Futura 2/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2/2024 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 2/ 20 24 2/ 20 24 Transformatiivinen tulevaisuustyö
on saanut TSV:n kautta Futura-lehden julkaisutoimintaan valtionavustusta, jota opetusja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista. vuosikerta 2/2024 Tilaushinnat Jäsenille jäsenmaksuun sisältyvä Vuosikerta kotimaassa 57€ Vuosikerta ulkomaille 68 € Irtonumero jäsenille 8,40 €, muille 15,40 € Sähköinen irtonumero 12,50 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset Riika Räisänen, toimisto@tutuseura.fi, Puh 040 502 8672 Toimitusneuvosto Minna Halonen, Sirkka Heinonen, Sami Holopainen, Sanna Ketonen-Oksi, Osmo Kuusi, Matti Minkkinen, Marileena Mäkelä, Laura Pouru-Mikkola, Minna Pura, Juho Ruotsalainen, Riika Räisänen, Petri Tapio, Johanna Viherä, Marja-Liisa Viherä, Tero Villman Julkaisija Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry./Futura-lehti PL 378, 00101 Helsinki 040 5028672, toimisto@tutuseura.fi tutuseura.fi tutuseura.fi/julkaisut/futura Futuran tulevat teemat Futura 3/24 Tulevaisuuden sivistys Futura 4/24 Visionäärinen johtaminen Futura 1/25 Nuoret ja tulevaisuus – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä Futura 2/25 Tulevaisuudentutkimuksen menetelmälliset rajat ja rajanylitykset Futuran kirjoittajaksi. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Futuraan, otathan yhteyttä toimisto@tutuseura.fi! Vastaava päätoimittaja Matti Minkkinen, matti.minkkinen@utu.fi Tämän numeron päätoimittajat Sanna Ketonen-Oksi, Minna Halonen ja Matti Minkkinen Taitto Johanna Viherä Kansikuva Marja-Liisa Viherä Painopaikka Waasa Graphics Oy ISSN 0785–5494 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Suomen tiedekustantajien liitolta on saatu avustusta lehden taittokoneen ja oheislaitteiden hankintaan.. 43
1 2/24 Futura Sanna Ketonen-Oksi, Minna Halonen ja Matti Minkkinen Transformatiivinen tulevaisuustyö – mitä se on ja miten sitä voidaan tavoitella. Minna Vigren ja Sanna Ketonen-Oksi Kuvittelu transformatiivisia tulevaisuuksia rakentamassa Minna Halonen ja Johanna Ollila Aikuisopiskelijat matkalla tulevaisuuksiin: tulevaisuussuhteen muutoksen havainnointia tulevaisuusohjauksen opinnoissa Päivi Pelli, Tuulikki Halla ja Annukka Näyhä Metsäsuhdetutkimus ja tulevaisuusajattelu transformatiivisten tulevaisuuksien välineinä metsäennakoinnissa Anna Leinonen, Kirsi Hyytinen ja Johanna Leväsluoto Kohti kestäviä ja pystyviä kaupunkeja: Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa päätöksenteon tukena Timo Hämäläinen Kriisialtis maailma ja resilienssi – suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuushaasteet Aleksi Neuvonen ja Panu Lehtovuori Transformatiivisen yhdyskuntasuunnittelun käänne Mikko Dufva Transformatiivinen tulevaisuustyö Sitrassa Riikka Manninen Siirtymämuotoilun ja transformatiivisen ennakoinnin yhdistelmällä uusia näkökulmia organisaatioiden vastuullisuustoimien vauhdittamiseen Jouko Myllyoja Taideperustaiset menetelmät transformatiivisen oppimisen mahdollistajana ja tulevaisuuskestävän toiminnan rakentajana Leena Unkari-Virtanen ja Marita Huhtaniemi Murrosvaiheen jännitteet oppimisen ja opettamisen transformaatiossa SISÄLLYS Pääkirjoitus Seurainfo Artikkeli Referee-artikkelit Futura 2/2024 2 4 13 23 31 44 54 60 65 69 75 80 Katsaukset
Seuraavaksi Minna Halonen ja Johanna Ollila tarkastelevat aikuisopiskelijoiden tulevaisuussuhteen muuttumista osana tulevaisuusohjausta. org/10.1016/j.futures.2024.103341. Timo Hämäläisen vertaisarvioimattomassa artikkelissa puolestaan siirrymme tarkastelemaan uudistavan ja transformatiivisen resilienssin tekijöitä. Lisäksi meillä on viisi katsausta, joista ensimmäisessä Aleksi Neuvonen ja Panu Lehtovuori peräänkuuluttavat yhdyskuntasuunnitteluun transformatiivisempia, tulevaisuus suuntautuPÄÄKIRJOITUS 1 Ketonen-Oksi & Vigren, 2024: https://doi. Haluttomina hylkäämään yhtään erinomaisiksi arvioimistamme artikkeliehdotuksista harkitsimme jopa kaksiosaisen teemanumeron toimittamista. Miten tämän valinnan myötä onnistuimme vastaamaan otsikon esittämiin kysymyksiin, jää osin teidän arvioitavaksenne, arvoisat lukijat. Ennätysmäärä ehdotuksia teemanumeron sisällöksi Kuten abstraktikutsussamme totesimme, on tulevaisuudentutkimus aina pyrkinyt aikaansaamaan muutoksia niin yksilöissä, organisaatioissa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Neljänneksi Anna Leinonen, Kirsi Hyytinen ja Johanna Leväsluoto esittelevät suomalaisten suurten kaupunkien kanssa kehittämänsä lähestymistavan vaikuttavaan transformaatioiden johtamiseen. Päätoimittajina toiveemme oli tämän teemanumeron myötä lisätä kiinnostusta transformatiiviseen tulevaisuustyöhön kiinnittyvien tavoitteiden, näkökulmien ja menetelmien kriittisanalyyttiseen tarkasteluun. 2/24 2 Futura Transformaatiivinen tulevaisuustyö – mitä se on ja miten sitä voidaan tavoitella. Varmaa on, että tarvitsemme lisää keskustelua transformatiivisen tulevaisuustyön päämääristä, keinoista ja saavutuksista. Välttääksemme nauliutumista joihinkin tulevaisuudentutkimuksessa jo vakiintuneisiin käsitteisiin ja lähestymistapoihin, jätimme kutsustamme pois kaikki viittaukset niihin ja päätimme puhua yleisemmin transformatiivisesta tulevaisuustyöstä. Mitä paljon puhutulla transformaatiolla oikeastaan tarkoitetaan ja millä eri tavoin transformatiivisuutta voidaan tulevaisuustyössä lähestyä. Inspiraationamme toimi keväällä 2023 julkaistun abstraktikutsumme aikoihin vertaisarviointiin lähdössä ollut ja sittemmin Futures -lehdessä julkaistu laaja kirjallisuuskatsaus 1 , jossa todetaan transformaatiokeskustelun olevan vielä varsin jäsentymätöntä: enemmän keskustelua tulisi käydä siitä, mitä on se transformaatio, joihin eri toimilla pyritään – ja etenkin siitä, missä määrin keskustelua olisi tarkoituksenmukaista suunnata vallalla olevia poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä disruptoivampaan suuntaan. Futuran toimittamiseen käytössä olevat rajalliset resurssimme huomioiden päädyimme kuitenkin rajaamaan ehdotuksia perustelunamme mahdollisimman monitieteinen ja moninäkökulmainen kokonaisuus. Käsitteenmäärittelystä tositoimiin Neljästä vertaisarvioiduista artikkelista ensimmäisessä Minna Vigren ja Sanna Ketonen-Oksi tarkastelevat transformatiivisten tulevaisuuksien kuvittelua käsitteellisteoreettisesti, jatkona edellä mainitulle kirjallisuuskatsaukselleen. Vaikka osasimme odottaa teemanumeron aiheen kiinnostavan monia, oli abstraktikutsuun vastanneiden ennätyksellinen määrä täysin odottamatonta. Olimme kiinnostuneita siitä, miten transformaatiota sanoitetaan ja miten syvällisesti erilaisia muutosprosesseja sekä niiden edellytyksiä, esteitä ja vaikutuksia ymmärretään eri tieteenaloilla ja eri näkökulmista käsin. Nämä olivat keskeiset kysymyksemme lähtiessämme kokoamaan tätä Futuran teemanumeroa, ja niihin tämä nyt valmistunut julkaisu pyrkii jossain määrin myös vastaamaan. Samaan aikaan halusimme luoda katsauksen siihen, millaisin teorioin, menetelmin ja käytännön esimerkein aihepiiriä tarkastellaan juuri nyt ja mihin suuntaan keskustelu niistä on menossa. Kolmanneksi Päivi Pelli, Annukka Näyhä ja Tuulikki Halla pohtivat, voiko metsäsuhdetutkimus tuottaa uusia ajatuksia metsäennakointiin
Sanna Ketonen-Oksi, Minna Halonen ja Matti Minkkinen Sanna Ketonen-Oksi, Minna Halonen & Matti Minkkinen Sanna Ketonen-Oksi erikoistutkija Laurea ammattikorkeakoulu Oy sanna.ketonen-oksi@laurea.fi Minna Halonen tutkija Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy minna.halonen@vtt.fi Matti Minkkinen FT, tutkijatohtori Turun yliopisto matti.minkkinen@utu.fi. Niinpä näiden nyt julkaistujen kirjoitusten myötä kutsumme kaikkia Futuran lukijoita jatkamaan keskustelua tulevaisuusblogi.fi:ssä! Myös tuloillaan olevassa vuoden viimeisessä teemanumerossa (visionäärinen johtaminen) on varmasti kiinnostavia näkökulmia transformatiivista tulevaisuustyötä ajatellen. Ensimmäinen niistä on Kristiina Pajun kirjoitus ammattikorkeakoulun ja sen sidosryhmien välisestä yhteistyöstä transformatiivisten tulevaisuuksien rakentamiseksi. Viidennessä Leena Unkari-Virtanen ja Marita Huhtaniemi nostavat esiin huomioitaan murrosvaiheen jännitteistä korkeakoulun transformaatiossa. Marraskuussa 2023 osana tätä kirjoitusprosessia käymämme ryhmäkeskustelu erilaisista transformaation käsitteistä oli innostava: Esiin nousivat myös muut pinnalla olevat, transformatiivisuuden teemaan linkittyvät käsitteet sekä toiveet tämän teemanumeron myötä laajemmin yhteiskunnallisesti käytävästä, transformatiiviseen tulevaisuustyöhön liittyvästä keskustelusta. Kolmannessa Riikka Manninen pohtii transformatiivisen tulevaisuustyön ja siirtymämuotoilun yhtymäpintoja organisaatioiden vastuullisuustyössä. Kiitämme kaikkia abstraktikutsuun osallistuneita sekä teemanumeroon lopulta kirjoittaneita aktiivisuudesta transformaatiokeskustelun edistämiseksi. 3 2/24 Futura neempia käytänteitä. Lopuksi Jotta keskustelu transformatiivisesta tulevaisuustyöstä ei jäisi tähän, on seuramme blogissa tulevaisuusblogi.fi julkaistu kaksi tähän teemanumeroon myös kytkeytyvää kirjoitusta. Neljännessä Jouko Myllyoja esittelee taideperustaisten menetelmien käyttöä tulevaisuustyössä. Toinen on Sanna Ketonen-Oksin, Emilia Risun ja Kaisla Saastamoisen kirjoitus, jossa pohditaan kolmen horisontin menetelmän käyttöön liittyvää transformatiivisuus-potentiaalia. Toisessa Mikko Dufva kuvaa Sitran työtä transformatiivisen tulevaisuustyön parissa
Termin joustavuuden ja empiirisen näytön puutteen vuoksi onkin olemassa riski, että käsitteestä on tulossa tyhjä muotisana tai veruke, joka lopulta ylläpitää olemassa olevaa järjestystä. 2/24 4 Futura Kuvittelu transformatiivisia tulevaisuuksia rakentamassa Kuvitelmilla on perustavanlaatuinen rooli nyky-yhteiskuntamme tavoissa lähestyä tulevaisuutta, ja mielikuvitus on avain arvojärjestelmiemme muutoksiin. Esitämme, että tranformatiivisen kuvittelun kehittäminen vaatii transformaation käsitteellisen ymmärtämisen syventämistä. Lisäksi tarvitaan totuttuja rajoja rikkovaa yhteistyötä sen parissa toimivien tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden välillä sekä menetelmiä, joilla luodaan mahdollisuuksia avautumiseen uudelle ja ennen kuvittelemattomalle. Lähestymme transformaatiota ajatuksella, että muutokset edellyttävät perustavanlaatuista uudelleen järjestämistä, joka haastaa olemassa olevaa ja tuottaa siten eettisempiä ja kestävämpiä vaihtoehtoja. Avainsanat: Mielikuvitus, kuvitelmat, transformaatio, transformatiivinen tulevaisuudentutkimus, menetelmät Sanna Ketonen-Oksi erikoistutkija Laurea ammattikorkeakoulu Oy sanna.ketonen-oksi@laurea.fi Minna Vigren Akatemian tutkijatohtori Aalto-yliopisto & LUT-yliopisto minna.vigren@aalto.fi REFEREE-ARTIKKELI. Se ei ainoastaan tuo esiin mahdollisuuksia, vaan kyky kuvitella vaihtoehtoja on perusta hyvälle päätöksenteolle ja hallinnolle. Siitä huolimatta ei ole syntynyt jaettua käsitystä siitä, mitä pitäisi muuttaa, kenen toimesta ja miten muutokset tapahtuvat. Ajatus transformaatiosta kiehtoo tutkijoita ja toimijoita yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, koska se sisältää lupauksen perustavanlaatuisesti vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. On myös väitetty, että mielikuvituksen puute on estänyt meitä löytämästä toimivia ratkaisuja polttaviin globaaleihin ongelmiin. Vain antamalla tilaa uusille yhteisille kertomuksille tulevaisuudesta voimme haastaa olemassa olevia maailmankatsomuksiamme
Olipa kyse sitten kestävän kehityksen haasteista tai teknologiajättien poliittis-taloudellisen vallan vastustamisesta, mielikuvitus on avain olemassa olevien yhteiskunnallisten rakenteiden ja arvojärjestelmien muuttamiseen (Stoetzler & Yuval-Davis, 2002; Moore & Milkoreit, 2020). Transformatiivinen tulevaisuus Transformaation käsite Ajatus transformaatiosta on erityisen kiehtova, sillä se sisältää lupauksen olemassa olevien organisaatioiden ja yhteiskunnallisten rakenteiden perustavanlaatuisesta uudelleen järjestäytymisestä (O’Brien, 2012; Pelling, O’Brien & Matyas, 2015; Blythe ym., 2018). Sterling, 2010; Miller, 2013; Haverinen ym., 2021). Tämä teoreettis-käsitteellinen artikkeli on jatkoa alkuvuodesta 2024 julkaistulle, transformatiivista kuvittelua käsittelevälle integratiiviselle kirjallisuuskatsaukselle (Ketonen-Oksi & Vigren, 2024). Kuitenkin samaan aikaan kun kaipaamme kipeästi kestävämpiä vaihtoehtoja kriisissä olevan kapitalistisen talousjärjestelmän uudistamiseksi, on esimerkkejä poliittisesta ja utopioita luovasta mielikuvituksesta havaittavissa yhä vähemmän (Salmenniemi, Porkola & Ylöstalo, 2024). & Inayatullah, 2015; Vogel & O'Brien, 2021), myös uudenlaisia yhteistyömuotoja (Chambers ym., 2022) sekä vallankäyttöön ja poliittiseen ohjaukseen liittyvien kysymysten esiin nostamista (Blythe ym., 2018). Tuomme yhteen transformatiivisessa tulevaisuudentutkimuksessa tunnistettuja ongelmakohtia kuvitelmien ja kuvittelun käsitteiden kanssa sekä pohdimme, mitä transformatiivisten tulevaisuuksien rakentaminen tarkoittaa menetelmällisesti. Tässä artikkelissa syvennymme tarkastelemaan kuvittelun keskeistä merkitystä transformatiivisten tulevaisuuksien rakentamisessa. Katsauksessa analysoimme aineiston ensin Ahvenharjun, Minkkisen ja Lalot’n (2018) tulevaisuustietoisuuden viittä ulottuvuutta mukaillen ja lopuksi ristiintaulukoimme tulokset Vogelin ja O’Brienin (2021) kolmesta eri näkökulmasta transformaatioita lähestyvän käsitteellistyksen kanssa. Lisäksi monien transformatiivisten ideoiden ja aloitteiden toteuttaminen näyttää jääneen lähinnä joidenkin aktiivisten muutosagenttien harteille (Wolff ym., 2022). Kyky kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ei ainoastaan tuo esiin mahdollisuuksia, vaan myös perustan hyvälle päätöksenteolle ja hallinnolle (Beckert, 2016). Lähtökohtanamme on, että vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvitteleminen on taito, jota voi kehittää. Kuten tieteen ja teknologian tutkija Sheila Jasanoff (2015) on todennut, tarvitaan toisenlaisia tapoja ajatella, jotta vallassa olevia kuvitelmia ja rakenteita voidaan arvioida eettisesti, kyseenalaistaa ja muuttaa. Artikkelin päätelmissä esitämme, että transformatiivisen kuvittelun kehittäminen vaatii transformaation käsitteellisen ymmärtämisen syventämistä, totuttuja rajoja rikkovaa yhteistyötä sen parissa toimivien tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden välillä sekä menetelmiä, joilla luodaan mahdollisuuksia avautumiseen uudelle ja ennen kuvittelemattomalle. Muutosten edellytyksenä oleva nykyhetkestä ja totutusta irtautuminen on kuitenkin vaikeaa (Poli, 2017; Miller, 2018; Saariketo, 2020), sillä se edellyttää paitsi tilan antamista uusille yhteisille kertomuksille tulevaisuudesta (Milojevi. 5 2/24 Futura Johdanto Niin kutsutut viheliäiset ongelmat demokratiavajeesta ilmastohätätilaan haastavat tutkijoita ja päättäjiä etsimään järjestelmiin ja kulttuureihin välittömiä, kauaskantoisia ja ennennäkemättömiä muutoksia. Tutkijoiden ja käytännön toimijoiden kasvava kiinnostus transformaatioihin nojaa ajatukselle perustavanlaatuisesta muutoksesta kohti oikeudenmukaisempia, tasapuolisempia ja kestävämpiä tulevaisuuksia (esim. Tähän on tartuttava, sillä juurikin mielikuvituksen puutteen on todettu olevan esteenä ratkaisujen löytämiseksi polttaviin globaaleihin haasteisiin (Bendor, 2018). Transformaatiota on myös kuvattu kollektiiviseksi oppimisprosessiksi (Inayatullah & Sweeney, 2021; Ketonen-Oksi, 2022), jossa yhteiset kertomukset tulevaisuudesta (Milojevic & Inayatullah, 2015) Minna Vigren & Sanna Ketonen-Oksi. Artikkelin kahdessa ensimmäisessä luvussa käsittelemme transformatiivisten tulevaisuuksien kuvittelulle keskeisiä käsitteitä transformaatio, kuvitelmat ja kuvittelu, minkä jälkeen lähestymme aihetta menetelmätyön näkökulmasta. Kyse on prosesseista, joita ei voi koskaan täysin ennustaa, orkestroida tai kontrolloida (Moore & Milkoreit, 2020)
Jos muutokset vaikuttavat uhkaavilta, saattavat ne vähentää haluja haastaa nykytilannetta (Bentz, O’Brien & Scoville-Simonds, 2022). Kyse ei ole vain moniäänisyyden lisäämisestä, vaan erilaisten näkökulmien suhteuttamisesta toisiinsa uusien kuvitelmien ja muutosmahdollisuuksien avaamiseksi. Lopulta kysymys siitä, mitkä ja kenen arvot muokkaavat tai muovautuvat kulloinkin tavoiteltavissa muutosprosesseissa on samanaikaisesti niin kulttuurinen, poliittinen kuin taloudellinenkin (Berzonsky & Moser, 2017; O’Brien, 2018). Haastetta tuo myös se, ettei jo pitkään jatkuneesta ja yli tieteenalarajojen kasvaneesta kiinnostuksesta (Feola, 2015) huolimatta ole muodostunut yhteistä käsitystä sille, mitä transformaatioiden oikeastaan pitäisi muuttaa, kenen toimesta ja miten (Scoones ym., 2020; Bentz ym., 2022). Näkökulmat ovat: 1) poikkitieteellisyys (transdisciplinary), 2) normien rikkominen (transgressiveness) ja 3) transsendenssi (transcendence). Kun muutoksia tapahtuu esimerkiksi organisaatioiden johdossa tai yksilötasolla, on varsin helppoa sivuuttaa niihin kytkeytyvät systeemitason vaikutukset (Vogel & O'Brien, 2021; Bentz ym., 2022). Samalla esiin ovat nousseet käsitteet kuten tulevaisuuslukutaito (esim. Muutoksen käynnistymistä tukevat erityisesti tietoisuus niitä tukevista järjestelmistä, niihin kiinnittyminen, käsitys omasta toimijuudesta sekä vahva sosiaalinen yhteenkuuluvuus (Ziervogel, Cowen & Ziniades, 2016). Transformatiivinen tulevaisuudentutkimus ja ennakointi Transformatiivisen tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin ytimessä on ajatus uusien ja inklusiivisten ratkaisujen tutkimisesta ja kehittämisestä (Sardar, 2010) siten, että syntyy ennalta määrittelemättömiä polkuja nykyhetkeen (Minkkinen, Auffermann & Ahokas, 2019). Yhteistä kaikille näille käsitteille on niiden edustama pyrkimys aiempaa tiedostavampaan sekä vastuullisempaan vuoropuheluun vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien lähtökohdista sekä vaikutuksista siihen, miten tulevaisuutta tulkitaan ja kuinka sen todeksi tekemiseen osallistutaan. Tämä edelleen monille jokseenkin tuntemattomaksi jäänyt suuntaus kehittyi alun alkaen maailmansotien jälkeisessä Euroopassa. Vaarana on, että käsite menettää vähitellen koko merkityksensä (Blythe ym., 2018; Vogel & O 'Brien, 2021). Yritysten kilpailukyvyn edistämiseen keskittyneen strategisen ennakoinnin valtavirtaistuessa se katosi pitkälti näkyvistä sekä alan kirjallisuudesta että käytänteistä (Curry, 2022; Sweeney, 2023). Poikkitieteellisyys viittaa tavoitteeseen tuoda yhteen erilaisia näkökulmia ja tietämisen tapoja sekä korostaa siiloja ylittävien vuorovaikutuksellisten tilojen välttämättömyyttä. Käytännössä transformatiivinen tulevaisuudentutkimus ja ennakointi sisältävät sekä yksilön sisäiseen kehitykseen ohjaavia että transformaatiota ulkoapäin tarkastelevia elementtejä (Minkkinen ym., 2019; Sweeney, 2023). 2/24 6 Futura auttavat yksilöitä muuttamaan näkökulmiaan ja maailmankuviaan (Mezirow, 2000; O´Sullivan, Morrel & O’Connor, 2003). Normeja rikottaessa toiminnassa korostuu itsestäänselvyyksien, vallitsevien rakenteiden ja vallan epäsymmetrioiden haastaminen perustavanlaatuisen muutoksen saavuttamiseksi. Transsendenssi puolestaan viittaa uusien logiikkojen löytämiseen, uusiin näkökulmiin asioiden tarkastelussa sekä avoimuuteen muuttaa merkityksenantoja. Keskiössä ovat vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia tuottavat, vuorovaikutukselliset lähestymistavat, menetelmät ja työkalut (Inayatullah & Sweeney, 2021). Kiinnostusta transformatiivista tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia kohtaan ovat viime vuosina herätelleet muun muassa erilaiset olemassa olevien rakenteiden ja ihmisen tahdon välisten dialektisten jännitteiden tarkasteluun sekä tulevaisuusvallan uudelleenjakoon liittyvät keskustelut. Miller, 2018), tulevaisuustietoisuus (esim. Siinä missä transformaatio on käsitteenä joustava, on sitä empiirisesti vaikea todentaa. Lombardo, 2007; Ahvenharju, Minkkinen & Lalot, 2018), tulevaisuuksien dekolonisaatio (esim. Tässä artikkelissa nojaamme Vogelin ja O’Brienin (2021) moninäkökulmaiseen transformaatioiden määritelmään, joka hyödyntää poikki, yli tai toiselle puolen siirtymistä kuvaavaa trans-etuliitettä. Kuvittelu transformatiivisia tulevaisuuksia rakentamassa. Feukeu, Ajilore & Bourgeois, 2021; Minniecon & Milojevi?, 2022) ja emansipaatio (Inayatullah, 2022). Kyse on kollektiiviselle toimijuudelle olennaisesta metatason kyvykkyydestä ja halukkuudesta avautua täysin uudelle ja ennennäkemättömälle tai -kokemattomalle
Kuvitelmien merkitys on tällöin kahtalainen: ne ovat yhtäältä vallitsevia rakenteita ja tahoja vahvistava ja oikeuttava hallinnan väline, toisaalta ne voivat olla keskeinen muutoksen ja vastarinnan mahdollistaja luomalla vaihtoehtoisia visioita ja toimintamalleja (Appadurai, 2000). Juuri tämä toiminnallisuus on keskeisestä olemassa olevaa, itsestäänselvää ja annettuna otettua haastettaessa, sillä mielikuvituksen luova luonne (Pelaprat & Cole, 2011) antaa sille mahdollisuuden yhdistää ideoita odottamattomilla ja epätavanomaisilla tavoilla (Miller, 2013; Conway, 2022). Ne ovat sekä dynaamisia, mutkikkaita, performatiivisia että affektiivisia (Jasanoff, 2015; Bucher, 2017). Vaikka suhde sosiaaliseen maailmaan ja sen järjestymiseen on aina henkilökohtainen, kiinnittyvät kokemukset ja kuvitelmat aina tavalla tai toisella yhteisöllisesti jaettuihin ymmärryksiin (Taylor, 2004; Jasanoff, 2015). Kuvittelua tukevat menetelmät Olemassa olevien menetelmien rajat Tulevaisuudentutkimus on tieteenalana melko nuori ja sen kehitys on ollut hyvin soveltamisMinna Vigren & Sanna Ketonen-Oksi. Jotkut kuvitelmista ovat pysyvämpiä kuin toiset ja ne saattavat olla niin keskenään kuin sisäisestikin ristiriitaisia (Jasanoff & Kim, 2009; Jasanoff, 2015). Kyse on siis prosesseista, joissa tietoisuus ja materiaalinen maailma kohtaavat (Castoriadis, 2007). Kuvitelmat eivät ole yhtenäisiä ja muuttumattomia vaan niitä on samanaikaisesti monia ja monenlaisia. Yusoffia ja Gabrysia (2011) mukaillen ymmärrämme mielikuvituksen tavaksi nähdä, aistia, ajatella ja unelmoida. Transformatiivisten tulevaisuuksien kuvittelun näkökulmasta on hedelmällistä ymmärtää kuvitelmat ”maisemaksi” (Appadurai, 1996) tai ”horisontiksi” (Laclau, 1990) johon ihmiset peilaavat toimintaansa, kokemuksiaan maailmasta ja toiveitaan siitä, mikä voisi olla toisin. Näin on mahdollista luoda edellytyksiä materiaalisille interventioille ja vaikuttamiseen pyrkivälle toiminnalle. Kun teknologinen arki koetaan vaihtoehdottomaksi ja oma vaikutusvalta lähes olemattomaksi, tarvitaan tällaisen melko synkänkin ajatusmallin haastamiseksi rohkeaa, luovaa ja radikaalia mielikuvitusta. Niinpä kuvittelu on ymmärrettävissä transformatiiviseksi ja emansipatoriseksi toiminnaksi, joka on luonteeltaan yhteisöllistä ja joka suhtautuu nykyisyyteen kriittisesti. 7 2/24 Futura Kuvitelmat ja kuvittelu Kuvitelmaa on terminä määritelty ja käytetty tutkimuksen eri kentillä psykologiasta filosofiaan, uskontotieteestä antropologiaan ja kirjallisuustieteestä tieteenja teknologiantutkimukseen ilman, että sille on vakiintunut yhtä yhteistä määritelmää (esim. Kyse on siitä, miten ennakoimme, otamme huomioon, yhdistämme ja luomme merkityksiä (Brady, 1998) tehden "tulevaisuutta", joka ei koskaan ole olemassa sellaisenaan. Se tutkii radikaalejakin vaihtoehtoja, kutsuen kuvittelemaan itsemme ja yhteiskuntamme toisin (Levitas, 2013). Toisaalta kuvitelmat voivat sekä aktivoida että häivyttää näkyvistä ja tehdä merkityksettömäksi uudenlaista poliittista tahtoa luovaa kollektiivista tietoisuutta (Jasanoff & Kim, 2009). Tulevaisuuskuvia ei ole mahdollista johtaa pelkästään loogisen ajattelun keinoin, sillä ne ovat olennaisesti sidoksissa kunkin toimijan mieltymyksiin, tunteisiin, motiiveihin ja ihanteisiin (Boulding, 1956; Moore & Milkoreit, 2017). Siihen kuuluu monenlaisten kognitiivisten prosessien kirjo aina yhteisten ymmärrysten ja merkitysten luomisesta (sense-making) vallitsevien käsitysten murtamiseen ja oletusten kyseenalaistamiseen (sense-breaking). Kuvitelmilla on materiaalisia ja poliittisia vaikutuksia, kun ne muuttuvat käytännöiksi, joissa vallitsevia ajattelutapoja uusinnetaan tai mahdollisesti luodaan kokonaan uusia (Ruppert, 2018). Esimerkiksi digitaalista arkea koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että monia ihmisiä yhdistää eräänlainen alistuneisuuden, voimattomuuden ja tyytymisen leimaama kuvitelma toimijuudesta (Saariketo, 2020). Mielikuvitus ei kuitenkaan ole vain uutuuden tuottamista eikä se ole pelkästään järkeilyn kuriton vastakeino (Pendleton-Jullian & Brown, 2018). Koska eri toimijoiden mahdollisuudet osallistua kuvitelmien toteuttamiseen eivät ole yhtäläiset, kyse on vallasta. Saariketo, 2020). Mielikuvituksella on olennainen merkitys sekä yksilöllisen identiteetin että sosiaalisen ryhmäytymisen muodostumisessa (Moore & Milkoreit, 2020). Viittaamme mielikuvituksella siis kykyyn tai mahdollisuuteen tuottaa kuvitelmia
Kuitenkin juuri sen kuvitteleminen, mitä tällä hetkellä ei ole tai mitä ei nähdä mahdolliseksi, olisi aivan välttämätöntä löytääksemme ratkaisuja käsissämme oleviin, välittömiä, kauaskantoisia ja ennennäkemättömiä muutoksia vaativiin sekä alueellisiin että globaaleihin haasteisiin. Tämä näkyy ajoittain strategiselle ennakoinnille tyypillisessä skenaarioiden käytössä (Millett, 2003; Bishop, Hines & Collins, 2007; Wilkinson, 2009). Vähissä ovat myös Kuusen (2022) transsendenssin määritelmää mukailevat, erilaisia järjen ja olemassa olevien teorioiden nojalla selittämättömiä ilmiöitä ja vuorovaikutussuhteita kuvittelevat ja tutkivat menetelmät. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että vain harvat transformatiivisen kuvittelun parissa työskentelevät tutkijat viittaavat toisiinsa yli tieteenalarajoen eikä aiheeseen liittyvää ydinkirjallisuutta ole tunnistettavissa (Ketonen-Oksi & Vigren, 2024). Siksi tulevaisuudentutkijat ovatkin yhä useammin peräänkuuluttaneet tarvetta luoda aivan uusia lähestymistapoja ja menetelmiä (Sardar, 2010; Sweeney, 2023). Emme siis viittaa transsendenssilla tiettyyn ontologisesti määriteltyyn olomuotoon tai asiantilaan, vaan olemme kiinnostuneita ihmisten kyvystä luoda tulevaisuussuhdettaan tilasta ja ajasta riippumattomasti. Tämä on näkynyt esimerkiksi Slaughterin (2002) "pop-futurismiksi" nimeämässä tavassa jäädä tulevaisuuskeskusteluissa pitkälti megatrendien tasolle sekä siinä, miten tulevaisuudentutkimusta on usein lähestytty kartoittamalla nykyisten rakenteiden sisäisen uudistumisen mahdollisuuksia instrumentaalisesti tai järkiperäisesti (Galafassi, Tàbara & Heras, 2018). Tehtävä ei ole helppo, sillä transsendenssin ei voida odottaa kehkeytyvän ja ilmaantuvan itsestään monimutkaisten järjestelmien sisällä, vaan se vaatii vakiintuneiden ajattelutapojemme, uskomuksiemme ja käytäntöjemme haastamista. Tähän tarvittavien voimavarojen aktivoimiseen Kuvittelu transformatiivisia tulevaisuuksia rakentamassa. Kohti transsendenssia Tulevaisuuden kuvittelun tavoitteena ei tulisi olla ainoastaan tulevaisuuden parempi määrittely. Kyse on tavanomaisen käsitteellisen ymmärryksen tai inhimillisen kokemuksen ylittämisestä tai tuolle puolelle menemisestä, mutta myös nietzscheläisestä ihmisen olemisen tapaa määrittävästä merkityksellisyyden kokemukseen pyrkimisestä (Tugendhat, 2012). Sardar, 2010; Bussey, 2020; Curry, 2022). Epävarmaa on myös se, missä määrin transformatiivisten tulevaisuuksien kuvittelua tukevien menetelmien voidaan todeta edistävän radikaalisti uusien ideoiden ja ratkaisujen tutkimista. Transsendenssiin pyrkivien taitojen kehittäminen on kuitenkin toistaiseksi jäänyt liian vähälle huomiolle (Vogel & O´Brien, 2021; Ketonen-Oksi, 2022; Ketonen-Oksi & Vigren, 2024). Menetelmiin liittyvät ongelmat ja haasteet ovat niin moninaisia ja syvälle juurtuneita, ettei niitä ole asiaan perehtymättömän helppoa havaita (Curry, 2022). Monet menetelmät ovat merkittäviltä osin sidoksissa nykyisiin kulttuurisiin malleihin (esim. Samalla on tultu ohittaneeksi jo Masinin (1993) peräänkuuluttamaa ymmärrystä tulevaisuusajattelua ohjaavista erilaisista tiedon intresseistä tai esimerkiksi Schwartzin ja Ogilvyn (1998) sekä Fullerin ja Loogman (2009) pohdinnat menetelmävalintojen paremmasta soveltuvuudesta suhteessa tavoiteltuihin tuloksiin ja tiedontuotannon luotettavuuteen. 2/24 8 Futura painotteista. Oman haasteensa menetelmäkehitykselle luo se, että työtä tehdään hajanaisesti useilla eri tieteenaloilla. O’Brien ja Vogel (2021) kutsuvat tätä metatason kykyä ajatella olemassa olevien näkökulmien ja uskomusten yli transsendessiksi. Tärkeää olisi myös tunnistaa sellaisia jo olemassa olevia ilmiöitä ja kehityssuuntia, jotka luovat vaihtoehtoja valtavirtaa edustaville maailmankuville ja ajattelumalleille (Inayatullah, 1998; Sardar & Sweeney, 2016). Curryn (2022) mukaan ongelmat ovat seurausta niin menetelmien liiasta yksinkertaistamisesta kuin laskelmoidusta haluttomuudestakin tukea vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien mahdollistamia uusia avauksia. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että skenaariomenetelmien on todettu suorastaan epäonnistuneen tavoitteissaan luoda muutosta (Moore & Milkoreit, 2020; Mulgan, 2020; Reyers ym., 2022). Kun eri näkökulmien väliseen vähäiseen vuoropuheluun yhdistyvät transformaatiokäsitteen erilaiset tulkinnat sekä puutteellinen ymmärrys vuoropuhelun taustalla vaikuttavista erilaisista maailmankuvista ja arvoista, jää ajatus perustavanlaatuisesta paradigman muutoksesta varsin häilyväksi tavoitteeksi
Päinvastoin, mitä useammat osallistuvat toisenlaisten tulevaisuuksien kuvitteluun ja olemassa olevien kuvitelmien haastamiseen, sitä paremmat ovat mahdollisuutemme rakentaa sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestäviä tulevaisuuksia. Tällä viittaamme ajatukseen siitä, etteivät tulevaisuutta koskevien kuvitelmien luominen ja niiden pohjalta syntyvä aktiivinen toimijuus ole jotakin, mikä on vain joidenkin yksittäisten toimijaryhmien kuten poliittisten päättäjien, yritysjohtajien, ennakoinnin asiantuntijoiden tai taiteilijoiden etuoikeus. Mutta siinä missä monet käytössä olevista menetelmistä kyllä ottavat huomioon muun muassa tulevaisuustietoisuuden (Ahvenharju ym., 2018) käsitteessä korostetun toimijuuden vahvistamisen – esimerkiksi valmentamalla kriittiseen ajatteluun – kykenevät ne vain harvoin tukemaan toimijuutta tavalla, joka nojaisi joko systeemiseen ajatteluun tai eettiseen arvioon yhteiskunnallisesti toivottavista tulevaisuuksista (Ketonen-Oksi & Vigren, 2024). Tällainen ajallisesti moniulotteinen tapa ymmärtää toimijuuden kuvittelullinen puoli on välttämätön tutkittaessa, miten nykyisten yhteiskuntiemme rakenteet säilyvät ja uudistuvat, mutta ovat samaan aikaan myös haastettavissa. Tämä heijastelee myös Malaskan näkemystä kaiken ihmistoiminnan taustalla olevasta vuorovaikutuksesta sekä tuota vuorovaikutusta ohjaavista itsensä ymmärtämiseen ja tiedostamiseen liittyvistä tiedoista ja taidoista (Malaska & Holstius, 1999). Kuvittelu toimintana! Toimijuuteen kuuluvat niin menneen kautta syntyvät tavat ja toiminnan mallit, joiden kautta on mahdollista jäsentää annettuna otettua ja rutiininomaista, kuin myös nykyisyyteen kytkeytyvät arviotkin toiminnan erilaisista vaihtoehdoista (ks. Jälkimmäiseen lukeutuvat esimerkiksi positivismi ja optimistinen humanismi. Emirbayer & Mische, 1998). Näin teemme eroa arvoista ja arvostuksista kiinnostuneen kriittisen tulevaisuudentutkimuksen (Kuusi, Bergman & Salminen, 2013) ja arvoneutraaliin ajatteluun pyrkivän perinteisen tieteellisen ajattelun välillä. 9 2/24 Futura tarvitaan ihmisten yksilöllisen, kollektiivisen ja poliittisen toimijuuden vahvistamista, mikä monissa tapauksissa tarkoittaa myös siirtymistä pois mukavuusalueelta sekä selkeää eron tekemistä totuttuun (Vogel & O’Brien, 2021). Lisäksi huomiota olisi kiinnitettävä menetelmäkehityksen ohella myös sen arvioimiseen ja ymmärtämiseen, miten menetelmät toimivat suhteessa tavoiteltuihin muutoksiin ja muutosvalmiuksien kehittymiseen (Moore & Milkoreit, 2017; Galafassi ym., 2018). Juurikin tällaisen kuvittelukyvyn kehittyminen (Yusoff & Gabrys, 2011) voisi auttaa yhteiskuntia tunnistamaan ne keinot, joilla erilaisia systeemisiä monikriisejä (Swilling, 2019) on mahdollista ratkoa. Päätelmiä Tässä artikkelissa syvennyimme tarkastelemaan kuvittelun keskeistä merkitystä transformatiivisten tulevaisuuksien rakentamisessa. esim. Suuntaamalla katseen kollektiiviseen kuvitteluun haluamme tukea juuri nyt monin tavoin ajankohtaista, mutta tulevaisuudentutkijoiden keskuudessa jo pitkään (esim. Voidaankin ajatella, että kyse on ennen kaikkea yhteiskuntaa ja sen rakenteita reilummiksi, tasa-arvoisemmiksi ja kestävämmiksi muuttavasta kriittisestä toimijuudesta (Rebughini, 2018). Korostamme Emirbayerin ja Mischen temporaalisen toimijuuden määritelmän kolmatta ajallista orientaatiota, suuntautumista tulevaisuuteen, koska se avaa näkymiä muutokseen ja toisenlaisiin tulevaisuuksiin. Samalla nämä auttavat näkemään toivoa olemassa olevassa sosiaalis-ekologisessa todellisuudessa ja herättelevät toimintaan sen puolesta (ks. Lähestyimme artikkelissa tätä haastetta kahden keskeisen havainnon kautta: Ensinnäkin, taito haastaa sekä kuvitella toisin vallalla olevia rakenteita, ajatusmalleja ja toimintatapoja voi nähdäksemme kehittyä vain, jos transformaation käsitteeseen tartutaan nykyistä Minna Vigren & Sanna Ketonen-Oksi. Pedagogisesti ajateltuna transformatiivisen kuvittelukyvyn vahvistaminen kannustaa kuvittelemaan toisenlaisia elämisen tapoja ja uusia sosiaalisia mielikuvia. myös Huitema & Meijerink, 2010; Westley ym., 2011). Sardar, 1993) käytyä keskustelua tulevaisuusvallan jakautumisesta. Kriittisen pedagogiikan kehittäjä Paulo Freireä (2005) mukaillen ehdotamme kuvittelua lähestyttävän toimintana, joka nojaa ihmisten kykyyn tunnistaa, haastaa ja vastustaa annettuna otettuja valtarakenteita ja ajatusmalleja
Sustainability Science, 17, 497–506. Modernity at Large. Bendor, R. Palgrave Macmillan. The Body, Embodiment, and Transformative Futures. Bucher, T. Mitä tällaisen tulevaisuuden saavuttaminen vaatisi. The dark side of transformation: Latent risks in contemporary sustainability discourse. J., Moore, M-L., Morrison T. Bussey, M. (2018). Blythe, J., Silver, J., Evans, L., Armitage, D., Bennett, N. (2018). (2017). The five dimensions of futures Consciousness. Teoksessa M. Imagined Futures: Fictional Expectations and Capitalist Dynamics. Yhtenä hyvänä tapana puuttua nykyiseen tilanteeseen pidämme Vogelin ja O’Brienin (2021) ehdottamaa moninäkökulmaista transformaation käsitteenmäärittelyä. Becoming homo sapiens sapiens: Mapping the psycho-cultural transformation in the anthropocene. Futures, 104, 1–13. Ehdotettu lähestymistapa ei nosta esiin ainoastaan tavoiteltujen transformaatioiden systeemistä luonnetta vaan myös niiden tavoittelussa tarvittavaa monimenetelmällisyyttä. Lisäksi näemme tarvetta sille, että tutkijat, asiantuntijat ja päättäjät luovat aktiivisesti tiloja, joissa kaikkien tulevaisuutta koskevat ajatukset, toiveet ja pelot tulevat kuulluiksi ja näin edesautetaan uutta rakentava dialogia. (2017). Kuvittelu transformatiivisia tulevaisuuksia rakentamassa of scenario development: An overview of techniques. (2000). L., & Moser, S. Bishop, P., Hines, A. Harvard University Press. Boulding, K. (2020). Erot yksilökohtaisissa tiedon ja kokemusten tulkinnoissa sekä erilaisten vuorovaikutustilanteiden vaikutukset niihin osallistuvien toimijoiden maailmankuviin ja ajatusmalleihin (Varela & Maturana, 1980) voivat olla hyvinkin suuria. Millainen oma roolini toivotun tulevaisuuden tekemiseksi voisi olla. Kirjoittajajärjestystä muuttamalla haluamme ottaa kantaa aakkosellisen kirjoittajajärjestyksen epätasa-arvoisuuteen. Grassroots globalization and the research imagination. Beyond 'blah blah blah': Exploring the 'how' of transformation. & Collins, T. (2018). The algorithmic imaginary: Exploring the ordinary affects of Facebook algorithms. Lopuksi korostamme tarvetta kehittää erityisesti sellaisia kuvittelua tukevia menetelmiä, joilla luodaan mahdollisuuksia radikaaliin muutokseen pyrkivään toimijuuteen. University of Minnesota Press. (2016). Cultural Dimensions of Globalization. The heirs of Tiresias: Grace, the uncanny and transformative action. University of Michigan Press. Public Culture, 12(1), 1–19. 2/24 10 Futura syvällisemmin. Tämä edellyttää sen määrittelyä, millaista muutosta tavoitellaan, kenen toimesta, kenelle, miksi ja miten. Information, Communication & Society, 20(1), 30–44. Tällä tarkoitamme kykyä ajatella olemassa olevien näkökulmien ja uskomusten yli tavalla, joka luo tilaa aivan uusille vaihtoehdoille perustavanlaatuisen yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. The current state. Appadurai, A. The Image: Knowledge in Life and Society. Se luo edellytyksiä haastaa tilannetta, jossa transformaatioon tähtäävät muutokset ovat usein varsin näennäisiä ja saattavat olemassa olevia maailmankatsomuksia, järjestelmiä ja rakenteita ylläpitäessään jopa kääntyä tavoitettaan vastaan. (1956). Anthropocene, 20, 15–23. Palgrave Macmillan. Berzonsky, C. Appadurai, A. Lähteet Ahvenharju, S., Minkkinen, M., & Lalot, F. Toiseksi esitämme, että transformatiivisten tulevaisuuksien kuvittelua tukevien menetelmien kehittämistyö tarvitsee nykyistä enemmän selkeästi totuttuja rajoja rikkovaa yhteistyötä eri aloilla toimivien tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden välillä. (1998). Imagination and the aesthetic appreciation of nature. (1996). Artikkeli on saanut rahoitusta Suomen Akatemialta (hankenumero 347950). Foresight, 9(1), 5–25. Kaiken kaikkiaan olisi hyvä pohtia sitä, miten eri menetelmien vaikuttavuutta voitaisiin nykyistä paremmin todentaa ja arvioida. Interactive Media for Sustainability. Bussey & C. Vuoropuhelun tavoitteena ei tulisi olla vain hajanaisen tutkimuskentän yhteen tuominen vaan myös erilaisten tieteenfilosofisten näkökulmien välisten erojen ymmärtäminen (Ketonen-Oksi, Pura & Kivelä, 2024). Brady, E. The Journal of Aesthetics and Art Criticism, 56(2), 139–147. Molemmat kirjoittajat ovat kontribuoineet artikkeliin samanveroisesti. (2007). Antipode, 50(5), 1206–1223. Tällaisen kuvittelukyvyn tukemisen edellytyksenä on kyky katsoa tulevaisuuteen nykyisyydessä. C. Mozzini-Alister (toim.), Phenomenologies of Grace. Bentz, J., O’Brien, K., & Scoville-Simonds, M. Keskeisiä tarkasteltavia kysymyksiä ovat: Millainen on se tulevaisuus, jossa haluaisin elää. H., & Brown, K. Beckert, J. (2022)
& Ahokas, I. & Kivelä, S. Kuortti, Käänt). Progress in Human Geography, 36(5), 667–676. Kuusi, O. Ketonen-Oksi, S. Ambio, 44(5), 376–390. Minniecon, C. Feola, G. Miten tutkimme tulevaisuuksia. Futures, 73, 151–162. M. (1999). Constructing futures: A social constructionist perspective on foresight methodology. Springer Link. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kehittynyttä kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. & Spiers, E. (2012). Pelling, M., O’Brien, K. Vastapaino. Design unbound: Designing for emergence in a white water world. Reyers, B., Moore, ML., Haider, J. Utopia as Method: The Imaginary Reconstruction of Society. Routledge. Minkkinen, M., Auffermann, B. Kuusi, O., Bergman, T. Levitas, R. & Schluter, M. (2021). The contributions of resilience to reshaping sustainable development. 11 2/24 Futura Castoriadis, C. Nature Sustainability, 5, 657– 664. Co-productive agility and four collaborative pathways to sustainability transformations. (Alkuperäisteos Pedagogio do Oprimido julkaistu1968). Palgrave Macmillan. Technological Forecasting and Social Change, 149, article 119753. The MIT Press. Expanding the Boundaries of Transformative Learning. (2015). A. Is the 1.5°C target possible. & Loogma, K. Imagination and transformations to sustainable and just futures. Why Futures Studies. Ecology and Society, 15(2), 26. Stanford University Press. & Bourgeois, R. (2015). (toim.) (2021). (2022). Sorrettujen pedagogiikka (J. Journal of Futures Studies, 12(1), 1–24. Ketonen-Oksi, S., Pura, M. & Cole, M. & Salminen, H. Visionary management. Feukeu, K. & Sweeney, J. 1–33). Exploring the three spheres of transformation. A. New Reflections on the Revolution of Our Time. Current Sociology, 66(1), 3–19. (2015). Poststructuralism as method. (Acta Futura Fennica No.5). The Imaginary Crisis (and How We Might Quicken Social and Public Imagination). A., Goldstein, B. (2020). Exploring the links between neuroscience and foresight. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1531-3 Salmenniemi, S., Porkola, P. Restoring our senses, restoring the earth. (2022). (2022). Freire, P. & Meijerink, S. (2024) Methods to imagine transformative futures. Palgrave Macmillan. Galafassi, D., Tàbara, J., & Heras, M. Essays on Theory and Praxis. (2024). Strategy & Leadership, 31(2), 16–24. In Jasanoff, S. Current Opinion in Environmental Sustainability, 31, 153–160. Societal transformation in response to global environmental change: A review of emerging concepts. Introduction to Anticipation Studies. Jasanoff, S. Futura, 3/22, 55–58. (2022). Futures, 30(8), 815–829. UCL, Demos Helsinki and Untitled. Alkuperäiskansojen perinteisten kansojen tietämys ja näkemykset: kahden tutkijan vuoropuhelua tulevaisuudentutkimuksen tämänhetkisistä ja nousevista diskursseista. (2017). (2018). Lombardo, T. & Milkoreit, M. Verso. Figures of the Unthinkable. Designing for Emergence (5th ed). Toward a Stage Theory of the Uses the Future. Ihminen osana elonkirjoa. Transforming the Future: Anticipation in the 21st Century. & Kim, S-H (toim.) Dreamscapes of Modernity. (1990). & Ylöstalo, H. Inayatullah, S. (2009). Climatic change, 133(1),113–127. Futura, 3/2022, 4–15. The University of Chicago Press. Global environmental change II: From adaptation to deliberate transformation. In Lopez Galviz, C. (2010). & Mische, A. Futures, 157, 103341. Miller, R. Future imperfect: Science, technology and the imaginations of modernity. Inayatullah, S. (2013). (2018). O’Sullivan, E., Morrell, A., & O’Connor, M. Anticipation to Emancipation. Ruppert, E. Adaptation and transformation. IDRC Research Results / Résultats de recherches du CRDI. 3. Tieteellinen maailmankuva ja transsendenssin mahdollisuus. O’Brien, K. (2007). Masini, E. & Brown, J. Futures, 41, 71–79. (2022). In ISSC/ UNESCO, World Social Science Report 2013: Changing Global Environments, 107–111. A critical history of scenario planning. The future of scenarios: Challenges and opportunities. Jossey-Bass. Conway, M. (2024). Inayatullah, S. Learning as Transformation: Critical Perspectives on a Theory in Progress. Realizing water transitions: The role of policy entrepreneurs in water policy change. Laclau, E. (2022). What is agency. (2018). Emirbayer, M. Poli, R. E., Haller, T., Hill, R., Munera, C., Nel, J. (2019). Tampereen yliopiston julkaisuarkisto. Routledge. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Minna Vigren & Sanna Ketonen-Oksi. The American Journal of Sociology, 103(4), 962–1023. (2015). (toim.), Routledge Handbook of Social Futures. (2018). M., Wyborn, C., Klenk, N., Ryan, M., Serban, A., Bennett, N. Fostering imaginative capacities through the arts for envisioning climate transformations. (2018). Miller, R. Minerva, 47(2), 119–146. Erasmus University Rotterdam. Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. The evolution and psychology of future consciousness. 'Minding the gap': Imagination, creativity, and human cognition. OECD Publishing/Unesco Publishing. Ambidekstrisyys – avain tulevaisuustietoisuuteen. (2013). Global Environmental Change, 72, article 102422. Rebughini, P. Kuvitelmia toimijuudesta koodin maisemissa [väitöskirja, Tampereen yliopisto]. Saariketo, M. Sitran muistio. (2009). L., Österblom, R., Reid, S., Riechers, M., Spierenburg, M., … Rondeau, R. painos. Fuller, T. Curry, A. (toim.) (2013). Changing the conditions of change by learning to use the future differently. (2020). Integrative Psychological and Behavioral Science, 45(4), 397–418. (2018). (1998). Six foresight frames: Classifying policy foresight processes in foresight systems according to perceived unpredictability and pursued change. Pendleton-Jullian, A. (2007). Mulgan, G. Grey Seal Books. Mezirow, J. Foresight, 1(4), 309–317. (2021). Elem Sci Anth, 8(1). Containing the atom: Sociotechnical imaginaries and nuclear power in the United States and South Korea. Milojevi?, I. Journal of Futures Studies, 26(4), 23–32. Pelaprat, E. & Milojevi?, I. & Sillanaukee, O. (1993). (2003). Futura, 1/22, 12–22. Sociotechnical Imaginaries of Different Data Futures: An experiment in citizen data. Malaska, P. (2000). Moore, M.-L. (2020). Critical agency and the future of critique. J., Brennan, R., Charli-Joseph, L., Fernández-Giménez, M. & Holstius, K. Political Imagination and Utopian Pedagogy. (2011). Critical Arts. The Capacity to Decolonise: Building Futures Literacy in Africa. Millett, S. & Vigren, M. Futura 1/24, 26–38. Sociotechnical Imaginaries and the Fabrication of Power, (s. From strategic to transformative foresight: Using space to transform time. & Matyas, D. (1998). & Inayatullah, S. Chambers, J. Narrative foresight. Tamkang University. E., Galvin, K. E., Ajilore, B. (2005). World Futures Review, 13(1), 27–33. Causal layered analysis. Ketonen-Oksi, S. Jasanoff, S. (2022). (2022). (2003). Elementa: Science of the Anthropocene, 6(1). S. & Kim, S.-H. Haverinen, R., Mattila, K., Neuvonen, A., Saramäki, R. An integrative literature review. Huitema, D. O’Brien, K
(2022). & Autio, M. Transformative learning and sustainability: Sketching the conceptual ground. Moving from adaptive to transformative capacity: Building foundations for inclusive, thriving, and regenerative urban settlements. Climate Change, 2(4), 516–534. Nietzsche and philosophical anthropology: The problem of immanent transcendence. Filosficky casopis, 50(2), 179–193. Kuvittelu transformatiivisia tulevaisuuksia rakentamassa. Sardar, Z. Futures, 75, 1–13. Stoetzler, M. Colonizing the future: The ‘other’ dimension of futures studies. (2010). Wilkinson, A. Wiley interdisciplinary reviews. Tugendhat, E. Sustainability, 8(10), Article 955. (1998). Learning and Teaching in Higher Education, 5, 17–33. Feminist Theory, 3(3), 315–333. (2010). Climate change and the imagination. Vogel, C., & O’Brien, K. Sardar, Z. Ziervogel, G., Cowen, A., & Ziniades, J. (2016). Sterling, S. Frontiers in Education 7, article 856237. Yeldan (Toim.), Handbook of Green Economics (s. Reidel. Standpoint theory, situated knowledge and the situated imagination. (2009). The namesake: Futures; futures studies; futurology; futuristic; foresight—What's in a name. Wolff, L-A., Laherto, A., Cheah, S., Vivitsou, M. Getting to the heart of transformation. & Yuval-Davis, N. (2019). Elsevier. & Randall, R. Sustainability Science, 17, 653–659. (2012). (1980). John Wiley and Sons. & Sweeney, J. Modern Social Imaginaries. Yusoff, K., & Gabrys, J. Journal of Futures Studies, 13(3), 107–114. Taylor, C. Transformation toward sustainability in Finnish teacher education policy: Promises and shortcomings. Varela, F. (toim.), Learning From The Future. (1993). Current Opinion in Environmental Sustainability, 42, 65–75. Teoksessa S. Futures, 42(3), 177–184. (2022). The three tomorrows of postnormal times. Sweeney, J. Tipping toward sustainability: Emerging pathways of transformation. (2004). Schwartz, P. & Ogilvy, J. Slaughter, R. Medium, 15.8.2023. (2011). 31–51). In Fahey, L. Westley F., Olsson P., Folke C., Homer-Dixon T., Vredenburg H., Loorbach D., Thompson, J., Nilsson, M., Lambin, E., Sendzimir, J., Banerjee, B., Galaz, V., van der Leeuw, S. Long waves and the sustainability transition. (2023). Duke University Press. Scoones, I., Stirling, A., Abrol, D., Atela, J., Charli-Joseph, L., Eakin, H., Olsson, P., Pereira, L., Priya, R., van Zwanenberg, P., & Yang, L. Acar & E. & Maturana, H. 2/24 12 Futura Sardar, Z. https://medium.com/@aloha_futures/ aperture-an-approach-for-transformative-futures-foresight-part-one-of-6508958cf938 Swilling, M. Transformations to sustainability: Combining structural, systemic and enabling approaches. Aperture: An approach for transformative futures & foresight (part one). (2002). Futures, 34, 493–507. (2020). Autopoiesis and Cognition: The Realization of the Living. Scenarios practices: In search of theory. Futures, 25(2), 179–187. (2016). Ambio, 40(7), 762–780. (2011). (2002). Beyond the mundane: Reconciling breadth and depth in futures enquiry. Plotting your scenarios
Olemme kiinnostuneita siitä, miten pidempiaikainen tulevaisuussuhteen kehittäminen vaikuttaa kohderyhmän aikuisopiskelijoihin ja miten tulevaisuusajattelu on konkretisoitunut heidän toiminnassaan. Avainsanat: tulevaisuusajattelu, tulevaisuusohjaus, aikuisopiskelijat REFEREE-ARTIKKELI Minna Halonen tutkija Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy minna.halonen@vtt.fi Johanna Ollila tutkimuspäällikkö Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto johanna.ollila@utu.fi. 13 2/24 Futura Aikuisopiskelijat matkalla tulevaisuuksiin: tulevaisuussuhteen muutoksen havainnointia tulevaisuusohjauksen opinnoissa Tässä artikkelissa tarkastelemme Tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuuden vuonna 2022–23 suorittaneiden opiskelijoiden tulevaisuussuhteen muutosta. Tutkimuksessa käytettyjä tiedonkeruuja arviointimenetelmiä kehittämällä on mahdollista luoda vakiintuneeseen käyttöön soveltuva laadullista ja määrällistä aineistoa yhdistävä arviointityökalu, jolla opintojen vaikutusta tulevaisuussuhteen muutokseen olisi mahdollista tarkastella jatkuvaluonteisesti myös muilla kohderyhmillä sekä erityyppisissä konteksteissa ja interventioissa. Tutkimusaineistomme koostuu henkilökohtaista tulevaisuusajattelua ja -toimijuutta koskevasta itsearvioinnista sekä teemahaastatteluista, jotka teimme 4–5 kuukautta opintojen päättymisen jälkeen. Aineistomme antaa viitteitä siitä, että opintokokonaisuus on vahvistanut opiskelijoiden tulevaisuussuhdetta sekä tulevaisuusajattelun että -toimijuuden tasolla. Opintokokonaisuuden tavoitteita tukevilla opetusjärjestelyillä on ollut vaikutusta tulevaisuussuhteen muutokseen
Ahvenharju ym., 2021), tulevaisuusajattelun ja tulevaisuustoimijuuden, joista kahden jälkimmäisen kehittymistä pyrimme selvittämään tässä artikkelissa. Tarkastelemme sitä, miten noin lukuvuoden mittainen tulevaisuusajattelun kehittäminen vaikuttaa kohderyhmän aikuisopiskelijoihin ja miten se on konkretisoitunut heidän toiminnassaan opintojen aikana sekä sen jälkeen. Niihin määrittelemme kuuluviksi mm. Tutkimuskohteenamme on Turun yliopistossa valtakunnallisesti tarjottavan tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuuden opiskelijoiden tulevaisuussuhteen muutos. Vaikka tietämisen kohteena olevaa tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, tulevaisuutta koskeva ajattelu vaatii olemassa olevan tiedon perusteiden tarkastelua. Miten tulevaisuussuhteen muutosta voi tuoda näkyväksi ja arvioida. esim. Tässä tutkimuksessa hyödynnämme Deweyn kuvausta reflektiivisestä ajattelusta: ”Ajattelu parhaassa merkityksessään ottaa huomioon uskomusten perustat ja seuraukset” (Dewey, 1910, s. Tulevaisuusajattelun kehittäminen ei ole vielä 2000-luvullakaan sisältynyt laajamittaisesti yleissivistävään koulutukseen (Gidley & Hicks, 2012) ja Suomessakin se on kirjattu valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin vasta 2010-luvulla (Ollila ym., 2022), joten pohja muodostuu usein vasta aikuisiällä (ks. Lähtöoletuksenamme on, että opiskelijoiden tulevaisuussuhde vahvistuu tulevaisuusopintojen aikana. 5). 2. Lähtökohtia tulevaisuussuhteen muutoksen arviointiin Tulevaisuusajattelu Tulevaisuusajattelun käsitettä käytetään toisinaan yleisnimityksenä kaikelle tulevaisuutta koskevalle ajattelulle, mutta varsin usein määritelmään liittyy maininta tulevaisuudesta tietämisen perusteista (ks. Heinonen ym., 2013), ja se on meidänkin määrittelymme lähtökohta. tulevaisuustietoisuuden (ks. Artikkelimme pohjautuu ajatukseen, että yhteiskunnallinen transformaatio lähtee yksilöistä ja edellyttää tulevaisuustyön painopisteen siirtämistä tulevaisuudentutkimuksen menetelmien hallinnasta tulevaisuustoimijuuden vahvistamiseen (ks. Toisaalta kehitämme kahta itsearviointiin perustuvaa tiedonkeruuja arviointimenetelmää henkilökohtaisen tulevaisuussuhteen muutoksen tarkasteluun: minäpystyvyysuskomuksiin perustuva itsearviointikysely (määrällinen tarkastelu) sekä haastattelumenetelmällä koottu itsereflektio tulevaisuussuhteen muutoksesta (laadullinen tarkastelu). esim. Tarkastelun tavoitteena on tulevaisuusopetuksen kehittäminen ja sen vaikutusten osoittaminen niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Mikä opinnoissa on vaikuttanut tulevaisuussuhteen muutokseen. Tulevaisuussuhteella tarkoitamme yksilön tulevaisuutta koskevia ajatteluja toimintamalleja, jotka ilmenevät sekä henkilökohtaisella tasolla että ammatillisesti työtehtävissä. Tässä artikkelissa esitämme näkemyksen siitä, miten niitä voi kehittää akateemisen opiskelun kontekstissa. 2/24 14 Futura Johdanto Transformatiivisella tulevaisuustyöllä pyritään aktiivisesti luomaan kestäviä, yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia tukevia muutoksia yhteiskunnassa. esim. Ensinnäkin teemme näkyväksi tulevaisuusteemaisen, pedagogispainotteisen opintokokonaisuuden vaikutuksia osallistujien tulevaisuussuhteeseen. esim. Tiedostettua osaa tulevaisuussuhteesta voidaan tarkastella sen eri ulottuvuuksista käsin. Millaista muutosta opiskelijoiden tulevaisuussuhteessa on tapahtunut. Keräämiemme itsearviointien ja teemahaastattelujen pohjalta pyrimme vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Laurén, 2018, tulevaisuusajattelun kehittäminen akateemisessa opeAikuisopiskelijat matkalla tulevaisuuksiin. Artikkelin anti on kahtalainen. Liitämme tulevaisuusajattelun ja tulevaisuustoimijuuden kehittämisen osaksi tulevaisuuskasvatuksen ja -opetuksen jatkumoa sekä tulevaisuustaitojen oppimista (Ollila & Hujala, 2022). Tulevaisuusajattelussa keskeistä on oman, myös tieteellisen, ajattelun perusteiden tunnistaminen ja kriittinen arviointi. Ketonen-Oksi & Vigren, 2024). Useimmilla tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä paljastetaan ja samalla muokataan nykyisiä käsityksiä tulevaisuuksista eli tulevaisuusajattelua (Ahvenainen ym., 2021). 3. Tulevaisuudentutkimuksessa pyritään myös kehittämään välineitä siihen, miten voimme vaikuttaa tulevaisuuksien muodostumiseen teoillamme (Kuusi & Virmajoki, 2022) eli vahvistamaan tulevaisuustoimijuutta
Minäpystyvyydessä on kyse yksilön uskosta omiin kykyihinsä ja siihen, että hän pystyy toimimaan asianmukaisesti tietyssä tilanteessa. Ollila & Hujala, 2022). 30 opiskelijaa. Opiskelijoiden tulevaisuussuhteen kehittymisen tarkastelussa hyödynnämme minäpystyvyyden (self-efficacy) käsitettä, joka sitoo yhteen motivaation, osaamisen ja toimijuuden (Bandura, 2006). Tulevaisuustoimijuus ja minäpystyvyys Tulevaisuusajattelun kehittäminen vahvistaa parhaimmillaan myös tulevaisuustoimijuutta. (Ollila ym., 2022). Tässä artikkelissa sovellamme kehitteillä olevaa itsearviointimenetelmää (Halonen ym., 2022), joka perustuu minäpystyvyys-käsitteeseen. Olennaista ei ole tehty valinta, vaan omien käsitysten, tietojen ja valintojen tarkastelu. Valtaosa opiskelijoista on pitkään työelämässä olleita aikuisia, joilla on kokemusta opinto-ohjauksesta, mentoroinnista, henkilöstön kehittämisestä, työelämän konsulttitehtävistä tai muusta työhön, opintoihin tai muuhun elämään liittyvästä valmennuksesta. Tällä viittaamme yksilön kykyyn vaikuttaa aktiivisesti ja tarkoituksellisesti omaan sekä ympäristönsä tulevaisuuteen (Myllyoja, 2023). Vuodesta 2019 lähtien opintokokonaisuuden on suorittanut vuosittain n. esim. Tulevaisuusohjauksen kehittämisperiaatteena on alusta alkaen ollut tulevaisuusajattelun ja -toimijuuden vahvistaminen laajasti mm. Aikuisuudessa tehtävänä on vahvistaa tätä ajattelun perustaa siten, että oppijasta “tulee 1) tietoisempi ja kriittisempi arvioimaan oletuksia – sekä toisten että omia, 2) tietoisempi ja parempi tunnistamaan viitekehyksiä ja paradigmoja sekä kuvittelemaan vaihtoehtoja sekä työskentelemällä muiden kanssa 3) vastuullisempi ja tehokkaampi arvioimaan perusteita, asettamaan ja ratkaisemaan ongelmia sekä päätymään alustavasti parhaaseen arvioon kiistanalaisia uskomuksia käsiteltäessä.” (Mezirow, 1997, s. Viime vuosina minäpystyvyyden käsitettä on hyödynnetty tulevaisuudentutkimuksessa silloin, kun on haluttu ymmärtää ja arvioida tulevaisuusinterventioiden vaikutusta osallisiin (Park, 2017; Ahvenharju ym., 2021; Halonen ym., 2022; Armanto, 2024). Tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuuden opinnot koostuvat sekä teoreettisesta että käytännöllisestä lähestymisestä tulevaisuusohMinna Halonen & Johanna Ollila. (Mezirow, 1997, s. 9). Mezirowin mukaan autonominen ajattelu voi kehittyä lapsuudessa tiettyyn pisteeseen ja lisäksi nuoruusvaiheessa voi kehittyä kyky hypoteettiseen ajatteluun sekä informaation kriittisreflektiiviseen käsittelyyn. Tyypillisesti suuri enemmistö opiskelijoista suorittaa tulevaisuusohjauksen opinnot kiitettävin arvosanoin, mutta kaikki eivät suorita koko opintokokonaisuutta. 15 2/24 Futura tuksessa). Tulevaisuusohjauksessa tulevaisuudentutkimuksen perusteita ja menetelmiä yhdistetään kokonaisvaltaiseen ohjausajatteluun (Ahvenainen ym., 2015). Tulevaisuusohjaus rakentaa myös kykyä nähdä itsensä tulevaisuudessa, osana yhteisöä ja ympäristöä. Transformatiiviseen oppimiseen liittyy ajattelun taitojen lisäksi vahvasti myös toimijuuden kehittyminen (Mezirow, emt.), joka on toinen tarkastelumme kohteista. myös tulevaisuusoppimisen vaiheista Rogers & Tough, 1996). Näkemyksemme mukaan tulevaisuusajattelu ja -taidot kuuluvat kaikille ja ovat edellytyksenä osallisuudelle sekä vaikuttavalle ja vastuulliselle toiminnalle yhteiskunnassa (ks. Tämän vuoksi tulevaisuusajattelun tunnistamiseen ja sen kehittymisen arviointiin käyttökelpoinen teoreettinen lähtökohta on Jack Mezirowin määrittely autonomisesta ajattelusta ja transformatiivisesta oppimisesta. 7–9, ks. oppilaitoksissa ja työpaikoilla tulevaisuusnäkökulman omaavien ohjaajien työn kautta. Esittelemme tulevaisuusajattelun ja -toimijuuden kehittymistä ja sen arviointia tarkemmin aineiston käsittelyn ja johtopäätösten yhteydessä. Tulevaisuusohjauksen tavoitteena on antaa ihmiselle ajattelun ja toiminnan välineitä, jotka auttavat heitä tunnistamaan eri vaihtoehtoja sekä kehittämään ymmärrystä valintoihin vaikuttavista tekijöistä. Tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuus ja sen tavoitteet Tässä artikkelissa tarkastelemamme opintokokonaisuus on kehitetty osaksi suomalaisen akateemisen tulevaisuusopetuksen jatkumoa, esikuvanaan Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koordinoima Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia (Laurén, 2018). Mitä vahvempi yksilön minäpystyvyysuskomus on, sitä haastavampia tavoitteita hän asettaa itselleen ja sitä enemmän hän sitoutuu niihin
Itsearviointi Itsearviointi kuuluu tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuuden tehtäviin, ja sen tekivät kaikki opintokokonaisuuden syksyllä 2022 aloittaneet opiskelijat (N=37). Taylor, 2007). Itsearviointiaineisto kerätään Webropol-sovelluksella anonyymisti. Opintokokonaisuudelle on asetettu myös metatavoitteita, joiden katsotaan toteutuessaan tuovan lisäarvoa opiskelijalle ja koko opiskeluryhmälle, mutta joiden arviointiin ei ole vielä kehitetty kriteeristöä. Näistä tavoitteista kaksi ensimmäistä liittyvät tiedon ja osaamisen hankintaan ja tiedonmuodostukseen (tulevaisuusajattelun kehittäminen) ja kolmas tavoite opittujen tietojen ja taitojen soveltamiseen (tulevaisuustoimijuuden kehittäminen). Jatkossa toteutamme itsearvioinnin Aikuisopiskelijat matkalla tulevaisuuksiin. Kokonaisuus muodostuu kolmesta 5 opintopisteen jaksosta, joilla opetus koostuu 3–4 verkkotapaamisesta (2,5 h/tapaaminen), 1–2 koko päivän työpajasta joko etätai lähitoteutuksena (mm. Itsearviointiaineistomme luotettavuutta rajoittaa ennen kaikkea kokonaisaineiston rajallinen koko. 2/24 16 Futura jaukseen. Väittämät (ks. Itsearviointi sisälsi 9 väittämää, joihin opiskelijat vastaavat Likert-asteikolla (1–5). 23–24). Taulukko 1) perustuvat minäpystyvyyden käsitteeseen ja ne ovat tiukasti sidoksissa tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuuden sisältöihin ja tavoitteisiin. Koska kysely oli täysin anonyymi, emme voineet poistaa aineistosta opinnot kesken jättäneiden opiskelijoiden vastauksia alkukyselyyn. moniaistillinen tulevaisuusleiri) ja vapaaehtoisista ohjausklinikoista. Opintokokonaisuuden laajuus on 15 opintopistettä ja se on valtakunnallisesti tarjolla Turun yliopiston avoimena yliopisto-opetuksena. Heistä 35 antoi luvan itsearviointiaineiston tutkimuskäyttöön. Haastattelut tehtiin syys-marraskuussa 2023 eli 3–5 kuukautta opintojen päättymisen jälkeen. Keskeiset metatavoitteet liittyvät tietokäsitykseen ja tiedon arviointiin – onhan kohteena tulevaisuus, josta ei ole saatavilla tietoa (ks. esim. Työskentelyyn kuuluu yksilöja ryhmätehtäviä, pienryhmäkeskusteluja sekä itsenäisesti toteutettava ohjauskokeilu. Menetelmät ja aineisto Tutkimuksemme kohderyhmänä ovat lukuvuonna 2022–2023 tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuuden suorittaneet aikuisopiskelijat. Aineiston laatuun itsessään vaikutti se, että saimme eri määrän vastauksia alkuja loppukyselyihin. Yhdessä oppimalla ja itsereflektion kautta on mahdollista tarkastella kriittisesti omia ja jaettuja uskomuksia todellisuudesta ja tietämisestä. Opintokokonaisuuteen on sisällytetty myös transformatiivista oppimista edistäviä elementtejä, kuten reflektio, transformaatiota tukevat suhteet (opettaja-opiskelija, opiskelija-opiskelija), dialogi ja perspektiivin muutos (ks. Niiniluoto, 2013, s. Opintokokonaisuuden aikana harjoiteltavien menetelmien avulla on mahdollista kasvattaa omaa ohjausosaamista tekemällä oppimisen keinoin, jokseenkin abstrakteja tulevaisuusteemoja konkretisoiden. Oletuksenamme on, että opintojen aikana kokeiltujen menetelmien avulla tietokäsitys avartuu ja se yhdistyy olemassa oleviin osaamisiin tavalla, joka kehittää opiskelijoiden tulevaisuusajattelua ja -toimijuutta. Tulevaisuus epävarmuuksineen muodostaa hyvän taustakontekstin oman oppimisja tietokäsityksen tarkastelulle. Opintokokonaisuuden oppimistavoitteet on kirjattu Turun yliopiston opetussuunnitelmakauden 2022–24 kuvaukseen seuraavasti: ”Opintokokonaisuuden suoritettuaan opiskelija a) kykenee hahmottamaan yhteiskunnallisia muutosvoimia, työelämän muutosta ja tulevaisuuden osaamistarpeita, b) tuntee tulevaisuudentutkimuksen perusteet ja tulevaisuusohjauksen teoreettisen taustan sekä c) osaa integroida tulevaisuusohjauksen menetelmiä omaan ohjaukseensa tai rakentaa ohjausosaamistaan tulevaisuusohjauksen pohjalta.” (Turun yliopiston opinto-opas, 2022). esim. Tutkimusaineistomme koostuu kahdesta ainesosasta: 1) henkilökohtaista tulevaisuussuhdetta koskevista itsearvioinneista, jotka opiskelijat tekivät opintojen alussa (marraskuu 2022, N=35) ja lopussa (kesäkuu 2023, N=17) sekä viidestä teemahaastatteluista, joissa haastattelemamme opiskelijat reflektoivat tulevaisuussuhdettaan. Perusajatuksena on informaation omaksumisen ja käsittelyn uudistaminen ja arviointi sekä uusien näkökulmien avautuminen toisten opiskelijoiden kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen avulla. Opintokokonaisuuden suoritti loppuun 20 opiskelijaa, joilta saimme yhteensä 17 itsearviointia tutkimuskäyttöön
Teemahaastattelu on menetelmänä antoisa mutta työintensiivinen, jonka vuoksi haastateltavien määrä oli pieni, viisi henkilöä (25 % suorittaneista). Haastateltavat työskentelivät yrityksissä, koulutusorganisaatioissa ja kolmannella sektorilla. Näin itsearviointiaineiston luotettavuus kasvaa, ja voimme tehdä tarkempia tilastollisia analyysejä aineistolle. Itsearviointi Itsearvioinnin väittämät 1–6 (ks. 17 2/24 Futura siten, että keskeyttäneiden opiskelijoiden alkukyselyvastaukset voidaan poistaa aineistosta. Opintojen vaikutusten laadukkaampaa vaikutusten arviointia varten tarvitsemme sekä ajallisesti että määrällisesti kattavamman aineiston. Itsearvioinnin väittämät 7–9 kohdistuvat tulevaisuustoimijuuteen luodaten vastaajien kokemusta siitä, missä määrin he kokevat osaavansa sisällyttää tulevaisuusnäkökulmia ja -menetelmiä omaan toimintaansa. Taulukko 1) käsittelevät tulevaisuusajattelua liittyen tulevaisuuteen vaikuttavien ilmiöiden ja tulevaisuusoletusten tunnistamiseen, tulevaisuusoletusten haastamiseen, vaihtoehtoisten ja toivottavien tulevaisuuksien kuvitteluun sekä kokemukseen omista vaikutusmahdollisuuksista. Haastattelut Haastattelimme viisi 42–65-vuotiasta opiskelijaa (neljä naista ja yksi mies), jotka olivat suorittaneet koko opintokokonaisuuden ja osoittaneet opintotehtävissä kiinnostusta reflektioon. Menetelmän kehittämistä ajatellen laajemman otoksen voisi jatkossa mahdollistaa esimerkiksi suppeampien haastattelujen ja kyselyn yhdistelmä. Minna Halonen & Johanna Ollila Taulukko 1. Haastateltavilla oli korkeakoulututkinto ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta. Haastattelujen tavoitteena oli sekä kerätä aineistoa tulevaisuusohjauksen vaikutuksista että testata, miten rikasta reflektiota esittämämme kolme haastatteluteemaa herättivät haastateltavissa. Kysyimme 1) haastateltavien motiivia hakeutua tulevaisuusohjauksen opintoihin ja tekijöitä, jotka vaikuttivat opintojen menestyksekkääseen suorittamiseen (lähtötilanne ja sitoutuminen), 2) mitä oivalluksia haastateltaville oli syntynyt opintojen aikana ja mitkä asiat niiden syntymiseen olivat mahdollisesti vaikuttaneet (tulevaisuusajattelun muutos), ja 3) miten opinnoista omaksutut asiat vaikuttivat heidän ajattelussaan ja toiminnassaan opintojen jälkeen (tulevaisuustoimijuuden muutos). Itsearvioinnin tulokset keskiarvoina.. Tallennetut haastattelut litteroitiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin (Krippendorff, 2004). Teams-yhteistyösovelluksessa tehdyt yksilöhaastattelut kestivät noin tunnin. Tulokset Tarkastelemme ensin itsearvioinnin tuloksia, jonka jälkeen syvennymme haastatteluaineistoon
Oman sinnikkyyden ja läheisten kannustuksen lisäksi kanssaopiskelijoilta saatu tuki koettiin tärkeäksi opintoihin sitouttavaksi tekijäksi. Myös opinnoista kertominen työpaikalla kannatteli opinnoissa edistymistä ja loi uskoa tavoitteen saavuttamiseen. ... Lähtötilanne ja sitoutuminen: Lähes kaikki haastateltavat mainitsivat kehittävänsä jatkuvasti omaa osaamistaan ja etsivänsä uutta inspiraatiota työhönsä erilaisten koulutusten muodossa. Suorat lainaukset on merkitty haastateltavakohtaisesti H1–H5. Samoin opiskelijat kokevat saaneensa opinnoista käyttöönsä konkreettisia menetelmiä sekä uskoa omiin kykyihinsä sisällyttää ja soveltaa oppimaansa. ”Siihen aktiiviseen tulevaisuuden miettimiseen on auttanut tämä opintokokonaisuus. Ennen opintoja tulevaisuusajatteluun liittyvien väittämien keskiarvot ovat selvästi korkeampia kuin tulevaisuustoimijuuteen liittyvien väittämien vastaavat keskiarvot. Eräs haastateltava oli osallistunut muiden vetämiin ennakointihankkeisiin työssään, ja näistä kokemuksista oli kummunnut kiinnostus opiskella tulevaisuusohjausta. … Kyllä me oltiin yhteyksissä koko talven yli … Siellä [WhatsApp-ryhmässä] käytiin hirmu hyviä keskusteluja. … heiteltiin, onko tehny jottain [opintotehtäviä] ja mitä on tehny.” (H3) Muutos tulevaisuusajattelussa: Haastateltavat kertoivat ajattelevansa tietoisemmin tulevaisuutta niin työtehtävissä kuin yksityiselämässä, oppineensa sanoittamaan tulevaisuusasioita ja osaavansa hyödyntää tulevaisuustyöskentelyn työkaluja. ”Siinä koko ajan matkan varrella tuli niitä, että mä hei olen tällä tavalla ajatellu jo koko ajan, et on ollut sellainen tulevaisuusorientaatio. Kysyttäessä haastateltavilta heidän syistään hakeutua tulevaisuusohjauksen opintoihin esille nousi etenkin pitkäaikainen kiinnostus tulevaisuusasioihin. Väitteet 6–9 havainnollistavat toimijuuden kokemuksen merkitystä: arvio siitä, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa omalla toiminnalla ei ole juuri noussut (sekä alkuettä jälkiarvo yli 4), mutta arvio omasta toimijuudesta eli kyvystä vaikuttaa on noussut merkittävästi. Haastattelujen tulokset Esitämme haastattelujen tulokset ryhmiteltynä teemoittain: 1) lähtötilanne ja sitoutuminen, 2) tulevaisuusajattelun muutos ja 3) tulevaisuustoimijuuden muutos). Erityisesti opintojen ensimmäisellä jaksolla muodostetut harjoitustyöryhmät muodostuivat usealle haastateltavalle merkitykselliseksi voimavaraksi. Ja mä kytkin myös ne tehtävät mun työhön, ne hyödytti mun työtä ja organisaatiota.” (H4) Osa haastateltavista oli kokenut haasteita opintojen loppuunsaattamisessa opinnoista riippumattomista syistä. Jälkimittauksessa keskiarvot ovat nousseet kaikkien väittämien kohdalla. Pienin muutos (0,2) tapahtui väittämässä 4 (Pystyn kuvittelemaan, että tulevaisuudelle on monia eri vaihtoehtoja), jonka keskiarvo oli korkein sekä alkuettä jälkimittauksessa. He olivat löytäneet tulevaisuusohjauksen opinnot enemmän tai vähemmän sattumalta ja kiinnostuneet niistä. Tässä vielä ne ikään kuin konkretisoitui tai tuli niin kuin työkaluja siihen omaan työhön.” (H5) Haastateltavat kokivat, että opintojen suora yhteys heidän työhönsä oli merkittävä opintoihin sitouttava tekijä. Ehkä mun tuntosarvet nyt enemmän ulkona kanssa, Aikuisopiskelijat matkalla tulevaisuuksiin. ”Se oli mahottoman hyvä, että oli se ryhmä siellä syksyllä, koska se lähti kantamaan. Haastateltavat kokivat opintojen antaneen uusia näkökulmia omaan työhön ja työympäristöön. Suurin muutos (1,9) tapahtui väittämässä 8 (Tiedän konkreettisia menetelmiä, joilla voidaan tukea tulevaisuusajattelun ja -taitojen kehittymistä), jonka keskiarvo oli alkumittauksessa toiseksi alhaisin ja jälkimittauksessa toiseksi korkein. Erityisen paljon ovat nousseet alkumittauksen alhaisimmat tulokset eli tulevaisuustoimijuuteen kohdistuvien väittämien 7–9 keskiarvot. Tulkitsemme vastaajien pitäneen itseään kohtuullisen kyvykkäinä tulevaisuusajattelijoina jo opintoja aloittaessaan ja hakeutuneen opintoihin oppiakseen soveltamaan tulevaisuusohjauksen menetelmiä käytännössä. Osa haastateltavista koki tulevaisuusajattelun ikään kuin luontaiseksi taipumuksekseen. Toinen haastateltava hakeutui opintokokonaisuuteen uuden työnkuvansa takia, koska opinnot antoivat täsmäkoulutuksen uuteen työtehtävään. ”Totta kai, se on osa mun työtä, et mä oon sitoutunut siihen [tulevaisuusohjauksen opintoihin] ja teen ne [opinto]tehtävät. 2/24 18 Futura Taulukossa 1 esitämme itsearvioinnin tulokset keskiarvoina ennen ja jälkeen opintokokonaisuuden
Tulevaisuusohjauksen opiskelijoiden laaja ikähaarukka, erilaiset opintoja työtaustat, elämänkokemus sekä se, että he asuivat eri puolilla Suomea, edesauttoivat ajatusten törmäyttämistä ja uusien näkökulmien avautumista opiskelijoille. Kolme haastateltavaa mainitsi aktiivisen roolinsa organisaationsa strategiatyössä. … Ehkä se semmoinen mikä kehittyi, on juuri se näkemyksellisyys. Ja jos ite on silleesti niin auki, että hoksaa sen, eikä vaan junttaa sitä ommaa ajatustaan.” (H3) Muutos tulevaisuustoimijuudessa: Kaikki haastateltavat kertoivat opintojen vaikuttaneen heidän ajatteluja toimintatapoihinsa, ja että he sovelsivat tulevaisuusohjauksessa opittuja ajattelutapoja, menetelmiä ja työkaluja työssään ja vapaaehtoistoiminnassa. Silloin se lisää niin kuin sitä armollisuutta siihen suunnitteluun. Ja pystyy vielä sanottamaan heille sitä, et he tekee tulevaisuusohjausta ja linkittää sitä tähän tulevaisuusnäkökulmaan, niin se oli ehkä mulle se suurin anti ja samalla myös palkitsevinta.” (H2) Opintoihin sisältyvät reflektointitehtävät ja tulevaisuusohjauksen kokeilu antoivat mahdollisuuden omaksua tulevaisuusohjauksen sisältöjä ja linkittää niitä omiin ajatteluja toimintamalleihin. Mä uskon, että ton tyyppinen koulutus auttaa luomaan sitä identiteettiä, sitä todellista pohjaa ja sitä laaja-alaisuutta. Sulla voi olla monta vaihtoehtoa, sulla ei tarvi olla oikeeta vastausta. Oon niinku täysin tietoinen siitä, että jos mä haluan ... … Mut nyt kun mä ajattelen, niin harvasta koulutuksesta sit kuitenkaan muistaa niin paljon. [Omassa] duunissa on monta kertaa tietyllä tavalla armotonta, että sun täytyy tehdä oikeita arvauksia tai arvioita lukujen pohjalta ja tosi vahvoja suosituksia ja olla niin kun tosi varmasti niitten takana. Tämä oli niinku ihan parasta siinä. ”Miten tulevaisuusohjaus on vaikuttanut mulla, niin siinä mun omassa [asiakas]työssä ja sitten mä tuon sitä tavalla tai toisella esiin eri asioissa, mitä sit tehdäänkään. ”Minusta se oli hyvä, että me oltiin eri ikäisiä, eri sukupolvea, me oltiin eri taustoilla … me ei oltu yhen kulttuurin tuotoksia, eikä sammaa kohorttia. ”Se oli mulle yllätys … että tää tulevaisuusajattelu kytkeytyi kuitenkin niin moniin muihinkin teemoihin kuin suoraan tulevaisuudentutkimukseen … mä oivalsin että, yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö, mitä meidän organisaatiossa tosi monet tekee … ja sit meillä on nää kestävän kehityksen toimijat, joilla on omia foorumeita. perustella jollekin, niin mä tiedän, että mä löydän ne lähteet, on olemassa tutkittua tietoa ..., jos haluaa jonkun vakuuttaa.” (H4) Opintoihin sisältyvät pienryhmäkeskustelut eri kokoonpanoissa koettiin merkittäväksi oivallusten lähteeksi. … Tätä tulevaisuusohjausta tekee jo ihan hirveän moni, et se onkin palasina täällä [omassa organisaatiossa], mitä mä en oo tajunnu. … tuli niinku työkaluja siihen … omaan työhön. Välillä tuli semmosia, että hetkinen, kyllähän sen voipi nuinkin aatella. Opinnoista saatu tutkimustieto loi osaltaan varmuutta soveltaa tulevaisuusohjauksen menetelmiä käytännössä. He näkivät, että tulevaisuusajattelu ei ole irrallinen asia, vaan linkittyy osaksi monenlaista toimintaa. … ” (H5) ”Sehän on osa tulevaisuusajattelua, että sää Minna Halonen & Johanna Ollila. … se [tulevaisuusohjauksen opinnot] toi semmosen uuden viitekehyksen siihen omaan työhön, ei pelkästään ohjaukseen, vaan laajemminkin. Se toi siihen ihan uutta virtaa siihen hommaan. Se sana kuvastaa siitä, mitä mä ajattelen, että oon tästä koulutuksesta saanut.” (H2) ” … se on ihan todellinen asia, että Suomessa tehdään vaikuttavaa tulevaisuudentutkimusta. Ja sit taas kun me mennään tulevaisuusajatteluun ja lisätään sitä aikajanaa ja niin edespäin, niin et sä voi olla aina oikeessa, etkä sä voi olla varma. … Et mitään ei tarttenut tehdä irrallisesti, että niistä kaikista löyty se reflektiopinta siihen työhön, mitä mä teen tai voisin tehdä. ”Et kyllä mä luulen et mä sain tästä koulutuksesta ihan hirveen paljon niitä näköaloja. Tavallaan et ilman sitä reflektiota ni se ei kiinnity. Ja se on ihan sairaan tärkeetä.” (H1) Eräs haastateltava kertoi oivaltaneensa oman työnsä osaksi laajempaa kokonaisuutta, ja pystyvänsä nyt sanoittamaan ja tekemään näkyväksi näitä yhteyksiä sekä itselleen että muille. 19 2/24 Futura kun seuraan mitä tässä maailmassa tapahtuu ja miltä se näyttää.” (H3) ”Kaikista arvokkainta [tulevaisuusohjauksen opintojen seurauksissa] on se ajatusmaailmallinen ero
Hänen toimenkuvansa on osittain muuttunut tämän seurauksena. Mä puhuin sitä ääneen ja niin kuin innoissani, et nyt mä oon oppinut tämmöstä, me tehään nyt tämmöstä.” (H5) Tarkastelu ja johtopäätökset Millaista muutosta havaitsimme opiskelijoiden tulevaisuussuhteessa. … Et tviikkaamalla sitä omaa ajattelua, tekemällä oma-aloitteisesti sitä skenaariotyötä [sovellus oman organisaation käyttöön] ja sit niinku kertomalla siitä ihmisille ja kertomalla nimenomaan monella eri tasolla.” (H1) Useampi haastateltava koki, että on tärkeää kertoa työpaikalla opinnoista ja kiinnostuksesta tulevaisuusajatteluun. ”Edesauttaa se, että puhuu organisaatiossa et on tätä tekemässä ... niin se on heti enemmän kuin tekisin vaan omaksi ilokseni. Aineistomme antaa viitteitä siitä, että tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuus on vahvistanut opiskelijoiden tulevaisuussuhdetta niin tulevaisuusajattelun kuin -toimijuudenkin osalta. Oppimistavoitteiden saavuttaminen näyttäytyy myös opintokokonaisuuden suoritusten melko korkeana keskiarvona: 4,3/5. (Taylor, 2007). Kolmas tutkimuskysymyksemme keskittyi siihen, miten tulevaisuussuhteen muutosta voi tuoda näkyväksi ja arvioida. Haastateltava koki pääsevänsä työssään viemään opinnoissa opittuja asioita käytäntöön. ” … kirjotin sinne [tulevaisuusohjauksen opintojen lopputehtävään], että tekoäly tulee olemaan se seuraava juttu, joka muuttaa sitä tapaa, jolla me teemme töitä tai miten me suunnitellaan tai miten me jäsennetään tietoo. Kolme viidestä haastateltavasta kertoi, että heidän työkavereitaan oli hakeutunut tulevaisuusohjauksen ja muihin tulevaisuusopintoihin. Itsearvioinnin tulokset olivat linjassa haastatteluaineiston kanssa. Tämä tuo meille opintokokonaisuuden kehittäjille mahdollisuuden pohtia sitä, miten myös opetuksen metatavoitteita ja jopa transformatiivista oppimista voisi jatkossa arvioida. Tulevaisuussuhteen muutosprosessissa on mielestämme havaittavissa transformatiivisen oppimisen elementtejä. Siksi tulevaisuusajattelu ei tuntunut kovin vieraalta asialta opintoja aloittaessa, ja motivaatio oppia lisää oli vahva. 2/24 20 Futura rupeet näkeen … miten sä voisit soveltaa tätä täysin toiselle toimialalle” (H1) Eräs haastateltava kertoi tietoisesti muuttaneensa työrooliaan tulevaisuusorientoituneemmaksi ja integroineensa tulevaisuusajattelun osaksi työpaikan toimintaa. Tämä haastateltavien aktiivinen tulevaisuustoimijuus, joka vaikutti jopa kollegojen hakeutumiseen tulevaisuusopintoihin ja loi uusia toimintatapoja kehittävän muutoshankkeen, yllätti myös meidät tutkijat. Opiskelijat olivat hakeutuneet opintoihin kiinnostuksesta tulevaisuusohjaukseen, ja osa oli tutustunut tulevaisuusasioihin jo ennen opintojen aloittamista. Haastattelujen nojalla se näkyi esimerkiksi arjen asioiden ja uutisten tulkitsemisessa ”tulevaisuuslinssien” läpi, oman työnkuvan aktiivisessa muokkaamisessa, uusissa verkostoissa työpaikalla ja yhteyksien näkemisessä aiemmin irralliselta tuntuneiden asioiden ja työnkuvien välillä. Ja piirsin samalta istumalta sitten skenaarion [omalle organisaatiolle] että näin tää [tekoälyyn liittyvä työn muutos] kannattais organisoida. Tämän suppean tarkastelun myötä voidaan todeta, että oppimistavoitteet ja osin metatavoitteetkin on saavutettu. Haastateltavat kokivat opintojen vaikuttaneen heidän tulevaisuussuhteeseensa ennakoitua laajemmin ja syvemmin myös työelämässä. Haastatteluaineiston pohjalta voidaan todeta, että tulevaisuussuhteen muutosta edistivät muun muassa opintokokonaisuuden tavoitteita tukevat opetusjärjestelyt (erityisesti ryhmätyö, pienryhmäkeskustelut, reflektiotehtävät ja ohjauskokeilu) sekä välitöntä reflektiota stimuloivat oppimiskokemukset, monivälineisyys sekä opettajan ja vertaisten oikeanlaatuinen tuki, ‘hyvä seura’. Sovelsimme tutAikuisopiskelijat matkalla tulevaisuuksiin. Tulevaisuustoimijuuden laajeneminen organisaatioissa onkin ratkaisevassa asemassa pysyvien ajatteluja toimintatapojen muutoksien (eli transformaation) aikaansaamisessa (Halonen ym., 2022). Erään haastateltavan sanoin, ”Sä pystyt kasaamaan sen kaikupohjan semmosista [tulevaisuusorientoituneista] ihmisistä, jotka voi sitten organisaation sisällä viedä sitä muutosta eteenpäin.” (H1) Transformatiivisen tai uudistavan oppimisen empiirinen tutkimus on siten kiinnostava jatkosuunta myös tämän aiheen tutkimukseen. Löytämällä samanhenkisiä työkavereita, ”kaikupohjaa”, on mahdollista vaikuttaa organisaation toimintaan
Keskeisin johtopäätöksemme on, että näitä tiedonkeruuja arviointimenetelmiä hyödyntämällä ja jatkokehittämällä on mahdollista luoda vakiintuneeseen käyttöön soveltuva laadullista ja määrällistä aineistoa yhdistävä arviointityökalu. Tulevaisuussuhteen ja sen mitattavien osa-alueiden – tulevaisuusajattelun ja tulevaisuustoimijuuden – muutosta tutkimalla voidaan tuottaa lisää ymmärrystä tulevaisuusoppimisen transformatiivisesta luonteesta sekä lisää tietoa tulevaisuusopetuksen kehittämiseen. Lopuksi Tulevaisuusajattelun ja tulevaisuusoppimisen tutkiminen ei ole perinteistä tulevaisuudentutkimusta (ks. Tämä kannustaa meitä tutkijoita kehittämään reflektiosta myös vähemmän työintensiivisen menetelmän esimerkiksi opintojen jälkeisen kyselyn muodossa. Minna Halonen & Johanna Ollila. Haastatteluissa käytetty reflektointikehikko innoitti haastateltavia arvioimaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan monipuolisesti. Tavoitteemme on jatkaa itsearviointikyselyn kehittämistä esimerkiksi indeksoimalla ennen ja jälkeen -vastaukset, jotta pystymme poistamaan aineistosta osittaiset vastaukset. Minäpystyvyysuskomuksiin perustuvalla itsearviointikyselyllä pyrimme tekemään määrällistä tarkastelua kohderyhmän tulevaisuussuhteen muutoksesta opintokokonaisuuden aikana. Halonen ym., 2022). Malaska, 2013) vaan kontekstina on muun muassa ajattelun ja oppimisen tutkimus. Tulevaisuusajattelun ja sen kehittämisen ymmärtäminen on kuitenkin olennaista, kun pyritään kehittämään tulevaisuudentutkimusta tiedonalana ja toimintaan kannustavana viitekehyksenä. Tarvitsemme tutkimusta myös ymmärtääksemme paremmin opetusjärjestelyiden ja pedagogisten ratkaisujen vaikutusta tulevaisuusoppimiseen. Nähdäksemme näitä menetelmiä räätälöimällä voitaisiin arvioida tulevaisuussuhteen muutosta myös lyhyemmissä interventioissa kuten tulevaisuusverstaissa ja strategiatyössä (ks. Näin opintojen vaikutusta tulevaisuussuhteen muutokseen olisi mahdollista tarkastella jatkuvaluonteisesti ja myös muilla, laajemmilla kohderyhmillä, sekä erilaisissa konteksteissa, kuten eri asteiden opetuksessa, erilaisissa valmennuksissa sekä täydennys-, henkilöstöja johtamiskoulutuksissa. 21 2/24 Futura kimuksessa kahta itsearviointiin perustuvaa tiedonkeruuja arviointimenetelmää henkilökohtaisen tulevaisuussuhteen muutoksen tarkasteluun. Itsearviointia täydentämään keräsimme laadullisen haastatteluaineiston, joka sisältää viiden aikuisopiskelijan reflektioita heidän lähtökohdistaan ja sitoutumisestaan opintoihin sekä havaintoja oman tulevaisuussuhteensa muutoksesta. esim
Heikkilä, P. 3., uudistettu painos. (2013). Tulevaisuusajattelu kansalaistaidoksi. (s. (Acta Futura Fennica 5). 3., uudistettu painos. Ollila, J. (2013). Tulevaisuusohjaus: välineitä tulevaisuusajattelun ja -taitojen kehittämiseen. Foresight, 20(1), 50–67. (2023). Hicks, D. (2022). Keski-Pukkila, M. Pöllänen (toim.), Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (s. How we think. & Kurki, S. 321–334). Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Futura 4/2021, 23–35. Tulevaisuusoppiminen – jatkoa ajatellen. Tulevaisuudentutkimuksen käsitteitä. (2012). & Ollila, J. Myllyoja, J. Futures, 156, 103305. Ahvenharju, S., Minkkinen, M., Lalot, F. Salminen (toim.), Miten tutkimme tulevaisuuksia. (2007). & Vigren, M. Keski-Pukkila, M. 400–415). An integrative literature review. Teoksessa O. & Reinekoski, T. 14-22). An update of transformative learning theory: a critical review of the empirical research (1999-2005). & Hujala, T. & Quiamzade, A. Teoksessa O. (Acta Futura Fennica 5). (2022). Ahvenainen, M., Jokinen, L., Korento, K. Dewey, J. Keski-Pukkila, M. Teoksessa H-K. Tulevaisuudentutkimus – tiedettä vai taidetta. Methods to imagine transformative futures. Mezirow, J. (2022). 23–30). Sage. Niiniluoto, I. Rogers, M. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Ketonen-Oksi, S. Applying drama methods in foresight: Supporting futures agency and creating in-depth futures knowing. Mäki & M. Futures, 28, 491–496. European Journal of Futures Research, 12, 3. Content Analysis: An Introduction to Its Methodology (2nd ed.). Bergman & H. Teoksessa O. D.C. Tulevaisuusohjauksen opintokokonaisuus 15 op, 2022–2024. Heath & Co. Emerald Publishing Limited. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. (2018). Futures education: Case studies, theories and transformative speculations. 416-426). (1996). (2013). Bandura, A. Salminen (toim.), Miten tutkimme tulevaisuuksia. Kolme visiota akateemisesta tulevaisuudentutkimuksesta opetuksessa – TVA ja sen monet haarat. (1997). Salminen (toim.), Miten tutkimme tulevaisuuksia. Individual futures consciousness: Psychology behind the five-dimensional Futures Consciousness scale. Laurén, L-M. (2021). Perspectives on Psychological Science, 1(2), 164–180. Tulevaisuustaidot ja tulevaisuusoppiminen. Halonen, M., Hyytinen, K. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Kuusi, T. Pöllänen (toim.), Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (s. Futures, 128. (2006). (2004). Kuusi, T. (Acta Futura Fennica 5). (2021). (2024). Sitra. A possible metric for assessing self-efficacy toward postulated futures. Bergman & H. Facing the future is not for wimps. Armanto, A.R.A. (s. Taylor, E. Park, S. & Gidley, J. Tulevaisuustietoisuudesta ja tulevaisuudesta tietämisestä – Tulevaisuus mielenkiinnon kohteena. Heinonen, S., Kurki, S., Kuusi, O., Ruotsalainen, J., Salminen, H., Viherä, M-L. (s. Ollila, J., Miettinen, S., Jokinen, L. Kuusi, T. Turun yliopiston opinto-opas (2022). Aalto, K. (1910). 22–39). Aalto, K. Krippendorff, K. Futura, 2/2015, 46–53. Tulevaisuuksientutkimuksen filosofiset perusteet. Futures, 157, 103341. Toward a Psychology of Human Agency. New Directions for Adult and Continuing Education, 1997(74), 5–12. (2022). Bergman & H. Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän arviointitutkimuksen tulokset. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Teoksessa H-K. Pöllänen (toim.), Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (s. Kuusi, O. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Heikkilä, P. International Journal of Lifelong Education, 26(2), 173-191.. (Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022). 2/24 22 Futura Lähteet Ahvenainen, M., Janasik, N., Lehikoinen, A. Futura, 3/2018, 24–37. Teoksessa H-K. (Sitran selvityksiä 221). (2018). Mäki & M. (2015). Heikkilä, P. (2024). 3., uudistettu painos. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. & Tough, A. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Futures participation as anticipatory practice — what do futures workshops do. Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi: kriisinkestävyyden harjoittelua bayeslaisella kausaalimallinnuksella. Mäki & M. Transformative Learning: Theory to Practice. Aalto, K. Futures, 44(1), 1–3. Aikuisopiskelijat matkalla tulevaisuuksiin Malaska, P. & Virmajoki, V
Metsäennakoinnilla tarkoitamme kaikkea metsiin, metsäalaan ja/tai metsien käyttöön liittyvää ennakointia. Yhdistämällä nämä kaksi tulokulmaa pohdimme mahdollisuuksia ja haasteita, joita metsäsuhdetutkimuksen näkökulmat avaavat transformatiiviseen tulevaisuustyöhön metsäennakoinnissa. Avainsanat: metsäsuhde, metsäennakointi, tulevaisuusajattelu, vuorovaikutuksellisuus Tuulikki Halla Projektitutkija Itä-Suomen yliopisto tuulikki.halla@uef.fi. Tarkastelemme aluksi metsäalalla jo tehtävää tulevaisuustyötä; mitä uutta tulevaisuusajattelu tuo metsäennakointiin. Sen jälkeen kuvaamme metsäsuhde-käsitteen ja luomme katsauksen erityisesti kotimaisen metsäsuhdekirjallisuuden avulla ihmisen ja metsän vuorovaikutukselliseen muutokseen ja siinä ilmeneviin tulevaisuusulottuvuuksiin. 23 2/24 Futura REFEREE-ARTIKKELI Metsäsuhdetutkimus ja tulevaisuusajattelu transformatiivisten tulevaisuuksien välineinä metsäennakoinnissa Annukka Näyhä Akatemiatutkija Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu annukka.nayha@jyu.fi Päivi Pelli Senior Researcher European Forest Institute (EFI) paivi.pelli@efi.int Tässä artikkelissa kysymme, mitä metsäsuhteiden tutkiminen voi tuottaa metsän tulevaisuuden käsittelyyn
Olemme kuitenkin pidättäytyneet valitsemasta artikkelimme pohjaksi yhtä teoreettista tulokulmaa. Metsäennakointi kehittyy tulevaisuudentutkimuksen rinnalla Metsäennakointi keskittyy tulevaisuutta koskevan tiedon tuottamiseen. Samalla metsäennakoinnissa on herännyt kiinnostus tulevaisuusajatteluun ja tulevaisuustaitojen kehittämiseen. Tulevaisuustaidot ja valmius käsitellä erilaisia tulevaisuuksia ovat osaamista, jota voidaan kehittää (Ollila & Hujala, 2022) ja joka nähdäksemme voisi edesauttaa metsäalan muutosprosesseja yksilöitä ja yhteisöjä aidosti osallistaen. Metsäennakointi peilaa tulevaisuudentutkimuksen kentän kehitystä, jossa tarkastellaan. Ihmisen ja metsäluonnon välistä suhdetta avaa Suomessa viime vuosina virinnyt metsäsuhdetutkimus (Apajalahti ym., 2022). Kestävämmän tulevaisuuden tavoittelu, kestävyyssiirtymä, edellyttää vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ja niihin johtavien kehityskulkujen, mukaan lukien yksilön oman toiminnan, tarkastelua ja systeemistä ymmärrystä. Metsäennakoinnissa on myös tunnistettu tarve kehittää osaamista kaikilla tasoilla, esimerkiksi tuottaa metsäalan toimintaskenaarioita (Meristö ym., 2000), törmäyttää ajatuksia yli toimialarajojen innovaatioiden löytämiseksi (Ahvenainen ym., 2009; Wilenius & Kurki, 2012) tai edesauttaa skenaarioiden vientiä päätöksenteon valmisteluun (Niskanen ym., 2010). Kestävyyssiirtymä itsessään voidaan nähdä ajassa muuttuvana ja haastetuksi tulevana vaiheena kohti regeneratiivisen tulevaisuuden määrittelyä, jossa haittojen ehkäisyn sijaan tavoiteltaisiin ihmisjärjestelmien sekä ihmisen ja luonnon välisen yhteyden uudistumista (Camrass, 2023). Metsätutkijayhteisö peräänkuuluttaa metsätalouden ja -suunnittelun paradigmamuutosta, joka sisältää ekosysteemipalveluiden monimuotoisuuden arvostamisen, suunnitteluprosessien avoimuuden, erilaisten tietämyksien huomioon ottamisen ja läpinäkyvyyden (Hernández-Morcillo ym., 2022). Elämme osana jatkuvaa muutosta. Johdanto Ekologinen kriisi on seurausta yksilöiden ja yhteisöjen tuhoisiksi osoittautuvista käsityksistä ja asenteista luontoa kohtaan ja niistä kumpuavasta toiminnasta (Haverinen ym., 2021). Uutena on nähtävissä kiinnostus ennakoinnin uudenlaisiin välineisiin ja tulevaisuuden käsittelyn prosessien parempaan ymmärtämiseen, muun muassa Metsämiesten Säätiön rahoittamissa kehittämishankkeissa, joista esimerkkeinä valmentautumisaineisto metsäbiotalouden tulevaisuusajatteluun (Pelli ym., 2023) sekä strategisen ennakoinnin kehikko pk-yritysten käyttöön (Laakkonen ym., 2023). 2/24 24 Futura Metsäsuhdetutkimus ja tulevaisuusajattelu transformatiivisten tulevaisuuksien välineinä... Kirjoittaessa olemme pohtineet omaa ymmärrystämme muutosprosesseista kestävyyssiirtymän, pedagogisen, ihmistieteellisen ja evolutionaarisen ajattelun tulokulmista. Menneestä nähtävissä olevien trendien, muutostekijöiden, merkkien ja villien korttien järjestelmällinen käsittely tukee päätöksentekoa ja muutosprosesseja, kuten metsänhoidon ja metsien käytön ohjaamista tai alan kilpailukykyä ja kestävyyttä. Näin voitaisiin avartaa metsäalalla toimivien ihmisten, organisaatioiden ja erilaisten sidosryhmien näkemyksiä kestävästä liiketoiminnasta (Näyhä, 2021), innovoinnista (Hansen ym., 2021) ja alan uudistumisesta (Laakkonen ym., 2023). Ennakointitutkimus mahdollistaa metsäalan kysymysten tarkastelun kokonaisvaltaisemmin ja pidemmälle tulevaisuuteen kuin mitä liiketoiminnan tai politiikanteon aikajänne sallii (Seppälä, 2010; Hurmekoski & Hetemäki, 2013). Erilaiset metsiin liittyvät tulevaisuusodotukset kumpuavat puolestaan näistä merkityksenannoista. Radikaalisti erilaista tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Ymmärrämme transformatiivisen tulevaisuustyön prosessina, joka ei jättäydy vallitsevaan paradigmaan tai ennalta asetettuun tavoitetilaan, vaan tarkastelee merkityksenantoa lopputulemaltaan avoimena: mahdollisuuksien moninaisuus ja vaihtoehtoja esiin tuovat äänet ovat arvokkaita sinänsä. Korostettaessa laadullisen ennakointitutkimuksen ja osallistavien menetelmien roolia tavoitteena on yksilöiden moninaisten näkemysten ja tietojen syvällisempi hyödyntäminen metsäalan tulevaisuuksien käsittelyssä (Heiskanen ym., 2022). Metsäsuhde-käsitteellä pyritään kuvaamaan yksilön tai yhteisön ja metsän vuorovaikutteista suhdetta sekä siinä tapahtuvaa metsiin liittyvää merkityksenantoa
Viimeaikaiset hanke-esimerkit, kuten Metsämuseo Luston tulevaisuusperintöverstaan kehittämistyö (Paaskoski ym., 2021) sekä metsäalan toimijoiden osallistaminen biotalouden oikeudenmukaisuutta käsitteleviin tulevaisuustyöpajoihin (Häyry, 2022) tarjoavat näkökulman tulevaisuustietoon kulttuurisen transformaation sekä päätöksentekoon liittyvän eettisen pohdinnan tukena. Yksilön metsään liittyvä toiminta liittyy siten aina jollain tapaa tulevaisuuteen, itselle merkityksellisten asioiden vaalimiseen ja toteuttamiseen. Esimerkiksi tulevaisuustietoisuuden viittä ulottuvuutta – aikakäsitys, avoimuus vaihtoehdoille, toimijuus, systeemisyys ja vastuullisuus (Ahvenharju ym., 2021) – voitaisiin tarkastella myös organisaatioiden tai ryhmien tasolla, miten yksilöt yhdessä suuntaavat toimintaansa tuottamiensa tulevaisuuskuvien pohjalta (Ahvenharju & Pouru, 2022). Näistä merkityksenannoista kumpuavat myös odotukset, toiveet ja tavoitteet metsien tilalle ja käytölle. Yhteisöissä ja laajemmin yhteiskunnassa ihmisten moninaiset metsäsuhteet sekä niihin liittyvät tulevaisuuden odotukset ja tavoitteet johtavat ristiriitoihin ja konflikteihin (Halla & Laine, 2022; Nousiainen & Mola-Yudego, 2022). Tulevaisuusajattelu voidaan ymmärtää suuntautumisena tulevaan, jota kaikki harjoittavat sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Metsäsuhde-käsite ja metsäsuhdetutkimus Käsitteellä metsäsuhde kuvataan yksilön tai yhteisön tapoja kokea metsää joko konkreettisena (luonnon)ympäristönä tai välillisesti erilaisten medioiden kautta. Lähestymistapa on suhteellisen uusi metsäennakoinnissa: tulevaisuustiedon tuottaminen on tulevaisuuden konstruointia, mikä tarjoaa mahdollisuuden haastaa vallitsevia käsityksiä todennäköisistä, mahdollisista ja haluttavista tulevaisuuksista. Metsäsuhde on tutkimuskäsitteenä varsin tuore, vaikka ihmisen ja metsän välisiä merkityksenantoja on paljon jo tutkittu (Häyrinen & Pynnönen, 2020). Metsään voidaan yhdistää psykologisen omistajuuden merkityksiä, tunnetta että metsä kuuluu itselle vaikkei sitä laillisesti omistakaan (Matilainen ym., 2017). Tekemällä näkyväksi erilaisia tapoja suuntautua tulevaan tulevaisuusajattelu laajentaa metsäennakoinnin kenttää. Merkitykset ovat usein niin arkisia, että ne voivat jäädä huomaamatta (Manzo, 2003). Tässä kokemisessa metsään voidaan liittää erilaisia merkityksiä kuten tunteita, tietoja, uskomuksia ja arvoja. Tulevaisuuslukutaitoa mukaillen painopiste siirtyy vaihtoehtoisten mahdollisuuksien ennakoinnista nousevien tai kehkeytyvien tilanteiden tunnistamiseen ja kokeilun kautta kohti tulevaa suuntautumiseen (Miller, 2018). Yksilön taitojen ja toimintaympäristön edellytysten, kuten yksilön vuorovaikutuksellisten verkostojen, välinen raja hämärtyy. Metsäsuhteiden tutkimuksen tarkoituksena, kuten muissakin ihmistieteissä, on kuvata ihmistoiminnan ilmiöitä ja merkitykPäivi Pelli, Tuulikki Halla & Annukka Näyhä. Metsäalan muutosprosesseihin tämä tarkoittaa asiantuntijuuden ja toimijuuden laajennusta: tulevaisuustaidot syntyvät vuorovaikutuksessa. Siihen liittyviä käsitteitä ovat muun muassa tulevaisuuslukutaito (Miller, 2018), transformatiivinen tulevaisuusoppiminen (Pouru-Mikkola & Wilenius, 2021), tulevaisuustietoisuus (Ahvenharju ym., 2021) sekä metsäalankin koulutukseen jo tuodut tulevaisuustaidot (Ollila & Hujala, 2022). Käsitellessään yleistä, arkista tekemistä tulevaisuusajattelu korostaa, että yhden tarkastelutavan sijaan rinnakkain on aina useita tapoja käsitellä tulevaisuutta. Metsän olemassaolo voidaan kokea lähes muuttumattomana ja siten se voi kytkeytyä olemassaolon jatkuvuuden merkityksiin (Banham, 2020). Tulevaisuustiedon ohella korostuu ymmärrys erilaisista tavoista käsitellä ja tuottaa tulevaisuutta sekä havahtuminen tulevaisuuden hyödyntämiseen (Miller, 2018). 25 2/24 Futura paitsi tulevaisuutta koskevaa tietoa ja sen saavuttamiseksi tarvittavia menetelmiä, myös tulevaisuuden käsittelyn sisäisiä prosesseja (Ahvenharju & Pouru-Mikkola, 2022). (Halla ym., 2023). Nämä tarkastelutavat ovat kaikki osa ennakointijärjestelmää (Minkkinen ym., 2019). Metsä voi olla merkityksellinen elinkeinona, omistuksena, monenlaisen toiminnan paikkana ja tilana, ja se voi liittyä laajemmin ihmisenä ja yhteisönä olemiseen (Gruver ym., 2017; Singh, 2013). Yhteistä näille käsitteille on yksilön ja systeemien välisen vuorovaikutuksen, muutoksen ja toimijuuden konkretisoiminen tulevaisuuden käsittelyn kautta
Metsäsuhdetutkimus avaa useita näkökulmia tähän kehitykseen (Kuva 1). Avohakkuita vastustetaan ja korostetaan toimia luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi (Tasanen, 2004; Santaoja, 2013; Silvennoinen, 2017). Yhteisössä vallitsevat ylisukupolviset käsitykset ovat läsnä yksilön kokemuksissa ja vaikuttavat siten myös yksilön tapoihin merkityksellistää metsää (Siivonen, 2020). Perinteisen metsäennakoinnin keinoin on haastavaa käsitellä yksilöiden toimijuutta. Muutoksia silti tapahtuu joko vähitellen tai äkillisesti niin luonnonympäristössä, taloudessa kuin poliittisilla areenoillakin, vaikuttaen yksilöihin ja yhteisöihin (Burch, 2010; Feola, 2017). Monissa metsäalan ulkopuolisissa yhteisöissä metsän henkiset merkitykset kasvavat ja taloudelliset vähenevät (Mäkelä ym., 2023). Toivo paremmin omia merkityksiä toteuttavasta tulevaisuudesta voi kannustaa ihmisiä aktiiviseen toimintaan sen saavuttamiseksi (Ojala, 2017). Tulevaisuudessa metsät merkityksellistyvät yhä enemmän osana yksilöiden identiteettiä ja vapaa-aikaa (Ahponen, 1987; Lummaa ym., 2023; Mäkelä ym., 2023). Yhteiskunnalliset metsäkeskustelut ovat ristiriitaisia, ja kiistat eri metsänkasvatusmenetelmien sekä omistustapojen välillä jatkuvat (Matilainen ym., 2017; Takala ym., 2017). Muutokset yksilöiden metsään liittyvissä merkityksenannoissa saattavat joutua ristiriitaan hitaammin muuttuvien instituutioiden kanssa (Raymond ym., 2014). Metsiä voidaankin kuvata ihmistoiminnan vaikutuksessa muotoutuviksi kulttuuriympäristöiksi (Hankonen, 2021). Vuorovaikutus on jännitteistä, koska lyhyellä aikavälillä yksilöt saattavat tavoitella jotain sellaista, mitä keskipitkällä aikavälillä yhteiskunnan rakenteet tai pitkällä aikavälillä luonto eivät mahdollista (Halla ym., 2023). Metsäsuhde-käsitteen avulla metsäennakoinnissa voitaisiin käsitellä systeemistä muutosta ja yksilön toimijuutta tavalla, joka edesauttaisi transformatiivista muutosta. 2/24 26 Futura siä sekä ymmärtää niiden muodostumista (Apajalahti ym., 2022). Niissä konkreettisen elinympäristön sijaan metsä on yhä useammin ajoittaisen virkistäytymisen kohde (Ritter & Dauksta, 2013), ja digitalisoitumisen seurauksena merkityksenanto saattaa enenevästi perustua virtuaalisiin kokemuksiin metsän fyysisen kokemisen sijaan (Birnbaum ym., 2021; Beery ym., 2023). Tutkimalla tiedon tuottamisen tapoja sekä tiedon tuottajien ja tiedon monimuotoisuutta se tuo esiin vallitsevan luonnontieteellisen tiedon ohella ihmistieteellistä ja kokemuksellista tietoa (Apajalahti ym., 2022), joka on hyödyllistä tulevaisuusvalmiuksien kehittämisessä. Keskustelu ja johtopäätökset Metsäennakoinnin tavat ja tavoitteet muuttuvat: tulevaisuutta koskevan tiedon rinnalla myös tulevaisuustaidot nähdään tärkeiksi. Metsäsuhdetutkimus ja tulevaisuusajattelu transformatiivisten tulevaisuuksien välineinä.... Erilaisten ja jopa ristiriitaisten metsäsuhteiden esille tuominen auttaa hahmottamaan nykyhetkessä jo vaalittavia “rinnakkaisia tulevaisuuspolkuja” (Apajalahti ym., 2022). Metsään liittyvissä käytännöissä ja tulevaisuuden tavoitteissaan yksilöt ja yhteiskunnat ovat vuorovaikutuksessa luonnon pitkäkestoisen ajan kanssa, pyrkien hallitsemaan ja sopeutumaan sen geologisiin, biologisiin ja meteorologisiin sykleihin (Braudel, 1949/1995). Tähän liittyy metsäalan transformatiivisen tulevaisuustyön kannalta sekä mahdollisuuksia että haasteita. Metsäsuhde-käsite puolestaan sivuaa samoja kysymyksiä kuin tulevaisuusajattelu. Metsäsuhde-käsitteen kautta tarkasteltuna metsiin liittyvissä vastakkainasetteluissa on pohjimmiltaan kyse erilaisista metsiin liittyvien odotusten, toiveiden ja tavoitteiden sekä näihin liittyvien tulevaisuuksien yhteensopimattomuudesta. Se tuottaa metsäsuhteiden muuttumisesta tietoa, jota voidaan hyödyntää metsäennakoinnissa. Eri aloilla kestävyyssiirtymät etenevät moninaisin resurssija tulevaisuustulkinnoin (Saarimaa, 2004; Rekola ym., 2010; Hankonen, 2021; Simkin ym., 2021; Lummaa ym., 2023). Tulevaisuuden metsät, joissa tulevat sukupolvet muodostavat metsäsuhteitaan, määritetään ja tuotetaan nykysukupolvien metsäsuhteissa (Apajalahti, 2022; Paaskoski ym., 2022). Nykysukupolvien metsäsuhteet muovautuvat vuorovaikutuksessa edellisten sukupolvien metsäsuhteiden ja niissä luonnontilaisista metsistä tuotettujen asutuksen, viljelyn ja metsätalouden antropogeenisten biomien, eli antromeerien, kanssa (Ellis & Ramankutty, 2008). Metsäalalla luonnon monimuotoisuuden eteen tehdyt toimet ovat tärkeitä, mutta alisteisia metsän taloudelliselle tuotolle (Suopajärvi, 2009; Primmer & Karppinen, 2010)
Kuva 1. Vasta kun ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskuntien metsäsuhteissa tapahtuvat muutosprosessit havaitaan, käsitteellistetään ja sisällytetään poliittiseen ja sosiaaliseen kieleen, on mahdollista puhua niistä. Päivi Pelli, Tuulikki Halla & Annukka Näyhä. Metsäsuhde-käsite voisi edesauttaa käsitteellistämään transformatiivista tulevaisuustyötä metsäennakoinnin osana. Metsäsuhdetutkimuksen tuottama tieto muutosprosesseista herättää myös kysymyksiä: miksi tietämys muutosprosessien esteistä ja edellytyksistä johtaisi transformatiiviseen muutokseen, kuka ohjaisi tätä muutosta, ja voisiko suunta olla jotain muuta kuin nykyiset vallitsevat tai toivotut tulevaisuudet. Ihmisten metsäsuhteissa on siis paljon enemmän merkityksiä kuin mitä he kokevat soveliaaksi ilmaista. Tulevaisuusajattelu laajentaa näkökulman sekä tietoiseen että tiedostamattomaan tulevaisuuteen suuntautumiseen. Mitä metsäsuhteiden tutkiminen voi tuottaa tulevaisuuden käsittelyyn metsäennakoinnissa. Sen sijaan yleisemmin, kenen tahansa odotukset ja piilevä tieto, jota yksilöillä – mukaan lukien metsäennakoinnin tekijöillä – on, voi jäädä tunnistamatta ja samalla käsittelemättä kysymys siitä, kuka saa äänensä kuuluviin tai kenen tulevaisuuskuvat ja -käsitykset pääsevät näkyviin. (Koselleck, 2011). Toiseksi monet yksilön tai yhteisön metsäsuhteen merkityksistä ovat niin arkisia ja itsestään selviä, että ne ovat itselle tai yhteisölle jollain tapaa näkymättömiä ja jopa tiedostamattomia (Ehn & Löfgren, 2004). Metsäennakointi käsittelee yksilöiden tulevaisuutta koskevia odotuksia sisältyneinä asiantuntijanäkemystietoon ja/tai tutkii erikseen rajatun ryhmän esimerkiksi metsänomistajien tai yrittäjien odotuksia. Kolmanneksi yhteiskunnassa ei vielä välttämättä ole käsitteitä, joilla yksilöt tai yhteisöt pystyisivät kuvaamaan kokemuksiaan ja mahdollisesti myös metsään liitettyjä, muuttuneita odotuksia. Ensinnäkin yksilöt peilaavat kokemuksiaan yhteisössä jaettuihin käsityksiin ja arvioivat, mikä on kertomisen arvoista tai hyväksyttävää kertoa (Teräs & Koivunen, 2017). Tulevaisuudentutkimuksen käsitteitä ei kuitenkaan ole vielä syvällisesti käsitelty metsäsuhdekirjallisuudessa (Halla ym., 2023). Ihmiset eivät aina tiedä tai osaa sanallistaa, mitä metsät heille merkitsevät ja mihin kaikkeen ne heidän elämässään liittyvät. 27 2/24 Futura Metsäsuhteiden tutkiminen voi myös nostaa näkyviin rakenteellisia ja kulttuurisia mekanismeja, jotka heikentävät tiedon monimuotoisuuden havaitsemista
Tulevaisuudentutkimuksen käsitteelliset mallit, kuten kolme horisonttia (Sharpe ym., 2016) tai tulevaisuuskolmio ja CLA (Inayatullah, 2008), voivat auttaa hahmottamaan sekä omaa että toisten näkökulmia tulevaisuuksiin, jotka muutoin jäisivät tiedostamatta. Tulevaisuuskolmion (Inayatullah, 2008) termein: menneisyyden paino, nykyisyyden työntö ja tulevaisuuden imu ovat osa metsäsuhdetta ja myös metsäsuhdetutkimusta. Toisille metsä ja metsän “metsäisyys” katoaa avohakkuussa, kun taas esimerkiksi metsäammattikulttuurissa avohakkuu nähdään yhtenä metsän olemisen vaiheena (Halla & Laine, 2022). Metsäennakoinnissa transformatiivisen tulevaisuustyön haasteena on se, ettei tarkastelun lähtökohdaksi riitä tarve tuottaa hyödyllistä tutkittua tietoa päätöksenteon pohjaksi. 2/24 28 Futura Yksilön ymmärrystä tulevaisuuden avoimesta ja systeemisestä luonteesta voidaan vahvistaa tulevaisuuslukutaitolaboratorioiden (Miller, 2018) tai muiden tulevaisuusverstasmenetelmien kuten Sitran Tulevaisuustaajuuden (Poussa ym., 2021) avulla. Näin tarkastellen myöskään osallistavat menetelmät eivät ole merkityksellisiä lopputuloksensa, kuten skenaarioiden, visioiden ja tiekarttojen tai kerrytetyn osaamisen vuoksi, vaan erilaisten tietämyksen alojen, avoimuuden ja moniäänisyyden vaalimiseksi osana metsäennakoinnin järjestelmää. Yksilö voi kokea itsensä osaksi metsän monilajista toimijaverkkoa (Hankonen, 2021), ja tämä kokemus haastaa ihmiskeskeistä tulkintaa ihmisestä subjektina. Systeeminen ymmärrys, joka on olennainen osa tulevaisuusajattelua, voisi edistää moniäänisen metsäkeskustelun käymistä. Ennakointitutkijan on pohdittava tieteen filosofisia perusteita, eli teoriaa todellisuuden luonteesta ja käsitystä tulevaisuutta koskevasta tiedosta sekä sen saavuttamisen tapoja: onko mahdollista tutkia tulevaisuutta ulkopuolisesti siten, ettei tutkija vaikuta siihen. Tekemällä näkyväksi kehollisen, kokemuksellisen tiedon metsäsuhdetutkimus voisi tukea uudenlaisten osallistavien menetelmien kehittämistä ja käyttöä. Ihmiset kokevat ja määrittävät metsää ja sen olemusta eri tavoin. Metsäsuhdetutkimus ja tulevaisuusajattelu transformatiivisten tulevaisuuksien välineinä.... Esimerkiksi metsän ekologisten piirteiden tai metsämaiseman muutosten käsittely tulevaisuusverstaiden elämyksellisin keinoin voisi tuoda myös tulevaisuuden metsäsuhteet uudella tavoin käsiteltäväksi. Kun metsäsuhde-käsitteen suuntautumista tulevaisuuteen ei avata tulevaisuusajattelun, tulevaisuuslukutaidon tai muiden rinnakkaisten käsitteiden kautta, tulevaisuudentutkimuksen näkökulmat jäävät tavoittamatta. Erilaisten näkemysten salliminen ei avaa Pandoran lipasta, joka tekee tulevaisuudesta hallitsemattoman, vaan auttaa tunnistamaan tulevaisuusajattelun kapeikkoja ja hyödyntämään tulevaisuuden kuvittelua keinona uudistaa nykyisiä toimintamalleja yksilöitä ja yhteisöjä aidosti osallistaen
Ellis, E.C. Burch, J. A review of the concepts and measurements for connection to nature and environmentally responsible behaviour—a call for research on human-forest relationships. https://doi.org/10.1016/S02724944(02)00074-9 Matilainen, A., Pohja-Mykrä, M., Lähdesmäki, M. (2023). 1. Journal of Rural Studies, 49, 117–127. (2023). https://doi. [1949]. (2008). (Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022). Ahvenharju, S., Lalot, F., Minkkinen M. (Kultaneito XXII). https://doi.org/10.1080/08 941920.2016.1180728 Halla, T., Holz, J., Karhunkorva, R. Keski-Pukkila, M. Sitra muistio, Sitowise ja Demos Helsinki. Kulturanalyser: Andra upplagan. (2022). Current Forestry Reports, 6 (4), 323–338. Ihmistieteelliset näkökulmat ja rinnakkaiset tulevaisuuspolut – katsaus metsäsuhdetutkimuksen kenttään. B., Finley, J. (TUTU-eJulkaisuja 2/2009). Hansen, E., Kangas, J. (2011). & Hetemäki, L. Roiko-Jokela & M. https://doi. E. & Näyhä, A. org/10.1007/s11625-022-01111-4 Hurmekoski, E. & Pouru-Mikkola, L. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura. Journal of rural studies, 94, 439–453. Adaptive institutions. B., Metcalf, A. (2010). Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. jrurstud.2022.07.019 Hankonen, I. (toim.) (2021). "I feel it is mine!" – Psychological ownership in relation to natural resources. org/10.1007/s40725-020-00131-6 Häyry, M. Regenerative Futures: Eight Principles for Thinking and Practice. Oikeudenmukainen siirtymä kestävään tulevaisuuteen – Mitä se tarkoittaa. Paaskoski, H. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Beyond house and haven: toward a revisioning of emotional relationships with places. Individual futures consciousness: Psychology behind the five-dimensional futures consciousness scale. Studying the future of the forest sector: Review and implications for long-term outlook studies. https://doi.org/10.1016/j.forpol.2013.05.005 Häyrinen, L. & Ramankutty, N. & Pynnönen, S. https://doi.org/10.1890/070062 Feola, G. https://doi. Emotion, vulnerability, ontology: operationalising “ontological security” for qualitative environmental sociology. (2017). (2022). https:// doi.org/10.3167/choc.2011.060102 Laakkonen, A., Heiskanen, A., Näyhä, A., Kunttu, J., Toppinen, A. Luonto kulttuuriympäristökysymyksenä. https://lusto.fi/wp-content/uploads/2022/12/Lusto-Vuosilusto14.pdf Banham, R. Ihminen osana elonkirjoa. https://doi.org/10.14214/sf.a15487 Ahvenainen, M., Hietanen, O. Heiskanen, A., Hurmekoski, E., Toppinen, A. https://doi. (2020). Suomen Metsämuseo Lusto ja Metsähistorian Seura. Synthesis towards Future-Fittest for mature forest sector multinationals. https://doi.org/10.1139/cjfr-2020-0418 Haverinen, R., Mattila K., … & Sillanaukee, O. https://doi.org/10.1016/j. & Hurmekoski, E. The concept of the human-forest relationship (HFR) – Definition and potentials for forest policy research. org/10.1016/j.forpol.2023.102995 Halla, T. (2023). Ehn, B. Tieteessä Tapahtuu, 40(1). L., Muth, A. Camrass, K. Frontiers in Ecology and the Environment, 6 439–447. Peasant institutions and natural models facing climatic and economic changes in the Colombian Andes. Six pillars: futures thinking for transforming. org/10.1016/j.futures.2021.102708 Ahvenharju, S. & Hujala, T.(2021). Journal of Rural Studies, 87, 189–198. & Quiamzade A. Forest Policy and Economics 153, 102995. MeeMi-hankkeen webinaari 15.12.2023. M. People and Nature, 5(2), 470–488. 89–99. (2020). Strateginen ennakointi metsäbiotalousalan pk-yrityksissä. Heikkilä, P. 13-52). 29 2/24 Futura Lähteet Ahponen, P. (2003). (2022). Futures, 128, 102708. To cut or not to cut – emotions and forest conflict in digital media. (Vuosilusto 14). Exploring the unknowns: State of the art in qualitative forest-based sector foresight research. org/10.1108/14636680810855991 Koselleck, R. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2021.09.015 Braudel, F., 1995. C. Metsä elämäntavassa, Silva Fennica, 21(4), 397–404. https://doi.org/10.1002/ pan3.10451 Birnbaum, L., Wilhelm, C., Chilla, T., Kröner, S. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2016.10.007 Gruver, J. (1987). Teoksessa Workingpaper Des Soziologischen Seminars, 03/2010. Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuuslukutaito – kuinka kohtaamme, kuvittelemme ja käytämme tulevaisuutta. (2022). Forest Policy and Economics, 34, 17-29. Apajalahti, E.-L., Aula, I., … & Takala T. Mäki & M. & Huhtanen, H. Canadian Journal of Forest Research, 51, 871–878. https://doi.org/10.1080/23251042.2020.1717098 Beery, T., Olafsson, A. & Laine, J.(2023). Teoksessa H.-K. Journal of Futures Studies, 28(1), s. Teoksessa L. Pöllänen (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (s. Introduction and Prefaces to the Geschichtliche Grundbegriffe. (2017). https://doi.org/10.30666/elore.126754 Manzo, L. Place attachment and digitalisation in rural regions. C., & Luloff, A. (2013). & Richter, M. Scanning the solutions for the sustainable supply of forest ecosystem services in Europe. Sustainability Science, 17, 2013–2029. https://www.tieteessatapahtuu.fi/ numerot/1-2022/oikeudenmukainen-siirtyma-kestavaan-tulevaisuuteen-mita-se-tarkoittaa Inayatullah, S. https://doi. University of California Press, Berkeley/Calif. Gleerups. Journal of Environmental Psychology, 23(1), 47–61. (2008). Journal of Environmental Psychology, 51, 31–45. The Mediterranean and the Mediterranean World in the Age of Philip II, Vol. org/10.1016/j.jenvp.2017.03.002 Päivi Pelli, Tuulikki Halla & Annukka Näyhä. Lummaa, K., Vainio, K., Korrensalo, A., Takala, T. (2023). (2022). org/10.1016/j.forpol.2021.102643 Hernández-Morcillo, M., Torralba, M., … & Plieninger, T. Disconnection from nature: expanding our understanding of human–nature relations. Putting people on the map: anthropogenic biomes of the world. & Kurki, S.(2017). & Löfgren, O. Universität Luzern, KulturUnd Sozialwissenschaftliche Fakultät, Soziologisches Seminar, Luzern. https://doi. Elore, 30(1), 34–58. (2004). (2021). (2021). Society & Natural Resources, 30(1), 47–62. https://doi. Rikala (toim.), Metsät ja tulevaisuus (s. Aalto, K. (2022). (2009). & Laine, J. Ihmisiä metsässä. Itseksi puiden kanssa: Identiteettiä jäsentävät puut suomalaisessa nykyrunoudessa ja lempipuuaiheisessa verkkokyselyssä. & Tuittila, E.-S. Contributions to the History of Concepts, 6(1), 1–37. Das Inkareich als Zentrum / Peripherie-Gesellschaft. Foresight, 10 (1), 4–21. S., Gentin, S., Maurer, M., Stålhammar, S., Albert, C., … & Raymond, C. (2021). Forest Policy and Economics, 135, 102643. Making Decisions About Forestland Succession: Perspectives from Pennsylvania’s Private Forest Landowners. 389–399). Tulevaisuus paketissa. Environmental Sociology, 6, 132–142
(2021). Käsikirja museoiden ekososiaaliseen sivistystyöhön. (2017). & Dufva, M. Environment, Development and Sustainability, 15(3), 645–662. (2004). & Clark, A. Sukupuoli meni metsään. (Acta Universitatis Tamperensis 1853). Talouskriisin ja metsäalan murroksen vaikutus Kansallisen metsäohjelman 2015 toteutukseen. (2010). Wilenius, M. M. & Wilenius, M. (2013). & Rantala, T. & Karppinen, H. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(2), 422. (Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022). (2022). https://doi. Paaskoski, L., Siivonen, K., Vähäkari, N., Latvala-Harvilahti, P., Pelli, P., Granlund, M. B. (2021). Futures, 94, 76-84. M. Teoksessa L. Metsäala murroksessa. Suomen Metsämuseo & Metsähistorian Seura. Ecology and Society, 21(2), 47. (2009). Teoksessa Roslin B. (2010). Metsät ja kulttuurinen kestävyys. Miller, R. & Koivunen, P. (2017). (2022). Silvennoinen, H. & Haggström-Näsi, C.(2000). & Dauksta, D. (2021). (2010). https://doi.org/10.1007/s10668-0129398-9 Saarimaa, R. Hyvärinen, P. Silva Fennica, 44 (5), 885–908. http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1920-2 Teräs, K. & Hujala, T. UNESCO & Routledge. Technological Forecasting and Social Change, 149, 119753. & Hujala, T. Metsäklusterin tulevaisuusskenaariot. & Tikkanen, J. (2010). & Hujala, T. Ruusuvuori (toim.), Tutkimushaastattelun käsikirja. org/10.1016/j.techfore.2019.119753 Mäkelä, H. Sharpe, B., Hodgson, A., Leicester, G., Lyon, A. (2014). Metsäsuhde kulttuurisesti kestävänä tulevaisuusperintönä. (2013). https://doi.org/10.1016/j. Seppälä, R. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2017.01.014 Tasanen, T. Professional judgment in non-industrial private forestry: Forester attitudes and social norms influencing biodiversity conservation. (Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 920). Heikkilä, P. Läksi puut ylenemähän Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla. https://doi.org/10.1108/FS-01-2020-0005 Ojala, M. L., Kelly, D., Arriaga, X. forpol.2021.102671 Näyhä, A. Transforming the Future – Anticipation in the 21st Century (s.15–50). Santaoja, M. Foresight, 23(1), 50–72. Vastapaino. (Vuosilusto 13). Avoin koulutusmateriaali. https://doi. FFRC. https://doi.org/10.1016/j.geoforum.2013.01.010 Suopajärvi, T. https://doi. (2023). Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas. Forest Policy and Economics, 136, 102671. org/10.1016/j.futures.2016.10.004 Ollila, J. (Luston julkaisuja 6). & Fazey, I. Sitran selvityksiä 173. Surfing the Sixth Wave: Exploring the next 40 years of global change. Työpajamenetelmä toisenlaisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Rakkaudesta luontoon. (Vuosilusto 13). (2023). https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuustaajuus-kasikirja-tyopajan-vetajalle/ Primmer, E. Metsäntutkimuslaitos. Nordic forest professionals’ values. Political Research Quarterly, 67 (1), 197– 211. Nainen metsänhoitajan ammatissa. & Rikala, M. & Kurki, S. Tulevaisuustaajuus Käsikirja työpajan vetäjälle. & Rinne, J. The Perceived Restorativeness of Differently Managed Forests and Its Association with Forest Qualities and Individual Variables: A Field Experiment. (toim.), Ennustuksesta jälkiviisauteen (s. 2/24 30 Futura Meristö, T., Kettunen, J. SKS. Forest owners’ discourses of forests: Ideological origins of ownership objectives. (2021). Luonnon ja sukupuolen polkuja metsäammattilaisuudessa. https://doi.org/10.14214/sf.10273 Ritter, E. Six foresight frames: Classifying policy foresight processes in foresight systems according to perceived unpredictability and pursued change. 10–23). Pelli, P., Haapasaari, O., Donner-Amnell, J., Sihvonen, K. Mäki & M. https://doi.org/10.3390/ijerph18020422 Singh, N. Historiallinen muistitetohaastattelu. Takala, T., Hujala, T., Tanskanen, M. Landscape Research, 49(2), 163–175. Forest Policy and Economics, 12, 136–146. 5780). org/10.14214/df.242 Simkin, J., Ojala, A. Tulevaisuustaidot ja tulevaisuusoppiminen. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina. & Mola-Yudego, B. (2013). Paaskoski, L., Roiko-Jokela, H. (2016). https://doi. & Tyrväinen, L. Lusto – Suomen Metsämuseo & Metsähistorian Seura. com/UEF-Metumo Pouru-Mikkola, L. org/10.1016/j.futures.2021.102804 Poussa, L., Lähdemäki-Pekkinen, J., Ikäheimo, H.-P. & Ahokas, I.(2019). (Sitran raportteja 86). (2004). http://doi. Teknologiakatsaus 95/2000. SKS toimituksia 1255. Valmentautumisaineisto metsäbiotalouden tulevaisuusajatteluun. (toim.) (2020). Keski-Pukkila, M. Työelämän Tutkimus, 2(2–3), 112–122. Journal of Rural Studies, 51, 1–14. Tekes. https://doi.org/10.1177/1065912913510786 Rekola, M., Valkeapää, A. (2021). Nikander & J. (toim.) (2018). H., Leiwo, L., Linkola, H. Teoksessa H.-K. Tampereen yliopisto. Pöllänen (toim.), Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (s.400–415). https://doi.org/10.4324/9781351048002 Minkkinen, M., Auffermann, B. https://doi.org/10.1016/j.forpol.2009.09.007 Raymond, L., Weldon, S. Geoforum, 47, 189–198. Suomen Metsätieteellinen Seura. Itä-Suomen ja Turun yliopistot. Human-forest relationships: ancient values in modern perspectives. Hope and anticipation in education for a sustainable future. (2012). Backcasting for desirable futures in Finnish forest-based firms. (2017). (2017). Paaskoski, H. https://www.utupub.fi/handle/10024/147556 Metsäsuhdetutkimus ja tulevaisuusajattelu transformatiivisten tulevaisuuksien välineinä.... The affective labor of growing forests and the becoming of environmental subjects: rethinking environmentality in Odisha, India. Teoksessa M. https://tinyurl. Suomen Metsämuseo Lusto. Nousiainen, D. Rikala (toim.), Metsät ja kulttuurinen kestävyys (s. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Metsämaiseman kauneus ja metsänhoidon vaikutus koettuun maisemaan metsikkötasolla. Making change: norm-based strategies for institutional change to address intractable problems. Aalto, K. (2020). Futures, 132, 102804. (Dissertationes Forestales 2017(242)). & Matveinen-Huju, K. Sitra. Building individual futures capacity through transformative futures learning. Characteristics and emerging patterns of forest conflicts in Europe what can they tell us. https://doi.org/10.1080/0 1426397.2023.2268550 Niskanen, A., Kokkonen, M., Ripatti, P. Roiko-Jokela & M. Itä-Suomen yliopisto, metsäalan ennakointiyksikkö. Three horizons: a pathways practice for transformation. org/10.5751/ES-08388-210247 Siivonen, K. The spiritual forest: an ethnographic exploration of Finnish forest yoga and the forest landscape
Artikkelin teoriaosa pohtii transformatiivisen tiedon luonnetta ja rakentaa tarkasteluviitekehyksen hyödyntäen ennakoinnin ja kestävyyssiirtymää käsittelevää kirjallisuutta. Näin ymmärrettynä transformatiivinen tieto määrittyy aikatasot ylittäväksi kokonaisuudeksi, jossa tulevaisuustieto yhdistyy nykyhetken toimintaa ohjaavaksi kokonaisuudeksi. Lähestymistapaa havainnollistetaan kahden tapausesimerkin avulla, jotka on toteutettu yhteistyössä suomalaisten suurten kaupunkien kanssa. Lähestymistapa yhdistää tulevaisuustietoisuuden, systeemisyyden ja osallisuuden ulottuvuuksia tiedontuotannon prosesseihin. Artikkeli esittelee vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan, jonka tavoitteena on tukea kaupunkeja muutoksen johtamisessa ja päätöksentekoa palvelevassa tiedontuotannossa. Avainsanat: kaupungit, kestävyyssiirtymä, vaikuttavuuden johtaminen, transformatiivinen tiedontuotanto. Artikkelin tapausesimerkit havainnollistavat vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan soveltamista liikenteen kestävyyssiirtymän ja innovaatioekosysteemien muodostamisen edistämisessä. Sovellusesimerkkien perusteella tunnistettiin lähestymistavan kehitystarpeita: Lähestymistavan vaikuttavuuden tutkimiseksi tarvittaisiin pitkäkestoisempaa seurantaa ja johtamisprosesseihin keskittyvää tutkimusotetta. Artikkeli tarkastelee transformatiivista tulevaisuustyötä tiedontuotannon ja toiminnan yhteyden näkökulmasta. Lisäksi osallistumiseen perustuvien tiedontuotantoprosessien tarpeisiin tulee kehittää systeemiajattelua tukevia ja helposti omaksuttavia menetelmiä muodollisen systeemianalyysin rinnalle. Tapausesimerkeissä sovellettiin erilaisia systeemisyyden menetelmiä osana tiedontuotantoprosessia. Viitekehyksen perusta rakentuu tiedon kolmijakoon tavoitesysteemi ja transitiotietoon, mutta laajentaa kategorioiden sisältöä kyvykkyysajattelun avulla. 31 2/24 Futura REFEREE-ARTIKKELI Kohti kestäviä ja pystyviä kaupunkeja: Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa päätöksenteon tukena Kirsi Hyytinen erikoistutkija, tutkimustiimin vetäjä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy kirsi.hyytinen@vtt.fi Johanna Leväsluoto erikoistutkija Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy johanna.levasluoto@vtt.fi Anna Leinonen tutkija Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy anna.leinonen@vtt.fi Kaupungit ovat keskeisiä toimijoita kestävyyssiirtymän toteuttamisessa, mutta niiltä voi puuttua olennaisia kyvykkyyksiä muutoksen toteuttamisessa
Tapausesimerkkien esittelyn ja tarkastelun jälkeen artikkelin johtopäätöksissä suhteutamme vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan erityispiirteitä muihin transformatiivisen tulevaisuustiedon malleihin ja pohdimme jatkotutkimustarpeita. Siten systeemisen ja monimenetelmäisen tiedon systemaattiselle ja jatkuvaluontoiselle hyödyntämiselle hallinnointija päätöksentekoprosesseissa on todettu olevan ilmeinen tarve (Patton, 2011; 2020; Uusikylä, 2019; Nieminen et al., 2020). Kestävän kehityksen edistäminen luo paineita julkisen sektorin ja kaupunkien johtamiseen ja päätöksentekoon. Tässä keskustelussa myös transitiojohtaminen näyttäytyy suoraviivaisena syklinä, jossa strategisen tason ennakointi ja tavoitemäärittely, taktisen tason operaatioiden ja yhteistyörakenteiden hallinnointi sekä operationaalinen projektien ja kokeilujen organisointi yhdistyvät jatkuvaksi toiminnaksi, jota välittää reflektiivinen arviointi ja oppiminen (Loorbach, 2010). Innovaatiotutkimukseen pohjautuvat jäsennykset kiinnittävät huomiota teknologisten innovaatioiden ja toimintaympäristöjen muutoksen rooliin kestävyyssiirtymän aikaansaamisessa (Geels, 2002; Geels & Kemp, 2007). Viimeaikaisessa kirjallisuudessa tätä keskustelua on käyty muun muassa systeemisen arvioinnin (Patton, 2011; Hyytinen, 2017; Uusikylä, 2019; Nieminen et al., 2020) ja transformatiivisen arvioinnin (Patton, 2019; 2020; Uitto & Batra, 2020; van den Berg et al., 2021) käsitteiden avulla. 2/24 32 Futura Johdanto Kaupungeilla on keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden ja kestävyystransitioiden toteutuksessa, ilmastonmuutoksen torjumisessa, siihen sopeutumisessa ja näitä tukevan politiikan ja päätösten muotoilussa (Wolfram, 2016; Hölscher et al., 2019). Kestävyyssiirtymätutkimuksen piirissä on taas keskitytty rakenteellisten muutosten tarkasteluun tai muutoksen edellytysten systeemisen analyysiin. Lähestymistapaa havainnollistetaan kahden tapausesimerkin avulla, jotka on toteutettu suomalaisten suurten kaupunkien kanssa. Artikkelissa esiteltävä vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa (Nieminen & Hyytinen, 2015; Auvinen et al., 2015; Hyytinen, 2017; Nieminen et al., 2020) yhdistää tulevaisuustietoisuuden, systeemisyyden ja osallisuuden ulottuvuuksia tiedontuotannon prosesseihin. Tälle lähtökohdalle tyypillisiä ovat esimerkiksi erilaiset transformaatiokyvykkyyksiä kuvaavat mallit (Hölscher et al., 2019). Kaupunkien kestävyyssiirtymän toteutuksen haasteet kytkeytyvät siihen, miten tulevaisuutta koskeva tiedontuotanto, päätöksenteko ja muutosta synnyttävä toiminta saadaan kytkeytymään yhteen. Arviointitutkimuksen kentällä on nostettu esiin erityisesti tarvetta kehittää uusia lähestymistapoja ja menetelmiä, joilla vahvistetaan arvioinnin roolia kestävien yhteiskunnallisten muutosten katalysoinnissa ja sitä tukevassa tiedontuotannossa. Monissa kaupungeissa on esimerkiksi käynnistetty kunnianhimoisia kestävän kehityksen ohjelmia, mutta puuttuvien valmiuksien vuoksi ne ovat johtaneet rajallisiin kestävyysvaikutuksiin (Hawkins et al., 2021). Näiden lähestymistapojen rinnalle on noussut kolmas linja, joka korostaa muutoksen mahdollistamista toimijuuden sekä arvojen ja kyvykkyyksien kehittämisen kautta (Scoones et al., 2020). Transformaatiota on tarkasteltu myös innovaatioja arviointitutkimuksen näkökulmista. Esimerkit painottavat tiedontuotannossa vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan eri ulottuvuuksia, minkä vuoksi rakennamme ensin artikkelin teoriaosassa transformatiivisen tiedon tyyppeihin perustuvan viitekehyksen projektien vertailun tueksi. Viime vuosina ennakointikeskustelussa on kiinnitetty huomiota siihen, miten tulevaisuustieto pitäisi ymmärtää yhteydessä tämän päivän toimintaan ja sen tulevaisuutta muovaavaan transformatiiviseen luonteeseen (Minkkinen et al., 2019; Tuomi, 2019). Tämän artikkelin tavoite on hakea erilaisten tiedontuottamisen lähestymistapojen välille yhteyttä, joka voisi paremmin palvella kaupunkien toimintaa kohti kestävämpää tulevaisuutta. Vaikka kirjallisuudessa onkin elementtejä, jotka käsittelevät kestävyystransitiota edistävän päätöksenteon ja tiedontuotannon haasteita, ovat lähestymistavat hajallaan eri tutkimusaloilla ja ne tarjoavat tietoa tyypillisesti tilapäisiin päätöksentekotilanteisiin (Smits et al., 2010). Kohti kestäviä ja pystyviä kaupunkeja
Ne sisältävät yhtäältä erilaisen ymmärryksen siitä, mitä kestävyyssiirtymä on, ja toisaalta määrittelevät, minkälaista tietoa transition ymmärtäminen edellyttää. Kaupunkikehityksen kontekstissa mahdollistavaa lähestymistapaa edustaa jäsennys kaupunkien transformatiivisista kyvykkyyksistä (Wolfram et al., 2019), joihin liittyy esimerkiksi kyky hajottaa olemassa olevia järjestelmiä ja luoda niiden tilalle uusia. Näiden näkökulmien avaamiseksi käymme läpi tulevaisuudentutkimuksen ja kestävyyssiirtymää tarkastelevan kirjallisuuden jäsennyksiä, joiden avulla tunnistamme olennaiset transformatiivisen tiedon piirteet. Kirjoittajien mukaan transformatiivisen ennakoinnin tavoite on laajentaa mahdollisuuksien kirjoa ja luoda nykyisyyteen kytkeytyvälle toiminnalle polkuja, jotka voisivat viedä täysin uusiin suuntiin. Edellä kuvatut transformatiivisen ja konstruktiivisen ennakoinnin jäsennykset hahmottavat ennakointitoiminnan tehtävää suhteessa tämän päivän toimintaan, mutta eivät suoranaisesti määrittele sitä, minkälaista tietoa ennakointiprosesseissa on tavoitteena tuottaa. Kolmas, eli mahdollistava linssi siirtää huomion inhimilliseen toimijuuteen sekä sellaisten arvojen ja valmiuksien edistämiseen, joita tarvitaan muutoksen aikaansaamiseksi (Scoones et al., 2020). Systeemisen lähestymistavan kenties tunnetuimmat jäsennykset ovat transformaation monitasomalli (Geels, 2002; Geels & Kemp, 2007), joka selittää sosio-teknisten järjestelmien muutosta innovaatioiden valtavirtaistumisen seurauksena, ja transitiojohtamisen jäsennys, jossa muutosta ohjataan edistämällä transitiokokeiluja (Kemp et al., 1998; 2007). Luvun toisessa osassa esittelemme vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan, joka voi palvella käytännön toteutuksena tunnistettuihin transformatiivisen tiedontuotannon tarpeisiin. mukaan (2020) transformaation tarkastelussa voidaan tunnistaa kolme ”linssiä”: rakenteellinen, systeeminen ja mahdollistava. Esimerkki rakenteellisesta lähestymistavasta on degrowth-ajattelu, jonka juuret ovat aktivismissa, mutta se on sittemmin vakiinnuttanut asemansa myös akateemisessa tutkimuksessa (Demaria et al., 2013). Tällainen ennakointiajattelu poikkeaa ennustavasta tai suunnitteluorientoituneesta ennakointitoimallista, joihin sisältyy myös ajatus tulevaisuuden hallitsemisesta varautumisen, ennustamisen ja suunnittelun avulla. Kaikki mainitut kyvykkyydet edellyttävät tiedontuotannon prosesseja, mutta niissä tuotettu tieto on erilaista.. (2019) tiivistävät ennakoinnin prosessiksi, jonka kohteena on pitkän aikavälin tulevaisuuksien järjestelmällinen tutkiminen nykyisen toiminnan ja päätöksenteon tarpeisiin. Minkkinen et al. Mallin mukaan tulevaisuus ja toiminta ovat dialogisessa suhteessa, jossa odotukset toiminnan seurauksista ohjaavat toimintaa ja samanaikaisesti toiminta muovaa tulevaisuutta. Rakenteelliset lähestymistavat ymmärtävät transformaation perustavanlaatuisiksi muutoksiksi yhteiskuntien tavoissa toteuttaa ja hallita tuotantoa ja kulutusta. Scoonesin et al. Samankaltainen yhteys ennakoinnin ja tämän päivän toiminnan suhteesta sisältyy Tuomen (2019) kuvaamaan konstruktiivisen ennakoinnin malliin, jonka mukaan tulevaisuus ja sitä koskeva tieto syntyvät aktiivisen ja uutta luovan toiminnan seurauksena. Lähestymistapaan sisältyy ajatus, että järjestelmiä voidaan myös ohjata tietoisella päätöksenteolla kohti toivottua tavoitetta (Scoones et al., 2020). Transformatiivisen ennakoinnin huomio ei siten ole tulevaisuudessa itsessään, vaan ennen kaikkea nykyisessä toiminnassa ja sen synnyttämissä vaikutuksissa. 33 2/24 Futura Anna Leinonen, Kirsi Hyytinen & Johanna Leväsluoto Teoreettiset linssit transformatiiviseen tiedontuotantoon Tässä luvussa tarkastelemme ensin transformatiivista tietoa erilaisten teoreettisten linssien kautta. Käyttökelpoisia välineitä transformatiivisen tiedon käsitteellistämiseen voidaan hakea kestävyyssiirtymään keskittyneen tutkimuksen piiristä. Muita esimerkkejä transformatiivisista kyvykkyyksistä ovat valmius ennakoida häiriöitä ja vastata niihin sekä kyky koordinoida monitoimijaisia prosesseja (Hölscher et al., 2019). Olennaisiksi tekijöiksi tarkastelussa muodostuvat yhtäältä ajallinen ulottuvuus, eli nykyisyyden ja tulevaisuuden suhde, ja toisaalta tiedon ja toiminnan suhde muutoksen aikaansaamisessa. Systeemisissä lähestymistavoissa muutos ymmärretään instituutioiden, teknologioiden ja toimijaryhmien suhteiden ja riippuvuuksien uudelleen järjestäytymiseksi
(2012) havainnollistavat tietotarpeita sitä kautta, onko ongelmaan liittyvästä tiedosta ja arvokysymyksistä olemassa vallitsevaa yhteisymmärrystä. Tavoitetiedolla tarkoitetaan muutostarpeen tunnistamista ja perustelua sekä toivottujen tavoitteiden ja parempien käytäntöjen määrittelyä. Myös transformaatiotiedon ymmärrys laajentuisi keinojen teknokraattisesta määrittelystä toiminnallisiin prosesseihin, jotka vahvistavat yhteisöja kokeilulähtöistä ratkaisujen kehitystä ja innovaatioiden juurruttamista muutoksen aikaansaamiseksi. Jahn et al. Keskeiset tunnistetut kyvykkyydet voidaan kiteyttää seuraaviin tekijöihin (Patton, 2020; Uitto & Batra, 2020): 1) järjestelmämuutoksen asettaminen keskiöön, 2) systeeminen ajattelu, joka tarkastelee sitä, miten toimijat ja toimenpiteet yhdessä edistävät muutosta, 3) kompleksisuusajattelu, joka auttaa tunnistamaan muutoksen monimutkaisuuden ja vaikutusten epälineaarisuuden, 4) joustavuus ja muutoskyky, jotka auttavat sovittamaan arvioinnit kulloiseenkin kontekstiin, 5) arvioinnin kriteereiden laaja-alaisuus. Tavoitetiedon tulkinta laajentuisi tulevaisuustiedon tuloksista tiedontuottamisen prosesseihin. Lähestymistapa integroi tulevaisuussuuntautuneisuuden, systeemisyyden ja osallisuuden ulottuvuuksia. Käsittelemme seuraavaksi vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan, jonka tavoitteena on tukea tällaista integratiivista näkemystä. 2020). Esimerkiksi tranformatiivista arviointia koskevassa keskustelussa on nostettu esiin tarve integroida ennakointija arviointietoa kestävyyssiirtymän tukemiseksi (Patton, 2020). 2/24 34 Futura Tunnettu transformaatioon liittyvän tiedon jäsennys on kolmijako systeemitietoon, tavoitetietoon ja transformatiiviseen tietoon (Pohl & Hirsch Hadorn, 2007; Hirch et al., 2008, 30). Vastaavasti systeemitieto nousee olennaiseksi, jos tietopohjasta, esim. Jos systeemisen ja mahdollistavan linssin tietoymmärrysten välille halutaan hakea yhteyttä, systeemitietoa ei tulisi pitää analyysin tuloksena tai vastauksena tiettyyn ongelmaan, vaan kohdistaa huomio tiedon hyödyntämiseen systeemitietoisuuden lisäämisessä ja polkuriippuvuuksien tunnistamisessa. Arviointitutkimuksessa näiden kyvykkyyksien integrointia tiedontuotannon prosesseihin on pidetty välttämättömänä, jotta kestävyystransitioon tueksi tuotettu tieto ei hidasta ja estä muutosta vaan on relevanttia ja ajanmukaista ja siten päätöksentekoa tukevaa (Patton, 2020). Huomiota on kiinnitetty myös kyvykkyyksiin, joilla varmistetaan tiedon kytkeytyminen osaksi päätöksentekoa. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa pyrkii vastaamaan yllä kuvattuihin monimutkaistuvien päätöksentekotilanteiden ja tranformatiivisen tiedon tuotannon tarpeisiin yhdistämällä erilaisia tiedontuottamisen tapoja (Nieminen & Hyytinen, 2015; Auvinen et al., 2015; Hyytinen, 2017; Nieminen et al. Sen piiriin kuuluu niin empiirisiin prosesseihin vaikuttavien tekijöiden analyysi kuin eri toimijoiden tulkinnat ongelmasta. Jos taas transformaatioon liittyvistä arvoista eli muutoksen tärkeydestä ei ole yhteistä näkemystä, on tiedontuotannossa keskityttävä erityisesti tavoitetietoon. Kestävyyssiirtymän välttämättömyys ja siihen liittyvä monimutkaistuva päätöksenteko ovat synnyttäneet keskustelua integratiivisten lähestymistapojen tarpeesta arviointitutkimuksen kentällä. Transformaatiotiedon piiriin sen sijaan kuuluvat kysymykset keinoista, joilla pyritään muuttamaan olemassa olevia käytäntöjä ja edistämään toivottuja käytäntöjä. Vaikuttavuudella, joka on tyypillisesti arviointitutkimuksen ytimessä, viitataan interventioiden synnyttämään pitkän aikajänteen muutokseen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen (Patton, 2011). Tulevaisuussuuntautuneisuus kytkee toivotun tulevaisuuden ja nykyisyyttä koskevan tiedon toisiinsa ja kulloiseenkin päätöksenteon kontekstiin. Heidän mukaansa transformaatiotieto on keskiössä silloin, kun tiedoista ja arvoista on voimakas yhteisymmärrys. Systeemitieto käsittelee kysymyksiä kestävyyssiirtymään kytkeytyvän ongelman synnystä ja mahdollisista kehityssuunnista. Systeemisyys korostaa vaikuttavuuden moniulotteista luonnetta tekeKohti kestäviä ja pystyviä kaupunkeja. Vaikuttavuuden johtaminen integroivana tiedontuotantona Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa pohjautuu vaikuttavuuden arvioinnin perinteeseen. ongelmien syistä, vallitsee erimielisyyttä. Ennakointiprosessit eivät olisi olennaisia niiden tuottamien tulevaisuuskuvien vuoksi, vaan siksi, että ne mahdollistaisivat toimijoiden osallistumisen tulevaisuuden ja tavoitteiden pohdintaan. Se mitä tietotyyppiä kulloinkin on tarpeen painottaa, on tilannesidonnaista
Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan ulottuvuudet ja menetelmät.. Tämä tarkoittaa niin tieteellisen kuin käytännöllisen tiedon tai teoreettisen ja maallikkoymmärryksen integroimista tiedontuotantoprosesseissa. Osallisuus puolestaan painottaa eri tietämisen muotojen ja toimijoiden merkitystä tavoitteiden asettamisessa, muutokseen sitoutumisessa ja sen edistämisessä. (2020) ehdottavat kolmea periaatetta, jotka toteuttavat tätä lähtökohtaa. Scoones et al. 35 2/24 Futura mällä näkyväksi muutosreittien moninaisuuden, vaikutusten syntymekanismit ja eri tekijöiden ja toimenpiteiden yhteisvaikutukset. Hyytinen, 2017; Nieminen et al., 2020). Taulukko 1. tiivistää lähestymistavan keskeiset ulottuvuudet, niihin liittyvät menetelmät ja sen, miten eri ulottuvuudet tukevat tiedontuotantoa ja edistävät muutosta (ks. Anna Leinonen, Kirsi Hyytinen & Johanna Leväsluoto Taulukko 1. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavassa osallisuuden ulottuvuus tukee tätä tavoitetta. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan yhteyttä transformatiivisen tiedon tuottamiseen voi hahmottaa edellä esitettyjen kestävyyssiirtymän linssien avulla. Parhaimmillaan transformatiivisen tiedontuotannon tulisi vahvistaa rakenteellisen, systeemisen ja mahdollistavan lähestymistavan toisiaan täydentäviä ulottuvuuksia. Ensiksi tiedon tuotannossa on tunnistettava erilaiset tietämisen muodot ja tunnustettava niiden tärkeys muutoksen aikaansaamisessa. Vuorovaikutteisuus ja reflektiivisyys ovat keskeinen ja läpileikkaava piirre arviointiprosessin toteutuksessa
Yhteinen neuvotteluprosessi ja muutostavoitteisiin sitoutuminen voivat auttaa edistämään muutosta, mutta lähestymistavan todellinen kyky tukea kolmatta tavoitetta on riippuvainen siitä, miten kiinteästi se onnistutaan kytkemään päätöksentekoprosesseihin. Innovaatioekosysteemiprojektin osallistujajoukko koostui 16 yliopistokaupungista (myöhemmin innokaupungit), jotka ovat solmineet valtion kanssa ekosysteemisopimuksen vuonna 2021 (Työja elinkeinoministeriö, 2021). Kolmas periaate on sen tunnustaminen, että muutos on aina pohjimmiltaan poliittinen. Liikenteen kestävyyssiirtymään liittyvä projekti käsitteli kulkumuotosiirtymän edistämistä, joka on keskeinen tavoite Tampereen kaupungin Kestävän kaupunkiliikkumisen suunnitelmassa (Tampereen kaupunki, 2021). Prosessissa sovellettiin systeemidynaamista mallintamista ja yksinkertaistettuja simulointitapauksia muutostavoitetta edistävien keinojen ideoinnissa. Tätä tavoitetta vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavassa toteuttaa systeemisyyden ulottuvuus. Projektissa Innokaupungeille luotiin vaikuttavuusmalli ja mittarit tukemaan vaikuttavuuden johtamista. Kaupungit toimivat alustoina osaamiselle, tutkimus-, kehitysja innovaatiotoiminnalle sekä tulevaisuuden kannalta kestävien ratkaisujen kehittämiselle. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapaan liittyvä arviointitapa tukee erilaisten arvojen ja tavoitteiden näkyväksi tekemistä, mikä voi tuoda esiin myös asioiden poliittisen luonteen. Sopimusten tavoite on vahvistaa kaupunkiseutujen osaamista ja yhteistyötä luomalla innovaatioja kokeiluympäristöjä sekä uusia alueellisia liiketoimintaekosysteemejä. Taulukko 2. Taulukko 2.) liittyivät kestävään kaupunkiliikkumiseen ja innovaatioekosysteemien muodostamiseen. Poliittiset instituutiot, talousjärjestelmät ja tekniset infrastruktuurit määrittävät aina sitä, minkälainen muutos ylipäätään voi olla mahdollinen ja erilaisten tavoitteiden ja intressien neuvotteleminen osana muutosprosesseja on väistämätöntä. Tapausesimerkkien perustiedot. Tällöin transformatiivisten tavoitteiden saavuttamisessa huomion ei tulisi keskittyä niinkään tiettyjen, ”oikeiden”, keinojen tunnistamiseen, vaan toivottujen vaikutusten aikaansaamiseen. Kohti kestäviä ja pystyviä kaupunkeja. Vaikuttavuuden johtamisen esimerkit Tässä luvussa esittelemme kaksi havainnollistavaa tapausesimerkkiä vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan käytännön hyödyntämisestä. Projektissa tehtiin yhteistyötä Tampereen kaupungin ja Business Finlandin rahoittaman tutkimusprojektin kanssa, joka oli ensisijainen tiedon hyödyntäjä. 2/24 36 Futura Toiseksi on hyväksyttävä se, että muutokseen voidaan päästä moninaisia reittejä. Esimerkkiprojektit (ks
Innovaatioekosysteemiprojektissa keskeinen tavoite liittyi keskinäiseen oppimiseen toimijaverkostossa. Liikenteen kestävyyssiirtymään keskittyneen esimerkkiprojektin vaikuttavuuden johtamisen tiedontuotantoprosessi ja tunnistetut haasteet (merkitty katkoviivalla). Aiheen systeeminen tarkastelu kohdisti huomion siihen, että liikennejärjestelmä koostuu teknologisista ja rakenteellisista mahdollistajista, kuten joukkoliikenneratkaisut tai pyörätieverkosto, sekä kulkumuotovalinnoista, joita ohjaavat liikkujien tarpeet ja tottumukset. Tätä tavoitetta edistettiin vaikuttavuusmallin luomisella ja vaikuttavuuspolkujen työstämisellä. Projektin vaikuttavuustavoitteen määrittelyn lähtökohta oli Tampereen kaupungin Kestävän kaupunkiliikkumisen suunnitelma, jossa tavoitellaan vuoteen 2030 mennessä kasvua kestävien kulkumuotojen (joukkoliikenne, kävely ja pyöräily) päivittäin kuljettujen matkojen kokonaisosuudessa. 37 2/24 Futura Molemmissa projekteissa osallistava työpajatyöskentely oli keskeisessä roolissa aineiston muodostamisessa. Suunnitelmaa toteutetaan aihekohtaisilla toimintaohjelmilla, joiden toteutumista myös seurataan erikseen. Erilaisten tavoitteidensa vuoksi hankkeet eroavat toisistaan kuitenkin vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan sisällön puolesta. Tällöin seuranta perustuu yleensä käytössä oleviin mittareihin ja uudet eri hallinnonalojen näkökulmia yhdistelevät asiat voivat jäädä seurannan ulkopuolelle (Ovaska, 2023). Esimerkki 1: Systeeminen linssi liikenteen kestävyyssiirtymän analyysiin Liikenteen kestävyyssiirtymään keskittyneen projektin työvaiheet ja niiden kytkökset transformatiivisen tiedon ulottuvuuksiin on esitetty kuvassa 1. Prosessin alussa järjestettiin kaupungin toimijoiden kanssa työpaja, jonka tuloksena projektin aiheeksi valittiin joukkoliikenteen houkuttelevuuden parantaminen. Tuotettujen ideoiden jatkotyöstö tapahtuu tutkimusprojektissa, jonka sisältöä ei käsitellä tässä artikkelissa (merkitty pistekatkoviivalla).. Kaupunkitoimijan kannalta haasteellista on se, että kulkumuotosiirtymä edellyttää liikennekäyttäytymisen muuttumista, mutta vaikuttaAnna Leinonen, Kirsi Hyytinen & Johanna Leväsluoto Liikenteen kestävyyssiirtymä T A V O I T E T I E T O SYSTEEMITIETO TRANSFORMAATIOTIETO Tavoitteen yhdenmukaistaminen kaupungin strategian kanssa Liikennejärjestelmän tarkastelu kulkumuotosiirtymän näkökulmasta asiantuntijaryhmässä Kokeilujen ideointi ja priorisointi tutkimusprojektin työpajassa Yksinkertaistettu kausaalimalli Ratkaisuideat Kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelma Keinojen tunnistaminen ja priorisointi työpajassa Hallinnon siilot ja eri toimialojen toimenpideohjelmien seuranta kokonaistavoitteiden näkökulmasta Rakenteellisten mahdollistajien ja käyttäytymisen yhdistyminen liikennejärjestelmässä; kaupungilla rajalliset mahdollisuuden vaikuttaa käyttäytymiseen Simulointitapausten määrittely ja tulkinta Simulointitulokset Ideoiden toteutettavuuden arviointi ja jatkokehitys tutkimusprojektissa Havainnollisen ja ideointia tukevan abstraktiotason löytäminen mallinnustarkastelussa Kuva 1. Seuraavassa tarkastelemme tiedontuottamisen prosesseja esimerkkiprojekteissa asettamalla vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan edellä esitetyn transformatiivisen tiedon viitekehykseen. Liikenteen kestävyyssiirtymään keskittyvän projektin oppimistavoite liittyi systeemidynamiikan hyödyntämiseen vaikuttavuuden johtamisen kontekstissa
Vaikuttavuusmallin rakentaminen ja sen linkit transformatiivisen tiedon ulottuvuuksiin on esitetty alla olevassa kuvassa 2. Muutoksen saavuttamisessa ja vaikuttavuuden varmistamisessa oleellista on ennakoida tulevaisuuden trendejä osana tavoitteiden asetantaa. Tältä osin havainnot tukevat kirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä (Geels et al., 2018; Köhler et al., 2019). Työpajan pienryhmätyöskentelyä ohjanneilta projektitutkijoilta kerättiin työpajan jälkeen palautetta siitä, miten lähtötietona jaetut simulointitulokset ja kausaalimalli tukivat uusien ratkaisujen ideointia. Palautteen perusteella vaikuttaa siltä, että kausaalimallinnus voisi toimia simulointilähestymistapaa paremmin työapajatyöskentelyn ja ideoinnin tukena. Palautteen perusteella osallistujat kokivat simulointitulokset vaikeiksi omaksua nopeassa työpajatilanteessa. Osassa kaupungeista ekosysteemi on saattanut olla toiminnassa jo useita vuosia, kun taas osa kaupungeista on tunnistanut uuKohti kestäviä ja pystyviä kaupunkeja. Esimerkki 2: Mahdollistava linssi innovaatioekosysteemin kehityksessä Hyödynsimme vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapaa, kun kehitimme innokaupungeille vaikuttavuusmallin tarkastelemaan ja johtamaan ekosysteemien vaikuttavuutta ja vahvistamaan alueellisten innovaatioekosysteemien muodostamista ja toimintaa. Osallistujien tehtävä oli ideoida mahdollisia kokeiluja hyödyntäen annettua taustatietoa. Työ lähti liikkeelle kaupunkien kannalta oleellisten muutostrendien ja uhkien kartoituksella ja jatkui yhteisellä työpajalla, jossa trendeistä ja uhista keskusteltiin. Kausaalimallinnuksen avulla voidaan tehdä yksityiskohtaisempia mallinnuksia ja kausaalimallit voivat olla helpommin laadullisesti ymmärrettäviä työpajatilanteessa tai niitä voidaan rakentaa yhdessä osallistujien kanssa. Transformaatiotiedon muodostaminen tapahtui yhteistyössä tutkimusprojektin kanssa, jonka tavoitteena on kehittää kestäviä matkaketjuja edistäviä kokeiluja ja palveluja. Yhtenäisen vaikuttavuusmallin käytön haasteeksi muodostui se, että ekosysteemikehitys on sopimuksen tehneissä kaupungeissa eri vaiheissa. Simulointimallinnuksesta voi olla enemmän hyötyä vaikuttavuuden johtamiseen liittyvien projektien myöhemmissä vaiheissa, joissa voidaan simuloida joidenkin konkreettisten toimien vaikutuksia. Vaikuttavuusmallin ensimmäinen versio rakentui haastatteluiden pohjalta, minkä jälkeen mallia päivitettiin työpajoissa. Tunnistimme kaupunkien kanssa yhdessä jokaiseen ulottuvuuteen liittyen mittarikoreja ja niihin kytkeytyviä konkreettisia vaikuttavuuden arvioinnin mittareita, joista osa oli kaikille innokaupungeille yhteisiä ja osa valinnaisia. Siksi toteutimme projektissa tulevaisuustarkastelun, jossa tunnistimme kaupunkiseutujen kannalta keskeisiä kehitystrendejä ja uudistumisen mahdollisuuksia. Malli tarkastelee vaikuttavuutta ekosysteemin rakentumisen mahdollistavien tekijöiden, alueen innovaatiokyvykkyyden sekä kestävän yhteiskunnan rakentumisen näkökulmista. Kaupunkien ekosysteemit keskittyvät kunkin kaupunkiseudun paikallisiin vahvuuksiin, mutta edistävät kokonaisuutena laajempia kansallisia muutostavoitteita liittyen vähähiilisyyteen, digitaalisen teknologian hyödyntämiseen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen (Työja elinkeinoministeriö, 2021). Työpajan osallistujille annettiin lähtötiedoksi tehdyt simuloinnit ja niiden taustalla ollut yksinkertaistettu kausaalimalli. Tulokset koettiin samanaikaisesti liian teoreettisiksi ja liian yksinkertaistaviksi simulointimallinnuksessa tehtyjen oletusten vuoksi. Projektin keskeinen sisältö liittyi kaikille innokaupungeille yhteisen kolmitasoisen vaikuttavuusmallin luomiseen. Edellä kuvatut havainnot ohjaavat pohtimaan systeemidynaamisen mallinnuksen roolia vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan keinovalikoimassa. Tämän havainnon ohjaamana projektin työryhmä toteutti geneerisen simulointimallin, jolla haluttiin tutkia erilaisten oletusten vaikutusta uusien joukkoliikennematkojen määrään. Systeemidynaaminen mallinnus ja simulointitulosten tulkinta edellyttävät enemmän systeemisen ajattelun ja kyseisen menetelmän tuntemusta. 2/24 38 Futura misen mahdollisuudet rajoittuvat suurelta osin rakenteisiin kohdistuviin toimenpiteisiin. Erään ryhmän vetäjän mukaan simuloinnin lähtökohtana käytetty kausaalimalli kuitenkin ohjasi keskustelua joihinkin mallissa esitettyihin teemoihin, kuten muutoksen sosiaaliseen ulottuvuuteen
Tästä syystä kehitimme projektissa vaikuttavuusmallin lisäksi kaupunkikohtaiset vaikuttavuuspolut, joissa tunnistettiin panostukset, toimenpiteet ja välitavoitteet laajoihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Vaikuttavuusmalli vahvistaa systeemitiedon näkökulmaa laaja-alaisten näkökulmien ja arviointikriteereiden avulla. 39 2/24 Futura sia mahdollisuuksia ja lähtenyt vasta hiljattain rakentamaan ekosysteemiä. Laaja-alaisuus tuo myös omat haasteensa vaikutusten arviointiin. Jännitteitä syntyi erityisesti vaikuttavuuden tarkastelutasojen valinnassa: tulisiko tarkastella laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta vai keskitytäänkö yksittäisten rahoitusinstrumenttien vaikuttavuuteen. Ekosysteemit myös keskittyvät eri teemoihin ja niiden rakenne ja toimijaverkosto ovat hyvin erilaisia. Anna Leinonen, Kirsi Hyytinen & Johanna Leväsluoto Innovaatioekosysteemien kehitys T A V O I T E T I E T O SYSTEEMITIETO TRANSFORMAATIOTIETO Tulevaisuustarkastelu tavoitteiden asetuksen ja tulevaisuustietoisuuden tueksi Vaikuttavuusmallin muodostaminen (haastatteluta ja työpaja) Kaupunkikohtaisten vaikuttavuuspolkujen muodostaminen Kolmitasoinen vaikuttavuusmalli ja vaikuttavuuden mittarit Paikalliset ja ekosysteemikohtaiset vaikuttavuuspolut Ekosysteemisopimukset Tulevaisuuskestävien tavoitteiden asettaminen Jännitteet vaikuttavuuden systeemisen laajuuden märittelyssä ja datalähteiden tunnistamisessa Tavoitetiedon kerääminen toimijoilta (haastattelut) Kaupunkien erilaiset lähtötilanteet innovaatioekosysteemin muodostuksessa Vaikuttavuus-mallin hyödyntäminen ekosysteemikehityksen edistämisessä ja seurannassa Kuva 2. Näiden erojen takia vaikuttavuuden arviointi ja sen pohjalta tapahtuva kehittäminen oli kytkettävä kunkin ekosysteemiin omiin tavoitteisiin. Vaikuttavuuspolkujen avulla ekosysteemien on mahdollista analysoida muutoksen etenemisnopeutta ja suuntaa sekä hyödyntää tietoa jatkuvaluonteisesti toiminnan ohjaamisessa ja tarvittaessa tunnistaa korjausliikkeitä halutun muutoksen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi systeemisiin haasteisiin liittyvien mittareiden valinta osoittautui projektissa haasteelliseksi tehtäväksi. Tiedontuotantoprosessi ja tunnistetut haasteet (merkitty katkoviivalla) innovaatioekosysteemien kehitystä tarkastelleessa projektissa. Kehitettyä vaikuttavuusmallia on tarkoitus hyödyntää osallistujakaupungeissa ekosysteemikehityksen edistämisessä ja seurannassa projektin jälkeen (pistekatkoviivalla merkitty vaihe).. Sen lisäksi mallia pystytään hyödyntämään kansallisen koordinaation tasolla. Transformaatiotiedon ulottuvuus näkyi innovaatioekosysteemien kehitysprojektissa erityisesti siinä, että vaikuttavuusmallin avulla haettiin uudenlaista tapaa tunnistaa kehityksen systeemisiä vaikutuksia ja samalla kullekin ekosysteemille muodostettiin vaikuttavuuspolut tavoitteisiin pääsemiseksi. Oleellista vaikuttavuusmallissa ja vaikuttavuuspoluissa on niiden kyky tuottaa kontekstisidonnaista tietoa toimijoiden reflektion tueksi, jolloin niillä on edellytykset kytkeytyä tiiviisti kaupungin ja ekosysteemien johtamiseen. Sen mittarit auttavat kaupunkeja hahmottamaan ekosysteemin tämänhetkistä tilannetta rahoituksen, johtamisen, osaamisen ja kumppanuuksien kannalta sekä tunnistamaan niiden kehittämistarpeita
Moniulotteinen vaikuttavuusmalli sen sijaan tuki systeemistä ajattelua ja eri toimijoiden näkökulmien integrointia prosessiin. Taulukko 3). Siten vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan suhde tulevaisuuteen on normatiivisempi kuin Minkkisen et al. Lähestymistapa integroi erilaisia tiedontuotannon menetelmiä – ennakointia, arviointia, systeemidynaamista mallintamista ja osallisuutta vahvistavia menetelmiä – joiden tavoitteena on tuottaa laaja-alaista näkemystä monimutkaisiin päätöksentekoja muutosprosesseihin. (2019, 6) kuvaaman transformatiivisen ennakoinnin ideaalimallin ja Tuomen (2019, 12) konstruktiivisen ennakoinKohti kestäviä ja pystyviä kaupunkeja. Keskeinen ero tapausesimerkeissä oli niiden erilaiset menetelmävalinnat systeemitiedon tuottamisessa ja sen sitomisessa muutoksen keinoja käsittelevään transformaatiotietoon. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa kohdistaa huomion kuitenkin tarvelähtöiseen tiedontuotantoon. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan tiedontuotannon keskiössä on toiminnan ja toivotun tulevaisuuden yhteyksien ymmärtäminen, eikä tulevaisuuden järjestelmällinen tutkiminen kuten ennakoinnissa. Siten tavoitetiedon osuus prosessissa näyttäytyi lähinnä tavoitteiden ja tunnistettujen toimien priorisointitehtävänä ja prosessin keskeisin sisältö muodostui systeemitiedon ja transformatiivisen tiedon yhdistelmästä muutosta edistävien kokeilujen ideoinnissa. Esittelimme artikkelissa vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan, joka pyrkii tukemaa kaupunkeja muutoskyvykkyyksien vahvistamisessa ja kestävyyssiirtymää edistävien prosessien toteutuksessa. Siinä missä kyvykkyysjaottelua on sovellettu kaupunkien ilmastotoimien tunnistamiseen ja arviointiin, vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan menetelmällinen kokonaisuus on suunnattu juuri kyseisten kyvykkyyksien vahvistamiseen kaupunkien toiminnassa. 2/24 40 Futura Keskustelu ja johtopäätökset Tarkastelimme tässä artikkelissa transformatiivista tulevaisuustyötä kaupunkien päätöksentekoprosessien ja tiedontuotannon näkökulmista. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapaan liittyvä arviointilähtökohta myös kytkee toisiinsa tulevaisuuden tavoitteiden määrittelyn ja toiminnan ohjaamisen toivottuun suuntaan arviointitiedon avulla. Projektissa kuitenkin havaittiin, että osallistujakaupunkien erilaiset lähtötilanteet innovaatioekosysteemien rakentamissa vaikeuttivat yhteisen arviointiviitekehyksen hyödyntämistä muutoksen synnyttämisessä ja seurannassa. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan täysi hyöty voi toteutua silloin, kun tiedontuotanto on kytketty kiinteästi kaupunkien strategiseen päätöksentekoon ja muutosprosesseihin ja sitä toteutetaan jatkuvaluontoisesti. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan suhde transformatiivisuuteen ja tulevaisuustiedon rooliin muutoksissa jakaa joitain yhteisiä piirteitä aiemmin esitettyjen transformatiivisen (Minkkinen et al., 2019) ja konstruktiivisen ennakoinnin (Tuomi, 2019) ideaalimallien kanssa (ks. Liikenteen kestävyyssiirtymää käsitelleessä projektissa sovellettiin systeemidynaamista mallintamista ja simulointia, kun taas ekosysteemiprojektissa systeemiajattelun tukeminen perustui laaja-alaiseen vaikuttavuusmalliin. Innovaatioekosysteemien rakentamiseen liittyneessä projektissa sen sijaan lähtökohtana oli systeemisen näkökulman vahvistaminen arviointimallin muotoilun avulla. Tämän vuoksi prosessiin oli tarpeen liittää erillinen tulevaisuustarkastelu, joka loi paremmat edellytykset kaupunkikohtaisten tavoitteiden ymmärtämiselle ja transformaatiotiedon tuottamiselle kunkin kaupungin tarpeisiin. Kaupunkiliikenteen kestävyyssiirtymään keskittyneessä hankkeessa prosessi palveli ensisijaisesti tutkimusprojektia, joka oli kytkeytynyt kaupungin kestävyysstrategian mukaisen tavoitteen edistämiseen. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa on yhteensopiva kirjallisuudessa tunnistettuihin transformatiivisiin kyvykkyyksiin (Hölscher et al., 2019), jotka liittyvät ennakointiin ja varautumiseen, polkuriippuvuuksien tunnistamiseen ja purkamiseen, uusien ratkaisujen kehittämiseen ja juurruttamiseen sekä toiminnan koordinoimiseen. Muodostetun arviointimallin ja mittariston hyödynnettävyyttä jouduttiin kuitenkin tukemaan erillisten vaikuttavuuspolkujen muodostuksen avulla, jotta kontekstikohtaiset erityispiirteet saatiin huomioitua transformaatiotiedon tuottamisessa. Projekteissa havaittiin, että simulointituloksia oli vaikea kytkeä työpajatyöskentelyyn ja niiden rooli transformatiivisten ratkaisujen ideoinnissa jäi vähäiseksi
Analyysien tai mallinnusten tuottaminen ei takaa kestävyyssiirtymän toteutumista, vaan tarvitaan myös tahtoa ja kyvykkyyttä kytkeä tuotettu tieto systemaattiseksi osaksi kaupungin johtamisen ja strategiatyön prosesseja. Arviointiviitekehyksen kautta tulevaisuustieto ja toiminta kytkeytyvät erottelemattomaksi kokonaisuudeksi, jossa vaikuttavuuden määrittely konkretisoi muutostavoitteen seurattaviksi indikaattoreiksi. Muodostettava arviointikehys ilmaisee yhdessä määritellyn tavoiteltavien arvojen ja päämäärien kokoelman sekä toimijat ja toimenpiteet, joiden uskotaan edistävän haluttua tulevaisuutta. Arvioinnin periaate kohdistaa siis huomion ensisijaisesti muutostavoitteisiin, joita halutaan edistää, sekä aiemman ja nykyisen toiminnan perusteella tapahtuvaan oppimiseen. Ero tähän ideaaliin näkyy kuitenkin suhteessa toimijuuteen ja tulevaisuustiedon tuottamiseen. Anna Leinonen, Kirsi Hyytinen & Johanna Leväsluoto Taulukko 3. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan osalta tämä merkitsee sitä, miten sen eri elementtejä hyödynnetään strategista päätöksentekoa ja kehittämistä ohjaavassa työssä. 41 2/24 Futura nin, joissa tulevaisuus näyttäytyy enemmän uusien mahdollisuuksien avoimena kenttänä. Konstruktiivisen ennakoinnin malli liittää tulevaisuuden odotukset ihmisten luontaiseen taipumukseen ja kykyyn ennakoida toimintansa seurauksia, jolloin tulevaisuuskuvat ja tulevaisuuksien kuvittelu voivat myös synnyttää toimintaa (Tuomi, 2019, 9). Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa taas kytkee tulevaisuustarkasteluun systeemiteoreettisen ja eksplisiittisen ulottuvuuden siihen liittyvien systeemidynaaminen mallinnuksen ja arviointitiedon hyödyntämisen kautta. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa jakaa siten samankaltaisia lähtökohtia konstruktiivisen ennakoinnin mallin (Tuomi, 2019) kanssa, joka kytkee nykyhetken toiminnan merkityksellisen tulevaisuuden luomiseen. Transformatiivinen tieto tulisi ymmärtää kokonaisuutena, joka ylittää ajallisuuden, mutta myös tiedon ja toiminnan välisiä rajoja. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan vertailu transformatiivisen ennakoinnin ja konstruktivistisen ennakoinnin ideaalimalleihin.. Vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavassa tulevaisuustyöskentely toimii alustana yhteiselle ja eksplisiittiselle arvojen käsittelylle. Esimerkiksi ymmärrystä arviointija vaikuttavuustiedosta tulee laajentaa näyttöön perustuvasta vertailevasta ja arvottavasta toiminnasta kohti kehittävän arvioinnin perinteeseen nojaavaa lähestymistapaa, jonka lähtökohtana on tarjota syötettä jatkuvan reflektoinnin ja toiminnan kehittämisen tueksi
Van den Berg, Rob D., Christina Magro & Marie-Hélène Adrien (eds.) (2021): Transformational Evaluation for the Global Crises of Our Times. Kiitokset Artikkelissa esitellyt tapausesimerkit olivat Pirkanmaan liiton (Innokaupunki-projekti) ja Teknologiantutkimuskeskus VTT Oy:n (liikenteen kestävyyssiirtymä-projekti) rahoittamia. 1257–1274. doi:10.3197/09 6327113X13581561725194. Hölscher, Katharina, Niki Frantzeskaki & Derk Loorbach (2019): Steering transformations under climate chanKohti kestäviä ja pystyviä kaupunkeja. Lähteet Auvinen, Heli, Sampo Ruutu, Anu Tuominen, Toni Ahlqvist & Juha Oksanen (2015): Process supporting strategic decision-making in systemic transitions, Technological Forecasting and Societal Change 94, s. <https://aaltodoc.aalto.fi/server/ api/core/bitstreams/04d1b75a-b273-4c52-8a5986e3eea405a3/content>. 97–114. VTT Science 146. Tulevissa tutkimushankkeissa tulisi keskittyä muutoksen johtamisen näkökulman vahvistamiseen. Viitattu 28.4.2024. Geels, Frank W. 2/24 42 Futura Artikkelissa kuvatut tapausesimerkit kuvaavat tiedontuotantoprosessien alkuvaiheita. <https://doi.org/10.1016/j.techsoc.2007.08.009> Geels, Frank W., Tim Schwanen, Steve Sorrell, Kirsten Jenkins & Benjamin K. 191–215. 23-35. Innokaupunkien ekosysteemikehitystä tukevassa prosessissa taas olennaiseksi muodostuu se, saadaanko kehitetty arviointimalli osaksi kunkin kaupungin toimia ohjaavaa jatkuvaa tiedontuotantoa. <https://doi.org/10.1016/S00487333(02)00062-8>. <https://doi.org/10.1016/j.techfore.2014.07.011>. & René Kemp (2007): Dynamics in socio-technical systems: Typology of change processes and contrasting case studies, Technology in Society 29(4), s. Kiitämme kaikkia hankkeiden työpajoihin ja haastatteluihin osallistuneita innokaupunkien, Tampereen kaupungin ja DeMo-projektin edustajia. Krause & Aaron Deslatte (2021): Staff Support and Administrative Capacity in Strategic Planning for Local Sustainability. Siten pitkäkestoisemman seurannan mahdollistavat hankkeet antaisivat enemmän tietoa lähestymistavan toimivuudesta ja mahdollisista haasteista käytännössä. Transformatiivisen tiedontuotannon näkökulmasta vaikuttavuuden johtamisen lähestymistavan hyödyt liittyvät erityisesti sen eri aikajänteitä sekä tietoa ja toimintaa integroivaan luonteeseen. Sovacool (2018): Reducing energy demand through low carbon innovation: A sociotechnical transitions perspective and thirteen research debates, Energy Research and Social Science 40, s. Käytännön sovelluksiin ja pitkäkestoiseen seurantaan keskittyvät tutkimushankkeet mahdollistaisivat myös erilaisten muutostavoitteiden neuvotteluun, tiedontuotantoon, tiedon hyödyntämiseen ja muutoksen johtamiseen liittyvien jännitteiden tunnistamista ja tarkempaa analyysiä. Public Management Review. Geels, Frank W. Exeter, UK: IDEAS. Näin vaikuttavuuden johtamisen lähestymistapa toteuttaa transformatiivisen arvioinnin keskustelussa tunnistettuja tarpeita vahvistaa tiedon toiminnallistamista ja toiminnan ohjaamisen kyvykkyyksiä. doi:10.1016/j.erss.2017.11.003. Liikenteen kestävyyssiirtymää käsitelleessä projektissa kytkös kaupungin kestävyystavoitteiden edistämiseen tapahtui tutkimushankkeen välityksellä, jolloin sen potentiaali muutoksen edistäjänä tai esimerkiksi eri hallinnonalojen välistä vuoropuhelua tukevana prosessina ei välttämättä tule esiin. Hawkins, Christopher V., Rachel M. Hyytinen, Kirsi (2017): Supporting service innovation via evaluation: A future oriented, systemic and multi-actor approach. Doctoral dissertation 14/2017, Aalto University publication series. Yhdistämällä tulevaisuusorientaatiota, systeemisyyttä ja osallisuutta tukevia toimintatapoja konkreettisiin päätöksentekotilanteisiin ja strategiseen työhön se voi vahvistaa kaupunkien muutoskyvykkyyttä. Niiden todelliset hyödyt muutoksen tukemisessa paljastuvat kuitenkin vasta ajan kuluessa riippuen siitä, miten kiinteästi tarkastelu saadaan kytkettyä jatkuvaan toiminnan arviointiin ja päätöksentekoon. Hirsch Hadorn, Gertrude, Holger Hoffmann-Riem, Susette Biber-Klemm, Walter Grossenbacher-Mansuy, Dominique Joye, Christian Pohl, Urs Wiesmann & Elisabeth Zemp (2008): Handbook of Transdisciplinary Research. Springer, Dordrecht. Demaria, Federico, Francois Schneider, Filka Sekulova & Joan Martinez-Alier (2013): ‘What is Degrowth. (2002): Technological transitions as evolutionary reconfiguration processes: A multi-level perspective and a case-study, Research Policy 31(8– 9), s. Kiitämme myös artikkelin kahta anonyymiä arvioijaa artikkelia parantaneista kommenteista. From an Activist Slogan to a Social Movement’, Environmental Values, 22(2), s. 441–455
Työja elinkeinoministeriö (2021): Valtion ja kaupunkien sopimusyhteistyöllä vauhditetaan vähähiilisiä, digitaalisia ja hyvinvointia edistäviä innovaatioita. Nieminen, Mika & Kirsi Hyytinen (2015): Future-oriented impact assessment: Supporting strategic decision-making in complex socio-technical environments, Evaluation 21(4), s. 1–10. <https://tem.fi/-/valtion-ja-kaupunkien-sopimusyhteistyolla-vauhditetaan-vahahiilisia-digitaalisia-ja-hyvinvointia-edistavia-innovaatioita> Uitto, Juha I. <http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3415-8>. Scoones, Ian, Andrew Stirling, Dinesh Abrol, Joanes Atela, Lakshmi Charli-Joseph, Hallie Eakin, Adrian Ely, Per Olsson, Laura Pereira, Ritu Priya, Patrick van Zwanenberg & Lichao Yang (2020): Transformations to sustainability: combining structural, systemic and enabling approaches, Current Opinion in Environmental Sustainability 42, s. Patton, Michael Quinn (2011): Developmental evaluation: Applying complexity concepts to enhance innovation and use. Tuomi, Ilkka (2019): Chronotopes of foresight: Models of time–space in probabilistic, possibilistic and constructivist futures, Futures & foresight science 1(2), p.e11. Suullinen tiedonanto, 12.10.2023 Nieminen, Mika, Kirsi Hyytinen, Vesa Salminen & Sampsa Ruutu (2020): Systemic Evaluation Approach to meet the Challenges of Complexity. <https:// doi.org/10.1080/13504500709469709>. <https://doi.org/10.1007/978-98115-0069-5_5>. Kemp, René, Derk Loorbach & Jan Rotmans (2007): Transition management as a model for managing processes of co-evolution towards sustainable development. 161–183. <https://doi.org/10.1016/j.cities.2015.11.011>. Jahn, Thomas, Matthias Bergmann & Florian Keil (2012): Transdisciplinarity: Between mainstreaming and marginalization, Ecological Economics 79, s. Evaluating Environment and Development. Springer, Singapore. <https://www.tampere. 175–198. Environ, Innov. (toim.): Society as an Interaction Space. Viitattu 28.4.2024. 437–448. 78–91. & Geeta Batra (2020): Transformational Change for People and the Planet. Pohl Christian & Gertrude Hirsch Hadorn (2007): Principles for Designing Transdisciplinary Research. Helsingin yliopisto. Minkkinen, Matti, Burkhard Auffermann & Ira Ahokas (2019): Six foresight frames: Classifying policy foresight processes in foresight systems according to perceived unpredictability and pursued change, Technological Forecasting and Social Change 149, p.119753. Transit 31, s. Loorbach, Derk (2010): Transition management for sustainable development: A prescriptive, complexity-based governance framework, Governance 23(1), s. Patton, Michael Quinn (2019): Transformation to global sustainability: Implications for evaluation and evaluators, New Directions for Evaluation 162, s. Edward Elgar, Cheltenham. doi:10.1016/j. <https:// doi.org/10.1007/s10113-018-1329-3>. <https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2012.04.017>. <https://doi.org/10.1002/ffo2.11>. 448–461. International Journal of Sustainable Development and World Ecology 14(1), s. fi/sites/default/files/2022-05/SUMP_raportti_hyv%C3%A4ksytty_final.pdf>. 1-32. 121–130. Translational Systems Sciences, vol. eist.2019.01.004. Smits, Ruud, Stefan Kuhlmann & Philip Shapira (toim.) (2010): The Theory and Practice of Innovation Policy: An International Research Handbook. <https://doi.org/10.1007/978-3-030-78853-7>. 22. Työja elinkeinoministeriö, 9.1.2024. org/10.14512/9783962388638>. Oekom Verlag, Munich, Germany. 103–117. 791–805. <https://doi.org/10.1016/j.techfore.2019.119753>. Geels, Florian Kern, Jochen Markard, Elsie Onsongo, Anna Wieczorek, Floortje Alkemade, Flor Avelino, Anna Bergek, Frank Boons, Lea Fünfschilling, David Hess, Georg Holtz, Sampsa Hyysalo, Kirsten Jenkins, Paula Kivimaa, Mari Martiskainen, Andrew McMeekin, Marie Susan Mühlemeier, Bjorn Nykvist, Bonno Pel, Rob Raven, Harald Rohracher, Björn Sandén, Johan Schot, Benjamin Sovacool, Bruno Turnheim, Dan Welch & Peter Wells (2019): An agenda for sustainability transitions research: State of the art and future directions. Ovaska, Sanna (2023): Projektipäällikkö, Tampereen kaupunki. 43 2/24 Futura Anna Leinonen, Kirsi Hyytinen & Johanna Leväsluoto ge: capacities for transformative climate governance and the case of Rotterdam, the Netherlands, Regional Environmental Change 19(3), s. <https://doi. Springer Nature, Sustainable Development Goals Series. org/10.1016/j.techfore.2019.119753>. Soc. Uusikylä, Petri (2019): Endeavour to Find Evidence : The Role of Evaluation in Complex Systems of Governance. Viitattu 28.4.2024. Köhler, Jonathan, Frank W. Patton, Michael Quinn (2020): Blue marble evaluation: Premises and principles. <https:// doi.org/10.1007/s13280-019-01169-y>.. Tampereen kaupunki (2021): Kestävän kaupunkiliikkumisen suunnitelma SUMP, Tampereen kaupunki, 5.1.2024. <https://doi.org/10.1111 /j.1468-0491.2009.01471.x>. 65-75. Open Access. Guilford, New York. Kemp, René, Johan Schot & Remco Hoogma (1998): Regime shifts to sustainability through processes of niche formation: The approach of strategic niche management, Technology Analysis & Strategic Management 10(2), s. <https://doi.org/10.1002/ev.20362>. Tiedote 9.2.2021. Wolfram, Marc, Sara Borgström & Megan Farrelly (2019): Urban transformative capacity : From concept to practice, Ambio 48(5), s. Guilford Press. <https://doi. Wolfram, Marc (2016): Conceptualizing urban transformative capacity: A framework for research and policy, Cities 51, s. Teoksessa Lehtimäki, Hanna et al
Puhutaan monikriisin tai metakriisin ajasta. Yllättävät kriisit ja tapahtumat seuraavat toisiaan. Suomalaisen yhteiskunnan perinteiset ajatteluja toimintamallit eivät enää toimi parhaalla mahdollisella tavalla nopeasti muuttuneessa toimintaympäristössä. Avainsanat: kestävyyssiirtymä, uudistava resilienssi, transformatiivinen resilienssi. Perinteinen, vanhoihin toimintamalleihin ja rakenteisiin palauttava resilienssi ei kuitenkaan enää riitä vaan yhteiskunnassa tarvitaan turbulentin toimintaympäristön ja kestävyyssiirtymän vaatimaa rakenteellista uudistumiskykyä. Se osoittaa, että uudistavaa resilienssiä ja kestävyyssiirtymää voidaan edistää samoilla toimintamalleilla. Tämän ajankohtaisen resilienssikeskustelun tueksi tässä artikkelissa käsitellään neljää erityyppistä resilienssiä ylläpitävä, sopeutuva, uudistava ja transformatiivinen sekä analysoidaan tarkemmin uudistavan ja transformatiivisen resilienssin tekijöitä. 2/24 44 Futura Timo Hämäläinen Ph.D., johtava asiantuntija, Kilpailukykyä datasta Sitra timo.hamalainen@sitra.fi ARTIKKELI Kriisialtis maailma ja resilienssi – suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuushaasteet Suomen toimintaympäristö on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla. Viime vuosien kriisit ovat opettaneet, että yhteiskunnan kaikilla tasoilla tarvittaisiin parempaa resilienssiä. Analyysi perustuu Ross Ashbyn luomaan riittävän monimuotoisuuden lakiin, joka korostaa päätöksentekijöiden tietopohjan ja toimintavaihtoehtojen monimuotoisuuden merkitystä resilienssin kehittämisessä
Timo Hämäläinen. Resilienssin kehittäminen edellyttää vallitsevien ajatteluja toimintamallien haastamista ja niiden monipuolistamista. 45 2/24 Futura Johdanto Suomen toimintaympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti aina 1990-luvun alusta lähtien. Yhteiskunnan resilienssiä kannattaa kehittää, jotta tulevaisuudessa voitaisiin vähentää aiemmista kriiseistä tuttuja reaktiivisia toimenpiteitä, joita tehdään kaoottisissa olosuhteissa ilman riittäviä resursseja ja valmiuksia (esim. Monet asiantuntijat kuvaavat nykymaailmaa termeillä monikriisi, metakriisi tai VUCA-maailma (epävakaa, epävarma, kompleksinen ja monitulkintainen). 2022). Tämän vuoksi resilienssin eri tyyppejä kannattaa analysoida tarkemmin. Tämä sopii huonosti perinteiseen suomalaiseen yhteiskuntamalliin: Resilienssin kehittäminen ei ole juurikaan herättänyt poliittista keskustelua turvallisuussektorin ulkopuolella. Suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä piirteitä ovat olleet vahva konsensushakuisuus, keskitetyt työmarkkinaratkaisut, hallitusohjelmien keskeinen rooli julkishallinnossa, usko yksittäisten asiantuntijoiden ja selvitysmiesten näkemyksiin, julkishallinnon siiloutuneisuus ja tulosjohtaminen sekä mittakaavaetujen, prosessitehokkuuden ja kustannustason korostaminen yritysten kilpailukykytekijöinä (Michelsen 2016; Järvensivu et al. Maailmasta on tullut erittäin tiiviisti kytkeytynyt, ennakoimaton ja kriisialtis. Resilienssiä kannattaa vahvistaa myös talouden ja yhteiskunnan kestävyyssiirtymän edistämiseksi. Taloutta ja yhteiskuntaa on tarkasteltu teollisen aikakauden mekanististen, lineaaristen ja reduktionististen silmälasien läpi. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Suomessa uskottiin vahvasti asioiden hallittavuuteen ja yhteiskuntapoliittisen suunnittelun järkevyyteen (Lindblom 2002; 2007). Kestävyyssiirtymällä (sustainability transition) tarkoitetaan talouden ja yhteiskunnan laaja-alaista muutosta, jonka tavoitteena on siirtyä kestävämpään talousmalliin. Tuntuu kuin historiallinen aikakausi olisi muuttumassa. Yllättävät tapahtumat ja kriisit seuraavat toisiaan: dot. Futuristi Leah Zaidi (2023) on korostanut Sitran tilaisuudessa, että yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi tehtävien toimenpiteiden pitäisi tuottaa positiivisia ulkoisvaikutuksia ja vaikuttaa useampien ongelmien ratkaisuun samanaikaisesti. Tässä artikkelissa pyritään tunnistamaan sellaisia (win-win) toimintamalleja, jotka edistävät samaan aikaan sekä talouden ja yhteiskunnan resilienssiä että niiden kestävyyssiirtymää. 1960-luvun lopulla vahvistuneen suunnitelmatalouden aikana ajateltiin, että yhteiskunnalliset ongelmat voidaan ratkaista parhaiten tieteeseen pohjautuvalla suunnittelulla ja organisoinnilla (Alasuutari 1996). Toisaalta resilienssi voi myös olla ristiriidassa kestävyyssiirtymän edistämisen kanssa, jos sillä tarkoitetaan vain palautumista entiseen (Wahl 2016; Keenan et al. Aiempaa turbulentimpi ja kriisialttiimpi toimintaympäristö on erityisen suuri haaste suomalaiselle yhteiskunnalle, koska sen keskeiset toimintamallit ja instituutiot luotiin nykyistä vakaampaan ja yksinkertaisempaan maailmaan. Kestävyyssiirtymän vaatimien valtavien investointien ja pitkäjänteisen kehitystyön toteutuminen on epätodennäköistä, jos organisaatiot, kansantalous ja yhteiskunta kärsivät jatkuvasti vakavista kriiseistä resilienssin puutteen vuoksi. (2023, 900) mukaan resilienssi on ”kestävän kehityksen välttämätön (mutta ei riittävä) osa aiempaa turbulentimmassa maailmassa”. Tiiviisti kytkeytyneessä maailmassa nämä kriisit ja niiden taustalla olevat juurisyyt vaikuttavat myös aiempaa enemmän toisiinsa (WEF 2024). com-kuplan puhkeaminen, 2008 finanssikriisi, Euroopan velkaja pakolaiskriisit, toistuvat ympäristökriisit, arabikevät, terrori-iskut, Brexit, Donald Trumpin valinta presidentiksi, Covid-19, Yhdysvaltain kongressin valtaus ja Ukrainan sota. Kestävän talousmallin toimintatavat, teknologiat ja rakenteet vähentävät negatiivisia ympäristövaikutuksia, edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tukevat taloudellista kestävyyttä pitkällä aikavälillä. kasvomaskien hankinta Covid-pandemian alussa). Parhaimmillaan resilienssi auttaa ihmisiä, organisaatioita ja yhteiskuntia sopeutumaan joustavasti, tai jopa hyödyntämään toimintaympäristön yllättäviä muutoksia. Toisen maailmansodan jälkeinen suhteellisen vakaa maailmanjärjestys instituutioineen ja rakenteineen on murenemassa (Laszlo 2008; Inayatullah 2008). 2021). Rockströmin et al
Ylläpitävä resilienssi tukee systeemin palautumista aiempaan rakenteeseen ja toimintamalliin (bounce back). Kriisit luovat ihmismieliin epämiellyttävää hämmennystä ja ahdistusta (kognitiivista dissonanssia) sekä vapauttavat inhimillisiä, taloudellisia ja fyysisiä resursseja. Tämä voi vaatia esimerkiksi päällekkäisiä tai ylimääräisiä resursseja, vakuutuksia, riskienhallintaa, tai valtion tukiohjelmia. Ilman riittävää monimuotoisuutta vastaan tulee jossain vaiheessa ongelma johon systeemillä ei ole tai se ei pysty kehittämään sopivaa ratkaisua ja jonka vuoksi se ajautuu kriisiin. Määritelmät eroavat usein myös niiden suhtautumisessa rakenteiden ja toimintamallien uudistumiseen. Casti 2012). 2023). Yritysja julkishallinnon tutkijat ovat analysoineet toisenlaista rakenteellisen uudistumisen tapaa. 2/24 46 Futura Resilienssin määritelmät Resilienssi on määritelty yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa monin eri tavoin. Näin on tapahtunut monissa viime vuosien kriiseissä kuten Arabikeväässä, vuoden 2008 finanssikriisissä ja Fukushiman ydinonnettomuudessa (ks. 2022). Uudistavan resilienssin kehittäminen Uudistavan resilienssin tarkemmassa analysoinnissa voidaan hyödyntää Ross Ashbyn ns. Ensimmäinen tapa on hyödyntää kriisin luomaa tilannetta edistämällä resurssien ja osaamisten uudenlaisia yhdistelmiä sekä radikaaleja innovaatioita, joiden avulla systeemin toimintamallit ja rakenteet voivat uudistua (Wahl 2016; Hynes et al. Tällöin resilientti systeemi voi uudistua kahdella eri tavalla. 2022). 2022). 2019; Hynes et al. Yleensä määritelmissä korostuvat yksilön, yhteisön, organisaation, ekosysteemin, kansantalouden tai yhteiskunnan kyky joko ennakoida, valmistautua tai kohdata erilaisia häiriötilanteita ja kriisejä sekä toipua ja sopeutua niiden seurauksiin. 2019; Asadzahed et al. Transformatiivista resilienssiä voidaan jopa pitää kestävän kehityksen lyhyen aikavälin ulottuvuutena (Rockström et al. 2020). Sopeutuva resilienssi tekee mahdolliseksi systeemin toiminnan jatkumisen pienillä muutoksilla ja inkrementaalisilla innovaatioilla, jotka eivät muuta merkittävästi systeemin perusrakennetta. Olennaista on varmistaa systeemin eri tasoilla riittävä tiedollinen monimuotoisuus ja käytännön toimintakyky erilaisia mahdollisia tilanteita varten. Transformatiivinen resilienssi luo systeemin kestävyyssiirtymää tukevia uusia, vaihtoehtoisia viitekehyksiä, rakenteita ja etenemispolkuja (Trippl et al. riittävän monimuotoisuuden lakia (Law of requisite variety), joka korostaa systeemin sopeutumiskyvyssä a) päätöksenteon tietopohjan riittävää monipuolisuutta ja b) käytännön toimintavaihtoehtojen riittävää määrää (Ashby 1956; Beer 1973; Boisot & McKelvey 2011). Suunnan ja kestävyystavoitteen osalta se eroaa uudistavasta resilienssistä. Tämä avaa ns. Parhaimmillaan tällainen resilienssi voi jopa ennaltaehkäistä joitakin kriisejä, joilta jäykemmät systeemit eivät voi välttyä. Transformaatiolla viitataan tällöin yhteiskunnan ajatteluja toimintamallien sekä rakenteiden perustavanlaatuiseen muutokseen kohti kestävää kehitystä. Samalla se yhdistää systeemin lyhyen aikavälin rakenteellisen uudistumiskyvyn kestävyyssiirtymän tarjoamaan pitkän aikavälin suuntaan ja rakenteellisen uudistumisen tavoitteeseen (Wahl 2016). 2022). Tällaisia jatkuvasti kehittyviä, muutosjoustavia organisoitumistapoja ja toimintamalleja on kutsuttu mm. mahdollisuuksien ikkunan uudenlaisten toimintamallien, rakenteiden ja kehityspolkujen luomiselle (Holling & Gunderson 2002; Hämäläinen 2007a). Sen osalta voidaan erottaa ylläpitävä, sopeutuva, uudistava ja transformatiivinen resilienssi (Wahl 2016; Hyvönen et al. Viimeisimpänä transformatiivinen resilienssi on käsite, joka on yleistynyt kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä katastrofiriskeihin liittyvissä tutkijaja päätöksentekijäpiireissä vuoden 2015 jälkeen (Asadzahed et al. strategiseksi ketteryydeksi (Doz & Kosonen 2008), dynaamisiksi osaamisiksi (Teece 2009), ennakoivaksi innovaatiohallinnoksi (OECD 2022), tai resilienssisuunnitteluksi”(Hynes et al. Uudistava resilienssi puolestaan tukee systeemin rakenteiden ja toimintamallien uudistamiskykyä (bounce forward) määrittelemättä uudistumisen tarkempaa suuntaa. Kriisialtis maailma ja resilienssi – suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuushaasteet. Joissakin määritelmissä on myös painotettu systeemin kykyä oppia ja uudistua kriisien seurauksena (Hyvönen et al. 2022). Se perustuu organisaation tietopohjan, osaamisten, resurssien, toimintamallien, organisaatiorakenteiden ja instituutioiden jatkuvalle, tulevaisuutta ennakoivalle kehittämiselle
Tiedon tulkintaja oppimisprosessien kautta syntyy yhteinen, monipuolisempi tilannekuva sekä uusia toimintavaihtoehtoja, jotka tukevat päätöksentekoa ja toiminnan koordinointia. 47 2/24 Futura Riittävää monimuotoisuutta voidaan tavoitella kahdella eri strategialla (Boisot & McKelvey 2011). 2020), asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa käydyistä keskusteluista (OECD 2022), nykyisten toimintojen resilienssin arvioinneista (Ahlawat et al. 2022) tai jopa tietokonesimulaatioista (Casti 2012). Yhteiset tiedon tulkintaja oppimisprosessit kehittävät myös osallistujien luottamusta toisiinsa ja sitouttavat heidät yhteistyöhön. Toinen strategia pyrkii lisäämään päätöksentekijöiden ja organisaatioiden tiedollisia ja toiminnallisia kyvykkyyksiä niin, että ne riittävät yllättävienkin ongelmien ratkaisemiseen (complexity absorption). Tällaisia tulkintaja oppimisprosesseja tukemaan tarvitaan neutraali ja asiayhteyden hyvin tunteva välittäjäorganisaatio. Ensimmäinen strategia pyrkii vähentämään kohdattavien ongelmien monimuotoisuutta ja kompleksisuutta (complexity reduction) niin, että päätöksentekijöiden ja organisaatioiden nykyinen kapasiteetti ja toimintakyky riittävät niiden ratkaisemiseen. Tiedon tulkinnan onnistumisen kannalta on keskeistä, että prosessissa on mukana monipuolinen joukko erilaisia osaajia, jotka pystyvät tunnistamaan relevantin tiedon ja ymmärtämään sen merkityksen (Könnölä, Eloranta, Turunen & Salo 2021). Tällöin tavoitteena on avoin, osallistava, moninäkökulmainen, voimaannuttava, luottamukseen perustuva, turvallinen, kokeileva, yritteliäs, yhteistyökykyinen ja jatkuvasti oppiva organisaatiokulttuuri (Denyer 2017; Ahlawat et al. Ne synnyttävät usein myös kognitiivista dissonanssia, joka on tärkeä edellytys syvemmälle, ajattelumalleja uudistavalle oppimiselle ja sen mahdollistamille rakenteellisille uudistusprosesseille (Festinger 1956; Hämäläinen 2007a; 2007b). Minkkinen et al. 2022; Rockström et al. Siinä voidaan hyödyntää tulevaisuuden ennakointia ja strategista tiedustelutoimintaa (strategic intelligence). Tällaiset prosessit yhdistävät parhaimmillaan rikasta kontekstuaalista ja kokemusperäistä tietoa abstraktimpaan konseptuaaliseen ja tutkimustietoon (Boisot 1999; Kolb 2015; Kosonen & Santalainen 2022; Rockström et al. Tiedollista monimuotoisuutta parantavat myös sidosryhmien kanssa tehtävät tiedon tulkintaja oppimisprosessit. Päätöksentekijöiden tietopohjaa voidaan rikastaa myös suunnittelemalla uusia strategisia vaihtoehtoja ja toimintamalleja. Organisaation tiedollisen monimuotoisuuden kasvattaminen voi vaatia myös organisaatiokulttuurin muutosta ”juuri-oikeaan-aikaan” -kulttuurista (just-in-time) ”kaiken varalta” -kulttuuriin (just-in-case). 2014; Stein 2019) sekä uudenlaisessa toimintaympäristössä tarvittavien taitojen kuten kriittisen ajattelun, sosiaalisten ja tunnetaitojen, kulttuuriosaamisen ja itsetuntemuksen hankkimista (OECD 2019; WEF 2020). Niitä voidaan löytää mm. Tässä artikkelissa keskitytään jälkimmäiseen strategiaan, sillä nykyisessä toimintaympäristössä epävarmuuden ja kompleksisuuden vähentämismahdollisuudet ovat usein rajalliset. 2019). Tiedollinen monimuotoisuus Yksilöiden, organisaatioiden ja yhteisöjen tietopohjaa voidaan monimuotoistaa monella eri tavalla. Tällaista tilannekuvaa kannattaa viestiä tehokkaasti, jotta systeemin kaikilla toimijoilla on mahdollisuus organisoitua tehokkaasti ja kokonaisuuden tavoitteita tukien (McChrystal 2015; Hyvönen et al. Strateginen tiedustelutoiminta voi sisältää monia erilaisia tiedonlähteitä: toimintaympäristön havainnointia, asiakasdatan analysointia, selvityksiä ja tutkimuksia, asiantuntijatyöpajoja ja -paneeleita, edelläkävijöiden seuraamista, tai avointa innovaatioja kokeilutoimintaa (Hämäläinen 2007b; Doz & Kosonen 2008; Teece 2009; Rockström et al. (2018) puhuvat myös ”uteliaisuuden kulttuurista”, joka mahdollistaa epäjatkuvuuksien ja kiinnostavien ilmiöiden suhteellisen vapaan tutkimisen monesta eri näkökulmasta suhteellisen vapaasti. organisaation nykyisten aktiviteettien läheisyydestä (Kauffman 2019), tulevaisuuden ennakoinnin esiin nostamista haasteista ja mahdollisuuksista (Hynes et al. 2022; WEF & McKinsey 2023). 2023; Dufva & Rekola 2023). Tällainen organisaatiokulttuuri tukee yksilön kasvua ja hänen maailmankuvansa monipuolistumista (Kegan et al. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi organisaation toimintojen arviointia erilaisten häiriötilanteiden, kriisien, skenaarioiden, megatrendien tai heikkojen signaalien valossa (Inayatullah 2008; OECD 2022; Ahlawat et al. 2023). Timo Hämäläinen. 2023; Reeves & Job 2023)
Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä päätöksenteolta vaaditaan myös nopeutta, sillä liian hidas päätöksenteko voi johtaa kasvaviin ongelmiin (WEF & McKinsey 2023; Rockström et al. Lähes kaikki viime vuosikymmenten organisatoriset innovaatiot ovat vieneet kehitystä tähän suuntaan, esimerkkeinä yhteistyöverkostot ja -ekosysteemit, matriisiorganisaatiot, avoin innovaatiotoiminta, muotoiluajattelu, alustatalous, sekä osallistava päätöksenteko (Hämäläinen 2022). Toiminnan vaihtoehtoja, joustavuutta ja uudistumiskykyä parantavat myös verkostomaiset organisointitavat, jotka lisäävät talouden ja yhteiskunnan hallintamallien monimuotoisuutta ja sopeutumiskykyä. Käytännön kokeilutoiminta, keksintöjen nopea pilotointi, yrityskaupat, toiminnan laajentaminen uusille aloille, ja sektorirajat ylittävä yhteistyö kasvattavat toiminnan monimuotoisuutta ja muutosjoustavuutta. 2019). Verkostomaiseen organisoitumiseen kuuluu myös julkishallinnossa tärkeä eri hallinnonalojen ja -tasojen välinen tiivis vuorovaikutus ja yhteistyö (Könnölä et al. 2021), terveyspalveluissa (Laloux 2014) sekä sotien ja luonnonkatastrofien kaoottisissa olosuhteissa (McChrystal 2015; Hyvönen et al. Päätöksenteon nopeutta parantaa operatiivisen päätöksenteon hajauttaminen moniosaajaKriisialtis maailma ja resilienssi – suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuushaasteet. 2022; Rockström et al. Myös ylimääräiset resurssit, vahva rahoitusasema ja toiminnallisesti monipuolinen portfolio ovat tärkeitä organisaatioiden ja kansantalouksien resilienssin kannalta (Rockström et al. 2/24 48 Futura Toimintamallien ja rakenteiden joustavuus Tiedollinen monimuotoisuus on välttämätön, mutta ei vielä riittävä edellytys toimintamallien ja rakenteiden sopeutumiskyvylle ja joustavalle uudistamiselle. 2019). Yritykset ovat joissain tapauksissa vieneet päätöksenteon hajautuksen vielä astetta pidemmälle antamalla asiakkailleen työkaluja, joiden avulla he ovat voineet räätälöidä tuotteita itselleen sopiviksi (Reeves & Job 2023). Yhteisistä intresseistä keskustelulle (dialogille) ja luottamuksen rakentamiselle pitää löytää riittävästi aikaa (Doz & Kosonen 2008; Teece 2009). Uuden toimintamallin tai rakenteellisen ratkaisun käyttöönottoa saattaa estää esimerkiksi jäykkä organisaatiorakenne ja -kulttuuri, tai sopivien teknologioiden ja osaamisten puute. Niissä yhdistyvät matala hierarkia, toimijoiden monimuotoisuus ja tiivis vuorovaikutus, sekä verkostomainen yhteistyö ja toiminnan riittävät vapausasteet (McChrystal 2015; Könnölä et al. 2021; Kosonen & Santalainen 2022; Reeves et al. Toimintamallien ja rakenteiden joustavuutta voidaan parantaa luomalla itseohjautuvia moniosaajatiimejä tai yhteisöjä, joiden toimintaa tukee yhteinen taustaorganisaatio, tehokas tiedonvälitys ja keskinäisen luottamuksen kulttuuri (Hyvönen et al. 2023). Organisaatioiden ja yhteiskunnan eri toiminnoissa voidaan luoda systemaattisesti uusia vaihtoehtoja esimerkiksi rahoitukseen, tavarantoimittajiin, teknologioihin ja muihin avainresursseihin (Ahlawat et al. 2021). Rakenteellista sopeutumiskykyä voidaan parantaa myös luomalla vaihtoehtoisia toimintamalleja ja ylimääräisiä resursseja, joita voidaan tarpeen tullen ottaa käyttöön tai kasvattaa. 2023). Uudistumisen kannalta tärkeimmät painopistealueet pitää tunnistaa, valita ja uudistukset pitää myös toteuttaa (OECD 2022). 2022). 2021). 2019). Päätöksenteko ja uudistusten toteuttaminen Riittävä tiedollinen monimuotoisuus sekä toimintamallien ja rakenteiden joustavuus luovat hyvän pohjan tarpeellisten uudistusten toteuttamiselle, mutta ne eivät toteudu ilman strategisia valintoja, päätöksentekoa ja tehokasta käytännön toteutusta. Tämä vaatii organisaation tai systeemin päätöksentekijöiltä hyvää yhteistyötä ja koordinaatiota tarpeettomien raja-aitojen ja siilojen ylittämiseksi. 2023). Resilienssin kannalta tärkeät verkostot eivät rajoitu maan rajojen sisälle vaan myös kansainvälisillä verkostoilla on keskeinen asema riittävien tiedollisten ja toiminnallisten vaihtoehtojen sekä joustavuuden ylläpitämisessä (Hyvönen et al. Tällaisten tiimien ja yhteisöjen muutosjoustavuus on osoitettu käytännössä mm. Uusia toimintamalleja pitää kokeilla myös käytännössä, jotta ne olisivat tarpeen tullen todellisia vaihtoehtoja (Burgelman 2002; Könnölä et al. Myös tarvittavien yhteistyökumppanien puute, sidosryhmien vastustus, tai lainsäädäntöön ja sääntelyyn liittyvät ongelmat voivat heikentää organisaatioiden toimintavaihtoehtoja. nopeasti muuttuvilla yrityssektoreilla (Aghina et al. Päätöksenteon nopeutta voidaan parantaa ottamalla käyttöön jatkuva strateginen suunnittelu-, toteutusja oppimisprosessi sekä valmistelemalla edellä mainittuja strategisia vaihtoehtoja erilaisia tulevaisuuskuvia hyödyntäen (Doz & Kosonen 2008)
Kuvio 1. kuvio 1). Resurssien liikuteltavuutta voidaan parantaa mm. Tämä varmistaa sen, että organisaation ylemmillä tasoilla on riittävästi toimintamahdollisuuksia ja muutosjoustavuutta (Bar-Yam 2004). modulaarisilla organisaatiorakenteilla ja prosesseilla, moniulotteisilla organisaatiorakenteilla, organisaatiosiilot ylittävillä toimintaohjelmilla ja -projekteilla sekä erottamalla resurssointiin liittyvä päätösprosessi vakiintuneesta organisaatiorakenteesta (Doz & Kosonen 2008). Lisäksi resilienssiä tulisi myös pyrkiä arvioimaan erilaisilla mittareilla, jotta sen arvo pystyttäisiin ottamaan paremmin huomioon päätöksenteossa. Uudistavan ja transformatiivisen resilienssin avaintekijät Timo Hämäläinen. 2023). Nopeaan päätöksentekoon liittyy kyky tarpeen vaatiessa siirtää ripeästi resursseja kuten osaajia, investointeja ja tietoa uudenlaiseen käyttöön. Kun uudistumistavoite on riittävän kunnianhimoinen, sekä uudistavaa että transformatiivista resilienssiä voidaan kehittää samoilla toimintamalleilla (ks. Näiden tiimien tulee kuitenkin pitää yhteyttä kokonaiskoordinoinnin kannalta tärkeisiin toimintoihin ja yhteistyökumppaneihin(McChrystal 2015; WEF & McKinsey 2023). Sen avulla tehtävät uudistukset tukevat yhteiskunnan kokonaisvaltaista ja perusrakenteisiin saakka menevää kestävyyssiirtymää (Asadzahed et al. Tältä osin transformatiivinen resilienssi eroaa uudistavasta resilienssistä. 2022; Trippl et al. 2022). Kompleksisen organisaation tai systeemin kokonaiskoordinointiin sopivat paremmin yhteiset missiot, visiot, arvot ja normit kuin hierarkkinen kontrolli (Doz & Kosonen 2008). 49 2/24 Futura tiimeille, joilla on riittävä autonomia ja resurssit toimia paikallisen tiedon mukaan. Sitä vastoin tiettyyn käyttöön vakiintuneet resurssit ja johtamisjärjestelmät, pitkälle erikoistuneet, integroidut ja tehokkaat prosessit, sekä organisatoriset rutiinit ja valtasuhteet luovat usein jäykkyyksiä ja polkuriippuvuuksia, jotka estävät resurssien siirtoa uusiin tehtäviin. Transformatiivisen resilienssin rakennuspuut Uudistavaa resilienssiä käsittelevässä tutkimuksessa ei yleensä ole pohdittu tarkemmin tehtävien uudistusten suuntaa, syvällisyyttä tai yhteiskunnallista merkittävyyttä. Myös yritysja julkishallinnon muutosjoustavuutta koskeva tutkimus on keskittynyt enemmän uudistumiskyvyn tekijöihin kuin uudistumisen suuntaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen (Könnölä et al. 2017; Schot & Steinmueller 2018) ja missiolähtöinen innovaatiopolitiikka (Mazzucato 2018; Gronchi et al. Innovaatiopolitiikassa kaksi keskeistä lähestymistapaa kestävyyssiirtymän (transition management) edistämiseksi ovat systeemisen muutoksen suuntaaminen (Grin, Rotmans & Schot 2010; Berninger et al. Tällaiset mittarit voivat liittyä esimerkiksi erilaisista shokeista toipumisen nopeuteen, resurssien liikuteltavuuteen tai operatiivisten vaihtoehtojen määrään (Reeves & Job 2023). 2021). Kirjallisuuskatsauksen perusteella niissä on yllättävän paljon yhteistä uudistavan resilienssin tekijöiden kanssa
Strateginen ennakointija tiedustelutoiminta tuovat nykyisen järjestelmän toimijoiden tietoon uusia, laajempaan toimintaympäristöön liittyviä muutosvoimia ja -paineita, mikä avaa mahdollisuuksien ikkunan rakenteellisille muutoksille. Tähän vuorovaikutuksen, yhteistyön ja oppimisprosessien edistämiseen tarvitaan verkoston toiminnan ja jäsenet hyvin tunteva välittäjäorganisaatio (orkestraattori). Organisaatioja sektorirajat sekä systeemin eri tasot ylittävä verkostoyhteistyö on keskeinen tekijä molempien resilienssien edistämisessä. 2021). Systemaattinen kokeilutoiminta tuo esiin vaihtoehtoisten ratkaisujen ja kehityspolkujen mahdollisuuksia. Toiminnan resilienssiin ja kestävyyteen liittyvien puutteiden systemaattisella analysoinnilla voidaan lisätä osallistujien tiedollista monimuotoisuutta ja kognitiivista dissonanssia sekä tukea kehityspanosten suuntaamista ja liikkuvuutta (Ahlawat et al. Yhteisten tiedon tulkintaja oppimisprosessien ohella päätöksenteon ja resurssien siirtymisen nopeutta voidaan parantaa verkostomaisella ja modulaarisella organisoitumisella, rakennemuutoksessa häviävien toimijoiden tukemisella sekä hallitsevan järjestelmän muutosvastarinnan haastavilla vahvoilla ja pitkäjänteisillä poliittisilla linjauksilla. 2/24 50 Futura Uudistavan ja transformatiivisen resilienssin tekijöinä korostuvat samat tiedolliseen monimuotoisuuteen, toimintamallien ja rakenteiden joustavuuteen sekä päätöksenteon sujuvuuteen liittyvät tekijät. 2023). Ukrainan sota on tuore esimerkki siitä, että kaikki yllättävät kriisit eivät välttämättä lähtökohdiltaan liity tunnettuihin kestävyysongelmiin. Uudistavaa resilienssiä ja kestävyyssiirtymiä yhdistää myös tarve liikutella resursseja joustavasti toimintaympäristön muutosten vaatimalla tavalla. Tiedollisen monimuotoisuuden ja kognitiivisen dissonanssin kasvattaminen on tärkeää uudistavan resilienssin parantamisessa, vakiintuneen toimintajärjestelmän avaamisessa uudistuksille, sekä kokeiluihin perustuvissa yhteisissä oppimisprosesseissa (Gronchi et al. Kriisialtis maailma ja resilienssi – suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuushaasteet. Se voi luoda hyviä kehitysympäristöjä uusille järjestelmäinnovaatioille ja missioille sekä käynnistää yhteistyön koordinointia tukevan yhteisen vision, arvojen, normien ja strategisen agendan kehittämisen (Kania & Kramer 2011; Hämäläinen 2016). Kestävyyssiirtymien edistäminen voi antaa suunnan uudistavaan resilienssiin tehtäville panostuksille, mutta jälkimmäistä kannattaa kehittää myös aivan uudenlaisia ja ennakoimattomia kriisejä varten. 2021). Vaihtoehtoisia toimintamalleja ja järjestelmiä voidaan kehittää tukemalla radikaaleja, hallitsevasta järjestelmästä poikkeavia innovaatioita, rinnakkaisia kokeiluja, itseohjautuvia moniosaajatiimejä, turvallisia kehitysympäristöjä sekä kasvattamalla, kierrättämällä ja levittämällä hyviksi osoittautuneita ratkaisuja ja toimintapuitteita (Ghosh et al. Sidosryhmien kanssa toteutetuilla tiedon tulkintaja oppimisprosesseilla voidaan tiedollisen monimuotoisuuden lisäksi edistää montaa uudistavan resilienssin ja kestävyyssiirtymien kannalta tärkeää asiaa. Verkostoyhteistyö luo riittäviä tiedollisia ja toiminnallisia voimavaroja (riittävä monimuotoisuus) kompleksisessa ja epävarmassa maailmassa selviämiseen sekä tarvittaviin systeemimuutoksiin. Kestävyyssiirtymän edistämiseen voi myös liittyä tavoitteita ja keinoja kuten verotusratkaisuja, jotka eivät välttämättä tue talouden tai yhteiskunnan laajemman muutosjoustavuuden parantumista – ainakaan lyhyellä aikavälillä (Keenan et al. Ne tukevat vanhojen ajatteluja toimintamallien (transformatiivista) uudistamista, luovat jaettua tilannekuvaa, pohjustavat yhteisen tulevaisuusvision laatimista, edistävät uudenlaisen ”kaiken varalta” -kulttuurin syntymistä, tiivistävät innovaattoreiden ja hallitsevan järjestelmän toimijoiden vuorovaikutusta, parantavat osallistujien luottamusta ja yhteistyötä, nopeuttavat päätöksentekoprosesseja, sekä tuovat poliittisten päättäjien tietoon hallitsevan järjestelmän kehittämistarpeita. 2022; WEF & McKinsey 2023). Yhteenveto Tämän artikkelin kirjoittamisen motiivina oli huoli siitä, että nopeasti muuttunut toimintaympäristö haastaa suomalaisen yhteiskunnan resilienssin aivan uudella tavalla, joka vaatii laajempaa julkista keskustelua. Uudistavaa resilienssiä ja kestävyyssiirtymiä kannattaa toki edistää myös omina erillisinä tavoitteinaan ja omilla keinoillaan. Parhaiten resilienssi tunnetaan Suomessa turvallisuussektorilla, missä on keskitytty maan elintärkeisiin järjestelmiin liittyvän ylläpitävän resilienssin kehittämiseen
The Free Press. Tämä edellyttää resilienssin luonteen ja sen edistämiskeinojen parempaa ymmärtämistä. Doz, Yvez. Fath, Brian, Daniel Fiscus, Sally Goerner, Anamaria Berea & Robert Ulanowicz (2019): Measuring regenerative economics: 10 principles and measures undergirding systemic economic health, Global Transitions 1/2019, s. Massey Lectures, Canadian Broadcasting Corporation. Ashby, Ross (1956): An Introduction to Cybernetics. Burgelman, Robert (2002): Strategy is destiny: How strategy making shapes a company’s future. Teoksessa Allen, Peter, Steve Maguire & Bill McKelvey (toim.): The SAGE handbook of complexity and management. MIT Press. Vastapaino. Denyer, David (2017): Organizational resilience: A summary of academic evidence, business insights and new thinking. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164928/VNTEAS_2023_33.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Ahlawat, Hemant, Homayoun Hatami, Maria Martinez, Alfonso Natale, Thomas Poppensieker & Andreas Raggl (2022): A defining moment: How Europe’s CEOs can build resilience to grow in today’s economic maelstrom, McKinsey Quarterly, October. <https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2023/>. Baldwin, Carliss ja Kim Clark (2000): Desing rules, Vol.1: The power of modularity. Asadzahed, Asad, Amir Reza Khavarian-Garmsir, Ayyoob Sharifi, Pourya Salehi & Theo Kötter (2022): Transformative resilience: An overview of its structure, evolution, and trends, Sustainability, 14. Into. Dufva, Mikko & Sanna Rekola (2023): Megatrendit 2023: ymmärrystä yllätysten aikaan, Sitran selvityksiä 224, Tammikuu. Berninger, Kati, Raimo Lovio, Armi Temmes, Mikko Jalas, Paula Kivimaa & Eva Heiskanen (2017): Suomi seuraaville sukupolville: Taloudellisten murrosten käsikirja. <https:// www.cranfield.ac.uk/som/case-studies/organizational-resilience-a-summary-of-academic-evidence-business-insights-and-new-thinking>. Ghosh, Bipashyee, Paula Kivimaa, Matias Ramirez, Johan Schot & Jonas Torrens (2021): Transformative outcomes: assessing and reorienting experimentation with transformative innovation policy, Science and Public Policy 48, s. Kestävyyssiirtymä puolestaan antaa pitkän aikavälin suunnan ja tavoitteen uudistavan resilienssin tukemille rakenteellisille uudistuksille. Grin, John, Jan Rotmans & Johan Schot (2010): Transitions to sustainable development: New directions in the study of long-term transformative change. & Lance Gunderson (2002): Panarchy: Understanding transformations in natural and human systems. Wharton School Publishing. Yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta on hyvä, että uudistavaa ja transformatiivista resilienssiä voidaan edistää samoilla toimintamalleilla, jotka rikastavat päätöksentekijöiden tietopohjaa, toteuttavat sidosryhmien kanssa tiedon tulkintaja oppimisprosesseja, kehittävät ja kokeilevat strategisia vaihtoehtoja, sekä parantavat verkostoyhteistyötä ja resurssien siirrettävyyttä. Uusi toimintaympäristö vaatii aivan uudenlaista joustavuutta ja resilienssiä, jonka kehittämisen tulisi olla keskeinen tavoite yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ja tasoilla. Holling, C.S. Beer, Stafford (1973): Designing freedom. 15-27. Alasuutari, Pertti (1996): Toinen tasavalta: Suomi 19461994. 51 2/24 Futura Uudistavan ja transformatiivisen resilienssin kehittäminen on vielä uusi haaste suomalaiselle yhteiskunnalle. Gronchi, Iacopo, Juha Leppänen, Katri Sarkia, Jussi Ahokas, Paavo Järvensivu, Vesa Salminen & Heidi Uitto (2023): Missiovetoisuus uudistavan tutkimusja innovaatiopolitiikan aikakaudella: strategisen toimeenpanon malli, Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 33. Chapman & Hall Ltd. SAGE. Routledge. Duhigg, Charles (2012): The power of habit: Why we do what we do and how to change. Boisot, Max & Bill McKelvey (2011): Complexity and organization-environment relations: Revisiting Ashby’s law of requisite variety. Festinger, Leon (1957): A theory of cognitive dissonance. Tässä artikkelissa tarjotaan viitekehys ja toimintamalleja tähän haasteeseen vastaamiseen. Lähteet Aghina, Wouter, Christopher Handscomb, Olli Salo & Shail Thaker (2021): The impact of agility: How to shape your organization to compete, McKinsey & Company. & Mikko Kosonen (2008): Fast strategy: How strategic agility will help you stay ahead of the game. Kestävyyssiirtymää edistävä rakenteellinen uudistumiskyky muodostaa perustan transformatiiviselle resilienssille. Boisot, Max (1999): Knowledge assets: Securing competitive advantage in the knowledge economy. Bar-Yam, Yaneer (2004): Making things work: Solving complex problems in a complex world, NECSI, Knowledge Press. William Morrow. Timo Hämäläinen. <https://www.mckinsey.com/capabilities/people-and-organizational-performance/our-insights/the-impact-of-agility-how-to-shape-your-organization-to-compete>. BSI and Cranfield University. Suomi pärjäsi pitkään hyvin talousja yhteiskuntamallilla, joka luotiin nykyistä yksinkertaisempaan ja ennakoitavampaan maailmaan. Casti, John (2012): X-Events: The Collapse of Everything. Oxford University Press. Ross Ashbyn riittävän monimuotoisuuden laki on yksinkertainen viitekehys systeemisten shokkien ennakointiin ja uudistavan resilienssin analysointiin. Row, Peterson and Company. <https:// monoskop.org/images/e/e3/Beer_Stafford_Designing_Freedom.pdf>. Random House. Island Press. 739-759. <https:// www.mdpi.com/2071-1050/14/22/15267>
Teoksessa Hämäläinen, Timo & Risto Heiskala (toim.): Social Innovations, Institutional Change and Economic Performance. <https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048733318301987>. Inayatullah, Sohail (2008): Six pillars: futures thinking for transforming, Foresight Vol.10, s. Inner Traditions. Hyvönen, Ari-Elmeri, Tapio Juntunen, Harri Mikkola, Juha Käpylä, Harri Gustafsberg, Markku Nyman, Tiina Rättilä, Sirpa Virta & Johanna Liljeroos (2019): Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi, Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17.<https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161358>. Hämäläinen, Timo (2007a): Social innovation, structural change and economic performance. <https://winlandtutkimus.fi/wp-content/uploads/2019/02/winland_raportti_turvallisuus_digi_isbn.pdf>. <https://www.sitra.fi/julkaisut/kilpailukyvyn-tulevaisuus/>. Minkkinen, Matti, Ira Ahokas & Burkhard Auffermann (2018): Kokonaisturvallisuuden ennakoinnin kehittäminen Suomessa, 28.11.2018. Prahalad, C.K. Martin, Roger (2020): When More is Not Better: Overcoming America’s Obsession with Economic Efficiency. Otava. ja Hamel, Gary (1990): The core competence of the corporation: How companies cultivate the skills and resources for growth, Harvard Business Review May-June, <https://hbr.org/1990/05/ the-core-competence-of-the-corporation>. Allen Lane. 381-384. Kosonen, Mikko & Timo Santalainen (2022): Elinvoimaetu: Missiona kestävän kasvun edelläkävijyys. University of Chicago Press. ETLA. Kahneman, Daniel (2011): Thinking, fast and slow. Pearson. Könnölä, Totti, Ville Eloranta, Taija Turunen & Ahti Salo (2021): Transformative governance of innovation ecosystems, Technological Forecasting & Social Change 173, s. Schot, Johan & Ed Steinmueller (2018): Three frames for innovation policy: R&D, systems of innovation and transformative change, Research Policy 47, s. <https://orghacking.files.wordpress.com/2016/06/ thedeliberatelydevelopmentalorganization.pdf>. 174-184.<Bouncing forward: a resilience approach to dealing with COVID-19 and future systemic shocks | SpringerLink> Hynes, William, Benjamin Trump, Alan Kirman, Andrew Haldane & Igor Linkov (2022): Systemic resilience in economics, Nature Physics Vol.18, s. Edward Elgar. <https://ssir.org/ articles/entry/collective_impact>. Reeves, Martin, Annelies O’Dea & Philipp Carlson-Szlezak (2022): Make resilience your companay’s strategic advantage, Harvard Business Review, March 25. Lindblom, Seppo (2002): Kansankodin tuolla puolen Hyvinvointivaltion tilivelvollisuuden tarkastelua, VATT-julkaisuja 34. 2/24 52 Futura Hynes, William, Benjamin Trump, Patric Lowe & Igor Linkov (2020): Bouncing forward: a resilience approach to dealing with COVID-19 and future systemic shocks, Environment Systems and Decisions Vol. Prentice-Hall. Michelsen, Karl-Eric (2016): Taloudelliset tutkimuslaitokset modernin Suomen rakentajina. Edward Elgar. Hämäläinen, Timo (2022): Kilpailukyvyn tulevaisuus, Työpaperi, Sitra. mdpi.com/1099-4300/21/9/864>. Reeves, Martin & Adam Job (2023): Operations in an era of radical uncertainty, Harvard Business Review October 2. OECD (2019): Skills for 2030. Politiikka karkumatkalla. 4–21. Laszlo, Ervin (2008): Quantum Shift in the Global Brain: How the new Scientific reality Can Change Us and Our World. Edward Elgar. Rockström, Johan, Albert Norström, Nathanial Matthews, Reinette Biggs, Carl Folke, Ameil Harikishun, Saleemul Huq, Nisha Krishnan, Lila Warszawski & Deaon Nel (2023): Shaping resilient future in response to COVID-19, Nature Sustainability 15. 1554– 1567. <https://tem.fi/documents/1410877/4430406/Timo_Hamalainen_ New_Industrial_Policy.pdf/956b6d87-d4f2-40a9801d-5d0f07dcb023>. Järvensivu, Paavo, Jussi Ahokas & Tero Toivonen (2022): Tavoitteena reilu ja kestävä talous: Siirtymään tähtäävät aloitteet suomalaisessa keskustelussa ja politiikassa, Sitran muistio. <https:// op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/5b2811d1-16be-11e8-9253-01aa75ed71a1/ language-en>. Docendo. Keenan, Jesse, Benjamin Trump, William Hynes, W. <https://www.sitra.fi/app/ uploads/2022/06/sitra_muistio_tavoitteena_reilu_ja_kestava_talous_170622-2.pdf>. Hämäläinen, Timo (2016): Structural adjustment, emerging business ecosystems, and new industrial policy, työpaperi, Sitra. Hämäläinen, Timo (2003): National Competitiveness and Economic Growth: The Changing Determinants of Economic Performance in the World Economy. Nelson Parker. Lakoff, George & Mark Johnson (2003): Metaphors we live by. Kolb, David (2015): Experiental Learning: Experience as the source of Learning and Development, 2nd Edition. McChrystal, Stanley (2015): Team of teams: New rules of engagement for a complex world. March.<https://www.nature.com/articles/s41893023-01105-9>. Portfolio. Kauffman, Stuart (2019): Innovation and The Evolution of the Economic Web, Entropy 21. <https://www.oecd.org/ education/2030-project/teaching-and-learning/learning/skills/in_brief_Skills.pdf>. Kriisialtis maailma ja resilienssi – suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuushaasteet. <https://www. Nonaka, Ikujiro & Hirotaka Takeuchi (1995): The knowledge creating company. 1–14. Teoksessa Vihriälä, Vesa (toim.): Taloustutkimus päätöksenteon tukena. Kania, John & Kramer, Mark (2011). OECD (2022): Anticipatory innovation governance: towards a new way of governing in Finland, summary report, OPSI.<https://oecd-opsi.org/publications/ new-way-of-governing-in-finland/>. Hämäläinen, Timo (2007b): Policy implications: How to facilitate the structural adjustment and renewal of societies. Mintzberg, Henry (1979): The structuring of organizations: A synthesis of the research. <https://hbr.org/2022/03/make-resilience-your-companys-strategic-advantage>. Kegan, Robert, Lisa Lahey, Andy Fleming, Matthew Miller & Inna Markus (2014): The Deliberately Developmental Organization, Extended white paper, Way to Grow Inc. Harvard Business Review Press. <https://www.mdpi.com/20711050/13/23/13415>. Oxford University Press. & Igor Linkov (2021): Exploring the convergence of resilience processes and sustainable outcomes in post-COVID, post-Glasgow economies, Sustainability 13(23), 13415. <https://hbr.org/2023/10/operations-in-an-era-of-radical-uncertainty>. Mazzucato, Mariana (2018): Mission-oriented research & innovation in the European Union: A problem-solving approach to fuel innovation-led growth, European Commission. Laloux, Frederic (2014): Reinventing organizations: A guide to creating organizations inspired by the next stage of human consciousness. <https:// www.nature.com/articles/s41567-022-01581-4>. Lindblom, Seppo (2007). Teoksessa Hämäläinen, Timo & Risto Heiskala (toim.): Social Innovations, Institutional Change and Economic Performance. Collective impact, Stanford Social Innovation Review. 40, s
Walker, Brian, Anne-Sophie Crepin, Magnus Nyström, John Anderies, Erik Andersson, Thomas Elmqvist, Cibele Wueiroz, Scott Barret, Elena Bennett, Juan Cardenas, Stephen Carpenter, Stuart Chapin III, Aart Zeeuw, Joern Fischer, Carl Folke, Simon Levin, Karine Nyborg, Stephen Polasky, Kathleen Segerson, Karen Seto, Marten Scheffer, Jason Shogren, Alessandro Tavoni, Jeroen Bergh, Elke Weber & Jeffrey Vincent (2023): Response diversity as sustainability strategy, Nature Sustainability. WEF (2024): The global risks report 2024, 19th Edition. Oxford University Press. WEF (2020): These are the top 10 skills of tomorrow – and how long it takes to learn them. <https:// ideas.repec.org/p/aoe/wpaper/2202.html>. Stein, Zachary (2019): Education in time between worlds: Essays on the future of schools, technology, and society. Organizations: Rational, natural, and open systems. Teece, David (2009): Dynamic capabilities & strategic management: Organizing for innovation and growth. Triarchy Press. <https://www.nature.com/articles/s41893-022-01048-7>. Zaidi, Leah (2023): Esitys Sitran Kansainvälisen neuvonantajapaneelin tilaisuudessa 28.4.2023. 53 2/24 Futura Scott, Richard (1981). Timo Hämäläinen. <https://www3.weforum.org/docs/WEF_The_Global_Risks_Report_2024.pdf> WEF ja McKinsey (2023): Seizing the momentum to build resilience for a future of sustainable inclusive growth, White paper, February. <https://www. Prentice-Hall. 2022(2). weforum.org/agenda/2020/10/top-10-work-skillsof-tomorrow-how-long-it-takes-to-learn-them/>. Wahl, Daniel (2016): Designing regenerative cultures. <https://www.weforum.org/ whitepapers/seizing-the-momentum-to-build-resilience-for-a-future-of-sustainable-inclusive-growth/?DAG=3&gclid=Cj0KCQjw_5unBhCMARIsACZyzS0xrkC_Mw3BTodtmEAPLjs5LruiK78DLOpPzEaCC1oJYrghvae95n0aAsYDEALw_wcB>. Bright Alliance. Trippl, Michaela, Sebastian Fastenrath & Arne Isaksen (2022): Rethinking regional economic resilience: Preconditions and processes shaping transformative resilience, GEIST Working Paper No
Kuten yhdyskuntasuunnittelu, tulevaisuudentutkimus sai alkunsa kokonaisvaltaisen (kansallisten) suunnittelun, yhteiskunnan modernisoinnin ja strategisten investointien suuntaamisen tukitoimintona. Huolimatta eroistaan sekä yhdyskuntasuunnittelu että tulevaisuudentutkimus liittyivät tarpeeseen järjestää ja hallita murroksellisia teollisia yhteiskuntia. Yhdyskuntasuunnittelu miellettiin vuosisadan puolivälin vuosikymmeninä rationaalisena ja kokonaisvaltaisuutta tavoittelevana instituutiona, joka ohjasi yhteiskunnan julkisen kulutuksen suuntaa ja määrää (Castells, 1972/1977; Lefebvre, 1974/1991). 1930-luvulta lähtien moderni kaupunkisuunnittelu nousi yhteiskunnallisten toimintojen tilalliseksi järjestäjäksi kasvavissa teollisuuskaupungeissa ja kaupunkiseuduilla. 2/24 54 Futura Transformatiivisen yhdyskuntasuunnittelun käänne KATSAUS Aleksi Neuvonen FT Perustaja, Demos Helsinki -ajatushautomo aleksi.neuvonen@demoshelsinki.fi Panu Lehtovuori Yhdyskuntasuunnittelun teorian professori Tampereen yliopiston Arkkitehtuurin yksikkö panu.lehtovuori@tuni.fi Johdanto Viime vuosisadalla länsimaisten yhteiskuntien kehityksen laajaa kuvaa määrittivät toisaalta talouden ja väestön kasvu ja toisaalta systeemiset kriisit ajanjakson alku-, keskija loppuvaiheessa. Alojen myöhempi kehitys on tarjonnut mielenkiintoisia rinnakkaisuuksia. Yhdyskuntasuunnittelu ja tulevaisuudentutkimus nousivat 1900-luvulla esille kahtena erillisenä alana, joilla kuitenkin oli yhteisiä piirteitä: molemmat katsoivat tulevaisuuteen ja edistivät suunnitelmallista yhteiskunnallisen muutoksen ohjaamista kohti parempaa. Myöhemmin yhdyskuntasuunnittelun rationaalisuuteen pyrkivä eetos on kyseenalaistettu ja 1970-luvulta lähtien suunnittelua on yhä enemmän pidetty kommunikatiivisena käytäntönä (Friedmann, 1973; Healey, 1997), joka liittyy pikemminkin paikallisten poliittisten prosessien hallintaan kuin suuriin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Teollisen yhteiskunnan kypsässä vaiheessa 1960-luvulla tulevaisuudentutkimus nousi tieteenalaksi, joka pyrki vahvistamaan ihmisten kompetensseja, suunnittelujärjestelmiä ja päätöksentekoprosesseja niin, että ne selviytyvät Ku va Hi lle Ko sk ela. Tämän artikkelin tarkoitus on piirtää yhdyskuntasuunnittelun ja tulevaisuudentutkimuksen yhteinen kehityskaari ja sen pohjalta tutkia, kuinka esiin nousemassa olevan transformatiivisen suunnittelun paradigma voisi kytkeytyä transformatiivisen tulevaisuudentutkimuksen kehitykseen
Tässä tilanteessa kaupunkisuunnittelun yhteiskunnallinen rooli kohtaa jälleen syvällisen muutoksen. Kaupungistuvissa yhteiskunnissa hiilineutraalius ja ilmastokriisi ovat myös suurelta osin kaupunkikehityksen kysymyksiä. Vastauksena tähän syntyivät osallistavat ja eri sidosryhmien yhteistyön koordinointiin nojaavat suunnittelun käytännöt (Forester, 1989; Sager, 1994), kommunikatiivinen suunnittelu. Henri Lefebvre kuvailee 1930-luvulla muotoutunutta yhteyttä yhteiskunnallisten toimintojen ja tilallisten ratkaisujen välillä merkittäväksi innovaatioksi, joka mahdollisti sosiaalisen kehityksen kehystämisen tilallisina ja kaupunkikehityksellisinä hankkeina, usein visionäärisellä otteella toteutettuna. Suunnittelun vinoumat ja kytkeytyminen politiikan valta-intresseihin tulivat näkyviksi. Näin yhdyskuntasuunnittelu voisi löytää paikan hiilineutraalien kaupunkien rakentajana ja vahvistamassa kansalaisten osallisuutta murroksessa. Tässä tehtävässä tärkeä elementti on suunnittelun aikahorisonttien laajentaminen. Aleksi Neuvonen & Panu Lehtovuori. Kehittymässä olevan transformatiivisen suunnittelun on omaksuttava sekä rationaalisen että kommunikatiivisen suunnitteluparadigman piirteitä. Yleisenä tavoitteena erilaisille osallistumista ohjaaville suunnittelukäytännöille on rakentaa alueellista konsensusta ja hallita näin kaupunkiseudun kasvuun ja monissa tapauksissa nykyisin myös taantumiseen liittyviä konflikteja. Modernin suunnittelun saatua muotonsa 1930-luvulta lähtien merkittävät yhteiskunnalliset toiminnot, ennen kaikkea tavarantuotanto, julkinen kulutus ja työvoiman uusintaminen, järjestettiin selkeästi määriteltyinä seudullisina maankäytön vyöhykkeinä: teollisuus, sosiaalinen asuntotuotanto ja viherympäristö saivat kukin omat alueensa. (Bell, 2010; Andersson, 2012). Suunnitteluteoriassa tätä rationaalisen päätöksenteon kehää käyttävää lähestymistapaa kutsutaan rationaaliseksi ja kokonaisvaltaiseksi suunnitteluksi. Monien väestöllisten, kulttuuristen ja teknologisten kehityskulkujen ja niistä kumpuavien haasteiden joukossa siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan on siihen liittyvän, elämäntapaamme kohdistuvan eksistentiaalisen uhkan takia tärkein yksittäinen tulevaisuusilmiö tällä hetkellä. Nykyään yhteiskunnat ja kaupungit kohtaavat useita samanaikaisia kriisejä (ns. Uskomme, että kaupunkisuunnittelun ja tulevaisuudentutkimuksen välinen ristipölytys saattaisi auttaa vahvistamaan kaupunkisuunnittelun asemaa transformatiivisen kehityksen muutosvoimana. polykriisi). Länsimaiden 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alkupuolen poliittisten ja kulttuuristen mullistusten seurauksena kaupunkisuunnittelun rationaalinen eetos kyseenalaistettiin voimakkaasti. Keskeiseksi välineeksi keksittiin teollisen yhteiskunnan tilallinen organisointi. Uusi suunnitteluinstituutio organisoi valtion laman jälkeen merkittävästi lisääntyneitä julkisia interventioita, tavoitteenaan tasapainottaa talouskasvua ja luoda ratkaisuja tiheästi asuttujen teollisten kaupunkien sosiaalisiin ongelmiin (Gottdiener, 1985). Myöhemmistä kritiikeistä huolimatta tämä modernistinen suunnittelutapa on palvellut yhteiskunnan keskeisiä toimijoita kaupunkien kehitysprosessien hallinnassa ja julkisen kulutuksen ohjaamisessa hyvin sitkeästi (Häkli, 1997). Tässä mielessä sekä suunnittelun ajattelun että käytännön uudistuminen vaikuttaisi olevan sidoksissa yhteiskunnallisiin murroksiin ja sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen 'pitkiin aaltoihin' (Lehtovuori & Varna 2016). Rationaalisesta suunnittelusta osallistuvaan suunnitteluun tapahtunut siirtymä ajoittui samaan ajanjaksoon toisen merkittävän taloudellisen murroksen, vuosien 1973–75 öljykriisin, kanssa. Tämän ohella sen on pystyttävä suuntaamaan yhdyskuntasuunnittelua aiempia vaiheita paremmin kohti toivottavia tulevaisuuksia ja löydettävä keinoja, joilla hahmotellaan moninaisia vaihtoehtoisia kehityspolkuja läpi yhteiskunnallisen murroksen. Koska nämä maankäytölliset vyöhykkeet olivat usein etäällä toisistaan, liikenne nousi neljänneksi maankäytön ja toiminnallisen suunnittelun pääkysymykseksi. Yhdyskuntasuunnittelu transformatiivisena, tulevaisuussuuntautuneena käytäntönä Sata vuotta sitten, vuoden 1929 suuren talousromahduksen jälkeen, moderni kaupunkisuunnittelu nousi keskeiseen asemaan. 55 2/24 Futura yhteiskunnallisten ongelmien kasvavasta monimutkaisuudesta ja muutoksen epävarmuuksista
2/24 56 Futura Antroposeenin transformatiiviset tulevaisuudet Nykyiset yhteiskunnat kamppailevat ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen kaksoiskriisin kanssa. Nykykaupungit ovat materiaaliselta olemukseltaan erilaisten järjestelmien ja ilmiöiden kietoutumia. Backcasting-lähestymistavan tarkoituksena on tarjota ihmisille ideoita uusista poluista, suunnitelmista ja ratkaisuista transformatiivisessa kontekstissa, jossa perinteiset polut ja ratkaisut eivät ole enää relevantteja (Höjer & Mattsson, 2000). Kaupunkien ja rakennetun ympäristön tulevaisuus eroavat teemoina merkittävästi monista muista transformatiivisen tulevaisuusajattelun teemoista. Näissä olosuhteissa backcasting-skenaariot ovat keskeinen osa tulevaisuusajattelua. Useimmat muut tulevaisuusajattelun lähestymistavat toimivat huonosti transformatiivisissa olosuhteissa: Lyhyen ja keskipitkän aikavälin ennakointi kuvaa usein muutosaskeleita, jotka eivät vastaa tarvitun muutoksen mittakaavaa. Antroposeenin aikakaudella business-as-usual-kehityskulut johtavat pidemmällä aikavälillä traagisiin 1 lopputuloksiin. Nyt olemme lähes päinvastaisessa tilanteessa, jota luonnehtivat epävarma ja epätasainen kasvu, sisäänpäin kasvavat kaupunkialueet sekä hajautettu, itseorganisoituva ja globaali hallinto. Modernistiset suunnitteluajatukset otettiin laajamittaisesti käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, jatkuvan talouskasvun, kaupunkiseutujen laajentumisen ja kansallisen suunnittelun ollessa keskeisiä ilmiöitä. Tilanne vaatii uusia työkaluja sekä suunnitteluun että tulevaisuusajatteluun. Tämä kaikki edellyttää myös riittävän pitkää aikahorisonttia ja ilmiöiden tarkastelemista globaalissa viitekehyksessä. Ne ovat muovautuneet aiempien tilallisten rakenteiden kerrostumista, joita määrittävät lukuisat instituutiot, niiden säännöt ja omistusrakenteet (Monstadt, 2009). Huolimatta uusien ilmiöiden, innovaatioiden ja käytäntöjen esiinmarssista voivat nämä rakenteelliset tekijät vastustaa muutosta hyvin sitkeästi ja pitkäkestoisesti. Transformatiivinen lähestymistapa tulevaisuuteen edellyttää, että a) kyetään puhumaan avoimesti nykyisen kehityksen väistämättä ei-toivottuun, traagiseen suuntaan vievistä ajureista, rakenteista ja ajattelumalleista, b) kohdistetaan tulevaisuuskeskustelua ja siitä kumpuavia tulevaisuusasenteita toivottaviin, transformaation jälkeisiin tulevaisuuksiin, ja c) ollaan silti valmiita hyväksymään tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet, jotka jatkuvasti muokkaavat sitä, millaisena toivottavat tulevaisuudet ilmenevät. Robinson (1988) pitää backcasting-harjoitteiden tavoiteltuna vaikutuksena poisoppimista mallipohjaisten ennusteiden virheellisestä käytöstä ja niiden legitimiteetin purkautumista. Väitämme, että suunnittelun tulisi näissä olosuhteissa keskittyä yhteiskuntien ekologisen ja sosiaalisen pohjan uudistamiseen, edistää tilallisia ja sosiaalisia innovaatioita sekä lisätä kaupunkimaisuuden tarjoamaa lisäarvoa paikkasidonnaisten ja digitaalisten ratkaisujen avulla. Quist ja Vergragt (2006) kuvaavat backcasting-ennakoinnin vaikutuksia korkeamman kertaluokan oppimisena, joka voi ilmetä eri toimijoiden jaettuna näkemyksenä toivotuista tulevaisuuksista ja systeemisempänä ymmärryksenä siirtymäprosessista. Transformatiivisen yhdyskuntasuunnittelun käänne. Jos modernistinen kaupunkisuunnittelu oli 1 Antiikin Kreikan tragediat kuvaavat vastoinkäymisten sarjoja, joiden vääjäämättömään vyörymiseen kohti toivotonta tilannetta päähenkilöt ovat kykenemättömiä puuttumaan. Ennusteiden taustalla olevat mallit eivät sisällä ja tunnista tekijöitä, jotka voisivat tuottaa riittävän radikaalit muutokset (Dreborg, 1996). Kohti transformatiivista yhdyskuntasuunnittelua On aika ajatella uudelleen. Sen sijaan pitkän aikavälin ekstrapolatiiviset ennusteet osoittavat väistämättä, että tarvittavaa muutosta ei tapahdu. Emme myöskään voi passiivisesti tarkkailla uusien kehityskulkujen ilmenemistä ja pyrkiä luovimaan niiden ohi väistämättömiin muutoksiin sopeutuen (Neuvonen, 2022). He korostavat myös arvojen, asenteiden ja taustalla olevien maailmankuvien muutosta. Tämä lähestymistapa yhdistää normatiivisten tavoitteiden määrittelemisen, epävarmuuksien hallinnan ja transformatiivisten ratkaisujen tunnistamisen. Tämä aiheuttaa merkittävää inertiaa ja polkuriippuvaisuuksia. Niiden välttämiseksi vaadittavaa murrosta ei voi suunnitella lineaarisena kehityksenä
Vastaava prosessi jälki-fossiilisen, hiilineutraalin yhteiskunnan suunnitteluparadigman suhteen saa kehystyksen olosuhteista, joissa kaupungistuminen on jo tapahtunut ja kaupungit sekä niiden moderni infrastruktuuri on jo rakennettu kertaalleen. Backcasting-lähestymistapa rakentuu kuitenkin skenaarioille, jotka kuvaavat mahdollisten tulevaisuuksien moninaisuutta ja myös epävarmuuksia (Chakrobarty & McMillan, 2015). Näistä suunnitelmista kuitenkin puuttui usein käytännöllinen reitti, joka johtaisi suunnitellun ratkaisun toteutukseen. Nämä prosessit voivat olla menestyksekkäitä vain, jos ne nojaavat yhteiskehittämiseen, luovuuteen ja yhteisöllisyyteen. On tärkeää, että transformatiivisiin tulevaisuuksiin systemaattisemmin tarttuva lähesty2 Kirjallisuuskatsauksen tarkemmat tulokset on raportoitu tarkemmin toisessa, myöhemmin ilmestyvässä artikkelissa sekä Aleksi Neuvosen väitöskirjassa Re-focusing on the Future Backcasting carbon neutral cities.. Myöhemmin suunnittelu otti yhä enemmän institutionaalisen muodon, joka nojasi inkrementaalisen muutoksen teoriaan: toivottavan tulevaisuuden yhteiskunnan rakentaminen oli iteratiivinen (rationaalinen) prosessi, jossa strategisten ratkaisujen toistojen oletettiin asteittain johtavan yhteiskunnassa toivottuihin tuloksiin. Taylor, 1998). Visiot ovat kytkeytyneet tarpeeseen tarjota uusia osallistumisen muotoja (Dixon ym., 2018). Uuden suunnitteluparadigman muotoutuminen on verrattavissa teollisen yhteiskunnan suunnitteluparadigman esiinmarssiin 1900-luvun aikana (vrt. Toisin kuin tulevaisuuskuvamaiset visiot, skenaariot tarjoavat kuvauksia vaihtoehtoisista, loogisesti etenevistä ajallisista poluista, joiden kautta erilaiset tulevaisuudet toteutuvat historiallisten realiteettien kontekstissa (Myers & Kitsuse, 2000). Selkeä, hyvin kommunikoitu tulevaisuuden visio voi auttaa luomaan yhdistäviä merkityksiä ja kertomuksia erillisten suunnittelutoimintojen välillä sekä tuoda uusia ihmisryhmiä keskusteluihin suunnittelun pitkän aikavälin tavoitteista. Sen varhaisessa vaiheessa (1900-luvun ensimmäinen puolisko) suunnittelun oletettiin saavan aikaan systeemistä muutosta esittämällä visuaalisia representaatioita (karttoja, havainnekuvia ja kaavoja) tulevien yhteiskuntien toivottavista fyysisistä ilmentymistä. Mitä transformatiivinen tulevaisuuksien tutkimus voisi tuoda uuden suunnitteluparadigman muotoutumiseen. Samalla niiden on tukeuduttava innovatiiviseen alhaalta ylös suuntautuvaan prosessiin, joka muokkaa kaupunkimaisuuden lupaukset sosiaalisen ja ekologisen uudistumisen mahdollisuuksiksi. Kysymykset tällä hetkellä koskevat sitä, miten tätä siirtymää hallitaan ja miten kaupunkisuunnittelu voi edistää sitä. Jo ennen backcasting-lähestymistavan esiinmarssia visioprosesseilla on ollut tärkeä paikka yhdyskuntasuunnittelussa. Toisin sanoen, suunnittelu keskittyy jatkossa pääasiassa olemassa olevan rakennetun ympäristön muuttamiseen, ei kokonaan uusien kaupunkien rakentamiseen tyhjältä pöydältä. 57 2/24 Futura Aleksi Neuvonen & Panu Lehtovuori ylhäältä alas suuntautunut prosessi, joka muotoili sosiaalista kehitystä kaupunkiprojekteina, ja kommunikatiivinen suunnittelu puolestaan oli parhaimmillaan alhaalta ylös suuntautuva sosiaalis-poliittinen prosessi konsensuksen saavuttamiseksi, on uuden transformatiivisen suunnittelun nyt omaksuttava molemmat historialliset edeltäjänsä ja monin tavoin ylitettävä ne. Tämä edellyttää radikaaleja kaupunkien muotoon ja rakenteeseen liittyviä tavoitteita, joilla on vaikutuksia ilmastopäästöihin, elonkirjoon ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. Tämä muutos tarkoittaa, että kaupunkien keskeiset toiminnot ja rakenteet – liikenne, rakennukset, maankäyttö, yksityinen kulutus ja energia – ovat perustavanlaatuisesti muuttumassa. 2 Useimmat löytämistämme artikkeleista viittasivat tarpeeseen toimia murroksellisessa ympäristössä ja suosittivat, että yhdyskuntasuunnittelun tulisi oppia tulevaisuudentutkimukselta tapoja suuntautua aiempaa vahvemmin normatiivisiin tavoitteisiin, tunnistaa mahdollisten tulevaisuuksien moninaisuus ja tukea tulevaisuustoimijuuden rakentumista. Toteutimme kirjallisuuskatsauksen, joka kartoitti kaupunkisuunnittelun ja tulevaisuudentutkimuksen välistä suhdetta koskevia tieteellisiä artikkeleita vuodesta 1970 nykypäivään ja pyrimme näin tunnistamaan transformatiivisen yhdyskuntasuunnittelun teoreettisia lähtökohtia
Uuden, transformatiivisen suunnitteluparadigman keskeisiä piirteitä suhteessa rationaalis-kokonaisvaltaiseen ja kommunikatiiviseen paradigmaan on kuvattu oheisessa taulukossa. Samalla tulevaisuudentutkimus voisi saada vielä laajemman yhteiskunnallisen relevanssin, jos sitä yhdistettäisiin suunnittelukäytäntöjen kykyyn tarjota konkreettisia ja toteutettavissa olevia visioita kaupunkien tulevaisuudesta ja niiden uudistumisen tuloksista. Toisin sanoen, kyse pitäisi olla materiaalisista tavoitteista, ei pelkästä prosessista. Siksi yhdyskuntasuunittelun onkin suuntauduttava eri toimijoiden muutoskyvykkyyksien kasvattamiseen ja murroksellisen kehityksen eri vaiheiden kannalta relevanttien uusien ihmisryhmien tunnistamiseen ja aktivointiin. 2/24 58 Futura mistapa ei toimi pelkästään työkaluna nykyisen suunnittelukoneiston voiteluun ja kohti tragediaa kulkevan kehityksen edistämiseen. Tämä merkitsisi uuden transformatiivisen suunnittelun paradigman läpimurtoa rationaalisen ja kommunikatiivisen paradigman seuraajana. Tämä edellyttää todellisuuskäsitystä, jossa inhimilliset intentiot nähdään tulevaisuuteen vieviä kehityskulkuja keskeisesti muokkaavina. Kyse pitäisi olla uudentyyppisten tavoitteiden luomisesta, suunnittelun ja kaupunkien suuntaamisesta uusiin aiheisiin ja jopa uusiin paradigmoihin. Rationaalis-kokonaisvaltainen Kommunikatiivinen Transformatiivinen Johtava periaate Kasvun hallinta Sidosryhmien osallistaminen Yhteiskunnan laajuisen murroksen hallinta Tulevaisuus-orientaatio Lineaarisen kasvun ohjaama: ennustamisen ja visionäärisyyden kehykset Epävarmuuden ohjaama ja dialogin määrittämä, fokus usein enemmän nykyhetken tarpeissa kuin tulevassa Eksistentiaalisten uhkien tunnistaminen: normatiivis-transformatiivinen tulevaisuuskehys Todellisuutta koskeva perususkomus Absoluuttinen, nojautuu totuttuihin menetelmiin ja luotettavaan informaatioon Relatiivinen, eri sidosryhmien kommunikatiivisen prosessin määrittämä Emergentti, arvojen ja pitkän aikavälin tavoitteiden suuntaama eli intention huomioiva, silti epävarmuuden tunnistava Suunnittelun rooli Yhteiskunnan avainresurssien tilallinen organisointi Konfliktien välittäminen, keskustelun foorumi Toimijoiden muutoskyvykkyyksien kasvattaminen oppimisen ja poisoppimisen kautta Osalliset Suunnittelun ja muiden sektoreiden asiantuntijat Eri sidosryhmät: kansalaiset, poliitikot, liike-elämä Jatkuva uusien, strategisesti mahdollisesti merkittävien toimijoiden hakeminen Taulukko 1. Harvey, 1973) muuttaa (oppimisen ja pois-oppimisen kautta) näitä toimijoita. Transformatiivisen yhdyskuntasuunnittelun käänne. Uuden suunnittelun johtavana periaatteena on yhteiskunnallisen murroksen hallinta ja näin sen tulevaisuuskäsityksessä keskeinen paikka on normatiivis-transformatiivisillä tulevaisuuksilla. Tulevaisuudentutkimuksen ja yhdyskuntasuunnitteluun uudenlainen liitto auttaisi jälkimmäistä uudistamaan tehtävänsä yhteiskuntia tulevaisuuteen suuntaavana toimintona ja toteuttamaan murroksellisessa aikakaudessa tarvittavat systeemiset muutokset. Näiden muutosten seurauksena transformatiivisen yhdyskuntasuunnittelun tulisi käytännössä 1) suuntautua kuvaamaan toivottavia fyysisiä ilmentymiä tulevista yhteiskunnista (normatiiviset tavoitteet), 2) ehdottaa kehitysaskelia toivottaviin tulevaisuuksiin toteuttamiskelpoisina muuttuvissa ja arvaamattomissa olosuhteissa (skenaariot) ja 3) tarjota tapoja vetää mukaan uusia toimijoita yhteiskunnallisesti vaikuttavaan, murrokselliseen “tilaan” (prosessiin, suhdeverkkoon), joka relationaalisesti (vrt. Transformatiivisen yhdyskuntasuunnittelun vertailu edeltäviin paradigmoihin
Tampere University Dissertations 656. Communicative planning theory. Journal of the American Planning Association, 81(1), 18–29. 86–98). Sage. Cambridge, MIT Press. Aleksi Neuvonen & Panu Lehtovuori. Collaborative planning. Modern, post-modern, now”. Retracking America. & Mattsson, L.-G. H. (1991). https://doi.org/10.1016/j.futures.2006.02.010 Robinson, J.B. Teoksessa Haarni, T,. (1997). Vastapaino. University of Georgia Press. Friedmann, J. The Production of Space (D. The Social Production of Urban Space. Horton-Baker, N., Farrelly, L., (2018). https://doi.org/10.1016/S00163287(96)00044-4 Forester, J. Backcasting carbon neutral cities. (2000). https://doi. Sheridan, Kään.). Urban Planning Theory since 1945. Shaping places in fragmented societies. Häkli, J. Planning in the Face of Power. (1985). “Essence Of Backcasting”. (toim.), Tila, paikka ja maisema. “The Great Future Debate and the Struggle for the World”. A Theory of Transactive Planning. Futures, 38(9), 1027–1045. Kansalaiset ja kaupunkisuunnittelun logiikka”. (1988). From Postwar to Postmodern – 20th Century Built Cultural Heritage (s. Höjer, M. & McMillan, A. (2006). “Past and future of backcasting: The shift to stakeholder participation and a proposal for a methodological framework”. “Urbanism at a turning point. (1997). ”Using urban foresight techniques in city visioning: Lessons from the Reading 2050 vision”. Castells, M. & Ache, P. & Varna, G. “Conceptualizing the political ecology of urban infrastructures: insights from technology and urban studies”. (2009). (Alkuteos La question urbaine julkaistu 1972 ja 1976) Dixon, T., Montgomery, J-. A Marxist Approach (A. (2016). The Urban Question. Social Justice and the City. (1998). Monstadt, J. Gottdiener, M. (2012). Transaction Publishers. Volume 1. “Unlearning and Backcasting: Rethinking Some of the Questions We Ask about the Future”. Teoksessa Proceedings of the 6th Baltic Sea Region Cultural Heritage Forum. Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen (s. https://doi.org/ 10.1080/01944363.2015.1038576 Neuvonen, A. (1994). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2534-3 Neuvonen, A. The American Historical Review, 117(5), 1411–1430. Futures, 32(7), 613–634. https://doi.org/10.1093/ ahr/117.5.1411 Bell, W. Avebury. Foundations of Futures Studies – Human Science for a New Era. (1996). “Determinism and backcasting in future studies”. Karvinen., M., Koskela, H. (1973). Blackwell. Technological forecasting and social change, 33(4), 325–338. Futures 28(9), 813–828. Berkeley, CA: University of California Press. MacMillan Press. https://doi.org/10.1016/j.futures.2016.10.003 Quist, J. & Vergragt, P. Harvey, D. Healey, P. Futures, 86, 73–83. Riksantikvarieämbetet. (1973). “Metropolitan vision making – using backcasting as a strategic learning process to shape metropolitan futures” . Nicholson-Smith, Kään.). https://doi.org/10.1016/S00163287(00)00012-4 Lefebvre H. Local economy, 33(8), 777–799. Re-focusing on the future. (2022). Taylor, N. 37–52). https://doi.org/10.1016/00401625(88)90029-7 Sager, T. “Scenario Planning for Urban Planners”. (1997). (2015). Environment and Planning A, 41(8), 1924-1942. org/10.1177/0269094218800677 Dreborg, K. (1977). Anchor Press/Doubleday. & Tani, S. 59 2/24 Futura Lähteet Andersson, J. (1989). https://doi.org/10.1068/a4145 Chakrobarty, A. (2017). (Alkuteos La production de l’espace julkaistu 1974) Lehtovuori, P. “Näkyvä yhteiskunta. Austin: University of Texas Press
Kuten teemanumerosta käy ilmi, on transformatiivisuuteen useita näkökulmia. Sitran työn kannalta transformaatio viittaa usein merkittävään yhteiskunnalliseen muutokseen, jonkin järjestelmän uudelleenmuotoutumiseen (vrt. Käytän tässä artikkelissa transformaatiota kuvaamaan ensimmäistä ja transformatiivista ennakointia kuvaamaan jälkimmäistä muotoa. Itse normaalin käsite osoittautuu yhä hyödyttömämmäksi ja jopa. Yhtenä keskeisenä lähtökohtana Sitran ennakointityössä on ajatus siitä, että elämme postnormaalia murrosten ja yllätysten aikaa (Sardar, 2010; Sardar & Sweeney, 2016). Transformatiivinen tulevaisuustyö puolestaan pitää sisällään nämä molemmat tulkinnat. Ja samoin kuin Sitran muu toiminta, myös ennakoinnin lähestymistapa on jatkuvasti kehittynyt niin toimintaympäristön muutosten kuin tulevaisuusajattelun kehittymisen vaikutuksesta. esim Blythe ym., 2018). esim. Yksi Sitran laissa määritellyistä perustehtävistä on tulevaisuuden kehitysvaihtoehtojen selvittäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että maailma tuntuu monimutkaiselta, ristiriitaiselta ja kaoottiselta. Sitran työ on sen perustamisesta lähtien tähdännyt yhteiskunnalliseen muutokseen, mutta tavat tämän muutoksen saavuttamiseksi ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Toisaalta oleellista on myös edellytysten ja tilan luominen tällaiselle muutokselle, jolloin transformaatio viittaa yhteiseen oppimiseen ja tulevaisuuksien hahmottamiseen (vrt. Inayatullah & Sweeney, 2020). 2/24 60 Futura Mikko Dufva johtava asiantuntija, ennakointi Sitra mikko.dufva@sitra.fi KATSAUS Transformatiivinen tulevaisuustyö Sitrassa Joulukuussa 1967 Eduskunta päätti perustaa Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran lahjaksi 50-vuotiaalle Suomelle. Tehtäväksi uudelle rahastolle annettiin huomisen menestyvä Suomi. Ennakoinnilla ja laajemmin tulevaisuusajattelulla onkin aina ollut keskeinen rooli Sitran muutostyössä. Tässä katsauksessa tarkastelen miten ja miksi Sitran tulevaisuustyö on kehittynyt teemanumerossa kuvatun transformaatiokeskustelun näkökulmasta – eli millaisia ”transformatiivisuuden” piirteitä Sitran työssä on havaittavissa ja mistä ne kumpuavat
Postnormaali aika edellyttää paitsi nykyhetken muutosten ymmärtämistä, myös tulevaisuutta koskevien oletusten haastamista, osallisuuden ja näkökulmien laajentamista, sekä toisenlaisten tulevaisuuksien ja uusien polkujen hahmottamista. Tämä vaara on kuitenkin arvioitu Sitran ennakointityössä pienemmäksi kuin se, että ei onnistuta uudistamaan yhteiskuntaa ja luomaan transformaatiota, kun sille on tarvetta. Kolmen horisontin kehikko auttaa jäsentämään nykyhetkeä muutospaineineen ja jännitteineen, erilaisia tulevaisuuksia sekä sitä, kumpaan suuntaan kokeilut ja innovaatiot muutosta vievät: vahvistavatko ne nykyistä järjestelmää vai vievätkö kohti uutta. Toinen horisontti kuvaa kokeiluita, innovaatioita ja monin osin väliaikaisia ratkaisuja. Ensimmäinen horisontti on vallalla oleva järjestelmä. Sitran ennakointi pyrkii kuvaamaan muutosten kokonaiskuvaa pitkällä aikajänteellä ja tämän ymmärryksen pohjalta edistämään yhteiskunnallista muutosta. Mikko Dufva. 61 2/24 Futura vahingolliseksi, jos niin sanottu normaaliuden kupla eli oletuksemme maailmasta estää sisäistämästä jo tapahtunutta muutosta. megatrendien, heikkojen signaalien, tulevaisuusajattelun työkalujen, tulevaisuusvallan parissa. esim. Tämä oletus ei tietenkään kaikissa tapauksissa pidä paikkaansa. Kehikon kolme horisonttia toimivat karttana ja auttavat ymmärtämään näkemysten ja muutosten välistä vuorovaikutusta. Nyt tämän lisäksi tavoitellaan sitä, että tulevaisuuksista keskustellaan ja tulevaisuustiedon pohjalta toimitaan. Tavoitteena yhteiskunnallinen, systeeminen muutos Kiinnostus transformaatiota kohtaan on noussut muun muassa siksi, että monet tämän hetken haasteet eivät ratkea vanhoilla keinoilla tai asteittaisella (inkrementaalisella) muutoksella (kts. Oletuksena on tällöin, että tarvitaan muutosta yhteiskunnan tasolla, ei vain yksittäisten toimijoiden tasolla, ja tarvitaan systeemistä muutosta, eli muutosta niin toimintatapoihin, rakenteisiin kuin ajatusmalleihinkin. Lähtökohtana on siis oletus siitä, että transformaatio on tarpeen. Tavoitteena on kuvata, millaisia ilmenemismuotoja transformatiivinen tulevaisuustyö voi saada käytännössä. Kolmas horisontti kuvaa tulevaisuuden visiota – tai oikeammin visioita monikossa – eli mitä oikeastaan tavoitellaan. Ennakointityön kannalta uutta on painotus tulevaisuuksiin vaikuttamisessa ja tavoitellun transformaation tarkemmassa hahmottamisessa. Millainen voisi olla uusi tilanne, uusi järjestelmä, elämä uusien toimintatapojen maailmassa – oikeastaan tilanne transformaation jälkeen. Sitran ennakoinnin painotus onkin muuttunut tulevaisuuksista tietämisestä yhä enemmän tulevaisuuksiin vaikuttamiseen, tai tarkemmin tämän vaikuttamisen tukemiseen. Tässä katsauksessa avaan tarkemmin neljää transformatiivisen tulevaisuustyön erityispiirrettä: • yhteiskunnallisen, systeemisen muutoksen tavoittelu • tulevaisuusoletusten tunnistaminen ja haastaminen • jännitteiden, moninäkökulmaisuuden ja moniäänisyyden korostaminen • tulevaisuusajattelun edellytysten ja kyvykkyyksien vahvistaminen Peilaan näitä erityispiirteitä Sitran viimeaikaiseen ennakointityöhön mm. Blythe ym., 2018). Käytännössä transformaation kuvaamiseen käytetään muun muassa Three Horizons -kehikkoa (Curry & Hodgson, 2008; Sharpe, 2013). Tämä näkyy vaikuttavuustavoitteen muutoksessa. Se kuvaa paitsi nykyhetken tilannetta, myös siihen liittyviä muutospaineita ja toisaalta nykyisistä rakenteista tulevaa vastustusta muutokselle. Nimensä mukaisesti siinä tarkastellaan muutosta kolmen horisontin avulla, eli kolmesta eri näkökulmasta. Samalla se on riittävän monipuolinen, jotta siitä on hyötyä. Kehikko on riittävän yksinkertainen, että sen voi selittää yhdessä kappaleessa. Nämä ratkaisut ovat pienessä mittakaavassa jo olemassa ja kysymys onkin, mitä tulisi tukea ja kasvattaa, jotta muutoksessa päästään vauhtiin. Kyse ei siis ole pelkästä varautumisesta mahdollisiin muutoksiin tai asteittaisesta muutoksesta, eikä myöskään pelkästä mahdollisten tulevaisuuksien kuvailemisesta. Aiemmin tavoitteena oli, että tulevaisuutta koskevat kehityskulut tunnetaan Suomessa hyvin. Sitrassa on pyritty vauhdittamaan yhteiskunnallista muutosta toki aiemminkin. Tällaisissa tilanteissa vaarana on, että tarkastellaan yksinkertaista asiaa liian monimutkaisesti
Nämä lähestymistavat ovat vaikuttaneet myös Sitran ennakointityöhön. Nykyinen vallalla oleva järjestelmä ei automaattisesti muutu, vaan pikemminkin kehystää tulevaisuuden kuvakseen, jolloin tulevaisuutta ajatellaankin nykyhetken jatkumona (kts. Kuka määrittää muutoksen Transformatiivinen tulevaisuustyö Sitrassa. Kuvaukset tulevaisuudesta ovat näin nähtynä myös vallan instrumentteja. Oletusten haastamisesta käytännössä nostan esimerkkeinä Sitran heikot signaalit -työn (Dufva & Rowley, 2022), Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän ja viimeisimmän Megatrendiraportin (Dufva & Rekola, 2023). Syvemmälle näkemyseroihin, moninäkökulmaisuuteen ja tulevaisuusnäkemysten merkitykseen on menty Sitran tulevaisuusvaltatyössä (Dufva ym., 2024). Käytännössä muutoksen eteneminen ja edistäminen ei tietenkään ole ihan niin selkeää. Muutoksen kuvaamisen rinnalle tarvitaan nykyisten tulevaisuustarinoiden ja oletusten haastamista ja toisaalta toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelua. Tässä tullaan toiseen näkökulmaan siitä, mitä transformaatio on, eli tilan luomiseen ja oppimiseen muutoksen aikaansaamiseksi. Megatrendit 2023 -raportissa (Dufva & Rekola, 2023) pyrittiin menemään muutosten välisten jännitteiden lisäksi syvemmälle näkemyseroihin henkilökuvien ja toisaalta tulevaisuuskolmion kolmannen sivun eli tulevaisuuden imun kautta. Transformatiivisen ennakoinnin näkökulmasta heikot signaalit ovat hassujen asioiden listauksen sijaan työkalu, jonka avulla voi tarttua epäjatkuvuuksiin ja toisin olemisen mahdollisuuksiin. Tavoitteena on ollut tunnistaa nykyhetkessä jo olevia asioita ja nousevia ilmiöitä, jotka osoittavat, että asiat voisivat olla toisin. Kehityskulkujen välillä on jännitteitä ja ristiriitoja. Tulevaisuusvalta tarkoittaa valtaa määritellä tulevaisuusnäkymiä, eli sitä, mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena tai toivottavana. Jännitteitä käsiteltiin jo Megatrendit 2020 -raportissa (Dufva, 2020). Heikkoja signaaleja pidetään usein vähän hassuina juttuina, jotka täydentävät trendiraportteja. Vallan kysymykset ovat aivan keskeisiä, kun pyritään luomaan transformaatiota. 2/24 62 Futura Tulevaisuusoletusten tunnistaminen ja haastaminen Kolmen horisontin kehikko esittää yhteiskunnallisen muutoksen melko yksinkertaisena ja tulkinnasta riippuen jopa vääjäämättömänä asiana. Kun haastetaan tulevaisuusoletuksia ja kuvitellaan toisenlaisia tulevaisuuksia, päädytään väistämättä näkemyserojen ja ristiriitojen äärelle. Menneisyyden painojen tarkastelu auttaa tunnistamaan tulevaisuusoletukset: millaisia ajatusmalleja ja toimintatapoja kannamme historiallisista syistä mukanamme. & Inayatullah, 2015) ja haastamalla ennakoinnin kolonialistista perintöä (Bisht, 2020). Fokus on oppimisessa sekä edellytysten ja tilan luomisessa uudenlaiselle ajattelulle ja toiminnalle, jotta tulevaisuus voisi olla jotain, mitä ei ole vielä edes kuviteltu. Tätä kutsuisin transformatiiviseksi ennakoinniksi. Vielä enemmän niitä on erilaisten näkemysten välillä. esim. Ennen kuin voidaan kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia, on tarpeen luoda tilaa niille, ja tämä tapahtuu nimenomaan nykyisten oletusten haastamisella. Näitä näkemyseroja, jännitteitä ja ristiriitoja on lähestytty tulevaisuudentutkimuksessa mm. tulevaisuusorientoituneen dialektiikan keinoin (Ahlqvist, 2018), tarkastelemalla narratiiveja (Milojevi. Sardar & Sweeney, 2016). Siksi työpaja koostuu kolmesta vaiheesta: haasta, kuvittele ja toimi. Heikot signaalit -työssä tulevaisuutta koskevien oletusten haastaminen ja toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelu ovat olleet lähtökohtina. Ramos ym., 2019). Se rakentaa kriittisen tulevaisuudentutkimuksen perinteelle ja jatkaa viimeaikaisia aloitteita tulevaisuusajattelun demokratisoimisesta (esim. Tässä yhteydessä transformaatiolla tarkoitetaan perustavanlaatuista yhteiskunnallista muutosta. Jännitteet, moninäkökulmaisuus ja moniäänisyys Tulevaisuus ei ole ongelmaton, kuten ei ole nykyhetkikään. Siinä hyödynnetään tulevaisuuskolmiota (Inayatullah, 2008), jossa tunnistetaan trendien eli nykyhetken työnnön lisäksi menneisyyden painot ja tulevaisuuden imut. Vaikka megatrendit kuvaavatkin jatkuvuuksia, oletusten tunnistaminen on läsnä myös Sitran megatrendiraportissa. Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmässä oletusten haastaminen liittyy tilan luomiseen
On oikeastaan lähdettävä liikkeelle siitä, onko käsitys nykyhetkestä alkuunkaan paikkansa pitävä, millaisia näkemyksiä ja oletuksia on ja kenen etua ne edustavat. Tulevaisuusvallan tunnistaminen ja analysointi ovat ensiaskeleet siihen, että sitä voidaan myös laajentaa eli saada useampia ääniä ja näkökulmia mukaan tulevaisuuskeskusteluun ja monipuolistaa tulevaisuuksien kuvauksia. Sitran alkuaikoina muutoksen ajateltiin syntyvän oikeilla tutkimusja kehityspanostuksilla, jolloin ennakoinnin roolina oli tunnistaa nousevat teknologiat ja toimialat. Tulevaisuusajattelun edellytysten ja kyvykkyyksien vahvistaminen Tulevaisuusvallan laajentaminen tarkoittaa myös tulevaisuusajattelun edellytysten vahvistamista. Jos transformatiivinen ennakointi ymmärretään edellytysten ja tilan luomisena, kuvastaa edellinen esimerkki niitä eri tapoja, joilla tilaa ja edellytyksiä voi luoda. Ennakoinnin kannalta tällainen käsitys muutoksesta tarkoittaa suurempaa fokusta transformaation kuvaamiseen, oletusten haastamiseen, moniäänisyyteen ja edellytyksien luomiseen. Tässä kohtaa transformatiivinen ennakointi, kuten sen Sitrassa ymmärrämme, eroaa ehkä selvimmin perinteisemmästä strategisesta ennakoinnista, jossa pyritään usein pitämään ohjat tiukasti yksissä käsissä. Sen sijaan että Sitran ennakointitiimi pyrkisi suoraan tavoittamaan heitä, joiden ääni ei kuulu, Sitra tukee kumppaneita, jotka jo työskentelevät tällaisten ryhmien kanssa. Menetelmäkehityksessä fokus on sovellettavuudessa laajalle ryhmälle ja vapaassa hyödynnettävyydessä. On tärkeää luoda määritelmiä ja käydä niistä keskustelua. Se on kehitetty yhdessä sidosryhmien kanssa, jotta siitä tulisi mahdollisimman helposti käytettävä ja moneen tarpeeseen soveltuva. Postnormaali aika haastaa myös tulevaisuustyötä uudistumaan ja tekemään muutosta yhä enemmän paradigmatasolla, ei vain esimerkiksi teknologisten ratkaisujen tai liiketoimintamallien tasolla. Tulevaisuusvallan laajentaminen edellyttää uudenlaista otetta ennakointityöhön. Näistä erityisesti antisipaatio ja tulevaisuuslukutaito ovat olleet teoriapohjana, kun Sitran ennakointia on kehitetty edellytysten vahvistamisen suuntaan. tulevaisuustietoisuuden (Ahvenharju, Minkkinen & Lalot, 2018), antisipaation ja tulevaisuuslukutaidon (Miller, 2018; Pouru & Wilenius, 2018) ja tulevaisuusvalmiuden (Rohrbeck & Kum, 2018) käsitteiden kautta. Siihen on tarjolla monipuolinen materiaali vetäjän oppaasta videoituihin alustuksiin vapaasti käytettäväksi. Toisin sanoen, tilan ja edellytysten luominen edellyttää toisinaan myös omasta vallasta luopumista. Hyvä esimerkki tästä on Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmä. Postnormaali aika edellyttää transformatiivista ennakointia Tulevaisuustyössä on aina ollut tiivis kytkös muutoksen tekemiseen, niin myös Sitran ennakointityössä. Tulevaisuudentutkimuksessa tätä on lähestytty mm. Postnormaalissa ajassa muutos ei synny ihan niin lineaarisesti ja mekaanisesti. Tässä katsauksessa olen antanut joitain esimerkkejä siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa käytännössä. Uudet piirteet tulevat siitä, miten muutosta ajatellaan saatavan aikaan ja millainen ennakointityö tukee tätä. Kyse ei ole vain tiedon tai työkalujen tarjoamisesta tai kouluttamisesta tai muutoksen kuvaamisesta tai erilaisten äänien nostamisesta. 63 2/24 Futura suunnan, kuka hyötyy, kenen ääntä kuullaan. Lisäksi Sitra on sekä kouluttanut työpajojen vetäjiä että rahoittanut Tulevaisuustaajuuden soveltamista eri käyttötarkoituksiin kaupunkisuunnittelusta lukio-opetukseen. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siten, että Sitran ennakointityössä tuotetaan sekä tulevaisuustietoa että menetelmiä tämän tiedon hyödyntämiseen. Kyse ei siis ole vain toisenlaisesta ajattelutavasta, vaan myös toisenlaisesta toimintamallista. Nämä kysymykset ovat oleellisia niin poliittisessa päätöksenteossa kuin kaikessa tulevaisuuksien muovaamisessa. Ollaan siis transformaation – sekä syvän järjestelmätason muutoksen, että sen tarvitsemien edellytysten ja yhteistyön luomisen – äärellä. Nämä kaikki yhdessä muodostavat jotain, joka on enemmän kuin osiensa summa. Muutoksen kuvaamisessa ja tukemisessa ei siis sinällään ole mitään uutta. Transformaatio on noussut miltei Mikko Dufva. Muutos syntyy monien toimijoiden yhteistyönä ja kattaa niin kokeilut ja innovaatiot kuin rakenteet ja ajatusmallitkin
Antipode, 50(5), 1206–1223. Tähän vaikuttavat sisäistetyt määritelmät ja toisaalta käytännöt ja tottumukset. Futura 37. (2008). Dufva, M. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 4/2018. Ramos, J., Sweeney, J., Peach, K. Sitran selvityksiä 162. Hodgson. & Rowley, C. Decolonizing futures: Finding voice, and making room for non-Western ways of knowing, being and doing. Tässä katsauksessa olen pyrkinyt antamaan joitain esimerkkejä siitä, mitä edelleen muotoutuva ja kehittyvä transformatiivinen tulevaisuustyö voisi olla. (2018). Toivon mukaan nämä esimerkit auttavat viemään eteenpäin keskustelua transformaatiosta, transformatiivisesta ennakoinnista ja tulevaisuustyöstä sekä niiden käytännön toteuttamista. (2018). (2024). The dark side of transformation: Latent risks in contemporary sustainability discourse. & Rekola, S. (2018). Keskustelua määritelmistä on elintärkeää käydä, kunhan se tukee laadukkaamman ja avoimemman tulevaisuustyön tekemistä. Miller, R. 300). Tulevaisuuslukutaito navigaatiovälineenä kuudennessa aallossa: kuinka integroida tulevaisuus lukio-opetukseen?. Technological Forecasting and Social Change, 129, 105–116. (2019). (2008). (2020). Radikaalit teknologiat ja dialektinen tulevaisuudentutkimus. E. Bisht, P. A. H., & Brown, K. & Smith, L. & Sweeney, J. (2018). How mass involvement in shaping the future can solve complex problems. Dufva, M., Lähdemäki-Pekkinen, J., Poussa, L. Lisää ääniä tulevaisuuskeskusteluun. Futures, 42(5), 435–444. Rohrbeck, R., & Kum, M. Sitra muistio 18.1.2024. Tulevaisuusvalta. Dufva, M. Sharpe, B. Dufva, M. Welcome to postnormal times. (2015). Sitran selvityksiä 224. Taylor & Francis. Megatrendit 2020. Oleellisinta on nimittäin mielestäni lopulta se, mitä tehdään. Triarchy Press, Axminster, Devon, UK Transformatiivinen tulevaisuustyö Sitrassa. J., Moore, M.-L., Morrison, T. Heikot signaalit 2022. (2018). The three tomorrows of postnormal times. (2016). Six pillars: futures thinking for transforming. Curry, A., and A. Tarinoita tulevaisuuksista. https://doi.org/10.1016/j.techfore.2017.12.013 Sardar, Z. A. Our Futures: by the people, for the people. (2022). 2010. The five dimensions of Futures Consciousness. (2020). Pouru, L., & Wilenius, M. 2/24 64 Futura muotikäsitteeksi, ja on tarpeen tarkentaa, mitä kaikkea sillä tarkoitetaan – ja mitä se ei tarkoita. Sitran selvityksiä 200. Seeing in multiple horizons: connecting futures to strategy. Lähteet Ahlqvist, T. Narrative foresight. (2018). Knowledge Base of Futures Studies, 216–230. Nesta. Futures, 104, 1–13. Tulevaisuuden sosioteknisiä vastakkainasetteluja. Foresight, 10(1), 4–21. Ymmärrystä yllätysten aikaan. Three horizons: patterning of hope. Inayatullah, S. Inayatullah, S. Transforming the future: anticipation in the 21st century (s. Futures, 73, 151–162. Megatrendit 2023. Milojevi?, I., & Inayatullah, S. Tämä teemanumero on tällaiselle keskustelulle oiva paikka. Sardar, Z., & Sweeney, J. Corporate foresight and its impact on firm performance: A longitudinal analysis. (2023). Ahvenharju, S., Minkkinen, M., & Lalot, F. Journal of Futures Studies, 13, 1–20. From Strategic to Transformative Foresight: Using Space to Transform Time. Blythe, J., Silver, J., Evans, L., Armitage, D., Bennett, N. (2020). Futures, 75, 1–13. Tulevaisuusvallan laajentamiseen kuuluu mielestäni myös se, että vältetään turhaa mystifiointia ja jargonia. World Futures Review, 13(1), 27–33. Samaan aikaan tulee rehellisyyden nimissä todeta, että jos puhun Sitran ennakointityöstä laajemmalle yleisölle, käytän usein vain termiä tulevaisuusajattelu. & Rekola, S. (2013)
Tämän jälkeen käsitellään näiden lähestymistapojen yhtymäpintoja sekä mahdollisuuksia avittaa organisaatioiden vastuullisuustyötä. Uudistumisen tarve eri aikajänteillä avaa samalla mahdollisuuksia uusien lähestymistapojen hyödyntämiselle. Tämä katsaus kuvaa kahta lupaavaa lähestymistapaa organisaatioiden pitkän aikajänteen hahmottamiseen: transformatiivista tulevaisuustyötä ja siirtymämuotoilua. Toimenpiteiden vaikuttavuudessa on kuitenkin kehitettävää (Hellström & Parkkonen 2022). Vastuullisuustyön tuloksellinen edistäminen voi myös epäonnistua, mikäli organisaatiokulttuuri ja arvot eivät tue tavoiteltuja muutoksia (Linnenluecke & Griffiths 2010). Monikriisiaika samanaikaisesti hankaloittaa pitkän aikajänteen riskien priorisoimista. Tämä katsaus peilaa tätä murrosta tarkastellen transformatiivista tulevaisuustyötä ja siirtymämuotoilua sekä näiden sisältämiä mahdollisuuksia organisaatioille vastuullisempaan tulevaisuuteen kurottautuvan kehittämisen näkökulmasta. KATSAUS. Tämä näkyy esimerkiksi eroissa avainpäättäjien ajattelussa ympäristöriskien toteutumisen aikajänteistä ja -toimien kiireellisyydestä (WEF 2024). Johdanto Tarkentuva kuva ilmastoja luontokriiseistä haastavat valtioita, toimialoja sekä organisaatioita vauhdittamaan ympäristötavoitteiden kääntämistä toiminnaksi. Vastuullisuustyöhön tarvitaan uusia työkaluja, sillä vastuullisuuden perusteet ovat usein pohjautuneet ajatuksiin lineaarisesta kehityksestä ja vähittäisen muutoksen tavoittelusta (mt.). Pääkäsitteiden määrittelyn jälkeen tarkastellaan transformatiivista tulevaisuustyötä erityisesti kriittisen tulevaisuudentutkimuksen saralta sekä perehdytään siirtymämuotoiluun. Organisaatioissa vastuullisuustyöstä on tullut valtavirtaa. 65 2/24 Futura Siirtymämuotoilulla ja transformatiivisella tulevaisuustyöllä tuoreita näkökulmia organisaatioiden vastuullisuustoimiin Riikka Manninen TaM, asiantuntija työympäristöt ja ympäristövastuu Senaatti-kiinteistöt riikka.manninen@senaatti.fi Ilmastoja luontokriisit luovat eri toimialoille painetta laajentaa vastuullisuustyötä
Tällöin kuvataan usein vertauskuvallisesti muutosta haasteiden analysoimisesta kohti toivottujen tulevaisuuspolkujen tunnistamista yhteiskuntien ja ympäristön näkökulmasta (ma.). Irwin 2015; Kossoff & Irwin 2022). Erityisen usein se on esillä normatiivisia tulevaisuuksia käsittelevässä työskentelyssä, jossa kuvitellaan nykyhetkestä radikaalisti poikkeavia tulevaisuuksia niitä myös tavoitellen (mt.). CLA tarjoaa mahdollisuuksia perinteisiä ajattelutapoja kyseenalaistavien keskustelujen käymiseksi ja vaihtoehtoisten tulevaisuudenkuvien rakentamiseksi (Aalto 2022). Määritelmien moninaisuus on luonut yritysvastuun edistämiseen sekaannusta (ma.). Transformaation yhtenäisen määritelmän uupuessa (Ketonen-Oksi & Vigren 2024) ja aiheen rajaamiseksi, tässä katsauksen osassa käsitellään kriittiseen tulevaisuudentutkimukseen luettavien tutkijoiden työtä sekä kuvataan normatiivisia vastuullisuustavoitteita käsitelleitä hankkeita. 2018). Brundtlandin komission raportin julkaisun jälkeen, ja määritelmät ovat painottaneet usein ekologista tai sosiaalista kestävyyttä (Linnenluecke & Griffiths 2010). Transformaatiolla viitataan merkittävään uudelleenjärjestäytymiseen: eri tavoin toimimiseen nykyhetkeen verrattuna, systeemisen uudistamisen tukemiseen ja aidosti erilaisten tulevaisuuksien luomiseen (Blythe et al. 2018). Siirtymämuotoilusta kirjoittaneiden tutkijoiden tuotannossa ei kuitenkaan käsitellä yhtenäisesti siirtymiä tästä näkökulmasta vaan siirtymä hahmottuu usein samantyyppisenä kuin aiemmin kuvattu tapa ymmärtää transformaatio (esim. Yritysvastuun eri muodot kehittyivät ns. Osin samoja teemoja käsitellään Inayatullahin luomassa kriittisessä kerrosanalyysissä (Causal Layered Analysis, CLA). Huomiota kiinnitetään siihen, millaisesta ajattelusta käsin tulevaisuuskuvia luodaan, sillä kritiikitön lähestymistapa voi tuottaa nykyhetkeä toisintavaa tulevaisuusajattelua (ma.). Tässä katsauksessa organisaatioiden vastuullisuustyö ymmärretään kokonaisvaltaisena pyrkimyksenä edistää sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää toimintaa, joka huomioi lähtökohtaisesti planeettamme rajat. 2/24 66 Futura Siirtymämuotoilulla ja transformatiivisella tulevaisuustyöllä tuoreita näkökulmia organisaatioiden... Slaughter on kehittänyt kriittistä tulevaisuudentutkimusta ja Riedy (2021) on summannut hänen painottamia teemoja mm. Tässä katsauksessa ko. O’Brien 2013). Slaughter on peräänkuuluttanut “toisinajattelun asennetta” futuristeille, tarjoten tähän menetelmiä ja strategioita (ma., 2). Transformaation ja siirtymän käsitteitä käytetään eri tutkimustraditioissa syventyen muutoksen kohteeseen erilaisin painotuksin – mihin on voinut vaikuttaa sanojen alkuperä – ja nämä osin erillään kehittyneet tutkimuksen traditiot voivat rikastuttaa toisiaan (ma.). Transformatiivinen tulevaisuustyö: kritiikkiä ja tilaa uudelle Transformaation käsitteen voidaan ajatella olevan läsnä kaikkialla tulevaisuuskeskustelussa (Naismith 2004). Täten näitä kahta katsauksen pääkäsitettä lähestytään enemmänkin vertauskuvallisesti ja pitkälti samantyyppisinä, laajaa muutosta kattavina termeinä. Vastuullisuusorientoituneita polkuja on tulevaisuudentutkimuksessa hahmoteltu jo vuo. Hänen mukaansa tulevaisuustyössä ulkoisen toimintaympäristön tarkastelun lisäksi tulisi kiinnittää huomiota myös yksilön sisäisiin seikkoihin kuten merkityksellisyyteen (ma.). Kriittinen tulevaisuudentutkimus pyrkii tuomaan esiin juurtuneet asenteet, itsestään selvinä pidetyt toimintamallit ja valtasuhteet, jotta uusista lähtökohdista avautuvien tulevaisuuksien hahmottelu helpottuisi (Aalto 2022). Kriittisen tulevaisuudentutkimuksen voidaan nähdä haastavan “suunnitteluorientoitunutta ja strategiseen ennakointiin keskittyvää tulevaisuudentutkimusta” (Minkkinen 2020; Heikkilä & Mäki 2022, 76). näin: Futuristit eivät voi jättää huomiotta totuttujen toimintatapojen vaikutuksia globaalien ongelmien pahenemiseen, ja täten kriittinen asennoituminen futuristin työssä tulisi ottaa vakavasti. käsitteitä tarkastellaan usean eri tutkimustradition näkökulmasta. Siirtymän käsite nähdään toisinaan transformaation rajatumpana muotona (esim. Vastuullisuudella voidaan nähdä olevan ”yrityslähtöiset juuret” sen viitatessa yritysten yhteiskuntavastuullisuuteen tai yritysvastuuseen (Hellström & Parkkonen 2022). Transformaatio, siirtymä ja vastuullisuus Transformaatiolla on käsitteenä useita merkityksiä, ja sanaa käytetään monesti vastaavasti siirtymästä puhuttaessa (Hölscher et al
Kestävyyssiirtymien edistämistä muotoilulähtöisesti Muotoilun tutkimuksen kentällä on hahmoteltu tapoja vaikuttaa kestävää kehitystä tavoitteleviin siirtymiin (mm. Nykyään tutkimusalue yhdistelee muotoilun tutkimukseen mm. Irwin näkee siirtymämuotoilun liittyvän palvelujen ja sosiaalisten innovaatioiden muotoilun jatkumoon (ma.). Siirtymämuotoiluksi on myös luettu esimerkiksi alueellinen kestävien tulevaisuuksien visiointi siirtymäpolkuineen (Ceschin & Gaziulusoy 2016) ja kestävän muotisektorin hahmotteluun liittyvä työskentely (Odabasi et al. 2018, 8). Erilaisten ratkaisujen, kuten tuotteiden ja palvelujen yhdistelmien, kehittäminen on todennäköisesti nykymuotoilijoille luontevampi tapa hahmottaa rooliaan kestävyysmurroksessa kuin esimerkiksi erilaiset laajat konsortiot. Laajaa yhteistyötä ja soveltavaa siirtymämuotoilun tutkimusta edistävät konsortiot voisivat toimia “Troijan hevosina”, joilla tutkimuksen kautta kehitetyt näkökulmat siirtyisivät yhteiskuntaan (ma., 77). Soveltamiseen on myös ehdotettu “siirtymien muotoiluinterventioiden työkalupakin” kehittämistä systeemistä muotoilua hyödyntäen (Van Selm & Mulder 2019, 9). Kossoff ja Irwin (2021) ovat kuvanneet siirtymämuotoilua visiointia ja backcasting-menetelmää hyödyntävänä prosessina, jolla on pyritty ratkomaan muun muassa kaupunkien kohtaamia viheliäisiä ongelmia. 2023). Irwin 2015; Gaziulusoy & Öztekin 2019). Siirtymämuotoilun kehittyminen liittyy sekä huoleen planeettamme tilasta että muotoilun kohteiden laajentumiseen. 67 2/24 Futura Riikka Manninen sikymmeniä (esim. Vielä varsin vähälukuisiin siirtymämuotoiluprojekteihin on ehdotettu konsortioiden ja avoimen oppimisen verkostojen hyödyntämistä (Gaziulusoy 2019). Irwin kollegoineen teki siirtymämuotoilun käsitteen tunnetuksi ehdottaen siirtymämuotoilua uudenlaiseksi tutkimuksen ja muotoilun käytännön soveltamisen perustaksi (2015). Siirtymämuotoilun tulisi Gaziulusoyn mukaan (2019) sisältää radikaalia uudelleenajattelua instituutioiden ja organisoitumisen mallien näkökulmasta samalla uudelleenmuotoillen sosio-teknisiä järjestelmiä ja sosio-ekologisia suhteita. Siirtymämuotoilua on kritisoitu suurpiirteisyydestä sekä puutteellisista tavoista yhdistellä makroja mikrotason näkökulmia, ja tälle alueelle on toivottu lisää tutkimusta (Ceschin & Gaziulusoy 2016). Teeman ympärille kehittyneestä tutkimussuunnasta käytetään suomenkielistä käsitettä siirtymämuotoilu (Transition Design & Design for Sustainability Transitions). kestävyystieteitä, sosiaalipsykologiaa, siirtymiä käsittelevää teoriaa ja tulevaisuudentutkimusta (ma.). Monitieteisestä taustasta ammentavassa siirtymämuotoilussa on suoria yhteyksiä tulevaisuudentutkimukseen. Normatiivisia näkökulmia vastuullisuuden saralla painottavista tulevaisuusprosesseista on saatu lupaavia tuloksia toimialakohtaisilla prosesseilla esimerkiksi ruokajärjestelmien transformaation äärellä (Hebinck et al. Muutospaineiden noustessa on alan tutkijoiden rooliksi kaavailtu tulevaisuuspolkujen rakentamisen ohella käytännön muutoksen edistäminen toimimalla transformatiivisen muutoksen “esitaistelijoina” (Hebinck et al. Köves & Kiraly 2021). Siirtymämuotoilun kehittymisen voidaan nähdä alkaneen 2000-luvun alussa ekomuotoilua jalostaen sekä hahmotellen kestävien elämäntapojen skenaarioita muotoilulähtöisesti (Gaziulusoy & Öztekin 2019). 2018). Siirtymämuotoilun viitekehys sisältää Irwinin mukaan neljä osa-aluetta: siirtymävision, muutosteoriat, ajattelutavat ja asenteen sekä uudet tavat muotoilla. Keskustelu Kriittistä tulevaisuudentutkimusta edustavien futuristien ajattelusta löytyy paljon ammennettavaa vastuullisuustyöhön: rohkean toisinajattelun asenteen mahdollistamista, tilan luomista vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottelulle ja pyrkimystä yksilön sisäisten näkökulmien ymmärtämiseen transformatiivisia tulevaisuuksia käsiteltäessä. Organisaatioita koskevan tulevaisuustyön osalta on tuotu esiin, että vastuullisuusnäkökulman painotus voi tulevaisuusprosesseissa kummuta osallistujista itsestään, työskentelyn tarjotessa mahdollisuuksia huolien esittämiselle ja organisaation tulevaisuuden radikaalillekin uudelleenhahmottelulle. Apuja voi myös tarjota siirtymämuotoilun tarkastelun laajentaminen läheisiin muotoilun suuntauksiin kuten kestävään ja systeemiseen muotoiluun (Van Selm & Mulder 2019)
DOI:10.1016/j.futures.2021.102789. DOI:10.1016/j.jwb.2009.08.006. Irwin & Kossoff 2021). Kossoff, Gideon & Terry Irwin (2022): Transition design as a strategy for addressing urban wicked problems. WEF (2024): The Global Risks Report 2024. 118–163. Vastaavia vaateita on kuitenkin löydettävissä myös tulevaisuustyötä käsiteltäessä (esim. Naismith, Luke (2004): Transformative Cycle. (2023): Transition Design and Fashion, Fashion Practice 15(2), s. DOI:10.33114/adim.2019.03.323. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, Turku. 64–78. Hebinck, Aniek, Joost Vervoort et al. org/docs/WEF_The_Global_Risks_Report_2024. Ketonen-Oksi, Sanna & Minna Vigren (2024): Methods to imagine transformative futures. Futures 132, 102789. Heikkilä, Katariina & Maija Mäki (2022): Tulevaisuudentutkimuksen vaiheita ja suuntauksia 1900ja 2000-luvuilla. ammattieettisten teemojen käsittelyssä. pdf>. Van Selm, Maaike & Ingrid Mulder (2019): November. 2/24 68 Futura käytettyjen menetelmien osalta (esim. Muotoilun historiasta johtuen odotukset projektien lopputuotoksille voivat olla erilaisia tulevaisuustyön kenttään verrattaessa – enemmän konkreettisia lopputuotoksia tai muutoksen suoraa edistämistä vaativia. Ceschin, Fabrizio & Idil Gaziulusoy (2016): Evolution of design for sustainability: From product design to design for system innovations and transitions, Design Studies 47, s. (2018): The Dark Side of Transformation: Latent Risks in Contemporary Sustainability Discourse, Antipode 50(5), s. 349367. DOI:10.1016/j. 66–83. Hellström, Eeva & Pinja Parkkonen (2022): Vastuullisuuden tulevaisuus: Miten vastuullisuus kohtaa kestävyyden ja vaikuttavuuden. Katsauksessa tarkastelluissa lähestymistavoissa on lupaavia osa-alueita, joilla esteitä organisaatioiden tulokselliselle vastuullisuustyöskentelylle voitaisiin läpivalaista ja ainakin osin myös purkaa. DOI: 10.1016/j.destud.2016.09.002. Julkaisussa: Conference Proceedings of the Academy for Design Innovation Management 1(2), s. DOI:10.1111/anti.12405. Routledge, Lontoo. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, Turku. DOI:10.1080/ 17547075.2015.1051829. Odabasi, Sanem, Otto von Busch et al. Lähteet Aalto, Hanna-Kaisa (2022): Causal Layered Analysis (CLA) eli kriittinen kerrosanalyysi. An integrative literature review, Futures 157(1),103341. 1–3. Sitra. 2018). (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, 289–296. Gaziulusoy, Idil & Elif Öztekin (2019): Design for sustainability transitions: Origins, attitudes and future directions, Sustainability 11(13), s. DOI: 10.5751/ES-10054-230216. 587-596. futures.2024.103341. Gaziulusoy, Idil (2019): Postcards From “the Edge”: Toward Futures of Design for Sustainability Transitions, Cuadernos del Centro de Estudios en Diseño y Comunicación 73, s. Vastuullisuustyön kehitys organisaatioissa vähittäisten muutosten tavoittelusta kohti laajempia kertaluontoisia muutoksia on aluillaan, ja tutkimuksessa kuvattuja “positiivisia Troijan hevosia” tarvittaisiin vauhdittamaan kehitystä. <www.sitra.fi/app/ uploads/2022/06/sitra_vastuullisuuden_tulevaisuus_fin_0822.pdf>. DOI:10.18682/cdc.vi73.1038. Siirtymämuotoilulla ja transformatiivisella tulevaisuustyöllä tuoreita näkökulmia organisaatioiden.... Viitattu 29.2.2024. Teoksessa: Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä et al. On transforming transition design: from promise to practice. Erilaisia yhteyksiä ja yhdistelyn mahdollisuuksia voisi olla hyödyllistä tutkia laajemmin. eist.2017.10.007. Minkkinen, Matti (2020): A breathless race for breathing space Critical-analytical futures studies and the contested co-evolution of privacy imaginaries and institutions, Turun yliopisto, Turku. 1206– 1223. DOI:10.3390/ su11133601. 1–16. 90–120. (2018): Imagining transformative futures: Participatory foresight for food systems change, Ecology and Society 23(2), s. Teoksessa: Slaughter, Richard, Luke Naismith et al. 229–246. Kuten todettua, organisaatioiden vastuullisuustyössä eteen voi tulla esteitä johtuen organisaatiokulttuurista, ja pidemmän aikajänteen ympäristöriskit saattavat jäädä varjoon monikriisien ajassa. Riedy, Chris (2021): The critical futurist: Richard Slaughter’s foresight practice. <www3.weforum. DOI:10.1177/0309132512469589. Transformatiivisen tulevaisuustyön ja siirtymämuotoilun sekä tarkkarajaisempien menetelmien hyödyntämisestä osana organisaatioiden muutospolkuja vastuullisempaan toimintaan olisi toivottavaa nähdä lisää tapausesimerkkejä tulevaisuudessa. Blythe, Jessica, Jennifer Silver et al. Linnenluecke, Martina & Andrew Griffiths (2010): Corporate Sustainability and Organizational Culture, Journal of World Business 45(4), s. Yhteyksiä tarkasteltujen lähestymistapojen väliltä löytyy myös mm. Viitattu 29.2.2024. DOI:10.1016/j. Teoksessa: Hossein, Sadri & Zeybekoglu Senem (toim.): Cities Without Capitalism, s. (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, s. 1-19. Sitran selvityksiä 214. 6, Australian Foresight Institute, Swinburne University, Melbourne. (toim.): The Transformative Cycle, s. World Economic Forum. O’Brien, Karen (2012): Global environmental change III: Closing the gap between knowledge and action, Progress in Human Geography 37(4), s. Hölscher, Katharina, Julia Wittmayer & Derk Loorbach (2018): Transition versus transformation: What’s the difference?, Environmental Innovation and Societal Transitions 27, s. 21–46. 357–366. Monograph Series 2004 No. Irwin, Terry (2015): Transition Design: A Proposal for a New Area of Design Practice, Study, and Research, Design and Culture 7(2), s. Hebinck et al. Teoksessa: Aalto, Hanna-Kaisa, Katariina Heikkilä et al. DOI:10.1080/17569370.2022.2133183. 329–339
Johdanto Pohdittaessa taideperustaisten menetelmien mahdollisuuksia tulevaisuudentutkimuksen piirissä on Slaughter (2002) viitannut taiteiden ja laajemmin humanististen tieteiden potentiaaliin syvempien merkityssisältöjen esille tuojana. Candy 2014; Candy & Dunagan 2016). Kokemuksellista ennakointia (Candy 2010; Candy ja Dunagan 2017) voi pitää osa-alueena, josta taideperustaiset menetelmät ovat löytäneet resonoivaa alustaa. Kirjoittaja on soveltanut draamamenetelmiä tulevaisuustyöpajoissa ja erilaisissa koulutuksellisissa muodoissa. Sen piiriin sijoittuvassa menetelmäkehityksessä on muun muassa luotu faktuaalisista ja fiktiivisistä elementeistä koostuvia skenaarioita, joihin on sisältynyt taiteellisia konstruktioita (ks. Tulevaisuudentutkimuksen perinteisen piirin ulkopuolelle kurkottaen voi teoreettista liittymäpintaa löytää transformatiivisen oppiminen. Tulevaisuudentutkimuksen piirissä taiteen mahdollisuuksia on kaikkiaan kuitenkin käsitelty varsin hajanaisesti, ilman vakiintuneeksi kuvattavaa käsitteistöä tai metodiikkaa (Myllyoja 2024). 69 2/24 Futura KATSAUS Taideperustaiset menetelmät: Kokemuksellisuutta ja henkilökohtaisuutta tulevaisuustyöhön Jouko Myllyoja yrittäjä, Flowfosters tohtoriopiskelija, Jyväskylän yliopisto jouko.myllyoja@flowfosters.fi Taideperustaisilla menetelmillä viitataan tässä taiteen alan osaamisen ja menetelmien soveltamiseen yhteiskunnan eri sektoreilla. Kirjoitusta voi kuvata käsitteellisteoreettisena pohdintana, joka ei rakennu välittömään aineistoon. Toinen keskeinen havainto liittyy taideperustainen toiminnan henkilökohtaiseksi kuvattavaan luonteenomaisuuteen . taideperustaiset menetelmät voivat luoda edellytyksiä oppimiselle ja synnyttää arkipäiväisen toiminnan tasolle ulottuvia muutosituja. Katsauksessa tuodaan esille näkökulmia ja mahdollisuuksia, joita liittyy taideperustaisten menetelmien käyttöön tulevaisuustyössä. Taideperustaisin menetelmin voidaan muun muassa syventää työpajojen kokemuksellista ulottuvuutta sekä tehdä kokemuksellista tietoa näkyväksi
Kokemuksellisen ennakoinnin hahmotustapaa voi jäsentää tulevaisuustikapuumallilla (ks. Tulevaisuustapahtuma voi koostua faktasta ja fiktiosta . Seuraavalla tasolla skenaarion hahmotukset konkretisoituvat valittuun aikaan ja paikkaan sijoittuvana tapahtumana tai tilanteena, jossa osallistujilla voi olla aktiivinen rooli. Tikapuut (Candy & Dunagan 2016; Candy & Dunagan 2017) koostuvat abstraktina pidettävästä ylätasosta, jota on kuvattavissa erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien parista nousevana lähtökohtana. Ramos 2017). Taideperustaiset menetelmät: Kokemuksellisuutta ja henkilökohtaisuutta tulevaisuustyöhön. kuva 1), joka kykenee integroimaan tulevaisuusajattelua, muotoilua ja immersiivistä taidetta (CIFS 2021). ja tilanteen todenmukaisuutta konkretisoidaan (alin taso) käyttäen erilaisia elementtejä, artefakteja, mediasisältöjä, teatteria jne. Täten sitä voi pitää siltaa rakentavana teoriana taideperustaisten menetelmien ja tulevaisuudentutkimuksen välillä. 2/24 70 Futura parista, joka avautuu sekä taideperustaisten menetelmien että tulevaisuudentutkimuksen suuntiin (ks. Transformatiivisen oppimisen erityinen anti liittyy sen pyrkimykseen edistää kestävyyskehitystä yksilötason ajattelumalleihin vaikuttamisen kautta. Tulevaisuuskuvan rakentuessa riittävän koherentille tiedolliselle ja tarinalliselle logiikalle on se myös omiaan aikaansaamaan osallistujien imeytymistä sen synnyttämään todellisuuteen. Sen alapuolelle sijoittuva taso koostuu yleiskuvan pohjalta tehdystä skenaariosta. (Candy & Dunagan 2017, 137). Kokemuksellisen ennakoinnin tikapuumalli (soveltaen Candy & Dunagan 2017, 148–150). diegetic integrity). Kokemuksellinen ennakointi tulevaisuustilana Kokemuksellisen ennakoinnin käytäntöä voi kuvata tulevaisuustiloina, joissa katalysoidaan osallistujien kokemuksista kumpuavaa keskustelua (Candy 2014). Laininen 2019, 180–182). Dewey 1980). Samalla kun tulevaisuus konkretisoituu tikapuita ylhäältä alaspäin laskeutuessa, tuottaa menetelmä myös uutta, kokemuksellisuudesta kumpuavaa tulevaisuustietoa tikapuiden ylemmille tasoille. Luotavat tilat ja tilanteet rakennetaan konkreettisiksi ja koettaviksi (Pelzer & Versteeg 2019), mihin liittyen Candy (2014, 35) alleviivaa luotavan todellisuuden sisäisen uskottavuuden tärkeyttä (eng. Kuva 1. Olennaista on, että eri elementit täydentävät toisiaan. Tavoitellun muutoksen voi hahmottaa ekososiaalisen sivistyksen vahvistumisena. Muotoiltua tulevaisuustilaa voi kuvata myös esteettisenä kokemuksena (ks. Sen sijaan, että tulevaisuus olisi ulkoinen tai abstrakti, voidaan tulevaisuutta kokemuksellisessa ennakoinnissa lähestyä sisältä käsin, ”tässä ja nyt” olevana todellisuutena (ks
Jouko Myllyoja. Kokemuksellisessa työpajassa syntyneitä tietosisältöjä on mahdollista integroida muilla menetelmin tuotettuun tulevaisuustietoon. Voidaan puhua kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen pyrkivästä otteesta, joka rakentuu tulevaisuuskuvan sisältä käsin kumpuaville näkemyksille, niitä koskeville havainnoille ja tulkinnoille sekä kollektiiviselle keskustelulle. Kokemuksellinen tulevaisuustyöpaja, jossa luotiin keskustelua ruokajärjestelmän muuttamisesta kestävämmäksi. Tutkimustapana Candy (2010, 3) kuvaa kokemuksellista ennakointia menetelmäpiirinä, jossa tutkitaan ja muotoillaan muutosta tukeutumalla inhimillisten kokemuksen ”jatkumoon”. 71 2/24 Futura Yksi esimerkki kokemuksellisesta toteutustavasta on kirjoittajan osallistuminen VTT:n iBEX innovaatio-ohjelman tulevaisuustyöpajojen toteutukseen syksyllä 2023. Jatkumoa voi kuvata moninaisina tiedollisina ja emotionaalisina ulottuvuuksina (ibid.). Voidaan edelleen viitata integraaliseen lähestymistapaan, jossa tulevaisuustieto kumuloituu eri menetelmien, perspektiivien ja tietämisen muotojen yhdistelmänä (ks. Työpajoissa siirryttiin toisenlaisen maailman todellisuuteen erilaisten visualisointien ja käsikirjoitettujen narratiivien avulla sekä maistelemalla muun muassa soluviljeltyä ruokaa (ks. Tilanne synnytti ruuantuotantojärjestelmää sekä henkilökohtaisia kulutustottumuksia koskevaa, aktiivista keskustelua. kuva 2). Slaughter 2003; Voros 2008). Kuva 2
Lainisen (2018) mukaan kyse ei ole kuitenkaan niinkään vieraaseen todellisuuteen kurkottamisesta, vaan pidemminkin kadonneen minuuden uudelleen tavoittamisesta. Epävarmuuden värjäämässä nykyhetkessä on tärkeää edistää yhtä lailla senkaltaista tulevaiTaideperustaiset menetelmät: Kokemuksellisuutta ja henkilökohtaisuutta tulevaisuustyöhön. (2019, 358) katsovat, että taideperustainen työskentelytapa voi rikastaa rationaalista maailmankartoitusta ihmisen kuvittelukyvyn sekä tiedostamattomalta tasolta nousevien näkemyksien avulla. (2019, 130–137) ilmaisevat, toisenlaisen maailman konkretisoituminen esimerkiksi taideperustaisin menetelmin haastaa yksilön väistämättä vajaan todellisuustulkinnan, mikä voi tuottaa omaan elämänpiiriin sijoittuvia havahtumisia. Siirilä et al. Voidaan samankaltaisesti puhua taideperustaisten menetelmien mahdollisuudesta synnyttää luovaa ja moniulotteista maailmanhahmotusta, joka voi aikaansaada muutoksia siinä, miten ja millaisessa valossa nykytodellisuus näyttäytyy (Hoggan et al. Ekososiaalinen sivistys tulevaisuusajattelun syventäjänä Transformatiivinen oppiminen voi edistää ekososiaalista sivistystä esimerkiksi sen arvopohjan kautta (Laininen 2018; ks. Verrattuna rationaalisempina pidettäviin lähestymistapoihin, taideperustaisten menetelmien yksi keskeinen mahdollisuus liittyy niiden kykyyn yhdistää erilaisia tietämisen muotoja. Esimerkiksi Salonen & Bardy (2015, 8) katsovat, että ”perimmäisenä inhimillisen kasvun tavoitteena – joka koskee kaikkia ihmisiä ja instituutioita – on sellainen sivistys, joka vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen”. Yleisesti ottaen voisi kenties puhua tarpeesta edistää niin tulevaisuusvastuuta kuin tulevaisuustoivoakin. Havahtumisina voi pitää esimerkiksi työpajaosallistujien avoimia, tunnustuksenomaisia kertomuksia, joiden esilletuloon taideperustaiset menetelmät saattavat myötävaikuttaa (ks. 2009, 17). Laininen (2018, 34) puolestaan katsoo ekososiaalisen sivistyksen tarvitsevan tulevaisuuslukutaitoa, jossa tulevaisuutta jäsennetään laajemmin kuin nykyisyyden mahdollisena jatkumona – ja jossa tulevaisuusorientaatio nivoutuu tiiviisti osaksi nykyhetken päätöksentekoa ja toimintaa. Ulkoisuuden ja sisäisyyden näkökulmien voi katsoa tiivistyvän ihmisen maailmasuhteessa, miltä osin transformatiivinen oppiminen on kiinnostunut vastuullisen maailmasuhteen kehittämisestä (ks. Dialogin merkitys on tässä syventyvän ja laajentuvan ymmärryksen mahdollistamisessa keskeinen: Jakamalla omasta arvoja kokemuspohjasta nousevia havaintoja ja tulkintoja avataan reittejä perspektiivien vaihdoksiin (Mezirow 1978). Manninen & Nokelainen 2021, 145). 2/24 72 Futura Transformatiivinen oppiminen moninäkökulmaisuutta vahvistavana lähestymistapana Transformatiivisella oppimisella voidaan viitata itsestään selvinä pitämiemme viitekehysten (ajatusmallit, asenteet ym.) tutkimiseen ja kehittämiseen siten, että ne olisivat nykyistä inklusiivisempia, tasa-arvoa edistävämpiä, avoimempia ja reflektiivisempiä (Mezirow 2003, 58). 2022). Ekososiaalinen sivistys pitää sisällään vahvan tulevaisuusorientaation. Ekososiaalinen sivistys voi vastata tarpeeseen uudistaa todellisuuskäsityksiämme (Laininen 2018, 24). Selvää on, että ratkaisujen etsiminen ekokriisiin edellyttää tulevaisuusvastuullista ajattelua yhteiskunnassa laajasti. Ekososiaalisen sivistyksen arvopohjassa korostuvat systeeminen maailmansuhde, vastuullisuus, kohtuullisuus, ihmistenja eliökunnanvälisyys sekä tulevaisuusorientaatio (Laininen 2018, 16). Taideperustaiset menetelmät voivat edistää transformatiivista oppimista. Myllyoja 2024). Samalla kun se pyrkii aikaansaamaan muutoksia ihmisen käsityksissä, ajattelussa, tunteissa ja toiminnassa, on kiinnostuksen kohteena myös yksilön tietoisuus omien toimien vaikutuksista luontoon ja yhteiskuntaan (Joutsenvirta et al. Esimerkiksi Lehtonen et al. Sterling 2011, 22?25). 2018; Salonen & Rouhinen 2015). Tai kuten Foster ym. Sitä voi niin ikään kuvata elämää ylläpitävien tekijöiden tärkeysjärjestyksen sisäistämisenä sekä kykynä tarkastella ekologisia ja sosiaalisia kysymyksiä yhdessä (Salonen & Bardy 2015, 6). Tai kuten Laininen (2018, 34) eri lähteisiin viitaten toteaa: ”Transformatiivisen oppimisen tukena tulee hyödyntää kehollista ja intuitiivista tietämistä sekä tunteita”. Transformatiivista oppimista voi kuvata humanistisena lähestymistapana, jonka perspektiivi on yhtäaikaisesti sekä ihmisen sisäänettä sieltä ulospäin katsova (ks
Lähteet Candy, Stuart (2010): The futures of everyday life: Politics and the design of experiential scenarios. Dewey, John (1980): Art as Experience. Viitattu 11.12.2023. Taideperustaisia menetelmiä sovellettaessa tutkimuskohde ei ole pelkästään ulkoinen, vaan myös oma maailmankuva altistuu toisin ajattelulle. Toiseen todellisuuteen uppoaminen perustuu ihmisen kuvittelukykyyn, haluun ja tarpeeseen kokea uutta, tutustua tuntemattomaan ja muuttaa omilla päätöksillään tapahtumien kulkua. On olennaista tiedostaa, että taide tutkii maailmaa ja vaikuttaa tulevaisuuskäsityksiimme monin tavoin perinteisemmistä olemuksistaan käsin. Candy, Stuart & Jake Dunagan (2016): The experiential turn, Human Futures 1(1), s. Jouko Myllyoja. University of Hawaii at Manoa. Foster, Raisa, Arto Salonen & Sami Keto (2019): Kestävyystietoinen elämänorientaatio pedagogisena päämääränä. Tätä voi kuvata siten, että taideperustaiset menetelmät laajentavat käytössä olevaa kielellisyyttä, mikä luo mahdollisuuksia erilaisten viiteryhmien osallistamiseen. Perigee, New York. The Copenhagen Institute for Futures Studies. Pohdintoja Taideperustaiset menetelmät luovat erilaista ja erilaistavaa näkökulmaa tutkimuksen kohteesta. ilmaisun muotoihin. 6. Candy, Stuart (2014): Experiential Futures: Stepping into OCADU’s Time Machine, The Futurist 48(5), s. Tampere University Press, Tampere. Tulevaisuustilojen konkreettinen luonne mahdollistaa hetkellisen, aktiivisen ja henkilökohtaisen tulevaisuussuhteen synnyn, mikä voi edistää tulevaisuustietoisuutta. 121–143. Teoksessa Autio, Tero, Liisa Hakala & Tiina Kujala (toim.): Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa – Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia, s. Osallistujien moninaisuus on puolestaan omiaan synnyttämään rikasta tulevaisuusdialogia, joka puolestaan toimii reittinä sille, että jalostuvat tulevaisuuskuvat ovat moniulotteisia ja myös sosiokulttuurisia näkökulmia huomioivia. Taideperustaisten menetelmien avulla voidaan olla mukana rakentamassa tulevaisuustiloja, joissa voi kokea, miltä jokin tulevaisuus tuntuu. 26–29. Tarinallisuus sekä osallistujan aktiivinen rooli narratiivin sisällä ovat omiaan edistämään tulevaisuustilojen todeksi tuloa, immersiivisyyttä. <https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022101161564>. Syntyneet kokemukset toimivat puolestaan materiaalina tai linssinä, joiden avulla ja läpi reaalimaailmaa tarkastellaan. 73 2/24 Futura suusajattelua, jossa painotetaan toivon näkökulmaa: omaan elämään ja yhteiskunnallisen kehityksen liittyviä myönteisiä mahdollisuuksia. Joutsenvirta, Maria, Erkka Laininen, Sanna Tyni & Marko Korkeakoski (2022): Transformatiivinen oppiminen kestävyysosaamisen tukena, AMK-lehti/UAS journal, 3/2022. 34–37. Krieger Publishing Company. Taideperustaisen tulevaisuustyöpajan voi nähdä oppimisen alustana, jossa ruokitaan omaa elämänpiiriä koskevien havaintojen ja muutositujen syntyä. Samalla se on kollektiivinen tapahtuma, jossa voidaan puhutun ja kirjoitetun kielen ohella tukeutua kehollisiin, monimediaalisiin ym. Candy, Stuart & Jake Dunagan (2017): Designing an experiential scenario: The people who vanished, Futures 86, s. Tämän subjektiiviseksi katsottavan tulevaisuustiedon voi mieltää syventävässä merkityksessä osana kokonaisvaltaista tulevaisuustiedon jäsentämistä (Myllyoja 2024). yksilön sisältä päin katsovina tai sieltä kumpuavina näkemyksinä kiinnostuksen kohteena olevaan aiheeseen. Lähestymistapa edustaa kuitenkin vain yhtä näkökulmaa taiteiden merkitykseen tulevaisuuden hahmottajana ja rakentajana. CIFS (2021): Futures shaping art / Art shaping futures, Scenario reports no. Integroiva tietokäsitys nostaa samalla esiin tarpeen kehittää menetelmäyhdistelmiä, joissa myös subjektiivisten tietosisältöjen mahdollisuudet tunnistetaan nykyistä jäsentyneemmällä tavalla. Hoggan, Chad, Soni Simpson & Heather Stuckey (2009): Creative expression in transformative learning . 136–153. Tätä voi kuvata taideperustaisten menetelmien kykynä synnyttää reittejä humaanina pidettävän ymmärryksen ja tiedon lähteille . Tools and techniques for educators of adults. Tähän kirjoitukseen valitussa lähestymistavassa korostuu taideperustaisiin menetelmien käyttöön liittyvä instrumentaalinen puoli, jossa ne toimivat tutkivassa ja kehittävässä, tavoitteellisessa tehtävässä oman alkuperäisen työskentelypiirin ulkopuolisissa konteksteissa
Australian Foresight Institute, Melbourne. Futures 108, s. 16–38. 58–63. 190–201. 7–16. 2/24 74 Futura Laininen, Erkka (2018): Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20(5), s. Salonen, Arto & Sauli Rouhinen (2015): Vastuullinen maailmasuhde–tulevaisuuden toivoa säilyttävän kulttuurievoluution suunnannäyttäjä, Tiedepolitiikka 3(40), s. Teoksessa Cook, Justin (toim.): Sustainability, Human Well-Being, and the Future of Education, s. Manninen, Jyri & Riina Nokelainen (2021): Ekososiaalinen sivistys haastaa vapaan sivistystyön, Aikuiskasvatus 41(2), 140–147. Taideperustaiset menetelmät: Kokemuksellisuutta ja henkilökohtaisuutta tulevaisuustyöhön. Palgrave Macmillan, New York. 100-110. Siirilä, Jani, Arto Salonen, Erkka Laininen, Tytti Pantsar & Jukka Tikkanen (2018): Transformatiivinen oppiminen antroposeenin ajassa, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20(5), s. Voros, Joseph (2008): Integral futures: an approach to futures inquiry, Futures 40(2), s. 823–842. Springer Nature. Ramos, José (2017): Linking Foresight and Action: Toward a Futures Action Research. 39–56. Teoksessa Cook, Justin (toim.): Sustainability, Human Well-Being and the Future of Education, s. 339–374. Salonen, Arto & Marjatta Bardy (2015): Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen, Aikuiskasvatus 35(1), 4–15. 493–507. Myllyoja, Jouko (2024): Applying drama methods in foresight: Supporting futures agency and creating indepth futures knowing, Futures, 103305. Laininen, Erkka (2019): Transforming Our Worldview Towards a Sustainable Future. Pelzer, Peter & Wytske Versteeg (2019): Imagination for change: The post-fossil city contest. 161–200. Slaughter, Richard (2002): Beyond the mundane: reconciling breadth and depth in futures enquiry, Futures 34(6), s. Lehtonen, Anna, Arto Salonen & Hannele Cantell (2019): Climate Change Education: A New Approach for a World of Wicked Problems. Mezirow, Jack (1978): Perspective Transformation, Adult Education 28(2), s. Teoksessa Rowell, Lonnie, Catherine Bruce, Joseph Shosh, Margaret Riel (toim.): The Palgrave International Handbook of Action Research, s. Springer International Publishing. Sterling, Stephen (2011): Transformative learning and sustainability: Sketching the conceptual ground, Learning and teaching in higher education 5(11), s. 17–33. Slaughter, Richard (2003): Integral Futures-A new model for futures enquiry and practice. 12–26. Mezirow, Jack (2003): Transformative learning as discourse, Journal of transformative education 1(1), s
Sen mukaan todellisuus hahmottuu jatkuvasti uudelleen KATSAUS. Hankkeet avasivat näkymiä transformatiivisen muutostyön jännitteisiin, joita käsittelemme tässä katsauksessa. Pelkkä nykyisiin osaamistarpeisiin vastaaminen ei enää riitä, vaan esille nousee entistä selvemmin kestävyysongelmien aiheuttama tarve opetuksen ja oppimisen perusteelliseen uudistamiseen (Filho, 2020). Molemmissa projekteissa rakennettiin tilannekuvaa organisaation dynaamisen ymmärryksen varassa (Bushe & Marshak, 2015). Systeeminen näkökulma ammattikorkeakoulun ennakointitoimintaan Projekteissa etsittiin vastauksia siihen, miten transformaatio voi toteutua ammattikorkeakoulun yhteisessä toiminnassa. Tausta-ajattelu perustui systeemiseen tulkintaan korkeakoulusta kokonaisuutena, jossa eri osa-alueet, kuten oppimistoiminnan organisoiminen ja rakenteet, pedagoginen ymmärrys, arvot ja asenteet, vuorovaikutus ja palautteen rooli kytkeytyvät kokonaisuudeksi ja vaikuttavat toisiinsa. 75 2/24 Futura Huomioita murrosvaiheen jännitteistä korkeakoulun transformaatiossa Leena Unkari-Virtanen MuT, TO systeeminen prosessikonsultti Metropolia Ammattikorkeakoulu leena.unkari-virtanen@metropolia.fi Marita Huhtaniemi tradenomi-YAMK, KTK ennakointija strategia-asiantuntija Metropolia ammattikorkeakoulu marita.huhtaniemi@metropolia.fi Johdanto Kestävyysmurroksen ja työelämän nopeiden muutosten myötä ammattikorkeakoulut kohtaavat uudenlaisia haasteita. Inayatullah, 2022). Otto Scharmerin U-teoriaan ja ajatukseen pedagogisen ajattelun evoluutiosta (Scharmer, 2018), toimintakulttuurin tasoja luonnehtivaan jäävuorimalliin (Schein, 1985; Kania ym., 2018) sekä näkemyksiin korkeakoulutuksen tulevaisuuksista (mm. Ammattikorkeakoulujen keskeisenä tehtävänä on kouluttaa osaajia vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksiin. Metropolia Ammattikorkeakoulussa toteutettiin vuosina 2021–2023 kaksi sisäistä kehittämishanketta, joissa vahvistettiin Metropolian ennakointikyvykkyyttä (MEKY-projekti; Unkari-Virtanen, 2024a) ja tutkimus-, kehittämisja innovaatiotoiminnan yhdistämistä oppimistoimintaan (TKIO-projekti; Unkari-Virtanen, 2024b). Ajattelu perustui mm. Muutosten ymmärtäminen korostaa tarvetta tulevaisuuskestävään, systeemiseen ja transformatiiviseen lähestymistapaan
Kuva 1. Rohrbeck, 2011; Rohrbeck & Kum, 2018; Marinkovic ym., 2022) corporate foresight -malleja hyödyntäen korkeakouluympäristöön soveltuvaksi uudenlaiseksi yhteistyön malliksi (kuva 1). Ennakointikyvykkyyden kehittämiseen kytkettiin pedagoginen TKIO-projekti. esim. Transformatiivinen ennakointi, joka edistää muutosta, jaoteltiin eri tutkijoiden (mm. Tilannekuvaa luotaessa huomioitiin myös, että organisaation todellisuus hahmottuu erilaisena eri positioista ja toiminnoista käsin katsottuna (ks. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen transformaation edistäjänä Transformaatio nähtiin hankkeissa muodonmuutoksena, joka edellyttää toiminnan tarkastelua uusista näkökulmista ja uudenlaista yhteistyötä. Kuvan 1 tavoitteena oli myös tuoda esiin ennakointikyvykkyyden systeemisen kehittämisen vaativuus. Tarkastelun kohteena olivat vuorovaikutus ja keskeiset – myös näkymättömät – toimijoiden kytkökset, joita tehtiin näkyviksi ja samalla tunnistettiin vuorovaikutuksen puutteita. Kyvykkyyksien johtaminen nähtiin tulevaisuuskestävän toiminnan perustaksi ja tavoitellut kyvykkyydet jatkuvasti kehittyviksi, ketterästi uudistuviksi ja säännöllisesti yhdessä reflektoiduiksi – eli dynaamisiksi – oppivan organisaation strategisiksi kyvykkyyksiksi (Kania ym., 2018). 2/24 76 Futura muotoutuvina muutoksina ja merkityksenantoina. Metropolia Ammattikorkeakoulun ennakointikyvykkyyden kokonaismalli (soveltaen Rohrbeck, 2011). Geels, 2004). Ajatuksena oli, että muutos etenee näistä sisäisistä kehittämisprojekteista pienin askelin organisaation valtavirraksi (ks. Avoin ja osallistava toiminta-kulttuuri Menetelmät, työkalut ja AI, foorumit, työpajat Tietojohtaminen Organisaatio ja organisoituminen Avaintoimijat, sidosryhmät ja verkostot Arvo ja kestävä elinvoima Sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen Metropolia Alue Helsinki, Vantaa ja Espoo Ekosysteemi SENSE-MA KING Ennakointiosaaminen Huomioita murrosvaiheen jännitteistä korkeakoulun transformaatiossa. Metropolia on 18 000 henkilön yhteisö, jossa keskeisiksi transformaation solmukohdiksi valittiin strateginen johtaminen sekä tutkinto-ohjelmien ja TKI-toimintaa toteuttavien innovaatiokeskittymien välinen yhteistyö. Dynaamiset ja proaktiiviset kyvykkyydet, joihin ennakoinnin ja TKIO-toiminnan kehittämisellä pyrittiin, tarkoittavat organisaation kykyä integroida, rakentaa ja muokata osaamisia tai toimintatapoja nopeasti muuttuvaan ympäristöön reagoimiseksi (Teece ym., 1997). Puutio & Heikkilä, 2018). MEKY-ja TKIO-projektien kohdennus kyvykkyyksien kehittämiseen muutti painopisteen hallinnollisesta systeemiseksi ja tuki kehittämistyön strategista linjakkuutta. Kyvykkyys määriteltiin rakentuvaksi tiimien ja ihmisten osaamisista, yhteistyöstä ja toiminnasta (ks. Valinnalla haluttiin painottaa toisaalta strategian ohjaavaa vaikuttavuutta (Metropolia, 2024), toisaalta organisaation kyvykkyyksien rakentamista yhteistyöllä asemavallan sijaan. myös MakeWithEspoo, 19–20)
Suositusta rakennettiin erittelemällä kunkin osa-alueen kypsyysvaiheet tulevaisuudentutkimuksen, projektin havaintojen ja Metropolian strategisten linjausten perusteella. Ennakointikyvykkyyden vahvistamiseksi koko korkeakouluyhteisössä, kuvan 1 mallia muokattiin vaiheittaiseksi poluksi, joka yhdistää ennakoinnin Metropolian kaikkiin toimintoihin (kuva 2). Ennakoinnin todettiin olevan Metropoliassa yhä pienen ryhmän, kuten johdon, yksittäisten asiantuntijoiden sekä joidenkin tutkintojen ja TKI-toimijoiden varassa. 77 2/24 Futura Murrosvaiheessa kuljetaan yhtä aikaa uusia ja vanhoja polkuja Molemmissa hankkeissa nousi tarve kytkeä yhteen eri näkökulmia, kuten kestävää kehitystä edistävä osaaminen (ks. Poikela, 2002; Arene, 2022). 25). Suositus Metropolia Ammattikorkeakoulun ennakointikyvykkyyden kypsyysmalliksi (Unkari-Virtanen & Huhtaniemi, 2024). Samantapainen malli rakennettiin myös TKIO-projektissa (Unkari-Virtanen, 2024b). Filho, 2020; Salonen ym., 2019), transformatiivinen oppiminen (ks. Uuden ja vanhan ajattelun yhtäaikaisuutta havainnollistettiin projekteissa kolmen aikahorisontin mallilla (Sharpe, 2013). Mallin avulla havaittiin tilanteita, joissa menneisyyden ja nykyhetken horisontit synnyttivät ristiriitaa lineaarisen kehityksen periaatteen "tehdään ja opetetaan asioita paremmin" ja tulevaisuuden horisontista nousevan transformatiivisen ja disruptiivisen kehityksen "tehdään parempia asioita" välillä (Sterling, 2011, s. Leena Unkari-Virtanen & Marita Huhtaniemi. esim. Samalla TKIO-hanke nosti näkyviin sen, miten oppimistoiminnassa heijastuu yhä vanha käsitys teollisen ajan työelämän tarpeista oppimisen perustana niin opetuksen sisällöissä, opetusmenetelmissä kuin oppilaitoksen organisoitumisessa (esim. UNESCO, 2020; Mezirow, 1997; Scharmer, 2018 & 2019; Inayatullah, 2022) ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelu (Pereira ym., 2018; Vogel & O’Brien, 2022; Ketonen-Oksi & Vigren, 2024). Ymmärryksen saavuttaminen transformaatiosta ja muutosprosessin aloittaminen osoittauKuva 2. esim
Vaikka transformaatio vaikutti strategisena tavoitteena selkeältä ja piirtyi kehittämisprojektien tuloksissa konkreettisiksi kypsyystasoiksi, käytännössä toiminta jatkui vanhojen käytänteiden ja tehtäväroolien mukaisesti. Oppivalle organisaatiolle välttämättömien palauteja reflektiopisteiden puuttuminen piti näitä “luuppeja” yllä (ks. Toistuvien ja ei-toivottujen muutosvaiheen ”luuppien” murtaminen näyttäisi edellyttävän ajattelutapojen kriittistä ja luovaa tarkastelua sekä aikaa mahdollisten tulevaisuuksien yhteiselle kuvittelulle (Ketonen-Oksi & Wigren, 2024) pikemminkin kuin rakenteellisia ratkaisuja. Projekteissa ei saavutettu yhteistyön ajallista synkronointia, koska kohtaamisten ajallinen kytkeminen – jopa mahdollisten kytköskohtien huomaaminen – jäi puuttumaan. Tarkastelimme korkeakoulun muutostilaa ilmentäviä jännitteitä tilanteessa, jossa vanha toimintaja ajattelutapa ei enää toimi, mutta uutta mallia ei ole vielä yhdessä luotu. Yhteinen ymmärrys, dialogi ja muutospulssin kannattelu ovat välttämättömiä, jotta suuren organisaation eri toimijat voivat koordinoida yhteistyötään (Bushe & Marshak, 2015), ja jotta muutosten tavoitteiden ja merkityksen tukeminen on mahdollista (Weick ym., 2005). Lopuksi haluamme korostaa transformaation johtamisen merkitystä. Turvallisessa ympäristössä voidaan uteliaasti kyseenalaistaa vanhoja ajatteluja toimintamalleja sekä kokeilla uusia käytänteitä. Havaitsimme myös, että psykologisesti turvallinen ympäristö vähentää transformaatiohankkeiden aiheuttamia jännitteitä. Muutokset heijastuivat myös kieleen ja sanastoon. Erityisesti jälkimmäinen johti toistuviin toiminnan kehiin, "luuppeihin", joissa kaksi keskenään ristiriitaista toimintalinjaa vaikuttivat samanaikaisesti. 2/24 78 Futura tuivat haastaviksi. Muutosten äärellä oleminen synnytti poukkoilevaa ja eri suuntiin tähtäävää toimintaa sekä pyrkimyksiä ratkaista kompleksisia ongelmia epätarkoilla yksinkertaistuksilla. Jännitteet saatettiin liittää henkilöihin tai yrittää ratkaista ne nopeilla korjaustoimenpiteillä ilman perusteellista ymmärrystä. Dialoginen kehittäminen sekä yhteinen oppiminen ja oivaltaminen tulisi asteittain sisällyttää koko korkeakoulun toimintaan. Hankkeissa oli myös onnistumisia uusien toimintatapojen, kohtaamisten, oivallusten ja dialogien muodossa. Kania ym., 2018). Johtopäätökset Katsauksessa kuvasimme havaintojamme jännitteistä, jotka nousivat esiin Metropolia Ammattikorkeakoulun vuosina 2021–2023 toteuttamissa kahdessa transformaatiohankkeessa. Ristiriidat näyttäytyivät arjessa jännitteinä, turhautumisina, väärinymmärryksinä ja ohipuhumisena. Korkeakoulun eri osa-alueiden, toiminnan rakenteiden, vuorovaikutuksen ja palautteen integroiminen muutosta tukevaksi regeneratiiviseksi toiminnaksi vaatii johtajilta vankkaa sitoutumista muutoksen tavoitteisiin (Wahl, 2016). Transformatiivisen muutoshankkeen onnistuminen edellyttää johtamista, joka mahdollistaa rakenteiden ja toiminnan muutokset sekä ajattelumallien uudistumisen. Tutkimuksessa nostimme esiin muutoksen esteitä, kuten jumiuttavia tilanteita ja muutospulssin puuttumisen. Transformaation onnistuminen edellyttää yksilöiltä, tiimeiltä ja koko korkeakoululta valmiutta oppia uutta ja luopua vanhasta. Huomioita murrosvaiheen jännitteistä korkeakoulun transformaatiossa. Uusien toimintatapojen ehdottaminen kajosi organisaation valta-asetelmiin tavalla, joka ei ollut ratkaistavissa hallinnon keinoin (Timms & Heimans, 2019). Yhteinen pulssi mahdollistaa organisaatiotason oppimisen ja edesauttaa transformatiivisten muutosten valtavirtaistumista. Transformatiivisen tulevaisuudentutkimuksen kannalta toistuvat “luupit” voi tulkita transgressiivisen ulottuvuuden haasteiksi (Vogel & O’Brien, 2022; Ketonen-Oksi & Widgren, 2024). esim. Transformaation toisen haasteen muodosti toiminnan pulssi, eli samanaikaisuuksien ja kohtaamisten luominen
(2010). Anticipation to emancipation. & Kum, M.E. org/10.1016/j.respol.2004.01.015 Inayatullah, S. Organisaatio prosessina. Using futures methods to create transformative spaces. Springer Verlag. (2024). (Taito-sarja 128). Education for sustainable development: a road map. Berrett Koehler Publishers. https://doi. Corporate Foresight. Haettu 3.11.2023. (2018). Triarchy Press. Learning and Teaching in Higher Education, 11(5), 17–33. (toim.) (2024a). org/10.1002/(SICI)1097-0266(199708)18:7%3C50 9::AID-SMJ882%3E3.0.CO;2-Z Timms, J. Vertical Literacy: Reimagining the 21st Century University [blogikirjoitus]. Tulevaisuuden kudelmia. Sharpe, B. https://doi.org/10.1007/s11625-021-01016-8 Leena Unkari-Virtanen & Marita Huhtaniemi. https://doi. Technological Forecasting and Social Change, 129, 105–116. Metanoia Instituutti. The Theory and Practice of Transformational Change. https://doi.org/10.1016/j.futures.2024.103341 MakeWithEspoo (2019). Dynamic Capabilities and Strategic Management. Teoksessa L. & Senge. FCG. P. W. Three Horizons: The Patterning of Hope. (toim.) (2015). & Shuen, A. Triarchy Press. 79 2/24 Futura Lähteet Bushe, G. https://doi.org/10.1016/j.techfore.2017.12.013 Scharmer, O. https://unesdoc.unesco. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa (s.24–35). Designing Regenerative Cultures. Dialogic Organization Development. TKIO. https://doi-org. (toim.) (2020). (2022). https:// medium.com/presencing-institute-blog/vertical-literacy-12-principles-for-reinventing-the-21st-century-university-39c2948192ee Schein, E. (2013). Corporate foresight and its impact on firm performance: A longitudinal analysis. Haettu 3.11.2023. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 2.11.2023. Towards a Maturity Model for the Future Orientation of a Firm. https://doi.org/10.5751/ES-09907-230119 Puutio, R. Teece, D.J., Pisano, G. (2016). (2022). An integrative literature review. Haettu 21.2.2024. (2004). The Essentials of Theory U: Core Principles and Applications. (1997). Toward a Stage Theory of Uses of the Future. org/10.1016/j.jbusres.2022.01.097 Metropolia (2024). & Heikkilä, J-P. ezproxy.metropolia.fi/10.1007/978-3-319-63951-2 Geels, F. Getting to the heart of transformation. https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/strategia-2030 Pereira, L. H. UNESCO. New Power. (2019). Organizational Culture and Leadership. https://jfsdigital.org/ wp-content/uploads/2022/02/Anticipation_to_ Emancipation_Inayatullah-Final.pdf Kania, J., Kramer, M. https://doi. Research Policy, 33, 897–920. Journal of Business Research, 144 (2022), 289–311. (toim.) (2018). (Taito-sarja 128). Rohrbeck, R. Pan Books ltd. Vogel C., & O’Brien, K. (2019). Transformaatio ja kyvykkyys TKIO:n ytimessä. Haettu 3.11.2023. From sectoral systems of innovation to socio-technical systems: Insights about dynamics and change from sociology and institutional theory. org/ark:/48223/pf000037480 Unkari-Virtanen, L. & Huhtaniemi, M. (2018). (2024). Field of the Future, 16.4.2019. & Vigren, M. Scharmer, O. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa. Methods to imagine transformative futures. (2018). Strategic Management Journal, 18, 509–533. Sustainability Science, 17, 653-659. Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Muodonmuutoksen konsultointi. M., Hichert, T., Hamann, M., Preiser, R., & Biggs, R. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Filho, W. Berret-Koehler Books. Sterling, S. Strategia 2021–2030. (toim.) (2024b). (Taito-sarja 131). Corporate foresight: A systematic literature review and future research trajectories. Transformative Learning and Sustainability: sketching the conceptual ground. https://www. UNESCO (2020). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-419-7 Unkari-Virtanen, L. & Heimans, H. (2022). Tamkang University. https://6aika.fi/kyvykkyyksien-johtamisen-kasikirja/ Marinkovic, M., Omar Al-Tabbaa, O., Khan, Z & Jie Wu, J. Ecology and Society, 23(1), 19. Unkari-Virtanen (toim.), Tulevaisuuden kudelmia. https://urn. https://doi.org/10.5465/ambpp.2010.54493637 Rohrbeck, R. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-412-8 Unkari-Virtanen, L. Futures, 157, 103341. Jossey-Bass Publishers. The water of systems change. Metropolia Ammattikorkeakoulu. (1985). (2018). H. Suositus ennakoinnin kypsyysmalliksi Metropolia Ammattikorkeakoululle. fsg.org/resource/water_of_systems_change/ Ketonen-Oksi, S. fi/URN:ISBN:978-952-328-412-8 Wahl, D. Springer Cham. & Marshak, R. Kyvykkyyksien johtamisen käsikirja. (2011)
klo 9–10:30 Metsien utopiat, Panu Halme Ilmoittautumiset webinaareihin avataan elokuun aikana. Tiedossa mielenkiintoisia alustuksia rauhan teemasta ja esillä myös rauha-aiheista taidetta seminaarin ajan. Tervetuloa myös muuten ideoimaan, suunnittelemaan ja järjestämään teematilaisuuksia sekä vaikuttamaan Tutuhesan toimin taan sähköpostin, tutuhesa-listan ja ”suunnittelulounaiden” muodossa! Tutuhesan sekä sähkö posti listan yhteys henkilö: erkki.aalto@outlook.com. Seminaarissa keskustellaan Anitan elämäntyöstä, tulevaisuuskuvista ja nuorisotutkimuksesta. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: bit.ly/tutukesaseminaari2024 » » 14.11.2024 Top Ten -seminaari Top Ten -seminaari järjestetään Helsingissä Tieteiden talolla. Helsingin toimintaryhmä – Tutuhesa (& toiminta verkossa). klo 9–10:30 Kiertotalousutopiat, Marileena Mäkelä ti 8.10. Pajat ovat kaksipäiväisiä ja niiden varaan rakentuvan Delfoi-koulutuksen suorittamisesta saa todistuksen. » » Syksyllä tiedossa ympäristöteemainen utopia -webinaarisarja, ota päivät talteen! ti 10.9. Jos kiinnostuit tästä, ota yhteyttä Timo Sneckiin: timojsneck@gmail.com. Lisätietoja: Jukka Tikkanen (jukka.tikkanen@otavanopisto.fi, 044 794 5103) Mikkelissä ideoidaan uusia paikallistoiminnan muotoja – jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan ideointiin, ota yhteyttä Mikkelin toiminnan yhteyshenkilöön, Jukka Tikkaseen: jukka.tikkanen@otavanopisto.fi. Mikkelin toimintaryhmä – Delfoi-pajat kerran kuussa PAIKALLISTOIMINTA Tilaisuuksia toteutetaan fyysisinä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) ja/tai virtuaalisina. 2/24 80 Futura Tutuseuran tapahtumakalenteri löytyy Facebook-sivun lisäksi myös Googlen avoimesta kalenterista: bit.ly/tututapahtumat. Tilaisuuksista tiedotetaan erikseen Tutuhesan sähköpostilistalla ja Facebookissa (Ryhmä: Tutuseuran pk-seudun jäsenet, www.facebook.com/groups/472422463693357). Seminaarin aiheena on Kohti tulevaisuutta – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä: Anita Rubinin muistoseminaari. Pajojen verkkoympäristö: https://link.otavia.fi/delfoi. SEURAN TAPAHTUMAT SEURAINFO Otavan Opisto, Metodix ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestävät yhteistyössä Delfoi-pajoja kerran kuus sa. Seminaarin aiheena on Rauhan monet mahdollisuudet. Ilmoittautuminen seminaariin avataan syksyllä. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. Kalenteria pääsee katsomaan, vaikka ei olisi Googlen tunnuksia, mutta jos käytät Google-kalenteria itsekin niin voit lisätä tämän omiin kalentereihisi! » » 6.–7.9.2024 Kesäseminaari Kesäseminaari järjestetään yhteistyössä Otavan Opiston kanssa. Lisäksi Tutuhesa tekee yhteistyötä ElinvoimaKemin kanssa, innovaatiohakuisen toimintamalliin liittyen, jossa saman aikaisesti nostetaan yrityksen ja sen henkilöstön työn tuottavuutta. Pajaohjelmaan voit osallistua orientaatiosi ja kiinnostuksesi mukaan. klo 9–10:30 Luonnon monimuotoisuuden utopiat, Ilari Sääksjärvi ti 5.11
järjestämällä tilaisuuksia, ota yhteyttä seuraaviin yhteyshenkilöihin: Kuopio Ari Paanala (ari.paanala@gmail.com). 81 2/24 Futura SEURAINFO » » Tule mukaan paikallistai etätoimintaan! Seuralla on edellä mainittujen lisäksi toimintaa ympäri Suomea – jos haluat tulla mukaan tekemään paikallistoimintaa esim. Pirkanmaa Tero Villman (tutuseura.pirkanmaa@gmail.com). » » FUTURES SERIES ON SAANUT JATKOA! 13.6.2024 Turun Futures -konferenssin yhteydessä pidettiin Our World of Futures Studies as a Mosaic -teoksen julkaisutilaisuus. Turku Vetäjätiimissä Tarja Meristö (tarja.meristo@gmail.com), Leena-Maija Laurén (leena-maija.lauren@utu.fi), Matti Voutilainen (mattivoutilainen@outlook.com) ym. Joensuu Lasse Neuvonen (lasse.neuvonen1@gmail.com) . Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/4115111465236118. Häme, Keski-Suomi, Kymenlaakson seutu, Pori, Rovaniemi – ja muutkin alueet/paikkakunnat: toivotamme tervetulleeksi uusia aktiiveja järjestämään toimintaa! Ota yhteys seuran toimistoon: toimisto@tutuseura.fi. Etätoiminta Haluamme myös panostaa siihen, että seuran toimintaan voi tulla mukaan paikkakunnasta riippumatta! Jos haluaisit järjestää etätilaisuuksia (alustuksia, lukupiiritapaamisia, verkostoitumiskahveja ym.) tulevaisuusaiheista, niin ota yhteyttä! toimisto@tutuseura.fi. Yhteistyötä tehdään Excellence Finland / Pohjois-Karjalan aluejaoksen ja Joensuun Suomi-Amerikka-Yhdistyksen kanssa. Tero Villmanin, Sirkka Heinosen ja Laura Pouru-Mikkolan toimittama teos kokoaa yksiin kansiin kirjoituksia tulevaisuudentutkimuksesta eri puolilta maailmaa. Teoksessa on edustettuna 5 eri maanosaa ja kolme kansainvälistä verkostoa ja se on vapaasti saatavilla digitaalisessa muodossa Tutuseuran verkkosivuilta: https://bit.ly/worldasmosaic. Oulu Eira Huusko-Kukkonen (ehuusko@student.oulu.fi)
/ Futura-lehti Huom! Toimiston sähköposti on muuttunut, uusi on: toimisto@tutuseura.fi! SEURAINFO Kesäseminaari 2024 Kohti tulevaisuutta – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä – Anita Rubinin muistoseminaari 6.–7.9.2024 Otavan Opisto, Mikkeli "Todellisuutemme rajat muuttuvat jatkuvasti. Päivittäin kantautuu median kautta tietoa uuden teknologian saavutuksista, jotka ovat toinen toistaan kiehtovampia ja jännittävämpiä. Seminaarissa nostetaan esiin Anitan elämäntyötä, tulevaisuuskuvia ja nuorisotutkimusta. 2/24 82 Futura » » Futura 3/2024 sekä Futurinfo 3/2024 Seuraava Futura eli 3/2024 Tulevaisuuden sivistys ilmestyy syksyllä. Mikään ei tunnu enää sillä tavalla pysyvältä ja varmalta, että sen varaan voisi rakentaa elämänsä ja ripustaa oman todellisuutensa toiveineen ja tavoitteineen." (Anita Rubin) Anita Rubin oli merkittävä tekijä tulevaisuudentutkimuksen ja nuorisotutkimuksen kentällä, ja hänen työnsä on inspiroinut monia tutkijoita ja ammattilaisia. Kaksipäiväisen seminaarin aikana kuullaan useita asiantuntijapuheenvuoroja sekä tehdään kokeiluja tekoälyn kanssa. Seuraava Futurinfo-jäsenkirje 3/2024 ilmestyy alkusyksystä. Uusia maailmoja avautuu nuoren eteen jokaisen uuden keksinnön myötä ja se, mikä vielä tänään tuntuu mahdottomalta, onkin jo huomenna mahdollista. Mahdollisen rajat piirtyvät päivittäin uudelleen kumoutuakseen taas uuden tiedon edestä hetken kuluttua. Aurinkoista kesää seuran hallituksen ja toimitusneuvoston puolesta toivottaen Riika Räisänen Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet osoitteessa bit.ly/tutukesaseminaari2024. Seminaari tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa
Sitten vain lukemaan! Kun tilaajatunnus (Tutuseuran jäsennumero) on ensimmäisellä lukukerralla liitetty Lehtiluukku-tunnukseen, riittää jatkossa, että vain kirjautuu sisään sähköpostiosoitteella. Klikkaa linkkiä "Aktivoi tilaajatunnus", ja lisää siihen henkilökohtainen tilaajatunnuksesi (sama kuin FloMembersin Jäsenen ID; näkyy myös painetun Futuran osoitetarrassa). 3. Viimeistele tilaajatunnuksen aktivointi kirjautumalla (jos sinulla jo on profiili Lehtiluukussa) tai luomalla uusi käyttäjätunnus. Jos et saa selvitettyä jäsennumeroasi tai et muusta syystä pääse kirjautumaan Lehtiluukkuun, laita viestiä: toimisto@tutuseura.fi!. 83 2/24 Futura Lue Futuraa sähköisesti! Tiesitkö jo, että Futura-lehteä voi jäsenetuna lukea myös sähköisesti. Sama tunnus toimii myös Lehtiluukun Appleja Android-sovelluksissa. 2. Mene osoitteeseen www.lehtiluukku.fi/lehdet/futura. Voit jäsenrekisterissä määritellä, haluatko saada sekä painetun ja sähköisen lehden, vaiko vain jommankumman. Näillä ohjeilla pääset lukemaan jäsenetuihin kuuluvaa sähköistä Futuraa (kunhan kuluvan vuoden jäsenmaksusi on maksettu): 1
Otsikot artikkeleissa kirjoitetaan pienillä kirjaiOhjeita Futura-lehden kirjoittajille milla. • Päätoimittaja/toimittaja muokkaa ja yhdenmukaistaa tekstejä mukaiseksi tai pyytää kirjoittajia muokkaamaan tekstejä. Artikkelin suositeltava pituus on max. Lehden tekoprosessin eteneminen • Abstrakti, käsikirjoitus ja muu materiaali toimitetaan päätoimittajalle/toimittajalle Journal.fi-järjestelmän kautta. • Päätoimittaja/toimittaja/taittaja lähettää kirjoittajille taitetun materiaalin kommentoitavaksi. Kun lähetät tekstin päätoimittajalle Journal.fi-alustan kautta, muista myös: • kirjoittajatiedot, eli nimesi, organisaatiosi, tittelisi ja/tai oppiarvosi, sähköpostiosoitteesi sekä kasvokuva (mustavalkoinen JA värillinen, jos mahdollista) ja valokuvaajan nimi • mahdolliset kuvat/kaaviot/taulukot jne. Vuoden 2024 aikana siirrymme APA 7 -tyyliin viittausja lähdemerkinnöissä. Futurassa tai kansainvälisissä journaaleissa julkaistuihin artikkeleihin. Artikkeleissa tulee ottaa huomioon tulevaisuusperspektiivi sekä viitata relevantteihin tulevaisuudentutkimuksen alan, esim. Tavoitteena on sujuvakielinen, selkeä ja persoonallinen tyyli. 20 sivua harvalla rivivälillä (n. Pääotsikon lisäksi käytetään kahta otsikkotasoa. lähetetään selkeästi nimettyinä, erillisinä kuvatiedostoina ja niiden sijainti merkitään tekstin sisälle kuvatekstillä/taulukko-otsikolla. Oman artikkelin pääotsikon ja alaotsikoiden lisäksi artikkelin lopussa käytetään tarvittaessa otsikkoa Lähteet. • Kommentointivaiheessa korjataan enää vain oleellisia ja merkittäviä virheitä, eikä tehdä sisällön muokkausta, koska teksti on muokattu jo toimitustyön yhteydessä. 30 riviä/sivu), eli 28 000 – 35 000 merkkiä. • Päätoimittaja/toimittaja kokoaa lehden materiaalin yhteen ja lähettää artikkelit taittajalle. • Kommentit toimitetaan suoraan taittajalle 2 päivän sisällä.. 2/24 84 Futura Futura-lehti pyrkii olemaan keskusteleva tiedelehti, joten persoonalliset näkemykset ovat tervetulleita. Katsaus tai puheenvuoro voi olla lyhyempikin. Merkitsethän selkeästi kunkin otsikon tason. Tarkemmat ohjeistukset julkaistaan Futuran sivuilla. (Huomaa, että kuvat tulee painettuun lehteen mustavalkoisina.) • suomenkielinen abstrakti (200 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli • lyhyt englanninkielinen abstrakti (100–150 sanaa) – kun kyseessä on artikkeli tai referoitu artikkeli Tekstin tekniset ohjeet: • artikkelin rakenne: kirjoittaja, otsikko, (abstrakti), ingressi, raaka teksti • otsikkotasoja on käytössä kaksi, ja tekstiin tulee selkeästi merkitä kumpaa tasoa kussakin otsikossa halutaan käyttää • lihavointeja ja kursiiveja ei käytetä mielellään artikkeleissa lainkaan • artikkeleissa ei käytetä ISOJA KIRJAIMIA kuin lauseiden aluissa ja nimissä, otsikoissakaan ei käytetä pelkkää isoa kirjainta • kappalejaon merkkinä käytetään yhtä rivinvaihtoa • Käsikirjoitukseen ei tule otsikkotasojen merkitsemisen lisäksi tehdä muotoiluja tai taittoa, vaan leipäteksti toimii kaikkein parhaiten
040 5028672 Helsinki – Tutuhesa Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Sneck, timojsneck@gmail.com J oensuu Lasse Neuvonen, lasse.neuvonen1@gmail.com Kuopio Ari Paanala, ari.paanala@gmail.com Mikkeli Jukka Tikkanen, jukka.tikkanen@otavanopisto.fi Oulu Eira Huusko-Kukkonen, eira.huusko-kukkonen@outlook.com Pirkanmaa Tero Villman, pirkanmaa.tutuseura@gmail.com Turku Leena-Maija Laurén, leena-maija.lauren@utu.fi Tarja Meristö, tarja.meristo@gmail.com Matti Voutilainen, mattivoutilainen@outlook.com Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toimintaryhmät 2024 tutuseura.fi facebook.com/Tutuseura linkedin.com/company/tutuseura Keski-Suomessa, Kymenlaaksossa, Lahdessa, Hämeessä, Pirkanmaalla, Porissa ja Rovaniemellä etsitään uusia aktiiveja! Lisäksi, jos haluat käynnistää paikkariippumattoman teematoimintaryhmän, ota yhteyttä toimisto@tutuseura.fi. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallitus 2024 Varajäsenet Erkki Aalto, erkki.aalto@outlook.com Timo Bergman Sirkka Heinonen, sirkka.heinonen@utu.fi Osmo Kuusi, osmo.kuusi@utu.fi Max Stucki Marja-Liisa Viherä Kirsi Kellokangas Puheenjohtaja Tapani Martti, puheenjohtaja@tutuseura.fi Varsinaiset jäsenet Marileena Mäkelä (vpj) Toni Ahlqvist, toni.ahlqvist@utu.fi Elina Hiltunen Sanna Laine Päivi Luna Ari Paanala Toni Stubin, toni.stubin@metodix.fi Tero Villman, tero.villman@utu.fi Tulevaisuuden tutkimuksen seuran pääsihteeri Riika Räisänen, toimisto@tutuseura.fi • Puh
Päivittäin kantautuu median kautta tietoa uuden teknologian saavutuksista, jotka ovat toinen toistaan kiehtovampia ja jännittävämpiä. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Mikään ei tunnu enää sillä tavalla pysyvältä ja varmalta, että sen varaan voisi rakentaa elämänsä ja ripustaa oman todellisuutensa toiveineen ja tavoitteineen." (Anita Rubin) Anita Rubin oli merkittävä tekijä tulevaisuudentutkimuksen ja nuorisotutkimuksen kentällä, ja hänen työnsä on inspiroinut monia tutkijoita ja ammattilaisia. Seminaari tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa. Uusia maailmoja avautuu nuoren eteen jokaisen uuden keksinnön myötä ja se, mikä vielä tänään tuntuu mahdottomalta, onkin jo huomenna mahdollista. Finnish Society for Futures Studies PL 378, 00101 Helsinki tutuseura.fi 2/ 20 24 2/ 20 24 Kesäseminaari 2024 Kohti tulevaisuutta – Uusia maailmoja, tulevia tekijöitä – Anita Rubinin muistoseminaari 6.–7.9.2024 Otavan Opisto, Mikkeli "Todellisuutemme rajat muuttuvat jatkuvasti. Mahdollisen rajat piirtyvät päivittäin uudelleen kumoutuakseen taas uuden tiedon edestä hetken kuluttua. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet osoitteessa bit.ly/tutukesaseminaari2024 Tutuseura löytyy nyt myös LinkedInistä! inkedin.com/company/tutuseura Our World of Futures Studies as a Mosaic on nyt julkaistu ja vapaasti saatavilla digitaalisena tutuseuran sivuilta bit.ly/worldasmosaic. Seminaarissa nostetaan esiin Anitan elämäntyötä, tulevaisuuskuvia ja nuorisotutkimusta. Sällskapet för framtidsstudier rf. Kaksipäiväisen seminaarin aikana kuullaan useita asiantuntijapuheenvuoroja sekä tehdään kokeiluja tekoälyn kanssa