PETRUS MARTTILA @hangupmagazine hangupmagazine 2 Uutiset 4 Wammarace 8 Pena top-5 10 Rovaniemi 12 Helride 14 Dew Tour Amsterdam 18 CPH Open 22 The Wurst Case Scenario 24 Cliff Lyijynen 28 Jaakko Ojanen 36 Searching for must-aukko 50 Marcus Hyöky 56 Photography 62 Flow Festival 74 Jaakko Eino Kalevi 76 Tuomio ja kone 78 Reviews 80 PÄÄTOIMITTAJA Sami Välikangas TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin, Valtteri Väkevä, Samu Karvonen, Justus Hirvi ULKOASU mikkokempas.com KUVA Justus Hirvi, Teemu Heljo, Santtu Särkäs, Sami Välikangas, Mikko Kempas, Arto Ekman, Maxime Verret, Hai pitää huolen omistaan. HAIJUMP MANAGER Pentti Järvelin OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia.fi, +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia.fi, +358 40 5045 722 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia.fi PAINO Pajoprint Lehden tilaus (26€/4nro) Tilaajapalvelu IO / Kustantajapalvelut Oy tilaus@hangup.fi / puh +358 3 4246 5300 Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun: TILAUS@HANGUP.FI ************************************************************** HANGUP MAGAZINE / NAHKAHOUSUNTIE 5 / 00210 HELSINKI LEGAL DISCLAIMER: EMME VASTAA LEHDESTÄ LÖYTYVISTÄ VIRHEISTÄ. SANA Anssi Paukkunen, Nikolai Alin,Juska Kuhanen, Risto Lehtinen, Sami Väliknagas, Berberi, Joonas Pulkkinen, Samu Karvonen, Teemu Heljo, Hai pitää huolen omistaan. NIITÄ LÖYTYY. “FASTER,” MAHATMA GANDHI COPYRIGHT HANG UP MAGAZINE 2015 ISSN 1796-4326 **************************************************************
PETRUS MARTTILA / 50-50 TO ROOF DROP KUVA: JUSTUS HIRVI 3
Riittää, kun jotkut kantavat soihtua, koska hyvillä tavoilla on tapana siirtyä ihmisiltä toisille. Onko jotain tapahtunut lajin sisällä, vai onko maailma muuttunut niin paljon, että vaikutus näkyy myös meissä. Imettiin kohtaamiltamme skeittareilta kaikki uudet temput ja vinkit, joita oli tarjolla. Sekalainen joukko skeittareita, joilla jokaisella on omat intressit lajiaan kohtaan mutta silti sama yhteinen skeittauksen palo sydämessä. Ei ollut vaikeuksia tutustua, vaikka yhteistä kieltä ei tahtonut löytyäkään. Jokainen meistä tekee itse päätöksensä sen suhteen, miten suhtaudumme muihin lajin harrastajiin. Pian lähdettiin pyörimään ympäri kaupunkia, ja voi sitä riemua, kun törmättiin muihin skeittareihin. Meininki ei ollut huonoa, mutta suuren suosion sivuvaikutukset alkoivat näkyä. 4 OLD FAT & SLOW 2015 J oulu tulee kerran vuodessa, ja niin tulee myös OLD FAT & SLOW. OFS2015 oli kaikkiaan varsin onnistunut tapahtuma, ja saapi nähdä, mitä ensi vuonna tuleman pitää... Moikkaaminen on pieni ele, mutta sen vaikutukset ovat suuret. Näytettiin kaikki skeittareilta, ja skeittari oli helppo tunnistaa ilman lautaakin. Paikalle saapui hyvä otos Suomen seniiliskeittarieliittiä, ja meininki oli varsin kova. Ihan kaikkien kanssa kun ei ehdi olla kaveri. Tultiin toimeen ihan vaan siitä syystä, että molemmat skeittasivat. Jäljelle jäävät skeittarit piirtävät itse ne viivat sen suhteen, miten me kohtelemme tulevia skeittaavia sukupolvia. Siirryimme Yläkaupungin yö -katutapahtumasta osaksi Lutakko liekeissä -rock festivaalia. Skabat vedettiin läpi kahdessa sarjassa: junnut 30–39v ja legendat 40+. Jännittää, tuleeko kyseinen kaveri mestoille jouluna lainkaan. Siihen aikaan siellä ei ollut montaakaan skeittaria, mutta ne, jotka näin, ottivat minut kyllä lämpimästi vastaan. 90-luvun puolivälissä olin Barcelonassa kuukauden. Samaa hyvää kohtelua sain skeittimatkoilla vielä vuosia jälkeenpäin. -Anssi / Skeittiliitto MIHIN ON KADONNUT SKEITTAREIDEN AVOIMUUS – vai onko se kadonnut mihinkään. Skeittaaminen kun vaan on paljon mukavampaa, kun sen voi jakaa jonkun kanssa. Kaikki tuntuivat viihtyvän, ja paikalla oli myös tavan tallaajaa ja lapsiperheitä jne. Silloin ”samaa perhettä” -fiilis tuntui vähän liioitellulta, ja vaikka skeittaus oli hauskempaa kuin koskaan aikaisemmin, niin se valtavirtaleima vei osan ainakin omasta identiteetistä. Tänä vuonna joulupukki oli valinnut OFS-bileet, ja pressure flipit olivatkin valkoparralla kovassa työstössä. Sosiaalinen, omaehtoinen, missä vaan ja milloin vaan, extreme, hyvää liikuntaa… taikasanoja, joita skeittauksesta nykyisin kuulee. Parkeilla olikin nähtävissä kahtiajako, kun skeittarit ja skuuttaajat olivat omissa leireissään. DJ:t ja bändit soittivat ilmaiseksi viereisellä stagella pimenevään iltaan saakka. Junnut 30–39 vuotta 1 Oskari Turunen 2 Harri Puupponen 3 Jussi Rossi 4 Juho Liesmäki 5 Osmo Kotonen & Esa Hytönen 6 Kaikki loput oli kuudensia! Legendat över 40 vuotta 1 Antti Lehtinen 2 Panu Pihl 3 Mikko ”Rad Mike” Koski 4 Mika Uuksu 5 Serpico (lahjuksilla voi pärjätä) 6 Kaikki loput oli kuudensia! Suora lainaus tuomareilta: ”Parhaan tempun palkinnon annoimme tyylistä, koska meitä huvitti tehdä niin.” Best trick: Jonno Shakesby. Ja kun ollaan useamman kerran moikattu, ei parin sanan vaihtaminenkaan enää tunnu niin vaikealta. Uudet viholliset eli skuuttaajat olivat vallanneet uusia meitä varten rakennettuja betoniparkkeja. Vasta Helsingissä koin ensimmäistä kertaa, että ihan kaikki eivät olleetkaan enää ottamassa minua avosylin mukaan piireihin. Hyviä syyssessareita. 2010-luvulle tultaessa skeittaus oli kokenut pienen notkahduksen, ja rivit olivat taas tiivistyneet. Nykyjään skeittausta näkee ja kuulee taas joka puolella, ja siitä on tullut kaikkien hyväksymä (urheilu)laji. Isot taistelut on jo käyty ja voitettu. Sama meno jatkui vuosia, ja vaikka välillä kaupungitkin vaihtuivat, kaveriporukka pysyi samana – tai siis ei samana, mutta ympärillä oli aina skeittareita. Mutta miten käy lajin, kun se ei olekaan enää meidän oma vauva, josta me itse huolehdimme ja jonka suuntaviivat me itse piirrämme. Mikko ”OJ” Ojanen oli jälleen liekeissä juontojensa kanssa, ja jengi tuntui olevan hymyssä suin. Mitään eripuraa ei toki ollut, vaan enemmänkin pidettiin huolta omasta kaveripiiristä ja katsottiin tarkasti, ketä sinne päästettiin. Tulevaisuudessa osa skeittaa pooleja, osa kruisailee katuja, pieni joukko kisaa olympialaisissa ja niin edelleen. Kesti hetken tajuta, että pk-seudulla skeittareiden määrä oli jotain aivan toista kuin missään aikaisemmin asumassani paikassa. Kun aloitin skeittaamaan kesällä 1987, oli meidän skeittijengi Lappeenrannassa pieni, mutta tiivis. Joitain skeittiparkkeja alettiin suojelemaan skeittareiden voimin, ja pidettiin yhdessä huolta, että parkit pysyivät niillä, jotka ne olivat alun perin alulle panneetkin: skeittareilla. Milloin skeittaus on nostamassa suomalaisten nuorten yleiskuntoa, ja taas toisaalla se on mainio harrastus syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Siinä massassa sai kyytiä kaikenmaailman lonkkarijätkät ja laudoilla fiilistelijät – eiväthän ne edes osanneet ollieta, ja mitä se sellainen skeittaaminen muka on. Puhelu liittoon Kisat & Tapahtumat O livatko skeittarit aikaisemmin avoimempia ihmisille ja maailmalle kuin nykyään. Viimeistään tuon matkan aikana tajusin, kuinka hienon lajin pariin sitä oli päätynytkään. Tutustuminen ei ollut suomalaisen jähmeää, vaan lauta toimi välikappaleena ja puheenaihetta riitti. Vaikka yhtenäistä univormua ei enää ollutkaan, niin skeittarit olivat taas enemmän yhtä samaa perhettä, vaikka toinen olisikin punkkari ja toinen hipsteri. OLD FAT & SLOW on kokenut monia muutoksia vuosien varrella, ja tänä vuonna oltiin taas murroksessa. Nurkkakuntaisuus syveni, ja jengi vetäytyi kuvaamaan videoitaan omiin porukoihinsa. Core-porukka skeittasi siellä, missä muita skeittareita ei ollut. 2000-luvun alussa skeittauksesta tuli yhtäkkiä supersuosittua, ja hetken tuntui, että ihan kaikki harrastivat skeittausta. Heti tuon reissun jälkeen muutin Helsinkiin vuonna 1996. Tapahtumasta lähetettiin myös videostriimi helikopterikuvauksineen kaikkineen
Onnea vielä kertaalleen! Huppari: 69€, t-paita 29€ ja lippis 35€. Sh.: 79 € QUASI SKATEBOARDS Viime lehdessä esitelty Mother joutui muuttamaan nimensä jonkun epämääräisen tekijänoikeuskiistan takia muotoon Quasi. Leveämpään ja kapeampaan makuun. FAST SKATEBOARD WHEEL COMPANY Suomalaista yrittämistä maailmalta käsin. Ei pieruverkkarit, vaan asiallisemmat. Erittäin klassinen skeittikenkä ominaisuuksiltaan, josta ei nyt ihan heti keksi mitään valitettavaa. Kaupan meiningistä voi lukea mm. Marshall Joggerit ovat höyhenenkevyet hengahousut, joiden lahkeet on varustettu resoreilla. EMERICA THE HERMAN G6 VULC Brian Hermanin pro-kengät eivät ole tainneet koskaan tuottaa pettymystä. Näitä on hyvin vaikea kuvailla. Saatavilla on todella monta stretch-mallia ja muutenkin erittäin hyvin istuvaa farkkua. Tiimissä siis edelleen Jake Johnson, Tyler Bledsoe, ja Gilbert Crockett. Tästä on hyvä jatkaa kohti toista vuotta. Aiemmasta Maranasta nyt hiukan slimmimpi versio ja Willowin värimäärittelyt. Tyylikäs ja mukava valinta vapaa-aikaan ja skeittikäyttöön. Unohtamatta kaikkea muuta, mitä tuotemerkin alta löytyy: T-paitaa, flanellia yms. Sh.: 79 € LEVI’S Näin se vain on, että Levi’s on tullut jäädäkseen skeittauksen pariin. Jälleen ainakin kolmessa värissä löytyvä kenkä miellyttää niin jalkaa kuin silmääkin. Housumallisto sen kuin kasvaa ja paranee. Adidasta saat miltei jokaisesta skeittikaupasta Suomessa. Vuoden 1975 klassikkotenniskenkä All Court on saanut tässä mallissa SB-käsittelyn Coryn toivomusten mukaan. Sh.: 85 €. Levistä myyvät ainakin Manual, Lamina sekä Real Deal. Tässä sinulle ratkaisu kyseiseen ongelmaan. Nettikaupasta tai kivijalasta kannattaa myös katsoa kaikki muut MFT-gearit, tyylikästä longsleeveä löytyy malli jos toinenkin. Nike SB jälleenmyyjiltä kautta maan lokakuusta eteenpäin. Toimii ja kestää isältä pojalle! Omasi löydät Kampin Laminasta ja Etniesin jälleenmyyjiltä. Kovinta graafista meininkiä ja trippaavaa ”fuck it” asennetta tällä hetkellä. www.myfavoritethings.fi 6. Ensimmäinen reaktio oli, että ei helevetti, mutta kun katsoo katalogin ja meiningin niin ei haittaa oikeastaan yhtään. Kaupalliset tiedotteet MY FAVORITE THINGS Fredalta (31, sisäpiha) löytyvä skeittikauppa My Favorite Things täytti yhden vuoden! Synttäreiden kunniaksi MFT laittoi ulos uuden vaatesetin HKL-henksillä grafiikoilla. Fastin tiimi loistaa kansainvälisyydellään, ja ensimmäisten renkaiden pitäisi olla suomessa juuri NYT! Jälleenmyyjinä ainakin Beyond JKL & Lamina, sekä pian varmaan myös muut kotimaiset skeittikaupat. Joutoaika loppui nopeasti, sillä nyt on pistetty pyörät pyörimään. Esim. Juuri niin perinteisen hyvä kuin toivoa saattaa. NIKE SB ALL COURT CK Nike SB:n uusimpana promodelina vuorossa Cory Kennedy. sh.: 69 € www.myfavoritethings.fi ADIDAS BUSENITZ ADV Perinteisestä Busenitzista poiketen ADV-malli ei ole niin ”varvaspainoinen”. Istuu hyvin, kestää, eikä ole liian sukka. 85€ ETNIES MARANA WILLOW Eikö kengät meinaa kestää. Perusmalli on kuitenkin kenkä, johon joko ihan rakastuu tai vihastuu. www.fastskateboardwheel.co CARHARTT MARSHALL JOGGER & WELLS STARTER CAP Nyt on hengapöksyä kerrakseen. Klassisen hyvää Emericaa siis. Blue balls niminen dekki, missä on...no, siniset pallit. Jos kuitenkin on jälkimmäisen vikaa, niin silloin sinun on syytä koittaa ADV-mallia. Kenkä on samaan aikaan slimmi mutta silti topattu hillitysti juuri oikeista kohdista. Hyvin varustetuista skeittikaupoista. Kokonaan mokkanahkainen kenkä kumikärjellä ja erittäin hyvällä tatsilla. tästä lehdestä löytyvästä Marcuksen haastiksesta. Kuulemma myös suomenmestari Mydigin ja Björkin valinta. Turhat härpäkkeet on unohdettu ja keskitytty olennaiseen. Omasi löydät paikalliselta Carhartt-hustlaajalta. On hupparia, t-paitaa ja lippistä kahdessä värissä. Eli toisin sanoen Dwindlellä vuosia työskennellyt Sami Seppälä sai tarpeekseen vanhasta duunistaan ja muutti Barcelonaan asustelemaan
Don’t you want your shoes to be the cat’s pajamas. La di es lik e pi llo ws , so ge t yo ur tw o gn ar ly, ha iry , sm el ly -lo ok in g sk at er fe et -la di es so m e pi llo ws . No bo dy wa nt s to se e yo ur m es se dup sk at er fe et . JUST FUSSING AROUND WITH THEIR BOARDS, EATING BURRITOS AND DRINKING ICED COFFEES. We’re talking about the advancement of modern technology in some skate shoes. PAUL RODRIGUEZ 9 ELITE WHAT’S UP WITH THESE SHOES. Zo om Ai r! Li ke lit tle flu ffy clo ud s in yo ur sh oe s to ca tch yo u! I te ll yo u wh at , th e wa y yo u sk at er s tre at yo ur fe et th es e da ys is cr im in al ! Ju m pi ng do wn th in gs , sc ra pi ng up ag ai ns t sa nd pa pe r. W ha t’s in sid e th es e sh oe s. We need the world to turn, my man, so that your wheels can turn. Well you are correct, my dude, you do see amazing skaters who are being filmed with pricey cameras. That’s their job! You just pointed out another advancement in the history of skateboarding. As the world turns, skateboarding, cameras, skaters and shoes—all of it, man, all of us—change! Hopefully before the world stops turning you will allow your feet to enjoy some cushion so that you can keep pushin’. —J B TH IS SK A TE R W A S TA LK IN G TH E O TH ER D A Y A B O U T N IK E SB M A K IN G TH E M O ST H ID EO U S PA IR O F SH O ES IN TH E IN D U ST RY . You think if the earth stopped rotating you would continue to do those moves the same way. Th is re la tio ns hi p is ov er .” Tr ea t yo ur fe et rig ht . Ha vi ng so m e ni ce pi llo ws —a m in i m at tre ss to la y th os e fe et do wn on —s ee m s lik e a be au tif ul th in g. —JB I HEARD A DUDE THE OTHER DAY JABBERING ABOUT THESE SKATERS WEARING THESE CRAZY SKATE SHOES, BEING FILMED ALL DAY BY EXPENSIVE CAMERAS. Yo u m ay th in k th es e sh oe s ar e ug ly, bu t I be t yo ur fe et do n’ t th in k th ey ar e ug ly . — JB YO U NE ED SO ME AI RB AG S FO R YO UR FE ET BE CA US E OF TH E HA RD AS PH AL T YO UR AS S FE LL ON . Congratulations! Back in the day, skateboarding was long-hair cavemen, carving down the middle of the dusty road on a plank of wood with four balls of clay just to keep it rolling. PA UL RO DR IG UE Z FR ON TS ID E KI CK FL IP NIKESB.COM — JB WH AT ’S UP ! TH AT ’S —JB SMOOVE. I’m no t fe el in g th is an ym or e. That’s what those cavemen would say: “I need my feet to feel like the cat’s pajamas.” I didn’t know what those cavemen meant then, but I do now! I want everything around me to be the cat’s pajamas. If yo ur fe et co ul d sp ea k to yo u, th ey wo ul d lo ok up at yo u an d sa y, “H av e yo u lo st yo ur da m n m in d. You would be lucky if you could even find a picture of it. I da re yo u to po st a pi ctu re of yo ur fe et on lin e an d se e ho w m an y pe op le “l ik e” yo ur fe et . Tr ea t yo ur fe et lik e a la dy . You know you can’t stop the world from evolving. Be au ty is in th e ey e of th e be ho ld er , m y fri en d. It’ s re al ly wh at ’s in sid e th at co un ts
Ensimmäisenä maaliin sääntöjenmukaisesti vispaamalla saapui Stainless Steel Rat (HAI) ja kaappasi itselleen virallisen yhden oluen palkinnon. Näistä lähtökohdista muotoutui lopulta yksi järjestäjien omista suosikkiraceista kautta aikojen! Osallistujia kertyi runsaasti: yhteensä 44 kappaletta. Aivan viime metreillä KTohtori (SLP) sekä Joonatan Sievinen (Salkkari, FIN) kaatuivat dramaattisesti, jolloin Govener pääsi radan vasenta laitaa kuin varkain ensimmäisenä maaliin. Sibbeth Bloody Sibbeth saavutti Niin Niiniä takakaarteeseen mennessä jo vaarallisen paljon – mutta ei tarpeeksi – ja niin Niin Niin pääsi loppusuoralla voitonhuumassa repimään t-paitansa päältään machotyylillä riekaleiksi! Koska Wamma Race -pokaali on ansaitusti kolminkertaisen Wamma Race -voittajan Wilsonin aka Kolumbian Vahvistuksen (COL) hyllyssä eikä uutta kiertopokaalia vielä oltu tajuttu hankkia, sai parin litran Jägermeister-pullo toimittaa pokaalin virkaa juhlahumuissa. Yhdysvalloista, Kanadasta, Espanjasta, Jamaikalta, Norjasta, Egyptistä, Englannista, Albaniasta, Saharan autiomaasta, Riihimäeltä, Keravalta sekä Comptonista. Young Jamaican kohtalosta ei ole hajuakaan. B-finaalin tulokset jäivät lievästi sanottuna hämärän peittoon. Lopulta race-valiokunta päätti järjestää tapahtuman elokuisena sunnuntaina, joka sattui Wamma Race -tsägän ansiosta olemaan siihenastisen kesän kauneimpia päiviä. Toisen aika-ajokierroksen sijaan nähtiin kuitenkin upeaa skeittausta hyppyramppija polkupyöräkombon toimiessa obstaakkelina. Aika-ajoissa kilpailijoiden 180-asteisen shikaanin klaarausyritykset olivat välillä todella uhkarohkeita. Paikalla oli myös kolme edellisvuosien mestaria: vuoden 2006 voittaja Webster (ESP), 2010 mestaruuden nimellä Simo vienyt Sibbeth Bloody Sibbeth (PRS) sekä toissavuoden racejen yllättäjä Ole Gunnar Solksjaer (NOR). Govenerin lisäksi finaaliin tiensä selvittivät vuoden 2010 Wamma Race -mestari Sibbeth Bloody Sibbeth, uusi race-lahjakkuus Vika sekä ensikertalainen ja samalla kieliopillisesti historian haastavimpiin Wamma Race -nimiin kuuluva Niin Niin (KJN). B-finaalin maalikameroita tarkasteltaessa näkyy, kuinka Vika ilmestyy radalle takasuoralla kuin tyhjästä ja jäniksen perässä kiirehtivä Young Jamaica (JAM) taasen katoaa radalta. Pelonsekaisin tuntein jäämme odottamaan, milloin kuluvan vuoden jalkapallon Copa America -turnauksesta tutut sormellahäirintä-tekniikat tulevat Wamma Raceen… B-finaalin lähtö oli totuttuun tapaan väkivaltainen iso sekasotku, jonka alkukaasutuksessa lähtöporttikin kaatui. V iime vuonna järjestettyjen spektaakkelinomaisten kymmenensien Wamma Racejen krapulassa ajojen järjestäminen oli laiskaakin laiskempaa. Kaikille olisi voinut suoda toisetkin yritykset pyrkimyksissään kumota Kemptonin (FIN) haamuaika (19,21 s), mutta suuren osallistujamäärän vuoksi aika-ajoja vedettiin vain yksi kierros. Sporttinen racettaja Kajaanista nimeltään Niin Niin käytti tilaisuuden hyväkseen ja vispasi ylhäisessä yksinäisyydessään rataa ympäri. Racet päättävässä finaalissa koettiin sykähdyttäviä hetkiä heti lähtöruutujen jälkeen, kun Sibbeth Bloody Sibbeth, Vika sekä Govener kaatuivat kummallisen ketjureaktion seurauksena. Lähtöportti tuotiin muutamien osallistujien avustuksella vastapäisen talon ullakolta paikoilleen, mutta alkuaikojen meininkiin palattiin sähköttömyydessä, ja kuulutukset hoidettiin karjumalla. Suunnitelmana oli pitää matalan profiilin tapahtuma ilman suurempaa säätämistä. Stainless Steel Rat oli kuitenkin B-finaalin voitostaan hämmentynyt, koska luuli, että joku muu ylitti maaliviivan ennen häntä. Vika – joka oli juuri selvittänyt tiensä A-finaaliin – potkutteli sanojensa mukaan B-finaalissa ihan huvikseen. Pulla-Pulla ymmärsi ilmeisesti Wamma Race -säännöt väärin ja potkutteli vapaalla tyylillä radan läpi toimien näin muille kätevästi jäniksenä. Pulla-Pulla (USA) kaahasi itselleen aika-ajoista paalupaikan tuloksella 20,51 s. Pudotuspelilähdöissä sattui ja tapahtui taas kerran todella paljon, eikä muutamien racettajien häipyminen kisapaikalta kesken racen vähentänyt meininkiä ollenkaan! Heateissa oli niin paljon dramatiikkaa ja kovaa peliä, että ihan pelotti, mitä finaalit toisivat tullessaan. Uusia ja vanhoja huippuracettajia saapui kisaamaan ympäri maailman mm. Mainittakoon muutama suuret suosionosoitukset ansainnut vetäjä, vaikka kyseessä oli racet, joissa kaahataan eikä temppuilla: Vika (ALB) veti polkupyörän suoraan ohjaustankoon frontside boardslide shove-itin, Govener (USA) sujautti rungon lävitse haijumpin sekä ohjaustankoon backside nosegrind revertin, Viidakkopoika (KERAVA) ländäsi pyörän yli ollie varial-lateflipin (vai mikä se olikaan?) sekä racesta loukkaantumisen vuoksi ”lomalla” ollut Keefer (PUB26) pyörän yli backside kickflipin cruiserilaudalla. Niin Niin otti voitostaan kaiken irti niin kuin pitääkin ja tiedusteli Helsingin yössä vastaantulijoilta, tietävätkö he jo, kuka voitti Wamma Racen! Race-valiokunnan puolesta kiittäen, 6 million ways to die Choose 1 WAMMA RACE, SUNNUNTAI 23.7.15 8 Race-kilpailut. Sabotointikulttuuri nosti siipeään, kun kilpailuja taltioinut polkupyöräilijä törmäili racettajiin kesken heattien. Yhden välierälähdön loppusuoralla kolme racettajaa taisteli finaalipaikasta kylki kyljessä vähän samaan tapaan kuin samaan aikaan Pekingissä yleisurheilun MM-kilpailujen 100 metrin finaalissa
9 WAMMARACE 2015 TULOKSET 1. Sibbeth Bloody Sibbeth (PRS) 3. Niin Niin (KJN) 2. Govener (USA) B-FINAALI: Stainless Steel Rat (HAI) M AR CU S M AR CO UX / HI -B IK E JU M P. Vika (ALB) 4
Paikat Helsingissä, joihin veisit Suomeen vieraaksesi saapuneen Jereme Rogersin eli J. Mäkikuplaan pizzalle. Liikaa ja liian nopeasti. Syyt asua Turengissa. 9. Parhaat puolet siinä, että on päätoimittaja. Salaisuuksien Kammiolle grillaamaan. 8. Tourit ja muu yhdessäolo. Vesipullo repussa. Lukusuositukset. Tapaa ihmisiä, joita ei todennäköisesti muuten tapaisi. Suklaapatukka ja banaani kaupasta. Meikä mikään päätoimittaja ole. Päätoimittaja on oikeudellisessa vastuussa, jos hänen johtamaansa mediaa syytetään sen julkaiseman sisällön perusteella.” Ei helvetti. Luotto kanssaihmisiä kohtaan kasvaa. Jussi Naukkarinen (Hai#5) Jarkko Poropudas (Hai#6) Tomi Sormunen (Hai#4) Jaakko Forsman (Hai#8) Joonas Mäki (Hai#8) 4. Sompasaunaan löylyihin. Tekemäsi haastattelut. Bar Labiin popcornille. Ne, jotka tietää, mitä se tarkoittaa, pitää varmaan jonain. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa. 5. Googletin: ”...päätoimittaja on moraalisessa vastuussa yleisölleen mediansa sisällöstä ja sen luotettavuudesta. Tikarin WhatsApp-ryhmäkeskustelu. Casanovan. Temput, joita et osaa, mutta jotka haluaisit osata. Louis Mastersonin ”Morgan Kane” -kirjasarja Harry Harrisonin ”The Stainless Steel Rat” -kirjasarja Ville Similän ja Mervi Vuorelan ”Valtio vihaa sua – Suomalainen punk ja hardcore 1985-2015” Eino Leinon ”Elämän koreus” Kurt Vonnegut 6. Syyt vetää Tikarille. 7. Saa soitella, jos löytyy. Syyt perustaa oma lehti. Voi päälliköidä maallikoille olevansa sponsoroitu rullalautailija, vaikkei oikeesti tee ku fiftaria. Närästäen nukkumaan. Skeittipäivän eväät. Päätyy ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Olimpia Splendid – Häpeän huilut AH and The Mosquitos Milloin Jukka Nousiainen – Meneehän se elämä tässäkin Pää Kii – Just niin kuin Elvis Barry Andrewsin Disko – Akku loppu, eväät syöty 11. Ei maksa mitään. Flipit Ees jotain switchistä Ees jotain nolliesta Ees jotain fakiesta Kaikki mitkä vaatii uskallusta tai vauhtia. Kuulee tarinoita, joita ei muuten kuulisi. Ei tartte osata oikein edes skeitata. Mielenkiintoisen spotin tunnuspiirteet. Tarve jättää jokin jälki itsestään. Syyt liftata. ”Parempi avata ikkuna kuin valittaa paskankärystä.” Kirjoittaminen on kivaa. 3. ”Moro, mitä jätkä?” ”Ei mitää. Kotona soijarouhe/nuudeli/ketsuppi/raejuusto-mössöä. 10. Askarteleminen on kivaa. Matala pyöreä putki loivassa alamäessä mutkineen ja nousuineen. Mitä ite?” ”Ei mitää.” ”Khy, kattellaa.” ”Khy” 2. 10 1. 12. Saa rauhassa touhuta ja Pete maksaa viulut. Kuhmon Pyssyn ja Planetaarion asunnolle kattomaan Family Guyta. PENA / TOP-5 50 -5 / PA SI LA / KU VA : JU ST US HI RV I. Kotimatkalla niin nälkä, että näköä haittaa. Kyvyttömyys joutilaana oloon. Tiukimmat biisit juuri nyt
11 Tarkas taja ratkais ee: -Mihin menivä t Veikkau srahat?
Viimein mittani täyttyi sen suhteen, miten Rovaniemi kohtelee nuorisoaan kaltoin, kun kuulin, miten tällekin vuodelle luvatut rahat olivat vain ”kadonneet” budjeteista. -En osaa tarkemmin kertoa yksityiskohtia liitteenä olleeseen juttuun ja purkamispäätökseen liittyen. Aloitetaan heti tällä jälleen uusiutuneella tapauksella, kun skeittaajien omin varoin tekemät rampit on jälleen purettu ja kuskattu pois. Positiivisiakin käänteitä kuitenkin tapahtui. Lisäksi kaikissa tämän kaltaisten kohteiden purkamisiin liittyvissä asioissa pitää ennakolta olla yhteydessä käyttäjiin ja alueen lähiyhteisöön (esim. PE TR I KU US EL A / BS FL IP 12 Alkupohdinnat ”Noin viisi vuotta sitten aloin seurustella silloisen tyttöystäväni (nykyisen vaimoni) kanssa, joka asui tuolloin Rovaniemellä. Nykyisin Rovaniemestä on tullut perheemme toinen kotikaupunki. Kiitos Tuomolle siitä, että vaivautui antamaan minulle kommentteja ja kertomaan meille, miksi Rovaniemi ei rakasta meitä.” -Sami Välikangas Hyvää huomenta. Ellei Petri Kuusela (Rovaniemen nuoret rullalautailijat Ry:n puheenjohtaja) olisi itse ottanut asiaa puheeksi ja selvittänyt sitä, olisi myös tämä asia haudattu kaikessa hiljaisuudessa kesälomien aikana. ajankohtana nykyisessä tehtävässäni. Kun ensimmäistä kertaa vietin kaupungissa kesälomaani, skeittasin ja kuvailin paljon Wu-Tompan kanssa, ja puhuimme parkkija hallitilanteista. Olen täten saanut seurata melko likeltä Rovaniemen rullalautailun tilaa. Täten päätin suoraan soittaa vapaa-ajan lautakunnan (sivistystoimiala) puheenjohtajalle Tuomo Lassilalle ja keskustella hieman hänen kanssaan siitä, missä mennään. Uusia kamoja ja lupauksia kunnostusbudjeteista on sen jälkeen valuteltu kaivoihin ja hukutettu erikoisten säästötoimenpiteiden ohella. En ollut ko. Skeittaajat pistivät itsensä likoon ja saivat avattua ensimmäisen oman hallin todella pitkän tauon jälkeen, ja kaupungin keskustaan avattiin myös ihka oikea skeittikauppa, Real Deal Rovaniemi (joka nykyään elää enää vain muistoissa, sillä Wu muutti Helsinkiin ja pyörittää nykyään osakkaana MFT:tä; Rovaniemi ei rakastanut, joten lähtö oli kaiketi helppo.) Ainaisen kissa ja hiiri -leikin tuloksena halli on kuitenkin saanut pitää paikkansa kaupungissa tähän päivään saakka, mutta nyt myös sen jatko on vaakalaudalla. Siitä kesästä lähtien parkin osalta on pitänyt tapahtua jotain. Päätöksen täytyy perustua arvioon kohteen teknisestä kunnosta ja turvallisuudesta. ROVANIEMI EI RAKASTA SINUA Parkit. Silloinhan tätä onkin helpoin kommentoida ja huudella sivusta – koska helppoa ei pohjoisen ukoilla missään nimessä ole. Kohteen teknisen kunnon arvioinnissa käytetään asiantuntija-apua. Mutta yleisesti ottaen päätöksen mahdollisesta purkamisesta tekee viranhaltija. Jopa Matti Torvinen myönsi, että tämä oli virhe. Kaupungin intressit tukemiseen ovat minimaaliset, ja polte ulkoistaa palveluita ja pestä kätensä vaikuttaa huolestuttavalta. skeittaajat, koulut, kaupunginosat tai kyläyhteisöt). Kuka kaupungilla vastaa skeittiparkkien purkutuomioista
Meillä on täysin samanalaisia tapauksia tulossa esim. Niitähän me tänne tarvitaan: kasvua ja työpaikkoja. Sydämmen pohjasta toivomme, että sielä päättäjät heräisivät. Esim. Tietenkin tässä on myös sellainen puoli, että jos tällaiseen yhteistyöhön lähdetään, niin siihenhän täytyy sisältyä sopimukseen tietenkin se, että millä hinnalla harrastajat voivat siellä käydä, jos ja kun he joutuvat siitä kuitenkin jotain maksamaan. Täten kaupunki tahtoo pestä kätensä rakentamisesta, kunnostamisesta ja ylläpidosta. En missään nimessä sulje sitä pois. Asia menee nyt käsittelyyn meillä ensi viikolla (syyskuun loppu), ja kartoitamme, mitä voimme tehdä asialle. -Totta kai tahdomme. Lisäksi uskallan väittää, että sillä hinnalla odottaa hiukan erilaista skeitattavaa kuin nykyiset laitteet. -Kiitos paljon. Siinähän ei mitään pahaa ole, että meillä olisi täällä yrittäjiä ja työpaikkoja. Tässä kuitenkin puhutaan vain 10 000 euron summasta keskiarvolla. Tällaisia keskusteluja on ihan hyvä käydä läpi. Juuri kun olimme pistämässä lehteä painoon tuli samana päivänä Rovaniemeltä päätös, että kaupunki ei aijo korjauttaa vanhaa skeittiparkkia, vaan tahtoo ostaa skeittipalvelut kolmannelta osapuolelta, kuten Hoplopilta tai Santasportilta. -Noh, heh. Tukeminen on sikäli ok, mutta toivoisin, että sillä ei yritetä väistyä vastuusta ja etteikö myös oma virallinen skeittihalli saisi olla olemassa. Rovaniemi voisi olla tulevaisuuden kotikaupunkimme, mutta juurikin tällainen hidas alasajo on ehkä pahinta, mitä voin kokea omaa harrastustoimintaani kohtaan. Eli loisimme uusia tapoja järjestää palveluita. Se on samanlaisessa selvityksessä, ja sen perusinvestointi on jo 10 miljoonaa. 13 Varmaan kaikkeen muuhun oltiinkin – paitsi itse harrastajiin. Itsestäänhän se on kiinni. Onhan siellä eri tilanne. Minulla on oma yritys ja aktiivinen perhe, joka harrastaa paljon. Tällaisia asioita totta kai pitää yrittää muistaa ja huomioida, mutta emmehän me sillekään mitään voi, jos joku ei muuta tänne jonkun palvelun puutteen vuoksi – olipa se mikä tahansa harrastus. Vähän sellainen hidas kuolema Rovaniemeläisille rullalautailijoille ja heidän työpanokselleen. Eli tämmöinen tässä on tämä konsepti. Minusta on ihan huvittavaa, että naapurin pieni ja pippurinen Sodankylä tarjoaa skeittaajille 100 000 euron arvoisen betoniparkkiavustuksen ja reippaasti tarttuu lapioon vielä tämän vuoden puolella. Miksi kaupunki tukee yksityistä elinkeinoharjoittajaa, jolla on voittoa tavoitteleva yritys. Yhdistys pyörittää sitä talkooporukalla. -Tärkein asiahan meille yhteiskuntarakenteen kannalta on koulutus. Mutta joku tasapaino tässä pitäisi pystyä luomaan. Luulisi jotenkin, että asiat voisivat olla juuri toisin päin, mutta ei. voisiko skeittiparkin hiekkapintaista aluetta hyödyntää myös johonkin toiseen toimintaan. Kiitos, kun soitit ja otit asiaa puheeksi. Helpompi pysyä etelässä toistaiseksi. Itse olen kerran käynyt kaupungin sponsoroimassa Rollohallissa toteamassa tilanteen. PS: Luit juuri tekstin jossa oli inahdus uskoa huomiseen ja toivoa. Tällöin säästämme suuren summan tiloissa, siivouksissa ja muissa perinteisissä liiketoiminnan kuluissa. Toivottavasti meillä on hyvä kokous ensi viikolla ja saadaan liikautettua asiaa vähän eteenpäin. Mutta kuitenkin suurin pelko tässä on se, että pestään kädet pois tilanteesta, jolloin voidaan sivuuttaa skeittaajien oma halli ja varmaan myös kaavoittaa nykyinen alue johonkin muuhun käyttöön. Se on ihan päivänselvä asia, että nuorten hyvinvointi, koulutus ja harrastusmahdollisuudet ovat kunnossa. Kieltämättä nyt on aikamoinen säästöpaine varmasti jokaisella kunnalla ja kaupungilla. Satun kyllä tietämään siellä ihmiset, jotka asioista päättävät. valokuvaajia, videokuvaajia, nuoriso-ohjaajia, kauppiaita ja maahantuojia. Tilanne on se, että skeittaajat koetetaan ajaa sinne väkisin ja samalla pistetään kapuloita oman hankkeen rattaisiin. Sodankylä on kasvukeskus, joka haluaa nyt tehdä tuollaisia asioita, ja onhan se hienoa, että he pystyvät nyt siihen. -Olet kieltämättä ihan oikeassa, ja myönnän kyllä sen, että juuri teidän kaltaisia perheitä ja yrittäjiä Rovaniemi tarvitsee. Kelakin luokittelee nuoren vielä 23 ikävuoteen saakka. Miten kaupunkiin vaikuttaa nuoriso ja sen muuttoliike. Emme mekään sinua enää rakasta. Totta kai hallitoiminnasta kuuluukin jokin korvaus maksaa, mutta esimerkiksi ulkoparkeissa sellainen ei oikein toimi. Ideaali olisi kuitenkin saada budjettia niin, että nykyisen parkin asfalttiosio korvattaisiin tällaisella betoniparkilla, joka kestäisi ja palvelisi pitkään. Sodankylä 100/100 pistettä. Ratkaisut pitää keksiä yhdessä ja miettiä, miten se palvelee mahdollisimman montaa osapuolta. Me tietenkin pyrimme tekemään palveluidemme kanssa mahdollisimman paljon yhteistyötä nuorison kanssa, jotta nimenomaan ne omat rovaniemeläiset nuoret jäisivät tänne Rovaniemelle eivätkä lähtisi esimerkiksi Ouluun tai Tampereelle. Esim. Itseä eniten kiinnostaa se ajatuksenjuoksu, miten ihmeessä ollaan siirrytty julkisesta hankkeesta lapioimaan rahaa yksityisyrittäjien taskuun ja pahimmassa tapauksessa sulkemaan parkista ulos juuri ne nuoret, joiden hyvinvointia edistämään skeittipuistoja ylipäätään rakennetaan.” -Petri Kuusela (Rovaniemen nuoret rullalautailijat Ry:n puheenjohtaja). Tällöin ehkä sinne porttien sisälle astumisen kynnys laskisi hieman varsinkin nuorilla ja uusilla alan harrastajilla. Täytyy myöntää, että hinta on hurja, jos maksat vain skeittaamaan pääsemisestä. Samalla me tuemme elinkeinorakennetta. Mutta minusta yksittäisestä tapauksesta ei voi tässä tehdä esimerkkiä tai johtopäätöstä. Tai jokin tai jotkut siellä toimivat jarruina. Miten kommentoisit naapuripitäjän Sodankylän tilannetta. Mutta me tullaan siihen, että jos naapurini on aikamiespoika, joka käy töissä ja tienaa ihan ok, tällöin voi olettaa, että hän voi ehkä harrastuksestaan jotain maksaakin. Haluttu betoniparkki ei ole iso ja kun sen lasket 10-20 vuoden ajalle, niin vuositason kulut jäävät hyvin hyvin pieniksi. ”Fakta on se, että parkki on jo useaan otteeseen luvattu ja määrärahat merkattu, puolitettu ja viimeisenä kadotettu. Kiitos paljon! Arvostan, että jaksoitte varata aikaanne hieman tähän puhelinkeskusteluun. Lista on loputon sen suhteen, mitä kulttuurillinen ala ja harrastus nuorille tarjoaa. Oma pieni perheeni on hyvä esimerkki. Asiat etenevät, ja pyrimme myös palvelemaan skeittaajia täällä totta kai, mutta tällaisten säästöpaineiden alla on myös hyvä muistaa, että yhteistyöhaluinen edunvalvonta tuottaa paremmin tuloksia kuin aggressiivinen. Ymmärtääkseni nykyinen halli on melko pieni ja samoin myös sen kulut. Kyllä ne rahat menevät johonkin aivan muuhun, ja harrastus jää. Lapset, nuoret ja vanhukset ovat kohderyhmänä sellainen, jolle on tarkoitus tarjota palveluita ilmaiseksi tai mahdollisimman edullisesti. -Täytyy myöntää, että en ole käynyt edes Rovaniemen skeittihallilla henkilökohtaisesti. Eli ne voidaan ostaa tai tuottaa omana tuotantona. Meillä on erittäin hyvät lukio-, ammattiopistoja yliopistotarjonnat. Itseäni vain huolestuttaa se, kuinka poistyöntävä Rovaniemi on harrastamisen osalta nykyisin. Ajat ovat mitkä ovat. Kiitos kuitenkin kaikesta Rovaniemi. Lisäksi olen kuullut myös täysin naurettavia huhuja jokseenkin maksullisesta ulkoparkista; se olisi ensimmäinen laatuaan suomessa. Mutta näitä me pyrimme kuntalaisille takaamaan ja tarjoamaan parhaamme mukaan. Kyllä tässä kuitenkin pidemmän päälle idea on se, että me pystyisimme takaamaan kuntalaisille ne palvelut ja säilyttämään kohtuullisen maksun, josko sitä on. Vaikka skeittaus ei ehkä ulkopuolisille näytä niinkään ihmeelliseltä tai tunnu tarjoavan mitään, se on antanut monelle nuorelle paljon, ja aikojen saatossa ihmisiä on päätynyt sitä kautta erilaisiin ammatteihin – mm. Tällaisesta ei oikein ole kellekään etua, jos tämä jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Toivotaan, että asiat tästä järjestyvät ja saadaan Rovaniemelle onnellisia rullalautailun harrastajia. 16 vuoden raja on aika kriittinen, koska tuolloin on hyvin lähellä se ikä, jolloin nuori valitsee vapaa-ajan ja harrastamisen välillä. uimahallitoiminnassa. Eli tässä tapauksessa Rollohallia. Miten 16-vuotias voi olla pahimmassa syrjäytymisiässä vastuussa harrastuksestaan taloudellisesti. Jännä ettei Rovaniemi isompana tahdo. Vaikka olen erityisesti kyselemässä ulkoparkin kohtalon perään, en voi olla kysymättä tässä samalla myös halliasiasta. Ennen investointia on nyt tehtävä perusselvitys yhdessä skeittaajien kanssa. Paljonhan puhutaan siitä, että nuoret karkaavat isoihin kaupunkeihin tarjonnan ja palveluiden perässä, jolloin Rovaniemenkin kokoiset kaupungit kärsivät siitä eniten. Sama tilanne se on Urheiluopiston eli Urkan kanssa: se on yksityinen palvelu, josta kaupunki omistaa toki osan ja ostaa asukkailleen vuoroja ja palveluita
Varsin alkuvaiheessa hyllyn reunalta bongatut Willis Kimbell, Sam Beckett, Jake Collins ja Christianin kasvatti Dannie Carlsen antoivat lupauksen siitä, että nyt tullaan näkemään hyvää skeittausta. Pienen karnevaalin jälkeen alkoivat ihmiset valua viimeiselle osiolle eli Suvilahteen, jossa oli tarkoituksena pyöräyttää läpi vauhtiajot eli Death Race. bs nosegrind kaiteseen ja flippi bluntti feikkiin Monster seinään sekä kaiteseen ja rokkari flip to fakie Monster seinään. Eniz tuhosi laatikon, kuten olettaa saattaa. Joka tapauksessa liiton päästä Anssi ja Samu ottivat ohjat käsiinsä ja alkoivat järjestää HELride-nimistä viikonloppukonseptia Helsinkiin omalla sydänverellään ja pitkillä työpäivillä. Ennen kaikkea myös myytävät sponsorisalkut alkavat olla kohtuullisen painavia ja hyvin tiukasti sponsorien käsissä. Kilpailuformaattina tämä oli erittäin yleisöystävällistä, ja upeita tilanteita sattui yksi jos toinenkin. Erityismaininta toimitukselta best trickeistä Teemu Korhoselle, joka antoi kaikkensa. Lyhyesti referoituna lopputuloksena oli kovalla työllä ja pienellä budjetilla hienosti toteutettu skeittiviikonloppu erilaisine tapahtumineen. halfcab rokkari bs disaster reverttejä) ja lopuksi best trickeissä mm. Vauhtiajojen jälkeen vuorossa oli vielä viimeisten best trick -rahojen jako ja heittäytymiset. Myöskään Suvilahden verttikaariobstaakkeli ei jäänyt pelkästään Kiiskilän yksin skeittaamisen varaan, vaan pienen lämmittelyn jälkeen myös muut uskaltautuivat kolauttelemaan klassikkoreiliä verttikaaren päällä. Uskomattomia juttuja. Töni, oikaise, lyö ja sikaile niin paljon, kuin koet tarpeelliseksi. ”Me pystytään tähän nyt, niin ihan varmasti pystytään myös ensi vuonna.” Joskus niitä kasvukipurahoja joutuu maksamaan, että ajanjaksosta seuraavaan selvitään. Sessareiden kohokohta oli Carlsenin skeittaus. Kilpailussa ei varsinaisesti ollut mitään sääntöjä. 14 K uten jo aikaisemmin kävi ilmi, jäähallitasoisten skeittikisojen ja tapahtumien järjestäminen on toistaiseksi historiaa, koska osallistujaja yleisömäärät eivät vain riitä tapahtuman kulujen kattamiseen. Perjantaina ja kisarupeaman ensimmäisenä päivänä järjestettiin miniramppiskabat Kiasman nurtsilla, jonne jo hyvissä ajoin oli rakennettu isohko mini palvelemaan skeittaajia (myös ensi kesänä). Rahaa kun ei liikaa tunnu olevan kenelläkään. Lauantaina vuorossa oli aamutuimaan Kallio Blockparty, jossa piritorilta laskeutuvalle poikkikadulle oltiin tuotu enemmän ja vähemmän rajuja obstaakkeleita skeitattavaksi. Mutta mitä kyseinen viikonloppu piti sisällään. Erityisen viihdyttäväksi muodostui hyppyrin roudaaminen viereisen talon sähkökoppia vasten. Kunnon suomiflätti ja kuuma lauantaiaamu eivät olleet ehkä ne tehokkaimmat palikat kilpailemiseen, mutta pienen sekoilun ja heittäytymisen jälkeen jengi alkoi lämmetä. Aluksi ei oikein formaatti meinannut lähteä käyntiin. SuKisat 31.7–1.8.2015 Sam Beckett / Bs nosegrind / Justus Hirvi Jake Collins / Nosegrind tailgrab / Justus Hirvi. Mutta eivätpä ne kiitokset yksin heille mene, vaan ihan Kiiskilää ja jokaista suomisankaria myöten jokaiselle mukana olleelle – valehtelematta yhdet parhaimmista minikisoista, joita suomessa on todistettu...okei, kovimmat! Willis skeittasi kaiken lisäksi toinen olkapää lähes irrallaan, mistä kiitos pienelle paskansyönnille muutamaa viikkoa ennen kisoja, mutta hyvin se näytti toinen käsi roikkuen luonnistuvan silti. Tästä kiitos kaikille HELride-puuhamiehille. Tietynlainen selviytyminen ja talkoohenki vallitsi ympärillä. Uskomattoman teknisiä erikoistemppuja (mm
Jontte ja 5-0. Death Racessa kaikki on sallittu. Kallio kukkii. 15 Dannie Carlson / Fingerflip / Kempas Sam Beckett / Bs boneless / Kempas Deatch Race ranin välissä ehtii myös lepäillä. Jupiter veivaa Suvilahdessa.. Finaali käynnissä
Varmasti täysin oikea muuvi olla mukana tässä leffassa kaikkien kisavuosien jälkeen. Spaidi / Bs flip melon / Kempas Niklas / Hi jump / Kempas Jeremias Delgado Kisu / Kickflip / Kempas. Vetäjät, kuvaus, editointi, musiikit – kaikki osuivat sikäli odotetulla tavalla paikoilleen. Plaza Del Paz Kenno alias Jeremias Delgado käytti hyvin hyödykseen viikonlopun sunnuntaiosion ja järjesti hyvän tapahtuman Pasilan Rauhanaukiolle. fs nosegrind tailgrabin ja aivan sairaan bs bonelessin kyseiseen härveliin. Jopa ennestään kisalapsiskeittaajana tunnettu Alex Cruyhsbergs tarjosi hienosti uuden puolen itsestään. Tätä tukevana yksityiskohtana viereisestä asuintalosta tuli isä pienten lastensa kanssa kyselemään, että mitäs täällä tehdään ja oli ihmeissään siitä, miksei paikalla saisi skeitata, koska alue tuntuu muuten niin ankealta ja kolkolta iltaisin. Suuret aplodit vielä Samu Karvoselle ja etenkin Enikselle vikasta partista. Hän toivoi elämää Rauhanaukiolle, ja tuntuikin, että asukkaiden ja skeittaajien intressit saattaisivat tässä kohdata. 16 vilahden hämärtyvässä illassa Sam Beckett ja Kiiskilä lopettivat kisat tyylikkäästi, kun Kiiskilä kilautti fs airinsa hyllyllä olevaan putkeen ja Sam teki mm. Rauhanaukion skeittikiellosta on väännetty ja puhuttu myös jonkin verran kaupungin kanssa, ja tapahtuman osaideana olikin tukea skeittikiellon poistamista. Maine oli pyörittelemässä taas levyjä, ja jengi skeittasi kurbien lisäksi hyppyristä sulkupuomin yli. Saadaan olla taas ylpeitä siitä, miten hyviä skeittaajia meillä Suomessa on. Jatkot / Where We Come From Päätöksen HELridelle tarjosi Ääniwallissa pidetyt bileet ja kyseisen leffan ensi-ilta. Pitkästä aikaa sai todeta, että nyt oli erittäin laadukas euroleffa kyseessä – yleensä kun se meinaa olla kategoriana hieman hankala ja syrjään jäävä. Janne Saarion suunnittelemia skedekamoja yhdistettynä vanhaan klassikkomiljööseen tarjosi rentoa ja vapaata skeittausta koko sunnuntaipäivän ajan
17 Kisu / Kickflip / Kempas Olli Lilja / Ollie www.happyhourskateboards.com facebook.com/happyhourskateboards Instagram/happyhourskateboards H ar ri Ta rv ai ne n Welcome to the team! mainos1.indd 1 26.8.2015 11.08
Bs chink. 18
Ensimmäisen vuoden jälkeen ei kasvukivuista kärsitty, vaan äänestettäviä partteja tuli kilpailuun tuplamäärä viime vuoteen verrattuna, mikä oli erittäin hienoa. Toisin kuitenkin kävi. elokuuta Helsingin kaivopuistossa sijaitsevassa Ponke’s Parkissa, jossa skeittauksen taso oli mielettömän kova. Kaiken ynnäilyn jälkeen kuitenkin Eero Timonen oli kaveri, joka vakuutti tuomariston siitä, että mies kannattaa lähettää jatkoon. Nettikilpailun suvereenin voiton tänä vuonna itselleen nappasi jyväskyläläinen Onni Saltevo. Onni: No lähinnä kalastelemalla, pelaamalla jalkapalloa ja skeittaamalla. Meikällä kun ei ole edes Facebookia saatika tunnuksia omalle fanisivulleni. Perjantai ja lauantai tarjosivat siis myös oivaa aikaa tutustua kaupunkiin ja sen spottitarjontaan. Kerros, Onni, sun salainen ase eli miten lähdit valloittamaan nettikilpailun. Voittajakolmikon pisteiden lasku oli äärimmäisen tiukkaa, ja loppujen lopuksi kärkikolmikon väliset piste-erot olivat mitättömät. Kiitos vielä jälkikäteen kaikille kilpailuun osallistuneille. Onni: Joo – Keiturille ja Epulle kiitosta, että rupesi kerranki tuottamaan, eikä mitään niitä ainaisia turhia kysymyksiä joiltain puolitutuilta, että mitä sä oot taas pistäny sinne nettiin, kun en minä sitä itse päivitä. Kilpailuiden aikataulu oli Suomen edustajille sikäli helppo, että lauantain harjoitusten lisäksi ei varsinaista kisaamista ollut kuin vasta sunnuntaina. Bootcamp järjestettiin taasen 8. 19 Teksti ja Kuvat SAMI VÄLIKANGAS. En pannut tikkuakaan ristiin sen eteen, että pääsin näin mahtavalle tripille eli siis matkalle. #DEWTOURAMSERIES #DYYDEDYY V iime vuonna ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetty Mountain Dew -nettikarsintakilpailu sai tänä vuonna jatkoa hieman laajemmassa mittakaavassa. Mutta fanisivusi (www.facebook.com/pages/Onni-Saltevo/139311552803670) taisi tehdä työtä puolestasi. Kaiken kaikkiaan kisamatkamme oli enemmän kuin onnistunut, ja täytynee todeta, että oikeat miehet lähtivät matkaan. Miehen fanisivut pitivät huolen siitä, että partin markkinointi ja buustaus onnistui odotetulla tavalla. Amsterdam 28.–30.8.2015 Viime vuoden kokemuksien pohjalta usko Amsterdamin spottitarjontaan kisojen ohella oli melkoisen pieni, ja olimme valmistautuneet siihen, että mukulakiviflättiä olisi jälleen edessä silmänkantamattomiin. Pitkän ja tapahtumarikkaan viikonlopun jäljiltä 31.8.2015 Klo 00.20 Helsinki-Vantaan terminaalissa matkalaukkuja odotellessa ja matkasta uupuneena on hyvä pistää miehet vielä istumaan odotuspenkeillä ja ottaa kommentit reissusta ja siitä, miten sinne päädyttiin. Perinteisen nettivideoparttiäänestyksen lisäksi jaettiin myös toinen matka Amsterdamin AmSeries-finaaliin Ponke’s the Parkissa järjestetyllä bootcampilla
Pistäkää nimi muistiin. Mites sitten sinulla, Eero. Maistuko. Oli kaikista kingeintä, että siellä tutustuttiin sairaan mukaviin sveitsiläisiin, jotka olivat siellä ihan samalla asialla ja samanlaisella porukalla ja niiden kanssa pääsi vielä kiertämään spotteja, mikä oli tosi iso yllätys. Bs lipslide läpi. Malton demottelu koostui pitkälti tästä. Vakuuttiko (käytännössä rullasi parkkia ympäri). Onni: Paremmin kuin luulin, kun ei ollut mitään odotuksia tai tavoitteita, niin sitä pystyi aika paineettomasti pistämään omat runinsa, jotka menivät ihan hyvin omasta mielestä. Mikäpä siinä, kun järjestäjä tarjoaa tuollaiset puitteet. Eero: Oli aivan käsittämättömän rento ja hyvin järjestetty reissu. Onni: Niin, ei kai siinä. Kyllä meikä voi uudestaankin lähteä! Mites itse kisaaminen ja parkki. Ei ollut mitään turhia jännityksiä. Vähän dubstep DJ:stä miinuksia. Tämä oli about parasta matskua ikinä, korkea tosin. Omalla painollaan. Tämä spotti löytyy kanssa WTC:n läheisyydestä. Eli sinun ei tarvitse välittää niin paljon siitä, mitä siellä fanisivulla tapahtuu, kun et ole Facebookissa. Mikä oli alkufiilis, kun pojat olivat ilmoittaneet sinut kisoihin – hyväksyitkö asian ihan suorilta. Onni ja ss bs tailslide. Yleensä, kun tällainen iso taho järjestää tällaisen kisan / matkan, ennakkoluulot voivat olla vähän jänniä joillakin. 20. Voittaja Woody Hoogendijk sai toimitukselta varauksettoman hyväksynnän. Onni: No hitto, kaikki meni ihan nappiin. Mutta muuten oli kyllä erittäin siistiä. Paikallisen World Trade Centerin ympäristössä oli kurbi jos toinenkin. Luulin, että koko kaupungissa ei oo mitään spotteja, mutta tosiasiassa niitä on aika paljon ja jopa hyviä. Eero: Aluksi oli sellainen mielikuva, että tästä tulee tosi tahmea reissu ja että käydään nyt siellä skeittaamassa ja istutaan hotellilla, mutta tämä oli ihan kaikkea muuta. Todella tyylikästä skeittausta Hollantilaiselta. Mikä oli mielikuva tällaisesta reissusta ennen kuin tänne pääsi lähtemään, että mitä tämä on ja mitä tämä sitten loppupeleissä oikeasti oli. Eero: Välillä vähän hektistä, mutta oli se kyl kivaa ja hyvä parkki. Siinähän se ajoi edes takaisin. Tai jännitetään asioiden suuruutta. Mites te koitte tämän kokonaisuutena. Eero: Haha, no ihan kiva, että äijä vaivautui kuitenkin tulemaan sinne radalle. Onni: Sehän meni sillei, että mä en ees ite tienny asiasta, mut ilmeni sitten, kun mentiin ukkojen kans saunomaan. Eli kai siellä Kaivarissa kannatti käydä vähän skeittaamassa. Mites Malton demo. Eli oli siistiä, että pääsi niitäkin skeittaamaan, kun aikataulu kisoissa oli aika löysä
Onni: Kylvyt oli 5/5. Onni: Tutustukaa sveitsiläisiin. Venyttelyn tulos. Eero: Ei oikee mitään lisättävää. Nosegrind toisesta kaaresta sisään. Eero: Ei missään nimessä ole Euroopan huonoin ainakaan. Mites sitten mielikuvat muuttuivat itse kaupungista. Onhan siellä ainakin nuo neljä spottia, haha. 21. Onni: Malto seisoi tänään meikän laudan päällä, haha! Oli kova mennä ottaan se sen jalkojen alta. Woody Hoogendijk 2. Ehkä myös pyörän vuokraaminen voisi olla hyvä vaihtoehto. Tervehti ystävällisesti kaikkia skedeejiä. Nyt oli aika kiireinen lähtö. Otin varmaan 4–5 kylpyä kolmen päivän sisään, kun oli oma huone ja amme. Adrien Bulard 3. Kiitos, kun olitte mukana! Tulokset: 1. Niin hyviä tyyppejä. Niin, ja jos matkan saisi alkamaan esim. torstaina tai loppumaan vaikka maanantaina, niin olisi vähän kevyempi aikataulu ja ehtisi palautumaan. Ennakkoon pelättiin, että ei sieltä mitään löydy. Eli tyyppinä ei ainakaan mikään ylimielisen oloinen, mutta demotus sitten oma lukunsa. Eero: Mutta muuten se oli kyllä tosi avoin ja positiivinen sälli ihan hotellillakin, kun sitä näki pyörimässä. Eli henkilökohtaiset Amsterdamtipit tuleville voittajille. Ottakaa kylpyjä, jos pääsette samaan hotelliin. Aina kun pääsi edes hetkeksi kämpille, niin heti kylpyyn hengaan! Näihin on hyvä lopettaa. Hotellikin oli luksus ja kaikki toimi. Muutenkin törkeen kova meno. Se oli hullun tyrkyllä, että nyt voi tulla mulle puhumaan. Mitkäs on teidän matkavinkit, jos tämä koko rumba saadaan järjestää myös ensi vuonna. Ben Garcia (Onnin ja Eeron kisamatka katkesi semifinaaleihin.) Kisavarma fs feeble. Ei kai sillä siinä paljoa ollut kiinni. Onni: Kasvavalta kaupungilta vaikuttaa spottien suhteen, ja suhteessa tuohon aikaan, mitä ehdittiin kiertää, niin hyviä spottejahan sieltä löytyi. No ei…kyllä oikeasti vaikutti tosi hyvältä kohteelta. Eero venyttylee switcholliella
22 Kisat Nassim Guammaz / Fs board Alex Majerius / Bs tailslide
Perinteisellä kaavalla sujuneet skabat menivät sukkelasti. Toisen varsinaisen kisapäivän ohjelma koostui pääosin hallikarsinnoista. GT. Tämä mahdollistaa sen, että uusia skedeykseen soveltuvia aukioita, puistoja sun muita ponnahtelee kuin sieniä sateella. Jatkomeinigit pidettiin läheisellä DIY-parkilla, jossa ajoittain parimetrinen kokko sai liekehtiä aivan rauhassa useamman tunnin ilman virkavallan puuttumista asiaan millään tapaa. Lauantain pääpäivä lähti käyntiin suoraan spektaakkelilla Kööpenhaminan tunnetuimman nähtävyyden, maailman toiseksi vanhimman tivolin tuplaseteillä & kinkkireilillä. Syitä tähän löytyy vaikka millä mitalla, ja niistä ehkä merkittävimpänä on skeittauksen suosio osana kaupunkiympäristöä. Vaikeahkosta Espoo-vauhdinotosta ja nopeasta ländäyksestä huolimatta jengi paiskoi alas toinen toistaan sairaampia juttuja, ja tivolin vartijoiden pelko paikkojen hajoamisesta vaihtui hyvin äkkiä nauruksi skeittareiden lennellessä voltteja pitkin puskia. Yleisö tuntui olevan mukana uskomattoman hyvällä meiningillä, ja miksipä ei, sillä tarjolla oli maailman kovinta skedeystä, ilmaista safkaa ja bisseä. Virkavallan ymmärrys tuntui aiheuttavan suomalaisissa jatkuvasti ihmetystä, ja mikäs siinä, jos jengi osaa käyttäytyä. Allekirjoittanut joutui kuitenkin joutui tässä vaiheessa skippaamaan lystin ja lähtemään kohti Suomea. Noh, ensi vuonna sitten vähintään viikko. Aamutuimaan tullut kutsu spottien kiertelemisestä Arton ja Monsterin teamin kanssa vei kuitenkin pidemmän korren aamun lasten skaboista. Myöhäisemmät aloitusajat ja vapaavalintainen osallistuminen kullekin spotille mahdollistivat hyvin porukan jaksamisen läpi railakkaan viikon. Aamupäivän spottien kiertely kuitenkin keskeytyi sadekuurojen saattelemana. Paikallisia spotteja oli höystetty pienin lisäelementein. Ensimmäisen varsinaisen kisapäivän spotteihin lukeutui klassinen koriskenttä ”White Banks”, yhden pohjoismaisen suurimman sijoituspankin pihalta löytyvä ”Dream spot” ja illan päätteeksi baarialueelle tiputetut pari kurbia, joilla neppiruhtinaat ottivat laineilla mittaa toisistaan. Kuljetus finaalipaikalle oli järkätty viimeisen päälle laivalla ja kaksikerrosbussilla. CPH OPEN 2015 Arto polettaa, Tim Zom kuvaa. Seuraavana vuorossa ollut death race päästikin sitten pirun täysin irti! Showta parhaimmillaan. Sometarjonta finaaleista ja seuraavan päivän ”chillaussessareilta” senkun kiersivät veistä haavassa. Luan ja ss fs flip. Niin, ja löytyyhän Köpiksestä ennestäänkin jo Euroopan isoin betoniparkki Faelledparken sekä DIY-poolia ja plazaa vaikka millä millä mitalla. Samat puuhastelijat, jotka olivat klassisen CPH Pro -tapahtuman takana, ovat myös ajaneet skedeykseen liittyviä asioita vuosikausia niin kaupungin johtoportaalle kuin arkkitehdeillekin. Nassim. Teksti & Kuvat JUSTUS HIRVI 23 C PH Open 2015Viisipäiväinen CPH Open -skeittikarnevaali järjestettiin heinäkuun puolessa välissä – missäs muuallakaan kuin Kööpenhaminassa. Wes.. Vahva suositus! Kiitos CPH open & Monster energy. Liikkumiseen paikasta toiseen kannattaa lähes poikkeuksetta ottaa vuokrapyörä, jolla päivittäinen Christianiankin pyhiinvaellus sujuu huomattavasti mukavemmin. Tivolin jälkeen vuorossa oli ”finaali” Leviksen uudenkarhealla DIY-parkilla. Ei muuta kuin kohti täysin uusittua Köpiksen hallia, jonka kiilto aiheutti edellisten päivien kuluttamissa silmissä surinkolasien tarvetta yhdellä jos toisellakin. Artolla vasta näyttikin riittävän hommaa; kuvat someen heti aamutuimaan, ja parin assarin voimin täyttä sinkoilua paikasta toiseen. Palataanpa kuitenkin itse tapahtumaan, jossa tänä vuonna oli erityisesti huomioitu kaupunkiympäristöä. Paikassa aikaisemmin vierailemattomille kerrottakoon, että Kööpenhamina rupeaa lähentelemään nykymeiningillä skedekaupunkien top kolmosta, ellei siellä ole jo ollut
Päätimme karsia virallisesta mediahenkilöstöstä ja hoitaa asiat omin neuvoin. Koko idea pohjautui löysästi Etelä-Ranskassa aikoinaan järjestettyihin Battle Of Normandy -tiimikisoihin – tapahtumaan, jonka n. Antizin ensimmäisten elokuvien takana) toimii näiden tapahtumien takana yhdessä Chris Phannerin ja ranskalaisen A propos -zinen tekijän, David Turakiewiczin kanssa. THE WURST CASE SCENARIO Vienna Linz Gmunden Wörgl/Brixlegg Innsbruck Bregenz E i sääntöjä, ei tehtäviä, ei voittajia, ei häviäjiä. 2,6 % teistä lukijoista tietää, joten jätettäköön se aihe siihen. Tästä faktasta voi jokainen meistä vetää johtopäätöksensä sen suhteen, miten näiden tapahtumien paikat ovat valikoituneet. 24 SA M U KA RV ON EN / BS SM IT H / AL EX IR VI NE. Ohjenuorana transportaattisten seikkojen takia jokaisen tiimin napaluvun tuli olla maksimissaan 4 skeittaria + videokuvaaja + valokuvaaja. Paul on Normandiasta kotoisin ja asuu nykyään Wienissä. Tai sanotaan se, että mösiöör Paul Labadie (master lensman mm. Näillä sanoilla meidät (ITÄ) houkuteltiin mukaan tälle yhteistourille Itävaltaan muiden tiimien kanssa; mukana olivat Ashes, Frank, Antiz, Antihero ja muutama muu. Matkaan lähtivät siis lisäkseni Ruikka, Korhonen, Tähtinen, Hassinen, ja Modig
Päätimme aluksi pysytellä hieman etäällä muista tiimistä, sillä ajatus n. Hankimme menolennot Wieniin kuten sovittu, mutta esim. Pete juoksi itsensä piloille, Hassisella meni kantapää, Miki lihoi ja itse olin alusta lähtien jo poissa pelistä. 40 muun skeittarin kanssa sessaamisesta ei tuntunut saavan suurta innostusta joukossamme. Pitkään Paulin tunteneena luottoni hänen tekemisiinsä on erittäin hyvä, joten emme stressanneet tourin teknisestä kulusta sen suuremmin. Näiden neljän päivän jälkeen suurin osa meistä olikin joko puristanut itsensä kuiviin tai laittanut itsensä jollain tavalla palasiksi. Harmiksemme mies huomasi nopeasti skeittaavansa yksin ja sai siitä tarpeekseen. Ei voi syyttää. Linz oli niin ensimmäinen pysäkki kuin myös paikka, missä pääsimme hetkeksi todistamaan Grant Taylor -showta. Minä ja Pete vain kuulimme tämä shown läheiseltä wurstikioskilta, mutta tiesimme välittömästi, mistä oli 25 M IK I TÄ HT IN EN / FS FL IP / KA RV ON EN Dallas Heinähattu Samu Teemun lipsliden kuvausasemissa.. Silti aina iltaisin joku porukka löytyi, ja vasta kellon jo kääntyessä seuraavaan päivään mietittiin ruokailua ja uusien oluiden hankkimista. Eristäytymistaktiikkamme toimi, sillä kiertuemateriaalimme kasaantui 80-prosenttisesti Wienistä. Kiertueorganisaatio hankki meille sponsorirahoilla (Vans, Dakine, Nixon, Volcom ja Ashes) upouuden vuokravanin, jolla lähdimme suuntaamaan loppua kohden. Oli hyvä hetki vaihtaa maisemaa. majapaikasta ei juuri informaatiota ilmoilla leijunut. Vasta Wieniin saapuessamme saimme paikallisen legendan, Fridon, yhteystiedot, ja vietimmekin seuraavat neljä yötä hänen studiossaan. Päivät Wienissä olivat pitkiä ja erittäin kuumia
Jos aiheesta enemmän kiinnostuit, voit haistella tunnelmaa kuvien kautta Instagramista: @Wurst_case_scenario #WurstCaseScenario 26 HA SS IN EN / FS AI R / KA RV ON EN. Onneksi Ron kuvasi kaiken tarvittavan. Moni meistä oli lähtenyt tälle tourille ”Mennään katsomaan Anti Heron touria viikoksi” -periaatteella, mutta amerikkalaisten karavaani ei juuri kulkenut kanssamme samoja reittejä muutamaa satunnaista törmäystä lukuun ottamatta. Osa autolla Saksaan, toiset lentäen kotiin. Helposti yhtenä kohokohtana tällä reissulla toimi Dallas Rockvamin vaimon syntymäkoti Gmundenissa, Itävallassa. Farmin väki oli laittanut meitä varten lihat pataan ja oluet kylmään sekä ommellut kaiken kukkuraksi jokaiselle tiimille oman logolla varustetun tyynyn. kyse. Mainittakoon siis, että tourin alusta lähtien joka toiselle päivälle oli järjestetty jokin konsertti tai ensi-ilta, minkä takia hengissä pysyminen kiertueen edetessä muuttuikin entistä tahmeammaksi. Kyseessä oli ”Tänne voisi muuttaa” -tyyppinen paikka, mutta aikataulussa luki yhteistapaaminen Wörgl-nimisellä DIY-parkilla, joten oli siirryttävä eteenpäin. Suuri unelmahan olisi päästä tälle tourille mukaan uudestaan ensi kesänä. Tälle aukiolle on koottu kaikki Barcelonan bänkit vuoristomaiseman keskelle, tuskallisen kuumaan hornankattilaan. Nyt googleta ”Landhausplatz”. Ilta taittui kauniisti yöksi nuotion valossa kaarien suojassa. Kaikki hyvin, kaunis loppu hyvin. Vaikka nämä terveiset tuskin Paulille, Turalle tai Chrisille yltävätkään, haluaisin silti itseni ja poppoon puolesta kiittää miljoonasti tästä viikosta. Jos elämä oli tähän mennessä ottanut osansa, Dallasin farmi antoi sen kyllä takaisin. Tämä iso farmi muuttui hetkellisesti skatefestiksi, kun vajaa 50 skeittaria täräytti autonsa pihaan ja telttansa pellolle. Gerwerillä on edelleen iso nenä ja Gräntti Gränttää. Siinä totuudessa on tähänkin asti ollut hyvä elää. Toivottavasti vakuutimme edes sen verran. Ehkä hyvä näin. Aamun sarastaessa sammuneet ruhot kerättiin talteen ja tyhjät tölkit vaihdettiin täysiin matkan jatkuessa viimeiseen tapaamiseen ja viidenteen ensi-iltaan Bregenzissä. Ilta vietettiin nuotion äärellä laulaen, ja aamulla noet pestiin jääkylmässä vuoristopurossa. Akut ladattuina matkamme jatkui kohti Innsbruckia. Päivä sujui kuin paahdettu ja olisi kyllä voinut sujua monta päivää lisääkin. Näiden tuhansien oluiden, uusien ihmisten, paikkojen ja kokemuksien jälkeen joukkomme hajaantui kukin omaan suuntaansa eri tavoin. Videomateriaalia aiheesta valuu nettiin todennäköisesti samoihin aikoihin, kun luet tätä. Melko monipuolista hauskanpitoa tiedossa
27 TE EM U KO RH ON EN / LI PS LI DE / KA RV ON EN HASSINEN / 50-50 / KARVONEN TEEMU / 50-50 / KARVONEN PETE / FS BLUNT / KARVONEN
28 FS HI PA RI / JU ST US HI RV I
Nimiä on paljon erilaisia. Punkaharjulla syntyvälle pojalle annetaan todennäköisesti eri nimi kuin Kuala Lumpuriin syntyvälle tytölle. Jokainen nimi on hieno mutta ei ainutlaatuinen. Ainutlaatuiset nimet jäävät mieleen; tavalliset saattavat unohtua. ”Mä syön paskaa, enkä tunne tuskaa.” Bam Margera (Cliffin lempisanonta) Teksti JOONAS PULKKINEN & NIKOLAI ALIN Kuvat JUSTUS HIRVI CLIFF LYIJYNEN 29. Singaporelaisen äidin ja suomalaisen isän pojasta on maailman myllerryksissä kasvanut itsevarma ja helposti lähestyttävä nuori mies, oikea todella hyvin skeittaava unelmavävy. Tai vaikkapa Cliff Lyijynen. Ainutlaatuisia ja mieleenpainuvia nimiä ovat esimerkiksi Diego Maradona, Ayrton Senna tai Mia-Petra Kumpula-Natri. Jokainen ihminen on ainutkertainen sekä uskomaton ihme jo itsessään. Cliff on sivistynyt, hyvätapainen ja maailman menosta selvillä oleva nuori ja nälkäinen Stadin kolli, joka ei turhia murehdi ja joka suunnittelee elämää suunnilleen seuraavaan riisikulholliseen asti. Ja ne Cliffin riisikulhot – ne ovat oikeasti isoja riisikulhoja. Jo pienenä pilttinä ihmiselle, tytölle tai pojalle, annetaan pääsääntöisesti koko ihmiselämän muuttumattomana pysyvä henkilökohtainen tunnus, nimi
Kuusi–seitsemänvuotiaana vähän rullailin siellä, mutta ei oikeastaan Suomessa, kun omat frendit ei olleet täällä innostuneita siitä. P: Mutta se ei taida olla singaporelainen muutenkaan. Eka duunipaikka oli bensa-asemalla, mutta se on sitten tehnyt noita catering-hommia koko ikänsä. C: (Nauraa). Muutti sinne kaksi vuotta sitten mun suomalaisen isäpuolen kanssa. N: Muistatko sen laudan. Mutta missä aloit skeitata sitten. C: Se on ollut lentokentällä töissä koko ikänsä. Meidän esi-isät on vissiin Kiinasta; peranakan on se tavallaan se tausta: kiinalaisia 1600–1800-luvulla Singaporeen ja Malesiaan muuttaneita maahanmuuttajia. Miten tämä tausta tarkalleen menee. Mutsi puhuu malesiaa myös, koska suuri osa singaporelaisista on taustaltaan malesialaisia. Mutta mutsi ja faija muuttivat tänne Suomeen 1991. Siksi mulla on fleda aina silleen hassusti. C: Englantia. N: Onks joku luullut sua Roni Traniksi. N: Tutustuitko J-Noriin jo siellä Vuokissa. Ketä muita ’96 syntyneitä ylipäätänsä on. Nikke: Ai se meni noin päin tuo love story. N: Mitä kieltä puhut sitten mutsin kanssa. Cliff: Faija on täysin kouvolalainen; muuttanut stadiin joskus parikymppisenä, ja mutsi on Singaporesta. C: Lapsuudesta aika paljon; käytiin välillä muutamia kertoja vuodessa. Siellä ne tapasivat, ja sen ekan vuoden aikana faija vietti puolet vuodesta siellä. Ja Roihikassa myös sekä Krunassa ja Töölössä. Faija kävi hakemassa sen sieltä tänne. Teki paljon vuoroja ja matkasi aina vaan sinne. Sanoisin, että lapsuudesta suuri osa muistosta on Singaporesta. Se on aina ollut tosi läheinen, ja lapsenakin oli siisti fiilistää sitä ajatusta, että asuisin sen kanssa joskus yhdessä ja että voisi tehdä omassa kämpässä ihan mitä haluaa. C: En koe olevani suomalainen, mutta kun on kulttuuritaustaa, niin kokee olevansa enemmän ehkä kansainvälinen. N: Vähän sairasta, että ekat kengät oli Niket! Kenen kanssa sitten ekana skedesit. Ja kun on reissannut niin paljon ja koska on paljon suomalaisia frendejä, jotka eivät ole taustaltaan suomalaisia, sitä kokee olevansa vähän siinä mielessä erilainen. Muistan sinut hallilta jonkun kuusi–seitsemän vuotta sitten. P: Oliko se jo silloin badass. C: Synnyin Käpylään, mutta en muista muista siitä mitään. N: Minulla on maahanmuuttajataustaisia frendejä, joten minua kiinnostaa tosi paljon se, miltä sinusta tuntuu, että kuinka suomalainen koet olevasi tai että kun menet Singaporeen, koetko olevasi suomalainen. Se osti aikoinaan halpoja lippuja, matkasi tosi paljon ympäri maailmaa ja tykästyi Singaporeen tosi paljon. C: Broidin kanssa Töölössä. Nyt en ole käynyt siellä vuoteen. Mutta seitsemän vuotta sitten aloitin Singaporessa serkun kanssa, tai oikeastaan kahden serkun kanssa. Kolmessa eri kämpässä. No ei onneksi. Mun serkut on kanssa tosi läheisiä, ja ne asuu siellä. P: Eikös se oo joku Idols-tähti. Me käytiin moikkaamassa vaan mutsia Kiinassa ja mentiin sitä kautta sitten sinne. Seuraavana päivänä käytiin sitten ostamassa eka kompliitti. Pulkkinen: Olet puoliksi singaporelainen ja puoliksi stadilainen. N: Koetko sen eniten kodiksesi. 12-vuotiaana menin yksin sinne ja testasin sitä uudestaan. Kuka se on. C: En, mutta muistan, että mulla oli Silverin trukit, ja kenkänä P-Rod 2:t! Ne oli ihan sairaan siistit! Sitä ennen mulla oli kyllä ollut yhdet Circat. CLIFF LYIJYNEN 30 FS BOARD KUVA: JUSTUS HIRVI. N: Tietääkö Pulkkinen. P: Missä päin stadia olet sitten asunut. N: Kunnon dedication! Mites mutsi. Lukijat eivät välttämättä kuitenkaan tiedä sinua samalla tavalla, koska sinulta ei ole tullut täysimittaisia videopätkiä tai muuta sellaista. N: Ehkä edustat enemmän sellaista uutta sukupolvea frendiesi kanssa: on sellaista hyvää juurettomuutta tai monijuurteisuutta. P: Kuinka paljon olet viettänyt aikaa Aasiassa. C: Mutsi on kampaaja. Ne erosivat sitten jossain vaiheessa, ja se on uusissa naimisissa, asuu Pekingissä Kiinassa. C: Joo, asuttiin joku viisi vuotta siellä ja sitten vuosi Marjaniemessä. Ne menivät kuvaamaan jotain mainosta, jossa niiden piti skeitata parkissa taustalla, ja sitten kokeilin, että vitsi miten siistiä. Jakin. Sen jälkeen on muutettu aika paljon, mutta sitten toisaalta Vuosaaressa olen asunut jonkun kuusi vuotta. C: Joo – niitä on tasan nolla kappaletta. Roihuvuoressa olen määrällisesti asunut eniten vuosia. N: Nyt kun kävit siellä Balilla, niin kävitkö siellä. C: Ehkä tiesin sen, mutta ehkä tutustuin siihen kuitenkin myöhemmin paremmin. Kunnon OG-tausta. C: En. C: Ei. C: Kyllä se oli aika rap jo silloin! P: Missä asut nyt
C: Pahin mahdollinen, mutta Pink Floyd on tietty aina varma. C: Kyllä minusta on aina ollut helppo tavata uusia ihmisiä ja tutustua, eikä ole todellakaan koskaan kuumottanut mennä millekään spotille, jos joku on ollut siellä. Se ajaa kuulemma taksia puku päällä nykyään. N: Kun sinulla ei ole sellaista porukkasidonnaisuutta, niin millainen fiilis yleisesti Stadin skenessä yleisesti on. P: Mitä tykkäät sitten skeitata. Kyllä se saattaa riippua vähän siitä, millainen tyyppi itse on, mutta minulle se on aina ollut kyllä helppoa. C: No siitä en kyllä tiedä. En muutenkaan käy baareissa vain istumassa ja jauhamassa juoden kaljaa, mutta käyn ehkä enemmän sellaisissa mestoissa, joissa soi konemusa muutenkin. C: En kyllä. CLIFF LYIJYNEN C: Muistan, että skeittasin silloin tosi paljon, mutta tiesin täällä silloin vain pari, jotka skeittasivat. Sitä kautta kyllä sitten tutustuin tosi paljon, ja ehkä sitä kautta olen pystynyt surffaamaan noiden eri piirien välillä. Minulla ei ole oikein koskaan ollut sellaista yhtä skedeporukkaa. Kaikki muuten aasialaisia! Jossain vaiheessa tuntui, että skedeyksessä yleisesti kaikki nousee ja skedettiin entistä korkeampaa, mutta sitten taas kaikki skedee myös tosi pientä slappya – koetko olevasi enemmän jompaakumpaa. N: Mä kyselin vielä Flowta ennen, että mitä suosittelisit, ja sanoit, että se riippuu siitä, mistä itse tykkäät. Kun skenestä jauhetaan, niin koetko itse olevasi myös tota Beeffi-jengiä. Mulle tulee vaan hyvä mieli siitä, että maistan riisiä. Välillä ottaa eri sessareita eri tyyppien kanssa ja skedee eri kamoja. C: Westgate, Nikke, ja ketäköhän muita. Pari vuotta sitten tykkäsin paljon skedetä niitä, mutta sitten se menee kausissa niin, että skedee aina välillä jotain. Just Koston, Hsu tai Daewon. N: Jäbän suosikkiskedeejät ei ole kyllä ehkä mitään poppijäbiä. C: Olen huomannut, että mihin vaan pystyy, soveltaa sitä omaa tyyliään. Tykkään kyllä ottaa vaikutteita kaikilta ja skeitata 31 FS OLLIE KUVA: JUSTUS HIRVI. N: Silloin, kun käytiin ekoja kertoja skeittaamassa, ajattelin, että tykkäät vaan tippua, mutta jotenkin tuntuu, että olet kypsynyt tässä parissa vuodessa vähän eri näkökulmaan. Olen ehkä ollut siellä kaksi kertaa elämäni aikana. N: Se on kyllä siistiä, kun jengi kuvaa kesällä niin paljon ja levittäytyy ja kuvaa ympäri stadia ja sitten kerääntyy talveksi sinne olohuoneeseen. N: Mikä on sun popin salaisuus. N: Olet myös aika tekninen. Ennen tykkäsin kyllä tippua, ihan siksi vaan, koska tiesin, että se oli mahdollista. (naurua) C: En kyllä. Mutta tajuan tuon, että jos joku kelaa jotain Westgatea, niin ei siitä tule mieleen mikään no comply -manuaali. C: Mä luulen, että se tulee riisistä. P: Perus. N: Mä en kyllä ehkä itse kelaisi ekana, että kaaria. Osaat kuitenkin jotain lipslidestä nosegrindiin -tyylisiä juttuja. C: Joo, olen soittanut kuusi vuotta skebaa, ja mun broidi on DJ. C: En ole kaaria skeitannut pitkään aikaan, mutta minulla on kyllä sellaisia kausia, että saattaa innostua jostain. Tykkään esimerkiksi tosi paljon nykyään vaan kruisia, kun asuu täällä keskustassa. P: Huomasin Instagramista, että olet aika hyvin teknosta perillä. Olen jotenkin ajatellut aina, että kaaria. Vuosaaressa skedesin tosi paljon kanaalilla ja Lohikäärmepuistossa, jossa tyyliin oli vain yksi kurbi. Mutta mitä kuuntelisit just nyt maanantaiaamuna. Ponkesin Ripa tykkää käydä siellä, ja Vanssin Samun kanssa ne mut keväällä viimeksi raahasivat sinne. Millainen ilmapiiri täällä mielestäsi on. Tai tykkään siitä, että pystyy yhdistelemään sellaisia juttuja, joita ei todellakaan tulisi mieleen tai ainakaan oman skeittauksen kautta. Jos ei muuta, niin toimistossa on aina joku tuttu. C: Jep! Mä tykkään just siitä paljon, että sinne voi mennä yksin, koska siellä näkee vaan niin helposti kavereita. Biebel. Mutta ei se kyllä ehkä ole meitsin mesta. Välillä tykkää ehkä yrittää joitain hassuja kurbijuttuja, flippailla sisään. N: Sinulla on tosi paljon sellaisia nimiä, joista en tiedä mitään; duunissakin laitat aina soimaan jotain, missä on X:ää, ja tourillakin olet aina itseoikeutettu DJ. Sen pitää olla jasmin-riisiä, ja riisikeitin on ihan pakollinen! P: Ketkä ovat poppisankareitasi. C: Jamie XX joo, mutta ei se ehkä olisi nyt tässä. N: Kova! C: Kontulassa tuli oltua sitten paljon kanssa hallilla. Switch-Antoniinkin tutustuin siellä. Vähän aikaa sitten sain switch flip frontti tailin
32
33 CLIFF LYIJYNEN TR E KU VA : JU ST US HI RV I
Broidi kun tekee kuitenkin konemusaa, niin olen kelannut ostaa sen kanssa joitain laitteita. N: Joo Kiven ja Hessun kanssa on joskus puhuttu tuosta, että se on skeittauksessa siistiä, että iällä ei ole mitään väliä. Mun eräs Singapore-serkku on ollut töissä Nikellä, ja sitä kautta olen saanut muutenkin aina Niken gearia, ja se on siistiä. N: Jos ajatellaan skeittausta, niin onko sinulla haaveita tai tavoitteita skeittauksen suhteen. C: Olen tyytyväinen niistä, mitä on tullut, mutta määrällisesti en. Kyllä keksin paljon huonompiakin työpaikkoja, vaikka en uraa ehkä haluakaan rakentaa. Syksyllä tulee neljä vuotta siitä, että on ollut tiimissä. C: Cloything on ollut pari vuotta, ja Okilta olen saanut Niken kenkiä nyt vähän aikaa. Sitä oli hauska tehdä siinä mukana olleiden tyyppien kanssa ja saada oma partti siihen; se on kuitenkin eka oma partti koskaan, ja voi ajatella, että sitten on vastaavanlaisia skidejä, jotka katsoo ylöspäin. DJ-hommia olen tehnyt himassa ja frendeillä käynyt soittamassa. Onko tullut matskua paljon. N: Haluttiin silloin vähän nuorempaa verta flow-tiimiin ja pyydettiin sinua sitten Jemelin ja Jannen kanssa. Voisitko nähdä itsesi ammattilaisena. Skedeys on kuitenkin vain skedeystä. Onko sinusta outoa olla töissä jossain mestassa duunissa ja tiimissä samaan aikaan. Olen kelannut skeitata ja tehdä töitä ja musajuttuja. Yritän vain nauttia skeittauksesta, ja se tulee sitten sitä kautta, jos se tulee. En todellakaan tiedä, olisiko se sitä, mitä haluaisin tehdä – kiertäisin vaan maailmaa ja skedeisin. P: Olet kauppakoulussa. Kun pyysit tiimiin, se oli tosi iso juttu. Kiinnostaako sinua kaupan ala tai talous tulevaisuudessakin. C: Kävin sellaisen linjan, missä oli paljon markkinointia ja asiakaspalvelua, ja kyllä koen, että olen päässyt hyödyntämään niitä. Ei se tieto taloudesta ja markkinoinnista voi koskaan hukkaankaan mennä. Kaupan kautta se on vähän niin kuin tullut. Selviytyä arjessa. Mutta mitä muuta teet. Duunissa olen ollut puoli vuotta, ja yläasteella olin myös molemmat TET-jaksot Ponkesissa. Mitä muita kuvioita sulla on sitten ylipäätänsä. C: No Kapo on kyllä ollut! Ja Jemelin parttia venaan tosi paljon. Aion matkustaa ja käydä Aasiassa. Olet kuitenkin minua viisi vuotta nuorempi, mutta ei se kyllä näy. Ponkesin leffa on kuitenkin tulossa. Se on hauskaa, että on niitä tyyppejä, joita on katsonut ylöspäin; niiden kanssa on ollut kiva tehdä yhdessä ja niistä on tullut oikeasti ystäviä. C: No loppuvuodestahan se olisi tarkoitus saada. N: No aikaa on vielä. Ja sitten kanssa se, että asuu Suomessa, vähän vaikeuttaa noita kuvioita. Mun elämän suunnitelma on ehkä nyt vuoden eteenpäin. Ponkes the movie. Mutta sitten on kiva, kun on muitakin frendejä töissä ja pysyy sillä lailla perillä. C: Ei ole ainakaan mitään koulusuunnitelmia. Oletko itse nähnyt muita matskuja muilta. Muita projekteja ei sinänsä ole. C: Ponkesilta on tulossa video, ja siitä olen kyllä fileissä. Ponkesin jätkiä on kuitenkin aina katsonut ylöspäin. C: Kyllä se olisi varmasti ihan siistiä, mutta ei minulla ole sen suhteen mitään tavoitteita. Musiikki kuitenkin on esimerkiksi minulle kanssa tärkeää, joten on tässä muutakin. ehkä vähän sellaista hemuliskeittausta: ajaa flattireiliin tyyliin päästä ja sitten sattuu ja käy pahasti. Mutta joo, vaikka valmistuin merkonomiksi, niin minun pitäisi vielä kirjoittaa tuossa ensi keväällä ylioppilaspaperitkin. Minulla oli keskiarvo yläasteella sellainen, että koin, että se on luonnollisin tapa opiskella, kun ei tiedä mitä haluaa sitten tulevaisuudessa tehdä. CLIFF LYIJYNEN 34 FS FE EB LE KU VA : JU ST US HI RV I. Olen tykännyt niistä tosi paljon. Nyt olen ostanut kuitenkin jotain vinyyleitä, ja on sikana ideoita, joita olen halunnut toteuttaa. Yhden keikan olen soittanut. Koska sen pitäisi tulla ulos. P: Onko sinulla sitten elämän suhteen muuten tavoitteita. Koska ne vaan sitten skeittaa. P: Miten sitten tämä Ponkes-kuvio. P: Mites sitten Cloything. Just niitä pikkupoikia, jotka pyörii meillä. Olen nähnyt, ja sieltä on tulossa hyviä juttuja! P: Voitko sanoa, kuka on ollut tulessa. Pääsetkö hyödyntämään niitä taitoja Ponkesissakin. C: Kun aloin skeittaamaan 12-vuotiaana, Ponkes oli kyllä ehdottomasti se mesta, jonka tiesin ja missä oli muutenkin kiva käydä, vaikka muuallakin tuli välillä käytyä. C: Ei. N: Niin te aina hengasitte J-Norin kanssa paljon tuolla
35
BS NO SE BL UN T / M AL AG A / KU VA : TE EM U HE LJ O 36
Lisäks sillä on hemmetin hyvä huumorintaju.” –Benjamin Hyppönen JAAKKO OJANEN Teksti TEEMU HELJO Kuvat TEEMU HELJO 37. Kun kerran näkee Jaakon laudan päällä tajuaa kuinka hyvä se oikeesti on. Eikä sen tarviikaan. Jaakko on myös kunnon seikkailija ja suostuu lähes poikkeuksetta kaikkein randomeimpiinkin ideoihin. Soitin Jaakolle yks päivä et lähetkö mukaan Kiinaan 3 viikoks ja alle tunti puhelusta sillä oli lentolippu hallussa. “Jaakko on yks niitä tyyppejä, jotka ei tee numeroa itestään vaan antaa tekojen puhua puolestaan
FS OL LI E SW IT CH CR OO KE D / KU VA : TE EM U HE LJ O 38
Niistä hän valitsi mieleisensä ja siitä sai alkunsa elämän mittainen harrastus eurytmian parissa. Ensimmäisiä ulkomaan reissuja olivat Volcom wild in the park-kisoista voitetut matkat euro finaaleihin. Yksi parhaista reissuista Jaakolla on ollut varmastikin lyhennetty viikonloppu jenkeissä Shafikin kanssa, minkä hän voitti Boardexpojen Game of skatesta 2011. Sairaalasta ilmoitettiin potran pojan syntyneen tänne sekoittamaan meidän hitaiden hämäläisten pakkaa. ” 39. Menolento oli peruttu, mikä söi yhden päivän viikonlopusta eivätkä kamat tulleet koskaan perille. Se helpotti huomattavasti nuoren miehen elämää, kun sai hakea sämpylöitä jalkaansa minkä kerkesi. Niinpä Jaakko rullasi laina dekillä kaksi päivää Hollywood kyltin alla ja kävi pyörähtämässä Berricsissä. Jaakolle jäi kaikki elämän avaimet käteen. Ensimmäinen askel eteenpäin Jaakolla tapahtui 2005, kun hän voitti junnujen suomenmestaruuden. Kiusallinen hetki nuorelle miehelle, kun maailman parhaat spotit ovat oven ulkopuolella, mutta vessakin tuntuu ylivoimaisen kaukaiselta kohteelta lähteä neppailemaan edes sormiskedee. Harjoitusten aikana joku ukko tuli vetämään hihasta ja sanoi: ”Ota poika tuosta mun numero ja soittele niin voit tulla hakeen kenkiä Helsingistä.” Jaakko hieman sekavissa mielentiloissa kotiin päästyään kuitenkin soitti perään ja sai ensimmäisen sponsorinsa DC:n. Se meni ripulissa hotellilla pyöriessä. ” Kiusallinen hetki nuorelle miehelle, kun maailman parhaat spotit ovat oven ulkopuolella, mutta vessakin tuntuu ylivoimaisen kaukaiselta kohteelta lähteä neppailemaan edes sormiskedee. P öydällä pirisevä lankapuhelin hieman tärisytti pölyjä ennen kuin joku ennätti luuriin kiinni loppukesästä 1994. Reissaamisesta Jaakko on ollut todella fiiliksissä ja onkin päässyt myös suhteellisen hyvin tien päälle erilaisten porukoiden kanssa. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin vuoden 2006 sm-kisat, kun Jaakko hävisi Sami Luhtaselle. Sekava 90-luku meni vaipat jalassa lamaa potkien turpaan, kunnes millenium vaihtui eikä maailma räjähtänytkään. Tarhasta lukioon Steinerkoulua käynyt Jaakko oli oppinut tuntemaan kehonsa keskieurooppalaisen tietäjän opein, joten lautakin alkoi pysyä yllättävän hyvin jalkojen alla. Myöhemmin paremmin lumilautailijana tunnettu Luhtanen teki kaaresta backflipin jaloilleen hyllylle ja vei mestaruuden. Jaakko aloitti samoihin aikoihin myös toisen harrastuksen isoveljensä Laurin kanssa, rullalautailun. Jaakko oli silloin alaasteen ensimmäisellä luokalla Laurin ollessa muutaman luokan ylempänä. Junnuina aikaa kului paljon Tampereen silloin isoimmalla parkilla Onkiniemessä. Reissuja on tullut kisojen voittamisesta sekä sponssien kuvausten kautta. Hiljalleen, kun he alkoivat liikkua enemmän rullilla ympäri Tamperetta tutustuivat he myös nykyisiin kavereihinsa. Seitsemän kertaa sm-kisoissa käynyt Jaakko on voittanut niistä neljä eri sarjoissa. Samaan sarjaan menevä reissu on ollut junnuna pidennetty viikonloppu Barcelonassa porukoiden kanssa. Onneksi hiljalleen Jaakko on päässyt yli tästä traumasta ja saanut elämästään paremman otteen. Yhteistyö on jatkunut tähän päivään asti. Veljesten vanhemmat ovat tukeneet poikia alusta asti harrastuksessaan ja he ovatkin saaneet aina ottaa dekit mukaan matkoilleen ja päässeet rullaamaan ympäriinsä ilman sen kummempia mutinoita. Ala-asteella alkanut veljellinen kukkoilu skedeyksessä on varmasti ollut iso osa kummankin kehitystä, kunnes Jaakko alkoi mennä omia menojaan järkyttävän poppinsa ja temppujensa kanssa
BS CR AI L / IS OVI LU NE N / TE EM U HE LJ O 40
41
50 -5 PO RT AI LL E AL AS / KU VA : TE EM U HE LJ O 42
Ainoa miinus oli se, että selkä veti jumiin sessareista ja tuntui ensimmäistä kertaa, että kaikki rangassa ei ole täysin kunnossa. Loukkaantumisia Jaakolle on tullut erittäin vähän suhteessa rullattuihin vuosiin ja meininkiin. Tämän lisäksi yksi reissu, mikä on jäänyt erityisen hyvin mieleen on videokuvaaja Joonas Kenttämiehen kanssa vietetty kahden viikon reissu Losissa muutama vuosi takaperin. Reissuja on ollut paljon ja tulee myös varmasti olemaan tulevaisuudessakin. Ensimmäinen reissu meni sen verran nappiin, että se alkoi poikia heti uusia juttuja. Vaikka muutama reissu onkin mennyt hieman oudoksi, mahtuu Jaakon aikajanalle monta erittäin onnistunuttakin reissua. Pieni 43. Eero Ettala alkoi puhumaan Red Bullille jossakin vaiheessa, että olisi tämmöinen tyyppi, joka menee suhteellisen lujaa sen skeden kanssa. Jaakko kruisi ympäriinsä ja ollas pienet rappuset hakiessaan tatsia. Jengi oli rullannut muutaman päivän ja lähti lämmittelemään uutta spottia varten. Eero sai hoidettua Jaakon TransWorldin skedeparkille kuvaamaan 60 minutes in the park -pätkän minkä he julkaisivat sivuillaan. Pitkään hieman jumiutunut selkä sai viime talvena viimeisen niitin kuvausreissulla Etelä-Amerikassa. Sieltä alkoi pikkuhiljaa avautumaan uusia mahdollisuuksia reissaamiseen ja kilpailut jäivät melkein kokonaan sivuun. Eero järkkäsi reissun jenkkeihin ja velimies Lauri lähti myös poikien mukaan kuvaamaan pientä esimakua Bullille. Selän oireilun lisäksi Jaakolla on murtunut vain pikkuvarvas kerran. Jaakko muistelee olleensa aivan solmussa tuon tunnin rykäisyn jälkeen eikä ihme kun pätkän katsoo uudelleen. Ettala auttoi Jaakkoa muutenkin tosi paljon alkuun luoden kontakteja ympäriinsä. Keppi sai puhuttua Jaakon Berricsiin kuvaamaan Bangin! videon. Jaakko kuvas koko illan kyseistä pätkää kovalla sykkeellä ja siitä tulikin erittäin hyvä ja jengi oli todella fiiliksissä kun se pamahti ulos. Vaikka Jaakko fiilistelee reissaamista todella paljon on hän aina mielissään palatessaan takaisin kaupunkimaisemiin pois palmujen alta skeittaamaan mukavan raffeja spotteja liian tasaisten marmori plazojen sijaan
IN DY NO SE PI CK / M AL AG A / TE EM U HE LJ O 44
45
Varsinkin nyt kun Tampereellekin saatiin uusi kunnollinen betoniparkki. Kun se tulee parkille ni yleensä muiden skedeys loppuu ja jäädään suu auki seuraamaan Jaskan liekitystä. Tampereesta on muodostunut hänelle tärkeä tukikohta vuosien varrella. Toivottavasti Jaakon selkä pysyy kuosissa niin saadaan yks Suomalainen skedeejä lisää maailmalle!” –Eero Ettala kaisukoneen pörrätessä kaduilla tänä keväänä, kun lääkäri antoi luvan astua takaisin dekin päälle varovasti. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin laJAAKKO OJANEN 46. “Jaakon skedeyksessä on jotain maagista. Vaikka monet tässä maassa ovat sitä mieltä, että astuessaan tietylle levelille missä tahansa asiassa on muutettava Helsinkiin, Jaakko ei näe kuitenkaan asiaa aivan näin. Onneksi intohimo lajia kohtaan ja sponssien tuki sai Jaakon hoitamaan kuntoutuksen kunnolla vaikka mummojen kanssa altaassa räpiköiminen kellukkeiden kanssa ei välttämättä vastaakaan tarvittavaa paineiden purkamista. Kaverit ja koti on ollut hyvä paikka palata reissuilta perusasioiden ääreen. Kivuliaan ja loputtoman pitkän lennon jälkeen Suomessa Jaakolla todettiin olevan välilevyn pullistuma. Vanha NO SE GR IN D TA IL GR AB / TE EM U HE LJ O täräys kuitenkin veti jalat alta ja valmiiksi jumiutunut selkä sanoi itsensä irti hetkeksi. Siitä seurasi koko kevään mittainen kuntoutus vesijuoksemisen ja fyssarin parissa
Varsinkin kun Instagram alkoi pyörittää myös videoita, olivat skeittaajat aivan liekeissä asiasta. Ihmiset Helsingistä voisivat ennemminkin muuttaa Tampereelle hieman tutkailemaan tilannetta. Jaakko on sitä ikäluokkaa, joka on ottanut sosiaalisen median erittäin hienosti haltuun. Jaakko ja kaverit alkoivat ku47. Vaikka Helsinki ei kiinnosta kovin paljon, niin ulkomaille muutto voisi silti olla vaihtoehto. Asiat eivät tällä hetkellä ole kovin ajankohtaisia, vaan selän palautuessa täyteen iskuun on toivottavasti parempia diilejä tulossa, mitkä mahdollistaisivat ulkomaille lähdön pysyvästi. Hän on kasvanut sen kehittyessä ja pysynyt ajan hermolla. BS SM IT TH / TE EM U HE LJ O perinteikäs Tamperelainen Kuosi on pitkään heittänyt lankut Jaakolle tarvittaessa ja diili on vielä voimassa ainakin toistaiseksi. Jaakosta on ollut siistiä rullata paikalliselle merkille näin kauan ja tukea kotimaista meininkiä. Kiinnostuksen kohde voisi olla jossain Euroopassa, koska jenkkien meininki ei ole aivan täysin vielä uponnut. Nyt kuitenkin isällä pötköttely Tampereen Pappilassa maistuu oikein hyvin
Nykyään voikin miettiä onko oleellista kuvata edes kokonaista parttia leffaan jos näkyvyys on parempi instagramin kautta postatuissa clipeissä. vata toisiltaan runeja ja uusia temppuja Instaan, mistä jengi oli todella fiiliksissä. Niin kuin kavereiden puheista selviää on Jaakko seikkailija luonne joten oikeastaan mitä tahansa voi tapahtua. Mitä tulevaisuus tuo tulevaisuus on hieman auki, mutta selän ollessa kunnossa on kaikki mahdollista maan ja taivaan välillä. Ainakin varmaa on se, että Jaakon neljäs leffapartti tulee ulos näillä näppäimillä kun El Rio Grind julkaisee tuotoksensa. Luultavasti paras saavutus somen kautta Jaakolla on ollut muutama klippi Skate Linessa ja jäätävä haippaus päälle. Tämän lehden tullessa ulos on poika saapunut juuri takaisin Suomeen kolmen viikon kiinan tutkimusmatkalta. Lukion jälkeen ajatukset eivät ainakaan vielä ole menneet takaisin koulun penkille vaan Jaakko haluaa katsoa kaikki kortit, mitä rullaamisella on annettavissa. Myös uusia diilejä on viritteillä, mutta ne vaativat hieman hienosäätöä. GAP TO NOSESLIDE / VEKSU 50-50 / HELJO ” Kiinnostuksen kohde voisi olla jossain Euroopassa, koska jenkkien meininki ei ole aivan täysin vielä uponnut ” 48. Se homma kuitenkin vaan hyytyi johonkin. Samalla myös seuraajia alkoi tippua suhteellisen kiitettävästi. Myöskään tyttöystävää ei ole vielä näkynyt maisemissa joten seksuaalinen suuntautuminenkin varmistunee tulevaisuudessa. Powellin kanssa Jaakko lähetteli jossain vaiheessa mailia, koska ne oli ollut fileissä meiningistä. Jos ei muuta varmaa niin luultavasti ensi vuoteen mahtuu neljäs annuaali Vaasan Tropic Landia reissu. Jaakon aktiivinen some haippi on saanut myös muutaman firman lähestymään häntä. Kesällä Jaakon olisi tarkoitus lähteä ainakin kuvaamaan DC:n euro tiimin kanssa johonkin päin palloa
OL LI E / M AL AG A / TE EM U HE LJ O 49
Teksti JARKKO POROPUDAS Kuvat MIKKO KEMPAS, ALEKSI FRÄKI, SAMULI HÄRKÖNEN K em p a s. Mustan aukon läpi kun mennään, kukaan ei tiedä, mitä jatkossa tapahtuu. Ehkä löysimme madonreiän kylmästä järvenpohjasta, ehkä Suomen parkeista. Näissä kuvissa ja tunnelmissa kuitenkin selviää vähän, mitä tourilla tapahtui mustaa aukkoa etsiessä. 50 MUSTA-AUKKO Searching for Happyhour Skateboards tour Roskis oli Häppärin toiseksi viimeinen leffa, ja Mustan aukon tulee olla sitten se viimeinen
Ville osoittautui ammattitaitoiseksi sekä tunnolliseksi kuvaajaksi ja uskalsi ehdotella lähes tuntemattomille kundeille laineja ja temppuja. 30 kertaa tourin aikana. K em p a s K em p a s. Voin vain kuvitella HKI–Oulu-matkan Kisu kertomassa takapenkillä, kuinka on lukenut Independentin kirjaa sekä vaihtanut kasvisruokavalioon. Meikä paraskin sanomaan mopoista ja sylkyringeistä, sillä olen Kemijärveltä. Kisu ei tiennyt, että touri starttaisi vasta huomenna ja että varadekit lähtisivät mukaan vasta huomenna. Ollin kautta tutustuin myös aikaisemmin Villeen Oulusta, joka lähti kuvaamaan meidän tourin ja myös yhdeksi autolliseksi. Parkilta löytyy hauskan mettäreitin lisäksi sylkyrinki, jämähait sekä huulenpyöristäjät, mutta onneksi nämä sentään skeittaavat. Paljon ei tarvinnut todistella, kun tourin ekalla pysähdyksellä Klaukkalassa tuli muummuassa tämä fs krooked sisäänpäin shove, jossa Suomen suurin primovaara. Kisu on persoona, ja Kärpät ei tipu ikinä. Onneksi Kisu ei niin välitä, millä shreddaa, ja teki kruiserilla tämän boneless nosebluntin. Yksi näistä pojanklopeista katkaisi skeittinsä bonelessissa, ja Kisu ruuvasi sille heti omansa. Klaukkalaan pääsee Helsingistä alle puolessa tunnissa, ja siellä vilisee mopoja sekä mopoautoja. Ilman että istuin tuossa autossa, kuulin nämä samat läpät n. Pojat olivat spekuloineet ennen tourin alkua, kuinka hauskaa olisi, jos taustapeilistä kurkistaisi joku Kisu, ja niin siinä tuli käymäänkin. Aika tiukka ja anteeksiantamaton tuo reuna. 51 KISU BONELESS NOSEBLUNT & OLLI FS CROOKS SHOVE-IT Ollille tämä oli Höyryn eka touri ja ikään kuin näytön paikka tyyppinä ja skeittaajana
On myös hienoa huomata, että Matti on alkanut ottaa vastuuta, itsenäistyä ja vetää leukoja. Mainitaan nyt vaikka bs indy air disaster sinne syvään päähän, joka on reilusti isompi kuin Kanyen ego. Aluksi tarkoitus oli tulla kaareen alas, mutta jonkin aikaa sitä hinkattuaan kundi päätti ottaa sen tuon wallriden seinän kautta disasterilla ulos, ja niin se tulikin. Pojat riemastuivat kisoista sen verran, että joku huusikin: ”Jes, siellä on kaikki spotit tyhjillään”. VICTOR: ALLEY-OOP 50-50 KAARESTA, TAMPERE Tampere ja se uusi plaza oli kauan ollut jo Höyryn to do -listalla. Reggae-levyä ja dragiä odotellessa Searching for MUSTA-AUKKO tour K em p a s K em p a s. Voi pyhä jysäys. Kundi oli unohtanut kertoa meille, mutta muisti, että kutsussa oli lukenut jotain, että tiimistä löytyy niin lesoja vetäjiä, että ne pitäisi saada mestoille. Matti voi myös kertoa päivätolkulla siitä, kuinka aikoo tulla ensi kerralla Hesaan meikattuna muijaksi ja miten kaikki skedekundit tarjoavat sille Beefissä ja Äänivallissa loivaa…pitiköhän tämä pitää vielä salaisuutena. Kiitos, kundit, kutsusta ja morjesta pöytään! 52 ZIPI: CROOKED GRIND, HÄMEENLINNA Jos tästä tourista olisi tehty tosi-TV-ohjelma, olisi Matti saanut toiselle tuotantokaudelle oman ohjelmansa. Tarinoissa on aina kuitenkin punainen lanka mihin nojata – olipa se sitten viiden vuoden takaa joku ihminen tai eläin, jota kukaan muu ei muista tavanneensa. Matin jutut niin skeitin päällä tai ilman ovat ainutlaatuisia ja kolmiulotteisia. Muutama laini rikkaampana lähdettiin illan suussa katsastamaan vielä tämä Vilunen, ja siellähän oli hyvää meininkiä vielä jäljellä. Tämä krookedi kuvaa Zipiä juuri oikealla tavalla. Meininkiä näytti ainakin paikallinen Victor, joka suhasi tätä jättiläismäistä kompleksia sen verran lesosti, että oltiin aika nöyrää poikaa. Matkalla Tampereelle Wu kertoi, että Häppäri oli saanut kaupalleen kutsut samana päivänä pidettäviin poolikisoihin
Tave oli ollut ihmeissään ja vastannut, että Kisu on tehnyt sen jo. Halli oli kostea (yöpyminen korjasi mm. Onhan noita halleja menetetty helpomminkin, ja osassa on löytynyt sankosta paskaakin. Tässä ryhmäkuvassakin jouduin rooliin, jossa pyysin kundeja piilottamaan kaljatölkkinsä, sillä lokaalit olivat päästäneet meidät yöksi halliin hyvää hyvyyttään, ja et voinut tietää hallin käytöstapoja. TOMMI: BS SMITH, HÄMEENLINNA Reissun poppamiehen roolissa oleminenkin on yksi haaste – varsinkin, kun porukkaa on yli kymmenen ja kukaan heistä ei ole käynyt urheilulukiota. KISU: PIVOT, HÄMEENLINNA Kun kuvattiin Ei liity mihinkään -elokuvaa, Kisu oli pyytänyt Tavea, että lähdetään kuvaamaan tre flippi Mäkelänrinteen tuplaliuskaan. Toinen hankaluus on tällaisen porukan syöttäminen; toureilla kaikki ilman syömistäkin kestää jo helvetisti, ja sitten valitset sen paskimman paikan, jossa toinen työntekijä on jäänyt tauolle ja toinen nyökyttää päätä, että saan nämä linnunsuut syömään vartissa. Alpon flunssan) ja aikamoinen vaneritaivas. Kisu on charakteeri, ja graffitit tekee halleista helkkarin hienoja. Huomasikohan Kisu, että tämä wallride on myös pivot grind. Kysyt aamulla, että mihin ajetaan seuraavaksi, ja porukan vastaukset ovat kutakuinkin tällaisia: ”Mennään johonki paikkoihin, joilla on helevetin hauskat nimet”, ”Mennää johonki, jossa on kirppareita”, ”Ei ainakaan Vaasaan”, ”Ehottomasti Vaasaan”, ”Jake, älä viiti – on liian aikasta, otetaan toiset kahvit” ja ”Oliko kellään loivaa?” Näiden jälkeen pyörittelet vähän silmiä ja muistutat kundeja siitä, että kyseessä on skeittireissu. Kiitos, Windmillin kundit. Ei meikä kuitenkaan mikään niuho ole, ja kaljaa on pakko juoda – johan sen Lepikin sanoo. 53 Searching for MUSTA-AUKKO tour K em p a s K em p a s K em p a s. Ruoka tulee lopulta puolentoista tunnin päästä, ja kaljakauppa on menossa kiinni
Kuvassa kuitenkin Seinäjoki ja melkein vaneriparkki. Kundin vastaus baaripöydän yli oli: ”No helvetti ku ollut nii vähän vaneriparkkeja, ja mitä sie muka oot tehnyt?” Ite vastasin äimän käkenä kuljettaneeni kymmentä skeittaajaa ympäri Suomea. F rä k i F rä k i. Iso kiitos kaikille vastaan tulleille ja etenkin tiimille. Olli taisi tehä bluntin varmaan kolme kertaa, ja Wu pyrki istuessa samaan. Sunnuntaina osa jäi Ouluun, Jöle lähti kalakukkoileen, osa meni Helsinkiin ja mie Lappiin. Vielä klo 18.32 samaisena iltana tuli ryhmächattiin viesti Zipiltä: "Kiitti frendsit, oon ylpeä äijien kondiksesta". Vaikka latelen yllä myös katkeria totuuksia, jää toureista aina mahtava jälkimaku, ja totta mooses ne ovat kesän kohokohtia. The Hirvonenkin ajoi meidät jossain välissä kiinni, ja saatiin lisää väljyyttä autoihin sekä osalle varma kotimatka Helsinkiin. Varmasti hauska paikka, mutta en muuttaisi. Perjantaina Never Grow Old ja Nelivitonen palvelivat meitä niin hyvin, että haluttiin sitten sama rundi myös lauantaina. Tomppa on mahtava ja uskaltaa sanoa minulle asioista; niin ystävät tekee. Niin minäkin. OLLI: BS NOSEBLUNT SLIDE, PÄNNÄINEN0 ”Seuraavana Pännäinen” on junan kuulutus, ja ainoa asia, jonka tiesin sanoa paikasta. WU-TOM: SS FS CROOKS, SEINÄJOKI Oulussa vietettiin tourin viimeiset pääpäivät, ja kosteaksihan se meni. 54 TOMMI: OLLIE, OULU Tourilla saatiin nauttia myös vierailuista. Pännäisen parkki osoittautui kuitenkin hauskaksi ja päivä erittäin lämpimäksi. Oppia ikä kaikki. Tave tuli meidän mukaan ekaksi päiväksi ja Duudson vikaksi. Voin sanoa, että jano tourille pitää olla suuri, jos matkustat Ouluun OnniBussilla kahdeksan tuntia viettääksesi 24 h tiimiläistesi kanssa. Omistautumista, sanon minä, mutta niin sen arvoista. Parkille lisäplussia antaa viereinen jäähalli, jonka pihasta sai lunta lonkkavikaisille ja turvonneille jaloille. Perjantaina kuitenkin kysäisin Tompalta ihan ohimennen, että miksi oli skeitannut niin vähän tourilla
Kisu potki vauhdit ja yritti sitä ylempään putkeen; kaikki repesivät nauramaan, sillä kukaan ei ollut edes ajatellut sitä ylempää. Auton keskeisiä puheenaiheita olivat mm. Porukka poukkoili sinne tänne, ja jotenkin ajauduttiin tälle spotille. Kiitos Kisu hauskasta hetkestä ja Stachen kundi yösijasta! 55 Searching for MUSTA-AUKKO tour F rä k i F rä k i H ä rk ö n en K em p a s JÖLE: SS NOSEGRIND KAARESTA DITSIIN, HYVINKÄÄ Tourilla muodostuu välissä pieniä kuppikuntia; Höyryn toureilla ne ovat olleet lähinnä autoporukoita. selfielle siirtyminen, jos summasta päässään sopuun. Jöle istui autossa, jota kutsuttiin Savomobiiliksi, ja siellä pelkääjän paikalla oli Zipi (ei mitään savolaisjuuria) ja ratissa Aleksi. Spotti oli raffimpi kuin Kontulan hallin seinät, ja Seinäjoella pilluralli vielä kukoistaa. Ehdotin Kisulle krookedia tuohon alempaan putkeen. Hyvinkäälle Savomobiili ajaa noin puolessa tunnissa mistä vain ja OMG-Juntunen tekee ss. Liekö vauhdinhakumatkalla unohtanut mihin ja mitä, mutta noseslide sinne tuli. "Voin mä yrittää", tuumasi mies. Autoissa vietetään monta tuntia päivässä, ja niissä syntyy heimolaisuutta. nosegrindejä mistä vain.. Jöle istui koko reissun takapenkillä soittaen siantappojazzia ja Bahamadiaa. KISU: NOSELIDE, SEINÄJOKI Tää oli jotenkin ihan hulvaton tilanne
Joku 7 vuotta sitten koulumatkoilla 3. Joo, ekan kerran kävin Kontulassa 2008 skeittikoulussa: Enis ja Karvonen oli opettamassa, muistan kyllä vieläkin. Joo, MFT on hoitanut. Siitä saakka on kyllä muistanut Karvosen ja Enarin, vaikka en tiennyt ennalta yhtään, keitä ne oli. Jollain markettikompletella aluksi Lauri ja Jaakko Lajoman kanssa. Helsinkiä yhtään tuntemattomille voin vinkata, että Eira ei jää mitenkään matkan varrelle, jos Koskelasta lähtee Pitäjänmäkeen päin. siten, että tässä taannoin oltiin sovittu, että lähdetään kuvaamaan. -Tume Teksti ja kuvat MIKKO KEMPAS Intro TUME. Tulin yks päivä kaupalle, niin Oki tuli nykiin hihasta, että kiinnostasko Addu; vois saada kengät halvemmalla. Tuossa tuli tuo Addu esiin. Tuntia tai varmaan lähemmäksi kahta myöhemmin, kun Marcus sitten vihdoin pääsi muun porukan matkaan, ei aikailusta ollut tietoakaan. Young G. Sitten aika nopeesti tuli parit kengät kuussa, ja olin jo 56 MARCUS HYÖKY Makke on nuori mies nuoren miehen ajantajulla mutta aikamiehen rehdillä kädenpuristuksella. Koska aloitit skeittaamaan. Enis ja Samu opetti fronttiollieta flätillä ja pumppaamaan kaaressa. Temput purkkiin alle aikayksikön varmoin ja kokenein ottein. Se oli kyllä siistii; sain samana päivänä ekan oikeen kompleten Laminasta – Tikarin dekki ja Valuen trukit. luokalla. Tuliko Kontula sitten jossain vaiheessa kuvioihin. Kun me muut oltiin jo oltu tovi perillä, saapui Marcukselta viesti: ”Pitää käydä nopee siin matkal Eirassa”. Ei se mua muistanut sieltä, mutta siistiä, että nyt ollaan samassa tiimissä ja reissuilla. Käytännössä tämä esiintyy esim. Sinulla on ollut niiden kanssa jotain sponssisäätöä. Nyt oltiin Addun reissulla, niin kysyin Karvoselta, että tietääkö se, että se opetti mua skeittaamaan. Jaakko sit jossain vaiheessa pyysi, että lähe ihan skeittaamaan, yrittään temppuja. Puhe oli, että nähään Pitskussa. Skeitattiin aluksi vaan jotain vesirännejä niiden pihalla, yritettiin mennä olliella yli
POP SHOVE IT / SUURPELTO 57
58
MARCUS HYÖKY SW IT CH CR OO KS / M FT 59
CR OO KE D TR AN SF ER / M UN KK IV UO RI 60
Viimeksi, kun olin siellä kolmannen kerran 2013, oli lauta mukana, ja kyllä mä siellä vähän rullailin. Olin vaan että khyyyyl! Eka sponssi ja ihan täydellinen meininki, kun kuuli, ketä on messissä ja mikä meininki. Se Elementin leffa, joka tuli Kingpinin messissä joskus. Enimmäkseen räppi, reggae kans soi kuulokkeis, ja diggaan kans funky-meiningistä. Tai maistuuko kisat yleensä. Onko sinulla ollut siellä lauta messissä. Se on parasta, että voi vieläkin skedee sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on alottanut. Nopeesti se meni; en mä kauaa oo ehtinyt olla. Tumen tunsin hallilta, missä olin silloin kesäduunissa. MFT on täysin kingi juttu. Mutsi tekee promoottorin hommia: tuo artisteja sieltä tänne ja hoitaa täältä tanssijoita sinne. Sillä on siellä melkein sukua, tosi hyviä kavereita, sellainen perheyhteisö, missä kaikki asuu samassa pihapiirissä erillisissä taloissa. Siellä on yks jenkkijäbä rakentamassa nyt isoa plazaskeittiparkkia; siellä ei ole vielä yhtään parkkia. Get busy living..haha! Tume sanoi, että sulla oli joitain Jamaikakonnektioneita, joten kerropas siitä. Skeittaan edelleen paljon sen Laurin kanssa, ja just eilen oltiin sen kanssa kuvaamassa. Addun toimistolla tapaamassa Perttiä. Syksypätkää on kuulemma tulossa, ja siihen menee matskut. Olen kyllä tosi huono näissä lempiskeittaajajutuissa. Adi Ease on ollut aina hyvä lempikenkä jo kauan ennen ku Addu kuvioissa; nyt on tullut skedettyä Buse Vulcilla aika paljon. Käytiin nyt porukalla siellä liiton iltasessareilla ympäri Suomea; esim. Minkälaista skeittausta fiilistelet. Osaatko nimetä ketään lempiskeittajaa. Muistan vieläkin ennen kun kauppa aukesi; olin Puplessa skedeen, Tume oli siellä ja näin Wun ekan kerran. Ja mummille kans isot kiitokset aina tuesta! Mummi täys kova! BS FL IP / OL AR I 61 MARCUS HYÖKY. Mitäs dekkiä olet suosinut MFT:n valikoimista. Kiitoksia. Mutsi on käynyt Jamaikalla melkein joka talvi 18-vuotiaasta saakka. Mutta Sk8mafian koko tiimi on ylikova. Mites musiikki: pyöriikö reggae kuulokkeissa. Mikä oli eka skedeleffa, jonka näit. Addulle kans kiitoksia kengistä. Olin siellä ekan kerran 7-vuotiaana lomamatkalla pari kuukautta ja toisen kerran 11-vuotiaana. Mitä muuta. Oulussa. Mitäs tässä nyt parisen kertaa osallistunut SMkisoihin, joskus skidinä päässyt semifinaaleihin ja viime vuonna viides sija! Onko teillä MFT:n kanssa mitään kuvaussuunnitelmia. On ollut kyllä tosi fiilis meininki; esim Wu on ottanut alusta saakka tosi hyvin messiin. Mikä on meininki MFT:n kanssa. Wes tietty. Saa tehdä mitä haluaa. Suomiskedeyksestä Enari ja Pablo. Skeittasin siellä, ja oli aika kovat fiilikset päällä, kun oli jengiä paikalla ja vissiin Tume ja Wu tykkäsivät, koska seuraavana päivänä hallilla Tume tuli kyseleen, että miten olisi tällainen juttu. Mutsille ekana ja Tumelle, Wulle ja koko MFTkrewille. Vaikee kysymys; pääsee nyt kokeileen paljon eri malleja, ja kiitos siitä vielä Addulle. Laurin kanssa oon kuvannut paljon; se on oppinut kuvaan hyvin, ja melkein joka toinen päivä jotain matskua tulee. Control kans ylikova! Eka skedelafkapaita, joka minulla oli, oli muuten CTRL. Ihan kaikenlaista; sitä, että saa mennä omalla tyylillä. Me asutaan siellä vähän maalla, niin ei siellä oo mitään, missä voi skeitata, mutta kaupungissa voi vähän jotain tehdä. Varmaan niitä matskuja annan sit MFT-leffaan. Jimmy Caota olen fiilistelly tosi pitkään, ihan skidistä asti. Mikä on ollu Adidaksen suosikkimalli, jolla olet tykännyt skeitata. Ootko osallistunut SM-kisoihin. Ehkä sieltäkin alkaa tulla sitten skeittaajia; ei ole varmaan yhtään jamaikalaista skeittaajaa tiedossa. Häppäri! Varma ykkönen
ENIZ FAZLIOV Ollie P: Justus Hirvi 62
63 VALOKUVAT PHOTOGRAPHY
64 KA IU S M OB ER G O n e fo o t ta ilb lo ck P : Je tr o S ta vé n
71 SANTERI KULMALA Rock’n’roll P: Antti Lehtinen KA SP ER I KR OP SU B s sm it h P : Ju st u s H ir vi
72
73 NIK OL AI AL IN ARTTU MELOS F s 50 -5 P : Ju st u s H ir vi Fs nosegrind P: Justus Hirvi
Minulla oli harvinaislaatuinen tilaisuus lähestyä Flowta. Tiedän, että aivokemiastani kirjoittaminen on aina ärsyttänyt tiettyjä lukijoita, mutta niiden voinnista kertonee se, että tämä lukijoiden ärsytyskään ei jaksa ärsyttää minua. Olenko minä kuitenkin nihkeä, elitisFLOW FESTIVAL 2015. Itse keikoista, joita tuli odotettua, täytynee sanoa, että nämä olivatkin yllättävän vahvoja ja ihmiset sen sijaan tylsiä! Riden ja The War On Drugsin tasaisen vahvoilla keikoilla ymmärrän vielä, että jengi pönöttää kuin galleria-avajaisissa tai tuomiokirkossa Cantones Minores -konserissa, mutta että Pet Shop Boysin keikalla! DANCE, MOTHERFUCKERS! Lisäksi yhteyttäni Tennantiin ja Loween häiritsi se, että jopa minä – äänisuunnittelusta tai monitoroinnista mitään tietämättä – huomasin, että vola vedettiin alas keikan aikana! Rikos! Ja te, jotka itkette, että jo kolmannen kerran ”pettarit” vetivät saman liven Suomen kamaralla: kysynpähän vaan, mahdatteko tykätä yhtyeestä vain jonkun Hesarin urpon takia. Tosin piristyin myöhemmin, kun kuulin, että edessä oli ollut kahdenkymmenen hengen nuorisojengi ilman paitaa. Minulla oli sen sijaan yllättävän mainio Flow! Edes Kanye Westin narsismia takavuosia jonottaneiden jonoa suurempi jono ei antanut lannistaa! Sen sijaan se, kuinka paljon mainio oloni sitten kiinnostaa, on aivan eri kysymys. Aivokemiani ei ollut voinut näin hyvin vuosiin. Perjantaihin oli upotettu myös skeittisessarit Suvilahden parkille. Parkki oli maalattu tapahtumaa varten uuteen uskoon ja kiiltävä väripinta kirkkaan auringon kanssa aiheuttikin ongelmia parkin skeitattavuudelle. Tämä artikkeli ei käsittele sitä millään tavalla. Hyvä, että jotkut osaavat pitää hauskaa! Liioittelinkohan kuitenkin tekstin johdannossa. Tämä aavistus piti suunnilleen kutinsa; ehkä itse kuitenkin ylenkatsoin takapihan sinänsä laadukkaaksi osoittautunutta kaapujengin tarjontaa. Olin ostanut lisäksi loistavan kausiroseen sekä kaksi kappaletta suosimiani rieslingejä sekä vinho verdeja. Kuin tilauksesta viimevuotisten bakkanaalien jälkeen Timo Santala päätti järjestää uudet mammuttijatkot koko kaupungille. Mestoilla oli parisenkymmentä suomiskeittaajaa sekä Wes, Marius ja Tyler Surrey. Ainut shown oikea miinus oli se, että yhtye ei soittanut lempikappalettani Heart. Lähtökohtaisesti yllättävää oli se, että tältä vuodelta odotin enemmän itse keikkoja kuin Red Bull -pohjaisia drinkkejä sekä paskanjauhamista takapihalla. 74 W eekendien, Sidewaysien sun muiden sijaan näyttäisi, että pahimmat kilpailijat löytyvät jatkossa itse tapahtuman omalta viikonlopulta. Olin toisin sanoen vedossa. Toisin sanoen jos odotat tässä jutussa lukevasi, kuinka olen totaalisesti nolannut itseni, saanut turpiini tai masentunut entisestään, kannattaa varmaan lopettaa tähän. Vähän löysästä alusta huolimatta skeittaus veti yleisöä ja kiinnostusta parkilla kaatuiluun riitti. Näille jatkoille maksoivat liput 12 euroa. Mutta yksikin kappale tuntuu olevan meille valittajille ja nihkeilijöille kuin helmi sioille. Kuitenkin täytyy sanoa, että etenkin Dixon perjantaina ja Sonar lauantaina onnistuivat soittamaan jo itse musiikillisesti kiinnostavat setit. Toiseen suuntaan ei tuntunut näkevän mitään. Lauantain päättänyt Joey Anderson oli täyttä itseään – mitä odotettiinkin – eli hämyistä, modernia avaruusdeep housea miehen polttaessa coolisti röökiä dekkien takana
Joka tapauksessa kiitän järjestäjiä ja totean, että kaikesta pämppäyksestä huolimatta oli hauskin Flow viiteen vuoteen.. 75 tinen ja ylimielinen paskiainen. Tähän totean median edustajana, että kyllä mielestäni heinäkuuhun hyvinkin mahtuisi yksi festivaali lisää vähän kokeellisemmallakin tarjonnalla, ja tätä Flow valitettavasti tällä hetkellä ilmentää yllättävän vähän. Chicin keikasta ei noussut ihan sellaista klassikkoa, jota odotin, mutta vaikka Nile Rodgersin väliläpät ärsyttivätkin ja I Want Your Loven sovitus oli aivan hirveä, muuten keikka oli varsin historiallinen siinä suhteessa, että yhtye onnistui soittamaan medleyn/potpurin livenä, mikä ei edes vituttanut. Nietzschemäisesti totean, että EN! Jos suomalaisen sukupolven nihkeäksi haukuttu toimittajaeliitti ja Jake ovat aidosti ainoat, joilla tuntui olevan hauskaa Lappari-teltassa perjantaina, niin menkää itseenne ja street foodeihinne! No yritetäänpä sitten puhua niistä positiivisistakin asioista. Ja mitä kilpailijoihin tulee, niin kyllä itse näkisin, että oikean kaupunkikulttuurin ja useiden varjotapahtumien nostaessa päätään tulee Flow jatkossa oikeasti kävijäennätyksestä huolimatta kilpailemaan näiden tarjonnan kanssa. Toki näiden sisältö on hyvin vaihtelevaa, ja yhdessäkin oli sissiviljelmien keskellä kuristettu jengiä, kun yleisfiilis oli niin ankea, mutta itse esimerkiksi poistuin välissä Flowsta muun muassa mitä mainiommalle Tammistofestille, jonka taiteellinen substanssi mahtuisi aivan mainiosti jopa Juhlaviikkojen ohjelmistoon. Tosin Suomen itseoikeutettu kappaletta soittava tiskijukka Kestilä tiesi kertoa, että myös muu keikka oli ollut kohdillaan eikä vain pelkästään samalla kaavalla festareilla toistettavaa liukuhihnamenoa. Menin Belle & Sebastianin keikalle tuhoamaan lukiomuistoni ja jättämään hyvästit varsin paskoille nuoruusvuosilleni, mitä en voinut tehdä, koska keikka ei vituttanut ollenkaan! Lähtökohtaisesti suhtauduin sunnuntaihin ja sen ohjelmistoon krapulan synonyymina ja nenäliinoin varustautuneena, mutta Beck ja Tyler The Creator olivatkin yllättävän kovia! Oli myös positiivinen yllätys Paprun keikalla, kuinka hyvä suomiräbä vetää jopa Tyleria enemmän väkeä mestoille. En myöskään tintannut Keisterin keikalla minulta ryynejä aggressiivisesti tivannutta nibua nekkuliin! Mediassa kirjoiteltiin Sidewaysin jälkeen varsin typeriä siitä, kuinka monta festivaalia mahtuu Helsingin kesään ja onko Sideways vaiko Weekend pahempi kilpailija Flowlle. Onnistuin myös ajoittamaan Todd Terjen keikan siten, että kuulin ainoastaan Inspector Norsen
Helsinkiin Savolainen muutti 21-vuotiaana. Tämä on tietyllä lailla oikeutettuakin – vai kuka voisi nimetä tyyppiä, jolla on Bossin kaltaista machokarismaa, Juicen kaltaista yleisneroutta tai Kate Bushin kaltaista kevyen hullua herkkyyttä. Miten artisti itse näkee musiikillisen kehityksensä. Monessa julkaisussa on sanottukin, että se olisi debyyttini, mikä on lähinnä huvittavaa”, nauraa Savolainen, joka on ehtinyt julkaista aiemmin esimerkiksi Dominonkin kautta yhden EP:n. Ja tyyneys. Me emme kykene seuraamaan jokaisen muusikon taiteellista kehitystä, mikä luo valmiit paineet suurten valloittavien persoonien syntymiselle. Erinomainen suomenkielen taito on varmaan kanssa sieltä Suomen Ateenasta [Jyväskylä –toim.huom.] peräisin!” naurahtaa Savolainen arvioitaessa sitä, miten keskisuomalaisuus saattaisi näkyä artistin persoonassa. Teksti JOONAS PULKKINEN Kuvat OSMA HARVIALAHTI 76. ”Mä olen rauhallinen tyyppi. Kymmenen kappaleen levy sai varsin hyvän vastaanoton, mikä on hieno juttu suomalaiselle tämän kokoluokan julkaistulle teokselle. ”Se nimi on nimetty mukaani, koska se on sellaista leikittelyä sellaisella debyytti-idealla. Jotenkin tuntuu, että ylipäätänsä ei ole tarvinnut rajoittaa itseään, vaan se oma tyyli paistaa läpi”, arvioi Savolainen ja mainitsee, että ambitiona musiikin tekemiseen toimii erilaisten soundien ja tunnelmien tutkiminen. Eksentrikko. Velho. Kesäkuussa taiteilija Savolainen julkaisi omaa nimeään kantavan albumin brittiläisen Dominon alalevymerkillä Weird World, joka on julkaissut esimerkiksi Peaking Lightsin ja Washed Outin kaltaisia lähivuosien isoja herkän elektronisen musiikin nimiä. Disco Wizard JAAKKO EINO KALEVI Joskus kuulee väitettävän, että suurten persoonien aika musiikissa olisi ohi. Miehen ei ole juurikaan ole ollut tarvis luoda itselleen myyttiä. Sanataitureita alueelta tulee enemmänkin: Savolainen tietää mainita Keski-Suomesta kotoisin olevina sanataitureina verkkorunoilija Kari Kosmoksen sekä Muuan Miehenäkin tunnetun Ismo Puhakan. Jaakko Eino Kalevi on aito suomalainen taiteilija, herkkä syntetisaattorivelho ja kirjavien tunteiden tulkitsija. Se kai on tyypillistä keskisuomalaiselle. Ihmisistä on kenties tullut liian malttamattomia. ”Aloitin trackerilla ja Fruity Loopsilla itse tekemään musaa eli silloin tein hip hop -biittejä. Vaikka Jaakko Eino Kalevi Savolainen ei ole sinänsä tuottanut juurikaan ulkopuolisia artisteja, hän kyllä aivan hyvin ansaitsisi vastaavanlaisen tittelin. Sen kummempaa koulutuspohjaa hänellä ei ole, vaan naapurilta alun perin otettuja kitaratunteja lukuun ottamatta Savolainen on täysin itseoppinut. K eski-Suomesta Tiitus-pohjalta on sentään 80-luvulla syntyneeksi muusikoksi tullut todellinen taiteilija. Tämän hän muistaa ikärajasta, joka vaadittiin ratikkakuskin hommiin, joita Savolainen ehti aiemmin hoitaa muusikkouden ohella. Savolaisen päätymisestä hyviin hampaisiin on kiittäminen osittain Villa Nah -duon Juho Paalosmaata, joka soitteli Savolaisen tuotantoa ympäri Lontoota. Puhuttaessa Savolaisen musiikillisesta kehityksestä sanottakoon, että mies on kulkenut pitkän matkan alkuaikojen etno–folk-henkisestä materiaalista lemmenlaivahenkiseen diskoon ja sittemmin yhä moderniin, herkkään syntetisaattorimusiikkiin. Giorgio Moroderin e=mc2-levyn kannessa on yhdessä painoksessa mukana punainen tarra vaatimattomalla tekstillä: ”From the wizard producer of Donna Summer”
Sitten Sequential Circuitsin Six-Trakin, joka on polyfoninen analogisyna, ja ysäridigisyna Kawain K1 MKII:n”, kertoo Savolainen. Tällä hän ei kuitenkaan väheksy omaa tuotantoaan. ”Se tapahtui Vilungin kautta. ”Se on virkistävää, että on välillä vähän eri soundeja. ”Me käytetään kyllä samaa synaa Vilungin kanssa. Livenä ympäri maailmaa kulkevat nykyään enää em. Otin mun ekan syntikan eli Yamaha CS-5:n, joka on monofoninen analogisyna. ”Välillä on ollut vähän koti-ikävissään, mutta toisaalta siellä asuminen on laittanut ihan hyviä prosessejakin liikkeelle. Sinänsähän tämä on hauska sattuma ja sanoma vähän E-Typelta näyttävältä taiteilijalta. Vakiotuotantokalustoa Savolainen on joutunut pariin otteeseen parin vuoden kuluessa miettimään, koska on asunut keväästä lähtien Berliinissä. Tällä haavaa Savolainen kykenee jo elämään täysipäiväisenä muusikkona, vaikka ammattikoulussa suoritetun sähkötutkinnon kautta osaisi esimerkiksi juottamaan. Nuorena tuli kanssa kuunneltua ja ehkä ammennettua paljonkin Vilungin ja Kaukolammen [Timo, toinen OP:L Bastardsin alkuperäisjäsenistä Vilungin ohella –toim. ”Yksi projekti, jonka haluaisin tehdä, on itse asiassa se, että haluaisin juottaa tällä hetkellä markkinoilla liikkuvan 808-kloonin, koska ne aidot on niin kalliita”, mies toteaa. Savolainen äänitti levyn itse, lainasi lauluja varten paremman mikin ja miksasi levyn ulkopuolisen miksaajan kanssa, missä sinänsä ei ole Savolaisen mielestä mitään outoa, koska kappaleita hän on miksannut muiden kanssa ennenkin. Lisäksi Savolaisen kansainvälistä hypeä on tukenut näkyvyys ja vierailu yhdysvaltalaisen ja baleaarisen diskomusiikin yhden suurimman suurlähettilään Tim Sweeneyn Beats in Space -ohjelmassa, jossa Sweeneyn lisäksi Jaakko Eino Kalevin kappaleita ovat soittaneet muun muassa ruotsalainen Mika Snickars sekä sveitsiläinen Ripperton. Mikään loputon pikkutarkka hinkkaaja Savolainen ei kuitenkaan ole. Tätä ilmiötä on sinänsä hyvin vaikea selittää. Loppuvuodesta on tiedossa vielä Australia ja Hong Kong. Berliiniin Savolaista ei sinänsä vienyt pelkästään kaupungin maine musiikkikaupunkina vaan yleinen halu saada kokemus asua ulkomailla. ” Tällä levyllä halusin sen kuulostavan siltä, että se olisi tehty samoissa sessioissa, mitä se ei ole, mutta että siinä olisi vähän enemmän sellaista albumifiilistä ” Ääni 77. Maailmalla pyörimisestä Savolainen sinänsä sanoo nauttivansa ja kertoo Euroopan reissujen ohessa ehtineensä käydä myös Yhdysvalloissa heinäkuussa. Varsinaisesti uuden levyn osalta ei sen kummempia suurempia tuotannollisia arvoja levyllä ollut. ”Ja tietty Anonymous ja Didier!” nauraa Savolainen. ”Tällänen eurodance-setuppi. Mutkatonta sinänsä asuminen ei kuitenkaan täysin ole ollut. Savolaisen ja esimerkiksi Vilunki 3000:n tuotannossa on kirjoittajaa itseään aina ihastuttanut kansainvälisen salonkikelpoisuuden saavuttavat tuotannolliset arvot sekä myös se, että kappaleet kuitenkin jotenkin kykenevät tarjoamaan tuulahduksen pohjoismaisen ”kotikutoista” äänimaailmaa. ”Sinne lähteessä mietin, mikä olisi täydellinen selektio synia. Soitin sille jossain vaiheessa, että jammaillaan, ja sillä oli jotain biisejä valmiina. Tyttöystävän kanssa Savolainen on myös virittelemässä Prisma-nimistä yhtyettä. Sitten jammailin päälle ja sitten se editoi niitä”, kertoo Savolainen. DJ-hommista Savolainen sanoo sinänsä olevan kiinnostunut, vaikka ei kaikkea diskokulttuuria jaksa seuratakaan. ”Monesti sellaisella liialla hiomisella hiotaan vähän niin kuin sellainen elämä pois, että se ei kuulosta enää elävältä. Savolaisen Sweeneylle lähettämät kuusi kappaletta kelpasivat julkaistavaksi sellaisenaan. Omiksi DJ-suosikeikseen hän nostaa Awesome Tapes From African. On se maantieteellisestikin keskeinen paikka”, valottaa Savolainen. Erona vanhoihin levyihin Dragon Questista Modern Lifeen Savolainen katsoo aikaisempien levyjen olleen ennemminkin biisikokoelmia kuin levyjä. Uudelle levylle Savolainen haki tietoisesti erilaista lähestymistapaa. Ja se on hauskaa, että noihin tuotoksiin tulee aikaa ja saa välimatkaa niihin tuotoksiin, jotta voi kuunnella niitä ulkopuolelta ja diggailla”, arvioi Savolainen aiempaa tuotantoaan. Tapasin sen jo ihan ekoja kertoja, kun olin käynyt Berliinissä, koska Vilunki oli samaan aikaan tehnyt sen kanssa musaa. huom.] musiikista. Sweeneyn ohjelman nimeä kantavan levy-yhtiön alla on 2014 julkaistu Yin Yang Theatre -12”. Mutta mahdoton sanoa; ehkä se on joku juttu, mitä ei voi vaan paeta”, nauraa Savolainen. Mutta kyllä mä välillä editoinkin”, kertoo Savolainen tuotantoprosessistaan. Ei olekaan ehkä sattumaa, että Savolainen päätyi myös vierailemaan Wanian operoijan sekä pohjoisen house-kulttuurin ykkösnimen DJ Sotofettin Honest Jon’s -lafkan pitkäsoitolle. ”Siellä tuli käytyä aikaisemmin jo muutenkin, kun siellä asui paljon kavereita, ja siellä nyt on varaa asua muutenkin. Norjassa vastaava ilmiö on näkynyt esimerkiksi Sex Tags Mania ja Wania -lafkojen julkaisussa. ”Tällä levyllä halusin sen kuulostavan siltä, että se olisi tehty samoissa sessioissa, mitä se ei ole, mutta että siinä olisi vähän enemmän sellaista albumifiilistä”, kertoo Savolainen. Se asuu ihan mun lähellä Berliinissä. Tulevaisuudessa Savolaisella on tarkoitus tehdä uusi levy Long Samin kanssa sekä mahdollisesti jatko-osa hänen jazz-levylleen Töölö Labyrinthille. ”Selailin arkistoja ja valitsin ehkä vähän elektronisempia kappaleita, ja se kävi myös Dominolle, koska ne eivät olleet kiinnostuneita just niistä kappaleista”, kertoo Savolainen. Mä toin synan, ja sillä oli kitara. Musiikin tekemistä Berliinissä sinänsä Savolaisella rajoittaa treenikämpän puuttuminen. Toisaalta se ei oo dancea, mutta toisaalta se on Euroopasta. Yamaha sekä Zoomin moniraitanauhuri. Ehkä se on nu-eurodancea!” nauraa Savolainen. Siellä on niin paljon vapaampaa, ja pikku itsetutkiskelu sen suhteen, mitä haluaa, on ollut paikallaan”, nauraa Savolainen
Ekan kerran olin varmaa 1996 ite nauhoittaa. Me pelattiin Koneen kanssa samassa lätkäjengissä ja pyöriteltiin niitä keskenämme. Katottiin kaikki MTV Rapsit ja tsekattiin kaikki ekoista Public Enemyista ja Run DMC:sta lähtien gangstarappiin”, kertoo Kone. Nykyinen ulkomainen rap ei pahemmin innosta, vaikka Tuomio myöntää haalineensa vielä kaikki MF Doomit kasaan. Ehkä kuulostaa ylimieliseltä, mutta niin se vain on. Mestoilla pyöri jo tuohon aikaan muun muassa Davo. Mut siitä erottamisesta, niin meillä on kyllä helvetin vankka tuntemus 80-luvun lopun rapista vuoteen 95. Siellä on yksi Suomen rumimmista kirkoista, ostoskeskus ja se oli entisen NHL-kiekkoilija Jere Lehtisen kotikaupunginosa. Ei me olla koskaan vittu minnekään lähdettykään; tää on meidän tahti tehdä tätä hommaa, kun on oikeasti kaikkea paljon tärkeämpääkin tekemistä”. ”Se oli sitä samaa porukkaa, joka rupes maalaa, skeittaa ja bommaa ja sit myöhemmin kuuntelee rappia”, lisää Kone. Tuomio aka Legis ja Kone aka Konan muistuttavat, että suomenkielisen rapin tekeminen ei ollut kuitenkaan mikään 2000-luvun alun keksintö ja että musaa tehtiin englanniksi jo paljon ennen Olari-rapin lippulaivan Suomi Lyriikkaa -tuotannon olemassaoloa. Raimon Passaa kiljuu 1996 oli ekoi suomenkielisii rap-biisejä”, kertoo Kone. ”Tosi paljon on lukenut noissa miniartikkeleissa, mitä Rumbat ja muut ovat puuhanneet, että Tuomio & Kone on tehnyt paluun. O lari on Espoon kaupunginosa, jossa asuu noin 15 000 ihmistä. Aktiivisen rap-skenen muodostuminen Olariin ei sinänsä ole mikään ihme, sillä toimihan paikka 90-luvun alussa alustana myös aktiivisille skedeja hc-skeneille. -Tuomio Teksti JOONAS PULKKINEN Kuva 3RD RAIL 78. Kaikki rap oli kovaa musaa aluksi; mulla on ollut varmaa jotain Mc Hammerinkin kassua, mutta kyllä sitten myöhemmin se hyvä kama alko erottua”, kertoo Tuomio. ”2 Live Crewin eka oli silloin alussa muun muassa kova. Jaatiset ja noi oli meitä vähemmän vanhempia jätkiä; me mentiin vaan dekit kainaloissa”, myöntää Tuomio. Räpin kuuntelu alkoi kummallakin herralla jo 80-luvun lopussa. ”Kyl se alko jo tuolta BJD-studioilta Ylikses. Nykyrapparit ei edes tiedä niitä nimiä, kun aletaan droppailee. Näin ponnahtivat myös 2003 artistinimiään kantavalla debyytillään Tuomio & Kone. Sit oli Ripa, jolla oli enemmän nykyaikasta kamaa, jota alkoi koppailee. Mä pyörin jo silloin noiden SLT-jätkien kanssa ja T-Murha oli se, joka rupes haalia ihan tosissaan; marssi Maksiin ja pisti sen musaosaston jäbän tilaa sille kaikkea. ”Kendrick Lamarin King Kunta on kyllä parhaita biisejä, mitä oon koskaan kuunnellut; ei kyllä ehkä räppibiisinä kuitenkaan”, myöntää Tuomio. Suomalaisen rapmusiikin tuntevat tietävät myös, että se on luonnollisesti käsitteen Olari-räp [jos se nyt käsite onkaan] synnyinsija sekä paikka, mistä tarunhohtoinen MC Taakibörsta ponnahti maailmalle. ”Kyllä marginaalijutut on saanut täällä aina ison paikan. 1995 tai vähän aikasemminkin. ”Me kopioitiin ihan helvetisti kassuja
Mut ei se hävetä”, kertoo Tuomio. Rokin lisäksi levy tulee taustoilta sisältämään kuitenkin ihan kaikenlaista vaikutusta, vaikka Tuomion laskujen mukaan noin puolet kappaleista sisältävät suoraa rockvaikutusta. ”Mä luulen, että se on eniten suosituin noista, ja tykkään niistä sanoista, mutta on se kertsi aika lapsellinen ja taustat ihan kauheata diskopumppii. ”Se oli sitä aikaa, että alettiin pikkasen laajentaa tota harrastusta, alettiin kerää porukalla rahaa ja ostaa MPC:tä ja kunnollista mikkiä. ”On siinä vähän jopa sellaista yritystä ottaa jopa kantaa johonkin. Nauhoja ei lähetelty minnekään, mutta esimerkiksi Hannibalin ja muiden vieraillessa Olarissa päätyivät esimerkiksi Raimon nauhoitukset tupladekin kautta pohjoiseen Suomeen. Levyn tullessa ulos keikkoja saa ehkä odottaa, koska periaatteena on ollut yksi keikka vuodessa. ”Jos tää taso olis ollut tällainen, kun meidän eka tuli 2003, niin se ei välttämättä olisi koskaan tullut. Tuomion ja Koneen ajan tuotoksia olivat yhtye Iskuryhmä Aliksesta, tuttavallisemmin I.R.A, jossa olivat mukana ainakin Koponen ja tarunhohtoinen MatkaAapeli. Into oli siihen aikaan kova ja opeteltiin käyttää niitä laitteita, mutta aikamoista räpeltämistähän se oli”, jatkaa Tuomio. Sitä vanhemmat on sitten oman matkansa puolivälissä, vaikka on niissä muutamassa ihan hyvä meininki”, kertoo Kone nykyisestä suhteesta varhaiseen tuotantoon. ”Meillä tuli Tuomion kanssa idea, ennen kuin se oli tullut edes ulos, että pitäiskö kahdestaan tehdä levyjä”, muistelee Kone. ”Studiolasermix” tuli nimeen Didierin taustaan lisäämistä törkeistä laser-soundeista. ”Aika hämmentävä niitä on kuunnella; aika törkeätä läppää. ”Tän vuoden keikkakiintiö on ylitetty jo sadalla prosentilla”, toteaa Tuomio. ”Me annetaan sample, mistä tulee runko tuottajalle, joka rupee tekee siitä sitten valmista jälkeä ja meidän tehtäväksi jää miettiä se biisi, kirjoittaa ja nauhoittaa se”, kertoo Tuomio. Levyjä meni kuitenkin mukavasti myös muualle. Mutta ei sitä kelaa, että onpas kehdattu tehdä tälleekin. Uusista Heimlich manööverin musavideon tiimoilta otetuista promokuvista huolimatta vanhentuminen ei ole viittaus esimerkiksi Edun Lentäjän koiran CD-kanteen. Kyynisiksi papparoiksi miehet eivät kuitenkaan ole jääneet, vaan myös jaksavat olla fiiliksissä kotimaisesta nykyrapistakin. Levynä ei siinä ole vieläkään mitään, mikä kuulostaisi erityisen paskalta. Tuotantopuolen apu oli tarpeen, ja homma haluttiin pitää kivuttomana ja valmiit kontaktit olivat jo olemassa. ”On se parempi tälleen, että molemmat on tasavertaisesti mukana”, lisää Kone. Myöhemmin Edun sekä Davon puuhatessa soolojansa sekä Taakibörstan vietettyä tietynlaiset hautajaiset syntyi tyhjän päälle jääneen Koposen kanssa Reilukerho. Tais olla 2004, kun ostin Melaveikkojen seiskan”. Tippa T:lle erityismaininta parhaimmasta biisin nimestä ikinä eli Paukuta sun pimppii”, luettelee Tuomio. ”MPC sun muut efulaitteet oli hommattu, ja kokeiltiin innokkaasti”, muistelee Kone. Ensimmäisen levyn jälkeen Tuomio ja Kone feattasivat aktiivisesti esimerkiksi Edun alkupään soolo-EP:llä. Mutta Reilukerho muodostui vuosikymmenten välissä yhteisten studiokuvioiden kautta. Levyllä Tuomio ja Kone vierailevat biiseissä Fättii (sil omal vitun sairaal tavalla), Kaipiroskaa, Vernet Brankkoo ja sitä rataa, sekä lisäksi Kone ja Etenevän liikkeen lailla. Laitteisto oli myyty pois, eikä ollut studiota, missä tehdä. ”Alunperin se idea oli, kun oli tullut samplattua kaikkia vanhoja rokkibiisejä, että se ois sellainen vitsi ´Kone rokkaa´, että sellainen pitäisi tehdä”, toteaa Kone. ”Se lähti vähän niin kuin itseänsä karkuun”, lisää Tuomio. ”Kyl mä oon kuullut, mutta ne ilmeisesti yrittää kuulostaa vähän samalta”, lisää Kone. Kyllä se aina välillä käy piipahtaa täällä”, muistelee Kone. Tuomion ja Koneen 2003 debyyttiä edelsi vierailu Kehäketun ja Koposen vuoden 2000 debyytti-EP:llä, jonka suosio on historiaa. Edu ja Koponen olivat Tuomiolle ja Koneelle myös samoilta ajoilta tuttuja, vaikka eivät legendaarisella BJD-studiolla nauhoittamassa käyneetkään. Ruvettiin kelaa, että niiden pitäisi olla ihan oikeita biisejä”, kertoo Tuomio. ”Me tiedettiin millaista musaa haluttiin tehdä ja että Sami Charmi / Seyed Sami on siihen oikee jäbä”, kertoo Tuomio. ”Kyllä se kai on ihan väistämätöntä. 3rd Raililta päivämäärällä ilmestyvän Rokkaa-levyn piti olla alunperin Koneen soololevy, mutta lopulta levy päätettiin julkaista Tuomio & Kone -nimellä. Kokonaisuuteen ollaan tyytyväisiä. Silloin ei ollut vielä omaa studiota, niin tehtiin Kehäketun himassa runkkukopissa aika monet nauhoitukset. Sinne mentiin lähinnä kaljottelee ja kattoo tuleeks mitään, mutta se oli tosi hauskaa”, toteaa Tuomio. Taustoja oli tyypillistä tehdä yhdessä muiden kanssa kokeilemalla, mikä samalla oli ikään kuin tutustumista studio-hardwareen. Mutta kieli poskessa kuitenkin”, nauraa Kone. ”Ihan pilke silmäkulmassa sitä ollaan tehty”, lisää Tuomio. Erona Tuomioon ja Koneeseen ja kenties nyt ilmestyneisiin uusiin kappaleisiin kuulostaisi siltä, että vanheneminen kulkee herroilla musiikin tekemisen ja ilmaisemisen myötä. ”Meni paljon studioaikaa hukkaan. Ekasta studiosta kumppanit lensivät varsin nopeasti pois – todennäköisesti kuulemma porttikongiin kusemisen takia. ”Ne on tietyn aikakauden tuote, ei siitä pääse minnekään”, myöntää Tuomio ja kertoo, ettei kuitenkaan esimerkiksi Nuorgamin sivuilla aikoinaan 2000-luvun top 100 Suomi-biiseihin valitusta Sorbuksen herrasta kumpikaan ole sen kummemmin koskaan välittäneet. Likainen etelä on aika hauskaa musaa, Mikidi & Gaiaf, Tuuttimöröstä tykkään, jopa Papru T, vaikka se ei oo ihan sellaista, että ite kuuntelis, mutta siistiä, että keksii omia juttuja. Levylle päätyi omien taustojen lisäksi myös Kehäketun ja Koposen kanssa tehdyt taustat, Anonymouksen aka Dj Sapelin skrätsit, Davon sekä Didierin taustat ja myös levyn Sorbuksen herraa vastaava klassikko Koiratarha radalla (studiolasermix), jonka piti alun perin olla MC Taakibörstan kappale. Meillä oli tuohon videoon liityen sellainen läppä, että kun se oli 3rd Railille tärkeä juttu ja me ei tykätä pahemmin näyttää naamaa missään, että miten me päästään kiertää se juttu. Siihen, miksi levy julkaistaan 3rd Raililla eikä esimerkiksi omakustanteena, oli luonnolliset syyt. Reilukerhon suhteen tekeminen koettiin kuitenkin varsin huolettomaksi. ”Reilukerho oli kuitenkin vähän famea kaikille meille. Sillon, kun meillä on kirjoitusprosessi käynnissä, niin mä yritän olla kuuntelematta; jos radiossa tulee suomiräppibiisi, vaihdan kanavan saman tien. ”Ei oo tullut mieleenkään, vaikka kyllä tiedän totta kai sen kannen. ”Siinä oli kanssa se idea laittaa se tolleen, että tehdään levy niin kuin Ghostface & Raekwon tekee soololevyjä, että kumpikin on ihan samalla lailla joka biisissä messissä”, muistelee Tuomio. Taakibörsta, Tuomio & Kone sekä SLT:n kumppanit olivat päätyneet samalle studiolle kulujen minimisoimiseksi. Kumppanit laskivat tietyn määrän levyjä, joka tulisi myydä Olariin, jotta omat saataisiin takaisin. Ei se vaan mee niin; ihmiset vanhenee”, toteaa Tuomio viitaten uuteen materiaaliin. Ei me haluttu kuitenkaan mitään ski-maskejakaan käyttää, ja onhan se tosi juttu tossa överiks vedetyssä itseironiassa, että kyllähän me ollaan aika vanhoja jätkiä”, toteaa Tuomio. Mutta mä diggaan Olarin nuoremmista, jotka on jatkanut tota perintöä hienosti. Studiolla notkouivat eniten Reilukerhon jäsenet, minkä kautta kokoonpano muodostui. ”Viimeks kun näin, niin kyl se muistaakseni ihan OK kunnossa oli. Haastattelu tehty luonnollisesti Davistolla www.3rdrailmusic.fi Ääni 79. Toinen studio löytyi eteläisestä Helsingistä ranta-alueelta, joka sittemmin testamentattiin vielä nuoremmille olarilaisille, kun vanhempi polvi alkoi luopua studiogeareistaan. ”Siltä levyltä kuuluu myös se, että se on todellakin meidän miksaama”, nauraa Tuomio. Ensimmäiset tuotantovuodet olivat lähinnä hauskanpitoa, ja kassuja nauhoiteltiin omaksi huvikseen BJD-studioilla. Tämä kuuluukin vahvasti kahdella levyltä ensimmäisenä julkaistulta raidalta eli Rankkitynnyriltä sekä Verbotenilta, joilla vieraillee myös Raimo sekä Setä Koponen. Mutta mitä itse asiassa kuuluu legendaariselle Matka-Aapelille. ”Mä änkeydyin siihen sitten myöhemmin; mä en ollut siinä ekassa aallossa”, kertoo Tuomio. Sairas T on sairaan kova räppään, vaikka en ole tuotantoa kauheesti kuunnellutkaan. Kysyttäessä samojen miesten yhteyksistä vuonna 2003 ilmestyneeseen Melaveikkojen 7-tuumaiseen Tuomio väistää kysymyksen nopeasti: ”Ei ole meidän, ketä ne on. Mutta tuskin kukaan haluaa kuulostaa sellaiselta 18-vuotiaalta ikuisesti”, kertoo Kone ”Mä tiedän, että jengi tulee purnaa, kun meidän levy tulee ulos, että miksi te ette heitä samanlaista läppää kuin 12 vuotta sitten, mutta mä voin oikeasti luvata, että me kuulostettais muuten ihan helvetin naurettavilta ja säälittäviltä. ”Se oli jäänyt julkaisematta, ja siinä vaiheessa näytti aika toivottomalta, että aikooko ne tehdä sillä mitään, niin sovittiin, että heitetään se siihen meidän levyn loppuun, mikä oli tietty meille helvetin hyvä juttu”, kertoo Tuomio
Uskottavuutta hänelle totta kai tuo se, että levyn on tuottanut Ulverista tuttu Garn, ja sillä soittaa muun muassa Mayhemin ja Arch Enemyn jäseniä. Myös välillä kirjoittajien maailmankuva ja arvot välittyvät vähän liiankin selkeästi. Toivottavasti tämän levyn tiimoilta tulisi taas pari livekeikkaa; suosittelen menemään katsomaan Sakkea myös livenä. Toisaalta välillä kirjassa on ehkä turhaa toistoa, kun johonkin on jo aiemmin viitattu. Toisaalta sitä huomaa kuuntelevansa hieman etäältä sen sijaan, että musiikkiin tulisi varsinaisesti eläydyttyä tai että sen yhteydessä kokisi erityisiä tunnetiloja. Youtubesta löytyy Jugin tekemä video biisistä Vanha Sielu, joka toimii hyvin käyntikorttina Ameeban maailmaan. Jos maailmassa olisi enemmän Saken kaltaisia ihmisiä, olisi se parempi paikka elää; tosin se voisi olla myös aika saakelin verkkaisesti etenevä maailma, mutta ehkä asia olisi ihan hyvä niin. Kummituseläin-albumilla ghettotyyliveteraani jatkaa ”starving artist” -polkuaan radiohittejä tehtailematta ja kompromisseja tekemättä. ”huoran on kuoltava”) alkaa kirkkokuorolta kuulostavalla lauluosiolla (levyn vokaalit ovat osittain nauhoitettu vanhassa mausoleumissa tavoitteena täydellisen kaiun aikaansaaminen) johon kerros kerrokselta rakennetaan uusia osia. Rakastakaa luontoa, hiljentykää välillä, sanokaa kiitos ja anteeksi ja niin edelleen. Kolmannelta biisiltä In the Dreams of the Dead löytyy levyn kovin kertosäe ja sen päättävästä rallista koko levyn huippukohta. Tämänhetkisistä verrokeista tulee etäisesti mieleen norjalainen Kvelertak ja maanmiehet Ghost, mutta nämä kyseiset aikalaiset kalpenevat Tribulationin tyylikkään tumman rokin rinnalla. Tiedä sitten, onko tämä jälleen yksi rajapyykki bläkkiksen salonkikelpoistumisuudessa, mutta tanskalaisen Amalie Bruunin sooloprojekti Myrkur on jotain hyvin muuta kuin mihin tämän genren parissa ollaan totuttu. Levyn avaava Strange Gateways Beckon on erittäin tunnelmallinen, maalaileva ja pohdiskeleva raita, kun taas sitä seuraava Melancholia yllättää punkahtavalla garagerokilla, jota on vaikea kuunnella huitomatta nyrkkiä vihaisen rytmikkäästi yläviistoon. Kakkosraita Hævnen avautuu yksinkertaisen junnaavalla kitarariffillä ja räjähtää odottamatta riipaisevaan, perinteiseen kakkosaallon norjalaisbläkkikseen, jonka päälle Amalie karjuu kuin riivattuna. -Joonas Pulkkinen Tribulation The Children of the Night (Century Media) Pienestä länsiruotsalaisesta Arvikan kaupungista lähtöisin oleva Tribulation on onnistunut kolmannella täyspitkällään, Children of the Night, tasapainoilemaan taiteen ja viihteen välimaastossa poikkeuksellisen taitavasti luoden helposti lähestyttävän paketin, jossa riittää kiinnostavia nyansseja monille kuuntelukerroille. Children of the Nightin paras anti löytyy sen ensimmäiseltä puoliskolta. Levyllä itse asiassa vieraileekin Freukkarien Pekka Myllykoski. Sanat tippuvat tarkasti, sulavasti ja eleettömästi tikittävien taustojen päälle kellon tarkkuudella. Tästä nyt hyvä opas parempaan elämään niiden elämänhallintakirjojen sijaan. Tänä vuonna viime vuoden top 10:ssa. Omaan korvaan tämä tapa kirjoittaa toimii paremmin ja kertoo kasvamisesta artistina. Kirja on jaettu hyvin erilaisiin lukuihin, jotka käsittelevät muun muassa straight edge -kulttuurin rantautumista Suomeen yhdessä eläinoikeusliikkeen nousun kanssa, Lahden 90-luvun listahiteiksi nousseita Apulannan ja Tehosekoittimen kaltaisia bändejä, 90-luvun kiljupunk-skeneä ja niin edelleen. Myrkurin debyyttilevystä on vaikea löytää varsinaista moitittavaa: sen äänimaailma on omalla tavallaan erittäin viehättävä, sävellykset yllättäviä ja monipuolisia, ja sen 37-minuutinen kesto on aikalailla ideaali. Yhtäkkiä tempo taas tippuu ja kuulemme skandinaavisia kansanlaulumelodioita enkelimäisellä laululla säestettynä; jostain kumman syystä tämä kaikki sointuu yhteen erinomaisesti ilman, että mikään tuntuu pakotetulta tai tarpeettomalta. Lopputulos on davidlynchmäisen odottava ja ahdistava. Hattu päästä Ameeballe. Hatun nosto siitä; on hienoa, että näinä tulosvastuullisina aikoina tehdään vielä asioita ns. Kaikki sävellykset, vokaalit (sekä puhdas laulu että bläkkisörinä) sekä kitarat ja piano-osiot ovat kuitenkin Amalien omaa käsialaa. -Joonas Pulkkinen Ameeba Kummituseläin Ghettotyylit Sakari Sakke Niskasen kauan työn alla ollut soolo on vihdoin saatu labrasta pihalle. Ilahduttavan kovaa livesettiä. Räppääjänä Sakke on persoonallinen ja teknisesti taitava. -Kempas www.ghettotyylit.com 80. M on kaikessa eteerisyydessään ajoittain kaunista ja tunnelmallista kuunneltavaa. Tutusta kaavasta ei ole juuri poikettu, biitit ovat ehkä vähän nopeampia ja futuristisempia mitä aiemmin, ja vähän aggressiivisempia tyylejä on mukana useampi. Tiedä sitten, onko tätä tietoisesti lähdetty hakemaan vai onko tämä vain kuulijan subjektiivinen tuntemus. Kirjoittajana Ameeba on siirtynyt hieman päänsisäisestä tunnetila-analyysistä enemmän universaalin luontoja elämänkokemuksen eksistentialistiseen pohtimiseen. Oikeastaan vastaavaa musiikkia, tietynlaisen folk-/country-/bluegrass-hengen tuotosta ovat kyenneet Suomessa onnistuneesti tarjoamaan ainoastaan Isokynä Dave, tietyllä tavalla Joose Keskitalo sekä parhaimmillaan Freud, Marx, Engels & Jung. Bändin death metal -tausta tulee levyllä ilmi ajoittain, mutta on enää läsnä lähinnä Johannes Anderssonin raapivassa karjunnassa, jonka lievä monotonisuus alkaa hiljalleen hiipiä esiin levyn ehkä hieman tarpeettoman pitkän keston aikana. Joka tapauksessa M on vahva ja vähintäänkin kiinnostava ensilevy ja se kannattaa kuunnella ennakkoluulottomasti läpi vaikka lähtökohta onkin poikkeuksellisen epä-kvlt. Tuttuja kohtia on ilo bongailla. Kaiken kaikkiaan ja muutamine heikkouksineenkin Tribulation on onnistunut luomaan yhden vuoden parhaista levyistä. Tribulation aloitti aikoinaan 2000-luvun puolivälissä death metal -kokoonpanona, mutta bändin soundi on muuttunut ja monipuolistunut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Levyn loppupuolisko alkaa hieman puuroutua, mutta positiivisena poikkeuksena on Holy Libations, jonka pitkät kitarasoolot ovat kaikessa mahtipontisuudessaan upeata kuunneltavaa ja muistuttavat siitä, että klassinen kitarasankaruus on mahdollista toteuttaa erinomaisella tyylillä lankeamatta turhiin kliseihin. Oma suosikki on ehdoton Juuri niin, josta voivat kaikki äänittämistä hifistelevät kuunnella kuinka ne ballaadit äänitetään. Spigun alias Ville Linnan sanoitukset ovat herkkiä, elämänmakuisia ja juomarihenkisen maailmaa ihmettelevän nuoren aikuisen kappaleita. Levyn avausraita Skøgen skulle dø (suom. rakkaudesta lajiin. Samalla bändi on löytänyt erinomaisen balanssin perinteiden kunnioittamisen ja uuden luomisen välille; Children of the Night kumartaa nöyrästi Mercyful Faten, Sabbathin ja jopa Deep Purplen suuntaan, mutta kuulostaa rehellisesti täysin omanlaiseltaan. -Matti Leppänen Spigu Kaupunkien yössä (Rapu Records) Spigun jo viime vuonna julkaistu debyytti on huikeaa kuunneltavaa. REVIEWS Ville Similä & Mervi Vuorela Valtio vihaa sua – Suomalainen punk ja hardcore 1985–2015 (Like kustannus) Ville Similän ja Mervi Vuorelan vähän yli 600-sivuinen kirja on kunnianhimoinen yritys vetää jatkumo suomenkielisen ensimmäisen punk-aallon ja sitä seuranneen HC-skenen kautta aikamme suomalaisiin punk-bändeihin. -Matti Leppänen Myrkur M (Relapse) Yhden naisen black metal -kokoonpanot tuppaavat olemaan melko harvassa – varsinkin sellaiset, joissa nainen on kaunis exmalli, jonka musiikillinen tausta löytyy melodisen indiepopin parista. Räppipäätäni lämmittää biittien sekaan tiputellut pienet sampledetailit muutamista UG-rapin klassikoista. Tulos on kiitettävä, ja kirjaa voi lämpimästi suositella jokaiselle ylipäätänsä suomenkielisestä musiikista kiinnostuneelle, koska kirja piirtää hyvin 90-luvun alun laman kuvaa, 80-luvun ja 90-luvun lopun nuorisokulttuurin ominaispiirteitä itsessään sekä sitä, miten esimerkiksi medioiden kehittyminen on vaikuttanut nuorten tapaan harrastaa musiikkia. Ja erinomaista käsialaa ovatkin. Jos itse saisin valita, valitsisin vuoden suomalaiseksi tietokirjaksi. Tämä on ollut hyvä ratkaisu, koska näin luvut toimivat myös itsenäisesti luettuinakin. Kuitenkin teos on merkittävä kulttuuriteko, jossa runsaine kuvineen, zine-lainauksineen ja haastatteluineen on onnistuttu taltioida oleellinen osa muuten varmaan dokumentoimattomaksi jääneitä yhtyeitä kuten Amenia tai Uutuutta. Tiedä sitten onko tämä syynä siihen, että levyltä löytyy jopa kaksi instrumentaalibiisiä – näistä ensimmäinen, synkän karujen surffikitaroiden säestämä Själaflykt on levyn ehdottomia kohokohtia, mutta toinen, Cauda Pavonis, vaikuttaa vähän pikaisesti kasaan nykäistyltä täyteraidalta, joka ei ketään loukkaa, mutta ei myöskään jää millään tavalla mieleen
Parhaimmillaan tyyleistä tulee mieleen parempi D XXX D A tai teknisellä tasolla vanhat Delin höpinät. Suositus! Where we came from Where we came from on Barcelonassa majailevan saksalaisen Lucas Fiederlingin noin kolme vuotta ottanut indieleffaprojekti, joka sai Suomen ensi-iltansa Helriden jatkoilla. Ehkä rokimpi mode onkin suurin ero esimerkiksi Seksarien tuotantoon. Vähän kuin kuuntelisi kasariurheiluohjelmaa ja olisi imppaillut dieseliä. Hienoa että, tällainen on saatu aikaiseksi, ja toivotaan, että tämä aiheuttaisi vähän liikehdintää rapakon takana. Tennispalatsin takana suoritettu hi jump wallie on aivan älytön juttu samoin kuin nose-töksy-noseblunt. Moni paikalla olleista ei peitellyt hämmennystään, vaan tituleerasi leffaa jopa sairaimmaksi suomileffaksi koskaan. Livenä todistaneena täytyy todeta, että kasetti ei ihan tavoita vastaavaa energisyyttä, mutta silti Asuositus. Mukana myös nerokas coveri T.N.T. Mukana tulee muuten kuminen luuranko. Leffan tunnelmasta tulee vahvasti mieleen Staticit, varsinkin Static 2 sekä AWS:n Mindfield. Osa parteista oli yhtä suoraa huutoa. Juho taisi tosin tehdä kesäksi erikseen jonkun kesäpanokassun, mutta eipä siinä mitään. Enari tippuu tällä kertaa vielä enemmän kuin tavallisesti, paljolti Euroopassa ja spottien kokoluokka on hypännyt taas yhden pykälän ylöspäin. Himachal voisi olla jokin taide-elokuvan soundtrack tai Ryuichi Sakamoton varhainen minimalistisempi työ. Minimalistista, vähän sekavaa ja soundimaailmaltaan helisevää kamaa. Tilanne muistutti vanhoja Perus-pätkien enskareita Skattan K13-teatterissa. Kaikki partit ovat hyviä, mutta erikseen pitää hehkutella kotimaisten ohella Phil Zwijseniä, jolta esim. HU 2/15) koostama joulumixtape on sopivan eklektinen ja rokkipainoitteinen kassu, joten kyllä sitä pystyy ihan kesälläkin kuulemaan. Kassulla on muun muassa Have you ever seen the Jane Fonda VHS, Talmud Beach, Hopeajärvi, Jukka & Jytämimmit, sekä tietty Smurffit. Leffa ei varmasti ole kaikille täysin mieleen (voin kuvitella marinaa mm. Skeittaus on hyvää, fiilis on kaverileffamainen, ja WWCF on visuaalisesti todella kaunis elokuva – sanoisin, että eurooppalainen klassikko. Todennäköisesti Astorian henkilökunnalla leikkasi myös vielä nopeammin kiinni juhlakansaan kuin K13:n henkilökunnalla aikoinaan sekaviin skeittaajiin. My Favorite Thingsin syntymäpäiviltä valmiiksi saapunut ja itsensä kauniiksi juonut porukka huusi SLP:tä Roballa enemmän kuin kansa hallituksen leikkausten perumista. Ihan kuin joku Loven Mummi kutoo julkaisu. Anton Hammer – Himachal (Crummy) Nuntonin aka Anton Nuotion instrumentaalimusiikkia. REVIEWS JOONAKSEN KASSUKIMARA Fiksasin mankan, joten pystyin arvioimaankin nämä työpöydällä lojuneet kassut! -Pulkkinen Nunton – Hoppisoturi (Bemböle) SNTC-Familyn tarunhohtoisessa kokoonpanossa vaikuttanut Nunton on tehnyt matskua myös soolona. Suositus. Minulla ei ole kyllä mitään hajua siitä, mistä tätä saa, mutta kauttani voidaan kyllä järjestää kontaktit Veikkoon ainakin. Viimeisen partin kunnia menee Enikselle. What beautiful music. Greg Huntin tyylinen lähestyminen liikkuvaan skeittikuvaan ja skeittaukseen edustaa muutenkin hyvin WWCF:ia. Leffasta on tulossa DVD-julkaisu syksyn aikana kuvakirjan kera. Visuaalisesti WWCF on melko tummanpuoleinen, visuaalisesti selkeän konseptin sisään rakennettu leffa. Välillä mennään aika hitaallakin tyylillä, mutta kummankin flow on kehissä ja läpät sopivan persoonallisia. Leffan aloittava Alex Cruysberghs osoittautuu yllättävän viihdyttäväksi videoskeittaajaksi. Sanoitukset ovat samaa nerokkuutta, mitä esimerkiksi todistavat kappaleet Tauski liity Natoon, Flipperi tai Suomitytöt Nykissä. Itse skeittaukseen lienee syytä palata sittemmin arvion muodossa, mutta todetaan tässä yhteydessä oleellinen: SAIRASTA. -Kempas www.wherewecomefrom.eu SLP – World Order @ Astoria 21.8 SLP:n ensi-illat ovat nousseet vuosien varrella sellaiseksi instituutioksi jo itsessään, ettei samanlaista huutamista kenties nähdä edes skeden SM-jatkoilla. 81. Tunnelma on melodista, hieman jopa japanihenkistä ambientrallatusta, mutta myös minimalteknohenkistä äänimaailmaa noiseviballa. Uutta World Orderia varten Kenno oli järjestänyt megaluokan puitteet ja todella komean vanhan leffasalin Isorobalta. Mitään uutta leffan konsepti tai visuaalisuus ei tarjoa, vaan WWCF on hyvinkin perinteinen indieleffa timelapseineen ja filmimatskuineen, mutta ei tämä ole huono asia, kun kama on tehty hyvin. Lähes Pretty Sweetin mittainen tunnin pituus ei ollut liikaa, vaan Titon ensipätkästä aina Simon vikaan parttiin asti meininki (ja Lurkin loistava fonttivalinta) oli kehissä. Noin 10 viimeistä juttua oli pahinta vasaraa mitä on Suomessa nähty, muun muassa lipslide Aheron aikanaan säkittämään Kinopalatsin reiliin ja feeble kauan spekutettuun Stadikan reiliin. Mysteerikassu niin kuin biisien nimetkin kuten Syvänmerenkalat, Rämpiminen jatkuu ja Vaikka ilman käsiä ja jalkoja. Homo joulu (Fuck cd’s) Tekkenin Juhon (ks. vika fiftari kinkkiluiskiin Vallilassa on aika moneen kertaan pohdittu spotti, jota kukaan ei ole käynyt korkkaamassa. Muutenkin todella kova ja mielenkiintoinenpartti. Kumpikin on aikaisemmin tunnettu lähinnä Bembölen muusta katalogista ja Skeletonin kassuilta sekä Gabriel Hirmu muun muassa Tuuttiksen ja Stöön tuotosten feateilta. Tämä on vuoden ja kuluvan vuosikymmen suomitapaus. musiikeista), mutta niille, jotka tykkäävät hyvistä ja konstailemattomista skeittileffoista, tämä varmasti maistuu. Hirmu & Olemus Kayareidedes (Bemböle) Hirmu & Olemuksen kassu on itse asiassa pirun vahvaa sanataituruutta. Läpät ovat kanssa välillä enemmän taiderap-henkisiä, mutta myös poikamaista vekkulimaista hyymöriä löytyy. Eniz laittaa suomiskeittauksen spotteineen uudelle tasolle. Suositus. Suositus ja kulttipotenttiaali. Jyrki Nissinen & Isotissinen – Lemmenlaiva hyökkää (Fuck cd’s) Nissisen ja Isotissisen seiskan ohella ovat parivaljakko bändeineen laittaneet ulos vielä kasetillisen rock ’n’ rollia. Skeittauksen puolesta ei matskujen tasosta voi valittaa. Todella vahva kokonaisuus ja huippusuositus. Erona SNTC:n tuotantoon on biitit, joista vastaa Moguli; ne edustavat enemmän perinteistä ysärijazz-samplekimaraa. Leffan perusteella tuntuu, että Lucas on reissannut parin vuoden sisällä ympäri Eurooppaa ja muitakin maanosia enemmän kuin monet reissaavat koko elämässään. Dispuhtimo & Tuonpuoleinen – Tunneli Vasta vajaiden parikymppisten kundien Tunneli-kasetti muistuttaa Terveiden Käsien Läjä Äijälän elektronisia projekteja. Marius haukkoi henkeä ja hikeä. Välissä iloisia yllätyksiä olivat Kyyn kokonainen partti, runsas kaveriedustus, Spurtsi Sporgen jutut, Delgado, Titon aloituspartti, Laban, Dinon lopetuspartti – aivan liikaa, mitä mainita. Karvonen on läiskinyt kasaan yhden uransa ehjimmistä parteista, esim
Vaikka vinho verde teki kepposet ja Mika Vainion jäänmurtajan mörinä oli päänupille liikaa ja pikku pillityskin siinä pääsi, ei apu ollut kaukana. Dj Pertsa aka Randy Barracuda soitti toiseksi parhaimman ghetto house -keikkansa, jonka olen päässyt todistamaan. Kun jouduimme yksinkertaisesti sanomaan, että nyt pitää mennä, vaati kauppias meitä vielä ottamaan pari alan lehteä mukaamme. Perjantai-illan isot ja tämän hetken kenties kiinnostavimmat houseja disco-konkarit Skatebård ja DJ Haus olivat Kårenin isossa salissa aivan tulessa. Eksyttäessäni hänet huomasin lopulta eksyneeni myös itse jonnekin radan varteen. Kari Peitsamo onnistui omalla keikallaan soittamaan peräti yhden kappaleen. HeseHotelliin en näillä puheilla mene enää koskaan. ”Et tekis Neljää Ruusua englanniksi ja laittais nimeks 4R ja sitten Stefan Lindfors suunnittelisi levynkannet.” Mutta palatakseni itse festivaaleille: Vesa jos joku on kyllä loistava ihminen luomaan hyvän festivaalifiiliksen, ja koimme molemmat olevamme valmiita kaikelle rakkaudelle. Teurastamon alueen puitteet osoittautuivat varsin hyvin kattamaan festivaaliyleisön vaatimat puitteet ja siihen vaadittavan infran eli toisin sanoen kohtuullisen kaljan hinnan sekä kusilaarit. ”IIIIK! Baddest beat around!!!” Ystäväni Pluton mantraessa QT:n mantroja krapulaisessa Hese-hotellihuoneessa keskityin Kristiina Männikön liekitykseen alakerrassa, joka jackkasi siihen malliin, että vanhalle chicago houselle saa etsiä suurempaa DJ-tribuuttia ainakin hetken. ExSpacemen 3 -legenda Sonic Boom, jota lähdin varta vasten kuuntelemaan festivaaleille, oli tekotaiteellista Alan Vegaa apinoivaa paskaa. Häkkisen konsepti oli ytimekäs. Höpöhöpökaasu ei minua perjantaina pelastanut, vaan jouduin juoksemaan kolme tuntia ympäri Turun keskustaa erästä turkulaisnaista pakoon kyetessäni nippa nappa ei-verbaaliseen kommunikaatioon. Yhteisöllisen riemun siivittämänä haistatin paskat Hese-hotellin palvelulle näyttäen ties mitä merkkejä valvontakameroille ja heräten huoneeni vessasta, jonka olin vielä kaiken lisäksi lukinnut. Tästäkin huolimatta esimerkiksi Jesus & Mary Chain, jonka kaikki Psychocandy-versioinnit eivät ikävä kyllä tavoittaneet alkuperäisen klassikon tunnelmaa, lunasti viimeistään bonareilla kuultujen kappaleiden kuten Head Onin aikana odotukset. En voittanut; sen sijaan Smålik saavutti kisassa Fubun tuulipukuprojektilla pronssia. H2Ö Osallistuminen toiseen vuotuiseen höökaksööhön ratkesi siten, että kollega Korkkula soitti minulle heinäkuisena tiistaiaamuna kertoen hoitaneensa homman. Hisserin keikka jäi valitettavasti väliin; tähän täytynee tehdä korjaus tulevissa lehdissä, koska yhtye vaikuttaa kiinnostavalle lupaukselle suomalaisen vaihtoehtomusiikin kentällä. Kaikki nämä toiveet toteutuivat. Henkinen voittaja oli kuitenkin Perttu Eino Kalevi Häkkinen. Artistin keikan osalta lienee kuitenkin tähdellistä todeta, että artisti on kyennyt tekemään tämän hitin jälkeen järkevääkin musiikkia. Jätin Club Seventeenin vuoden ’77 kolmosnumeron HeseHotellin hotellikansion väliin kiitokseksi hyvästä palvelusta. Musiikillisessa tarjonnassa ei niinkään ollut kieroon katsomista, vaikkakin täytynee todeta, että festivaaliajankohdan ja keikkojen tunnelman suhteen osa keikoista aidosti kärsi siitä, että kesäkuu sattunee olemaan pohjolassa vuoden valoisin ajankohta. ”Elä itke, Pulkkinen: ku mää tein eka mixtapen, niin Turku palo!” lohdutti eräs turkulainen DJ-legenda, ja sitten taas mentiin! Launtaina Egyptian Lover liekitti yhdessä Jamie Jupiterin kanssa kasinollakasia siihen malliin, että pompin kuin teinityttö Dingon keikalla vastaavalla vuosikymmenellä. Kaiken kaikkiaan kaksi päivää oli juuri sopiva mitta festivaaleille, jotta kaikkia mehuja ei imetä jo heti kesäkuussa. Innostuin jopa hajottamaan jekkupullon. Ariel Pink oli niinikään vahvassa vedossa, ja parhaimmillaan keikka oli kaikessa bändin kalsareissa soittamisessa ja draq-koreudessa artistinsa näköinen performanssi. FESTARIT Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia (2004 (2004––14) 14) From Dirt to Dust book and Out of Steppe documentary available now! Photography: Percy Dean and Cyrille Weiner / Writing: Seb Carayol Cinematography: Stephen Roe / Featured Skateboarders: Joseph Biais, Jerome Campbell, Igor Fardin, Sylvain Tognelli, Yoshihiro “Deshi” Omoto and Phil Zwijsen www.carhartt-wip.com Jerome Campbell, BS wallride – Photos: Percy Dean & Cyrille Weiner 82 SIDEWAYS – uudet kesän käynnistävät kokoontumisajot Kesäkuinen Sideways uutena festivaalitulokkaana onnistui kiinnostamaan jo ennen festivaaleja muista sinänsä poikkeavalla ja hyvään nicheen osuvalla tarjonnallaan, perinteisellä rokilla sekä vahvalla jenkkiräpillä. Aavikko, Pistepirkot ja Asa olivat sen sijaan yllättävän kehissä. ”Minkä homman sä oot hoitanut?” ”No sen.” ”Eiku minkä vitun homman?” ”Mä buukkasin meille sen Hesehotellin!” Tajutessani joutuvani viettämään kaksi heinäkuista viikonloppua HeseHotellissa lannistuin ja tunsin orastavan vanhuuden tuomat tuskat. Piristyin pari päivää ennen festivaaleja ilmoittautuessani festivaaleilla järjestettyihin bändikonseptoinnin SMkisoihin Salo-teknoa käsittelevällä projektilla Invisible hands of Jorma Ollila and Kalle Isotalo. Mystisen Acid Hausmeisterin ja Luputonin siivittäminä olikin varsin monta syytä lähteä vuoden sillalle pyörimään maassa Planet Rockia ja kaatamaan Musiikin maailmanmestaruuspokaali pastissi-sisältöineen. Olin varma voitostani, ja lauloinkin koko viikonlopun sitä Rudyn ”Mä oon Suomen mestari” -biisiä. Lauantain osalta uutuusyhtye Tähtiportin toinen livekeikka ja sekava esiintyminen keräsi, kumma kyllä, kehuja hyvinkin erilaisilta ja tyylisiltä ihmisiltä, ja Jaakko Eino Kalevi oli myös itseoikeutettu viimeinen tähti ”grillipihalla”. 80 EUR on aivan liikaa festivaaleista ottaen huomioon viime vuoden tarjonnan Hawkwindeineen ja Mad Professoreineen. Keikan tunnelmia voi käydä katsastamassa esimerkiksi FB-yhteisössä ”Joka päivä sama kuva Laabanista Seksihullujen keikalta.” Tulevaisuudessa H2ö:n täytynee skarpata tarjontansa suhteen. Muuten olisin varsin pettynyt festivaalin taiteelliseen antiin, mutta Seksihullut eli tuttavallisemmin Seksarit soittivat parhaimman keikkansa, jonka olen päässyt todistamaan. Arvostan sitä, että festivaali tarjoaa pienemmille turkulaisyhtyeille mahdollisuuden päästä soittamaan, mutta tuoko festivaaleille lisäarvoa bändien määrä ja se, että nämä yhtyeet soittavat lähinnä poikaja tyttöystävilleen. Pharcyde oli kaikkea muuta kuin vanhojen gubbejen väsynyttä käsien heiluttelua, ja Tekstarien maine kovana livebändinä ei tunnu lakkaavan. Jouduimme myös katsastamaan kaupan visuaaliset palvelut valkoisine papereineen. Perjantaisen Soft Moonin ja K-X-P:n esiintymiset olivat odotettua särömeininkiä, mutta esiintymisten sijoittuessa samalle lavalle täytyi todeta, että kyseisen välilavan vaatimat puitteet ja soundit eivät vastanneet yhtyeiden kannalta vaadittavaa tasoa. Järkkärit onnistuivat myös kaljanjuonnista ja tupakasta nipottamalla pilamaan ilakointifiilikseni. Voi ihana Aurajoen ranta! Voi ihana vuoden silta! Turku näytti heinäkuussa minulle yhden viikonlopun aikana parhaat puolensa, ja toisena sain nauttia siitä ihanan Vesa Korkkulan kanssa. Pahimmillaan tämä tarkoitti sitä, että keikan aikana kuului kahdelta muulta lavalta läpi samaan aikaan. Turku Modern Aivva fanttastine viikonloppu! Aivva huikkee! Jo paperilla! Lähdin Turkuun hakemaan takaisin rakkauttani elektroa kohtaan, inspiroitumaan modernista housemusiikista sekä nostelemaan sormeani ghetto housen, disen ja acidin tahtiin. Viikonlopun kliimaksi yleisen meiningin puolesta lienee kuitenkin ollut lauantainen Dizzee Rascalin keikka, joka sai kivenkovat puristitkin pomppimaan kuin Weekendissä konsanaan takavuosien krebastyge Bonkersin tahtiin. TURKKU! AN MIUL KAIK! Turku Modern, H2Ö, Vuoden silta, rätymäinen kujajuoksu Turu yös ja kuinka vietin kaksi viikonloppua kesästä Hese-hotellissa. Tähän valmistauduttiin luonnollisesti käymällä xxx-kaupassa ostamassa täysin laillista höpöhöpökaasua. Tämä osoittautuikin yllättäväksi kulttuurikokemukseksi, koska kauppias kertoi alan nykytilanteesta, siitä kuinka vaikeata on pyörittää Myyrmäessä pornokauppaa ja yleisesti säästä. Perjantain osalla ainoa miinus oli Killing Joke, joka ei pimeydestä ja kovista hiteistä huolimatta tuntunut onnistuvan saamaan minkäänlaista kontaktia yleisöönsä. Yleisö ei ymmärtänyt Putsch ’79:n hienoutta. H2Ö:n taiteellisen annin kannalta lienee syytä todeta, että festivaalin kaksitoista lavaa olivat aivan liikaa minun hermoilleni. Freddie Gibbs Jesus & the Mary Chain The Pharcyde Teksti: Pulkkinen Teksti: Pulkkinen Kuvat: Kempas. Näille toivon vilpittömästi jatkoa
Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia Ten years after, skateboarding the urban revolution of Mongolia (2004 (2004––14) 14) From Dirt to Dust book and Out of Steppe documentary available now! Photography: Percy Dean and Cyrille Weiner / Writing: Seb Carayol Cinematography: Stephen Roe / Featured Skateboarders: Joseph Biais, Jerome Campbell, Igor Fardin, Sylvain Tognelli, Yoshihiro “Deshi” Omoto and Phil Zwijsen www.carhartt-wip.com Jerome Campbell, BS wallride – Photos: Percy Dean & Cyrille Weiner
| www.funster.. M A LT I O / H I J U M P R A P C L K em pa s Maltio syyskuu 2015.indd 1 27/08/15 18:33. Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.