesta yhdistyneenä tekoälymessiaan odotukseen on hämärtänyt datan ja viisauden välimatkan ymmärtämistä. Informaationhakuamme ja elämäämme helpottavan digitaalisen teknologian yksi nurja puoli on siis se, että meistä yksinkertaisesti tulee tyhmempiä. Kolmanneksi, data on valtaa – tai ainakin sen avulla sitä on mahdollista hankkia, ehkä enemmän kuin millään muulla ihmisen keksimällä aikakautta. Vaikka datan kertyminen onkin pitkälti automatisoitu, eivät koneet tee sitä oma-aloitteisesti, omista tarkoitusperistään. Aivomme ovat nimittäin mitä tehokkaimmat energiansäästäjät, ja automatisoivat mielellään kaiken mahdollisen: kun olin lapsi, ennen kännykkäaikaa, muistin ison liudan puhelinnumeroita, mutta tällä hetkellä häthätää omani, koska minun ei tarvitse. Sen sijaan digitalisaatio on luonut uusia vallanjaon mekanismeja, uusia tapoja ryhmitellä Ylhäiset, Keskiset ja Alhaiset. Merimiehet toki yhä opetetaan navigoimaan perinteisin menetelmin, mutta koska laivat ovat niin automatisoituja, niitä menetelmiä ei tulla harjoitelleeksi: kun jotain sitten menee pieleen, merimiehillä ei enää ole taitoja, joiden avulla selvitä tilanteesta. Tieto päätöksen haitallisuudesta hukkuu kaiken muun satunnaisen informaation tulvaan, jonka olemme oppineet ohittamaan. Vaikka kohderyhmäsegmentointi on aina perustunut samaan ajatukseen, digitalisaatio on tuonut räätälöinnin ryhmätasolta yksilötasolle, syvälle subjektiivisen todellisuuden puolelle. Sama ilmiö on ongelma myös esimerkiksi meriliikenteessä. Informaation kontekstualivaativat harjoitusta – ja vaivannäköä. Me emme enää osaa erottaa dataa tiedosta, tietoa mielipiteestä, mieltymystä asiantuntijuudesta, viisautta arvauksesta. Lopuksi Internetin alkuajan jaloista tavoitteista huolimatta, digitalisaatio ei ole voima, joka auttaisi murtamaan Michelsin rautaisen lain – tai alkutekstin totuudenmukaisuutta. Omenavaa’an lukema häviää valitsemamme mielipidejohtajan uskomukselle. Tahot, joilla on resursseja kerätä ja prosessoida dataa informaatioksi, tietoa hyödyntää sitä omien tavoitteidensa ajamiseen – ja viisautta ymmärtää digitalisaation merkitys – ovat vallan uusjaon Ylhäisiä, jotka eivät helposti luovu vallastaan. Zuboff kirjoittaa ”käyttäytymisen markkinoista”: koska datajäljistämme on mahdollista päätellä käyttäytymistämme ja mieltymystämme, informaatio preferensseistämme muuttuu kauppatavaraksi markkinoille, joiden toisella puolen ovat datan kerääjät ja analysoijat, ja toisella puolen toimijat, jotka haluavat joko vaikuttaa meihin tai myydä meille jotain (Zuboff, 2019). 1/20 42 kammio”, ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokainen meistä internetin ja sosiaalisen median käyttäjistä näkee juuri meille räätälöidyn maailmankuvan. Lisäksi informaation löytämisen helppous toimii inhimillisen viisauden kehittymistä vastaan. Alhaisten merkitys edes hyödynnettävinä datalähteinä on vähäinen – heidän roolikseen jää painua historian hämärään, edesmenneiden Alhaisten. Keskisten arvo datalähteinä on samalla tavoin kaksinapainen kuin heidän aikaisempi arvonsa tuotannon tekijöinä ja sen maksajina: datalähteinä he tuottavat informaatiota itsestään kuluttajina, mikä sitten hyödynnetään heidän valjastamiseensa maksaviksi asiakkaiksi. Ongelmaa lisää se, että koska irralliset informaationpätkät kaikista yllämainituista tulvivat tietoisuuteemme internetin eri kanavista, meille ja ulkoistamme oman ajattelumme erilaisille auktoriteettihahmoille, jotka sattuvat myöskin väittämään omenaa haluamamme painoiseksi. Tämä osuu demokratian vaatimuslistan ensimmäiseen kohtaan: jos joka kerta kun haen omenaa internetistä, minulle näytetään appelsiini, en tiedä, että kun muut puhuvat omenasta, se on eri asia kuin se appelsiini, jota minä pidän omenana. Tahot, jotka hyötyvät lääkärinkäyntien korvaamisesta omenansyönnillä pystyvät vaikuttamaan havaintopiiriimme tuleviin signaaleihin meihin niin vetoavalla tavalla, että puollamme päätöstä – eritoten, jos päätöksen taakse on valjastettu myös juuri se mielipidejohtaja, jolle olemme ajattelumme ulkoistaneet
Demokratialle digitalisaatiolla ei valitettavasti ole yhtä suotuisaa vaikutusta: on mahdollista, että meidän on valittava joko demokratian tukeminen ensisijaisesti tietoa ja viisautta lisäämällä ja luovuttava tietyistä digitalisaatioon liitetyistä unelmista, tai hyväksyttävä se, että tulevaisuuden maailmassa valtaa käyttävät Kiina, Alphabet, ja Trumpin kaltaiset mielipidejohtajat, joita digitalisaation mekanismit vahvistavat. Leach, D.K., 2005. Zuboff, S., 2019. Jos olisin länsimainen, demokraattisesti valittu poliitikko, olisin hyvin, hyvin huolissani järjestelmästä, jolta olisin valtani saanut – ja laittaisin kaiken minulla olevan vallan peliin viisauden vaalimisen puolesta. J. Macaes, B., 2018. Kiinassa valtio kerää kaikista yksilöistä dataa, jonka perusteella heidät arvotetaan kansalaisina. Desperately seeking the infrastructure in IS research: Conceptualization of” digital convergence” as co-evolution of social and technical infrastructures, in: System Sciences (HICSS), 2010 43rd Hawaii International Conference On. 1/20 43 lukuisaan rivistöön. SAGE Publications Sage CA: Los Angeles, CA, pp. IEEE, pp. Digitalisaatio murtaa tämän oletuksen: poliittisissa pöydissä on yhä vähemmän valtaa – ellei sitä pönkitetä digitalisaation tarjoamilla datapohjaisilla uusilla mekanismeilla, kuten Kiinassa näyttää käyvän. Conceptualizing oligarchy across organizational forms. 1–10. Me Euroopassa äänestimme voimaan GDPR:n, koska haluamme suojella yksilön oikeuksia. Strategic opportunities (and challenges) of algorithmic decision-making: A call for action on the long-term societal effects of Tilson, D., Lyytinen, K., Sorensen, C., 2010. Näillä valinnoilla on merkitystä myös koneoppivan tekoälyn kehitykseen: tekoäly oppii sitä paremmin, mitä enemmän dataa sillä on oppimiseen käytettävissä. Europe’s AI delusion. Vaikuttaakin siltä, että digitalisaatio on mahtava työkalu oligarkian, diktatuurin tai korporaation käsissä, koska se mahdollistaa vallan keskittämisen tavalla, josta muinaiset Ylhäiset eivät osanneet edes unelmoida. Demokratia on tietyn ihmiskäsityksen lisäksi perustunut oletukseen siitä, että on olemassa kansakuntia ja valtioita, jotka organisoituvat poliittisesti, ja että valta jakautuu poliittisten mekanismien perusteella. World Bus. 10–29.. Lähteet Cadwallar, C., Graham-Harrison, E., 2018. Economic integration in a multipolar world order. Newell, S., Marabelli, M., 2015. How Cambridge Analytica turned Facebook ‘likes’ into a lucrative political tool. Is a global nonmarket strategy possible. Surveillance capitalism and the challenge of collective action, in: New Labor Forum. Ero Kiinan ja Euroopan suhtautumisessa digitalisaatioon kertoo myös siitä, miten konstruoitu ja kulttuurisidonnainen ihmiskäsityksemme lopultakin on. Theory 23, 312–337. Kobrin, S.J., 2015. 50, 262–272. Sociol. EU:n ratkaisu pilkkoo datan pienemmiksi kokonaisuuksiksi, kun taas Kiinan ratkaisu luo valtavaa tietokantaa antaen aikamoista etumatkaa tekoälyn kehittämiskilpailussa (Macaes, 2018). The iron law of what again
Käynnissä oleva digitaalisen kapitalismin nousu eroaa aikaisemmista yhdessä tärkeässä suhteessa: vallankumouksellisuus ei ole siinä, kuinka tehokkaasti ulkoisia esineitä voidaan manipuloida, vaan perusteellisemmin siinä, miten hahmotamme maailman ja itsemme, tai miltä todellisuus meille näyttäytyy (Heidegger 2013). Näiden kehitystrendien analyysi edellyttää yhteiskuntatieteellistä analyysiä siitä, mitä data ja tekoäly oikeastaan loppujen lopuksi ovat (ks. 1/20 44 Niilo Kauppi 1 Nykyajan alkemistit: yhteiskunnallisen vallan, teknologian ja digitaalisen pääoman ulottuvuuksia Käynnissä oleva digitaalisen kapitalismin nousu eroaa aikaisemmista teknologisista vallankumouksista yhdessä tärkeässä suhteessa: vallankumouksellisuus ei ole siinä, kuinka tehokkaasti ulkoisia esineitä voidaan manipuloida, vaan perusteellisemmin siinä, miten hahmotamme maailman ja itsemme, tai miltä todellisuus meille näyttäytyy. Hararin mukaan tämä saattaa johtaa uudenlaiseen globaaliin imperialistiseen hallinnan muotoon, datakolonialismiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on paremmin ymmärtää tekoälyn kehityksen mahdollistavan digitaalisen teknologian kehitystä luonnostelemalla joitakin sen luoman yhteiskunnallisen vallan ulottuvuuksia digitaalisen pääoman hahmottamisen kautta. Mutta suurin osa maailman tiedosta louhitaan Yhdysvalloissa ja Kiinassa niihin sijoittuneiden yritysten toimesta’ (Harari 2019, minun käännökseni). esim. Kansalaisten 1 Kiitoksia Anne Epsteinille, Risto Heiskalalle ja Kim Zilliacukselle rakentavista ehdotuksista.. Jokapäiväisessä elämässä digitaalisesti välitetystä toiminnasta on tulossa yksi tärkeimmistä poliittisen toiminnan muodoista. Digitaalisella pääomalla tarkoitetaan niitä potentiaalisia ja todellisia kollektiivisia ja yksilöllisiä resursseja, jotka koskevat tietoja viestintätekniikkaan liittyvää tietoisuutta, sen saatavuutta, käyttöä ja niihin kytkeytyvää tietoa ja tietotaitoa. Digitaalitekniikka vaikuttaa siihen, miten määrittelemme todellisuuden ja mitä sen elementtejä arvostamme. Se muuttaa perustavanlaatuisesti ihmisen ja esineiden välisen vuorovaikutuksen. Digitisaatio/ digitalisaatio ja sen hallinta nähdään erityislaatuisena pääomana ja keskeisenä yhteiskunnallisena voimavarana, joka välittää ja jopa määrittelee ihmisen toiminnan. Gilseman 2013), minkälaisia vanhoja ongelmia ne ratkaisevat ja minkälaisia uusia ongelmia ne tuottavat, ja miten yksilöt ja ryhmät käyttävät niitä ajaakseen etujaan. Kuten historioitsija Yuval Noah Harari asian muotoilee Foreign Policy -lehdessä, ‘Ihmisten hakkeroimiseksi hallitukset ja yritykset tarvitsevat pääsyn valtavaan määrään dataa ihmisten tosielämän käyttäytymisestä, mikä tekee tiedosta ehkä maailman tärkeimmän resurssin. Avainsanat: yhteiskunnallinen valta, digitaalinen pääoma, demokratia, tekoäly, yhteiskuntateoria Artikkeli Petoksen ominta aluetta ja aihepiiriä ovat tuntemattomat asiat. Ensinnäkin koska jo itse outous antaa uskottavuutta: ja toiseksi koska ne eivät ole tavallisen arvostelukykymme ulottuvilla, emmekä siksi pysty taistelemaan niitä vastaan… Siitä on seurauksena, että mitään ei uskota yhtä herkästi kuin sitä, mistä tiedetään vähiten, eikä kukaan ole yhtä varma itsestään kuin ne, jotka kertovat meille satuja, kuten alkemistit, ennustajat, astrologit, kämmenestä povaajat ja lääkärit, id genus omne (Montaigne 2003, 299) Kautta aikojen teknologinen kehitys on muuttanut politiikkaa ja yhteiskuntaa. Tämä kehitys luo liudan odottamattomia haasteita ja yhteiskunnallisen vallan muotoja, jotka liittyvät tiedon tuotantoon ja käyttöön
Tekoälyn avulla Kiinan valtio on onnistunut luomaan Orwellilaisen valtion, joka mahdollisimman totaalisesti tarkkailee ja rankaisee kansalaisiaan sosiaalisen luottojärjestelmän (social credit system) kautta. Tästä näkökulmasta katsoen suurin osa teknologiasta on demokratian vastaista, sillä se pyrkii joko kärjistämään olemassa olevia epätasa-arvon muotoja tai luomaan uusia epätasa-arvon muotoja, joita voidaan käyttää hyväksi tiettyä päämäärää silmällä pitäen. Latour 1987), porautuivat teknologian ja kapitalismin kehitykseen. Facebookin kaltaiset yritykset keräävät tietoja taloudellisen pääoman tuottamiseksi, ja tällä on myös valtavia vaikutuksia poliittiseen maailmaan. Manuel Castellsia taas voidaan pitää tietotekniikan yhteiskunnallisen analyysin keskeisenä teoreetikkona. Lainsäädännön avulla viranomaiset tarjoavat yhä enemmän julkisia palveluita verkossa (sähköinen valtion hallinto, sähköinen äänestys Virossa ...), yrittäessään samalla säännellä yhä voimakkaampaa digitaloutta (EU:n GDPR, Ranskan ja Saksan lait) ...). myös Marcuse 1982). ’Se (demokratia, NK) mahdollistaa kaiken, kuten hyvinvoinnin yhteiskunnassamme’ (Junttila 2016, ks. Teknologia ja demokratia Onko teknologia demokraattista tai demokraja myöhemmin yhteiskuntatieteilijät ovat pohtineet. Yhteiskuntateoria ei ole pysynyt näiden vallankumouksellisten muutosten mukana. Tämä hahmotus on välttämätön, jotta voisimme kehittää demokratiaa, historian merkittävintä innovaatiota, kuten Marja Makarow on todennut. Näistä yksi on Winnerin mukaan ydinvoima, koska se vaatii valtiollista, keskitettyä kontrollia (Winner 1980). 1/20 45 edellytetään yhä enemmän pääsevän verkkoon voidakseen osallistua täysimääräisesti poliittisten yhteisöjen elämään. Tietyt teknologiat suosivat autoritaarisia hallintomuotoja. Marx (1982) pitikin teknologiaa hallitsevan luokan hallinnan välineenä (ks. Teknologia ja tekniikka eivät sinänsä ole demokraattisia tai demokratian vastaisia. Poikkeuksia on tietenkin. Michel Foucault problematisoi tekniikoita vallan teknologioiden kautta. Automaattiseen päätöksentekoon perustuvaa big brother -skenaariota suunnittelee parasta aikaa Suomessa valtiovarainministeriö (Valtiovarainministeriö 2019). Poliitikot ja kansalaisjärjestöt käyttävät sosiaalista mediaa lisätäkseen poliittisten viestiensä näkyvyyttä. Yleensä, mutta ei aina kuten erilaisten hakkereiden toiminta osoittaa, kyseessä on taloudellisen voiton tavoittelu. Sen sijaan aurinkovoima suosii demokraattisia hallintomuotoja: jokaisella ta. Nämä usein näkymättömät valtataistelut muodostavat sen pelikentän, jossa yhteiskunnallinen valta määritellään uudelleen. Sellaiset klassikot kuin Marx (esim. Kuten kirjoitin joitakin vuosia sitten, ’seuraten sellaisia ajattelijoita kuin Jean-Jacques Rousseau, Karl Marx ja Manuel Castells politiikka voidaan ymmärtää yleisenä yhteiskuntasuhteita muokkaavana prosessina ja teknologia yhteiskunnan materiaalisiin tuotantoprosesseihin liittyvänä tietona ja taitona (”tietopääoma”). 1976) ja Bruno Latour, joka on kehittänyt toimija rakenne -asetelman puitteissa objektien ja tekniikoiden aktiivista panosta inhimilliseen toimintaan (ks. Niiden demokraattisuus riippuu siitä, mitä päämääriä niillä ajetaan takaa, yksittäisen tahon intressejä vaiko koko kansan tai muun kollektiivisen kokonaisuuden intressejä, jotka muotoutuvat demokraattisten prosessien kautta. Käsissä olevan artikkelin tarkoituksena on paremmin ymmärtää tekoälyn kehityksen mahdollistavan digitaalisen teknologian kehitystä luonnostelemalla joitakin digitalisaation luoman yhteiskunnallisen vallan ulottuvuuksia digitaalisen pääoman hahmottamisen kautta. (Kauppi 2001, 187). Tällöin teknologia yhteiskunnallisena käytäntönä olisi läpeensä poliittista eikä lainkaan arvovapaata’. Hän korosti niiden käytön päämääriä. Viime vuosisadalla jo klassisessa tutkimuksessaan historioitsija Lewis Mumford puhui autoritaarisesta ja demokraattisista tekniikoista (Mumford 1964). Valtiot käyttävät digitaalisia tekniikoita kybersodankäynnin tai ’kineettinen taistelun’ muotona (Halpern 2019, 16). esim. Näiden tutkijoiden mukaan teknologia ei ole arvovapaata. myös Kauppi 2017). Politiikan tutkija Langdon Winnerin mukaan teknologiat eivät ole sinänsä joko demokraattisia tai epädemokraattisia
Se on vielä positiivinen pääoma päinvastoin kuin esim. Digitaaliteknologian kehitys on ollut ennennäkemättömän nopeaa. Toinen on teoreettinen viive. On helpompi kuvata menneen joitakin osia kuin ryhtyä pohtimaan teoreettisella tasolla tapahtunutta. Kytkös ydinvoiman sotilaalliseen käyttöön tuskin nopeasti häviää. 1/20 46 lolla on oma voimanlähde, joka ei ole suoraan riippuvainen keskitetystä vallasta, vaikka onkin riippuvainen teknologian tuottajista. Teknologian kautta ihmiset kuitenkin aina asetetaan eriarvoisiin asemiin. turve tai kivihiili, joka ovat tänä päivänä negatiivista, pienenevää ja muuntelukelvotonta poliittista pääomaa. Monopolisoitu tarkoittaa, että sen hallintaa harjoittaa pieni ihmisryhmä, joka on tiukasti valtion ja muutamien valtionyritysten kontrollissa. Toisaalta, päämäärät saattavat muuttua kapeasta voiton tavoittelusta laajempaan yleisen hyvän, esimerkiksi avoimuuden kehittämisen hyväksi. Kun aurinkovoiman tuotanto halpenee ja sen käyttö monipuolistuu ja on laajemman ihmisja yritysjoukon hallussa, sen vaihtoarvo poliittisena pääomana nousee. Bourdieu teoretisoi yhteiskunnallisen toiminnan käytännön järkenä (Bourdieu 1980), jota teknologiset laitteet eivät välitä. Max Weberiä seuraten voisi sanoa, että tutkijat tulevat tapahtumapaikalle, kun juhlat ovat ohi, ruoat syöty ja juomat juotu. Samoin autoritäärinen hallintomuoto saattaa olla välttämätön tietyn tekniikan kontrolloimiseksi, mutta mikäli tämä kehittyy osana demokraattista järjestelmää kansan valitsemien edustajien valvonnan alaisena niin se ei välttämättä sellaisenaan estä demokratian toteutumista ja sen kehittämistä. Yksi on kohteen määrittelyn vaikeus. Kodakin kustantamassa, valokuvausta käsittelevässä toimitetussa teoksessaan hän viittaa lyhyesti tekniseen pääomaan kulttuuripääoman muodossa (Bourdieu 1965, ks. Manuel Castellsin The Network Society (2004) on viimeinen aihetta syvällisemmin luodannut yhteiskuntateoria, jossa hän kehitti myös informationalismin käsitettä. Ei ole yllättävää, että yhdessä vaikuttavimmista nyky-yhteiskuntateorioista, Pierre Bourdieun, yhteiskunnallisen vallan tai pääoman – muotoihin sisältyvät kanonisesti sosiaalinen pääoma, kulttuuripääoma, taloudellinen pääoma ja symbolinen pääoma (Bourdieu 1986, ks. 2001, Gilbert 2010 ja Sterne 2003), mutta syvällisempi analyysi tekniikasta ja teknologioista valtana puuttuu kokonaan. Tekniikat on yleensä nähty enemmän tämän toiminnan jatkeena kuin niitä muokkaavana voimana. Tutkijoiden fokus on ollut ihmisessä ja yhteiskunnallisissa ryhmissä. Tutkija pyrkii jälkikäteen rationalisoimaan ja selittämään mitä tapahtui. Valta ei ‘lisää’ pääomaa. Syitä tähän teoreettiseen pysähtyneisyyteen on monia. Aurinkovoima on laajemmalle levinnyt eli vaikeampi monopolisoida, vähemmän institutionalisoitu valtion hallintokoneistoon, tässä vaiheessa vielä suhteessa ydinvoimaan vaikeammin muuntelukelpoinen poliittiseksi pääomaksi, vaikka vaihtosuhde on muuttumassa positiivisemmaksi ilmastonlämpenemisen hillitsemisen kautta kovaa vauhtia. Se on, itsessään, vallan symbolinen representaatio.” (Nitzan ja Bichler 2009, 7, minun käännökseni) Heille kapitalismin, eli sen poliittis-taloudellisen järjestelmän jossa nyt elämme, keskeinen tekijä on taloudellinen pääoma vallan mittarina minun käännökseni).. Kyseessä on voima, joka järjestää maailman uudella tavalla ihmisen toiminnan edellytysten ja sitä välittävien välineiden uudistamisen kautta. myös Kauppi 1996). Liikkuvaan tauluun on vaikea osua. myös DiMaggio ym. Kolmas syy on antroposentrisyys. Näin ollen aurinkovoimasta, kuten tuulivoimasta, on tulossa sekä poliittisille toimijoille että kansalaisille positiivista poliittista valuuttaa. Vaikka he yhdistävätkin, päinvastoin kuin suurin osan taloustieteilijöistä, ansiokkaasti pääoman valtaan, taloudellisen pääoman essentialisoimiseen (sen määrittely tietynlaiseksi, joksikin muuttumattomaksi) sortuvat myös poliittisen talouden tutkijat Jonathan Nitzan ja Shimshon Bichler: ”Väitämme, että pääoma ei ole materiaalinen esine tai materiaalisiin esineisiin uppoutunut yhteiskunnallinen suhde. Kun Mumford painotti päämääriä, Winner painottaa keinoja. Ydinvoiman kohdalla teknologia on monopolisoitu, institutionalisoitu, militarisoitu, ja se on muuntelukelpoista sekä poliittiseksi että taloudelliseksi pääomaksi
Koulutuksen kautta henkilön taloudellinen tilanne paranee, sillä näiden kahden pääoman välillä on positiivinen korrelaatio. Tästä näkökulmasta katsoen kapitalismi sellaisena kuin me sen koemme, voitaisiin nähdä erilaisten enemmän tai vähemmän institutionalisoitujen vallanmuotojen asetelmana, jossa tietynlaiset taloudellisen pääoman instituutiot kuten pörssi ovat hallitsevia. Pääoma ymmärretään laveasti Bourdieutä ja Marxia seuraten kerättynä työnä mutta myös minä tahansa, jota voidaan käyttää yhteiskunnallisessa toiminnassa tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Esimerkiksi yleensä ajatellaan, ja tutkimukset ovat tämän vahvistaneet (Brewer ja McEwan 2010), että inhimillisen pääoman määrä on määrällisesti suhteessa taloudelliseen pääomaan. Yhteiskunta voidaan nähdä erilaisten toimialojen kokonaisuutena, joka heijastaa ihmisten orgaanisia ja ei-orgaanisia tarpeita (ks. Mutta se ei ole ainoa yhteiskunnallisen vallan muoto. myös Kauppi 2019, Weber 1986). Taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi yksilöt ovat aina ryhmien ja yhteiskunnan jäseniä vanhempina, työntekijöinä, tiettyjen asioiden harrastajina, veronmaksajina jne. Digitalisaation myötä syntyisi uusia taloudellisia ja ei-taloudellisia valtaosuuksia. esim Lévi-Strauss 2009, 561). Taustalla on uskonnollinen näkemys taloudellisen toiminnan arvosta sinänsä, sen ’pakonomainen’ kerääminen eettisenä hyveenä (Weber 1978, Momsen 1985). Jotkut pystyvät uudistamaan pääomakantaansa, kun. Teoriassa mikä tahansa, kuten esimerkiksi kivi, voi olla pääomaa, mikäli sitä voidaan käyttää instrumentaalisesti jossakin toiminnassa, esimerkiksi metsästämiseen, sotimiseen tai työkalujen tekemiseen. Esimerkiksi uskonto on erillään taloudesta. 1/20 47 Laajempaan ja syvällisempää näkökulmaan voidaan kuitenkin päästä erilaisten pääomien tai valtaresurssien relationaalisen analyysin kautta. Laajemmasta analyyttisestä näkökulmasta taloudellinen pääoma on yksi pääoman muoto (ks. Digitaalisella pääomalla voitaisiin tarkoittaa niitä todellisia tai potentiaalisia kollektiivisia resursseja, jotka koskevat tietoja viestintätekniikkaan liittyvää tietoisuutta, sen saatavuutta, käyttöä ja niihin kytkeytyvää tietoa ja tietotaitoa. Taloustieteilijät ovat tätä tutkineet ja korostaneet sen keskeisyyttä. Tällöin se mikä on kiinnostavaa ei ole kivi tai tässä tapauksessa digitalisaatio sinänsä vaan digitalisaatio jonakin erityisen arvokkaana yhteiskunnallisen vallan muotona ja Bourdieun hahmottelemien pääomien perustyyppien yhdistelmänä, sen vuorovaikutus muiden vallan muotojen ja sen luomien valtaosuuksien (Max Weberin Machtanteile) yhteiskunnallinen jakautuminen ja käyttö. Beckerin, Pierre Bourdieun, James Colemanin ja Robert Putnamin tutkimukset inhimillisestä, kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta, tiettyjen taloudellisten pääomien valta-asema voisi perustua enemmän tai vähemmän vakiintuneisiin vaihtosuhteisiin muihin pääomien muotoihin, joita kansalaiset ja poliittis-taloudellinen järjestelmä ohjaa. Taloudellinen pääoma on yhteiskunnallisen vallan yksi muoto, ja sen analyysit tietenkin tarjoavat ideoita muiden pääomien analyysille. Digitaalinen pääoma ja muut pääomat Taloudellinen pääoma on nyky-yhteiskunnissa keskeinen valtaresurssi. Joillakin yksilöillä ja ryhmillä on enemmän digitaalista pääomaa kuin toisilla. Jokainen osa-alue toimii oman logiikkansa mukaan. Yksi tapa ottaa tekniikka tutkimuksen keskiöön sortumatta teknologiseen determinismiin on puhua digitisaatiosta/digitalisaatiosta ja sen hallinnasta erityislaatuisena pääomana ja keskeisenä yhteiskunnallisena voimavarana, joka välittää ja jopa määrittelee ihmisen toiminnan. Tästä ’uus-pääoma teorian’ (neo-capital theory) (ks. Uskonnon päämäärä on eri kuin talouden tai urheilun. Svendsen ja Svendsen 2003) perspektiivistä, johon voidaan lukea Weberin lisäksi Gary S. Pyrkimys on etääntyä ekonomismista ja yhden pääoman muodon kuten taloudellisen pääoman analyysista. Nämä lukuisat eri toiminnat tuottavat erilaisia yhteiskunnallisen valuutan muotoja kuten sosiaalista pääomaa (suhteisiin perustuvat verkostot) tai inhimillistä pääomaa (koulutus), jotka eivät ole suoraan taloudellista pääomaa, mutta jotka vaikuttavat myös niiden haltijoiden taloudelliseen tilanteeseen
esim. politiikkaan ja demokratiaan. Rahan, jonka keskeinen ominaisuus on sen vaihdettavuus, on kuitenkin sopeuduttava jokaisen pääoman keräämisja käyttömuotojen erityispiirteisiin. Paitsi että taloudellinen pääoma valtaistaa, se myös sointuu ja ’vaikuttaa’ toisiin pääomiin positiivisten tai negatiivisten assosiaatioiden kautta. Tällöin on kiinnostavaa pohtia sen suhdetta muihin pääomiin, esim. Komeuden hankkiminen/ ylläpitäminen vaatii investointia fyysiseen ulkonäköön (Hakim 2011). Kankila et al. Nämä erityispiirteet ovat vaihtelevasti yhteiskunnallisesti kontrolloituja (yhteiskunnalliset tavat, konventiot, normit…) Yleisesti ottaen taloudellinen pääoma on mahdollista muuttaa muuksi pääomiksi, mutta päinvastainen liike on vaikeampi ja monimutkaisempi. Jiddišinkielinen sanonta kouraisee syvemmältä: ’kun sinulla on taskussa rahaa, olet viisas, komea ja laulat myös hyvin’. 1/20 48 taas toisilla on vaikeuksia pysyä muutoksien ja innovaatioiden vauhdissa. 2019), kaikki yhteiskunnan sektorit. Se ei ole yhtä selkeästi osa-alueellinen voimavara kuin jotkin muut pääomien muodot vaan se läpäisee, kuten esimerkiksi sosiaalinen pääoma (esimerkiksi toisista huolehtimisen muotona, ks. Digitaalisen pääoman kehitystä ohjaavat yksilöiden ja ryhmien väliset valtakamppailut ja intressit. tietyn ihmisryhmän monopolisoima, tai yksilöllistä, eli vain yhden henkilön käytössä oleva. Tämän tyyppinen kysymyksenasettelu edellyttää ei-taloudellisten pääomien tarkempaa analyysiä, joka valottaa teknologisen vallan muotoja ja mekanismeja. Se voi olla enemmän tai vähemmän muuntelukelpoista, eli ’vaihdettavissa’ toiseen pääomaan, ja välitettävissä olevaa, eli siirrettävissä toisille henkilöille. Pääomia voidaan periä vanhemmilta tai hankkia itse. Tämä näkymätön ’toiminta’ (Weber 1986) mahdollistaa sen, että taloudellinen pääoma voidaan ’vaihtaa’ toisiksi pääomiksi mutta se ei voi niitä korvata koska kukin noudattaa omaa logiikkaansa, joka on enemmän tai vähemmän riippumaton muista pääomista tai yhteiskunnallisen vallan muodoista. Park 2017) tai poliittisen pääoman ollessa kyseessä henkilön karismaattisuuteen. Sen keskeinen asema näkyy sen vaihtosuhteissa ei-taloudellisiin pääomiin ja miten siitä tulee muita pääomia välittävä pääoma. Se voi olla enemmän tai vähemmän institutionalisoitua eli esimerkiksi tietyn instituution kuten yliopiston tuottamaa, kun puhutaan diplomeista ja inhimillisestä tai henkisestä pääomasta. Taloudellista pääomaa onkin kutsuttu pääomien pääomaksi. Missä olosuhteissa digitaalinen pääoma voidaan muuttaa poliittiseksi vaikutusvallaksi. Yksilöiden kannalta digitaalista pääomaa voidaan käyttää digitaalisen pääoman hankkimiseen tai se voidaan muuntaa toisen tyyppiseksi pääomaksi, esimerkiksi taloudelliseksi pääomaksi hyvin palkatun koodarin työn kautta. Yleisesti ottaen pääomalla vallan prosessina eikä vain suhteena (Marx 1973) voi olla erilaisia ominaisuuksia (ks. Se voi olla objektivoitua tai materialisoitunutta eri asteissa, tai ruumiillistettua (inkorporoitua) jos se liittyy erottamattomasti yksilölliseen kompetenssiin kuten esimerkiksi urheilusuorituksessa (fyysinen pääoma) (digitaalisen pääoman analyysi yksilöllisen kompetenssin mielessä ks. Jotkut sen muodot ovat materiaalisia ja ne voidaan säilyttää ilman, että niiden arvo (merkittävästi jos ei oteta pelkästään hyvin säilyvä. Weberin termejä käyttääkseni nämä ovat esimerkkejä (ideaalista tai ihanteen ohjaamasta) substantiaalisesta rationaalisuudesta vastakohtana muodolliselle rationaalisuudelle, jota leimaa muodollinen tehokkuus (Weber 1986, 225). Viisautta ei saa suoraan rahalla, vaan elämänkokemuksen ja koulutuksen kautta. Laulaminen taas vaatii vuosien sinnikästä harjoittelua, vaikka olisi kuinka ’luontaisen’ lahjakas. Esimerkiksi taloudellisen pääoman tietyt muodot kuten käteinen ovat suhteellisen helposti muutettavissa toisiin pääomiin ja myös helposti välitettävissä (verottaja kylläkin tulee väliin!). Bourdieu 1986, Bourdieu ja Passeron 1966, Kauppi 2020). Missä määrin se on suoraa tai välillistä, lyhyessä tai pitkässä ajassa tapahtuvaa. Esimerkiksi vanhemmilta tai. Mutta rahalla voi ostaa aikaa koulutukseen, kuntosalikortin, plastiikkakirurgin ja laulun opettajan palvelukset. Se voi olla enemmän tai vähemmän kollektiivista, esim
Niihin kuuluu monimuotoinen joukko toimijoita ohjelmoijista, digitaalisista yrittäjistä ja oikeusalan ammattilaisista sosiaalisen median mielipiteentekijöihin, bloggaajiin ja vloggaajiin. Bricolage kiteyttää teknologisesti välitetyn käytännön logiikan, joka luonnehtii digitaalisen pääoman keräämisja käyttöprosesseja. Vaihtosuhde on aina ehdollinen, tietyissä olosuhteissa ja tilanteissa tapahtuvaa, enemmän tai vähemmän todennäköinen, enemmän tai vähemmän suora tai epäsuora, positiivinen tai negatiivinen. Bourdieun jaosta (1986) inspiroituneena digitaalinen pääoma vaihtelee 1)materiaalisesta (hardware), kuten datasta ja tietokoneista, 2)institutionalisoituihin, melkein materiaalisiin muotoihin kuten digitaalisiin standardeihin, online-lomakkeisiin ja tietokantoihin (Kauppi 2018, 2019), oikeudellisiin pykäliin ja määräyksiin, kuten EU:n GDPR:ään (General Data Protection Regulation), sosiaalisen median näkyvyyteen ja tunnettavuuteen klikkien määrän ja 3)henkilöön liitettyihin (incorporé, incorporated) muotoihin, kuten koodaajien ja käyttäjien tietotaitoon ja näppäryyteen, hakkereiden ”tekniseen tuntumaan”, kokemukseen jne. Palonen 2018). Henkilöt, joilla on tätä pääomaa sen eri muodoissa (kattaen vaihtelevasti materiaalisen tason, logiikan ja sisällön) muodostavat uudenlaisia yhteiskunnallisia eliittejä. Varsinkin ei-taloudellisten pääomien vaihtaminen taloudelliseksi pääomaksi on usein monimutkaista, aikaa vievää, tai jopa mahdotonta. Sitä kuvastaa toiminta, jota välittävät erilaiset instrumentit ja työkalut, jotka sattuvat olemaan tietyllä hetkellä helposti saatavilla suhteessa tiettyihin ratkaisuja vaativiin ongelmiin. Weber käytti termiä Chance kuvaamaan näitä eri mahdollisuuksia (ks. Kyky hankkia uutta tietoa on avain nopeasti muuttuvien alustojen ja teknologisen infrastruktuurin kilpailuedun kehittämisessä. Digitaalisesti välittynyt toiminta on usein luovaa toimintaa. Vaaleissa äänten ostaminen on esimerkki taloudellisen pääoman suorasta vaihdosta poliittiseksi pääomaksi. Nykyiset muutokset vaativat kaikilta mukana olevilta teknologista bricolagea, näpertelyä, kokeilua ja improvisaatiota (oppiminen tekemisen kautta), ja joiltakin, joiden taloudellinen elinkeino on siitä riippuvainen, usein hiljaiseen tietoon kytkeytyviä nopeita digitaalisia manööverejä. Institutionalisoidut digitaalisen pääoman muodot ovat objektiivisemmat kuin ruumiillistetut muodot, jotka sisältävät mahdollisuuden innovaatioihin ja häiriöihin. Datan tuotannon ja digitaalisen innovoinnin tempo on sellainen, että yhteiskunnallisilla ryhmillä, jotka kykenevät pysymään kehityksessä mukana ja ottamaan se haltuun, on enemmän mahdollisuuksia päästä käsiksi digitaalisen pääoman uusimpiin muotoihin ja hyötyä niistä ja niiden (toistaiseksi) edullisista vaihtosuhteista. Tämä kontekstuaalisuus, epälineaarisuus ja pääomien ehdollinen käyttö ja siirrettävyys avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle toiminnalle. Surrealistien collage -tekniikasta inspiroitunut ranskalainen antropologi Claude Lévi-Strauss käytti termiä bricolage kuvaillessaan Amazonin alkuasukkaiden käytännön logiikkaa (2009, 576-593). Toisin sanoen keskiluokkaiset lapset todennäköisemmin hakeutuvat korkeakouluopintoihin (Bourdieu ja Passeron 1966), joka taas vaikuttaa positiivisesti heidän tuleviin tuloihinsa. Kansalaisuus ja osallistuminen yhteiskuntaan myös on entistä riippuvaisempi inkorporoidusta digitaalisesta pääomasta, viranomaisten taholta kyvystä tehokkaasti tuottaa asianmukaisia palveluja, ja kansalaisten kyvystä käyttää niitä. Se on toimintaan suuntautunut yhteiskunnallinen voimavara, joka edellyttää jatkuvaa uudistumista ja jatkuvaa arvon vahvistusta. 1/20 49 suvulta peritty kulttuurinen pääoma vaikuttaa yksilön hankittuun inhimilliseen pääomaan, joka vuorostaan vaikuttaa yksilön hankittuun taloudelliseen pääomaan. Miltä digitaalinen pääoma ei-taloudellisena pääomana voisi näyttää. Vaikka objektivoidun digitaalisen pääoman muodot ovat suhteellisen vakaat, näiden resurssien käyttö ja kertyminen ovat riippuvaisia paikan ja ajan usein epäselvistä ja ristiriitaisista tilanteista. Perustavanlaatuisesti GAFA:n (Google,. Verrattuna joihinkin taloudellisen pääoman muotoihin kuten kultaan tai käteiseen, jotka ovat vakaita ja konkreettisia, inkorporoitu digitaalinen pääoma on enimmäkseen aineetonta, ja sen aktivointi vaatii jatkuvaa käyttöä
myös Bailey 1966). Näin ollen sen säilyttäminen tai käyttämättä jättäminen vähentää sen arvoa, kun taas sen käyttö lisää sen arvoa. Tämä muutos on mahdollistanut ennennäkemättömän teknologisen kehityksen legitimoinnin, ja sillä on ollut leviämisvaikutuksia muilla yhteiskunnallisen toiminnan aloilla, myös poliittisella kentällä. pankkiin. Objektivoidun ja ruumiillistetun digitaalisen pääoman rajulla arvonnousulla suhteessa etenkin taloudellisen pääomaan on voimakkaita vaikutuksia muihin pääomiin, erityisesti poliittiseen pääomaan, jonka haltijat pyrkivät institutionalisoimaan digitaalisen pääoman. Tässä mielessä kyseessä on määritelmällisesti lyhyen aikavälin (short-term) pääoma (Spurling 1988, 293). Osa digitaalisen pääoman voimasta ei ole sen toteutuneessa muodossa, siis siinä kuinka arvokas se on tänään taloudellisen pääoman muotona, vaan sen tulevassa arvossa. Tämä digitaalisen pääoman tietyn muodon logiikka on tässä päinvastainen kuin talouden logiikka, jossa investointi määritellään toiminnaksi, joka ei heti kuluta kaikkea vaan jossa pääomaa säästetään ja uudelleen sijoitetaan johonkin muuhun taloudelliseen toimintaan. Tämä fyysinen työ kristallisoituu dataksi, tietyntyyppiseksi kvantitatiiviseksi tiedoksi ja tietotalouden materiaksi, joka kaupallistetaan ja myydään taloudellista pääomaa tavoittaville mainostajille ja muille kiinnostuneille. Ennakoidun tulevaisuuden tuottoarvon tai kapitalisaation lisäksi digitalisaation kehityksen toisena ehtona on ollut sen menestyksellinen suora muuttaminen taloudelliseksi pääomaksi. Datan muuttaminen taloudelliseksi arvoksi on suoraa koska se ei ole institutionaalisesti kontrolloitua tai hallinnoitua. Mutta toisaalta tänä päivänä inkorporoidun digitaalisen pääoman pidemmän aikavälin tuottoarvo on lyhyt. Tämä näkyy erityisen selvästi joissakin toisissa suhteellisen heikosti institutionalisoituneissa vallan muodoissa. Ketkä pääsevät määrittelemään tämän spekulatiivisen arvon. Näin luodaan enemmän tai vähemmän voimakkaita positiivisia ’ennakointi-efektejä’, jotka ’valmistavat maata’ teknologista ja yhteiskunnallista kehitystä koskeville itseään toteuttaville ennusteille (tästä ks. Kun tämä spekulatiivinen arvo romahtaa, esimerkiksi kuten on nyt käymässä hiilivoimalle tai turpeelle, niin silloin se vie pohjan sen nykyiseltä arvolta. Esimerkiksi poliittisen pääoman suhteen vaalivoitossa kerätty ’luotto’ on käytettävä varsin nopeasti keräämällä lisää poliittista pääomaa ja muuttamalla se institutionalisoituneeksi poliittiseksi pääomaksi tai toisiksi pääomiksi, muuten pääoman hetkellistä haltijaa seuraa vähenevän pääoman syöksykierre (ks. Tämä spekulatiivinen ennakoiva pääoma viittaa olemassa olevan pääoman tulevaisuuden arvoon. Kyseessä on ’mahdollisen’ ja ’realismin’ määrittely halutun tulevaisuuden muokkaamisen kautta. Inkorporoidun digitaalisen pääoman ei-taloudellisessa logiikassa kulutus on paras investointi, sillä pääomaa ei voi varastoida esim. Käyttämättä jättäminen merkitsee pääoman arvon häviämistä. Soros 2003). Tietoon perustuva talous perustuu kasvaviin, monipuo. 2019, myös Hiilamo 2020) ja materiaaliset ja immateriaaliset investoinnit ovat suoraan kyseessä, esittävät digitalisaation ja siihen kytkeytyvät tekoälyn ja robotiikan kehityksen vääjäämättömänä tulevaisuutta tänään muovaavana prosessina. Kun pääoman muoto institutionalisoituu julkisten viranomaisten ja valtioiden interventioiden kautta, valtion pyrkiessä olemaan Bourdieun sanoja lainaten eräänlainen ’symbolisten pääomien pankki’, pääomien vaihtosuhde ja vaihtoarvo myös institutionalisoituvat, avaten vaikutusmahdollisuuksia uusille ryhmille kuten juristeille ja virkamiehille/naisille vaikuttaa digitaalisen pääoman keräysja vaihtosuhteisiin. 1/20 50 Amazon, Facebook ja Apple) digitaalisen pääoman alkujuuressa on joko ilmainen työ, jonka digitaalisten palvelujen käyttäjät tuottavat itse tai hyvin heikosti maksettu työ, jonka uudentyyppinen proletariaatti tuottaa (klikkitalous). Tämä toiminta pyrkii uudelleen määrittelemään perinteisiä vaihtoarvoja, sopimuksia ja käytäntöjä. Juuri tämän tulevaisuuden olevan ennakoidun tuottoarvon riippuvuuden takia monet tahot, joiden intressit (erinomainen esimerkki on Lindgren et al. Digitisaatio viittaa tiedon muuttamiseen digitaaliseen muotoon ja digitalisaatio sen käyttämiseen (Edmond ja Folan 2017)
Eli sinänsä neutraali luokittelujärjestelmä tuottaa epätasa-arvoa, ’aakkosellista syrjintää’ (Weber 2016). Yksi ajankohtainen esimerkki tästä luokittelujen tuottamisesta digitaalisen pääoman muotona on keskustelu Tinderistä (Duportail 2019). Tämä ’etu’ ei kuitenkaan ole yhtäkkinen, vaan kuten monet yhteiskunnalliset pääomat se kumuloituu pienten, lähes näkymättömien muutosten tai siirtymien kautta vuosikymmenten varrella kuten korko korolle. Esimerkiksi akateemisessa maailmassa useiden kirjoittajien artikkeleissa noudatetaan neutraalina pidettyä aakkosjärjestystä. Läpinäkyvyyden puute jatkuu niin kauan, kun kuluttajat (ja datan tuottajat) sekä viranomaiset eivät reagoi. Tasapuoliselta tuntuva luokittelujärjestelmä todellisuudessa suosii ensimmäistä nimeä koska usein artikkeleihin viitataan muodossa ’NN et al.’, jolloin vain ensimmäinen nimi on näkyvä. Lisääntyneen digitalisaation myötä myös digitaalisen pääoman suhteellinen vaihtoarvo on noussut dramaattisesti. Algoritmi luokittelujärjestelmänä luo aina vaihtelevassa määrin epätasa-arvoa ja syrjintää. Se on antanut joillekin henkilöille mahdollisuuden tulla maailmanlaajuisiksi kuuluisuuksiksi ja trendien määrittäjiksi. Digitaalisen pääoman ytimessä on algoritmit ja niiden hallinta. Yrityksiä, kuten Google ja Amazon, jotka ovat nyt maailman suurimpia yrityksiä, on olemassa datan kaupallistamisen ja sen tuottamiseen tarkoitetun ilmaisen työvoiman vuoksi. Algoritmin luoma kuvaus vahvistaa ja legitimoi sen heijastamaa todellisuutta. Tämä saattaa olla väärä kuvaus, kuten silloin kun algoritmi kuvaa vain osaa sitä todellisuutta, jota se uskottelee täysin kuvaavansa. Tai toisin sanoen ’raakaa’ data ei ole olemassakaan (Gitelman 2013). Lopuksi Globaalilla tasolla digitaalisen pääoman kerääminen mahdollistaa pääomien keskittymisen tiettyihin organisaatioihin. Duportailin mukaan se vahvistaa patriarkaalista käsitystä miesten ja naisten välisistä suhteista. Viranomaisten strategiana on objektivoituneen digitaalisen pääoman institutionalisaatio oikeusjärjestelmän ajantasaamisen kautta (GDPR esimerkiksi). myös Edmond ja Nugent Folan 2017). Se saattaa kuvata hyvin todellisuutta, keräten ja systematisoiden ihmisten käyttäytymistä koskevaa tietoa kuten liikennetietoa tai rikostilastoja. Toinen haaste liittyy. Mutta jopa oikea kuvaus voi olla ristiriidassa todellisuudesta pitämiemme, tasa-arvoa koskevien ihanteidemme ja eettisten periaatteiden kanssa. erilaisten palvelujen myyntiä, silmällä pitäen. Tietyt väestönryhmät, kuten rotusyrjinnän kohteina olevat latinot tai afroamerikkalaiset Yhdysvalloissa, saattavat kärsiä tämän johdosta. Eli toisin sanoen luokittelu saattaa olla todellisuutta hyvin tai huonosti kuvaava, tai sitten se voi olla moraalisesti kyseenalainen. Se ei tuo neutraalisti yhteen miehiä ja naisia, vaan se tuo yhteen tietynlaisia miehiä ja tietynlaisia naisia. Data on aina naamioitunut ihminen. Robotisaatio ja algoritminen hallinto luovat uutta tietoa, ammatteja ja intressejä. Sillä dataa aina kerätään tiettyä päämäärää, esim. Edellinen korostuu, kun data ei vastaa todellisuutta, jälkimmäinen kun data kuljettaa mukanaan kyseenalaisia arvoja. Tämän kautta pyritään ’normalisoimaan’ objektivoituneen digitalisen pääoman keräämistä ja sen vaihtosuhteita, muuttamaan nämä institutionalisoituneeksi digitaaliseksi pääomaksi, jonka vaihtoarvo on suhteellisen vakaa. Objektivoituneen tai materialisoituneen digitaalisen pääoman keskittyminen GAFA:aan on symbioosissa taloudellisen pääoman kasautumisella näille samoille yrityksille. Tästä seuraa poliittisen ohjauskyvyn pakeneminen vakiintuneilta kansallisilta poliittisilta toimijoilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta näille amerikkalaisille digitaalisen pääoman luojille ja hallinnoijille, joiden luokittelujärjestelmiä algoritmit sekä sosiaalisen median toimijat uusivat. Myös tämä kytkeytyy perinteisiin yhteiskuntateorioihin ja erilaisten luokittelujärjestelmien analyysiin. 1/20 51 lisempiin ja usein piilotettuihin prosesseihin. Tässä tapauksessa Tinderin laatijoiden usein alitajuiset käsitykset, arvot ja päämäärät ovat määräävässä asemassa, he kun suunnittelevat ne algoritmit, joita Tinderin käyttäjät soveltavat ja jotka muokkaavat heidän elämäänsä (ks. Tai se voi olla oikeanlainen kuvaus
Erotic Capital: The Power of Attraction in the Boardroom and the Bedroom. Esitelmä, Liverpoolin yliopisto, 10-11 lokakuuta. Hakim, Catherine. The MIT Press. 2017. Cyberwar is Here. On mahdollista, että inkorporoidun digitaalisen pääoman keskittyminen näille uusille eliiteille, joiden maailmankatsomuksesta ja arvoista tulee yhteiskunnallisen kehityksen keskeinen suunnannäyttäjä, jättäen sivuraiteille muut väestön ryhmät kuten ikääntyneen väestön mutta myös, ottaen huomioon digitaalisten innovaatioiden tempon, yhä nuorempia ikäryhmiä. 1966. Valtion tekoäly voi pian jaella suosituksia. 2016. P. Harari, Yuval Noah. Teoksessa John Richardsson (toim.) Handbook of Theory and Research for the Sociology of Education. Toim. Basic Books. Bourdieu, Pierre. Suunnitelmat ovat yhteiskunnan kannalta ratkaisevia ja aikataulu tiukka. 2011. Digitising Cultural Complexity: Representing Rich Cultural Data in a Big Data Environment. 2019. La reproduction. Halpern, Sue. and Robinson, J. Tehokkuus ja horisontissa häämöttävä tulevaisuuden näkymä Suomesta ’maailman parhaana julkisena hallintona’ riittävät. The Network Society. Edward Elgar. Halpern 2019). L’amour sous algoritme. 2019. Bourdieu, Pierre ja Jean-Claude Passeron. 1986. Minuit. 2019) ja tekoälyä myyvät yritykset taloudellisen pääoman perässä sekä valtiovarainministeriö digitaalisen pääoman vaihtosuhteiden määrittelijänä (Hiilamo 2020, A32-A33). Vuoden 2022 loppuun mennessä AuroraAI verkko on käytössä: ’julkiset organisaatiot kytketään yhteen (AuroraAI-verkko) vuorovaikuttamaan tekoälyn avulla myös muiden sektorien palvelujen kanssa’ (Valtiovarainministeriö 2019). Stratagems and Spoils. 2001. Theorizing Digital and Urban Inequalities: Critical Geographies of “Race”, Gender and Technological Capital. eettisiä (kuka on vastuussa, kun asiat ’menevät pieleen’?), taloudellisia (kuka kerää taloudelliset hyödyt?), teknisiä (kuka tuottaa tarvittavat luotettavat laitteet ja ohjelmistot?), sosiaalisia (ketä syrjitään?) ja poliittisia (kenen intressit määräävät?). Helsingin. Helsingin sanomat, 6.1. “Raw Data” is an Oxymoron. Nyt tarvittaisiin kiireesti yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, joka selventäisi yhteiskunnallisen vallan keskittymisen ja digitaalisen pääoman kerrostumisen prosesseja, jotta näihin voitaisiin reagoida pro-aktiivisesti. Toim. 1/20 52 kybersodankäyntiin ja digitaalisen pääoman keskeiseen rooliin uusien sodankäynnin käytänteiden muotoutumisessa (ks. ja Patrick J. McEwan. 2010. 2019. Lähteet Bailey, F.G. Emme kuitenkaan tiedä, kuinka paljon julkisia varoja automaattinen päätöksenteko tulevaisuudessa säästää tai miten se tulee lisäämään julkisia menoja, kun se kuitenkin myös tuottaa uusia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka ovat mm. Viimekätinen legitimaatio tässä ohjelmoidussa tulevaisuuden visiossa näyttää nojaavan julkisten menojen säästöihin ja kansainväliseen status kilpailuun. 2004. The Forms of Capital. 1966. Gitelman, Lisa. Duportail, Judith. Bourdieu, Pierre. Who Will Win the Race for AI. Hiilamo, Elli-Alina. Routledge. Tällä hetkellä Suomessa digitaalisen kehityksen suuntaa ja tahtia näyttävät määräävän nykyajan alkemistit, think tankit (Lindgren et al. DiMaggio, Paul, Hargittai, E., Neuman, R. 2010. 2020. Kirja-arvostelu teoksesta Andy Greenberg, Sandworm: A New Era of Cyberwar and the Hunt of the Kremlin’s Most Dangerous Hackers, New York Review of Books LXVI/20, 14-21. Elsevier. Väestönryhmien eriytyminen saattaa entisestään kärjistää taloudellista epätasa-arvoa kasaten digitalisaation hyödyt valittujen käsiin. 2013. 13(7): 1000-1018. Tässä demokratian kannalta ongelmallisessa skenaariossa saattaa mikrotasolla seurata globaalin tason kehityskulkua eli keskittymistä ja ei pelkästään Hararin datakolonialismia vaan myös digitaalista kerrostumista ja digitaalisen pääoman sotilaallista käyttöä. Goutte d’or. Social Implications of the Internet. Castells, Manuel. Junttila, Julia. Digitaalinen pääoma pitäisi demokratisoida, mahdollistaa mahdollisimman laajan haltuunoton ja tietoisuuden. Minuit. 1965. Un art moyen. Information, Communication & Society. Toim. A32-A33. Annual Review of Sociology, 27(1): 307–336. Miljoonan euron vartija. Kansalaisille itselleen olisi annettava välineet, joiden avulla voisi itse arvioida tekoälyn ja automaattisen päätöksen teon tarpeellisuuden. Edmond, Jennifer ja Georgina Nugent Folan. Brewer, Dominic J. Foreign Policy, Winter. 2013. Harper Collins. Gilbert, Melissa. The Question Concerning Technology, and Other Essays. Julkista keskustelua asiasta ei ole juuri ollut. W. Economics of Education. Heidegger, Martin. Mutta teknologinen kehitys on harvemmin ollut ennakoitavan lineaarista. Greenwood Press, 241-258
Marx, Karl. 2019. Do Artifacts Have Politics. Politiikka 43/3, 187-189. State University of New York Press. 1987. Kauppi, Niilo. ECPR Press. 1964. Capital as Power: A Study of Order and Creorder. 2019. Palonen, Kari. Capitalisme et idéologie. 2017. On the Wealth of Nations: Bourdieuconomics and Social Capital. Murroksen koko kuva. Demokratia on maailman kaikkien aikojen merkittävin innovaatio. Esitelmä Ecole des hautes études en sciences sociales, Pariisi, 26.4. Max Weber’s Concept of Social Change. Andrew Arato ja Eike Gebhardt. Institutional and Symbolic Transformations in the Post-Sartrian Era. Daedalus 109/1, 121-136.. Theory and Society 32, 607-631. Bourdieu, Technique and Technology. Nitzan, Jonathan ja Shimshon Bichler. WSOY. Digitalisaatio. 2019. Latour, Bruno. Marcuse, Herbert. 11.4. 1996. Esseitä. Science in Action. Schmitz, Andreas. Spurling, David. Economy and Society. 2016. Sterne, Jonathan. The Global Ranking Game: Narrowing Academic Excellence through Numerical ObjectiKauppi, Niilo. Mumford, Lewis. Harvard UP. 1986. 2019. 2019. Cultural Studies 17 (3/4), 367-389. 2009. 2018. Penguin. Kauppi, Niilo. Soros, George. The Alchemy of Finance. 138-162. The Effects of Listing Authors in Alphabetical Order: A Survey of the Empirical Evidence. Toim. Penguin. 1/20 53 sanomat, 20.5. Piketty, Thomas. Park, Sora. Kankila, Anna, Eetu Viren, Harry Salmenniemi, Heidi Meriläinen, Joel Kilpi, Johannes Ekholm, Klaus Lumi Maunuksela, Lasse Poser, Mia Haglund ja Pontus Purokuru. The Structure of Digital Partner Choice. Springer. https://politiiKauppi, Niilo. 1982. Grundrisse. 2003. 1988. 2003. 2001. Oeuvres. Foundations of the Critique of Political Economy. Svendsen, Gunnar Lind Haase ja Gert Tinggaard Svendsen. Luettu 3.5.2018. Tammi. Into. Lindgren, Jaakko, Roope Mokka, Aleksi Neuvonen, Antti Toponen. 1985. Työstäkieltäytyjän käsikirja. 1976. Paris: Bibliothèque de la Pléiade. Weber, Matthias. Essays on Max Weber. Wiley. New York: Continuum. Luettavissa http://www.primitivism.com/ mumford.htm. The Making of a Global Field of Higher Education. Some Social Implications of Modern Technology. Authoritarian and Democratic Techniques. 2003. Weber, Max. Academic Prestige and Digital Capital. 2017. Momsen, Wolfgang. 1980. Digital Capital. French Intellectual Nobility. University of California Press. A Political Way of Thinking. Julkaisematon käsikirjoitus. 2003. Teknologian politiikasta. Kansallinen tekoälyohjelLuettu 6.1.2020. 2017. Christian Schmidt-Wellenburg ja Stefan Bernhard (toim.), Charting Transnational Fields: Methodology for a Political Sociology of Knowledge, Routledge. Valtiovarainministeriö. Luettu 11.11.2019. Flammarion. Economics. Montaigne, Michel de. Teoksessa The Essential Frankfurt School Reader. Palgrave. 2018. A Bourdieusian Perspective. CEFER, Bank of Lithuania and Faculty of Economics, Vilnius University, July 19. Kauppi, Niilo. Winner, Langdon. Lévi-Strauss, Claude. Routledge. 2009
Tässä artikkelissa laajennamme tätä keskustelua johtavaan kiinalaiseen Baidu-hakukoneeseen ja siihen miten Kiinassa valtiollinen sensuuri tuottaa tarkoituksellisesti tämän hakukoneen kautta informaatiokuplaa. Tämän takia esitämme tässä artikkelissa tarkennetun tavan käsitteellistää erilaisia verkkosensuurin muotoja ja näytämme, käyttämällä Kiinan tapausta empiirisesti, miten autoritaarinen sensuuri voi luoda informaatiokuplan. Vuori ja Mikael Mattlin Informaatiokuplat digitaalisen diktatuurin välineenä – tapaus Kiina Kysymys siitä, kuka hallitsee metatietoa verkossa, on tällä hetkellä kuuma kysymys. Liberaalidemokraattisten yhteiskuntien. Tavallinen tapa määritellä sensuuri on nähdä se ”kolmannen tahon suorittamana väliintulona lähettäjän ja vastaanottajan väliseen kommunikaatiotapahtumaan, jonka kautta alun perin julkiseksi tarkoitettu viesti ei tavoita tarkoitettua vastaanottajaansa” (Müller 2004, 11). Tämä artikkeli tutkii, kuinka Kiinan valtiojohtoinen internetsensuuri luo informaatiokuplia ja kuinka niitä voi analysoida. 1/20 54 Lauri Paltemaa, Juha A. Kiinan tapaus on konkreettinen esimerkki siitä, miten digitaalinen teknologia ja algoritminen hallinnallistaminen todella tukee autoritaarista järjestelmää. Tämän artikkelin keskeinen käsite on informaatiokupla, joka voidaan määritellä ”sosiaaliseksi episteemiseksi rakenteeksi, josta jotkin relevantit äänet on vaiennettu, ehkä vahingossa” (Nguyen 2018). Artikkeli perustuu kahden suuren hakukoneen, kiinalaisen Baidun ja yhdysvaltalaisen Googlen, kuvahakutulosten vertailuun. Vertailu osoittaa, miten hakukonesensuuri voi olla instrumentaalista informaatiokuplien muodostamisessa ja näyttää yhden tavan, miten ilmiötä voi tutkia. Suodatinkupla voi periaatteessa syntyä, kun hakukoneiden hakualgoritmit ohjaavat käyttäjät vain sellaisiin sisältöihin, joiden kanssa he kokevat olevansa ”henkisellä mukavuusalueellaan ja ideologisesti samaa mieltä” (Deibert 2019, 32). Hakukoneiden suodatinkupla on tällaisen kuplan alalaji. Internetin hakukoneiden väitetysti aikaansaamat informaatiokuplat ovat viime aikoina olleet kiivaan akateemisen ja journalistisen keskustelun sekä huolen aihe (Pariser 2011; Dillahunt et al. Suodatinkuplia koskevassa länsimaisessa keskustelussa tällaisen kuplan nähdään usein syntyvän tahattomasti hakualgoritmien arvatessa mitä käyttäjät haluavat tai eivät halua nähdä, mutta tässä artikkelissa käsitellään sitä, miten sensuuri voi tietoisesti pyrkiä luomaan informaatiokuplia hakukoneiden kautta tarkoituksena tukea digitaalista diktatuuria. Artikkelissa keskustellaan myös verkkosensuurin käsitteestä ja siitä, miten sen taksonomisia piirteitä tulisi kehittää, jotta se kattaisi paremmin verkkoympäristössä esiintyvän sensuurin muodot. Länsimainen keskustelu on ymmärrettävästi keskittynyt suurten amerikkalaisten verkkoalustayritysten kuten Googlen, Twitterin ja Facebookin toimintaan. 2017; Diamond 2019; Nechushtai ja Lewis 2019). Tässä on huomioitu erityisesti kuinka niiden käyttäjien preferenssien mukaan personalisoidut hakutulokset ja uutissyötteet voivat luoda informaatiokuplia, joita Eli Pariser (2011, 9) kutsuu ”jokaisen käyttäjän omiksi informaatiomaailmoiksi”. Väitämme, että digitaalisesta diktatuurista tulee olla huolissaan, sillä Kiinan tapaus osoittaa, miten sellainen on jo todellisuutta. 2015; Epstein ja Robertson 2015; Dutton et al. Tämä määritelmä on kuitenkin liian kapea, jotta sen avulla voisi tehokkaasti analysoida verkkosensuuria ja sen tuloksena syntyviä informaatiokuplia. Avainsanat: sensuuri, metatieto, Kiina, hakukone, Google, Baidu, internet, informaatiokuplat Artikkeli Kuka hallitsee metatietoa tietoverkoissa
Kuten esimerkiksi Courtois et al. Autoritaaristen hallintojen oikeudet manipuloida myös verkossa tapahtuvaa tiedonvälitystä ovat lailliselta näkökannalta rajoittamattomia ja diktatuurit harjoittavatkin verkkosensuuria käytännössä kaikkialla missä niitä on (Akbari ja Gabdulhakov 2019). 2017; Courtois et al. 2019; Kelly ja François 2018; Epstein ja Robertson 2015). Tutkimuksessa on esimerkiksi todettu, että suuret läntiset hakukoneet kuten Google ja Bing eivät tuota huomattavia informaatiokuplia (Dutton et al. 2018; Nechushtai and Lewis 2019). Erityisesti internet antaa autoritaarisille hallinnoille mahdollisuuden vahvistaa diskursiivista valtaansa verkkosensuurin ja -propagandan avulla (Deibert 2019, 31; Venäjän osalta erinomainen keskustelu tästä on Kurowska ja Reshetnikov 2018). Diktatuurit ja internetsensuuri Autoritaarinen poliittinen järjestelmä eroaa liberaalidemokraattisista järjestelmistä suhteessaan julkiseen tiedonvälitykseen. Myös Kiinan kommunistisen puolueen hallitsema puoluevaltio suhtautuu julkiseen mielipiteeseen juuri tällaisesta lähtökohdasta. Järjestyksen päättää algoritmi, joka pohjaa valintansa hakukoneen tuntemiin tietoihin käyttäjästä sekä haettavien tietosisältöjen ominaisuuksiin (Granka 2010). Tosin on myös tutkimusta, joka ottaa kuplat todellisena riskinä ja näkee niiden jo vaikuttaneen esimerkiksi vaaleihin Yhdysvalloissa (Geschke et al. Hakukoneyritysten on siksi täytynyt kehittää valintatapoja ja -periaatteita, joiden perusteella hakutulokset käyttäjille esitetään. Hakukoneiden merkitys suodatinkuplien aiheuttamisessa ei siis ole poissa laskusta lännessäkään, mutta tilanne voisi olla huonompikin. Yleinen näkemys on, että Kiina on internetsensuurin johtava valtio maailmassa (Reporters Without Borders: https://rsf.org/en/china). Yllä esitetty Müllerin (2004) määritelmä sensuurille näkee sen väliintulona vapaaseen kommunikaatiotilanteeseen ja sen pohjalta sensuurin luonne on siten aina ”ulkoista, pakkoon perustuvaa, ja tukahduttavaa” (Bunn 2015, 30). Personointi tarkoittaa hakukoneyritysten näkökulmasta pyrkimystä palvella käyttäjiä paremmin järjestämällä ja rankkaamalla tietosisältöjen metatietoja listauksiksi, jotka jokainen hakukoneita käyttänyt hyvin tuntee. Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa huomio pitäisikin kiinnittää siihen, mitä seuraamuksia ja tuloksia tällainen automatisoitu tiedonvalinta tuottaa. Kyse on siis pohjimmiltaan siitä, millä perusteella hakutulokset järjestetään kuvaruudulle. Kuitenkin empiirisesti ei ole voitu osoittaa pitävästi, että suodatinkuplat ovat käytännössä sellainen vaara kuin yllä olevassa keskustelussa on esitetty. 1/20 55 mahdollisten suodatinkuplien ironia on se, että verkkohakujen ”personointi” on tarkoitettu käyttäjää palvelevaksi toiminnoksi – vaikka samalla se on myös keskeinen osa ”valvontakapitalismia”, jossa palvelun tarjoajat pyrkivät hankkimaan mahdollisimman paljon raakadataa käyttäjien käyttäytymisestä, jota yhtiöt voivat sitten jalostaa ja myydä eteenpäin (Zuboff 2019). Kuinka paljon huonompi, on kysymys, jota tässä artikkelissa käydään läpi Kiinan esimerkin kautta. Tietotekniikkaa voidaan käyttää sekä horjuttamaan että tukemaan autoritaarisia hallintoja ja internet on tässä kenties keskeisin kenttä (Göbel 2013). (2018) toteaa, jo yksin informaation valtava määrä edellyttää hakukoneilta keinoja hallita sitä informaatioähkyä, joka on internet. Tämä kuitenkin avaa myös mahdollisuuden sille, että hakutulokset esitetään vääristyneesti tai yksipuolisella tavalla (Sunstein 2018). Verkkohakujen tulosten rankkaaminen ja järjestäminen on kuitenkin käytännössä välttämätöntä. Kuinka internetsensuuria pitäisi tässä tilanteessa käsitteellistää. Ovatko ne vakavia ja laajoja vai kenties vähämerkityksellisiä ja hallittavissa. On helppo ymmärtää miksi informaatiokuplat nähdään teorian tasolla ongelmaksi ihanteelliselle demokraattiselle prosessille. Se 1990-luvulla suosittu ajatus, että internet on ”vapautuksen teknologia”, on osoittautunut vääräksi tai ainakin liian yksinkertaistavaksi (Diamond 2019). Ehkä juuri tästä syystä sensuuria ei usein käsitellä suodatinkuplien yhteydessä, sillä. (2019) ovat osoittaneet, tietosisältöjä järjestävät algoritmit, kuten ne, joita hakukoneet käyttävät, tuottavat tuloksiin aina vääristymiä ja yksipuolisuuksia. Kuten esimerkiksi Hildebrand (2016) ja Kaufmann et al
2019), mutta teoreettisesti ilmiö on merkittävä. Sensuurissa sisällöt käännetään poliittisesti hyväksyttävälle kielelle – joka voi jossain tapauksissa olla täysi hiljaisuus. esim. (Käännöksistä ja sensuurista ks. Kieltä käännettäessä jotain voi aina hävitä käännöksen mukana (”lost in translation”), mutta sensuurissa tämä on aina tarkoituksellista. Vaikka hakukoneiden suosittelualgoritmit olisivatkin alun perin neutraaleja – mitä ne eivät välttämättä ole esimerkiksi kaupallisen sisällön osalta (Scheider 2018) – ne voivat koneoppimisen kautta vahvistaa yksipuolisten tietosisältöjen tarjontaa yksilöille. 1/20 56 liberaalidemokraattisissa järjestelmissä kolmannen tahon (valtion) puuttuminen hakukoneiden toimintaan on rajoitettua ja pakko sekä tukahduttaminen eivät näytä pätevän ilmiöön. Kolmas tarkennus sensuurin määritelmään liittyy siihen, että informaatiokuplissa pitää olla sisältöä, muuten ne luhistuvat kasaan. Positiivinen sensuuri tarjoaa jotain niiden tilalle. Tällöin yksilöt voivat valita vain sellaisia viestejä, jotka sopivat heidän maailmankuvaansa, uskomuksiinsa tai ennakkoluuloihinsa ja jättää muut huomioitta. Esitämme, että määritelmää pitää tarkentaa viidellä täsmennyksellä. Tässä artikkelissa kuitenkin väitämme, että suodatinkuplat syntyvät myös liberaalidemokraattisessa kontekstissa sensuurinomaisen prosessin kautta ja että sensuuriteoria tarjoaa näin keinon käsitteellistää kuplien syntymekanismeja sekä liberaalien että autoritaaristen järjestelmien osalta. Guessabi 2019.) Tämä määritelmä ei edellytä, että sensuuri estää viestin täydellisesti, tai että se voi olla vain kolmannen tahon suorittamaa. Viimeisessä yksilöt toimivat itse sensoreinaan valikoimalla viesteistä ne, joihin haluavat perehtyä. Tästä päästään laajennettuun sensuurin käsitteeseen siten, että sensuuri voi tapahtua sekä lähetettäessä (itsesensuuri), ulkopuolisen tahon toimesta (klassinen negatiivinen sensuuri) että vastaanotettaessa (omasensuuri). Sensuroidessa viestin informaatiosisältö muutetaan tietoisesti toisenlaiseksi siten, että alkuperäisen viestin tietomäärä vähenee. Hakukoneiden liiketoimintamalli perustuu salamannopeaan pääsyyn verkossa löydettävän tiedon kortistoihin ja vasta niiden kautta tietosisältöihin. Internet ei tarjoa ainoastaan näennäisesti rajattoman määrän tietosisältöjä, vaan myös tietoa tiedosta eli metatietoa. Metatietoon kohdistuva sensuuri voi olla merkittävämpää kuin yksittäisiin tietosisältöihin kohdistuva. Kaikille tutut hakukoneiden hakutulossivut ovat digitaaliseen kortistotiedon muotoon muutettuja otteita hakukoneyritysten indeksoimista sivustoista ja muun tyyppisistä tiedostoista, joita verkossa on (Jiang 2014). Neljäs tarkennus koskee sensuroidun informaation luonnetta, joka myös pitää ottaa huomioon. On myös helppo nähdä miten ulkopuolinen taho, jonka tarkoituksena on vääristää hakutuloksia, voi aiheuttaa saman tuloksen. Yhdistettynä hakukoneiden personointiin itsesensuuri avaa mahdollisuuden suodatinkuplien muodostumiselle myös liberaalidemokraattisissa kontekstissa. Schneider 2018; Creemers 2017; Xiao 2019). Empiirisesti se, miten paljon ihmiset valikoivat lukemiaan/katsomiaan viestejä on epävarmaa (Knobloch-Westerwick ja Meng 2009; Sude et al. Tätä tehtävää hoitavat autoritaarisissa hallinnoissa lähes aina propagandaviranomaiset (Baets 2011, 56; Bunn 2015; Kiinan osalta ks. Tässä Piotr Kuhiwczakin (2011) näkemys, että sensuuri ja kielten kääntäminen muistuttavat toisiaan ja että sensuuri pitäisi siksi ymmärtää erityislaatuisena käännössuorituksena, on hyödyllinen. Negatiivinen sensuuri pyrkii yllä esitellyn mukaisesti estämään tai vääristämään muiden tuottamia viestejä. Tätä varten on syytä jakaa sensuuri positiiviseen ja negatiiviseen tyyppiin. Tällaista valintaa kuvaa kognitiivisen dissonanssin teoria (Festinger 1957). Ensinnäkin itse sensuurin määritelmää pitää laajentaa käsittämään paremmin niitä erilaisia väliintuloja, joita erityisesti mutta ei yksinomaan, verkkoympäristössä tapahtuu. Jotta sensuurin ja informaatiokuplien välinen yhteys tulee paremmin esiin, sensuurin määritelmää on kuitenkin laajennettava yllä olevasta klassisesta määritelmästä. Kortistojen julkisuus tai salaaminen on yksi sensuurin muoto (Baets 2011, 59) ja sitä mukaa, kun hakukoneiden merkitys on kasvanut yhteiskunnassa, on myös verkossa olevan metatiedon julkisuuden merkitys kasvanut
Sitä tutkimalla pystyy myös hyvin havainnollistamaan sensuurin ja informaatiokuplien välisen yhteyden. Kiinan esimerkki metatason sensuurista Kiinan harjoittama internetsensuuri on siis hyvin dokumentoitu ja eittämättä ilmiön tärkein yksittäinen tapaus globaalisti katsottuna. Positiivisen sensuurin osalta on tutkimuksessa muun muassa todettu, että virallisen propagandan lisäksi Kiinan propagandaviranomaiset pyrkivät täyttämään eri alustat myönteisillä ja puoluetta tukevilla viesteillä, jotka vievät tilaa ja huomiota yhteiskunnallisista ongelmista keskustelemisesta. Esimerkiksi vuoden 2019 Kiinan kyberavaruusasioiden viranomaisen ohjeet ”verkkoympäristön ekologian hallinnasta” painotti, että verkkokeskusteluissa tulee edistää kommunistisen puolueen pääsihteerin Xi Jinpingin ajattelun omaksumista ja tuoda esiin yhteiskunnan ”valoisia kohtia ja kehitystä” (Guojia hulianwang xinxi bangongshi 2019). 2017). Informaatiokupla syntyy, jos hakukoneet tarjoavat metatietoja vain valikoidusti. 1/20 57 sensuuri. Edellinen on englannissa käytetty muoto, jälkimmäinen oikea muoto kyseisen nimen pinyin romanisaatiosta. Siihen liittyvät kuvat ovat siten selvästi Kiinan poliittisen järjestelmän vastaisia tai niitä voidaan käyttää niin. Myös metatietoa sensuroidaan (Vuori ja Paltemaa 2015) ja piilosensuurin on havaittu lisääntyneen viime aikoina esimerkiksi pikaviestipalveluissa (Ruan et al. 1 Tiananmen ja Tian’anmen viittaavat samaan asiaan. Aikaisempi kiinalaista verkkosensuuria koskeva tutkimus on havainnut kaikkia yllä esiteltyjä sensuurimuotoja, joka kohdistuvat esimerkiksi toisinajattelijoita, etnisiä vähemmistöjä, terrorismia, uskonnollisia liikkeitä, kommunistista puoluetta, uhkapelaamista, verilöylyä ja/tai protesteja mahdollisesti koskeviin sisältöihin (Bamman et al. Tiananmen on hakutermi, joka voi johtaa sekä Kiinan hallitsevan puolueen kannalta arkaluontoisiin sisältöihin että kommunistista hallintoa tukeviin kuviin. Piilosensuuri on kenties tehokkain sensuurin muoto (Baets 2011, 54). (King et al. 2012; King et ali. 2015). Esimerkiksi Rouvroy ja Berns (2013) kuvaavat tähän liittyvää tilannetta ”algoritmiseksi hallinnallisuusvallaksi” (algortihmic governmentality), jossa yksilöiden verkossa ja jopa tosielämässä tapahtuvat valinnat tehdään luonnollisiksi sulkemalla yksilöiden tietämättä vaihtoehdot pois. Vertailua varten kustakin hakusanasta haettiin yhdellä kerralla 100 kuvaa ja ne talletetiin myöhempää analyysiä varten. 2009), jota pidetään yhä virallisesti vastavallankumouksellisena kapinana. Haku suoritettiin Baidun osalta sekä Suomessa että Kiinassa. Täysin onnistunut sensuuri tapahtuu piilossa ja ei pelkästään pysty estämään ei-toivottua viestintää, vaan tekemään sitä edeltävän kriittisen ajatustoiminnan mahdottomaksi sinänsä. Samalla Tian’anmenin portti ja aukio ovat kuitenkin Kiinan kansantasavallan tärkein poliittisten symbolien keskittymä. Vertailu Googlen ja Kiinan johtavan hakukoneen Baidun tuloksien kesken havainnollistaa, miten tämä toimii autoritaarisessa järjestelmässä. Myös viralliset sensuuriohjeet viittaavat tällaiseen toimintaan. Tian’anmenin verilöyly mainitaan myös lähes kaikissa Kiinan verkkosensuuria koskevissa tutkimuksessa yhtenä sensuurin kohteena. Viides tarkennus sensuurin käsitteeseen on sensuurin kyky piilottaa itsensä. Kiinan osalta on todettu muun muassa, että sensuuri todennäköisesti muokkaa verkon käyttäjien käyttötottumuksia ilman että he ovat siitä tietoisia (Taneja ja Wu 2014). Se liittyy vuoden 1989 kesäkuun verilöylyyn Pekingissä (Vuori 2004; Asikainen et al. Vertailua varten suoritimme haun Taivaallisen rauhan porttia tarkoittavalla maantieteellisellä termeillä ”Tiananmen” 1 ja (sama kiinaksi) molemmilla koneilla. Testissä käytettiin muotoa Tiananmen, koska se on yleisesti käytössä. Tässä artikkelissa nimen muoto riippuu siitä, viitataanko paikkaan vai käytettyyn hakutermiin.. 2016). Informaatiokupla on täydellinen vain, jos käyttäjä ei tiedä, että tarjotut tietosisällöt, mukaan luettuna metatieto, ovat sensuroituja, eikä siten yritä etsiä tietoa muualta. Tätä varten tarkastelemme tässä metatason piilosensuuria, joka on siis salattua sensuuria, joka kohdistuu muun muassa erilaisiin tietoa koskeviin rekistereihin, kuten hakukoneiden tuloksiin. 2013; Knockel et al
Spearmanin parittaisilla järjestyslukukorrelaatioilla todettu koodauksen reliabiliteetti oli korkea. Tulos osoittaa hyvin, miten Baidu ohjaa käyttäjänsä hakupaikasta ja –kielestä riippuen täysin tai lähes täysin hallintoa tukeviin tai neutraaleihin sisältöihin. Samalla tulos osoittaa, miten myös Googlen käyttäjät voivat imeytyä kiinalaiseen suodatinkuplaan, jos käyttävät kiinaa hakukielenään. Googlen tulokset olivat paljon tasapuolisemmin jakaantuneet kuin Baidun tulokset ja esittivät myös vuoden 1989 tapahtumia. Silti Googlen tulokset myös antoivat aihetta huoleen käytetystä kielestä riippuen. Vastaavasti Kiinan ulkopuolella Googlella tehdyiltä kiinankielisistä hakutuloksista sijaitsi 69 prosenttia Kiinassa, mutta englanninkielisistä nolla prosenttia(!). Baidun käyttäjä ajautuu siis Baidun tietokuplan sisälle myös ulkomailla. Baidun hakutulokset olivat hyvin samantapaisia hakusijainnista riippumatta. Sama tulos koskee Baidun kohdalla hakusijaintia. Tämä oli kuitenkin huomattavasti selvempää Googlella kuin Baidulla. Tulokset analysoi kolmihenkinen asiantuntijapaneeli (kirjoittajat), jotka erikseen koodasivat ennalta määriteltyjen ohjeiden mukaisesti kuvat poliittisesti arkaluontoisiksi, neutraaleiksi tai Kiinan poliittista järjestelmään kohtaan myönteisiksi. Vastaavasti Baidun vähäinen herkkyys hakukielen suhteen estää kiinalaisia käyttäjiä ajautumasta kuplan ulkopuolelle, vaikka he käyttäisivät englantia hakukielenään. 1/20 58 Hausta oli poistettu kaikki personoivat piirteet, siten että ainoat muuttujat olivat hakukone, kieli ja sijainti. Hakusanoilla “Tiananmen / ” Googlen ja Baidun esittämien tulosten suhteellinen prosenttijakauma (n = 600).. On siis hyvin merkittävää, Arkaluontoinen Neutraali Hallintoa tukeva Baidu kiinaksi Kiinan ulkopuolella 0,3 2,7 97,0 Baidu englanniksi Kiinan ulkopuolella 0,0 10,3 89,7 Baidu kiinaksi Kiinan sisäpuolella 0,0 0,7 99,3 Baidu englanniksi Kiinan sisäpuolella. Baidun pääkeino informaatiokuplan ylläpitämiseksi on kiinalaisilta palvelimilla sijaitsevien sivustojen kuvien tarjoaminen hakutuloksina. Baidun kiinankielisten hakutulosten sivustoista 97 prosenttia sijaitsi Kiinassa ja englanninkielisistäkin 91 prosenttia. 1,0 26,0 73,0 Google kiinaksi Kiinan ulkopuolella 2,3 8,3 86,4 Google englanniksi Kiinan ulkopuolella 59,3 10,3 30,4 Taulukko 1. Baidun käyttäjät saivat nähdäkseen lähes pelkästään näyttäviä maisemakuvia ja Kiinan kommunistisen hallinnon symboliikkaa. Monipuolisimmat tulokset tulivat englanninkielisistä hauista riippumatta käytetystä hakukoneesta. Kiinan hakukupla ei siis rajoitu vain Kiinan sisäpuolisiin käyttäjiin, vaan voi ”imaista itseensä” myös sen ulkopuolisia käyttäjiä. Taulukko 1 esittää tulokset. Korkean reliabiliteetin ansiosta koodaustulokset voitiin yhdistää. On kuitenkin hyvä huomata, miten myös Googlen kiinankieliset haut ohjasivat käyttäjän kuplan sisään
Helsinki, Gaudeamus. Kuten tuloksistamme pystyy myös havaitsemaan, Kiinan kupla ei rajoitu yksinomaan maan rajojen sisäpuolelle. Tätä osoitti se, miten Google pärjäsi testissämme Baiduta paremmin tarjoten monipuolisempaa kuvastoa, mutta erityisesti kiinankielisten hakujen yhteydessä myös se imeytyi Kiinan kuplaan. H., Reisdorf Bianca. Bamman, David, O’Connor Brendan & Smith Noah A. Surveillance & Society, 17(1/2), 223–231. CHI EA ’15 Proceedings of the 33rd Annual ACM Conference Extended Abstracts on Human Factors in Computing Systems 1851–1856. Bingley: Emerald. Courtois, Cedric, Slechten Laura & Coenen Lennert (2018): digital methods case study. East Lansing, MI: Michigan State University. Tulevaisuudessa Kiinan mallin voi olettaa siten vain leviävän. Geschke, Daniel, Lorenz Jan & Holtz Peter (2019): The. Hakukoneen tekemä päätös siitä, mistä se hakee tuloksensa, onkin keskeinen tekijä piilotetun metasensuurin toiminnassa. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(33), E4512-E4521. Selviytyäkseen diktatuurin on oltava myös digitaalinen. Festinger, Leon (1957): A theory of cognitive dissonance. Epstein, Robert & Robertson, Ronald E. Dillahunt, Tawanna. Yleisemmin tulokset osoittavat, miten metatiedon manipulointi verkossa voi olla tehokas keino ohjata julkista keskustelua joko haluttuun suuntaan tai ainakin pois jostain tietystä suunnasta. Kiinan nettisensuuri luo valtavaa tietokuplaa hallitsemisen välineenä. Stanford, CA: Stanford University Press. C., Dubois Elizabeth. & Blank Grant (2017, March): Social Shaping of the Politics of Internet Search and Networking: Moving Beyond Filter Bubbles, Echo Chambers, and Fake News (Quello Center Working Paper No. Asikainen, Raisa, Naarajärvi Teemu. Journal of Contemporary China, 26(103), 85–100. (2012): Censorship and deletion practices in Chinese day.org/article/view/3943/3169> Bunn, Matthew (2015): Reimagining Repression: New Censorship Theory and After. Journal of Democracy, 30(1), 25–39. Baidun käyttäjät ohjataan heidän huomaamattaan hallitusta tukeviin tai ainakin neutraaleihin sisältöihin. A. & Vuori Juha A. Deibert, Ronald (2019): The Road to Digital Unfreedom: Three Painful Truths about Social Media. Diamond, Larry (2019): The Road to Digital Unfreedom: The Threat of Postmodern Totalitarianism. Kuplia voidaan tuottaa ja ne vastaavasti tuottavat yhteiskunnallisia seurauksia. Tuloksemme osoittavat, että aktiivinen verkkosensuuri pyrkii luomaan Kiinan kokoisen informaatiokuplan, joka mukailee virallisia kertomuksia asiantiloista. (2019): Platform Surveillance and Resistance in Iran and Russia: The Case of Telegram. Teoksessa S. Telematics and Informatics, 35(7), 2006–2015. Lähteet Akbari, Azadeh, & Gabdulhakov, Rashid. (toim.) (2009): Pekingin kevät 1989: Tiananmen ja kiinalaisen aktivismin rajat. Journal of Democracy, 30(1), 20–24. R., Brooks Christopher. 1/20 59 mistä hakukoneet hakevat tuloksensa ja jo pelkästään siitä päättäminen on sensuuripäätös. Dutton, William. Hakualgoritmien vahvistaman itsesensuurin luomat kuplat liberaalidemokraattisissa järjestelmissä ja autoritaarisen järjestelmän harjoittaman sisältöja metatason sensuurin luomat kuplat ovat sukua toisilleen, ainakin teoreettisella tasolla. (2015): The search engine manipulation effect and its possible impact on the outcomes of elections. Kiinan sisäänpäin suhteellisen avoin verkkoympäristö mahdollistaa sen edustaman kuplan paisumisen maan rajojen yli. Baidu vastaavasti toimi kuplamoodissa myös ulkomailta käsin käytettynä. Creemers, Rogier (2017): Cyber China: Upgrading Propaganda, Public Opinion Work and Social Management for the Twenty-First Century. Maret (Ed.), Government Secrecy, 53–65. Baets, Antoon de (2011): Taxonomy of Concepts Related to the Censorship of History. Tämä on yksi keinoista, joilla Kiinan kaltainen järjestelmä kykenee pitämään yllä järjestelmäluonnettaan myös laajamittaisten tietoverkostojen aikakaudella (Paltemaa & Vuori 2009). Digitaalinen diktatuuri on jo siis olemassa ja mallina varmasti kiinnostaa muitakin epädemokraattisia hallintoja ympäri maailmaa. History and Theory, 54(1), 25–44. 2944191). New York, NY: ACM. Liberaalidemokraattisissa järjestelmissä informaatiokuplia pidetään ongelmana, kun autoritaarisissa järjestelmissä, kuten Kiinassa, ne ovat valtiollista politiikkaa. Ero poliittisen järjestelmän tasolla on kuitenkin selvä. & Gulati Samarth (2015, April): Detecting and Visualizing Filter Bubbles in Google and Bing. Johtopäätökset Artikkelimme alkoi keskustelulla, joka koski sensuuriteorian ja hakukoneiden suodatinkuplien välistä yhteyttä
American Political Science Review, 107(2), 1-18. Taneja, Harsh & Wu Angela X. Amsterdam: Rodopi. Statsvetenskaplig tidskrift, 115(4), 385–402. (2018): Neutrollization: Industrialized trolling as a pro-Kremlin strategy of desecuritization. Journal of Democracy, 30(1), 53–67. In B. Guessabi, Fatiha (2019): Translation and Censorship. Müller, Beate (2004): Censorship and Cultural Regulation – Mapping the Territory. Knobloch-Westerwick, Silvia & Meng Jingbo. (2004): Turvallistaminen totalitaarisessa poliittisessa järjestelmässä – makrotason mallin ja mikrotason analyysin yhdistämisestä. Translation Journal, 22(1). Advanced online publication. shtml> Göbel, Christian (2013): The Information Dilemma: How ICT Strengthen or Weaken Authoritarian Rule. (2019): What kind of news gatekeepers do we want machines to be. Réseaux, 177(1), 163–196. (2015, August): Every rose has its thorn: censorship and surveillance on social video platforms in China. The British Journal of Criminology, 59(3), 674–692. London: Viking. (2017): How the Chinese Government Fabricates Social Media Posts for Strategic Distraction, Not Engaged Argument. Knockel, Jeffrey, Crete-Nishihata Masashi, Ng Jason Q., Senft Adam & Crandall Jedidiah R. <journal.net/January-2019/ translation-and-censorship. Jiang, Min (2014): The business and politics of search engines: A comparative study of Baidu and Google’s search results of Internet events in China. html> Guojia hulianwang xinxi bangongshi (2019, Syyskuu 10.): <https:// tech. King, Gary, Pan Jennifer & Roberts Margaret E. Kurowska, Xymena, & Reshetnikov Anatoly. Kuhiwczak, Piotr. Zuboff, Shoshana (2019): The Age of Surveillance Capitalism – The Fight for Human Future at the New. King, Gary, Pan Jennifer & Roberts Margaret E. New Media & Society, 16(2), 212–233. Episteme. Pariser, Eli (2011): The Filter Bubble: What the Internet Is Hiding From You. & Crete-Nishihata Masashi. 1–32). Asian Journal of Political Science, 17(1), 1–23. (2011): Translation and censorship [Forum contribution]. Ruan, Lotus, Knockel Jeffrey, Ng Jason Q. Xiao, Qian (2019): The Road to Digital Unfreedom: President Xi’s Surveillance State. doi: 10.1017/epi.2018.32 Nechushtai, Efrat & Lewis Seth C. (2018): Echo Chambers and Epistemic Bubbles. Princeton, NJ: Princeton University Press. Rouvroy, Antoinette & Berns Thomas (2013): Gouvernementalité algorithmique et perspectives d’émancipation: Le disparate comme condition d’individuation par la relation. Filter bubbles, fragmentation, and the normative dimensions of algorithmic recommendations. Vuori, Juha A. Paltemaa, Lauri & Vuori, Juha A. Oxford University Press, Oxford. Computers in Human Behavior, 90, 298–307. ja Westerwick Axel (2019): “Pick and choose” opinion climate: How browsing of political messages shapes public opinion perceptions and attitudes, Communication Monographs, 86(4), 457-478 Sunstein, Cass R. Sude, Daniel J., Knobloch-Westerwick Silvia, Robinson Melissa J. (2009): Looking the Other Way: Selective Exposure to Attitude-Consistent and Counterattitudinal Political Information. (2014): Does the Great Firewall Really Isolate the Chinese. The Information Society, 30(5), 297–309. Müller (Ed.) Censorship & Cultural Regulation in the Modern Age (pp. & Paltemaa Lauri (2015): The Lexicon of Fear: Chinese Internet Control Practice in Sina Weibo Microblog Censorship. (2013): How Censorship in China Allows Government Criticism but Silences Collective Expression. (2018, August): This is Review. (2016, Marraskuu 30): One app, two systems: how WeChat uses one censorship policy in China and another internationally. Surveillance & Society, 13(3/4), 400–421. Paper presented at the USENIX Workshop on Free and Open Communications on the Internet, Washington D.C. Kaufmann, Mareile, Egbert Simon & Leese Matthias (2019): Predictive Policing and the Politics of Patterns. Nguyen, Thi C. Communication Research, 36(3), 426–448. Integrating Access Blockage with Cultural Factors to Explain Web User Behavior. Kelly, John & François Camille. (2009): Regime Transition and the Chinese Politics of Technology – From Mass Science to the Controlled Internet. Translation Studies, 4(3), 358–366. Security Dialogue, 49(5), 345-363. sina.com.cn/i/2019-09-10/doc-iicezzrq4866232. (2018): #Republic: Divided Democracy in the Age of Social Media. 1/20 60 test a meta-theoretical framework for the emergence of Social Psychology, 58(1), 129–149. American Political Science Review 111(3), 484–501. Kosmopolis, 34(3), 4–28. <https:// citizenlab.ca/2016/11/wechat-china-censor ship-oneapp-two-systems/> Schneider, Florian (2018): China’s Digital Nationalism. Vuori, Juha A
Tekoälypohjaisella ennakoivalla analytiikalla tarkoitetaan massadataa hyödyntäviä koneoppimisalgoritmeja, joita käytetään erilaisten mallien luomiseen tai ennusteiden tekemiseen nykyisyyden tai tulevaisuuden hallinnan työkaluina. Ennakoivalla analytiikalla tarkoitamme massadataa hyödyntäviä koneoppimisalgoritmeja, joita käytetään mallien luomiseen tai ennusteiden tekemiseen nykyisyyden tai tulevaisuuden hallinnan työkaluina. Avainsanat: tekoäly, ennakoiva analytiikka, etiikka, julkiset palvelut, kansalaisdata, sosiaalija terveydenhuolto, asiantuntijat Artikkeli Johdanto Tekoälypohjaisilla teknologioilla on yhä keskeisempi rooli elämässämme. Tällä hetkellä algoritmivetoista ennakoivaa päätöksentekoa hyödynnetään erityisesti pankkija vakuutussektorilla (esim. 1/20 61 Jaana Parviainen ja Juho Rantala Ennakoiva analytiikka ja tekoälyn etiikka: miten ennakoivat teknologiat taipuvat hallintajärjestelmäksi. Tekoälypohjaisten sovellusten käyttöönoton uskotaan vähentävän inhimillisiä virheitä ja lisäävän julkisten palvelujen yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta. Kun osa asiantuntijoiden ja viranomaisten arvioinneista korvataan tekoälyn laskennallisella päättelyllä, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien voi olla yhä vaikeampaa puolustaa oikeuksiaan. Ehdotamme, että tekoälyetiikan pitäisi nykyistä enemmän tarkastella tekoälystrategioiden ja kehityshankkeiden taustalla vaikuttavia poliittisia ja taloudellisia intressejä. Kuitenkin vasta nyt, kehittyneempien tekoälyjärjestelmien aikakaudella, ennakoivan analytiikan sovellusten tärkeäksi markkina-alueeksi ovat nousemassa yksityisten yritysten rinnalla julkiset organisaatiot. Ennakoivan analytiikan maailmanmarkkinoiden odotetaan kasvavan 3,9 miljardista dollarista 14,9 miljardiin dollariin vuoteen 2023 mennessä (Gal 2018). Analytiikan historia edeltää digitaaliteknologioita, mutta käyttöyhteydet ovat moninaistuneet ja laajentuneet uusille alueille 2000-luvulla. Nämä mallit ovat nojanneet pääasiassa tilastotietoon ja tilastolliseen analyysiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme ennakoivaa analytiikkaa uudenlaisena hallintajärjestelmänä eli ”regiiminä”, jonka pyrkimyksenä on uusien teknologisten käytänteiden avulla ohjata kansalaisten hyvinvointia ja samalla tehostaa sosiaalija terveydenhuollon palveluita. Toisaalta analyyttiset, matemaattiset mallit ovat kehittyneet käsikädessä teknologian kanssa. Informaatiojärjestelmät ja globaali internetverkko ovat mahdollistaneet nopeamman analysoinnin ja tiedontuotannon, sekä ovat asettaneet tietovarannot laajemmin käyttöön. Tietokonevetoista tästä ennakoinnista on tullut tietokoneen kehittämisen myötä 1900-luvun alkupuolella. Kansainvälisesti katsottuna ennakoivan analytiikan hyödyntämisen potentiaali julkisella sektorilla on nähty olevan erityisesti terveydenhuollossa, poliisihallinnon, rajavalvonnan ja sosiaalityön. Monenkirjavia ennakointimalleja ja analytiikkaa on käytetty valtion toiminnan poliittiseen ohjaukseen jo vuosisatoja. Pohdimme, millaisia ongelmallisia eettisiä asetelmia voi ohjataan tekemään alustavia arvioita terveydentilastaan chatbotin avulla. (Halpern 2014; Mattelart 2003; Agar 2003.) Luke Munnia (2017) lainataksemme tällaista ”algoritmista tunkeilua” (”intrusions of algorithms”) on tapahtunut jo pitkin 1900-lukua. Lähes kaikki tällaiset järjestelmät hyödyntävät tavalla tai toisella ennakoivaa analytiikkaa (predictive analytics). luottotiedot, lainat, vakuutukset), henkilöstöpalveluyrityksissä (rekrytointi, henkilöstövuokraus), markkinoinnissa ja mainonnassa – jopa elokuvien ja sarjojen teossa
Ennakoivaa analytiikka kehittävistä kokeiluista voi mainita esimerkiksi Espoon kaupungin ja Tieto Oy:n sosiaalija terveysalan ammattilaisille tarkoitetun, ennakoivia keinoja kehittävän työkalun, joka pohjautui Espoon koko väestöä koskevaan sosiaalija terveystietoihin sekä varhaiskasvatuksen asiakkuusdataan vuosilta 2002–2016 (Espoon kaupunki 2017). Automaation suhteen todennäköisempää on, että tekoäly ei tuo lisäresursseja julkisen sektorin ammattilaisille vaan pikemminkin henkilöstön vähennyksiä. 2 OmaOlon neuvonnassa on hyödynnetty Duodecim lääkäriseuran ylläpitämää terveyskirjastoa, ja sen kehitystyö on siirretty Sipilän hallituksen yhtiöittämälle SoteDigi Oy:lle, jonka tehtävänä on vastata kansallisten sosiaalija terveydenhuollon uusien digitaalisten ratkaisujen kehittämisestä, toteuttamisesta ja käyttöönotosta. Nämä teknologiat onkin nähty merkittävinä keinoina saavuttaa säästötavoitteet, joiden uskotaan kohdistuvan sosiaali-ja terveydenhuoltoon. Tästä syystä julkiselle sektorille kaupattavia sovelluksia kehitetään skaalautuviksi: niillä uskotaan olevan kysyntää verovaroin tuotettujen palvelujen osana erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Julkisen talouden leikkaukset ja tehostamistavoitteet sekä julkisen hallinnon digitaalisointiohjelmat 1 ohjaavat julkisen sektorin organisaatiota, kuntia ja kaupunkeja tehostamaan palvelujaan tekoälyyn ja data-analytiikkaan pohjautuvien ratkaisujen avulla. 1/20 62 aloilla (mm. Yksi askel tähän suuntaan on Kelan vuonna 2017 asiakkaiden kokeilukäyttöön lanseeraama chatbot Sobotti, josta kehitetään edelleen kansalaisten yleisneuvonnan digitaalista alustaa. Suomessa monet massadataa hyödyntävät koneoppimisalgoritmit julkisten palveluiden ytimessä ovat vielä suurelta osin kehitysja kokeiluasteella. 4 Tekoälypohjaisia järjestelmiä sosiaalija terveydenhuollossa on tarkasteltu lähinnä mahdollisuutena tuottaa uusia palveluita asiakkaille ja hillitä palvelujärjestelmän kustannuksia. 3 Kolmantena esimerkkinä on Kelan digitaalinen kehitystyö kansalaisten sosiaaliturvaa koskevassa päätöksenteossa. Toisena ennakoivaa päätöksentekoa hyödyntävänä alustana voi mainita Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi nostetun OmaOlo-chatbotin, joka on kaikille kansalaisille tarkoitettu virtuaaliassistentti oman terveydentilan arviointiin. 2017; Gavaghan & al. Tässä yhteydessä harvoin pohditaan, millaisia keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja tarvitaan, jotta säästynyt työaika voidaan kohdistaa harkintaa vaativiin tehtäviin ja miten nämä tehtävät määritellään. Tekoäly pystyy tietysti käsittelemään ihmistä enemmän ja nopeammin dataa. Tehostaminen ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi terveydenhuoltoa halutaan ”tekoälyistää”. Mikä osa asiantuntijoiden työtehtävistä voidaan automatisoida ja toisaalta, että miten asiantuntijan työtehtävä kyetään rajaamaan ”rutiininomaisiin” ja ”harkintaa vaativiin” osiin ja millaisia rajoja eri työtehtävien välille voidaan asettaa. Vaikka monet sovellukset ovat vasta kehitteillä, jonkinlaista ennakointia ja tietojen automaatiota dataintensiivisen terveydenhuollon oletetaan tarvitsevan lähitulevaisuudessa (Harerimana & al. Ennakoivan päätöksenteon nähdään toteuttavan yksittäisiä ”funktioita”, jolloin se helposti näyttäytyy pelkkänä työkaluna, vaikka kyse on usein monimutkaisesta harkintaa vaativasta prosessista. 2018). Cuccaro-Alamin & al. Yksi syy, joka usein toistuu tekoälyn, algoritmisten järjestelmien ja muutenkin uusien teknologioiden yhteydessä on uskomus siitä, että tällaiset teknologiat tekisivät ihmistä objektiivisempia, kestävämpiä ja ”faktoihin perustuvia” kliinisiä päätöksiä. Lisäksi se kykenee selviytymään paremmin esimerkiksi tehtävistä, jotka pitävät sisällään riskianalyysejä, tautien ennakointia, tulehdusten ennakointia, popu1 2 3 4. 2019). 2018). Toistuvasti kehityshankkeissa korostetaan sitä, että uusien työkalujen myötä työntekijöille on mahdollisuus keskittyä rutiinitöiden sijasta enemmän harkintaa vaativiin kriittisiin tehtäviin (Kääriäinen ym
Kun osa asiantuntijoiden ja viranomaisten tekemistä arvioinneista korvataan tekoälyn laskennallisella päättelyllä, samalla päätäntävaltaa väistämättä siirretään ihmiseltä teknologiselle järjestelmälle. Tarjoamme lopuksi eettisiä linjauksia, joita pitäisi ottaa huomioon suunniteltaessa sosiaalija terveydenhuollon ennakoivan tekoälyn sovelluksia. Tavoitteena on hallita tulevaisuuteen liittyviä riskejä, uhkia ja mahdollisuuksia siten, että tapahtumien kulkuun voitaisiin puuttua ja tuottaa taloudellisessa ja sosiaalisessa mielessä myönteisiä tuloksia. Universaalien periaatteiden lisäksi tarvitaan konkreettisempia lähestymistapoja, koska tekoälyn laajamittainen käyttöönotto mullistaisi asiantuntijatyön ja sen tiedonmuodostuksen, asiakkaan ja asiantuntijan välisen vuorovaikutuksen sekä terveysja sosiaalialan organisaatioiden päätöksentekorakenteita. Jotta tekoälyn vaikutuksia asiantuntijatyössä voisi ymmärtää nykyistä paremmin, on tarkasteltava tekoälyä systeemisen tason muutoksena kansalaisten ja asiantuntijoiden näkökulmasta. Jos asiantuntijoiden tehtäväksi jää lähinnä valvoa automatisoitua päätöksentekoa, tilanne voi helposti johtaa vallankäytön desentralisaatioon (Winner 1989). Watson on kuitenkin kohdannut kritiikkiä esimerkiksi virheellisistä syövän hoito-ohjeista, mutta myös lukuisista mittavaa julkista rahoitusta saaneista kehityshankkeista, joista hyvin harva on johtanut toimiviin sovelluksiin (Strickland 2019). Tehostaminen voidaan toteuttaa sekä 1) automatisoimalla osa viranomaisten ja asiantuntijoiden työtä että 2) korvaamalla osa heidän työstään siirtämällä se asiakkaan tehtäväksi esimerkiksi omahoidon nimissä. Systeemitason muutoksella tarkoitamme erilaisten tehtävien ja vastuiden välisiä polkuriippuvuuksia ja sidoksia, tarkastelemalla staattisten tilannekuvien sijasta verkostoja ja muutoksen dynamiikkaa (mm. Meadows 2008; Parviainen 2016; Simondon 2017). Ennakoiva analytiikka on luonteeltaan proaktiivista ja sen taustalla vaikuttavat tulevaisuusskenaariot ovat aina spekulatiivisia. 1/20 63 laatioiden terveyden valvontaa, epäsuotuisten vaikutusten ennakointia, selviytymisen ja erilaisten tulosten ennakointia ja sähköisten terveystietojen analysointia. Esimerkiksi lääkärintyöhön suunniteltua IBM:n Watson-tekoälysovellusta on pitkään kehitetty syövän hoidossa (Wacher 2015). Tekoäly systeemitason muutoksena ovat ahkerasti kehittäneet tekoälyn käyttöä koskevia, korkean abstraktiotason eettisiä normistoja lähinnä bioetiikan pohjalta (Floridi & Cowls 2019). Julkisen ja yksityisen yhteistyö eli niin sanottu ”yhteiskehittäminen” on johtanut terveydenhuoltoalalla usein siihen,. Monet tutkijat 2019) ovat todenneet, että automaation myötä työntekijän status muuttuu koneen käyttäjästä järjestelmän valvojaksi. Tämän seurauksena tekoälyn käytön universaaleista eettisistä normeista vallitsee jo varsin laaja konsensus. Tekoäly voi mahdollistaa monia uusia toimintoja sosiaalija terveydenhuollossa, mutta se voi samalla luoda uusia, erittäin kompleksisia ja visaisia ongelmia erilaisine takaisinkytkentöineen käyttäjien (viranomaisten, asiantuntijoiden, kuluttajien ja kansalaisten) näkökulmasta. (Morley & al. 2019.) Tekoäly pitää kuitenkin nähdä osana työn automatisaatiokehitystä. Systeemisen lähestymistavan ansiosta voidaan tarkastella tekoälyn käyttöön liittyvää kompleksisuutta ja verkostomaisuutta, jossa erityisesti sosiaaliset ja vallankäyttöön liittyvät suhteet ovat olennaisia. Tässä artikkelissa tarkastelemme ennakoivaa analytiikkaa uudenalaisena hallintajärjestelmänä eli ”regiiminä”, jonka pyrkimyksenä on uusien teknologisten käytänteiden avulla ohjata kansalaisten hyvinvointia ja samalla tehostaa sosiaalija terveydenhuollon palveluita. Kysymme tässä artikkelissa, millaisia eettisiä ongelmia liittyy tekoälypohjaiseen tulevaisuuden ohjaukseen ja millaisia uusia ohjausja kontrollikeinoja ennakoiva päätöksenteko voi tuottaa sekä asiantuntijoiden että kansalaisten näkökulmasta. Esimerkiksi EU:n perustaman AI HLEG -ryhmän tekemän suosituksen mukaan tekoälyjärjestelmien pitäisi noudattaa seuraavia eettisiä periaatteita: ihmisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vahinkojen välttäminen, oikeudenmukaisuus ja selitettävyys (”explicability”) (Euroopan komissio 2019)
Esimerkiksi jonkin suomalaiskaupungin sosiaalitoimi haluaisi kehittää algoritmin ennustaakseen, ketkä kaupungin asukkaista ovat vaarassa syrjäytyä. Julkisen sektorin asiantuntijatyöhön suunnattujen ennakoivan analytiikan työkalujen kehittämiseen tarvitaan massadataa ja koneoppimisalgoritmeja, jotta voitaisiin rakentaa tai tulevaisuuden hallintaan. Algoritmit ovat ohjelmistoja kehittävien yritysten omaisuutta ja niitä pidetään tarkoituksella salaisina, mutta osa on yksinkertaisesti liian monimutkaisia ihmisen ymmärtämiseksi. Sosiaalitoimen asiakkaista kerätty data on lähtökohtaisesti vääristynyttä, koska se ei edusta laajasti kaikkia kaupunkilaisia. Ennakoivaa analytiikkaa suunniteltaisiin analysoimalla aiemmin eronneiden työntekijöiden persoonallisuusja käyttäytymismalleja ja vertaamalla leihin. Ennakoivan analytiikan algoritmien kehitystyössä kirjoitettu peruskoodi on ”koulutettava” ennakoivan voimansa hiomiseksi. Tekoälysovellusten on toivottu vähentävän ihmisten puolueellisuutta ja virheitä, mutta tutkijat ovat havainneet, että ne heijastavat helposti ennakkoluuloja ja vahvistavat vääristymää datassa, jota käytetään niiden kehittämiseen.. Koneoppimisalgoritmit ja ennakoiva analytiikka – vain itseään toteuttavia ennustuksia. Tällaisen algoritmin kehitystyössä on taipumus hyödyntää sosiaalitoimen aikaisempia asiakastietoja. Silti data koskee julkista sektoria ja julkiset toimijat ovat tuottaneet sen. Järjestelmät usein kehitetään yrityksen aikaisempien järjestelmien ja koodin pohjalta heidän omilla ehdoillaan. Yhteiskehittämisen voidaan nähdä yksityisen keinona tunkeutua julkiseen, siten yritykset voivat kerätä aiempaan laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa henkilödataa ja tietoa julkisen sektorin toiminnasta. Monet tutkijat ovat varoittaneet, että käytetyn datan pohjalta luotu malli voi johtaa moniin virhepäätelmiin, jos data edustaa pientä tai vääristynyttä otosta kansalaisista ja jos suunnittelija olettaa, että ehdotetut ratkaisut pätevät kaikille. Ammattilaisten arviointikyvyn kannalta on tärkeää oppia tunnistamaan, miten taloudelliset intressit vaikuttavat Watsonin kaltaisten tekoälyagenttien taustalla. Missä määrin tämänkaltainen ennakoiva analytiikka toimisi organisaatioissa, jonka ongelmat henkilöstön vaihtuvuudessa liittyvät enemmän huonoon johtamiseen, tulehtuneeseen työilmapiiriin tai sisäilmaongelmiin kuin työntekijöiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. On kyseenalaista, missä määrin ennakoivan analytiikan työkalut pystyvät ennustamaan ihmisten käytöstä tai organisaatiotapahtumia, jos alkuperäinen tilannearvio on ollut väärä ja näin ollen peruskoodi, sen koulutus ja kerätty data ei ole kohdistunut oikeaan ilmiöön. Jokaisella kehityskierroksella algoritmia säädettäisiin ennustusvirheiden korjaamiseksi. ”Kouluttamista” ei voi toteuttaa ilman riittävää määrää massadataa. 1/20 64 että tekoälyjärjestelmien positiiviset tulok(Wachter 2015). Esimerkiksi jollakin jatkuvasta henkilöstöpulasta kärsivällä terveydenalan organisaatiolla voisi olla toive saada suunnittelualgoritmi rekrytointiaan varten siten, että ennakoivan analytiikan avulla voisi tunnistaa työntekijät, jotka todennäköisesti eroavat. Koneoppimistekniikat voivat olla erityisen läpinäkymättömiä omien parametriensa ja sääntöjensä vuoksi, koska “oppiessaan” ne tuottavat uusia päättelyketjuja (Mackenzie 2017). Tämä tapahtuu syöttämällä sille dataa siten, että datan pohjalta voidaan tunnistaa suuntauksia ja yleistäviä sääntöjä, joita voidaan soveltaa käytettävissä oleviin tietoihin. (Morley & al 2019.) IBM:n Watsonin tuottamien pettymysten takia ennakoivan analytiikan työkaluja ja niitä tuottavien yritysten lupauksia kohtaan on esitetty viime aikoina kasvavaa kritiikkiä (Gal 2018, BCG Henderson Institute 2018). Esimerkiksi algoritmeja koskevat liikesalaisuudet voivat rajoittaa ammattilaisten valintoja, itsenäisyyttä tai auktoriteettia sekä asiakkaan ja potilaan perusoikeuksia kansalaisena. Esimerkiksi hyvin toimeen tulevilla kaupunkilaisilla on huonotuloisempia paremmat mahdollisuudet turvautua yksityisiin palveluihin esimerkiksi päihdeongelmien hoidossa tai heidän ei tarvitse hakea toimeentulotukea lyhytaikaisen työttömyyden takia
Tekoälyn uutisoinnissa on tapana nostaa tekoälyn tuottamat yksittäiset onnistumiset ja vaieta ongelmista ja virheistä, joita tekoäly myös aiheuttaa. Tällöin suurempi ryhmä vaikuttaa oppimiseen enemmän ja pienemmät ryhmät saattavat jäädä huomiotta kokonaan. Monet koneoppimisen mallit vaativat merkittävän koulutusdatan, jolloin puuttuvat tiedot saattavat luoda epätasapaino-ongelmia (”imbalance problems”). Ennakoivan analytiikan osalta keskeistä on, missä määrin asiantuntija voi luottaa tekoälyn tuottamaan arvioon ja sen tarjoamaan ratkai. Erityisesti terveydenhuollon datassa nämä ongelmat voivat kummuta siitä, että yleensä esimerkiksi sairauteen liittyvässä datassa ”normaaliryhmä” (ei-sairaat) on huomattavasti suurempi kuin ”sairaat”. Ennakoivan analytiikan kannalta terveydenhuollossa lupaavia ovat uudet tekoälysovellukset, jotka voivat erottaa eri keuhkosyöpätyyppejä ja tuottaa tarkempia ennusteita kuin parhaimmat lääkärit tai järjestelmät. Amazonin tietokonemallit perustuivat 10 vuoden aikana tulleisiin työhakemuksiin, joista valtaosa tuli mieshakijoilta. Data-analyytikkojen kehittämien algoritmisten ennusteiden perusteella asiantuntijat voivat luoda olosuhteet, jotka viime kädessä toteuttavat asetetut ennusteet. Yksi ennustavien algoritmien perustavanlaatuisista virheistä on niiden luottamus ”induktiiviseen päättelyyn”, jossa ennustus tulevaisuudesta pohjautuu yksinomaan aiemmista tapauksista kerättyyn dataan. Varsinkin terveydenhuollon ammattilaisten kognitiivista päättelyä ja tilannearvioiden tekoa kuormittaa eksponentiaalisesti kasvava terveystieto, jonka jäsentämisessä tekoälypohjaisten alustojen toivotaan tuottavan uusia ratkaisuja. Palataksemme aiempaan kuvitteelliseen esimerkkiin syrjäytymisen ehkäisystä voidaan ajatella tilannetta, että sosiaalitoimen piirissä asiakkaista kerätyn datan ja syrjäytymistä ennustavien syrjäytymisen riskitekijöitä. Äärimmäisenä esimerkkinä voidaan ottaa AlphaGO Zero, joka kykeni kehittämään Go-pelissä siirtoja, joita ihmiset eivät olleet osanneet ajatella pelin koko monituhatvuotisen historian aikana. Niitä voivat olla esimerkiksi alhainen koulutustaso tai vanhempien ja isovanhempien pitkäaikaistyöttömyys. (Wang 2018; Harerimana & al. Jos esimerkiksi vanhoista potilastietokannoista siirretään tietoja uuteen, joitain tietoja puuttuu tai on liikaa erilaisista merkitsemisstandardeista johtuen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että ennakoiva analytiikka ei pysty lainkaan ennakoimaan muutosta tai olennaisia poikkeavuuksia, vaan työkalujen avulla voidaan lähinnä yksilöidä säännöllisyyttä, jatkuvuutta ja rutiinia olemassa olevan datan pohjalta. Taustalla voi olla myös yksityisyydensuojaan liittyvät seikat, jotka estävät keräämästä tai säilyttämästä tiettyä dataa. Kuten Amazonin tapauksessa yksi tyypillinen ennakoivan analytiikan ongelmista on niiden taipumus luoda itse itseään toteuttavia ennusteita. Neljä vuotta käyttöönoton jälkeen vuonna 2018 paljastui, että algoritmi suosi miehiä naisten kustannuksella (Dastin 2018). Toisaalta järjestelmillä on aina jonkin verran odottamattomia seurauksia (Simondon 2017). 1/20 65 Automatisoidakseen rekrytointiprosessiaan Amazon kehitti algoritmityökalun, jonka avulla se uskoi voivansa tunnistaa työnhakijoiden ansioluetteloiden sanahaun perusteella varteenotettavat hakijat. Ottamalla tällaisia henkilöitä mahdolliseen seurantaan tai jopa hyvää tarkoittavien tukitoimien piiriin luodaan olosuhteet, joissa syrjäytymisen riskiryhmiin kuuluvat ihmiset tuntevat leimautuvansa epäonnistujiksi tai heitä kohdellaan ensisijaisesti riskiryhmään kuuluvina. Menestyneiden työnhakijoiden pohjalta algoritmi koulutettiin tunnistamaan ehdokkaita, jotka kuvailivat itseään miesinsinöörien käyttämillä avainsanoilla ja rankaisi hakijoita naisalkuisten sanojen käytöstä. Yksittäiset huikeat suoritukset lääketieteen rajatuilla alueilla eivät kuitenkaan tarkoita, että tekoäly kykenisi kaikkien sairauksien osalta tuottamaan luotettavia diagnooseja. 2018.) Tekoälyn politiikka – miksi inhimillinen kyvykkyys mitätöidään verrattaessa sitä tekoälyyn. Erilaisten järjestelmien välillä on yhteensopivuusongelmia, joita ei aina tunnisteta
1/20 66 suvaihtoehtoon. Usein kooditason prosessien seuraaminen ei ole kovin helppoa muille kuin asiaan vihkiytyneille. Tällöin on merkitystä sillä, minkälaista ja miten informaatiota vastaanotetaan tai millaisena teknologisten järjestelmien mahdollisuudet yleisesti ottaen näyttäytyvät (Zhoul & al. terveydenhuolto), sillä ratkaisuja on tehtävä nopeasti ja ratkaisujen riskit voivat olla suuria (jopa hengenmenetys). Näin he myös luottavat järjestelmän tarjoamaan arvostelmaan tai tulokseen. Hän jatkaa toteamalla ”algoritmi pitäisi ymmärtää, idealisoidun ja abstraktin formulointinsa lisäksi myös sosioteknisenä entiteettinä, jonka on ’värvättävä’ osakseen materiaalisia toimijoita, tehtävä kompromisseja ja ’neuvoteltava’ onnistuakseen toimimaan” (2017, 19).. Uusi regiimi – ennakoivan analytiikan uudet hallintajärjestelmät ja -muodot. Läpinäkyvyys ei tarkoita vain sitä, että järjestelmän toimintaperiaatteet (esim. Tekoälypohjaisten järjestelmien läpinäkyvyyden merkitystä on korostettu siksi, että sen uskotaan lisäävän asiantuntijoiden luottamusta tekoälyjärjestelmiin. Joidenkin tutkimusten mukaan (Zhoul & al. On tarpeen kysyä, missä määrin päättäjien luottamus tekoälypohjaisiin järjestelmien kykyyn hoitaa monimutkaisia tehtäviä kielii epäluottamuksesta inhimillistä kyvykkyyttä kohtaan. Tämä tarkoittaa tiivistettynä sitä, että tekniset 5 Esimerkiksi Munn esittää, että koodi ajatellaan usein mekaanisesti vain ”pelkkänä luettavana tekstinä” (2017, 12–13). Epävarmuuksien esilletuominen on olennaista läpinäkyvyyden kannalta. Yleisesti ottaen läpinäkyvyys ei ole mikään taikakeino, koska käyttäjien pitää ymmärtää, mitä tehdään läpinäkyväksi. 2017). Kuormitusta tapahtuu tietysti ilman teknologista järjestelmääkin, mutta tietojärjestelmistä aiheutuvat ongelmat kohottavat kuormaa entisestään. On selvää, että inhimilliset taidot ja kyvykkyydet eivät voi kukoistaa, ellei niiden harjoittamiseen tarjota riittävästi tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia. Koodi ja koko järjestelmä pitäisi nähdä tavalla tai toisella ”ajettuna” (”executed”) kaikissa toimintayhteyksissään. On selvää, että luottamus on yksi tärkeimpiä tekijöitä (ellei tärkein) ihmisten sosiaalisen toiminnan kannalta (O’Hara 2004). Erityisesti on tärkeää pohtia ristiriitatilanteita, joissa asiantuntijan tekemä arvio poikkeaa tekoälyjärjestelmän tarjoamasta ratkaisusta. lähdekoodi ja toimintalogiikka) 5 ovat näkyvissä, vaan että sen epävarmuuksista – ja se, mihin kaikkeen se kykenee ja mihin ei – on kerrottu avoimesti. Alhaisessa kognitiivisessa kuormassa käyttäjät ovat kykeneviä analysoimaan ja tulkitsemaan järjestelmän epävarmuuksia ja sekavuuksia. Tällainen kuormitus korostuu korkean riskin tehtävissä (esim. Valitettavan usein tämä onkin ollut ainoa ratkaisu läpinäkyvyyden ongelmiin. Toisaalta sokea luottamus teknologioihin voi johtaa liiallisen luottamuksen ongelmaan. Teknologia on jo pitkään tunnistettu yhdeksi hallinnan muodoksi ja säänteleväksi voimaksi (Winner 1978; Mattelart 2003; Lessig 2006). Jos järjestelmät ovat ”mustia laatikoita”, joiden toimintaa ja sen epävarmuuksia ei tiedetä, silloin sekä liiallisen että liian vähäisen luottamuksen myötä tehtävien hoito rapautuu. Miksi juuri tekoäly nähdään ratkaisuna moniin visaisiin ongelmiin. Yksi keskeisen huoli tekoälypohjaisen automaattisen päätöksenteon ja ennakoivan analytiikan käyttöönotossa on inhimillisen arviointikyvyn, käytännöllisen viisauden, hiljaisen tiedon, ruumiillisen tiedon, intuition käytön, tunneälyn ja inhimillisen kokonaisnäkemyksen rappeutumisesta, mikäli näiden inhimillisten kyvykkyyksien merkitystä ei riittävästi tunnisteta tekoälysovelluksia kehittäessä (ks. Yksi tapa lisätä ohjelmistojen läpinäkyvyyttä on avoimen lähdekoodin ohjelmistojen suosiminen. Kumman tekemä arvio näyttää luotettavammalta: asiantuntijan inhimillinen harkinta vai koneen tuottama tulos. 2017) tämä kuorma vuorostaan nostaa kynnystä tunnistaa epävarmuuksia ja näin ruokkii epäluottamusta edelleen. Ollakseen tehokas ja toimiva ihmisen on voitava luottaa koneeseen ja sen tuottamaan syötteeseen ilman jatkuvaa epäilyä. Eubanks 2018; Wacher 2015). (Berry & Moss 2006.) Keskustelua asiantuntijoiden luottamuksesta tekoälyä kohtaan on välttämätöntä kääntää myös toisinpäin. Epäluottamus teknologioiden toimintaa kohtaan kasvattavat ammattilaisten kognitiivista kuormitusta (”cognitive load”)
Ensiksikin kansalaisten voi olla vaikea kuvitella, että heidän tuottamansa data, joka on välttämätöntä Sobotin ja OmaOlon kaltaisten alustojen kehittämistyölle, voisi hyödyttää enemmän kaupallisia toimijoita kuin heidän tarvitsemiaan julkisia palveluja. (Mul & Berg 2011.) Luottamuksen merkitystä on pidetty positiivisena hyveenä ja demokratian kannalta ensisijaisena, mutta kansalaisten korkea luottamus sekä viranomaisten toimintaan että tutkimukseen voi osoittautua myös ongelmalliseksi. Lisäksi on hyvä huomata, että usein näiden järjestelmien tuottajat ovat yksityisiä tahoja, jotka työntyvät osaksi yhteiskunnallisia instituutioita. Esimerkiksi Kela automatisoi osan toimeentulotuen hakemusten käsittelystä, mutta vasta usea vuosi automatisoinnin jälkeen paljastui, että lain mukaan perusturvan päätöksillä täytyy olla nimetty henkilö, joka vastaa päätöksestä (Oikeuskanslerinvirasto 2019). Pennsylvanian tuomioistuin halusi yhtiön avaavan dna-tietokantansa poliisille rikostutkintaa varten. 6 Terveydenhuollon järjestelmien automatisoituessa yksilöt voivat nähdä velvollisuutenaan luovuttaa omaa terveysdataansa julkisille järjestelmille abstraktin ”hyvinvoinnin” ja ”tieteen edistämisen” nimissä (Morley & al 2019). On mahdollista, että poliittisen ilmaston muuttuessa kansalaisille suunnatut digitaaliset alustat voidaan muotoilla sekä kansalaisiin että Suomessa pyrkiviin tai täällä oleskeleviin ulkomaalaisiin kohdistuviksi kontrollija valvontatyökaluiksi. Suomalaiset luottavat laajasti tieteeseen ja tutkimukseen, siten että tieteen ja tutkijoiden uskotaan tuottavan luotettavia ja paikkansa pitäviä tuloksia (Tiedebarometri 2019).. Vuonna 2019 maailman johtava sukupuututkimusyhtiö Ancestry.com sai etsintämääräyksen palveluunsa (Aldhous 2020). Kansallista omaisuutta on myyty aiemminkin ulkomaisille yhtiöille (mm. On helpompaa seurata algoritmin ehdotusta, kuin arvioida käsiteltävää asiaa ja tehdä monimutkaisten päättelyketjujen ja todistusaineiston avulla ratkaisu (Zerilli & al 2019). Rikosten selvittämisessä poliisi on alkanut hyödyntää geneettistä sukututkimusta epäiltyjen etsinnöissä. Automaattiset ennakointijärjestelmät tekevät tehtävistä tietyssä mielessä helppoja – tai ne saavat tehtävät näyttämään helpoilta. Tekoälyä voidaan käyttää hyvän aikaansaamiseksi, mutta sekä valtiot, yritykset että yksittäiset ihmiset voivat käyttää sitä myös muiden osapuolten vahingoittamiseen tai muuten haitallisiin tarkoituksiin (Brundage et al., 2018). Teknologisten sovellusten käyttöönotto on harvoin poliittisesti neutraalia, vaan sovellukset sisältävät aina jossain määrin metodologisia ja poliittisia päätöksiä, joita suunnittelijat ovat tehneet ohjatakseen käyttäjää. 1/20 67 ratkaisut ovat aina ihmisen toiminnan mahdollisuuksien hallintaa, säätelyä ja ohjausta – hyvässä ja pahassa. Vaikka kansalaisille digitaalisia alustoja markkinoivat narratiivit korostavat palvelujen saatavuutta, ketteryyttä ja tasa-arvoa, on muistettava, että OmaOlon ja Sobotin kaltaiset alustat keräävät käyttäjistään dataa ohjatakseen kansalaisten elämää toivottuun suuntaan. Toiseksi, oikeusvaltioiden kyky säilyttää demokraattinen päätöksentekojärjestelmä ja oikeudenmukaisuuden periaatteet on ollut viime aikoina koetuksella osassa EU-maita varsinkin koskien vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa. sähköverkko), miksei myös OmaOlo tyyppinen alusta, joka kerää globaalien teknologiayritysten kannalta arvokasta terveysdataa kansalaisista. Järjestelmät suuntaavatkin käyttöä tiettyihin toimintapatoihin, esimerkiksi rajaten valintamahdollisuudet tietynlaisin visuaalisin ratkaisuin kuten esimerkiksi GoogleMapsin reittivalinnoissa. Sensitiivisen henkilödatan kokoamisessa, säilyttämisessä ja käyttämisessä raja julkisen ja yksityisen välillä vuotaa molempiin suuntiin. Kun yhteiskunnan organisaatioita, joiden toiminta perustuu suurelta osin demokraattisen lainsäädännön kautta legitimoituihin prosesseihin, aletaan automatisoida ja virtaviivaistaa uusimpien teknologisten ratkaisujen avulla, on tärkeää, että näiden ratkaisujen vaikutukset otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon, etteivät ne ohita lakisääteisiä tehtäviä. Ancestry.com hallitsee valtaavaa noin 20 miljardin sukuhistorian rekisteriä. Esimerkiksi Cambridge Analytican 6 Suomalaisten kokema luottamus niin oman maansa kuin kansainvälistenkin instituutioiden toimintaan on selvästi vahvempaa kuin Euroopan muiden maiden kansalaisilla keskimäärin
Erimielisyydet eivät edusta epäonnistumista, eikä kaikille kysymyksille ole välttämättä lopullista ratkaisua. Esitämme käytännöllisen etiikan (mm. Tekoälypohjaisten järjestelmien energiankulutusta ja sen vaikutusta ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen on syytä tarkastella nykyistä enemmän. 2. Eettisiä erimielisyyksiä on odotettavissa; monille asioille on useita ratkaisuvaihtoehtoja. Tarvitaan tekoälyn etiikkaa, jossa eettisiä ongelmia tarkastellaan käytännön tasolta ja rakennetaan ohjeita ja toimintatapoja ammattien ja erityisryhmien etiikoiden pohjalta ”alhaalta ylös”. Yleisten linjausten lisäksi yksittäiset tapaukset paljastavat uusia haasteita tekoälyn etiikalle. ”Ylhäältä alas” -mallista ”alhaalta ylös” -malliin. Tekoäly tuottaa parhaimmillaan tai pahimmillaan eskaloituvan muutosprosessin koko sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmään. Tekoälysovellusten kehitystyötä ohjaa voitontavoittelu, mutta taloudellisten intressien merkitystä ei huomioida tekoälyn eettisessä keskustelussa. Tekoälyn yleiset universaalit ohjeet eivät anna riittäviä välineitä käsitellä yksityiskohtaisesti ongelmia, joita tekoälypohjaiset sovellukset tuovat julkisiin palvelujärjestelmiin ja päätöksentekoon. Tapausperustainen tekoälyn etiikka. Erimielisyydet voivat olla myönteisiä silloin, kun erilaiset näkökulmat pääsevät kuuluviin ratkaisuja tehtäessä. Yksittäisten tapausesimerkkien kautta voidaan paremmin kehittää sekä yleisiä periaatteita että sektorija tapauskohtaisia ohjenuoria. 5. On mahdollista, että poliittisen ilmaston muuttuessa ennakoivan tarkemmin tiettyjä väestöryhmiä kuten vähemmistöihin kuuluvia, vähävaraisia, rikoksista tuomittuja tai ulkomaalaisia, siten että näiden ryhmien toimintaa voidaan valvoa, ohjata ja kontrolloida nykyistä tehokkaammin. 4. Ekologinen kestävyys. Universaalin tekoälyetiikan ”ylhäältä alas”mallissa on sivuutettu ammattietiikoiden erityispiirteet, paikallisuus ja työkäytäntöjen historiallinen muotoutuminen. Johtopäätökset ja keskustelua Olemme edellä kuvanneet, millaisia eettisiä ongelmia ennakoivan analytiikan käyttöönottoon voi liittyä julkisella sektorilla sekä asiantuntijoiden että kansalaisten näkökulmasta. Tästä syystä eettisessä tarkastelussa on otettava huomioon, millaisia uusia riippuvuussuhteita tai palautesilmukoita (”feedback loops”) yksittäiset sovellukset aiheuttavat ympäristössään. Olennaisia kysymyksiä ovat myös tekoälyyn perustuvien laitteiden kierrätys, sekä laitteiden valmistamista varten tarvittavien harvinaisten metal. Voiton maksimointi teknologiateollisuudelle ja sen sidosryhmille ei voi olla ensisijaista julkisen sektorin ammattilaisten työssä. Tekoälysovellusten on toivottu vähentävän ihmisten puolueellisuutta ja virheitä, mutta ne heijastavat helposti ennakkoluuloja ja vahvistavat vääristymiä datassa, jota käytetään niiden kehittämiseen. Tekoälyn etiikka prosessina. 6. Tekoäly voi mahdollistaa monia uusia toimintoja sosiaalija terveydenhuollossa, mutta se voi samalla luoda uusia, erittäin kompleksisia ja visaisia ongelmia erilaisine takaisinkytkentöineen organisaatioiden ja kansalaisten näkökulmista. Tekoälyn etiikka ei voi koostua valmiiksi mietityistä periaatteista tai yksinkertaisista resepteistä. Systeemisen muutoksen seuraukset. 3. Mittelstadt 2019) pohjalta muotoilemiamme kriittisiä kohtia, joihin olisi hyvä kiinnittää huomioita, ennen kun tekoälysovelluksia aletaan suunnitella tai implementoida julkiselle sektorille: 1. 1/20 68 tapaus osoittaa, että tekoälysovellukset ovat tehokkaita välineitä manipulointiin, väärän tiedon levittämiseen tai epävarmuuksien lietsomiseen. Voitonmaksimointi ja bisnes on tunnistettava tekoälyratkaisuissa. Vaarana on, että ennakoiva analytiikka ei pysty lainkaan ennakoimaan muutosta tai yksittäisiä poikkeavuuksia, vaan työkalujen avulla voidaan toisintaa olemassa olevia ennakkoluuloja käytetyn datan pohjalta
AI Ethics – Too Principled to Fail. Tekoälyn vastuualueiden kartoittaminen. [https://www.reuters. [http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161123/65-2018-Ohjelmistorobotiikka%20 ja%20tekoaly.pdf] Lessig, Lawrence (2006): Code – Version 2.0. How Martin’s, New York. New Zealand Law Foundation, Wellington. Reuters.com 10.10.2018. Halpern, Orit (2014): Beautiful Data. Viitattu Eubanks, Virginia (2018): Automating Inequality. (2018): ce: Forecasting, Prevention, and Mitigation. [https://img1.wsimg.com/blobby/go/3d82daa4-97fe-4096-9c6b376b92c619de/downloads/ MaliciousUseofAI.pdf?ver=1553030594217] Cuccaro-Alamin, Stephanie, Regan Foust, Rhema Vaithianathan & Emily Putnam-Hornstein (2017): Risk assessment and decision making in child protective services: Predictive risk modeling in context. Viitattu 11.2.2020. Kääriäinen, Jukka (toim.), Tommi Aihkisalo, Marco Halén, Harald Holmström, Petri Jurmu, Tapio Matinmikko, Timo Seppälä, Maarit Tihinen & Justus Tirronen (2018): Ohjelmistorobotiikka ja tekoäly – soveltamisen askelmerkkejä. Knott, J. Viitattu 11.2.2020. 2019. Final Report on Phase 1 of the New Law in New Zealand Project. Mackenzie, Adrian (2017): Machine Learners. [https://www.buzzfeednews.com/article/ peteraldhous/ancestry-dna-database-search-warrant?bftwnews#4ldqpgc] BCG Henderson Institute. The MIT Press, Cambridge. Machado, Christopher Burr, Josh Cowls, Indra Joshi, Mariarosaria Taddeo & Luciano Floridi (2019): The Debate on the Ethics of AI in Health Care: A Reconstruction and Critical Review. Viitattu 11.2.2020. Automatisaatiopolitiikan etiikka. [http://theconversation. Mattelart, Armand (2003): Informaatioyhteiskunnan historia. The Company Said no. Myth vs. Aldhous, Peter (2020): A Court Tried to Force Ancestry.com to Open up its DNA Database to Police. Viitattu 11.2.2020. The Conversation 12.2.2018. Lähteet Agar, Jon (2003): The Government Machine. IEEE Access, 6, 65661–65678. Keskeinen kysymys on: jos jotkut toiminnot voidaan muuntaa automaatioiksi, ovatko ne silloin välttämättömiä automatisoida. Kenellä on lopulta vastuu järjestelmän toimivuudesta: mikä on suunnittelijoiden ja valmistajien vastuu suhteessa järjestelmän toimivuuteen. [https://ec.europa.eu/ digital-single-market/en/news/ethics-guidelines-trustworthy-ai] mework of Five Principles for AI in Society. 1/20 69 lien louhinnan ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. com/predictive-algorithms-are-no-better-at-tellingthe-future-than-a-crystal-ball-91329] Gavaghan, C., A. Huonoista ratkaisuista ei ole voinut vaatia rahoja takaisin. 2018. Harerimana, Gaspard, Beakcheol Jang, Jong Wook Kim & Hung Kook Park (2018): Health Big Data Analytics: A Technology Survey. Vastapaino, Tampere. Brundage, Miles, Shahar Avin, Jack Clark, et al. Gal, Uri (2018): Predictive algorithms are no better at telling the future than a crystal ball. Chelsea Green Publishing, Vermont. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 65/2018. 7. BuzzFeed 3.2.2020. SSRN. Toistaiseksi tietoteknisillä järjestelmillä ei ole ollut palautusoikeutta. com/article/us-amazon-com-jobs-automation-insight/ amazon-scraps-secret-ai-recruiting-tool-that-showed-bias-against-women-idUSKCN1MK08G] Espoon kaupunki (2017): Espoo ja Tieto testaavat tekoälyä palvelupolkujen tunnistamiseen. Reality in Arbcg.com/publications/2018/infographic-myth-vs-reaBerry, David & Giles Moss (2006): Free and Open-Source Software: Opening and Democratizing E-Government’s Black Box. Zerilli, J. Archeology of a Data Practice. https://doi. Mittelstadt, B. 15.6.2017. Children and Youth Services Review, 79, 291–298. Viitattu 11.2.2020. Poliittisten päättäjien on viime kädessä luotava suuntaviivat sille, mitä toimintoja halutaan automatisoida ja mitkä inhimilliset toiminnot pitäisi jättää automatisoimatta. Information Polity, 11, 21–34. SSRN. (2008): Thinking in Systems: A Primer. Liddiin New Zealand. Euroopan komissio (2019): Luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset ohjeet. Monet sosiaalija terveydenhuollossa työskentelevät ovat turhautuneita tietojärjestelmistä aiheutuviin ongelmiin, esimerkiksi tietojärjestelmien yhteensopimattomuus kuormittaa monien työtä. Basic Books, New York. [https://ssrn.com/abstract=3391293]; [http:// dx.doi.org/10.2139/ssrn.3391293] Morley, Jessica, Caio C.V. [https://papers.ssrn.com/sol3/papers.. 8. Duke University Press, Durham & London. Harvard Data Science Review, 1, 1–13. Edellä esiteltyjä kriittisiä kohtia pitäisi tarkastella organisaatioiden käytännöllisen toimintakyvyn näkökulmasta, jotta tekoälypohjaiset järjestelmät eivät tekisi suomalaisista sosiaalija terveydenalan organisaatioista sekoälyjärjestelmiä. A History of Vision and Reason Since 1945. A Revolutionary History of the Computer. Meadows, Donella H. org/10.1016/j.childyouth.2017.06.027 Dastin, Jeffrey (2018): Amazon scraps secret AI recruiting tool that showed bias against women. Osa ammattilaisista varsin aiheellisesti epäilee, että tekoälyn implementointi nykyiseen monimutkaiseen tietojärjestelmien, laitteiden ja teknologioiden ekosysteemiin ei suinkaan sujuvoita työntekoa vaan eskaloi uusia ongelmia. The MIT Press, Cambridge & London. Maclaurin, J
Minds and Machines, 29, 555–578. Zerilli, John, Alistair Knott, James Maclaurin & Colin Gavaghan (2019): Algorithmic Decision-Making and the Control Problem. Teoksessa Hildebrandt, Mireille & Antoinette Rouvroy (toim.): Law, Human Agency and Autonomic Computing. Winner, Langdon (1978): Autonomous Technology. Springer, Cham.. Technics-out-of-Control as a Theme in Political Thought. O’Hara, Kieron (2004): Trust. Routledge, New York. [https://spectrum.ieee. McGraw-Hill Education, New York. Meson Press, Lüneburg. Florida Institute for Child Welfare. Pryce, Jessica, Anna Yelick, Ying Zhang & Kreig Fields ning, and Predictive Analytics in Decision-Making. Teoksessa Regina Bernhaupt, Girish Dalvi, Anirudha Joshi, Devanuj K. Wang, Guanjin (2018): Health Care Predictive Analytics Kong Polytechnic University, Hong Kong. tiedebaro7.htm] Wachter, Robert (2015): The Digital Doctor: Hope, Hype and Harm at the Dawn of Medicine’s Computer Age. Health and Technology, 7, 351–367. Arshad, Simon Luo & Fang Chen (2017): Effects of Uncertainty and Cognitive Load on User Trust in Predictive Decision Making. IEEE Spectrum 9.4.2019. Munn, Luke (2017): Ferocious Logics: Unmaking the Algorithm. Univocal Publishing, Minneapolis. Zhou, Jianlong, Syed Z. Strickland, Eliza (2019): How IBM Watson Overpromised and Underdelivered on AI Health Care. The University of Chicago Press, Chicago & London. Icon Books, Cambridge. From Socrates to Spin. 1/20 70 Mul, Jos de & Bibi van den Berg (2011): Remote Control – Human Autonomy in the Age of Computer-Mediated Agency. The MIT Press, Cambridge & London. [https://pdfs.semanticscholar.org/d8b6/ b80d41d34c460ddfb351ca95ff2c2965ead4.pdf] Simondon, Gilbert (2017): On the Mode of Existence of Technical Objects. Oikeuskanslerinvirasto (2019): Oikeuskansleri Pöysti pyytää Kelalta selvitystä päätöksenteon automatisoinnista. Balkrishan, Jacki O’Neill & Marco Winckler (toim.): Human-Computer Interaction – INTERACT 2017, 23–39. Winner, Langdon (1989): The Whale and The Reactor. A Search for Limits in an Age of High Technology. Viitattu 11.2.2020. loop: Analysing the choreographies of biomonitoring and generating big data. org/biomedical/diagnostics/how-ibm-watson-overpromised-and-underdelivered-on-ai-health-care] Tiedebarometri (2019): Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. The Philosophy of Law Meets the Philosophy of Technology, 46–63. Powles, Julia & Hal Hodson (2017): Google DeepMind and healthcare in an age of algorithms. Human Technology: An Interdisciplinary Journal on Humans in ICT Environments, 12(1), 56–73
Tämä kritiikki demokratiaa vastaan esitettiin tosin jo antiikissakin. Tässä artikkelissa tarkastelen sitä, onko uusi verkkovälitteinen viestintäteknologia uhka demokratialle tai millaisia muutoksia se mahdollisesti tuo demokratiaan. Jo television, ja sitä ennen radion, nähtiin aiheuttavan samankaltaisia uhkia demokratialle kuin mitä nyt liitetään internetiin. Esimerkiksi uhkien liiottelu (fearmongering) tai erilaiset järjestelmävalheet ja ideologiaa lähentelevät elämänvalheet ovat niin ikään politiikassa vaikuttavia valheen muotoja. Vielä 2000-luvun alussa verkossa leviävien vaihtoehtoisten totuuksien nähtiin tuovan ruohonjuuritason näkemyksiä ohi median portinvartijaroolin ja repressiivisten hallintojen ja siten parantavan demokratiaa, mutta sama ilmiö kehystyy nyt demokratiaa uhkaavaksi. Tällöin Iso-Britannian kansanäänestys EU-erosta (Brexit) ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi saivat monet kommentaattorit maalailemaan kauhukuvia “totuudenjälkeisestä ajasta” ja valheiden ohjaamasta politiikasta. Asiasanat: demokratia, teknologia, totuus, de-medioituminen Artikkeli Sosiaalisen median, internetin ja viestintäteknologian vaikutuksesta demokratiaan on keskusteltu laajalti erityisesti vuoden 2016 jälkeen. 1/20 71 Paul-Erik Korvela Tekno-optimismista teknofobiaan: modernin teknologian ja verkkovälitteisen viestinnän vaikutus demokratiaan Kauhukuvat “totuudenjälkeisestä ajasta” ja valheiden ohjaamasta politiikasta ovat olleet viime aikoina yleisiä. Keskeisenä keinona valheiden levittämiselle on nähty uusi verkkovälitteinen viestintäteknologia ja sosiaalinen media. Paastela 1995, Mearsheimer 2013). Selvää on, että turvallisuuden nimissä yleistyvät erilaiset teknologiset keinot tunnistamisen ja paikantamisen suhteen mahdollistavat yksilöiden tarkemman valvonnan, mikä voi olla yksityisyyden suojaa rikkovaa ja tarjota keinoa repressiivisille hallinnoille. Massayhteiskunnan synty sai monet politiikan teoreetikot epäilevälle kannalle, koska suuria joukkoja oli mahdollista villitä ja taitavat puhujat saivat ne kannattamaan tai vastustamaan sitä tai tätä asiaa ilman järkiargumentteja. Valehtelun eri muodot ovat politiikassa hyvin yleisiä, eikä pelkkä tietoinen epätotuuden sanominen ole lainkaan ainoa sen muoto (ks. Tässä artikkelissa tarkastellaan tuota muutosta tekno-optimismista teknofobiaan demokratian kannalta. Kirjallisuutta teemasta löytyy mittavasti erityisesti surveillance studies –genrestä (ks. Koko väite totuudenjälkeisestä aikakaudesta on itsessään totuudenjälkeinen, koska se perustuu pelkkään tunteeseen muutoksesta eikä mihinkään tutkimuksen tukemiin faktoihin, jotka osoittaisivat että näin olisi (Korvela & Vuorelma 2017). Lyon 2007). Myös teknologiaan liitetyt uhkakuvat toistavat tavallaan samoja kaavoja kuin ennenkin. esim. Keskeisenä keinona valheiden levittämiselle nähtiin juuri uusi viestintäteknologia. Jätän tällaiset kuitenkin tämän artikkelin ulkopuolelle ja keskityn tässä nimenomaan uusmedioitumisen ja mediaympäristön muutoksen. Koko keskustelu totuudenjälkeisestä ajasta on varsin ontuvaa ja historiallisesti likinäköistä: se on analyyttisesti erittäin huono käsite, sillä ei ole mitään vertauskohtaa eli totuuden aikakautta, josta rustu mihinkään tutkimukseen tai dataan. Myös teknologiaan liitetyt uhkakuvat ovat joiltakin osin yliampuvia ja erityisesti ristiriidassa sen optimismin kanssa, joka vuosituhannen vaihteessa liitettiin verkkovälitteisyyteen kansalaiskeskustelun ja demokratian syventäjänä
Muutoksen taustalla voidaan hypoteesinomaisesti olettaa olevan ainakin kolme seikkaa. Toinen lähtökohtani on, että jos kysytään. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin optimismi on vaihtunut demonisointiin ja teknofobiaan. Ikäihmisten teknologiataidot eivät ole yhtä hyviä kuin nuoremmilla, joten ensimmäinen kuilu syntyy jo siinä. Sosiaalisen median myötä julkaisukynnys on alentunut ja käytännössä kuka tahansa voi nostaa yhteiskunnallisen keskustelun agendalle asioita suhteellisen helposti ja nopeasti. Samalla median murros ja aikajänteen lyheneminen ovat johtaneet klikkijournalismiin ja varsinaisen tutkivan journalismin marginalisoitumiseen. De-medialisaatio tai joukkotiedotusvälineiden portinvartijaroolin menetys ja niiden vähentynyt rooli poliittisen agendan määrittäjinä on aito muutos, joka on nostanut horisontaalisesti tuotetun vertaistiedon ja alhaalta lähtevän asialistan määrittelyn entistä enemmän politiikan keskiöön. Milloin minkäkinlaisten epämääräisten “algoritmien” nähdään johtavan totalitarismiin ja kansalaiskeskustelun nähdään muuttuneen pelkäksi vihapuheeksi. Toisaalta globaalisti verkkoyhteydet ovat nopeita, maantieteellisesti kattavia ja toimivia lähinnä kehittyneissä länsimaissa (tämä piti paikkansa erityisesti vielä 2000-luvun alussa), joten siitä syntyy toinen kuilu. Vanhoille ilmiöille keksitään helposti uusia nimiä ja omaan aikaan liitetään helposti murrosnarratiiveja, ellei asioita tarkastella pidemmässä perspektiivissä. Jälkikäteen tarkasteltuna on ihmeellistä, kuinka optimistisesti uuden teknologian vaikutuksista demokratiaan yleisesti ottaen tuolloin suhtauduttiin ja kuinka suuria uhkia niihin nyt liitetään. Yliopistoissa järjestettiin “teledemokratian” ja “e-demokratian” kursseja, joiden pitäjät näkivät jonkinlaisen deliberatiivisen demokratian ideaalien toteutuvan, kun kansalaiskeskustelun areenat lisääntyvät ja helpottuvat verkkovälitteisesti. Aiemmin neljänneksi valtiomahdiksi korotettu media, jolla oli valta nostaa asioita politiikan agendalle ja kehystää asioita tiettyyn viitekehykseen, on nyt menettänyt valta-asemaansa. Kolmantena merkittävänä ulottuvuutena voidaan mainita median roolin muutos. Tekno-optimismista demonisointiin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa politiikan tutkijan uraa aloitelleena muistan elävästi uusiin verkkopohjaisiin keskustelualustoihin ja muuhun uuteen teknologiaan liittyneen valtavan optimismin. Teknologian lupaukset esimerkiksi sähköisestä äänestämisestä kotoa käsin nähtiin demokratiaa parantavina, vaikka oli ilmeistä, että siihenkin liittyy enemmän vaaroja kuin mahdollisuuksia. Olin tuolloin varsin skeptinen niitä kohtaan, sillä oli ilmeistä, että ne luovat ensinnäkin monenlaisia kuiluja. Toiseksi, optimismissa unohdettiin, että alustoja, sivustoja, algoritmeja ja muita palveluita tarjoavat yritykset ovat voittoa tavoittelevia eivätkä yleishyödyllisiä: niillä on markkinalogiikkaan perustuvia intressejä, jotka voivat ohjata, estää tai kannustaa kansalaiskeskustelua johonkin suuntiin. Minusta oli tuolloin selvää, että tekeillä on ennemminkin telearistokratia kuin teledemokratia. Kolmas kuilu liittyy koulutettujen ja kouluttamattomien erilaisiin mahdollisuuksiin osallistua, käyttää aikaansa ja hankkia laitteita. Tätä muutosta on syytä tutkia perusteellisemmin. Lisäksi poliittinen mainostaminen, erityisesti kohdennettujen ja räätälöityjen viestien tekeminen tietyille hyvinkin spesifeille ryhmille on entistä helpompaa, kuten Cambridge Analytica -tapauksesta on opittu. Kotoa sähköisesti äänestäminen murtaa vaalisalaisuuden ja mahdollistaa äänten ostamisen ja myymisen sekä äänestäjien painostamisen. Ensinnäkin se, että deliberatiivisen demokratian ideaalit konsensukseen tähtäävästä kansalaiskeskustelusta ovat alunalkujaankin jo epärealistisia. 1/20 72 tuomaan oletettuun haasteeseen demokratialle, enkä puutu teknologian mahdollistamaan valvonta-aspektiin. Lähtökohtani on, että monet näistä muutoksina pidetyistä seikoista eivät tarkemmassa katsannossa ole mitenkään laadullisia muutoksia, vaan ainoastaan jo olemassa olevien prosessien nopeuksien kasvamista ja interaktion lisääntymistä. Mielenkiintoista kyllä, tätä pidettiin 20 vuotta sitten huomattavan hyvänä asiana, kun se nyt näyttäytyy negatiivisessa valossa ”totuuden” horjuttamisena
1/20 73 ”muuttaako teknologia demokratiaa” tai ”uhkaako x demokratiaa”, tulemme helposti olettaneeksi, että demokratia on yksiselitteinen käsite, mitä se ei suinkaan ole. Häyhtiö ja Rinne (2008) nimittävät tällaista kansa. Teknologiaan liitettiin enemmän tai vähemmän implisiittisesti oletus nimenomaan suoran demokratian lisääntymisestä. Kansalaiskeskustelun ja poliittisen osallistumisen oletettiin lisääntyvän ja parantavan demokratiaa. Totuudenjälkeisen ajan tai vaihtoehtoisten faktojen näkökulmasta verkossa tapahtuva totuuden haastaminen ja de-medioituminen on osa ylläkuvattua muutosta. Valeuutisista ei puhuttu, vaan vapaan tiedonsaannin ja viralliset totuudet haastavien vaihtoehtoisten näkemysten levittämisen nähtiin olevan juuri ruohonjuuritason kansalaisten demokratian lisäämisen keino. Pertti Lappalainen kirjoitti 2000-luvun alussa, että ”WWW:n avulpoliittiset eliitit väittävät olevan. 2001, 13-14). Jälkikäteen tarkasteltuna on myös todettava, että erilaisia demokratiainnovaatioita suunniteltiin tuolloin innokkaasti myös hallinnon taholta. Se siirtää yksiulotteisen tiedeerilaisten totuusargumenttien kehittelyn entistä tarpeellisemmaksi.” (Lappalainen 2005, 138139). Aarnio et al. Jälkikäteen tarkasteltuna mielenkiintoista on, ettei siihen tuolloin nähty juurikaan liittyvän vihapuheen, trollaamisen tai vastaavien kaltaisia ongelmia, vaan oletettiin kansalaiskeskustelun parantavan demokratiaa. WWW luo poliittista tilaa, jolle on ominaista tiedon konmoniäänisyys. Sen sisällöstä tai siihen ”kuuluvista” tai ”kuulumattomista” piirteistä ei ole yksimielisyyttä. Monet näistä demokratiainnovaatioista eivät lopulta olleet niinkään e-demokratiaa kuin e-hallintoa. Sen vastakohtana näyttäytyi yksipuolinen ja pimitetty tieto, joka tekee vallankäytöstä repressiivistä. Hieman naiivisti ajateltiin, että viralliselle tiedolle vastakkaisen vaihtoehtoisen tiedon tuottamisesta ja levittämisestä hyötyvät kansalaisjärjestöt, erityisesti ympäristöjärjestöt ja ei-demokraattisista maista paenneet toisinajattelijat, jotka voivat verkon avulla levittää omia vaihtoehtoisia näkemyksiään (mt., 86). Vuosituhannen vaihteessa verkkovälitteisyyden nähtiin tarjoavan politiikalle uusia foorumeita. Kuitenkin on myös niin, että esimerkiksi nykyinen globaali yhtenäisyys on ennemminkin teknis-taloudellisen intressin tuottamaa ja mahdollistamaa kuin moraalis-poliittista yhdistymistä. Radikaalisti demokraattisempaa moniäänisyyttä. Täytyy muistaa että teknologian mahdollistamaa maailmankylää visioitiin jo 1960-luvulla (McLuhan 1962). Teknologia ei myöskään ole mikään autonominen toimija, johon ihmisten pitäisi vain mukautua tai reagoida, vaan työkalu. Suomessa ensimmäiset vaalit, joissa ehdokkailla oli omia verkkosivuja, olivat Euroopan parlamentin vaalit 1996. Hallinto siirsi monia palveluitaan verkkopohjaisiksi, mutta varsinaiset politiikkaan liittyvät teknologiset innovaatiot jäivät vaatimattomammiksi. mt., 85). Ensimmäinen näkyvä piirre oli kampanjoinnin ja muun mainostamisen ulottuminen verkkoon. Verkkovälitteisen viestinnän ajateltiin myös tarjoavan uusia keinoja niin sanotulle monitoroivalle demokratialle, jossa kansalaiset pystyvät paremmin valvomaan valtaapitäviä ja paljastamaan heidän epäeettisiä toimia. osallistavaan käänteeseen, jossa kansalaisten osallistumisen nähtiin yhtäkkiä olevan tärkeää. Nämä liittyvät osin demokratian ns. Jo tällöin toki tiedostettiin vaarat: keskusteluareenat säilyvät täysin palveluntarjoajan vallassa toimintaympäristön tarjoamisen (fasilitointi), keskustelun ohjaamisen (moderointi), tarkkailun (monitoirointi) ja myös sensuroinnin osalta (mt., 12). Myöhemmin verkko nähtiin myös keskustelualustojen tarjoajana. Monet teknologiaan liitetyt ”uudet” uhkakuvat ovat myös olleet jossakin muodossa läsnä ennenkin ja ehkä jossakin mielessä kuuluvatkin demokratiaan. Kansalaisliikkeiden tuottama vastatieto, jota media ei pääse muokkaamaan, nähtiin vielä 2000-luvun alussa erityisen positiivisessa valossa (ks. Interaktiivisia ne eivät tuolloin juurikaan olleet, joissakin saattoi olla mahdollisuus lähettää sähköpostia ehdokkaalle (ks
Asialistalle nousevat kansalaisen itsensä puolustamisen arvoisiksi katsomat asiat, liittyen mm. Häyhtiö ja Rinne toteavat, että verkon ”horisontaalinen osallistumisja toimintakulttuuri on radikaalisti demokraattisempaa kuin perinteinen vertikaalinen demokraattinen hallinnan keino” (mt., 114). globalisaatiokriittinen keskustelu sosiaalifoorumeissa, Irakin sotaa vastustanut kansalaispolitikointi, rasistisia vaalikampanjapuheita paljastanut video, ostoboikotit jne. Samat uhkakuvat on liitetty aikoinaan jo lehdistöön, radioon ja televisioon. ympäristöön ja identiteettiin (mt., 103). Tästä näkökulmasta tilanne on itse asiassa demokraattisempi nyt: aiem. Myös tässä, vielä vuonna 2008 julkaistussa artikkelissa, verkkovälitteisen, yksilöllistyvän ja vaihtoehtoisten näkemysten ympärillä parveilevan kansalaistoiminnan nähdään siis olevan pääosin positiivista demokratialle. Verkon kautta voimaantujia ovat alkuperäiskansat, globalisaatiokriittiset sosiaalifoorumit, poliitikkojen rasistisia kampanjapuheita ilmiantavat kansalaisjournalistit jne. Tällaisen yksilöiden verkostoina tapahtuvan toiminnan ”jossa subjektiivisesti koetut arkitodellisuuden epäkohdat ja asiakysymykset politisoituvat ja politiikan asialistasta tulee henkilökohtainen” (mt., 100). kansallismieliseen liikehdintään, väärien ilmiantojen mahdollisuuteen tai muuten väitetysti ”vaiettujen totuuksien” esiintuomiseen ja sen poliittisesti mobilisoivaan vaikutukseen. Tältä yksilöllistyvän ja verkostomaistuvan politiikan näkökannalta katsottunakin verkkovälitteisyys näyttäytyi siis vielä vuonna 2008 melko sinisilmäisellä tavalla ”hyvän” puolustamisen ja sankarillisuuden mahdollistajana. Häyhtiö ja Rinne jatkavat toteamalla, että politiikan asialista myös muuttuu eikä toiminta ole enää organisoitua ja hierarkkista. Samalla on virheellistä olettaa, että verkkovälitteinen teknologia olisi jotenkin perustavalla tavalla muuttanut demokratiaa. ”Perinteisen politiikan traagisuus eli loputtomat neuvottelut, omien tavoitteiden vesittyminen sekä konsensusja kompromissihakuisuus vältetään ja voidaan keskittyä vain hyvien, toimijan itsensä määrittelemien, asioiden ajamiseen ja koettujen ongelmien esiintuomiseen” (mt., 113). Alhaalta lähtevän kansalaisvalvonnan he näkevät anti-orwellilaisena ”Pikkuveli valvoo” –tyyppisenä keinona haastaa vallitsevaa järjestystä ja tehdä viranomaisten, poliitikkojen ja yritysten toiminnasta tilivelvollista tuomalla epäkohtia julki. Heidän näkemyksensä mukaan verkon kansalaisvalvonta on toimintaa, jossa ”toiminnan (anonyymi) sankari taistelee hyvän puolesta, surffaa bittiavaruudessa digitaalisen kommunikaatioteknologian avulla ajasta ja paikasta vapautuneena” (mt.). Samanmieliset parveilevat tiettyjen blogien tai keskustelualustojen ympärillä, jolloin joukko voi muuttua emergentisti toimijakollektiiviksi yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi (mt., 104). Tällaisen politiikan he näkevät horisontaalisena ja verkostomaisena hierarkkisen sijaan ja tulkitsevat sen haastavan anarkistisella tavalla vakiintunutta perinteistä demokraattisen hallinnan tapaa (mt.). Julkaisukynnys on tietysti madaltunut ja melkein kuka tahansa voi nyt helposti julkaista mitä tahansa. Jälkikäteen tarkasteltuna pitkälti siis sivuutettiin se potentiaali, mikä verkkovälitteisyydessä sisältyy esim. 1/20 74 laistoimintaa kansalaisvalvonnaksi. Häyhtiön ja Rinteen esimerkit ovat mm. He myös toteavat, että verkkovälitteisyys ja julkaisemisen helppous tarjoavat välineitä median perinteisen portinvartijaroolin ohittamiseen, kun de-medialisaation myötä ”kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa aineistoja, sillä horisontaalista verkkoviestintää on käytännössä mahdotonta täysin kontrolloida” (mt., 103). Verkon kautta voidaan luoda ja vahvistaa identiteettejä ja levittää vaihtoehtoista tietoa, eikä toiminnan tarvitse olla ”tyylillisesti suunniteltua taikka pyrkiä rationaalisuuteen, riittää kunhan se heijastelee toimijan/toimijoiden itseymmärrystä ja tuo ajettavan asian näkyville” (mt.). Aiemminkin pystyi tietysti perustamaan oman sanomalehden levittelemään itselleen mieluista näkökulmaa, perustamaan radiokanavan, tai televisiokanavan. Heidän näkemyksensä mukaan verkko muuttaa poliittista toimintaa merkittävästi tarjoten areenan vaihtoehtoisten poliittisten agendojen ajamiselle, vähin taloudellisin varoin toimiville kansalaisille, ja keskustelun ylipäätään muuttuvan karnevalistisemmaksi ja moniäänisemmäksi (mt., 101)
Muuttuiko jokin. Miksi teknologia nähtiin demokratian pelastajana ja miksi se nyt nähdään sen tuhoajana. Populistien leimaaminen totuudesta piittaamattomiksi ja postmodernistien syyttäminen relativismin leviämisestä on niin ikään ohiampuvaa: populistit jos ketkä ovat omasta mielestään totuuden asialla, eliitin ja valtamedian piilottaman totuuden esiintuomisessa (ks. Länsimaiden liberaalit demokratiat nähtiin ”valmiina”, odottamassa historian lopussa että muutkin sinne saapuisivat. Korvela & Vuorelma 2020). Trumpin valehteluun liitetty väite totuudenjälkeisyydestä unohtaa niin ikään monia asioita: jo George W. Informaatiolähteiden moninaistuessa medialukutaidon ja poliittisen arvostelukyvyn merkitys vain korostuu, mutta niitäkin on tarvittu aiemminkin. Mikä sitten selittää tuota suhtautumisen muutosta. Median portinvartijaroolin ohittaminen verkkovälitteisellä horisontaalisella tiedontuotannolla on jossakin mielessä siis hyvä ja demokraattinen kehityssuunta, joskin sisältäen tietysti myös erilaisia vaaroja ja manipuloinnin mahdollisuuksia. Tässäkin on usein väärä vertauskohta: nostalginen ajatus siitä, että ennen internetiä tiedotusvälineet olisivat vain neutraalisti kertoneet faktoja. Uhkakuvat somekuplissa elävistä ihmisistä, jotka valitsevat uutisvirrasta itselleen mieluisat totuudet ja sulkevat silmänsä muilta faktoilta, ei ole oleellisesti eri asia tai suurempi uhka kuin puoluelehtien kultakaudella itselleen postiluukkuun mieluisan totuuden tilanneet ihmiset. Itse käsitettä totuudenjälkeinen käytettiin niin ikään jo 1990-luvulla, jolloin sillä kuvattiin Watergateja Iran-Contra – skandaalien turruttamaa politiikan yleisöä, joka ei oikeastaan halunnutkaan tietää totuutta hallintonsa likaisista metkuista. Yleinen väite politiikan kielen kovenemisesta ei nähdäkseni myöskään pidä paikkaansa: jos Kosolan tuvassa olisi 1930-luvulla ollut suora julkaisukanava, olisi sieltä luultavasti lähtenyt twiittejä ja päivityksiä, joihin verrattuna nykyinen politiikan kieli on aika laimeaa. Edelleen esimerkiksi kohdennettu mainonta ja poliittisten viestien räätälöinti pienemmille kohderyhmille on helpompaa nyt kuin ennen, mutta oleellisesti kysymys on samasta asiasta kuin ennenkin. 1/20 75 min ainoastaan varakkaat pääsivät luomaan omia julkaisukanavia. Yhdistelmänä sensuuri, tarvittaessa verkon sulkeminen tai rajoittaminen, automaattiset kasvojentunnistukset ja tekstianalyysin välineet tarjoavat hallinnoille tehokkaita keinoja protestiliikkeiden ja toisinajattelijoiden kontrollointiin. Erityisesti Kiinassa aluillaan oleva pisteytykseen perustuva sosiaalinen luottojärjestelmä, jossa kansalaisen lojaalisuutta ja kunnollisuutta palkitaan pistetilin karttumisella ja kriittisyys puolestaan vähentää pisteitä, nähdään orwellilaisena valvontamekanismina. Nykyisin erityisesti Kiinan, mutta myös muiden maiden teknologisten kehitelmien nähdään olevan demokratialle negatiivisia. Koko maailman tapahtumien seuraaminen ja kaiken relevantin tiedon saaminen on mahdotonta, joten jokainen elää ja eli aiemminkin eräänlaisessa pseudoympäristössä, jonka asialistalle nousevien teemojen valikoinnissa ja kehystämisessä tiedotusvälineillä ei ole suinkaan neutraali vaan konstitutiivinen rooli (ks. Globaalissa mittakaavassa 1990-luvun loppupuolella historian loppu –keskustelun (Fukuyama 1992) ja liberaalidemokratian voiton jälkimainingeissa ajateltiin internetin antavan äänen diktatoristen valtioiden kansalaisille ja romuttavan viimeisetkin DDR:n kaltaiset poliisivaltiot ja estävän niiden synnyn. Myös vaikkapa 1960ja 1970-luvun vasemmistoradikaalien retoriikassa oli piirteitä, joihin verrattuna nykyinen politiikan kieli ei todellakaan ole koventunut. 2000-luvun vaihteesta lähtien demokratisoitumiskehitys. Demokratian voittokulku loi toisen maailmansodan jälkeen kohtuullisen pitkäkestoisen optimismin aallon, jossa demokratisoituminen liitetiin kehitykseen ja edistykseen. Lippmann 1922). Vielä 2010-luvun alussa sosiaalinen media ja internet nähtiin tässä suhteessa erittäin positiivisessa valossa ja sen rooli diktaattorien syrjäyttämisessä ja arabikeväässä nähtiin demokratian puolustajana repressiivisiä hallintoja vastaan (ks. Kendall-Taylor, Frantz & Wright 2020). Bushia syytettiin järjestelmällisestä totuuden ja faktojen sivuuttamisesta ja Al Gore otsikoi vuoden 2007 kirjansa ”The Assault on Reason” (Gore 2007)
Analogiat 30-luvun kehityskulkuihin ovat niin ikään monesti yliampuvia, sillä nykyiset demokratiat eivät voi monestakaan syystä ”luisua” samalla tavalla totalitarismiin (ks. Ilman poliittisen päätöksenteon asettamia päämääriä teknologiavetoinen kehitys luo erilaisia haasteita ja kenties ei-toivottuja kehityssuuntia demokratialle, joita jälkikäteen yritetään paikkailla kieltämällä asioita lainsäädännöllä. Sellaista ei avoimessa monipuoluejärjestelmässä helposti tapahdu. Propagandan, indoktrinaation ja manipulaation kaltaisia keinoja politiikassa on aina käytetty ja käytetään edelleenkin. Demokratiat kestävät hölynpölyä ja suoranaista kritiikkiä, diktatuureissa perinteisesti on vaadittu enemmän uskollisuutta. Mannermaa 2008), eikä niin, että pohditaan mitä sillä ja tällä teknologisella keksinnöllä nyt tehdään. Teknologialla on niitä positiivisia puolia, joita siihen 20 vuotta sitten liitettiin, mutta sillä on myös niitä negatiivisia puolia, joita siihen nyt liitetään. Kumpikaan ei ole väärässä, mutta kumpikin unohtaa toisen puolen. Teknologian osalta optimismin vaihtuminen fobiaan kertoo samalla tavalla kuin totuudenjälkeisen ajan diskurssikin enemmän käyttäjien reaktioista kuin muutoksista oikeassa maailmassa. Päämääristä pitäisi keskustella niin, että pohdittaisiin mihin teknologiaa kehitetään (vrt. Indeksejä ja niiden indikaattoreita voi tietysti kritikoida monestakin näkökulmasta, mutta tendenssiä se ei muuta. 1/20 76 on kuitenkin loppunut. Juuri päämääristä on puhuttu liian vähän historian oletetun lopun ja liberaalidemokratioiden voitonhuuman jälkeen. Se että joillakin valtioilla on halua puuttua jonkun toisen maan poliittiseen keskusteluun, polarisoida mielipiteitä ja saada. Syitä tuolle trendin kääntymiselle on monia. Epäluottamus johtajiin ei ole demokratiassa pahe vaan demokraattisen kansalaisen hyve. Salaliittoteoriat ja muu ”hämärtäminen” eivät myöskään automaattisesti palvele mitään autokraattista hallintoa: päinvastoin, sellaisten levittäminen ja paranoidin poliittisen kulttuurin yleistyminen antaisi yhtä lailla pontta myös hallinnon vastaisille salaliittoteorioille. Freedom Housen ja Polity IV kaltaisten demokratiaindeksien perusteella 13 viimeistä vuotta ovat olleet tasaista alamäkeä. Näkemykset teknologian roolista demokratiassa ovat ehkä myös osittain tämän vuoksi siirtyneet toivosta epätoivoon: kriisipuheen vaivaamissa demokratioissa, joiden vetovoima on myös globaalisti hiipunut, nähdään tämän tai tuon uhkaavan demokratiaa ja horjuttavan ”totuuden” aseman saavuttanutta liberaalidemokratiaa. Demokraattiset hallinnot kärsivät eriasteisista legitimiteettivajeista ja tehokkuusvajeista koko ajan. Demokraattisten maiden kansalaisilla on kohtuullisen hyvät medialukutaidot ja sikäli ehkä parempi resilienssi sellaisia kohtaan. Totalitarismissa yksi puolue pääsee valta-asemasta määrittelemään mikä on totta ja mikä ei, estäen sananvapauden ja tiedonkulun. Teknologia itsessään on tavallaan puolueetonta. Kuten kirjassamme totesimme, ideologioiden sotkuinen paluu näyttäytyy ”totuuden” horjuttamisena tai haastamisena (Korvela & Vuorelma 2017). Demokratioissa on sitä paitsi aina tervettä epäluottamusta johtajia ja eliittiä kohtaan, kuten esimerkiksi Pierre Rosanvallon (2008) on korostanut. Enemmän maita on siirtynyt poispäin demokratiasta kuin sitä kohti, ja myös etabloituneet demokratiat kuten Ranska ja USA ovat tarkasteluvälillä menettäneet täyden demokratian statuksen. Totuuden horjuttaminen tai hämärtäminen ovat niin ikään pitkälti ylimitoitettuja pelkoja. Se on pelkkä väline, ei päämäärä. Teknologian kykyä syventää demokratiaa siis nähdäkseni liioiteltiin vuosituhannen vaihteessa ja nyt sen kykyä uhata tai horjuttaa sitä liioitellaan. Legitimiteetija tehokkuuskriisien kanssa painivat länsimaiset demokratiat eivät erityisesti taloudellisen performanssinsa perusteella näytä hyviltä esikuvilta kehittyville maille, ja monet niistä ovatkin seuranneet mieluummin jonkinlaista Kiinan ja Venäjän kaltaista johtajavaltaista mallia. Runciman 2019). Ulkovallat tietysti haluavat levitellä itselleen mieluisia näkökulmia ja totuuksia, se ei ole mitenkään uutta. Hybridivaikuttamista, joka on terminä niin epämääräinen ettei se tarkennu oikein mihinkään, on aina ollut. Sen sijaan autokraattisissa hallinnoissa epäluottamus johtajaan tai hallintoon saattaisi piankin romuttaa koko hallinnon. Tässä mielessä niillä olisi suurempi intressi olla horjuttamatta totuuksia ja antamasta aiheitta salaliittoteorioihin
Internet ja poliittisen kansalaistoiminnan näkymät. Teknologialla on sekä hyviä että huonoja puolia: de-medialisaatio ja vertaistuotetun tiedon lisääntyminen murtavat yhtenäiskulttuuria ja lisäävät individualismia. Mearsheimer, John (2013): Why Leaders Lie. Sodan aikana Saksa oli painanut hirvittävän määrän väärennettyjä Englannin puntia, tarkoituksenaan levittää ne kiertoon ja aiheuttaa epävakautta. Valtion ja joukkotiedotusvälineiden tiedon monopolin murtumisen voi nähdä olevan demokratian kannalta niin ikään joko hyvä asia tai huono asia. Lyon, David (2007): Surveillance Studies. Tutkimus hyveestä ja paheesta yhteiskunnallisessa kanssakäymisessä. Korvela, Paul-Erik & Vuorelma, Johanna (2020): Politapahtuu 1 / 2020. Mannermaa, Mika (2008): Jokuveli. Penguin Press, New York Häyhtiö,Tapio & Rinne, Jarmo (2008): Yksilöiden valvovat silmät. Polity Press, Cambridge. Docendo, Helsinki. The Truth About Lying in Politics. Politiikka epäluulon aikakaudella. The University of Toronto Press, Toronto. Rosanvallon, Pierre (2008): Vastademokratia. Raportissa painotetaan, että anonyymin huutelun ja harhauttamisen kaltaiset seikat ovat olleet osa demokratiaa ennenkin, mutta nykyisessä uusmediaympäristössä informaation luonteen ja jakelun ymmärtäminen on tärkeää ja mediakasvatukseen tulisi panostaa (mt., 101). (2017): Puhun niin totta kuin osaan. CIA:n psykologisiin operaatioihin kuului useamman eurooppalaisen radiokanavan perustaminen, jota kautta rautaesiripun toiselle puolelle levitettiin informaatioita. Lippmann, Walter (1922): Public Opinion. Tiedotustutkimus 3 /2001. Lappalainen, Pertti (2005): Verkolla valtaa. Foreign Affairs, March/April 2020 [https://www.foreignaffairs.com/articles/china/2020-02-06/digital-dictators]. Tiedotustutkimus 5 /2008. lähetti Latinalaisen Amerikan intiaanikansojen kielillä radiolähetyksiä, joissa kehotettiin kapinaan. WSOY, Juva Gore, Al (2007): The Assault on Reason. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 1 / 2017, Helsinki. SoPhi, Jyväskylä. Gaudeamus, Tampere. Neuvostoliitto mm. Fukuyama, Francis (1992): Historian loppu ja viimeinen ihminen. Politiikka faktojen jälkeen. Sanoma Pro, Helsinki. Tähän on helppo yhtyä. Kendall-Taylor, Andrea, Frantz, Erica & Wright, Joseph (2020): The Digital Dictators. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportissa ”Vastatieto” todetaan, että ”uusmedian ja sosiaalisen median esiinmarssi on lähtökohtaisesti parantanut kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia, sekä lisännyt ja monipuolistanut tiedon ja asiantuntijuuden jakelua ja siitä käytävää keskustelua” (Jakonen 2017, 92). Lähteet Aarnio, Eeva, Jäkälä, Mikko, Hoffren, Jari & Isotalus, Pekka (2001): Poliittisen toiminnan uusilla foorumeilla. Harcourt, San Diego. Nyt näyttää vain autuaasti unohtuneen esimerkiksi kylmän sodan aikaiset operaatiot, joita harjoittivat sekä Neuvostoliitto että USA. Vastapaino, Tallinna. McLuhan, Marshall (1962): The Gutenberg Galaxy. Siihen sisältyy aikaisemmin käsiteltyjä kansalaiskeskustelun kannalta hyviä puolia sekä mahdollisia uhkakuvia. Teknologiavälitteisyys edistäjä vai estäjä. Paastela, Jukka (1995): Valhe ja politiikka. Teknologian myötä se on aiempaa helpompaa, mutta oleellisesti samasta asiasta on kysymys. Esimerkit ovat loputtomia, eivätkä nykyiset trolliarmeijat ole välttämättä laadullisesti mitenkään eri asia. Demokraattisten maiden vahvuus on juuri kansalaisten medialukutaidossa. Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Paljastamisen politiikka tietokonevälitteisessä viestinnässä. Itsessään teknologia on pitkälti neutraalia, kaikki riippuu sen käytöstä. Oxford University Press, Oxford. Korvela, Paul-Erik & Vuorelma, Johanna toim. Books, Lontoo.. An Overview. Jakonen, Mikko (2017): Vastatieto: tulevaisuuden asiantuntijuutta etsimässä. How Technology Strengthens Autocracy. 1/20 77 omaa ideologiaa levitettyä ei todellakaan ole myöskään uutta
Vaikka nimi korostaa megatrendeille keskeistä jatkuvuutta, sana ”huomenna” luo vastoin Hiltusen määritelmää mielikuvan lyhyestä aikatähtäimestä. 1/20 78 Kirja-arvio Osmo Kuusi Mainio johdattelu siihen, mihin maailma on menossa Elina Hiltunen (2019): Tulossa huomenna, miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme, Docendo. Tämän siirtymän mukaista on, että Hiltunen Tulossa huomenna -kirjassaan keskittyy tarkastelemaan tulevaisuuden heikkojen signaalien asemasta – tai oikeammin niiden rinnalla megatrendejä. Kirjan nimi ei mielestäni ole paras mahdollinen. Jos päädyttäisiin arviointini lopussa ehdottamaani ratkaisuun, että kirja julkaistaisiin noin kahden vuoden välein päivitettynä sopiva nimi seuraavalle kirjalle voisi olla Maailman keskeiset muutossuunnat 2021. Kuten Hiltunen painottaa, on tärkeää erottaa. Megatrendien yhteisvaikutus on eri suunnista vaikuttavien voimien resultantti tai havainnollisemmin se yhteisvaikutus, joka syntyy eri suuntiin työntävistä tuulista. Tässä on nykynuorelle jatkuvasti uudella tiedolla päivitettynä kirja, jonka varassa voi suunnistaa tulevaisuuteen! Mitä megatrendi tarkoittaa. Olennaista on kuitenkin, että megatrendejä on monta ja toiminta tapahtuu niiden vaikuttaessa usein vastakkaisiin suuntiin. Hiltusen kirja nuoren oppaana tulevaisuuteen Olin 14 -vuotias kun aloin kunnolla kiinnostua yhteiskunnallisista asioista. Suomalaisten keskeiset haasteet eivät ole nyt kansallisia vaan maailmanlaajuisia. Hiltuselle voikin tarjota toista vertauskuvaa, joka sopii hänen insinööriolemukseensa. Hiltunen vertaa megatrendiä kuohuvaan koskeen, jonka suuntaa on vaikea kääntää, ainakaan kovin nopeasti. Niiden teemat ovat kehittyneet hänen tulevaisuuksientutkimuksen väitöskirjansa heikkojen signaaleiden ja teknologisten mahdollisuuksien pohdinnasta laajasti kaiken globaalin kehityksen tarkasteluun. Kun luin Elina Hiltusen kirjan Pekka Kuusen kirja tuli mieleeni. Nykynuorelle kirja edustaa kuitenkin aivan liian kapeaa tarkastelutapaa. Hiltunen on kirjoittanut vetävällä tyylillä jo 11 tietokirjaa, joista kahdeksan on hänen yksin kirjoittamiaan. Pekka Kuusen kirjassa oli nuorelle erityisen tärkeää, että siinä käytiin vetävällä tavalla kattavasti läpi keskeiset yhteiskuntapolitiikan alueet ja tulevaisuuden haasteet Suomessa. vierailemaan koulupäivän päätyttyä säännöllisesti Eduskunnan lehtereillä. Hiltunen määrittelee megatrendin seuraavasti: Megatrendi on pidempään vallalla ollut suuren luokan trendi, joka vaikuttaa ympäri maapalloa. Tämä kirja oli minulle tärkeä opas siihen, miten Suomea pitäisi kehittää. Se innosti minut mm. Tässä vaiheessa sain käsiini Pekka Kuusen vuotta aikaisemmin julkaistun kirjan 60-luvun sosiaalipolitiikka. Esimerkiksi nimi ”Tulevaisuus vastakkaisten voimien kentässä, miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme” vastaisi paremmin kirjan sisältöä. Vastatuuleenkin kannattaa pyrkiä, jos siinä suunnassa on tavoittelemisen arvosta ja voimat ja/ tai megatrendeissä luovimisen taito riittävät. Megatrendin voidaan olettaa jatkuvan pidempään, vuosia ja vuosikymmeniäkin, ellei tapahdu jotain radikaalia ja yllättävää, joka kääntää megatrendin suunnan
Viime syksynä kuollut suuresti ihailemani Wendell Bell oivalsi, että tähän tarvitaan kirkasta ja kriittistä olennaisiin yleistyksiin kykenevää ajattelua. Esimerkkeinä tällaisista hetkellisistä trendeistä Hiltunen esittää Iltalehden tyyliosaston tunnistamat ruutuhousujen ja lenkkitossujen ”megatrendit”. Bell vastasi Trevor Williamsille (1997), joka kritisoi Futures-lehdessä teorian ylikorostusta Bellin juuri ilmestyneessä Foundations of futures. Megatrendit toimivat yhdessä. Hiltunen tiivistää kirjansa alussa insinöörin iskeväksi kaavaksi sen, miten ennakoijan pitäisi toimia: tulevaisuuden ennakointi = faktat + mielikuvitus Mielestäni kaavaan pitäisi lisätä vielä ainakin yksi komponentti, joka on erityisen tärkeä megatrendien tunnistamisessa ja kuvaamisessa: kokonaisuuksien systeeminen ymmärtäminen. Faktat eivät aukea ja mielikuvitus voi johtaa harhaan ilman kokonaisuuden olennaiset yhteydet tunnistavaa rakenteellista luurankoa. Viimeisin Naisbittin megatrendikirjoista on julkaistu suomeksi nimellä Megatrendit 2000 : kohti uutta vuosituhatta (Naisbitt ja Aburdene 1990). Päädyin ehdotukseen ohjatessani Marja Toivosen väitöskirjaa ja Toivonen myös sovelsi ehdottamaani erottelua väitöskirjassaan (Toivonen 2004). Myöhemmin erityisesti Yrjö Myllylä on soveltanut ehdottamaani erottelutapaa osana kehittämäänsä Delfoi-menetelmän muunnosta (esim. Kuinka tunnistaa ja muotoilla megatrendejä. Tämä muotioikulta vaikuttanut laite on osoittautunut heikoksi signaaliksi, joka hyvin ennakoi digitaalitekniikan megatrendiä. Myllylä 2008). Nopeasti vaihtelevia muotioikkuja voi tyypillisesti ymmärtää tuloksena ristiriitaisista vakaammin vaikuttavista trendeistä ja niiden taustalla olevista megatrendeistä. Yksi pelkkää arvausta parempi tapa on käyttää tällaisen erottelun tekemiseen asiantuntija-arvioita. Vaatii todellista tutkijan salapoliisityötä päätellä, mitkä lähimenneisyyden lyhyistä trendeistä ovat Hiltusen muotioikuiksi kutsumia ja mitkä heikkoja signaaleja muotoutuvista pysyvistä trendeistä. Olen kutsunut vahvasti ennakoivaksi trendiksi (strong prospective trend), sellaista menneisyyden trendiä, jonka asiantuntijoiden enemmistö esimerkiksi Delfoi-tutkimuksessa arvioi jatkuvan. Kuinka Hiltunen yhdistää faktat megatrendeihinsä. Sitä on teoreettinen ajattelu parhaimmillaan, ilmenipä se suhteellisuusteorian muotoiluna tai megatrendien kuvauksena. Toinen tapa, joka on erityisesti Elina Hiltuselle luonteenomainen, on kerätä paljon erilaisia tulevaisuuteen viittaavia faktoja ja hahmotella niitä luovasti tulkiten ja yhdistellen uusia megatrendejä tai uusia tulkintoja aikaisemmille megatrendeille. Kuten myös Hiltunen esittää kirjansa alussa megatrendi -sanan otti kuitenkin käyttöön vasta John Naisbitt vuonna 1982 julkaistussa kirjassa Megatrends: Ten New Directions Transforming Our Lives . Joskus kuitenkin hetkelliseltä vaikuttava trendi voi olla heikko signaali muodostuvasta uudesta megatrendistä. Hyvä esimerkki tästä on vuonna 1976 hetkellisesti suuren menestyksen saavuttanut Auto Race, joka oli yhden pelin taskussa kuljetettava laite. 1/20 79 megatrendit väliaikaisista trendeistä, joista nopeimmin vaihtuvia Hiltunen kutsuu muotioikuiksi. Tämä on se tapa, jolla Hiltunen on kiintoisalla tavalla yhdistänyt Tulossa huomenna -kirjassaan aikaisemman ensi sijassa heikkoihin signaaleihin kohdistuneen tutkijantyönsä nykyisiin megatrendeihin liittyvien faktojen esittelyyn ja arviointiin. Tulevaisuuksientutkijan keskeisenä ammattitaitona voi pitää sitä, että hän osaa paitsi tunnistaa nykyiset keskeiset megatrendit myös päätellä ovatko nykyiset trendit taittumassa ja onko syntymässä uusia pitkään jatkuvia trendejä tai jopa uusia megatrendejä tai muita. Nopeasti kehittyvän teknologian olosuhteissa on erityisen vaikeaa päätellä, onko jossain trendissä kyse katoavasta muotioikusta vai (1970) esitti jo kirjassaan Future Shock (suomennettuna Hätkähdyttävä tulevaisuus 1972), että juuri turbulenssi eli nopeasti syntyvät ja katoavat trendit ovat aikamme keskeinen trendi
Hiltunen tarkastelee Kiinan tulevan globaalin läsnäolon kannalta keskeistä Silkkitiehanketta noin sivun verran viitaten seitsemään lähteeseen. Hiltunen tarkastelee kirjassaan kymmentä megatrendiä. Tämän yhden heikon signaalin ”sammuminen” ei tee epäuskottavaksi Hiltusen pohdintaa Silkkitie-hankkeesta ja laajemmin Kiinan asemasta maailmassa, mutta osoittaa jatkuvaa tarvetta päivittää kirjaa. 1/20 80 studies -kirjassa (Bell 1997a) seuraavasti (Bell 1997b): Generally, it is certainly true that, whatever the problems of implementation, good theory is more likely to result in good practice than is bad theory…My emphasis on action, thus is tempered by my efforts to know, when we do act, what the hell we are doing. Vaikka nämä kaksi tietotyyppiä vahvasti korreloivat keskenään se tieto, että Afrikassa tyyppihenkilö on nyt iältään noin 19 -vuotias ja EU:ssa noin 45 -vuotias avaa konkreettisesti yhden maailman tulevaisuuden tärkeimmistä haasteista. Tämä esimerkki valaisee toisaalta sitä, miten Hiltunen käsittele pitkään jatkuneita historiallisia trendejä ja toisaalta sitä, kuinka hän ottaa huomioon megatrendien vuorovaikutuksen. Kun suuri nuorten määrä ja korkea syntyvyys Afrikassa yhdistetään, muodostuu trendi, jonka perusteella väkiluku Afrikassa. Ne ovat: ilmastonmuutos, väestönkasvu, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen, globalisaatio, varallisuuden ja kulutuksen kasvu, eriarvoisuuden kasvu, ympäristön saastuminen ja resurssien väheneminen, digitalisaatio ja teknologinen kehitys. Itse asiassa on hyväkin, että valistunut nuori voi löytää kirjasta myös sellaista, mistä hän on eri mieltä. Toisin kuin tuhannet muut hän avasi tiedoston siitä, mihin hän sitoutui ostoskeskus Isossa Omenassa vastineeksi ilmaisesta parkkiajasta. Kaikkia faktojen valintoja ja johtopäätöksiä en pidä perusteltuina, mitä ilmentävät lukuisat kysymysmerkit tarkkaan lukemani kirjan marginaaleissa. Kullekin megatrendille on varattu tyypillisesti yksi luku kirjassa. Valtaosa 1449 lähteestä viittaa internet-osoitteeseen eli on helposti tarkastettavissa niin kauan kuin lähde on avattavissa. Tarkastelen muutaman esimerkin kautta sitä, miten Hiltunen on löytänyt ja valinnut faktalähteensä megatrendeihinsä ja kuinka hän on eritellyt niiden vaikutuksia ja hahmotellut faktoihin perustuen yhteyksiä megatrendiensä välillä. Herkullinen esimerkki Hiltusen tavasta tunnistaa olennaista tietoa liittyy digitalisaation vahvaan trendiin, jota hän käsittelee keskeisenä osana teknologian kehityksen megatrendiä. Tämän ohella esimerkkini havainnollistaa jatkuvaa tarvetta päivittää perusteluna käytettyjä faktoja. Faktalähteet löytyvät kirjan lopusta numerotunnuksin. Niistä kolme on YLE:n uutisohjelmaa ja neljä ulkomaisia internetlähteitä. se sai luvan yhdistää hänen henkilötietonsa hänen tietoihinsa Facebookista, Twitteristä, Google+:sta ja Likedinistä. Yksi lähteistä on Ylen Kouvolan ja Kiinan välistä viikoittaista junayhteyttä koskeva uutisohjelma. Tämä myös suosii kirjan hankkimista sähköisessä muodossa. Kauppakeskus sai oikeudet käyttää laajasti hänen henkilötietojaan mm. Mielestäni ratkaisu on erinomainen kirjassa, joka on tarkoitettu suurelle yleisölle kuten suuntaa elämäänsä etsivälle tavallista valistuneemmalle nuorelle. Hiltusen systeemistä ajattelua kuvaa se, kuinka Hiltunen osana globalisaation megatrendiä perustelee Kiinan tulevaa roolia maailmassa. Oivaltavasti Hiltunen on valinnut tulevaa väestönkasvua kuvaavaksi keskeiseksi indikaattorikseen väestön mediaani-iän eri valtioissa sen sijaan että hän olisi käyttänyt pelkästään viimeisiä tietoja väestönkasvusta eri maissa. Kolmas esimerkkini liittyy väestönkasvun megatrendiin ja erityisesti väestönkasvuun Afrikassa. Hiltusen kirjassa kirkas, kriittinen ja systeeminen ajattelu ilmenee siinä, kuinka hän on valinnut megatrendinsä ja erityisesti siinä, kuinka hän on koonnut laajan fakta-aineistonsa ja liittänyt sen megatrendeihinsä. Kun viittausnumerot on esitetty hyvin pieninä, ne eivät vaikeuta tekstin lukemista. Syksyllä 2019 Yle esitti uuden ohjelman tästä junayhteydestä, joka osoitti edellisen ohjelman tiedot hyvin toimivasta junayhteydestä vääräksi. On paremmin nykyaikaan sopivaa, että kirjasta myös puuttuu sellainen paatoksellisuus, jota löytyy paljon vertailemastani Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikasta
Jälkiviisaasti Hiltunen olisi voinut tunnistaa sen jo vuonna 2019 painokkaammin megatrendejä haastavaksi epätodennäköiseksi, mutta vaikutuksiltaan valtavaksi villikortiksi. 3 www.millennium-project.org/ 4 Global Futures Intelligence System (GFIS) ks. Haluttu suunta veneelle on kuitenkin myös hyvä kunnolla pohtia. Peruste olisi ollut Hiltusen globalisaation megatrendiin liittämä maailmanlaajuinen vahva keskinäisriippuvuus. Tätä työskentelymallia on noudattanut Agenda 2030:n ohella tulevaisuuksientutkijoiden globaali Millennium-projekti/verkosto 15 haasteellaan (15 Global Challenges) 3 . Vaikka Hiltunen arvioi megatrendikuvauksissaan myös niihin liittyvän kehityksen suotavuutta, hän kuvaa niissä ennen muuta sitä, mihin kehitys tuoreiden faktojen perusteella on menossa. Mutta voiko tällainen trendi jatkua muiden megatrendien kuten ilmastonmuutoksen, työtä korvaavan teknologian kehityksen, kaupungistumisen ja kasvavan eriarvoisuuden maailmassa, tähän kysymykseen Hiltunen palaa toistuvasti kirjassaan. www.millennium-project.org/. Yksi tärkeä valinta on, miten tavoitteellisuus liitetään megatrendilistoihin. Raju tuore esimerkki jatkuvan päivittämisen tarpeesta on koronaviruksen aiheuttama pandemia. Tässä Hiltusen tapa käsitellä megatrendejä muistuttaa sitä, miten Risto Linturin kanssa olemme ennakoineet tulevaisuuden radikaaleja teknologioita Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan hankkeessa (Linturi ja Kuusi 2018) 2 . Palatakseni tuulivertauskuvaani megatrendeistä, kun pyrkii ohjaamaan venettä haluamaansa suuntaan, on hyvä tiedostaa mistä suunnista tuulet puhaltavat. GFIS-alustaa 4 . Mitä jos Tulevaisuudentutkimuksen seura osallistuisi Hiltusen kirjan jatkuvaan päivittämiseen! Moni tulevaisuudentutkija minä mukaan lukien on tehnyt oman ajassa elävän megatrendilistansa. Hän toteaa, että niistä on hyvä lähteä rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Kiintoisa esimerkki kansainvälisestä megatrendiharrastuksesta on viime syksynä julkaistu raportti Global Mega Trends to 2030 (Frost ja Sullivan 2019) 1 . Mielestäni lupaava mahdollisuus on, että toistuvasti Hiltusen johdolla päivitettävistä megatrendeistä tulee julkisuudessa näkyvä erinomainen uusi toimintamuoto Tulevaisuuden tutkimuksen seuralle. Jotta tämä vältettäisiin, ehdotan että Tulevaisuuden tutkimuksen seura ryhtyy avustamaan Hiltusta hänen megatrendiensä jatkuvassa päivittämisessä analogisesti sen kanssa miten Sosiaalipoliittinen yhdistys toimi Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikan tapauksessa. Niistä tuoreimmat julkaistiin tämän vuoden alussa nimellä Megatrendit 2020 (Dufva 2020). Tällä hetkellä voi puhua jopa jonkinlaisesta megatrendien laadinnan trendistä tunnetuimpana suomalaisena esimerkkinä Sitran päivittyvät megatrendit. Hiltunen kyllä tunnisti pandemian mahdollisuuden mm. Ero näiden kahden suurin piirtein samalla aikatähtäimellä toimivan teknologian ennakointihankkeen välillä on ollut, että eduskunnan hankkeen keskeinen piirre on arvioiden joukkoistamiseen perustuva jatkuva päivittäminen. 1 2 Samanlaista faktaperusteista tarkastelutapaa noudattivat myös Elina Hiltunen ja Kari Hiltunen (2014) kirjassaan Teknoelämää 2035. Edistymistä niissä seurattu systemaattisesti 1999–2012 vuosittain State of the Future -raporteissa ja tämän jälkeen jatkuvasti päivittävänä prosessina osana ns. SARS-virukseen viitaten. Sen esittäminen ja perusteleminen on ollut hyvä tapa kertoa erilaisille yleisöille, mitä itse ja muut tulevaisuuksientutkijat juuri nyt pitävät olennaisena. Tämä puolustaa tapaa liittää faktat suoraan yhdessä määriteltyjen tavoitteiden toteutumiseen. Megatrendien ja tuoreiden faktojen monipuolisena yhdistäjänä Hiltusen kirja on kuitenkin tämän kirjoitushetkellä paras tuntemani megatrendien kuvaus. 1/20 81 lisääntyisi suunnilleen Euroopan nykyisellä väkiluvulla parissa kymmenessä vuodessa. Hiltunen puuttuu tähän kysymykseen aivan kirjansa lopussa esittämällä YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelman eli Agenda 2030:n 17 tavoitetta. Nopeasti kehittyvässä maailmassa sen ilmeisenä riskinä on kuitenkin vanheneminen jo muutamassa vuodessa
mellä Hätkähdyttävä tulevaisuus, ladattavissa ilmaiToivonen, Marja (2004) Expertise as Business, väitöskirja Helsinki University of Technology (Aalto Yliopisto), Espoo. 1/20 82 Lähteet Bell, Wendell (1997 a) Foundations of futures studies, Vol I-II, Transaction Books, New Brunswick. Talentum. Bell, Wendell (1997 b) Foresight, moral judgment and certitude, Futures, Vol.30, No 1. Frost and Sullivan (2019) Global Mega Trends to 2030 Futurecasting Key Themes That Will Shape Our FuTrends-to-2030-FS.pdf Hiltunen, Elina ja Kari Hiltunen (2014) Teknoelämää 2035 – Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme. Naisbitt, John and Patricia Aburdene (1990) Megatrends 2000, Pan Books. Dufva, Mikko (2020) Megatrendit 2020, Sitran selvityksiä 162, tammikuu 2019. Williams, Trevor (1997) How shall we act?, Futures Vol.29, No 7.. Linturi, Risto ja Osmo Kuusi (2018) Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2038, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Myllylä, Yrjö (2008) Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen tulevaisuus vuoteen 2025, väitöskirja Joensuun Yliopisto
1/20 83 Hannu-Pekka Ikäheimo and Olli Seuri The painful transition to the digital age: where does social media take liberal democracy. If the social conditions for moral autonomy are eradicated, there can be no democratic society. A morally autonomous person is able to identify and evaluate different norms and values and act according to these evaluation. Keywords; democracy, dialogue, pluralism, post-truth era, realism, relativism Aku Visala Free Will and Technological Manipulation Will Intelligent Technology Turn Us into Machines. However, the capacity for such autonomy does not spontaneously emerge, but rather it requires a social environment that supports its development. This is a major cultural change, steered by the business logic of data economy. communications technology. The focus of the review is on the threat perspectives and the dynamics and key drivers associated with them. This is how viewpoint relativism sees the situation: truth and knowledge are dependent on points of view. Just like with other disruptors of the platform economy (Airbnb, Uber), technologies that have revolutionized the information and communication environment force societies to discuss what are the desirable and, above all, sustainable outcomes. A number of philosophers have recently intelligence, undermining the social conditions for moral autonomy in our societies. The article will highlight some analyses according to which smart technology undermines free will by manipulating and simplifying the human motivational structure. It is obvious that democratic institutions have been left behind by the rapid technological development. Pluralism is an integrated part of liberal democracy; people have a right to their own point of view. The purpose of this paper is to study the changes that have taken place and are taking place in the political campaigning, media environment and public discourse, using a narrative literature review. The article will conclude by examining some ways to respond to this challenge. Algorithm-driven publicity has proven to be supportive of political extremists and disruptors, who are capable and willing to exploit virality and other platform logics. This article examines one aspect of moral autonomy, the freedom of the will, and the threat of technological manipulation. Realists and anti-relativists in general seem to think that relativism in the form of postmodernism is somehow “guilty” of the post-truth era. During this power shift, data giants such as Google and Facebook have challenged the old ideas of public and publicity and the mass media-centric standards and codes of conduct. The tensions over state regulation, data companies’ self-regulation and the prospective technical solutions are likely to increase in the next few years. Abstracts. The best way to do this is through open and equal dialogue. Keywords: Social media, data economy, democracy, technology, disinformation, manipulation, public discourse Antti Hautamäki Democracy, relativism and the post-truth era In the post-truth era, people listen more to opinion leaders than to professional experts. Then, we face two opposite approaches: realism and relativism. Particularly in authoritarian countries, digital and computational propaganda has become a strategic form of power. It is a necessary condition of democracy that most citizens are capable of some measure of moral autonomy. It seems like truth and knowledge are in danger. To analyze this post-truth situation, philosophers are called upon. This statement is not only historically wrong, but it shows serious misinterpretation of the societal pluralism around us. Pluralism is not based on massive errors but on the fact that people can disagree with good reasons. However, in democracy, we have the right and even obligation to criticize all points of view: they are not all equally good for society
Our analysis shows that the grounds for worries over digital dictatorship are real in China where information bubbles have been harnessed to serve the party-state. Vuori and Mikael Mattlin Information Bubbles as a Means of Digital Dictatorship – Case China The question of who controls the meta-information online has become a hot-button issue with profound political implications. and Health Care, Authorities. The supplanting of human judgment with algorithmic judgment can have ethics needs to consider more carefully economic and political interests behind the development strategies of AI initiatives. By predictive analytics we mean the applications of machine learning algorithms that assist creating models and discovering patterns by mining citizen data. We propose that predictive analytics tools can be regarded as a new “regime”, which seeks to guide the well-being of citizens through the use of AI-driven technologies. Digitization/digitalization and its governance is seen as a special kind of capital and key and actual collective and individual resources relative to ICT awareness, access, use and the associated knowledge and know-how. Niilo Kauppi Modern Alchemists: Dimensions of Social Power, Technology and Digital Capital The ongoing rise of digital capitalism differs from previous technological revolutions in one important respect: what is revolutionary here is not how effectively external objects can be manipulated, but more fundamentally, how we perceive the world and ourselves, or how reality reveals itself to us. Lauri Paltemaa, Juha A. Keywords: Censorship, meta-information, China, search engine, Google, Baidu, internet, information bubbles Jaana Parviainen and Juho Rantala Predictive Analytics and AI Ethics: How AI Technologies Turn into a New Regime AI-driven solutions incorporated in social and health care are expected to reduce errors and increase particularly on what kind of ethical issues can arise when AI-based applications generate risk models for public professionals or when citizens get preliminary assessments on their medical conditions from a chatbot. It is a long distance from data to wisdom, and with all the data we could wish for, now we’re in urgent need of more wisdom. To facilitate this, we offer a typology for conceptualizing the different dimensions of internet censorship. This allows us to discern how censorship and information bubbles are connected, and how it is possible to detect and analyze them. The article is based on a systematic comparison between Google.com and Baidu.com image search results, using ‘Tiananmen’ as keyword. This article explores how state-led online censorship in the People’s Republic of China can create information bubbles, and how it is possible to analyze them. The purpose of this article is to better understand the evolution of digital technology, a development that enables the of digital capital. 1/20 84 Milla Wirén Devil or deliverer – some implications of digitalization for democracy The early days of Internet were rich with hope: with freely available information for all, not only would the individual become more enlightened, also democracy would fare better. However, now it seems that digitalization is turning out to be the most powerful tool for oligarchs, dictatorships, and corporatism, for three reasons: digitalization fragments the society, makes the individual dumber, and endows the powerful with more manipulative power than ever
Twenty years ago, technology and the Internet were seen as providing platforms for deliberative citizen debate and horizontal information that would deepen and enhance democracy, whereas today the same phenomena are seen as threatening democracy.. 1/20 85 Paul-Erik Korvela From Techno-optimism to Technophobia. The whole debate about the “post-truth era” is an exaggeration and the concept itself is analytically vague: there has never been an era of truth in politics and the increasing amount of lies is more like a feeling are also partly exaggerated and in a stark contrast with the optimism related to technology in the turn of the millennium. The new internet-based technology and social media have been considered as central tools for the spread of lies. The Effect of Modern Technology and Internet Based Communication for Democracy Recent times have witnessed claims about the “post-truth era” and lie-infested politics
COVID-19-epidemiasta johtuvan poikkeustilanteen takia seuran kaikki kevään tilaisuudet tullaan joko perumaan, siirtämään tai pitämään virtuaalisesti. Seuran toimisto on muuttanut! Uusi osoite on Eerikinkatu 28, 5. Vuonna 2020 seura täyttää 40 vuotta ja myös poikkeustilanteessa jatkamme toimintaa teemalla Yhteiset tulevaisuutemme ja niiden tekijät! Lisätietoja alla. 1/20 86 Tulevaisuuden tutkimuksen seura • tapahtumat • lyhyesti Toivottavasti tämä Futuran numero saavuttaa sinut keväästä nauttivana ja tilanne huomioon ottaen hyvinvoivana. Tervetuloa käymään uudella toimistolla kun tilanne sen sallii! Futura 2/2020 sekä Futurinfo 3/2020 Seuraava Futura-lehti, 2/2020, ilmestyy kesä-heinäkuussa teemalla Valta maailmassa. Ideoitavana on omien hankkeiden lisäksi muutama yhteistyötilaisuus, joiden sisällöstä tiedotetaan myöhemmin. krs, 00180 Helsinki, mutta poikkeustilanteen ajan allekirjoittanut tekee etätöitä kotoa käsin ja postiosoitteena toimii PL 378, 00101 Helsinki. Pysyäksesi ajan tasalla juhlavuoden tapahtumista, seuraa Facebook-sivua www.facebook. Paikallistoiminnan osalta paikallistoiminta-aktiivit voivat yhdessä kunkin tilaisuuden alustajan kanssa päättää minkä näistä vaihtoehdosta haluavat valita. P.S. Muista päivittää sähköpostiosoitteesi ja/tai postiosoitteesi jos ne muuttuvat! Poikkeuksellinen kevät Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry 40 vuotta Seuramme täyttää toukokuussa 40 vuotta, ja siksi 2020 tulee olemaan juhlavuosi, jota vietetään teemalla Yhteiset tulevaisuutemme ja niiden tekijät! Juhlavuosi käynnistyi Tieteiden yössä 16.1. Seura suhtautuu epidemiatilanteeseen vakavuudella eikä halua vaarantaa jäsentensä, niiden edustajien tai työntekijänsä terveyttä. Aurinkoa ja terveyttä kevääseen toivottaen, pääsihteeri Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Tulevaisuusrasteilla, ja sen jälkeen on pidetty jo useampi tilaisuus! Futura-lehtien 3/2019 ja 4/2019 julkistamistilaisuuksissa viihdyttiin ja keskusteltiin biodiversiteetistä sekä seuran 40-vuotisesta taipaleesta; helmikuussa järjestetyn Top Ten Futures XII –seminaarin Valta maailmassa 2040 tiedot ja materiaalit det/top-ten-seminaari/top-ten-2020 Näiden tilaisuuksien lisäksi paikallistoimintaryhmät ovat jo alkuvuoden aikana järjestäneet monia tapahtumia eri puolilla Suomea. Suunnitteilla on myös tulevaisuus-aiheinen podcast, tulevaisuus-videokilpailu, ja mahdollisesti järjestetään myös yhteinen ekskursio Tallinnaan sitten kun matkustaminen on taas mahdollista ja turvallista. com/Tutuseura, Twitteriä www.twitter.com/ Tutuseura sekä seuran nettisivuja: www.tutuaikana esittelemään tilaisuuksia ja hankkeita tarkemmin.. Kevätkokouksesta tiedotetaan tarkemmin jäsenistölle loppukevään aikana. Kesäseminaari järjestetään tänä vuonna virtuaalisesti. Huom! Kevätkokous on siirtynyt Seuran kevätkokous oli tarkoitus pitää huhtikuun lopulla, mutta koronavirustilanteen takia seuran hallitus päätti maaliskuussa siirtää sitä myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje, 3/2020 ilmestyy syyskuun alussa. Oletko saanut seuran jäsenviestejä
Työt arvioi seuran asettama raati ja videoita arvioidaan myös seuran virtuaalisessa kesäseminaarissa elokuussa. Palkintojen saajat julkistetaan syyskuussa 2020. Jos haluat lisätä videoon muuta kuin itse kuvaamaasi materiaalia, suosittelemme esim. Osoitteeseen tutuseura@gmail.com tulee lähettää videon linkki, kaikkien tekijöiden nimi, sähköpostiosoite ja ikä. Video tulee ladata YouTube-palveluun ja linkki lähettää osoitteeseen: tutuseura@ gmail.com 15.7.2020 mennessä. Videolle voi myös antaa oman nimen/otsikon. vapaiden Creative Commons -aineistojen (kuva, musiikki) käyttöä. Palkintoina jaetaan seuran jäsenyys vuodeksi (jos on valmiiksi jäsen, niin saa vapautuksen vuosimaksusta) sekä mahdollisesti muita tulevaisuusteemaisia yllätyksiä. Lisätietoja: https://www.facebook.com/events/186453962476801/ (V)ideoidaan tulevaisuuksia!. Miten korona muutti toimintatapoja, mitä siitä opittiin. Raati päättää myöhemmin jaettavien palkintojen määrästä. Video tulee ladata YouTube-palveluun (ei tarvitse olla avoimesti/julkisesti näkyvissä, kunhan linkillä pääsee katsomaan). Videon toteutus on vapaamuotoinen, eli se voi olla esimerkiksi: kertoja kertoo, kuvat esittävät, animaatio, kuvakertomus, roolipeli… Videossa voi siis olla puhetta, kuvia ja/tai musiikkia, mutta jos käytät jonkun muun tekemää materiaalia, varmistathan, että sinulla on siihen käyttöoikeus. Lähettämällä tuotoksensa kisaan tekijät antavat seuralle luvan linkittää videot Tulevaisuuden tutkimuksen seuran nettisivuille sekä Facebook-tapahtumasivulle. Aihe: Hei, me eletään! Kurkistuksia koronanjälkeisiin tulevaisuuksiin Jättöaika: 15.7.2020 mennessä Toteutus: Video, kesto 2–5 minuuttia. Jos sinua askarruttaa jokin videon tekemisessä, ota yhteyttä! --> tutuseura@gmail.com. Seuralle jää oikeus käyttää videoita myös myöhemmissä yhteyksissä ja tekijälle tietysti myös! Kisassa on kaksi sarjaa: alle 18-vuotiaat ja 18 vuotta täyttäneet. Arviointikriteereinä ovat tulevaisuusajattelun laatu ja taiteellisuus sekä mielikuvituksellisuus. Videon tekijä(t) vastaa siitä, että työssä näkyvään aineistoon on käyttöoikeus. 1/20 87 Hei, me eletään! Kurkistuksia koronanjälkeisiin tulevaisuuksiin: lyhytvideokisa Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestää 40-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi kaikille avoimen tulevaisuusvideokisan! Kaikki halukkaat kutsutaan tekemään lyhyt video (pituus 2-5 minuuttia) siitä, millaisena elämä voi näyttäytyä koronapandemian jälkeisenä aikana arjessa – niin asumisessa ja työnteossa kuin myös ruoantuotannossa, liikkumisessa, vapaa-ajanvietossa, kulttuurissa jne
Tilaisuudet ovat avoimia sekä maksuttomia ja jos ei muuta mainita, niin ne pidetään Tieteiden talolla, Kirkkokatu 6, Helsinki. com Kuopion toimintaryhmä Kuopion paikallistoimintaryhmän Facebook-ryhmä löytyy nimellä “Tulevaisuuden tutkimuksen seura Kuopion toimintaryhmä” ja sähköpostilla saat yhteyttä vetäjä Ari Paanalaan: ari.paanala(at)gmail.com. Seuran kesäseminaari järjestetään tänä vuonna täysin virtuaalisena, kahtena päivänä: pe 21.8. Lisätietoja lähetetään jäsenille sekä päivitetään seuran nettisivulle ja Facebookiin lähiaikoina! Myöhemmäksi siirretyt tilaisuudet Yhden planeetan ruokavalio. Lukukausimaksuun (100¤) sisältyy noin kerran kuussa järjestettävät pajat sekä ohjaus, joka pyritään kohdentamaan pääsääntöisesti paja-aikoihin. Järjestäjinä Rooman Klubin Suomen yhdistys ry ja Tutuseura. Pajat ovat kaksipäiväisiä ja koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. 1/20 88 Kesäseminaari 21.–22.8.2020: Vedenjakajalla – jotain ihan muuta vai paluu vanhaan tulevaisuuteen. Jos haluat tulla mukaan suunnittelemaan tulevia tilaisuuksia, niin ota yhteyttä Erkki Aaltoon: erkki.aalto@outlook.com Sähköpostilista http://groups.yahoo.com/ group/tutuhesa/messages Blogi, josta löytyy myös aineistoja ja äänitteitä tilaisuuksista: http://tutuhesa.blogspot. Lisätietoja: https://kiJärjestetään myöhemmin. Ryhmällä on myös Savotutu-lista, jolle pääset laittamalla viestiä Arille. Paikallistoiminta Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa Tutuhesan tilaisuuksia järjestetään taas syyskaudella tiistaisin parittomina viikkoina klo 17-20, kunhan se on epidemiatilanteen puolesta mahdollista. Mikkelin toimintaryhmä – Delfoikoulutus Delfoi-koulutukset järjestetään Otavan Opiston vapaan sivistystyön koulutuksina, jotka suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä Metodixin, Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Tutuseuran kanssa. Lisäksi opiskelijat saavat koulutuksen ajaksi käyttöönsä edelphi.org -ympäristön (www.edelphi.org). Etätilaisuuksien järjestämistä selvitetään. Tilaisuus pidetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. on mahdollisuus testata näitä tulevaisuuksia online-roolipelissä! Osallistua voi jompanakumpana tai molempina päivinä. Sääennuste tulevaisuudelle: vierailu Kiasmassa Mennään yhdessä museoon! Kiasmassa Helsingissä on käynnissä mielenkiintoinen näyttely, ”Sääennuste tulevaisuudelle”, joka käsittelee ihmisen ja muiden eliöiden monimuotoista suhdetta tässä ilmastokriisin ja lajien joukkosukupuuton ajassamme. – Kestävyyttä, ympäristökasvatusta ja ekopsykologiaa Keskustelua alustavat planetaarisen ruokavaliosuosituksen osalta prof. emerita Sirpa Kurppa ja globaalin ruokahuollon osalta johtaja Riitta Wahlström Sirene ry. Pandemiatilanteesta johtuen pajat järjestetään vain Seuraava paja: 12.–13.06.. kuulemme mielenkiintoisia dialogeja mahdollisista post-pandemia -tulevaisuuksista ja la 22.8. Miten jakaisimme ruokavaramme
Seuraavien tilaisuuksien tiedot julkaistaan seuran Facebook-sivulla. Pidemmät muistokirjoitukset löytyvät tästä lehdestä seuraavilta sivuilta. Tervetuloa mukaan! Lisäksi keskustelua ja tilaisuuksien suunnittelua varten on olemassa Facebook-ryhmä: www. Koulutuskuvauksen ja ilmoittautumislomakkeen löydät myös suoraan delfoi-koulutus. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminta. com/groups/883108722126219), johon kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. facebook.com/groups/305396220256732 (Tutuseuran Turun seudun jäsenet). +. Facebookiin on perustettu tutuopintoja suorittaville oma ryhmä (www.facebook. 1/20 89 Koulutuksen kuvaukseen ja opetussuunnitelmaan voit perehtyä liittymällä ryhmään ”Delfoi-koulutus” http://edelfoi.ning.com/ group/delfoikoulutus. Turun toimintaryhmä Ryhmällä on Facebook-ryhmä keskusteluja ja tilaisuuksien suunnitteluja varten: www. Lisätietoja Mikkelin toiminPirkanmaan toimintaryhmä Ti 7.4. Muistamme Olavia ja Mattia lämmöllä. järjestetyn webinaarin Päästöittä, automaattisesti ja digitaalisesti miltä liikkumisen tulevaisuudet näyttävät. Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Olavi Borg johti monta vuotta Tampereen paikallistoimintaa ja oli mm. Ylen kirjoitus Olavi Borgista: Matti Penttilä oli seuran pitkäaikainen yhteistyökumppani Rooman klubin Suomen yhdistyksen kautta. Luettavissa: Olavi Borgia ja Matti Penttilää muistaen Muutaman kuukauden sisään tietoomme on tullut kaksi suru-uutista – keskuudestamme ovat poistuneet professori emeritus Olavi Borg sekä Rooman klubin Suomen yhdistyksen pääsihteeri Matti Penttilä. Futuran neuvottelukunnan jäsen. Tilaisuudessa Markus Pöllänen Tampereen yliopistosta alusti megatrendien ja erilaisten muutostekijöiden vaikutuksista liikkumisen ja liikenteen kehittymiseen. facebook.com/groups/566849483723780/ (Tutuseuran Pirkanmaan jäsenet). Liity mukaan! Toimintaryhmän yhteyshenkilönä toimii Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail. com). Jos olet kiinnostunut aktivoimaan toimintaa omalla paikkakunnallasi virtuaalisesti, niin laita viestiä seuran toimistolle: tutuseura@gmail.com! Katsotaan yhdessä mitä kaikkea etänäkin voi tehdä! Facebookiin on perustettu ryhmä koko seuran jäsenistölle tiedonvaihtoon ja tutu-verkostoitumiseen! Tervetuloa mukaan: Tutuseura-verkosto – www.facebook.com/ groups/450178425646255 Vai teetkö lopputyötä tai väitöskirjaa tutu-menetelmin. alustusmateriaali löytyy Pirkanmaan toimintaryhmän tampere. Liity mukaan! Lisätietoja Turun toiminnasta: Matti Voutilainen (mattivoutilainen@outlook.com), TarHaluatko osallistua tai järjestää toimintaa virtuaalisesti. He olivat molemmat aktiivisia paremman tulevaisuuden puolesta toimijoita, ja heidänlaisiaan tarvitaan nyt sekä tulevaisuudessa. Tutu-julkaisuja • Pouru, Laura, Matti Minkkinen, Burkhard Auffermann, Christopher Rowley, Maria Malho & Aleksi Neuvonen (2020)
The program will be published later. Ideoita kerätään virtuaalisille post-it -lapuille Jamboard-sivustolla osoitteessa bit.ly/Tutuseura2060. October 2020: Online session, open and free to all interested participants. Exact date and place will be announced later. June 2021: Learning Futures – Futures of Learning conference. Tervetuloa unelmoimaan tulevaisuuden seuraa!. In practice, the conference is postponed for a year. Ensimmäinen keräyskierros umpeutuu 6.6.2020, jolloin ideoita ruvetaan jo jatkotyöstämään, mutta uusia unelmia voi tallentaa Jamboardiin senkin jälkeen. 1/20 90 Tapahtuu Suomessa International Futures Conference: Learning Futures – Futures of Learning The conference has been transformed, extended and rescheduled as follows: 11 June 2020: Online session, open and free to all interested participants. The program and date will be published later. For more info, see: www.futuresconference2020.com. Unelmieni Tutuseura 2060 Keräämme nyt jäsenten ajatuksia, ideoita ja unelmia siitä, minkälainen Tulevaisuuden tutkimuksen seura voisi olla vuonna 2060 ja kaikki on mahdollista! Tulevaisuustyön myöhemmissä vaiheissa mietitään sitten tarkemmin seuraavia, konkreettisia ja realistisia askelia, mutta nyt voi keskittyä vain unelmointiin
Samalla matkalla keskutelut ruokapöydässä, kahvitauoilla, bussissa saivat ajatukset liikkeelle. 6. Keväällä 1994 kirjoitin muistikirjaani Olavin ajatuksia Tulevaisuuden tutkimuksen ja politiikan tutkimuksen yhteyksistä: Politiikan tutkimuksessa on merkillinen silta historian ja tulevaisuuden tutkimuksen välillä. Politikan ja talouden tutkimus on unohdettu. Suuret ikäluokat yllättävät päättäjät aina. Maija. 7. Seuraavat muistoni ovat Seilistä kesällä 1993 järjestetystä koulutusseminaarista väitöskirjasta haaveileville tulevaisuuden tutkijoille. 3. Tekniikka tekee ensi kertaa mahdolliseksi suoran demokratian. 1/20 91 Olavi Borg 1935–2020 Muistokirjoituksia Olavi Allan Borg oli suomalainen valtio-opin professori, poliitikko ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n kunniajäsen. Erityisesti muistan, kun kolme tulevaisuuden tutkimuksen vahvaa miestä, Pentti Malaska, Matti Vapaavuori ja Olavi Borg Delfoin vuorella tutkivat muurahaisten tekemää polkua ja yrittivät ohjata sitä muualle samalla pohtien tulevaisuuden tutkimuksen mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan. Jotkut harvat tietävät, enemmistö seuraa. Lukiessani käsin lyijykynällä kirjoitettuja muistiinpanoja heräsi monta ajatusta Näen Olavi Borgin vieläkin edessäni innostavana ja innostuneena luennoitsijana. Borgin sanat ovat eläviä tänä päivänäkin. 2. Ennustajakin hän oli: Politiikkaa voi tarkastella sen mukaan, millaiset ryhmät ovat nousussa: nyt esimerkiksi naiset! Muistikirjassani on sivutolkulla Olavi Borgin hienoja ajatuksia, tähän vain muutaman kirjoitin. Ensimmäiset mielikuvani Olavi Borgista ovat television vaalivalvojaisista, kun hän selitti vaalien tulosta. Politiikkaa pitäisikin verrata taiteeseen, siinä on paljon inhimillistä tahtoa ja luovuutta. Kullakin alalla tutkimus voi painottua enemmän teoreettiseen perustutkimukseen tai soveltavaan eli tavoitetutkimukseen. 4. Pitkien ja syvällisten keskustelujen ja kaavioiden jälkeen hän kiteytti: 1. Samalla luennolla hän on sanoi, että politiikka on ihmiselämän uutta luova alue. Seuraava mielikuvani onkin jo Tulevaisuuden tutkijoiden ja historian tutkijoiden yhteisestä kesäseminaarista Aika tutkimuksessa 1986 Ateenassa ja Delfoilla. Jotkin poliittiset mahdollisuudet ovat auki hetken vain/ Mobilisaatio on aina ollut Euroopassa tärkeä. Ehkä parhaiten muistan hänen lauseensa: Politiikka on puhetta. Perinteinen totuuskäsite on hauras mutta tärkeä. Informaatiojärjestelmät ovat tällöin tärkeitä. Edelleen hän sanoi, että politiikassa on kyse toiminnallisten porttien avautumisesta samanaikaisten sattumien aikana, jolloin nopea toimija löytää ratkaisun. Älkää unohtako kulttuurisidonnaisuutta. Olavi Borg, luennoidessaan tulevaisuuden tutkimuksen lähtökohdista, totesi mm., että tulevaisuuden tutkijoiden kannattaisi katsoa vanhoja rauhantutkimuksen lähtökohtia, 30 vuoden kuluttua voi niistä kokemuksista oppia. 5. Sosiaalinen järjestelmä synnyttää mielipidevirtoja
Mieliin jäi erityisesti onnistunut konferenssi, jota järjestimme yhdessä sinun, Maijan ja Rooman klubin Thomas Schauerin kanssa Telian tiloissa kymmenkunta vuotta sitten. Muistan sinut Matti tietoyhteiskuntakonferensseista ja työpajoista sekä Suomessa että Euroopassa – Italiassa, Belgiassa ja Sveitsissä. Muistan sinut Rooman klubin Suomen komitean kokousten innostavana puheenjohtajana ja osallistujana. Muuhun ei joukkosi olisi mahtunutkaan. 1/20 92 Matti Penttilä 7. joulukuuta 2019 Muistokirjoituksia Muistan sinut Matti seitsemänkymmentäluvun loppupuolelta työtoverina Telen kehittämisyksikössä. Olit näiden tapaamisten sielu. Oli todella kiva osallistua kanssasi leirin kaikkiin toimintoihin, ruoanlaitosta jalkapallon pelaamiseen. Naureskelit sitä, että useammin tapasimme ulkomailla konferensseissa kuin arjen projektikokouksissa. Kaipaan satunnaisia kohtaamisia Kallion kaduilla ja sateessakin yhdessä maailmaa parantamassa. Thomas kiteyttää kaikkien meidän tunteemme sanoessaan osanottoviestissään: ”It was much too early for Matti to leave.” Sirkka. Muistan visioinnit, pohdinnat, ranskankielen oppitunnit! Muistan sinut Matti, kun saavuit ison katraasi kanssa viestintäleirille Taavettiin pikkubussillasi. Muistan sinut aina innostuvana, innostavana ja luovana henkilönä. Hienoa oli, että lähetit nuorisosi monen, monen vuoden ajan leireille. Maija Kiitos Matti reilusta työtoveruudestasi ja ystävyydestäsi! Olimme molemmat töissä VTT:llä, eri yksiköissä, mutta yhdistävänä teemana oli kestävän kehityksen tietoyhteiskunta. Yhdessä mietimme tietotekniikan mahdollisuuksia ihmisen arjessa, erityisesti demokratiaa ja kestävää kehitystä edistämässä. elokuuta 1957 – 2
ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Kuopio Ari Paanala ari.paanala@gmail.com p. ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Joensuu DI Pekka Sillanpää pekka.sillanpaa@hotmail.com Keski-Suomi Keski-Suomessa etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja. ota yhteyttä tutuseura@gmail.com Seinäjoki Seinäjoen kauppaoppilaitos p. 040 8302373 Turku Matti Voutilainen mattivoutilainen@outlook.com. 0400 579 016 Kymenlaakso Lahti Jukka Ilmonen jsilmonen@gmail.com Mikkeli Otavan opisto Oulu Oulunseudun ammattikorkeakoulu p. 050 367 7253 Pirkanmaa Tero Villman pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Pori Satakunnan klubi Heikki Rantala heikki.rantala@dnainternet.net Rovaniemi Rovaniemellä etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja. 1/20 93 Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2020 Helsinki – Tutuhesa http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/messages, http://tutuhesa.blogspot.com Erkki Aalto erkki.aalto@outlook.com Reijo Korhonen Tapani Launis Hämeenlinna Hämeessä etsitään uusia Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, paikallistoiminnan aktiiveja
040 5737 398 Elina Hiltunen, Futuristi, yrittäjä What’s Next Consulting Oy Sami Holopainen Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) Patenttija rekisterihallitus Juha Kaskinen Tulevaisuuden tutkimuskeskus p. 040 5439645 Sanna Ketonen-Oksi, Tulevaisuusasiantuntija Talent Vectia Oy Tulevaisuuden tutkimuskeskus Korkeavuorenkatu 25 A 2, 00130 Helsinki Matti Minkkinen, Projektitutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2020. 040 502 8672 PL 378, 00101 Helsinki (Käyntiosoite: Eerikinkatu 28, 5. 1/20 94 Puheenjohtaja Laura Pouru, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Pääsihteeri Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry p. 0405648647 Ahlqvist Toni, Tulevaisuuden tutkimuskeskus p. 050 327 4390 Osmo Kuusi What Futures Oy, Aalto yliopisto Tapani Martti, oppimisjohtaja Metropolia ammattikorkeakoulu Marjukka Parkkinen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus 20014 Turun yliopisto Antti Suvanto Marja-Liisa Viherä, FT maija.vihera@gmail.com ViheräVerstas Oy p. 02 3339528 20014 Turun yliopisto p. 0400 501 581 Tero Villman Varajäsenet Erkki Aalto p. krs, 00180 Helsinki) Varapuheenjohtaja Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Korkeavuorenkatu 25 A 2, 00130 Helsinki Varsinaiset jäsenet Mikko Dufva Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra p
(Madan 1999, 32–34) tai jos useampi kirjoittaja niin (Mannermaa et al. 1/20 95 Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. • Artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta. Mannermaa, Mika, Jim Dator & Paula Tiihonen (toim.) (2006): Democracy and Futures. • Kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa. Perusteet ja sovellukset, 251-347. • Suullinen tiedonanto Malaska, Pentti (2000): [Titteli ja organisaatio tähänjos asiantuntijahaastattelu.] Suullinen tiedonanto 10.8.2000. toimittajat esimerkeissä) Sluga, Hans (1995): Heidegger’s Crisis. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. • Aikakauslehtiartikkelit Hietanen, Olli (2000): Tulevaisuudentutkimuksen tieteen• Artikkeli toimitetussa teoksessa Söderlund, Sari & Osmo Kuusi (2002): 4. Harvard University Press, Cambridge. Parliament of Finland/ Eduskunta. Suorat kuvakopiot tekstin joukkoon laitettuna huonontavat kuvien laatua. Kuvat Artikkelin kuvat toimitetaan mielellään erillisinä kuvatiedostoina. Artikkelin suositeltava pituus on max. Artikkeleissa olisi hyvä ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Tekstin tekniset ohjeet • Artikkelin rakenne: kirjoittaja, otsikko, ingressi (asiasanat), leipäteksti. Futurassa julkaistuihin artikkeleihin. Tavoitteena on sujuvakielinen, naseva ja persoonallinen tyyli. • Lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan. 2006, 1–2). Lähdeviitteet Lähdeviitteet sijoitetaan käsikirjoituksen sisään sulkeisiin, esim. Otsikot Otsikot artikkeleissa kirjoitetaan pienillä kirjaimille. Teoksessa Kamppinen, Matti, Osmo Kuusi & Sari Söderlund (toim.): Tulevaisuudentutkimus. • Alleviivausta käytetään vain www-osoitteissa ja sähköpostiosoitteiden kohdalla. Oman artikkelin pääotsikon ja alaotsikoiden lisäksi artikkelin lopussa käytetään tarvittaessa otsikkoa Lähdeviitteet. Artikkeliin liitetään myös lyhyt englanninkielinen abstrakti (100–150 sanaa). Tulevaisuudentutkimuksen historia, nykytila ja tulevaisuus. Kuvatiedoston nimestä tulee näkyä artikkelin Kirjoittajaohjeet tekijä ja kuvan numero. 30 riviä/sivu), eli 28 000–35 000 merkkiä. Lähdeluettelo Lähteissä ilmoitetaan kustantajan sukunimi, etunimi, ilmestymisvuosi, teoksen nimi, kustantaja, paikkakunta, mahdolliset sivunumerot, ja/ tai julkaisusarja seuraavasti: • Erillisteokset (kirjoittajat vs. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. Committee for the Future/Tulevaisuusvaliokunta. 20 sivua harvalla rivivälillä (n. Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa. Alaviitteet Alaviitteet numeroidaan juoksevasti ja sijoitetaan sivun alareunaan. • Alaotsikkotasoja on käytössä kaksi. • Nettilähteisiin viittaaminen Internet-lähteistä ilmoitetaan tekijätiedot samalla tavoin kuin painetuissa lähteissäkin: pääsana/kirjoittajan nimi, vuosiluku, doku Ohjeita Futura-lehden kirjoittajille (artikkelit ja katsaukset). Käsikirjoituksessa tulee osoittaa kuvan paikka ja kuvateksti
• Päätoimittaja kokoaa lehden materiaalin ja lähettää sen yhtenä kokonaisuutena taittajalle. Jos luettelossa esiintyy useampia saman kirjoittajan samana vuonna julkaisemia kirjoituksia, erotetaan ne tekijän nimen jälkeen, esim. • Kommentit ja korjaukset toimitetaan joko päätoimittajan kautta tai suoraan taittajalle annettussa aikataulussa, yleensä muutaman päivän sisällä.. Jos lehdessä on maininta rinnakkaispainoksesta (esimerkiksi Helsingin Sanomista tehdään useita rinnakkaispainoksia jakelualueen mukaan ja painokset poikkeavat toisistaan) mainitaan rinnakkaispainoksen tunnus (esimerkiksi kirjain). Salminen, Hazel < > (2015): Futuraan teksti. (2000a), (2000b) jne. löysiä lähteitä, jotka lisäävät lähdeluettelon laajuutta, mutta eivät ole oleellisia itse aiheen käsittelyn kannalta. Kolumnistin nimi merkitään siinä muodossa kuin se esiintyy lehdessä: DDR:n metsät kuolevat (1985): Helsingin Sanomat 12.6.1985. • Viittaus sanomalehteen Lehdestä merkitään päivämäärä mutta ei sivunumeroita. Nettiosoite edustaa viitteessä julkaisusarjaa, eli tämä kohta kursivoidaan lähdeluettelossa. Pekkanen (1984): Kauppavaihto Neuvostoliiton kanssa voimistumassa. 1/20 96 mentin nimi, julkaisija/sivua ylläpitävä organisaatio sekä viittauspäivämäärä (päivämäärä, jolloin viittauksessa esitetyt tiedot on luettu). Lehden tekoprosessin eteneminen • Käsikirjoitus lähetetään sähköpostitse päätoimittajalle. <http://www.nlcbnc.ca/iso/tc46sc9/standard/690-2e. Esimerkkejä: Excerpts from International Standard ISO 690-2 Information and documentation – Bibliographic references – Part 2: Electronic documents or parts thereof. Lähteissä on hyvä pyrkiä välttämään ns. • Päätoimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstiä tarpeen mukaan tai pyytää kirjoittajaa/kirjoittajia muokkaamaan. htm>. Lopuksi merkitään hakasulkuihin nettiosoite, josta dokumentti on luettu. • Taittaja lähettää sähköpostitse kirjoittajille lehden raakataiton tarkistettavaksi. 8.8.2000. Henkilökohtainen sähköpostiviesti 14.5.2015. Sähköpostiviestiin tai postituslistalta tulleeseen viestiin viitataan tekstissä kuten mihin tahansa lähteeseen (esim. Kansan Uutiset 14.6.1984. • Taiton tarkistusvaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä. Malaska 1997), kuitenkin siten, että lähdeluettelossa näkyy lähettäjän sähköpostiosoite
Futura 1/2020 Kohti digitaalista diktatuuria. Paul-Erik Korvela Tekno-optimismista teknofobiaan: modernin teknologian ja 71 verkkovälitteisen viestinnän vaikutus demokratiaan Kirja-arvio Osmo Kuusi Mainio johdattelu siihen, mihin maailma on menossa 78 Abstracts 83 Seura • tapahtumia • lyhyesti 86 Muistokirjoituksia 91 Seuran ja paikallistoimintaryhmien yhteystiedot 93 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, PL 378, 00101 Helsinki • www.tutuseu ra.. Vuori – tapaus Kiina ja Mikael Mattlin Jaana Parviainen Ennakoiva analytiikka ja tekoälyn etiikka: miten ennakoivat 61 ja Juho Rantala teknologiat taipuvat hallintajärjestelmäksi. Artikkelit Antti Hautamäki Demokratia, relativismi ja totuuden jälkeinen aika 18 Aku Visala Teknologisesta manipulaatiosta ja vapaasta tahdosta: 29 tekeekö älyteknologia meistä koneita. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.•Sällskapet för framtidsstudier rf.•Finnish Society for Futures Studies. Milla Wirén Piru vai pelastaja: digitalisaation vaikutus demokratiaan 36 Niilo Kauppi Nykyajan alkemistit: yhteiskunnallisen vallan, teknologian 44 ja digitaalisen pääoman ulottuvuuksia Lauri Paltemaa, Informaatiokuplat digitaalisen diktatuurin välineenä 54 Juha A. Tapio Tamminen Pääkirjoitus 3 Vertaisarvioitu artikkeli Hannu-Pekka Ikäheimo Kivulias siirtymä digitaaliseen aikaan: mihin suuntaan 6 ja Olli Seuri sosiaalinen media vie demokratiaa