HangUp 1/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

7,50 EUR Skeittilehti | Skateboard Magazine Aapo Olervo Jaki Pirtilä Fabio Pires Abhazia Fallen tour Dj Kridlokk Tuubavaras
M AT H I A S S T E N M A N / F S C R O O K E D MathIas Stenman Fs crooked DC FINLAND TEAM RIDER MATHIAS STENMAN / ALICANTE PHOTO: NIKI RUTANEN
UNION FIVE ? Kamppi Kampin keskus 5 krs. ma ? pe 9-21 | la 9-18 | su 12-18 UNION FIVE ? Ideapark Ideaparkinkatu 4 ma ? pe 10-20 | la 10-18 | su 12-18 UNION FIVE ? Tampere Aleksanterinkatu 25 ma ? pe 11-19 | la 10-17 | su suljettu UNION FIVE ? Verkkokauppa verkkokauppa@unionfive.fi DC WES KREMER S 99,90?
RODRIGO TX TAILSLIDE TO FAKIE IN SÃO PAULO, BRAZIL
SEE THE SKATE COPA COLLECTION AND VIDEO AT ADIDAS.COM/SKATEBOARDING © 2014 adidas AG. adidas, the trefoil logo and the 3-Stripes mark are registered trademarks of the adidas Group. #ADIDASSKATECOPA
Joni Kiiskilä ja kickflip. Blondi äijä muutti Helsinkiin, mutta nähty vaan siikaongella. Photo: Aleksi Fräki 6. Turussa vielä skeittasi
1/14 Sisäelimet ei vakuuta, sisältö vakuuttaa. Lehdestä löytyy: Aapo Olervo Jaki Pirtilä Abhazia Fallen tour Dj Kridlokk Photography Fabio Pires Oulun uusi halli Teos VHS Vert Attack Daerra Ei todellakaan tässä järjestyksessä PÄÄTOIMITTAJA Sami Välikangas TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin ULKOASU mikkokempas.com KUVA Anssi Laamanen, Aleksi Fräki, Arto Ekman, Sami Välikangas, Mikko Kempas, Samu Karvonen, Samuli Ronkanen, Justus Hirvi, Hege, Juha Pönkänen, Mikko Toiviainen, Stanislav Noda, Mika Löfgren SANA Toimitus, Mare Jatkola, Valtteri Väkevä, Vantte Lindevall, Kirill Korobkov, Arto Ekman, Teemu Korhonen, Kai Kuusisto, Tomi Setälä, Caetano De Oliviera, Otavio Neto, Marcelo Mug, Henri Huhtiniemi PIIRROS Tuukka Uosukainen, Mikko Kempas OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia.fi, +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia.fi, +358 40 5045 722 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia.fi TILAAJAPALVELU IO Kustantajapalvelut Oy: tilaus@hangup.fi / puh +358 3 4246 5300 Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun: tilaus@hangup.fi PAINO Pajoprint ************************************************************** HANGUP MAGAZINE NAHKAHOUSUNTIE 5 00210 HELSINKI LEGAL DISCLAIMER: JOS ON VIRHEITÄ, EMME VASTAA NIISTÄ. JOS MENEE PIELEEN NIIN KAIKKI MENI. COPYRIGHT HANG UP MAGAZINE 2014 ISSN 1796-4326 ************************************************************** KANNESSA Aapo Onervo / Switch crooked / Kuva: Samuli Ronkanen 7
No, Samuli oli siellä sitten katselemassa sitä meikäläisen meininkiä parin bissen kera. Muistelen edelleen lämmöllä niitä lukemattomia iltoja, mitä istuttiin Blues Moonissa ja puhuttiin tunnista toiseen pelkästään skeittauksesta. Ne olivat hyviä aikoja ne. Erityisen hyvin Samulista on jäänyt yksi tapahtuma mieleen, minkä muistan edelleen kuin eilisen päivän: 90 -luvun puolenvälin paikkeilla skeittauksen kuvaaminen ei ollut niin määrätietosta, kuin nykyään, tai ei ainakaan meillä (useimmiten, kun oli parhaat sessarit, niin temppuja ei tullut pahemmin kuvailtua. Tempun perään Samuli totesi kylmänrauhalliseen, lakoniseen tapaansa ?näin?, ja vähän tuuletteli. Loppujen lopuksi kyse on vain hauskanpidosta. Kaikki halusivat vain skeitata, ei ketään huvittanut mennä kameran taakse). Meikä oli ihan sillain, että ?mitä vittua?. Meikä oli ihan romuna, lonkkaa jomotti ja kämmenet oli yhtä verta valuvaa riekaletta. Sitten Samuli otti laudan ja teki flätillä lähes ilman vauhtia heel flipin. Jossain vaiheessa mies käveli rauhallisesti mun luokse ja taputti olkapäälle ?Mare, se mennee sitten, jos on mennäkseen?. Joka yrityksen jälkeen jouduin repiin kämmennahkojen alta pikkukiviä tolkuttoman määrän. Meikä repes nauramaan ihan totaalisesti. Sitten kun se ei ole enää hauskaa, niin kannattaa vaikka lopettaa. Elät ikuisesti muistoissamme, R.I.P. Hän saikin paikallisten keskuudessa lempinimen ?hiljainen poika? Kun Samulin kanssa ystävystyi kunnolla, niin hänestä huomasi hyvin nopeasti sen, että miehen sielu ja sydän todellakin sykki skeittaukselle. En tiedä kuinka monta yritästä yritin, mutta en vaan saanut millään sitä ländättyä. Mies oli ujo, hiljainen ja äärimmäisen ystävällinen. Pääkirjoitus R.I.P Lepää rauhassa SAMULI SINETTÄ Muistan Samulin, kun hän ilmestyi ensimmäisiä kertoja valikkarille. Olin niin viittä vaille valmis potkiin sen laudan päreiksi ja hajottaan paikkoja muutenkin. Sillä ei ollut enää mitään tekemistä hauskanpidon kanssa. Mutta tällä nimenomaisella kerralla oltiin lähdetty oikein kuvaamalla kuvaamaan meikäläiseltä yhtä temppua Raaheen. Siellä on juna-asemalla sellainen miehekkään kokoinen lastauslaituri, jossa alastulo on ihan järkyttävää pottupelto-rupi-asfalttia. En sille heel flipille, vaan sille tilanteelle ja lähinnä itselleni: Ihan hiessä ja raivona yrittää yhä uudelleen ja uudelleen sitä samaa hemmetin temppua, ja kerää vaan lisää sappea joka yrityksellä. Se flippi meni ihan miten sattuu, täysin rockettina, ei popannu yhtään, mutta jotenkin hän vaan onnistui ländään sen. Toisin sanoen, Samuli Sinettä muistutti persoonallisella tavallaan siitä, mikä skedeyksessä on tärkeintä. Sieltä mun oli tarkoitus tehdä nollie flippi alas. Vaikka miten hyvin flipin sai ?kätsättyä?, niin aina se riivatun alastulo tökki ja sitä joutui rypeen siinä rouheessa. ?Hiljainen?, Samuli Sinettä - St.River & Mare Jatkola 8
Vege / Bs ollie / Justus Hirvi 9
Mäkinen arvioi, että 50 skuuttaajaa kohti hallilla käy yksi skeittari. ?Se yllätti totaalisesti. Mutta tuo on se minimi jonka tämä vaatii.? Mäkinen korostaa, että Sokevasta ei silti tulisi suljettua, vain jäsenille tarkoitettua hallia. Mikäli jatkoa ei tule ja Sokeva menee kiinni, halliyrittäjä sanoo olevansa eniten pettynyt nuorten puolesta. ?Kyllä se lasten liikkumisen riemu on ollut tämän homman paras anti. Ehkä tästä sain pienen kannustuksen ja lopulta sain homman paketiin. Pieni juttu toki, mutta kertoo siitä, että kyseinen henkilö ymmärtää ja arvostaa skeittausta?, lukija kirjoittaa. Harmi kyllä skeittarit eivät ole löytäneet Sokevan hallia ja sen reilua meininkiä. Se voi kuulostaa isolta, mutta ei ole sitä kuluihin nähden.? Ate vääntää slob airia, eli fs mutea Sokevan puulilla. Betoniset kamat on siitä jänniä että tätäkään laitetta ei hallin mahdollisesti sulkeutuessa ihan niin helposti siirretä seuraavaan paikkaan. Photo: Aleksi Fräki. 10 Vaikka tunnelmat ovat apeat, Mäkiselle ja Sokevan hallille luovutetaan Hangupin ?Skeittauksen ystävä. Arvostan todella heidän taitojaan.? Teksti VALTTERI VÄKEVÄ Kuvat VALTTERI VÄKEVÄ & ALEKSI FRÄKI Kenelle sinun mielestäsi pitäisi luovuttaa Skeittauksen ystävä -kunniakirja? Vinkkaa meille: toimitus@hangup.fi. SKEITTAUKSEN YSTÄVÄ Jani Mäkinen. JANI MÄKINEN (SOKEVA) Sokevan halli panosti skeittaukseen, mutta skeittarit eivät löytäneet hallia. J ani Mäkinen siivoaa kasan serpentiiniä ja ryppään ilmapalloja Sokevan skeittihallin kahvion pöydältä. ?Täällä järjestetään aina välillä syntymäpäiviä?, hän selittää siivotessaan. Vaikka ympärillä näkyy juhlinnan jälkiä, hallilla pitäjällä ei ole syytä juhlaan. ?Jos rehellisesti sanotaan, niin hallin pyörittäminen on ollut raskasta. Suurimman osan tästä ajasta Mäkinen on ollut itse tiskin takana. Apeuteen löytyy suurempikin syy kuin työn määrä: kävijöitä ei ole tarpeeksi. Tällä hetkellä lipputulot eivät peitä juoksevia kuluja ja voi olla, että tämän lehden ilmestyessä Sokevan hallia ei enää ole. Mäkinen sanoo, että vuosisadan lämpimin kesä ja lauhin talvi eivät olleet hyvä yhdistelmä skeittihallin pyörittämisen kannalta. -kunniakirja. Tätä ehdottanut lukija perustelee asiaa muun muassa sillä, että hallista löytyy reilun kokoinen betonipooli. Mäkinen kertoo, että yksi mahdollisuus olisi perustaa yhdistys joka pyörittäisi paikkaa. ?Jos löytyisi 350 henkeä jotka olisivat valmiit maksamaan nyt keväällä noin 300 euron vuosimaksun, niin halli pelastuisi. Vaikea sanoa mistä tämä johtuu, mutta jos tämä olisi ollut puhdas skeittihalli, me ei oltaisi selvitty ensimmäistä kuukautta.? Jotkut ovat natisseet siitä, että hallissa ei ole tarpeeksi erikoisvuoroja, tiistain ?pappaillan. Enemmän olen surullinen nuorten puolesta. Hän myhäili vähän, muttei hätistellyt tai hoputtanut. Ja koska kulut ovat ympärivuotisia, myös hallin on pakko olla auki ympäri vuoden. ?Kävijöitä oli vuoden sisällä 16 000. Kolmantena syynä lukija listaa hallin ystävällisen ja reilun meiningin. ?Olin viime keväänä hinkannut varmaan puoli tuntia fs ajelua loveseatin yli ja kello oli jo yli hallin sulkemisajan. Iso osa laskelmista tehtiin skeittaajien määrän mukaan. Toki jos jäseniä olisi enemmän niin maksu olisi pienempi. Se on ollut iso palvelus suomalaiselle skeittaukselle. Hän mainitsee myös tiistain K-30-vuoron, joka on saanut monet vanhemman polven edustajat innostumaan uudestaan skeittauksesta. Pelkkää skeittipäivää kyllä kokeiltiin, mutta osanotto oli kuulemma niin laimeaa, että halli olisi voinut yhtä hyvin olla suljettuna nuo päivät. Tätä kirjoittaessa Sokevan hallin tulevaisuus on vielä auki. Ne taloudelliset menetykset mitä tästä tulevat kuuluvat yrittäjäriskiin. ja sunnuntain pyörävuoron lisäksi. Tämä homma vaatii niin paljon tunteja?, Mäkinen kuvailee kulunutta vuotta ja kolmea kuukautta skeittihalliyrittäjänä. Halli on auki vuoden ympäri, jokaisena viikonpäivänä. Hallinpitäjä keräili roskia ja tyhjenteli hallia, mutta ymmärsi ilmiselvästi yskän
Quality! POINTER 10 vuotta täyttänyt Pointer on tullut sneaker markkinoille jäädäkseen. Nyt on vähän ujommillekin tarjolla hiukan kapeampaa mallia, jos oma miehisyys ei riitä perinteiseen punttiin. Nämä ovat Hang Upin kaupalliset tiedotteet. Beamhillistä ja muista kovista alan myymälöistä. 12. Aviation pant, sh.: 109 ?. ADIDAS Gonz on hieno mies. *TUOTEINSTA GOES 16:9 * Tuoteinsta goes widescreen. Omasi löydät mm. Support these mfuckers. GLOBE Globen tiimistä löytyy kovia nimiä kuten Mullen, Haslam, Appleyard ja Barletta. Tunnusta väriä. Toimituksen valinta on FC Barcelona. Laminasta ja hyvin varustetuista alan puljuista. Sh.: 55 ?. 3D SKATEBOARDS Brian Andersonin 3D vihdoin ja viimein myös saatavilla suomesta. Niinpä. Iloksemme Emerica pitää mallistossaan vuosi toisensa jälkeen yhtä klassikkoa: Jerry Hsun promodel-kenkä on jo pitkään mallistosta löytynyt mid-korkuinen perusskeittikenkä skeittajalle, kuka haluaa vähän enemmän suojaa nilkan ympärille tai vähän leveämmän lestin kenkäänsä. Näistä me pidämme, saatavilla alan myymälöistä, kuten Lamina.fi Sh.: 89 ?. KLAPI Jalkapallo! Onko tuttu. Väittäisimme, että kyseessä on kestävyyden, jalkaystävällisyyden ja lautatatsin maksimaalisesti optimoitu kombinaatio. Hinta saattaa tuntua kovalta, mutta kyllä nämä kestävätkin sitten taas pidempään. Maahantuonnin osalta vastuussa on Santacosport. Nämä ovat tuotteita, joita oikeasti käyttäisimme, eikä mitään soopaa. Mene ja nappaa parhaat päältä. Laadukasta ja helposti toimivaa klassista skeittikenkää. Kruisailufiiliksiin kenkien alle voi ottaa Globen laajasta ja hyvälaatuisesta valikoimasta vaikka tämän Hawaiji-henkisen mallin, joka tarjoaa erittäin pehmeätä kyytiä laatuosilla. Jälleenmyyjät löydät osoitteesta www.nice-trading.fi NIKE SB LUNAR ONE SHOT Niken Lunar One Shot edustaa teknisempää skeittikenkää ulkonäöstä tinkimättä. Näillä kelpaa skeitata. Käskeppäs lähikauppiaasi tilata hyllyyn. Kenkää löytyy hyvin varustetuista skeittikaupoista hintaan 79 ?. Hyvää puuta se on. Fiiliksen maksimoimiseksi kannattaa katsoa Addun sivuilta ?15 years of Gonz and Adidas. Sh 59?. LAKAI Brändi, joka on aina pop. 2004 Lontoossa perustettu Pointer kuuluu Carharttin kanssa samaan tuoteperheeseen ja tarjoaa tyyliltään monipuolista valikoimaa tossunkuluttajille. Erittäin kevyt, sukkamainen ja muotonsa pitävä laatukenkä. Kampin Laminasta ja nettikaupasta. Klapin kapteeni ja ties missä divarissa kunnostautunut jalkapalloilija Joni Kiiskilä antaa intohimonsa näkyä niin pelikentillä kuin myös kaduilla. Gonzilla on hienot kengät. Gonz skeittaa Adidaksen kengillä. Erikoisuutena tässä on kärjen Hyperscreen-niminen materiaali, joka lisää huomattavasti kengän kärjen kestävyyttä tatsin kärsimättä. Tässä on Gonzin ensimmäinen virallinen pro-malli, aikaisempien ollessa vain Gonzin värivalintoja muista malleista. Sh.: 109 ? CARHARTT Reisitaskuhousut ovat tehneet comebackin, vaikkeivat poissa kuvioista ole olleetkaan; kovat jätkäthän ovat käyttäneet niitä aina. Ihan oikeasti. Erittäin tyylikkäitä vapaa-ajan kenkiä arjesta juhlaan. Chester Sh 75?. pätkä. Gonz on kävelevä taideteos. EMERICA Kyllästyttävätkö muodikkaan ohuet ja kapoiset tossut. Näin ensihätään Unionfivestä. Kengätkin ovat tiiminsä veroisia kuten tässä nähtävät Appleyard Maholo Mid ja Motley. Skeittaajilta skeittaajille ja erittäin hyvällä maulla. Uudet Lakai-tuotteet ovat juuri saapuneet Union Five -myymälöihin
Jaa. Muista myös osallistua kuvakilpailuumme. Parhaat palkitaan! Tsekkaa futureretail.fi. Love it.? Y L I 60 LISÄVARUSTETTA JA LISÄÄ TULOSSA! Ohjaa. Katso. Mount it. SEAN MALTO Wear it
Ei kiitos . TEE-SE-ITSE PELAGO CONCRETE PROOF X Kuvat SAMI VÄLIKANGAS Teksti VALUMIEHET Pyöräteiden pikaparannuspuuhissa D IY-meininkiä voi soveltaa yhteiseksi hyväksi, ja seuraavassa siitä hyvä esimerkki. asialle on tehtävä jotain. Pelago ja Concrete Proof ideoivat pikaparannuskonseptin kaikkien avuksi. Tässä ohjeet ikävän kanttikiven kampittamiseen. Liuskan tekemiseen tarvitaan betonia S100 tai S30, jonkinlaisia raudoitustarvikkeita ja vettä sopivassa määrin. Pieni määrä rakennusmuovia tai vastaavaa liuskan suojaamiseksi sekä huomiokartioita tai vastaavia, etteivät ihmiset kulje kuivuvan betonin päältä. Akkupora ja vispilä helpottavat sekoittamista, mutta lapio tai jokin kauha riittää sekoittamiseen. Lähtiessänne siivotkaa paikalta kaikki ylimääräinen pois ja poistukaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.. Liuskan muotoiluun on hyvä olla jokin työväline betonin tasoittamiseen. Liuskan sisään tarvitaan täytemateriaalia (esim. Kun liuska on muotoiltu valmiiksi, suojatkaa se muovilla ja laittakaa sen ympärille huomiokartioita tai vastaavia. Peruskundit ovat kuulemma liipanneet Martsarissa CD-levyn kannella. Työskentely kannattaa tehdä portaittain eli sekoittaa betonin valmiiksi astioihin toisaalla ja laittaa kaiken mahdollisen valmiiksi. kiviä, tiiliä yms.). Tämä vähentää huomion herättämistä vilkkaalla paikalla. Valitettavan usein pyörätien keskeyttää kanttikivi, joka pompauttaa kahvimukin maltillisemmankin kaverin rinnuksille tai pudottaa sen tankoon hätäisesti kiinnitetyn dekin pinnojen väliin. Sitten tehdä nopealla ätäkillä liuskat valmiiksi. Raaka-aineiden määrä riip- 14 puu liuskan koosta, mutta pienen liuskan saa aikaan 25 kg säkillä betonia, parilla kourallisella täytekiviä ja sekalaisella rautasälällä. Tarvikkeet sisältää sangon ja sekoitusvälineitä. Kaikille tuttu "suomilisä" ei riivaa vain skeittauksessa, vaan siihen törmää jatkuvasti myös pyöräiltäessä
C O M / S K AT E B O A R D I N G NIKE SB APP 15. L I G H T W E I G H T, F L E X A N D F E E L FLEX / FLEXIBLE HERRINGBONE TREAD / / L I G H T- L AY E R U P P E R / FEEL / H Y P E R S C R E E N C O AT I N G / / TA C T I L E & G R I P P Y / LIGHTWEIGHT / LUNARLON CUSHIONING / / D E F L E C T S I M PA C T / N I K E
Betoni kestää pitkään ja on näin ollen pitkällä jänteellä myös taloudellisesti järkevä ratkaisu. Mitkä ovat Oulun Freestyle-hallin vahvuudet muihin halleihin verrattuna, ja mitä pyritte tarjoamaan kuluttajille? Oulun Freestyle Hallin vahvuus on monipuolisuus. Miten tärkeänä pidät tämän kaltaisissa hankkeissa sitä, että nuorisoa kuunnellaan? Kun suorituspaikkoja rakennetaan, mielestäni on tärkeää tehdä ne käyttäjille sopiviksi. Haluamme tuottaa huipputason harrastusympäristöt huomioiden kaikenikäiset ja -tasoiset kuluttajat. Luuletko, että saisimme tulevaisuudessa nauttia kyseisistä halleista myös muualla Suomessa? Ainakin tällä hetkellä fiilis laajentamisesta on vahva. Halli sijaitsee SuperPark Oulussa. Mielestämme kyseinen halli ansaitsee noston, koska se on tehty useasta hyvästä palasesta: toimitusjohtajan hyvä asenne nuorison kuuntelua kohtaan sekä johonkin uuteen mukaan hyppääminen. Tällä kertaa se ratkaisevin askel oli kuitenkin betoni. Teksti SAMI VÄLIKANGAS Kuvat ANSSI LAAMANEN TOIMITUSJOHTAJA TANELI SUTINEN Millaisesta hankkeesta oikein on ollut kyse Freestyle Hall Oulun ympärillä? Avasimme joulukuussa 2012 Vuokattiin Angry Birds Activity Parkin yhteyteen Vuokatti Freestyle Hallin, joka pitää sisällään skeittiparkin. Homma lähti pyörimään mukavasti, ja saimme touhusta hyvää palautetta. Olisi typerää olla käyttämättä alan ammattilaisia 16 Toimari Taneli Sutinen asiantuntijoina ja rakentajina. Olen seurannut betonirakentamisbuumia, ja into rakentaa sen kaltainen harrastuspaikka tänne kylmään pohjolaan kasvoi. Kropsu testaamassa sponsorinsa sponsoroimaa hallia, eli DC lähti mukaan hallin toimintaan. SKEITTIHALLI OULUUN ~ BETONISTA Tämän kevään aikana Ouluun avataan upouusi freestyle-halli, joka kantaa nimeä Freestyle Hall Oulu. Mielelläni otan yhteistyöehdotuksia, toiveita ja ideoita vastaan tulevaisuutta suunnitellessa.. Uskon, että muuallakin olisi tilausta laadukkaalle sisäbetoniparkille. On rohkeaa ja kunnioitettavaa, että päätitte ottaa rakennusmateriaaliksi myös betonin. Halusin, että pohjoisen skeittikaupungissa hommat tehdään viimeisen päälle, ja näin ollen hommaa lähdettiin toteuttamaan yhteistyössä Reilisepon ja Concrete Proofin kanssa. Mistä ajatus kyseiseen halliin sai alkunsa, ja onko tämä ollut pitkä projekti? Alun perin ajatukset Oulun Freestyle hallista lähtivät hyvistä kokemuksista Vuokatissa. Meille tarjoutui mahdollisuus lähteä laajentamaan toimintaamme Ouluun, ja ilman muuta tartuimme tilaisuuteen. Projekti Oulun suunnittelu rahoituksen ja rakentamisen osalta on kestänyt vähän reilun vuoden. Ihailtavaa, että olette seuranneet alan kehitystä ja sitä mikä on oikeasti nuorison ja skeittaajien huulilla. Hallista löytyy erikseen lasten scoottiosasto, pro-scoottiosasto ja erityisesti skeittaukseen suunniteltu dancefloor- ja betoniosasto. Tämä antaa eri lajien harrastajille väljyyttä ja mahdollisuuksia. Haluan saada palautetta ja kehittää toimintaamme vastaamaan eri-ikäisten käyttäjien toiveita. Lisäksi koko hallista löytyy mielenkiintoisia tutustumiskohteita eri sporttilajeihin liittyen
Lisäksi skeittihallille varatun alueen muoto toi omat haasteensa suunnittelulle. Ulkohomma on täynnä yllätyksiä, ja välillä pitää laittaa ihan tosissaan hihat heilumaan. Niin kuin aina tähänkin asti, kaikki epäilykset karisivat, kun 17. Hallissa tulisi aina olla mahdollisuus varioida ja askarrella hieman, ettei aika käy tylsäksi. Freestyle-halli pitää kokonaisuudessaan sisällään volttimontun, mäkihyppyrin, trampoliineja, scoottausrataa yms. Aloimme yhdessä miettiä, mitä budjetoidulla rahalla saa, ja päädyimme vaihtoehtoon, että paras tulos syntyy, kun osa laitteista rakennetaan puusta ja osa betonista. Tämä oli ensimmäinen yksityiselle puolelle tekemämme projekti, ja yhteistyömme Reilisepon, pääurakoitsijan sekä muiden urakoitsijoiden kanssa sujui moitteettomasti. Sisälle tekeminen ei tuota sen kummempia erikoisvaatimuksia. Minkälaiset fiilikset koko projektista loppujen lopuksi jäivät? Projektista jäi erittäin hyvä fiilis. Se paksu letku täynnä betonia painaa, ja paine repii sitä valettaessa joka suuntaan. Sileys, turvallisuus, äänettömyys, lujuus, muokattavuus?perushommat pätevät sisälläkin. Pitää aina vakavasti harkita, mihin sen härvelin valaa ja että olisiko siinä kohdassa vanerinen härveli kuitenkin parempi. Koko valuprosessi on paljon stressittömämpi ja ennalta-arvattavampi. Skedeparkin he halusivat rakentaa tällä kertaa betonista. Lisäksi halusimme tehdä kaikille helposti lähestyttävän ja monipuolisen hallin, jotta siellä olisi kaikille paljon skeitattavaa. Mitä etuja näet siinä, että hallit ottavat käyttöönsä myös betonisen vaihtoehdon? Eihän noista materiaaleista voida puhua edes samalla viikolla, jos mietitään puhtaasti skeitattavuuden kannalta. Reilisepon toivomuksena oli pooli ja perinteisempi streettipuoli. Koko letkuhomma käy käsille. Muutama siirreltävä ledge ja reili tekee aina hyvää. Miika Lappalaisen fs ollie puulissa. BETONIVASTAAVAT: CONCRETE PROOF Teidät otettiin mukaan rakentamaan uutta Super Park Oulun Freestyle Hallia. Mikä oli Concrete Proofin osuus tähän? Reiliseppo, joka rakensi Vuokatin Freestyle Hallin, oli vastuussa myös Oulun Freestyle Hallin rakentamisesta. Teimme street-alueen boksien päälliset betonista teräslaidoilla, mikä antaa hallin street-skeittaukseen herkullisen lisähöysteen. Betonisen materiaalin käyttö ei kuitenkaan ole halliolosuhteissa edes niin raskasta ja hankalaa, kuin hankkeiden tekijät aluksi arvelevat. Samaa kuraa se on sisällä ja ulkona, mutta sisällä valettaessa autoa ei välttämättä saa ihan valupaikan viereen ja letkulinjaa pitää vetää kymmeniä metrejä. Saimme olla mukana suunnittelemassa hallia Beaverin Luken kanssa, ja hallista tuli todella mukava skeitata. Sieltä löytyy kaikille paljon erilaista skeitattavaa. Betonin käyttö sisähallissa antaa mahdollisuuden skeitata betonia myös talvella ja sateisina päivinä. YIT:n vastaava mestari oli kyllä myöntänyt, että he hieman epäilivät projektin etenemistä meidät ensimmäisessä raksakokouksessa nähtyään. Pitää tietysti muistaa, että kesällä skeittausvaihtoehtoja on tarjolla enemmän, mutta talvella skeitataan usein sitä samaa hallia koko talvi. Toisaalta taas betonin tekeminen sisätiloihin poistaa monta säähän perustuvaan tekijää, jotka täytyy ottaa huomioon ulkona rakentaessa. Tästä syystä työtä pystytään tekemään tasaisen varmasti. Lisäksi ei pääse tatsi betoniin unohtumaan, kun pääsee talvella herkuttelemaan oikein kunnolla. Otimme mukaan Beaver Concreten Kanadasta, ja Luke Jouppi oli päävastuussa suunnittelusta, jota matkan varrella yhdessä muokattiin. Millainen projekti oli kaiken kaikkiaan? Erittäin mielenkiintoinen, koska emme ole aikaisemmin tehneet betonista skeittiparkkia sisälle. Sen voi myöhemmin helpommin vaihtaa
Jos rehellisiä ollaan, niin kaikille halukkaille ei ehditä varmaan rakentaa. Täytyy sanoa, että koko raksacrew (Tero, Juuso, Toni, Renki, Luke ja Johan) oli aivan mielissään lopputuloksesta. Miltä Concrete Proofin tuleva kesä tulee näyttämään? Kesä näyttää oikein lupaavalta. Suunnittelemme myös Lauttasaaren minin tilalle tulevan betoniparkin, joka toivottavasti rakennetaan vielä tänä ke- 18 sänä. Muitakin suunnittelu- ja työprojekteja on työn alla, mutta sopimuksia ei ole vielä kirjoitettu, joten pidetään mölyt mahassa. Maakunnissa on paljon kiinnostusta, mikä on mukava huomata. Kirjoitimme juuri sopimuksen Espooseen Olarinluomaan tulevan Janne Saarion suunnitteleman parkin urakoinnista: 900 neliömetriä poolia, snakerunia ja perusstreettiä aivan Espoon sydämeen. SKEITTIHALLI OULUUN ~ BETONISTA valmista alkoi syntyä, ja ihmettelijöitä riitti. Haluamme ehdottomasti olla mukana muissakin tällaisissa projekteissa. Se on sääli, koska skeittareiden asialla tässä yritetään olla, mutta nopeat grindaa tykimmin. Kerros nyt vielä, että mitäs te Juuson kanssa Amerikassa kävitte pyörähtämässä? Minä (Tero) pidin viime vuoden marraskuun lopulla TEKES:n Innovaatiopäivillä (https://tapahtumat.tekes.fi/event/infiprojectresearchresults) akateemiselle väelle esitelmän yrityksemme perustamisesta,
Varsinkin Concrete Proofin työstöä oli ilo katsella; jätkät tekevät hommaa sydämellä, ja niistä tullaan vielä kuulemaan. Syksyllä soitti Kakkosen Jonin isä Mustavaarasta ja tilasi A-Frame pressin. Enempää ei pysty kertomaan. UUDISTETTU KAUPPA AVAUTUU HELSINGIN LAUTTASAARESSA, VERKKOKAUPPA KOKO SUOMESSA. TULE & TUTUSTU ?Valikoimissa muun muassa Globe kengät ja kruiserit, Carver surf-skeitit ja Statum dekit. www.helsinkisurfshop.fi Vattuniemenkatu 11 00210 Helsinki Ti-pe 11-18 La 11-16 Verkkokauppa 24/7 19. Kesän aikana tuli suunniteltua reilimallisto ja painettu esite, joita lähetin hiihtokeskuksiin. SKEITTIHALLI OULUUN ~ BETONISTA liiketoimintamallista ja toiminnasta. Kuusi miestä, kuukausi ja valmista pintaa. Millainen fiilis projektista jäi näin kokonaisuutena, ja mitä pidät hallin vahvuuksina? Hallin muut osiot ovat vielä rakennusvaiheessa, mutta homma on kyllä toiminut. Olemme lähinnä pysyneet mukavissa sisähommissa. Miten tämä kyseinen Ouluhalli projekti sai alkunsa teidän osalta? Taneli, joka on Vuokatti Freestyle Hallin takana, otti yhteyttä ja kysyi, että kiinnostaisiko Oulussa vastaava projekti. Millaisista lähtökohdista lähditte totetuttamaan kyseistä halliprojektia Ouluun? Oulussa on tällä hetkellä jo kaksi skeittihallia, joten tulimme heti aluksi siihen tulokseen, että tähän halliin on saatava betonia. Sen jälkeen tuli tehtyä pari miniä ja pieniä skedekamoja, mutta ensimmäinen skeittiparkki rakennettiin Vuokatti Freestyle Halliin syksyllä 2012. Uskaltaako paljastaa? Kyllä, sijainti Oulun eteläpuolella. Esityksen jälkeen puheestani suuresti innostunut professori Eric von Hippel MIT:n Sloan School of Managementista kutsui minut Yhdysvaltoihin puhumaan innovaatiolaboratorionsainnovaatiopäiville Massachusettsin Cambridgeen. Kävimme Juuson kanssa maaliskuun 5.?6. päivä tapaamisessa, jossa esittelimme yrityksemme käyttäjälähtöisen suunnittelun toimintaperiaatetta suuryritysten (Ford, Goodyear, General Mills, NASA, Prophet Inc.) kehitysjohtajille, jotka myös esittelivät yritystensä innovaatio- ja johtamisstrategioita. Täytyy myöntää, että mekin saimme sieltä kyllä erinomaisia visioita ja henkisiä työkaluja firman toimintaa ajatellen. PARKKIVASTAAVA: REILISEPPO Kerro vähän Reilisepon historiasta? Homma lähti käyntiin, kun tein ekat reilit talvella 2005 tekemisen ilosta. Kokous oli hyvin valaiseva ja erittäin mielenkiintoinen. Mikä ihmeellisintä, nämä suuryritysten johtajat, tutkijat ja professorit olivat aidosti kiinnostuneita toiminnastamme ja toimintaperiaatteistamme. Siitä se lähti, ja vuosien varrella on tullut ajettua reilejä lähes 30 keskukseen. Miten päädyitte aloittamaan skeittiparkkien rakentamisen? Se oli 2008, kun rakensimme minirampin Ukkohallaan wake-kaapeliradan kaveriksi. Vahvuus on totta kai tuo betoniparkki, mutta muiltakin osin kokonaisuus tulee olemaan ainutlaatuinen. Onko tulevia projekteja jo tiedossa. Istuimme sitten Concrete Proofin kanssa alas ja teimme alustavat suunnitelmat. Helmikuun alussa jätkät sitten aloittivat duunit
Paranormal Activi-. Siellä kasattiin yks leffa ennen ku oli mahis muuttaa himasta pois takas stadiin (?95). Koulussa ollessa duunasin Paranormal Activity -leffasta oman version, Shown leffan (ks. 2000-luvun puolivälissä suomalaisen skeittileffan teon estetiikkaa dominoi vahvasti Perus-pätkien määrittämä meininki. Pönkänen. Niistä kovimpana viimeinen Wandering Wisdom -leffa vuodelta ?93. Koodista ja sen grafiikoista voidaan tosin keskustella. Rohkeata värimäärittelyä ja still-kuvia, jotka tekivät leffasta todella raikkaan näköisen ja tuoreelta tuntuvan poikkeuksen erona massaan, jota puskettiin ulos. Leffojen tekemisestä Pönkäselle itsellään oli jo kokemusta 90-luvun puolelta. -T-paidasta. Suomessa tosimielessä tehtyjä leffoja, jotka kestävät päivänvaloa, ovat ehdottomasti edustaneet ainakin Controlin leffat. Kerrattaessa miehen aikaisempia edesottamuksia mainittakoon Generation Fame, joka oli ilmeeltään poikkeus ilmestyessään aikana, jolloin leffojen tekoa dominoi tietynlainen humoristinen ote. Pönkäsen uusimman leffan, Tuubavarkaan, ulostulo on ehdoton uutisarvon ylistys tässäkin julkaisussa. Ja ei Perus-pätkissä itsessään mitään vikaa sinänsä ole, mutta kun kaikki alkavat apinoida samanlaista eurodancemusiikin maailmaa ja espoolaista huumoria, niin hermothan siinä menee. Teksti JOONAS PULKKINEN 20 Kuvat TUUBACREW J uha Pönkänen on kuitenkin skeittielokuvan tekijä, joka uskalsi pää pystyssä uskoa vakavampaan ilmeeseen. aina, ku kassut oli kuvattu täyteen?eli pari kertaa kesässä. Eli kyl matskuja on tullu aina kasailtuu tavalla tai toisella alusta asti?, kertaa Pönkänen uraansa leffan tekijänä. Sit mutsi ja faija päätti muuttaa Lohjalle ?94. Klassisesti kahen nauhurin editillä. Tai no ei oikeastaan ole, mutta jos leffaa yrittää tehdä vakavalla otteella, se tuottaa yleensä vaikeuksia. ?Ihan ekat matskut kuvattiin Myrtsissä about vuonna ?90 ja nehän löytyykin Tubesta. Salossa asuessa tehtiin ?leffa. Switch poppari crooks transfer. PROJEKTI PÄÄLLÄ TUUBAVARAS P R O J E K T I P Ä Ä L L Ä Skeittileffan teko on vakavaa puuhaa. On helpompaa pistää läskiksi ja kuitata ohkaisemmat matskut ?hyviksi läpiksi?. Iteltä kassu kadonnut, mutta löysin sen sattumalta Happy Hourin ?VHS. Tuubavaras itse, mr. HangUp 3/13) ja yhen Dogin puolikkaan?mä editoin Freakshown, ja Timi duunas Peepshown?oliks se niin
Eikä me leffoja oikeesti ikinä olla suunniteltu?Siinä taitaa olla matskuja about neljältä vuodelta, mutta aina se leffan valmistumista edeltävä syksy on sitä tuotteliainta aikaa. Eka laajis ja telelinssin paketti tuli messiin vuonna ?91. Toka kamera (?95) oli klassikko Sony TRV890?, muistelee Pönkänen kalustoansa. Aikaisempaa Generation Famea voisi pitää jopa tuotantotasoltaan suhteellisen ammattimaisena leffana. Tais olla K3:lla tai Pasilassa, missä tutustuin Hegeen ja Tatuun. Hegen kautta sitten Maxin posseen, ja Hans oli tuttu jo Lohjan ajoilta?, kertoo Pönkänen. Lineuppi kuitenkin muuttui jokseenkin Pönkäsen tehdessä toista leffaansa, Dark Horsea. Työtahtikin oli leffaa tehdessä intensiivisempi. ?Eka kamera, joka kesti vuodesta ?90??94, oli joku Hi8 Panasonic/Sony, joka loppujen lopuks varmaan hajos, ku se oli keränny niin paljon pölyy halliskedeyksistä. Pitkään ei ollu ees mitään laajista ja fisuu. Feimin aikaan olin freelancerinä, joten aikaa oli miettiä ja fiilistellä, mitä matskuilla vois tehdä?, kertaa Pönkänen. Myös leffan herkullista lineuppia (Timi Valo, Tatu Engeström. -tyylinen meno. Pari hauskaa välifiilistelyosioo / introa sain kasattua. Kaluston kanssa Pönkänen on käynyt läpi monelle 90-luvun alusta asti kuvanneelle tutut vaiheet. ?Oltiin päästy jotenkin kuvaus/skedeysmoodiin, ja seuraavan kesän/syksyn aikana 21. Syynä saattanee olla se, että leffan vetäjistä valtaosa päätyi myöhemmin Controlille. Hans Ro- senström, Hege, Max,Peke & Toma sekä Pönkänen itse) ei mitenkään tietoisesti rakennettu, vaan tämä kasaantui luonnollisesti ihmisistä, joiden kanssa Pönkänen puski. Pönkäsellä ei ole kuitenkaan Timi & Penna Tallinnassa. leffan teossa ole ollut tarkoituksena vääntää leffoja naama irvessä väkisin. Esimerkiks Juha (Nikkinen) on hyvä esimerkki siit, et meidän skedeys ruokkii jotenkin toisiaan mun mielestä - Pönkänen No comply flip. Nuorempi ja vanhempi sukupolvi samassa sopassa. tystä on syytä mainita sen verran, että leffana se on yksi 90-luvun alun merkittävimmistä suomalaisista skeittileffoista, etenkin ennen Controlin leffoja. ?Se koostui luonnollisesti frendeistä, jonka kanssa silloin skedesin. ?Tavallaan se on ammattimaisempi, mut mun lähestyminen kaikkiin mun leffoihin on ollu et ?skedetään ja katotaan mitä eteen tulee
Mä en vaan osaa tehdä enää edittiä, joka olis puhdas ja realistinen?haaste seuraavaan. ?Ensinnäkin nimestä voi kiittää meidän tytärtä Vilmaa. Dark Horsen jäljessä alkoi jo näkyä miehen into kuvata leffoja yöllä. Pönkäsen kuvaama edittijälki näkyykin positiivisesti leffan lopputuloksessa, joka poikkeaa tietyllä tavalla aikaisemmista leffoista, mutta kykenee silti olemaan yhtenäinen ja visuaalisesti onnistunut. Keskustassa tulee tarpeeks lämpöö maan alta, et kadut pysyy kuivina. Mä koen esim normivärit niin tylsäksi, et pitää aina vääntää sitä värinuppii sinne tänne?, kertoo Pönkänen. Miten uusin tuotos lähti syntymään. Etenkin kesän aamuyön sessarit . suosittelen?siitä ehkä hyvänä esimerkkinä Dark Horsen alku. Leffan kasaaminen taas vei sitten about puol vuotta, kun menin takas perus duuniin?, erittelee Pönkänen. TUUBAVARAS Janne Saario Fs blunt. se kuvattiin?freelancehommalla oli kyllä vaikutusta asiaan. Yökuvausten runsas määrä on edustettuna myös tuoreessa Tuubavarkaassa. Mitä etuja yökuvauksessa on. Täs leffassa kyl näkyy, et ollaan skedetty aika paljon loppusyksyn iltoina?viimeset matskut tulee yleensä marras?joulukuun vaihteessa. Lähettiin liikkeelle about 3 aikaan Bulevardilta ja lopeteltiin Krunan rantaan 6?7 aikaan..josta Jusba meni suoraan slämin jäljiltä Skattalle duuniin. Aluks sille naureskeltiin, mut se vaan pysy. Aikaisempien leffojen tapaan leffassa on käytetty myös still-kuvia sekä jonkin verran Wille 5-0 to fakie. Huomas kyllä, että kun oli nuori porukka, jonka kans skedeili, niin matskua tuli helposti ja siitä sai itekki energiaa. Sinä kesänä tutustuin Arsiin, Jusbaan, Mattiin, Duudsoniin ja Janneen?joilta sit tulikin partit leffaan. ?Siinä on kyllä oma fiiliksensä. Jotenki jäykkää menoo. Droppasin monet matskut iteltä sen takii?tai sit pitäis hyväksyy, et hei sä skedeet nykyään noin?, erittelee Pönkänen yökuvauksen puolia. Mutta miten sitten Tuubavaras. Kahden plusasteen sessa- 22 reilla ei paljon seistä paikallaan, mutta kyl sen näkee skedeyksestä (ainakin mun) et on kylmä. Tavallaan siitä on jo kolme vuotta kun sen olis voinu tehdä, mut teinkin Holiday Footagen siihen väliin. Tää leffa on mulle tavallaan paluu alkuaikojen tekemiseen?pelkkää skedeystä tauotta. VHSjutut on kyl nähty, mut halusin käyttää mun vanhojen 90-luvun VHS:n räpsyjä tuomaan tekstuuria edittiin. Mutta suurimmaks osaks se johtuu siit, et ei oo aikaa muulloin skedee?mutta se on kyl välillä vaikee saada jengii messiin, kun on eri rytmit
Fabioon voi aina luottaa. Jane?s-biisistä ja parista muustakin hyvästä musavalinnasta Feimissä saan kiittää vaimoani Katia. Teknisyys on sitä luokkaa, että mies olisi omalla lailla verrattavissa vaikkapa Ocean Howellin ja Marcus Wyndhamin kaltaisiin velhoihin päivitettynä 2010-luvulle. Tuubaan Kivi ja Arsi valitsikin omat biisit?, avaa Pönkänen musiikkivalintojen luonnetta. Lineuppi on Tuubavarkaassakin jokseenkin muuttunut suhteessa aikaisempiin leffoihin, vaikka mukana on toki esimerkiksi aiemmista leffoista tutut Arsi ja Hege. Valokuvauksesta Pönkänen itse on tällä hetkellä innoissaan. Toma nyt on vaan niin siisti tyyppi muutenkin. Photo: Mikko Toiviainen kuvituksia. Sokerina pohjalla leffassa on lopputekstien jälkeen ennen näkemätöntä matskua Controlin legendaariselta tiimiläiseltä Tomi ?Toma. ?Silis ja Kivi on tuttuja jo 90-luvun alusta, ja jotenkin päädyttiin skedee parina kesänä paljon yhessä. Stankevitchiltä. ?Pyysin jotain kuvituksii tekstuuriks edittiin, kun duunasin omaankin jotain kameraaiheisii töherryksii. Wilson tekee partissaan sitä, mitä parhaiten osaa, eli skeittaa nopeasti, intensiivisesti ja hämmästyttää yllättävillä valinnoilla kesken lainien. ?Oon jo varmaan viisi vuotta kyselly, saisko käyttää jotain HEL:stä ylijääneitä matskuja. Musamaku on niin eri, et sielt löytyy yllättävii valintoja, mitä ite ei ikinä kelais. Esimerkiks Juha (Nikkinen) on hyvä esimerkki siit, et meidän skedeys ruokkii jotenkin toisiaan mun mielestä?, pohtii Pönkänen. Itse leffasta ja sen vetäjistä temppuja erikseen spoilaamatta täytyy todeta matskun olevan kohdillaan. Juha Nikkinen on uusi tekniikkataituri. ja sit vaan rekki päälle. Hegeä on siisti nähdä TUUBAVARAS leffassa pitkästä aikaa. Vetäjät ovat tähänkin määrittyneet skeittiseuran kautta. Leikittiin keyboardilla ja laitettiin hämy kaikuefekti päälle . Lyijykynän Salaisuus tais olla eka leffa, missä näin Toman skedeystä. Arsi on ehkä jopa normaalimpia kovassa tikissä. Arsilt saanu kans paljon musavinkkejä. Big up!? kertoo Pönkänen. JUHA PÖNKÄNEN FILMOGRAFIA Wandering Wisdow 1993 Summer people 1994 Paranormaalia Toimitaa 1995 Freakshow 1996 Show 1997 Take it Outside 1999 Generation Fame 2004 Dark Horse 2005 Kulkurit 2006 Holiday Footage 2010 Tuubavaras 2014 23. Vikana skeittaavalla Kivellä onkin kova paikka täytettävänä, mutta Kivikoski on nimenä jo sellainen, että odotukset on lunastettu. Kivikoski ja crail air. Päätin myös tällä kertaa piirtää myös leffan tekstigraffat.? Musiikit ovat Tuubavarkaassakin aiempien leffojen tapaan kohdillaan. Parikymmentä vuotta, mitäää? Näissä lineupeissa on aina jotain pysyvää, mutta kuitenkin ne on aina erilaisia, mikä onkin hyvä. Miten mahdollisuus tämmöisen kulttuuriteon tekemiseen tarjoutui. ?Joistain biiseistä vaan kuulee/näkee, miten sen vois editoida. Vihdoin aika oli kypsä. Mutta Feimin lopputekstibiisin on soittanu Katin siskon poika, joka oli silloin varmaan neljävuotias. Leffan tekijä Pönkänen on itse maagisen hyvä ja välillä pitää muistaa, että mies on regu. Pönkänen onkin käyttänyt mielestäni leffoissaan jotenkin tuoreelta kuulostavia valintoja. Mieleen on ainakin jäänyt Generation Famen alkutekstit, jonka aikana soi Jane?s Addictionin Jane Says -kappaleen live-versio, joka poikkeaa hyvinkin valtavirran leffojen indie- ja rap-keskeisyydestä. Kuinka tarkoituksellisia musiikkivalinnat ovat. ?Valokuvaus on taas alkanut kiinnostaa enemmän, joten leffan lopullinen versio tulee olemaan zine + DVD -kombo?, paljastaa Pönkänen. Kuvista suurin osa on Pönkäsen itsensä ottamia, mutta joukossa on myös Hegen ottamia kuvia, sekä Taiska on kuvannut Kiven partin kuvat. Musa edellä mennään siis edittiin. Mä skedeeen kyl kenen kans vaan, jos ollaan spotilla, mut noi on vaan kemiahommia. Kuvituksissa on auttanut Arsi, mutta myös Pönkäsen oma kädenjälki näkyy tälläkin alalla. Silis näyttää tässäkin leffassa, miksi hän on Suomi-skeittauksen parhaiten pysyneitä salaisuuksia. Hassuu, et oli ollu taukoo niin kauan, ku viimeksi kasasin Kiven matskuja Wandering Wisdomiin ?93. Parttien ohella leffassa vierailee myös iso lauma muita skedeejiä, kuten esimerkiksi Nikke, Ilari, Melodican Artturi, Ossi, Janne Saario, Anttu sekä erillisestä kaveripartista löytyvät vetäjät
Hökä. 5. Saa olla harrastuksen parissa töissä. 2. Jeremy Thorburn. 2. Parrakkaat skedeejät? 1. Dan Pensyl. 14. Bane: Ante Up. 5. Ateena. 2. eiku olenhan jo ollut skeittikaupassa töissä... 5. Kotka. 4. Asiat, jotka tekevät onnelliseksi? 1. Asiat, joista tulee hyvät skedefiilikset? 1. Se tuulettaa sisempiä ikeniä. 5. Kivi. 3. Skeittauksen jälkeisen ajan aktiviteetit? 1. Selitykset Samun hymylle? 1. Lyon. 13. Ville Jokiset. 5. Lahti?Helsinki.. Ystävät. 4. Ite. 2. Bobby Worrest. 4. Se tuulettaa uloimpia ikeniä. 4. Meillä on bändi. 3. Ohjeet team-managereille? 1. Control . Perintötekijät; terveiset Samun äidille! 2. Fred Gall. 2. Ss fs boardi. 8. Sama meininki kuin 1994 ja heti perään taas 2014. 5. Photoshop. 3. UPS-mies . Jammu Saari. 3. Sami Hannula. 4. Kohtalaisen vapaat kädet puuhailla. 4. voisi vaan mölistä lasikopissa. 2. Inspiroituminen. 3. Syyt olla skedekauppias? 1. Saa olla frendien kanssa töissä. 3. Camohousut? 1. Uudet kelat. 4. Reisitaskuihin voi oikeasti jemmata tavaraa. 3. Luonnossa pyöriminen. 5. Ihan vaan parin työasian hoitaminen tässä nopsaan vielä... 4. Kovimmat turkulaiset kautta aikain? 1. Lurker Lou. 3. Hyvä seura. 2. Skeittipätkien tuijotteleminen ammatillisiin syihin vedoten. 2. Pulaski. 3. Nuori Lavar McBride. 18. Sisu. 2. Luovat tauot varaston pikkukaaren kanssa. 5. Botox? 7. Donny Barley. 3. Postimies . Iiro. 4. SLP:t; terveisiä Lurkille. 4. Katso Zoo York . Tyylikuninkaat all time? 1. Brujeria: Consejos Narcos. 2. Kevätaurinko. 6. Vapaaehtoistyö . Häppärin eka + Captured Pub26. 3. Itäiset miehet? 1. Love Eneroth. 3. siisti kiesi ja kunnon työasu. 4. Mixtape. 5. Anthrax: Efilnikufesin (N.F.L.). 4. Rentoutumisbiisit? 1. Poju. 3. Beastie Boys: Sabotage. 9. Sauna. 17. Piirtäminen. 2. Gonz. 2. Gorilla Biscuits: Start Today. 3. Suomiskedeleffat all time? 1. Aamukahvi. 2. Stevie Williams. 5. Ääninäyttelijä . Muista käydä spoteilla ja skeittaa niitä itsekin. 4. Melos. 10. Rob Pluhowski. 4. Sillä on aina niin kiire, ettei se ehdi muuttaa ilmettään. 3. Hyvät sheipit. 5. Mäksy. 2. Ordos, se hylätty Kiinan ?Dubai?. 5. aikaiset tunnit, enemmän aikaa harrastaa. 3. Mestat, joissa et ole käynyt mutta haluaisit käydä? 1. Hupparikelit. 16. Pete Ruikka TOP-5 Teksti NIKOLAI ALIN Kuva SAMULI RONKANEN 1.Skeittikauppiaan rutiinit, joista et luovu? 1. Miki. 4. Nuorisotyöntekijä . Carhartt Aviation Pant!!! 2. Vastahakoisuus pitkiä lautoja kohtaan. 4. Huf. 5. Yksikään päivä ei ole samanlainen. 12. Pidennä pinnaasi hyvin pitkäksi. 2. Carrollilla on niin vahvat rintakarvat että lasketaan parraksi? 5. sisäinen kettutyttö hereillä. 24 Välillä voi tulla seinä eteen niin että temput pitää jättää puolitiehen. Melos, heti kun sen parta alkaa kasvaa. 15. Musiikki. 5. Vaikeimmat tiimiläiset? 1. Tyttöystävä. 2. Vaihtoehtoduunit? 1. Kuten tässä. Pääsee jakamaan visiotaan skeittauksesta. 5. Ossi Hätönen. 5. Jos lupaat jotain, pidä se. 5. Varaudu kertomaan kaikki asiat vähintään 10 kertaa. 3. Kertaa edelliset vähintään 10 kertaa. 4. Uudet spotit. 3. Muista kiristää lahkeiden nyörit ettei lepata ja ettet kompastu. 4
Vuonna 2000 tehtiin semmonen kun Testi, mutta se ei ollut niin merkittävä leffa. kommentoi Ilkka ?Chöö. Kurbit tuli valmiiksi, ja Postista tuli meidän jokapäiväinen hengailumesta, missä skedettiin skatea aamusta yöhön ja ryyppäiltiin jonkun verran. Toi oli ehkä jonkinlaista pioneerityötä näin jälkeenpäin kelailtuna. Esimerkiksi Smålikin pätkässä soi Ranska-räppi ja housut ovat niin isoja, että välillä on vaikea uskoa, että kyseessä ovat farkut. Musavalinnat ovat jokseenkin myös villejä: Teos 2001:ssa kaveripätkässä soi YMCA, Teos 2002:n toisessa kaveripätkässä Pointer Sistersin ?I Am So Excited. Tuntu, että melkein kaikki tunsi toisensa, eikä kellään ollu mitään paineita skedeemisen suhteen; vähän viattomampaa aikaa ku nykyään. Siinä on Tave, Ilkka ja Safi ja sit yks jäbä, mitä mä en muista, mutta se on Ropemanin serkku. Trendeistä huolimatta skeittaus on todella kohdillaan, ja Smålik tekee todella teknisiä juttuja. Noseslide shove-it noseslide ja shove-it pois, half cab noseslide bigspin heel ulos, crookedistä heel pois, sekä kruununa Pasilan kinkkiin noseslidestä heel flip ulos. Räppi pauhaa vakuuttavasti kautta leffan linjan, ja muuttuva musiikillinen kääntyminen indie-rockin suuntaan ei ole vielä tapahtunut. Pilliä farkkua ja mustaksi värjätyt hiukset. Taven itse editoimassa pätkässä soi legendaarisen Orchestral Manouvers In the Darkin ?Enola Gay?, jonka laittamisesta leffaan Jake oli ollut myöhemmin pahoillaan, kun Happy Hour ei voinut käyttää kappaletta omassa leffassaan. ?Osa noista teki semmosen leffan kun Fucking Skateboard Movie, mis mä en ollut messissä. ?Noi kesät oli tosi hyvää ja rentoa aikaa koko Helsingin nuoremmissa skedepiireissä. Leffan vetäjät tiivistävät varsin hyvin sen kattauksen aktiiveista, joita näki Postin kurbeilla skeittavan. Tämä tietty kaveriporukka oli leffojen syntyvaiheessa 17?18-kesäisiä miehen alkuja, joita kiusaukset eivät olleet vielä täysin turmelleet. Tossa tekemisessä oli enemmän sellasta DIY-makua kun nykyisessä nettiajas- 26 sa. Kukaan ei tiennyt, että kauan ne gäbit tulee pysymään, ja venailtiin, että ne perus kurbit tulis valmiiksi sinne toiselle puolelle. ?Joo, noista on ehkä ne parhaat skedefiilikset. Teos 2001:ssa on myös paljon materiaalia vetäjien ensimmäisestä ulkomaanmatkasta Malagaan. Se oli ?99. Se ja Vesa teki isoimman osan leffasta, ja varsinkin ne grafiikat säväytti sillon siin alussa. ?No molempiin leffoihin ja tohon aikaan kiteytyy oikeestaan Posti eli Love, miksi me kutsuttiin sitä. Oli sillon jo Capturedeja ja jenkkileffoja, mutta ne oli kuitenkin jotain toista, ammattimaista, sillei meidän menosta ulkopuolista?, arvioi Tuorila yhtenä leffan editoijista. Leffoissa näkyy myös 2000-luvun alun runsas muotivirtausten risteytymäkohta skeittauksessa. Koulun jälkeen mentiin patsaalle tai kulmalle ja usein lähettiin sieltä pyörii ympäri stadia. Meidän porukka myös tietty siellä. Joillain vetäjistä taas, kuten Flinkillä, näkyy rokkivaikutusten tulo skeittaukseen. Leffa loppuu herkällä häröilyoutrolla, jossa kuvia muun muassa mimmien takamuksista ja lautojen kat-. Ihan huippuaikaa vailla murheita?, muistelee Miikka Viljanen Postin syntyä. Kakstuhattakakkosta minä ja Ilkka editoitiin puoliksi?, valottaa Smålik. Jullen, Shafin, Taven, ja Chöön jutut ovat smuuttia linjaa kauttaaltaan. ?Farkkuja myös käärittiin siten, että niihin kiinnitettiin kengännauhat, jolloin ne muuntautuivat shortseiksi?, kertoo Smålik. Mä oon editoinut vähän yli puolet, Tave on editoinnut oman pätkän ja Ilkka kolmasosan. Leffat tehtiin myös vetäjien skedeyksen kehityksen kannalta oleelliseen aikaan. ?Mä oon oppinut kevään 2001 varmaan puolet kaikista tempuista, mitä mä oon koskaan osannut. Eli Postille tuli siis noihin aikoihin siihen bussipysäkkien puolelle flättigäbejä ja muuta uutta skeitattavaa, mikä sai skeittaajia sinne pyörimään. ?Tästä 2001-leffasta mä kuvasin varmaan eniten, mutta Safi myös tosi paljon. VHS-KLASSIKKO TEOS Teksti JOONAS PULKKINEN T Kuvat KAARLE & SAMU eos 2001 ja 2002 tiivistävät 80-luvun puolivälissä syntyneen helsinkiläisen sukupolven skeittausta. Tempuista mainittakoon muun muassa fiftarista varial heel ulos ja sama switchistä, sekä Koston 2:t jalassa flippi nosemanual nollie heel ulos. Tosta leffasta tuli nimikin Lovelle, ja kaiken maailman viritykset, missä hypittiin esteiden yli, apinoitiin myös siitä. Tuorila ajan yleistä ilmapiiriä. Leffoissa näkyy temppujen suhteen tietty nälkäisyys, mutta kumpikin Teos on silti varsin pilke silmäkulmassa ja posket lommoilla tehtyjä teoksia. Itellä oli myös Axionin tuulipuvut, ja City Stars oli kovin juttu itelle. Jutut eivät välttämättä ole niin erikoisia, mutta niitä katsellessa ei herää sellainen olo, että minkä takia tuokin nyt piti siihen leffaan tunkea. Teos 2001:n osalta erityismaininnan pahasta partista ansaitsee Miikka Viljanen. Leffat on editoitu Adobe Premierellä, jota Smålik käyttää edelleenkin. Tave oli sillon opiskelemassa jotain AV-juttuja, ja sillä oli paljon annettavaa editointiin. Varial flippi edesmenneistä Pasilan kutosista, fakie inward heel switch fs noseslide, olympia grind (eli 5-0:sta switch crooksiin) fakie bigspin pois. Skeittauksen tasosta kertonee myös se, että Teos 2002:ssa on lähellä Eiran bumpista fakie inward heeli. ?Rawkus-räppi, Biggie, Big L ja Mobb Deep soivat kovaa, ja fiilisteltiin AWS:n Photosynthesisiä. Sillon oli tapana rampata kans kisa- ja maakuntamatkoilla; varsinkin Hämeenlinnasta on tosi mukavat muistot, ja Raumalta kans totta kai!. ?Tohon aikaan oli joillakin tapana laittaa kengän läpän alle toisista kengistä toinen läppä, että kengät näytti paksummilta. Tässä ei kellään meistä oo, mutta kyl joillakin muilla oli?, valottaa Smålik ajan trendejä. Myös vähän kummallisempia trendejä oli. Tää 2001 on eka kunnon leffa?, kertoo Smålik. Leffan päättää ansiokkaasti Chöö Tuorila, jolla tosin on ehkä vielä kovempi pätkä Teos 2002:ssa. Ilmatyynyt näkyvät vetäjien Osirikseissa ja Axioneissa. Mä opin jossain kahdessa kuukaudessa kaiken; sen jälkeen mä en oo oppinut pahemmin mitään?, kertoo yksi leffan varsinaisista puuhamiehistä, Smålik. Editointi on ajoittain ?villiä?, ja hauskuus leffan teosta paistaa selvästi läpi. Leffat on tullu mun mielestä skeittaamisen osalta vähän niinku itestään, siis et niistä ehkä näkyy sellane nuoruuden into, ettei niillä aina ollu väliä niillä tempuilla, vaan et kuhan tuli vaan skeitattuu?, kertoo Flinkki, jolla on Teos-sarjan ensimmäisessä osassa oma partti. ?Juu, tuli tosiaan editoitua yhdessä Taven ja Vesan kanssa noita ja kans kuvailtua mun uudella Digi8-kameralla paljonkin matskuista. Näihin aikoihin tai vähän jälkeen sain myös Keskuksesta puoleen hintaan kampetta. Kiitos siitä Esalle ja Hartikaiselle?, kertaa Viljanen omia trendsettereitään. lopputekstien Scatmanin lisäksi. Joukko oli Postilla jopa niin aktiivinen, että kurbien täyttyessä ensimmäisillä ja toistaiseksi viimeisillä tapeilla, sahasivat he tapit irti jo heti samana iltana. Tämä näkyy tietenkin myös leffoissa runsailla Postilla kuvatuilla raneilla. Ennen Teoksia osa porukasta oli jo tehnyt jonkinasteisia leffoja
Tällä hetkellä Smålikin työn alla on uusi leffa. Ankan kuulumiset ovat tuttuja taas Idän leffoista. Menneitä on muisteltu yhdessä esimerkiksi Kaarlen järjestämillä kokoontumisajoilla Postilla. Ollikka, Sakke Ikonen, Niklas Enqvist, Miikka Viljanen, Shafik El-Kadi, Ville Flink, Julius Haartti, Janne Pekkanen + iso liuta kavereita 27. Chööllä on taas tässä jo flippi bs tailejä ja flippi salad. Ilkan kanssa käydään skeittaamassa kanssa. Kovaa menoa. Tällöin oon nähnyt myös Shafikin ainoita kertoja ihan törkeessä jurrissa, haha. Mainittakoon ala-asteikäinen Ahero. Prahassa oli samaan aikaan noin 50 suomalaista, ja meno oli sen mukaista. Tähän aikaan alko tulemaan noita pissdrunx-juttuja muistaakseeni, ja me taas yritettiin olla mahdollisimman räppejä taas?, naurahtaa Viljanen. Miehitys on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lähestulkoon sama kuin Teos 2001:ssa. Jullella ei Teos 2002:ssa ollut parttia, koska mies kuvaili samaan aikaan Captured-parttiaan. Eukko on Bemarimies?, kertaa Smålik vetäjien kuulumisia. Yömatskujen runsaudellekin löytyy syynsä. Miikkaa nyt näkee joka viikko. Ankka: Fs blunt. partti varmaan avasi myöhemmin ovea Häppärin suuntaan. Captain Jackeista on tultu pitkä matka siinä mielessä, että seuraavassa leffassa käytetään muun muassa Jörn Donnerin kertojaääntä ja vanhaa arkistomateriaalia Helsingistä. Teos2001/2002 Vuosi: 2001/2002 Tekijät: Vesa ?Smålik. soidessa. Jossakin Numerossa oli juttu siitä, ?Prague is killing me?. Smolik rakastu strippariin, Shafik juoksi autojen kattojen päällä jne. ?Mä oon vähän semmonen outsider-tyyppi ollu aina, että teen vaan oman pään mukaan, kun taas toiset ottaa tosi paljon vaikutteita ja osittain apinoi ison maailman menoa. nimittäin matskuun Mike Yorkista raapimassa muniaan Pro Skate 2001:ssa. Teos 2002:ssa on käytetty jopa ajan tuotantovaatimusten mukaisesti kaitafilmimateriaalia. ?Mä olin ite siellä yhdeksäntoista päivää. Taso näkyy esimerkiksi kovissa raneissa. ja vituikshan se meni, hah?, kommentoi Tuorila. Mutta aika paljon vissiin kuvattiin kuitenkin sieltä?, muistelee Viljanen. Kalja oli alkanut maistumaan aika paljon enemmän, ja dokailtiin yhessä paljon. Kaikki se ryyppäminen. Se varmaan näkyy jossain mun editoinneissa. Siin 2002 oman pätkän vikoissa tempuissa koitin jotain turhaa väkisinfiilistelyy. Kovat jutut ovat myös random prahalaisilta skedeejiltä Nyrkkeilijältä ja Hasekilta. Se oli ihan hulluu. ?Mulla oli sellanen duuni silloin, että pääsi lähteä skeittaamaan vasta yhdeksän, kymmenen aikoihin?, kertoo Ankka. Skeittaukseltaan 2002 edustaa ehkä samaa vahvaa linjaa kuin edeltäjänsä, mutta skeittauksen suhteen selvää kehitystä on ainakin havaittavissa Shakifin ja Chöön parteissa. Elokuva alkaa lupaavasti Michael Jacksonin ?Black or Whitella?, jota seuraa minipätkä Hynniseltä. ?Vaik Hynniseltä ei oo koskaan ollu paljon matskua, niin Hynninen on niin legendaarinen jäbä, et sil on aina yritetty tehä oma pätkä. Arvostan suuresti?, hehkuttaa Smålik. Vikaksi tempuksi Tave halusi ajan mukaisen muotitempun flippi fronttirokkarin, jonka hän toteutti Postilla kurbiin. Vauhtia puskemiseen haettiin tähän leffaan muun muassa Prahan reissulla. Skeittauksen tasosta kertovat muun muassa nosemanual nosebluntti ranissa, nosemanualista nollie cab -käännös switch crookediin, manual varialheel ja noseslidecrookedit. Siitä reissusta saisi ihan oman juttunsa?, toteaa Smålik. Osalla vetäjistä skedeys on jäänyt, kuten jokaisella kaveriporukalla tuntuu tapahtuvan. Shafin skedeys on työllistänyt ja vienyt töiden mukana Amerikkaan saakka, ja Julle viimeistelee graduaan sosiologiasta ja viettää kesäisin aikaa purjeveneilyn lomassa. VHS-KLASSIKO . Välillä pipot ovat Teos-sarjan toisessa osassa sitä luokkaa, että näyttää jopa melkein do-ragille. Lienevätkö olleet aikalaisfirma Ayattoman pipoja. Erityisen ansion saa jälleen Tave, jonka Monella Teoksen skeittaajista pysyy lauta edelleen jalassa. Tuorila, Tapio ?Tave. ?Se oli ihan hauska juttu silloin; en tiennyt, mistä se Vesalle tuli mieleen?, kommentoi Ankka biisivalintaa. Muuta kovaa materiaalia kavereilta edustavat Kaarlen räpit sekä Ville Pietiläisen liukuminen nollieflippi crooksilla vahingossa Pasilan kinkin ekan osan läpi. Partin kasaan saaminen ja skeittaaminen helpottui Ankan kohdalla huomattavasti miehen saatua ajokortin. Jälkeenpäin Tuorila suhtautuu kriittisesti itse editoimansa parttinsa editointiin. Korkkula, Ilkka ?Chöö. Mulla oli 38?40-tuumasia farkkuja, haha! Shafikilla oli myös permiksellä otettua afroa ja pikkulettejä, myös Jullellakin :). Silvast, Shafik El-Kadi + muut vetäjät Vetäjät: Smålik, Chöö, Tave, Antti ?Ankka. ?Tällöin tehtiin myös matka Prahaan, missä oltiin pidempään. Tavee ei nyt näe niin paljon, vaikkakin se oli viikko sitten skeittaamassa. Kaveriparteissa on 2002:ssa käytännössä tuon ajan jokainen itseään kunnioittava skedeejä. ?Ei enää jaksa mitään läppäjuttuu silleen. Leffa päättyy kuitenkin harvinaisen kovaan afterblackhammeriin . Päivällä pysty kuitenkin skeitata ja homma meni loopiksi. ?Kyl Sakenkin näin viime viikonloppuna ja yhdessä käytiin skeittaa ja ottaa keittoa. Myöskään Flinkillä ei ole parttia, mutta Teos 2002 on päivitetty Ankan kokonaisella partilla, joka on lähes kokonaan kuvattu yöllä ja johon Vesa valitsi musaksi Matti Nykästä. Ote on takavuosien häröilystä muuttunut vähän vakavahenkisemmäksi. TEOS komisesta Bonnie Tylerin ?Total Eclipse Of My Heartin. Eukkoa ei näe, koska autot vei Eukon. ?Shafikilla ja Jullella tais olla omatekemät duurägitkin sukkahousuista, kun ei niitä myyty vielä täällä. Skeitataan edelleen tosi aktiivisesti yhdessä. Ite 15 päivää, joista 14 päivää kännissä. Peruskuvio oli Stalinin aukiolle skedeemään päiväksi, ja sitten sinne viisikerroksiseen baariin dokaamaan aamu kuuteen asti. Vähän enemmän tosissaan, mut kuitenkin hyvällä meiningillä?, arvioi Smålik tulevan leffan otteita
Lisäksi sai olla töissä skeittauksen parissa, mikä oli kuin unelmaa reilulle parikymppiselle skederotalle. Kaikkea kuitenkin aikansa, ja lopulta arki on arkea myös Helsingissä. Kun vein ajatusta pidemmälle, oli helppo ratkaisu muuttaa Kokkolaan, kun töitä löytyi, sillä kaikki, mitä viime vuosina olen puuhaillut Stadissa, onnistuu myös täällä lännessä eli kodissani Kokkolassa. Kyse ei ole siitä, ettenkö viihtynyt siellä, sillä viihdyin tosi hyvin, mutta homman nimi on ennemminkin se, että tiesin lopulta viihtyväni paremmin ns. Kyllä oli hie- 28 noa. lähes kaikki. Jotkut ovat joskus jopa luulleetkin, että olen Jyväskylästä kotoisin.. Valinta voi olla vaikka 8.5. Toisaalta jotkut, lähinnä kaverit, haluaisivat jopa tulla perässä. Me ollaan erilaisia. Oliko sinulla selkeästi ajatuksena muuttaa Helsinkiin silloin, kun muutit, ja vastasiko elämä täällä odotuksia? Ei ollut selkeää. Easy livin?, that?s what?s up! Nyt kun olet asunut siellä hetken, tuntuuko päätös oikealta? Kyllä, tuntuu oikealta. Photo: Fräki. TOPI MARTINOFF MUUTTAA MAALLE * Lehtemme uudessa palstassa pohditaan valintoja. Kuvittelin muuttavani aina aluksi Jyväskylään, koska siellä sitä tuli teininä käytyä skeittauksen parissa koko ajan ja Kokkolasta on lyhyempi matka sinne kuin Stadiin. Kodiksi se ei kuitenkaan koskaan muuttunut. Ensimmäinen valitsija on Topi Martinoff, joka valitsi paluumuuton landelle. Asustelit useamman vuoden Stadissa menestyksekkäästi; oli spotteja ja bileitä, mutta päätit kumminkin lähteä takaisin kotikonnuille Kokkolaan? Mistäs moinen valinta. *VALINTA T-Noff mellakoi skeittauksen puolesta Turun Urheilujuomapuistossa. Eikö Stadi olekaan ygönen? Osoitteeni oli kymmenisen vuotta Stadissa, ja siellä oli kämppä, kavereita, duunit, harrastukset jne . lauta tai tyttöystävä. En tarvitse ison kaupungin sanottaisiinko nyt vaikka ?tarjontaa. Sk8Importista Sepälle ja takaisin, sinne halusin Esan, Sanden, Taiskan ja Antun sekaan. pienemmissä piireissä. Onhan se niin, että se on vasta iän myötä tullut ajankohtaiseksi tämä muutto, koska olihan sitä nyt ihan liekeissä alkuun monta vuotta, kun Stadin illat pippaloineen ja keikkoineen pitivät miestä hyvänä, puhumattakaan spoteista ja talvella hyvästä hallista saatikka isosta liudasta samanhenkisiä kavereita ja tuttuja, täyttä ?skeittielämää?, ilmaista tossua ja lautaa. Hämmästyksekseni niitä on todella useita, jotka eivät ymmärrä sitä lainkaan, ja heidän mielestä se on tyyliin ihan ?dorkaa muuttaa johki landelle?. ympärilleni, ja sellainen kela on ollut piilossa takaraivossa varmasti pidempäänkin, ja kaverit tietävät sen minusta. Todella moni on ihmetellyt, että miksi muutan/ muutin
Lopetin kauppiksen kesken (en suosittele) ja soitin armeijaan, että Martinoff voisi tulla suorittamaan palveluksensa hiukan etukäteen, ja se tuli käytyä sitten siinä. Sitä kautta pääsin sitten sinne varastolle töihin ja pystyin muuttamaan Stadiin . asumisesta, halusin tai en. *VALINTA Helsinkiin johtanut tarina meni jotenkin näin. Senhän nyt näkee pelkästään matskujen määrästä vuosien varrella. Beyondia pyörittävä Juho (joka on meikäläisen parhaita kotipoikia ja jeesannut aina kaikessa), RCM:n Janne (huippuluokan sälli) ja Klapin Samuel Kangas (tatsikingi lautansa kanssa ja hieno mies). Entäs ne paljon puhutut hesalaiset. Stadissa taas tekemistä piisaa, ja ajalle tuntuisi löytyvän käyttöä aina, eikä tarvitse keksimällä keksiä aktiviteetteja. Se vastasi odotuksia kyllä, paitsi etten ollut niin aktiivinen itse skeittaamaan kuin kuvittelin; joskus oli tosi hankalaa lähteä kuvailemaan tai hinkkaamaan jotain kurbia tai mitä tahansa. Skeittaus oli siisteintä silti. Harmittaa oikein, kun en muista mitään yksittäistä juttua, mutta luulen, että Uuksu (joka oli silloin myös Micmacin varastolla töissä) laittoi aika koville slanginsa kanssa: ei kyl byygenny hiffaa varmaan puoliakaan siitä, mitä se bamlas. Skedeskene on täällä wahwa: nuoret tyypit pyörittävät hienosti Kokkolan Rullalautailijat Koru Ry:tä ja skedehallia, järkkäävät kesäisin kisat, tekevät leffoja ja omaa juttuaan; tosi lahjakkaita jätkiä, joista varmasti tullaan vielä kuulemaan muuallakin. Hieman olin päässyt enemmän skedetouhuihin mukaan jo, lähinnä Skatelandin kesätoureille, ja sitten tuli mahdollisuus muuttaa Helsinkiin syksyllä, kun Micmac oli ns. Millainen kaupunki se on, mitä hyvää siellä on, skedeskene tällä hetkellä yms. Kokkola eli Karleby on mukava kaksikielinen, n. Käyttäytyminen on erilaista, eri asioihin kiinnitetään huomiota, siis molempien ns. Ovatko ne ihan kusipäitä? Luulen, että hesalainen on landelle kuin lande hesalaiselle . Se salettiin nautti siitä; loistava äijä, yksi kovimmista helposti. miksipä ei. Väliinputoaja. Jos vertaisit muualla Suomessa asumista Helsingissä asumiseen, niin mitkä olisivat hyvät ja huonot puolet Stadissa verrattuna muuhun Suomeen? Jopa varmaan kliseiseksi asti mainitut stressittömyys ja kiireettömyys tulevat äkkiseltään kyllä ensimmäisenä mieleen täällä ?muualla. bongannut minut, Tatu Kurjen ja Samu Karvosen tiimiinsä. Ehkä se on pään sisällä se juttu kuitenkin; tiedä häntä. ikään kuin eri maailmoista. Landelle slangi kuulostaa lesolta, hesalaiselle murre juntilta. Kyllähän ne sanat ja slangi tarttuivat myös omaan puheeseen jonkin verran, mutta silti sitä oli Stadissa räme-Jussi ja kotikylillä hesalainen pelle. Pääsin kesällä pois, ja koulunpenkki ei vain tuntunut kutsuvan syksyllä sen jälkeen. Ehkä osa meistä junan tuomista kokee Helsingin aiheuttavan stressiä, ja tuntuu, että pitää kiiruhtaa. Täältä on myös lähtöisin muutamia muita lajin parissa näkyviä kasvoja eli mm. Kuten varmaan jokainen Suomen kaupunki, tämäkin on kesäkaupunki viimeisen päälle. ääripäissä ainakin...tuo aihe on aika loputon suo. Terveisiä! Muistatko mitään sellaisia tilanteita juuri muuttosi jälkeen, että joku helsinkiläisten käyttäytyminen, sanat tai puheet olisivat menneet ihan yli hilseen tai olleet mahdotonta ymmärtää, mistä olisi aiheutunut jotain väärinkäsitystä? Teksti KEMPAS Kuva ALEKSI FRÄKI 600 m 2 uusi skeittiparkki SuperPark Oulussa Concrete Proofin laadukasta betonityötä Suomen liikuttavimpia sisäaktiviteettipuistojaTM www.SuperParkOulu.fi 29. HIFK on Stadista. Kerro vielä vähän Kokkolasta. Itselläni tuntuu olevan enemmän aikaa täällä toisaalla kuitenkin. Vaikea verrata, jos totta puhutaan. 46 000 asukkaan kaupunki täällä länsirannikolla meren äärellä. Joka kaupunkiin mahtuu huonoja yksilöitä, olipa sitten stadilainen tai lande. Paljasjalkaiset helsinkiläiskaverini ovat kaukana kusipäisyydestä ja loistosakkia; yhden nimi on jopa Topi
The land with no country. Teksti VANTTE LINDEVAL & KIRILL KOROBKOV Kuvat SAMU KARVONEN, STANISLAV NODA Kuvitukset TUUKKA UOSUKAINEN 30
Pimeä laskeutui myöhään, ja sessiot kestivät yhdeksään, kymmeneen. Tällä hetkellä sinne pääsee vain Venäjän puolelta. Melkein yhtä outo kuin skeittikiertue Abkhaziaan. Se oli allekirjoittanut, joka sai alun perin idean Abkhazian skeittireissusta. Siellä asuu hieman vajaa miljoona ihmistä, mutta se on silti enemmän kylämäinen kuin kaupunkihenkinen. Kaikki mekanismit, järjestelyt, rakennukset ja laitteet olivat neuvostoaikakaudelta, kenties 60?70-luvuilta. Skeittaukselle sillä oli itse asiassa paljon tarjottavaa. Maailmankartalla on kuitenkin olemassa muutama kiistanalainen alue. Hotellit ja majatalot oli rakennettu mahtailevaan tyyliin. Koska ilmasto oli lempeän subtrooppinen, monet rakennukset olivat puiden, köynnösten ja kasvien koristelemia. Krasnodarissa oli äärimmäisen kuuma ollessamme siellä. Kaupunki on kuitenkin moderni, ja sieltä löytyy mukavia aukioita, puistoja, elokuvateattereita, ravintoloita, kahviloita sekä muita vastaavia, mutta paikka tuntuu silti vahvasti perinteiseltä viime vuosisadan venäläiskylältä. Kaupungin päättäjät aloittivat leppoisan perinteen, joka sulkee viikonloppuisin kaupungin pääkadun autoliikenteeltä. Etniset jännitteet abkhazianilaisten ja georgialaisten välillä johtivat kuitenkin sotaan 1992?1993. Jätetään pois sen pohtiminen, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä, mutta sodan lopputuloksena Georgia menetti Abkhazian alueen hallinnon. Siitä lähtien Abkhazia on yrittänyt muodostaa suhteita naapureittensa ja muun maailman kanssa. Tämä paikka oli toiminut neuvostovirkamiesten ja korkea-arvoisten kommunistipuolueen jäsenten luksuslomakohteena, ja tavallisilla kansalaisilla ei juuri ollut ollut mahdollisuutta lomailla Abkhaziassa. Asun Moskovassa, työskentelen venäläiselle Absurd-skeittifirmalle sekä pyöritän skeittiaiheista nettisivua. Tuohon emme kenties pys- ty lisäämään mitään uutta sanottavaa, mutta Krasnodarin yöelämä sai ehdottomasti meiltä varsin hyvät arvosanat, ja krapulamme kestikin pari päivää vielä Abkhaziaan saapumisen jälkeenkin. Abkhazia sijaitsee Venäjän ja Georgian välissä Mustanmeren äärellä. Tiesimme vain, että meitä piti olla odottamassa taksikuski, jonka järjestin kaverini kavereiden kautta. Kesti noin kolme tuntia päästä rajalta pääkaupunkiin, ja sinne meidät kyyditsi vanha, punainen Lada, jolla oli ikää saman verran kuin tiimimme vanhimmilla. Itse asiassa hiljattain järjestyt talviolympialaiset tapahtuivat lähellä tuota rajaa, mutta vierailumme aikana kaikki oli vielä rakennusvaiheessa. Jos luet skeittilehtiä, saat varmasti välillä lukea myös hullusta juhlimisesta ja juomisista. Se on Etelä-Venäjän suurimpia kaupunkeja (ja myös etelän epävirallinen pääkaupunki) ja samalla sopiva matkustamisen ja liikenteen yhtymäkohta, jossa on myös lentokenttä. Abkhazian ja Georgian välinen raja on suljettu turisteilta. Se on hyvä, että Venäjä ja Suomi ovat kesäaikaan samankaltaisia päivänvalon kannalta. Siellä ei ole suuria vesialueita, mikä teki kuumuuden sietämisestä haastavaa, ja skeittaaminen olikin yleensä melkein mahdotonta ennen iltapäivää. Jopa Stalinilla oli ollut asunto Abkha- Tässä laitteessa (Sijaitsee Sukhumin rantabulevardin päädyssä) on varmasti joskus pyörinyt viini ja villit naiset. Nyt katolla soi Samu ja fs rock. 31. Maaton maa Jokainen maa-alue kuuluu jollekin valtiolle. Se on melkeinpä kiistämätön tosiasia, josta ei kannata väitellä. Moottoritie oli melko kelvollinen, mutta infrastruktuuri oli eri ihan eri aikakaudelta. Saavuimme rajalle noin iltayhdeksän aikaan, eikä meillä ollut hajuakaan siitä, mitä sen takana olisi tarjolla. Se on jotakuinkin erillinen valtio, jolta löytyy oma hallinto, lainsäädäntö, poliisivoimat ja rajavartiolaitos, mutta sitä ei ole kuitenkaan tunnustettu itsenäiseksi valtioksi. Ihmiset asuvat enimmäkseen omakotitaloissa, ja korkeat kerrostalot ovat harvinaisia etenkin keskustassa. Yksi niistä on Abkhazia Mustanmeren koillisrannikolla. Tähän mennessä Abkhazian itsenäisyyden ovat tunnustaneet Venäjä, Nicaragua, Venezuela, Nauru ja Tuvalu eli varsin outo valtioiden joukko. Venäjältä matkassa olivat lisäkseni Gosha Konyshev ja Victor Terentyev. Aloitimme matkamme Krasnodarista. Onneksi juna vei meidät kuitenkin melkein perille asti. Skeittaajia on yleensä vaikea yllättää retkikohdevalinnoilla, mutta kiistanalainen alue, jossa kukaan ei ole käynyt skeittaamassa aiemmin, toimii vielä hyvänä yllätyksenä. Katu on noin viisi kilometriä pitkä, ja se toimi meille pääasiallisena spottikeskuksena koko visiittimme ajan. Tälle tuntemattoman maan matkalle mukaani lähti onneksi kolme urheaa suomalaistoveria: Samu Karvonen, Miki Tähtinen, Olli Ilmonen sekä heidän ystävänsä Vantte Lindeval, joka toimi kuvaajana. Sen tuli olla osa Georgiaa (Kaukasiassa) Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
Aika ei tunnu kuluvan sen nopeammin pääkaupungissakaan. Risteilyaluksen muotoisen satamarakennuksen rakennustyöt keskeytettiin aikoja sitten, eikä ainakaan lähitulevaisuudessa taida näkyä suunnitelmia sen valmistumiselle. Jopa vanhat bussipysäkit mosaiikkeineen ja koristeluineen näyttävät museotavaralta. Raskaan teollisuuden romahtamisen ja poissaolon ansiosta merivesi on raikasta ja puhdasta. Jotkut niistä ovat aitauksen muotoisia, kun jotkut taas näyttävät ufoilta. Retkemme kohdistui Sukhumiin. Kaikki sen vanhentuneet yksityiskohdat ja satavuotiaat rakennukset saavat aikaan Sukhumin lumon ja viehätyksen, ja se on yksi niistä paikoista, jonne nykymaailma ei ole vielä tunkeutunut. Samu & tailslide pyhän patsaan ja päähallintorakennuksen häväistys. The land with no country. ziassa. Internetin puute korvataan upeilla grillikesteillä rannalla. Palmuja ja boardeja. 32. Päähallintorakennus on vieläkin puoliksi tulipalon runtelema ja näyttää siltä, ettei sodasta olisi kovinkaan kauan. Teimme kuitenkin parhaamme: skeittasimme ympäri kaupunkia, ajelimme takseilla, kiipesim- Ihan ku Hawaijilla. Iltaisin emme seurustelleet laitteittemme vaan toistemme kanssa, keskustellen. Skeittaaminen kohteessamme ei rehellisesti sanottuna ollut helppoa. Ensimmäinen ongelma olivat spotit: niitä ei voi olettaa olevan kasapäin kaupungissa, joka ei ole korjannut pääaukiotaan 20 vuoteen. Mutta ettei sanomaani ymmärrettäisi väärin, on sanottava, että Sukhum on kaunis omalla tavallaan. Se on Abkazian suurin kaupunki ja samalla sen pääkaupunki. Elämä ilman pankkiautomaatteja saa sinut ajattelemaan ja suunnittelemaan rahankäyttöä eri tavalla. Nykyään melkein kaikki nuo paikat on unohdettu, hylätty ja hajotettu. Pieni Abkhazia ei pysty vaalimaan ja ylläpitämään mahtavaa neuvostoperintöä, ja venäläisturistit suosivat huokeita majoituksia sekä yöpymistä paikallisten luona. Rantojen aurinkoterassit ovat ruosteessa ja lähestulkoon maalittomia. Asuinrakennuksissa on vieläkin luodinreikiä, vaikka sodasta Georgian kanssa on jo yli kaksi vuosikymmentä
tavallisen turistikäyskentelyn sijaan . Victor Terentyev ja manuaalia jossain maailmanlopun venesatamassa. me aitojen yli ja kipusimme jopa vuoristoon lautojen kanssa. Siellä on läpeensä likaista, rehevää rikollisuutta, ja on se isoin ja pahin ja kuumottavin miliisi, joka tarjoaa pamppua polvitaipeeseen ja armon kättä omaisuudellesi. Nyt oli siis hyvä aika painaa kameran rec-nappulaa ja murtaa omat illuusionsa Venäjästä ja etenkin niistä kuvitteellisista rajoista, jotka tekevät maasta maan ja kansalaisista kansalaisia. Vaikka nykyisin katsonkin maailmaani avarammin kuin kaksikymppisenä, niin myönnettäköön, että tuo Äiti Venäjä -kohtaaminen kuumotti. Kyllähän sitä on nähnyt yhtä jos toista pätkää netistä venäläisestä liikennekulttuurista, mutta siinä vaiheessa, kun istut itse siinä minipomppulinnassa ilman kunnollisia turvavöitä, katsot tuulilasinpyyhkijöiden epätoivoista miekkailua vesisadetta vastaan ja tihrustat huonosti erottuvia ja sin- N 33. Tukea tulee Venäjältä, mutta se ei riitä. Yleisesti ottaen rullaaminen paikasta toiseen . Viimeinen askel saattaa kuitenkin olla mahdoton ottaa, koska Abkhazia on kuitenkin vain pieni geopoliittinen pelinappula. Ei sitä kahta kertaa tarvinnut miettiä, vaikka jälkimmäistä valtiota ei Google Mapsista löytynytkään. kävi asukkaiden hermoille. Se ainakin kohentaa elämää. Abkhazialaiset pitivät näkemisestämme, he halusivat meidän lepäävän ja olevan turisteja, mutta he eivät halunneet meidän skeittaavan. Keskustelut paikallisten kanssa sekä heidän mielipiteensä olivat mielenkiintoisia, mutta alue tuntuu olevan umpikujassa. Maan aito kehitys vaatii naapurisuhteita sekä taloudellisia yhteyksiä muuhun maailmaan, joka kuitenkin ylenkatsoo Abkhaziaa ja pitää sitä osana Georgiaa. Abkhazia taisteli itsenäisyytensä puolesta ja jäi siitä askeleen päähän. Onnea, Abkhazia, ja näkemiin. Vantte Lindeval kertoo matkasta oin kaksi vuotta sitten Samu kysyi minulta, olisiko kiinnostusta lähteä Venäjän kautta Abkhaziaan. Toiseksi ongelmaksi taas muodostuivat asenteet. Rullalauta on yksi niistä modernin maailman asioista, joita Sukhumiin ei ole vielä levinnyt. Paikalliset olivat meille vihaisia aiheuttamastamme metelistä, vauhdista, hypyistä sun muusta. Kaikki ovat. Rajat ovat vain kuvitteellisia, sanotaan, mutta kummasti ne vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Itseäni kiinnosti lähteä kohtaamaan omat stereotypiani, jotka olen näin suomalaisen tapakasvatuksen saaneena kasannut mieleni kerroksiin. Ainakin abkhazialaiset elävät meren äärellä, ja siellä on aina lämmin. Skeittausta ei Sukhumissa ole juuri nähty, ja se herättää epäilyksiä, koska siellä se on outo asia. Asioiden nykyisen tilan vuoksi edessä ei voi siintää kovinkaan loistava tulevaisuus. Olin ollut jo useamman vuoden ajan kiinnostunut pelkästään Venäjästä, joka on naurettavan lähellä, mutta silti niin kaukainen meille suomalaisille. Minibussimme kuljettaja ajoi kaikessa rauhassa Vaalimaalle asti, mutta rajan yli päästyämme liikennesääntöjen merkitys häilyi viidakon reunamille asti. Löysimme jotain skeitattavaa, skeittasimme sitä ja saimme muutamia temppujakin, mutta spotit eivät olleet sellaisia, joille haluaisi palata innolla uudestaan
Gosha ja Abhasialainen fullpipe. Ei herkkäkuuloisille. Gosha ja switch fiffe Krasnodarissa. 34
Kaupungin päättäjät aloittivat leppoisan perinteen, joka sulkee viikonloppuisin kaupungin pääkadun autoliikenteeltä.? ne tänne sinkoilevia autojen valoja, kyllä siinä huumorikortti on otettava lapaseen, ettei mieltään sentäs ajanut ojaan. Olimme aika varovaisia miliisien kanssa . Pietarissa Anton järjesti meille paluubussiliput Helsinkiin, jotta meillä olisi näyttää edes jotain dokumenttia todisteeksi kotiinpaluusta. Pietarista lensimme seuraavana aamuna Moskovan kautta Krasnodariin, jossa pääsimme kuvaamaan dokumenttiin sitä skeittaustakin. Tämä helpotti myös ensimmäisen kuvauspäivän totuttelemista kuvausrutiineihin, jotka olivat olivat vielä vähän hakusessa niin itseni kuin Samun, Mikin ja Ollinkin kohdalta. Lennot oli jo ostettu, eikä uuteen viisumihakemukseen riittänyt aika. -toim. huom.). Jos joku huusi ?Kytät!?, kamera sujahti selän taakse. 35. Onneksi paikallinen Anton oli meitä vastassa, joten tunsin heti oloni hieman vapaammaksi kuvaustilanteita ajatellen. Tämä merkitsi sitä, että meillä ei ollut reissuun lähtiessämme varmuutta siitä, että saisimme Abkhaziasta poistuessamme läpikulkuviisumit Venäjälle. Kirill oli järjestänyt meille kutsut, joiden kanssa marssimme Venäjän suurlähetystöön Helsingissä. Tiedä sitten mitkä kusetuspaperit olimme saaneet, mutta suurlähetystön virkailija oli absoluuttisesti sitä mieltä, että monikertaviisumit jäivät saamatta. Ei jännitä ei. . Pietariin saavuttaessa kuvasin kadulla koko ajan pienistä kuumotuksista huolimatta. Oikealtahan olisi muuten menty ohi helposti, mutta tämä penkkakaista oli jo ehtinyt ruuhkautumaan. Miliisi oli varmasti siellä jossain jo kyttäämässä kameralaukkuani, ajattelin. The land with no country. Olli Ilmonen ja smitti Krasnodarissa, suljetulla kaduilla. etenkin ensimmäisenä päivänä, jolloin meillä oli vielä vain muutaman sanan englantia puhuva valokuvaajamme Stan oppaanamme. Kaikkien oli totuteltava siihen, että kamera olisi yksi matkakumppaneistamme seuraavan kahden viikon ajan. Venäjällehän tarvitsee kutsun, jotta edes viisumin saaminen onnistuu, Pietarin pikaviisumia lukuun ottamatta (ei tarvitse; Lähialuematkat Helsingissä hoitaa jopa monikertaviisumit, etkä tarvi kutsua tai suurlähetystövierailua
joo, oli kyllä hyvää. Yhtenä viimeisimmistä päivistä Sukhumissa kuljin melkein koko ajan etsimen kautta maailmaa tarkkaillen. Venäjän puolella selvisin vielä purkitetuilla unelmilla ja pastalla, mutta Abkhaziassa tuli seinä vastaan. Tätä ennen nähtiin kurkkusalaattiasuun sonnustautunut keski-ikäinen mies, jolla oli 30-senttinen puukko vyötäisillään ja vapaana juoksenteleva susikoira. Tavarat oli kysyttävä myyjältä, joka tiskin takana osoitti hammastahnaa, kun halusin kovasti papuja proteiinivajareihini. Perhe pihalla, otanpas tuosta vähän lähikuvaa leikkivästä lapsesta. Kaikista näistä kuumotuksista huolimatta pystyin jatkamaan kuvaamista. Tässä vaiheessa aatteet pistettiin offille ja jonkun eläimen lihalla täyteyt pelmenit eli pastanyytit katosivat kiltisti nassuun . Omat rajani olen itselleni toki rakentanut vapaamielisyyspäihtymyksestäni riippumatta. Paradoksaalisesti homma kääntyi niin, että mitä enemmän reissun aikana kuvasin, sitä vähemmän pelkäsin. Kirillin läsnäolo toi myös helpotusta dokumentin kuvaukseen, kun sain oman mieleni pois pamppua heiluttavasta miliisistä. Päivä päivältä, kuumotukset hiipuivat kuvaamisen kannalta, vaikkakin Sukhumin rantabulevardikahvilan ohi rullatessamme paikallinen mies otti nahka-Lugerinsa povaristaan ja posautti ilmat meistä jokaisesta. Eikä suosiomme niillä spoteillakaan nyt sen parempi ollut. Olen kasvisruokavaliokuntalainen, mikä tuottaa välillä pieniä haasteita jopa Euroopassa matkustaessa . The land with no country. Ogin ss flip rantabulevardilla. Yksi suuri miinuspuoli Venäjällä ja sen joissain naapurimaissa matkustamisessa on kielimuuri. Kuumotus alkoi vasta, kun kameran laski käsistään. Kulinarismi on itselleni reissuissa hyvin suuressa osassa. Milloin häpäistiin kansallisrunoilijaa ja milloin pilkattiin sotasankareita puuleluillamme. Kirill pudisteli päätään kysymykseni jälkeen: ota tai jätä. Kaiken maailman maat ja mannut nähnyt Kirill ilmoitti eräiden häätöjen jälkeen, että miliisi on nyt se pienin kuumotuksen aihe; ne haluavat vain rahaa, mutta nämä paikalliset voivat suutuspäissään tehdä mitä vaan. Kaksi yritystä ja rupesi tulemaan niin pahoja katseita, että oli pakko liueta paikalta. Mikin tuijotuskilpailu ohikiitävän maiseman kanssa.. Halusin kuvata jätkien kävelyä kauempaa ja saada kuvituskuvaa rakennuksista, joten jäin porukasta vähän jälkeen. Tuossahan on hyvä näköinen talo jota kuvata. Tässä meitä auttoi matkamme supersäätäjä, tulkkimme Kirill, jota ilman olisimme siellä Abkhaziassa varmaan vieläkin. Tulkkia tarvitsi välillä kioskissakin asioimiseen. saati sitten Venäjällä tai Abkhaziassa. Kuumotustilanteissa kame- 36 ra toimi mielen kilpenä, eikä silloin jäänyt aikaa kuumotuksille, kun oli saatava sitä materiaalia dokumenttiin. Pitkän päivän jälkeen suuntasimme sokerivajareissamme asumuksemme läheisyydessä olevaan katuravintolaan, joka oli lähistön ainut vaihtoehto. Kirill yrittää udella keittiöstä, mitä olisi tarjolla samalla tulkaten meille, mitä oli tarjolla. oli turha kysymys tällä kertaa. Olin rakentanut itselleni oman kuvitteellisen turvallisuusrajan ulkomaailman ja kameran välille. Ja tuossa yleiskuvaa pihasta ja sitten operointi ylös parvekkeille, joissa pyykit heiluvat tuulessa, noin hyvä. Hei tuossa on tuollainen reikä, jos useampikin Miki & lipslide kansallisrunoilijan jalustaan. Englannilla ei paljoa pärjäillä, eikä kyrillisten aakkosten lukutaidosta paljoa hyötyä ole, jos sanat jäävät silti hämärään. Siirryttäessä spotilta spotille sain Samulta muutamia spiikkejä kävellessämme asuinaluekorttelin läpi. ?Any vegetarian?
Toivottavasti se tarjoaa valmistuessaan vastauksia kysymyksillenne, joita tämä artikkeli on herättänyt. Aikaisemmat käsitykseni sodasta olivat palapelin osia historian oppitunneilta ja uutisista, joita olin elämäni aikana nähnyt. Ja toivottavasti saan siihen mukaan edes hyppysellisen sitä korvien välissä tuntuvaa muutosta, jonka itse koin Abkahzian reissullamme. Matkaan lähde! 37. Leikkivät lapset ja luodinreiät seinässä yhdistyivät päässäni puuttuvaksi kolmanneksi kuvaksi eli tarinaksi. Dokumentti on edelleen työn alla ja valmistunee vielä jonakin päivänä. Vaikka tiesin sodan olleen täällä vielä hetki sitten ja olin nähnyt niitä luodinreikiä joka puolella kaupunkia, niin nyt vasta jokin liikahti päässäni. Otan niistä vähän lähäriä noin, ja mikäs tuossa toi vähän isompi reikä vielä, oikein hyvä... Niin, ja mikä oli se iso reikä siinä ikkunan paikalla. Nyt tuntui, kuin palapelin kadonneet palat olisivat löytäneet eksyksissä olleet vastakappaleensa. Tulipas hyvää kuvituskuvaa, ajattelin, ja jatkoin matkaani juosten, jotta tavoittaisin toiset. Illalla kun katsoin matskuja läpi varmuuskopioita tehdessäni, minut valtasi yhtäkkiä tyhjän kolkko tunne. seinässä. Niiden pohjalta olin luonut mielikuvan siitä, mitä se sota on. Mielikuvani ja todellisuuden välissä oli yhtä paljon aukkoja kuin näkemäni asuintalon seinässä luodinreikiä. Tajusin kuvanneeni jonkin erittäin raskaskaliiberisen konekiväärin tekemiä luodinreikiä samassa talossa, jonka edessä lapset leikkivät
Ehkä istua, mutta sekin aika rajoilla. Toureja on hyvä järjestää, koska niiltä tulee paljon materiaalia kerralla. Perkeleen hieno spottihan se on, ja Kiiskilä ja Turunen hoitivat parit hyvät fotot ja holiday-lainit ennen Leivon auton saapumista. olutta ja skeittilautaa. Rillattiin ja kalastettiin aamuseitsemään asti. Olisi kuulema ollut vittumaista pakitella sen kanssa. Ymmärtäähän tuon, ja jos Jyyres ajaa jossain vaiheessa, niin vähemmästäkin. Eli kyseessä oli siis ilmeisesti Fallenin touri Laminan rahoittamana, tai näin ainakin käsitin. Poliisitkin kävivät paikalla ja hyväksyivät skeittaamisen, mutta varoittivat, ettei saisi kalastaa. Puolen vuoden kuvamatskut voi syntyä helposti viikossa. viisi tuntia jäljessä (aikataulusta), mentiin poikien kanssa Lahteen etsimään spotteja. Pari kuvaakin taisi tulla lisää. Jollain oli ilmeisesti jonkun sortin reissusuunnitelma, mutta niin kuin jokainen, joka on jossain reissussa käynyt, tietää ettei se ikinä tule toteutumaan. Koska Leivon autokunta oli n. Voiko tolla spotilla tehdä muuta kun tippua. Hieno mies, Rate. Pari haukeaki taisi illan aikana tulla, mutta en mene tästä täysin takuuseen. Kalajuttuja. Seuraavana aamun, pitkän yön uuvuttamina päätettiin lähteä Mikkeliin katsomaan. Ei löytynyt. Paitsi Venetsian kyltti, joka piti oikein kahteen kertaan ohittaa, että saatiin siitä hyvät kuvat. Istuttiin autossa, nukuttiin teltoissa, oli kesä ja kärpäsiä. Reissuun lähtivät mukaan Jesse, Kiiskilä, Puustinen, Jyyres, Papa-Leivo, Tito, Vantte 38 ja allekirjoittanut eli Läski-Hippi. Tästä tulikin mieleen, että tourin nimi voisi olla vaikka kalastustouri tai jotain. Kourulta lähdettiin Anttolaan meikäläisen mökille. 72-vuotias naapurin pappa tuli fiilistelemään meininkiä, ja lopulta ukko piti saattaa kotiin lepäämään. Launeen parkissakin käytiin lyömässä sääret kurbiin. Virallinen määränpää oli jossain päin Iittiä sijaitseva vanha uittokouru. Tässä kävi hyvä tuuri, koska oltiinhan sitä Rapalaa vippailtu koko päivä siinä spotin vieressä. Melos / Kickflip. Lahden pojat olivat käyneet siivoamassa koko systeemin muutama päivä ennen meitä, mikä mahdollisti ylipäätänsä skeittaamisen kyseisellä spotilla. Toinen asia on sitten mitä niistä voi kertoa. Reissun ainoa pettymys taisi tulla jo tässä vaiheessa, koska Kiiskilän raksapakun perästä puuttui paljon puhuttu traileri veneineen. Siellä nakeltiin iltamyöhään asti . Onneksi Kiiskilä ja Turusen pyssy pitivät kuitenkin alkuperäisestä aikataulusta kiinni ja koukkasivat meikäläisen Arabiasta kyytiin jo reilusti ennen puoltapäivää. Fallenin pojat keksi että tourilla voi kalastaa. Onhan sekin tietty enemmän kun pelkkä matskujen kalastus, joten olkoon tämä sitten.... Fallen Kalastustouri 2013 Teksti ja kuvat ARTO EKMAN Intro ja kuvatekstit TOIMITUS A lun perin suunnitelmissa oli päästä poikien kanssa matkaan jo aikaisin torstaiaamuna, mutta koska Papa-Leivo oli ollut Amsterdamissa koko kuluneen viikon, joutui toinen autokunta jäämään odottelemaan Leivon duunirästien valmistumista
Pienen PP100-kittauksen jälkeen Tito otti hirveän heelflipin ja Jyyres flipin. Kova suoritus ottaen huomioon ditsin paskuuden ja ulkolämpötilan, joka hipoi 30 plusastetta. So not, touri jatkui. Ditsi oli maalattu uudestaan, mutta oli vieläkin paska. Jesseä tämä ei haitannut, ja mies ajeli wallride/polejam-yhdistelmän ylämäkeen juoksuvauhdeilla. Oltiin poikien kanssa kuitenkin sen verran ohi ajamisesta, että päätettiin mennä Visulahden leirintäalueelle yöpymään. Tästä suunnattiin Mikkelin ns. Itsehän olin sen verran jäissä, että Titon heelistä tuli aika paska kuva (flip ok). Tässä vaiheessa Titolla ja Jyyreksellä alkoivat jalat sen verran syyhytä, että pojat piti viedä isoille nelosille. ?paskalle ditsille?. Kiiskilä runnoi siihen fronttirokkarin ja Puustinen noseslide 270 popparin pois. Lopulta päädyttiin takaisin meidän mökille. Kalastustouri 2013 Tourin teeman mukaisessa touhussa. Päivän ensimmäinen etappi oli huono kurbiplaza, jossa oli myös suomalaisella flätillä varustettu alaspäin menevä letukka. Alueen porteilla meitä odotti kuitenkin erittäin vittumaisen näköinen Bandidoksen tms. Tästä siirryttiin vielä flättiparrulle, johon puustinen teki fs nosesliden muiden pelatessa petanqueta viereisellä nurmikolla. Toisen yön yöpymispaikka oli alun perin suunniteltu olevan Puustisen mökki jossain 4?5 tunnin ajomatkan päässä Mikkelissä. Fs flip. 39. Siikaa tulee. Jesse kourussa. kaupungin tarjontaa. Pienen pyörimisen jälkeen meille selvisi, että alue oli varattu liivimiehille koko viikonlopuksi, joten alueelle ei ollut kaltaisillamme hipeillä mitään asiaa (Leivo olisi varmaan ollut ok). jäsen
Yks äijä-kuvateksti aina mahtuu, vaikka väisteltiin sitä jo eka aukeema. Kiiskilä äijä fs board äijä. Kalastustouri 2013 40 Vähän kun Nykissä, mutta ei sinne päinkään. Posket punaseksi.
Illalla uni tuli Tito ja mellakka. Ottaen huomioon sen, että Kiiskilä oli tiputellut pullon voimajuomaa automatkalla, meni tämä temppu yllättävänkin helposti. Kotkalaiset vois vähän skarpata noiden skeittiparkkien rakentamisen kanssa. Tämäkin ylivertti on vähän liikaa painottunut tuohon yliverttiin. 41. Pari haukea taisi tulla, mutta en ole taaskaan varma. Seuraavana aamuna lähdettiin aikaisin liikkeelle, ja suuntasimme karavaanimme kohti Kouvolaa. Kiiskilä otti fiftarin haltuun, ja Puustinen ajeli feeblen. Tosin en ole koskaan ennen nähnyt kenenkään kyntävän kukkapuskaa naamallaan yhtä huvittavan näköisesti. Naapuria ei tällä kertaa näkynyt. Tämä sunnuntai painui mieleen vuoden kuumimpana ja uuvuttavampana päivänä. Kuumuuden ja rankan reissun takia skeittaaminen oli aikamoista läpsyttelyä. Puustinen otti tailsliden huoltsikan putkeen, mutta muuten ei mitään erikoista. Puustinen ja fs nose johonkin ihan sairaan vaikean näköiseen spottiin. Kävimme moottoriveneellä paikallisessa ottamassa jallushotit ja jukeboksista parit akuutit reissubiisit. Kaljaa juotiin ja kalastettiin aamuseitsemään asti. Titon lirkutellessa kylän naisille Kiiskilä alkoi haastaa tätä hyvinkin miehistä spottia. Perille päästyämme menimme suorilta torin kulmalla sijaitsevalle flättiparrulle. Kouvolasta lähdettiin kohti Kotkaa, tai tarkemmin Kotkan verttiä, jonka päällä yövyimme. Pitkän yön jälkeen Kiiskilän raksapaku suditti kotiin matkaväsymyksen takia ja toinen autokunta jatkoi urhokkaasti Kotkan spoteille
Ollie bs nosegrind tuoreessa Suvilahden kupissa deathboxin yli. Photo: Kempas 42
Näin kävi myös Aapo Olervolle, joka sattuman kautta päätyi asumaan Helsinkiin. Pari vuotta Aapon tunteneena voin surutta todeta olevani iloinen, että kupla Aapon kohdalla puhkesi. Ja se, hyvät ystävät, on paha tilanne! - Teemu Korhonen Haastattelu SAMI VÄLIKANGAS & TEEMU KORHONEN Kuvat SAMU KARVONEN, MIKKO KEMPAS & TAKKINEN 43. Välillä Kemin ympärille muodostunut kupla puhkeaa sillä seurauksella, että Kemissä koko elämänsä asuneet ihmiset saattavat päästä karkuun kotikaupungistaan. Vaikka Aapo on jääräpäinen juntti, joka ei juurikaan anna periksi ja joka jotenkin onnistuu aina saamaan itsensä sekä muut ympärillään ongelmiin, on Aapo parasta mahdollista seuraa laudan päällä ja ilman lautaa. Silti Kemin kuplan pitävyyttä voisi vähän tarkastaa. Yksikin Aapon kaltainen kemiläinen liikaa kaupunkinsa rajojen ulkopuolella voi aiheuttaa sen, että X- ja Y-akselit vaihtavat paikkaa, kemiläisyydestä tulee normaalia ja normaalista kemiläistä. Ehkä siksi myös kemiläiset ihmisrotuna ovat pysyneet melko näkymättömissä. Pieni ja pahalle haiseva paikkakunta ei juurikaan houkuta. Aina välillä Pohjois-Suomessa ajellessa saattaa nähdä Kemin tieviitan, mutta harvemmin ratti kääntyy sitä kohden. MIES KEMISTÄ Kemi on vähän kuin karttapallolle heitetty hiirenpaska
Kaveriporukka ei rajoittunut pelkästään skeittaukseen, niin kuin helposti käy. Eihän se pienellä paikkakunnalla voi oikein rajoittua pelkästään siihen; tulee kohtuu suljettu fiilis. Jos kerran skeittauksen harrastus Kemissä oli melko rajallista varsinkin talvisin, niin tuliko sitä harrastettua sitten muuta? Kyllä perus lätkä- ja futisaikakausi on tullut nähtyä, ja tietenkin sitä kävi sitten lumilautailemassakin talvisin, kun ei sitä hallia ollut. Jossain vaiheessa sitten kaikki muut paitsi skeittaus jäivät. Ukolla oli siis paljon aikaa hengata kämpillä. Ja tietenkin paska haisee (Kemissä on paljon paperiteollisuutta, joka tuo mukanaan ?rahan. Lärvi oli muistaakseni jossain Niken tourilla, joten asuin sen huoneessa. Ja taas se itki, kun olisikin halunnut mukaan. Sitten se pitikin viedä saman tien takaisin rannalle. Aluksi piti muuttaa vain kesäksi, mutta sille tielle jäin. Kerro meille, mikä on Paniq? Täh, mitä kysymyksiä teillä oikein on siellä? Se on sellainen tiimi, minkä varmaan jokainen junnuporukka tekee jossain v aiheessa. Pitäähän niitä olla, ja meillä oli siis Paniq. Yksikään niistä ei edes näyttänyt spotilta. Eihän siellä taida olla edes yhtään kurbia koko kaupungissa. 44 Kaupungintalolla taisi olla ainoastaan joku kinkkihänkkä, joka vähän näytti spotilta. Sekin on ehkä sellainen yhden tempun spotti. Ei niitä vaan ole. Onko Kemissä sitten loppujen lopuksi muuta kuin se Lumilinna? Ei siellä kyllä kauheasti ole. Hetken aikaa Tervolassakin oli halli, mutta ei sitä iloa kauaa kestänyt. Käsitellään vielä vähän tuota teidän Kemin skeittiaikaa. Lynx-äijiä löytyy, ja kyllä meikä niittenkin kanssa liikkui siellä. Istuin kyydissä ja pelkäsin. Muutin tänne 2010 silloisen tyttöystäväni kanssa. Eikä meillä ollut mitään hallia missään vaiheessa. Käytiin sitten vaan viikonloppuisin Rovaniemellä tai Oulussa halleissa. Kaarimiehiä. Säännöissä oli, että pitää tehdä parkin reiliin joko flippi fronttirokki tai ollata Tapiolan kympit. Se paperitehdas, mutta ei minulla missään vaiheessa elämää ollut semmoinen olo, että sieltä pitäisi päästä pois. Äijähommia. Meikä ei ole kyllä oikein koskaan piitannut mistään tuollaisista, vaikka kaikki kaverit niitä fiilistelivätkin. Sen jälkeen asuin tätini sohvalla. Suhde kesti Helsingin päässä sen kuukauden, mutta itse jäin sitten tänne. Minne muutit tuon kuukauden jälkeen? Asuin Laabanin (Otto Nikunen) ja Lärvin (Jussi Toropainen) tykönä jonkin aikaa. Tai alun perin se oli sellaisten meitä vanhempien jätkien tiimi, jonka Ville Eerikkilä ja Mikko Paloste perustivat mutta sitten lopettivat, kun saivat ajokortit, ja me saatiin se vähän kuin perintönä. Huhu kertoo jostain jengitatskoista ja säännöistä. Sovittiin joskus, että kaikki ottavat Paniqtatskat. Lien air. Photo: Karvonen. Jätkä kun on tuollainen junan tuoma, niin kerropas nyt vähän taustoistasi. Olen kotoisin Kemistä. Lähdin monesti mukaan kuitenkin polttelemaan tupakkia ja paistamaan makkaraa. Ei kiinnosta, ei. Parkkihalleissa skeitattiin sen verran kuin niissä pystyi. Muistan, kun oltiin joskus Niken tourilla ja Sippola näytti meille Kemin spotteja. Kyllä siellä viihtyi hyvin. Tämä menee vähän sivuraiteille, mutta yhtenä juhannuksena, kun mentiin yökalaan, niin tuo halusi väen vängällä veneeseen mukaan. Nyt tietty, kun sieltä kerran on lähtenyt, niin on aika mahdoton ajatus, että sinne ihan pian ainakaan olisin takaisin muuttamassa. Mitä muuta Kemissä saattoi tehdä kuin skeitata? Yleensä jonkun kämpällä oltiin porukalla katsomassa Salkkareita tai pelaamassa XBoxia. Voi käydä bingossa ja tietty kapakissa. Eikös siellä ole kuitenkin ihan hyvät puitteet eräillä ja kalastella. Aika pitkään siinä meni, että sain kämpän hoidettua itselleni. Eli ei ole Olervosta kalakaveriksi, vaikka Pohjoisen miehiä onkin. Oliko Kemissä sitten kova kelkkaskene? Se oli kyllä helevetin kova. Sillä pääsi mukaan.. Vähän spotteja ja nekin aika huonoja. Meikä on aika laiska hoitamaan tuollaisia. Millainen paikka Kemi oli kasvaa ja skeitata? Varmasti ihan samanlainen kuin mikä tahansa pieni paikkakunta. eli sellupaskan hajun). Kymmenen metrin päässä laiturista se alkaa jo ulvoa, että ?Ei tuu kallaaa, ei täältä tuu kallaa.
Sitä ennen ei ollut kauheasti käryä, että mikä olet miehiäsi. Eikä sitä ikinä kuvattu oikein mitään. Ehkä vain jollain kännykällä jotain hupimatskua. Jotenkin sitä sitten tutustui aika nopeasti muihin skeittaajiin tuolla spoteilla. Toni otti ensin käteen sen oman tatskan. Aika itsestään se oma porukka syntyi. Enhän vieläkään löydä öisin Iso-Robalta kotiin eli kyllä tässä kaupungissa vielä opittavaa on. Muistan, kun tapasin sinut ensimmäisen kerran ja päädyttiin Pasilaan. Millaista Helsinkiin oli muuttaa noin junan tuomana? Olihan se melkoista. Join vaan siinä samalla litran sangriaa ja poltin varmaan askillisen kesteriä. Aamulla sitten heräsin kanuunassa se tatska jalassa, ja eihän siitä edes saa selvää, mitä siinä lukee, mutta silti fiiliksissä tuosta. Ne oli siitäkin fiiliksissä. Jossain vaiheessa ne ehdottivat, että voisivat tehdä meille tatskat, jos haluaisimme. Aluksi se oli outoa, koska oli tottunut skeittaamaan niin pienen porukan kanssa. Sitten muistettiin se meidän sopimus, ja Tonin kanssa oltiin tietty heti mukana siinä. Sitten, kun minun vuoroni tuli, sen piti lähteä ja se natsi tietty tuli väsäämään sitä meikän tatskaa. Se ei ollut koskaan tehnyt mitään sinne päinkään, ja minua alkoi kuumottaa ihan vitusti olla kahdestaan sen kanssa siellä huoneessa. Se välillä näytti sen omaan hakaristiä, jonka se oli tatuoinut huuleen. Ja tietty OP Kuoppala ja Ville Perkiö, jotka eivät enää niin aktiivisesti. Ukko hyppäsi siihen reiliin ihan suorilta vaan, ja katsoin, että ?Ahah, tällainen jätkä?. Me vaihdettiin se sitten Lapin gangstaan. Siellä oli se omistaja, joku mimmi, yksi jengiläinen ja sitten natsi. Kickflip. Se jengiläinen, joka oli myös sen paikan työntekijä, teki sen. Oli pakko kieltäytyä siitä, ja sitten se omistaja tuli aivan hirveässä bynsissä siihen ja alkoi väsätä sitä Tonin tatskan mukaan. Photo: Takkinen. Skeittaavatko muut tiimiläiset vielä? Itse asiassa hyvin pitkälle. Tavoitteena on kyllä nähdä kaikkien tatskat vielä jonain päivänä. Se natsi meinasi käydä ensin meidän kimppuun, mutta sitten, kun se kuuli, että ollaan Suomesta ja että Ale ja Toni vielä Joensuusta, niin se oli ihan ylifiiliksissä, koska Joensuussa on yksi maailman aktiivisimmista natsiskeneistä. Tykkäät vissiin loikata? No joo, ei sitä oikein ajattele ikinä mitään. Ketähän meitä siinä nyt oli aikoinaan. Kerro vähän noiden tatuointien ottamisesta. Oltiin muistaakseni 2011 Sisiliassa, ja sitten vikana iltana ajauduttiin ryyppäämään jotenkin tatskaliikkeeseen, joka oli kiinni. Pitäisi varmaan vähän ajatellakin, niin ei sattuisi polviin. 45. Tunsin täältä vain pari joensuulaista, ja olin Mikin ja Juuson tavannut kerran aiemmin. Niille taisin soitella muutettuani ja kun piti lähteä skeittaamaan. Et kauheasti kuumotellut tai mitään. Kaarien ohella Aapo tuntee myös kadut. Ara ei siellä uskaltanut ottaa sitä tatskaa, mutta se korjasi tilanteen itse asiassa ihan vasta; oli ottanut semmoisen karhun kuvan, jossa lukee alapuolella venäjäksi Paniq. No ajatushan on aina tärkein. Sitten se itse laittoi jotain suomalaista natsimusaa täysille soimaan. Tässä kohtaa voitaisiin palata siihen, kun muutit tänne Helsinkiin. Petäjärven Toni eli Tenu-Toni, Arttu Herva, Andrei Salonen, Arttu Nykänen
Tuntui, että ei saanut siitä hommasta mitään, kun mikään ei lähtenyt ja koko ajan piti varoa. Pääsit melko pian leikkaukseen, mutta siitä ei tullut ihan kunnon peliä? Sen jälkeen alkoi se pitkä kuntoutusjakso, jota en sitten ottanut ihan tosissani. Miten siinä sitten kävi? Sen puolen vuoden lepuuttelun jälkeen lähdin melkein suorilta Barcelonaan skeittireissulle. Siellä kyllä sitten tajusin, että en voi skeitata sillä. Sen jälkeen uusiksi lääkäriin. Photo: Kempas Näin juuri. Kerros vähän siitä skenaariosta. Muutin tänne kesällä, ja ekan talven jälkeen seuraavana keväänä meni polvi. Flippi sisään, bs ollie ulos. Varmaan joskus viime syksynä vasta alkoi tuntua, että nyt pystyy. Eturistisiteeseen tuli vielä repeämä. Eli ihan kunnolla paskaksi kerrasta. 46 Miten siinä kävi. Viime kesänä sait taas alkaa skeitata? Olihan se hankalaa. Sisä- ja ulkokierukka siis. Kesti tosi kauan, ennen kuin sain tatsin takaisin. Kelasin, että koitan huvikseni flippiä. Ei pystynyt nauttimaan siitä yhtään. Ogi sitten innostui ja sanoi, että otetaan kännykkämatsku. Lihoin sinä aikana 20 kiloa, ja kyllähän siinä notkeampikin kangistuu. Aluksi siitä ei kyllä meinannut tulla mitään. Pikkuhiljaa sitä sitten sai motivaatiota takaisin siihen touhuun. Oltiin siis menossa pizzalle, ja tiesin, että ne portaat tulee sieltä ja hyppäsin. Oli aika kylmä kevätpäivä, ja melko kylmiltään kruisasin Lintsin mäkeä, jossa on ne ysit. Siinä sitten kärsi skeittaus ja työ. Uusi leikkaus ja uusi kuntoutus. Eli olit käytännössä yli vuoden pois laudan päältä lähes puolitoista vuotta. Millaista tuollaisen jälkeen on palata laudan päälle. Tosimies ei manuaaleja vedä. Molemmat kierukat sitten repesivät ja toinen lähti irti. Oli se vaikeaa. Makasin kämpillä. Sinua ei siis juurikaan nähty vesijuoksemassa Mäkelänrinteessä aamuisin. Kiinnitys ei ollut onnistunut
Edelleen saan sieltä tarvittavat kamat hyvällä diilillä. En tiedä miksi. Silti kyllä tykkään skeitata ihan kaikenlaista. Kivempi, kun ei tarvi stressata noista asioista, heh. Entäs sitten tällaiset arkipäiväiset asiat nykyisin, kun olet varmaan viimein ?hesalaistunut?. Suvilahdessa aloin käydä paljon, ja kaarien skeittaus oli jotenkin helpointa sen polven kanssa. Helppoa ja kivaa mennä kuvailemaankin nykyisin, kun tuntee paremmin kaikki. Silloin kun se polvi meni, niin sanoin Petelle, että unohdetaan hetkeksi ja katsotaan sitten, että tuleeko tästä vielä jotain, kun saan polven kuntoon. Kiiskilä ja Melos ovat jotain Klapista puhuneet, mutta enpä ole noista ottanut mitään stressiä. Sain sieltä kyllä kamaa, mutta se oli jotenkin kiusallista. Eikä sitä enää murehdi mistään. -Tulen. Ainakin tuli opeteltua kaarien skeittaamista. Tuletko. Yksinkertainen ja kaunis, kuten miehinen kosinta. En silloin tuntenut ketään niin hyvin, joten tuntui, että olen tunkenut itseni nyt johonkin mukaan. Muutin tänne Kemistä ja yhtäkkiä sainkin kamaa, niin se oli jotenkin outo yhtälö. Smuliphoto. skeittaamaan kuten ennenkin, ja nyt pystyy taas hymyilemään ja nauttimaan siitä. Muuttuiko skeittaus tuon jälkeen jotenkin? Kaariskeittaus tuli ehkä vahvempana tuon jälkeen. MIES KE MISTÄ? Monta temppua on Larun hubbaan virrannut, kuten Arton bluntti, Trögin switch nose ja Toman ss tailslide, mutta boardi on silti aina boardi. Silloin se oli vaan niin uutta, ja siinä vähän painoi sellainen vastavelvollisuuden tunne. Sponsoroinnista tuli silloin ainakin kauhea velvollisuudentunne. Joitain raksahommia teet ainakin ja myöhästelet töistä? No en ole se skarpein aamuihminen, ja välillä tulee oltua se 5?10 minuuttia myöhässä. Tähtisen kanssa ollaan töissä samassa purkufirmassa. 47. Eikä sitä enää edes muista, että tuo polvi on leikattu. Etkös jossain vaiheessa päätynyt jotenkin myös Asteen tiimiin? Kyllä, tai en tiedä, ehtikö sitä edes koskaan tapahtua, kun meni sitten toi polvi
Mutta siis mukava sen kanssa on tehdä töitä. Minkälainen se Tähtinen on työkaverina? Tuntuu, että tykkään tehdä töitä yhdessä ja Tähtinen taas yksin, omissa oloissaan. Tai itse asiassa sitten, kun muutin siihen, niin asuimme melkein puoli vuotta siten, että Tonin makkari oli varastona ja pyykinkuivaushuoneena ja asuttiin porukalla siinä olohuoneessa. Kiitokset myös kaikille kuvaajille, jotka on meikän kanssa kuvannut, sekä Karvoselle haastiksen alulle panemisesta. Villiltähän tuo kuulostaa, mutta eiköhän kolme kemiläistä yhdessä pärjää. Töitä on, asumismuoto kunnossa ja polvikin pelaa. Nii ja tietenkin mun koiralle, Mimmille. 48. En edes ymmärrä, miten se on mahdollista. Jonkin aikaa mentiin kavereiden nurkissa. Oli kyllä hauskaa, ja auttoi se siihen eroonkin hengailla sen kanssa koko ajan. Suunniteltiin, että muutetaan kahdestaan Barceen, mutta sitten itse en viitsinyt, kun sain tuon työn ja kaikkea, ja elämä oli muutenkin tavallaan ihan sekaisin. Tämä meni siis niin, että niillä oli kolmio käytössä kolmestaan, sinun kamat olivat purkamatta siellä yhdessä huoneessa kuukausia, ja ukot asuivat kaksin olkkarissa? Niin. Kuulostaa fyysiseltä. Kuulostaa varmaan hyvältä. Vähän niin kuin jos vertaisi urheiluun: meikä tykkää lätkästä ja Tähtinen hiihdosta. Tähtisellä taidettiin olla joitakin viikkoja ja sitten Teemun luona joku kuukausi ehkä. Niin, asuuhan täällä tietty koiranikin (Mimmi) joka toinen viikko. Kuulostaa rajulta! Pysyykö teillä kuitenkin homma siistinä? Meillä menee siinä tosi hyvin. Siinä on hyvä löhöillä patjoilla tai nykyään sohvalla, ja muutenkin tässä kyllä ramppaa koko ajan porukkaa. Harvoin on semmoinen päivä, että täällä ei olisi porukkaa kylässä. Eli sama firma, jonne Tähtinen taisi eksyä Ankan kautta. Sillä on semmoinen sääntö, että en saa puhua vapaa-ajalla sille työjutuista mitään enkä töissä vapaa-ajasta. Entäs sitten asuminen. Nykyisin niillä on niiden huoneet käytössä, mutta aika usein me silti nukutaan kaikki siinä olkkarissa. Hiljaisuus on klo 23 arkena, ja kaikki kunnioittavat sitä. Erotessa sitten vein omani sinne niille, mutta en kuitenkaan itse muuttanut heti tähän, vaan oltiin Myydigin kanssa kummatkin silloin vailla kämppää, ja sitten yhdessä aina mentiin laukkujen kanssa kahdestaan jonkun luo asumaan. Ei muuta kuin hyvää skeittikesää, ja pistäpä nyt vielä terveiset Kemin kamuille ja Hesan ystäville. Kiitos tietty kaikille kavereille ja perheelle. Sitten tietty Petelle ja koko Laminalle, kun olen saanut sieltä apuja ja alennuksia, ja Kampin Laminalle tietty myös. Tämä on vähän niin kuin aikuisten miesten nuokkari. Sitten on tietty siivousvuorot sun muut. Kaikki käyvät kaupassa ja kaikki on yhteistä. Se on oikeasti tosi toimiva kämppisratkaisu. No eipä siinä. Nykyisin teillä on Sörnäisissä jokin kemiläisten kommuuni. Elämä tuntuu olevan siis raiteillaan. Sottainen meininki? Toni ja Ose vuokrasivat tuosta Helsinginkadulta kämpän, mutta niillä ei ollut kummallakaan huonekaluja
Gäppi bs 50-50 uutuudenkarhealla Kalasataman spotilla. 49
50
Seitsemän vuoden aikana hän on aloittanut myös tekemään taidetta vakavammin skeittauksen ohella. Suomi sujuu kuin vettä vaan, ja Fabio on kotiutunut tähän pohjoiseen maahan muutenkin mainiosti. Kuva: Caetano De Oliviera Hangupissa seitsemän vuotta sitten julkaistua haastattelua tehdessä jouduttiin haastis tekemään tulkin välityksellä. Suomi ei taittunut, ja englantikin hoitui vähän epäselvästi. Mutta mitä mieltä on sellainen ihminen, joka tulee maasta, jossa korruptio on melkein yhtä kuin politiikka? Teksti MIKKO KEMPAS Kuvat KAI KUUSISTO, TOMI SETÄLÄ, CAETANO DE OLIVIERA, OTAVIO NETO, MARCELO MUG 51. Nyt kun tätä ystävällistä ja aina hymyilevää partasuuta näkee Helsingin spoteilla, ei keskustelussa ole mitään ongelmaa. Ollie Brasiliassa. Moni suomalainen kokee, että Suomi on paska paikka ja poliitikot ovat pilanneet sen
En ollut ollut aiemmin käynyt Itä-Suomessa. Millainen skeittiskene on tällä hetkellä Brasiliassa. Näinä vuosina olen myös oppinut ymmärtämään paremmin suomalaista kulttuuria, ja koska olen valinnut asua täällä, olen halunnut adaptoitua tänne hyvin. Koen kyllä muun Suomen hieman erilaiseksi kuin pääkaupunkiseudun. Sain viettää paljon aikaa perheeni ja ystävien kanssa. Kuva: Otavio Neto Edellisestä kerrasta on kulunut seitsemän vuotta, ja tuona aikana muun muassa suomen kieli on tullut sinulle tutuksi. Se ei tarkoita, että olisin unohtanut mistä tulen, mutta nykyisin tapani olla on rauhallisempi. 52 Asumme kumminkin pääkaupunkiseudulla, joka loppujen lopuksi poikkeaa melko paljon muusta Suomesta. Kävin skeittaamassa paljon kotikaupungissani Taubatéssa ja lähialueilla sekä Sao Paulossa. Olen myös menossa nyt keväällä vetämään tunnelimaalausprojektia Iisalmen taidekoulun nuorille. Poikkesimme myös Imatralla matkan varrella. Elämän tahti on hitaampi, ja pienissä kaupungeissa on vähemmän virikkeitä. Kävit vähän aikaa sitten kotimaassasi; millainen matka se oli. En ole esimerkiksi päässyt vielä käymään isommissa kaupungeissa kuten Tampereella ja Turussa. Edellisestä Brasilian-vierailustani oli jo melkein neljä vuotta. Nykyisin tunnen oloni kodikkaammaksi täällä, koska osaan puhua suomea, tunnen enemmän ihmisiä ja kaupunkia. Oletko liikkunut paljon muualla Suomessa, ja koetko sen erilaiseksi ympäristöksi kun pääkaupunkiseudun? Olen matkustellut Suomessa jonkin verran, mutta en niin paljon kuin haluaisin. Järjestin kotikaupun-. Oli todella mahtavaa nähdä enemmän Suomen maaseutua. Olen käynyt joissakin pienemmissä paikoissa; esim. Matkalla Kärsämäelle pysähdyin Jyväskylään, ja Jukka, joka asuu siellä, näytti minulle hienoja spotteja, jotka olivat täynnä katumaalauksia. Miltä muuten Suomessa asuminen on tuntunut, kun nyt on useampi vuosi kokemusta takana? Ensimmäisen haastattelun aikaan minulla oli vuosi takana Suomessa, ja se oli haastavaa aikaa. viime kesänä osallistuin Ars Kärsämäen taidenäyttelyyn ja vietin siellä viikon muiden taiteilijoiden kanssa. Bs flip Pikku Huopalahdessa. Myös viime syksynä olin ystäväni Kain kanssa heidän landellaan Ruokolahdella. Se ei aina ole ollut helppoa, ja uskon, että nämä vuodet ovat muokanneet minua paljon. Onko tilanne siellä edelleen yhtä elinvoimainen kuin aikaisemmin omien merkkien ja sponsoreiden suhteen? Matka oli tosi mahtava
Ihan mielenkiinnosta, mitä muistat ensimmäisestä päivästä, kun tulit Suomeen. gissani skeittareiden tapaamisen, jossa kohtasivat vanhan ja uuden koulukunnan skeittarit. Skeittilehdillä ei mene kovin hyvin, ja skeittimediat netissä kasvattavat suosiotaan. Miten koet Suomen verrattuna muuhun maailmaan. Myös tulevien jalkapallon MM-kisojen järjestelyiden varjolla on tehty rahanpesua, ja muutenkin järjestelyt ovat aiheuttaneet paljon surua ihmisten keskuudessa. Oliko talvi vai kesä. Brasilian skeittiskenellä menee hyvin. Näin myös Lapissa muutamaan otteeseen Revontulia, jotka olivat mielettömiä kokemuksia. 53. Täällä elämä on rauhallista, ei ole suuria rikostilastoja eikä korruptiota. Täällä sosiaalietuudet tukevat ihmisiä elämän eri tilanteissa, mikä on aika harvinaislaatuista tässä maailmassa. Esimerkiksi slummien asukkaita ajetaan pois kodeistaan, jotta voidaan rakentaa parkkipaikkoja, autokaistoja ja metroraiteita. Onko kuva mielestäsi oikea, vai pitäisikö ihmisten hieman suhteuttaa kuvaansa muuhun maailmaan verrattuna? Itse en näe Suomea negatiivisesti. Kun saavuin Suomeen, oli jo ilta ja menimme suoraan Heinolaan. Poliitikot varastavat uskomattomia summia rahaa eivätkä koskaan joudu vastuuseen tekemisistään. Näiden vuosien aikana, kun olen ollut pois sieltä, moni asia on muuttunut. Esimerkiksi monet amerikkalaiset merkit ovat tulleet jäädäkseen, mutta nykyisin on paljon paikallisia skeittimerkkejä, jotka ovat skeittareiden omistamia. Nämä asukkaat ovat voineet asua kodeissaan jo useamman vuosikymmenen, ja nyt ihmiset siirretään pakolla kauas kaupungista rakennettuihin lähiöihin. Mitkä olivat ensimmäiset tuntemukset? Tulin Suomeen ensimmäistä kertaa kolmeksi viikoksi joulukuussa 2004 tavatakseni vaimoni perheen. Kun heräsin seuraavana päivänä, katselin varmaan kahden tunnin ajan ikkunasta lumista maisemaa ja ihmettelin, mihin olin tullut. Päinvastoin, Suomi antaa paljon mahdollisuuksia edetä elämässä mihin haluaa. Tällä hetkellä Suomi nähdään suomalaisten keskuudessa hyvin negatiivisessa valossa. Oli siisti nähdä, miten innokkaita lapset olivat skedeyksestä. Paikan päällä oli myös kuvaamassa Black Media -skeittimedia Sao Paulosta, mikä motivoi paikalla olleita skeittareita antamaan kaikkensa. Vaikea kuvitella, että jotain tällaista tapahtuisi Suomessa. Eli sielläkin on sama meininki kun Sotshissa. Kaikki oli uutta ja erilaista verrattuna siihen, mitä olin elämässäni aiemmin kokenut. Menimme uudeksi vuodeksi autolla Lappiin ja muistan, että ihmettelin ja fiilistelin lunta, joka liikkui tien pinnalla kuten hiekka autiomaassa. Esimerkiksi Brasiliassa tällä hetkellä on isoja ongelmia. Toinen rento päivä oli, kun menin ystäväni pitämän skeittikoulun sessareihin ja juttelemaan lasten kanssa
Ollie ylös ja nollie poppari patukan yli Salmisaaressa. Photo: Tomi Setälä. 54
Opin skeittaamaan kadulla ja siellä myös mie- luiten skeittaan, mutta on tullut skeitattua myös paljon minirampeissa ja parkeissa. Ainakin Suvilahden parkissa skeittaan mielelläni. Mitä mieltä olet suomalaisesta skeittauksesta muuten tällä hetkellä. Olin oikeastaan yllättynyt, että minulla oli partti videolla, koska minulla ei missään vaiheessa ollut fokuksena kuvata parttia varten. Viihdytkö enemmän kadulla vai parkeissa? Viime vuosina tilanne on muuttunut oikeastaan toisinpäin. Kaikki suomalaiset merkit ovat tärkeitä paikallisen skeittiskenen elinvoiman ylläpitämisessä. Leffassa taisi olla matskuja aika pitkältä aikaväliltä. Milloin sinun matskusi kuvattiin? Pönkäsen kanssa on tosi siisti mennä skedeemään ja kuvaamaan. Skeittasitko siellä enemmän parkkeja vai streettiä. Photo: Kai Kuusisto. SKEITTAUS Miten skeittaus on maistunut viime aikoina? Onko sille löytynyt vielä aikaa perheen ja taiteen tekemisen ohella? Parina menneenä vuonna ei ole ollut niin paljon aikaa skeittaukselle kuin haluaisin, mutta yritän aina järjestää aikaa sessareille. Varsinkin talvisin tulee skeitattua vähemmän kuin kesällä. Olet kuvannut Pönkäsen Tuubivaras-leffaan. Millaista Pönkäsen kanssa oli kuvata. Ollie ylös ja nopea fs ollie ss crooks Skattalla. Taisin kuvata videon kaikki temput kesällä 2012. Viime vuonna Pönkänen kutsui usein mukaan sessareihin, mutta melkein aina oli jotain esteitä, kuten duunia tai olin lasten kanssa. Esimerkiksi Seven Inchillä on hyvä porukka, ja Perustiimi on tehnyt hienoa työtä suomalaisen skeittauksen eteen. Mistä jutuista, merkeistä tai skeittaajista olet fiiliksissä? Mielestäni on tosi hyvä, että Suomessa on paikallisia skedemerkkejä, oma skedelehti, ja joka talvi julkaistaan uusia videoita. Mutta olin todella fiiliksissä, että sain olla mukana Tuubivaras-leffassa! Brasiliassa katuskeittaus on ollut ilmeisesti hankalampaa, ja parkit ovat olleet pääasiallisemmin skeittipaikkoina. Vaikka siellä rakennettaan paljon parkkeja, samalla myös kaupunkeja rakennetaan kovaa kyytiä, ja sen myötä on tullut paljon enemmän katuspotteja. Vaikka Suomi on pieni maa, skeittaus voi täällä hyvin ja tänä aikana, kun olen täällä asunut, tuntuu, että joka vuosi näkee paljon uusia naamoja skeittaamassa. Juha on tosi rento tyyppi, aina positiivinen, eikä luo turhia paineita kuvaustilanteisiin. Lahjakkaita skeittareita täällä on paljon, ja viime viikolla olin skeit- 55. Mitenkäs taas Suomessa
Krookedin tekemä pätkä, kannattaa katsoa. taamassa Kiasmalla, missä oli myös Laban mestoilla. Teitkö tällaista jo Suomeen muuttaessasi? Olen piirtänyt pienestä asti, ja kävin taidekoulua teini-ikäisenä. Tykkäsin myös Habitatin grafiikoista. Muutama Brassimerkki, joista olen fiiliksissä, ovat lautamerkki Agacê, jolta on pian tulossa video nimellä ?Uni.versus?; kenkämerkki Öus, jonka tuotteiden visuaalinen taso on yllättänyt; sekä vaatemerkki ?Hahaha?, jolla on selvästi erilainen meininki kuin muilla merkeillä. Oli siistiä seurata hänen skeittaustaan; hänestä kuullaan varmasti vielä. Entäs maailmalta? 90-luvulla sain paljon inspiraatiota skeittaukseen Girlin ja Chocolaten tiimeistä. Esimerkiksi Pontus Alv on tehnyt mielenkiintoista työtä Polar-merkkinsä kanssa. Niiden videoiden ideat olivat aikaansa edellä, ja musiikki oli tosi hyvin valittu. Jossain vaiheessa skeittaus alkoi viedä suurimman osan ajastani ja taiteen tekeminen jäi pois muutamaksi vuodeksi. Näin myös vähän aikaa sitten Bobby Worrestin mielettömän partin, jonka hän oli kuvannut kokonaan vain yhdellä torilla. (Pulaski park, Washington. Skeittaus ja taide ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Kun muutin Suomeen, en oikeastaan tehnyt taidejuttuja, mutta noin kuusi vuotta sitten aloin taas innostua taiteen luomisesta. Onko skeittikulttuurilla ja taiteella sinulle yhteistä. Toim. Myös ranskalaismerkki Magenta tekee tosi hienoja grafiikoita. Skeittaukseen liittyy vahvasti myös valokuvaus ja videot, joihin tarvitaan visuaalista näkemystä. huom) TAIDE Koska taiteen tekeminen alkoi, ja missä vaiheessa se muuttui ?vakavammaksi?. Tein myös joitakin kollaaseja nuorena. Skeittarit, joita fiilistelen, ovat luovia, kuten Bobby Puleo, Rafael Gomes ja Mark Suciu. Luuletko, että ilman skeittausta olisit halunnut taiteilijaksi? Ehdottomasti on yhteistä. Nykyään diggaan eniten merkkejä, jotka kulkevat omaa tietään. Luulen, että olisin taiteilija, vaikkei minulla olisi skeittitaustaa. 56. Skeittimerkit tarvitsevat grafiikoita dekkeihin, mainoksiin ja tarroihin
Onko tulossa uusia? Ensimmäiset näyttelyt olivat FUSE-taidekollektivimme kanssa Myymälä2-galleriassa ja ravintola Torissa vuonna 2011. Sen jälkeen oli yhteisnäyttely Omanimi-galleriassa. 2013 keväällä minulla oli ensimmäinen soolonäyttely MBarissa, jossa oli esillä Ponkesille suunnittelemani dekit sekä dekkien alkuperäisteokset, ja kesällä Omanimen yhteisnäyttely Teurastamolla sekä Ars Kärsämäen taidenäyttely. Seuraava näyttely on Café Talossa huhtikuussa. Koetko sen vaikuttaneen töihisi? Tunnut käyttävän paljon värejä, mikä ei monesti ole taas suomalaisille tyypillistä. Voi olla, että se on vaikuttanut töihini jollain tasolla. Syksyllä pidin toisen soolonäyttelyn Lasipalatsin aukiolla olevassa The Black Boxissa ja tämän vuoden alussa Galleria Keitaassa. Wallride feeble kotikonnuilla. Yleensä työt syntyvät intuitiivisesti ilman suurempia suunnitelmia, mutta jos minulle on annettu jokin teema tai asiakastyö, niin silloin täytyy olla jonkinlainen suunnitelma. Onko taiteellasi joku sanoma, vai haluatko tehdä vain visuaalisesti mielenkiintoisen näköisiä asioita? Joskus töiden takana voi olla halu välittää poliittisia tai sosiaalisia viestejä, mutta välillä työni leikittelevät enemmänkin mie- likuvituksella. Haluan kuitenkin aina, että lopputulos miellyttää visuaalista silmääni. Brasiliassa on ainakin ollut voimakas katutaidekulttuuri. Muita tulevia näyttelyitä on uudestaan The Black Boxissa, mutta aikataulusta ei ole vielä tietoa, sekä Geezers The Shopissa lokakuussa. Käsittääkseni työtilasi sijaitsee Myymälä2-galleriassa. Onko sinulla suunnitelma työstä valmiina vai teetkö enemmän vaan ?fiiliksen mukaan?? Riippuu työstä. Sain vähän aikaa sitten kivoja naapureita sinne, kun skedeliitto muutti viereiseen työhuoneeseen. Myymälässä on jatkuvasti näyttelyitä, ja nyt löytyy myös kahvikone kaupan puolelta. Myymälää pyörittää osuuskunta, joka on hyvä porukka, ja paljon mielenkiintoisia projekteja on tulossa! Loppuun vielä kiitokset? Haluan kiittää HangUpia mahdollisuudesta haastatteluun, perhettäni ja frendejä. fabupires.tumblr.com www.facebook.com/fabupires 57. Photo: Marcelo Mug Tunnut olevan aika avoin erilaisten työtapojen suhteen. Mitä tekotapoja käytät tällä hetkellä ja mikä näistä on tärkein? Kokeilen mielelläni eri tekniikoita, ja tällä hetkellä opiskelen erilaisia työtapoja, mm. kollaasi, maalaus, sabluunat, serigrafia ja graafinen suunnittelu. Vuonna 2012 olin osana Myymälä2:n kymmenvuotisjuhlanäyttelyä. Seuraan paljon katutaiteiljoiden tekemisiä, mutta se ei ole ainoa taiteenlaji, joka minua inspiroi. Mitä näyttelyitä sinulla on ollut. Miten Myymälä2:lla muuten menee? Joo, minulla on ollut työhuone reilun parin vuoden ajan Myymälä2:ssa. En osaa valita näistä yhtä, koska kaikki ovat omalla tavallaan tärkeitä. Miten yleensä työskentelet
58 Simo Mäkelä / Fs Heel / Sami Välikangas Alpha PHOTOGR APHY
59
PHOTOAP HY GR Samuel Bourgeat / Smith grind / Arto Ekman 60
61 Sami Miettinen / Fs bluntslide gap / Arto Ekman
Samuel Kangas / Fs crooks transfer / Aleksi Fräki PHOTOGR APHY 62
63 Anttu / Fs kickflip / Aleksi Fräki
Ron Modig / Wallride / Samu Karvonen PHOTO- 64
Omega GRAPHY 65
Ankka / Fs board 66
kuin morsian siis, tosin kylmä sellainen. Yhden nopean yleiskuvan ottaminen muuttui hetkessä parin tunnin sessareiksi, kun Ankka nosti kruisailukompletensa auton takapenkiltä. videossa www.vimeo.com/84109846 TEKSTI JA KUVAT: SAMU KARVONEN 67. JOTAIN MUUTA Tommi Björk / Blunt to fakie Suvilahti - Sunnuntai 12.1.2014. Sää oli kaunis, aurinkoinen ja valkea . Lajista kiinnostuneet vilukissat voivat taasen kokea jotain samankaltaista asentamalla yli 101-kovuiset renkaat ja suuntaamalla Tampereen tai Turun skeittihallille. Elävää kuvaa aiheesta voi nähdä ?Suvilahti DIY. Lajina meillekin aiemmin kokematon ?sknedeys? eli jotain skedeyksen ja snedeyksen väliltä; sopii kaikille hallifobiasta kärsiville skeittinarkomaaneille
Mies autoon ja spotilta spotille. Jakin haastiskuvat syntyi about päivässä. Yks testiboardi ja asennon kokeilu. Oli mukava huomata miten kaveri alkoi päästä jyvälle valokuvaamisen kanssa. Klassiselle Herttoniemen reilille saavuttaessa ei Jaki ensin meinannut edes hypätä. Pieni yllytys. Seuraavalla feeble päälle ja kotiin. 68
Sanoin, että Jakihan se siinä ja että se on semmoinen tunnollinen koululainen, joka on hippasen fiiliksissä skedeyksestä ja on jo nyt niin kova luu noin ihan ihmisenäkin, että liekö tuosta tuleva joku pormestari ainakin johonkin elämän EMB:lle. Laitoin Jakin numeron niille tekstarina; katsotaan, tuleeko puhelua. Hyvinhän se meni, ja tuntui myös hyvin nopeasti siltä, että tämän ukon kanssa tulee kuvattua varmasti jatkossakin paljon. Eli nyt! . Sanoin, että sen ei kannata stressata, ja käydään vähän kiertelemässä spotteja, jos jotain keksittäisiin. Varmasti myös nettikin on osasyyllinen tähän. -Tosi hyvin sitä on oppinut tuntemaan porukkaa ihan ympäri Suomea juuri tuon takia. 69. Talven aikana kaveri oli päättänyt kasvaa about metrin verran. -Sami Kerropa ihan alkuun perustiedot itsestäsi. Pirtilän Jaki, 16v. Kaikki tuntee kaikki, jotka noissa kisoissa käy. Ukki ja mummi ostivat minulle ekan laudan joskus 2007?2008. En tiedä, johtuiko siitä, että tyylisi erottui sieltä joukosta, mutta olet varsin nopeasti lähtenyt sieltä kotipihasta kiertämään noita tapahtumia / pienempiä kisoja. Aluksi saatiin tosiaan siltä kyseiseltä serkulta myös pieni kurbi, jota skeitattiin kotipihassa. Se skeittasi, ja sitten itsekin innostuin. -Pete Ruikka Viime syksynä oli Peten kanssa puhetta siitä, että pitäisi ottaa Jakin kanssa muutamat kuvat. ?Talvi tuli ja meni. Silloin pelasin vielä futista aika aktiivisesti, mutta sitten joskus 2010 se jäi, kun skeittaus vei. Oliko sinulla alkuun paljon kavereita, jotka skeittasivat? Veljen kanssa silloin aloitettiin, ja sen kanssa skeittaan vieläkin tosi paljon. Kutsuin Jakin toimistolle haastateltavaksi. Tuumasta toimeen ja soittoa perään, että lähdetäänpä ottamaan kuvia ennen kuin lumi peittää maan. Täältä Helsingistä olen ihan alun perin kotoisin, ja jos tarkkoja ollaan, niin tuolta Pakilasta, jossa asun edelleen. Eli siis käytkö nyt ysiluokkaa vai mitä? Täytän siis tänä vuonna 17 eli olen nyt lukion ekalla. Mitenkäs aikoinaan aloitit skeittaamisen. Ja kyllä periaatteessa ne, joiden kanssa olen alusta asti skeitannut, skeittaavat vieläkin. Muistan, kuinka Jaki oli aluksi jännittynyt ja paineissaan siitä, että mitä pitäisi kuvata. Kyselin sitten, että miksi se niin kiinnostaa, niin sanoivat TH:lta, että Dylani on pitämässä kesälomaa tuossa elokuun lopussa ja pitäisi saada joku lomittamaan. Parkeillahan sitä tutustui silloin aikoinaan uusiin kavereihin. Toi on kyllä huvittavaa, että jätkä on saanut ensimmäisen laudan sinä kesänä, kun itse olen päässyt armeijasta. Aika lentää. Miten se teidän skeittaaminen lähti sitten käyntiin. Nuorukaisessa olisi nimittäin hyvää aihetta pieneen checkoutiin. Aika sama porukka siis pysynyt alusta asti. Minulla on ainakin muistikuvat sinusta jo varmaan jostain 4?5 vuoden takaa. Mutta joo, onhan noissa tullu käytyä, ja onhan ne ihan hauskoja tapahtumia. Tuntuu, että te junnut olette verkostoituneet varsin hyvin tänä päivänä keskenänne. Eli tehdäänpäs tämä young gun -sarjan checkout pois alta äkkiä ? ennen kuin kaveri siirtyy miesten sarjaan. Piti melkein katsoa ylöspäin. Ekat kisat, joihin uskaltauduin lähteä, taisivat olla jotkut hallin kisat. PIRTILÄ Soittivat just Team Handsomelta ja kyselivät hädissään, että mikä se Ishodisti skeittaava laiha hujoppi Laminan tiimistä onkaan. Oli meinaan kuvausasenne kohdallaan, kun se sieltä kaivettiin esille. Sitten tehtiin myös joitain kaariakin siihen. Siinä oli hyvä aloittaa. Kuulut kuitenkin siihen ikäpolveen, josta moni herkästi hairahti potkulautailun maailmaan. Kaikki sai varmaan alkunsa serkun kautta
Heh. Mukavuuden ehdoilla. Johtunee juuri tuosta. Ne ovat olleet kyllä. Muistan, kun sain ekan skeittileffan, ja se oli Osiriksen Feed The Need, joka tuli ekojen skedekenkien mukana, ja ne taisivat olla Adiot. Nuori mies ja nopeat jalat. Niin, plus te nuoriso tuhoatte vanhuksia tuolla Internetin maailmassa. Ulkomailla haluaa käydä enemmän skeittaamassa, totta kai. Teikäläisten klippi vs aikuisten, niin katsojamäärissä on joku nelinkertainen ero. Niin, kai se on hyvin erilaista nykyään. Ensimmäisellä skeittileffalla on aina tärkeä merkitys. Rullaus, pituushyppy, pikainen smitissä grindaus ja hyppy pois. Mutta onhan nykyään kaikki tosiaan aika helposti saatavilla netin takia. Näin se pallo pyörii. Mutta siis yleisesti en ota kuvaamisesta mitään stressiä. Lähinnä kuten tämänkin haastiksen kuvaaminen. Oliko paha rasti? No eihän se ollut. Se on sellainen parin kaverini pyörittämä vaatelafka. Miten päädyit aikoinaan Laminalle? Ruikan Peten kautta se tapahtui. En kyllä ota mitään stressiä mistään. No, mutta miten sponsorikuviot rullaavat tällä hetkellä? 70 Laminasta saan apua kaiken skedekaman suhteen, ja vaatepuolella avustaa Cloything. Jotain saa ilmaiseksi, ja osasta taas saa sitten hyvän alennuksen. Onko tänä kesänä suunnitelmissa kuvata jotain tiettyä juttua varten? Aiemmin ei ole ollut mielessä mitään suunniteltua, jonka takia olisin kuvaillut, mutta tänä kesänä olisi kai tarkoitus pistää Cloythingin porukalla jonkinlaista leffaa kasaan. Se ei välttämättä edes ole oikeasti hyvä, mutta kun se luo sen illuusion ja fiiliksen siitä, niin silloin siitä tulee sellainen. Itselleni taisi vastaava olla Birdhousen The End (1998), joka on edelleen törkeän kova. Vähän ehkä ekalla kerralla kuumotti nähdä jätkää, haha. Se oli mielestäni maailman paras skeittileffa, ja toki se on jäänytkin sellaiseksi. Käydään nyt koulut ja armeijat pois. Minulle on pääasia, että pääsee skeittaamaan tosi paljon ja pitää hauskaa. Siihen varmaan tulee tämän kesän matskut pistettyä. Tykkäätkö yleisesti kuvaamisesta, vai kuumottaako se. Kivaahan se on. Niin, ja kun muistaa vaan tehdä sellaisia juttuja, joita itse tykkää tehdä. Näin hieman aistinkin silloin, että odotat varmaan, että käsken sun hypätä jostain katolta alas. Tuli ensin jotenkin puheeksi, että voisi olla saumaa saada sieltä apuja, ja sitten lähetin sille matskuja vielä näytille. Se on kyllä ollut tosi jees. Molemmista sponsoreista on ollut kyllä paljon apua, kun ei tarvi säästää niin hulluna, että saisi tarvittavat kamat. Entäs sitten yleisesti skeittaamisen kanssa; onko sinulla joitain tulevaisuuden keloja tai haaveita sen suhteen? Tai joitain paikkoja, joissa haluaisit käydä skeittaamassa? Ei sikäli. Nyt olen käynyt Köpiksessä ja Barcelonassa. Ei se niin mene, vaan juurikin noin
Ei viitsi rutistaa jätkästä ihan kaikkia mehuja pihalle, koska eiköhän me vielä näissä samoissa merkeissä tavata ennemmin tai myöhemmin. Sitten kaikkia frendejä ja jätkää, kun jaksoit ottaa nuo kuvat ja tehdä tämän haastiksen. 71. Kiitokset vielä haastattelusta. Mihin haluaisit mennä eniten? Malmöön olisi kyllä tosi siisti päästä reissulle. Ylipäätänsä Etelä-Ruotsiin. No-comply flippi. siistejä. Pitää kiittää veljeä, joka on ollut myös aikalailla mukana tässä. Se ratkaisee aika paljon, että kuinka kivaa siellä spotilla on, jos kaikki viihtyvät. Hyvin vastattu jälleen. Tuntuu, että tässä alkaa olla melko hyvin tätä tarinaa. Tykkään kyllä Suomessakin kiertää eri kaupunkeja. Hyvä erottuu edukseen. Varsinkin, kun ei lasketa niitä portaita, vaan skeitataan omaksi edukseen joitain siistejä juttuja. Mikä tekee mielestäsi hyvän tyylin / kokonaisuuden? Tykkään ainakin siitä, että osaa skeitata tosi monipuolisesti, ettei hinkkaa pelkkää kurbia, vaan osaa skeitata vähän isompiakin kaaria. Eniz on hyvä esimerkki. Se skeittaa kaikkea hyvin, joten kaikki tykkää siitä. Ei suinkaan. Koko Cloythingin porukka. Oletko ikinä kelannut, mitä haluaisit sen jälkeen tehdä? Kai sitä tulisi hakea johonkin opiskelemaan ja koettaa keksiä jokin siisti duuni. Onko suomiskedeyksessä jotain, joka erityisesti viehättää? Tykkään siitä, että Suomessa jengi panostaa aika paljon tyyliin. En ehkä mitään fyysistä raksaduunia haluaisi tehdä. Eli ei tarvitsisi olla niin romuna duunipäivien jälkeen. Niihin vaan pitää aina saada joku jonkun vanhemmista mukaan, jotta se onnistuu helpoiten. Etköhän pian saa matkustella ulkomaille jo ihan omillasi. Niitä on vielä paljon käymättä. Olet päässyt Volcomin kisoista pari kertaa jatkoon aina Euroopan karsintoihin. Ne ovat olleet tosi siistejä reissuja. Oli se sitten Kiasma, Suvilahti tai joku parkki. Enemmän se ratkaisee, että missä se kyseinen porukka tykkää skeitata ja viihtyy. Köpiksessä olen tosiaan käynyt jo pari kertaa, mutta siihen ei koskaan kyllästy. Entä lukion jälkeen. JAKI PIRTILÄ Aluksi Jakia kuumotti, et pitääkö alkaa hyppäämään jostain katolta, kun mennään kuvaamaan. Ja tietenkin vauhdit on aina fiilis. Se on tosi tärkeää. Jos lähdet johonkin ihan vaan skeittaamaan etkä pelkästään kuvausmielessä, niin millaisia spotteja tykkäät skeitata? Sillä ei ole itse asiassa mitään väliä. Perään saat pistää omat kiitoksesi ja terveiset. Isoin kiitos kuuluu isälle, äitille ja sen miehelle Antille, ja sitten tietenkin Ruikan Petelle, joka ikään kuin aloitti nuo sponssikuviot, eli kiitokset myös Kampin Laminalle
Kevin Staab, Peter Hewitt, Neal Hendrix, Nicky Guerrero, Rad Mike sekä läjä muita pitkän linjan verttisenioreita. Italian verttikonkari Giorgio Zattonilla sen sijaan on skenen paras tyyli ja positiivisin asenne. Hienoa oli myös seurata 50-vuotiaan Ruotsin Kjell Norinin tekemisiä, liptrikkejä ja inverttejä fronttiin, bäkkiin, feikkiin . Alex Perelson vastasi kenties finaalipäivän isoimmista ilmoista; lien air ja yläfemmat kattoon oli jo melko härskiä seurattavaa. eipä näytä paljon ikä painavan. ?Pro-sarjassa iso skeittaus lähti sitten odotetusti käsistä. Eurooppalaisten ja amerikkalaisten verttimestareiden lisäksi kisaan otti tänä vuonna osaa verttipuskijoita mm. Kolumbiasta, Singaporesta ja UudestaSeelannista, kaikkiaan vetäjiä oli 131 ja edustettuna 18 eri kansallisuutta. Uutuutena tänä vuonna oli naisten sarja, jonka voitto meni 14-vuotiaalle McTwistin pari vuotta sitten ländänneelle Alana Smithille. Attackien tyylikkäimpien methodien lisäksi kaveri teki myös switch bs 540:n hymyillen Nicky Guerrero / Sad Plant. Temppusäkistä löytyi perusflippi-indyjen lisäksi myös backto-back 540:t. Hopealle itsensä skeittasi 17-vuotias varmuudella inverttejä paiskonut LA:n taskuraketti Allysha Bergado, ja pronssi meni niin ikään Kaliforniaan VA:n jatkoilla ansiokkaasti greisibailanneelle verttihottis Julz Lynnille. Junnuissa ykkössijan nappasi käsittämättömällä varmuudella pitkiä runeja koko Vert Attackin ajan skeitannut Norjan Mats Hatlem. Lähemmäs viisikymppiset herrasmiehet eivät edelleenkään osoita minkäänlaisia taantumisen merkkejä. Isojen mute ja backside airien lisäksi mimmin kisaruniin sisältyi mm. Kakkospallille Bryggerie- 72 tin vertissä temppuili nuoren Hawkin lailla skeitannut Italian Ivan Frederico. Kolmossija meni Ison-Britannian Matthew Carlislelle, joka jossakin vaiheessa viikonloppua oli ländännyt myös 720:sen. Todella varmaa ja vahvaa maailmanluokan verttiskeittausta nähtiin likipitäen jokaiselta juniorilta. ?Masters-sarjan yli nelikymppisissä legendoissa mukana oli mm. 14-vuotiaan Woodwardin kasvatin lautakontrolli oli käytännössä virheetöntä tyylin siitä kuitenkaan liiemmin kärsimättä. Mats Hatlem / Fs statefish J ärjestyksessään kahdeksannet Vert Attackit järjestettiin Malmön Bryggerietin skedehallissa maaliskuun puolivälissä. Alanan mäkkäriä ei yrityksistä huolimatta tällä kertaa Malmössä nähty, mutta todella vahvaa ja ilmavaa skeittausta sitäkin enemmän. crooked grind channelin yli ja bluntti feikkiin. Mieleen jäi etenkin Hendrixin tekniset half ja full cab flipit, fakie-to-fakie 5-0 grindit, Staabin massiiviset bäkkiairit ja -olliet, Rich Lopezin stondatut invertit sekä Guerreron hyvin dokanneet ultras-kannustusjoukot
Suomi voitti sukat! Teksti HENRI HUHTINIEMI Kuvat MIKA LÖFGREN ? TULOKSET ? ? Pro 1. Mathias Sernklo 2. PLR vaikeutti jokaista runiaan kisan edetessä, ja isojen varial ja 360 flippien lisäksi Sandro Diazille tehtiin kunniaa 540 bodyjarin (gnarjar) merkeissä. ?Suomalaiset osallistuivat tämän vuoden attackeihin ennätyssuurella maajoukkueella, ja mukana olivat Jussi Korhonen, Juho Liesmäki, Mika Uuksu, Mikko ?Rad Mike. Matthew Carlisle USA USA USA NOR ITA UK 73. Rich Lopez 5. Jimmy Wilkins 3. Jimmy Wilkins / Heelflip lien air PLR / 540 Allysha Bergado / Andrect Plant leveästi jokaisen runinsa aikana. Cory Juneau 4. Sam Beckett 5. Nicky Guerrero 4. Mats Hatlem 2. Jake Anderson ? Masters 1. Kolmanneksi skeittasi kisojen kenties kovin showmies ja sneikkaaja, hyperaktiivinen Creaturen tallin wunderkid Cory Juneau. Koski, Mika Löfgren, Jani Löfgren, UK:n lainamies Jonno Shakesby sekä allekirjoittanut. Katsomon puolelta löytyi sitten vielä muutama tamperelainen, joten härmäläisedustus oli kunnossa. Neal Hendrix 3. Julz Lynn ? Juniorit 1. Allysha Bergado 3. Vaikka meikäläisten kisamenestys jäikin laihaksi, on Vert Attackissa jos missä itse osallistuminen todellakin se pääasia. Aivan tyhijn käsin Savelan vertille ei Malmöstä kuitenkaan tarvinnut poistua, sillä Rad Miken flippi feikkiin palkittiin rullalautailusukilla heatin kovimpana temppuna. Löfaa lainatakseni, Skate Rock Hallelujah . Kaverilla ikää 14 vuotta, mutta kun skilssit riittävät ammattilaissarjaan, niin mikäs siinä. Ivan Frederico 3. Jimmy Wilkins USA:n keskilännestä vei kakkospallin järkyttävän kokoisilla alley-oop-, frontti- ja 540-ollieilla, sekä muilla 540-variaatioilla. Pro-sarjan voitto meni kuitenkin oikeutetusti UK:n Paul-Luc Ronchettille. Alana Smith 2. Rampin hyllyllä fiilis on ihan omaa luokkaansa, ja pääseepä ainakin kerran vuodessa todistamaan maailmanluokan verttiskeittausta lähietäisyydeltä täpötäydessä hallissa korviahuumaavassa metelissä. Kevin Staab ? UK USA USA UK UK SWE USA DK USA USA Naiset 1. Paul-Luc Ronchetti 2
Fyrreltä varmaan kuultiin Three-Six-Mafian nimi, ja niiden CD löytyi jopa Funkiestista, ja sitä kautta alettiin metskata niitä kassuja ihan hiessä. Kridlokkin uutukainen, Mutsi , ilmestyi juuri, ja uusi Khid-levy on tulossa piakkoin, joten ajankohta haastatella syvemmin artistia monen loistavan jutun takana oli mitä sopivin. Ja kyllä 74 niitä levyjä tuli myytyä, kun oli kuunnellut Illmaticin niin monta kertaa, että ei se enää kuulostanut miltään, mutta sitten myöhemmin, kun oli kulunut tarpeeksi aikaa, tajusin, kuinka se on osa omaa historiaani, ja olen ostanut niitä myös takaisin. Niinpä. Mikä näitä kaikkia aliaksia yhdistää, ja miten tänne saakka on tultu? Muistan nähneeni sinut ensimmäistä kertaa joissain UG-räppibileissä, varmaan Ceebrojen kautta, mutta mikä musiikillinen taustasi oli ennen sitä? Ensimmäinen räppijuttu oli kyllä Nykiräppi, kuten Wu-Tangit, Mobb Deepit ja Nasit ja tuollaiset perushommat, jotka sai Spinefarmista. Sitä ennen oli varmaan joku Guns N. Sen kanssa tehtiin ekoja juttuja ?tosissaan?. hitaampaa soundia pitäisi löytää lisää, ja Fyrre (legendaarinen levymyyrä ja Syndicaten myyjä ?toim. Mutta ensimmäinen Teksti MIKKO KEMPAS julkaisu, joka roudattiin Funkiestiin saakka, taisi olla vasta Darrapöllö, tai sitten se menee niinkin pitkälle, että minun ja Lommon Maanalaisella Soundilla on seuraava. Aika monella vaikka Ceebrojen 0. Koska ensimmäiset musakokeilut sitten tulivat? Varmaan joskus 1998 paikkeilla, vähän sen jälkeen, kun itse kuulin ensimmäiset Suomi-räpit radiosta. Veeoras ääni Khid tunnetaan parhaiten Dj Kridlokk -aliaksestaan, mutta tekijästä Kridlokkin takana on tämän ohella myös moneen muuhun. Se etelämeno tuli aika vahvasti siihen kokeellisen räpin rinnalle. Wu-Tang on soundillisesti oikeastaan aika lähellä sitä mistä nykyäänkin digataan, kun asiaa miettii. Aika paljon sitä on tullut tehtyä, mutta aika vähän sitä on lopulta tullut julkaistua ennen vuotta 2010. Tuosta voi päätellä, että Memphis tuli teille kuunteluun melko aikaisessa vaiheessa? Kun olin käynyt tuon Nyki-räpin läpi ja kun tajusin, mitä kaikkea räppiä on, niin ihan kaikki kiinnosti. huom.) suositteli, että tsekatkaa kaikki eteläjutut, Texasit ja Tennesseet ja mitä muita sieltä on. Ajatus myös oman musan tekemisestä syntyi samalla, kun tajusin, ettei tarvitse olla mikään taituri, jotta voi tehdä musiikkia. Hip hopin neljä elementtiä katosivat pois, ja tajusin, että rap on vähän laajempi kenttä. tuntuu olleen sellainen tajunnanlaajentaja, mutta miten sinulle? Anticon-hommat ja muu kokeellisempi räppi yleensä; ne tulivat aika samaan aikaan Ceebrojen kanssa. Suomi tuntui tosi oudolta kieleltä räpätä, enkä tiennyt mistään Nuerasta, Front Pagesta tai vastaavista klassikoista mitään. Tehtiin kaverin kanssa trackerillä enkuksi räpäten, mutta se oli kyllä tosi alkeellista. Halusin vaan ymmärtää, mitä kaikkea on edes olemassa. Soulseekin (silloinen musiikin jakamiseen keskittynyt vertaisverkko-ohjelma ?toim.huom.) kautta sain silloin kontaktit yhteen jenkkijäbään, jolla oli noita nauhoja paljon, ja siltä tilailin niitä. Pyörittiin Syndicatessa ja fiilisteltiin CVE:tä ja vastaavia west coast -juttuja. Puhuttiin, että tällaista ?pahan kuuloista. Se kokeellinen puoli edusti sitä, että räppi voi olla mitä vaan, joten sitten halusin tehdä jotain muuta kuin perusräppiä, ja omalla kohdallani se oli aluksi sitten sitä hyvinkin runollista meininkiä. Mikä on sitten se ensimmäinen oikea julkaisu? Murmurin Escapemodule-levyllä oli minun ja Juhan (J-Riskit) eka featti. Solen Bottle Of Humans on varmaan yksi sellainen, joka tulee mieleen. Olisi pitänyt tehdä vaan suomeksi. Kirjekuoriin massit, lähetettiin jenkkeihin, ja paluupos-. Roses. Onko joku yksi perusjuttu, mikä käänsi kelkan tuosta perusmenosta muualle. Sitten, kun löysin west coast undergroundin, niin kaikki itäräppi meni hetkeksi pannaan. Mutta oli se aika nopea täyskäännös kaikkineen. Oliko se muutos kuinka kokonaisvaltainen. Olihan Solekin vielä tosi ?rap?. Vanhat levyt lähtivät myyntiin ja pelkkää west coastia tilalle? Sen ikäisenä sitä on vähän ehdoton ja yrittää elää joidenkin ihme sääntöjen mukaan. Joskus vuoden 2000 paikkeilla tosin löytyi aisapari, joka nykyään tunnetaan nimellä J-Riskit ja joka tutustutti minut pitkälti west coast -meininkeihin ja Suomi-meininkeihin. Sekin on loppujen lopuksi aika lähellä sitä itäräppiä; erona on vain ne läpät
liikaa. basso ja hitaat biitit . Onko toinen mielestäsi kunnianhimoisempaa? Ennen mietin, että eri aliaksilla on oltava selkeä soundillinen ero, mutta nyt kun on kuunnellut vaikka uuden Khid-levyn ja uuden Kridlokkin biittejä, niin niissä on myös hirveän paljon samaakin. Vai pitikö sen olla enemmän sellainen alta pois -projekti, jonka jälkeen piti tulla jotain ihan muuta? En kelannut, että se olisi noin isosti lähtenyt. Soulseekin chatissä sain siltä jäbältä paljon nimiä, joiden perusteella sitten vaan etsittiin niitä kassuja. Onko tämä aiheuttanut mitään tilanteita? Tuo joidenkin ymmärtämättömyys nyt ehkä vähän johtuu vaan jengin medialukutaidottomuudesta, sillä kyllä, jos niitä biisejä vähänkin kuuntelee, pitäisi tajuta, että ei niitä nyt ihan tosissaan ole tehty. kaikesta räpistä, jossa on 808-haitsut ja tietyt tyylit. Dubstep on juttu, josta voin sanoa, että olen ollut mukana ekoissa bileissä, jotka Suomessa on pidetty. Hypätäänpäs sitten Kridlokkiin. Grime tuli pitkälti siitä, kun fiilisteltiin erilaisia räppityylejä, ja siihen yhdistyi myös se, että Anticonin ja vastaavien kautta kasvoi oma kiinnostus räpin ohella myös elektronista ja instrumentaalista musaa kohtaan. Tyyppi, joka vastasi musasta. Tuotannon paremmuus on niin subjektiivista, etten siitä tiedä, mutta elektronisen musiikin myötä aloin itse suhtautua teknisiin seikkoihin eri tavalla ja tajusin, etten välttämättä halua noudattaa minkään genren ?teknisiä sääntöjä. Ne duunailivat alkuun paljon mixtapeja, joissa ne räppäsivät instrujen tai omien biittien päälle joihinkin väleihin. Toisin kuin vaikka räpin tai punkin ja melkein kaiken musan kohdalla, en ollut edes olemassa ensimmäisten aaltojen aikana. Tajusin, että minulle rap voi olla mitä vaan, ja se voi toimia viitekehyksenä kuunnella mitä vaan; vaikka joku hyvä stand up -koomikko voi olla tosi räppiä. Oman tuotannon kautta myös kiinnostus elektroniseen musiikkiin kasvoi, ja sitä kautta dubstep rupesi kiinnostamaan myös enemmän. Siinä olivat peruselementit itselleni kumminkin kohdillaan . Se on tosi nyanssien varaista, ja enemmänkin vain mindstate, että tietty biitti tuntuu tietynlaiselta. Verrattuna kaikkeen muuhun musaan, mitä on tullut diggailtua, on dubstep itselleni kuitenkin siitä tärkeä juttu, että se on ainoa ilmiö tai ns. Se, mitä sisälläni tapahtuu hyvän musiikin suhteen, on aina sama asia riippumatta siitä, mitä se musiikki on. Olen ajatellut sen niin, että minulle kaikki musa voi olla räppiä. Samalla tavalla, jos kuuntelet nyt jotain jenkkien listaräppiä, niin sehän on pitkälti vaan modernisoitu versio siitä, mitä etelässä tehtiin jo 90-luvun alussa. Kelaatko itse Kridlokkia kunnianosoituksena? Kelaan sitä tribuutinomaisena, mutta ei se ole ollut pitkään aikaan mitenkään puhdasta Memphis-räppiä vaan enemmän sinne suuntaan kumartavaa estetiikkaa. Onhan se soundillisesti hyvin erilaista siitä orginaalisoundista; suora pastissi olisi tehdä jotain suhisevaa kassusoundia, mutta musiikkisi on kumminkin aika paljon pidemmälle tuotettua. Kridlokkin teko on monesti vähän lomailua musiikin teosta. Vähän sama kuin Leonardo Da VInci miettisi, että ?Fuck it, mä piirtelen hetken näit sarjakuvia?. ei pelkästään instrumenttina vaan elementtinä. Mutta ei näiden viittausten bongaaminen ole mikään itseisarvo; siisteintä on, jos jengi pystyy suhtautumaan tähän vain musiikkina, mutta on sekin siistiä, jos joku näitä juttuja tajuaa. Se on lopulta vain oma fiilikseni siitä musasta, mihin aliakseen se tippuu. Loppujen lopuksi dubstepiin tuli aika tiukatkin säännöt, kun tuli ehkä tarve myös profiloitua. Toisaalta kuitenkin ne säännöt olivat silloin myös hyväksi havaittuja ja tarpeeksi kaukana laatikosta jo itsessään, joten ei sille mitään suurta vastarintaakaan ollut. Siellä DJ oli myös enemmän tuottaja eikä pelkästään levyjen soittaja. Dubstep oli myös vapaa kenttä, jossa pystyi tekemään pitkälti mitä vaan. movement, jossa olen aivan alusta saakka ollut itse messissä. Kridlokk on välillä jopa lomaa musiikista samalla, kun tekee musiikkia. Onko kukaan muuten tullut kysymään, miksi nimessäsi on ?DJ?? On, itse asiassa. Voin ainoastaan yrittää myötäelää historiaa. Ja se mielentila, jonka saa toisen jutun tekemisestä, on tärkeää toisen kannalta. Grimessa yhdistyivät energia ja elektroninen rytmi erona perinteiselle samplepohjaiselle räpille. Näki, kun se syntyi ja kasvoi. Basson fyysisyys ja se, miten se tuntuu. Kelasitko ensimmäisen Kridlokk-levyn kohdalla, että se homma lähtisi noin isoksi. Ja teen kyllä molempia yhtä tosissani ja haluan tehdä molemmista yhtä hyviä. Miten sitten Paperi-T:n kanssa tehty levy. Biisin energiassa se on minulle täysin oleellista, varsinkin isolla saundilla. Dubstepissä ja grimessä oli nuo kaikki samassa paketissa. Tuo voi nykyään kuulostaa vähän oudolta, sillä jengi ei varmaan juuri liitä dubstepiä hitaisiin biitteihin. Ajattelin sitten, että jos saisi vinyylin, niin se olisi aika kova juttu, ja that?s it. Nykyäänhän niitä kassuja löytyy eBaystä paljon enemmän kuin silloin. Tämän jälkeen, joskus 2000-luvun puolivälissä, tuli kuvioihin grime ja sitten sen jälkeen dubstep? Joskus 2004 aloitettiin Dead Boys Massive. Minullahan oli se levy valmiina aika kauan, ja piti vaan persaukisena tehdä joku 50 kassua ja myydä ne pois. Sinulla on kumminkin näiden genrejen ulkopuolellakin aika laaja musiikkikiinnostus? Jep, hyllyssä on kaikkea musaa, mutta se ei tarkoita, että kaikki musa kelpaa. Se skouttasi Kepelle hieman artisteja rosteriin. Vaikka se olisi jotain taiderokkia, niin voi tulla fiilis, että tähän olisi hyvä räpätä. Dubstepistä jäi varmaan käteen se, että osasi tuottaa vähän paremmin kuin keskiverto rap-tuottaja ja tietää vähän enemmän äänestä ja siitä, miten sitä luodaan? Siitä jäi käteen se musiikin fyysisyys ja se, että on olemassa basso . Jengi puhuu siitä soundista, mutta itse puhun siitä mestasta. Minähän vaan pöllin sen jutun; ei ole olemassa mitään Suomi-Memphissoundia, ja nämä ovat vain vaikutteita musiikissa. Sitten nykyisen Redrum-187-foorumin pääjehu, Joonas Aromaa, jonka tunsin jonkin ajan takaa, sanoi, että hän puhuu Monspille. Sekin on Memphis-meiningistä pöllitty läppä. ja niitä olin aina fiilistellyt Memphis-räpissä. Memphisrap-läppä on lähtenyt vähän käsistä, kun jengi puhuu ?memphisräppinä. George Carlin (stand up -koomikko) on mielestäni maailman paras räppäri. Siinähän on kumminkin samoja elementtejä: tarinankerrontaa ja ajoitusta. Edelleen siinä musassa, jota fiilaan, tapahtuu se sama, mikä tapahtui, kun kuuntelin Wu-Tangin ekaa. Vaikkapa Asap Rocky. Vaikka olenkin musiikin suhteen kaikkiruokainen, väitän silti, että on siellä levyhyllyssä joku punainen lanka. Se on siinä mielessä helpompaa, että siinä voi perseillä enemmän, mutta kuitenkin myös yhtä vaikeaa. En niitä hirveästi peittelekään. Miten itse vertaat Khidin ja Kridlokkin tekemistä. Räppibiitissä voi olla teknobasari ja toisinpäin. Myös ystäväni Eero oli helvetin etevä metsästämään kaikkia Memphis-juttuja, ja sen kanssa sitten palloteltiin niitä edestakaisin. Silloinhan ei varmaan ollut hirveästi mitään blogeja tai vastaavia, vaan tällaista musiikkia tilattiin vain ihan sokkona nimien perusteella? Oli joku jo silloin kuollut memphisrap.com-osoite, mistä bongattiin vaan nimien ja kansien perusteella; mitään audiota ei ollut missään. On aina mielenkiintoista, jos estetiikka on rikottu jotenkin. Dubstep sitten kuoli vähän siihen, että siihen tulivat kaavat ja syntyi tietty geneerinen soundi, jota kaikki duunasivat? Varmaan se menee aina vähän saman kaavan mukaan, että syntyy joku määrittelemätön juttu, mutta siinä vaiheessa, kun sille keksitään nimi, perästä tulevat aina myös jotkut säännöt. Tavallaan tekee samaa hommaa, mutta eri muodossa. Kyllähän siihenkin lopulta tuli kyllästyttyä, kun juoksi melkein viiden vuoden aikana joka ikiset bileet, jotka siihen genreen vähänkään liittyivät. Kuinka pitkälle ne läpät on mietitty, ja tuntuuko, että fanit hieman ylianalysoivat metaforia niiden takana? 75. Sitä voisi kuvailla varmaan melko vaikeaselkoiseksi. Mutta en ajatellut, että se olisi lähtenyt noin isosti etenemään. Kridlokk toi ensinnäkin Memphis-räpin Suomessa esiin ja toi varmaan keikoillesi jengiä, joka ei ehkä ollut ihan tietoinen siitä, että tämä ei ole ihan vakavissaan tehty ja että takana on muutakin. tissa tuli kassuja takaisin
Se kollektiivisuus on siisti juttu, mutta se ei ole pakollista musiikissa. Olen periaatteessa sitä mieltä, että vaikka se onkin siisti juttu, se ei ole persoonani. Jos on jotain taiteellisempaa lyriikkaa tai metaforameininkiä, niin ei se mielestäni vaadi aina sitä, että se avataan. Se voi myös pilata minulle koko jutun. Komedia on ihan yhtä haastavaa kuin draama. Tekemisen ei tarvitse olla minulle vakavaa. Mitä tulee itse inspiraatioon, sen koetan löytää aina siitä tekemisestä itsestään. Usein tuntuu siltä, että moni miettii, että jos taiteessa on ?vaikeampi. Kelaako jengi, että Tuskafestareilla on vain tosi masentunutta jengiä. tai sellaisena, että sitä on vaikeampi soittaa bileissä. Totta kai musiikki on suuresti myös viihteellinen asia, ja makuja on moneen suuntaan, mutta selkeästi joillekin mollivoittoinen musiikki on päivän pilaus. konsepti, niin sen vastaanottamiseen tarvitsee omata jotain kehittyneempiä ?työkaluja?. Näkisitkö räpin mieluummin täysin genrevapaana työkaluna, vai ovatko siihen liittyvät alagenret ja kopioitavat ilmiöt hyviä asioita? En itse näe, että mitään rajoja tarvitsee olla, mutta näen myös movementeissa ja vastaavissa hyviä ja 76 yhdistäviä juttuja. Mitä muuta sinulla on työn alla? Khid-juttuja haluaisin tehdä lisää; soundillisia kokonaisuuksia. oli se sitten vähän enemmän sellaista vitutuksesta lähtevää voivottelua tai syvempää eksistentiaalista olemisen ihmettelyä. Joo, kyllä . Totta kai siinä on lopulta kyse enemmänkin vaan ajan, paikan ja tilanteen summasta, mutta sekin kuvastaa sitä, että yleisesti on ikään kuin olemassa aika vahvat bile- ja kuuntelumusiikin säännöt. Mikä sinua inspiroi tekemään musaa . Se on vähän sama kuin se, että suostuisi asumaan vain yhdessä maassa. Miten näet bilemusan ja kuuntelumusan vastakkainasettelun. ?Tätä ei voi tanssia.. Jos jollain on jotain ?abstraktia. Se, että ihmisessä syntyy oma kela siitä, mitä näkee tai miten kuulee teoksen, on paljon arvokkaampaa kuin se, että on olemassa yksi totuus siitä, miten joku asia pitäisi tulkita. Nyt on tulossa Roopen kanssa tehty Khid-levy. Tuotannollisesti se eroaa meiningistäni, totta kai, koska siinä on Roopen biitit, enkä osaisi ikinä tehdä sellaisia. Levyn konsepti ja Ei-nimi on ollut päässäni varmaan vuodesta 2005, mutta hyvä, että se tuli tehtyä vasta nyt, koska siitä olisi tullut hyvin erilainen, jos se olisi tehty vaikka viisi vuotta sitten. Mielestäni taidetta voi ymmärtää, vaikka ei tiedä, mistä siinä on kysymys. Vähän kuin Mulholland Drive; ei minun tarvitse ymmärtää, mitä David Lynch siinä viestittää ollakseni sitä mieltä, että se on helvetin hyvä leffa. En olisi välttämättä halunnut koskaan tietää sitä. Se levy, minkä halusin tehdä muodossa tai toisessa ennen kuin menen hautaan. Sitten valittiin biittejä, tein lyriikat ja Roope väänsi levyn loppuun. Se, miten siinä levyllä puhutaan, on minulle tärkeämpää kuin se, mitä siinä puhutaan. Ei sinun tarvitse ymmärtää, miksi sanon jotain, jos sinussa itsessäsi syntyy joku tunne tai mielikuva siitä, mitä sanon. Osa jengistä varmaan kokee musiikkisi monesti jotenkin synkäksi tai ahdistavaksi? Ymmärrän sen, että lokerointi helpottaa monia asioita, mutta en ymmärrä lähtökohtaisesti bile vs. Mutta myös musiikkini itsessään voi olla statement, ja saatan tehdä jonkun vaikean jutun ihan vaan senkin takia, että haluan haastaa vaikka rap-piirejä sellaisella, joka menee sen normaalin yli. Se tukee ajatustani siitä, että ei pitäisi olla rajoja tai genrejä. Kiitos. Minulla ei ole tosin sitä ajatusta, että synkempi musiikki olisi jotenkin taiteellisempaa kuin iloinen meno. sanottavaa, suurin taide syntyy siinä kuulijassa itsessään. Uus levy Paperi T:n kanssa, ja sitten ihan sen mukaan, mitä keksii . vaikka uusi Kridlokk puolen vuoden päästä tai sitten vaikka tekno- tai ambientlevy. Sellainen, joka pakottaa kuuntelemaan ja keskittymään siihen. Tämä on periaatteessa se ?the. synkkä musa -vastakkainasettelua. Sitten itse olin täysin päinvastaista mieltä. Joo, just näin. Khid-levy. Haluan vain tehdä juttuja niin, että siinä häärätessä tekee mieli tehdä lisää. Itse mietin, että yksi yhdistävä inspiraationlähde jutuissasi voisi olla ihmettely . En ollut koskaan tajunnut sitä niin, ja se tieto muutti levyn läpät paljon selkeämmiksi mutta samalla myös tylsemmiksi. Dubstep tuli pitkälti siitä, että olin etsinyt pitkään bileitä, joissa olisi täydellistä bilemusaa, ja minulle dubstep sitten oli sitä, mutta se on taas sitten karrikoituun bilemusaan verrattuna täysin päinvastaista. ...?mikä menikin monelta yli, kun he tulivat alkuaikojen dubstep-bileisiin ja olivat ihan masentuneita. mikä siinä kiehtoo? Minua on aina kiehtonut musiikissa jännite. Olen joskus miettinyt, että onko niiden tyyppien henkiseen tasapainoon luottamista, jos synkeämpi musa oikeasti tappaa niiden endorfiinit jossain Youtube-jatkoilla. Pumppasin joskus Radioheadin Kid A -levyä paljon, ja sitten luin haastattelusta Thom Yorkin sanovan sen olevan poliittinen levy. Periaatteessa ei ole oikein varaa vaan odotella inspiraatiota ennen kuin voi duunata jotain. Saattaisi jäädä hommat tekemättä aika nopeasti, jos pitäisi odotella salamaniskuja taivaalta ja olla vielä sillä hetkellä tilanteessa, joka mahdollistaisi toteuttamisen saman tien. nyt kun sanot, niin tuo on ihan totta. Monet jutuistani ovat sellaisia, että näen kaupassa jonkun viipaloidun juuston ja mietin, että miksi tällaista pitää olla olemassa ja sisällytän sen jotenkin lyriikoihin. Haluaisin myös päästä julkaisemaan instru-juttuja, mutta nyt on vähän sellainen tilanne, että ei ole mitään pakkoa julkaista mitään. Oli hauska päästä sellaiseen asetelmaan, että saattoi mennä vaan vetämän räpit purkkiin ja sai seuraavaksi lähes valmiit biisit kuultavaksi. Mutta kyllä sitä itsekin viittaa johonkin musiikkiin ?kuuntelumusana. En usko sellaiseen, että syö, juo ja paskoo hip-hoppia. Homma on jalostunut, mutta Ei-nimi on ollut minulla päässä tosiaan melkein kymmenen vuotta, ja olen tiennyt jo iät ja ajat sen minä-kertojahahmon mindstaten, joka levyllä kuuluu. Mitä seuraavaksi. Ihan fiiliksen mukaan. Miten koet luovuuden ja räpin yhteyden. Koska idea tästä syntyi? Se oli varmaan alkuvuodesta 2012, kun sitä aloitettiin. Roope on ollut itselleni tuotannollisesti esikuva, ja se on jeesannut paljon omassa tuotannossa, joten syntyi fiilis siitä, että olisipa siistiä tehdä levy niin, että itse vain räppään, kun yleensä sekä tuotan että räppään. Soitin Roopelle, että ?Teetsä mulle levyn?. Free genres.. ääni On ne mietitty, mutta loppujen lopuksi ne ovat silti vain musaa. Tähän on varmaan hyvä lopettaa
77 Kempas
Muun muassa FTC:n aasialaisten juurten ja etnisesti monimuotoisen tiimin myötä parrasvaloihin alkoi nousta sellaisia skeittaajia, jotka toivat omat, uudet, kulttuurilliset erikoispiirteensä skeittaukseen (esim. Vaikka kirjan aiheena onkin kauppa, niin asiat ovat universaaleja, ja onkin huvittavaa jälkikäteen ajatella, paljonko Suomessakin pienen ja piskuisen kaupan malli vaikutti skeittaukseen ja millainen esikuva FTC:n tyylinen core-kivijalkaskeittikauppa oli 90-luvun skeittikaupoille. EP ulkona, joten kokopitkää seuraavaksi? Keikkoja olisi tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon nyt tuon EP:n myötä. No, ei mättämistä kuitenkaan. rap- ja hip-hop-vaikutteet). Tilaa jo: theftcbook.com -Kempas. Monet meistäkin tilasivat FTC:stä kamaa, jota Suomesta ei vielä saanut. Kaupan tiimi ja leffat olivat varsinkin 90-luvun alkupuoliskolla kuumimpia uusia nimiä ja juttuja, jotka toivat EMB:n elämää ja skeittausta Suomeenkin ihmeteltäväksi. Sellaista, että voidaan tarvittaessa ratsastaa kameleilla lavalle ja heiluttaa peitsiä samalla, kun Niksun sitar-pedaali ulisee taustalla. Mitäs tulevaisuudessa. All hail original Psycho Skate. Kirja tarjoaa myös huvittavan yksityiskohtaista infoa skeittipiirien ulkopuolelta. Aiemmin me vaihdeltiin Timon kanssa rumpuja noin 50/50, mutta nykyään olen itse ollut enemmän kitarassa ja synassa (Valtteri). Minkälaisia aikaisempia musiikkiproggiksia bändin jäsenillä on ollut? Bolt, Down my throat, Musta Kalpa, J.O.S. Monet tiimiläisistä tulivat vaikeista oloista ja pahoista paikoista, mikä antoi oman mausteensa soppaan. kuka niistä on vastuussa? Odi hoitaa visuaalit ja yleensä kaiken muun visuaalisen ilmeen bändiin liittyen. Helvetin hienoja juttuja livenä! Ja se myös treenaa meidän mukana kaikissa treeneissä. Miten itse kuvailisitte Daerran musiikkia? Instrumentaali-postrockia tai jotain sellaista epämääräistä leijumista ja mättämistä sekoitettuna sopivasti. Be aware! Levyä myy Äx, Stupido, Myymälä2. Uusia biisejä ja kokopitkää levyä työstetään parhaillaan lähinnä mielikuvaharjoitusten avulla. On tietenkin tarkoitus ujuttaa meidän musaamme johonkin kovaan skedeleffaan eli meillä on ensi kesänä agentit kurbeilla sopivia vetäjiä metsästämässä. , Trio 2 Kahden Hinnalla, Desert Red, Jet Start, Seven Year Cycle, J Arjalainen. Todellista knoppitietoa on se, että Dave Chappelle shoppaa FTC:ssä aktiivisesti ja että Del Tha Funkee Homosapien on piirtänyt ensimmäisen FTC-leffan kansiin. Oman osuutensa saa myös yksi Friscon kovimpia skeittimerkkejä, Western Edition. Ei tätä voi liikaa hehkuttaa. Skeittikaupat eivät ole enää paikkoja, jonne on ollut vähän pelottavaa mennä ensimmäistä kertaa sisään ja jotka ovat toimineet tietyn sosiaalisen piirin kohtauspaikkana, jossa lapset oppivat tavoille. Kokonaisuutena varsin suositeltava opus, jos 90-luvun katuskeittauksen historia yhtään kiinnostaa. FTC:n leffoista varsinkin toinen, Penal Code 100a, on skeittihistoriallisesti erittäin merkittävä leffa (kirjassa on myös Aaron Mezan haastattelu aiheesta). Tämän FTC-kirjan laajoista haastatteluista selviää muun muassa se, että kauppa alkoi aasialaisperheen suksi- ja urheiluvälinekauppana, johon perheen poika sai vähitellen alkaa tilailla omia harrastusvälineitään. Silloin, kun on vajaamiehitys treeneissä, niin paikalla olevat lyövät lukkoon joitain kohtia biiseistä ja poissa olleet jäävät nuolemaan näppejään. Käsittääkseni visuaalit ovat tärkeässä osassa liveä . Lataus: daerra.bandcamp.com info / keikkamyynti / levyt tiskin alta : daerramusic@gmail.com Teksti KEMPAS 78 Kuva DEELI FTC the Book FTC on friscolainen skeittikauppa, joka oli tärkeässä osassa 90-luvun skeittikulttuurin muotoutumisessa. Tämä toiminta kasvoi myynniksi kavereille, sitten skeittiosastoksi kaupassa, ja siitä sitten täysimittaiseksi skeittikaupaksi. On sääli, että tällainen kulttuuri on pitkälti kuollut ostoskeskuskauppojen myötä. Viimeiselle jäi aina syna. REVIEWS Jos levysi, kirjasi, autosi tai vaimosi on hyvä niin lähetä se meille. Päävastuuta ei ole; kaikki yrittävät sanoa niihin jotain, ja yleensä muut eivät kuuntele vaan soittavat vaan omiaan. Ehkä me arvioidaan se. Hangup / Krookmedia / Nahkahousuntie 5 / 00210 Helsinki Ketä Daerrassa soittaa, ja kauanko olette soittaneet kimpassa? Tome ja Niksu Tomevski, Valtteri Kivelä, Make Laimio, Timothy Kuhn, sekä Odi (visuaalit). Ehkä joskus 2004?2005 aikoihin aloitettiin Maken kanssa kaksin veivaamaan, ja sitten Make lähti reissuun ja tilalle tuli Niksu, joka lopetteli Bolt-uraansa ja niksun lisäksi Timo liittyi mukaan. EMB oli 90-luvun puolivälin tienoilla skeittauksen mekka, paikka, jossa monet FTC:n tiimiläisistä viettivät kaiken aikansa tehden street-skeittauksen historiaa ja samalla viettäen varsin tapahtumarikasta nuoruutta Friscon pummien ja nistien seassa. Kirja on varsin kaunistelematon kuvaus, ja haastatteluissa ei säästellä likaisia yksityiskohtia. Haastatteluissa on suurin osa FTC:n merkittävistä tiimiläisistä Mike Carrollista alkaen ja loppuen vaikkapa sellaiseen harvinaisuuteen kuin Lennie Kirkin haastattelu vuodelta 2011 ennen uutta linnakeikkaa. Sillä triolla veivattiin sitten aikamme, kunnes Tome tuli mestoille kipsi kädessä pyörimään, Niksu lähti vuorostaan reissuun ja Make taas palasi takaisin . Useimmat näistä ovat edelleen elossa, osa vasta syntymässä? Kuka teistä on päävastuussa biisien rakentamisesta, vai pohjautuuko homma enemmän jamitteluun ja sitä kautta tekemiseen? Biisit rakentuvat aika pitkän kaavan kautta jamittelun pohjalta ja hioutuvat yksittäisistä riffeistä sitten lopulta ?biiseiksi?. ja sitten vaan jossain vaiheessa muutaman vuoden hyörinnän jälkeen meillä oli kasassa bändi, jossa soittimet kiersivät sen mukaan, miten kuka milloinkin tuli mestoille. Tykittämistä. Legendaarisuudesta kertoo jo pelkästään se, että FTC:n alkuperäiseen tiimiin kuuluivat Jovontae Turner, Rick Ibaseta, Mike ja Greg Carroll ja vähän myöhemmin Henry Sanchez. FTC on ollut merkittävä tekijä siinä muutoksessa, missä 80-luvun punk-liitännäinen skeittikulttuuri alkoi muuntautua kohti sitä kulttuurien sekamelskaa, mikä siitä 90-luvulla muotoutui
SUPREME ~ CHERRY Cherry on niin kuvaaja/editoija William ?Fat Bill. Hyviä keloja edustaa itselleni sitä, mitä punk on parhaimmaan; musiikin laji on vain eri. Strobeckin kuin myös tuottajatahona toimineen, 20?vuotisjuhlavuottaan viettävän Supreme-skeittikaupan esikoisleffa. Muutamaa ikävää klippiä lukuun ottamatta kyseessä on jokaiselta kantilta tarkasteltuna täydellisesti onnistunut teos, joka ei osaltaan ainakaan yhtään hillitse skeitti-industryssä alkanutta murrosta. Supremen suurimmaksi ansioksi voitaneen tässä tapauksessa laskea Strobeckin palkkaaminen kameran taakse. Beeffin ja vastaavien tanssilattioilla on kuultu jo ajat sitten sellaisia DJ-settejä, joita ei välttämättä kuule todellakaan helpolla edes rapakon takana. Ostakaa, kun vielä kaupasta löytyy. Suomessa, ja omalta kannaltani Helsingissä, on ollut kumminkin aina äärimmäisen hyvä meno, mitä musiikkiin tulee. Cherryyn verrattuna suurin osa muista ison maailman skeittileffoista tuntuu lavastetuilta. DVD on mahdollisesti jo myyty loppuun Supremen kaikista liikkeistä. -Kempas Muutama lehti sitten haastatellun Betonipossun ensimmäinen ?isompi. Ei siellä muuten tehtäisi näin hyviä julkaisuja. Tyylisesti tässä on mielenkiintoisella tavalla päivitetty 2000-luvun alun UG-rap meininki uudelle vuosikymmenelle. J-Riskitin masterointi tuo oman lisänsä levyyn, siinä mielessä että levy soundaa selkeämmältä kun ug-nauhat yleensä. Enemmälti ruotimatta näkisin, että esimerkiksi järjestys jossa skeittarit on sijoitettu leffan eri kohtiin, kuvaa kokonaisuudessaan ainakin tässä esiintyvien skeittaajien uran/elämän eri vaiheita. Lopussa on pieni osio omistettuna flyer-toiminnalle; löytyipä niiden joukosta yksi allekirjoittaneenkin käsin piirtämä flaikku 90-luvun hämäristä, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Jos vinyylit, DJ-toiminta, levykeräily tai klubimusiikkikulttuuri on millään tavoin lähellä sydäntäsi, niin suosittelen. Voin toki olla myös täysin hakoteillä, ja kenties todellisuudessa Strobeckilla ei ole ollut tarkoitus ?kertoa. http://betonipossu.bandcamp.com/ -Kempas REV -VIEWS 79. Varsinkin negatiiviset sellaiset voi heittää romukoppaan. Alexalfons, Iwere, Inner ja Moonlit. Betonipossun räpit ovat jollain hyvällä tavalla vähän kömpelöitä, mutta ne tulevat syvältä, rehellisesti ja ne antavat jotain, mihin tarttua. Mukana on myös melko paljon skeittauksen ohessa kuvattua oheistoimintaa, mikä ei itsessään ole mikään uusi ilmiö skeittivideoissa, mutta toimii nyt ehkäpä paremmin mitä ikinä aiemmin. Digitaalisen version voi toivon mukaan ostaa piakkoin eurooppalaisestakin iTunesista. Kuluvan vuosituhannen paras skedeleffa. 40-minuuttinen leffa koostuu montaaseista, joista löytyy useammaltakin kundilta jonkinasteisen partin verran matskua sekä tietenkin iso tukku tyyppejä muutamalla tempulla. ja taito suunnata kamera oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Suosittelen vain kuuntelemaan. Kannet on muuten askarrellut meidänkin lehdessä haastateltu Eeli Saaristo. Vaikea tätä on vain sanoin kuvata, mutta tämä on taas osastoa ?parasta vähään aikaan?. En tarkoita, että kyseessä olisi mikään yleisteos, jolla voisi mallintaa kaikkia skeittareita, mutta uskoisin, että tämän leffan perusteella saa ainakin jonkinmoisen käsityksen siinä esiintyvistä tyypeistä. Strobeckin kuvaus on teknisesti hyvää, mutta loistavaksi kuvaajaksi hänet nostaa ?pelisilmä. Kyseessä on ensisijaisesti Strobeckin leffa ja vasta sen jälkeen Supremen tuote. teoksellaan mitään sen kummempaa. Kirja alkaa muutamalla yleismaailmallisella tekstillä käsitellen DJ-kulttuurin ja äänilevyn historiaa siirtyen sitten haastattelupohjaisiin tarinoihin DJ:iden omista historioista ja erikoisaloista valokuvien kera. Kirjan sivuilla kerrataan paljon tätä moneen kertaan kuultua tarinaa siitä, miten digitaalisuus on muuttanut asioita. Mielestäni leffan suureksi ansioksi voi kuitenkin laskea sen, että se ylipäätään saa katsojan ajattelemaan jotain tämänsuuntaista. Kaiken kaikkiaan hieno kunnianosoitus levy- ja klubikulttuurin tärkeimmille tekijöille. Omituisella tavalla tuotannon minimalistisuus ja rehellisen yksinkertaiset räpit muodostavat tässä yhdistelmän, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tuotannosta vastaavat mm. Rehellistä tekemisen meininkiä. Biisien tyylit vaihtelevat Vähärit-tyylisistä kesä-meiningeistä (mm. Ilmeet ländäysten jälkeen sekä ympäristön tapahtumat on dokumentoitu paremmin kuin kenenkään muun toimesta. Editointipuoleltakin alkaa muutaman kerranjälkeen paljastua näennäisen kaaoksen keskeltä punaisen langan pää sekä muita syvempiä merkityksiä. Jotain leffan takana vallitsevasta ajatusmaailmasta kertonee myös se, että lopputeksteissä starring?listaan (joka on kenties kirjoitettu tahallisesti väärin muotoon ?staring?) on nimetty myös tyyppejä, jotka eivät tee leffassa yhtään temppua mutta jotka näkyvät esimerkiksi jonkin klipin taustalla. Cherry on kuin vuoden 2014 versio Larry Clarkin Kidsistä ilman häivähdystäkään fiktiosta. Vaikkei kirjasta löytyisikään montaa suosikki-DJ:täsi, ei se haittaa, sillä täysin muista genreistä olevien DJ:iden tarinoiden lukeminen on avartavaa ja musiikkihistorian kannalta hyvää tietoa. Samanaikaisesti se tuntuu kaveriporukan omalta leffalta ja vie myös menestyvää streetwear-brändiä takaisin kohti juuriaan. En ole ihan varma, ovatko kaikki ymmärtäneet, kuinka onnekkaassa asemassa olemme olleet, kun ihan normaalissa klubi-illassa parin euron hinnalla on saatu kuulla monesti ihan maailmanluokan settejä täynnä ns. Visuaalisesti se muistuttaa itä-skeittauksen suurinta klassikkoa Eastern Exposure 3:a. julkaisu antaa toivoa siitä, että maapallo on itse asiassa sairaan hieno paikka. Suhiseva kahvihetki, Kevät) Murmur/Syvä Vesi/Kiltit ihmiset -tyylisiin rehellisiin eksistentialistisiin biiseihin (Annetaan lintujen lentää, Kelaus). Eka 750 kappaleen painos myytiin loppuun, ja nyt menossa on mustakantinen toinen painos. rareja. Tekijöitä löytyy genrestä toiseen ja vanhasta nuoreen ja myös muualtakin kuin Helsingistä. Visuaalisesti kirja on melko pelkistetty, mutta taitavasti koottu ja tyylikäs kokonaisuus. Kotiovesta lähtemisen ja samasta ovesta takaisin tulemisen väliin kun yleensä mahtuu paljon muutakin kuin pelkästään temppujen tekemistä tai edes laudan päällä olemista. Fyysisen kopion mukana tulee kunnioitettavalla sivumäärällä varustettu valokuvakirjanen, jonka kuvista suurin osa on harmittavasti stillejä suoraan leffasta. Ekstroja levyllä ei ole. -Tume BETONIPOSSU ~ Hyviä Keloja Hiss Tapes DJ-KIRJA Ajan hengen mukaisella joukkorahoituksella tuotetun DJ-kirjan ei alun perin pitänyt olla ihan näin laaja projekti, mutta onneksi asiat etenevät syntymästään, jos potentiaalia on, kuten DJ-kirjalle kävi. Skeittauksen ja muun materiaalin yhdistelmä kuvaa täydellisesti koko skeittaamassa olemisen ?tapahtumaa?. Syytä onkin kerrata, sillä en tiedä, nouseeko se hattu vieläkään tarpeeksi korkealle, kun on kyse niistä musiikin hamstraajista, jotka ovat pitäneet huolen klubien musiikkitarjonnasta ennen erikoistuneita levykauppoja, musiiikkiblogeja, Spotifyä, Seratoa, nettikauppoja ja ämppyjä. DJ-kirjasta tuli nimittäin varsin hieno ja melko kattava otos suomalaista DJ-kulttuuria. Jos leffaa et ole vielä nähnyt, korjaa tilanne pikimmiten. Cherry on skeittimatskuiltaan mustavalkea, eikä varsinaisia partteja ole. Jos Supremen tuntee entuudestaan, asettaa leffallekin todennäköisesti jonkinasteisia ennakkoasenteita/-odotuksia
Odotan mielenkiinnolla, mitä tästä bändistä vielä tulee. rotatjuhlii@gmail.com -Juska Kuhanen Ninja Tune Anticonin julkaisema Dead julkaistaan Euroopassa Ninja Tunen toimesta. lämmittänyt allekirjoittanutta yhtään tanssilattiatasabiitillään. Kaatoja ja Rännejä on hyvin tehtyä ja sopivan nokkelaa ?perusräppiä. -digijulkaisu sisältää 11 kappaletta, joista 6 löytyy myös Niin Makaa Ku Petaa -seiskatuumaiselta. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen mieleen tulee päällimmäisenä Converge (liekö bändin nimikin eräästä Axe to Fallin biisistä peräisin?), mutta paljon maalailevammalla otteella soitettuna. Aihepiiri pyörii pitkälti nuoren suomalaisen miehen ongelmien vakiovitsausten parissa, mutta vähän poikkeavalla twistillä. Kannattaa ainakin tuo ?Low. Periaatteessa kyseessä on siis sama julkaisu kahdella eri nimellä. 80/100 -Juska Kuhanen Kepe?s mode -nimisen suomirap-kaksikon esikoislevy on esikoislevyksi varsin lupaava. Homma hajoilee vähän liikaa suuntaan jos toiseenkin, eikä esimerkiksi ensimmäinen sinkkubiisi ?Stressinkestävä. Elämän luomat paineet ovat kovat, ja ne purkautuvat kappaleisiin samalla lujuudella. Kiristys soittaa, yksinkertaisesti sanottuna, rehellistä hardcore-punkkia. Voisi suositella, jos esimerkiksi Mogwai tai vastaavat bändit maistuvat. Soundillisesti bändissä on ylituottamisen sijaan hyvällä tavalla mukavan kotikutoinen meininki. Sen verran uskaltaisin ainakin väittää, että termi ?hardcore. 10 vuotta sitten Anticonin vaihtaessa reppuräpistä pois. Mennään pitkälti Kemmurun ja Vähäisten äänien viitoittamalla polulla kohti toivottavasti hyvää tulevaisuutta. -Kempas Muun muassa paljon Joku Rodille tuottanut (mm. Pakko myös sanoa, että tästä tulee todella vahvasti mieleen eräs toinen aikoinaan Convergelta nimensä napannut jyväskyläläinen bändi, joka vaihtoi sittemmin nimensä tuossa muutama vuosi sitten vinottaiseen kahdeksikkoon (enkä sano sen olevan millään lailla huono asia). katsastaa, jos tälläinen alt-rap-elektopoppis kiinnostaa. -Kempas 80 DAERRA ~ Eranto Daerra on muutaman skeittipiireissä vaikuttaneen henkilön (ks. Todella hyvin soitettu ja toteutettu paketti varsinkin, kun ottaa huomioon tämän olevan ?vain. Sen / tämän tyylisiä bändejä kun ei taida tässä maassa kovinkaan montaa kappaletta olla. Demolta löytyy kuusi kappaletta, joista jokaisessa hyödynnetään paljon kontrasteja niin soiton äänenvoimakkuuden kuin temmonkin kanssa, ja ne kulkevat eteenpäin taidokkaasti soitettuina. assosioituu näillä jätkillä selkeästi enemmän tuonne Deathwish Recordsin kuin Propaganda Recordsin suuntaan. Kyseessä on hyvin Anticon-henkinen kolmen hengen electropop?taiderap-poppoo, joka mukailee suht ennalta-arvattavasti Dosh One -tyylistä ulosantia. En ole ihan lopullista päätöstä tehnyt tämän kanssa, paranee kyl kuuntelemalla. Omaan korvaan hyvin samaan kategoriaan Young Fathersin kanssa nousee Dosh Onen Subtle. Hannibal, Stepa) Tapani Kansalainen sai toisen omakustanteensa ulos. Tällä kertaa julkaisijana toimii Monsp. Biiseissä lauletaan tavanomaisen länsimaisen arjen ankeudesta ja vaikeudesta: ympäristön paineista, töissä käymisestä, esimiehistä ja niin edelleen. http://daerra.bandcamp.com/ -Kempas. siitä pitäville. Jos esimerkiksi edellä mainitut Stepa, Hannibal tai vaikka Taagibörsta?Olari?Edu-sektori on maistunut, niin tälle kannattaa antaa koekuuntelu. ainakin omasta mielestäni . Kytät on ongelma, vuokra on maksamatta, ollaan kännissä, säädetään internetissä, mokaillaan, pohditaan ja otetaan vähän yhteiskunnallista kantaakin. Yksi parhaista biiseistä on ?Ensimmäisen maailman ongelmia?, joka pohtii sitä, millainen ongelma se nyt on, kun puhelimen akku loppuu. oheinen minihaastis) muodostama bändi, joka soittaa jotain post rock instrumentaali alternative indie -jumitteluksi määriteltävää. Oikein hyvä EP, ja tästä on hyvä jatkaa. Tuopit lentää, pallit ottaa osumaa ja systeemin orjat peitetään sylkeen. Mahtava livebändi, jonka energia on saatu tallennettua yllättävän onnistuneesti myös äänitemuotoon. Itse levy täräyttääkin sitten huomattavasti kovempaa heti ensimmäisestä pukeutumisesta kertovasta biisistä lähtien. Vaikutteita on haettu selkeästi isolla kädellä ja sitäkin isomman kuuloisilta bändeiltä. Levyllä on ehdottomasti hetkensä, kuten sinkkulohkaisu Low, mutta ihan koko levyä ei jaksa luomisvoima vielä kantaa. Tuotannossa on mielenkiintoisia koukkuja bändin laajan alkuperän takia (Yksi on Nigeriasta ja yksi Liberiasta), mikä kuuluu tuotannossa ?eksoottisina. vaikutteina. Ootko Päiviä Pidelly. Tuotanto on tasokasta ja hyvin klassisen räpin suuntaan kumartavaa sampleineen. Vähän off-key-laulua, sivuun viritettyjä soittimia, spoken wordia ja loppuriimitöntä räppäystä, niin tuntuu, että tämän tyylin parhaat suoritukset on tehty n. yksi raikkaimpia ja mielenkiintoisimpia tulokkaita, mitä Jyväskylän punk- ja hardcorekentälle on viimeisen parin vuoden aikana ilmestynyt. Jos haluisi olla ilkeä, niin kyllä tämä vuonna 2014 vähän geneeriseltä taidekahvilahipsteröinniltä tuppaa kuulostamaan. REVIEWS TAPANI KANSALAINEN ~ Kaatoja ja rännejä Monsp KEPE?S MODE ~ Dyykkaa tää levy! KIRISTYS Ootko Päiviä Pidelly? Niin Makaa Ku Petaa 7? YOUNG FATHERS ~ Dead REVIEWS No niin! Jos Agromurgi sanoo mitään, niin kehotan ottamaan välittömästi haltuun. Ehkä juuri siksi Rats Will Feast on . Tiukka ote ja kekseliäs kertsi siitä, kuinka kasuaalit khakit haetaan halvalla Halpahallista, osuu ja uppoaa. Muutenkin Kepe?s mode on selkeästi parhaimmillaan käsitellessään vähän tavallisuudesta poikkeavia aiheita, kuten fiilistellessään Suomen turkkilaispainotteista pizza-kulttuuria. Muutamaa hutia lukuun ottamatta vekkuli tuotanto ja kekseliäät riimit toimivat vallan mainiosti. -Kempas RATS WILL FEAST ~ Demo 2013 Välillä musiikin tunkeminen tiettyjen genrerajojen sisään käy ahdistavaksi. Tässäkään kohtaa en ole aivan varma, kutsuako bändin musiikkia hardcoreksi vai post-hardcoreksi, mutta onko sillä mitään väliä loppujen lopuksi. 70/100. demo ja soittajien olevan hädin tuskin kahdeksaatoista. Jos etsit klassista suomirappiä, niin ota tästä tyypit. Tsekkaa ihmeessä. Välillä mennään rauhallisemmin ja välillä nopeammin, ja muutenkin Daerran sovituksissa on mukavasti vaihtelua, eikä monia vastaavia bändejä vaivaavaan liikaan junnaamiseen sorruta. Läpät ei ole kirjoitettu varmasti ihan viidessä minuutissa, vaan niissä on perus rataräppiä pidemmälle vietyä ajatusta. Joka tapauksessa, digiversiota voi ostaa bändin Bandcamp-sivulta, seiskatuumaista keikoilta tai lähettämällä sähköpostia alla olevaan osoitteeseen hakaniemihardcore@gmail. com
-asenteella liikkeellä, ja soveliaisuuden rajoja koetteleva kaksikko osaa heittää homman riittävän överiksi, jotta tämän parissa viihtyy. Nuori MC nyökkäilee tyylissään selkeästi ysärirapin suuntaan, ja taustat kierrätetään joukolta nimekkäitä tuottajia (Premier, Dilla, MF Doomista jne), mutta mikäs siinä, kun homman hoitaa näin hyvin, eikä Bishop Nehru selkeistä esikuvistaan huolimatta ratsasta liian läpinäkyvästi ysärinostalgialla (tyyliin Asap Rockyn ysärivideo). Tämä nyt vaan yksinkertaisesti kuulostaa aivan timanttiselta. Meininki ei ole mitenkään synkeä vaan enemmän itä-Helsingin lähiöperjantain alkuillan bilesoundtrack. Support. -Kempas MIKIDI & GAIAF ~ Uhka Naapurista Mellunmäestä ponnistavat Mikidi & Gaiaf tekevät rehellistä bilerata-räppiä mitään sen kummempia kikkailematta. Erittäin toimivaa G-funk-bile-lähiö-räppiä konservatiivisten naapureiden häiritsemiseen. Mikidi ja Gaiaf ovat riittävän ?don?t give a fuck. Kyllähän tää toimii. Mitään radikaalisti mullistavaa Jekyll & Chyde ei tuo erona aikaisempaan tuotantoon, mutta omaa kenttää osataan pelata vaan entistä paremmin. Chyden ulosanti ja lyriikankirjoitustaidot paranevat vaan sitä mukaa, kun vuosia kertyy. Biiseistä parhaiten toimii nostalgiamuistelo ?Se lähti siit. aika poikkeavan monimutkaisia rytmirakenteita sellaisesta tykkääville. Tuomio ja Kone. Tässä on jo ?normiräpistä. MDGAF, totta kai. Selkeä hengenheimolainen ?Uhka naapurista? -levylle ovat alkuaikojen Olari-tuotokset kuten esim. -Kempas MYYNTI: BEAMHILL, BEYOND, CARTEL, JACKAL, MANUAL, REAL DEAL SYKSYLLÄ MYÖS LAMINA JA OVERBOARD.FI 81. -Kempas CHYDEONE ~ Jekyll & Chyde Monsp Ritarikunnan Chyde vaan jatkaa, vaikka elämänlanka alkaa olla jo ikävuosien puolesta lähempänä loppua kuin alkua. Mitään viimeisillään milkkausta Chyden uran viimeisimmät vaiheet eivät ole, sillä tämä Chyden kolmas soolo on varsin toimivaa suomiräppiä. Erittäin suositeltava. Tunkkaisia ja rahisevia jazzahtavia sämplejä, surullisia pianoluuppeja, ja pölyiset bassot toimivat taustoina Bishopin loistaville räpeille. Helpointa on vetää esikuvista esiin varhainen Wu-Tang ja vastaavat Nyki-legendat, mutta itselleni levy tuo eniten mieleen unohdetumman nykiläisen undergroundin, kuten Bobbito Garcian Fondle Em -levymerkille levyttäneen Juggaknotsin erittäin loistavan Clear Blue Skyn. ja ?Kaikkein pahin statement. loistavien, suht kokeellisten taustojensa ansiosta. Todellista veteraanitoimintaa siis. Googleen vaan; löytyy useammastakin paikasta ilmaisena downloadina. BISHOP NEHRU ~ Nehruvia REVIEWS Bishop Nehru on vasta 16-vuotias MC New Yorkista, jonka ensimmäisestä ?Nehruvia?-mixtapesta on helppo löytää yhtymäkohtia vaikka Joey Badassin nousuun. Tempo siis on monesti vähän hitaampi ja meininki vähän enemmän surullinen eikä niin klassisen uhoavan boom bap
Tietyllä tavalla kappaletta voisi pitää housen tiputanssina, mutta Knucklesin tyylitaju on taannut sille kiistattoman klassikkoaseman. En tosin osaa oikein sanoa, onko kyseessä lintu vai kala, ja levyn ?pointti. mm. Knuckles ehti kuitenkin jo tätä ennen antaa ison panoksena paitsi tuottajana ja timanttisena remixien tekijänä niin myös DJ:nä, jolla oli yhdessä Larry Levanin kanssa oleellinen osa modernin klubi- ja DJ-kulttuurin synnyssä niin New Yorkissa kuin Chicagossakin, jossa Knuckles oli tuntuvassa asemassa legendaarisella Warehouse-klubilla housen syntyvaiheessa. Tuottajana Knucklesin uran kohokohtana lienee ollut Your Loven (1987) lisäksi vuoden 1991 klassikko Whistle Song, joka takaa nimensä mukaisesti vihellysten jäävän soivan päähän. Kyseisen kappaleen alkuhelinä on samplätty Knucklesin house-klassikon Your Loven arpeggio-linjasta. Tunnelmista tulee mieleen välillä Photek, välillä Plug, välillä Amon Tobin, mikä on erittäin hyvä juttu, ja kyllähän tämä sikäli Ninjalle sopii. Levy ei auennut parillakaan kuuntelulla kokonaan, mikä on tietty monesti kuuntelua kestävän levyn merkki. Myös yhteistyö chicagolaisen fanaattisen Prince-fanin, Jamie Principlen (huom.nimi), kanssa on kiistatta ikimuistoisia hetkiä elektronisen musiikin historiassa. Waiting on my angel Frankie Knuckles . ainakin puoliksi. Remixien tekijänä Knucklesilla oli kova kysyntä loppuun asti, ja hän ehti tehdä uransa aikana remixejä muun muassa Michael Jacksonille, Pet Shop Boysille ja Whitney Houstonille. Your love Jamie Principle . Välillä mennään ehkä tanssimusiikkiviboista kuitenkin hivenen liian artsyksi, esim. Levyltä löytyy mukavasti vaihtelevia viboja, niin nostattavasta (ja levyn kenties parhaasta biisistä) Value 10:stä herkempään Phoebe Cates -biisiin. Bad Boy (Unreleased mix) Frankie Knuckles/Robert Owens present Satoshi TomiIe . Alternate_Endings on aika jännä levy ja samalla mielenkiintoinen veto itse lafkalta. Ain?t Nobody (Frankie Knuckles remix). Ensimmäinen ajatus oli, että Knucklesin poismenon myötä myös oleellinen osa housea ja modernia klubikulttuuria tulisi kuolemaan. Lehden lukijoille Knuckles lienee tunnetuin AWS:n Mind Fieldistä löytyvän Jake Johnsonin pätkän Animal Collectiven kappaleesta My Girls. tosin ei välttämättä suunnattu tanssilattialle ainakaan sovitustensa puolesta, mutta toiminee kuitenkin tanssimusahenkisille kuuntelijoille. jäi ehkä hitusen epäselväksi, mutta jospa se selviää, kun kuuntelee tarpeeksi monesti. 75/100 -FanuJanne 82 1.4 elektronisen musiikin maailma kohtasi suru-uutisen, joka ei valitettavasti ollut aprillipila. Albumi on puoliksi intensiivinen ja jungle-henkinen, klassisen Think-breikin rullatessa junkkatempolla vahvasti useassa biisissä (suht samankaltaisesti, mutta onneksi toimivasti), kun taas loput biiseistä kulkevat hitaammalla tempolla. Alternate_Endings on tanssimusiikkia . REVIEWS FRANKIE KNUCKLES R.I.P. 18.1.1955?31.3.2014 LEE BANNON ~ ALTERNATE/ENDINGS Ninja Tune Ninja Tune pistää jungleksi . Mielenkiintoinen paketti joka tapauksessa, ja voisin suositella Ninja- ja rikkobiittifaneille. Whistle song Hercules and Love affair . Edellisenä yönä housen kummisetä Frankie Knuckles oli kuollut odottamatta kotonaan Chicagossa. -Joonas Pulkkinen Kuusi valintaa Knucklesin muistolle Jamie Principle . Blind (Frankie Knuckles vocal) Chaka Khan . Tears Frankie Knuckles . 9,5-minuuttisessa Readly/Available -kappaleessa, jota ei jaksa kuunnella kokonaan (ja jonka häikäilemättömästä KJZ-sämpläyksestä on vanhana Photek-fanina annettava miinusta). Levyllä on hyvä saundi, ja samplevalinnat ovat varsin mainioita; bassomusan perussaundeihin ei sorruta
Deeli MIIKA SANDELIN SW BACKSIDE NOSEBLUNT BARGE LS ETN IES.COM Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.fi | www.funster.fi