7,50 EUR Willis Kimbel Jacob Sundell Juni Scott 15 # 4 Teemu Pirinen Foghorn Trip Gettomasa Willis Kimbel Andrecht invert Photo: Sami Välikangas Suomalainen skeittilehti
@hangupmagazine hangupmagazine 5 10 Pelago x Varusteleka 12 Skate-SM / Puhelu liittoon 14 Uganda 15 Pariisi 16 Kyy / Top-5 18 Foghorn Aftersk8 Trip 22 Jacob Sundell 32 Willis Kimbel 44 Juni Scott 52 Teemu Pirinen 56 Namibia 62 Photography 76 Gettomasa 77 Reviews 82 Nyt kävi näin PÄÄTOIMITTAJA Sami Välikangas TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin, Valtteri Väkevä, Samu Karvonen, Justus Hirvi ULKOASU mikkokempas.com KUVITUS Eesu Lehtola / eesu.fi KUVA Justus Hirvi, Sami Välikangas, Mikko Kempas, Samu Karvonen, Aleksi Fräki, Joonas Pulkkinen, Foghorn boys, Chris Session, Kevin Metallier, Vesa Ritola, Pasi Järvelä, Fabien Ponsero SANA Toimituksen väki, Mikko Hassinen, Pirkka Pollari, Kevin Metallier OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia.fi, +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia.fi, +358 40 5045 722 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia.fi PAINO Pajoprint Lehden tilaus (26€/4nro) Tilaajapalvelu IO / Kustantajapalvelut Oy tilaus@hangup.fi / puh +358 3 4246 5300 Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun: TILAUS@HANGUP.FI ************************************************************** HANGUP MAGAZINE / NAHKAHOUSUNTIE 5 / 00210 HELSINKI LEGAL DISCLAIMER: EMME VASTAA VIRHEIDEN AIHEUTTAMISTA ONGELMISTA. COPYRIGHT HANG UP MAGAZINE 2015 ISSN 1796-4326 ************************************************************** ”Musiikki on unta jossa keho ei nuku.” -Sansibar
www.volcom.eu Kuva YOON SUL/ VOLCOM. Edellisenä kesänä ensimmäisenä vastaavanlaisena pop up -toimintana Turussa aloittaneiden taidekolmio-graffitiseinien saama hyvä palaute kannusti Nuorten Palveluita kokeilemaan myös skeittirakenteiden kanssa. Suomesta rapakon taakse paikalle pääsi vain kaksi, Sakari Leskinen alle 14v. Toivottavasti ensi kesänä kevytskeittirakenteet saavat isompaa ja komeampaa jatkoa sekä myös edistävät kaupungin virallisten ulkoskeittipaikkojen valoisampaa tulevaisuutta. Alle 14-vuotiaiden voittaja sai jopa 1400 dollaria, joten ihan ongelmitta tuolla matkabudjetin kokoisen loven lompakosta kuittasi. Lupaprosessit näissä kolisteluhommissa eivät aina tunnu sujuvan kovin voidellusti, mutta onneksi luvat ja kamat ehdittiin saamaan alueelle juuri ennen heinäkuun lomakautta. Kamat & härvelit VOLCOM WILD IN THE PARKS 6 Kevytskeittirakenteet Turuus Y ksi Turun klassisimmista skeittipaikoista, WTC:n edustan Veistämönaukio, sai viime kesänä pitkään kaivattua uutta puhtia. Teksti ja kuvat ALEKSI FRÄKI Kesän tohinoissa meni monelta ohi se että Tullikirjurissa järjestettiin Volcomin ja Berricksin yhteiskisat nimeltään Wild in the Parks. Viime kesänä Veistämönaukio toimikin kauan kaivattuna skeittaajien kohtaamispaikkana, jonne oli helppo saapua niin nopeille kuin koko päivänkin sessareille – tai vain hakemaan ne pikaiset lämmöt ennen kuin jatkoi kylille koluamaan spotteja. Negatiivista palautetta ei onneksi tullut, vaan sen sijaan positiivisen palautteen tulva kertoi selkokielisen viestin toiminnan tarpeellisuudesta. Vaikka portaikot, kivetykset ja laatoitukset ovat nähneet jo parempia vuosikymmeniä, toivat Turun Kaupungin Nuorten Palveluiden paikalle järjestämät kevytskeittirakenteet aukion uuteen kukoistukseen. Hienosti myös asiakaskunta kunnioitti sääntöjä, ja alue pidettiin siistinä eikä skeittaus jatkunut enää kello 22 jälkeen. Kisoissa oli kolme sarjaa, joista jokaisen voittoja sai mahdollisuuden osallistua Losissa pidettävään Berrics-finaaliin. Kevytskeittirakenteiden ideana on olla suhteellisen helposti siirrettäviä väliaikaisia rakenteita. Finaaleissa palkintorahaa oli jaossa yhteensä 15 000 dollaria, mistä avoimen voittaja Jamie Foy kuittasi 2000$. Wild in the parks järjestetään taas tulevana kesänä, joten kannattaa varata kesäkalenteriin tilaa jos mahdollisuus päästä Berricsiin kisamaan kiinnostaa. sarjasta ja Jaakko Pesonen kolmannelta sijalta 15-21 sarjasta. Vaarana nimittäin oli, että negatiivinen palaute saattaisi katkaista kauden ennen aikojaan ja rakenteet jouduttaisiin poistamaan. Esimerkiksi betonisiin skeittipuistoihin verrattuna ne ovat edullisia ja nopeasti toteutettuja, ja Turun kehnoon skeittipaikkatilanteeseen tärkeä ensiapu. Skeittaajat ovat ennenkin tuoneet omia rakenteitaan Veistämönaukiolle, mutta luvattomina ne on sieltä aina lopulta poistettu
Viihdyttävä Loysy Livin’ -merkin kanssa tehty kollabo, joka on ennen kaikkea asetettu erittäin hyvälle hintatasolle. Boksereista köyhdyt 13 €, ja koko pyjama irtoaa 50 euron hintaan. Luulisi, että oikea väri löytyy krantummallekin pipon käyttäjälle. Erittäin vakuuttavat. Ei se ole niin justiinsa, jos se teili on vähän laatikompi ja nose suipompi. Laminasta löydät ison valikoiman Welcomen dekkejä, jotka kaikki on varustettu erikoisemmilla muodoilla. Nyt vaan kylmästi järki käteen ja reikäiset skeittikengät jalkaan siellä hallilla ainoastaan. Flanelli n. Madallettu kärki ja muutenkin hieman perinteistä Superstaria sirompi muotoilu. Suosittelemme välillä palaamaan myös näihin perinteisiin kenkiin nykyisten ballerinatossujen rinnalla. Unohtamatta silti skeitattavuutta. Penan sanoin: ”Temputkin tuntuu ihan erilaisilta”. Mene ja ihmettele. Tyylikästä kampetta vuoden jokaiseen hetkeen. 150 € ADIDAS SUPERSTAR Klassikon paluu Adidaksen skedemallistoon. Kivempihan se on kävellä kuivin ja lämpimin jaloin, kun varpaat koukkuun käpristyneinä. Paljon eri flaneleita ja liivejäkin löydät muutamassa eri värissä. Käykääpä joku hakemassa tällaiset ja ottakaa ulkona pimeässä salamoilla skeittikuva hitaalla suljinajalla. Jos et mitään muuta keksi pyytää vaimolta joululahjaksi, niin tästä! www.lousylivin.com ETNIES POLARISED Talvi tulee ja nuorisolla jäätyy varpaat. Erittäin simppeli ja hyvän mallinen pipo useassa värissä ja hillityllä look son -logolla varustettuna. Ole Robin: osta tuplana. Sh.: 109 € / My Favorite Things TIKARI LIGHTMAN Tikari on tahtonut osoittaa kunniaa suomiskeittauksen supermiehelle Timi Valolle tekemällä hänelle oman virallisen epävirallisen pro-modelin. Näissä kengissä saat ne kaupan päälle detaileihin integroituna. Sh.: 95 € HAPPYHOUR SKATEBOARDS Timantit ovat ikuisia, ja niin on myös ”Look son” -sarja Happy Hourilta. Ponkesin omat tuotteet paidoista dekkeihin löydät Forumin ja Jumbon myymälöistä ja totta kai Ponkesin omasta nettikaupasta. Etnies tarjoaa talvikenkiä useammassa värissä ja mallissa. Kenkää löytyy kaiken lisäksi ainakin neljässä eri värissä. Suosittelemme! Laminasta. Samalla nostamme hattua Tikarin suuntaan hienosta teosta. Laadun tuntevilta skeittikauppiailta ympäri Suomen. Sh.: 29 € ITÄ X LOUSY LIVIN’ Tästä pukinkonttiin ja joulun pimeisiin takkailtoihin tyylikästä skam-pyjamaa ja -bokseria. Taikalauta. Samalla tavalla sekin pyörii ja tottelee – ja parhaimmassa tapauksessa antaa lisää intoa käydä skeittaamassa entistä enemmän. Laudan mukana tulee kuulemma maagista fiilistä. Sh.: 69 € NIKE SB DUNK Eläessämme vuoden pimeintä aikaa on hyvä muistaa heijastimet. Kipitäpäs kampin Laminaan sovittelemaan ennen kuin ne varpaat eivät enää suoristu siitä koukusta. Sh.: 95–105 € Kaupalliset tiedotteet PONKES Pitkän tauon jälkeen on Ponke’s The Shop jälleen alkanut tehdä yhteistyötä Konstan kanssa grafiikoiden osalta. Melkoisen käsi kädessähän nuo kaksi kulkevat, ja mallisto näyttää hyvältä kuten ennakkoon arvella osasi. Valojuovien näkeminen kengän heijastimista kiinnostaa. Sh.: 59 € CARHARTT PHELPS K.I.T. Alan kioskeista kautta maan. Yleensä se vie noin 20 vuotta ellei enempikin, kunnes havahdutaan talvikenkien mukavuuteen. Toimitus toivoo kädet ristissä, että Lightman innostuisi jälleen skeittaamaan ja viihdyttämään suomen skeittikansaa entiseen malliin. Dunk on nuorison hieman unohtama skeittikenkä Niken mallistosta. Omasi löydät hyvin varustetuista skeittikaupoista ympäri Suomen. Ei hätää. Carharttin vaatteet harvoin tuottavat pettymystä laadun ja malliston suhteen. www.ponkes.com 8. 95 € Liivin sh. WELCOME SKATEBOARDS Tylsistyttääkö perinteiset sheipit. Kyllä liivi miehen tiellä ja lämpimänä pitää. Eikö muuten vaan meno maistu
Fe at u rin g E r ic K o s to n K e v in B r a d le y B r ia n A n d er s o n C o r y K e n n e d y T r e v o r C o ld e n K a rs te n K le p p a n O m a r S a la z a r L a n c e M o u n ta in N IK E S B .C O M # C H R O N IC LE S 3. N ik e S ka te b o ar d in g p re se n ts th e th ird fi lm in th e S B C h ro n ic le s se rie s
Vaikka syksyn keskilämpötilat ovatkin jatkuvasti noususuhdanteessa, on lokakuu yleensä varsin vilpoinen ja etenkin illat saattavat kohmettaa kuumaverisimmänkin skeittarin flippijalan. Sopivan tiheä metsä tarjosi täydelliset puitteet riippumatoista koostuvalle makuusalillemme ja vierestä löytynyt nuotiopaikka yhdessä metsästä löytyneiden kuivien puiden kanssa kruunasivat täydellisen päivän. Työntyessämme junassa halki Länsi-Uudenmaan reissumode löytyi nopeasti. Parinkymmenen kilometrin pyörämatka ylitti kaikki odotukset: peltojen ja riemukkaan ruskan värittämiPELAGO X VARUSTELEKA Teksti NIKOLAI ALIN Kuvat JUSTUS HIRVI Tuskinpa olisi 1600-luvulla Fiskarsin ruukille rakennusluvan antanut Ruotsin kuningatar Kristiina osannut arvata, että 400 vuotta myöhemmin Ikaalisten Hosoi aka MVP-Wilson kiskoo wallrideja ruukin betoniseinään. Kuitenkin syksyisestä tunnelmasta huolimatta, tai ehkä juuri sen johdosta päätimme lähteä skeittausta ja pyöräilyä yhdistävälle tourille kuvankauniiseen Raaseporiin. Lämmin syysaurinko maalasi Rautatieaseman kellotaulun punertavaksi soihduksi neljän hengen joukkueemme sulloessa täyteen lastiin pakattuja Pelagojamme Y-junan silminnähden ahtaaseen fillarivaunuun. Karjaalla oli suunniteltu kierrettävän spotteja ”jos niitä löytyy” ja sen jälkeen pikaisesti suunnata matka kohti 1600-luvulla perustettua Fiskarsin ruukkialuetta. Skeittireissut ovat reissuista arvaamattomimpia, eikä vähiten ajankäytöllisistä syistä. Todellinen intiaani ei koskaan anna periksi. Sanalla sanoen tunnelma oli siis kaikin puolin kupissa. Listaan kun lisätään Suomen varmasti epävarma säätila sateineen ja syysmyrskyineen niin voidaan hyvin todeta, että syksyinen viikonlopun kestävä skeittireissu on jos ei nyt skeittauksellinen itsemurha, niin vähintäänkin erä venäläistä rulettia luontoäidin kanssa. Viikonloppu on aikamääre, jonka puitteissa skeittireissulle lähteminen on lähestulkoon aina enemmän tai vähemmän kyseenalainen valinta. Kiitos Kristiinalle. FS Wallride. Suunnitelmat elävät halki reissun, aikaa kuluu odottamattoman paljon, spotit ovat muuttuneet skeittauksellisesti mahdottomiksi tai kadonneet kokonaan ja niin edelleen. Heti Kirkkonummen jälkeen junarata puhkoi suomalaista kansallismaisemaa ja junaradan molemmin puolin aaltoilivat viljavat pellot takkuturkkisine lammaslaumoineen ja jylhine tammilehtoineen. Suolistossa suli Fafasin erinomainen pitakana ja ympärillä oli joukko mahtavia ja hyväntuulisia tyyppejä. Fiskarsiin saavuttiin aurinkoisen kuvauspäivän päätteeksi vasta pimeän aikaan, joten paikallisen nuorison auliit neuvot hyvän leiripaikan löytämiseksi otettiin enemmän kuin kiitollisina vastaan seurueemme toimesta. Päivän MVP oli ehdottomasti Wilson: hänkän sisältänyt linja kräkänneellä dekillä, dekin katkaiseminen ja taatusti ensimmäisen Fiskarsin rautaruukin seinään koskaan tehty wallride lainalaudalla. Matkaan lähti allekirjoittaneen lisäksi Jude sekä Melodica Buddies eli parivaljakko Artturi & Wilson. 10 Yhdistelmälajit. L okakuun alku, pakkasen rajoille öisin hiipivä elohopea ja pyöräily Raaseporin maaseudulla ei vastaa monenkaan käsitystä hyvästä skeittitourista. Pimeän ja kylmän yön jälkeen pyörät pakattuamme ja aamukahvit hörpättyämme suuntasimme intin villapaitoihin sonnustautuneina kohti Tammisaarta, kesäkaupunkien kruunaamatonta kruununjalokiveä
Kiitos reissusta kundit, Pelago Bicycles sekä Varusteleka, ilman teitä en kirjoittaisi tätä nyt. Tie mutkitteli halki valoisien lehtojen ja laski äkkijyrkästi lehtimetsän vihreään syleilyyn, se tervehti laitumella laiduntavia lehmiä ja kätki poveensa tietä ylittäneen peuraperheen, suojaan Wilsonin täysvarustellun Stavangerin ahnaasta etupuskurista. Tammisaaressa spotteja ehdittiin kierrellä suureksi harmiksemme vain parin tunnin edestä, kaupungilla kun selvästi olisi annettavaa vähintään päiväksi, jopa kahdeksi. Ollie. Nikke menetti tahdonalaisen toimintansa tämän reilinylityksen kanssa, mutta löysi lopulta aivojensa sopukoista seesteisen tilan ja ländäsi ränniin. 11. Pyöräilystä kiinnostuneille lukijoille voimme lämpimästi suositella kyseistä pätkää Fiskarsista Tammisaareen, reitti on kuin suoraan Tolkienin kirjoista, vain suippokorvaisten haltioiden ja kumpujen kätköissä tyytyväisinä piileskelevien hobittien poissaolo paljasti reitin olevan todellista. Kaiken kaikkiaan reissu antoi vahvistuksen sille, että myös syksyllä voi onnistuneesti tourata skeittauksen merkeissä. en metsien läpi kiemurrellut hiekkatie oli karamelliä silmillemme. Sori kundit. Skeittipsykoosi on tunnetila, jossa skeittarin aivot muuntautuvat jonkun toisen ihmisen aivoiksi ja lakkaavat toimimasta tahdonalaisesti. Seuraavalla kerralla tehdään kaikki samalla tavalla. Hyvien säiden sattuessa kohdalle skeittaus maistuu, kuten aina syksyisin, todella hyvälle ja porukan ollessa henkisesti selkä seinää vasten tulevan talven ahdistamina meno on tehokasta ja innokasta
Yksi asia on varmaa: ensi vuoden junnujen ikärajaa nostetaan 14 ikävuoteen. Eetu Toropainen ei jättänyt paljon sijaa jossitteluille, vaan veti kylmän viileästi jutut päälle ja suorastaan dominoi omaa sarjaansa. Tiedän keneen sijoitan rahani ensi vuonna! Finaalin kärkikolmikko, Eniz, Teemu ja Kasperi, olivat kaikki muutaman pisteen sisällä toisistaan, eikä ainakaan allekirjoittaneella ollut hajuakaan järjestyksestä ennen kuin näin tuomaripisteet. Tästä loistavana esimerkkinä avoimen sarjan vanhimman osanottajan Teemu Korhosen (35v) toinen sija avoimessa sarjassa! Viime vuoden kakkonen oli sitä myös tänä vuonna. Ensimmäisenä tulee mieleen junnusarjan osallistujamäärät ja siitä syystä johtuen kapea taso. Nähdään taas syksyllä! -Anssi Skeittauksen SM-kisat järjestää Suomen Rullalautaliitto: www.rullalauta.fi Kisoista löytyy videoklippejä ja koosteita Hang Upin Vimeo ja Youtube tileiltä sekä osoitteesta www.hangup.fi Teksti ANSSI PAUKKUNEN Kuvat SAMI VÄLINKANGAS SKEITTAUKSEN SM-KISAT 2015 ”Miten meni niiku Liiton mielestä?” Kisat /. Tämä on asia, joka tulee selvittää ensi vuoteen mennessä. Avoimeen sarjaan on vuosi vuodelta enemmän tunkua. Tyttöjen ja ikämiesten sarjasta sen verran, että ei voi muuta kuin hymyillä, kun näkee, millä innolla he lajiaan harrastavat. Olisi tuomareiden mukaan pärjännyt hyvin ylemmissäkin sarjoissa. Surkuttelun sijasta voin ilokseni todeta, että muistot täyttyivät hyvistä asioista. Ilahduttavan monta uutta nimeä nousi esiin, ja tästä porukasta valuukin lähivuosina avoimeen sarjaan todella kovia skeittareita. Kukaan ei varsinaisesti dominoinut Seinäjoen viikonloppuna, vaan jengi veti tasaisen hyvin laajalla rintamalla. Te loitte hengen, joka oli hetken poissa jäähallin käytäviltä. Osa heistä oli loukkaantuneiden listalla, kuten esim. Myös tasollisesti sarja oli hyvä, ja monella oli mahdollisuus Suomen mestaruuteen. Tästä nuorukaisesta kuullaan vielä! Keskisarjassa osallistujatilanne oli parempi. Osallistujia oli karsintakaupungista riippumatta vain kourallinen. Skeittaajia oli saapunut paikalle kiitettävästi ympäri Suomea, ja pitkästä aikaa saattoi tuntea klassista vanhanajan meininkiä ilmassa. Junnusarjan finaali oli yhden miehen show. Skeittaus ei ole vain lasten ja nuorten miesten harrastus, vaan se on kaikille. Ja kuten aina, finaaleissa nähtiin klassisia onnistumisia ja epäonnistumisia, jotka sekoittivat pakkaa entisestään. Monet löysivät paikan päälle kisoihin ja tekivät koko SM-kiertueesta ikimuistoisen! Kiitos kaikille sponsoreille, skeittareille, ja tuomareille. Osallistujia olisi toki voinut olla tässäkin sarjassa enemmän, mutta tilanne oli kuitenkin suhteellisen hyvä. Mihin ovat kadonneet nuoret skeittarit. Vaikka finaaliviikonloppu olikin onnistunut, ei kisarumba ollut pelkkää hymyä ja nostatusta. Jaakko Ojanen ja Joni Kiiskilä. Nämä kuninkuussarjan taistelut ovat kyllä aina maagisia, eikä tänäkään vuonna tarvinnut pettyä. Pienempi halli, parempi tunnelma. Nyt se on löytynyt, ja sitä voidaan taas kasvattaa isommaksi. Puhelu liittoon 12 S kate SM -viikonloppuna Seinäjoella oli helppo hymyillä. Ensi vuonna jatketaan lähes samalla kaavalla uusin ideoin ja uusissa paikoissa. Monet skeittarit jatkavat harrastamistaan vielä pitkälle yli 30 ikävuoteen, ja mikä ilahduttavaa, monien taitotaso vain paranee ikävuosista huolimatta. Kiitos hallien pitäjille; erityiskiitokset menevät Seinäjoen hallin Toni Lahtelalle, kiitos Jupiterille ja Kesälle loistavista keikoista, ja kiitos yleisölle hallilla ja kotikatsomoissa. Uudistuneen SM-konseptin pilottivuosi on nyt takana. Kisat Seinäjoella olivat monelle liikaa, eivätkä kaikki jaksaneet innostua uudesta karsintasysteemistäkään. Moni avoimen sarjan nimekäs skeittari kuitenkin loisti poissaolollaan. Loukkaantuneiden lisäksi monet jättivät kisat kokonaan väliin. Sopiikin kysyä, että missä onnistuttiin ja mitä parannettavaa jäi ensi vuoteen. Ikärajan nosto tuo toivottavasti lisää osallistujia ja nostaa samalla tasoa. Se, etteikö laji houkuttelisi uusia nuoria harrastajia, ei käy oikein järkeen – toki tämäkin vaihtoehto tulee ottaa huomioon, vaikka se epätodennäköiseltä tuntuukin. Suomenmestariksi nousi lopulta Kusti Huuskonen ennen hyvän vastuksen antaneita Ville Nyströmiä ja Aleksanteri Luostaria. Onko heitä, vai onko osallistumisen kynnys yksinkertaisesti niin suuri, että he jäävät pois kisoista. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että avoimessa sarjassa on riittävästi laajuutta, ja muutaman staran poissaolo ei pilaa kisoja. Toisaalta voidaan spekuloida, että kyseessä on sukupolvenvaihdos, kun osa kokeneista kisarotista antaa tilaa nuoremmilleen. Uusien skeittiparkkien myötä harrastusmahdollisuudet ovat ainakin paremmat kuin koskaan aiemmin
Sekatyömies Karvonen. Eniksen mukaan voitais nimetä joku hurrikaani. 13 Ikämiesten kokemusta, Radmike luuttomana. Best Trickin parasta antia. Kisat. 2/3sta valitettavasti best trickin päättymisen jälkeen. Olli Lilja pisti tähän ledgeen flippi fs crooksin, tämän bs 180 fakie 5-0 revertin ja flippi bs nosegrind revertin, kaikki hirveistä kyydeistä. Toimittaja Pulkkinen. Uskokaa tai älkää, se on kickflip
Sielläkin on kova meininki, ja toivottavasti pääsen joskus sinne moikkaamaan tyyppejä. ”Ei voinut luovuttaa, kun olin jo ollut yhteydessä Ugandan skeittaajiin, kuten Kaly Sedrick Kidiimaan, joka on Skate-Aid lähettiläs ja skeittaaja Kitintalesta, sekä Jackson Mubiruun. Selvitettäessä lähetyskuluja kävi varsin nopeasti selville, että se on melko kallista. 14 Köyhän maan skeittiskene tarvitsee kipeästi tavaraa. Se on saapunut sinne vasta 2000-luvulla. Tomé vinkkasi minulle Ugandan meiningistä ja kertoi, miten vaikeaa siellä on harrastaa. ”Soitin perkussioita bändissä nimeltään Butan Clan, ja sattumalta Brasiliassa sattuu olemaan samanniminen skeittiyhteisö, joka koostuu vaihtelevasti n. Nykyisellä kamamäärällä ei pystytä tukemaan tarpeeksi lajiin liittyvää kysyntää. Suuren kamalähetyksen perille saaminen vaatii parikin käännettä, ja lähetyksen toimittaminen ei ole niin yksinkertaista, kuin paperilla voisi luulla. Köyhä maa on tällä hetkellä ilman oikeastaan mitään kauppaa, joten kaikki vähänkin skeitattava tavara menee maassa käytettäväksi ”Ugandassa on aktiivisia skeittaajia arviolta vain alle sata, koska skedeys siellä on vielä suhteellisen uusi juttu. Sieltä paikallinen aktiivi Tomé Torba otti yhteyttä kysellen projektistamme ja pyysikin meitä soittamaan sinne niiden skeittikisoihin. Soitot jäi soittamatta, mutta ollaan oltu tiiviisti yhteyksissä sosiaalisen median kautta. Ugandassa on toiminnalle oma koordinoiva kontakti. ”Pete Ruikka oli eka, jolle soitin sponsseista, ja kiitos Peten, Lamina sponssaa yhdessä DHL:n kanssa paketin Suomesta Saksaan, josta Skate-Aid laittaa sen eteenpäin Ugandaan”, selittää Sippo. Lisäksi kasassa on renkaita, trukkeja sekä muutamat kengät ja pari kypärää. Sippo aloitti keräyksen kasaten omia kamojaan ja salaa kavereiden nurkista. Olin alustavasti kysellyt Skate-Aidilta, miten homma hoidetaan, jos paketti lähetetään täältä, ja he neuvoivat alkuun. Dekkejä lähetykseen on tällä hetkellä kasassa kolmisenkymmentä ja valmiita completeja 10. Samalla siinä kelasin, että minulla on joitain käytettyjä dekkejä varastossa ja varmaan moni ystäväkin on valmis antamaan käytettyjä hyväkuntoisia kamojaan hyvään tarkoitukseen”, kertoo Sippo. Linkkejä Ugandaan liittyen : http://www.ugandaskateboardunion.org/overview.html Uganda Skate & Solidarity Project https://vimeo.com/13232845 Kitintalen parkista https://vimeo.com/105840117 Sippoon voit olla yhteydessä joko puhelimitse 0400791308 tai sähköpostilla henrik.sippo@gmail.com Hyvät teot LANKKUA UGANDAAN Teksti JOONAS PULKKINEN. Sippoa ja kolmannen maailman maita on tukenut esimerkiksi saksalainen SkateAid, joka on saksalaisen Titus-kaupan perustajan Titus Dittmannin perustama skeittausta kehitysmaissa tukeva ja edistävä kehitysyhteistyöjärjestö. Toisin sanoen jos dekki menee siellä päässä poikki, koko harrastus saa jäädä, kunnes uusi dekki löytyy jostakin”, kertoo Sippo maan tilanteesta. Lajin harrastamisen edellytykset nykytilanteessa ovat yhtä lankulla tasapainoilua, koska tarjonta ei vastaa kysyntää. 50–100 skeittaajasta. ”Ugandassa toimiva Uganda Skateboard Union jakaa dekit eteenpäin niitä tarvitseville ja auttaa toimettomia nuoria pois kaduilta pahanteosta hyvän harrastuksen pariin. Nyt he ovatkin jo messissä”, Sippo kertoo. Sippon kontakti Ugandaan tuli hieman yllättävän mutkan ja yhteensattuman kautta. ”Harrastajia olisi huomattavasti enemmän, jos kamoja riittäisi kaikille; maassakin on vain yksi parkki Kintatelessa. Toisekseen skedeejiä on vähän sen takia, että hyvin harvalla on varaa tilata netistä dekkejä. Pulaa tällä hetkellä on erityisesti kengistä, laakereista ja suojista. ”Pakettiin voisi ottaa lisää lahjoituksia, sillä nyt olen kerännyt vain lähipiirin kamat. Toimintaa johtaa Uganda Skateboard Unionin presidentti Jackson Mubiru, joka ’toi’ skedeyksen Ugandaan”, kertoo Sippo. Skeittaajien tarpeet toteutuvat pitkälti lahjoitusten kautta. Tomèn kautta sain siis kontaktin Ugandaan. Piti saada sponsorit. Tapiolan skedehalli lahjoitti myös läjän dekkejä! Pitää keksiä, miten keräys suoritetaan ja mihin kamat voisi kerätä”, kertoo Sippo. H enrik Sippo on kasannut ugandalaisille rullalautailijoille lajin harrastusta tukevaa lähetystä skeittaajalle epätyypillisen jalolla tavalla
Samalla voi käydä katsastamassa Bercyn rauniot. Halpaa se tosin on kuin mikä. La Defenseltä kun lähtee rullaamaan takaisin kaupunkiin päin, löytyy myös matkalta kaikenlaista pikkukivaa. Tosin alle kymmenen euron ei pahemmin döneriä, falafelia ja purilaisia löydä. Spotit La Defense, Euroopan suurin liikekeskittymä, on juuri niin hyvä paikka etsiä marmoria kuin on annettu ymmärtää. Pohjoisesta Porte de Clignancourtin alueelta löytyvät kirpputorit ovat oiva paikka; löytyy käytettyä (tai kopioitua) Poloja Lacoste-paitaa sunnuntaisin. Yhtenä mainittakoon jo takaisin kaupungin puolella löytyvä Le palais Congress de Paris. Ensimmäinen kulttuurishokki Pariisissa ensi kertaa vierailevalle tulee varmasti olemaan vieras kieli sekä käsittämätön koko. Muoti ja musiikki Muodin suhteen kaikki tarvittava löytyy etelästä esimerkisi Mabillonin tai Odeonin pysäkkien lähettyviltä. Hiukan kauempana Ranskan kansalliskirjaston suunnassa löytyy myös videoista tuttu penkkikurbispotti, jossa on myös vieressä puiset pötykät. Place de Republique on oiva paikka myös aloittaa päivä, ja täällä esimerkiksi monet kaupungin lokaalit tapaavat kokoontua ennen sessareille lähtöä. Ahdistua ei kuitenkaan kannata, koska useista linjoista huolimatta kartta tulee varmasti hahmottumaan. Museoihin kannattaa yleisesti ostaa aina verkkolippu ja mahdolliset yllätykset tarkistaa etukäteen netissä. Nyrkkisääntönä on, että mitä enemmän pohjois–itä-suuntaan kaupungissa menee, sitä parempi hintataso on edessä. Tosin Bastillen alue ravintoloineen on varsin hyvä paikka myös etsiä suuhunpantavaa. Kyseessä on kuitenkin aperitiivi, ja tämä voi johtaa erilaisiin kiusallisiin tilanteisiin. Samalla kannattaa tehdä reissun mahdolliset ainoat vinskaostokset, koska vaikka Pariisissa onkin varsin paljon kauppoja, hinnat ovat selkeästi Discogs-mediaanista yläkanttiin. Juoma, juominen ja juomisen ilot (bailaus) Juominen on varsin halpaa ja kaupasta ostettaessa lähes puoli-ilmaista. Nykytaiteen ystäville itsestään selvä suositus on luonnollisesti Centre Pompidou, mutta tämän lisäksi Au palais de Tokyo sekä Louis Vuitton Collection ovat kovassa suosiossa. Muuten kivoja kuppiloita löytyy erityisesti pohjoisesta Sacre du Couerin turistihelvetistä itään päin suunnatessa – ilman edes kauheita välimatkoja. Yhteenvetona todettakoon, että Pariisi ei kuitenkaan ole mikään Barcelona. Klubeilla käynti on kallista, mutta jos sitä haluaa harrastaa niin yöelämän lippulaivana on toiminut Concrete etelässä jo usean vuoden ajan. (Teksti on kirjoitettu ennen terroristi-iskuja) Liikkuminen Liikkuminen ei ole mitään halpaa, ja välimatkat ovat pitkiä. Taide Louvreen skeptisesti suhtautuville täytyy todeta, että museo ei välttämättä ole niin paha turistihelvetti kuin osaisi odottaa! Paikalle kannattaa kuitenkin mennä ajoissa ja kaikenlaisiin yllätyksiin varautua. Siksi kannattaa nakittaa joku paikallinen merkitsemään spotit kätevästi karttaan ja miettiä, miten niitä surffaa. Jos olet ollut Barcelonassa, pärjäät metrolla varmasti myös Pariisissa. Ruoka Ulkona syöminen yleisesti on varsin halpaa verrattuna vaikkapa helsinkiläisiin hipsterpreferensseihin. Varaudu nenäliinoihin, koska et todellakaan pääse Suomea halvemmalla. Pohjoisessa ehkä parhaat paikat löytyvät Anversin asemalta suunnattaessa takaisin etelään päin. Esimerkiksi Gard D’ Austerlitzin lähistön kurbit pienine droppeineen alamäessä on varsin kiva neppausmesta. Tosin alueen flättiin kannattaa suhtautua varauksella, ja on myös turha odottaa, että välimatkat spottien välillä olisivat pieniä. 15 Pariisi! Tuo rakkauden, taiteen ja kaikkien pensselisetien sun muiden baskeriturpien pääkaupunki! Ikuinen tunteiden ja romantiikan tyyssija Seinen rannalla! Mutta mitä muuta tässä kaupungissa voi tehdä kuin matkia Mika Waltaria pinot noir -höyryissä. Monet spotit ovat parhaat päivänsä nähneet, ja etäisyydet spottien välillä ovat varsin pitkiä. Nämä tosin yleisesti ovat varsin hyviä ja täyttäviä. Jos aika on rajoitettu, ehdottomasti kovempi museo on enemmän 1700-luvulta moderniin taiteen esivaiheisiin keskittyvä Musee d’Orsay. Alle 25-vuotiaat opiskelevat pääsevät sisään ilmaiseksi, ja muitakin ilmaisia päiviä on tarjolla. Richard Lenoir on myös esimerkiksi loistava asema lähteä lähes mihin tahansa suuntaan ruoan perässä. Myös täällä räjähteli terrori-iskuissa.. Ihan turistina PARIISI Teksti ja kuvat JOONAS PULKKINEN Vesa Korkkula ja noseslide nollie heel Place Republiquella. Vaikkakin legendaarista Bercya vedetään tällä hetkellä palasiksi, etenkin toisella puolella Seineä kannattaa käydä samansuuntaisesti. Junalla muualle skeittaamaan hamuaville todettakoon, että esimerkiksi väli Pariisi– Lyon ei sekään ole mitään halpaa lystiä, vaan tästä saa pulittaa pitkälti toista sataa euroa edestakaisin. Aukion kurbit eivät ole kuitenkaan mistään helpoimmasta päästä, mutta siellä voi bongata esimerkiksi nykyisen muotiskedeyksen kuuminta hottia Supremen, Palacen tai Polarin tiimeistä. Ruoan jälkeisenä juomana se tosin hyväksytään pitkin hampain. Baareissa on syytä huomata, että perinteiset pystykuppilat eivät juurikaan laatuviinien kanssa lähde kilpailemaan, vaan onkin tyypillistä, että punaviini maistuu rypälelajista riippumatta buffet-henkiseltä basalta. Myös pastis-kansallisjuoman tilaamisaikaa sopii miettiä. Pienemmistä museoista kannattaa ehdottomasti katsastaa Pont-Neufin sillan pohjoispuolelta löytyvä nykytaiteeseen keskittyvä Monnaie de Paris
Oliver “pikku ging” mikä lie (parkin coolein. Ihmiset, joiden elämästä haluaisit elää yhden päivän. 11. Parhaiten pukeutuvat skeittarit. Paskat housus Säkittäisin heti Kaikesta huolimatta Kyyplant fakieen! Luultavasti ei pisteitä ollenkaan (Street league my ass.) 10. Ha! 12. aina.) Samuel Bourgeot, joka päivä samat vaatteet Lurkki, sama juttu Se yks hevari Kiasman minillä! Berberi ja Rönkkö verttikamat päällä. Your favorite things. Parhaat kotoa löytyvät kirjalliset teokset. Kauneimmat naiset. Tänä vuonna oppinut keskittyy lukemaan. Sporge, bassonsoittotyyli Akke, tatskatyyli Tito Aiha, Perjantai elämäntyyli Samuel bourgeot, Epäselvä puhetyyli Pablo, Tyylikkään näkönen tyyppi. Jos olisin porvoolainen ni en varmaan tietäisin paremmin mut…(Tässä vaiheessa selvittää on Sipoosta, ei Porvoosta. Kovimmat porvoolaiset all-time. Vantaa Espoo Kauniainen Lyon Split 13. 16 1. Honeybacher Varhaisihminen Koira Torakka Kärpänen…. Shreddaaminen Naisystävä Wa! 6. Parhaat biisit. Jos olisit eläin, olisit. Takan syttyminen egal Sauna & Bishe Yliguudit uudet ruoat joita opin kokoajan. Kaupungit, jossa asuisit jos et asuisi Helsingissä. -Omistan pelkästään Arnold Schwarzenegger elämänkerran. PUPLE&RANTSU! KUKKIS! HOMIESSIT! Helposti hienoin kaupunginosa Harmi ku en oo ikin asunu eiras:( (Tässä vaiheessa selviää ettei Kyy asu Eirassa) 2. Gimmafrendi Väijyy Selän Takana SHIIEEEEEETT! KYY / TOP-5 5BA NK KI IN AL AS / KA SA RM IN KA TU Teksti NIKOLAI ALIN Kuva MIKKO KEMPAS. Syyt asua Eirassa. Temput, jotka vetäisit Street Leaguen finaalissa. 7. Ray Charles Mess Around Fat lip Today’s Your Day (Whachagonedu) Rick James Sweet and sexy thang Neil young Mansion on the hill Irwin Goodman Kalteri tango 5. Tyylikkäimmät skeittarit. Tää menee hyvin.) Champ Meizeli Urja Modig Pulkkinen (kovin tai sit vaan sekavin) 3. Mikko Kostamo (ajatukset) Aresh Hossini (ajatukset) Laban yleinen kohellus) Matti Sippola (ajatukset) Mario Balotelli 4. 8
Teksti NIKOLAI ALIN Kuva MIKKO KEMPAS www.happyhourskateboards.com facebook.com/happyhourskateboards Instagram/happyhourskateboards R O S K IS D V D O U T N O W ! K em p as Jake / Switch no-comply polejam In cl ud es ”E i lii ty m ih in kä än ” mainos1.indd 1 27.11.2015 14.16
Algotra Algotrassa on aivan rannan tuntumassa pienehkö kylä, jossa on vanhaan raunioon rakennettu värikäs sinikeltainen parkki erittäin syvällä poolilla. Athletic Bilbao. Paikassa tuotiin pöytään erilaisia lihoja, joita sitten grillailimme itse isojen kolpakoiden toimiessa kyydittäjinä. Nokian Ringo oli kovin luuri. Matkalla hoidettiin vielä huoltiksen kautta bisseä ja muuta pientä yöpalaa Foghorn-leirille. Skedekunnon takaisin haalimiseen ryhdyttiin jo kevään ja kesän aikana; tosin viimeinen kuukausi ennen reissua jäi kaikilta kiireiden takia vähän niin ja näin. Lisäksi Stinde mursi kätensä elokuun alussa ja poisjäämisen uhka oli ilmassa. Kiertueautoksi nappasimme kentältä tuliterän, pronssinvärisen Mersun Viton. Telttojen pystyttämisestä säkkipimeässä rannalle syntyi oma show, ja paikalliset hämyt tulivat tietenkin heittämään juttua ja pelottelivat joukahaiset huulillaan suurilla rantarotilla, joita siellä vilisee yöllä. Tumpilla alkoi heti armoton Tinder-ralli jokaisessa kylässä paikallisten mätsien kanssa, ja siihen meni akkuja sekä lisää ladattua fyrkkaa. Helmikuussa 2015 Hessun ja Tumpin kanssa otettiin asia ensimmäisen kerran puheeksi, ja siltä seisomalta oikeastaan Hessu varasikin meille lennot Bilbaoon ja samalla lyötiin lukkoon Foghorn Tour. Spotilla saimme purkkiin muutamia ekoja trikkejä. Paikka vaihtaa ulkoasuaan suhteellisen tiheään. Mukaan koitimme saada koko alkuperäisen porukan Kihlbergistä Hannulan, Koivikon, Davon ja Bollen kautta Kivikoskeen – muutamia nimiä droppaillakseni. Aamulla herätessämme huomasimme Stinden somistelleen yön aikana telttojen kylkeen epämääräisen nuotiopaikan risuineen, joka jäi kaiken tohinan keskellä sytyttämättä. Wuorensola tosin meinasi jo jäädä Oakiin tunnelmoimaan. Suomen ainoa alan lehti Flashback eli kultakauttansa. Stinde paketissa Stinden fs rock´n roll Biarritzin Museum of Ocean and Surfin kattopuulilla. Ty Evansin ja Spike Jonzen ohjaama Girlin Mouse ilmestyi. Illallisen jälkeen katsastimme muutaman spotin, suuntasimme kentän kautta noutamaan kadonneet kamat ja painelimme ensimmäiselle spotille Algotraan, jonne pistimme teltat rannalle pystyyn. Algotrasta suuntasimme Bilbaon lähelle olevalle Las Arenas -parkille, joka oli kuvitettu muistuttamaan tällä kertaa baskilinnoitusta. Lensimme Helsingistä Pariisin kautta Bilbaoon, jossa New Yorkista saapunut Aki Kärjä odottelikin meitä jetlagsekä oluthuuruissaan Guggenheim-museon pihalla. Zaraus Zaraukseen saavuttuamme Hessun luuriin tuli viesti, että San Sebastianissa asuva valokuvaaja Anton Miettinen oli hoitanut meille liput illaksi paikallispeliin Real Sociedad vs. Kuvasimmekin materiaalia suhteellisen aktiivisesti pitkin kevättä ja kesää, mutta päätimme keskittyä tulevan pätkän suhteen vain reissun antimiin. Lahkeet olivat leveät ja tpaidat usein XXL-kokoisia. Nyt on uuden aika. Foghornin ”One Love” ilmestyi VHS:nä vuonna 1996. Eric Koston oli vuoden skeittari. Hessu lennätti kopteriaan, ja Wuorensola luopui tässä kyseisessä paikassa tossuistaan ja käytännössä rullasi ja tallasi paljain jaloin loppureissun ajan. Teksti ALE LAURAÉUS Kuvat SAMULI HEINO, ALE LAURAÉUS, TUOMAS WUORENSOLA, ILMO NIITTYMÄKI, TIMO HELENIUS JA TIMO JÄRVINEN T R I P Kaksikymmentä vuotta se on muhinut: mitäpä jos tehtäisiin uusi Foghorn-leffa. Helsinki–Pariisi–Bilbao & New York–München–Bilbao Itse reissuun pääsimme Oak Barrelin kautta syyskuun lopulla. Se ei kuitenkaan haitannut tunnelmaa, vaan suuntasimme vuorille mahtavaan grillimestaan heittämään löysät pois. Hessu saikin koneesta pois kannetusta laukustani kuvan. Ruuhkavuosiaan viettävän tiimin matkaan saaminen ei ole se ihan helpoin tehtävä, ja valitettavasti monta naamaa jäi pois lopulliselta reissulta. Kun päätös on tehty, ei sitä voi kumota. Ennen sessareita menimme Hessun paikalliseksi We Got Beefiksi ristimään kuppilaan aamiaiselle nauttimaan muutamat palauttavat oluet shotteineen, ja samalla latasimme kameroiden, läppäreiden ja luurien akut. 18 1 996 ei ollut internetiä. Juuso Mykkänenkin oli vielä muutamaa viikkoa aiemmin lähdössä, mutta pörssikiireet estivät reissun. Rottastoorit eivät kauheasti haitanneet, ja teltat saatiinkin epämääräisesti pystyyn – ja rantabileet siinä ohessa. Wuorensola soitti Creedence Clearwater Revivalia Kärjän toimiessa tarinankertojana otsalamppujen valossa. Jotta kunnon kiertuefiilikseen pääsee, meikäläisen laukku telttoineen ja makuupusseineen jäi tietenkin Pariisin kentälle
Aamulla heräilimme ensimmäisten hyvien yöunien jälkeen hostelliaamiaiselle, jonka jälkeen hurautimmekin nopeasti seuraavaan mestaan lähelle Espanjan ja Ranskan rajaa Fronteran kupeeseen. 19 Matsi oli tylsähköä 0–0-futista, ja Kärjä vetelikin unta jetlägiinsä kummatkin erät. Wuorensola maksoi pienen päänaukomisen jälkeen sakot heti. Kauheasti reissussa ei ollut aikaa lomailla; siitä piti huolen Hessun laatima spottien määrä. Annettiin niiden heittää läpät ja jatkettiin taas. Täältä matkaamme tarttui yksin reissaava surffari nimeltään Kumpulan Make, jolle Wuorensola kertoi elämästä illan hämärtyessä. Zarauksessa on todella hieno parkki suoraan biitsillä. Sieltä siirryimme autolla vuorille kruisailemaan ja nappasimme ohimennen nuorisohotellimajoituksen vuorenhuipulta, sillä kosteat ja kovat telttayöt rupesivat tuntumaan. Illallispöydässä piinasimme Alvaroa klassisilla suomiskedeleffoilla läppäriltä grilliruoan äärellä. Kyseisessä parkissa on vuosien aikana vieraillut porukkaa Hawkista Cardielin kautta Kärjään. Juttua tuli yhteen pötköön. Eikä Kärjäkään kauas puusta pudonnut. Alkuun tietenkin tapasta ja olutta naamaan, pullo Akin valitsemaa Bourbonia säkissä kulmakaupasta mukaan, ja San Sebastianin plazoille kruisailemaan. Kaapin kokoinen Igur tuijotti Hessua sentin päästä silmiin. Uusimpana dekkisarjana on Playboy-mallisto. Zarauksessa Hessu järjesti meille Pukaksen liikkeestä laudat sekä märkäpuvut, ja päästiin vähän testaamaan surffaamista. Hostel oli nimeltänsä Green Nest Uba Aterpetxea Youth Hostel, ja se oli kummallisesti paikan näyttävimmässä maisemassa. Onneksemme Hessu heräili päivittäin kukonlaulun aikaan muutenkin ja valmisti tiimille yleensä herkulliset baskityyliset aamiaiset, pesi pyykit ja hoiti kaiken käytännön säädön. Muutaman kerran saimme poliiseilta häädöt, mutta emme välittäneet niistä. Jartin tehdasvierailu Irunissa menimme Jartin tehtaalle. (kuva Igurista ja Hessusta) Suomessa Jartin lautoja saa Union Fivestä. Rajapoliisi kyttäsi pientäkin virhettämme päästä penkomaan autoa. Edellisestä vastaavanlaisesta yösessaroinnista taitaa olla semmoiset parikymmentä vuotta aikaa. Saapuminen paikalle, koputus oveen, ja nopeasti Hessu sujuvaa baskia puhuvana supliikkimiehenä järjestikin meille tapaamisen veljesten kanssa. Hessu oli sen verran kanuunassa, ettei ilmekään värähtänyt. Juuri tästä skeittauksessa on kysymys: vaikka parkit ovatkin nykyään kovassa suosiossa, ei aitoa EMBja laatat-henkistä plazautusta korvaa juuri mikään. Veljekset ovat kehittäneet ihan oman tuotantokuvionsa, jonka avulla he pystyvät toimittamaan skedefirmoille pieniäkin dekkieriä. Siellä oli saksalaisia kamapäissään rähiseviä surffihippejä, joten otimme suosiolla oman rauhallisen nurkkauksemme vähän sivummalta. Kai ne vähän ihmettelivät, kun 10 vuotta vanhemmat turistisedät hengailevat kadulla skeittaamassa sunnuntai–maanantaiyönä viskipullot mukanaan. Matsin jälkeen iltamyöhällä palasimme takaisin Zaraukseen motarihuoltsikan kautta, ja olimme yötä Gran Camping (Gipuzkoa) -alueella vuorenrinteessä, josta avautui näkymä Zarauksen rannalle. Alussa tunnelma oli hieman jäätynyt yllätysvierailusta johtuen. Normaalisti päivässä tuli koluttua 2–3 parkkia. Emme olisi olleet kovinkaan liekeissä auton penkomisesta monestakaan syystä. Jart on siis Euroopan suurimpia skeittimerkkejä ja dekkivalmistajia sekä HLC SB Distributionin lippulaiva. Yösessareiden jälkeen olikin aika juhlaa päästä ekan kerran suihkuun ja siitä sitten ekat kunnon yöunet. Päälle siirtymiset ja muut tohinat. (kuva playboy dekistä) Tehdasvierailu alkoi After Sk8 -tourin tyyliin: ilman ennakkosuunnittelua. San Sebastianin plazat Aamusta ajoimme takaisin San Sebastianiin. Aamulla auringonnousun aikaan kuvailimme Wuorensolan mäenlaskua komeissa maisemissa viinipeltojen seassa vuorelta alas kylään. Olutta virtasi baskilasiin lorotettuna lähibaarista prikka kerrallaan. Igur epäili meitä teollisuusvakoilijoiksi ja taisi olla hänelläkin edellinen ilta venähtänyt; sen verran vaiheessa oli. Tarkoituksena oli mennä surffaamaan, mutta siellä ei ollut aaltoja, joten päädyimme lähikuppilaan lounastamaan ja Hessun frendin LaPlaza-nimiseen skeittiliikkeeseen hakemaan Stindelle uusi lankku alle. Hessu otti väliin skidit rohkaisuryypyt tourille pimpatusta taskumatistaan. Wuorensola nappasi rajalla itselleen kivat 90 euron sakot, jotka piti maksaa heti käteisellä – muuten matka olisi stopannut suoraan siihen. Kamat sisään mökkiin, kuparinvärisellä Mersun Vitolla alas kaupunkiin, auto parkkiin, ja ekat klassiset plazasessiot kaupungilla. Wuorensola kertoo tarinoita isältä pojalle Zarauksessa Pukasin edustalla Foghorn Camp Algotra Beachillä Hessu Smith Benessen Poolilla Stinde pivot fakie Tourvan Element Called WaterSurf and Moren bugalowit. Parkin vieressä on muutama näyttävä, valkoinen, klassinen street-kaari, jossa saatiin nopeasti aikaan hyvännäköistä suoritetta Hessun ja Stinden toimesta Wuorensolan surffaillessa Tinderiä. Illalliselle mentiin Pukaksen Alvaron kanssa keskellä vuorenrinnettä sijainneeseen, paikallista ruokaa ja juomaa tarjoavaan ravintolaan. Akilla oli perse ihan hellänä (sinisenä) pannutusten jäljiltä, ja telttayöt rupesivat olemaan jo aika rajoilla kipeän kankun kanssa. Sessioden mukana Aki toi Tourille mukaan bourbonia, jota sitten tästä eteenpäin iltaisin nautiskelimmekin stooreja kertoen. Pukaksen Alvaro pisteli demohengessä menemään Carrollin tyyliin napakasti tavaraa; switch flipit ja 360 olivat hallussa. Sen jälkeen jämähdettiin surffiliikkeen edustalle klassisille seitinohuille putiikin pitäjän kanssa ja ruvettiin vetämään flättiä. Homma meni niin, että Tumppi kurottautui eteenpäin laittamaan takapenkiltä touribiisinä soinutta Casualin Loose In The End -biisiä kovemmalle joutuen avaamaan turvavyönsä, ja rajalla päivystänyt täysin mulkero poliisi iski siihen silmänsä ja päätti piristää meidän päiväämme naurettavilla sakoilla. 16 vuoden aikana firma on kasvanut 54 hengen yritykseksi. F O G H O R N T R I P Jartin tehtaalla. (Kuva Jartin tehtaasta) Jartin ovat perustaneet veljekset Igur ja Iban Ander Irunista vuonna 2001. Siideriä juotiin seinästä paikalliseen tyyliin ruiskuttaen
Saimmekin yllätykseksemme purkitettua nastoja juttuja helteessä sekä nautiskelimme paikallisen kipsikätisen keltapaidan sumutuksista. Se oli visuaalisesti erittäin päräyttävä, ja yksityiskohtia löytyi. Lopussa Igur tarjoili meille paikallista siideriä olan takaa sekä pisti mukaan vielä kasan Jartin uusia Playboy-sarjan dekkejä + muuta sälää. Siellä Kärjä tykitti jyrkkään ditsiin napakan 360 flipin Tumpin ja Järvisen heittäessä legendaa. Sisään mentäessä piti voidella alkoholipitoisilla tuliaisilla jointtiaan liukuhihnalla käärivä paikan päällikkö, jonka Wuorensola risti osuvasti El Chapoksi. Kohteen visuaalisuus toi mieleen Tom Pennyn salaisen minin Bordeauxin lähimaastoissa Flipin Sorryn aikoihin. Päivän päätteeksi hurautimme Hossegorin keskustaan katsastamaan Timpan näyttelyä paikalliseen La Galerie Kai Kaihin. Sieltä siirryimme Irunin parkkiin. Se oli nopea visiitti. Hessu pisti erittäin vauhdikasta ja tyylikästä puulikurvailua Ilmon kanssa. Ditsi taisi olla tämän parkin parasta antia. Päälliköt istuivat kulmakurbin päällä ihmetellen touhujamme, pössytellen joukahaisia liukuhihnalta ja imuroiden tuomiamme tuliaisia. (Kuva Benessen poolilta + Tumppi Vitossa) Vielle St Girons Seuraavana päivänä kukonlaulun aikaan siirryimme erittäin tukka pystyssä tunnin ajomatkan päähän Vielle St Gironsin pikkukylän parkkiin. Tuli vanhat Lepakon verttiajat mieleen Järvisestä, jolla oli Rectorin syndit ja potta päässä. Pörräsimme pitkin ja poikin, kunnes se löytyi. Saimme ihaille todella upeita vedessä ja kovissa olosuhteissa otettuja fotoja F O G H O R N T R I P Stinde La Kampsa Ollie Timppa Järvisen näyttely Hossegorissa Real Sociedad San Sebastian vs Athletic Bilbao Foghorn Team toiminnassa. Aki Pivot Fakie.. Pienen läpänheiton jälkeen kävimmekin jo varsinaisella tehtaalla tekemässä dekit ja renkaat. Paikka oli ainakin varttuneemmalle Seston silkkiseen betoniflättiin tottuneelle vaikeasti skeitattava ja erittäin raffi, mutta tunnelmaltaan täydellisen kusenhajuinen. Rapilan jengi taltioi hienoja ilmakuvia poolisessareista. Timppa Järvinen lähti mukaan. Vieux Boucau Vielle St Gironsista jatkoimme matkaa puolen tunnin päähän Vieux Boucau -kylän parkkiin. HOSSEGOR & BENESSE Hossegoriin päästyämme menimme suoraan Benessen puulille, jossa tapasimme Hessun kaverin, Ilmo Niittymäen, jota Hessu oli hehkuttanut koko reissun aina How Deep Is My Love -kappaleen soidessa Wuorensolan vyölaukussa olleesta Walkmanista. Illan mittaan sinne valui muutama paikallinen sumuttaja ajamaan poolia joukahainen suussaan ja topparotsit tiukasti korvillaan. (kuva) Jostain kumman syystä parkilla soi Peer Günt. Siitä tuli mieleen Venicen umpeen tukotetut ja kapeat penkkispotit Marianon Mouse-partissa. Herkkä paljain jaloin kulkeva Wuorensola ei ollut valmistautunut Benessen valtaisaan mediasirkukseen, vaan pakeni Viton takapenkille bourbonin ja Kari Tapion seuraan. Hessu ja Järvinen keskittyivät lähinnä puulin vetämiseen. Sinne astuttiin sisään kapeassa portaikossa olevasta vanhoin dekein somistetusta ovesta. Paikka oli mm. Ilmo olikin matkassamme loppureissun ajan. Visuaalisesti paikka oli todella näyttävä, ja se oli täynnä lasinsirpaleita ja muuta krääsää sekä maalattu tukkoon. Benessen poolilla olivat GoPro-kopterinsa kanssa Suomesta Rapila, Matu ja Seba. Hän nyökkäsi hyväksyvästi, ja näin oli Foghorn-ukoilla tyhjä La Kampsa käytössään illan ajan. ERRENTERIA Seuraavana päivänä matkasimme Errenteria-nimiseen pieneen baskikaupunkiin (matkalla soi Loose In The End repeatilla), jossa oli erittäin ränsistynyt spotti – erittäin vaikeasti löydettävissä tämäkin. Katsastimme koko tuotantolinjaston, ja kamerat lauloivat. Tässä vaiheessa olimme jo koettaneet löytää jokaisesta kaupungista ja kylästä sopivaa vetyperoksidia, jolla olisimme saaneet kaikille Carroll-tyyliin valkaistut ysärifledat, mutta jostain kumman syystä koko baskialueelta ei tuotetta löytynyt – pettymykseksemme. Siellä saimme aikaan jälleen pienen aamukankeilun, muutaman paikallisen oluen ja Hessun suussa sulavien itse tehtyjen croissanttien jälkeen erinomaiset skeittimeiningit. Aki innostui paikasta jopa niin paljon, että olisi halunnut jäädä sinne telttailemaan ja viettämään iltaa El Chapon kanssa. Sieltä matka jatkui kostealle lounaalle baariin rajan tuntumassa. La Kampsa -niminen mesta on lisäksi supervaikeasti löydettävissä. FRIIKKI PÄÄKALLOSPOTTI SAN SEBASTIANISSA: LA KAMPSA After Sk8 -tourin ehdottomasti friikein spotti oli San Sebastianin esikaupungissa. somistettu viimeisen päälle stailisti pienin pääkalloveistoksin, ja kaaressa oli iso Bones-pääkallomaalaus. Kaikki saivat nauhalle jotain. Tyypit olivat rakentaneet betoniparkin ränsistyneiden talojen sisäpihalle vuorenrinteeseen. Hossegorissa pääsimme ensimmäistä kertaa suihkuun. Sieltä tarttui mukaan ehkä visuaalisesti hienointa materiaalia. 20 Paikalliseen tyyliin taas joukahaiset palamaan ja mietinnät päälle. Huomioitavaa on, että La Kampsa vietti hiljaittain 20-vuotisjuhliaan. Timpan tyyli on pysynyt samana vuodesta 1987. Etenkin Stinde otti parkin heti haltuun ollaamalla yli metrin betoniboksin päälle pienestä hipistä
Paluumatkalla Hossegorista Bilbaoon oli tarkoitus pysähtyä parilla spotilla, mutta aika ei riittänyt kuin Biarritzin surffimuseon katolla olevan poolin zekkaamiseen. Nurkissa lojui kitaroita, riippumattoja puiden välissä sekä olutsaaveja, joista sai napata eurolla bissen. Suuntasimme paikalliseen muotiliikkeeseen: Wuorensolalle sinivalkoraidallista merinovillapaitaa päälle ja valkoiset Carharttin farkut kiertueasuksi. Tumppi ja Aki. Foghornin After Sk8 Tour -dokkari ilmestyy näillä näkymin jouluna 2015. Yhtenä esimerkkinä Bass Sabbath -lippis ja paita. Skedeys on edelleen erittäin hyvä tapa reissata hyvien frendien kanssa. Foghorn suosittelee. Nopeasti sessareihimme liittyi pari klassista surfhippiä. Siellä oli myös vepemäinen teräsmini ulkona. Muutama saksalaismimmi lyhyissä shortseissaan pumppaili siellä, kun saavuimme. Seuraava Foghorn-tour onkin jo suunnitteilla. Kärjä muisteli bourboni lasissaan ja paksu sikari kädessään aikoja, kun ysärin lopulla olivat Arton ja Hawkin kanssa kiertämässä Baskimaata Arnetten piikkiin. Ale. Vaikka meillä ei ollut minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia majoituksen, spottien, ruokailun tai muun suhteen, kertaakaan ei ollut minkäänlaista jännitettä ilmassa. Mestat: Bilbao, Algorta, Zarautz, San Sebastian, Irun, Errenteria, Biarritz, Hossegor, Vielle St Girons, Benesse, Vieux Boucau F O G H O R N T R I P Kärjän tre flip Vieux Boucau. Näyttelystä siirryimme kulman taakse Café De Paris -kuppilaan, jossa Wuorensolan johdolla perehdyimme pastiksen maailmaan. Tom Pennyn yllätysvisiitti olisi sopinut tilanteeseen. Paikka oli sisustettu kaikenlaisella taidekrääsällä. (kuva liitteeksi) Yhteenvetona After Sk8 -kiertueesta voi mainita saumattoman yhteishengen, joka Foghornissa vallitsee. Jos kiinnostaa, paikan kotisivuilta löytyy infoa: http://www.elementcalledwater.ch/ Element Called Waterista suuntasimme illalliselle Hessun frendin Louvine Collective -nimiseen rantaraflaan, jossa seuraan liittyi Järvinen. Tässä vaiheessa Wuorensola hurahti Serge Gainsboroughin musiikkiin ja tyyliin. Element called water surf and more “A sunny place for shady people” oli mestan slogan. Louvine Collective tekee ruoan lisäksi miellyttävää taidepaitaa, lippistä ja muuta pientä. Vedettiin drinkkejä ja heitettiin legendaa. Paikka oli eräänlainen skatemotelli, jossa pihapuulin reunalla oli pieniä bungaloweja ja kuppilan nurkassa Psycho Skaten miniä muistuttava mini. “A sunny place for shady people” Plazojen lapset (San Sebastian) Mukava sisustus (Element Called WaterSurf and Moren bugalowit) Vuorensola kuorsaa. Sinne väsäsimme muutaman ghettopiissin Hossegorista mukaan saaduilla neljällä sinisellä kannulla. Niitä voi tilata kotiin toimitettuna suoraan Timpalta. Matt Mumfordia siteraataakseni: ”If you’re a skateboarder, your whole concept of the world is completely different”. 21 sekä makeita maisemakuvia. (kuva) Kannattaa tutustua: http://louvine.com Back to Hel Seuraavana aamuna alkoikin armoton pakkaaminen ja siivoaminen. Tunnelma oli todella klassisen grunge. Illalla pidimme mökillä klassiset grillibileet ja saunoimme puulämmitteisessä saunassa, ja nuoriso-osasto pääsi Kärjän stoorien pariin. Ilmo Niittymäki half cab fs rock Nuoriso Pizzalla Plazalla
22 OL LI E
Sen sijaan skeittaus ja ympäristön suhtautuminen siihen ovat muuttuneet paljon vuosien varrella – kysykää vaikka Kiveltä. Nykyskeittarin ei tarvitse enää tapella koulussa vain sen takia, että tykkää skeittauksesta eikä kukaan räi hiuksiin ratikassa, jos kainalossa keikkuu kompliitti. -Nikke 23 JACOB Teksti NIKOLAI ALIN Kuvat JUSTUS HIRVI SUNDELL. Jacob on loistava esimerkki modernista skeittarista: tyylikäs, intohimoinen ja itsensä löytänyt nuorukainen, joka skeittaa omalla tyylillään, omissa oloissaan ja vain itselleen. Skeittaus elää ja voi hyvin: nykyajan skeittareissa on tyyliä, voimaa ja sopivasti valtavirrasta erottautumista. ”Skateboarding, I love it so much I want it to die.” – Jason Jessee Vaikka Jason Jessee on tämän tekstin kirjoittajalle suuri muusa ja korkean ihailun kohde, olen silti tyytyväinen, ettei tuplahattumiehen toive ole toistaiseksi toteutunut. Skeittauksella on hyvä tulevaisuus
Joku sairaan vanha partti multa on joskus tullut; tein sen joskus itse, ja se on kuvattu kokonaan Krunasta. Joo, mä oon aina asunut Krunassa; tosin kahdessa eri kämpässä, mutta kuitenkin. Nojoo, kyllä se Stadissa vähän niin menee. Videoista puheen ollen, onkos sulta tullut jotain videoparttia koskaan. Missä aloit ekana skeittaamaan. Joskus kuulee puhuttavan, että suomenruotsalaiset olis sisäänpäin kääntyneitä ja sitä sun tätä. Jep. Vaikka en ikinä kilpaile, kyllä se ärsytti silloin, kun tuntu, että ite junnas paikallaan eikä osannu niitä videoiden teknisiä juttuja. Sit ite osas jonkun kruukedin ja bs 5-0:n kurbiin, ja olin vaan silleen, että ei tää oo enää hauskaa. Tuohon aikaan kaikki skeittaus, mitä katoin, oli jotenkin vaan niin sairasta: himmeitä flippejä sisään ja flippejä ulos. Mun mielestä myös Stadin kaikki klassisimmat skedespotit on Krunassa, kuten mm. Troy on ainoa, joka tulee nyt mieleen, kun ajattelee sellaisia suomenruotsalaisia, joita katto ylöspäin sillon, kun alko skeittaamaan. Ne oli oikeesti aina siellä: aina, kun kävelin kouluun tai tulin koulusta, siellä ne jätkät oli. Miten sitten kuitenkin jatkoit skeittausta myöhemmin. Minkälaista Krunassa on asustella. Sen jälkeen en oo nähnyt niitä Snellulla enkä koko Kruunuhaassa. Kulma oli siihen aikaan liian korkea ja vähän raffin tuntuinen, ja Snellu oli enemmän sellainen meidän hengailumesta. Ne kundit skeittas jossain vaiheessa sikana Snellulla, just ne Elvis ja ne. Snellu on legenda! Ootko nähnyt sen Youtube-videon, missä ne nappulat skedee siinä Snellulla ja se yks kundi keikkaa sen ison kurbin päältä samalla, kun se pikkukundi heittää kuvaajalle: ”JOHOOO, saikko, Elvis?”. Sitten yläasteella skedeys vähän hiipui, kun alkoi jotenkin ärsyttää se skedeys, kun tuntui, ettei lähtenyt yhtään, ja kaikissa pätkissä oli ihan sairasta skeittausta. Nykyään Troy asuu Montrealissa; se on siellä kai koulussa. Ekat kolme vuotta skeittasin tosi paljon ja olin just sellainen kakara, joka hyppi alas joka paikasta, heh. Moikka, Jacob! Jätkä on kaksikielinen ja ruotsinkieliset koulut käynyt Stadin kundi Kruunuhaasta; kuka on Suomen sairain ruotsinkielinen skeittari. Näkyykö se skeittareissa jollakin tavalla, vai onko se vaan tabu. Myös kuvasin pitkään ja varmaan kolme vuotta meni niin, että vain kuvasin muita ja kannoin kameraa mukana. Ja miten pitkään oot skeitannu. Kulmalla. Yhteensä oon nyt skeitannut kahdeksan vuotta. Saattaa se jostain netistä löytyä. Kruunuhaka on fiilis paikka asua: paljon vanhoja rakennuksia ja tuttu paikka. Snellulla oli hyvät kakkoset, pienet kurbit ja ne isot kurbit, joihin pysty sit aina haastamaan, kun vähitellen kehittyi. Moikka! Hmm, tää on aika vaikee, ootas nyt… Troy Björkman, se on kyllä kova. Sit yks päivä näin sen videon Youtubessa, ja sen jälkeen niitä jätkiä ei enää ollut siellä. Oon skeitannut itse asiassa aika kauan, mutta silleen kunnolla vähemmän. Olet Kruunuhaan kasvatti. No joo, on kyllä. Mä muistan hyvin mun ekan fiftarin siihen isompaan kurbiin jasamoin nosegrindin. Mä olin meidän koululaisista eka, joka alkoi skeittaamaan suomenkielisten kanssa. Skeittaako suomenruotsalaiset skedeejät vaan toistensa kanssa. Tuntu ettei kehity yhtään, ja muut menee ohi oikealta ja vasemmalta. Skeittauksen taso on kyllä sairas, ja harvaan pätkään pystyy mitenkään samaistumaan enää. Snellu, Kulma ja rannan kurbit ja oikeastaan koko se ranta. Se on kyllä sairaan hyvä video. Joo, se oli hauska juttu. Tuli sellainen fiilis, että tähänkö tämä skedeys jää, että en ikinä tuu olemaan se jätkä, joka vetelee 24 BOARDSLIDE UP. Snellulla (Snellmanin patsas). Moni kattoi mua silloin vähän alaspäin, kun aloin hengaamaan suomenkielisten skeittareiden kanssa, koska suomenkieliset on paljon parempia skedeemään
Eli tavallaan löysit skedeidentiteettisi noiden videoiden kautta. Niillä jätkillä oli myös siistit kuteet: Dickiesit jalassa, joku huppari ja Vansin Old-Skoolit – se näytti siistiltä, ja siihen skedeykseen pystyi samaistumaan. Mä oon aika perfektionisti oman skedeyksen suhteen, ja ärsyttää, jos juttu menee paskasti omasta mielestä. Milloin tuo siis tapahtui. Et ole kilpaillut juuri ollenkaan. Tuntuu välillä, että jengi ei yritä tarpeeksi, vaikka lahjoja olisi vaikka miten paljon. En halua olla parempi kuin kukaan muu tai kilpailla muita vastaan; haluan kehittyä itse vaan koko ajan paremmaksi. Tuo on skeittauksessa mun mielestä just nyt tosi siistiä: skeittauksen kenttä on tosi laaja ja kaikenlaista skeittausta näkee ja se on ”sallittua”. Sieltä sai omaan skedeykseen hyvän fiiliksen. Ittelle sitä kuitenkin skeittaa. Niin voisi sanoa. Sellainen hyvällä meiningillä puskeminen on kuitenkin tosi kova meininki. Sitten lopetin Berricsin seuraamisen ja löysin Youtubesta muutamia siistejä kuvaajia, jotka kuvasivat esimerkiksiNykissä vähän nuorempia jätkiä. Niiden videoiden kautta avautui tavallaan uusi maailma: ne jätkät veti sellaisia ns. Nyt on taas kova motivaatio skeittaukseen, ja skedeys on hauskaa. Oletko kilpailuhenkinen skeittauksen suhteen. noita trikkejä tuolla. Se eka skedejakso oli mulle selvästi väärä: se toimi niin kauan kuin uskalsin loikata jostain isoista rappusista, mutta sen jälkeen se ei enää antanut mitään. 25 FS SMITH GRIND SM IT H ST AL L JACOB SUNDELL. En tule ikinä varmaan vetämään mitään flippi sisään ja flippi ulos -komboja; en ainakaan usko. Toi on mun mielestä siistiä. Varmaan kolmisen vuotta sitten löysin ne videot ja sen meiningin, joka tuntui omalta. En oo tästä mihinkään vaihtamassa, koska nyt on hyvä näin. Silloin tuli käytyä just jossain Berricsissä, ja siellähän se meno on ihan sairasta. helppoja temppuja, ja ne pätkät oli kuvattu tosi siististi
26 OLLIE JACOB SUNDELL
Varsinkaan, jos ei ole mitään projektia, johon sen vois laittaa. Kenen kanssa jätkä skeittaa, ja onko joku vakioposse, jolla kierrätte spotteja. Ei esimerkiksi ole oikeaa kameraa mukana, ja joku juttu tulee mieleen, niin sitten vaan päättää kuvata sen kännykällä, ja se laitetaan nettiin. Hyvä päivä on esimerkiksisellainen, että on vetänyt jonku uuden tempun tai tehnyt vanhan tempun johonkin uuteen spottiin. Siitä tulee hyvä fiilis. Vain Kasvis ja Julle on mun lisäksi suomenruotsalaisia, ja muut on suomenkielisiä. Kunnon parteista saa kuitenkin aina paremmat fiilikset, ja instaklippejä ei ota samalla tavalla tosissaan. Sun ikäluokka on tosi aktiivinen tuolla sosiaalisissa medioissa, ja esimerkiksi Instagramiin tulee jengiltä sairaita videoita, jotka ennen olis päätynyt oikeisiin leffoihin. Partti on aina tietty kovempi, eikä nettiklippi oo ikinä samanarvoinen partin kanssa. Mulle tulee tosi hyvä fiilis, jos vaikka löytää uuden spotin tai kruisaa jonkun hyvän mäen alas – ei tarvii mitään sen kummempaa. Mulla on myös muuttunut suhtautuminen koko nettiklippeihin ihan lähiaikoina, ja on alkanut jopa kaduttaa, että on laittanut joitain juttuja Instaan, kun ne olisivoinut käydä kuvaamassa ihan oikeillekin kameroille. Myös Mäkelän Taavi on kanssa porukassa, vaikka se tosin muutti just Lontooseen ja meni sinne duuniin; toivottavasti menee hyvin, Taavi! Ja Santtu on kanssa porukassa! Mutta jos pitää nopeasti päästä skedeemään, menen yksin, hehee. Meitä on yleensä minä, Julius (Aula), Otto (Taimela), Anton Uhlfens aka Kasvis ja Matias (Nopsanen). Siihen aikaan myös kuvasin paljon Kasvista ja muita. ” Mulla on myös muuttunut suhtautuminen koko nettiklippeihin ihan lähiaikoina, ja on alkanut jopa kaduttaa, että on laittanut joitain juttuja Instaan, kun ne olisivoinut käydä kuvaamassa ihan oikeillekin kameroille. Mua kiinnostaa, että miten näät sellaisenInsta-klipit versus oikeet partit -asettelun: onko hyvä somematsku samanarvoinen kuin hyvä partti. ” 27 BS SM IT H. Onko kaikki suomenruotsalaisia, vai vedättekö ihan sekajengillä. Kasviksen kautta alun perin tutustuin noihin tyyppeihin; se skeittas enemmän suomenkielisten kanssa, ja sittenaloin skeitata sen kanssa, ja siitä se lähti. Tästä aiheesta voisi kyllä puhua vaikka miten paljon. Ehkä nyt, jos alkaa kuvaamaan parttia, jää vähemmälle se Instaan spottien ja temppujen spoilailu.. Insta-klipit sun muut on vaan sellaista, että on ollut tylsää ja sit kuvataan kaverien kanssa joku juttu sinne. Sekajengillä mennään. Varsinkin nyt, kun Juden kanssa on käyty kuvaamassa, niin vähän on silmät avautunut eri tavalla. Ja sit välillä 5,2-porukan kanssa mennään myös, ja niiden kanssa koitetaan skeitata aina kun on mahista ja satutaan samoille mestoille. Se kuulostaa vähän oudolta, mutta kyllä mä koetan oppia jotain uutta joka päivä
28
29 NO SE GR IN D TA IL GR AB JACOB SUNDELL
IMPOSSIBLE 30
Menipä nopeesti! Kiitokset perheelle, kavereille ja skeittaukselle. Kaikille varmaan tulee musta ekana mieleen, että tykkään niistä Strobeckin pätkistä, ja niin tykkäänkin. Vanhemmista jätkistä Aaron Herrington on yks kova: hienot spottivalinnat ja temput myös. Tykkään myös esimerkiksi vanhoista FTC:n pätkistä, ja esimerkiksi Hufin vanhoista matskuista. Sellaisissa spoteissa on fiilistä. Ne on ne spotit, joiden ohi kävelet joka päivä ja yhtäkkiä tajuat, että tuotahan voi skeitata. Katon ylipäätänsä tosi laajasti skeittausta ja vanhojakin videoita, esimerkiksi jotain Carrollin EMB-matskuja sun muita. Etenkin lähiaikoina ne on ollut kovia. Toi on siistiä, että sun ikäinen jätkä kattoo tuon aikakauden pätkiä ja uteliaasti tutkii skedeystä – hyvä! Joo, ja kaikki vanhat Controlin pätkät on tosi siistejä. Myös Ed Templeton on tosi fiilis jätkä. Bill Strobeck. Ja sulle ja Judelle myös: oli siistiä, kun teitte tän haastiksen. Siistiä perusskeittausta. Jengi haluu nähdä koko teidän porukan leffan. Sean Sheffey myös täysin kova. Kiitos itelles, Jacob! Kuvaahan se partti nyt. Täytyy myös sanoa, että Kien Lieu on sairaan kova: kunnon bläästäysollieita! Jes, Kien Lieu! Aika rientää ja kiirettä pukkaa, joten on klassisten kiitoksien ja vikojen kommenttien aika,joten kenelles laitetaan kiitoksia. Kuulostaa hyvältä! Minkätyylinen skeittaus kolahtaa, ja mitä pätkiä tulee katottua nyt. Strobeckin pätkissä on siistiä, kun ne jätkät on samanikäisiä mun kanssa, ja se on jotenkin inspiroivaa. Judelta kyselinkin, että voisinko lainata siltä vanhoja Numeroita. Kiinnostaa, kun niissä näkyy vanhoja spotteja. Mun mielestä siisteimmät spotit löytyy sieltä, minne voi skeitata tai ottaa sporan. Myös Ed Templeton on tosi fiilis jätkä.” 31. JACOB SUNDELL ” Katon ylipäätänsä tosi laajasti skeittausta ja vanhojakin videoita, esimerkiksi jotain Carrollin EMBmatskuja sun muita. Mutta katon tosi paljon skeittausta muutenkin enkä pelkästään niitä pätkiä
32
Not sure if there was any new concrete, though, but apparently he still enjoyed his time enough to bounce back a few more times, get married and finally call Helsinki a somewhat of a “home”. He had been brought to Finland to skate a floating ramp in the countryside (not the worst kind of first impression). And he did. A big friendly giant cursed by the rambling road to nowhere. He once lifted the clutch and never stopped. 33 I met Willis for the first time in Suvilahti. A universal human being gathering good vibes and spreading them around the world. I told him to come back in a few months when we had the Helsinki HookUp comp happening – and hopefully some more concrete as well. World is his home. It wasn’t until his last few days in Helsinki that he figured out that our DIY was located only half a kilometer away from his hostel. Willis is a passing phenomenon, and I mean this is in a good way. Keep the fire high, Will, so the rest of us can see past the darkness like you do. -Samu Karvonen Text SAMI VÄLIKANGAS Photography SAMI VÄLIKANGAS, SAMU KARVONEN, CHRIS SESSIONS Illustrations EESU LEHTOLA
JA LA T KA TT OO N VA LL IH AL LI SS A / SA M I VÄ LI KA NG AS 34
Willis: My name is Willis Kimbel, I am a dogwhisperer, I love scallops and Lobster, I’m 27. Willis: I feel fortunate to say that I do. Do you get a lot of support from your family in terms of your skate career. Good thing or a bad thing. Burnside got a huge building next to it which totally blows and you can’t walk down a street without seeing a weedstore. Sometimes they should definitely not be there or exposed to what is happening, and other times they just skate with the big dudes and all is good. A lot of art and music. It was very intimidating and casually dangerous. Definitely was a part of his daily life, though. It’s green and lush, rougher concrete, relatively affordable. Weed is legal now and you can buy it everywhere – is it a good thing. About 2005 I went there every now and then, but not daily until about 2007. Same shit, different pockets getting the money. My old man was one of the first pro skateboarders ever, and my mom married that dude, so they both have a pretty good understanding about it. Actually a pro surfer and a skateboarder, right. So you’re also a Burnside local. Better skateparks than anywhere and all 30 of them are an hour apart and free. PART USA Tell me some first basic things about you. Great food and beer culture. A lot of nature like in Finland. So it wasn’t a biggie to start skateboarding. Willis: My dad rips. Birthed in USA, Grew up in Bermuda, Italy, East Coast, SD, and a few other places. Going out and doing your own thing and taking risks and constantly learning is a good thing to them. A child 50 -5 / SI IL IT IE / SA M I VÄ LI KA NG AS 35. I’m looking forward to surfing every day and skating twice a week when I’m an old man. When did you start skating here. Willis: Yes, it was. It’s getting crowded, though. Good fishing and surf. I heard your dad is also a skateboarder. Just since I was living there last a few years ago it’s developed and gentrified so much it’s scary. It’s not for kids. The only thing that I notice about it is that old people and conservatives who always wanted to toke but wouldn’t because it was illegal have come out of their pot-closets. Mountains, seserts, beaches and forests. I don’t think he ever made a living out of surfing, though. They both kick ass. I ran there when I got the chance when I was about 17 from Washington DC in a Honda Civic. My mom could skate a little as well. Was it scary to go there for the first time. Willis: Yeah. What kind of place is Oregon / Portland to grow up in. I have a lot of respect for people who stuck with skateboarding though and didn’t have that kind of support or even had to rebel to keep their passion. I really don’t know or care. Tell me something about the life in Burnside. Willis: I didn’t actually grow up there. Maybe they understand you better than many other parents. They definitely can relate to the ridiculous mindset that skateboarders bear. Who are you, how old and where are you from. Willis: To each their own. I see kids. There’s been a lot happening while you’ve been in Finland
50 -5 / AN TT UR EI LI / SA M U KA RV ON EN 36
If they say no again, grow eyes in the back of your head. How about Mike Chin. 37. It’s got a pretty big community of awesome people who have been there since day one that all look out for each other and the next generation of little rippers. Is that an urban story or a true one. Haha! Willis: I wasn’t there for the filming, but normally when any sort of production happens there, they donate money to the park, cater food, and pay a small amount to anyone skating. Bums sleeping there. Willis: Brent is still killing it. Gonna take pictures. The most common one is that if you show up and try to start documenting people without asking or “paying the tax” you’re supposed to go get at least a six-pack. If they say no, offer beer. I’m not in the position to tell the world what his circumstances were. Ask. Drugs. I love that rule. Too much pressure. Are there any unwritten rules. I miss Suvilahti. They were locals, but they were buying food and breakfast to others before they got the permission to shoot. Dude is a G. Sometimes it’s just some people who want to skate, THPS fans, train hoppers looking to score, runaways, ignorant parents bringing their scootering kids into a swarm of fast skateboarders. Willis: Mike Chin is also ripping. Movie company shooting one short clip in front of Burnside for a movie called Free Willy. He was and still is straight up unreal to watch skate. should not be at Burnside at night though. Bums yes. Or smoother. Brent Atchley also grew up there. What happened to him. Willis: Don’t whip out guns. What kind of place is Burnside for tourists. I heard some legendary story from Burnside. Good bums, bad bums, the whole lot. It might be smoother now because of the layers of paint. Willis: Now that this big stupid building is next door, it’s mellowing out and there’s no parking lot. First he comes out like a rocket and then he goes back underground. I’ve seen National Geographic dudes down there try to explain their world-renowned photography background and get mega eyebrow stitches from a Nikon snatch-n-swing. Sometimes Mike Tyson just cruises by and has a pomegranate juice and watches the show. Locals get money from them. Is he still skating in Burnside with homies. Willis: About the same. Tourists, yes. I’ve seen a few movies and shows shot there, and tacos and 50 bucks was given to most. Is it also as rough as Suvilahti. Still ripping. I know he wasn’t a druggy
ST AL EF IS H / SU VI LA HT I / SA M I VÄ LI KA NG AS 38
Willis: Rad spots, awesome people. Problems with visa. The pool coping. So when I came here, I just remember reading a little bit about the history and food and then went for it. Willis: Peaceful is how I saw it. The one above it with the kink is the new shite. How was it. I came back after that first trip while I was at Copenhagen Pro. Is it helping living in Finland alot. I packed for two days/deportation. Any reasons. Willis: Maybe. I Homer Simpsoned myself. Do you have the contact for Karhu. Was it hard to stay in Finland after Helsinki Hookup. How does it look from outside. Was it easy to find friends and spots in here. Did you know that you are the first who survived. I like the feeling I get in Lapland. I came here by myself though because Tom Remillard’s passport was too worn out so he couldn’t come. Now with the new wall, you can go as fast as you want. How did that happen. It was a little tricky but not impossible. What kind of feeling did you have coming to Finland for the first time. I notice when you travel, especially far, by yourself you have a more thoughtful and peaceful vibe going. I happened to break my collarbone there, and there’s a piece of me that thinks that if I wasn’t crippled at the airport, security may have been a little more ruthless and sent me to New York. Willis: I wasn’t aware. I think it was. What do you think of people and skaters in Finland. Willis: That fucking ruled. Now finally someone made it happen. Thank you to Roope and the Tonteris and everyone else who made that possible. Just stayed for my 90 days and bounced, then came back and handled my residency stuff. Was that a good trip. It’s not that hard to get working visa for skateboarding, but we wanted to get married regardless, so instead of doing that, we just ringed up. It looked like it had marks on it and someone mentioned that someone tried it, but that goes for every spot in the world. Willis: I love Suvilahti. Have you been there. I didn’t really think about it. It is greatly appreciated. Good mindset of people making it happen and not bitching and complaining. Saw her on a boat. Stoked I got to survive it. FU CK OF F 5ON EF OO T / CH RI S SE SS IO NS 39. Willis: Nope. Your wife Jenni is from Muonio, Lapland. PART FINLAND You came to Finland for the first time last spring – for Roope Tonteri’s miniramp session. I don’t ride for an energy drink. So maybe getting married was a good move. You like that spot a lot. Not because of the weather, but the people. Done deal. Willis: When I first met her, I extended my ticket and went with her to her brother’s wedding up to Muonio on a bus. You don’t ride for any energy drink companies, right. I never want to do that rail again. What is best in Suvilahti. It was epic, saw her fam and was like “These are my people.” I blew it on the bus ride, though, because I grabbed a slice of apple pie instead of the bottle of water when we left the house and had no water for close to six hours. The one next to Linnanmäki. Then you came again to Helsinki Hookup and found your wife in here. I also look forward to buying Anttu a beer one day. I did think I was going to maybe get deported when I went to London for a quick Nike trip. The skate scene in Finland is epic. A long long time ago, Anttu was just trying to make that fifty on it, eating a lot of shit. Willis: Yeah. If I don’t call you, I can always find you there. Now you are a true Suvilahti local. It’s got some texture and wasn’t all poured at once, which I’m a fan of. You just pulled a 50-50 on one of most legendary rails in Helsinki called ”Anttu Rail”
I think as long as I am skating and sharing it with awesome people in awesome places, there shouldn’t be any sort of problem, right. It can be weathering and confusing sometimes, but I would say that luck and timing are also responsible for a lot of success. Now that you are a pro, how do you see the skate industry. Willis: Sinappi. Willis: I see millions of people skateboarding on damn near every corner of this planet. What does your sponsor think about that – you living in Finland. I won’t sit here and say it’s not hard because it definitely isn’t easy. Does it matter these days. BO AR DS LI DE DR OP TO FL AT / SU VI LA HT I / SA M I VÄ LI KA NG AS 40. You turned pro for Creature around the time you moved to Finland. Sauna. There are definitely some trips and contests I would normally have gone on that I don’t when I’m there, but they’re filled in with awesome trips to European places I haven’t gotten to see yet. Is it hard to be a pro and get paid today. The amount of physical and mental strain can be pretty immense. Northern lights. Willis: I haven’t been known to be in one place for very long anyways, so I don’t think it really surprises any of my sponsors that I want to go somewhere out of the ordinary anymore. Willis: I wouldn’t call it a problem, but it’s very different. I wouldn’t trade it for anything in the world, or ever tell anyone not to go for it – just for the journey alone. I learned how important it is to rest, because these days everything is so fast and so gnarly that you can drive yourself into the ground if you don’t take a breather. There’s no real rules as to how to do the “job” but certain things can be harder or make you have to be more patient. Summer of sun. Is it a problem or no problem at all as long as you do your job. The best five things about Finland. Do you see any problems in terms of being a pro and living in Finland. Loimulohi
41
Scrape your tail on the way up a vert wall but don’t pop. Then I found my brethren at Creature and that’s it. Then I got flowed some Skate Mental boards, some Antihero. 2. Fill us in on your backside air trick tip. How did that happen, and was Creature your first sponsor. My first sponsor was Deathbox Skateboards in 2002. Remember to always be in a coward-free environment. Put your back knee closer to your board and suck it up instead of bending over and touching it. Put Sinappi in your bearings. Kippis! IN VE RT / SA VE LA / SA M I VÄ LI KA NG AS 42. Cheer your buds on the deck after you roll away realizing you can fly. 4. You started riding for Creature a long time ago. 5 Steps 1. Thanks, Sami; see you in a few weeks. Willis: I’ve been on Creach for a while now. 5. How to make a bs air. Rotate your shoulders and look where you want to go. Gravette, I think, was the one who voted for me the most to get started with ‘em. 3
43
NO -C OM PL Y FL IP / KA TA JA NO KK A 44
Milloin rupesit skedeen. Joo, aina tykännyt flipistä. En tiiä miksi; joku siinä vaan on. Loppua ei ole näkynyt ainakaan vielä! Muistan just, kun aikoinaan tsiigattiin Jeven, Laten ja Smögen kanssa, että jätkällä oli paras flippi aina: et mokannut ikinä! Sitten meni useampi vuosi, ettei tullut pahemmin nähtyä jätkää; mitä oikein tapahtui. Yleisesti stressivapaa huomaavainen ystävä, naapuri, masterchef, herrasmies… -Pirkka Pollari Teksti MIKKO HASSINEN & JUSTUS HIRVI Kuvat JUSTUS HIRVI. Jos Juni ei ole parkilla tai spoteilla Toben tai Samun kanssa kuvaamassa, on hän mitä todennäköisemmin lähimetsässä grillaamassa tai himassa kokkaamassa ja niitä pelejänsä pelaamassa koko Martinlaakson ja pk-seudun nuorison kanssa. Joo, faija on Jamaikalta ja mutsi Suomesta. Jees eli jätkän faija on Jamaikalta, mutsi Suomesta, olet asunut Suomessa, Brysselissä ja Skotlannissa. On ollut ilo seurata hänen nuorta intoa sekä nopeaa kehitystä niin laudan päällä kuin ihmisenäkin. Tuossa huudeilla se on Ruppelin kans pyörinyt niitte lautojensa kanssa jo vuosikaudet. Siellä sitten aloitin skedeemään 2000-luvun vaihteessa luokkakavereitten kanssa. Voiko se olla, että jätkä asui silloin siellä Lohjalla. Tapasivat Suomessa, ja kuusivuotiaana muutettiin Brysseliin mutsin duunin perässä. Joitain vuosia sitten poika katosi hetkeksi Skotlantiin opiskelemaan, ja palattuaan huomasin, että oli siellä muutakin tehty kuin koulun penkillä istuttu. Juni hiipii kesäisin parkille päivittäin iltapäivällä, mikäli malttaa Fifat tai mitkä lie hetkeksi pauselle jättää. Junin juuret johtavat niinkin pitkälle kuin Jamaikalle asti; liekö iisisti ottamisen geenit sieltä peräisin. 45 Junior Gerald Scott, Martinlaakson kasvatti
Totta kai se olisi eri juttu, jos nuorempi kuolee traagisesti verrattuna siihen, että on vanha ja elänyt pitkän elämän. No missä nyt ite oon skedennyt, niin tietysti Suomea suosittelisin kaikille ulkomaalaisille, ja sitten Brysseli ja Belgia yleensä ja Skotlanti; varsinkin Glasgow, missä asuin kolme vuotta. Oli aika himmee kokemus, kun en ole ollut siellä johonkin 17 vuoteen. Siinä on oikeastaan saavutettu se, mitä elämältä voi toivoa. Kokonaisuudessaan reissusta jäi kuitenkin tosi hyvät fiilikset, ja oli myös siisti olla faijan kanssa kahdestaan reissussa. Pystyy lähtee kruisaileen etuovesta. Joskus tulee lähdettyä ihan itsekseenkin skedeen; yleensä kentälle, joka on sopivasti 200 metrin päässä. Sen tyyppiset kaupungit, missä voi tehdä 46. Ja vaikka mentiinkin sinne hautajaisten takia, oli siisti nähdä, että jamaikalaisilla ja omilla sukulaisilla oli hyvä meininki, vaikka joku olikin kuollut. Mikäs meininki siellä oli. Hyvät säätkin oli, että sen suhteen osui hyvään kohtaa, vaikka matkan tarkoitus olikin vähän nihkeämpi. Jamaikalla oli myös siistejä ja värikkäitä spotteja. Tietty välillä sitten taas joutuu miettimään tarkemmin niitä mestoja, jos lähtee kuvailemaan. Äijä tuli just Jamaikalta. OL LI E niin, on kyllä aina kingejä. Välillä on just vaan hyvä, jos ei tarvi miettiä sen kummemmin matkasuunnitelmaa tai ottaa kunnon missiota ennen kuin voi tehdä edes sen ekan ollien flätillä. Hetken oli kyllä aika paskana, kun tuli tänne (Suomeen) bäkkiin. Oliko yhtä rennoo kuin täällä pohjoisessa kelataan. Vaikka siitä tokasta kerrasta jotain muistaakin, niin on se nyt ihan eri mennä aikuisena sinne. No oli kyllä! Vaikka oltiinkin siellä jamaikalaisen isoisän hautajaisten vuoksi. Mutta kyllä kaikki spontaanit reissut ja missiot on Ainakin kesät meikä on aina ollut Suomessa, ja sitten monesti jouluisin ja välillä pääsiäisenäki. Khyl. Onko sinulla suht paljon reissanneena joitain suosittelemisen arvoisia maita skedeyksen tai kulttuurin puolesta. Barca ja Lontoo on myös sellaisia, vaikka onkin vähän isompia. Tätä ennen oli ekaa kertaa siis 5 kk vanhana, ja tokan kerran 8-vuotiaana. Jengi juhli isoisän elämää sen sijaan, että kaikki olisivat olleet surullisia. Siellä oli hyvä meininki; tosi samanlainen kuin Suomessa. Kuitenkin tajuaa maailman menosta paljon enemmän, ja pystyy kokemaan ja puhumaan ihmisten kanssa kaikkea järkevääkin. Jetlagi, täydellinen värimaailman muutos, ja kellokin oli just siirretty. Ruumiinlämpöistä merivettä ajattelee vielä näin kuukaudenkin päästä melkein päivittäin. Aika raffit spotit, mutta just kun on pieni kaupunki ja pienet piirit, on tosi siisti skedetä, kun tietää kaikki eikä ole pitkät matkat spoteille, ja siitä sitten himaan tai kaverille ottaa iisisti
Mitäköhän tuohon voisi sanoa…jossain vaiheessa aika moni niistä skedeejistä, joiden kanssa aloitin, lopetti, ja sitten vaan tuli skedettyä siksi, että se oli hauskaa eli ei tullut tarkemmin mietittyä mitään spotteja ja muuta sellaisia. Fiiliksetkin tuli just sellaisista skedeejistä, jotka pitivät hauskaa. On ollut just kaikkea tekemistä ihan huudeilla, mikä helpottaa omaa elämää, koska ei tykkää hirveästi suunnitella päiviä täyteen. Lähemmäs keskustaa olisi siisti muuttaa tyttöystävän kanssa; täällä on kuitenkin kaikki meininki lähempänä. Onko sinulla esikuvia. Joku media-ala kiinnostaisi opiskelun suhteen – eli keväällä haku päälle. Onko sinulla suunnitelmissa asua Suomessa jatkossakin. Itse on just tottunut siihen Brysselissä ja Glasgow’ssa. Tuolta martsaristakin, jos lähtee esim. Äijä asuu nyt Martsarissa Vantaalla, mutta onko mitään muuta. Aluksi oli myös aika pihalla kaikist leffoista ja lehdistä. Flipin Sorry tuli just ekoina skedevuosina, joten tuli tietysti fiilisteltyä Bastienia, Artoa ja muita kovia…varmaan aika tuollaiset perustyypit, jotka 47. stadiin, joutuu suunnittelemaan koko päivän tekemiset etukäteen. Jätkän skedeyksestä tulee mieleen pirun iso poppi, hyvä staili ja hallittu meno. Aika tuollainen neutraali kommentti, mutta kyllä sen huomaa ihmisen kehon kielestä, miten se reagoi ländäyksiin tai pannuihin jne. BS TA IL SL ID E / KA M PI NT OR I kingeimpiä, ja suosittelen kiertelemään mestoja ympäri maailmaa niin paljon kuin pystyy ja kerkeää; siitä oppii niin paljon muutakin
Mutta ei se todellakaan vakavaa tai tuomittavaa ole, vaan lähinnä huvittavaa. TX on kyllä kova. Jamaikalaiset geenit saattaa vaikuttaa myös tuohon poppiin; Boltilla olis saleen isoin poppi, jos se shreddais. En lähde ketään tuomitsemaan, mutta joistain huomaa, että ne yrittää vähän liikaa jotain tiettyä tyyliä. Ei siitä mun mielestä voi valittaa; eipähän tule tylsää. Skedeystä olen kuvaillut aina; varsinkin viime kesänä tuli kuvailtua paljon. Tykätään molemmat laittaa hyvää safkaa ja syödä sitä huolella. Nykyään on niin paljon erityylistä skedeystä, erilaisia tiimejä, videoita ja tapahtumia, että jokaiselle varmasti löytyy jotain kiinnostavaa. Toki tulee tehtyä kaikkea tyttöystävän kanssa. Joskus on aika hajalla, mutta se nyt kuuluu asiaan. Frendeistä saa kuitenkin aina parhaat fiilikset; siihen liittyy niin paljon muutakin kuin vain skedeys, ja on aina siisti seurata, miten jengi kehittyy ja heittää hirveitä. Onhan walliet ja slappyt kuitenkin ihan siistejä temppuja, ja kyllä niitä on nyt tullut yriteltyä, kun niitä on paljon näkynyt; se on ihan normaalia elämässä yleensäkin. Mun ja sun (Hassisen) perustama joku juttu, mutta sinulla on ollut käsi paskana koko kesän, joten skedematsku on jäänyt vähille eli 48. Hahhah, en kyllä tiiä tuosta. No suoraan sanottuna tuntuu olevan aika paljon kaikkia muoti-ilmiöitä, mut kyllähän niitä on aina ollut ihan kaikessa eikä vain skedeyksessä. Et ole vielä itse ruvennyt skedeemään pelkästään wallieta ja slappyä. Skedeyksessä kuitenkin tapahtuu vaikka mitä erilaista eli jos ei jonkun toisen juttu miellytä, niin antaa olla; sille toiselle se sen juttu todennäköisesti merkkaa ihan samaa kuin mitä oma juttu itselle. Lueskella ajankohtaisista jutuista liittyen ties mihin, nauttia elämästä ja yrittää olla stressaamatta turhista jutuista. Ne voi tulla myös jostain, mikä ei millään tavalla liity tähän; sitä muuten vaan inspiroituu jostain ja tulee energinen fiilis, ja haluu saada jotain aikaan. Olen aika varma, että meitsiä vastaan pelaaminen jeesasi huolella (haha); en päästänyt helpolla, ja sitten jossain vaiheessa se alkoi voittaakin aika kevyesti. Slappyt on vielä aika hakusessa, mutta walliet on kyllä rentoja, kun voi vaan törmätä jonkun esteen yli. Tykkään myös olla perillä maailman asioista. Skidinä tuli pelattua fudista Brysselin junnuliigoissa ja harrastettua kaikkii muiakin lajeja. Rento tyyli ja jaksaa kiertää vaikka mitä spotteja. Tullut kaikki hyviä keloja, joita ei kuitenkaan sitten ihan kännykällä pysty tekemään, ja VX-matskut näyttää ja kuulostaa hyvältä. Nykyään sitten sellaiset tyypit, joilla on hyvä flow, vauhti, tyyli ja joilla näkyy se rento asenne skedeystä kohtaan. Niitä on kyllä niin paljon ympäri maailmaa, että vaikea lähteä nimeämään ketään. Totta kai olen tsiigannut aina kaikki sen matskut; ihan kingi. Onko tuossa tittelissä mielestäsi mitään perää. Kännyklipeistä puheen ollen: minkäslainen homma tuo sun ja Hassisen @teamhanhi Instagramissa on. BS 50-50 TRANSFER / TÖÖLÖ olivat silloin paljon pinnalla. Talvisin tulee piirreltyä paljon; saa hyvin pimeän ajan kulumaan. Jos näkee jotain, mikä kiinnostaa, niin sitten siitä inspiroituu ja lähtee siihen vähän messiin, ja jos ei, niin sitten ei vaan tee sitä juttua. Mitäs jätkä yleensä duunaa skeittauksen ohella. Eikä HD huono ole, kunhan ei ole liikaa fiilistelymatskuja välissä. Sulkkis oli aika kova; pikkubroidikin voitti siinä Belgian junnumestaruuden. Miltä sinusta nykyskedeys vaikuttaa. Oon kuullut, että jätkää on joskus tituleerattu peräkylän Rodrigo TX:ksi. Jossain vaiheessa voisi sijoittaa kunnon kameraankin, VX jos löytyisi. Tulee myös katsottua kaikki hämmerpartitkin netistä, ja vaikka niistä ei ehkä niin paljoa skedefiiliksiä saa, arvostan sitäkin meininkiä! Riippuu ihan päivän fiiliksestä, ja ehkä jopa fyysisestä kunnostakin, että mistä ne fiilikset sitten saa ennen kuin lähtee skeittaamaan. Asiat menee sykleissä. Nyt syksyllä hallissakin ja muutenkin kesällä miettinyt, että mitäköhän jengi heittää parin vuoden päästä. Teknisistäkin jutuista voi saada fiilikset, tai just joku nykipätkä, jossa on paljon wallieita, ollieita ja kruisailua yms
HA LF -C AB FL IP / M AR TS AR I 49
En ole ihan varma siitä nimestä, mutta varmasti kova leffa kovalla porukalla. Lautoja ei ole kyllä ollut vähään aikaan. Tietty se on myös hyvä kuvaamaan; ei mitään valittamista. Jotkut saattaa pysyy mielessä, ja suurin osa unohtuu. Muistan, kun joskus Alicantessa saatiin pienessä perheravintolassa jotku himmeet possuleikkeleet siihen pöytään, ja sen mestan omistajakin otti aurinkoa siinä vieres rappusilla ja tsiigasi fileissä: ”Wah, mitkä safkat!” Huomasi, että se oli fiiliksissä, kun jengi ei kökkinyt tuppisuuna pöydässä. Kurvissa on kai joku jamaikalainen mesta, josta saa sitä; pitää käydä kokeilemassa. Taisit olla hetken jossain kokkikoulussakin. Lähinnä sellaista matskua sinne kuitenkin tulee laitettua, mitä ei ole kovin vakavissaan kuvattu. En tiedä itsekään tarkalleen muuta kuin sen, että kaikki skedee silti yhtä kovaa, mikä on tärkeintä. Nähnyt ja kuullut semmosia juttuja, että tulee varmaan taas olemaan vuoden kovimpia leffoja! No varmasti! Jätkä skedee ainakin LRG:n suomitiimissä. Ei mitään tiettyä safkaa; diggaan niin monenlaisista, mutta tietty kaikki pihvit ja lasagne, suomalaiset spessummat ruoat, melkein kaikki kalat, laatikot yms. Kyllä ennemmin kokkailen vain kotona perheelle, kavereille ja itselleni. Siellä oli best trick, hot dogeja ja hyvin jengiä messissä. Nyt tuntuu taas aika normaalilta, ja olis ollut vaikka mitä juttuja mielessä, mutta kaikkea ei vaan ehdi tekemään. Suosittelen aina reissuilla syömään paikallista ruokaa, vaikka olisi paikallista pikaruokaa. Tullut tässä editoidessa aika kesäiset fiilikset – kunnes katsoo ikkunasta ulos. Siltä on tosiaan tulossa vuodenvaihteessa uus leffa. Kun kuvaa frendin kanssa, kummatki on kärryillä siitä touhusta, eikä tule mitään turhaa stressiä, kun voisi myös aika rehellisesti sanoa asioista. Jengi on varmaan kuullut kaikenlaista. Muuten odotan vaan kaikkien partteja. Niilo ja Teli hoiti meitsin sinne noin kolme vuotta sitten. Huolella erilaisia eksoottisia kaloja, mausteisia lihapataruokia, hitaasti haudutetut jerk-grillilihat, rum punch ja kaikenlaisia hedelmiä. Olin siellä noin 4–5 kk, ja sitten alkoi olla sellainen fiilis, että onkohan se sittenkään meikän juttu. Ihan tyytyväinen omaan parttiin; lähdin keväällä sillä asenteella, että shreddaan kyllä huolella, koska viime kesä alkoi nilkan vääntymisellä, joten en pystynyt shreddaan täysillä tosi pitkään aikaan sen jälkeen. Ihan kaikki tarjoilusta lähtien tekee sen fiiliksen. Oli kyllä hyvää, ja lämmittää mieltä ja kehoa. Välimeren maiden safkat on kyllä kaikki tosi hyviä; tein just vähän aikaa sitten lammastaginen karitsasta, jonka tyttöystävä osti synttärilahjaksi. Joo tosiaan pari viime vuotta olen kuvannut lähinnä Tobben kaa; on ollut tosi smuuttia. Mutta silti ihan siisti kerätä kuitenkin yhteen mestaan tuommoiset vähän rennommat jutut. Wah. Lemppari oli varmaa vuohenlihasta tehty currypata rice & peasin kera. Himmeetä, että nykyään hyviä frendejä ja tiimiläisiä. Saa reissusta paljon enemmän irti, ja jos tykkää kokkailla, saa myös himaan loppuelämäksi. Viimeisimpänä niistä Tobben kuvaama Plazamovie-partti. Joskus tulee niitä tilanteita, että tarvii just pientä painostusta joltain trikkiin, ja Tobbe on just se oikea jätkä kuumottamaan. Niihin aikoihin joutui myös ranneleikkaukseen veneluun takia, mikä vähän hankaloitti sitä koulunkäyntiä vielä lisää. Pitää silti kiittää kaikkia Peruksen äijiä; nuoresta asti katsonut fileissä Martsarin parkilla ja muualla. Ihan erilaista safkaa siellä jossain pienessä baarissa kuin täällä Suomessa kotikeittiös, mikä on ihan ilmiselvää tietysti, mutta huomaa, miten paljon se kulttuuri voi vaikuttaa siihen ruokaan. Menin sinne, kun on tullut kokkailtua pidempään ja kokeiltua kaikenlaista himassa, eikä silloin ollut mitään tarkempaa suunnitelmaa. Ajautui myös sellaiseen pisteeseen, ettei jaksanut tehdä enää himassa safkaa koulupäivien jälkeen eikä halunnut menettää sitä nautintoa himassa kokkaamisesta, koska se on kingeintä. Katsotaan, mitä muuta tulevaisuus tuo tullessaan. Jamaikalla oli kans himmeet safkat. Niitä Perhon isoja keittiöitä ja kaikennäköisiä kalliita laitteita on kyllä ikävä. nyt saattaa näyttää oudolta, kun on niin paljon meitsin matskuja ja joitain muita aiheeseen liittyviä kuvia. Tuntuu, että siellä sitä tulee heitettyä läppääkin paljon enemmän tarjoilijoitten ja muiden ihmisten kanssa. Tattista siitä! Perus oli myös pitkään kuvioissa, mutta en kyllä tiedä mitä nyt. Yhdet kisatkin järkättiin Martsarin skedeparkilla Overboard-kaupan kanssa yhteistyössä. 50. Kyllä tässä on aika pitkä lista, kun rupeaa miettimään! Nyt aloin vasta miettii, mitä kaikkea hyvää esimerkiksi Espanjassa on. Muistelinkin, että jätkä on fiilistellyt kokkailua pitkään; onko mitään bravuurisafkaa tai suosituksia heittää. Saatko muualta jotain. Kaikki tapas, kaikki mitä merestä saa, ja se safkakulttuuri yleensä. Jätkältä on tippunut viime vuosina hyviä partteja tasaiseen tahtiin. Otetaan tähän loppuun vielä kiitokset & top 5 Eiraja Martsari-mestat Ei missään järjestyksessä: -Oma kämppä, Martsari -Kenttä (Martsarin parkki) -Puple (Eiran parkki) -Pabzin kämppä (!!!) -Kukkapuisto (Eira) Kiitokset perheelle ja koko suvulle kaikesta tuesta, Biancalle, kaikille frendeille, LRG:lle (Mikalle) & Perukselle – ja niille ihmisille, joilla on hyvä meininki. Tällä hetkellä vain LRG:ltä. Jonkinnäköistä pidempääkin pätkää on tulossa nyt loppuvuodesta; siinä on aika paljon matskua eri tyypeiltä. Nyt on tulossa taas uusi leffa; millä fiiliksellä siitä. Myös Petelle, Gingille ja Judelle kiitokset; jeesasivat hyvin lautojen kanssa nyt keväällä, ja ei tullut niin shokkina tuo juttu ainakaan skedeyksen ja massitilanteen suhteen, haha
CR OO KE D / AL EK SI S KI VE N KO UL U 51
52 BS HE EL FL IP / HA RJ AV AL TA
Erittäin mukavaaskeittailla pihalla auringonpaisteessa. Terve terve! Mitäs täällä. Suomen talvi ja halliskeittailun tylsyys. Hallilla sitä näki päivittäin, kun siellä töissä olin. Naisia. Aluksi kommunikoitiin pääosin skeittaamalla, ja hiljalleen päästiin sitten puhetaajuudelle ja syvempienkin vesien äärelle. Homma tuntuu toimivan. Jaa-a eipä mitään kovin erikoista: skeittausta, töitä ja toureilla käymistä. Njoo, aika vähille oikeastaan jäänyt sen kuvailut. Herättää paljon tunteita, kun sen voi muuttaa niin pienellä napin painalluksella jumalauta internetin kautta Turusta Barcelonaan. Joo, tällä kertaa Turku-crewillä. Oletettavasti olet kuvannut myös siihen. All good. Olihan sen kanssa mukava skeitata aina, ja Joni on kova ottamaan kuppia. Jokaisen tulisi matkustaa Barcelonaan kokemaan Macba-life; mulle se oli semmoinen kokemus, jonka halusin tuntea, nähdä, kokea. Vai pelkkää skeittaamista. Samaa vanhaa! (Tällä hetkellä kyllä itse asiassa Barcelonassa, ja ei täälläkään paskempaa. Aika holiday! Sormusen Tomin synttärimatka. On siellä jotain matskuja kuitenkin. Mitä luvassa. Hiljaisesta skeittirotasta avoimeksi nuoreksi mieheksi muuttumisen eteen on avattu pullo jos toinenkin Antizin reissuilla, ja kielimuurin kaatamisen eteen on työskennelty päättäväisesti koko porukalla. Sinusta ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Koulua. Mutta se homma loppui just pari viikkoa sitten itsellä. Vaikka toisaalta on tainnut silläkin hommat vähän rauhoittua siellä Helsingissä. Kyllä se Jukka välillä pihallakin rullailee (harvemmin). Rohkenisin epäillä, että matkailu on avartanut tämän nuoren miehen elämää melkoisesti. Jakekin on alkanut vissiin käymään salilla. Hah.) Mikäs sinut sinne lennätti. Mitäs Jukka. Ei valittamista. Sitä on yleensä sen verran loppu aina tourin jälkeen, ettei paljo kiinnosta kuvailla Suomessa heti. Mutta jotain raakaedittejä olen TEEMU PIRINEN Pojusta mieheksi. Jake on luvannut yhteisen saliselfien mun kanssa! Loppusanat: teillä on ihan kiva lehti. Tulevia matseja tulossa. Tomi: Vastataanpas lyhyesti. Huh, ei saatana enää! Ehkä hänkin on nykyisin sivistynyt. Se on enemmän keittoäijiä kyllä! Vieläkö se käy iholla. Alan sekoilemaan jotain Rockyjuttuja. Siellä tuli skeitattua enemmän samoihin aikoihin. Heh. Tämä reissu leppoisasti, ja sitten alan oikeastaan harjoittelemaan seuraavaa ottelua varten 27.2.2016. Onko ollut ikävä. Kysytkö myös, haluaako Sorkkarauta lähettää terveisiä lukijoille Barcelonasta. Sivustakatsojan silmin Teemu on läpikäynyt melkoisen muodonmuutoksen ihmisenä viimeisen viiden vuoden aikana. Kiitos Tomi ja tsemppiä treenaamiseen. Töitä. Vieläkö se käy sun kanssa skeittaamassa, vai onko se vaan Klub-kungen. Jonikin aikuistunut kai. Tervehdys mieheen. Tekee vaan mieli skeitata ja ottaa rennommin. Kuinka iso tyhjiö Turkuun jäi, kun Kiiskilä muutti Helsinkiin. No totta kai iso. Pääpointtina tässä oli kysellä hieman tuon Antizin tulevan leffan osalta, mutta kerro ensin ohi asian vähän tulevasta Potato-projektista. Mitäs merkityksellistä Pojun elämässä on tapahtunut viime vuosien aikana. I love it! Onko Sorkkarauta matkanjohtajana. Mites se elo siellä suomen Turussa. Oletteko jollain Turku-crewillä matkassa. Viimeisestä haastattelusta ja kuulumisten vaihdosta on jo tovi vierähtänyt. -Samu Karvonen Teksti SAMI VÄLIKANGAS Kuvat FABIEN PONSERO 53 BS 36 NO -C OM PL Y. Ei oo kyllä Mainetta hirveesti pihalla näkynyt skeittailemassa. Ja kohta ollut jo neljä vuotta yhdessä saman naisen kanssa
ihan pro-äijiä. No ei meikä mikään ammattilainen kyllä ole. Mutta kyllä sitä ehkä toisella tourilla tuntui, että ne on tiimikavereita. Nähnyt niin paljon uusia spotteja ja tavannut mukavia ihmisiä. Niitä olisi ollut kiva kuvaa enemmän. Ihan ok tyytyväinen joo. Siistii nähdä taas laudan päällä tuollaisia kavereita, joiden kanssa ensimmäisiä Potatoja on kuvailtu! Mites meno Antizin kanssa on kulkenut. Kaikki reissut on aina hyvin samanlaisia! Kuten sanoin, porukka vaihtuu aina, mutta silti meininki ja tavat on ns. Oli tosi siistiä nähdä se meininki ja päästä porukkaan sisään! Olihan siinä aluksi vähän hassu olo olla Hugo Liardin ja muiden legendojen kanssa samassa autossa ja skeittailla ja kuvailla. Aina ihan hiton hyvä meininki jää noista reissuista. Eikö Klapin Kastike-tourit ja muut olleet kuitenkin ihan hyvää valmistautumista tuohon. Olin mä jossain Seinäjoella kerran “talvilomalla”, hah. Siitä Blue Vanilla tien päälle about 1–2 päivää per kaupunki. Useimmiten teltassa yöt, ja jos mäihä käy, pääsee suihkuun ja joidenkin lokaalien kämpille yöksi. Todella chilli mutta rehti meno. Todella mukavasti! Toureille on aina mukava lähteä näkeen frendejä pitkästä aikaa. Se on varmaan myös innostanut vanhaa jengiä skeittaamaan entistä enemmän. Mutta kyllä siinä jalat vielä tuntuu semi paskalta. Palautumisesta: riippuu paljon onko edes enää skeitattu viimeisinä päivinä. Kyllä ehkä pari välipäivää pidän tourin jälkeen. Olet kaiketi saanut myös reissata niiden kanssa melko paljon. Hah. Laineja ei juuri ole. Siitä on joku pari viikkoa, kun ne kyselivät, haluanko lähtee tourille kattoon meininkiä. Ja siinä sitten skeittausta aamusta ltaan, ja sen jälkeen kunnon safkat ja muutamat bisset, hengailua tiimin ja lokaalien kanssa ja sitten taas telttaan yöksi ja sama homma seuraavana päivänä noin kahden viikon ajan joka päivä! Kyllä siinä on aika valmista kauraa aina sen 14 päivän jälkeen. Sitten homma vaihtui Antiziin. samat joka tourilla! Viimeisin touri mm. Isoa kiitosta sinnepäin kundeille; Pete on ihan päällikkö! Ja joo Klapi vaihtui Antiziin. Kolme päivää siellä, teltassa yötä, joka ilta naamat ja niin edelleen. Todellakin! Siistiä nähdä Finckeä kuvailuhommissa, ja joo Kare ja Jaakkokin ovat pitkästä aikaa skeittailleet enemmän. Kyllä sitten on pakko päästä jo laudan päälle. Pete ja muut jeesaa ihan kaikessa, mitä rullalautaan tarvitsee, ja geareissa sun muissa. Välillä menee aika hengailuksi ja nauttimiseksi pari viimeistä päivää. Mutta koeta siinä sitten, kun 10 jätkää haluaa kuvaTEEMU PIRINEN 54 BL UN TS LI DE / VI EN NA. Joka tourilla on aina vähän eri kokoonpano, koska tiimi on iso ja koskaan ei käy kaikille kundeille samat päivämäärät. Ammattilaismustalaiselämää kuitenkin. Kyllä vieläkin skeittaan Laminalle! Ja toivon mukaan tulen aina skeittaamaankin. Se on kyllä siistiä, että Fincke innostui taas Potatoilemaan. Turussa on vissiin ollut hyvä meno skeittauksen saralla viime aikoina. Siellä oli ihan kova meininki, vaikka Maine ja Kiiskilä puuttuivatkin silloin. Mutta loppujen lopuksi jää kyllä aina ihan mahtava fiilis noista! Kuulostaa todella hyvältä meiningiltä. alkoi “Hellfest”-nimisiltä hevifestareilta. Oishan ne! Ei ne vissiin kovin usein vaan ole tourilla. Minkälaisia reissuja on pohjalla tätä leffaa ajatellen. Ei ne ole hirveesti kysellyt. En muista, oliko Samu vai Pete näyttänyt sen Klapi-pätkän niille Antizin tyypeille, ja olivat kai sanoneet, että tuon ne haluavat tiimiinsä. vähän nähnyt; hyvälle näyttää! Taattua Finckelaatua! Tietyllä tapaa harmi, ettei ole omaa pätkää siellä, mutta toisaalta ei vaan ole kiinnostanut pelkästään kuvailla, niin pääpaino on ollut nyt tuossa Antizin uudessa pätkässä. Aluksi skeittasit Laminalle ja Klapille. Meneekö kauan palautuessa noista reissuista. Hiton fiilis homma toi! Päässyt sellaisiin maihin ja kaupunkeihin, joissa ei varmasti olisi muuten tullut käytyä. Ja meininkihän oli ihan himmee! Aikuiset miehet rakastaa skeittausta ja ovat ns. Ryyppäämistä yleensä ei tee mieli tourin jälkeen kyllä viikkoon ainakaan, haha! Oletko tähän asti tyytyväinen siihen, mitä olet saanut kuvattua. Ikävä tulee kaikkia, kun on taas hetken ollut himassa tourien jälkeen. Miten päädyit sinne, ja menikö kauan sopeutua joukkoon
Oikeastaan odotan vaan kokonaisuutta ja koko pakettia, enkä edes tiedä, kellä kaikilla on omat pätkät ja mitkä on jaettuja pätkiä. No ei olisi. Nyt kun leffaa odotellaan kuumeisesti, niin paljastapa top 3 sen suhteen, kenen parttia odotat eniten. Eli toinen kuvaaja ei ainakaan olisi pahitteeksi. Eka osa “out of the blue” oli ihan helvetin fiilis omasta mielestä, kun on ollut monilla sessareilla mukana ja nähnyt, millaisia sessareita ja tarinoita kaikkien temppujen takana on. Antiz on 100% itsenäinen skeittimerkki. Toivottavasti pärjätään jatkossakin! Parhaisiin puoliin toki tiimi ja yhteishenki ja yleinen ilmapiiri ihan paras aina tourilla! Ja onhan se nyt aika kunnia kierrellä tuollaisten jätkien kanssa tuolla Euroopassa! Aika hiton tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta noille jäbille! Thanks a lot, Juju, Laurent, and the whole crew! Love and miss you all hobos! Terveiset ja kiitokset Lamina.fi, Antiz, Nike SB ja tietysti kaikille frendeille ja Ellinooralle! Kiitos ja jäädään mielenkiinnolla odottamaan leffaa! Aika hienoa, että Nike antanut tukea noille reissuille. Itse olen saanut onneksi Nikeltä aika hyvin jeesiä lentoihin ja muihin. Löysä arvostus noille jätkille! Vähän nähnyt mitä se homma on, ja niillä riittää hieman sitä hommaa. Minkälainen firma Antiz on mielestäsi. Mutta ehkä sanoisin tästä uudesta odottavani eniten Samu Karvonen (koska se on suomalainen ja ihan sairas skeittaaja), Sam Partaix (style, raju kaariskeittaaja) ja Thanos Panou (kreikkalainen hullu, 100% skate rock -kundi) Sitten vielä turkulainen postikortti eli terveiset ja fiilikset. Äijät tekee kaiken itse Lyonissa, eikä minkään alaisena. Ei ne paljoa jouda istuskelemaan, jos vähän väsyttää tai on kanuuna. Sitten siellä 10 jätkää jyystää samaan aikaan, ja Ludo koittaa kuvata kaikkia. ta samaan aikaan jotain mestaa, missä ei olla ikinä ennen käyty, ja kun on yksi kuvaaja yleensä matkassa, niin menee venailuksi! Yleensä on kyllä niin siistejä mestoja, että tekee mieli saada edes jotain nauhalle. Sun pitää ottaa Fincke mukaan toureille. Fincke ois kova!Mutta ei meillä ole mitään matkabudjetteja lentoihin; ainoastaan bensaan ja joihinkin safkoihin. Kuka säväyttää ja miksi. Monestihan se kuvaaja siellä eniten saa toimia, että kerkeää kuvaa kaikkia. Silloin olikin helpompi kuvata, ja se on chillimpää myös kuvaajalle. Yleensä lennot maksetaan itse. Aika paha. Kerro parhaat ja huonoimmat TEEMU PIRINEN 55 HU RR IC AN E. Yhdellä tourilla on tainnut olla kaksi kuvaajaa
OG I / KI CK FL IP 56
Mutta mitenkäs se nyt meitä kiinnosti. Valokuvaaja Kévin kertoo lisää. No tietenkin siksi, että Jyväskylän mies Olli Ilmonen oli mukana matkassa ja ennen kaikkea jo kuvat kertoivat, että nyt on kyseessä astetta erikoisempi retki. Tekst KÉVIN MÉTALLIER & SAMI VÄLIKANGAS (Ogin osuus) Kuvat KÉVIN MÉTALLIER 57. AAVIKON JALOKIVEN METSÄSTYS Skeittiretki Namibian halki Eräänä marraskuisena iltana sähköpostiimme tipahti edellisen päätoimittajan Valtteri Väkevän välittämänä sähköposti kuvaajalta, joka tarjosi juttuaan Namibian retkeltä
Windhoek – ”tuulen nurkka” afrikaansiksi – sijaitsee jokseenkin kuivilla kukkuloilla 1700 metrin korkeudessa. Siellä, kuten naapurissa Etelä-Afrikassakin – jonka suojeluksessa Katatura oli vuoden 1990 itsenäisyyteen asti – NamibiSkeittiretki Namibian halki AN TH ON Y LO PE Z / FS NO SE SL ID E 58. Yksinäisenä aavikoiden keskellä tuo entinen Saksan siirtomaakaupunki elää ja yrittää selviytyä. Sen arkkitehtuuri on erikoista – lähinnä 1900-luvun alkupuolen germaanisen siirtomaakauden vaikutuksen vuoksi. Monet siirtomaa-ajan aikaiset villat seuraavat rivissä toinen toistaan keskustan kaduilla, ja lasiset tornit, nuo nykyajan Hiltonhenkiset symbolit, yrittävät puhkaista taivaankannen. Windhoek, matkan alkuruutu. Kulkiessa tuon urbaanin tilan suunnitelmallisesti halki leikkaavilla kujilla hoksaamme kuitenkin useita rakennuksia ja muita arkkitehtonisia nähtävyyksiä, jotka ovat rullalautailuun soveltuvia. Sen mittaamattoman hiljaisuuden mahti mykistää kaltaisemme matkaajat. Täällä, Namibialle epätyypillisen pääkaupungin sydämessä, tiimimme kokoontuu ja viettää ensimmäiset 48 tuntia Afrikan maaperällä. Sattumalta törmäämme Morneen, nuoreen namibialaiseen skeittaajaan, joka on juuri palannut Etelä-Afrikan-matkaltaan. Morne on hyvin avulias, ja hän näyttää meille mielellään kaupungin parhaita spotteja. A jan hampaan nakertamiselta sekä ihmisten tuhoisilta typeryyksiltä säästynyt Namibian aavikko venyy pitkänä Namibian länsipuolella, ja lopulta sen hiekkadyynit uppoavatkin Atlanttiin. Ensisilmäyksellä tuo kohde vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä ja toimimattomalta skeittauksen ystäville. Siksi mahtava vuonna 1910 rakennettu luterilainen kirkko on pääkaupungin suurimpia nähtävyyksiä. Suurin osa vähäosaisesta mustasta väestöstä asuu kaupungin laita-alueilla Kataturan kunnassa. Tartumme tilaisuuteen, ja reissun kuvamateriaalia alkaa karttua
Eristyneisyyden ja haavoittuvaisuuden tunteet tuntuvat tuon jälkeen entistä vahvemmin. Noissa nimissä on outo kaiku ollessasi hukassa Namibian aavikolla. Atlantti ei ole kaukana. Muutamat tiemme varrella vastaan tulevat kylät toimivat retkemme arvokkaina rytmittäjinä kuin puolipisteet pitkässä virkkeessä. Kaikki niistä ovat entisiä Saksan siirtomaakaupunkeja. Tuulen taittamat dyynit valtaavat lopulta näkymän. Myös karkea asfaltti muistuttaa meitä siitä rikkomalla minibussimme renkaan. Minuuttien kuluessa auringonsäteet käyvät raskaammiksi. Lämpötila nousee yllättäen, mutta kuiva ilma tekee siitä siedettävää. Kolmanskopissa, entisessä timanttikaupungissa, jonka hylkäsivät siellä ennen asuneet tutkijat, jotka kyllästyivät, koska eivät löytäneet sieltä mitään 50-luvun jälkeen. Kylien nimet ovat Mariental, Lüderitz ja Swakopmund . Kulkiessamme kuivien kukkuloiden taakse, menetämme näkyvyyden maamerkkiimme, ja vain horisontti toimii oppaanamme näyttäen meille vain illuusionomaista päämäärää. Aavikko – tuo valtava ja tuntematon, samalla pelottava ja kiehtova jätti – ja sen pimeä nielaisee meidät sisäänsä leikaten hiekkaja kivialueiden halki, ja täysin uusi maailma aukeaa silmiemme edessä. Vaikka niissä vallitseekin tyhjyys, niissä on vielä hitunen elämää. Jännitys oli kouriintuntuvaa, kun aloimme tutkia tuota mystistä maata, joka on yksi maailman väljimmin asuttuja alueita (Namibia on kyseisellä listalla toisella sijalla). Aavikko jatkuu jatkumistaan renkaiden alla maisemien TJ AR K TH IE LK ER / BS NO SE BL UN T 59. Aavikolla kiirehtiminen ajan säästämiseksi tuntuu turhalta, sillä aavikkoa ei voi hallita. Siellä, kuten muuallakin, hiekka ottaa valtansa takaisin peittäen hiljalleen jokaisen asfaltilla päällystetyn neliömetrin. Niiden tarjoamat näkymät ovat epätodellisia – esim. Siitä huolimatta havaitsemme spotteja. Olemme Keetmanshoopissa, pienessä ihmiskeskittymässä, jossa vietämme yömme. Syömme ja nukumme niissä skeitaten niin paljon kuin mahdollista. Muutaman kaupunkikahlailupäivän jälkeen ryhmämme päätti vaihtaa maisemaa ja matkata etelään. an apartheid-arvet näkyvät käsin kosketeltavina muistuttaen meitä historian synkimmistä hetkistä. Huoltoasema, ikkunalauta, käytöstä poistettu kaide...jokainen matkaajista ymmärtää, että skeittaus matkallamme on kontribuutio, vaikkakin skeittaaminen tuolla alueella on välillä harvassa. Iltahämärän oranssin valon leikitellessä dyynien päällä huomaamme etäällä kylän melkein kuin kangastuksena. Niitä yhdistävä tekijä
Sinne vaan! Auto alle ja maata kiertämään. Ruoka hyvää ja halpaa; zepraa suosittelen maistamaan. Tosi hyvät, vähän jännittävät tietty. Olimme tuon lumoavan aavikon vankeja ja ajoimme yli 3500 kilometriä löytääksemme sen jalokiven, jonka uskoimme sieltä löytävämme. Tien reunoilla kulkurit istuvat viikunapuiden suojissa. Paljon jäi spotteja skeittaamatta ja paikkoja näkemättä. Aika turistipaikkoja kyllä, mutta ehdottomasti käymisen arvoisia. Jopa Hollywood halusi palasen näistä näkymistä ja kuvasi niissä Mad Max -elokuvaa muutamia kuukausia ennen reissuamme. Lähtisin ehdottomasti! Porukka oli tosi hyvä. Istelle jäi kyllä tosi hyvä fiilis siitä maasta ja ihmisistä; paras reissu itsellä koskaan. Lähtisitkö uudestaan tai suositteletko kyseistä seikkailua jengille. Boris Proust kyseli, että olisi tällainen reissu tiedossa syyskuussa ja tarttis ukkoja matkaan, että olisinko kiinnostunut lähtemään. Eihän me sitä tiedetty, mutta hauskaa oli. Millaiset fiilikset oli, kun kuulit kohteesta. Minkälaiset matkavinkit antaisit ensimmäistä kertaa tuonne lähtevälle. vaihdellessa loiston ja puhtauden välimaastossa. Polun päässä kosteuden kaistaleet hyväilivät kukkuloiden juuria luoden näkymään entistä mystisemmän tunnelman. Olin kyllä nähnyt Adidaksen pätkän sieltä, niin tiesi, että skeittavaa siellä on jonkin verran, mutta yleisestä meiningistä ei ollut mitään tietoa. Jälkisanat Mittaamattoman aavikon sydämessä mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat, ja lopulta matkaaja ei erota niitä enää toisistaan. Kauempana lauma keihäsantilooppeja – ikään kuin pitkäsarvisia seeproja – kirmailee rauhallisesti auringon polttamalla ruohikolla. Mieskarhu Olli Ilmonen Namibiassa Miten päädyit mukaan kyseiselle matkalle. Aika karun oloinen paikka. Taisi olla osalla meidän porukasta kovin meno siellä tanssilattialla, vaikka ei ehkä uskoisi...Sitten seuraavana päivänä eräs paikallinen kertoi, että se klubi, missä oltiin, on Windhoekin ei niin hyvillä mestoilla, että siellä klubilla ja sillä alueella on sattunut vaikka mitä, ja ne ihmetteli, että miksi ollaan siellä edes oltu. Siitä huolimatta jokin hohtaa hiljaisuudessa”. Jostain malariasta hädissään...haha. Uskomattomia maisemia ja surkeita hiekkateitä. Fish River Canyon ja Sossusvlei oli siistejä. Et kuule mitään. Sitten olikin parin päivän päästä liput Namibiaan. Toimii nimittäin! Eli kierrellä maata kannattaa. Sitten se rupes mietityttää, että kyllähän tuo ois aika ainutlaatuinen reissu ja olisi tyhmää olla lähtemättä, ja laitoin Borikselle viestiä, että mukana ollaan. Istut dyynin päällä etkä näe mitään. No ei oikeastaan mitään kuumottavia. Ihmiset iloisia ja fiiliksissä. Uskomaton paikka se oli, eikä oikeastaan karu ollenkaan. Kahdessa viikossa kerkesi jo tosi paljon. Jos meinaa autolla hiekkateitä ajella, niin maasturi nelivedolla ehdottomasti! Ja niitä kannattaa ajella, koska niiden on varrella melkeinpä kaikki nähtävä ja nähtävyydet. Jossain klubilla oltiin, missä aika sairas meno. Ihailemme sitä hetken ajan ennen kuin jatkamme taas matkaamme ja jättäemme taaksemme pölypilven, joka toimii hetkellisenä puumerkkinämme kadoten pian ilmaan. Nyt ymmärrän paremmin St Exupéryn sanat aavikosta: ”Olen aina rakastanut aavikkoa. Sitten se vähän jäi jotenkin, eikä mitään kuulunut hetkeen. Kaupungit siistejä ja paljon skeitattavaa! Tapahtuiko matkalla kuumottavia tilanteita. Skeittiretki Namibian halki OG I / BS NO SE BL UN T 60
Skeittiretki Namibian halki OG I / BS TA IL SL ID E 61
Wu-Tom Switch kickflip P: Mikko Kempas V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 62
V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 63
Eniz Fazliov Bs nosegrind P: Sami Välikangas V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 64
V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 65
Jussi Simonen Fs boardslide P: Justus Hirvi V A L O K U V A T P H O T O G R A P H Y 66
Nikolai Alin Fs boneless P: Justus Hirvi P H O T O G R A P H Y 67
68
P H O T O G R A P H Y 69 Ollie up to nosepick P: Justus Hirvi Laban
Toni Mustonen Samuli Peurala Wallie P: Justus Hirvi Switch fs nose to dirtride P: Justus Hirvi P H O T O G R A P H Y V A L O K U V A T 70
71 K ic k fl ip P : A le k si F rä k i Te e m u L ö n n ro th
Fs boardslide P: Vesa Ritola P H O T O G R A P H Y Lauri Ojanen 72
73
B ac k si d e b o d y va ri al P : M ik k o K em p as P H O T O G R A P H Y M a rc u s H yö k y 74
Fs blunt P: Justus Hirvi Viljami Koskipää Boardslide P: Vesa Ritola P H O T O G R A P H Y M a rc u s H yö k y 75 Wilson Mäkelä
Sitten sukellettiin syvälle 90-luvulle, ja aitopäisyys sai minussa alkunsa. Mitä luulet, mikä tähän on johtanut. Luonnonlahjakkuus ja poikkeuksellinen jätkä, jonka asennetta ihailen! Heitä loppuun vielä kolme kovaa kotimaista ja kolme kovaa ulkomaista levyä, jotka pitäisi löytyä jokaisen levyhyllystä. Yhtä vastausta en osaa sanoa. Sitten porukka lähetteli joitain keskeneräisiä demoja, ja isosta poppoosta löytyi aina joku, joka haluisi tulla mukaan, ja erittäin nopeassa ajassa syntyi levyllinen materiaalia. Levy julkaistaan diginä ja vinyylinä ja koetetaan saada se mahdollisimman nopeesti pihalle. Nasin Illmatic oli kaikkien joukosta ehdottomasti suurimman vaikutuksen tehnyt albumi, jota vieläkin fanitan hiessä lapsen innolla. Porukka tekee kyllä yhdessä asioita, mistä todisteena esimerkiksi JKL 101 kokoelma-albumi, jossa taitaa olla yli 20 paikallista räppäriä mukana. Videon valmistaminen on yleensä vähintään kuukauden homma. Jyväskylässä tuntuu olevan aika kova räppiskene tällä hetkellä. Kovin albumi minulle kasvaessa oli luultavasti 50 Centin Get Rich or Die Trying, jota voin luukuttaa vielä tänäkin päivänä. Kysytään vielä sun tuotantopuolesta. Jay-Z, Eminem ja kumppanit olivat tosi kovassa rotaatiossa TV:ssä ja radiossa. Ainiin, albumin nimi on Chosen One! GO COP THAT SHIT YO! Teidän videot on aina todella hyvin tuotettuja. Niitä taisin polttaa joku 40 kappaletta yhteensä ja myydä viiden euron hintaan kädestä käteen. TV:stä pärähti Fintelligensin Voittamaton, ja serkku sanoi mulle, että tämä on kova juttu. Kuka niistä on vastuussa ja minkälaisia projekteja ne ovat. Kasvoin löysät housut jalassa tuijottaen telkkarista amerikkalaisia musavideoita. Teksti MIKKO KEMPAS ja aloin tehdä toista pitkäsoittoani. Ala-asteen lopussa internet tuli kuvioon ja antoi mahdollisuuden löytää paljon artisteja, jotka eivät soineet radiossa/telkkarissa. Valmiin videon nähdessä se voi usein näyttää ulkopuolisen silmiin siltä, että se on ollut nopeasti hoidettu duuni. Urbaanilegenda on tehnyt pohjan aikoinaan jyväskyläläiselle räpille, jota jatkoivat Are, Kriso ja Rekami, jotka vastaavasti olivat isoja innoittajia itselleni räppäämisen aloittamisessa. Sen jälkeen kävin voittamassa räpin suomenmestaruuden, ja alettiin Ruubenin kanssa työstää levyä nimeltä Vellamo LP, joka julkaistiin toukokuussa 2014. Katsoin mummolassa telkkaria seitsemän vuotta vanhemman serkkuni kanssa, ja häntä ihailin suuresti. Mutta kun aletaan kuvaamaan, tarvitaan yleensä vähintään muutama kuvauspäivä, ja sen jälkeen Pajusella menee vielä tunteja ja tunteja sitä pläjäystä editoidessa. Kyselimme vähän Gettomasalta mitä Jyväskylän rap-bileissä drinkkeihin laitetaan ja mitä artistin uralla on seuraavana luvassa. Koko juttu taisi alkaa jostain FB-keskustelusta, että hei jätkät – tehdäänkö jotain biisejä ja koostetaan niistä levy. 2012 lokakuussa julkaisin Vaatekaappi EP -nimisen omakustanteen, joka tehtiin Ruubenin kanssa. Vaikka levyä ei julkaistakaan Gettomasa & Ruuben -nimellä edellisen albumin tapaan, on Ruubenilla näppinsä isosti pelissä miksaajan ja äänittäjän roolissa. Sen kokoinen paikka tämä on, että aikalailla kaikki räppärit kyllä tuntevat toisensa, ja samoissa tapahtumissa me kaikki heilutaan. osoitteesta beyondstore.fi GETTOMASA 76. Ensin tuli Are, Kriso ja Rekami, sittemmin toimistolla on Youtubesta pyörinyt Gettomasa, Super Duve, Lyttä ja moni muu KPC-artisti. Vuosi sitten solmin levytyssopimuksen PME Recordsin kanssa Ääni Jyväskylän getoista(?) on tullut vanhempien kettujen seuraksi nuorempaa rapsukupolvea varsin kovilla biiseillä ja videoilla jo muutaman vuoden ajan. Ne iskivät kovaa, ja suurin osa radioräpistä 2000-luvun alussa olikin mieleeni. Siihen aikaan sain myös jonkun 2Pacin kokoelmalevyn, ja kyseinen artisti pärähti silloin lempparikseni heti. Räppihän on koko Suomessa tällä hetkellä isossa nosteessa, joten se on varmasti tehnyt osansa. Sen koko perhe elättää itsensä musiikilla, ja se on synnynnäinen jätkä tähän hommaan; alusta asti sillä oli jo se tatsi, johon monet eivät pysty edes vuosien työllä. Kerro vähän omasta räppitaustastasi: mikä innosti hommaan mukaan ja mitkä levyt/artistit olivat sellaisia, jotka kolahtivat ensimmäisenä kunnolla. Kyllä niitä useimmiten on tullut hinkattua, säädettyä ja väännettyä, vaikka idea olisikin ollut vaan, et kunhan mennään johonkin pihalle ja kuvataan vähä räppiä. Mun homeboy Janne Pajunen on kuvannut paria videota lukuun ottamatta kaikki videoni. Me on kokattu tämäkin levy Vellamon laboratorioissa, ja se on meidän tekemä albumi ilman mitään ulkoisia vastaavia tuottajia/kirjoittajia/nittämässä kolmannentoista biisin levylle; vielä yksi raita purkitetaan, ja sitten ruvetaan pistämään loppumiksaukset pakettiin. Kotimaiset: Are: Raaka ja leikkaamaton Ruudolf: Doupeimmat Jumala seivaa Kemmuru: Kehumatta paras Ulkomaiset: OutKast: ATLiens Kendrick Lamar: Good Kid, M.A.A.D City Ghostface Killah: Supreme Clientele Beyondin julkaisema JKL 101 -levy on tätä kirjoitettaessa ulkona ja saatavilla mm. Kerropas oma julkaisustatuksesi: mitä julkaisuja on tullut ja mitä on tulossa. Olen viettänyt loputtomia tunteja internetissä nörttäämässä etsien kovia levyjä ja artisteja sekä tutkien hip hopin historiaa. Kauanko se on ehtinyt hiomaan tuota hommaa, vai onko kyseessä luonnonlahjakkuus. Joniveli ja Soul Valpio organisoi tän homman. Siitä lähtien olin sitten ”hoppari”, kuten silloin vielä oli tapana sanoa. Nero äijä, mitä tulee biitteihin, ja oman tien kulkija, joka viihtyy omien hommiensa parissa eikä koskaan ole välittänyt paskaakaan siitä, mikä tuo haippia tai rahaa. Jes! Kolme parasta olisikin ollut mahdoton; laitetaan kolme kovaa. Minkälainen JKL-meininki on sisältä katsottuna; puhaltaako kaikki yhteen hiileen, vai onko siellä jotain klikkiytymistä. Kerralla purkkiin, vai hinkataanko monta päivää. Ruubenin biitit on aika himmeitä, mutta kumminkin kyseessä on aika nuori jannu. Ruuben taisi aloittaa 2010, jos en ole aivan väärässä, mutta pitkä musiikillinen tausta sillä oli jo sitä ennen rumpujen ja pianon soitosta. Totta kai aivan normaalisti kaikilla on omat kaveripiirinsä ja pienet klikkinsä, mutta en ole huomannut, että jengi taistelisi jotenkin toisiaan vastaan. Ehkä sitten myös itse olen voinut antaa vähän mua nuoremmille jätkille pienen innostuksen räppäämiseen – ken tietää. Levyllä on biittejä ja räppejä ainoastaan jyväskyläläisiltä tekijöiltä. Yli puolet levyn biiteistä on tuottanut Ruuben, mutta mukana on myös Aksim, MDS, Haamu, Janne K ja LX-Beats. IT’S ALL PEACE! Kerroppas vielä vähän tarkemmin tosta JKL101-kokoelmasta
Vaikkakaan netissä ei löydy tällä hetkellä kuin From Beyond kappaleen lisäksi Beherit cover Sodomatic Rites on Dark Orgins äänimaailmaltaan jo valmiiksi lähivuosien stoner ja sludge-virityksiä huomattavasti valmiimman kuuloisempi konsepti. Love Sport olisi aivan kevyesti mennyt viime vuosikymmenenä suomalaisten indieyhtyeiden kärkikymmenikköön ellei jopa vitoseen heittämällä. Ulos on kokonaisuus kaunista, melankolista ja hyvin tuotettua instrumentaalihiphoppia. Ja vaikka Pajafella ei maistuisikaan, suosittelen silti tsekkaamaan Khettokasmen omaa tuotantoa jos 3-6-Mafia yms. Solitin julkaiseman Almost doesn’t mean you made it -kassun kuutta raitaa voisi verrata hyvin vielä vilpittömän ja sinisilmäisen brittipoppikauden kultapäiviin – esimerkiksi Supergrassin kaltaisiin yhtyeisiin.” -Pulkkinen SANSIBAR Legendan mukaan Sansibar koostuu pienhiukkasista jotka yhdistyivät intergalaktisen törmäyskurssin lopputuloksena. Piti kuunnella monen monta kertaa putkeen ja monta päivää. Vapaa sana: Tukekaa Hangupia näinä kuolevien paperilehtien aikoina! https://soundcloud.com/lovesporthelsinki ”Hopeajärvestäkin tutun Teemu Tannerin kieunta on parempaa kuin teinitytöt parkumaan Crashin supervuosina saanut Teemu Brunila. -Kempas nuoritaawetti.bandcamp.com/album/ulos soundcloud.com/lilteal reVIEWS 77. Ns. https://soundcloud.com/darkorigins ”Rankan happoisesta ja höyryisestä musiikista pitävien kaariurpojen kannattaa ehdottomasti katsastaa tämä Kiilen Petrin uusi bändi. Khettokasme tulee Tampereelta ja on tuottanut mm. Esikuvat (musiikilliset ja muut): Joan Of Arc & R.E.M Mahdolliset julkaisut (menneet, tulevat): Meiltä on tullut vuoden sisään kaksi kasettia/digi-EP:tä: GOL!! (12/2014) ja Almost doesn’t mean you made it (9/2015). Ulos on julkaistu loppuunmyytynä kassuna, ja Tealilla on tilillään pari muutakin aiempaa kassujulkaisua. Etenkin koko kasetin b-puoli Terästäkin kovemmasta Discovery (Pasific)-kappaleesen on nimeänsä kuvaava, kauniin tunnelmainen kokonaisuus, joka kuulostaa nopeatempoisemmalta Jan Hammerilta sekoitettuna boppersiin.” -Pulkkinen Dark Orgins Dark Origins on scififuzzrokkia! Soittajat: Ryhmään kuulu Alessia (kitara ja laulu), Petri (kitara ja taustalaulu) Antti (basso )ja Ilari (rummut). Tässä oli yksi sellainen julkaisu. En tiedä julkaisusta hirveästi. https://soundcloud.com/sunnysibar ”Sansibarin Crummy Kidsin kassussa Sunsetissa on vaikutteita niin vanhasta boogie electrosta, hollantilaisen Bunker recordsin kaltaisesta viemärielectrosta kuin modernimmasta melodista elektronisesta rytmimusiikista. Ensi vuonna uusi EP, seiskatuumainen ja bonarina 10-tuumainen versio ekasta kasetista. Esikuvat: ?Ei mikään yksittäinen asia, kuuntelen vaan tosi paljon musaa josta tulee paljon inspiksiä. Tällä hetkellä nauhoitukset vielä kesken, mutta ensi vuodelle luvassa lisää julkaisuja ja keikkoja! Vapaa sana: Musiikki on unta jossa keho ei nuku. Pistäkää nimi ylös; tää on kova. Soittajat: Aki Pohjankyrö, Max Mäkinen, Mikko Sulonen & Teemu Tanner. Suosittelenkin ensimmäisenä hyppäämään Soundcloud-tilille tsekkaamaan uudempaa tuotantoa ja remiksejä. Soittajat: Minä, eli Sunny Seppä. Memphis-kama maistuu missään määrin. Esikuvat: On niin paljon ettei niitä voi luetella. Windhand,Electric Wizard...... Tuotanto on kohdallaan eli kyseessä ei ole mikään sinnepäin tehty äänite, vaan hyvälläkin soundilla tilan tuntu on mukana ja soundit on tuhdit ja tasapainoiset. Khettokasmen omasta tuotannosta löytyy pesunkestävää instrumentaalimemphissoundia, remiksejä ja uudempaa trappiä todella hyvällä tyylitajulla toteutettuna. Luonnehdinta: Kitararokkia. ” -Pulkkinen Khettokasme Khettotales Khettotales on tullut ulos jo 2014, joten ei keskitytä tässä kyseiseen levyyn vaan artistiin nimeltä Khettokasme, kun tuntuu, että hän ei ole ihan saanut ansaitsemaansa huomiota. bängerikamaa. Mahdolliset julkaisut (menneet, tulevat): Helsinkiläinen kasettilabel Crummy Kids julkaisi viime lokakuussa ekan julkaisuni ”Sunset”. Alexalfonsia ja vastaavaa suomalaista instrukamaa diggaaville. Suomalaiseksi indiebändiksi Love Sportin äänimaailma on oikeantyylinen ja sovitukset oikein hyvät. Tuntuu, että itse lähenee välillä tuota pistettä, ja kaukana on ne ajat, kun jaksoi innostua uusista jutuista aina, mutta välillä onneksi vielä tapahtuu päinvastaista. Mutta jos nyt yhden keksisi, niin viime aikoina esteettistä inpiraatiota on tuonut Dario Argenton elokuva Suspiria. Pajafellaa. Levyn voi ostaa Bandcampistä. Ääni LOVE SPORT Love Sport on yhtye, joka on ollut kasassa kaksi vuotta. Välitöntä ja suoraviivaista niin toteutustapansa kuin sisältönsäkin puolesta. Suunnilleen sen, että Teal aka Taavi Lampinen on Mikkelistä, ja luulisin, että ikää ei ole kovin montaa kymmentä kasassa. Luonnehdinta: Kosmisen trooppiset baleariset bakkanaalit. Mahdolliset julkaisut (menneet, tulevat): 7 tuumainen vinyylikiekko tuli juuri ulos ja ehkä kassua on tulossa sun muuta,katellaan. Mukavan minimaalista, mutta ei silti tylsää. Voi ostaa Bandcampistä. Biiseissä tapahtuu sopivasti; ei liikaa, eikä liian vähän. -Kempas khettokasme.bandcamp.com Soundcloud.com/casme Teal: Ulos Pakko tunnustaa, että oon ollu välillä vähän kyllästänyt musiikkiin. Vapaa sana: Ottakaa 7” haltuun! Ensivuoden puolella tehdään taas keikkaa niin paljon kuin pystytään ja toivottavasti myös täyspitkä purkkiin. Muuta jäsenistöä on kuultu niin ikään ansioituneissa villapaitabändeissä kuten Lady Escapessa ja Black Twigissä. Joku tutkimushan siitä on, että neljänkympin jälkeen ei enää innostu uudesta musasta, vaan taantuu kuuntelemaan vaan niitä vanhoja klassikkoja. Luonnhehdinta: Ei oikeestaan olla kelattu koko asiaa,kai se jotain Stööneriä on. Tää varmasti maistuu mm. Lisäksi artistin visuaalinen ulosanti on enemmän kuin kunnossa: todella loistavaa pen & pixel -adaptointia, mutta omalla tyylillä ja kieli poskessa
Tästä sain hyvän syyn käydä myöhemmin loistavan keskustelun erään mentorini kanssa Pasolinin ja Michel Foucaultin yhtäläisyydestä ja siitä, kuinka kummankin ajattelua (Pasolini oli myös kirjailija) luetaan seksuaalisuudesta käsin. Valonkantajat on rakenteeltaan kuitenkin looginen esitys, ja ratkaisu, jossa kirja kulkee yksittäisten salatieteilijöiden kautta, on mielestäni onnistunut. Tässä ”etnisessä westernissä” sheriffi ratsastaa poikansa kanssa mustalaisrosvon perässä. -Joonas Pulkkinen Beaten to Death Unplugged Mas-Kina Recordings Kalenterivuoden lopun lähestyessä rupeaa aina automaattisesti miettimään, että mikä olikaan tämän vuoden parasta musiikkia. Tosin oma saldo leffojen suhteen jäi valitettavasti toiseksi alhaisimmaksi koskaan, ja aina täytyy pitää avoimena myös huonon tuurin mahdollisuus. Juuri tämä eri tyylien kerrostaminen tekee Unpluggedista niin kiinnostavan ja mahdollistaa sen, että joka kuuntelukerralla biisit kuulee hieman eri tavalla. Bändi onnistuu Unpluggedilla saumattomasti yhdistämään klassisen hardcoren suoraviivaisuuden deathmetalmaisiin teknisesti kunnianhimoisiin riffeihin ja djentähtäviin rytmikikkailuihin, ja kaiken tämän erinomaisella huumorilla ja ilahduttavan rennolla lähestymistavalla. Herkullisia kohokohtia en tässä kehtaa lähteä paljastelemaan, mutta omalle kohdalle kirjaa lukiessa harvemmin suodaan niin monia huutonaurun täyttämiä hetkiä kuin Valonkantajat on suonut. Ja lieneekö muutenkin kehä taas kiertänyt siten, että 15-minuuttiset bläkkiseepokset eivät enää jaksa kiinnostaa, koska vuoden tuoreimman kuuloiset hevilevyt ovat tupanneet ennemmin olemaan agressiivisia grindcore-rypistyksiä, missä biisien pituudet tuskin ylittävät kahta minuuttia. Elokuva käsitteli 15-vuotiaan Minnien seksuaalista kukkaan puhkeamista ja sitä, kuinka tämä alkaa saladeittailemaan äitinsä poikaystävää. Myös Alexander Dunnin 808 (2015), dokumentti kaikkien aikojen tarunhohtoisimmasta rumpukoneesta, lunasti odotuksensa herkullisilla anekdooteilla, teknisellä historialla sekä Strafella näpyttelemässä studiossa Set It Offia. Se mikä tekee Beaten to Deathin periaattessa rankasta ja ei niin helposti lähestyttävästä soundista niin omanlaisensa ja kiinnostavan on se miten bändi rakentaa rauhallisia ja melodisia kerroksia rajun ja nopean mätön päälle. James Ponsoldtin itsemurhan tehnyttä kirjailijaa David Foster Wallacea kuvannut The End of The Tour oli kiinnostava tositarinaan perustuva kurkistus Wallacen vuoden 1996 Rolling Stone -haastatteluun liittyvään kiertueeseen sekä kirjailijan sielunmaisemaan niin ihmisenä kuin monimutkaisena kirjailijanakin. Ihan kuin ideat olisi jo käytetty, eikä pari vuotta sitten tuoreesta soundista enää saada lisää irti. Tosin tänä vuonna moni festivaalin avainelokuva siirtyi kiireiden takia myöhemmäksi, ja niistä täytyykin ehdottomasti suositella jälkikäteen iranilaista Jafar Panhin Taxi Teherania, joka palkittiin Berliinissä kultaisella karhulla. Festivaalin ehdottomasti vaikuttavin elokuva oli romanialaisen Radu Juden Aferim! (2015), joka sijoittuu 1830-luvun ottomaanivallan aikaiselle Balkanille. -Pulkkinen 78. Kun huomioi sen kuinka teknisesti vaativasta musiikista on kyse, tämä on itsessäänkin hatunnoston arvoinen yksityiskohta. Kappaleen edetessä tajuaa kuinka alun näppäilyintro soikin jatkuvasti biisin taustalla muuttaen ajoittain jopa luotaantyontävän rankan soundin joksikin aivan muuksi. Pasolinissa (2014) annetaan ymmärtää, että radikaaliohjaajan ainut ohjaava luova voima oli ohjaajan homoseksuaalisuus. Tekijöidensä ironisesti toteama huomio, että ”kirja ei luonnollisesti ole Tieto Finlandia -ehdokkaiden listalla” on sinänsä sääli, koska Valonkantajat on onnistunut kasaamaan ansiokkaasti listan ensinnäkin suomalaisesta esoteerisista ja teosofisesta kirjallisuudesta, hahmoista näiden takana, sekä salatieteiden yhteiskunnallisesta asemasta. Hyvä kirja ei ole kuitenkaan täysin täydellinen; henkilöhakemistossa eivät ole sivunumerot oikein, ja välillä tekstistäkin löytyy typoja. REVIEWS 28th International Film Festival R&A Heti aluksi täytyy harmitella sitä, että tämän vuoden Rakkautta Ja Anarkiaa -festivaalin taso viime vuosiin verrattuna ei vastannut asetettuja odotuksia. Suurimmasta pettymyksestä aloittaakseni todettakoon, ettei edes Willem Dafoe kyennyt pelastamaan Abel Ferraran yksiulotteista tulkintaa elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolinista. Espanjalaisen Miguel Llanson etiopialaisespanjalaistuotettu Crumbs (2015) oli joulupukkinatsiflippailussaan viihdyttävä, mutta tarina ei pysynyt kasassa edes 68 minuutissa. Vaikkakaan elokuva ei ollut vakavahenkinen kyselen, miten se viittaa todellisuuden aitoihin psykologisiin prosesseihin. Lukijoillemme tunnetuimpia kirjassa esiintyvistä henkilöistä lienevät valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin sekä mälliguru Ior Bock, joista kummastakin löytyvät omat luvut. Raul Garcian Edgar Allan Poe -episodianimaatio Extraordinary Tales (2015) oli episodeissaan varsin viihdyttävä, mutta se, miten nämä oli nidottu yhteen animaatiolla, oli täysin tyylitajuton ratkaisu, joten sekään ei saa kiitettävää arvosanaa. Unpluggedin noin 20-minuutin kesto on tottakai hieman lyhyt täyspitkälle, mutta kun samalla vaivalla sen voi kuunnella yhdeltä istumalta kaksi-kolme kertaa läpi, ja joka kerta kuulla jotain uutta ja kiinnostavaa, mitä väliä sillä loppujen lopuksi on. Uusi Takeshi Kitanon yakuza-elokuva Ryuzo And His Seven Henchman (2015) oli kanssa lähinnä ”pläjäys” ja todistus siitä, että Hana Bin aikaisesta otteesta on tiputtu jo varsin kauas. Toinen kauhistus oli se, miten Marielle Hellerin perustylsä, sundancemainen The Diary Of a Teenage Girl (2015) keräsi jopa taputukset esityksensä jälkeen. Viron mestariohjaajan Veiko õunpuun Roukli (2015) oli ehkä vielä suurempi pettymys; tekotaiteellista Tarkovskin apinointia tylsillä poliittisilla konnotaatioilla. Paras esimerkki tästä on kappale “Promise Catharsis”, joka alkaa hyvin rauhallisella muutaman sekunnin kitaranäppäilyllä, mutta nopeasti muuttuu suoraviivaiseksi blastbeatiksi ja karjunnaksi. Dokumenttien suhteen täytyy todeta tason olleen jälleen kerran huomattavasti elokuvia laadukkaampi. Kuitenkin ainoa oikea kirja suomalaisen synkän talven keskelle. Parin edellisen vuoden aikana omat valintani ovat menneet eeppisen jenkkiblackmetalin tai doomin suuntaan, mutta edeltävien vuosien suosikkini (Krallice, Deafheaven) tuoreet julkaisut jäivät tänä syksynä auttamatta pettymyksiksi. Mainitsemisen arvoista on myös, että hyvin tasaisen levyn jokainen biisi on kestoltaan yhden ja kahden minuutin välillä, ja se, että se on kokonaan nauhoitettu livenä bändin harjoitustilassa. Kuulostaa kaavamaisen tylsälle juonelle, mutta elokuvan dialogi on uskomattoman viihdyttävästi kirjoitettu, sekä tarinan taustalla on suurempi ihmisyyttä kuvaava taso. Kaiken kaikkiaan aivan erinomainen levy. Levyn parhaat biisit ovat aikaisemmin mainitun “Promise Catharsisin” lisäksi huvittavan eeppinen “Don’t You Dare Call Us Heavy Metal” sekä “Death to False Grindcore”. -Matti Leppänen Häkkinen, Perttu & Iitti, Vesa – Valonkantajat Like Suomalaisesta salatieteiden harjoittamisesta ei varmaankaan ole tehty ennen niin mittavaa antologiaa tai historiikkia kuin Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin julkaisema Valonkantajat. Randall Wrightin Hockney (2015) oli kiinnostava retrospektiivinen lähikuva aikamme yhdestä suurimmasta elävästä taiteilijasta David Hockneysta ja tämän monipuolisesta urastaan. Norjalaisen Beaten to Deathin kolmas täyspitkä, Unplugged (ei se oikeasti ole), on aivan erinomaista melodista grindcorea deathcoreksi näkee myös kutsutun jos tällä on mitään väliä ja nappaa ehkä jopa tämän vuoden parhaan metallilevyn tittelin. Kirja on itsessään jo historiikkina merkittävä, vaikkakaan kirja ei etene täysin kronologisesti
Tästä kappaleesta Stöö haluaakin lainata muutaman sanan tähän väliin: “Sortoa ja vihaa / Vitusti väkivaltaa kadulla / Nyrkiniskuja ja potkuja / Ihmisten pitää pelätä / Onks siinä jotain järkee / Hakata nyt muita ihmisii / Ooks sä sit muka kova / Kun sä jotain potkaset / Väkivaltaa!! ”. Kaaoksen puoli miltei täydellinen, ja Cadgersin puoli vähintäänkin ihan jeppis. Abortin laulaja Tapsa on Stöölle yhtä tärkeä henkilö kuin Gucci Mane. Stalin Chaos EP 7” (1980) Stalin Mäntyharjusta päivää. Sivuprojektina alkaneen bändin tarkoitus oli tehdä yksi levy ennen kuin jäsenet ovat täyttäneet 50 vuotta, ja muutenkin bändin esiinmarssi on ollut sopivasti progemaisen ”vaikea”. Suurin osa sanoista menee Stööllä ohi, eikä mistään muustakaan saa juurikaan selvää. Teemaan sopivasti hommaa on maustettu välillä myös mm. Allekirjoittanut on fiilannut aiemmin jo Haamun juttuja paljon, eikä vähän pidemmälle viety Kolmiyo tee poikkeusta, vaikka erilainen onkin. Tattis, Svart, tästä uusintapainoksesta. Näin se on. Levyllä on kuusi biisiä vaihdellen 2:32 pitkästä aina 10:20 pitkään, joten tästäkin jo selviää, että kappalerakenteissa on mukana aimo annos progea. Luultavasti totta. Huhut kertovat, että Ice Cube olisi kirjoittanut “Fuck Tha Police” kappaleen tämän seiskan innoittamana. Toivotaan että bändi jatkaa ja uutta tuotantoa tulee, koska tämä on meinaan sen verran onnistunut kokonaisuus. niin paljon vituttaa / Niin mä varmaan sillon sitä vihaan”. / Jos sua joku ??. Itseäni aina lämmittää, kun pystytään yhdistämään reppurap-piirteitä suurelle yleisölle läpi menevään muottiin, ja näin näyttäisi käyvän Kolmiyon kohdalla. Allekirjoittanut ei vieläpä ole aina mikään progen suurin ystävä; musiikista tulee valitettavan usein mieleen se yksi Kummelisketsi, missä ei tehdä virheitä, mutta Malady toimii minullekin lähes kauttaaltaan helvetin hyvin. -Kempas REVIEWS 79. Helvetin kova seiska, josta Stöön lempikappaleiksi ovat nousseet “Mä vihaan” & “Me ollaan Stalin”. Tän ostin joskus siltä varalta, että jos Mikko Kuustonen laittais mut jostain syystä autiolle saarelle ja saisin ottaa sinne mukaan vaan yhen seiskan. Pohjasakka Maailma Täynnä Vihaa 7” (1985) Tämä on yksi Stöön ehdottomia ikisuosikkeja! Pakko myös mainita, että bändin nimi on lähellä Stöösnin sydäntä. Haista sota paska! Eevil Stöön ”Iso vauva Jeesus” julkaistaan Monspin kautta 5.2.2016 Levyn on tuottanut kokonaan Nuori Derrick Kuusi Stöölle tärkeää Suomi Punk/HC seiskaa Malady Svart Malady on Svartin rosterista löytyvä suomiprogebändi, jonka riveistä löytyy mm. Tämä seiska sisältää hittikappaleen “Suolia Saatana”, josta onkin hyvä lainata tämä kohta: “Sota syttyi, elämä sammui / Sota syttyi, talot sortui / Sota loppui, ruumiit jäi / Sota loppuu, jäljelle jäljelle jää vaan / 2 x Suolia, suolia, suolia saatana”. Tikarin riveistä tuttu Tony B. Tunnelmassa ei vaivuta synkkyyteen, vaan levyn vire on enemmän ”uplifting”, ja sille voisi vaikka laittaa vertailukohdaksi Pharcyden, Dillan ja Q-tipin Renaissancen. huilulla. Oon aika varma, että tää on parasta, mitä Mäntyharjusta on ikinä tullut. Nyt loppu se myllyttäminen ja muiden kiusaaminen...saatana. Eli infoa on vähän vaikea saada, promoa ei juuri tehdä ja sinkkubiisit, pressitiedotteet ja videot eivät ole pääasia, vaan mennään musiikki edellä ja annetaan sen tehdä työtänsä. Samoin toista kitaraa soittavan Babak Issabeigloon vokaalit toimivat loistavasti, kuten myös Ville Rohiolan Hammondit. Ainut hyvä biisi: “Mikko Kuustonen”. T.H.E Rutto Ei Paluuta / Ilmastoitu Painajainen (1983/1984) Läjä Äijälän IKBAL-lafkalla alun perin julkaistut Ruton seiskat samalla lätyllä. Vertailu-namedroppailussa on helppo tiputtaa nimiä, kuten Wigwam ja Kalevala, eikä suotta, silä hyvin autenttista 70-luvun tunnelmaa tässä onkin. Veikkaan että livenä todella kokemisen arvoinen. “Kytät On Natsisikoja” on niin järjettömän hieno kappale, että muut biisit jäävät sen varjoon – ikävä kyllä. Sisältää viisi älykovaa kappaletta, joista ykköseksi useimmiten nousee “Sortoa ja vihaa”. Soundit on erittäin pehmeät; ilmeisesti levytystä on tehty analogisesti, ja muutenkin studiossa on ollut oikeata 70-luvun tekniikkaa, mikä myös kuuluu soundissa asiaankuuluvalla tavalla. Se onkin yksi syy, miks tää on niin helvetin hyvä! Kaaos / Cadgers Kytät On Natsisikoja / Kaaosta Tää Maailma Kaipaa 7” (1981) KLASSIKKO. Osa biiseistä etenee vokaaleilla ja osa ei. Kauaksi ei suomiprogen mestareista tiputa. Abortti 13 Viimeinen Verilöyly EP 7” (1983/2009) Hemmetin hyvä levy, joka ei sisällä yhtään paskaa biisiä. Kauniit Poliisit Lekalla Päähän! 7” (2002) Tää on oikeestaan Stöön mielestä aika kusinen bändi ja levy. Kolmioyo on vähän enemmän radiosoittoon ja suomirap-puritaaneja suuremmalle yleisölle tehtyä soundia, mutta silti aika kokeilevalla otteella. EP on täynnä hyviä räppejä, laulukertsejä ja monipuolisia tuotantoja vaihdellen vähän trippailevammista rummuista klassiseen rap-rytmiin. Mulla on vaan tää kusinen bootleg, mutta tällä pitää pärjätä siihen asti, kun teen mun ekan miljoonan. -Kempas Kolmiyo Ep Roihis Musica Kolmiyo on kolmen hengen tamperelais-turkulaiskajaanilainen rap-kokoonpano, johon kuuluu Haamu, Matti Tamonen ja tuottajaMNSTRMKK. Jotkut on vaan niin mulkkuja, että joutuu väkisin skidisti vihaamaan. Stöö vihaa väkivaltaa. Asan luotsaamaan Roihis Musican julkaisema EP on kokonaisuudessaan Spotifyssä. “Mä vihaan” -kappaleessa on hieno kohta, jossa sanotaan “ Jos joku on niin paska ettei sitä jaksa rakastaa / Niin miks sille pitäs teeskennellä. Liialliseen kikkailuun ei juuri sorruta, sävellyksissä on tarpeeksi omaa näkemystä ja Tony B:n kitaraduuni on erittäin mielyttävää kuunneltavaa. Kokonaisuudessaan todella kova levy. Stöö ei varmaan ollu ees syntynyt sillon, ku tää tuli ulos
Toki myöskään poseraaus Eugen Schumanin haudalla yhdessä Suomen järjestäytyneiden kansallismielisten radikaalien kanssa ja osallisuus ääripatrioottisen soihtukulkueen järjestämisessä viime uutena vuotena eivät ole auttaneet Hännikäistä olemaan ainakaan poliittisen vasemmiston suosiossa. Kuitenkin jos haluaa Hännikäistä älyllisessä mielessä kritisoida, suosittelen ainakin yhden esseen tuotannosta lukemaan ennen kuin päättelee separoinnista henkiseen imbesilliyteen. -Pulkkinen Pekka Potka Photoshop Lightroom 6 CC valokuvaajille Docendo Erilaisia kuvankäsittelyoppaita löytyy kirjakaupoista pilvin pimein, mutta harvempi niistä on yhtä hyvä kokonaisuus kun mainoskuvaajana uransa tehneen Pekka Potkan Photoshop Lightroom 6 / CC valokuvaajille. Tälle on annettu kirjassa paljon tilaa verrattuna Armi Ratian elämää käsittelevään osuuteen; tätäkin ratkaisua voi miettiä. Kunnia sisältää esipuheen ja epilogin lisäksi seitsemän puheenvuoroa miehisyydestä. En jaa moniakaan asioita Kunnian kirjoittajan kanssa, mutta jaan kuitenkin Kunnian tarpeen määritellä miehuutta uudelleen. Huvittavia nimiä kuten miesten yhteisöllisyyttä käsittelevää Veljeskuntaa tai mieheksi kasvua käsittelevää Initiaatiota ei pidä karttaa, vaan tekstit toimivat hyvin yksittäisinäkin, runsaine kaunokirjallisuudesta poimittuine esimerkkeineen. Kirja on aidosti kiinnostava ja kantava kokonaisuus, jota olisi toivonut hiottavan valmiimmaksi vielä hetken. Watersia tuntemattomille suosittelen ensiksi Shokkiarvoa sekä 70-luvun elokuvia. Tätä puolta olisi toivonut kirjan käsittelevän enemmänkin. Tämä tuntuu välillä liiankin mustavalkoiselta asetelmalta: on miehen asema ja naisen heikompi asema. Hännikäinen oli toki jo ennen raiskausuhoamistaan onnistunut suututtamaan koko Vasemmiston kovistelemalla Li Andersonia. Jos kädessäsi on usein digijärkkäri niin suosittelen lukemaan, tekemisestä saa irti paljon enemmän tämän jälkeen. Kaikkien toimitusjohtajien vaiheet ja yrityksen hallituksen jäsenien keskeiset jännitteet eivät jaksa kiinnostaa. Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä (2009). Toisessa osassa on kirjan ehdottomasti huikein jakso, joka päättyy Watersin joutumiseen kulttielokuvaohjaajien kidutuskammioon, missä on muun muassa George Romeron pää. Toisaalta kirja lässähtää sen viihdyttävimmän osuutensa eli toisen osan, jossa kaikki menee mönkään, jälkeen. Kirja käy läpi kuvankäsittelyn työnkulkua alusta loppuun ja ohjeistaa hyvin muun muassa arkistointiin. Tämä on sekä kirjan vahvuus, mutta myös heikkous, koska liiat pörssidetaljit ajoittain latistavat Marimekon taiteellisen sekä graafisen puolen merkitystä. John Waters – Liftari Like Kulttielokuvaohjaaja John Watersin Liftari (engl. Hyvästä kirjoitusasusta huolimatta Hännikäisen argumentointi paikoitellen takkuilee ja rakentuu yleistysten varaan. Waters pelaa paljon osavaltioihin liittyvillä mielikuvilla sekä viittaa jatkuvasti eri populaarija gay-kulttuurin yhteyksiin. Tämä saattaa myös osaltaan herättää närää; sukupuolen konstelloiminen määreisiin tai piirteisiin lauseilla on varsin vaarallista. Silti Marimekko – Suuria kuvioita on oikein oiva ja onnistunut yleinen esitys Marimekosta yrityksenä sen liiketoiminnan näkökulmasta. Kirjassa viehättää se, miten se on jaettu eri jaksoihin ja lukuihin. Talouteen keskittyvästä puolesta huolimatta kirja on ajoittain hyvin herkullista luettavaa. -Kempas Timo Hännikäinen – Kunnia Savukustantamo Timo Hännikäinen tyhjensi niin sanotusti keskikesän pajatson sekoiltuaan sosiaalisessa mediassa lähettämällä sukupuolittunutta väkivaltaa vastustavan kansalaisjärjestö Naisten linjan sekä Naisasialiiton FB-sivujen seinille lievästi sanottuna poliittisesti epäkorrekteja känniviestejä. Viimeisessä esseessä Miksi en ole miesasiamies Hännikäinen tekee suoran pesäeron Henry Laasasen kaltaisiin aidosti miesasiaa edistäviin toimijoihin. Tosin kuka tahansa, joka on joskus lukenut yhdenkin beatnik-roadbookin, voi jo itsessään nauttia kirjasta, sekä kaikille Watersin ystäville kirja on paikoitellen varsinkin viihdyttävää luettavaa. Marimekko – suuria kuvioita Into Kustannus Osuuskunta Sarkamedian toimittajista koostuvan työryhmän kirja Marimekosta ei ole ensimmäinen suomalaisen vientimuodin lippulaivaa käsittelevä teos, mutta kenties ensimmäinen yritys kunnianhimoisesti arvioida Marimekon yhteiskunnallista ja kulttuurista vaikutusta. Miksi. Marimekon tarina on kiehtova käänteineen niin omistajuudessa kuin yritystoiminnan suuntautumisen muutoksessa kotimaisista markkinoista vähittäistavarakauppaan ja globaaleihin markkinoihin. Koska Hännikäinen on todella hyvä esseisti ja keskustelun avaaja nykyisessä sukupuolikeskustelussa. Hännikäinen pyrkii kyseenalaistamaan esimerkiksi Kunniassa ”moderniin” feministimieheen liittyvät käsitykset. Tämän väitteen varmaankin kaikki jakavat a priori. Kaikille Watersin elokuvien ystäville voisi sanoa, että varsin keskinkertainen kirja ei ole kuitenkaan mikään pettymys. Carsick: John Waters Hitchhikes Across America, 2014) on aikaisemmin Liken julkaisemaan Shokkiarvoon verrattuna selkeää kaunokirjallisuutta faktan sijaan. Harvinaisen hyödyllinen kirja valokuvaajille. Näillä opeilla skeittikuvasi löytyvät vielä vuosien päästä helposti. Kirja jakaantuu kolmeen osaan: täysin fiktiiviseen spekulaatioon siitä, miten kaikki voi mennä matkalla ”nappiin”; täysin fiktiiviseen spekulaatioon siitä, miten kaikki voi mennä matkalla ”mönkään” ja täyteen faktaan siitä, miten kaikki todellisuudessa menee. Miksi. Omaelämäkerrallisen proosan seassa kertojana häärii kuitenkin Waters itse, joten kirjaa voi lukea pitää myös tiettynä faneille suunnattuna matkakirjana, jossa Waters liftaa halki Amerikan kotikaupungistaan Baltimoresta länsirannikolle San Franciscoon. Kirja ei aidoista kaunokirjallisista ansioista huolimatta ehkä aukea Watersia tai Amerikkaa yleisesti tuntemattomille. -Pulkkinen Koivuranta, E., Pehkonen, K., Sorjanen, T., Vainio, A. Marimekon tarinaa vievät eteenpäin omat pääluvut. Sen parasta antia on entisen pääomistajan Kirsti Paakkasen elämää ja aikaa Marimekossa käsittelevä osuus. Tätä kautta välittyy myös kattava kuva eri aikakausien yleisen suomalaisen kulttuurielämän anekdootteja. Koska miehen pahoinvointi, yksinäisyys ja huono itsetunto ovat vaarallisempia kuin naisen. -Pulkkinen REVIEWS 80. Tosin näitä kumpaakin puolta on tuotu näkyvämmin esiin Marimekon itse julkaisemassa kirjassa Kuvioissa Marimekko. Hännikäisen omasta puolesta pahoittelen aidosti hänen temperamenttisuuttaan sekä sekoiluaan. Omistajat Ratiasta Ratioihin ja Ameriin ja näistä Paakkasen kautta Mika Ihamuotilaan tuovat oman Game of Thrones -tyylisen valtajännitteensä tarinaan. Loogisesti etenevä kirja käy esimerkkien kautta läpi paljon Photoshopin ja Lightroomin kehittyneempää käyttöä valokuvaajille, eikä vain käy valikkoja läpi yksi kerrallaan kuten valitettavan suuri osa kuvankäsittelyoppaista. Myös klassikkotuotteiden kuvien puuttuminen oli pieni pettymys. Monet anarkistitaustaiset kansalaisaktivistit vaativatkin Savukeidasta pidättäytymään uuden esseekokoelma Kunnian julkaisussa jo hyvissä ajoin ennen kuin uuden kirjan nimikään oli valmiina. Tapausta sitten puikin yksi sun toinen someguru, somepoliitikko, besserwisser ja oikeakin toimittaja, ja varsinainen paskamyrsky oli yhden sekoilijan urpoilusta valmis. Lisäksi kirjan kirjoittajat hakevat välillä liikaa tietynlaista sensaatiomaisuutta ja tuovat osittain turhaan esille näkökulmaansa tutkivina journalisteina. Tätä sivuavat tarinat koskien esimerkiksi Ratian mansikkapaikkaa, Bokarsin kartanoa ja Japanin kauppaa ovat omina minilukuinaan. Naisasiaihmiset sekä tunnustukselliset feministit Hännikäinen taas onnistui suuttumaan jo toisella esseekokoelmaan Ilman. Muu seurannut esseetuotanto kirjailija Michel Houllebecqia käsittelevä esseekokoelma Mitä Houllebecq tarkoittaa (2010), Ihmisen viheliäisyydestä ja muita esseitä (2011) sekä vähintään Houllebecqia kuin Hännikäistä yhtä ristiriitaista kirjailijaa Marko Tapiota käsittelevä esseekokoelma Hysterian Maa (2014) antavat viitteitä Hännikäisen kansallismielisyydestä
81 T R I P FOGHORN FILMS PRESENTS AFTER SK8 TRIP DOCUMENTARY DIRECTED BY ALE LAURAÉUS & SAMULI HEINO SOUND DESIIGN TUOMAS VUORENSOLA CINEMATOGRAPHY SAMULI HEINO ALE LAURAÉUS AKI KÄRJÄ TUOMAS VUORENSOLA & TIMO HELENIUS DIGITAL MASTERMIND TIMO HELENIUS STARRING TIMO HELENIUS AKI KÄRJÄ SAMULI HEINO TUOMAS VUORENSOLA ALE LAURAÉUS & FRIENDS PRODUCERS SAMULI HEINO ALE LAURAÉUS www.foghorn.fi Exquisite variety of delicate skateboarding with creamy mint filling storytelling F O G H O R N S K A T E B O A R D S p r e s e n t s D O C U M E N T A R Y O U T C H R I S T M A S 2 1 5
Vauhdinotto on olematon tuossa. Ensikatsomalla ledge ei näytä ihan niin hankalalta kuin paikan päällä, sillä pyöreä reuna ja vauhdinotto vaikeuttaa hommaa huomattavasti. Se teki hankalaksi. Jos hallustasi löytyy kuva tapahtumasta, tempusta, spotille pääsystä tai luonnonilmiöstä jota ei tapahdu liian usein niin lähetä se meille tekstin kera. Sinne vain haastamaan seuraavaa suoristusta. Droppi yli 2 metriä...” Mitkäs sitten on itse Larin fiilikset. Kurbin reuna pyöreä. Tunnin sessioita noin kunnes jalat nii paskana ettei kyennyt enään. ”Kolmas kesä toden sanoi, kolme metriä vauhdinottoa, kolme metriä droppia, fiilis kolminkertainen ländäyksen jälkeen.” Matsku fiftarista on tulossa tänä jouluna ilmestyvään S.F.T.B leffaan. Oululainen Lari Mäkelä on yrittänyt korkata ledgen jo useamman kesän siinä onnistumatta, mutta tänä kesänä tähdet olivat vihdoin oikeassa linjassa. Raportoikaa toimitukseen. Eli taisteluja oli ja hapanta tuli. toimitus@hangup.fi ”Nyt kävi näin” on uusi toistuva palsta, jossa tarkastellaan asioita joita ei tapahdu kovin usein. 82 Kuva: Pasi Järvelä Teksti: Toimitus. Parhaat julkaistaan. Kuten kuvasta näkyy löytyy kurbi Oulusta, osoitteesta Kasarmintie 6. NYT KÄVI NÄIN LARI MÄKELÄ BS 50-50 / OULUN ENERGIA PONTUS ALV 360 FLIP FAKIE • PHOTO: NILS SVENSSON O ulun Energian muuri on nähnyt aiemmin muun muassa Sippolan nosebonkin ja Pasi Järvelän bonelessin mutta itse ledge on pysynyt koskemattomana. Kuvan ottanut Pasi Järvelä kertoo taistelusta ledgeä vastaan seuraavaa: ”Saattoi muuten olla et jo 2013 oltii spotilla ottamassa kuvaa ekan kerran
PONTUS ALV 360 FLIP FAKIE • PHOTO: NILS SVENSSON
Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.. Emerica_HU_syksy_2015.indd 1 14/11/15 22:44. MADE. | www.funster.. Ju stu s Hi rv i Reynolds Low Vulc, black-red-white Miki–back smith