Elämä, skeittaus ja teot Eetu Sundvall Jani Tossavainen Sk8 or die Statum Skateboards Betonipossu Mikko Fincke Olli Klemetti Jeremy Wray Old, Fat & Slow 7,50 EUR VENTO, SK8 TO HELL, 2002 | Marko Savolainen Photo # 2/2013
OSKARI VIRTANEN – MANUAL SKATE SHOP – Finland GET FILMING FOR FLOW TO PRO ROUND 2 DEADLINE FOR ENTRIES SEPTEMBER 30TH 2013! CONTEST OPEN TO ALL ROUND 1 WINNERS AND ALL DC COUNTRY TEAM RIDERS! WIN A SPOT ON THE DC EU FLOW TEAM! SKATEBOARDING: DEFINED BY
HUF Independent Jessup Krooked Lakai LRG Makia Melodica Neff Organika Perus Real Royal RVCA Spitfire Tensor Thunder Thrasher Vans Venture Volcom Wemoto. DGK Diamond Element Enjoi Expedition One Fourstar Girl Gold Wheels Gravis Happyhour Herschel Supply Co. Photo: Oskari Grönholm M AT H I A S S T E N M A N | F L I P fs board Almost Antihero Blind Chocolate Cliché CTRL Destructo DC Shoes Co
WES KRAMER S 89,90€ UNION FIVE – Kamppi Kampin keskus 5 krs. ma – pe 9-21 | la 9-18 | su 12-18 UNION FIVE – Tampere Aleksanterinkatu 25 ma – pe 10-19 | la 10-17 | su 12-16 UNION FIVE – Ideapark Ideaparkinkatu 4 ma – pe 10-20 | la 10-18 | su 12-18 UNION FIVE – Verkkokauppa verkkokauppa@unionfive.fi
*********** PäätoimittajA Sami Välikangas KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia.fi Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin Tilaajapalvelu IO Kustantajapalvelut Oy: Ulkoasu mikkokempas.com tilaus@hangup.fi / puh +358 3 4246 5300 CAMERA OBSCURA Sami Välikangas, Arto Ekman, Aleksi Fräki, Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa Markus Henttonen, Mica Löfgren, Mikko Forslund, Antti Lehtinen, ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun. VÄRIKYNÄT Janne-Juhani Hyvärinen, Robert Lönnqvist, Valtteri Väkevä Emme vastaa niiden järjellisyydestä tai mistään muustakaan. KIRJOITUSVIRHEIDEN NIITTÄJÄ Janne Hatula COPYRIGHT Hang Up MAGAZINE 2013 Mainosmyynti / ADVERTISING SALES ******************************************************************* Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia.fi, +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia.fi, +358 40 5045 722 10. # 2/13 index *** Sivut 1-100 -- Liikkeen runoutta & tasapainon juhlaa. Pitäkää tunkkinne. Tuukka Uosukainen, Riku Pihlanto, Samuli Härkönen, Stefan Zanhate, Paino Pajoprint Jody Morris, Janne Tanskanen, Mikko Vatanen, Marko Savolainen, Jani Kärppä, Joonas Pulkkinen, Jussi Takkinen KYNÄ KÄDESSÄ Toimitus, Tuukka Tams, Tuukka Uosukainen, Nikolai ******************************************************************* Alin, Teemu Korhonen, Pekka Harjula, Juho Haapala, Samuli Härkönen, Hangup Magazine NAHKAHOUSUNTIE 5 00210 helsinki Valtteri Väkevä, Matti Leppänen, Juska Kuhanen, Tuomas Nyyssönen, Legal Disclaimer: haastatteluissa esitetyt mielipiteet ovat haastateltujen omia, Kaarle Hurtig eivätkä välttämättä vastaa toimituksen linjaa
Kummallinen yhteensattuma vai liskomiesten tekosia. Markus Henttonen Tiesittekö muuten että Maa kiertää auringon tasan vuodessa. 11. Arvi ja fs flip
# 2/13 Pääkirjoitus Thrashin’ K etään ei varmaan yllätä enää se, että skeittipaikkoja roskataan siinä missä muitakin paikkoja, joissa nuoriso saa olla ilman suurempaa valvontaa. Ei muuten kuin siten, että mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän koen kansalaisvelvollisuudekseni olla se ärsyttävä valittaja. Mikään ei ota enempää päähän kuin häädöt kesken kuvaussessareiden. Yksin skeittaajia tästä roskaamisesta lienee tosin turha syyttää. Kempas 12. Roskaaminen ei ole maailman vaarallisin asia skeittiparkkien yhteydessä. Joka tapauksessa roskaamisesta valittaminen ja kirjoittaminen tuntuu itse asiassa ihan helkkarin tyhmältä. Näin kaikilla on kivempaa ja häätöjä tulee vähemmän. ”Vielä muutamasta yrityksestä” neuvottelu ei varmasti ole helppoa, jos kyseinen stevari on siivonnut spotilta jengin karkkipaperit roskiin jo kymmenen kertaa. Kunnan tai kaupungin velvollisuus puhdistaa roskattuja paikkoja törmää nopeasti tarkasteltuna sellaiseen jätelain pykäläviidakkoon, että mitään ei ilmeisesti ole pakko tehdä, jos roskaamisesta ei ole merkittävää haittaa. Kukaan ei kuole. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla parkit keräävät oheisnuorisoa räkimään kurbin nurkalle muiden äärilajien harrastajia unohtamatta. Mount Everestille kiipeäminen maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja, mutta siitä huolimatta retkikuntien tuntuu olevan mahdotonta saada roskiaan vuorelta mukaan. Pakkausjätteen jätehuolto on esimerkiksi muovin ylikäyttämisen takia yksi länsimaisen yhteiskunnan yhä kasvavista ongelmista, jolle ei ole tulossa järkevää ratkaisua muuten kuin muuttamalla omia sekä jälkipolviemme tapoja ja tehdä ihmiset tietoiseksi siitä mitä tekevät. Jos puhutaan itsestäänselvyyksistä, niin roskien laittaminen roskikseen tai niiden pois keräämisen tulisi olla yksi sellainen. Vähintä, mitä voimme sille tehdä, on edes hoitaa omat roskamme pois sieltä, missä liikumme. Tähän – jos johonkin – tuntuu pätevän poissa silmistä, poissa mielestä -tyylinen ajattelu. Kaivetaan “roskat” 100 000 vuodeksi maahan ja toivotaan parasta. Asia erikseen on tietenkin sitten roskista kärsivät eläimet, jotka takertuvat siksaripakettiin kuin kala verkkoon. Mutta kun tehdään – mitä sitten. – M. Helsingille tulee pelkästään vapun jälkien siivoamisesta 140 000 euron suuruinen lasku. Isommassa mittakaavassa kyse on nimenomaan asenteesta. Kukaan ei voi väittää, etteikö mehupurkin heittäjälle voisi asiasta huomauttaa, vaikka siitä heittämisestä ei nyt maailmanloppua seuraisikaan. Se on tyhmää, okei. Uutisista löytyy harva se päivä Talvivaaran tyyppisiä tapauksia. Vähän sama kuin se, että opettaisi pallon olevan pyöreä tai hauen kala. Jos edes omaa harrastusaluettaan ei pysty pitämään puhtaana, ei todennäköisesti osaa ajatella roskaamisen seurauksia missään muussakaan yhteydessä. Luin äskettäin netistä Mount Everestin kiipeilijöistä kertovan jutun, joka karisti kertaheitolla mielikuvan vuoren huipulla killuvasta sankarimatkailijasta. Ei luulisi olevan liian vaikeaa. Vielä järkyttävämpi oli dokumentti merten muoviroskista, jotka hioutuvat vuosien saatossa mikroskooppiseksi pölyksi, joka kulkeutuu ravintoketjun lopputuotoksena takaisin alkupisteeseensä: meihin. Mehupurkit, tölkit, sipsipussit, räkävanat, silmävaikut ja muovipullot koristavat melkeinpä jokaista Suomen skeittiparkkia – eräitä enemmän, toisia vähemmän. Niin ei vain tehdä. Miksi nuori tekisi jotain ”oikein”, kun edes poliitikot, vanhemmat tai yritysjohtajat eivät halua siivota roskia tai huolehtia siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tosin tämäkin siivoaminen maksaa, ja verorahat…ja niin edelleen. Muutaman viime vuoden aikana Mount Everestiltä on siivottu kymmeniä ellei satoja tonneja retkikuntien jätettä. Tämä riippuu varmasti eniten siitä, onko skeittipaikka julkisen roskahuollon aluetta eli siivotaanko sitä kaupungin tai kunnan puolesta aktiivisesti tai siitä, ovatko paikalliset skeittaajat niin aktiivisia, että järjestävät siivoustalkoot aika ajoin tai pitävät muuten vain koirakoulua nuoremmille. Hoidetaan siis ne katkenneet dekitkin vähän sivummalle eikä jätetä niitä keskelle kurbia. maakunnissa parkkien ollessa vähän missä sattuu joutomailla, ei kysymys siivousvastuusta olekaan ihan yksinkertainen. Tiedätte kuvion. Sitä on turha selittää nuoruuden ajattelemattomuudella tai kulttuurirelativismilla. Asenne tuntuukin välillä olevan, että joku ne roskat kumminkin siivoaa, joten se on ihan sama, jos sen tölkin sinne parkin viereen heittää. Kellään ei ole varmuutta siitä mihin saakka ikirouta ulottuu aikanaan ja mitä peruskallio kestää, mutta kun se ei ole meidän huolenaihe niin ketä kiinnostaa. Suoraan sanottuna ihminen on taitava perseilemään. Roskaamisesta on hankala edes saada sakkoja; lähinnä korvausvelvollisuus koskee roskien siivoamista. Ja vaikka et olisikaan tempun ländättyäsi menossa enää spotille takaisin, niin joku toinen on sinne tulossa sinun jälkeesi. Pahimmillaan se voi johtaa parkin sulkemiseen, joka sitten taas on suuri murhe pienelle joukolle, mutta suuremmassa mittakaavassa ne mehupurkit sieltä jollain aikavälillä päätyvät roskiin. Häätöjen määrään taas vaikuttaa varmasti jonkin verran se, millaisessa kunnossa spotti on ollut edellisen porukan jäljiltä. Varsinkin esim. Liittyykö tämä mitenkään skeittiparkkeihin. Paikat, jotka on itse tehty, pysyvät yleensä siistimpänä kuin kaupungin paikat. En ihmettele nuorten asennetta: esikuva ei ole tosiaan kummoinen. Puhumattakaan sitten ydinjätteestä
Tämän kun tietää niin ei ole enää maailma entisensä. Miki ja wallride mellakka ote hopp off Pasilassa. 13. Arto Ekman Pekka on aito. Tiesittekö muuten että kuu kiertää maan tasan kuukaudessa. Wallride 5-0 tai joku sen tyylinen. Tajusko kaikki
14 Kuvat Mikko Forslund. Sanottakoon, että Peräkylän Tampat jatkossa. Kisoihin osallistui 68 skeitteejaa eri puolilta Suomea. Janne Kauppinen 2. Toni Perki Best trick Tommi Puustinen Kumitarzan aka Antti Pesonen. Tapahtumaa sponsoroi DC Shoes, Battery, Melodica, Manual Market ja Puuhaa. Avoimen sarjan tulokset: 1. Tämä saa liikkeelle skedeejät myös hieman kauempaa ja pitää tason kovana. Joona Lahtela 5. Benjamin Blom 3. Mikä sitten tekee tästä kilpailusta erityisen ja mainitsemisen arvoisen. Victor Höglund 3. Tuukka Tuomi 4. Eero Anttila 5. SEinäjoki – Money Talk$ 13.4. Sarjoja oli kaksi: alle 15-vuotiaat ja avoin. Samu Karvonen Alle 15v -sarjan tulokset: 1. kisattiin Money Talk$ -kisojen merkeissä Seinäjoen täysin uudistuneessa Stache1-skeittihallissa. se, että avoimen sarjan voittajalle on palkinnoksi puhdas 1000 € käteistä. Antti Pesonen 4. Eniz Fazliov 2. Bad News Voittajan elkein Eniz liukuu fs bluntin ledgeen. Mm
15
Suuri kauhistus oli juniorisarjan hävikki. Jo perinteeksi muodostuneet MIC-skabat järjestettiin jälleen Micropolisparkissa. luokat: Eliel Holma. Nooh, routa porsaan kotiin ajaa. Ensi vuoden kisapaikkaan pystyy nyt vaikuttamaan Element Finlandin Facebook-sivuilla. Tulee myös puhetta Nikolai Alinin (SUOMENMESTARI) kanssa: ”En muista (ku hukkasin tuloslistat) kuin joka sarjan voittajat. 4.–6. Go Hiltunen!” Punavuoren Bob Marley ja miehinen wallie. Lataa parhaat skeittikuvasi Spot Digger -appikseen (seuraavaan lehteen mennessä, 26.7.2013). Best trickin vei Hiltunen todella päräyttävällä ollie to layback persslaidilla heitosta rautapenkkiin. Kolme parasta kuvaa tullaan palkitsemaan ruhtinaallisesti. 4. Yläaste: Miikka Huotari. Huom.! Kuvan ei tarvitse olla kännykällä otettu, joten nyt kaikki peliin!?Ohjeet:. Lataa Spot Digger -sovellus Androidille tai iPhonelle, lataa siihen parhaat skeittikuvasi, ja voit voittaa upean Samsung Galaxy Xcover2 -älypuhelimen ja muita kovia palkintoja. Alvi Hatakka 2.Juuso Muhonen 3.Ville Nystrom 17 ja yli: 1.Kasperi Kropsu 2.Briston Basola (kingi! -toim.huom.) 3.Henry Frilund Overall-voittaja: Kasperi Kropsu PONKE’S SCHOOLS OUT 2013 Ja kuten koulujen päätösaikaan kuuluu, järjesti myös Ponke’s jälleen oman school’s out -kisansa. Bad News Element - Make It Count Sami Välikangas Eemil Mäkelä ja palikan päältä fs crooksi feikkiin. Voittajakuvan valitsevat Spot Digger -tiimin valokuvaajat Sami Välikangas ja Pasi Salminen. Mene ja äänestä siitä, missä kisat pidetään vuonna 2014. 1. Toimitus käväisi paikalla myös katsomassa tilannetta. luokat: Matias Porkka. Ne tulee tässä: 1.–3. Sami Välikangas SPOT DIGGER X HANGUP 2. Paras kuva julkaistaan myös seuraavassa Hangupin numerossa! Jaakko Ojanen ja wallie bs nosebluntslide 16. Tulokset: Sami Välikangas Alle 13: 1.Pekka Palomaa 2.Eetu Toropainen 3.Samu Sundell 14–16: 1. On tainnut useammalle se ollie olla turhan hankala ja potkulaudat viedä nuoret mukanaan. 3. Tänäkin vuonna taso kipusi korkealle, koska pääseehän voittaja sentään finaaleihin Eurooppaan. Paras kuva palkitaan Samsung Galaxy Xcover2 -älypuhelimella, Spot Digger t-paidoilla ja tarroilla
17
Selvimpänä ominaisuutena kengässä on kärjen saumaton muoviosa, joka lisää kengän kestävyyttä perinteiseen verrattuna noin tuhannella. Maranassa on STI Evolution Foam -pohjallinen suojaamassa kantapäätä ja lisäten kengän mukavuutta tatsin kumminkaan kärsimättä. Ns. Hyvä lisä on myös aina kengän sisälle lisätyt nauhalenkit, joiden avulla nauhoja ei mene yksi setti per sessio. Vähän leveämpää lestiä, suojaavuutta ja erityisesti kestävyyttä etsivälle mutta silti tyylikkään kengän ystävälle. Bad News Joni Kiiskilä & Fs 270 frontside otteella. jalkaystävällinen ”järkivalinta”. Myös kärjen grippi on loistava ja flipit lähtee näillä todella hyvin. Tälläiseen näkymään droppaavat tästälähtien Nousiaisen skeittaajat. Ryan Shecklerin pro-mallina markkinoitu Marana on uudempaa, teknisempää lähestymistä Soletechin kengissä. Kaikille jotain, ja joillekin kaikkea. Taustalla häärivät samat kundit, jotka ovat olleet aikaisemmin mukana Suvilahden DIY-parkin ja Maunulan spinerampin rakentamisessa. Parkki rakennettiin betonista Henrikin koulukeskuksen viereen edellisenä kesänä tehdylle asfaltille. KENKÄSPEKULAATTORI ETNIES MARANA MITÄ. Rakentaminen saatiin päätökseen 5. Nousiaisten parkki on virallisesti ensimmäinen Concrete Proofin alusta loppuun tekemä projekti, jonka tilaajana oli Nousiaisten Kunta. Etnies Maranaa kestävempää kenkää saa hakea. Kampin Laminasta 85€ NOUSIAINEN www.etnies.com www.lamina.fi/kamppi Nousiaisiin tuli tänä vuonna kevät ajoissa, kun Concrete Proof toteutti paikallisten nuorten pitkäaikaisen haaveen urakoimalla uuden skeittiparkin jo huhtikuun aikana. Aleksi Fräki KENELLE. MISTÄ. Äitikin tykkää, mutta tatsi lautaan ei kärsi. Nousiaisten parkin suunnittelijoina paikallisten nuorten toiveiden pohjalta toimivat Aleksi Fräki ja Concrete Proof. Mukava suoraan paketista. Muoviosan olta paljastuu vielä nahka, joten kärkeä ei saa puhki kovin nopeasti. Monipuolisesta parkista löytyy spine, kaaria, ditsiä, pyris, reili, ledgeä walliella ja ilman. Väreinä musta, punainen ja harmaa. Lähtökohta parkin suunnitelmille ja toteutukselle on monipuolisuus ja skeitattavuus. toukokuuta. 18. Hinta–laatu-suhde hyvin kohdallaan. Return of the... Enemmän klassista skeittikenkää etsivälle kuin vulkkipohjasliparien ystäville
19
Klubille halusin tuoda pari täysin toisistaan poikkeavaa bändiä. Teemana oli vuosi 1989. Innostuin tästä suuresti, koska tunsin Kyöstin jo entuudestaan. Tärkeimpänä asiana kuitenkin jonkinlainen yhteys skeittaukseen. Mukana myös beatboxaajana pitkän skeittitaustan omaava Samu Paananen, Jyväskylän oma poika. Liesmäki ja twiikattu backside ote. Selkeästi löytyi siis tilaus tapahtumalle, joka keräisi vanhoja sankareita yhteen edes yhdeksi päiväksi skeittaamaan yhdessä, vanhojen hyvien aikojen hengessä. Talven edetessä kohti kevättä hyvä ystäväni Arsi Keva tuli käymään Jyväskylässä, ja siinä skeittisessioiden ohessa puheeksi tuli jonkinlainen mahdollisuus päästä kenties tekemään yhteistyötä Yläkaupungin yö -kaupunkifestivaaliorganisaation kanssa. Esa ja stalefish 2. Aluksi epäilin vahvasti, kuinka koko tämä uusi formaatti tulisi toimimaan – varsinkin, kun yhtäkkiä ollaankin kadulla keskellä isoa kaupunkifestivaalia. Tapahtuma onnistui kaikin puolin yli kaikkien odotusten, ja mielestäni kyseessä on jopa kovin OFS ikinä! Tämän vuoden tapahtumassa kiteytyi mielestäni täydellisesti se, johon alun alkaen pyrimmekin: paluu juurille. Keskusteluissa haikailtiin aina hyvin vahvasti vanhoja hyviä aikoja ja fiilisteltiin vanhoja tapahtumia, vanhoja mestareita ja ylipäätään kaikkea vanhaa ja mennyttä. Illan aikana esitettiin myös uunituore Iltarusko-elokuva. Otin nopeasti yhteyttä Kyöstiin, ja pian meillä oli käsissämme uusi OFS-konsepti. Arsi on tehnyt ohjelmaa radio Hearille, jonka toiminnanjohtaja Kyösti oli nyt saanut pestin Yläkaupungin yö -kaupunkifestivaalin vetomieheksi. Vuoden 2012 skabojen jälkeen tajusin, että tapahtumaa ei ole enää mahdollista järjestää näin, ja päälle vielä tuli kasa odottamattomia ongelmia hallin ja monen muun asian kanssa, joten vaihtoehdot olivat hyvin vähissä. Paikalle saapuikin aika paljon totuttua pienempi porukka, mutta porukka, joka oli mukana täydellä sydämellä. Legendojen ratsastajat ja lohikäärmeiden kukistajat. Kyösti oli kysellyt Arsilta, että kiinnostaisikohan meitä olla mukana tulevassa tapahtumassa. Sici & The Boogie Brothersin halusin ehdottomasti myös, koska se edustaa aivan erityyppistä genreä ja on perhanan kova livebändi. Teksti ANTTI LEHTINEN Kuvat LEDE & MIKA LÖFGREN O ld, Fat & Slow on tapahtuma, joka sai alkunsa noin kymmenen vuotta sitten. Ensimmäinen OFS järjestettiin vuonna 2005 Jyväskylän skeittihallilla, ja uskollisesti olemme siellä kohdanneet joka vuosi siitä lähtien – paitsi tänä vuonna. 20. 3. Relentless oli helppo valita illan ohjelmistoon, koska onhan se nyt aivan helevetin kova bändi! Janne Tanskanen on pitkän linjan skedeukkoja ja tuttu myös mm. Parin ekan vuoden jälkeen tapahtuma alkoi kasvaa, ja lopulta vuosien saatossa se kasvoi aivan liian suureksi. 10 vuoden kuluttua näiden miesten nimiä lausutaan hiljaa kuiskaten silkasta kunnioituksesta. Kyseessä siis sama herra, joka mahdollisti parin viime vuoden OFS-jatkobileiden live-radiolähetykset. ”Skate or die” -dokkarin takaa (joka myös esitettiiin Yläkaupungin yö -tapahtumassa). Kaikki lähti käyntiin usein toistuvista keskusteluista ja nostalgiafiilistelyistä lukuisien eri henkilöiden kesken. Ideana oli siis tehdä kattaus, jossa olisi jokaiselle jotain. Minulle annettiin hyvinkin vapaat kädet toimia, ja pääsin samalla järjestä- mään illan suurinta klubia. Aivan mahtavaa oli, kun sain nimetä sen OFS2013-klubiksi! Skeittikilpailujen tapahtumapaikka oli pitkään vähän hakusessa, mutta lopulta paikka löytyi kauppakadulta, yläkaupungin sydämestä, ja osoittautui parhaaksi mahdolliseksi. PARTY LIKE IT WAS 1989! OLD FAT & SLOW 2013 kuittaa – KIITOS! -Lede 1. Kamat, musiikki, vaatteet, laudat – kaikki! Talkoovoimin rakennettiin vahvasti kasarihenkiset pienet street-kamat, joihin sitten asianmukaiset graffitit pintaan. Lopulta tapahtuma jouduttiin perumaan, ja tulevaisuus näytti hyvinkin synkältä. Katsojia oli paikalla todella paljon, ikäjakauma oli vauvasta vaariin ja kaikilla tuntui olevan varsin mukavaa
Jussi Rossi & eeppinen method air. 21
- Saa tehä omaa juttua – mikä on aina helvetin hyvä! - Haasteet ja vaivanpalkka, kun saat sen laudan käyttöön ja osaat arvostaa sitä enemmän, koska se ei ole itsestäänselvyys, miten hommat hoituu - Tuppu ja Janne - Flu 4 Life, kun näkee jengin supportaavan ja diggaavan! 9. Bändit, joissa laulaisit, jos saisit valita. - Alvar Aalto - Arto - Koskenkorva - Jurri + kaikki - Tuppu 2. Autokorinkorjaajan parhaat ominaisuudet. - Voi korjata autoja, obviously! - Pääsee tekeen metallitöitä - Kunnostaa joskus oman amerikanraudan - Itsenäinen työskentely - Dickies 7. FINN-HITS TOP 5 Wilson Teksti NIKOLAI ALIN Kuva DUKE 1.Syyt tuntea ylpeyttä Pohjanmaasta. - Wilson - Wille - Javier - Gonzales - Cardona 5.Kolumbialaiset skeittarit. Takuuvarmat skedefiiliksien tuojat. - Never say never 4. Syyt hymyyn. - Tombstoned - Hunters - Wild Boyz - Motörhead - Bob Marley And The Wailers - 60100 Soundsystem 3. Kovimmat kulkupelit. Maukkaimmat pikkusuolaset välipalat. - Tourit - Rillaus 8. Temput, joita et osaa, mutta jotka haluaisit osata. - skater of the year 6. - KOFF - JAH - AH 12. Paikat, joihin ET ottaisi tatuointia. Siisteintä omassa lautamerkissä. - Juustot (goat cheese, halloum, feta, blue cheese) - salamimakkarat - beef and jerky! - barbarossa! - hapankorput 13. - Seatbelt - Slob Air - Stalefish - Stiffy - Superman 22. - Timo Polari, seikkailija - Viljo Kekola, Suomen vanhin asukas - Extreme Duudsonit, Jukka Hildén, Jarno Leppälä, Hannu-Pekka Parviainen ja Jarno Laasala, extremeryhmä - Paula Koivuniemi - Hannu Lahtinen, painin maailmanmestari 11. Kovimmat Seinäjokiset of all time. - rullbräde - jalgratas - monopattino - kosla - pärrä 10. Tyylikkäimmät viikset kautta aikain. - Pönkänen ja frendit - KOFF - D.I.Y
Duke Fs ollie Berliinissä. 23. Dukephoto = Rajuus
Myöhemmin tuli luonnollinen siirtymä Controlille.” Vaikka Hurja Joukko sisältääkin kovia juttuja, suhtautuvat sen vetäjät suhteellisen nihkeästi omaan antiinsa leffassa. Kukin vetäjä kuvasi juttuja omilla tahoillaan, ja nämä kasattiin yhteen, ja tätä puolta hoiti muun muassa Siilinjärvellä asunut Mika Kankkunen. Tuohon aikaan kaveri nimeltänsä Juha Pirinen viritteli Joensuussa (myöhemmin Jyväskylässä) tätä tarvetta varten Sk8 Import -nimistä liikettä. Potentiaali oli kova jo tiimin kannalta, joka kattoi vetäjiä eri puolelta Suomea. Fräki muistelee miten Hurjaa Joukkoa tehtiin Kuopiossa: ”Meidän matskut tallentui varmaan lähinnä Japen kameralle. Muuten Harmaalan mukaan homma toimi hyvin: ”Importissa Varonen oli töissä ja se lähetteli lautasatseja Helsinkiin ja minä myin Sokevalla kavereille. Sk8 Import toi maahan Dwindlen aikalaisia merkkejä kuten Menacea, Plan B:tä ja World Industriesia, joka lisäsi potentiaalia markkinarakoon pääsemisen suhteen. Omat matskut tässä oli aika ohi; seuraavassa Japen leffassa (Sawo friends?) oli omaan makuun kampe paremmin tikissä.” Jake muistelee omia ja Saraspään Henkan kuvauksia vähän vastaavalla tavalla: ”Henkan kans kuvailtiin sen mehupurkilla jo- HURJA JOUKKO V uonna 1995 skeittauksen eläessä suvannossa Suomessa oli kasvutilaa ja tarvetta koko maata palvelevalle liiketoiminnalle. 24. Kai sitä ois koittanut panostaa oikein kunnolla, jos ois tiennyt mihin ne menee. Sk8 Importin Hurja Joukko tehtiin jonkinnäköisiin promotarpeisiin Varosen pyynnöstä. Samoihin aikoihin toisen suomalaisen klassikon viimeistellyt Hakki muistelee Hurjaa Joukkoa: ”Paranormal Activity tuli samaan aikaan, ja se on silleen surullisen kuuluisa juttu, että Hurjaa Joukkoa tehtiin samaan aikaan, ja tuli noi Importin sponssikuviot, niin piti käyttää siinä sitten toi Paranormal Activityn pätkä. Sami Välikangas Teksti JOONAS PULKKINEN VHS-KLASSIKKO Jape muistelee: ”Oltiin varmaan kukin tiimin jäsen oltu tekemässä omaa leffaa tahoillaan, kun ylempää tuli idea, et tehdään Sk8 Importille leffa. Tähän vaikuttaa osittain leffan ”keskitetty” teko ja kasaaminen. Jotakin oli saatava, ja sen syvempiä tuntemuksia ei siihen leffaan tullut.” Jokainen Paranormal Activityn nähnyt tietää, että elokuva ansaitsisi ilman muuta paikkansa yhtä lailla tässä artikkelisarjassa, ja Hakin skeittaus on siinä häikäisevää katsottavaa, mistä kertovat muun muassa flippi Leppävaaran tuplista, Pasilan vanhojen kurbien ranit ja tailslide ja fs noseslide Tapiolan Sammonkujan hänkkään. Tälle pohjalle Mika Varonen avasi Kuopioon myös Importin toisen liikkeen. Ei me mun mielestä koskaan kuvattu mitään Importin leffaa varten; en mä ainakaan ollut missään tiimissä vielä tässä vaiheessa. Nää oli ihan randomilla normisessareilta tarttuneita juttuja mun muistaakseni. Tiimissä vetivät jo tuolloinen Suomen mestari (1995) Harri Puupponen Jyväskylästä, tuleva Suomen mestari (1996) Marko ”Hakki” Harmaala – joka oli uusmuuttanut Helsinkiin – ja pohjoista edustivat Poropudaksen Jake ja Saraspään Henkka, ja muuta Savoa edustivat nykyinen Switchstancen omistaja Tiitisen Jape, Timo Maaninen ja Aleksi Fräki. Jake huomauttaa, että partissa vilahtavat myös ekat tuulihousutkin. Suuri osa matskuista oli alun perin siis menossa johonkin toiseen oman kylän leffaan, mutta koottiin lopulta Importin pätkäksi”
Pirinen, R.I.P. Joku oli muuten kysyny 2008 nolla.netissä, mikä biisi mun partissa oli ni vastaan nyt viisi vuotta myöhässä, että se on Bomb The Bassin ”Bug Powder Dust (La Funk Mob Remix)”. Se on myös omanlaisensa kaupunkien ja skenen uudelleenintegrointia ennakoiva taltiointi aikana, jolloin aktiiviset puskijat kiersivät kaikki kisat ja tieto tuli lanka- eikä älypuhelimella, kuten Jake haastateltaessa toteaa. Silloin ei lähetty ikinä varta vasten kuvaamaan tai kelattu, että mitä matskuja on saanu ja mitä puuttuu. Nämä taltioitiin kuitenkin erilaisten roadtrippien ohessa, joten sen suurempaan panostukseen ei Puupponenkaan leffan osilta kyennyt. Eihän sillä oikeestaan oo tässä edes kovin pahoja juttuja, mutta se tyyli ja tatsi vaan huokuu siitä, ja biisi toimii täysillä. Jännitteitäkin muun Suomen ja Helsingin välillä löytyi: ”Skeittiskene oli tuolloin hyvin pieni, ja kaikki tunsi toisensa. Tikkasella oli vaan niin ylipäällikkömeininki, että ohimennentullenkampekin oli täyttä kultaa. R.I.P. Muutama temppu lähetettiin leffaan mukaan – ja siltähän se näyttää.” Kuitenkin Puupposellakin on suhteellisen vahvoja juttuja, ja aikalaisiin mittapuihin nähden varsin isoja. Henkan partissa vilahtaa muuten Diaryn dekki; sen piti olla Importin oma dekkifirma. Fräkin mukaan Hurjan Joukon materiaali ei kuitenkaan päästä Tiksan skeittausta täysiin oikeuksiinsa: ”Jopa Tiksan pätkä oli aika vasurilla muutamilla sessareilla kuvattua. Leffassa vikana skeittaava, jo edesmennyt Timo ”Tiksa” Maaninen on varsin yleinen maininta Patjan nimen ohella puhuttaessa Suomen historian parhaimmasta skeittaustyylistä. Taidettiin tuohon aikaan kuitenkin ajella Rollosta Tukholmaan johonki PM-kisoihin; siltä reissulta on jotain matskuja partissa. Sk8 Import – Hurja Joukko Vuosi: 1995 Tekijät: Vetäjät, frendit, Mika Kankkunen / VSP Leikkauspalvelu Vetäjät: Harri Puupponen, Marko ”Hakki” Harmaala, Aleksi Fräki, Jape Tiitinen, Jarkko Poropudas, Henrikki Saraspää, Timo ”Tiksa” Maaninen Hakki ha Fs nose Sampiksen hänkkään. Tiksa, R.I.P. We’re here forever!” kuvailee Jake. Jollain tapaa ihan veljekset.” Hurjan Joukon arvo leffana on siinä, että se on dokumentoinut muita kuin stadilaisia skeittaajia aikana, jolloin skeittaus on ollut Suomessa varsin kuollutta. 25. ”Tiksan tyyli oli jotain aivan uskomatonta. VHS-KLASSIKKO tain, jos sille päälle satuttiin. Puupposen pätkässä on myös flippi Leppävaaran tuplista, joka on kuvattu samana kesänä kuin Hakin flippi, mutta varmuutta ei haastattelusta huolimatta ole siitä, kumman flippi olisi tehty ensin ja kumpi täten olisi se ensimmäinen flippi ylipäätänsä jo melkein kaikki flipit nähneistä rappusista. Tiksa oli yksi rennoimpia tuntemiani kavereita myös skeitta- uksen ulkopuolella”, muistelee Jape edesmennyttä ystäväänsä. Saatiin muutamia testilautoja, joista lähti liimaukset neljässä minuutissa. Tämä on varsin perusteltu väittämä, koska jäykkyys ei kumpaakaan näistä vetäjistä ainakaan yhdistä. Ei ottanu tuulta purjeisiin.” Armeijassa samaan aikaan ollut Puupponenkaan ei jaksa kauheasti innostua: ”Omasta pätkästä ei juurikaan jäänyt mitään fiilistä. Lähinnä tuntui olevan vastakkainasettelua ilmassa 90-luvun puolella – maakunnat vs pääkaupunkiseutu[...] Voi sanoa, että tuohon aikaan Sk8 Import oli selkeästi Kehä 3:n ulkopuolisen skeittauksen ilmentymä, vaikkakin Helsingissä tuli paljon käytyä skeittaamassa”, kertaa Puupponen. ”Kaikki Tiksan materiaali herättää edelleen kunnioitusta. Miro. Olihan kaveri skilsseiltään ja tyyliltään ihan eri planeetalta kuin muu maailma. Mun mielestä Suomessa yhtä kovaa touhua ei ole ollut kuin Jölellä
32 €. $LAVE $lave:n taustalla on taiteilija Ben Horton, joka suunnittelee ja toteuttaa brändin grafiikat. gripin. Notta ristus ennoo ku Seinäjoelta! Päätä itse kummasta oot. Carhartt kestää ja toimii. Runsaasti. 59 € sis. Vasemmalta oikeelle: Lakai Judo blk/blk suede 74,90€, Lakai Camby blk suede 74,90€, Lakai Vista blk/red suede 84,90€, Lakai Mariano red suede 89,90€ 26. Kelatkaa nyt. Hinta + laatu = kohtaaminen. 55 € sis. 39 €. 7” Nikolai Alin & Mikko Kivikoski Miksi tyytyä yhteen, kun voi saada kaksi. gripin. Näitä löytyy monessa värissä ainakin Laminasta, Beyondista & Real Dealista. Kannattaa tukea. Ja näyttää kuinka hyvin ne vaatteet istuu ja laudat tottelee. Tsekkaa worldwideslave.com. Saatavissa Laminasta, netti & Kamppi. Nää jalkaan ja rahat menee Howardin ja Carrollin taskuun. Lakaita löydät Union Fivestä. Aidot New Era -kattilat tarjoaa Seinäjoella Manual ja Oulussa Real Deal. #TUOTEINSTA PONKE’S Panda Wood Ponkesin omat uutukaisdekit ovat jälleen saapuneet kaupan hyllylle. CARHARTT Backley 5-panel Workweari on parasta, senhän on tiennyt niin raksakundit, prätkän rassaajat ja gangsterit jo pidemmän aikaa. Grafiikat by Duke! Ponkesista. 55 € sis gripin. Melodica 5-panel Uutta 5-panel lippistä kesän kunniaksi. LAKAI Lakaita corempaa saa hakea. Melodicaa löydät hyvin varustetuista alan puodeista kautta maan. No jos ei pelkästään kesän, niin ainakin Vegen. Laminasta. Skeittaajilta skeittaajille. Nikolai Alin & Mikko Kivikoski ovat saaneet tälle vuodelle omat pro model -lautansa 7 Inchiltä – täysin ansaitusti. Suoraan boksista laudalle. Merkillä on kovat leffat ja kaikipuolin päräyttävä meno. Netistä ja Kampista. Tai haluisit olla. Sh 75€. 39 €. Puu + musta + valkoinen = winning. Vege on Melodican uusi suojatti. ADIDAS Adi Ease Adidakselta nimensä mukaisesti helppoa ja ohutta kenkää niille, ketkä pitävät kengistään ilman pehmikkeitä. Nyt tietää skeittaajatkin. NEW ERA Oulu / Seinäjoki Ookko nää Oulusta
ROSKIS IN DA WORKS wwwwwwww.happyhourskateboards.com Diilerit holla! info@happyhourskateboards.com 27 JAKE ALPO JÖLE WU ZIPI TAVE KISU SKI TOMMI HÖKÄ
”streetwear-kupla” on puhjennut, ja sitä kautta kaikki brändit ilman historiaa ja sisältöä ovat kadonneet. Onko tiimiä tulossa. Loppuvuodesta teemme myös ison CTRL-näyttelyn Tokioon. ”streetwear”-brändejä syntyi viisi vuotta sitten kuin sieniä sateella, mutta globaali lama on aika hyvin pyyhkinyt niitä sekä alan kauppoja pois markkinoilta, ja tällä hetkellä koko scene, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on ehkä hieman terveemmällä pohjalla. Päätähtäin on edelleen siis kansainvälisillä markkinoilla, ja fokuksena on Eurooppa ja Aasia. Jatkaako tyttöjen mallisto. Jostain syystä Aasian-markkinoilla ja varsinkin Japanissa on aina ollut iso kysyntä CTRL:n suhteen. Toimitukseen kantautui huhuja miehistönmuutoksista ja uusista kuviosta, joten päätimme kysellä suoraan pitkäaikaiselta CTRL graafikolta, Freemanilta, että wadup. Tekijätiimi on kasattu uusiksi, ja nyt merkkiä on tekemässä allekirjoittanut – eli Freeman – sekä CTRL-skeittitiimin riveissä aiemminkin vaikuttanut Valtteri Kivelä sekä Timothy Kühn, joka on työskennellyt merkin parissa vuosia jo aiemminkin. Timolta, Valtterilta ja Kärjältä on myös tulossa täyspitkää skeittifootagea nettiin syksymmällä. Onko päätähtäin edelleen kansainvälisillä markkinoilla. Muuten sesonkimallistot tulevat olemaan enemmän hyvään peruskamaan keskittyviä kuin mihinkään trendeihin; ajattomuus voisi olla hyvä teema. Ns. CTRL:n vahvuutena on taas aina ollut pitkä historia vuodesta 1995 tähän päivään asti yhtenä Euroopan ensimmäisistä skeittimerkeistä sekä vahva ja legendaarinen skedetiimi. Seuraavaksi julkaistaan jotain erittäin perinteistä ja suomalaista, jota viedään Japanin markkinoille. Vaatepuolella Makia taas on tehnyt kovan kasvun ihan globaalilla tasolla, ja meno tuntuu vain kiihtyvän. Kuulimme huhua, että CTRL:llä puhaltaa uudet tuulet hiljaiselon jälkeen. Lisäksi riveissä on tällä hetkellä myös neljä harjoittelijaa, joista mainittakoon Cali Helsingistä tuttu nuori Johnny Markovaara. Supremelle on todennäköisesti käymässä lähivuosina. Tuleeko edelleen fashion-puolen gearia samaan malliin. Uudet hienot ullakkotilat studioineen löytyivät vuosi sitten Kalevankadulta. Mikä on lyhyesti sanottuna meininki, ja ketä on nyt vetovastuussa. Mallistopuolella tulossa seuraavaksi on siis Graciaksen kanssa tehty mallisto. Toisin sanoen ns. streetwearin nykytilasta. Luova tauko oli tarpeen, sillä kansainvälisen vaatemerkin tekeminen Suomesta käsin on aika stressaavaa puuhaa (paljon matkustelua, messuja jne.), mikä tietysti on myös hauskaa, mutta samalla kuluttavaa, ja siinä sivussa pitäisi myös suunnitella mallistoja, hoitaa markkinointia, laskutusta, kirjanpitoa sekä kaikkea muuta ylimääräistä. Skedepuolella Suomessa tietenkin Perus on saanut aika hyvin näkyvyyttä varsinkin Euroopan skenen suhteen, ja tiimi on kova. Mikä mielipide teillä on ns. Tuleeko skeittaus näkymään enemmän CTRL:n tulevaisuudessa. Onko merkeillä enää painoarvoa. Maailmalla taas brändisaturaatio on niin kova, että on vaikea sanoa, ketkä tekisivät parasta, ja kaikilla brändeillä on myös käytännössä aina vahvimmat markkinat omassa maassaan, ja kaikille ”cooleimmille” merkeille tulee myös kasvun raja vastaan, kuten esim. Seuraatko paljon mitä muualla tapahtuu, kuka/ketkä/mikä tekee hyvää juttua maailmalla ja/tai Suomessa dekkien tai vaatteiden parissa. Jotenkin viimekesäisen design-museon ”CTRL X” -retrospektiivinäyttelyn jälkeen tuntui luontevalta välttää burnout, pitää pieni hengähdystauko ja kasata uusi tiimi merkin ympärille. Teksti KEMPAS Kuvat RikU PIHLANTO & CTRL Terve. Paljon uutta on tulossa; ensimmäisenä julkaistaan räpmies Graciaksen kanssa tehty yhteinen mallisto. 28. Minkälaiset syyt tässä on takana ja miten tähän päädyttiin. Skeittaus tulee olemaan vahvemmin menossa mukana taas, mutta perinteiseen skeittimerkkitoimintaan ei kuitenkaan olla menossa, vaan rennommalla otteella, sillä Suomesta käsin kansainvälisen skeittimerkin rakentaminen vaatisi ihan erilaisia resursseja ja suunnitelmia, mutta tullaan tekemään dekkejä ja kasaamaan jonkinnäköinen über-flow-tiimi, jossa iällä tai flippivarmuudella ei ole niin väliä. It’s tough to be huge & cool at the same time. Sittemmin enemmän vaatepuolelle tähdännyt merkki on viettänyt nyt vuoden verran hiljaista aikaa. CTRL oli kumminkin edelläkävijä Suomessa tällä saralla. Millaista mallistoa on tulossa. Yleisesti ottaen kaikki ne, jotka Suomessa tekevät hyvää työtä, tekevät samalla myös tärkeää pioneerityötä tuleville vastaaville kotimaisille merkeille, ja se on aina hatunnoston paikka. Projekti on toistaiseksi vielä ”salainen”, mutta dekit liittyvät siihen vahvasti. Tyttöjen mallisto jatkaa, ja muutenkin tulemme tekemään paljon ei mihinkään sesonkeihin sidottuja mallistoja sekä pelkästään Aasian-markkinoille paikallisten tekijöiden kanssa yhteistyössä toteutettuja projekteja. Riku Pihlanto TUOTTEET CTRL Control aka CTRL on Suomen legendaarisimpia skeittimerkkejä
29
30 Sami Välikangas
Siellä voi myös laittaa vaikka inkkiä ihoon. Olivatko karsinnat paikan saamiseksi kovat. Sijainti (Florida maistuu). Porukka on kyllä pääsääntöisesti rentoa ja avoimempaa porukkaa kuin Suomessa. Näin helppoa se on kun sen osaa. Kisojen klassisuus.. Espanjassa, Ranskassa sekä USA:ssa tuli käytyä kevään aikana, mutta muuten aika pitkälti tuli käytyä Kontulan skedehallissa hieromassa tatsia. -Tampa Pro -kisaan ei sinänsä ole karsintoja. -Morjensta, ja kiitos! Tosiaan viime keväänä olin puoli vuotta Losissa skedeemässä sekä käymässä koulua. Tiimissä ovat Aki Laine, Taneli Eriksson, Ville Välimäki, Elias Yli-Jaskari sekä allekirjoittanut. Ensi kerralla joutuu kyllä koventamaan panoksia. Sinne menin oikeastaan vain siksi, että se meininki kiinnostaa: skedemeiningit on kovat, siellä on hyviä spotteja – ja säät ovat tietenkin aivan mainiot. Kouluani olen pikkuhiljaa myös saamassa pakettiin. rentoa, kun Malto tuli heittämään 31 spontaanisti femmat ja perusläpät, vaikka emme olleet aikaisemmin jutelleet. Periaatteessa that’s it. kymmenen parhaan joukossa, vaan vedin itselleni melko varmoja juttuja ja katsoin, mihin niillä pääsee. Ja nyt tosiaan maaliskuussa järjestettiin nuo Tampa Pro -kisat, joissa olin. Paikan päällä paljon kingejä skedeejiä. Noni. Saitko hyviä kontakteja. USALIFE OJ@ tampapro Ilman mitään sen kummempia ennakkohuhuja joutui toimitus hieraisemaan hiukan silmiään alkaessaan katsoa tämän vuoden Tampa Pro -kisoja. En oikein tiennyt, että mitä pitäisi vetää, jotta olisi esim. Jenkkiruoka (pikaruokapaikat autolla jne.). Oliko pro-jengi rentoa – ja miten se afterskate. Niko ottaa ohjata Eirassa, väistää tolpat ja ottaa nosesliden hankalaan reiliin. Millainen fiilis Tampassa oli yleisesti. Ja sitten vain koneella paikan päälle. Tutustuin siellä aika hyvin Kaliforniaan ja paikalliseen menoon. Teemme Rollingin tiimin kanssa joitain yhteisiä juttuja ja skedereissun. Teksti Sami Välikangas Moi Niko! Ja onneksi olkoon menestyksestä Tampa Pro -kisoissa. Loppuvuodesta en vielä tarkemmin osaa sanoa. Monet ovat sellaisia tuttavallisia. Itse ”OJ” eli Niko Ojanenhan se siellä pyöri areenalla. Onko suunnitelmissa käydä vielä muita kisoja tämän vuoden aikana. Paikalla on siis tatuoijia. Varmasti ainakin Suomessa ollessani haluaisin käydä SMkisat sekä pro-skeden, ja kesällähän on nuo Copenhagen Pro -skabat, jonne olisi siisti mennä. Parkin ulkopuolella eli periaatteessa siinä sisäpihalla on kisan aikana anniskelualue, josta saa purtavaa sekä juomaa. Eli siis afterpuolesta kiinnostuneille on paljon meininkiä. Olet käynyt vähän väliä siellä Atlantin toisella puolella. Tampassa vissiin se osuus on aika hallussa. Annetaan miehen itsensä kertoa hieman lisää matkastaan. -Talvi on suurimmaksi osaksi mennyt kotimaan kamaralla skede- ja kouluhommissa. Mitäs tuleva kesä tuo tullessaan. Onhan se klassisinta kisaamista miesmuistiin. -Sitä se nimenomaan on! Paikka on täynnä eli tunnelma on tiivis, meininki on yleisesti ottaen hyvä, porukka on fileissään, skedeyksen taso on kova ja meininki on melko rentoa. -Fiilikset oli hyvät, ja oli kingiä skeitata sellaisten jätkien kanssa, joita itse tavallaan ”fanittaa”. -Ei ehkä ainakaan suoranaisesti, mutta toki se vie minua eteenpäin skedeejänä sekä kehittää minua ja skeittaustani, kun pääsee skeittaamaan huipputyyppien kanssa. Mitäs reissuja ne on ollut. Miten kisaamisen ulkopuolella. Miten talvesi on muuten kokonaisuudessaan mennyt. Kesällä joutuu kyllä hoitamaan kouluhommat pakettiin ja kuvaamaan skedeystä mahdollisimman paljon. Olin tosiaan semeissä, mutta aivan hyvin rahkeet riittävät tuolla myös parempaan sijoitukseen. Koetko, että kisoissa menestymisestä oli jotain apua. Mielestä oli esim. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että klassinen skedekisa; ei ison areenan meininkiä. Miten pääsit osallistumaan siihen. Ja afterskatepuoli on tosiaan tehty siellä isolla kädellä. Varmaan tulee käytyä skaboissa sekä landella tietty – ja nautittua Suomen kesästä. Ketäs kaikkia Rollingin tiimiin nykyisin kuuluu. Pääpointtina oli tuoda esiin tuota osallistumistasi Tampa Pro -kisaan. Iltapirskeet on kovat, ja siellä on yleensä melko isoja artisteja esiintymässä. Millainen fiilis oli. Heitä loppuun vielä Tampa Pro Top 5. Taistelit tiesi kuitenkin semifinaaleihin saakka. Sitten ei muuta, kun kesää kohti. Mites Rolling (eli Nikon oma dekkimerkki). Se on aika likainen mesta muuten: pölyä ei siis juuri ole siivoiltu. Ja kyllähän käteen jää aina joitain kontakteja paikoista, joissa tulee käytyä. Skedeys. Karsinta on käytännössä se, että olet pro-tason skedeejä (ja sinulla on tietty oltava myös jotain näyttöä siitä) ja että sinulla on oma nimikkolauta. Kuinka näin oli päässyt käymään. Ja mieshän vielä taisteli itsensä semeihin saakka
Bosleyn erikoisuutena oli huikeat bonelessit ja streetplantit…ja varsinnkin Ho Ho -plantit. Muutama vuosi sitten selkään löytyi sopiva hoito, ja sen jälkeen minua ei ole kyllä pidätellyt mikään. Statumista jäi aikanaan niin hyvät fiilikset, että aloin selvittelemään, mitä vanhalle toimitusjohtajalle, Olli Sihvolalle, kuuluu. Jossain Pieksämäellä Sportia J. Nyt puhutaan varmaan -88 alkuvuodesta. Keitä on mukana. Bosley oli varmaan ainoa, joka osasi oikeasti pitkään stallata yhden käden plantit ja tiputtaa kolikoita taskusta Ho Ho -planttien aikana. Skeittifirman kautta skeittaamisen lisäksi kaikki muukin olisi skeittaamista! Statumin herättäminen henkiin kypsyi pinnan alla jo jonkin aikaa. Olin Armanin kanssa jo aikaisemminkin ollut samassa tiimissä demoilemassa Kari Skatesille, joka oli skeittikamojen maahantuontiyritys. Välissä tuli kyllä rullailtua, mutta opiskeluiden myötä ajauduin huonoon seuraan ja aloin pelata amerikkalaista jalkapalloa. PANU PIHL Toimituksen agentit saivat selville että aikavääristymää ollaan korjaamassa, ja ensimmäinen suomalainen skeittimerkki olisi ottamassa toisen erän lautobisneksen ihmeellisessä maailmassa. Pikkaisen myöhemmin tiimiin värvättiin myös verttiässä Ville Piippola Rovaniemeltä. Muistan elävästi, kun joku vuosi sitten fiilisteltiin skeittifirman perustamista ja kaikki tuntui kuitenkin silloin hyvin kaukaiselta – ja tässä sitä nyt ollaan. Täytyy myöntää, että skeittaamisen takia reissaaminen oli nuorelle klopille kyllä aika helmeä. Oltiin kaikki 18–19-vuotiaita kölvejä, joten voi arvata, että silloin, kun pomomiehet eivät olleet mukana, lähti homma aina lapasesta. Lehtisen Antti ja Tiittasen Sami houkuttelivat mukaan Old Fat & Slow –jameihin 2006. Lisäksi pääsi tutustumaan uusiin tyyppeihin ja skeittimestoihin. Ville kiitti kunniasta ja kuittasi SM 89 -verttikisoista ykköspokaalin. Statumilta otettiin Armaniin yhteyttä koskien uuden skeittitiimin perustamista. Päin vastoin. Statumin alkuperäisessä timissä oli aika kovia nimiä. Siinä meni sen aikaa, että sai olkapäät huonoon kuosiin, ja selkäkin alkoi olla hyvin jumissa. Mistä kaikki alkoi. Moni ei varmaankaan tiedä, että Bosleyllä oli ihan oikeakin nimi: Mika Länsitie. Oli vaikea asettautua jonkun skeittiesikuvan rooliin – olin itsekin vasta napero ja oikeastaan olisin halunnut vain skeitata. Pojilla yhteensä ikää sellanen lähemmäs 80 vuotta. Tolosella mentiin demon jälkeen nimmarinkärttäjiä piiloon liikkeen takahuoneeseen. Oikeasti ekassa ja alkuperäisessä tiimissä olivat Mikko Siukosaari (-89 freestyle-mestari) ja Suomen Jay Adams, Carli Gallén. Demoissa outoa oli se, että jengi tuli pyytämään nimikirjoituksia. Jos nyt jollakin on mun tai Tuben nimmari joskus vuodelta miekka ja kivi Pieksämäeltä, niin onneksi olkoon: sinulla on Armanin kirjoittama nimmari. Muistaakseni muutama satanen per keikka, mutta nuorelle klopille se oli yhtä kuin maailman huikeimmat bileet. Oikeastaan jo 80-luvulla teki mieli pistää kauppa pystyyn, mutta liian pentuna ei pystynyt järjestelemään, kun halusi vain skeitata. Mitä teit, ja mikä sai sinut palaamaan laudan päälle. Ufoista skeittimestoista päällimmäisenä mieleen jäi varmaan Rauman maauimala. Kaiken lisäksi Bosley oli ihan rokkistaran näköinen ylitiörento käkkäräpääjäbä, joka oli aina ihan ”stoked” kaikkien tempuista. Turussa, Piikkiössä, Eurajoella, Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Joensuussa, Savonlinnassa, Varkaudessa ja Pieksämäellä. Ollihan olikin kuollut jo vissiin 90-luvulla sydänkohtaukseen.. Miten tähän oikein nyt sitten päästiinkään. Arman tajusi jo silloin PR:n ja julkisuuden merkityksen ja jakoi nimikirjoituksia koko Teamin puolesta. Teksti ANTTI LEHTINEN (panu), DUKE (UUKSU) Olet skeitannut kauan, mutta olit välillä hyvin pitkään poissa kuvioista. Lukekaa siis herran sanaa puhtaimmillaan. Voisin jopa väittää, että Bosley on uranuurtaja yhdessä Suomen merkittävimmistä sanonnoista: ”No huuuuuuuuuuuh-huuuuuuuuuuh!!!” Näin juuri Youtubessa ”Old School Department” -videon, jossa Bosley oli taas liekeissä, ja se on kyllä kaikista siisteintä. Niille, jotka vielä nippanappa muistavat 80-luvun, aito ja alkuperäinen tiimi on Arman Alizad, Panu Pihl, Tuomas ”Tube” Seppänen ja Bosley. Lähes poikkeuksetta tutustuttiin paikallisiin skeittaajiin ja käytiin kiertämässä kaikki vanerikyhäelmät ja muut mestat. Lapsetkin lukevat Hangupia, joten liian kovia paljastuksia ei voi laittaa, ettei usko ja luottamus ihmiskuntaan romahda. Statum on perustettu 1977. Ei naperoittenkaan kanssa skeittaamisessa ole mitään vikaa. Kaikkihan Armanin tietävät. Varsinaisia skeittikauppoja ei ollut oikeastaan kuin Helsingissä. Joku kova paljastus tähän! Välillä oltiin reissussa Statumin pomomiesten kanssa ja välillä taas poikaporukan kanssa keskenään. Tuskin olisi alkanut homma niin hienosti uudestaan, ellei Jyväskylässä olisi niin tiivis vanhojen miesten skeittirinki – Iltarusko. Bosley oli ollut samaan aikaan vaihto-oppilaana kuin minäkin. Sokosten ja urheiluliikkeiden pihoissa, parkkihalleissa, porttikongeissa, leirintäalueen tenniskentillä ja koulujen pihoissa ainakin mm. Demoilla käytiin mm. Laitoimme Leden haastattelemaan yhtä merkin alkuperäistä vetäjää ja 80-luvun skeittisankaria, Panu Pihliä ja Duken haastattelemaan tiimin uutta värväystä, vanhaa kunnon Mika Uuksua. Varsinkin, kun saatiin siitä rahaa. Varmaan jokaisella normityötä tekevällä käy joskus mielessä, että olisi siistiä, jos työkin olisi skeittausta. Arman kävi haastattelemassa Statumin heput ja tsekkaamassa meiningin. Fiilis oli kyllä hieno, mutta päälimmäiseksi jäi se, miten huono olin. Tube treenasi enimmäkseen joitain verttijuttuja ja keikoilla halusi hoitaa enemmän spiikkauspuolta. Sinulla ja Statumilla on pitkä yhteinen polku. Kerro vanhasta tiimistä? Jos viittaat alkuperäisellä tiimillä 80-luvun tiimiin, niin voin kertoa että Statumilla on ollut tiimi ennenkin. Loukkaantumisen, armeijan ja Kreikassa pikkusaarella asumisen myötä tuli muutaman vuoden paussi skeittaukseen. Jenkkifutistausta auttaa kyllä täydessä hallissa törmäyksissä. Vaikka kyseessä ei Powell & Peralta ollutkaan, niin olihan ”tehdassponssi” kuitenkin niin kova juttu, että eihän sitä voinut ohittaa. Skeittaus vaan on niin törkeän siistiä, että sitä haluaisi tehdä ihan kaikilla tasoilla ja ulottuvuuksissa. 32 Statumin tiimi kiersi paljon Suomea, ja varmastikin kyseessä oli ensimmäiset roadtripit ja demot Suomessa: millaisia reissuja nämä oikein olivat. Statum on vanhempi kun sinä (todennäköisesti) ja pysyvä palanen Suomiskeittauksen historiaa
Meikä täyttää silloin 50v. Statumin liiketoimintasuunnitelman mukaan ensimmäinen sisäparkki on todennäköisesti kuussa, ja siellä vedetään 60-metrisiä triplamäkkäreitä snakeboardeilla. Aika hyvä otos kavereita ympäri Suomea. Haluan herättää myös vahvoja tunteita parttini katsojissa. Myötähäpeä on tunteista kokonaisvaltaisimpia. Ehkä ei olekaan tarkoitus rikastua. Paljastapas nyt vähän. ” Jos olisi ollut mahdollisuus, olisin halunnut tavata Ollin ja kertoa aikomuksistani ja saada ”virallisen” viestikapulan vaihdon Ollilta. Statum Skateboards ” Skeittaus vaan on niin törkeän siistiä, että sitä haluaisi tehdä ihan kaikilla tasoilla ja ulottuvuuksissa. Heinissä on saman verran asennetta kuin kaikissa äijissä yhteensä. Aika moneen otteeseen olen ihaillut, kuinka naisen vartalo pomppii massiivisten slämien seurauksena. Siinä samalla kasvoi halu tuoda Statum nykyaikaan, ja vaikka ne koivudekit olivatkin niin Suomea ja nostalgista, niin itse olen aina halunnut skeitata parhailla mahdollisilla kamoilla. Fs wallride. Mistä tässä uudessa Statumissa oikein on kyse. Pidetään ainakin isot pirskeet. Samalla toteutettiin Uuksun 25-vuotinen unelma päästä Statumin tiimiin. 33. Tuksun kanssa on silloin neuvottelu vieläkin kesken. Nuorempaa lahjakkuutta edustavat parikymppiset Ville Natunen ja Heini Luotola. Nuoremmalle kurbigepardille Statum antaa juuret, perinteet ja vastaukset niihin kysymyksiin, joita hän ei vielä osannut kysyä. Heini Luotola on tietääkseni Suomen ensimmäinen oikeasti sponssattu naisskeittaaja. Jonnon sanoin: ”Go for it! You have to do it!” Siitä pistin pyörät pyörimään ja aloin selvitellä käytännön asioita firman perustamisen suhteen ja puhua aiheesta näillä vanhoille parroille, joiden kanssa firmaa nyt pyöritetään. Ja taas mennään, kunnes temppu on hallussa. Miikka Termonen Vanhoja Statumin dekkejä. Lafka pystyssä. Kontrasti on kova. Aina kun saadaan jotain näkyvää aikaan, niin fiilis on kyllä kova. Ehkä Linda Lampeniuksen Statum-siiderit tulevat taas markkinoille ja Matti nykänen hyppää veteraanien MM-kisoissa ykköseksi Statumin koivusuksilla. Statum on aina ollut osa Suomi-skeittausta ja tulee aina olemaan. Vaikkei tarvis olisikaan, niin pelataan varman päälle. Trikkivalikoima on vähintäänkin erikoinen. Panu Pihl skeittaa Statumille, nyt ja aina. Ville Natunen syö ja hengittää skeittausta. Statumin uusi tuleminen korjaa särön universumissa. Välillä kiukutellaan ja mökötellään kuin teinitytöt ja sitten taas pussataan ja halataan. Uusi tiimi on myös kasassa. Ei Suomessa pysty elättämään itseensä skeittauksella”. Lisää juonen ja tiimiläisten paljastuksia on luvassa kesän mittaan. Uusi tiimi edustaa sekä nykyaikaa että historiaa. Kaverin linjat missä ympäristössä tahansa soljuvat kuin vesi. Mitä sitten. Koskaan ei tiedä, miten päin kaveri tulee alas, ja juuri kun näyttää siltä, että megapannut ovat väistämättömät, kaveri klaaraa tempun alas jollain laybackillä tai revertillä ja on jo matkalla eteenpäin. Meillä on firmassa mukana samat heput, joiden kanssa on puskettu lautaa hiessä 80-luvulta saakka. Merkki, joka antaa monelle varttuneemmalle skeittaajalle hyvät fiilikset ja toivottavasti auttaa puskemaan vielä jatkossakin. Jokaisella niin firman sisällä kuin ulkonakin on erilaiset muistot Statumin aikaisemmilta ajoilta, joten mielipiteitä on monenlaisia, yhteisymmärryksen löytäminen on välillä vähintäänkin haasteellista, ja paineet olla kusematta koko hommaa on melkoiset. Vanhoina partoina mukana messissä ovat Mika Uuksu ja minä. Omalta osaltani voin sanoa sen, että olen mukana siksi, että saadaan muut tiimiläiset näyttämään paremmalta kuin ne onkaan. Tulee ”50 years - 50 Tricks” -video; siinä on mukana varmaan crooked grind ja tre flippi, joita en ole saanut vielä opeteltua. Juttelin aiheesta joittenkin Suomi-skateindustryn insidereitten kanssa, ja kommentit olivat tyyliin ”Ei mitään järkeä. Itse asiassa vihonviimeinen niitti Statumin nostamisessa kartalle oli, kun kuuntelin Jonno Shakesbyn juttua Decent Hardwaren perustamisesta viime vuoden OFS:n jatkobileissä Ilokiven pihalla pakkasessa. Läjä t-paitoja, dekkejä ja muuta kampetta kourassa...ja mikä tärkeintä, Sooo Stoked! Kun katson noita lautoja, niin tekisi heti mieli gripittää joka ikinen ja puskea niillä niin pitkään, kuin virtaa riittää! Mitä Panu Pihl ja Statum tekevät vuonna 2020. Nyt ollaan tässä
Uudet ovat kanadanvaahteraa, totta kai, ja hyvin se on kestänyt meikäläisenkin elopainoa! Kana- da kyllä vie tämän erän 6–0. Kuinka kauan Statumin uusi tuleminen on ollut vireillä. Miten siellä suhtauduttiin uuteen lautasponsoriin. Huhhuh, on kuule hieno juttu! 34 ” Panu sitten opetti meille, kuinka hyppyrampista ajetaan yli. Panu tuli heittämään läppää meille ja oltiin ihan fiilareissa; puntti tutisi. Onko teillä suunnitelmissa duunata yhteistyötä vanhan tiimin kanssa. Vihjailit uudesta sponssikuviosta jo talvella. Miten nykyään, onko kanadanvaahtera peitonnut kotimaisen materiaalin. 25 vuotta joutui venaamaan, jotta pääsi niiden tiimiin. Vuoden ’88 SM-kisojen jälkeinen päivä stadikan parkkiksella. Oliko ennen vanhaan paremmin. Panu on kertonut Armanille ja Tubelle Statumin comebäkistä, ja aika mehuissaan olivat kaverit olleet. Halleja joka kaupungissa ja betoniparkkeja tulee lisää hyvään tahtiin. En tiedä; joku asia oli ja jotkut taas eivät. Eikö vanhan Statumin dekit valmistettu koivusta. Tänä päivänä puitteet skeittaamiseen ovat hitosti paljon paremmat kuin 80- ja 90-luvulla. Olvi on kyllä tehnyt grafiikat jo valmiiksi. Ehkä tänään on kuitenkin parempi skeitata kuin ennen. Ei ole päivämäärää tiedossa. Rehellisesti täytyy myöntää, etten nuorena omistanut yhtään Statumin dekkiä, ja nyt onkin elämäni ensimmäinen Statum-lankku alla. Panu sitten opetti meille, kuinka hyppyrampista ajetaan yli (tykitti ihan himmeitä muteja), ja taisin silloin ekan kerran hypätä hyppyristä. Siellä suhtauduttiin asiaan hyvin: Kaitsu oli ihan fiiliksissä jutusta ja toivotti onnea Statumin porukalle. Ei tarvinnut pitkään kelata, vetäiskö niiden laudoilla. Mentiin erään Mikin kanssa skeittaamaan kisakamoja, ja mestoilla oli statumin pro Panu Pihl. Duke MIKA UUKSU Tämä vartalo on kasvatettu Sandelsilla ja pointer grindin toistuvalla hiomisella täydelliseen kauneuteensa. Olisihan se siistiä nähdä Arman kiertämässä maailmaa sen ohjelman merkeissä – Statumin paita päällä ja lippis päässä. En osaa sanoa, onko mitään säätöä entisen teamin kanssa. Tiittasen Sami kertoi comebackistä muistaakseni viime syksynä ja samalla kysyi, olisiko kiinnostusta edustaa Statumia. Nyt vielä kun Statum tuli takaisin, niin mikäs tässä – paketti on kasassa. Vedät Statumin lisäksi Mic Macille. Ketä kuului alkuperäiseen tiimiin. Kovissa fiilareissa sitten himaan, ja kotimatkalla päätin, että minusta tulee yhtä hyvä kuin Panusta ja jonain päivänä vedän Statumin tiimissä. On kyllä hieno fiilis! Koskas sinun pro model lanseerataan kauppoihin. Epäilen, että Panu on viime kesänä ruvennut kypsyttelemään ajatusta paluusta, ja hyvä että näin teki. Kyllä vanhat Statumit taisivat olla kotimaista koivua eivätkä vissiin kestäneet kovin hyvin. Vaikea varmaan arvata graffojen aihe. Muistaakseni alkuperäisessä tiimissa vetivät Panu Pihl, Arman Alizad, Tuomas Seppänen, Bosley (houhou-king) ja Ville Piippola. Tuleeko mitään hyviä muistoja vanhan Statumin ajoilta. ”. Onhan se ylipäätänsä siistiä, että vielä 40-vuotiaana pääsee tällaiseen mukaan
– 11.8.2013 W W W . F I FACEBOOK.COM/HELSINKIHOOKUP SUPPORTED BY 35. H E L S I N K I H O O K U P. Photo: Sami Välikangas HELSINKI X FINLAND 9–11/8/13 HELSINKI HOOKUP PROFESSIONAL SKATEBOARD CONTEST PROSKATE X FINNISH CHAMPIONSHIPS Skeittauksen SM-kilpailut & Ammattilaistapahtuma Helsingin Jäähallilla 9.8
Kookas stalefish. Kuulostaa hyvältä! Lähtölaukaus ammuttiin Vallilan tienoilla varhain perjantaiaamuna. oli ryssän perkele: hitollinen pakkanen. Oli pimeää. Vuokatin “demon” jälkeen pakattiin autoa. Fanikulttuurista on turha puhua saati sitten demosta. Viikonloppu pakettiautossa jätkien kanssa. Ilman täytti järkyttävä huuto, ihan kuin jotakuta olisi kidutettu. Vedettiin sitten varpaat jäässä tien päälle. Vuokattiin mennessä autossa oli jo lämmin. Ex-Ponkes tiimiläinen. Teksti ja kuvat DUKE Ponke’s halli tour (dukevisio) Angry Bird Park! Demo! Paikalla Ponkesin tiimi ja kourallinen paikallisia. Skedeystä siinä, sekoilua vaahtomuovimontussa. Nikke pamautti kartanlukijan oven kiinni. 36. Ulkona Jonnella oli paska mäihä. Nakit hankeen. Jonnella sattui olemaan sormet oven välissä. Ekat kupit kuumaa oli pakko tankata Käpylän kohdalla. Hieno paikka tämä Vihalintupuisto. -Duke Jussi Lahti. Lähettäkää Jussille lautoja. Ponkes-tourille. Aktiviteettiä piisaa. Ovi oli kiinni. Autossa vielä kylmempi – jos vain suinkin mahdollista. Ihan sairas tilanne. Kyllä se siitä. Suosittelen, jos sattuu kulmille. Mikä ettei. Onni onnettomuudessa: ei murtumia, ei edes pahoja ruhjeita
(dukevisio) Pakussa kävi spekulaatio kovana. Sori kaveri. Tampereen pienet miehet, isot hämmerit. Demoa pari tuntia. Uusi halli on todella hyvä ja valoisa. Transfermela. “No eipä”. “Miks et Nikke kysyny Kapua tiimiin?” “Kyl Kapun pitäs vetää Ponkesille”. Se on sitä paikallista osaamista. Näyttäisi voivan vahvasti Seinäjoen skeittiskene. Nikke on hieno mies. Itse olin kotiovella siinä aamuneljän pintaan. Ajattelee joukkueensa parasta. Arvostan! Kotimatka taittui Tampereelta Helsinkiin jossain kymmenessä tunnissa, kun piti nakata Niilo pienen mutkan kautta Kouvolaan. Hävettää myöntää, mutta unohdin kaverin nimen. Dikkaan sun skeittauksesta hitosti! -Duke Aamusta Seinäjoelle. Paikalla myös entinen Ponkesin vetäjä Jussi Lahti. Kiitos tästä, Ponkes ja Ponkesin tiimi. Parasta temppua ja palkintoja junnuille. Ja niinhän se Kasperi Kropsu vaan nykysin vetää Ponkesille. Päivän kruunasi hallin puuhamiehen transfer streetiltä miniramppiin. Ottakaa se uudestaan tiimiin! Speculation. Pikkurippaajaa pukkaa. Tässähän tämä. Rytkyä ryysikseen ja tarroja. 37. Demoa pari tuntia. Herätyskello soimaan 5:30 ja pää tyynyyn. End of speculation! Halli’s Ponke tour Aamusta Tampereelle. “Sopis niin hyvin”. Aamulla väsytti töissä, mutta kyllä kannatti lähteä. Myös Tampereen skedetulevaisuus näyttää varsin valoisalta. Kaveria ei jätetä – kuin vasta kotiovella. Jussilla kulkee lauta edelleen mallikkaasti. Paikalla Seinäjoen nuorisoa
Haastattelu numero yksi Eetu Sundvall on innostunut. Olen aina ihaillut ihmisiä, joille skeittaus on iso ja tärkeä osa elämää mutta jotka kuitenkin antavat muidenkin asioiden määräillä kulkusuuntaa. Innostuneisuus vaikuttaa olevan se tekijä, joka vie Eetua kohti uusia asioita ja seikkailuja. Kiitos, Eetu, inspiraatiosta, opetuksista ja esimerkeistä, joita sinulta saa! -Juho Haapala Teksti & kuvatekstit Samuli Härkönen & Pekka Harjula Kuvat Samuli Härkönen (ellei toisin mainita) Kuvitukset Janne-Juhani Hyvärinen 38 (Beyond Store). Eetun virtaa, voimaa ja tekemisen paloa on hankala selittää; se täytyy omin silmin nähdä ja kokea. Temppuja tippuu samaan tasaiseen tahtiin, oli spotti oikeastaan mikä tahansa. Jo silloin huomasin kaverilla olevan vahvan positiivisen auran. Innostuneita ihmisiä pitäisi olla enemmän, ja kun sellaisia tulee vastaan, niin kannattaa hypätä remmiin ja ottaa oppia. Se on ehkä ensimmäinen asia, joka Eetusta tulee mieleen, ja juuri sen takia Eetu onkin niin hyvää seuraa – olipa kyseessä pyöräilyreissu Ahvenanmaalle tai pitkälle yöhön jatkuvat skeittisessarit. -Pekka Harjula Otin Eetun Beyondin tiimiin hänen ollessaan vasta 15-vuotias. Tuo aura ja elämänmyönteisyys huokuu yhä pojasta mieheksi kasvaneesta Eetusta. Skeittarina Eetu on monipuolinen ja hämmentävän varma
39
Eetu Petteri Sundvall. Skeitata aloin 10-vuotiaana sillä klassisella tavalla, että luokkakaverilla oli lauta. Voitko omin sanoin kertoa, kuka olet, kauanko olet skeitannut, missä asut, kenen kanssa skeittaat, mahdolliset sponsorit ja niin edelleen. Pientä muutosta on tullut porukkaan, mutta samoja kasvoja siellä on vieläkin – Ilmosen Olli ja Sirvion Okko esimerkiksi. Olen asunut Jyväskylässä koko ikäni. Eetu taisi säästyä näiltä hattuvarkailta, mutta moni muu ei. Eli aloitit skeittauksen 13 vuotta sitten. Mikä oli ensimmäinen sponsorisi. Kaikesta näissä sponsorijutuissa saa kiittää kyllä Juhoa. Embassy reissulla Barcelonassa satuttiin samalle spotille Transworldin poikien kanssa. 40. Se meni itse asiassa alussa siten, että Juho oli perustamassa Beyondia ja oli puhunut siitä minulle. Sponsoreina toimivat Beyond, Adidas, Melodica ja Preview. Beyond oli ensin, ja sitä kautta Juho hoiti Melodican ja Lakain. Miten sponsorikuviot tulivat aluksi mukaan. 23 vuotta. Kauppa sitten aukesi ja Juho soitti että, tuletko jossain vaiheessa käymään, kun en ollut vielä ehtinyt siellä piipahtamaan, vaikka liike oli ollut auki jo jonkin Bennett grind. Onko vielä mukana samoja kavereita, joiden kanssa aloitit koko touhun, vai onko tullut paljon muutoksia. Lisää jännitystä antoi paikalliset polkupyöräpojat jotka varasteli meiltä kilteiltä skeittareilta hattuja
Nyt tuli kylmät väreet tuosta tarinasta! Se oli varmaan hieno hetki nuorelle Eetulle. En niinkään semmoisesta teknisestä nysväyksestä. Onko sun mielestä tärkeää, että on sellainen kotispotti ja paikka, jonne voi aina mennä. Millaisesta skeittauksesta ja millaisista spoteista tykkäät. Eetun omien sanojen mukaan tämä juttu piti taistella päälle. Kun sun skeittausta katsoo, huomaa, että olet kotonasi kaarien mutta myös kurbien kanssa. Menin sitten paikan päälle ekaa kertaa, ja Juho sanoi, että ottaisi mut mielellään Beyondin tiimiin. Vaikuttaa siltä, että tykkäisit tasapuolisesti kaikesta. Kerroit, että olet asunut Jyväskylässä koko ikäsi. ”. Kolme yritystä, ja jos ei mene, niin se on liian vaikea juttu. Ehdottomasti. 41 ” Kolme yritystä, ja jos ei mene, niin se on liian vaikea juttu. Vauhdikkaasta menosta. Mikä on mielestäsi parasta skeittauksessa. Eetu Sundvall Ikuinen taistelu onko tämä fs / bs hurricane. Vai onko edes taistelua. aikaa. Mutta sinullahan on tässäkin haastattelussa muutama tekninen sekkari... Siitäkin saa fiiliksiä, jos näkee kaverin onnistuvan jossain. Juho samalla ilmoitti, että oli hoitanut minulle Melodican ja Lakain diilit myös. Ne on niitä pieniä hienoja hetkiä. Tykkään yksinkertaisesta skeittauksesta. Alkoi nimittäin syksy painaa päälle. Välillä tulee tehtyä vähän teknisempiäkin juttuja, mutta pääsääntöisesti yksinkertainen ja helppo skeittaus kiinnostaa. Millainen rooli Sepänaukiolla on sinulle. Ainut asia, josta en oikein tykkää, on manuaalit. Onnistumiset on parhaita, ja se, että voi olla kavereitten kanssa, vaikka yksilölaji tämä onkin. Perinteinen "katotaan myöhemmin kesällä" meinasi kostautua. Kotispotti. Aina kun jyväskyläläisen skeittarin haastattelua lukee, niin Sepänaukio tulee esille tavalla tai toisella. Kyllähän se Seppä taitaa olla semmoinen toinen koti
Satuttiin kävellessä tälle enemmän tai vähemmän tutulle spotille. Eetu nappasi fs flipin ja samalla tuli vuoden 2012 viimeinen skeittikuva. Myöhemmin illalla jätettiin puolivahingossa taksikuski keskelle Barcelonalaista mielenosoitusruuhkaa. Jos kuski satut lukemaan tätä, olemme pahoillamme. Oltiin saatu Embassyhommat purkkiin ja lähdettiin vaeltamaan kohti kämppää. 42. Kyseisenä päivänä oli yleislakko joka toi pientä lisämaustetta liikkumiseen julkisilla
Barcelonan Embassy-reissu on viimeisin. Siitä pyöri monenlaista juttua, että miksi et päässyt paikalle, vaikka tulihan se tietenkin pian selville. Kyllähän se on aina vähän hankalaa, jos menee uuteen paikkaan ja on uusia ihmisiä. Tykkään kyllä. Kuvattiin Yours Truly Beyondia niillä reissuilla. Se riittää – minulle ainakin. Eetu Sundvall Pienet asiat jotka ilahduttaa suuresti - temppu ekalla päälle kun sitä aletaan kuvaamaan. Se tuli itse asiassa aika helposti; ei tarvinnut hirveästi heittäytyä. Barcelonasta fs flippi bumpista tuli viimeisen Embassy-päivän päätteeksi, ja saatiin hyvä kuva loppureissulta samalla. 43. Toinen sekkari oli semmoinen, jossa kaaduin ja käsi meni rikki. Se vähän riippuu. Rasitusvammat tulivat nuorempana, ja eivät oikein kunnolla ole ehtineet parantua. Sepänaukion sekkarissa kävi niin hyvä tuuri, että se meni ekalla päälle. Matskut tulivat niiltä harvoilta sessareilta, kun lähdettiin Sepältä muualle skeittaamaan, ja muutamalta ulkomaanreissulta. Voitko hieman kertoa siitä pätkän kuvaamisesta / rakentumisesta. Sinulla oli Beyondin viimeisimmässä leffassa viimeinen partti. Jos näitä kuviakin ottaessa on tullut vammoja, niin ovatko vammat yleisesti vaivanneet häiritsevästi skeittausta. Porukalla odoteltiin sinua siellä lentokentällä ja ihmeteltiin, että missä Eetu on. Jotain pahaa juttua ei välttämättä viitsi ihan huvikseen tehdä. Toki, jos lähtee ihan tarkoituksella kuvaamaan jotain, niin matskuhan se on ensimmäisenä mielessä. Mainitsit, että jutut tulivat aika helposti. Tietenkin se, että tekisi jotain uutta ja voisi samalla ylittää itsensä. Mites kuvaamiset muuten. Kuvaamaankin aina lähdetään kuitenkin, jos siltä tuntuu ja haluaa saada jotain nauhalle tai kuvan. Kiva paikka, eikä mua haittaa, että vanhoja spotteja on näkynyt jo pitkään. Koetko kuvaamisessa, että tempusta on tärkeää saada se matsku – vaiko päälle saamisen fiilis. Sepällä kuvataankin aika paljon. Vietiin Taiska takasi koulun penkille. Joutui hyppäämään, kun teki mieli – ja sitten muutamasti uudestaan, kun videokuvaaja tuli paikalle. Pätkä tehtiin Harjulan Pekan kanssa noin vuodessa. Muutaman kerran vuodessa olen yleensä päässyt käymään jossain reissussa. Reissuista vielä sen verran, että Adidaksen reissu Varsovaan oli viime keväänä. Uusiakin spotteja sinne rakennetaan koko ajan. Siellä on kuitenkin skeitattu jo tosi paljon ja siellä käydään edelleen paljon. Sitten on yksi kuva, jota ei ole vielä saatu päälle: fs heeli sellaisen kultaisen reilin yli. Ehkä se vähän helpottaa sitä sinne paikalle menemistä, kun on tuttu paikka ja tuttuja ihmisiä. Kerro sun reissuista jotain. Walliespotilla Iisalmessa oli erikoinen mummeli, joka yritti pölliä juomapullon. Ilmeisesti munuaiset ottivat niin kovia iskuja ländissä, mutta ikinä ei ole selvinnyt tarkalleen, mistä se johtuu. Kunhan näyttää hyvältä ja on fiilistä. Paikka on tässäkin haastattelussa esille tullut Sepänaukio. Ollie reilin yli tuli tehtyä aika monesti, kun odoteltiin videokuvaajaa ja valokuvaaja oli paikalla. Mitä mieltä olet Barcelonasta. Mainitsit tuon Embassy-reissun. Avaa vähän kaikille, että minkä takia et päässy mukaan. Onko tässä haastattelussa joku sellainen kuva, johon liittyy joku mainitsemisen arvoinen tarina. Sitä on niin monesti nyt kokeiltu, että on päästy käymään tuolla keskussairaalalla jo kusemassa verta purkkiin. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä siinä matskussa, jota noilta kohtaisen harvinaisilta reissuilta tulee. Muutamasta kuvasta löytyy tarinaa. Ogin, Keiturin ja Taiskan kanssa ajettiin Taiskan luo englantiin Bournemouthiin. Samuli vielä vähän viritteli kamoja, ja sitten se juttu vaan tuli päälle. Beyondin kuvausreissulla oltiin Ateenassa vuosi sitten ja Barcelonassa sen jälkeen. Itselläni ei kuitenkaan ole kovin korkea taso siinä, että mitä kelpuuttaa läpi. Onko muuten viime aikoina ollut reissuja. Puoli vuotta myöhemmin selvisi, että kädessä on kolmiorusto revennyt. Kajaanissa ja Iisalmessa käytiin Samulin kotikonnuilla, ja siltä reissulta tarttu pari kuvaa. Ei enää pariin vuoteen hirveästi, mutta polvien kanssa on vähän ongelmaa. Ei tarvinnut enää tehdä uudestaan
44
Pistin hakemusta menemään, ja soittivat sieltä sitten, että tervetuloa koekuvauksiin. Kävin siellä kuvauksissa, ja se meni ilmeisesti ihan hyvin, kun soittivat sitten uudestaan, että pääsenkö jatkokoekuvauksiin. Siinä vaiheessa oli kolme tyyppiä, joista valinta tehtiin. Sinut tunnettiin pitkään ”mallipoikana”, vai mikä se nimi oli. Innoissani jatkan vielä, ja olen keräillyt uusia dekkejä ja värejä varastoon. Ihmeteltiin, että mikä siinä on meininkinä. Sitten ajattelin, että kun dekkejä tulee jatkuvasti vastaan, niin kehitellään niistä jotain. Kerro vähän siitä meiningistä. Täytyy kyllä sanoa, että tällä hetkellä olen onnellinen etten saanut sitä paikkaa. Ei näyttely niinkään kiinnosta. Eräs varmasti kohtelias vanhus yritti kovasti anastaa meidän ainokaista juomapulloa. Aikojen alussa skeitattiin pelkästään esiintymislavan käppiä joka on kuvassa oikeassa yläkulmassa. Olen aina tykännyt tehdä käsillä jotain; tykkään askarrella ja kehitellä omia projekteja. Mietin, että lähdenkö viikoksi poikien kanssa skeittaamaan Varsovaan vai otanko tästä itselleni työn ja teen sitä jonkin aikaa, ja voisiko siitä mahdollisesti poikia jotain muutakin samalla. Kajaaniin raatihuoneentori on yllättävän tunnettu spotti. Uusia mallejakin olen koettanut miettiä. Kyllä. Ei minulle ole ihmeempiä tavoitteita: se on harrastus. Siinä käsitellään valokuvausta. "Hei älä ota sitä. Se oli kuitenkin tosi lähellä, joten on sitä monesti miettinyt tuota hommaa. Mallijuttuja tein pari vuotta sitten vähän. Iisalmessa on tällainen rakennus ja siihen voi tehdä tällaisia wallieita. Tätä seurasi vanhuksen hymynsekainen tuijotus ja anastaminen jatkui. Valitsin sitten koekuvaukset, ja skeittireissu jäi tässä tapauksessa kakkoseksi, enkä sitten enää muutaman päivän takia lähtenyt reissuun, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Harrastuksista puheen ollen, sinulla taitaa olla niitä aika monta?. Eetu päätti hypätä pisimmästä kohdasta mitä torilta löytyy. Juuri kun Ogi oli katkaisemassa lautaa, sinä estit sen ja pyysit sitä itsellesi. Sulla viime kesänä meni aikaa keräillessä muiden käytettyjä dekkejä. Näytöksissä kävin muutaman kerran kävelemäs- 45 sä, ja yhdessä kirjassa olin mallina. Seitsemää veljestä ja joulukuvaelmia. Nyt olen tehnyt kolmea eri mallia korviksia, kaulakoruja ja rannekoruja. Samalla fiilistelit erivärisiä vanereita, ja pian selvisi, että aloit tehdä dekeistä koruja. Aloin sitten tehdä aluksi naisille korvakoruja. Kävi niin huono tuuri, että koekuvaus sattui just Varsova-reissun päälle. Juha Tuikalle kiitos majapaikasta! Seuraatko kuitenkin sarjaa. Ajattelin, että ei olisi paha, jos menisi Helsinkiin asumaan ja saisi töitä samalla. Pitihän se katsoa, kun tämä roolihahmo tuli ekan kerran ruutuun. Jossain vaiheessa joku keksi hyppiä tätä samaa käppiä kuin Eetu, mutta lyhemmässä suunnassa, eli kuvassa vasemmalle. Se on meidän pullo". Minne sijoitut tässä kilpailussa. Puutavaran potentiaali on ymmärretty, ja on aurinkolaseja, koruja, taidetta jne. Pullo jäi kuin jäikin meidän hallintaan ja Eetu sai työrauhan. Tapa viettää aikaa; se on mukavaa tekemistä. Tuo oli kuitenkin aika ex tempore juttu. Kiinnostaako sinua muuten näytteleminen tai esillä oleminen. Sundsmalli oli nimenä hetken. Kouluajoilta jotain pientä näyttelemistä, mutta niitähän on kaikilla. Miten koet sen, että dekkejä käytetään niin monenlaiseen rakenteluun. "Anteeksi, mutta se on meidän pullo". Mukava myös nähdä niitä sitten ihmisillä. Kavereille ja kavereiden kavereille olen myynyt niitä ja saanut vähän karkkirahaa. Oli tutut kohtaukset, joita kuvailtiin siellä koekuvaustilanteessa. Huvikseni hain siihen. Siinä kävi niin, että olin aikaisemmin talvella etsinyt töitä, kun olin työttömänä, ja kaverin kautta tuli ilmoitus, että salkkareihin haetaan 18–22-vuotiasta skeittitaitoista komeaa nuorta miestä
Luontohan on tällä hetkellä tosi ”in”, ja sitä pursuaa joka paikasta. Luultavasti ei. Eetu Sundvall Onko täydellisiä spotteja olemassa. Nyt vaan odotellaan ensimmäistä kalaa omalla perholla. Niitä on tosiaan kerääntynyt. Mukava rakentaa semmoisia omia pieniä seikkailuja. Moottoripyörän lisäksi ajelen myös paljon polkupyörällä. Onko myös retkeily sinulle läheinen asia. Se on yksi niistä harrastuksista. Jonkin verran. Nykyään vissiin enemmänkin tosissaan, heh. Harjula tuli paikalle hieman myöhemmin joten ensin otettiin kuva, sitten video, sitten toisenlainen video ja vielä kuva. Talvella tulee aika paljon hiihdeltyä ja joskus käytyä rinteessä. Samuli on ollut iso mentor tässä. Aika paljon tulee suunniteltua ja käytettyä aikaa siihen, kun tutkii näitä juttuja. Kalastus kiinnostaa muutenkin, ja olen kalastellut aikalailla, mutta teen sitä perhoilla nyt ensimmäistä kertaa. Tämän spotin pilaa surkea vauhdinotto. Minulla on muistilappu tätä haastattelua varten Retkeilijän autiotuvat -nimisen kirjan päällä. Vieressä on pieni kukkula jonka sisällä huhujen ja juorujen mukaan joskus toimi tykkitehdas. On mukava harrastaa kaikenlaista. Kiitosta siitä. Uutena harrastuksena on tulossa perhokalastus, jota odotan tosi paljon. Jääkiekkoa pelailen kerran viikossa – enemmän tai vähemmän tosissaan. Kaikki tykkäävät National Georaphicista Instagramissa jne., mikä on tietysti 46. Teillähän on ollut Härkösen kanssa oma perhopiiri tiistaisin. Lähdettiin Kilpisjärveltä ja tultiin sinne takaisin. Nyt ollaan sitten hommailtu kaikenlaisia seikkailuvälineitä, ja juhannuksena olisi tarkoitus lähteä Ruotsiin vaeltamaan Kebnekaisen päälle ja sieltä kohti Apiskon erämaata. Joko perhot alkavat valmistua. Siltä reissulta se suurin kipinä taisi lähteä. Viime vuonna käytiin syksyllä tyttöystävän kanssa vaeltamassa Haltin päälle. Kesällä tulee ajeltua moottoripyörällä aika paljon. Kaikkea ei sinällään voi laskea harrastukseksi, kun satunnaisia kertoja jotain käy tekemässä
Jyväskylässä spotti tunnetaan nimellä "kultainen reili". Eetu Sundvall Näiden haastattelukuvien vanhin yksilö. Todisteen tälle voi katsoa Beyondin Yours Truly leffasta. 47
Muutaman vuoden haaveena on ollut, että ajelisi moottoripyörällä Norjaan, ja nyt olisi kesällä loma, joten saatankin toteuttaa sen – suorilta Norkappiin. Lähinnä nautittiin toistemme seurasta ja Ahvenanmaan hienoista paikoista. Tästähän on kooste Vimeossakin. Koulussa tykkäsin maantietosta ja biologiasta, mutta nyt on ehkä alkanut ajatella asioista erilailla, ja kun ikää on tullut enemmän, niin sitä osaa arvostaa niitä asioita, joita luonnosta saa. Sivusta seuranneena olen huomannut, että sinulla taitaa palkkapussi sujahtaa suorilta Fjällravenin nettikauppaan. Ensin se Ruotsin-reissu ja myöhemmin kesällä melontareissu Keski-Suomessa; kolmisen päivää. Eetu kävi tekemässä Melodican demon jälkeen tempun. Sinne lähdettiin hyvällä porukalla Naantalista. Oletko aina ollut kiinnostunut luonnosta. Duke Lehtisaaren koulu. Vuoroilla ajettiin sitä autoa ja pystyttiin kuljettamaan tavaraa vähän enemmänkin, kun oli se auto; laudatkin olivat mukana. Se oli kylläkin vähän toisenlainen seikkailu. Enkä kyllä usko, että itselläni tämä luontohomma olisi ohimenevä villitys. 48 Tälle kesälle on paljon suunnitelmia ja ideoita. Tarina kertoo, että tämän päällesaaminen palkittiin kylpylähoidoilla. Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta, luonnossa liikkumisesta ja kaikesta siitä, mitä siellä voi tehdä. Heh! No joitain varusteita on tullut ostettua, mutta ajattelen sen siten, että näissä jutuissa. Päiväretkiä on ollut tähän Keski-Suomen lähimaastoon, ja kesällä käytiin kaveriporukalla Ahvenanmaalla polkemassa pyörällä. mahtava juttu. Päivät pyöräiltiin ja iltaisin käytiin seikkailemassa ja kattelemassa luolia tai skeitattiin. Meillä oli pyörät ja yksi auto. Saatiin hyvä ryhmähenki samalla kasaan. Kerro vähän, mitä muita reissuja sinulla on ollut luontoon liittyen. Pekan kanssa ollaan vähän suunniteltu, että jos kävisi polkemassa Päijännettä ympäri. Olikin puhetta siitä, että kävit Haltin päällä. Nukuttiin armeijan puolijoukkueteltassa; se oli ihan hyvä juttu
Seikkailijan hommat kiinnostaa. Tykkään, jos tulee pätkiä nopealla tahdilla. Olen valmistunut ammattikoulusta talonrakentajaksi, ja niitä hommia teinkin muutaman vuoden intin jälkeen, mutta ne alkoivat sitten kyllästyttää. Koulunpenkille olisi kova into päästä, ja hainkin tuossa yliopistoon lukemaan biologiaa sekä luokanopettajaksi. Kaiverrapa puunrunkoon vielä kiitokset. Mitään ihmeellisiä uusia sponsorijuttuja en odottele, vaan nämä nykyiset ovat hyviä. Olen yritellyt miettiä, että mitähän sitä tekisi isona. Olisi mukava, jos voisi työn puolesta vaikuttaa ympäristöasioihin ja olla semmoisessa mukana. Hyvä rinkka: koska päivät pitkät sitä kantelee, niin sen on oltava käytännöllinen ja sellainen, ettei ala painamaan turhaan olkapäitä. Ei sitä viitsi millään Bilteman 20 euron teltalla lähteä liikkeelle. Onko sinulla jotain unelmia tai asioita, joita haluaisit vielä saavuttaa. Vähän olen vielä etsinyt tässä itseäni. Luonto siis kiinnostaisi ihan ammattinakin myös. Viime kesältä jotain jo onkin, mutta homma jatkuu nyt kun kesällä. Tietenkin toivoisi, että kehittyisi joillain osa-alueilla paremmaksi. Kenkiin kannattaa panostaa ihan kunnolla. Totta kai toivon, että pysyisi terveenä ja voisi nauttia lajista kuten ennenkin. Olen yritellyt miettiä, että mitähän sitä tekisi isona.” Sinulla on kettupaitaa päällä ja jotkut seikkailuun sopivat reisitaskuhousut. Omia juttuja ei oikein viitsisi alkaa säästellä. Kyllähän luonnossa voi liikkua kaikenlaisissa varusteissa, mutta kyllä se kiittää ankarammissa olosuhteissa, jos on kunnolliset, luotettavat ja kestävät varusteet. Onko tulevana kesänä tiedossa mitään uusia juttuja. Beyondin porukalla ollaan aloiteltu vähän kuvata uutta leffaa. Käyttömukavuus tulee ensimmäisenä. Millaisia suunnitelmia on tulevaisuudelle. Rakenna luonnonläheisille lukijoille mielikuva sellaisesta trendikkäästä, ylhäältä päin otetusta Instagram-kuvasta, josta löytyy tärkeimmät seikkailuvälineesi tarkassa järjestyksessä upeasti kuluneella lankkulattialla. Teltta on tärkeä, ja mukavat vaatteet päällä. Kiitokset perheelle, kavereille, Juholle (Beyond), Jannelle (Melodica), Pertille (Adidas), Juholle (Preview), Samulille valokuvista ja perhojutuista, Pekalle filmaamisesta, Hennalle, Ogille ja kaikille vanhoille ja tuleville tyypeille. Tulentekovälineet ja trangia. ” Vähän olen vielä etsinyt tässä itseäni. Voisin olla löytöretkeilijä; ehkä liityn siihen Marsiin lähtevään porukkaan. Ammattikorkeaan maa- ja metsätaloutta. 49. Nyt olen ollut Beyondissa hommissa puolisen vuotta. Syksyllä pätkää pihalle. Eetu Sundvall on kyllä välineitten oltava kunnossa. Sen jälkeen nautiskelin jonkun aikaa työttömänä olemisesta. Millaisia suunnitelmia sinulla on skeittauksen suhteen tulevaisuudessa. Vähän vaihtovaatetta ja ehkä lukemista, mutta tärkein on hyvä fiilis, kun lähtee reissuun, ja kaikki mitä siellä tulee vastaan. Jonkinlainen teräase on tarpeellinen, kun tuolla metsissä seikkailee. Mitä eroa sinulle on sillä, kuvataanko pätkää vain vuosi tai vaikka kolme. Luuletko, että varusteissa on tärkeämpää niitten käytännöllisyys vaiko tietynlainen fiilis
Onneksi toiset löytää spottinsa niin syvältä korvesta, ettei sinne löydä edes navigaattorin avulla, Spot Diggeristä puhumattaaan. Tuskin tuonne vetten ylle kukaan muutenkaan uskaltautuisi. Etsivä löytää, siivoaa, ja sitten muut tulee ja skeittaa spotin pilalle. 50
Haastattelu numero kaksi Ensimmäisinä vuosina, kun itse Lahden spotteja kierteli, Tossun tunnisti kahdesta jutusta. Tähän Tossu totesi: ”Tälläsinä hetkinä toivoisin, että mullaki ois tollanen tukka”. Sattumalta Master Of Puppets alkoi soida ja kaksi rehtiä hevaria hyppäsi lavalle moshaamaan. Joidenkin vuosien päästä, kun siihen oli tutustunut vähän paremmin, oltiin Torvessa istumassa iltaa. Se oli hyvä skeittaamaan – ja AINA kalju. Skeittauksessa se sen sijaan on entistäkin parempi, vaikka ikää on tullut lisää ja polvia on leikelty. Nyt sillä on ollut tukka jo vuosia, mutta eipä sitä ole silti näkynyt lavalla moshaamassa. Voi vaan toivoa, että itsekin on edelleen yhtä fiiliksissä skeittauksesta vielä silloin, kun takana on yhtä monta laudalla vietettyä vuotta kuin Tossulla. -Lassi Salminen Teksti Teemu Korhonen Kuvat Markus Henttonen 51 Kuvitukset RAKASTAJA ROOBERT
Silloin aloin kunnolla skeittaamaan, kun aloin myös ymmärtää tempuista sun muusta. En kyllä tiedä mistä ne olivat tulleet. Kavereitten kautta ylipäänsä kopioitiin videoita. Halli sieltä kuitenkin löytyi ’90–’91 talvena nuorisoseuran talolta. Oliko tämä Nastolassa. Paljon teitä oli Villähteellä skeittaajia. No huh, Lahdesta löytyy uutta skeitattavaa! Uutta ei tosin ole se, että Tossun ss popparit tarrautuu jalkoihin kuin lapio näppylähanskoihin. Vaihdettiin kuitenkin vähän maisemaa, ja sieltä löytyi kavereita, joiden kanssa skeitata. Teemu: Viimeksi kun tehtiin haastattelua joskus aikoinaan, niin taisi ilmetä, että olet skeitannut kauemmin kuin (Ville) Kirves tai Simo (Mäkelä) on elänyt. Ensimmäisen videon näin ’89 tai ’90, kun kaverilla, Pajusen Jussilla, oli videot. Rahoilla kävin sitten ostamassa Finnoilhuoltoasemalta Aloha Hawaiji -pakettilaudan. Oli kavereilla ollut siellä 52. Jossain vaiheessa se meni siihen, että oltiin tämän Jussin kanssa ainoat skedeejät koko paikkakunnalla. Orimattilasta kävi myös Lahdessa melko usein skeittaamassa muutama ikäiseni kaveri, jotka pyörivät samalla mukana. Oli niitä, mutta meillä ei ollut omaa VHSnauhuria edes silloin (tämä ei ollut kovin poikkeavaa, sillä ko. Sitten oli tietty yksi päiväkoti, jossa oli hyviä penkkejä. nauhurit olivat kalliita tuolloin -toim.huom.). 1989 sain kaverin kautta sitten ekan oikean laudan. Edellisenä syksynä olin kyllä tutuilla nähnyt itse tehtyjä banana boardin tapaisia virityksiä, ja niistä oli tullut kipinä saada oma lauta. Itsekin muistan, että 90-luvun puolivälissäkin oli vaikea saada leffoja, tai sitten ne maksoivat niin paljon, ettei ollut varaa niihin. Pari vuotta sitten näin Brysselissä skeittikaupassa tismalleen samanlaisen Aloha Hawaiji –laudan seinällä. Parkkia tms.. Noihin aikoihin alkoi myös pikkuhiljaa näkyä uusia nuorempia naamoja enemmän ja enemmän. Tossu: Niin, huhtikuussa 1987 pyysin mummolta lahjaksi rahaa ekaan lautaan (Simo ja Kirves ovat syntyneet toukokuussa ’87). Lahdessa sai kyllä 90-luvun alussa Bike ’n Boardista leffoja. Itse väsättiin joku boxi jostain lavoista, joissa oli valmiina levyt päällä. Tosi pientä touhuilua kuitenkin. Eipä siellä ollut kuin esiintymislavalla pieni mini, joka oli toiselta puolelta varmaan metrin korkuinen ja toiselta puolelta 1,5 metriä. Joo, ’89 muutettiin Villähteelle, joka kuuluu tietty myös Nastolaan. Sitten tietty Ban This tuli nähtyä. Thrashereitä sai Suomalaisesta kirjakaupasta ja niitä käytiin siellä lukemassa, jos ei ollut varaa ostaa. No silloin ’90, kun oli maanlaajuisesti kova buumi käynnissä, porukkaa oli enemmän, mutta muuten oltiin kolmen kaverin porukalla. Ne oli kopioitu jostain. Kyseessä oli World Industriesin eka video Rubbish Heap. Muuten halli oli ehkä kuusi kertaa kuusi metriä, ja keskellä oli sille ajalle tavanomainen tuplaputkikurbi. Lehtien saanti oli melko helppoa, joten niistä kuitenkin pääosin fiilikset repi. Kyllähän sitä tuli Lahdessa käytyä paljon ennenkin, kun tuossahan se Villähde on ihan vieressä. Yksi liikenteenjakaja oli meidän paras spotti. Juu sitähän se oli. Oliko silloin saatavilla ollenkaan skeittivideoita. ’92–’93 oli ensimmäinen kesä, kun rakennettiin jotain vähän enemmän sellaisen Sparmarketin taakse. Ei kyllä. Mistä jengi sai tuolloin ylipäänsä leffoja. Vanhemmat kundit olivat sen jotenkin säätäneet sinne. Jussilla oli avain sinne, niin päästiin aina suoraan koulun jälkeen skeittaamaan. Sitten Lahdessa justiinsa kiersi ne muutamat kopionkopionkopiokasetit, joissa oli muutamia uusimpia videoita, Teillähän oli noihin aikoihin tavallaan oma parkkikin Lahdessa. Siinä oli Mike Vallelyllä viimeinen partti ja siitä olin aika fiiliksissä. Oliko siellä mitään valmista skeitattavaa. Olin intissä ’96, ja kun se loppui, muutin heti, eli ’97 Tammikuussa. Jotenkin tuntuu, ettei noihin aikoihin ollut Lahdessakaan juuri ollenkaan skeittaajia. Varsinkin jos laskee Hollolan siihen mukaan, koska siellä skeittaajia oli tosi paljon. Ihan lehdistä jouduttiin kyllä fiilikset hakemaan. jotka oli niin moneen kertaan kopioitu, että värit olivat muuttuneet ihan purppuraksi. Kyllä niitä oli itse asiassa yllättävän paljon. Tosin jotkut kaverit siitä vanhasta porukasta, joiden kanssa tuli itse skeitattua Lahdessa, alkoivat hieman himmailla skeittauksen suhteen. Milloin muutit Lahteen. Millainen oli Youtuben skeittitarjonta noina aikoina
Fakie flip 53. Niin no, eihän tämä nyt ihan sama ole, mutta on Tossu silti keskivertoa isompi, eikä ditsikään ole leveydellä pilattu. Kuvittele norsu ajamassa liian pienellä pyörällä trapetsia pitkin
Hehee. Sitten se kävi vain kääntymässä vastakaaressa ja teki fs hiparin ekalla toiseen suuntaan. Vuosi aiemminhan nämä yhdet uudet nuoret olivat tehneet parkin Ahtialaan ja siellä kaikki kävivät niihin aikoihin. Tietty kun leffoista ja lehdistä haki fiiliksiä, niin oli pakko itsekin alkaa väkisin vääntämään niitä. Testattu on, eikä hyvin käynyt). Ainakin sen päällä voi vielä hyppiä (paitsi jos on kyseessä Datsun. Siinä ’96, kun oikeastaan me kaikki lähdimme inttiin, se jäi vähän kunnostamatta. Se ei onneksi kestänyt kovin kauaa, kun jo joskus ’92 tai ’93 alkoi näkyä enemmän kaikkia switch-juttuja ja flip-slide-komboja. Skeitattiin niitä siinä pari kuukautta, ennen kuin kuultiin, että oli muitakin paikkoja. Siellä oli kyllä ihan ok härvelit, mutta ei se missään vaiheessa päässyt muodostumaan miksikään lempparipaikaksi. Sehän rakennettiin siihen jo 80-luvun lopulla ja se oli melkein verttiramppi. McCranck teki pikku hinkkauksen jälkeen bs hiparin siitä yli. Parasta siinä paikassa oli ne musavehkeet, kun sai tykittää niillä ihan täysiä mitä halusi. Ei ihan vielä noihin aikoihin. Te ette olleet teidän porukalla mukana sen paikan raksauksessa. Tulihan siellä silti käytyä aika paljon. Tossun autot on kerta toisensa jälkeen tulleet tiensä päähän. Muistaakseni se raahattiin vielä ulkomailta asti sinne, eikä siellä käynyt sen 80-luvun lopun buumin jälkeen pitkään kukaan, ennen kuin alettiin vähän enemmän kaariakin skeittaamaan. Rick McCrank oli matkassa ja tuhosi koko rampin. Aika kauan me siellä saatiin käydä, vaikka siellä hajosi tavaraa lampuista roskiksiin skeittauksen yhteydessä. Ainoa, mitä oli säilynyt, oli kaari ja kurbi. Siellä oli ihan skeittausta varten vuorotkin. Ainakin se, kun Emerican tiimi kävi siellä ’99 keväällä. Bs tail. Laakson Mika oli varmaan ainoa, joka siitä oli ajanut airilla yli. Se ilmestyi muutenkin vähän tyhjästä, kun yhden sällin isä oli kaupunginvaltuustossa ja oli saanut pojille luvan rakentaa siihen. Kaiken lisäksi se maksoi aivan järkyttävästi kaupungille. Muistan itse, kun ’96 keväällä ei tiedetty mistään muista parkeista ja mentiin sinne innoissamme skeittaamaan, mutta kamat oli ajettu lumiauralla nurkkaan. Pääasiassa se oli flätin skeittausta, mutta oli meillä siellä jotain siirreltäviä kurbeja ja hyppyramppeja myös. No silloinhan alkoi tämä pressure flippien ja late flippien hieno kulta-aika. Siinä oli sellainen tyhjä parkkipaikka, jonne kauppiaan luvalla saatiin tehdä parkki. Mennäänpä takaisin 90-luvun alkuun – silloinhan alkoivat nämä laudat muuttua aika paljon. Ei sen väliä, jos on kampiakseli sylissä tai kannen tiivisteet lepattaa. Oliko Lahdessa mitään halleja, missä skeitata talvisin. Arto 54 Saari ja Ed Templetonkin oli mukana, mutta parhaiten jäi mieleen McCranckin linjat. Oikeastaan koko muu Emerican tiimi lopetti skeittauksen, kun se pääsi vauhtiin. Muistaakseni Laakson veljekset tekivät ekan hallin Hollolaan 1994. jo joitain kamoja aiemminkin, mutta silloin tutustuin niihin paremmin ja olin lähes koko ajan Lahdessa, kun Villähteellä kaikki alkoi lopettaa. Miten se vaikutti omaan skeittaukseen. Tuleeko mieleen mitään kultaisia muistoja sieltä. Siihen asti ja sen jälkeen käytiin kerran kaksi viikossa 8-salilla skeittaamassa, joka oli sellainen nuorisotalon diskosali. Launeen minillä tuli kanssa käytyä tosi paljon niihin aikoihin, ja tykkäsin siitä tosi paljon, vaikka sekin oli vähän erikoinen. Itsekin muistan, että jengi hyppi jostain hyppyristä sinne esiintymislavalle london gapinä ja otti hang uppeja siihen. Siinä oli keskellä semmoinen V:n mallinen spine, joka siis leveni toista päätyä kohden. Ei me siinä kyllä oltu
Muutama vuosi sitten se leikattiin. Lisäksi siellä alkoi homma lähteä käsistä, kun niitä avaimia oli sinne vähän kenellä sattuu, ja joskus jopa joku oli jättänyt ikkunan auki, että pääsee ensi kerralla sitä kautta sisään. Nythän Lahdessa ollaan taas palattu tälle perinteiselle polulle, ettei ole sisätilaa, missä skeitata, vaan jengi käy parkkihalleissa. Tulossa on, tulossa on. Riittäisi kyllä nytkin. Joo, meillä oli pitkään näiden Ankkurihallien ja muiden jälkeen sellainen pieni halli Hollolan puolella, mutta nyt jouduttiin luopumaan siitä, kun eivät yksinkertaisesti rahat riittäneet. Viimeksi tämä tilanne taisi olla 2002. Pikaisella laskutoimituksella taitaa olla kymmenen pätkää kasassa. Mulla meni ainakin puolitoista vuotta saada se sellaiseen kuntoon, että se tuntui normaalilta. Onhan niitä tullut kuvattua. reunaan niin, että pirstaleet lenteli. Jääkö pyöreisiin lukemiin, vai vieläkö irtoaa. Muistan, kun rutiineihin taisi kuulua aina aluksi kompuralla lattian putsaus kaikesta siitä puupölystä. Toki oli niillä varmaan jotain muutakin käyttöä sille salille. Ei näillä ikärenkailla enää parane yhtä nopeasti. Varsinkin, kun se sairasloma-aika oli ajoittain melko railakasta. Tosin silloinkin päästiin välillä skeittaamaan Lahden Taideinstituutin veistotilaan, kun Anssi Kasitonni opiskeli siellä. Itsekin puupäänä hypin jotain ollieta sieltä alas pianon yli ja taisin hypätä pari kertaa suoraan siihen soittimen päälle. Oli pakko laittaa pillit pussiin. Ainakin kolme minuuttia matskua on jo kasassa. Silloin tuli käytyä säännöllisesti kerran tai kaksi viikossa Kontulassa. Aika pitkälle kuitenkin riitti yksi kurbi ja flättireili. Ja sen jälkeenkin ollaan tehty leffoja kavereiden kanssa. Pitkään pystyi kerran viikossa käydä skeittaamassa, mutta se vaan aina turposi niin pahasti, ettei useammin uskaltanut. Jos tiellä kasvaa heinää ja puun versoja, A) voiko sen päästä löytyä spotteja. B) Menetkö katsomaan. Eturistiside meni poikki. C) Teetkö switch krookedin?. Ei noissa ruuhkaisissa tykkää niin hirveästi käydä muutenkaan. Nyt on kyllä tahti vähän hidastunut, kun oli tuon polven kanssa ongelmia pitkään. Ekat kaksi pätkää tuli kuvattua juuri siellä kaupan takana skeitanneen porukan kanssa. Kassastakin hävisi rahaa. Sitten siinä olikin aika pitkä tauko, kun porukka alkoi vaihtua. Kesti aivan naurettavan kauan toipua siitä, vaikka arvio oli, että se paranisi alle vuodessa. Sinulla taitaa olla muuten joku Suomen ennätys kuvatuissa pätkissä. Taas ollaan spoteilla, jotka ovat 3G:n katvealueella. 2000-luvun alusta kuvattiinkin vissiin leffa per vuosi ainakin vuoteen 2005, ja kaikissa oli pätkä myös minulta. Mitäs sen kanssa kävi. Muuten se oli niin liukas, ettei siitä tullut mitään. 55 Human Spot Digger, osa-2. Eihän me sitä mitenkään hirveän hyvänä pidetty, ja siitä syystähän se toiminta taisi siellä loppuakin
Onhan nekin tietty sen kymmenen vuotta nuorempia kuin itse, heh. Toki se aina harmittaa, kun vanhat kaverit lopettaa tai muuttaa muualle, mutta aina tulee uusia, eikä siihen ikään enää jaksa katsoa. Koko viikko vain skeitattiin niin paljon, ettei kyllä vähään aikaan ole tullut skeitattua. Ei auta, jos kuvissa esiintyvä kaveri pyörii kuin pieru nahkahousuissa. Mistä revit melkein 35-vuotiaana innon kuntouttaa jalan skeitattavaan kuntoon. Se tarjoutui majoittamaan meidät sen himaan ja haki vielä kaupasta bisseä. Frisco on kyllä kanssa toinen, minne kannattaa mennä. Missään ei kukaan valita, vaan jää siihen kattelemaan, kun skeittaat. Vieläkö tulee käytyä ulkomailla. Odotin vaan sitä päivää, että pääsee kunnolla takaisin laudan päälle. Nytkin tuossa juuri tutustuin muutamaan kaveriin, joiden ikää en edes tiedä. Berliinissä ja Köpiksessä tuli käytyä viimeksi. Tämä kuvastaa aika hyvin sitä, millasta porukka siellä on. Just tällä jälkimmäisellä reissulla oltiin jo lähdössä himaan, kun tuli tieto, että lentokone oli mennyt rikki ja niiden piti tilata Euroopasta uusi kone, joten lento myöhästyi päivällä. Silti helpompi lukea kuin suorittaa itse laudalla. pelkkiä switch-juttuja pitkään. Ne on varmaan jotain parikymppisiä. Monethan joutuu tekemään esim. Toki välillä epäilytti, kun se ei meinannut millään kuntoutua, mutta nythän se on ollut ihan hyvä. Takaisin pitäisi päästä. Sitä ei kyllä tarvinnut miettiä hetkeäkään. Siitäkin porukasta on tosin osa jäänyt pois tai ei pääse niin usein skeittaamaan kuin ennen. Se on ehdottomasti lempipaikka, jossa on tullut käytyä. Onko se vaikuttanut mihinkään. Jätkän kanssa tuli matkusteltua aikoinaan tosi paljon. Onko outoa skeitata paljon nuorempien kanssa päivittäin. Muutenkin ihmiset ovat ihan mahtavia siellä. Ekalla kerralla olin siellä enemmän turistina, mutta tokalla kerralla tuli lähinnä vaan skeitattua. Aika todella varovaistahan se oli alkuun ja pitkään tuntui switch-jutut hankalilta, koska kyseessä oli etupolvi. Ennen tuntui kyllä vähän oudolta, kun yhtäkkiä kaverit olivatkin aika paljon nuorempia, mutta nykyään siihen on kyllä tottunut. Half cab nose manual nollie backside big spin out to fakie with incrdible steeze and amazing style while wearing a beanie during summer time... Se on kyllä paikkana muutenkin aivan paras. Suosittelen kaikille. Hengailtiin sen kämpillä sitten se ilta ja mentiin seuraavana päivänä takaisin kentälle. Tulee kyllä. Siinä konetta venaillessa oltiin tavattu joku paikallinen mimmi, jonka kanssa pelailtiin korttia. Muuttiko toi skeittausta jotenkin. Pääasiassa kuitenkin tulee nykyään skeitattua samojen naamojen kanssa kuin sinun asuessa Lahdessa. Ne olisivat maksaneet hotellinkin, mutta siinä vaiheessa alkoi olla niin väsynyt, ettei olisi jaksanut säätää mitään. Sehän on ihan parasta puuhaa. Ei sinänsä, kun ei tässä pitkään ole tullut tiputtua mistään. Ei oikein pystynyt ponnistamaan. Olet skeitannut aika monen ikäpolven kanssa, kun olet itse skeitannut niin kauan, ja matkan varrella on tullut uusia kasvoja ja vanhoja lopettanut. Tää Köpiksen-reissu oli vielä sellainen vanhojen aikojen skeittireissu. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta entä jos on tuhatkertainen kuvamäärä sanoihin nähden. 56
Muistan, kun itse asuin vielä Lahdessa, niin tuntui välillä, että skeittaus junnaa jotenkin paikallaan. Ei oikeastaan ole hirveästi mitään uutta tullut – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ei todellakaan! Lahti on mun koti. Vaikka löytäisit perille, saattaisit luulla olevasi väärässä paikassa, koska et löytäisi flättiä spotilta. Aika usein itsekseni kiertelen autolla, jos tulee esim. Joka kevät tulee kierrettyä perinteiset rundit. 57 Tuosta autolla kiertelystä tuli mieleen, että sinähän olet aina ollut automies. Tuoltapa se on kyllä itsestänikin tuntunut. Havahduin vaan sieltä pellolta ojan takaa, kun oli heinää joka puolella. Ei näytä haittaavaan Tossua. Siinäpä se! Nuo rundit auttavat aika paljon, sillä muuten ei löytyisi ikinä mitään uutta. Etuakseli vääntyi, mutta se oli vielä korjattavissa. Se oli ihan mahtava, kun sinne taakse mahtui niin paljon jengiä, jos vaikka lähettiin Helsinkiin skeittaamaan. Samoja vanhoja paikkoja tulee todella harvoin käytyä. Salmisen Lassin kanssa kierrettiin aiemmin tosi paljon noita kahdestaan. Miten tällaisessa kaupungissa sitten jaksaa skeitata vuodesta toiseen. Ainoa ongelma siinä on se, että se asuu Berliinissä. Ei ihme, sillä sitä ei ole koskaan olutkaan. Luulen, että jos jonnekin muuttaisi, niin jonnekin ulkomaille…hetkeksi. Oltiin juuri lähdössä Kontulaan skeittaamaan, mutta matka tyssäsi siihen Lahden rautatieaseman viereen. Siellä kun kaikki muutkin tykkäävät käydä. Oli se kyllä toisaalta sen väärti. En ollut ikinä aiemmin edes käynyt siellä, ja yhtäkkiä huomasin metsän keskeltä sen. Oikeastaan vain yksi, Henttosen Markus, joka näitä valokuviakin on ottanut. Ei ole kuitenkaan käynyt mielessä muuttaa Helsinkiin tai muualle. Se on vain auttanut niin paljon, kun on tullut aina kierrettyä niin paljon, eikä Lahdessa julkisella liikenteellä pääse juuri minnekään. Kaikki loput ovat kyllä muuttaneet pääasiassa Helsinkiin, eivätkä tietääkseni skeittaa edes enää. Myöhemmin sitten eteen kurvasi yhden ison firman toimitusjohtaja uudella hybridillään, niin se auto meni siinä sitten lopullisesti rikki. Minkälaisella prosentilla spotteja löytyy. Fiat 133, farmarimallinen vauvan sonnan värinen Ford Taunus… (naurua). Parhaimmillaan meitä oli siellä seitsemän tai kahdeksan. Olet muutenkin löytänyt aivan ihmeellisistä paikoista spotteja. Ei edes mennyt! Siis rehellisesti nukahdin rattiin. Mitä siinä muuten kävi. Onneksi ei kellekään sattunut mitään.. No en nyt automies, mutta on minulla ollut auto tosi pitkään. Vanhat spotit häipyvät, mutta uusia ei tule tilalle. Aika paljon on kyllä tullut siirryttyä Launeen parkille skeittaamaan, kun ei täältä sellaisia kurbispotteja muuten löytyisi. Minkälaisia spotin metsästysreissuja sä suoritat. Monesti ei tule mentyä edes uudestaan, jos spotti on niin huono tai ei vaan keksi yhtä kahta temppua enempää. Human Spot Digger, osa-3. Sama koski skeittaajia itseään. Ei haitannut, vaikka vei paljon bensaa. Ei mulla sen jälkeen ole ollut kuin yksi Ford Orion ja kaksi Chrysleriä, ja nyt on Nissan. Kävin jälkikäteen itsekseni vähän putsailemassa siellä, mutta aika monta kertaa joutui käymään pelkästään siivoushommissa ennen kuin pääsi skeittaamaan. Ehkä siistein löytö oli tuo tukinuittokouru, joka löytyi, kun olin tyttöystävän kanssa treffeillä naapurikylässä. Vanhemmatkin asuvat eri kunnan puolella. Toisinaan löytyy helmiä, joihin sitten tulee palattua useamminkin. Hyviä esimerkkejä on tämä kouru ja se yksi metallinen kurbi, mikä oli aivan keskellä korpea. Viime kesänä tuli käytyä siellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Onko mitään uusia tuulia puhallellut lähiaikoina. käytyä vanhempien luona naapurikylässä. Välillä on kavereita mukana; esim. Niin tämä viimeinen Chrysler meni lunastukseen, kun ajoit sen metsään. Todella pienellä! Itse kuitenkin saa parhaat fiilikset nykyään uusista spoteista. Lahti on kuitenkin niin pieni paikka, että on pakko kiertää noita ympäryskaupunkeja myös, ja aina välillä löytyy jotain uutta. Mitäs niitä nyt on ollut. Skeittaako kukaan noista sinun alkuperäisistä Lahti-kavereista
” Olet tietääkseni kova nukkumaan kävellessäsikin. Ei siinä kyllä ihan niin käynyt! En tiedä; olen itsekin kuullut ihme versioita joistain omista nuoruuden seikkailuista. Ehkä se vaan on se, kun tekevälle sattuu ja noita tarinoita kerrotaan eteenpäin, niin aina niitä väritetään jotenkin. Eli et ole nukkunut ostoskärryssä Euromarketin takana, niin kuin tarina kertoo. En, mutta kerran heräsin hautausmaalta hautakiven päältä. Moni asia on kuitenkin jäänyt niistä käymättä, vaikka moneen paikkaan sitä on onnistunut joutumaan. Kaikkia ei voi muistaa, mutta laitetaan tämmönen pitkä lista: Jussi, Joke, Ass crew (Hamis, Masi, Ville, Teemu, Osmo, Jaakko, Reinikainen, Snäpy, Jussi H., Niko, Antti, Turunen), Laaksot, Niiraset, Toni Lemmetty, Juha A., Marko L., Mould crew (Teemu K., Arvi, Lasse, Räty, Viikilä, Kalle, Sihvonen, Patis, Anssi 8000, Simo), Lassi, Timppa, Poppa, Sirviö, Mike, Veke, Kerpo, Visa, Tupsu, Kirves, Miki, Nykänen, Olli, Api, Vantte, Jarno, Jurmu, Aki, Joonas, Pete, Veksu, Stefan Zanhate, lahtelaiset edesmenneet skedepuodit (Bike’n’Board, MtW, Aleksin pyörä, Lamina, Ninetyseven), Markus Aarni, Reetta, Sämpylä R.I.P., äiti, isä R.I.P., Jarkko+perhe, Repe R.I.P., Klaudia-mummo R.I.P. ” En, mutta kerran heräsin hautausmaalta hautakiven päältä. Heh. Mikähän siinä muuten on, että kaikki sinuun liittyvät tällaiset tarinat saavat niin paljon uutta väriä. Haettiin siis kaverin kanssa keskustasta yhdestä pizzeriasta ruokaa ja oli niin kylmä, että vitsillä kokeiltiin, oliko yhden pakettiauton ovet auki. Muistan, kun aiemminkin olen kuullut jonkun tarinan seikkailuistasi, ja sitten se onkin mennyt ihan erilailla. Oliko kiitoksia laittaa. Ehkä tähän on hyvä lopettaa. Joo, se kuuluu ihan joka viikonlopun rutiineihin, mutta tällä kolarilla ei kyllä ollut tekemistä alkoholin kanssa. ja tietysti LAURA! 58. Heh. Kaveri ei ollut tosin herättänyt minua, kun oli itse herännyt aiemmin. Tuostakin tarinasta olen kuullut sellaisen version, missä heräsit siihen, että se auto lähti liikkeelle. No joo. Mentiin sinne syömään ja sammahdettiin sinne sisään molemmat. Etkös tosin joskus mennyt nukkumaan jonkun toisen autoon. Oli vaan jättänyt mut sinne nukkumaan
Merkille on myös pantu, että joka toinen homoditsin hinkkaaja on leiponut tuohon oman versionsa bs nosebluntista. On nimittäin merkattu jokaiseen Berliini-aiheiseen skeittikarttaan. Stefan Zanhate Tätä paikkaa ei tarvinut Chrystlerillä etsiä. Ei kuitenkaan fakie fs blunt slideä, feikkiin alas. 59. Ruksi ruutuun ja döner suuhun
Olemme kaikki olleet pro-skeittaajina useille eri firmoille, mutta emme koskaan samalle firmalle. Saiko se koskaan näkyvyyttä skeittimediassa. Mikä se siis on. Sekin oli vain yksi Wrayn ilmavista suorituksista. Missäpäin maailmaa olet. Kauanko olet ollut laudan päällä. Kerro niille, jotka eivät ole seuranneet tekemisiäsi viime aikoina, mikä ”statuksesi” on tällä hetkellä: oletko skeittaaja ammatiksesi – käytkö päivätöissä, vai vieläkö skeittaus elättää sinua. En ole ihan vielä päivätöissä, mutta skeittauskaan sinällään ei kata ihan kaikkia menoja. Tästä todisteena on vähintäänkin Thrasherin (11/97) kannessakin esitelty vesitornista toiseen suoritettu ollie, joka menee helposti hengenvaarallisimpien skeittilaudalla suoritettujen stunttien joukkoon. Se oli Barcelonassa. Idea tosiaan oli minun, Jonas-veljeni sekä pitkäaikaisen ystävämme, Paul Lunan. Mitä se edustaa. Tuleeko tämä intohimosta tupakointia kohtaan. Ei varsinaisesti; Jonas polttaa punaista Marlboroa, ja aina askin nähdessäni minulla kävi mielessä, että olisi hauskata muokata Marlboro-tekstiä ”Wraybro”-muotoon. Näytin sitä Adiolle, ja he olivat siitä hyvin tyytyväisiä ja käyttivätkin sitä mainoksessaan. Skeittimediaa sivusilmällä seuratessa tuli jossain vaiheessa olo, että Wraystä ei ole kuulunut viime vuosina paljoakaan, eikä Element ole julkaissut mieheltä juurikaan uutta materiaalia. Kaikki on hyvin. Joko se on startannut, ja joko tuotteita on saatavilla. Se oli ainoa matka, jolla olin tiimin mukana kuvaamassa. Tällä hetkellä olen kotikaupungissani, La Habrassa, Kaliforniassa. Mielestäni pätkän alussa näkyvä fontti on aika Element-henkinen. Huomasin, että jotkut Wraybro-grafiikoista olivat Marlboro-henkisiä. Tein siitä tietokoneella mallin, joka päätyikin ensimmäisiin lautoihin. Kerro siitä lisää. Se on viimeiseltä Element-reissulta, jolla olin mukana. Tällä hetkellä työstän veljeni, Jonas Wrayn, kanssa kovasti uutta skeittimerkkiämme, Wraybro, saadaksemme sen pian käyntiin. Kuten eivät ole unohtuneet nuo sen ajan valkoiset SLB-kengätkään. Skeittaamme kaikki silti yhdessä, ja tästä lähtikin idea perustaa oma skeittifirma, joka olisi täysin skeittaajien omistama ja pyörittämä – ihan kuten asiat menivät meidän kaikkien rakastamalla 90-luvulla. Hain Youtubesta nimelläsi materiaalia, ja löysin videon, jossa heittäydyt backside olliella jonkin altaan vieressä olevan gäpin ja vielä neljä porrasta perään (tämä löytyy hakusanoilla ”jeremy wray back side 180”). Virallinen julkistamispäivämäärä sille on 14.4, joka on samalla myös syntymäpäiväni. Temppu käytettiin videossa, mutta Element ei halunnut käyttää sitä mainoksissa tai muualla. Teimme grafiikat punaisesta Marlborosta sekä light-versiosta. Sinä päivänä kummallekin, minulle ja Jonakselle, tulee myös täyteen 30 vuotta skeittilaudalla. 60. Tulevaisuudessa grafiikka tulee toki olemaan kokonaan omatekoista, mutta joskus tunnetun kuvan kustannuksella on hauska kujeilla, jos se toimii ja sopii. Lienee oikeutettua sanoa, että Wray otti aikakaudellaan skeittauksellaan enemmän ilmaa kuin moni muu aikalaisensa ja se oli monella tapaa samalla tasolla nykypäivän kanssa. Kyseessä on huomattava skeittauspituushypyn suoritus. Instagramissa huomasinkin mainitsemasi Wraybro-merkin. Oliko tuo harkittua vai ei – annetaan pullopostin kertoa totuus. Mainitsemisen arvoista on myös Wrayn ländäykset: aina pulteille – ja ilman tiktakkia – jopa isoissakin tempuissa. Wrayllä oli – ja toivottavasti on vieläkin – yksi suurimmista popeista, ja kamppailu painovoimaa vastaan tuntui aina sujuvan siihen malliin, että moni meistä olisi tarvinnut moiseen vähintäänkin kunnon hyppyrin. Alamme kohta juhlia poikani Jaxonin kaksivuotissyntymäpäiviä paikallisessa puistossa. Partin alkuranin napakka 360 flip portaissa, kickflip puolivälissä, kunnon pitkä ajelu ja loppukiihdytys kohti Carlsbadin gäppiä, josta uhmakas frontside flip alas – tuo rani ei ole unohtunut ensikatselun jälkeen. Rapakon Takaa JEREMY WRAY 90-luvun puolivälissä Jeremy Wrayn osuus Plan B:n ikimuistoisessa Second Hand Smoke -leffassa jätti pysyvän jälkensä monen tulevan skeittaajan mieleen niin vahvasti, että sen muistaa helposti vieläkin. Toiminta on nykyään niin yhtiömuotoista ja jäsennettyä, ja meistä tuntui, että olisi korkea aika puuttua osaltamme siihen. Teksti Janne Hatula Kuvat Jody Morris Hei, Jeremy. Miten menee
Kerro, mitä Elementin kanssa loppujen lopuksi siis tapahtui. Tuntuuko sinusta, että sopisit sen nykyiseen tiimiin. Meillä on nyt käytössä laadukas kamera, joten yritämme skeitata porukalla niin usein kuin mahdollista ja pistää asiat tapahtumaan. Homma hiipui Elementin taholta hiljalleen: minua ei otettu mukaan projekteihin eikä pyydetty mukaan skeittireissuille. Kenties Wraybrovideota. 61 ” Itse asiassa se on ollut todella hauskaa viime aikoina.”. Voimmeko kuitenkin kenties odotella sinulta uutta videopätkää piakkoin. Kun viimeksi tarkastelin tilannettasi, olit tosiaan Elementillä, mutta en ole nähnyt skeittaustasi mediassa viime vuosina, ja hiljattain huomasin, että et siis ole Elementin sivuillakaan. En koskaan varsinaisesti saanut potkuja, mutta en myöskään ikinä lopettanut omasta tahdostani. Ei ole ollut deadlinepäiviä mainoksia varten tai velvollisuuksia saada materiaalia videoita varten, joten olen saanut skeitata kavereideni kanssa ja nauttia tavallisesta skeittaamisesta. Se oli siis ehdottomasti tietoinen päätös Elementin suunnalta. Kuten tuo mainitsemani videokin todistaa, olet skeittaaja, jonka tyyliin on aina kuulunut vetää melko huomattavat määrät ilmaa, ja mielestäni jopa flättiskeittauksesi on mielestäni aina kuulunut ilmavimpaan kastiin. Kaikki varmaan ovat samaa mieltä siitä, että sopisin Plan B:lle paremmin kuin Elementille, mutta olen kuitenkin tyytyväinen siitä, miten asiat menivät, koska se johti siihen, että olen nyt aloittamassa siis omaa merkkiäni. Miksi et palannut takaisin Plan B:lle sen uuden tulemisen aikaan. Haluatko mainita mitään huikeaa, mikä olisi kenties jäänyt huomaamatta syystä tai toisesta. Plan B:ltä ei koskaan tullut yhteydenottoa sen tauon jälkeen. Vieläkö teet sen kaliiperin temppuja, jota sinulta on totuttu näkemään. Itse asiassa se on ollut todella hauskaa viime aikoina. Yritin kovasti päästä enemmän mukaan toimintaan, mutta loppujen lopuksi asiat menivät Elementin tahdon mukaan. Koska olen itse vanhempaa skeittisukupolvea, koen sinut aina Plan B:n ja Elementin edustajana. Työn alla on lyhkäinen Wraybro-intropätkä, ja sen jälkeen odotettavissa on pidempää. Skeittaan kyllä vieläkin entiseen tapaani, mutta en ole filmannut tai ottanut kuvia, koska ei ole ollut mitään, mitä varten kuvata
Haluamme, että se etenee hitaasti mutta varmasti. Olen hyvin innoissani tuotteista ja tähän mennessä kehitettyjen tuotteiden laadusta. Dukes-kenkäfirman aloittaminen oli aikoinaan melko suuri juttu. Hän on loistava suunnittelija sekä innovaattori, joka tuntee skeittauksen ja jolla on silmää hyvälle tyylille. Sanotaan, että kaikilla tapahtuneilla asioilla on syynsä. Olet tehnyt grafiikkaa mm. Älä anna kenenkään tulla tiellesi tai aiheuttaa sinulle mielipahaa tekemäsi asian suhteen. Isoisäni, jota kutsuimme nimellä Apu (havaijin kielellä ”iso kala”), piti aina pöydällään esinettä, jossa oli jokin sanonta latinaksi. Blockhead, Color ja Plan B antoivat minun aina suunnitella vapaasti ja tehdä mitä halusin grafiikkani suhteen. Wraybron perustaminen on siis uusin yritykseni. Matkan varrelta löytyy monia melko suuriakin hetkiä – niin laudalla kuin ilmankin. Mitä enemmän olen kasvanut ihmisenä ja mitä enemmän olen kokenut, sitä enemmän olen samaa mieltä tuon sanonnan kanssa. Seussilla (amerikkalainen kirjailija ja piirtäjä –toim. Katumisesta voisin sanoa, että en juuri kadu mitään, mutta ainakin opin monet asiat kantapään kautta. Kerro lyhyesti historiastasi graafisena suunnittelijana sekä siitä, millaisia projekteja sinulla on käynnissä tällä hetkellä. Mitä ikinä rakastatkin ja mikä saa sinut onnelliseksi. Adion perustaminen oli toinen merkittävä asia. Mainitse kolme merkittävintä päätöstä tai tekoa pitkällä urallasi. On kuitenkin olemassa niitäkin, jotka välittävät paitsi skeittauksesta, myös ihmisistä, skeittaajista. Tee sitä, mitä haluat – mitä ikinä se onkin, mitä haluat tehdä. 62 Oletko samaa mieltä kanssani siitä, että valkoisten Etnies SLB -kenkien pitäisi tulla takaisin. Siinä luki jotain tämän tyylistä: ”Älä anna kusipäiden kyykyttää”. Opin nuo asiat kantapään kautta. Olen tosiaan tehnyt grafiikkaa jopa pidempään kuin olen skeitannut. Hänen suunnittelukykynsä on mahtava, ja hänellä on kunnioitettava historia suunnittelun suhteen. Pienet askeleet, isot suunnitelmat. Toivottavasti skeittaan yhtä paljon kuin nytkin – ellen enemmänkin. Noista opin sen, että jos et omista osuutta firmasta, sinulla ei ole loppujen lopuksi käsissäsi yhtään mitään. Olen ylpeänä mukana Wraybrossa ja seison täysin kaiken sen takana. Ymmärrätkin lopulta, että haluat loppujen lopuksi tehdä yhteistyötä juuri niiden ihmisten kanssa ja pyrkiä olemaan heidän parissaan, sillä vain he näkevät kokonaiskuvan, koska he ovat aitoja elämäntapaskeittaajia. Seuss, en voisi olla kanssasi enemmän samaa mieltä.. Onko matkan varrella päätöksiä, joita kenties kadut. Minulla oli tapana suunnitella aina kuvat omiin lautoihini. En muista sitä sanatarkasti, mutta muistan, mitä se tarkoitti. JEREMY WRAY Mitä muuta mainitsemisen arvoista olet oppinut industry-puolesta ollessasi skeittaajana monille eri firmoille pitkän aikaa. Mielestäni Salilla (Sal Barbier -toim.huom.) pitäisi olla tässä vaiheessa jo oma mallistonsa – niin aiemmin julkaistuja kuin uusiakin kenkiä ja eri tuotteita. Tällä kertaa omistamme firman sataprosenttisesti itse ja teemme kaiken omin päin. Dr. Viisaat viimeiset sanat. Se menestyi hyvin, mutta lopulta se myytiin altani toiselle omistajalle, mikä opetti minulle muutamia hyviä pointteja huonosta liiketoiminnasta. Älä ikinä anna periksi. Älä luovuta. monelle eri skeittifirmalle. Paljon pieniä eriä ja mielenkiintoista tavaraa. Tein Elementille muutamia malleja, mutta enimmäkseen niillä oli omat tietyt mallinsa ja sarjansa, joten laudat näyttivät aina samoilta. Missä näet itsesi skeittauksen suhteen viiden vuoden päästä. Sille kävi tosin samalla tavalla kuin Dukesille: se myytiin eteenpäin, mikä ajoi laivan lopulta karille. Dr. Nyt teen kaiken suunnittelun Wraybrolle, ja tuntuu hyvältä pysyä luovana ja tehdä sellaista jälkeä, jota voi edustaa ylpeänä. huom.) oli samanlainen sanonta: ”Ole, kuka olet, ja sano, miltä sinusta tuntuu, koska niillä, joita se hiertää, ei ole merkitystä, ja niitä, joilla on merkitystä, se ei hierrä”. Skeittiteollisuus on enimmäkseen samanlainen kuin kaikki muutkin toimialat: häikäilemätöntä toimintaa, nopeat elävät ja kaveria ei aina auteta. Jos minulla olisi varaa, sijoittaisin häneen itse. Joskus elämässä tapahtuu asioita, joiden suhteen tuota filosofiaa voi olla vaikea hyväksyä, mutta jos pysyt positiivisena ja liikkeessä, elämä sovittelee palasensa aina kuitenkin paikoilleen
Minä tein kiitellyn haastattelun ja annoin Jannen kertoa tarinansa omin sanoin. Teksti Tuukka Tams 63 Kuvat Janne Tanskasen, Mikko Vatasen ja Marko Savolaisen arkistot. Sk8 or die Meidän juttu Janne Tanskanen teki kiitellyn dokumentin lama-ajan skeittauksesta Joensuussa ja antoi Sk8 Or Dien kautta yhdelle sukupolvelle äänen
En ollut nähnyt skeittausta missään: en telkkarissa, en lehdissä enkä kaduilla. Itse ostin vaan isompia housuja. Samoihin aikoihin Toni sai oikean lahnalaudan. En mä silloin tiennyt rullalautailusta yhtään mitään. Sen takia ei varmaan ollut oikeaa skeittausmotivaatiotakaan, ennen kuin lauta tuli upgreidattua jonkun tutun kautta. Samoihin aikoihin kuultiin Tonin serkun kautta, että on olemassa ollie – että sillä laudalla on mahdollista hypätä. Me oltiin niin junioreita, että meitä se kosketti vaan niiden wannabe-pilottipellejen osalta. Heti kun varusteet parani, niin skeittauskin eteni. Skeittauspuoli alkoi kehittymään, alettiin käymään spoteilla eikä se ollut enää pelkkää leikkimistä. Kun sillä yritti liikkua eteenpäin, niin se tyssäsi samoin tein. Meillä oli koulussa vuotta vanhempien jätkien natsijengi, mutta toisaalta oli niitä vuotta vanhempi skeittariporukkakin, joka suojeli meitä. ”Kesäisin skeitattiin paljon, mutta kyllä parkilla vietettiin myös aikaa ja juotiin kepua. Niillä jätkillä oli white power -liput salossa. Niitä siinä dokkarissa vedetään rälläkällä pienemmiksi. Se oli Joensuun kingi skeittauksessa.” ” Meillä oli koulussa vuotta vanhempien jätkien natsijengi, mutta toisaalta oli niitä vuotta vanhempi skeittariporukkakin, joka suojeli meitä. Siinä oli meitä selkeästi vanhemmat pojat ja me vähän päälle kymmenvuotiaat. Meillä oli kotona aina ollut semmoinen periaate, että rahat harrastusvehkeisiin piti tienata – jollakin nurmikon leikkuulla tai lumitöillä. Se oli tosi merkittävä porukan muotoutumisen kannalta. Tuo vertin puolikas, jonka päällä istutaan, on ainut mitä jäi jäljelle, kun natsit polttivat toisen puolikkaan.” ”Ensimmäisen skeden näin tuossa dokkarissakin esiintyneellä Tarvaisen Tonilla. Siihen aikaan pisteli jo tuollaisia juttuja ja reissasi skeitin kanssa. Sitten kun alkoi nämä lökäpöksyhommat, niin siihen aikaan oli tosi kova villitys nuo pilottitakit. Mieti, raken- 64 ”Rönkön Ville oli siihen aikaan ehdottomasti Joensuun paras skeittaaja. Jostain Kesportista tuli halpislauta ostettua. Siellä ruvettiin käymään. Urheilukentän vieressä oli ramppi, mutta en muista siinä koskaan nähneeni kenenkään skeittaavan. Silloin opittiin jo droppaamaan ja tekemään rokkari. Siinä tuli kahtiajakautumista ja kismaa ja huutelua koulussa. Eihän niillä ollut mitään aatteita. Ne vaan oli koviksia, jotka kanavoi sen touhun lökäpöksyjä kohtaan. Istuttiin laudoilla ja toinen työnsi toista. Ei se ollut mikään oikea firman valmistama lauta, helvetin huonot kovat renkaat ja surkeat laakerit. Esimerkiksi tuossa ihan keskustan vieressä oli skinipäämaja vanhan teurastamon tiloissa. Me oltiin oltu pennusta saakka kavereita, niin siltä apinoin. Pystyi tekemään tiktakkia ja saamaan vauhtia. Se sai sen vissiin helsinkiläiseltä serkultaan. ”. Mulla on vieläkin tallessa yhdet Bulletin renkaat, mitkä tuli varmaan myös Tonin serkulta. Marjalassa pidettiin Asuntomessut 1995, ja seuraavana vuonna siellä alkoi porukkaa käymään. Oli täysi itsestäänselvyys, että asettui sitä skinimeininkiä vastaan. Ihan alussa se oli vaan leikkiä. Me sitten katsottiin näitä isompia poikia, Rönkköjä (Ville ja Antti), Korkalon Ottoa, Vatasen Mikkoa, Piiraisen Villeä ja Savolaisen Makea ja otettiin niiltä mallia.” ”Lama-aika vaikutti monella tapaa. Kun siitä touhusta alkoi jotain tajuamaan, niin se oli jo purettu pois. En mä niitä mäskäleiksi laita, vaan pienensin Savolaisen Maken neuvoilla. Ei se oikein kulkenut. Kuultiin myös, että yhden sivupolun varressa olevalle kentälle on viety piiloon vanha Vepen ramppi. Kun kentät oli tyhjennetty messujen jäljiltä, niin sinne alettiin panostamaan yhdessä. Parkki toimi nuorisotalona ja kokoontumispaikkana, kun tällä porukalla ei ollut mielenkiintoa mennä minnekään oikeille nuorisotaloille ja valvottuihin tiloihin. Lautakin oli niin paska. Kutosluokan aikaan monet omista kavereistakin ryhtyi vetämään pilottia päälle. Oikeistoliike nosti päätään, mistä vieläkin Joensuu muistetaan. Varmaan jonkun Visionin, jossa oli jo vähän nosea ja concavea. Oli selvää, että ollaan antirasistisia ja pukeudutaan sen mukaisesti – ja joissain tapauksissa siihen kuului myös provosoiva käyttäytyminen
Just skeitattiin Skate To Hellissä munasillaan ja tollasta. Nyt kun miettii, niin olihan se tosi hurja juttu. Siellä skeitattiin helposti viitisen tuntia – ja illalla yhdeksän aikaan takaisin kotiin. Ei haluttu nihkeillä asioiden suhteen vaan yritettiin hyväksyä paljon juttuja ja rikkoa sääntöjä. Jos on olemassa joku sääntö, niin ei sitä pidä noudattaa sen olemassaolon takia, vaan voi miettiä itse haittaako ketään, jos tässä katukiveyksellä skeittaa vaikka se olisikin kiellettyä. Se oli semmoista adrenaliinihakuisuutta, energian purkamista ja hauskanpitoa. Se oli tapa: ei tarvinnut olla niitä, jotka pieksää jengiä nakkikiskalla tai kiusaa vanhoja mummoja vaan hölmöiltiin omalla kustannuksella. ”Tuhopolttohan tuo oli, ja paikalta löytyi puhelinkin, mutta juipit saivat väitettyä, etteivät siellä olleet. Yleinen mielipide asiasta oli, että polton takana olivat Joensuun skinheadit. Aamupäivästä saattoi käydä siinä oman kadun spoteilla, syödä jotain ja sitten poljettiin se kaksitoista kilometriä Marjalaan. Toisaalta se on hyvä esimerkki siitä, ettei se ollut sitä, että ollaan vaan niin tyhmiä ja sen takia sikailtaisiin. Ei me sekoiltu minkään älyttömien laittomuuksien kanssa tai oltu niin vakavasti ongelmissa, että vanhempien olisi tarvinnut ihan todella huolissaan olla. Toinen vaihtoehto oli potkutella viisi kilometriä keskustaan ja vetää erinäiset spotit matkan 65. Täysiä skeittipäiviä – ihan täysiä. Ne sai isommilta natseilta oikeasti muilutusta. Kun tyypit alkoi vääntämään jotain tohtoritutkintoa, niin kyllä sitä mietti, että perhana, ei näistä kaikista olisi uskonut. Ehkä nekin ymmärsi, että meillä on oma järki hyvin päässä ja että se on vaan semmoista raikulipoikameininkiä. Ensin kuultiin nuo greendayt ja offspringit, kepeämmät punkjutut ja niistä ruvettiin diggailemaan. Mutta kyllähän me kuunneltiin hiphoppia jo pienempänä. Meillä se oli lähinnä koulukiusaamista, jossa kovikset kävi myllyttämässä, mutta ei meidän siinä tarvinnut oikeasti pelätä henkemme edestä.” ”Skeittauksen mukana tuli soundit ja musatyyli, ainakin henkilökohtaisesti, mutta toisaalta samaan aikaan oli jo antirasistisuus messissä. Joensuussa oli semmoinen raikulimeininki voimissaan, ja semmoista omalla kustannuksella hölmöilyä tuli harrastettua. Jos se ei haittaa ketään, niin sitten toimitaan kuin ’lainsuojaton’. Vaikka se olikin semmoista hölmöilyä, niin muistan, että nuoruus oli hyvä. Jos nyt jotain vanereita raksatyömaalta pöllittiin, niin se oli vaan keino tavoitteiden saavuttamiseen.” ”Kesät meni ihan kokonaan skeitatessa. Valmiina se taisi ehtiä olla vain pari viikkoa.” nuksen katolla liehui white power -lippu! Sitä vaan ajatteli, että tämä on tätä arkea täällä, että meillä näitä natsilippuja liehuu Joensuussa. Oli se ilmapiiri kuitenkin avarakatseisempi. Sehän lietsoutui porukassa; juttu kasvoi ja kasvoi. Ongelma oli vähän pahempi noilla vanhemmilla kavereilla. Se tulee varmaan siitä punkjutusta. Kai se vaan ajan myötä syveni, kun isoilta pojilta kuuli. Että niillä on motivaatiota lähteä viemään elämää sellaiseen suuntaan. Vertti tehtiin talkoorahoilla ja porukalla rakentamalla, joten hirveä menetyshän se oli
Se oli pienen kaupungin versio Amerikan skeittidudeista. Oli paikka, missä pystyi näkemään leffoja ja sieltä ottaa lainaan – että oli joku kanava kuitenkin. Kai aikatauluja joutui sitten vähän rukkailemaan tyttöjen takia.” ”Jotkut ovat kysyneet, että oliko tämä dokkari nyt vain nostalgiapläjäys, kun muistelet asioita noin nostalgisesti. ”Tarvaisen Toni katsoi jostain musavideosta, että mitäs helvetin musaa tämä on ja, oho, mitäs juttua tää skeittaus on. Marjalassa oli uimapaikka vieressä, siellä vietettiin tosi pitkiä päiviä. Rossin Jussi oli se, joka oikeasti halusi päästä Joensuusta eteenpäin ja lähti. Tuo uusnatsihomma on vaan vielä ollut lisäongelmana. Se oli meille nuoremmille mekka, jossa käytiin hipelöimässä tavaroita, ja joskus sieltä uskallettiin lähteä isompien poikien mukaan skeittaamaan. Parkin vieressä oli jäähalli, mistä sai lumet pitämään bisset kylmässä. Päivä skeittausta keskustassa ja sama potkuttelu takaisin kotiin. Tarina voisi ihan yhtä hyvin olla jostain Iisalmesta tai mistä tahansa. On se myös otettu niin vastaan, että ihmiset muista kaupungeista ovat sanoneet, että näin heilläkin oli. Käytiin uimassa, välillä ostamassa jätskiä ja taas skeitattiin. Rullausta oli jossain Dog Eat Dogin videossa vain muutama sekunti, ja sieltä Toni sitten apinoi koko homman. Siinä meni helposti koko päivä. Kun uusi parkki tuli, niin kyllä sielläkin tuli oltua tosi pitkiä päiviä. Kun ne alkoivat kiinnostamaan, niin piti vähän sumplia. Kyllä tästä mun mielestä voi jonkin tason yleistyksen tehdä Suomen pikkukaupunkeihin lama-ajasta ja skeittauksen muutoksesta alakulttuurina – tai alakulttuurista urheiluharrastukseksi. Spotissa istuttiin pitkät päivät, juotiin kahvia ja katsottiin leffoja. Jos se olisi ollut sitä, että joka kerta kun aioit jonkun skedelehden tai -leffan nähdä tai dekin ostaa ja pitäisi matkustaa Helsinkiin asti, niin aika heikoilla olisi silloin ollut. Siitä on tullut mainstreamia, yleinen jut- 66 ”Touhu rupesi kiteytymään Kuosmasen Jarmon ja Spotliikkeen ympärille. Tietenkin skeittiparkilla pystyi juomaan kaljaa, ja tyttöystäviä tavattiin myöhemmin. Seinät täynnä julisteita, isot housut, koripallo – sk8 or die oli 24/7-elämää.” varrelta, mitkä piti tietenkin kaikki käydä vetämässä. Sehän skeittauksessa kuitenkin on se homma. Periaatteessa ihan sama kuinka hyvä olet, mutta kunhan itse kehityt ja saavutat niitä omia juttuja. Täällä oli kuitenkin liike, Spot The Boardshop, mitä ei monessa kaupungissa ollut. Se oli harvinaista herkkua, kun monessakaan pikkukaupungissa ei siihen aikaan ollut skedeliikettä. Sympaattisen kotikutoista. Kuitenkin, jos dekki katkesi, niin sen sai samana päivänä – jos siihen vain olisi ollut rahaa. Kovasti kaikki halusi kehittyä. Ei se ollut niinkään sitä, että pitäisi päästä Joensuusta pois, vaan halusi vaan kehittyä. Se virkisti toimintaa. Meidän nuoremmassa porukassa oli semmoinen puskemisen meininki. Skeittaus on vaikuttanut monen ihmisen elämään ratkaisevasti, ja se on ainakin ollut aikoinaan vahva alakulttuuri. Se oli sitä aikaa, mistä on romanttisimmat muistot. Hitto muuten toi liike näyttää hyvältä – aika ug.”. On se muuttunut vahvasti tähän päivään tultaessa. Tietysti alkoi siinä vaiheessa olla jo vanhempi ja keksi muutakin tekemistä, kun pentuna se oli täysin sitä skeittausta – ei vielä tytöt eikä alkoholi kiinnostanut. Se varmasti kokosi myös skeneä yhtenäisemmäksi
Se taitaa olla se tämän päivän vitsaus. Semmoinen sponsoritavoittelu tuntuu hävinneen, ja jengi skeittaa enemmän kavereiden ja kaljottelun takia. Näytökset: ensi-ilta Kerubi, Joensuu 2011, Rokumentti Film Festival 2011, Tampere Film Festival 2012, Rakkautta & Anarkiaa 2012, Ylex Areena stream 2012 + pienempiä näytöksiä ympäri Suomen 45 min / HD www.facebook.com/sk8ordie-dokumenttielokuva 67. Hyviä ihmisiä löytyy. Koko ajan saa heilutella kättä. Himoskeittarit ovat nykyään perheenisiä, mutta silti skeittaus on heille iso juttu edelleen. Se on täysin stressivapaata. Nykyään skeittaus on tosi hyvä irtiotto. On vaan siistiä katsoa skeittipätkiä ja käydä skeittaamassa. En usko, että tämän päivän muksut ottaa sitä kautta elämänsuuntia. ”Jussi vetää mellakkaa fakieen parkilla, ja Vatasen Mikko hengailee tyttärensä Viivin kanssa. Kyllä mä uskon, että se sama henki elää siellä vielä pitkään.” Sk8 Or Die Dokumenttielokuva Joensuussa 90-luvulla skeittauksen aloittaneesta kaveriporukasta. Ei ole niin urheilua tai kullan kiiltoa silmissä. Sitä kautta tuntuu, että on oppinut ajattelemaan itse ja tekemään omia valintoja omien pohdintojen pohjalta. Niin iso, ettei siitä pääse irti vieläkään.” tu. Siellä on skeittaus kohdillaan, on hyviä ravintoloita vielä muutama jäljellä, eikä PKO ole niellyt kaikkea. Olen tyytyväinen, että aloitin pienenä skeittaamaan. Ehkä se suurin buumi alkaa hiipua ja skuuttimeininki nousta. Joensuuta muistelen hyvin lämpimin ajatuksin, eikä tässä nyt kauaa olla vielä oltu poissa. Samalla tapaa myös hyviä ystäviä. Välillä käy mielessä, pitäisikö muuttaa takaisin, kun siellä on ihmisen hyvä olla. Siitä saa hyvät fiilikset – ihan kuten ennen vanhaan. Mua ainakin. Ei ne kuusikymppisenä huomaa, että skeittaus on tuonut minut tähän, kun taas monia tuona aikana eläneitä se on muuttanut hyvinkin radikaalisti. Täällä tulee moikattua sikana ihmisiä, kun tulee käymään. Nykyään katselen skeittausta ihan hyvillä mielin. Löytänyt erilaisia taiteenmuotoja ja kiinnostuksen kohteita sen innostamana. Tuon dokkarin kautta katson nuoruutta lämpimästi ja olen onnellinen, että olen tavannut sellaisia ihmisiä ja ollut sellaisessa porukassa. Tuntuu myös, että kun skeittaus ei ole enää niin coolia, niin skeittaritkin on enemmän luopioita, jotka haluaa olla oman porukkansa kesken eikä olla näytillä. Se ei ole enää semmoista puskemista, eikä tule skeitattua jotain vehjettä, jos ei kiinnosta. Kun käyn iltaisin skeittaamassa, niin ei siinä hikoillessa mieti arkisia asioita. Ei ole niin ’coolia’ skeitata, niin skeittaus saa olla enemmän rauhassa ja terveemmällä pohjalla. Se on se hetki, kun tekee jotain mielekästä ja muuta kuin sitä arkea
Jotain ÄÄNI muuta 68
SIMO VILHUNEN KOIVUSAARI Kuvat JANI KÄRPPÄ 69
No nyt on pari vuotta ollut valokuvaaminen vähän hiljaiselolla; enemmän olen itse skeittaillut ja kuvannut videota kavereiden kanssa. 80-luvun punkista diggaan myös paljon, ja myös The Doors on ollut sellainen kestosuosikki pitkään. Miten nykyään menee tasapaino skeittaamisen ja kuvaamisen välillä. Arvostan suomiräp-nörtteyttä. Se jotenkin riitti, koska uskon, että jatkossakin se tulee toimimaan. Mites Betonipossun esikoislevy. Oletko nuoresta iästäsi huolimatta saanut haalittua niitä itsellesi. Aikoinaan tuntui, että sai hakea The Funkiestista viikon välein uutta kassua tai CD-R-kiekkoa. Betonipossu – eli tuttavallisemmin James Kokko – on nuoresta iästään huolimatta hamstrannut tietoa pankkiinsa jo kiitettävissä määrin. Terkkuja vanhemmille, pikkusiskolle, isosiskolle Port Hedlandiin, Vilmalle, Harrille, Tatulle, Kallion Petelle, Tykolle, Lassille, Hiss Tapesin Janille, OG KRC:lle Antonille & Köpälle, Shoobie Clanille, Aivoille, koululaisille ja bassolaisille. Siihen varmaan vaikuttivat myös ne betonipossut, joihin vedetään wallieita. De La Soulia. (Kiltit Ihmiset, Iwere, Ameba, Antiparty People, Styge…) Mikä suhteesi on noihin formaatteihin ja vanhoihin kassuihin. Lähiaikoina on tulossa uusi musavideo ja kesällä mahdollisesti jotain keikkaa, ja niistä sitten lisää myöhemmin. Eniten vaikutteita on varmaan tullut noista vanhemmista suomiräp-jutuista, mutta kyllä kaikki musa antaa jotain! Laajahan sen kuuluukin olla. Ääni ÄÄNI BETONIPOSSU Jos vaikutteet ovat kohdallaan, on myös usein vaikutteiden ansiosta syntynyt lopputuotoskin jollain tapaa miellyttävä. tuottajilta saanut. Samoihin aikoihin mietin jotain räppejä, joissa oli betonipossuja betoniviidakossa tai jotain sellaista, ja siinä syntyi varmaan idea, että minähän voisin olla Betonipossu. Koska se tulee näkemään päivänvalon. Ne ovat kuin jotain salaisuuksia, joita kuulevat vain kassujen omistajat! Mulla on ihan hyvä kokoelma jo noita suomikassuja, mutta kyllä siinä levyhyllyssä on sellainen about 70 kasetin mentävä aukko vielä. Paljon unelmia valokuvaukseen liittyen edelleen. Kävin kuvailemassa ja kävelemässä Merihaassa pari kesää sitten aika usein, ja se betonisuus jotenkin kolahti. Olin ihan otettu siitä läpästä. Kun duunattiin meidän eka omakustanne puolitoista vuotta sitten, Betonipossu vakiintui silloin. On kyllä tullut tutkittua ja kuunneltua kaikki Ceebro-jutut, jotka olen vain saanut käsiini! Olen kai vähän sellainen suomiräp-nörtti, että kaikki vanhat jutut kiinnostaa, ja fiilistelen niitä tosi paljon. Suomiräpin kulta-aika tuolla UG-osastolla taitaa olla tällä hetkellä vähän notkossa. Kaikkea hyvää kaikille! SUOMIRÄP-KASSUT TOP 5 1 Vaimokassu 2 Kridlokk - UG Solo 3 Anti-Party People - Chapter 2 4 Microbe - Aawa 5 Moonlit - Uncut Diamondz SUOMIRÄPPÄRIT TOP5 1 Pijall 2 Rudy 3 Roope K 4 Juhani 5 Klommo UG / MEMPHIS TOP 5 1 Tom Skeemask 2 Skimask Troopaz 3 Gangsta Pat 4 Tommy Wright III 5 DJ Sound 70. nuorenmiehen taikasana. Olen ollut kyllä ihan fiiliksissä kaikista biiteistä, joita olen em. Se merkkaa tosi paljon. Se oli ns. Rahaa niihin kuluu ehkä vähän liikaakin välillä, mutta niiden arvo pysyy kuitenkin samana. Kyllä suomiräppiä tulee eniten kuunneltua; varsinkin vähän vanhempaa matskua, mutta kyllä monet uudetkin jutut kiinnostaa. Kuten tekstissä sanotaan: ensimmäisen suomiräpin museon tuleva vahtimestari on tässä. Vähän kesken vielä, mutta hiljaa hyvä tulee. Ainakin tuotantopuolen vierailija ja lo-fi antaa jo kohtuullisen kovan pohjustuksen tälle. Odotan kyllä innolla, mitä tuleman pitää. Sitten otetaan vähän triviaa loppuun. Kerro myös, mistä lukijat löytävät lisää infoa Betonipossusta. Tuleeko molempia tehtyä ihan yhtä lailla edelleen. Tähän väliin voit lähettää terveiset kassua odottaville ja tutuille. Kyseinen laini oli sellainen, joka särähti omaan korvaan positiivisesti. Ceebrot on kyllä toiminut suurena inspiraation lähteenä; niiden matsku muutti käsitykseni suomiräpistä aikalailla. Jenkeistä vanhempaa Memphis-räppiä olen kuunnellut skidisti ja sitten myös joitain klassikoita kuten esim. Kuvaaminen kyllä kiinnostaa ja on lähellä sydäntä eli kyllä sen pariin tulee varmasti palattua vielä. Oletko kuinka hyvin seurannut / selvittänyt Ceebro-historiikkia. Jos ottaisi tavoitteeksi ottaa pari hyvää kuvaa ensi kesänä! Debyyttimusavideossasi mainitaan Ceebrot. Varsinkin kun ostaa ”sokkona” jonkun kassun, jolta ei ole kuullut yhtään biisiä, ja sitten kun sitä kuuntelee, niin kaikki biisit ovat ihan törkeen hyviä. Teksti ja kuva SAMI VÄLIKANGAS Miten nuori Betonipossu sai alkunsa. Biittejä tulee olemaan Moonlitiltä, Iwereltä, Päikkäriltä, Inneriltä ja Nasty-T:ltä. Edu Kehäkettunen sanoi, että musta tulee ekan suomiräp-museon vahtimestari. Se on jotenkin hauska nimi: betonipossu. Minkälaista musaa diggaat eniten kuunnella. Allekirjoittaneelle Murmurin ”Selkä kohti maailmaa” -levy oli se juttu, joka avasi silmät tuolla saralla, kun se tuli. Näinpä. Joku voisi sanoa et ne on sijoituksia. Siinä kassulla tulee olemaan sellaista fiilistelyä ja pohdiskelua; aika lo-fi-matskua. Se vaihtelee tosi paljon, että mitä haluu kuunnella: joskus luukutan Black Flagiä täysillä ja olen ihan punkkipäissäni, ja sitten taas välillä Tiiu Helinän levy on parasta. Tässä kohtaa tartuin aiheeseen vasta yhden Betonipossun biisin kuultuani. Kyllä ne vanhat CD-R:t ja varsinkin kassut ovat sellaisia aarteita, joita metsästän koko ajan! Se on tosi siisti tunne, kun saa haalittua jonkun vanhemman nauhan ja kuuntelee sitä ekaa kertaa. Entä mistä saat eniten vaikutteita. Kiitos kaikille, jotka ovat antaneet palautetta ja diggailleet meiningistä. Tänä vuonna pitäisi tulla omakin levy kasettina ulos Hiss Tapesin kautta ja diginä myös
71
Tuliko enemmän puskijoita. Se oli älykkäämpi ja meni takaisin kouluun ja on varmaan ihan hyvissä tuloissa. K: En mä tiedä. Siitä olisi voinut tulla ensimmäinen pro jo kymmenen vuotta ennen Saarta, mutta se ei edes itse halunnut sitä. P: Ketkä olivat kovia vetäjiä siellä. K: Ympäriinsä kesäisin. K: Voisi sanoa, että vuonna 1985 Mika Länsitie (”Bosley”) opetti minutkin monien ohella. (”Laatat” = nykyisen läpikulkukäytävän ja liukuovien paikalla, ravintola Papa Giovannin kohdalla oli ennen avoin katos, jossa oli pari penkkiä ja flätissä peräkkäin pari metallista ”laattaa”, joiden yli käytiin hyppimässä. Ainakin Laatoille tuli jengiä ihan eri puolilta kaupunkia. -toim.huom.) P: Oliko vuonna ’85 Armanit ja muutkin kuvioissa. K: Teddy. P: Minä vuonna olet syntynyt. Poolejakin jengi alkoi sitten jossain vaiheessa etsiä, ja kyllä niitäkin sitten löytyi jonkin-. Klemetti on harvinaisen vähän dokumentoitu vetäjä, kuten suurin osa aikalaisistaan – Bosley, Panu Pihl, Arman Alizad ja niin edelleen. Vaihto-oppilaita oli samana vuonna muistakin kaupungeista – esim. P: Missä he olivat sitten vaihdossa. Klemetti oli tunnustettu vetäjä 90-luvun puoliväliin ja Klemetin aktiiviseen puskemiseen asti. K: Kyllä se oli sellainen, mutta niinhän sitä aina noita tulee. Millaista se meininki oli Laatoilla. Olin käynyt viisivuotiaana Hawaijilla, ja näin siellä surffausta ja tuota kuviota. K: Sanoisin, että Suomi ei ole ollut kovinkaan myöhässä, koska Itä-Pasilassa oli skeittausta jo 70-luvun puolella. Vuonna ‘82 lamantui tosiaan koko skeittaus: se uusiintuvuus jotenkin hyytyi ja harrastajamäärä laski, ja sitten kun street-ollie keksittiin, se lähti uudestaan bloomaamaan. K: Sitä en muista; sitä sun pitää ihan heiltä kysyä. Itselläni on yksi kolmossijoitus, ja olen voittanut erään Seuran järjestämän kisan Paavo Nurmen patsaalla. P: Missä muualla jengi kävi puskemassa. Mutta Laatoilla tuli itse opittua. Kuinka paljon täällä oli skedeejiä. P: Miten se ollie sitten vaikutti. Kaikki nuo puistojen uittoaltaat ja kaikki paikat, missä vaan on pyöreää pintaa. P: Miten aikoinaan löysit skeittauksen. Panu Pihl. Tulee varmaan myös kymmenen vuotta siitä, kun tuli viimeksi koskettua lautaan. Teksti & kuvat Pulkkinen 72 Pulkkinen: Missäpäin stadia jätkä on kasvanut. P: Mutta kuka teki vaikutuksen. P: Aloitko skedetä jo Pasilassa. Se on jotenkin hämärää, että sekin on sellainen mesta, että jengi on käynyt tosissaan puskemassa siellä. Tämä tapahtui jo kauan ennen kuin moni oli nähnyt Paluu Tulevaisuuteen 2 -elokuvaa, Poliisiopistoja tai mitään Gleaming The Cuben tai Sk8 Or Dien kaltaistakaan. K: Ensin tuli toi ns. P: Miten kasari sitten. “Dark Days”, josta ne jenkeissäkin puhuivat. AFTERLIFE OLLI KLEMETTI Olli Klemetti on mies, joka oli ensimmäisten joukossa kosketuksessa moderniin rullalautailuun. On melkein tullut siirryttyä frisbeegolfiin, kun on tuota ikääkin tullut. K: 1973. Onneksi Olli tarjosi mahdollisuuden tallentaa perintöä uusien perunoiden ja sillien lisäksi. 60-luvun puolella minua vähän vanhemmat tyypit laskivat mäkiä; ollieta ei oltu edes keksitty. Voisi sanoa, että siellä ainakin sai tavata porukkaa hyvin monelta eri alalta. Paikat eivät ikävä kyllä vaan kestäneet kovaa aktiivipuskemista. K: Itä-Pasilassa, kuten sanoin. Tietty joku Tomi Toiminen pärjäsi hyvin kisoissa; voitti SM-kisat. P: Nelikymppiset siis tänä vuonna. Ihan samaa kuin California-meininki. Klemetti: Itä-Pasilan kautta Alppilaan ja sieltä Vallilaan. Kyllä, sanon Tero Partanen. Onneksi olkoon! K: Meni jo. Huomasin, että Ruoholahdessakin on ihan yhtä aktiivista toimintaa. Se oli vaihto-oppilaana juuri oikeana vuonna ja tavallaan toi sen Suomeen. Esimerkiksi Lutun veljekset ja Pepe Näppi olivat ihan esi-isiä minulle. Tästä nimi laatat
K: San Franciscon Deluxe-kamoilla. P: Mitä jenkkijätkiä tykkäsit itse fiilistellä. P: Mistä tuo Star Wars -figuurien keräilyinnostus on lähtenyt. Olen kyllä kokeillut ainakin lähes kaikki olympialajit, yleisurheilut sun muut. Se oli vaan se lama, mutta on niitä lamoja nähty muitakin – kuten esim. P: Kenen kanssa itse kävit eniten puskemassa. En ollut kuvaamataidossa kuin seiskan jätkä, mutta aina olen jotain piirtänyt. Olen ymmärtänyt, että sinulla meni jotain paikkojakin paskaksi. Melkeinpä niin. Tiedän kyllä, et jäbillä on varmaan laajempiakin kokoelmia. P: Millä kamoilla tykkäsit itse eniten skeitata. K: Hyvin vähän. Koposella oli Vuorikadulla vielä Psychon jäänteitä, mutta sitten se ajettiin kokonaan ulos. K: Grafiikkaa olen harrastanut ihan pienestä asti. Niin se menee, mutta ei siinä mitään, ja hyvissä väleissä ollaan vielä kaikkien kanssa. Sillä oli jotain velkarästejä tai jotain. Kun pelaa ympäri vuoden, se on pelaajallekin aika raskasta. Nehän tulivat vähän myöhässä: ehkä joskus 1978. Se oli sellaista puolihämäräbisnestä, ja mulle ne näytti jäävän, kun esimerkiksi nuo Milonoffitkin täydensivät tosi tärkeitä ja arvokkaita figuja. Ei se ole kovin kivaa, ja minulla ei ainakaan olisi varaa ottaa enää kolmatta selkäydäriä. K: Hyvin vähän. En ole esimerkiksi netin kautta seurannut kuin hyvin minimaalisesti. Mutta niinhän nuo sponssit vaihtuvat ihan kuten lätkässä: melkein vuosittain. Sitten jengiä alkoi vituttaa – tai ei nyt vituttaa, mutta saivat paremman diilin muualta. P: Miten sinulla jäi sitten tuo skeittaus vähemmälle. Olen saanut siinä ehkä yhtä paljon meriittejä kuin skeittaamisessakin, mut en tiedä, jos meriiteiksi jotain voi kutsua. Hosoi piti sitä ihan liian pienenä (naurua). Alkuperäisistä minulta puuttuu vain kaksi, ja noista uusista Suomen marketteihin tulleista Attack of the Clonesin figut. P: Teistähän oli Elfin kanssa Numero nollassakin juttu tuohon keräilyyn liittyen. Se oli ennen noita Prodeckejä ja Psycho Skateja. Tuntuu, että se menee aina vaan Haastettelu Smiling-lehdestä vuodelta -89 ja Ponke’s mainos Flashbackistä, kuva mystiseltä ”Hanko puulilta”. Kyllä se hauskaa vaan on ollut kokeilla montaa erilaista fyysistä peliä. Dark Days vuonna 1982. Meni melkein pupu pöksyyn. P: Seuraatko vielä skeittausta. K: *Sitä ennenhän Toiminenkin tavallaan ja kaikki kaverit niin toi City Hobby eli Vatasen Tumpin lafka Huvilakadulla. K: Ponkkekin oli joskus Prodeckillä ja lähti omiin hommiin hyvissä ajoin, ja ihan hyvin on nähtävästi mennyt. K: En mä tiedä. Se on materiaa vaan. P: Tulivatko Thunderbirdsitkin samalla. K: Niiden kanssa, joihin Laatoilla tutustuin. Sitä tarvitsee. Frisbeegolf nyt ainakin siis. Onkos ollut muita sponssivirityksiä. Olen siirtynyt ihan tuohon frisbeegolffiin; suosittelen kaikille, ja siinäkin pyörii se pyörä. On ollut kyllä siistiä. K: Jay Adams, Natas, Dressen ja Cardiel. En tiedä niistä arvoista; ei minua kiinnostanut yhtään, mutta ne maksoivat vain kymmenen markkaa per kappale. K: Se tuli siitä, kun mun faija kiersi photausreissuilla jenkeissä, joten sain aika varhaisessa vaiheessa niitä figuja. P: Miten se Ponkes sitten tuli. Oletkos vielä Elffin kanssa tekemisissä. Niillä taitaa olla ihan kaikki niistä vanhoista figuista. En ole ollut missään yhteydessä heihin, mutta toivottavasti tulevaisuudessa. Se oli niin monsterikaari. P: Haluaisitko vielä kertoa jotain näiltä vuosilta. Droppasinkohan edes siitä. Niitä alettiin sitten myydä Suomessakin, ja kyllä niihin viikkorahojakin meni. En vaan osannut skeitata verttiä; pooleissa pääsin kyllä lipille tai jotain. 73. K: Olin ihan streetti; sehän oli minulla puute, että en uskaltanut vetää isoja kaaria. Katkoin vaan niitä tosi tiheeseen; jossain vaiheessa meni parikin dekkiä päivässä, ja jossain vaiheessa tuli vielä maksettuakin niistä itse. En niitä ole koskaan täydellisesti lähtenyt hakemaankaan, vaan ne ovat sattuneet jäämään melko helposti. Varmaan 1993. K: Ei niitä ollut kuin kymmenen figua + yksi misprintti. Tuli myös koettua, että aina ei ole niin helppoa. Broidi skeittaa, ja se pisti itsensä pakettiin tuonne Töölön sairaalaan. AFTERLIFE laisia – Suomi-mausteilla. Neljä kovaa eri aikakausilta, jotka itseäni aikoinaan inspiroivat. P: Duunaat myös jotain kuvia. Lehtiäkään ei ole tullut luettua enää vuosiin; kellarissa on kyllä hirveä läjä Thrashereita, mutta ne ovat varmaan menossa yhdelle hyvälle vanhalle Eira-asukille. Siellä oli idästä ja lännestä väkeä. Sieltä jengi lähti ovet paukkuen, kun joutuivat vielä itse maksamaan kamoistaan, vaikka niitä myytiin kuinka vitusti. Mutta esimerkiksi Psycho Skate parkissa en skeitannut sitä verttiä ollenkaan. Melkein koko runkosarjassa tulee katsottua kotipelejä (Jokereiden! -toim.huom). ” Kehotan kaikkia kokeilemaan yhä uudempia ja kummallisempia lajeja.” ihan liian pitkään, kun tulee ihan kesä ja aletaan pelata vasta MM-pelejä. P: Mitä olet sitten puuhannut sen jälkeen, kun skedeys on jäännt. P: Tykkäsitkö vetää enemmän streettiä vai verttiä. Samana vuonna; nähtävästi se on sukuvika. K: Ei, vaan ne on hankittu yhdellä hutaisulla jostain lelukaupasta joskus laman pohjalla. K : Kyllä se sen verran kova laji on, että kävin vissiin kaksi selkäydinpuudutusta. Ponkella oli siinä Kluuvissa sitten, ja se heitti mulle ja Partaselle ja muille. Seuraat lätkääkin. K: Lätkää tulee seurattua. P: Jätkä on vetänyt ainakin Ponkesille. P: Onko se ihan täydellinen sarja. Kehotan kaikkia kokeilemaan yhä uudempia ja kummallisempia lajeja. Pakko on ollut kuitenkin jatkaa jotain liikunnallista puolta, kun on itse niin liikunnallinen. Homma muuttuu pian kesälajiksi kokonaan. Ne kiinnostivat aika paljon itseänikin
Barcassa käytiin ja hauskaa pidettiin! Välillä tietty vähän väiteltiin ja oltiin asioista eri mieltä. Mikko siirtyikin pian itse kuvailupuolelle ja tykkäsi siitä. Kuvat Aleksi Fräki Kvinbong, Fince, Finsu, El Kvinkke, Bingviin jne jne... On Potatoo, Potato kakkosta, Klapia jne. Mikolla on nykyään monta leffaa, joista olen itsekin saanut skeittauksella osani. Törmättiin Arin ja Maineen kanssa heihin välillä jossain spoteilla ja rajuiltiin niille tietty heti – ja siitä lähtien ollaan tunnettu. OG perunalastujengiläisestä on proggisten kasvaessa ponnistanut kundi suuren maailman kuvioihin, ja tätä nykyä matsku näkyykin euro-Elementin sun muiden tiitusten megajulkaisuissa. Itse kuitenkin pidän enemmän hänen kissapäivityksistään. -Aleksi 74. Mikko oli tehnyt muutamia leffoja ja halusi tehdä koko ajan lisää. Se seurustelee ja fiilistelee UFC:tä. Mikon kanssa on tullut myös pyörittyä paljon kotimaassa. -Joni Mikko tunnetaan parhaiten turkulaisena motion-kuvamiehenä kameran takaa ja edittipöydän velhoiluistaan. Sitten pikku hiljaa Mikosta tuli meille ”kunnon” kuvaaja. Mikko on kyllä lähiaikoina pyytänyt skeittaamaan... Itselläkin tuli huonoinakin päivinä fiilis, jos Mikko oli kuvaamassa. VIDEOLIFE MIKKO FINCKE Teksti Sami Välikangas Samppa edeltä big spinillä, Fincke perästä rajaus tarkasti kohteessa. Hah! Oli kingit ajat! Nykyään Mikkoa ei hirveesti näy skedeemässä. Hah! Ajat muuttuu. Kuvattiin ja skeitattiin. Opin tuntemaan Mikon ja Settijätkän joskus 2000… j otain. Siinä muutamia lempinimiä jolla kaverin tunnen. Mutta välillä pitää olla erimielisyyksiä. Tästäkö johtunee, ettei häntä juuri enää näy kotikulmien arkisesonkeja tallentamassa, vaan tavallisimmin häneen törmää sosiaalisessa mediassa ultimaattitaistelulinkkejä jakamassa. Mikon kanssa lähdettiinkin skeittaamaan ja kuvailemaan vähän myöhemmin
Ekat klipit kuvattiin varmaan kaverin porukoitten VHS-kameralla. Ensimmäinen ihan kokonaan oma tekele on ollut PLJ – Suoraan Ulos Hakinmäestä. Sen jälkeen oli pari pientä kolmikenno-Panasonicia, jotka olivat kyllä hintaansa nähden ihan jees pelejä. Tai olen oikeastaan enemmänkin urheilujätkä. Vapaaottelu ja NFL, kiitos! Kyllä se taisi olla ekat 411VM:t, joista se oikea kipinä lähti. Potato 3:sta tässä pitäisi alkaa kuvailla. Sen voi käydä katsomassa mun Vimeosta (en suosittele). Mitä plussia näet vanhassa mini-DV-ajassa ja nykyisessä HD:ssa. Eka Potato varmaan. Kun saa itse päättää mitä tekee ja milloin, niin se on mukavaa. Kolma all time favorite! Pirkan tekeleet ansaitsevat myös erikoismaininnan. Lopulta VX sanoi sopimuksensa irti, ja oli pakko alkaa etsiä uutta kameraa, joka kestäisi edes vähän enemmän. Mikä projekti on ollut kaikista mieluisin tähän asti. Itseoppinut. Se oli vielä sitä aikaa, kun Pete asus (tässä ei ole kirjoitusvirhe: se on Turkua!) Turussa ja käytiin sen ja Jeren kanssa paljon kuvailemassa. Anssia ja Pirkkaa, jotka ovat hoitaneet minua ties minne kuvaamaan. Ainut paikka silloin oli oikeestaan läheisen koulun katos, minne oltiin kyhätty itse parit reilit ja kurbit. Oletko opiskellut videokuvaamista. Ensin joku kamera. Se oli ennen tän touhun paskin osuus. Ei ihme, että tuota kameraa jengi käyttää vieläkin tosi paljon. Kerro vielä loppuun tuleville videokuvaajille heidän kuolemansyntinsä kuvaamisessa, jotta nuorisossa oppisivat sen, mistä erottaa hyvän kuvaajan. Nykyään kun kaikki klipit on valmiina kortilla, ei tartte muuta kuin nimetä klipit ja antaa kortinlukijan laulaa. Olin ihan varma, että teet toiminimelläsi jotain pieniä asiakaspätkiä koko ajan. Ensinnäkin Peteä, jolle olen velkaa koko elämäni käytännössä – ainakin mitä näihin skeittitouhuihin tulee. Eikös Turku ole aika lätkäkaupunki. Varmasti myös yksi parhaista kameroista skeittauksen kuvaamiseen. En missään oikeassa koulussa ainakaan. Much respect! Fincken tuotantoa -Suoraan ulos Hakinmäestä (2004) -Potato (2007) -Potato 2 (2008) -Klapi (2010) -Potato Wedges-webseries (2012) www.vimeo.com/mikkofincke Sandelin alas, Fincke katsoo ylös. Ei kai tätä hommaa kauhean pahasti väärin voi tehdä. Jereä, jolla oli myös iso rooli, kun aloittelin näitä kuvaushommia. Toinen iso juttu on kuvasuhde. Eka oma kamera oli Digital8 Sony. No skeittaamaan alettiin kavereitten kanssa Tarvasjoella joskus vuonna 2000 varmaan. No sittenhän tämä mielikuva ei mennyt pahasti metsään. Nykyisin myös elät osakseen kuvaamalla. TPS, Elysee ja Jarpa. Kolma on kyllä melkoinen tekele. Viimeisin euro, mitä oon nähnyt kuvaushommista taisi olla pari vuotta sitte. Se meno vaan näytti niin helvetin siistiltä! Muistan miettineeni, että millä ihmeellä ne pysyy siinä vauhdissa mukana kameran kanssa, että onko niillä jotkut rullaluistimet jalassa. Sepä just. No hei Välikangas! Sukunimet on aika lätkäkoppi. Onhan se – ja ei siinä: olen itsekin lätkäjätkä. Hahaha. Oki on myös mua työllistänyt kiitettävästi; isot kiitokset siitä. Mistä olet kuvaajana saanut eniten vaikutteita. Siitä se sitten on vaan jotenkin lähtenyt rullaamaan eteenpäin. Toivottavasti tuleva arboristi. Ei paineita kaverit, haha. Sitten taisi iskeä VX1000-kuume, kun näin Kolman ja sen, miten Turunen sitä kameraa siinä käytti. Tietty kaikkia Turku-naamoja, jotka vieläkin jaksavat lähteä kyytiin kiertämään niitä samoja spotteja. Mistä ja miten kaikki alkoi. Fred Mortagne on myös suosiossa. Arboristin kesäterveiset vielä loppuun. Paras kamera edelleen skeittauksen kuvaamiseen! Centuryn fisu on vaan tehty siihen. The Reason ja muutkin Ty Evansin leffat ovat aina olleet lähellä sydäntä. Se isoin juttu on varmaan ne kasetit. Eka vähän enemmän tosissaan tehty leffa. Lähti videon tekemisestä fiilis. Enkä ole koskaan kuullut, että joku sanoisi sinua Mikoksi. Ihan vaan siinä mielessä, että miltä oma skeittaus näyttää. Myös Tomin (Sormunen) ja Jeren (Thorburn) kanssa on ollut kovasti puheita, että pitäisi ottaa tänä kesänä haltuun. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Ei se ehkä sitten kuitenkaan ollut mun juttu. VIDEOLIFE No niin Fincke! Astutaanpa ajassa taaksepäin kuvaajaurasi alkumetreille. Ylipäätään se Varkauden meno aikoinaan. Niitä on tullut jonkun verran sahattua edestakaisin. Good times! Muutenkin se oli tosi mukava projekti tehdä. Niin joo, Aleksille ja muillekin tyypeille, jotka ovat jaksaneet raksata Turkuun uusia mestoja. Kuulostaa erittäin kovalta! Uskon, et Sorkkarauta kestää nämä paineet. Mitä tuohon nyt voi sanoa. Sitten VX1000 jne. Tällä hetkellä olen kyllä koulussa, mutta suorittamassa puutarhurin/viherrakentajan koulutusta. Kare tekee paluun! Pelkästään sen takia pitää lähtee ulos sohimaan. Suomessa oon aina katsonut ylöspäin Paukkusta ja Turusen Jussia. Nyt on hyvä tilaisuus kiittää muutamaa ihmistä, jotka ovat auttaneet ”uraani”. Millainen sun kuvaajan evoluutio on ollut. 4:3 sopii paremmin fisun kanssa, kun taas omasta mielestä 16:9 on parempi tele kuvauksissa. Koittaa vaan pitää kohteen ruudulla ja niin, ettei katsomisesta saa päänsärkyä, kun heiluu niin helvetisti. Potato 3. Eli videokuvaaminen pysyy harrastuksena ja maistunee täten paremmalle. Mikä ensimmäinen oikea tekeleesi / skedeleffasi. Onko sinulla suunnitteilla nyt jotain projektia. Eri ihmiset tykkää erilaisista kuvaajista/ leffoista. Metallityöväen työttömyyskassa FTW! 75. No en nyt ihan noinkaan sanoisi. Toisaalta kasetin kanssa sulle jää varmuuskopio suoraan, mut se kaappaaminen…ei jumalauta. Olet aina kulkenut kovasti eteenpäin kehityksen mukana. Elikäs Fincke, missä vaiheessa huomasit, että videokuvaus on sen sun juttu. Päädyin ostamaan Pönkäseltä DVX 100a -setin, joka kyllä palveli jokaisen euron edestä
Näistä vuosista jäi itselleni päälle varsin aktiivinen levy- ja musiikkiharrastus. Frank Blackin soolotuotanto on myös hyvin vahvaa. 76 Slayer - South Of Heaven (1988) Slayerin South Of Heaven ja Reign In Blood erottuvat mielestäni bändin levyistä sinne kiistattomaan kärkikastiin. Cardiacs - A little man and a house and the whole world window (1988) Tässä yksi maailman aliarvostetuimmista bändeistä ja samalla helposti yksi niistä parhaista, ainakin minulle. Hyvin usein näin on myös nykyisinkin. Aivan huikea bändi, joka on kulkenut alusta saakka omaa polkuaan tehden uskollisesti omaa juttuaan tinkimättä mistään. Näin heidät livenä muutamaa kuukautta ennen Mömmön kuolemaa, ja ikävää enteili herra Mömmön tuolloinen habitus. Hallittua kaaosta. Harvemmin on jokin biisi tai levy vakuuttanut niin paljon kuin tämä levy, ja nimenomaan tämä kyseinen "Earthquake"-raita. Helposti. Toki silloin jo vahvasti diggailin vanhasta soulista ja funkista ja oletin, että jotain 70-luvun lopun diskokampetta sieltä löytyisi. Tämä levy ei todellakaan ollut kovinkaan kutsuvan näköinen minkään mittapuun mukaan. Tulen olemaan paikalla myös seuraavilla kerroilla – ja suosittelen vahvasti samaa teille kaikille. Jane's Addiction - Ritual de lo habitual (1990) Tämäkin yksi elämäni suurista bändeistä. Tätä vinyyliä metsästin vuosia, ja vihdoin pari kuukautta sitten alkuperäispainos-LP löysi tiensä omaan hyllyyni. Yksi maailman parhaista levyistä ja yhtyeistä. Doris Svenssonin omaperäinen laulusoundi, hienot biisit ja jazzahtava groove. A Camp -kokoonpanossa yhdessä Cardigansin Nina Perssonin kanssa. Musiikiiliset vaikutteet tulevat selkeästi 60-luvulta, mutta uutta ja vanhaa sotketaan hienosti saaden aikaan jotain uutta ja kaunista. Martikaisen (YUP) mieliorkestereita, ja varmasti on vaikutteita imetty täältäkin suunnalta. Bändin pahaenteinen nimi oli enne, ja yhtyeen kitaristi-laulaja, nerokas Tim Smith sai vakavan sydänkohtauksen vuonna 2008 eikä tämän jälkeen ole enää pystynyt tekemään musiikkia. En tiedä oikein mitä tästä bändistä osaisin tai haluaisin sanoa. Kuinka väärässä olinkaan... Joukkio kävi tuolloin myös Jyväskylän Lutakossa keikalla ja eräs haaveistani toteutui, kun vihdoin pääsin näkemään heidät livenä. Antti “Lede” Lehtinen TOP 10 Alla pienimuotoinen kattaus äänitteitä, joilla on ollut minuun suuri vaikutus jossain vaiheessa elämääni. Sonic Youth on tehnyt paljon todella hienoja albumeita, mutta Dirty korostuu kohdallani ehkäpä siksi, koska pääsin katsomaan heitä livenä Tavastialla vuonna 1992, kun Dirty-albumi oli ilmoilla. Helmi. Teksti ja kuva ANTTI LEHTINEN. Listassa voisi yhtä hyvin olla satoja muitakin levyjä, mutta tänään lista näyttää jotakuinkin tältä: Atomic Swing - A Car Crash In The Blue (1993) Atomic Swingillä on omaleimainen ja jäljittelemätön tyyli tehdä musiikkia. Helvetin hyvä keikka! Käsittääkseni bändi ei ole tällä hetkellä toiminnassa. Kotiin päästyäni laitoin levyn pyörimään taustalle, ja kun a-puolen viimeinen raita, "Earthquake", tärähti käyntiin, olin rehellisesti paskoa housuihini. GCS on käynyt viime vuosina Suomessa kahdesti, ja molemmilla kerroilla olen ollut paikalla. Good times! Käsittääkseni bändi on ainakin toistaiseksi lopettanut toimintansa, mutta jäsenet toimivat vahvasti soolourillaan. En osannut enkä halunnut tehdä varsinaista top 10 -listaa, koska mielestäni on varsin vaikeaa ja hiukan turhaakin alkaa lajittelemaan levyjä mihinkään sen kummoisempaan arvojärjestykseen. Graham Central Station - Now do u wanta dance (1977) Tämän vinyylin ostin Savonlinnasta kirpputorilta joskus markka-aikaan reilut 20 vuotta sitten hintaan 50 penniä. Ostin levyn puhtaasti kuriositeettina varsin huvittavan kansigrafiikkansa vuoksi. Sonic Youth ja vaikkapa Neil Young ovat kunnostautuneet vuosien varrella rujoilla soundeillaan ja laitteiden huudattamisilla jne., mutta harvemmin tällaista toimintaa on nähty tuon ajan mustassa rytmimusiikissa ja ylipäätään missään siinä määrin, mitä tässä rykäisyssä kuullaan. Larry Graham on mies, joka keksi funkin tunnistettavimman osa-alueen: peukku- eli slap-basso-tekniikan. Omintakeista reipastempoista punkhenkistä progea, josta väkisinkin tulee mieleen YUP:n progressiivisimmat tekeleet. Kyllä! Mana Mana - Totuus palaa (1991) Yksi vaikuttavimmista levyistä, mitä on koskaan tehty tämän maan kamaralla. Toivottavasti tämä vielä joskus muuttuisi. Varsinkin levyt Bossanova ja Trompe Le Monde, kuten myös koko muu tuotanto, pyörivät aikoinaan lautasella käytännössä tauotta. Ainakin varmasti eniten kuunneltu. Perheessäni on ollut levykauppoja molemmilla sisaruksillani ja myös vanhemmillani, ja olen niissä kaikissa ollut töissä läpi nuoruuteni. Niin. Suomen keikkaa odotellessa. Bändin tarina jatkui vielä jonkin aikaa parinkin eri laulajan voimin, mutta mielestäni Mana Mana kuoli Jouni Mömmön mukana. Cardiacs jos joku oli oman tiensä kulkija, joka nauttii yhä suurta kulttisuosiota, vaikka suurempi menestys jäi aktiiviaikoina vähäisemmäksi. (1970) Aivan käsittämätön kulttiklassikko Ruotsista vuodelta 1970. Kyseessä ehkä enemmän sellainen "Elämän soundtrack" -tyyppinen listaus. Minulle joka tapauksessa yksi tärkeimmistä vaikuttajista koskaan. Atomic Swing hajosi 90-luvun loppupuolella, mutta bändi aktivoitui taas vuonna 2006, ja samana vuonna julkaistiin myös albumi Broken Habanas. Ja sehän se on sitä parasta se. Nerokasta taiteilua musiikin ja epämusiikin rajoilla. Ei tähän tarinoita ympärille tarvita. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy. On ollut hienoa päästä seuraamaan tämän loistavan yhtyeen kasvua ja kehitystä näinkin läheltä. YUP yhtyeenä ja eteenkin Toppatakkeja ja toledon terästä -albumi on Suomi-progen kiistattomia kulmakiviä. Tässä vielä hyvin epämääräinen ja sekalainen lista albumeista, jotka myös monen muun albumin lisäksi kävivät mielessäni listaa tehdessäni: Nomeansno: Wrong, Stevie Wonder: Songs in the key of life, King Diamond: Them, Graveyard: Hisingen Blues, Skull snaps: Skull Snaps, Mandrill: Just outside of town, Bad Brains: Quickness, The Mutants: Grave Groove, Death angel: Act III, Strong arm steady: In search of stoney Jackson, Bad Religion: No control, Dinosaur Jr: Dinosaur Jr, 22-pistepirkko: Big Lupu…ja listaa voisi jatkaa loputtomasti, ja se näyttäisi joka päivä aivan erilaiselta. Kyseisen levy-yhtiön selkeästi tunnetuin artisti oli YUP, jonka musiikin vaikutuksessa ja jäsenten keskuudessa tuli vietettyä hyviä vuosia. Tiedän, että Cardiacs on myös J. Todella hieno kokonaisuus ja helvetin hyvä levy. Bändin tarina jäi valitettavan lyhyeksi, kun Jouni Mömmö surmasi itsensä kotonaan Joensuussa vuonna 1991. Siinäpä se. Harmittaa kun en koskaan päässyt näkemään tätä ryhmää livenä. Pixies lopetti toimintansa vuonna 1993, ja uutta materiaalia ei sen koommin ole julkaistu, vaikka Pixies onkin viime vuosina kasannut rivinsä ja keikkaillut jonkin verran. Hän on ollut myös mukana Sly & The Family Stone -yhtyeessä ja Princen kokoonpanoissa. Näiden levyjen keskinäisestä paremmuudesta en pysty enkä halua alkaa päättämään, mutta minulle South Of Heaven oli se eka Slayerin albumi, ja siksi se nyt tässä nimettynä. Pixies - Bossanova (1990) Pixes yhtyeenä on minulle ehkäpä se kaikista suurin. Veljelläni oli myös aikoinaan levy-yhtiö nimeltä Elmerecords. Jouni Mömmön synkät tekstit ja lauluääni, raskaat kitaravallit ja ahdistava tunnelma kaikkinensa on läpitunkevaa. YUP - Toppatakkeja ja toledon terästä (1994) Tämä kyseinen yhtye ja varsinkin juuri tämä levy on hyvin tärkeä osa omaa nuoruuttani. Tämä albumi nousi kulttistatukseen ja siitä tuli varsin arvokas keräilykohde, kun hiphop-legenda Madlib sämpläsi "You Never Come Closer" -biisiä Quasimodon biisiin Closer. "A Car Crash In The Blue" ja "Bossanova Swap Meet" -albumit ovat molemmat ehdottomasti tutustumisen arvoisia levyjä, kuten toki myös myöhempi tuotanto. Sonic Youth - Dirty (1992) Sonic youth. Doris - Did you give the world some love today, baby. Jeff Hannemanin kuolema hetki sitten oli iso suru-uutinen ja väistämättä erään aikakauden loppu. Olkoot nämä nyt sitten tässä vaikka aakkosjärjestyksessä. Tämän Ruotsalaisen yhtyeen laulajakitaristin Niclas Friskin musisointia voi kuulla myös mm
Mino ja erityisesti Tommi Tikkanen lämmittivät mieltä erikoislinjoillaan ja omalaatuisilla valinnoillaan. Alkupään partit ovat huomattavasti kovempia, ja leffa vähän lässähtää loppua kohden, mutta ei anneta sen haitata. Tämä todellakin lämmittää mieltä ja lisää leffan mielenkiintoa. Teeman mukaisesti mukana on myös hyvin kattava määrä Turkulaisia skeittaajia ”frendiparteissa”. Tarja Halonen On hyvä muistaa, että Tarja Halonen oli paitsi Suomen ensimmäinen naispresidentti niin myös toisella kerralla ehdolla Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaana. Tulos 691 ääntä ja valtuustopaikka. Myös Arsilla on kovat jutut, kuten tapana. Rapatessa roiskuu. 7. Ulkopuolisen on ehkä liiankin helppo tuomita RCM:n toiminta taas ihme hippeilyksi, mutta kukaan ei voi kieltää sitä asiaa, etteikö esimerkiksi hamppuvaatteissa olisi pointtia. Kumpaakaan ei voi ainakaan spottien sileydestä syyttää. Esimerkiksi 77. RCM x TRU ~ MIXTAPE VOL. RCM tekee joka tapauksessa juttunsa hyvällä tyylillä ja pyyteettömästi aloittaen ruohonjuuritasolta, joten ainakin itse nostan hattua toiminnalle. Jääkiekon ystävänä tunnettu Bogomoloff herättää tunteita poliittisella kentällä enemmän kuin Juhani Tammisen rusetit ja kirjavat puvut. Toki tähän voisi kehua niitä ilmiselviä nimiä kuten Sandelinia (joka on aina sairas) tai Hurmetta, mutta nostetaan esiin pari tuntemattomampaa nimeä. 1,618 on kokoelma RCM-ihmisiä ja Turun meininkiä yleensä. 6. Herra Saarnio ilmaantui aina silloin tällöin paikalle viideksitoista minuutiksi paikan päälle juomaan kahvin, naureskelemaan ja polttelemaan tupakin. ”Sulolle pitäisi antaa kaikki valta / kyllä siinä lähtisi mutiksilta jalat alta / Sulo ei tykkää saappaista / koska ne – ovat mustia.” Niinistöä ja Ahtisaarta enemmän mielestäni ulkopoliittisen suhteiden luoja, jonka Venäjä-aktiivisuutta arvostan. Hän kommentoi kampanjaansa seuraavasti: ”Jos uskotte saavanne minut Kolmen sepän aukiolle, olette väärässä. Sulo Aittoniemi Jo kauan ennen kuin Paleface veivasi Halmeesta ja Halla-ahosta, Raptori otti kantaa entisen kristillisdemokraatin maahanmuuttolinjaan kappaleellaan Tuhansien Sulojen Maa. Omaan silmään arvostusta ja mielenkiintoa eniten lämmittävä pointti onkin, että varsin monipuolisesti spotteja sisältävä leffa on nähdäkseni kuvattu pitkälti vain Turussa ja sen lähiympäristössä. Jos jollain on muutamat kymmenet Dunkit niin repikää siitä, että Imeldalla on kokoelmassaan 3000 paria kenkiä! Teksti JOONAS Pulkkinen Kuvitus VALTTERI Väkevä Kempas 5. 3. Mixtape Vol. Imelda Marcos Entisen Filippiinien diktaattorin Ferninand Marcosin leski haistattaa edelleen kaiken maailman sneaker-hamstraajille pitkän paskan. Tykkään myös Medmedeviltä saadusta Meggi-kissasta. Olof Palme All-time top vitosessa. Smålik (= Vesa Korkkula -toim.huom.) Nyt vedetään vähän kotiinpäin, mutta vedettäköön. Malcolm X Eli tosi uniikin elämän pikkurikollisena ja kaiken maailman puliveivaajana, mutta koki myöhemmin vankilassa poliittisen heräämisen ja kääntyi muslimiksi. Entäs se skeittaus sitten. Kekkosen ”oikeekäsi” oli suomalaisen ulkopolitiikan taustapelaaja ja teki ansiokkaan uran myös aikansa poliittisen historian kirjoituksen kannalta. Estetiikaltaan leffa on hyvällä tavalla ja vahvasti ysäri-Ipathin henkinen. Reggae soi aika usein, ja linjat ovat sen mukaisia. Jo pelkästään Wamma-parkkia koskeva aloite on osoittanut, että pitää myös sanansa vaalipuheiden osalta. 2. Hyvä tämä on silti. Suosittelen tukemaan; tälläista tarvitaan. Käydessäni turuilla ja toreilla ”Pekan” perään kyseltiin aika usein ja voivoteltiin, kun ”Pekkaa” ei näy. kuva). Mitään hirveän selviä ulkomaan tai edes muun Suomen klippejä ei tunnut leffasta juuri löytyvän. Mieleen tulee väistämättä Dogit, Melodican leffat ja muut vastaavat. 8. Harry ”Bogo” Bogomoloff Oma lisämausteensa Helsingin kunnallispolitiikkaan. Jörn Donner Muutenkin top 5:ssa puhuttaessa suomalaisista intellektuelleista. Jos tällainen meininki maistuu, niin mars nettiin. Mutta mitä sitten vaikka manuaaleissa vähän neljä renkasta käykin maassa tai vastaavaa. Martin Luther Kingiä paljon jyrkempi kannoissaan; merkittävä panos kuitenkin afroamerikkalaisten oikeuksien ajamisessa 50- ja 60-luvun Yhdysvalloissa. Mies, jonka mukaan Lapin yliopisto pitäisi lakkauttaa, koska sieltä valmistuvat kelpaavat vaan lumitöihin ja jonka mukaan autoton on huono veronmaksaja. Niille, jotka eivät ole tunnettuja, se on tietenkin hyvä asia.” 4. 1,618 RCM eli Roots Cultural Movement on tehnyt hyvää työtä Turun ja muunkin Suomen skeittauksen eteen nyt kahden vuoden ajan. Kykenee itsenäiseen ajatteluun ja pystyy sitä kautta luomaan uusia näkökulmia. Älä lähetä paskoja levyjä. Skeittaajat, stay local – se on parasta. Jos ajattelet usein skeittileffaa katsoessasi ”ei noin saa tehdä” niin tätä leffaa voi käyttää siedätyshoitona ongelmaan, spotit ja liikkeet on nimittäin sen verran usein sellaisia, että konservatiivisin foorumikriitikko voi nitistä liitoksistaan. Alex Haylen toimittama, Malcolm X:n kuoleman jälkeen julkaistu omaelämäkerta on yksi parhaista elämänkerroista, joita on tullut koskaan luettua. Käsityö kunniaan. Näyttää välillä hämmentävän paljon Simpsonien Monty Burnsilta. Rakensi ruotsalaista kansakuntaa ja hyvinvointivaltiota niin hyvässä ja pahassa kehittämällä esimerkiksi lapsihoitojärjestelmää, vaihtamalla liikenneministerinä Ruotsin liikennejärjestelyt oikeanpuoleisiksi ja satsaamalla ydinvoimaan. -mk 78/100 www.rcm-clothing.com 10. Niitä me ei kuunnella. Tämän miehen täytyy todella tuntea äänestäjänsä. Joidenkin hemmetin esitteiden heiluttelu on alentavaa. Lähetä se meille osoitteeseen : Hangup Magazine, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki Ps. Reviews Haluatko levysi, DVD:si, kirjasi tai muun tuotteen arvosteluun. Viimeksi hän oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, joissa tärkeimpänä syynä ehdolle lähtemiseen mainitsi perussuomalaisten kannatuksen nousun. Estetiikaltaan leffassa on aika runsaalla kädellä raneja, fisua, yökuvauksia ja hötkyilyä. Suomalaisen julkisen keskustelun timantteja, retorinen giljotiini. Max Jacobson Ns. Hävisi Ruotsin demarien puheenjohtajana vaalit Tukholmassa 1973 tapahtuneen pankkiryöstön ja Tukholma-syndrooman takia. 1. Merkittävä panos kylmän sodan puolueettomuuslinjassa. Pekka Saarnio Saarnio teki minuun suuren vaikutuksen kunnallisvaalien aikaan. 9. ”Jörkka” on vaikuttanut niin RKP:n ja SDP:n listoilla kuin myös Euroopan parlamentinkin moisilla. Vesa on siitä hyvä, että sillä pysyy pää viileänä ja se pystyy erottelemaan järjen ja tunteen toisistaan päätöksenteossa. Miinuspuoleksi voi sanoa sen, että leffa ei kestä loppuun ihan yhtä vahvana kuin alku antaa ymmärtää. Pulkkinen: Top 10 poliitikot just nyt Pyydettiin poimimaan suosikkipoliitikkoja, joten valitsin listalle eri tavoin tällä hetkellä inspiroivia hahmoja eri perusteilla, joita ovat olleet esimerkiksi julkisuus, sisällöt tai randomista syystä herätetty hilpeys. Fyysistä kappaletta etsivälle saimme käsiimme melkoisen siistin, vanhasta kirjasta tehdyn DVD-paketin (ks
Levyn viimeinen raita, We Never Left, pukee aika hyvin sanoiksi sen, mistä tässä bändissä on kyse. -Matti Leppänen 87/100 Helsingin hardcore-titaanit pistivät juuri pihalle uusimman pitkäsoittonsa. Lentokonetila on pienessä nosteessa olevan Kuben ensimmäinen ”isompi” levy Monspilta. 2010 julkaistu Kvelertak oli täydellistä True Norwegian Party Metallia ja yhdisti hardcorea, black metallia ja perinteistä rockandrollia ennennäkemättömän räjähtävällä kaavalla kohottaen norjalaisbändin välittömään kulttisuosioon. Ehkä paras esimerkki bändin kehityksestä on moniosainen Nekrokosmos, joka lähtee liikkeelle bläkkishenkisellä kirkumisella ja blastbeateilla ja etenee breakdownien kautta pitkähköön, tunnelmalliseen instrumentaaliosioon. Jo levyn aloittavan Time to Die -biisin ensimmäiset tahdit kertovat missä mennään: tarjolla on tiukkaa, energistä ja upean koukuttavaa perinteistä brittimetallia. Kuinka noin kovan ensimmäisen levyn jälkeen jatketaan – mennäänkö samalla black ‘n’ roll -rytkeellä vai lähdetäänkö uudistamaan soundia. Mukana on kitaraharmonioita, nopeita sooloja, eeppisiä sävelkulkuja, falsettoa ja tottakai vähän kirkumistakin – niin kuin asiaan kuuluu. Kun kyse on Boltista, voi olla varma, että saa juuri sitä, mitä tilaa. Mindman, Dada, Jontti, Henri & Klommo vetävät loistavat verset, sekä aikaisemmin minulle tuntematon ”Mies nimeltä hevonen” tulee täysin puskista kovalla ulosannilla. Mielestäni tämän levyn biiseissä on myös selkeästi edellistä pitkäsoittoa synkempi tunnelma. Toisella kerralla alkoi pää hieman nykiä. Tiedä sitten, oliko siihen pyritty vai vaikuttiko aiempaan pitkäsoittoon verrannollisesti tummanpuhuva kansitaide asiaan kuinka ratkaisevasti. 85/100 -Juska Kuhanen soundcloud.com/boltstyle facebook.com/bolt09hc Satan ~ Life Sentence Listenable Records 70-luvun lopulla Newcastlessa (where Venom come from) perustettu NWOBHM/speed/thrash-ryhmä Satan on vuosien saatossa kokenut eri kokoonpanoja ja myös julkaissut levyjä eri nimillä (Blind Fury, Pariah). Kaikesta tästä huolimatta (vai johtuen?) bändin soundi kuulostaa täydellisen relevantilta ja ajankohtaiselta juuri nyt. Pieni raffius (tyyliin Paul Di’Annon aikainen Iron Maiden) olisi tehnyt hyvää. Kuuntele jo, jos et ole kuullut. Varsinkin Practice What You Preach sai oman tanssijalkani vipattamaan sen verran, että saatoinpa hyvinkin harrastaa pientä bedroom-moshia matkalla huoneestani keittiön kahvinkeittimelle.. Ainoaksi pieneksi miinukseksi jää tuotanto, joka, varsinkin laulun osalta, saisi kuulostaa hieman vähemmän siloiteltulta. Levy vakuuttaa myös lyyrisesti. Nokkelia riimejä, tyylejä ja yllättäviä käänteitä tarjoava Lentokonetila tarjoaa sitä tavallista tavaraa, kuten mikkikoppia, swäägiä, blossia, massia sun muuta vakiotavaraa, mutta sen verran toimivassa, rehellisessä ja letkeässä muodossa että ei voi kun diggailla. Joidenkin biisien kohdalla tuntui häiritsevästi siltä, että nämä biisit olisi kuullut tältä bändiltä jo aiemminkin, ja yksi riffi oli melkeinpä yksi yhteen erään Behind Obstacles Lies Truth -levyltä löytyvän riffin kanssa. Vuonna 1997 uransa aloittanut yhtye ei ole hylännyt skeneään hetkeksikään, eikä ole aikeissakaan tehdä niin. Kumpikin ratkaisu on ongelmallinen: ollaan joko tylsiä ja staattisia tai ei uskota omaan tyyliin riittävästi. Edellinen julkaisu nimellä tällä nimellä ajoittuu vuodelle 1987, mutta kiitos maailmalla jylläävän retro-thrash-buumin, Satan palasi lavoille 2011 ja julkaisi nyt ensimmäisen uuden tuotoksensa vuosikymmeniin. Neljäs pitkäsoitto jatkaa samoilla linjoilla kuin aiemmatkin bändin levytykset, joskin kitaroihin on ympätty tällä kertaa aiempaa enemmän melodiaa. Esim. Kunnon gangsta-levyn tavoin levyltä löytyy feattia melkein jokaiselta biisiltä ja levyn plus-puolia onkin hyvät featit, tyypeiltä joita ei muuten tarpeeksi kuule. Biisien aiheet pyörivät niissä samoissa tutuissa aiheissa, joista tuhannet hardcorebändit ovat laulaneet jo aiemmin (ja mistä toiset tuhannet tulevat varmasti vielä laulamaan). Harvalla bändillä riittää tyylitajua ja osaamista sekoittaa näin montaa eri vaikutetta yhteen biisiin ilman, että se kuulostaa itsetarkoitukselliselta. Meir ei ole mikään mestariteos, mutta se on lupaava osoitus siitä, että Kvelertak ei ole jäämässä yhden levyn ihmeeksi. Tuntui nimenomaan vanhan lämmittelyltä, mutta tylsemmillä riffeillä. Kube on teknisesti taivata räppäri, joka taitaa tyylitellyt lauleskelu-flown loistavasti. Reviews KUBE ~ LENTOKONETILA Monsp Hakunilasta kotoisin olevalta Kubelta on aikaisemmin ilmestynyt Kuben Rapinat -niminen mixtape, jolta löytyy muun muassa kertakaikkisen päräyttävä ”Luu”, Bone-Thugs & Harmonyn taustoihin. Siitä huolimattakin tämä on todella kova levy. Paikoitellen juurikin tämän takia riffit käyvät jopa eeppisissä sfääreissä. Teksteissä ei ainoastaan kerrota henkilökohtaisista murheenaiheista, vaan kantaa uskalletaan ottaa asiaan jos toiseenkin. Hatun nosto myös siitä että Kube on tuottanut yhtä biisiä lukuunottamatta koko levyn. Huh. Jos bändin aiempi tuotanto tai muu metallisempi hardcore kolisee, niin suosittelen ottamaan haltuun! -Juska Kuhanen 60/100 cutdown09hc.bandcamp.com 78 facebook.com/cutdown09hc. Varsinkin levyn loppupuolisko tuntuu nostavan panoksia biisi biisiltä. Samalla bändin tyyli on monipuolistunut. Onneksi. Niin kävi tälläkin kertaa. Suosittelen ennen kaikkea vanhemman brittihevin ystäville, mutta kyllä tämä laajemmankin kuuntelijakunnan ansaitsisi.-Matti Leppänen 91/100 CUTDOWN ~ HARSH REALITY 7” Fullhouse Records Helsingin Cutdown pisti tänä keväänä pihalle paketillisen uutta kampetta, jossa ollaan metallisen hardcoren perusasioiden äärellä jo levyn nimeä myöten. Tämä on musiikkia, jonka tahtiin tekee mieli myllyttää. Ensimmäisellä kuuntelulla uusi Meir-levy oli pettymys. Vaikka ensimmäisen levyn koukuttavimpien huippukohtien tasolle ei tässä päästäkään, parhaimmillaan ollaan hyvin lähellä. Kylmät väreet. Kovinkaan suuria yllätyksiä en siis tätä kuunnellessani kokenut. Ja hyvä niin. Kolmannen kuuntelukerran jälkeen olin muuttanut mielipiteeni jo lähes täysin. -mk 87/100 HANGUP SUOSITTELEE BOLT ~ TRUE COLORS Fullhouse Records Kvelertak ~ Meir Roadrunner On vaikea kuvitella paljon pahempaa paikaa julkaista kakkoslevyä kuin mitä Kvelertakilla oli erinomaisen debyyttinsä jälkeen. Ainakin itse voin allekirjoittaa sen, että tätä on odotettu – jo siitä asti, kun siitä alkoi ensimmäisen kerran uutisia bändin puolesta tippua. Karua todellisuutta 7 tuuman, 7 biisin ja vähän yli 10 minuutin verran. Mielestäni tässä tapauksessa se on kuitenkin jossain määrin toissijaista: tuskinpa tämän levyn päämääräinen tavoite onkaan herättää syviä tuntemuksia kuuntelijan sydämessä tai laittaa häntä tutkiskelemaan sieluaan
No mikäs siinä, kotoilu on kuulemma muotijuttu nykyään. Samoihin aikoihin Amerikan mantereella teki The Queers hyvinkin samankaltaista musaa, ehkä tämä siltä kuitenkin kuulostaa enemmän kuin noilta kotimaan vastaavilta yrittäjiltä. Itselleni tämän tyylisestä musiikista tulee aina kesä mieleen, ja niin kävi myös tämänkin levyn kohdalla, vaikka biisien aiheet eivät aina olisikaan olleet kovinkaan iloisia. Laulajan ääni nyt ehkä on vähän heikompi lenkki, mutta ei sekään tätä millään lailla pilaa. Ramonesin ehkä vähän popimpien biisien merkeissä ollaan liikkeellä, taitaa introkin olla suoraan pöllitty tuolta esikuvalta. Livenä voisi kai bändin joskus katsoa pienessä kekkulissa, paljon ainakin näyttäisi keikkoja riittävän. Erittäin fiilis ja hyvinkin punk! DIY or DIE. Olisiko sitten englannin kieli ollut liikaa. Kyseiseltä kappaleelta löytyy myös sitä paljon puhuttua melodista laulua, mutta tällä kertaa se kuulostaa jo selkeästi aiempaa paremmalta. Tämänkin levyn teksteistä huomaa paikoitellen hyvinkin synkkiä ja vihaisia sävyjä, mutta siitä huolimatta se jättää jälkeensä tietynlaisen energisen ja positiivisen fiiliksen. Kun tällä tahdilla julkaisee, on harvinaisen vaikea enää kiinnostua julkaisuista, vaikka niissä on aina hyviäkin hetkiä – kuten myös tällä kertaa. Vihaista musiikkia tämä ei siis juurikaan ole – ainakaan omaan korvaani. Varsinkin kitaroiden välistä leikittelyä kuuntelee monessa kohtaa todella mielellään – loistavana esimerkkinä tästä toimii bändin Soundcloudistakin löytyvän Cynic Stomp biisin intro, joka oli mielestäni niin hyvä, että olisin mielelläni kuullut sitä kyseisessä biisissä vielä toiseenkin otteeseen, vaikkapa välisoittona ensimmäisen ja toisen säkeistön välissä. Voi kuunnella sitten sieltä mökin saunan kasettimankastakin käsin. Vokaalit eivät onnu vieraan kielen haasteisiin, vaan tekstit purkautuvat ääneksi ns. Levy on aika helvetin hyvä, voittaa kyllä monet tuon aikakauden kotimaan bändit. Jos autostasi ei löydy CD-soitinta, se ei haittaa, sillä tämän voi hommata itselleen myös C-kasettina! Kova meininki. Juustopäihin jossain verrattiin, en kyllä käsitä että miksi. Hyvä veto. Sanoja kuvia tai edes jotain olisi voinut mukaan ympätä. Reviews ONE HIDDEN FRAME ~ THE WATER SEEMS INVITING Fullhouse Records / Skeletor Tapes Lappeenrantalainen One Hidden Frame on kerennyt nyt vähän yli kymmenvuotisella urallaan jo neljänteen pitkäsoittoonsa. Mukavaa vaihtelua siihen synkistelyyn ja äkäilyyn, jollaista hardcore-musiikki pääasiassa on. Ihan jees musaa, mutta saas nähdä, kuinka useasti levyä tulee kuunneltua pidemmän päälle, biisimateriaali kun ei sinne terävimpään kärkeen yllä. Mutta toisaalta, kun on punkrockista kyse, niin mitäs sitä turhaa täytettä kappaleisiinsa laittamaan. Soitto on tiukkaa ja soi hyvin yhteen läpi levyn. Kun oot poissa ainakin kuulostaa ihan joltain Kakka-hätä 77:lta tai sen sellaiselta teemupunkilta, ehkä tässä joku 2000-lukulaisuus sitten paistaa läpi. Näistä jäi nälkäiseksi. Onnistunut levy. Ei sillä, etteikö bändin vokaaliosasto suoriutuisi muuten omista lauluosuuksistaan oikein mallikkaasti. Vielä ainakin kappaleen tai kaksi olisin kaivannut lisää. Koukkuisuutta löytyy juuri sen verran, ettei karata rimpuilun puolelle, muttei myöskään kuulosteta tylsältä. Lopuksi voisin mainita, että vaikka rahkeita olisi varmasti ollut paljon suurempiinkin tuotannollisiin ratkaisuihin, bändi päätti nauhoittaa, miksata ja julkaista levyn täysin omin neuvoin. Tuotantopuolella on useita kovia hetkiä, mutta Hugen laiskemmaksi muuttunut flow laittaa väsyttämään. Sanat käsittelevät ihmissuhteita ja liikkuvat muutenkin pienen ihmisen tuntemuksissa, uhkissa ja mahdollisuuksissa. Niinkin onnistunut, että ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen päällimmäisenä tunteena oli närkästys siitä, että se loppui ”kesken”. Joku paluukeikkakin olisi kiva tämän julkaisun kunniaksi tai ihan muuten vain. -Antti 78% LIGHTHOUSE PROJECT ~ ENNE Alati nahkaansa luova Lighthouse Project päätti yllättää jälleen. Jos nämä uusimman aallon kotomaiset punkrock-nimet uppoavat, niin tokihan tähänkin kannattaa tutustua. Joskus tuolloin ramopunkbuumi otti ensiaskeliaan, ja tähän kategoriaan menee BBkin helposti. Biisimateriaali ei myöskään suostu menemään sieltä, missä aita on matalin. -mk 72/100 Lähtevät kaukojunat 7” Matin levyt Tällanen ep. -Juska Kuhanen 90/100 www.lighthouseproject.net 79 HANGUP SUOSITTELEE. Levy on jonkun Matin eka julkaisu, ja ihan kelpo bändistä on lähdetty liikkeelle. -Juska Kuhanen 70/100 www.lprhardcore.net/ohf soundcloud.com/onehiddenframe Huge L ~ Delirium Tremes Monsp Blitzkrieg Boys: 7” Rock n’ Roll Bullshit Records/ Killer Records Sunnilleen kaikki ennen 80-luvun puoliväliä tulleista suomalaisista punkkilevyistä on jo taidettu ottaa uusintapainos. Nyt on fokus vähän myöhäisemmässä ajassa, kun alun perin 1988 julkaistu Blitzkrieg Boys 7” on laitettu uusiksi pihalle. -Antti 86% Delirium Tremes nostaa Huge L -julkaisujen määrän johonkin 50 julkaisun tuntumaan, laskentatavasta vähän riippuen. En vaan keksi, että mikä. Joku Kollaa kestää tulee ainakin mieleen, mutta joku tässä vaan erottaa biisit noista 70-luvun vastaavista yrittäjistä. Omaksi lempibiisikseni levyltä nousi sen toiseksi viimeinen kappale, I Need a Second, jolla kuullaan myös vierailevaa naislaulua. Vierailevat naislaulajat ovat ehkä vain jonkinlainen heikko kohta kohdallani. Delirium Tremes meinaa hieman väärin kirjoitettuna juoppohulluutta, joka muodostaa levylle jonkinlaisen teeman. Pitkäsoittokin bändiltä tuli sittemmin, mutta suunnilleen minkäänlaisesta suosiosta ei BB tainnut päästä nauttimaan. No helvetin aliarvostettu bändi, kannattaa tämä hankkia niin kauan kun saa. Ehkä seuraavalla levyllä sitten on hittibiisikin. Mitä nyt kansiin olisi voinut panostaa, vai onko haetaanko niissäkin jotain menneiden aikojen omakustannetunnelmaa. Nimessä ja kannessa nyt ainakin on aika suoraan lainattu. Neljä biisiä punkkia jossain siellä popimmalla puolella vanhanaikaisesti. Sopivasti juuri kesän korvilla ilmestynyt The Water Seems Inviting tarjoilee kuulijalleen auringonpalvonnan lomassa kuunneltavaksi 11 kappaleen verran reipastahtista, melodisen hardcoren sävyin maustettua ysäriskeittipunkkia. Hyvää musiikkia kesän aurinkoisiin päiviin ja pitkiin automatkoihin reissulevyksi. Jossain biisissä istutaan yksin himpessä, mikä taisi olla aika kantava teema 70-luvun suomipunkissakin. ”Enne” on myös selkeästi edeltäjäänsä nopeampi levy: se kaahaa eteenpäin aika hyvällä tahdilla heti alusta alkaen eikä rauhoitu kuin vasta viimeisen kappaleensa kohdalla. Oleellisin ja silmiinpistävin ero aiempiin levytyksiin nähden on laulukielen vaihto englannista suomeen. Sinkkubiisi “Juomasta” lupailee tavallisesta Huge-kaavasta poikkeavaa folk-laulantaa, mitä koko levyllinenkin olisi maistunut, mutta nyt valtaosa levystä putoaa samaan vanhaan ok suomiräppiä -kategoriaan. Viime kesänä ilmestynyt ”We Are the Wildflowers” antoi ymmärtää, että bändi olisi aikeissa päästää irti hardcore-juuristaan ja alkaisi siirtyä levy levyltä rauhallisempiin tunnelmiin, mutta ei: tällä levyllä bändi esittäytyykin yllättäen maanisempana kuin koskaan aiemmin. Mitäpä muuta tästä sanomaan. Kitarasoolokin yhestä biisistä löytyy. täysiä. Jos melodinen punkrock on sinun juttusi, suosittelen ottamaan haltuun
Parhaimmistoon kuuluukin freestyleille omistettu Vapaat tyylit Pt 3 Hugen biitillä. Solonen ja Kosola, varsinkin Solonen, on hyvin ”rap”, ja Kolmetoistakertaa kovempi kuin kukaan perustuukin paljon rap-kliseiden suomiversioimiselle. Palataksemme itse levyyn: Pyhimyksen eläköityminen jäi vähän vaillinaiseksi, ja näköjään piti palata mikin varteen. Musiikki todennäköisesti herättää yleisesti tunteita enemmän vastaan kuin puolesta, mutta mielestäni varsin piristäviä musiikkivalintoja. Kappaleen alun teollisuus- tai avaruusäänien ansiosta sillä on helppo kuljettaa oma toiminta mihin tahansa haluamaan suuntaan. Hugelta nyt on tullut levyjä vähän liian kanssa, mutta Pyhimys–Huge-akselilla tämä on itse asiassa aika kova levy. Harvoin tämän mittapuun leffoissa on näin mielissään uusista tulokkaista. Kaiken kaikkiaan jälleen ”ihan kiva” levy. Poikkeuksellisesti Brezinskin esiintyminen ei myöskään herättänyt vihanomaisia tuntemuksia. Linnassa on käyty ja raffia elämää on takana. Ääriolosuhteissa – eli silloin, kun levylaukusta ei löydy ”poikasaunoota” tai Rihannaa – toimii levy oivana osoituksena siitä, että turha tulla huutelemaan. Lakonisen masentavaa sanakikkailua, sanoisinko fiksua syrjäytymisräppiä ja Hugelta kovia taustoja; parempia kuin aiemmin arvioidulla soololla. Mikään täydellinen teos se ei toki ole, ja varsinkaan skeittileffojen nykyisten kulutustottumusten myötä siitä ei kenties pääse muodostumaan varsinaista klassikkoa tai sen suuntaista – Europan ja Bon Apetitin tavoin – ajan kanssakaan, mutta silti kyseessä on mielestäni varsin monellakin tapaa onnistunut tuotos, joka vetää pisimmän korren ainakin tämän kevään isojen skeittileffojen keskinäisessä vertailussa. Juuri julkaistu Bon Voyage onkin siis nähdäkseni ensimmäinen ”kunnon” leffa Clichéltä lähes kymmeneen vuoteen. Valinta miehestä kameran ja edittipöydän taakse on varsin onnistunut, koska kokonaisuus toimii, vaikka se nyt ei mitenkään mullistava tai kovin originelli olekaan. Renen tyttärestä Remistä tuli sittemmin lapsitähti ja lebanonilaisen rauhan kaipuun eräänlainen symboli. Ilmeisesti homma on kumminkin nyt ok, ja levy on taas myynnissä. Tylsimmäksi parteiksi ehkä jäivät ensimmäinen ja viimeinen partti, mutta on jokseenkin kierolla tavalla virkistävää, että meni kerrankin näin. Harmi, sillä hetken herättelin toiveita, että tästä arviokappaleesta olisi tullut keräilyharvinaisuus. Pääsääntöisesti levy on boombap-soundinen toistavine kertseineen ja raaputuksineen. Kun suurin osa artisteista on liikkeellä hyvin negatiivisella ”tripillä”, tuo Pepperboy esiin toisenlaisen tavan lähestyä elämää isän ja entisen vankilakundin kokemusten kautta. Pepperboy ei ole mikään aloittelija, vaan on tehnyt musiikkia 10 vuotta. Kuvaajan ja editoijan pestiin on tällä kertaa palkattu elokuvakoulun käynyt, muutamia vuosia sitten skeittarina nimeä itselleen luonut ranskalainen Boris Proust. Pepperboy on harvemmin rap-ympyröissä mainitusta Arkansista kotoisin oleva räppäri, joka ensikuuntelulla on helppo lokeroida samaan pataan monen muun samantyylisen nykyeteläräppärin kanssa, mutta Pepperboy on toista maata. Leffan junnuosasto yllätti myös melko positiivisesti (skeitti-industryn junnuosasto tuntuu muuten tätä nykyä olevan siellä 20 vuoden tienoilla, kun vuosituhannen alussa nuorimmat värväykset pyörivät siellä 10–15 vuoden tienoilla. -mk 70/100 80. Se on täynnä mystistä voimaa ja eksoottista diskovivahdetta. Näitä yhteiskunnan teinitoivoja voi katsoa, kun laittaa nettihakuun “Äm irk video”. Mahtavatko tenavat olla treenaamassa tailwhipiä?). Monelta Clichén veteraanivetäjältä on leffassa vain muutama trikki, joten heidän laajamittaisempaa esiintymistään odottaneet todennäköisesti pettyvät, mutta itseäni tämä ei jäänyt harmittamaan pätkääkään. -Joonas Pulkkinen Ranskalaislähtöisen, nykyisin amerikkalaisomisteisen Cliché skateboardsin kunnioitettavan pitkään elinkaareen mahtuu video jos toinenkin. Tanki Tanki on jo vuoden 2009 ensimmäisen rippauksen – joka on yksipuolinen vinyyli – jälkeen saanut yhden uudelleenjulkaisun, joten ei muuta kuin kärppänä odottelemaan. BA:n jälkeen seurasi selkeä väliteos – henkinen Freedom Fries – ja sille tielle Cliché jäikin videoittensa kanssa useaksi vuodeksi. Levyllä monet biisit eivät jaksa innostaa. Raffista elämästä ja raffeista lähtökohdista nousee esiin positiivinen ja kannustava asenne elämään. Firman ensimmäinen audiovisuaalinen tuote, Europa, julkaistiin vuosituhannen vaihteessa ja oli ainakin allekirjoittaneelle ensimmäisiä eurooppalaisen skeittiskenen kovuutta havainnoivia teoksia. Esimerkiksi joissain arabimaissa – kuten Irakissa – kuvastoon kuuluvat myös länsimaille vihamieliset laulut, mutta Rene Bandaly Familyn kohdalla en usko tästä olevan kyse, koska Libanon omasi ennen sisällissotaa hyvät ulkopoliittiset suhteet muuallekin kuin arabimaihin. Pepperboy ei vedä roolia, vaan kertoo asioista rehellisesti mitään kaunistelematta tai glorifoimatta. Solonen ja Kosola ovat allekirjoittaneelle edelleen parhaimmillaan livenä ja freestylessä. Erona Pepperboyssa muihin vastaaviin artisteihin on hänen avoimuutensa ja tapa, jolla hän tuo haavoittuvaisuutensa musiikkiin. -mk 78/100 Monsp Solonen ja Kosola tunnetaan kovina liveesiintyjinä, joilla on bonuksena energisen livepresenssin päälle freestyletaidot, joita ei Suomen maasta kovin monelta löydy. Aivan loistavaa kuunneltavaa yksinään, mutta ennen kaikkea missä tahansa seurassa illanistujaisissa. Vaikka soundillisesti Pepperboyta voisi luokitella synkäksi, on lyriikkojen takana erilainen maailma. Hommaa ei ole hiottu onneksi liian pitkälle, vaan skidisti hyvällä tavalla huoleton ote kuuluu biiseissä ja lyriikoissa. Näiden tekijöiden ja tämän genren levyistä kovemmasta päästä, mutta ei mikään täysosuma kumminkaan. herneet nenään, kun yhdessä biisissä oli käytetty pätkä jostain ikivanhasta netin sekoiluvideosta. Levy toimii tiskijukalle tilanteessa kuin tilanteessa. Näitä ja muita kovia kassuja voi tilata helpoiten osoiteesta antipartymusic.bigcartel.com -mk 90/100 SOLONEN & KOSOLA KOLMETOISTA KERTAA KOVEMPI KU KUKAAN STEVE iWONDER ~ OLEN MUSTA Monsp Hugen ja Pyhimyksen yhteinen hämmennyslevy, joka aiheutti pienimuotoisen konfliktin mielenkiintoisella sample-selkkauksella ja levyn myynnistä poisvetämisellä. Keskellä leffaa olevan touripätkän ja lopputekstiosion ensimmäisen pätkän paikat olisin ehkä mennyt vaihtamaan päikseen, mutta toimii näinkin. Upeaa matskua. Helposta mutta silti hyvästä klassisesta rap-menosta diggaaville tätä voi suositella helposti. -Tume PEPPERBOY ~ DAYTIME / NITETIME Anti Party Music Kun A$AP Rocky on kerran kaikille jo tuttu juttu, on aika tutustua ajoissa seuraavaan rap-nimeen, joka tulee kohta ”räjähtämään” isosti, ja kerrankin myös syystä. Useimmissa lähteissä esittäjää tälle tanssilattihirviölle ei edes tiedetä, mutta discogs.comin mukaan Rene Bandaly oli kolmas kahdestatoista veljeksestä, jotka aloittivat musiikin teon 70-luvun puolivälissä ja muuttivat sisällissotaa pakoon Syyriaan. Neljä vuotta myöhemmin julkaistun Bon Apetitin luonnista vastasi silloisen skeittivideomaailman ykkösauteur Fred Mortagne, jonka jälki oli vähän turhankin leimaava, ja osittain tuntui, että Bon Apetit oli enemmän olevan jatkoa Menikmatille ja Sorrylle kuin Europalle. Itse laulun sisällöllisestä viestistä ei ole mitään hajua, eikä sanakirjoistakaan löydy merkitystä sanalle ”tanki”. leffasta ei jäänyt juuri muuta kuin loistava Lucas Puigin partti, joka toki itsessäänkin jo oikeuttaa jonkinasteiseen yleispätevään leffan hyvyyteen. Reviews CLIChÉ BON VOYAGE Tanki Tanki Jossain foorumilla joku kuvaili hyvin tätä levyä luonnehtimalla sitä seuraavanlaisesti: ”Kuin yhdistäisi 808-rumpukoneen AKneliseiskaan.” Spin.comin Philip Sherburne luonnehtii levyä ”kirpputorien kasettien Graalin maljaksi.” Tanki Tanki on alunperin 80-luvulla kasetille äänitetty libanonilaisen Rene Bandaly Familyn mestariteos, joka on sittemmin ripattu vinyylille. BA toki nauttii jonkinasteisesta klassikkomaineesta, ja eriäviä mielipiteitä varmasti löytyy, mutta itselle ko. Erityisesti ranskalainen Max Gironzi ja Kevin Bradley olivat molemmat ihan positiivisia ylläreitä; Sammy Winter myös varsin ookoo. Mahtaisinko olla samaa mieltä, jos näkisin leffan ensi kertaa marraskuussa. Ainakin näin keväiseen julkaisuajankohtaan musiikillinen linja toimi varsin hyvin. Pepperboyilta tuli Anti-Partyn kautta ulos kassupari Daytime / Nitetime sekä Keyboard Kidin kanssa tehty Endangered EP. Selkkaus syntyi, kun joku veti ns. Erinäisiä puolivillaisia kiertue-, uudelleenlämmittely- ja promoleffoja pukkasi useampikin mutta, niiden relevanssi yhtään mihinkään on vähintäänkin kyseenalaista. DVD-muodossa leffaa myy Union Five ja digitaalisena iTunes. Dead-O käynnisti legendaarisen Anti-Party-labelinsa uudestaan parin vuoden hiljaisuuden jälkeen kassujulkaisuilla. Skeittauksen puolesta eniten lämmittivät tietenkin Lucas Puig ja JB Gillet
Puleota seurataan pitkin Nykin katuja roskien ja spottien keräilyn merkeissä. Vähän olin skeptinen, että näinköhän kestää levy loppuun saakka, mutta hyvinhän tämän jaksaa läpi kahlata. Estetiikka nyökkää selkeästi ysärin suuntaan olematta silti tietoinen ysäripastissi. Puleossa on yllättävän paljon jotain Gonzmaista hullua luovuutta. Stay Black ei ole todellakaan huonoin skederap-kombo mitä olen kuullut, vaan ehkä jopa paras ”räppäävä skeittaaja”. Joka tapauksessa arvioitavaksi tuli levyjä täkäläisiltä bändeiltä, joten laitetaan samaan nippuun, kun kerran samoja naamoja bändeissäkin soittelee. Hartikainen vissiin jonkun niistä joskus arvioi Hanguppiin, joten kysykää siltä. ~ Schoolboys & Cartoon Heroes LP Öppyt Akkuj Records Mistä Kouvola pitäisi tuntea. Maailmanlopun viimevuotinen 12”-debyytti oli wanhan ajan hardcorepunkkia suomalaisklassikoiden hengessä. Kokonaisuutena aika synkkä ja lohduton paketti niin bändin nimen, musiikin, sanoitusten kuin kansienkin osalta. Mitään uutta Stay Black ei esittele, vaan pysyy soundillisesti ja lyriikoiltaan kotikaupungille uskollisena. Alun perin vuoden mittaiseksi suunniteltu, mutta neljän vuoden mittaiseksi venähtänyt projekti on Florian Schneider -nimisen leffanikkarin käsialaa ja hyvä taltiointi skeittauksesta sellaisesta kulmasta, jota ei ole ikinä liikaa taltioitu dokumentin muotoon. Mikäs siinä, molempien soittajia vaikuttaa tässä kuitenkin. B-puolen biisi menee sen sijaan jo aika paljon popimpaan suuntaan ja onkin sitten selkeästi edellistä huonompi. -mk 85/100 www.sznydoers.com www.carhartt-wip.com/skate. Leffassa pyörii taustalla useampikin tuttu naama edellä mainitun Saken lisäksi, Ainakin Eniz vilahtaa useammassakin klipissä. Aiempia julkaisuja KVGG:ltä en ole myöskään kuullut, joten mysteeriksi jää, onko jotain kehitystä tapahtunut. Vähän vaatimattomammin vaan eli 7” vinyylit saa riittää. Adam Sello on taas oman näkemyksensä omaava berliiniläinen skeittivalokuvaaja, jonka töitä on ollut myös Hangupissa. Reviews Kivesveto gogo ~ Mieti elämääs II 7” Rock n’ Roll Bullshit Records / Ratbite Records Maailmanloppu ~ Musta ovi/Enää kiväärit laulaa 7” Kämäset levyt D.N.R. Mielenkiintoiseksi omat ajatukset muodostuvat siinä vaiheessa, kun pohditaan sitä, että Puleo on, tai on ollut, ammattilaisskeittaaja. Stefen on piirtänyt valtavan määrän T-paitoja ja dekkigrafiikoita eurooppalaisille firmoille. Skeitti-industry näkee lajin eri tavalla; tavalla, joka ei välttämättä ole kovin todellinen. Skeitataan, khäimä palaa ja shopataan fressiä gieriä. Mukana yksi skedeaiheinenkin biisi. Oli siinä mukana yksi hitaampikin biisi, ja nyt on menty paljon enemmän tuohon suuntaan. Ei parane kolmen päivän krapulassa kuunnella. Sanoituksissa liikutaan jossain päättyneen rakkauden ja epätoivon välimaastossa. Peer Güntista. Adam julkaisee myös omaa Anzeige Berlin Information -zineä. Kun Puleo esittelee kotonaan muovisäkillisiä täynnä lajiteltua kaduilta löytynyttä roskaa, tulee väistämättäkin edes vähän mieleen, että pitäisiköhän herra ilmoittaa johonkin tavaranhamstaajien vieroitusohjelmaan taidegallerian sijaan. Siitä on sitten Kivesveto-gogo lainannut idean ja laittanut kanssa kaksi levyä samaan aikaan pihalle. Stay Black on ”mixtape”, joita nyt tulee joka artistilta viisi kappaletta viikossa, mutta koska tässä on näin selkeä skedeliitos, niin nostetaan artisti esiin. Joka tapauksessa tämä on ensimmäinen ja paras näkemäni henkilökuva Puleosta ja valottaa hyvin aikaisemmin enemmän mystisyyden taakse jäänyttä skeittaajan persoonaa. Dokkari näyttää muun muassa paikkoja, joissa Strongest Of The Strange -videon DIY-parkit ovat sijainneet sekä toisen leffan ensi-iltaa. Nyt kun nämä levyt on kuunneltu, ei mielikuva Kouvolasta ole ainakaan kovin paljoa positiivisemmaksi muotoutunut. Päinvastoin: ehkä näiden kymmenen lisäksi olisi biisi tai pari vielä mukaan mahtunut. Samalla hyvällä tavalla yksinkertaista ”keeping it real” -räppiä, jota kuunnellessa ei tartte turhia miettiä. Leatherfacesta ja muista melodisista ja melankolisista punkjutuista on lähdetty liikkeelle ja vedetty jonkun kouvolafiltterin läpi eli räkäisiä rokkiriffejä Kivesveto Gogon ja Frankie The Damagen malliin on ympätty mukaan. Persoonallisten henkilöiden henkilökuvien kautta Pushed tarkastelee skeittausta muuallakin kuin siinä ahtaassa muotissa, johon skeittaus "valtavirrassa" tungetaan. Arvioitavaksi tuli vain osa II, joten paha sanoa, kuinka paljon eka osa poikkeaa siitä, vai poikkeaako. Ehkä parempi niin, ei sillä GnR:lläkään tarpeeksi biisejä ollut noin mahtipontiseen tekeleeseen. Hyvin yksinkertaista palikkaräppiä, jonka sisältö käsittelee sitä, mitä nuoren nykiläisen skeittaajan elämään kai kuuluu. Tuotanto on välillä hyvin 2010-lukulaista. Pontuksen kuviot nyt ovat jo aika selvät usean haastattelun kautta, eikä dokumentti tuo hirveästi uutta hänen agendaansa, mutta jokapäiväistä elämää ja betonin valamista Malmön joutomaalla on kumminkin hauska seurata, ja aloitteville DIY-nikkareille betonityöskentelyä näytetään jopa kohtalaisen hyvin. Tunnetuimmat nimet dokumentissa ovat Bobby Puleo ja Pontus Alv sekä Suomessa taas vähemmän tunnetut Stefan Marx ja Adam Sello. Stefen Marx on saksassa hyvinkin tunnetun The Lousy Living -vaatemerkin luoja ja nykyään keskittyy enemmän taiteiluun naivistisilla piirroksillaan. Tätä voisi suositella, jos esimerkiksi Mobb Deep tai Group Home uppoaa. -mk 78/100 81 Pushed DVD Neljän vuoden aikana tehty dokumentti neljästä skeittauksen parissa toimivasta ihmisestä, heidän näkemyksestä skeittaukseen ja ennen kaikkea omasta työstään ja elämästään. Oli tässä sentään bonuksena senkin lyriikat; niitä voi sitten vaikka mainoskatkolla lukea. Kansissakin on mukana kunnianosoitusta Use Your Illusioneille. Jos ei kaksi edellistä bändiä ollut liian valoisilla linjoilla, niin liian positiivinen ei ole DNR:nkään maailma. Joskus yläasteella myin mun Marvel-kokoelman divariin. Guns n’ Roses julkaisi aikoinaan, joskus 90-luvun alussa, kaksi tupla-LP:tä kerralla. Lakritsista. Tässä nyt kuitenkin sellainen on, yksi biisi per puoli. Vaikkakin ihan kelpo musaa siellä soitetaan. Pari vuotta toiminut DNR aloittaa suoraan pitkäsoitolla. Yhtälö on universaali ja hämmentävä; missä menee raja sen suhteen, missä skeittaajan pitää näkyä ollakseen ammattilainen ja kuinka näkymättömyyskin voi olla itsensä promoamista – ja missä suhteessa näitä pitää tehdä pystyäkseen elättämään itsensä skeittauksella. Ensihaisteluksi leffasta löytyy useampikin outtakes-osuus netistä. Sinkkuja ei paljon paskaakaan nykyään julkaista; kai ne kuuluvat lähinnä johonkin menneen maailman jukeboksiaikaan. Täytyy toivoa, ettei kannen pikkupoika tule toistamaan tätä virhettä, sillä sen verran hyviä läpysköitä näyttäisi nurkissa lojuvan. 75 minuuttia pitkä leffa on kuvattu hyvin maanläheisesti käsivaralla seuraamalla ilman sen kummempia fiilistelyjä. Ei punkrokkia suomeksi 90-lukulaisittain, mutta kitarakoukkuja on KVGG:llä enemmän kuin mitä noilta esikuviltaan löytyy. Saken ss bs flipin kuvaussessarit Berliinin hotspotilla. Ei tainnut tulla juttu ihan helpolla. Laulusta ei melodioita vaan löydy, aika käheä ääni on, ja hyvin sekin tähän pakettiin sopii. Ihan kelpo paketti, mutta ei ainakaan tällä levyllä bändi nouse sen kummemmin esiin suomenkielisten punkrockbändien tällä hetkellä hyvinkin sankasta joukosta. Jokaisen, joka Puleota vähänkin fiilistelee, pitäisi joka tapauksessa katsoa tämä niin hyvässä kuin pahassa. Video antaa ehkä ensimmäisen selkeän katsauksen kellariovista tunnetun skeittaajan ajatusmaailmaan ja saa ehkä ymmärtämään paremmin Puleon suhtautumista kotikaupunkinsa ympäristöön. Sanoituksissa havainnoidaan ympäröivän pikkukaupungin arkea, eikä se miltään riemun rämistykseltä vaikuta. - Antti Kivesveto 78% Maailmanloppu 83% D.N.R.: 85% BLACK DAVE ~ STAY BLACK Zoo Yorkille amatöörinä skeittaava Dave Willis kunnostautuu myös toisessa New Yorkiin sopivassa nuorisoaktiviteetissa – nimittäin rap-musiikissa. Olisiko tässä nyt sellainen 80-lukulainen kehityskaari: ensin kohkattiin hardcorea ja sitten tuli synkistelyt mukaan. Jostain muusta – mistä. Skeittaajista suuri osa ajattelee ja kokee lajiaan kumminkin hyvin samankaltaisista lähtökohdista kuin nämä neljä, mutta valtava työmäärä ja omistautuminen asialleen ei välttämättä tuo tarpeeksi toimeentuloa edes elämiseen. Mieluummin kuuntelen ekan biisin pari kertaa putkeen kuin käännän levyä. Tältä ne olisivat varmaan kuulostaneet silloin aikanaan, jos olisi kaksi kitaristia ollut mukana. Eritoten alkuperäisestä Jedin paluu -albumista voi olla jo kateellinen. 35-vuotiaan kahden lapsen isän pohdinnat siitä, kuinka skeittikuvaajan suhde aikuisuuteen ja perheeseen on haastava, tuntuu itsestäkin hyvin tutulta. Musiikillisesti tulee kyllä mieleen toinen saman aikakauden bändi, nimittäin Klamydia ja sukulaisensa; mitä niitä nyt oli. Eka biisi, Musta ovi, on perkeleen hyvä ja painostava ja hidas. Sellon osuudessa esiintyykin tuttuja naamoja ja hetkiä, kuten esim
Kerroin että nainen tietää kuka on vastassa ja että anna deitille mahdollisuus. Igor Järjestin kerran Iirolle treffit. Iiro piti päänsä ja nainen jäi nuolemaan näppejään. Tarjous on voimassa paskiainen, sä oot hyvä tyyppi. 82 Jussi Takkinen KAARLEN KULMASTA. ”Ei se haluu tällasta paskaa enkä mä osaa deitata”, se sanoi ja kieltäytyi menemästä
BRAM DE CLEEN - SWITCH WALLIE FIFTY FIFTY • PHOTO: DAVY VAN LAERE
Reynolds Cruisers, grey-burgundy Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.fi | www.funster.fi. MADE. Arto Ekman Miki–backside tailslide