Skeittilehti Skateboard Magazine Taneli Eriksson Jukka Koskinen Roope Kumpulainen Spot to spot Tikari Tour Syanotypia 2/2021 Ja ak ko O ja ne n: Fs fli p Ph ot o: Ve sa R it ol a 12€
Ph oto : Mi kk o Ke mp as SKeittibetoni2/2021_matala.indd 1 SKeittibetoni2/2021_matala.indd 1 22.11.2021 11.51 22.11.2021 11.51
Ph oto : Mi kk o Ke mp as SKeittibetoni2/2021_matala.indd 1 SKeittibetoni2/2021_matala.indd 1 22.11.2021 11.51 22.11.2021 11.51
8 Tuomas ”Tumppi” Vatanen 1969-2021 9 Legenda kertoo: Hynnisen paita 10 Aatsi Aleksi Suovaara Top-5 12 Check out: Eetu Hirvonen 14 Check out: Eden Ugartechea 16 Crack decks, not skulls! 18 Rest In Peace Sside 20 Luuppi 20 vuotta 22 Roope Kumpulainen 28 Tapaus Verkkosaari 30 Toripark Wallride 32 Jukka Koskinen 40 Taneli Eriksson 52 Tikari Tour 62 Jaakko Ojanen – Spot to spot 72 Sinikopiointi (Cyanotype) 76 Palkat myöhässä 78 Small Photography 81 Kirja-arvio: Walker Ryan: Top of Mason 82 Kaupalliset tiedotteet Ville Lepistö & Mikael Rautio Smiths Save SuvilahtiDIY Photo: Keke Leppälä
@hangupmagazine hangupmagazine PÄÄTOIMITTAJA Joonas Pulkkinen APULAISPÄÄTOIMITTAJA Mikko Kempas TALONKUVAAJA Justus Hirvi ULKOASU Mikko Kempas KUVA: Tatu Harviainen, Arttu Heikkinen, Justus Hirvi, Samu Karvonen, Mikko Kempas, Roope Kumpulainen, Ville Kähkönen, Risto Laivo, Keke Leppälä, Vantte Lindvall, Oona Markkanen, Tony Pelkonen, Vesa Ritola, Hans-Peter Schütt, Tuomas Seppänen, Frans Tihvenzo, Julia Voutilainen,Vili Väisänen SANA Tatu Harviainen, Mikko Kempas, Roope Kumpulainen, Risto Laivo, Oona Markkanen, Atte Nykänen, Samuli Peurala, Joonas Pulkkinen, Antti Tietäväinen, Frans Tihvenzo, Julia Voutilainen OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES toimitus@hangup.fi +358 40 160 4069 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Itälahdenkatu 22B 00210 Helsinki www.krookmedia.fi TILAAJAPALVELU Jaicom Oy tilaus@hangup.fi puh +358 3 4246 5300 (Soita tänne jos tilaus tökkii) PAINO Reusner LEGAL DISCLAIMER: Emme vastaa vahingoista COPYRIGHT Hang Up MAGAZINE 2021 ISSN 1796-432 ”Rullalautailun perusidea on tehdä temppuja. Erilaisia temppuja harjoitellessa voi tutustua samanhenkisiin ihmisiin skeittipaikoilla ja pitää hauskaa.” Taskutieto: Skeittaajan käsikirja
Mutsi anto skeden ja sit se skede pöllittiin. Edu: Miten tää koko yritys sai alkunsa. Tumppi oli meistä vanhin; mua muutama vuosi vanhempi. Musta tuntuu, että törmäsin Tumppiin hiphopja graffittiskenessä ennen noita skedejuttuja. Sinne lähti Tumppi, minä, Toiminen, Klemetti ja Heikkalan Ville. Mulle jäi joku sellainen kaipuu, whatever, mutta siitä se lähti. Se oli tosi agressiivinen ja pitkälle edennyt, eikä siinä ollut oikein mitään tehtävissä. Tuli Leonardo-kauppa Korkeavuorenkadulle Johanneksen kirkkoa vastapäätä, fucking way back. (Edun Minillä jakso 7 julkaistu Edun luvalla, katsottavissa Youtubessa) M ä näin Tumpin edellisen kerran pari vuotta sitten; olin Edun minillä, ja samaan aikaan Tumpin kanssa. Se ei hirveästi välittänyt, mitkä trikit oli muotia ja mitä piti tehdä ja mitä muut teki. Kurja juttu sinänsä, mutta se viimeinen kerta, kun varsinaisesti hengattiin, niin Edu grillasi ja hölötti vanhaan tapaansa. Törmäsin siihen kerran sen jälkeen. Sillä oli omat jutut, ja se sai niistä hyvät kiksit. Helsinki on kuitenkin aika pieni mesta loppupeleissä. -Joni Kukkohovi Tuomas ”Tumppi” Vatanen 1969-2021 8 Rest in Peace Kuvat: Tuomas Seppänen. Ne oli ne spotit, missä jengi kokoontui. Kun tuli se varsinainen eka-aalto 1980-luvun puolenvälin jälkeen, Tumpin kauppa oli ensimmäisiä, vaikka Ski Service ja Skatesystems tulivat toki samoihin aikoihin. Siitä se lähti. Tumppi: Yritys lähti tavallaan silleen, että mä sain skeitin, kun mä olin kuus. Se ei silti pyörinyt samalla lailla meidän päivittäisessä meiningissä kyllä. Juotiin pari bisseä, skedettiin ja muisteltiin menneitä. Mutsi muutti Jenkkeihin, Nykkiin – lähti vittuun, ja mutsi ja faija eros. Se toi Zorlacia Suomeen alusta asti ja oli aina enemmän punk kuin noi muut kaupat. Mulla jäi hyvä fiilis siitä tapaamisesta. Sieltä tuli paljon ylipäätänsä skedeejiä. Musta oli tosi kiva hengailla sen kanssa, ja sen kanssa tuli reissattua aika paljon esimerkiksi Stokiksessa Tukholman skedekuvioissa ja Köpiksessä 1990-luvun vaihteessa. Hurja kattoo joitain kuvia siitä reissusta: kaks on jo vaihtanut siitä jengistä hiippakuntaa, raffii kamaa. Mä vedin eka yksin ja sit tuli frendit ja sit se lähti ihan vitun hanskasta. Mutta ensimmäisenä, kun Tumpista tulee puhe, niin se innostuminen nousee esiin. Se oli aina silleen, että vittu joo joo. Tumppi on sellainen hahmo, että sillä on ollut tosi keskeinenkin rooli Suomen skedekulttuurissa. Tumppi oli aina iloinen ja täynnä positiivista energiaa. Tumppi oli myös valokuvaaja, ja tein sen kanssa myös töitä-töitä jossakin vaiheessa. Skedeejänä sillä oli aika oma juttu sen homman kanssa. Niissä oli aika surffarimeininki, kun Tumppi itse taas diggaili enemmän sellaista hardcore-menoa. Mutta siis se Tumpin kauppa, City Hobby siinä Huvilakadulla, oli sellainen hangout, että jossain vaiheessa päivää siellä pyörittiin. Se mistä itse diggasi siinä oli, että se innostui aina joka asiasta. Ja City Hobbyn tiimi oli ensimmäinen tiimi, joka lähti Suomesta ulkomaille kilpailemaan. Me lähdetiin Prahaan vuonna 1988 EM-kisoihin, ja se oli Tumpin organisoima juttu. Tumppi oli itse saanut tietää kesäkuussa, että sillä oli keuhkosyöpä, joka sen sitten vei. Ja aina vanhin, jos Järvisen Timppaa tai Emppua ei lasketa mukaan. Lähtökohtaisesti aina tosi iloinen ja innostunut persoona, vaikka oli silläkin kiukkupäiviä. Kuulin sen vaimolta, että se ei ollut halunnut sanoa kenelläkään siitä. Pääkaupunkiseudun skedepiirit pyörivät pitkälti Laatoilla Aikatalon vieressä ja Kompassilla Kaivarilla
Se oli joku aamu siellä Dortmundissa, kun olin katsomassa verttiä ja Kareemi tuli siihen viereen. H: Ei kun Dortmundista. P: Pitäisi järkätä jokin coast to coast -kiertue Suomessa. Enkä kyllä edelleenkään (naurua). Se jätti sen siihen ja lähti meneen ja mä mietin, että ei hitto. Tyttöystävä pienensi sen sitten L-kokoon. Mä taisin tuoda sen kotiin asti sitten kokiksessa. Pulkkinen: Pitääkö legenda paikkansa. Ei, kun tää oli Penan Skeittauksesta-podcastissa! P: Tarttuiko paita Münsterista mukaan. Sitten sillä kaatui kokis siihen maahan, ja se otti paidan pois hyväkuntoisena kaverina ja pyyhki sen kokiksen siihen paitaan. P: Legendan mukaan paita olisi ollut hikinen. Se oli tosi iso – joku XXXL – kun se aina käytti isoja paitoja. Mä laitoin sen sitten muovikassiin. Dortmundissa oli MM-kisat, jotka pidettiin siihen aikaan aina Saksassa: Globe Shoes Legenda kertoo Hynnisen paita World Cup. Mulla oli joo se, mutta se on tuhoutunut. P: Mikä oli rapein temppu, jonka sait päälle se paita päällä. City Starsilla oli myös muuten demo Lontoossa Playstation Parkissa. Hynnien: (Nauraa) Eiks tää ole käsitelty jo tää juttu! Vai oliko se joku toinen lehti. P: Yrititkö myydä sitä koskaan Rad Mikelle. H: Tai Kuopio–Vaasa. Mutta oliks tää Sticky Magazine. Mä pidin sitä viisi– kuusi vuotta aika aktiivisesti. Mutta ei niitä City Starsin paitoja kyllä paljon ole yleisesti Suomessakaan; sen lafkan olemassaolon aika oli niin lyhyt. Tarinan mukaan Hynninen olisi napannut tuliaisiksi kotiin Kareem Campbellin hikisen t-paitan ja lyhentänyt tätä Singerillä XXL:stä parikin kokoa. Eniten se sai siitä suunnasta hehkutusta. Sitten siinä oli City Starsin tähti, ihan kingi. Tai yrittikö se itse ostaa sitä. Mutta Korkkulan Vesa, Shafi ja Miikka Viljanen olivat kyllä fiiliksissä siitä. Sitä piti vähän pienentää, kun en ollut niin iso siihen aikaan. Se oli yksi tai kaksi paikkaa mun välissä, mutta me oltiin about ainoat katsojat. Toni ”Hynä” Hynninen, itseoikeutettu legenda, kiersi aikoinaan myös eurokisoja niin katsojan roolissa kuin kesällä 1999 Harri ”Puibe” Puupposen ”managerinakin”. Onko tässä mitään perää, ja onko paita mahdollisesti tallessa. H: En mä tiedä – joku nollie fs nose. Turusta Hankoon. Lee Smith oli myös siellä demossa. Puupposen kisakiertue siivitti Puiben sekä Brittien saarille että Saksan Dortmundiinkin. Pupecki ei saanut yhtään temppua päälle, ja Marianokin oli hengaamasa siellä hyllyn päällä, kun sillä meni vähän lujempaa siihen aikaan. P: Kuopio on sisämaassa. Pääsin sillä sinne alueelle ja takahuoneeseen ja vähän lähemmäksi kuin normiyleisö. Mä olin Puiben huoltaja, manageri, mikä siihen lappuun nyt laitettiin. Joku Kotka–Oulu sitten. En tiedä oliko se ollut juhlimassa se paita päällä vai skeitannut, mutta oli ottanut vähän lämpöä. Halusi skeittaa niin kuin ne City Starsin tyypit, mutta ei riittänyt skilssit (naurua). Se heitti sen pois, ja mä mietin, että tossa on Kareemin paita kokiksessa. Siinä oli City Starsin logo ja se oli coast to coast -kiertuepaita; joku jenkkikiertuepaita. En muista, oliko se ennen Radlandsia vai sen jälkeen – ehkä kuitenkin ennen. Puibe osallistui Northamptonissa Radlansissa Englannissa niihin joihinkin kisoihin, joista lennettiin Dortmundiin. En ole niin mikään keräilijä. H: Mutta eihän itäpuolella ole. Mayday! Photo: Samu Karvonen 9 8. Mulla on joku kuvakin siitä ulkoisella kovalevyllä, kun vedän se päällä Itiksen ruukkuun jotain. Tein loppujen lopuksi sille niin kuin muillekin vanhoille paidoille: leikkasin siitä rättejä auton kiillottamista varten. Mä pidin sitä kyllä aika paljon. H: Oli. Tai Lappeenranta–Oulu. H: Ei
Top 5 Jyväskylän spotit Seppä Poliisiaseman kurbi Vaajakosken rappukurbi Pimpledon (tenniskenttä) Kauppalaispiha Top 5 suomalaiset skeittaajat Eppu vatanen Kusti kauppinen Rawmuju Topi Pekurinen Samuli Lamberg Näitä vois luetella loputtomiin! Top 5 all time JKL skeittaajat Sekki (Miika) Sande (Santeri Kulmala) Eppu (Vatanen) Keituri (Ville) Ogi (Olli Ilmonen) Top 5 ulkomaiset skeittaajat Vincent Touzery Cyrus Bennett Nik Stain Ben Kadow Dustin Henry Top 5 biisit skedeleffoissa The Smashing Pumpkins Plume When in Rome The Promise This Mortal Coil Kangaroo The Apples in StereoInnerspace Mark Morrison Return of the mack Top 5 kurbitemput Fs tale Bs smitti Bs bluntti Bs smitti En osaa frontti kruuksia yhtään, mutta se jos osais. Top 5 kotimaiset skedeleffat City of Satan Viimeinen otos Hard water DAA Slp hannu Top 5 ulkomaiset skedeleffat tai partit John’s vid Triple backflip Alltimers ET&Dustin Cambryan Factory Sample Cons purple Top 5 asiaa Häppärissä Hyviä tyyppejä koko porukka! Jake <3 Leffat Ajantasalla Humoristinen Top 5 instatiliä @Psycho.slave @vboooooom @mikearnoldeluxe @manuelschenck @lookatthisrussian Top 5 Beyondin Juho -jutut OFS 2017 Haapalan demo Juhon Taivanlahti nosegrindi! Kaikki tarinat mitä se aina kertoo… esim. että sillä on Grecon exän numero Avantopro Fiilistelee aina kaikkea uutta ja vanhaakin Fs tail slid e Iisa lm i Ku va: Vill e Kä hk ön en Aatsi Aleksi Suovaara Top-5
huom. Skeitannu 9 vuotta. Millainen oli ensimmäinen lautasi ja minkä ikäisenä aloitit. @villewester @jaakkoojanen @hirvoset @jamie_platt_ @deeddz Top 5 skeittarit. Alkuun nimi ja muut perustiedot. Ei oo ollu isompia loukkaantumisia paitsi jokakesänen nilkanpyöräytys. Ei oo ikinä tullu käytyy ulkomailla skeittaamas. Entä millaisella setupilla skeittaat tällä hetkellä. Onko sulla muita harrastuksia. [toim. Haluisin oppia switch flippejä paremmin tai ajamaan poolia ja kaaria edes jotenkin. Minkä tempun opit viimeksi. Hirvonen Eetu, ikä 20v ja asun Kuopiossa tällä hetkellä. 7.75” ja 11 -vuotiaana. Lempparispotti. Ei oo järjestyksessä ja tähän ois voinu keksii vielä vaikka sata lisää mut: Rawmuju Olli Ilmonen Kusti Kauppinen Hakki Jöle Ja totta kai kaikki kaverit kenen kanssa pääsee aina skeittaamaan! 12. Eka lauta oli Speed Demons -complete Switchstancesta. Ei oo skeittauksen lisäks muita harrastuksia. Onko ollut pahoja loukkaantumisia. Oletko käynyt missään ulkomailla skeittaamassa. Ch eck Ou t Ee tu Hir vo ne n Tek sti ja ku va: Ro op e Ku m pu lain en Kovimmat saavutukset. Onko sulla mitään sponsoreita tai muita diilejä. Iisalmen kisojen flättiskaten kolmas sija. Kuopion kirjaston kurbit. Top 5 IG-tilit. Eetu oli 2021 SM:issä avoimen sarjan viides ja 2019 SM:issä 15-17-vuotiaissa hopealla] Minkä tempun haluaisit oppia. Ei oo. 8.25” lauta, Acen trukit, Spitfiren renkaat ja jotkut laakerit
Siitä tulee myös enemmän sitä skeittifiilistä, että käy spoteilla. Oli jees mennä myös jätkäfrendien kanssa, mutta välillä tuntu vähän ulkopuoliselta. Iskä on kyllä skeitannut nuorempana, niin se yritti aina saada mua nurorempana skeittaamaan, mut mä halusin harrastaa telinevoimistelua. Alotin sit yhen tyttökaverin kans menee niiden mukaan ja alotin skedeemään. Onko jotain tulevaisuuden suunnitelmia. Sanoit että sulla on telinevoimistelutaustaa. E: Ihan sairaan kivaa! Siinä tulee kyl sellanen olo, et nyt joku kuvaa mua et pakko vaan heittää. Missä oot asunut aikaisemmin. E: Haluaisin päästä Suomesta vähän kiertää paikkoja ja kattomaan skedemeininkiä muualla, kun en oo oikein ehtinyt vielä käydä missään. Erityisesti streettiskeittaus on sulla hallussa. Mikä on ollut sun ensikosketus skeittaamiseen. Tuliko se luonnostaan. Haipattiin siinä aina toisiamme, että kun toinen heitti jotain niin toisen piti tehä perässä. Se ei oikeen onnistunu eikä skeittaaminen sit hirveesti kiinnostanu sen jälkeen. E: Oon asunut Italiassa ja Amerikassa, Kaliforniassa. En ota skedeystä liian jotenkin… että pakko aina saada jotain uutta. Millon tää oli tai kauanko oot nyt skeitannut. Aika usein on hyvät sessarit. Että siitä se aika lailla lähti. Kun tutustuin Sallaan (Sipinen), niin aloin skeitata enemmän streettiä. Miten se näkyy sun skeittauksessa. Eden: Oon Eden Ugartechea, 18 vuotta ja kotosin Helsingistä. Ch eck Ou t Ed en Ug arte ch ea 14 Kuka oot ja mistä oot kotoisin. Tutustuin sit muihin mimmeihin ja siitä (skeittauksesta) tuli enemmän mun juttu. Mut nyt tänä keväänä ja kesällä on tullut käytyä enemmän ja kunnolla, kun ollaan kuvattu leffaa. E: Ekan kerran rullasin 11-vuotiaana, kun iskä yritti auttaa mua laskemaan mäkeä sen kans. Köpis tai Barca olis tosi jees! Edenin skeittaamista löytää mm. Niin sitä kehitty tosi paljon. Osaa kaatua ja tasapainosta on apua. E: Ei oikeastaan, kun muutin sieltä pois tosi nuorena. Siitä tulee aina tosi hyvä fiilis. Kalifornia on skeittaukselle aika merkittävä paikka, vaikuttiko siellä asuminen mitenkään sun kiinnostukseen skeittaamista kohtaan. Missä vaiheessa oot alkanut käymään esimerkiksi spoteilla skeittaamassa. Mut ne haippas mua ja sanoi että näkee mussa potentiaalia, haha. E: Oon aina ollut hyvä urheilussa ja urheillut paljon, joten skedeyksestäkin tuli oma juttu. Oon siis puoliks amerikkalainen. E: Tää oli joskus kolme vuotta sitten, eli olin silloin joku 15 vuotias. Keväällä ne oli sit skeittaamassa koko ajan ja tuli fiilis et kiinnostais alottaa itekin. Oon asunut Suomessa nyt päälle kymmenen vuotta. Oot kuvannut nyt matskua leffaa varten esimerkiksi Ineksen (Särkkä) kanssa. Vaikka oot skeitannut vasta 3 vuotta niin sulla on jo todella varma tyyli ja skeittaaminen vaikuttaa sulle tosi luontevalta. E: Alussa skeittasin paljon enemmän kaaria. Mut sit siitä tulee myös se, että sendaa paljon paremmin kun tietää et se (matsku) menee jonnekkin. E: Siit on ollut paljon apua. E: Hyvät sessarit… Sellaset mis lähtee! Ja kun oppii jotain uutta, vaik se olis joku ihan pieni asia. IG:stä edenaino ja leffa on tekeillä, stay tuned! Teksti ja kuvat: Oona Markkanen. Millasta se on ollut. Jätkäfrendien kanssa käytiin välillä spoteilla ja tein siellä jotain omaa juttua. Meinasin kyllä lopettaa jo aika alussa, kun ei oikein ollut ketään mimmifrendejä kenen kanssa skeitata. Pystyy myös kehittyy vähän nopeemmin, kun osaa hallita omaa kehoa. Myöhemmin aloin hengaamaan jätkäfrendien kanssa, jotka skeittasi. Millaset on hyvät sessarit
Ed en Ki ck fli p to fa kie , Re di .
Hätäkeskuspuhelun aikana minua on koitettu herätellä tuloksetta, enkä ole reagoinut mihinkään, ja nokasta on valunut huolella verta. Lyhyt fs borssi flättireiliin on ollut aina ns. Nilkat nyrjähtelivät säännöllisen epäsäännöllisesti, mustelmia ja ruhjeita keräilin ahkerasti, mutta luut olivat 9.7.2021 asti säilyneet skeittauksessa ehjinä. Sitten mursinkin kaikista tärkeintä luukoppaa – pääkalloani. Olin hieman ennen kaatumistani jutellut kanssaskeittari Sampon (1) kanssa siitä, että on hankala tietää, missä kohtaa pitää lähtee kääntämään fs borssia pois reililtä, etenkin jos lauta kääntyy vähän yli sen halutun täydellisen 90 asteen eikä reiliä enää näe kunnolla. Heräämisen sijaan olen saanut jonkun snadin kouristelukohtauksen. Hätänä oli tajuttomuus ja nenästä valuva verinen joki. Olin lähtenyt poikieni (8ja 10-vuotiaat) ja ystävieni Joonan ja Nikin kanssa Myrtsin uudelle parkille, jossa olimme aiemminkin käyneet muutamaan otteeseen. Olin kesän aikana hinkannut useita perustemppuja varmemmiksi ja paremmiksi, ja yksi näistä tempuista oli fs boardslide. ja mä laskeuduin naamalleni oikea silmä edellä. Dekki lähti vauhdilla jonnekin. Hetken aikaa ympärillä olevat skeittarit katsoivat, että Frans keräilee siinä hetken itseään, mutta tajusivat äkkiä, ettei aikuinen mies noin kauaa keräile ja tulivat katsomaan, mikä on hätänä. Vaikka selvisin lähes säikähdyksellä, onnettomuus jäi pyörimään päähäni pitkäksi aikaa ja jätti elämänkatsomukseeni pysyvän jäljen. Olin aiemmin sinä päivänä onnistunut tekemään fs boardsliden Myrtsin korkeamman flättireilin yli puoliksi, mikä oli jo aika pitkästi ja mahdollisesti oma pituusennätys! Päivän sessarit alkoivat olla jo sessattu, mutta huomasin kivilaattagäpin yli menevällä matalammalla flättireilillä pari junnumpaa skeittaria hinkkaamassa bs boardslideä, joten keksin mennä heidän kaveriksi haastamaan flättigäpin yli fs boardslaidausta. Se oli pirun lähellä monta kertaa. “varma” temppu, mutta kevään ja kesän aikana olin pikkuhiljaa treenannut niistä pidempiä. Se oli äärimmäisen paska kokemus, jota en voi suositella kenellekään. Voin vaan kuvitella, miten kuumottava näky olen ollut siinä verisenä kouTositarina kallon murtamisesta – fs boardslide to FACEPLANT Teksti ja kuvat: Frans Tihvenzo Crack decks, not skulls! 1 6. Kanssaskeittari Miikka (2) alkoi soittaa heti hätäkeskukseen, kun näki, että nyt on sattunut pahemmin. Ilmeisesti siinä kävi just niin, että aloin suoristamaan lautaa liian aikaiseen ja suunnitelmana ollut tyylikäs poisrullaus vaihtui karuun faceplantiin kivilaatalle. Sain skeitata yli 20 vuotta ilman mitään pahoja haavereita
Sanottavaa oli, mutta puhe ei tullut Sairaalasta on aika hämärät muistikuvat. Olin lähes toimintakykyinen aika nopeasti. Kauhuskenaariot viuhuivat päässä ja kelasin miten huonosti olisi voinut käydä. Jostain kumman syystä päätin lähdeä julkisilla himaan. “Jos kuulet, niin räpytä silmiäsi” Silminnäköijöiden mukaan olen ollut tajuttomana noin pari minuuttia, minkä jälkeen olen alkanut hissukseen reagoida ärsykkeisiin. Se on maailman siistein kypärä. Sairaalasängyllä istuessani muistan hoitajan kertoneen mulle jotain, ja vastaukseni oli päässä valmiina, mutta en vaan saanut sanoja muodostettua. Ekoina päivinä oli aika rankka vitutus päällä, kun skeittikesä tyssäsi lyhyeen, mutta tämä kääntyi kuitenkin pian kiitollisuudeksi, kun tajusin, että olisin voinut kuolla tai menettää näköni tai saada pysyvän aivovaurion. Lena Salmi (@britalena) laittoi minulle viestiä haaverin jälkeen, että hän sponssaa minulle kypärän. Hätäkeskukseen soittanut Miikka kertoi olleensa erittäin helpottunut, kun näki minun palanneen tajuihini. Hoitaja kysyi, että kaaduinko sähköpotkulaudalla päissäni, kun sellaisia potilaita oli ollut paljon. Onneksi en ollut yksin lasteni kanssa, sillä kaverit lohduttivat poikiani, jotka olivat ymmärrettävästi hädissään, kun faijansa näytti tekevän kuolemaa. Silmät ovat auenneet pikkuhiljaa, mutta pupillit ovat olleet jossain ihan muualla hetken aikaa. Se tälli olisi voinut olla vika kerta. “Jos kuulet, niin räpytä silmiäsi”, kertoi Sampo sanoneensa, ja silloin olen räpyttänyt. Haaveri pyöri pitkään päässäni toistuvasti. Aamulla huomasin, että eihän minulla ollut edes omaa paitaa mukana – olin kuumana kesäpäivänä ollut paidatta. Mitä muksuilleni olisi käynyt, miten työkaverini olisi selvinneet ilman minua, jos olisin vammautunut pahasti, mitä jos olisi näkö lähtenyt, mitä jos en olisi voinut skeitata enää ikinä… Onneksi sain neurokirurgilta hyviä uutisia kontrollikäynnillä pari kuukautta tapahtuman jälkeen: ei pysyviä vaurioita aivoissa! Olen niin kiitollinen, että selvisin käytännössä säikähdyksellä. Kallossa oli murtumalinja nenäluusta silmäkuopan kautta oikealle ohimolle. Olin yön Peijaksessa tehostetun tarkkailun osastolla, ja minua heräteltiin koko ajan. 1) Sampo oli haaverin lähimpiä silminnäköijöitä ja ensimmäisiä auttajia, emme tunteneet ennestään. Olen kuulemma toistuvasti ihmetellyt ympärillä olevaa verta (“Onks tää mun verta?!”), kysellyt että mitä on tapahtunut sekä ihmetellyt, miksi nojailen jonkun random-tyypin polveen. Olen nojaillut Sampon polveen ja ollut todella sekava ja poissaoleva. Kahdeksan viikon skeittikielto tuli, siitä nillitin jotain, kun tuleva pitkä skeittitauko vitutti jo etukäteen. Töölössä pari lääkäriä jututti minua, enkä pahemmin muista mistä juteltiin, mutta tilanne oli sen verran ookoo, että sain luvan lähteä kotiin. Hän kyseli ig:n kautta jälkeenpäin vointiani ja mä soitin hänelle kysyäkseni tapahtumien kulusta. Olen varmaan ollut aikamoinen näky: sain matkata rauhassa silmä aivan umpeen turvonneena, rillit vääntyneenä, huonosti istuva kauluspaita päällä ja skeittihiessä marinoituneena. Selvin tällin jälkeinen muistoni liittyy lapsiin: olin kysynyt ambulanssissa, että saanko halata poikiani ennen kuin lähdetään; pojat tulivat antamaan halit, ja sitten lanssin liukuovi pamahti kiinni. Piti olla jonkun masiinan sisällä hetki paikallaan. Hedari oli muutaman päivän, enkä kovin tarkkaan muista parin ekan viikon tapahtumia, mutta aika iisisti olen ottanut. Se oli tosi friikkiä ja pelottavaa – pelkäsin, että oliko tähänastinen “tavallinen” elämäni nyt tässä, kun puhekyky falskasi noin pahasti. Myrtsiin en ole vielä palannut, mutta minulla on sen pikkureilin kanssa kana kynittävänä, ja tapaamme vielä! #crackdecksnotskulls Kirjoittaja on isä, harrastelijaskeittari ja digialan yrittäjä, joka pyörittää Silky Skateboardsia sivuprojektinaan. Sain sairaalan löytötavaroista jonkin kauluspaidan päälleni ja sitten pirssikyydin Töölön tapaturma-asemalle tsekkaukseen. Oikea silmä oli ensin muutaman päivän umpeen turvonnut, ja sen auettua silmän valkuainen oli viikkoja verenpunainen ja naama karun näköinen. ristellen. Onneksi (kai?) oli kesäloma, joten ei tarvinnut säätää firmani juttuja pääkallo paskana. Ambulanssi kuskasi mut Peijakseen, jossa pään seutu kuvattin. Vastaukseni “ihan vesiselvänä skeitillä” oli paljon hyväksyttävämpi tapa murtaa kallo, enkä saanut ripitystä osakseni. Nyt skeittaan Lenan ostama ja Janne Siltasen (@poppaone) tuunaama kypärä päässä. Lapsistani olin kysynyt tosi monta kertaa, että olivatko he mukana ja missä he ovat. Muistan ihan muutamia lyhyitä välähdyksiä parkin ja sairaalan välistä. Eikä tunnu lainkaan oudolta skeitata kypärä päässä. 2) Miikka soitti ambulanssin, hänkin oli ennestään tuntematon kaveri mutta olikin toisen skeittikaverini ystävä ja sain häneen sitä kautta yhteyden. Tuntuu hyvältä olla hengissä ja tajuissaan ja ilman kipuja – oivalsin, ettei se todellakaan ole itsestäänselvyys! Tuntuu hyvältä voida skeitata. Hän kertoi pelänneensä etten heräisi lainkaan, kun tilanne oli näyttänyt niin pahalta. 17
Ei ehkä samanlaista, mutta jotain kiinnostais kyllä tehdä. Paikalliset oli todella mukavia ja sanoi että nyt kun opit täällä raksaamaan niin voit tehdä oman parkin Helsinkiin. Sitten kun sen on tehny, niin tulee taas seuraava kohta johon tekee mieli jotain tehdä. Olen instassa nähnyt sellaista pressulla sekottamista. Löysin sitten tuon nykyisen Ssiden paikan, jossa oli flätti valmiina ja vähän seinää. Pontus vaan sano että wellcome tai jotain, ja esitteli itsensä ihan niinkuin en tietäisi kuka se on. Malmössä olin oppinut, että jos haluamiaan spotteja ei löydy, niin kannattaa tehdä itse. Nyt kun tämä on rakennettu, niin mitä ottaisit itse huomioon tai antaisit vinkkinä muille, jos olisi tilaisuus alkaa rakentamaan vastaavaa alusta. Paikalle tullaan rakentamaan kerrostaloja, ja rakennusprojekti on alkamassa pian. Nyt on aika tehdä jotain muuta. Rest in peace Sside Teksti ja kuvat: Tatu Harviainen 18. Alussa ei varmaan ollut ajatusta rakentaa ihan niin paljon kuin mitä paikalle on lopulta tullut, millaisissa vaiheissa rakentaminen on edennyt. Kenelle menee shout outit. Myllyä en lähtis vieläkään käyttämään koska sen paikalle saamisessa on niin iso työ, eikä se kuitenkaan niin paljoa helpota (en ole kyllä toisaalta kokeillut). Itse asiassa ajattelin jo alussa että mahdollisuuksia tuollaiseen parkkiin on, koska olin nähnyt miten Steppenside oli tehty. Olin ollut Malmössä oikeastaan vain auttamassa ja tajusin että en ihan kaikkia prosessin vaiheita siellä oppinut, mutta onneksi Mäksy (Jani Mäkelä) oli alussa jeesaamassa. Aika paljon on mennyt aikaa suunnitteluun ja siihen että saa kaikki tarvittavat tarvikkeet paikalle. Sinulla ollut iso rooli Ssiden rakentamisessa, mutta monet ovat olleet mukana. Todella siistiä että ollaan saatua tuollainen parkki aikaiseksi ja todella hyviä sessareita on ollut. Samuli on ollut aktiivisesti rakentamassa paikkaa nyt yhdeksän vuotta, toki matkan varrella on ollut paljon muitakin raksaamassa. P ohjois-Haagasta radan varresta metsiköstä löytyvä DIY, Samuliside, tai lyhyemmin Sside, on tulossa tiensä päähän. Käytiin me yks sellanen Jersey barrieri jo tekemässä muuallekin. Alkaisitko itse rakentamaan uudestaan jos nyt olisi sopiva paikka tarjolla. Samuli Ollila aloitti aikoinaan DIY:n rakentamisen paikalla olleen vanhan rakennuksen betonipohjan päälle, joka piti kaivaa osittain maan alta esille. Vähän aikaa mietin että uskaltaako tuonne mennä kun itse Pontuskin oli paikalla, mutta sitten päätin mennä kysymään voiko auttaa. Homma on edennyt siten, että kun jotain uutta kohtaa on vähän skeitattu, niin sitten tulee sellanen fiilis että oispa siistiä kun tuossa olis jotain josta vois jatkaa rania. Onneksi on myös kuvattu paljon. Kiitos kaikille. Tärkeintä on kuitenkin että alkaa tekemään, mutta jos ekat tuotokset on oikeasti skeitattavia niin onhan se hauskempaa. Sanoin että tuskinpa teen. Se oli uskomattoman helppoa. Yksi kaari on vähän huono sen takia. Ehkä ne muutamat liian löysät satsit olis voinu jättää väliin. Jos alkaa itse tekemään, niin alussa kannatta kysyä vähän neuvoa kokeneemmilta (muhun voi esim. Malmön lokaalit oli todella mukavia ja skeittasin ja raksasin niitten kanssa paljon. Kesällä 2012 olin kesälomalla Helsingissä. Ensimmäistä kertaa kun olin menossa Pontus Alvin leffoista tutulle Steppensidelle skeittaamaan siellä olikin paikalliset raksaamassa. Kerrostalojen rakentamisen aikataulu riippuu vielä mahdollisista valituksista, mutta maanpuhdistustyöt ollaan aloittamassa jo aikaisemmin, rakennusfirman tiedon mukaan vielä 2021 puolella. Kyllä. Toisin sanoen tämän lehden ilmestyessä paikka on todennäköisesti jo rakennustyömaan aitojen väärälle puolella. Lapion ensin sen flätin sieltä esiin ja sitten kävin ostamassa betonia. Suvilahtea oli juuri alettu rakentamaan, mutta itse halusin skeitata pieniä ja tiukkoja kaaria joihin olin tottunu Steppensidellä. Eli ehkä jotain sellasta sekoitustapaa voisi kokeilla. Mitkä on nyt päällimmäiset fiilikset kun Sside puretaan, mitä jäi käteen. Ssiden rakentaminen ollut jo pidempi projekti, kerro milloin, miten ja miksi rakentaminen alkoi. Alvar, Snarda, Shorty, Naku, Arttu, Lepe, Kiistala, Jukkis, Jyri, Lossi, Miika, Mikko, Olavi, Otto, Roni, Passi, Stubu, Mäksy, Jone, Oula, Vallu, Tatu, Pirkka, Kaisa, Aaro, Anni, Kerttu, Pekka, Vesa, Tommi ja kaikki osallistuneet kenen nimi tästä nyt unohtui. Palaute skeittareilta ja myös lähialueen asukkailta on ollut pääsosin erittäin positiivista joten fiilis on todella hyvä. Harmittaa tietenkin että puretaan, mutta melkein kymmenen vuotta sai kuitenkin olla tuossa. Sside on monille pääkaupunkiseudun skeittareista tuttu mesta, ja sen tarinan tullessa nyt kohti loppuaan pyysimme Samuli Olllilaa kertomaan rakentamisesta ja siihen liittyvistä vaiheista. Pystytkö arvioimaan miten paljon rakentaminen on siihen osallistuneelta porukalta työtä vaatinut. Kokeilin hiljattain sekoittaa tasoitetta jätesäkissä siten että tavara säkkiin ja vettä perään ja sitten vaan huljuttelee sen sekaisin. Itse olen aika paljon siellä säätänyt näiden lisäksi, varsinkin alkuvuosina. Eka kaari oli ehkä noin metrin leveä. Kaikki betoni on sekoitettu lapiolla ns. Muistopuhe Ssidelle. ottaa yhteytty instan kautta @ssidediy). Yhdeksän vuoden aikana on ollut noin 1-5 valupäivää joka kesä joissa on ollut noin 2-10 henkeä mukana. Muutaman perusjutun tietäminen auttaa todella paljon. Samalla on usein tehty pohjatöitä seuraava projektia varten. Joka vuosi on tehty tuo 1-5 uutta kaarta tai muuta uutta skeitattavaa. Joku oli siihen sellasen räkäsen ditsinkin tehny. Vuonna 2011 muutin Ruotsiin Lundiin, Malmön viereen. Missä vaiheessa lopullinen kokonaisuus alkoi hahmottumaan ja miten paljon sitä suunniteltiin etukäteen. vulcano -tekniikalla. Tekemällä oppii, ja oishan se kiva jos esimerkiksi copingit liukuis paremmin, mutta nuo kaikki epämääräisyydet kuuluu mun mielestä asiaan, eli en muuttaisi mitään
21 Oula Hynynen – Sugarcane 19
Vuonna 2001 nuoriso-ohjaajana aloittanut Jarkko ”Jake” Poropudas päätyi hallille sattuman kautta töihin. Opiskelin oppisopimuksella, ja täällä mennään vieläkin, kylläkin 30 metriä maanpinnan yläpuolella skeittihallista.” Skede-burnout on Jaken kohdalla liioitellusti sanottu, vaikka työ mahdollisti liiankin aktiivisen skede-elämän. Oikeastaan halli täytti 21 vuotta, mutta juhlia ei aikaisemmin kyetty vuonna 2020 viettämään johtuen esimerkiksi kansainvälisestä pandemiasta ja sen tuomista kansallis-alueellisista rajoituksista. Moni on kiitellyt kuitenkin sen vapauttamaa lisätilaa. K ontulan halli, virallisemmalta nimeltään nykyään Luupin skeittihalli, täytti 20 vuotta keskiviikkona 2.12.2021. Ja kulman sädettä laskiessa jouduin kaivamaan lukion matikankirjat äidin kellarista, että tuli oikein laskettua. 5000 markkaa ei kuitenkaan riittänyt kattamaan koko poolin kustannuksia, joten Hessu haki lisärahoitusta kartoittamalla mahdollisia sponsoreita. Pooli ei kuitenkaan ilmaantunut tyhjästä, vaan oli putkiaan myöten Samuli ”Hessu” Heinon taistelua ja luovaa ongelmanratkaisutaitoa: ”Poolin putket haettiin Puuhamaasta Stinden faijan autokoulun rekalla, jolla ei pystynyt ajamaan kuin 60 km tunnissa. Juhlapäivänä hallin toimistoon oli katettu perinteinen juhlapöytä, josta löytyi kuivia keksejä, kahvia ja pari hyvin kostutettua makeaa kakkua. Miksi Puuhamaasta. Siinä oli rajoitin, joka huusi kuin pistetty sika, jos ajoi edes 61 km tunnissa. ”Napoleon Heino päätti tehdä poolin ja piirsi maahan liidulla ääriviivat”, nauraa Hessu. Noin 15-minuuttisessa koosteessa nähdään hallin historiaa ja henkeä keskeisesti ilmentäneitä henkilöitä Jätti-Maxista Iiro Maliseen asti. ”Työpaikkanahan tämä oli aivan unelma, kun sai skeitata kahdeksan tuntia päivässä ja palkalla. Poolin purkaminen kesällä 2019 jakoi mielipiteitä puolesta ja vastaan. Neljä ja puoli vuotta jaksoin hallihommia, kunnes senaikainen pomo aikoi tehdä minusta ’virallisen’ nuoriso-ohjaajan. Joskus ei edes riittänyt kahdeksan tuntia, vaan jäätiin viettään vielä pitkiä iltasessioita. Mainittu nuoriso-ohjaajan oppisopimustutkinto oikeastaan ratkaisi hänen kohdallaan yhtälön sovittaa työ ja skeittaus yhteen. No koska Keltaisten Sivujen raudanvääntäjien kohdalta toi oli ainoa, joka teki noin paksusta putkesta tollasen kulman. Sen ajan elämää ei parin päivän varotusaika haitannut, vaan muutin toisten sohvien taakse tai nurkkiin. Hallin saavutettua pyöreitä lukuja Ines Särkkä kasasi osuvan koosteen hallin taipaleen varrelta. Halli on omanlaisensa hassu instituutio, jossa nuorisokasvatus on kohdannut vähintään yhtä syvällisen elämänkoulun. Järkkäsin Batterylle omat avajaiset, ja seuraavana päivänä oikeat avajaiset ilman logoja.” Alkuvaiheessa kompromisseja jouduttiin hakemaan myös muiden tiloja käyttävien toimijoiTeksti: Joonas Pulkkinen Kuvat: Mikko Kempas Luuppi 20 vuotta – perspektiivi skeittauksen murrokseen Wu-Tom: Switch fs crooks. Halli on ollut todella monelle myös keskeinen kehittymiseen liittyvä puite, joka on mahdollistanut joidenkin tapauksessa suunnan jopa ulkomaille. Et usko, kuinka paljon jännitti laittaa taitettuja putkia paikalle. Matka kesti yhtä paljon kuin Jules Vernellä maan ytimeen. ”Mutta siinä ongelmana oli, että kaupungin tiloissa ei saanut olla sponsoria. Asuin vielä silloin Rovaniemellä, ja ainoa mihin yhdistin silloin Kontulan oli tämä pilottitakkinen porukka, josta oltiin vain kuultu Lapissa. ”Mikael (Johtis) soitti varmaan muutamaa päivää ennen, josko tulisin Kontulan skeittihallille töihin. Yhteistyökumppaniksi löytyi energiajuomayritys Battery. Toisaalta vuosien varrella käydyt keskustelut erilaisten hallin tuntityöntekijöiden kanssa ovat osoittaneet, että hallilla työskentelystä voi saada myös oman skede-burnoutinsa. Päätin hakea tosiaan muita töitä, mutta silloinen pomo ei päästänyt minua mihinkään, vaan tarjosi oppisopimuspaikkaa Kontulan nuorisotalolta, ja päätin kokeilla sitä.” Hallin historia sai oleellisesti alkunsa kuitenkin jo kadonneesta vaneripoolista. Muistaakseni Flinkki tai sen frendi tuli hitsaamaan ne kaljakoripalkalla.” Ongelmia tuotti myös minimaalinen budjetti, joka oli alun perin kaupungilta 5000 markkaa. Tällä oli tarkoitus rakentaa aluksi leveä mini. Skeittausta kuitenkin alkoi oleen liikaa siihen aikaan, ja joku piti jättää pois, sillä hallityön lisäksi oltiin perustettu Happy Hour, ja sillä alkoi mennä kivasti
Vuosien varrella halli on muuttunut niin kamojen kuin työkavereidenkin kautta. den kanssa. Ehkä äidit osaisivat kertoa tarinan yksityiskohtaisemmin. Lisäksi hän mainitsee legendaksi, että Suosikissa olisi aikoinaan ollut kuva Suomen ensimmäisestä vertistä, joka olisi sijainnut hallin parkkipaikalla. Sanottiin, että ei onnistu, kunnes jostain syystä käytiin Itäkeskuksen Stoan aukion nuorisotilalla, ja siellä oli Slayer-paidassa joku tyyppi, joka sanoi, että ”OK, saatte tämän”. Kun ruvetaan kaikkia tuntareita käymään läpi, alkupäässä on ollut Samua ja Ristoa, Sakkea, ja Kuhakin on ollut joskus käsittääkseni ennen minun aikaani. Mutta se äijä vihasi skeittausta ja ei ollut siltikään iloinen.” Varsinaisen hallin saaminen edellytti kuitenkin neuvottelutaitoja kaupungin kanssa. ”Mikaelin kanssa avasimme hallin oven ja ihmettelimme, ettei ollut jo jonoa ulkona. Kun katsoo tuota koostetta, niin huomaa, että niissä alkupään matskuissa on sellainen ote, että hei tänään kuvataan, ja on oikeaa kameraa mukana ja niin edelleen. ”Muistaakseni Kontulan halli sai alkunsa, kun menin Korkkulan Vesan ja Laitialan mammojen kanssa kuumottamaan kaupunkia. Alkuvaiheessa merkittävä panos oli myös pohjoisella osaamisella. Lopulta hän tokaisi, että ’Tässä sitä on poikuus menetetty’ Tommi Björk & Gäry Lazer Wu-Tom: Switch fs crooks. Björkin Mikko ja Petrus, joka on ehkä pitkäaikaisin, mutta nyt maailmalla. Tuomas ”Tume” Nyyssönen on ollut hallissa töissä noin 14 vuotta. Yhtäkkiä kuului kuin hevonen olisi juossut poolin puolen läpi. Tume muistuttaa, että ulkomaan tiimien pro-demoja ei ole nähty enää oikeastaan vuosikymmeneen. ”Ois muuten ollut ok, mutta en ollut valmis tinkimään tuntiakaan aukioloajoista musavideon kuvausten takia, niin ne näkivät sen ongelmalliseksi. Mä oon niin laiska, että en kanna tarvikkeita tuonne luokkaan, vaan mun pitää saada tavarat sinne peräkärryllä.’ Sen takia poolissa oli ne viistot tukipuut, että peräkärry mahtui. VHS:stä DVD:hen, sitten Youtubesta Instagramiin ja Instagram-storyihin. Niiden tiimistä oli Suomessa demottamassa tour-muotoisesti Marc Johnson, Jerry Hsu ja Louie Barletta. Koston näki sen aikasen Happy Hour -lautagrafiikan (Datsun 100A) ja oli siitä mielissään koko illan. Moni ei ehkä tiedä, että alkuaikoina kulku halliin tapahtui hallin ylhäältä nuorisotalon puolelta. Myös street-puoli oli pitkään salaisuus. nylkytysliikettä siinä, ja ihmettelimme, että mitä helvettiä. ” Pidin privasessiot muun muuassa Enjoin tiimille. Mutta éS, Link, Nike, Circa – näistä on ainakin matskuja koosteessa. Gary on siivojana jo toista vuosikymmentä. Kreiveri ja Pauli, Ossi, Simo, Iines, Tea, Eemi, Eniz, Albert, Tave, Ilu, Hökä – vitsi ei näitä muista, toivottavasti en unohda ketään. Myöhemmin Marc heitti minut pois tourilta sillä ’Ei täällä kukaan ulkopuolinen voi skeitata paremmin kuin me’. Viime lehdessä olleessa jutussa skedeejien unista Tume kertoi nähneensä joskus painajaisia siitä, että ei pääse hallilta pois pitkän työpäivän jälkeen, vaan unissa halli täyttyy sessareille hamuavasta skeittareiden invaasiosta. Kröhm. Että kyllä se tässä työssä parasta on saada pitää tätä auki ja se, että käy jengiä.” Kerran eräs mieshenkilö tuli toimistoon ja istui sohvalle. ”Poolihuoneen takana oli puukäsityöluokka, ja kun sen vetäjä näki mun piirtämät viivat maassa, niin se sanoi: ’Ei pojat, ei vittu ei. Mutta silti paskin kausi täällä on ollut viime kausi, kun ei voitu pitää hallia ollenkaan auki. Esitteli sitä Atiballe: ’Look, it’s fuckin’ Datsun 100A!’ ” Henkilökunta ja Tumen työkaverit ovat tietysti myös keskeinen iso muutos vuosien varrella. Kun älypuhelimet ovat yleistyneet, niin se mentaliteetti ja ajattelu sen suhteen, miten halliskedeystä ylipäätänsä kuvataan.” Ehkä halli onkin paikka, jonka kautta miettiä ylipäätänsä skeittauksen muuttumista. ”Johtaja [Mikael Larsen] tietysti. Kerran eräs mieshenkilö tuli toimistoon ja istui sohvalle. Ja myös se, miten on kuvattu, sisältäen itse tuotantoarvon. Ehkä Marcilla oli krapula. ”Myös formaatit ovat muuttuneet. Näkeekö Tume vielä tämänkaltaisia painajaisia. Ovi avautui ryminällä ja joku huusi: ’Onko mitään ilmaista?’. ”Itse asiassa sen jälkeen, kun kerroin siitä lehteen, niin näin kerran pienellä twistillä. ”Samaan aikaan, kun jengi shreddasi poolia, rakensi Toma salaa streettiä isolla puolen. Ja kun vinkkasin, että jos teidän artisti kerran tulee Turusta, niin miksi ette kuvaa Turussa, mihin ne olivat sitten, että ”Jaa, onko Turussakin tämmöinen halli?” Jake tietää kuitenkin musiikkiin liittyen mainita, että hallilla on esiintynyt nimiä Tulenkantajista Jimi Tenoriin. Hän alkoi tekeen ns. Pooli rakennettiin aluksi talkootöillä, mutta talkoot käytännössä tarkoitti sitä, että oltiin johtajan kanssa siellä kahdestaan ihan luvattoman paljon vääntämässä”, kertoo Hessu. ”Ei niitä kyllä taideta nähdä enää oikein Amerikassakaan. Kisu, Jonnen kanssa olin muutaman vuoden, nyt Erkin kanssa. Streetti saatiin aluksi auki nii, että sieltä noin neljäsosan tilasta vei muinaisen Gladiaattorit-tosi-TV-sarjan kamat. Ainoa, minkä muistan, on, että Vesa oli niin fiiliksissä siitä, että toimin sen äidin kanssa, että se (tai sen äidin firma) lahjoitti mulle hopeisen leivänpaahtimen,” kertoo Hessu. Oli siellä pari jenkkirautaakin ynnä muuta ihmesälää”, nauraa Jake. Lopulta hän tokaisi, että ’Tässä sitä on poikuus menetetty’”, tarinoi Jake Halilla piti aikoinaan kuvata myös Robinin Frontside Ollien musiikkivideo, mutta Tume torppasi hankkeen. Samainen tyyppi pelastettiin avojaloin metroasemalta helmikuun paukkupakkasesta. Mulla oli iltasessiot myös Kostonin ja PJ Laddin kanssa. Hän alkoi tekeen ns. Menimme toimistoon kahville, mikä sijaitsi silloin poolin alla. nylkytysliikettä siinä, ja ihmettelimme, että mitä helvettiä. Siihen aikaan olin itsekin Enjoin flowssa, joten skeittasin myös itse hallin demossa. ”Ilman Rovaniemeä, Miihkalia, Anttia tai Jannen työpaikan työkaluja tuota hallia ei olisi ikinä ollut. Enjoi on ollut myös hallilla demottamassa ja Black Label, mutta niistä ei ole matskuja tässä.” Demojen yhteydessä esimerkiksi Jake pääsi pariinkin otteeseen privasessareille Amerikan pro-starojen kanssa. Ja tietysti Jake.” Oleellisesti hallin ”henkeä” on kuvannut myös vuosien aikana niin ikään paikkaansa vaihtaneen toimiston ilmapiiri
20 Wonderland x Hailuoto tuplavalotus filmille Hakki bluntslide fs shove kulman yli Kuopiossa 2019
Kapa myös yleensä laittoi meidät työmaalla hommiin kantamaan vanereita ynnä muuta nuorisolle sopivaa. Omasta kaveriporukasta monella hiipui skeittausinto siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä, ja itselläkin oli vähän hiljaisempaa etenkin 2009, kun olin intissä. Roope on Kuopiosta Tampereelle päätynyt skeittaaja, joka on jo muutaman vuoden ajan ikuistanut ja seurannut Kuopion skeittiskenen naamoja kameran muistikortille. Pienellä aktiiviporukalla järkkäiltiin kisoja ja rakennettiin Savilahti DIY:tä (RIP), ja isoimpana juttuna tausTeksti: Mikko Kempas Kuvat: Roope Kumpulainen. Minkälaisella kalustolla kuvaat. Filmihommia varten ostin pari vuotta sitten skannerin, ja kehittämisen oon toistaiseksi hoitanut Kameratorin kautta. Ruvettiin skeittaamaan ja kuvaamaan yhdessä, ja sitä kautta innostus löytyi uudestaan. Tuntui tosi luontevalta siirtyä kuvaamaan skeittausta kunnon kameralla, ja vuosien aikana luetuista skeittilehdistä oli myös helppo ammentaa inspiraatiota. Lightroomissa tulee toki kuvia hierottua, mutta kuitenkin hillitysti. Skeittauksen löysin alun perin serkun houkuttelemana; joku sen kaveri skeittasi, ja päätettiin serkun kanssa myös hankkia laudat. Niitä löytyy varmaan kuutisen erilaista. Ensimmäinen digipokkari meillä oli kyllä kotona jo 2000-luvun alussa, mutta se oli sen verran hidas, ettei sillä tehnyt mieli edes opetella kuvaamaan. Videohommia varten löytyy myös pieni Sony Handycam. etälaukaisun suhteen on pakottanut välillä luovaan salaman käyttöön. Sillä olen yhden rullan tähän mennessä kuvannut, ja sitä pitäisi kyllä ulkoiluttaa lisää. Siihen löytyy kalansilmä, muutama kiinteä linssi ja muutama zoomi. Hakin ja Japen kautta Kuopiolla on skeittauksessa pitkät perinteet, mutta miltä se nuoremman sukupolven edustajan silmin näytti. Oman ikäluokan skeittiskeneä määritti ehkä hiukan kuppikuntamainen meininki. Sen jälkeen parkin paikka vaihtuikin Savilahteen ja säilyi siellä 2020 alkuun asti. Älypuhelinten aikakauteen siirtyessäni iPhonella tuli kuvailtua satunnaisesti joitain skeittikuvia 2012– 2015, ja 2015 hankin sitten järkkärin muotoiluopinnot aloittaessani. Säästin 150 markkaa marketticompleteen ja ostin ensimmäisen lautani EuroMarketista vuonna 1999 (159 mk – isä sponsoroi puuttuvat 9 mk). Skeittikuvassa laatuvaatimusten edelle menee ehdottomasti spottija temppuvalinta ja kuvakulma. Intin jälkeen sitten tutustuin itseäni jonkun verran nuorempiin Jere Kajaniin ja Holopaisen Eetuun. Lähdin yhdistystoimintaan mukaan vuonna 2013, kun ruvettiin herättelemään KuRua (Kuopion Rullalautailijat Ry) henkiin. Lisäksi olen vanhempaa filmikauden manuaalioptiikkaa adaptoinut siihen muutaman linssin. Skeittiparkki rakennettiin oman kaupunginosan laidalle, ja rakennustöitä tuli käytyä seuraamassa usein. Samassa kaupunginosassa asuvat tai samaa koulua käyvät skeittasivat keskenään. Kuvaan edelleen pääasiassa tuolla ensimmäisellä järkkärilläni, Canon EOS 700D:llä. Kuvaan lisäksi järkkärillä myös videolle; setuppina on fisu + kahva ja mikki. Skeittikuvat ja valokuvaus ovat kiinnostaneet skeittauksen aloittamisesta lähtien, mutta kunnolla kuvausharrastuksen voin laskea alkaneen vasta 2015. Roope Kumpulainen Selfie. Kerro, mitä kautta löysit skeittauksen ja miten siihen yhdistyi myös skeittauksen valokuvaus. Käytätkö esimerkiksi salamaa kuvatessa. Totta kai lisäksi pitää mainita älypuhelin: se kulkee kuitenkin aina mukana, ja paljon tulee kuvattua esim. kaupunkija maisemakuvaa myös ihan kännykällä. Ensimmäisen filmijärkkärini, Zenit EM:n 2/58 Helios-M44 optiikalla, ostin tuossa kesällä. Järkkärin hankkimisen ja opettelun myötä kuvausinto kasvoi välittömästi ja säätöjen opettelun jälkeen oli tunne, että miksi en ole aiemmin opetellut tätä hommaa. Skene oli tosi aktiivinen, kun aloitin. Sille parkille kävi sitten huonosti, kun se jyrättiin mikroautokisojen parkkipaikan tieltä tyyliin puskutraktoreilla metsään. Ihan yksittäisiä kuvia filmipokkareilla, mutta käytännössä siis en. Salamaa olen harvakseltaan käyttänyt, ja kunnon salamasetin hommaaminen on kyllä ollut suunnitteilla jo pidempään. Kuinka tärkeää kuvissa sinulle on tekninen laatu. Oletko kuvannut skeittausta filmille. Valokuvauksessa tekninen laatu ei ole itselle mikään prioriteetti, vaan ennemminkin kuvan tunnelma ratkaisee. Olet muuttanut Kuopiosta sittemmin pois, mutta kerro vähän minkälainen Kuopion skedeskene on oman ikäluokkasi näkökulmasta. Järkkärin lisäksi on tullut hankittua kirpputoreilta filmipokkareita. Elettiin 2000-luvun vaihteen skeittibuumia ja skeittareita oli paljon. Tämänhetkinen salaman käyttö rajoittuu halpislisäsalamaan, jossa ominaisuudet mm. Ei siinä mitään pahaa verta ollut porukoiden välillä kuitenkaan: oltiin vaan omissa porukoissa
Olin myös talven ja kevään 2018–2019 skeittihallilla Hakin aisaparina valvojana ja raksaamassa hallia. Kerkesin myös kuvata vähän videomatskuja ja koostin niistä pienen muistovideon. Anna Istolainen street plant Obduktio 2021. On ollut hienoa nähdä ja somesta seurata, miten tarpeeseen se parkki tuli! Savilahden DIY-parkkiakin rakennettiin monena kesänä eteenpäin, vaikka oli tiedossa, että se tulee jäämään tietyömaan alle. Matti Korhonen nosemanual 2020 Kuopio Robert Saastamoinen Hand plant transfer Obduktio 2021. Muutaman kerran olen jo kerennyt käydä Liparia skeittaamassa, ja kun on tasaiseen käyntiä tuolla Kuopiossa, niin pääsee aina silloin tällöin sessaamaan. Joku taisi myös käydä keräämässä kaarista kopariblokit talteen ennen purkua. Ei se oikeastaan harmita. Harmittaako, kun olet muuttanut pois Kuopiosta nyt, kun parkkihommat on vihdoin saatu maaliin, ja sitten se, minkä eteen on tehnyt itse töitä, jää pitkälti itseltä käyttämättä. Nuoremmista Mujan Sheriff on ehdottomasti oma suosikki. Asuin sillon jo onneksi Tampereella; ei harmittanut ihan niin paljon eikä tarvinnut livenä nähdä purkua. Mujulla on ollut alusta asti nälkäinen asenne skeittaukseen, ja on ollut ilo seurata Mujanin kehittymistä. Hurja poppi ja raaka tyyli, ja mitä mukavin nuorimies.. Kuka on Kuopion nykyinen kingi. Nuorten meininkiä oli ilo seurata hallivalvojan silmin, ja homma on ehkä yhteisöllisempää kuin omassa nuoruudessa. Hakki tietysti edelleen ihan päällikkö: skeittaa kovaa ja tekee paljon hyvää työtä Kuopion skeittauksen ja nuorten hyvinvoinnin eteen. Loppujen lopuksi se purkupäätös tuli kyllä sitten aika äkkiä, ja 2020 tammikuussa parkki purettiin. Roope Kumpulainen 24 talla oli koko ajan Lippumäen skeittiparkin asian ajaminen, ja nythän se 2020 vihdoin toteutui
Mikä on Obduktio DIY. Hyvässä skeittikuvassa välittyy vetäjän tyyli, ja se inspiroi skeittaamaan. Oltiin alkuvuodesta skeittaamassa Nokian Rullalautailijoiden pientä vuokrahallia ja haaveiltiin omasta hallista. Toisaalta myös tiukemmin rajatut kuvat toimii: vauhdin tuntu tulee paremmin esiin ja spotti+temppu nousee enemmän pääosaan. Tykkään kuvista, joisas skeittaus näkyy osana kaupungin elämää – ikään kuin osana suurempaa kokonaisuutta. Mujan Sheriff – Boardslide 2021 Kuopio Matti Korhonen – Ollie, Kuopio 2021 Lisäksi on pakko mainita Lare, pitkän linjan skeittari ja skatekaman keräilijä, joka on järjestänyt mm. Tyttöystävä muutti tänne opiskelemaan ja töihin, ja oma elämäntilanne kaipasi myös vähän tuuletusta, niin lähdin mukaan. Joskus kokonaisuus ratkaisee, ja joskus se voi olla joku pieni jippo, joka saa kuvan toimi. Teen tällä hetkellä projektista myös opinnäytetyötä, että saan roikkumaan jääneet muotoilun opinnot loppuun. Mikä tekee hyvän skedekuvan. DIY:ltä löytyy miniramppi, pikku kaari, ditsi, erikoiskorneri ja äkänen verttikaari. Lare on loistava esimerkki siitä, että skeittaus ja hauskanpito ei katso ikää vaan asennetta. Olet muuttanut sittemmin Tampereelle. Vakoilin vähän instaasi. Idea omasta hallista syntyi koronatalven ’20–’21 aikana, kun Tampereella ei päässyt oikein sisälle skeittaamaan. Lisäksi yhdellä kaverilla on moottoripyörä, jolle löytyy remonttitilat hallilta, ja muutaman rempan omaan autoonkin olen DIY:llä tehnyt. Löysin sitten itsekin melkein heti töitä, joten ollaan toistaiseksi jääty tänne, vaikka tyttöystävän opinnotkin on jo ohi. Z-Roller Grindmästare -tapahtumaa, pituusgrindauksen epävirallisia MM-kisoja. Obduktion takana on minun lisäksi kolme kaveria. Anna Istolainen street plant Obduktio 2021. Vähän myöhemmin sitten sopiva tila löytyi, ja hallia alettiin rakentaa heinäkuun alussa. Mikäs sinne vei. Avajaisia vietettiin nyt marraskuun alussa eli neljän kuukauden rakennusprojekti on vihdoin takana
Coca-Cola-sälää olen keräillyt vuodesta 2000. Lasivitriini alkaa olla täynnä, eikä tyttöystävä ole välttämättä kovin mielissään, kun kokoelma alkaa vallata lisää alaa asunnosta. Tampereella on myöskin kova tapahtumaskene: löytyy Manserama ja Trelogy, ja Kennelillä järjestetään lisäksi keikkoja. Ehkäpä Kuopiokin saa tulevaisuudessa jotkut isot kinkerit Liparille. Eetu Holopainen –Wallie 2020 Kuopio Lare Vee –Nosemanual 2019 Kuopio Roope Kumpulainen 26 maan. Tampereen skeneen oman skeittauksen osalta en ole päässyt ainakaan vielä samalla tavalla sisään kuin Kuopiossa, mihin kuitenkin kasvoin sieltä aloittamisesta asti. Kokonaisuus toimii, kun spotti ja temppuvalinta toimivat yhteen ja ajoitus on kohdillaan. Kerros tästä. Mikäli tulkitsin oikein, keräilet myös Coca-Cola-sälää. Tampereella hommat on astetta isommalla: on skeittilukio ja Kaarikoirien raksaamia lähispotteja. Jos vertaat Tampereen ja Kuopion skedeskeneä, niin mitä eroa ja yhtäläisyyksiä niillä on. Jippona voi olla vaikka joku väri, joka yhdistää skeittaajaa ja spottia. Spoteilla jengi kyllä morottaa aina, ja on helppo mennä jutulle sessareiden lomassa. Tai lasken sen niin, koska 2000 olen säästänyt ensimmäisen spessutölkin ulkomaanlennolta. Täältä löytyy myös useampikin skeittikauppa, kun Kuopiossa ei ole tällä hetkellä yhtään. Sittemmin erilaisia pulloja, tölkkejä ja laseja on kertynyt toista sataa ja siihen vielä muu sälä päälle. Keräilyksi homma meni ikään kuin vahingossa, kun kirppareilta sun muualta alkoi tarttua kokiskamaa mukaan, ja pikkuhiljaa myös kaverit ja sukulaiset alkoivat tuomaan ulkomaanmatkoilta erilaisia pulloja ja tölkkejä, kun huomasivat, että mulle oli niitä kertynyt hyllyyn. Spoteilla on vähän kierretty Savosta tänne muuttaneiden kavereiden kanssa, mutta ikäväkseni on sanottava, että kuvaushommien osalta on ollut vähän hiljaisempaa tänne muutettuani.
Aleksanterinkatu 37 33100 Tampere manana.fi SU SA FS Ro ck 'n Ro ll
Alkukeväällä koronaviruksen vallitessa, tuli yhdessä idea rakentaa samanlainen kaari kuin Neil Blenderillä Speed Freaksissa johonkin rauhalliseen paikkaan. Myös meissä koronakevät herätti kiinnostuksen jonkinasteiseen puuhailuun. Mutta oikeastaan tässä ei ole edes kyse näistä skeittikamoista, vaan siitä kuinka omaehtoinen tekeminen on yhä hankalampaa, kun kaupalliset toimijat valtaavat tilaa tuoden mukanaan sisäänpääsymaksuja, aukioloaikoja, ikärajoja ja ostopakkoja, olkoonkin sitten ‘’kulttuuriksi’’ naamioituneena. Hetken ruuvaamisen ja sahaamisen jälkeen, runko olikin jo pystyssä, toki ahneina kaarta oli heti pakko päästä testaamaan, joten kopingiksi löydettiin pala muoviputkea ja päällivanerit ties mistä. Betonimyllyn ja liipat saimme lainaan Suvilahdesta, ja muut materiaalit löysimme lähimaastosta. Ose (Vuorenmaa) ja Teemu (Korhonen) jakoivat Suvilahdestakin kertynyttä raksatietämystään vasta-alkajille niin paikan päällä kuin yksityiskohtaisten Whatsapp-viestienkin välityksellä. Intoa löytyi kaikilta riittämiin. Mutta DIY:t rakentavat yhteisöjä, osallistavat, luovat ystävyyksiä ja siellä skeittaaja voi olla ylpeä, että tein tämän itselleni, mutta myös muille. Kaari leikattiin muotoonsa muutamaa päivää myöhemmin ja osat vietiin Verkkosaaren joutomaalle, koska paikalla oli huhujen mukaan varsin paljon potentiaalia. Paikalla oli jo jotain pientä skeitattavaa, ja siellä oli myös lääniä rakentamista varten. Kaari nimettiin inspiraationsa mukaan ja siitä olikin iloa monelle useamman sessarin verran. ATTE NYKÄNEN. Lokaatio vaikutti hyvältä. Verkkosaari DIY:lle myönnettiin avokätinen 300 euron avustus. Kunnes eräänä keskiviikkona nähtiin, kun siivousfirman traktori jyräsi jo hyvin alkaneen DIY:n kamoja hajalle, koska yksityisen toimijan kesäterassi oli suunnitteilla alueelle ja ilmeisesti jonkinlainen väärinkäsitys oli tapahtunut alihankkijan kanssa. Kokonaishinta: 4,50€. Meitä yhdisti kiinnostus kokeilla rakentaa jotain omaa. Toki ulkopuolisen silmin voi olla älytöntä, kuinka joutomaalla sijaitseva roskakasa voi olla skeittaajille mielekkäämpi paikka kuin vaikka kaupungin tilaama satojen tuhansien arvoinen parkki. Yhtenä keväisenä huhtikuun iltapäivänä pyöräillessä päädyimme Verkkosaareen. Tapaus Verkkosaari – Verkkosaari DIY oli ja meni. Projektiin vaadittavat varat saatiin yllättäen Vesa Korkkulan vaalikampanjasta. Kesäkuun alussa meitä kerääntyi Verkkosaareen tusina tietämätöntä tyyppiä valmiina hommiin. Kurbin saimme valmiiksi miltei ongelmitta; tosin Tekstit: Atte Nykänen, Oona Markkanen ja Julia Voutilainen Kuvat: Oona Markkanen, Atte Nykänen, Julia Voutilainen, Vili Väisänen Neil Blender... Niin kauan kun skeittaajat tekee itse, skeittaus pysyy aitona. Olimme porukalla puhuneet mahdollisesta skeittiprojektista. Puutavara lainattiin illan hämärtyessä rakennustyömaan roskakasasta. Hieman epäselvää meille oli kuitenkin se, miten betonista on käytännössä mahdollista mitään rakentaa ja miten tämä kaikki rahoitettaisiin. Seuraavalla viikolla ajoimme jo suoraan Pasilan K-Rauta PRO Centeriin, missä ei muuten ilmeisesti saisi ilman yritystunnusta asioida. Ystävällisen henkilökunnan avustuksella saimme kuitenkin tarvittavat betonit ja harjateräkset sekä työhanskat, jotka valitsimme värin mukaan
Kun muilla alkoi iskeä paniikki, oli Thea (Christensen) ominaiseen tapaansa jo selvittämässä asiaa viereisen betonitehtaan katolla. Puolessavälissä jouduimme toteamaan, etteivät Korkkulan avustuksella hankitut betonit tulisi riittämään edes puolikkaaseen kaareen. Lopulta saimme lapata lahjoituksena kottikärryihin Swerockin tehtaalta märkää betonia, ja kaari saatiin valmiiksi pitkän päivän päätteeksi. Meille Verkkosaari ehti kaikesta huolimatta tarjota juuri sitä, mitä toivoimme – mahdollisuuden kokeilla, harjoitella, onnistua, epäonnistua ja ennen kaikkea tehdä jotain omaa! Verkkosaarella vietettyyn aikaan mahtui mitä erilaisempia sattumuksia, mutta erityisesti paikasta jää mieleen yhdessä vietetty aika, paahtavat hellepäivät, upeat auringonlaskut sekä aamuun asti raikaava konemusiikki. OONA MARKKANEN JA JULIA VOUTILAINEN 29. Kivistä osa oli kuulunut myös alueella hengaavien kadunmiesten nuotioalueeseen, jonka purkamisesta seurasi hieman sanaharkkaa. Kaarta taas valettiin kolmenkymmenen asteen helteessä. Jo alkukesästä oli ilmassa aistittavissa huonoja ennusteita, kun festarikansaa alkoi lappaa alueelle päivittäin. Heinäkuussa alue olikin jo sitten kokonaan siivottu. Verkkosaari DIY:n elinkaari jäi verrattain lyhyeksi. Hermannin rannasta kerätyt kurbikivet noudettiin ajelemalla autolla pitkin rantapuiston kävelyteitä
Skeittibahis alkaa scuutata ympäriinsä levottomana, kunnes pahaa aavistamaton 5-0 poistuu paikalta, ja pääsemme etenemään työmaalle. No ei auta muu kuin totella skeittibaholaista; muuten saa alleen ikuisen kaskenmäen kirouksen. Skeittibaholainen summonoidaan rituaalisesti keskellemme tasapainottamaan tilanne ja se käskee yhden meistä korkata toripark. Kello on lyönyt kolmen. Teksti ja kuvat: Risto Laivo 1. Löydän taas itseni vetukselta, josta rullaamme spoteille. 2. Miro Silvennoinen Toripark wallride, Turku. Miro korkkaa toriparkkia ja koen yhteyttä univerzoomiin. Skeittausta ja henkistä hyvinvointia turun Lovella. Alan etsiä kuvakulmaa. H ämärtyvä keskiviikkoilta kesä-elokuuvaihteisessa Turussa. Bahis rauhoittuu ja joe pitää selustaa. Toinen miro seisoo liuskalla, jotta toinen miro voi shreddaa, kunnes joku pierasee pari turkulaattaa katolle pitämään luiskanreuna alhaalla. Ohikulkija pelästyy tailvippaavaa baholaista, tiputtaa reppuni ja ryntää kyynelehtien kohti joenrantaa. Akuutti teeseitse-polejam autotielle, ja häädöt kytiltä.5-0 hämeenkatu (kuva 1). Skeittiusva sumentaa mieleni. Time squarella, aivan toriparkin sisäänmenolla, 5-0 on selvittämässä jotain baarijupakkaa, joten päädytään tilaamaan ranskalaisia grilliltä. 3. Kello on kahden ja kolmen välissä yöllä. Ohikulkijoita on vain muutama, mutta joe huomaa, että yhtä kiinnostaa kamerareppuni. Muistan kameran ja tallennan vaistonvaraisesti ulkoista maailmaa. Joe kuuluttaa häntä ystävällisesti jättämään sen. Suuntamme keskiaikaiselle sisäpihalle. (kuva3) Jami kiipeää rakennustelineisiin valaisemaan sielujamme. Carli liekittää ja Ville naulaa bs teilin raumalaistyyliseen ledgeen.Ville Tikkanen bs tailslide (kuva 2) Skeittiusva palaa voimakkaampana. Syömme hetken hiljaa hartaasti
31
Shove fs crooks 32 O llie ov er to fs sm ith gr in d. Ph ot o: Vi lle Kä hk ön en
Tourilla olleet tietää, että oma aika on melko kortilla ja yksityisyyttä ei ole. J: Kyllä ehdottomasti, pipolätkä ja kaikki tämmöset höntsäsarjat – niissä on paras tunnelma. J: Jukka on 27-vuotias turkulainen, paljasjalkainen turkulainen. Melos: Klassikko. Tai mitä oot harrastanut junnuna. Osuva lempinimi joka tapauksessa. J: 2003 aloitin skeittaamaan eli keväällä tulee 19 vuotta täyteen. Eipä siinä pienessä mökissä mitään. mahdollisuutena: se on nuorempien ihmisten, jotka haluaa lähtee sit tähän enemmän tai vähemmän tosissaan, kilpaskeittaukseen tai miten sen haluaa kattoo. Halli oli silloin melko uusi ja Jukka oli yks vakkari-skideistä. Oon kuullut, että Jukkaa on kuulemma lapsena kutsuttu maidoksi vaaleutensa vuoksi. No, nimi ei ainakaan miestä pahentanut, sillä Jukasta on kasvanut ihan hyvätapainen herrasmies, ja näyttäisi tuo skeittauskin ihan sujuvan. Jukan lempinimi on muuten Mälli, eikä se liity tähän tapaukseen mitenkään. Sinne olivat myös puolisot tervetulleita, ja lopulta mun ja Villen tyttöystävät saapuivat paikalle. Meikästä se on hyvä idea. Kuvaa loistavasti paitsi tourielämää, mutta myös Jukkaa. Joku oli nähnyt erikoista unta ja pohtii sen merkityksiä ääneen, innostaen samalla muitakin tekemään samoin. Paine pääsee siis kahdessa viikossa kasvamaan niin yläkuin alapäässä. Siinä alkoi vähän kehkeytyä, että mikä saattaa olla mun laji. Ehkä avoimuus mahdollisti Jukalle nautinnon, josta me muut jäätiin paitsi. -Joel Juuso Mun ekat muistot Jukasta on Cube-hallilta. J: En näe sitä oikein skeittauksena. Se hämmästely oli siis Jukkaa arvostavaa ja hänen avoimuuttaan ihailevaa. Aamulla heräiltiin rauhassa ja väsäiltiin aamupalaa yhdessä. Jukka on ollut jo vuosikausia ihan täysi velho laudalla. T: Turussa aloitit skeittaamaan. Ollaan aateltu, että tehään paitoja ja graffa tuosta tahmeasta makuupussista. Kukin valui hiljalleen omaan nurkkaansa nukkumaan. Sopii varmaan joihinkin juttuihin, mutta ei se oikein skeittaamiseen sovi. En ole yhtään varma tehtiinkö me ”isot pojat” siinä kovin iso palvelus näille herroille. Kiiskilä: Mites näet nämä valmennushommat, että otetaan poikaa tukasta kiinni ja siinä on sulle lauta, että pyörittele sitä. Kesällä tosiaan reissattiin Troposphere-jengillä ympäri Suomea kahden viikon ajan. On odotettava huomista kotiutumista. Kasvanut Pernon lähiössä. K: Oletko meinannut vanhemmalla iällä hakeutua skeittilukioon. Toni: No kerro vaikka alkuun, että kuka on Jukka. -Pete Ruikka O li syksyinen alkuilta Helsingin Kalliossa, kun allekirjoittanut, Jukka ”Jääkaappipakastin” Koskinen, Kiiskilän Joni ja Meloksen Arttu istahtivat Ravintola Mäkikuplaan juttutuokiolle. Kasvoiko lie pojasta mieheksi. Pitkän tourin päätteeksi vedettiin leiri meidän mökille ja rentouduttiin viimeinen yö päättäjäisjuhlien merkeissä. Kertomusta seurasi hämmentynyt ja varovainen nauru, sekä ihmettelyä siitä, kuinka Jukka ei arkaillut tuoda kaikkien tietoon jotain, mitä valtaosa pitäisi häpeissään sisällään. Tai sanotaan näin, että jos mä oisin tällä hetkellä yläasteella ja ois mahdollisuus lähteä siihen lukioon, niin hakisin sinne kaikin mahdollisin tavoin. Menin viimeisenä vuonna nappikset jalassa skeittilaudan kaa kentälle. K: Puulaakisportti on enemmän äijän juttu, kuin tuo tuollainen ohjattu ammattilaisuuteen tähtäävä kilpasport. Jukka ei arkaile, ja toteaa nähneensä niin villiä unta, että heräsi aamulla mällit pitkin makuupussiaan. Kaikki urheilumainen. Kaikki on ihan helvetin hauskoja. K: Turhia puolustelupuheita. J: Kauppiksen eli merkonomi. Mikäs sen parempi kuin tollanen triggeri: näät, mitä isot pojat tekevät. Kyse on jostain 2000-luvun alusta. Saatan muistaa väärin, mutta oisko Kiiskilä ollut se, joka lopulta ylensi Jukan maidosta mälliksi. Siistiä, että hän vihdoin saa ansaitsemaansa huomiota. Yhteensä vuoden futista nappulaliigassa – ei napannut. Sängyn pohjalle hiljentyessä voi todeta, ettei alapään paine ole kadonnut minnekään. J: Jaaa, junnuna, hmm. Aamuyön puolella todettiin yläpään paineet puretuiksi ja erimielisyydet selvitetyiksi. T: Äijä, kun on noin tikissä, nii sinulla on varmaan jotain urheilutaustaa. Kaksoistutkinto: autopuoli ja lukio.[naurua] T: No minkä oot käyny sit. Saunottiin ja vieteltiin iltaa hyvissä tunnelmissa. Jonkun omituisen läpänheiton kautta Jukalle ja hänen aisaparilleen Tuomakselle (Kulju) keksittiin roisit lempinimet. Milloin ja miten lauta löyty. Myös Jukka osallistuu ja kertoo edellisyön tapahtumista. Siinähän oli tyttökaveritkin jo paikalla. Isot pojat, isot pojat kadulla. Jukka: Jaa, mites tää nyt sitten pitäis aloittaa. Mut sanotaan että ei ole lajeja, mistä en tykkäisi niin paljoo. Yksissä korisharkoissa, ei lähteny. J: En oikein näe sitä välttämättä enää omana Jukka Koskinen. Mun mielestä skeittaamisen tulee tulla enemmän sinusta itsestäsi: ei sitä voi pakottaa kellekään. Jostain syystä nämä nimet eivät olleet sen yhden illan juttu, vaan ne vakiintuivat ja kulkivat heidän mukanaan pitkään
J: Joo, kyllä, vois sanoa, että jotain sinne päin ainakin. [naurua] M: Eli käytännössä sinulta löytyy siis jonkinlainen malliura, mut ei ihan. Nyt olin kyl yksissä sellasissa mainoskuvauksissa. K: Nii onhan siinä muutama semmoinen perusfakta, että laulamaan oppii laulamalla ja piirtämään piirtämällä ja skedeemään oppii skedeemällä ja tulipaloja oppii sammuttaan sitten vähä helpommin. Antoi yhteystiedot ja sovittiin tapaaminen ja menin jutteleen sen kaa kahville, ja se kysyi kaikki oleelliset tuohon liittyen ja pyysi tekemään portfolion ja muuta. J: Niin. Sitten tajusin, tai loin itselleni elämään tavoitteen: muuta Helsinkiin. M: Onko sinua ikinä pyydetty tai ootko harkinnut malliuraa. En tehnyt mitään portfoliota, menin yksiin mallitreeneihin Lyniin (Nightclub Marilyn -toim.huom.), ja siinä kohtaa hälytyskellot soi jo, että ööö okei. Ite menetin 2 tuntia yöunia työttömänä joten…[naurua] Se tulee johonki Postin mainokseen; en tiiä milloin se tulee ulos – varmaan joulun aikaan. Sitten selitin Mikkelle töissä tätä hommaa, ja siinä kohtaa, kun sanoin ne kaikki asiat ääneen, tajusin, että vittu se touhu oli niin vastenmielistä – täysin päinvastaisesti, miten näen näitä asioita, siis myötähäpeää. Saat 120 euroo.” Joo mä tuun. Joku reilu kuukausi sit. ”Ooks tehny ikinä malliBs 50 -5 Ph ot o: Vi lle Kä hk ön en. treenien jälkeen, että okei tämmöinen homma. Sanoivat, että kahden sentin ero saa olla vastanäyttelijään, mutta se tyyppi oli kalju/siili. Ne kysyivät, että saako leikata hiuksia tarvittaessa, jos tulee tähän. Että on nopeasti luonnollinen taito siinä, miten se laji menee, vaikka et olisi sitä harrastanut. Esimerkiksi piirtäminen tai joku taiteellinen näprääminen: ei mitään jakoa siinä touhussa, ja on niin vitun vaikeeta. Oon 191. Ois ihan nättiä oppia soittaan jotain instrumenttia tai oppia piirtämään. Että löytyykö sulla sellanen, kuten normaalisti aika monella skedeejällä löytyy, sellainen pelisilmä montaa lajia kohtaan. Meni monta vuotta ja ajattelin, että en nyt tiedä siitä Helsingistä, että onko se nyt elämän tavoite myöskään. ”No haluisiks tehä?” No voidaan me testaa, että miksei. Soitettiin myös yks päivä, että jos haluaisin tulla body doubleksi, enkä tiennyt mitä se tarkoittaa. Johonkin kansainväliseen elokuvaan, 193 senttiä pitkä tyyppi. hommii?” Mä olin, että en. Haettiin sellaista uimahyppääjäroolia, missä piti pystyä hyppäämään 10 metristä vaarattomasti. J: No jaa. [naurua]. K: Maine. Sitten niitten ns. En mennyt sen jälkeen enää yksiinkään treeneihin. Siinä meni kaksi tuntia odotettua kauemmin eli yhteensä viisi tuntia ja se summa nostettiin 160 euroon, koska kauhee vaiva. [naurua] K: Miksi muutit Stadiin. Ehkä se on vähä kuten lahjakkuus tietyllä tapaa. Myös tietysti kai sitä oppisi, jos yrittäisi ja laittaisi siihen aikaa ja efforttia. Emmä tiiä, vähän outo tyyppi tuli kysymään multa, että saako kysyä kysymyksen, ja olin että kysy pois. Mut sitten tarjoutui niin hyvä tsäänssi. Harjoittelu. ”Nii et seisot vaa siellä ja odotat hyppyvuoroos, eikä tarvii hypätä ees. [naurua]. Joku tyyppi, semi setä-äijä tuli Turussa... Mä höystin niille siinä kuvauksissa, että joo pystyy tekemään sitä ja tätä kymppiin asti. J: Molempiin joo. Kaikki missä pääset käyttämään kehoasi tuntuu paljon luonnollisemmalta, tuntuu oikeelta. Sitten tuli päivää ennen sitä kuvausta soitto, että ”Hait tähän rooliin, että kiinnostasko tulla jonottamaan sinne kymppiin.” Aa mitä. Meddis kysyi, jos haluan muuttaa sen kämppikseksi Vaasankadulle. Oon heittänyt kavereille, että jos leikkaatte mut siiliksi tai kaljuksi sammuneena tai ei, nii se on 5000 euroa suoraan lapaan, niin kerroin samat ehdot sille agencyn tyypille, eikä se vastannut mitään. Ei tarvinnut säätää K: Voisitko kutsua itteäsi tällaiseksi luovaksi ja luonnolliseksi tähdeksi kaikessa. J: Joskus hyvin nuorena – olin alkanut skeittaamaan jo silloin – kävin Oskari Suomisen ja Mikko Marttisen kanssa kesäisin skeittaamas täällä, about viikon reissuja. Jotain seinää vasten käsilläsi tälleen sit työnnät ittees pois sieltä silleen katuvana. J: Jotenkin samaa kaliiberia mutta vähän eri staili. Sit mulle sanottiin, että et soveltunut rooliin
Aattelin, että kaikki menee ihan omalla painollaan, ja näää. Jukka on tolkun ja rauhan mies. Ei päässyt karkuun, vaikka ois yrittänyt. Tuli soitto joskus 11 aikaan aamulla. Eritoten haluan korostaa Jukan tyyliä. Yhtä naurettava kuin koko Hedberg: ei naurata yhtään. Olin n. J: Joona kysyi minulta Ventspilsissä Latviassa hotellihuoneessa, kun oltiin siinä kahdestaan sekunnin ajan, että ”Mulla olis tämmönen kysymys, että kiinnostaisko äijää tulla tonne Day Offille skeittaa?” Joo, mikä ettei. OG Klapi tulee kuitenkin Mynämäeltä, niin se on ihan erikseen. Sit Hedberg on ihmeissään, kun homma ei lähtenyt toimiin. K: Sami Hedbergin tiimissä äijä paino flippiä. Lähdin Aasiaan samana päivänä, kun kauppa aukesi, ja kun tulin takaisin kahdeksean kuukauden jälkeen, meni hetki tajuta, että missä toi brändi menee. Ki ck fli p Ph ot o: Sa m u Ka rv on en. Ju kk a Ko sk in en mitään kämppää, eikä mitään duunii, vaan kaikki oli valmiina eli pystyin muuttamaan valmiiseen pakettiin. Me tullaan hakemaan, tuu Varvintorille.” No mennään vaan. Löysin rantein nakutellut kurbiteknot ovat Jukan erikoisalaa. ”Mitä äijä, läheks skeittaamaan. Mähän olin Turussa vielä sillon töissä, tai menin Turun päädystä silloin laivalle töihin; se toimi ihan helvetin hyvin, ja pääsin takas Turkuun aina. Jukka on ilmiömäinen rullalautailija. Kyseessä ei ole mikään väkinäinen steezy pönötys, vaan luontainen äärimmäisen rento tyyli, jota ei voi opetella. luokalla, ja me oltiin kaverin luona yökylässä ja katottiin kauhuleffoja. Lähtee sillä kyllä silti kaikki muukin. Väärä suunta, ei. J: Semmoinen huvittava, Day Off, oli siinä välissä. J: Olinkohan ehkä 8. M: Sähän olit käytännössä ensimmäisiä jäseniä, tai ainakin todella varhaisia. En siis tiennyt siitä yhtään mitään sitä ennen. 14-vuotias. Niillä sessareil Joni sanoi, et tervetuloa Klapille. Näin jotain kuvia, joissa koomikot on Day Offin paidat päällä televisiossa. -Joni Laurinen T: Mites aikanaan Klapi, miten päädyit Klapille. Ja ei se sitten ollukaan niin hyvä kuin luulin. Kävi sitten ilmi, ettei hirveän hyvään suuntaan. T: Oliko Klapin jälkeen sitten mitään ennen kuin Aste tuli myöhemmin kuvioihin. On sillä myös helvetinmoiset muskelit
Bs no se gr in d Ph ot o: Vi lle Kä hk ön en
Meillä oli paku, jonka Beyondi ja Lamina sponssas, vuokran ja bensat. J: Joo nykyään siellä on Tilesquare shop, mikä on tosi kova juttu Turun skeittiskenelle. Että ei joudu hakemaan sponsoria, kuten sanotaan vaikka joku koripallojengi hakee johonkin paitaansa sponsoria ja sitten saa ilmaiset wingsit johonkin saunailtaan, niin vähä eri meininki tavallaan. Oltiin kesällä kahden viikon tourilla. Se olisi voinut olla ihan vitun siisti juttu. T: Miten Troposphere, mikäs siellä on homma. J: Olen myös siinä. Erittäin iso hatunnosto niille äijille, Jasse Toivoselle ja Eetu Hakuliselle, että uskaltavat heittäytyä tuommoiseen. M: Mutta teillä tulee se vaiva käytännössä puoli-ilmaseksi, kun kuvaatte koko ajan sitä matskua ja sitä tulee vaikka Instaan koko ajan. J: Ihan kingejä äijiä ja hyvä meininki. M: Mutta nykyään siellä on skedekauppa. M: Olet silläkin. J: Niin kyllä se tulee itsestään tavallaan se vaiva, kun se on se, mitä me tehdään. Siinä oli potentiaalia tulla oikeesti ihan vitun siistiksi. J: Tilesquare ja Aste. Ei tarvinnut murehtii mitää, koska reissussa on aina se, että mitä se maksaa ja se säätäminen. K: Mitäs sponsseja äijällä sitten on. Kun haluaa skeitata paljon, niin kyllä se varmaan... [naurua]. J: Joo siis totta kai toi asia höllii tosi paljon. Mutta helppo juttu, kysy vaan, onnistuu, nättii. Kaikki sponsoroituja siinä autossa, joten aika helppo myös tavallaan saada sitten asiat kuntoon, ettei joudu säätämään. Mun mielestä. Ei joudu näkemään niin paljon turhaa vaivaa tuommoisissa asioissa. K: Niin mutta on tuossa tietyllä tavalla varmaan luonnollista kuitenkin se, että sait halvemmalla tai ilmaiseksi lautaa
Ju kk a Ko sk in en Bs ta ils lid e Ph ot o: Ve sa Ri to la
Varmaan 2017. J: Tourit kiinnostaa kaikkia ja tourit on tuottoisimpia kaikille. Jostain ne ”Massamöykyn” raamit saivat alkunsa. Pelkääjän paikalle menin niin, että penkki on ihan takana, ja olen myös aika pitkä tyyppi niin jouduin silleen ottamaan tuosta kiinni ja tuolta kiinni, ja sitten ensin oikean jalan, mikä oli paskana, laittamaan sinne suoraksi ja tunkemaan loput itsestään – iha vitun hirveetä. Täähän on tällainen, mikä kannattaisi ottaa tällaiseen aktiiviseen kuvaavaan skeittaukseen ja skeittausta eteenpäin vievään asiaan, koska toi on se, mikä on sitä oikeeta skedeystä, eikä nää lukiot sun muut paskat. Kiree hihaton. Olisi hyvä mennä niitten kanssa kuvaamaan: siellä on kuitenkin hyvä meininki sen suhteen, että jengi lähtee kuvaamaan. Mutta muuten ihan minimiloukkaantumisilla; en ymmärrä, miten se on edes mahdollista. J: Tuohan toisi enemmän sitä aitoutta irti. [naurua] T: Montako vatsalihasta äijältä löytyy. [naurua] K: Kapeet jalat ja iso yläkroppa. J: No ihan huolella. Ne tekee just sitä mistä ne tykkää. J: No varmaan 20. Pastellinvihreet sortsit ja hihaton paita. T: Eka ja ainoa?! J: Toistaiseksi. -Jukka Maine K: Oletko selvinnyt ilman loukkaantumisia. K: Niin, se on sitä, mistä diggaatte. J: No aika pitkälti (koputtaa pöytää). Saisko sen vielä. Katoin, että mitä mä oon oikeen kelannut. K: Paljonko nousee penkistä. M: Huomasit, että se liiallinen ylävartalotreeni ei ole hyvästä. Ei taipunut jalka siis ei yhtään johonkin ekaan viikkoon, enkä päässyt autoon edes istumaan. K: Eiku vielä se sun mutsin puhelinnumero. J: Tropoon on partillinen matskuu. J: Tulee tavallaan joku tämmöinen harha, minkä takia laitat jalkasi jonnekin muualle kuin mihin sen pitäisi mennä, ja sitten loukkaannut. Tilesquareen ei niin paljon matskua, mutta kyllä vielä pitäisi saada. M: Ai sulla on ollut kepit. J: Jesse laittoi jostain mun vanhasta Fatin pätkästä jonku mun vanhan klipin, ja katoin vaan, että ei vittu mikä jätkä määkin oon ollut oikeesti. K: Mutta siis tourit kiinnostaa. J: En häpeä, mutta sanotaan, että tekisin toisin. Sitä ennen kerran meni reisi paskaksi futiksessa ja olin 1,5 kuukautta skeittaamatta. K: Sähän näytit ihan koholta. Mites moneen parttiin sinulla on matskut. J: En tiedä; en oo nostanut moneen vuoteen. Omalla tyylillään. K: Mä oon pyytänyt sitä jonkun 19 vuotta eikä vieläkään?! Ju kk a Ko sk in en 39 Bs Sm ith gr in d Ph ot o: Va nt te Lin de va ll. M: En ainakaan muista itse, että olisin nähnyt ikinä, että oisit paskana paskana. J: Jep, silloin mulla oli jopa kepit, ensimmäistä kertaa ikinä, eka ja ainoa kerta. K: No siis ongen koho. J: Ei todellakaan. K: 15?! No entä öljyttynä. Viikon ajan oli kepit. Siellä tapahtuu eniten. Toivottavasti riittää aikaa ja ilmoja, koska nyt olen menossa Turkuun. M: Kyllä sä oot naruuntunut vähän. J: No sanotaan, että 15. Mopedi-ikäisyyden kynnyksellä käyneen Koskisen lautasmalli oli tasainen kaksijako pekonin ja dominokeksien välillä. Milloinkahan viimeksi on vääntynyt nilkka. J: En tiedä – joku on laskenut kahdeksan. T: Äijä on niin tikissä, ja ehkä sillä on jotain tekemistä… J: Joskus juttelin Maineen kanssa tästä ja Maine totesi, että jos loukkaat itsesi jotenkin, niin olet tehnyt virheen, ja sitähän se on: teet epähuomiossa jotain, mitä ei pitäisi tehdä, ja satutat itsesi. [naurua] A: Peilin edessä 25 öljyttynä. Muistuu mieleen raju hotelliaamiainen Klapin pöydässä. K: Nii tai pelästyt perusasiaa. K: Se oli vitun jees – älä häpeä. J: [naurua] Eeeei. Koskisen skeittaus todistaa painon tasaisen jakautumisen. J: Mikä on koho. Sitten kun on poikkeuksellisen lahjakkaita x määrä, niin kyllähän se aina vetää puoleensa sitä kiinnostusta sponsoreidenkin puolelta totta kai. K: Siksi loukkaannut helpommin sillä flättishovella kuin jollain trikillä isosta gäpistä, koska sun keskittyminen on huomattavasti pienempää siihen basic-juttuun kuin siihen, mitä oikeasti lähdet tekeen. [naurua] T: Eiköhän tähän ole hyvä lopettaa. [naurua] K: Paljonko menee leukoja
Jos se ei tiedä skeittauksesta mitään, niin sanon maailman isoimpia kaaria.” Suomen maajoukkueessa ja osana Chasing The Spotia kypsynyt Taneli Eriksson tähtää korkealle niin laudan päällä kuin mielessäänkin. ”Jos joku kysyy tarkemmin, mitä skedeen, niin sanon verttiä. Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvat: Arttu Heikkinen, Keke Leppälä, Mikko Kempas Taneli Eriksson Sitä kaikkein isointa Ph oto : Ke ke Le pp älä
Tanelin jo varhaisissa mielikuvissa – johtuen esimerkiksi THPS-pelisarjasta – skedeeminen on ollut erityisesti juuri kaariskeittausta. Se oli mageinta ikinä ja käänteentekeviä hetkiä suhteessa skedeykseen. Mietin, että miten toi on mahdollista ja että mäkin haluun tehdä noin. Olin aina kuitenkin miettinyt, että sitä haluan oppia skedeemään. Faija löysi sen rampin ja vei meidät sinne ekan kerran. Fanitin sitä silloin huolella. ”Me löydettiin isän kanssa ekat laudat Makasiinien kirppikseltä mulle ja broidille. Siellä oon kasvanut kattoen Perus Crewin skedeemistä. Mutta sitten, kun se teki bs lipsliden kurbiin, niin se vasta olikin mind blown. Halusin slaidaa ja grindaa mahdollisimman pitkälle ja koettaa tehdä mahdollisimman monta komboa samaan liukuun. Kaaret, kurbit ja flow Vaikka moni tietää Tanelin alun perin Vantaan ja Martinlaakson kautta, on hän kuitenkin alun perin helsinkiläinen. Flipillä sisään, no ei kyllä kiinnosta tai uskalla. Yritettiin lähteä siitä niin kauan, että pysyttiin pystyssä. Mä muistan, kun näin Jesse Turusen tekevän bs powerslidea ekan kerran siellä kentällä. Se oli mulla kanssa streetillä se juttu. No entä flipillä ulos – no ei joka päivä. Samoihin. Faijakin totesi, että täähän on hyvä juttu.” Moni talvi meni Tanelilla myös lumilaudan päällä, kunnes yläasteella skedeeminen vei hänen mukaansa ”kaiken muun paitsi kitaransoiton”. Voi siis sanoa, että opin kävelemään Stadissa paljain jaloin ennen kuin muutettiin Vantaalle, haha! Skeittaaminen alkoi varsinaisesti vasta, kun muutettiin Martsariin.” Tanelin perhe asui Kaivokselassa, jonka vieressä Silvolassa oli suolla sijaitseva miniramppi. Me oltiin skeittattu talvisin aina miniä hallilla ja olin suunnitellut, että joku päivä ois siistii saada samat temput poolissa; esimerkiksi nosegrindit. Kun ne tuli parkille kaikki, me mentiin aina vaan istumaan ja ihmettelemään. Mietin, että mihin vien tän eteenpäin. ” Asuttiin kaksivuotiaaksi asti Meikussa. Päätin mennä skeittaamaan poolia. Joku lipslide switch crooksi esimerkiksi.” 2014 Kontulan hallilla Taneli kuitenkin kyllästyi kokonaan kurbiin. Sehän oli powerslideä kurbiin! Martsarin kentän takia halusin oppia skedemään vain striittiä ja rampit jäi.” Keskeisistä vaikutteista Taneli mainitsee myös Torey Pudwillin. ”Martsariin muuton jälkeen aloin skedeemään Martsarin parkilla. Kun onnistuttiin, niin vanhemmat kundit taputti, ja siitä tuli kyllä hyvä fiilis. Tätä kautta on muodostunut Tanelin arkielämään omanlaisensa jinin ja jangin kaltaisten vastaparien balanssi. ”Fiilistelin sitä, kun se slaidasi pidemmälle kuin muut. ”Olin liukunut sitä läpi kaikilla perusgrindeillä ja slaideilla. Kunnon 80-luvun kalalaudat
Bs smith grind Lippumäki Photo: Arttu Heikkinen
Samoin bs lipslide to switch fs crooksista olin tosi fileissä. Oli kingiä, että Samu Pannila jaksoi kuvata, kun joitain juttuja tyyliin vasta opeteltiin suoraan spoteilla. ”Mutta klasarilaulussa mä olen oikeasti lahjakas!” nauraa Taneli. Siellä oli samaan aikaan Willis Kimbell. Viime kesänä se meni muuten kolmella yrityksellä. Esimerkiksi flippi bäkki teili shove ulos oli joskus kova juttu. Se avasi ihan uuden skedemaailman.” Taneli kokee, että flown pitäminen on hänelle tärkeää. Ei yksittäiset liikkeet, vaan nimenomaan flow kokonaisuudessaan. Mä yleensä hinkkaan niin pitkään, että temppu menee päälle. Tämä on vielä helpompaa, jos kehitys on ollut skedeyksessä nopeaa ja kehitys muuttuu hitaammaksi. Skedeys ensin Kitaransoitto lienee päihteiden, mopojen ja autojen lisäksi yleisempiä syitä, minkä takia moni teini-iässä jättää skedeyksen. Koko ikäni oon Allen Losi stall / Kelkkapuisto / Photo: Mikko Kempas 45. Mulla on ollut aina sellainen mentaliteetti, että kyllä niihin pystyy, kun vaan jaksaa hinkata. Ja oon huomannut, että kun jaksaa vaan hinkata, niin yleensä onnistuu. ”Mä en lannistu kovin helposti. Tämä edellyttää skedeyksen tavoin myös tuntuman ylläpitämistä. Oon pari kertaa todennut sen itsekin videolta ja ollut ihmeissään. Tanelille skedeys ja kitaransoitto ovat olleet kuitenkin aina toistensa vastapainoja jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi, kun Joni Laurista on tsiigannut läheltä ja sitä, miten se haastaa isoja juttuja niin iisin näköisesti, niin se on mageeta. ”Jumankauta sitä on tullut hinkattua liikkeitä. Moni saattaa turhautua, tai sosiaalinen paine pilluralliseuraan liittymiselle kasvaa. Yleensä seuraavilla sessareilla se sama juttu menee sitten jo helpommin.” Joskus ajatellaan, että tietyt ovat luonnostaan lahjakkaita skedeykseen tai kuin luotuja laudan päälle. Se oli niin rento tyyppi ja ajoi niitä kaaria ympäri parkkia ihan uudella tavalla, jota en ollut ennen nähnyt. Välillä mulle sanotaan, että mun skeittaus näyttää tosi helpolta. Taneli kuitenkin ajattelee, että ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen lahjakas skeittaaja, vaan salaisuus löytyy pikemminkin sinnikkyydessä. En sitten leikannut tukkaa.” Hinkkaamista ja sinnikkyyttä koskevat piirteet pätevät Tanelin mukaan myös toiseen rakkaaseen harrastukseen, kitaransoittoon. ”Fiilistelen kyllä yksittäisiä temppuja ja myös teknisiäkin juttuja, mutta runit on se juttu. Jos Taneli alkoi verrattain aikaisin skeittaamaan, niin sama oli myös kitaran kanssa. Minusta tuntuu, että poolissa saan pidettyä sen ite parhaiten. Kolme tuntia putkeen jotain samaa juttua oli normaalia. Päinvastoin. ”Mun faija kysyi, kun olin kahdeksan, että leikataanko tukka vai ostetaanko kitara. ”Se katoaa ihan samalla lailla, jos sitä ei tee. Oon oppinu kantapään kautta, että NOJAA KAAREEN! Sitä toitotan mielessä aika usein ja rukoilen, että kaikki menisi kaikilla hyvin, haha.” Taneli ei kuitenkaan myös kiellä, ettei hän olisi hinkannut tiettyjä juttuja. Taneli löytää skeittaukseen verrattavan oppimisen ilon myös kitaransoitosta. Melkein jopa vähän tylsästi, haha,” nauraa Taneli. Voi ajaa kovilla kyydeillä linjoja, grindata, välillä lentää ilmassa, ja kun ländää kaareen, flow pysyy ja homma jatkuu. Ja se on mageinta, kun hyvä flow pysyy ja skeittaus on rentoa. aikoihin marraskuussa valmistui Leppävaaran parkki ja mentiin sinne syksyn viimeisenä kuivana päivänä just, kun se oli valmistunut. Kun on kolme tuntia hinkannut yhtä juttua ja se ei ole kertaakaan mennyt päälle, niin se fiilis, kun sen vihdoin saa, on niin magee. Ensin hinkkaa monta tuntia samaa liikettä, ja kun sen on saanut päälle, toteaa, että menipä helposti
Bs grab / Iso-Vilunen / Photo: Arttu Heikkinen
Sen jälkeen treenattiinkin vain sitä. Kun aloin käymään siellä 2015, mulla meni varmaan kymmenen kertaa ennen kuin ei enää huimannut olla siellä päällä. Mun Instagramista [@ftanel] pystyy katsomaan aikalailla koko mun verttikehityksen, jos menee tarpeeksi syvälle.” Kaarien skeittaamisessa, vertistä puhumattakaan, kysymyksiä herättää usein kokonaan erilainen tapa ajatella skeittaamista. ”Se kiipeäminen koparin päälle tuntuu aluksi tosi hullulta. Sain ekan bs slashin sillä tyylillä. Oli ehkä kolmas tunti, kun hoilasin läpällä jotain joululaulua basso-soundilla ja laulumaikka innostui siitä. ”Jos joku kysyy tarkemmin, että mitä, niin sanon verttiä. Bonelessit ja gräbit olivat kokonaan kiellettyä. Se, että Laiho oli vielä suomalainen, inspiroi tosi paljon. ”Sen takia pitäisi opiskella teoriaa, että siellä pysyy mukana. Molemmat soittaa ja laulaa samalla. ”Metallican musiikki ja myös Children of Bodom saivat soittamisen liekin syttymään kunnolla yläasteikäisenä. Se oli hauska projekti, ja kuulin joskus sattumalta, kun jotkut puhuivat siitä jollain parkilla.” Verttiskeittaus oli Tanelilla luontevaa jatkoa Willis Kimbellistä lähtöisin olleeseen kaari-innostukseen. Nyt Tane 30v käy sitten opiston teoriatunneilla 12-vuotiaiden kanssa, haha!” Toistaiseksi varsinainen leipä on tullut Tanelin pöytään kuljetusyrityksestä nimeltä Linja Logistics Oy, joka perustuu pääsääntöisesti Euroopan tuontikuljetuksiin. Se ramppi on vaan niin iso, että se kuumottaa tosi paljon. Oon saanut niin uskomatonta palautetta klasarilaulusta, että olen alkanut haaveilemaan, jos siitä saisi joskus ammatin.” Tanelin suunnitelmissa on hakea jopa lähitulevaisuudessa Sibelius-akatemiaan opiskelemaan laulua. Innostuin betonipooleista silloin niin paljon, että rakensin meidän porukoiden pihalle vanhaan neliskanttiseen altaaseen oman pikku betonikupin. Ihan kuin se tulisi jostain valmiina. Mä skeittasin paljon Olarin poolia ja siinä se kopari on tosi ulkona. Kiitti veli tuurauksista!” Jokavuotiset kesätyöt kuljetusalan yrityksissä veivät Tanelin aikoinaan jopa Teurastamon pihalta ensi kertaa Suvilahteen. ”Olin aina tiennyt, että Savelassa on vertti. Tämän takia alkuun itsellä tuntuikin, että lautaan tarttumiseen oli todella pitkä matka, koska en ollut tehnyt ennen edes oikein early grabeja ikinä. Ja se on kyllä myös ihan hyvä, koska se verttiramppi ei ole mikään leikkipaikka, vaan kunnon totuus. Se oli vähän sellainen vaiettu sääntö, koska silloin se tuntui nololta. Seuraavan kerran droppasin vasta seuraavana keväänä. Kun on oma yritys, niin pystyn aikatauluttamaan elämän niin, että pystyn skeittaamaan mahdollisimman paljon ja lähtemään myös niille kisareissuille. En aluksi ymmärtänyt yhtään miten bs airissa pysyy jalat laudalla, ja sen oppimiseen meni aika kauan. Halusin olla samanlainen kuin James Hetfield ja Alexi Laiho. Oon käynyt joskus musiikin teorian 3/3:n, mutta siitä on vuosia. Skeittaamisen aloitettua on asteittain helppoa ajatella ollie, mutta koparin yli ajamiseen pätee ihan erilainen logiikka. ”Teen sellaisia progemetallikappaleita. Se on ollut iso osa sitä, että on hiffannut, mitä kaariskeittaus on. Ensimmäisen kerran kevätrampilla kiipesin ylös, laitoin suojat päälle ja droppasin suoraan. Olin hankkinut kaikki suojat talven aikana: polvija kyynärsuojat ja kypärän. Siinä opetteli väkisin tekemään perusgrindejä. Laihoin poismeno kosketti kovaa. Se puski hyvin eteenpäin, kun halusi tehdä Suvilahdessa samoja juttuja kuin hallilla.” Kaariskedeys Taneli tykkää ilmaista skeittaavansa ensisijaisesti kaaria. ”Se on kyllä hyvä juttu. Se on magee fiilis, kun ottaa kitaran käteen ja samantien syntyy uusi biisi. Pysyin pystyssä, ja pumppailun jälkeen juoksin takaisin ylös ja droppasin heti uudelleen. Nyt kun perustettiin uusi bändi, tuntui siltä, että laulutunneista voisi olla hyötyä. Oltiin joskus nuorena otettu siellä jotain game of skatejakin pohjalla kavereiden kanssa. Mietin aina, että joku päivä mä vielä droppaan sen. Vertin droppaaminen on oikeasti aika sama kuin minkä tahansa muun ison kaaren laskeminen. Parkkiskeittaaminen oli siihen verrattuna ihan lällyä. Saman vuoden syksynä uskalsin vihdoin dropata verttiin ensimmäisen kerran. ”Martsarissa meillä oli sääntö, että laudasta ei saanut ottaa kiinni kädellä kuin vauhtia ottaessa. Olin miettinyt sitä niin paljon koko talven, että se oli jo puoliksi tehty. Ensimmäisen kesän mä liu’uin aina sieltä ylhäältä hanurilleen alas pohjalle ja pumppasin vauhdit sieltä. tehnyt kumpaakin: skeitannut ja skebannut.” Taneli kokee lähiaikoina myös ymmärtäneensä, että hänellä on aitoja lahjoja myös biisinkirjoittamiseen. RIP Legend. Kun meni Kontulan hallista aina keväällä talven jälkeen Suvilahteen, niin muisti tosissaan, mitä se skeittaus on. Myöhemmin oli sitten helppo grindata kaaria, joissa kopari ei ollut niin ulkona. Mutta sitten, kun sen oppi, se tuntui yhdeltä ma47 Bs boneless / Suvilahti / Photo: Mikko Kempas. Ja myös nolotti vähän se pumppailu, jos Kimbell oli vaikka samoilla sessareilla, vaikka se onkin ihan normaalia ja kuuluu alkuun. Oli niin outoa, että vaikka oli skeitannut koko ikänsä, niin tuntui, että ei osannut siellä yhtään mitään. ”Mäksyn kaaresta lähtien aloin käymään siellä. Jos se ei tiedä skeittauksesta mitään, niin sanon että maailman isoimpia kaaria”, lesoaa Taneli jatkaen: “Ja sen jälkeen kerron, mikä on verttiramppi, haha!” Vaikka Taneli vertillä viihtyykin, niin Suvilahti ja Leppävaaran parkki ovat olleet väyliä totutella betoniin ja hakea erilaista tuntumaa kuin metalliputkisten vanerikaarien skeittaaminen. Pitää vain soittaa. Meillä on bändi, Autumn Wolf, jonka kanssa soitellaan niitä, mutta ollaan oltu pitkään siitä vähän hys-hys. Mutta kohta olisi tarkoitus aloittaa keikkailut.” Bänditoiminta motivoi Tanelia ottamaan laulutunteja
”Mä oon skedennyt näillä Vansin pro slipareilla pari vuotta. Axlestall meni niillä sessareilla päälle, ja sen jälkeen aloin aika nopeasti oppimaan uusia juttuja vertissä. Se fiilis, kun lentää ilmassa ja se on ihan fine, on maagista.” Isoin ero streetin ja vertin välillä on Tanelin mukaan se, miten vertissä on suhteellisesti helpompaa mennä temppuihin. Tuntui, että kun oli syndit päällä, uskalsi alkaa yrittämään liikkeitä. Vertissä käytettävistä kengistä kirjoittajan ensimmäiset mielikuvat syntyvät ”teknisistä pullista”, esimerkiksi Osiriksen harmaakeltavalkoisista Nos-kengistä tai Axionin valkoisista Rune Glifbergin Titanseista. Pysyy paremmin kenkä kasassa. Sanoivat, että silloin yrittää pysyä enemmän laudan päällä. Mun TANELI shape on normilautaa tosi paljon pidempi. Jengi näkee netissä maailman parhaimpien jenkkiammattilaisten klippejä, joissa ne skeittaa isoja kaaria ilman syndejä. Lauta on twin-tippi eli nose ja taili on saman kokoisia, periaatteessa laudassa on kaksi nosea. Sen jälkeen tuli kypäräpakko olympiakarsintoihin.” Ei liene siis vähättelevää väittää, että kypärä on välttämätön väline, joka on pelastanut myös Tanelin monta kertaa. Dew Tourillakin moni pro skeittasi harjoituksissa syndit päällä, mutta sitten kisatilanteeseen ottivat ne pois. Mutta jos yrität ottaa sen airin alas ja se menee pieleen, sattuu ihan saatanasti. ”Suomessa on jääty vähän vanhoihin streetskeittausta koskeviin käsityksiin, että kypärää tai suojia ei saisi muka käyttää tai että ne eivät olisi cool. Skeittaaminen on parasta syndit päällä, koska silloin ollaan yleensä ison äärellä!” Taneli suhtautuu pienellä huvituksella Amerikan kaariproskeittaajien ilman suojia tapahtuvan skeittaamisen ihailemiseen, koska monella jenkkiammattilaisella on taustalla ehkä jopa elämän verran enemmän toistoja. Se on 9” leveä, 15” wheel base. Itsellä pelkästään bs ja fs airien treenaamisessa mulla on mennyt tuhansia toistoja, ja näistä toistoista reippaasti alle puolet on mennyt päälle. Kun kokeilin ekan kerran axlestallia, se meni pieleen ja jouduin astumaan laudan päältä pystysuoraan neljän metrin korkeaan tiputukseen. Yritin ländätä, mutta lauta lähti alta sivulle ja otin takakädellä vastaan. Pystyy skedee paljon rennommin. Vertissä on tosi helppo flexaa isoja ilmoja tai teknisiä grindejä, mutta se, ottaako ne myös alas, on ratkaiseva juttu.” Tanelilla ensimmäinen oikea askel vertin saloihin oli hänen mukaansa axlestall. Lauta on vain neljän vanerin paksuinen, kun normaali on seitsemän. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja liu’uin polvillani kaaren alas ja olin kunnossa. Monesti oon nähnyt miten kyynärpää on murtunut, kun on kaaduttu betonille ilman kyynärsuojia. Seuraavaan malliin tulee vielä wheelbiteille helpotuskolot! Mulla menee nykyään vain noin 2–3 lautaa vuodessa, kun ennen niitä meni melkein 20.” Joskus saattaisi ajattella, että kaaria mutta myös streettiä skedeevät skedeejät käyttäisivät jopa samoilla sessareilla useampaa completea, mutta näin ei ainakaan Tanelin kohdalla ole. Mutta, kun siivosin kaappia, niin löysin Blazerit. Pidemmän wheelbasen lauta on paljon vakaampi kovassa vauhdissa, mutta toisaalta tre filippiä on vähän kankeampi pyörittää. Vauhti on niin kova ja korkeus tuo uutta fiilistä.” Taneli painottaa myös syndien ja kypärän käytön merkitystä. Mageeta skeittaamisessa on, että pienillä muutoksilla saa aikaan ihan uuden fiiliksen!” Myös kysymys itselle sopivasta completesta ja setupista on tärkeä. Mun mielestä näyttää nykyään hölmöltä se, jos joku tulee skeittaamaan Kontulan poolia ilman syndejä. Ei näitä paikkoja ole ollut kuin vasta muutaman vuoden. Ymmärrän sen fiilistelyn, koska on ihan magee vapauttava fiilis ajaa esimerkiksi Savelan verttiä ilman syndejä. Jos sä heität laudan alas fs airissa ja tuut hallitusti polvilla alas, niin ei yleensä käykään mitään. Lisäksi Taneli ajattelee, että ulkomailla syndien käyttö on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa. Silloin tuntui siltä, että nyt kuolen.”. 48 geimmista jutuista ikinä! Oon sitä mieltä, että kaikkien, jotka on skedennyt pidempään, kannattaisi kokeilla, miltä bs air tuntuu vertissä. Silloin tajusin, että hei tämä onkin ihan mahdollista, vaikka hetken tuntui kuin hyppäisi vuoristoradasta kesken kyydin. Sitten kun se on lukossa, niin yleensä on helppo grindata putkea alas ja ländätä. Ja koska toistoja on tullut paljon, on niitä liikkeitä alkanut pikkuhiljaa oppimaan. Kaarissa lauta tulee helpommin mukaan, mutta kuumottava hetki on se, uskallatko ajaa tai lentää sen kanssa myös takasin kaareen. Tai kaikki vanhat liikkeet tuntuivat uusilta niin isossa rampissa. Näillä on ollut nyt hyvä fiilis skedee, kun on pehmusteet, eikä tarvitse pelkää, koliseeko lauta nilkoille. Moni saattaa kuitenkin kelata, että jos on syndit, niin silloin ei voi käydä mitään. ”Verttikaarissa pystyy ajamaan ilmaan tosi helposti ilman isompia riskejä. ”Se oli sama kevät, kun olin hankkinut polvija kyynärsuojat ja kypärän. Jengi ei vaan tajuu, että nää prot on skeitannu polvenkorkuisesta syndit päällä, ja vasta, kun ovat tulleet ammattilaisiksi, ottaneet syndit pois ja vaan sen takii, että pystyis tehdä vielä isomman vaikutuksen. Silloin siinä on enemmän tilaa takajalalle, kun ajaa lien to tailia tai muita vastaavia juttuja. Sitä on vahvistettu hiilikuidulla useassa kerroksessa ja siinä on muovivahvikkeet kiertämässä vanerien välissä nosessa ja tailissä. Pienemmässä kaaressa ei varmaan olisi käynyt mitään, mutta tässä poolissa on niin paljon vauhtia, että tuli murtuma ranteeseen. Mutta varsinainen ero on siinä, uskallatko tulla laudan päällä alas sieltä ilmasta. Silloin tuntui siltä, että nyt kuolen. Selvisin 20 vuotta skeitatessa ilman murtumia, ja luulen, että se on johtunut, siitä kun on malttanut hinkata rauhassa juttuja.” Taneli pohtii varusteita muutenkin osana kaariskedeystä. Taili jäi kopariin vähän jumiin ja etujalka liikkui ihan vähän laudalla sivulle. hänkkään hypätessä se, että tuleeko lauta mukaan ja osuuko trukki oikein vaikka grindiin. Vertissä kaaret on niin korkeita, että niiden juoksemisessa alas monta kertaa sessareissa ei ole mitään järkeä. Se kestää kovia iskuja, joita tulee, kun heittää laudan ilmassa pois alta betonille. Streetissä se hulluin hetki on esim. Tanelia on auttanut mahdollisuus saada kokonaan oma shape Napalm Customsilla. Loput oon liukunut polvillani alas. Striittijutuissa kuumottaa se, tuleeko lauta kunnolla mukaan temppuun. Betoni on helvetin kovaa, ja siihen kun lyö pään, voi olla kaikki siinä. ”Vertissä vauhti on niin kova. ”Isojen kaarien skeittaus on Suomessa vielä tosi uusi juttu. Puhumattakaan, jos siellä kaatuu kunnolla ilman kypärää. Taneli taas luottaa huomattavasti kevyempiin malleihin. Jos menee pieleen, niin voi liukua syndien kanssa helposti polvillaan kaarta alas. Brasilian kisoissa Kovalskilta halkes kallo, kun se kaatui ilman kypärää. Et ikinä opi oikeasti skeittaamaan isoja verttikaaria, pooleja tai ramppeja, jos et käytä suojia. Olin vähän väsynyt, ja pää ei ollut kunnolla mukana tekemisessä. Kun näissä ei ole nauhoja ollenkaan, niin ne ei mene katki polvillaan liukuessa. Mulla murtui ranne viime vuoden kesän lopussa Kontulan poolin syvässä päädyssä, kun tein lämmitellessä fakie ollieta tailsmackin kautta alas. Poikkeus ”Kun kokeilin ekan kerran axlestallia, se meni pieleen ja jouduin astumaan laudan päältä pystysuoraan neljän metrin korkeaan tiputukseen. ”Siitä olen niin fileissä ja kiitollinen
Muuten hän on kasannut setupinsa siten, että se toimii mitä tahansa skedetessä. Oli makeeta, kun sai päättää omat graffat, ja että oli vähän sellaista tiimimeininkiä. ”Silloin alettiin miettiä mulle sitä omaa shapea ja siitä tuli perfect! Viime kesänä olin Kuopiossa skeittaan Lippumäen poolia, ja kolmella tyypillä oli mun lauta alla. ”Laudat ovat myös niin kovia, että olisi kunnon työmaa ruuvata kädet rakoilla reilejä kiinni Napalmiin, haha!” Taneli kuitenkin myöntää, että reilipalat ovat auttaneet oppiessa tiettyjä temppuja, esimerkiksi slappytemppujen vaihtoja vaikkapa slaideista grindeihin sekä erilaista kääntöjä kaaressa tehtävissä disastereissa ja slaideissa. ”Hommasin sen pelkästään sen Otaniemen Venice Beach -kurbin takia,” nauraa Taneli. Olin tehnyt Overboardille pari vuotta aikaisemmin dekkigraffoja ja sain niitä lautoja silloin ilmaiseksi ja myöhemmin puoli-ilmaiseksi. ”Se on ollut kyllä ihan sairaan mageeta, että Blue Tomato ja nyt uusimpana R-Kioski ottivat yhteyttä ja sanoivat haluavansa mut tiiGood buddy aka fakie invert / Myyrmäki / Photo: Kempas. ”Nimi tuli Martsarin droppikurbien viereisen seinän graffasta, jossa luki ’pinnistä’. 48 sääntöön kuitenkin löytyy, sillä Tanelilla on erillinen slappycomplete. ”9” lauta, 169 Indyt, 60 mm renkaat, ja en suostu skedee enää muilla kun Swissin laakereilla: muut ei pyöri tarpeeksi. ”Kun laittaa reilit siten, että ne on vähän keskemmällä eikä ihan laudan reunoilla, niin kun painaa kantapäällä, lauta keikkaa, ja on helpompi kääntää trukki minne haluu. Lyhenne viittaa Pinnistys 4 Lifeen, joka oli Tanelin oma lautaviritys. Tilasin kaksi kertaa vuodessa niitä useamman vuoden putkeen silleen, että kaikki oli aina myyty tilattaessa. Alussa meni hetki tottua, mutta tykkään sikana siitä, että on leveä trukki ja isot renkaat, niin osuu kurbin kulmaan. Se ei ollut sinänsä koskaan virallinen sponssi, mutta sain niiltä aina hyvät alet. Mä halusin jeesaa sitten omia frendejä, että nekin saisi sopivaan hintaan lautoja, kun niillä myös meni niitä paljon silloin rullatessa. Siitä se läppä lähti eteenpäin Martsari-jätkien kanssa ja otin sen lautoihin. Flättireilejä on ainakin niin paljon helpompi skeitata, ja isoilla renkailla saa helpommin kovat vauhdit.” Taneli käytti pitkään myös reilipaloja, mutta koska Napalmin laudat ovat slick-pohjaisia, niin käytännössä koko dekin pohja toteuttaa saman asian. Ossi Hurttila jeesasi mua tosi paljon silloin. Haha! Oon kyllä aina super fileissä, jos nään jollain mun laudan, ja yllättävän usein niitä näkee pooleilla.” Lisäksi Tanelia sponsoroi Blue Tomato sekä R-Kioski. Silloin jää helposti grindit lukkoon, kun rengas on niin iso. Rullaamisesta ei tullut yhtään mitään sen jälkeen, kun tajusi sen. Mä oon joskus sanonut, että reileillä skeittaaminen on puoliksi huijaamista, kun se on niin helppoa.” Ennen Napalm Customsia Tanelilla oli pitkään dekkejä P4L-grafiikalla. Siitä sai sitten omat laudat samalla.” Napalm Customsille Taneli päätyi 2019
”Siellä on jotenkin hämärä fiilis; en fiilistellyt kauheasti. ”Mulla ei ollut yhtään puhdasta rania alla niissä kisoissa. Ei tuu skedeyksestä tylsää tai yksitoikkoista, ja voi löytää uusia inspiksiä. ”Vaikka keskityn isoihin kaariin tällä hetkellä, pidän tosi tärkeänä, että skeittaan välillä kaikkea muutakin. ”Myrtsin koko parkki on ihan Amerikkaa, vaikka sielläkään ei ollut niin viimeisen päälle tehtyjä parkkeja kuin mitä SSB on tekee. Hiffasin silloin, että siitä on helppo kääntää bs smithiin ja muita komboja. Vansin Orange Countyn parkin combi-pooli on ehkä oma lempipooli ikinä! Siinä on neliökuppi ja pyöreä, ja jos sellainen olisi Suomessa, niin lähtisi kyllä hommat eteenpäin.” Myös Kööpenhaminan parkit, kuten Fælledparken ja Hullet, saavat Tanelilta kiitettävän arvosanan. Se oli hauskaa.” Uuden kokeileminen ja jatkuvan inspiraation löytyminen skeittaukseen edellyttää Tanelin mukaan sitä, että perusasiat ovat kondiksessa. Se ajaa niin isosti verttiä ja osaa kuitenkin heittää flippi fs noseblunttii reileihin. Se pooli on kyllä makea, tosi tiukka. Mä kävin Vanssin Huntigton Beachin parkilla, joka oli siel ihan uus ja tuntuu Myrtsin parkin jälki on parempaa, smoothimpaa. Oon sanonut, että jos joskus ei lähe enää bäkki feeble flättireiliin, niin lopetan skeittauksen kokonaan, haha! Sitä oon tehnyt tosi paljon aikanaan. Siellä tulee niin helposti kaikenlaisia epävarmoja fiiliksiä, ja se näkyy saman tien skedeyksessä.” Paljon pooleja ulkomailla nähnyt Taneli hehkuttaa, että esimerkiksi Kontulan ja Myyrmäen parkkien poolit ovat maailman huipputasoa. Tämän takia omien sponsoreiden jeesi tulee todella isosti tarpeeseen, ja olen siitä todella kiitollinen.” Suomalaisista kaariskedejiistä Taneli tykkää katsoa esimerkiksi Joel Aholan skedeystä. Skabat ja arki Taneli ei peitä omaa kilpailuhenkisyyttään tai kunnianhimoaan, vaan on jopa poikkeuksellisen avoin tavoitteidensa ja menestyshalun suhteen. “Mulla on ollut pari vuotta aika vaikeata isojen elämän mullistusten takia. Joskus oli iso reilikammo, ja voitin sen opettelemalla feeblen. Vaan aamulla ja illalla tiettyyn aikaan se ei oo liukas. Olin kyllä todella otettu molemmista ja yllättynyt. Ja Kontulan parkilla myös! Se on hauskaa, kun ne parkit on niin hyvin tehty, että tuntuu että Myrtsissä skedeen enemmän nykyään kaikkea muuta kuin poolia.” Venice Beach taas oli Tanelille liikaa. Korona oli sinänsä itselle hyvä, että sai myös tauon esimerkiksi skabaamisista. Me ollaan puskettu toisiamme huolella verttihommissa, ja se on ollut tosi kingiä ja tärkeetä! Jenkkiskedeejistä Eli P. Sitten katsoin, että Antti Komulainen, joka oli tullut edellisenä päivänä tyyliin ekaa kertaa skedeen sitä, ländäsi puhtaan ranin. Mut siellä on hassua, että koko parkki on suurimmaksi osaksi ajasta tosi liukas. Ja magein fiilis on kyllä se, että on itsevarma omasta skeittauksesta, niin että pystyy ajamaan isoja juttuja rennosti silleen ‘ei tää oo mitään’-asenteella. Streetillä heittoreilit ja hänkät on inspannu viime aikoina huolella. Siitä tuli itelle hirvee haippi päälle, että mäkin vedän! Ja onhan se Kenneli tosi vaikea.. Se on aika magee fiilis! Mulle skedeyksessä, musiikissa ja monessa muussakin asiassa elämässä vaikuttaa tosi paljon siihen tekemiseen se, millainen fiilis on. Kisareissuilla oon joutunut opetteleen myös kääntään jännityksen haipiksi. Kun asiat eivät ole hyvin, on aika vaikeeta saada haipattuu itseään puskemaan uusia isoja juttuja. Williams on tällä hetkellä mun lemppari. Arvostan paljon tyyppejä, jotka osaa skeitata kaikkea.” Vaikka Taneli skeittaakin enemmän kaaria, niin hän haluaa alleviivata, että myös streetin vetäminen on hänelle tärkeää. ”Joel, my bro! Joel ajaa super isoja aireja ja niin rennosti, et se inspaa itseänikin yrittää lentää korkeammalle. ”Kun olin viime SM-kisoissa kolmas, niin olin siitä fileissä, mutta kyllä siitä jäi sellainen maku, että haluaa puskea enemmän, että kyllä haluaisin saada itselleni täydellisen ranin.” Muiden panos kilpailutilanteessa auttaa myös Tanelia puskemaan eteenpäin. Nykyään kaikki on onneks tosi hyvin ja on sellanen fiilis, et oon tällä hetkellä parempi skeittaamaan kuin ikinä. 51 Bs nosepick / Sside Diy / Photo: Mikko Kempas miin. Snake run oli kyllä tosi hauska, mutta kävin mieluummin Santa Monican tai Vansin parkeilla. Nyt kun on alkamassa karsinnat Pariisin 2024 olympialaisiin ja maajoukkueelle ei ole vielä varmistunut sponsoreita, niin kisamatkat saattavat mennä omakustanteisesti. En oo niitä ikinä ennen skeitannut, niin on ollut siistiä
Hessu tiesi, että meidän skeittauksen taso ei ole samalla kuin jenkkien ja muiden ja sanoi heti alkuun, että ei kukaan teistä tule pääsemään finaaliin siellä, mutta sen jälkeen tiedätte, mitä se on ja mitä siihen tarvitaan, jos haluaa pärjätä. On siistiä nähdä, millaisia kokonaisuuksia jengi kehittelee, kun kaikki katsovat samaa allasta omalla tavallaan. Saa pitää laudasta kiinni, niin it’s easy! Dohassa oli hauska, kun ne skidit ajoivat ilmoja ja käsikääntöjä vaikka miten, eikä mun pooli skeittaus oikeen säväyttänyt, mutta sitten tein hyllyn päällä jotain nollie varial flippiä ja treetä, niin ne oli niistä ihan ihmeissään. Se on hyvä rytmi elämässä.” ”Jouduin aloittelemaan tyyliin ihan kaiken alusta: mistään tempuista ei tullut mitään. Ei tarvinnut koettaa saada vuoroa Pedro Barroksen ja Kevin Kovalskin kanssa.” Tampereen Iso Vilunen on näytellyt roolia valmistautuessa kisoihin. Siellä oli mun lisäksi toinen suomalainen urheilija, jonka lajina oli vesihiihtopituushyppy. Tämän hän huomasi matkustettuaan keväällä toistamiseen Amerikkaan. Kisapäiväksi sain onneksi oman laudan, ja sitä ennen skedesin Hessun laudalla.” Lisäksi Taneli on käynyt Qatarin Dohan rantalajien olympiakisoissa. Tein ja teen sitä vieläkin ekana itelleni. Taneli skeittaa kolme tai neljä kertaa viikossa, mutta käy esimerkiksi suhteellisen säännöllisesti myös Tampereella skeittaamassa. Olin avajaisseremoniassa Team FIN -tuulipuku päällä eturivissä heiluttamassa lippua, ja vieressä tanssivat lapset miekat vyöllä ja kiväärit kädessä. ”Siellä oli huonoa tsäkää: lentoyhtiö hävitti meidän laukut. Kerran maailmalla oltiin mun skeittauksesta ihmeissään. Siellä parkilla sattui olemaan samaan aikaan Lance Mountain, Hosoi ja siinä rampilla Vertical Vampire Navarrette ja myös itse Grosso kavereineen. Kaikki invertit on myös kuulemma tosi helppoja. Oli hienoa edustaa siellä Suomea. ”Ei meillä olisi Kontulan halliakaan ilman sitä. Heitän sen duuniin ja meen itse duuniin, illaksi skedeen, kotiin, koirat ulos, vähän kitaraa ja nukkumaan. Jouduin aloittelemaan tyyliin ihan kaiken alusta: mistään tempuista ei tullut mitään. ”Päivät alkaa sillä, että mennään mun kahden koiran kanssa metsään, jossa ne saa juosta vapaana. Metsässä kävely tekee tosi hyvää. Ne oli kuin pienoisolympialaiset. Ai mitäh. Pariisissa kävin moikkaamassa taiteilijakaveria seuraavana kesänä, ja se vei mut goottikauppaan, jossa oli niitä housuja. Olin siellä Vansin parkilla ja sinne oli tullut just Vansin Grosson verttiramppi. Taneli vastaa kyllä, mutta varauksin. ”2019 alkutalvella oltiin skeittaamassa Kontulan poolia ja Hessu sanoi mulle, että jos haluat, niin vien sinut kyllä maailmalle skedeen. Ostin sieltä varmaan ainaki viidet eriväriset camohousut, haha! Meen välillä vähän sekaisin jutuista ja tykkään kyllä keräillä asioita – on mulla 11 skebaakin!” Osaksi Chasing The Spot -projektia Taneli päätyi myös juuri Hessun kutsumana. ”Musta tuntuu, että omasta mielestä olin ihan vähän edellä sitä buumia ja muita. Mutta viime talvella, kun kaikki paikat oli koronan takia kiinni, olin neljä kuukautta skeittaamatta. Ja kun Etelä-Suomessa ei ole isoja kaaria missään sisällä. Skedereissut maailmalle ovat olleet upeimpia kokemuksia, ja oon tosi kiitollinen niistä. ”Samoin on kyllä näytellyt myös Kontulan pooli, kun se valmistui. Mut sitten yks päivä kuulin, et joku höpisee musta jotain ihan outoja radiossa. Se, että joutumaan opettelemaan aireja joka kevät uudestaan, on ihan hullua. Sitten sut muistetaan. ”Käytiin viime kesänä kuvailemassa Heikkisen Artun kanssa, mutta ei niin paljon kuin oltiin suunniteltu – pari kertaa vain. Haluaisin kuvata sellaisen partin, että sitä voisi fiilistellä vielä kymmenen vuoden päästä.” Ja aidosti Tanelin tavoitteissa on päästä myös olympialaisiin. Yhtäkkiä oon samassa poolissa tyyppien kanssa, joita olen tyyliin katsonut koko ikäni Youtubesta ja pitäis koittaa droppaa ineen. Ja se oli just Hessu. Sitten, kun tullaan kotiin, tyttöystävä on tehnyt aamupalaa. Olin samassa heatissa Rune Glifbergin kanssa, jonka hahmolla oon pelannut Tony Hawkia skidinä. Siksi pitäisi saada eteläänkin joku halli, jossa pystyisi skeittaamaan isompia kaaria. 51 Kun me oltiin ekaa kertaa Joelin kanssa siellä, niin oltiin ihan helisemässä.” Taneli ajattelee, että viehätys skaabamista kohtaan on rinnasteinen kiinnostukseen pooliskeittausta kohtaan. Ja oli kyllä kunnon push omalle skeittaukselle ne kisat!” Osana Chasing The Spotia Taneli päätyi maailmalle esimerkiksi Dew Tourille Long Beachille Kaliforniaan. Se on ollut pisin tauko 15 vuoteen. Se oli ihan käsistä, että ne teki joka runissa niin sairaita juttuja niin helposti. ” Mulla oli aina vähän sellainen fiilis, että ei ketään hirveästi kiinnosta mun skedeys, ja se oli ihan fine. Siitä tuli alusta asti niin hyvä fiilis.” Taneli hehkuttaa Hessun panosta muutenkin pk-seudun ja Suomen skeittaukselle. Se oli ihan täydellinen: sopivan leveä ja juuri oikean korkuinen, että pääsi ilmaan, mutta ei tuntunut isolta. Eka kerta, kun joku ulkopuolinen on ikinä maininnut mun skedeyksestä missään. Silloin skedesin välillä värikkäissä camohousuissa ja oli hauska, että niistä tuli vähän juttu.” Camohousut olivat Tanelin tietynlainen tavaramerkki pitkään, jotka löytyivät alun perin sattuman kautta päälle Oslosta. ”Eka päivä meni siellä treeneissä ihan turistina. Hessu oli sitten ollut kerran samaan aikaan Lepuskissa ja kertoi siitä radiossa. Grosson ilme oli tosi hyvä, ja pääsin sitten kuvaankin hänen kanssaan, vaikka se on siellä päin tosi noloa, haha! Oli yhdet mageimmista sessareista.” Myös kunnon partin kuvaaminen kuuluu Tanelin suunnitelmiin. Toinen on keskikokoinen villakoirabro ja toinen on samojedi, ihana luminalletyttö. Nyt, kun me oltiin keväällä Des Moinesissa Dew Tourilla, niin treenit oli jaettu ranking-sijojen mukaan. Oli mageeta nähdä, että se oli oikeesti mahdollista. Vedin runissa bäkki losin pienellä ilmalla koparille ja alas, ja koko hylly räjähti. Se tuli tokaksi siellä, mikä oli kyl kova juttu.” Tanelin mukaan olympialaiset ovat vaikuttaneet kisoihin ainakin siten, että kisojen organisoimisesta on tullut järjestelmällisempää. Oslossa oli ihan pikku putiikki, jossa näin ne ja ajattelin haluavani just ne. ”Coach eli Hessu sanoi, kun lähettiin ekaa kertaa maailmalle, että laitat ne hauskat housut jalkaan, skedeet täysiä ja teet loppuun jonkun kovan jutun. ”Se oli alkuun aika kaoottista. En ikinä ollut kuvitellut, että se olisi mahdollista. Tampereella niistä skideistä näkee jo nyt, että ne on tulevia Oskeja ja Glifbergejä, vaikka ne on skeitannut niitä kaaria vasta pari vuotta.” Tulevaisuuden suunnitelmia kysyttäessä HangUpin toimitus on aina kysynyt, kuuluuko McTwistin opetteleminen tulevaisuuden suunnitelmiin. Ootko kuullut!. Se, että joutumaan opettelemaan aireja joka kevät uudestaan, on ihan hullua.”. ”Tykkään siitä, että ajetaan mahdollisimman vaikeita liikkeitä mageissa linjoissa. ”Ne ei liittynyt olympiakarsintoihin, mutta olivat mageet kisat. Miks ei!” Tanelin mukaan Hessun suhtautuminen ja luotto häneen on ollut tärkeää. Kisatilanteessa skedesi samaan aikaan poolissa kolme tyyppiä ja oli kaksi minuuttia aikaa. Se oli kyllä ihan hullua. Kisoissa nähdään, kenellä on 45 sekunnissa paras mahdollinen linja ja temput sinä päivänä.” Kisaamista ja Chasing the Spottia ei olisi Tanelin kohdalla tapahtunut todennäköisesti ilman Hessua eli Samuli Heinoa. ”Olis se uskomatonta, että tällaisessa lajissa, jonka aloitti sen takia, että se oli niin mageeta ja viehättävää monella tavalla, voi päästä olympialaisiin. Yritän aina pitää hyvän, rennon ja kannustavan fiiliksen sessareilla, koska siitä tulee itsellekin hyvä fiilis. ”Se on just niin läppä, että maailmalla tosi moni skidi osaa sen. Ja kun Etelä-Suomessa ei ole isoja kaaria missään sisällä. Jos sanot kenelle tahansa, että olet ollut olympialaisissa, niin on se kova juttu. Mutta sanotaan, että nälkä on kasvanut grindatessa ja haluan puskea mun skeittausta vielä paljon pidemmälle.” Olympialaisia ja kisarumbaa odoteltaessa Tanelin nykyiseen arkeen tasapainoa tuo esimerkiksi koirien kanssa ulkoilu. Kaikille annettiin myös saman verran aikaa treenata. Droppasin vissiin kerran vahingossa sen eteen…” Long Beachin lisäksi Taneli päätyi Chasing The Spotin tiimoilta myös Kiinaan
Toissakesänä siirrettiin lähes koko joukkue viikoksi Pentin olohuoneeseen Ouluun. Kuvat: Tony Pelkonen Teksti: Samuli Peurala Tomi Maltio Noseslide ja selviytyminen, Hirvensalmi Tämä oli ensimmäinen kerta koko tourilla, kun epäilin spotin skeitattavuutta. Joka ilta leiripaikkojen löydyttyä ihmeteltiin Herkon itsestään kasautuvaa halpistelttaa. Ryhmän koko aiheutti tiettyjä tilavaatimuksia yöpaikoille ja riittävien hammockpuiden, sekä telttapaikkojen löytäminen olikin täysin verrattavissa skeittispottien metsästämiseen. Kyllähän sekin tourilta tuntui, vaikka tietynlainen satunnaisuuden tuoma jännitys puuttuikin. Sen jälkeen tiputetaan Heikki jossain takaisin paluujunaan ja mennään ehkä katsomaan Banksyn näyttely. Olin tehnyt reittisuunnitelmaa tasan sen verran, että ajellaan Riksusta Forssan ja Punkalaitumen kautta Sastamalaan. Nyt päästiin vihdoin taas tien päälle. Toisin sanoen en nähnyt tässä spottia. Herkon heitettävä teltta TIKARI TOUR 18.-25.7.2021. Olin väärässä. En uskonut, että kukaan voi ländin jälkeen ensin gäpätä sillalta kävelytasolle ja sen jälkeen välittömästi hypätä vielä seuraavan kynnyksen päälle. Kyllähän tuosta nyt helposti viikon verran repii huumoria. Tämä loi täysin sattumalta tourille menestysreseptin jolla kierrettiin kaikki vähääkään isommat kaupungit riittävän kaukaa. Leiripaikat sovellettiin erilaisilla applikaatioilla ja nettisivuilla. Herkolle muodostui tästä rituaalista tourin mittainen haaste heittää teltta ilmaan ja hypätä avoimesta oviaukosta sisään, ennen kuin teltta koskettaa maata
Herkko Karjalainen gap to lipslide, Jämsä Sitä voisi kuvitella, että tourin nuorin osallistuja olisi se kaikkein hätäisin. Herkko ajeli kärsivällisesti Hondallaan koko reissun, eikä lukuisista kyselyistä huolimatta antanut ajovuoroa kenellekään muulle. Joonas Rimpiläinen Boardslide, Loppi Reissun eka virallinen spotti. Ei ollut oikein luottoa, että tuota kukaan skeittaisi, joten puolet autoista jatkoivat suoraan Melkuttiin pystyttämään leiriä ja nauttimaan Koti-tofun take away -annoksista. Herkon tsinkin ollessa tauolla jäi Rimpan hommaksi hypätä boardiin ja lonksutella trukin kautta pois.. Tomin ledgeksi tätä huudeltiin Sepon leffassa nähdyn fiftarin vuoksi. Ei pitänyt paikkaansa ainakaan tässä reissussa
TIKARI TOUR 18.-25.7.2021. Pääteltiin, että kaverit oli nostettu paikalta johonkin ufoon tai muuta vastaavaa. Seuraavana aamuna yritettiin mennä morjestamaan Mörönperse-DIY:llä yöpynyttä Few Poundsin jengiä. Joonas Rimpiläinen Bluntslide, Kouvolan suunnalla Kiitos Moke (Kouvolan legenda) spotin löytämisestä! Ennen viimeistä leiriyötä jo tutuksi käyneellä Kymijokivarren vakiospotilla (vissiin kolmas kerta samassa paikassa) päästin etsimään Animal Chiniä pitkin metsiä. Paikalta löytyi vain liekehtivä grilli ja kasa kesken jäänyttä ruokailua. Jude olikin ehtinyt jo varoittaa, ettei kyseisessä putkessa voi tehdä mitään. Tulkitsimme tuon tarkoittavan lukuisia mahdollisuuksia
Kyselivät kuka on porukan vetäjä. Tomi Maltio Haijump wallie, Forssa Autokauppoja ja autokorjaamoja. Toisen korjaamon paikalle hälyttämä poliisi oli samaa mieltä. Kohteliaasti kieltäydyimme ja sanoimme jättävämme Forssan piakkoin taaksemme. Osoitin laajalla käden heilautuksella parkkipaikan toimintaa ja kerroin, että meillä olis tässä nyt aika monta kovaa vetäjää.. Lounaalta tullut huoltoukko jäi hyväksymään toimintaa ja kutsui paikalliseen tatuointipajaan visiitille iltapäivällä
Ymmärsi nopeasti, ettei tässä nyt olla yhteiskunnalle vaaraksi. Joonas Rimpiläinen Bs disaster (noselta kääntäen), Jämsä Hylätty hotelli valtaväylän varrella. Viereisen pihan isäntä ajeli traktorilla varmistamaan, ettei hunsvottilauma ole tulossa hänen mailleen. TIK ARI TOU R 18.25.7 .202 1. Asiaan varmasti auttoi pihalla käynnissä ollut “Tee flippi Miskan kruiserilla Wolfin koon 13 Accelit jalassa” -challenge. Itse säilytteli kyllä jotain risukuormaa hotellin parkkipaikalla
Tätä kyselivät kaikki toistuvasti noin kuukauden ajan ennen touria. Mipe Jos kaipaatte elämäänne joitain obskuureja musaelämyksiä, kysykää Mipeltä suosituksia. Tiedättekö muuten mikä on #pennasmainenliike. Ei, kukaan ei ollut nähnyt. Miska Pennanen Crooked grind, Parkano Miska jakoi hänen camper vaniinsa sullotut teltat, makuupussit, makuualustat ja hammockit joka ilta herätäkseen taas seuraavana aamuna pakkaamaan ne yhtä kärsivällisesti. Tourin jälkeen saimme vieläpä kuvat ja ilmoituksen: “Pakuun unohtuneet leirikamppeet saa tulla noutamaan tiistaina klo 18:00 jälkeen”. TIKARI TOUR 18.-25.7.2021. Pena, Tommi, Mipe, Miska ja Pekka, Jämsä “Onks kukaan nähny Koskista?”. Onneksi tourilla nähtiin
Spottia oltiin ehditty pedata Heikille jo edellisen illan Spitaalijärven leirissä. Staffan Södergård Fs flip, Bonanza. Voin sanoa, että Jämsänkosken plazalla runikuvausten jatkuessa kolmannelle tunnille kukaan ei vääntänyt enää vitsejä aiheesta. On hienoa, miten jotkut asiat ei vaan muutu. Vuosien saatossa on revitty huumoria liiankin kanssa siitä, miten Wolfilla joskus menee kuvaukset kunnon hinkkajaisiksi. Bonanzalla lämmiteltiin ja kerättiin porukka kasaan. Heikki Luokkanen Nosemanual revert ja switchinä kuoppaan, Isojoki Aamun eka spotti ja Heikillä kohta jo juna lähdössä Parkanosta takaisin Ouluun. potkii renkaita ennen kuin päästään tositoimiin. Suuri kunnioitus periksiantamattomuutta kohtaan oli vahvasti läsnä. Edes lonkkapannut pystyssä olevaan roskikseen eivät estäneet tavoitteeseen pääsyä. Jos tää olis ollu demotouri, Staffan olis varmasti jakanut eniten nimmareita – sen verran oli liekki päällä heti avauksessa. Ei paineita. Wolf ihan hirveessä iskussa. Oli siinä kauppaan tulleilla kyläläisillä ihmettelemistä, kun noin 15 hengen sirkus tuijottaa jotain kantta ja ns
Ymmärrettävästi terveyden säilyttäminen oli Herkolle mieluisampaa. Joonas Rimpiläinen 50-50 seinän kautta pois, Parkano Parkanossa yritettiin myydä Herkolle ideaa Koskisen fiftarispotin (Tikari tour 2010, osa kaksi) suolaamisesta fs boardilla. Viereiseltä pihalta löytyi sentään melko priimaa peltiledgeä, jota Rimppa ja Miska innostuivat skeittaamaan muiden keskittyessä potkimaan kahvikuppia oksistosta.
Jussi Simonen Ollie, Jämsä Edellisenä iltana saunottiin muutama sateinen tunti Jussin kumppanin porukoiden kotona. Tunnelmaa kerrakseen, kun neljä autollista hyvin touranneita skeittaajia tärähtää tiluksille. TIKARI TOUR 18.-25.7.2021. Jokaisesta kylästä ja pikkukaupungista löytyi tällä reissulla joitain spotteja – yleensä vieläpä ennennäkemättömiä meille kaikille. Suosittelijan katse oli kuulemma ollut vakuuttava ja kätkenyt sanoihin syvemmän merkityksen. Tomi Maltio Boardslide, Leivonmäki Rimppa oli syvästi vakuuttunut eräästä Otoslaiselta saamastaan vihjeestä: “Menkää Leivonmäelle; löydätte salettiin jotain kiinnostavaa”. Leivonmäeltä oli sopiva matka Rimpan mökille Hirvensalmelle, ja sijainti tuki muutenkin strategiaamme välttää suuret kaupungit noin 50 kilometrin marginaalilla. Eipä siinä. Saunominen muutenkin tourilla melko oleellista hommaa
Mehän tehtiin vähän niin kuin kaksi reissua ihan käytännön syistä. EM-kesän kunniaksi voi vielä todeta, että OI SUOMI, ihmeellinen ON! J aakko oli reissussa vähän niin kuin toisena kuvaajan mun lisäksi. Mä ja Jaakko kuvattiin videota sekä filmiä kumpikin ja Jude oli valokuvaamassa. En kyllä muutenkaan ole kesäisin vuosiin oikeastaan halunnut lähteä Suomesta minnekään. Täällä on ihan tarpeeksi hyvät kelit. Ja kyllä se Barcelonakin alkaa puuduttaa. Matskuissa ehkä huomaa, että illat pimenee, mutta ei siitä muuten sitä tajua, että ne oli eri kerroilla tehdyt reissut. Kun on kuvannut Tampereella 20 vuotta, niin on se aika tylsää, ja siksi oli innostavaa nähdä ylipäätänsä uusia spotteja. Skeittaaminen alkaa olla siellä aika vaikeata, kun pitäisi koko ajan keksiä jotain uutta. Red Bull mahdollisti resurssit Vesa ”Veksu” Ritolalle, Justus ”Jude” Hirvelle, Jonne ”JNor/Jeikku” Nordlundille, Jaakko ”Jaska” Ojaselle, tämän veljelle Lauri ”Laatto” Ojaselle (toimituksen oma lempinimi, huom.), Samuli ”Kinkku” Kinnuselle ja Briston ”Brixi” Basolalle (aka Brixi Boolle tai BBB-talolle) tutkia Suomea pariin otteeseen COVID-aikana. Mutta toisaalta, kun koko ajan kesällä tapahtuu jotain, on vaikeata päästä tourille, kun pitäisi juosta häihin ja festareille. Brixi tuli vasta esimerkiksi toiselle mukaan. Kun Tampereen herrat (ja muut) löivät ensi kerran Pohjois-Karjalan ja tuntemattoman Suomen mäntyyn Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvat: Justus Hirvi SPOT TO SPOT
Jaakko – Smith grind gap out 63
J-Nor – Switch flip 64
-Veksu Meidän piti alun perin tehdä pidempi reissu asuntoautolla, mutta siinä tuli kaikkea säätöä, niin tehtiin sitten kaksi pienempää reissua: Itä-Suomeen ja pohjoisempaan päin. Lauta, trukit, laakerit ja mutterit oli se kaikki sutina. Toisella se otti enemmän videota. Kaikki korvikkeet, on ravintolaa, ja voi mennä sessareiden jälkeen bisselle. Lahti, Imatra, Porvoo, Lappeenranta, Pieksämäki, Kitee, Joensuu, Mikkeli. Oli siistiä nähdä ne uusilla Suomi-spoteilla. Mutta esimerkiksi Jeikku otti kyllä kummallakin reissulla hyvin matskua. Yksi yö me yövyttiin sellaisella maatilalla. Päästiin siellä kunnolla saunaan, mutta muuten joku pulahti aina vapaalla tyylillä. Sessarit eri spoteilla menivät smoothisti: ei hirveästi tarvinnut bygiä, vaan mentiin aika lailla spotilta spotille kirjaimellisesti. Tamperelaiset ovat kyllä ihan himmeitä skedeemään. Jos lähtee jonnekin muualle tourille, niin se on huomattavasti haastavampaa. Se oli AirBNB:n kautta. Mä olin alun perin laitellut jotain kuvia noille eri spoteista. Helsinki ,Turku ja ehkä Jyväskylä kyllä on ne paikat, joihin ulkomaalaiset pamahtaa, jos ne tulee tänne. Ne ovat tosi omannäköisiä paikkoja verrattuna muuhun maailmaan. Periaatteessa spotteja käytiin Porvoosta Joensuuhun asti. Hyvä vaibi. Siinä varmaan aika lailla paikat, missä käytiin. Itselleni tuntuu kyllä siltä, että Suomessa skedematskujen kuvaaminen on mieluista. JNorin kanssa oon ollut samoilla toureilla aikaisemmin, mutta siksikin oli siistiä, että jos jotain pientä Element-juttua ei lasketa, niin pääsi monen kanssa ensi kertaa tien päälle. Ihan täydellinen posse. -Jude Sen jälkeen, kun skedeykset oli tehty, mentiin hengaamaan. Vaikuttaa yleisesti siltä, että aika moni on kiertänyt Suomea viime kesänä: Trobon jengi ja SLP ja varmasti moni muukin. Ei ollut mitään erillistä kesäsutinaa, vaan se löytyi jalkojen alla. Kuvaaminen oli kyllä megaiisiä, varsinkin, kun Jaakko oli tikissä ekalla reissulla. Reissut myös sijoittuivat silleen, että ei ollut liian kuuma skedetä. Kunnon mayhemi päällä saman tien, kun pääsee spoteille. Ja ne erottuvat ehkä muualle. Lappeenrannan se Berliini-plaza on ihan tajuton; siitä ei pääse mihinkään. Red Bullia ei mennyt niin paljon, mutta energiaa oli kyllä sisäisesti. Rantameiningit pystyi sitten ottamaan stadissa. Siellä oli sellainen ihme teltta, joku skotlantilainen teltta, jossa on pysyvä rakenne ja joka kuitenkin on teltta. Monesta niistä spoteista ei ole kuitenkaan niin paljoa näkynyt mitään. Tiivis tahti, mutta ei myöskään paine juosta paikasta toiseen. Jaakko pisti jauhot monella spotilla Brixin kanssa, ja kyllä kaikki olivat itse asiassa MVP. Joensuuhun pitää päästä uudestaan: siellä oli paljon enemmän spotteja kuin olisi ikinä osannut kelata. Jaakko kyllä sanoi, että moni niistä alkaisi olla jo aika koluttuja. Tokalla reissulla myös Lauri oli klesana. Stadissa moni on heittänyt sellaista läppää, että tamperelaiset käyvät vaan Tampereella ja ulkomailla kuvailemassa. Onko siellä Tampereella sitten niin paljon spotteja. Vuosien varrella on kertynyt Suomessa paljon spotteja, joita on halunnut käydä kuvaamassa ja tietää myös niin paljon paikkoja. -JNor Brixi 360 flip 65. Käytiin tsiigaamassa uusia mestoja, Itä-Suomea ja kaikkea. Ihan yllättävän tatsi! Mulla oli pienet veikkaukset siitä, vaikka kaikki on ollut aina, että ei ei ei tänne kantsi tulla, mutta oli siellä vaikka mitä
Oli ehkä eri mestoja, mihin tulisi muuten lähettyä skedeemään. Me tamperelaiset kyllä ollaan ehkä sen verran laiskoja, että ei jakseta lähteä niin usein minnekään – en mää tiiä. -Kinkku 66. Jos saa johonkin raffiin spottiin jonkun jutun, niin on se kyllä silti enemmän fiilis kuin joku täydellinen spotti. Yllättävän hyviä mestoja löytyi lopulta, mutta ei se kyllä helppoa ole. Moneen spottiin joutuu ottamaan sivusta runupit. -Jaakko Kaupunkeja oli vähän pakko muuttaa aina sään mukaan, mutta joka päivä päästiin skeittaamaan. Pikkukylissä, missä ikinä oltiin, oli tosi raffia, Suomessa spoteissa on kyllä aina jotain vialla: ländi tai lähtö, mikä lie. Reitti muuttui välillä, monen jutun ohi ajettiin, mutta ei kuitenkaan metsään missään vaiheessa. Barcassakin on tullut heiluttua niin paljon, että kyllä jonkun enderin kuvaaminen Iitissä höllii enemmän. Mutta on Renno kyllä Suomen paras plaza, väittäisin. Se kouru, ei se Kiteen, vaan se mikä on Iitissä, teki vaikutuksen mäkäräisten määrällä. Oli siinä kyllä vähän idistä taustalla, että minne. Kyllä me toisaalta käydään jonkin verran muuallakin kuin Rennolla tai Nistiplazalla. Itsekään en ole edes hirveästi Suomea kiertänyt, joten senkin takia halusin lähteä katseleen pienempiä kaupunkeja. Meni lahkeesta sisään; kymmeniä puremia sisällä puntissa. En ole muualla ollut, että olisi tuhat mäkäräistä kiinni sussa samaan aikaan. Stadissa on kyllä hyviä plazojaja on kyllä muuallakin. Korona tiettyy mahdollistaa myös sen, koska yleensä on ollut kesällä reissun päällä muualla. Seppä on kova. Muutama paikka, jossa olisi helmi käydä, katsottiin valmiiksi, mutta etsittiin matkalla lisääkin mestoja
Brixi Flip to fakie
Lauri Kinked boardslide
Oli kyllä tosi vaikeata yrittää, kun ei pystynyt tekee jaloilla mitään, mutta tulipa päälle ainakin. Kyllä tykkään käydä joka puolella, mutta ei kyllä päästä ikinä lähtemään liikkeelle. -Lauri Kinkku Bs noseblunt 69. Kiteellä se kouru, jossa on pölkky päällä, se mihin Toropainen teki just bäkki nosepickin – en kyllä ollut tajunnut sitä, kuinka vaikea spotti se on. Velipojan ei tarvinnut kyllä hinkata sielläkään. Päästiin skedeemään paljon, löydettiin helmejä spotteja, saatiin tosi paljon matskua, ja kukaan ei loukkaantunut. Ei tullut ihan ekalla, mutta ei myöskään liikaa tarvinnut jauhaa. Sattui pelkästään kävellä. Kotkassa oli tourin vika päivä, ja mun reidet oli niin jumissa, kun voi olla. Oikein virkistävää käydä skeittaamassa spotteja, muitakin kuin sellaisia, joilla käy kymmenen kertaa vuodessa yrittämässä jotain. Kun näki sen kieron flättireilin, niin teki mieli skedetä sitä ja mä lämmitin väkisin itseni siihen. Ouluun pitäisi varmaan mennä; siellä on kaikenlaisia siistejä spotteja, kaaria ja katuspotteja
Kaikin puolin aika kiltti reissu. Oli superpositiivinen yllätys, että kaikki mukana olleet olivatkin frendejä. Ei ollut myöskään mitään hajua, ketä sillä reissulla edes on mukana. Päätin lähteä mukaan sitten seuraavana aamuna. Oli aika ex tempore lähteä ylipäätänsä mukaan. Pitäisi ehdottomasti käydä enemmän Itä-Suomen alueella, sillä siellä ei ole paljon tullut pyörittyä. Parikkalan patsaspuisto oli todella kreisi. Isot kiitokset vielä Red Bullille ja kaikilla tourilla olleille rakkaille ystäville. Ei ollut pitkään aikaan matskuttanut niin paljon, joten siitä oli ehkä eniten fiilis. Gotta show sum love to them. -Brixi Jaakko – 50/50 Jaakko – Bs air 70. Se oli ehdoton highlight; en ole ikinä nähnyt mitään niin sairasta. Olin soitellut Veksun kanssa, että jos menisi Tampereella käymään, ja ne sattuivat olemaan sillä tourilla. Ei ollut sellainen reissu, jota olisi osannut odottaa, siis etenkään sen matskun suhteen, jota otettiin haltuun spotilta spotille. Jäi ihan sairaan hyvä fiilis. Ne sadat, ehkä jopa tuhannet, creepyt patsaat
Brixi – Gap to nosegrind Jaakko Ojanen –Spot to spot löytyy Red Bullin sivuilta.
Mako Kokkola Kulman yli boardslide
Hakusanaksi voi laittaa vaikka “Lauren Fiebert cyanotype tutorial”. A4 A5 kokoiseksi Aurinkoinen päivä tai uv-lamppu Juokseva puhdas vesi Pyykkinaru ja -pojat kuivatukseen Pe kk a Ro us i Sw itc h fs bo ar ds lid e Teksti ja kuvat: Risto Järvelin. Prosessi oli suosiossa valokuvauksen alkuaikoina 1800-luvun loppupuoliskolla, aikaan nähden helpon ja halvan tekniikkansa vuoksi, arkkitehtuurissa ja koneen rakennuksessa piirustuksien ja suunnitelmien kopioimisessa, sekä muussa teknisessä piirustuksessa. Monipuolinen tekniikka, jota on käytetty laajasti, ja joka on tehnyt paluuta silloin tällöin parrasvaloihin taidemaailmassa ja valokuvauksessa. Taiteen puolella cyanotype löydettiin heti tekniikan kehittymisen alussa. Christian Marclayn c-kasetti työt, sekä Annie Lopezin ja Susan Dergesin voi mainita tekniikkaa käyttäneistä taiteilijoista lähempänä tätä päivää. Alla tämän jutun kuvissa käytetty tekotapa, välineet ja muutama huomio, joita ei jokaisessa opetusvideossa mainita. pieni ikkunakehys tai taulun lasi (toimii valoa läpäisevänä prässinä pitämään negatiivi tiukasti paperin päällä) Negatiivi, käännä kuva photarissa mustavalkoiseksi ja vaihda mustat ja valkoiset toisin päin (command + i) Tulostukseen tarkoitettu väritön läpinäkyvä kalvo ja printteri, jolla negatiivi tulostetaan n. Tarvikkeita Kemiat, helpoiten askartelukaupasta, myydään valmiina kittinä Vesiväripaperi, tai jokin muu paperi joka kestää edes vähän vedessä lillumista (kangaskin käy) Pensseli, pala pesusientä tai muu siveltimestä menevä Pala lasia, esim. Kai tähänkin jo äppi on, mutta ei alkuperäinen 179-vuotias tekniikka kemistin taitoja vaadi. Skeittaukseen liitettynä ei tule tosin joka päivä vastaan. C yanotype, blue print, syanotypia tai sinikopio, vuonna 1842 kehitetty valokuvauksen tekniikka, yksinkertainen, joskin monivaiheinen prosessi, jossa lopputuloksena sitä artsympaa seppälää. Jos kokeilut kiinnostaa, saa tarvikkeet askartelukaupasta ja tarkempia ohjeita on tuubi täynnä, prosessin vaiheet onkin helpoin opetella sieltä
Huomiota Negatiivin reunojen suorakaide saattaa häiritä joissain tapauksissa valmiissa kuvassa. Hyvä tapa elvyttää henkiin ne ei niin onnistuneet kuvat ja/tai kokeilla yhdistellä eri ideoita ja tekotapoja. Pohjustus edeltävänä iltana ennen valotusta hyvä, kerkiää kuivua yön yli. Paras valo on kevät/alkukesä keskipäivällä, uv-lamppu jos löytyy niin voi touhuta läpi kellon ja vuoden. Hyvää askartelemista ja vaihtelua näytön tuijottamiselle, jos ei muuta. Kuivaa pohjustetut paperit vaakana ja valmiit huuhdellut kuvat ripustamalla roikkumaan ja pienet painot (pyykkipoikia) alakulmiin, jos paperi on käpertyvää sorttia. Pohjustetut paperit ei välttämättä säily hyvänä loputtomiin, vaikka olisi säilytetty kuinka pimeässä. Kuva tummenee hiukan kuivuessaan, riippuen valotuksesta ja paperin laadusta. Donnarumma! He ik ki Lu ok ka ne n N o Co m pl y Po le ja m M ar ko Lö yt yn oj a – Aj o bs ta ils lid e. Mitä tummempi kuva on reunoiltaan sen paremmin reunat häviää sinisen sekaan, kuvan jälkikäsittelyä ronskilla otteella negatiivi-vaiheessa kannattaa kokeilla. Kokeiluja ja kokeiluja, virheiden kautta pallo maaliin ja nauraen pankkiin. Monta askelta, mutta loppujen lopuksi ei kovin vaikeaa
Miika Rämö – Ollie
Hän valitsi vuokratyöfirman numeron, mutta siitä ei kuulunut mitään: ei tuuttauksen tuuttausta. Olo oli rauhaton. ”Sähköposti!” Pete ajatteli. Puheaikaa ei voinut ladata lisää, koska tilillä oli vain vähän yli kahdeksan euroa. Aika kului hitaasti. Pete selasi Instagramia. Pete joi kahvin ja tarkisti sähköpostin. Tampereen Viinikassa sijaitsee 1960-luvulla rakennettu kaksikerroksinen talo. Hänen tarkoituksenaan oli mennä yöjunalla tyttöystävänsä Katariinan luo Lappiin, mutta vuokratyöfirman palkat olivat myöhässä. Ulkona oli hieno ilma, mutta se ei Peteä lohduttanut. Tilin saldo oli 8,35 euroa. Sieltä hän varmisti tiedon, jonka tiesi jo etukäteen: prepaid-liittymän minimilataus oli kymmenen euroa. Samalla hän tajusi, mistä ongelma johtui: puheaika oli loppu. Siellä Pete oli skeitannut ja juonut kaljaa auringonlaskuun asti. Pete keitti kahvia ja katseli ulos ikkunasta Pahalammelle. Tässä talossa on yksiö, jossa asuu skeittari nimeltään Pete. Pete istui sohvalle ja mietti, mitä tehdä. ”Perkeleen perkele!” Pete sanoi ja meni ulos tupakalle. Kesä tulisi pian Tampereelle. Katariinan lähdettyä Pete oli pyytänyt vuokratyöfirmasta lisää töitä, jotta pääsisi käymään tämän luona. Jälkimmäinen oli erityisen kova. Edellisen illan sessareilta Peten fiidiin oli tullut kaksi temppua: Pöyhösen iso ollie luiskasta flätille ja Varren flippi bs krooks Rennon korkeimpaan curbiin. Sen parhaat päivät ovat ohi: ulkoseinät ovat kulahtaneet ja sisätilat ovat huonossa kunnossa. Hän oli ollut edellisen illan Rennolla, Tampereen Keskustorin lähellä sijaitsevalla skeittipaikalla. Tavallisesti Pete oli töissä varastolla muutaman päivän viikossa, mutta nyt hän oli myös siivonnut rappukäytäviä. Pete otti kännykän ja kirjautui sisään verkkopankkiin. Aurinko paistoi ja luonto alkoi herätä talven horroksesta. P eten päätä särki. Pete tutki DNA:n sivuja netistä. Netistä ei kuitenkaan ollut apua, sillä vuokratyöfirman sihteeri oli eläkeikää lähestyvä nainen, jolla ei ollut hajuakaan WhatsAppista tai muista nykyajan viestintävälineistä. Hän etsi netistä vuokratyöfirman sähköpostiosoitteen ja kirjoitti viestin: Peten tyttöystävä Katariina oli mennyt talveksi Ylläkselle töihin tarjoilijaksi. Pete yritti soittaa uudelleen, mutta hiljaisuus jatkui. Pete katsoi sen ainakin viisi kertaa. Oon lähössä illalla mun tyttöystävän luo Lappiin joten rahoilla ois vähän niinku kiire! Laita palkat mun tilille heti äläkä unohda ilta lisiä!!!” Teksti: Antti Tietäväinen Kuvitus: Hans-Peter Schütt. Palkat myöhässä From: og420gamerrr187@gmail.com To: marjatta@eskontyonvalitys.fi Topic: Palkat ”Pete tässä moi! Mikset oo maksanut palkkoja!?!. ”Mitä se muija oikein kuhnailee?” Pete ajatteli. Pete tumppasi tupakan ja meni sisälle. Ei vastausta. Kotona oli langaton verkko, minkä vuoksi puhelimen nettiyhteys toimi
Hän nousi Ratinan stadionin vieressä olevalle sillalle ja laski sitä pitkin alas Laukontorille. Liikenteen melu hiljeni. Autoja oli paljon ja meteli oli kova. ”Koputan ovelle, menen sisään ja sanon asiat muijalle ytimekkäästi mutta kohteliaasti. Koneesta kuului kaksi piippausta. Siellä ei ollut lantin lanttia. Samalla hän muisti, että tilillä oli vielä yli kuusi euroa. ”Mä meen sanomaan sille muijalle suorat sanat!” Pete ajatteli. Siitä tuli hyvä fiilis. Vuokratyöfirman toimisto oli sen päässä. Vuokratyöfirman sihteeri Marjatta avasi oven. Nyt ärsytti! Kelloa oli jo puoli yksi. Vuokratyöfirman sihteeri ei ollut vieläkään vastannut viestiin. Bussi tuli pian. Siellä oli kurbi, johon Pete teki fiftarin. ”Arvo loppu. Pete mietti päivän tapahtumia ja naureskeli hölmöilylleen. Pete alkoi skeitata kohti Hämeenpuistoa, jossa vuokratyöfirman toimisto sijaitsi. päivä. Pete hyvästeli sihteerin ja poistui toimistosta. Asfaltti oli hyvää ja skeitti kulki nopeasti. Sää oisit tosi hyvä siihen hommaan! Eskon kanssa puhuttiin, että voitaisiin nostaa sun tuntipalkkaa eurolla, koska oot hoitanut työsi niin hyvin.” Tilanne nolostutti Peteä. Pete käveli Lempääläntien bussipysäkille. ”En mä oo mihinkään lähdössä. Hän ei kuitenkaan pystynyt keskittymään peliin ja hävisi kaksi matsia putkeen. Tampere näytti kauniilta. Sillä saisi ison tuopin kaljaa Vanhasta Montusta. Pete astui ulos hissistä ja käveli vuokratyöfirman ovelle. Skeitatessaan Pete ajatteli Katariinaa. Voi kuinka ihanaa!” sihteeri jatkoi, “Ethän sää jää sinne Lappiin. ”Kyllä asiat voisivat olla huonomminkin”, Pete ajatteli, “nyt mulla on kuitenkin mahdollisuus mennä Lappiin. ”Miten sitä sitten kerkeäisi nukkua pitkään, skeitata ja käydä kavereiden kanssa baarissa?” Pete ajatteli. Hän oli vanha silmälasipäinen nainen, joka oli pukeutunut pitkään hameeseen ja röyhelöpaitaan. Tämän jälkeen Pete yritti tappaa aikaa pelaamalla Brawl Staria. Kolme euroa viisikymmentä senttiä”, kuski sanoi. Pete jatkoi rantaa pitkin kohti ulkokuntoilupaikkaa, jossa hän veti pari leukaa. Aurinko lämmitti Peten kasvoja. Liikenneympyrästä Pete jatkoi pyörätielle, joka johti Ratinanrantaan. Kahvin juotuaan Pete jatkoi matkaa. Pete avasi sähköpostin uudelleen. Pete kaivoi lompakon taskustaan. Flirttailivatko turistit ja muut työntekijät Katariinalle. “Pete!” Marjatta sanoi. Ei voi olla totta!” Pete ajatteli. Hän ei kuitenkaan ollut varma siitä, millaista Katariinan elämä Ylläksellä oikeasti oli. ”Mää olin justiinsa kirjoittamassa sulle sähköpostia! Voi sää höpsö poika! Tänään on torstai 14. Pete oli viestitellyt Katariinan kanssa päivittäin ja soitellut tälle kerran viikossa. Katariina tulee takaisin Lapista kesäkuussa”, Pete sanoi. Olo parani entisestään. Ärsytys kasvoi. Päästyään perille Pete avasi alaoven ja astui hissiin. Jos olisin vakituisissa töissä, olisi mulla enemmän rahaa, mutta ei mah79 dollisuutta kieltäytyä töistä ja lähteä lomalle.” Muutenkaan työskentely viitenä päivänä viikossa ei Peteä innostanut. Pete astui sisään ja laittoi matkakortin lukijaan. ”Ai sulla on tyttöystävä. Näin töitä on myös tulevaisuudessa”, Pete ajatteli. Ulkona aurinko paistoi. Mitä hän oikeasti teki töiden jälkeen. Hississä Pete hengitti rauhallisesti ja keräsi itsevarmuutta tulevaa koitosta varten. Hissi saapui kolmanteen kerrokseen. Hän hengitti syvään ja koputti ovea. Peten mieliala parani vähän. Pete oli suunnitellut lähtevänsä yöjunalla Lappiin, joten hän tarvitsisi rahat tänään. ”Voi perkeleen perkele!” Pete sanoi ja astui bussista ulos. Pete osti torilta kahvin ja istui pöytään miettimään, mitä tekisi, kun saapuisi toimistolle. Pete tarkisti myös verkkopankin: saldo oli edelleen 8,35 euroa. päivä!” ”Tänään on siis torstai eikä perjantai. Hän puki takin päälle, otti skeitin ja astui ovesta ulos. Pete saapui Viinikan liikenneympyrään ja pysähtyi liikennevaloihin. Pete miettiä vuokratyöfirman sihteeriä, joka oli huolimattomuudellaan aiheuttanut hänelle pahan ongelman. Palkat maksetaan 15. Me tarvittaisiin Lempäälään joku kesätyöntekijöiden pomoksi. Bussi lähti. Huomenna hän lähtisi Katariinan luo Lappiin.. Vähän ajan päästä Pete saapui Ratinanrantaan. Pete lähti kävelemään hymyillen kohtia baaria. ”No sepä kiva! Sano sun sussulle, että kyllä meidän firmasta sille töitä löytyy”, sihteeri sanoi. Hän skeittasi Tammerkosken rantaa pitkin kohti Hämeenpuistoa
Tommi Björk Kickflip Photo: Justus Hirvi Small Photography Tomi Maltio Fs tailslide Photo: Justus Hirvi
Onni Saltevo Switch 50/50 Photo: Ville Kähkönen Toni Lehtonen Kickflip Photo: Risto Laivo
Arsi Keva Fs tailslide Photo: Vantte Lindevall Joel Juuso Pole to bs tailslide Photo: Ville Kähkönen End/ Small Photography
Walker Ryan on kalifornialainen proskeittari, jonka sponsoreita ovat muun muassa Spitfire, Thunder ja Bones. Henry oikein sopeudu tähän maailmaan. Voin suositella Top of Masonia kaikille. Tämä tuntuu oudolta suomalaisesta näkökulmasta, sillä täällä skeittareilla on usein joku ammatti tai muu elämää eteenpäin vievä juttu. S Skeittareista kertovia romaaneja on vähän ja skeittareiden kirjoittamia romaaneja vielä vähemmän. Top of Masonin päähenkilö on kolmekymppinen amatööriskeittari Henry, joka on eronnut tyttöystävästään. Walker Ryan: Top of Mason, 243 sivua 81 Joel Juuso Pole to bs tailslide Photo: Ville Kähkönen. Kirjan muita päähahmoja ovat kadulla asuva entinen skeittari Gary ja kenkämerkin kanssa sopimuksen tehnyt nuorempi skeittari Devon “Dev” West, josta on tullut miljonääri. Toisaalta kaupungissa asuu paljon maahanmuuttajia, huumeidenkäyttäjiä ja kaikenlaisia erikoistyyppejä. Gary vetää Henryä huumeiden ja rikosten maailmaan. Dev elää kuitenkin Nyjah Huston -tyylistä luksuselämää, johon kuuluvat manageri, kallis auto, iso loft-asunto ja skeittaria seuraava fanilauma. Kirjaa voi kritisoida siitä, että siinä skeittarit lähinnä vain skeittaavat ja käyttävät huumeita. Teksti: Antti Tietäväinen Skeittausta, huumeita ja luksuselämää San Franciscossa. Kirjan kannen on suunnitellut Sebo Walker. Kirjaa lukiessa on kiva katsoa netistä, miltä spotit, parkit ja mäet näyttävät todellisuudessa. Henryn pyrkii hankkimaan rahaa ja oman asunnon, jotta hän saisi tyttöystävänsä takaisin. Tämän vuoksi hän asuu ja työskentelee kiinalaisten omistamassa halvassa hotellissa. Nyt Ryan on kirjoittanut fiktiivisen kirjan nimeltä Top of Mason. Se on helppolukuinen, minkä lisäksi kirjassa kuvataan kiinnostavalla tavalla San Franciscoa ja skeittareiden elämäntapaa. Kirjassa on myös paljon juonenkäänteitä, mikä pitää jännitystä yllä. Toisaalta Yhdysvallat on maa, jossa voi joutua elämään täysin yhteiskunnan ulkopuolella tai jossa harrastuksesta voi tehdä ammatin helpommin kuin Suomessa. Kirja sijoittuu San Franciscoon, joka on ohjelmoijien ja muiden hyväpalkkaisten amerikkalaisten rakastama kallis kaupunki. Mieleen jäi erityisesti kohtaus, jossa Henry ja Dev skeittaavat erästä reiliä. Kirjassa on myös yksiulotteisia sivuhahmoja kuten rahanahne ja väkivaltainen kiinalainen hotellinjohtaja. Lisäksi kirjan voi ostaa Kindle-versiona ja äänikirjana Amazon.comista. Top of Masonissa lasketaan San Franciscon jyrkin mäki Mason Street. Tässä kohtauksessa kuvataan hienosti sitä, miltä tuntuu valmistua vaaralliseen temppuun, mitä kaikkea tempun aikana tapahtuu ja miltä tuntuu kaatua skeitillä kovassa vauhdissa. San Francisco on katuskeittauksen historiallinen keskus, jossa on paljon mäkiä ja kuuluisia skeittispotteja kuten Pier 7, EMB ja 3rd and Army. Top of Masonissa kuvataan skeittausta tavalla, jota en ole ennen kirjallisuudessa tavannut. Kirjan voi tilata oldfriendsandco.com-sivustolta, jossa hinta posteineen on noin 30 euroa. Dev tarjoaa Henrylle uuden mahdollisuuden saada rahaa skeittauksesta, sillä Henry on auttanut Deviä tämän uran alkuvaiheessa. Lisäksi monet tapahtumat sijoittuvat skeittispoteille ja -parkeille
Lautoja on monen mallisia, jos flippailu kiinnostaa niin liian isoa ei kannata hankkia. Loistava ja kestävä skedekenkä. Beyondin vaatemallistoon on tullut myös uusia tuotteita, kuten Beyond Store hupparit ja 100% mulesingvapaasta merinovillasta tehdyt pipot. tämä villapaita on todella mukavaa materiaalia hyvällä fitillä. Beyond Store Jyväskylän (ja koko Suomen) ylpeys, Beyond Store, on uusinut nettikauppansa. / New Balance / Antihero Emerica / Huf / Last Resort Ab / New Deal / Palace / Quartersnacks / Spitfire / Toy Machine / Sour / Adidas / DC / Butter Goods... Suoja on helppo laittaa kuminauhoilla paikalleen, eikä juuri vaikuta kuvan laatuun. Kannattaa katsoa myös muut Tadashin tuotteet, kuten kätevän oloinen kuvauskahva. www.beyondstore.fi 82 www.realdeal.fi | Pakkahuoneenkatu 9 Oulu Nike SB / Stussy / Happy Hour / Lakai / Dickies / Girl / Carhartt Wip / Enjoi / Vans / Polar Skate co. Ratkaisu on snowskate. hangup.fi/tuotteet/ kengat/vans-wayvee-justin-henry-weartest/ Ambition Snowskate Halliin ei jaksa mennä ja skeittifiilikset korkealla. Sarjaan kuuluu myös vaatemallisto, josta mm. Hupparit 90 € ja pipot 50 €. Esimerkiksi Pena on näyttänyt mitä tällä laitteella voi tehdä. Justin Henryn väri on aiemmin ilmestynyttä Tyson Petersonia hillitympi ja toimii taatusti kaikille värien puolesta. Projekti oli pitkä; varmasti pidempi ja monimutkaisempi kun keskiverto kuluttaja ymmärtää, mutta nyt uusi nettikauppa on erittäin toimiva kokonaisuus. Suoja maksaa 39 euroa ja on saatavilla Windmillin kaupasta www.windmillskateco.com. Nosegrind Photo: Justus Hirvi Real deal mainos 2/21.indd 1 Real deal mainos 2/21.indd 1 8.12.2021 11.54 8.12.2021 11.54 Vans The Wayvee Justin Henry Colorway Tästä kengästä on puhuttu jo netissä useaan otteeseen, mutta kerrotaan tässäkin vielä kerran että kyseiseen malliin kannattaa todellakin tutustua. Kengät 99 € ja paita 79 €. Kaupalliset tiedotteet Tadashi Fisheye protector Tadashin MKII / Opteka Fisheye suojakuori suojaa katoavaa luonnonvaraasi, eli Centuryn fisua (tai Optekaa), laudan osumilta ja naarmuuntumiselta. Real Deal, Lamina ja Windmill.. Suositellaan samalla lisägrippiä nimellä ” Prism Studded Grip”, mikä lisää pitoa olleissa ja flipeissä huomattavasti. Saatavilla monista skeittikaupoista, mm
www.realdeal.fi | Pakkahuoneenkatu 9 Oulu Nike SB / Stussy / Happy Hour / Lakai / Dickies / Girl / Carhartt Wip / Enjoi / Vans / Polar Skate co. Nosegrind Photo: Justus Hirvi Real deal mainos 2/21.indd 1 Real deal mainos 2/21.indd 1 8.12.2021 11.54 8.12.2021 11.54. / New Balance / Antihero Emerica / Huf / Last Resort Ab / New Deal / Palace / Quartersnacks / Spitfire / Toy Machine / Sour / Adidas / DC / Butter Goods..
Blue Tomato Book | blue-tomato.com/book instagram.com/bluetomato | #yourrideourmission Pi c: Ha nn es M au tn er | Bl ue To m at o Te am Ri de r: Ph ill ip Ge ris ch | Tr ick : Ba ck sid e Lip sli de