2 10€ 2/19 Pentti Järvelin Baltia Skateboarding in the city Otto Taimela Christian Navarrete Skeittaus ja sankaruus Fiktioskeittielokuva Hasselblad Jacob Sundell Kisuvisions To m i M a l t io : B l u n t s l i d e P h o t o : J u s t u s H ir v i Skateboard Magazine
PÄÄTOIMITTAJA Mikko Kempas APULAISPÄÄTOIMITTAJA Joonas Pulkkinen APULAISMIEHET Keke Leppälä, Samu Karvonen, Pentti Järvelin ULKOASU Mikko Kempas LOGO Antero Nuutinen KUVA Justus Hirvi, Keke Leppälä, Vantte Lindevall, Samu Karvonen, Aleksi Hornborg, Ville Jokinen, Santeri Nikkinen, Tony Peltonen, Iina Niskanen, Simple Session, Fabien Ponsero, Harri Tarvainen, Toni Mustonen, Jaakko Markkanen, Travis Adams, Antti Lehtinen SANA Joonas Pulkkinen, Siv Knudsen, Mikko Kyrönviita, Iina Niskanen, Samu Karvonen, Pef, Toni Mustonen, Jaakko Markkanen OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES Mikko Kempas, kempas@hangup.fi +358 40 160 4069 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Särkiniementie 3, 00210 Helsinki www.krookmedia.fi TILAAJAPALVELU Jaicom Oy tilaus@hangup.fi puh +358 3 4246 5300 <Soita tänne jos tilaus tökkii PAINO Pajoprint LEGAL DISCLAIMER: Emme vastaa vahingoista COPYRIGHT Hang Up MAGAZINE 2019 ISSN 1796-4326 @hangupmagazine hangupmagazine It’s about a beer, Its about a man, It’s about a girl It’s about a gun, It’s about a knife, It’s about your world Tuotteet 4 Fakie News 6 Oispa Sipsejä 8 Elli Stenbacka 10 Riikka Karmala 12 Simpel Sessions 14 Merry Men Nottinghamissa 16 Balttiarallaa 22 Pentti Järvelin 30 Christian Navarrete 42 Photography 50 Kisuvisions 72 Chasing the spot Riossa 74 Otto Taimela 76 Fiktiivinen skeittielokuva 78 Real Hero Baby 80 Jacob Sundell top 5 82 S I S Ä L T Ö 2/ 1 9 H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 Ville Lepistö Slob air nosebone Photo: Samu Karvonen
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 Ville Lepistö Slob air nosebone Photo: Samu Karvonen
Lippiksellä hintaa 29€ ja Lamina löytyy osoitteesta www.lamina.fi ja Fredrikinkatu 45:stä. Dekit on varsinkin livenä todella nätin näköisiä. Mallistoa saa tilattua ainakin Carharttin sivuilta www.carhartt-wip.com Vans Ave Pro Aven promodel Vansille poikkeaa merkittävästi perinteisestä Vansin kengästä, ainakin siitä minkälaisiksi Vansit yleensä mielletään. Jos persoonalliset japit kiinnostaa niin käyppä tilaamassa. Myynti muun muassa My Favorite things, Union Five ja Real Deal. Hintaa kengällä on 115€ ja saatavilla muun muassa ponkes.com kaupoista ja rajoitetusti muilta Vans jälleenmyyjiltä. Ave on Vans-kenkä skeittaajalle, joka haluaa teknisemmän mallin perinteisen sijaan. H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4. Materiaalit ovat Janoskin valitsemia, inspiraationa on toiminut Janoskin elämä, kitara, kissa, työhuone ja niin edelleen. www.aprilskateboards.com www.facebook.com/FourDownDistribution Lamina Laminan omaan vaatesarjaan on lisätty paitojen oheen myös asiaankuuluvia lippiksiä. Motownille on levyttänyt muun muassa Stevie Wonder, Marvin Gaye, Diana Ross & The Supremes, The Temptations, The Four Tops, Smokey Robinson & The Miracles, The Jackson 5 ja Gladys Knight & the Pips. Hintaa dekeillä on 75 €. Teknisemmistä ratkaisuista kumivahvisteinen Duracap-kärki takaa hyvin kestävän kärjen, johon ei reikiä saa tekemälläkään ja Ultimate Waffle -pohja on perinteisen vohvelipohjan cupsole-versio, tutulla pitävyydellä. Carhartt WIP x Motown Carharttin loistavien labelkollabojen sarjassa on vuorossa legendaarinen Motown. www.nike.com/skateboarding April Skateboards Shane O’Neillin luotsaama April Skateboards on tullut uutena merkkinä muun muassa Polaria ja Rip’n’Dippiä hallinnoivat Four Down Distributionin valikoimaan. Motown on Carharttin tavoin Detroitista kotoisin oleva levy-yhtiö, joka on tunnettu 60-70-luvun soul & r’n’b levyistään. Kova tiimi ja laatu dekkiä, mitäs sen enempää voi vaatia. Support your local kivijalkakauppias, asiallista menoja jo ties kuinka monen vuoden ajan. Saatavana mustana ja valkoisena. Nike Sb Stefan Janoski Premium RM by you Niken sivuilta pystyy tilaamaan omat, täysin kustomoidut Nike Sb klassikkojanoskit omilla materiaalivalinnoilla
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 n ik es b. co m J an os ki Z oo m S li p M id R M
Photo: Santeri Nikkinen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 Jacob Sundell, tailslide My Favorite ings, Fredrikinkatu 31, 00120 Helsinki facebook.com/mfthelsinki @mfthelsinki myfavoritethings. Vaikka toimitus koostuukin pikemminkin edistyskriitikoista kuin kehitysoptimisteista, toimitus silti suosittelee zineä lämpimästi. Jani Laitiala on Blue Tomato Helsingin ensimmäinen tiimikiinnitys. Joukkue ei sinällään yllätysnimiä sisällä, mutta Nyjahin ohella ihan siisti nähdä myös Jamie Foyn nimi listoilla. Toy Machinen uusi pätkä Program Injection todisti, että vielä lähes 40-vuotiaanakin on mahdollista hämmeröidä. Lähes yhtä hienoa oli nähdä samassa tilassa Kaukonen, Ropeman, Takkinen sekä Valtteri Väkevä. Tyttörullalautailijat ry on uusinut hallituksensa. Omalla tahollaan vastaavaa työtä tekee myös John Rattray Why so sad. Weskisen tehtyä tilaa Asteella HangUp on vilpittömästi iloinen, että osaksi tiimiä on liitetty Jukka ”Liian hyvännäköinen skeittaamaan” Koskinen! Arsi on kasannut uuden zinen nimeltään Edistyksen voima. Niin tai näin, joukkueen näkyvyys esimerkiksi Chris Robertsin The Nine Clubissa sekä Jaakon menestys Nižni Novgorodissa ansaitsevat oman suitsutuksensa! Toimituksen tiedon mukaan Jaakon 3. Huxi Mane aka Jesse Hukka kiinnitetty Sidin tiimiin. Yhdysvallat valitsi oman skeittimaajoukkueensa. Photo: Pulkkinen Jyväskylän hallin viimeisiä hetkiä. Ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä #Chasingthespotinkin kautta maailmaa kiertänyt Enni Kalilainen jättäytyi tehtävästään, ja TRL:n hallituksen varapuheenjohtaja Alva Strang hoitaa pj-tehtävää hallituslaiset tukenaan kauden 19/20 ajan. Yksi Suomen pitkäikäisemmistä skeittihalleista Jyväskylässä joutui jyrän alle, mutta uusi hallitila löytyi viimein tilalle. MFT team: WU-Tom, Simo Mäkelä, KYY, Juha Pönkänen, Otto Taimela, Marcus Hyöky, Ossi Jalmari, Rönkkö, Jacob Sundell, Tomi Rehula, Eniz Fazliov Rönkkö, kick ip K em p as MFT_Ro?nkko?2_hangup.indd 1 25.10.2019 20.43. Kaikki vanhoja Hang Up -aktiiveja. Halli oli pystyssä vuodesta 2004. Joukkueen kanta jalkapallon Qatarissa järjestettäviin MM-kilpailuihin on epäselvä. Ry arvioi Ennin panosta kotimaiselle naisskeittaukselle näin: ”Enni on ollut uranuurtaja suomalaisen naisskeittauksen esille tuomisessa ja raivannut naisskeittaukselle tilaa lajin sisällä. Matt Bennettinkin hiljaiselo saa leffan matskujen perusteella oikeutuksena. -kampanjallaan, jota voit tukea osoitteessa www.thepredatorybird.com/why-so-sad-2019-mission-for-mental-health/. Billy Marksin skeittauksen taso on edelleen häkellyttävää. Voit tukea säätiötä osoitteessa benraemersfoundation.com. Nollieflip Kuva: Tontsa Valtteri Väkevä, Deeli ja Takkinen Deelin näyttelyn avajaisissa. Instasta voi tarkastella, miltä näyttää oppikirjamaisesti tehty pivot fakieen. Robert Saastamoinen fs crail. Haluamme TRL:n hallituksessa jatkossakin vaalia ja jatkaa sitä huikeaa työtä, jota Enni on näiden vuosien aikana tehnyt ja pitää kiinni jo saavutetuista virstanpylväistä samalla, kun tähtäämme kohti uusia tavoitteita. Matt Pailes on innostunut myöhäisiällään myös tuottamaan reggaeta. Matt Pailesin poika niin ikään tuottaa suhteellisen lupaavaa dubia tuottajanimellä Small Axe. Lisäksi hän on esimerkiksi tuonut tärkeää turvallisen tilan periaatetta tutuksi myös suuremmille yleisöille. Juoruja, uutisia ja internetin aarteita. Suomen rullalautamaajoukkue kävi Dohassa. DVD-pakettia ja lautoja löytyy muun muassa Real Dealistä. sijaan ei ole vaikuttanut Johan Bäckman tai venäjän trollitehtaat vaan täysin Jaakon omat alley-oopit. Enni ei onneksemme häippäise mihinkään, vaan tulee jatkossakin näkymään TRL:n vuoroilla ja mukana muissa meiningeissä.” Toimitus toivottaa niin TRL:lle kuin Ennille mitä parhainta tulevaa vuotta! Edesmenneelle Ben Raemersille on perustettu hänen nimeään kantava säätiö, joka edistää taistelua mielenterveysongelmia sekä itsemurhaan liittyvää stigmaa vastaan. Onnittelemme farkkuhaalareista sekä kansainvälisestä suunnasta. Vanha Numeron ja Kingpinin päätoimittaja Deeli piti Placeholder-nimeä kantavat valokuvanäyttelyt SIC Spacessa Helsingissä ja Galleria Nykyajassa Tampereella. W eskinen on onnistunut saamaan Home Boyn sponssin! Käsittääksemme Weskinen oli myös tätä ennen onnistunut saamaan Elementiltä lautoja. Tästä esimerkkinä käy jo vuonna 2011 kappale Ganja In My Brain. Chico Brenesin kuumana käyvän lautagamen ja 7X7-pätkän slappyajelujen lomassa myös Paul Shier on innostunut Instan perusteella skeittaamaan. Sisältää muun muassa painavaa asiaa edesmenneestä Pekka Airaksisesta, Pijallista sekä Kaija Papun lukupäiväkirjan! 90-luvun alussa syntynyt New Deal on herätetty jollain muotoa uudelleen henkiin ja ikonisen lafkan vuosien 19901992 lautoja saa uudelleen painoksina. Helsingin näyttelyssä nähtiin osana näyttelyä muun muassa meteoriitin palanen
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 Jacob Sundell, tailslide My Favorite ings, Fredrikinkatu 31, 00120 Helsinki facebook.com/mfthelsinki @mfthelsinki myfavoritethings. MFT team: WU-Tom, Simo Mäkelä, KYY, Juha Pönkänen, Otto Taimela, Marcus Hyöky, Ossi Jalmari, Rönkkö, Jacob Sundell, Tomi Rehula, Eniz Fazliov Rönkkö, kick ip K em p as MFT_Ro?nkko?2_hangup.indd 1 25.10.2019 20.43
Siis vaikka siten, että lautamerkki on tamperelainen, tai grafiikan tehnyt taiteilija toimii tai on joskus toiminut näillä nurkilla. Kannattaa muuten katsoa Kärän Vimeo (Finnished Skateboarding) ja Youtube-kanavia (FinnishedSk8boarding), jos suomalainen skeittaushistoria kiinnostaa. O ispa sipsejä! – lesoa skeittilautagrafiikkaa Suomesta -näyttely pidettiin Kulttuuritalo Laikussa Tampereella 16.-31.10.2019. Tarinatehdas on siis Finlaysonin tehdasalueella muutamana aiempana syksynä toiminut sarjakuvan ja kirjallisuuden pop up -tila, jossa on järjestetty yhtä ja toista tapahtumaa. Suomalaisista dekkigrafiikoistahan saisi todella laajan näyttelyn, mutta tässä oli ”läänintaiteilijan hengen” mukaisesti ajatuksena, että kaikki esillä olevat dekit liittyvät jollakin tavalla Pirkanmaahan. No, Villelle oli tietenkin tullut välittömästi mieleen Laikun pihan (Rennonakin tunnettu) skeittaus, ja se, että myös todella moni paikallinen sarjisja kuvataidetyyppi on suunnitellut dekkigrafiikoita. Näyttelyssä oli esillä 23 eri taiteilijaa, 15 eri lautamerkkiä ja yhteensä 39 lautaa kutakuinkin viimeisen 20 vuoden ajalta. Tommi Musturi (Sticky Woods Skate Co.), Anssi Kasitonni (Tikari), Jupi (Kuosi, Cartel), Janne Hauta-aho (Melodica), Arsi Keva (Seven Inch, Tikari, HaiJump), Vesa Ritola, Ilona Partanen, Teemu Antero (El Rio Grind), Mikko Huttunen, Tapio Tiainen, Mappe Malinen (Napalm Custom), Jussi ”Hytky” Pohjanen (ITÄ, Windmill), Verna Tervaharju (Kaarikoirat x Cartel), Matti Lankinen (Kaarikoirat x Crossbone), Kaija Papu (Tikari, HaiJump), Jani Mäkelä (Kuosi), Olli Aarni, Pentti Järvelin, Vesa Korkkula (HaiJump) salainen taiteilija (Mörkö), Ville Anger (Statum), Katri Sipiläinen (Tikari), Jyrki Nissinen (Tikari) Läänintaiteiljia Ville Pirinen Arsi Keva Ville Anger Jani ”Mäksy” Mäkelä Teksti: Mikko Kyrönviita Kuvat: Vantte Lindevall Teksti: Mikko Kyrönviita Kuvat: Vantte Lindevall H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 8. Tällä ajatuksella Ville sitten kysyikin, että kiinnostaisiko alkaa kuratoimaan dekkinäyttelyä. Idea näyttelystä syntyi, kun sarjakuvataiteen läänintaiteilija Ville Pirisen ja kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Isoaron luotsaama Tarinatehdas sai mahdollisuuden järjestää ”jotain” Laikun Aulagalleriassa ja musiikkisalissa. Näyttelyn avajaisissa keskusteltiin Ville Pirisen ja Arsi Kevan kanssa skeittauksesta ja kuvataiteesta sekä katsottiin Tampereen ensimmäinen täyspitkä skedeleffa, Janne Penttilän Herwood Rules, sekä Mikko Huttusen kuvaamaa ja editoimaa TRE Porno -tuotantoa kultaiselta 90-luvulta. Tosin muutama sääntöä rikkonut lauta otettiin armeliaasti mukaan
Teksti: Mikko Kyrönviita Kuvat: Vantte Lindevall H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 9
Elli Stenbacka Elli Stenbacka on nuori lahjakkuus, joka vetää temput hyvin päättäväisellä tyylillä. Skeittaan yleensä mun hyvän kaverin Sirin (Nissinen) kanssa. Mun isä skeittaa ja junnuna on jo yrittänyt houkutella mua skedeyksen pariin, mutta harrastin jalkapalloa, ja kaksi harrastusta olis ollut mulle liikaa. Miten päädyit skeittauksen pariin, ja kuinka kauan on tullut skeitattua. SPH-tiimiin kuuluvat Siri Nissinen, Jessica Lindström, Alva Strang, Sabra Pikkuhookana, Sofia Salo, Ada Tekay, Siri Akalin ja Julia Voutilainen. Mulle skedeeminen on sitä, että haluan vaan nauttia eli ei kyllä varsinaisesti ole. Eniten räppii, träppii, ja joskus on niin jees skedetessä kuunnella rokkia! Mitä muuta duunailet kuin skeittaat. Pääsin jututtamaan Elliä hieman hänen kotikulmillaan Helsingin Jätkäsaaressa. SPH perustettiin mun 18-vuotissyntymäpäivänä. Tykkään skedee oikeestaan kaikkea, mutta streettiä on pääosin tullut skedettyä. Lempitemppua en kyllä osaa nimetä. Oon huomannut, että sulla on napit usein korvilla, kun skeittaat. Alunperin oon Porista ja nykyisin asun Helsingissä. Onko lempibiisiä. Pääosin tulee skeitattua SPH:n tyyppien kanssa. Mitä tykkäät skeitata. Homma lähti ensin frendien kanssa heitetystä läpästä; alettiin hengailemaan ja skedeen yhdessä. Kiinnostaako esim. Parasta skeittaamisessa. Millaista musaa kuuntelet. Siitä se sitten lähti. Opiskelen Helsingin maalariammattikoulussa sisustusartesaaniksi nyt toista vuotta. Parasta skedeemisessä on frendit ja uuden trikin ländääminen. Kuvailtua tulee melkein joka sessareilla. Musiikkia tulee kuunneltua melkein koko ajan. Kerrotko vähän, kuka olet ja mistä olet kotoisin. Aloin skeittaamaan vuoden 2017 alussa. Tulevaisuudelle suunnitelmia ei ole. Skedeyksen lisäksi vietän paljon aikaa frendien kanssa. Oon 19-vuotias Elli. Sillon, kun skedee, niin tulee vielä parempi fiilis, kun on napit korvilla. Se oli eka skaba, johon oon osallistunut, ja aion kyllä jatkossakin osallistua, koska se oli ihan hauskaa. Tutustuin ihmisiin, jotka skeittasivat ja ajattelin, että tota olis siisti osata vetää. Ennen skeittasin tosi paljon Jessican (Lindström) kanssa, mutta sillä murtui nilkka pahasti. Onko sinulla tavoitteita skeittaamisen suhteen. Kenen kanssa käyt yleensä skeittaamassa. skabailu. Nyt meillä on Instagram-tili, ja postaillaan videoita ja kuvia. Lopetettuani jalkapallon ihmettelin jonkun aikaa, kun jengi skeittas, ja sit aloinkin ujosti harjoitella ollieta. Lempibiisiä en osaa sanoa, mutta Travis Scottia tulee kuunneltua. Olin helmikuussa Trelogyssä SM-kisoissa: jännitti ihan sikana ja tulin viidenneksi. Sulla on kova meininki skedellä. Oon tutustunut skeittaamisen kautta ihaniin ihmisiin ja saanut paljon ystäviä. Toivon vain, että pysyn terveenä ja pystyisin skeittaamaan niin kauan kuin mahdollista. Haluun kisaamisen kautta kehittää mun ”esiintymispelkoa” eli skeittaa niin, että jengi oikeesti vaan kattoo mua, koska se ei oo mulle luontevaa. Lempitemppu. Ulkomaille olis kyllä siisti muuttaa! Ellin skeittausta voi käydä katsomassa Instagramissa @ellistenbacka ja @aspeehoo Teksti ja kuvat: Iina Niskanen C h e c k o u t H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1. Ketä siihen kuuluu ja miten homma sai alkunsa. Jos näin voi sanoa, niin kaikki! Mut trikit mitä ite haluisin oppia tällä hetkellä ovat crooked ja fronttiflippi. Skeittaan, koska se on mulle terapiaa ja saan siitä tosi hyvän olon. (Kesällä Parkille frendien kanssa bissen kera!) Onko sinulla tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta ei oo niin väliä kenen kanssa skeittaa – aina on haippia! Tsempit Jessicalle! Kerrotko lisää SPH:sta
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 1 #Kessankukkula / Kontula skatepark – Build by Suomen Skeittibetoni x Beaver Concrete Ku va t: Ke ke Le pp ä lä www.skeittibetoni.com @suomenskeittibetoni www.beaverconcrete.se @beaverconcrete
Alkuun kävin tosi paljon Olarissa, jossa aloitin skeittamaan, enkä oikeastaan silloin käynyt muualla kuin siellä. Aloittamista edeltävänä talvena olin alkanut aktiivisesti lumilautailemaan, ja lumien sulettua ostin ensimmäisen completeni. Kehittyä koko ajan paremmaksi. Enimmäkseen kaaria joo, mutta kaikki skedeys on kivaa ja todellakin lähtee. Toissatalvena kävin muutaman kerran, ja viime talvena en käynyt enää kertaakaan. Nyt olen käynyt enemmän ympäriinsä Helsinki–Espoo-aluetta. “ C h e c k o u t Taneli Riikasta: "Näin ekan kerran Riikan Kontulan poolilla viime talvena. Riikka Karmala Teksti: Siv Knudsen Kuvat: Keke Leppälä Kuka olet, mistä tulet. Riikka on tosi kova skedeejä, joka haluaa vaan skeitata ja keskittyy siihen täysii." H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 2. Arvasin heti, että kyseessä oli sama gimma, jota moni oli kehunut aikaisemmin. Äkkiä huomasin, että skeittaus on se juttu, mitä haluan tehdä. Sillä on tekniikka ja voima kohillaan, ja se, miten nopeasti hän on oppinut ajamaan isoja kaaria, on aivan älytöntä. Missä olet nyt ja mitä teet siellä. Se on inspannut itseäkin skedeemään enemmän ja kovempaa. Oho, olet skeitannut vasta alle kolme vuotta – huh! Olet kehittynyt äkkiä. Nousin portaita ylös ja katoin, että joku vetää tatsilla fs olliee koparin yli. Jos kehitys jatkuu, kuten on alkanut, Riikasta tulee yksi kovimmista verttivetäjistä Suomessa, ja nyt en puhu vaan gimmaskedeejänä vaan ihan vaan skedeejänä. Päivät kuluvat keikkatyötä tehden kotihoidossa, koiraa viihdyttäessä ja skeitatessa. Näin vaan aluksi skeittarin, joka skedes täysii. Nykyään fs air menee 4m betonikaareen parin yrityksen jälkeen. Ei ole mitään tiettyä paikkaa, missä käyn eniten, mutta suosikkipaikka skeitata on Tampereen Iso-Vilunen. Tuleeko vielä talvella snoukkailtua, vai meneekö vapaa-aika hallilla skeittaamassa. Se sitten jäi, ja vasta Espooseen muutettuani päätin aloittaa kumppanin innostamana. Muutin vajaa kolme vuotta sitten Espooseen. Mistä syntyi kiinnostus skeittaamiseen, ja kuinka liekki syttyi. Minkälaisia suunnitelmia tai toiveita sinulla on tulevaisuudelle skeittauksen saralla. Riikka skeittaa himmeellä tatsilla. Tajusin heti siitä hetkestä, kun se alkoi laittaa syndejä jalkaan, että tässä tyypissa on jotain erikoista. Riikka oppii tosi nopeasti uusia temppuja, ja välillä sessareilla näytän jonkun uuden linjan, niin menee hetki ja sitten ajetaan sitä täysiä ja keksitään siihen lisää. Skeittauskin oli parasta gimmaskeittausta, mitä olin Härmässä nähnyt (en ole mikään expertti). Skeittaatko enimmäkseen kaaria vai lähteekö flättiskeittaus myös. Talvella tulee käytyä sisällä minirampilla ja viikonloppuisin Kontulassa; Tapiolan hallilla ei ole tullut vielä käytyä. Olin aivan blown away, kun tajusin, että se olikin tyttö. No on tullut aika paljon skeitattuakin. Onko siellä Espoossa joku tietty parkki, jossa tykkäät erityisesti käydä skeittaamassa, ja miksi pidät juuri siitä parkista. Lumilautailu jäi aikalailla siihen, kun innostuin niin paljon skeittaamisesta. Nyt syksyllä on tullut käytyä sillan alla muutaman kerran, ja kelien mukaan olen yrittänyt etsiä kuivia spotteja, joita skeitata. Siitä lähtien sitten onkin tullut skeitattua lähes päivittäin. Sitten minulla oli onni matkustaa Nanjingiin Riikan ja muun skedemaajoukkueen kanssa ja siellähän se olikin sitten aivan liekeissä. Samuli Heino Riikasta: ”Näin Riikan ensimmäisen kerran skeittaamassa viime talvena Kontulan hallilla. Skeittaus on kiinnostanut pienestä asti, mutta aloittaminen silloin oli hankalaa, koska lähimailla oli vain metsää ja hiekkateitä. En ole pitkään aikaan tavannut ihmistä, joka ois niin fiiliksissä skeittaamisesta tai skeittais niin täysii kuin Riikka. Olen Riikka ja olen kotoisin Keuruulta. Haluan tehdä sitä niin kauan, kun siitä nauttii ja tykkää
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 3
Photo: Alex Lapin H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 4 2 vuotta täyttävä, yhdeksi Pohjois-Euroopan suurimmiksi kisoiksi vuosien saatossa kehittynyt Simple Session juhlistaa 20-vuotista historiaansa ensi vuoden helmikuun toisena viikonloppuna 8–9. Iltabileet ovat Kultuurikatelilla, joka sijaitsee Tallinnan A-terminaalin läheisyydessä. Photo: Teddy Morellec Jaakko Ojanen. Iltabileet ovat tapahtuman perinteitä kunnioittaen Club Hollywoodissa Vanhassakaupungissa. Tiistaina 11. Dave Duncan, Tony Hawk ja Pat Duffy. Erityisesti BMX-legenda Nate Wesselillä on ollut merkityksensä tapahtuman kehittymisessä. Viking Linen kautta saa nyt myös matkaliput edullisemmalla hinnalla: vikingline.fi/simplesession. Saku Areena), josta muodostui kisoille perinteinen areena. helmikuuta. Simple Session on ollut myös jopa globaalissa kontekstissa edelläkävijä reaaliaikaisessa, skedetapahtumaan liittyvässä liikkuvan kuvan viestimisessä. Photo: Nauris Dollins. Airbnb:tä tai hotellia kannattaa siis alkaa tähyilemään jo nyt! Terviseks! 2020.session.ee www.facebook.com/simplesession @ simplesession Jonas ”Ginger” Bunger goes onefooted. Simple (Alunperin Simpel) Session järjestettiin neljä ensimmäistä kertaa kesäisin Tartossa. Simple Sessionin ympärille kytkeytyy kuitenkin juhlavuoden kunniaksi paljon muutakin ohjelmaa. helmikuuta on myös mahdollisuus hakea tatsia Saku Areenalla. Illalla on luvassa vielä vahvistamattomassa elokuvateatterissa Simpel Session -dokumentin ensi-ilta. päivä ovat varsinaisten Simple Sessioiden karsinnat. Sunnuntaina 9. Torstaina 6. Wessel oli jo vuonna 2007 uudistamassa kisojen streettiä, joka kykenisi palvelemaan niin skeittausta kuin BMX-pyöräilyäkin. päivä Saku Areenalla kisataan Viron mestaruudesta. Alun perin 1990-luvun lopussa skeittareiden ja BMX-pyöräilijoiden Tartossa aloittama tapahtuma on kehittynyt risaisista vanerikamoista suuren luokan härveleiden tapahtumaksi, joka houkuttelee niin jenkkiammattilaisia kuin eurooppalaisia kisahiiriäkin. Toisin sanoen perinteisesti kovista juhlistaan tunnetun Simple Sessionin ”kokeneimmat” kisakävijät voivat lähteä haSimple Session 2020 Ikoninen rullalautatapahtuma täyttää 20 vuotta kemaan vauhtia viikonloppuun jo hyvissä ajoin torstaina! Perjantaina 7. Rautatieaseman flätti vaikuttaa videomateriaalin perusteella kisapuitteet täyttävälle. Kilpailukalenteri. päivä kisataan finaaleita ja best trickejä, ja illalla on mahdollisuus juhlistaa voittajia ja onnistujia jälleen Hollywoodissa. Eikä siinä kaikki, sillä illalla on vielä bileet Club Studiolla, joka sijaitsee noin kilometrin päässä rautatieasemasta Vanhassakaupungissa. Onko dokumenttiin haastateltu esimerkiksi Joni Kiiskilää – se on täysin validi kysymys. Alueella on myös muuten virolaisen nykytaiteen museo EKKM, jota toimitus suosittelee lämpimästi. Tapahtuman tarkemman historiikin voit lukea HangUpista 2/2018 sekä Hang Upin nettisivuilta.. Lauantaina 8. Tapahtuma kasvoi hiljalleen, kunnes se siirtyi vuonna 2005 Saku Suurhalliin (nyk. helmikuuta Saku Areenalla on harjoitukset, minkä jälkeen Tallinnan rautatieaseman (Balti Jaam) odotustiloissa pidetään Game of Skate. Ollie to nose to pole 50-50. Jos viikonloppua tai pelkkää Tallinnan loistoa haluaa vielä jatkaa, niin maanantaina 10.helmikuuta on Saku Arenalla avoimet sessarit
helmikuut , 2020 S ku Areen T llinn , Eesti Ikonisen skeittikis n 20. Yksi Euroop n pitk ik isimmist skeittikisoist : 20 vuoden histori Uusi j iso kis reen Suor l hetys: Red Bull TV 70 pro-skeitt j 25 m st 10 000 k tsoj 4 p iv ohjelm : juhli j muit t p htumi presents lipunmyynti: @simplesession simplesession.net Erikoist rjous Simple Session -vier ille: Yhdensuunt inen m tk lk en 6 € Lis tiedot j v r ukset: vikingline.fi/simplesession P ikkoj r joitetusti, v r heti!. juhl vuosi! Simple Sessions skeitt ji vuosien v rrelt : J mie Foy Alex Midler Iv n Federico Pedro B rros Alex Sorgente Zion Wright J gger E ton J kko Oj nen Chris Russell M rius Syv nen Sil s B xter-Ne l P t Duffy Yuto Horigome D ve B chinsky Ch se Webb Richie J ckson Felipe Gust vo Albert Nyberg Jord n Th cker y B rney P ge Willis Kimbel Tim O'Connor Ry n Sheckler Greg Lutzk Aurelien Gir ud Letici Bufoni * Ryo Sejiri Robin Boli n M nny S nti go Kelvin Hoe ler Chris Pf nner Peter R mondett Ry n Decenzo Josh M tthews N ssim Gu mm z Axel Cruysberghs Mike V llely Eniz F zliov Kili n Heuberger Johnny L yton Austen Se holm Tim Zom Ben Grove Tom s Vintr Chris H sl m Phil Zwijsen F bi n Verh eghe Ad m Dyet M d rs Apse D nny W inwright Tom Penny Kurtis Col monico Adrien Bul rd Georges Agonkouin Kris Vile M xim H b nec B stien S l b nzi Ross McGour n Tony T ve Sierr Fellers Anthony Shetler Br ndon Biebel Ali Boul l Kenny Reed Kenny Hughes Louie B rlett Steve Nesser Henning Br ten Mik Edin J ni L it l D nny Leon Ke'Ch ud Johnson G rd Hv r Alex Mizurov M x Kruglov Vincent Milou TJ Rogers J mie M te u j mont muut .... H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 5 8.–9
Viktor Palomäki, bs air, Victoria Park, Lontoo H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 6
Ja juuri samoista syistä Skate Nottinghamin puuhamies ja Trent-yliopiston tutkija Chris Lawton meidät sinne kutsuikin: kertomaan tarkemmin Kaarikoirien toiminnasta, Kenneli DIY:n rakentamisesta, nuorten työllistämisestä ja yhteistyöstä Tampereen kaupungin kanssa. Ja kukapa muu olisi parempi kertomaan Kaarikoirien toiminnasta kuin yhdistyksen puheenjohtaja Teemu Grönlund. Lisäksi Lontoossa asuvan Ossi Piispasen houstaus ja Itä-Lontoon meiningit käänsivät kolmen päivän saunareissun kuitenkin helposti plussan puolelle. Saavuimme Nottinghamiin perjantai-iltana juuri sopivasti valokuvanäyttelyn avajaisiin. Matkaan lähti myös Kaarikoira-aktiivi, Grant Taylorin ja Nik Stainin tyylikkyydellä vaivattomasti skeittaava Viktor Palomäki. Twitter-keskusteluun yhtyi myös Skate Nottingham -organisaation ja akateemisen skeittausverkosto Re-Verbin puuhamies Chris Lawton, joka kertoi Nottinghamissa heinäkuun lopulla järjestettävästä Skateboarding in the City -festivaalista, ja pohdiskeli samalla, olisiko tamperelaisilla kenties mahdollisuuksia päästä paikan päälle kertomaan hieman tarkemmin kaupungin skeittauskuvioista. Kaupungissa ollaankin kunnostauduttu DIY-parkkien Merry Men Nottinghamissa Usko täi älä: Twitteristä on hyötyäkin. Linkkasin keskusteluun Kaarikoirien ja DUMBØ-porukan Visit Tampereelle tekemän Tampere Skate City -videon ja toivotin porukan tervetulleeksi Tampereelle (jos et muuten ole vielä Jaakko Ojasen tähdittämää videota nähnyt, suosittelen korjaamaan tuonkin asian tilan viipymättä). Saavuttuani Lontooseen St. Nimittäin jos paikallishallinnon kanssa grindaaminen on joskus vaikeaa Suomessa, niin Nottinghamissa skeittareiden yhteistyö päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa tuntuu olleen aiemmin täysin mahdotonta. Skate Nottingham Nottinghamissa skeittausmeiningeistä vastaa pitkälti Skate Nottingham -organisaatio, joka järjesti myös Skateboarding in the City -festivaalin. Harvinainen osoitus tästä saatiin viime huhtikuussa, kun Skateboarding and the City -kirjastaankin tuttu UCL Bartlettin arkkitehtuurin ja urbaanin kulttuurin professori Iain Borden jakoi tilillään The Guardian -lehden julkaiseman jutun Pirkanmaan Kaarikoirien toiminnasta. Teemu ja Mikko Nottinghamin TV:n haastattelussa Radical Places -työpajassa kuviteltiin täydellistä päivää Teksti: Mikko Kyrönviita Kuvat: Vantte Lindevall H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 7. Pancrasin asemalla olikin vastassa juuri kirjastosta tullut varsin raikas kolmikko. Liekö sitten Brexitin ensivaikutuksia vaiko vain ihan perusbrittiläistä junaliikenteen rappiota, kun Nottinghamin junamme oli peruttu sähköjen hävittyä koko rataosuudelta. Siinä sitä oli muuten paikallisilla ihmettelemistä, kun Tommy jutustelun lomassa vaihteli kieltä sulavasti englannista suomeen. Näyttelyssä törmäsimme myös suomalaisille tuttuun Tommy Mayhin, joka asuu tätä nykyä Nottinghamissa. Matka Nottinghamiin ylitäyteen pakatussa junassa menikin sitten aivan leppoisasti nuoren Norwich-fanin kanssa Teemu Pukista jutellen. Samaan hengenvetoon Chris esitti kutsun ja kertoi Skate Nottinghamin saaneen The National Lotteryn yhteisörahastosta varsin mukavasti rahoitusta, jolla voisi myös kustantaa muutaman Kaarikoiran Nottinghamiin. 40 asteen helteillä ei ihme kyllä ollut kuulemma juuri kiinnostanut skeitata, vaikka tokihan sitä oli pakko käydä kunnioittamassa Ben Raemersia Victorian parkilla ja Tottenham DIY:llä sekä testata juuri avattua ja alkuperäiseen asuun kunnostettua South Bankia. Näyttelyssä oli esillä kuvia spoteilta eri puolilta Nottinghamia ja ympäröivää Nottinghamshiren aluetta. Teemu, Viktor ja Vantte kävivät ennen Nottinghamiin lähtöä Lontoossa ottamassa kolme päivää esimakua ilmastonmuutoksesta. Joitain imperiumin rippeitä taisi kuitenkin olla vielä jäljellä, sillä sähköt saatiin kuin saatiinkin toimimaan vain reilun tunnin odottelun jälkeen. N o, Bordenin twiitistä käynnistyi kiinnostava tapahtumasarja. Joukossa oli melkoisia helmiä Ricky Oyolasta paikalliseen legendaan Carl Shipmaniin, sillä Nottinghamin liepeillä asuva valokuvaaja ja klassisen brittilehti Sidewalkin yksi perustajista Andy Horsley oli näyttelyssä mukana. Skate Nottingham on yhteiskunnallinen yritys, joka kehittää paikallisia skeittausolosuhteita, toimii linkkinä kaupungin hallintoon ja tekee yhteistyötä erilaisten paikallisten tahojen – kuten esimerkiksi kaupunkikehitysyhtiö Creative Quarterin – kanssa. Chrisin mukaan skeittaus on Nottinghamissa menneinä vuosina nähty lähinnä ”Broken windows” -teorian mukaisesti epäsosiaalisena käytöksenä, joka vain luo lisää epäjärjestystä ja jopa kannustaa rikollisuuteen. Jos et muuten ole vielä lukenut juttua Upward slope: how skateboarding transformed the ‘Manchester of Finland’, suosittelen korjaamaan asian tilan viipymättä. Kesän skeittireissujen peruuntuessa porukkaan liittyi vielä Vantte Lindevall, jonka Abkhazia-dokumentti otettiin siltä istumalta myös festivaalin ohjelmistoon
Mikko, Iain Borden ja Chris Lawton. Iain Borden kertoi myös tuoreesta Skateboarding and the City -kirjastaan Teemu ja Mikko kertoivat Kaarikoirien toiminnasta ja Hiedanrannan kehittämisestä Radical Places -työpajassa Teemu ja fast plant Flo-skedeparkin poolilla H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 8
purkamisessa, jonka lisäksi skeittaus on myös ollut monin paikoin täysin kiellettyä, josta osoituksena kaupungilla näkyikin skeittauksen sakon uhalla kieltäviä kylttejä. Vaikka halliskeittaus ei ole ihan ensimmäisenä mielessä, kun reissussa ollaan, niin tutustuminen Flo-parkin toimintaan oli kyllä kiinnostavaa. Tämä myös näkyi hallilla, jossa tyttöjä ja naisia oli huomattavan paljon skeittaamassa niin streettiä kuin pooliakin. Sateisen viikonlopun kruunasi vielä pubin täydeltä väkeä vetänyt skeittitietovisa, jossa paikallistriviasta huolimatta pärjättiin aika hyvin, kiitos muun muassa Viktorin Mysteryn leffoihin liittyvän erityisosaamisen. Syytä kuitenkin olisi ainakin Flo-skeittihallin toiminnan perusteella. Itse kerroin väikkäritutkimukseeni liittyen skeittareiden ja hallinnon yhteistyöstä laajemmassa kaupunkikehittämisen kontekstissa. Teemu puolestaan kuvasi yksityiskohtaisesti Kaarikoirien toimintaa, Kennelin rakentamista, Manseraman ja muiden tapahtumien tuottamista sekä kesäkuussa valmistunutta, yhdessä TamMikko kuvittelee olevansa Carl Shipman Radlandsissa Viktor, ollie parin päivän spekuloinnin tuloksena H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 1 9. Yhdeksän kuukauden aikana hallin käyttäjäksi on rekisteröitynyt hieman yli 3000 skeittaria, joista 25 % eli pyöreästi 750 on tyttöjä tai naisia. Sääntöä ei enää noudateta, mutta sillä on kuulemma ollut 2000-luvun alussa vaikutus siihen, että yksi skeittarisukupolvi hävisi katukuvasta lähes kokonaan. Ei skeittausta Nottinghamissa vieläkään erityisemmin tueta, vaikka Skate Nottinghamin toiminnan myötä ja poliitikoiden vaihtuessa valoa tunnelin päässä jo hiukan näkyykin. Skeittiväen, ja välittömästi myös meidän, suosiossa oleva King Billy pub on muuten ehdottomasti pintin arvoinen paikka, jos satut nurkilla liikkumaan! Radical Places Maanantai käynnistyi heti aamusta koko päivän kestäneellä Radical Places -työpajalla. Hallia on lokakuusta 2018 alkaen pyörittänyt skeittareiden ja muiden paikallisten toimijoiden perustama järjestö, joka on onnistunut saamaan homman käyntiin pienistä resursseista huolimatta. Ja piti sitä nyt käydä koko porukan voimin ottamassa osaa viikonlopun ”kilpailuihinkin”. Tamperelaisesta vinkkelistä Nottinghamin skeittarimäärät ovat ainakin tyttöjen ja naisten osalta aika vaikuttavat, vaikka kaupunki toki isompi onkin
Työpajassa oli skeittausaktiiveja, järjestötyöntekijöitä, tutkijoita ja muutama kaupungin tyyppikin muun muassa Newcastlesta, Liverpoolista, Derbystä, Swanseasta ja Lontoosta, ja ainakaan heidän mukaan ihan vastaavaa työtä ei Briteissä tehdä oikeastaan missään. Ei sillä, että se Tampereellakaan aina ihan helppoa olisi ollut, mutta yhteistyöstä Tampereen kaupungin, skeittiparkkifirmojen, Rullalautaliiton ja paikallisten yritysten sekä Tampereen yliopiston kanssa niin Kennelin rakentamisessa kuin Hiedanrannan kehittämisessä laajemminkin on syntynyt uutta, osaamista luovaa ja aidosti tarpeisiin vastaavaa toimintaa. Tosin järjestöt, kuten Skate Southampton ja Skate Hull ovat viime aikoina onnistuneet vakuuttamaan kaupunkien hallinnot skeittauksen positiivisista puolista, ja tukea toimintaan on alkanut vähitellen löytyä. Skeittauksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden analysointi on tietysti kiinnostavaa, mutta vajaan yhdeksän tunnin jälkeen tekee vähemmästäkin mieli siirtyä sanoista tekoihin. Säänkin puolesta kävi säkä, ja koko Nottinghamin reissun ainoa sateeton ilta sattui juuri sopivasti. Yhdessä tuumin pohdittiin, että skeittaus itse asiassa tarjoaa aika hyviä mahdollisuuksia siihen, miten ihmiset voivat vaikuttaa ja osallistua erilaisin tavoin oman ympäristönsä ja arjen ratkaisujen kehittämiseen. Kaarikoirien toiminta on erinomainen esimerkki siitä, miten ihmisten osaaminen ja ideat voivat parhaimmillaan hyödyttää kaupunkiyhteisöjä laajemminkin. Liverpoolin kaverikin valitteli, että tyhjiä teollisuusrakennuksia on vaikka kuinka, mutta kaupunki tai yksityiset kiinteistönomistajat eivät ole kovin halukkaita kehittämään niitä yhdessä skeittareiden tai paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Näistä teemoista keskusteltiinkin vielä päivän päättäneessä täpötäydessä seminaarissa yhdessä Chris Lawtonin ja Iain Bordenin kanssa, joka arkkitehtuurin professorin työnsä lisäksi toimii aktiivisesti skeittauksen kehittämisen puolesta erityisesti Lontoossa. Kaarikoirien tekemä nuorten työllistäminen, betonirakentamisen ja muiden taitojen opettaminen niin Kennelin rakentamisessa kuin yhdistyksen muussakin toiminnassa kiinnostikin brittejä todella paljon. Nottinghamia, kuten montaa muutakin brittiläistä entistä teollisuuskaupunkia, vaivaa pitkälti samanlaiset ongelmat kuin Tamperettakin eli erityisesti nuorten työttömyys ja koulutetun väestön muuttaminen pois kaupungista opintojen jälkeen. Sneinton Marketin plazalta alkulämmöt otettuamme lähdimme katsomaan Viktorin jo aiempina päivinä spottaamaa luiskaa, josta tiilimuurin yli ollaamiseen ei Danni Gallagher vetää paitsi frontti rokkareita myös Girl Skate UK –toimintaa Teemu kunnioittaa Ben Raemersia Lepoa, River Lea, Hackney Marshes park, Lontoo Flo-skedepark, Nottingham Viki plays Viktor Palomäki H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2. pereen yliopiston tutkijoiden ja Delftin yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden kanssa toteutettua Hiedanrannan sauna-projektia
Me puolestamme jäimme Vanten johdolla vielä yhdeksi päiväksi ruotimaan skeittauksen ja kaupunkitilan suhdetta, sillä Vanten ohjaama Abkhazia-dokkari näytettiin illan päätteeksi täydelle salille. Seminaarimaratonin ja useamman tunnin skeittaamisen päätteeksi moni ei välttämättä jaksaisi enää heittäytyä, mutta kellon vedellessä yhtä yöllä Viktor otti vielä matkalle osuneen 10 portaan hänkän haltuun fronttiboardilla BBC:n toimituksen vahtimestarin suopeasti sivusta seuraten. Olen nähnyt Abkhazian pariin otteeseen aiemmin, ja ainakaan kokemukseni perusteella ihan samanlaista keskustelua ei Suomessa ole syntynyt. Kaiken kaikkiaan Nottingham on hieno skeittikaupunki täynnä hyviä spotteja ja ennen kaikkea mahtavia tyyppejä! Suuri kiitos Chris Lawtonille ja koko Skate Nottinghamin porukalle, että pääsimme mukaan. Erilaisia skeittauksen parissa toimivia tahoja, tutkijoita ja viranhaltijoita sekä muuten vain asiasta kiinnostuneita yhteen tuova Skateboarding in the City oli ehdottomasti hieno tapahtuma, jollaisen järjestämistä Suomessakin voisi kyllä miettiä. BIG UP BIG NOTTS! Tommy May ja spottioppaan wallride nollie Viki ja bs nose grind Flo-skedeparkissa H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 1. Teatterija keikkatila oli muuten pubissa, joka juontaa juurensa 1600-luvun alkuun, joten saatiin siinä samalla hiukan perspektiiviä paikalliseen ravintolakulttuuriinkin. Tommyn, Vicin ja Danin johdolla kiertelimme yötä myöten pitkin kaupunkia, jossa hyviä ja sopivan raffeja spotteja riittää vaikka millä mitalla. Manseramassa muuten skeittasi tänäkin vuonna Nottinghamin oma poika Alex Hallford, joten tällainenkin yhteys kaupunkien välillä on. Vantte saikin näytöksen jälkeen pitkään vastailla dokkarin tekoon ja ohjaajan valintoihin sekä ylipäätään skeittauksen dokumentointiin liittyviin kysymyksiin. Skateboarding in the City Yhdeksän päivää skeittifestivaalia kuulostaa lähtökohtaisesti aika uuvuttavalta, mutta leppoisista kisoista, valokuvanäyttelystä, leffoista, eri puolilla kaupunkia pidettävistä sessareista sekä työpajoista ja keskustelutilaisuuksista koostunut kokonaisuus oli kyllä onnistunut ainakin niiden viiden päivän osalta, joina tapahtumaan osallistuimme. Brittien ensimmäinen skeittaukseen keskittynyt festivaali kiinnosti täkäläisiä laajemminkin, sillä paikallismedian lisäksi myös BBC teki tapahtumasta laajan jutun. kovin montaa yritystä sitten tarvittukaan. Teemu ja Viktor hyppäsivät tiistai-aamuna junaan ja lähtivät takaisin Tampereelle seuraavana päivänä alkanutta Manseramaa järjestämään. Nottingham on vanha tekstiiliteollisuuden kaupunki, joten meille kaikille vähintäänkin nykytamperelaisille siellä riitti tietenkin mukavasti samaistumispintaa
Teksti: Samu Karvonen Kuvat: Fabien Ponsero H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 2 (Antiz Baltiassa) BALT TIARALLA A
Siinä missä HELride tuo naapureitamme Suomeen, tarjoaa mm. Lähivuosina yleistynyt keskustelu lentomatkailun negatiivisista ilmastovaikutuksista on kasvattanut maata pitkin matkailun suosiota. Simpel Sessionit ja halpa alkoholi eivät ole enää ainoita syitä nousta laivaan, vaan uudet spotit, skeittimahdollisuudet ja muut kulttuurillisesti kiinnostavat paikat vetävät suomalaisia vetten yli. Ajomatka Tallinnasta Vilnaan vastaa Helsinki–Oulu-väliä, mutta Jyväskylän sekä Kärsämäen sijaan matkan varrelta löytyvät muun muassa Pärnu sekä Riika. Ja hyvä niin, sillä näkemistä ja kokemista löytyy hyvin paljon ja yllättävän läheltäkin. Insta-seurantaehdotus: @tallinnskatespots @kataloog @ loigupark @viljandibash. Mainiona yöpaikkana mainittakoon Rummun vanhan kalkkilouhoksen ympärille noussut järvi, jonka turkoosissa ja kirkkaassa vedessä voi huuhtoa pois edellisten päivien pölyt. Viljandi Bash -tapahtuma vastaavanlaisia kokemuksia Virossa. Baltian läpi kulkevaa nopeaa junayhteyttä povataan optimististen odotusten mukaan johonkin ensi vuosikymmenen keskivaiheille. Ennen tämän Rail Baltican valmistumista välimatkojen taitto onnistuu parhaiten omalla autolla tai julkisilla busseilla, jotka kulkevat aina Keski-Eurooppaan asti suhteellisen huokein hinnoin. Samanlaista menoa ja mentaliteettia on havaittavissa niin Latviassa kuin Liettuassakin, ja uskon, että tulevaisuudessa suomalaisten skeittarien katseet kääntyvät yhä enemmän kohti etelää. H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 3 (Antiz Baltiassa) Tallinna Tallinna on muuttunut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja etelänaapurimme skeittiskene on nostanut päätään tasaiseen tahtiin. Kalaan ei aina tarvitse lähteä yhtä merta pidemmälle. B altia on pullollaan mielenkiintoista skeittaamista, kaunista maisemaa, hienoa kulttuuria sekä paljon kiinnostavia ja ystävällisiä ihmisiä. Helsingistä Tallinnaan pääsee helposti laivalla, ja siitä eteenpäin aukeaa Via Baltica aina Varsovaan, Puolaan asti. Viro on tosin paljon muutakin kuin vain Tallinna, ja tämän todistavat Tartto, Pärnu, Viljandi ja kymmenet muut pienemmät kaupungit spotteineen, jotka odottavat vielä korkkaajiaan. AirBnb:tä sekä huokeita hostelleja löytyy, ja kesäisin telttailu kauniiden vesistöjen rannoilla vastaa Suomi-toureilta tuttuja kokemuksia. Toki siellä voi myös kuunnella järven toisella puolella pidettävien teknoreivien jumputusta aamun sarastukseen asti
Kun yhteismielin valittu spotti ei tarjoa skeitattavaa kaikille, on usein hetki aikaa kierrellä lähinaapurustoa tai viritellä jotain omille visioille sopivampaa. Tällä kertaa nurmikolla seisoneet aurinkotuolipalikat tarjosivat sopivasti aivopähkinää odottelun ajaksi. H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 4. Samu Karvonen Wallie noseblunt. Tallinna. Näistä olisi voinut viritellä kokonaisen leffan verran skeitattavaa, mutta miesvaje sekä uhkaava saderintama hoputti valikoimaan wallie nosebluntin tuhansien mahdollisuuksien joukosta
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 5
Tarjottavaa riittää moneen makuun. H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 6 Riika Riikan lentokenttä on tuttu monelle, mutta moniko on sen enempää tutustunut Latvian pääkaupungin skeittausmahdollisuuksiin. Tallinna. Paikallisilla tuntuukin olevan paljon hyvää energiaa puskea skeneään eteenpäin, ja hyvät keskusteluvälit kaupungin kanssa näkyvät kirjaston lisäksi muun muassa muutamana eri DIY-parkkina. Riikasta löytyy myös suurehko sisähalli ja muutama skeittikauppakin, joten kaikki skeittimatkailun perustarpeet täyttyvät kirkkaasti. Siinä, missä joku ei välttämättä näe juuri mitään, voi joku toinen nähdä kaiken. “Pistaisni!” Insta-seurantaehdotus: #Pistaisni @rajontv @rigaskatespots. Tallinnaan nousee uusia asuinalueita kovaa vauhtia ja siinä samassa erinäköisiä spottejakin. Erikoisuutena mainittakoot Latvian kansalliskirjasto LNB, jonka skeittimahdollisuuksiin maan kansallisankari Madars Apse on päässyt vaikuttamaan. Löytyy reiliä, kurbia, gäppejä, hubbaa, hyvää flättiä – ja kaiken lisäksi skeittaus tällä aukiolla on täysin sallittua. Samu Karvonen Mario cart, coin canyon. Tässä piilee kaiketikin skeittauksen kauneus
Mitäpä me ei silti yritettäisi skeitata?. Pärnun ja Riikan välimaastossa sijaitsee Paroni Von Münchhausen -museo. Tripadvisorin mukaan itse museo ei ole kovinkaan kummoinen, eikä sen edustalla olevan talon perustukset saatika sitten huopainen kellarinovi tarjoa sen uskomattomampia puitteita skeittaukseen. Erikoisuutena mainittakoot Latvian kansalliskirjasto LNB, jonka skeittimahdollisuuksiin maan kansallisankari Madars Apse on päässyt vaikuttamaan. Paikallisilla H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 7 Uryan Raudet Flip to fakie. Löytyy reiliä, kurbia, gäppejä, hubbaa, hyvää flättiä – ja kaiken lisäksi skeittaus tällä aukiolla on täysin sallittua. Tarjottavaa riittää moneen makuun. Riika Riikan lentokenttä on tuttu monelle, mutta moniko on sen enempää tutustunut Latvian pääkaupungin skeittausmahdollisuuksiin. Dunte, Latvia
Vilna, Liettua. Rudolfs Rorbahs Bs smith. #Vilna #lähiö #lähiöostari #lähiöhänkkä #lähiöflätti #lähiöländäys #lähiömummo #lähiöhäädöt #putkimies #kaikenties H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 8
Vilna Mitä syvemmälle Baltiaa mennään, sitä organisoidumpi ja jossain määrin keski-eurooppalaisempi ote skeittareilla tuntuu olevan. Commune DIY sekä Core Indoor on pieni skeittihallin ja puutyöpajan risteytys, jossa paikallinen liitto pitää skeittikoulujaan ja jossa vanhojen skeittilautojen kierrätystä viedään innovatiivisesti eteenpäin. Riika vastaa näihin unelmiin spotilla, jossa fstai bs-puolen saa valita itse, eikä häätöjä tarvitse pelätä. Skene Vilnassa ei ole suurin, mutta sitäkin yhtenäisemmän tuntuinen. Siinä missä tallinnalaiset skeittarit ovat alkaneet järjestäytymään lähivuosina ja riikalaisilla on jo oma skeitattava kirjastonsa, ovat liettualaiset kiinni olympialaisasioissa valtion kanssa. Vanhat muistot siitä, että skeittareita sakotettaisiin tai että skeittaus olisi keskustan alueella kielletty, ovat vain muistoja menneestä. Riikassa on kaksi DIY-parkkia, joista toinen on Madarsin, Red Bullin ja Kingpinin yhteistuumin kunnostama vanha allasmainen parkki. Kuvassa toteutettava flippi on sitten taas toiselta DIY:ltä. Ja mitä tulee Vilnan spottikirjoon, ei tarjonnasta täälläkään ole puute. Let the onion games begin. Tämän rakentamisessa on ollut mukana suomalaisiakin, kuten mm. Meininki on melko lokaali, mutta lämpimän tervetulouttava hyviä tapoja noudattaville skeittareille. Commune DIY:n instan perusteella voi jäädä fiilis, että kyse on pelkistä auton vaihdekeppien nupeista, mutta vierailu pajalla avaa silmiä siitä paljonko meidän “skeittiroskasta” voidaan laittaa uuteen kiertoon viimeistä tikkua myöten. Wille Mäkelä, Miikka Sandelin, Eniz Fazliov sekä silloinen Kingpin skeittilehden päätoimittaja ja valokuvaaja Tuukka “Deeli” Kaila. Se on tuoreempaa vuosimallia ja edelleen kehittyvä olemukseltaan. Loiva sateenkaaren muotoinen ajoreili on jokaisen erikoisspottien metsästäjän märkä uni. Yhteinen päätös uuden vuosittaisen tradition aloittamisesta oli selvä.. Jäljelle jää vain kysymys: mihin sipulisi taipuu. H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 2 9 Roland Hirch kickflip, Riga, Latvia. Insta-seurantaehdotus: @communediy @coreindoor @fullyghettogang Kaiken kaikkiaan Baltia tarjosi kymmenen päivän reissulla rutkasti enemmän kuin kerkesimme Antizin jengillä vastaanottaa. Roland Hirch Ride on grind, Riika, Latvia
Yksin. Ensimmäisen kompliittini sain kuudesluokkalaisena 11.3.2000, jolloin mentiin isoveljeni Riston ja muutaman kaverin kanssa Turengista Union Fiveen Helsinkiin. Olin harrastanut aikaisemmin sählyä, laskettelemista, jalkapalloa, jääkiekkoa, rullaluistelua, rumpujensoittoa ja niin edelleen. Uutta lehteä lähti painoon, skeittivisa pyörähti käyntiin, Penan skeittikoulu aloitti toimintansa, King of Oulusta napsahti voitto…kaikki tietenkin samaan aikaan uudessa työpaikassa aloittamisen kanssa. Tavallisemmin tikkimäisemmässä skeitti-iässä olevat tuppaavat muuttamaan Oulusta Helsinkiin eikä toisin päin. Surkuttelulle tai levolle ei kuitenkaan tuntunut olevan sijaa. Innostuin asioista, joita isoveljet tai kaverit tekivät, ja sitten pyysin vanhempiani hommaamaan mulle tarvittavat välineet. Pitkäksi Hipiksi jo aiempien vierailujen perusteella nimetty sälli oli muuttanut tänne. -Pef Teksti: Mikko Kempas Kuvat: Ville Uolevi Jokinen & Harri Tarvainen Pentti Järvelin H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3. Skeittaus maistui. Kerro vähän miten sun skeittauksesi sai alkunsa. Enkä mä selvästikään sitä niin kauheasti halunnut, kun en jatkanut vaatimista pitkään. Kun äiti ei suostunut ostamaan mulle aikaisemmin rumpuja, niin rummutin pari viikkoa kapuloilla reisiäni, kunnes ne olivat ihan täynnä pieniä mustelmia. Äiti arveli, että tajuaisin sen saatuani, ettei se olekaan niin siistiä, kun ainoana koko kylässä puskee semmosella. Vuosituhannen taitteessa Suomeen iskenyt valtava skedebuumi rantautui Turenkiinkin ja sinä kesänä meitä oli parikymmentä uutta skeittaajaa. Ja se oli sen verran hintava, ettei sitä mulle hommattu. Oisko ollut Chiquita-merkkinen tai joku muu vastaava banaani-kollaboraatio. Joka tapauksessa ehdottaisin Pitkä Hippi -nimestä luopumista. Minkälainen skene Turengissa oli. Tuolloin vuonna 2000 Turengissa oli varsin vahva skeittiskene. Sinne oli rakentunut todella tunnelmallinen salainen skeittiparkki. Pena tuntui kuitenkin olevan vilpittömän otettu uusien spottien loputtomasta määrästä ja uuden asunnon narisevasta puulattiasta. Dekin olin ostanut aikaisemmin Salmen Villeltä (Turenki OG) käytettynä. Mustelmat nähtyään äiti hommasi mulle rummut, joita jaksoin hakata varmaan maksimissaan just sen yhden talven, kuten äiti oli varmaan arvellutkin. Tukankin perkele leikkasi tolkuksi. Useampana aamuna, kun me vasta avattiin kauppaa, tuli Pena jo levähdystauolle näyttämään uusia klippejä oltuaan sen viis tuntia shreddaamassa. Nivuset oli liiallisen rasituksen tiimoilta ohi, eikä skeittaamaan ollut asiaa. Pyysin äitiäni ostamaan mulle sellaisen ison kickbiken vielä vuosi ennen skeitti-innostusta. Vanhemmat tyypit olivat vallanneet lakkautetulta sokeritehtaalta noin futiskentän kokoisen betonisen sokerijuurikkaiden pesualtaan. Myöhemmin tosin selvisi myös, ettei vampyyri tarkoita samaa kuin ihminen, jonka ei tarvitse nukkua ollenkaan tehdäkseen vaikka mitä tuotteliasta 24 tuntia vuorokaudessa. Harvinainen ilmiö sinänsä. Liekö hipillä paukkunut kuitenkin skidisti yli, koska elokuun alkuun mennessä ukko oli rikki. Kundi kun ei työtä karta tai kerjää ja ruikuta. Muistan hyvin sen innostuksen ja hämmennyksen sekaisen tunteen, kun Riston kanssa kasattiin kompliittia keittiön pöydän ääressä isäni luona. Allas oli toisesta päädystä koko matkalPena pamahti pirttiin viime kesäkuussa. Riston kaveriporukka oli skeitannut 90-luvun alusta asti, mutta heitä oli vain kourallinen. Mun skeittaus alkoi samalla tavalla kuin kaikki muutkin lapsuuteni harrastukset. Tässä vaiheessa meille sivustaseuraajille selvisi, että Kempaksen ja Shafikin tapaan Pena on varmasti vampyyri
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 1 H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 / 2 018. Put the fun between your legs! Kuva: Harri Tarvainen. Tää spotti on siellä missä minäkin. Fs bikeboard
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 2
Sain jatkuvasti onnistumisen ja itseni ylittämisen kokemuksia. Vallatussa talossa jotakin räminää kiljukännissä kuunnellessa oli sellainen olo, että tännehän mä sovin aivan hyvin. Tein niitä temppuja mitä näin muiden tekevän, enkä ollut mitenkään erityisen lahjakas. Kun harrasti jotain, mitä ei koulussa tai missään muuallakaan opetettu, ja paikassa, jossa ei olisi saanut edes olla, niin olihan se 12-vuotiaalle todella siistiä. Bs flipit ditsissä Timi Valolta, rimanalitukset ja yleinen luovuus Arsi Kevalta, darkslidet ja muu outoilu Olli Aarnilta, fs pivot ditsikurbiin Fred Gallilta, pitkä crooked Arto Saarelta, ahtaisiin paikkoihin ahtautuminen Jussi Hakalalta, putkififtarisekoilut Gou Miyagilta ja niin edelleen. Se oli ihana kokemus. Muistatko jonkun tietyn asian, minkä kohdalla tajusit, että tästä sun skeittaus muuttuu lopullisesti. Mussa oli todella syvässä sellanen ajatus, että en ole riittävä ja etten kelpaa muille ihmisille. Kuva: Harri Tarvainen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 3. Esimerkiksi fs boardslide on tuntunut aina luonnollisen helpolta mulle ja sitä oli kiva tehdä senkin takia, että muut eivät tehneet sitä kovin paljon. Kalliossa oli sopivan boheemi meininki ja tuntui taas siltä, että elämä aukeaa edessäni. Sisälläni kupli kysymys, jota en koskaan tietenkään kysynyt: “Mitä mun pitää tehdä tähän spottiin, jotta kelpaan sulle ja olen saamani sponssin arvoinen?” Mulle sponssattuna skeittarina olemisessa on ollut läsnä sellanen pelko, että jos alan taantumaan tai en jotenkin yllä odotuksiin, jengi alkaa ajattelemaan, etten ole statukseni arvoinen ja että olisin jotenkin huijannut itteni huipulle. Näitä käsillä roikkumisia kutsun laiskiaisiksi (englanniksi ”sloth”). Ei siinä oikein mitkään muut harrastukset päässeet lähellekään siinä tunnelmassa. Tuntui siltä, että elämä olisi auennut edessäni. Vuosina 2003-2009 tehtiin Ballad-nimisen kaveriporukan kanssa leffoja, ja mun skeittaus on niissä kuitenkin aika perinteistä. Kyllä sitä varmasti tuli kokeiltua kaikkia temppuja mitä näki muiden tekevän Turengissa silloin ekoina vuosina, mutta kyllä mä nopeasti siirsin fokukseni niihin juttuihin, jotka tuntuivat luonnollisilta ja helpommilta. Uskon eläväni vain yhden elämän joten ei siinä ole aikaa tollaseen. Itelle kaikki lipslide kombot ja feeble fiftarit oli alunperin “erikoistemppuja”, mutta sitten niitä alkoi tehdä kaikki ja ei ollutkaan enää niin helppoa erottua joukosta. Olin tuolloin 20-vuotias. Vaikka oikeastihan Sampo saattoi samaan aikaan yrittää saada kielellä ruokaa hampaidensa välistä pois ja oli sen takia vaisu ehdotukselleni. Istuin ratikassa paljon; kattelin maisemia ja spotteja. Oon aina pyrkinyt kehittymään skeittarina. Ei sitä sillä hetkellä varmaan ihmeemmin kelannut, mutta tälleensä jälkikäteen muistellessa tuntuu kuin olisi elänyt jossakin kovassa leffassa, joka olisi yhdistelmä Kidsiä ja Poika ja Ilvestä. Oliko Tikarin lisäksi muita sellaisia vaikutteita, jotka laajensi käsitystä siitä mitä skeitillä saa ja voi tehdä. Jos Sampo kaivoi vähän vaisusti kameraa esille, niin upgreidasin juttua heti, että se riittäisi Sampolle. Missä vaiheessa muutit Helsinkiin, ja minkälainen kokemus se oli ”maalaiselle”. Mun skeittaus on mun. Oksa oli sen verran ohut, että siitä piti pitää kiinni ihan juuresta, ettei se katkennut. Se oli todella inspiroivaa aikaa ja skeittaus vei mut mukanaan. Pikkukylässä kasvaneelle ison kaupungin mahdollistama anonyymiys tuntui vapauttavalta. Oon aina kattonut skeittausta silleensä oman skeittaukseni kautta – ajatellen miten temput toimisivat itelle, vaikutteita ahnaasti imien. Minkälainen skeittaaja olit ennen ”Tikari-valaistumista”. Silloin ei todellakaan mikä tahansa kelvannut. Sampohan oli ekoina Tikari-vuosinani aika tiukka sen suhteen, mitä kuvataan ja mikä juttu on tarpeeksi virallinen leffaan laitettavaksi. Sitä tuli itsevarmemmaksi ja alkoi uskomaan siihen, että mä oon paikkani ansainnut, mä kelpaan, oon riittävä ja voin tehdä ihan mitä haluan. Samuli Peurala (Tikarin team manager) on varmasti merkittävin yksittäinen mun skeittaamiseen vaikuttanut henkilö. Oli rajua olla skeittari – vähän sellainen ulkopuolinen touhuaja – ja tehdä oman pienen porukan kanssa mitä halusi. Mä en ole koskaan uskaltanut hyppiä korkealta tai mennä epämukavan lujaa. Me nyysittiin trukkilavoja ja vanereita jostain työmailta, ja päästiin mukaan rakentamaan omaa skeittiparkkia. Muutin Turengista Kallioon 24.8.2008. Oli parttia oikeen skeittifirman leffassa, sponsseja, haastatteluja, kisoja, ta betonista ditsiä ja pohjalla oli noin metrin levyisiä vesiuria, joiden yli pystyi hyppimään. Mainitsemani pelot kelpaamattomuudesta ja hylätyksi tulemisesta oli läsnä kaikilla elämän osa-alueilla. Vuodesta 2008 lähtien ollaan koluttu Sampon kanssa sisäpihoja, ja kyllä Sampo on koulinut paljon mun spottija temppusilmää. Maa oli jäässä, ja aidan muoto näytti jo kaukaa kiinnostavalta. Mistä skedeejistä tykkäsit, mitä temppuja teit, oliko joku tietty ”genre”. Olisi se jalkapallokin varmaan kiinnostanut enemmän, jos siinä ei olisi ollut joitain harmaita aikuisia käskyttämässä, ja ne maalit oltais rakennettu löydetyistä osista johonkin hylätyn tehtaan taakse. Mä luin ylipäätään rivien väleistä paljon asioita, joita siellä ei todellakaan ollut. Siihen aikaan siihen riitti kyllä pelkästään se, että teki no complyjä sekä muutaman tuplaflipin ja footplantin. Spotti löytyy Oulusta Myllytullin koululta. Monet tämänhetkisistä skeittivahvuuksistani pystyn jäljittämään tiettyihin ihmisiin, jotka ovat inspiroineet vahvasti niiden opettelemisessa. Tuntuu kauhealta ajatella, että olisi kuollessaan tyytymätön elämäänsä. Tästä ajatuksesta irti pääseminen on vapauttanut skeittaustani merkittävästi. Aloitin skeittaamisen samoista syistä kuin kaiken muunkin, mutta jatkoin sitä, koska se oli jotain aivan muuta kuin mikään aikaisemmin kokeilemani. Tää on varmaan taas tällaista ”aikuinen muistelee nuoruuttaan kultaisten kiikareiden läpi” -osastoa, mutta olihan se Helsingissä asuminen just sitä, mitä Turengista käsin oli unelmoinut. Tein tän tempun ekan kerran keväällä Oulussa käydessäni. Bs tailsliden opittuani harjoittelin siitä shove-itin pois ja flipillä sisään ja niin edelleen. Mulla on ollut teinistä asti pahimpana pelkona se, että havahdun elämäni ehtoopuolella siihen, että oon elänyt elämäni muiden toiveiden ja yleisten normien mukaisesti sen sijaan, että olisin elänyt itseni näköistä elämää. Kun mä sain tuota asiaa käsiteltyä terapiassa, niin sen jälkeen elämä ihmisenä ja skeittarina on ollut kevyempää kuin koskaan ennen. minen olen tänä päivänä. En mä skeittaustanikaan halua rajoittaa tarpeettomien normien tai sääntöjen takia. Kun ne yleisimmät temput oli tehty, piti kehitellä uusia, jotta se touhu pysyisi mielenkiintoisena. Mä pääsin Tikarille vuonna 2008 ja siinä vaiheessa mut oli ehkä helppo lokeroida jo ”erikoisskeittariksi”. Ja Sampo on vaikuttanut myös paljon siihen, millainen ihDrop in to 50-50 rock to fakie fakie 50-50 halfcab out. Ekat vuodet mä olin varmaankin ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Mä ehdottelin Sampolle varovaisesti joitain juttuja ja yritin lukee sen ilmeestä, onko idea tarpeeksi kova. Vanhemmat tyypit opettivat meidät junnut tavoille ja tuntui, että kaikki oppivat ja oivalsivat jotain uutta joka päivä. Onko sinulla ollut esimerkiksi tiettyä tarvetta pyrkiä opettelemaan kaikki temput, jotka olet joskus nähnyt. Ja vaikka tuo on paljon skeittausta isompi asia, niin kyllä se linkittyy siihen skeittaukseenkin. Missä määrin ulkoiset vaikutteet vaikuttivat sun skeittauksesi kehittymiseen – vai oliko esimerkiksi paikallisilla ja vanhemmilla tyypeillä merkitystä oman temppusäkkisi kehittymiselle. Kaikkialla oli spotteja – siis oikeesti ihan kaikkialla. Rap Skater VS Punk Skater -asteikolla olin selkeästi se Punk Skater ja muutenkin kiinnostunut punkista. Kuten mainitsin, olen aina halunnut kehittyä, tehdä uusia temppuja ja ylittää itseni. Joo, tohon pystyn samaistumaan. Tuli sellainen vahva fiilis, että kukaan ei voi kertoa mulle, mitä mä voin skeitillä tehdä ja mitä en. Se oli tunnelmaltaan samanlaista kuin viaton omppuvarkaissa käynti ja puumajojen rakentaminen. Skeittaus oli kymmenen vuotta sitten paljon suppeampaa sen suhteen, mitä temppuja yleisesti tehtiin ja valtavirrasta erottui helposti. Sellainen omaehtoinen tekemisen meininki on viehättänyt mua pienestä pitäen
Se oli enimmäkseen yksin himassa muutamia kuukausia intensiivistä askartelua. Kun työnsin slaidatessa etujalan kiinni etutrukkiin, niin kenkä tarttui bottom washeriin sen verran, että sillä sai nostettua nosea tarpeeksi. Puhutaan hetki Hai Jumpista. Miksi Hai Jump loppui. Niiden molempien skeittiskenet tuntuivat olevan jotenkin sisäänpäinlämpiäviä ja ikään kuin omia, eristyksissä olevia saarekkeitaan skeitti-Suomessa. En siinä alussa miettinyt sen jatkoa juurikaan. Hämeenlinna on kuitenkin vieressä ja siellä on aina ollut suhteellisen vahva skeittiskene. Hai Jump oli tosi merkittävä vaihe elämässäni ja paljon enemmän kuin ne kymmenen toimittamaani lehteä. Sitten kun lehti meni painoon ja syke tasaantui, niin kroppa tilttas ja pakotti lepäämään. Teit sitä käsin aika monta sivua – enimmäkseen yksin. Oliko sulle alusta saakka selvää, että Hai Jump tulee pysymään aina zinenä ja loppumaan joskus. Dekkihän siinä meni aivan päreiksi niin kuin yleensäkin darkslideissä. Se oli ihan mahtavaa touhua ja tein sitä tosi innoissani. toureja, uusia kavereita, villejä pippaloita ja legendaarisia ryyppyreissuja, hulluja ihastumisia, liftausreissuja Lappiin ja Saksaan, keikkoja, luvattoman betoniparkin rakentamista Salaisuuksien Kammiolla, Hai Jumpin tekemistä ja pressipassit halutessaan maan jokaiselle festarille. Se tuli valmiiksi. Ja toki mun isä, isosisko ja isoveli asuivat tuolloin jo Helsingissä, ja Tikarin sekä Laminan kanssa oli sponssidiilit solmittuna, joten oli se senkin puolesta todella helppo ja looginen siirtymä. Lehti ilmestyi kuitenkin niin harvoin, että siinä välissä kerkesi olla monta kuukautta miettimättä asiaa yhtään. Toisaalta Turengista ei ole pitkä matka myöskään Tampereelle. Käsittääkseni luomisprosessi oli aika maaninen loppuvaiheessa. Vaikeinta tässä oli saada ekan alamäen jälkeen nose nousemaan ennen kinkkiä, ettei se tökkäisi heti. Tutustuin sen kautta suureen määrään ihania ihmisiä, joista monet ovat edelleen elämässäni. Ja vaikka Hai Jump yleisesti mun jutuksi mielletään, niin jokaisen lehden teossa oli kymmeniä tyyppejä mukana, ja koko lehti oli Arsi Kevan idea. Ihan tavallista elämää se tietenkin oli 90 prosenttia ajasta, mutta kyllä niistä muistoista voisi sellaisen aika reteen ja epärealistisen koosteen tehdä itselleen päähän pyöriteltäväksi. Hämeenlinnaan on matkaa Turengista vain 15 km, eikä ajatus sinne muuttamisesta tuntunut miltään muutokselta. Rajuimmillaan viikon mittainen totaalinen ripuli; yleensä vain kuumetta ja uupumusta. Hai Jump opetti minua tosi paljon ja antoi itsevarmuutta tehdä luovia juttuja. Aika hulluksi. Helsinki oli sille kakskymppiselle turenkilaispojalle isoin ja paras skeittikaupunki, ja kaikki muu tuntui siihen verrattuna tylsemmältä. Hämeenlinna ja Tampere näyttivät silloin umpikujilta. Kuva: Ville Uolevi Jokinen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 4. Välillä kun on epävarmempi olo ittestäni, mä ihan hämmästyn, että miten oon uskaltanut esimerkiksi tehdä sarjakuvan ja julkaista sen kaikkien nähtäville, kun pohjimmiltani pelkään aika paljon kritiikkiä kuitenkin. Sen tekeminen alkoi toistamaan itseään ja tuntui, että osaan sen jo niin hyvin, ettei se tuntunut enää niin "Darkride" taitaa olla puolivakiintunut nimi tällaiselle darkslidelle. Minkä takia juuri Helsinki houkutteli. Valimotie 8. Oliko muuttaminen Helsinkiin itsestään selvää. Kyllä se Helsinki tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Loppusuoralla aina 8–18 -tuntisia päiviä, uni oli ohutta harsoa ja kroppa täydessä valmiustilassa jatkuvasti. Miten hulluksi se meni lopulta. Missään vaiheessa ei kuitenkaan kiinnostanut tehdä siitä ”virallisempaa” lehteä, joka olisi ilmestynyt esimerkiksi lehtipisteissä
Joka viikonloppu kännissä sen reilut 10 vuotta turruttaa pääkoppaa. Aukesi korvat omille tunteille, toiveille ja tarpeille. Kävin terapiassa vuoden, ja kyllä se muutti elämäni. Käsittääkseni samoihin aikoihin ajoittuu myös sun juomisen lopettaminen ja terapia. H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 5. Harrilla oli samanlainen vinksahtanut visio skeittaamiseen, ja meillä synkkasi todella hyvin. Joo. Sen reissun jälkeen aattelin, että nyt voisi elää tosi terveellisesti hetken aikaa. En mä niitä asioita ollut aikaisemmin osannut sanallistaa tai oikein tiedostaakaan, mutta ne kuitenkin sykkivät takaraivossa pinnan alla ja vaikuttivat mun elämään sekä valintoihin. Bs nosebluntslide pyörän kanssa. Ja vaikka olenkin aikaansaava ja ajanhallintataidoiltani lahjakas, niin kyllä Hai Jumpiin laittamani aika esti keksimästä jotain uutta ja siistiä. Opiskelin silloin ja pääsin nopeasti kouluterveydenhuollon kautta juttelemaan jollekin ja sitä kautta sain hiljalleen terapian käyntiin. En pystynyt olemaan paikallaan, hiljaa tai yksin, kun tuntui että se jokin mystinen epäselvä suru imaisee mut mukanaan. Terapian aloitin saman vuoden keväällä. Pelotti, että oon sekoomassa enkä saanut mitään tolkkua siitä, mikä mua nyt riivaa. En tiennyt yhtään, millainen tyyppi Harri on ja kiinnostaako sitä ottaa kuvia jostakin pyörän kanssa sekoilemisesta. Maailmasta tuli kirkkaampi ja terävämpi – niin hyvässä kuin huonossakin toki. Se tuntuu kuitenkin niin hyvältä, etten ole tähän päivään mennessä keksinyt syytä, miksi käyttäisin alkoholia tai muita päihteitä. Vähän silleensä varovaisesti ilmoitin, että mulla on aika outoja juttuja mielessä. Tää rappuskurbi on mun lähispotti täällä Oulussa ja löytyy Teuvo Pakkalan koululta. Röökaaminen ja dokaaminen jäi, tilalle tuli kahdeksan tunnin yöunet, fiksumpi syöminen ja enemmän liikuntaa. mielekkäältä. Minkälaisia asioita käsittelit terapiassa ja mikä sai sinut menemään sinne. Kuva: Harri Tarvainen. Halusin myös viedä “Hai Jumpin Penan” piikille, kun se tuntui kasvavan mua isommaksi. Soitin kesällä Harrille ja kysyin, haluaisiko hän lähteä ottamaan kuvia mun haastikseen. Heräsin yksi päivä itkien pakokauhun vallassa, ja sitä olotilaa jatkui viikon verran. Terapiassa käsittelin muun muassa noita aikaisemminkin mainitsemiani asioita: riittämättömyyden tunnetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa ja tällaista. Alkoholia oon juonut viimeksi Oulun Heinäpäässä Galleria Koomassa Rengen, Lonkku-Ilen ja Rasta-Markon seurassa 7.1.2016. Pää oli aivan levällään ja se oli pelottavaa. Halusin lopettaa sen huipulla. Sellaista hiljaista supinaa, toimimattomia ja haitallisia ajatusmalleja, joista tulee epätoimivia ja haitallisia toimintamalleja. Viimeinen Hai oli painossa ja sitä tehdessä olin syönyt pari kuukautta vaan pakastepizzaa ja istunut toimistolla hiessä. Olen selittänyt sen kriisin itselleni niin, että siinä vaiheessa kun olin ollut muutaman kuukauden selvinpäin, erilaiset asiat rupesivat nousemaan pintaan
Mä voisin Oulussa nauhoitella haastiksia himassa vähän heikommalla äänenlaadulla samalla tavalla kuin ekat kaudet, mutta haastavampaa olisi saada sinne vieraita paikalle. Vahva suositus: valoisat raikkaat yöt ja saarien väliset sillat. Viiden euron kertamaksulla saa rahoilleen varmasti vastinetta. Voisin ottaa duunista lomaa ja mennä Helsinkiin; sopia kolme haastista per päivä ja nauhottaa tuotantokauden Sanomatalon studiossa neljässä päivässä. Ruikan Pete oli siihen aikaan Laminalla töissä ja kysyi multa syksyllä 2016, että haluaisinko alkaa tekemään Laminalle podcastia. Sorvarintie 5. Podcastin tekeminen on lehden tekemiseen verrattuna aivan älyttömän helppoa, ja sitä kautta se oli miellyttävämpää kuin lehden teko. Voisin H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 6. IG: @OulunRullalautailijatry. Hyvällä säällä kannattaa varautua jonottamaan. Se, paljonko meidän merkitys ihmisenä on kiinni siitä, että saamme sen lehden tehtyä ja jengi tulee taputtelemaan selkään. Hiukkavaaran skeittihalli. Real Deal. www.kesansauna.fi/ Skeittaus ja valoisat yöt. Välivainiolla vanhalla varikolla sijaitsevassa Tukikohdassa järjestetään keikkoja, festareita ja muuta luovan alan meininkiä. Miten käy podcastin teon jatkon nyt Ouluun muuton myötä. Tuba-ravintola saattaa yltää pizzoissa lähelle, mutta Da Mariossa pizzan yhteydessä saatavilla oleva salaattipöytä tekee Da Mariosta ykkösen. Tämäkin pelko osoittautui tietenkin täysin turhaksi. Tunnelma 100%. Se olisi aika raskas rykäisy – ja vaatisi kaikkien vieraiden aikataulujen kanssa sumplimista – mutta täysin toteutettavissa. Oulu on erinomainen pyöräilykaupunki, jossa on hyväkuntoinen ja laaja pyörätieverkosto sekä selkeät opasteet ja paljon pyöräilijöitä. Keikat löytyy googlettelemalla. Oulun Rullalautailijat ry:n ylläpitämä skeittihalli Hiukkavaaran vanhalla kasarmialueella. Olin myös terapiassa päättänyt kokeilla uusia juttuja, vaikka eka reaktioni olisikin, että ei helvetissä. Salaattipöydän jälkeen jaksaa syödä just puolikkaan pizzan ja loput foliossa skeittievääksi mukaan. Tukikohta. Hiukanpiha 13. Parasta Oulussa Pyöräileminen. Mulle oli tosi merkittävää, kun haastiksessa Hai Jumpin lopettamisesta kerroit, että ”ei pystynyt enää määrittelemään itseään sen lehden kautta – ei halunnut olla enää Hai Jump -Pena”. Tuiran saunalautta. Päättäessäni lopettaa Hai Jumpin mulle nousi mieleen ajatus siitä, että ilman tätä lehteä kukaan ei tarvitse mua enää. Oliko podcast sinulle miellyttävämpi formaatti tehdä kuin lehti. Mutta ei se anna samanlaista fiilistä: sitä ei voi pitää kädessä kuten lehteä, kun se valmistuu. Oliko se lopettaminen vaikeaa, tuntuiko että tiput tyhjän päälle. Kaupungin vanhin ja paras pizzeria. Oulussa osataan asetella laatat yllättävän tasaisesti. Se on pikemminkin antipastopöytä: viininlehtikääryleitä, sieniä, oliiveja, marinoituja artisokan sydämiä, aurinkokuivattuja tomaatteja, erilaisia salaatteja jne. Se ei kiinnostanut mua aluksi juuri yhtään, mutta tietenkin suostuin, koska Pete oli auttanut mua aina tosi paljon kaikissa sponssihommissa ja muutenkin. Tuntuu, että ei ole enää mitään, jos ei tee sitä lehteä. Da Mario. Muutenkin kaiken vähänkään kansainvälisemmän kamppeen hamuamiseen the place to be. Paikallinen skeittikauppa, josta saa tarvittavat välineet, ohjeistusta spottien ja alan tapahtumien suhteen sekä haippia skedepäivään. Kirkkokatu 20. Varsinkin alikulkutunnelit ovat poikkeuksellisen mielenkiintoisia: kaikenmuotoisia ditsejä ripoteltuna ympäri kaupungin alikulkutunneleiden yhteyteen. Hai Jump oli kuitenkin todella raju lehti ja ihmiset ottivat mut hyvin vastaan sen lehden takia. Inspiroiva paikka. Lauteet syvät, löylyt hyvät. Et pystynyt olemaan kumminkaan ilman ”skeittimediaa”. Lienee yksi Suomen pitkäikäisimmistä skeittareiden pyörittämistä halleista. Kyllähän se vähän jännitti. Kesäisin aurinko paistaa jatkuvasti ja kaupunki on täynnä spotteja. Hai Jumpin Penana oli kuitenkin aivan mukavaa; selkään taputeltiin ja tuoppia tarjottiin ja niin edelleen. Viiden metrin päässä rannasta paikallaan kelluva vapaaehtoisvoimin toimiva saunalautta, johon asiakkaat hinataan pienellä kuljetuslautalla. Mä en ollut kuunnellut podcasteja ja mulla oli sellanen outo ajatus, että asiat eivät ole merkittäviä, jos ne eivät ole fyysisiä
Tää spotti on Vallilassa Elimäenkadulla sen klassisen matalan rappuskurbin vieressä. Tempun nimi voisi olla vaikka “Limbo 5-0 Boomerang”. Kuva: Ville Uolevi Jokinen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 7. Ollie putken alitse 5-0 grindiin ja fakie 5-0 takas lähtöpisteeseen
Kuva: Ville Uolevi Jokinen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 8. Kun vaalimainokset ilmestyivät keväällä Kyösti Kallion patsaalle, sovittiin Villen kanssa, että mennään ottamaan kuva tästä. myös katsella tehtyä 55 jakson kokonaisuutta tyytyväisenä ja käyttää aikani jatkossa johonkin uuteen siistiin juttuun. Nykyään kaiken-ikäiset, -sukupuoliset, -muotoiset ja -näköiset ihmiset Sloth Ollie. Ja vaikka tänä päivänä skeittaus on hyvin paljon vapaampaa kuin ennen, koetko tai näetkö siinä edelleen rajoja. Niin kauan kuin sinut muistan, skeittauksesi ei ole ollut kovinkaan traditionaalista, mutta viime vuosina se on mennyt vielä askeleen eteenpäin siitäkin. Näistä vaihtoehdoista viimeinen houkuttelee tällä hetkellä eniten. Puhutaan sitten seuraavaksi skeittauksesta. Ouluun oli todella helppo muuttaa, kun tunsin täältä jo paljon ihmisiä ja olin tottunut murteeseen Annan kanssa asuessani. Parkeilla on liikaa käyttäjiä, joista iso osa on uusia siellä eivätkä he ole oppineet, missä odotetaan vuoroaan jne. Minkä takia muutit Ouluun. “Näkkiikkö nää?” on yksi lemppareistani. Mietin etukäteen, että jos telineet ovat täynnä mainoksia, nostan kuvan ottamisen ajaksi yhden pois, mutta onneksi niin ei tarvinnut tehdä. Itse skeittaan päivittäin paikoissa, joissa ei saisi, joten en todellakaan ala sanomaan skuuttaajille, että hei te ette saa olla täällä. Mun puoliso Anna on tältä suunnalta kotoisin ja hän halusi palata Ouluun. Edelleen ihmettelen, kun aikuisetkin ihmiset valittavat siitä, etteivät mahdu skeittaamaan skuuttaajien takia, ja suhtautuvat vihamielisesti skuuttaajiin tajuamatta sitä, että se ruuhka ja sekasorto olisi aivan sama, vaikka niillä lapsilla olisi skuuttien sijaan skeitit jaloissaan. Miten näet skeittauksen ”rajoitukset” ja niiden purkamisen: mikä siihen on vaikuttanut. Sulla on kuitenkin ilmeisesti ollut siellä jo valmiiksi ystäviä ja klikkejä, joten varmaan mistään kulttuurishokista ei voine puhua. Mun mielestä skuuttaus ja skeittaus on pääpiirteittäin samaa touhua, ja jos skuuttaus antaa skuuttaajille edes osan siitä, mitä skeittaus antaa mulle, niin olen vain ja ainoastaan onnellinen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat löytäneet skuuttauksesta itselleen mielekkään harrastuksen. Miltä muuttaminen on tuntunut. Ruuhka se ongelma on, ei se skuutti. Muuton varmistuttua tajusin kaivanneenikin jotain muutosta elämääni. Sen kautta sain otettua kantaa tähän pitkään pinnalla olleeseen skuuttaus vs skeittaus -keskusteluun. Anna muutti kolmisen vuotta sitten Oulusta Helsinkiin mun luokse, ja kyllä jo silloin ajattelin, että olen valmis tekemään vuorostani samoin, jos Anna haluaa palata Ouluun. Skeittaus on tänä päivänä huomattavasti vapaampaa kuin esimerkiksi viisi tai kymmenen vuotta sitten. Kun alotin, skeittaus näyttäytyi nuorten miesten lajina, ja kaikki skeittarit olivat hyvin pitkälti samasta puusta veistettyjä temppuja vaatevalintojen suhteen. Helmeri Pirisen haastattelu oli yksi merkittävimmistä. Se olisi tulkittu varmaankin jonkin vaalilain rikkomiseksi ja sessarit olisivat jatkuneet putkassa. Mikä podcast jäi sinulle parhaiten mieleen, ja mikä oli merkittävin juttu tehdä
Uudet ja oudot jutut saattavat hämmentää ja tuntua jopa loukkaukselta juuri sitä omaa skeittauskäsitystä kohtaan. Koetko mitään tarvetta perinteiselle partteihin perustuvalle leffaformaatille. Miten näet liikkuvan skeittimedian tulevaisuuden. Toki edelleen suurimman näkyvyyden saavat ne jutut, jotka jaetaan isojen tekijöiden toimesta. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa sana: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.” periaatteessa saada temppunsa näkyville ilman jonkun ylemmän tahon siivilöintiä. On antoisaa miettiä, mihin suuntaan voin touhuani viedä ja minkälaisia temppuja keksiä. Viime vuosina suurimmat skeittifiilikset on tullut siitä, kun olen tehnyt temppuja, joita en ole kenenkään nähnyt tekevän aikaisemmin. Joillekin pidempään mukana olleille nykyskeittaus näyttäytyy varmaan uhkana samoissa määrin kuin uuden polven naamatatskatut, sateenkaaritukkaiset mumisijaräppärit ysäriräpin ystäville. Eihän kukaan oikeasti estä ketään tekemästä jotakin temppua. On totuttu tietynlaiseen skeittaukseen. Yrjö Kallinen on aikoinaan kirjoittanut: ”Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Olet kumminkin ”venyttänyt” nyt sitäkin kenttää videobloggaukseen, jossa on itse kuvatut skedematskut. Kuka mielestäsi niitä rajoja asettaa ja miksi. Toivon, että jokainen skeittari skeittaisi, kuin itse haluaa. Viime vuosina isojen firmojen valta on vähentynyt, kun sosiaalinen media ja varsinkin Instagram on demokratisoinut skeittiskeneä. Vaikka nykyään skeittaus on monimuotoisempaa, niin onhan tiettyjä rajoituksia selkeästi olemassa: ei kahta jalkaa samaan aikaan maahan, käsiä ei juurikaan käytetä ja niin edelleen. Spotin sijainnilla ei varmastikaan ole väliä, koska tuskin tuota kovin moni haluaa skeitata, ja jos haluaa, niin vastaavia löytyy monesta pihasta. Tuntuuko tuollaisen itse kuvatun sessarimeiningin kuvaaminen jollain tavalla ”rehellisemmältä” kuin monta vuotta kuvatun videopartin koostaminen. Aika selkeästi se tavallisen skeittauksen ja “sirkusskeittauksen” raja on edelleen nähtävissä. Skeittauksen rajoitukset on meidän omien korvien välissä – tai missä päin kehoa se tietoisuus sitten asustaakaan. Koska edelleen haluan kehittää omaa skeittaustani ja viedä sitä johonkin suuntaan, venytän jatkuvasti myös sitä, minkälaisia juttuja annan itselleni luvan tehdä. Ja kun katsoo tänä päivänä minkälaisia temppuja ihan isoimmissa ja virallisimmissakin leffoissa on, niin onhan se kirjo huomattavasti laajempi. En Tässä on kyseessä fiftarista voltti takaisin fiftariin. Skeittimediat näyttävät sen, mikä on milloinkin siistiä, ja sitä kopioidaan parkeilla ja muilla harrastuspaikoilla, ja tästä muodostuu sellainen yleiskuva siitä, mitä temppuja tehdään ja minkälaisia skeittareita on olemassa. En usko, että kukaan tarkoituksella asettaa mitään rajoja. Ne ovat parhaimmillaan todella vaikuttavia teoksia, joita on tehty omaehtoisesti intohimolla usean vuoden ajan. Rajat murtuvat sitä mukaa, kun skeittaustyylit monimuotoistuvat. Skeittaus on hiljalleen muotoutumassa sellaiseksi, kuin sillä on aina ollut mahdollisuus olla. Vaikkei Kallinen puhunut skeittauksesta, niin kyllä tuo mun mielestä siihenkin aihepiiriin sopii hyvin. Tykkään katsoa skeittileffoja ja olla mukana niissä. Kuva: Ville Uolevi Jokinen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 3 9. Nyt kuka tahansa voi skeittaavat, ja se on mahtavaa, koska eihän millään noilla seikoilla ole koskaan ollut mitään väliä skeittauksessa. Nyt kun katsot, tajuat, että skeittaus kuuluu kaikille. Oisko siinä pelkona sitten se, että yksinkertainen traditionaalinen skeittaus katoaisi, kun skeittarit alkavat sekoilemaan kaiken maailman sirkustemppujen kanssa. 20 vuotta sitten, kun näit Suomessa skeittareita, niin sait kuvan, että laji on nuorten valkoisten miesten. Toi putken yli kieppi on monelle tuttu liike lapsuudesta
Pintapuolisin meininki on aika vapautunutta ja yleisesti kaikkeen hyväksyvästi suhtautuvaa, mutta onko se sitä. Suomalaisten skeittifirmojen leffat ovat pikemmin kaveriporukoiden leffoja kuin myynnin edistämiseen tähtääviä mainosvideoita, ja hyvä niin. Jos palataan vähän aiempaan terapia-aiheeseen, niin minkälaisissa muoteissa koit olevasi ennen sitä. Kukaanhan ei oikeasti edes ehdi miettimään muita, kun kaikki ovat niin kiireisiä miettiessään omia juttujaan. Laitoin Ossi Lertolle [yksi Laminan omistajista] viestiä, jossa kiitin Laminaa kaikesta tuesta vuosien aikana ja kerroin, että muuttaessani Ouluun musta tuntuu luonnollisemmalta ostaa skeittikamat paikallisesta skeittikaupasta kuin tilata ne alennuksella Helsingistä asti. Dekithän saan tietenkin edelleen Tikarilta, joka on Laminan alla. En mä kehtaa valehdella kellekään, että skeittitaidot olisivat laudan merkistä kiinni, vaikka niinhän mainonta taitaa pohjimmiltaan toimia. Mä katson spottia ja mietin, että miten mä pystyisin skeittaamaan sitä silleensä, että siinä olisi jotain tuoretta. Mä olin itse muovannut muottini sen mukaan, mitä oletin muiden multa odottavan. Koska sä olet osa Tikaria myös, niin analysoidaan hetki kotimaista skeittimerkkien kenttää. Olet aika luonnollisestikin liittänyt “kaupallisuuden” osaksi videoitasi niin, että esimerkiksi Pure Waste ja Lamina näkyvät selkeästi niissä. Kuinka tärkeitä ne ovat sille, että Suomessa on poikkeuksellisen vahva skeittikulttuuri verratuna moneen muuhun Euroopan maahan. seuraa juurikaan ulkomaisia skeittijuttuja, mutta Suomessa ilmestyy joka vuosi todella hienoja skeittileffoja. Mä katson spottia ja mietin, että miten mä pystyisin skeittaamaan sitä silleensä, että siinä olisi jotain tuoretta. Mä oon sosiaalinen ihminen ja nautin muiden seurasta, mutta kyllä mä tykkään tosi paljon skeitata ja kuvata yksin. Tosi työlästä yrittää olla sellainen kuin kuvittelee muiden sun haluavan olla, kun ei ole oikeasti mitään hajua siitä, mitä muut kelailee. Nykyään keskityn miettimään muiden mielipiteiden sijaan sitä, miltä musta tuntuu ja miksi. Mä tykkään leffoista, joissa on selkeät osat. Waste Side Story -projektissa luovan alan ihmisille annettiin Pure Wasten vaatteita, joita sai vapaasti kustomoida, ja lopputulos oli esillä muotinäytöksessä. Käyn töissä ja tienaan sen verran, ettei mun skeittaaminen ole riippuvainen sponsoreista, joten mun ei myöskään tarvitse ryhtyä yhteistyöhön, joka tuntuu ongelmalliselta. Yksinkertaistettuna siis perustelin, miksi minä olisin hyvä henkilö edustamaan Pure Wastea. Kun löydän sen ratkaisun yksin, niin se kuitenkin palkitsee enemmän. Skeittikauppoihin ohjaan kyllä kaikki, koska eihän jostakin marketista ostettu lelulauta sovellu oikeesti pidemmän päälle skeittaamiseen. Youtubessa lapset kyselevät useasti, että onko Tikarin laudat hyviä, ja mä vastaan niille aina, että kaikki skeittikaupassa myytävät laudat ovat yhtä hyviä, ja sieltä pitää vaan löytää se itselleen sopivin. Miten sä näet Tikarin paikan siinä ja ylipäänsä kotimaisten skedemerkkien merkityksen. Tuntui kyllä oudolta tyrkyttää itseään, kun suomalaisessa kulttuurissa ja varsinkin kotimaisessa skeittikulttuurissa meihin koodataan vahvasti ajatus siitä itsensä alleviivaamisesta jotenkin epäaitona ja nolona toimintana. Soitin Pure Wasten myymälään, ja kysyin kenen kanssa minun pitäisi puhua sponsorointihommista. Taloudellisesti se ei varmasti ole kenellekään kovin kannattavaa, koska samaa pientä kakkua jaetaan niin moneen osaan, mutta onhan se Suo” Skeittaaminen on mulle monesti ongelmanratkaisua. Sponssihommat ovat mulle ihan selkeä juttu: saan ilmaista kamaa, ja sponsorit saavat mun kautta näkyvyyttä brändilleen. Ja yksin kun touhuaa, saa haastaa itseään myös kuvakulman valinnassa sekä editoinnissa. Suomessa skeittaus on niin pientä, ettei siinä liiku oikeeta rahaa. Ne paidat oli peräti kahdesti kierrätettyjä.’ Välillä Pure Wastelta vaatteita omilla logoillaan tilaavat firmat palauttavat niitä, kun printissä on tapahtunut jokin virhe. Esimerkiksi Sampon ja Ville Uolevin kanssa nämä ongelmanratkaisut ovat mukavaa yhteistä brainstormausta. Uskon, että ainakin omakustanteiset intohimoprojektit tulevat aina pysymään ajankohtaisina ja arvossaan. Ekassa oli Tuukka Kovasiiven tekemä Skeittauksesta-podcastin pipologo ja toisessa Jyrki Nissisen tekemä Katupöly-logo. Pure Wasteen törmäsin ekaa kertaa syksyllä 2015, kun mua pyydettiin osallistumaan heidän järjestämään Waste Side Story -muotinäytökseen. Kierrätysmatskuista tehtyä vaatetta ekologisempi vaihtoehto on tietenkin se, ettei osta mitään vaatetta. Jos edelleen ahtauduttaisiinkin muualta annettuihin muotteihin, niin onhan nää nykypäivän skeittarimuotit kuitenkin monimuotoisempia ja avoimempia. Seppo Suvelan tuore teos Kierros oli hieno elokuva, ja tykkäsin siitä, että siinä oli erikseen nimetyt osat, vaikkei vetäjillä omia partteja ollutkaan. Siellä oli varastossa näitä pilalle menneitä vaatteita, joiden päälle jyrättiin isolla uusi logo. Jos miettii skeittifirmaa, joka haluaa pysyä ajankohtaisena ja kiinnostavana saadakseen tuotteitaan myytyä, väittäisin, että suuren yleisön saa parhaiten kiinni tekemällä kevyempää kampetta jatkuvalla syötöllä Instagramiin ja Youtubeen sen sijaan, että työstää pari vuotta leffaa. Vaatteiden valmistuksessa ei käytetä uusia raaka-aineita tai värjäysaineita, ja näin säästetään merkittävästi vettä ja kemikaaleja. Se vain sammuttaa sen kipinän. Sain Pure Wasten perustajan Hannes Bengsin yhteystiedot ja lähetin hänelle sähköpostilla skeitti-CV:ni. Onko tällainen yhteistyö ollut sinulle koskaan ongelma, ja mitä kautta Pure Waste tuli sponssiksesi. ” H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4. Skeittaaminen on mulle monesti ongelmanratkaisua. Mä muuten itseasiassa “irtisanouduin” Laminalta muuttaessani Ouluun. Tein sinne sellaisen aika happoisen “Hai Jumppa-asun”. Mä edustan Pure Wastea todella mieluusti, mutta en halua kuitenkaan kannustaa ketään ostamaan vaatteita, joita he eivät tarvitse. Sitten pidimme Hanneksen kanssa palaverin, jossa kerroin mitä voin tarjota Pure Wastelle ja mitä heiltä haluan. Homma on toiminut hyvin, ja ollaan tehty yhteistyössä pari pientä “Pena for Pure Waste” -vaatemallistoa. Syksyllä 2018 aloin pohtimaan, miksei Pure Waste ole tuttu nimi skeittipiireissä, vaikka kaikki sellainen kierrätys ja ekologisuus oli alkanut nostamaan päätään sielläkin. Enhän mä oikeesti tiedä skeittiskenestä paljoakaan. Ja onko se henkisesti terveellä pohjalla vai onko se edelleen samaa muotteihin ahtautumista, mitä se on joskus ollut. Kaksi mieltä tuottaa useampia ratkaisuvaihtoehtoja kuin yksi. No on ne muotit ainakin muuttunut. Ja koetko olevasi niistä nyt vapaa. Tän ajatuksen voi laajentaa kaikkeen kulutukseen. Onko mikään oikeastaan todella muuttunut. Kerroin kuka olen, mitä olen tehnyt ja millainen rooli mulla on suomiskeittauksessa. Joko vetäjillä omat partit tai muuten eri sektioita. Pure Waste on helsinkiläinen yritys, joka tekee vaatteita teollisuuden ylijäämäkankaista ja leikkuujätteestä. Miten koet ”skeittiskenen” tällä hetkellä. On todella hienoa, että Suomessa on paljon skeittimerkkejä
Oon myös skeitannut Orava-Possen Tauno Mäkelän ja Uncle Leninin kanssa ja ollaan kuvattu multa parttia seuraavaan Orava-Possen leffaan, joka ilmestyy marraskuussa. Tää on sieltä Itä-Pasilasta Alppilaan vievän uuden sillan alta. Nyt ollaan skeitattu ja kuvailtu paljon yhessä. men skeittausbisnes muutenkin sellaista intohimoista harrastamista. Lopuksi Oulu. Firman slogani on ”be a dick”, ja se kannustaa wäxäämään spotteja niin paljon, että heikompia alkaa hirvittää. Deali tuntuu pitävän paikallista skeittiskeneä kasassa. Sitähän saattaa silkasta tottumuksesta toistaa joskus toiminutta kaavaa tajuamatta, että onni onkin jonkin uuden kaavan takana odottelemassa toisaalla. Sepi kun on kans kova puhumaan, niin ollaan spekutettu todella paljon ja siinä samalla ystävystytty. Olen aina viihtynyt Oulussa erittäin hyvin. Olen todella tyytyväinen siihen, ettei mun toimeentulo ole riippuvainen siitä, ostaako joku mun dekin tai paidan tai muuta. Slogani on saanut inspiraation ”jotkut mulkut on wäxännyt tän spotin pilalle” -tyylisistä kommenteista. Ei huolta huomisesta. Onko löytynyt skeittiseuraa. Ne varmaan kutsuisivat mua ”Takiaiseksi” ja kattoisivat saunailloissaan naureskellen mun viikottain lähettämiä sponsor me -videoita ja pyörittelisivät silmiään, kun osuisin tourilla ”sattumalta” joka spotille ja yrittäisin kivuta pakun kyytiin vaivihkaa. Aika pitkälti päivittäin tulee Real Dealissa käytyä jauhamassa paskaa. Tässä jutussa vaikeinta oli löytää tarpeeksi matala katto, jotta laudan ylettyy painamaan jalalla kattoon asti toinen jalka maassa. Se, mistä onnellisuus koostuu, muuttuu ja muovautuu jatkuvasti, ja sitä onkin hyvä pysähtyä säännöllisesti tarkastelemaan. Tiimissä on tietenkin pelkästään mun lempiskeittareita, niin kyllä mä ulkopuolisenakin fanittaisin täysillä. Tikari on mulle ensisijaisesti todella tärkeä kaveriporukka, jonka takia sitä on vaikea tarkastella objektiivisesti, mutta kyllä mä näkisin Tikarin seisovan aika vakaasti suomiskeittauksen eturintamassa. Hengaatko Dealissa päivittäin. Oikeastaan kaikki kohtaamani paikalliset skeittarit vaikuttavat mukavilta tyypeiltä ja Oulun skeittiskene ylipäätänsä vahvalta ja yhtenäiseltä. Meillä on DICKWÄX-niminen kuvitteellinen wäxifirma, jonka tuotteet ovat vetäjiensä näköisiä eli tarkemmin sanottuna wäxivedoksia vetäjien vehkeistä. Sepin kautta tutustuin Lakuun (Lars Ravaska) ja Papoon (Panu-Petteri Kujala), jotka ovat mainioita tyyppejä myös. Kuva: Ville Uolevi Jokinen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 1. Tarpeet ja toiveet ovat tietenkin erilaiset tälleensä kolmekymppisenä, mutta kyllä se elämä tuntuu taas avautuvan edessäni. Super Videoiden tekijä) viestin, että alkaisiko se mun kaveriksi. Miltä uusi asuinympäristä on tuntunut. Niinku pro-modeleita. Miten sä näet oman elämäsi tai skeittauksen 10 vuoden säteellä. No comply wallride to roofride grab out. Tehtiin DICKWÄX-porukalla yksi spotti, ja siinä oli samaa puolilaitonta tekemisen meininkiä kuin nuorena poikana Turengissa ja myöhemmin Salaisuuksien Kammiolla. Pirtissä on tunnelma kohillaan ja tiskin takana kolme kovaa P:tä: Pef, Peikko ja Piuha. Olisi outoa asua kaupungissa, jossa ei olisi skeittikauppaa. Sama fiilis kuin Helsinkiin muuttaessa 11 vuotta sitten: uusia spotteja joka kulmalla ja kaikkea uutta ja jännää etsittävää ja löydettävää. Tikarilta on tullut kuudentoista vuoden ajan jatkuvalla syötöllä oivaltavia skeittileffoja ja dekkigrafiikoita. Jos nämä firmat vielä osallistuvat järjestämään jotakin tapahtumia tai muutoin antavat takaisin skeittaukselle, niin sehän on hieno asia. Skeittikaupoissa on laaja valikoima kotimaisten firmojen dekkejä, ja skeittileffoja tulee tasaiseen tahtiin. Olisin varmasti todella ahdistava fanboy Tikarille. Heidän kanssaan oon viihtynyt myös hyvin. Skeittaan oletettavasti niin kauan, kun se antaa enemmän kuin ottaa ja elämässäni ei ole muita tavoitteita kuin onnellisuus. Kun muutto varmistui, lähetin oululaiselle Severi Laukkaselle (mm. Dealin merkitys mun Oulussa viihtymiselle on oikeestaan yllättävän iso. Olin tavannut Sepin muutaman kerran aikaisemmin, ja se vaikutti mielenkiintoiselta tyypiltä
Photo: Toni Mustonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 2
Jos olisimme joutuneet Cristian Navarrette, tutummin Cris, on kotoisin Chilen pääkaupungista Santiagosta, missä hän aloitti skeittaamaan jouluna 1999 saatuaan kaveriltaan lahjaksi laudan ja 411VM:n. Tässä haastattelussa jätetään kuitenkin Chilen asiat toiseen kertaan ja annetaan Crisin kertoa tarinansa Suomeen päätymisestä. Millaista Marokossa oli. Aloin selvittää, missä Euroopan ulkopuolella voisin olla kaksi viikkoa 300 eurolla ja päädyin Marokkoon. Päädyit Barcelonaan Amsterdamista, miten tämä kävi. Hollantilaisia kavereita en ikinä saanut; heidän skenensä vaikutti suljetulta ja he kylmiltä. Aluksi minulla ei ollut yhtään kaveria; potkuttelin vain päivät etsien spotteja ja kontakteja. En puhu arabiaa tai ranskaa, ja Agadir on niin etelässä, että siellä ei puhuta espanjaa tai englantia niin paljon kuin pohjoisemmassa Marokossa. Olin ollut lähes 3 kuukautta Euroopassa ja tiesin, että 3 kuukauden välein minun tulisi käydä Euroopan ulkopuolella uusimassa oleskelulupani, jotta saisin olla täällä kauemmin. Samalla sain työtä, jolla sain maksettua talossa asumisen ja lentoni Barcelonaan! Maalasin taloa, jossa yövyin, ja sen lisäksi olin muuttohommissa. Kauanko reissusi oli tässä vaiheessa kestänyt. Tein pari viikkoa kahta duunia, jotta sain säästettyä rahaa. Noin puolivälissä reissua meille tuli riitaa exäni kanssa ja pakkasin tavarani. Miksi ja miten päädyit Amsterdamiin. Cristian Navarrete Lähdit siis Eurooppaan pari vuotta sitten. Boardslide / Tikkurila / Photo: Toni Mustonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 3. Minkälaista Amsterdamissa oli. Olin tässä vaiheessa tavannut chileläisiä skeittareita ja sain yöpaikan heidän kauttaan. Kotimaassaan Crisillä oli sponsoreita ja muun muassa useampi kansikuva lehdissä. En ollut ikinä käynyt Euroopassa, ja halusin tulla tänne skeittaamaan. Teksti: Toni Mustonen Kuvat: Tony Pelkonen & Toni Mustonen ”Jos olisimme joutuneet yhtään pidemmälle, olisimme luultavasti kuolleita”. Ajettiin joskus kolmelta yöllä tietä, jonka kummallakaan puolella ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin tiputusta. Eräänä päivänä löysin ”paikallisen Kiasman” ja tutustuin italialaiseen skeittariin, joka neuvoi minulle spotteja ja muutenkin asioita kaupungista. Siellä tapahtui hulluja juttuja! Kuten yhtenä yönä kännikuskin kyyti jatkoille: en todellakaan tue humalassa ajamista, mutta tuona yönä luotin kuskiin ja hyppäsin kyytiin. Kuski menetti auton hallinnan ja törmäsimme tien reunaan. Ex-tyttöystäväni asui Amsterdamissa ja tarjosi minulle yöpaikan – siksi Amsterdam. Menin sinne yksin, ja oli pelottavaa olla niin kaukana kotoa niin vähällä rahalla ja ilman varmuutta, että pääsisin takaisin. Kävin Barcelonassa, ja sieltä menin Etelä-Espanjaan ja Madridin kautta takaisin Amsterdamiin muuttomieheksi. Yksi tekijä saattoi tietysti olla, että en tässä vaiheessa puhunut paljoakaan englantia
yhtään pidemmälle, olisimme luultavasti kuolleita. Heräsin Macballa, kun porukkaa alkoi tulla skeittaamaan, ja kaverini tuli ihmettelemään, miten olin niin aikaisessa ja niin valkoinen. Silloin Barcelonassa minusta tuntui tältä, kun ei ollut yhtään rahaa eikä paikkaa minne mennä. En ole ikinä tuntenut mitään niin hullua. Tein töitä tiskaajana sekä jotain hämärämpiäkin hommia, mikä minusta on ihan ookoo, kun yrität yksin löytää keinot elää vieraassa paikassa. Oli! Chileläiset kaverini Amsterdamissa sanoivat, että ensimmäinen vuosi Euroopassa on yhtä myrskyä. Jos menettäisin paljon verta, voisin pyörtyä, ja hän voisi tappaa minut. Pahinta mitä voi tapahtua on kuolla – ja minä en aio kuolla. Kun toinen koditon tuli kysymään kolikkoa ja tupakkaa minulta – ja niitä ei ollut – hän halusi takkini. Otin lautani ja yritin tehdä itselleni tilaa, mutta se tippui maahan. Parin kuukauden jälkeen lähdin taas Barcelonaan ajatuksena etsiä sieltä töitä. Liittyikö tähän kodittomana olemiseen muita ongelmia kuin ruoan tai yöpaikan löytämisen vaikeus. Luulin, että minulle maksettaisiin koiran hoitamisesta, mutta niin ei ollutkaan. Yritin potkaista häntä kauemmaksi, mutta samalla hän puukotti minua jalkaan. Hän tukki kulkuväylän ja alkoi aggressiivisesti vaatia takkiani. Viimeiset kolme päivää olin kuin yksi hostellin omistajista, hahah. Sairaalasta päästyäni menin suoraan Macballe noin 7 aikoihin aamulla. Ajattelin vain: ”Mitään pahaa ei tapahdu. Missä sitten nukuit. Kun sinulla ei ole mitään hajua minne mennä tai mitä tehdä, ja muutenkin tuntuu siltä, ettet tiedä mistään mitään. Hitto vie! Seurasiko hän sinua. Kerran Mont Juicilla yritin löytää paikkaa nukkua. Minun oli tarkoitus yöpyä kavereideni luona, mutta he alkoivatkin vaatia minulta rahaa yöpymisestä, vaikka joillain heistä oli esimerkiksi kahden makuuhuoneen iso kämppä, joista käyttivät vain toista makkaria! Ymmärsin kyllä, jos muita maksajia oli tulossa asumaan, mutta vaikka ne olivat tyhjinä, he eivät antaneet minun nukkua luonaan. Kun nostin lautani maasta, hänellä olikin puukko kädessä ja hän uhkasi tappaa minut. Suurimmaksi osaksi, ja tikit minulta otettiin pois baarissa! Switch 50-50 / Photo: Toni Mustonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 4. Kun puukko osui jalkaani, aloin ajatella, kuinka siellä on isoja verisuonia, jotka voivat vuotaa paljonkin verta. Jos en kuollut Etelä-Amerikassa koko sinä aikana, kun asuin siellä, en aio kuolla täälläkään”. Selvisimme kuitenkin, ja seuraavana aamuna samassa autossa ollut hostellin omistaja tuli kertomaan, että olimme ikuisesti veljiä selvittyämme edellisestä yöstä ja että jos vielä yövyin hänen hostellissaan, saisin olla ilmaiseksi. Kerroin, mitä oli tapahtunut, ja pääsin hänen luokseen päiväksi lepäämään – ja yöllä olin taas kaduilla. Yritin selittää heille, että yritän löytää työtä ja voisin sitten maksaa, mutta ei se auttanut. Nukuin esimerkiksi Macballa, Marbellan puulilla, Mont Juicin vuorella tai isoilla aukioilla. Tunsin Macbalta kaverin, joka antoi neuvoja kodittomana elämiseen – esim. Sitten lensit Barcelonaan. Tällä kertaa Barcelona kohteli vähän rajummin, eikö. Kuntoutit puukotetun jalan kaduilla. Yritti vähän matkaa, mutta ei pysynyt perässä. En edes tiedä, miten pystyin juoksemaan ja potkuttelemaan sillä jalalla, mutta pääsin kuitenkin karkuun. Silloin tällöin pääsin myös kavereiden sohville nukkumaan. Menin Barcelonaan ajatuksenani jäädä sinne, mutta päädyin pariksi kuukaudeksi koiraja asuntovahdiksi taas Amsterdamiin. Lähdin juoksemaan. jotkut temppelit jakoivat ilmaista ruokaa ja kirkot aamupalaa kodittomille. Joo. Ensimmäisen vuoden myrskystä kuuleminen oli paras neuvo, jonka Amsterdamissa sain, ja pystyin pitämään itseni koossa. Onneksi kaikki oli kunnossa ja sain vain viisi tikkiä haavaan. Oli varmasti rankkaa. Potkuttelin sairaalaan, jossa ottivat minut heti vastaan ja tarkastivat, ettei puukko ollut osunut hermoihin tai muuten vaurioittanut jalkaa
Crooked / Photo: Tony Pelkonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 5
Cristian Navarrete Blunt to fakie. Photo: Toni Mustonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 6
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 7
Alkuun hän ei edes tiennyt, että olin koditon, mutta sen kuultuaan hän osti minulle lennon, että tulisin Helrideen heinäkuussa, mutta juuri ennen lentoa kadotin passini enkä päässyt tulemaan. Kysyin että miten, ja hän vastasi vain, että ”minulla on sakset”. Sitten tapasit Ilonan ja tulit Suomeen. Miksi lähtisin: olihan minulla nyt sänky ja lämmin paikka, missä nukkua. Kaveri oli helkutin humalassa, mutta sai tikit siististi pois. Asuin jengin kanssa nyt. Paperit täällä oleskeluun ovat vetämässä ja minulla on paljon hyviä kavereita täällä – ja tietysti Ilona. Hitto se oli pelottavaa! Siinä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että en voi enää elää Barcelonassa. Nukuin toinen silmä auki. Joten menit sinne. Kerran olin bileissä heidän kanssaan, ja tämä kaveri kysyi missä asuin; vastasin, että rannalla. Yhtenä päivänä söimme yhdessä, ja tilanne kävi kuumaksi – yhdellä kaverilla oli jo puukkokin kädessä. Miten se sitten tapahtui. Olin tavannut lisää chileläisiä. Kaverini lähti, ja lopun aikaa asuin ihmisten kanssa, jotka olin juuri tavannut ja joihin en luottanut lainkaan. Sitten he alkoivat vainoamaan minua: kadulla kävellessä kuulin tutun äänen takaa, ja siinä heitä taas oli, ja tunnin päästä toinen kaveri täysin toisessa paikassa. Elämäni on muuttunut älyttömästi viimeisen kahden vuoden aikana. Mitäs sitten kävi. Olin kavereiden kanssa baarissa ja he halusivat lähteä skeittaamaan. Seuraavina päivinä he yrittivät edelleen saada minua mukaan, mutta en lähtenyt enää. Taisi toimia, kun vieläkin olet täällä! Mitenkäs paluu Chileen. H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 8. Silloin kuitenkin pakkasin kamani ja menin Macballe. En usko muuttavani enää takaisin: asun Helsingissä nyt. Nämä tyypit eivät olleet skeittareita, mutta yksi heistä tuli lähes joka päivä Macballe juomaan, polttamaan ja spekuttamaan skeittaamista. Olen oppinut paljon tämän aikana, ja nyt minusta tuntuu, että olen oikealla reitillä, menossa oikeaan suuntaan. Sinne päästyämme hän lähti pariksi tunniksi muualle, ja kun hän tuli takaisin, en ollut ikinä nähnyt niin paljon käteistä. Menimme baarin vessaan ja hän alkoi liekittää saksia puhtaaksi. Myöhemmin kuitenkin pääsit tänne. Kun kerroin, etten tikkieni kanssa voisi skeitata, kävi ilmi, että yksi heistä oli lääkäri. En ikinä olisi uskonut tätä tullessani Eurooppaan yksin. Hän ikään kuin samaistui asemaani, ja heti sen jälkeen lupautui hoitamaan minulle paikan heidän asunnoltaan. Se on muuttanut minuakin, ja tuntuu, että olen kasvanut näiden kahden vuoden aikana ihmisenä valtavasti. Me olimme tavanneet jo. Kuin tuo nurkkaus olisi täynnä käteistä (osoittaa suht isoa aluetta huoneesta) ja toinen kassi oli täynnä koruja. Eräs tyyppi onneksi alkoi rauhoittella tilannetta eikä mitään käynyt. Olin peloissani vapaudestani ja ylipäänsä elämästäni. Olin siellä noin puolitoista kuukautta, ja viimeiset pari viikkoa ajasta oli todellista kaaosta. He olivat aluksi todella hyviä minulle: mitä ikinä tarvitsinkaan, he hankkivat sen minulle, mutta ajattelin aina, että mikähän tämän hinta on. Tikit olivat tässä vaiheessa olleet 2–3 viikkoa, ja lääkäri kertoi, että ne tulisi ottaa pois. Eurooppaan lähtö oli elämäni paras päätös. Tulin Suomeen syyskuussa 2018, mutta minun oli tarkoitus tulla vain käymään ja palata Barcelonaan. Menimme Barcelonetan rannalle ja biletimme siellä, ja he jopa nukkuivat kanssani rannalla muutaman tunnin. Oliko suunnitelmissa jäädä tänne heti alusta alkaen. Seuraavana päivänä hän tuli Macballe ja menimme asunnolle. Se olikin sitä, mitä tarvitsin sillä hetkellä, joten ajattelin, että katsotaan mitä käy. Mielestäni matkustaminen on parasta, mitä on: itsensä asettaminen uusiin tilanteisiin, ”myrskyyn” joutuminen ja siitä selviytyminen tekevät sinusta kaksi kertaa vahvemman kuin olit ennen. Tämän jälkeen olin noin kaksi viikkoa kaduilla. Asuimme Ilonan vanhemmilla aluksi, ja kuukauden jälkeen muutimme omillemme Töölöön. Hän ei uskonut ja halusi nähdä missä oikeasti asuin, jotta menisimme juhlimaan minun luokseni. Aamupalalle mentyämme tämä kaveri kertoi, että rannalla asuminen tuntui huonolta idealta jo parin tunnin jälkeen ja että enhän minä voisi asua rannalla
Noseslide / Photo: Toni Mustonen Cristian Navarrete H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 4 9
Joel Juuso Nosegrind P: Samu Karvonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 1
M ik ko B jö rk N os es ta ll P : V ill e J ok in en H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 2
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 3
P h o t o g r a p h y Ville Kähkönen Fs blunt P: Toni Mustonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 4 Mikolai alin Fs Tailslide P: Justus Hirvi
Ville Keituri Pivot to fakie P: Toni Mustonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 5
P h o t o g r a p h y Onni Saltevo Wallride P: Samu Karvonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 6
Teemu Pirinen Noseslide pop out P: Fabien Ponsero Marius Syvänen Fs 5-0 P: Justus Hirvi H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 7
Bjorn Lillesoe Bs stalefish P: Antti Lehtinen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 8
Joni Laurinen Fs feeble grind P: Keke Leppälä H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 5 9
Jonne Nordlund Switch Flip P: Fabien Ponsero H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 1
Sakari Leskinen Wallie Grab P: Keke Leppälä H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 2
Tony Björkman Boardslide P: Tony Pelkonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 3
Carli Broberg Fs wallride P: Tony Pelkonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 4
Ville Lepistö Hi Jump P: Tony Pelkonen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 5
Eetu Toropainen Drop in P: Keke Leppälä H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 6
Tommi Björk Fs wallride P: Aleksi Hornborg H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 7
Joel Juuso Fs bluntslide 6 x 6 H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 8
Tämä voi olla haastavaa kuvatessa skeittausta, mutta kaikkeen tottuu. Nykyaikaisiin kameroihin verrattuna Hasselbladit eivät ole erityisen nopeita operoida. Etsimen läpi näkee vasta siinä vaiheessa, kun kamera viritetään uudestaan. Hitaus ja muut rajoitteet eivät kuitenkaan ole aina huono asia. Laukaisunappia painettaessa ruutu menee pikimustaksi, eikä kohteen täyttä liikerataa pysty seuraamaan alusta loppuun. Lopulta Hasselbladista tuli yksi alan suosituimmista kameroista, ja niiden suosio jatkui, kunnes digikamerat vakiinnuttivat asemansa. Hasseliaan säännöllisesti ulkoiluttava Jaakko Markkanen kertoo meille minkälainen työkalu kamera on käytännössä. Toisin kuin yleisimmissä 500-sarjan malleissa, 203fe-rungossa on verhosuljin, joka mahdollistaa nopeammat suljinajat 1/2000 sekuntiin asti. Automaattitarkennusta ei ole, ja lähtökohtaisesti filmin siirto tapahtuu manuaalisesti, joten kaikille spoteille kamera ei välttämättä sovi. Suurin haaste onkin, että virheellisen valotuksen tai tekniset ongelmat näkee vasta, kun negatiivi on kehitetty, ja silloin on liian myöhäistä korjata tilanne. Hasselblad 203fe Tällä kertaa tutustumme skeittivalokuvauksen klassikkoon, Hasselbladiin. Tällä kameralla on otettu monet ikonisimmista skeittikuvista. Omasta mielestäni filmikameralla kuvatessa virheistä oppii paremmin, koska kuvaamiseen keskittyy enemmän. Jos näet filmille kuvatun neliön muotoisen skeittikuvan, on erittäin todennäköistä, että kyseinen ruutu on otettu Hasselbladin kameralla. Filmiajan kukoistaessa monen sekä ammattilaisen että harrastajan repusta löytyi ruotsalaisyhtiön tuottamaa kalustoa.Hasselbladin kamerat tulivat suosituiksi skeittivalokuvaajien keskuudessa, kun Atiba Jefferson otti ne käyttöönsä. Rajallinen määrä ruutuja ja oikean valotuksen opettelu pakottavat kuvaajan keskittymään sen sijaan, että ensimmäinen ruutu sohaistaan sinne päin ja valotus varmistetaan kameran digiruudulta. Käytettäessä esimerkiksi Carl Zeissin CFtai CFi-objektiiveja rungon verhosuljin voidaan ohittaa ja ottaa käyttöön objektiiviin sisäänrakennettu optinen suljin, joka mahdollistaa salaman käytön kaikilla suljinajoilla 1/500 sekuntiin asti. Hänen perässään seurasivat muun muassa Mike Blabac, Mike O’Meally ja Jon Humphries. Ennen valotuksen pystyi tarkistamaan polaroidilla, mutta Fujifilmin lopetettua FP-100C polaroidin valmistamisen vuonna 2016 yhteensopivaa filmiä kyseiseen perään ei enää löydy. Omasta repustani löytyy tällä hetkellä kaksi Carl Zeiss -objektiivia: 40mm Distagon f.4 T* CF laajakulma sekä 60mm Distagon f.3.5 T* CF semilaajakulma. H asselblad on ruotsalainen kameravalmistaja, joka on vuosien saatossa valmistanut monen valokuvaajan suosimia työvälineitä. Hasselblad 203fe on vuonna 1994 julkaistu, paristolla toimiva keskiformaatin filmikamera, joka on yhteensopiva Carl Zeissin objektiivien kanssa. Te ks ti ja ku va t: J a a kk o M a rk ka n e n H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 6 9. Hasselista tuli käsite muun muassa Atiban käsissä, mutta se ei ole ainoastaan ”studio kadulle” -tyyppiseen kuvaukseen sopiva. Optisen sulkimen käyttö vaatii tosin totuttelua
Alvi Hatakka Bs Smith 6 x 4,5 H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7
Kuten useimmat yhtiön filmiajan keskiformaatin mallit, 203fe on muunneltava kokonaisuus. Itse omistan E12ja A12V-filmiperät. Kamera koostuu objektiivista, rungosta, vaihdettavasta etsimestä sekä filmiperästä. Esimerkiksi Kameratorilla myynnissä ollut Hasselbladin CFV-50C-digitaaliperän hintalapuksi oli määritelty 5499 €. Kummatkin syövät 120 filmiä ja valottavat nimensä mukaisesti 12 ruutua per rulla. Tämä ei ole kuitenkaan halpaa hupia. Filmiperien lisäksi Hasselbladin kameroihin on mahdollista ostaa digiperä, joka muuntaa vanhan filmikameran digikameraksi. Toisaalta suurella hintalapulla saa suurempaa kuvaa, sillä CFV-50C:n 44 x 33 mm -kokoinen CMOS-kenno tuottaa 50 megapikselin tiedoston. Formaatti on kuitenkin näissä malleissa eri. Filmiperiä löytyy useita eri versiota, joista suurin osa käyttää 120-filmiä, joka tunnetaan myös 6x6-filminä. E12-perä valottaa 6 x 6 cm -kokoisia kuvia ja A12V-perä valottaa kinoformaattia muistuttavia vertikaalisia 6 x 4.5 cm -koon kuvia. Filmiperien mallit on nimetty kirjainja numeroyhdistelmällä, josta ilmenee, kuinka monta kuvaa kyseinen perä valottaa yhdestä filmirullasta. Eric Sundqvist Fs kickflip 6 x 6 H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 1
”Alkaa näyttää radikaalille”, totesi Kisu. Videon teko alkoi tämän vuoden huhtikuusta, ja viimeiset matskut leffaan kuvattiin lokakuussa. Kyseessä on jolProfessional skateboarding part: Visions by Kisu Te ks ti : J o o n a s P u lk ki n e n K u va t: Tr a vi s A d a m s H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 2. Ensin se oli vähän sellainen someproggis muutaman yhteistyökumppanin kanssa. Ei ole ite laitettu omakustannemassia tähän lainkaan”, Kisu selventää leffan lähtökohtia. Visioilla Kisu tarkoittaa ajatusta siitä, miltä hänen oma skeittauksensa näyttää hänen omassa päässään. ”Oli noita visoita, ja sitten piti alkaa toteuttaa niitä. Että saisi pientä apua siihen toteuttamiseen. Leffan tekemisen lähtökohdaksi hän mainitsee puhtaasti omat visionsa. Kisu painottaa, että ”tarve” visioiden toteuttamiseksi ei olisi täyttynyt ilman yhteistyökumppaneita. ”Kysyin tutuilta ja tuntemattomilta, että olisiko kiinnostusta tehdä. Ensi-illan h-hetkellä Beyondin organisoimassa Beyond Cultural Platformissa Kisun omat fiilikset olivat hänen mukaansa upeat. lauantaina ensi-iltansa sai Happy Hourilta tutun Antti ”Kisu” Leinosen Visions-niminen ”propätkä”, jonka koko nimi kantaa virallisesti nimeä Professional skateboarding part: Visions by Kisu. Tällä hän tarkoittaa, että Kisu kuvasi paljon pro-leffaansa materiaalia puhelimella ja Black Eye Lensin kalansilmälinssillä ja jalustalla. Kiitos Beyond Helsingille, Going Greek Helsingille, Tuccu Boyssille, Happy Hourille ja Black Eye Lenssille.” Kompromisseja ei ole kuulemma tarvinnut tehdä, vaan Kisu on pitänyt koko yhteistyökuvioiden ajan oman taiteellisen vapautensa. P h o t o g r a p h y Boneless 5-0 Photo: Travis Adams M arraskuun 23. ”Siitä, millaista sen tulisi olla päässä, tavallaan.” Kisu selittää, että oli nähnyt amerikkalaisia leffoja, minkä takia hän halusi ylipäätänsä tehdä ”pro skateboarding -videon”. Mutta ite tää Vision pro skateboarding -video on toteutettu noiden yhteistyökumppanien avulla. selfieiden kautta”, valottaa Travis. Videon editoinnista ja kuvauksesta vastannut Travis Atoms luulee, että visioissa on kyse yksinkertaisesti Kisun mielestä. ”En edes kuvannut puolia leffasta, vaan puolet syntyi ihan Kisun ns
Valtteri [Kivelä] antoi jotain sen eri proggisten raitoja ja sanoi, että saadaan valita ihan mitä vaan. Fs flip footplant Photo: Travis Adams lain tapaa pienen pojan unelmien toteuttaminen, tietynlainen maali ja tavoite. Pitkälti leffa on kuitenkin Kisun mielen tuotos.” Mainituista kappaleista toinen oli Kivelän Daerra-yhtyeen, joka esiintyi myös ensi-illan kolmannen näytöksen jälkeen. Ensi-ilta oli kaikin puolin onnistunut, mistä kertoo sekin, että paikalle oli saapunut jopa lapsiperheitä, jotka kykenivät nauttimaan illasta ilman turhaa hämminkiä. ”Ikkunoita tulevaisuuteen jäi auki. Me valittiin kuitenkin lopulta leffaan matskut, jotka oli joko kuvattu paremmin tai muuten vaan pahempia juttuja”, selventää Travis. ”On myös paljon matskua, mitä Kisu oli laittanut kanssa Instaan. Lapsesta saakka ollut päävisio tavallaan.” Traviksen mukaan yhteistyö Kisun kanssa oli helppoa, koska Kisu oli lähtökohtaisesti joka päivä menossa skedeemään. Valtteri teki kanssa jotain animaatioita. Lokakuussa yhtenä päivänä satoi lunta.” Travis ajattelee, että vaikka ilmiselvästi hyvää matskua leffaan kertyi, niin olisi ollut turhaa myöskään jäädä panttaamaan matskuja tulevaisuutta varten. ”Halusin tehdä suomiviballa vähän samanlaisen videon – tässä tapauksessa Helsingistä. Tuli eri muuttujia, säätä tai häätöä. ”Visio on sellainen, jonka näkee oman päänsä sisällä mahdolliseksi. Kaikki visiot eivät kuitenkaan toteutuneet. ”Meillä oli jo valmiiksi jotain yhteistä matskua, minkä takia Kisu kysyi, jos haluaisin kuvata jotain ja editoida pätkän. ”Sanoin Kisulle, että kertoo minkälaisen haluaa ja mä editoin sen sitten. Haastattelun perustava kysymys – ehkä myös hämmennystä kaikin puolin aiheuttaneen itse konseptin ohella – on, mikä kaiken kaikkiaan onkaan vision määritelmä. Sadepäivät rajoittivat viimeisten klippien kuvaamista. Tullaanko ensi vuonna näkemään Traviksen visioita. Hän on päässyt myös laudan päälle pitkään vaivanneiden jalkaongelmien jälkeen. En ole ollut vielä sisällä, mutta katso nyt, kuinka paljon täällä on porukkaakin seitsemän minuutin takia”, sanoo Travis. Kaikki meni kuitenkin suunnilleen; yhtä temppua käytiin neljä tai viisi kertaa kuvaamassa. Aika näyttää, tulevatko Kisun visot myös viraaliksi ihmeteltäväksi internetiin. Kisu valitsi ensimmäisen biisin ja mä toisen. Tehtiin pikkumissioita; yleensä klipit syntyi darrassa sunnuntaisin.” Vaikka Travis editoi leffan, Kisun toiveet toimivat pitkälti lopputuloksen pohjana. ”On kuitenkin suorastaan hämmästyttävää, miten hän on saanut aikaan tämän kaiken täällä ympärillä. Matskua oli kertynyt siis sen jälkeen, kun Happy Hourin Daa:n deadline oli jo mennyt. H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 3. Hän myös selventää, että heillä ei ole sovittu muista yhteisistä kuvioista Visionsin lisäksi, vaikka Kisu on mahdollisesti pohtinut visioilleen jo jatko-osaakin. Ne toimi musta lopulta tosi hyvin. Jonkun jutun, jonka koittaa toteuttaa parhaansa mukaan,” selittää Kisu lopuksi. ”Ei helvetissä,” nauraa Travis. Kisun mukaan tulevaksi kevääksi riittää jatkettavaa
CTS-hommat yleisesti olleet 5/5. Teksti Mikko Kempas Kuvat Keke Leppälä H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 74. Maajoukkueeseen ja tuleville karsintakilpailumatkoille haetaankin vielä osallistujia. No sanotaanko näin, että sain SM-voitosta 3300 pistettä lisää, mikä nostaa mua paljon ylemmäksi rankingissa, mutta saas nähä mihin silläkään mennään. Portugali-laattaa koko mesta täynnä ja muutenkin aika vähän flättiä jalkakäytävillä. Ennen vissiin riitti se 360 flip lipslide; nykyään pitää olla se 420 flippi sisään, että podiumille riittää. Monille on kumminkin ollut epäselvää miten kisaamaan ja Suomea edustamaan pääsee. Onko sinulla hajua, mikä sijoituksesi on ja minkälaiset mahdollisuudet on oikeasti päästä olympialaisiin. Losin ja Venäjän reissut ja sitten saanut kaikki takaisin kuitteja vastaan, joten tuhannet kiitokset Chasing The Spotille kaikesta, mitä on jo tapahtunut ja tulee tapahtumaan! Miten olet pärjännyt. Käytiin myös kolme kertaa kaduilla skedeen, mikä on aika paljon tuolle kelille ja spottimäärälle. Eetu skedes ekan ranin noin 11.00 aamulla ja toisen noin 21.30 illalla. Onni Saltevo Kerropas alkuun, miten Riossa meni. Onni bs smith areenalla. Mikä on oma näkemyksesi siitä, kuinka toimiva homma olympiaskeittaus tulee olemaan. Olympiaskedeys tai skeittaus olympialaisissa tulee ehdottomasti olemaan hyvä juttu, kun plussat ja miinukset lasketaan yhteen ja katsotaan mitä saadaan tulokseksi, kuten yleensäkin tehdään, kun lasketaan jonkun asian kannattavuutta. Ja oon nyt jo päässyt niin moneen hienoon paikkaan, skedennyt helvetin hienoja mestoja, saanu uusia kavereita + vaikka mitä, niin kyllä sen kakun oon jo tästä hommasta saanut. Mutta ei me siellä kisapaikalla pönötetty ja venattu sadetta. skedes toisen ranin 23.30 illalla sateen takia. Flippiä menee sisään ja ulos ja yleensä myös välissäkin. Kisoja tulee, ja sinne mennään tekemään parhaansa, ja sitten kattellaan päästiinkö vai ei. Jokaiseen karsintakilpailuun valitaan joukkue erikseen. Haastattelimme Onnia ja Eetua siitä, miten he ovat kokeneet kisakonseptin ja miten Riossa meni. MieChasing the Rio Spots Onni Saltevo, vessapaperiride. Rullalautaliitto valitsee hakijoiden joukosta enintään 16 skeittaajaa, joilla on paras mahdollinen potentiaali menestyä kovatasoisissa kansainvälisissä karsintakilpailuissa. Mutta ei tosiaan jääty loukkuun hotellin ja parkin välille. Meikä esim. Taso on kyllä kova. Hessu hoitaa kyllä homman kaikkineen päivineen, ja jos Hessu ei oo kerenny hoitaa, niin oon itte hoitanu esim. Viimeisemmällä reissulla ryhmä oli Riossa. Yhdeltä rantabulevardilta löytyi paljon plazaa ja muutakin skedettävää downtownista, mutta kun lähdettiin konkoilemaan enemmän kaupunkia, niin ei niitä spotteja paljon löytynyt. C hasing The Spot jahtaa spottia olympialaisiin. Olympialaiset ois vaan se kirsikka. Keli oli kyllä haastava, mutta kisat saatiin pidettyä. Meikä pärjännyt helen hyvin! Ja loput pärjäämiset hoidetaan katumatskuna. Meikän realistiset olympiamahikset. Riossa meni oikein mukavasti, vaikka satoikin yli puolet reissusta. Matkassa olivat Onni Saltevo, Eetu Toropainen, Jaakko Ojanen ja Lizzie Armanto. Kaikista kisoista jäänyt hyvä maku omaan suoritukseen. Millaisena kokemuksena yleisesti oot pitänyt Chasing The Sport -reissuja. Mukaan voi hakea kuka tahansa lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen osoitteeseen info@chasingthespot.fi
Riossakin parina päivinä keskustassa pyörimässä. Tuleeko jotain ihan sairasta juttua vai onko vielä käsityskyvyn rajoissa. Reissut on olleet mukavia: on päässyt skeittaamaan kavereiden kanssa ja tavannut uusia ihmisiä. Hieman tuntemattomammat podiumkaverit, joista olen ollut haipissaan, ovat Rion voittaja Japanin Sora Shirai, Vincent Milou ja Giovanni Vianna. Millaisena kokemuksena yleisesti oot pitänyt Chasing The Sport -reissuja. Kyllä se varmaan tulee toimimaan ihan yhtä hyvin kuin joku toinenkin kisa. Ihan sairas taso siellä on, mutta aika paljon sitä tre noseblunttii ja hipari liparii, hah. Minkälainen taso noissa kisoissa on yleisesti ollut. Eetu Toropainen, ahdas bs flip Jaakko ja Eetu, double. Seuraavaksi tulossa varmaan Peru tai Melbourne. ”Mielestäni mielipide olympiaskeittauksesta ei voi pohjautua pelkästään tunneperäiseen mielipiteeseen” H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 5. Onko sinulla hajua, mikä sijoituksesi on ja minkälaiset mahdollisuudet on oikeasti päästä olympialaisiin. Onko osunut silmiin sellaista tuntematonta kisakonetta, joka voisi tulla nappaamaan podiumin nimimiesten nenän edestä. Ehdittekö kisaamaan paljon katuja reissuilla kisaranien välissä. Miten olet pärjännyt. Jaakkokin siellä voisi välillä kävästä. Toiset meni vähän paremmin kuin toiset, mutta en ole hirveesti katellut mitään noita sijoituksia, ja en usko että itselläni on hirveen isot mahikset päästä olympialaisiin. lestäni mielipide olympiaskeittauksesta ei voi pohjautua pelkästään tunneperäiseen mielipiteeseen ilman perusteluja tai konkreettisia faktoja. Joo, Losissa käytiin melkein joka päivä jossain spoteilla tai parkeilla, ja se oli tosi jees. Ehkä seuraava kisa jossain vaiheessa jos saan kutsun. Mitäs seuraavaksi on luvassa CTS-hommissa. Ukot on kaikki puskeneet läpi samoista karsinnoista finaaleihin saakka. Mitäs seuraavaksi on luvassa CTS-hommissa. Onko osunut silmiin sellaista tuntematonta kisakonetta, joka voisi tulla nappaamaan podiumin nimimiesten nenän edestä. Eetu Toropainen Kerropas alkuun, miten Riossa meni. Joo, on jonkun verran niitä japanilaisia lapsia, jotka tuhoaa noissa kisoissa. Ja minkälainen taso finaaleissa. Itse oon käynyt kahdessa kisassa. Kisa ei Riossa mennyt ihan niin hyvin, mutta muuten oli kivaa vaikka vähän satoikin. Mikä sun oma näkemys on siitä, kuinka toimiva homma olympiaskeittaus tulee olemaan
”Bläkkiä soitin eri tyyppien kanssa, mutta lopulta kyllästyin siihen. Se kuvaa hyvin sitä, kun on päässyt eroon siitä aikaisemmasta ambient-masistelusta. ”Äänitin siitä osan ollessani reissussa MIDI-koskettimilla ja läppärillä. Äänitin sen jo viime syksyllä. Toinen on Native Instrumentsin S-88 eli siinä on pianokosketus ja täydet mitat, mutta se on MIDI-USB. Mun äiti asuu Sveitsissä, jossa äänitin osan äidin kotona pianolla Luzernin järven (tai tarkemmin Vierwaldstätterseen –toim.huom.) rannalla. Otto soitti keikan Turun Uittamon illassa Ilmiö-festivaaleilla heinäkuun lopussa, ja Pulkkinen haastatteli Ottoa Uittamon tanssipaviljongin terassilla. Helsingissä sitten loput. Se oli heti tosi innoissaan.” Ottoa jossain määrin kiusaannuttaa Syvennyksestä puhuminen. Olen vetänyt vaan sitten omalla nimelläni, vaikka se on ns. Syvennys tuli julkaisuna silloin jotenkin automaattisesti ulos minusta.” Syvennys on kuitenkin omiaan kuvaamaan Oton monipuolisuutta musiikintekijänä. H elmikuussa 2018 Otolta julkaistiin Ultraääneltä Syvennys-kasetti, jonka lisäksi Otto on julkaissut netissä parikin netti-EP:tä Soundcloudissa (When Helsinki Sleeps, Parasomniac, ja yhdessä dro-nimisen tuottajan kanssa EP:n nimeltä Otava). Syvennyksen nauhoituksia hän äänitti eri paikoissa nauhurilla ja kotistudiossa. Mulla on nyt sellainen vaihe elämässäni, että en samalla tavalla pystyisi antamaan samanlaista tunnelatausta musiikille, tai joutuisin aika paljon miettimään jokaista ääntä eri tavoin. Se on pikemminkin selektoitu kokonaisuus.” Otto oli nauhoittanut jo Syvennyksessä kitaraa, mutta on sittemTeksti ja kuvat: Joonas Pulkkinen Otto Taimela on monelle pääkaupunkiseudun vuosituhannen vaihteen taitteessa syntyneelle skeittaajalle tuttu tyylitaituri. Eltsu on mun lähiparkki, ja sinne tuli mentyä aina iltaisin tyhjentää mieli. Se nimi pitää huutaa täysiä. Se äänitti omassa kotistudiossaan siltä pohjalta pitkän puheen, joka liittyi yhdessä kelattuihin asioihin. Otto tunnetaan myös lähes yhtä hyvin musiikintekijänä, ja hän kuuluu Arsin (Keva) pyörittämän Ultraääni-levy-yhtiön vakiokatalogiin. Tai koen parantuneeni silloin riivanneista keloista, joten siksi tuntuu oudolta palata takaisin niihin ääniverhoihin, joissa oli siihen aikaan. ”Syvennys oli kuitenkin ensimmäinen varsinainen konkreettinen julkaisu. ”Se on sellainen electro/junkka/ambient-mikälie sanahirviökokonaisuus. Tykkään äänittää ylipäätänsä paljon sellaista mössöistä lofi-soundia, mikä saattaa erottaa mut monesta teknopuristista.” Oton innostus pianoon ja musiikkiin alkoi jo varhain pikkupoikana. Tyttöystävä ei ole kauhean fiiliksissä tästä rumpuvaiheesta, mutta se AAAAA on huuto siitä, että se masisvaihe on ohi”, nauraa Otto. Mulla on tällä hetkellä käytössä kaksi pianoa. Arsi pyysi joskus lähettämään pianojuttuja, ja silloin tuli tämä projekti puheeksi. Toinen on Fazerin 100 vuotta vanha paska piano, jossa on hyvä mutainen soundi. Valmisteilla on myös erillinen, pianoon keskittyvä noin 45-minuuttinen vinyylijulkaisu, mikä on luonteeltaan enemmän ambient-julkaisu. Nikitalla on tosi paljon samoja keloja esimerkiksi avaruudesta ja tyhjyydestä. Otto Taimela H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 6. Taimela myöntää, että tämä saattaa näyttää ehkä ulospäin sekavalta ja jopa ristiriitaiseltakin. Kokonaisuuden nauhoittamisesta on jo aikaa pari vuotta, ja lisäksi Syvennykseen liittyy Oton omat kokemukset masennuksesta. ’skenen’ sääntöjen vastaista, mutta fuck it, ihan sama. ”Sen piti tulla jo keväällä, mutta se on nyt siirtynyt. On tää mun tyyli ehkä vähän ristiriitainen, kun miettii, miten yleensä musiikkia julkaistaan. Skedesin jo silloin ja aloin kuuntelee reggaeta ja dubia sekä Wu-Tangia.” Syvennyksellä kuullaan myös Oton kaverin, skedeejänäkin tunnetun Nikita Pavlovin puhetta venäjäksi. On ne nopeemmat kappaleet semikokeellisia kuitenkin. Halusin, että se tekee sen juuri sen äidinkielellä, koska vieraalla kielellä on aina olemassa se tietty kielimuuri, mikä filtteröi sitä, mitä varsinaisesti tarkoittaa.” Kesällä Ultraääni julkaisi Otolta toisen julkaisun, AAAAA, kymmenraitaisen kasetin. Se on vaan musaa – ei se ole niin vakavaa.” Syvennyksellä Otto soittaa esimerkiksi pianoa. Mä olen kuitenkin surkea keksimään mitään nettinickkejä tai alter egoja. Oton skeittausta voisi kai kuvata pääkaupunkiseudun sisäpihatraditioon kytkeytyväksi wallride-temppujen ja no complyjen kautta. ”Nyt mulla on asiat paremmin kuin koskaan. Sitä voi verrata Syvennykseen, mutta en ole miksannut sitä samalla lailla yhteen. Oton tuotannossa yhdistyvät elementit niin ambientista, klassisesta taidemusiikista kuin Brittien saarilta laajemmin tulevista vaikutteistakin. Sen kanssa on tullut puhuttua paljon ihan eksistentialismiin liittyvistä kysymyksistä. Taimela tuottaa niin äänimaisemia kuin myös moderneja rumpuraitoja. Innostus jatkui esimerkiksi teininä black metalin soittamisen myötä. ”Vietin sen kanssa tosi paljon aikaa yhdessä vaiheessa. Musiikkia tuli koettua ja soitettua ääripäistä toiseen. ”Ei mun musaa kuitenkaan oo hirveästi klubeilla soitettu. Himassa tulee kuunneltua välillä niin täysiä junkkaa, että voi ihmetellä sitä, että ei ole vielä tullut häätöä. Tutustuin Nikitaan siellä. Musiikki-innostukseen oikea kanava ei kuitenkaan löytynyt musiikkiopistosta, jonka Otto jätti lopulta kesken
min hankkinut myös 25-kielisen intialaisen Sarod-kitaran, jota myös kuullaan tulevalla levyllä. Mutta tietokoneohjelmat ovat käytettävyyksiltään niin monipuolisia ja helppoja. ”Junkkaa on tullut kuunneltua viime aikoina ihan vitusti. Sillon ehkä havahduin ekaa kertaa, että jaa-a, ei tää nyt enää olekaan ehkä niin kivaa.” Otto mainitsee käyneensä aiheesta keskustelua esimerkiksi Jussban [Jussi Hakala] kanssa, joka on aikoinaan kokenut vähän vastaavanlaisia kasvukipuja. Eri softia Otto käyttää musiikin tuottamisessa monipuolisesti. ”Loppujen lopuksi oon kuitenkin no-comply-urpo, joka pukeutuu hassuihin vaatteisiin.” Vaikka musiikkiopisto jäikin lapsena, niin musiikin teoria jaksaa kiinnostaa Ottoa varttuneemmallakin iällä. ”Mä olen asunut kolme vuotta koirankopissa Mannerheimintiellä. ”Hauskaa, että mainitsit Olli Aarnin, koska fanitan sitä musiikintekijänä tosi paljon. Aloin hamstraamaan kaikkia leluja vasta muutama vuosi sitten. Vaikka olen tehnyt paljon erityylistä musaa, niin hardwarella tuottamisessa en todellakaan ole mikään konkari.” Instrumenttien sekä eri softien lisäksi Otto kertoo äänittävänsä paljon neliraiturilla esimerkiksi pianoa. Taimela on myös valmistumassa myös optometristiksi eli toisin sanoen optikkoalan töihin. Se on uskomaton teos: se on äänittänyt neliraiturille viinilasia ja jotain Islannin luonnon ääniä.” Skedeyksestä Otto ei juuri haastatteluhetkellä jaksa jutun aiheena innostua. Mietin, miten näitä frekvenssimodulaatiolla kaivettuja väliääniä pystyisi hyödyntämään paremmin mun musassa tulevaisuudessa.” Musiikkiteknologiaa koskeva tieto taas on karttunut Otolla vasta vanhemmalla iällä. Esim. Skeittaajana Otossa on ripaus Olli Aarnia, ripaus teknisyyttä sekä kykyä luovaan tilan käyttöön. yksi kova sellainen ”hybridi” iPadin granulaarisamplerisofta kuin Samplr. Oon ehkä skedennyt liikaa sellaisten tyyppien kanssa, joilla on tosi isot housut ja jotka tekee frontti krookseja ja isoja heelflippejä. Niitä soveltaen se varmasti kuuluu kyllä mun omassa musiikissakin.” Brittien saarien vaikutus tulee taas esimerkiksi Radioheadin kautta. ”Siinä mielessä olen aika amatööri. Sillä pystyy äänittää suoraan softaan ja ohjata äänen kulkua sormillaan. Paljon looppeja, mitkä kääntyvät loppua kohden noiseksi.” Oton musiikissa on kuultavissa myös selkeitä vaikutteita itämaisesta tavasta ymmärtää musiikkia. Kuulostaa ehkä vähän juustoiselta tässä näin, mutta kaipaan luontoa, että näkee tähdet ja kuulee linnut.” Tutustu Oton musiikkiin osoittessa www.soundcloud.com/otto-taimela H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 7. Junkka avautui mulle kuitenkin vasta ehkä noin kolme vuotta sitten; sitä ennen junkka käsitteenä oli pelkästään mulle sellaista liquidiä.” Skeittaamaankin Otto on hiukan ehtinyt, mutta tätä rajoittavat ongelmat nilkkojen ja polvien kanssa. ”Sen loppupuolella on 10 minuutin Sarodilla tehty kappale, Rotko. ”Tällä hetkellä mua kiinnostaa esimerkiksi väliäänillä kikkailu. ”Mun eka tatska oli Amnesiac-levyn kanteen liittyvä tatska. ”Mä rakastan sitä ja se on tärkeä juttu, mutta olen alkanut inhoamaan omaa skedeystäni tosi paljon. Esimerkiksi Ollin Pohjoisen kesää tuli kuunneltua tosi paljon jo ennen kuin tunsin koko tyyppiä. Mun yksi ystävä, Zoltan Lakner, rakensi mulle kalimban viime kesänä. Mä olen itse tatskattu hiirulainen, joka leikkii musaleluilla päivästä toiseen. ”Olen tosin pyrkinyt viime aikoina eroon siitä, että tekisi kaiken soundin laitteilla. Otto myöntää, että esimerkiksi Hayao Miyazakin elokuvien hovisäveltäjä Joe Hisaishilla on ollut suuri vaikutus häneen. Thom Yorken soolotuotantoon oon tutustunut vähän myöhemmin, ja se on kyllä tosi ykkönen, mutta Radioheadia olen fanittanut ihan pennusta saakka.” Radioheadin ohella Otolle on tuttua myös Brittien saarten elektroniseen musiikkiin liittyvä kulttuuri UK garagesta dubsteppiin ja breakbeatistä drum and bassiin. Olen hemuloinut aika paljon eltsun kallioilla ja kilkutellut menemään iPadin mikrofonille.” Syksystä Otto on muuttanut Helsingistä Espooseen. Mulla on sellainen frekvenssimodulaatiohärpäke, jolla pystyn muokkaamaan ihan puhtaita ääniaaltoja. Jos pianolla siirryt koskettimesta toiseen (esim e:stä f:ään), niin siinä on aina se pieni välihyppy. Nyt olen 23-vuotias. ”Opettelin skidinä paljon niitä Miyazakin elokuvissa olleita Hisaishin kappaleita pianolla. Itellä on mennyt hermot koko touhuun, kun on tullut tyyliin noottia, että on kiellettyä tehdä boardslidea kurbiin. Dubsteppiä ei niin paljoa, paitsi että Burial löysi paikkansa sydämestäni jo 14-vuotiaasta lähtien
C rystal Mousellen Skate Kitchen yhdisteli osittain dokumentaarista aineistoa fiktioon kuvaten newyorkilaisten tyttöskeittaajien muodostaman kollektiivin Skate Kitchenin arkea. Camillea esittää Rachelle Vinberg, joka on suhteellisen tunnettu myös ihan skeittaajanakin. Elokuvan alussa Camille saa paikallisessa parkissa – yrittäessään flippiä rappusista – laudan haarojen väliinsä ja joutuu tämän ”credit card” -vamman takia lääkärihoitoon. Elokuvilla on sinänsä omat ansionsa. Camille asuu New Jerseyssä, jossa hän seuraa Instagramin kautta Skate Kitchen -porukan elämää ja fantasioi kaihoisasti, että ehkä pääsisi samoille sessareille nykiläismimmien kanssa. Lopulta Janayltä menee nilkka portaissa ja Camille sattuu vielä epämääräisesti säätämään Devonin (Jaden Smith, btw Will Smithin poika) kanssa, ja Devonilla on ollut epämääräinen on/ off-suhde Janayn kanssa. Janay ole päässyt suhteesta ylitse, Camille ei puhu tunteistaan – ja näin saadaan aikaiseksi väärinkäsityksistäkin koostuva kolmiodraama. Mid90s:ssa taas Stevie päätyy vanhempien kavereidensa kautta osittain pahoille opeille ja teille kavereiden polttaessa röökiä ja weedoa koko ajan sekä vastustaessa järjestysvaltaa. Skate Kitchenin sijoittuessa nykyisyyteemme Mid90s rakentuu tietoisesti 1990-luvun puolivälin skeittiskenen ja pop-kulttuurin esteettiselle nostalgisoinnille. Stevie tietysti kapinoi äitiään vastaan ja huoleton elämä jatkuu, kunnes elämä muistuttaa poikia kuolevaisuudestaan. Tarvitaanko kuitenkaan skeittaajista kertovaa draamaa – tai mitä tämän kaltainen draama voisi skeittaajista kertoa. Camillen äiti toruu häntä ja kieltää skeittaamisen, ja kas näin, meillä on jo kaikkien draaman Fiktioelokuva, skeittaus ja kuvattu todellisuus sääntöjen mukaan jo valmis konflikti, joka tulee kuljettamaan elokuvaa draaman suhteen eteenpäin. Elokuvan päähenkilö 13-vuotias Stevie (Sunny Suljic) kärsii jossain määrin isoveljensä Ianin (Lucas Hedges) vihanhallintaongelmista ja joutuu ajoittain tämän mukiloimaksi. Elokuva antaa myös implisiittisesti olettaa, että joukossa on myös sukupuolensa määrittelemättömiäkin skeittaajia, ja osa elokuvan henkilöistä – esimerkiksi Kurt Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla nähtiin kaksi skeittausta käsittelevää elokuvaa. Kesä kuluu rattoisasti kuvatessa skedeystä, polttaessa pilveä ja käydessä bileissä. Lopulta Camille pakkaa kamansa ja muuttaa ystävänsä Janayn (Dede Lovelace) luokse. Paremmin komedianäyttelijänä sekä Martin Scorsesen Wolf of Wall Streetin (2013) Donnyna tunnetulta Johan Hilliltä nähtiin hänen esikoisohjauksensa Mid90s. Camille jää lopulta kiinni salaa skeittaamisesta missatessaan viimeisen Jerseyn-junan. Skate Kitchen keskittyy 18-vuotiaan Camillen yhden kesän tapahtumiin. Stevie keksii eräs päivä skeittauksen kadulla liikkuessaan ja tekee kaupat Ianin vanhasta kalalaudasta. Skate Kitchen asettaa draaman keskiöön skeittaavat tytöt, jotka joutuvat kokemaan varsin maskuliinisen alakulttuurin parissa myös vähättelyä ja seksistisiä asenteita. MID90s:ssa konflikti rakennetaan myös vastaavalla tavalla skeittaajan suhteella auktoriteettiin. Viimeinen niitti Stevien äidille on kuitenkin se, kun kaverit hommaavat Stevielle pari litran kaljapulloa, ja taitaa siinä mennä poikuuskin tietyllä tavalla samalla. Välillä Stevie käy salaa nostelemassa Ianin painoja ja kuuntelemassa Mobb Deepiä ja Wu-Tang Clania. No arvatahan sitä saattaa, miten kummankin elokuvan draaman kaari kulkee. Erittelemättä Skate Kitchenin tai Mid90sin loppua voinen kuitenkin todeta, että kummassakaan se ei ole mitenkään erityisen arvaamaton. Ian tutustuu Motor Avenue -nimisen skedekaupan myyjiin ja ”hang-aroundeihin” ja tarvitsee tietysti uuden laudan, jota varten pitää varastaa yksinhuoltajaäidiltä (Katherine Waterston) rahaa. Skate Kitchen (2019) Teksti: Joonas Pulkkinen H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 8
Mid90s pelaa nostalgiaan perustuvalla kuvastolla varsin paljon elokuvan musiikin ja päähenkilöiden ikonisten skedevaatteiden kautta – Blindin huppareista Shortysin t-paitoihin. Tämän jälkeen täytyi olla aika hyvä syy, että kykeni jättämään lätkätreenit väliin ja lähtemään skeitille. Uskon vahvasti, että Neil Blenderin, Mark Gonzalesin tai Gou Miyagin kaltaisten eksentrikkojen tarinat voisivat kiinnostaa myös laajempia yleisöjä. MID 90s:ssa taas poliiseja esittävät Aaron Meza, Rick Howard, Chico Brenes ja Donny Barley. Ehkä dokumentaarisella elokuvalla oli tässä tapauksessa tilauksensa kuvata myös laajemmin sitä erilaisten skeittipersoonien kirjoa, joka skedeystä koskevassa kulttuurissa on rehottanut. Kaikella kunnioituksella kumpaakin mainittua fiktiota kohtaan, Larry Clarkin ohjaama ja Harmony Korinen käsikirjoittama Kids (1995) kuvasi kummankin elokuvan sosiaalisen todellisuuden jo viisitoista vuotta sitten. Vuonna 2018 R&A:ssa nähtiin Bing Liun ohjaama Minding The Gap. Omat konfliktini suhteessa auktoriteetteihin (toisin sanoen isääni) puhkesivat muuten itse asiassa tämän elokuvan välittämästä viestistä. Täytyy tosin myös muistaa, että Chloë Sevignysta kasvoi lopulta kulttielokuvaakin suurempi yhdysvaltalaisen art house -elokuvan ikoni. Mid90s (2019) Kids (1995) H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 7 9. Mitä uutta kertoa siis skeittaajista kaupallisen elokuvan puolella – tai tarvitseeko kertoa yhtään mitään. Tässä on jo itsessään ajatuksena draaman ajatuksia tulevaisuutta varten. Päähenkilö Casperia esittänyt Justin Pierce teki itsemurhan Las Vegasissa vuonna 2000 ja omanlaisensa skeitti-ikoni Harold Hunter kuoli huumeiden aiheuttamiin sydänkomplikaatioihin vuonna 2006. En väitä, etteikö tämä myös jossain määrin kuvaisi suhteellisen stereotyypistä ”skatelifea”, mutta ongelma muodostuu siitä kysymyksestä, että mitä uutta tämänkaltainen draama tuo ja mitä uutta se kertoo skeittaajista. On totta, että tämänkaltaisia dokumentteja on tehty niin internetin kuin elokuvafestivaalien puolelle. Vaikka elokuva rakensikin draaman tietynlaisen sosiaalipornon varaan, se onnistui silti kuvaamaan sitä, että monella skeittaajalla saattaa olla ylipäätänsä oleellisesti erilaiset lähtökohdat itse elämään. Isäni nimittäin sattui näkemään elokuvan Sub TV:n R&A-sarjasta. Työstä hoidetaan vain perustoimeentulo elämään ja muuten eletään rentoa elämää, skedetään ja kuvataan, poltetaan blossea ja vedetään märkää ja ehkä vähän siinä sivussa muhinoidaan. (Nina Moran) – julkistaa avoimesti: ”I Love Pussy”. Vaikka elokuvat sijoittuvat eri vuosikymmenille, eri rannikoille Yhdysvaltoja ja vielä eri sukupuolen muodostamaan tiiviiseen yhteisöön, on niissä varsin paljon samaa. Kommentoimatta elokuviin liittyvää draamaa, ne antavat varsin pitkälti mielikuvan skeittaajista suhteellisen homogeenisena, samalla tavoin ajattelevana ja toimivana massana. Lisäksi on tehty dokumentteja skeittaajista ja heidän suhteestaan yhteiskuntaan ja elämään laajemminkin. Mainittakoon vielä, että Skate Kitchenissä nähdään Keith ”Shredmaster Keith” Hardy sekä Javier Nunez. Jos Boo Clanista tai SLP:stä tekisi dokumentin, voisi tulos olla hyvinkin samanlainen kuin Skate Kitchenin tai Mid90s:in piirtämä kuva omalla laillaan vapautta hehkuvasta skatelifestä. Kodittomina pummeina puistossa nähdään jopa itse Chad Muska ja Del the Funky Homosapien. Eli kyllä ne konfliktit vanhempien kanssa kuuluvat väkisinkin skedeejän elämään – minkäs teet! Kidsissä niin ikään ollaan niin sanotusti toksisia: harrastetaan suojaamatonta seksiä äärimmäisen ikävillä seurauksilla, vedetään blossea, käytetään muuten väärin aineita ja käytetään ”komplaria” väkivaltaan. Näin myös välitetään kuvaa seksuaalisen suuntautumisen mukaan varsin avoimesta kulttuurista, kun verrataan lähiaikoina käytyä jääkiekkoilijat kaapissa -keskustelua. Osa elokuvan kuvauspaikoista (lukuisista skedeleffoista tuttu West LA Courthouse tai koulujen pihoilla olevat piknikpöydät) perustuvat myös tämän mielikuvan rakentamiseen. En itse kuitenkaan suostu hyväksymään, että skeittaajat olisivat homogeeninen, samalla lailla ajatteleva joukko. Löyhästi Zoo Yorkin perustajiin lukeutuneen Jeff Pangin elämään perustuva leffa sai kuitenkin ajan myötä varsin ikäviä merkityksiä myös todellisen elämän puolella, kun elokuvan näyttelijäkaartista huomattavalle osalle kohtalo oli lähes elokuvan tapahtumien kaltainen
Chad Muskasta voi olla montaa mieltä, mutta hän totisesti oli sankari! Skeittauksessa oli kenties vaihe, jossa oli ehkä vähän häveliästä myöntää diggaavansa Muskasta. Tämä johtuu monesta tekijästä: videopelihahmostaReal Hero Baby Katoava sankaruus Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvitus: Arsi Keva H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 8 Kun skeitattuja maileja on takana tarpeeksi, yllättävät asiat saavat uusia merkityksiä ja erilaisilla tarinoilla on outoja syy–yhteys-suhteita. Muskan ottamassa hänkältä ja ledgeltä lukemaa alkaa soida Drive-elokuvastakin (2011) tuttu Collegen Real Hero -kappale. Näitä erittelemättä täytyy tunnustaa, että sarjan Muska on yksi itsessäni eniten skeittauksen osalta tunteita koskaan nostanut visuaalinen hetki. Harvoin yksittäinen biisivalinta on onnistunut makaaberin eksplisiittisesti tiivistämään jotain oleellista skeittauksesta kaikkien vuosien jälkeen. Ehkä tämä on tapani ilmaista ihmetystä esimerkiksi internetin erilaisiin yksittäisiä skedeejiä kuvaaviin ”mixtapeihin”, kuten esimerkiksi Youtubesta löytyvä Manolo´s Tapes -sarja, jossa on kulutettu vanhoja 411VM-videojulkaisuita myöten videonauhat puhki ja editoitu jostain yksittäisestä skeittaajasta oma visio ideaalista retrospektiivistä.. V erkkolehti Jenkem on vuosien aikana myös välillä julkaisut omaa ”An Ode To” -sarjaansa, jossa on ollut mixtapet pyhitettyinä muun muassa Corey Duffelille, Ed Templetonille, Bamille ja Artolle
Kun tätä tarkastelee esimerkiksi Jeremy Wrayn Plan B:n kolmannen leffan, Second Hand Smoken (1995), partin kautta (kun taustalla soi kitarasankari Eric Claptonin yhtyeen Creamin White Room), on helppo havaita, miten sankaruuden idea elää osana skeittivideoiden kehitystä. Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvitus: Arsi Keva ”Sankaruuden on yleisesti katsottu olevan tietynlainen asenne. esimerkiksi Vicen Epicly Later’din Muskaa käsittelevä jakso), Muska on totisesti jäänyt mieleen. En sano, että se on mahdotonta, mutta minkä takia seuraisin juuri tietyn skeittaajan IG-storya vuosia nähdäkseni jonkun ”ison kuvan”. Onkin ymmärrettävää, että etenkin urheilussa monet sankarit ovat ryvettyneet erilaisissa syissä. Jälkimmäisen väitteeni todistaa Shorty’sin videoiden keskinkertaisuus. Mika Myllylän kohtalo on omanlainen kansallinen tragediansa ja jalkapallon puolelta voimme pohtia kuinka Lionel Messin veropetostuomiot tai Cristiano Ronaldon raiskaussyytteet ovat vaikuttaneet käsityksiimme ”puhtaista sankareista”. tuksesta, Muskan äärimmilleen viedyistä geareista ja ehkä osittain siitä, että Shorty’s ei koskaan ollut lafkana niin siisti kuin siinä olisi ollut potentiaalia. Skeittaajia tuntuu ylipäätänsä olevan itsessään jo niin paljon, että mediaseurantaa voisi Instan kautta harrastaa ihan kokopäivätyönään. Vaikka yksityiselämässä kaikki ei olisi aina mennytkään nappiin (ks. Muska antoi lisäksi kasvon kokonaiselle sukupolvelle häntä lyhyiden reisitaskuhousujen, pullakenkien, aurinkolasien ja korispaitojen kautta jäljitelleille mukuloille. Eräs nykyajan sankari on kotoisin Tampereelta, ja hänen nimensä on Jaakko Ojanen. Sankaruuden on yleisesti katsottu olevan tietynlainen asenne. Muistan itsekin, että oli erikseen olemassa konsepti ”kuvata sankaripartti”. Osana tätä olivat luonnollisesti mahtipontinen musiikki, hidastukset, ehkä jopa lainaus Raamatusta, 16-milliselle filmille kuvatut kuvat, rullaaminen eteerisissä maisemissa sekä tietysti shokkiarvoon pyrkineet after hammer -temput. Kun tarkastelee taaksepäin tätä kaikkea – sekä myös Muskan ansioita – niin sanotun ison skeittaamisen kehittäjänä, on vaikea olla myöntämättä Muskan vaikutusta skeittaukselle. Osana skedevideoiden narratologiaa siemenet sankaruuden esittämiselle kylvettiin erityisesti Plan B:n leffojen myötä: niissä hänkkien ja gäppien skeittaus sai tilaa hidastuksille, useille kuvakulmille sekä mahtipontisemmalle tavalle muodostaa videopartti. Eikö tämä jos jokin ole sankaruutta. Ihmiselon lopussa kaikki on aina selvempää kuin kellottaessa väliaikaa. Aristoteleen filosofiassa sen voinee yhdistää Aristoteleen tapaan nähdä kardinaalihyveet, jotka ovat äärimmäisiä inhimillisyyttä ylläpitäviä hyveitä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus, rohkeus.” H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 8 1. Toy Machinen Welcome to Hellin (1996) ja Zeron Misled Youthin (1999) myötä kehitys ottaa uusia kierroksia. Median tekijä ei voi valittaa median käyttötapojen muutosta. Se ylipäätänsä, että vetäytyy ajasta ja ajan valokeiloista, voi tuottaa sankarin. Jamie Thomasin ja myöhemmin Muskan kautta sankaruus otti uusia muotoja osana esimerkiksi skedeleffojen kerrontaa. Kysymys on kuitenkin laajemmin siitä, että riittävätkö pelkät kuvat ymmärtämään skeittausta laajemmin kulttuurina. Internetissä tai sosiaalisessa mediassa on hankala tuottaa tarinaa. Sankaruus sinänsä ei syntynyt skeittauksessa Muskan myötä, koska jo 1980-luvulla noussut skeittimedia videoineen oli osannut nostaa Hawkin, Christian Hosoin, Mark ”Gator” Rogowskin, ja Natas Kaupaksen kaltaisia hahmoja ikoneiksi Pantheonille. Aristoteleen filosofiassa sen voinee yhdistää Aristoteleen tapaan nähdä kardinaalihyveet, jotka ovat äärimmäisiä inhimillisyyttä ylläpitäviä hyveitä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus, rohkeus. Väitteeni on, että sankaruus on kuolemassa osana skeittausta tai ainakin se on kärsinyt huomattavan inflaation. Sitä on hyvä miettiä. Ja tässä suhteessa skeittaus tuottaa edelleen persoonallisuuksia ja ilmiöitä. Tämänkaltaisia paluita ovat tehneet vuosien kulussa esimerkiksi Guy Mariano ja Heath Kirchart. Aristoteleelle hyvät teot ovat tärkeitä, mutta ratkaisevampaa on se, miten lopulta elää. Kun aika pyörii kuvavirrassa, Jaakko on onnistunut repimään siinä esiriipun, jossa voi vain hämmästellä skeittaukseen liittyviä mahdollisuuksia ja kehonkielen rikkautta. Onko sankaruudella kuitenkaan itseisarvoa. Antiikin jumalat olivat jumalia sen takia, että he olivat tappaneet sodassa esi-isänsä titaanit. Skeittausta käsittelevät printtilehdet katoavat maailmasta – ja siten myös pitkät haastattelut, jotka antavat dialogeissaan paljon enemmän kuin höpinät keskeltä Street Leagueta. Sankaruus nimittäin on riippuvainen ajasta, kuten yllä kuvasin. Plan B:n ensimmäisen leffan Questionablen (1992) ja toisen leffan eli Virtual Realityn (1993) välillä voi nähdä tätä kehitystä kuvaavan muutoksen. Aika välittää skeittaajasta tietyn tarinan, lankeemuksineen ja tähtihetkineen
Taisin tilata myös saman tien! Biisi on erittäin kova editti Hugh Masekelan Don’t Go Loose This -biisistä, joka jo valmiiksi on helvetin kova. Daniel Wang Presents SDAP Don’t Go Lose This 12” (2019, Saksa. Alkuperäinen painos on luokassa ”hyper rare” ja ilmeisesti ainoastaan kerran myyty netissä. Soitan tän aina kun vaan sopii eli aina! Jos boogie ja funk kiinnostaa, niin tutustu ASAP. Acid House / Deep House / Breaks) Tämä tuli vastaan toissapäivänä, kun olin selailemassa levyjä Tannerissa. Oikeastaan levyn kohokohta tulee vasta b-puolella, jolla on aivan vitun himmeä ja tietenkin super rare versio biisistä eli etelä-afrikkalaisen Warrior-yhtyeen versio MBO Theme -kappaleesta. Herra Wang onnistuu silti tekemään siitä täysin oman version ja on kyllä täysin bängäävä. Boogie-pommi Bahamalta. Olin kuuntelemassa Wangin DJ-keikkaa Kaikussa, ja kundilla oli kingi meno päällä; huuteli yleisöön ja tanssi. Otollakin taisi olla tämä sen Insta-stoorissa – silläkin on hyvä maku! Eli nyt meitä on kaksi, jotka suosittelee tätä, jos et luota mun valintoihin näiden neljän aikaisemman biisin perusteella, haha! Toivottavasti pääsisi jonnekin sopivaan aamumenoon soittaa tämän pian! P.S. Repressi on erittäin hyvin painettu! Mystic Harmony Night Over Egypt Independent Lady 12” (1983, UK. ISO ISO SUOSITUS. Olin erittäin syvällä Youtuben boogieja funk-vortexissa yks yö, ja tämä tuli vastaan. Versio on tehty aikana, jolloin Etelä-Afrikassa oli kiellettyä tuoda ulkomaalaista musaa maahan (muiden asioiden lisäksi) ja paikalliset tekivät omia versioita niistä biiseistä, joita ne saattoivat kuulla radiosta. Eli jos disco ja reggae / lovers rock kiinnostaa ja kannattaa törkeätä bassoa, niin kannattaa toimia nopeesti! Discogsista napattu arvostelu ”When I began to boogie to this, my buttocks got so hot I thought that they were going to catch fire!” vei sanat suustani! Tämäkin repressi kuulostaa todella hyvältä. Tosi himmee breikkibiisi, jossa vahvat aamujatkovibat ja kova happoinen meno. T: Joonas Pulkkinen K: Julius V iime lehdessä Titon avaaman levy-gamen myötä Jacob jatkaa niin sanottua “selektoimista” omien lähiaikojen suosikkilevyjensä kanssa. Tää on ainakin yksi niistä biiseistä, jotka sai mut kiinnostumaan tanssimusasta (disco, house, tekno jne). Disco/Italo-Disco/House) Italo Disco/warehouse-klassikko The MBO Theme Rush Hour -levymerkin uudelleenjulkaisuna. Bandin Night Out In London). DJ Life Neutral Oscillations EP (2019, Suomi. Orkkiksen kohdalla tulee huomata muuten, että b-puolella on eri biisi kuin repressillä (S.S. Ääni on kirkas ja basso syvä – toisin kuin aikaisemmissa versioissa kyseistä biisistä. Jos et ole kuullut tätä vielä, niin suosittelen. Reggae/Lovers Rock) A-puolen lovers rock/reggae-kappale on hauska coveri The Jones Girlsien disco-hitistä Nights Over Egypt, joka kuulostaa aivan törkeän kovalta kunnon systeemillä! B-puolelta löytyy Independent Lady, joka on myös erittäin jees; ei ehkä yhtä bangeri kuin A-puoli, LOL! Tämäkin orkkispainos on erittäin rare. Aivan helvetin hyvin painettu levy. B-puolella on dubi, joka toimii myös hyvin. Sanotaan näin, että levyjä omalla nimellään soittavan Jacobin maku tanssilattian “bangereiden” suhteen ei ole lainkaan kaverin skedetyyliä huonompi! Stirling March Under Cover Lover 12” (1985! Bahama! Boogie/Funk) Ehdottomasti oma suosikkilöytö vuodelta 2019. Jos biisit natsasi, niin tuu joskus mestoille ku oon soittaa! H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 8 2. Nyt kun tsekkasin, niin repressin hinta oli myös noussut huomattavasti. Näytti myös joka biisin jälkeen äsken soineen levyn kantta ja heilutteli sitä ilmassa aina joku pari minaa! Syvästi vaikuttuneena painuin aamulla kotiin ja kävin läpi sen julkaisut, jolloin löysin tämän. Disco/Deep House) Disco-kuningas Daniel Wangin uusinta tuotantoa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Eli ei tarttenut onneksi koittaa metskaa orkkista, heh. Jo set jaksa kuunnella a-puolen versiota, kuuntele ainakin tää! Aivan himmee! Varsinkin Mr Flagion tyyliset vocoder-raidat, jotka tulevat biisiin noin viidennen minan kohdalla. Kiitos Kempulle ja Pulkkiselle, kun sai tehdä tämän: oli superhauskaa. Vahva suositus tälle sekä Masakelan orkkikselle, jos disco ja tanssimusa uppoaa! Certified Heat, Always in the Bag! Klein MBO The MBO Theme / Warrior MBO Theme 12” (2019, Hollanti. Onneksi googlaamalla selvisi, että Kalita Records oli just tekemässä julkaistusta repressiä, joka julkaistiin tyyliin viikon päästä siitä, kun löysin levyn. Erittäin kovaa kotimaista! Hyvä sekoitus deep housea – ehkä vähän lo-fi-vivahteella sekä acid housea ja breikkei! Kaikki raidat hyvät, mutta A1 on ehkä silti syy, miksi ostin levyn
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 8 3 Sylvain Tognelli PICTURE : HENRY KINGSFORD WWW.CARHARTT-WIP.COM
H a n g U p S k a t e b o a r d i n g 8 4 Ju st us H ir vi 0400 94 4 394 | lamina.fi Miki Tähtinen, bs one foot F R E D A 4 5 H E L S I N K I LAMINA_freda45.indd 1 30.10.2019 22.16