7,50 EUR Skeittilehti | Skateboard Magazine # 4 Tero Pikkarainen / Bs Smith / Olari / Kuva: Samu Karvonen Jöle Juntunen: Fs wallride Kuva: Justus Hirvi Sk eit til eh ti | Sk at eb o ar d m ag az in e w w w .h an gu p.f i fa ce bo o k.c o m /h an gu pm ag az in e in st ag ra m .c o m /h an gu pm ag az in e 4/ 14 JÖLE JUNTUNEN Carhartt Push To Pedal Match Made in HEL Jani ”Havis” Havulampi Chocolate-keräilijä Aste Koimies-tour Teemu Keisteri Teksti-TV 666 Desto
UNION FIVE TEAM RIDER JAAKKO OJANEN / 5-0 GRIND / MALAGA PHOTO: TEEMU HELJO ONLY QUALITY BRANDS Kamppi / Ideapark / Tampere / unIonfive.fi
ve_idea Helsingin UUSI MYYMÄLÄ FORUMIn 0.kerroksessa! ja paljon muuta. Facebook.com/union. Lataa mobiiliisi QR-koodin lukija ja hyödynnä etusi. ve.. Skannaa KOODI JA HYÖDYNNä SKEDE-ETUSI. Tule katsomaan. ve_tre UNION FIVE – Verkkokauppa verkkokauppa@union. ma – pe 9-21 | la 9-18 | su 12-21 Instagram @union. Applikaatiolla saat luettua QR-koodin ja hyödynnettyä etusi! Voimassa vuoden 2014 loppuun) UNION FIVE – Tampere Aleksanterinkatu 25 ma – pe 11-19 | la 10-17 | su suljettu Instagram @union. UNION FIVE – FORUM Kauppakeskus Forum krs. ve HUOM! 7.12 – 21.12 IDEAPARKISSA SUNNUNTAIT klo 12-20 JA FORUMISSA klo 12-21 Joulukuun Sunnuntait! Joulukuun Sunnuntait!. Esim Iphonella: AppStore>QR Reader (ilmainen App). ve UNION FIVE – Ideapark Ideaparkinkatu 4 ma – pe 10-20 | la 10-18 | su 12-20 Instagram @union
Nähnyt ihmisen kokoisen aukon kauniissa aatteessa.” -Kesä Sisältää mm. , +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia. 7 Jöle Juntunen Carhartt Push to Pedal Skeittaus Olympialaisiin. / puh +358 3 4246 5300 Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun: TILAUS@HANGUP.FI ************************************************************** HANGUP MAGAZINE NAHKAHOUSUNTIE 5 00210 HELSINKI LEGAL DISCLAIMER: EMME VASTAA LEHDESTÄ LÖYTYVISTÄ VIRHEISTÄ. Nuoret skeittimestarit TV-sarja Match made in HEL Brixton Tour Dirty Abraham re-issue VHS-klassikko: Wild Child PÄÄTOIMITTAJA Sami Välikangas TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin, Valtteri Väkevä, Samu Karvonen ULKOASU mikkokempas.com KUVA Sami Välikangas, Mikko Kempas, Justus Hirvi, Aleksi Fräki, Bertrand Trichet, Jape Tiitinen, Samu Karvonen, Samuli Härkönen, Mappe Malinen, Sati Faulks, Janne Hirvonen, Artturi Pitkälä SANA Toimitus, Anssi Paukkunen, Justus Hirvi, Pete Ruikka, Juha Nikkinen, Tuomas Nyyssönen, Nikolai Alin PIIRROS Otso Peräsaari, Eesu Lehtola OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia. PAINO Pajoprint Instagram@hangupmagazine Facebook.com/hangupmagazine LEHDEN TILAUS (25€/4NRO) TILAAJAPALVELU IO / Kustantajapalvelut Oy tilaus@hangup. DewTour Amsterdam LRG-Pandat Helsingissä. COPYRIGHT HANG UP MAGAZINE 2014 ISSN 1796-4326 ************************************************************** ”Olet seurannut regression näyttelevän progression vaatteissa. NIITÄ LÖYTYY. Jani ”Havis” Havulampi Aste Koimies-tour Teemu Keisteri Teksti-TV 666 Fiskarsin skeittiparkki Helsinki Hookupin tulevaisuus Marko Rissanen Chocolate-keräilijä Desto. , +358 40 5045 722 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia
Street League Skateboarding SLS ja International Skateboarding Federation ISF ovat hiljattain iskeneet hynttyyt yhteen. Kun lajista tehdään enemmän kilpaurheilua, tuppaavat palkintorahat ja harjoittelutuet menemään harvojen taskuihin, mutta hyötyvätkö siitä satunnaiset harrastajat kovin paljoa. Puhelu liittoon K un aloitin skeittaamaan vuonna 1986, skeittaus ei todellakaan ollut minulle urheilua, vaan enemmänkin tilaisuus jatkaa nuoruuden leikkejä skeittauksen nimissä. Mutta miten tämä oikeasti vaikuttaa meihin skeittareihin. Lajille satoi lisää rahaa, ja siitä hyötyivät yksi jos toinenkin lumilautailun parissa elävä. Tässä välissä kerrottakoon, että ISF on viime vuodet haalinut uusia liittoja ympäri maailmaa. Ja kyllä: Naijingin street oli kuin suoraan Street Leaguesta. Olympialaiset ovat kokeneet in aation, ja uusia mielenkiintoisempia lajeja halutaan mukaan, jotta mielenkiinto kisoja kohtaan säilyisi. Nähtäväksi jää, onko ahneella paskainen loppu. Kansainvälinen Olympiakomitea KOK on tiukkana lajien määrän suhteen, joten uusien lajien haalimiseksi on keksitty kiertoteitä. Osallistuin kesällä 2007 kansainvälisen skeittiliiton kokoukseen Prahassa yhdessä Harri Puupposen, tuolloisen liiton urheilijajäsenen kanssa. Kokouksessa puhuttiin avoimesti skeittauksen viemisestä olympialaisiin ja annettiin ymmärtää, että jos skeittarit eivät sitä sinne vie, niin joku muu vie. Uskaltaisin väittää, että on vain ajan kysymys, milloin rullalautailusta tulee olympialaji. Ehkä jatkossa on sitten varaa palkata lisää väkeä skeittiliittoon ja saada skeittiparkit ja sisähallit uudelle tasolle ympäri Suomen maata. Tai pitäisikö sanoa, että skeittaus on eriytynyt, ja suuren kansan silmissä skeittaus näyttäytyy nimenomaan urheilumuotona. Kaikki tuntuu menevän käsikirjoituksen mukaan. Ja tuskin ketään kiinnostaa tittelit, jos homma etenee ja lajille saadaan lisää tukia sen avulla. Mieleen tulee väkisinkin treenimatkat, valmentajat, maajoukkue, hierojat, henkisen puolen valmentajat, treenatut kisarunit...mutta itse ainakin jatkan skeittaamista tästä kaikesta huolimatta kuten ennenkin. 8. Tietysti isoin pelote on se, että skeittauksen vie kisoihin taho, joka ei ymmärrä skeittauksen henkeä. Tänä päivänä ISF edustaa 80 maan skeittiliittoja, joten sillä on melko vahvat neuvotteluaseet. Tämän lisäksi sen palkintorahat ovat moninkertaiset maailmanmestaruuskilpailuihin verrattuna. Oppimisen ilo, yhteisöllisyys, valokuvaaminen ja videoiden tekeminen sekä vapaudentunne, jonka vain skeittari itse tavoittaa. Sitä skeittaus nimenomaan on, jos ei liiaksi tartuta yksityiskohtiin. Maailmaa hallitsevat yritykset, eivätkä yksittäisten skeittareiden mielipiteet tule kuulluksi. Olympiaperhe ajatuksena puistattaa, mutta sen tuoma raha houkuttaa. Näinhän kävi lumilautailijoille, kun kansainvälinen hiihtoliitto FIS – ei lumilautaliitto – vei lajin kisoihin. Tietysti koko homma haiskahtaa siltä, että kukin taho ajaa taas omaa etuaan ja laskee jo tulevia euroja, joita yhteistyö tuo tullessaan. Liekö tässä salaisuus siihen, että 28 vuotta myöhemmin skeittaan edelleen. “Winter X-Games -kisat ovat Superbowlin jälkeen seuratuin urheilutapahtuma USA:ssa”, kertoi Peetu suorassa lähetyksessä. Verttiskeittaus on melko helppo nähdä siellä, mutta entäpä street – voiko se olla koskaan olympialaji muiden joukossa. On hyvä hakea esimerkkiä lumilautailusta, jossa samalla tavalla marginaalilaji vietiin olympialaisiin, ja samalla se kasvoi nykyisiin mittoihinsa. Tapaus on aiheuttanut valtavasti eripuraa ja sekavuutta. jalle. On selvää, että kilpaskeittaus on tullut osaksi skeittausta, mutta mitä sitten. On X-Gamesit, Street Leaguet, World Cupit ja Suomessa Hookupit. Verttiskeittaus oli mukana jo Lontoon olympialaisten näytöslajina 2012 ja street puolestaan nuorten olympialaisten näytöslajina Naijingissa. Syy päätökseen oli selvä: kyseistä tapahtumaa seuraa huomattavasti suurempi määrä katsojia – tai ainakin enemmän niitä katsojia, joilla on merkitystä sponsoroidulle lumilautailiSkeittaus osaksi olympiaperhettä. Mutta sopiiko skeittaus edes olympialaisiin. Teksti ANSSI PAUKKUNEN Kuvitus OTSO PERÄSAARI Rullalautaliitto jatkaa palstaansa sporttiteemalla. Skeittaajien tapauksessa lajia on yritetty viedä sinne pyöräilyn siivellä: renkaathan ne on skeitissäkin. SLS teki skeittauksen koko kansan viihteeksi, ja nyt kun sen suosio on huipulla, sitä kaupataan KOK:lle. Omatoimiselle urheilulle on ainakin helpompi hakea rahoitusta kuin kollektiiviselle hengailulle. Juuri tästä syystä tarvitaan edustajia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita lajista ja sen hyvinvoinnista. Ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun ammattilumilautailija Peetu Piiroinen ilmoitti jättävänsä lumilautailun MM-kisat väliin, sillä hän säästää itseään X-Games-kisaa varten USA:ssa. Ei siis ole ihme, miksi X-Games vei voiton MMkisoista. Ei johtavia elimiä kiinnosta kuka ja miten, kunhan vain laji saadaan runtattua läpi byrokratian. Toisaalta skeittaus näkyy myös muualla: kaduilla ja aukeamilla, mutta maailmalla lajin tekevät tunnetuksi ennen kaikkea kisat, jotka televisioidaan ja näytetään miljoonille ihmisille ympäri maapalloa. Kulisseissa puuhastellaan skeittauksen maailmanmestaruuskilpailuja, ja vielä syvemmällä ollaan viemässä lajia tätä kautta olympialaisiin. Sitä on vielä vaikea nähdä. Kisoissa menestyminen tai hyväksi tuleminen eivät olleet päällimmäisiä tunteita – ei silloin, eikä nyt. Kun katson maailmaa nyt Suomen Rullalautaliiton toiminnanjohtajan silmin, on vaikea olla kiistämättä, etteikö skeittauksesta olisi tullut enemmän urheilua. Omatoimista urheilua. Juuri tästä syystä Suomen Rullautaliitto on mukana ISF:ssä valvomassa skeittareiden etuja. Tuleeko sama käymään skeittaukselle. Molemmat tahot järjestävät edelleen kilpailuja erillään toisistaan, ja esimerkiksi Terje Haakonsenin tapaiset lajin pioneerit ovat edelleen olympialaisia ja FIS-kisoja vastaan
ADIDAS ZX VULC Mennessämme kuvaamaan Adidaksen uutuuksia kysäisimme Addu-tiimiläiseltä Ron Modigilta, että mikä on tällä hetkellä malliston paras kenkä. Ehdottoman skeitattava kenkä – Boss tietää. KAUPALLISET TIEDOTTEET GIRL SKATEBOARDS Leikkaa ja liimaa on pelin henki Girlin uusien gra ikoiden suhteen. Sh.: 85 € Oulu 600 m 2 www.superparkoulu.fi Vuokatti 1000 m 2 www.vuokattifreestylehall.fi On miniramppia, kaarta, kurbia, reiliä, boxia, betonipoolia, foamihyppyriä 10. Sh.: 119 € CARHARTT Pitkä ja kylmä talvi on edessä, joten mikäs olisikaan parempi idea, kuin pistää lämmintä ryijyä niskaan. Oiva joululahja joko itselle tai isäukolle. Laaja Carhartt-valikoima Lamina Kampissa sekä lamina. Nyt on kokoja ja värejä saatavana tasaisella saatavuudella alan myymälöistä ympäri Suomen. Hyvin varustetuista skeittikaupoista ympäri maan. Tämän myötä saatavuus suomessa heikkeni hetkeksi, kunnes Santaco Sport otti homman haltuun. Kuulemma ZX Vulc, jota tämäkään nopsajalka ei saa tuhottua. -nettisivuilla. Yksi toimituksen suositus: ”G023” Sh.: 59 € (sis. Tämä kenkä siis kestää säätä, ja tällä kelpaa tallustella talvellakin! Pohja muodostuu kolmesta osasta: kevyt pohjallinen kengän sisällä, keskipohjassa koko matkalla tärähdyksiä vaimentavaa G6 Foam -materiaalia, ja ulkopohja pitävää kumia. Ja jos ei saa, niin kehotapa tilaamaan. Carharttin mallistosta löytyy useampaa lämmikettä koko talveksi. Päällinen premium-nahkaa ja Cordura-kangasta. Sitä saa monissa eri väreissä, jotka menevät tiimiläisten mukaan. Päällinen mokkaa, kärki yhtä palaa eli kengän kuluessa ei repeytyviä saumoja ole. Girleissä on muuten se mukavaa, että jokainen sheippi on merkitty tarralla dekin päälle, joten löydät aina sen hyväksi todetun. Tämä ei toki ole ainoa tarjolla oleva, joten mene tarkastamaan koko sarja uudesta Union Five -myymälästä: unskafemman uusi sijainti on Forumin kellarikerroksessa. Jotain trukkien kääntyvyydestä ja iliksestä kertoo se, että maan kovin Thunder-lähettiläs WuTomppa käänsi myös takkinsa näitä kokeiltuaan. Kärki on mukavan suippo, ja puolitekninen kenkä tarjoaa hyvää muotoilua ja kevyen pohjan. gripin) ACE TRUCKS Ace oli melkoinen ilmiö joitain vuosia sitten, kun Grey Market Supply toi merkin suomeen. Sh.: 56–66€ / pari EMERICA THE RAYNOLDS LX Korkea Andrew Reynolds -kenkä. Omasi löydät Lamina Kampista tai osoitteesta lamina
Tämän Quickstrike-värin löydät vain My Favorite Thingsistä. Kestää kulutusta, pesua ja pitävät vielä muotonsa. Myös useat brändit ovat innostuneet asiasta, ja Mizu tuottaakin myös collabo-pulloja. Saaga jatkui hienosti dekkeihin, mutta nyt on myös hieman laajempi mallisto t-paitaa, pipoa ja hupparia. Alkuvuodesta saatavilla useammissa väreissä valituilta SB-jälleenmyyjiltä ympäri Suomen. Jussi Oksasen perustama Mizu tekee erikokoisia ja -värisiä juomapulloja, jotka on tehty kestämään isältä pojalle. Sh.: 89 € Oulu 600 m 2 www.superparkoulu.fi Vuokatti 1000 m 2 www.vuokattifreestylehall.fi On miniramppia, kaarta, kurbia, reiliä, boxia, betonipoolia, foamihyppyriä. Tarkasta koko mallisto Laminasta tai osoitteesta lamina.fi . Idältä siis erittäin onnistunut kokonaisuus, jota myös Willis Kimbel (@wheelbarrow) sporttaa innokkaasti. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka typerää se onkaan. Omasi löydät vain My Favorite Thingsin kivijalkamyymälästä tai MFT:n uudesta nettikaupastaan osoitteessa www.myfavoritethings.fi Sh:69€ MIZU LIFE Hyvästi muoviset vesipullot ja niistä syntyvä täysin turha jäte. Tilaa omasi www.overboard.fi NIKE SB BLAZER LOW GRAT TAYLOR Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Blazer Low on takaisin SB-mallistossa, mutta lähes täysin päivitettynä versiona Grant Taylorin toimesta. www.rcm-clothing.com FUCKING AWESOME Dillin ja Aven luotsaama Fucking Awesome on vihdoin ja viimein myös Suomesta saatavilla. Näiden kanssa sinun ei tarvitse pettyä. KAUPALLISET TIEDOTTEET ITÄ SKAM SKAM SKAM Ensin oli sotkettu grippi, sitten oli tarra. Joskus sitä voi vähän harmittaa, kun ostaa paidan ja ensimmäisen pesun jälkeen se on täysin muodoton. Mm R-Collection teetti omansa Mizun kautta. Nämäkin t-paidat ovat siis äärimmäisen laadukkaita. RCM ROOTS CULTURAL MOVEMENT Turussa majaansa pitävä RCM tekee kaikki vaatteensa hampusta (kuvan paidat 55 % hamppua & 45 % luomupuuvillaa). Erittäin asiallinen mallisto ja sitäkin asiallisempi meininki. Vesi myös maistuu paremmalta näistä kuin kuluneesta muovipullosta (BPA FREE)
Ojasta ei ole kuin yksi suunta: ylöspäin. Mutta missä oli yleisö varsinkin jäähallilta. Ross McGouran ja flippimellakka Monster best trickissä. HELSINKI HOOKUP Future of. Mitä. Jaakko Ojanen Fakie ollie fakie nosegrind eli suomalaisittain tsinkki. Yksi vaihtoehto on viedä tapahtuma ulos spoteille. Rahaa ei ole enää seiniin ja kalliiseen rataan, eikä Suomesta ei löydy ensimmäistäkään hallia, jonne mahtuisi 500 ihmistä enempää. Sitä en vielä tiedä, mutta jotain on varmasti tulossa. Huomaat varmasti ongelman logiikan. Kehitys on ollut tapahtumajärjestäjän silmin huono ja yleisökato silminnähtävää. Skeittareilta skeittareille. Vielä ei olla kuitenkaan luovutettu eikä nostettu käsiä pystyyn. Kisaajilla tuntui olevan hauskaa, ja jokainen laittoi itseään likoon. Ehkä meillä on ensi vuonna kaksi hyvää tapahtumaa yhden kuihtuneen jäähallitapahtuman sijaan. Sen kunniaksi kuvakooste toistaiseksi viimeisistä skeittiliikkeistä Helsingin Jäähallissa. Kun ei ole yleisöä, niin ei ole tunnelmaa, ei lipputuloja, eikä kojuilla asiakkaita – kaikki oleellisia tekijöitä onnistuneen tapahtuman kannalta. Juurille paluu voi tuntua karulta jäähallivuosien jälkeen, mutta näillä markkinoilla muuta mahdollisuutta ei ole. Kaupunkitapahtuma kiinnostaa, mutta siinä on monta muttaa matkalla. Tämän kokoluokan tapahtuman elinehto ovat riittävät lipputulot, jotka takaavat jatkuvuuden ja pitävät pyörät liikkeellä. Ilman lipputuloja homma olisi sponsorituen varassa, ja juuri nyt yritykset eivät varsinaisesti syydä rahaa tapahtumiin. Skeitataan skeittihalleilla ja -parkeilla eikä aleta rakentamaan kaikkea kisojen ympärille. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä; voi olla, että Jäähalliin palataan taas joskus, mutta nyt on aika tehdä jotain muuta. Mitä tulee pro-kisoihin: tilanne on hieman kimurantimpi. Toivotaan parasta. @wheelbarrow aka Willis Kimbel ja stalefish. Monster best trick jäähallin pihalla, Vans Shop Riot keskustan spoteilla ja Suvilahden barbecue-sessarit ja death race piristivät tunnelmaa, ja ainakin itse koin saavani aimo annoksen hyvää skeittausta verkkokalvolle. Visioita on, mutta nyt kyse ei olekaan siitä, keksitäänkö jotain uutta, vaan siitä, ostaako joku meidän visiomme. Jotain keksitään aivan varmasti. Tämänhetkisen tiedon valossa Helsinki Hookup oli siis viimeinen jäähallitapahtuma skeittauksen osalta. 12 M ennään suoraan asiaan: Helsinki Hookup -tapahtumaa ei tulla järjestämään ensi kesänä Helsingin jäähallilla – eikä myöskään missään vastaavassa paikassa. Tehdään pienemmin ja enemmän – yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa. Viime kesänä lipputulot eivät enää riittäneet kulujen kattamiseen, vaan saimme rehellisesti sanottuna turpaan. tapahtuma Kuvat KEMPAS & VÄLIKANGAS Teksti ANSSI PAUKKUNEN (HOOKUP-PUUHAMIES) Nikolai Alin ja bs heel Vans Shop Riotissa. Suunnitelmissa on mennä ”Back to the roots” ainakin SM-kisojen suhteen. Itse tapahtuma onnistui mielestäni hyvin
13. King Arto. Tyylikäs Egor Kaldikov ja fakie flip. Faija Ruikka ja kuumottava switch pole Monster Best Trickissä. Jaakko Ojanen Fakie ollie fakie nosegrind eli suomalaisittain tsinkki. HELSINKI HOOKUP Ross McGouran ja flippimellakka Monster best trickissä. Josef Scott Jatta ja Chris Russell kontaktissa deathracen pudotuspeleissä. Backstage. Tommi Björk ja hurricane Vanten linssille. –24.8.2014 Oscar Candon ja fs noseblunt bs revert DIY-festeillä. This is where all the magic happens. 22
Pienen pähkäilyn jälkeen iltapäivällä kokoonnuttiin Taivallahden porraskurbilla, jossa Carlos olikin jatkanut vakuuttavaa skedeystään tekemällä about sairaimman jutun kyseiseen spottiin. Tiimi otti matkaansa myös suomen LRG-tiimiläiset, ja täten myös itse Niilo Nikkanen pääsi vakuuttamaan kaverit. Kilian Zehnder ja fs feeble klassiseen Haagan vaakaputkeen. Porukan määrästä johtuen spottien kiertely oli kuitenkin suhteellisen hidasta. 14 LRG-PANDAT HELSINGISSÄ. Carlos Ribeiro, Trent McClung, Raul Navarro, Helder Lima, Kilian Zehnder, Marek Zaprazny, Daniel Wagner (valokuvaaja), Kamil Krzesniak (videokuvaaja), Bryan Callaghan (videokuvaaja) ja Christian Welther (EU team manager) sekä suomitiimistä Niilo Nikkanen, Erno Pennanen ja Teli Ahola. Paikan päällä Beyondin Juho hoiti porukan spoteilta demon kautta aina yöelämään asti. LRG oli loppukesästä Skandinavian tourilla, jonka pysähdyspaikkana oli myös Suomi. Palatkaamme hetkeksi tourin kulisseihin. Teksti ja kuvat JUSTUS HIRVI TIISTAI-KESKIVIIKKO LRG:n kuusipäiväisen Suomen-visiitin ensimmäisenä pysähdyspaikkana toimi Jyväskylä, jonne olivat selviytyneet mm. Matkalla stadiin myös suomitiimin Juni Scott liittyi remmiin. Demon ja nimmareitten jaon lisäksi käteen jäi about täydelliseltä porraskurbilta kymmenkunta toistaan sairaampaa neppivääntöä ja muutamat hämmerit lähellä olleeseen kymppireiliin. Pitkästä tourista ja ruotsinlaivasta huolimatta lähes kaikki tiimiläiset olivat suhteellisen kovassa iskussa. Tällä välin hostelli Rentukassa hierottiin homeitiöitä silmistä ja kartoitettiin Helsingin spoteista screenshotteja. Iltaa jatkettiin Hakaniemen suunnalle, jossa Carlos jatkoi dominointia tekemällä ss bs teilin about jokaisella tanneriin sekä täydellisen ss bs smithin. TORSTAI Ulkomaan vahvistukset lähtivät myöhäiseksi venähtäneestä keskiviikosta huolimatta hyvissä ajoin kohti Helsinkiä heittämään kamat pesulaan ja syömään Vapianoon
PERJANTAI Perjantaiaamun ensimmäiseksi spotiksi valikoitui Ruoholahden sillan vieressä oleva kurbiplaza, jossa kaikki ottivat lainit ennen porukan siirtymistä Myyrmäen palloiluhallin kaarelle. Loppuilta menikin sitten tourin päättävien bileiden merkeissä ravintola Helmessä, jossa lämpötila oli varmasti trooppisissa lukemissa. 15 ” Paikan päällä hommat saatiin nopeasti pakettiin; tuloksena nollie bs flip ennen kuin keravalainen turisti oli löytänyt kahvia paikalliselta huoltoasemalta. Marek ei ollut saanut tourilta yhtäkään kuvaa, joten ilta jatkui pienen painostuksen jälkeen hänen kohdallaan kohti Leppävaaran tuplia savuisen pakun ja French Montanan kyyditsemänä. Carlos Ribeiro ja pohjalle painettu switch bäkkismitti Tanneriin. Muutaman loppuun asti liukuneen yrityksen jälkeen homma näytti olevan täysin tulossa, mutta lauantaiiltapäivän ryysis ja tiukka aikataulu eivät natsanneet. Kilian ja Trent olivat ainoat, joita kiinnosti alkaa skeitata; tuloksena oli mm. Auringonpistoksen saanut joukko suuntasi suoraan Kaivariin, missä olikin parkki täynnä jengiä lauantai-illan auringossa odottelemassa. Perjantai-illan enderiksi muodostui kuitenkin allround-tykki Kilianin fs feeble pop out. Onnistuneen demon jälkeen suurin osa porukasta jäi Kaivariin chilllaamaan ja odottamaan illan LRG-bileitä. Pikaisen vilkaisun jälkeen kellään ei vaikuttanut olevan mitään mielessä, kunnes aikaisemmin tourillakin vahvasti vakuuttanut Niilo rupesi kokeilemaan fs nosea. Paikan päällä hommat saatiin nopeasti pakettiin; tuloksena nollie bs flip ennen kuin keravalainen turisti oli löytänyt kahvia paikalliselta huoltoasemalta. Kaikki Myrtsissä käyneet varmasti tietävät, mikä yllätys on vastassa ekalla kerralla – myös nytkin. nosegrind. LAUANTAI Lauantaiaamun nimmaritilaisuuden jälkeen jatkettiin klassisten stadispottien kiertelyä Pasilan kinkkiledgelle. Päivän vikaksi spotiksi valittiin Haagan koulun pitkä reili, josta kurbien jyystämiseen tourin aikana kyllästynyt Helder oli varsin fileissä ottaen kruuksin ja feeblen pariin otteeseen läpi. ”
Jengi rupesi selvästi olemaan valmiita kotiin lähtöön, eikä aikaakaan ollut enää paljoa. Nikkanen ja fs smitti. Jos Niilon edesottamukset tourilta on vielä katsomatta niin äkkiä katsomaan. Osoitteesta redbull.com löytyy lisää kuvia ja videota tourista. SUNNUNTAI Sunnuntai oli muuten tiiviin tourin iisein päivä. 16 LRG -PANDAT HELSINGISSÄ. Ensimmäiseksi spotiksi valikoitui Carlosin mukaan Käpylän amiksen ”liian täydelliset kurbit”. Niilo hämmensi kaikkia muutamilla ennen näkemättömillä muuveilla runissa. Helder kuitenkin päätti tourin hypätessään kauppamatkalla löytyneeseen reiliin ennen Vapianon mättöjä. Porukka ilmaantui Kampintorille kolmen tietämissä katsomaan virolaisen supersankarin Sergei Zorin triplafl ippisirkusta. Helder Lima ja fs smitti Ogelissa
17
Kaikki pysyivät laudalla, ja jokaisella oli omat trikit ja tyyli. syyskuuta klo 7.45. Aika kultaa muistot – ja toivottavasti se sama toteutuu myös television välityksellä edittipöydän magian avustuksella. Huokaisen helpotuksesta. Tästä syystä halusin pelata varman päälle ja sivuutin tarkoituksella kaikkein räikeimmät ylilyönnit. Kotikenttäetu...Ja jos oli hetken hiljaista, Critchley ja Santeri pitivät huolen siitä, että juttua riitti. Onko mukana liian paljon vitsikkäitä kisoja, ja pääseekö jengi loistamaan tarpeeksi. ”Siis saadaanko me nää omaksi!?” Se ilo, kun annetaan jotain ilmaiseksi. Robin (ei se laulaja) oli eniten skeittarin näköinen skeittari. Ryhmän kruunasi yksi kauniimpi osapuoli eli Henna, joka haastoi pojat ihan täysillä – ei tyttöpisteitä. Päivät olivat pitkiä, ja uuvuttavinta oli jatkuva odottaminen. Nuoret mestarit: Skeittimestari sisältää viisi jaksoa, ja se näytetään TV2-kanavalla syksyllä 2014. Se on tärkeintä. Parkilla on tuotantoryhmän lisäksi kahdeksan nuorta skeittaria, jotka on valittu Nuoret Skeittimestarit -TV-ohjelmaan. Ensimmäinen tehtävä oli selvästi mieluinen, kun osallistujat saivat valita itselleen vapaavalintaiset completet. Henna Ikola Kuvat JUSTUS HIRVI Teksti ANSSI PAUKKUNEN 18. Paikkana Eläintarhan skeittiparkki. Epäilyni laskivat, kun tajusin, että kaikki leikkisät osiot kuvattiin alussa ja ne ”oikeat tehtävät” olisivat viimeisinä. Kun yhtä haastateltiin, saivat muut odottaa. Suurin osa naamoista oli entuudestaan tuttuja toisilleen, ja ryhmähenki näyttää löytyvän uskomattoman nopeasti. Kolea syysaamu ja väsy painaa edelleen silmissä. Tempusta ei hajua. Välitöntä jengiä, jotka eivät paljon toisiaan ujostele. Lähtökohdat olivat vähintäänkin herkulliset. NUORET SKEITTIMESTARIT K un ekaa kertaa kuulin ohjelmasta, olin hieman varuillani, että mihin sitä ollaan lähtemässä mukaan. Samu S oli porukan kuopus; superaktiivinen nuori herra, joka ei kerta kaikkiaan pystynyt olemaan poissa laudan päältä. Totta puhuakseni en ole vieläkään varma siitä, mitä sitä tulikaan tehtyä, mutta toisaalta luotto tuotantoyhtiöön kasvoi kuvauksien aikana niin paljon, että saan yöni nukuttua. Fiilis nousee asteittain, ja usko ohjelmasarjaan kasvaa jättiläisen harppauksin, kun jengi vaihtaa täysillä kuulumisia ja tutustuu toisiinsa. Alkoi harmittaa, että olen tehnyt kisat lapsille, vaikka edessäni on ryhmä skeittareita, joilla on kykyjä vaikka mihin. TV-ohjelma Samu Sundell aka Punavuoren Bob. Maanantai 1. Porukka koostuu 13–17-vuotiaista nuorista. Jossittelut sikseen: ihan hyvä paketti tuli luotua, ja kaikki pääsivät loistamaan. Mitään valmista en ole nähnyt, joten tämä on taas tällaistä ennenaikaista spekulointia, mikä on aivan turhaa. Ystävykset Miro ja Johannes Helsingistä olivat skederottia, jotka tasan tarkkaan tunsivat jokaisen kuvauslokaation, jossa käytiin. Mutta mieltä painoivat jo ne seuraavat tehtävät. Turvauduin lunttaamaan tehtävävihosta, mitä kaikkea sitä tulikaan keksittyä jo aiemmin kesällä, kun ohjelmasisältöä ideoitiin. Ja kyllä vain: skeittaaminen oli kiellettyä haastiksien aikana melun vuoksi. Turhautumisen sijasta länkytettiin kimpassa niitä näitä ja tapettiin aikaa niin hyvin kuin pystyttiin. Leveät hymyt kasvoilla ja meininki kuin lapsella karkkikaupassa. Ohjelmarunkoa kirjoittaessani en tiennyt, minkä tasoisia kilpailijoita ohjelmaan osallistuu. Ehkä jotain erilaisempaa settiä oltaisiin kaivattu, mutta se on nyt mennyttä, ja täytyy luottaa siihen, mitä tuli tehtyä. En ala purkamaan tarkemmin sitä, mikä on Nuoret Mestarit -ohjelmasarja. Ei se lopulta niin kauheaa ollut, mutta eihän se ikinä olekaan jälkeenpäin. Pääosin pääkaupunkiseutulaisia, mutta yksi turkulainenkin, Samu U, oli eksynyt ohjelmaan; jengin ainoa, jolla oli aikaisempaa kokemusta TV-tuotannosta. Se, mitä syyskuun alussa kolmen kuvauspäivän aikana tapahtui, on paljon mielenkiintoisempaa. Odotukset olivatkin alusta alkaen melko korkealla, kun tiesi, että kaikki pystyvät loistamaan ja että annetut tehtävät eivät ole ainakaan liian vaikeita kenellekään. Oli siinä nuorilla välillä kestämistä etteivät alkaneet hyppiä seinille
Nyt pelin ympärille etsitään vapaaehtoista testaajien porukkaa, jota kutsutaan nimellä Alpha Crew. Pelin pääfokus on nimenomaan temppujen tekemisessä – ei Skate-sarjan tyylisessä kaupungin kiertelyssä. Kuvauspaikkana oli Brooklyn, joka on myös pelin ensimmäinen kenttä. Jännityksellä jäämme odottamaan, kuinka peli otetaan vastaan. Jos esimerkiksi joku flippi on mielestäsi ruma, toivoisit jotain tiettyä kenttää, temppua tai toimintoa tai jos jokin asia voisi olla paremmin, sinua kuunnellaan ja peliä kehitetään saadun palautteen pohjalta. Merkittävää tässä on se, että kyseinen peli tulee Suomesta pienen, muutaman hengen pelistudion kehittämänä. Odotammekin innolla, mitä tästä vielä kehkeytyy, kun homma tehdään kunnolla – kenties seuraava suomalainen hittipeli. Pelaamaan pääsee suoraan, mutta erilaiset ja vaikeammat temput pitävät mielenkiinnon yllä pidempään. Toimitus pääsi jo itse testaamaan ensimmäisiä versioita, ja täytyy sanoa, että peli on kohtuullisen koukuttava. Toimi nopeasti, sillä paikkoja on rajoitetusti. Flippejä on hiottu näyttämään mahdollisimman hyvältä, ja pelituntuma pysyy realistisena. Näin pääset pelaamaan peliä ennen muita, ja lisäksi sinulta toivotaan palautetta. Hoodripin slogan on ”Skateboarding game done right”. Mukana pelin tekovaiheessa on myös ollut mukana Jarkko Poropudas, ja täten myös Happyhourin tuotteet ovat mukana pelissä. Aktiivisimpia palautteen antajia tullaan palkitsemaan erilaisilla tuotepalkinnoilla. Rekisteröidy siis osoitteessa www.hoodrip.com/alphacrew Skedepeli Henna Ikola Teksti TOIMITUS Kuvat ARCTIC PLAY 19. Alpha Crew -jäsenet pääsevät siis toden teolla mukaan osallistumaan pelin kehittämiseen, jaalphalaisten mielipiteitä kuunnellaan. Peliin on helppo päästä sisään, eikä hallinnan harjoitteluun tarvitse läpäistä montaa tutoriaalia. Rekisteröitymällä osoitteessa www.hoodrip.com/alphacrew pääset mukaan pelaamaan ja kehittämään peliä ennen sen virallista julkaisua. S uomalainen ArcticPlay Studios Oy kehittää maailman autenttisinta mobiiliskeittipeliä, joka julkaistaan ensi vuoden alussa. Pelissä siis luodaan täysin oma skeittaaja lautoineen ja vaatteineen, joten Happyhour on osunut hienoon saumaan. Ainakin se on tavoitteena, ja sinä voit olla vaikuttamassa tämän onnistumisessa. Jake esiintyy muun muassa demoversion fiilispätkissä ja taustakuvissa, joita käytiin kuvaamassa viikon verran nimenomaan tätä varten
20
Tiivistäpä nopeasti vielä fiilikset sen osalta. Stenen totaalisen kisatuhoamisen olen nähnyt aikaisemminkin, kun olin Elementin Make it Count -finaaleissa Norjassa. Norjalainen Realin am tuhosi parkin melko suvereenisti. Pääsit Rope Skateboardsille, ja kaiketi on myös omaa lautaa tulossa. Tossavaisen Jaakko, joka alkoi tuoda Ropea maahan Vuokatin Vesiurheilukeskuksen kautta, kyseli aluksi minua vetämään ns. Olit myös mukana Match Made In HEL -projektissa, ja jälleen videopartti toi voiton ja pääsit osallistumaan tapahtumaan. Itse olen ainakin päässyt todella hienoihin paikkoihin, kun on vain lähtenyt rohkeasti mukaan. Kyllähän sitä joutui vähän itseään mainostamaan, että saisi ääniä tarpeeksi. Oli kyllä todella hieno kokemus. Koko reissusta ja Ropen jengistä jäi todella hyvä fiilis, joten halusin lähteä sitten jengiin mukaan. Tämän jälkeen olet muutenkin saanut aika paljon näkyvyyttä. Mitään varasuunnitelmaa ei kylläkään ollut, ja osa ensimmäisistä vetäjistä saikin maistaa liukasta flättiä. Paljon aikaisemmin nähtyjä tuttuja eri kisoista ja todella hieno kaupunki. Sairainta oli kyllä Stenen flippi bäkki noseblunt siihen kymmenen portaan reiliin, joka taisi mennä tokalla finaaleissa. Pieni alue, johon oli onnistuttu loihtimaan erittäin hyvät kamat ja tunnelmalliset katsomot. Sitä se ei kyllä todellakaan ole. Jos kisat pitäisi tiivistää lyhykäisyydessään, niin suosittelemme kaivamaan voittajan, Hermann Stenen, kisarunin ja päättelemään siitä. Kannattiko osallistuminen, ja suositteletko porukkaa osallistumaan rohkeammin tällaisiin eventteihin. Meillä on kuitenkin tosi tiivis kaveriporukka, jonka kautta saatiin vähän mainostettua ja kerättyä ääniä sosiaalisessa mediassa. Siitä jätkästä kuullaan vielä! Minkälaiset fiilikset jäi keissistä kokonaisuudessaan. Toki, kun ulkotapahtumasta on kyse, on myös huomioitava mahdolliset riskit. Flätti oli turkulaisittain sanottuna ”ritariflättiä” eli pääsääntöisesti mukulakiveä tai jotain muuta mahdotonta rösöä. Siinä sitten viikon päivät mietittiin asiaa, kunnes sieltä Ropen pääjehuilta oli tullut viestiä, että haluavat mut eurotiimiin suoraan ja tarjoavat pro-laudan, jonka myynnistä saisin itselleni pienen osuuden. Asuttiin kuutisen päivää sen Ropen pomon ja muutaman tiimiläisen kanssa, kävin skeittaamassa kisoissa, ja kuvattiin pari päivää Kroatian kaduilla. On se jätkä vaan niin kone, että ländää sairaimmatkin jutut kahden yrityksen sisään. Skeittaaminen kisoissa oli tosi rentoa: tosi ystävällinen ilmapiiri kaikkien osallistujien kesken, eikä oikein kukaan tuntunut ottavan erityisemmin stressiä osallistumisesta. Fiilis oli katossa vaikka kelit eivät oikein suosineet. Hetken ainakin näytti melko tiukalta. Oikeastaan voisi sanoa, että niin pieneen tilaan ängetty parkki toimi jopa paremmin kuin kaikkien aikaisempien kisojen parkit, joissa on tullut käytyä. Parkki oli viimeisen päälle viimeistelty graniittiledgeineen. Oliko kisojen taso kovempi kuin mitä odotit. Itse kilpailupaikka oli rakennettu varsin esimerkillisesti. Kaikki oli viimeisen päälle järjestettyä. 21Rope on kolmen jätkän reilu kymmenen vuotta sitten aloittama lautamerkki, joka alkoi ensin tuottaa lautoja wakeboardingiin ja lumilautailuun, ja myöhemmin mukaan tuli myös skedet. DewTour Amsterdam Teksti ja kuvat SAMI VÄLIKANGAS 21. Olin aluksi vähän skeptinen asiasta, kun en ollut ikinä kuullutkaan koko merkistä, enkä lähtenyt heti juttuun mukaan. Muut tiimiläiset ovat skedepuolella Rene ”Poikamies” Rinnekangas sekä lumilautojen kestotestaajaksi on valittu Antti Komulainen. Totta kai kannattaa osallistua. Rope on eurooppalainen lautafirma, jolla on liki 20 jälleenmyyjää ympäri Eurooppaa aina Kiinaan ja Japaniin. Ei tullut kyllä yllätyksenä. Kisoissa tuntui, kuin olisi ollut kotonaan. Lähdimme seuraamaan sivusta, että mitä siellä mukulakivien täyttämässä kaupungissa oikein tapahtuu. Tosi hyvillä mielin pystyi kyllä lähtemään, kun ei oikein tiennyt, mitä odottaa, ja positiivisestihan se reissu yllätti. J o ennakkoon olin kuullut, että Amsterdam ei ole mikään skeittikaupunki. Vaatii hiukan seikkailumieltä, mutta uskon, että kaupunki tarjoaa hyvän pohjustuksen sille. Ainut huono puoli oli se, että joutui lähtemään parin päivän jälkeen pois. Sitten kun kisakello pärähti käyntiin, niin kyllähän siellä jengi liekitti täysillä. Pienen loppukimaran jälkeen Kasperi Kropsu nappasi ääniharavana sen verran kaulaa itselleen, että lunasti lentoliput Damiin. Skeitattavaa varmasti löytyy, mutta ei kovin helposti. Stene otti sitten ja voitti kilpailun. Otetaan vielä itse kisamatkalaiselta Kasperi Kropsulta kommentit näin jälkikäteen. Ropen Suomi-tiimiä, koska hän halusi alkaa rakentaa tiimiä pohjalleni. Jaakko sitten pari viikkoa tämän uutisen jälkeen pyysi minua mukaan reissuun; lähdettäisiin käymään Kroatiassa tsekkaamassa Ropen päämaja, ja voisin samalla osallistua paikalliseen ”Pannonian Challenge” -kisaan. Keväällä järjestimme Mountain Dewin kanssa yhteistyössä nettikilpailun, jossa oli mahdollisuus voittaa villikortti Amsterdamiin DewTourille. Eivätkä onnenkantamoiset loppuneet siihenkään. Millaisilla fiiliksillä lähdit Amsterdamiin DewTourille. Kiitos kaikille äänestäjille! Millaista kisoissa oli skeitata ja olivatko kamat toimivat. Loppujen lopuksi sää kuitenkin suosi sen verran, että kilpailut saatiin käytyä ilman pahempia sateita. Tuliko voitto yllätyksenä, vai joutuiko sen eteen tekemään töitä. Kerro vähän, miten tämä tapahtui ja että mikä on Rope
Kyselytuokiomme on päättynyt. Toivottavasti keli suosii. Kiitti! Terveiset äitille, isälle, siskolle, mummille, kavereille ympäri Suomea ja kaikille sponsoreille! Kiitos! Tulokset: 1. Oulussa on onneksi nykyään todella hyvä hallitilanne, kun on kolme hallia ja varaa valita. Kiitokset vaan Artolle ja koko Match Made in HEL -porukalle! Mitäs talvi tuo tullessaan. Senkin takia pelkästään haluaisin muuttaa Helsinkiin, että saisin matskua aikaiseksi. Terveisiä ja kiitoksia saat lähettää vielä, jos haluat. Itse Arto Saaren valitsemana kun pääsee tuollaiseen juttuun, niin sinne pitää lähteä ihan sataprosenttisesti mukaan. Sanotaanko näin, että kokemuksena se oli parhaat kolme päivää koko elämästäni. Nyt joulukuussa olen lähdössä Barcelonaan pariksi viikoksi Nikkasen Niilon kanssa kuvailemaan. Hermann Stene 2. Aiotko hallirottailla Suomessa, vai onko reissuja tiedossa. Entä koska saadaan odotella jotain uutta parttia. Tulee varmasti hallirottailtua viikonpäivät. No niin, eipä siinä sen kummempia. Maxim Habanec 4. Tähän on kyllä pakko vastata, että tuon äänestyksen voitto tuli itselleni täytenä yllätyksenä, ja samalla se oli mahtavin tunne kaikkien näiden skedevuosien jälkeen! Menin uutisen luettuani aivan sanattomaksi. Koitan nyt Barce-reissun aikana kuvata niin paljon kuin mahdollista. Helsinkiin muutto on myös mielen päällä 24/7, mutta se nyt on melko säätöä vielä. Nassim Guammaz 5. Uutta Suomessa kuvattua parttia saadaan varmasti vielä odottaa, sillä ei täällä Oulun kamaralla oikein löydy inspiraatiota. Nick Bax DewTour Amsterdam 22. Martin Pek 3
Tarkas taja ratkais ee: -Mihin menivä t Veikkau srahat. 23
Jo alussa soiva kylmä instru povaa hyvinkin koko leffan soundtrackin linjaa, joka on aikansa mukaisesti vahvasti rap-henkinen. Partti päättyy isoon ollieen, josta on itse asiassa kuva Numero 0:ssa. ”Wild Childin aikaan olin just muuttanut Turkuun. Vanhoja Leppävirtaja Kuopio-leffoja on paljon. Ensimmäiset tuotokset ovat samoilta ajoilta kuin esimerkiksi tässä sarjassa aiemmin esitelty Trippi tai Rollin with Turku Boys. Erikoisliikkeitä ovat muun muassa bs ollie switch nosegrind keskeltä pois kurbia, harvoin nähty peliliike tsinkki keskeltä pois ranissa, bs ollie fakie manual revert manual poppari pois sekä fs crooksi fakieen niin sanottuun ”kiinan muuriin”, joka on varsin korkea reili asfalttiditsin päällä. Linkittävä tekijä kuopiolaisten ja jyväskyläläisten välillä oli Sk8Import [ks. Mun kampe oli kesän parilta Kuopio-reissulta. Ai niin, olihan siinä jotain Turku-matskujakin; Mare tais käydä kylässä kuvaamassa parit. Toisaalta olen aina tykännyt enemmän teknisistä tempuista kuin isoista ilmoista. Eihän siihen omaan tietty tyytyväinen ollu, mutta fileissä kuitennii. Jani Mäkelä, Aleksi Fräki, Kuha, Janne Sorainen sekä edesmennyt Timo ”Tiksa” Maaninen olivat kaikkialla Suomessa tunnettuja virtuooseja. Fräkin tempuista ja kikkataidoista, joita siivittää Bowien Starman mainittakoon muun muassa bs tsinkki piknikpöytään, miehen bravuuri bs smith bs ollie pois sekä pitkät krookedit varsin korkeisiin reileihin. Wild Child alkaa kaveripätkällä, jossa puskevat Kuopion lokaaleista muun muassa Kapa, Tiksa, sekä nuori Eesu. On saanut nähdä kaikki erat no-complyistä late shove-itien ja pressureflippien kautta nykyhetkeen”, tuumaa Tiitinen. nuori Eesu Lehtola, Mikko Kuha sekä Timo ”Tiksa” Maaninen). juttu Sk8Importin Hurjasta Joukosta HangUp2/13 toim.huom] ” Sk8 Import ja sitä kautta tutustuttiin CSF (Central Suomi Finland) porukkaan. Poppi ja tyyli on kuitenkin varsin vakuuttavaa, joten dissaamiselle ei jää jalan sijaa. Oman aikansa tyypillisten skeittivirtausten autenttisena ilmentäjänä Wild Child ei ole varmaankaan tarunhohtoisin suomalainen skeittielokuva. Leffan jälkeisistä tuotoksista lienee syytä mainita ainakin vuoden 2000 Fishrooster-teos. Isojen kattodroppausten sekä kaikenlaisen monipuolisuuden ohella mainitsemisen arvoisena liikkeenä täytyy nostaa Mäksyn skeittauksen tunteville niinkin yllättävä veto kuin fs 180 switch nosegrind shoveit keskelle kurbia. Varman kurbiskeittauksen ohella Soraisella on hallussa näpsäkästi kätsätyt flipit ja hardit sekä lopussa kunnon Muska-flippi. Tiitisellä itsellään on aina ollut tekninen staili. Ne ajat eivät olleet skeittauksen kulta-aikoja tai tähtihetkiä. Vhs-klassikko Teksti JOONAS PULKKINEN 24 KPO Boys WILD CHILD. ”Olisko se vaan tullut siitä, kun ei ikinä oppinut lentämään. Leffoja alettiin suoltaa parin kolmen pätkän vuositahdilla vuodesta 1991 tai jotain. Erityisen viihdyttävää on, että leffassa suurin osa spoteista koostuu Kuopion lokaalispoteista, kuten Kuopion kaupungintalon lähistön kurbeista, kaupunginteatterin metallipenkeistä sekä keskustan alueen muista spoteista. Runsaasti tasokasta skeittausta elokuva kuitenkin sisältää. Tiiisen tuotoksista tunnetuin lienee vuonna ’98 ilmestynyt Wild Child (kyllä, leffa sisältää WASPin samannimisen kappaleen). ”Huh huh, se on pitkä lista se. Biisinä on luonnollisesti ajan rap-klassikko Group Homen Livin’ Proof. Kuopio edusti 90-luvun lopulla tässä mielessä sekä suomalaisessa skeittauksessa ihan yleisesti ottaen sellaista tasoa, että Kuopiosta voitiin puhua merkittävänä skedekaupunkina. Miten temppusäkki on kehittynyt. Jape oli Jyväskylässä kuvailemassa kundeja ja ne Kuopiossa; lähinaapurei kuitenkin”, muistelee Fräki. Toisena vetävän Fräkin tyylilleen uskollisen kikkailun huomaa selkeästi jo Wild Childin ajoilta. Aika randomia, mutta Jape sai siitä yllättävän timmin pätkän leivottua kasaan. Tiitisen lisäksi sen toteutuksesta on vastannut editoinnin saralla Kustaa Vuori, jonka kanssa Tiitinen on tehnyt muutakin yhteistyötä. Listataan tähän nyt jotain, mitä tulee mieleen: Tuppukylä herää ’91, Henki tai pois ’92, Omin korvin nähtyä ’92, Joke ’92, Ekstaasi ’93, Uneton Yö ’93, Helsinki– Kuopio All night long ’94 (inttivuosi), Friends ’95–’96 – ja lista jatkuu”, kertaa Tiitinen kysyttäessä Wild Childiä edeltävää filmografiaa. Myös jyväskyläläisillä on ajan kovilla nimillä leffassa partti Gangstarilla höystettynä, jossa puskee muuan muassa Sande Kulmala [streettiä! toim.huom], Harri Puupponen, Hytösen Esa, sekä Anttu. Aikansa suomalaisista tuotoksista se edustaa kärkipäätä ja on ansiokas skeittitallenne vetäjiltä, joiden vetämistä ei ole muuten liikaa nähty. Ensimmäisellä varsinaisella partilla aloittaa Mäksy, jolla on pätkässään kyllä aivan hirveä Lauryn Hillin versio Can’t Take My Eyes Off Of You -biisistä. Terveiset Supalle, Antulle, Sandelle, Esalle, Haballe ja OJlle joka muutti noihin aikoihin Jyväskylään.” kertoo Jape.Tempuista täytyy mainita Sanden Fakie ollie switch fs crooksi keskelle kurbia, sekä Antun switch bs nosebluntslide ja switch fs 5-0 shov-itti. Toisaalta on ollut kyllä mahtavaa elää skeittauksen mukana kaikki nämä eri aikakausien nousut ja laskut. Wild Childiä edeltävä Tiitisen filmografia on pitkä, ja leffoja on puskettu ulos jo melko aikaisin. Soraisen Jannen partissa spotataan Dj Premier -tuotantoa eli Group Home Supastaria – ja housut ovat sen mukaisesti camoa. Aistittavissa on parhaimmillaan jopa samanlaista otetta kuin Tiitisen suurella idolilla Josh Kaliksella. Leffa on katsottavissa osoitteessa http://vimeo.com/19074601 KPO BOYS – WILD CHILD VUOSI: 1998 TEKIJÄT: Jape Tiitinen, Kustaa Vuori (vain editointi) VETÄJÄT: Jani Mäkelä, Aleksi Fräki, Tiksa, Janne Sorainen, Jape Tiitinen, Jyväskyläposse sekä kaverit (esim. Pressure-ajan New Deal -leffat ovat onneksi jo kaukaista historiaa. E ntinen Switchstance-kaupan omistaja Jape Tiitinen on tehnyt ansiokkaan uran myös skeittielokuvien tekijänä
Statumeissa kun oli 12 laminaattia ja noin 3 laminaatin verran lakkaa pohjassa. Siellä ollessamme ostimme ensimmäiset skeittimme. Kaikki temput tuntuivat todella haastavilta, mutta handplant kyllä lähti vanhasta muistista. Suomi-klassikko Statumin legendaarinen Dirty Abraham on julkaistu reissuena 26 vuoden jälkeen. Vielä muutama sana arvostuksestani lajia kohtaan. Dirty Abrahamista kaikki kertoi aina, että se on Armanin (Arman Alizad) pro-modeli. Itselläni ei koskaan junnuna ollut Statumia. Aika on niin kortilla, että viime vuosina en ole laudan päälle kovinkaan montaa kertaa noussut. 25. Harrastukseni loppui kesällä ’89, kun lähdin vaihto-oppilaaksi jenkkeihin. Laskeuduin kivuliaasti pystyssä olevan laudan päälle. Ennen rommifirman perustamista tein 15 vuotta töitä AD:na mainostoimistoissa Helsingissä. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin aika rajuun väriyhdistelmään. Kyse oli ilmeisesti Statumin grafiikkakilpailusta. Eli kyllä, piirtäminen on yhä kuvioissa mukana ja eritoten mainonnan suunnittelu ja graafinen suunnittelu. Leiskan pullosta piirsin silloin ravintolakuitin taakse. Kerro hieman grafiikan synnystä. Mitä nykyään puuhailet. Kesällä 1987 olin kaksoisveljeni kanssa kuukauden jenkeissä. Mistä idea tuli. Helsingissä käydessämme yksi suosituista paikoista oli Keskuskadun ja Ateneuminkujan kulmassa olleet laatat. Ei voi kuin ihailla! Loppuun täytyy kysyä, että onko sinulla vielä tallella alkuperäinen Dirty Abraham. Kyseessä oli tosiaan Statumin kisa (syksyllä ’87?). LARE V Erittäin tärkeä osa suomalaista skeittihistoriaa! Alkuperäinen Statum-pomo Olli Sihvola on jo kuollut, joten juttelin Panu Pihlin kanssa laudasta, ja tätä ennen tuli ainakin Statumin Silver Fox, mutta olisko tämä sitten Suomessa toinen värigrafiikka ever. Jouko Laune – Kynä Dirty Abrahamin takaa Teksti JANI SOTALA Orginal. 70-luvun Statumeissa ei vissiin ollut kuin Statumin logo pohjassa. Koska olet alkuperäisen grafiikan tekijä, täytyy kysyä, että mitkä ovat fiilikset. 80-luvun jälkeen en ole ihmeemmin seurannut lautagrafiikoita enkä niiden tekijöitä. Taitavia graafikoita oli toki useita, mutta muita nimiä ei ole jäänyt dementoituvaan päähäni. ekan kerran. Kuullessani voitostani minulle ilmoitettiin samalla, että painovärejä sallittaisiin vain kolme. Pullossa olevat kasvot ja Ron de Jeremy -logon olen piirtänyt käsin ja lopun grafiikan koneella. Ehkä se vielä pompsahtaa jostain esille!. Pahin haaverini sattui kesällä ’88. Lopullisen etiketin suunnittelin vuonna 2009. Yhdessä hypyssä lauta kolahti porsaaseen ja kääntyi pystyyn jalkojeni väliin. PANU PIHL ’88 alkuvuonna alettiin laittamaan tiimiä kasaan, ja sillon nähtiin D.A. Ensimmäiset puoli vuotta asuin maatalossa, ja lähimmälle asfaltoidulle tielle oli matkaa kymmenkunta kilometriä. Keksimme idean hänen kanssaan kymmenen vuotta sitten kuvausreissulla Amsterdamissa 2004. Jos nyt yhtään oikein muistan, niin Jim Phillips oli ukko, joka teki aika monia hienoja grafiikoita Santa Cruzille. Milloin aloitit, ja millainen skene oli Tuusulassa 80-luvulla. Kassini olivat purppuran ja sinisen sävyiset useamman viikon, ja istuminen ei oikein luonnistunut hetkeen. Olimme läheisen ostoskeskuksen alueella ja hyppelimme olliella betoniporsaiden yli. Seuraavina vuosina siirryin ”realistisempaan” suuntaan ja keskityin piirtämään ja maalaamaan pääasiassa kauniita naisia ja monstereita. Osallistuin kilpailuun Dirty Abraham –grafiikalla, jossa oli käytetty noin kymmentä väriä; en ymmärtänyt painotekniikasta silloin vielä mitään. Neljä vuotta olemme myyneet ja markkinoineet Ron de Jeremy -rommia ympäri maailmaa kollegani Olli Hietalahden kanssa. Tulee halvemmaksi. Fiilis on siis erinomainen mutta täydellisen yllättynyt. 20 vuotta siinä sitten tuli totaalitaukoa, mutta 2009–2010 innostuin hieman skeittaamaan poikani kanssa. RANDOM QUOTES MIKKO ”RAD MIKE” KOSKI Kaverin faija sanoi Haningtonissa aikanaan, kun näki Statumin dekin, että miksi ette osta purkillista lakkaa. Myös erilaisia grindejä, slidejä ja footplanttejä treenailtiin. Viimeisimpänä oli mainostoimisto King, jonka perustimme seitsemän ”veljeksen” kanssa vuoden 2004 alussa. Kokoelmassani on kyllä pari Statumia. Youtubessa skeittivideoita katsomalla näkee kyllä lajin kehittyneen rajusti, mutta kun kävin poikani kanssa Kontulan pommisuojaan tehdyssä parkissa ja näin muutaman metrin päästä millaisella vauhdilla nuoret siellä vetävät ja millaisia temppuja siinä järjettömässä vauhdissa tehdään, on myönnettävä, että laji on mennyt valovuoden eteenpäin 25 vuodessa. Ollie ja handplant olivat varmaan siihen aikaan kovimpia ”temppuja” – itselleni ainakin. Talvella treenasimme läheisen koulun katoksissa ja silloin tällöin hyppäsimme bussiin ja kävimme Lepakossa skeittaamassa. Sinulla on myös skeittitaustaa. Arman tsekkasi tavaran ja kasasi tiimin. Joukon uudempaa tuotantoa. Syksyllä veljeni into jo hieman hiipui, mutta onneksi muutama naapuri oli innostunut lajista. Onko sinulla jäänyt mieleen aktiiviskeittiajoilta mitään suosikkigrafiikkaa / artistia, ja oletko seurannut suomifirmojen grafiikoita viime vuosina. Tuohon aikaan raapustelin lyijykynällä ja tusseilla ahkerasti monenmoisia humoristisia hahmoja hieman sarjakuvatyyliin. Siellä tapasin ensi kertaa Arman Alizadin, joka oli silloin yksi Suomen nimekkäimpiä skeittaajia (noin 15 vuotta myöhemmin mainoksia tehdessäni sain Armanin suostuteltua mukaan erääseen ”no budget” -siiderimainokseen; Armanin roolisuoritus oli siinä mitä mainioin). Seuraavana kesänä rakentelimme sitten pieniä hyppyramppeja, joista treenattiin indyjä, erilaisia grabejä ja methodeja sekä wallridejä. Ikävä kyllä alkuperäistä lautaa en löytänyt varastosta, jonne sen luulin kätkeneeni. Sen kesän treenasimme veljeni kanssa pääasiassa kahdestaan. Onko skeittaus / piirtäminen vielä kuvioissa mukana. Minä ihastuin Santa Cruzin Rob Roskoppin Face-dekkiin, ja veljeni osti Schmitt Stixin Luceron. Täytyy myöntää, että uutinen tuli puun takaa. Sinä kesänä ramppeja rakenneltiin ympäri Etelä-Suomea, mutta minä pitäydyin tiukasti streetissä. Ensinnäkin se, että kyseinen tussituherrus päätyi aikanaan laudan pohjaan, oli yllätys – puhumattakaan siitä, että vielä 26 vuoden jälkeen laudasta tehdään reissue. Re-issue. Silloinen Statum-pomo Olli Sihvola oli saanut Armanin yhteystiedot ja pyysi Armania juttusille
Wilsonin crail-kurvaus isolla seinällä. Kuva: Sami Välikangas 26. Wilsonin yrittäessä tuli selväksi että lipille asti voi päästä, mutta helppoa se ei ole
Kaikki tahot ovat toimineet hienosti yhteistyössä, kertoo Annami. Myös esimerkkejä toteutuneista kohteista on hyvä näyttää, ja tekijöiden/suunnittelijoiden yhteystietoja voi antaa kunnan virkamiehille.” Tällaisia esimerkkejä löytyy kätevästi muun muassa Rullalautaliiton teettämästä Betoniparkkioppaasta. ”Nuoriso sai paljon turhaan negatiivista (jopa aggressiivista) palautetta yrittäessään löytää paikkoja Fiskarsista paikkoja, joissa skeitata. www.fiskarsvillage.fi www.jannesaario.com Parkki löytyy Fiskarsintietä(104) Turuntien (111) suunnasta tultaessa Fiskarsin keskustan jälkeen, oikealta puolelta, Konepajantien kohdalta. P ääkaupunkiseudulta vajaan tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Fiskars tunnetaan käsityötaidon keskuksena ja viihtyisänä taiteilijakylänä, jolla on pitkä historia Fiskarsin Ruukin ansiosta. Toimitus kävi tutustumassa parkkiin kylmänä syyspäivänä, ja voimme kertoa, että kaarien ja betonin ajelun ystäville parkki on eksoottinen erikoisuus ja ehdottomasti päiväreissun arvoinen. Parin päivän päästä hän tuli takaisin työhuoneelleni ehdotuksen ja ideoiden kanssa, ja sitten yhdessä väännettiin lopullinen muoto”, Janne kertoo. ”Kiersimme katsomassa monia eri paikkoja kylällä, ja tässä vanhassa lantasiilossa oli eniten potentiaalia. Parkin rahoitus järjestyi, kun MLL:n Fiskarin paikallisyhdistys ja Catherine Aiha päättivät rohkeasti hakea rahoitusta parkkia varten. Parkin valmistuminen ensimmäisistä neuvotteluista lähtien kesti noin vuoden verran. Veistos oli suosittu, ja täten oli luonnollista jatkaa yhteistyötä”, Janne Kertoo. Vanhat perustukset ja muurit olivat suureksi hyödyksi. Rahoitus tuli suurilta osin AVI:lta, Sophie von Julinin säätiöltä ja MLL:n paikallisyhdistykseltä, joka käytti tuessaan Veikkauksen voittovaroista kanavoituja rahoja. Näyttelyyn rakennettiin Janne Saarion suunnittelema sisäskeittiramppi/rata, joka oli aktiivikäytössä kahtena talvena. Parkkihankkeen yhtenä puuhanaisena toiminut Fiskarsin Mannerheimin Lastensuojeluliiton sihteeri Annami Pihlajaniemi kertoo, miten ajatus parkista kehittyi: ”2010–2011 pidettiin Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan näyttely, ’Säätö’, joka oli suunnattu nuorille. Mitä sitten voisi tehdä, jos paikkakunnaltasi puuttuu parkki ja sellaiselle tuntuisi olevan tarvetta. Myös muita paikallisia yrityksiä on mukana projektissa muun muassa materiaalisponssien muodossa. Tämän takia onkin sopivaa, ettei Fiskarsin uusi skeittiparkki ole ihan sieltä tavanomaisimmasta päästä. Halusimme tarjota liikunnan riemua myös niille nuorille, jotka eivät osallistu seurojen järjestämään tavoitteelliseen liikuntaan. Parkin toteutuksesta vastasi Monumental Changes Oy, ja parkin linjojen suunnittelussa apuna oli Wilson Mäkelä (kuvassa). Tammisaaressa on sisähalli. Lokaatio on kuvauksellinen, ja vanhojen seinien pinta tekee paikasta mielenkiintoisen näköisen. Betoniset rakenteet tarvitsevat aina tukevan pohjan. Tämä houkutteli runsaasti käyttäjiä sekä lähiseuduilta että kauempaakin. Tein hänelle pohjan pienoismalliin ja annoin muovailuvahat käteen. Tällaisessa parkissa Janne pääsee hyödyntämään maisema-arkkitehdin taitojaan, ja yleensä paikoista tulee persoonallisia ja mielikuvituksellisempia. Tavoitteena on, että kaikki tuntisivat olevansa tervetulleita nuorten aukiolle: lapset, nuoret, aikuiset ja perheet yhdessä liikkumaan! Aukiolla on myös katukoris niille, joille skeittaus ei tunnu omalta”, kertoo Annami. Parkin piti sopia maalaismiljööseen. Myöskin kontrasti uuden sileän ja vanhan karhean betonin välillä on mielenkiintoinen”, kertoo Janne. Projekti sopi Jannelle kuin nyrkki silmään, sillä Janne on tunnettu siitä, että hänen parkkinsa ovat hieman enemmän maisema-arkkitehtuuria hyödyntäviä kuin perinteiset skeittiparkit. Persoonallisen parkista tekee ensisijaisesti se, että parkin pohjana on käytetty vanhan lantasiilon perustuksia. Parkki on tätä kirjoitettaessa vielä vähän keskeneräinen, joten itse kohderyhmän käyttökokemuksista ei ole vielä tietoa. FISKARSISSA SIJAITSEE Etelä-Suomen persoonallisin skeittiparkki Teksti MIKKO KEMPAS Kuvat SAMI VÄLIKANGAS, MIKKO KEMPAS Ke m pa s 27. Näiden voittovarojen osuus parkin kustannuksista oli 40 000 euroa. Käytännössä parkin toteutuminen ei olisi ollut mahdollista ilman Veikkausta. Siitä jäi hyvä fiilis, että tarvetta ja käyttäjiä löytyy.” Näyttelyn saaman suosionkin takia Janne sai kunnian suunnitella Fiskarsin ulkoparkin. ”Cati Aiha (skeittaajan äiti, aktiivinen ruukkilainen), joka oli järjestämässä kyseistä näyttelyä, pyysi tähän betoniparkkihankkeeseen mukaan. Lisäksi Fiskars Oyj mahdollisti projektin tarjoamalla tontin. Wilsonin piirtämät linjat toimivat, ja aluksi vaikealta tuntuvassa parkissa saa hetken totuttelun jälkeen hyvin vauhtia. Voi vain kuvitella, millaisia paikalliset skeittaajat tulevat olemaan parin vuoden kuluttua, jos tämä on harjoittelukenttänä. Lisäksi Fiskars on todella käymisen arvoinen paikka ihan itsessään: todella tunnelmallinen ja kaunis, historiallinen kaupunki. ”Wille toi kokemuksiaan San Franciscon Flowershop-nimisestä kapeasta betonimestasta tähän. Yllättäen parkista on tullut paikallisilta vain positiivista palautetta, ja yhteistyökumppanit ovat lähteneet innolla mukaan. Lähimmät ulkoparkit sijaitsevat Lohjalla ja Hangossa (Lohjalle 40 km, Hankoon 70 km). Aina he kokivat olevansa tiellä ja ei-toivottuja Ruukin keskustassa. Myös Raaseporin kaupunki on tukenut pienellä summalla. Janne kertoo seuraavaa: ”Kaupungin nuorisoja liikuntatoimeen vaan yhteyttä, ja vaikkapa adressi kasaan. Kovin helppo betoniosuus ei ole, mutta se mahdollistaa todella vauhdikkaita linjoja, ja kovemmille kaarivetäjille löytyy haastetta, kun tavoittelee seinien yläreunoja. Tarvetta skeittiparkille tuntui olevan, sillä Fiskarsissa ei ole juurikaan edes asfalttitietä, muista paikoista puhumattakaan
-Rollon juhannus ja hiiliviikset -Kaikki reissut, joissa on ollut Pubin edustusta mukana -Remember that one night. 6. -Padawaan -Lavar McBride back in the day -Jöle -Perus Crew -Kaikki, jotka nauttii skeittauksesta skeittauksen takii 5. Fs pole. -Joka kerta on vaan niin mahtava nähä näitä tyyppejä...liian monta hyvää muistoa! 10. 1. 7. Kovimmat Wammarace-nimet. Syyt vetää Häppärille. Harrastukset skeittauksen ulkopuolella. -Madlib -Magnolia Electric Company -Tuomari Nurmio -Sixto Rodriguez -MF Doom -Lista vois kyl jatkuu... -Ystävät -Paras meininki -Jaffa -Pub26 connection -Some people are friends for forty beers, some people are friends for forty years.. C O M / S K A T E B O A R D I N G. Syyt asua Barcelonassa. -Vinyylit -Musiikki -Keikat -Yatzy -Ceelo 9. -Pönkänen -Jake Johnson -Ray Barbee -Dino -Dallas 2. Skedeindustryn parhaat no-complyt. Parhaat Pub 26 -muistot. Lempiruoat -Sushi -Vuohenjuustosalaatit – esim. -König von Deutschland -Angus McGyver -Reijo Ankerias -Yasser Arafat TOP-5 Paluumuuttaja Tuukka ylivedossa Alicantessa. Bullmannis oli ainaki ennen iha himmeet! -Muusi ja jallupullat -Uusia perunoita, lohta ja tilliä; mieluiten mökillä -Mäkikuplan Pinato-pizza -Pimpam Burgeri 8. Neither do I. -Malcolm -Gustav -Mustafa -Josef -Flo Marfaing Korhonen TUUKKA MINI ”DUUDSON” 3. -Frendit -Sää -Spotit -Damm Lemon -Muutan just takas Helsinkiin, et se siitä sit; kivaa oli! 4. Suosikkiskedeejät. Teksti NIKOLAI ALIN Kuva ALEKSI FRÄKI 28 A M O D E R N C L A S S I C B U I L T F O R G R A N T T A Y L O R N I K E . Parhaat bändit/artistit. Barcelonan sairaimmat skedeejät
29 A M O D E R N C L A S S I C B U I L T F O R G R A N T T A Y L O R N I K E . C O M / S K A T E B O A R D I N G
Jotenkin sitä sitten sovitti sellaista keskipitkää pyörälenkkiä arkeensa, ja sehän oli oikeastaan siinä. Push to PEDAL Pete, railslide ja vartalon muovautuvuus urbaaniin miljööseen. Sen järjestämilläreissuilla kun usein itse skeittaus on pistetty niin sanotusti aika ahtaalle, ja välillä tuntuukin, että tiimiläisiltä vaaditaan tien päällä enemmän olosuhteiden vaatimia selviytymistaitoja kuin lahjakkuutta laudalla. Toinen esimerkki voisi olla vaikka The Pirate Boat Bowl, jossa Euroopan isoimmille hevifesteille eli Hellfesteille rakennettiin merirosvolaiva, jonka kannelle oli upotettu tiukka pooli. Heti kärkeen piti tietenkin aloittaa itse pyöräily. Push to pedal on Joe Gavinin ohjaama filmi, joka on jälleen osoitus Carharttin halusta tarjota omille vetäjille ja katsojille jotain muuta kun se perinteinen touri. 30. Vehje oli siis kuitenkin kuivalla maalla, mutta Tonterihan hoiti senkin alta pois viime kesänä tekemällä sen uivan rampin. Oli selvää, että tälle reissulle olisi turha lähteä suoraan tietokoneen takaa kirjastoryhti kireänä. Kaikki se pyöräily tapahtui tietenkin jollain löytömankelilla, ja voinkinkertoa, että se reissulle annettu fillari tuntuikin sitten melko kingiltä peliltä. Sitä poolia sitten skeitattiin festarikansan iloksi 40 asteen helteessä pidennetyn viikonlopun verran muuhun festarihumuun tietenkin normaalisti osallistuen. Teksti PETE RUIKKA & TIMO HYPPÖNEN Kuvat BERTRAND TRICHET Pete Ruikka: Siinä missä muut brändit tekevät spottientäytteisiä seuramatkoja tiimiläisilleen, on Carhartt poikkeuksellinen lafka. Olihan se kuntoilu toki aika eksoottista, sillä eipä sitä liikuntaa ole tullut harrastettua skeittauksen lisäksi juuri lukion liikuntatuntien jälkeen, ja siitäkin alkoi olla jo reilu vuosikymmen. Siinähän näki seinätkin kaarevana pari päivää reissun jälkeen. Kuntoa piti nostaa ja hankkia sitä niin sanottua staminaa, jotta siellä reissussa voisi nauttia olostaan eikä ainoastaan maitohapoista. Tällä kertaa aiheena on pyöräilyn ja skeittauksen yhdistäminen Fuerte Venturassa. Suomea projektiin pääsi edustamaan Carharttille pitkään vetänyt Pete Ruikka ja Pelagon Timo Hyppönen. Esimerkkeinä vaikkapa Swiss Banks -reissu, jolla kundit skeittaavat Alpeilla eli eivät oikeastaan missään – välillä jopa henkensä uhalla. Tällä kertaa homman nimi oli Push To Pedal. Ohjelmassa oli pyöräilyä, joten reissukutsun saapuessa tuli mietittyä hetken aikaa, että mihinhän sitä tulikaan vastattua myöntävästi
Mr. Push to PEDAL Urbaani trävelleri Pete Ruikka & noseslide. 31. Pelago himself Joseph Biais ja äkänen fs board
Joseph Biais ja Ted James double troble. 32. Joseph Biais ja wallie jossain missä on avarampaa kun Pohjanmaalla
Kaikki reissuthan ne nyt ovat jollain tasolla fyysisiä, mutta nyt tuli nähtyä siitäkin ihan uusi puoli. Fuerte Ventura on tunnettu surffi kohde ja pitihän sekin käydä kokemassa. Seuraa Hangup.fi -osoitetta: tiedotamme, kun fi lmi on katsottavissa muuallakin kuin teattereissa. Pyöräily ja skedeys veivät tietysti leijonanosan ajasta, mutta yhtenä iltapäivänä varasin aikaa rannalle. Näihin kaikkiin oli Carharttin skedetiimiä hoitava Bertrand törmännyt sen jälkeen, kun päätti hankkia pyörän ja tutustui paikallisen pyöräkaupan myyjään, joka skeittasi. Kaikilla reissun viidellä Carharttin skedeejällä oli siis ”parinaan” pyöränrakentaja, jolla on skeittitausta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan jotain vastaavaa, kunhan ette nyt ala jotain kansantanhua yhdistämään skeittaukseen. Tuuli soi korvissa, ja joka hetki oli varma, ettei jaksaisi sotkea sitä pyörää enää minuuttia pidempään. Sain pari aaltoakin, joka kruunasi matkasta pienen pyöräily-skate-surf triathlonin. Kiitokset Petelle, Bertrandille ja muulle Carhartt-posselle mahtavasta reissusta! Tätä kirjoitettaessa Push to Pedal kiertää vielä maailman festareita, eikä nettiversiota tai DVD:tä ole vielä julkaistu. Tuo oli helposti top 10 -hetkiä tässä elämässä, ja olenkinedelleen ihmetyksen vallassa siitä, että kaikki saapuivat perille ehjinä. Reissua varten Petelle piti saada konkeli, jonka rakentamiseen liittyi harvinainen kuvio. Johonkin se raja pitänee vetää. Se on paras katsoa itse fi lmiltä. Ei liian kuuma, ei liian kylmä. Casa Maccaronilta sitten ajeltiin eri kyliin ja kaupunkeihin skeittaamaan, välillä lähelle ja välillä myös melko kauas. Mieleen jäi ehkä parhaiten eräskotiinpaluu 40 kilometrin päästä majapaikasta, jolle lähdettiin vähän liian myöhään eli aurinko painui vuoristosta katsottuna pilvien taakse mereen ja jätti pyöräilijät säkkipimeään etsimään reittiä kotiin. Tämän pitäisi tapahtua hyvin pian, ellei ole jo tätä lukiesssasi tapahtunut. Ajetut päivämatkat olivat aika maltillisia, mutta niille, jotka tahkosivat temppuja, 40 km spotille ja toinen mokoma takaisin kämpille tuntui varmasti jo jaloissa. 33. pyörittyä. Maasto oli vuoristoista eli aika fyysistä, mutta maisemat sitäkin parempia. Fuerte Venturassa oli erinomaiset puitteet pyöräilylle. Kundi oli hoitanut minirampin majatalon pihaan, ja kämppä oli erittäin kodikas eli puitteet olivat enemmän kuin hyvät. Kohta (tai no, vuoden päästä siitä hetkestä) näillä rakentajilla oli pyörien osat käsissään, runkoja hitsattiin muotoonsa ja lopuksi olikin jo vihdoin matkasuunnitelmakin kädessä. Olimme aikaisemmin tavanneet, mutta emme tunteneet kunnolla. Ihan hyvä diili minusta. Ei voi muuta kuin suositella. Pidimme leiriä Casa Maccaroni -nimisessä surffi majatalossa, jota piti italialainen skedeejä Enrico. Sileät tiet ja vähän liikennettä. Vaikka reissulla tuli nähtyä siistejä spotteja ja tutustuttua kingeihin tyyppeihin, niin kaiken kaikkiaan jäi ehkä päällimmäisenä mieleen se fi ilis, että itsestään pystyy repimään irti kaikenmaailman henkisiä ja fyysisiä voimavaroja, joiden olemassaolosta ei edes tiedä, ennen kuin siihen on tarpeeksi tahtoa – ainakin jos on ympärillä tarpeeksi pakottavat olosuhteet ja siinä ehkä vielä hyvä porukka seurana. Omana parinani reissussa toimi Pelago-pyörämerkin Timo Hyppönen eli mies, joka aikoinaan perusti Numero-lehden. Tässä vaiheessa koko seurue oli luonnollisesti erkaantunut jo toisistaan ylipitkän ylämäen uuvuttamana eli pimeydessä seikkailtiin soolona ja aikalailla vaiston varassa. Reissu tapahtui Fuerteventuran saarella, jossa oli ohjelmassa 10 päivää fi llarointia ja skeittausta. Timo hoiti pyöräasiat kuntoon, ja allekirjoittanut kyseli tyhmiä Numero-ajoilta. Tsekatkaa Casa Maccaroni, jos tällainen meno kiinnostaa — miniramppi pihassa, mukava meininki ja hyvin hoidetut järjestelyt. Sopivasti mäkiä ylös ja alas. Timo Hyppönen: Näinä päivinä, kun harvemmin jengi soittelee ja pyytää skeittamaan, ei tätä saumaa voinut jättää käyttämättä — varsinkin kun tiedossa oli pyöräilyä, jonka parissa on viime vuodet tullut ns
34 Kasperi Kropsu & kickflip
Näin ulkopuolisena kuvaajana liikkumavaraa oli erittäin vähän, ja tiettyjen rajojen takana oli pysyttävä. Vajaa kymmenminuuttinen spektaakkeli oli kyllä nostanut odotukset erittäin korkealle, ja popcornit oli valmistettu hyvissä ajoin. Näin jälkeenpäin mietittynä voi sanoa, että kaikki tapahtui todella nopeasti, ja koko tuotannon aikataulu oli kyllä melkoinen. Todella rohkeaa heittäytymistä, Finnair / Finavia! Arvostamme. Ei muuta kuin mönkijästä kiinni ja ukkoa kohti seinää. Lähtöporttien kuuluisa puulattia sai maistaa kolahduksia ja primoja oikein urakalla. Kerrassaan nerokas mainoskampanja oli avannut tulensa. 35 Elokuussa Arto oli käymässä yllättäen Suomessa. Tuotanto: Pablo Films ja SEK & Grey #MatchMadeInHEL 11.–12.10.2014 Spottien osalta ensimmäinen meluaita oli ehdottomasti suosikkini, mutta samalla näemmä melkein kaikkein vaikein skeitattava. Pitkän siirtymän jälkeen pääsimme itse kuvauspaikalle, koska turvajärjestelyt moisessa tapahtumassa ovat erittäin kovat. Lisäksi Arto valitsi kilpailuvideoiden seasta mukaan japanilaisen Hiroyuki Matsuon, Gosha Konyshevin Venäjältä, Andreas Larsenin Tanskasta sekä Kasperi Kropsun Suomesta. En tiedä, miten tähän oltiin päädytty. Ensimmäinen spotti oli iso äänivalli / muuri kentän laidalla. Myöhemmin olisi tarkoitus kasata porukka ja mennä skeittaamaan lentokentälle – ja yhdistää itä ja länsi. Valoa ja kamerahärpäkettä oli paikan päällä parin rekan voimin, ja kaikki tuo siirtyi yks kaks aina uudelle spotille. Aamuisen sateen uhatessa sessareita lentokenttävirkailijat toimittivat paikalle suuret puhaltimet, joilla flätti kuivui naurettavan nopeasti. TEKSTI JA KUVAT SAMI VÄLIKANGAS E ipä aikaakaan, kun netissä levisi kulovalkean tavoin Youtubevideo, jossa Arto kutsui skeittaajia lähettämään kilpailuvideonsa kyseisen tapahtuman sivulle. Ensimmäisenä oli mielessä jatkumo Cheekin Finnairmainokselle, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Nyt mentiin tosiaan aika keskitiellä: ei kunnolla mainos, ei kunnolla skedepätkäkään, mutta kuitenkin hienoin pitkään aikaan skeittauksen ympärillä tehty markkinointiteko. Kun itse tapahtuma koitti, oli kuvauspäiviksi pistetty sunnuntai ja maanantai. Kun sisältö ja asia ovat kunnossa, video kyllä tekee tehtävänsä. Meluaidan jälkeen nähtiin ehkä kuvausten väkinäisin spotti. Ei yhtään pöllömpi keksintö. Aikaa ei ollut kovin paljon yhden spotin kanssa painimiseen. Näiden kiireisten tapahtumien jälkeen ei tosiaan mennyt kuin muutama viikko, ja itse teos oli ulkona. Totta kai kyselin mielenkiinnosta, että mikä miehen tänne näin äkkiseltään lennätti pariksi päiväksi. Paljon matskua ja kovia temppuja jäi vielä käyttämättä, mikä on kyllä ymmärrettävää tällaisessa videossa / tuotannossa. Jännä nähdä, annettiinko pienten patinoitumisen jälkien jäädä kyseiseen reiliin.. Kuvaukset Finnairin ja Pablo Filmsin kanssa olivat alkaneet, ja ensimmäinen osuus oli nyt purkitettu. Aluksi tuntui päättömältä riskiltä toteuttaa moinen tapahtuma sateisessa Suomessa lokakuussa. Kikkeri reilin yli tasaiselle flätille. Arton oma rooli oli toimia tapahtuman keulakuvana ja valokuvaajana. Loppujen lopuksi paikalle kutsuttiin Flipin tiimiläisistä Curren Caples, Louie Lopez ja Matt Berger. Riski kannatti, ja pienimmätkin ongelmat saatiin ratkottua. Loistava esimerkki skeittauksen ulkopuolisen firman heittäytymisestä ja siitä, kuinka video voi levitä ilman sen suurempia panostuksia. Lopputulos on kyllä visuaalisesti erittäin maukasta katsottavaa, mutta mielelläni katsoisin tästä vielä sellaisen puhtaan skeittieditin. Täytyy nostaa hattua tuottajille ja säätäjille
Havulampi: Ei ole. Trikkejä oli jokaiselta aikakaudelta: no-complyt, pressuret, flipit, kaaressa himo koparikomboja ja kaikkea muita, joihin juuri kukaan ei keskittynyt, koska homman nimi oli silloin fs flip ja crooked hänkkään. Tällä jäbällä jalkatyö on edelleen niin himmeetä, ja tekniikka laudan kanssa kielii kaikista niistä tuhansista tunneista, joita sen päällä on vietetty, ja edelleenkin niitä trikkejä tulee se 40 minuutissa matkalla spotilta kauppaan. Persoonallisuus ja arvot ovat tässä henkilössä kadehdittavan kohdillaan, ja luulen ja ounastelen, että Jonilla oli tavallaan myös suuri vaikutus kaikkiin meihin omalla luonteellaan sekä arvoillaan. Puistolassa ainakin oli jotain jengiä noihin aikoihin. Siliskin oli niissä leffoissa messissä. Katukivetystä, slappykurbia, ja hyndiä rakennettiin jonkin verran. Jonin pitämä Naomi-skedekauppa Iso-Roballa oli pitkälti se linkki, joka meitä kaikkia sitten siitä eteenpäin tulisi yhdistämään. Lassilasta Vantaalle, Malminkartanoon päin – siellä oli myös paljon jengiä, johon tutustuttiin. Havis ei ole ikinä kelannut, mitä muut ajattelevat, vaan on vetänyt aina omaa linjaansa. Musiikki on sen jäbän yksi suurimmista intohimoista, ja jos laittaa jonkun hyvän stygen soimaan, niin se kyllä nauttii siitä audiovirrasta ihan eniten. Jostain kumman syystä – varmaankin siitä että 90-luvun alussa stadikan parkkipaikka oli niin sanotusti ihan virallinen skedespotti – päädyin yksin sinne parkkikselle skedeemään. P: Ketä muita siellä on puskenut. Ja tyyli ja luovuus myös merkitsevät kaverille paljon, niin laudalla kuin ilmankin. P: Numeroon vai Fläsäriin. P: Mistä olet alun perin kotoisin. P: Koska aloit puskea. H: Kyllä joo, mutta enimmäkseen skeitattiin niillä omilla lähiöspoteilla. H: Hintakin Janne, Luukkosen Ville, Kiki, ja sitten oli niitä muita, vähän nuorempia haagalaisia: Peke ja Mika Blomgvist ja Lumpeen Tero. H: Ei me kyllä verttiä vedetty, vaan ihan striittiä skeitattiin. P: Kävitkö laatoilla puskemassa, tai jossain muualla stadissa. Hieman arkanahan sitä oli, kun kaupunki ja sen spotit olivat niin sanotusti legendojen hallussa. Syntynyt olen ’75. P: Miksi et ole antanut. H: Lassilasta Helsingistä. P: Millasta skedeys oli siihen aikaan. Se jotenkin hetkautti, ja se oli siihen aikaan täysin aliarvostettua. Joskus se sanoi, että jos se ei olisi skeitannut koko ikäänsä, niin se olisi aloittanut soittamaan rumpuja ja että siitä olisi varmasti tullut ihan hyvä funk-rumpali. Niitä tsiigattiin silmät pyöreinä siihen asti, että faija oli huolissaan, kun ei näkynyt kundia himaan. Havis teki jotain ihan käsittämättömiä variaatioita ihan hetken mielijohteesta. Täysi kunnioitus tälle herralle kaikesta siitä, mitä se on tehnyt skedeykselle ja muutenkin elämässään. H: Se on ollut joskus Jyväskylässä kauheassa kännissä jossain skedejatkoilla, niin olen siinä tilanteessa vaan todennut, että ei. H: Fläsäriin – ja Duke pyysi Numeroon joskun mun ja Siliksen yhteishaastista. H: Siellä aloiteltiin jotain ’87. Kun me sitten hengattiin Naomissa ja Joni aina kokosi meidät kasaan ja halusi että sessataan yhessä, minä ja Havis löydettiin aika nopeasti ne yhteiset tekijät, kuten esim true hip hop tai Havis-räppi, kuten me ruvettiin sitä kutsumaan jossain vaiheessa. Ja katsotaanpa asian laitaa nyt: Havis rippaa edelleen ihan täböllä, kun muilta on jo paikat paskana siitä taannoisesta frontside flipin jahtaamisesta niillä kaseilla. Ihan yhtä lailla kuin sen skedeys erottuu massasta, Havis osasi kaivaa ne himmeimmät UG-räpit aina josPulkkinen: Alkuun on pakko kysyä, että onko sinusta koskaan edes ollut haastista. Se, että lähdettiin etsimään spotteja, tapahtui sitten myöhemmin, ’90 tai jotain. Voin kyllä täysin allekirjoittaa sen, koska tällä kaverilla on rytmitajua, ja se onkin siirtänyt sen rytmin myös skeden päälle. Mutta eipä vaan tullut. Keep it light, flow with style, move swift, rip for life ja kaikki tämä hymyillen hyvissä viboissa – that’s my man Havis!!! TEKSTI: JOONAS PULKKINEN KUVAT: MIKKO KEMPAS, MIKKO RYHÄNEN Ke m pa s 36. Siinä jengissä sattui olemaan mukavimmat jäbät, joihin olen ehkä koskaan tutustunut eli Joni Häivölä hirveissä wallie / itä-päissään, Timo ’’Stinde’’ Helenius aina yhtä tyylikkäänä ja suht väkevällä nolliepopilla ja Jani ’’Havis’’ Havulampi, jolla riitti trikkejä yhden polkaisun välille enemmän kuin monilla yhden session aikana. Havista olin katsonut ylöspäin jo jostain vuodesta ’96, kun se tuli SMskaboissa kolmanneksi, ja olin siitä niin fileissä, kun se vaikutti kenties ainoalta, joka oli täysin huoleton oman skedeyksensä ja sijoitustensa suhteen. Armani ja Bosley, Kukkohovin Joni, sekä joskus myös Klemetin Olli olivat sellaisia, että ne kävivät siellä päin. Se tuli opettamaan meille kaikkia temppuja ja oli tosi kova vetämään hyndästä kaikkea. Uuksu oli sitten vähän vanhempi; sellainen, jota tsiigasi ylöspäin. Eli kuudennella luokalla. Monethan vanhenevat, ja se näkyy myös niiden skedeyksessä. Afterlife Jani Havulampi aka Havis T aisi olla vuosi ’98, kun pyörin stadissa spotteja etsien juuri vasta landelta muuttaneena. Oka itse asiassa duunasi niistä tain. Sitten se Oka duunasi myös joitain leffoja, ’91–’93 aika monta leffaa, joissa meilläkin oli jotain parttia. Mutta ehkä olen vähän ujo. Skeittasitko verttiä. Ja eräänä syysiltana siellä sitten oli muitakin skedeejiä, ja ajattelin, että tuleekohan täältäkin niin sanottu kylmetys. Haviksen kohdalla homma ei ole ihan niin yksinkertainen. On joskus pyydetty, mutta olen kieltäytynyt. Siellä oli Oka, Pasasen Toni ja Mako
No-comply on ihan suosikkitemppu vieläkin, enkä tiedä mistä se tulee. Olisi sitäkin kiva nähdä. Joillain frendeillä on ollut, ja sitten on kuvannut. H: Takaraivosta (naurua). En tiedä. Häivölän joku frendi oli Leviksellä duunissa, ja Häivölä sääti sitä kautta muutamat farkut. Mutta esimerkiksi Luukkosen Ville muutti johonkin Hämeenlinnaan, niin en tiedä, mitä sille kuuluu nykyään. H: Jotkut lopettivat, mutta ne, joiden kanssa skeittasin paljon, kyllä jatkoivat. H: Ei niitä ole oikeastaan hirveästi. Taisi tulla ’96; ei sitä ennen ollut mitään. P: Millaiset ne vuodet siinä välissä ’92–’96 olivat. Sehän oli ihan kingi; voitti junnujen SM-skabatkin joskus. Se oli hauskaa aikaa: slappykurbia, vitun pienet renkaat ja pressuret. Onko sillä saralla jotain erityistä juttua, josta olisit ollut fiiliksissä. Pönkänen jeesasi siinä, kun se oli silloin Markuksella duunissa. H: Skeitattiin, mutta ei me mitään sen kummempaa, kuten sponsseja, kelattu. Kuvat: Kempas 37. P: Ehtikö sinulla olla ysärin alussa mitään sponssikuvioita, vai oliko Naomi ensimmäinen. Etenkin Ban This -leffassa. P: Mistä ne revertit sitten tulevat. Kumpaakaan en ole nähnyt pitkään aikaan. Sotalan Jani on kuvaillut joitain trikkejä OSD-leffaan. P: Onko sinulla ollut koskaan mitään erityistä kipinää kuvata trikkejä. VHS-kassuista minulle jonkun DVD:n vähän aikaa sitten. Sitä kautta tuli sitten éS-sponssia. Se oli aika huvittavaa. Mullakin oli taili ja nose kulunut, kun hinkkasi pressurea koko ajan. P: Sehän oli sitä pressure-eraa Suomessa. H: Sehän oli kyllä ihan sairas skeittaamaan ja hauska jäbä muutenkin. Sitten toinen ihan sairas oli Hämis eli Sami Hämäläinen. Controlit), mutta en kyllä sinulta partteja ole juuri nähnyt. P: Se oli sitä aikaa, kun moni lopetti. H: Ray Barbeehan on ollut aina mun suosikki. Mitä kautta ne tulivat. Sitten ne jutut ovat jääneet pitkäksi ajaksi säilöön, ja Pönkänen on sitten niistä jotain koonnut. H: Se oli eka. P: Entäs pressuret, tuleeko niitä vielä tehtyä. P: Et saa mitään ekstrakiksejä siitä. P: Poikiiko oma skeittauksesi noista ajoista. Laudat menee ihan solmuun. Afterlife Jani Havulampi aka Havis diggaan kuvaamisesta, mutta ei ole ollut ehkä kameraa esillä. Siinä paljon kovia teknisiä flättijuttuja, no-complyjä ja reverttejä. Lopettiko sinulla moni frendi. P: Siitä Makosta pitää kysyä, että eikös se ollut ihan sairas skeittaamaan. H: En tiedä; ei oikeastaan. Todella leveät housut. H: Kyllä. Minulla oli myös Leviksen sponssi jossain vaiheessa. Upan Usafun-leffassa 2005 mulla on partti, Vantaajäbien Vaporiderzissa, ja Pönkäsen leffoissa jotain temppua. P: Muistan sinut omista alkuajoistani tyyppinä, jolla saattoi olla leffoissa pari temppua (esim. Kyllä Old meets new. H: No jos ottaa kameran esille, niin kyllä sitä yrittää enemmän ja pahempia juttuja. Nosebonk 360° shove Messukeskuksen kurbeilla. Montako parttia olet kuvannut
Etenkin, kun sen saa nousemaan. Ehkä sen kanssa se on ollut sellaista, että vähän ruokitaan toisiamme. Esimerkiksi siinä gearissa, jota siellä myytiin. P: Teittekö Funsterin kanssa reissuja. P: Haluatko Häivölästä sanoa muuten mitään. Sitä on ollut välillä ikäväkin, kun tulee mietittyä sitä Naomi-aikaa. Se on aina näyttäytynyt mystisenä random-kokoonpanona. H: Kyllä. H: Olin yhdellä tourilla messissä, Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä. H: 2008 tai 2009 tutustuin Bentiliin, ja sen kanssa ollaan käyty. H: Kiitos. Niitä leffojahan on kaksi–kolme, en tiedä; olen vaan niissä yhdessä messissä. Se ja Ikosen Antti ovat olleet messissä; vanhoja Pasilan jäbiä. Kierrettiin yhdessä spotteja – Emericat jalassa (naurua). Millainen tyyppi se oli. P: Mitäs muuten Aslakille kuuluu. H: Joku kahden viikon breikki on kyllä ollut maksimi, ellei ole ollut mikään paikka hajalla. Se oli aika omissa maailmoissaan. Sitten myös se tiimi: Stinde, meitsi, Joonas Tietäväinen. Ketä oli messissä silloin, kun itse puskit éS:lle. Missä vaiheessa aloit skeitata niiden kanssa. Nykyään ollaan ihan parhaimpia frendejä. P: Mites Funster; muistan, että siellä oli aina kaikkia kingejä skedeejiä. H: Joo, ja Kühnin Timpan kanssa. Kun katsoo, miten se on kehittynyt…ihan himmeetä. Ehkä se aikakausi oli sellaista, 5boroa ja kaikkea sellaista. Ajettiin Stadista Jyväskylään, ja se ei koko matkana se puhunut yhtään mitään, paitsi kun jossain sillä matkalla näkyi hirvi jollain pellolla, se otti kuulokkeet pois korvista ja sanoi: ”Moose”. Sekin on aika tekninen ja tekee kaikkia impossibleja ja muita, joten onko mahdollista, että olisitte vaikuttaneet toistenne skeittaukseen. P: Jassu tuli sitten myöhemmin mukaan. P: Kun kattoo Siliksen skedeystä, niin sillä on ihan skidisti samantyylinen trikkipussi kuin sinulla. H: Hyvää: sillä on vaimo ja lapsia. P: Mites Usafun. H: Luulen, että Joni toi sinne kamaa, josta se itse diggasi. Onko sinulla ollut koskaan mitään hiljaisempaa ajankohtaa. Afterlife H: Joo, kyllä niitä tulee vielä todellakin tehtyä. R.I.P. ”En todellakaan tuu keidenkään äijien kaa saunaan.” P: Miten se Vantaan posse. Sen kanssa on aina ollut kiva skeitata. Pelkkää hyvää. Niihin on vaan kerätty kaikkia kuvauksia kaikilta tyypeiltä, jotka ovat saaneet juttuja kasaan. Sitä kautta tutustuin sitten Ivikseen, Makkeeen, Ilariiin, Tommiin, Löfaan ja noihin muihin vantaalaisiin. En tiedä. Senkin kanssa olisi kiva lähteä taas skeittaamaan. Näkyikö se jotenkin siinä Naomin touhussa. Se lopetti skeittauksen ysärin alussa. P: Miten se Naomi-aika – skeittaus taisi muuttua muutenkin vähän räpimmäksi. Sillä oli tosi pitkä tauko, varmaan 15 vuotta, mutta se innostui uudestaan. En tiedä, se on vaan magee temppu. Se oli aika makeeta siinä. Ei minulla ollut mitään sellaista hiljaisempaa ajankohtaa, mutta en ole kyllä itseäni mitenkään aktiivisesti koskaan esille puskenutkaan. H: Kyllä. P: Luuletko, että se oli ideologinen veto, että sinne tuotiin vähän pienempiä lafkoja, kuten esimerkiksi myöhemmin Blueprintiä. Tourin jälkeen mentiin Aarnille saunomaan, ja se oli ihan paskana siitä saunameiningistä. H: Meitsi on aina kyllä digannut räppimusaa ihan ysärin alusta alkaen. Kaikki hyvät oli siinä messissä, Kivet ja muut. P: Mimmoinen tyyppi se oli. Olin just sen häissä vähän aikaa sitten. P: Kenen kanssa olet nyt käynyt. H: Just se. H: Ihan himmee. Taistonkin kanssa tultiin ihan frendeiksi. Kühnin Timppakin hengaili siellä paljon. Kuva: Kempas 38. H: Ihan mahtava, iloinen, ihan kingi kaikessa, mitä se teki. Ei voi muistaa kaikkia. P: Oletko sitten aina puskenut paljon. Se oli muuttanut just stadiin, ja tutustuin siihen aika nopeesti. Ihan paras jäbä. P: Kuten nytkin. Me oltiin Masan ja Aslakin kanssa skedeemässä Eltsusssa joskus 2008 ja ruvettiin vaan jubailemaan, että lähdetään skedeemään, niin siitä se lähti. H: Itse asiassa jossain vaiheessa rupesin vaan skeittaamaan enemmän Siliksen kanssa; se oli myös jo messissä niissä Okan leffoissa, joten sen olen tuntenut aina. P: Oliko se se, jossa Vallely oli messissä. H: Tatu, Jassu ja Pönkänen ainakin. No-comply kotihuudeilla syksyisen sillan alla. H: Joo; alennuksesta ostetut, ei minulla olisi muuten rahaa, kun ne maksaa niin vitusti. Joni vaan. P: Vissiin skedesit noiden kanssa aika paljonkin. Sehän on ihan sairas ja tekee ihan himmeitä juttuja. Mikä se oikein on
H: Hallitseva suomenmestari (naurua)! P: Siinäkin suhteessa olet vähän epätyypillinen valinta tähän artikkelisarjaan. Vaimoni Susanna ostaa aina joululahjaksi himosetin tusseja ja kaikkia hyviä bookkeja. H: Kyllähän perhe vie aikaa, mutta kyllä olen aina sen pari kertaa viikossa päässyt laudalle. Fs board edesmenneillä Makasiineillä. P: Entä kasariräppi. P: Kun olet tuollainen pitkän linjan puskija, niin mitkä asiat tässä ympärillä ovat muuttuneet siitä, kun olet lähtenyt puskemaan. Nykyään, kun on duunissa about eskari-ikäisten kanssa ja himassa on melkein samanikäisiä, välillä tulee kyllä tarve aikuisellekin seuralle. Tykkäsin siitä lesoilusta kasarin jälkeen. Nykyään tuon uuden rapin kanssa on vähän sellaista, että ei ole tullut kuultua oikein mitään mielenkiintoista. Afterlife P: Miten sinun perhekuviosi; olet käsittääkseni faija. Mutta kyllä kasettiaikana duunailin jengille aina jotain mixtapeja – ei mitenkään miksattuna, vaan biisi aina putkeen, synttärilahjaksi jne. H: Oli varmaan joo. Nykyään se on kyllä ehkä vähän eri. P: Mitä teit ennen tuota uravalintaa. P: Ovatko lapset rajoittaneet skeittaamista. Oliko ysärillä joku sellainen aika, että jengi ei kuunnellut vanhempaa räppiä. ” -Silis Vanhempaa vuosikertaa. H: En; ihan diggailen vaan. Anssi sitten kysyi, että olenko menossa skedeemään. En ole ollut ikinä mitenkään aktiivinen; vähän sellainen ysäri sketchbook -jäbä. H: Kulta, hopea ja pronssi. Nyt olen laillisia tehnyt kyllä. ” Havis on yks niistä ihmisistä, kenestä tuskin kenelläkään on pahaa sanottavaa. Taisto totesi: ”Muista sitten sijoittua niissä skaboissa”. Joona on kahdeksan ja Pihla täytti juuri kuusi. H: Ei, sillä olin jo ennen lapsia tuolla lastentarhassa töissä. Meininki on isompaa, mutta ei se ole omaan skeittaamiseen vaikuttanut. Frendit ovat tehneet ysärin alusta lähtien, ja sitä kautta olen aina ollut kiinnostunut. H: Ilmeisesti; en ole ihan varma [Hakki ’96, Kivi ’95 –toim.huom.]. Se on kyllä ihan bonari. Se oli se old school, mutta olen kyllä itse aina diggaillut. H: Se oli ihan mahtavaa. H: Diggasin siitä, että ennen vaan samplattiin jotain funkkibiisejä ja räpättiin siihen päälle. P: Sinulla ei ollut aikoinaan mitään erityistä syytä olla työtön. Ysärin alussa varmaan skedeejät kuuntelivat punkkia kuitenkin suurimmaksi osaksi. Kuva: Ryhänen 39. P: Mitä muuta teet kun skeittaat. P: Voitit viime vuonna ikämiesten SM:t. Big Daddy Kanet, Eric B & Rakimit. P: Onko sinulla ollut mitään menestystä ennen tuota. H: Olin työttömänä, joten en juuri mitään. P: Ovatko lapset vaikuttaneet ammatinvalintaasi. että olisi voinut puskea enemmän. P: Muistatko niistä kisoista yhtään mitään. Mutsi on lastentarhanopettaja, ja sitten way back ennen kuin olin töissä lastentarhassa, se sanoi, että tule siivoojaksi meille tuonne. P: Mitä kautta löysit rapin sitten. Näillä numeroilla se on ihan tarpeeksi. P: Kaipaatko mitään sieltä männävuosilta. P: Kannuihin ja tusseihinkin saa kai rahaa menemään yllättävän paljon. Päivä kerrallaan. Tosi siistiä; yllätyin. Mutta kyllä noissa vanhoissa löytyy. Soundi ei ollut niin pääasia; nykyään se on niin tuotettua. P: Mikä siinä sitten mättää. Voitto kotiin tuli sitten. Se on hauskaa. Mut ysärin alusta joku Gang Starr; en osaa sanoa mitään biisejä. P: Ovatko lapset innostuneet skeittauksesta. Läpät vai tuotanto vai mikä. Olin dumarina, enkä ollut edes ilmoittautunut. H: Muistan, kun ’96 oli complete paskassa kondiksessa, menin Naomiin ja sanoin Taistolle: ”Myy velaks mulle dekki ja jotkut renkaat”. P: Voittiko Hakki kumpanakin vuonna. Miehet ovat tuolla alalla kyllä aika harvinaisia: siellä on muijia ja meitsi. On niitä levyjäkin kertynyt; ihan pelkkää CD:tä. H: Jatkuvuutta. Avoimessa sarjassa olin toka ’96 ja kolmas ’95. Se kyllä pelaa myös fudista, mutta on nyt innostunut taas. Sitten sitä kautta huomasin, että skidien kanssa on helppo olla. Se veti ollien kakkosnelosen yli ja lähti minin päältä sekä veti rokkarin feikkiin. Esim. En kyllä ikinä ole osannut breikata. H: Eka, joka kolahti ja jota on tullut edelleenkin kuunneltua, oli De La Soulin 3 Feet High And Rising. High five! P: Mitä odotat elämältä. Nyt minulla on eritysavustajan toimi, ja ne heittelevät minua vuoden verran aina eteenpäin sen mukaan, missä tarvitaan eniten; lähinnä Pohjois-Helsingin alueella. Kyllä tykkään käydä duunissa huomattavasti enemmän kuin olla rahaton. Kaikki on kyllä nyt hyvin, joten ei ole varsinaisesti mitään päämääriä. Se oli sellainen ydinporukka; oli niin vähän skeittareita. H: Kyllä. H: Ei. Kyllä sitä hyvää varmaankin olisi, mutta ei jaksa kaivella. Mutta Andre Nickatinaa ja Devin The Dudea, Killer Mikea, paljon hyviä. Nykyään se on niin yleistä, että mummoillakin on Vansit jalassa. Aina hyviä skedesessareita ja jos kamera on mukana, niin aina tulee hyvää matskua. P: Urpo kysymys, mutta pystytkö heittämään kolme träkkiä vuosilta ’90–’93, ’94–’96 ja ysärin lopusta, jotka toimivat edelleen. P: Tiesin tuon: kun katsoo sun skeittausta, niin hoksaa, että kyllä sitä on Ocean Howellia tuijotettu! H: Joo – se on ollut kyllä aina mun feivörittivetäjiä. H: Joo, minulla on kaksi lasta. En ole tehnyt mitään musaa. H: H-Streetiä (naurua)! Me linkitellään niitä partteja toisillemme Bentlin ja noiden kanssa. H: Joo, ja Joona skeittaa jo ihan hyvin. P: Et ole mitään rap-musaa sen erityisemmin harrastanut. Kuuntelen musaa yleensä levy kerrallaan. Jotenkin se Bboy-menokin…kyllä sitä on tullut välillä tultu käytyä moonwalkkaamassa jossain breikkiringissä (naurua). Sitten tulin tokaksi ja menin Naomiin maksamaan ne velat. En muista vuotta, mutta se ja Public Enemy. Millaisia fiiliksiä sinulle tuli siitä. H: Nyt olen kuunnellut itse asiassa kasariräppiä, joka on ihan parasta. H: Silloin ysärin alussa sai kuulla paljon enemmän vittuilua jengiltä, joka ei skedennyt. H: Graffitia
Esteetikkona arvostan kaverin näkemystä ja pensselinjälkeä. Tosin ei ajajallakaan ollut paljoa massaa. Oikeastaan koskaan ei ole pysynyt tarpeeksi hyvin. Evan Hecox. Pelasin ja pelaan enemmän jalkapalloa. Hecox on kumminkin lajissaa ykkönen, joten ei ole ihme että Chocolate on innostanut muun muassa Kuopiolaisen Marko Rissasen keräämään Chocolaten dekkejä. Mikä juuri siitä tekee erityisen. Tiedätkö, onko kokoelmassasi jotain erityistä harvinaisuutta. Chocolatea 88 kpl. Jonkin verran neppailen kotona autotallin edessä kauniilla ja aurinkoisella säällä. Ja lisäksi otetta erityisesti kulkuneuvojen kuvaukseen. Skedellä kävin sitten, jos/kun jäi aikaa. Miksi juuri Chocolate. Teksti MIKKO KEMPAS Kuvat JAPE TIITINEN Sinulla on aika kattava kokoelma Chocolaten dekkejä. Luulen, että vuoden 2000/2001 Cars-setti on sellainen aika haluttu. Marko Rissanen Chocolate-keräilijä 40. Lumilautailu maistuu melkein paremmin nykyään. Hecoxin piirustukset määrittivät 90-luvulla tämän Girlin sisarlafkan ilmeen, mitä monet firmat ovat yrittäneet matkia sivuprofiilista piirretyillä autoilla ja kaupunkimaisemilla. Villen taide on muutenkin tyylikästä. Montako dekkiä kokoelmassa on. Nilkkavammat ja perhe-elämä estävät liiallisen harrastamisen aika tehokkaasti. Ja Hecoxin Cars-dekkisarja. Punaiset renkaat. Ne kalliit dekit ovat SMA:lta, Visionilta, G&S:ltä tai Powellilta 80-luvun alusta. 1987 sain ekan laudan; dekin/trukkien/ renkaitten merkkiä en muista. Sen sai hädin tuskin silloisilla kyvyillä just ja just nousemaan maan pinnasta. Ikinä en ole mikään huippulautaaja ollut. Niiitä löytyy pari. Kumarrus CTRL:n Freemanille asiallisesta toiminnasta, kun suostui luopumaan promodekeistä ja OG-grafiikasta. 2001. Kokoelmasta löytyy 3 dekkiä CTRL:n Land of glory and hopen settiä, jossa on Savonlinnan Löppösen Villen suunnittelemat grafiikat. Harrastelija. Chocolatea on siinä mielessä hyvä keräillä, kun tuotteet eivät ole hinnan kiroissa. Kai sitä huonomminkin voisi rahansa käyttää. Yksi hienoimmista ikinä, vaikkei ole Chocolatea. Kerropas ensin, millainen skeittitaustasi on. Hyvät filmit ovat myös vaikuttaneet tietenkin. Ei minulla ole mitään sellaisia superharvinaisuuksia, joista maksettaisiin nelinumeroisia summia. Chocolaten dekit ovat aina olleet siisteimpien lautojen joukossa Evan Hecoxin taiteen takia. Tuohon elämänvaiheeseen osuu opiskelujen loppuminen ja taloudellisen tilanteen paraneminen. Keenanin laudat yleensä ovat varsin haluttuja muutenkin. Ne tuntuvat olevan kovaa kamaa nykyään. Muistan, että se painoi ihan hillittömän paljon. Koska aloitit, ja vieläkö lauta pysyy jaloissa. Grafiikkana oli sellainen iso skorpioni. Lauta pysyy ihan jollakin tavalla vielä jaloissa, mutta ei niin hyvin tietenkään kun haluaisin. Koska tämä keräily alkoi. Ja siitä se sitten lähti. Dekki oli keltainen, punaisilla reilija jarrupaloilla. Skede on ollut aina mukana jotenkin. Jotain 10 vuotta vanhaa kuvitettua puupalaa on aika vaikea välillä löytää. Alussa en ostellut kokonaisia settejä vaan yksittäisiä dekkejä, ja noita ostamatta jääneitä kappaleita koetan sitten nyt metsästää. Just laskin: 94 dekkiä. Tai ainakin siinä oleva Keenanin taxi. Ostin Chocolaten Johnstonin bemaridekin, mutta se näytti niin hienolta, että päätin säästää sen, laittaa seinälle ja antaa Worldin Wet Willylle hieman jatkoaikaa. No, ovathan ne vetäjätkin Chocolatella olleet aina kovia
Harmittaako, kun Gino lähti tiimistä. Fucking Awesome saa kovan kaverin tiimiinsä. Mutta kyllähän sitä haasteita pitää olla. Eli on ollut mielessä, mutta en laajenna. Onko joku grafiikka, jonka haluaisit ja joka vielä kokoelmasta puuttuu. Mistä olet hommannut lautoja. Tervetuloa. On muutama. No ei varsinaisesti, vaikka Gino on yksi tiukimmista vetäjistä. Edelleenkin koetan välttää eBaystä hankkimista. Netistä. Uusia dekkejähän löytyy sit aina ihan perusskedekaupoista. Niin kauan, kun urheilu maistuu ja tuottaa iloa jollekin, periaatteessa kai se on ihan sama, missä väreissä liikkuu. Hillitty, suoraviivainen, mutta tyylikäs suoritus puhuttelee aina. Kukapa ei nyt tykkäisi katsella katalogeja ja tyylikästä grafiikkaa. Tämä tiimistä toiseen hyppely on vähän kuten jalkapallossa. Joitain niistä originaaleista oli näytillä siinä 20-vuotisnäyttelyssä. Instagramista löytyy nykyään suurin osa uusista ja vanhoistakin kontakteista. Kaikkien aikojen hienoin Chocolate-grafiikka. Ehkä tähän listaan pitää lisätä myös Chico, koska tyyppi on vetänyt kauan Chocolatella ja sen tiimiin liittyminen on itsessään ihan jännä tarina. Minulle voi ilmoittautua, jos noita CTRL:n dekkejä omistaa ja haluaa niistä luopua. Ei ole tällä hetkellä tarpeeksi isoa seinää, jolle ne kaikki mahtuisivat yhtaikaa. Originaalit on Chocolatella/Hecoxilla ja ne eivät niistä luovu. Olen tietoisesti rajannut keräilyn Chocolaten Hecoxin ajoneuvoihin, aseisiin ja pääkalloihin. Halukkaat yhteistyökumppanit voivat nostaa käden ylös. Joku originaali olisi aika kova saada. Worldin Marc McKee pitää mainita alan provokatiivisena pioneerina. Pretty Sweetistä voinee tarkistaa. Erityisesti haluaisin tuon edellä mainitun CTRL:n setin kuntoon ja sitten Chocolaten venedekit. Kaikki välikädet tässä hommassa ovat turhia, ja suora kontakti on aina paras. Hecoxin taidetta löytyy kotoa. Aina on joku kaveri, jolla on joku kaveri, jolla on jotain jne. Toinen mielenkiintoinen taitelija, jota seuraan enemmän, on Don Pendleton. dekkiendekit.blogspot.fi Instagram @hotbutteredsouls Chocolate-keräilijä 41. Skeittauksesta vielä: kuka on Chocolaten kovin vetäjä. Nuo Chocolaten veneet ovat erittäin harvinaisia; niitä ei kukaan oikein tunnu edes nähneen in flesh. Muutamia muita silmän alla olevia taiteilijoita ovat Sean Cliver, Andy Jenkins, Tony Larson, Jacob Bovgren, Brian Lotti, Derek Nobbs ja Jeremy Fish ja tietenkin Toddit Bratrud ja Francis. Sitten voi lopettaa metsästyksen ja jäädä tästä hommasta eläkkeelle. Mutta molemmat lienevät aika mahdottomia saada kasaan. Ja netistä löytyy kuvia. Livenä meidän autotallissa. Osa kiertokulkua. Silloin olisi saattanut vähän harmittaa, jos Gino olisi potkittu pois tiimistä. Ennen eBayta oli ja on edelleen vanha kunnon skullandbonesskateboards.comin foorumi. Missä dekkikokoelmaasi voi nähdä. Ovat ne nuoret pojatkin, Tershy, Berle ja Perezkin ihan kovia, mutta näin vanhaa ja raihnaista miestä miellyttävät vanhat ukot enemmän. Seuraan. Aika aikaansa kutakin. Mielestäni joko nuo autot tai sitten vuoden 2004 moottoripyörät. Seuraatko muuten dekkigrafiikoita, tai onko mielessä koskaan käynyt laajentaa keräilykohteita muihin merkkeihin. Neat, Scott Johnston, ja nyt Marc Johnson. Joku näyttely olisi joskus kiva pistää pystyyn jonnekin. Vaikea kysymys. Onko sinulla muita aiheeseen liittyviä juttuja, Hecox-originaaleja tms., tai onko käynyt mielessä sijoittaa miehen muihin duuneihin. Näitä on paljon – kuten on hienoja grafiikoitakin. Muuten menisi ihan varmasti kaikki rahat. Ennen oli mr. Teki grafiikoita ainakin aikaisemmin Alien Workshopille ja Habitatille. CTRL:n dekkejä tehtiin aika pieni määrä ja pienelle markkina-alueelle
42
Tuukka on nyt aikalailla samanikäinen kuin itse olin tuolla ensimmäisellä reissulla, ja Tuukan skeittauksesta sekä olemuksesta välittyy se sama nuoruuden into ja palo, jonka muistaa itselläkin tuolle reissulle lähtiessä olleen. Se reissu tehtiin keskellä talvea Kuopiosta käsin Japen ja kumppaneiden kanssa Tampereen ja Turun kautta Jyväskylään. Nämä ovat just ne syyt, miksi uskon, että tulen lähtemään vastaavanlaisille reissuille vielä viidentoista vuoden päästäkin ja ennen kaikkea miksi tuun skeittaamaan niin pitkään, kuin vain suinkin pystyn. Tämän kertainen Asteen reissu osui kesä–heinäkuun taitteeseen ja starttasi Helsingistä Länsi-Suomen kautta Kuopioon ja sieltä Tampereen läpi takaisin Helsinkiin. -Eesu Lehtola Aapolta melkonen ollie Raisiossa. Toureilla jotenkin kiteytyy parhaiten se, mikä tekee skeittauksesta niin hienoa: se vapaus, uuden löytämisen ilo, uudet tuttavuudet, uudet kokemukset ja etenkin yhdessä olo hyvien ystävien kanssa. Silti näin viidentoista vuoden jälkeenkin, ties kuinka monta reissua tehneenä, sitä jaksaa olla vieläkin yhtä fiiliksissä näistä reissuista. Siitä alkaa olla reilu 15 vuotta, kun itse lähti ensimmäistä kertaa hieman pidemmälle skeittimatkalle kavereiden kanssa. Teksti JUHA NIKKINEN Kuvat JUSTUS HIRVI 43. Mukana oli Mikin, Tommin, Ronin, Aapon, Juhan, Vallin ja valokuvaaja Justus Hirven lisäksi myös Tuukka (Tuomi)
Sen sijaan sohva voi kiinnostaa. Kun Miki menee Turun Maskulle niin Tähtinen ei todellakaan tilaa sieltä uutta ruokaryhmää. Fs flip & ss fs boardi. 44
Asteen leffan editoinnista vastaava Juha Nikkinen ja nollie inward heel Porin bussiasemalla. Koskaanhan ei ole mukavaa pahoittaa kenenkään mieltä skeittaamalla, mutta mikäli ajankohta on sopiva ja spotti on sellainen, ettei siinä ole mahdollisesti rikkoontuvia pintoja, on välillä hieman vaikeaa olla skeittaamatta spotilla – jolle tuskin vuosiin pääsee uudestaan – vain sen takia, ettei joku paikallinen asukki ymmärrä kyseisen kulttuurin päälle. Seurueeseen kuuluvat allekirjoittaneen lisäksi Miki, Eesu, Byby, Aapo sekä Hirven Jude. Olimme juuri saaneet hommat pakettiin, kun Otus palasi. Sunnuntai 29.6 Aamusumpit ja sauhut imailtuamme oli aika kiittää Pojua vieraanvaraisuudesta ja kääntää katseet kohti Poria. Kahden epämääräisesti parkkeeratun auton ympärillä poukkoilee kuusi hahmoa. TURKU, DAY 2 Lauantai 28.6 Tukahduttava helle ajoi päiväsaikaan suurimman osan laumasta varjoon pitämään huolta nesteytyksestä, mutta Aapolla oli pahat mielessä. Matkalla poriin pistäydyimme myös sään puolesta luonnonvoimia huokuvassa Reposaaressa. Oli aika suunnata miestenosastolle, jossa Miki näytti tuttuun tapaan viihtyvän kuin kala vedessä. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Perjantai 27.6, klo 16:25 Aurinko porottaa, ja tunnelma on odottava. Poju oli silkkaa kingeyttään tarjoutunut majoittamaan kuusi hien ja maltaan katkuista skeittarin ruhoa olohuoneensa lattialle/sohvalle. Vallin Mikko majoitti kohteliaasti seurueemme Porin keskustan tuntumassa sijaitsevaan asuntoonsa. Maanantai 30.6 Voimia imevän kuumetilan jyllätessä pääni sisällä totesin Porin keskustassa sijaitsevan bänkin alapäässä odottavan nurmikkokaistaleen olevan sen verran helteen kovettama, että siitä voi ajaa läpi. Vaikka olimme jo tekemässä lähtöä, hän halusi vielä piruuttaan pitää pakuaan autojemme edessä, jotta emme pääsisi lähtemään, vaikka sitähän hän koko ajan halusi(?). Parin tunnin ajan muuan rouhealla gäppikurbilla hikoiltuamme ja muutamaa temppua rikkaampana oli aika suunnata karavaani kohti Turun keskustaa. Matkalla teimme etapin Harjavaltaan, kerrostalon sisäpihalla sijaitseville bänkeille, jossa kohtasimme (henkilön kiukkuisuudesta päätellen) krapulan seurauksena väritykseltään paviaanin persettä muistuttavan kyläpäällikön, jonka ainut argumentti skeittauksen kieltämisen tueksi oli "Jumalauta, ja vielä aikuiset miehet". Oli aika siirtyä pariksi päiväksi skeittauksellisesti reservin puolelle. Otus uhkasi sekä väkiettä virkavallalla, mikäli olisimme vielä hänen pihallaan hänen palatessaan kauppareissulta. Ron liittyi seurueeseen. Danzig huutaessa auton sterkoista tärykalvoja höykyttäen "AM I DEMON?" Miki vastaa "NOPE, THAT'S ME" ja takoo kuin paholaisen riivaamana kymmenentemppua kaiteeseen (ja sen yli) alta puolen tunnin. Kyseinen ollie rävähti rosoiseen mullalla sekä pikkukivillä kuorrutettuun bänkkiin käsittämättömän helposti. On aika survoa lankut ja laukut konttiin ja nostaa kytkin kohti Turkua, Asteen Suomi-tourin ensimmäistä etappia. Noin 20 minuutin arpojen raaputuksen jälkeen temppu oli tehty. Loppuilta kului enimmäkseen MM-futista jumitellessa. 45. Tuulen lähennellessä myrskylukemia Eesu taiteili ss crookedin syvällä kokemuksen rintaäänellä
Crooked porissa. 46. Aapon vino show. Ei suora show
Reissun aikana kuvattu videomateriaali sekä muukin vuoden sato ulostautuu näillä näkymin allekirjoittaneen editoiman leffan muodossa vuoden 2015 alkupuolella. 47. Tiistai 1.7 Jo päivittäiseksi rutiiniksi muodostuneiden kebab-övereiden jälkeen siirryimme Rytmikorjaamon heitolle. Muutaman onnistuneen liikkeen jälkeen oli Mikin, Ronin, Aapon sekä Juden aika palata kohti Helsinkiä suorittamaan arjen velvoitteita. Reissu jatkui miehityksellä Eesu, Tuukka, Byby sekä minä. Hotellihuoneen TV:ssä pikkutunneilla pyörinyt foliohattuhenkinen dokumentti mystisen koimiehen olemassaolosta herätti tiimissä naurunremakkaa ja kuorsausta. Keskiviikko–perjantai 2.–4.7 Seuraavat kolme päivää kuluivat Kuopiossa, joka tarjosi nelipäiselle seurueelle enimmäkseen vesisadetta. Loppuyhteenvetona haluan koko köörin puolesta kiittää kaikkia matkan varrella vieraanvaraisuutta osoittaneita, tai muuten vaan positiivista ilmapiiriä ylläpitäneitä henkilöitä, ja kaikkia, jotka tekivät reissun mahdolliseksi. Joku paikallinen käyttäjä otti puhelimeensa virtaa rikkinäisestä lyhtypylväästä, mistä inspiroituneena viritimme kisakatsomon kyseisen pylvään pönttöön, jonka kaikuva äänentoisto olisi jättänyt porvarillisemmankin dolbysurroundin häpeän varjoon. Paluumatkalla totesimme vielä Bybyn kanssa Tampereelle keväällä ilmestyneen uuden plazan olevan yksi linjarikkaimpia spotteja hetkeen. Melodican Good Luck -leffasta tutulla kalliobänkillä osoittautuivat varsin viihdyttäviksi. Parin tunnin iltasessarit metsän siimeksessä sijaitsevalla, mm. Byby ja Miki kiskoivat itselleen autovauhteja Aapon painaessa kaasua. SEINÄJOKI Pori oli takanapäin. Ilta alkoi hämärtää suunnatessamme istumaan iltaa Seinäjoen torille Eesun ja Tommin kanssa. Reissun fyysisyys alkoi jo tuntua muun seurueen pohkeissa. Saavuimme Seinäjoen torille. Kello rupesi lähentelemään yhtä yöllä. Tuukka oli poistunut kotiinsa lataamaan akkuja ennen puoltayötä, mistä tuntia myöhemmin oli muunkin seurueen aika siirtyä hotellin tiluksiin rauhoittumaan. Miehet sinkoilivat kaiteen yli ajoittain mitä vaaraa huokuvimmissa asennoissa. Perjantaina oli kokonaisuutena melko onnistuneen tourin aika tulla päätökseen. Tuukka sekä kotikenttäedusta nauttinut Eesu, joka myös majoitti seurueen, saivat hetkellisinä kuivina hetkinä nauhalle tempun jos toisenkin. Road manager Puustisella oli vahvasti kortensa keossa. Viereisen baarin edustalla hortoili tribaalihenkinen seurue, joka pohti äänekkäästi yhtä ihmiskunnan historian suurimmista kysymyksistä: "Lähetääks haastaa?" Heistä en tiedä, mutta kolmihenkinen seurueemme suuntasi paikallisen skedeparkin kupeessa olevalle nurmikkoalueelle teltan suojiin nukkumaan. Asteen tuoreehko fl ow-kiinnitys Tuukka Tuomi liittyi seuraan ja näytti heti olevansa tekijämiehiä leipomalla milloin mitäkin takajalan fl ippejä torin nelosista. Nesteytys oli tänäkin iltana kunnossa. Eesulta sama vinoshow switchinä Porin Reposaaressa
Ja ak ko M ar kk an en 48
Aina kingeintä seuraa sessareilla kuin myös niiden ohella! Juntulaisen nauru on parasta lääkettä kaamosmasennukseen, ja rullalaudan päällä se lienee yleisrokotteen veroinen. -Fräki Teksti TUOMAS NYYSSÖNEN Kuvat JUSTUS HIRVI, MIKKO KEMPAS, ALEKSI FRÄKI, SAMI VÄLIKANGAS, JAAKKO MARKKANEN 49. Eniten siksi, että se saa sen jutun niillä kuudella yrityksellä ja maustaa sitä juttua vielä perään vaikka tuplavarialflipillä. Vähiten siksi, että se lopettaa kuvaamisen kuuden yrityksen jälkeen ja sanoo Kuopioksi: ’’Ei jaksa ennää, mennee fiilis’’. Jölessä jännintä on se, että sillä pitäisi olla aina vähiten matskua, mutta silti sillä on sitä eniten. -Jake Voi Jölli-Matti! Muistan, kun huikkasin “Katsopas Jake pojan kepeää loikkaa”, kun tuo muikkuhuuli pellavapää nakkeli nolliehiilejä tuplaseteistä jossain jäähallin piirimestaruuskisoissa. K: Justus Olli-Matti Juntunen, tuo kevytjalkainen, aina naurava veijari, joka käyttää hymiöitä uskomattoman kuvaavasti ja tuntuu sydämeliseltä kaverilta kellonajasta riippumatta. Nyt jo vuosia Höyryissä, mutta ei oo mieheen tarttunut mitään raskasmielisyyttä tai -jalkaisuutta. Jölen skeittaus on ainutlaatuista, ja Jölen jalat pitäisi vakuuttaa, kuten Kissin Genen kieli. Viiva laittaa switch crooksin ihan puun takaa Lontoon kaduilla
T: Minkälaista lapsuutta vietit. Viimeksi just viikko sitten. Sen takia varmaan nykyään ei halua ajatella mitenkään ylinegatiivisesti tai puhua paskaa eri skedeysmeiningeistäkään tai tyypeistä, kun kuitenkin tuli lapsena tehtyä vaikka sun mitä tuommoista, mikä ei omasta mielestä ole nyt ajateltuna mitenkään fi ilisjuttuja. En ole oikeastaan ikinä harrastanut kunnolla mitään muuta kuin skeittausta. Lapsuuden kesät tuli oltua aika pitkälti Kainuussa Hyrynsalmella, missä Liisa-mummo asuu. Oli äitillekin jäänyt Marja-ope muistiin, kun sen verran monet kerrat joutui olemaan keskustelemassa meikän koulunkäynnistä ja kommelluksista sen kanssa. Meni voimat jo alaasteella, haha! T: Tämä oli siis aikaa, kun Kuopiossa ei ollut skeittikauppaa. T: Jossain vaiheessa muutitte silloiselta Vehmersalmelta Kuopioon. Serkku olisi halunnut mennä varmaan viemään kengät takasi, mutta meikä kielti, hehe. Tuli mummonkin luona vissiin aina vähän sanaharkkaa naapurin poikien kanssa, ja kerran jos toisenkin hommat meni tappeluksi; pojat lähti sitten itkien pois, kun tuli vähän nyrkistä annettua tai kuulapyssyllä ammuttua, mutta aina kuitenkin sitten seuraavana päivänä oltiin taas parhaita kavereita. J: Eipä mitään varsinaisia. Mummoa meikä arvostaa tosi paljon: maailman paras elämänasenne ja -ilo, vaikka on kokenut vaikka sun mitä. Mummon luona tulee käytyä vieläkin vähintäänkin pari kertaa vuodessa. Asuimme Haapaniemessä parissa eri paikassa perheen kanssa, ja mun eka oma kämppäkin oli siellä. J: Kesäkuussa 1990 Vehmersalmella, joka siis oli parikymmentä kilometriä Kuopiosta. Siitä kai innostuin sen verran pahasti, että täytyi se oma lauta saada, ja sitten iskä taisi käydä Top-Sportista ostamassa jonkun kynyn Crazy Creekin. Siihen aikaan, uuden vuosituhannen alussa, varmaan jokainen meidän ala-asteen luokan pojista skeittasi. Se oli hauska jälleennäkeminen, kun ei oltu nähty sen ala-asteen jälkeen. Jos vaikka käytäisiin läpi jätkän koko elämä. T: No niin, Jöle. Eiköhän aloitella. Tuli kyllä mummoakin aina kiusattua ja tehtyä jekkuja silloin lapsena, mutta vaikka välillä saattoi suuttuakin, niin sitten loppujen lopuksi aina huumorilla otti ja nauroi jälkeenpäin meikän toilailuille. Meidän opettaja, Marja Kivinen, ymmärsi meitä, vaikka ei me tehty oikeastaan muuta kuin sekoiltiin siellä koulussa/tunneilla ja vapaa-ajalla. Tuli vietyä esimerkiksi mummon kengät talvella pihasaunasta sisälle, kun itse menin edeltä serkun kanssa jo pirttiin, niin mummo joutui ihmeissään kävelemään muovipussit jalassa takasi mökille. J: Melko pian me muutettiin Kuopion Niiralaan ja sieltä Haapaniemeen, joka on se kaupunginosa, jonka koen eniten kodikseni. J: Olin kolmosluokalla, ja kaverin isällä oli kellarissa pari vanhaa kompletea ties miltä ajalta, mutta niillä me sitten rullailtiin lähinnä persmäkeä kaverin ja sen iskän kanssa siinä meidän pihapiirissä Haapaniemellä. Ajeltiin pyörillä, etsittiin poroja ja muuta perusmeininkiä, ja mummo opetti meikälle uusia juttuja. T: Milloin ja missä jätkä syntyi. Aika kiusaaja sitä vissiin oli noihin aikoihin. J: Olen paniikissa. Silloin olin vissiin aika vilkas; nykyään täysin tyyni ja rauhallinen. Oliko sinulla harrastuksia ihan lapsena. Nykyään kuntaliitosten myötä sekin on Kuopiota. Lontoon kaduilla pystyy khyl vippaan yhen switch fs boardin olliesta ja reguna alas. Siltä luokalta – ja koulusta eli Haapaniemen ala-asteelta ylipäätään – tuli kovaa ja suhteellisen omalaatuista porukkaa. Se on semmoista vanhaa puutaloaluetta, aika idyllistä: kissoja, mummeleita, pappoja, perheitä, ja kaikki tunsivat kyllä siinä lähistöllä toisensa. T: Missä vaiheessa skeittaus sitten tuli kuvioihin. Siitä varmaan vuosi tai pari, niin sain sitten lopulta ekan kunnon kompleten: se oli Japelta Kesportista ostettu, Darkstarin dekillä. Ei sitä tajunnut silloin. Kyseinen opettaja oli myös meikän valmistujaisissa, kun valmistuin amiskasta talonrakentajalinjalta. Osa lopetteli siitä pikkuhiljaa, ja osa skeittaa vieläkin. Äiti oli siis kutsunut ala-asteen open meikän valmistujaisiin. Oli joku kunnon skedeysbuumi silloin päällä. K: Justus 50
Yläaste menikin aika tohinassa. Oli Mic Macia ja muuta, mutta myös sekalaista skedekamaa; ATM:n lautoja ainakin. Loppujen lopuksi meille tulikin tosi hyvä meininki, ja ruvettiin varmaan vähän arvostamaa toisiamme. Että melkeinpä meikä sitten sai varmaan enemmän Hakin kautta sitä kamaa mitä Swidin. Miro oli siellä töissä, ja mun yhden kaverin isosisko tunsi sen jotenkin. Jape kysyi mukaan varmaan joittenkin Kuopion kisojen jälkeen, ja sinnehän minä sitten menin. Se on ollut myös mukana siellä taustalla hoitamassa mulle gearia. K: Kempas ” Piirrettiin sitten kesällä yhden kaverin kanssa leivinpaperin läpi pääsykoepiirrustuksia, ja niillä sitten päästiin sinne luokalle.” 51. Se oli kerran jopa ostamassa meikältä yhtä taulua, jonka tein yhdelle sen aikaiselle tuttavalle, mutta liekö pysty myymään. Yläasteen meikä oli kuvisluokalla. J: Joo, ennen kuin Jape laittoi Switchstancen, niin Kesportissa käytiin, ja olihan siellä se ”Kreisi” – tai siis ei mikään kreisi, vaan eri lailla kirjoitettuna: Graze. Kiinnosti aika pitkälti vain skeitata, ja päivät odotteli, että pääsee skeittaamaan. Se oli sellainen vähän enemmän nuorisovaatekauppa. Hakki oli myös Swidin tiimissä, ja hänen kauttaan aloin aika pian saada joitain dekkejä ja kenkiä ihan ilmaiseksi. Istuttiin Furun Jukan autossa; se oli meitä Kun Zippola filmaa niin siitä on leikki kaukana. T: Kenen kanssa skeittasit eniten noihin aikoihin. Muuttuiko meininki skeittauksen ja muun suhteen, kun menit yläasteelle. J: Ala-aste meni noilla. Jossain vaiheessa siinä sitten vähän myöhemmin pääsin Etniesille. Yläasteen alkupuoliskolla tuli Swidi kuvioihin. Piirtäminen rajoittui oikeasti siihen auton, miehen ja skedeejän piirtämiseen. T: Tuo kattaa siis pitkälti ala-asteiän. Siinä vaiheessa, kun tämä asia tajuttiin, niin sinne kouluun oli vissiin jo valittu kaikki uudet seiskaluokat täyteen – paitsi kuvisluokka, ja sinne piti hakea erikseen pääsykokeiden kautta. Taiskaa niistä kamoista saa ymmärtääkseni kans kiittää. Oltiin sitten sitä kautta ikään kuin Grazen tiimissä. Meidän luokalla ja muilla luokilla oli muutenkin niin paljon samanikäisiä skedeejiä, että se oli kyllä yhtä sekoilua koko se yläaste. Switch fs wallie bs fiffe JKL-slappyheavenissä. Anssi ja Jape oli varmaankin puhunut meikän puolesta, ja itse olin taas autuaan kiitollinen. Haluttiin yhteen tiettyyn kouluun yläasteelle, ja siellä oli paljon kaikkia meitä pari vuotta vanhempia skedeejiä. Oli vaan kiitollinen kamoista ja skeittasi menemään. Erityisluokalle meinasin joutua, kun meni kuvisopen kanssa ajatukset täysin ristiin. Saatiin pientä alea, ja joskus jopa kokonaan ilmaiset ATM:n laudat. Piirrettiin sitten kesällä yhden kaverin kanssa leivinpaperin läpi pääsykoepiirrustuksia, ja niillä sitten päästiin sinne luokalle. Kotitaloudestakin meinasi tulla hylätty, kun ei jaksettu oikein Hyttisen kanssa keskittyä niihin ruokahommiin ja heiteltiin jotain kiiviä kattoon ja laitettiin opettajan taskuihin sipulinkuoria, hajotettiin kananmunia sen pöydälle sun muuta – aina mitä vaan juolahti mieleen. Se on kyllä niin ihme, koska oikeasti kummallakaan meistä ei ole minkäänlaisia lahjoja piirtämiseen. J: Roope, Ossi ja meikä oli aika vakiokolmikko. Sitä oli kuitenkin siinä vaiheessa niin nuori, että ei ihan tarkalleen ollut perillä, mitä kautta ja ketä niistä kamoista sai milloinkin kiittää. Opettajalla paloi hermot siihen touhuun, joten uhkasi hylätyllä, mutta onneksi saatiin sitten sekin sovittua. Hakille kun tuli DC:tä – tai myöhemmin Linkkejä – niin samalla tuli sitten meikällekin
K: Justus 52. Lontoon rae viehättää värikkyydellään. Bs smitti mono pohjassa
Missä lie kaikki sen ajan matskut pyörii tänä päivänä. Niin paljon siitä sai skedefiiliksiä. Kuvailtiin innolla, mutta sitten se editoiminen vaan jäi. Jukka otti silloin paljon kuvia, joita päätyi ainakin tulitikku.nettiin. J: West Side Niga Pits. Yksikin kundi, jonka kanssa kuvailtiin, sattui sitten jossain vaiheessa tartteen rahaa ja päätti myydä kameran pois, ja ne kasetit meni sitten siinä samoissa kaupoissa. Olin varmaankin just siinä yläasteen aivan lopussa tai sitten ihan amiskan alkuvaiheissa. Oli muutenkin meininki, että kuvailtiin varmaan joka jätkälle omat sponsor me -nauhat, joita ei sitten ikinä lähetetty minnekään. Miksi leffaa ei ikinä tullut. selkeästi vanhempi. Eli joskus 2005 tai 2006 se oli. Aleksi oli todennäköisesti ottanut minut puheeksi Jaken kanssa, ja se oli sitten itse asiassa yksi Helsingin reissu, kun olin Kontulan hallilla, ja Jake tuli siellä juttelemaan ja kysyi, että haluaisinko tulla Häppärille. Käytiin kiertelemässä spotteja. T: Mitä WSNP tarkoitti. Voi olla, että jos saan ne matskut jotenkin koneelle, maailma saa nähdä ennen näkemättömän Roopen pätkän. Itse löysin nyt vähän aikaa sitten porukoiden luota oman vanhan VHS-kameran ja kasetit. Pari traileria tehtiin kyllä. Samoilla kaseteilla oli myös Juho Hyttisen sponsor me -video, jota ei ikinä lähetetty mihinkään, kun jokin häiriö söi suuren osan niistä matskuista. Ne kaikki matskut hävisivät ennen kuin saatiin leffaa kasaan. Ossiltakin on noihin aikoihin kuvattu vaikka kuinka paljon kaikkea, mutta eipä nekään ole ikinä ollut muualla kuin kateissa. Ei meikä silloin siellä hallilla edes juuri mitään ihmeellistä tehnyt – tai mitään ” Häppärin ekaa leffaa meikä katseli oikeasti ihan joka aamu, ja varmaan vielä illalla uudestaan sinä kesänä, kun sain sen DVD:n. ” 53. Pahoja juttujahan siinä oli, sen mitä sitä ehti näkemään. Kuvailtiin kans noihin aikoihin WSNP:n leffaa, jota ei kyllä ikinä tullut. J: Meikä on laskeskellut, että ensi vuonna tulee mulla 10 vuotta täyteen Höyryllä. T: Miten Häppäri tuli mukaan kuvioihin. Kovalla peellä! Haha. Liekö WSNP:n matskut vieläkin Roopella jossain jemmassa, tai sitten ne ovat kadonneet lopullisesti. Noita matskuja hävisi Kuopiossa noihin aikoihin enemmänkin
Pepe varmaan huutelee ikkunassa: ”Älkää kolatko siellä! Hirvee juha, meni eilen vähän pitkäksi.” K: Justus 54. Bumpista gappi bs flip Berliinin Pepen alakerrassa
Oli siinä pakko olla jotain aikaisempaa pohjustusta. Halusin vain skeitata. Lueskelin itse asiassa tuossa jokin aika sitten niitä vanhoja sähköposteja, joissa Jaken kanssa ollaan jotain puhuttu meiningeistä silloin, kun olin pääsemässä Häppärille, ja kyllä niistä teksteistä huomaa, että se oma fi ilis on ollut kyllä ihan huipussaan. Se, että oli Etniesillä ja pääsi myös Häppärille, varmaankin vähän sitten rauhoitti omaa meininkiä, ja en sitten lähtenyt mukaan kaikkeen sekoiluun, mitä monet kaverit niihin aikoihin rupesivat tekemään. J: Talonrakennusta. Häppäri tuli kyllä niin yllätyksenä silloin kuvioihin. Työpaikka järjestyi siinä aika kätevästi, kun Björkki jäi pois Laminan varastolta/nettikaupasta ja siellä jäi paikka auki. Muutettiin sitten syksyllä 2012. Noihin aikoihin tuli varmaan vähän vähemmän skeitattua, kun kaikki oli niin uutta sen seurustelun suhteen ja olin aivan fi iliksissä kaikesta siitä. Kaikki partit ja koko leffa on oikeastaan kyllä varmasti paras elokuva. Amiskasta valmistuttua pääsin suoraan rakennusja remonttihommiin töihin. Harjoitusvapaitakin taisi tultua käytettyä enemmän Ellin kanssa olemiseen. Hoidin Laminalla nettikauppaa Puustisen kanssa. Lopulta sitä kävi enää skeittaamassa lähinnä viikonloppuisin. Niistä ajoista sitten tuli matskut Häppärin tokaan leffaan, jossa minulla oli pätkä. Vastailtiin asiakaspalvelun kysymyksiin, pakkailtiin tilauksia yms. Pääsin sinne töihin ja muutettiin Ellin kanssa Kannelmäkeen. Oli se jotenkin aivan hullua, ja vaikea uskoa todeksi. Meillä oli ihan kova työporukka siellä silloin, ja vieläkin tulee välillä oltua yhteydessä muutamien niiden äijien kanssa, ja kyselevät, että milloin meikä on tulossa maitojunalla takasi sinne, heh. Vaihdettiin siinä sitten puhelinnumerot, ja sen jälkeen sitten lähetin Jakelle joitain matskuja, joita oltiin kuvailtu siinä parin vuoden sisällä, ja näköjään Jake ja muu Höyryn porukka tykkäsi, kun tässä tilanteessa saa nyt olla. Siihen tuli sitten vielä armeija samaan syssyyn, mikä tietenkin vähensi sitä skeittiaikaa. Tykkäsin olla siellä, mutta sitten siinä reilun vuoden jälkeen sieltä alkoi jengi lähteä, ja lopulta mullekin sanottiin, että työ loppuu. Samoihin aikoihin tapasin sitten kans Ellin ja käytiin seurustelemaan. Olihan sitä tullut aikaisemmin käytyä Helsingissä ja tykkäsi meiningeistä. Olin siinä Kannelmäessä asuessa tutustunut Mustosen Toniin, joka oli jokunen vuosi aiemmin muuttanut Joensuusta sinne. Ei meikä kuitenkaan aiemmin ollut liiemmin seurustellut keittenkään kanssa, kun aina, jos oli jotain meininkiä, niin sitten alkoi samantien uikutus, kun skeittasin liikaa. Armeijan jälkeen palasin niihin samoihin raksahommiin. Kakkosena Lavar Trilogyssä ja kolmosena Gonz Video Daysissä. Häppärin ekaa leffaa meikä katseli oikeasti ihan joka aamu, ja varmaan vielä illalla uudestaan sinä kesänä, kun sain sen DVD:n. J: Ellillä oli halu muuttaa tänne, ja itsellenikin se sopi oikein hyvin. T: Mitä opiskelit ammattikoulussa. Oltiin käyty yhdessä skeit” Meikä ihan tolokun miehiä, vaikka kymmensormijärjestelmää en osaakaan. ” 55. Veikkasivat silloin, että pari kuukautta meikä asuu täällä ja sitten muuttaa Kuopioon takaisin, mutta ei helevetissä, Helsinkiin sitä taitaa jäähä nyt pitemmäksi aikaa. T: Kuinka päädyitte muuttamaan Helsinkiin. Kyllä tykkäsin siitä työstä, mutta sitten rupesin huomaamaan, että se kirvesmiesfi ilistely rupesi vähän ehkä syömään skedeystä. erityistä vaikutusta Jakeen. Taven pätkä siinä leffassa on vieläkin meikästä kaikkien aikojen paras pätkä. Oon kirvesmies. Amiska-aikana tuli skeitattua tosi paljon. Sitä oli työpäivän jälkeen kuitenkin aika väsynyt, joten aika helposti meni vaan sohvalle sitten ja avasi ehkä yhden bissen ja katteli telkkaria ja rauhottui siinä. Elli on kuitenkin aina ymmärtänyt, miten tärkeää skedeys on meikälle ja että kuitenkin olen skeitannut aikalailla koko elämäni, joten mun skeittaaminen ei ole ikinä ollut meille ongelma. Niin paljon siitä sai skedefi iliksiä. Yhtäkkiä sitten siihen todellisuuteen – Jake tulee Kontulassa puhumaan, ja päädyin itse kans Höyrylle.
K: Kempas 56. Nimi on tullut siitä kun talo näytti niin Dallasilta kiiltävine pintoineen. Nykyisellä työpaikalla meikää sanotaan Viivaksi – niin kuin se viiva siinä Ollin ja Matin välissä. Nyt me Tonin kanssa ollaan oltu joku vuosi samassa huoneessa kirjoittelemassa lääkäreiden sairaskertomuksia ja saneluja kirjalliseen muotoon. Jöle sitten vakiintui aika äkkiä, vaikka oli minulla sähköpostiosoitteena silloin jylykki90@jippii. Ollut ihan mahtavaa aikaa. Frontside nosegrind. En sinne raksallekaan ikinä silloin edes hakenut; se pomo sieltä fi rmasta soitti, kun valmistuin, että tuunko töihin, ja pakkohan se oli sitten mennä. Liekö tässä jo kykenisi valelääkärin hommiin siirtymään, haha. T: Onko jätkä nykyään sitten tuon työn myötä aivan haka kaikessa tuollaisessa lääkärisanastossa. Sitten sopivasti Tonin työhuoneesta se toinen tyyppi lähti pois, ja meikät päästiin vielä Tonin kanssa samaan työhuoneeseen. taamassa ja katteleen futista Britanniassa ja sellaista. Se on ihan sairas sattuma kyllä myös. J: Onhan siinä tosiaan alkanut jo ymmärtää kaikennäköistä. Olen siis toimistosihteeri Helsingin Sosiaalija terveysvirastossa. J: Silloin ihan skeittauksen alkuvuosina Kuopion pommisuojahallilla. Juho Hyttinen keksi minulle kaksi nimeä: Jöle ja Jylykki. fi . T: Mites nyt, kun olet jo pari vuotta asunut Helsingissä, niin minkälaista vertailua pystyt tekemään sen ja Kuopion välillä. Siinä vaiheessa oli vähän tarkoitus lomailla, mutta jos silloin ei olisi töihin mennyt, niin liekö sitä ois vieläkään. Sain siinä haastattelussa sitten vakuutettua mun nykyisen pomon siitä, että on meikä ihan tolokun miehiä, vaikka kymmensormijärjestelmää en osaakaan. Laminassa meikä oli Nettikaupan Masa. Siinä sitten tuli puheeksi, että meikällä loppu työt, niin Toni sai sitten hoidettua työhaastattelun sen duunipaikalle. Jos menee pääja aivojuttuihin, niin niitä meikä ei ymmärrä, mutta muuten oikeastaan jo tietää, mistä on puhe, kun niitä saneluita kuuntelee. T: Milloin Olli-Matista tuli muuten Jöle. Aika mennyt älyttömän nopeasti, ja työporukka siellä on ihan mahtava. Hyvä tuuri on kyllä itsellä käynyt noiden töiden suhteen, kun on aina päässyt mukaan tosi hyvään porukkaan ja mukaviin hommiin, ja vielä suhteellisen vaivatta. Larun legendaarisimpia spotteja eli Dallas-talo
Bluntslide flippi to fakie Raision yksinäisessä yössä. Siksi jengikin varmaan on täällä niin hätästä, kun ne pelkää, että ne vanhenee liian nopeeta. Vaikka Helsingissä onkin suomen kovin skeittiskene ja parkit ja spotit ja hallit viimeisen päälle sekä on vielä hulluna porukkaakin, niin kyllä Kuopiossakin on se oma meininki aina ollut – ja on nytkin, vaikka Swidikin lopetti. Ehkä semmoinen kuvailumeininki ja tietynlainen ulospäinsuuntautuneisuus on toki ollut Kuopiossa vähän hiljaisempaa viime vuosina; ei sielläkään nyt ole ollut moneen vuoteen oikein ketään valokuvaajaa, joka ottaisi skedekuvia. Näyttää niin kovalle. Sitä on ollut niin fi iliksissä kaikesta tästä skedemeiningistä täällä, ja haluaa skeitata kaikkien tuttujen kanssa, joiden kanssa ei ole voinut skeitata aikaisemmin näin usein. Mitä sitten skeittaukseen tulee, niin onhan täällä niin paljon enemmän skeitattavaa. Ja skeittiseuraakin. Jos Raision väestötiheys on 500,02 asukasta/km2, niin missä ne kaikki muut on. Hakkikin on taas pyörittämässä hallia, ja se on niin oikea tyyppi siihen; sen verran jämptillä otteella se on aina hoitanut sitä, että se toimii. J: Aika täällä kuluu nopeampaa mitä Kuopiossa. Nytkin siellä on halli uusittu, joten pitäisi nopeasti päästä käymään. K: Fräki 57. Yhtä jämpti kuin Hakkikin, ja myös helevetin kova skedeemään. Siellä se vaan on paljon pienemmässä mittakaavassa tietenkin, mutta aina on ollut paljon skedeejiä ja parkki ja halli kuitenkin. Pisteet myös Kapalle, joka on aina jaksanut raksata niitä hallin kamoja ja muutenkin tehnyt Kuopioon kaikki skedekamat. Wun kanssa meillä on ollut nyt jotenkin aika sama meininki, että kumpikin on muuttanut tänne aika vasta – tai itse jo jonkin aikaa sitten – niin on fi iliksissä siitä, kun meininki on täysin eri kuin kotipaikkakunnilla, ja haluaa vaan skeitata mahdollisimman paljon. Jääskeläisen Ari on myös toinen kova tyyppi, joka on hoitanut hallihommia
En ole ikinä oikein suunnitellut tulevaisuutta. Kuopiossa asuessa tuli yleensä aina oltua jossain baarissa viikonloppuisin, mutta Helsinkiin kun muutti, niin sitä jotenkin haluaa mahdollisimman paljon skedeillä, fi ilistellä ja rauhoittua sitten siinä sivussa. Se on muuten kova, että porukka puhuu monesti sitä, että kun Helsinkiin muuttaa, niin sitä alkaa kaatamaan enemmän, mutta itsellä on kyllä mennyt täysin päinvastoin. Kiitos kaikille! Lipsliden flätiltä ja konkoillen fakieen alas. Keskitasoa korkeempi. Matskua on tullut paljon enemmän, mitä sitä olisi tullut, jos vielä asuisi Kuopiossa. Liekö vanahaks vaan tulossa – en tiiä. T: Olet viimeiset pari vuotta Helsingissä asuessasi kuvannut Häppärin tulevaan leffaan. Tällä hetkellä fi ilistelee myös talveakin, kun voi olla sisällä ja katsoa futista ja olla ihan rauhassa. Saa nyt sitten nähdä, mitä niistä on semmoisia, joista itse on loppujen lopuksi tyytyväinen. Nyt viime aikoina on tullut semmoinen fi ilis, että haluaisi lähteä Kuopioon ihan vaan kiertelemään kaikkia vanhoja pihoja ja mestoja, joissa on tullut skedettyä aikoinaan, kun kuitenkin viimeiset vuodet siellä asuessa tuli skeitattua aika paljon vain parkilla. Iso kiitos Ellille! Jake + koko HH-sakki. Liekö nyt ainakaan tuota toimistosihteerin hommaa hamaan loppuun asti tulee tekemään. J: Kuopiossa asuessa sitä aina pääsääntöisesti vaan kävi vähän skeittailemassa ja sitten kuvaili siinä sivussa, jos oli fi ilistä. Jäällä kävin kerran hiihtämässä sinä samana päivänä, kun ostin ne sukset. Linssi Paukkunen, Hakki, Jarrumiehet, Peffi , Jape, Tommi Hakanen, Jude, Eino Heiskanen. J: Jaa-a. Meikä osti viime talvena sukset, ja rupesin hiihtämään. Käydä hallilla vähä skedeileen. J: Vanhempia, siskoa ja isovanhempia siitä, että ovat aina olleet kannustavia ja fi iliksissä mun skeittaamisesta – ja tietenkin kaikesta muustakin. Kuopiossakin tuli aina välillä jäällä hiihdettyä, ja lapsena Hyrynsalmella mummon kanssa hiihdettiin. Meren jäällä vaan on omat kuumotukset, kun ei siitä ota oikein selvää. K: Justus 58. T: Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on. Miten olet kokenut uuteen leffaan kuvaamisen uudessa asuinkaupungissa. Se tuli ihan yllätyksenä, että mun pätkä oli laitettu viimeiseksi edelliseen leffaan. Eli talvea meikä tässä jopa vähän odottelee. Nyt Helsingissä asuessa on tullut kuvailtua sitten oikeastaan ekaa kertaa ikinä ihan sellaisella uudella otteella. Sitten tyyliin suli lumet saman tien pois, ja ei päässyt enää hiihtämään. Jos tänä talvena olisi paremmat hiihtokelit, niin olisin fi iliksissä. Hiihtäminen meikästä on ihan kovaa, varsinkin jäällä. T: Ketä haluat kiittää
Siuntion kylpylä on suljettu. Jöle sulki sen. K: Sami 59. Gap flippi bs tailslide
KRAPHY Toni Mustonen Kickflip Aleksi Fräki 60
61
PHOTOTommi Björk Bs lipslide fs revert Mikko Kempas 62
Kuva: Justus Hirvi PH OT OGR AP HY 67. Kyllä; KOKO reilin läpi. Myös kulman ympäri. Tomi Maltio Boardslide tupla kinkki
PH OT OJeremias Delgado Bs nosegrind Samuli Härkönen Aleksi Holmborg Noseslide Julius Hirvi 68
PH OT OGR AP HY Jussi Simonen Gap fs board transfer Justus Hirvi 69
#brixtonraycharleshittheroadjacktour2014 Teksti NIKOLAI ALIN Kuvat ARTTURI PITKÄLÄ (TIIMIKUVA JUDE) 70. Artturi ja ollie bankistä bankkiin Leppävaarassa. Suvilahti ja Tommin wallie ajo alueelta ulos
Koti-ikävä ei ahdistanut rintalastaa, kun kiertueen reitti kulki ensin Suvilahden kautta Espooseen, josta matka jatkui Vantaan ja Kulosaaren kautta Sipooseen. Brixtonin pojat suosittelevat kaikille lähimatkailusta kiinnostuneille pieniä, vaivattomasti toteutettavia päiväkiertueita lähimaastoon. Kuten pieni orava, myös me ihmiset ymmärrämme, että aina iso ei ole parasta eikä kallein hienointa. Touri on aina touri. Ja Sipoossa kannattaa käydä, sillä siellä on tiukka meininki. Kolmeentoista tuntiin mahtui noin kymmenen kierrettyä spottia, paljon valokuvia ja hyvä määrä videota Kaliforniaan lähetettäväksi. -Nikke Nikoiai Alin ja heelflip Pitskussa. T ouri se on lyhytkin touri, tuumi pesäpuunsa ympäri kertaalleen loikkinut pörröturkkinen orava ja heitti poimimansa tammenterhon kevyellä ranneliikkeellä avoimena odottavaan oravan suuhunsa. Ja ei muuta kuin chillaamaan. Siispä Brixtonin Suomen edustajat – Tommi, Nikke, Artturi, Pete ja Jussi – päättivät kiertää lyhyesti mutta ytimekkäästi pääkaupunkiseutua Niken aniliininpunaisella Peugeotilla. Touri oli tehokas kuin saksalaisvalmisteinen höyryveturi: ensimmäisellä spotilla oltiin kello yhdeksältä aamulla ja viimeiset kuvaukset pistettiin Sipoossa purkkiin iltakymmeneltä. Tommin lapsuudenkodin lähimaasto Konalassa tarjosi lämmintä kättä ja kylmää käteistä, Artturin ja Niken kotikunta Vantaa kohteli tourilaisia kuin lintuemo kauan kadoksissa ollutta untuvikkoaan konsanaan, ja Sipoon maaherra Marttila esitteli ruotsinkielistä maalaiskuntaansa kuin puosuvaari hampaatonta suutaan kylän lapsille. 71. Touria voidaan pitää myös jonkinasteisena kotiinpaluutourina, sillä Jussia lukuun ottamatta pistäydyimme jokaisen mukana olleen tiimiläisen kotipaikkakunnalla tai kotikaupunginosassa
Suomen mittakaavassa ainakin harvinaisen monipuolinen taiteilija. Keisterille sosiaalinen media on paitsi markkinoinnin niin myös taiteen myymisen väylä, mutta silti hän katsoo, että sen merkitys taiteentekijälle ei ole sen suurempi. Tässä tilanteessa varmasti kuka tahansa valokuvausta opiskeleva pohtisi omaa tekemistään. Hän mainitsee olevansa itselleen ankara ja työtahti on sen mukainen. Ukkelin brändääminen lähes muoti-ikonimaiseksi tuotteeksi tukee tätä näkökulmaa. Editointi hoidettiin siten, että Discmanista tuli musat ja toisesta piuhasta video. Tällöin ei maksimaalisesta voiton tai tavoitettavuuden tavoittelusta voi puhua. Monipuolisuus lähentää Keisterin arksien olemassaolon jo lähelle käsitetaidetta. Mä näen sen sellaisena massapsykoosina.”, kertoo Keisteri. Intensiivistä, itsenäistä kellon ympäri työskentelyä. Näen paljon niin monotonista kamaa, mitä mun ikäiset ja nuoremmat tekee. Pyrkiihän hän kuitenkin itse tekemään lähtökohtaisesti kaiken. Urbaani renessanssimies, joka uskaltaa lähteä toteuttamaan itseään alalla kuin alalla.”Mä oon käyttänyt nimeä viihdetaiteilija. Tämän jälkeen Keisteri alkoi kehittää ilmaisuaan videotaiteen saralla päätyen kuvallisen ilmaisun linjalle. ”Mä tykkään käyttää sitä. Sillä mä pystyn ilmaisemaan mun mielipiteitä asioihin ja yhdistää kaiken siihen”, arvottaa Keisteri. Mutta eikö yleinen hämmennys ja monella alueella sählääminen vaikeuta taiteen tekemistä. Mutta mikä on monipuolisen Keisterin luontevin ilmaisuväline. Millainen persoona Teemu Keisteri on. ” Mä tykkään tehdä mun duunit silleen, että ne on yhdellä otolla kuvattuja tai nopeasti tehtyjä. Toiminta galleria Kallerian pitäjänä jatkuu, sekä hämmennystä on pystytty herättämään myös yöelämässä muun muassa dj-keikoilla. Tietynlainen korkean paikan leiri oli puolen vuoden opiskelijavaihto kuvataidelinjalla Haagissa Hollannissa 2010. Tämä on uusi aluevaltaus verkon yhteisöpalveluiden saralla, jossa Keisteri on muutenkin hyvin aktiivinen. Opportunisti. Sitä ennen olin ollut viisivuotiaasta kuvataidekoulussa ja tehnyt sarjakuvaa ja muuta, mutta videokuvaus ja editointi oli kyllä se käänne. ”Se on sellainen mun luottomanageri, todella lahjakas valokuvataiteilija. Mä en oo hinkkaaja missään tekstissä, videossa, tanssissa tai levyjen soittamisessa”, nauraa Keisteri. ”Meillä oli sellainen Escape Skateboarding -skeittijengi, ja mä olin niin paska skeittaamaan, että olin vaan videokuvaaja. Rahaa hän on kerännyt yhteisörahoituksen kautta muun muassa myymällä perinteisiä ukkelituotteita, mutta tarjolla on myös ukkelityylisillä elementeillä perinteistä akryylitaidetta, workshoppia ja yritysluentoa. ”Tyttöystävä on valokuvaaja; se voi hoitaa sitä”, nauraa Keisteri. ”Kyllä sellainen tyyppi, jota ihailee paljon ja pitää pätevänä opettajana – kyllä sen ottaa tosissaan”, pohtii Keisteri. ” Video on mulle kaikista rakkain, koska se on niin monipuolinen. Taiteilijan maksimaaliseen näkyvyyteen voi aina liittää ilkeitä ajatuksia. Lopputuloksena oli muun muassa unenomainen trippi Lappi Lapsemme, jossa Keisteri seikkailee tyttöystävänsä kanssa alasti ihmemaailmassa Lapissa. Superego. Maksimaalista näkyvyyttä, huikeaa menestystä. Se on nopeaa sekä hyvä tapa tällaiselle ihmiselle, jolla on huono keskittymiskyky. Tällä hetkellä työsarkaa Keisterille on tuottanut yhteisörahoittaja Mesenaatti.me:n kautta järjestettävä kampanja Ukkeli goes Japan, jolla Keisteri yrittää nimensä mukaisesti saada vietyä Ukkelin vallimalliston Japaniin. Sitten menin opiskelemaan valokuvaa 2007 Lahden Muotoiluinstituuttiin”, muistelee Keisteri taiteellisen uransa alkutaipaletta. ”Siellä kaikki tekivät jotain minimal arttia, ja halusin kapinoida, joten tein niin sairaita videoita kuin vaan osasin, että pystyin ärsyttämään niitä muita oppilaita ja opettajia”, muistelee Keisteri. Nick Tulisen kuvasi Keisteristä loistavan sarjan FAT-taidelehteen. ”Mä kapinoin kaikkea vastaan, mitä näen. Sen alla on pystynyt pistämään sitten kaikenlaista. Keisterin näyttely oli Suomen Budapestin-instituutin Finnagoran, kautta Katja Tukiaisen ja Jani Leinosen ohella Unkarissa esillä Luukku Atelier -pop-up-ateljeessa. Miten Keisterin matka on kulkenut Espoon Mikkelän Esson varjosta lähes Kaukoitään. ” Päivittäin häiritsee tietyt asiat. Tai onko Keisteri sittenkin moderni, urbaani ITE-taiteilija. Valokuvaus on jäänyt sittemmin pienemmäksi rooliksi ilmaisun toteutustavoissa. ”, arvioi Keisteri. Suomalaisen kulttuurielämän hämmentäjä, Keisterin luova lapsi ”Ukkeli” on nähty muun muassa Maria Veitolan päällä Maria Maria -ohjelmassa sekä teini-ikoni Robinin promokuvissa. Keisteri ristikin alun perin vuoden massivuosi 2014:ksi. Luonteva tapa viestiä, mitä on tulossa ja mitä tekee.” Some palvelee hyvin taiteilijaa, jonka oma työn intensiivisyys on verrattavissa verkon nopeuteen. Aina pystyn näyttämään sille, että tein Random Artist Teemu Keisteri Teksti JOONAS PULKKINEN Kuvat JANNE HIRVONEN, SATI FAULKS, KEISTERI S A T I FA U LK S 72. Sitä tekee niin paljon ja niin erilaisia juttuja, että oma pääkään ei pysy välillä mukana. ”Ei ole ollut massivuosi, mutta siinä suhteessa joo, että ensi vuosi on massivuosi.!” nauraa Keisteri. Koen olevani lahjakas, mutta kaikki se järjestely ja tulevien proggiksien suunnittelu ei ole mun suurin vahvuus. Tehtiin VHS-leffoja. Sillä pystyi kuvaamaan seitsemän–kahdeksan sekunnin 320 bitin postimerkin kokoisia klippejä. Keisterin opiskellessa Lahdessa Suomen taidehistorian yksi merkittävimmistä valokuvaajista ja auktoriteeteista, Stefan Bremer, sanoi luentovierailullaan Keisterille, että Keisteri ei ole valokuvaaja vaan taiteilija. T eemu Keisterillä on ollut loistava vuosi. Hän uskoo kuitenkin suomalaisen taiteen kansainväliseen potentiaaliin. Faija osti ’98 ekan videokameran, ja sitä ennen oli mutsin kautta Espoon kaupungilta, missä se on duunissa, lainassa sellaisia digipokkareita, jotka kuvasivat disketille. Sen takia oon tekemässä uutta Youtube-kanavaa, Teemu Keisteri Hint-TV:tä”, kertoo Keisteri. Välillä agentti pitää ne langat käsissä olisi tervetullut. Opetuksen tasossa sinänsä Keisteri ei nähnyt mitään vikaa, ja tyttöystävän löytymisen myötä vaihto venyi lopulta vuoden mittaiseksi. Keisterin omassa taiteessa tämä tarkoittaa ehtoja, joissa hän kykenee olemaan täysin oma itsensä
Mutta johonkin pitää viedä raja ja tehdä sitä, mikä itseä kiinnostaa”, valottaa Keisteri. ”Esimerkiksi kun seurasi sitä Pissapoika-keskustelua Iltasanomien nettifoorumilla”, viittaa Keisteri. Mutta miten Keisterin luovuuden kukkaislapsi Ukkeli siitettiin. 20 euroa kouraan, niin pystyi lähtemään Redrumiin”, kertoo Keisteri. Alitajunnasta pulpahtaa muistikuva, että Keisterillä on samanlainen paita. ”Ehkä haluan, mutta onko se sitten Suomessa. Kiireisen Keisterin pitää kiireessä myös Kallerian käytännön asioiden kuten näyttelyiden buukkaaminen.. ”Kyllä mä haluaisin yllättää joku päivä ja tehdä sellaisen runollisen ja tosi herkän valokuvanäyttelyn, mikä olisi jotain muuta mitä oon nyt tehnyt”, paljastaa Keisteri mainiten samalla yhdeksi lempivalokuvaajakseen Ed Templetonin. Ambitioita Keisterillä on lisäksi myös musiikin saralla, joita hän toteuttaa esimerkiksi Peu-yhtyellään yhdessä Escape-aikojen kaverinsa Lassi Johanssonin kanssa. Mutta kuitenkin, että on jotain vaihtuvuutta”, valottaa Keisteri Kallerian ideologiaa. Se on niin sellainen Barbapapa. Ukkelia Keisteri on päässyt hyödyntämään sittemmin paitsi printtiettä muotoilutuotteina niin myös osana esimerkiksi parin vuoden takaista installaatiota Lasipalatsin ja entisen bussiaseman välissä. ”Viiden tähden ja sataprosenttisen hyvät taiteilijat ovat sellaisia, että ei normaali kaduntallaaja niitä tiedä. Taiteilijan vilpitöntä innostuneisuutta ja sitä, miten tämä vaikuttaa Keisterin tekemiseen, ei voi kuin ihailla. Tässä suhteessa onkin hauska huomata, että tekemällä täysin itse voi vielä päästä lähelle tilannetta, joka mahdollistaisi salvadordalimaisen teollisen tuotteistamisen. Ajatuksena on kuitenkin ollut, että tätä kautta Keisteri pyrkii kerryttämään tukea vaatemallistolle, jonka hän tulee tekemään käsin. ”Se on aivoille välillä raskasta, jokaisella ihmisellä on joku idea. Kappaleita ja musiikkivideoita on tehty vastaavilla metodeilla: kappaleen nimi satunnaisesti valitsemalla, lyriikat summamutikassa, sekä kappale, kuvaus ja editointi vielä saman illan aikana. ”Näyttelynä saattaa olla hyvinkin 50-vuotiaan bisnesmiehen näyttely tai Kuvataideakatemian opiskelijan lopputyönäyttely. Ei voi olla, koska tämän täytyisi olla kymmenvuotias. Se on iso perhe ja se oli hyvä, että siellä ei ollut sitä kuvataideopiskelua vaan enemmän ehkä sitä itseopiskelua”, erittelee Keisteri. Suurimpia haasteita Keisterille Peun kanssa on tuottanut se, että yhtye ei ole vielä kyennyt tuottamaan tarpeeksi autenttista Divine-henkistä gay discoa vaan tempo on jäänyt liian hitaaksi.DJkeikkojensa huikean engergisyytensä Keisteri hän on päässyt paljastamaan muun muassa jo marraskuun Sounds Like Kotibileissä. Esimerkiksi videotaiteilija Erkka Nissinen”, kertoo Keisteri. Galleriaa Keisteri on pyörittänyt yhdessä vanhempiensa kanssa.Keisterin isä oli tehnyt päätöksen Keisterin saunoessa isä-Keisterin kanssa vuonna 2010. Akateemisen koulutuksen ristiriitaisista tunteista huolimatta Keisteri ei ole sulkenut pois jatkokoulutuksen mahdollisuutta. Muotsikka oli siitä hyvä, että siellä oli niin siistejä tyyppejä luokalla, kuten esimerkiksi Nick Tulinen. ”Kyllä se sellainen märkä uni olisi, että päästäisiin Peun kanssa Baltian-kiertueelle”, paljastaa Keisteri. Keikkojaan hän luonnehtii enemmän ehkä performansseiksi. Tämä on kuitenkin Keisterin periaatteita vastaan, eikä hän ole esimerkiksi hakenut valtiollista apua muodin viemiseen. Mulla oli luonnoslehtiöt siinö auki ja sain yhden myytyä. Löylynheiton lomassa hän kertoi ostaneensa entisen thaihierontapaikka Laithongin. Pari päivää haastattelun jälkeen katselen kuvia edesmenneen valokuvaajan Jouko Lehtolan nimeä kantavan säätiön myyntinäyttelystä. Valokuvataidetta Keisteri ei ole täysin kuitenkaan hyljännyt. Olen aina tykännyt piirtää vähän semmoisia homoeroottisia hahmoja, ja sitten siellä oli sellainen kreikkalaistyylinen lihaksikas mies, joka jäi sinne vihkoon”, muistelee Keisteri. Itse tehty kädentyö on siinä mielessä saavuttanut evoluutiopisteen, että Keisteri on tätä kirjoittaessa tehnyt ensimmäiset silkkipainetut Ukkelit. Musiikki pyritään tuottamaan C-kasetille neliraiturin kautta ilman mitään sekvenssereitä, ”hetkessä”. ”Mä olen sen kuvan suuri fani! Etsin joku viisi tuntia niitä pornokuvia 90-luvun Pamela-nettisaiteilta ja tein samanlaisen paidan itse! Mä olin sunnuntaina sen näyttelyn kuratoijan Heli Mäenpään luona, ja sillä oli noita originaaleja pimiövedoksia noista kuvista, ja sillä oli se kuva!” kertoo Keisteri. Teemu Keisteri JA N N E H IR V O N EN 73. Galleriana Kalleria ei pyri varsinaiseen voiton tuottamiseen, vaan taiteen tukemiseen halvoilla vuokrilla ilman sen suurempia ehtoja tai vaatimuksia esille laitettavasta taiteesta. Nuori Keisteri. Ensi vuonna on tosin haaveena tehdä vinyyli, johon suostuttaisiin jopa hankkimaan miksaaja ja masteroija. tämmöisen videon – onko hyvä?” hehkuttaa Keisteri. Suomalaisessa taidekentän ilmapiirissä Keisteriä eniten ärsyttää ”takakireys, säännöt, sekä yhteiskunnallisesti suhteellinen vähäinen taiteen arvostus. ”Muotoiluinstituutissa olin taidehistorian luennolla ja oli tylsää, niin piirtelin siinä jotain tyhmiä hahmoja. Tulevaisuudessa Keisteriä kiinnostaa avoimesti kansainvälisyys. Yhdessä kuvassa sarjasta Nuoret sankarit on mies Suomen suviyössä päällään Pamela Anderson -paita, jossa on neljä erillistä kuvaa yläosattomasta Andersonista. Seuraavasta kesästä oli tulossa Keisterin neljäs työtön kesä putkeen. Tämän on pakko luonnehtia myös taiteilijan persoonaa itsessään. ”Kun ei osaa mitään tekniikkaa, niin siitä tulee sellainen after ski -meininki, kun spiikkaa biisit toisiinsa”, kertoo Keisteri. Keisterin vanhemmat ehdottivat kesätöiden hakemista. Eräs Keisterin ystävistä päätyi kangaskassinsa kanssa Facehunter-katumuotiblogiin, kassit pääytyivät myyntiin Helsingissä, ja syntyi motivaatio jatkaa Ukkelin kanssa. ”Näen esimerkiksi New Yorkin ja Osakan sellaisina paikkoina, missä ihmiset arvostavat uutta. Sitä pyrin tekemään ja sotkemaan paketin, missä yhdistyvät noi asiat, joista olen kiinnostunut ja tuoreena paikkana pystyn julkaisemaan”, avaa Keisteri intentiotaan. ” Kesätyöt on usein niin masennuttavan tylsiä, että kävin ostamassa Lidlistä kangaskasseja ja taidekaupasta tekstiilitusseja ja kerroin Facebookissa, että tervetuloa Ruttopuistoon; mä olen katutaiteilemassa siellä. Taiteentekijöihin hän kuitenkin uskoo, ja siihen, että suomalaisesta taiteesta pystytään tekemään kansainvälisesti kiinnostavaa
Von Bagh oli vakuuttunut sitä, että hän oli syntynyt 10–15 vuotta liian myöhään – vuonna 1943 maailmaan saapuneena hän ei ehtinyt nähdä Suomi-filmin kulta-aikaa kuin lapsuusvuosinaan. Kappaleiden lyriikka on Leppäsen ja Huotarin käsialaa. ”Siis kusihan meillä on ollut päässä jo ihan syntymästä asti. Se on niitä asioita, joihin riistokapitalismi ei ole vielä päässyt käsiksi, että mennään kaveriporukalla ja soitetaan yhdessä.” Haastateltujen lisäksi Teksti-TV 666:ssa soittavat basisti Jani Karikoivu ja rumpali Timo Huotari. Ehkä juuri siksi Teksti-TV 666 on iskevä ja tunnelatautunut nimi bändille. ”(Naurua) kaikki työttömänä tässä paitsi...”, Tero aloittaa. Sen jälkeen mulla ei oo ollut tietsikkaa, ei oo vieläkään.” Nimestään huolimatta Teksti-tv 666:n musiikkia ei oikein voi pitää nostalgisena – päinvastoin. ”Veikkaan, että jätkät on vaan omasta ajasta jäljessä. Olis varmaan reilusti paskempi musamaku, jos ei olisi aikoinaan junnuna kattonut skedeleffoja.” ”Black Labelin pätkät on ainakin jäänyt mieleen”, Laakkonen muistelee. ”Se tuli siitä, kun kävelin Piritorilla, ja siinä oli vanhempi ja nuorempi dena nojaamassa S-marketin seinään ja katteli toisiaan. Kolmen kitaran muodostama seinä jyrää kuulijan tajuntaan eräänlaisella krautrockin ja stoner rockin yhdistelmällä, kunnes kertosäe rykäisee ilmoille popista tai punkista tuttuja koukkuja. Tai Tero on”, kitaristi Jarkko Laakkonen laukoo huvittuneena. ”Perustakaa niitä bändejä. ”Kyllä siitä saa ihan tasaisesti kuulla mimmeiltä, että ’Laakkonen, sä oot kyl ihan kusipää jätkä’”, Jarkko täydentää. Edellisistä huolimatta Teksti-TV 666 on ennen kaikkea keikkabändi, jonka perspiroiva liveveto Flown Tiivistämössä noteerattiin isosti Helsingin Sanomissa asti. ”Meidän musa on ihan kaikille”, Tero sanoo. Myöhemmin oivallettiin, että nostalgia ei ollut pelkkää kaipuuta tiettyyn paikkaan, vaan myös tunnekokemus menneestä ajasta. Bändi tietää hyvin, että musiikilla on Suomessa lähes mahdotonta saavuttaa muuta kuin mainetta. Teksti-TV:n jäsenet soittavat laskentatavasta riippuen 6–7 eri bändissä. ”Meillä on noissa biiseissä ollut yleisesti ottaen aika vähän laulettavaa. Ei tässä oo sen suhteen enää mitään hätää”, Leppänen ilmoittaa. ”Onhan sitä musan kanssa koko ajan tekemisissä. ”On se ehdottomasti. Mutta kyllä ne kaikki liittyy aina johonkin. Jos rahaa haluu tehdä väkisin, niin kyllä paljon helpompia tapoja olisi varmasti”, Leppänen sanoo. Jotkut laulut on ihan hauska olla, että jotain vähän ölistään. 500 levyn painoksen myyminen lämmittää vain hetken, eivätkä viisihenkisen orkesterin keikkaliksat ole ainakaan vielä sellaisella tasolla, että voisi vakavalla naamalla puhua tienaamisesta. Viimeinen silaus menestyksekkäälle sisääntulolle musaskeneen oli ykkössija lupaavien bändien Tulevaisuuden tusina -listauksessa. Siinä sitten päätin, että seuraava bändi, missä mä soitan, on Teksti-TV 666”, laulaja-kitaristi Tero Huotari taustoittaa. Esimerkiksi Lisää spiidii kertoo pyöräilystä.” Bändin primitiivinen ote on uponnut yleisöön. ”Jengi on huomannut, että aina ei tarvitsekaan soittaa pelkästään tässä yhdessä ja samassa bändissä. Paremman määritelmän puutteessa on puhuttava jonkinasteisesta fuusiorockista. Oikeesti, antaa mennä. Inspiraatio nimeen syntyi edellä hehkutetun tekniikan petettyä. Termin vuonna 1678 kehittänyt lääkäriopiskelija Johannes Hofner uskoi sen pahimmillaan johtavan ihmisen kuolemaan. ”Kaikki tollanen major-meininki on sit ihan erikseen... ”Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen makasin oman huoneen sohvalla, kuuntelin Electric Wizardia, ja mulla ei ollut tietokonetta eikä älylaitteita siinä vaiheessa. Se on helvetin hyvä”, Leppänen sanoo. Musatouhuissa pätevät jokseenkin samat lainalaisuudet, mutta ensin mainittujen määrä on suhteessa suurempi. Ulkomaista on ollut puhetta, mutta toistaiseksi vain hehkua täynnä olevissa nettiartikkeleissa. Surffailin teksti-TV:tä ja kattelin kaikkia ajankohtaisia uutisia. Bändin kappaleissa on toki elementtejä menneiltä aikakausilta, mutta soundin alkuperäinen sekoitus on syntynyt Huotarin omassa päässä. Jos rupee miettii sitä, minkä takia alkoi soittaa skebaa, oli se, että alko diggaa siitä musasta, mikä soi skedeleffoissa. Esimerkiksi punkartisti Teemu Bergman on osoittanut, että yhteen bändiin itsensä kahlitseminen on turhaa. ”Ihan helvetisti. Leppänen huokaa syvään. ”Skedeys on jotain muuta. ”Toistaiseksi ei olla käyty vielä Seinäjokea pidemmällä”, Laakkonen huomauttaa. Onhan se ihan eri asia, kun joku perusjuntti laittaa jonkun YleX:n soimaan”, Johannes lataa. Musiikin suurkuluttajiksi tekstarilaiset sentään tunnustautuvat. Se oli vaihtoehto, ja se musa siinä ympärillä oli vitun siistiä.” On olemassa kahdenlaisia skeittareita. Bändi ei ainakaan myönnä sen olevan erityinen ylpeydenaihe. Ei se tule turhasta, mitä ihmiset puhuu; siellä on kaikennäköistä. ”Niin, kyl niitä valittajia löytyy kriitikoista ja sit tosta ihan perusjengistäkin”, Johannes arvioi. ”Kyllä siitä enemmän vittuilua tulee kuin että tuoppii tarjoittais”, Jake hymähtää. En tiedä, onko alitajuisesti kaikki jotenkin yhdistynyt.” Tekstareiden tyyli pakoilee genremääritelmiä. Punkvetoinen hittibiisi Sä et tuu enää takaisin koskaan pääsi pikavauhdilla radiokanavien soittolistoille, ja kesällä ilmestynyt neljän kappaleen EP myytiin loppuun muutamassa kuukaudessa. Niitä, jotka pysyvät tiiviisti omassa kaveriporukassaan, ja niitä, jotka jossain vaiheessa oivaltavat lähteä paikallista skedeparkkia pidemmälle. ääni 74 Teksti VILLE-VEIKKO VALTA Kuva GAEA RECORDS. V ielä 1800-luvun lopulla nostalgia luokiteltiin sairaudeksi. Se ei ollut perushokii. Se on aika vapaa tolleen. Jopa aikamme suuri kulttuuri-intellektuelli Peter von Bagh (RIP) haikaili menneisyyteen. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, totesi Jeesus Kristus aikoinaan Nasaretissa. Tämän läpyskän lukijakunnan kanssa yhtäläisellä tavalla Teksti-TV 666:n soittajien musiikinkuuntelutavat mullistuivat aikoinaan skeittileffojen myötä. Myös sen verrattain uusi ominaisuus, teksti-TV, alkaa olla enää vain pala menneisyyttä. Teksti-TV 666 ”On tullut kuunneltua vuosien varrella kaikkea erilaista musaa stoner rockista sludgeen ja doomiin – poppia ja kaikennäköistä. EP-trilogian ensimmäisen osan sanoituksellisia kohokohtia on ensimmäinen sinkku Piritorilta taivaaseen. ”Tero oikeesti käyttää vielä teksti-TV:tä; kelaa,” lead-kitaraa soittava Johannes Leppänen hekottaa. Nostalgia nousee pintaan. Rupesin miettii, että funtsiikohan ne mielessään, et kumpi lähtee eka”, Leppänen kertoo. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että musadiggareista koostuva bändi on saavuttanut suurimman suosion juuri kaltaistensa keskuudessa. Huotari vetää hihasta Suomi-klassikon: ”Where is Molly!” Kitaristitrio aloittaa vilkkaan keskustelun vanhoista skeittileffoista. Näillä meriiteillä kusipäisyys saattaisi olla seuraava looginen askel. 1900-luvulla tunnekokemusta alettiin yhä enenevissä määrin liittää kulttuuriin. ”90-luvun internetistä” on teknologiavallankumouksen myötä tullut tarpeeton. Tänä päivänä televisio sen varhaisessa muodossaan herättää nostalgisia ajatuksia. ”Mulla oli tietokone hajonnut 2008. ”Jos haluis fyrkkaa tehdä, niin ei varmaan ensimmäisenä tulis mieleen laittaa bändille nimeksi Teksti-TV 666”, Laakkonen nauraa. Lopulta hän sai aikuistumisensa kynnyksellä todeta, miten televisio näivetti identiteettiä hakeneen elokuvan Suomessa lopullisesti. Musta tuntuu, että siinä on vähän kaikkea, mitä on kiva soittaa”, Leppänen kertoo
”Roskis” – Spring 2015 P ho to : S am i V äl ik an g as
Breikki-DJ-aikoina olin sysipaska scratchaamaan, mutta tuplasin ja soitin breikkejä hyvin. Se tuntui noiden vuosien jälkeen aika järjettömän hienolta. Ellen ole väärässä, olet yksi melko harvoista konemusiikkiartisteista Suomessa, jotka pystyvät elättämään itsensä musiikillaan. Kroppa alkoi prakata breikkimeiningeissä 2006, jolloin polvien ristisidevammat veivät käytännössä koko vuoden huiliessa. Teksti JANNE HATULA Kuva SELLEK HANKS Hola, Desto. 411VM:n tunnarin kuullessaan). En tavoittele suurta kansansuosiota, joten tämä sopii mainiosti. Tein ekan elektronisen ”biisin” PC:llä vuonna ’93 Scream Tracker 3 -softalla, ja tracker-meininki jatkui vuoteen 2006 asti. Soitin 10 vuotta klassista pianoa junnuna. Ja ne jopa toimii käsittelyn jälkeen, vaikka en juurikaan tajua mitä teen. Mitä kuuluu. ´Skeittaajat, jotka eivät diggaile musahommia, taitavat olla aika harvassa. Miksi Suomessa konemusiikkiartistit näin yleisesti ottaen ovat aina suuremmalle osalle kansaa tuntemattomia; mitä olet mieltä. Onko näin – elääkö musiikilla. Tämänhetkinen linjauksesi – tuotantosi, DJ-settisi, ja radio-ohjelmasi – tosin tarjoaa jo jotain ihan muuta. Discogs-kuikkaus paljastaa, että ensimmäinen julkaisusi on vuodelta 2008. Faktat tiskiin: onko dubstep kohdallasi taaksejäänyttä elämää, ja jos on, niin miksi. Vähän samaan tapaan kuin junnuna tehtiin veistoluokassa dekkejä on nyt inspaavaa vääntää synien sisuskaluja uuteen uskoon. D: Elää tasaisen epävarmasti. Silloin kuulin dubstepiä ja grimeä, otin kehiin Desto-nimen ja hankin piraattisoftia, joilla pystyi viimein duunaamaan julkaisukelpoista musaa. Missä nyt mennään. 76. Hakkaan livesettiä uuteen sampleriin ja soittelen sen kohtapuoliin Wienissä Zebra Katzin kanssa samassa illassa. Teetkö musiikkia ihan päivittäin, ja ruuvaatko kotioloissa vai studiossa. Toivottavasti haastis ei keskeyttänyt saundinvääntötalkoita. Inspis. Kaikkialla on kuitenkin sama homma: marginaalikampetta fiilistelee pieni paikallinen heimo. Otetaan pieni pikakelaus alkujuuriltasi nykypäivään. Tyylillä. Jossain vaiheessa tulee se hyvä hetki, ja loppu menee helposti maileihin ja muuhun näppäilyyn. Kotimaassa niin kuin ulkomaillakin monet sijoittavat sinut vieläkin dubstep-kategoriaan – tavallaan kai ihan syystäkin, sillä puskit sitä eteenpäin aika tenholla – ja Hangupissakin vuonna 2011 kerroit varteenotettavista dubstep-julkaisuista. Otetaanpa hetkeksi suurennuslasin alle yksi tämän hetken kovimmista suomalaisista bassomusiikin vientiartikkeleista, jonka matskun toivoisi toki leviävän enemmän kotimaassakin: Desto. D: Katajainen kansamme kiskottiin perunapellosta ylös vasta noin sata vuotta sitten, mikä on pelkästään hienoa. Mistä kipinä nykysuuntaukseesi lähti. D: Tuota on vaikea mitata: keikkoja on joka puolella. Kysyntää ja tunnustusta taitaa tulla ulkomailta enemmän kuin koto-Härmästä. 2000-luvulla homma johti Flow Mo Crewiin, ja muutama vuosi reissattiin kutsukisoissa noin 14 maassa per vuosi. Miten syksy on lähtenyt käyntiin. Rahaa studiolaitteisiin ei ollut, eikä softalla tehnyt vielä ihmeitä – vaan julkaisukelvotonta 8-bittistä samplepohjaista musaa, jota tein satojen biisien verran. ääni Desto. DJ en koskaan halunnut olla, mutta OG-rumpubreikkejä ei 90-luvulla saanut kuin vinyylillä, joten niitä tuli metsästettyä lopulta niin paljon, että kaverit pyysivät soittelemaan helsinkiläisissä ravitsemusliikkeissä, ja radiodebyytti oli 2003 DJ Anonymouksen vieraana Radio Helsingillä. D: Ekat DJ-keikat olivat Roban baareissa joskus 2000-luvun alussa, ja beatmatchausta ja tekniikkaa rupesin käytännössä opettelemaan vasta 2007 Desto-hommien ottaessa tuulta alleen. Hyviin tiloihin pääseminen vie aikaa, joten väännän studiolla Vallilassa viisi päivää viikossa. Meidät on helppo unohtaa tänne pohjoiseen – siksi pitää pitää mekkalaa. Samaan aikaan suomalais-ugrilainen itsepäisyys on tuottanut meillä Suomessa paljon laadukasta elektronista musiikkia. Kunhan musa on hyvää, loppu on mulle ihan sama. Musa alkoi itseasiassa ensin. D: Pelkkää hyvää. Aloitit musiikilliset aktiviteettisi ilmeisesti B-boyja breikkausmeiningeillä ja siitä asia lähti etenemään DJja tuotantopuuhiin. Se on täysin OK, koska skidistä asti olen ollut kiinnostunut marginaalimusasta, ensisijaisesti sen vuoksi, miltä se kuulostaa, ja vasta sitten kulttuuri-ilmiöiden kautta. Olin muuten aikanaan todella laiska piano-oppilas. D: Ei hätiä; päivässä voi tehdä ehkä neljä tuntia musaa järkevästi ja loppu on skeidaa tai näpertelyä. Ja niitä julkaisujakin saatiin viimein ulos. En ole 2008 jälkeen ollut päivätöissä. Suomessa auttaa läsnäolo, ja tein jossain vaiheessa sen päätöksen, että asun jatkossakin Suomessa, vaikka Lontooseen tai Berliiniin muuttaminen olisi edistänyt uraa. Ens vuodelle on linjastossa valmiina ehkä uran parhaat julkaisut Signal Lifellä, ja aloitin uuden hämärän harrastuksen, syntetisaattoreiden modaamisen ja korjaamisen. Musan suhteen kulttuuriset juuret eivät tästä johtuen yletä aivan yhtä syvälle kuin monessa muussa paikassa, tai ne ovat ainakin erilaiset. Aloititko DJ-työskentelyn jo aiemmin. B-boy meininki tuli mukaan ’97, kun kundien kanssa Espoossa päätettiin, että opetellaan breikkaamaan tuhnuiselta BerliinigraffaVHS:ltä löytyneiden pätkien tahtiin. Jokainen, joka on katsonut vähänkään skeittileffoja, tietää, että skeittaus ja musiikki sopivat kuin nyrkki silmään, ja jo hyvästä musiikista sinällään voi saada skeittifiilikset (kenelläpä ei tulisi skeittifiilis esim
Aikanaan olin turhautunut, jos osa frendeistä halusikin tehdä musaa vain kavereille – ehkä siksi, että itse olin tehnyt sitä niin pitkään, ja vihdoin hommat alkoivat luistaa ja omalle musalle oli myös yleisö, mikä tuntui järjettömän siistille, ja olisin halunnut jakaa sen fiiliksen kaikille musafrendeille. Koetko, että se on vielä kurantti kattaus. Aloin siirtyä eteenpäin kolme vuotta sitten, ja nykyään soitan pääasiassa uutta renessanssia elävää grimeä ja footworkiä välittämättä genrerajoista. Nykyään muusikkoja DJ-rintamalla on aivan sairaat määrät tunkua, saturaatio on aivan valtava ja jokainen voi olla ”artisti” ja kaikilla on ”levy-yhtiö” – kiitos tästä sosiaalisen median ja relevanttien palveluiden. Unelmakollabo. D: Facebookin ja muun sosiaalisen median algoritmit ohjaavat päivittäistä nettikokemustamme. Ei algoritmejä, identiteettivarkauksia ja muuta skeidaa, vaan vain puhetta ja tietoa musasta. D: Signal Life on mun ja Twwthin pienlevy-yhtiö, joka täyttää ensi keväänä kolme vuotta. D: En ole kuunnellut levyä sen julkaisemisen jälkeen, enkä juuri nyt soita siltä biisin biisiä seteissä. Vilpittömästi: Twwth. Sääntöjenvastaisuus muuttui formaatiksi, joten oli pakko keksiä jotain muuta. Mitä Destolta on luvassa seuraavaksi, ja mitä projekteja on vireillä. Olet puskenut juttuasi jo hyvän tovin, joten kysytäänpä, että millaista vinkkiä antaisit niille, jotka haluavat saada itseään esille, saada näkyvyyttä ja olla hommassa mukana vielä vuoden–kahden–kolmenkin päästä sen sijaan, että unelmat etenemisestä kariutuvat ja musiikilliset ambitiot eivät toteudukaan. Oikeastaan mikä tahansa saattaa löytää tiensä selektiooni, kunhan se ei ole plyyshihanskahousea tai teknoa – niille on omat tekijänsä. Väkisin ei pidä tehdä mitään, joskaan pohjaton velttoilukaan ei juuri johda mihinkään. Itellan hinnoittelun vuoksi matkustettiin aina Viroon lähettämään paketit maailmalle, ja prosessissa meinasi lähteä elämänhalu. Ensimmäinen täyspitkä levysi, Emptier Streets, julkaistiin 2013. D: Fang Lilies EP Twwthin kanssa Signal Lifellä, minkä jälkeen oma 12” lätty. Kerro paras sekä hirvein keikkamuistosi. Olet puskenut melkoisen paljon keikkaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tuotantosi saa tanssilattialla päät nyökkymään sekä kunnon saundisysteemillä lahkeet lepattamaan. Pistäpä kaikki ajan tasalle kyseisten projektien suhteen. D: www.soundcloud.com/desto www.facebook.com/destoSGNLF www.twitter.com/destoSGNLF www.ello.co/destoSGNLF www.instagram.com/destoSGNLF Lopetetaan kyselytunti tiukalla valinnalla – lempikarkki. Shelter on homeinen ja todella röökinkatkuinen, edelleen vaaran uhatessa käytössä oleva pommisuoja Shanghaissa, mutta meno on mitä parahultaisin. Nyt olen tajunnut, ettei kaikkia lopulta kiinnosta se yleisö senkään vertaa, ja se on OK. Kuten mainittu, livesetti on nyt uusi ja kaikin puolin ankara käsittely. Se soundi nakkaa paskat säännöille – vielä – joten musan tekijälle se on kiinnostavaa. Desto 77. Vedettiin aluksi vähän liiankin HC-linjaa; julkaistiin ainoastaan vinyylillä ja jaeltiin levymme itse. Yleisö on puoliksi länkkäreitä, puoliksi kiinalaisia, ja pitkään Shelter oli ainoa paikka Shanghaissa, missä marginaalikampe toimi jengille. Sinulla on näppisi pelissä myös Wet Cherry Blunt Traxxissa (http://wetcherryblunttraxx.com). Hyvät räppijutut toimivat myös. D: Matti P:n eli Twwthin kanssa tapaamme sanoa ”Kansallisvaltiot ovat 1900-lukua”, mikä onkin johtanut monenlaisiin ongelmiin matkan varrella. Mikä se on. Nyt meillä on brittijakelija, ja 2015 paukutetaan mahdollisimman paljon musaa ulos. D: En ehkä suosittele kellekään yhtä pitkien oppirahojen maksamista kuin itse maksoin, mutta kandee antaa hommille aikaa. Lähes vuoteen venähtänyt platantekoprosessi on siis pääosin toimitettu järjettömissä univajareissa – kiitos koliikin. Sairainta musaa, jota olen kuullut moneen vuoteen, on Chicagosta kumpuava footwork. Seuraavan polven Suomi-tuottajat paukuttavat kovaa kampetta ulos; en mainitse ketään erikseen, mutta kandee kuunnella showta. Nyt keskityn käyttämään sitä. Homma väljähtyi ensin maailmalla ja sitten myös itselle: OD on aina OD. Varmasti palaan siihen ja piankin. Näin näen tämän homman. Paikkana toimi ikkunaton entinen lihakaupan kellari Kalliossa. D: Parhaimpia muistoja on sekä Kutosen lauteilta että Shanghain Shelteristä, jossa soitin kerran levyjä ja kerran roudasin 30 kg syntetisaattoreita ja rumpukoneita paikalle livesettiä varten. Tuo ainakin allekirjoittaneelle on melkeinpä ehtona hyvälle (tanssi)musiikille. Varmasti se vaikuttaa, ja olen ainakin musan suhteen todella itsepäinen, minkä lasken pelkästään eduksi. Tarkoitus on antaa bassotaajuuksien ohjaamista musatyyleistä kiinnostuneille rautaisannos huolella kuratoitua tavaraa mahdollisimman laadukkaassa paketissa. En heti tajunnut koko musaa, mutta opettelin hiffaamaan, ja se kannatti. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä vain tanssilattiakelpoa kamaa, sillä biisisi tarjoavatkin usein melankolisia ja syvällisempiäkin tunnetiloja, jotka tuovat mieleen hetkittäin jopa bladerunnermaiset visiot sateisen pimeästä miljööstä. Mitä saundia (virtuaalisesta?) levylaukusta löytyy tällä hetkellä. ”Eteneminen” on summa sekä sattumaa, ajoitusta että tehtyä duunia eikä sitä voi ennakoida. Albumin teko sijoittui musiikillisesti suureen murrokseen omalla kohdalla ja jätti nälän seuraavan, kovemman levyn tekoon. Hop tipit kehiin – mihin suuntaan kannattaa korviaan heristellä tällä hetkellä. D: Mietin tätä pitkään. Omien sooloprojektin lisäksi pyörität Signal Life -nimistä levymerkkiä sekä radio-ohjelmaa Bassoradiolla. Matskusi toimii ehdottoman hyvin myös kotikuuntelussa ja luureissa tuolla sateessa laahustaessa – etenkin tähän aikaan vuodesta. Osa jää pätkiksi, osa etenee. Toisaalta näiden tyyppien hetki voi tulla pari vuotta myöhemmin. Sellaista ei kuitenkaan ole tulossa ihan hetkeen vielä. Pienistä bileistä mentiin siihen, että Tes La Rokin ja Dead-O:n kanssa järkkäämämme Slam It! -bileet vetivät Kuudennen Linjan täyteen parikin vuotta putkeen. Odottelen Teklifen DJ Spinnin ja Tason sekä DJ Tayen tulevia tuotoksia footworkin saralta. Briteissä ehdin nähdä vielä melko hyvän meiningin 2008, mutta suomen skenen syntymisen todistaminen oli todella siistiä. Ainakin vaihtoehto on olemassa; se vaan vaatisi käyttöä ja osallistumista. Miten pitkä prosessi levy oli. WCBT on wanhan ajan musafoorumi uuteen aikaan. Pari muuta hommaa kans, mutta niistä ei puhuta. D: Dubstep oli ehkä siisteintä, missä olen saanut olla osallisena. D: Bubs suolapääkallo. Tarkoituksena oli viimeistellä levy ennen esikoiseni syntymää, mutta juuri mitään ei ollut valmiina silloin. Tanssimusiikki etenee kuitenkin valonnopeudella. Pelkkää yökerhomusiikkia voi julkaista sinkkuna, mutta albumikokonaisuudessa pitää olla kerroksia, tai sitten sen voi jättää tekemättä. Vaikka jengiä tuntuu enenevissä määrin riepovan somen isovelimeininki, on suurin osa silti valmiita kävelemään linjastossa tietokoneiden kuratoimien feedien tahtiin. Mitch, Logos, Slackk, Last Japan ja Visionist kiinnostelee. Hiljaiseloa on kaiken aikaa paikannut Signal Life -show Bassoradiolla, jossa kiskaisen parissa tunnissa reilut 50 biisiä matskua, jota olen saanut ennen julkaisua tuottajilta ympäri maailman, klassikoita unohtamatta. Grimeosastossa ainakin Mr. Siistiä sinänsä, että tavoite oli tehdä juurikin mainitsemasi tanssilattialla toimiva juttu, jossa on kerrostumia muuta kuuntelua ja fiilistelyä varten. D: Signal Life showssa koetan kartoittaa alkavia punaisia lankoja. Lataa tiskiin vielä asianmukaiset some-linkit, jotta kiinnostuneet voivat kuikuilla oikeille suunnille. Pidän Suomesta paljon, mutta sen vaikutusta ulosantiin on vaikea arvioida. Prosessi oli tukala, erittäin tukala. Tämä saattaa välittyä musiikista. Viikon matkalle mahtui mukaan myös kolmet vaihtokalsarit ja pari t-paitaa, joita pestiin sitten pitkin reissua. Lafkalle tuli tahaton tauko keväällä 2014; tarinaan liittyy newyorkilaisia gay-räppäreitä ja berliiniläisiä tuottajia, mutta jääköön se siihen. Koetko, että kotimaalla on vaikutusta ulosantiin. WCBT:tä tehdään yhdessä, ja autoin kasaamaan kokonaisuutta. Lopputulos ei toki aina vastaa pyrkimystä. Synien värkkääminen jatkuu, ja olen myös opetellut videoeditointia. Kiinan reissut ja asuminen omistajapariskunnan Gazin ja Cha Chan luona ovat ehdottomasti juttuja, joita en kuvitellut koskaan pääseväni toteuttamaan
Kontrollia ja täyttä toistemme ymmärtämättömyyttä. Shoegaze-särinän keskellä uskoni ihmiseen palasi. Ihmiset vaipuivat etsimään itseään ja kadonnutta yhteisöllisyyttä Sompasaunan alueelle. Mammuttijatkot. Jotkut lähtevät toteuttamaan tätä uuden uskonnon tavoin. Kiiskilä oli ollut liekeissä ympäri parkkia, Eniz oli tehnyt bs lipsliden ja flippi bs tailsliden pyramidikurbiin ja Kyy taas sumuttanut bs smittiä. Flow-festivaali ei edusta Mammuttijatkojen linjaa. Ja me menemme mukaan tähän leikkiin. Sioille on annettu helmiä. ”Gråta inte, kära barn. Katsoin mattolaiturilta ikuisuuteen. Minun Riesling-kesäni, I-F ja Ceephax Acid Crew olivat vain kaunis muisto. Kalja maksoi mammuttijatkoilla kolme euroa. Vaatien itselleen legitimiteettiä. Ajauduin pakokauhun valtaan. Ja yöstä astui esiin messias. Lopputuloksena on vaivaannuttavaa, seniiliä ja teennäistä ”muka-kivaa”. Kempaksen puheet saivat tuntemaan ylevyyttä ja ylpeyttä skeittarina olemisesta. Joku päivä lähden laivoilla pois kaukaisille saarille. Pitkästä aikaa. Petyin ihmisiin. Yhteisymmärryksen nimi oli kiima. Meillä on vahvoja käsityksiä siitä, mikä on hyvä kaupunkielämä, millaiset ovat hyvät kaupunkijuhlat, mitä kaupunkilaiset haluavat. Lehtikirjoitukset sekä paikalle myöhemmin ilmestynyt rauta-aita vahvistivat sittemmin mielipahaani. Slowdive soitti. Skrillexin henki kuului musiikissa. Siltaseen oli aivan liian pitkä matka ja jono. Näin lupasin itselleni kyyneleisin kasvoin ja punaviinihuulin. Teksti JOONAS PULKKINEN äänifestari Andre3000 Kuva: Kempas 78. Kaipasin housea. Aikuiset miehet ja nuoret tytöt itkivät kohtaloaan. Se onkin tarjonnut meille jatkuvasti puitteet toimintamme tarkoituksille kerran kesässä. Mikään ei enää pelasta meitä. FLOW 2014 –Skrillexin autioittama maa Y ö oli musta ja niin myös aika. Timo Santanen. Kuuntelin Verveä ja itkin 90-luvun perään. Taputin ahvenanmaalaisen tytön päätä. Det finns också livet efter Flow och Slowdive.” Hän katsoi minua kyynelten läpi silmiin ja halasi minua ja sanoi: ”Vi är så lyckliga att här allt händer varje år.” Hymyilin. Olin joutunut lähtemään pois kotikonnustani – toisin sanoen Flown RBMA-takapihalta, turvallisesta housen ja discon tyyssijasta. Se oli kova paikka yhteisymmärrykselle ja järjelle. Profeettoina, vallankumoustaistelijoina, kohotakseen käveleviksi instituutioiksi. Subjekti ja oma Facebook-sivu kohoavat tärkeämmiksi toteutuksen muodoiksi kuin ne tarkoitusperät, joista puhutaan. Typerää vinkuvaa pianoa, bassorumpulinjaa, joka saa tanssimaan typerästi, ja jotain kuplivaa, mieluiten Rieslingiä. Mihin on kadonnut pyyteettömyys. Täytyy sanoa kuitenkin, että jos ei nyt oikeasti pystytä parempiin jatkoihin, niin meissä on kyllä jotain vikaa! Sunnuntai antoi toivoa. Leggingsit päällä hän laupeudessaan crowd-surffasi meidän tavallisten pariin antaen rakkautta sekä modernin normatiivisen käsityksen hyvästä urbaanista elämästä. Skrillexin henki leijui yössä. Jos kulttuurin eriytymisestä, differentiaatiosta, osakulttuureista haluaa jotain hyvää etsiä, niin mainittava on ainakin se, että tällöin on paremmat mahdollisuudet välttää teennäisyys ja saavuttaa tässä viitekehyksessä astettaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näin päättelin, kun Kempas kehui, että Flown skedesessarit olivat ehkä kesän paras skeittaukseen liittyvä tapahtuma ja yleisötapahtumien kontekstissa toimivimpia sellaisia ikinä. Moderni ego kumartaa nöyrästi, menee samppanjabaariin ja hakkaa Twitter-feediä. Me menemme rakastumaan, vetämään läskit, verkostoitumaan tai edustamaan – menemme toteuttamaan kaupunkiyhteisöllisyyden myyttiä, ja jos emme mene, niin emme ainakaan käytä sosiaalista mediaa kolmeen päivään. Synkkyys ajoi ihmiset massapakoon
Kuva Sami Välikangas 79. Aapo Olerve ja fs feeble. Kuva: Sami Välikangas Kyy ja bs smitti tai fs feeble. Ei itsekkään tiennyt kumpaa teki
Rap-tuottajana Luxxxus on niin ikään tuttu nimi ja toiminut muun muassa vierailevana tuottajana Soloselle ja Kososelle. Sirkka Aulanko) Siltala Kustannus Aikaisemmin arvostellun Celinen Niin kauas kuin yötä riittää lisäksi Siltala päätti julkaista uudestaan jo vuonna 1998 osana Tammen Keltaista kirjastoa julkaistun Kuolema luotolla -teoksen. -Pulkkinen Agent Provocateurs 100 subversive skateboard graphics Laadun tae, kustantamo Gingko Press on julkaissut Carharttin avustuksella loistavan dekkigra ikkakirjan Agent Provocateurs. Esimerkiksi oma levyn suosikki Downhill from here tai jylhä Moral H. Neljän vuoden tauko kirjojen välillä saattaa hyvinkin näkyä siinä mielessä, että Celine ei valitettavasti saavuta ihan yhtä kaunista lyyristä tasoa tai kerronnallisesti onnistunutta kokonaisuutta kuin Niin kauas kuin yötä riittää. Orastavan toisen maailmansodan ja Celinen maailmankuvan voi ehkä implisiittisesti lukea Kuolema Luotolla -teoksessa, mikä saattaa olla oleellisesti teokset erottava tekijä. Osuuksien välissä on tekijöiden haastatteluja. If you do say something, regardless of how direct, you are labeled a ‘hater’. No, se ei sinänsä kiinnosta ketään. Yksi parhaista dekkigra ikkaa käsittelevistä kirjoista, joka toimii myös yhteiskunnallisesti opettavana ja viihdyttävänä lukukokemuksena eikä pelkästään kuvakirjana. Jopa monet sellaiset gra ikat, joita ei ole itse mieltänyt hirveän provokatiivisiksi, aukeavat tämän myötä ihan eri tavalla. Jos dekkigra ikka yhtään kiinnostaa, pitäisi tätä pakko-ostoksena. Loistavaa valitussa materiaalissa on se, että kirjassa mennään paljon pidemmälle kuin nämä tunnetuimmat 101 / World / Blind -graikat, kuten 101:n Natas-Satan. Oma keskittymiseni ei vaan jaksa kuunnella montaa kertaa kunnianhimoista viittätoista kappaletta, jotka ovat vielä ihan oikean kappaleen mittaisia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mietityttää yhteiskunnallisten kysymysten paljous dekkigra ikassa 90-luvulla ja niiden olemattomuus tänä päivänä. Kirjassa on käsitelty 100 gra ikkaa, ja jokaisesta gra ikasta löytyy syntytarinaa ja muuta knoppitietoa tekijöiden kertomana. Se on Niin kauas kuin yötä riittää -teoksen näennäinen jatko-osa, joka keskittyy päähenkilö Ferdinandin lapsuuteen. Biisien nimeämisessä voisi tosin skarpata. Yksi hienoimpia tarinoita kirjassa onkin Jim “Murf” Murphyn pyörittämä Wounded Knee Skateboards, joka pohjaa tekemisensä kokonaan intiaanien historiaan ja sen levittämiseen. Esimerkiksi rasismi tai historialliset vääryydet, kuten intiaanien kohtalo, on lähes olematonta tämän päivän gra ikoissa. Kaikille modernin, hitaan elektronisen musiikin ystäville! Tsekatkaapa myös High Hopes -klubi Mbarissa, jossa Leo käy soittelemassa yhdessä Suomen seksimusan ykköstähtien kanssa. Toivottavasti, mutta siteeraan tähän silti Alysha OwerkaMooren (Shut, American Dream inc.) kirjan vastausta kysymykseen, onko nykypäivänä tarvetta tällaiselle poliittiselle suunnalle dekkigra ikoissa. Pulkkinen Dj Leo Luxxxus LXXXIV (Groove College Records) Leo Luxxxus on jo varsin tuttu DJ-nimi ja kasvo Helsingin yöelämästä ja ansioitunut soittamaan niin discon ja funkin kuin myös rapin sekä koneellisemman tanssimusiikin saralla. It’s almost as if it is cool to these people to be ignorant and disrespectful. Vastaavia tarinoita on useita; monet vitsiksi tarkoitetut gra ikat ovat muun muassa saaneet aikanaan rasismisyytöksiä eri tahoilta. Vaikutteikseen yhtye mainitsee Spermbirdsin ja Good Riddancen, mistä jälkimmäiseen liittyvät yhtäläisyydet allekirjoitan ehdoitta. Ranskalainen taidekuraattori/kirjoittaja Sebastien Carayol kokosi järjestämiensä näyttelyiden pohjalta kirjan, joka käsittelee provosoivia ja hyvän maun rajoja rikkovia dekkigra ikoita. Tosin tunnustuksena täytyy myöntää, että yhtye kykenee pitämään linjan hyvänä koko levyn ajan, eikä lähde mitään turhia kikkailemaan. “I just feel that every day, ignorance becomes more and more in trend. Omakustanteeksi nauhoitus on hyvälaatuista, ja kappaleet sinänsä ihan tarttuvasti sovitettuja. Combatkatalogista vaikkapa Cigarette Cross restä pitäville suosittelen lämpimästi kuunneltavaksi. Ehkä siksi, että siinä mennään vahvasti oman ala-asteikäni surkeuksiin. Tästä esimerkkinä levyn aloitusraita Make You Work Tonight 3D, jolla saa kenen tahansa housuissa viisarit värähtelemään kesäisessä alkuillassa. Myös levyn päättävä Discotheque 2Nite on varsin ansiokas, nimensä mukaisesti diskohtavampi tuotos sähkötomeineen ja menee ihan hyvin mistä tahansa nu disco -tuotoksesta muiden seassa. Tälläiset dekkigra ikat ovat mielenkiintoinen sivujuonne skeittauksen historiassa, ja on hienoa, että jotkut merkit kuten Polar, Skate Mental ja Slave jatkavat perinnettä. Tuotannossa on omalaatuinen ote G-funk vaikutteineen sekä jopa skrätseineen. Media moves so fast and the points of reference are obscured and blurred to the youth. Kuolema Luotolla antaa myös paljon selkeämpiä viitteitä avoimen antisemitistisen ja rasistisen Celinen maailmankuvaan. Teoksena kirja sivuaa samoja teemoja kuin edeltäjänsä: Celinen suhdetta todellisuuteen, muuttuvaa maailmaa ja ihmisen turhamaisuutta. Realin demoa tuli lopulta suojelemaan paikallinen Sharpskini-osasto, joka oli kuullut, että demoon on tulossa rasistien hyökkäys. Pääpaino on tietenkin 90-luvulla, jolloin provokaatiosta parhaiten tunnetut dekkigraa kot kuten Marc Mckee, Todd Francis, Sean Cliver ja Todd Bratrud tekivät klassikoiksi muodostuneita gra ikoitaan merkeille kuten 101, World Industries, Anti-Hero, Blind ja Consolidated. Julkaisusta vastaa hollantilainen Groove College Records. Luxxxus aka Leo Heinonen kokeilee nyt ensimmäisellä pitkäsoitollaan taitojaan tuottajana. Yksi parhaista on Consolidatedin AWSväännös “Asian Workshop”, jota ei koskaan julkaistu. Aihealueet dekeissä jakaantuvat väkivaltaan, huumeisiin, rotukysymyksiin, yhteiskunnallisiin ongelmiin ja yleiseen tabujen rikkomiseen. Kaikkeen siihen apatiaan, maaseudun tylsyydestä johtuvaan tietokonehelvettiin, joka sai minut sittemmin skeittaamaan. Tyylillisesti tämä kirjainyhdistelmä on varsin tasokkaasti tuotettua modern funk -musiikkia kunnianhimoisen yhdeksän raidan verran. Onko tällaisella sitten tilausta enää nykypäivänä muuten kuin näin paikallisina kuriositeetteina. Tarinat dekkien ohessa ovat todella mielenkiintoisia ja avaavat amerikkalaista yhteiskuntaa ja ajatuksia taiteen takana ihan uudella tavalla. Luxxxus hoitaa homman kuitenkin kunnioittaen electro/modern funkin traditioita: tuhteja bassosyntikkalinjoja, helisevän utuisia leadeja, sekä vocoder-höpinöitä. Deaf Penalty taas on melodista hardcorea soittava yhtye Helsingistä, jossa on mukana kaikkien tietävän, kitaraa tiluttavan Juho Liesmäen lisäksi toisena kitaristina Pekka Palonkorpi, Tom Henrikson vokaaleissa, Zachris Sundell bassossa sekä Jani Malmgren rummuissa. Osa dekeistä on ollut aikanaan varsin rohkeita, mikä onkin johtanut mielenkiintoisiin ongelmiin – esimerkkinä vaikka Realin hirtetty KKK-huppumies ja touri syvälle etelään. They just become random images, with no social/economical or political reference to most of this generation”. Spermbirds kuuluu taas ehkä enemminkin laulussa. Forever. Deaf Penalty – s/t (omakustanne) Niin sanottu melodinen hardcore on minulle hankala punk-musiikin alue. Merkki toimii intiaanivanhempien siunauksella ja on rakentanut skeittiparkkeja intiaanireservaatteihin, ja se tuo tätä kautta nuorille esiin oman kansansa historiaa. Pulkkinen REVIEWS 80. Itse eksyin tämän myötä tutkimaan Wounded Kneen historiaa ja tunnustamaan, kuinka hävettävän vähän tästäkin kansanmurhasta tietää. Näiden lisäksi kirjasta löytyy paljon pikkumerkkien kuriositeetteja (kuten ADI) ja myös uudempia gra ikoita, kuten Ben Hortonin Slave-gra ikoita tai Frenchin Witchcraft-kuvitusta. Se on kuitenkin tätä tukeva kokonaisuus, miksi olisikin kiinnostavaa lukea tutkimuskirjallisuutta, jossa tutkittaisiin näitä kokonaisuutena. Toivottavasti tulevaisuudessa uudet suomennokset antavat mahdollisuuden piirtää tätä laajemmin. Kirjaa lukiessa alkaa hahmottumaan yhä hankalampi kuva Celinen kirjailijakuvan lukemisesta. Omassa lajissaan just sellaista musaa, jota voisi ihan hyvin kuvitella kuulevansa vanhoissa 411VM:issä. -Kempas www.gingkopress.com/shop/agents-provocateurs/ Louis-Ferdinand Celine Kuolema Luotolla (suom
Se kertoo käytännössä viisi erillistä, toisiinsa linkittyvää tarinaa, joista yksi nimen mukaisesti kertoo Norjan kuninkaalle toimitettavasta kirjeestä. Tähän aion kritiikistä huolimatta myös ensi vuonna uskoa. 27th Helsinki International Film Festival RAKKAUTTA & ANARKIAA 18.–28.9.2014 Monen vuoden hehkuttamiseen jälkeen olen yhä rakastunut tähän elokuvafestivaaliin. Elokuva kertoo kurdimaahanmuuttajista, jotka lähtevät pakolaiskeskuksesta päiväksi käymään Oslossa. afestarit 81. Kummastakin on jälkikäteen tullut kuultua pelkästään positiivista palautetta, ja jälkimmäistä on suorastaan hehkutettu mehukkaana skeitti-industryn ja siihen liittyvien kytkösten, sen likaisen bisnespuolen Stasi-listaa lähentelevänä paljastusten aarteena. Mainitsemisen arvoisena dokumenttina täytyy nostaa usean ohjaajan, kuten esimerkiksi Wim Wendersin ohjauksista koostunut Cathedrals of Culture, joka lähes kolmen tunnin aikana esitteli kuusi erilaista tilaa, jotka ilmentävät kulttuuriamme. Muuten keskivertoa elokuvaa edustivat akrobaattinen Tony Gatlifi n Geronimo, kerronnallisesti lopussa lässähtänyt R&A:ssakin nähty islantilaisen Ragnar Bragasonin Metalhead, tanskalaisen Annette K. Musaleffojen osalta myös Florian Habictin Pulp-dokumentti sekä Belle & Sebastianin Stuart Murdochin God help the girl jäivät näkemättä. Elokuva voitti yhteispohjoismaisen Dragon Awards -palkinnon Göteborgin elokuvajuhlilla. Georgialainen elokuva tekee näyttävää nousua, minkä todisti Levan Koguashvilin Blind Dates. Tämä on usein myös hermoja helpottava tapa valita näkemänsä, koska festivaalin tarjonta voisi aiheuttaa skitsofreenisia oireita pahempien leffanörttien keskuudessa. Tällainen tunnevaikutus syntyy ainoastaan kunnon elokuvasta. Myös pitkän linjan ohjaajan, John Boormanin, Queen and Country oli varsin tylsää sosiodraamaa toisen maailmansodan aikaisesta Englannista. Elokuva avasi syvät haavat, ja jouduinkin käsittelemään menneitä parisuhteita, henkistä kasvua ja paskaduuneja. Ylistetyimpiin elokuviin lukeutunutta puolalaisen Pavel Pawlikovskin mustavalkokuvaa Idaa en täysin ymmärtänyt. Teksti JOONAS PULKKINEN Zombie: The Resurrection of Tim Zom le. Sen sijaan puolalaisen veteraaniohjaajan Andrzej Wajdan Lech Walesan elämästä kertova elokuva Walesa Man of Hope oli varsin ansiokas kuvaus ristiriitaisen ammattiyhdistyspersoonan etenemisestä itsenäisen Puolan presidentiksi saakka. Niinikään elokuvien avajaiselokuvana esitetty unkarilaisen Kornel Mundruczon White God, Woody Allenin uusin Magic in the Moonlight sekä J. Tuloksena oli teatterilavasteissa näyteltyä, varsin viihdyttävää, mutta ennalta-arvattavaa viihdettä. Cristoffer Boen Sex, drugs and taxation oli varsin viihdyttävä tositapahtumiin perustuva gonzo-komedia matkailuyrittäjä Simon Spiesistä sekä sittemmin poliitikoksi siirtyneestä verojuristi Mogens Glistrupista. Omatuntoa täytyy myös keventää sillä, että missasin niin ikään festivaalien kummatkin meidän lukijakuntaamme oleellisesti liittyvimmät elokuvat eli Tim Zomista kertovan dokumentin sekä australialaisista Pappasin verttiveljeksistä kertoneen teoksen All this Mayhem. Kärkipäähän nähdyissä elokuvissa sijoittui Berliinissä palkittu argentiinalaisen Matias Lucchesin esikoispitkä Natural Sciences. Muuta hyvää pohjoismaista edusti Hans Petter Molandin, Coenin veljesten Fargon tunnelmallisesti mieleen tuova Lumiauramies, joka päätyi sittemmin myös teatterilevitykseenkin. Se antaa myös suhteellisen käsityksen siitä, millaista länsimaalaistumista entiset kaukasialaiset neuvostomaat käyvät tällä hetkellä läpi. Härlig är jordenissa on havaittavissa teemoja, joita Anderson on sittemmin elokuvissaan käsitellyt, ja se antaa katsojalle mahdollisuuden seurata Andersonin ajattelun sekä ilmaisun kehitystä oleellisessa mielessä. Näyttelijöinä Zaman käytti oikeita kurdipakolaisia, ja näiden näyttelijätöiden seuraaminen on ihailtavaa katseltavaa. Tämä kertoo haikean tarinan 12-vuotiaasta Lilasta, joka lähtee yhdessä opettajansa kanssa etsimään hitsaajaisäänsä. Kääriytyä villapaitaan kylmässä elokuvateatterissa ja katsoa kangasta täynnä todellisuuspaon täyttämiä kuvia! Vastaavasti kuten Espoo Cinenkin osalta, jäivät monet R&A:n uutuudet odottamaan varsinaista elokuvalevitystä. Ymmärrän vuosi vuodelta enemmän niitä ihmisiä, jotka haluavat ottaa lomaa lähes kaksi viikkoa ja niitä, jotka laittavat täksi ajaksi puhelimen pois päältä ja pyrkivät unohtamaan kokonaan arkisen elämänrytminsä. Näin ollen on mainittava, että useakin elokuva jäi näkemättömänä kalvamaan mieltä. Elokuvien hienoimmaksi kokemukseksi jäi jo 2013 ensi-iltansa saanut, Viron mestariohjaajaksi yhä enemmän leijailevan Veiko Ounpuun Free Range, joka on fi lmille kuvattu, kaiken kaikkiaan hieno tarina Fredistä, joka ei saa mitään kiintopistettä elämäänsä edes silloin, kuin tyttöystävä on raskaana. Itselleni kirjailijana aikaisemmin tuntemattoman Houllebecqin moniulotteinen persoona oli mykistyttävä. Andersonin mustan huumorin maalaamat mainoselokuvat, sekä Härlig är jorden lunastivat kuitenkin sarjan lupaukset. Näkemättömistä elokuvista erityisesti olisin ollut kiinnostunut Volker Schlöndorffi n, Rainer Werner Fassbinderin tähdittämästä Baal-harvinaisuudesta [1969], joka suututti aikoinaan runoilija Bertolt Brechtin lesken Helene Weigelin niin pahasti, että elokuva elokuva esitettiin aikoinaan vain kerran televisiossa ennen viime helmikuisia Berliinin elokuvajuhlia. Ranskalaisen Guillaume Niclouxin The Kidnapping of Michel Houllebecq kertoi nimensä mukaisesti kirjailija Houllebecqin – joka esittää elokuvassa itseään – kidnappauksesta. Elokuvan loppu ei anna armoa. Eli ehkä on kohtuutonta syyttää tasoa. Pari päivää siinä sitten ryypätessä meni. Kaikesta huolimatta Espoo Cinellä on tärkeä paikkansa kulttuurija elokuvatapahtumana, joka hyvin avaa kesän jälkeen syksyn kulttuurikauden. Jackie Baierin prostituoitua Julia käsittelevä samanniminen dokumentti. Espoo Cine International Film Festival 22.–31.8.2014 Viimevuotiseen korkeatasoiseen ohjelmaan verrattuna täytyy jo alkuun todeta, ettei Espoo Cine kyennyt tänä vuonna samoille asteille. Mielestäni Ida oli kerronnallisesti ja tarinallisesti jopa aika kankea, vaikkakin kuvaus ja tunnelma olivat muuten hallittuja. Viron Zombie ja kummitusjuna. Tosin tähän kommenttiin kannattaa suhtautua hyvinkin varovaisesti, koska festivaalin ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Helsinki HookUp ei mahdollistanut mitään järkevää tapaa olla Tapiolassa ja Nordenskiöldin kadulla samaan aikaan. Olsenin jännäri Shooter sekä italialaisen Sebastian Rison drag-kuvaus Darker than Midnight. Mainitsemisen arvoinen lienee myös Wim Wendersin dokumentti Salt of earth valokuvaaja Sebastiao Salgadosta, jonka Wenders on ohjannut yhdessä Salgadon pojan Juliano Ribeiro Salgadon kanssa. Toisaalta elokuvien aikataulutusta voi aina syyttää, ja tällä osin oli ongelmia monien päällekkäisyyksien osalta, aamuja iltapäivien iltoja tylsemmällä tarjonnalla sekä Sellossa esitettyjen elokuvien valinnassa. Viime vuonna Marienbadissa ja Hiroshima Mon Amourin kaltaisten haikeiden klassikoiden ohjaajalle olisi suonut loisteliaammankin päätöstyön. Kaksi suosikkinäyttelijää samassa elokuvassa, Stellan Skarsgård, sekä Bruno Ganz; tällä yhdistelmällä ei voi epäonnistua. Uusien elokuvien sijaan tuli sen sijaan nähtyä jo osittain vanhaa. Norjalaistuotanto, ohjaaja Hisham Zamanin Letter to the King oli kenties festivaalien hienoin elokuva. Ehdoton suositus kaikille, jotka pitivät Wolf of Wall Streetistä. Suurimpia varsinaisia pettymyksiä oli ehdottomasti ranskalaisen ”vaikean elokuvan” mestarin Alain Resnasin viimeiseksi työksi jäänyt Life of Riley, joka perustui Alan Ayckbournin samannimiseen näytelmään. Lars Von Trierin kahdessa osassa esitetty Nymphomaniac ohjaajan omassa leikkausversiossa ja viiden tunnin pituudessa oli yksi intensiivisimmistä kulttuurija taidekokemuksistani elämäni aikana, joka vei ainakin minut syvemmälle muutenkin itseäni askarruttaviin kysymyksiin: himo, seksuaalisuus, sen suhde identiteettiin ja sukupuoleen sekä oman egon kehitykseen. Tosin jälkimmäinen osittain tiedostaenkin, kun tutut B&S-fanit itkivät avoimesti pelkoaan, että ei kai se helvetti siirry elokuvan puolelle. Tosin täytyy sanoa, että aina en täysin ymmärrä, minkä takia ohjaajien opiskeluaikojen harjoitustöitä esitetään, kuten tässäkin yhteydessä esitettiin. Myös Roy Andersonin lyhytelokuvien sarja oli ainutlaatuinen harvinaisuuksien erikoisuus
Levyllä on minimalistisia, hitaita biittejä ja poikkeavia rytmirakenteita ja varsin maanalainen meininki, kuten Sachin ja Inoen julkaisussa on ollut tapana. Leffan visuaalinen ilme mukailee kauttaaltaan hyvinkin paljon lopputeksteistä löytyvää inspiraationlähdelistaa. Kaikki edellä mainitut nimet ovat erittäin tutustumisen arvoisia, jos oudompi ja harvinaisempi rap kiinnostaa. Nämä ovat yleensä enemmän temppukokoelmatyyppisiä leffoja, joissa skeittaus on vahvasti keskiössä. Ja sillä saralla kaikki onkin enemmän kuin hyvin. -Kempas Seven Inchin toinen päämies, Mikko Kivikoski ja Fs board. Mitään bailuräppiä tästä ei saa tekemälläkään, mutta varsinkin Sachin julkaisut ovat aina olleet allekirjoittaneella kovassa soitossa, koska ne toimivat vähän muillakin tasoilla kuin vain synkkää, tummaa ja outoa -kategoriassa. Inoe Oner on lähtöisin Global Phlowtations (G-Pac) -nimisestä ryhmästä, josta on lähtöisin myös suurempaakin suosiota myöhemmin niittänut Thavius Beck. -mk. Papo taas vei suurimman yllättäjän pystin. En osaa sanoa, miten punk-entusiastit tähän suhtautuvat, mutta suomenkielisen pop-rockin, kuten Karkkiautomaatti tai PMMP ystäville voin tätä suositella Spotify-listalle tai levylaukkuun sen kummempia kyselemättä. Siinä missä näillä jutuilla on selkeä tarkoitus leffan tekijän näkökulmasta, aukeavat ne kuitenkin melko huonosti katsojalle. Tähän kategoriaan kuuluvien leffojen visuaalinen suuntaus on monesti vahvemmin esillä, ja siten koko leffasta tulee myös huomattavasti yhdenmukaisempi. Henkilökohtaisiin mieltymyksiin parhaiten osuvat peräkkäin sijoitetut Kiven, Petruksen sekä Papon pätkät. iTunesista. Leffan pitäisi löytyä internetistä siihen mennessä, kun luet tätä. -Tume Neila Undedicated Hiss Tapes Neila on havajilaislosangelesilainen naisräppäri, joka on tehnyt Losista käsin UG-räppiään jo hyvän aikaa. Olen kuunnellut viime aikoina pitkästä aikaa vanhoja UG-rap-kassuja ja miettinyt niiden kanssa kulutetun ajan merkitystä itselleni monen vuoden jälkeen. Seven Inch Skateboards Radical Records Suomalaisten skeittivideoiden syntytarinoista löytyy kaksi karkeasti kärjistettyä ääripäätä. Skeittaus on hyvää ja voimakasta koko leffan läpi parhaimman kaman painottuessa kuitenkin leffan alkupuoliskolle. Samanhenkistä musiikkia kuulee usein Basson Ghettotyylit-ohjemassa. Visuaalinen ilme ei siis välttämättä ole kovinkaan originaali, mutta kuitenkin vastaa aika pitkälti sitä, millaisia odotuksia 7”-leffalle ennakkoon asetti. Toisessa on selkeästi kaveriporukan tai tiimin yhdessä kuvaamat ja koostetut leffat. Se namedroppailusta. Neilan musiikki on yksi sellainen juttu; se ei välttämättä ole objektiivisesti arvioiden parasta maailmassa, mutta toisaalta taas se on yhden ihmisen hyvin henkilökohtaista ääntä, eikä toista samanlaista ole. Luonteestaan johtuen nämä leffat myös monesti näyttäytyvät henkilökohtaisempina teoksina editoijan pallilla istuneelle, mikä on toki täysin ymmärrettävää. Kuva: Justus Hirvi REVIEWS 82 Särkyneet Me ei olla niin kuin ne muut Combat Rock Punk-pop-bändi Särkyneiden kolmas pitkäsoitto jatkaa Särkyneiden laadukasta linjaa. Joskus siitä syntyy käsittämättömän hienoja juttuja, joissa on sellainen oma selittämätön tunnelmansa, mitä muussa musiikissa ei ole. Punk-vaikutteet ovat jääneet vähän enemmän taka-alalle, mukana on jopa akustisella kitaralla säestettyjä hitaita biisejä (Lumi Sulaa) ja sanoituksiin on tullut vähän lisää syvyyttä ja synkempiä sävyjä. Tämä on hyväntuulista, harrasta, orgaanista, positiivista ja erilaista näkökulmaa räppiin. Levyä saa CD-R:nä ja suomalaisen Hiss Tapes -lafkan julkaisemana kasettina. Sach on taas parhaiten tunnettu Nonce-nimisestä kaksikosta (juurikin se “I used to sell mixtapes” -biisi). Musiikkia, joka alkaa olla vuonna 2014 melkoinen kuriositeetti, mutta suosittelen tutustumaan, jos rap-musiikki ja sen mahdollisuudet ja historia kiinnostavat yhtään syvemmin. Toisessa ääripäässä taas ovat leffat, joiden kohtalo on ollut vahvasti yhden henkilön hyppysissä alusta alkaen. Itselleni UGrap on vähän kuin räpin punkkia: kuka tahansa voi tehdä, ja millä laitteilla tahansa. Toivon mukaan leffasta saadaan myös fyysinen kopio. Laukkasen Severin käsialaa oleva leffa tuntuu olevan tekijänsä selkeän vision mukainen. Musiikki on keskivertoa parempaa; kappaleet on valittu erittäin sopivasti oikeastaan jokaiseen parttiin. Laulaja Milla Härmän hunajainen ääni on kieltämättä suuressa osassa bändin koukuttavuutta, mutta ei muutenkaan paketissa mitään vikaa ole; hyviä popbiisejä nämä kieltämättä ovat alusta-loppuun. Mukana on paljon kuvastoa, jolla vaikuttaisi olevan selkeä merkitys leffan tekijälle henkilökohtaisella tasolla. Veretseisauttavan pannutussikermän lisäksi Peten pätkästä löytyy tosi monia siistejä linjoja, ja se onkin kauttaaltaan paljon streetimpi, mitä osasi odottaa. Levy löytyy Hiss Tapesin julkaisemana kassuna ja sen lisäksi mm. 7” Skateboardsin ensimmäinen kokopitkä leffa on edellä mainituista enemmän jälkimmäistä sorttia. Kiven pätkä on todennäköisesti miehen paras, mikä on noilla kilometreillä erittäin arvostettava saavutus. Lainipainotteisen leffan kovimmat yksittäiset jutut löytyvät nimenomaan Kivikosken partista. Loppujen lopuksi se, millä on skeittivideossa merkitystä, on tietenkin se skeittaus. Jos nykyräpin nihilismi ja negatiivisyys kyllästyttää, tämä toimii oivana vastakohtana varsinkin erilaisen naiskuvan tuojana hip hopin kaavamaisuuteen. Henkisesti samaan soundikategoriaan voisi lukeutua myös jonkinlaista suosiota Flying Lotuksen kanssa keikkaillut ja Warpille levyttänyt Gonjasufi . Levyn on tuottanut Sacred Hoopin Vrse Murphy. Selkeimpänä esimerkkinä vaikkapa leffan viimeisen kolmanneksen avaava 6th chapter -pätkä, joka on jopa aavistuksen vaivaannuttava kokemus eikä tahdo aueta oikein millään tasolla useammallakaan katselulla. Mitään kovin uutta ja ihmeellistä Undedicated ei soundillisesti tai teknisesti tuo verrattuna aikaisempiin Neilan tuotoksiin. Name Science on ehtaa G-pac-soundia; kuin suoraan vuosituhannen vaihteesta. Täällä olisi nimittäin ainakin yksi ostaja. Lyhyehkö kymmenen biisin kokonaisuus sisältää taas levyllisen taiten tuotettuja ja hyvin rakennettuja punkpop-ralleja. Moni niistä ei ole kestänyt aikaa kovin hyvin, mutta jotkut parhaimmat sitten taas ovat. Neilan musiikkia löytyy muun muassa allekirjoittaneen partista Häppärin Hyvin sä vedät -leffasta. Minulle se on merkittävämpää kuin kliseinen ja laskelmoitu rinkirunkkaus. Aikaa kestäneitä levyjä yhdistää henkilökohtainen ote lyriikoissa ja tekemisen meininki, eikä niinkään musikaaliset tai tuotannolliset ansiot. -Kempas Inoe Oner & Sachillpages Name Science Hiss Tapes 2007 julkaistu Name Science on kahden west coast -veteraanin yhteistyö
Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.. T O M I M A LT I O F S R A I L S L I D E P O P O U T E T N I E S .C O M P O L A R I S E B R O W N Ju st us H ir vi Maltio_Joulu_2014.indd 1 20/11/14 22:43. | www.funster.