Title:___________________ Artist: ___________________ 2023... to the bitter end 2024 12€ Skateboard culture
2 Vans_HangUp_Rowan2_03_420x260.indd All Pages Vans_HangUp_Rowan2_03_420x260.indd All Pages 09/11/2023 12:51 09/11/2023 12:51
3 Vans_HangUp_Rowan2_03_420x260.indd All Pages Vans_HangUp_Rowan2_03_420x260.indd All Pages 09/11/2023 12:51 09/11/2023 12:51
4
Ja jossain kohtaa tulee hetki, kun ne hetket on eletty, eikä seuraavaa reissua enää tule. Nykyskeittaajalle voi olla vaikea ymmärtää, että 1990-luvun alkupuolella tämän päivän ”vanhojen” skeittaajien sukupolvelle oli mahdoton ajatus ajatella 45-vuotiasta skeittaajaa, jolla on lapsi ja perhe. Ja seuraava saattaa aina olla se viimeinen. Kuinkas sitten kävikään. Irtipäästäminen on ihmiselämän vaikeimpia asioita. Kurbitai kaariskeittaus ei ole sitä tarjonnut enää vähään aikaan. Ikä on enemmän kuin vain pelkästään numero. Kukaan ei skeittaa ikuisesti ja nyt aletaan lähestyä pistettä, jossa meidän sukupolvemme skeittaajat joutuvat lopulta laittamaan laudan naulaan, lopullisesti. Mies on kumminkin periaatteessa skeittauksen supersankari. Partit ja ländätyt temput audiovisuaalisina tallenteina eivät ole kaikki kaikessa, mutta niitä tehdessä koetut hetket ovat. Kuulostako jo vanhan miehen katkeralta tilitykseltä. Montako kertaa tuli mentyä. Itse lähestyn viittäkymmentä. Mutta onko ikä vain numero. Toki Miken tuntien se on varmaan vasta sitten, kun hänen jalkansa eivät enää kanna. Mutta vääjäämätön fakta on, että se päivä tulee, jolloin vedät viimeisen ollien. Tämä toki pätee elämän kaikkiin asioihin, mutta skeittaamisen loputtomassa nuoruuden huumassa monesti unohtuu, että tosiaan, myös skeittaus lopulta loppuu. 1990-luvulla 30-vuotias skeittaaja oli ajatuksissa ikäloppu, 40-vuotias oli mahdottomuus ja 50-vuotias huono vitsi. ”Ikä on vain numero” on yleinen kannustus niille, jotka miettivät ikääntymisen vaikutuksia. Tony Hawk, Rodney Mullen, Matt Hensley, Caballero... Kuulostaa hirveän dramaattiselta, mutta sitä ihmiselo on – jonain päivänä teet jokaista asiaa elämässäsi viimeisen kerran. Mutta käytännössä ajatus monen kohdalla Gonzista oli ajatus osana uransa ehtoopuolella olevien skeittaajien joukkoa. ”En jaksa nyt ländätä, kun tänne voi tulla uudestaan”, on ajatus, joka jokaisella skeittaajalla on käynyt mielessä. Laudan mainospätkässä 59-vuotias Allen tekee varial late flipin, joka on kieltämättä varsin kunnioitettava suoritus hänen ikäiselleen. Olen pitkälti osannut samat kaarija kurbijutut viimeiset 10 vuotta. Kun Video Days tuli ulos 1991, Gonzia pidettiin jo tosi vanhana, joka tosin vielä kruisi siististi ja teki myös hulluja juttuja. Tämä päivä joka tapauksessa tulee vielä koittamaan, ja ajatus siitä konkretisoi itselleni sen, että skeittauksessa on raja-aitansa, jolloin jopa Rad Mike joutuu lopettamaan. kaikkien ura tuntui tietyssä vaiheessa olevan loppusuoralla jo vuonna 1992. Esimerkiksi äskettäin Ron Allen – joka oli päätähti ensimmäisessä varsinaisessa skeittileffassa, jonka koskaan näin (H-streetin Shackle me not vuodelta 1988) – sai guest modelin Krookedilta. Vastavuoroisesti internet vyöryttää eteemme myös vanhempia skeittaajia, joiden tahti ei näytä hidastuvan, vaikka ikä alkaa jo kuutosella. This is a lifetime...ish deal Teksti ja kuvitus: Mikko Kempas 5. Slappyt ovat tarjonneet mahdollisuuden vielä oppia uutta maanläheisesti. Seinfeldin legendaarista kirjastopoliisia lainatakseni: ”I got newsflash for you boy!”. Tämä tapahtuu toki vain fyysisesti – en nimittäin usko, että se ajatuksissamme tulee jättämään ketään meistä rauhaan, niin kauan kun henki skeittaajassa kulkee. Mutta siitäkin huolimatta on selvää, että kukaan meistä ei tule skeittaamaan ikuisesti, edes slappyja. Siihen voi mennä vielä 5, 10 tai 15 vuotta, riippuen ihan miten paikat ja pää kestävät. Toki skeittauksen lopun väistämätön häämöttäminen on ikävä asia – mutta olen iloinen siitä, että niin monta vuotta se tarjosi minulle niin paljon. Itselle Suomen skenessä on aina ollut joku vanhempi, jota on voinut pitää todisteena siitä, että vielä on vuosia jäljellä. Näin auringonlaskun näkevänä voin tarjota vain nuorille skeittaajille vinkiksi: jokainen reissu ja kuvauskerta on yksi reissu tai kuvauskerta vähemmän siitä kokonaismäärästä, mitä tulet elämäsi aikana tekemään. Monta vuotta vanhempia skeittaajia pystyi pitämään merkkinä siinä, että vielä ei ole tulossa barrikadit eteen – maaliviiva siirtyi aina vuodella eteenpäin, kun joku viitoitti tietä. Moni mainituista ilmoitti eläkkeelle vetäytymisestään kertaalleen jo ennen kuin kolmekymppiä oli saavutettu. Niitä on edelleen kiva tehdä, mutta uusien asioiden oppiminen on yhä vaikeampaa. En voi olla miettimättä sitä päivää, jolloin Rad Mike skeittaa viimeisen kerran. Ystävät ja heidän kanssaan koetut kokemukset, ländätyt ja ländäämättömät temput, jokaisen tourin spottien löytöretket, ovat ainutlaatuisia hetkiä. Jokainen voi tehdä elämänsä aikana vain rajallisen määrän toureja ja partteja. Uuksu, Rad Mike, Hynninen, kaikki ovat useita vuosia minua vanhempia. Skeittaus miellettiin myös skeittaajien parissa nuorten lajiksi ja tähän vaikutti varmasti paljon se, että Jenkeissäkin 1980-luvun huiput ilmoittivat vetääntymisistään jo 90-luvun alussa. Nyt onkin hyvä hetki kysyä olisiko se voinut tarjota vielä enemmän. Ronin asenne on uskomaton, hän ei selkeästi mieti minkä ikäinen on vaan skeittaamisen ihmeellinen nuorentava vaikutus näyttää tekevän Allenista henkisesti ikinuoren, vaikka airwalk ei enää samaan mittaan venykään. Tänä kesänä olen skeitannut lähinnä slappyja. Kivi on suunnilleen saman ikäinen ja skeittaa edelleen paremmin kuin kukaan. Näistä kannattaa nauttia ja yrittää elää siinä hetkessä, sillä juuri se hetki ei tule koskaan takaisin. Kaikki ne kuvaukset, reissut ja tourit muodostuivat helposti myös asioiksi, joita alkoi pitämään itsestäänselvyytenä skeittauksen jatkuessa vuodesta toiseen, vähän itseään toistaen. Joku voisi sanoa sitä luovuttamiseksi, mutta itselle se on ollut mahdollisuus oppia vielä jotain uutta. I nstagramin ihmeellinen maailma vierittää silmiemme eteen yhä nuorempia ihmelapsia, jotka tekevät taaperoikäisenä juttuja, joita me vanhemmat skeittaajat opimme vasta monen vuoden skeittaamisen jälkeen, tuskin silloinkaan. Fiilis on lähinnä se, että vanhojen säilyttäminen on sekin ollut työn ja tuskan takana
Sisällys Teksti: Raisa Abal, Arttu Heikkinen, Mikko Kempas, Siv Knudsen, Emanuel Nyström, Joonas Pulkkinen, Elena Sulin, Antti Tietäväinen, Julia Voutilainen Kuvat: Markus Bengtsson, Tom Botwid, Filip Erlind, Roger Ferrero, Arttu Heikkinen, Justus Hirvi, Simo Huovinen, Risto Järvelin, Kari Kabarossi, Arsi Keva, Roope Kumpulainen, Keke Leppälä, Vantte Lindevall, Axel Lindquist, Oona Markkanen, Iván Martinez, Leon Moss, Robin ”Boo” Nilssen, Joel Peck, Joonas Pulkkinen, David O’Weger, Teemu Salonen, Hans-Peter Schütt, Jussi Takkinen, Kristoffer Åkeström Kuvitus: Arsi Keva, Hans-Peter Schütt, Juha Nikkinen 5 Pääkirjoitus 8 Tapaus Suvilahti DIY 12 Jante 14 Heili Sirviö 20 Antti Komulainen 28 Skeittaaminen huipputasolla 30 Camilo Gonzalez 34 Hessam & Boardflip 38 Veikka Siivonen 40 Poetic Collective 44 Raisa Abal & Dolores Magazine 46 Juha Nikkinen 52 Simon Hallberg 56 Sirpalesaari 60 100 nosenollieheeliä 62 Photography / Novelli 76 On the Finnish line with Vischan Stix 82 Kusti Huuskonen top 5 Kustantaja Krook Media Oy Päätoimittaja Joonas Pulkkinen Art Director Mikko Kempas Numero 2023 Julkaistu tammikuussa 2024 Tilaajapalvelu Atex Oy tilaajapalvelu@atex.com Paino Pajoprint Legal Disclaimer Emme vastaa vahingoista ISSN 1796-4326 Jo el Ju us o, O lli e – Ph ot o: Ju st us H ir vi 6
7
Hyötyläinen kirjoitti kokoelmaan itse artikkelin ”Land Rent and the Struggle for the Urban Commons in Helsinki’s Suvilahti DIY Skatepark”. ”Olen käyttänyt DIY-parkkia esimerkkinä niin kutsutusta yhteismaasta (eng. Hyötyläinen esittää artikkelissaan, että Suvilahti DIY auttaa tapauksena miettimään vaihtoehtoja yksityiselle maanomistukselle ja omistussuhteille sekä pohtimaan kysymyksiä siitä, kenellä on oikeus kaupunkiin. Maankorolla on myös aikaperspektiivi. Hän lähestyy tätä yhteismaan käsitteen kautta. Ristiriita parkin ja näyttelijäjuontaja Mikko Leppilammen puheenjohtaman Suvilahti Event Hub -yhtiön sekä yhtiön nimeä kantavan tapahtumaja viihdekeskuksen välillä on kerännyt myös valtakunnallisia uutisotsikoita. Kapitalismissa maa muutetaan hyödykkeeksi ja sitä lähestytään tavarana. Maa ei ole ihmisen työn aikaansaamaa, ja siksi se onkin Polanyin mukaan fiktiivinen hyödyke. Hyötyläisen mukaan kriittiset poliittisen talouden ja kaupungistumisen tutkijat ajattelevat, että niin kutsuttu enclosure-prosessi ei kuitenkaan päättynyt tähän, eikä oikeastaan koskaan. Maankorko on se hinta, joka maasta maksetaan ja sitä edellyttää maanomistussuhde. Yhteismaalla tarkoitetaan esimerkiksi yksityisessä tai kunnan omistuksessa olevaa maata, jota jokin yhteisö käyttää omiin tarkoitusperiinsä ilman vuokrasuhdetta maanomistajaan”, valottaa Hyötyläinen. Kaupungin maan arvoa on mahdollista tarkastella eri tavoin Kaupunkitutkija Mika Hyötyläinen toimitti yhdessä New Yorkin Columbian yliopiston kaupunkisuunnittelun professori Robert Beauregardin kanssa maankäyttöä poliittisen taloustieteen ja maapolitiikan näkökulmasta arvioivan The Political Economy of Land. Karl Marx ja Karl Polanyi kirjoittivat samasta prosessista, ’yhteismaiden aitaamisesta’ (eng. Rent, Financialization and Resistance -artikkeliantologian loppuvuodesta 2022 arvostetulle Routledge-kustantamolle. Maanarvo muodostuu ympäröivän tonttimaan arvosta, joka puolestaan syntyy maankäytöstä.” Marxilaisen tutkimusperinteen näkökulmasta maanomistaminen on esimerkki yhteiskunnallisesta valtasuhteesta. ”Tämähän on nurinkurista sinänsä, että hyödykkeet ovat ihmisen työn tulosta ja niiden arvo syntyy juuri työstä, kuten tehdasesimerkin kohdalla. commons). Skeittaavan kaupunkitutkija Mika Hyötyläisen mukaan Suvilahti nostaa keskeisen kysymyksen siitä, millä periaatteilla kukin saa käyttää kaupungin maata. enclosure), tärkeänä osana kapitalismin syntyä Englannissa. Kaupunki toimii yhä enemmän kuin mikä Skeittaajat luovat investoijille myytävää arvoa Tapaus Suvilahti DIY Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvat: Keke Leppälä 8. S uvilahti DIYn kohtalo on yhä epävarma ja parkin kohtalo on synnyttänyt kansalaisaktivismia kuluvan vuoden ajan useampaan otteeseen. Maalle annettavaa vaihtoarvoa voidaan ymmärtää maankoron käsitteen avulla. ”Yhteiskäyttöiset, kollektiiviset ja vaihtoehtoiset maankäyttömuodot ovat aina uhattuina pääoman taholta.” Hyötyläinen tutkii kaupunkitilaan liittyviä eriarvoisia sosiaalisia ja taloudellisia mekanismeja. Maalla on paitsi käyttöarvo eli miten sitä käytetään, mutta myös vaihtoarvo. ”Perinteisesti yhteismaan on ajateltu olevan metsää tai maatalousmaata. Kaupunki voi myydä sen siten Event Hubille hyvään hintaan. Toinen tutkimuskohteeni on kaupunkien yhteismaiden käyttäjien syrjäyttäminen ja tonttien vuokraus tai myynti varakkaammille käyttäjälle, kuten Suvilahden tapauksessa.” Hyötyläinen ymmärtää maanarvon ja yhteismaan suhteen marxilaisen teorian ja dialektiikan kautta. Nyt, kun ympäröivän alueen kaavaa on jo pitkälti toteutettu, on myös tonttimaan arvo noussut, kuten myös DIY-tontin arvo. Kun maa siellä yksityistettiin, maanviljelijät menettivät tuotantovälineensä ja heille jäi elinkeinokseen ainoastaan heidän työvoimansa, jota täytyi myydä.” Teollistuneessa Englannissa ihmiset muuttivat kaupunkeihin tehtaiden perässä, myymään työvoimaansa, joka kerrytti arvona pääomaa kapitalisteille, tehtaiden omistajille. Yhteismaan käsitteellä on mahdollista hahmottaa myös kapitalismin esihistoriaa ennen teollista vallankumousta. ”Kun alue oli tyhjä, niin kaupungin oli tontinomistajana mielekästä luovuttaa käytöstä poistunutta teollisuusmaata skeittiparkkikäyttöön. ”Tutkin esimerkiksi sosiaalisen ja julkisesti rahoitetun asuntotuotannon yksityistämistä, kohtuuhintaisissa vuokra-asunnoissa asuvien vuokralaisten häätämistä kodeistaan ja asuntojen vuokraamista markkinahinnalla rikkaammille kotitalouksille. Suomessa yhteiskäytössä olleesta viljelymaan sarkajaosta siirryttiin joskus 1700-luvulla isojaon myötä maan yksityisomistukseen. ”Maankäyttäjä on alisteinen maanomistajan vallankäytölle.” Kaupunki arvoa mittaamassa ja hyödyntämässä Hyötyläisen mukaan Suvilahti sopii mainiosti esimerkiksi ylle kuvatulle Marxin arvoteorian logiikalle
Ri ik ka K ar m al a – Li en to ta il 9
”Tavallaan musta on vähän surullista, että me ei samalla tavalla karnevalisoida ja rummuteta muiden tärkeiden kaupunkiasioiden puolesta. Kuntaa on moitittu, kun sen maankäytössä ei ole tarpeeksi hyvin laskettu vaihtoehtoiskustannuksia, miten maata voisi käyttää tuottavammin kuin miten se on kaavassa merkitty. Tästä esimerkkejä ovat kunnan kiinteistöomistusten myynti ja poliittinen päätös sitoa maanvuokrat markkinahintaan. ”On alettu pitää luonnollisena, että maalla on vaihtoarvo. Mutta kyllä kaupallisetkin toimijat muuttavat suunnitelmiaan.” 10. Tähän on liittynyt pitkään tapa ajatella, että kaupunkimaan arvo määrittyy sen käyttöarvona kaupunkilaisille. ”Kun isot pääoman toimijat aprikoivat, ei synny samanlaista porua, kuten että evättäisiin tonttien käyttöön anto jatkossa, kuten on nyt puhuttu.” Aktivismilla on merkitystä Suvilahti DIY:tä on puolustettu vetoamalla sen kulttuurihistorialliseen ja sosiaaliseen arvoon sekä kansainväliseen merkitykseen. ”Kaiken 2010-luvun pöhinän ja keskiluokan puuhastelun jälkeen betonia kaatavien skeittareiden kaupunkiaktivismi onkin ehkä radikaaleinta ja opettavaisinta. tahansa yksityinen maanomistaja, spekuloiden ja maankorkoa maksimoiden, jolloin kaikki yhteismaat ja muut maan käyttöarvot ovat epävarmoja, haavoittuvia ja helposti syrjäytettävissä.” Hyötyöläinen ajattelee, että konfliktien syntyminen skeittareiden ja kaupungin välillä on ymmärrettävää, koska skeittauksesta on tullut näkyvämpää kaupunkitilassa. DIY-parkit ovat jatkumoa tälle julkisen tilan käytölle.” Hyötyläisen mukaan Helsinki on poliittisesti porvarienemmistöisenä kaupunkina halunnut hieman yllättäen säilyttää vahvan julkisen maanomistuksen. ”Asetelma on herkullinen, vähän sellainen Daavid ja Goljat -asetelma – talkoovoimin rakennettu ja tunnearvoltaan tärkeä yhteinen spotti vastaan eliitin rahoilla suunniteltu herraskansan huvipuisto.” Hyötyläinen näkee, että kaupunki on epämukavuusalueellaan, joka ruokkii konfliktia. DIYn rakentajat eivät suostu alistumaan sille, että parkilla olisi lopulta vain kaupunkitaloudellinen välinearvo ja kun se on niistetty loppuun, parkki vaan puretaan. Mutta jotenkin pitäisi löytyä sama energia puolustaa vaikkapa kohtuuhintaista asuntorakentamista keskustaan.” Suvilahden ympärille nivoutunut aktivismi toisaalta hänen mukaansa myös on esimerkki siitä, että edelleen on vastarintaa, joka vaatii oikeutta kaupunkitilaan. Nämä ei siis ole toisiaan poissulkevia asioita vaan osa samaa kehityskulkua. Skeittarina mulle DIYn arvo on aina sen käyttöarvo itsessään ja mun sympatiat tulee loppuun saakka olemaan DIYn puolella, eikä sitä tarvitse perustella kaupungin ilmeellä tai myyntikikkana.” Asian esilläolo ei ole Hyötyläisen mielestä ihme, koska vastakkainasettelu on niin latautunut. Hän kuitenkin toivoo myös, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus nousisi samankaltaisten lehtiotsikkojen tasolle ja ruokkisi omaa kansalaisaktivismia. Hyötyläinen toivoo näistä syistä parkin säilyttämistä, mutta muistuttaa myös sen mahdollisista hyödyistä kaupungille. Skeittarit ja Suvilahti DIY auttavat miettimään vaihtoehtoja yksityiselle maanomistukselle ja omistussuhteille sekä pohtimaan kysymyksiä oikeudesta kaupunkiin. Mitä jos samalla härkäpäisyydellä puolustettaisiin, vaikka vuokralaisten oikeutta jäädä asuntoihinsa?” ”Kaupungin suunnalta on kuulunut valitusta, kun väliaikaiseksi sovitusta parkista onkin vuosikymmenen aikana tullut pysyvämpi. ”Kaupungin suunnalta on kuulunut valitusta, kun väliaikaiseksi sovitusta parkista onkin vuosikymmenen aikana tullut pysyvämpi. Hänen mielestänsä kaupungin kehittämiseen kuuluu, että tilanteet ja suunnitelmat muuttuvat myös väliaikaisessa yhteiskäytössä. Siitä huolimatta kuitenkin skeittaukseen kuuluu kaupunkitilan haltuunotto, ja se että ollaan näkyvästi ja kuuluvasti katutilassa. Sanotaan vaikka duunareiden, opiskelijoiden, maahanmuuttajien ja pienituloisten eläkeläisten asuntokysymys soisi oikeasti aiheuttavan räiskyviä kannanottoja, mielenosoituksia ja konfliktin näkyväksi tuomista. Vuosituhannen vaihteesta uusklassisen taloustieteen ajatukset ovat alkaneet vaikuttaa enemmän myös päätöksenteossa. ”On todella hienoa, että yhteiskunnan puolesta tulee tukea laadukkaille skedeparkeille, ja että osataan työllistää lajin vaatimuksia ymmärtäviä rakentajia. Kirjasto muutti ulkomaisen kiinteistöyrittäjän vuokralaiseksi uuden ostarin tiloihin. Mutta kyllä kaupallisetkin toimijat muuttavat suunnitelmiaan. ”Yhteiskäyttöiset alueet ja projektit välineellistetään gentrifikaation edistämiseksi ja hyväksytään ainoastaan, kun niille voidaan tällä tavoin antaa jokin maan vaihtoarvoa kasvattava funktio, esimerkiksi kaupunkimarkkinointiin. Miksi purkaa se ja pygata tilalle jokin ison rahan kompleksi, jonka tarjonta ja palvelut löytyy jo muualtakin?” Samalla Hyötyläinen myös vierastaa ajatusta, jossa kaupunkilaisten oma toiminta ehdollistetaan kaupunkibrändin rakentamiseen. Vaikkapa YIT, joka vetäytyi Pasilan Trigonin pilvenpiirtäjäprojektista, kun ei saanut vaatimaansa rakennusoikeutta.” Hyötyläinen kokee, että kaupunki ei maan yhteiskäytön suhteen kohtele kaupunkilaisyhteisöjä yhtä kärsivällisesti. Varsinkin nyt, kun hallitus leikkaa niin asumistuesta kuin sosiaalisesta asuntotuotannosta. Mutta onko kukaan vaihtoehtoiskustannuksia laskiessaan pohtinut, kuinka julkiset palvelut tulevat kestämään yksityisten kiinteistönomistajien vuokralaisina tulevaisuudessa?” Hyötyläinen muistuttaa, että Suvilahtea rakennettiin luvalla ja myös kaupunki on hyötynyt skeittiparkin tuomista eduista. Mun lapsuusmaisemissa Laajasalossa tämä johti siihen, että 70-luvulla rakennettu hieno kirjastorakennus purettiin ja tontti tietääkseni myytiin grynderille. ”Sen varmasti voisi jatkossa valjastaa kaupungin mainostamiseen, vaikka turisteille tai hyödyntää Helsingin monipuolisuuden ja luovan kaupungin kuvastoissa. Tämä antaa myös Suvilahdelle toivoa. Suvilahti DIY antaa kaupungille monopoliedun; vain Stadissa on Suvilahti DIY
C od y Lo ck wo od – FS bl un t 11
Miksi Jante oli Helsingissä. Oliko Filip muuten se, joka oli aika humalassa koko HELride-viikon. Mutta ainakin Filip Almqvist Weekendiltä on ollut myös mukana. Mutta Filip joutui makaamaan kämpillä kipeänä loppumatkan. Herranjumala, kuinka loppu olin sen kotimatkan jälkeen. 12. Tuntuu, että käsi on vakaampi ja uskaltaa enemmän. Ei meillä ole mitään suoranaista Sour-yhteyttä kuin, että olen ihan sattumalta monen Sourin tukeman skeittaajan ystävä. Koko Jante alkoi oikeastaan siitä, että Free Skate Mag kysyi multa, haluaisinko kuvata niille videosarjan sen jälkeen, kun olin tehnyt 13:37-elokuvan Tukholmassa. Ei. ”Jag är galen” Fritte Söderström ja Janten laki Esimerkiksi Vincent, Martin, Nisse ja Gustav saavat Sourilta kamaa, mutta se on pelkkää sattumaa. Tuntuu, että kaikilla on tyttöystävä tai kumppani, ja mehän ollaan ihan liian vanhoja bailaamaan klubeilla. Paita on tuttu HELride-tapahtumasta, jolloin ruotsalainen Jante-kollektiivi oli käymässä kaupungissa. Hei sairasta – ei niitä taida muita olla. Mutta musta myös tuntuu, että moni yhdistää kollektiivin Souriin. Mielestäni mä kuvaan melkein paremmin, kun oon juonut muutaman oluen. Siis kyllä mä kävin suihkussa! Helsingissä piti olla tosi hieno sää, lämmintä koko HELride-viikon, niin en ottanut paljoa vaatteita mukaan. Itse asiassa Freen puolelta on myös tullut kommenttia, että ehkä mukana on vähän liian monta Sourin tyyppiä. En kyllä ole ihan varma pidänkö edes tosta nimestä, mutta tuntuu, että se toimii aika hyvin. Tulee otettua aika paljon olutta. Mitä. Simpa on Polarilla, tai saa ainakin Polarilta tavaraa. Ei me musta juhlittu niin paljon. Se reissu meni silti ihan hyvin ja me saatiin kuvattua paljon. Ehdottomasti, Jude lähti mukaan! Mutta niinkuin sanoit, niin meillä oli aika paljon epäonnea. Keksin uusia tapoja kuvata, koska humalassa on helpompi hyväksyä ideoita, joita selvin päin ehkä pitäisi tyhminä. Sitä paitsi tourin tarkoituksena on saada asioita aikaan, kerätä materiaalia ja luoda sisältöä. Eikös sulla ollut toi paita joka päivä päällä. Alun perin ajattelimme vain nimetä kaikki klipit niiden pituuden mukaan, mutta sitten Free halusi, että sarjalla olisi eri nimi. Free halusi tehdä jotain samanlaista. Mutta en tiedä, miksi projektin ja lopulta kollektiivin, nimeksi tuli Jante. Mikä on Jante. Mutta fan, olut kyllä maistuu hyvältä. Mutta sitten Nisse sairastui, ja tartutti meidät kaikki. Kaikki oli niin haipeissa! Sillä reissulla päätin palata kuvaamaan Helsinkiin Jante-sarjaa. Ei siis klubittamista, mutta mehän matkustettiin ruotsinlaivoilla. Simpahan (Simon Hallbeg) oli käynyt jo kuvaamassa Justuksen (Hirvi) kanssa, niin koodasin Judelle ja pyysin, että tulisi meille oppaaksi. Olinkohan se minä. Teillä oli kyllä ihan helvetin huono tuuri sään kanssa. En ollut itse oikeastaan ollut Suomessa ennen vuoden 2022 työkeikkaa, kun olin kuvaamassa yhtä tapahtumaa. Ja silloin mietin, että Helsinkihän on ihan sairaan hieno kaupunki. Että, olisiko aika hankkia myös muita. Auttoiko Jude (Justus Hirvi) teitä Helsingissä. Sain kuvaajana itse päättää kenen kanssa halusin skeitata ja niin edelleen. Todellakin, se on helppo lausua. Tai siis mitä – eikö bissen juominen ole ihan kivaa. Eikun odotas, onko se nyt ainoa. Kirjoittaja: Elena Sulin Kuvat: Axel Lindquist Fritte vastaa Zoom-puheluun kotonaan Tukholman Solnassa ja hymyilee. Olin Berliinissä käymässä ja valokuvaaja Leon Mossin mielestä teillä oli aika hyvä homma käynnissä Janten kanssa. Tiedätkö, janten laki – se, joka määrää, ettei kukaan saa olla toistaan parempi. Mutta niin käy Jante-matkoilla. Lopulta mun mukaan Helsinkiin tulivat Vincent Huhta, Alex Berggren, Martin Sandberg, Simpa, Josef Scott ja Axel Lindqvist. Ensimmäisellä matkalla satoi joka päivä, ja kun palasimme Gustavin, Nissen ja Filipin kanssa toisen kerran elokuussa, sää oli vähän parempi. Se oli ehkä Nisse, joka sanoi, että ”me ollaan niin janteja”. Axel Lindqvist on ilman sponsoria, mutta Axel taas auttaa kirjoittamaan juttuja ja kuvaamaan. Nehän on sellaisia kelluvia klubeja. Paidassa lukee ”We are fuct”. Se oli unelmien täyttymys: saada päättää minne haluaa matkustaa ja kenen kanssa. Niin silloin on aina parempi vain istua jossain pubissa ja juoda muutama olut
Muuten ei ollut aito meno. Kyllä mä yritän, mutta oikeastaan musta on hauska kuvata asioita tavalla, joka on mulle itselle hankalaa. Mutta oon kyllä vieläkin ihan hirveä skeittinörtti – ainut, mitä ajattelen on skeittaaminen. En usko, että Lauttasaari on suoraan sanottuna mikään kultakaivos, mutta me asuttiin siellä. Sain hankittua sen ehkä päivää ennen kuin mun piti lähteä Helsinkiin toiselle reissulle. Kun kävin lukiota, valitsin media-alan suunnan, jossa sain käyttööni editointiohjelmia ja niin edelleen. Mutta on hauskaa elää vaarallisesti. Ekalla reissulla oltiin paljon Ruoholahdessa, mutta viimeisellä ja kolmannella kuvausmatkalla Vincentin ja Simpan kanssa kierrettiin kyllä tehokkaasti ympäri kaupunkia. Visuaalisen ilmeen tulisi mun mielestä olla rajumpi. Jude löysi Tori.fi:stä käytetyn linssin, ja se oli myös halpa – tosi halpa – mutta ongelma oli, että Jude sanoi myyjän asuvan ”ihan lähellä”. Tää on kuitenkin skeittausta, sen ei tulisi näyttää steriililtä. 13. Lopputuloksena me tavallaan vaan jumiuduttiin Laruun. Toisen kuvausreissun aikana me kuvattiin paljon Lauttasaaressa. Mä oon ihan hullu. No mullehan käy aika usein niin, että linssit hajoaa, kun tykkään kuvata niin helvetin läheltä aina. Kerro vähän tästä kalansilmällä kuvatusta lookista, josta sut tunnetaan. Tai sitten ei! Mikä on sun visio ohjaajana ja elokuvantekijänä. Vähän niin kuin ennen, kun kuvattiin Sony DCR-VX10000:lla ja MK1 fisheye -linssillä. Ja sitten sain taas rikottua senkin, tai Jaakko (Ojanen) sai! Niin oikeastaan Suomi söi multa kolme linssiä. Nyt standardi on Panasonic AG-HPX170. Sitten, kun taas seuraavana päivänä mentiin takaisin, niin Jude sanoi, että nurkan takana on vielä kaksi uutta spottia, ja matka jatkui niille. Jude näytti meille paljon spotteja, ja me jäätiin jumiin sinne. On, koska haluan, että kuvassa näkyy sellainen sweep-tyyppinen liike. Mutta mä en käytä sellaista. Nyt oon kyllä aika paljon nuutuneempi! Silloin, kun maksoin kaiken täysin omasta pussista, olin ehkä 17-18-vuotias. Mulla on ollut valtava intohimo koko ajan, nyt kun ajattelen. Ei sitä enää olisi mahdollista munkaan tehdä niin. Pohjoista näkemystä spoteista ja skeittaamisesta. Sitten matkustetaan taas eteläiseen Eurooppaan. Mun on mahdollista samaistua ainoastaan vanhaan, kontrastiltaan rikkaaseen ja vähän paskaiseen tyyliin. Erilaiset linjat ja spotit. Mulla on kuitenkin vaikeuksia ohjata ihmisiä. Parhaat asetukset, äänisuunnittelu ja värimäärittely – oon kouluttanut itseni. Toivon, että voisin toimia ja työskennellä enemmän kuin Jude – löytää spotteja, valita sopiva skeittaaja ja pyytää tekemään tietty temppu mun miettimässä paikassa. Kuulostaa ihan sairaalta, jag är galen. No, kuvasin sillä linssillä viikon, ja sitten se sai taas tällin ja jouduin ostamaan uuden. Useimmat ammattimaiset skeittivideot vuosina 2000–2010 kuvattiin tuolla setupilla. Miksi se on tärkeää. Se laahaus kuvassa, kameran pyyhkäisevä liike ja kalansilmälinssin efekti tekee sen, että skeittaus näyttää todella siistiltä. Oon itse skeitannut 20 vuotta ja kuvannut noin 11 vuotta. Meidän majoituksen takana oli vielä ihan hyvä thairavintola, johon me myös jäätiin koukkuun. Tätä käy liian usein. Me ollaan oltu Janten kanssa esimerkiksi Sisiliassa ja Lissabonissa, mutta ne eivät paikkoina edusta oikein sitä, mitä Jante on. Sehän voi joistakin olla ihan siistiä, mutta jag mår illa, mua oikeasti oksettaa toi looki. Kuvaan niin läheltä, perkele. Mutta kun antaa kaikkensa, niin joskus lopputuloksesta tulee hyvä. Se on ehkä nykypäivän VX1000. Se oli skeittivideoiden standardi. Nykyään leffoja ja klippejä kuvataan suurilla budjeteilla, että saataisiin aikaan sulava kuva tylsillä väreillä, mutta lopulta kaikki näyttää ihan Ikean kuvastolta. Nuorena oli enemmän energiaa, sitä tarvitaan, että pääsee eteenpäin. Ja sitten, kun me pyöräiltiin takaisin kaupunkiin, niin alkoi tietenkin rankkasade. Kuka voisi tehdä mitä ja missä. Se on tietenkin hankalaa, sillä täällä voi skeitata niin lyhyen ajan vuodesta. Onko sun ihan pakko kuvata niin läheltä. Yritän kyllä löytää spotteja ehdottomasti, mutta useimmiten annan skeittaajien itse päättää paikat ja temput, jotta ne tuntevat olonsa rennoksi. Martinin ja Nissen kanssa meidän on helppo keskustella ja päästä yhteisymmärrykseen asioista, mutta jotkut suuttuvat, jos ehdotan asioita. Ruotsin ja Suomen spotit taas näyttävät sinänsä melko samanlaisilta, mikä on hyvä asia, koska ne edustavat myös sitä visuaalista ilmettä, jonka haluan luoda Jantelle. Kiinnostavaa voi olla esimerkiksi se, että koetan kuvata alamäessä kalansilmällä. Ei asunut lähellä! Juden mukaan meillä kestäisi ehkä 10 minuuttia pyöräillä ostamaan se linssi, mutta lopulta me pyöräiltiin joku 90 minuuttia jonnekin omakotialueelle tapaamaan tätä äijää. Koska musta skeittaaminen yksinkertaisesti näyttää kiinnostavammalta, kun jälki on rosoista. Me oltiin Stockan portailla, kun linssi taas hajosi ja mun oli ostettava uusi. Musta on mielenkiintoisempaa ja esteettisempää pyrkiä luomaan VX1000:n vanhanaikainen ilme ja sen luoma tunnelma. Oon käyttänyt tuhansia kruunuja Barcelonan lentoihin, laittanut kaikki rahat kamerakalustoon – ihan ilmaiseksi, ilman mitään korvausta työstä. Ja hei, mitä Suomessa kävi. Mutta olen itseoppinut ja oppinut virheistäni. Se on tavallaan visuaalinen ilme, joka mun mielestä luo tosi erityisen tunnelman
” ” Entä millaista on skeitata yhdessä siskosi kanssa. Saan siitä paljon motivaatiota. Hän on myös puskenut skeittaustani paljon eteenpäin. Se on ollut ihan parasta. Heili ja Miila Photo: Keke Leppälä 14
huom.]. Jos olisin siellä, niin tavallinen päiväni alkaisi sillä, että tekisin ensin koulutehtävät pois alta, ja lähtisin sitten skeittaamaan. Tampereella on ollut todella hauskaa! JV: Minkä ikäinen olet. Olemme käyneet nyt yli kymmenessä eri maassa. Hän ei hirveästi ota neuvoja vastaan, mutta silloin kun hän ottaa, niin ne menevät suoraan käyttöön.” Jussi ”Kärä” Korhonen HEILI SIRVIÖ Kotikoulusta maailmanmestaruuskilpailuihin Teksti: Julia Voutilainen Kuvat: Keke Leppälä, Arttu Heikkinen 15. Hän tekee myös töitä sen eteen ilman mitään löysäilyjä tai tekosyitä. Sen jälkeen chillaisin vähän, jonka jälkeen menisin vielä takaisin skeittaamaan. HS: Olemme matkustelleet paljon perheeni kanssa. HS: Oikeastaan emme ole olleet nyt Australiassa vuoteen. JV: Mitä olet tehnyt viimeisen vuoden aikana, kun et ole ollut Australiassa. Minkä ikäisenä muutitte Australiaan. HS: 12 vuotta. Lähiaikoina olemme viettäneet paljon aikaa Yhdysvalloissa, sillä olen harjoitellut paljon CATF:ssä, Kaliforniassa [ CA Training Facility Vistassa, joka täyttää niin sanotut olympia-raamin puitteet, toim. HS: Todella hauskaa! Kaliforniassa on aina todella hyvä sää ja minulla on paljon ystäviä siellä. Julia Voutilainen: Millaista on ollut Manseramassa. ”Heili on määrätietoinen skeittari. Usein saattaa olla jopa enemmän tyttöjä kuin poikia skeittaamassa. JV: Millaista siellä on ollut harjoitella. JV: Olet syntynyt Suomessa, eikö vain. Oletko ensimmäistä kertaa Tampereella. Hänellä on vahva oma visio. Iästä riippumatta on poikkeuksellista, että joku tietää niin tarkasti, mitä haluaa. Siellä on myös paljon tyttöjä skeittaamassa, mikä on siistiä. Heilin vahvuutena on myös todella hyvä kehonhallinta, jonka kautta hän pystyy muokkaamaan omaan skedystään nopeasti haluamaansa suuntaan. JV: Minkälainen on tavallinen päiväsi Australiassa. HS: Kyllä! Muutimme Australiaan, kun olin 5-vuotias. Heili Sirviö: Kyllä, olen ensimmäistä kertaa täällä
HS: On hienoa nähdä, että yhteisömme kasvaa. JV: Miten koulun kanssa sujuu. Siitä lähtien olemme skeitanneet joka päivä. Australiassa tyttöjen skeittiskene on todella iso. Mitä fiiliksiä se sinussa herättää. JV: Onko lähitulevaisuudessa kilpailuja, joihin aiot osallistua. HS: Käyn kotikoulua. Yritän aina saada koulutehtävät tehtyä heti ensimmäisenä aamulla, jotta voin skeitata koko päivän ilman, että minun täytyy huolehtia tai stressata niistä. HS: Teen kovasti töitä sen eteen. JV: Entä millaista on skeitata yhdessä siskosi kanssa. HS: Pidän molemmista, sillä ne ovat niin erilaisia. HS: Koronan vuoksi ulkona liikkumista oli rajoitettu, mutta ulkona sai käydä urheilemassa. JV: Skeittaatteko yhdessä perheenne kanssa. Meillä oli kotona skeittilauta lojumassa, sillä isäni on skeitannut aikaisemmin. HS: Aloitin keväällä 2020 eli noin kolme vuotta. HS: Se on ollut ihan parasta. HS: Maailmanmestaruuskilpailut käydään Roomassa lokakuussa. Äitimme ei skeittaa, mutta hän on kyllä kokeillut sitä. Niihin osallistuminen tulee olemaan todella siistiä, sillä siellä pääsen kisaamaan maailman parhaimpia vastaan. Olemme täältä Tampereelta lähdössä suoraan Roomaan harjoittelemaan niitä varten. Hän on myös puskenut skeittaustani paljon eteenpäin. Siellä näkee jopa 4–5-vuotiaita skeittaajia, jotka ovat jo todella taitavia. Smith Grind – Photo: Arttu Heikkinen 16. Välillä saatan tehdä muutaman kickflipin, mutta en kovinkaan usein. HS: En oikeastaan. JV: Miten aloitit skeittaamisen. JV: Skeittaatko mieluummin verttiä vai parkkia. JV: Kauanko olet nyt skeitannut. Mistä uskot sen johtuvan. HS: Välillä skeittaan isäni ja siskoni kanssa, mutta useimmiten siskoni kanssa. JV: Skeittaatko ollenkaan streettiä. Minusta on ihana nähdä, että niin nuoret kuin vanhemmatkin tytöt ja naiset shreddaavat täysillä. Siskoni sai idean kysyä isältämme, voisimmeko lainata sitä seuraavana päivänä. Saan siitä paljon motivaatiota. Rakastan skeittaamista, joten se tekee harjoittelusta myös hauskaa. JV: Olet kehittynyt hurjaa vauhtia. JV: Tällä hetkellä nuoret tytöt puskevat skeittauksen rajoja etenkin kilpailupuolella. Kilpailuissa keskityn tällä hetkellä ehkä enemmän parkkiin, sillä tulossa on olympialaiset, joihin koitan tähdätä
Invert, Tampere – Photo: Keke Leppälä 17
Sitten haluaisin tietysti myös voittaa paljon muitakin kilpailuja, haha! JV: Legendaarinen skeittimerkki H-Street sponsoroi sinua skedeyksessä. HS: Kärä on auttanut minua paljon lähiaikoina. Kun löytää oman intohimonsa, sen jälkeen siitä tulee helppoa. JV: Verttiskeittauksen pioneeri Jussi ”Kärä” Korhonen on valmentanut sinua. HS: Olin kisaamassa verttikilpailuissa Kaliforniassa. Oletko saanut häneltä hyviä neuvoja. JV: Kiitos haastattelusta! Onko vielä jotain sanottavaa loppuun. Häneltä saa aina hyviä neuvoja temppuihin ja ne ovat auttaneet minua kehittymään paljon. HS: Jos olet inspiroitunut jostain, mene vaan ja tee sitä. HEILI SIRVIÖ JV: Onko sinulla jotain tavoitteita, joita haluaisit saavuttaa skeittauksellasi. Eli suomalaiset tytöt, jos kaipaatte jotain tekemistä, lähtekää skeittaamaan! 18. HS: En vielä, mutta haluan kyllä kokeilla sitä pian. Toivon myös, että voisin skeittaamisellani inspiroida muita suomalaisia tyttöjä. Miten päädyit tiimiin. Hän kysyi minua paikan päällä skeittaamaan merkille ja lähdin tietysti mukaan! JV: Oletko jo ehtinyt kokeilla Christ Airia, Christian Hosoin nimikkotemppua. Tony Magnusson näki minut siellä ja hän fiilisteli skedeystäni. HS: Suuri unelma, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, on voittaa olympialaiset ja saada mitali sieltä
Air to fakie over the channel – Photo: Keke Leppälä 19
Photo: Teemu Salonen 20. From rock to corner frontside wallride
Aina kun Komua näkee, tulee hän leppoisan savolaisesti vaihtamaan kuulumiset, huokuen rauhallista ja hyvää energiaa. -Siv Mitä kuuluu Komu. On ilo päästä tekemään Komulaisesta haastattelu. Kun Komu droppaa pooliin, on rauhallisuus tiessään ja suurnopeus vaihdettu päälle. Hyvää kuuluu, tässä pitkät kesälomat meikäläisellä takana. Tämä on hieno yhdistelmä. Haha, mulla on ollut enimmillään neljä eri insinöörititteliä samaan aikaan töissä, nyt on enää projekti-, tuotantoja kehitysinsinööri. Mitäs teet työksesi. Oon palannut nyt töiden ääreen ja aloitan tässä töiden ohessa vielä koulunkäynnin. Mikä se asiakaspalveluinsinööri-titteli oli, mitä viime vuoden SM-kisoissa kuului huudeltavan. Teksti: Siv Knudsen Kuvat: Teemu Salonen, Simo Huovinen 21. Komulla on tältä vuodelta kaapissaan suomenmestaruuskulta lumilautailun half pipesta ja hopea skeittauksen parkista. Väittäisin, että vaatii melkoisia taitoja, jotta voi pärjätä molemmissa lajeissa tuolla tasolla. Sen lisäksi normaalia perhearkea, ja päälle vielä kotona on ollut pieniä raksahommia. Mä oon rakennusinsinöörinä, projekti-insinöörin tittelillä. Komu on ihan hirmu mukava
Oon aloittanut molemmat 7-vuotiaana about samaan aikaan. Hepe otti kuvan siitä hetkestä ja on sittemmin tehnyt siitä sapluunan ja maalannut siitä kuvan muun muassa rumpuihinsa. Olemme myös aktiivisesti tekemisissä isovanhempien ja puolison veljen perheen kanssa. Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi pientä lasta. Toki se on kokonaisuus, jossa itsekin haluan joustaa ja tulla vastaan, että toinenkin osapuoli pääsee toteuttamaan itseään. Viime vuodet olen ehkä enemmän skeitannut talvisin hallilla ja Räsälässä. Minkä ikänen oot nyt. On käyty yhdessä skeittaamassa ja varmasti tulevaisuudessa enemmän, kun nuorempi lapsista vielä kasvaa. Frontside nosebone, Lippumäki Skatepark, Kuopio Photo: Simo Huovinen Tää on siis ollut snoukkalukioaikoja. Onneksi on sellainen puoliso, joka ymmärtää, kuinka tärkeää harrastaminen ja siinä kehittyminen mulle on, ja on ollut sen vuoksi valmis joustamaan, että kiitoksia sinne kotiin Maijulle. En itse kuitenkaan ota nokkiini siitä, jos lapset ei nyt innostuisi just skeittaamisesta, kunhan löytävät jonkun oman lajin, josta pitävät. Kyllähän se vaatii joustoa, että saa perheen ja aktiivisen harrastamisen toimimaan. Mainitsit perhe-elämän tuossa, miten perheen ja skeittaamisen yhdistäminen onnistuu teidän perheessänne. Kuopion skeittihallilla on Lare Veen pitämä KuRun perhevuoro, jolla on ollut kiva käydä. On ollut kiinnostusta teknologiaa ja tekniikkaa kohtaan. Keväisin, kun on hyvät snoukkakelit, niin on saattanut mennä sitten niin, et laskee vaan kevään ja on tullut muutaman kuukau22. Aamuisin on yleensä 6:30 herätys, ja siten se on myös yöunista pois, mutta ne ovat omia valintoja. Lähden opiskelemaan yliopistoon tietojenkäsittelytiedettä. Shamaani-ilme ollut päällä ilmeisesti mulla siinä. Joo, kyllä. Yleensä oma skeittaaminen tapahtuu siis kello 20–23 välillä. Hahah, se on sellainen vähän sisäpiirin juttu. Käyttekö te koko perheen kanssa skeittaamassa. Tehtiin just Ursinin Topin kanssa miniramppi takapihalle ja perheellä on ollut kyllä innostunut vastaanotto. Oltiin joskus lukioaikana juhlimassa Kajaanissa, siellä sitten yökerhon sulkeutumisen jälkeen istuin katukiveyksellä, kun Hepe ja Länsiö tuumas, että ”näytät ihan noitatohtorilta”. Mistä sun Ig-nimi Noitatohtori tulee. Vaikka olisihan se siistiä, jos skeittaus oisi just se niiden laji ja pystyisi seurata, mitä se heille voisi tuoda. Valitettavasti en. Iso syy iltaisin skeittaamiseen on kyllä myös se, et päivällä on ihan mahdoton skeitata poolia, kun siellä on niin paljon skuuttaajia. Olen huomannut, että nykyään kun ehtii skeittaamaan, niin kyllä sen ajan käyttää tehokkaammin kuin ennen. Joo, yleensä skeitannut kesät ja laskenut talvet. Aloitin tossa keväällä koodaamiseen harjoittelun, joka alkoi kiinnostaa niin paljon, että hain myös kouluun. Ooksä alottanu eka snoukkaamaan ja sitten skeittaamaan vai minkälainen tarina tässä on. Ja kyllähän heistä myös skeittiseuraa sitten saisi. Syksyisin oon käynyt hallilla niin pitkään, että rinteet on auennut. Mieluummin sitä muutenkin menee illalla, kun saa rauhassa skeitata omalla porukalla. Just täytin 30 vuotta. Ja mikä se opiskeluhomma oli. Menen skeittaamaan, kun lapset ovat käyneet nukkumaan. Onhan meillä myös koira yhteisomistuksessa anopin kanssa tosin se tykkää enemmän makoilla anopin sängyn alla kuin meillä. Onko molemmat lajit kulkenut tasapainossa tuon 23 vuoden läpi. Sain kesällä skeitin ja jouluna snoukan lahjaksi. Kai sä saat kolmen insinöörin palkan sitten
– Ph ot o: Si m o H uo vi ne n 23. O lli e
Kyllä mä suosittelen kaikkia paikallisyhdistyksiä olemaan kaupungin ja kuntien päättäjiin aktiivisesti yhteydessä. Tuntuu, että kehittyykin taas, kun saa uuden innon päälle tauon aikana. Minkähänlainen tunnelma siinä on ollut, kun parkki on vihdoin valmistunut suunnilleen kevyen vuosikymmenen työnteon jälkeen. Mikä rooli Kuopion Rullalautailijoilla oli moisen parkin saamiseksi Kuopioon. Näinhän se on. Kyllä sillä on ollut iso merkitys siihen, että on tuo Lippumäen parkki saatu. Skeittaan paljon myös streettiä ja välillä tulee katujakin kolisteltua. Ja kyllähän skeittauksen kautta on myös saanut ihan oikeitakin hyviä ystäviä. Siinä porukassa saa kyllä hyvän meiningin ylle ja minusta tuntuu, että se on kyllä yhteisö, joka on auttanut kehittymään ihan jokaista meistä, paitsi skeittaamisessa niin myös muissakin jutuissa. Miksi sä skeittaat, mitä sä siitä saat. Pitkä prosessi se oli, yli 10 vuotta sen eteen on tehty töitä. Aika vaan ei tahdo riittää kaikkeen. Ootko aina ollut isojen kaarien perään vai mullistuiko se Kuopion uuden Lippumäen parkin myötä. Pidän sitä tärkeänä, koska muutenhan me emme tule kuulluksi. Skeittaus on muutenkin aikamoista tunteiden vuoristorataa. Frontside boneless – Photo: Teemu Salonen 24. Oon kyllä aina ollut isojen kaarien perään, mut eipä niitä oo oikein ennen missään ollut. Antti etsi henkilöitä päättäjistä, joille soitteli, laittoi meiliä ja kävi Hakin kanssa puhumassa eri kokouksissa, jotta saataisiin parkki. Yhdistyksen ytimessä on kumminkin tuo, että pyritään parantamaan skeittauksen harrastusmahdollisuuksia Kuopiossa, joten ihan hyvin on siinä myös onnistuttukin, kun tuollainen parkki on saatu. Tukeeko noi lajit mitenkään toisiaan. Eikä työ suinkaan lopu itse parkin saamiseen. Lumilautailun kautta tottuu vauhtiin ja ilmoihin. Miten tärkeänä pidät skeittikulttuurissa sitä, että skeittaajat on itse aktiivisesti ajamassa asioitaan paikallisyhdistyksissä. Kyllä se Liparin tulo oli piste iin päälle. Ei ne irrallisia ole, että kyllä ne tukee toisiaan. Yksi syy myös on itsensä haastaminen, ja sitä kautta tulevat onnistumisen tunteet, se on aika koukuttavaa. Joo, mä oon hallituksen toiminnassa mukana. Snoukkauksesta saattaa tulla vähän haitallisiakin toimintamalleja esimerkiksi bs airin tekeminen paipissa vähän eri juttu, kun tehdä se skeitillä poolissa. Kyllä siinä varmaan on silmäkulmia pyyhitty. Kyllä se pooli on onnistunein kokonaisuus Suomessa. Ja onhan se parkki aivan himmeä, yksi parhaista Suomessa! Pidän kyllä siitä parkista valtavasti, etenkin siitä allasosastosta. Tosi ison työn parkin eteen teki erityisesti Lampisen Antti ja Hakki. Seura tekee aktiivista yhteistyötä kaupungin kanssa. Vaikka se onkin turhauttavaa, niin pitkällä työllä saadaan tuloksia aikaiseksi. Olen aina pyrkinyt olemaan skeittauksessa mahdollisimman monipuolinen. Ja mun puoliso toimii vpj:nä. Ootko sä itse paikallisseuran toiminnassa mukana. Ja aika hyvin vauhdin pumppaamisen on oppinut snoukkauksen kautta, tekniikka on vaan ihan erilainen. DIY, koska kukaan ei tee mitään sun puolesta. Pieni tauko tekee myös omalle skeittaukselle hyvää. Se on vähän naiivia ajatella, että joku päättäjä osaisi automaattisesti ottaa skeittaajat huomioon, jos me ei tuoda niitä asioita heille esille ja kerrota meidän lajista, sen mahdollisuuksia ja tarpeista. Skeittaus on ollut itselleni aina sellainen uskollinen ystävä, joka ei ole lähtenyt pois, vaikka elämässä on ollut erilaisia hetkiä, ja sen luo on aina voinut mennä, kun siltä on tuntunut. Kyllä mä varmaan skeittaan ihan sen takia, että pidän siitä. Meillä on tosi hyvä porukka, joka käy tuolla Liparin poolilla pari kertaa viikossa. Minkälainen sun skeittaushistoria on ollut. Tavoitteena on, että skeittaus nähtäisiin kaupunkiorganisaatiossa yhtä tärkeänä lajina kuin mikä tahansa muu laji. den tauko skeittaamiseen. Lampisen Antti hoitaa hienosti pj:n pestiä Hakki ja muu hallitus apunaan. Tää on myös loistava esimerkki siitä, mitä yksilö voi päättäväisyydellä saada aikaan. Tavoitteena on saada Kuopion kaupungille oma skeittityöryhmä, jotta skeittaus ja esimerkiksi uusien harrastuspaikkojen suunnittelu ja rakentaminen olisivat paremmin osana kaupungin rakenteita
Fr on ts id e 5– Ph ot o: Te em u Sa lo ne n 25
Taidan olla vähän tavoitteellinen, haha. Kiitos itsellesi haastattelusta! Hmm, ehkä se, että ei kannata jättää pyörimään päähän niitä asioita, jotka kiinnostavat tai, joita haluaisi toteuttaa. Jos itseäni yhtään tunnen, niin toisaalta ei se pelkkä hyvä fiilis riitä mulle vaan kyllä mä toivoisin, että pystyisi kehittymään lajissa. Kannattaa alkaa toteuttamaan niitä, muuten ne jäävät helposti tekemättä. Kiitos sulle sun ajasta, onko sulla tähän loppuun vielä jotain loppukaneettia, upeaa mottoa tai muuta elämänohjetta. Kiitokset vielä loppuun koko perheelle ja kaikille ystäville! www.instagram.com/noitatohtori 26. Mitä sä toivot tulevaisuudelta sun omalta skeittaukselta. Toivoisin, että pystyisin tekemään skeittausta mahdollisimman pitkään, ja että saisin siitä samaa iloa, mitä tähänkin asti
Frontside feeble, Lippumäki, Kuopio – Photo: Teemu Salonen 27
Pienestä koosta on myös selkeästi apua kaariskeittauksessa, ovathan monet huiputkin aikuisena suhteellisen lyhyitä. Toki yksi poikkeus tällä hetkellä on – Heili Sirviö. Viime lehden kannessa olleelta Joel Aholalta tämä otti kumminkin useamman kesän määrätietoista harjoittelua. Juuri ja juuri kymmenen ikävuoden ylittäneet paiskovat seiskoja vertissä – muistetaan, että kyse oli kumminkin tempusta, jonka ländääminen otti aikanaan Tony Hawkiltakin aika pitkän tovin. Joka tapauksessa on todella uskomatonta, että Tampa Am -kisojen TOP 12 -joukossa oli seitsemän japanilaista. Mäkkäri on monelle ulkomaiselle kisaskeittaajalle nykyään sama kuin vessassakäynti. Rehellisesti sanottuna globaalin kisaskeittauksen kanssa ollaan siis tilanteessa, jossa ihan konkreettisesti meillä ole ketään, joka lähentelisi kisaskeittauksessa maailman huippua – ei parkissa, eikä streetissä. Teoreettinen temppupussi saattaisi muutamilla riittää vielä maailman kisahuipun tasolle, mutta varmuus, jolla muun muassa aasialaiset huiput flippailevat ulos ja sisään grindeihin, on vielä aivan eri tasolla kuin meillä pohjoisen tavallisilla kuolevaisilla. Mitä aiemmin ne saadaan lihasmuistiin, sitä helpompia ne myöhemmin ovat. Vastaus siihen, kuka voisi pärjätä lienee – tällä hetkellä luultavasti ei kukaan (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, mutta tästä lisää myöhemmin). Teksti: Mikko Kempas Kuvitus: Arsi Keva 28. Heili ei SKEITTAAMINEN HUIPPUTASOLLA Missä mennään ja miten sinne päästään. Mäkkärit ja ysit olisi pitänyt treenata yhä nuorempana, teini-iät ylittäneiltä se juna on helposti jo mennyt. Streetillä tilanne ei ole sen kummoisempi. ”Oletteko nähnyt niitä japanilaisia, kuka suomalainen niille muka pärjäisi. Mutta tämäkään ei selitä koko tilannetta. Emme ole ongelman kanssa yksin – nuoret tulevat skeittauksessa niin lujaa, että muutamia vuosia sitten vielä olympiatasolla pärjänneet ovat auttamatta pudonneet kehityksen kelkasta. Mutta, sen ländänneitä suomalaisia lasketaan edelleen veistonmaikan sormilla. 9-vuotias japanilainen ländäsi juuri 900° back to back vertissä. Eurotasolle muutamia kisaajia voisi löytyä, jos heidän motivaationsa vaan riittää kisaskeittaamisen treenaamiseen videoparttien sijaan. Miksi meillä edes on maajoukkue?” N ämä lienevät pohdintoja, joita esitetään kymmeniä kertoja skeittiparkkien reunoilla. Minulla ei ole hajuakaan minkälainen on Japanin, Kiinan tai muunkaan nyt menestyvän maan skeittiohjelma. Tämä on toki pitkälti myös puuttuvien vert-ramppien syy. Jotain lienee Japanissa tapahtunut skeittauksen suhteen siis ”oikein”. Seiskaa ei ole ländännyt kukaan, ysisatasesta puhumattakaan. Sekä parkissa että streetissä skeittauksen taso on tätä nykyä maailman huipulla älytön. Mutta onko hänen menestyksensä takana poikkeuksellinen lahjakkuus, sinnikkyys vai paremmat harjoitusolosuhteet
Ramppi on paikka, minne mennään, treenataan ja lähdetään pois. Jo 10 € on liikaa skeittauksesta, saati sitten 20 €. 29. Se, mikä oli eilen todella vaikeata, on nykynuorille se taso, johon pitää päästä. Kuten myös motivaatiolla. He ovat vain pienestä pitäen skeitanneet suotuisissa olosuhteissa ajatellen, että tämä on se standardi, jota kohti pyrkiä. Jostain ne rakenteet oli silti luotava ja Chasing the Spot oli tälle alku. On totta, että vert-skeittaus on ollut rakenteeltaan hyvin erilaista kuin 90-luvun street-skeittauksen perinteestä ponnistanut katuskeittaus, jossa kieltämättä imago-kysymykset ja ”aitouden” vaaliminen ovat olleet monesti taitoja paljon suuremmassa roolissa. Tarvitaan ympärivuotisia hyviä harjoitusolosuhteita, mutta näitä on vaikea saavuttaa, koska skeittaajat eivät ole valmiita maksamaan skeittaamisesta. Tähän tarvitaan myös muuta pohjaa ja tekijöitä. Kaari ja erityisesti vert-skeittaus on ollut aina enemmän paikkasidonnaista monien ”perinteisten” urheilulajien tapaan. Maailmalla niin sanotun core-skeittauksen ja kaupallisuuden raja on paljon pienempi. Tätä asiaa skeittiliitto on lähtenyt vähitellen ratkomaan ja kuulemme sen kehityksestä varmasti tulevaisuudessa lisää. Miten näitä ominaisuuksia saavutetaan vai odotammeko vain, että pohjatyö tehdään muissa lajeissa vai rakentaako skeittiliitto tai muu taho ”urheilijapolkua” skeittaajille. Emme tiedä kunnolla, mitä Tom Penny teki ennen, kun alkoi skeittaajaksi. Chasing the Spot -hanke otti ensimmäiset askeleet tähän suuntaan – jostain oli niin sanotusti aloitettava, vaikka suomalaisten menestysmahdollisuudet olympialaisiin saakka olivat todellisuudessa aika ohuet. Jos nyt tosissaan alamme miettiä mitä skeittaus maailman huipulla vaatii ja miten hyväksi skeittaajaksi tullaan, on ensin hyväksyttävä, että se on urheilua. Esimerkiksi Mikko Kivikoski on kertonut kokeilleensa useita lajeja ennen skeittaamista, muun muassa yleisurheilua, voimistelua, karatea, uintia ja koripalloa. Näin ollen lapsena luotu liikunnallisuus parantaa mahdollisuuksia olla myös hyvä skeittaaja. Skeittaus itsessään ei ole muista lajeista mitenkään poikkeavaa tai erityisasemassa, jotta sitä pitäisi tukea merkittävästi muita enemmän sen edullisena pitämiseksi. Eivät ysisatasia paiskovat yhdeksänvuotiaat ole mitään luonnonoikkuja, joiden fysiikka olisi synnynnäisesti yhtäkkiä merkittävästi parempi kuin Tony Hawkin. Sivuutan tässä nyt keskustelun varsinaisesta parantamisen tarpeellisuudesta. Maailmalla asia on monesti eri tavalla – skeittaamisesta on totuttu maksamaan yllättävänkin paljon, vaikka se meidän mittapuustamme onkin täysin käsittämätöntä. nimittäin ole Suomessa juuri skeitannut, joten veikkaisin, että harjoitusolosuhteilla on ainakin merkitystä. Tällöin ajatus huipusta on edes mahdollista tai ainakin helpompaa. Sama naama voidaan nähdä Tampa Am:ssa ja maajoukkueleirillä, eikä siinä ole mitään kummallista. Ja kun ne ovat kunnossa voi Suomestakin tulla maailmanhuippuja. Eivät nykyskeittaajat ole fyysisesti sen kummempia kuin edeltäjänsä – heidän ajatusmaailmansa on vain erilainen. Meiltä on puuttunut niin sanottu urheiluhaara skeittauksen rakenteista. Tämä koetaan jopa sen tason henkiseksi loukkaukseksi, että mennään mieluummin käyttämään ne 20 € johonkin muuhun kuin skeittihalliin, joka kehtaa pyytää näin paljon sessareista. Skeittausta vaivaa ajatus siitä, että se olisi vahvasti luontaiseen lahjakkuuteen nojaava laji – tätä pitäisi vielä miettiä enemmän. Monet Suomen parhaista skeittaajista tulevat itseasiassa muiden lajien parista. Maailmalla skeittaus urana on helpompi nähdä omin silmin – täältä Härmästä katsottuna se on monesti liian kaukainen haave. Skeittaus on Suomessa perinteisesti ollut osana kunnallishallintoa nuorisotyön alaista toimintaa. 90-luvun ”aitousnostalgian” painolasti onkin yksi suurimpia esteitä kisaskeittauksen kehittymisen tiellä. Tämä on myös asia, josta Jussi ”Kärä” Korhonen on pitkään puhunut. Skeittaamaan oppii skeittaamalla – tämä on totta, mutta maailman huipuille ei kehity varmasti vain skeittaamalla. Moni on ollut muun muassa innokas jääkiekkoilija tai jalkapalloilija, joka on siirtynyt skeittaukseen sitten kunnolla, kun junnuna aloitettu joukkueurheilu-ura on päättynyt seinään. Miten asiaa sitten lähdetään parantamaan. Se, pitääkö skeittauksen olla kilpaurheilua on toinen kysymys, mutta kumminkin yksi suunta, mihin laji maailmalla on ollut menossa pitkään, varsinkin parkin puolella. Ainoat rajoittavat tekijät ovat mieli, motivaatio ja olosuhteet. Jalkojen hienomotoriikkaa ja lihasten yleistä dynaamisuutta on paljon vaikeampi kehittää vanhempana, jos tätä pohjaa ei ole ennen teini-ikää rakennettu. Skeittauksen edullisuus harrastuksena on erinomainen asia, mutta se kantaa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Suomessa kisaskeittaukseen vakavasti suhtautuvat nähdään yleensä erillisenä saarekkeena, jonka maailmaan kuuluu energiajuomasponsorit ja kiiltävät parkit. Esimerkiksi Keran Terminaali 360 lähentelee edes vähän konseptina tulevaisuuden skeittihallia, mutta sen hintalappu koetaan liian suureksi. Esimerkiksi jalkapallo luo varmasti paremman pohjan olla hyvä skeittaaja suhteessa tietokoneella pelaamiseen. Pitää hyväksyä, että skeittauksessa maailman kilpakentät ovat nyt hyvin erilaiset kuin 1990-luvulla tai jopa 2000-luvulla. Seuraava kysymys onkin minkälainen harjoitusputki ja mahdollisuus skeittaamisesta kiinnostuneille on rakennettava lajikohtaisen harjoittelun oheen, jotta potentiaaliset halukkaat voisivat kehittyä paremmin matkalle kohti maailman huippua. Yksi asia on kumminkin varmaa – mieli on skeittauksen suurin este
30
Ja on mulla muitakin esimerkkejä! Esimerkiksi Blondey. Laji ikään kuin ylittää koko yksilöllisen olemuksen. Rullalautailu on näkynyt muotibisneksessä niin pitkään. Inspiraatiota on nykyään mahdollista kerätä ja saada ihan kaikkialta – kaikki se informaatio pitää tavallaan suodattaa niin, että se opastaa, mutta ei toimi katalogina. Kananmunia, paahtoleipää, avokadoa ja maitokahvia syksyn viimeisessä helteessä Hermanstraßella. Ulkopuoliselle Olson onnistui muodostamaan kokonaisen kauniin kuplan, pienen universumin, jonka sisällä kaikki oli eheää tailin poppaamisesta aina siihen, miltä Bianca Chandonin kotisivut näyttävät. Onko sulla sponsoreita. Skeittikulttuurikin muuttuu koko ajan ennalta arvattavammaksi: pitää tehdä tietyllä spotilla se yksi temppu, sillä tutulla Camilo Gonzalez rytmin merkityksestä Kirjoittaja: Elena Sulin Kuvat: Leon Moss 31. Converse tukee mua – se on yhteistyö, joka yhdistää muodin ja skeittauksen. Ehkä Alex oli vaan supertavallinen parinkympin alkutaipaleella, mutta kyllä sillä oli myös todella kokeellisia vaiheita. Jatkuvaa dialogia siitä, kuka on ja missä oma identiteetti liikkuu. Ihailen sitä, kuinka jotkut osaavat luoda ympärilleen kokonaisia maailmoja. Ja nyt kun miettii, niin oikeastaan se tyylikin on ollut aika mellow ja oikeastaan vain klassinen. Mutta oikeasti, henkilökohtainen tyyli on aina keskustelua ulkomaailman kanssa. Dickiesejä käytetään vuodesta toiseen, ehkä läpi historian. Kunnon kreisejä outfiteja. (Alex Olson harjoittelee hengittelyä GQ-lehden hyvinvointihaastattelussa) Aika basic, perus cali-looki. Pitäisikö katsoa vähän kuvia Alexista, odotas, mites tää lookki. Itse pidän siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti skeittaus näkyy joidenkin henkilöiden olemuksessa, taiteessa ja tekemisessä. Olen myös työskennellyt melko epätavallisten rullalautaprojektien parissa: esimerkiksi erilaisten muotikampanjoiden sekä teatterin kautta. Siihen, millaisia temppuja tehdään tai miten. Kaikki puhuu siitä vieläkin. Berliiniläinen Camilo Gonzalez hymyilee yllään suloinen asu: pienenpienet silkkishortsit, tiukka kauluspaita ja söpöt lakerikengät. Mitä helvettiä tossa tapahtuu. Ei siinä musta sinänsä ole ollut mitään erityisen kiinnostavaa – vaikkapa sukupuolirooleilla leikittelyä tai muuta hulluttelua. Mulle henkilökohtainen tyyli ei tarkoita sitä, että tekee niin kuin kaikki muut vaan pikemminkin sitä, että henkilö on valmis tulkitsemaan vallitsevaa kulttuuria ja tekemään omia ratkaisuja, soveltamaan omaa tyyliä. Molemmat on kokonaisuuksia, joista muodostuu eräänlainen ajankuva, zeitgeist tai tavallaan elävä arkisto. Okei, en muistanutkaan tota. Alex on kyllä vaikuttanut haastatteluissa aika ärsyttävältä. Tyyli on musta kuitenkin aina niin hetkellistä – se on todella ajassa kiinni oleva asia, joka on mahdollista rinnastaa myös skeittaamiseen. Ainahan ne on puhunut. Hei c’mon – kyllä sillä oli ihan kunnon meininki! Muistatko ne pikku hiustupsut. Toisaalta taas tuntuu, että skeittaus on melkein kuin joku klassismin muoto. Kuten Alex Olson esimerkiksi. Muotibisneshän tunnetusti rakastaa skeittareita :))))))) Olin oikeastaan aika hämmentynyt, kun huomasin kuinka paljon! On merkittävää, kuinka pitkään ja paljon skeittaus on vaikuttanut muotiin
Ne tarjoa vat kuitenkin niin paljon vapautta ja liikkumavaraa. En odota muilta ihmisiltä yhtä paljoa, sillä en koskaan oleta tuntevani heitä tai heidät muodostavia kerroksia. Musta on tärkeää olla osa kokonaisuutta, mutta pystyn olemaan kytköksissä ympärillä oleviin ihmisiin vain silloin, kun olen todella sopusoinnussa itseni kanssa. Olen henkilö, joka ymmärtää, että toimin aina lopulta vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se, mitä teen, vaikuttaa myös muihin. Sen takia pyrin puhtaasti seuraamaan omaa intuitiotani ja pysymään mahdollisimman rehellisenä. Voisiko skeittauksen myös tältä osina rinnastaa muotiin. Ihailen tosi paljon ihmisiä, jotka seuraavat omaa sykliään ilman, että kukaan muu pääsee vaikuttamaan siihen. Kyllä ne välittää. Mutta jos katsoo 15-20-vuotiaita niin eiväthän monet edes näytä skeittareilta – ja se on superkiinnostavaa! On värikkäät Pikachu-hatut, hassut härvelitemput ja Elf Barit. Mulla on tavallaan kyky rikkoa rajoja ja leikkiä odotuksilla, mutta niin, että kaiken sen leikittelyn takana on sosiaalisen älykkyyden ja liikkuvuuden taso. Rakastan sellaista rehellisyyttä, vaikka en yleensä itse pääsekään sellaiseen tilaan, koska oma temponi on niin paljon itsetietoisempi. Se on ongelmallista. Tästä tuleekin mieleen keskustelu, jonka kävin Leon Charo-Titen (Elementin skeittari) kanssa Helsingissä kesällä. Mutta haluaisin tarkentaa, että puhun nyt selkeästi vain itsestäni, en tuomitse muita yhtä ankarasti kuin itseäni. Se on tavallaan niin kauhean erityistä, mutta toisaalta näiden tyyppien kanssa on välillä vaikea elää. Se tarkoittaa myös rehellisyyttä, vähemmän small talkia ja sosiaalisia vihjeitä. Me ollaan kaikki tällä hetkellä niin pakotettuja tuottamaan coolia sisältöä, ja vielä niin kauhean nopeasti. Leon on kiinnostunut ihmisten itseilmaisusta, etenkin sellaisen henkilökohtaisen rytmin kautta. Tuntuu, että nuoret eivät edes oikeastaan kauheasti välitä, miltä ne näyttää. Usein niin kauhean valovoimaisia ja karismaattisia henkilöitä – kun se valo osuu itseen niin hetken on taianomaista. On kyllä helppo tunnistaa ihmiset, jotka toimivat vain itseään kuunnellen. Jos miettii skeittareita, niin en oikein ymmärrä miten estetiikan, rytmin ja itseilmaisun elementit eivät olisi osa sitä oman tekemisen muotoa. Se taas tapahtuu ainoastaan, jos pyrin kuuntelemaan tarkasti sitä, 32. Ihmiset, jotka operoivat puhtaan intuition kautta. Voin todella sanoa tuntevani vain omat kerrostumani. Jos suunnittelijan on luotava neljä kokoelmaa vuodessa, niin on melko vaikeaa lopulta tuottaa mitään, mikä tuntuu merkitykselliseltä. Koska se on usein niin itsekeskeistä käytöstä. spinnillä, mikä sillä hetkellä trendaa. Kyllä mä ymmärrän senkin, mutta nämä henkilöt harvoin toimivat satuttaakseen tai häiritäkseen muita. Minä myös, mutta toisin kuin Leon, mun on joskus vaikea huomata ihmisten tahtia, tunnistaa niiden omaa rytmiä. Ja sitten on tietenkin ihmisiä, joille sisäinen rytmi ei oikeastaan ole vaihtoehto vaan poljento, joka määrittää kaiken tekemisen. Vähän kuin planeetat! Tällaiset tyypit ja voimakkaat rytmit inspiroivat myös mua seuraamaan omaa tahtiani etenkin suhteessa muuhun maailmaan. Tiedätkö ne tyypit, jotka eivät suostu liikahtamaankaan, vaikka ympäröivä maailma olisi jo liikkeessä. Sitten ne taas jatkaa matkaansa. Sitä on ihana seurata, ainakin niin kauan kunnes yrittää tehdä töitä tällaisten henkilöiden kanssa
Koetan vain pyrkiä kuuntelemaan sitä. Olen miettinyt, että oikeastaan sen toiminnan takana oli varmasti jonkinlaista älykkyyttä. I think he will get exactly where he wants to!” –Leon Charo-Tite mitä keho yrittää mulle kertoa. I love how passionate and precise his perception of the environment is – and it seems like he doesn’t struggle to unravel a situation like the world lies open in front of him. Eli meinaatko, että vuorovaikutus on taidetta. Sitä kohti haluaisin mennä, tekemällä lisää taidetta. Mun oman viiden minuutin ajan nauran sitä hänen ivallista nauruaan, sitä mulle tuttua hekotusta. Todellakin! Vitali Gelwich, taiteilija ja valokuvaaja pyysi mua esiintymään projektissa nimeltä With Nothing, You See Me (2023). That is the initial image I got of him and it hasn’t faded since. Mä menin aika syvälle, pääsin käsiksi sellaiseen kipukohtaan mun sisällä. ”When I was asked to name interesting people in the Berlin skate scene, Camillo was probably the first that came to mind. Tämä oli tietenkin todella huono ihmissuhde, mutta käytin sitä tässä taideteoksessa. His board was so shitty, but still he was super thrilled and you could see how present he was. Se nauroi sellaisella todella piikikkäällä tavalla – ja suoraan ihmisille. Se on eräänlainen performanssi. Sitä, mitä todella ajattelen ja tunnen. I remember us being in the indoor skatepark skating a bowl and he told me he was just about to learn how to skate transition. Mutta se on hirmu vaikeaa – munkin sisäinen rytmi muuttuu koko ajan. Not because of his appearance or the way he dresses, but more because of what’s behind it all. Se on kuusikanavainen videoinstallaatio, joka pyrkii vähän samoin kuin meidän aiemmin käymä keskustelu skeittauksesta tai henkilökohtaisesta tyylistä, vangita hetken ajassa. Tehdä vain, sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Se oli puhdasta ivaa ja se nauroi mullekin. Sen avulla pysyn dialogissa ympäröivän maailman kanssa. 33. Ja että joku ehkä nauroi tälle tyypille joskus pienenä näin, jospa se oppi sitä kautta. Taiteilija ei millään tavoin ohjannut meitä esiintyjiä tekemään annetun viiden minuutin aikana mitään erityistä, vaan oli avoin mille tahansa reaktiolle kuvausten aikana. Tämä ystävä siis tarkoituksenomaisesti pyrki saamaan ihmiset ympärillään kyseenalaistamaan itseään. Mutta anyway, performanssiin osallistuminen oli jotenkin parantavaa. His energy is so radiant and he gets super excited about the things he does. Muistin yhtäkkiä yhden vanhan ystävän mun nuoruudesta, jolla oli tapana nauraa. Mulla oli sen jälkeen puhtaampi, virkistynyt olo. Muuten yritän vain liikkua omassa tahdissa, valita mun omat spotit ja tehdä niillä temppuja, jotka tuntuu oikealta juuri sillä hetkellä
Hessam Jalali Smith grind, Töölö. Teksti: Mikko Kempas Kuvat: Arttu Heikkinen, David O’Weger 34
Hän odotti, että lopetan skeittauksen, mutta lopulta hänen tuli vain hyväksyä, että rakastan tätä lajia ja tukea mua siinä. Muutin 2011 lukio-opiskelemaan englanniksi Lahoreen, Pakistaniin. Mun äidin mukaan skeittaaminen oli ”vaihe”, joka piti vain ohittaa. Muutin Suomeen opiskelemaan tradenomiksi, mutta se ei ollut helppoa ja minun piti taistella sen eteen. Kun itse ajattelen Irania tänä päivänä niin skeittaus ja graffitit eivät tule siitä ensimmäisenä mieleen. Lapsena skeittaus ja graffiti olivat vasta kasvamassa Iranissa. 35. Oliko maa ilmeisesti lapsuudessasi erilainen. Hessam on skeittaaja, puuseppä, nuoriso-ohjaaja, skeittauksen opettaja ja monta muutakin asiaa. Muistan ensimmäisen kerran, kun nähtiin kaverin kanssa muita skeittareita Mashhadissa, me oltiin niin fiiliksissä. Hain kouluun Suomeen (otin säästöistä rahaa matkustaakseni Istanbuliin pääsykokeisiin, koska en saanut viisumia, jotta olisin päässyt Suomeen kokeisiin) ja pääsin Kajaanin Ammattikorkeakouluun opiskelemaan tradenomin tutkinnon vuonna 2015. Siihen meni vuosi, että hän suostui lopulta hankkimaan mulle oman laudan. Me maalasimme kaverin kanssa graffiteja ja skeitattiin yhdessä yhdellä laudalla, kun ei ollut varaa ostaa toista. Pääkaupingissa Teheranissa oli tietysti enemmän skeittaajia, kun meidän kaupungissa ja siellä oli aito skeittikauppa (T-SiXTY), joka tuki meitä. Olin harrastunut jo viisi vuotta futista ja haaveilin, että musta tulisi futiksessa ammattilainen. Olin niin iloinen, että saimme HELriden ja Helsingin skeittareiden avulla kerätä paljon lahjoituksia (laudat, renkaat, paidat) Iranin köyhien kaupunkien skeittareille ja he olivat siitä todella kiitollisia. Hessam saa paljon aikaan ja skeittaa vieläpä todella hyvin – joten kysytään, mistä Hessam on kotoisin ja mistä hänen Boardflip-yrityksessään on kyse. Silloin siskoni opiskeli farmasiaa Kuopiossa ja hän suositteli hakemaan koulun Suomeen, koska opiskelu oli vielä ilmaista kaikille. Sen jälkeen pääsin opiskelemaan farmaseutiksi, mutta se oli vain perheeni suunnalta tullut toive ja itse halusin vain skeitata ja muuttaa Eurooppaan. Eli tarvitsisin vain rahaa vuokraan ja ruokaan muuttaakseni Suomeen, mutta minulla ei ollut siihen varaa. Hän ei voinut tukea rahallisesti Suomeen muuttoa, eikä halunnut minun opiskelevan tradenomiksi farmaseutin sijaan. Olin 12-vuotias, kun kokeilin ensimmäistä kertaa skeittaamista kaverin laudalla Mashhadissa, Iranissa. Teksti: Mikko Kempas Kuvat: Arttu Heikkinen, David O’Weger Kerro vähän, miten päädyit skeittauksen pariin. Nykyjään Iranissa on paljon enemmän skeittareita, ja myös tyttöskeittareita verrattuna siihen, kun aloitin itse 15 vuotta sitten. Äitini oli investoinut kaikki rahat opiskeluihini Pakistanissa. Äitini ei ehdottomasti suostunut ostamaan mulle omaa lautaa, koska se oli hänen mielestään liian vaarallista. Minkä takia muutit Suomeen. Muistan ainoastaan, että kaverini sai skeittilaudan lahjaksi, kokeilin sitä, ja rakastuin heti skeittaukseen
36
Tärkein asia on luovuus ja projektia koskevat visiot. Sitten tehdään liimaukset, odotellaan kuivumista, jonka jälkeen täytyy höylätä, että saadaan puutavaraa. Jo normipuun käsittely on työlästä, jos valmistus perustuu puun työstämiseen puunrungosta tai kaupasta ostettuun puutavaraan. Olen päässyt tekemään nyt paljon erilaista duunia osana HELriden toimintaa. Muistan, kun kävin ensimmäistä kertaa skeittaamassa Kuopin keskustassa. Tehdään usein yhteistyötä vielä nykyäänkin, vaikka hän asuu Iranissa. Pitää ottaa ensin grippi pois, hioa vanhat tarrat ja vaha pois laudasta. Hän tuli ihmettelemään ja sanoi: ”miksi sä skeittat yksin kylmässä, kun meillä on skeittihalli.” Sen jälkeen kävin joka viikkonloppu Kuopiossa skeittamassa ja tutustuin kuopiolaisiin skeittaajiin. Sama kaveri, jolla oli lauta, jolla aloitin skeittaamisen, teki ”Gorbe” nimellä Boardflipin logon ja tarrat. Saatko lautoja muualta vai riittäkö omat laudat tuotantoon. Ilman hänen apua en tiedä missä olisin tänään. Lisäksi olen myös valvoja jäsenvuoroilla. Haluaisin pitää skeittauksen joillain tavalla elämässä, vaikka en skeittasi enää samalla tahdilla. Uskon, että mun kädet toimivat kauemmin kuin polvet. Kerro vähän prosessista, minkälaisia laitteita, liimoja ja niin edelleen tarvitaan lautojen työstämiseen. Kesällä ja nyt syyslomalla vedin skeittileirejä Julian kanssa, mikä oli tosi hauskaa. Hän oli puhunut tilanteestani äitinsä kanssa ja tarjoutui eräänä päivänä yllättäen maksamaan minulle 4500 euroa ehdoitta, jotta pääsen Suomeen opiskelemaan. Olin hyvin epätoivoinen ja avuton. Siirsin koulun kahdeksan kuukauden jälkeen Helsinkiin ja oon nyt pysyvästi asunut täällä. Olen myös kuullut skeittirenkaiden kierrättämisestä, joka kuulostaa todella siistiltä. Boardflip on mun yritys, jonka kautta teen huonekaluja, koruja ja muita tuotteita kierrätetyistä skeittilaudoista. Tradenomiksi valmistumiseen minua motivoivat kunnioitus apuun, jota olin saanut Kailta, sisariltani ja äidiltäni. Lautojen kierrätys on tosi työlästä ja prosessit aikaavieviä. Tästä oli myös talvella hyötyä, koska Kajaanissa ei ollut skeittihallia. Oletko miettinyt voiko muista skeittien osista tehdä jotain, esimerkiksi renkaista. Pidin skeittipuupajakurssin 12–18 vuotiaille Kontulan nuorisotalossa. Vaikka mulla ei ole riittävästi resursseja ja taitoja näihin, niin mun mielestä on tosi tärkeää kierrättää kaikki mikä on mahdollista. Oli huippua, että pääsin opettamaan tätä hommaa nuorille, joille mielestäni on tärkeä opettaa kierrättämistä, koska meillä on niin paljon laadukkaita tavaroita, jotka heitetään roskiin. Työkalut ovat lähinnä tämän jälkeen tuleva etu. Perus puuliima, hiomakone ja pieni vannesaha riittävät tähän hommaan. Iran on tosi valtava ja kaunis maa ja siellä asuu paljon taitavia ihmisiä, mutta vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen siitä tuli konservatiivinen valtio, joka ei kunnioita meidän kulttuuriamme ja on rajoittanut tavallisten ihmisten tavallista elämää. Valmistuin tradenomiksi ja puusepäksi, ja ajattelin yhdistää nämä asiat yhteen. Suunnitelmissa olisi pitää kursseja myös tulevana talvena. Kun siskoni asui Kuopiossa, niin minulla oli yöpaikka, joka mahdollisti käydä isommassa kaupungissa katsomassa skeittispotteja. Siksi nuoret ovat joutuneet muuttamaan pois maasta, jotta saisivat elää vapaammin. Respect Hakille, kun ylläpitää ja tukee skeittareita siellä <3. Mikä on Boardflip. Olet aktiivisesti mukana myös HELriden toiminassa, mitä kaikkea teet siellä. Pakkasta oli -20° astetta ja tapasin Mujan Sheriffin. Skeittien kierrättäminen on vielä raskaampaa, koska siihen tulee lisävaiheet. Saan paljon viestejä, joilla skeittarit antavat vanhoja lautoja, kun ne vie paljon tilaa ja he eivät halua heittää niitä roskiin. Kun kerroin äidilleni päässeeni Suomeen opiskelemaan, hän ei ollut kannustava vaan pyysi minua jäämään Pakistaniin opiskelemaan farmaseutiksi. Olen skeittiohjaaja nuorille ja aikuisille sekä myös ADHD-lapsille. Vasta tämän jälkeen voi aloittaa varsinaisen projektin. Olit ilmeisesti pitänyt myös kursseja puun työstämiseen liittyen, kerro niistä. Minulla oli opiskelupaikka, mutta tarvitsin rahaa muuttaakseni Suomeen. Mielestäni esimerkiksi trukkeja olisi mahdollista kierrättää, jos niitä sulattaa. Kuvaan ja editoin myös HELriden videoita someen ja teen myös tarroja. Odotuksia hallikaudelta. Niissä on hyviä materiaaleja, kuten terästä ja titaania. Asuin tuolloin opiskelija-asuntolassa lähimmän ystäväni Kai Oishin kanssa, joka oli muuttanut Japanista opiskelemaan urdun kieltä Pakistaniin. Silloin skeittaus oli ainoa asia, jolla pääsin tutustumaan ihmisiin ja löysin paljon kavereita. Mutta tähän ei tarvitse paljon laitteita vaan lähinnä tilan, jossa on hyvä ilmanvaihto ja pystyy työskentelemään. Kontulassa on hyvät kamat, joten hyviä sessareita ja rakkautta kaikille! <3 www.instagram.com/boardflipwood/ www.instagram.com/___hessam_/ 37. Se on tosi kivaa, että nykypäivänä ihmiset miettivät kierrätystä ja haluavat vaikuttaa jollain tavalla
Ollie, iso 38
Kaverit on mulle tosi tärkee osa tätä harrastusta. Siellä oon myös tutustunut niihin kamuihin, joiden kanssa edelleen tulee skeitattua. Mutta joo, kyllä se kalakukko-connection on kuitenkin tärkee. Nykyään tulee ehkä liiankin harvoin snoukkailtua, mutta ehkä sitten skedeiltyä senkin edestä. www.instagram.com/h.veke/ Teksti ja kuvat: Arttu Heikkinen. Ja eipä sitä oikein itekseen jaksais skeitata. Onhan (tai ainakin oli) joku no-comply snoukalla aika out of the box. Fiilistelen tosi monipuolisesti skeittausta, mutta ehkä erityisesti kaikki kovat vauhdit ja sellainen sopiva stunttimeininki aina natsaa. Ja miten tää on vaikuttanut sun skedeykseen. Mä oon kotoisin Kuopiosta ja siellä on tullut rymisteltyä. Missä ja kenen kaa. Itse asiassa musta tuntuu, että oon aina ottanut snoukkaukseen vaikutteita skedeyksestä. [14.56, 25.10.2023] Arttu Heikkinen: Kauan oot skeitannut. Ja mites noi hommat on mennyt skedeyksen ja snoukkauksen suhteen. No joo on kyllä nykyään toistepäin. Ehkä esimerkiksi just spottivalinnoissa ja siinä, että tykkään kovista vauhdeista ja isoista ollieista. Sitten myöhemmin mä oon muuttanut Helsinkiin ja sen myötä päässyt tutustumaan enemmän pääkaupunkiseudun mestoihin ja ihmisiin. Uskon kyllä, että se snoukkatausta näkyy mun matskuissa. Ja nyt on tullut myös matskuteltua skedeystäkin ja se on ollut tosi virkistävää. Meillä oli useampana talvena projektit päällä Labyrinth Crew -porukalla (shout out!) ja kyllä se veti fokusta sekä aikaa niihin hommiin. Minkä tyyppistä skedeystä jätkä fiilistelee ja mistä oot ottanut inspistä. Kaipa sitä on jo pienenä jäänyt vähän koukkuun vauhtiin ja temppujen tekemiseen. Ennen vaikuttanu siltä, että lumilautailu on ollut ykkösjuttu, mutta nyt ehkä toistepäin. Kyllä snoukkahommat meni edelle aiemmin, vaikka tuli skedettyä silloinkin. Inspistä saan tietty kamuista ja skedepätkistä, mutta pakko myös mainita, että lumilautailun ja lumilautailutaustan myötä tulee paljon vaikutteita skedeykseen. Sain muistaakseni tokaluokkalaisena ekan skeden Intersportista eli noin 17 vuotta on tullu skeittailtua. Mutta kyllä sillonki tuli monesti mentyä snoukkapäivän jälkeen skedehallille iltasessareille. Mut sitte taas, jos voi tehä skedellä jotain mikä muistuttaa lumilautailua, nii kyllä sekin on supersiistiä. Miksi. Veikka Siivonen Taildrop 39
Muistan ajan ennen sosiaalisia medioita. Myös skeittaus on täynnä alakulttuureja, ja meillä on enemmän tilaa ilmaista yksilöllisyyttä. Ihmiset katsoivat vain tiettyjä elokuvia, käyttivät vain yhdenlaisia kenkiä. Olen aina pyrkinyt tarkastelemaan maailmaa myös rullalautakulttuurin ulkopuolelta, koska mielestäni laaja-alaisuus on tärkeää. Koko kulttuuri itsessään tuntuu laajemmalta. Ehkä skeittausta olisi syytä tarkastella musiikin tavoin. Fully Flared ja Clichén leffat inspiroivat mua. ”Poetic Collective on skeittimerkki, jonka perustin, kun kävin taidekoulua Berliinissä. Alun perin se oli harrastus tai jonkinlainen tarramerkki, mutta nykyään Poetic on enemmän kuin pelkkä harrastus – se on kokonainen oma maailmansa. Oikeastaan minusta on vaikea enää samalla tavalla puhua skeittaamisesta yhtenä kulttuurina. Olen skeitannut koko elämäni, mutta taidetta opiskellessa minulle tuli hyvin selväksi, että esimerkiksi taiteen on mahdollista tarjota uusia näkymiä ja näkökulmia skeittaukseen. Toki skeittauksen parissa moni asia on jo muuttunut, mutta etenkin ennen skeittaus oli oma, suljettu mikrokosmoksensa – ja sen markkinoilla oli vain muutamia skeittimerkkejä. Nykyään kaikki tuntuu jakautuvan enemmän alakulttuureihin, omanlaisiin yhteisöihin, joilla on oma yhtenäinen kulttuuri. Rakastin skeittausta, se imaisi mut täysin mukaansa. Nyt tilanne on aivan toisenlainen: meillä on kaikilla pääsy valtavaan määrään materiaalia sosiaalisten medioiden kautta. Skeittaus on loppujen lopuksi melko marginaalinen laji, mutta sen alaa on mahdollista laajentaa ottamalla vaikutteita ympäröivästä maailmasta. Ei mikään yhden tempun säkki Poetic Collectiven Tom Botwid abstraktin taiteen ja tunteiden merkityksestä Kirjoittaja: Elena Sulin Kuvat: Markus Bengtsson, Joel Peck, Tom Botwid Tom – Slappy BS 50/50 onefoot out – Photo: Markus Bengtsson 40. Silloin ostettiin elokuvia ja katsottiin niitä uudelleen ja uudelleen. Tärkeintä oli vain astua siihen maailmaan
Malmössä meillä on Elliot Toiminen ja Moa Zander. Ihmiset on saatava uskomaan brändiin, kiinnostumaan siitä ja jatkamaan sen tukemista. Poetic on pienempi brändi ja tuotemerkki. Poeticilla on aina ollut skandinaavinen näkökulma skeittikulttuuriin, mutta se puhuu kansainvälistä kieltä. Meille on tärkeämpää pyrkiä luomaan oma maailmamme, joka on kokonaisuus meille hyväksi todetun markkinaraon sisällä. Sitten meillä on Simon Källkvist, Santiago Sasson ja Samuel Norgren, jotka ovat kaikki olleet mukana pitkään. Tämä on nykypäivänä vaikeaa jopa suurille brändeille. Muiksi kuin miehiksi identifioituvia näkyy yhä vähemmässä määrin. Ne ovat asioita, joista pidän, mutta tuotteiden on myös myytävä, jotta bisnes toimii. Olemme toki edistyneet jonkin verran, mutta edelleen on havaittavissa epätasapainoa, erityisesti perinteisessä skeittimedioissa, joissa näkyvät lähinnä miesskeittarit. Meidän toiminta on mielestäni tasaarvoisempaa. Minulle yrittämisen painopiste on aina ollut hyvien tuotteiden luomisessa ja ihmisten kanssa työskentelyssä. Me omistajat, tekijät ja tiimi olemme kaikki ihmisiä, jotka viettävät aikaa yhdessä ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja sen haluan myös tuoda esiin. Poeticin tiimi on nykyään melko suuri tiimi: Aleksi "Aatsi" Suovaara Suomessa, fantastinen henkilö ja skeittaaja, Gabriel Björsvik Oslossa, Helena Long Lontoossa, Sebastian Vijverberg Hollannissa, Daniel Panneman ja Carolina Gamboa Berliinissä. Tasa-arvo onkin aina ollut osa brändiämme, ja haluamme näyttää yhteenkuuluvuutta – olen siitä erittäin ylpeä. Me työskentelemme Japanissa, Taiwanissa ja Etelä-Koreassa – mutta se on vaatinut paljon aikaa ja työtä. Kun puhutaan tasa-arvosta, niin skeittikulttuurilla on vielä pitkä matka kuljettavana. Yhdessä me koetetaan rakentaa maailma, jossa skeittifilmit, tuoteet ja tiimi luovat tarinaa, jolla on monia viitteitä. Meidän niche, tai toimialue, kattaa enemmän taidetta, luovuutta ja monimuotoisuutta. Tarrojen suunnitteleminen ja t-paitojen painattaminen on helpompaa kuin koskaan, mutta pitkäaikaisten hankkeiden hengissä pitäminen on entistä vaikeampaa. Olen työskennellyt merkin parissa monta vuotta, kokopäiväisesti kolme vuotta, mutta tuntuu silti siltä, että tämä on vasta alkua. Se taas tarkoittaa, että Poeticin muodostavat asiat kuten: taide, luova skeittaus, Poeticin valmistamien vaatteiden leveämmät siluetit ja monimuotoisuus. Me emme kuitenkaan halua Poeticilla kopioida asioita, joita muut jo tekevät, vain ansaitaksemme muutaman euron. Gabriel, Gap to bs lipslide, Malmö – Photo: Markus Bengtsson Samuel, wallie Photo: Joel Peck 41. Mutta Poeticin identiteetti on skandinaavinen – se on tärkeä näyttää. Nykyään onkin helpompaa aloittaa asioita hyvällä alkuenergialla, mutta mukana pysyminen ja liiketoiminnan jatkuvuuden varmistaminen ovat haasteita
Ja skeittaaminen on jotain niin abstraktia – tunnepohjaista tekemistä, jota ei voi mitata. Etenkin Poeticin leffassa on mahdollista nähdä, kuinka ihmiset tuodaan yhteen. Minusta se on tärkeää sekä skeittaamisen että tuotteiden kohdalla. Siitä, että Aatsi skeittaa superteknosti, mutta saattaa kesken kaiken tehdä 360 pressure flipin. Sen tyyppisen toiminnan päälle on mahdollista kyllä lyödä logo, mutta se ei luo yhtenäisyyden tunnetta. Emme ole kiinnostuneita lyömään logoa trendien päälle vaan haluamme tehdä omaa juttuamme. Sitä, että materiaali ja tuotannon edellytykset ovat kestäviä. Tuotemerkin maailma luodaan elokuvien, grafiikoiden ja tiimihenkilöiden kautta. Kyse ei ole Illustrator-tiedostojen monistamista lautoihin, vaan persoonallisuuksista – ja rakkaudesta koko skeittikulttuuriin. Aatsissa kiinnostuin silmälasien, housuihin tungetun t-paidan ja 90-luvun tyylisen skeittauksen kombosta. On parempi, jos ihmiset vaikka eivät pidä merkistä – sekin on sentään tunne. Skeittimerkkien suunnittelu oli aiemmin enemmän maalaustaidetta myötäilevää, mutta nyt sitä voidaan pitää enemmänkin kollaasien tekemisenä. Mutta myös poetic-tyyli laajenee: Aatsi on tech, Gabriel enemmän gnarly ja niin edelleen. Nythän se ei ehkä ole enää niin trendikästä, mutta minä ja Samuel skeittasimme aiemmin niin, että emme ollanneet ja teimme slappieitä. Tiedämme, että kaikki on jo tehty, mutta miten löytää oma identiteetti tässä ajassa. Toinen tapa olisi ottaa yhteyttä ihmisiin eri puolilla maailmaa ja antaa heidän kuvata parttinsa paikallisesti ilman, että he tuntevat tai ovat koskaan tavanneet toisiaan. Yritän aina löytää vahvoja persoonallisuuksia, ihmisiä, joilla on vahva oma juttu. Kokonainen temppusäkki, joka näkyy olemuksessa, ilmaisussa ja liikkeessä. Sama koskee skeittaamista ja skeittareita. Ja hyvä niin! Mutta silti koen ehdottomasti, että skeittaamisen sisällä on aina kulttuuri, joka säätelee sitä, mikä on siistiä tai ’corea’. Käytämme kierrätettyä polyesteriä ja luomupuuvillaa. Kamera kuvaa, kuinka joku tekee hienon tempun, mutta äänet taustalla kertovat, että koko tiimi on paikalla samassa paikassa. Abstrakti maalaustaide tuntui minusta mielenkiintoisemmalta, koska sitä ei ollut nähty niin paljon skeittigrafiikoissa, jotka perinteisesti ovat keskittyneet enemmän sarjakuvataiteeseen. Mutta toivon, että ihmiset alkavat arvostaa niitä. Hassuja pole jumpeja ja sitten Sebastian flippaa, ja whop, se on vain niin hauskaa. Traditio voi aina toimia perustana, mutta lajin ja kulttuurin on myös kehityttävä. Koko homma perustuu vahvasti identiteettiin, sillä kaikki ovat nykyään uskomattoman taitavia skeittaajia. Jos yrittää tehdä asioita miellyttääkseen muita, ei synny oikein mitään. Tai Sebastian, joka skeittaa niin, että kaikesta loistaa oma tyyli. Kahlaan jatkuvasti aineistoja ja referenssejä, sitä mitä meillä jo on, yrittäen säilyttää oman perustamme – tietyn siluetin ja sen, mikä meille on tärkeää. Ketään ei kiinnosta pitkäjänteisyys tai ympäristöasiat. Lopulta on vain tehtävä se, mikä itsestä tuntuu tärkeältä. Suuri osa siitä, mitä näen nykyään, ei herätä minussa oikein minkäänlaista tunnetta. Me jatkamme suunnittelua ympäristönäkökulmalla. Tapaamaan heitä ja matkustamaan heidän kanssaan. Tällä hetkellä kiinnostavaa skeittaamisessa on haastaa sitä, mitä laji oli ennen tai mikä nykyään on core. Sellaiset taikatemput, spessut jutut, joita ei ole ennen nähty. Se herättelee ja saa minut katsojana ymmärtämään, että tässä on nyt tyyppi, joka on todella ajatellut omaa ilmaisuaan. Siitä syntyy tunne, että tässä on nyt jotain uutta, että nyt tapahtuu jotain erityistä. On myös asioita, jotka eivät koskaan tule olemaan osa Poeticia. Sellainen, jonka nähdessä voi tuntea jotain, kokea jotain uutta. Jos kyseessä olisi vaikka yleisurheilija, voitaisiin suoritusta mitata, mutta skeittaamisen kanssa kaikki on lopulta mielipidekysymys. Meihin otetaan Poeticilla jatkuvasti yhteyttä, mutta kyse on identiteetin luomisesta, joka kestää. Se voi olla raskasta. Aloimme tehdä näin vuosi sitten, ja pian kaikki tuotteiden materiaalit ovat luomua tai kierrätettyjä. Kuinka luoda oma tarina, kokonainen identiteetti esimerkiksi skeittikauppaan, jossa tarjolla olevasta valikoimasta 99% on huppareita. Poeticin ensimmäisessä logossa on selkeitä viitteitä abstraktiin taiteeseen. Toimintamalli, jossa asiat tehdään niin nopeasti kuin mahdollista ei ole kestävä. Nämä kolme muodostavat tarinan. Se herättää tunteita. On pakko uskaltaa herättää tunteita.” 42. Pyrimme työskentelemään pitkäjänteisesti, jotta asiat tuntuisivat tuoreilta vuoden tai jopa pidemmän ajan kuluttua. Me olemme informaatiotulvassa niin ylikuormitettuja, että tarvitaan paljon, jotta jokin saa meidät pysähtymään. Toivon, että asiakkaat myös haluaisivat ostaa näitä tuotteita – vaikka kuulenkin jatkuvasti palautetta kaupoista, ettei kukaan välitä. Pyrimme näkemään kaikki tiimin skeittarit yksilöinä. Tekemisessä on löydettävä tasapaino, ei yksinkertaisesti voi seurata trendejä, kuten esimerkiksi H&M. On tosi haasteellista yrittää säilyttää tämä näkökulma, ja joskus saatan kyllästyä omiin luonnoksiini jo ennen kuin ne julkaistaan, koska olen työskennellyt niiden parissa niin pitkään. Asioiden on yksinkertaisesti tunnuttava. Siitä tuli tavallaan ’Poeticin tapa skeitata’. Me emme aio sponsoroida kilpailuja. Meille on todella tärkeää, että ihmiset kokevat, ettei kyseessä ole suuri tuotemerkki vaan oikeat ihmiset toiminnan takana. Inspiraation lähteenä toimivat abstraktit ekspressionistit, kuten Willem de Kooning, Franz Kline, Jackson Pollock ja monet muut. Tämän me yritämme näyttää ja tuoda ilmi kaikessa tekemisessä. Emme myöskään aio tukea skeittaajia, jotka ovat kiinnostuneita siitä puolesta skeittausta. Mutta kaiken keskiössä ovat kuitenkin pienet, taianomaiset asiat. Se luo tietynlaista henkeä ja osoittaa, että tiimi on kuin yhtä perhettä. Työskentelen itse jatkuvasti brändin visuaalisten elementtien parissa. Nykyään mukana on niin monia eri sukupolvia ja kuten sanoin, erilaisia alakulttuureja
”Kaiken keskiössä ovat kuitenkin pienet, taianomaiset asiat. Sellaiset taikatemput, spessut jutut, joita ei ole ennen nähty.” Carolina, BS nosegrind – Photo: Joel Peck Elliot, BS boneless, Kotti – Photo: Joel Peck 43
Isälläni oli aina filmikameroita, joita hän antoi minulle lainaksi. JV: Olet ilmeisesti muutenkin matkustanut paljon tänä vuonna. RA: Olen aina ottanut valokuvia. 2003 vuoden kieppeillä äitini osti minulle pienen digitaalisen pokkarin, jonka otin aina parkille mukaan. FLINTA-liike kasvaa ja rakastan olla mukana näkemässä ja kokemassa sitä! (FLINTA = naiset, lesbot, ei-binääriset, sekä transja intersukupuoliset henkilöt) Teksti: Julia Voutilainen, Raisa Abal Käännös: Julia Voutilainen Kuvat: Roger Ferrero, Iván Martinez R A IS A A B A L & D O LO R E S M A G A ZI N E JV: Miten Dolores on lähtenyt. Hän jopa osti minulle filmipokkarin, joka toimii edelleen. Onneksi työ siellä on joustavaa. Emme olleet aikaisemmin käyneet Suomessa, joten olimme aika fiiliksissä. Roxana Botu auttaa hoitamaan tilauksia ja kirjoittamaan Instagram-kuvatekstejä englanniksi, haha. Justo Heras on monitaiteilija, joten hän vastaa kaikista grafiikoista, vaatteiden printeistä ja tapahtumiimme liittyvästä taiteesta. Olemme tehneet kaiken alusta alkaen itse, joten olen itse opetellut tekemään uutiskirjeet, nettisivut, blogin ja verkkokaupan. Haastattelimme yhtä lehden perustajista, valokuvaaja Raisa Abalia. RA: Vero on päävideokuvaajamme ja hän vastaa kaikista kameralla kuvatuista klipeistä. Marraskuussa 2017 minulta meni pohjeluu sijoiltaan, joten en kyennyt liikkumaan kuukauteen. Minkälainen kokemus se oli. Itse vastaan lehden taitosta, sisällöstä ja valokuvista. Miltä tämä vuosi on näyttänyt sinulle. Hän on kuvannut Asiplanchaban kaikki videot jo vuosien ajan. Leticia Nogueira on vastuussa kaikesta tekstisisällöstä, jotka löytävät lehdestä. Loppu onkin sitten historiaa! JV: Millaisella porukalla teette lehteä. Skeittireissuilla en välillä ehdi itse skeittaamaan paljon, sillä minun täytyy ottaa kuvia tai tehdä muunlaista sisältöä. JV: Miten itse olet aloittanut skeittauksen ja milloin. Myöhemmin alkunsa sai Dolores-skeittilehti, joka on printti-ilmaisu Asiplanchabasta. RA: Kyllä! Monster kutsui meidät sinne, joka oli mahtavaa. Emme siis pidä kiirettä toisen jakson kanssa, mutta haluaisin kyllä jatkaa radiota. Normaalisti pidämme workshoppeja, ilmaista opetusta aloittelijoille, skedesessareita ja tricks for goodieskisoja. Jaksoa varten täytyy editoida 45 minuuttia kolmen eri kameran kuvaamaa materiaalia, johon menee viikko tai pari. Aluksi kävin yksin skeittaamassa pienellä plazalla joenvarressa. Haasteena on siis löytää tasapaino työn ja skeittauksen välillä. RA: Kyllä, olen ollut siinä mukana alusta lähtien! Olin skeitannut ja ottanut valokuvia Verónica Trillon kanssa (joka on perustanut Asiplanchaban vuonna 2008) jo kolme vuotta. Silloin olimme tei44. RA: Teimme kerran Dolores-radiota, mutta sitä oli haastavaa tehdä samaan aikaan lehden, tapahtumien ja matkustamisen kanssa. JV: Vierailitte HELridessä viime kesänä. Olen tehnyt paljon sisältöä sosiaalista mediaa varten, meillä on viikoittainen uutiskirje ja 4–6 viikon välein järjestämme jonkin tapahtuman FLINTA-yhteisölle. Ajattelin, että kun meillä kerran on paljon käyttämättömiä kuvia viime kuukausien missioilta, niin voisimme tehdä zinen niistä. Hän osallistuu paljon lehteen valokuvaamalla. Oletko ollut mukana alusta lähtien. Yritän skeitata ja matkustella mahdollisimman paljon joka vuosi. Yritämme myös aina tehdä jotain erilaista ja tuoda jotain uutta tapahtumiimme. Hän on taitava kirjoittaja ja kääntäjä, joten kaikki kirjaimet, jotka löydät lehdestä ovat hänen työtään. Asiplanchaba on vuonna 2008 alkunsa saanut alusta ja yhteisö, joka on lähtenyt halusta tarjota lisää näkyvyyttä naisille ja muille ei-perinteisille skeittaajille Espanjassa ja Euroopassa. Olen käynyt Salzburgissa, Pariisissa, New Yorkissa, Helsingissä, Wienissä, Münchenissä, Berliinissä. Hän on myös taitava opettamaan skeittausta, joten aina kun pidämme ilmaista skeittiopetusta, niin hän on siellä! Roger Ferrero on loistava valokuvaaja, jonka tunnistaa mustavalkoisesta tyylistään. Hän myös matkustaa paljon, joten hän puolestaan vastaa siitä, että lehti saavuttaa lukijat ympäri maailman, kirjaimellisesti. Kaksi opiskelukaveriani oli surffaajia, joten aloimme skeittaamaan yhdessä ja meistä muodostui pieni porukka. Pohdittuamme enemmän yhdessä asiaa päätimme, että voisimmekin tehdä kunnon printtilehden. Vaikka sää ei ollutkaan paras, oli siistiä skeitata ympäri kaupunkia kavereiden kanssa ja nauttia tapahtumasta. RA: Aloitin skeittaamaan sen jälkeen, kun muutin pois kotikaupungistani. JV: Dolores on ennen kaikkea printtilehti, mutta teettekö muutakin. Sitä ennen yritin aloittaa skeittauksen paikallisella skeittiparkilla, mutta tuttuni sanoivat aina: ”Älä edes yritä, koska et osaa.” Kun muutin Bordeauxiin 2013, kävin heti ensimmäiseksi ostamassa skeittilaudan. RA: Minulla on kokopäivätyö Pier Distributionissa. Mitä piditte Helsingistä. JV: Miten päädyit valokuvaamaan ja ottamaan skeittikuvia
Itse olen sellainen ihminen, joka ajattelee, että jos jokin ei ole haastavaa, se ei ole myöskään niin hauskaa. Jatkan siis kirjoittelua. Muutosta kuvaavaa on myös se, että paljon naisskedeejiä nousee esille. En käy juhlimassa tai ole kolmeen vuoteen juonut alkoholia, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa olla krapulassa tai missata yhtä päivää. Kun skeittaaja ländää tempun, se on onnistuminen molemmille. Se on todella tärkeää, jotta saadaan enemmän ihmisiä löytämään skeittauksen pariin ja vähemmistöille enemmän näkyvyyttä jo olemassa olevassa skenessä. Skeittikuvan ottaminen on missio, joka on välillä tosi ,tosi vaikeaa. Nyt yritän suunnitella ensi vuotta mahdollisimman pitkälle, mutta se tuntuu mahdottomalta, haha. RA: Lähetimme juuri Doloresin 9. Välillä, kun joku ehdottaa jotain tekemistä, ja kun vastaan ”en ehdi tänään, minun täytyy editoida”, minusta tuntuu, että he luulevat minun valehtelevan. Lisäksi Vero on mukana World Skate:n tasa-arvokomiteassa (World Skate’s Gender Equality Commission), joka tekee työtä sen eteen, että tasa-arvo, monimuotoisuus ja inkluusio toteutuvat paremmin skenessä. Se olisi unelma! JV: Entä tästä eteenpäin. Yritimme vakuuttaa joitain brändejä tukemaan printtiä, mutta kukaan ei lähtenyt mukaan. Itse henkilökohtaisesti olen joutunut luopumaan monista jutuista. Se on minusta uskomatonta! Nykyään on outoa, jos printtilehdessä ei ole muutamaa FLINTA:a. JV: Mikä inspiroi sinua valokuvaamaan tai ylipäätään olemaan luova. Ensi vuonna teemme kolme uutta numeroa, kuten aina. Lempisuunnitelmani päivälle on mennä itse skeittaamaan tai ottamaan kuvia. Ja toivottavasti näemme taas HELridessa! R A IS A A B A L & D O LO R E S M A G A ZI N E 45. Ajattelen lehteä 24 tuntia vuorokaudessa, joten en pysty lähtemään terassille juomaan kahvia tunneiksi, ”tuhlaamaan aikaa”. RA: Rakastan valokuvausta. Myös brändien mainokset sisältävät enemmän FLINTA-skeittaajia, mikä on tosi, tosi siistiä. Eniten on muuttunut ehkä itsekuri. Se ei tietenkään ole sama asia, mutta minulle skeittikuvien ottaminen tuntuu samalta kuin skeittaus. Nykyisin myös monet skeittimediat ottavat FLINTA-skeittaajia (kuten minä ja sinä) mukaan, jotta voimme antaa oman panoksemme heidän projekteihinsa. Ainoat vertaiseni olivat tuttuni, jotka kertoivat, ettei minun oikeastaan edes kannattaisi skeitata. Kaikilla on oma funktionsa lehdessä, joten se on helpompaa. Toivon myös paljon matkustamista ja haastatteluja. JV: Dolores sai alkunsa vuonna 2019. Sen eteen on vielä paljon tehtävää, mutta meidän täytyy toimia yhdessä, eikä pysähtyä vaan jatkaa ja jatkaa! Mietin myös nuoria tyttöjä: kuvittele vasta aloittavasi skeittaamaan ja löytäväsi skenen, jossa on kaltaisiasi ja missä sinut otetaan mukaan. Skeittaan yhä kolme kertaa viikossa, he eivät! Haha! Alalla on paljon taitavia tekijöitä FLINTA-yhteisöstä. RA: Doloresin ensimmäinen numero julkaistiin 2019, mutta se oli valmiina jo 2018 keväällä. Nyt kun meillä on omat roolimme, työnteko sujuu paremmin. Arvatkaapa mitä. nnen printtiin. RA: Erittäin luonnollinen. Yritän aina pitää kaiken hyvin organisoituna. Mitä kaikkea on muuttunut sen jälkeen. nejä. Tietysti skeittareita, mutta myös suunnittelijoita, managereita, kuvittajia, valokuvaajia, kirjoittajia, markkinoija, betonityöntekijöitä, opettajia ja valmentajia. Työskentelen täysipäiväisesti Pier Distillä, joten joka viikko on yhtä vuoristorataa. RA: Kasvaessani minulla ei ollut ketään esikuvia. Muutos on hidasta, mutta jos siihen kiinnittää huomiota, sen kyllä huomaa. JV: Miksi mielestäsi on tärkeää, että Doloresin kaltaisia alustoja on olemassa. JV: Minkälainen matka Doloresin kanssa on ollut. Miltä tulevaisuus näyttää Doloresille ja sinulle. Meillä kaikilla on ideoita, joten yritämme parhaamme mukaan tehdä niistä todellisuutta tai säästää niitä myöhemmälle. Päätimme laittaa lehden painoon omilla rahoillamme. Joka viikko he järjestävät kursseja ympäri maailmaa (Perussa, Kolumbiassa, Argentiinassa, Chilessä, Mexicossa ja niin edelleen) opettaakseen paikallisille FLINTA-yhteisölle, kuinka toteuttaa omia projekteja, kuten kilpailuja, kollektiiveja, työpajoja, zinejä ja jopa ensiaputaitoja. On haastavaa saada brändejä jokaiseen lehteen mukaan, mutta teemme paljon töitä sen eteen. Toivoisin, että meille kaikille löytyisi paikka, jossa meidän taitomme huomioitaisiin ja meille olisi tilaa. Lähetän viestejä 30 henkilölle samaan aikaan päivittäin, vastailen sähköposteihin, editoin, editoin, editoin, otan valokuvia ja etsin spotteja. On paljon uusia FLINTA-kollektiiveja, -tapahtumia ja -projekteja. Hengasin siellä joka päivä, ja kuvailin kaikkea mitä he tekivät. Kuten kerroin jo aikaisemmin, työstän sitä päivittäin. Osa kavereistani aloitti skeittaamaan, osa ajoi BMX-pyörillä ja jotkut olivat räppäreitä. Sinussa, skeittimedioissa ja Doloresissa
Usein hyökkääjällä ei ole aikaa ajatella liikaa. Se on vaisto, joka antaa käskyt.” – Ronaldinho Tek sti: Joo nas Pu lkk ine n Ku vat : Ville Jok ine n Ku vitu sta ust at: Juh a Nik kin en 46. ”Pelini perustuu improvisaatioon. Sinulla on harvoin kahta vaihtoehtoa enempää päättää, harhauttaako, laukaista tai syöttää, oikealleko vai vasemmalle
Matskua on puolivahingossa kertynyt itsellekin pitkästä aikaa partin verran vuosilta 2020–2023.” Yhteys fudikseen löytyy leffasta myös Nikkisen pitämän Newcastle-paidan kautta, josta hän kuitenkin on suunnitellut luopuvansa. Zidane tulee tokana, vaikka olikin niin sanotusti ’Rellun’ miehiä”, valottaa Juha Nikkinen suosikkijalkapalloilijoitaan. ”Joskus esimerkiksi värit tai muodot jonkun spotin ympärillä saattavat miellyttää esteettisesti, ja tekee mieli vaan saada ne muistoksi kameralle, itse tempun ollessa toissijaisessa roolissa. ”Ville tuntee mun skedeyksen niin hyvin, et se on välillä osannut vinkata just oikeat spotit ja on voinut marssia melkeinpä valmiiseen pöytään! Ehkä kiinnostus vähän abstraktimpia spotteja kohtaan on myös yks Kryptassakin nähtäviä skedeejiä yhdistävä piirre!” Kryptan skeedejiä yhdistää myös ilo toisten onnistumisesta. Nikkinen on kuvannut joitain Villen matskuja, mutta käsiala on pitkälti Villen jälkeä. Olli lähetti muistaakseni Arsille kukkakimpun kuultuaan, että ollie oli mennyt päälle!” Toisena yhdistävänä piirteenä Nikkinen näkee tietynlaisen epäkonventionaalisuuden. ”Villellä olisi ollut matskuja enemmänkin, mutta sillä on myös tarkka seula omien matskujen suhteen!” Omiin matskuihinsa Nikkinen suhtautuu vaatimattomasti tunnustaen, että matskut eivät ole aina tulleet myöskään helposti. Vois melkein viedä UFF:lle sen paidan! Propsit muun muassa Riku Riskille ja Tim Sparville rohkeista avauksista aiheen ympärillä jokunen vuosi sitten. ”Omat matskut on pääosin hyviä muistoja ja onnistumisen hetkiä, joiden eteen on tehty paljon duunia.” Nikkistä ohjaa usein kuvattavien matskujen suhteen niin sanottu spottisilmä. Spottivalinnat ovat tyylikkäitä, osa Helsingin keskustassa monta kertaa ohi käveltyjä, mutta spekuloimatta jääneitä. Elokuvan tekemistähän skedeleffojenkin teko on. Siinä ei ole jotenkin kyse kilpailusta ja vertailusta, vaan siitä et kaikki voi kokee turvalliseksi tehdä omaa juttuaan.” No-Comply pole 47. Tästä todisteena toimivat Jussban matskut, muun muassa omaperäinen valinta Kansallisteatterilla. Soundtrackina soi surumielinen synapop ja bassomusiikki. Tämän haastattelun yhteydessä on julkaistu HangUpin sivuilla Ville Uolevi Jokisen uusi lyhytelokuva Krypta, jossa Nikkisellä sekä Jussballa (Jussi Hakala) on koko pitkät partit. ”Yleisesti leffassa on tyyppejä, joiden skedeyksessä korostuu omaan silmään nimenomaan skeittaukseen liittyvien normien melko epäkonservatiivinen venyttäminen ja tutkiminen. Tää meni myös Amnestyn mukaan urheilupesun puolelle. Skedeyksen ohella myös jalkapallo on lähellä hänen sydäntään, vaikka skedeys veikin aikoinaan vapauden tunteen ansiosta voiton. Tämä on helpottanut välillä lähtöä skeittaamaan ex tempore. Urheilupesu ei onneksi ole ainakaan vielä skeittaukseen liittyvä asia.” Kompaktista, vajaa kuusiminuuttisesta Kryptasta investointipääomat ovat kaukana, mutta kokonaisuus on miellyttävä ja menee visuaalisesti samaan kategoriaan kuin Uolevin aiemmat tuotokset. Joskus taas mennään temppu tai spotti edellä ja usein jotain siltä väliltä.” Jokisella on ollut myös oma merkityksensä tietynlaisena ”ohjaajana”. Läheltä kuvattua fisumatskua, rentoa, mutta tarkkaa edittiä. ”Jussba jaksaa edelleen yllättää ja löytää uusia kaninkoloja. Arsin pommi dösärin katolta [ks. HangUp 2022] oli historiallinen hetki. Muuta matskua on Villellä, Olli Aarnilla, Mats Miinalaisella, Arsi Kevalla ja Noita-Matti Sumarilla. ”Olemme asuneet viime vuodet Villen ja Jussban kanssa semilähekkäin Pohjois-Helsingissä. ”Saudi-Arabian valtion sijoitusyhtiö, Public Investment Fund osti seuran ja vaihtoi urheilupesun hengessä muun muassa vieraspaidan värit Saudi-Arabian väreihin. Kryptassa ”Ronaldinho avasi mulla fudikseen sen, että sekin voi olla luovaa ja kiinnostavaa
”Karl Watsonin partti Mad Circlen 5ive Flavorsissa sytytti. Se, miten sitä pystyy herättämään eloon ja olemaan suhteessa siihen ympäristöön, jossa elää. Vaihtoehtona on myös muuta sporttia tai maalaamista. Yksi asia mikä tekee skeittauksesta itselle siistiä on se, kuinka monta luovuuden aspektia liittyy kaupunkija katuympäristön käyttämiseen. Maalaaminen ja kuvataideharrastukset ovat olleet aina Nikkisen elämässä läsnä, vaikka aika kuvataidelukiossa sammutti aikoinaan hetkellisesti kipinän. ”En tiedä oliko se aikoinaan koulumaailman mukana tullutta vertailua vai kilpailua, jota siinä mukana saattoi tulla. Fiilis skeittaamiseen ei kuitenkaan välttämättä lähde edes skedevideoiden kautta vaan voi tulla esimerkiksi hyvän pinzan, taulun tai biisin kautta.” Muuta tekemistä Nikkisellä myös riittää. Osa hänen töidensä aiheista viittaa skeittaami48. Itsetutkiskelu ja itsensä kanssa kilpailu liittyvät sitten joihinkin asioihin, että saa tunteen jonkinlaisesta eteenpäin menosta.” Hän myös myöntää, ettei ole täysin immuuni itsemittaamiselle ja vertailulle suhteessa muihin. Olen soittanut myös kitaraa muutaman vuoden ja se on ollut aivotreeninkin kannalta hyvä homma, pääsee käyttää kumpaakin kättä.” Nikkinen näkee maalaamisella yhteyksiä skeittaukseen koskien esimerkiksi sen vapautta. Sit oli kaikkia paikallisia vaneriparkkeja, jotka olivat mistä lie eurolavoista ja juissipurkeista veistetty.” Vaikka Nikkinen on niin rehellinen street-skedeejä kuin vain voi olla, hän ei tunnista, että olisi ollut erillistä vaihetta tai hetkeä, jolloin spotit olisivat kutsuneet. Hsu ja Barletta ovat olleet skedeejiä, jotka ovat innostaneet pitkään. ”Makasiineilla oli silloin halli ja muistan käyneeni siellä. ”Skeittaamisen hetkittäiseen lopettamiseen on ollut syinä muun muassa nilkat tai muut loukit.” Sen sijaan Nikkinen myöntää, että esimerkiksi myös aktiivisessa harrastuksessa, frisbee-golfissa tilanne saattaa tavoitteellisuuden suhteen olla erilainen. ”Monen asian suhteen tavoitteena on, että mielenkiinto ja hauskuus pysyvät mukana. Sosionomin duunien ohella taiteen tekemisen ja kokemisen terveysvaikutuksiin liittyvä tutkimus on taas nykyään osana mielenkiinnon kohteita ja opintoja. Pari kesää meni Gräsärillä eli Ruoholahden vanhassa vaneriparkissa, joka näkyy Bomfunk MC’s:n musavideollakin. ”Aika on perheja duunijuttujen takia välillä kortilla, jonka takia pitää lähteä välillä väkisin. Ja totta kai kaikki suunnittelemattomat kohtaamiset ja stoorit mitä on tullut vastaan kaduilla ovat iso osa skeittauksen suolaa itselle.” Lempiskeittaajat ovat vaihdelleet usein. Moni saattaa aikatauluttaa skeittaamisen tai skeitata jatkuvasti vähän, jotkut kokevat paineita. Luokkahuone ei toimi mulla siihen.” Aika ja tila skeittaukselle on myös vaihdellut Nikkisen elämässä 22 vuoden rullailun aikana. Vilillä ja Herkolla on tietty myös hyvä spottisilmä ja yllättäviä valintoja, jos pitää lähempää miettiä. Skedeys ja muu luovuus Nikkisen ensimmäiset skedekokeilut ajoittuvat vuosituhanteen vaihteen tuntumaan. Siihen tuli ehkä joku ähky ja ylianalysointia liikaa mukaan. ”Totta kai sitä videoiden myötä pohtii eri tavalla, koska se tuo lisäintoa. Muun muassa skeittaus ja kuvataide ovat kuitenkin itselle semmoisia ilmaisualustoja, missä pyrkii keskittymään siihen itse tekemiseen ja ikään kuin paeta yhteiskunnan tyrkyttämiä kilpailun ja vertailun aatteita. Totta kai Kryptassakin näkyvien tyyppien kanssa on ollut viime vuosien parhaita sessareita ja se fiilis lähtee usein eniten siitä, kenen kanssa on skeittaamassa. Kuvislukio ei siinä mielessä kehittänyt mua vaan sen jälkeen ei oikeastaan viiteen vuoteen tullut maalattua tai piirrettyäkään mitään. Jossain futiskentällä tuntuu terveelliseltä välillä aktivoida omaa kilpailuviettiä liikaa vakavuutta vältellen!” Kun skeittaajalla on paljon mielenkiinnonkohteita, niin herää kysymys, missä on varsinaisesti skeittauksen paikka. ”Olisi jeesustelua väittää, etteikö yhtään vertailisi itseään muihin. Oon myös todennut aikuisiällä, että taiteen tekeminen tarvii paljon omaa tilaa ja rauhaa. Koen, että spoteilla skeittaus on kanssa opettanut jonkinlaista tervettä anarkiaa ja itsenäistä ajattelua. Nykyään skedeystä katsoo tosi vähän, mutta esimerkiksi Tom Knoxilla on nykyskeittaajista hyvä tyyli ja tapa käyttää spotteja. ”Hahaha, sanontaakin näin, että no se riippuu radasta! Kyllä siinä saattaa innostua silleen, että haluaa kehittää itseään.” Nikkinen ajattelee kuitenkin, ettei tavoitteellisuus tai pidemmän aikavälin suunnitelmallisuus ole hänelle luonteva tapa hahmottaa omaa kehitystä luovasta tekemisestä puhuttaessa. Visiitit Arsin luokse Tampereelle ei petä koskaan. Välillä on käynyt niin, että saattaa vuosi vierähtää, ja on skeitannut vain pari kertaa
Me teimme junnuna videoita, mutta silloin en niinkään itse editoinut. Heikintorin parkkihallikin pitäisi kyllä suojella.” Maalatessa Nikkinen kokee luontevaksi akryylien ja öljypastellien kerrostamisen. Toki se ehkä tekee inflaatiota matskuille, kun niitä tulee koko tuutista. seen, ja hän on maalannut esimerkiksi hänelle merkityksiä skedespotteja, kuten Heikintorin parkkihallin ympäristöä sarjassa, Sampokujan hänkän ja Lippulaivan kurbin. Se on tosi hyvä myös skedeyksen kehityksen kanssa. ”Myös samanlaisia asioita saattaa arvostaa kuvataiteen saralla kuin skedeyksessä. Kun asioita tarkastelee pitkällä perspektiivillä, näin voi olla helppoa löytää erilaisia vaiheita, jotka ovat tuntuneet erittäin palkitsevilta. Nykyään ei myöskään tehdä Nollie heel 49. Osan spoteista olen maalannut esteettisistä syistä, jotkut koska ne ovat olleet merkityksellisiä. Tämä voi liittyä omaan kehitykseen, tietyn kaveriporukan muodostumiseen tai muuten vain aktiivisuuteen. ”Kuka tahansa voi pistää matskujaan esille ja saada fiiliksiä. Joskus parikymppisenä hommasin VX:n ja silloin tuli myös itse innostuttua.” Nikkinen ajattelee, että oma innostus skedekuvaukseen tuli leffojen kautta. Sitä hommaa on katsonut kuitenkin niin kameran edestä kuin takaa. Se, että jollain on kamera ei ole enää niin merkittävää. Lisäksi on kiva myös löytää inhimillisyyttä, paitsi taiteessa, niin myös skedeyksessä.” Leffojen teko ja into Moni pitkään skeitannut saattaa kyseenalaistaa oman aktiivisuutensa kautta omaa suhdettaan skeittaamiseen. Hänen töissään välittyy mielikuvitus, huumori ja kekseliäisyys, aiheet ulottuvat paikoista, kuten nakkikioskeista teknologiseen kehitykseen sekä taidehistoriallisiin viitteisiin. ”20 vuotta skeitanneena on vaikea kyllä sanoa, milloin skeittaaminen on antanut eniten. Akryyli on huoletonta ja epäanalyyttistä, ja kestää virheet enemmän, tykkään kyllä jättää niitä myös näkyville välillä tietoisesti. ”Öljyllä maalaan vähän. Sitä kautta on mahdollista jäljittää, miten maalauksessa on edetty. Vaikka käsitys skeittileffan konseptista on muuttunut radikaalisti, niin hän näkee muutoksessa myös hyvät puolet
Nikkinen muistelee, että hänen hallimatskunsa taisivat tehdä vaikutuksen Peteen [Ruikka] ja muihin, jonka takia päätyi myös vetämään Asteelle. Asteella hänelle entuudestaan tuttuja toki olivat Tommi Puustinen sekä Ron Modig erilaisten hallija reissukuvioiden kautta. Ja totta kai Tikarin tuotanto on laajentanut omaa käsitystä skedeyksestä.” Nikkisen omasta filmografiasta voidaan mainita varhainen Tapes N’ Grapes (2013), Deep Sea Exploring (2015), Escape Artists (2019), Ville Uolevi Jokisen Utu sekä viime vuonna ilmestynyt Tommi Hakasen Easy Tears. ”Lisäksi Kriden [Kristian Södergård] editointihommat, esimerkiksi In Search of the Ridiculous leffassa (2011). ”Nilkat on kovilla, mutta koitetaan päästä vielä skeitin päälle. Mulla oli myös joskus nilkat niin hajalla, niin sitä kautta tuli jauhettua niitä. Nocomply bs noseslide olisi tosi siistiä nähdä johonkin hubbaan.” Vaikka into sekä käytettävä aika vaihtelevat Nikkisen elämässä skeittauksen suhteen, niin into touhuun on löytynyt lähiaikoina myös hallilta. ”Käytiin yhtenä talvena paljon ulkona kuvaamassa. Siinä on jonkinkin verran pakkasmatskuja. Skeittausta laajemmin myös tyypit ja kulttuuri pitävät laudan päällä. Sen sijaan hän ajattelee, että uusi vaihe skedeemiseen löytyi Ville Uolevin kautta. Jonkun Pontus Alvin no-comply nosegrindin kautta aukeni, että siitä voi tehdä muitakin juttuja. Ei halua päästä unohtaa sitä tiettyä maailmankatsomusta ja vapautta, joka tähän hommaan liittyy.” Nollie shove-it 50. Se connection tapahtui jotenkin randomisti, ehkä jopa jossain SM-kisoissa jäähallilla. Sen kanssa skedeemisestä sai fiiliksiä. ”Spottinäkemykset kohtasivat tosi hyvin ja oltiin kumpikin kuvausnörttejä.” Kun Ville Uolevi alkoi kuvaamaan esimerkiksi Utua, niin Nikkinen ei vielä varsinaisesti tuntenut häntä. Hän suhtautuu silti entiseen sponssistatukseen varsin vaatimattomasti. Vaikka Nikkinen muisteleekin sponssiaikoja ja kaikkia sen kautta tapaamiaan tyyppejä lämmöllä, jäivät sponsori-kuviot kuitenkin välivaiheeksi skedeyksessä. Oli yhteistä näkemystä spottien suhteen ja muutenkin hyvä fiilis aina lähteä missioille.” Pönkästä ja Nikkistä yhdistävät Suomen tyylikkäimmät no-complyt, mutta tämä ei suinkaan ole siis syy yhdessä skeittaamiseen. ”Ei ollut satuttu samoille sessareille. Se kertoo kuitenkin eri tavoin missä mennään kuin lyhyemmät Insta-matskut.” Leffojen tekemiseen Nikkistä on inspiroinut Ville Uolevin kaima Ville Jokien. Heitettiin nopeasti jotkut läpät ja fiilisteltiin toistemme matskuja vähän sillä kärjellä, että voisi olla siisti käydä skeittaa yhdessä.” Ville Uolevin ohella poimintana mainittakoon Nikkisen partti Pönkäsen aikoinaan kuvaamaan Tuubavaras -leffaan. ”No-complyt tulivat muun muassa Barlettan, I-pathin Promon ja Johannes Leppäsen innoittamana. Lisäksi Nikkinen on kuvannut aikoinaan Asteelle pari parttia, joista toisen vuonna 2015 ilmestyneeseen Hypnotizeen. enää sellaisia kokonaisuuksia leffoina, joita olisi kyllä edelleenkin tosi siisti nähdä myös nuoremmilta skedeejiltä
TOP 5 Spotit Heikintori Lippulaiva Kiasma Vanha Gräsäri [Ruoholahden parkki] Latokasken ”Peltopark” aka Betoni No-complyt Jake Johnson Rob Welsh Pontus Barletta Ocean Howell Keskikenttäpelaajat Ronaldinho Zidane Litmanen Tadic Pirlo Rehelliset kärjet Messi (ei rehellinen kärki, mut pakko saada listalle) Brassi-Ronaldo Henry Del Piero Balotelli Maalivahdit Buffon Barthez Hradecky Seaman Taffarel Kuvataiteilijat Norbert Schwontkowski Nils Jendri Joel Slotte Jyrki Nissinen Emma Ainala Skedeleffat Solution Exposed Enjoi Bag of Suck Baker 3 I-path Summer Preview 2005 TWS Free Your Mind Kuvaajat Uolevi Porin Jokinen Hakanen Manageri Sampo & Pönkänen Ajo 5-0 51
50 -5 to ba nk – Ph ot o: Ro bi n ”B oo n” N ils se n 52
SH: Kyllä. Pidän todella paljon Göteborgista, siellä on todella siistejä spotteja ja paljon tosi gnarleja mäkiä. Hallberg myös skeittasi rainbown muotoista polea takaperin hang tenissä. SH: Vaikuttaa varsin hauskalta tyypiltä [nauraa]. JP: Oletko alun perin sieltä. Mutta ehkä Malmö on ”pääkaupunki” isoilla kirjaimilla. Kaikki on lyhyen pyörämatkan etäisyydellä, ja siellä on myös monia klassikkospotteja, kuten TBS [legendaarinen kurbija kaarikuja, joka on tuttu muun muassa Pontus Alvin leffoista]. Jos sen kaltaisista tyypeistä vitsaillee tai puhuu paskaa selän takana, niin täytyy olla suhteellisen kamala ihminen itse. SH: Joo kaupungin länsipuolelta. Mulla on jopa levysoitin, hahaha. Tukholmassa skene on melko kuollut, vaikka Evan kundit [ruotsalainen skedelafka] tekeekin asioita nyt, mikä on todella kiva. JP: Kyllä, asua hipster-alueella. Hallberg kävi HELridessa Janten crewin kanssa, mutta kärsi valitettavasti jalkoja koskevista vaivoista. Ne on rakentanut oman DIY-parkin ”Ruotsin skene on kamala verrattuna Suomeen!” Teksti ja potretit: Joonas Pulkkinen 50 -5 to ba nk – Ph ot o: Ro bi n ”B oo n” N ils se n Simon Hallberg 53. JP: Mulle ja mitä luultavimmin monelle muullekin suomalaiselle on ollut aina hankala hahmottaa ja ymmärtää ruotsalaisen skedeskenen maantiedettä. Hän kuitenkin ystävällisesti avasi toimitukselle, millaista on olla nykyään skeittari Tukholmassa. Onko Tukholma edes Ruotsin pääkaupunki, kun puhutaan skedeemisestä. Malmössä saattaa tapahtua enemmän asioita, ehkä myös Göteborgissa. JP: Mitä mieltä olet kuninkaasta. N äin Simon Hallbergin skeittaavan ensimmäistä kertaa vuosia sitten Amsterdamissa, jossa järjestettiin virvoitusjuomabrändin pitämät kisat, joissa join yhtiön tuotteita liikaa, ja josta tuli kamala olo. JP: Sä asut Tukholmassa. Lähiaikoina siellä on ollut todella aktiivinen skene. Miten sä itse ymmärrät sen. SH: Hahaha, nimenomaan, kyllä. Yhteys Kööpenhaminaan ja skedekoulu [maailman ensimmäinen skedelukio Bryggeriet] saattavat auttaa asiaa. Esimerkiksi Tukholma ei ehkä tunnu kaikista skeitattavimmalta kaupungilta, ja vaikuttaa siltä, että Malmössä on aktiivinen skene, mutta miten sitten vaikkapa Göteborg. Meidän piti nopeasti vetää sanojamme hiukan takaisin, koska kumpikin Simonista oli todellisia herrasmiehiä ja todella kivoja tyyppejä. SH: Ruotsin skedeskene on kamala verrattuna Suomen, hahaha. Toiseksi kumpikin skeittasi aivan kaikkea todella hyvällä tyylillä. Toisaalta mun mielestä Tukholman spotit on todella hyviä ja niitä on myös todella paljon, jos jaksaa pyöriä tarpeeksi. Mutta noin viimeiset neljä vuotta olen asunut Södermalmilla, joka on ollut tosi hauskaa. Simon oli kisareissulla toisen Simonin, Simon Karlssonin kanssa ja koko meidän matkadelegaatiomme saattoi vitsastella siitä, kuinka kaikkien ruotsalaisten nimi on Simon, ja kuinka Ruotsi on edustettuna kisoissa nimellä Siimonit tai Simon & Simon
SH: Half-cabit, mä käytän niitä koko ajan. Se on niin luontevaa, koska monesta tulee niin hyviä skeittaamaan niitä. Mutta olen skedennyt paljon lähiaikoina Gilbert Crokettin pro-mallilla. Skarpnäck DIY on myös mahtava. SH: [Nauraa] Mä olen kuullut, että Luulajassa on tosi hyviä spotteja. JP: Sä vedät Polarille nykyään. JP: Pitäisikö jengin mennä skedee Luulajaan tai Kiirunaan. JP: Mikä on Jante. Ehkä siitä kasvaa jossain vaiheessa Ruotsin vastaus HELrideen. Ne pitää siellä skedekisoja ja tosi hyviä bileitä. Skedeejät ei yleensä tee sitä koviinkaan paljoa, se saattaa olla enemmän vaan sunnuntaijuttu ihan huvin vuoksi. SH: Siellä on muutama aika hyvä ympäri kaupunkia. Mutta se olisi kyllä siistiä! JP: Mikä on sun suosikkimalli VANSin kengistä. Moni skeittaa rehellisesti tietysti streettiä. Skeittaako kaikki käytännössä kaikkea vai onko Ruotsissa yhä enemmän rehellisiä kaariskedeejiä. Luulen, että 13:37 (2021) oli yksinkertaisesti jo se pätkä, jossa oli jo kaikki mukana, ja sen jälkeen Free otti Fritteen yhteyttä ja halusi sen tekevän jotain vastaavaa uudestaan. Viime vuonna ne rakensivat heiton veteen, joka oli todella sairas. SH: Kyllä, mä olen saanut jotain lautoja Polarilta, joka on ollut todella siistiä! JP: Ootko sä ainut niiden vetäjä Tukholmasta. JP: Oletko viettänyt enemmän aikaa Malmössä sen jälkeen, kun aloit vetää Polarille. Kun mä olin viime vuonna HELridessa, niin joku suomalainen itse asiassa kertoi mulle tämän. SH: Fritte [Södeström] kasamaassa kavereita, järjestämässä budjetteja, joilla mennään sitten yhteisille kuvausreissuille. Se on todella hyvää kurbia, mutta se on täytetty suurimman osa kesästä. JP: Onko betonija DIY-parkkeja kaikkialla. SH: En oikeastaan. Yksi klassisen spotti, jolla tavata, on Obsan -suihkulähde. Fs ollie. Me voitaisiin yleisesti olla siellä enemmän, me yleensä päädytään lähinnä hengaamaan kaupungille, mutta käytetään kuitenkin anyways metroa, niin se olisi aika se ja sama. Photo: Filip Erlind 54. Gary Land DIYn. SH: Luulen niin, koska Ruotsissa on niin hyviä kaariparkkeja. Mutta, jos jaksaa lähteä lähiöihin, niin sieltä löytyy paljon hyviä parkkeja. JP: Sä ja Oski skeittaatte paljon kaaria. SH: Vilma Stål on myös Tukholmasta, mutta Vilma asuu Malmössä ja sitten David Stenström on tietysti kanssa Tukholmasta. Mutta löytyy myös skeittaajan arkkityyppi, joka on enemmän sekoittunut, sellainen, joka skeittaa spotteja ja parkkeja. Mikä on tilanne Tukholmassa. En ole skeitannut niin paljon muiden tiimiläisten kanssa. Tai se posse, joka yhdistyy siihen
Se oli jo about 40 siihen aikaan. SH: Mä luulen, että se on joskus mukavaa, kun ei tarvitse sitoutua katsomaan koko elokuvaa, ja voi nähdä silti sisältöä monelta suosikkivetäjältä. Totta kai mä myös kaipaan pitkiä skedeleffoja formaattina, joita katsoin enemmän nuorempana. Vai yritätkö säästellä niitä enemmän joihinkin varsinaisiin projekteihin. Se tuntuu tosi coolilta, ihan kuin kuvaisit lainia yhdessä. Mutta totta kai kesä itsessään on kaunis! Musta tuntuu, että sun pitää vaan hyväksyä se etukäteen, ottaa takakeno ja rentoutua. Rapujen haju säilyy sinussa puolittain koko seuraavaksi talveksi. Pitää toistaa jatkuvasti hyvin epämielekästä liikettä. SH: Switch tre flätillä. Sulla on siis ihan hyvin aikaa, switch treet on vähän niin kuin golf – eläkeläisille. Och faktiskt vad är svensk sommar. Sinne täytyy vaihtaa junaa matkalla, mutta se on sen arvoista. Joka kerta, kun näen sen skeittaavaan, niin oon vaan niin vaikuttunut. Är det bara en stor kräftskiva. SH: [Nauraa] No se ainakin sopisi mulle! JP: Vilka planer du har för sommartid. Lataatko matskuja Instaan. Se olisi niin siistiä. Fruängenissä on myös DIY, joka on tunnelin alla. Jos sä yrität flättitemppua, niin sun täytyy luottaa siihen, että se vetää linssin ajoissa sun edestä. Kistassa on monta spottia. Jos sä voisit oppia yhden tempun, niin mikä se olisi. JP: Se on vähän niin kuin Gonz, joka oppi sen niihin aikoihin, kun se kuvasi sen parttia Realin Real to Reelin. 55. Joskus poistan apin ja tsekkaan koneella vain viestit. Telefonplanilla on uusi ja tiukka bankki, joka on todella hyvä. Det ser ut som något koncept men ingen vet vad är svensk sommar. Teidän täytyy seurata sitä. Mä aina unohdan, että Suomen toinen kieli on ruotsi. Se on mun mielestä yksi Tukholman cooleimmista paikoista. SH: Opettelitko sä tän ulkoa. Simonin suosittelemat Tukholman spotit Kaikista klassisimman spotin täytyy olla Observatorielunden, tai kuten lokaalit nimittävät, Obsan. JP: Sulla on aika laaja temppusäkki. JP: Mikä sun suhde kuvaamiseen on ylipäätänsä. JP: Millaista Fritten kanssa kuvaaminen on. SH: Mun vanhemmilla on mökki Tukholman saaristossa, mä pidän siitä tosi paljon. Kaikille suunnitelmille ei riitä aikaa. Luulen, että saatan olla ajoittain vähän stressaantunut siitä, koska en myöskään halua käyttää siellä liikaa aikaa. Kaupungin eteläpuolella on DIY-parkki Skarpnäkcissä, Brotherhood Plaza. JP: Ehkä Instan pitäisi kehittää skeittaajille joku oma lukollinen sovellus. Mä luulen myös, että se eroaa tosi paljon muiden kanssa kuvaamisesta, koska Fritte kuvaa aina niin läheltä ja usein sun edestä. Se on harmi, että niitä nähdään vähemmän. SH: Mä säästän aina mun parhaat streettimatskut. Sinne pääsee kätevästi metrolla. JP: Onko sulla mökki. Joka tapauksessa mä olen aina innoissani, koska Fritte saa kaiken näyttämään niin mielenkiintoiselta. Myös Hugo Håkansson Boråsista. JP: Mitä mieltä oot skedeleffoista lyhyessä formaatissa. Kaipaan Youtuben kultapäiviä. Juna-asemalla, jonka nimi on Lidingö Aga Station, on tiiliseinä kaarella, Agadepån -rakennuksen puolella. Ja se tekee aina niin, joka tuntuu mahdottomalta. Se on suihkulähde, joka on kauttaaltaan täydellistä pitkää kurbia, ja se on tyhjä keväällä ja syksyllä. Loppukevään aurinkoisena lauantaina voit spotata monta paikallista siellä. Mutta se on hauskaa, kuinka stressaantuneita ihmiset ovat kesästä, kun ne on sitä ennen venanneet sitä koko talven. Myös Erik Hedberg Göteborgista, se ja Vincent on kumpikin mun hyviä frendejä. Siellä voi tehdä linjoja sisään ja läpi spotin, se on tosi hauskaa. SH: [Nauraa] Mä aloin pelaa golfia noin vuosi sitten ja prosessi tekniikan ja lyömisen opettelun suhteen on hyvin samanlainen. JP: Keitä ruotsalaisia skeittaajia pitäisi seurata, ja ketkä on sun kaikkien aikojen suosikkeja. Mä voin käyttää neljä tuntia sen opetteluun ja saada yhden tai pari paskaa päälle, mutta tilanne pysyy ihan samana. Sinne voi mennä ja vaan haahuilla, sama juttu Solnassa. SH: Musta tuntuu, että mun suosikki saattaa olla Vincent Huhta. Ja totta kai rapujuhlat on hyvä tapa päättää se, hahaha! 15 minuuttia ravun kuorimista, jotta siitä saa riittävästi täytettä yhdelle voileivälle ja samaan aikaan voi yrittää käydä jotain keskustelua shottien ja snapsilaulujen välissä, hahaha. Mutta, jos mä saan jotain hauskaa päälle spotilla tai parkilla, niin saatan postata niitä myös Instaan. SH: Se on parasta! Fritte on yksi mun parhaista ystävistä, joten se on tosi hauskaa ja luontevaa. Sinne kannattaa myös ehkä varautua isommilla renkailla
56
Ee ro Ty ris ev ä O lli e Teksti ja kuvat: Arttu Heikkinen 57
58
Siinä vaiheessa ei edes sen tarkemmin muistettu, missä spotti oli, ja mentiinkin sit aluksi lautalla väärään saareen. Roudattiin ne spotille ja rakennettiin puunpalasista pienet perustukset epätasaiselle maalle. Loppukesästä Eero ehdotteli, että pitäskö kalliospotti käydä tsekkaamassa. Pursiseuran puheenjohtaja tuli vielä lähtiessä vastaan. Kierreltiin aluksi vähän paikkoja läpi ja mietittiin, miten saadaan ländi rakennettua. Nurkasta löytyi kasa käyttämättömiä vanereita ja saatiin muutama lainaan. Mukaan raksa-avuksi lähti Saarisen Janne ja Heikki tuli kuvaamaan skededokkaria. Juuri kun spotti oli valmis ja aloin mallailla kuvakulmia, paikalle ilmestyy saaren omistavan pursiseuran puheenjohtaja, joka meinaa kieltää meiltä kuvaukset kokonaan: ”Tossahan on ihan vieressä uus skeittipuisto.” Saatiin neuvoteltua kuitenkin homma niin, että voidaan jatkaa ja korjataan vaan vanerit pois ennen kun lähdetään. Heikki tuli vielä vähä myöhässä paikalle ja otettiin auringon laskettua muutamat bonarivideot ja kuvat. Tällä kertaa otettiin kerralla oikea lautta Sirpalesaareen. Aluksi ideana oli skeitata spottia myös alhaalta päin ditsinä, mutta hylättiin idea kehnon inrunin takia. Onneksi venemiehet oli taas paikalla ja antoivat vanerin lainaan. Muutaman viikon päästä lähdettiin uudelle yritykselle Eeron kanssa kahdestaan. Jätettiin ajatus hautumaan. Hän vähän jopa naureskeli ja fiilisteli meiän tekemistä, mutta kuitenkin sanoi, että älkää ihan liikaa liikaa mainostako, ettei mitään yleistä skeittipaikkaa tehdä tästä saaresta. Saatiin onneksi vene lainaan ja soudettiin oikeaan paikkaan Sirpalesaareen. Viime keväänä heti lumien sulettua Eero kävi kävelemässä Eiran rannan saaret läpi ja löysi tän kallioluiskaspotin. -Arttu Heikkinen 59. Sillon saarelle pääsi siltaa pitkin. Eero bongasi, että venevajan ovi oli auki ja kävi kyselemässä veneenrakentajalta levyjä. Ylhäällä kallio inrunin saumoja piti vähän teippailla umpeen tätä varten. Homma oli viime kerrasta tuttua ja piti vaan toivoa, että joku olisi venevajassa paikalla ja ovet auki. Muutaman lämmittely yrityksen jälkeen alkoi sit kuinnon sade ja jouduttiin keräämään tyhjin käsin kamppeet kasaan. Raksattiin spotti ja homma meni purkkiin erittäin nopeesti nätissä ilta auringossa. Kuvaa varten valittiin tempuksi ollie sisään bänkkiin. Ajatus spotin vetämisestä ei ollut vielä hirveän realistinen, koska tarvittaisiin isot vanerit ländiin ja vähän muuta pikku fiksailua
Vuonna 2024 on tavoitteena tehdä vähintään 15 nosenollieheeliä.” -Vesa Korkkula Seuraa projektia instassa: @vesakorkkula 60. Näin tulee pakostakin kierrettyä uusia paikkoja! Projekti etenee ihan hyvin, mutta hieman voisi tahtia nostaa. Vaikka yhdellä parkilla tai spotilla olisi monta kurbia, niin voi tehdä vain yhden nosenollieheelin per paikka ja vaikka jossain hallilla uusittaisiin kaikki kamat, niin ei tässä haasteessa voi uusissa kamoissa tehdä uutta. Projektissa ehdottoman olennaista on, että jokainen nosenollieheel tehdään eri spotilla tai skeittiparkilla. Vesa – Switch fs boardslide Photo: Ville Jokinen 100 NOSENOLLIEHEELIÄ ”51 on tehty eli 49 olisi vielä jäljellä. Tosin helpot spotit ja parkit alkaa jo pääkaupunkiseudulla loppua eli joutuu ensi vuonna matkustamaan aiempaa enemmän
61
Siv Knudsen –Boardslide – Photo: Risto Järvelin 62
Lisäksi Magnus piti huolen siitä, että Anton näytti skeittarilta. Sitä paitsi mun Hiluxiin mahtuu kuskin lisäksi vain yksi matkustaja”, Magnus sanoi. F ridan isäpuoli Magnus Sandberg oli iso, tatuoitu mies, joka pukeutui kauluspaitaan, farkkuihin ja Vansseihin. Skeittiparkille Magnus ei suostunut ottamaan Fridaa mukaan: ”Nämä reissut ovat isän ja pojan välistä laatuaikaa. Hän sai Antonilta tämän vanhan skeittilaudan ja kävi kaverinsa kanssa skeittaamassa lähikoulun pihalla. Magnuksella ja Fridan äidillä Ulrikalla oli yksi yhteinen lapsi: Anton. Myös Frida innostui skeittauksesta. Anton oli Magnukselle kaikki kaikessa. Hän osti pojalle enemmän Supremen, Dimen ja Palacen vaatteita kuin tämä tarvitsi. Hän oli old school -skeittari, joka oli pärjännyt verttikisoissa 1980-luvulla. Hän oli Fridaa kolme vuotta nuorempi. Kun Anton oppi kävelemään, Magnus hankki pojalle skeittilaudan ja alkoi kuskata tätä skeittiparkeille. Tyttö nimeltä Frida Julia Voutilainen – 50/50 – Photo: Oona Markkanen Teksti: Antti Tietäväinen Kuvitus: Hans-Peter Schütt 63
Kun Anton ilmestyi 64. Tämä ei ollut ongelma, koska Frida ja Ulrika tykkäsivät kokkaamisesta. He tekivät perheelle ruokaa, jossa oli paljon proteiineja, vitamiineja ja hyviä rasvoja. Magnus piti huolen myös siitä, että Anton söi terveellisesti. Anton oli toisenlainen. Vasta sitten oli läksyjen aika. Vertistä poika droppasi, kun oli kymmenen. Koulun jälkeen Antonin täytyi juosta kodin lähellä olevan lammen ympäri sekä tehdä sarja punnerruksia ja kyykkyjä. Tuomo Nicholls – Frontside Air – Photo: Roope Kumpulainen Joose Korkka – FS 5-0 – Photo: Vantte Lindevall Frida oli tyttö, joka touhusi paljon. Harjoittelun ja ravinnon ansioista Antonista tuli vahva ja jäntevä. Ensimmäisen flippinsä Anton ländäsi kuusivuotiaana. Anton skeittasi joka päivä ja teki valittamatta lihaskuntoharjoitukset, jotka Magnus pojalle määräsi. Lisäksi Frida auttoi äitiään kotitöissä: pesi pyykkiä ja siivosi. Normaalisti Frida kävi tanssitunneilla viisi kertaa viikossa, mutta välillä hän ei tehnyt pitkään aikaan mitään muuta kuin maalasi kummallisia tauluja. Teini-ikäisenä Anton oli jo melkoinen taituri. Hän kävi tanssitunneilla ja skeittasi, mutta tykkäsi myös kirjallisuudesta ja taiteista. Magnuksen oli vaikea ymmärtää Fridaa, jonka mielialat ja kiinnostuksen kohteet vaihtuivat usein. Tulokset näkyivät skeittauksessa. Häntä kiinnosti vain skeittaus
Tuomo Nicholls – Frontside Air – Photo: Roope Kumpulainen Veeti Salmi – FS hurricane – Photo: Vantte Lindevall 65
*** Eräänä päivänä valtakunnassa julistettiin jymyuutinen. ”Tarvitsen apuasi! Sinun täytyy tulla laittamaan ruokaa ja hoitamaan äitiäsi sillä aikaa kun minä ja Anton olemme skeittikilpailussa!” Frida tuli ja teki koko perheelle lihapullia ja perunamuusia. Tämän jälkeen hän vei äitinsä yläkertaan lepäämään. Magnus soitti Fridalle, joka oli yliopisto-opiskelujen vuoksi jo muuttanut omaan kotiin. Lähikoulun piha kasvatti kuitenkin toisenlaisen skeittarin kuin iso betoniparkki, jossa Anton skeittasi. Tehtävä ei ollut helppo, koska Anton ei enää arvostanut isäänsä samalla tavalla kuin lapsena. Myös Frida kehittyi skeittauksessa. Ensi kesänä luovun kruunusta. Et tietenkään tule. ”Minäkin tulen katsomaan kilpailua”, Frida sanoi Magnukselle. Kuningas järjesti tiedotustilaisuuden, jossa hän ilmoitti: ”Olen palvellut maatamme hyvinä ja huonoina aikoina. Hän konsultoi Danny Wayta sekä Kiinan rullalautailumaajoukkueen johtajaa, ja loi näiden neuvojen avulla pojalleen täydellisen harjoitusohjelman. Magnus ryhtyi heti toimeen. Anton oli nimittäin samanikäinen kuin prinsessa. Tämän jälkeen valtakuntaa johtaa ainoa tyttäreni prinsessa Elvira.” Prinsessa oli kuvankaunis 18-vuotias blondi, joka tykkäsi vaatteista, kuntosalilla käymisestä, matkustelusta – ja skeittareista. Tämän vuoksi prinsessa päätti järjestää skeittikilpailun, jonka voittaja saisi johtaa valtakuntaa hänen kanssaan. Pitkän taivuttelun jälkeen Magnus kuitenkin sai tahtonsa läpi. ”Elämäni tilaisuus”, Magnus ajatteli kuultuaan kuninkaan puheen. Hänellä ei ollut vakituista puolisoa. skeittiparkille, muut skeittarit alkoivat sivusilmällä seurata, mitä uusia temppuja ”Magnus Sandbergin poika” tällä kertaa heittäisi. Magnus alkoi suostutella Antonia osallistumaan kilpailuun. ”Mitä. ”Okei faija, voin mä läpällä osallistua siihen kisaan”, Anton sanoi. Sinun täytyy pitää huolta äidistäsi.” Jukka Koskinen – Ollie & ollie – Photo: Justus Hirvi 66. Fridan skeittaus näytti tanssilta skeittilaudan päällä. *** Kilpailupäivän aamuna Ulrikalla oli 39 astetta kuumetta
Ee tu To ro pa in en –5 -0 – Ph ot o: Ju st us H ir vi 67
Victor Höglund – Wallie – Photo: Justus Hirvi Juha Väänenen Hurricane Photo: Jussi Takkinen 68
Kun Magnus ja Anton olivat lähteneet, Frida meni yläkertaan. Prinsessa julistaa voittajan illalla.” Magnus kätteli poikansa ja meni vanhojen skeittikavereidensa kanssa oluttelttaan seuraamaan kilpailua. ”Hyvä on, mutta sillä ehdolla, että tulet illaksi kotiin. Kuningasperhe seurasi tapahtumia linnan parvekkeelta. Musiikki soi kaiuttimista. Silloin Magnus ei tunnista minua.” ”Kuinka hauskan näköinen!” ”Voinko mä mennä pliis?” Ulrika mietti hetken. ”Äiti, enkö mä voi mennä katsomaan skeittikisaa. Päivän edetessä hän alkoi skeitata aggressiivisemmin. * * * Kuninkaanlinnan pihalle oli rakennettu skeittiparkki, jossa oli erikokoisia reilejä, bokseja, portaita ja kaaria. ”Kilpailu järjestetään jamimuodossa”, dj kuulutti, ”kaikki saavat skeitata parkissa vapaasti. Juha Väänenen Hurricane Photo: Jussi Takkinen 69. Anton sai päälle monta kovaa temppua kuten fronttibluntin parkin isoimpaan hubbaan. Yleisöä varten oli katsomo, myyntikojuja ja olutteltta. Kaikki mun kaverit tulevat sinne.” ”Voi Frida, älä mene! Jos Magnus näkee sinut siellä, hän saa raivarin.” Frida kaivoi repusta punaisen kommandopipon. ”Entä jos laitan päähän tällaisen. Anton kruisaili ympäri parkkia ja heitti nyrkkitervehdyksiä muille kilpailijoille. Tuo minulle jotain kaupungista jotain hyvää ruokaa ja viiniä, esimerkiksi poke bowl ja pullo rieslingiä.” Frida laittoi kommandopipon päähän ja lähti ajamaan äidin Volkswagen Beetlellä kohti kaupunkia
Elmo Laiho – Nosegrind – Photo: Justus Hirvi 70
J-Nor –Kickflip – Photo: Justus Hirvi 71. Musiikki lakkasi. Prinsessa nousi seisomaan ja julisti: ”Olen tehnyt päätökseni. Hän käveli oluttelttaan ja alkoi kiskoa kaljaa kaksin käsin. Magnus oli pojastaan äärettömän ylpeä. Hän pyysi kamaripalvelijaa puhaltamaan torveensa. Kavereilleen hän kuitenkin vähätteli Antonin suoritusta: ”Ei ihan niin tyylikäs fronttibluntti kuin Carl Shipmanilla Hubba Hideoutiin ysineljä, mutta ihan ok.” * * * Pihalla oli monia kuumia skeittareita eikä prinsessa tiennyt kenet hän valitsisi. Fridan punaisen verryttelyasun alta pullottavat tissit ja tämän ryhdikäs olemus saivat prinsessan pöksyt kostumaan. Magnus taas raivostui, koska oli ollut varma, että Anton voittaisi kilpailun. Kilpailun voittaja on skeittari, joka on pukeutunut punaiseen kommandopipoon.” Frida meni shokkiin, sillä hän ei tiennyt osallistuneensa kilpailuun. Prinsessa ei kestänyt enää. Yleisö ja skeittarit hiljenivät. Omasta mielestään Frida oli vain hengaillut ja skeittaillut kavereidensa kanssa. Välillä Frida biletti parkin reunalla tai teki skeitin päällä akrobaattisia temppuja, kuten seisoi käsillään. Hän alkoi seurata Fridaa, joka skeittasi parkin pienimpiä kaaria kommandopipo päässä
Magnus katsoi olutteltasta Antonia, joka tanssi väkijoukon seassa ilman paitaa. ”Mun pitää mennä!”, Frida sanoi ja lähti juoksemaan kohti kuninkaanlinnan porttia. Pian prinsessa Elvira ilmestyi pihalle sampanjapullo kädessään. Ulrikan kuume oli laskenut ja hän makasi sohvalla krapulaisen Magnuksen kainalossa. Keikan puolessa välissä Frida muisti, että oli luvannut äidilleen hakea kaupasta ruokaa ja viiniä. * * * Illan bändi Le Tigre nousi lavalle. Musiikki alkoi soida ja bileet jatkuivat. Matkalla Frida kaatui ja kadotti toisen kenkänsä. *** Magnus Sandberg talossa oli hyvä tunnelma. Muutenkin ajatus tulevaisuudesta prinsessan puolisona alkoi tuntua liian ahdistavalta. Voi olla, että alkoholilla oli osuutta asiaan, mutta Magnus imeytyi täysin mukaan tunnelmaan. Jordan Thackeray Manserama Photo: Arttu Heikkinen Joel Juuso – BS ollie – Photo: Justus Hirvi 72. Anton katseli puhelimestaan videoita illan kisoista. Frida ei tajunnut tilannetta, mutta alkoi tanssia prinsessan kanssa. Kun Deceptacon-biisi alkoi, old school -skeittarit ryntäsivät tanssilattialle ja raahasivat Magnuksen mukaansa. Hän ei kuitenkaan jäänyt etsimään sitä vaan jatkoi juoksemista, kunnes oli äidin Volkswagen Beetlessä. ”Tule takaisin!”, prinsessa huusi. Hän alkoi tanssia villisti. Frida lauloi ja teki aamupalaa keittiössä. Yleisö sekosi täysin
H erk ko K arj ala in en – O llie Ph oto : Ju stu s H irv i 73
Näin valtakunnasta tuli edistyksellinen maa. Vähän ajan päästä hän toi Fridalle puhelimen, jossa oli hysteerinen prinsessa. Frida meni avaamaan. ”Hyvä on. Suostun muuttamaan kuninkaanlinnaan seuraavilla ehdoilla: 1) saan pitää vapauteni ja 2) monarkia lakkautetaan ja valtakunnassa siirrytään suoraan demokratiaan.” Prinsessa kiroili hetken, mutta hänellä ei ollut muuta mahdollisuuksia kuin suostua Fridan ehtoihin. Ovella oli kaksi poliisia. ”Niin! Kytät vittuun täältä!”, Magnus huusi. Toinen poliisi meni sivummalle soittamaan. ”Me etsimme nuorta naista, jolta puuttuu pinkki Nike Sb Force 58 -kenkä kokoa 36.” ”Sanokaa prinsessalle, että mä en todellakaan rupea sen jalkavaimoksi”, Frida sanoi. ”Kaikki tietävät skeittikilpailusta! Jos et pian näyttäydy vierelläni, iltapäivälehdet alkavat levittää juoruja ja koko valtakunnan maine on uhattuna.” Frida ymmärsi, että hänen neuvotteluasemansa oli hyvä. Sen suurin nähtävyys on Vapaudenaukion skeittiparkki, joka sijaitsee entisen kuninkaanlinnan pihalla. 74. Eetu Hirvonen FS blunt transfer Photo: Arttu Heikkinen Vähän ajan päästä ovikello soi
Marius Syvänen BS noseblunt slide Photo: Justus Hirvi 75
If he hadn't, the boys and girls at Vischan Stix would never have surprised him with a trip to Vasa on September 8th, 2023. He had reached the thirtieth year. Three years back in time he started the boondock skateboarding company Vischan Stix. Words: Emanuel Nyström Photos: Kari Kabarossi and Kristoffer Åkerström We went to Vasa to celebrate Bosse’s thirtieth birthday. Je sp er Bo ur ne r – FS Ro ck , Va sa 76. When I look at the footage of us surrounding his car in the harbor parking lot, it either looks like we're a group badly organized highwaymen attacking a passing horse-drawn carriage, or a village community welcoming a long-awaited king home. From his friend and associate Emil, Bo received a drink-holding belt buckle that came into use immediately
The tube man held a burger in one hand and waved non-stop with the other. Since then it had kept on being popular Carl Åström – tail drop 50/50 77. I don't think either of us gave him what he wanted so he left. He played a mournful melody with a pair of drumsticks that appeared to be in very poor condition. So we left the others and went to a grocery store. I think Kari would be a great detective. When we got back to the spot with Long Drinks for everyone, I asked Kari why there were so many long drinks in the grocery store. It’s a circular boondock economy. The first spot was a bank to wallride under a bridge. We went up and down the hill. No One Saw a Thing. Everyone could see this. The hunt for the clips was in full swing. Outside it didn’t take long until Carl’s spot-scouting eyes saw a steep and narrow drop-in on top deck that he wanted to try. I believed him. In just a few minutes he had created a map for us that was very sophisticated and complicated. It was a funny spot because you were always watched by an inflatable advertising tube man who looked like the archetypal pizza baker with a big mustache and a wide smile. We had contacted him asking for advice on what spots we had to visit. But if he had stayed a while longer, he would have seen Carl and Jesper give the tube man a high five after reaching the end of the curb, landing the slides and grinds they had been struggling to land while him watching. He had an apron that said “PIZZA’’, “BURGER’’, “KEBAB’’. Even though I haven't been there before, I had a strong feeling that Vaasa is perfect in September. For a moment the session turned into a demo with an audience consisting of a young man who said he was unemployed and wanted to see a kickflip. Everyone got their tricks down, everyone felt victorious but also very hungry. But we convinced them to try it on the way home instead. He used it as fuel, listenting to “nightman” would make you skate better, he said. At one point it almost looked like he was asleep but was still playing the drums. It didn’t take long until we decided to take the bus that had been standing right beside us the entire time. Everyone was happy to get off the bus that was steaming hot like a Harvia stove. For a short I zoned out and thought that I was in San Fransisco. The thirst for beer woke me up from my delirium and apparently Isabella felt the same since she was screaming “beer beer beer!”. Vischan stix W hen we got on the boat, we went straight to the bar. After a couple of hours, we went out on deck to get some fresh air. He said that the Long Drink was developed in 1952 for the Helsinki Summer Olympics to serve the enormous masses of people that came to Finland for the Olympic Games. After the visit to the pizzeria, we skated to a spot with a downhill curb. I started to freeze and wanted to buy a sweater, but Isabella was kind and lent her sweater to me, a sweater that she in turn had received from Emil on the boat. The sky crystal clear in every direction, the trees still had their leaves, the sunlight thin yellow. Upon land we stood still for a minute, arguing about how to transport ourselves from the harbor to the city. There we were surprised by how many Long Drinks there were on the shelves in the alcohol section compared to beer. At Vischan we recycle and share things with each other. We skated to our accommodation and left our things. He gave it a couple of tries and made it just in time before arriving and no one from the ship’s crew saw a thing. We asked Kari if there were any good places to eat nearby, he pointed us in the direction of the pizzeria Pikku Quattro which served pizza, potato gratin and macaroni with dill. A collage of pictures interconnected with red lines to mark connections between spots, it resembled a detective's murder map. Far away in one corner we saw a man in a suit sitting behind a drum set. I wish there were more detectives who skated. They were both talented musicians and wanted to test if they could also sleep and play at the same time as the man in the corner. Everything went surprisingly quick. Getting out of the haunted bar was also a way to prevent Jesper and Emil from hijacking the drum set. It was also here that we met Kari Kartinen, our guide and soon-to-be friend. It didn’t add up. It was a bit haunting, he felt like something from the past. In the bus Jonas showed me a YouTube video from the sitcom “It's Always Sunny In Philadelphia” where Charlie is sitting on a sofa, his face covered in silver from sniffing spray paint, singing a song called “Nightman”
This went on for a while. He found a perfect spot in the courtyard of a restaurant. It felt weird, the whole atmosphere was a bit strange. What I remember from the rest of the night is that we decided to go to the bar Leipäthedas (also known as the Bread Factory). A couple of us accepted the challenge. Mikael stretched his hands up in the air and let out a despairing roar. When it looked like Jonas was going to give up (sweaty like Dennis Busenitz) a short man with a garbage bag came and said we had to leave the courtyard because he needed to close the gate. To our disappointment almost the entire ledge was skate stopped. Since there was no light in the courtyard, we helped to illuminate him with the flashlight on our phones. Sometimes we got so lost in conversations and listening to Bosse telling stories that we forgot what was going on around us. At the table next to the dancefloor there is an arm wrestling game going on. We paid ten euros for entering to large empty room. We tried to resolve the awkward tension by asking the attentive bartender if we can arrange a spontaneous roast of Bosse. It was evening, the sun disappeared, and the sky turned black. He nodded and gave us a microphone. It felt like I was participating in the making of the world's worst rap video. It wasn’t a safe ride and the landing might not have been the most beautiful but business taken care of. Then it all degenerated very quickly into us starting a podcast together. But this plane was struggeling with wind, weight and a drunk captain behind the stick. The frontside-flip-making-process was in full bloom. Everyone started to feel done with skateboarding, except Jonas who wanted to do a frontside flip over a 24-pack of Karhu that he bought when our Long Drinks ran out. At the end of the trip, everyone agreed that the pineapple Long Drink was the best. Jonas understood that no one wanted to be locked in the courtyard, so he took a deep breath, downed his Karhu and landed the plane like the true captain he is. Jonas was an airplane trying to do a graceful landing. One of the staff noticed that we are skateboarders, so he put on a playlist with soundtrack from Skate 3. After we have our first live episode, we danced for a while. It looked like an airport runway with all the little lights lined up on the landing. The rest of us watched, following his struggle closely. The next day we met Kari outside a school called Vamia. The 24-pack was placed on the spot that, to me looked like some sort of bike jump made of asphalt. Bosse made up a special dance where he is pretending his back suddenly hurts and falls to the floor, standing on all fours he starts twerking. At least there was a smaller part of the ledge that was still skateable. The atmosphere was euphoric. He gave us the thumbs up and we roasted Bosse for a couple of seconds each. No one could do a kickflip that night. When we left the bartender with the microphone asked us to do a kickflip. The only people there besides us are the doorman and five laughing bartenders. A bee chased us throughout the session and a man with glasses walked up and down the stairs next to the ledge while Jes pe r Bo urn er – Ta ilsl id e Isabella Aveling –Fs board 78. and there are new flavors every year
Jo na s To ola ne n – N ose pic k dro p-i n 79
I had a hard time thinking straight. We gathered around a round table at Memos Mediterraen Restaurant. It felt like he wanted something from us. Just when you think you are something special, someone will take you down to earth again. It was close to midnight. Maybe he wanted us to do a kickflip. When we turned our head we saw that it was the captain, coming down from the captain’s cabin just to salute us for our successful work overseas. He opened his mouth and said something like “We have surveillance cameras and our staff has had to repair and repaint our drop-in skate spot-thing on the ship that you guys destroyed with your skateboards...” This is why Finland is so special. I could read a hint of anger in his eyes. Except a woman and the bartender from yesterday helped us in getting the mics going. MORE: www.instagram.com/vischanstix Bosse Sörensen – Slappy crooks Jonas Toolanen – Boneless 50/50 80. Just as Mikael leaned over the table and said “I can’t believe we got away with all out stupidity”. Carl has been given permission to skate some stairs inside the bar and also gets the clip with her phone, and posted it on the Sisäsataman Terassi Instagram account. It was at this point that something happened with me. So healthy. He, much like the unemployed guy from the day before, missed when things really happened. What a bar. But the happy mood quickly changed as the smiling elderly couple that happily went outside to move the car had forgot the keys inside and were now locked out from the Yoga center, with a bunch of drunk skaters from Sweden. When the session was over, they were still locked out, but waved us farewell as we continued our journey. But something was wrong. Kari ringed the bell of the yoga center to get hold of the owner of the car. A Porsche was standing on the in-run. Again, it's just us there, no one else. It was occupied by centrifuging the memories of yesterday. We heard the footsteps of a proud and respectable man coming closer. It's a diffuse, gritty greyness that spreaded in my brain and I realized I was about to turn into the main character in Aki Kaurismäki's film The Man Without a Past. On the ship back to Sweden, high on ourselves, the memories, (and lack of memories), we all had our self-confidence on top from all the successful sessions. The roast of Bosse, live-podcasting, palliative twerking, the waving tube man, Long Drinks, broken glass, a man listening to reggae flipping burgers, a Fifty Shades of Grey board game laying at a table in the karaokebar, falling asleep drunk to the sounds of glass breaking in the sink and Baker 3 playing like an audiobook from a passed out Jonas’ phone, the strong sun! It was only after a couple of hours and a visit to Barely skateshop that I started to regain control over myself. Later we arrived to the Vaasa kundalini yoga center to skate a bank to wall. Foolish as we are we all saluted him proudly. It was difficult to distinguish things in my head. looking down at his phone. We were at Sisäsataman Terassi, an outdoor bar that is open its last day. He is standing in the corner, playing his own remixes of Soulja Boy and Veronica Maggio. Out comes a smiling elderly couple. The day moved on. They happily moved the car as we applauded them. Isabella put down a beautiful frontside boardslide and we moved on to skate the backyard of the school
81
Photo: Arttu Heikkinen Shoutout Pushthelimits Iskä, äiti ja isoveljet Hakki Slebyski ja Eme Ystävät ympärillä 82. Skedeejät Päkä Hakki Kusti Kauppinen Vincent Huhta Max Palmer Kuopio mestat Mökki Kelloniemen skeittihalli NYC Burnout Center Kallaveden rannan riippumattomestat Artistit Malla Sade Zalmad Stella Explorer Lancey foux Ei skedeys Sauna Musiikki Ompelu Ampuminen FORRE4LIFE Kusti Huuskonen top 5 Switch heel, Tapiola