HangUp 2/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2/2014 ec Kesäsp Very ial chea p! 7,50 EUR Skeittilehti | Skateboard Magazine Ron Modig Petrus Marttila Risto Lehtinen Sami Seppälä Otso Peräsaari Mikidi & Gaiaf Kytänsoittajat Alicante Let us roam
M AT H I A S S T E N M A N / F S C R O O K E D MathIas Stenman Switch bs ollie UNION FIVE TEAM RIDER MATHIAS STENMAN / ALICANTE PHOTO: NIKI RUTANEN
UNION FIVE ? Kamppi Kampin keskus 5 krs. ma ? pe 9-21 | la 9-18 | su 12-18 Instagram @unionfive UNION FIVE ? Ideapark Ideaparkinkatu 4 ma ? pe 10-20 | la 10-18 | su 12-18 Instagram @unionfive_idea UNION FIVE ? Tampere Aleksanterinkatu 25 ma ? pe 11-19 | la 10-17 | su suljettu Instagram @unionfive_tre UNION FIVE ? Verkkokauppa verkkokauppa@unionfive.fi Facebook.com/unionfive KESÄN DEKIT SAAPUNEET! ENJOI, CHOCOLATE, GIRL, ALMOST, ENJOI, POLAR, SKATE MENTAL, BLIND, ANTI-HERO, 3D, REAL, CLICHÉ, ELEMENT, EXPEDITION ONE, DGK, HAPPYHOUR, PERUS, MELODICA, PLAN B, DUSTERS...
SEE THE SKATE COPA COLLECTION AND VIDEO AT ADIDAS.COM/SKATEBOARDING © 2014 adidas AG. adidas, the trefoil logo and the 3-Stripes mark are registered trademarks of the adidas Group. #ADIDASSKATECOPA
BENNY FAIRFAX BACKSIDE NOSEGRIND IN LONDON, ENGLAND
Tällä kertaa Helsinkiin on muuttanut 1 & only, Wu-Tom of Finland. Tästä tulee virallinen osoitteenmuutosten ilmoitteluaukeama. Bs smitti Kotkassa. Photo: Aleksi Fräki 6. Jah bless
(VIRHEISTÄ). COPYRIGHT HANG UP MAGAZINE 2014 ISSN 1796-4326 ************************************************************** KANNESSA Otso Peräsaari, kuvittaja extraordinaire. 7. Sometimes mistakes we make. 2/14 Lehdestä löytyy mm. Ron Modig Petrus Marttila Risto Lehtinen / Setä3500 afterlife Sami Seppälä Otso Peräsaari Mikidi & Gaiaf Kytänsoittajat Alicante Let us roam OFS 2014 Edla Funny how time slips away Ättäk the lätäk Reviews Kivi Top-5 Puhelu liittoon PÄÄTOIMITTAJA Sami Välikangas TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin, Valtteri Väkevä ULKOASU mikkokempas.com KUVA Samuli Härkönen, Aleksi Fräki, Arto Ekman, Sami Välikangas, Mikko Kempas, Samuli Ronkanen, Justus Hirvi, Antti Lehtinen, Santtu Särkäs, Kari Kaartinen, Olli Oilinki SANA Toimitus, Juha Föhr, Anssi Paukkunen, Niki Rutanen, Matti Leppänen, Vesa Korkkula, Miikka Hätä-Niiranen, PIIRROS Tuukka Uosukainen, Mikko Kempas OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia.fi, +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia.fi, +358 40 5045 722 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia.fi TILAAJAPALVELU IO Kustantajapalvelut Oy: tilaus@hangup.fi / puh +358 3 4246 5300 Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun: TILAUS@HANGUP.FI PAINO Pajoprint ************************************************************** HANGUP MAGAZINE NAHKAHOUSUNTIE 5 00210 HELSINKI LEGAL DISCLAIMER: JOS ON VIRHE, SE ON SIINÄ. EI VASTATA NIISTÄ
Aaron / Fs feeble / Photo: Justus Hirvi 8
Pää Sääkirjoitus Ota mittaa säästä! Tässä toukokuun puolivälin helleaallon (+27!) päätyttyä kuin seinään, lämpömittarin näyttäessä kuutta astetta ja sääennusteen povatessa tulevillekin päiville vain muutamaa astetta sekä sadetta (siinäkö se kesä nyt oli?), ei näin skeittaajana voi muuta kuin mietiskellä, että millainenhan mahtaa tästä kesästä tulla näin lautailuhommien kannalta. Parempi kysyä asian arvioinnista siitä enemmän tietävältä ? Juha Föhriltä! Säätä voi sekä havaita (tuntea nahoissa tai mitata) että ennustaa. Vaikka mitä ennustetaan, muutakin kuin säätä, niin aina se ennuste on kuitenkin vain ennuste eli jotain suuntaa antavaa ja vaikka varautumista ennakoivaa. Mutta ei osu joka pilvi juuri siihen, mihin tietokone sen laskee ? puhumattakaan, että vielä juuri sillä kellonlyömällä. Siksi nykyään on sadetutka, joka mittaa ja kertoo, missä sadepilvet kullakin hetkellä ovat. Ja erilaiset mobiilisovellukset ovat oma viidakkonsa. Kuivaa kesäskeittailua! -Juha Föhr (meteorologi, Foreca) 9. Vastaavaa tietoa lähituntien säästä ei saa muualta. Yksi versio sadetutkasta on sellainen, että tilannekuviin on lisätty havaitut maasalamat. Kun näitä kuvia katsoo peräkkäin, animaationa, näkee sadepilvien liikkeen. Koska sade on karttapohjalla kellonajoittain, näkee tutkasta usein helposti, tuleeko sade kohti ja milloin se voisi alkaa tai lakata. päivälämpötilaan. Nyt siis näkyy myös, mitkä pilvet ukkostavat. Tosin pilvi ja sade vaikuttavat heti myös lämpötilaan. Forecan nettisivuilla sadetutkat ovat http://www.foreca.fi/ Finland/Helsinki/map/radext2?zoom=sfi2 (sadetutka ja ennuste) ja http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/veneilysaa/ salamat (salamatutka). Havainnon (mittauksen) ja ennusteen ero kannattaa kuitenkin aina pitää mielessä. Mitattu on faktaa, koska se on jo toteutunut. Sadetutka paikkaa nimenomaan sateen ennustamisen vaikeutta verrattuna esim. Usein sadetutkaan on havaintojen (H) jälkeen lisätty myös ennustettu (E) sade samalla tavoin karttamuodossa
Berliinin sisähallin betonikamat ovat kuin suoraan Street League -kisoista, ja osa parkeista muistuttaakin enemmän Philadelphian klassista Love Parkia kuin yleistä betoniskeittiparkin perikuvaa. Ehkä onkin hyvä, että meidän ei tarvitse välttämättä seurata Ruotsin esimerkkiä ja että Suomi voi ottaa asiassa oman linjansa. Suomen Rullalautaliiton skeittikyselyssä tiedusteltiin, millaisista parkeista skeittarit tykkäävät. Kaiken betoni-innostuksen keskellä olisi kuitenkin hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, että mitä me skeittarit oikeastaan haluamme . Betoni on materiaalina paras: sileä ja kova. Concrete Prood vääntämässä Olarin kupeeseen uutta parkkia. Valmista pitäisi olla Elokuun puolella. Lehden uudessa osiossa otamme AY-hengessä puhelun liittoon ja kysymme mikä on Rullalautaliiton kanta ajankohtaisiin kysymyksiin koskien skeittausta Suomessa ja maailmalla. Tärkeää on olla monipuolinen, mutta ennen kaikkea tulee hyväksyä se tosiasia, että suurin osa skeittareista on edelleen street-skeittareita. Jos skeittaus halutaan säilyttää elinvoimaisena, tarvitaan uusia harrastajia. Miettikää, jos oman kylän torille tuotaisiin marmorikurbeja ja rappusiin asennettaisiin täydellinen reili skeittareita varten. Miksi näin. Onko kaikkien skeittareiden perimmäinen polte kaarissa, vai haluaisiko kenties osa vain hyvän flätin kurbeilla ja reileillä. Potkuttelu on pannassa, ja tilalle ovat tulleet ns. speed bumpit yms. Tuntuu vielä kovin kaukaiselta, mutta niinhän se on: olemme kymmenen vuotta jäljessä. Ensimmäisenä pureudumme kysymykseen joka kuuluu näin... Mitä Skeittiliitossa ollaan mieltä betoniparkeista ja tulevaisuudennäkymistä? T äällä ollaan vielä kymmenen vuotta Ruotsia perässä, mikä pätee valitettavan usein asiaan kuin asiaan. Jätetään parit pooliparkit rakentamatta, ja tehdään niiden tilalle street-henkisiä parkkeja. Yleistä mielipidettä tulee kunnioittaa, ja sen sanomaa voidaan teroittaa uusilla kyselyillä ja mielipidemittauksilla. Tätä on syytä pohtia. Betoniparkeilla näkeekin paljon orgaanisia, pehmeitä muotoja. Betonia siis kannattaa suosia, mutta se, mitä betonista rakennetaan, on kuitenkin koko jutun ydin. Se mahdollistaa kaikenlaiset muodot, eikä puisten härveleiden teräviä kulmia ja reunoja tarvitse sietää. Skeittiliiton mielestä ei kannata. Itseasiassa Malmössä ollaan otettu iso harppaus kohti tulevaa, ja siellä tuunataankin jo kaupungissa sijaitsevaa aukiota skeittaukseen soveltuvaksi. Silti, vaikka jäljessä ollaankin, mikään ei estä meitä oikaisemasta ja vetämästä viivoja suoriksi. Toistaiseksi parkit ovat olleet lähinnä pieniä hybridejä, joissa on niin kaaria kuin kurbejakin. Ei vain yhtä ja samaa. Skeittimaailma tarvitsee niin pooleja kuin plazojakin. Asia on todella kimurantti, ja näitä tulee pohtia ja pureksia. Jokainen kunta haluaa oman betoniparkkinsa, ja kuntien välille onkin syntynyt tervettä kilpailua siitä, kenen parkki on suurin ja kaunein. Suomessakin ollaan herätty asian suhteen, ja nuorten harrastamien lajien kirjoa aletaan ymmärtää yhä paremmin. Espooseen tulee kaksi isoa parkkia, Tampereelle yksi, ja mahdollisesti Vantaallekin saadaan yksi iso parkki vielä tänä vuonna. Haluammeko niin kovasti leipoa skeittareista kaariskeittareita, tulevaisuuden uusia pedrobarroksia. Kysytäänpä. Osa meistä ei halua juosta harjoituksissa kellon mukaan. Tärkeintä on tarjota mahdollisimman hyvät edellytykset eri harrastusten aloittamiselle. Ja nyt niitä parkkeja sitten tulee. Kaarineliön hinta on tuplasti kalliimpi kuin flättineliön, joten jokainen muoto on pois kokonaispinta-alasta. Vastaajista 56 % haluaisi street-painotteisen parkin, 10 % kaaripainotteisen, ja loput 34 % haluaisi molempia yhtä paljon. Omaehtoiset lajit nostavat päätään, kun osaa nuoria ei enää kiinnosta seuroissa harrastaminen. On tärkeää olla monipuolinen . Suomessa olisikin loistava tilaisuus hypätä suoraan tulevaisuuteen eikä seurata tuota muiden jo vuosia sitten viitoittamaa tietä. John Magnusson, Etelä-Ruotsin skeittariaktiivi, kertoo, että Etelä-Ruotsissa uusi suunta on streetimpi. Vuonna 2004 Etelä-Ruotsin Malmön kaupungissa herättiin taistelemaan nuorison pahoinvointia vastaan ja aloitettiin laajamittainen työ nuorison pelastamiseksi. Heille annettiin vapaat kädet tehdä hyvää skeittauksen nimissä. Noin 2000 neliön Stapelbäddsparkenin betoniskeittiparkki valmistui vuonna 2005, ja pian tuon jälkeen betoniparkkeja levisi kulovalkean tavoin ympäri Ruotsia, eikä tälle näytä tulevan loppua. Nykyparkit eivät ainakaan jalosta maailman huippuja ja tulevaisuuden staroja. Betoniparkkeja suunniteltaessa moni suunnittelija ajattelee parkin flowta/linjoja, ja suunnitelma lähteekin usein siitä, ettei parkilla tarvitse potkia vauhtia. heitä pitää vaan ohjata toisenlaisten harrastusten pariin. Skeittaus on lajina varmasti yksi vaikeimmista, ja se, minkälaisia parkkeja me rakennamme, on joko madaltamassa tai korottamassa aloituskynnystä. mitä me haluamme skeitata? Mutta mitäköhän siellä Ruotsissa ollaan mieltä tämän päivän betoniskenestä. Eräs Tukholman skeittariaktiivi, Mark Pulman, kommentoi asiaa hieman kärjistäen: "Tukholmassa on kymmenen poolia eikä 10 PUHELU LIITTOON yhtään kunnon street-plazaa". On ehkä meidän onnemme, että olemme tässä pisteessä nyt ja että voimme vaikuttaa tulevaisuuden päätöksiin. Ei potkuttelu ole niin kauheaa tasaisella betoniflätillä. Maailmalla on nähtävissä trendi, jossa irrottaudutaan valtavirrasta, ja plaza-tyyliset parkit ovatkin tulleet osaksi betoniskeittirakentamista. Tulee kuitenkin muistaa, että Suomesta puuttuvat vielä kunnon betoniskeittiparkit. Muistattehan olla aktiivisia ja osallistua liiton tekemiin kyselyihin, sillä vain kerrotulla mielipiteellä on merkitystä. Kesäterkuin, Anssi Paukkunen Toiminnanjohtaja Suomen Rullalautaliitto ry. Toivoisimme suunnittelijoilta rohkeutta tehdä erilaisia parkkeja ja poiketa valtavirrasta. Eivät kaikki nuoret laiskoja ole . Budjetit ovat olleet yksinkertaisesti liian pieniä isojen parkkien rakentamiseksi, mutta silti halutaan mahdollisimman monipuolisia parkkeja. Jos skeittaajat ovat tätä mieltä, kannattaako meidän seurata Ruotsin esimerkkiä ja rakentaa koko Suomi täyteen pooliparkkeja. se on Johninkin sanoma. Tuloksena on usein matalaa muotoa ja pieniä pinta-aloja, jotka eivät tyydytä aivan kaikkien tarpeita. Skeittareilla oli aina ollut hyvä meininki Malmön sisähallissa, ja muun muassa heiltä pyydettiin apua. Tokihan on niin, että kaariskeittareita syntyy sitä mukaa, kun kaaria ilmestyy parkeille, mutta mikä on tämän hinta
JUSTUS HIRVI JUSTUS HIRVI TOMMI TOMMIBJÖRK BJÖRK www.lamina.fi www.lamina.fi* lamina * laminakamppi kamppi etnies etnies* emerica * emerica* altamont * altamont* fallen * fallen* adidas * adidas* nike * nikesbsb* dickies * dickies* lrg * lrg* itä * itä* aste * aste* klapi * klapi* tikari * tikari* zero * zero toy toymachine machine* foundation * foundation* spitfire * spitfire* thunder * thunder* volcom * volcom* frank * frank* vans * vans* antihero * antihero* levis * levis* carhartt * carhartt
Naamalaudan grafiikat siis Esan sudista. Union Fivenmyymälöistä. ja katsopa muuten mainosta: asiallinen meininki, että myös Suomeen eksyy kerrankin joku tiimi. Kuvassa kukallinen Pistol, 74,90 . WATCH CAP Liemisellä oli tällainen, jonka Muukalaisen pojat sittemmin kehystivät taideteokseksi. Näin ovattehneet Eldridge ja Puig. Niin dekit kuin kengätkin näyttävät toimivan hyvin näiden miesten käsittelyssä. niin mekin aina teemme. Beyondista taasen löydät Beyond x Melodica -malliston. Mene ja katso . Clichét Union Fivestä ja kengät Adidas-skeittikenkien jälleenmyyjiltä kautta maan. Dekin sh.: 55 ? SUPRA Erittäin asiallisen kesämalliston omaava Supra ei jätä tälläkään kertaa itseään muiden varjoon kenkähyllyn loisteessa. Toimitus ei voi muuta kuin suositella heittämään ne lattapohjaiset skedekengät nurkkaan aina kun mahdollista. *KAUPALLISET TIEDOTTEET * Nämä ovat Hang Upin kaupalliset tiedotteet. Siitä emme ole varmoja, mutta hyvin samoihin aikoihin. Pitkässä juoksussa teet melkoista hallaa jaloillesi. Erittäin asiallista lippistä ja paitaa kesän kuumille keleille. Kovalla valuutalla pipo siirtyi uudelle omistajalleen. Omasi saat huomattavasti edullisemmin Laminasta, Beyondista tai Manualista. Party time, excellent! Sh.: 19.00 ? SEVEN INCH Uudet laudat ja uusi tiimiläinen. Shake Juntista kukkaistunnelmiin. Ei nyt ihan niin ehdoton, mutta vähän sellanen renkaiden graalin malja. Onko se ulkona ennen lehteä. Omat vaihtoehtoiset skeittikengät löydät lähimmältä Nike SB -jälleenmyyjältä ja skeittikauppiaalta. Huom.! Nämä loppuvat yleensä päivässä ja värit vaihtelevat kausittain. Sh.: 119 ? CARHARTT . Omasi löydät Ponkesista. Aja tälläiset niin luultavasti myös seuraavat renkaasi ovat Bonesit. Paljon eri leveyksiä, malleja ja kovuuksia, streetille, parkkiin ja kruisereihin. LAMINA X DICKIES 874 Mieshousut, jotka eivät sovi roikottelijoille. Korkea vyötärö ja suora lahje. Dickies-miehet tietävät, ja niillä, jotka eivät tiedä, on vielä paljon opittavaa. Toisen takataskun yläpuolelta löytyy pieni Lamina-brodeeraus, joka on kuin kruunu näille klassisille housuille. Dekit ovat saapuneet kauppiaille, ja jostain uudesta skedepätkästäkin olemme kuulleet huhua. ja Shake Junt Stacks Vulc 2, 84,90 ?. NIKE SB ??JANOSKI MAX Ei Japikaan joka päivä pelkillä skeittikengillä kävele. Firman toinen päämies Esa Hytönen taisi taasen olla niin fiiliksissä asiasta, että pisti sudin laulamaan. Nämä ovat tuotteita, joita oikeasti käyttäisimme, eikä mitään soopaa. LRG Kesän uudet LRG-tuotteet ovat saapuneet jälleenmyyjille. Erittäin skeitattavaa ja laadukasta kenkää. Mistäpä muualta kuin Laminasta ja heidän nettikaupastaan. Sh.: 65 ? 12. Lehdestä tuttu Papo on vakuuttanut meiningillään siten, että mies on otettu mukaan remmiin. Woop woop! MELODICA Uusi mallisto, uudet kujeet. www.mldca.com CLICHÉ X ADIDAS Kun dekkisponsorina on Cliché ja kengät tarjoaa Adidas, niin miksipä ei yhdistäisi näitä molempia. Sh.: 55? BONES WHEELS Bones on tehnyt renkaita kauan ja hartaasti, ja merkki onkin vähän kuin Swissin laakerit. Kattavimman valikoiman löydät Overboardista. Jos onjotain kysyttävää, niin menkää Union Fiveen kiusaamaan Hartikaista
C O RY K E N N E DY
Tapahtuma OLD, FAT & SLOW 2014 Daggers Rossi ja mellakka feikkiin. Perinteinen Old, Fat & Slow järjestettiin toista kertaa Jyväskylän Yläkaupungin yö -tapahtuman yhteydessä. SKATE AND BIER!! -Mika Uuksu Lämminhenkinen ja kompakti tapahtuma, jossa aikuiset miehet päästettiin suurella innolla larppaamaan 80-lukua. Pyysimme osallistujia ja järjestäjiä kommentoimaan tämän vuoden kisoja. Itelle jäi todella hyvä fiilis tapahtumasta. Teemaksi oli tällä kertaa valittu legendaarinen ?Thrashin??-leffa. Skeittaus on rentoa, ja kaikilla paistaa hymy kasvoilla, ihan niinkuin silloin kauan sitten, kun skeittauksen aloittivat. 10 vuotta OFS:ää! Siistiä, kun jengi jaksaa vuodesta toiseen aina vaan tulla paikalle. Osallistujista löytyi niin Daggersejä kuin myös Ramp Localseja insinöörimäisissä larppausasuissa. -Samuli Peurala OFS2014 . Kiitos! Daggers for life! -Antti ?Lede. Härvelit olivat 80-lukuisen teeman mukaisia, eikä tämän lähemmäksi Streetstyle of Tempe -tyylisiä kisoja ole Suomessa päästy kuin varmaan Stadikan parkkiksella 1989 (noin). Yleisökin Yksi Euroopan parhaimmista freestyle-halleista Hio haastavia temppuja tai tutustu turvallisesti 1 000 m2:n alalla! 14Lue lisää: www.vuokattifreestylehall.fi | www.facebook.com/VuokattiFreestyleHall. Lehtinen Valley boy Liesmäki ja tweak method. 2014 oli paras OFS sitten ensimmäisen kerran. aina yhtä hauska tulla Jyväskylään tapaamaan vanhoja ja uusia tuttuja. Loistava fiilis; jengiä kiinnosteli tapahtuma paljon, mikä antoi lisäpotkua tapahtumalle. Kovaa skeittausta, ja kuitenkin mukavan rennossa ilmapiirissä, kuten asiaan kuuluukin. Kiitos tapahtuman järjestäjille; toivon mukaan tapahtuma on mahdollinen myös tulevaisuudessa
Juho Liesmäki 2. Jani Sotala OFS on aikahyppy Streetstyle in Tempe-, Oceanside- tai Sacto Streetstyle -henkisiin vanhoihin kisavideoihin. ?FUN FUN FUN?, vai miten se Big Boys laulaa? -Jani Sotala Legendat 40+ 1. OFS on verrattavissa kunnon klubikeikkaan: haluutsä nähdä Gang Greenin stadionilla vai Lutakossa?!! Jos skeittaus on joskus tuntunut tai tuntuu liian vakavalta, tämä tapahtuma on hyvä muistutus siitä, mistä skeittauksessa on kysymys. Tapahtuma varmasti huomasi tämän, ja olikin kiva nähdä, miten sankoin joukoin he olivat kokoontuneet vanhuksia katselemaan. -Jussi Rossi Tulokset Junnut 30?39 1. monen mielestä ehkä jopa maan parhaimpaan skatetapahtumaan. Fiilis oli jälleen keväällä 2014 huikea. Harri Puupponen 3. Mikko "Rad Mike" Koski 2. Panu Pihl Best trick: Juho Liesmäki Team Prisma vei. -Mikko ?OJ. Ihanaa, Leijonat, ihanaa. Fiilis ratkaisee ja tunne voittaa järjen tässäkin tapahtumassa. Kiitos 17.5.2014! -Jani Löfgren Pölyisten OFS-hallivuosien jälkeen teimme aikamoisen tempauksen ja siirryimme hitaasti läskit höllyen osaksi JKL:n Yläkaupungin yö ?tapahtumaa. Toimi viisaasti ja tule ensi kerralla mukaan . Kaikenkarvaiset kansalaiset, tutut ja tuntemattomat kannustavat meitä ikäskeittareita tapahtumassa temppujen vaikeudesta tai tyylipisteistä viis välittäen. Leppoisa tapahtuma, missä voi nähdä monta legendaa samassa sopassa. On sanonta, että vanhetessa viisastuu. Ojanen Rad Mike laudalta toiselle. Kuvat ANTTI LEHTINEN Teksti TOIMITUS 15. Mika Uuksu 3. Rädis kerien voittoon, muut kiertarilla kylmään saunaan
tapahtuma Kuvat KEMPAS Teksti LISSU KYRÖLÄ ÄTTÄK THE LÄTÄK 10.5.14 Rakas päiväkirja. Sen jälkeen, kun muutin Hesaan opiskeleen Kätilöopistolle, oon kuullut Makosta vaan tasan kaks kertaa. Ne puhuu kyl sellasta Hesa-kieltä, et en tajuu välillä mitään, kun kävelen siitä välillä läpi. Yks oli Kyy, toinen oli Hörssi, kolmas oli joku Mydig ja neljäs oli vaan Äijä ruostetukka äijä. Kisu ja hengenvaarallinen fiftari. Jaquel Hörppölä ja heeli. 16 Jesse ja kuuden perhepitsan pituinen fs flip.. Siel oli skeittaajia vaikka kuinka paljon; yleensä siel on ihan muutama. Siis meinaako se muuttaa sukupuolta. En yhtään ihmettelis; tääl Kalliossa on niin hullua porukkaa, et ei ees Mäläskä oo niin hullu, vaik sekin on tosi hullu. Anyway. Anyway...nää muistuttaa niitä samoi tyyppei, mitä joskus näin mun himaseuduilla ja sit sillon kerran Joutsassa, mut näit oli enemmän. Tajusin, et nää on jotkut kisat, mut sitä en tajunnu, kun ne näytti halailevan kaikki toisiaan, vaikka kyseessä oli kisat. Kisojen nimi oli kuulemma Ättät the lätäk, ja monella oli Happy Hour -paidat päällä, kuten sillon, kun mä näin niitä jätkii meidän kylillä. Just sillon, kun mä menin ohi, niin ne hyppi sellasen lasten vesialtaan yli kaikilla ihme flipeillä. Kerran, kun se Mäläskän kanssa tuli Virosta, niin ne kävi yhen yön nukkuun mun kämpäs ja kerran se soitti mulle kännis illalla. Mikäköhän sekin on. Yks teki kuulemma Kick flip sex changen. Kaikki menee vaan koko ajan ?Khämbälle?. Kattelin taas siin hetken ja tajusin, et siel oli tosi söpöi poikii, mut niil kaikil oli taas ihan ihme nimet. Must tuntuu, et kyl tää oli nyt tässä; ei kaukosuhde vaan toimi. Vaik mä oon ollut Makon kaa ikuisuuden, niin kyl nyt on aika löytää jotain uutta; mä oon kumminkin Kalliossa, niin tääl tapahtuu paljo kaikkee ihan kreisii. Niinku yks päivä mä menin ton Prahan kentän vierestä, niin siinä vieressä olevalla alueella oli joku ihan himmee juttu
Mount it. Love it.? Y L I GoPro App 60 LISÄVARUSTETTA JA LISÄÄ TULOSSA! Lisää osoitteessa futureretail.fi Muista myös osallistua kuvakilpailuumme. Parhaat palkitaan! 17. LETTUCE Wear it
Kiiskilä ja melon grab hektisestä heitosta. 18 kaidetta, joka oli roskiksen päällä. Se tais voittaa koko kisan, koska mun mielestä se oli ihan yhtä hullu kun ne megaramp-skeittaajat. . Yhtäkkiä paikalle tuli himmee määrä pitsaa. Siin kiesis luki viel että ?Herttoniemen kotipizza?; en tajuu miten se tuli sieltä saakka, ja kun seurasin, niin se yks jätkä makso kaikki pizzat ja huusi vaan että ?FREE PIZZA!. Mä en enää muistanut Makoo ollenkaan. Jotenkin tunsin siihen vetoa, vaikka se vaan kaatuili. Se yks, kuka oli kuulemma Pulkkinen, oli tosi eroottinen ja ihan kuin jostain sketsisarjasta vetästy. Sit ne rupes hirveen huudon saattelemana virittämään sitä hyndää sellasen monta metriä pitkän pusikon ja aidan eteen, josta se Kiiskilä meinas hypätä. Sitten. Jengi huus ihan ku sillon ku Rammstein oli Provinssissa, ja sit se hyppäs parilla yrityksellä sen yli. Juttelin sit sen yhden kans, jonka nimi oli Kisu, ja toisen kaa, jonka nimi oli Kiiskilä. Mut kirjotan siitä sit huomenna. (P.S.: Oonkohan raskaana, kun se pizza oli niin hyvää?) Free Pizza.. Mä menin kans syömään ja toivoin, että tutustuis joihinkin niistä paremmin. Ne oli molemmat aika hulluja. Siit jengi lähti sitten kohti Kuudetta Linjaa (en oo uskaltanut mennä sinne vielä, kun siel on kuulemma tosi ylpeetä hesalaista jengiä), niin mä lähdin mukaan. Happyhour & Free Pizza presents Ättäk the lätäk Ättäk the lätäk Ättäk the lätäk Ihan ihme menoa. Mut hulluinta oli, et sit kun ne oli hyppinyt pitsalaatikoiden yli, ne rupesi hyppimään skeitillä sellasesta hyppyristä päin Ossi, mediaa, lätäkkö ja impossible. Tässä kohtaa homma lähti lapasista. siis ilmasta pitsaa. Varsinkaan sen Kisun jutuista en tajunnut hirveesti: se oli jotenkin tosi kosminen, mut se Kiiskilä oli ihan kuin mun porukoiden luota?kalasti ja kaikkee. Se oli vähän samanlaista menoa kun oon MTV:ltä nähnyt sitä megaramppi-juttua, mut pienemmäs mittakaavas. Olin iskenyt jotenkin vähän silmäni siihen Pulkkiseen, niin aattelin, jos natsais
19
Sen paikan sain ihan skeittauksen kautta. Eli ihan rehellisin ja perinteikkäin keinoin. Mutta siinä on myös se pitkäjänteisyys, että sitä duunia joutuu tekemään aika kauan ennen kuin kaikki natsaa. Helvetin hauskahan se oli ottaa maamiehiä mukaan. Ja tuollainen skeittauksen yleispönkittaminen. Tattis Hessulle. Millainen oli rekrytointiprosessi? Ihan yllättävän normaali noin alkuun. Ihan ruohonjuuritason naistenvaatejuttua. Ne oli enimmäkseen kiinnostuneita mun skede-, musa- ja duunitaustasta. Lähetin CV:n Ranskaan. Venice Beach. Sitten aloin kelata, että mitä oikeasti haluaisin tehdä. Siinä tuli opittua kanssa ihan helvetisti. Mukavaa porukkaa. Siitä se seikkailu skeittauksen luvattuun maahan alkoi. Miten sun työhistoria Dwindlellä meni. Tattis vaan kaikille. Millaisia ohjeita antaisit tyypille, joka tähtää ammattiskeittariksi tänä päivänä? Skeitata ihan vitusti. Sitten kesti vähän aikaa ja mun oli pakko alkaa hiillostaa Bod Boylea ja Steve Douglasia, kun niistä ei kuulunut mitään ja mulle tarjottiin jotain markkinointifirman duunia Berliinistä. Hirveesti oli opittavaa ja tuli opittua. Mikä oli siisteintä työssä? Mun työnkuvassa vapaus. Soitin Hessulle (Samuli Heino, Control Skateboardsin perustajia) kun se asusteli siellä ja oltiin jutskattu vaikka mistä. Sitten mä jotenkin väkisin hilasin itseni sinne. Esimerkiksi Youness, Sewa, Barney, Javi, Manolo. Ennemmin, myöhemmin tai ei koskaan. Kandee vetää kaikkea. Syndit päälle ja vertille. Yksinäinen susi. Siitä miten kaikki klilkkaa jos klikkaa. Ja pakko myöntää, että skedepuolella oli sellaisia pikkupoikahetkiä, että kenen kanssa vetää ja missä. Siihen pystyi samaistumaan, kun oltiin silloin Haminassa joskus -86 ekat laudat kainalossa ja täysin pihalla koko kuviosta. Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten jengi siellä kulisseissa vetää. Jossain vaiheessa kävin Hollannissa opiskelemassa ja muutaman kuukauden mittaisessa työharjoittelussa. Hirveä määrä tuli uusia kavereita ihan usvaisista paikoista. Mä istuin niin kuin uuteen rooliin. Kun valmistuin Lontoossa koulusta, olin Adrenalin-nimisessä lehdessa tekemässä niitten webbisivuja ja myöhemmin skede-editorina. Sieltä on helppo ponnistaa mihin vaan. Haminahan on maailman napa. Titteli oli aluksi ?European Sales and Marketing Coordinator?. Missä kaikkialla asuit. Sitten oli puhelinhaastis Steven ja Bobin kanssa. Siisteimpia yksityiskohtia oli, jos pystyi antamaan laudan jollekin skidille, jolla oli oikeasti hirveä palo skeitata ja se veti jollakin roskiksesta löydetyllä homehtuneella lankulla. Alkaa puulikin kulkea. Muutin takaisin Lontooseen. Sitten tapasin silloisen Globen Euroopan pomon Lontoossa. Kunhan oli läppäri ja puhelin, niin hommat hoitui mistä vaan. Loppupeleissa vastasin koko maailmasta Jenkkien ulkopuolella. Tällä tiellä ollaan edelleen. Elämä on seikkailun nimi. Millaisia duuneja teit ennen Dwindleä? Joskus ennen ajanlaskun alkua olin Haminassa Stevecolla huolitsijana oppisopimuksella. Siellä on vaan niin himmeä energiataso. Miten vertaisit suomiskedeskeneä maailman meininkiin? Ihan eri meininki. Jeesailit myös suomalaisia skeittareita maailmalle. Miten ne keissit meni? No hyvin ja huonosti. Industry Outsider Ihan 24/7-duuni. Olin sellainen yhden miehen armeija. Myös budjetti uupui. Vastasin myöskin siitä, keitä kansainvälisissä tiimeissä vetää. Löytyi myös se spirituaalinen oma skedepaikka. Se on ihan selvä, kun niissä kuvissa on kasvanut Wheels of Firestä lähtien. Sellainen pitkäjänteisyys, mitä on vähän vaikea ulospäin nähdä. Meikä diggaili siitä, kun avitti vaikkapa Egyptin tai Turkin tai Intian alkavaa skeneä. Minä vuonna tämä tapahtui ja miksi? Vuonna 1997 muutin tänne silloisen tyttöystävän kanssa, joka tuli opiskelemaan paikalliseen yliopistoon. Päätehtävänä seurasin ja tuin jälleenmyyjiä ympäri maailmaa. Sitten jossain vaiheessa olin vuoden Barcelonassa. Oli pakko ottaa pieni riski ja polttaa sillat Berliiniin päin. Juteltiin rauhassa. Sitten puhuttiin Alexin kanssa, joka oli silloin Euroopan puolen myyntimies täällä Englannissa. Se sopi helvetin hyvin siihen sinkkumiehen elämäntilanteeseen. Kyllä siinä oppi itse skeittaustakin. Pistin tradeshow?t kasaan, kattelin median perään. En tiedä miksi en ollut ikinä ajatellut skedealaa, vaikka olen aina skeitannut. 20 Miten päädyit Dwindlelle töihin? Näin työpaikkailmoituksen Sourcessa (skeittibisnekseen keskittynyt lehti). Vähän siisti fiilis, kun näin että se sai pro-lankun. Kehittelin näitä juttuja Euroopan puolella. Se ilme oli tarpeeksi motivoiva koko duuniin. Nykyinen industry outsider kertoo myös, mitä maailmalle pyrkivien suomalaisskeittareiden kannattaisi tehdä. Teksti VALTTERI VÄKEVÄ Miten päädyit Haminasta Lontooseen. Oli kanssa helvetin siistiä, jos sai jengin uraa avattua tai avitettua. Itselleni miinuksena voisin sanoa, että aloitin sen rekrytoinnin liian varhain. Toi prosessi voi olla yllättävänkin pitkä. Oli ihan sama missä maassa heräsin tai mihin seuraavaksi lensin. Sen jälkeen säädin exän kanssa sellasta start up -firmaa. Sitten takaisin Lontooseen. Reissattua tuli tosi paljon. Oli sellainen fiilis, että halusin saada kymmenen vuoden rupeaman jälkeen pikku breikin Lontoosta. Sen duunin pääpaikka oli silloin Hossegor Etelä-Ranskassa. Rennot sessarit. Mulla ei ollut vielä kaikki langat käsissä. Viime kesänä mies lopetti työnsä kyseisessä firmassa ja nyt onkin aika kysyä, miltä homma näytti koneiston sisältä katsottuna. Siisti viesti. Hypin siinä kattoon. Mitä työtehtäviä teit? Duunia oli ihan saatanasti. Sitten mä menin leffaan ja kun tulin ulos, niin vastaajassa oli viesti: ?Ei voida luvata mitään duunia, mutta jos voit hypätä maanantaina koneeseen ja tulla kymmeneksi päiväksi Kaliforniaan haastikseen, niin saat ainakin matkan.. Kaikkea sellaista. SAMI SEPPÄLÄ Sami Seppälä työskenteli useamman vuoden ajan Dwindle Distributionille, joka on yksi skeitti-industryn isoimmista pelureista ja pyörittää muun muassa Almostin, Enjoin, Blindin ja Clichén toimintaa. Se oli ihan rento, mutta asiallinen. Puhutaan vuosista, oikeista kontakteista ja säkästä. Youness oli itse asiassa eka tyyppi, ketä sponssasin. Alkuun olin siellä Hossegorissa ja sitten sanoin, ettei tässä ole mitään järkeä olla täällä, kun tällä paikalla ei ole skedeyksen kanssa mitään tekemistä ja täältä on vaikea matkustaa kaikkialle. Loistoporukkaa. Sitä ennen olin pari kesää kesätöissä puutehtaassa Etelä-Saksassa. Se oli ihan hirveää paskaa, mutta kyllähän siitäkin oppii
Sitä mä oon aina toitottanut. Se on hassua, miten tää elämän yhtälö loppupeleissä toimii. Skedeys rules. Tää ei päde siinä vaiheessa kun lähdetään vetämään taalaliigaan. Pitää uskoa ja uskaltaa. Paneutua siihen juttuun. Jos oot superhyvä vetäjä ja firmalla on tarvis, niin kyllä sut löydetään. Kandee näyttäytyä skaboissa ja pitää se hymy lärvissä. Skeittaus on alkanut maistua taas erittäin hyvältä kun ei ole tuijotellut niitä videoita ja lehtiä työkseen. Hauskaa pitää olla ja skedeyksestä pitää osata nauttia. Kyllä sen näkee, kuka siinä on messissä ja kuka ei. Entä millaisia neuvoja antaisit ihmiselle, joka haluaa töihin skeitti-industryyn? Antaa mennä vaan. Dwindle tai moni muukaan lafka ei ole hirveän iso. Sen osaa pistää perspektiiviin, kun on nähnyt kulissien taakse. Sanoisin, että sama pätee ihan mitä vaan haluaa tehdä elämässä. Rohkeesti vaan. Ehkä senkin takia porukka yrittää siellä vähän kovempaa. Kun lopetin, niin ajattelin että pitää löytää joku uusi juttu. Ei saa leipiintyä. Kandee jutella ihmisille. Että eihän siinä mitään häviä, vaikkei sitä prolautaa ja liksaa irtoiskaan. Himmeä inspis päällä. Mulla oli hyvä tuore jatkaja siinä siiven alla. Maailma on jännä paikka. PS. Kandee myöskin olla mukava heppu. Se ei koskaan haittaa. Mut skedeyshän on hemmetin siistiä. Tällaiset suomalaiset tasavertaisuusläpät ei päde ollenkaan. Ja jos se sauma jostain aukeaa, niin vedetään syvään happea ja otetaan kummallakin kädellä tiukasti haasteesta kiinni. Millaista oli työskennellä Dwindlen kokoisessa lafkassa? Siistiä. Heittäytyä. Olen tajunnut taas miten helvetin siistiä se on. tai ehkä kaksi kourallista loistoporukkaa, jotka piti pyörät pyörimässä. Euroopassa on vähän sellainen läppä, että sä et saa olla liian hyvä. Peli on myös kovaa. Laudoissa ei todellakaan ole samat tuottomarginaalit kuin vaikka vaatteissa. Tehdä kaikkia niitä juttuja, mihin ei ollut aikaa. Pitää myöskin elää niin kuin on saarnannut. Tää juttu vaatii mun mielestä sellaista tuoretta energiaa ja intoa. Se on sellainen perhebisnes siellä. Mut kunhan reissu skedeykseen on nasta ja siinä oppii. Sehän se läppä on. Eikä tietty tarvitse ollakaan. Kannattaa opiskella aihetta. Keskittyä omaan elämään, matkailla rauhassa, hengittää, kirjoittaa, tehdä biisejä, skeitata. Oli vaan aika heittää pikku breikki päälle. Maailmalla näin ei ole. Niin siinä aina käy. Varmaan kaikki lehtientekijät ja kaikki muutkin sählääjät voi samaistua tähän. Muuten koko skeittaus kärsii. Suomi on yleisesti ottaen vähän sellainen joulupukinmaa, jossa susta huolehditaan vaikka hommat ei toimisi. Mutta tässä tulee tää skeittauksen ja monen muunkin asian illusio. Nöyryydellä opettelen kaaren vetämistä. Kaikille nuoremmille skeittareille: älkää välittako siitä mitä vanhemmat sedät sanoo. Antaa palaa vaan! Skedeys on siistein juttu ikinä. PPS. Sitä ei pysty mitenkään pakottamaan. Mutta nyt kun on akut ladattuna ja haettu sitä perspektiiviä, niin sanon että kyllä. Olen taas ihan lätkässä tähän lajiin. Sellainen puolimasokistinen kehitystapa. Erittäin waffaa ja absurdia menoa. Kandee olla mukava ja avoin heppu. Yliyrittäminen = ei. Tässä alkaa olla seuraava vakavampi duunisiirto aika hollilla. Mutta siitä ehkä myöhemmin. Duunin osalta Lontoo on hyvä, kun täällä tapahtuu paljon. sillä oikealla maailman tavalla. Vähän hassua kun jengi sepostaa miten hajalla ne on industryyn. On vapaus tehdä ja olla. Skedeyksessä siistiä on ainoastaan se skedeakti, vaikka tätä lieveilmiötä (lehteä, skeittikamaa, videoita) olisi kuinka paljon. Nyt on taas fiilis. Ja silleen. Ei ollut sellaista fiilistä että menisi vuosien työ hukkaan. Valtteri pistää sit Hermojen ekalle sinkulle viis tähteä Hesariin. PPPS. Samulle ja Petelle muuten terkkuja sieltä. Totta kai skedebis- neksessäkin, niin kuin kaikessa, pyörii jotain urpoa jengiä ja hommat menee aina jossain vaiheessa överiksi. Kerro vähän bändihommista ja duunikuvioista. Katselen tässä maailmaa ihan avoimin mielin. On ollut aikaa ottaa elämää haltuun. Loppupeleissä jos se natsaa, niin se natsaa. Jokaisessa asiassa jossa pyörii rahaa on jonkinlainen industry mukana. Ei ne pro-palkat muuten tulisi maksettua eikä tuotekehitys pyörisi. Mutta suurimmalla osalla jengistä ei ole mitään realistista perspektiiviä koko asiaan. täällä enkuissa. Ja meikä laulaa vähän liikaakin suomeksi. Jenkeissä esimerkiksi ei ole mitään sosiaaliturvaa, eli jos homma ei natsaa ja kouluja ei ole käyty, niin se on vähän nihkeä tilanne. Taas mennään. Kandee sulkea korvat aika moneen suuntaan, koska jengi keskittyy usein puhumaan paskaa. Sikäli se on suhteellisen viatonta toimintaa. Kolme suomalaislähtöistä miestä: Saska, Jussi ja meikä, sekä englantilainen rumpali. Skedeejistä suurin osa (varsinkaan Jenkkien ammattiskene) ei ole ollut koskaan mukana duunimaailmassa ja kokenut mitä se on. Mun oli pakko elää sita elämää taas vähän aikaa. Voisitko kuvitella työskenteleväsi vielä skeittauksen parissa jonain päivänä? Itseasiassa joo. Silmät, korvat ja kaikki muutkin auki. Ja ei se mitään, vaikka vähän mokailee matkalla. Kaikesta oppii. Silloin mä tajusin että hei, tää on ihan hyvä juttu. Turha niitä on sekoittaa. SAMI SEPPÄLÄ Industry Outsider Mitä puuhailet tällä hetkellä. On tullut skedettyä tosi paljon. En ole edes seurannut mitä skedemaailmassa tapahtuu. Olen lähinnä vilaissut mitä kaverit tekee. Mutta jengi diggaa. Se on kai tätä meidän luovaa taidetta. Ja pakko oppia kunnon fronttiairi vertillä tai menee hermot. Haastiksen lopussa kysytaan aina kiitokset. Kiitokset Jussi Korhoselle, kun viittii ajella rampille ja piiskata mua eteenpäin. Se on ihan selvää. Kiitti! Hermot 21. Miksi? Se oli monien asioiden summa. Ja pitää itsensä hyvässä kondiksessa. Portugalinmatkalla vietin aikaa Marteleiralla (paikallinen skeittimaahantuoja). Nyt se saa läskiintyä siellä koneen ääressä kun meikä skedee. Mutta jos verrataan vaikka musiikkibisnekseen niin lautateollisuus on aika viatonta toimintaa. Lopetit viime kesänä hommat Dwindlellä. Voisi sanoa, että rakkaus lajiin, elämään, tyttöön ja tangoon palaa raivokkaasti. Hermot on meidän bändi. Turha kritisoida mistään koneen takaa, jos ei itsellä ole temput ja fiilis hallussa. Ihmisille voi myöskin puhua ihan rennosti. Viime vuosien aikana ei tullut skedettyä kuin nimeksi. Mun metodiksi on näyttänyt muodostuvan sellainen ?hyppää syvään päähän ja katso opitko uimaan.. Ottakaahan pojat siellä pohjoisessa iisisti ja skedetkää ihan perkeleesti. Duunia on ihan saatanasti. Siihen pystyy vetämään sen rajan: on skedeys ja on duuni. Aika pähkähullua että me tehdään meidän ?crack tangoa. Pitää myös pitää se oma juttu. Meitä oli kourallinen . Ne legendaariset videot ei olisi tullut tehtyä. Ja se on mulle tärkeintä. Raksaa ja baaria ja freelance-sitä-suntätä. Varsinkin parin bissen jälkeen
ARTO!! - SM-karsinnat ?90, Turku. Paikalle oli huhujen mukaan juuri valmistunut Suomen ensimmäinen skeitattava betoninen pooli. Todellisuudessa se oli halkaisijaltaan noin kaksi metriä ja noin puoli metriä syvä kuoppa ilman mitään copingeja. MIKKO Kivikoski TOP-5 Teksti NIKOLAI ALIN Kuva SAMULI HÄRKÖNEN Half-cab heeli kapealta ledgeltä roskiksen yli ei ole ihan se helpoin valinta. Lokaationa vanha hylätty köysitehdas, jonne olimme rakentaneet kaikenlaisesta romusta yhtä sun toista. Elffi voitti ja meikä oli toka. - SM-karsinnat ?92, Puuhamaa. Arman voitti ja meikä jäi viidenneksi. Kisat pidettiin kuitenkin viereisessä vaneriparkissa. Jenkit eivät osallistuneet kisoihin lainkaan, koska obstaakkelit olivat samat kuin edellisenä vuonna. Kiven kokemuksella ei ongelmaa. Tarjoukset, joista olet kieltäytynyt? - Kaksi Big Macia yhden hinnalla - ilmaismainokset postin mukana - ilmaiset kännit - saada puukosta - MicMac Paras tapa viettää vapaapäivä? - herätä aikaisin - skeitata - liikkua luonnossa - syödä hyvin - rentoilla ja nauttia olosta Kisamuistot? - Münster ?95 tai ?96. Ihan hyvät kamat olivat?haha! Hakki oli neljäs ja minä viides. Sain kuitenkin 22 myöhemmin kesällä Rullalautaliitolta kirjeen, jossa oli kutsu SM-finaaliin Helsinkiin. - SM-karsinnat ?92, Turku. Pelin henkenä oli kolme parasta loppukesän finaaliin. Ekat kisat ikinä. Jännitystä ei yhtään helpottanut se, että silloinen skatestara Arman (Alizad) oli myös mukana kisassa. Elffi voitti jälleen ja minä taas toisena. Jos partissasi saisi olla vain viisi temppua, mitkä ne olisivat? - Sal flip - fs hipari flip - fs alleyoop ollie - cab heel - bs 540 ollie Siisteimmät skedeejät kautta aikojen? - Gino - Hensley - Cardiel - Lotti - Hannula Biisit, joilla päivä lähtee aina hyvin käyntiin? - The Roots, Mash Down - Devo, Gut Feeling - Samhain, Let The Day Begin - Youth of Today, Disengage - Wipers, melkeinpä mikä biisi tahansa Skedeejät, joilta haluaisit vielä nähdä kokonaisen partin? - Gino - Ocean Howell - Dan Peterka - Lotti - Hannula Välttämättömimmät esineet? - avaimet - työkaluavaimenperä - korttilompsa - puhelin - skeitti. Saatiin vähän palkintorahaakin kotimatkaa varten. - SM ?97
MUSEUMPLEIN AMSTERDAM 30.-31. Nyt kysymys kuuluu . Aikaa heinäkuun loppuun.. ELOKUUTA SKATE KUKA LÄHTEE DAMIIN? Dew Tour Am Series järjestetään ensimmäistä kertaa Euroopassa ja Suomesta pääsee yksi mukaan Amsterdamin kisaan elokuun lopulla. kuka lähtee? Hangup-lehden shortlista: Nikolai Alin, Samu Karvonen, Kasperi Kropsu, Niko Ojanen, Sami Miettinen. Anna äänesi jollekin heistä tai jos tuntuu, että haluat lähteä itse, niin lähetä oma kisa-anomus videoklipillä ja katsotaan kuka lähtee Damiin
?Shroom oli rovaniemeläisten crew, joka alun perin muodostui niistä, jotka ekana Rovanimellä skeittasivat . Henkka, Antti, Valo ja noi?, selventää Jake. ?Jätkien piti perustaa joku yhdistys, että pystyi saamaan toimintaan tukea. sen synnystä sen tuhoon. Leffa itsessään on Kari Kaartinen -nimisen velhon käsialaa. Ufon (rovaniemeläiset nimesivät hallin bänkkikurbin ufoksi niiden yhdennäköisyyden vuoksi) timelapse-otoksia varten piirsin ikkunalautaan videokameralle paikan, jotta samaan kuvakulmaan pystyi palaamaan muiden kuvausten välillä?, Kari muistelee selittää Kaartinen. Välillä olosuhteet olivat hallissa varsin karut ja vaatimattomat. Hakilla ei ollut hanskoja mukana eikä pitkiä kalsareita!? nauraa Jake. Hallin käyttö itsessään oli jossain määrin kontrolloitua, ja skeittaamista ei voinut harjoittaa kymmenen jälkeen, koska vartijat tulivat pistämään ovet säppiin. Tai sen ajanjakson, jolloin tuo halli meillä oli. Leffan alussa näytetään konkreettisesti montaasilla hallin synty. Aikaisemmin halli toimi linja-autojen varikkona ja myöhemmin museokäytössä, jonka takia hallia kutsuttiin ihan vain Taidemuseon halliksi (halli oli olemassa 15.9.1997?11.11.1998). Ikuisesti muistan sen, kun Hakki ja Arto Saari tuli tonne, niin oli kolmekymmentä astetta pakkasta. Artikkelisarjan tätä osaa varten toimittajalle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus katsoa leffa yhdessä sen kahden päätähden . Vaasasta kotoisin oleva Kari muutti Rovaniemelle taideopiskelujen perässä 1995. ?Henkka toi mulle Seattlesta kalan-. Tämä ei ole kuitenkaan auttamaton miinus, sillä skeittauksen taso mukana olevien kavereiden ohella on sen verran kovaa, ettei tätä elokuvaa katsoessa edes miinukseksi laske. Kaikki ulkomatskutkin mitä leffassa näkyy, on kuvattu hallin olemassaolon aika- 24 na?, tarkentaa Kaartinen.?.Hallin ulkonäön pienillä muutoksilla leffasta huomaa, että teosta on tehty jonkin aikaa. Kolmas tähti, Henrikki Saraspää, oli valitettavasti estynyt työmatkojensa takia. Mutta mikä oli Shroom. tehtiin. ?Ovista tuuli välillä niin saatanasti välistä. ?Kyl se leffa on oikeastaan juuri hallin tarina. ?Se oli sillä lailla niin keskeisellä paikalla se halli, että se muutti skeneä oleellisesti. . herra Poroputaan ja Aten . Ensimmäisen tuotoksen, Eat My Meat, Kaartinen teki koulunsa Super VHS -kameralla. Ja luntakin tuli sisään välillä. Muutoin käyttö ja toiminta hallilla oli eloisaa. alkoi kaupan pullonpalautukseen kertyä vähän jonoa?, muistelee Kaartinen Aktiivisuudesta kertonee myös se, että ensimmäiset halliweenit pidettiin kyseisessä hallissa. Sieltä mentiin suoraan ilman suihkua suoraan baariin?, muistelee Kaartinen. Tuotoksena Funny, tuttavallisemmin ?Fani?, oli Kaartisen ja Shroomin kolmas tuotos. Ja sille piti sitten saada nimi?, tähdentää Ate. 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Rovaniemellä vallitsi varsin aktiivinen ja eloisa skeittiskene. VHS-KLASSIKKO FUNNY HOW TIME SLIPS AWAY Teksti JOONAS PULKKINEN Kuvat KARI KAARTINEN Tässä sarjassa on hyvä antaa tunnustusta myös pohjoisen leffoille, joista ehkä etelässä nostalgisimmaksi leffaksi on monen pitkään skeitanneen mieleen jäänyt Shroomin kolmas leffa Funny how time slips away. Pikkuhiljaa skeittiväki kuitenkin ajautui muille maille (= pääkaupunkiseudulle) ?Sitähän ne sitten valitteli, että kun meidän porukka muutti pois ja kaikki kuoli, ja että kukaan ei sitten enää jaksanut tehdä mitään?, kertoo Jake. Itse leffan matskut liikkuvat pääosin Rovaniemen Taidetehtaan hallissa. Toki mukana on myös kesäisempääkin Rovaniemeä. Ate ja Jake esittävät kumpikin tulkintansa elokuvasta hallin tarinana . Paikallinen skene osoittautui sen verran viihtyisäksi, että opinnot venähtivät lähemmäs vuosikymmenen mittaisiksi. kanssa. Alun perin Vaasasta kotoisin oleva Kari Kaartinen muutti opiskelujensa perässä Rovaniemelle yhdeksäksi vuodeksi. ?Tyhjät pullot vietiin ainakin kerran auton peräkärryllä veke . Toiseen leffaansa Kaartinen oli ostanut jo oman Hi 8 -kameransa, jolla myös ?Fani. Tämä rajoitti sitä, ettei hallia käytetty liikaan bailaamiseen tai jatkojen pitämiseen. Hallilla itsellään oli iso merkitys Rovaniemen skenelle
funny how time slips away Henrikki Saraspää / Fs 270 25. VHS-KLASSIKO
?Aina kun jengi oli hyllyllä, niin se katto jengiä silmiin ja teki hard flipin feikkiin kaaressa. ?Se oli ihan mahtava jätkä. Jännä, että on silleenkin miettinyt?, pohtii Jake. VHS-KLASSIKO . ?Siitä, mistä noi leffojen nimet on tullut, on turha kysyä?, nauraa Kaartinen. ?Eikä ole kuin WASP!. osta mulle helikopteri . Vaikka se viettäis kolmen vuoden paussin skeittauksesta, niin se tekis noi kaikki temput silti ygösellä?, väittää Ate. Rovaniemeltä oli tullut tähän mennessä ainakin ?Viiksiniekka?, ?Kung fu masters. Aluksi Ate itse ei voinut sietää kappaletta, mutta on vuosien myötä oppinut jopa siitä pitämään. sekä myös skeittauksessa (vertin ykkössija vuonna 1989). Muuta matskua on käyty välillä hakemassa myös Ruotsin puolelta löytyvistä Luleån ja Piteån halleista. Partti itsessään alkaa aivan sairailla pannuilla pitkästä funboksin heitosta lähtevästä olliesta suoraan kurbiin, jossa on muoviputki. Sitä parasta näpsäkkää teknistä skedeystä vanhan Rawkus-tuotannon parissa. ?Kaartisella oli ollut kerran hallilla joku tosi kuviokas villapaita. ?Ville teki kaiken ygösellä. Se ei osannut skeittitemppujen nimiä, vaan se selitti ne silleen, että tein tänään sen, tulin tästä näin ja näin ja sit näin ja tulin tähän näin?, kertoo Jake. Yritti vaan taltioida kaikilta jotain siistiä tai omaperäistä. Päälle. ai et osta . Aten partissa soikin muutenkin leffan mukiinmenevällä musalinjalla asianmukaisesti ja melkeinpä miehen yksinoikeudella Acceptin Metal Heart. Aten partista olisi voinut tulla pitempikin, jos hallin alkumontagessa olevat matskut olisi käytetty siinä, mutta käytöllä on ollut selvästi selkeä intentio osana montagea. funny how time slips away Ate & Jake. no haista sitten v**tu.. Onpa miestä joskus tituleerattu Suomen sairaimmaksi skedeejäksikin. tivaa Ate. Mukana on kyllä myös varsin näyttävää, perinteisempääkin grindiä hallin funarin suoraan pitkään reiliin sekä flippi bs lippiä hänkkään. Se soitti äitilleen sellasia puheluita, että ?Ere tässä hei . Kaaret ja minit taittuvat varsin lupsakasti esimerkiksi flippi bs pivoteilla feikkiin, mutta on myös kovia street-juttujakin, muun muassa flippi bs lipit kurbiin. Sitä ei tullut koskaan asennettua?, kertaa Kaartinen menestystään. ?Fani. Partissa löytyy crooksista heeliä ulos, kaareen tre krooksi stallia, switch fs hipariflippiä pyriksen kulmasta, nollie caba heeliä, puoltoista flippiä casperiin ditsissä ja paljon puikkoflippejä. väittää Jake. Kamerakin alkoi olla kahden leffan teolta jo aika viimeisillään?, kertoo Kaartinen. Shroom . ?Se oli kyllä Jaken valinta se kappale, niin kuin moni muukin leffan hyvistä musavalinnoista?, paljastaa Kaartinen. nimi on Kaartisen mukaan esimerkiksi peräisin jostain Homer Simpsonin biisistä. Kolmannen leffan Kaartinen editoi kokonaan tietokoneella, kun aikaisemmat leffat olivat vielä syntyneet vhs-editillä. ?Henkalla oli kyllä pelisilmää tohon hommaan. Vähän on jakanut mielipiteitä noi puikkoflipit, että osas niitä ja haardi reverttejä?, toteaa Jake. ?Musta ne oli kyllä pirun siistejä. ?Kyllä mä sen jälkeen jatkoin skeittausta?, muistelee Ate. ?Henkalla on aina ollut Suomen toisiks parhain tyyli?, tunnustaa Ate ja lisää perään, että parempi löytyy vain Patjan Mikolta. Jaken oma, leffan alussa oleva rani hallissa ja tapa, jolla flipit ja shovetit menevät kaarissa, kertovat siitä, millä tasolla mies on lähes parhaimmillaan pystynyt puskemaan. Funny how time slips away Vuosi: 1999 Tekijä: Kari Kaartinen Vetäjät: Ate, Jake Poropudas, Henrikki Saraspää + ajan Rollo-aktiivit. Tämän jälkeen varmaan kuka tahansa, joka edes temppua kykenisi yrittämään, lähtisi varmaan itseään näyttämään. Paitsi silloin, kun oli tuolla ne kisat, niin oksensin vaan pelkästä jännityksestä?, muistelee Ate. Elokuvan lopputeksteissä esiintyy Jaken sanojen mukaan ainoa kaveri, joka on saanut porttikiellon Kristianstadiin sekä Jaken breikkaava isoveli Pete. jäi leffana Kaartisen viimeiseksi. Oli aika sinut ton hallin kanssa, että sai aika helpolla päälle juttuja. Partin päättää varsin vakuuttava laini kaaresta wall rideen ja ditsiin alas, sekä tämän jälkeen bs flippi pyriksen ylitse. Miehen legendaarisuudesta mainittakoon, että mies voitti bleidauksen Suomen mestaruuden (korkeushypyssä) bleidatessaan ensimmäistä kertaa elämässään, ja SM-tason mitaleja löytyy (ainakin ?Lapin lisällä?) myös moottorikelkalla veden päällä ajossa ja motocrossissa . ?Kun katto Henkan tyyliä, oli silleen, että mulla on kyllä kauhee tyyli. -video. Shroomin käsimerkit ilmaan. silmälinssin, joka piti teipata kameraan grunge-teipillä kiinni?, kertoo Kaartinen. Tämän leffan nimeksi tuli Near is far. ?Meikä oli tohon aikaan omasta mielestäni aika tikissä. Ja katto koko ajan jengiä silmiin?, täydentää Ate. Luleåsta on jopa matskua éS:n demosta, jossa vilahtavat Creager, myöhemmin va- 26 lokuvaajana ansioitunut Brian Gaberman ja todella tikissä oleva Donny Barley. Nuoremmille, jotka eivät Saraspään Henkkaa tiedä, mainittakoon, että jos mittarina on vaikkapa SM-menestys, niin Saraspäältä löytyy 90-luvun puolesta välistä parikin pronssimitalia. Jossain vaiheessa matskuja alkoi sit kertymään Jakelta, Henkalta ja Atelta, joten ne sai omat pätkänsä?, muistelee Kaartinen Muista laajalti tunnetuista skedeejistä vilahtavat muun muassa entinen Control-vetäjä Leppäsen Janne, Trögin Olli, Johtaja, Hirvosen Samu, sekä oululaisia vetäjiä kuten Peffi ja Panama-Reijo. ?Fanin. Selviää, että bändi on Twisted Sister. Lopputekstit loppuvat kamojen poisvientiin Taidemuseon hallilta. ja ?Stoked?, ja Kemijärveltä vuonna 1991 ?Team black market. Miehen temppuvalinnat leffassa ovat kuitenkin kauttaaltaan varsin omalaatuisia valintoja: esimerkiksi mute benihanoja, tre fiftareita, wallridea stalefishissä kiinni ja muun muassa fs blunt grabilla kiinni hänkkään. ?Tuohon aikaan skeittas kuitenkin jo Axionille ja Sk8-Importille, plus että oli sivarissa, josta sai junalippuja ja kiersi kaikki kisat, niin oli tuo ihan mahtavaa aikaa! Kai sitä oli aika tikissä. Sinä päivänä Ere oli kattonut koko päivän sitä villapaitaa?, nauraa Jake. Leffasta löytyy myös verttimatskua Rovaniemen verttimestari Ville Piippolalta. Nykyään halli ilmeisesti toimii jonkinnäköisessä museokäytössä. Tunnustustakin leffa keräsi voittaen Rovaopiston järjestämillä Fast Forward -festivaaleilla extreme/urheilusarjan. ?Sitten tuli niin huonoja halleja, että ei enää tullut tehtyä. ?Voitin herätyskellon ja editointisoftan, joka oli usealla korpulla. Mukana on kuitenkin tasoltaan varsin kovaa skedeystä myös paikallisilta ihmeiltä, joita edustavat muun muassa semmoiset nimet kuin Kenkä-Pekka (Pekka Keinänen); Pakkanen; Säämäsen kaksoset( jotka kuulemma kykenivät jatkamaan toistensa puheita), Malmivaara aka Sideburn; sekä Ere, jota muistellessa Jake laittaa leffan pauselle. Etenkin se, miten sä teit frontside flipit?, kommentoi Ate. Aten skeittaus leffassa on taas hämmästyttävän sairasta. ?Se on Scorpions!. Funnyn aikaan leffoja Rovaniemellä tekivät ainakin Säämäsen veljekset ja Olli Trögin veli, joka sittemmin voitti yhden Moon Tv:llä järjestetyistä REC-kisoista. ?Kuvauksia aloittaessa ei ollut silleen sen tarkempaa visiota, että mitä on tekemässä. Varsinaiseen editointityöhön meni noin viikko Mitään pohjoisen pioneerileffoja nämä kolme Karin tuotosta eivät olleet. ?Meikä ei päässyt koskaan niille reissuille, kun meikä joi kaikki rahat?, harmittelee Ate. Ate ja Jake alkavat väitellä lopputekstien biisin bändistä. Se oli vähän kujalla oleva jätkä, joku viistoista tai kuustoista. Yksittäisinäkin noi jutut olisi niin sairaita! Toi pyris on niin jyrkkä! Me naurettiin aina, kun me tultiin Helsinkiin skeittaa, kun pyrikset oli niin loivia?, hehkuttaa Jake
Omassa osuudessani käyttäisin aivan varmasti jotain Kari Tapiirin musiikkia, sillä arvostan häntä suuresti. Kun silmieni eteen välähti kuva patsaan yltä valuvasta kankaasta ja olin sattumalta muutamaa viikkoa aikaisemmin kuvannut tulevaa leffaa varten kyseiseltä spotilta Tuomas Nyyssösen skeittausta, alkoivat palaset loksahdella kohdilleen! Idea jäi kuitenkin hautumaan vielä vähäksi aikaa. Selasin läpi varmaan yli 10 000 kuvaa. Julisteina oli kuitenkin vain muutama kuva, joista en ollut kiinnostunut. Häppärille tekisin jälleen oman osuuden, ja siihen olisi aivan mahtava saada blues-versio Pietarin Taikurista, jonka alkuperäinen rap-versio kuultiin Häppärin Hyvin sä vedät -videossa Fräkin osuudessa. Rima asetettiin siinä niin korkealle. Tiesin, että en myöskään voisi turvautua VHS-efekteihin, kaitafilmiin, after black -hammereihin tai muuhun muualta opittuun . Alkuun tulisi pelkästään Jörn Donnerin puhe: ?Kaupunki illan valossa, kaupunki kuvana, kaupunki kuolleena. Toki tätä on hoettu jo kyllästymiseen asti, mutta esimerkiksi katukirpputorit, kyläjuhlat, ravintolapäivät, kadunvaltaukset sekä kaikki väliaikaisiin tiloihin ja joutomaille sijoittuva toiminta, joka kumpuaa suoraan kaupunkilaisten halusta tehdä kaupungista oman näköisensä, tekee kaupungista paremman paikan elää. Kun kerran visuaalinen materiaali oli näin vahvasti kytketty Helsinkiin, ajattelin, että Edlan ääniraita voisi myös painottua paikallisesti. Jos minä olisin saanut yksin päättää, olisi elokuvassa ollut pelkästään suomenkielistä musiikkia. Kaksi musiikillista lähtökohtaa olivat minulle selkeät. Tyhjyyttä ja mykkiä katuja. Kuva valehtelee, kuvan alla kaupunki elää.? Tätä seuraisi hidastettua mustavalkoista arkistokuvaa ja taustalla soisi Kuben Dena swäg. V. Ei sitä enää joka vuosi skeittivideoita voi tehdä, ja lyhyiden nettiklippien teko ei voisi vähempää kiinnostaa. Nyt oli aika uudelle videolle, ja paloin halusta päästä editoimaan sitä. Se jos mikä nostatti ihon kananlihalle ja sopi siksi kysymyksiä herättäneen trailerin musiikiksi. Vielä kun Sakelle saatiin oma osuus Edlaan, oli hyvä paketti kasassa. Varmaan tämän lehden mennessä painoon on Edla jo laitettu nettiin kaikkien katseltavaksi ja ladattavaksi. Päätin käyttää myös niitä hyväksi tulevassa videossa, jonka nimen keksin Donnerin dokumentin ansiosta. Eräs kohtaus käsittelee vanhainkodista puistotansseihin paennutta 83-vuotiasta Edlaa, jolla riittää elämänvoimaa iästään huolimatta. Tutustuin arkiston henkilökuntaan. Edla puolestaan loppuisi Ilkka Tuorilaan ja Arsin syvällä Kluuvissa maan alla kuvattuun runiin, jossa olisi ehdottomasti Kemmurun ja Dxxxa D:n kappale Huumehii ja sitten vain humiseva hiljaisuus. Vanhainkodissa hänellä on oma huone ja televisio. Tanssia ei silti saa; siksi hän pakenee puistoon.? Pystyn samaistumaan Edlaan. Täällä minä elän. Siinä oleva materiaali kattoi vuodet 2006?2010. Vuosina 2011?2013 oli kuvattu vaihtelevasti mutta riittävästi. Edlassa kuultava versio on muuten keikkatallenne. Edlan trailerin tekeminen oli myös omanlaisensa elämys. Edlan tarina ja halu tanssia teki minuun niin suuren vaikutuksen, että päätin nimetä skeittivideomme hänen mukaansa. Lyhyesti ja ytimekkäästi, Edla. Donner kertoo Edlasta: ?Kaksikymmentäyksivuotiaana hän tuli Helsinkiin töihin. Kuvia selaillessa tulevan videon idea alkoi muodostua. Koska pystyin tekemään hakuja katuosoitteiden perusteella, saatoin etsiä kuvia menneiltä vuosikymmeniltä paikoista, joissa olimme viimeisen kolmen vuoden aikana kuvanneet skeittaustamme. Koviksethan tulevat juhliin aina myöhässä? Piti siis keksiä jotain omaa. Eräänä elokuisena iltana 2013 Helsingin uuden Musiikkitalon viereisellä kansalaistorilla näytettiin ulkoilmanäytöksenä Peter von Baghin koostama ja osaltaan spiikkaama historiallinen kuvakollaasi Helsinki ikuisesti. Edellisen kerran olin editoinut vuonna 2005 Leffa tulossa -nimisen skeittivideon. Kun kerran materiaalia oli kertynyt jonkin verran ja tiesin suunnilleen, keillä sitä riittäisi varsinaisiin omiin osuuksiin, aloin miettiä teemaa. joskin globaalisti aina LA:n kaduilta erääseen hylättyyn tukkien uittopaikkaan. Edellinen, Kristian Södergardin editoima skeittivideomme In Search Of The Ridiculous oli tullut ulos jo alkukeväästä 2011. ellen sitten halunnut olla tulevalla videolla ?tyylikkäästi ja harkitusti myöhässä?, kuten Olli Aarni fiilisteli eräiden Wammapark-sessioiden yhteydessä. Suuri kiitos hänelle ja Kaupunginmuseolle siitä, että sain kuvamateriaalin käyttööni! Kun esittelin tulevan videon idean hänelle, ymmärsi hän idean potentiaalin myös Kaupunginmuseon edun näkökulmasta. Edla tanssii puistossa, minä skeittaan kaduilla ja aukioilla. Kuolleet talot pohjoisella niemellä. Ystävällinen henkilökunta kuitenkin ohjasi minut Kaupunginmuseon arkistoon, jonne lähdin saman tien. Tulevan skeittivideon kantava ajatus eli kaupungin historiallisen kerrostuneisuuden esiintuominen oli valmis! Liittäisin yhteen vanhaa arkistomateriaalia ja uudempaa skeittausta. Syksy eteni, ja vietin yhä useamman päivän Kaupunginmuseon arkistossa. Selkä on taittunut tiilten kannossa. Tämä oli naisten työtä rakennustyömailla. Edla on kantanut tiilet moneen Helsingin taloon. Ameeban Vanhasielu kosketti minua jollain syvällä olemisen tasolla. Näyttely kantoi nimeä Rasvaletti (joka on muuten esillä 30.11.2014 asti; kannattaa käydä katsastamassa). Muualta kuvattua materiaalia oli niukasti . Etenkin kuraattori Jari Harju osoittautui avuliaaksi henkilöksi ja luotti minuun alusta alkaen. Toivottavasti pidätte siitä! Ai niin, Edlan ensi-iltahan oli sattumalta melkein päivälleen J.V. Siitä osa on tätä nykyä netissä kaikkien selattavissa osoitteessa http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/hki/Museo/fi/Kokoelmat+ja+tutkimus Tuosta voi tehdä hakuja esimerkiksi katuosoitteiden tai vuosikymmenten mukaan. Hän on rakentanut kaupunkia ja haluaa tanssia. Syksymmällä eräänä työttömän, joskaan ei toimettoman, arkipäivänä vierailin Hakasalmen Huvilalla, jossa oli näytillä valokuvia 1950-luvun Helsingistä. Hänen ansiostaan museo jopa pyynnöstäni digitoi kuvia, joita ei digitaalisena ennestään löytynyt. Juuri tämän kaltaisten projektien kautta museo voi tulla lähemmäs myös sitä yleisöä, jota museon tavallinen toiminta ei muuten kosketa. Samoihin aikoihin katsoin uudelleen Helsinki ikuisesti -dokumentin ja löysin kaupunginkirjaston arkistoista VHS-kopion unohdetusta Jörn Donnerin tekemästä Helsinki-aiheisesta dokumentista Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä. Snellmannin päivänä. Ympyrä sulkeutui SLK:n yhteydessä Kuudennella linjalla 10.5.2014. Sanottakoon tähän alkuun pienehköksi varoitukseksi, että kuvattu materiaali oli hyvin Helsinkikeskeistä. Snellmanin patsaan julkistamistilaisuudesta. kuva K esällä 2013 alkoi vaikuttaa siltä, että kuvamateriaalia oli kertynyt tarpeeksi uutta skeittivideota varten. Koen olevani kotona kaupungissa, yleisessä, julkisessa tilassa, jossa voin skeitata, eräänlaisessa eiseksuaalisessa yhdynnässä kaupungin kanssa ja voin tuntea, että täällä on minun paikkani ? täällä minun on hyvä olla rakkaiden ihmisten kanssa. Sieltä olisi mahdollista teetättää itselleen juliste jostain kymmenien tuhansien kuvien arkiston joukosta. Edlan ja skeittauksen keskeinen olemus tulee ilmi Peter von Baghin sanoista, joihin on hyvä lopettaa: ?Utopia hengittää katukivissä?. - Vesa Korkkula 23.5.2014 Helsinki 27. Minulle työttömyys on aika kaukana raukeasta joutilaisuudesta, mutta aikaa oli yhtä kaikki enemmän kuin keskiverto kasista?neljään -duunia puskevalla. Joka tapauksessa saavuin arkistoon, ja minut opastettiin digitoidun materiaalin pariin. Olemme kummatkin omalla tavallamme onnellisia ja otamme kaupunkitilaa haltuun. Noin sivumennen sanoen ympärillämme avautuu tällä hetkellä uusi aktiivisen kaupunkikulttuurin aalto. Tehtävä tuntui haastavalta, koska olisi pyrittävä vähintään samalle tasolle, jolle Ridiculousissa päästiin, eikä tämä olisi helppo tehtävä. Enpä silloin tiennyt, että yhdessä iltapäivässä ehtisin selata läpi vain murto-osan siitä ja että tulisin viettämään siellä aikaa syksyn mittaan päiväkaupalla. Onneksi olin tuohon aikaan työttömänä. Se sisälsi toinen toistaan mielenkiintoisempia valokuvia menneiden aikojen Helsingistä. Muutamasta kuvasta pidin todella paljon. Tiedustelin henkilökunnalta, että löytyisikö niitä mahdollisesti julisteina. Tässä erinomaisessa teoksessa on lyhyt otos J
Suurin osa, jotka sitä on aktiivisesti tehnyt, on sen mun silmissäni myös lopettanut, joko hitaasti tai nopeasti. Perus Crew muodosti tuolloin melkoisen nuorten miesten muskettisoturiryhmän, jossa Ripe oli keskeisessä roolissa. Kultaisen espoolaisen lätkänuoruuden saaneena skeittaus pieksi kaikki muut nuoruuden harrastukset kertaheitolla. Se oli kaikki kaikessa, ja muille harrastuksille ei ollut enää vaan tilaa. Niissä mä koen olevani oma itseni vahvimmillaan. Muutenkin alkoi ahdistaa sellainen velvollisuuden tunne; sponssi ja Setä ei ollut hyvä yhdistemä. ?Mun mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä, että joku lopettaa skeittaamisen. Mä en kestänyt sitä muutosta, ja silloin tuntui paremmalta vaihtoehdolta olla kokonaan ilman kuin kärsiä se muutos.? ?Skeittaamisen pystyin lopettamaan fyysisesti ihan helposti, mutta henkisesti en. Nää kaikki ekalla ja päivän ekoina temppuina. Pari vuotta pelasin erittäin fanaattisesti ja kiersin paljon kisoja. Sen lisäksi olin myös tottunut ilmaisiin dekkeihin, ja yhtäkkiä niitä ei vaan saanut. Oi Lippulaiva, Oi Pasilan kurbit, Oi Elielinaukio, Oi Kamppi ja Oi Kiasma! Siihen aikaan (2006) skedeyksessä oli jonkinlainen yleinen meltdown. Hammer-kesien jälkeen (Flip ja Firm Suomessa 2002, no huh huh!) homman oli pakko tulla alas. Olin Espoossa lähiparkilla rullaamassa, yksin. Skeittaus oli tosiaan Ripelle aikoinaan kaikki kaikessa, ja kyseessä ei ollut mikään laiska-jaakko, vaan matskunhimoinen nuorimies. Siinä kohtaa se alkoi jo vähä tökkiä ja muuttaa luonnettansa. Fribaaminen on sen sijaan kiva harrastus.? Tämä oli pääpiirteittäin se, mitä allekirjoittanut tahtoi eniten kertoa lähtiessä tekemään tätä haastattelua. Sen runin jälkeen havahduin ja taisin jopa sanoa ääneenkin sen, että ?Tää ei tunnu enää miltään.. Ja taas päästiin siihen, että en voi tehdä mitään puoliteholla, vaan annoin kaikkeni frisbeegolfille useammaksi vuodeksi. Se oli silloin ihan yhtä speden kuuloista ja vielä marginaalisempi laji. Joillekin skeittaus ei ole tavallinen harrastus kuten esim. Siinä kohtaa, kun moinen liekki jossain vaiheessa sammuu, se ei palaa kovin pian: se sammuu sitten kerralla. ?Muistan vieläkin kirkkaasti viimeiset sessarit. Asia mistä ei ikinä puhuta, on se, että totta kai sä oot velvollinen jollain tapaa sun sponsoreille, ja aloin skeittaamaan niille liikaa. Tilanteesta kertoo hyvin se, että kesti joku pari kuukautta ennen kuin joku soitti, että lähetkö skedee, ja sain pari dekkiä postissa puoli vuotta liian myöhään. Mulle skedeys perustuu fiilikseen ja kaveriporukkaan, jonka kanssa sitä tehdään, tosissaan tietty. Nää on näitä äänettömiä sopimuksia ja odotuksia, joista ei vaan puhuta.? ?Niin hassulta kuin se joistain kuulostaakin, niin samoihin aikoihin kuin mun skedefiilikset lopahti, niin mä löysin frisbeegolfin. jääkiekko: se ei pysy kohtuuden rajoissa, vaan se ottaa vallan kaikesta. Se antoi mulle heti korvikkeen skeittaamiselle, johon olin turtunut. Se on ihmeellistä, kuinka joidenkin liekki kestää ikääntymistä ja muutosta.? ?Olihan se aika jännä, että silloin pelkästään yhtenä vuotena mä kuvasin joku 4?5 parttia matskua, kun piti tehdä se Adion oma suomipätkä, ja sitten tietenkin Perus-pätkään ja vielä Kuosille. Aloin kylmiltään skedee ja tein kurbiin flippi nosegrindin ja perään flippi tailsliden, kävin parkin päässä kääntymässä ja takasin päin rullatessa tein fronttipoppari backside nosegrindin. Millä järjellä sen rakkaimman ja tärkeimmän asian elämästään voi jättää . AFTERLIFE / VALINTA / RANDOM ARTIST SETÄ 3500 | RIPE | RISTO LEHTINEN Joskus, kun joku lajikumppani päättää lopettaa skeittaamisen, häntä ei meinaa kukaan ymmärtää. Siinä on yhtä paljon haastetta ja variaatiota kuin skeittauksessa ja samankaltainen vapauden tunne. tuon asian, joka on luonut täysin identiteettisi ja myös pitkälle määrittänyt mielipiteesi tästä maailmasta . Vaikka homma loppui kuin seinään, se ei tullut mulle mitenkään yllätyksenä. saati sitten lopettaa yhdeltä istumalta kuin seinään? Teksti SAMI VÄLIKANGAS Kuvat SAMI VÄLIKANGAS, RIPE N äin kävi Ripelle. Ei sellaista touhua, mitä mä tein, lopeteta tuosta noin. Etsin edelleenkin, että josko löytyisi joku hyvä spotti, ja kun Gäri jakaa Facessa jonkun skedepätkän, katson sen, ja kädet alkaa hikoomaan. 28 Se oli mulle henkisesti aika raskasta jättää kertaheitolla kaikki kaverit, joiden kanssa oli tottunut pyörimään viimeiset 10 vuotta, mutta joskus on tehtävä valintoja. Joka tapauksessa ekan kokeilukerran jälkeen pääsin jotenkin tosi vahvasti jyvälle siitä. Hirveässä räntäsateessa ja mudassa tuli rämmittyä vain siksi, että pelaamisen vietti oli niin kova. Jos mä vertaan skedeemistä, fribaa ja maalaamista, niin skeittaus ja maalaaminen ovat lähimpänä mun sydäntä. Tuttua porukkaa näkyi yhä harvemmin spoteilla, ja skedeys, mihin olin tottunut, muuttui. Pitkälle olisi siinäkin voinut päästä, mutta olin onneksi jo oppinut, että tietyt asiat on parempi pitää harrastuksina.? Tässä kohtaa pääsemme nykypäivään ja haastattelun kolmanteen osa-alueeseen: taiteen tekemiseen eli Riston kohdalla maalaamiseen, joka määrittää pitkälti tätä päivää ja Riston nykyistä elämää.
Kaikki pitää käydä kantapään kautta. Olen ollut todella kiinnostunut maaliaineen säätämisestä juuri sopivaksi tarkoituksiani varten. Siinä on myös nykyisin se hyvä puoli, että niitä virheitä ei tarvi tehdä enää koulun ulkopuolella, vaan kun aikaa on rajallisesti, niin sen voi käyttää maalaamiseen. Jos joskus, niin nyt sopii hiljaa mielessä tuumata, että ?Case closed?: mysteeri nuoruuden yhdestä skeitti-idolista ja frisbeegolfiin täysillä hurahtaneesta miehestä on selvinnyt. Jos mä nyt hyppäisin laudalle, niin kyllä sitä heti hardflipin varmaan tekisi. Toi pohjustusläppä on taas se, että pystyn tekeen pohjustamisestakin varsinaista insinööritouhua, hah. Skeittaus vaatii aikaa ja palautumisensa. Olen puntaroinutkin paljon sitä ja sen vaikutusta maalaamiseeni, että se koulu oli siellä eikä Helsingissä. Kukaan ei oo silti kannustanut tai ehdottanut taiteilijan ammattia. Ainakaan ihan heti. Lisätietoa Ristosta ja näyttelystä: www.ristolehtinen.com www.korjaamo.fi 29. Kelasin, että jos taidemaalaaminen voi olla oikea ammatti, niin mä saavutan sen . Mutta joo? kaikella lämmöllä, mutta eiköhän se suurin palaaminen skeittauksen pariin ole kuitenkin jäänyt pois, mutta ilmoittakaa heti, kun joku lähtee lietsoo Orbiksen viittätoista; tuun salee kannustaa! Tää haastattelu on mulle aikamoinen sattuma. ? Suljen taskussani pyörineen nauhurin ja pelaamme frisbeegolf-kierroksemme loppuun. vaikka väkisin. Hyvä esimerkki, että ennen vikaa kouluvuotta maalasin yhden vuoden niin, että minulla oli kolme maalausvapaata välipäivää: joulun pyhät ja uusvuosi. Mulla on edelleen ne samat renkaat kiinni, mitkä oli silloin lopettaessa. Ei enää saa edes niin pieniä renkaita, millä mä haluun skedee. AFTERLIFE / VALINTA / RANDOM ARTIST ?Mä oon pikkupojasta lähtien piirtänyt paljon, oikeastaan kaiken ylimääräisen ajan. Lisäksi skeittauksessa on kyse itsensä ilmaisemisesta. Siinä jossain kohtaa, kun kuulin Lahden taideinstituutista, niin päätin heti lähteä sinne opiskelemaan. Mulle kolahti öljyväreillä duunaaminen silloin kouluaikana, ja jotenkin vaan tykkään siitä varsin perinteisestä tavasta tehdä töitä. Nykyisin vielä kaikki kaverit on niin sairaita ja tekee jossain minissäkin hulluja nosegrindejä. Tämän päivän täysverinen taiteilija poistuu takavasemmalle, ja sovimme vielä, että joku päivä voimme hieman heittotekniikkaani opiskella paremmaksi. Kiitos, Ripe! Risto maalaa tällä hetkellä näyttelyprojektia, joka on tarkoitus julkaista noin vuoden päästä Korjaamolla. Sen takia tätä frisbeegolfiakin on taas alkanut vähä pelaileen, että tulee pidettyä yhteyttä kavereihin ja saa etäisyyttä maalauksiin.? Riston omistautumisesta ja työskentelystä taiteilijana kertoo sekin, että mies tekee omat värinsä itse ja jopa pohjustus on viety luokkakavereiden mukaan liian pitkälle. ?Itse maaliaine vaikuttaa maalausprosessiin paljon. Mä vaan halusin, että ne on just sellaisia kuin haluan. Kouluksi en sitä haluaisi kutsua, koska kouluun mennään suorittamaan kursseja ja keräämään opintopisteitä. Meidän vuosikurssi oli nyt vuosi sitten neljänneksi viimeinen, joka sieltä valmistui. Siihen vielä keksit jonkun kivan tarinan lisäksi, niin avot! Maalaamaan oppii maalaamalla, ja sen kun tajusi, niin sille koululle tuli annettua kaikkensa. Kirjallisessa osiossa pohdin skeittaamisen suhdetta taidemaalariksi kasvamiseen ja sitä ikuista kysymystä, onko skeittaus taidetta. Taideinstituutin lopputyö koostuu kahdesta osasta, kirjallisesta ja taiteellisesta osiosta. Eli on siinäkin se, että jos uppoutuu liikaa, niin voi hyvin unohtaa kaiken sosiaalisen elämänsä. Luin läpi kasan vanhoja numeroita, joissa Deeli pohtii skedeyksen ja taiteen suhdetta, Ed Templetonia haastatellaan ja Lankinen tuomitsee skedeyksen urheiluksi. Sain uppoutua maalaamiseeni just niin syvälle kuin halusinkin. Maalaamisessa on helppoa kusettaa itseään: laitat pari kivaa väriä vierekkäin ja luulet hallitsevasi koko homman. Kyllä mä edelleenkin käyn skeittaamassa, mutta mä en välitä siitä enää samalla tavalla; se on muuttunut sellaiseksi tavis-skedeemiseksi: parit flipit, noseslide ja kalja. Täyspäiväinen taiteilija, joka intohimoisesti pyrkii selvittämään itseään askarruttavia asioita, onkin sitten aivan toinen juttu. Yksi kuva voi kertoa enemmän kun 1000 sanaa, joten yritän saada muutaman maalaukseni esille Korjaamolle kesäksi, niin voitte mennä ihmettelemään niitä samalla kun käytte skeittaamassa sitä ledgeä!? Ripen haastattelua Numerosta vuodelta 2004. Tällä hetkellä Ripe on siis muuttanut jälleen takaisin Espooseen ja maalaa ahkerasti vuoden päässä siintävään yksityisnäyttelyynsä Korjaamon Galleriassa. Mun mielestä skeittaus on enemmän taidetta kuin urheilua, koska skeittausta ei voi mitata, on vain mielipiteitä. Ehkä pahinta on se turhautuminen, kun sitä olis heti niin nälkäinen ja tietää mihin pystyis, mut ei kuitenkaan enää. Kelasin, että se on se Chicago, missä vaan tapellaan ja riehutaan. Sinne oli pakko päästä; siellä oli taidekoulu! Harmillista, että jouduin myös näkemään koulun alasajon. Mä oon itse asiassa ollut siellä nyt valmistumisen jälkeisenä vuonna maalauksen iltapajan opettajana.? Pääkaupungista kotoisin olevan on varmaan aika vaikea suhtautua siihen, että lähtisi kovinkaan kauaksi Kehä Kolmosen ulkopuolelle. se aika meni jo. Se oli kuitenkin kaikkea muuta. Tulevaisuutta ja paluuta skeittauksen pariin mies ei niinkään näe enää mahdollisena, mutta ajatuksia se kuitenkin herättää. ?En mä ehkä pystyisi enää palaamaan siihen kuvioon, tai eihän kukaan voi palata siihen . Sellaista koulua ei saada enää jälkikäteen palautettua. Pitää varmaan maalata ne, kun ne on jo niin keltaset, haha. Skeittaus tuo kyllä kuitenkin paljon hyviä keloja mieleen. Kipeetä siinä vaan tulis, haha. Kuinka tulla taloudellisesti toimeen ja silti säilyttää tai saavuttaa taiteen laatu?Taideinstituutti oli turvallinen paikka etsiä ja löytää itselleen sopivat välineet taiteen tekemiseen. Ehkä joskus sen oman kuplan jättäminen voi auttaakin. ?Mä en aluksi tiennyt Lahdesta mitään. Enhän mä voi olla yrittämättä niitä kans sitte. Taiteilijaksi ryhtyminen on ihan yhtä helppoa kuin skeittaamisen aloittaminen, ellei helpompaakin: sun ei tarvi kuin kutsua ittees taiteilijaks
Hannibalin sanotaan nousseen maihin sotaelefanttiensa kanssa Alicantessa valloitus mielessä. Ville Keiturilla mielessä lähinnä bs kickflip. Photo: Niki Rutanen 30
Keli oli Helsinkiin verrattuna erittäin hyvä, ja suomipojat olivatkin fiiliksissään, kun pääsivät pois sateesta ulos skeittaamaan. Alicante Moppi oli hoitanut porukallemme siistin pikku kämpän Alicanten keskustasta. Photo: Justus Hirvi sa lomailemaan kohteeseemme. No comply portaista on taas yksi nopeimmin ruhjeita aiheittavista tempuista. Teksti NIKI RUTANEN & MATHIAS STENMAN Kuvat NIKI RUTANEN & JUSTUS HIRVI (KAIKKI FIILISKUVAT JUSTUS) Eräänä iltana viime vuoden loppupuolella Moppi mainitsi, että olisivat DC:n porukalla lähdössä Alicanteen tammikuussa kymmeneksi päiväksi ja että matkalle tarvittaisiin mukaan kuvaaja. Sain myös kentällä kuulla, että Ron Modig olisi tulossa Barcelonasta Alicanteen tuoksi ajaksi, joten seurueemme kasvoi siis muutamalla lisäjäsenellä. Nyt pääsin siis vihdoin menettämään Espanjanneitsyyden, tekemään lähempää tuttavuutta paljon kehuttuun Don Simon sangriaan sekä tietenkin tutustumaan Alicanten spotteihin. Muut reissun jäsenet olivatkin jo aikaisemmin käyneet kyseisessä kaupungissa, joten aivan ummikkona ei tarvinnut lähteä, vaan tiedettiin hieman mistä spotteja löytyisi ja minne kannattaisi suunnata. Lähtö Lähtöaamuna keli Helsingissä vaikutti olevan enemmän lokakuulta kuin tammikuulta, joten reissu lämpimään tuntui sillä hetkellä erittäin hyvältä idealta. Nikkinen selviää ehjänä. Allekirjoittanuthan ei ollut ottanut käytännössä yhtään skeittikuvia muutamaan vuoteen vaan keskittynyt lähes pelkästään lumilautailun kuvaamiseen, joten pari sekuntia joutui jopa miettimään, lähteäkö reissuun mukaan. Lähes unettoman yön jälkeen törmäsimme sitten lentokentällä vielä Judeen ja Juha Nikkiseen, jotka olivat myös menos- Alicante on yksi Espanjan nopeimmin kasvavista kaupungeista. Poppoosta löytyi nyt siis kaksi valokuvaajaa ja liuta kuvattavia. Päätin kuitenkin tarttua tilaisuuteen, koska kukapa nyt ei lähtisi hyvän porukan kanssa vesisadetta pakoon. Reissuun olivat lähdössä itseni lisäksi siis Mathias Stenman, Ville Keituri ja Niilo Nikkanen. E n ollut koskaan aikaisemmin käynyt Alicantessa tai edes Espanjassa, jos nyt Kanariansaaria ei lasketa Espanjaksi. Asunnosta löytyi kaksi jaettavaa sänkyä, ja koska nopeat 31. Muutaman tunnin päästä saavuimmekin perille, kävimme hakemassa laukut ja suuntasimme äkkiä tiemme ulos bussien luokse ja nenät kohti keskustaa. Itsehän en ennen lentokentälle menoa edes tiennyt, että kyseiset herrat olisivat myös tulossa samaan paikkaan, vaan se tuli täytenä yllätyksenä
Moppi oli ollut joitakin kuukausia Alicantessa vaihdossa ja tunsi siten kyseisen kaupan porukkaa hieman keskimääräistä skeittituristia paremmin. Espanjan sisällissota käytiin vuosina 1936?1939, mutta Niilo Nikkanen teki smith grindin joskus vuosien 2013-14 aikana. Photo: Justus Hirvi syövät hitaat, jäi minun ja Niilon jaettavaksi erittäin epämiellyttävä vuodesohvan tapainen sänky. Kävimme ostamassa kaupasta parit janojuomat ja lähdimme kapuamaan läheiselle kukkulalle spottien toivossa. Skeittaamista pestyillä kohdilla voisi verrata lähes jäällä rullaamiseen. Moppi teki tästä bs heelin ja Niilo shifty flipin. Näkymät keskustaan päin auringonlaskun aikaan olivat erittäin hienot. Parin kilometrin päästä keskusta löytyi myös pienehkö entisen koripallokentän tapainen alue, jonne oli rakennettu kaksi kulmaraudallista kurbia. Plazalta löytyi monenlaista kurbia, ja se olikin oikein mainio hengaus- ja aloituspaikka reissulle. Lopputuloksena oli melkein jalkapallon kokoinen mustelma kyljessä. Picnic Alicantesta löytyy myös skeittikauppa nimeltään Picnic Genuine Skateshop. Erittäin siisti spotti ainakin valokuvaajalle, koska näkymät kaupunkiin päin olivat aika törkeän siistit. Jos menet käymään Alicantessa, mene ihmeessä myös tsekkaamaan Santa Barbaran linna. Itselleni ehdottomasti yksi siisteimmistä paikoista, joita kaupungilla oli tarjota. Myös sängyn jalat saattoivat pettää alta, jos liian reunalle istahti. Kun kamat oli viety kämpille, lähdettiin vieressä olevan KFC:n kautta suoraan skeittaamaan läheiselle plazalle. Jos. Sänky oli ehkä noin metrin leveä, kuoppainen ja kovakin kuin mikä. Tuli myös yleisesti todettua, että katuja pestiin todella usein tämän meidän matkamme aikana, ja rullatessa joutuikin kiinnittämään kunnolla huomiota katujen liukkauteen etenkin mutkissa. oikeastaan vähän liiankin hyvä. Paikalla oli paljon kiviä, jotka sitten mukavasti renkaan alle jäätyään pysäyttivät matkan kuin seinään. Harmiksemme flätti oli juuri pesty, joten se oli törkeän liukas ja kurbien skeittaaminen osoittautui yllättävän hankalaksi toiminnaksi. Tyypit lähtivät kaupalta erittäin mieluusti näyttämään meille spotteja sekä veivät läheisiin Elchen ja Murcian kaupunkeihin skeittaamaan. Flätti kyseisellä spotilla oli törkeän hyvä . Itse otin kyseisellä spotilla myös mukavat kylkimyyryt. Kuvasin Mopilta rania videolle Juhan VX toisessa kädessä, kun kivi jäi renkaan alle ja lensin suoraan kylki edellä betonille. Itse otin parit hyvät pannut kamerareppu selässä, jolloin sain tuntea salamajalustojen kolinan takaraivoon ja sen, kuinka keho teki tuttavuutta maaperän kanssa. Sinne päästyämme totesimme, että kurbit, joita olimme menossa skeittaamaan, oli aidattu remontin johdosta, joten päädyimme vain skeittaamaan flättiä ja nauttimaan auringosta. Eräs päivä käytiin myös kokonaan kyseisen ?vuoren. päällä eli Santa Barbaran linnalla. Matkalla sinne löytyy myös pieni muuri, jonka 32 päältä voi hypätä pienen gäpin alas
Picnic on muuten alunperin tsekkiläinen kauppa, ja kaupan omistaja Honza oli kuulemma joskus tullut Alicanteen lomalle, tykästynyt paikkaan ja jäänyt sinne sitten lopuksi asumaan. Meno kaupalla tuntui myös kohtuullisen leppoisalta. Elcheen on Alicantesta matkaa noin 30 kilometriä. Täällä oli hauska huomata, miten innoissaan lokaalit junnut olivat, kun ulkomaalaisia skeittareita tuli heidän kaupunkiinsa. Alicanten spotit kiinnostavat yleisesti, suosittelen etsimään Vimeosta Picnicin kanavan ja käymään kaupalla moikkaamassa Honzaa ja kumppaneita. Nyt oli jo pimeää, ja katuvalot olivat syttyneet. Toinen osa porukasta oli vuokrannut oman auton muutamaksi päiväksi käyttöön, ja me taas menimme Picnicin porukan kyydillä. Murciaan on matkaa Alicantesta noin tunnin matkan verran, ja suosittelen kyllä kovasti kaupungissa vierailua. Paikan päälle saavuttuamme lähdimme heti skeittaamaan. Suosittelen kyllä ehdottomasti siellä vierailua. Jalat olivat tässä vaiheessa reissua ja päivää jo aivan poikki, mutta Ville kiskaisi toisella yrityksellä päälle erittäin ison flipin liuskan yli. Tämä oli varmasti reissun yksi tuotteliaimmista päivistä. Moppihan pisti tuumasta toimeen ja kiskaisi tempun päälle suihkulähteiden suihkun ollessa huipussaan. Mentiin ensin keskustassa sijaitsevalle plazalle, josta löytyi muutama marmorikurbi. Tämän jälkeen lähdettiin aivan vierestä löytyvälle labyrintin muotoiselle kurbispotille. Ei voinut olla kuin fiiliksissä! Mentiin illemmalla takaisin plazalle vielä skeittaamaan. Kävimme yhteensä viidellä spotilta, joilta jokaiselta tuli joko valokuvaa tai videota. Elchen keskustasta löytyy muuten myös ilmainen Wi-Fi, joten sosiaalisen median kitkuissa olevat nuoret pääsivät päivittämään sitä Instagramia jo paikan päällä. Murcia Murciaan meitä lähtikin sitten mukaan koko kööri. Tästä tuli ehdottomasti yksi lempikuvistani tältä reissulta. Plazalta löytyi kurbien vierestä törkeän siistit suihkulähteet, ja ehdotin Mopille bs noseblunttia. En tosin oikeastaan osaa edes kuvailla tätä spottia, sillä se oli sen verran oudon muotoinen. Meikäläinen oli erittäin innoissaan tästä, ja onneksi Ville tahtoi skeitata kyseistä spottia. Itse en ainakaan ikinä ennen ole skeittikaupan aukioloaikojen puitteissa juonut kaljaa sisällä ja leikkinyt koiran kanssa samaan aikaan, mutta täällä se onnistui. Photo: Justus Hirvi 33. Meillä oli mielessä muutama Benjamin Blom, hard flip. Fiilis kauppa! Elche Vietettiin yksi päivä Mopin ja Keiturin kanssa läheisessä Elchen kaupungissa Picnicin äijien kanssa. Kaikki lokaalit, jotka olivat olleet plazalla samaan aikaan, seurasivat meitä myös tänne, ja heti kun lähdimme pois sieltä, seurasivat he mukana. Kävimme myös tsekkaamassa Elchestä löytyvän heiton rappusten yli, ja se olikin itse asi- assa yksi niistä syistä, joiden takia halusimme mennä Elcheen
Ensin suuntasimme nokkamme kohti keltaista, ylöspäin menevää kurbia. Halli oli yllättävän iso ja jopa kohtuullisen vaikea skeitata. Auto on tosin ihan hyvä olla käytössä, mikäli kaikilla spoteilla tahtoisi käydä. Halli Reissun viimeisenä päivänä meidän oli tarkoitus mennä muutamalle eri spotille, mutta luontoäiti päättikin olla meitä vastaan ja vettä satoi sitten lähes koko päivän. spotti, joille halusimme mennä. Niilo olikin ainut, joka tätä loppupeleissä halusi skeitata, ja teki siihen muutamat fs rokkarit. Spotin jälkeen lähdimme hengailemaan Murcian keskustassa sijaitsevalle plazalle, josta löytyi penkkejä, kurbeja ja kaikkea pientä kivaa skeitattavaa. Murcia oli ihan mukavan oloinen kaupunki, mutta itse tosin olin vierailun ajan kipeänä, joten paljon en saanut paikasta irti, vaan homma meni enemmän istuskelun ja lepäämisen puolelle. Hetken mietittyämme päätimme kysellä Honzalta, olisiko mahdollista päästä Alicanten halliin skeittaamaan ja viettämään sadepäivää. Hallin 34. Kaupungista löytyy myös paljon kuvatut ledget, pienehkö reili, jonka yli voi hyppiä, ja paljon kaikkea muuta. Homma onnistui, ja pari paikallista kaveria tuli avaamaan meille portit ja ovet hallille
Alicanten kaupunki sijoittuu Valencian autononomiselle alueelle. Photo: Niki Rutanen 35. Keiturin fiftari sijoittuu taas seinälle
Mini oli jo purettu, kun me olimme paikalla, ja tällä hetkellä koko hallia ei enää ole olemassa. Ilme oli vähän sama kuin lapsella karkkikaupassa, mutta täytyy myöntää, että oli oikeasti ihan hyvää kebabia. Ei ole varmaan aivan halvinta hupia ylläpitää yksityistä skeittihallia myöskään Espanjassa, mutta itse en tosin keksi kovin montaa hyvää syytä hallille siellä, kun ulkona pääsee ympäri vuoden skeittaamaan. Yleistä Keituri hehkutti jo ennen reissua Alicantesta saatavia puolentoista euron kebabrullia maasta taivaisiin. pihasta oli ennen löytynyt miniramppi, ja siellä oli järjestetty kuulemma monenlaisia pippaloita ja kisoja. En varmaan ikinä ole nähnyt ihmistä niin iloisena ruuasta kuin Keituri kebabrulla kädessään. Ja koska ollaan Espanjassa, niin onhan se pakko käydä myös tapaksia syömässä. 36
Photo: Justus Hirvi 37. Alicante on ollut asutettuna jo yli 7 000 vuotta, siitä asti kun ensimmäiset heimot alkoivat liikkua Euroopassa. Luultavasti juuri he rakentivat tämän spotin. Juha Nikkinen, fs pivot to fakie
Jos muuten vuokraa auton, kannattaa katsoa, mihin sen pysäköi. Yhtäkkiä kaupalle ilmestyi auto, jossa oli pari jätkää. Elcheen on esimerkiksi 20 minuutin ajomatka, ja siellä on myös erittäin paljon skeitattavaa. Maksoimme siitä 500 euroa kuussa eli hintataso on Helsinkiin verrattuna aika naurettava. PP10 pyöri siellä kaupassa varmaan kaksi kuukautta putkeen sen jälkeen, kun olin vienyt sen sinne, kunnes joku sitten pölli sen sieltä himaan. Ainakin Alicantesta löytyi paljon ?Cana y Pinchos. Asuin itse ihan ydinkeskustassa, eikä siellä ole koskaan mitään hätää, vaikka sik-sakkaisi aamuklubista himaan aamuseitsemän aikaan. Asuin erään toisen suomalaisen jannun kanssa noin 70 neliön kämpässä, jossa oli neljä makuuhuonetta. Kaikki sijaitsee inhimillisen matkan päässä toisistaan, joten kävellenkin pärjää oikein mainiosti, kun bussitkin kulkevat ja taksit ovat halpoja. Halli purettiin kuitenkin nyt tammikuussa. Picnic-tiimissä on muutenkin tosi sairaita kundeja, joten niitten kanssa oli hauska lähteä spoteille. Hyvä skedekulttuuri, biitsi, kingi jalkapallojoukkue (Hercules), hyvää safkaa ja paljon ystävällisiä naamoja. . Muita samantyyppisiä mestoja ovat Santa Pola, Sant Vicent del Raspeig, Benidorm ja tietenkin Murcia, joka on kaupunkina jopa Alicantea suurempi. Pärjäsin siellä taloudellisesti myös melko hyvin ihan opiskelijana, koska kaikki oli suhteellisen halpaa. Ydinkeskusta on itse asiassa aika pieni, ja siellä on paljon vaihtareita, turisteja ja muita ulkomaalaisia. He tiesivät kuitenkin suomiskedeyksestä paljon ja olivat ihan fiiliksissä Perus-tiimistä. MOPPI MAAILMALLA, ELI OPISKELUA ALICANTESSA Tartuin tilaisuuteen ja hain koulun kautta vaihtoon, jotta pääsisin pois Suomen talvesta. Alicante vaikutti mielenkiintoiselta vaihtoehdolta, vaikka en silloin vielä tiennytkään mestasta juuri mitään. Jossain Puzzlessa oli Volcomin tiimin reissupätkä, jossa muun muassa Eniz oli mukana. He huusivat minulle espanjaksi, että ?Hyppää kyytiin!? ja kun siinä sitten mietiskelin, että mitä tässä oikein tapahtuu, skedekaupan työntekijä selitti, että tässä on pari kundia Picnicin tiimistä; he eivät puhu englantia, mutta lähde niitten mukaan, ja he näyttävät sinulle spotteja. Mies oli ihan fiiliksissä siitä, että olin Suomesta, ja kun kerroin, että olen jäämässä Alicanteen kuudeksi kuukaudeksi, hän otti puhelimen taskustaan, soitti jollekin kundille ja selitti tilanteen. järkkäävät koko ajan joitain kisoja, muita tapahtumia ja haluavat oikeasti saada Alicanten kartalle, jotta sinne tulisi enemmän skedeturisteja. -paikkoja eli siis kaljaa ja pieniä leipiä, joiden päältä löytyy kaikkea mahdollista. Erittäin hyvä tapa oli lopetella skeittipäivä menemällä porukalla istuskelemaan kyseisiin paikkoihin. Alicantesta löytyy monenlaista spottia jokaiselle ja jokaiseen makuun. Kaupassa oli silloin onneksi kundi, joka osasi englantia, ja hän näytti ilomielin minulle kartasta, missä kaikki keskustan spotit olivat. Tähän kyseiseen skedekauppaan kannattaa lähteä heti, kun pääsee Alicanteen, sillä sieltä saa enemmän infoa kuin netistä . Ei kuulemma mikään paras yllätys huomata aamulla autolle mennessään, että se on hinattu pois ja käydä sitten poliisilaitoksen kautta kyselemässä, minne se on viety. 38 Suurin osa Alicanten spoteista sijaitsee ihan ydinkeskustassa, joten niihin pääsee helposti rullaten. Alicantessa on suurin piirtein kaikkea mitä tarvitsee. Onhan ydinkeskustan ulkopuolellakin todella paljon, mutta auto ei ole siis missään nimessä pakollinen. Myös Alicanten ympärillä on kuitenkin lukuisia pikku kaupunkeja, joihin kannattaa lähtee pyörimään. Vaikka ei olisi edes lokaaleja mukana, kannattaa kuitenkin lähteä ajamaan, koska noissa kaupungeissa on aika tyypillinen Espanja-meininki, eli spotteja löytää ihan vaan kävelemällä tai ajamalla. Kun itse olin Alicantessa vaihdossa, siellä oli poikkeuksellisen paljon vaihto-opiskelijoita, joten siellä oli sinä aikana myös aika kreisi yöelämä. Spotteja on aika paljon, ja itse viihdyin erittäin hyvin Ramiro-plazalla, joka olikin itselleni ihan naapurispotti. Kun saavuin Alicanteen, tiesin, että siellä oli keskustassa skedekauppa, Picnic. Ja tietenkin menin. Tuo jotenkin kertoo niin hyvin siitä, millainen meininki siellä on. ihan kaikesta. Alicantesta on tullut aika suosittu skedekaupunki viime aikoina, mutta silloin siellä ei käynyt vielä hirveästi jengiä. Olivat jopa rakentaneet hallin sinne, mikä oli minusta ihan uskomatonta, koska siellä pystyy tietenkin skeittaamaan ulkona ympäri vuoden. Meininki näytti ihan rennolta, joten päätin hakea sinne. Alicanten ydinkeskusta on turvallinen ja rento, mutta edes paikalliset eivät tykkää lähteä kovin pitkälle, koska ?gypsyhoodit? voivat olla aika vaarallisia. Kaikki ovat todella ystävällisiä ja tekevät ihan mitä vaan skeittauksen eteen
Photo: Niki Rutanen 39. Alicantessa on paljon tekemistä perheen pienimmille, kuten skeittaaminen. Mathias Stenman ja bs heeli
Sipoolainen, joka puhuu vähemmän ruotsia kuin Timo Soini somalia. Niitä, joille mikään ei ole ihmeellistä, ja niitä, joille kaikki on ihmeellistä.. Pete Marttila, Petrus Anselmo Marttila Modernin fysiikan isä ja kaikkien aikojen suurin nero Albert Einstein on kuulemma tokaissut ihmisistä jotenkin tähän tyyliin: ?On kahdenlaisia ihmisiä. Arvoisat lukijat, saanen esitellä: Kalkkirannan Houdini, skeittitaikuri vailla vertaa, Petrus Marttila! -Nikke Teksti NIKOLAI ALIN Kuvat JUSTUS HIRVI 40 Kuvitukset DUKE. Moottoripyöräkerho Randomin keskeinen voimahahmo on kaiken lisäksi viihdyttävin skeittari, jonka tiedän. Uskomattoman sosiaalinen, hyväntuulinen ja sydämellinen mies, joka suhtautuu elämään ja ihmisiin ympärillään intohimoisesti. Vaikka henkilökohtainen kanssakäymiseni herra Einsteinin kanssa jäikin minimaaliseksi, pystyn kuvittelemaan, mitä professori sanoillaan tarkoitti. Petrukselle on annettu ihmettelyn jalo lahja, ihmeellinen innostuksen ja hämmästelyn pohjaton malja, josta riittää hyvin ammennettavaa myös Peteä ympäröiville ihmisille. Koenkin vapauden muotoilla harmaahapsen kuuluisaa ajatusta uudelleen seuraavasti: ?On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, joille mikään ei ole ihmeellistä, ja sitten on Pete Marttila.? Pete on harvinainen ihminen. Hän on skedeaddikti, joka saattaa valvoa aamuneljään, kunnes tajuaa unettomuuden syyn ja lähtee skeittaamaan yksin pitkin Helsingin öisiä katuja. Viiksiniekka, joka pestattaisiin merirosvoutta käsittelevään kesäteatterinäytökseen heti, mikäli sellaisia vielä jossain tehtäisiin
41
Good times! Onko sinulla suunnitelmia sinne (Australiaan) tai jonnekin muualle ulkomaille muuttamisen suhteen; olet kuitenkin reissannut tosi paljon? Olen vähän sellainen, että minulla on sairaasti suunnitelmia koko ajan, ja ne muuttuvat viikoittain. Käytiin Sydneyssä ja kierrettiin itä-Australiaa autolla. En tajua, miksi siinä normidekissä oli siihen aikaan reilit kiinni, mutta olipa kuitenkin. Peten kantapää mustu tourin tokana päivänä, mutta positiivisella miehellä ei hymy hyytynyt missään vaiheessa. Asiat etenivät aika smuutisti ja sain lainattua porukoilta rahat lentolippuihin ja lähdin sinne kuukausi Simpeleiden jälkeen. on sitä oltu kolmantena pyöränä ennenkin, no problem! Kuulostaa kyllä sinunlaisiltasi suunnitelmilta! Jätkä on Sipoosta . Joko joudut näkemään sikana vaivaa sen eteen tai sitten joudut maksamaan törkeästi. Pete kertoi pelanneensa lätkää yhden kauden, mutta muistelmiensa mukaan teki pelkkiä omia maaleja, ja lätkäharrastus sai jäädä.) Moi Pete! Jätkästä tulee haastis lehteen . Olin kuukauden siellä saarella keskellä metsää hoitelemassa sen Tahiti-duden helmibisneksiä. Sain sieltä palkaksi helmiä, mikä oli aika siistiä, koska ne saattavat olla sata dollaria kappaleelta. Ville sitten otti meidät sinne asumaan, ja sen jälkeen ollaan Ilun kanssa oltu kahtena talvena siellä Villen autotallissa asumassa ja surffaamassa. Välillä käytiin töissä sitrusfarmilla mandariineja poimimassa, ja sitten taas asuttiin Villellä ja surffattiin. Silloin tuli vahvasti sellainen fiilis, että olisi kiva kokeilla jotain uutta ja lähteä jonnekin reissuun nimenomaan yksin. Olen kelannut monesti muuttaa Ausseihin, mutta muutto sinne on tehty aika vaikeaksi. Kaikki alkoi siitä, kun faija löysi ojasta katkenneen World Industriesin normidekin, jossa oli reilit, joten se kesti juuri painoni verran. Mutta älä kirjoita tuota sinne, koska tuo on ihan oikea bisnesidea! Join yhden bissen liikaa, ja suu käy kovasti. Viimeisin muuttoideani oli, että muutan Nikin kanssa Italiaan, mutta nyt Niki lähti yksin sinne ja on menossa naimisiin ja kaikkea, joten pitää katsoa, jos menisin sinne sitten ensi vuonna. Siistiä, että tuli kesä noin nopeasti; tässä oli monta viikkoa kuitenkin tosi huonoa keliä, ja nyt tulivat nämä helteet, joten hyvää siis kuuluu! Jep, kelit ovat kyllä olleet kupissa. ei mitään sen kummempaa. Vein niitä helmiä sitten mutsille ja systerille tuliaisina. mitäs kuuluu? Moi Nikke . Ville on kova jätkä surffaamaan, ja se asuu Gold Coastilla, joka on mielestäni aika mätä turistirysä, mutta siellä on sairaan hyvät surffispotit. hyvää kuuluu! Haluaisin vaan skeitata enemmän; olen ollut viikon tauolla, kun koko vasen puoli kehosta mustui tuossa viikko sitten enkä ole viitsinyt skeitata. Olkapää romuna, kyynärpää romuna, kylki romuna ja polvi romuna eli mustelmahommia . Kotiin päästyään Pete näytti kantapäälle kaapin paikan ja otti yksijalkaisen fiftarin Eltsun kuppiin. (Haastattelu tehtiin tunti hävityn MM-finaalin jälkeen. Kiitos Villelle kaikesta jeesistä ja surffilautojen lainaamisesta. Tuon kerran jälkeen innostuin, ja sitten lähdettiin sinne Ilun ja Viken kanssa kiertelemään Australiaa ristiin rastiin. miten sieltä keskeltä metsää voi tulla skeittareita? Tuota tuota...koska Miika. Ensimmäistä kertaa olin siellä neljä vuotta sitten, kun Simpel Sessioneiden jälkitomuissa päätin lähteä yksin reissuun. Siellä saarella asuu sellainen tahitilainen jätkä 42 (vähän Kison näkönen muuten!), jolla oli sellainen helmifarmi, ja se Johan, frendini, sattui olemaan siellä töissä, ja kyselinkin sitten siltä, että voisiko sinne mennä käymään. Olet vaihteeksi taas kotimaassa; olit pitkään reissussa tuossa talvella, joten kerrohan hieman matkasta. Kotimaassa tosiaan ollaan, ja talvella olin siis Australiassa surffaamassa ja skeittaamassa. Tämä oli nyt neljäs kerta Ausseissa. skeittaajaa, kunnes kouluumme tuli Miika-niminen heppu. Menisin tuoreelle avioparille bunkkaamaan . Sillä oli Crazy Creekin. Sillä laudalla laskeskelin vähän mäkiä ja jotain muita perushommia. En kuitenkaan ollut koskaan nähnyt ketään ?oikeaa. Se oli minua pari vuotta vanhempi, ja se oli ensimmäinen jätkä, kenen näin skedeevän. En ollut siihen aikaan käynyt yksin missään pidemmällä, ja eräs kaveri sattui siihen aikaan asustelemaan Australian pohjoisosassa sellaisella saarella kuin Roko Island. Ollaan Ilun kanssa kelattu pistää sinne pystyyn Suomi-kahvila jonnekin Gold Coastille: tarjoiltaisiin sieltä tiskiltä joitain suomenruotsalaisten hömpötyksiä, lohivoileipiä ja jääkylmää lonkeroa. Tällä reissulla tapasimme sitten Viken lapsuudenkaverin Villen, jonka tapaamista pidän Australianreissaamiseni käännekohtana
Sillä on myös rastat! Meillä oli molemmilla silloin rastat, haha. "Vesipuisto Surina, siellä jalkasieni myy lippuja.." näin kuului sketsisarjan vitsikäs rallatus aikoinaan. Petellä ei ole jalkasieniä, mutta fs crail vesipuiston kaareen on diagnosoitu ja hoidettu alta pois. komplete, ja sen grippi oli maalattu valkoisella talomaalilla eli se oli ihan paska eikä pitänyt mitään. Miika skedesi koulussa aina välkillä, ja sen kanssa aloin sitten skeitata. Skedettiin Miikan kanssa yläasteen loppuun asti, kunnes Miika sitten meni lukioon, löysi tyttöystävän ja muutti sen kanssa yhteen, ja sitten vaan ajauduttiin erilleen. Ja faija myös rakensi meille pihalle rampin; se oli kasvimaan nurkilla ja ihan sairaan hasardi, mutta ilman sitä siellä metsän keskellä ei olisi paljoa päässyt skedeemään. Mutta Miika oli se jätkä, joka minuun sen skedekipinän silloin alun perin iski. Se oli tärkeä ramppi. 43. Kiitos Miikalle! Nykyään Miika on innostunut maataloushommista, ja sillä menee tosi hyvin; se on ostanut omakotitalon ja sitä rataa. Itse tietty maalasin sitten oman grippini samanlaiseksi, eikä sekään sen jälkeen pitänyt ollenkaan
Mikko on sisustanut sen Ilun vanhan huoneen tosi siistiksi; sillä on siellä seinillä muun muassa Gonzin vanha dekki. Ekana aamuna, kun Mikko asui kanssani, se toi minulle tosi hyvää kahvia vuoteeseen?kunnon kämppis! Mikolla on pressopannu, ja se keitti sillä kahvia . Ydinporukassa on ehkä minä, Ilu, Jonne, Mikle, Erno, Niki ja Ankku. En ole itse vielä oppinut keittämään sillä sitä kahvia, mutta Ilun keittimellä osasin keitellä hyvät sumpit. Tänään aamulla muuten jammailtiin; meikä soitti ukuleleä ja Mikko soitti kitaraa, ja hyvät oli jamit. Pete kadulla on kuin inkkari kanootissa - tyytyväinen ja vikkeläliikkeinen. Mietittiin sikana, että mikä olisi hyvä nimi. Teillä on kuitenkin sairaan hauska meininki; teette paitoja ja ties mitä. Minä, Ilu ja Ankku ollaan oltu siinä alusta asti, mutta nykyään porukassa on vähän kuin kaikki ja toisaalta ei ketään. Eikös skeittijengin ideana olekin pohjimmiltaan se, että ollaan kavereita ja skeitataan yhdessä. Ilu on saleen eri mieltä, mutta sillä ei ole väliä, kun se on Italiassa nyt. 44 Random on kyllä kova! Esittele vähän sitä. Meillä oli aikaisemmin sellainen tiimi kuin Rysty (nimi tuli rystysistä, bujaa!), ja Random oli lopulta Ilun idea. me ollaan sellainen veljeskunta: kaikkien kaverit tuntevat toisensa. tarkoittaa ikään kuin satunnaista, ja se oli siinä, ja perustimme Randomin. tunnetko Joonasta. Vieläkö teillä on Ilun kanssa Random-kämppä? Kyllä meillä on vielä Randomin kämppä, mutta nyt siinä asuu kanssani Mikko (Björk), kun Ilu muutti pois. Mikko on koettanut opettaa minulle kitaraa, mutta minulla sormet eivät oikein taivu siihen hommaan. Mielestäni Randomin päämaja on kyllä täällä Kampissa. sikahyvää. Siinä on tosi paljon muitakin, esimerkiksi Jonttu, Ripa, Vaittiset, Teli, Minna, ja sitten Kirmo ja jätkä ja Tommi ja Mikko, ja sitten on myös ystäväjengit RPD ja NWB . Liukas 5-0 bänkistä tikkaisiin sisäpihan kätköissä. Hyvä Miika! Oikea meininki! Sipoosta olet päässyt kuitenkin pois ja asut Kampissa nyt. Se ei ole ikinä kertonut meille muille, että miksi se keksi juuri sen nimen, mutta siihen aikaan se oli jo katsonut paljon amerikkalaisia leffoja ja osasi enkkua paremmin kuin kukaan muu, ja sitten se selitti meille, että ?random. Se kuuluu SDC:hen, joka puolestaan on meidän kaljanjuontivahvistusporukka, hehe! Se serkkupoikani, mutta Ilu sanoo sitä myös serkkupojaksi (Pete ja Ilu ovat tunteneet synnytyslaitokselta asti, ja he jakavat käytännössä kaiken sukulaisista hammasharjaan -toim.huom.).. Mutta turha määritellä, että kuka on mukana ja kuka ei: kaikki saavat olla mukana. Serkkupoikani muuten pitäisi skedetä enemmän . Keitä siinä porukassa on? Nyt mennään aika paljon taaksepäin. Se oli 2003, kun Random-porukka alkoi syntyä Sipoossa, Söderkullassa. Nykyään se on tosin vähän hiipunut, kun ei skeitata enää niin paljon yhdessä, koska jengillä on omia kuvioita sun muuta
Miten rentoudut? Heh, no siihen ovat keinot aika vähissä kyllä. Siis rauhoittumiseen. good times. Saatiin pitää sitä satamassa, kunhan vahdittiin sitä satamaa öisin. Minulla on sellainen juttu, että tuntuu, että pitää koko ajan olla me- nossa. Ja kyllä tykkään myös katsoa elokuvia paljon, ja vaikka se on aika laimea tapa rentoutua, tykkään siitä: olet paikallaan ja katsot vaan. Palkaksi saatiin se laivapaikka ja ilmainen sähkö ja vesi, mikä oli tosi jees. Taildrop smith grind ja mukuloille alas. Teli tosin lupautui äsken maksamaan sen, mutta sitä ei voi ottaa tosissaan. Mutta me asuttiin siellä tosiaan se yksi kesä, ja se oli aika magee kesä! Kämpästäni valui vedet alakerran kampaamoon, ja tulikin tarve uudelle asumisjärjestelylle, sillä kampaamon täti ei tietenkään tykännyt siitä vuota- vasta vedestä, ja se kämppä piti putkirempata. Päätettiin sitten muuttaa Ilun kanssa kesäksi siihen botskiin, mutta sekin piti ensin korjata. Faijan kanssa korjattiin moottoria ja saatiinkin se kuntoon. Sellainen muisto tupareista, heh. Säädöltä ei vältytty vissiinkään! Olet aika impulsiivinen luonne ja menet aika paljon koko ajan. Otatko ikinä rauhassa. Mitä seuraavaksi? 45. Siinä on hieman säätöä nyt, kun se on Ilun nimissä, mutta Ilun porukoilla on myös aika iso sanavalta, että mitä sille tehdään. Voi olla, että se on menossa myyntiin, kun ei meillä ole varaa korjata sitä. Se vaihdelodju meni paskaksi, kun ajettiin pari kesää sitten karille ja se botski hörppäsi vähän vettä. Esimerkiksi seiskaluokalla vetelit pokalla kouluun punaisella letillä, kynsilakoilla ja nahkahousuilla, ja vuotta myöhemmin jätkällä olikin jo kennot päässä ja vahva rastameininki. Sitten tulee sellainen morkkis, jos ei tee mitään, että pitäisi olla ja tehdä jossain jotain. Mutta nykyään olen käynyt aika paljon esimerkiksi kalalla ja rentoutunut sillä tavoin. Who needs money anymore? Hyvää porukkaa, ja aika satunnaista kyllä! Eikös teillä ole oma vene, jossa asuitte jonkun kesän? Mitä veneelle kuuluu, ja milloin lähdetään merille? Totatota?joo, vene on nyt tuolla maalla, eikä sen veneen paikka ole maalla, vaan se pitäisi saada vesille. Silloin, kun asuin vielä Sipoossa, tuli käytyä kalalla vielä enemmän, mutta täällä Stadissa ei niin hyvin vielä tunne kalamestoja. Välillä tulee vieläkin käytyä Sipoossa kalalla. Kerroit joskus, että sinulla on ollut aika vapaa kasvatus ja olet käynyt kaikki eri pukeutumisgenret läpi jo varsin nuorena. Saatiin sinne myös toimiva keittiö ja asusteltiin siellä koko kesä . Siinä on tosin pari ongelmaa vielä, ja tällä hetkellä siinä on vaihdelaatikko rikki. "Fast as no cash" - tyhjätaskuisena ei turhia hötkyillä. Siellä olivat kaikki puitteet kyllä kohdillaan! Meidän laivatupareissa eräs nainen, jolla oli vene siinä samassa laiturissa, kakkasi sinne takahytin päälle. Minulla on ollut nyt Netflix pari kuukautta, ja se on kyllä toiminut
Minkälaista musaa siis diggailet. Me myös kulutettiin tahallaan niitä housuja: hinkattiin grippiä perseeseen, että saatiin vähä säröä siihen outfittiin! Olet ehkä suvaitsevaisin tuntemani ihminen. Reggaesta? Kyllä se itse asiassa vähän musastakin tulee, mutta kyllä tässä isoin rooli on ollut äidilläni, joka on antanut minulle aika hyviä vinkkejä. Vedin tukan ihan takkuun aina silleen, että se pysyi pystyssä ilman mitään tököttejä. Silloin tuli sellainen fiilis, että skeittausta on ollut aika paljon ja tarvitsen pientä taukoa. Ehkä nuo kaikki vaiheet ovat jättäneet sellaisen jäljen, että tykkään vieläkin kaikista niistä jutuista, joista tykkäsin niiden vaiheissa. Nyt on ollut sellainen kahdeksan päivän tauko, mikä on tosi pitkä tauko mittapuullani. Avaahan hieman sponssikuvioitasi lukijoille. Redemption Song, Ini Kamoze . Nykyään sellainen ehdottomuus on tosin väistynyt ja tykkään avoimesti kaikenlaisesta. Äiti on tosi samanlainen kuin minä ja opettanut, ettei mitään siltoja kannata katkoa ja että pitää ajatella myös muita. Tuleeko ikinä skeittiyliannostusta, kun olet töissä skeittauksen parissa ja skeittaat tosi paljon itsekin? Nyt viimeisen talven aikana tuli ihan ensimmäistä kertaa. Olin siellä Ausseissa viisi viikkoa, tulin Suomeen, ja lähdin heti Vansin tourille viikoksi ja sitten sen jälkeen otin parit kovat pannut heti. Sex Pistols oli kova kutosluokalla, mutta mikäs musa saa sinut hymyilemään tänään? No reggaesta kyllä tykkään. Tykkään kaikesta musasta, mutta minulla on ollut paljon kaikkia eri vaiheita. Sinulla ovat kuviot hieman muuttuneet melko lyhyessä ajassa. Myös Boulala oli kohtuu kova niihin aikoihin, ja on kyllä vieläkin. Mistä moinen humaani avarakatseisuus kumpuaa. Sillä tavalla tämä maailma toimii minulle. Onhan sitä toki huonoja päiviä ja välillä on keljua, mutta siihen pitää tietty vaan asennoitua. Peace and love. On Sinut tunnetaan myös Ponkesin tiskin takaa sekä Skeittipakun ratista. On ollut Vans-touria, ja Seven Inchille vedät myös? Kuviot ovat tosiaan muuttuneet siitä, ettei ole mitään, siihen, että on aika paljon. Jotkut NRJ:t sun muut radioteknopumput eivät tosin minulle oikein kolahda. NRJ on hirveintä mitä on. Esimerkiksi reggaevaiheessa minulla oli rastat ja yritin skedetä niin reggaesti kun pystyin. Nimeä kolme parasta biisiä kautta aikain? Bob Marley . Ei isäkään mikään ihmisvihaaja ole, mutta äiti on kyllä kasvattanut paljon tuollaiseen tiettyyn suuntaan. On ollut punkkivaihe, reggaevaihe ja räppivaihe, ja olen heittäytynyt niihin kaikkiin ihan täysillä. Siihen aikaan ei saanut kapeita housuja mistään, joten ostin tyttöjen housuja, ja äiti kaventeli niitä lahkeita aina, kunnes kyllästyi siihen hommaan ja opetti minua kaventamaan niitä itse. Vanhemmiten on yrittänyt muodostaa minäkuvaa ja jotenkin tajunnut sen, että sellaista kohtelua saa takaisin, mitä antaa muille. Wings With Me, Bad Brains . Päätin silloin, että en halua huolia mistään asioista, joita ei edes ole. Sinulla on kyllä oikea asenne. Ehkä tämä on aika itsekäs homma, mutta ehkä joku muukin saa siitä jotain takaisin. Kyllä musa myös vaikuttaa; sain joskus murrosiän kriisivuosina kaverilta jonkin Bob Marleyn -levyn, ja sitä kuunnellessa tuli jotenkin sellainen olo, että kaikki on lopulta tosi hyvin ja en halua olla mikään murjottaja-angstaaja. Sailin. Eka juttu oli Seven Inch: olin röökillä neljä vuotta sitten SM-kisoissa, ja Kivi tuli siihen ja kysyi tiimiin. Ensin se oli sellainen flow-meininki ja sain lautoja hieman hal- 46. Joo, ja silloin seiskaluokalla meikällä oli myös ekana päivänä koulussa käsiraudat housuissa roikkumassa! Ja lukko kaulassa; olin silloin aika sairaan fiiliksissä Tony Trujillosta, ja sillä oli In Bloomissa lukko kaulassa, joten pitihän minunkin se lukko saada
Entisenä päiväkodinhoitajana Pete tietää, miltä tuntuu olla isokenkäinen mies. Irrationaalinen tail drop Ogelin mosaiikkikengällä. 47
Jokainen, joka on käynyt Hakiksen ditsillä tietää. Peten suisidaalinen boneless Suomen sairaimpaan skeitattavaan asiaan. Ja vielä rännin yli. Mad props, bro. 48
Parasta on kuitenkin se, että ei ole mitään paineita ja hommat hoituvat rennolla fiiliksellä. Meillä on hyvä porukka, mutta olisi siistiä, että hieman aktiivisemmin päästäisiin yhteisille sessareille. Jah bless! Peteä sponssaavat Vans Nordic, Brixton, RCM sekä Seven Inch Skateboards. Kerro hieman tuosta Sevenin meiningistä. Se on siistiä. Aikaisin liikkeelle ja hyvät venyttelyt. Black Out varustettuna Tony Trujillon In Bloom -pätkällä 49. Mutta pätkä on tulossa, toudd! Elämän tarkoitus? Onnellisuus. Random-crew? Veljet. Ninjaman? Ratsnake-tour. Isoäiti? Haarajoen viimeinen prinsessa. Mandariinifarmi? Paljon tietoa mandariineista. Ei mitään konkreettista paikkaa pysty ennustamaan; ei ole mitään tarkkoja suunnitelmia. Huomiselle minulla on ehkä suunnitelma: mennään ehkä Kurkisen ja poikien kanssa Sipooseen skeittaamaan ja kalalle. vemmalla ja sellaista. Mutta jos paikat eivät kestä, niin sitten pitää tehdä jotain muuta. He ovat kavereita, joita olen itse katsellut skidinä skeittilehdissä . Kiitos vaan isoille herroille! Kunniahommia. Eli jäädään odottelemaan leffaa. Oli kyllä tosi makee juttu, varsinkin kun olen skeitannut Vanseilla viimeiset kymmenen vuotta. Sitten vaan paljon eri paikkoja kierrellen ja kuvaillen; on paljon kivempaa kierrellä useampia spotteja eikä jämähtää yhdelle spotille koko päiväksi. Mietin juuri yksi päivä, että minulla on oikeasti tosi selkeästi lempiskedeejät, ja ne ovat juuri nuo edellä mainitut. Seven Inchiltä on kuulemma tulossa leffa. Millainen on ihanneskeittipäiväsi? Ensin paljon kahvia, rauhassa. Tunteeko Sipoon maaherra paineita skedeyksestä tai mistään ylipäätään? Ei minulla oikeastaan ole paineita skedeyksestä. Kuvaaminen on myös kivaa, ja onkin siistiä, jos kamera on messissä. Olen kuvaillut ja skedennyt kumminkin aina sellaisia juttuja, joista olen tykännyt. Minulla on neljä lemppariskedeejää (ja tietty kaikki kaverit, jotka skedeevät myös): ne ovat Kirmo, Marre, Mikko B ja Hippi-Mikko . kiitos! Kiitos myös kaikille niille ihmisille, joihin olen tutustunut, joka ikiselle. Ja kaikille sponsseille ja Ponkesille tosi iso kiitos kanssa! Ja kiitos ilmaisesta pizzasta. Kiitos, Pete. Ei tarvi kuumotella eikä mitään, ja hauskaa on ollut kyllä. Esimerkiksi Tommi (Björk) antaa minun poimia sille kaupasta mandariinit, koska pystyn tunnustelemalla löytämään mandariineista siemenet. Barbarossa? Pannassa. Kiitokset vielä? Ihan ensin kiitos perheelle: iskä ja äiti, Iris ja Rosa, Tiitus, Ilu . Se tuntui hullulta. Onko siihen kertynyt matskua, ja tuleeko jätkältä pätkä siihen? Tulee partti kyllä! Varmaan muodikkaasti myöhässä, sillä syksyllä meni nilkka paskaksi ja nyt ollut vähän remppaa tässä keväällä, mutta Ilun kanssa saatiin kuvattua Ausseista hauskoja puulijuttuja, ja niistä on kyllä hauska fiba. Kiitosta vaan Ilulle, kun jaksoit siellä helteessä kuvailla meikää. ja sitten he sanovat minulle, että minulla näyttää olevan hauskaa, kun skeittaan, ja kysyvät, tulenko tiimiin. pystytkö kuvittelemaan elämää kolmekymppisenä? Luulen, että jos paikat kestää, niin tekemässä aika samoja juttuja kuin nytkin. yhtään ketään muuta väheksymättä! Mutta noista jätkistä olen vaan tosi fiiliksissä. Välillä jutut hieman kuumottelevat, mutta aina kuvaan ja skedeen sellaisia, jotka kiinnostavat itseäni. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä . Sitten päädyttiin jätkän kanssa vetämään Vansin pohjoismaiden tiimiin, mikä on myös ollut tosi jees. RCM tuli sitten mukaan viime kesänä, kun tutustuin Janneen HookUpeissa; sitten myöhemmin kävin Turussa ja siellä Janne kysyi tiimiin, ne kun olivat avaamassa uutta liikettä Helsinkiin siihen aikaan. Suostuin, totta kai, kun tykkään niiden meiningistä tosi paljon. Sovittiin Jannen kanssa, että se on sellainen tarradiili, hehe. Kuumotteleeko kuvaaminen tai se, että kuviot suurenevat meiningin käydessä kansainvälisemmäksi. Olen kyllä varma että kymmenen vuoden päästä on hyvä olla, eikä minua pelota se ajatus mitenkään. No silloin on varmasti hyvä olla; asenne ratkaisee. Et turhaan kuvia kumartele, mutta voitko sanoa joitain sellaisia skedeejiä, joista saat hyvät fiilikset tai joita katsot ylöspäin? Kirmo! Tykkään siitä, kun se tanssii silloin kun se skedee. Minulle se oli iso kunnia, että Kivi kysyi. Ensimmäiset laudat sain puoleen hintaan, ja käytiin kuvaamassa Kiven kanssa Larun rampilta sellainen tervetuloa-pätkä, jota ei ole ikinä kylläkään tullut mihinkään katsottavaksi, haha! Vansin kuviot tulivat sitten seuraavana, kun Suomessa oltiin muuttamassa ja nuorentamassa Vansin tiimiä, ja jätkä laittoi Australiaan viestiä, että olen tiimissä. Sponssien myötä on kuitenkin yrittänyt enemmän, ja sitten sitä kautta myös ehkä kehittynyt enemmän. Saman verran on paineita kuin ennenkin eli ei yhtään. Pyörällä on stadissa hyvä kruisia ympäriinsä. Se oli harmi juttu, sillä meillä oli hyvä porukka ja meininki, oltiin käyty porukalla Liettuassa ja kaikki vaikutti hyvältä, mutta sitten Suomi-tiimi meni alta. En siis kuvaa sellaisia juttuja, joista en itse ole fiiliksissä. Tykkäät skeitata paljon kaaria ja puulia, mutta heittäydyt myös kaduilla suhteettoman itsetuhoisesti. Nykyään on pakko venytellä ennen skeittausta. Olin kyllä aika hämilläni siinä; ei sitä ollut ikinä aikaisemmin ajatellut, että joku haluaisi jeesata siten ja sponssata. Se Vansin Suomitiimi ei kumminkaan kantanut hirmu pitkälle, kun siellä muuttuivat kuviot maahantuonnissa ja muuta. Illalla soitella vähän ukulelea tai maalata vähän, mutta jos on koko päivän skedennyt, niin sitten on kiva ihan vaan olla ja syödä hyvää ruokaa. Olen monesti miettinyt, että jätkä on sellainen ultimaattisen vapauden symboli, kävelevä Vapaudenpatsas. painavatko legendat paineita vetäjille? Meininki on kyllä hyvä! Aluksi oli hieman outoa, kun en oikein tuntenut Kiveä ja Esaa, koska he ovat kumminkin sen verran vanhempaa porukkaa, että en tuntenut heitä varsinaisesti. Otetaan vielä muutamat lyhyet tähän loppuun. Paras leffa? Black Label . Harmi vaan, että koko porukkaa ne eivät voineet ottaa. Kahvien ja venyjen jälkeen Suvilahteen skeittaamaan; hyvää porukkaa sinne ja sessarit käyntiin. On hauska taltioida juttuja, jos tulee mieleen. Miltä tuntuu vetää Kiven ja Esan firmalle . Simosen Jussi esimerkiksi pystyy hyppäämään suoraan autosta ihan sama mille vaan spotille, mutta itse en kyllä siihen pysty
Duudsonin lapsia. Switch fs ollie. Photo: Sami Välikangas. 50
T. RON MODIG Ronja Rompe Mjöördig Måndag Myy Mjyyrdig Myymipeikko Ronja Ronson Myrmeli Mo?disc Pikku-Myy Mydick Maidik My dick Mjöörn Mjörning Myyron Ronmyy Myrö Ronsku Petri Myyrdo Näin kavereiden kesken. Ystävät Teksti JOONAS PULKKINEN Kuvat JUSTUS HIRVI, SAMULI RONKAINEN, ARTO EKMAN 51
52 Myyron Varial heeli Alicantessa. Photo: Justus Hirvi
Oletko siis sukua Silvia Modigille? M: En tietääkseni. Sieltä muutettiin Kamppulaan ja sieltä Huhtisiin. tammikuuta 1994 eli täytin viime tammikuussa 20 vuotta. P: Sukunimesi on Modig. Sekin oli oikeastaan pirun hyvä skeittaamaan. M: Kyllä se vieläkin skeittaa. En osaa puhua yhtään ruotsia. P: Millaiset taustat vanhemmillasi on? M: Isä on ruotsinkielinen. Milloin tämä tapahtui? Modig: Synnyin Helsingissä, mutta muutimme Porvooseen, kun olin ihan pieni. Kävelin pari kertaa MP:n ohi [Marko Park, tuttavallisemmin ?Ämpee?, legendaarinen porvoolainen skedeparkki -toim.huom.]. Kyyn skeittaamassa. (Kyy ei ole porvoolainen, mutta kävi 2000-luvun alussa verrattain usein Porvossa skeittaamassa -toim.huom.) P: Vuonna 2012 siis? M: Ei, vaan 2002. P: Olet alun perin Huhtisista. Mutta on kyllä aina ihan fiilis päästä sen kanssa skeittaamaan. P: Missä vaiheessa kiinnostuit ?erikoismeiningistä?. (SM-mestari Benjamin Blom -toim.huom.) M: Ihan ensin skeittasin siellä Kamppulassa päin Mogin ja muiden kanssa, ja sitten kun muutin Huhtisiin, tutustuin Benuun, Heikkisen Anttiin, Viliin ja Junnuun ja muihin. Muistan, että jossain vaiheessa skedesit siellä parkissa tosi paljon. M: Meikä on alun perin Hamarista. Niitten kanssa tulee skeitattua vieläkin, kun olen Porvoossa. Käy duunissa, seurustelee, skeittaa ja asuu Porvoossa. P: Tuleeko Benun kanssa vielä skeitattua? M: Kyllä, silloin tällöin. Aloitin skeittaamaan jo siellä Hamarissa, ja kun asuin siellä ja Kamppulassa, tuli käytyä MP:llä usein parin vuoden ajan, ja sitten sieltä Huhtisiin. Kun täytin 15 vuotta, aloin käydä enemmän Stadissa skeittaamassa. P: Niin, Hamarissa ei siis ollut silloin vielä parkkia, kun asuit siellä? M: Ei ollut, eikä varmaan ollut Huhtisissakaan. Lähin oli se MP. Kyllä ihan skidinä puhuin ruotsia ja suomea sekaisin, mutta sitten jossain vaiheessa se jäi. Olen joskus miettinyt ja kysynyt siitä faijalta, mutta en tietääkseni ole. Muistan sinut jostain Hamarin parkilta vetämässä nahkarotsissa airwalkkeja. M: Hahah! Kai se oli silloin, kun tsiigasin vähän liikaa jotain Boulalaa ja Dollinia ja sitten itsekin fiiliksissä kuuntelin jotain punkkia. Kyllä kaikilla oli silloin kireät housut ja ihan 53. Tiedätkö sen Miskan ja ne? P: Joo. M: Ne olivat vissiin kyhänneet ne kamat. Ihan hädissään. P: Eli olet käynyt ihan suomenkieliset skolet? M: Joo, pelkkää suomenkielistä koulua. P: När började du att handla med skatebård? M: Ai milloin meikä aloitti skeittaamaan? Kesällä tulee varmaan kaksitoista vuotta täyteen. Muistan, että skedesit erään Antin kanssa ja jonkin verran myös Benun. Olin kahdeksan, kun tokalla luokalla aloitin skedeemään. Se oli myös niin siistin näköistä, kun näki esim. Aika paljon tuli kyllä skeitattua kaikkien skeittaavien kanssa. Synnyin 2. Vanhemmat erosivat, ja se ruotsinkielisyys kotona jäi siihen. Ei sitä tullut sitten enää puhuttua, ja siksi sitä ei osaa enää yhtään. Yleensä on ihan kingit sessarit, kun nähdään. Se on niin pieni mesta, ettei oikein pysty valitsemaan, kenen kanssa skeittaa. P: Mitä se Antti tekee nykyään. Photo: Samuli Ronkanen Pulkkinen: Synnyit Porvoossa. Kickflip. Aika hämäriä muistikuvia. P: Kurbeissa oli joitain Jah-tageja. M: Kyllä, huolella. Harmi. P: Och är du tvåspråkig eller finlandssvensk? M: Ja inte tala svenska. Ei sitä kyllä kovin usein tule nähtyä, kun se on niin paljon Porvoossa ja meikä täällä. Reggae okei. P: Kenen kanssa sitten puskit. Sitten siellä Hamarissa oli se ruotsinkielinen koulu, ja siellä tiellä oli joitain kamoja
Kun skedeystäsi nykyäänkin katselee, niin sinulla on ehkä hieman muista poikkeavia juttuja. Mistä ne oikein tulevat? M: Katson kai vähän liikaa skeittaamista. En koskaan sieltä itse lähtenyt, vaan jossain vaiheessa se unohtui, ja sitten tuli se Aste-juttu. P: Idällä on aika tiivis se meininki ja jengi hengaa vissiin muutenkin aika paljon yhdessä. Liituraitahousut on ainakin ollut sekä puvuntakki ja hattu. Kauanko olet bunkannut sen luona, ja millainen juttu se oli? M: Oikeastaan Aapo erosi sen tyttöystävästä; en ole ihan varma, oliko se silloin syksyllä just, kun itselläni loppui vuokrasopimus Meloksen kanssa. Sitten muutin Meloksen kanssa Laruun, kun olin juuri aloittanut kolmannen vuoden, ja kävin sieltä sen koulun loppuun. Silloin tuli vaan mentyä porukan mukana. En kyllä vetänyt. Aapon kanssa on myös helppo olla. Tuli oltua siellä aika 54 paljon sekä tuli käytyä siellä Barcelonassa, ja nyt oli helppo mennä tuohon takaisin. P: Millaista sen kanssa on elää. Miten kelaat . Ehkä liian sairas mielikuvitus . Varmaan Asteelta jotain pikkupätkää pitäisi saada. Ehkä sitten vanhempana. P: Aapon haastis oli viime lehdessä. Aika ristiin rastiin mentiin. Välillä kyllä paloi kiinni, kun itse asuin siinä olohuoneessa, mutta oli kyllä kingiä. Mietin siinä, että ihan sama . Ihan itse taisin ostaa laudat. Olin ihan hädissään, kun olin pari lautaa velkaa Petelle. Sitä kautta tuli pyörittyä enemmän stadissa. vaatelafka -toim.huom.)? M: Ai Voffille. Olivatko nuo sponssikuviot jo silloin selvillä? M: Aloin skeitata aika paljon Helinin Roopen kanssa, ja sitä kautta tutustuin Niilo Nikkaseen. En tiedä voiko kukaan edes määrittää, ketkä vetävät Idälle. Niko Ojanen oli ainakin, ja sen kanssa treffasin pari kertaa sattumalta jossain Kiasmalla. Se muutti tyttöystävänsä kanssa Vallilaan. Kolme lautaa taisin saada, ja se oli siinä, mutta ihan kova, että jollekin lapselle antaa alennusta. P: Näitkö koskaan niitä Armon tyyppejä tai muita tiimikavereita? M: Ketäköhän siinä tiimissä edes oli. En mitään osaa; ne vaan menevät. P: Miten sitten yläasteen jälkeen. Olikin outoa, kun Pete kysyi Suvilahdessa, haluanko alkaa vetää Laminan kautta Addulle. Noihin junnujen skaboihin, joissa kaikki kaverit kävivät, menin aina niiden mukana. P: Olet ollut joskus jopa SM-kolmonen? M: Olisko ollut 2009 tai 2010. En koskaan itse sitä Anttonia nähnyt; pari viestiä vaihdettiin Facebookissa, ja se vei sitten pari lautaa Ponkesiin. Nyt taas tuossa Hesarilla reppureissaajana ja Kampin Laminassa duunissa. P: Sinua ei yrittäminen kiinnosta? M: Ei kai se mikään poissuljettu juttu ole, mutta on niin paljon kaikkea muutakin, mitä haluaa tehdä. Puhelimessa näkyi Peteltä Facebookviesti, jossa se esitteli itsensä ja kysyi, haluanko Asteen flowtiimiin. Maidig sairaat gearit muutenkin. Se on aika tiivis porukka. Jotain niittiä tai jotain hullua wristbandia? M: Ei kyllä ehkä niittejä ainakaan . Sitten kävin sitä puolitoista tai kaksi vuotta Porvoosta käsin ja myös täältäpäin; varmaan kaksi vuotta meni vähän miten sattui. Tämä jäi kiinnostamaan. M: Ai Armo. Miten itse koet sen? M: En mieti sitä mitenkään sponsorina . et nyt varmaan väkisinkään niitä juttuja treenaa? M: Lapsena kyllä tuli treenattua väkisinkin. En ollut vielä siinä tiimissä, kun Suvilahdessa oli Antizin demo tai joku vastaava, ja Pete oli laittanut pari viestiä, että lähtisinkö Suvilahteen päivällä. ne olivat vähän liian sairaita. Lopetin siellä syksyllä ja olin vähän aikaa ilman duunia. Skedettiin aika paljon. Sillä olisi jokin lautasäätö, ja olin ihan fiiliksissä, kun se oli joku Ponkesin säätö. Skeittasin tuolla Martsarissa päin aika paljon Hassisen ja Junin kanssa. Ei, vaan vedin Armolle. P: Milloin vedit Armolle? M: En muista milloin vedin, mutta ihan samalla lailla ostin laudat, vaikka sille vedin. Oli kyllä ihan kingiä. P: Oliko sinulla jotain erityiskamaa. Ne vaan tulee jostain. P: Olen kuitenkin huomannut, että kyllä sieltä niitä perinteisempiäkin juttuja on tullut. Vähän yli viikko sitten tulin takaisin. se on vaan se porukka. Aika harvoin sitä näki; itse olin duunissa tai se oli koulussa. Olin varmaan liian skidi siihen aikaan, ja ei Sidi (lafkan pääjehu -toim.huom.) pystynyt ottamaan.. Jaakko Ojanen voitti. Sitten menin koulun työharjoittelun kautta Lamina.fi-työkuvioihin ja jäin sinne hommiin. Olen kuvannut aika paljon Niilon ja Vanten kanssa; en sitten tiedä, mihin ne menevät käyttöön. P: Noista sponssikuvioista jäi muuten yksi oleellinen seikka kysymättä: veditkö koskaan Voffille (porvoolainen ?punk-henkinen. Itse olin sitten vaan Porvoossa yötä ja Teemulla Aapon kanssa. Sitä kautta päädyin Asteelle. Sitten meidän piti mennä yhdessä Barcelonaan, mutta Aapo ei lähtenyt, joten menin sinne sitten tammikuussa neljäksi kuukaudeksi. Ponkesin Vensku kyseli vaan eräänä päivänä, että olisiko minulla jotain matskuja. Jotain aika spessuja kenkiä ehkä; liian isoja Vanseja. P: Ei mitään munalukkoa kuitenkaan? M: Ei mitään liian sairaita. P: Eikös siihen aikaan, 2004/2005, tullut jo jotain kisamenestystäkin? M: Olin varmaan ekoissa SM-kisoissa 2006, ja kävin ehkä jotkut oman parkin kisat ennen sitä, mutta sitten aloin käydä joka vuosi SM-kisoissa. Ei se liittynyt mihinkään. P: Miten nuo sponssit ovat sitten järjestyneet ja milloin? M: Taisi mennä niin, että kävelin kauppiksesta himaan, ja koska oli helvetin kylmä, päätin että menen Lundin [porvoolainen kauppakeskus -toim.huom] läpi. Aika paljon sitä on lapsena skeitannut flättiä, ja silloin oli niin paljon aikaa, että joutui treenaamaan kaikki eri trikit, jottei kyllästynyt. Kai ne tulevat siten melko luonnostaan. Kaikki Porvoon kovimmathan vetivät . voin vetää. Silloin, kun olin vielä siinä 16?17-vuotiaiden sarjassa. P: Voittiko Benu silloin? M: Ei; se on meikää pari vuotta vanhempi, joten ei me oltu samoissa sarjoissa. Jotenkin mennään aika samalla tavalla asioiden kanssa, ja ikinä ei tule mitään riitaa. P: Puskit joidenkin tiettyjen tyyppien kanssa jo siinä vaiheessa, kun muutit stadiin. Aloin skeitata niiden kanssa, ja myöhemmin päädyin siihen tiimiin. Sitten yhtenä juhannuksena päätettiin saunassa, että alan vetää Idälle grippitiimissä. P: Miten se Armo tuli kuvioihin. Kävit Porvoossa jotain skolea? M: Joo: menin Porvoossa kauppikseen. Näkee jonkun uuden jutun, ja sitä on että hoh hoh, sitä pystyy tekemään noinkin, ja sitten sitä on pakko harjoitella ja miettiä, että mitäköhän muuta siitä voi tehdä. Niilo antoi sille ne matskut, ja minulle selvisi vasta myöhemmin, että se oli Armo. Laudat ilman grippiä 30 euroa. Kauri, Benu ja Zoli. En ole ihan varma. P: Oletko jotain muuta kuvannut sitten? M: Vähän satunnaisesti olen kuvannut. Ihan kova meininki: kuvataan leffoja ja pidetään hauskaa. P: Onko nyt joitain leffoja työn alla? M: Idän leffa on vissiin työn alla; siitä pitää kyllä kysyä Samulta. Yllättävää, hehe. P: Mutta nuo erikoisjutut. Oltiin Aapon kanssa reppureissaamassa, mikä lukee siinä viime HangUpissakin. keksii liian sairaita variaatioita. Sitten Aapo vei kaikki sen kamat Hesarille, ja jotain kautta päädyin itsekin sinne. Millasta oli elää Meloksen kanssa? M: Meloksen kanssa oli kyllä aika kingiä. Olin ihan varma, että se pyytää niistä ne massit tai tulee turpakeikka, joten koska olin Junilla käymässä, lainasin sitten siltä ne massit, jotta saisin maksettua velat
Photo: Samuli Ronkanen 55. Punainen ja crooked
Gap wallride Amerin portaista. Photo: Samuli Ronkanen 56
Se on kyllä ihan himmee. P: Pakko kysyä noista kavereistasi. Olisi ihan kingiä asua välillä yksin. MyyDIG Feeble seinää rapsutellen Alicantessa. Pari kertaa jossain Parallelilla. P: Saiko se mitään päälle? M: Se otti ihan huolella päälle. meillä on uusioperhe. Siitä on ihan himmeetä matskua. P: Siitä kämppähommasta vielä sellainen kysymys, että sinulla on ilmeisesti jokin kämppä hakusessa? M: Jotain yksiötä suht keskustasta olen etsinyt ja joitain hakemuksia lähetellyt (mitä iistim- pää, sen siistimpää! -toim.huom.) Porvoossa olen vieläkin porukoilla kirjoilla. P: Et ole mistään kommuuniasumisesta innostunut? M: En kyllä ehkä. Minulla on yksi oikea sisko sekä puolipikkusisko, ja isäpuolella on edellisestä liitosta neljä lasta, joten siinä on kyllä ollut hulinaa. siellä viihtyy. P: Pelkästään niiden spottien takia? M: Siellä on hyvä olla, ja ihmissielu lepää. P: Onko ketään jenkkiammattilaisia tullut bongattua? M: Penny. Sen luona me asuttiin just Aapon kanssa, ja ihan kingiä on ollut senkin kanssa. P: Jäikös joku sanomatta? M: Huotarin Janne. Oltiin Juuson ja Tommy Mayn kanssa siellä Winkelin kämpillä, ja Penny asui siellä samaan aikaan. P: Samassa kämpässä!? M: Siis Tommy May ja Penny asuivat siellä Winkelillä. Mitä tulee Petestä mieleen? M: Ihan kingi jätkä, ja yksi parhaimpia kavereita. Aika paljon vanhempi, ja ollut aikalailla isäroolissa: opettanut aina, kun olen tehnyt jotain väärin, että ?Älä nyt saatana tee tollee?. P: Hassinen? M: Maailman sairain jätkä! Skeittaamisessa ja muutenkin. Oletko hipsteri? M: Ei meikä. P: Mikä on hipsteri? M: Kai ne on ne, jotka ajaa fiksillä ja etsii vintagea. P: Kuka skedeejä on hipsteri? M: En kehtaa kertoa (naurua). P: Jos sinulla ei ole mitään erikoismeininkiä skedeemisen lisäksi, niin mitä muuta teet kuin skeittaat? M: En oikeasti tee muuta kuin skeittaan. Muualla ei ole kyllä tullut oltua, mutta tänä kesänä ajattelin, että ainakin Köpis ja syksyllä jokin ulkomaan reissu. Sekin on välillä ollut vähän daddy-roolissa, mutta ei ehkä ihan niin faijana kuin Pete. Onko Barca niin kingi mesta? M: Barca. Tai en tiedä hävisikö se, mutta en ole nähnyt kyllä sitä vähään aikaan. Aloitin katsomaan Baker 3:a ? meikän suosikkileffa. Ihan kingi! P: Karvonen? M: Kiire-Karvonen. P: Ankka? M: Sillä on aika erikoisvalinnat. Sano aina ensimmäinen juttu, mikä tulee mieleen. Se on kyllä helvetin hyvä skeittaamaan ja osaa kaikki kurbitemput. P: Olet vissiin reissannut aika paljon viimeisen parin vuoden aikana. Siellä on Parallel ja Macba . Photo: Justus Hirvi. P: Oletko muuten käynyt Zoltanin kanssa puskemassa? M: Näin sen dösässä juuri ennen kuin olin lähdössä Barceen, ja puhuttiin, että pitäisi lähteä skedeemään, mutta se on vissiin vähän jäänyt; pitää kyllä soitella. Tuli oltua siellä Meloksen kanssa kämppiksenä, ja myös himassa on ollut aina niin paljon jengiä, niin paljon sisaruksia . Pari talvea sitten kävin hallilla pari kertaa ja silloin Porvoossa kävi melkein joka päivä. Käyn duunissa, ja tänäänkin heräsin joskus vähän ennen kybää. Tsiigasin kaikkea skeittausta, ja sitten Alpon kanssa toinen katsoo toista ja toinen toista ja näyttää toiselle välillä. Siinä meni nyt viiteen asti, ja sitten jätkä laittoi viestin, että puoli kasilta tänne. Ja aika paljon ympäri Suomea. Kaikki nuo kommuunissa asuvat tulivat sinne ja siinä alkoi sitten olla hälinää. Ehkä jossain vaiheessa se vissiin vähän hävisi joksikin aikaa ja aloitti uusiksi. Siellä Barcelonassa minulla oli kolme kuukautta ensimmäistä kertaa kämppä yksin. P: Sinulla on snapback-lätsä, Addun kengät ja Diamondin huppari. Teemu, Juti ja sitten joku kemiläinen nyrkkeilijä ja sen frendejä. Mentiin moikkaamaan sitä Tommya sinne, niin Penny oli siellä kämpillä. P: Kävitkö sen kanssa samoilla sessareilla? M: Muutamilla. Jos meikä ei skeittaa, 57. Suosittelen. P: Enari? M: Fazkills. P: Teemu? M: Se tuli just tuonne Hesarille äsken. Sitten sinne alkoi valua jengiä . Martsarin sairain skeittaaja; osannut aina kaikki trikit. Berliini kiinnostaisi myös, mutta en lupaa mitään. P: Mistä olet itse eniten tykännyt. Missä kaikkialla olet ollut muualla kuin siellä Puolassa ja Barcelonassa? M: Joskus skidimpänä oltiin Brysselissä ja sitten perus Ruotsissa ja Virossa
Kuvasta päätellen tää ois voinut sijoittua aika korkeelle siinä listassa. Idän leffat tietenkin. Kaikki aika samoilla linjoilla; ehkä on eka ja sitten kolme tokaa. Sit ehkä Opa tai jätkä (naurua)! En muista kyllä niitä sinun ikäisten nimiä.. noin voi siis oikeasti tehdä. Puig aika kovassa suosiossa, Herman, Reynolds. Sen skedeys kyllä kolahti; ehkä ne oli ne rastat, miksi se kolahti. Jos jollain löytyy, saa tuoda meikälle! Eikös jätkällä ole jotain kauheaa meininkiä niissä Pulu-leffoissa? P: Siitä ei voi oikein puhua (naurua). M: Muistan kyllä jonkun läpän, että jätkä räppää jossain huoneessa mankka ihan täysillä 58 ja jätkän mutsi tulee sinne huoneeseen. Onhan se muutenkin ihan ylihyvä skeittaamaan. Photo: Arto Ekman niin katson netistä skeittausta, luen jotain lehteä tai katson jotain leffaa. Jenkenissä oli just top-10 all time No-complyt. Se vaikutti siihen, että tuli itse aloitettua. Tuota tuota?nyt kun mentiin näihin suosikkeihin, niin mainitse suomalaiset suosikkipuskijat? M: Meikä tykkää kyllä jokaisesta. Kakkosena ehkä Champ. Ykköseksi laitan Mopin, koska sitä näin skidinä: kun se rullasi kämpän vierestä ja veti flipin, olin että huh huh . Onko totta? P: Kyllä niin taisi käydä. Aika paljon elämä pyörii sen ympärillä. P: Mitä muita suosikkileffoja sinulla on kuin Baker 3? M: Kaikki Bakerin leffat ja Flipin leffat, paitsi se uusin on ehkä vähän outo. Ville Jokisen leffat. Sitten Benu, Miko (Magnusson -toim.huom). Kelpo, Käpälä, mitä kaikkia niitä on ollutkaan. Porvoon vanhat ? Greenline (naurua). Tykkään niin monenlaisesta skeittauksesta, että ei minulla ole ketään selkeää suosikkia. P: Entäs nuo ulkomaalaiset? M: Boulala, Dollin, Penny. Mutta kyllä suomiskedeejistäkin ottaa fiiliksiä. P: All-time top 5 porvoolaiset? M: Tämä on kyllä paha. Jokaisella on joku oma juttu, josta voi olla ihan fiiliksissä. Mutta ainakin Hassisen Mikko, Niilo Nikkanen totta kai, Juni Scott, Kyy, Moppi...siis Porvoon Moppi. Sit Pulu-leffat, vaikka en muista mitään niistä. Ketä niitä nyt Flipin ja Bakerin leffoissa on
Bs ss fs overcrooks transfer tai jotain sen suuntaista. Paljonko sinulla on kunnianhimoa skeittauksen suhteen? Tää paska ei oo helppoo, siksi sitä tarvitaan pusertamaan Myydig. Olen kyllä miettinyt, että koska lapsena tuli käytyä aika paljon kisoissa, niin voisin alkaa käydä niissä paljon enemmän. En kyllä tiedä, mitä hyötyä niistä on, kun ei niistä varsinaisesti saa mitään. Siellä ei ole kyllä enää hyvää baarimeininkiä. Se on kyllä itselleni sopinutkin. P: Haluatko heittää jotkut kiitokset? M: Äidille isoimmat, ja perheelle. Uusi silta. RON?myy Oliko siellä semmoinen kuin Erno. tosi helppoa seuraa. Se oli myös ihan himmeä; sössötti joitain omia juttuja. P: Top 5 Porvoo-spotit? M: 1: Kevarin posti 2: uusi silta 3: Sittarin parkkihalli 4: Näsin terkkarin kurbi 5: kyttis P: Hyvät valinnat! Kymmenen parasta asiaa Porvoossa. päivä, ja lennot lähtivät 25., joten tarvitsin kämpän pariksi viikoksi. On pitänyt tosiaan lähteä pelaamaan, mutta tulee kyllä vaan mentyä aina ennemmin hallille. Teemuhan käy paljon. Porvoolaisille kavereille, Kyylle ja Mopille . Meikältä lähti kämppä 10. Ihan kingi meininki. P: Puhutaan tähän loppuun vielä hetki tulevaisuudesta. Pelattiin jollain ylipienellä kaukalolla; tein siniviivalta rystyllä maalin ja sitten lopetin sen pelin jälkeen. Haluaisin vaan skeitata. Porvoo: kiitos. Myydigiä sponssaa Aste Skateboards, ITÄ Griptape (Flow) ja Adidas. 59. Barcassa meikä otti sen käyttöön, kun Niilo asui pari viikkoa meikän kämpillä. Olin ehkä ottanut sen vähän aikaisemmin käyttöön. Markkinoi sitä, sillä se on kesäkaupunki. M: Hamarin parkki, vaikka sitä ei enää ole. Vanha MP oli ehkä kingein asia, mikä siellä oli. Meikäkin pelasi jossain vaiheessa skidinä Porvoon Huntersissa. Ei sitä toista lasketa (naurua). P: Olet noiden Itä-poikien kanssa käynyt pelaamassa pipolätkää? M: En itse asiassa ole, vaikka kovasti siitä on puhuttu. Jätkälle, sponsorit, Pete, Karvonen, Teemu. Ajateltiin, että Tinderistä suomalaiset turistit ja kierretään vain hotelleja tai jotain. ihan mukavaa ajantappamista, mutta ei se kyllä mihinkään liity. P: Monillako Tinder-treffeillä olet ollut? M: Ehkä yksillä tai kaksilla. Ja jos saisin paikat hieman vetreämmiksi, voisin alkaa hyppiä noita portaita vähän enemmän. Otin sen haltuun, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei tule kyllä ehkä kymmentä; olisi helpompaa listata niitä huonoja asioita. Onhan siellä ihan kingi silti käydä välillä morjestamassa frendejä. SLP. Kyllä me käytiin Aapon kanssa katsomassa yks EHK:n matsi, kun asuttiin Teemulla. Ei se ollut mun juttu; en tajunnut siitä mitään. niistä oli lapsena niin fiiliksissä, kun näki niitä siellä MP:llä. Koko ITÄ-porukka oikeastaan ja Laminan porukka. Lamina Kamppi. Mutta en tätä hommaa halua lopettaa, kun tähän on tullut kasvettua. Ne parkit, jotka siellä olivat, Benu ja se vanha skedemeininki. P: Jos et tee mitään muuta kuin skeittaat, niin mikä tämä Tinder-juttu on? M: (Naurua) Mitäköhän helvettiä siitä nyt sitten kertoisi. Photo: Arto Ekman M: En ole miettinyt mitään tuollaista. Sanotaan vaikka sitten, että vanhemmat, koti ja frendit . Sitten sitä on taas näpytellyt . On kingiä kuvata jotain ja saada jotain aikaiseksi. Pelasin aluksi Mäkkäri-liigassa vuoden ja sitten Huntersissa. Tein puolesta kentästä maalin. Flättiä ja kurbia tuli skeitattua Porvoossa niin paljon, joten haluan skeitata ja oppia kaikkea, mitä Porvoossa ei ollut. P: Sinulla on vissiin sillä tavalla hyvä tilanne, että sponssit eivät paljoa kuumottele? M: Ei ole kyllä mitään kuumotusta, ja aika rennosti tässä on saanut olla. Poistin sen sitten Suomessa, mutta tuolla kämpillä Aapo ja Ose käyttivät Tinderiä, niin olin, että ohoh, pakko tehdä tuo kai uusiksi. Videopartteja, ehkä kuvia lehtiin, matkustusta, ja haluan tutustua lisää jengiin. Barcassa taas tutustui uusiin ihmisiin, ja tekee mieli mennä moikkaamaan niitä niiden mestoille. P: Onko joitain tiettyjä juttuja, joita haluaisit oppia? M: Kaariskeittaus. Liikaa kaikkia, ei pysty erittelemään. Ajateltiin Niilon kanssa, että etsitään sen kautta kämppä siellä
ja Samuli ei ole poikkeus tässäkään. -Juho Haapala, Beyond Teksti SAMI VÄLIKANGAS 60 Kuvat SAMULI HÄRKÖNEN Potretti PEKKA HARJULA. Tiimin kuvausreissut ovat tietenkin niitä ikimuistoisimpia hetkiä. Samuli Härkönen ei tee tässä poikkeusta. Valokuvaajana Samuli on vertaansa vailla, ja onkin ollut mahtavaa työskennellä hänen kanssaan Beyondissa viimeiset kolme vuotta. Random Photographer SAMULI HÄRKÖNEN Kainuussa ja kainuulaisissa on aina ollut jotain puoleensavetävää. Se on varmasti se kainuulainen välittömyys ja huumorintaju. Kainuulaisten seurassa oma energisyys kasvaa ja hymy nousee huulille, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Huomasin tämän jo 90-luvun alussa, kun tutustuin ensimmäistä kertaa kainuulaisiin skeittareihin. Hienoista ihmisistä sanotaan, että he ovat painonsa arvoisia kullassa . Samulin työn jälkeä voi ihailla Yours Truly Beyondsekä The Beyond Sun -projekteista. Samuli on loistava reissukaveri, koska hänellä on parhaat vitsit ja ylivoimaiset pekoninpaistotaidot
se kannattaa?. Semmoinen näppärä, muistaakseni noin 1,5 vuotta kestävä tutkinto. Varmuutta tähän en uskalla mennä lupaamaan. Tuliko oppi koulusta, vai miten niihin olet eksynyt? Oikeastaan koulussa en tykännyt siitä yhtään. Piti joku Keski-Suomalaisen aukeama taittaa ensimmäisenä tehtävänä, niin ei se oikein napannut. Se lähti huomaamattoman pienistä asioista, jotka yhdistyivät ja kasvoivat sitten tuohon kokoon. Nyt tammi-/maaliskuussa saatiin pihalle toinen, The Beyond Sun, joka on sanomalehtityyppinen valokuvapaketti ja samaa nimeä kantava leffa. Kerro niistä vähän. Ensimmäinen julkaisu kantaa siis nimeä Beyond Yours Truly ja on valokuvakirjan ja leffan kombo. Jälkimmäisessä varsinkin oli tosi siistiä, kun kuvattiin paljon studiossa. Tosi avointa ja hyvää porukkaa kaikki. Sittemmin päädyitkin aika syvälle Beyondin maailmaan. Eräänä päivänä minulle soitti jokin tuntematon numero, ja jännityksellä vastasin. Itse asiassa aloitin samana syksynä itsekin opiskeluhommia. Mitä opiskelit siellä? Ensiksi opiskelin media-assistentiksi. Sittemmin päiviteltiin kaverin kanssa videokameroita ja kuvailtiin omia pätkiämme. Yhtäkkiä sitten salaisen vaivihkaa käteen oli eksynyt ensimmäinen valokuvakamerakin. Vaikka yritän miettiä dramaattisempaa tarinaa tälle valokuvakameran hankinnalle, niin en kyllä muista. SAMULI HÄRKÖNEN Kerro vähän tarkemmin taustoistasi, koska sen verran muistan, että et ole alun perin kotoisin Jyväskylästä. Olen siis alun perin kotoisin Kajaanista. Putkahdin maailmaan vuonna 1987 Kajaanin keskussairaalassa, ehkä, tai sitten saunassa ja seinällä paloi päre. Terveisiä tässä välissä Simo Peterille. Miten kuvaus lähti sinulla aikoinaan liikkeelle? Se taisi lähteä aluksi oikeastaan videohommista. Melko samanlainen tarina kuin ekassakin, mutta ehkä alusta lähtien kuitenkin selvemmillä linjoilla. Varsinkin taittovisio oli Sunin kanssa itselläni paremmin selvillä jo ihan alkuvaiheessa. Teet siis myös taittotöitä aina välillä. Jossain kohtaa se muuttui järkkäriksi, ja yhtäkkiä sitä huomasikin oman skeittaamisensa jälkeen napsivansa skeittikuvia kavereista. Kävin siellä lukion ja armeijan, minkä jälkeen muutin sitten Jyväskylään. Mikä sai sinut muuttamaan juuri Jyväskylään? Tyttöystävä sai Jyväskylästä opiskelupaikan, ja päätin itsekin lähteä katsomaan, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Ja omat luokkakaverithan sen opiskeluhengen ja meiningin hyvin pitkälti määrittävät. Voin suositella. Siitä se varmaan ikään kuin alkoi. Millainen paikka muuten Jyväskylä oli muuttaa? Tunsitko sieltä ketään? Oikeastaan tunsin sieltä vain Heikkisen Aapon, joka sattui olemaan Beyondin ukkojen kaveri. Helpostihan sitä pääsi sitten remmiin. Sieltä siis. Meillä oli hyvä sellainen, ja tun- Ville Keituri / bs smith tuikin, että niiltä oppi ainakin saman verran mitä opettajalta. Sen muistan, että se kamera oli intissä mukana ja kuvasin ?tuvan äijiä?. Sinällään mielenkiintoinen tämäkin projekti, että missään kohtaa ei aamupalaverissa päätetty vartin hiljaisuuden jälkeen, että ?Tehäänpä pojat nytte kirja ja leffa . Minulla oli ensiksi vanhempien melko vanha videokamera, jolla alettiin kuvailemaan. Sinällään mielenkiintoinen moinen, että monesta asiasta oppii melko vähän. Tietenkin tuokin voi riippua opiskelijasta, hah. Sen jälkeen kävin sitten sen valokuvaajan ammattitutkinnon JAO:ssa monimuoto-opiskeluna. Koetko saaneesi paljon noista kouluista? Tykkäsin kyllä paljon. Siellähän oli itse Juho Haapala, joka kertoi uudesta nettikauppaprojektista, ja jossakin kohtaa puhelua kysyttiin, haluaisinko lähteä mukaan hommiin. Minähän lähdin hommaan mukaan, totta kai. Siitä lähtien olen toiminut jonkinlaisena talon kuvaajana, jo melko pitkään siis. Te teitte myös pari julkaisua. Sittemmin otin asiaksi vähän itsekseni opiskella ja palauttaa sitä hommaa, kun se 61
Samu Karvonen / 50-50 / NYC 62
Minulla oli jossain vaiheessa sellainen vaihe, että ostin tosi paljon valokuvakirjoja. Potretteja erilaisista ihmisistä tykkään katsella tosi paljon. Ne ovat hyödyksi ja samalla haitaksi. Samalla siinä tulee opittua käyttämään ja lukemaan sitä vallitsevaa valoa. Se helpottaa menoa henkisesti ja fyysisesti aika paljon. Aluksihan sitä tuli käytettyä salamoita ja oltua niistä innoissaan. Niillä on kyllä saanut pilattua monta kuvaakin, enkä koe, että olisin kovinkaan hyvä käyttämään niitä. Mutta ehkä sitä jotain on aina takaraivossa. Mistä muuten koet, että olet saanut eniten vaikutteita tai fiiliksiä kuvaajana? Jaa-a, tuo onkin tosi paha. Nykyisin fiilistelen pitkälti vain luonnonvaloa ja käytänkin paljon kiinteää 85 millin linssiä tai jotain muuta kiinteän polttovälin linssiä. Saa nyt nähdä, tuleeko tästä kesästä jokin murtokohta skeittikuvauksessani, koska olen jo nyt käyttänyt melkein enemmän salamaa mitä viime kesänä yhteensä, hah. Oletko koskaan harmitellut tai oletko saanut skeittaajalta palautetta jostain jutusta, että jos tämän olisi kuvannut fisulla tai eri kuvakulmasta, se olisi näyttänyt paljon isommalta tai paremmalta. Jonkun sellaisen näyttäminen Juholle taisi olla osa sitä alkuidean rakentumista sekä syy siihen, miksi lähdettiin vääntämään tuota ensimmäistä Yours Trulya tuohon kirjan muotoon. Onko tällä hetkellä sitten mitään uutta projektia, kun Sun on paketissa? Ei sinänsä mitään, kun tuo on nyt paketissa. En tiedä, missä vaiheessa se tuli, mutta minulla on ollut tapana taittaa aina välillä omista kuvistani joitain kollaaseja. En osaa mitään yksittäistä teosta nimetä, mutta ehkä niistä on vaan hakenut inspiraatiota ja käyttää sitä alitajuisesti visionaan. Jos puhutaan skeittivalokuvista, niin kyllä kuvien spotit ja miljööt vaikuttavat minulle tosi paljon fiiliksen saamiseen. Mites skeittikuvausrintamalla. Siellä olet ainakin vähentänyt salamoiden käyttöä, ja ainakin itse luokittelen sinulle oman hienon tyylin. Onhan se kiva heittää vain yksi runko ja linssi olkalaukkuun, kun lähtee kuvaamaan. Olli Ilmonen / Lipslide SAMULI HÄRKÖNEN alkoi taas kiinnostaa. Paljonko menet skeittauksen ehdoilla, 63
Juholle joku runo voisi olla nätti lopetus. Haha, Haapalainen. Eli saat näin loppusanoina pistää kiitokset ja terveiset haluamillesi. Kiinteällä kuvatessa joutuu miettimään paljon enemmän, miten sen kuvan sommittelee, ja samalla siinä liikkuessa voi ehkä huomata erilaisia asioita siitä spotista, joita ei välttämättä huomaisi, jos kyykkisi paikallaan zoomirullaa pyöritellen. Ovathan ne kiinteät myös näppärän kokoisia. Mikä mielestäsi tekee hyvän skeittikuvan? Minulle on tosi tärkeää siinä se miljöö ja sen kerronnallisuus. Joku ?roadtrip?-tyyppinen kuvadokkari on pitkään kiinnostanut, joten ehkä jossain vaiheessa alan suunnitella sellaista tarkemmin. Paljasta vielä vähän sitä, mikä kolkuttelee takaraivossa. Olen kuvannut viime syksystä asti sellaista omaa kirjaprojektia; se on skeittikuvaukseen liittyvä. Joskus on saattanut käydä niin, että on mennyt samalle spotille uudestaan ja huomannut jollain lailla paremman kuvakulman. Tempun näyttävyyttä en halua uhrata ollenkaan, mutta pyrin silti pitämään sen ympäröivän miljöön samalla viivalla tempun kanssa, jos se on vaan mahdollista. Sekin on tämän lajin suola, että aina tulee uusia spotteja ja samalla uusia erilaisia ympäristöjä vastaan. Miten itse koet yleensä telezoomilla ja kiinteällä kuvaamisen eron. tai jos miljöössä on joku visuaalisesti kiinnostava juttu, niin missä määrin olet valmis uhraamaan tempun näyttävyyttä siihen, että kuvasta saa visuaalisesti muuten mielenkiintoisen? Nyt ei oikeastaan tule mieleen, että olisi harmittanut. Tarkempia deadlinejä en ole asettanut, mutta loppuvuodesta jos kattoisi, minkä verran on tullut kuvia. Ihan mukava tehdä, kun voi edetä rauhassa ja hiljalleen. Kuulostaa erittäin hyvältä. Paljon kavereita (ksj / bankkiiri). Mitä tulevaisuus ja työrintama tuovat tullessaan? Olen nyt päässyt tekemään jonkin verran juttuja R-Collectionin kanssa, ja niiden hommien pitäisi jatkua. Hienoja kuvaajia on niin paljon, että pelottaa lähteä listaamaan, ettei unohda ketään. 64 Mites sitten nykypäivänä, kun muutit Jyväskylästä Helsinkiin? Freelancerina olen tehnyt hommia. Valokuvausta, time-lapsea, taittoa ja noitten sekoitusta. Oletko kotiutunut tänne hyvin? Olen, tosi hyvin; hyvä täällä on ihmisen olla. Tulevaisuus on aika avoin tällä hetkellä. Toivottavasti hommia riittäisi. Ei se nyt ehkä temppua / asentoa tärkeämpi ole, mutta on se tosi vaikuttava tekijä. Joskus käy myös niin, että pohditaan skeittarin kanssa, mistä kulmasta juttu näyttäisi parhaalta, ja sovellan omaa visiotani sitten sen mukaan. Kiitoksia perheelle, läheisille, ystäville, bankkiirille ja työkumppaneille! www.samuliharkonen.tumblr.com. Juholle täytyy antaa iso kiitos siitä, että olen päässyt tekemään näin hyviä juttuja. Mahdollisimman paljon eri skeittaajia, jotka liittyvät toisiinsa mahdollisimman vähän. Fluffi-kirjan jälkeen myös Marcel Weldman on maailmalla sellainen kova tekijä. Toivoit vielä kysymystä, jossa voisi ylistää Haapalan Juhoa oikein kunnolla (Mister Beyond). Paljonko juokseminen kiinteän kanssa kuvakulmaa ja etäisyyttä etsien opettaa kuvaamisesta suhteessa siihen, että menet vaan paikalleen ja täräytät zoomilla menemään? Ennen tuli käytettyä paljonkin zoomia skeittikuvissa, mutta nykyisin se on käytännössä vain työlinssi. Mielenkiintoinen kuvakulma yhdistettynä pieneen hetkeen. Onko skeittikuvauspuolella joitain tiettyjä suosikkeja, jotka olisivat vaikkapa nuorempana vaikuttaneet tai miellyttäneet jotenkin? Itse asiassa joskus nuorempana katselin Oilingin kuvia varsin innoissani
SAMULI HÄRKÖNEN Eetu Sundvall / fs board transfer 65
66
?Ketä te ootte ja mitä te kuvaatte. Alkuviikko oli siis huonokelistä landscapea ja loppuviikko meni Roamin kimpussa. SEINÄJOKI Kaukaiseen kotikaupunkiinsa Arto oli eksynyt edellisen kerran 7?8 vuotta sitten. Oli kerrassaan upeaa pistää Amerikan kuvausryhmä koville tuolla aina yhtä hauskalla ja toimivalla kombolla: vuokraamalla vanha savusauna ja ottamalla kerralla luulot pois. Kylmän pohjolan kelit eivät oikein meinanneet sopia Arton polville, ja paikkoja kolottikin kuin vanhaa herraa konsanaan (Kalifornian aurinko oli kuulemma siksi miehelle mieleinen). Loppujen lopuksi koko reissu oli kuitenkin varsin onnistunut kiireisen aikataulun myötä. Jouduimme varaamaan jopa Seinäjoen hallin privaattikäyttöön liiallisen fanilauman ja keskeytysten minimoimisen vuoksi. Vain hetki ennen kuvaustemme loppua halliin eksyi noin 12-vuotias nuorimies, joka kohteliaasti kysyi, saisiko istua sivussa hetken, kunnes olemme valmiita. ?Ai onks toi Arto Saari. Samalla verukkeella oli saatu myös Arto suomeen, koska videokuvaus oli jälleen astunut vahvana kuvioihin. Työryhmämme oli jaettuna kahtia neljä ensimmäistä päivää, ja käytimme kyseisen ajan landscape- ja arkkitehtuurikuvaukseen. Artollehan valokuvaus ei ole mikään uusi käsite, vaan mies on jo pitkän aikaa todistanut taitonsa sen parissa. Sarja, joka sai Arton käymään koto-Suomessa miltei viiden vuoden jälkeen, on jo sikäli pienen artikkelin arvoinen. Arto eksyi projektiin oman valokuvausvalloituksensa saattelemana. Ura ei suinkaan ole skeittaajanakaan ohitse, mutta isoimmat hyppypäivät alkavat olla nähty ja skeittauksesta on vain tullut hieman suunnitelmallisempaa. Ihan sitä kauneinta talvi-Suomea emme päässeet todistamaan, mutta vaakasuoraa räntäsadetta ainakin. Nuori pikkumies hiipi viereeni, ja kävimme ehkä yhden hienoimmista keskusteluista. Oikeesti? Mä aattelin, et se on joku muu, ku luulis sen tekevän jotain switch laserflippejä eikä vaan normaalia backside flippiä.. Oman kropan heikkeneminen ja skeittauksen väheneminen ajoi hänet tilanteeseen, jossa hän joutui miettimään tosissaan, mitä tekisi skeittiuransa jälkeen. Bs flip to fakie Tämä olkoon päiväkirjatyyppinen kerronta ja sivustaseurantakatselmus kansallissankarin kotimaassa pyörähtämisestä ja erään projektin synnystä. Nuoren pojan silmistä näki, että nyt hakkaa tyhjää ja leuka kirjaimellisesti tippui lattiaan. ?Ei, kyllä se on ihan Arto.? 67. Tapahtumat sijoittuvat viime talveen. Teksti ja kuvat SAMI VÄLIKANGAS V uoden alusta alkaen on tipahdellut Let Us Roam -nimeä kantavia nettijaksoja, joista viimeinenkin on julkaistu tämän lehden ilmestyttyä, ja homma alkaa siis olla paketissa. Sarja on legendaarisen valokuvakameramerkin Leican tuotos, jossa tutustutaan kuvaajiin (Ray Barbee, Greg Hunt, Atiba Jefferson ja tietenkin Suomen oma mies Arto Saari), joita kaikkia yhdistää skeittaus. Tästä saammekin syyn olla kiinnostuneita kyseisestä sarjasta. video edellä, stilliäkään unohtamatta. Otetaanpa kuitenkin pieni paluu viime talveen ja myös Let Us Roam -puuhamiehen Chris Murphyn haastatteluun. Joulukuun 2013 puolivälissä Arto viimein saapui Helsinki-Vantaan lentokentälle. ?Joo, me ollaan itse asissa ihan seinäjokelaisia, ja tultiin tänne vähän kuvaamaan, kun ei Artokaan ole käynyt täällä vuosikausiin.. Puhuimme englantia ja kuvasimme vielä tässäkin nähtävän backside flipin. Seuraava viikko tulisi menemään nopeammin kuin uskaltaisi edes ajatella . Ihan jokaiseen rotkoon ei miehen kannata enää kylmiltään hyppiä, eikä sitä tosiaankaan tarvitse enää tehdäkään, koska skeittaajana hänen ei tarvitse todistaa enää mitään. Reaaliajassa kun liikumme, on Arto tämän projektin jälkeen ollut koko kevään Volcomin matkassa talon omana kuvaajana . länsirannikon sisäistä kelloa kun ei kaiken lisäksi käännettäisi nakuttamaan härmäläiseen rytmiin viikossa, joten eläisimme siis melko aikaisessa rytmissä. Roamin kuvaaja ja käsikirjoittaja Chris Murphy oli tuolloin ollut jo viikon pidempään Suomessa kuvaamassa erään ison kansainvälisen suomalaisfirman videomateriaalia. Oottekste joku tiimi?
Kuvaile sitä vapaasti omin sanoin. Pian Art Of Flight -filmin jälkituotannon valmistumisen jälkeen päätin, että haluan työskennellä oman projektini kanssa ihan vain huvin vuoksi. Se on hyvin kuvauksellinen paikka, ja siellä on uskomattomia auringonlaskuja.. Oli aikamoista nähdä, mitä hän oli skeitannut nuorena: Seinäjoella ei ole paljon skeitattavaa, mutta sieltä näyttää kuitenkin tulevan lahjakkaita skeittaajia. Mistä pidit Suomessa. Hänen merkityksensä tämän projektin etenemisen kannalta oli merkittävä. Miten poimit projektissa esiintyvät henkilöt (Ray, Arto, Atiba ja Greg)? Ty ja Atiba esittelivät minut muutamille henkilöille, jotka he kokivat hyödyllisiksi projektin kannalta, ja aloitin haastattelemalla jokaista heistä ja kuvaamalla sen. Synnyin ja vartuin Montanassa, ja olen skeitannut melkein koko elämäni ajan. Se energia ja voima, mitä itse sain aikoinaan Artosta, välittyi selkeästi myös tälle nuorelle sukupolvelle, jolle Arto oli tähän asti ollut vain kaukainen legenda Seinäjoelta. Tule pian uudestaan. Näin viimeisen Let Us Roam -jakson ulos tultua kävin vielä pikaisen keskustelun Chrisin kanssa. Kerro historiastasi muutamin sanoin . Kaikki tapahtui melko luonnollisesti. Oliko se ensimmäinen kuvausmatkasi Suomessa? Kyllä. Kiitos, Arto, että kävit. En ollut käynyt aikaisemmin Suomessa. Olin innoissani, kun näin kaikki ne maisemat ja Arton kotikaupungit. Päädyimme lopulta kasaamaan trailerin filmille, jonka näytin Ty Evansille. Toimin ohjaajana ja kuvaajana Helio Collectivelle, joka on luova kollektiivi Bozemanista, Montanasta. 68 Miten aloitit Let Us Roam -projektin. kuka, missä ja mitä. Nimeni on Chris Murphy. Oliko siellä karua? Pidin eniten sen aavoista maisemista, järvistä ja vesialueista. Aloitin Let Us Roamin ystävieni kanssa silkasta intohimosta. Kuvasimme vaan skeittausta Montanan maalaisosissa, ja tarkoituksenamme oli haastatella paikallisia artisteja, valokuvaajia ja muusikkoja alleviivataksemme yhteyttä skeittauksen ja luovan tekemisen välillä. Tätä tapahtumaa oli enemmän kuin ilo todistaa. Bs disaster jatkopalassa. Ei mennyt kuin viisi minuuttia, ja halli alkoi täyttyä nuorista rullaajista. Päätin aloittaa Rayn ja Atiban kanssa, ja Arto ja Greg loksahtivat paikoilleen tavattuani heidät Losin kuvausreissujen jälkeen
Tunsin itseni taas lapseksi. Nyt kun kaikki jaksot ovat ulkona, miltä tuntuu? Olen tyytyväinen koko projektiin ja siihen, miten koko sarja onnistui, mutta samalla melkein surullinen, koska se päättyi. Olen kiitollinen skeittaukselle, sillä ilman sitä en siis tekisi sitä, mitä teen tänään. Nautin kertomisen tutkimusret- kihenkisestä prosessista ja tutustumisesta kaikkien sen sisältämiin henkilöihin. Mitään negatiivista sanottavaa siitä ei ole, mutta jos jotain epämiellyttävää tulisi mainita, se olisi varmaan univelka. Se taas on johtanut kaikkeen siihen, mitä teen nykyään, joten tuntuukin, että tämä projekti oli tapa osoittaa kunnioitustani skeittikulttuurille. Uusia projekteja? Minulla on joitakin filmiprojekteja työn alla, ja aloittelen myös uutta sellaista Ray Barbeen kanssa. Haluaisin nähdä sen jatkuvan ja kertoa lisää tarinoita luovuudesta skeittauksessa, snoukkauksessa ja surffauksessa. Mikä oli projektissa parasta ja mikä taas huonointa? Parasta oli yhteistyö kaikkien loistavien artistien kanssa ja se haaste, kun heidän tarinansa tuli välittää vähiä resursseja hyödyntäen. Taidan olla vieläkin palautumisvaiheessa, mutta en kadu hetkeäkään. Mitä seuraavaksi. Yritän myös löytää aikaa skeittaukselle ja vapaa-ajalle. Haluatko sanoa mitään viimeisiä sanoja nyt, kun kaikki episodit on julkaistu? Olen viettänyt suurimman osan elämästäni skeittauksen parissa. Mikä jäi Suomen-matkastasi parhaiten mieleen? Kenties saunominen metsän keskellä ja järven äärellä Arton, hänen perheensä, Samin ja Jimin kanssa. Oli aika hullua istua persposkia polttavan kuumassa huoneessa, minkä jälkeen hyppäsimme alasti hankeen. Jokaisen tarinan purkittaminen kahdessa viikossa sai aikaan huomattavia paineita editoijassa, Sam Hedlundissa, ja allekirjoittaneessa. Toivon, että kaikki nauttivat filmeistä niin paljon kuin itse nautin niiden luomisesta. 69. Teimme 20-tuntisia päiviä saadaksemme ihan kaiken aikaiseksi, ja sen jälkeen olimme fyysisesti ja psyykkisesti katujyrättyjä
Joillekin pienille merkeille olen tehnyt joitain paitagrafiikoita.. Näin mahtavaa ja valmista kuvittaja-ainesta on tullut harvoin eteen. Nyt olen välillä vähän maalaillut ja piirtänyt siveltimellä, koska sillä saa aika jännän näköistä jälkeä aikaan. 70 Kuinka paljon käytät konetta ja kauanko sinulla menee duuneissa? Piirrän huomattavasti enemmän kuin käytän konetta. Tein myös yhden kollabon Lucas Beaufortin kanssa (ranskalainen; tekee mm. Kyllä minua myös kiinnostaisi opetella käyttämään kunnolla Illustratoria, mutta on se kuitenkin siistimpää duunata mahdollisimman paljon ihan perinteisesti. Oletko saanut mitään kontakteja ulkomaille, tai onko sieltä tullut kiinnostusta. Piirtäminen on aina ollut tosi hauskaa, ja innostuin lisää, kun tuli palautetta, että hei, sähän osaat piirtää. Sitten pikkuhiljaa kuitenkin, kun skedeys tuli mukaan, piirtäminen vähän jäi, mutta nyt kun on tullut aika, että pitäisi alkaa miettiä jotain ammattia, piirtäminen on tullut takaisin ja olen tajunnut, että sillä voisi tehdä muutakin kuin vain kuluttaa aikaa. Oletko tehnyt aina vain tussipiirustusta vai onko tullut maalattua tai testattua muita tekniikoita? Olen kyllä koulussa kokeillut kaikki maailman tekniikat, mutta tussipiirustus on sen takia tarttunut, kun se on niin helppoa. Voitit Quiet Lifen t-paitakisan . Random Artist Eräänä päivänä Hangupin Instagramtiliä alkoi seurata Otso. Otso on vasta parikymppinen espoolainen, Lapion (Matinkylän parkki) lokaali ja siis todella lahjakas ja sopivan määrätietoinen kuvittaja. Homman kanssa ollaan tosissaan, ja syytä onkin, sillä kaiken maailman piirustelijoista poiketen on Otson kynän jälki aivan valmista kamaa maailmalle, mistä kertoo muun muassa voitto Quiet Lifen T-paitakisassa. Teksti MIKKO KEMPAS OTSO PERÄSAARI Millaiset ovat ensimmäiset muistikuvasi piirtämisestä, ja missä vaiheessa tajusit, että se voisi olla hieman vakavampaakin hommaa? Piirtämisen aloitin tosi junnuna; meillä ei ollut perheessä mitään pelikonsoleita tai tietokonetta, joten tuli piirrettyä paljon, jotta sain vain ajan kulumaan. kuvituksia lehtien kansista). Jos minulla menee piirtämiseen vaikka viisi tuntia, niin lopuksi käytän koneella viimeistelyyn korkeintaan tunnin. tuliko sitä kautta jotain? Joo, siitä se oikeastaan lähti. Instagramin ja Tumblrin kautta on tullut paljon uusia kontakteja sen jälkeen. Se auttaa varmaan hieman, että voi sanoa tehneensä Quiet Lifelle jotain, koska sitä on heti paljon uskottavampi. Asiallisesta profiilikuvasta kiinnostuneena toimitus tarkasti Otson Instan, ja noin viiden minuutin selailun jälkeen lähti viesti välittömästi eteenpäin
Yksi on Andy Rementer; sillä on tosi siisti, yksinkertainen ja värikäs tyyli. Ulkomailla olisi mahdollisuus saada isompia duuneja, ja nimenomaan se kiinnostaa. Random Artist Millaiset tulevaisuudensuunnitelmat sinulla on tämän kanssa? Lähinnä kiinnostaa kuvittajan ura ja se, että voisi tienata elantonsa piirtämisen kautta. Olisi kiva päästä tekemään ulkomaalaisille ja isommille firmoille juttuja. Onko sinulla joitain suosikkeja kuvittamisen saralla? On, paljonkin. Välillä taas voi heti aamusta olla joku huippuidea, jonka piirtää saman tien herättyään. Kysytään vielä skeittauksesta, että ketkä ovat Lapiossa kingejä? Beni (Benjamin Gren) on aina ollut kova, ja Raketti (Oskari Kielinen) on kyllä huippu jätkä. Haluatko vielä loppuun sanoa jotain? Kiitos Hangupille, että sain juttua lehteen, ja kiitos myös kaikille, jotka supporttaavat ja tykkäävät hommistani. Muita suosikkeja ovat muun muassa Kyle Platts, Jacob Ovgren, Stefan Marx ja Steven Harrington. Miten ideasi syntyvät? Yleensä menen istumaan pöydän ääreen paperi edessä. Joskus voin istua siinä tunninkin ilman, että tulee mitään mieleen. Sitten aloitan vaan raapustelemaan jotain vähitellen ja kehittämään ideoita. Jos kiinnostaa, niin lisää töitä löytyy osoitteesta otsoperasaari.tumblr.com. 71
MINI PHOTO- KRAPHY Tommi Björk Bluntslide - acid drop Sami Välikangas 72
73
MINI KRAPHY Antti Pesonen / Smith Grind / Olli Oilinki 74
PHOTO- Ville Jokinen / Noseslide / Aleksi Fräki 75
MINI KRAPHY Juha Pönkänen / Switch shove switch nosegrind / Sami Välikangas 76
Cop Callers. Molemmat biisit, jotka meiltä siihen tulevat, ovat ihan Youtubessa kuultavissa. P: Eli se Halme-biisi ja Sokka Irti? B: Juuri näin. P: Miten Sokka Irti syntyi . Sen voisi sanoa, että?mikä se onkaan siellä se rafla, jossa bändit soittavat? P: Korjaamo. B: Ne voisivat pistää niiden kaljapullot kylmään. P: Vähän jo tuossa mainitsitkin Pää Kiin tilanteesta, mutta missä vaiheessa muut bändisi menevät tällä hetkellä? B: Ne menevät sellaisessa vaiheessa kuten elämäni yleisestikin eli kellään ei ole mitään hajua, missä vaiheessa. P: Pää Kii saavutti ehkä vähän odottamatta aika suurta julkisuutta ja kaupallista suosiota. Ne olivat meidän kanssa Bostonissa soittamassa, ja sitten kun ne itse aloittivat jonkun tappelun, ne saivat selkäänsä ja niitten pakukin tuhottiin. bändini. Splitsistä Kiti on laulanut taustoja ja yhden biisin. Mies on silmin nähden väsynyt päiväunien jäljiltä, mutta hän ei koe virvokkeita tarpeellisiksi. Sitten tehtiin tällainen. Otto (God Given Ass) on käynyt laulamassa jotain. Onko jotain muuta mahdollista tulossa? B: Kyllä meiltä tulee itse asiassa: jos tiedät Joni Ekmanin (jota jotkut ovat muuten tituleeranneet Tampereen Teemuksi: nuori mies, monta rautaa tulessa), niin sillä on sellainen bändi kuin Transentiset. Kaikkein huvittavinta tässä on se, että Kristiina, joka laulaa Vaarallistabändissä on mun ensimmäinen tyttöystävä. Sitten siinä on Vekku, joka soittaa Pää Kiissä bassoa. Pian toimittaja saa kuitenkin huomata, että väsyneenäkin Bergman on kieleltään pureva ja hallitsee vittuilun jalon taidon silmät ummessakin. Teksti JOONAS PULKKINEN Kuva SANTTU SÄRKÄS Pulkkinen: Kytänsoittajat on somessa esittämäsi arvion mukaan noin 50. bändisi. Sitten se nauhoitettiin. Sinänsä hauskaa, että ollaan seurusteltu joskus kakskytä vuotta sitten, ja nyt tehdään split-levyjä. P: Mitä kokemuksia itselläsi on Töölöstä? B: Lähinnä se, että olen mennyt sen läpi aina treeneihin, kun ne pidetään Kaapelitehtaalla. Nimi tulee siitä, että oltiin KakkaHätä 77:n kanssa jenkkikiertueella, ja siellä oli semmoinen bändi kuin Nomos. Meinaat varmaan, että se olisi kopioitu jostain, mutta ei se ole (hihittelyä). uudesta yhtyeestään, Kytänsoittajista. Esimerkiksi Pää Kiissä on ihmisiä Turusta ja Damn Seagullsista, mitkä ovat molemmat aika hankaloittavia tekijöitä. Sen takia se oli lähinnä pakko julkaista, kun meidän piti tehdä Pää Kiin kanssa splitti, mutta Pää Kii vähän jumahti, kun ihmisillä on muita kiireitä. Luin uutisen siitä; se on se Töölö Palaa ja Kuolee -biisi, jonka tein ihan ekana. Luin uutiset siitä, miten Ruusulankadulla ihmisiä vituttivat ne naapurissa asuvat narkkarit. ääni P: Onkos tässä joku sellainen ?lanka?, että miten haluaisit, että tämä eroaisi muista bändeistäsi? B: Ei ole mitään sellaista. P: Teiltä julkaistiin Vaarallista-bändin kanssa splitti. Transentiset?mitä järkeä siinä on. Ajattelin sitten, että kun he olivat äänittäneet oman puolensa, niin pidetään lupauksesta kiinni. Niiden kanssa tulee split-EP. KYTÄNSOITTAJAT Sunnuntai-iltana kahdeksan tienoilla Teemu Bergman ryömii kolostaan vaasankatulaiseen kabinettiin antamaan lausuntoa P: Miltä se tulee ulos? B: Samalta lafkalta, Blast of Silence. Ei kai siinä midist. P: Ketä siinä on mukana? B: Siinä on Heartburnsista kolme jätkää: minä, Lasse ja Maukka. Ei ole mitään tarkoitusta tehdä keikkoja tai muuta. P: Miten tämä on keksitty. Siitä tulee mun seuraavan bändin nimi. P: Ketkä kaikki muut ovat sinusta kytänsoittajia? B: Ne, jotka soittava kytille. P: Siitä julkaistusta splitistä pitää kysyä, että mitä mieltä olit siitä Vaarallista-bändin Kivesveto go go -coverista (Äiti Hei)? B: Mun mielestä se on loistava, ja sitä varten se splitti tehtiin. meillä oli Heartburnsin keikka silloin . Ajattelin kirjoittaa asiasta kappaleen, ja sitten kysyin Lasselta . mistä se idis tuli? B: Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mikä se on? Bergman: Se on 50. Sen bändin nimi tulee siitä, kun Transformers . että tulevatko jotkut nauhoittamaan sen kanssani. Onko tämä vaikuttanut musiikin tekemiseesi mitenkään? B: Menestyihän se paremmin kuin jätkä kunnallisvaaleissa, mutta en koe. P: Ehkä tähän loppuun voisi vielä kysyä sen, että miksi suomalaisessa punk-musiikissa lauletaan niin paljon päihteistä? B: Koska jengi vetää niin paljon päihteitä. P: Koetko, että se kertoo siitä jengistäkin jotain? B: Ai suomalaisista ihmisistä? P: Suomalaisista punk-muusikoista ja suomalaisista. B: Hommahan menee siten, että skeittaaminen ilman sikspäkkiä on ihan jees, mutta skeittaaminen sikspäkin kanssa on paljon hauskempaa. Minkäs minä sille voin? 77. Sitten ne soittivat itku kurkussa poliisit paikalle, mutta kanssamme kiertäneen Acid Refluxin (periaatteessa muuten Acid Reflux tarkoittaa samaa asiaa kuin Heartburns, mutta eri sanoin) basisti Zach ei jaksanut semmoista ollenkaan, että punkkarit soittavat poliisia apuun, joten se totesi vaan, että ?Nomos are a bunch of fucking cop callers!? Mietin siinä, että jumalauta, Kytänsoittajat . Oletko varta vasten kasannut tämän bändin vai mitä? B: Siinä on sellaisia tyyppejä, jotka diggaavat soittaa. Kai siellä on hyviä ravintoloita, joissa pitäisi käydä, mutta kun ei ole oikein rahaa, niin eipä ole tullut käytyä
-asennetta henkivää lähiörunouttaan levittävät Mikidi & Gaiaf ovat hiljattain saaneet jalansijaa myös itäisen Helsingin ulkopuolella. Oli se laji sitten karting, kymmenottelu tai potkupallo?, baarimestari-Mäkinen lähtee kertomaan harrastuksestaan. ?Vuonna 2013 mun unelmani saivat viimein täyttymyksensä, kun Tampereen Seurahuoneen vanha baaritiski oli vailla kotia. Se oli lentänyt sumussa Ypäjällä voimalinjoi-. Helmikuun lopulla tulleen Uhka naapurissa -albumin julkaisun jälkeen Mellunkylän Anselmi, joka tunnetaan myös nimellä Abu Gaiaf, sekä Mikidi (aka Mäkinen) ovat harjoittaneet trubaduurin hommaa kantakaupungin musiikkiteattereissa ja rock-juottoloissa. Miehet eivät tiedä mistä kaikki on saanut alkunsa, mutta heillä on omat epäilyksensä oman toimintansa varhaishistoriasta. ?En oo varma siitä, että kuka saapui haikaralla ja kuka taas laskeutui ufosta pellolle. Vuodet vierivät, ja kuuman kosteat kesät seurasivat toisiaan. Pahat Sedät kuitenkin syntyi, kun Mäkinen kaateli Viru Valgeeta kaljoihin yksissä kotibileissä. Vuosi oli muistaakseni 2003. Ja kuten jokaisella harrastajalla, niin jossain vaiheessahan ne omat vehkeet on hankittava. Siis jos on asian rakastaja. Mikidi syö kanaa aurajuustokastikkeella ja Gaiafille maistuu pizza. Vaikka levynteko oli auvoisaa aikaa, synnytystä seurasi masennus, eikä uuden levyn tekeminen ole ensimmäisenä mielessä. ?Ethän sä mee juuri synnyttäneeltä naiseltakaan heti kyselemään uuden lapsen perään. Sehän on ihan fyysinen mahdottomuus?, Mäkinen toteaa, kun erehdyn kyselemään uusien kappaleiden perään. ?Se vaatii taas neronleimauksen ja taksitolppahetkiä aamuyöllä?, Gaiaf sanoo ja tulee samalla sivunneeksi tapahtumaketjua, joka olennaisella tavalla liittyy kaksikon luomisprosessiin. Pääkaupungin kulttuuripiirien kohina on kantautunut myös muualle, ja viime aikoina kehyskunnat sekä pienempien kaupunkien musiikinystävät ovat päässeet todistamaan parivaljakon edesottamuksia konserttilavoilla. O Teksti MIIKKA NIIRAINEN Kuva AMADEUS LORDEVAUX n kesäinen keskiviikkoilta Mellunmäen Il Treno -ravintolassa, ja tietovisa on juuri alkamassa. Ja kun aamuun mennessä Viron tuliaisia oli sotkettu oluen sekaan tarpeeksi, bändin perusta oli valettu. ?Kun saa tarpeeksi paskan idean, niin se kannattaa viedä loppuun asti?, Mäkinen sanoo ja jatkaa: ?Päätettiin sitten Gaiafin ja Sitkeen Maidon kanssa ruveta lintsaamaan koulusta ja 78 mennä räppäilemään aamuisin. ?Mäkinen asuu baarissa?, Gaiaf toteaa. Salakapakka Pub Belse, joka toimii myös Mäkisen kotina, sijaitsee salaisessa lokaatiossa aivan Mellunmäen metroaseman välittömässä läheisyydessä. Ja sitten biisistä tykättiin. Ajateltiin, että viedään tää homma loppuun asti ja duunataan levy. Ei pidetty sen kummempaa palaveria tai tehty linjavetoja, vaan levy tuli aikalailla omalla painollaan?, Mikidi kertoo. Haen rohkaisuksi lisää olutta ravintolan pöytään. ?No baarejahan tässä on tullut harrasteltua jo tovin verran. Ennen kuin ideoita saadaan, niitä painellaan hankkimaan yhdessä tuumin baariin tai puistoon kassit kilisten. Korviini kantautunut tieto siitä, että Mäkinen on vienyt baariharrastuksen ikään kuin toiselle tasolle, vahvistetaan. Musiikin luomisesta ei otettu paineita. Biisejä syntyi silloin kuin syntyi, ja hauskanpito oli aina hommissa etusijalla. Klassista ?Meltsi Don?t Give A Fuck. Jätettiin asioita tekemättä ja tehtiin jotain muuta.? Se oli konsepti, joka sopi kaikille Pahoille Sedille. Mukana on myös Pihlajamäen Spielbergiksikin tituleerattu ja monen rap-videon visuaalisesta ilmeestä ja toteutuksesta vastaava Amadeus Lordevaux. Vaikka Mikidi & Gaiaf ovat suuremmalle yleisölle vielä mahdollisesti tuoreen tuntuisia kasvoja, heidän menneisyytensä itseilmaisun parissa ulottuu yli kymmenen vuoden päähän ja on kytköksissä Mikidiä & Gaiafia edeltäneeseen Pahat Sedät -porukkaan. Yhtye julkaisi Maakunta-EP:n vuonna 2008, ja sen jälkeen hommat eivät suoranaisesti olleet jäissä, mutta mitään ei vain oikeastaan tapahtunut. Jos olisin kiltti, minut kuulemma voitaisiin johdattaa sen myyttisiin sisuksiin silmät liinakankaalla peitettynä vielä tänä iltana. ääni MIKIDI & GAIAF Mellunmäessä ei turhia murehdita. Eräänä päivänä poikamiehet Mikidi & Gaiaf päättivät yhdessä tuumin tehdä Ratamestarit-nimisen kappaleen. ?Amadeus Lordevauxin kanssa sovittiin erään humalaisen illan päätteeksi, että kuvataan biisiin video. Pohdittiin, että ehkä voitais ruveta tekemään jotain yhdessä?, Gaiaf lähtee valottamaan musiikkiharrastuksen alkuhämäriä
Levyn tuottajapallilla loistaa myös Khid, jonka koneista on lähtöisin loistava Jumanji Flow, sekä Armen Jamz. Pohjoinen ja etelä. Uhka naapurissa -levyn vierailijat ovat kundien mukaan valikoituneet kaveripiirin pohjalta. Sitten hän laskee kaikille huurteiset. Otan pöydän alta pölyttyneen kopion Mikidin & Gaiafin albumista käteeni ja kuulustelen hieman yhteistyökumppaneista. Flow on Lentokonetilaa eheämpi kokonaisuus ja lämmittää paikoitellen todella paljon ja välillä taas tuntuu että potentiaalia olisi parempaan, mutta kokonaisuutena suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan, sillä kylmäksi tämä tuskin jättää ketään. Meidän suuria innoittajia ovat tummat miehet vuoden 1982 mallisissa trikoissa. Istun monesti täällä iltaa itkuani pidätellen, tähän baaritiskiin nojaten ja kuuntelen BB Kingiä. Fossiilisoitunut hirveässä paineessa, mutta tärkeintä on, että ote on pitänyt?, Mäkinen sanoo ja puhuu Jurassic Parkeista tuttua kieltä. Ehkä me arvioidaan se. Hangup / Krookmedia Nahkahousuntie 5 00210 Helsinki OG Ikonen ~ Se on gangsta 3rd Rail Tämän niminen levy vaatii jo hieman meriittiä taaksensa, mutta onneksi OG Ikonen ei ole mikään eilisen teeren poika. Vaikka se onkin kivaa?, Mäkinen kertoo ja vierittää vastuuta kuulijoidenkin suuntaan: ?Me ollaan sinut itsemme kanssa. Lyriikat tippuvat tarkasti, eikä nopeampikaan tyylittely ole vierasta, kuten nimikkobiisi todistaa. Vaikka välillä menee paskasti, niin kyynisyys ei ole voittanut Kubea. Röhötämme ääneen katsoessamme 10 tunnin versiota älypuhelimen näytöltä, ja Mikidi epäilee Pepen kujailun johtuvan päihteiden käytöstä. Ikonen on myös harvinaisen taitava räppäämään. Miljoonien vuosien päästä tätä kivessä säilynyttä läntisen ja itäisen puolen räpintekijöiden liittoutumaa ja ystävyyttä ihmetellään museoissa. Puhumme levottomia siitä, mitä musiikin tekeminen vaatii tekijöiltä ja kuulijoilta. Mikidi & Gaiaf ovat sinut itsensä kanssa. Suosittelisin erittäin lämpimästi, jos esimerkiksi Rollofunk-tuotoksia tai Hannibalia on ikävä. Pikkupirun flow on vähän huutava, mistä muodostuukin levylle ihan vitsikäs kontrasti muuten melko letkeeseen meininkiin. Pysytään perusasioissa . Mitään kovin uutta levy ei tarjoa, mutta ei ole varmasti tarkoituskaan. Julma-Henrin feattaama Huolissani (Prod. toimii. Näil mennään mitä on tarjoaa varsin toimivaa suomigangstailua ja tiukempää räppiä kaipaaville hyvän mutta hieman vaihtelevan tasoisen levyn. Rehellistä ja tinkimätöntä laatuduunia. Toisessa videobiisissä, Pakka Sekasin, Shaka ottaa homman haltuun todella kovalla versellä. Välillä mennään rankalla kädellä horrorcoremaiselle osastolle kuten posse-biisillä Veri lentää. Tuottana Kube on paikoitellen loistava. Ei mitään homostelua. Huomaan, kuinka Mäkisen silmät vettyvät ja Gaiafin suu kääntyy hymyyn pojan kertomusta kuunnellessaan. Jotta meidän musiikista voi nauttia täysin rinnoin, myös kuulijan täytyy olla sinut itsensä kanssa ja vapautua ympäröivistä ulkoisista paineista. Tykkään OG Ikosen vähäeleisyydestä ja karuudesta. Häntä tuntuu kiinnostavan hyvin pitkälle vain musiikki eikä ulkomusiikilliset ansiot, ja tässä mennäänkin rehellisesti musiikki edellä turhia kaunistelematta. Silmäni ovat asianmukaisesti peitettyinä, mutta näen siteen alta, että saavumme kerrostalon pihaan ja lasken meidän päätyvän sen neljännessä tai viidennessä kerroksessa sijaitsevaan asuntoon. Pimeyden jälkeen Pub Belsen kauneus polttaa silmiäni. Jontti & Shaka, Steen1, Petos, Jeijjo, Julma-Henri ja monta muuta. Vaikka tyylittely monissa biiseissä ottaakin vahvoja vaikutteita nykyräpistä ja menee ehkä paikoitellen överiksi (Jumal Flow), niin mielestäni tällaiset kertaluonteiset erikoisvedot piristävät sitä pakkaa, jolla mikin varressa voi suomeksi pelata. Ei voi olla ryppyotsainen.? Sitten ovikello soi odottamattomasti. Ote ei ole kirvonnut, vaan se on kivettynyt yhteen. -Kempas Kube ~ Flow Monsp Kube jakaa taas jengiä tykkääjiin ja vihaajiin, ymmärrettävistä syistä. Hän on saapunut Pub Belseen raportoimaan autokouluopinnoistaan. Allu Kala, Khettokasme) on aivan mahtava biisi joka suhteessa, erityisesti taustojen takia, kuten myös Antisankari. Meltsi Does Give A Fuck! Kesän ollessa kuumimmillaan tämä pikkukaveri ajelee jo itse peltilehmällään! Ajattelen, että näihin iloisiin uutisiin on hyvä lopettaa löpinät ja hörppään tuoppini tyhjäksi. Jos levysi, kirjasi, lautasi tai vaimosi on hyvä niin lähetä se meille. Heinäkuuhun mennessä kortin pitäisi olla jo näpeissä. Alku lähtee varsin hyvin käyntiin Mc Eihtin lainalla nostalgiabiisissä 10 vuotta, joka toimii klassikkofiilistelynä todella hyvin. Käytiin hakemassa se turvaan Gaiafin ja silloisen tyttöystäväni kanssa?, hän jatkaa ja uteliaisuuteni alkaa herätä. Kiitämme häntä tiedosta ja pahoittelemme hämmennystä. Auringonpaiste on vaihtunut rankkasateeksi, kun hölkkäämme kohti Pub Belseä. -Kempas Adedizi & Pikkupiru ~ Näil Mennää Mitä On 3rd Rail Suht pitkään räppiä vetäneet Adedizi ja Pikkupiru yhdistävät Kannelmäen ja Itä-Helsingin tässä ilmeisesti pitkään työstetyllä levyllä. Sanon Mäkiselle, etten ole eläessäni nähnyt mitään yhtä ihanaa. ?Ravintolaympäristö sopii hyvin poikamiehen elämään. ja niillä mennään, mitä on. Ylpeys Curryn autokoulumenestyksestä on suurta . Sammuttuani sitten koputtelen itseäni olkapäälle ja pyydän poistumaan?, Mikidi kertoo ja pyyhkii samalla pölyjä baaritiskiltä. Suht harvoin näin rujoa soundia on Suomessa tehty näin autenttisella tyylillä . On mukava kuunnella jotain, joka ei ole totaalisen toivoaan menettänyt. Kuopiosta kotoisin oleva Ikonen on levyttänyt suht hiljakseen, ja edellinen, loistava Mieron Tiellä -kokopitkä ilmestyi 2009. Hän kertoo, että Willberg on terävä jätkä. Samanhenkisiä tyyppejä, joista osaan on tutustuttu jo ammoisina aikoina tai viimeisen kymmenen vuoden sisään esimerkiksi Länsi-Klubeilla, joita länsi-Helsingin DFT-äijät järjestivät. Mietin, miten kaltaiseni menninkäinen on päässyt näin viehättävään paikkaan. ?Kukakohan helvetti?, Mäkinen pähkäilee vieraan henkilöllisyyttä ja hipsuttelee avaamaan ovea. Sisään astelee Curry-niminen nuorukainen. Kuben flow ja ääni ovat tasapaksuun suomiräppiin tottuneelle liikaa, ja lyriikkojen tietynlainen kliseisyys ja naivismi työntävät pahimmat tosikot vihaajien puolelle. Viereisestä pöydästä liitytään keskusteluun, ja Pepe Willbergin ystäväksi esittäytyvä herrasmies puolustaa määrätietoisesti kaveriaan. Mä voin hyvin öljytä Gaiafin paljasta selkää ilman, että siinä on mitään seksuaalista. Kohta voisimme siirtyä Pub Belseen! Tietovisailu on loppumaisillaan. Itselleni Kuben uplifting-asenne omintakeisen ulostulon kanssa toimii yhdistelmänä, joka nimenomaan erottaa Kuben monista muista suomiräppäreistä. Sinkkubiisinä julkaistu omaan tekemiseen kehottava Mist sä diggaat tuntui aluksi vähän hittihakuiselta omaan korvaan, mutta Fat Boy Slim -sample ja Kuben tyylit tässä ovat alkaneet toimia useamman kuuntelun jälkeen todella hyvin. Länsi-Klubeilta tutuksi on tullut myös herra Lordevaux. ?Itä ja länsi pitää yhtä. Olemme tekemässä lähtöä, kun keskustelumme siirtyy vielä Pepe Willbergin tietovisailupätkään Youtubessa. REVIEWS hin. Fiilikseltään levy menee pitkälle G-funkin hengessä, ja se on klassisen tuhtia ja tummaa soundia. Kuunnelkaa nyt se Kuben verse alusta; tyylit takaisin. Heillä on haluja, joita he haluavat toteuttaa yhdessä, ja he arkistoivat ne tapahtumat yhdessä tuumin. ?Vaikka näihin hommiin liittyisi alastomuutta tai koskettelua, niin se on aina sellaista välimerellisen machoheteroeroottista toimintaa. -Kempas 79. Kun 3rd Rail on kysessä, niin ei tule varmaan yllätyksenä, että levyllä mennään hyvinkin perinteisellä gangsta-linjalla. Taustat ovat läntiset ja livesoittimet muodostavat pääarsenaalin G-funk-henkisessä tuotannossa. Featteja on paljon, mm
huonoa, mutta hyvällä tavalla. Levyltä löytyy varsin ehtaa junglesaundia sekä muutama ihan hiphop-stygekin. Et kadu. Erikseen pitää mainita Kallo-biisi ja sen taustat, joista löytyy mahtava viittaus Ellay Khulen Skilleniumbiisiin. tällaista matskua kun ei ole UG-bileitä lukuun ottamatta ollut asiaan vihkiytymättömille tarjolla ihan käden ulottuvilla sitten sen jälkeen, kun jungle muuttui valkoisemmaksi, sieluttomammaksi ja lähti yleisesti ottaen alamäkeen 2000-luvun alussa eikä enää kiinnostanut etenkään valtavirtaa pennin vertaa. Toivotaanpa kuitenkin, että Vaultron lupaa Danny Breaksin ja/tai Droppin Sciencen uutta tulemista, sillä niiden julkaisuhistoriasta ei löydy pahaa sanottavaa. Tämä on pitkälti myös tuotannon taidetta, joka pääsee täysin oikeuksiinsa vasta, kun sen kuulee isolla soundilla. Suosittelen siis live-kokemusta. Wide open spaces on Alexalfonsin instru-julkaisu, joka tuli Anti Partyn kautta kassuna ulos ja löytyy myös Bandcampista omatuntohintaan. Olisin it toivonut vielä hitusen enemmän pölystä ja vihast räppiä ja vähemmän juustoisuutta (Kuten Just nii Biibeli), mutta toimii tämä ehdottomasti näinkin. Vähän enemmän hampaan kolosta kaivetut verse kuulostavat nimittäin erittäin hyvältä, kuten Huud MONSP435 Jos jotain suomirap-sooloa on tullut odotettua, niin Aksimin, sillä se on ollut yksi pitkäaikaisista unelmista (RPK:n ohella). Vaikka lyriikat vaativatkin vähän enemmän, ne myös kuulostavat hyvältä, joten levyä voi suositella myös niille, jotka eivät jaksa avata lyriikkojen koukeroita, ja se ei edes ole tällä levyllä kovin suuri ongelma. Jos suomiräpistä kootaan joskus Hall Of Fame, niin Miskan paikka on ensimmäisten joukossa. Vahvasti Burial-henkistä minimalismia, twiikattuja vokaalisämplejä ja eteeristä äänimaisemaa sisältävä julkaisu on fiilistelymusiikin ystäville suositeltava katsastettava. Levy on letkeää ja orgaanista jokapäiväisten aiheiden pyörittelyä hieman inhorealistisen rehellisesti käsiteltynä. Olisin itse toivonut vielä hitusen enemmän pölystä ja vihasta räppiä ja vähemmän juustoisuutta (Kuten Just niin Biibeli), mutta toimii tämä ehdottomasti näinkin. Henkisiksi esikuviksi tälle voisi vetää jenkkiräpin tyylilajin, jota muun muassa J-Zone, Kool Keith ja vaikka Kwest Tha Mad Ladd ovat vuosien saatossa edustaneet. Levyltä löytyy paskan läpän lisäksi hyvin samplevoittoisia taustoja, tummat bassot ja hyvin ysäri fiilis. -Kempas www.facebook.com/Paskanlapanlahettilaat soundcloud.com/paskanlapanlahettilaat/ KHID & RPK ~ EI Monsp Monille gangstamman alter egonsa kautta paremmin tuttu Khid alkaa päästä monen vuoden kehittelyn jälkeen vihdoin siihen pisteeseen, että pitkään kypsyteltyjä Khid-nimellä tehtyjä biisejä alkaa tulla ulos myös täyspitkien levyjen muodossa. Itselleni päätyi käteen Hiss Tapesin julkaisema kassu, jossa on mukana mukavasti myös latauskoodi. PLL on täysin nimensä veroinen: läppä on ns. sen kummempaa. Kuuntele, jos räppi kiinnostaa. Hienompaa saa hakea. Koko biisi on tällä hetkellä allekirjoittaneen listoilla top-3 suomirap-biiseissä kautta aikain sekä tuotannon että lyriikkojen puolesta. REVIEWS Alexalfons Wide Open Spaces Muun muassa Graciasta tuottanut Alexalfons on nyt suht kovassa nosteessa, eikä suotta, sillä tämä tuottaja osaa loihtia varsin kovaa ja persoonallista kamaa. Hiphophan on ollut selkeästi punainen lanka läpi Danny Breaksin koko musiikillisen historian ja aina vahvasti esillä myös miehen jungle-estetiikassa; viidakkohommat lopetettuaanhan Danny Breaks siirtyikin suoraan hiphopin pariin aloittaen sille uuden Alphabet Zoo -levymerkin, jonka anti on ollut poikkeuksetta pelkkää timanttia sekin. Vaultron on kyllä levy, jota tahtoisi soittaa etenkin nuoremmalle porukalle, joka on autuaan tietämätön näinkin rautaisesta saundista . Flow toimii Aksimilla on taitoa kaikissa hyvän musiikin vaatimissa lajeissa, ja harvoin näin paljon sielua saadaan tallennettua puhemusiikin muotoon. Jos jotain suomirap-sooloa on tullut odotettua, Aksimin, sillä se on ollut yksi pitkäaikaisista unel (RPK:n ohella). No mutta . ei tosin mikään Pendulum-sukupolven teos täynnä kiukkuisen valkoisen miehen klubijunkkaa, jota teinimirmelitkin tykkäävät jorailla söpösti käsilaukut lattialla, vaan estetiikaltaan vanhempaa saundia, jonka juuret ovat vahvasti mustassa musiikissa ja hiphopissa. Vaultron ei itse asiassa sisällä varsinaista uutta musiikkia lainkaan, vaan puolet siitä (12 biisiä) on ennen vain vinyylillä julkaistua matskua ja toinen puoli (14 lohkaisua) taas ennen julkaisemattomia dubplateja, beat tapeja ja remiksejä. Aksim on tuottamisen ohella mikissä ehdottoman taitava liuttamaan sanasta toiseen. -Kempas www.alexalfons.bandcamp.com Paskan Läpän Lähettiläät ~ S/T Danny Breaks ~ Vaultron Droppin Science 80 Isompaa kuin Aksim lunastaa omat odotukset kai muun puolesta paitsi sen, että se on oikeastaan remiksein laajennettu kuuden biisin kokonaisuus jossa laitetaan pää grilliin suht monta kertaa. Virallinen kokopitkä olisi kyllä maistunut. ?Ei. Syviäkin asioita on saatu taas puettua välillä hyvin suoraviivaiseenkin muotoon. RPK on tuottajana edelleen käsittämätön loihtimaan harmonioita ja yhdistelemään mausteita odottamattomista lähteistä, eikä Ei tee tässä poikkeusta. Helvetin kova tuottaja, räppääjä ja live-esiintyjä on tuottanut biisejä Fintelligensist Amerikkaan asti mutta pitänyt homman silti hyvin persoonallisena ja sopivan suomalaisena ja jalat maassa. KHID / RPK Vaultron on drum and bass -levy . Feattina Tapani Kansalainen. -Kempas. Ja se sehän kelpaa, sillä vaikka Kridlokkin musiikki on enemmän kuin hyvää, on mahtavaa saada Khid myös puikkoihin, sillä on sääli, etteivät ihmiset laajemmin tiedä vielä sitä, että artisti Kridlokkin takana on ensiluokkainen rap-lyriikan kirjoittaja myös totisemmalla saralla. Ei-levy ei ole mikään taideraplallattelu vaan ehdottoman tiukka, taagi ja timanttinen teos jokaista lainia myöten. Levy on siis Danny Breaksin, itse legendaarisen Droppin Science -levymerkin pääjehun, kokoelmalevy, joka juhlistaa lafkan 20-vuotissynttäreitä. Helvetin kova tuottaja, räppääjä ja live-esiintyjä on tuottanut biisejä Fintelligensistä Amerikkaan asti mutta pitänyt homman silti hyvin persoonallisena ja sopivan suomalaisena ja jalat maassa. Isompaa kuin Aksim lunastaa omat odotukset kaiken muun puolesta paitsi sen, että se on oikeastaan remiksein laajennettu kuuden biisin kokonaisuus, jossa laitetaan pää grilliin suht monta kertaa. Virallinen kokopitkä olisi kyllä maistunut. info@monsp.com www.monsp.com C & P Monsp Records 2014. Sanat - Khid Rytmit/tuotanto - Rpk Myöhä /Observatorio 2012 - 2014 Masterointi - Rpk Kannet - mikkokempas.com Kansikuva - Robert Keskinen / Empty Bottles, Blurry Pictures Aksim Isompaa kuin Aksim Hiss Tapes Paskan Läpän Lähettiläät on tullut/tulossa ulos myös CD:nä ja vinskana, mutta kokoonpanon liikkeistä on melko vaikea löytää mitään faktoja. Kunpa mies vain julkaisisi nykyäänkin enemmän musiikkia. Tupla-CD:tä (tai kuten Danny Breaks itse sanoo, lasinalusta) voi tilata osoitteesta http:// droppin-science.bandcamp.com -FanuJanne MONSP435 Monsp Records, PL 169, 00931 Helsinki. Edu ja kumppanit -akselin ystäville suositeltava hankinta. Tällainen musiikki on helposti melko tyhjänpäiväistä, mutta Alexalfons rakentaa kokonaisuuksia sen verran taitavasti ja vähäeleisesti, että homma toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Jos suomiräpistä kootaan joskus Hall Of Fame, niin Miskan paikka on ensimmäisten joukossa. Erittäin viihdyttävää, kieli poskessa tehtyä räppiä, jossa on myös kumminkin vahva vakava vivahde ja selkeästi halu tehdä hyvänkuuloista musaa eikä vain purkaa tuhmienpuhumispatoutumia toisten kuultavaksi. Vähän enemmän hampaan kolosta kaivetut verset kuulostavat nimittäin erittäin hyvältä, kuten Huudeilla-biisissä
seiskajulkaisuina ja rarempina FlexiDisc-versioina . Tällä menolla on mielestäni hyvät rahkeet lähteä puskemaan vahvaa albumikokonaisuutta. Kummastakin seiskasta tarjolla vain sadan kappaleen ?postimerkki-painos?; saatavilla ainakin Levykauppa X:n kautta. -Matti Leppänen VIEWS Cormorant ~ Earth Diver omakustanne Sanfransiskolainen progebläkkiskokoonpano Cormorant on julkaissut kahden aikaisemman levynsä (Metazoa ja Dwellings) tapaan uuden täyspitkänsä täysin omakustanteena. Tuotantotapana on toiminut tietokonepohjainen softa, mutta kitarat ja bassot on soitettu oikeilla soittimilla. Bändi jatkaa totutun synkällä ja atmosfäärisellä folk-bläkkislinjallaan, mikä sopii Portlandin henkeen omalla tavallaan aivan kuin polvisukat, Burnside, PBR ja lähituotetut käsinpurkitetut artesaanisuolakurkut, joita nautitaan tietoisesti läsnäollen syvässä harmoniassa maailman kanssa. The Serpent and the Sphere ei valitettavasti aivan yllä bändin parhaalle tasolle, joka koettiin vuonna 2006 julkaistulla Ashes Against the Grain -täyspitkällä. Luscomben vokaalityyli on hieman erilainen von Nageliin verrattuna, mutta kokonaisuudessaan soundi on helposti tunnistettavissa vanhaksi tutuksi Cormorantiksi. E.D. niin lmista n tä n iken s, tse ta in et deilla- REKaamosmasennus ~ Sacher Kaamosmasennus ~ M.A.P Brown records Damu The Fudgemunk ~ Public Assembly Redefinition Records Postilaatikkoon kalahti ennakkokuunteluun heinäkuun aikana ilmestyvä uusi julkaisu Redefinitionlafkalle instrumentaalihoppia puskevalta Damulta. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö uusi levy olisi myös erittäin hyvä kokonaisuus. Damulla on aina ollut oma saundinsa, johon kuuluvat olennaisena osana mm. sopivan rupiset ja fätit biitit, saksofonisämpläys sekä usein jopa ksylofonisooloilu. Osa biiseistä on nyt myös ensimmäisen kerran instrumentaaleina. Levy on kesään täydellisesti sopivaa, rentoa, jazz-henkistä instrumentaalihoppia joka toimii itse asiassa ihan milloin vaan. Metalsucks-sivusto aikoinaan vertasi von Nagelin lähtöä Cormorantista siihen, että Dave Grohl jättäisi Foo Fightersin, mutta onneksi Earth Diverin tapauksessa tämä ennuste ei vastannut todellisuutta. Tuotanto on kokonaisuudessaan ensinnäkin hyvää, ja kummankin artistin laulut sopivat tunnelmaan juuri hyvin . eli kyseessä on siis matskua, jota on vaikea enää saada käsiinsä. Levy-yhtiöistä riippumattomana säilyminen vaikuttaa olevan yhtyeelle elinehto, ja Earth Diverin tapauksessa bändi keräsi rahoituksen faneiltaan Indiegogo-sivuston kautta; 600 dollarin lahjoituksen antaja olisi esimerkiksi saanut bändin esiintymään privaattibileisiin (valitettavasti vain jenkeissä)! Suurena muutoksena kahteen edelliseen levyyn on nokkamies/basisti Arthur von Nagelin vaihtuminen australialaistaustaiseen (onneksi tätä ei huomaa vokaalien lausumisessa!) Marcus Luscombeen. välillä kuulostaa jopa, että Miss Kittin tai Dave Gahan olisi mikin takana. Se vaan kuulostaa hieman tasapaksulta, eikä siltä yksinkertaisesti löydy Limbs-, Falling Snow- tai I am the Wooden Doors -kappaleiden tasoisia huippurepäisyjä. Damu on myös hemmetin kova rumpali (vaikka itse sen kiistääkin), ja breikkilevyä on ilmeisesti tulossa jossain vaiheessa hemmon itsensä puoliksi luotsaamalta Redefinitionlafkalta. alkaa parin minuutin pituisella akustisella, jopa hieman lattarihenkisellä tunnelmointipätkällä, ja ensimmäiset vokaalit kuullaan vasta pitkällä kakkoskappaleen Daughter of Void puolella. Levyn ensimmäinen todellinen huippukohta kuullaan kolmantena tulevan Sold as a Crow -biisin kertosäkeessä, joka kuulostaa juuri oikealla tavalla 90-luvun alun Paradise Lostilta. Levyn parasta antia on viidentenä kappaleena löytyvä Celestial Effigy, mikä mystisissä tunnelmoinneissaan on juuri sitä oikeaa Agallochia. Tyylillisesti vaihtelua on mukavasti: osa matskusta laahaa säästeliäämmin (mm. Monenkin kuuntelukerran jälkeen kappale kuulostaa lähinnä sekalaiselta mössöltä irrallisia osioita, joihin edetään tajunnanvirranomaisesti biisin kokonaisuudesta juurikaan piittaamatta. Miehen tunnetuin julkaisu on muuten vieläkin alkupään Spare Time -albumi, joka muinoin levisi netissä kulovalkean tavoin ja jonka googlaava löytää käsiinsä vieläkin. Aivan ehottoman kovvaa kampetta. -FatGyverJanne www.redefinitionrecords.com soundcloud.com/redef Yllättäen drone/stoner- ja hc-mörkönä tunnettu Tikarin Sampo on kunnostautunut myös elektronisen musiikin saralla! Tosin yhtymäkohtia miehen aikaisempiin ambitioihin löytyy . Hole Up). Jos instrumentaalihoppi toimii, Damun hommia ei parane missata ? ja matskua tulee ulos tasaiseen tahtiin. A-puoli kuulostaa jopa varsin modernilta indiekappaleelta vahvalla bassoarpeggiollaan, Looking Glass 2000-luvun puolivälin rehelliseltä elektropopilta ja Velleityssä taas laitetaan kiviä pesukoneeseen ja syna hyrräämään. B-puolen Spoonful kuulostanee enemmän Peuralan näköiseltä musiikilta. Toisella seiskalla, M.A.P., on A-puolen nimikkokappaleen lisäksi B-puolella kappaleet The Looking Glass ja Velleity. Taitaa siellä kitaraakin olla. Sacher on biisinä niin hyvä, että saatan soittaa jopa DJ-keikalla. -Matti Leppänen 81. Jos ne taas ovat jo tuttuja ja puhkikuunneltuja, The Serpent and the Sphere on aivan kelpo tekele ja ehdottomasti tarkastamisen arvoinen. Biisin säkeistöosuus on yksi kovimmista, mitä olen aikoihin kuullut. Jos Agalloch ei ole aikaisemmin tuttu, suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan bändin aikaisemmat levyt. Streamline), jumittaa (Truly Get Yours), kun taas osa on enemmän uptempo-henkistä revittelyä (mm. Suosittelut. Valitettavasti seuraavana tuleva Waking Sleep antaa hyvän muistutuksen siitä, kuinka vaikea on tehdä moniulotteista progeheviä, jossa kokonaisuus pysyy kasassa. syntsat ulisevat white noisea välillä kuin Hawkwindillä konsanaan, ja yhtymäkohtia yleisesti noiseksi määriteltävään musiikkiin löytyy. Yhdessä avovaimonsa Millan kanssa herra Peurala on saanut ulos kaksi seiskaa, ja toukokuussa ensimmäiset keikat ovat olleet lupaavasti Kuudennella Linjalla Bestial Mouthsin lämppärinä ja Jyväskylän Ilokivessä Nightsatanin ja Sin Cos Tanin kanssa. Onneksi tämän jälkeen kuullaan yksi levyn kovimmista osuuksista, The Pythian, erinomaisen stoner doom -henkisen avausriffin muodossa. Levyn toiseksi viimeinen kappale Mark the Trail yllättää positiivisesti biisin keskivaiheilla alkavalla klassisella laukkakompilla ja kunnon kitarasankarisoolollaan. Earth Diver on pienestä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta oikein onnistunut tuotos. Kappaleissa on keskenään jokin lanka, mutta ne tuovat irrallisesti mieleen vaikkapa Adultin, Crystal Castlesin, Julie Ruinin (Le Tigren Kathleen Hanna) tai Beach Housen kaltaisia nimiä. Työnjako on molemminpuolista, mutta toisen puolen B-puolelle kumpikin on tuottanut oman kappaleensa. Peurala on itse yksin viritellyt proggista jo vuonna 2010, mutta yhteistuumin Peurala ja Helminen ovat masistelleet viime kesästä. Ensimmäisen seiskan, Sacherin, A-puolen nimikkokappale on varsin moderni tanssikappale 140 bpm:n tienoilla. Bändi kuulostaa raikkaalta mutta silti itseltään. -Pulkkinen Agalloch ~ The Serpent and the Sphere Profound Lore Portlandilainen Agalloch jatkaa The Serpent and the Sphere -levynsä kanssa rauhallista levynjulkaisutahtiaan, joka on tämän vuosituhannen puolella korreloinut tarkalleen talviolympialaisvuosien kanssa. Varsin talvisista tunnelmista huolimatta mitään virallista Sotshi-kisabiisiä uudelta levyltä on turha hakea. Damu menee allekirjoittaneella helposti pakkopoistokategoriaan eli matsku on aina vähintäänkin helevetin jees. Public Assembly sisältää Damun jo aikaisemmin julkaistua kamaa ja onkin kokoelma biisejä, jotka ovat nähneet aiemmin päivänvalon mm
Toimisi muuten skeittileffoissa satavarmasti (toimitukselta kulkee pulloposti Redefin suuntaan, joten vink vink). Kannattaa muuten katsastaa Redefinitionin Soundcloud-sivu jo senkin takia, että sitä kautta pian vinyyli- ja kasettiversioiden julkaisun jälkeen julkaisujen kasettirippiversiot annetaan ilmaislatauksena. Lafka siis keskittyy vinyylin ja kasettien myyntiin, ja kysyntää ilmeisesti riittää. Noustuaan enemmän esille Fabric-mixinsä myötä 2009, mies totesi joihinkin kriittisiin kommentteihin, joiden mukaan hänen sanottiin tehneen miksillänsä saman kuin Ricardo Villalobos, että hänellä ei ole edes hajua kuka kyseinen henkilö on. Sokerina pohjalla täytyy hehkuttaa labelin visuaalista ilmettä. tämän hetken trendin mukaisesti. -Pulkkinen Allekirjoittaneen 10 random FXHE-suosikkia (ei järjestyksessä) Omar S . V-osa syntyi sitten vissiin, kun IV:sta rupesi jäämään matskua yli ja vanhaksi. Smith) ja tämän yhteistyöprojektiensa musiikkia mutta on ansioitunut myös esimerkiksi sijoittamaan unohdettuja house-klassikoita ja julkaisemattomia helmiä mukaan kuvastoonsa sekä julkaissut myös Omar S:n tekemiä miksejä. Psychotic Photosynthesis Luke Hess . Untitled Omar S . Muita kovia nimiä ovat muun muassa Ben Gore, Vincent Alvarez ja Yaje Popson. 90-luvun ihmiset heittivät yläfemmaa ensi-illassa siinä vaiheessa, kun paljastui, että viimeisestä partista huolehtii mm. Refined by fire Omar S . Labelinä FXHE on keskittynyt pääasiassa julkaisemaan perustajansa, eksentrisen Omar S:n (Alex ?Omar. Välillä tosin lopun rääkymismeininki kuulostaa oudosti siltä, että Manowar olisi alkanut soittaa bläkkistä. Omar S on viimeiseen asti rehellinen detroitilainen . Leffan aloittaa aivan saakelin kova Yonnie Cruz. Kapeita välejä ja yksinkertaisia vauhdilla vedettyjä linjoja löytyy, enkä usko että leffan skeittauksella on hirveästi annettavaa selkeästi lajin ulkopuolisille tai aloittelijoille. Matskuja on sekoitettu hieman, mutta vitososassa on selkeästi nelosta uudempaa materiaalia. Videoissa nähdään mies pläräämässä Schlager-sektiota, ja tämä kuuluu myös musiikissa . REVIEWS White Mist . Here?s your trance, now dance!! Omar S . Nämä kaksi viimeistä osaa on kuvattu hyvin pitkälle fisulla, mutta siinäkin on pysytty hyvin 90-lukulaisissa tunnelmissa eikä ole menty ?liian lähelle. Tämän jälkeen alkaa Static V (Stewartin haastiksen mukaan Static III:n piti olla viimeinen osa, mutta IV syntyi, kun matskua jäi käyttämättä. White castle song Patrik Sjeren . sitä miten kadulta löytää spotteja sieltä, missä niitä ei välttämättä heti luulisi olevan. Toisaalta Smith on todennut itse haastattelussa, että levytaide on mammanpojille, koska tanssilattialla kukaan ei näe levytaidetta. FXHE on juhlistanut toistaiseksi juhlavuottaan Omar S:n kahdella kymmenvuotismiksillä. kännykkävideot, vaan sen luoma fiilis ja skeittausestetiikka ovat hyvin samoja kuin 90-luvun klassikoissa. FXHE:tä voisi pitää oleellisena osana kolmannen sukupolven detroitilaisen teknomusiikin taltioimista. töissä autotehtaalla ja ei välitä juuri v*ttuakaan mistään, mitä jengi kelaa. tosin ihan älyttömän toimivalla tavalla, vaikka asiaa ei ehkä näin sanallisen kuvailun perusteella uskoisi. Josh Stewartin mukaan indie-leffat ovat tärkeintä, mitä skeittiskenessä tällä hetkellä tapahtuu, enkä voisi olla asiasta enempää samaa mieltä. Olisi liioiteltua sanoa, että tämä kuitenkaan henkilöityisi yksin Smithiin, sillä lafka on nostanut esiin myös Kyle Hallin, Jus-Edin ja Marcellus Pittmanin kaltaisia isoja nimiä sekä julkaisuja Arnold ?Fit? Seagelin, Luke Hessin ja Kassem Mossen (FXHE-julkaisuissa Gunnar Wendel) kaltaisilta kovilta nimiltä. Tuottajana Omar S on onnistunut pysymään monipuolisuudellaan kiinnostavana halliten tuottajana kyvyn tuottaa materiaalia isoille pimeille teknolattioille, perinteiseen houseen tai sofistikoituneeseen acidiin mutta myös osoittaen omaavansa kompetenssia aivan omanlaistensa äänimaailmoiden synnyttämiseen. Biitit ovat hyvällä tavalla tunkkaisia sekä raskaita, ja tarkkaan harkittu lo-fi-saundi toimii tänä ylituotetun musiikin aikana kuin miljoona volttia; tätä kestää soittaa niin perkeleen lujalla, ja lahkeet lepattavat, mutta korvat eivät hajoa. Levyn kovinta antia edustavat No Pantomime ja No Joke ovat lähestulkoon ?bassomusamaisine. Tämä on nimenomaan sellaista matskua, josta fiiliksiä voivat repiä vain die hard -skederotat, jotka ymmärtävät sen, mitä hienoa on siinä, että leffassa on matskua Ocean Howellilta tai vika partti Quim Cardonalta. Toisaalta diggasipa junnauksesta tai ei, Isolation palkitsee kuuntelijansa loppuaan kohden herkullisella tuplabasariosalla. Jos kiinnostaa, kannattaa tsekata vaikkapa miehen viime vuoden ilmainen XLR8R-mix ensin. Kaikessa kliseisyydessään editti on jopa retronostalginen, ja vanhana fanina tästä tulee kotoisa fiilis. Static on skeittileffa skeittareille, ja nimenomaan katuskeittareille (koko leffassa taisi olla vain yksi puulimatsku). Mitään loppustuntteja ei juurikaan ole, vaan partit voivat loppua hyvinkin tavanomaiseen temppuun, ja mukaan on viljelty sopivassa suhteessa katujen elämää ja tapahtumia. Soundtrack on myös melko klassista linjaa: sarjalle tyypilliseen tapaan paljon hyvää räppiä kuten OC:n Time?s Up, De La Soulia ja Group Homea. Static on hyvin kiinni paikassa, se on sopivan suunniteltu ja suunnittelematon, esteettisesti rujo, mutta samaan aikaan viimeisen päälle harkittu. Static IV?V ei missään tapauksessa ole viime vuosien paras indie-leffa, mutta se on ehdottomasti sellainen, jonka jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan löytäen siitä uusia asioita. Hinta ilmeisesti varsin edulliset viisi euroa. -Pulkkinen www.whitemistband.bandcamp.com Klaus Layer ~ For The People Like Us Redefinition Records Klaus Layer nousi pian jenkkiläiselle Redefinition-lafkalle päästyään lafkan uudeksi myyntivaltiksi, ja miehen ensimmäistä täyspitkää, The Adventures Of Captain Crook, ei kaikille edes riittänyt, ja siitä tuli yleisön pyynnöstä pariakin erilaista uusintapainosta. Nyt sarja olisi uusien haastatteluiden mukaan tässä). Tässä skeittauksessa arvostetaan pieniä asioita . Sitä ei ole kuvattu dollyilla ja viimeisimmillä kameroilla, mutta se ei myöskään edusta liiallista realismia kuten esim. FXHE:n levyjen keskiöt saattavat olla vain Smithin itsensä tussilla tuhertama white label, sopivan kämäisesti tehty populaarikulttuuriviittaus, tai mustavalkoprintillä lätkäisty Smithin naama. U Omar S And Kai Alce . -FatGyverJanne www.redefinitionrecords.com Static IV FXHE 10 vuotta Detroitilainen FXHE Records täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Demo sisältää kaksi kappaleita, joiden keskimääräinen kesto on reilut 14 minuuttia. Miehet tietäville menon voi siis kuvitella varsin tekijöidensä näköiseksi. Leffassa esiintyy sekaisin uusia ja vanhoja naamoja; Stewartin merkittävyydestä kuvaajana kertookin paljon se, ketä hän saa kameran eteen . demo Muun muassa Björkmanin, Jurvasen ja Kiilen Petrin projektin, White Mistin, demo on nauhoitettu jo talvella 2012. Sex (A.O.L Remix) Omars Presents Colonel Abrams . Demo kuitenkin yllättääkin. Löytyy wicca-henkeä, jopa hempeää pianoa, Norjabläkkistyylistä estetiikkaa, mutta myös akustista kitaraa ja pitkää tiluttelua. EE3:sta ja DNA:n Continuumista tuttu Jahmal Williams, joka on nykyään tunnettu muun muassa Hoppsin nokkamiehenä. Static-sarja on kokonaisuutena kunnianosoitus street-skeittaukselle hyvin rehellisessä muodossa. Sen jälkeen Layer julkaisi Blun kanssa puuhatun kollabosinkun, Es Ist Wie Ein Kreis -kymppituumaisen EP:n, Play Me An Old Melody -seiskasinkun, ja uusi täyspitkä, For The People Like Us, tärähtää markkinoille 17.6 niin vinyylinä, kasettina kuin diginäkin. Klaus Layer on siitä omintakeinen artisti, että hän sämplää ilmeisesti varmaan melkein poikkeuksetta kotimaansa musiikkia ? eli vanhaa saksalaista kamaa. Not Phazed Omar S and Ob Ignitt . bassolinjoineen ainakin allekirjoittaneen korvaan jotain, mitä instrumentaalihiphopissa ei olla ennen kuultu. Aivan sairasta kampetta. -Kempas www.theoriesofatlantis.com. Sarjan uusin, Static IV, tuli ulos hivenen varkain, vaikka leffan traileria tulikin katsottua ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Static-leffojen idänpuoleinen estetiikka kaupunkinäkymineen määritteli 2000-luvun puolella aikuisemman skeittileffan ulkoasun AWS-leffojen ohella, eikä tästä kaavasta poiketa, vaikka vuosituhat onkin vaihtunut. Editissä mennään edelleen metrotunneleissa, kuvataan talojen kattoja ja vauhdin potkuttelua savuavia katuja vasten. Who wrote the rules of love (Shadow Ray Mix) 82 Varoitus! Sisältää spoilereita! Josh StewartinStatic-sarja on indie-skedeleffojen edelläkävijöitä, ja varsinkin Static II on 2000-luvun merkittävimpiä skeittileffoja niille, joita eivät jättireilit ja afterblackhammerit niin 2000-luvun ylitarjonnassa kiinnostaneet. Haastatteluissa (joita suosittelen lämpimästi lukemaan hyvänä viihteenä) miehen on mainittu toistavan ?shit?-sanaa useiten maailmassa. Wayne County Hill?s Cop (Part 2) Omar S and L?Renee . yllätyksiä löytyy. Todellinen yllätys tulikin sitten siinä, kun leffan lopputekstit oli käyty läpi, sillä ne keskeytyvät ilmoitukseen: ?Luulitko, että 35-minuuttisen leffan tekeminen kestää seitsemän vuotta?lisää tulee.. Demo sisältää kaksi kappaletta, ja sitä saa varmaan ainakin herroilta itseltään tai White Mistin Bandcamp-sivun kautta. Kappaleet tosin eivät jaksa kestää pituuttaan, vaikka tyylikeinoillakin pelataankin. Sen skeittaus on yksinkertaista ja klassista, vähän kuin olisi hypännyt aikakoneella 90-luvulle, mutta hieman päivitetyllä skeittauksella. Spotit ovat välillä samoja klassikoita, joita on skeitattu ensimmäistä kertaa varmaan FTC:n esikoisleffassa ja Mousessa
Jetro Stavén TOM I M ALTIO KICKFLIP RAP CL ETN IES.COM Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.fi | www.funster.fi