Skeittilehti Skateboard Magazine Jussba Viktor Palomäki Unet ja skeittaus Eemi Ahonen Nykypost Beyond Tour 10€ Tommi Björk 50/50 Photo: Justus Hirvi
Palace | Vans | The North Face | HUF | Makia | Herschel | Aevor | Dickies | Nike SB | Rip’n’Dip Thrasher | Levi’s Sb | Primitive | Anti-Hero | Spitfire | Girl | Seven Inch | Krooked | Real April | Happy Hour | Tired | Chocolate | Spitfire | Jart | Wayward | Diamond | Independent Thunder | Venture | Magenta | Plan B | NB Numeric | Film Trucks Skateboarding since 1996 FORUM 0.KRS | WWW.UNIONFIVE.FI BRISTON BASOLA Noseblunt slide Photo: Vantte Lindevall u5_hangup-mainos2.indd 2-3 u5_hangup-mainos2.indd 2-3 12.8.2020 14.53 12.8.2020 14.53
Palace | Vans | The North Face | HUF | Makia | Herschel | Aevor | Dickies | Nike SB | Rip’n’Dip Thrasher | Levi’s Sb | Primitive | Anti-Hero | Spitfire | Girl | Seven Inch | Krooked | Real April | Happy Hour | Tired | Chocolate | Spitfire | Jart | Wayward | Diamond | Independent Thunder | Venture | Magenta | Plan B | NB Numeric | Film Trucks Skateboarding since 1996 FORUM 0.KRS | WWW.UNIONFIVE.FI BRISTON BASOLA Noseblunt slide Photo: Vantte Lindevall u5_hangup-mainos2.indd 2-3 u5_hangup-mainos2.indd 2-3 12.8.2020 14.53 12.8.2020 14.53
18 Day Off x Rytmihäiriö 20 Dokumentoi ja tuhoa 22 Viktor Palomäki 30 Jussi Hakala 40 Photography 52 Jotain omaa ja jotain lainattu by Kempas 54 Tontsagraphy by Tony Pelkonen 58 Eemi Ahonen 64 Beytour 2020 70 Hallituskadun Lidlissä by Mikko Kyrönviita 72 Sampon kirjakatsaus 74 Unet ja skeittaus 78 Nykypost 80 Top 5 -levyt: Kipsimies & Manageri-Seppo SKATEBOARD: A narrow, wooden or plastic platform mounted on pairs of wheels, on which one stands and propels oneself by pushing along the ground with one foot.. @hangupmagazine hangupmagazine PÄÄTOIMITTAJA Joonas Pulkkinen APULAISPÄÄTOIMITTAJA Mikko Kempas VALOKUVAAJAKINGI Justus Hirvi APULAISMIEHET Keke Leppälä, Samu Karvonen, Pentti Järvelin ULKOASU Mikko Kempas KUVA: Justus Hirvi, Keke Leppälä, Mikko Kempas, Ville Uolevi Jokinen, Vantte Lindevall, Vesa Ritola, Pentti Järvelin, Unto Helo, Oona Markkanen, Jaakko Ojanen, Will Jivcoff, Koda, Risto Laivo, Henry Viitanen, Tony Pelkonen, Sami Holappa, Arsi Keva, Toni Mustonen, Samu Karvonen, Anni Suikkanen KUVITUS Ossi Pirkonen , Arsi Keva, Janne-Juhani Hyvärinen SANA Joonas Pulkkinen, Mikko Kempas, Mikko Kyrönviita, Samuli Peurala, Pete Ruikka, Pentti Järvelin, Anssi Soininen, Vantte Lindevall, Seppo Suvela, Tony Pelkonen, Toni Mustonen, Samu Karvonen OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES toimitus@hangup.fi +358 40 160 4069 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Itälahdenkatu 22B 00210 Helsinki www.krookmedia.fi TILAAJAPALVELU Jaicom Oy tilaus@hangup.fi puh +358 3 4246 5300 (Soita tänne jos tilaus tökkii) PAINO Pajoprint LEGAL DISCLAIMER: Emme vastaa vahingoista COPYRIGHT Hang Up MAGAZINE 2020 ISSN 1796-4326 6 Fakie News 10 Some ja skedetalous 12 Top 5 elämään vaikuttaneet skeittileffat by Anssi Soininen 14 Metsästä löytynyt ramppi, joka meinasi muuttua puumajaksi by Pena Järvelin 16 Sticky Woods Skate Co
18 Day Off x Rytmihäiriö 20 Dokumentoi ja tuhoa 22 Viktor Palomäki 30 Jussi Hakala 40 Photography 52 Jotain omaa ja jotain lainattu by Kempas 54 Tontsagraphy by Tony Pelkonen 58 Eemi Ahonen 64 Beytour 2020 70 Hallituskadun Lidlissä by Mikko Kyrönviita 72 Sampon kirjakatsaus 74 Unet ja skeittaus 78 Nykypost 80 Top 5 -levyt: Kipsimies & Manageri-Seppo. Teemu Korhonen 50/50 Photo: Justus Hirvi 6 Fakie News 10 Some ja skedetalous 12 Top 5 elämään vaikuttaneet skeittileffat by Anssi Soininen 14 Metsästä löytynyt ramppi, joka meinasi muuttua puumajaksi by Pena Järvelin 16 Sticky Woods Skate Co
Agentuuri on siirtynyt tällä hetkellä ruotsalaiselle Hoep Distributionille. Streetti räjäytettiin palasiksi ja tilalle raksattiin kunnon kamat. Kuukausittaisessa ohjelmassa ovat vierailleet muun muassa myös Atiba Jefferson ja Jacob Rosenberg. Hallitoiminnan lisäksi Wallista löytyy pieni Ponke´s skedekauppa. Lisätietoja avajaisten lähestyessä tarjoaa @ponkestheshop, ponkes.com ja hangup.fi. Havumäki pool ja Juho Liesmäki. Jos et ole vielä nähnyt, niin kipin kapin parttia haltteriin. Ensi töikseen hän kirjoitti korealaisen BBQ-marinaadireseptinsä. Lautoja Hakki saa nykyään Napalm Customsilta. Suomalaisen skedeyksen tukeminen ei kuitenkaan ole loppunut. Kuva: Kempas 6 Ponke’s otti haltuun Valli hallin pyörittämisen ja uusi kamat kesän aikana.. Jaakko Ojanen voitti myös omat ongelmansa kipeiden paikkojen kanssa ja kuvasi DC:lle partin Domino-pätkään. James Brockman eläköityi Zeron tiimistä. Samassa pätkässä Suomen kestovierailija Madars Apse vie myös oman skedeyksensä täysin uusille ulottuvuuksille. Hyvää työtä! Karvonen raapi kasaan partin Antizin uuteen leffaan, joka kantaa nimeä Healthcare. Solen kenkiä Ruotsin kautta saavat ainakin Mikko Kivikoski, Joni Laurinen sekä Marko ”Hakki” Harmaala. Jenkemin toimittaja Alex Raspa ja Ian Michna kävivät sniikkaamassa työmaalta yhdet tiilet muistoksi John Cardielille, Keith Hufnagelille, Javier Nuñezille ja Quim Cardonalle. Alex Lekinho on jättänyt G Skateboardsin tiimin. Osta siis oma dronesi tänään. Lucas Puig on suuri Aperol spritzin ystävä. Clyde Singleton kirjoittaa taas Transworldille. Vanha pooli purettiin pois ja nyt siinä on smootti spinemini. Syksyn ja talven aikana Wallissa tullaan järjestämään ohjelmaa mm. Brooklyn banksit ovat Jenkemin lähteiden perusteella lopullisesti historiaa. Suomen skeittibetonin ja Beaver Concreten yhteistyössä toteuttama ja Janne Saarion suunnittelema parkki on todella vierailun arvoinen kokonaisuus. Avajaisia juhlitaan syyskuun puolella. Blogihousen kultakauden ykköslevy-yhtiön nokkamies Pedro Winter alias Busy P kunnostautui tekemällä skedeaiheisen mixtapen NTS Radion Skate Muzik -ohjelmaan. amalla reissulla Vassinen meni hajoittamaan jalkansa. Havumäki ranch on päivittynyt Suomen standardeissa erinomaiset puitteet täyttävällä puulilla. Julian Davidson lisätty taas vuorostaan lisätty Emerican tiimiin. Ponke´s otti Vallilassa sijaitsevan Valli hallin haltuun ja kesän aikana tila koki ison muodonmuutoksen. Brian Lottin, Stefan Janoskin, Nora Vasconcellosin, Ari Marcopoulosin ja RB Umalin teoksia. Jenkemin kautta on myös mahdollista ostaa myös monen kovan skeittaajan ja tekijän taidetta, kuten esim. D an Drehobl on mitä ilmeisimmin onnistunut lopettamaan tupakoinnin! Hyvä syy ja esimerkki myös monelle muulle röökin polton lopettamiseen. Andrew Reynolds ripusti Emericat naulaan ja siirtyi Vansille. G Skateboardsin Instagram-tilillä ei ole myöskään tällä hetkellä tietoa siitä, vetääkö Antti ”Kisu” Leinonen enää G:n laudoilla. Myös Aste kunnostautui aikaisemmin videotuotannon sarjalla ja tuotti nettiin Seasons 2020 -nimisen pätkän. Eniz Fazliov saa lautoja nykyään Enjoilta. Uudistus on erinomainen ja tästä toivotaan mallia siihen miten voitaisiin kustannustehokkaasti uudistaa Rhinoparkkeja tälle vuosituhannelle. Tämä ei ole johdettavissa siitä tosiasiasta, että Tony Hawk vaihtoi Lakait Vanssiin. Samalla tuetaan kuolleen, maaliskuussa Louisvillen poliisin ampuman Breonna Taylorin perheen perustamaa säätiötä. skeittikursseja, ensi-iltoja, bailuja, keikkoja ja spessujameja. Puulia on käynyt testaamassa muun muassa Suomen rullalautamaajoukkue. Tanelia on nähty toistuvasti Kontulan kelkkapuistossa, jonne valmistui keväällä Helsingin ensimmäinen kunnon kokoinen poolkompleksi. Kuva: Keke Leppälä Taneli Eriksson smith grind Kontulan Kessankukkulalla. Niken mainoksista päätellen drone-kuvaus on saapunut nyt myös ranien kuvaamiseen. Toivotamme Vassiselle nopeaa parantumista. Brasilialainen 11-vuotias Gui Khury teki korona-eristyksissä 1080 astetta mummonsa takapihalla. Seuraamme tilannetta. Hakista puheen ollen: Suomen Skeittibetoni rakensi betoniparkin Kuopioon. HangUp onnittelee päätöksestä astua markkinoille ja toivottaa pitkää ikää! Blue Tomaton tiimiin on kiinnitetty kaarien erikoismies Taneli Eriksson. Haagan parkille tehtiin kevyt uudistus poistamalla vanhoja ja korjailemalla vanhoja linjoja betonisiksi. Funster on lopettanut ansiokkaan työnsä Solen tuoteperheen kenkien edustajana. Sirpa Skateboards on uusi toimija kotimaisen rullalautaindustryn kentällä. Täysin mimmivetoisessa Sirpan tiimissä puskevat ainakin Fia Lund, Therese Österlund, Hanna Hyvätalo, Susanna Suomi sekä Emma Toivonen-Blom
Mikä olisi ns. Onko vielä tuotteita, joista jaksaa olla fiiliksissä, kun avaa bokseja kaupalla. ennen klo 12.00 osallistumaan kisaan. Ville Hartikainen on tuttu kasvo Klub Sutinaa -levareiden takaa, Dogin ja Melodican leffoista, sekä myös Union Fiven tiskin takaa. Pian tästä kisan säännöt olivat valmiina ja mainoksetkin pihalla. Koska ja miten sun hommat Union Fiven tiskillä alkoivat. Raati pohti pitkään ja päätään raapien ennenkuin pääsi lopputulokseensa. Kisavideossa ei voisi olla matskuja keltään ketä ei ollut paikalla osallistumishetkellä. Ei mulla tule mitään yksittäistä mieleen, mutta yleensäkin se, kun teet jollekin sitä ekaa completea ja näet, kuinka stoked se on siitä. Toiseksi kisassa tuli LKB ja kolmanneksi Sorsa ™. Dc Court Graffik. Onko kaupalla käynyt skeittiostoksilla ketään tunnettuja seurapiirihahmoja. Möin joskus Erottajalla Kimi Räikköselle I-Pathit. Skeittikontilla odotti mukava näky kun oikeastaan kaikki jotka kisaan osallistuneet olivat saapuneet mestoille viettämään aurinkoista sunnuntai-iltapäivää musiikin soidessa. Saa samat vibat kuin kakarana, kun avaat dekkiboksin ja haistat sen tuoreen puun tai nypläät joitain renkaita ihan fiiliksissä. Kesäkuussa 2002 Hytönen (tai sit Upa, ei muista ees enää) soitti ja sanoi, että Unska tarttee mua. Teksti: Pete Ruikka Kuva: Vesa RItola 24-videokisa Jaakko Ojanen Veksun lähettiläistä.. Sunnuntaina 28.7. Koska tulee Dogin comeback. Kun voittajat olivat löytyneet, olikin jo kiire kohti Eläintarhan Skeittipuistoa jossa leiriään tämänkin kesän pitävällä Skeittikontilla oli alkamaisillaan sessarit ja myöhemmin itse palkintojen jako. Duunissa oli silloin Upa, Uska, Piironen, Topi ja Lyytikäinen. Nousee itsellekin karvat pystyyn ja vähän saattaa silmäkulmakin kostua. Joukkueet palkittiin tuntuvan kokoisilla MFT:n lahjakorteilla. näppituntumalta Unskan alltime myydyin tuote. Tiimien tiedot kirjattiin ylös ja otettiin tiimikuva. Sama laulu kenkien kanssa. Oon kyllä huomannut olevani niin oikeella ”alalla”, koska saan edelleenkin kunnon fiilikset, kun puran lähetyksiä. Lopulta kisaan osallistui 24 joukkuetta eli yli 100 skeittaajaa otti osaa kisaan. Joukkueiden piti saapua paikalle täysilukuisina. Kolmen parhaan videon valitseminen ei ollut mikään ihan helppo temppu. Kun ihmisten kokoontuminen kielletään lailla (ja toki syystä) se johti yhdistyksemme pohtimaan tapoja miten porukalla voisi tehdä jotain mutta kuitenkin niin, että emme juuri kokoonnu yhteen. Videon formaatti oli täysin vapaa kun video olisi valmiina seuraavana päivänä klo 12 mennessä ja videon linkki lähetetty kisan järjestäjille. Sessareiden ohessa suoritettiin palkintojen jako jossa Tampereen “Veksun lähettiläät” veivät voiton kisasta. Vuonna 2002 alkanutta Union Five -pestiä edelsi vielä reilun vuoden työt Iso-Roban Keskuksessa, joten näillä vuosilla Ville onkin Suomen pisimmän työuran skedekaupan tiskillä tehnyt myyjä, kun omistussuhteisia myyjiä ei lasketa mukaan. HELride Collectiven yhtenä pääpointtina on järjestää tapahtumia pääkaupungin skeittaajille. Työmies Hartikainen 8 Grind Photo: Kempas Teksti: Kempas L ienee jo tuttu tarina kaikille, että kuluva vuosi on tuonut kaikille elämän saroille kirjavasti haasteita. Ihan jokainen 24:stä tiimistä ei saanut videotaan valmiiksi mutta raadilla riitti silti mukavasti katseltavaa. Videoista etsittiin siis kolme parasta ja niistä jaettiin myös kourallinen erityismainintoja. Tässä kohtaa järjestäjät jäivät jännityksellä odottelemaan montako tiimiä saapuisi MFT:n sisäpihalle lauantaina 27.7. klo 12.00 kisan raati kokoontui MFT:n tiloissa arvioimaan videoita. Tätä oon taas tässä tänä vuonna naureskellut. Kisan kaikki videot voi ja kannattaakin käydä katsomassa HELriden tai MFT:n Facebook sivuilta kisasunnuntain iltana tehdystä postauksesta. Pitihän poikia mennä jeesaamaan. Formaatti tuntui sopivan erittäin hyvin valloillaan olevaan tilanteeseen, joten emme juuri aikailleet asian kanssa sen enempää vaan löimme aikalailla suorilta hynttyyt yhteen ja aloimme hiomaan kilpailun yksityiskohtia yksissä tuumin. Satuimme jakamaan ajatuksia My Favorite Thingsin väen kanssa ja siellä oli hautunut toteuttamaton idea 24 tunnin videokisasta jo parin vuoden ajan. Sisäpihalla oli järjestävien tahojen yllätykseksi jo ennen puoltapäivää hyvä kuhina. Muistuuko joku sellainen asiakaskokemus, josta olisit ollut erityisen fiiliksissä – vaikka skeittaamaan käännytetty skoottaaja. Ketä muita oli samaan aikaan duunissa. Kysy Timiltä. Oon myynyt niitä yhen järvenpääläisen omakotitalon verran
#kessankukkula Yhteistyössä Beaver Concreten kanssa Tan eli Erik sso n Bs air Ph oto : Mi kk o Ke mp as ”Aivan paras puuli! Vauhtia riittää ja ilmaan pääsee helposti. Enää ei tartte lähteä ulkomaille!” -Taneli Eriksson www.skeittibetoni.com @suomenskeittibetoni SKeittibetoni1/2002_matala.indd 1 SKeittibetoni1/2002_matala.indd 1 30.6.2020 10.19 30.6.2020 10.19 Grind Photo: Kempas
Live-skeittauksen topologiasta Vielä vuonna 2020 järjestettiin demoja ja koettiin jossain määrin tärkeäksi nähdä tiettyjä proskeittaajia livenä. Homegirl can't even push without looking sketched out!!! WTF is really going on?” Seuraten edeltävää logiikkaa, sponsoreilla ei ole mitään syytä sponssata ketään, joka ”ansaitsee” tulla sponssatuksi. Tällä ei kuitenkaan ole enää taloudellisessa mielessä hirveästi merkitystä. Mutta mikä varmistaa tämän sponsorin näkökulmasta. Toisin sanoen suurten lafkojen ei tarvitse enää tuottaa peeärrää skedeejille, vaan he jopa odottavat, että skedeejät hoitavat tämän heidän puolestaan. Instan tai somen perusteella ei ole siis helppo luoda henkilöbrändiä, mutta toisaalta, mikä pointti on nähdä ketään enää livenäkään. Varmaan kuka tahansa pystyy tunnistamaan tilanteen, jossa ajautuu samaan aikaan spoteille, jossa jollain on hirveä liekki päällä. I already had more tricks than her by 1989 on 11inch wide boards with no concave or upturned nose. Sirkuksen hintalappu on varsin muhkea verrattuna sähköiseen läsnäoloon. Itse skedeejän persoona ja tapa tuottaa sisältöä. On selvää että myös miehillä ulkonäkö, vaatteet ja yleinen habitus ovat keskeisiä markkinoitavuuden osa-alueita. Chocolaten ja Girlin tiimit kävivät aikoinaan Suomessa Pro Skatessa, Euro Blitz -tourilla ja Osiris Aftermath -tourilla. Kun joku sumuttaa todellakin livenä, niin tämä on kokemuksellisesti aivan eri tuntuinen asia kuin puhelimen näytöltä nähtävä uusi partti tai minuutin klippi, jossa tehdään kaikki tsinkit switchinä trappibiitin tahtiin. InstaLive on omanlainen viestinvälityksen tapansa, jossa hypen ja kiinnostava sisällön välittämisellä on täysin omat haasteensa: vastaanottajan näkökulmasta livenkin täytyy olla varsin kova, jotta kiinnostus pysyy yllä. Sponssistatus – kuka saa ja kenelle annetaan. En ole yrittänyt tässä yhteydessä poleemisesti vastustamaan skeittauksen digitoitumista, vaan olen pyrkinyt osittamaan, että kehitys on todella johtanut skedekapitalismin uuteen vaiheeseen. Suomalaisessa perimätiedossa eli tarina esimerkiksi Gideon Choista ja noseslidesta Siilinjärven demossa. Nocomply Soldier kommentoi esimerkiksi taannoin Nikelle vetävän ja Barcelonassa asuvan Cata Diazin skedeystä: "She is nowhere close to being a sponsored amateur much less a pro!!! This is ridiculous. Skeittauksessa ei vain riitä, että olet hyvä vaan vaaditaan myös kiinnostavaa persoonaa tai jotain muuta mitä voidaan hyödyntää markkinoinnissa. Itse näin erään éS:n demon, jossa Tom Penny hinkasi switch crookedia ledgeen koko demon ajan. Varsinainen arvokertymä Ansaitsemisella ei siis pärjätä. Monelle voi olla yksinkertaisesti helpompaa seurata Quartersnacksia ja Thrasherin feediä. Nora Vasconcellosin tai Jamal Smithin huumorintaju voi olla kuitenkin merkittävämpi tekijä kuin se, kuinka monta erilaista slidea tai grindiä he saavat putkeen hänkkään. Vastaavia tarinoita liikkuu esimerkiksi Artosta samalta spotilta. Digitalisaatio on vaikuttanut oleellisesti erilaisten lafkojen brändirakentamiseen, jonka seurauksia on ollut esimerkiksi varsinaisten skedeleffojen vähenevä määrä sekä myös mediavälineiden väheneminen. Tässä lehdessä Jussba mainitsee haastattelussaan muistavansa esimerkiksi Hakin skedeyksen Pasilan kurbeilta, jolloin oli paras siirtyä vain sivuun ihailemaan. En väitä, että skilsseillä ei ole merkitystä, vaan että kyse on paljon muustakin kuin ansaitsemisesta. Sirkuksen imperialistisista piirteistä huolimatta on syytä kuitenkin huomata, että sirkuksen mukana virtaa kaupunkiin myös rahaa tai pikemminkin se lähtee kiertämään skedetaloudessa ympyrää. Ei riitä, että on Salabanzi, vaan pitää myös hallita jollain tavoin oma julkisuuskuvansa. Skeittihistoria muistaa lukuisia esimerkkejä kuinka teknisesti taitavan skeittaajan ura on tyssännyt lähtökuoppiin kisamenestyksestä huolimatta. Sponsoreiden ei tarvitse myöskään sponssata ketään, joka on objektiivisesti livenä hämmästyttävä skeittaaja. Tuntuu, että skedeyksen sähköiset mahdollisuudet aiheuttavat myös narinaa sen suhteen, kuka ”ansaitsee” tulla sponsoroiduksi. Kisoilla tuntuu olevan merkitystä lähinnä globaaleille kenkäjättiläisille; verkko korvaa demot. Sponssistatus saattaa olla sattumaa, ja Insta-sisällön kova taso tai seuraajien määrä on myös suhteellista. Jäljelle jää ehkä skedeturismi ja tahto päästä samoille sessareille Palacen tai Supremen vetäjien kanssa jonnekin Macballe. Somen merkityksen korostuessa niin tekevät myös muut someen liittyvät kysymykset. Somepresensillä pitäisi olla suurempi tae, että homma hoituu niin sanotusti myös livenä. Kun ennen kokonaiset jenkkitiimit kävivät edustamassa Euroopassa brändiä, edustaa brändiä kärjistetysti joku yksittäinen Günther jossain varastossa Keski-Euroopassa, minkä somepreesens voi paradoksaalisesti olla jotain aivan muuta kuin muodikkaita slappygrindejä. Isoilla merkeillä ei ole kuitenkaan enää juurikaan syitä lähettää ketään mantereen toiselle puolelle kiertämään kaupungista toiseen. Yleisestikin ehkä vallitsi ajatus siitä, että video ei välttämättä kerro koko totuutta pron tai muun skedeejän varsinaisista taidoista. Se, että livenä tullaan hinkkaamaan noseslidea, hyödyttää niin mediaa, kauppoja kuin agentuureja, jotka ovat korvanneet maahantuojat. Jos kerran jotain kykenee seuraamaan Instassa, niin minkä takia ylipäätänsä nähdä ketään livenä. Teksti: Joonas Pulkkinen. Youtubessa ja foorumeilla on esimerkiksi jatkuvasta erilaisia asiantuntijoita, joilla on näkemyksensä sponsoroinnin standardeista. Tämän päivän standardeilla nimet ovat vähintääkin arveluttavia – myös ottaen huomioon yhdysvaltalaisen imperalismin historian. Tämän varjopuolena on kuitenkin itse skedeyksen mikrotalouden taantuminen sekä pro-haaveiden monimutkaistuminen. Some ja skedetalous skedeejän ruumis bittiavaruuksissa Instagram ja some mahdollistavat kenelle tahansa mahdollisuuden breikata kansainvälisesti tuhansien seuraajien kautta. Tässä vaiheessa verkko hoitaa monen asian ja arvon muodostuksen ilman, että suurten lafkojen tarvitsee itse järjestää, tuottaa tai tehdä mitään. Mutta livenä näkemisellä on kuitenkin eroa. Euroopan valloittajat Jenkkilafkojen takavuosina järjestämät eurokiertueet herättävät nimillä lähinnä huvitusta
MFT team: WU-Tom, Simo Mäkelä, KYY, Juha Pönkänen, Otto Taimela, Marcus Hyöky, Ossi Jalmari, Rönkkö, Jacob Sundell, Tomi Rehula, Eniz Fazliov Marcus Hyöky, fs heel K em p as MFT_Marcus_hangup.indd 1 MFT_Marcus_hangup.indd 1 7.8.2020 15.48 7.8.2020 15.48. Jacob Sundell, tailslide Rönkkö, kick ip Jacob Sundell, tailslide My Favorite ings, Fredrikinkatu 31, 00120 Helsinki facebook.com/mfthelsinki @mfthelsinki myfavoritethings
Nämä jätkät ovat edelleen mun silmissä idoleita, ja osaan on ollut myös kunnia itse tutustua. Jo leffan alkutekstit pelottivat. Olin iässä, jossa paheet alkoivat kiinnostaa ja olin myös ulkopuolisille ärsykkeille hyvin altis. Skeittaus oli supersuosittua ja kaikki nuoret pyörivät Nolla.net-sivustolla. Tästä yli päästyämme aloimme kuitenkin tajuta käsissämme olevan jotain paljon arvokkaampaa. Mä olin 15v, kun sain tämän teoksen haltuuni. 12. Näin jälkeenpäin olen pohdiskellut, olisiko Video Daysin herättäminen uudelleen ollut vastaveto skeittivideoiden päihdekeskeiselle ja skeittaukseltaan rajulle ulosannille. The Endin enteilevä miehen kokema paha olo välitettiin nyt selkeästi katsojalle. Rispekt! Birdhouse The End 1998 Jamie Mosberg Nyt puhutaan henkilökohtaisesta klassikosta. Baker 2g ei olisi voinut ilmestyä tätä ajatellen ”täydellisempään” aikaan. Tämän katsottuani tajusin, että skeittielokuva voi liikuttaa. Baker 2g 2000 J. Jo Misled Youthista itselle tuttu Jim Greco oli uskomattoman kova. Leffa on jaettu Aja B-puoliin. Control Teens 1998 Ville Räty Tätä elokuvaa ei voi ohittaa! Saimme elokuvan alkuvuodesta 1999 skeitattuamme noin kolme vuotta. Teens iski heti! ”Nää jätkät on Suomesta!” ”Vitsi, Helsinki on siisti paikka!” ”Miten mä pääsen Digeliukseen kuuntelemaan lisää tätä musaa?!” Huonoa parttia ei elokuvasta löytynyt, ja väliskitit loivat nuoren miehen silmiin skeittareista kuvan superstaroina. Sivusto oli itselleni erittäin tärkeä. Huomiona vielä kerrottakoon, ettei elokuvassa kuulu ollenkaan rullauksen ääniä. Näistä jälkimmäinen oli käsittämätöntä dadaa, jota ei porukoiden läsnä ollessa halunnut katsoa. Tämän vuoksi en osaa sanoa elokuvasta mitään. Asuin tuolloin vielä Outokummussa ja lähipiiristäni kovin moni ei enää skeitannut. Ikäiseni ihmiset rupesivat puhumaan foorumeilla Blindin leffasta, josta tulisi tykätä. Strickland ja miksi hänellä ei ole etunimeä?” ”Onkohan noi tyypit niin hyviä, koska ne on kokoajan noin sekaisin?” Leffan punaista lankaa suorittavat vetäjien pätkien väliin leikatut osuudet 10-vuotiaasta Knox Godoysta ja taaperoa yllyttävästä ärsyttävästä mutta karismaattisesta Beaglesta. Live Animation saapui Outokumpuun täysin sattumalta. Olimme kuudennen luokan luokkaretkellä Tampereella keväällä 1998, ja kuulimme ystäväni Arin kanssa kaupasta nimeltä Cartel. Tämä elokuva vaikutti takuulla suuresti outokumpulaiseen skeittaukseen ja myös tiettyyn taiteellisuuteen, jota osassa meidän porukasta on havaittavissa. Smolik oli silti heittämällä se kuninkain jäbä. Andrew Reynoldsin pätkän musiikin vaihtuessa Portisheadiin koin tunteen, että voiko mikään tästä enää parantua. Kyseessä ei ole urheilulaji. Sitä en ainakaan myönnä. Tässä vaiheessa skeittauksemme oli muuttunut radikaalisti, sillä hollolalainen ystävämme kertoi kynttilästä, jonka avulla ”sgrindaaminen” sujuisi helpommin. Meitä vanhemmat kaverit kehuivat elokuvan hienoa leikkausta, täysin filmille kuvattua kokonaisuutta ja eritoten loistavia musiikkivalintoja. Pätkä sisälsi alle 20 trikkiä, mutta ne olivat toinen toistaan sairaampia. Se voi olla samalla koskettava, mutta myös rujo. ”Kuka on J. Blind Video Days 1991 Spike Jonze Nyt eletään jo vuotta 2002–2004. Tämä taisi olla myös ensi tutustuminen Heath Kirchartiin. The End oli erilainen. Kaupassa taisi olla silloin myytävänä 2–3 elokuvaa, joista ostimme yhteen kasatuilla rahoilla halvimman (120 markkaa). Ehkä siksi vähemmän tunnetut vetäjät jäivätkin paremmin mieleen (Dave Soto). Tietenkin itse Reynolds oli myös kova. Se oli elokuvallinen ja myös Live Animationin tavoin filmille kuvattu. The Endissä muuten on kuvattu telellä olkapäältä joitakin follow cameja. Skeittaus itsessään oli maanläheistä ja myöhemmin ajatellen jopa b-matskua, sillä siinä esiintyivät kaikki sen ajan suurimmat starat. Grecon lisäksi kovimpia jätkiä olivat kunnon gangsta Mike Maldonado ja ylityylikäs Jeff Lenoce. Elokuva oli aluksi meille suuri pettymys, sillä sen kesto oli vain hieman yli 15 minuuttia. Tämä elokuva vahvisti ajatustani skeittauksesta. Live Animation VHS 1998 Daryl Grogan Esittelyssä laman jälkeisen Suomen ensimmäinen Outokumpuun saatu skeittileffa Live Animation (USA 1998). Strickland No niin. Latasimmekin leffan Kazaasta ystävieni kanssa, mutta elokuvan katsominen lopahti jo jonnekin Guy Marianon pätkän loppuvaiheille. Top 5 elämään vaikuttaneet skeittileffat by Anssi Soininen Soininen on mies joka flippasi mandoliini kädessä. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsimme näkemään paikan päälle skeittielokuvassa esiintyneitä spotteja. Reynoldsin uskomaton tyyli (tuohon aikaan muutoin täysin rap) ja joku pätkässä vallinnut sanoinkuvailematon paha olo nostivat kylmiä väreitä pintaan. “Hammer”-käsite oli syntynyt
12
(Ite tietty skeitannut yksin jo ennen ku se oli koronan myötä muotii, ei mittää) Kevään selvästi erikoisin case (käy muuten scrabblessakin sanana) oli Toppilansalmen metästä löytynyt ramppi. Salainen ramppi metässä, oishan se mieheen. Todennäköistä on, että tätä lukiessasi rescueramppia pumpataan Oulun yöttömässä yössä tai sitten ei olla jaksettu tehä asialle alkuinnostuksen jälkeen yhtään mitään. Rampille sijoituspaikkaa miettiessään kundit muistivat puumajan, jossa alkukesästä ottivat mieheen. Aivan tolkku hallikausi ehti Hiukkavaarassa kuitenkin olla ja vuokrat saatiin kuitattua. Mikko oli pelastanut duunista ison nipun jykevää kolkytmillistä vaneria ja kundit rässäytti mummolan pihaan niistä rampin. Kundit olivat kulkeneet Nallikarista Toppilansalmenrantaan ja löytäneet metästä sattumalta puumajan. Mutta ei mittää, kyllä siinä kuulemma skeittasi. Yhteydenotot: @penardioux Metsästä löytynyt ramppi, joka meinasi muuttua puumajaksi 14. Kesällä oli Dealin 17v-synttärit irc-galleriassa, linkki tietty biossa: @RealDealOulu. Ei mittää, kundit olivat kiivenneet huterasti rakennettuun puumajaan ja istuneet siellä muutaman kaljan verran maisemaa tiiraillen kunnes olivat jatkaneet matkaansa. Laskeskelin tuossa, että vaikka ulkokausi on päivissä mitattuna täällä pohjosemmassa lyhyempi kuin esim. Ramppi oli flättiä ja pintalevyjä vaille valmis ja vieressä oli hieno puumaja. Muutama viikko myöhemmin mentiin Rengen kanssa mestoille arvioimaan tilannetta ja mitäs helvettiä: rampista oli toinen pääty purettu miltei kokonaan! Tarkempi tutkailu paljasti, että puumaja oli kasvanut merkittävästi ja vieläpä niistä rampista puretuista osista! Olimme siis yhtäkkiä tilanteessa, jossa metästä löytynyt ramppi oli muuttumassa puumajaksi! Haettiin sorkkaraudat ja alotettiin operaatio Ramp Rescue. “ Ei mittää” (kuten täällä päin on tapana asiayhteydestä riippumatta sanoa) on korona-tilanteen myötä varsin osuva kiteytys koko maailman meiningistä tältä keväältä ja liekkö koko loppuvuodeltakin. Otin Renkiin yhteyden ja päätettiin käydä rakentamassa ramppi loppuun kunhan keretään. Pari tuntia purimme ramppia lumisateessa joutsenien rääkyessä taivaalla. Ohikulkeville lenkkeilijöille homma näytti tietenkin siltä, että kaks puolivanhaa äijää rakentaa puumajaa metässä, ei mittää. Puitteet siis ns. Ei mittää, otin koodia Haukiputtaalle Mikkoon, joka osasi valaista asiaa: Mikko ja Spälä ovat parikymppisiä haukiputaalaisia skeittareita, jotka olivat viime kesänä mieheenottohommissa Oulussa. Puumaja oli kuitenkin jääny mieleen ja seuraavana viikonloppuna kundit olivat hakeneet roskalavalta puutavaraa ja menneet vahvistamaan majaa ettei se olisi niin hutera. Mua jäi kuitenkin mietityttämään se miten ramppi oli mettään päätynyt ja kun pohdin asiaa Dickwäxin chätissä niin Laku muisti kuulleensa haukiputaalaisten kundien puhuneen joskus jotain jostakin rampista (klassinen kolmen J:n tilanne). kohillaan. Mutta ei suunnitelmien tartte aina toteutua, monesti se pelkkä unelmoiminen antaa jo paljon. Vietiin rescuerampin palaset Telakalle oottelemaan uutta elämää. Parkeilla ja spoteilla on ollut pakkasesta huolimatta meininki päällä ja kohtahan se aurinko ei enää edes laske, joten skeittauksen täyteinen kesä edessä, eipä vähä. Renki oli saanut kaupungilta justiinsa vihreetä valoo sille, että kustantavat verttiin uudet vanerit, joten päätettiin tarjota vertin vanhoille levyille uus elämä rescuerampissa. Liu’u DM:iin jos oot eri mieltä: @OulunRullalautailijatRY. Kevään seittemäs takatalvi tuli sopivasti samaan aikaan kun halli pistettiin koronasäppiin ja Kivisydämessä laudat kolisivat pitkälle kevääseen saakka lumisateiden yllättäessä aina vaan uudestaan. Ei mittää, moottorisahalla ramppi kahtia ja peräkärryllä puumajan viereen oottelemaan kevättä, jolloin sen voisi viimeistellä kunhan saisi talvella tehtyä rahaa pintalevyihin. ps. Syksy tuli ja Spälän isovanhemmat palasivat kämpille, joten kesän jäljet piti siivota pihasta pois. Ei mittää. Ens hallikausi onkin sitten Hiukkavaaran kahdeskymmenes ja liekkö sen myötä kyseessä Suomen pitkäikäisin skeittareitten ylläpitämä alan halli. Pef on myynyt hiessä Support your local dealer -paitaa ja toivottavasti kauppa käy jatkossakin niin pysyy pirtti pystyssä. Varmuutta asiaan ei ole, mutta oletettavasti puumaja-alan lehdissä näistä tapahtumista puhutaan aivan eri tavalla. Hesessä, niin tää loputon valo takaa sen, että tunteina laskettuna jäädään kuitenkin voitolle. Pena myös myy näitä koristekiviä viiden euron ämpärihintaan. Olin mettäretkellä ja ei mittää, yhtäkkiä eessä puolivalmis miniramppi upeella paikalla meren äärellä. Rahaa ei ollut pintalevyjen hommaamiseen, joten ramppi jäi aika karkeeksi kun pinta oli sitä paksua vanerisiivua ja muoto hyvin kulmikas. Paikka oli upeasta maisemastaan huolimatta selkeesti huono rampille, koska puumaja-localssit tekisivät siitä todennäköisesti lisäsiiven majaansa heti kun silmä välttäisi, joten päätettiin siirtää ramppi johonkin turvaan. (Kirjoitettu keväällä kuten tekstistä voi päätellä) Oulun kirjeenvaihtaja Pena on oululainen skeittari, joka lapioi vapaa-ajallaan kiviä pihallaan. Muistetaanhan ne turvavälit jos ne on edelleen ajankohtaisia ja sooloiluahan ne suositteli. Spälä oli samaisen kesän mummolassaan talonvahtina isovanhempien ollessa jossakin reissussa. Ajatus harmonisesta yhteiselosta puumaja-localssien kanssa osoittautuikin sitten liian sinisilmäiseksi, kuten tässä vaiheessa jo tiedämme
OLLI LILJA / BS NOLLIE www.happyhourskateboards.com Ph ot o: M ik ko Ke m pa s C M Y CM MY CY CMY K LILJA_AD.pdf 1 9.7.2020 9.02
S ticky Woods Skate Co. Zinen kuvituksista kuten Stickyn grafiikoista muutenkin vastaa Tommi Musturi, joka on kansainvälisestikin tunnettu kotimainen kuvittaja ja sarjakuvatekijä. Muutenkaan hommaa ei jätetty puolitiehen, vaan zinen mukana tulee “flexi” eli 90-luvulla musalehtien yhteydestä tuttu ohut vinyylilevylärpäke. Get Sticky! Zineä, dekkejä ja muita Sticky-tuotteita voi kysellä muun muassa IG:llä itse artisteilta: www.instagram.com/stickydudes www.instagram.com/stickysoundsclub vimeo.com/user70207540. Zine-projekti pyörähti liikkeelle myös varsin vahingossa. on Sticky Dudes -nimisen kaveriporukan aloittama dekkimerkki, joka on laajentunut dekkien ohella myös olueksi, tapahtumiksi, zineksi ja leffoiksi. Stickyn hyvä puoli on, että takana on tyyppejä, joilta lähtee varsin hyvää jälkeä kynästä. Sticky Woods DDH IPA on menestynyt varsin hyvin ja löytyy kauppojen hyllyiltä ja monesti myös Olarin Panimolta hanasta. Yhtenä iltana tuli vain idea, ja muutamaa kuukautta myöhemmin zine oli jo kädessä. Sticky Woods Skate Co. Sticky on vanhojen miesten firma, mutta ei kumminkaan mikään eläke tai “ollaan ihan paskoja” -kulmaa korostaen – enemmänkin vain omaa meininkiä. Olarin Panimo tykkäsi Sticky Woodsin meiningistä promoleffan ensi-illassa, ja tätä kautta ehdotettiin omaa bisseä. Ydinporukkaan kuuluu team manager Sasun lisäksi muun muassa monista HC-bändeistä tunnettu Antti Malinen ja Jukka Leikas, joiden skedeyksen alkutaival ulottuu legendaarisen Olari Underground Filmsin aikakaudelle. Sticky Dudesit ovat löysä yhteenliittymä 90-luvulla skeitanneita olarilaisia ja nummelalaisia “veteraaneja”, joista osa on skeitannut koko ajan ja osa lämmittänyt vanhaa harrastusta nyttemmin uudestaan. Sticky Dudes syntyi jonkun laskureissun sivutuotteena, mutta nyttemmin toiminta on keskittynyt lumen sijaan vahvasti skeittaukseen. 16 Teksti ja kuvat: Mikko Kempas Jukka Leikas Antti Mato Malinen, Leikas ja Sasu Haanpää. Kaikki Stickyn jutut ovat syntyneet varsin orgaanisesti vahingossa. Stickyn leffat ja meininki ovat osoitus siitä, ettei skeittauksessa tarvitse olla paras tai edes kovin hyvä, että voi saada hyvällä meiningillä paljon hyvää ja yhteisöllisyyttä aikaiseksi. Artistina 7”:lla on Pikakassa. Takakontti on vielä kivijalkaa parempi myymäläkonsepti
Tietokoneella en ihan hirveästi siistinyt sitä, paperin saumoja jouduin peittämään, kun partaa joutui jatkamaan toiselle arkille.” X Turkulainen Day Off julkaisi alkuvuodesta ainoan oikean surmacore-yhtyeen Rytmihäirön kanssa kollabolaudan. Magee alkuperäinen logo, jossa on lokki, joista tykkään vitusti. ”Jotenkin se yhdistyi mielessä Santa Cruzin lautagrafiikoihin, Rob Roskoppin siihen naamadekkiin, joka oli mun eka dekki. Day Offin lauta on Unen kaiken kaikkiaan neljäs suunnittelema lautagrafiikka. Viime tietojen mukaan tosin se on albatrossi. ”Asiallinen lafka, syntyisin 70-luvun lopun Etelä-Helsingistä, kuten olen itsekin. Mä olin siihen vaan, että haha okei, tehdään vaan.” Lautoja painettiin lopulta 60 kappaletta per koko, jotka löytyivät 8,25”:n , 8,5”:n koossa ja 9 ”:n spessusheippimuodossa. ”Mika tilasi tehtaalta samplet paristakin old school sheippidekistä. Jotain alueita tein kokonaan uudestaan, esimerkiksi pipon. Esimerkiksi edellisen dekkigrafiikan tein Tikarille vasemmalla kädellä, kun oikea käsi oli murtunut. Ysin kohdalla oli aika selkeä, että tällä mennään, koska tiesin, että tulen sillä skedeemään. ”Aina ajatellut, että Rytmihäiriö-dekki olisi ihan vitun kova juttu. Mulla on ollut se 9”:n sampledekki blankkona alla ja seuraava on valmiiksi odottamassa gripitettynä.” Une kertoo, että ei ole todennäköisesti piirtänyt mitään yksittäistä kuvaa koskaan niin huolella, kun laudan grafiikoita. Une on erityisen tyytyväinen jälkimmäiseen, koska skeittaa muutenkin 8,5”:ta leveämmillä laudoilla. Y hteistyötä Une ja Day Off ovat toki harjoittaneet ennen kollabolautaakin. No-comply tailslide Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvat: Une itse. Mika [Eirtovaara, Day Offin puuhamies] sitten melkein heti kysyi, pitäisikö tehdä Rytmihäiriö-lauta. Rytmihäiriön laulaja Unto ”Une” Helo kertoi Hang Upille kollabon synnystä. Sekä hienoja tiimivalintoja: Rad Mike, Liesmäki sekä Skeittaa Älä kiusaa! -kamppiksen Jesse [Teräsahde].” Lautakuvio sai alkunsa, kun Une oli viime kesänä käymässä ensimmäistä kertaa Day Offin putiikin puolella Turussa, mielessään visionääriset suunnitelmat. Mutta Mika ehdotti, että tehdään lisäksi vähän kapeampaakin. Rytmihäiriön Spurgugrammi-logon käyttäminen oli Unelle alusta asti varsin selvää. Paitsi, että se ei ollut aito, vaan joku Stokkalta ostettu halpis, jossa oli yks yhteen sama kuva. Partaa ja pipoa, that’s it.” Une jatkoi kuvan työstämistä pääosin iltaisin. Laudan grafiikoissa yhtyeen spurgugrammi-logo kohtaa old school lautojen hengen. ”Jo samana päivänä luonnostelin baarissa kuvaa, kun sain lopullisen idean. Lähetin kännykällä luonnoksen Mikalle, joka vastasi joo joo, hyvältä näyttää. ”Pidin keittiön seinällä mustalla ja valkoisella maalitusilla tehtyä kuvaa ja aina löytyi jotain korjattavaa. Aloin piirtää sitä sitten tosissaan. Matkalla kaupalle mietin, että kiinnostaisiko niitä tehdä se. Une on muun muassa käyttänyt Day Offin t-paitoja ”Rytmiksen” keikoilla. Kuitenkin sen näki heti, että saatana, yks iso spurgun naama yhdistettynä siihen Roskoppin laudan grafiikkaan samanlaisella staililla ja tarkemmilla yksityiskohdilla. Se oli tosi uudenlainen työskentelytapa itselle, koska oon tottunut raffiin, nopeaan, luonnosmaiseen piirtämiseen
Day Off on hiljattain panostanut omaan neliväriseen silkkipaitoon, jolla on tehty myös alustavia kokeiluja. Koronan myötä aikataulut kuvion jatkumisesta ovat osittain viivästyneet, mutta eivät suinkaan kuopatut. Unella on tapana ollut ottaa jo tovi ennen keikkoja lämmöt laudalla, jopa talvella ja paikasta riippumatta. Tuntuu, että ikinä ei ole ollut huonoa keikkaa, jos on ottanut lämmöt skedeemällä.” Tosin lukijoille varoitettakoon, että riskinä voi toki olla, että ei ole keikkaa ollenkaan, jos ho-ho plant ei onnitukkaan. Joku varmaan ehdotti myöhemmin, että pitää alkaa laittamaan klippejä nettiin tyylillä ’Suomen takahuoneet tutuksi skeittaamalla. Parit hyvät pannut on kyl tullut otettuu ennen keikkaakin, mut onneks ei oo mitään hajonnuy. ”On huomannut jollain kesäkeikoilla, joilla on ollut dekki mukana, että saa hyvät lämmöt päälle ennen keikkaa. Day Offin lauta on Unen kaiken kaikkiaan neljäs suunnittelema lautagrafiikka.” 19 Boneless. ”Siksi en ole koskaan itse uskaltanut sellaisia kokeillakaan. Ensimmäinen painos laudoista on myyty jo loppuun, mutta lisää on luvassa. Ja onneksi en soita jotain instrumenttia, johon tarvii käsiä tai jalkoja” ”Une kertoo, että ei ole todennäköisesti piirtänyt mitään yksittäistä kuvaa koskaan niin huolella, kun laudan grafiikoita. Tarkoituksena on, että yhteistyökuvio jatkuu uusien paitojen ja lautojen myötä, eri väreissä
Lisäksi kevyt ja halpa kuvauskalusto on mahdollistanut dokkarien tekemisen pienellä rahalla. He kertovat tunteistaan skeittausta kohtaan ja pohtivat omaa skeitti-identiteettiään sekä nähdyksi tulemisen tarvetta. Yksi syy tähän on, että rakenteellisesti TMSTOM eroaa verrokeistaan, joille on yleistä rakenteen sirpaleisuus ja tarinankulun epätasapaino. Koska koko dokkarin linja on tyyliltään asiallisen toteavaa sekä sanoma sukupuolineutraalia, Naiset-biisi tuntui lopussa hieman irralliselta vitsiltä, vaikka biisi satiiri onkin. Haastateltavat ovat äänellisesti mukavan lähellä ja heidän puheistaan saa vaivattomasti selvää. Docventures on porskuttanut eettereissä jo seitsemän tuotantokauden ajan, ja monessa kaupungissa on omat dokumenttikerhonsa. Skeittidokkareista valtaosa on kerrontatyyliltään selittäviä. Skeittidokkareita tehdään käytännössä vain kolmea eri sorttia: henkilökuva-, historiatai reissudokkareita. TMSTOM:ssa on kullekin hahmolle valittu oma tarkka paikkansa ja pääteemansa. Jäi enemmän tilaa kuuntelemiseen, kokemiseen ja tulkitsemiseen. Lopputekstien päälle lisätty Stepan Naiset-biisi herätti pientä ristiriitaisuutta itsessäni. Yleensä huomaan verenpaineeni nousevan ja ärtymykseni kasvavan. Yleistäen aihemaailmat pyörivät skeittilegendoista katujen kasvatteihin, DIY-skeittiparkeista kuka-teki-ja-mitä johonkin tunnettuun spottiin sekä teemareissukohteista sinne, missä kukaan ei ole vielä käynyt. Äänenlaatu on TMSTOM:ssa teknisesti hyvää. Noin puolenvälin jälkeen kuvakerronnan dynamiikka muuttuu. Käytännössä kaikki haastattelut on kuvattu käyttäen koko ajan samaa kuvakokoa. Tämä herkisti kuuntelemaan, mitä skeittareilla oli sanottavana. Itselleni tuli vaikutelma, ettei oltaisi luotettu dokkarin sanomaan itsessään tai ettei sen takana uskallettaisi seistä ilman huumorin tuomaa kilpeä. Musiikkia on oikeastaan vaan muutamassa kohtaa, jos sitä oli ollut taustalla kuvausten aikana, mutta silloinkin se on jätetty vain osaksi taustaa. Tällainen kerrontatyyli on yleistä uutiskatsauksille ja journalistisille dokumenteille. Mutta kun enskari järjestettiin helsinkiläisen skedekaupan showroomissa, jossa oli ilmaista kaljaa tarjolla, en odottanut kokevani skeittienskareille perinteistä huurteisten päälle huutelua kummempaa. Myös skeittidokkareille tyypilliset katsojien huomion kiinnittävät visuaaliset kikkailut on jätetty väliin. Henkilökohtaisesti en ole kyseisen tyylisuuntauksen puolestapuhuja, mutta TMSTOM:ssa mielenkiinto pysyi yllä puolen tunnin kestoon nähden yllättävän hyvin. Tässä TMSTOM tekee poikkeuksen. On turhauttavaa, kun näkee, mitä kaikkea potentiaalia olisi ollut tarjottimella mutta mikä jätettiin käyttämättä tai peitettiin näkyvistä. Alkupuolen kuvituskuvat ovat enimmäkseen etäältä kuvattuja laajoja yleiskuvia tai kokokuvia lyhyellä polttovälillä, jolloin kuvallinen kerronta jää ohueksi sekä henkilöt hieman etäisiksi. Kuvaus ja leikkaus on TMSTOM:ssa pääpiirteittäin rauhallista ja selkeää, mutta kuvallisen kerrontatyylin kokonaisuus jää epätasapainoiseksi sekä kuvien sommittelu hieman vaisuksi. Kahdeksan skeittaria kertoo suhteestaan skeittaukseen sekä mietteitään skeittauksen tilasta ja tasa-arvoisuudesta. Olin ilahtunut uusista dokumentaristeista. Narratiivin kautta kerrotaan näkökulma, esitetään argumentit ja perustellaan asiat. Yleisesti ottaen dokumenttielokuva yhtenä tarinankerronnan keinona ja taiteenmuotona voi nykypäivänä todella hyvin. On arvostettavaa, että on luotettu itse tarinan kantokykyyn ja jätetty joulukuusenkoristeet ripustamatta. Ines Särkän ja Oona Markkasen Toi mitä sä teit oli mahtavaa haastaa paikalleen jumahtanutta skeittidokkariskeneä. Dokumenttielokuvalla menee siis hyvin. Muutamaa tuulen suhinaa sekä paria kaikuisampaa haastatteluraitaa lukuun ottamatta äänenlaatu on tasaisen hyvää sekä korvaystävällistä. Huomaan katsovani skeittidokkareita lähinnä pysyäkseni kärryillä ajankuvasta – en innosta tai mielenkiinnosta itse skeittidokkareita kohtaan. Tämä loi mukavasti syvyyttä alun etäiseen ilmeeseen verrattuna. Kalansilmälinssiä on käytetty todella vähän, mutta en sitä kyllä jäänyt kaipaamaankaan. Käsiteltäviä näkökulmia tulee melkein kaikista sosioekonomisista taustoista, teknisestä tai tarinallisesta laadusta tinkimättä. Alusta loppuun. Toiveeni ajatuksia ruokkivista ja kokemusrikkaista elämyksistä on hukkunut. Kuvituskuvien tyyli vaihtuu telepainotteisemmaksi, ja haastateltavien kasvoista otetaan lähikuvia. Kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta skeittiskenen sisällä dokumenttitarjonta on – ikävä kyllä – niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin yksitoikkoista, pinnallista ja köyhää. Yllätyksekseni sain kuitenkin kokea jotain, mistä en ollut aluksi varma, kehtaisinko siitä edes mainita muille. Kuvat ovat tekstin todisteita, demonstroimista tai kuvittamista. Puolen tunnin dokkari tuntuu kolmetuntiselta. Keväällä Yle Areenassa pyöri Ylen oma dokumenttielokuvafestivaali. TMSTOM on puolituntinen pienellä historiamausteella höystetty henkilökuvadokkari, jossa keskitytään poikkeuksellisesti henkilöiden itsensä ja heidän saavutustensa sijaan skeittauksen henkilökohtaiseen kokemukselliseen puoleen. Tästä syntyy kronologisesti ja eheästi eteenpäin rullaava kokonaisuus, jossa on selkeä alku, keskikohta ja loppu. Suomalaisista dokumentaristeista kertovan Sanokaa mitä näitte -kirjan kirjoittajan Harri Römpötin mukaan suomalainen dokumenttielokuva on ollut nousussa jo kolme vuosikymmentä, ja nyt eletään sen kulta-aikaa. Tarinan kulku nojaa siis lähes pelkästään haastateltavien henkilöiden puheeseen. TMSTOM on Ineksen ja Oonan ensimmäinen yhteisprojekti. Tämä on monipuolistanut ja yhdenvertaistanut tekijäkaartia. Teksti ja kuvat: Vantte lindevall 20 Teksti: Vantte Lindevall Kuvat: Oona Markkanen. O len huomannut kerta toisensa jälkeen pettyväni katsoessani skeittidokumentteja. Römpötin mukaan dokumenttielokuvien tyylikirjo on räjähtänyt ennennäkemättömällä tavalla, eivätkä dokumentit enää pelkästään tallenna todellisuutta vaan myös tulkitsevat sitä mitä erilaisimmin keinoin. Äänisuunnittelullisesti skeittidokkarit on totutusti tupattu täyteen musiikkia. Taustalle jätetyt kuvituskuvien taustaäänet elävöittävät kivasti haastatteluraitojen kliinisyyttä. Eräänä syksyisenä viikonloppuna loppuvuodesta 2019 menin Helsinkiin katsomaan Toi mitä sä teit oli mahtavaa -dokumenttielokuvan ensi-iltaa. Toisin sanoen teksti dominoi kuvaa. Laadukasta tarinavetoista sekä omaperäistä taiteellista tulkintaa todellisuudesta on tarjolla tänä päivänä niin paljon, ettei kaikkea ehdi edes katsoa. Niin on myös TMSTOM. Oli varsin virkistävää, ettei musiikkia oltu käytetty haastatteluiden taustalla. Dokkarista ei ollut traileria, enkä muutenkaan ollut kuullut siitä muuta kuin dokkarin ja sen ohjaajien nimet: Ines Särkkä ja Oona Markkanen
Kuin olisin katsonut itseäni kertomassa omaa tarinaani. Ineksen ja Oonan dokkari rikastaa ja monimuotoistaa skeneä tarjoten erilaisia esikuvia – kenelle tahansa meistä. Kuitenkin, olitpa kuka tahansa, skeittaus on sitä samaa. Ketään ei kiilloteta. Siinä ei ollut löyyyysäää meininkiä, eikä siinä mikään khyl menny, mutta... Dokkaria seuratessani tunsin, kuin olisin mennyt ajassa kaksikymmentä vuotta taaksepäin – aikaan, jolloin skeittaus tuli elämässäni vastaan, antoi ponnahduslaudan elämään ja vei mennessään ysärin puolivälissä. TMSTOM rullaa tässäkin toiseen suuntaan. TMSTOM rikkoo totuttua sisältötarjontaa niin kotimaisella kuin kansainväliselläkin skeittidokkarikentällä. Visuaalisesti TMSTOM:ssa on omat heikkoutensa verrattuna yleisesti skeittidokkarien tasoon, jota ei monesti erota mainosmaailman laadusta. Tarinallisesti TMSTOM taas tarjoaa jotain, mihin harvat skeittidokkarit pystyvät. On aikaa ja tilaa kertoa oma asiansa. Inhimillisyydellään se tulee samalla popularisoineeksi skeittauksen merkitystä. TMSTOM:ssa Ines ja Oona ovat saaneet luotua harvinaisen avoimen tunnelman haastattelutilanteisiin. Puhutaan kokemuksesta ja tunteesta sekä näkyväksi tulemisesta. Ajallemme yleiset henkilökuvat ovat usein näkökulmatonta henkilöhekumointia. Omasta paikasta skeittauksen parissa. Parasta antia TMSTOM:ssa on itse tarina, joka on raikas tuulahdus skeittiskenessä. 21 21. Ei rakenneta myyttejä eikä pidetä kulisseja yllä. TMSTOM on freesi dokkari, joka ei ole kova, wah tai renno. Se tarjosi ikkunan kurkistaa omaan menneisyyteeni samalla valottaen ainakin itselleni pimennossa ollutta puolta suomalaisen skeittauksen historiasta. Molemmat toivat esille tuoreen tuulahduksen skeittimaailman kokemusja tunnepuolesta. Varmaa on, että tunneja kokemuspuolesta puhuminen tulee muuttamaan skeneä. Fiktiopuolella tässä ollaan edellä. On vapauttavaa katsoa ja seurata dokkaria, jossa kukaan ei kehu ja kiillota ketään. Selvää on myös se, että skeittaaja ei säästy inhimillisiltä tunteilta ja ihmisenä kasvamiselta, vaan pelkojen ylittäminen, sosiaalisten tarpeiden täyttyminen ja myötätuntoinen kohtaaminen ovat itse asiassa iso osa skeittauksen antia. Kehutaan ja kiillotetaan mystisiä taistelijapatsaita, ja näin katselukokemuksesta jää uupumaan tunne ja kokemus siitä, kuka tämä henkilö nyt sitten olikaan. Jään innolla odottamaan, mitä Oona ja Ines tekevät seuraavaksi sekä miten tämä vaikuttaa tuleviin skeittidokkareihin ja tuleviin skeittidokkarien tekijöihin. Skeittiensi-illassa, kaikkien läsnä ollessa, herkistyin lopulta kyyneliin. Sisällöllinen pintapuolisuus, henkilöiden etäisyys sekä draaman puute ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Patsaat, olivat ne sitten rosoisia tai kiiltäviä, jäävät kaukaisiksi vailla elämän makua, ja juuri kun patsaan pinta olisi pikkiriikkisen avautumassa – show must go on. Oona ja Ines onnistuivat dokumentillaan möyhimään tunteitani syvältä sisimmästäni. Tämä dokkari on askel skeittauksen uudelleen määrittämiseen, normalisointiin, jossa sukupuolella ei ole enää väliä. Ketään ei hehkuteta. Turhat roolit on saatu riisuttua pois. Dokkarista huokuu rakkaus ja intohimo lajia kohtaa sellaisenaan. Lämmöllä, intohimolla ja energialla. Haastattelutilanteista välittyy rauha ja henkilöiden kunnioitus omina itsenään. Naiset saattavat ehkä olla skeittauksen teknisyydessä ja hämmerisyydessä perässä, mutta miehet ovat sisällössä ihan yhtä paljon jäljessä. Vantella on pitkä historia skeittileffojen parissa sekä hän on ohjannut Suomen ensimmäisen skeittausta popularisoivan dokumenttielokuvan nimeltä Abkhazia (2017). Ja yhtä pientä hetkeä lukuun ottamatta kellään ei ole show päällä. Skeittidokkareissa keskitytään usein enemmän visuaaliseen kuin tarinalliseen kerrontaan niin paljon, että tarinat jäävät näkökulmattomiksi, draamalliset rakenteet sirpaleiseksi sekä kerronnalliset tyyliratkaisut merkityksettömiksi. ...Se mitä mä tunsin oli mahtavaa! Kirjoittaja on skeittari, elokuvataiteen opettaja ja kansainvälisesti palkittu elokuvaohjaaja, joka opettaa dokumenttielokuvaa Lahden Muotoiluinstituutissa. Nyt vihdoinkin jotain samaa pystyi kokemaan skeittidokkaria katsoessa. Dokkarissa annetaan selkeästi kuulua, että skeittaus on kaikkien laji sukupuoleen katsomatta. Viime vuosien valonpilkahduksia ovat olleet Crystal Mosellen Skate Kitchen ja Jonah Hillin Mid 90’s
Lue mikä Vikiä skeittauksessa inspiroi, mitä mieltä mies on olympialaisista ja skeittauksesta yleensä. Vikin tapa skeitata on erittäin monipuolinen, vaikka itse sitä simppeliksi kuvaakin. Mutta noin muuten hän suhtautuu asioihin pitkälti yhdellä tavalla – vaatimattomasti. Kurbit, kaaret, kadut ja kaiteet – kaikki käy. – Mikko Kyrönviita Teksti: Mikko Kyrönviita Kuvat: Vantte Lindevall, Jaakko Ojanen, Vesa Ritola. P a l o m ä k i V i k t o r Skeittaukseen, kuten muihinkin elämän osaalueisiin, on monenlaisia lähestymistapoja
Aika monta vuotta ollaan skedetty. huom.) ja katoin, että hitto kun on kovia, mitä helkkaria. Näin niitä jossain Onkkarissakin (nyt jo purettu Onkiniemen skeittiparkki Tampereella. ”Itse koen, että Tampereella on nykyään hyvä meininki. Siitä tuli se video, että ei helvetti että noin siistiä voi niinku tehdä – simppeliä, äkästä ja kovaa. I stuskelimme Vikin kanssa toukokuisena iltapäivänä – ehkä kevään ensimmäisenä todella lämpimänä päivänä – kulttuuritalo Laikun rappusilla Tampereella. Siitä tuli kyllä varmaan moneksi vuodeksi skeittihaippi. Viki ei ole mikään supersomettaja, vaikka välillä Instaan matskua tipahteleekin. Mutta ehkä suurin tekijä on se, että valtavirtaistumisen myötä skeittauksesta on tullut monella tavalla lähestyttävämpää erilaisille ihmisille. Ja skeittauksen Viki antaa puhua puolestaan – ja hyvin antaakin. Kuvaamiseen hän suhtautui aluksi oikeastaan melko välinpitämättömästi ilman, että siinä olisi mitään erityistä ajatusta siitä, mikä on siistiä. Kaikki skedee kaikkien kanssa, eikä ole mitään klikkejä. ”Siellä on just se musa, ja näkee niitä oikeita skedeklippejä siellä välissä, että toihan on aika siistin näköistä ja kovaa touhua.” Mutta mikä skeittauksessa sitten pitää otteessaan niin, että siitä kiinnostuu enemmän ja enemmän ja jaksaa lähteä Tony Hawkin pelaamisen lisäksi, vaikka juuri Kangasalan keskustaan, etsimään spotteja. Ja mikä tärkeintä, ne ovat olleet eräänlaisia ikkunoita skeittauskulttuuriin. Tony Hawkin peleillä on varmasti ollut melkoinen vaikutus myös monen muun 90-luvun puolivälin kieppeillä syntyneen skeittaukseen. Jaakko ja Lauri (Ojanen) siellä pyöri. On tosi paljon porukkaa, joiden kanssa käydä skeittaamassa. Semmosta yksinkertaista, semihämmeriä, mutta ei silti mitään zeroo – voi mennä kovaa ja sitte, miten se on editoitu, se kokonaisuus – se voi olla niin siistiä. Veksu, ja sitten noi junnummat alkoi vähän kasvaa, niin sitte kaikki on alkanu skedeen yhdessä.” Skeittaus lienee Tampereella, kuten monessa muussakin kaupungissa, suositumpaa kuin koskaan aiemmin. Se ehkä inspiroi eniten.” 25 NoseBlunt Slide V i k t o r Photo: Jaakko Ojanen. –toim. Paikka tunnetaan myös Rennona, ja siitä on tullut aukiolle asetettujen kurbien myötä yksi merkittävimpiä paikkoja skeitata koko kaupungissa. ”Tam Skate Centerillä aloin jossain vaiheessa käymään. Poliisiopisto nelosen ymmärrän hyvin, mutta että Tony Hawk nelonen – mitä ihmettä! Tämä tietysti kertoo enemmän minun kulttuurisesta ymmärtämättömyydestäni kuin siitä, millainen merkitys peleillä ja pelaamisella nyky-yhteiskunnassa on. Turhaa meteliä ei pidetä, mutta jos asiaa on, niin asiaa myös tulee. Jokaisella on tähän oma tarinansa, mutta kavereiden merkitys on varmasti kaikille suuri. Skedeleffat ovat varmaan kaikille skeittareille jonkinlaisia inspiraation lähteitä, mutta omien sanojensa mukaan Viki ei ollut oikein nähnyt sellaista skedeystä, eikä tajunnut mikä olisi ”helmee” – kunnes: ”Kyllä mä sanoisin, että isoin vaikuttaja, josta oikeesti lähti semmonen kipinä, että tollai haluaisin skedee, että tossa on jotain, on se Nick Boserion Life Splicing. Minusta tuntuu aina hieman kummalliselta kuulla, kuinka joku kertoo aloittaneensa skeittaamaan Tony Hawk’s Pro Skater -pelisarjan myötä. Sitten jossain vaiheessa tutustuin Peinediin (Benjamin Hyppönen), ja siitä se on pikkuhiljaa kasvanu. Harrastusolosuhteet ovat parantuneet, vaikka toki niissä kehittämistä on edelleenkin. Ja sitä paitsi Vikin joululahjaksi saama THPS4 ilmestyi jo 2002. Tam Skatessa oikeestaan niihin tutustuin, ja skedettiin siellä, ja siitä se lähti. Osa skedee enemmän kaaria, ja hyvä, kun on hyppääjiäkin, joiden kanssa käydä kuvaileen vaikka vähän tosissaankin.” Kuvaaminen tosiaan liittyy olennaisesti skeittaamiseen, ja monet kuvaavat vähintään Insta-klippejä joka kerta skeitatessaan. Vaikka tämä juttu käsitteleekin pitkälti skeittausta, se kertoo Vikistä kyllä muutenkin, ainakin sellaisena, kuin minä olen hänet oppinut tuntemaan
Fs blunt transfer Photo: Vantte Lindevall
Näin hieman varttuneemman skeittaajan mieltä tietenkin lämmittää, että Alien Workshop ja myös Mind Field -leffa ovat inspiroineet myös Vikiä. Mua se ei niin paljon haittaa, vaikka eihän se kivaa ole.” Jos ei vielä täysin käynyt kaikille selväksi, niin tunnustan, että olen aika kova Vikin skeittauksen fani. Nimittäin vielä vajaa 10 vuotta vuotta sitten Suvilahti, Tikkutehdas, Savelan vertti sekä vähän yksityisemmät Räsälän pooli ja Kärän mökkivertti olivat suurin piirtein ainoita paikkoja koko maassa, joissa pääsi skeittaamaan hieman isompia kaaria ja poolia. Kovaa ja simppeliä, mutta simppeli ei todellakaan tarkoita helppoa. Nick Boserion skeittauksessa on kieltämättä helppo nähdä yhtymäkohtia Vikin skeittaamiseen. ”Kun se parkki tuli, niin kyllä mä otin sen sillai, että nyt ku tää on, niin nyt skeittaan tätä. Jotain samaa skeittaustavassa kuitenkin on. Kuljin pari tuntia bussilla Kangasalta sinne töihin, ja sitte tullessa siinä välissä Viluselle skedeen. Mä olin silloin Ideaparkin Union Fivessä töissä, ja illalla päivän päätteeksi menin sinne skedeen. Boserion lisäksi toinen skeittari, joka minulle tulee mieleen Vikin skeittausta katsellessa, on skeittareiden primus inter pares eli Grant Taylor. Suomessa varmaan alkaa olla jo skeittarisukupolvi, joka on alusta saakka tottunut skeittaamaan isoja kaaria, mutta noin olosuhteiden puolesta Vikin on täytynyt tehdä hiukan enemmän töitä kaaritaitojen saavuttamiseksi. 27 He el fli p Photo: Vantte Lindevall. Aika paljon siellä kävi semiyksin. Tätä mä oon halunnu skeitata ja nyt mä pääsen tätä skeittaan niin totta kai olin ihan ihan fiiliksissä siitä. Viki tosin ehti hetken aikaa nauttia Tam Skaten vertistä ennen kuin se purettiin, mutta oikeastaan vasta loppusyksystä 2014 Tampereelle valmistunut Iso-Vilusen parkki oli ensimmäinen betoniparkki, jossa pääsi skeittaamaan kunnon kaaria. Viki itse ei tietenkään välitä tästä vertauksesta lainkaan, koska on ”huomattavasti paskempi”, vaikka Boserion ohella myös Taylorin skeittaus on häntä inspiroinut. Ei sinne ollu kauheen helppo saada jengiä sessaan, kun ei se tietty oo hirveen rattoista slämittää betonille siellä syvässä päädyssä
Enkä tarkoita temppuja tai taitotasoa, vaan tietynlaista kokonaisvaltaisuutta. ”Mä oon vaan tehny jotain räppibiittejä. Ja mun veli teki niitä ja alkoi myymään – se on tosi hyvä tekeen ja tekee vieläkin niitä aika lailla ammatikseen. Se alkoi niitä myymään ja mä autoin sitä laittaan niitä nettikauppaan. Katoin, että hitto pitäisköhän ruveta itekin tekeen noita, ja sitte mä rupesin vaan tuuttaan niitä; tajusin mikä on joku kolmisointu ja miten niitä laitetaan sinne. -Veksu Ritola Photo: Vesa Ritola. Ne oli paljon paskempia ku mun broidin, mutta laitoin semmoisen alennusbiittisivun nettiin ja aloin myydä niitä aika pilkkahintaan. Ja kun tekee itseä inspiroivia asioita omasta kiinnostuksesta, niin on ihan turhaa miettiä muiden tekemisiä. Siinä sitä oppi niinku räppibiisin DNA:ta, aika semmosen valtavirtaeteläsoundin. Ei se hirveen mitenkään sulavalta tunnu – omasta mielestä tuntuu tosi kankeelta ja vaikeelta.” Vähän samanlainen suhtautuminen Vikillä on muuhunkin tekemiseen, kuten nyt vaikka räppibiittien tekoon ja myymiseen orastaville jenkkiräppäreille SoundClickissä. Totta kai sitä tutustu paljon musiikkiin, ku ettii ja kattoo; käy läpi aina samplatun artistin tuotannon, että voisko olla jotain muuta. Niin musiikin tekemisessä, pianonsoiton opettelussa kuin skeittauksessakin. Sitä oon tehny aina ku inspis iskee, ja sitten aloin opetteleen musiikin teoriaa ja soittaan. Mihinkään vertailuun Viki ei todellakaan sorru. Siitä on leikki kaukana, kun iso mies hyppää. Vissiin 2010 taitteessa oli semmonen buumi ja kulta-aika niitten biittien myymisessä netissä. Tässä haastiksessakin olevassa kinky boardissa herra lensi naamalleen ensimmäisellä yrityksellä, me luultiin et ollaan lähössä siltä seisomalta sairaalaan, toisin kävi. ”Jos kaikesta tulee kilpailua, niin ei se oo siistiä; se ei oo kyllä yhtään sitä, mitä skeittaus on mulle. Näsäviisaasta pojanklopista on kasvanut fiksu nuorimies, jolla on omintakeinen huumorintaju. Lukija voi nyt kaivaa netistä vaikka El Rio Grindin leffan Rio Grande, Manserama-koosteita ja vaikka katsoa Vikin Instaa (viktorvelipaulus). Arvostan. Uusia juttuja on kiinnostavaa ja hauskaa oppia: se pitää homman mielekkäänä. Siitä sai vähän ylimääräistä – varmaan johonkin muutamaan tuhanteen dollariin vuodessa meni. On eri tyylejä ja lähestymistapoja skeitata. Juttelun lomassa koitin häntä vähän kehuakin skeittauksen monipuolisuudesta, mutta mitäpä suotta. Tykkäsin samplepohjaisesta hiphopista ja sitten aloin tutustuun enemmän: katoin kaikki samplet, kaivoin niitä ja aloin kuunteleen vanhoja biisejä. Mutta toikin on ihan sillai läppä, hassu kuvio.” Ehkä se punainen lanka, joka Vikin tekemisestä välittyy, on se, että asioita ei pidä ottaa liian vakavasti, vaikka ne hyvin tekisikin. Viki skeittaa omalla tyylillään ihan mitä tahansa – niin katuja kuin valtavia kaariakin. ”Emmä tie, kyllä mullakin se on semmosta aika paskaa loppujen lopuksi. Jos jengi vaikka kuvailee, niin siellä voi olla niin monta eri tapaa skeitata – vaikka ihan ääripäät samassa paketissa: powerslideja, hi-jumpeBoardslide 28 Viktor ”Viki” Veli Paulus Palomäki. Ja Viki hyppää, heittäytyy, eikä luovuta helpolla
Ainut mikä olis ollu plussaa, että olis saanu vielä kenkiä, niin olis säästäny rahaa. Kengät ja laudan. ja, portaita, reilejä, ihan kaikkee, eikä siinä oo semmosta että ne asetettaisiin kilpaileen toistensa kans vastakkain. 29 Photo: Jaakko Ojanen 5-0. Muuta kuin että mahdollistaa sen tekemisen. Viki menee sinikkanopolalaisittain aivan helposti jälkimmäiseen osastoon. Ei sitä paljon muuta tarvi. Ja ei Volcomin Euroopan Wild in the Parks -karsinnat Kööpenhaminassa 2011 voittaneella (ja siitä Jenkkeihin Jaakon kanssa kilpailemaan lähteneellä, kaksinkertaisella pooliskeittauksen Suomen mestarilla) sinänsä ole mitään kisaskeittausta vastaan – eikä Chasing The Spot -reissuun lähtemistä.* ”Ois kai sitä ihan hyvin voinut lähtee mukaan, mutta jos sitä lähtee miettiin, että on parempi kuin toi tai toi, niin se menee jo nihkeeksi mun mielestä. Olis vaikuttanut varmasti omaan skeittaukseen, jos olis pitänyt aina hakee uus lauta ja maksaa siitä. Semmonen olis ollu ihan kiva, mutta ei muuten. Olympiaskeittaus on kyllä jonkin verran mietityttänyt myös Vikiä, mutta lähinnä siltä kannalta, että mitä se tekee skeittaukselle. ”Ei mikään ihan idiootti paperilla.” Ei kyllä mikään idiootti muutenkaan. Ei kai se sitten ollut hyvä; olis varmaan pitänyt olla joku työhakemus. Kaikki saa tehdä sitä omalla tyylillään ja fiilistellä sitä.” Kilpailutematiikasta päästiinkin olympialaisiin, joista oli tietenkin pakko kysyä. Olympialaisista huolimatta skeittaukseen kyllä mahtuu tulevaisuudessakin aivan minkälaista ilmaisua tahansa. Ehkä johonki kahteenkymppiin saakka se olis voinut olla joku juttu, että siitä olis saanut statusta tai jotain, mutta ei se kyllä muuta sitä skedeystä mihinkään. Varmaan se joillekin junnummille on jotenki semmonen – tai sitten on vaan ollut niin kekke, että on ajatellut, että se olis siisti juttu, coolia, makeeta tai jotain.” Skeittauksen rikkaus on, että sen parissa tapaa erilaisia ihmisiä ja persoonia melko värikkäällä skaalalla. Vikillä ei suurempia sponssivirityksiä ole ollut, mutta Jupia voi kyllä syystä kiittää. Mun mielestä laitoin sinne joskus sen hakemuksen, että voisin tulla koettaan, ja laitoin siihen, että pääsenkö, sillä osaan fiftarin ja ollien. Mutta toisaalta, eroaako olympialaiset viime kädessä enää mitenkään Street Leaguesta tai Vansin Park Series -kilpailuista. Ei siitä oo hirveesti kuulunut.” Kukapa sitä ei reissuun lähtisi, jos saisi matkustaa ja nähdä paikkoja siten, että kaikkea ei tarvitsisi itse kustantaa. Toiset tekevät itsestään numeron ja toiset eivät. Ilman sitä en olis pystynyt skeittaan oikeesti niin kuin haluan, kun se on aika laudankatkomisintensiivistä touhua. Nykypäivänä kaikki harrastaminen tahtoo maksaa melkoisesti ja välineitä ja vaatteita pitää olla joka lähtöön. Tuleeko skeittauksesta sen myötä enemmän suorituskeskeistä, ja hinkataanko temppuja vain olympiamenestystä ajatellen. Skeittaus on melko edullinen harrastus moneen muuhun verrattuna, vaikka omat kulunsa on tietenkin siinäkin. On ihan aiheellista kysyä, että jääkö siinä kilpailuformaatissa mahdollisuuksia aidolle improvisaatiolle. ”Kuosi tietty. Mutta juttelun lopuksi kauppatieteiden maisterilta irtosi sentään lähes positiivinen huomio omista tekemisistä
24 Wallride 5-0 30
Se asui toisella puolella Käpylää. Olit minulle henkireikä, suuri ensirakkaus. Ahtaiden välien, wallridejen ja erikoisvalintojen mestari inspiroi etenkin Helsingissä montaa sisäpihan nuohoajaa 2000-luvun puolivälissä. Viiden blokin tailslideja ja hirveää huutamista. Olet rauhoittunut, et enää pyöri entiseen malliin, et kaipaa kovaa vauhtia, olet muuttunut kuten minäkin. Mutta siellä on tehty ekat fiftarit ja ajonoset.” Välillä Jussba saattoi eksyä myös Pasilan puolelle ja legendaarisille virastotalon kurbeille. Siellä oli taas sitten Hakki [Marko Harmaala]. Nyt Jussbaa on purrut hiljaiseloa kestäneiden vuosien jälkeen skedekärpänen pahemmin kerran uudestaan. Naapuri kolisutteli, joten hankin sinut uudelleen teininä. Sieltä muutettiin takaisin stadiin ja silloin Käpylään. Kun viimein kaivoin sinut esiin, et ollut minulle vihainen. Ei huomannut oliko se switchiä vai normaalia, koska kaikki näytti samalta. Silti olin kiintynyt sinuun, näin unia sinusta. Olit hankala kaveri, satutit minua yhä uudelleen ja uudelleen. Piilotin sinut pyörävajan alle, josta hain sinut salaa tapaamisillemme. Että kyllä siinä suosiolla jäätiin sivummalle ihastelemaan.” Jussba myöntää Controlin vetäjillä ja etenkin kahdella ensimmäisellä leffalla, Sisulla ja Teensillä, olleen iso vaikutus. Siellä Tatusta esimerkiksi näki, mitä skeittaaminen voi olla, jos sitä on tehnyt vähän kauemmin. Siellä alkoi oikeasti skeittaaminen.” Idyllisessä Käpylässä löytyi 1990-luvun lopussa pikku hiljaa porukkakin, jonka kanssa alkaa skeittaamaan. Arto on ollut osittain 25 Ah taa n pa ika n lum o 31 Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvat: Ville Uolevi Jokinen. ”Lapsuutta mä olen alkanut elää Munkassa. Tatu Engeström oli jo silloin tosi hyvä. Kun muutin Käpylästä, niin mä taittelin sen pariinkymmeneen osaan, mutta se ei ole päätynyt enää minnekään; se on tainnut myös kadota.” Arto-fiilistelyn takana ovat etenkin legendaarisen DOG-porukan tekemät videot. ”Oli sellaiset Pauli ja Tuomo, joiden kanssa kävin `harjoittelemassa`. Flipit lähti, kuten myös kurbin päältä toiselle välin yli tailslide. Suhteemme kuitenkin väljeni, pärjäsin omillani ilman sinuakin. Sieltä muutetiin neljäksi vuodeksi Lappeenrantaan. J USSI ”JUSSBA” HAKALA on esimerkki siitä, miten omalla skeittauksellaan – tyylillä, temppuvalinnoilla ja kokonaisvaltaisella näkemyksellä skedeyksestä – voi saavuttaa kulttiaseman. Olimme pitkään erillämme, olit joutunut jo muuttamaan varastoon. Myös Peke [Alkuperäisen Controlin tiimiin kuulunut Jani Peltonen] asui kanssa siinä lähellä, niin se saattoi tulla siitä ohi kruisaten. Moni yhdistää Jussban alun perin Helsingin Käpylään, mutta Jussba ehti lapsuudessaan asua useammassakin paikassa. ”Teens oli aamupala. Aamulla katsoi sen ja lähti skedeemään. Itse olis voinut vetää pääasiassa flättiä. Etenkin Hakki siinä ja sitten fiilisteli Artoa [Saari] kanssa niin paljon, että myöhemmin kiinnosti kaikki, mitä se teki.” Jussba ei ole koskaan peitellyt omaa Arto-fiilistelyään. Itse treenasin fiftaria. Karjalatalon kurbit olivat kokoontumispaikka, jossa kaikki näkivät. Perheeni ei ymmärtänyt sinua, jouduit takavarikkoon. ”Mulla oli yksi seinä täynnä Arton kuvia – se oli melkein kuin Arto-verho. Kauttasi tutustuin ihmisiin, joita kutsun nykyään ystäviksi. ”Siellä ei kyllä uskaltanut skedee. Sinä Löysin sut ensimmäisen kerran jo lapsena, en silti innostunut sinusta kylliksi
Kaikki tapahtuu nopeasti, mutta tuntuu kuin olisin hidastetussa elokuvassa. Ystäväni on asettunut etäämmälle kameransa kanssa, hän nostaa peukalon pystyyn, on aika toimia. Tunnen rinnassani tömähdyksen, selässä raapimista, korvani juuttuu hetkeksi seinään. ”Jossain Disco Dogissa Arto tekee Pasilan kirjaston blokkiin noseblunttia ja Hartikainen puristelee munista. Ajattelutyö on tehty jo suureksi osaksi kotona. Mutta ei niinkään yksittäisiä temppuja; en mä koskaan oppinut esimerkiksi feebleä tai impoa, jotka on Timin bravuureita.” Vaikutteet ovat näkyneet Jussban skedeyksessä hötkyilyinä ja venytyksinä, mutta hänellä itsellään on myös aina ollut vahva näkemys skedeyksestä. Olen tuijottanut Google street view-kuvaa tunteja, unelmoinut. On se vähän erilaista leikkimistä laudalla. En ole täällä ensimmäistä kertaa. Olen pohtinut kuinka onnistuisin sulloutumaan tuosta kolosta. Vedän vatsan sisään. Mä häkellyin siitä, että toi on vaikeampi ja epämukavampi tolleen. Ei ne Flipin matskut koskaan ole ehkä ne, mitkä on kiinnostanut samalla tavalla. Timiltä tuli flippi siihen Ateneumin ränniin, johon se teki myöhemmin fs flipin. Aurinko paistaa kirkkaasti silmiin, alkaa hymyilyttää. Tekisi mieli repiä huppari riekaleiksi. Tottakai otan tukea, kun tuo tolppa on käden ulottuvilla, sitä ei näkynyt Googlaamassani kuvassa. Tuntuu kuin hukkuisin, haron käsilläni tolppaa ja vedän itseni kuiville. Otan määrätietoisesti vauhtia, jarrutan vielä viime metreillä vähän. Silloin, kun mä näin sen, mä mietin, että toihan olisi voinut skeittaa tohon kohtaan, missä ei ole tota bussipysäkkiä. ”Mad Circlen 5Flavours oli ensimmäisiä mun näkemiä leffoja. ”Se on antanut luvan lainata idiksiä ja vähän matkiakin jotain, vapautta. Ehkä Timi on ollut 10 tai jopa 20 vuotta etuajassa. Kävin edellisenä kesänä mittaamassa paikan. Saisiko jostain kädellä tukea. Pääsin taas maaliin. Enää puuttuisi toteutus. H-hetki lähestyy, hengitys pysähtyy, kaikkialla on hiljaista. Tietenkin tulen hiljaa, muutenhan kolhisin itseni. erityinen, koska Jussba on kyennyt näkemään Artosta kotivideopuolen. ”Se vapautti muita enemmän sitä, mitä skeittaus saa olla. Mikä olisi sopiva vauhti. 26 W al lri de 50 -5 32. Tätä voisi luonnehtia epämukavuuden tuntemukseksi. Mä mietin, että toi on niin siistin näköistä skedeemistä, että tollaista mä haluaisin nähdä itse enemmän. Onhan se tehnyt himmeitä partteja, mutta silti Helsingissä tehdyt yksittäiset jutut on enemmän jäänyt mieleen.” Toinen vaikuttava tekijä Jussban skeittaukselle on ollut DOG:n videoista pääosin vastannut Timi Valo. Timi etsi rajoja eri lailla kuin muut.” Jussba pitää omalle skedeykselleen merkittävänä, että on päässyt skeittaamaan Timin kanssa. Mutta se näyttää kyllä siistiltä. Siinä on kohta, jossa Pontus Alv hyppää kurbiin grindaten sellaisen lasisen bussipysäkin takaa. Sitä on sitten joutunut pitkälti itse toteuttamaan.” Mittanauha Pidän laudasta kiinni, gripin tuttu karheus tuntuu sormenpäissä, katse suuntautuu maahan. Kaikki se, mitä tapahtuu Ranskassa tai vaikka Polar-kama, niin sehän on sellaista mielikuvituksellista leikkimistä laudalla. Koitan olla mahdollisimman ohut, kuin paperiarkki
Trukit oli aivan hirveät, mutta onneksi se juttu meni.” DOG-videoiden maailmaan ei ollut monelle leffat tietävällekään pitkään helppoa päästä käsiksi. Mä sahasin pois siitä pari senttiä. Välien skeittaus ja epämukavuus luovat Jussban skeittauksessa ylimääräisen ulottuvuuden. Lopulta ostin mun tyttärelle banaanilaudan, jossa oli kapeammat trukit ja vaihdoin ne omaan lautaan. Mä muutin sen niin, että ne duunit alkoi olla täynnä pitkiä ja hankalia viivoja. ”Kun mä tein graffitteja, mä jätin vikaksi hankalat pitkät viivat. ”Aika hyvät leffat, joista pääsi skeittauksen makuun. Koitin saada leikkisyyttä kapeiden ja leveiden kohtien kesken. Matkalla Kamppiin opettelin skeittaamaan sillä laudalla. Kahdeksan tuuman lauta, ja jos muutama milli jää tilaa johonkin, niin kyllä sinne voi mennä.” Jussba toteaa, ettei ole lautojaan juurikaan modannut, mutta myöntää tehneensä poikkeuksen kolmannessa Melussa olleeseen kuvaan Tennispalatsin edessä olleesta walliesta. Että kunpa olisi osa tota, näkyisi taustalla tai olisi yksi juttu, niin skeittiura olisi siinä.” 50-50 50-50 50-50 50-50 50-50 33 W al lri de 50 -5. Lauta on suunnilleen 20.” Mittanauha johti omanlaiseen työhönsä, jonka voi katsoa melkein tuovan lisäarvoa itse kuvatulle tempulle. Mutta mielellään ilman kapeata lautaa. Mä olen pitkä ja haluun päästä ahtaisiin koloihin. ”Se ulvominen ja nilkutus on aivan kuin mun skedeystä. Tai oikeastaan epämukavuus on Jussban yleinen lähestymistapa hänen kiinnostuksen kohteisiinsa. Talvella aloin kuitenkin pohtii sitä spottia, ja kävin potkii lumet pois ja mittailemassa, niin se ländi oli just joku 17 senttiä. Dogia kun katsoi, mietti, että vitsi toi on kiehtovaa. ”Siitä on ollut tosi paljon kuvia: sitä on skedetty ditsinä ja hyppyrinä. Leffat kiersivät pitkään VHS-kopion kopion kopiona. Mutta jos skedeyksen suhteen mun vahvuus ei ole koskaan ollut mikään rohkeus, niin peinttaamisen suhteen mä olen vielä nössömpi.” Jussba näkee skedeyksessään myös yhteyden paljon kuuntelemansa skweee-musiikkiin. Ne kirjaimet alkoi olla mahdollisimman yksinkertaisia. Jussba löysi ne, kun Tatu lainasi Jussballe Disco Dogin sekä Zoo Yorkin Mixtapen. Jos oli pitkiä pystyviivoja kymmenen, niin kyllä niistä aina jonkin tyri. ”Kävin kiertelemässä kaikkia kauppoja etsimässä vähän kapeampia trukkeja ja lautoja. Ite sen virheen sieltä sit löytää, vaik ei kukaa muu huomais
”Hynnisen kautta avautui maailma muista skedeejistä. Mä oon jollain lailla järjestelmällinen, ja me ollaan siinä suhteessa ihan yö ja päivä. Jos me tehdään tällit keskustaan, niin se tulee aina myöhässä. Tiedettiin tosi tarkkaan, mitä toinen pystyy tekemään. Suuresta arvostuksesta Timiä kohtaan kielii, että Jussba halusi tietoisesti pitää aina kunnioittavan etäisyyden Ala-malmin Augustus Pabloksikin kutsuttuun Timiin. Ei sille uskaltanut sanoa mitään,” nauraa Jussba. ”En mä viitsinyt sille koko aikaa laittaa viestiä, vaikka sen kanssa oli siistiä skedee. ”Se antoi salaa matskut Timille, koska se tiesi, että fiilaan Dogia niin paljon. Siihen liittyi jossain vaiheessa myös Sampo [Peurala], joka oli muuttanut landelta stadiin. ”Se sanoi, että älä hanki lippua, sillä pääset ilmaiseksi, ja sulla on partti. Ja Hartikainen [Ville, toinen keskeinen DOG-hahmo] ei ollut niihin aikoihin mikään maailman helpoin sessarikaveri. Mutta se vaatii aikaa, että oppii tuntemaan toisen.” Jussba kuvailee suhdettaan Noita-Mattiin lähes tavalla, jolla legendaariset jalkapallon kärkiparit tai Kurri ja Gretzky kuvailevat ajattelun yhteen sopimista. Mä tärisin sen jälkeen himassa jonkun viikon, että mitä ihmettä toi tarkoittaa.” Where Is Mollyssa Jussballa on noin kymmenen temppua, mutta seuraavaan DOG-leffaan, Top Dogieen, Jussba kuvasi jo Timin kanssa. Se on Kisiksen kohdalla ja kuulet samalla sen himan hissin äänen. Matskua hän kerrytti Pönkäsen Dark Horse -leffaan sekä toistaiseksi hänen osaltaan viimeiseksi DOG:ksi jääneeseen Jeesus Kristus Nasarettiin. Mä olin muuttunut ujosta skeittaajasta sellaiseksi, joka tunsi kaikki. ”Hahahaha, se oli alkuun musta jopa vähän ärsyttävä tyyppi. Hän skeittasi yhden kesän kuuluisan skeittimentorin Toni Hynnisen kanssa, jonka kameralle kertyi myös videomateriaalia. Hynnisellä oli kuitenkin vaikutus myös laajempaan käsitykseen skeittaajien hahmogallerian Marvel-universumista. Sampo kuvasi multa paljon myös juttuja Dogeihin.” Jussba kuvasikin 2000-luvun puolivälissä videolle paljon. Se oli tosi siisti symbioosi. Pystyin stunttaamaan useassa porukassa, kuvaamaan Raine Huvilan kanssa Capturediin ja käymään Matin kanssa sisäpihoilla. KI CK FL IP 34 Jussba. Sille se ei ollut iso juttu, koska se on aina ollut lähellä tota porukkaa.” Ennen Where Is Mollyn ensi-iltaa Timi tuli juttelemaan Jussballe Kontulan hallilla. Jussban mukaan hän kuvaili etenkin Sampon kanssa paljon, vaikka matskut päätyivätkin täysin erilaisiin suuntiin. Oot lukenut jotain Transworldia Stokkalla sikakauan ja soitat, että missä sä oot. Myöhemmin mukaan tuli Käpylässä esimerkiksi Duudson [Tuukka Korhonen], lukiossa tutustuin Saarioon [Janne], mutta kun Noita-Matti [Matti Sumari] tuli mukaan kuvioihin, se oli menoa.” Noita-Matti oli Käpylästä katsottuna radan toiselta puolelta, Ruskeasuolta. Varsinaisesti Dogeihin Jussba ajautui itse puolivahingossa. ”Kun lähettiin kiertämään spotteja sisäpihoille, niin me käytiin sanatonta keskustelua, että sä teet tohon switch bs flipin ja mä teen jonkun ihan toisen jutun
Kaikki osat oli vaihdettu siihen komplariin, joka oli pyörävajan alla.” Jussba muutti täysi-ikäisyyden myötä Lauttasaareen, joka vapautti skedeystä huomattavasti.” Silloin olen ehkä ollut skedeyksessä parhaimmillaan tai ainakin tehnyt sitä eniten.” Sponsorointia Jussba ei ole kuitenkaan koskaan edes pohtinut, tai oman skeittauksen viemistä sen raamit täyttävälle tasolle. Location of Louie on antanu mulle pari lätsää, mutta mulla ei ole ollut silti yhtään matskua niiden leffassa.” Vaikka Jussba väittää olevansa ”mahdollisimman huono mannekiini”, niin hänen voisi kuvitella olevan monella tavalla ideaali valokuvattava usealle kuvaajalle. Skedeystä ei katsottu kovin hyvällä Jussban perheessä. On kiva, kun saa liikuntaa ja pystyy ajattelemaan ihan muita asioita ja perehtymään esimerkiksi musiikkiin siinä samalla.” 25 Jussba 50-50 fs shove to 50-50 35. Mä oon tehnyt sellaisia juttuja, jotka on vieläkin musta siistejä. Ehkä oon joskus saanut joltain kaupalta puoleen hintaan kamaa, ilman että se on ollut virallista. Muistan joskus saaneeni takavarikosta kompliitin takaisin, jossa renkaat oli sinitarralla kiinni. Esimerkiksi Numerossa siinä kuvaajista tehdyssä jutussa se wallride-kuva Ruoholahdesta ja flippi hanguppi Taiviksen kattogäpistä.” Larussa asuessaan Jussba työskenteli siivojana Katajanokalla. Jussballa oli ollut nuoruudessaan ongelmia skeittauksen suhteen vanhempiensakin puolesta. Sen raskaimmat puolet saattaa olla jotkin henkilöt. ”Mä kuvasin siihen aikaan Mikko Sinervon, Jukka Alanteen, Olli Oilingin ja Heepun [Aukusti Heinonen] kanssa. Jussbasta löytyykin noilta ajoilta varsin paljon kuvia vanhoista Numeroista. Mä sain varmaan Ayattomalta pari pipoa. ”Se johti lopulta siihen, että tiesin missä ne on, ja kävin vaihtamassa niistä paremmat osat kakkoskompliittiin, josta tein ykköskompliitin. ”En mä koskaan ole kyllä ollut hirveän lähellä edes. ”Kadut nähtiin tosi vaarallisina verrattuna golf-kenttään tai lumilautailuun.” Useampi kompliitti joutui jopa takavarikkoon. Esimerkiksi se noseblunt, joka lähtee Pohjoisrannassa alta, niin oon mennyt siitä suoraan duuniin.” Myöhemmin Jussba on jakanut postia Lahdessa, Pasilassa sekä nyt myöhemmin Lauttasaaressa 13 vuoden ajan.”Mä kyllä diggaan siitä duunista. ”Kun kuvattiin Dark Horsea, niin Pönkäsen kanssa oli aamusessareita, joista menin suoraan töihin. Jussba näkee spotissa muutakin kuin pelkän objektin tai mitä siihen voi tehdä, spotin yhteyden laajemmin ympäristöönsä, joka vaikuttaa oleellisesti siihen kokonaisuuteen, miltä mikäkin juttu näyttää
WALLRIDE 25 WALLRIDE 36
Jossain vaiheessa se oli pohje, jossain vaiheessa jalkapohja. Jussba joutui myös Dark Horsen aikoihin ongelmiin virkavallan kanssa tehdessään Let Me Love -tarroja. ”Sinä kesänä 2004 skedesin helvetisti sisäpihoja Matin ja Tuukan kanssa ja liimasin niitä tarroja kaikkialle.” Jussba joutui levittäessään tarroja varjostuksen kohteeksi, ja kohtaloksi koitui Roban sähkökaappi. Silloin se oli aika vapauttavaa päättää, että ei ole enää skedeejä.” Seuralla on ollut Jussban skeittaukselle aina ratkaiseva merkitys. Se esti jo skedeemistä. ”Matti lähti taidekouluun Kokkolaan ja myöhemmin muutti Ruotsin puolelle Umeåån ja sieltä Malmööseen. Matin muutto muutti mulla tosi paljon sitä, että…kun me oltiin vähän niin kuin veljekset – mä tein normina, se teki switchinä – oltiin nuohottu yhdessä kaupunkia, mutta se muutti sinne Kokkolaan ja mä en löytänyt enää sellaista samaa intoa. Se oli siisti yhden kesän juttu, mutta ihan hyvä, että se oli sen oman aikansa, ei se olisi loputtomiin voinut jatkua.” Eniten Jussba kuvailee hänen skedeykseensä vaikuttaneen muiden ihmisten sijainnit. Mutta tarran voi liimata kuka vaan, joten se on aika vaikea osoittaa, että kuka sen liimaa. Paikkoja sattui, minkä takia skedeys maistui puurolta ja spottien katsominen ei jaksanut kiinnostaa. ”Jouduin sit boseen. Jos on optio, että on oikea kamera paikalla, niin mä keskityn ihan super paljon. Jos jengi skedee niin eri lailla, niin ei se motivoi. Hän muutti 2010-luvun vaihteessa Lahteen, ja skedeys vaihtui hetkeksi juoksemiseen. Että häh, en mä osaa skedee enää. ”Vielä silloinkin, kun mun eka lapsi oli tulossa, nii Arsi soittaa, että ollaan menossa Berliiniin hyvällä porukalla, lähde mukaan. Vaikka skeittaisi vain kerran kuussa hyvällä fiiliksellä kolme tuntia, niin se saattaa olla antoisampaa kuin että skedeisi päivittäin ja se tuntuisi paksulta.” Jussba myöntää, että kamera on hyvin oleellinen osa hänen omaa skedeystään. ”Se oli mun skedeykselle ihan myrkkyä.” Jussban oli vaikea löytää hengenheimolaisuuteen sopivaa skedeseuraa. Innostus skedeykseen hiipui pikku hiljaa. Ei siinä, etteikö se olisi kiinnostanut, mutta muut asiat alkoivat vaan kiinnostamaan enemmän. Lahteen muutto lamaannutti Jussban skedeysinnon kokonaan. ”Mulle on aika vaikeata lähteä liian tuntemattoman kanssa rullaamaan. ”Se oli liikaa sitä, että mennään Launeen parkille skeittaa ja juomaan kaljaa. Saan vaan itestäni valtavasti enempi irti kameralle. Mä maksoin sitten kolmestakymmenestä Roballa olleesta tarrasta jotain puhdistuskuluja ja sakon, joka oli parisen sataa. Timinkään kanssa ei tullut kuvattua enää niin paljon. Jos mä tulin Helsinkiin, niin en mä edes ottanut lautaa mukaan.” Arsi ja Sampo eivät kuitenkaan esimerkiksi päästäneet Jussbaa helpolla innostuksen laannuttua. ”Jo silloin, kun mun skedeysinto oli hiipumaan päin, saatoin skedee enemmän kuin nyt. ”Duunissa ja juoksemisessa tuli niin paljon kuormitusta keholle, että paikat meni. Mä kyllä katoin paljon leffoja, mutta en mä skedennyt. Mä olen parhaimillani, kun olen turvallisessa, mahdollisimman pienessä porukassa. Ja mä en ole koskaan ollut mikään parkkijäbä. Uudet projektit ovat olleet siistejä, kun on pystynyt kuvaamaan jopa ihan kahdestaan.” 24 Jussba Ki ck fli p tig ht ju m p 37. Mä menin helpommin vaikkapa maalaamaan.” Jussban mukaan pilke silmäkulmasta tippui skedeyksen osalta pois. Mutta ei se määrä tai aika lopulta määritä sitä, miltä se skedeys itsessään maistuu. Vaikka Jussba aikoinaan ”stunttasi” useassa eri porukassa, kokee hän myös olevansa pohjimmiltaan ujo. Mä oon kyllä oppinut nyt menee myös skedeen ilman kameraakin, vaikka mä pidän tärkeänä saada itselleni skedeyksestä edes joitain dokumentteja muistoksi.” Jossain vaiheessa Jussba alkoi pohtia, että ei enää ole skedeejä. Aina tuli kuitenkin vielä kutsua, et lähde skedee, mutta ei se oikein johtanut mihinkään.” Skedeys korvautui myös osittain juoksuharrastuksella. ”Kun Matti muutti, puuttui yhtäkkiä se, joka syöttää maalille ja jonka syöttöön ei tarvitse enää kuin ohjata maaliin ja tuuletella.” Jussba ajattelee, että tämä on kuitenkin vain yksi syy, ja kyse on kuitenkin paljon pidemmästä prosessista. ”Ei se tunnu samalta, että menee skeittaan flättiä tai kuvaa instaan klipin
Mua oikeasti vähän harmitti, että mun olisi pitänyt tehdä toi matsku. Olli tuli kahden postilaatikon välistä käsillä punttaamalla wallridesta alas. Vaikka nykyään Jussba joutuukin skeittaamaan perheellisenä aika usein varsin täsmälleen rajatuissa sloteissa, saattaa tämä tehdä skedeyksestä jopa palkitsevamman tuntuista. Esimerkiksi portaiden hyppiminen ei tulisi kuuloonkaan. Kun käyt aina vähän liian harvoin, niin ei oo vaikeeta löytää innostusta hetkessä.” Suurin osa Jussban uusista matskuista onkin kuvattu viikonloppuna aamusessareilla. Viikko menee sitten miettiessä muita asioita, ja sit yrittää olla vaan mahdollisimman vedossa sen kaksi tuntia. En uskalla mennä pettymään parkeille, skeitata isossa porukassa, tutustua tuntemattomiin, ylipäätään skeitata kovin usein. Ja siinä ehkä eniten Olli [Aarni] avasi mun silmiä uudelleen. Keho oli skeittaukseen tehdasasetuksilla. Tämä liittyy paljolti omaa skeittausta koskeviin käsityksiin ja kykyyn hahmottaa ympäristöä. ”Mä näin suunnilleen samaan aikaan Rullalautajuhlat, joka oli ihanan outo kokemus. Tähän juttuun paljon kuvia ottanutta Ville Jokista [Leppäkosken, ei Porin] Jussba ei ole tuntenut kovin kauan. ”Vaikka vanhoissa dogeissa oli sellaisia vilahduksia, niin kyllä mä skeittasin silloin myös muille kuin itselleni. Sitä Bulevardin wallridea en kyllä enää tekisi, vaikka ei se mikään maailman puhtain ländäys ollutkaan. Että kun on, niin koita olla ajatuksella mukana. ”Miettii, että vitsi mikä aikaikkuna. Se taitaa muutenkin olla teknisin juttu, minkä oon koskaan tehnyt.” ”Kuvatun matskun ei tarvitse olla sinänsä mitenkään kiinni juuri tietyssä hetkessä tai ajassa, vaikka kokeekin tuoreempien kuvattujen juttujen tuntuvan ideatasolla raikkaampina” 38. Katsoin sen himasta käsin. Piti ikään kuin todistaa, että osaa oikeitakin temppuja.” Jussba tietää ja myöntää rajansa ja rajoittuneisuutensa. En uskalla ilman että nojaan seinään, kurkotan lähimpään tolppaan, tai laitan jalan maahan, joten likimain pidän aina jostain kiinni. ”Voi olla vaan, että skedeysslotti on sunnuntaiaamusta kaksi tuntia. En uskalla, mutta ei mun tarvitsekkaan. Esimerkiksi, että skedee ranissa kummallakin puolella Pursimiehenkadulla. Mä en ollut nähnyt koko spottia sitä ennen, ja jos olisin nähnyt, niin olisin saattanut kävellä vain ohi, koska mähän en ollut mikään skedeejä enää. ”On siellä hyviäkin ideoita. Partissa piti olla temppuja, jotka ei tuntunut oikeilta itselleen. En uskalla ottaa kovia vauhteja, pudota korkealta, opetella uusia temppuja, tehdä suurinta osaa vanhoistakaan. Ville Uolevin Utun näin melkein heti perään. Mutta ei siinä ole montaa juttua, mitä en nykyään ländäisi. ”Me ollaan tiedetty toisemme, ja mä olen joskus ollut Hämeenlinnassakin skedeemässä ja yöpynytkin Villen luona, mutta ei se ole ollut sellainen tyyppi, jolle soittaa, että lähde skedeemään. Ketään ei ole skeittaa silloin. Ja näin on hyvä. Se on tullut vasta myöhemmin.” Jussban uusi innostuminen skeittaukseen lähti osittain Villen ja uudemman sukupolven skedeleffojen myötä. Ja fs flippi switch manua en kyllä enää saisi. Mutta sitten, kun on tullut sen kolme matskua riikkaampana himaan ja vouhottaa niistä siellä, niin himassa ollaan tosi tyytyväisiä, kuinka hyvällä tuulella sitä on.” Jussba ajattelee, että hänen skedeyksessään on iso ero tämän päivän ja esimerkiksi vanhojen DOG-juttujen välillä. Villestä on tullut kuitenkin uusi merkittävä Jussban skedeyksen dokumentoija ja aisapari. Mä olin ihan kateellinen sille; ei siinä ollut edes mitään järkeä. Kun uskallan, niin se tuntuu merkitykselliseltä. ”Enkä mä ole tosi tekninenkään.” Esimerkiksi Dark Horsen matskuissa Jussban mukaan on kuitenkin myös juttuja, joihin hän voi olla tyytyväinenkin, vaikka pitää osaa jutuista tylsinä. Siinä matskussa yhdistyi kaikki itselle merkityksellinen: mun duuni ja käsien käyttö – kaikki tuntui omalta.” Jussballa oli alkuun jaloissa kipuja, mikä tuotti pientä pelkoa sekä myös käytännön vaikeuksia
”Mä saatan ajatella jotain spottia siten, että saanko siihen edes mitään temppua, vai riittäisikö vaan ajaminen matskuksi. Rullalautajuhliin taas on kuvannut useampi tyyppi.” Jussba kokee, että hänen kuvaamansa matskut eivät sinänsä vanhene, vaikka kokeekin tuoreempien juttujen tuntuvan ideatasolla raikkaammilta. Ne tosin on niin mystisiä kavereita, että en tiedä onko siihen tulossa vaan matskua vai partti. Ja että mulla on paljon parempia ideoita.” Spottien lähestymiseen Jussba on kehitellyt myös erilaisia metodeja. Jussba kokee, että hänen vahvuutensa skedeejänä eivät todellakaan löydy esimerkiksi temppusäkin koossa. Mä olen tosi tyytyväinen, että vuosien tauon jälkeen saa aikaan jotain sellaista, mitä voi kelata lopun elämänsä nauhalta edes takaisin.” Innostus skedeykseen löytyy Jussballa kodin piiristä. Mä koen olevani skeittaajana paljon fiksumpi kuin nuorena. Otan siitä kuvan ja saatan muhia duunipäivän ajan, mitä siihen vois tehdä. Nyt kun näkee raakamatskuja, niin on tosi kiitollinen, että juuri tollasta kamaa saa aikaan.” Vaikeinta tällä hetkellä Jussballe on oikeastaan odottaa eri tuotosten valmistumista. ”Enkä siihen, että olen kolunnut 15 vuotta sitten sisäpihat oikein. ”Se taas on niin erilainen, kun yksi tyyppi tekee kaiken kuvauksesta musien valintaan. Utu on mestariteos, jota katson jatkuvasti uudelleen. “Kun mä katson mun lapsien leikkimistä, niin niillä on sellaista viatonta uteliaisuutta siinä mukana. Jos vaikka miettii, että joku haluaa pikemminkin jonkun tempun nauhalle, niin mä kyllä mietin enempi spottia.” Jussba kokee, että hänen silmänsä spottien suhteen on kehittynyt vuosien aikana sen verran, ettei luota vanhoihin muistikuviinsa spottien suhteen. Se on omanlainen taideteoksensa. ”Spotit ovat kaikessa ykkönen. Kattoa kuvaa ja lopulta saattaa tulla jopa puolen vuoden päästä mieleen, mitä siihen vois tehdä. Idea ei välttämättä ole spontaani, vaan pikemminkin fiilis, että tohon spottiin täytyy saada jotain.” Tällä hetkellä Jussballa on työn alla omien sanojensa mukaan kaksi varsin erilaista pätkää. ”Rullalautajuhlat kakkoseen olen kanssa kuvannut. Tai perspektiivin pitää olla erilainen, jos spottia on skedetty ennenkin.” Ville Uolevin kädenjälki on erityisesti Jussban mieleen. Siitä ei myöskään tiedä, että koska se tulee.” Videoiden tekemisen jo kerran lopettaneen Villen leffaan Jussbalta on tulossa kokonainen partti. Biisit on vaihdellut moneen kertaan. ”Mulla on käynyt kyllä tosi hyvä tuuri siinä, että pääsin Timin sädekehän sisään ja että nyt kuvaan sattumalta Ville Uolevin kanssa, joka on ihan pirun taitava kuvaamaan. ”Siis jopa siinä määrin, että mun on pitänyt opetella nyt malttia! Yritän olla tosi chillisti, että ne tulee ulos sitten kun tulee. Mutta tiedän, että voin seistä niiden takana ja olen itse tosi ylpeä. ”Saatan löytää jonkun spotin, joka näyttää kiinnostavalta, mutta en keksi siihen välttämättä heti mitään juttua. Sitä mä haluaisin mukaan myös mun omaan skeittaukseen.” Noseslide 39
40 Photography 41 Lil Ging Boneless Photo: Justus Hirvi
41 Eniz Fazliov Crooked Photo: Justus Hirvi
Toni Mustonen Nollie Photo: Koda 42
Samu Karvonen Lipslide Photo: Will Jivcoff 43
Ville Nyström Ollie Noseblunt slide Photo: Vantte Lindevall Henrik Höllström Fs wallie to Hang Up Photo: Vantte Lindevall Photography
Mikko Hassinen Ollie Photo: Justus Hirvi 45
Miro Silvennoinen Kickflip Photo: Risto Laivo Lauri Ojanen Flip fs noseslide Photo: Vantte Lindevall 46
Jaffa: Fs hurricane Photo: Kempton Photography
Alex Lekinho Fs noseslide Photo: Risto Laivo 48
Teemu Pirinen Ollie Photo: Henry Viitanen Photography
Ron Modig Bs Chink Photo: Justus Hirvi Photography 50
Ukko-Ville Hyvärinen Caveman to indy transfer P: Sami Holoppa Tomi Maltio Flamingo Photo: Tony Pelkonen Rimbba Bs 50-50 Photo: Tony Pelkonen
Keskustelua on herättänyt muun muassa puhe joogan länsimaistumisesta ja sen piirteiden omimisesta valkoisten kotirouvien harrastukseen, rastat valkoihoisilla, saamelaispuvut muilla kun saamelaisilla, valkoihoisen keskiluokan rap-musiikki ja intiaanivaatteiden ja -päähineiden käyttäminen esimerkiksi missikisoissa tai muotikuvissa. Maltalla kyseinen risti kuuluu kansallissymbolien joukkoon. Teini-ikäisenä ihminen on hyvin vastaanottavainen erilaisille ilmiöille, mitä skeittaus hyödynsi taitavasti – osittain tiedostaen ja osittain tiedostamatta. 70-luvun skeittaus oli Aloha Hawaii -henkistä, ja se oli lähinnä tarkoitettu surffihenkisten ihmisten tekemiseksi sillä aikaa, kun aaltoja ei ollut. Kuvio on yksi muunnelma niin sanotusta maltanrististä. 52 Teksti: Mikko Kempas Kuvitus: Arsi Keva. Venicen skeittaus ja muun muassa Black Flag tai Suicidal Tendencies olivat niin lähellä toisiaan, että ne olivat melkeinpä sama asia. Kuten hakaristikin, myös tämäkin symboli otettiin natsien tunnusmerkistöön, vaikka sen alkuperä on pitkällä eurooppalaisessa heraldisessa perinteessä ja katolisessa kuvastossa. Tämä kuvastaa skeittija alakulttuurin Mikko on henkinen espoolainen, joka kaipailee edelleen takaisin Lippulaivan kurbeille. Katuskeittaus hyödynsi laajasti muun muassa hip hop -kulttuurin ja punkin elementtejä kaupallisuudessa. Kaiken kaikkiaan esimerkki on loistava kuvaamaan sitä, miten symboli tai grafiikka otetaan alkuperäisestä kontekstistaan ja se saa oman, uuden merkityksensä. Toisaalta taas on hienoa, että natsien varastama tunnus otettiin myös takaisin vain heidän käytöstään. Kopion kopion kopio on matkannut yhtä kauas alkuperäisestä kontekstistaan kuin valo on matkannut tuosta tähdestä. Vähitellen punk ja skeittaus olivat yhtä. Skeittauksen kulttuuri oli surffikulttuurin jatke, eikä sillä ollut täysin omaa kulttuurillista identiteettiä, vaan kaikki sen kulttuurilliset elementit olivat toisintoa surffikulttuurista vaatteita, musiikkia ja visuaalisuutta myöten. Skeittaus ei ollut pelkästään länsirannikon omaisuutta, mutta myös muualla kukkivat skeittikulttuurin etäpesäkkeet olivat imitaatiota tuosta länsirannikon alakulttuurien sulatusuunista. Skeittaus ei ollut pelkkää palmuntuoksuista surffausta, vaan sillä on myös paha puolensa. Mutta miten tämän laita on sitten skeittikulttuurissa. Logo tunnetaan myös surffaajien ristinä (Surfers’ cross), ja surffaajien käyttöön se päätyi perimätiedon mukaan mahdollisesti toisen maailmansodan veteraanien matkamuistona euroopasta joskus 60-luvulla. Trukkimerkin logoksi Jim Philipsin alunperin suunnittelema logo päätyi Jimin fiilistellessä San Franciscossa voimakkaasti vaikuttanutta bikerja surffikulttuuria. Indyn logoakin oltiin alun perin myös sivuuttamassa liian natsihenkisyyden takia, mutta Jim sai vakuutettua muut Independentin kehittäjät vetoamalla siihen, että “Paavikin käyttää sitä”. Alakulttuurillisia referenssejä alkoi näkyä yhä laajemmalla skaalalla: esimerkiksi lähes kaikki musiikin lajit aina jazzista death metalliin huomioitiin. Alunperin Peter Savillen suunnitteleman levyn kannen kuva on nimittäin otettu Cambridge Encyclopaedia of Astronomy -teoksesta ja se kuvaa pulsarin (eräänlainen tähti, joka lähettää radiosignaalia) signaalia. Muutos tuli 70-luvun lopulla seuraavaan aallon noustessa jenkkien länsirannikon punk-kulttuurista. Toinen, vähän myöhempi ja erilainen esimerkki grafiikkojen matkasta on Joy Divisionin levyn kannesta tehdyt lautaja paitagrafiikat. 90-luvulle tultaessa alkoi skeittauksen kulttuurinen kirjo kuitenkin laajeta. Pitää tosin muistaa, että ei 80-luvun skeittaus ollut pelkkää anarkiaa ja punk-henkeä: varsinkin kisaskeittauksessa eli hyvin vahvasti jonkinlainen urheilutarvikkeiden myynnin visuaalisen kielen maailmasta nouseva kaupallisempi lokero, jossa skeitti oli samalla viivalla tennismailan tai rullaluistinten kanssa. Hardcore punk ei ollut kaikille – itse asiassa se oli pitkälti vain valkoisille miehille. Skeittikulttuurin merkittävimpiä lainasymboleja on Indyn klassinen ristilogo. Tätä voisi pitää pohjana skeittaukselle, jossa skeittaus oli olemassa itsenäisenä kulttuurina, ei vain surffauksen maanpäällisenä toisintona, vaikka Venicen dekadenssi oli jo paikallisten ”pahis” surffaajien parista kotoisin. Tästä toki nähtiin viitteitä jo aiemmin, kuten Dogtown-elokuvasta näkyy. Populaarikulttuurin ja kansallisomaisuuden raja on hienovarainen, mutta onko kollektiivisesti muodostunut skeittikulttuuri niin alkuperäistä, että sieltä ei voi lainata, ja ovatko skeittaajat nostaneet skeittikulttuurin jalustalle, jossa siitä ei saisi lainata, mutta se voi lainata muualta miten haluaa. Skeittaus tuotiin rampeilta kaduille, ja viimeistään tällöin sen suosio räjähti maailmanlaajuiseksi. Veteraanisurffaajat ja bikerit alkoivat käyttää sodasta kähveltämiään muistoesineitä laudoissa ja vaatteissa, ja näin alun perin katolilaisesta symbolista tuli yksi kovien surffaajien ja tätä kautta skeittaajien tunnusmerkeistä. K ulttuurinen appropriaatio tai kulttuurinen omiminen on termi, joka on muodostunut monen somesodan aiheeksi. Skeittauksen aivan alkuperäinen konteksti on surffaus. Tällaisenaan skeittaus ei olisi voinut ikinä levitä laajemmalle, mutta sitä mukaa, kun sen kulttuurinen pohja alkoi laajeta, siihen mahtuivat mukaan yhä useammat alakulttuurit ja ihmisryhmät. Jotain omaa ja jotain lainattua Onko skeittikulttuurissa kulttuuriappropriaatiota
Mielenkiintoinen sivujuonne 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun skeittauksessa oli reggae-lokero, joka myös hyödynsi elementtejä kulttuurista, jonka ei ensimmäisenä ajatellut kuuluvan skeittaukseen. Skeittaajat olivat vahvasti punk ja fuck, joten tämäkin kulttuuri sujahti skeittaukseen kun bandana rokkarin otsalle. Samaan aikaan, kun puolet skeittaajista näytti MTV:n rap-videosta repäistyiltä, lainasi toinen puoli vastarannalta eli glam rockista, hevistä ja punkista. Monet tämän ”liikkeen” kasvoista – esim. No, onko baseball-peliä edes katsottu. Tämäkin vauhditti skeittauksen tunkeutumista uusille alueille. Skeittaus on aina lainannut muualta – myös kulttuureista, jotka ovat myös lainanneet muualta. Usein käyttäjä ei enää tiedä, mikä on alkuperäinen konteksti, ja saattaa luulla, että grafiikka on skeittilogo, vaikka sen pohjana voi olla suuryrityksiltä ripattu logo tai kuuluisankin sarjakuvataiteilijan työ. Parhaimmillaan otetaan jotain unohdettua ja tehdään siitä uutta, mutta pahimmillaan siinä vain ratsastetaan jonkun muun tekemällä teoksella. Pillifarkut, pitkät tukat, nahkarotsit ja niin edelleen. Hardcore-punk oli Bad Brainsista huolimatta hyvin valkoinen ilmiö, kuten skeittauskin, mutta kulttuurien spektrin laajeneminen oli elintärkeää sille, että skeittauksesta kiinnostuttiin muuallakin kotipaikkaan katsomatta. Loppujen lopuksi tämän päivän skeittauksella on aika vähän omaa, sillä musiikkikulttuurin tavoin skeittaus on muuttunut osaksi loputonta alakulttuurien viittausten ja merkityssuhteiden kirjoa, eikä ole enää yhtä skeittausta, jota symboloisivat aina ja ajasta ikuisuuteen vain Indyn trukit ja avainketju. Kyseessä on siis, hyvinkin tiedostamatta, hyvin pitkän ketjun kautta ”omittu” symboli, jonka merkitys on skeittaajille jotain ihan muuta kuin mitä se on amerikkalaiselle lähiössä kasvaneelle jenkkifutiksen fanittajalle. Skeittaajat itkivät menetetyn identiteettisymbolin perään, mutta samaan aikaan bisnes kasvoi uskomattomiin mittoihin. Lähes kaikki alakulttuurien lokerot on kaivettu esiin dekkimerkkien pohjakuvia varten. visuaalisten symbolien syntymekanismeja. Merimiesten ja alkuperäiskansojen symbolit on hakattu surutta länsimaiseen ihoon, vuodesta toiseen. Toki tämäkin ”genre” oli nähty jo ensimmäistä kertaa Jef Hartselin partissa Rubbish Heapissa, mutta nyt perustettiin ensimmäistä kertaa merkkejä, jotka pohjautuivat pitkälti reggae-kuvastoon. Vastaava tapaus tapahtui jo 2000-luvun alussa, kun skeittikengät – Osiris ja DC etunenässä – muodostuivat teinien uniformun kestosuosikiksi. Skeittaus onkin siitä hauska toimintaympäristö, että lätkäkaupassa asiakkailla tuskin on väliä, jos kauppa ottaa sählymailat valikoimaansa. Raja on häilyvä kuin öljy vedessä: on vaikea sanoa, mikä on oikein ja mikä ei, mutta ne kerrat, kun skeittilaudan pohjaan on lätkäisty joku “pöllitty” grafiikka sellaisenaan, eivät rajoitu vain muutamaan esimerkkiin. Toisaalta tämä ilmiö oli samanlainen myös koko hip hop -kulttuurissa. Koska valtaosa skeittaajista oli valkoisia, muodostui hip hopin laskeutumisesta skeittaukseen heti mielikuva aiemmin hyvin mustan kulttuurin valumisesta yhä keskiluokkaistuvaan skeittikulttuuriin. Tämän valossa onkin koomista, miten aikuiset miehet menettävät hermonsa, kun joku teini käyttää skeittilehden hupparia tai lumilautailija nimeää skeittitempun väärin. Skeittikaupassa asiakas on edelleen kuningas, joka kääntyy ovella kannoillaan ympäri, jos yritys ottaa valikoimiinsa tuotteita, jotka hänen mielestään eivät edusta sitä skeittausta, mikä hänen mielikuvissaan on puhdasta ja alkuperäistä. Hikipisarat valuivat otsalta, kun skeittaajaa vastaan käveli Rihannaa fanittava teini. Toisin päin viimeisin lainaus skeittauksesta pop-kulttuuriin tapahtui luonnollisesti Thrasher-hupparin muodossa. Tatuoinnit ovat ihan oma lukunsa. Hip hop -kulttuuri iskikin voimakkaasti skeittaukseen 90-luvulla – viimeistään Plan B:n Questionablen myötä. Tuskin Eazy-E:kään paljon Raidersia seurasi, mutta tässä oli kyseessä kotiseudun edustaminen, ja tuosta kulmasta katseltuna suomalaisella on aika vähän tartuntapintaa Raiders-lippiksen edustamiin asioihin. Matt Field, Matt Pailes ja Quim Cardona – olivat kyllä ideologisesti enemmän tai vähemmän edustamansa kulttuurinsa lapsia, mutta sekään ei muuta sitä, että yhteisöllisellä taholla tässä tehtiin alun perin jamaikalaisella kulttuurilla myös paljon rahaa. 90-luvun uusien rap-artistien suurimmaksi faniryhmäksi muodostui vähitellen valkoinen Eurooppa. Ironiseksi tuhannet rasta-väriset kengät ja laudat teki nimenomaan se, että alkuperäinen reggaetai rastakulttuuri oli alun perin hyvin epäkaupallinen. Osa lainoista on luonnollisia jatkumoita omistajiensa mieltymyksiin, osa taas enemmän tai vähemmän väkisin muiden vanavedessä tehtyjä lainoja jostain, mihin kulttuurillista yhteyttä ei ole. Liigavaatetus onkin nykypäivän Thrasher-keskustelun sivujuonteen sivujuonne, sillä jengilippiksen käytöllä on hyvin vähän tekemistä sen alkuperäisen kontekstin kanssa. Itse olen ihan yhtä syyllinen moniin lainoihin täysin minulle vieraasta kulttuurista, eikä kukaan skeittaaja ole tämän suhteen sen kummemmassa asemassa. Skeittaajalle San Franciscon tai New Yorkin urheilujoukkueiden tuote vain on lähempänä kun kotimaiset urheilujoukkueet, ja toki ne ovat myös visuaalisesti paremman näköisiä. Musiikin lisäksi skeittaus otti hip hop -kulttuurista jopa enemmän visuaalisia vaikutteita grafiikoihin ja vaatteisiin. 53. Ilmiötä voisi verrata rap-musiikin samplaamiseen. Tähän vaikuttivat Aesthetics, Rob Dyrdek, Rob Welsh ja vastaavat ilmiöt, jotka toivat jenkkien lähiöelämän Suomen härmään. Tämäkin koskee myös skeittaajia. 2000-luvulle tultaessa hip hop -kulttuuri näkyi skeittauksessa jopa vieläkin vahvemmin. Tuskin kukaan skeittaaja seuraa hirveästi esimerkiksi baseballia tai jenkkifutista, mutta se ei ole estänyt heitä käyttämästä Raidersin lippistä. Mutta visuaalisuus oli syy, joka ei kelvannut Thrasherin logoa omineille, vaan tivattiin, onko lehteä edes luettu. Varkaudessa tehdyn loistavan Kolman aikoihin jopa Slapin foorumeilla pohdittiin kalkinvalkoisten varkauslaisten oikeutta käyttää korispaitoja. Tätä vasten keskustelu siitä, onko muilla kuin skeittaajilla oikeus pitää Thrasher-paitaa, on huvittava sivujuoni skeittauksen aatehistoriassa. 2000-luvun buumia ei rakennettu lautamyynnillä, vaan sillä, että jokainen Kesport oli täynnä skeittikenkiä, joita toimitti suomalainen maahantuoja
Tontsagraphy 54 Photos by Tony Pelkonen Vesku – Puuwallie
58 Teksti ja kuvat: Toni Mustonen Onefoot wallie Teksti ja kuvat: Toni Mustonen
Kaveri Lasse oli kans kiinnostunut lajista, ja alettiin yhdessä säästämään rahaa. Asuttiin silloin omakotitalossa, ja meidän pihalla oli pieni alue routinutta laattaflättiä, joka meni loivana mäkenä nurtsille. -Kämppätoveri S. Olin myös miettinyt pitkään uudelleen kouluttautumista ja pistin hakemukset menemään pariin kiinnostavaan paikkaan Helsingissä ja pääsin sitten opiskelemaan nuorisoja yhteisöohjaajaksi. Blessiä Turkuun! Kauankos nyt sitten asuit Turussa. Ex-tyttöystäväni asui Helsingissä ja sai ylipuhuttua, että muuttaisin tänne, mutta erottiin heti muuton jälkeen. Viimesin tikki oli, kun pyöräytin nilkan ympäri tossa vuosi sitten, ja sen johdosta päädyin ostamaan kruiseriksi 10.75” laudan, johon laitoin 215:t Indyt, jotka sain kaverilta vaihdettuani mun polkupyörän sille. Vaikka et oo useempaan vuoteen siellä asunut, niin tulee vissiin edelleenkin puuhailtua ainakin DIY:n ja hallin merkeissä. Se kompliitti oli varmaan yhtä painava kuin mun tuonaikainen elopaino eli se ei kulkenut kotipihalta mihinkään, mutta isoveli skeittasi siihen aikaan aktiivisemmin. Miltä on tuntunut asua täällä. Tunnelma oli aivan epätodellisen hieno: aurinko paistoi kirkkaasti, ja aivan kuin olisin jossain jenkeissä katsomassa pro-skeittaajia. Kassu, Elias, Johan ja Pesonen liekittävät ihan huolella siellä. Joskus vuonna 1999 sain ensimmäisen kosketuksen skeittilautaan. Myös Kauppisen veljekset Aake ja Kusti käyvät aika ajoin Mikkelin apajilla, jos ovat porukoillaan Pertunmaan suunnalla. Sehän oli ihan täydellinen lauta mun makuun, ja hurahdin noihin kaloihin lopullisesti. Ahmed on ihan kingi ja muut sikalan jengistä kans. Skeittimedian suurkuluttajana Eemin silmä ei ole ihan sillä perinteisellä tavalla kriittinen. Muutit vuosi sitten kesällä Turusta Helsinkiin. Siitä homma lähti kunnolla vauhtiin, ja ikää oli 10 vuotta. Jos jotain yksittäisiä pitää mainita, niin kasarilta Powellin Propaganda ja tuoreet kotimaiset HOG-pätkät ovat olleet vahvaa kamaa pohjoisen pojilta. Eemi ei myöskään suhtaudu harrastevälineisiin perinteisen kriittisesti, vaan kun teilistä irtoaa pala, Eemi löytää kyllä tavan hyödyntää tuota uudenmallista teiliään. Kurbiteknon, kaarien räsäyttelyn ja spottijatsin tulvasta Eemi kaivelee harkiten ne vaikutteet, jotka sitten lautansa päällä masteroi suvereenisti. Yksi kohta flätissä oli routinut niin paljon, että laatoista oli muodostunut ikään kuin mielikuvitusheitto, jota skeitattiin. Martikainen Mikäs sai tulemaan Helsinkiin. Aloititko siellä skeittaamaan, ja miten löysit laudalle. Eemi näkee yhtä lailla rikkautta kaikissa kisakoosteissa, kaveriporukoiden leffoissa ja videoblogeissa. Onefoot wallie. Ei siellä todennäköisesti juuri mitään olisi tapahtunut ilman hyvää ystävääni Markus Roosia: hänellä on ollut intohimoa toteuttaa sinne koko ajan uutta, ja itse olen toiminut lähinnä renkinä. Päästiin 2000-luvulle, ja näin ekan kerran skeittariporukan Mikkelin satamassa liekittämässä siniseksi maalattuja härveleitä. Minkälaista skeittaamista fiilistelet. Mutsin mukaan se löydettiin ehkä Prisman pihalta, ja kun hän yritti tivata mistä, niin sanottiin, että lauta oli hylätty. Voi hyvin! Mm. Kun skeittaat nykyään ns. Kun lautakin on tuon mallinen, fiilisteletkö paljon myös sen ajan skeittaamista. Yhden vuoden asuin homeisessa puutalossa, jossa suihkuna toimi pillupuhelin. Juu, aivan oikein, ja siellähän se alkoi. Oot Mikkelistä. Eemi ei kiinnitä huomiotaan siihen, mikä sisällössä on mahdollisesti hänen mielestään pielessä, vaan siihen, mikä siinä sisällössä on arvokasta ja kiinnostavaa. Mikkelin skeittiskene nykyään. Kiitettävän määrän myös uusia nuorukaisia näkee aina siellä ollessaan. Siellä myös tippui laatat kylppärin ja keittiön seinistä ja elin silloin lähestulkoon dyykatulla safkalla. 2018 Turun hallilla pidettiin poolikisat ja skeittasin niissä mun vanhalla Powellin Frankie Hillillä, ja silloin oikeastaan huomasin, että mun skeittaus ei ole niin teknistä, että tarttisin kapeaa normilautaa. Kuusi vuotta, jona aikana ehdin asua neljässä eri kämpässä. Yritin selvittää mutsilta, mistä lauta oli peräisin, eikä hänelläkään ollut mitään hajua. 2002, kun Jyväskylän Keskus oli juuri vaihtunut Laminaksi, kävin hakemassa ekat kunnon välineet: Darkstarin 56 mm renkaat, Destructon trukit, jotkut kultaiset laakerit, ruuvit, ja kävin erikseen hakemassa Mikkelin Sportiasta Spartakin 7.3” laudan. Silloin muistan lähteneeni veljen laudalla boksin päältä ja tajusin, että skeittaus on maailman siisteintä ja aloin säästämään rahaa omaan lautaan. Kyllä mä Turkua lämmöllä muistelen, mutta oon kyllä hyvin kotiutunut tänne. Kaikkinensa kova ja ovela ukko on and off the board. DIY:stä on aidatusta tilasta vielä puolet käyttämättä, ja halli pitäisi tuhota lähes kokonaan osiin ja tehdä uudet härvelit sinne – tälläkin hetkellä siis hommaa riittää. Meillä oli jo tiedossa, että Prismassa maksaa 200 markkaa banaanin mallinen Killerlooppi. kalalaudalla, jossa ei ole nosea, niin miten tähän päädyit. Rahat säästettyä lähdettiin laudan ostoretkelle, ja muistan kassaneidin olevan hämillään, kun molemmat maksettiin pienillä kolikoilla; varsinkin Lassella oli iso purkki täynnä pieniä kolikoita, ja siinä se alkoi hädässä laskemaan niitä rahoja. Tätä voisi verrata vaikka musamakuuni eli tosi laajasti tykkään kaikenlaisesta, ja jotkut yksittäiset timantit kolahtaa enemmän
61 Frontside bo ard slid e
Voimia kaikille, joilla tilanne on toinen! Mun elämään kuuluu normaalia useammin käsien pesua ja turvavälien noudattamista, ja tulin just ennen isompia matkustusrajoitteita Kanarialta, ja totuin siellä kunnolla perseen pesemiseen enkä muutenkaan tajua tuota ihmisten vessapaperihamstrausta tai muuta turhaa ylikuluttamista näin yleiselläkin tasolla ajateltuna. Myös Miro Silvennoisen tietokone on varmaankin räjähtämispisteessä, kun se on jaksanut kaappailla omien lisäksi myös muidenkin tyyppien kassuja. Sitä on tosi onnekas, etten ole edennyt elämässä tämän pidemmälle, ja siten tilanne ei ole vaikuttanut omaan elämään liiemmin. Haluatko lähettää terkkuja tai kiitoksia. Kiitän ensimmäisenä totta kai perhettä kaikesta tuesta – etenkin siskolle kiitoksia sun terapeuttisesta olemuksesta, jos mulla on ollut vaikeuksia elämässä. Kyynärfemmat jäbälle tästä prokkiksesta! Voikaa hyvin! 62 Smith Tailgrab. Vallitsevaan covid-19-tilanteeseen pakollinen kyssäri: millä tavalla korona on vaikuttanut sinuun ja tekemisiisi – vai onko vaikuttanut mitenkään. Halmisen Mikko on tekemässä ainakin kolmen vuoden leffaprojektia, johon on tulossa useilta Turku-frendeiltä kokonainen partti, ja se tässä tulee ainakin päällimmäisenä mieleen. Itsekin olen syyllisenä, koska olen myös heittänyt sille lukuisia hi8-kassuja, jotka ovat vielä enimmäkseen 120 minuutin kassuja. Se on kai tulossa ulos ensi vuonna. Markus varmaan laittaa joskus Kuplan kaikkien nähtäväksi, ja hänen kanssaan ollaan myös paljon kuvattu tuoreempaa. Sinulta kun tuntuu matskua tippuvan niin helposti, on varmaan jotain videopätkää tulossa jossain vaiheessa. Kiitti kuvaajille, kun ootte jaksaneet tallentaa (Markus Roos, Miro Silvennoinen, Antti Heikkinen, Mikko Halminen, Juhani Haapala, Matti Halme ja muut)
63 Early Method
Ville Lepistö 50-50 to gap
Beyond teki kolme isoa leffaproggista vuosien 2011–2016 aikana. Tämä artikkeli kertoo lyhykäisyydessään sen, mitä skeittauksen suosio mahdollisti eräälle skeittikaupalle, Beyondille, kesällä 2020. Viimein vuosina 2018 ja 2019 huomattiin kuitenkin selvää nousua skeittauksen kaupallisuudessa, mutta kukaan tuskin osasi odottaa, mitä tapahtui keväällä 2020: kaikki peruttiin paitsi skeittaus! Tähän kun yhdistetään tulevat olympialaiset, mahtavien betoniparkkien nousu ympäri maailmaa ja pitkä ruohonjuuritason puurtaminen monien skeittibrändien toimesta, niin uusi noususuhdanne kaupallisilla ja kaikilla muillakin mittareilla osoitti jyrkästi ylöspäin. Aina syvimmän kuopan jälkeen skeittaus on kuitenkin noussut uuten huippuun kerta toisensa jälkeen. Skeittauksen suosiota mittaava kaupallinen käyrä on sahannut ylös ja alas ehkä jyrkemmin kuin mikään muu populaarikulttuurin ilmiö. Vuoden 2016 ilmestyneestä Beyond Journalista oli vierähtänyt aikaa jo neljä vuotta, ja takki oli taloudellisesti tyhjä noiden haasteellisten vuosien ajan. Nämä kaikki olivat isoja proggiksia, jotka söivät rahaa ja muita resursseja. Oli vielä kuitenkin matkaa siihen, että budjetit riittäisivät mihinkään isompaan proggikseen. Mielenkiintoiseksi tuon käyrän tekee se, että 60-luvulta lähtien suosion huippu on tullut noin 14 vuoden sykleissä kerta toisensa jälkeen. Huomaan itse palaavani kaikkiin kolmeen proggikseen kuukausittain. Tämä samainen käyrä osoitti edellisen suosion huipun olleen vuosien 2002-2003 aikana. Ville Lepistö Bs Flip Ron Modig Fs noseslide Teksti: Juho Haapala & Samu Karvonen Kuvat: Samu Karvonen Kuvitus: Janne-Juhani Hyvärinen. Muistat varmaan sen ”käyrän” tuolta artikkelin alusta. Mutta missä ovat kaikki uudet juniorit. Oliko tukan harominen somessa viemässä suosion skeittaukselta. Tekeminen oli kuitenkin hauskaa, ja jokainen proggis on jättänyt ison jäljen varmasti kaikkiin mukana olleisiin tiimiläisiin ja työntekijöihin. Selkeimpänä numeerisena mittarina suosiolle toimii tietenkin kaupallisuus eli myytyjen lautojen määrä. Tämän kaiken kun yhdisti siihen, että skeittaus oli juuri noina vuosina erittäin suuressa lamassa, kokonaisuus ei ollut ihan helppo paletti käsitellä. Tuotantoihin sisältyi valokuvakirja ja leffa, sanomalehti ja leffa sekä soundtrack-albumi ja leffa. Seuraavan huipun olisi siis pitänyt sijoittua vuosien 2016-2017 tienoille, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. S keittauksen suosiota on mitattu 60-luvulta lähtien. Pienempiä juttuja saatiin tehtyä, mutta isot reissut jouduimme jättämään suosiolla väliin. Vuoden 2016 jälkeen elettiin pohjalta nousun aikaa eli käyrä viettti ylöspäin. Yours Truly Beyond, The Beyond Sun ja Beyond Journal olivat hyvin visuaalisia projekteja. Monet alalla työskennelleet huomasivat, että trendin ennustettu uusi huippu oli ikävästi myöhässä. Nämä neljä vuotta tuntuivat pitkiltä, ja tiimiläisten reissubudjetteja joutui tyrmäämään useaan kertaan. Tiedetään, että 2000-luvun lopun jälkeen sosiaalinen media vaikutti populaarikulttuurien kirjon kasvuun räjähdysmäisesti. Suunta oli kuitenkin hyvä
Kiitos tourista koko tiimille, Meddikselle kuvauksesta ja editistä, Samulle ja Jaakolle kuvista sekä Samulille zineduunista ja Jannelle visuista. Mekin Beyondissa selvisimme sen verran kunnialla, että oli mahdollisuus järjestää tiimille parin viikon reissu. Tourin kolmantena aamuna Ron Modig soitti mulle Havumäki Ranchilta. Tourileffa it is! Meddiksen työstämä Beytour 2020 -leffa tulee ulos lähiaikoina. Vaikka yleisesti taloudellisesti oli erittäin vaikeaa, skeittikaupat selvisivät tilanteesta yllättävän hyvin. Parin päivän täsmäiskuista huolehtivat Arppa Airola, Olli Ilmonen ja Rene Rinnekangas. Autoihin saatiin haalittua Meddiksen lisäksi stadista Samu Karvonen, Onni Saltevo, Ron Modig ja Ville Lepistö. Tourin budjetin saimme pidettyä kompaktina hoitamalla yöpaikkoja suhteilla, ja tarpeen mukaan yövyttiin teltoissa. Ei kai siinä. Tourista ollaan työstämässä myös zineä. -Juho Haapala ”Rajotinnappi on niin syvällä kateissa, että hyvä että oma sormi ylettää.” -Paikallinen mopoilija Iisalmen torilla.. ja nyt on jo niin hyvin matskua nauhalla, että ajateltiin tehdä tourileffa”. Jokainen saisi säästää matskunsa omiin proggiksiin, ja Beyondille tehtäisiin pieni pätkä kiertueesta. Hieman myöhemmin reissuun saapuivat vielä Ville Keituri ja Eppu Vatanen. Tampereelta mukaan hyppäsivät Aleksi Suovaara ja Jaakko Ojanen. ”Ollaan oltu kaksi päivää tourilla, ja molempina päivinä on satanut vettä... Puhelu meni jotenkin näin... Koko tourin idea oli alun perin vain olla kimpassa ja skeitata. Vetovastuu Beytour 2020:stä tuli pitkälti lopulta Teemu Metsäkylän aka Meddiksen harteille: hän suunnitteli reissun ajankohdan ja reitin. Meillä on aina ollut periaatteena, että reissuissa tiimiläisille maksetaan matkakulut (matkat ja majoitus) sekä yksi yhteinen illallinen per ilta koko jengille. Näistä molemmista lisää syssymmällä. Vallitsevasta tilanteesta johtuen ”tykyviikot” suunnattiin kotimaahan. Tästä päätöksestä kaikki olivat takuulla enemmän kuin mielissään. Ron Modig Fs wallride Onni Saltevo: Switch crooks Kevät ja kesä 2020 antoivat kaikille Suomen skeittikaupoille tilaa hengittää
Jaakko Ojanen 50/50 to 50/50 66
Onni Saltevo Bank to wallie ”Kyllä mä voin sopia sun asiat uusiksi.” -Lepiboo maanittelee Ogia jäämään tourille 67
Arpan kesäteatterinäytöksen kattoisin uusiksi myös millon vaan, eikä se Juhon mökkikään niin paha paikka olisi hengailla paria yötä lisää. Kiitos, Haapala, kun maksoit kaiken ja pidät niin kovaa puljua pystyssä, että näin kova jengi seisoo sen takana. Yours truly. Saatika että Lepiä lukuunottamatta koko jengistä yksikään ei ollut aiemmin käynyt skedeemässä Hiukkavaaran hallilla Oulussa. Hetken aikaan tuntui itsestäkin, kuin olisi ollut taas kahdeksantoistakesäinen, kunnes sitten olikin taas kolmekymppinen. Saatiin tämäkin vääryys korjattua. Paskaa puhuisin, jos väittäisin, etten vaihtaisi päivääkään, mutta muutaman voisin kyllä uhrata, jos pääsisin takaisin siihen tunnelmaan, joka Renen reilillä oli, kun painettiin rivissä sitä serpentiiniputkea sateessa. Ja ne oli muuten Iisalmen Prismassa. Mitä voin koittaa kuvailla on se yhteen hiileen puhaltamisen, kiitollisuuden tunteen ja pienistäkin asioista nauttimisen sekä huumorin repimisen määrä tällä jengillä. Ei ole toista samanlaista. -Samu Karvonen ”Aatsi, miten äijä voi olla noin boss äijä?” -Rene Rinnekangas Ja ak ko O ja ne n Fs ta ilg ra b. Se oli pyyteetöntä ja kumpusi puhtaasta vapaudesta mennä sinne, missä paistoi aurinko ja missä oli parhaimmat sushit. Al ek si Su ov aa ra Cr oo ke d to fa ki e Jaakko Ojanen Fs rock’n’roll V armasti suurin osa lukijoista on jonkinlaisen Suomi-kiertueen kokenut tai sellaisesta lukenut, joten turhan minun on kerrata, millaista on ajaa ympäri Suomea ja telttailla Kalajoen särkillä
Joka tapauksessa olin tullut paikalle kavereiden kanssa, ja seuraavana päivänä oli koulua ja meidän täytyi kiirehtiä viimeiseen junaan ja takaisin Parkanoon. Kävelin taannoin Lidliin Takon tehtaalta päin, ja ohitin siinä samalla Hallituskatu 14:ssa sijaitsevan porttikongin, josta pääsee korttelin sisäpihalle. Teksti: Mikko Kyrönviita K äyn aina välillä Hallituskadun Lidlissä. Hän myös antoi skeittareiden pyöriä kaupassaan, vaikka ostoksia ei aina tehtykään. Tolosella oli myös oma skeittitiimi tamperelaisista skeittareista. Myös minä muistan hänet joka ikinen kerta, kun käyn Hallituskadun Lidlissä. Minulla oli Tolosen skeittitiimin tarrakin, jossa oli Independentin ja Vision Street Wearin logot. Sen samaisen rakennuksen seinustalla istuskelin 30 vuotta sitten vuonna 1990. Missään tiimissä minä en tietenkään ollut, mutta Tolonen muisti minut joka kerta, kun kävin hänen liikkeessään. Hän kävi tuolloin ilmeisesti vielä Lahdessa ja ainakin Neuvostoliiton rajalla, kuten sanomalehti Etelä-Saimaa tietää kertoa. Sisäpihaa reunustavat korkeat rakennukset, jotka näyttävät olevan remontissa. Siis täällä Tampereella. Hänen kaupassaan oli laaja valikoima lautoja, renkaita, trukkeja ja kaikkea muuta, mitä skeittaukseen tarvitsee. Toisinaan rautaportti on suljettu, mutta ainakin päiväsaikaan se on avoinna. Tolonen myi Kuninkaankadulla sijainneessa Sportia-liikkeessään Mullenin edustaman World Industriesin lautoja, joten kiertueen järjestäjä oli tuonut hänet Helsingin lisäksi skeittaamaan myös Tampereelle, kuten myös lappeenrantalaiseen ostoskeskus Kultapiiskuunkin. Mullenin skeittauksesta en sen sijaan muista mitään. Kuten muistan myös Kärän suuren roska-astian päältä leiskauttaman hiparin, jonka hän tuolloin kevätiltana 30 vuotta sitten teki. Hallituskadun Lidlissä 70 Tolonen oli hauska mies. Suulas, sellainen hiukan stereotyyppinen kauppias, muttei kuitenkaan mikään totaalinen tyrkyttäjä. Rodney Mullen oli puolestaan tullut lentokoneella Amerikasta, ja hän oli tuolloin sillä samalla sisäpihalla esiintymässä meille – ja monille muille, sillä sisäpiha oli aivan ääriään myöten täynnä porukkaa, muita skeittareita. Ehkä niihin tehdään asuntoja; ainakin pihan perällä oleva tiilinen talo korkeine ikkunoineen voisi olla kiva paikka. ”Muistan myös Kärän suuren roska-astian päältä leiskauttaman hiparin” Mikko on tamperelainen rullalautailun harrastaja, joka on parhaimmillaan Nekalan koulun alimmalla portaalla.. Rodney Mullen oli tuolloin 30 vuotta sitten Tampereella urheiluvälinekauppias Olavi Tolosen vieraana. Tämä Lidl on aivan keskustassa, Hämeenkadun, Näsilinnankadun, Kuninkaankadun ja Hallituskadun rajaamassa korttelissa. Muistaakseni toukokuussa. Skeittinurkkaus oli heti ulko-oven vasemmalla puolen, ja lautoja saattoi ihailla ikkunan läpi myös liikkeen ollessa kiinni. Independentin logon alla luki tyylikkäästi Team Tolonen. Siinä nykyisen Lidlin yläkerrassa oli muuten vielä 90-luvun alussa elokuvateatteri Nordia ja Picnic-niminen jäätelöbaari, jossa oli sisällä suihkulähde
Teksti: Mikko Kyrönviita Hallituskadun Lidlissä
Meren rannalla sijaitseva parkki on varsin pelkistetty. Niille, joille asia ei ole tuttu, suosittelen Youtube-hakua “Lennie Kirk Alien Workshop Time Code”. Ensimmäinen kirja koostui osittain verkossa jo nähdyistä laajoista haastatteluista ja artikkeleista, mutta mukana Printti on kuollut oli myös paljon uutta sisältöä. Sieltä Vansista se historia alkaa ja näillä näkymin urheilujätteihin päättyy, ja matkalle mahtuu monia tarinoita skeittariomisteisuuden kulta-ajoilta ja spottimerkkien erilaisista kokeilusta lajin parissa. Heaven Dennis McGrath (2015) Lynwood Allan “Lennie” Kirkin pro-ura valokuvin ja anekdootein. Seuraavassa esittelen muutaman vaikuttavimman vastaan tulleen teoksen. Kertoo myös, miten homma on hoitunut ruuvimeisseleillä ja muilla työkaluilla. Pelkän gif-animaation katsominenkin vaati kärsivällisyyttä. Kuvamateriaalissa on myös todella paljon loppuun asti kulutettuja kenkiä, mikä tuo skeittikengän tarkoituksen hyvin esiin. En pääse tästä yli. Kirja tukee ajatusta, että jenkkivisiiteillä on ollut suuri vaikutus lajin kehittymiseen, ja jotenkin tuollaiset “pyhiinvaellusmatkat” ovat aina kiinnostaneet minua. Toinen kirja tarjosi jo kokonaan ennennäkemätöntä sisältöä. FTC:n tiimissä ovat ehtineet vaikuttaa niin EMB:n kuin Pier 7:nkin lokaalit, joista tunnetuimmat pääsevät ääneen kirjan sivuilla. Kirja myös seuraa tarkasti kenkien kehitystä ja jopa analysoi välillä trendien syitä ja seurauksia. Myöhemmin kuitenkin päättelin, että kai siitä nyt jotain ymmärtää ja että aina voi käyttää Google-kääntäjää. Pääpaino kirjassa on skeittauksella, mutta myös spotin muodostavien rakennusten historia ja arkkitehtuuri käydään läpi erittäin seikkaperäisesti. Kuvat ja tarinat ovat täyttä kultaa, eikä aiheen tiimoilta juurikaan jätetä kiveä kääntämättä. Sen neljän kuvan powerslide-sekkareista ei kyllä ihan tajunnut, miten temppu tehdään. ja VOL. Made for Skate Jurgen Blumlein, Daniel Schmid, Dirk Vogel (2009, 2019) 400-sivuinen järkäle skeittikenkien vaiheista. RaD Magazinen kirjaprojektia yritettiin maailmaan joukkorahoituksen kautta, mutta tarvittavaa summaa ei koskaan saatu kasaan. Parhaassa tapauksessa osa kaupan tiimiläisistä oli ohjannut muiden sponsoriensa paketit suorana FTC:lle, jossa lähetyksestä kuitattiin ensin velat, ja vasta sen jälkeen skeittari päästettiin katsomaan, mitä dekkejä jäi jäljelle. Suuret kenkämerkit ainakin näyttävät olevan vahvasti mukana monen kirjan tuotannoissa. La Kantera 1987–2015 Jon Amiano, Fernando Elvira, Javier Mendizabal (2015) Kertoo parkin historian lisäksi Baskimaan skeittauksen tarinaa. Ei mennyt kauaakaan, kun ärrältä ei sitten enää Thrasheriä tarjottukaan. Miettikää nyt ukkoa hinkkaamassa itseään johonkin tolppaan kadulla, jotta saa rikottua lonkan arpikudosta tms. Loppusanoiksi haluaisin esittää toiveen, että myös suomalaisesta skeittauksesta saataisiin julkaistua edes jollain tavalla vakavasti otettavia teoksia. Long Live Southbank (2014) Useiden tekijöiden laatima hengästyttävä katsaus brittiläisen rullalautailun tunnetuimman spotin historiaan. Olen pitänyt paljonkin näistä spottikohtaisista teoksista. Usein huomaa toteavansa: “Ai niin, tällainenkin merkki on joskus ollut olemassa”. Esimerkkinä vaikkapa mainetta saanut Micha Gundman switch ollie Wallenbergin kolmosista vuonna 1993. 2. Ensimmäisenä toivelistalla Control/CTRL. 1. Dillin skeittauksesta teos ei kerro juuri mitään, ja kuvallisen annin kontekstiin laittamista kyllä helpottaa, jos on yhtään perillä Dillin uran käänteistä. Lisäksi kenkäjättien mainoksia löytyy lähes jokaisesta pienemmästä skeittilehdestä, joita nykyään julkaistaan muuten yllättävän paljon. San Franciscossa uransa tehnyt hahmo, joka pärähti kohtuullisen syvälle uskoon kolautettuaan päänsä betoniin pari kertaa lyhyen ajan sisään. Hanskasta kirjojen hankinta lähti oikeastaan siinä vaiheessa, kun löysin brittiläisen The Palomino -nettikaupan. Kertonee jotain Alien Workshopista, että useammastakin siihen liitetystä hahmosta on tehty kirjoja. Ei juurikaan skeittikuvia, mutta kaikkea muuta kyllä. Mendizabalin linjat tällä parkilla Clichen leffoista nähtynä ovat luultavasti jättäneet muistijälkiä ympäri maailman. FTC Seb Carayol (2013) FTC (for the city) on sanfranciscolainen skeittikauppa, joka on ollut sponsorina monelle oleellisesti 90-lukulaiseen katuskeittaukseen vaikuttaneelle hahmolle. Vertailun vuoksi sanottakoon, ettei se internet tuossa vaiheessa vielä kovin kummoinen paikka ollut. Nuo useamman vuoden TWS-vuosikerrat muuten ovat päätyneet erään lehtikeräilijän hellään huomaan, joten terveisiä Siilinjärvelle. Tässä hommassa on ollut harmikseni todella vaikea tukea paikallisia skeittikauppiaita. Kaikki alkoi Thrasherista, kunnes jostain mystisestä syystä paikalliselle R-kioskille alkoi tulla myös Transworld Skateboarding -lehti. Ninety-Six Dreams, Two Thousand Memories Greg Hunt (2018) A visual study of Jason Dill by Greg Hunt. Siinä vaiheessa kuitenkin tanskan kieli vaikutti ostopäätökseen kielteisesti. Kaikki kansainvälistä huomiota saaneet merkit ja nimikkomallit käydään läpi. O lin ennen skeittilehtien suurkuluttaja. Tai no jos totta puhutaan, ensimmäinen kirja on äitini 90-luvun alussa ostama Skeittailu (Kustannus Mäkelä Oy, 1990. Alkuperäisteos Steven Kane, 1989). Taitotason ja parkin kehitys on dokumentoitu paikallisten muistelun kautta, mutta myös parkkiin ihastuneet vierailijat kertovat omia muistojaan. 72 ja niin edelleen Teksti: Samuli Peurala. Videoita ei vielä tuohon aikaan voinut juurikaan siirtää, sillä tiedostojen koot olivat liian suuria silloisille yhteysnopeuksille. Jenkem VOL. Olin melko varmasti ainut säännöllinen skeittilehtien ostaja siinä pitäjässä. Jotenkin erittäin herkullista päästä tutkimaan aukeaman kuvaa kaupan velkakirjasta noilta ajoilta. Etenkin Rodney Mullenin haastis on jäänyt mieleen kummittelemaan. Vähän erilainen perspektiivi vaikkapa 90-luvun alun EMB:n tirkistelyyn. Lennie edusti proskeittauksen “härskit mutta hyvät” -laitaa (Arsi Kevan tai Vesa Korkkulan lanseeraama termi). (2016, 2018) Mediamyllerryksessä on nähty paljon vaihtelevasti onnistuneita siirtymisiä printistä verkkoon. Jenkem, josta on hiljakseen tullut ansioitunut skeittauksen verkkomedia, päätti laajentaa verkosta printtiin. Kirjassa käydään läpi arkkitehtuuria ja spotin historiaa 70-luvulta aina 2010-lukuun, jolloin spotin säilyttämisen puolesta käytiin suurta ja lopulta onnistunutta kampanjaa. Myös Anthony Van Engelenistä on tehty kirja, joka ei tosin tainnut olla koskaan laajemmalti edes saatavilla. Yksittäisistä kuvista suurimman vaikutuksen teki johonkin maaseudun latoon rakennettu Tanskan ensimmäinen betonipooli 80-luvun jälkipuoliskolta. Dansk skateboarding Henrik Edelbo, Rasmus Folehave Hansen (2014) Näin tämän kirjan joskus Kööpenhaminan Street Machinessa, ja nopealla selauksella tämä oli erittäin vakuuttava opus. Kirjabisnes taitaa olla sen verran nappikauppaa, että siihen ei ymmärrettävästi kenelläkään aika riitä. 2000-luvun alussa sinne rakennettiin myös takapihapooli, josta on alan lehdissä nähty lukuisia hienoja valokuvia. Lehdet tarjosivat ajankohtaisen kurkistuksen ison maailman skeittimeininkiin. Ei toki pidä unohtaa CityFellazin ryhmäkuvaa isoissa DC:n kengissä ja tuulihousuissa. Kirjakeräilyn alkusysäys oli Independentin kirja, jonka muuten hankin PAF:n liittymistarjouksilla voitetuilla rulettirahoilla (tämä ei liity nyt niihin foorumin nettikasinomainoksiin). Tästä on tehty myös 10-vuotisjuhlapainos, jossa vielä parisataa lisäsivua! Ei nyt heti tule mieleen, miten tämän voisi enää paremmin tehdä. Myös tiskin takainen näkökulma tuodaan esiin kiinnostavien anekdoottien kautta. Tämä tapahtui joskus ’97–’98 paikkeilla, ja TWS vei mukanaan. Ainakin Jenkemin kirjojen päädyssä loistaa Conversen logo, ja isäntäfirma Nike on laittanut lanttia pöytään esimerkiksi FTC:n historiikille. Aluksi siellä oli betoninen vertti ja viihtyvyyskorkuinen bowli. Miten kustantaminen sitten on kannattavaa kustantamoille, pikkufirmoille ja yksityishenkilöille. Saarnasi spoteilla jumalan sanaa, siirtyi sittemmin epästabiilisti rikoksen poluille ja on sitä myöten viettänyt aikaa myös vankilasysteemissä. Skeittauksen historia spottivinkkelistä katsottuna on jotenkin niin äärettömän konkreettista. Tilaajakanta ei ole mikään kummoinen tae taloudelle, joten moni lehdistä näyttää siirtyneen ilmaisjakeluun – esimerkkeinä vaikkapa Free, Solo ja Vague. Tanskan skeittihistoriaa vertaa väistämättä Suomen meininkeihin, ja kirjasta saa vaikutelman, että siellä on oltu hiukan meikäläisiä edellä ainakin kansainvälisellä näkyvyydellä mitattuna
44 La yb ac k 5Ph ot o: Ju st us Hi rv i ja niin edelleen
74
Miten mieli toimii lepotilassa. Hirvee pinnistys unessa ja hullulla voimalla flippi pyörimään. Annetaan Hans-Jörgenin seuraavaksi luonnehtia tietynlainen perusesitys unista ylipäätänsä ja siitä, miten skeittaus mahdollisesti esiintyy osana unia. Nimitetäänkö sitten sitä alitajunnaksi, tiedostamattomaksi, tiedostumattomaksi, piilotajunnaksi tai miksi vaan; kyseessä on se materiaali, johon ihminen ei pääse valveilla käsiksi. Odottelin autossa ja torkahdin unen rajamaille, jossa nukkuu, mutta raajat saattavat vielä totella. Tai kokenut suunnatonta mielihyvää haavetrikkiesi onnistumisesta ja pettynyt katkerasti, kun auringonvalo on herättänyt sinut raadolliseen totuuteen siitä, ettet edelleenkään osaa nosegrindistä cabaflippiä ulos. Johdatus unianalyysiin tapausesimerkkinä rullalautailu. Koulukunnat tapelkoon käsitteiden nimestä keskenään; yksinkertaistaakseni esitystäni nimitän sitä nimellä ”unitajunta”. Minähän en rullalautailusta mitään tiedä, enkä myöskään siitä kauheasti perusta. No raajat tekivät työtä käskettyä myös todellisuudessa: nilkka pamahti kytkinpolkimen alle ja kovaa...lopputuloksena murtunut nilkka. Tämä voi johtua monista erilaisista traumaperäisistä syistä tai tukahdetuista haluista, jotka liittyvät lapsuuteen. Unet ovat vaarallisia! Hyvin hämmentävää herätä kovaan kipuun nilkassa ilman mitään tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Olin aikaisemmin samalla viikolla hinkannut 360 flippiä, ja tämä tuli uneen. Oletko herännyt omaan huutosi, kun olet muuttunut Fabio Sleimaniksi ja tippunut verttihyllyn päältä suoraan haarat levällään ruosteiseen kaiteeseen. Monella keski-ikäisellä miehellä on esimerkiksi BMW:n jälkeen pakonomainen tarve ryhtyä Audi-mieheksi, ja kun ostaa Busterin, niin pitää nopeasti saada jahti. Hang-Jörgen Strömberg Unet ylipäätänsä muuttavat ihmisen suhdetta toisiin, ympäröivään maailmaan – sekä ennen kaikkea itseensä. Lukijoilta tuli jonkin verran palautetta, mutta ilmiön tarkastelemiseksi HangUp otti yhteyttä myös psykotelepaattissignaalisten ärsykkeiden luentaan keskittyneeseen psykokulttuurin lisensiaattiin Hans-Jörgen Strömbergiin. Olisinkohan ollut tulossa jostain reissusta. Nukkuessa kehohan kuitenkin on valveilla, mikä saattaa saada aikaan yhden sun toisenkinlaisia reaktiota: Olin joskus nuorena kloppina hakemassa kaveria Keravan juna-asemalta illalla/yöllä. Unissa ihmisellä näyttäytyy ”SE”. Toisaalta maskuliinisessa kontekstissa se on hyvä vaihtoehto toteuttaa infantiilit tarpeensa verrattuna esimerkiksi erilaisten koneiden ja kojeiden ostamiseen. Näkisin, että rullalautailu on jonkinlainen tapa toisaalta pitää yllä lapsenomaista mieltä, ja toisaalta se on myös hyvin infantiilia ja myös seksuaalisestikin epäilyttävää ruumiin kulttuuria. Unet ja skeittaus 34 Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvitus: Ossi Pirkonen. -Marko Lampinen Nukkuminen on siis vähintään yhtä vaarallista kuin lapsenomaisten tarpeiden (skeittailun tai kikkailun) harjoittaminen. Tehtäväni on ollut analysoida HangUpin saamaa materiaalia koskien rullalautailun ja unien välistä suhdetta. Esityksen laatinut psyk.kult.lis. M itä unet ovat osana inhimillistä kulttuuria, tai mitä ne pikemminkin kertovat skeittaajalle. Joskus myös, jos ei pääse tätä tarvetta enää vuosien jälkeen harjoittamaan, saattavat tähän liittyvät muistot palata unitajunnan kautta tietoisuuOletko koskaan pohtinut miten skedeys tunkeutuu nukkuessasi piilotajunnan alueelle – toisin sanoen unien maailmaan. Käyn läpi seuraavaksi lukijoilta saatua materiaalia niin sanotusti tapauskohtaisesti. Esimerkiksi tässä unessa näyttäytyy unitajunnan suhde varsinaiseen todellisuuteen sekä organismeihin. HangUp halusi ottaa selvyyden skedeejien maailmasta myös silmät kiinni. ASIAAN
Sitten oli huppareita, joissa on selässä kuusi isoa hengitysaukkoa, jotka ovat CD-levyn kokoisia ja tehty mustasta sääskiverkosta. Jöle siihen, että ’Mitä vittua teitte mulle violetin laudan’! Heittää kolme dekkiä maahan, että ’Mitä vittua’!. Kommentoin jo edellä, että rullalautailu ei sinänsä ole ehkä luontevin aktiviteetti osana ihmisen psykodiagnostisrationaalisen luonteen kehittymistä, mutta kuten suomalainen lapsenomainen iskelmätähti joskus totesi, lapsi on terve, kun se liikkuu. Meillä ei ollut miniä pitäjällä, kun olin nuori, eikä hallia – paitsi heti kun lopetin, tuli molemmat. Edes valomerkki ei auta, vaan porukka skeittaa silti, jopa täysin pimeässä. Teen sen unessa välillä jopa pystysuoraan seinäänkin. Kukaan ei kuuntele yhtään, kun yritän sanoa, että hei halli menee kiinni ja nyt pitäs lähtee. -Antti Hyvönen Tämä on malliesimerkki terveestä itsevarmuudesta tai fantasiasta, joka ei ole toistaiseksi toteutunut reaalin maailman puolella. Karjalainen -mallisto Höyryltä ulos ja Doriksessa oli violettiä väriä, niin näin sellaista painajaista, että oltiin tehty Jölelle lautamallisto. Ja lisäksi betoniparkki, p@$§&le! Mutta unissani teen bluntin päälle aina, ja vielä niin aidon tuntuisesti, että uskoisin osaavani sen ihan oikeasti kymmenen vuoden tauon jälkeen, jos ballsit riittäisivät. Mystiset on mielen tiet. Mutta koska työpaikkani on Kontulan skeittihallilla, niin kaipa tämä tavallaan skeittaukseenkin liittyy. Kaikki fantasiat eivät kuitenkaan ole edes ajatuksen tasolla mahdollisia. Se tapahtui ihan oikeastikin, kun mentiin Jölen kämpille painamaan ovikelloa, kun sen bro model tuli ulos. Ja sitä jengiä tosiaan on aivan helvetisti, ja koko ajan vaan tulee lisää. ”. Vitun pitkiä t-paitoja ja pitkähihaisia t-paitoja, vähän Nyjah-henkisiä. Uni vähän vaihtelee kerrasta toiseen, mutta toistuva teema on se, että olen yksin sulkemassa hallia, mutta ihmisiä vaan tulee lisää sisälle. Toisaalta ”unitajuntaan” myös asettuu materiaaliksi usein hyvinkin arkisia, jokapäiväisiä asioita, jotka saavat vain kieroutuneen muotonsa: Varmaan liittyy tuohon, että kun meiltä tuli toi J. teen. Hallilta ei edes pääse pois, kun koko käytävän täyttävä sisään valuva ihmisvirta on niin tiivis, että siitä ei pysty kulkemaan ulospäin. 76 ”Sitten oli huppareita, joissa on selässä kuusi isoa hengitysaukkoa, jotka ovat CD-levyn kokoisia ja tehty mustasta sääskiverkosta. Silti näen toistuvasti samaa skeittiunta about kerran tai pari kuussa. Joku jengistä kattoi sen mestan kylttiä ja veti ”burger joint” -sanasta ekan puoliskon yli spraylla ja laittoi ihan järkyttävän kokoisen jointin palamaan. Kaataa rekkejä ja huutaa ’Nämäkin vittu violettia, mitä vittua’! -Jake Poropudas Tämä oli tietynlainen esimerkki painajaisesta, joka liittyy mahdollisen häpeän kantamiseen. Jengi vaan kattoo mun läpi, ja on kuin en edes olisi siellä. Meidän varasto oli unessa jossain vintillä, jossa oli sellaisia lankkuja pystyssä: vanhan ajan vintti, tosi hämynen. Jöle tulee kattomaan, ja me vähän yllätetään se siinä unessa. Tämän jälkeen lähdettiin öiseen San Franciscoon tekemään pitkiä powerslidejä. Olin San Franciscossa Tikari-porukan kanssa, ja päädyttiin paikallisen hampurilaispaikan viereen. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Oikeastaan mikään muu temppu ei koskaan onnistu paitsi blunt kaareen tai seinään. -Jussi Pohjanen Että unissa myös sitten tämmöistä. Fantasiat saattavat saada mielessä mielteen, joka vastaa pikemminkin vitsiä kuin mitenkään mahdollista tilannetta. Tämä on mielestäni erityisen kiinnostavaa, miten liikeradat tai mielteet kehon toiminnasta yhdistyvät näihin asioihin, joita rullalautailukulttuurissa ”trikseiksikin” kutsutaan: En ole skeitannut vuosikymmeneen. No unessa se tuli sinne varastolle, ja yllätän Jölen näyttämällä sille violettia lautaa. Ja mä sitten siihen, että ’Joo meillä on tää vaatemallistokin’. -Tuomas Nyyssönen En ole varsinaisesti vastannut, minkä takia rullalautailusta nähdään unia, mutta olen pyrkinyt osoittamaan, että rullalautailusta unien näkeminen on ymmärrettävää ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa inhimillisestä aktiviteetista unen näkeminen. Unitajunta on alue, jossa ihminen mittaa ja arvioi myös kriittisesti itseään, omaa riittävyyttään ja ennen kaikkea riittämättömyyden tunnetta. Ihan mihin vaan ja aina päälle. Siinä on Höyryn tiimi, josta kaikki menee huonoksi. Tästä käy hyvänä esimerkkinä seuraava uni: Tämmöinen vajaa kymmenen vuoden takainen uni muistui mieleen. Jöle sanoo siihen, että ’Mitäää vittua nämä on’!. Tämä voi edustaa niin sanottua henkistä kanttia tai myös täysin ammatillista näkökulmaa, kuten seuraava tapaus osoittaa: Minun onneksi suht harvakseltaan toistuva painajaiseni liittyy todennäköisesti enemmän paineisiin ja riittävyyden tunteisiini suhteessa työhöni kuin varsinaisesti skeittaamiseen. Pohjustan myöntämällä, etten ole koskaan tehnyt blunttia kaareen rehellisesti ilman grabia ulos
JKL / HEL / BEYONDSTORE.FI
“Ollaan koitettu lähestyä tätä sellaisena kuunnelmana, jossa soundit on kohdallaan ja jota voisi kuunnella myös tuotannon ja äänimaailmojen puolesta. Kuulin siellä sellaisen biisin kuin Coded Language, joka iski pitkästä aikaa silleen, että sukat pyöri jaloissa. Sehän siinä maagisinta onkin, kun kirjoittaminen on se oma intohimo, niin tässä sitä ei peitetä mihinkään muuhun, vaan se on pääasia,” Toni kertoo. Julkaistiin näitä SoundCloudissa. N ykypost on Tikarista, Kesästä, Lighthouse Projectista ja Laminan tiskin takaa tutun Toni Salmisen viimeisin musaprojekti, joka yhdistelee spoken wordia ja elektronista musiikkia. Fyysistä kopiota ei ole tulossa, mutta levy tulee Spotifyyn. Bongasin Helsinki Poetry Connectionin järjestämät open mic -lavarunousillat. Ekat biisit on tehty niin, että kirjoitin tekstin, luin saman tien puhelimeen, lähetin WhatsApp-tiedostona Antti-Villelle, ja se teki kymmenessä minsassa niihin taustat. Ensimmäinen keikka oli se taidegallerian keikka Turussa joulukuussa 2018”, kertoo Toni Nykypostin synnystä. Oli luonnollista, että tää oli seuraava vaihe musanteossa. Rap ja punk ovat molemmat genrejä, joissa lyriikat periaatteessa merkitsevät paljon, mutta yleensä varsinkaan livetilanteessa niihin ei kiinnitetä loppujen lopuksi niin paljoa huomiota. Ei ole järkeä julkaista levyä, kun keikkoja on jouduttu perumaan. Mutta keistä muodostuu Nykypostin yleisö. Sitten tuli Kesä, joka oli popimpaa, laulettiin, ja ilmaisu oli enemmän kuultavissa. ”Jos miettii mun ‘uraa’, niin eka oon lähtenyt liikkeelle punk-bändeistä, joissa oon lähinnä huutanut niin paljon kuin pystynyt 10 vuotta. Homma jäi hautumaan pariksi vuodeksi, kunnes olin Turussa Saul Williamsin keikalla, jolla frendin räppibändi oli lämppäämässä. ”Nykypost sai alkunsa 2018 syksyllä. Oliko genren lyriikkavetoisuus yksi syy mennä selkeämmmin Nykypostia ja spoken wordia kohti. Vaikutteita siitä on pyritty tuomaan myös tähän levykokonaisuuteen“, Toni kertoo tulevista julkaisuista. Haluaisin esittää tätä taidemuotoa ihmisille, ketkä ei lähtökohtaisesti oo edes noteerannut koko genreä ja tienneet lavarunouden olemassaolosta. Vaikea määritellä. Sitten tämä samainen turkulainen räppijäbä, joka oli ollut lämppäämässä Saul Williamsia, Antti Satta, joka siis vaikuttaa Ronskibiitissä, pyysi mua Turkuun keikalle taidegalleriaan. Ollaan koko aikuisikämme tehty musaa tietyllä kaavalla; nyt poiketaan siitä. Suurin osa musiikista, mitä mä kuuntelen, pohjaa kuitenkin teksteihin ja varsinkin siihen, miten sanoo jotain. Levyn piti tulla jo keväällä, mutta kuten moneen muuhunkin, vaikutti korona myös tämän viivästymiseen. Meillä on ollut myös tällainen mixtape-projekti, jossa ollaan kiinnitetty huomiota esimerkiksi räppiestetiikkaan biisien yhteensulattamisessa. Hiotaan siis Soundcloudin “demopaketti” levykokonaisuudeksi. Levyä on äänitetty rauhassa nyt kesällä. Se oli enemmän sellaista äänikollaasia, jossa saattoi olla joku Panteran riffi vaan hidastettuna taustalla ja mun tekstit luettuna päällä. Olin että ei hitto, mä teen tästä sellaisen keskiluokkaisen lähiönuoren valkoisen miehen version. Alunperin ajateltiin, ettei voida julkaista Spotifyssä mitään, koska biiseissä oli niin härskejä sämplejä, mutta sitten päädyttiin ratkaisuun, että Antti-Ville soittaa ne synalla uudestaan ja voidaan julkaista koko levy Spotifyssa. Sit mun toinen frendi Kesästä, Antti-Ville Muurman, joka on sellainen synavelho, teki nopeasti muutamia taustoja. Nykypost julkaisee elokuussa 2020 ensimmäisen levynsä. Sanoin, että joojoo. Se oli ensimmäinen nauhoitettu spoken word multa, ja se sai yllättävän hyvän vastaanoton ja tuntui tosi luonnolliselle jatkumolle omaan tekemiseen. Etsin himassa lisää infoa, ja löysin netistä sellaisen Def Jam Slam Poetry -illan, missä Saul Williams veti sen saman biisin a cappellana. Levyn nimi on ‘Irtonumero’. Kävin katsomassa ja lukemassakin tekstejä siellä. Tonin musiikissa tekstien kirjoittaminen on ollut kumminkin aina tärkeässä osassa. En mä tiedä. Ja kun on seurannut myös suomiräppiä paljon, niin haluaisi viedä tätä myös Teksti: Mikko Kempas Kuva: Anni Suikkanen NYKYPOST 78. Kysyi, saisinko kasattua jonkun spoken word -setin. “Ei kenestäkään. Sellaisen kevyen larppauksen samaan tyyliin, mutta omilla sisällöillä. Oltiin silloin tekemässä Lighthouse Projectin levyä, ja se teksti päätyi sille levylle; biisin nimi on “Vain Elämää”. Alun perin idea lähti siitä, kun kiinnostuin spoken word -kamasta vuosien räpin kuuntelun jälkeen
” 79. Esimerkiksi joku Blender Streetstyle In Tempessä. Mietin sen puhelun jälkeen tätä, mutta mä en koe että tässä on kyse nostalgisoinnista vaan siitä, että se on tutustumista siihen omaan kasvavaan itseensä. ”Mä otin tälläisen stöömäisen lähestymistavan sekä Nykypostin että lavarunoiltojen kanssa. Tilat on pieniä ja intiimejä, ja paikalla on lähinnä tyyppejä, jotka on jo valmiiksi asennoituneet kuuntelemaan ja keskittyy. “Skeittaus itsessään ei ole välttämättä loputon lähde, mutta se kulttuuri sen ympärillä on, ja tää konsepti toimii vähän niin, että katsotaan peruutuspeiliin sitä kulttuuria missä ollaan kasvettu. Mua kiinnostaa sellainen kollaasinomaisuus kaikessa taiteessa.” Musiikkimaailma on ollut murroksessa jo pitkään. Tehdään marginaalimusiikkia tiedostaen, että tällainen kama tulee pysymäänkin marginaalissa. “Se tässä just onkin siistiä, että on palattu johonkin sellaiseen, mistä oma musiikinteko on lähtenytkin. Mutta mitkä ovat Nykypostin suurimmat vaikuttajat. Jengi kattoo viisi minuuttia ja kaikki lähti menemään. Nykypost on vienyt omia keikkojaan pois myös perinteisistä spoken word -yhteyksistä festareille ja esiintymään tavallisten musiikinkuluttajien eteen. Mulla on vaan halu katsoa läpi sitä kuvastoa, missä on kasvanut, ja tehdä siitä sellaista kollaasimaista sillisalaattia. Vähän tuntuu, että on yhden tempun ponina, ja oon miettinyt paljon sitä, että onko mulla muuta sanottavaa. Ei bändiä, ei taustoja. Niitä tässä haluaa juhlistaa.” Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä kysytään mikä on Slayerin paras biisi. Spoken word on hyvin riisuttu taidemuoto. Skeittaus on läsnä Nykypostin maailmassa, mutta minkälainen lähde skeittaus on tekstien kirjoittamiselle. Olen ollut aina melkoinen henkilöpalvoja. Jäi maaginen fiilis. Otin nuottitelineen ja plarit eteen, niin mikäs siinä: luki paperista ja kuunteli biittejä. Ollaan tehty jotain yhteiskeikkoja ja saatu pään nyökkäyksiä sieltä. “Muutama eka keikka oli sellaisia kokemuksia, joissa koko yleisö kuunteli. Aktiivinen punkin seuraaminen jäi 2007, ja siirryin vähän mielestäni suomirap-nörtiksi ja aloin seuraamaan sitä kenttää. On huomannut, että homma toimii yhdessä. En tiiä, meneekö se välillä vähän liiallisuuksiin, mutta hirveästi mä olen saanut kaiken maailman hiihtäjiltä. Ne voivat olla inspiraatiota tai pieniä viittauksia marginaalissa muihin alakulttuureihin. Sitten me löydettiinkin itsemme erikoisista tilanteista, kuten viime kesänä Provinssirockin Touhuteltta-nimisestä venuesta klo 24 yöllä, mihin mentiin silleen, että nyt teidän keikka alkaa ja siellä on joku 15 alaikäistä mimmiä oma puhelin PA:ssa joraamassa Cheekkiä. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta jos ymmärtää sen konseptin, missä se on pyörinyt: sellainen tietty teininangstin glorifiointi. Mun suurin innoittaja Nykypostille on Fuct ja Erik Brunetti. Paitsi esiintyjälle, niin myös kuulijalle spoken wordissa on ”tottumattomalle” läsnä monesti häpeän voittaminen ja vapautumisen pakko. Tilanteet oli valmiiksi olohuonemaisia”, Toni kertoo. Se oli taas uusi tilanne, että mitäs vittua mä täällä nyt teen. Sytytettiin kynttilä ja heijastettiin visut kivikattoon. Ja tää oli eka ilta Provinssissa. Mennään vaan ottamaan puhelin pois ja laitetaan omat kamat kiinni. Mut kyllä iso vaikuttaja on se sama alakulttuuri, joka oli vaikka Tikarin taustana. Nykypostin kanssa keikkareissulla meitä on kaksi, ja meillä on vaan sämpleri ja pedaali repussa. Tuli vain sinuksi sen kanssa, että joku voi kokea tämän pateettisena tai silleen, miten runouteen nyt yleensä liittyy ennakkokäsityksiä. Harri on ollut aina kannustava ja kiinnostunut siitä alakulttuurista, mistä mun pohja jutuille monesti tulee. Se on mun tapa tehdä tätä”. Mä nään Nykypostin sellaisena ääniversiona ilmoitustaulusta tai jääkaapin ovesta, mihin kerätään kaikkia kuvia ja muuta sälää. Ja se on se juttu. Mutta kun lukee näitä omia tekstejä sillä äänenpainolla vakavasti millä lukee, niin se asia on jo itsessään jotenkin humoristista. Mä nään Nykypostin sellaisena ääniversiona ilmoitustaulusta tai jääkaapin ovesta, mihin kerätään kaikkia kuvia ja muuta sälää. Yks mun frendi jenkeistä, joka kirjoittaa myös, ihmetteli just, että miten mä jaksan näitä samoja aiheita. ”Mun suurin innoittaja Nykypostille on Fuct ja Erik Brunetti. Olin 11, kun näin sen ekan kerran, ja mä oon nyt 44 ja se on edelleen musta maailman siistein juttu, jota kukaan voi tehdä skeittikisoissa. Tila oli kokonaan pimeä ja täynnä jengiä, ehkä 20–30 henkeä. Se kiinnostaa paljon, että miten tän päivän skeittaaja näkee ja kokee koko skeittikulttuurin ja historian. Mutta me vietiin toi niin pitkälle, että toitotettiin vaan somessa, että tullaan ihan mihin vaan meitä pyydetään. Mikä siisteintä: vuosi sitten meillä oli Ihalaisen kanssa keikka samaan aikaan, ja oltiin viettämässä iltaa sun muuta – se oli helvetin siisti juttu. Tää on tavallaan oma versio räpistä; oon tyytyväinen, että oon löytänyt tän ilmaisumuodon.” Toni Salminen esittää spoken word -tekstejään sekä Nykypostin kanssa että myös yksin lavarunoilloissa. Monen vuoden bänditoiminnan jälkeen yksin lavalla oleminen on uutta ja poikkeavaa. ”J.K.Ihalainen. ”Pihvi tässä häpeän tunteessa on, että kun alkoi käymään näissä Helsinki Poetry Connection illoissa, tajusi, että vaikka se häpeän tunne on siellä taustalla, niin siihen suhtaudutaan armollisesti. “Seasons in the Abyss”, Toni kuittaa hetkeäkään epäröimättä. Ilmapiiri on kauttaaltaan tosi kunnioittava ja hyväksyvä. Se on helvetin vapauttavaa, orgaanista toimintaa, ei sellaista kuin bändin kanssa. Toni on päässyt palkintosijoille myös vuoden 2019 lavarunoilijoiden SM-kisoissa, joissa luetaan omia tekstejä yksin yleisölle. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta jos ymmärtää sen konseptin, missä se on pyörinyt: sellainen tietty teininangstin glorifiointi. Mä oon kerännyt sellaisia levynkansia leikkaa– liimaa-meiningillä ja koonnut alttareita siitä matskusta, mikä mua on inspiroinut. Levymyynnit ovat laskeneet jatkuvasti, pinnalle pääseminen on vaikeampaa, ja varsinkaan marginaalimusiikille ei juuri ole tarjolla rahakkaita diilejä isoilta levy-yhtiöiltä. Kaikki oli hiljaa ja kuunteli. Että tää on jotenkin muka-deeppiä, kyllä mä ymmärrän, että sä voit kuulla sen tosi vakavana. Toinen, joka tulee mieleen, on Harri Hertell, joka on Helsinki Poetry Connectionin perustajajäbä. Luultiin, että vedetään tyhjälle teltalle, mutta sitten keikan jälkeen jostain takaosasta kaivautuu kaks sellaista 16-vuotiasta hippiä hitaalla, että ‘Huh huh, oli kyl siistein keikka, millä ollaan hetkeen oltu’. Siinä sitä naureskeltiin, et jaahas.” Kaikissa Tonin projekteissa on ollut keskeisenä osana viittaukset johonki aiempaan, omiin tekemisiin tai omiin kokemuksiin. Kun aikansa luki tekstejä siellä, niin tuli olo, että nyt mä voin viedä tän mihin vain. “Mitä intiimimpi ja pimeämpi paikka, jossa jengi voi istua ja kuunnella, sitä parempi kaikille. Vähän samaan tapaan kuin ennen katsottiin jotain levyjen kiitoslistoja uusien bändien nimien toivossa, niin tässä viitataan samalla tavalla asioihin, jotka mulle on ollut merkittäviä, vaikka ne voi olla joskus tosi pieniä viitteitä marginaalissa. sille yleisölle. Sitten tuli myös sellaisia keikkoja baareissa, joissa kaikki eivät todellakaan kuunnelleet. Ollaan menty kaikille keikoille Onnibussilla reput selässä ja pyritty käymään jokaisen keikkakaupungin uimahallissa soundcheckin ja keikan välissä“, Toni kertoo. Tai toinen siisti mesta on ollut viime kesänä Naamat-festareilla, jossa esiinnyttiin vanhassa hämärässä ladossa.” Keikkoja on ollut myös toisesta äärilaidasta. Kyllä se sen filtterin läpi kulkee monesti, mutta olen pyrkinyt olemaan niin, että en ujuttaisi sitä joka paikkaan. Siinä on kirjaimellisesti vain artisti ja mikki. Esimerkiksi rap-keikoilla on saanut kokea sen, kuinka nuorison mennessä keikalle joku a cappella tai spoken word -osuus voi muodostua yleisössä hermostuneeksi hihittelyksi, jos et pysty pääsemään sen tilanteen yli tai ihan ymmärrä, mitä siinä tapahtuu. Et mitä vittua siinä tapahtu. Esimerkiksi 2019 keväällä Jyväskylän Yläkaupungin yössä meillä oli keikka yliopiston vanhassa kappelissa, josta oli tehty keikkamesta festarin ajaksi. Mutta on skeittaus ollut ihan helvetin monumentaalinen ja merkittävä asia mulle. Siellä on ihmisiä, joita kiinnostaa runous ja lyriikka, ja moni käy lukemassa myös itse. Kuinka paljon ja kuinka kauan siinä riittää ammennettavaa. Meidäthän oli buukattu sinne Touhutelttaan kolmeksi illaksi putkeen, että ei muuta kun huomenna uusiks. Esiintyjä on yksin yleisön edessä. Kun kuulin sitä Asan Loppuasukas-levyllä, oli vielä Saul Williamsia aikaisempi sellainen [olo], että wau, vanhempi mies puhuu tollaisia psykedeelisiä tekstejä tällaisen nuoren sukupolven artistin levyllä
Uudempaa Detroit-saundia parhaimmillaan. P äätettiin totetuttaa tämä top5 back2back tyylillä. Fiilistelin biisiä ja hetken päästä tajusin, että mullahan on tää! Sen jälkeen tullut kyllä fiilisteltyä enemmänkin. Kotona en ollut kuunnellut levyä kertaakaan, ennen kuin myöhemmin törmäsin internetissä videoon, jossa DJ Numark soitti house-settiä pelkästään seiskoilta. Tuloksena etäseminaareista syntyi: DJ Magageri-Seppo & Kipsimies top 10! Kipsimies aloittaa! Kipsimies: Amabano — Amsterdam Ticket (Afro 7 Records, 2019) Kokonaisuudessaan todella tiukka burundilainen pläjäys, jonka kakkosbiisi Nter’amajane saa kylmät väreet poikkeuksetta pintaan. Tämä biisi ja paljon muutakin tiukkaa tavaraa löytyy Australialaisen Jeremy Spellaceyn kuratoimalta kokoelmalevyltä Crown Ruler Sound! Kipsimies: Orchestre poly-rytmo de Cotonou — Minkou E So Non Moin levyllä Echos Hypnotiques (Analog Africa, 2009) Polyrytmiikan professorit laittaa haisemaan! Varmaan 50 pitkäsoittoa ja satoja sinkkuja julkaissut rytmipumppu, johon kannattaa todellakin tutustua! Ovat muunmuassa aikoinaan soittaneet vastikään menehtyneen Manu Dibangon kiertuebändinä. Manageri: DJ Bodgan — Love Inna Basement (Morning Dub) [Bogdanin omakustanne, 2019. Manu oli lähettänyt pojille nuotit, muttei kukaan osannut niitä lukea. Usein erityisesti Helsingin Alppilan alueella yhdessä levyjä pyörittävä dj-pari ymmärtää niin rapin, afromusiikin, soulin kuin Brittien saarten rytmimusiikin päälle.. Löysin 2019 huhtikuussa kyseisen seiskan eräästä levykaupasta Berliinistä. vink! Mangeri: Gwen Guthrie — Hopscotch Remix (instrumental) [Island Records, 1983] Sairaan kova Sly & Robbie -kaksikon boogie funk tykittely ja siitä vielä Larry Levanin remix! Bang bang! Kipsimies: Omar S — Another man (FXHE Records, 2019) Täs ei turhia kikkailla, haikat hakkaa ja basso iskee naamaan. Afro7-labeli jatkaa kulttuuritekojen kunnioitettavaa sarjaa tälläkin uusintajulkaisulla! Obs! Youtube tarjoilee erittäin asiallista musavideota samalta orkesterilta, Tamfoum Ibrahim & Amabano – Salam. Siltasen räjäytystakuu.” Jostain kumman syystä jäi levy silloin kauppaan. Kipsimies: Detroit’s Filthiest — Smooth as silk (Casa Voyager, 2020) Tanssikengät jalkaan, kun Detroitin likasin laittaa! Intensiivinen, mut mukavan ilmava junkka, jonka energisyys sopii aamun pikkutunneille kuin teknotunneliin. Shit is raw! Mangeri: Cajmere Featuring Dajae — Brighter Days (Underground Goodies Mix) [BBE, 2018, alun perin Cajual Recordsin julkaisu vuodelta 1992] Tähän levyyn liittyy hauska tarina. Manageri: Ezy & Isaac — Let Your Body Move (Oba Balu Balu) Tähän ei voi muuta sanoa kuin että Let Your body move! Alunperin kyseessä on ilmeisesti melko rare 1977 Italiassa julkaistu funkahtava afrobeat seiskatuumainen. Julkaistu alun perin kelanauhalla vuonna 1992] Bongasin tämän joskus Virolaisen Biit Me -levykaupan postauksesta Facebookissa. Niinpä kävivät hoitamassa levykaupasta Manun tuotannon ja opettelivat korvalta koko roskan, loppu onkin historiaa. Kuva ja teksti levystä jotenkin vakuutti. Covid-19 tilanne oli kuitenkin juuri päällä, niin se tarkoitti etätöitä. Tämä myös todella tiukkaa aamuöistä breakbeat tykittelyä! Top 5 -levyt: Kipsimies & Manageri-Seppo 80 Skedeevien tiskijukkien top5 listaa jatkavat Tony ”Tontsa” Pelkonen alias Kipsimies ja Seppo ”Sepi” Suvela alias Manageri-Seppo. Onnekseni törmäsin viime kesän lopulla levyyn vielä Turun Asema-levykaupassa, seiskatuumaiseen versioon samasta sinkusta! Kipsimies: Paul Hardcastle — Fly by night (legendaarisen electro-stygen 19 b-puoli, Chrysalis, 1985) Tiukka ja hyvällä maulla tehty semijuustonen disepommi! Joku Dj Screw -pää vois väsää tästä todella tiukan hitaamman version... Manageri: Monyaka — Go Deh Yaka (Go To The Top) [Ariola, 1983] Joskus törmäsin levykauppa Tannerissa maxi-singleen ja tyypilliseen tapaan siinä oli hassu kuvailuteksti: “Hauska popimpi reggae Nycistä. Seireenimäiset lauluosuudet kruunaavat psykedeelisen tulituksen
Albumin kansikuvan on taiteillut Petrus Marttila. Arpan henkinen koti on Ykspihlajan sataman varjoissa ja skeittauksen patinoimassa asfaltissa. Sanoitukset luovat mystisiä elokuvallisia maisemia, joista voi löytää samaistumispintaa, oli sitten 1950-luvun tai 2000-luvun lapsi. Syksyn katalogissa isoa ja tyylikästä selkäprinttiä harmaan arjen keskelle. Vaaleanpunainen pantteri kavereineen seikkailee kolmessa erilaisessa dekkigraffassa, joiden lisäksi habaansa näyttelevä pantteri on ikuistettu brodeeraamalla puuvillaiseen teepaitaan sekä lippikseen. Rick McCrank sekä Ronnie Creager esimerkiksi ylistivät kenkää aikoinaan. Emerica Pillar Weskisenkin käyttämä valinta. Kumi kantapäässä tukee kestävyyttä, ja varpaiden alla on myös erilliset kumit. Luvassa siis laatugraffaa jatkossakin ja hyvä niin. éS:n katalogista mainittakoon myös Acceleista jalostettu talviversio Accel Explorer, pullaklassikko Schemet sekä yöelämää tihkuvat Silot. Toimituksen lähivuosien suosikkikollaboihin kuuluu ehdottomasti japanilaisen Sailor Moon -animesarjan kanssa tehty mallisto dekkeineen. Ponke's x Konsta Ojala (Pink Panther-sarja) Ponke'sin ja stadilaisen taiteilijan, Konsta Ojalan, yhteistyö dekkija vaategraffojen osalta on kestänyt jo yli vuosikymmenen ja uutta yhteistyön hedelmää pukkaa pihalle. Muun muassa Ponke'sille piirtämästään Karhu-grafiikasta tunnetun Konstan kynästä on tälle kesälle lähtenyt Pink Panther-tuoteperhe, joka on kuin taiteilija itse mukavan pieni ja äärimmäisen laadukas. Kauan odotettu jatko yhteistyölle on saanut mukavan vastaanoton ja dekit ovat olleet jo kertaalleen loppuunmyytyjä. Arpasta voi löytää yhtymäkohtia Nick Draken jalanjäljillä kulkeviin runollisiin mies ja kitara -virityksiin vuosikymmenten varrelta, mutta samalla Arpan musiikillisessa maailmassa soi merkillisen raikkaalla tavalla Z-sukupolven ääni. Arppa: Laavalamppuja Arpan odotettu debyyttialbumi Laavalamppuja julkaistaan 28. Todellinen kaikkea skeittaavan ihmisen monikäyttökenkä hyvällä tatsilla. Kengän muotoilussa miellyttää Vansin Half Cabien inspiroima säärtä tukeva muotoilu. Etnies Joslin Vulc Etniesin syksyn uutuutena on vulkkipohjainen, klassisesti tyylitelty skedekenkä, jonka on suunnitellut Chris Joslin itse. Suomessa kaiverrettu ja numeroitu 300:n vinyylin ensipainos on nyt ennakkotilattavissa. Polyuretaanista koostuva G6-vaahtomuovipohja tukee kantapäätä, kengän kärkeen on suunniteltu erillinen ollie-lisä sekä pohjallisessa on flippi-maakareille tuplakäärre. Kaupalliset tiedotteet éS Quattro 25 vuotta tänä vuonna täyttävä éS luottaa tänä vuonna klassikkokenkiensä jalostamiseen uudelleen. Uskokaa tai älkää, kengässä on hyödynnetty Michelinin (kyllä, sen rengasvalmistajan) kumiteknologiaa kulutuspintakuviossa. Ponke'sin tiskin takaa kuiskitaan, että Pink Panther on vasta alkusoittoa ja kapellimestari Ojala on kuulemma säveltämässä tätä lukiessasi jatko-osioita selkä märkänä. Primitive Primitiven lautagrafiikoissa yhdistyvät mukavasti klassinen rap-kuvasto sekä aikakauden internet-estetiikka meemeineen. Mukavuutta skeittaukseensa haluavalle hyvä ja suojaava vaihtoehto. Jos olet siis ysärimuotoiluun päin, éS saattaa hyvinkin tarjota kiinnostavaa vaihtelua matalavartisille skedekengille. elokuuta 2020. Saatavilla farkunsinisenä, mustana ja burgundin värisenä. Ei liene yllätys, että Primitiven paidoissakin julistetaan Worldwidea. Dekit 59€ sisältäen Mob Gripin, t-paidat ja lippis 35€ luonnollisesti Ponke'sista.. Levyllä svengailee hyväksi havaittu nelihenkinen Arppa -yhtye, johon kuuluu muusikot Antti Ahoniemi, Ville-Veikko Airaniemi, Okko Saastamoinen sekä vieraileva rumpali Ilkka Tolonen. Laavalamppuja -albumi on tuotettu yhdessä Väinö Karjalaisen sekä Okko Saastamoisen kanssa. Quattro innovoitiin mallina jo vuonna 1998, ja se oli eräs éS:n kultakauden myydyimmistä kengistä
Todella hyvännäköiset sheipit ja jokaiseen jalkaan sopiva concave, eli ei liian jyrkkä, ei liian loiva. Tikari Skateboards Tikarilta on tullut viisi uutta grafiikkaa syksyyn. Lamina Collage & Tropic Todella hienot grafiikat Laminalta. Nyt Unska on tuonut pitkästä aikaa myös omia vaatteita myyntiin, muun muassa tämän klassisen Union Five logon suoraan vuodelta 96. Laudoilla hintaa 59 euroa sis. 82 Kaupalliset tiedotteet Wayward Wheels ”Low expectations, high performance” -sloganilla renkaita valmistava Andrew Brophyn ja Benny Fairfaxin perustama Wayward on muun muassa Miles Silvasin, Mike Carrollin ja Lucas Puigin valinta. Paidalla hintaa 29,90 euroa. isoja merkkejä edullisempaa kamaa, mutta tämän ei pidä antaa hämätä, sillä Filmit on täysin validit trukit kovaan käyttöön. Kuvissa Last Drop, World on fire ja Blood Donor. Film Trucks Clichén riveistä tutun Jereme Daclinin perustama eurooppalainen trukkimerkki. Nyt voit ostaa lempi skeittikauppasi support paidan itsensä Mark Gonzalesin grafiikoilla. Kuvassa klassikko Carrollin promalli, hintaa 95 euroa. Teokset ovat A.Sulinin käsialaa ja dekkejä on saatavilla kooissa 8” 8.5”. Sketchy Skateshop Appreciation Program Useat kotimaiset skeittikaupat ovat saaneet oman DLXSF:n tuottaman Sketchy Skateshop Appreciation Program -paidan. gripin ja saatavilla Lamina.fi nettikaupassa ja Fredrikinkatu 45 kivijalkamyymälästä. Uusi lähetys on näillä näkymin tulossa pian. Tähän mennessä löytyy My Favorite Thingsin, Laminan ja Real Dealin versiot. Parilla hintaa Suomessa 49,00 euroa per pari. Katso vaikka tiimiä. Ns. Merkkiä tuo maahan Four Down Distribution. gripin ja saatavilla Lamina.fi nettikaupassa ja Fredrikinkatu 45 kivijalkamyymälästä. Wayward käy kaupaksi niin 52–54-millisenä kuin myös 58 mm koossa.. Union Five Vuodesta 1996 pyörinyt Union Five on todella pitkän linjan tekijä Suomen skeittikauppojen joukossa. Oulun Real Dealista löytyy Lakaita jalkaan ja Dealin Lakukin pistelee menemään Flow Lakait jalassa. Lautojen pohjiin on grafiikkaa tehnyt seuraavat artistit: First Drop ja Last Drop Petteri Tikkanen, World On Fire Jussi Karjalainen, Forever Karri Laitinen, Blood Donor Petra Kinnunen. www.unionfive.fi Lakai Footwear Lakain saatavuus on ollut luokkaa ”kiven alla” hetken aikaa, mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Laudoilla hintaa 59 euroa sis
@etnies / sales: @hoepskate C M Y CM MY CY CMY K 1567_ET20_Joslin_Vulc_Barney_Hangup_Mgazine_Ad-F.pdf 1 8/20/20 9:33 PM. JOSLIN VULC BARNEY FS Feeble 3X MORE DURABLE ETNIES IS PROUD TO INTRODUCE THE JOSLIN VULC, FEATURING THE FIRST EVER MICHELIN VULC OUTSOLE, DESIGNED FOR EXTENDED DURABILITY & HIGH PERFORMANCE