4/2013 Skeittausta / Skateboarding 7,50 EUR PAPO | VIISNOLLA Photo Juho Jääskeläinen Kööpenhamina pro Harri Puupponen Jussi Simonen Joni Laurinen Happyhour 10v Gasellit
DCSHOES.COM BOARDSLIDE | BLABAC PHOTO
/ 010 – 4257 300 / WWW.SANTACOSPORT.FI. SANTACO SPORT LTD
DGK Diamond Element Enjoi Expedition One Fourstar Girl Gold Wheels Gravis Happyhour Herschel Supply Co. Photo: TEEMU HELJO J oose K orkka | fs board Almost Antihero Blind Chocolate Cliché CTRL Destructo DC Shoes Co. HUF Independent Jessup kr3w Krooked Lakai LRG Makia Melodica Neff Organika Plan b Perus Real Royal RVCA Spitfire Tensor Thunder Thrasher Vans Venture Volcom Wemoto
MIKE MO S 99,90€ UNION FIVE – Kamppi Kampin keskus 5 krs. ma – pe 9-21 | la 9-18 | su 12-18 UNION FIVE – Tampere Aleksanterinkatu 25 ma – pe 11-19 | la 10-17 | su suljettu UNION FIVE – Ideapark Ideaparkinkatu 4 ma – pe 10-20 | la 10-18 | su 12-18 UNION FIVE – Verkkokauppa verkkokauppa@unionfive.fi
Photo: Arto Ekman 8. Vanha kunnon Perus Pirkka. Fs hurricane jossain missä on kaksi eriväristä palikkaa
Mainosmyynti / ADVERTISING SALES Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia.fi, +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia.fi, +358 40 5045 722 COPYRIGHT Hang Up MAGAZINE 2013 ******************************************************************* 9. Kuulemma. JOS LEHDESSÄ ON JOKU VIRHE NIIN EI KORVATA. Sivut 1-84 Info Sisältää skeittausta. PäätoimittajA Sami Välikangas KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia.fi Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin Tilaajapalvelu IO Kustantajapalvelut Oy: Ulkoasu mikkokempas.com tilaus@hangup.fi / puh +358 3 4246 5300 KUVA Sami Välikangas, Justus Hirvi, Mikko Kempas, Arto Ekman, Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa Joonas Pulkkinen, Mikko Forslund, Jani Kärppä, Mappe SANA Toimitus, Tuukka Tams, Tuukka Uosukainen, Nikolai Alin, Teemu Korhonen, Pekka Harjula, Juho Haapala, Samuli Härkönen, ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun: tilaus@hangup.fi Paino Pajoprint Valtteri Väkevä, Matti Leppänen, Juska Kuhanen, Tuomas Nyyssönen, Kaarle Hurtig PIIRROS Valtteri Väkevä OIKOLUKU Janne Hatula ******************************************************************* Hangup Magazine NAHKAHOUSUNTIE 5 00210 helsinki Legal Disclaimer: MEILLÄ on kivaa, JOTEN OTAMME MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN VASTUUTA MISTÄÄN
Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. ISBN 978-952-5994-38-4. Skeittaajillehan tässä ei ole mitään uutta, mutta pamfletti tiivistää hyvin sen, miksi skeittaus monien muiden lajien ohella tuntuu jäävän huomioimatta yleisessä liikuntakeskustelussa. Monet nuoret kiinnostuvat skeittauksesta juuri sen edullisuuden, rajoittamattomien harrastusaikojen ja paikkaan sitomattoman luonteen vuoksi. Se, että skeittaus ei tapahdu 45 minuutin treenijaksoissa, ei poista sitä tosiasiaa, että se on aidosti hyvää urheilua. Pamfletti pureutuu nuorisoliikunnan ”maailman liikkuvin kansa” -kuplaan ja yhä jatkuvaan polarisoitumiseen perinteisten liikuntamuotojen kiinnostavuuden vähentyessä ja liikunnan tukijärjestelmien sekä koululiikunnan jähmeyden vaikeuttaessa nuorten omaehtoisen liikkumisen tukemista. Vapauden, ystävien ja kiireettömyyden merkityksen on nähty korostuneen yhä enemmän, kun nuorilta on kyselty, mikä heille on nykyään tärkeää. Pamfletista löytyy useita tutkimuksiin pohjautuvia syitä, miksi urheilu- ja liikuntapaikkojen rahoituksessa on tärkeää ottaa huomioon muutkin kuin perinteiset lajit. Yksi tutkimusaineiston havainnosta on muun muassa se, että huippu-urheilijat tulevat varsin hyvistä sosioekonomisista taustoista, jolloin vanhemmilla on varaa ja aikaa tarjota riittävää tukea harrastamiseen. – Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä”. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 65. Maailma muuttuu – ja nuoriso siinä mukana. 14* N uorisotutkimusseura ry. Nykyajan nuorella on monesti erilaiset elämänarvot kuin menestyskeskeisillä vanhemmillaan. Nuorison elämä on suuressa mittakaavassa hyvin polarisoitunutta – osittain myös pakon edessä. Harvemmin skeittipaikoilla näkee ylipainosta kärsiviä nuoria, ja luulisin sen ilman tutkimustakin johtuvan mieluisasta lajivalinnasta eikä siitä, että kaikilla skeittaajilla olisi kotonaan karkkipäivä vain kerran viikossa. Pamfletti tuo perspektiiviä nuorisourheiluun käytettyjen varojen tehottomuudesta kansanterveydelle ja pitää vakavana uhkana nuorison vähäisen liikkumisen seurauksia tulevaisuudessa. 10. julkaisi Päivi Harisen ja Anni Rannikon toimittaman pamfletin ”Tässä seison enkä muuta voi. Pääkirjoitus ”Voikin olla, että urheilun sisäisessä logiikassa on jotain sellaista, joka työntää tämän päivän nuoria pois sen parista. Kaikki nuoret eivät nauti kilpailua ja paremmuutta korostavasta urheilusta, eikä useista lajeista edes löydy kilpailemattomuuteen perustuvia vaihtoehtoja. Kaikki noista ovat asioita, jotka yhdistävät skeittauksessa aivan eri tavalla kuin monissa huippu-urheiluun tähtäävissä lajeissa. Pamfletti puhuu paljon skeittauksen luonteesta ja harrastuspaikoista ja onkin mitä mainiointa materiaalia kaikille, jotka ovat tekemisissä paikallisen kunnan tai kaupungin kanssa skeittipaikkojen rakentamista koskevissa asioissa. Yhä kasvavat seurojen jäsenmaksut ja huippuurheilun vaatima pitkäjänteinen työskentely kiinnostaa yhä harvempia, tai sitten tällaiset harrastusmahdollisuudet ovat kustannussyistä monien ulottumattomissa. -Mikko Kempas Pamfletti löytyy osoitteesta http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/liikuntapamfletti2013.pdf *) Päivi Harinen & Anni Rannikko (toim.): Tässä seison enkä muuta voi. Kenties nuoria tyydyttävä vastaus voi löytyä Can i get a amen. sosiaalisuutta ja elämyksellisyyttä korostavasta uudesta urheilukulttuurista.” -Mikko Piispa s
Wallride 5-0 tai joku sen tyylinen. Tajusko kaikki. Tähän on paha lisätä mitään. Arto Ekman Ville Jokinen, tre flip high jump. 11. Photo: Justus Hirvi Pekka on aito
Kropsu ja gap bs tailslide. Salaisempaa hupia oli sitten perjantaina Flowssa Suvilahden parkilla järjestetty sessari proskaten vetäjille, jonka yhteydessä Dallas Rockvam ollasi Suvilahden portaat. SM-kisoissa näkyi, että Suomen skeittaus voi hyvin. Vai oliko jengi vaan kesälomilla. Jokaisen sarjan kärki laittoi kovia juttua kautta linjan. Kohokohtina mainittakoon vaikka Josefin stalefishit ja Phil Zwijsenin ollie ison lavan yli. Axel Cruysberghs veti lipspide 270 shoven koko spinen läpi. Ojanen ollasi flätiltä todella ison ollien spinen yli, Sweetin Josef Scott-Jatta pisteli Proskatessa kovaa ja korkeelta. Avoimen sarjan voittaja, Benjamin Blom, laittoi jo kisaranissa sen luokan liikkeitä, että heikompaa hirvittää, kuten fakie bigger spinin ditsispinestä. Voittaja, Robbin de Witt, ajeli rataa leikiten teknisillä valinnoilla kuten nollie crookedeilla ja bs noseblunteilla. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli varsin onnistunut, mutta jotta Hookupin konsepti kehittyisi ja pysyisi mielenkiintoisena, niin järjestäjät toivovat palautetta ja kehitysehdotuksia tapahtumasta. Tapahtumassa ja varsinkin messualueella oli havaittavissa pientä yleisökatoa – tiedä sitten onko skuuttaus vai samaan aikaan järjestetty Flow Festival vienyt katsomosta osan pois. Teksti KEMPAS Kuvat KEMPAS & DEELI ja Josef Scott-Jatta oli yleisesti liekeissä flippi bs lipslidellä ja flippi fs rockilla. HKI HOOKUP 2013 H elsinki Hookup järjestettiin tänä vuonna aivan elokuun alussa perinteisin menoin ja karkeloin. Näitä voi antaa muun muassa Hookupin FB-sivujen kautta: www.facebook.com/helsinkihookup SKATE SM 2013 12v ja alle 1 Henry Gebhard 2 Toni Lehtonen 3 Max Sene 13-15 1 Tuukka Tuomi 2 Veikko Saarinen 3 juuso muhonen Tytöt 1 Heini Luotola 2 Henna Ikola 3 Lotta Luoma Ikämiehet 1 Havis 2 Rad Mike 3 Juho Liesmäki 16-17 1 Samuli Kinnunen 2 Viljami Koskipää 3 Briston Basola Avoin 1 Benjamin Blom 2 Roope Tonteri 3 Teli Ahola Jere Kajanin äkäset ranit oli avoimien kovinta antia. Mene ja tiedä, mutta muutama tyhjä penkki yleisössä ei haitannut sitä tosiseikkaa, että sekä SM-kisoissa että Proskatessa nähtiin todella kovan luokan skeittausta, vaikka suuremmat ammattilaisnimet loistivatkin poissaolollaan Wes Kremeriä lukuunottamatta. 12 pjardog.tumblr.com Maksettu mainos. Sopii käydä paikan päällä katsomassa, jos eivät ole tutut. Flippiyritys samasta oli jo huumoria. Kisarata oli tyylikkäämmän näköinen kuin koskaan metron mallisine kurbeineen, mutta ideana hyvän kuuloinen kisaradan muutos kaukalossa poikittain ei välttämättä ollut kumminkaan hyvä idea. Tyylikästä menoa. Kapea välikkö aiheutti ehkä vielä aiempaa enemmän pysähtelyä hyllyille temppujen välissä. Tosin maailmanluokan nimiä edusti paikan päällä lastensa kanssa pariinkin otteeseen käynyt Nick Cave, mutta kisarania mieheltä ei valitettavasti nähty; tämä luultavimmin ensi vuonna. Melkeinpä parasta viihdettä jäähallilla tarjoili lauantain Monsterin houstaama best trick -kisa, jossa käytössä olivat spine + hyppyri takapihalla. Proskate 1 2 3 4 Robbin de Witt Phil Zwijsen Wes Kremer Eniz Fazliov. Proskatessa euronimistä koostunut kärki ei jättänyt myöskään kylmäksi
Tämä on kuulemma uusi maailmanennätys, mutta joku korkeushyppyskenen paremmin tunteva voi vahvistaa tiedon paikkansapitävyyden. Voittajia oli hankala veikata etukäteen, koska lajeina olivat harvemmin nähtävät pujottelu, pituushyppy ja korkeushyppy. Jännittävin kilpailuista oli high jump -tyyppinen korkeushyppy, missä Rimaa nostettiin 5 cm kerrallaan. Jos tyylipisteitä olisi ollut jaossa, niin Penna olisi voittanut kisan klas- 14 sisella metodilla helposti. 120 sentin korkeudessa killuvan riman ylittämiseen tarvitaan toki paukkuja pohkeissa, mutta se yksin ei riitä, sillä vielä vaikeammaksi osoittautui osua takaisin laudalle siitä sykkyrästä, minkä riman ylitys vaatii. Pitää nostaa hattua Kyrönviidalle, Karviselle ja kumppaneille skeittauksen näkyvyyden edistämisestä Tampereella. Yhdistelemällä visuaalisesti mielenkiintoisia rakenteita ja erilaisia toimintoja on mahdollista luoda joustavaa ja sosiaalisesti kestävää kaupunkitilaa. Veistostyöryhmä julistaa, että ”Kaupunkitilan tulisi toimia tilaa ja arkkitehtuuria luovasti hyödyntävien harrastusten, kuten skeittauksen, mahdollistajana sen sijaan, että ne pyritään sulkemaan ulkopuolelle. Tetraedrien parin viikon mittaisen läsnäolon huipensi eksoottinen kolmiottelutapahtuma. Loppuhuipennus oli sitkeä taisto Lauri Ojasen ja Tommi Mehtäsen välillä. Osana viikon ohjelmaa Mikko Kyrönviita ja Simo Karvinen apujoukkoineen askartelivat Vanhan kirjastotalon eteen nuo mystiset valkoiset tetraedrit eli skeittatavat veistokset, joiden tarkoitus oli havainnollistaa kaupunkitilan käytön mahdollisuuksia. Metrin jälkeen porukka alkoi karsiutua, koska osanottajista nuorimmat saattoivat ajella kyykistymättä myös riman ali. Raivokkaan riuhtomisen jälkeen Mehtänen täräytti takaisin laudalle 135 cm riman yli. Kuumimmassa kisahuumassa over all -voittaja jäi epähuomiossa julistamatta, mutta ainakin Jaakko Ojasen ss fs heel hipari täysistä vauhdeista täysillä asteilla suoraan ruuveille on ihan yhtä vaikea käsittää kuin miehen rock to fakie oververt-kaaren terävään nokkaan, osallistuipa hän kisaan tai ei. Tetraedrit & kolmiottelu T änä vuonna Tampereen Arkkitehtuuriviikon teema käsitteli ”rakennusten ja kaupunkirakenteen mukautuvuutta, joustavuutta ja palautuvuutta”. Tällä erää veistokset olivat vanerista ja vain väliaikaisia, mutta niiden taiteellista silmää stimuloivien muotojen ja riehakkaan laudoilla hyödyntämisen tuoksinnassa tulee pohtineeksi, että juuri tällaisia jännittäviä pökäleitä soisi lasautettavan vaikkapa betonista ympäri kyliä kansalaisten riemuksi. Lopuksi ohjelmassa oli vielä best trick -kisailu, jossa Niko Ahvenisto oli junnujen paras ja Samuli Kinnunen varttuneempien. Slalomissa kierrettiin sekalainen rykelmä muovitörppöjä koskematta jaloilla maahan. Joka tapauksessa kyseessä oli kauden kärkitulos. liuta kummallisen muotoisia valkoisia vanerihärpäkkeitä. Teemaan liittyi varmasti kaikenlaista katselmointia ja teoreettista höpinää, mutta skeittaajille aihe konkretisoitui kivasti, kun aivan Tampereen ytimeen ilmestyi perjantaina 23.8. Kilvoittelussa mitattiin kuitenkin vain pystyssä ländättyjä senttimetrejä, joita Jirka Eloranta vältteli ilmojen halki voitokkaat 395 kappaletta. Tampereen Vanhan kirjastotalon puisto osoittautui fantastiseksi tapahtumapaikaksi, joka kannattaa pitää mielessä. Tilannekuvat ja kisaraportti Mappe. Kirjaston portaat muodostavat kaupungin aurinkoisimman katsomon, pihan flätti on keskustan sileimpiä ja vilkkaan sijainnin johdosta DJ Arsi Fennican biittien säestämä kulttuuritoiminta houkutteli paikalle monenkirjavaa ohikulkijaa. Tällainen toiminta tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja aidosti elävän kaupungin kehittymiseen.” Tuo on kavereilta niin hienosti sanottu, että tulee tippa linssiin ja Barcelona mieleen. Vesselien ajatushautomosta pukkaa oivaltavia ideoita. Tommi Mehtanen ja highjump 135cm. Pituushypyssä leiskautettiin puolimetrisestä hyndestä vapaalla tyylillä. Tommi Evilää ei kotikisoissa näkynyt. Jaakko Ojanen & tiukan paikan rock to fakie. Janne Niskanen tiesi, että pehmeillä renkailla on paras pito mutkissa, ja hän hurautti radan läpi tehokkailla lanneliikkeillä voittoaikaan 2,8 sekuntia
S h o e d e s i g n by B r i a n A n d e r s o n SUPER IOR STA BILIT Y A ND PROTECTION 15
Käy tutustumassa Laminan omiin tuotteisiin joko Kampin myymälässä tai osoitteessa lamina.fi. Sopii juhlatilaisuuksiin, töihin, kouluun ja skeittaukseen. Ponkesin nettikaupasta ja hyvin varustelluista alan myymälöistä. Kamera on Wi-Fi®yhteensopiva Full HD -videokamera, jossa erittäin toimiva SteadyShot-toiminto, joka vakauttaa tärisevämpääkin menoa loistavasti. Union Fivestä ja hyvin varustelluista alan myymälöistä. Hyvä! Sitten voit kipaista Union Fiveen ja hakea itsellesi hyvää puuta. Oman elämänsä Nyjahiksi pääset 49–59 euron hintaan. 16 Lamina – Logokampe Nyt olisi erittäin asiallinen sarja kampetta Laminalta ja todelliseen asevelihintaan. Sh: 49–59 € Vans - Sk8-Hi Reissue Talvi on täällä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. erittäin hienosti suunniteltu ”sisäsukka”, joka tekee nauhoista tarpeettomat. Suosittelemme. Nykypäivänä tämänkin voi hoitaa tyylikkäästi esimerkiksi näillä Vansin karvavuorella varustetuilla kengillä. Kameran mukana tulee vesitiivis ja iskunkestävä kotelo. #TUOTEINSTA Element Maistuuko Nyjahin meno Street Leaguessa. Tsekkaa tuotteet: beyondstore.fi Enjoi Upea lafka jo ensimmäisestä päivästään lähtien. Alan puodeista! Sh: 69–79 €. Snapbackien ohella lippispuolelta löytyy laaja valikoima uutta 5-panelia, jonka kylkeen on hyvä tilata laadukasta hupparia ja T-paitaa. Fallen Simppeleitä ja tyylikkäitä tossuja skeittaajilta skeittaajille hienoilla yksityiskohdilla varustettuna. Tyylikästä nahkapintaa ilman liiallista jäykkyyttä. Rajalasta 199 €. Pipo 19 €, t-paita 25 € & huppari 59 € Adidas – Adi Ease Yksi suosituimmista kolmeraitaisista skeittikenkämalleista on saanut jälleen uuden pinnoituksen. Mene ja tutustu koko mallistoon Laminassa tai osoitteessa lamina.fi. Suojatkaa nyt, hyvä nuoriso, jalkanne jäätymiseltä! Ei sitten vanhempana nilkkoja kolota. Dwindlen laatukampetta näinä päivinä. Sh: 99–119 €. Tiimikin yhtä laadukas, kuten aina ennenkin, vaikka Hsu listoilta nykyään puuttuukin. Capitolissa mm. (Kuvassa ylempänä Capitol 85€; alempana The Easy Shoe 69€) BEYOND Jyväskylästä tuleva Beyond jatkaa omaa linjaansa tuoden myyntiin yhä laajemman valikoiman omaa tuotantoaan. Tästä ei paljon kenkä komistu. Erityisesti ”niin renno et ramasee” -paita sai toimituksen kyyneliin ilosta. Sony – HDR-AS15 Action Cam Toimitus sai kesällä testiin kyseisen kameran, ja sitähän testailtiin
17
Joo, ihan kuten skedehommissa, niin tässäkin pitää lähteä siitä omasta harrastuspohjasta, omasta mielenkiinnosta ja keräilymeiningistä. Sitten musiikki ja skeittaus ovat aina hyvin sidoksissa toisiinsa, ja kun sieltä tulee fiboja puolin ja toisin, niin varsinkin ysärin fiilistelijät löytävät sellaista kamaa, mitä ei aiemmin ole Suomesta saanut. Se oli hyvä koulu, ja siitä oppi aika paljon. Sinulla on ilmeisesti pitkä historia näiden kamojen keräilyn parissa. Kysytäänpä Amerikan malliin juholta, että ”How you doing, man?” Teksti MIKKO Kempas Mennään suoraan vähän asioiden edelle eikä edetä tällä kertaa alusta loppuun. Onko tulossa nettikauppaa. Lähdin alun perin jenkkeihin vain Helsinkiä pakoon. Ollaan osoitteessa Albertinkatu 31 olevassa liiketilassa. Aika oli oikea. Tuleeko se olemaan jotenkin tässä liikkeessä läsnä. Kuviot muuttuvat, ja niitä hyviä ja parhaita asioita ei osaa ennakoida. Haluun myydä käyttövaatetta jokapäiväiseen käyttöön. Ei, vaan lähdin kyllä niin, että en palaa koskaan takaisin, mutta tässä sitä nyt ollaan. VARIETY SECOND HAND & VINTAGE Juho Pihlajaoja: vielä muutama vuosi sitten skeittaajan elämää Laminan tiskin takaa, hardcore-bändiä ja muutaman skeittimerkin maahantuontia. Vaikka pillit ja pullat näyttivät olevan hallussa, ei meno kumminkaan maistunut pidemmän päälle, ja Juho päätti lähteä maailmalle katsomaan, miltä elämä näyttäisi rapakon takana. Se on pitkä prosessi, ja haluan tehdä siitä hyvän. Homma ei jää pelkästään pääkaupunkiseudun iloksi, vaan pakko tässä on tähdätä koko Suomeen ja ennen kaikkea myös ulkomaille. Erikoistun nimenomaan miesten vaatteisiin ja niissä jenkkibrändeihin. Koska tällainen ajatus lähti kehittymään. Vähän kuin levykaupan pito: pitää olla sellanien harrastuneisuus, että osaa hahmottaa ja ymmärtää sitä. Suomessa on kyllä monia hyviä puolia, joita ei osaa oikein arvostaa ennen kun on asunut muualla. Järkevän hintaista hupparia, t-paitaa ja farkkua, peruskäyttövaatetta yleensä. 18 Kuva Sami Välikangas Oliko sinulle alun perin selvää, että palaat tänne takaisin. Variety Secondhand & Vintage, Albertinkatu 31 www.facebook.com/varietysecondand. Ajan mittaan; tässä varmaan toista vuotta on ajatus pyörinyt päässä. Juho, missä nyt ollaan. Kyllä: olin pitkään Kampin Laminassa duunissa ja toin siinä sivussa maahan monia pieniä skedemerkkejä kuten Hopps, Roger, Lowcard ja Blood Wizard. Palatakseni Varietyyn: millaista valikoimaa on tulossa. Sinulla on aikaisempaakin kokemusta kauppiaana olosta ja maahantuonnista. Hyvillä mielin tulen takaisin. Tulee paljon tunnettuja brändejä, kuten Carhartt, Ralph Lauren, Nautica, Avirex, Champion ja sitten pelipaitoja, lippiksiä, t-paitoja aikavälillä 70–90-luku. Sinulla on myös vahva musatausta muun muassa Hardcoren parissa. Joitain duunikuvioita oli tiedossa, mutta ne menivät lattiasta läpi, ja jotain piti keksiä. Ajattelin, että jos en nyt tätä tee, niin sitten joku muu tekee. Nykissä asumisessa oli vähän se ongelma, että sinun pitää olla joko hyvätuloinen tai köyhä, mutta me ei oltu oikein kumpaakaan. On tulossa – sitä ei ole vielä aloitettu hirveän pitkälle. Kamaa, mitä on ollut vaikea saada Suomesta ennen tätä. Jos ajatellaan skeittaajia, niin mitä sellaisia tuotteita liikkeeseen on tulossa, jotka voisivat kiinnostaa skeittaajia. Ja jos on jotain sellaista tuotetta, mitä ei löydy suoraan, niin voin auttaa etsimään sellaista. Sitten kun joutui asumaan vähän sketseillä asuinaluilla, niin tuli muutama kuumottava tilanne ihan kotinurkilla ja aloimme kyseenalaistaa siellä asumisen järkeä. Mitä menit jenkkeihin tekemään. Lisäksi jokainen tuote on periaatteessa uniikki eli toista samanlaista ei tule kadulla helpolla vastaan. Ja kaikki kama on nimenomaan vintagea eikä outlet-kampetta. No ainakin halvat farkut. Jenkeissä tilanne alkoi muuttua vähän vaikeaksi. Tämä on tällä hetkellä Red Wing -kenkämerkin showroom/myymälä, jonka takahuoneeseen olisi tarkoitus tulla miesten second hand / vintage -vaatekauppa nimeltään Variety lokakuun alusta lähtien. Kaikki on vintagea, ja sitten jossain vaiheessa ensi vuoden puolella olisi tarkoitus ruveta tekemään pienimuotoista omaa mallistoa, mutta siitä lisää vasta myöhemmin. Olen ollut aika vähän Suomessa viime vuosina tehden aina maassa ollessani joitain väliaikaisia hanttihommia, mutta nyt kun olen muuttamassa takaisin Suomeen, piti kehitellä jo jenkeissä ollessani jotain tekemistä. Muutin sinne ja löysin tyttöystävän, ja nyt ollaan muuttamassa takaisin tänne. Yksi asia johti toiseen, ja nyt Juho on tullut takaisin Suomeen mukanaan niin sanottua elämän tuomaa viisautta ja takataskussaan pesunkestävä business plan. Kun olin jo valmiiksi jenkeissä, sieltä oli helppo lähteä työstämään ideaa yritykseksi. Mutta jotenkin musiikki- ja skedetausta tulee näkymään; en tiedä vielä vaan miten. Ehkä se tulee paistamaan läpi, vaikka en yritäkään myydä vain itselleni tai sellai- sille tyypeille. Pitää kiittää perhettä siitä, että me ollaan aina matkustettu paljon, joten oli luonnollista lähteä, ja jenkeissä on minulla ollut aina helppo olla
19
Temppukuvastoon kuuluvat kaikki ajanmukaiset koiruudet: nosebonkit, grabit, impossiblet (myös slaideihin sisään) sekä rehellisen kokoiset hänkät feebleineen. VHS-KLASSIKKO Rolling with turku boys Teksti JOONAS PULKKINEN Kuvat Sami Välikangas ”Rolling With Turku Boys” -leffasta puhuttaessa tulee monelle leffan nähneelle vanhemman polven skeittaajalle etunenässä mieleen todella luokaton kuvanlaatu. Siel oli Kukkohovi ja jos mä en väärin muista niin Armanikin. ”Siis se alkuperänenkin kuvan laatu on ihan paska. Sitten pojilla oli juuri valmistunu ’Rolling With T-Boys’, mikä oli sit toiselta planeetalta kun muut sen ajan Suomi-leffat. Sit ku sinne Pyschoon mentiin, oli vähän sellanen tunne, et ei vittu kehtaaks tätä näyttää, kun on niin paska kuva ja editti mitä ikinä onkaan. Kaksilla videoilla leikattu ja kuvattu sen ajan videokameran kasetille varmaan tsiljoona kertaa päälle ja päälle uudelleen. Itellä se kyl kuuluu selkeästi Suomi top 10 -leffoihin. Turku rules!” ”Se oli aika jännä tilanne. Skeittaus on siis paikoitellen todella kovatasoista suhteutettuna aikaansa. Oli late-shovettii, railii, rappusii, flipuja ja vielä hyvällä tyylillä ja musat kohdillaan. Editointikin on välillä todella niin ja näin. ”Se oli streittibändi Youth Of Todayta edeltänyt autotalliprojekti. Sit lähettiin takas Helsinkiin ja taidettiin näyttää se Psycho Skatessa Vuorikadulla, ni kyl oli porukka aika ihmeissään, kun näki sen pätkän. Joitain kontakteja Helsinkiin ennen leffaa oli jo Turku-boyseilla olemassa, joten mistään perämetsistä ei kuitenkaan tultu. ”Sellaset muistot, että ihan helvetisti pyöräiltiin ympäri Turkua videokameran kanssa joka päivä. Hynninenkin on sen perään jälkeen päin kysellyt”, muistelee Kivi. Kivikoski, Turo Nurmi, Juri Kaplas, Hannula bros (Sami & Kari), Pekka Koivikko, Saku Krappala – kaikki löylytti. Musat on saatu leffaan siten, että tuon ajan tietyissä videonauhureissa oli dubbaus-mahdollisuus. Sekin saattaa vaikuttaa. ”Just Elffi, Hynninen, kyl Davokin tais olla käynyt meidän kaa skeittaa. Musina leffassa on ajalle tyypillistä ”skedepunkkia” ja x-hardcorea, muun muassa Sub Societya, Green Dayta ja Violent Childreniä. Sillon tajus, miten kovaa menoo oli Turussa. Niin siellä on varmaan noita ekoja suhteita luotu. Yhtenä iltana leikattiin se Hannulan Samin kaa ja lähettiin näyttää Helsinkiin”, kertoo Kivi. Mut kyl sit siinä jätkillä hymy hyyty, kun alko temppua tulemaan”, muistelee Kivi. 20 Elokuvalla oli aikoinaan kuitenkin suomalaiselle skeittiskenelle kova kulttuurinen merkitys. Skeittauksesta tulee mieleen vahvasti esimerkiksi jonkin verran New Dealin ”Useless Wooden Toys”, Planet Earthin ”Now’n later” ja Alien Workshopin eka leffa ”Memory Screen”. Leffaa itsessään kyllä tehtiin tosissaan. Tämän takia leffassa ei kuulu rullausääniä. Temput ja lainit katkeavat etuajassa tai näkyvät vain alusta. Pitkän linjan puskija ja itsekin leffoja tehnyt Toni ”Hynä” Hynninen muistelee: ”Muistan, kun olin ollu Turussa ja Mynämäellä skeittaa ainaki Sami Karhusen ja Tom Elfströmin kaa; oisko ollu kolmen päivän reissu. Vielä tänä päivänä ihmettelee, miten sairaita juttuja pojat veteli. Mun vanhemmat ei suostunut päästää mua sinne, kun mä olin vielä niin nuori”, kertoo Kivi. Tästä varmaan onkin bongattu kävelevä hämähäkki Kiven. Ja Niki tietty Krunasta! Vuonna ’87–’88 yksissä kisoissa Göteborgissa, jossa oli ainakin Hannulan Sami, Koivikon Pekka ja Turo Nurmi ja jotain Helsinki-jätkiä, oisko jopa Hessu ollut. Sessioitiin erilaisia mestoja”, muistelee Hannula
Mä yritin fs olliee ja se ei oikein lähtenyt, niin mä meinasin vahingossa ländää sen late shove-itin. Se oli silloin pieni pettymys, et jes ollaan keksitty oma temppu ja kohta kaikki prot veti jo sitä”, nauraa Kivi. Ja siinähän Mariano duunaa jo bigspin late shovettia. Paitsi että leffalla on ollut vaikutus koko Suomi-skenelle, niin on siitä jäänyt hyvät muistot myös vetäjille itselleen. RWTB lienee kuitenkin jäänyt kovimpana historian lehtiin mieliin. VHS-KLASSIKO parttiinkin. Mut en mä tiedä mistä se tuli mieleen. Mä meinasin myös ländätä 360 late shovitin, mutta en jaksanut jauhaa. Me hypittiin sellasesta bumpista pyörän yli. Mutta miten leffan muut vetäjät. Hannula tekee leffassa myös varmaan Suomen ellei jopa koko maailmanhistorian ensimmäisen hipariflipin. Turo on vähän vajonnut tonne laitapuolen kulkijoiden joukkoon eli valitettavasti huumeisiin mennyt. Legendaarisella Pekka Koivikollakin piti alun perin olla leffassa partti, mutta herkässä iässä sattuu ja tapahtuu, ja matskut jäivät lopulta käyttämättä. Testailun kautta se jotenkin tuli mieleen. Siiten sitä ei koskaan editoitu sitä kiinni siihen. Jugen näin vuosi sitten viimeks ja Turussa asustelee; silloin tällöin skeittaa ja sama meininki edelleen. Kivi ja Hannula myös ”keksivät” leffaa kuvatessa vahingossa late shove-itin. Mä oon ollut kuustoista, niin varmaan ollut tosi vahva näkemys miten hommat hoidetaan (naurua)”, muistelee Koivikko. Tämä selittänee miehen temppuvalikoimaa – josta löytyi varsin paljon flippejä – sekä myös sitä, miksi Turolla on muihin leffan vetäjiin verrattuna silmin nähden hieman erilainen tatsi. Ei siinä ihmeempää”, kertaa Kivi muiden vetäjien kuulumisia. Mutta Rollingissa on yleisesti paras meininki esimerkiksi musien kautta. Että vähän silleen jäi harmittaa. Sitten me alettiin kuvaa sitä leffaa niin toi freestyle oli jo sen verran kuollut, että me tyyliin pakotettiin Turolle streetti-complete, että jos oot meidän leffassa niin skedeet sitten streettii. Matskut ovat edelleen olemassa, mutta Koivikolla ei ole hajua siitä, missä äidin kätkössä lienevät. ”Kukaan meistä ei ollut ikinä nähnyt tai kuullut sellasesta tempusta. Välillä on käyty myös kruisaamassa 70-luvun slalom-laudalla. Varmaan kovia taiteellisia erimielisyyksiä (naurua). Meillä oli joku teinikiista. ”Mä muistan että jengille tuli kiire lähtee näyttää leffaa jengille johonkiin Korsoon tai stadiin. Lähit vaan skeittaa ja tsägällä saatto tulla jotain variaatioita, et kato se lauta pyöri tolleen”, toteaa Kivi. Leffassa vetävä Turo Nurmi oli aikaisemmin freestyle-orientoitunut skedeejä, joka leffan myötä ”pakotettiin” vetämään streettiä. Still Lifessä on kanssa paljon hyvää, se vaan ei ollut ehkä parasta skeittausaikakautta, oli pressure flippejä ja isoja housuja. Turo valitsi aina mahdollisimman lyhyen laudan, ja kun siihen aikaan ei ollut mitenkään hirveästi nosea laudoissa, niin se oli tottunut, että freestyle oli aika samanalainen, yhtä iso nose ja taili niin se poras aina trukkia taakse päin, että siitä tuli enemmän freestyle-dekin tyylinen”, valottaa Kivi. Siinä on eniten munaa”, toteaa Hannula. Sitten kun mä aloin jyystää sitä, niin siinä meni helvetin kauan. Vertailukohtana voi todeta, että edes tuon ajan flippivelho Ocean Howellin parteista ei kyseistä temppua löydy; tosin H-Streetin ”Next”-leffassa on 270 flippi lipslide kanttariin. Leffan jälkeen pojat tekivät paimiolaisten kanssa yhdessä leffan, ”C-vitamiini”, seuraavana talvena hallileffan ”Still Life”, sekä olivat mukana legendaarisen Olari-ohjaaja Jaatisen leffassa ”Muistoja” vuodelta 1992 sekä leffat ”Faboulous Turku Rippers” ja uudemman klassikon ”Juge Wanabees”. Ne löytyvät Lontoosta (pieni valkoinen reili ja portaat), jolla Hannula kävi ikuistamassa lainin ja pari temppua. En mä ollut kenenkään sitä nähnyt tekevän”, kertaa Hannula, miten tajusi temppua yrittää. RWTB oli käytännössä ensimmäinen turkulainen skeittileffa, jota ennen Hannula oli tosin tiettävästi kuvannut yhdessä edesmenneen veljensä kanssa videolle ainakin jotain. ”Kyl se on ehkä meidän tekemistä leffoista paras. Kuvaaminen oli vähän huolettomampaa kuin nykyään. Se oli melkein aina toi sama järjestys. Hannulan jäätyä työttömäksi rahtimieheksi hakkaa hän nykyään biljardia, pelaa golfia, kerää ja soittaa levyjä silloin tällöin sekä hengaa muksun kanssa. ”Sami teki vitun isoi frontti hipareita aikanaan, ja Kivi oli sellanen pikkupoika, kumpikin ihan omalla tasollaan. Tänä päivänä se onkin vähän vaikeampaa. ”Hipariflipistä on pakko sanoa, että se meni toisella yrityksellä täydellisesti päälle. ”Mä muistan, että Jason Lee oli tehnyt nosewheelien sillä spotilla, niin ehkä mä jotenkin innostuin siitä”, muistelee Hannula. Rolling With Turku Boys Vuosi: 1991 Tekijä: Kivi ja Sami Hannula Vetäjät: Juri Kuplas, Sami Hannula, Turo Nurmi, Mikko Kivikoski 21. Video Daysista puheen ollen: leffassa on myös itse asiassa jopa kaksi samaa spottia kuin Video Daysissa. Sitten tuli sellanen ahaa-elämys meille molemmille että v**tu tommonen temppu. Kyl mä kuvittelisin, jengi oli pannut ittensä ihan alttiiksi sen ajan skaalan mukaisesti”, pohtii Koivikko. ”Kyl pikkupoika-ajat on aina vahempana kivoi, et aika kultaa muistot, mut oli se yleisesti siistiä aikaa, että esimerkiksi sitä ” Mut kyl sit siinä jätkillä hymy hyyty, kun alko temppua tulemaan ” late shove-ittiä ei oltu nähty mistään ja että pysty tavallaan keksii uusia temppuja mitä ei oltu tehtykkään. ”Freestyle-Ville voitti aina freestylen SM-kisat, Krisse oli toinen ja Turo oli kolmas. Samana iltana me molemmat väännettiin ne temput videolle. Me ei keksitty mitään nimeäkään sille tempulle, mutta ennen kuin toi leffa tuli valmiiksi niin tuli Video Days pihalle. ”Pekka asuu nykyään Helsingissä ja välillä taitaa jopa käydä skeittaamassakin. Ihan hyvän partin se sai sit aikaseks, ei siinä mitään
Uusi halli pitkästä aikaa. Miten Jeppiksen skeittiskene muuten voi. Kokkolan vahvistus Leevi Wentjärvi - Crooked 22 Hallissa oleva bowl on kaikkien sitä vetäneiden mukaan erittäin onnistunut kokonaisuus. Varsinaisten Pietarsaaren skeittiskenen aloittaneiden elämäntapaskeittareiden aikakausi alkoi joskus 80-luvun loppupuoliskolla. Miten skeittaus aikoinaan oikein päätyi Pietarsaareen. Sanoisinko, että melko taitavaa UG-kansaa, mitä skeittaamiseen tulee. Perustettiin yhdistys 2010 (Pietarsaaren Rullalautailijat ry). Lisäksi se oli hyvin hämmentävää, miten kovatasoisia skeittaajia siellä oli, mutta kukaan ei sieltä kuitenkaan ole juuri liikkunut. Muistan, kun kruisailimme yhtenä kesänä urheilukentän parkkipaikalle Malone- ja Freesport-kompliitteinemme ja tapasimme ensimmäistä kertaa meitä muutaman vuoden vanhemman Anten, joka osasi ihan oikeasti vetää kunnon ollien. Porukkaa löytyy kaikista ikäluokista alle kymmenenvuotiaista meihin kohta nelikymppisiin ukkoihin. Antella oli MITÄ KUULUU ~ JEPPIS 68600 Mikko & Ville Daniel Vähäkangas - Fs board Otetaan tässä tälläinen yleinen Jeppis (Pietarsaari) syväluotaus, joten pääset hieman kertomaan, että mikäs siellä on nykyisin meininki skeittaamisen suhteen. Jonkinlaista perimätietoa ja hämäriä muistikuvia on 70-luvun lopulta ja aikaiselta 80-luvulta nyt viisikymppisten banaanilautailukruisailuista. – ja tietenkin saatu se halli, Kulho, josta ollaan erittäin ylpeitä. On kuitenkin syytä kurkata kyseiseen suomalaiseen pitäjään ja kysyä, mitä sinne nykyään kuuluu. Matala pää on 1,7 m, syvä pää 2 m ja kaari on 2,2 metrin säteellä eli aivan minibowlista ei ole kyse. Pieni suomenruotsalainen Jeppis kuitenkin vakuutti aktiivisuudellaan. Pietarsaaren skeittihalli Kulhon viralliset avajaiset pidettiin 8.12.2012. Miten halli on alkanut pyöriä. Alussa hallia pidettiin talkoovoimin auki joka päivä ja kävijöitä riitti. Lyhyellä aasinsillalla ja tuumasta toimeen ensimmäiseksi kohteeksi osoittautui Jeppis eli tuttavallisemmin Pietarsaari. Tällä hetkellä halli toimii kuukausimaksuperiaatteella ja käyttäjillä on halliin omat avaimet. Alkuinnostuksen jälkeen kävijämäärä hieman tasaantui, ja tietysti, kun kyse on pelkästään bowlista, yksipuolisuudellakin oli vaikutusta kävijämäärien tasaantumiseen. No, meininki on ollut aika samantyylinen aina 80-luvulta lähtien: ei hirveän isoa aktiivipo- rukkaa, mutta nämä, jotka sitten vetävät, ovat skedeejiä henkeen ja vereen. Homma oli siis uutta kaikille ja on näkynyt myös terveyskeskuskäyntien määrässä. Paikallisillakin tulee edelleen hymy huulille joka kerta, kun kuppiin pääsee pumppaamaan. Tullaanko Jeppiksestä näkemään kovia bowlirottia tulevaisuudessa. Viime vuosina on tapahtunut aika paljon. Se kuitenkin taisi tulla melko lailla jäädäkseen. -Mikko Forslund.. Kevään ja kesän saavuttua porukka viihtyy luonnollisesti enimmäkseen ulkona, mutta aina kun bowlituttaa, niin jengi löytää Kulhoon. Koska elämää on myös Kehä III:n ulkopuolella, tuli meille mieleen, että miksi emme myös välillä tekisi pieniä tehoiskuja maamme pienempiin kaupunkeihin, joissa ala elää ja voi hyvin. Yhdistyksen voimin ollaan saatu paljon aikaan: rakennettu miniramppeja, legendaarinen Tupiksen parkki on pantu uuteen uskoon parikin kertaa, on järjestetty tapahtumia, reissuja yms. Bosleyn skeittikoulun kautta. Kovatasoista porukkaa on aina löytynyt. Tämän kautta porukka on myös tiivistynyt. Pietarsaaressa tai muuallakaan pohjanmaalla ei ole bowlia aikaisemmin ollut. Etenkin nuorempien poolitaidot ovat kehittyneet roimasti, ja vire pysyy ympäri vuoden. Bowli on tuonut reippaasti uutta fiilistä ja monipuolisuutta Pietarsaareen. Teksti Sami Välikangas Kuvat Mikko Forslund N uoruudessani vietin paljon aikaa kesäisin myös Pietarsaaressa hyvän lapsuudenystäväni muutettua sinne. -Ville Hautala
-Ville Hautala & Mikko Forslund olemaan. Laesh on vuoden 2011 lopulla perustettu skeittihenkinen streetweartavaramerkki. Osa skeittaa edelleen. Tästä syystä skeittihenkisyys näkyy vielä touhussa vahvasti. Mikään ei ole kuitenkaan mahdotonta, ja alkutaipaleella tässä vielä ollaan. Laesh-tuotteiden myynti tullaan aluksi tekemään oman verkkokaupan kautta. Kulho tietenkin kannattaa käydä tsekkaamassa. Laeshissä on kuusi perustajaa: viisi miestä ja onneksi edes yksi nainen. Lisäksi tuolloin alkoi myös skeittailu tupakkamakasiinin pihassa, jossa on parkki vielä tänäkin päivänä. Pietarsaaressa ehdittiin skeitata täyttä häkää pari vuotta, kunnes Pietarsaaren nuorisotoimisto teki hienon vedon ja järjesti skeittikurssin. Idea varsinaiseen perustamiseen lähti luultavasti siitä, kun Pietarsaaresta pois muuttanutta jengiä alkoi palata takaisin Pietarsaareen ja yhdessä tekemisen tarve oli kova. -Ville Hautala & Mikko Forslund Muistan hyvin, että Pietarsaaressa oli 2000-luvun alussa ihan törkeän kovia skeittaajia Suomen mittakaavassa. jo pari Laeshin klubi-iltaa, joissa on tarjoiltu kovia DJ-nimiä ja paljon ylifiilistä. sijaan. -Ville Hautala & Mikko Forslund 23. Sauli (kunnon legenda!), Jens ja Seppälä. -Mikko Forslund Teillä on Pietarsaaressa myös oma skeittimerkki, Laesh. Kyllä se hyvältä näyttää. Niin nuoria kuin vanhempiakin. Tällä hetkellä Laeshiltä löytyy paitaa, hupparia, kassia, pipoa, dekkiä ja renkaita. Ja kyllä täällä saunoakin osataan! -Mikko Forslund Millaisia haaveita teillä on Laeshin tulevaisuuden suhteen. Porukasta löytyy mukavasti eri alan osaamista, mikä on aloittelevalle merkille hyvä, koska useimmat asiat täytyy budjettisyistä tehdä itse. Vieläkö nämä samat ukot skeittaavat siellä. Tupakkamakasiinilta löytyy ihan asiallinen perusparkki ja mini. Liian yksipuolista tarjontamme ei varmaankaan tule Eric Sundqvist - Salad Pientä tiimiäkin on ehditty kasata. Antesta ja muutamasta muusta hänen aikalaisistaan saatiin kovia vaikutteita, ja skeittaus lähti kunnolla alkuun. Suurin osa perustajista on tai ovat olleet jollakin tavalla skeittauksen kanssa tekemisissä. Tuletteko pysymään pelkässä skeittauksessa, vai onko tarkoitus kasvaa paljonkin. Jälkimmäinen oli kyllä ehdottomasti kovinta tuolloin. Taso on ollut kyllä aina kova, ihan 90-luvun alun Ville Hautalan kahdesta kakkossijasta ja yhdestä kolmossijasta SM-kisoissa aina tämän vuoden Daniel Vähäkankaan 6. Skeittikurssin kävi vetämässä kukas muu kuin Bosley, jolta saatiin mahtavasti fiilistä, syvyyttä ja näkökulmaa meidän skeittaukseen ja asenteeseen. Parkki ollaan pidetty yhdistyksen voimin kunnossa ja uudistettu tarpeen mukaan. Vanhukset ovat aktivoituneet, nuorista löytyy erittäin aktiivinen ja osaava porukka sekä uusia innokkaita lautailijoita, joille skeittaus ei ole vain yhden kesän juttu. Kyllä tässä ihan tyytyväinen voi olla. Jälleenmyyntikuvioita on hahmoteltu, mutta ollaan päätetty, että homma lyödään kunnolla käyntiin omalla webshopilla. Skeittareista löytyy erittäin kovia luita, mm. Seppälä on kova luu vielä tänäkin päivänä. Kulho Antakaas vielä ohjeet Pietarsaareen eksyvälle skeittituristille. Laesh on järjestänyt mm. Kerro vähän sen synnystä ja sen historiasta. Lähitulevaisuudessa tullaan avaamaan verkkokauppa, jonka avauduttua tulemme panostamaan näkyvyyteen ja toivomme, että myyntimäärät saadaan ainakin tämänhetkistä suuremmiksi. Harrastajia meidän mittakaavassa on nyt paljon. Varovaisena tavoitteena on, että jotkut perustajista voisivat toimia Laeshissä täyspäiväisesti. Eric Sundqvist, Daniel ”Laali” Vähäkangas ja Leevi Wentjärvi. Jos tarvetta on, niin mielellään lähdetään näyttämään mestoja. Ja se hallikin nyt löytyy. Tähän saakka myyntiä on tehty tapahtumissa, ja lisäksi on järjestetty muutama pop up -store. Motocross-puolelta löytyy Marika Lönnvik. Kaupungilta löytyy muutama kova spotti, joka tyydyttää vaativammankin vetäjän (esim. -Mikko Forslund Miltä Pietarsaarelainen skeittaus näyttää nykyään. Yhteyden meihin saa vaikka Kulhon FB-sivujen kautta. ” Skeittikurssin kävi vetämässä kukas muu kuin Bosley, jolta saatiin mahtavasti fiilistä, syvyyttä ja näkökulmaa meidän skeittaukseen ja asenteeseen! ” alla Roskoppin ”face”-dekki, OJ:t, dekissä Ripgrip ja kaikki muut herkut. kampuksen kurbit). Skeittaus tulee varmasti pysymään Laeshissä vahvasti yhtenä osa-alueena. Tulevaisuus näyttää painottuvan vaatepuolelle: oman designin ja kädenjäljen täytyy tuotteissa näkyä
NIILO NIKKANEN TOP-5 1. - Vesi - Bisse - Omenalimonaadi - Maito - Kokis 6. Skedeindustryn parhaat ss fs hiparit. - Stay Gold: Andrew Reynolds - Baker 3: Antwuan Dixon - Flip Sorry: Arto - Stee: EJP & Sarmiento - JB Gillet Manolo's mixtape for Cliché Järkyttävän kokoinen switch ollie Kouvolasta. - TJ Rogers - Kevin Romar - Eric Koston - Marc Johnson - Luan Oliveira 3. Pikku-Niilon lapsuuden ammattihaaveet. Skedeejät, jotka haluaisit nähdä Mylsällä. (Kouvolan halli - toim. huom) - Arto Saari - Tyler Surrey - Happyhour Skateboards - Flo Marfaing - Lucas Puig 5. - Ei - Sellasia - Ollu - Just skatin' - Just livin' 4. Skedepartit kautta aikain. - Erik Paloniemi - Roope Tonteri - Meikä - Moke - Jeison Ramirez 2. Kouvolan likasimmat jätkät all-time. 24. Ruokajuomat
25 Justus Hirvi
Tämä kuva kiteyttää melko pitkälle koko viikonlopun tunnelman. Pelicaset täynnä kamerakamaa ja ympäri kaupunkia sinkoilua ja kuvaamista itse kuninkaan kanssa. Christiania Bikes,… kuvaajan valinta! 26
Ei siis muutoksia kalenteriin. Aloitetaan vaikka siitä, miksi tämä formaatti toimii ja miten sille tulee tulevaisuudessa käymään. Mutta mikä sitten tekee näistä kisoista niin täydelliset, että kaikki pro-skeittaajatkin saapuvat paikalle ja laskeutuvat kansan sekaan viettämään mukavaa viikonloppua ja nauttimaan ilmapiiristä. Elämä kuitenkin teki tepposet, ja ensimmäisen reissuporukkani matka peruttiin vain kaksi viikkoa ennen lähtöä. Ajaessani autolla kohti Rolloa mietin, että seuraavalla taukopaikalla pysähtyessäni poistan sitten tapahtuman kalenteristani tai koitan keksiä konstin, jolla pääsisin käymään kisoissa – mutta kuinkas sattuikaan. Christiania, pyöräily, spotit, kulttuuri, ihmiset…niin juuri, kaikki tämä. Jokainen muistaa varmasti Atiban demokuvan Reynoldista, jossa Reiska hyppää isohkot portaat frontside filpillä väkijoukon keskellä (yksi hienoimpia kuvia skeittihistoriassa). Ei. Alle kaksi tuntia myöhemmin puhelimeni soi ja Monsterilta soitetaan ja kysytään, kiinnostaisiko minua lähteä kisoihin kuvailemaan. Laite joka on aikea* kuin nälkävuosi, mutta toimikoon se hyvänä tekosyynä polkea toiseen päähän kaupunkia. On aika pohdiskelun ja toteilemisen. Olipa sitten kyseessä verttikisat tai hallin best trick -mittelöt. CPH PRO Vielä viimeisen kerran Kuulin varhain keväällä, että CPH Pro -kisa tullaan järjestämään viimeisen kerran ainakin näin Kööpenhaminan osalta. Ei tarvinnut täten ihan kauhean pitkään miettiä vastausta. Tällä kertaa olosuhteet reiskan frontside flipin ikuistamiseen olivat lähestulkoon samat – paitsi että etualalla keimaili paikallinen strippari lentosuukkojensa kanssa. 27. E n aio käydä päiviäni lävitse ”ja sitten” -tyyppisellä matkapäiväkirjakerronnalla, jossa kuvailen jokaisen suupalani ja tunneaistini. Mikä tekee Köpiksestä täydellisen skeittiturismin kohteen. Oli sitten kyseessä aamu tai yö. Tämähän tarkoitti tietenkin sitä, että sinne täytyy lähteä vielä kerran turistiksi. Unohtamatta tietenkään itse skeittaamista ja ainaista paikalla oloa. Mikäpä vetäisi skeittiretkua enemmän puoleensa kuin Christiania ja sen jännittävät kävelykadut (ei ainakaan se bowl pelkästään). Mutta vetääkö jokin pisimmän korren
Päätä itse mikä on totta ja mikä ei.. CPH PRO 28 Tämä jätkä + kaariskeittaust. Ei mitään lisättävää. Alex Perelson. Kun kuvaa äkkiseltään katsoo, voisi ajatella, että salama ei välähtänyt, PLG:tä häikäisi, Arto sihtas ohi ja Alex seivästää itseään valopylvääseen
Jäävätkö pro-vetäjät tulematta tämän seurauksena. Bowliskabojen osalta joutunee kalpeana toteamaan, että olemme raa’asti noin valovuoden verran jäljessä rakasta länsinaapuriamme Ruotsia. Selvä kansanliike. Jääköön tämän aiheen käsittely tämän osalta tähän. Kisaturismi aiheutti myös havaintoja siitä, miten hyvin asiat voivat olla jossain kaupung(e)issa. Skabojen tarkoituksena on siis jättää hyvästit Kööpenhaminalle ja vaihtaa kaupunkia, mutta minne. Kovassa myllerryksessä mies joutuu elämään. Jopa Dustin Dollin, joka lähinnä näyttää kaljaa imeskellessään kaverilta, jolta puuttuu vain ne sarvet päästä, skeittaa runinsa täysin kiitettävästi loppuun saakka. 29. Samaan aikaan random havaijilainen kuvausryhmä Legendan mukaan Hynninen opetti nuorelle Artolle kaariskeittauksen perusteet K3-hallilla. Tässä viihdyttävä kickflip kaverilta, jonka nimeä emme nyt juuri saa päähän. Aina yhtä sairasta ja aina yhtä viihdyttävää. Hyi saakeli (taisivat ottaa tuplatai jopa kolmoisvoiton näissä karkeloissa). Se jääköön vielä mysteeriksi, kuten tuleva kisakaupunkikin. Hynällä skeittauksen opettaminen selkeesti hyvin hallussa. En tohdi edes miettiä, miten kovia kyseiset Ruotsin junnut ovat, kun saavuttavat miehen iän. koko Bakerin tiimi hoitaa kyseisen kisaviikon. Helvetin kovia kuvia, ja joka ilta oli maistiaiset tarjolla internetlapsille. Jokainen ukko on kohtuullisen kovassa viihdetilassa mutta hoitaa silti skeittaamisen täysin ennakkoluulojen vastaisesti. Mutta mitäs itse Artolle kuului. Oli erittäin upeaa huomata, miten omistautunut Arto oli tehtävälleen. Kansa ymmärtää hyvän päälle. Monster oli yksi kisojen pääsponsoreita ja Arton skedekuvausura enemmän kuin ajankohtainen ja kuumaa valuuttaa. Kummasti se näkyy, että siellä on niitä kulhoja ollut jo hetken aikaa. Ring Of Fire on yksi kisojen vahvimpia perinteitä. Arto oli siis paikalla toimittamassa kisojen virallisen kuvaajan titteliä siinä samassa, kun pyöri Flipin tiimiläisten kanssa pitkin kaupunkia. Fs air. Jollain tapaa se on vain äimistyttävää katsoa ja ihmetellä, miten esimerkillisesti esim. CPH Pro ei ole pelkästään pro-kilpailu, vaan ennen viikonloppua kilpaillaan myös rookie-sarjojen osalta
30. Rune. Tucknee, onko tuttu
Liekkö itse jumal skeittaajalla osuutta asiaan. Koston! CPH PRO Gravette otti Köpiksessä pyöräilyn niin tosissaan, että pyöräili kaikki raninsa. Halli täynnä fiilisukkoja ja samassa pakassa kourallinen kylmästi kategorisoituja ”katuliigan” heittäytyjiä. 31. On se kaunista, kun Janoski ja Koston kruisailevat ja vetävät yhdessä kisaraninsa, mutta ei helvetti sitä finaalien menoa. Tämä kaikki on kuitenkin näin sivusta seurattuna enemmän kuin ansaittua. Kerta kaikkiaan käsistä lähtenyt kisakokonaisuus, jota varmasti tullaan kaipaamaan, mutta ainakin se paketoitiin kunnialla loppuun saakka. Yleensä on täysin selvää, kuka voittaa kisat, tai sitten ykkössijan kanssa painivat vain ne kaksi parasta. Toinen oli toistaan fiiliksempi, mutta sitten joku taas teki jonkun aivan saakelin typerän liikkeen päälle (sarjassamme Malto 300 km/h flättireiliin bs overcrooked nollie flipillä ulos…ihan vain välitemppuna). Kaunis poika ja kauniin pojan backside flip. Joku tekee tästä kuvasta siistin… Kyllä. seurasi miehen tekemistä ja dokumentoi kaiken tulevaan dokkariin, jota työstivät surffisaitilleen. On meinaan nykyisin 3D:n ja Huf:in miehiä. Vaikkakin se on vain feeble flättireiliin. Austyn Gillette. RIP CPH PRO! Tulokset (vas.) 1. Tällä kertaa skeittaus meni kohtalaisen eläimelliseksi, enkä olisi mitenkään voinut sanoa, kuka voittaa ja miksi. Shane O'neill 2.Luan Oliviera 3.Sean Malto Artofoto, Leica ja nahkatakki.. Mies! Miten se itse skeittaaminen siellä hallilla sitten
-Joonas Pulkkinen Teksti JOONAS PULKKINEN T Kuvat ALEKSI FRÄKI, MIKKO KEMPAS, JOONAS PULKKINEN, KARI KAARTINEN orstai 8. Menestystä nostatti myös se, että esimerkiksi jenkkilän pro-vetäjistä Arto ja Louie Barletta olivat touhusta fiiliksissä, ja ainakin Louie sporttasi videoissa ja pro-skatessa Pub-paitaa. Mä olin innoissani ja soittelin heti Aleksille ja alettiin nimiä kelailemaan. Aleksi oli että eiks se eka, se Happy Hour, ollut hyvä, ja sitten siihen päädyttiin”, kertoo Jake. Happy Hour tuli luomaan tarjontaa jollekin aivan muulle kuin tälle, ja on tarjonnut toistaiseksikin muistutuksen siitä, että ei sen skeittauksen tarvitse olla niin vakavaa – ja kuten Jake totesi kryptisesti: ”Jos on, niin ei senkään tarvitse olla”. Taustalla oli Puupposen kova luottamus Jakeen. Suomessakin Jenkkivaikutteita napattiin vähän liian tosissaan, ja Kontulan hallilla nähtiin jos jonkin sortin tippujaa Baker2G-päissään nahkahousuissa ja munakellot kaulassa. Happy Hourin lanseeraus herätti Pubin kaveripiirissä myös ristiriitaisia fiiliksiä. ”Pubi oli niin kova juttu, kun Häppäri tuli, että se oli päätetty, että sillä ei mitään rahaa tehdä tai myydä yms. Tämäkin oli täysin sponttaani idea, mikä vain yhtäkkiä syntyi kuvausten lomassa. HAPPYHOUR 10 VUOTTA FRÄKI Käsiskeittitrailerin kuvauksia. Tie on ollut ulospäin menestystä toisensa perään, mutta miten kaikki sai alkunsa. Puupponen siinä oli muistaakseni aika vahvasti sitä mahdollisuutta tarjoamassa. Luonnoksia muun muassa Tundra-nimisestä lafkasta oli ollut jo Skatelandilla pitkään, ja alunperin oli tarkoitus, että ulos tulisi vain yksi merkki, mutta lopulta päädyttiin ratkaisuun, että ulos tulevat Aste ja Happy Hour erikseen Jaken omana puuhastelunaan. Häppärin kymmenvuotista taivalta on kokoontunut juhlimaan kuutisenkymmentä tyyppiä; joukossa lähes koko nykyinen Häppärin tiimi sekä vanhoja vetäjiä. ”Kyllä tosta tarinan juttuun saa,” totesi Jake – ja niin saakin. Pubilla oli tarkoituksena jossain vaiheessa saada leffa ulos, ja mielipiteet jakautuivat sen suhteen, mikä olisi Happy Hourin rooli ja suhde Pubiin. Sit siinä päätettiin, että ’Pub 26’s gonna have a Happy Hour’. On hauska jälkeenpäin todeta, mikä kontrasti ”Stop Hammertime” -tyylisellä sanomalla on ollut verrattuna muuhun tarjontaan. Lähes täysbränikällä laudalla oli karu kohtalo: neljätoistakesäisen Pulkkisen ylitsepääsemättömät ongelmat päästä hardflippi ditsissä päälle johtivat hyppäämiseen keskelle lautaa. Tai ei oikeastaan Happy Hourilta ketään ole koskaan pois potkittu. Design-huoneen ikkunaan Porvoonkatu 3:ssa on asetettu valokuvia, lautoja, mainoksia ja esineitä kymmenen vuoden ajalta. ”Pubinhan piti olla alunperin siis leffa, jota ei sitten koskaan tullut, joten tän takia pubia promottiin HH:n kautta siinä sivussa. 32 ”Pubilla oli ollut siinä hetkessä vahva pössis, ja tarjoutui tilanne, että jotain voi tehdä. Harri the man”, muistelee Fräki alkutaivalta. Vuonna 2003 skeittaus oli vakavuudessaan huvittavaa. Eka, mikä tuli mieleen, oli että Pubilla pitää olla Happy Hour, mutta sitten mietittiin tosissaan, että nimeks olis tullut Carpe Diem. Ensimmäisiä Happy Houriin liittyviä muistojani oli vihreä Stop Hammertime -lauta, jonka olin tilannut Porvoon Matkahuoltoon Laminan kautta. Onneks ei tullut! Sitten mä lopulta soitin metrosta Aleksille ja kysyin, että mikäs se nyt sitten ois. ”Puupposen Harri tuli Kontulan hallin pikkukaaren päällä kysymään, haluaisinko mä kokeilla jotain omaa merkkiä ja antoi jotain dekkiä testattavaksi. Me haluttiin itsekin, että se kulkee siinä rinnalla, mutta. Pub 26 oli kovassa nosteessa esimerkiksi Captured Video Magazine #5:ssa olleen partin vuoksi. Pubin hype varmasti auttoi, mutta missään vaiheessa ei ollut sellanen ajatus, että tätä oltais hyödynnetty, vaan se meni vähän varkain ja varmasti puolin ja toisin eli että Häppärin hype myös lisäsi puhetta Pubista”, kertoo Kempas. Löytyy Aleksi kuvia alkutaipaleelta, Häppärin wristbandia sekä monta ikoniseksi muuttunutta grafiikkaa, kuten esimerkiksi Father & Son -laudat ja Häppärin hymynaama. elokuuta. Happy Hour syntyi pohjalle, jolla monet onnelliset sattumat osuivat hyvin yhteen. ”Oho, nää menee poikkikin”, totesi Pulkkinen kohdatessa uuden ilmiön osana lajikulttuuria
Me kelattiin se sitten MC Hammerin kautta”, muistelee Jake. ”Pelättiin, että saadaan esimerkiksi turpaan siitä Stop Hammertime -grafiikasta. ”Meillä oli yhteisiä frendejä vähän skeittauksen ulkopuoleltakin ja tultiin myös usein Kontulasta samaan aikaan takas metrolla ja puhuttiin skeittauksesta niitä näitä, niin tuli aika nopee selville, että aika samanlaiset kelat on molemmilla skedeyksestä, niin sitä kautta ties, että helppo lähtee tekee, kun on aika sama meininki”, toteaa Kemppu yhteisen sävelen löytymisestä. Alun grafiikat, joita yhdessä työstettiin, olivat ideoiltaan vielä aika freestylea. KEMPAS kaikilla oli niin eri kuviot ja päät siihen aikaan, että jotkut otti sen erilail ja jotkut toisenlail, mut aina tässä ystäviä ollaan oltu. Kemppu ei kuitenkaan ollut valintana mikään itsestäänselvyys, koska Jake ja Kempas eivät tunteneet toisiaan vielä niin hyvin. KEMPAS KEMPAS Spektaakkeli (Pietari & Tyko) esiintyi avajaisissa. Pikkupojat pysäytti hallillakin ja oli, että ’Ai ninjalauta?!’ Ja father & son tietenkin. Uusista siisteimpiä on ollut toi Tommin Björk rip-off ”pro model”, vaikka se ei ehkä ihan nuorimmille avaudukaan”, poimii Jake omia suosikkejaan. ”Datsun 100 A:sta pitäisi tehdä re-issue. Ne on kunnianosoituksia nuoruuden idoleille”, kommentoi Kempas tuotoksista. Se kulkee tässä vieläkin. ”Se on vaan tiivistänyt”. Graafinen ilme on onnistunut kaikkiaan niin hyvin, että varmaan jokaisella suomalaisella skeittaajalla on joku oma suosikkigrafiikka myös Häppäriltä. Tavekin oli alussa mukana tekemässä – esimerkiksi ensimmäisen tiimilaudan. Muutetaan niitä oman nuoruuden nostalgisia asioita. Se piirustus on niin mahtava; miten se lapsi on saatu niin heiveröisen näköiseksi. Mun kaverilla Tompalla, joka asuu Tukholmassa, on se ninjahuppari, niin jengi kysyy vieläkin, että mikä se on. Ninjagrafiikka olikin varmaan meidän myydyimpiä lautoja. Onkin totta, että edes tällä tavalla ”myytit” muuttuvat aika arkisiksi, koska kontrasti Pohjolan ja Lännen välillä on niin kova. ”Kun asutaan jossain perähikiässä kaukana jenkeistä, mutta silti koko nuoruus on mennyt enemmän tai vähemmän niin, että on kopioitu jotain, mikä tapahtuu kaukana täältä eikä edes tiedetä, mikä se todellisuus ees siel on. Olihan Jakekin saapunut Rovaniemeltä Helsinkiin vasta pari vuotta sitten. Pulkkinen Alpo & Tave, alusta saakka mukana. Ja Pink Floyd -grafiikka oli niin siisti, kun se prisma meni drinkkilasin läpi. Kun me fiilistellään jotain Kareem Campbellia, niin se on vähän kuin joku sarjakuvahahmo. Happy Hour on aina halunnut muutenkin graafisessa ilmeessään kommentoida skeittausta ja viitata sen historiaan esimerkiksi Video Days -paidalla, kopioiduilla videokaseteilla t-paidassa ja Conversen varsilenkkareilla laudoissa. Pulkkinen Alkutaipaleesta asti graafisella ilmeellä on ollut suuri merkitys. Kempas oli Laminalla töissä, ja Puupposen rahoittaessa toimintaa emoyhtiö Skatelandin kautta syntyi luonnollinen klikki Kempaksen ja Häppärin välille. 33. Tää on vähän siinä mielessä sellaista uudelleenkäytettävää materiaalia. Eihän me tunneta tai tiedetä siitä mitään oikeasti muuta kuin se skeittimedian antama kuva. Sillon oli se aika, että jengi tuli tiukoissa farkuissa hyppimään porrasta, ja oltiin vaan, että hammer ja hammer. Ei kaikki oo kuitenkaan mennyt mitenkään rullaatti rullaatti”, valottaa Jake ja painottaa, ettei ystävyyssuhteita ole kuitenkaan katkennut. HAPPYHOUR – 10 VUOTTA Näyttely yömyöhään ikuistettuna. Happy Hour ei ole myöskään empinyt toteuttaa hieman sisäänpäin kääntyneempiä läppiä. Se vielä kului ihan törkeen siistin näköiseksi se sateenkaari. ”Juuso oli hommannut jossain vaiheessa meikältä dekin ja mennyt kotiin, ja kun noissa meidän Espanjanaikaisissa laudoissa oli niin paksu 2 kings + Easy-E Avajaisissa oli varsin mukava osanotto. Tää ilme on sellanen Suomi-versio omasta nuoruudesta
Happy Hourin ollessa Laminan vanavedessä oli etuna muun muassa se ettei jakelun kanssa ollut mitään ongelmia. Mutta totta kai Datsun 100 A -tour heti ekana kesänä, niin shit was like glue”, muistelee Fräki. 34 Datsun 100 A -turnee kesti esimerkiksi kaksi viikkoa. Ja Duudsonin oma vastaus oli, että tätä hän on aina odottanut, että häneltä kysytään, ja oli siistiä, että se oli itsekin miettinyt. Kun ei laskelmoi, niin maksimoi oman myyntinsä. ”Joillakin on homma sittemmin hiipunut, mutta kaikkien kanssa hyvissä välissä ollaan. Alkuperäisessä tiimissä olivat messissä Jake, Fräki, Tave, Simppa ja Skäbä. Ei Häppärin ole paljoa tarvinnut perustella olemassaoloaan ensimmäisestä päivästä lukien”, arvioi Oki alkutaivalta. Lähdettiin vaikuttaan jo vähän kaikella”, muistelee Jake. FAMILY! Oli lähtökohtana heti rakentaa”, arvottaa Jake. Ensimmäisellä tourilla oli esimerkiksi perässä varjotiimikin, jossa oli messissä Pubin ja pohjoisen legendaarisen Shroomin porukkaa. Mieti mikä homma! Sitten Wammassa naurettiin sille ja oltiin, että ’Tästä on pakko tehdä lauta!’” kertoo Jake siitä, miten eräs sisäpiirin juttu käännettiin grafiikan muodoon. Ovi on aina ollut auki. Se on ollut aika kollektiivinen fiilis koko skedeskenessä Suomessa. Muitakin kaupallisia ”kilpailijoita” samaan aikaan löytyi, ja Happy Hour starttasi suunnilleen samoihin aikoihin esimerkiksi Asteen ja Poudan kanssa. ”Se vaikutti totta kai, mutta heti alusta lähtien fiilis oli yhteinen. ”Vieläkin mulla lukee puhelimessa Tommin kohdalla että flow-Tommi” Ekalla leffalla sekä Numerossa aikoinaan olleella jutulla ensimmäisestä tourista (jonka kuvat otti suureksi osaksi Deeli) on varmasti ollut oma merkityksensä Häppärin aikaiseen suosioon. Kun se tuli niin ulos, niin ihan jokainen kyseli sitä Nina Gordonin biisiä [NWA-coveri ”Straight outta Compton” -toim.huom], että mikä se sellainen. Nykyäänhän näitä hassuttelulafkoja, jossa skeittausta ei oteta niin vakavissaan, on jo ihan hirveästi, mutta vuonna 2002 taisi Enjoi olla ainoa”, toteaa Kempas. Panostettiin ihan huolella introa myöten siihen leffaan. Menin aina hallilta yömyöhään valvoon Soukkaan Kempun kaa. Dekkii myytiin v**usti (naurua). Päinvastoin: meikä oli meidän äidiltä lainannut sellasen helvetin vanhan Volvon, josta puhkes kolme rengasta sillä matkalla”, paljastaa Jake. ”Heti aluksi aloin miettiä, että pitää tuntea ne tyypit, että ei aleta tekee mitä supertiimiä sieltä ja täältä. Onnea, brother!” kertoo Jake ja painottaa, että jos kokee, että homman pitää mennä eteenpäin, niin näin sen tarvitseekin mennä. Sitä muovasi myöhemmin legendaarinen Datsun 100 A -tour, joka järjestettiin heti samana kesänä. Mut kyllä Häppäri otettiin nopeasti avosylin vastaan, että on se supportti ollut [yleisesti] samaa tasoa kuin muilla, että tässä on joku mihin pystyy releittaan. maalipinta, niin se oli peittänyt trukkien reiät niin että se ei ollut nähnyt niitä. Aleksi Fräki Ski & Jake 10 vuotta nuorempina Datsun100a -tourin aikaan. ”Laminan aikana ei ollut aluksi ongelmia. Mutta ehkä se vaatii sen oman ajan, ja se pitää niiden itekin tajuta”, toteaa team manager Jake. ”Mul oli sillon kanssa meidän vanha Volvo, niin se oli oikeasti Volvo Markkas -touri”, kertoo Kempas. Nettikauppa myi hyvin, mutta sitten…kai siitä voi puhua. ”Häppäri oli siihen aikaankin ihan poikkeuksellinen firma jo maailman mittakaavassa. ”Onkin tavallaan paradoksaalista, että kuten Enjoi niin myös Happy Hourkin perustuu toiminnaltaan jollain lailla tiettyyn ehdottomuuteen, jossa määritetään itse säännöt. Me löydettiin Datsun 100 A, mihin oli murtauduttu ja rysittiin ite sinne sisään ja otettiin tiimikuvia, niin kaikki luuli, että se oli se meidän auto. Kelaa nyt, että tarvis! Wu vastas, että mitä v**tua hän yksin siellä tekee. Jos joku saa tommosen mahiksen niin kuin Enis, joka sen todellakin ansaitsee, niin siitä vaan”, toteaa Kempas. ”Ei sitäkään kummemmin oltu laskelmoitu. ”välillä on vaan skedetty ja vähän siinä sivussa kuvattu”, toteaa Kempas. Kolme viimeksi mainittua silloista nuorukaista pyörivät aktiivisesti Kontulan hallilla, josta olisi ollut tyrkyllä varmasti muitakin kovia puskijoita. Aleksi Fräki HAPPYHOUR – 10 VUOTTA Vandaalit. Kiertueiden aikana ovat tyypit vaihdelleet, ja niitä on tehty pilke silmäkulmassa ilman, että ”joku haluaa 12 tuntia rännittää”. Istuttiin yhdessä alas ja todettiin, että eiköhän oteta homma itsellemme”, kertoo Jake.. Tähänkin liittyy tosin vähintäänkin lieviä hämmennyksen tunteita. Controlia myytiin ihan v**usti. ”Me ei nyt pystytä kuitenkaan mitään maksaa. Tiimiin ei olla koskaan ketään pakotettu – eikä ketään pois potkittukaan. Mikähän se oli, eka kevät tai talvi, kun oli jonkun Lahden Laminan avajaiset ja oltiin jengillä siellä, niin kyllä se silloin alkoi jo selkeästi tiivistymään. Eniz päätti kokeilla jalkojaan, ja ihan hyvin sillä näyttää menneen. Melodica ja Kuosi olivat viritelleet toimintaansa vain pari vuotta aikaisemmin. No, oli meikä silmät auki SM:ssä tietenkin, mutta on se vaikeata, kun pitäis tuntea niin lähteä se eri tavalla. Happy Hour näytti esimerkiksi muihin suomalaisiin porukoihin ja tiimeihin verrattuna jo alusta saakka ulospäin ehkä jopa silloista Controlia yhteisöllisemmältä porukalta, mikä varmasti vaikutti myös suosioon. Datsun 100 A -touriin liittyy muitakin paljastamattomia salaisuuksia: ”Sitä Datsun sataaatahan me ei sinne tourille edes saatu. ”Kylhän se leffa oli helvetin hauska projekti mulle ja Kempulle, kun sitä tehtiin. Nyt on kiva, kun selviää tällaisiakin. Jaken sosiaalinen äly kantoi hedelmää siten, että hyvä tiimihenki löytyikin varsin nopeasti. ”Ei olla otettu ketään ikinä tiimiin suorilta, että v**tu, tossa on hyvä skeittaaja ja puhelin käteen. Miten kaverit valittiin. Eniz, joka veti tuolloin Mic Macille, ”pöllittiin” kanssa tourilla mukaan, ja tulokset voi nähdä Häppärin ekassa leffassa, ”Hyvin sä Vedät”. Toinen hyvä esimerkki tälläisestä sisäpiirin huumorista on muun muassa Vesa Korkkulan pro model -harja. Totesivat, että tarvis kaksi skeittaajaa teiltä. Jaken hyvät kontaktit ja keskimääräistä parempi kotimaan tuntemus ovat olleet hyödyksi siinä, että toureja on ollut mieluisa järjestääkin. Kaikki ollaan hyvissä väleissä”, toteaa team manager Jake. Se meni Laminan kanssa vähän siihen, että jotkut ihmiset eivät vastanneet enää puheluihin, ja Kemppu sai samoihin aikoihin kenkää. Esimerkiksi Wukin oli aika kauan flow-statuksella. No Ollia (Trög) nyt on vähän vähemmän näkynyt, mutta ei siihenkään mitään sen kummempaa dramaa liity. Ei ollut mitenkään helppo aika aloittaa. Ja Tommihan on nyt ikuinen flowtiimiläinen, vaikka pro modelkin on jo tullut”, huomauttaa Kempas vitsillä. Kylhän siitä sitten kansia myöten tuli aika erilainen verrattuna siihen, mitä silloin tehtiin. Päätekijä suosioon on kuitenkin varmaan Happy Hourin yleinen meininki. ”On hyvä muistaa myös, että sekä Laminalla että Unskalla oli omaa tuotantoa. On meillä siellä täällä flow-ridereita, jotka saa ilmasta kamaa ja jotkut puoleen hintaan. En mä tiedä, mitä se on myynnillisesti, mutta henkisesti. Juuso pikku tsikihoussa kattonut, että pakko päästä skeittaamaan, niin se oli hakannut trukkien reiät alemmas ruuvimeisselillä. Tälleen nää vähä menee nää jutut: ei tässä ketään etitä. Niiltä ajoilta Jake mainitsee erityisesti Haapalan Juhon olleen isona apuna. ”Ennen siirtoja tuli puhelu – en sano mistä – mutta Euroopan päästä taholta, joka hoitaa skeittaussuhteita ympäri maailmaa. On ymmärrettävää esimerkiksi se, että Eniksen siirto tapahtui luonnollisista syistä eli skeittauksen kovasta tasosta. Uusin tiimilisäys, Duudson, oli myös täysin luonnollinen siirtymä
Häppärin toinen leffa, ”Minkätyyppistä”, tehtiin myös tänä ns. Yhtäkään leffaa ei olla tehty ilman pitkää frendiparttia, jossa voi olla vaikka puolikas partti tiimiin kuulumattomalta tyypiltä. Mutta kun kuuli saman illan aikana, että tiimiläiset joutuu skeittaamaan välillä muiden firmojen laudoilla, varasto on Jaken kaapissa eteisessä ja myynnit tehdään Matkahuollon parkkikselta, kun saadaan Jartilta lähetys perillä, niin se on ollut kädestä suuhun -puuhastelua”, kertoo Oki siitä, miten ajautui toimintaan mukaan. ni, miten homma toimii. ”Kyllä toi aika oli varmaan stressaavinta siinä mielessä, että joka päivä ennen töihin lähtöä kävin hoitamassa ja lähettämässä sitä meidän omaakin tilausmyyntiä”, toteaa Jake. Leffan jälkeen seurasivat vähän perässä Hökä ja Sippola. Soitin päivää ennen aina kaikkialle, että nyt olis lautoja tulossa, että otatteko. Tämä aikakausi kesti noin viiden vuoden ajan (2006–2011), ja toiminta muuttui oleellisesti vasta Oki Kalaojan hypätessä mukaan. Mulla oli sellanen oletus, että niillä on varasto ja selvä plä- Ystävät ovat aina olleet tärkeä osa Häppäriä. Tässä Ossi ja kunnon tre flippi näyttelyn jälkeisiltä avajaissessareilta Wammasta. Mikko KEmpas Irtautuminen tapahtui käytännössä ostamalla toiminimen hinta. Mutta olikin se oikeastaan siistiä, vaikkakin oli siinäkin välillä hiljaiseloa välissä”, muistelee Jake. Pyyntö lähti liikkeelle sinänsä puoliksi vitsinä täysin laskelmoimatta ja suunnittelematta, mutta se kantoi. Siihen liittyi oleellisesti se, että Laminalla meni siihen aikaan yleisesti vaikeemmaksi ja ei välttämättä ollut enää halua laittaa siihen toimintaan samalla tavalla eforttia”, kertoo Kempas. Tavoitteet muovautuivat täten Häppärin näkökulmasta varsin erilaisiksi, ja tyytyväisiä oltiin, jos parisenkin sataa lautaa meni kaupaksi, tiimiläiset saivat laudat ja välillä pystyttiin ehkä joku reissu tekemään. Mutta vasta niihin aikoihin, kun Kemppu mua toissa-SM:ssä MBarin tiskillä sunnuntaijatkoilla pyys mukaan messiin, niin sen illan aikana alkoi paljastuu, että mä olin vaan luullut, että se rullaa jouhevasti. Hinta: kolme lautaa ja nilkat. Häppäri ei olisi sama ilman ympärillä olevia ystäviä, jotka tekevät skeittaamisesta koko vaivan arvoista. Tämä on taas aivan oma lukunsa suomalaisessa rullalautahistoriassa. Korvaamatonta apua antoi esimerkiksi Melodican Janne, jonka kanssa yhdessä hoidettiin lautatilauksia Jartin tehtailta Espanjasta. Paineet leffan tekemiseen esimerkiksi matskujen ja ensimmäisen leffan kovan tason takia olivat kovat, ja esimerkiksi Jake sai pelkästä ensi-illan jännittämisestä vyöruusun Kempun koneen raksuttaessa vielä puoli tuntia ennen ensi-iltaa. Mä olin siinä myyjänä, ja ei se ollut todellakaan niin järkipäistä kuin nykyään. ”Se oli semmosta aikaa, että oli sitä mieltä, ettei missään nimessä halua jättää hommaa kesken, kun näin pitkälle ollaan tultu, vaikka samaan aikaan kelas, että nyt otetaan jo lainaa pankista. ”pula-aikana”. ”Itse vaihdos meni sinänsä nätisti. Noihin aikoihin ainakin Wu ja Jöle olivat liittyneet Happy Hourin vahvuuteen. Laminan tilanteesta tuohon aikaan kertoo se, että sen satelliittikauppoja alkoi tipahdella alas ympäri Suomea. Kalaoja oli noihin aikoihin alkanut esimerkiksi työnsä puolesta tuoda Polaria Suomeen ja oli vielä kaiken lisäksi tuttu, joten mahdollisuus nähtiin täydellisenä kombona: ”Kun Kemppu pyys mua messiin, tajusin, että mä pystyn 35. Mutta se meininki oli sitten aika eri sen jälkeen, ja aika ghetosti me sitä hoidettiin. Niin kuin ne aikuiset ottaakin. ”Mä en oo nähnyt sitä operatiivista puolta itse, mutta muistan, kun asuin vielä Kalajoella ja tilattiin Laminan kautta kamaa, niin hiffas sitä, että miten se toimii niiden kautta, mutta sitä independent-Häppäriä, kun Kemppu ja Jake lähti Laminan alta, niin en missään business-tekemisissä niiden kanssa ollut aikaisemmin
Leffaa tehdessä arvelutti eniten kysymykset matskun määrästä ja siitä, että kenellä sitä loppujen lopuksi on: ”Ei ollut mitenkään varmaa, että saadaanko kaikilta partit kasaan. Kemppu saa tietenkin isommat hanskat”, kertoo Jake fiiliksistä. Kun katsoo tuotepuolta, niin olen pystynyt omilla avuillani viemään sen ammattimaisemmalle tasolle. ”Tave innostui siitä, hommas kamerat ja teki sen leffan. FRÄKI Simppa Tallinnan lautasilla Hyvin sä vedät kuvauksissa. Siihen tuli joku vastuullisuusfiilis. Muistan, että se päätettiin suunnilleen samoilla lauseilla. Leffan intro itsessään on tietty tribuutti suomalaisille skeittileffoille. Tuplaflippi to fakie. FRÄKI HAPPYHOUR – 10 VUOTTA 36 tähän. Pystyin tekemään Häppäristä business-mielessä ihan eri Häppärin, mitä se on ollut aikaisemmin. ”On tullut vuosia vyön alle kaikille, ja totta kai kyllä se vaikuttaa, että elämäntilanteet on muuttuneet kaikilla, mutta onks sitten mikään muuttunut juurikaan. Kymmenen vuotta on kulunut, ja oikein kukaan Häppärin tiimiläisistä ei tunnu myöntävän, että mikään olisi pahemmin muuttunut. Nykyään Oki esimerkiksi hoitaa yksin Happy Hourin jälleenmyynnin. Mä en oo koskaan omassa päässäni edes kyseenalaistanut tota. Kylhän se elämä muuttuu jatkuvasti, mutta perushommat pysyy samana. Vaikka mä asun tuolla [Turussa] ja Jake asuu täällä [Helsingissä], niin aina kun nähään, niin jatketaan siitä mihin jäätiin. Zipi, yksi ja ainoa. Happy Hourin kolmas leffa, ”Ei liity Mihinkään” (2011), oli Kempaksen sijaan Taven tekemä johtuen muun muassa Kempaksen perheenlisäyksestä. Leffaan tullut no comply -laskuri-idea lähti siitä, että huomattiin kaikilla niitä olevan. Myös laudat ovat Okin myötä vaihtuneet Polar-suhteiden kautta. Haluun painottaa, että en sen rahan takii, vaan sen takia, että oon fiilistellyt sitä v**tu ekasta päivästä asti, niin koin sen myös sydämenasiaksi. Tave onnistu mun mielestä hyvin: se on hyvällä tapaa erilainen leffa. Sama Jack Meatbeat & Underground Societyn kappale löytyy myös Kimmo Jaatisen tekemästä legendaarisesta Olari-leffasta ”Trippi”, ja onpa introssa myös Tripistä varastetut klipitkin. ”Joku oli huomannut, että yks oli puuttunut!” nauraa Jake. Kemppuhan on graffoista edelleen omalla tavallaan täydessä vastuussa, vaikka ideoita totta kai heitellään Jaken kanssa. Millä lailla Happy Hour sitten jatkaa, ja kuinka itsestään selvää on, että Happy Hourilla todellisuudessa on niin vankka institutionalisoitunut asema osana suomalaista rullalautakulttuuria. Toisaalta esimerkiksi Elissa Steamerin ja Barletan kaltaisten pro-skeittaajien guest modelit kertovat, missä sarjassa painitaan. Mutta nyt ollaan ehkä palaamassa takas ja editoimassa ehkä yhessä Kempun kanssa tää uusiin. Mutta sen piti ollakin ehkä lopulta lyhyempi kuin mitä siitä sitten tuli”, kertoo Kempas. Niin kauan, kun jatketaan samaa linjaa, sen muuttamiseen ei ole mitään syytä; että niin kauan kuin me jatketaan samaa linjaa sinä Häppärinä, minä meidät on opittu tuntemaan, niin me pysytään hengissä. Vähän niinku ton Kuhan Mikon kanssa, joka on tuolla, vanhoja Kuopio-jätkiä, mekin nähdään ehkä kerran vuodessa, mutta sitkun näkee, niin ei siinä ole mitään vaivaantuneisuutta”, toteaa Fräki. ”Tuntuu, ettei niitä leffoja tehdessä ylipäätänsä kauheasti olla kelattu sitä leffan tekoa pidemmälle, vaan todettu vaan, että tehdään vielä yksi”, kertoo Kempas fiiliksiään leffasta. Kemppuhan teki sen intron siihen. Elissa hoitui helposti kontakteilla Sippolan ja Wun ollessa Steamer-päissään, ja Barletta taas kysyi itse ja omatoimisesti luvan Dwindleltä guest modeliin. Logistiikasta lähtien kaikki on ammattimaisempaa, mutta ei tylsällä business-tasolla”, arvioi Oki omaa osaamistaan ja työnsä tarpeita. ”Vähän kliseinen tää We Are Here 4 ever -paita Jöle Limpparilla.. ”Katotaan miten menee: jos jostain lautoja kysytään, niin kyllä niitä sinne myydäänkin, mutta ulkomaille lähettäminen ja tollanen, niin sanotaan, että ollaan suomalainen firma”, kertoo Jake. Tää vedetään hautaan saakka ihan iisisti”, toteaa Oki. Sanotaan, että nyt ollaan aika eri meiningeissä hyvällä tavalla. FRÄKI omalla tekemiselläni ja omalla ammattitaidollani, jonka oon saanut muista skedealan duuneista – myynti, markkinointi jne. – suorilta viemään sen uusille leveleille
Se oli vielä outo kela silloin, että oli yli nelikymppisiä skeittaajia, mutta kun nyt mennään yli kymmenen–kaksikymmentä vuotta eteenpäin, niin meillä on eläkeläisskeittaajien kulttuuri ja varmasti eläkeskeittaajaklikkejä. KARI KAARTINEN Vanhempien Happy Hourin vetäjien puolesta tosin ikään liittyvät kysymykset tulevat ymmärrettävästi esille vetäjien lähestyessä 40 vuoden rajapyykkiä. ”Siinä mielessä meininki muuttuu, että alkaa tässä olemaan itse kukin vanha, ettei tiimin vanhimmasta päästä lähde enää mitään viiden minuutin partteja leffaan. kuvakulma kesältä 2012. KEMPAS Uudempaa materiaalia, Tommin fs tailslidestä 2. Oki tosin huomauttaa, että ikäkäsitysten suhteen rullalautakulttuuri tekee muutosta: ”Jakehan nuorentuu silmissä! Mut jos sä mietit, mitä jenkeissäkin tapahtuu, niin eihän se ole enää erikoisuus, että on yli viisikymppisiä aktiiviskeittaajia. 10 vuotta takana ja vieläkin jaksaa. Ski ja Jake kuvaamassa uusinta pätkää. Ei välttämättä tiimejä tai firmoja, mutta kyl mä uskon, että jengi vähintään kruisailee – ja siinähän olisi vähintään bisnesideaa alkaa tehdä jotain kruisereita!””Joo, me tehdään niin kuin Santa Cruz, että Happy Hourin jälkeen tulee pelkkä Hour! Parttiin pelkkiä slashslaideja!” nauraa Jake. Pitää saada vähän nuorempaa junioria mukaan, ja niin kauan kuin löytyy hyviä tyyppejä, jotka tykkää skedetä ja kuvata, niin varmasti tehdään, mut ei ehkä ihan sillä samalla intensiteetillä pystytä tekemään”, toteaa Kempas. 37
38
Värikkäissä vaatteissaan, hymy huulillaan ja mahtavissa kalapuikkopensseleissään mies on ilmiselvä satukirjojen hassu setä, joka puhaltelee saippuakuplia ja laulaa kadunkulmassa hilpeitä värssyjä päällään seisten. JUSSI SIMONEN Jussi Simonen. Opiskelija. Sen niminen mies skeittaa vietävän hyvin. Jussi on rehellinen itselleen ja rohkea mies. Kerta kaikkiaan loistava miehen nimi. Skeittimaailman John McEnroe. Hyvät lukijat, haastattelussa Jussi Simonen, rullalautaileva hyvä mieli. Poikaystävä. Tämän esipuheen kirjainmerkit eivät riitä kuvaamaan Jussin skeittauksen viihdyttävyyttä, joten jätän sen aihealueen läpikäymättä toteamalla, että Jussin skeittausta voisi katsoa pari tuntia vuoden jokaisena päivänä, eikä siihen vuoteen mahtuisi tylsää hetkeä. Hyvä nimi. Jussin skeittaus puolestaan on aivan oma lukunsa. Karaktääri, hahmo. Jussi. Teksti Nikke Kuvat Justus Hirvi, SAMI VÄLIKANGAS (potretit) & Ville Jokinen (Lipslide) 39. Pohjanmaan lakeuksilta Helsinkiin muuttanut nuorukainen. Jussi piristää päivää pelkällä olemuksellaan
Kyllähän se vähän jännittää, kun muutenkin olen vähän jäinen tyyppi. Mutta flippi ei tuntunut niin tärkeältä silloin alussa. Pieni paikkahan se oli se Alavieska skedeykselle. Miltä olo tuntuu, missä olet nyt ja onko hyvä vointi. Meillä oli omakotitalo metsän keskellä ja asfaltti oli tosi raffia. Oliko Käännänkylällä spotteja. Hyvin menee siis! Miltä tuntuu, kun tehdään haastattelua Hangupiin – jännittääkö. Siellä aloitin itse asiassa skedeyksen 11-vuotiaana, kun koululla oli kova sormiskedeysbuumi ja Tony Hawk’s Pro Skater 2 tuli silloin kauppoihin samoihin aikoihin. Ei haastattelu muuten kyllä jännitä, mutta kun niin moni tulee lukemaan sen… Kerrotko ensin ne kuuluisat perustiedot itsestäsi, niin päästään sitten puhumaan oikeaa asiaa. Eilen tuli vähän kiire ottaa kuvia tähän haastikseen, mutta saatiin onneksi otettua hyvin. Kiitos kuitenkin isälle, että jaksoi rakentaa sen rampin! Tykkään kyllä skeitata vaikeissa oloissa; olen tottunut vähän sellaiseen hasardiin menoon. Alavieskan keskustassa oli yhdeksän kilsan päässä skedeparkki, niin siellä tuli käytyä sitten parkkia skedeemässä. Isä teki kyllä meille rampin, mutta siinä rampissa en päässyt ikinä koparille asti…se oli aika sairas, sellainen pari metriä leveä ja nelisen metriä pitkä miniverttiramppi ilman hyllyjä. Kuka on Jussi Simonen, mistä tulet, mitä teet ja milloin aloitit sen tekemisen. Kuulostaa aika piskuiselta paikalta kyllä, ja sitä se onkin. Se oli Killer Loopin dekki Kärkkäiseltä; myyjä oli isälle kehunut lautaa ammattilaisten laudaksi. Synttärilahjaksi sain silloin skeitin: se oli kyllä aika hieno, ja se taitaa olla vieläkin tallessa. Missä te skedesitte? Ei siellä ollut kyllä yhtään. Sen laudan nimi oli ”Bus Stop”, ja grafiikka ei kyllä liittynyt mihinkään, mutta olin fiiliksissä siitä silloin kyllä! Muut harrastukset eivät oikein kolahtaneet, niin sitten tuli skedettyä vaan. Käytiin täällä Mellunmäessä ja Skattalla Juden kanssa kuvailemassa. Tässä kotona oleskelen ja koululle olen menossa kohta. Vertti alkoi kaaren puolivälistä eli siitä kaaresta puolet oli verttiä. Oikeastaan ensimmäisenä ke- 40. Olen 22-vuotias ja alun perin kotoisin tuolta Alavieskan Käännänkylältä. Eka vuosi meni ollien opettelussa, kun halusin opetella sen, jotta pääsisi hyppimään kaikkien esteiden yli. JUSSI SIMONEN Tervehdys Jussi Simonen, Alavieskan lahja suomalaiselle skeittaukselle. Aika moni ihminen tulee lukemaan kaikki vastaukset tarkasti…miltä se kuulostaa. Ihan hyvältä tuntuu. Kickflipin taisin oppia tokana kesänä vasta. Jännittää, että tuleeko sanottua jotain outoa, mutta toisaalta joka tapauksessa tulee aina sanottua jotain outoa, niin turha sitä on miettiä
Jussi lähettää terveisiä Käännänkylän kavereille Helsingin Linnanmäeltä. 41. Kablys. Ollie lauteille ja fronttinose kapeaan ja korkeaan mötykkään
Kai siellä on ollut Alavieska–Kalajoki– Ylivieska-tappeluita, mutta en ole niissä ikinä ollut mukana. Hahaha! En oikein tiedä; onhan se ahdistava tilanne välillä se kuvaustilanne! Olen aina ollut tosi temperamenttinen persoona, niin kyllähän se välillä skedeykseenkin heijastuu sitten. Ei siellä Alavieskassakaan mitään konflikteja sen kummemmin tullut; kyllähän siellä autoista vähän huudeltiin skeittareille, mutta toisaalta piirit olivat niin pienet, että kaikki tuntivat toisensa. Hahaa! En ole kyllä koskaan Stadissa moiseen joutunut. sänä jäi se parkilla käyminen, kun siellä oli eräs Henkka, joka kiusasi aina minua, niin en sitten viitsinyt käydä enää. Onko skedeyksen kuvauksessa jotain magiaa tai härskiintynyttä feng shuita, joka pakottaa skeittarin raivostumaan aika ajoin. Aika erilaista se oli kuin täällä itä-Helsingissä. Kun kerran olet pohjanmaalaisia ja oletettavasti puukkojunkkareiden sukua, tuleeko Stadissa monesti rymyttyä Alavieskan tyyliin. Tosi rauhallinen paikka se Alavieska: ei siellä mitään tarvinnut pelätä. Sellainen itseensä pettyminen on oikeastaan siinä kuvauksessa kaikista pahinta, ja se tunne, että pahoittaako vaikka kuvaajan mielen, jos raivoaa eikä pääse temppua päälle. Olet ehkä ystävällisin tuntemani kaveri Tommin ja Peten ohella, mutta kuvatessa sinulla tulee välillä suhteellisen karskeja mielialavaihteluita. Aika paljon yksin tuli skeitattua silloin, mutta siihen oli jo tottunut siellä Käännänkylällä, niin eipä se minua sen kummemmin haitannut. Aina kun Henkka tuli parkille, lähdin meneen. Kalajoen parkilla joskus tulivat jotkut viinan kanssa epävarmuutta paenneet nuoret haastamaan, mutta enemmänkin sellainen itsepuolustustilanne sekin oli. Milloin olet viimeksi joutunut tappeluun / puukotteluun. Huvittavaa on myös se, että pari vuotta myöhemmin kyseisestä kiusaaja-Henkasta tuli eräs parhaista kavereistani. Se raivoa- 42 Jussi kunnioittaa isän rakentamaa miniverttiä käärimällä bluntin Töölön kirjaston rapsakkaan ledgeen. Ei mitään paskaa, sanoisiKirmo, jonka nettisivuilla lukee ”Bye, Kirmo Ekholm”.
JUSSI SIMONEN 43
Monesti olen kyllä Villeltäkin joutunut pyytämään anteeksi, kun olen ollut hankalana spotilla. Se turhauttaa. Mutta on siellä tosi paljon matskuja, mitä ei halua missään tapauksessa käyttää missään. Tempun päälle vetäminen vaan tuntuu niin hyvältä, joten sen takia sitä jaksaa yrittää. Minulla on skedeykseen, spotteihin, musiikkiin ja moneen muuhun juttuun niin sama maku Villen kanssa, että sen kanssa on tosi luontevaa mennä ja kuvailla tuolla. Villen leffaan on siis tulossa partti. Onko kuvaukset leffan suhteen jo hoideltu. Tällä hetkellä Sundbergin Laurin leffaan olen myös vähän kuvaillut parin viime vuoden sisään, ja jonkun verran on tullut juttuja nauhalle sinne Latelle. Ei mihinkään muuhun suhtaudu yhtä suurella intohimolla kun skeittaukseen, ja mitään muuta ei jaksa yrittää niin paljon kuin skeittausta. Sillä on niin hyvä spottisilmä. Ville myös sanoo aina ihan suoraan, jos sen mielestä joku juttu ei toimi ja se ei halua sitä sen takia kuvata. Ville myös ehdottelee spotteja aina, ja yhdessä sitten kierrellään niitä spotteja. Miltä tuntuu. Muutaman vuoden olen myös halunnut tehdä ihan omaa leffaa, mutta se tulee varmaan noin viiden vuoden päästä. On ärsyttävää, jos ei uskalla yrittää kunnolla vaikka tietäisi, että sen jutun voisi vetää helpolla päälle. Kuvauksista puheen ollen, Jokisen Villen (se toinen Jokinen, se porilainen) leffaan sinulta on tulossa sisäpiirin huhujen mukaan tiukin partti sitten Nate Jonesin Real to Reelin. Mutta tuntuu vaan siltä, että talvi painaa päälle ja on paljon juttuja mielessä, joita haluaisi kuvata vielä. Se on musta tosi siistiä.. Ville tietää niin hyvin, että mitä spotteja itse osaan skeitata ja tykkään skeitata, että se osaa tsempata tosi hyvin. Toivottavasti kerkeisi kuvaamaan vielä 44 ennen kylmiä kelejä ja sateita. Ja Ville on tietty yksi parhaista kavereista siinä samalla, niin mukavahan se on sellaisen kanssa kuvailla. Minkälaista on kuvata Villen kanssa? No tosi hienoltahan se tuntuu! Ville tietää niin tarkkaan ja hyvin mitä tekee, että se on itselle niin helppoa ja siistiä kuvata sen kanssa. Alavieskassa tuli aina pienempänä kuvailtua, mutta Helsinkiin muuton jälkeen en ole itse enää juurikaan kuvaillut mitään. Se ei tingi siitä sen meiningistä miellyttääkseen muita, ja jos joku ei toimi, niin se ei yksinkertaisesti vaan kuvaa sitä. Johan Ludvig Runeberg oli Suomen historian kiistaton merkkihenkilö,tortuilla herkutteleva kansallisrunoilija ja kirjailija,jonka tuotanto oli sangen isänmaallista.Pohjanpoika Simonen kunnioittaa entisaikojen suuria ja lipsauttaa Runeberginkadun porraskurbiin lipslide firecrackerin.Oi maamme! minen ei kuitenkaan edesauta sen trikin päälle vetämistä millään tavalla. On mulla koko partin verran ollut matskua jo jonkun aikaa, mutta ainahan sitä haluaa kuvata parempia ja kovempia juttuja. Jonkun verran ollaan Tontsan kanssa kuvailtu myös. Onko muita projekteja Jokisen leffan lisäksi. Villellä on myös samanlainen ajatus siitä, että haluaa kuvata uusia spotteja, ettei aina niitä samoja suomileffaspotteja. Sinulla on ollut jo pari pätkää Jokisen leffoissa, ja teistä on tainnut tulla kunnon parivaljakko tuon kuvailun suhteen – homma näyttää toimivan
” Tykkään hirveästi katsella sellaisia tyyppejä, joilla on tosi sketsi skedetyyli. Sellaisia juttuja, joita luontaisesti itse skeittaa. Minkä tyylisestä skedeyksestä tykkäät eniten, ja mistä tulee hyvät fiilikset. Kaikki mitä sai, niin sitä osasi varmasti arvostaa oikealla tavalla. Ja tietenkin, oletko tyytyväinen omiin matskuihisi. Jussi menetti spotilla paitansa, malttinsa ja ajantajunsa mutta niittasi portaista hävyttömän siistin feikkiflipin. Miksi. sketsi skedetyyli. Maltio on ollut aivan tulessa! Mitä matskuja olen itseltäni nähnyt, niin ihan tyytyväinen olen niihin: aika minun näköisiä matskuja ne ovat. Eli joskus ’91 jos olisi aloittanut. Kyllä sellainen 80-luvun katuskeittaus on yksi sellainen. Miten kuvailisit tulevaa leffaa, keitä siinä on ja milloin se tulee. Lähiaikoina olen tykännyt tosi paljon katsella vanhoja Stereon leffoja, Jason Leetä ja Ethan Fowleria. Joku kurbineppaus voi olla myös tosi siistin näköistä, jos joku tekee jonkun jutun vaikka tosi epäkliinisti tai muuten odottamattomalla tavalla. Sitten taas 90-luvun alussa on ihan eri meininki, että jengillä oli ihan liian isot vaatteet ja outo meininki, ja niissäkin on oma hyvä fiilis. Myös tosi kliinisti tehty kurbijuttu voi näyttää sairaan siistiltä. Aika monenlaisesta skeittauksesta ja meiningistä yleensäkin tykkään. Sitten myös 90-luvun lopun sellainen tyylin korostaminen esimerkiksi temppujen sijaan on tosi inspiroivaa. Mutta jos joku skeittaa tosi siististi, niin ei sillä ole mitään väliä, miten se pukeutuu. ” 45. Tykkään hirveästi katsella sellaisia tyyppejä, joilla on tosi Onko sinulla skeittauksen historiassa tai historiassa ylipäänsä jotain tiettyä ajanjaksoa, jota ikävöit tai jonka kaltaiseen maailmaan haluaisit vielä joskus päästä. Jengi käytti mielikuvitusta paljon, ja sen ajan tyyli oli tosi siistiä. Siihen meni sitten aika paljon aikaa, että sai sen fiiliksen takaisin. Se tuntuu hyvältä. Sinua on vähän vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn genreen tai skeittauksen tai minkään muunkaan asian alalajiin. Ja sellainen tosi rehellinen ja simppeli katuskeittaus on tosi lähellä sydäntä kanssa; sitä tykkään katsoa. Sellainen odottamattomuus tyypeissä kiehtoo eniten. Vaikka siihen aikaan moni juttu oli varmaan tosi vaikeaa, kun kaikki kamat ja muut oli vaikea saada ja skedeparkkeja ja muita ei ollut niin paljon. Siltä ajalta tuli ehkä huonoimpia matskuja. Esimerkiksi Chris Miliciä tykkään katsoa ja muutenkin Arizona-leffojen tyypit ovat tosi inspiroivia skeittauksellisestikin, mutta myös se yleinen meininki on siistiä niillä. Siinä leffassa on itseni lisäksi Mats Miinalainen, Olli Aarni, jätkä, Poju Pirinen, Kaima-Ville, Kirmo, Niilolta jotain ja Maltio tietenkin. Vauhdilla simppeleitä juttuja kadulla. Yleensä, jos on joku siisti skeittaaja, niin ei sillä ole mitään väliä, mitä se skeittaa; se vaan on siisti. Vähän harmittaa, kun on ollut paikkoja paskana; viime keväänä otin parit tosi kovat pannut, niin ranteet menivät vähän huonoksi, ja sen jälkeen meni vähän fiilikset yleisesti. Tällä spotilla nähtiin, kun porilainen hulluus tarttuu ulkopaikkakuntalaiseen. Ylipäätänsä tykkään persoonalisista tyypeistä. Mutta silloin varmaan niitä arvostettiin paljon enemmän, hyviä skedevälineitä ja parkkeja ja muita. Olisi myös tosi siistiä olla aloittanut skeittaus Suomessa 10 vuotta aikaisemmin kuin mitä itse aloitti: silloin kaikki skedeyksessä oli niin uutta ja piirit olivat tosi pienet. Hyvä fiilis on myös siitä, että on saanut nauhal- le sellaisia matskuja, mitä on miettinyt pitkään ja ehkä käynyt yrittämässäkin, mutta ei ole mennyt silloin päälle. Inspiraatio skeittaukseen ja muuhunkin tulee niin monista eri jutuista. Dekin pureminen tuottaa välillä tulosta, lapset. Nykyään porukka myös alkaa myös olla tosi ajattomia, esimerkiksi Welcome Skateboardsin jätkät on tosi kovia. Niitähän tässä tullaan jatkossa odottelemaan. Niistä tykkään kaikista eniten. Nykyään ottaa helposti monia juttuja itsestäänselvyyksinä eikä osaa arvostaa niitä niin paljon kuin pitäisi. Onko skeittarin ulkonäöllä väliä? Välillä. Jos joku skeittaaja näyttää hassulta tai pukeutuu hassusti, niin kyllä se voi vaikuttaa siihen, miltä sen skeittaus näyttää. Nojoo, se ensi-ilta tulee olemaan tuossa ensi keväänä varmaan; niin se Ville on ainakin puhellut. Paha kysymys! Ei sitä oikein osaa sanoa...se on sen tyypin yleinen fiilis ja millainen fiilis siitä välittyy. Alkoi kelaamaan, että mitä kaikkea voi käydä. Siistiä on myös, että on saanut uusiakin juttuja kuvattua
Kerran kävin parkilla ja vähän kruisailin, mutta siellä oli niin sairaan kuuma ja hiostava, että ei siitä olisi mitään tullutkaan. 46 Jussi asuu Mellunmäessä, ja Mellunmäessä asuu Jussin kanssa myös muutama nisti. Löytyikö sieltä Simosen tarpeisiin tarvittava määrä Lidl-myymälöitä. Tulit juuri Nykistä. Tosi hyvä loma: ei stressannut mikään ja oli hyvää seuraa, niin oli kyllä mukava loma. Ei tapeltu. Miltä se iso kirkonkylä näytti. Oli myös kiva, kun en ollut ennen käynyt jenkeissä, niin näki sitä jenkkimenoa, ja oli hauska todeta kuinka samanlaista se meininki siellä oli mitä olin ajatellutkin. Mitä siellä tapahtui. Harmikseni sieltä ei löytynyt yhtään Lidliä! Muuten oli halpaa ja hyvää, eikä tarvinnut Lidlin perään haikailla. Fiilis vaihtelee. Tuntuu, että sinulla lähtee skeittaus aina ja kaikkialla. Aamupäivisin olen kyllä vähän kohmeessa, ja iltaisin lähtee paremmin. Monesti myös jos ihminen näyttää tai vaikuttaa luovalta tyypiltä, niin monesti se näkyy siinä skedeyksessä, että se on sellaista luovaa meininkiä. Olitteko kuvailemassa/skedeemässä vai vain lomailemassa. Mutta monesti se pukeutuminen ikään kuin heijastuu siihen skeittaukseen: skeittaa samalla tavalla kuin pukeutuu. Houlla!. Kierreltiin paikkoja ja katseltiin menoa, syötiin hyvin ja käytiin vähän museoissa ja sellaista. Oltiin siellä pari viikkoa Villen ja tyttöystäviemme kanssa lomailemassa. JUSSI SIMONEN ” Monesti myös jos ihminen näyttää tai vaikuttaa luovalta tyypiltä, niin monesti se näkyy siinä skedeyksessä, että se on sellaista luovaa meininkiä. Ei sillä kellonajalla ole kyllä mitään väliä. Ei tapeltu Villen kanssa kertaakaan, vaikka Ville oli ennen reissua ihan varma, että ainakin kerran tullaan flaidaamaan. No ei kyllä spotilla tai muulla ole väliä, mutta jos on tosi väsynyt, niin sitten skedeys ei yleensä lähde. ” Siisti skeittaaja on siisti skeittaaja. Oli meillä laudat mukana, mutta ei tullut oikeastaan skeitattua juuri yhtään. Onko sinulla mitään väliä, mitä skeittaat tai mihin kellonaikaan. Takapihallaan skeitannut Jussi sanoo "ei" huumeille ja "hola" nisteille sekä vetää siinä välissä treflip footplantin likaisten neulojen rikastuttamaan asfalttiränniin
47
48
49 JUSSI SIMONEN Tämä ollie kuvattiin ensin videolle, ja valokuva otettiin myöhemmin märällä flätillä pari päivää ennen lehden painoon menoa.”Tykkään skeitata vaikeita spotteja”, tuumasi herra Simonen ja pomppasi lastauslavalle takki auki.
Street Leaguet ja muut, mutta en ole kyllä niitä seurannutkaan, joten en niistä hirveästi tiedä. T-paitojen painamisjuttuja ollaan myös Villen kanssa suunniteltu, ja olisi kyllä kovaa painaa paitoja. Painojuttu liittyy siis kouluusi. JUSSI SIMONEN Jokainen Roihikan reilillä käynyt tietää tarkkaan, minkälainen parru on kyseessä. Mutta eiköhän skeittaus ole tullut pysyäkseen. Se on kyllä senkin puolesta tosi hyvä, että koulumatka on tosi lyhyt. Reikäpäinen valinta. Olen aina piirtänyt kylläkin ja vähän yrittänyt kaikenlaista sellaista luovempaa toimintaa harrastaa, mutta työ, skeittaus ja koulu vievät niin paljon aikaa, ettei valitettavasti kerkeä ihan hirveästi muita juttuja. Sitten syvällisempiin aiheisiin. Hauska huomata, miten muodikas ja trendikäs juttu skeittaus kuitenkin on. Painotekniikkaa opiskelen; se on sellainen kahden vuoden koulutus tuossa Myllypurossa. Skuuttaajatkaan eivät haittaa muuta kuin parkeilla, kun niitä on niin vietävän paljon ja ne on edessä, mutta samalla tavalla siellä on skeittareitakin edessä. Musiikki kiinnostaa tosi paljon ja on isolla tavalla ollut vaikuttamassa moneen asiaan. Hmm. Flippi fiftari seinän viereen, löysästi. Minulla on ehkä pieni pelko siitä, milloin kupla puhkeaa ja meininki latistuu, kuten 2000-luvun alussa vähän kävi. Olen kyllä tykännyt koulusta paljon, ja meillä on hyvä porukka siellä koulussa. Jengi, joka ei todellakaan skeittaa, saattaa kannella jotain lautaa kainalossa. Mitä opiskelet ja missä. Kun valmistun sieltä koulusta, niin minusta tulee sieltä näin arkisesti sanottuna painaja. Elokuvista tykkään myös tosi paljon, ja maalaamista olen yrittänyt aloitella jo talvesta asti. Lamina Kamppi ja Vans vielä toistaiseksi; siellä on ollut jo jonkun aikaa aika epävarma tilanne, kun maahantuontijuttu muuttuu, mutta kenkiä olen tarvittavan määrän sieltä saanut. Kiitokset tukijoille! 50. Hyvä, että niillä on kuitenkin oma juttu, vaikka ne eivät sitä ollieta jaksaneetkaan opetella. Mitä muuta tulee tehtyä skeittauksen ohella, ja mitkä muut asiat kiinnostavat. Homma on menossa aika överiksi kyllä. Painaja-Simonen! Mahtava titteli! Kerrotko vielä sponssit, jotka siua tukevat. Mukavaa on kyllä ollut. Haha. Skeittaus voi mielestäni hyvin. Ei hirveästi tule skeitattua parkeissa, niin eivät ne skuuttaajat minua haittaa yhtään. Suomessa on tosi siistiä nuo uudet betoniparkit ja muut, ja tuntuu, että harrastajia on paljon. Millainen skeittauksen tila on mielestäsi Suomessa ja maailmalla ylipäätänsä juuri nyt. Nähdäänkö Jussi Simoselta joskus esimerkiksi taidenäyttely
Tästä kuvasta haluttais nähdä videomatskua,sillä spotti on pahempi kuin keskivertovaikea lipuntarkastaja iltapäivämetrossa pummilla matkustavalle opiskelijalle. Kiitoksia ja vapaita ajatuksia. Kiitos! Ja tietenkin The Cure on kaikkien aikojen kovin bändi! Jussia tukee Vans & Lamina Kamppi 51. Kiitos vanhemmille, perheelle ja Saaralle tietenkin! Myös kiitokset pohjoisen ja Helsingin skeittikavereille, Ville Jokiselle, Tommi Hakaselle, Ruikan Petelle, jätkälle, Kirmolle, Judelle kuvista, sponsseille aidosta tukemisesta ja kaikille kavereille, jotka ovat olleet mukana ja jeesanneet minua kaikessa. Smitti fs revertti Skattalla
Ei paljoa Reynoldsille häviä. Fs flip, Rauman maauimala. 52
Ei siis mikään turha fs flippi Teksti Pasi Kovanen, Kempas Kuvat Pasi Kovanen Joni Laurinen Kerrohan perustiedot alkuun: nimeä, ikää ja koska. Mitjan kanssa rullattiin jonkun verran. Jotenkin sitä tuli piruuttaan kuitenkin eksyttyä Laitilaan katsomaan, että mikä siellä on meininki. Kyllähän siellä oli enemmän jengiä. Kun mitään aavistamattomana avaa mailin, jossa on tällainen kuva, on siitä pakko ihmetyksestä selvittyään saada lisätietoja. Joni Laurinen, 23 vuotta. Aina välillä me täällä toimituksessa huudellaan nettiin kuvien perässä. Aloitin skeittauksen 1998 Kalannissa. Sain kumisen koulupaikan Raumalta 2007, mikä ei ollutkaan niin siisti juttu. Synttäripäivärahoista ostin ensimmäisen halpiskompleteni. Lauta meni saman tien pesuun, ja sillä tuli paukuteltua kotipihan mäkeä alas. Lopetin koulun kesken ja tein hanttihommia puolisentoista vuotta, kunnes menin uudestaan kouluun. Laitilan parkilla jauhettiin Uolan Roopen kanssa vuoteen 2006 asti, kunnes koulutus alkoi viedä jengiä muille paikkakunnille. Renkaat oli paskaa ja laakerit oli vain muodon vuoksi. Kalannista pääsee aika nopeasti pyörällä Uuteenkaupunkiin, joten siellä oltiin aika usein viikonloput skeittaamassa häkkiparkilla ja Kivimäellä. Uudessakaupungissa kuitenkin tapahtui enemmän. Ala-asteen aikoihin muutama luokkakaveri lähti kanssa messiin, mutta parin vuoden päästä niidenkin innostus lopahti. Raotahan vähän Kalantikuviota; olitko siellä yksin skeittauksen kanssa. Kohta pitäisi valmistua. Siispä pari kuvaa lisää ja muutama kysymys, niin Joni on lehdessä. Kalannista Raumalle. viereiseltä sivulta löytyvä fs flip. Voitti se kuitenkin sen homeisen kalalaudan. Ekan laudan löysin koulumatkalla, kun huomasin, että ojasta kurkkii vanha kalalautakompliitti. 53. Lopputuloksena on usein pari lonkkarikuvaa kohti auringonlaskua ja yksi crooks-kuva räjähtäneeltä parkilta, mutta onneksi välillä mailiimme tippuu myös ylläreitä – kuten esim
J: Raumalta suosittelen oikeastaan vain maauimalaa. Jos ensi kesänä pääsisi. Miehinen fs nosegrind. Pääkaupunkiseudun suuntaa on vähän katseltu. Onhan noita ulkomaanihmeitä vaikka kuinka, mutta nuo nyt tulivat ekana mieleen. Kerropas vähän tästä...skeittaatko yleensäkin tällaisia loikkia, menikö monta yritystä, onko tästä videota ja oliko tämän ihan ex temporee -hyppy vai pidemmän suunnittelun tulos. Joni Laurinen Kahdesti joutui temppua hakemaan. J: Ei kyllä tule tehtyä mitään muuta kuin sitä, mitä skeittauksen sisään mahtuu. J: Jos videoista puhutaan, niin se on täysin päivästä kiinni, että mistä lähtee fiilikset. Toisella kerralla tuli vähän vähemmällä könyämisellä. Ja tietty kyllä se Reynolds on sanottava – omasta mielestä kova. J: Ei ole ihan jokapäiväistä hypätä tuollasia gappeja. Porista en montaa mestaa tiedä, mutta se punaisilla tiilillä varustettu Londongap on siisti! Bs noseblunt. Kaikki liittyy siihen enemmän tai vähemmän. Skeittaaminen täällä on vähän onnetonta, ja se on jengiltä vähän jäänyt. 54 Kiitoksia ja viimeisiä sanoja. Osiris ja Lamina (flow). Hallia on pidetty talvisin. Aika monesti vaan sitä löytää itsensä jostain portailta, kun kuvaamaan menee.. Eikös se nyt ole kuitenkin tärkeintä. Ihan mitä vaan oikeastaan. Miten Rauman skeittiskene. K: Mikä muu kiinnostaa skeittauksen lisäksi, vai kiinnostaako mikään. Viime aikoina on tullut katsottua Pat Burken menoa aika paljon. Sponssitouhuja. Tänään voi saada törkeät fiilikset Reynoldsin jutuista ja huomenna taas Polarin seteistä. Kotimaasta täytyy mainita Juho Nummelin: siinä on kyllä jämpti kundi! Kova skeittaamaan, ja reipas jätkä. K: Jos pitäisi valita kolme temppua autiolle saarelle niin mitkä ne olisi. Miten jatkossa. Molemmat ovat jeesanneet ihan sairaasti. Tosi hankalaa kesästä toiseen käydä samoilla spoteilla; aina pitäisi lähteä Poriin tai Turkuun. Ekalla kerralla lähinnä pelkkää selkäsaunaa. Sen kanssa kun lautailemaan eksyy, niin saa itsekin ihan uutta voimaa päivään. Ss flip, fs noseslide ja fs flip. Ave on myös ihan mieletön, ja sen Mind Field -partti on tullut tutkittua tarkkaan. Mikon kanssa tulee oikeastaan nykyään aktiivisesti käytyä. Vanha ukko takoo törkeitä juttuja. Hyvä fiilis jäi kaiken päätteeksi. OSA 2 Kempas: Meidät vakuutti toimituksen mailiin lähetetty julmetun iso fs flippi. J: Nyt on paha. Mutsille Ugistaniin; Inkalle, kun ymmärtää tätä touhua; Osirikselle tossuista; Juhku & Lamina; Roope Uola. K: Minkälaisesta skeittauksesta tykkäät, osaatko sanoa jotain nimiä suomesta ja/tai ulkomailta ketä fiilistelet. Täällä on kuitenkin halli. Ei Raumalla enää oikein ole skeneä. Turku, Helsinki. K: Kerropas yksi spotti Rauma–Pori-akselilta, jolla jengin kannattaisi tulla käymään – vai onko sellaista. Niillä saisi ainakin hetken pidettyä hauskaa
PhotoGraphy Ville Natunen / Fs rock’n’roll / Photo: Antti Lehtinen 61
Jussi Häyrinen / Fs Nosegrind / Photo: Jani Kärppä 62
Photo- Dino / Wallie 50-50 / Photo: Deeli End of Graphy 63
Panuhan oli sellainen yhdistävä tekijä Helsingin ja Jyväskylän välillä ainakin alkuvaiheessa. Teksti Pulkkinen Kuvat Sami Välikangas, Deeli, Lede Pulkkinen: Kaikki sai alkunsa Jyväskylän seudulla kauan sitten. Sitä kautta pääsi sitten sisään koko hommaan. Niin kuin kaikki muutkin tämän ikäpolven tyypit ovat alkaneet skeitata. Siellä ei kauheasti skeitata; siellä on yksi koulun piha, jossa voi skeitata, mutta ei käytännössä mitään. Minne hän meni – vai menikö koskaan minnekään. Silloin vajaalle parikymppiselle Jyväskylä oli jo kyllä entuudestaan tuttu, kun oli tullut pyörittyä niin paljon siellä. Haluatko valottaa tätä. H: Sillä lailla, että 10 kilsaa oli suuntaansa. Pitkään suomalaista rullalautakulttuuria nähnyt ja sen sisällä kaikin tavoin vaikuttanut mies on vetäytynyt valokeilasta keskittyen perheeseensä ja omaan yritykseen. Harri elää ja voi hyvin, vaikkakin skeittaukselle riittää nykyään vähemmän aikaa kuin mies itse haluaisi. Se on Tikkakosken ja Jyväskylän puolivälissä sellainen kylä. Quo vadis, Harri Puupponen. Se oli hyvä etu; totta kai aluksi droppaaminenkin vei aikaa, mutta kun oli muita, jotka vetivät sitä, niin pääsi 64. Harri Puupponen: Skeittauksen näkökulmasta ’88/’89. P: Oliko niillä etäisyyksillä merkitystä. Puupposelle tämä asetelma tuntuu kuitenkin sopivan hyvin. Ei sitä silloin ajatellut, mutta näin jälkikäteen, niin kyllä se oli. Jyväskylän pohjoispuolella Tikkakoski oli se skeittauksen kannalta tärkeä paikka – ehkä koko Jyväskylälle. Missä vaiheessa olet sitten sovittanut vertin ja streetin yhteen. Siitä näki, mitä se voi olla. P: Jos Jyväskylän sen ajan skeneä vertaa muun Suomen sen aikakauden skeneihin, niin eikö sitä voi pitää melko aktiivisena. H: Joo, olihan siellä Pihlin Panun ansiosta varmaan aktiivisinta Helsingin ulkopuolella, koska se osaavien ja vanhempien skeittaajien määrä siinä 80-luvun loppuvaiheessa oli suhteessa tosi iso. Välillä mentiin milloin milläkin. H: Jyväskylässähän meillä oli vertti jo 80-luvun lopussa. HARRI PUUPPONEN afterlife Viisinkertainen suomenmestari, Nolla.netin isä, yksi parhaista ja lahjakkaimmista suomalaisista skeittareista koskaan ja yksi Euroopan kaikkien aikojen taitavimmista minin skeittaajista. Fillarilla sai mennä, jos koulubussia ei käyttänyt. P: Olet aina osannut skeitata oikeastaan melkein mitä vaan – muistaakseni vanhassa Numeron haastattelussakin sanoit, että ”puuta, kiveä ja betonia”. Esimerkiksi Pihlin Panu ja koko muu vanhemman polven jengi. P: Olet itse kotoisin Puuppolasta, eikö totta. H: Muutin ’95 Jyväskylään, oikeastaan heti, kun pääsin intistä ja sain opiskelupaikan. Ei se skeittausta paljoa muuttanut – tai no okei, pystyi siellä kaupungissa enemmän skeittaamaan. P: Tuliko sinulla missään vaiheessa tarvetta muuttaa Jyväskylään. Siellä tuli aloitettua, ja siellä oli vähän vanhempaa jengiä. Se oli lähinnä työpaikan siirto Jyväskylän keskustaan. H: Kyllä
Harvemman IT-ammattilaisen tapa tyhjentää pää työasioista on switch fs nosegrind Savelan vertillä. 65
Pirinen pisti kamppeet kokoon ja muutti Jyväskylään. Ehkä vähän aktiivisempi kuin monet muut. Auttelin kaupalla – sellainen perus skeittirotta, joita pyörii skeittikauppojen ympärillä. Oli pelkkää kurbia ja flättiä, jotain gäppejä. Ehkä historiankirjoituksen kannalta se on vähän tärkeämpää, jos joku sellaista rustaisi. Siinä oli tietysti siihen aikaan se ongelma, että vaikka olisi ollut potentiaalia, niin siellä ei ollut markkinoita, eikä olisi ollut ketään, joka olisi mitään tarjonnut. Jos silloin ’93 joku löi läpi… löikö silloin edes kukaan läpi; kaikilla meni vaan heikosti. Jotain ’97-’99. Se oli hassu tilanne, kun se oli vaan streettiä ja verttiä ja jotain kälysiä kaaria siltä väliltä. Tiesi, että jostain ei nyt diggaa niin paljon, ja jos se olisi mennyt vielä siitä enemmän ammattimaiseksi, niin ei se olisi onnistunut. [Harri voitti SM-kisat oikeasti viisi kertaa: ’92, ’93, ’98, ’99, ja 2001 -toim.huom] P: 2000-luvun alussa mielestäni erinäisissä lähteissä spekutettiin sitä, miksi et koskaan lähtenyt Amerikkaan. Silloin tehtiin sitä, mikä oli muodissa. Jos alkaa muistaa, mitkä olivat ne obstaakkelit, niin muistaa, mitä temppuja teki ja muistaa sen kokonaisuuden, mutta mihin vuoteen se sijoittuu, niin sitä pitää pähkäillä. P: Mitkä ne vuodet sitten olivat. Kaikki olivat aika samasta muotista. P: Missäpäin Amerikkaa kävit. H: ’92 oli ekan kerran ja ’93. En muista hirmu tarkkaan. P: Näetko, että 90-luvun alussa olisi ollut joitain potentiaalisia tyyppejä. Siitä tuli liian sellaista ammattimaista ja suorittamista; ei sitä siihen aikaan nähnyt. Kaikkeen tuli sekaannuttua, mutta en siinä bisneksessä ollut ikinä mukana. Henkinen puoleni ei olisi varmaan kestänyt sitä. Eikä sillä ole koskaan ollut niin väliä kiinnittää eksakteja päivämääriä tiettyihin tapahtumiin. Siihen ikään ja skeittaukseen yhdistettynähän se on aika fataali kombo. Jälkeenpäin katsottuna ihan fiksua; jos olisi lähtenyt yrittämään, niin siinä olisi monta vuotta saanut yrittää, eikä siitä silloinkaan todennäköisesti olisi tullut mitään. Se kiinnosti niin paljon, ja tavallaan se auttoi niissä aika paljon. Pukeuduttiin tietyllä tavalla. Vertin lisäksi ei ollutkaan oikein mitään järjellistä tiettyinä aikoina. Skeittaus oli niin pientä, että siinä oli niitä alatyylejä huomattavasti vähemmän toisin kuin nykyään. Jotkuthan kävivät tunnustelemassa – esimerkiksi Davo. Esimerkiksi Tony Hawkilla meni tosi heikosti tuohon aikaan. Aika pitkälle 90-luvulla oli harvinaista päästä vetämään hyvin rakennettuja kamoja. 66 P: Ehtikö sinulla olla mitään Statum-siteitä. Spekuloidahan voi jälkeenpäin, mutta en ole sitä katunut, että olisi jäänyt jotenkin yrittämättä. P: Voititko silloin ’95 ekan kerran SM-kisat. Periaatteessa silloinkin tuli välillä skeitattua vähän vähemmän. Se oli sellainen olettamus. Miniä ei osannut oikein vetää, kun ei ollut päässyt vetämään sitä. P: Mikä oma roolisi Sk8 Importissa kaiken kaikkiaan oli. Kunhan halusi vaan skeitata sitä, niin muulla ei ollut oikein väliä. Sitä vaihetta kesti sitten 10–15 vuotta; skeitattiin paljon yhdessä. H: Kyllähän siellä tuli käytyä pari kertaa 90-luvun puolella. H: Silloin Panun kautta, sehän oli Statumin kulta-aikaa ja oli tietenkin kova juttu, mutta ei sitä oikein niin pienenä nähnyt millään tavalla. 80-luvun lopulla oli tämä murroskausi vasta tulossa ja kaikki lehdet olivat enemmän verttiä ja poolia, että ei streetti ollut vielä niin kovasti tullut. H: No ei sitä skeittirottana paljon kelaa – skeittaa vaan. H: Muistelisin, että se oli intin jälkeen, jotain ’95 suunnilleen. Se olisi ollut liikaa skeittausta. Näin sitä ihan tarpeeksi silloin jo, ja ei se houkutellut sen enempää. H: ’92, ’93 ja 2001. Kävi kisoissa ulkomailla ja kuitenkin kierteli, niin alkoi välillä olla sellainen matkaväsymys päällä, että ei vaan jaksanut. Ei tajunnut sitä hommaa. Niin se menee, kun on takana erinäisiä kisoja ja reissuja vaan niin paljon. Omassa päässä se on historiassa aika merkityksetöntä. Sitä veti aika innokkaasti, jos pääsi jossain muualla skeittaamaan miniä tai muita kaaria. Ei siellä muita kaaria ollut. Silloin oli sellaisia hassuja olettamuksia, että luuli, että skeittaus loppuu kokonaan, kun näki, että monet, jotka menivät inttiin, eivät sitten enää skeitanneet. H: Tietenkin. Sitten se alkoi pikkuhiljaa muuttua, ja kun ollaan tultu 2000-luvun puolelle, niin ollaan menty ääripäähän ja on tuollaisia alatyylejä ihan loputtomasti. P: Missä vaiheessa Sk8 Import tuli mukaan kuvioihin. Ei osaa enää yhdistää vuosia ja kisoja keskenään. H: Varmasti. Kaikki skeittarit pukeutuivat melko samalla tavalla ehkä 90-luvun alkuun asti, kun Plan B -hommat alkoivat. On ollut niin monet kisat. Ollie venyttelyä vuodelta 1997. Se riippui vähän harrastuspaikoistakin, että kun vertti lähti Jyväskylästä, niin ei sitä pystynyt vetämään, vaan se oli aika harvinaista herkkua. Se oli niin pientä koko skeittihomma. H: Varmaan jossain vaiheessa sellainen enemmän team manager, ja jossain vaiheessa vähemmän. Panuhan kiersi aika paljon ja oli aika vähän maisemissa, mitä itse muistelen. Ja suurnimetkin palauttelivat tyyliin pulloja kauppaan. Opettelit itsekin jossain vaiheessa pressure-flipit. Photo: Kim Hellen. Nykyään sitä miettii, että eihän se ole homma eikä mitään, mutta onhan se nyt helppo sanoa. Sehän kuului aikaan. P: Koitko silloin, että skeittaat striittiä, vai ajattelitko edes koko asiaa. Voi olla, että se on ollut ’94 jo, syksystä. Apupoika. Ei se sillä lailla näkynyt tai erottunut; tiedettiin, että se on suomalainen, mutta siinä se olikin. Sitten Jyväskylässä alkoi sen vaiheen jälkeen olla vahva ydinjengi, ja sitä kautta unohtuivat sitten ne juuret. HARRI PUUPPONEN afterlife aika helposti mukaan. Tai 2002. Joku Hawkikin taisi sanoa jossain haastattelussa, että joutui tekemään videoeditointia. Miksi siis et koskaan lähtenyt. En vain ole ikinä nähnyt, että skeittaus olisi sellainen…se alkoi joskus itse asiassa jo 90-luvun lopussa, kun sitä tuli tehtyä. H: Käytiin Fräkin ja Kiven kanssa Arton luona, ja toinen reissu oli, kun olin San Franciscossa Esan hoteissa ehkä viisi viikkoa. Ehkä olisi ollut helppoa, mutta jos skeittaus olisi ollut siihen aikaan isompaa, niin olisi se ollut sitten vaikeampaakin. P: Kuinka uskollisesti itse seurasit sen aikakauden muoteja. Hakki taisi voittaa vuonna ’95. Sehän muuttikin sittemmin stadiin, jos muistan oikein. Intin aikoihin se oli
H: Munsterin finaaleissa. Paras oli se jaettu ykköstila, mutta koska voittajia voi olla vain yksi, niin tipuin kakkoseksi. Siellä oli kuitenkin kaikkea Kareemia sekä kaikki jenkki-prot periaatteessa – ja itse siellä joukossa. Eihän se Flipilläkään mitään helppoa ollut, kun ne aloittivat Jenkeissä. afterlife ANtti Lehtinen HARRI PUUPPONEN Pienehkö ilmalento Killerin minillä. Se on just joku, mikä itsessä on, että on pakko päästä eteenpäin. Siihen aikaan talous oli kuitenkin kasvanut siten, että sinne pystyi menemään ammattilaiseksi. Tuli käytyä oikeastaan pelkästään Baselin EM-kisoissa, ja aika monena vuonna kamppaili ihan niistä kärkisijoista, mutta ikinä ei tullut sitä voittoa. Mitä kautta ne tulivat. P: Pitää muistaa myös, että ei ollut mitään suoria suhteita Yhdysvaltoihin, kuten esimerkiksi maahantuojien kautta nykyään on. Olin siellä tosi monena vuonna ja kävin putkeen niitä joka vuosi 2000-luvun alussa. P: Minissä sinulla on tullut vähän enemmän menestystä. Alkoi tehdä tiettyjä juttuja, jotka tuntuivat hyvältä, mutta niin se skeittauksessa toimii. P: Jos puhutaan kisoista vielä sen verran, että kuinka paljon tuli sitten käytyä. P: Osasit yhdessä vaiheessa minillä aika hyvin kaikkia switch-juttuja. Ei riitä se, että opit jotain ja teet sitä, vaan pakko päästä koko ajan. H: No joo. P: Kuka silloin voitti. Switch bs lipslide kesti varmaan kaksi vuotta, että alkoi oppia sen kunnolla. H: Maahantuonti tuohon aikaan…kyllä Suomi oli aika marginaalinen talous. Nyt se on vähän jäänyt, kun ei ole jaksanut pitää yhteyttä, ja kun en hirveästi tarvitse kenkiä tai jaksa välittää skeittikamasta enää yhtään. No ei ehkä kenkiä. P: No ei ainakaan huonolle tultu hävittyä. Muistanko väärin, että olisit ollut Munsterissa joskus jopa finaalissa. Ainoa kerta, kun olen päässyt finaaleihin ihan World Cup -kisoissa, oli Englannissa Northamptonissa, jossa vähän kuin vahingossa leiskahdin finaaleihin. Ei niiden, tarvitse kun niille riittää ne markkinat siellä. Se on aika merkityksetöntä, minkä ikäinen olet, vaan se, miten paljon laitat aikaa siihen ja kuinka paljon jaksat sitä hakea. Vähän sellainen, että kun oppi tuntemaan ne tyypit, jotka Saksassa säätivät, niin ei sitä ole ajatellut siten sponsorina, tai se on ollut vaan…no, ”säätö” kuvaa sitä hyvin. Silloin kyllä ihan tekikin temppuja, ja jälkikäteen on miettinytkin, että skeittasi kai sitä ihan hyvin, koska ei muuten olisi ollut siellä finaaleissa, mutta muistaakseni finaaleissa ei sitten enää lähtenyt oikeastaan mikään temppu. To Fakie. Täällä on se 5,5 miljoonaa ihmistä, ja tämä on tuppukylä, kun ajattelee, että Jenkeissä jossain Kalifornia – yksi kaupunki – pystyy myymään enemmän kamaa kuin koko Suomi. Jos jenkkeihin olisi mennyt vaihto-oppilaana, niin ehkä sitä kautta olisi päässyt siihen ympäristöön kiinni paremmin. Kaikki muu on epäoleellista. H: Se tuli 90-luvun lopussa. P: Oliko sitä ennen nuo Sykum-kuviot [saksalainen kenkämerkki -toim.huom] jo käynnissä. Tiesi, että voi opetella melkein mitä vaan temppuja, mutta silloin sinun pitää valita ne, mitä opettelet. Se oli paras mihin kykenin. Jaa..silloin yksi vuosi, kun ne järjestettiin EM-kisoina, olisko ollut ’93, niin silloin, kun ei ollut jenkkejä, niin olisinko päässyt finaaliin. Jos yrität jotain 50 temppua, niin et niistä oikein ikinä opi mitään hyvin. Kun käy siellä Kaliforniassa pyörimässä ja vähän katsoo, niin tajuaa, miksi jotkut skedefirmat eivät tule sieltä ulos ollenkaan. Muistan, että Kärjä oli siellä ja minä, ja se oli bussilastireissu parina vuonna, mutta olisiko ollut semeissä. Varmaan nykyisinkin, jos olisi enemmän 67. Se oli tosi lamameininkiä silloin. Siellä oppi tuntemaan noita eurotyyppejä aika hyvin. Ja on vieläkin. Kunhan vaan jostain tulee jotkut, jotka miellyttävät, ja kunhan vaan pääsee heti skeittaamaan, niin se on tärkeintä. muille firmoille, jotta pystyi maksamaan laskuja. En muista hirveän tarkkaan. H: Oli Buergin oli silloin. Kun ei ole harrastajia ja yleinen skeittaukseen liittyvä talous menee huonosti, niin se on kombinaatio, jolla et pysty elämään. H: Niin. Mutta en sitä sano, että Artollakaan olisi ollut helpompaa. H: Varmaan sitä kautta, että aina kun oppi jotain, niin oli pakko saada lisää, lisää, lisää
En varmasti tule palaamaan siihen missään tapauksessa mukaan. Mutta siihen ikään kuuluu ajatella kaikenlaista. P: Keksit samoihin aikoihin Nolla.netin. Se on ollut jo sellainen juttu ennen skeittausta, että enemmän tai vähemmän on tullut oltua siinä kiinni. Onhan se siistiä, jos joku tekee ne hyvin, mutta eivät ne mitään maata mullistavia ole. En oikein tiedä; olisihan sitä vaikka mitä ideoita, mutta ei minulla ole aikaa tehdä juuri mitään. Yhtäkkiä hypättiin vähittäiskauppaan, ja sitten oli skeittikauppa, ja se muuttui aika nopeasti se homma sen takia. Miten se kuvio tuli. H: Voi olla, että joku voi muistaa noin, mutta en kyllä muista. Hyvin aikaisessa vaiheessa. P: Sk8 Importin tarun loputtua vähän ikävälläkin tavalla, miten Lamina syntyi, ja mikä oli roolisi siinä yhteydessä. H: Niin, tai en nykyisin tiedä, onko se mikään ihme1 temppu. Jos sille jotain joskus tapahtuu, niin sitten tapahtuu. H: Kyllä. Nyt on tavallaan tehnyt sen, ja siihen tässä viimeinen vuosi onkin oikeastaan mennyt. P: Palataan siihen vähän myöhemmin. P: Saatko vielä jotain kamaa sieltä. Oikeastaan skeittauksen kautta sekin. Palaset ehkä loksahtivat kohdilleen, jos niillä paikkoja olikaan. Että mitäs jos lähdettäisiin kunnolla yrittämään. On päästävä vaan eteenpäin. H: Se oli vuosi 2000 syksyllä. Menit siellä jo tuolle IT-puolelle. Nolla.net jatkaa vaan tuollaisena zombiena netissä. H: Kuusnelosta ei minulla ollut, mutta käytännössä kaikki muut on ollut. Meitä sattui vaan olemaan samassa firmassa töissä paljon skeittaajia eri puolilta. Vähän kun samanhenkisiä tyyppejä sattui yhteen ja oli vähän samanlaisia ideoita (siellä oli kuitenkin jo Captured olemassa ja minulla oli Nolla.net), ajateltiin, että vedetään ne kaikki yhteen, ja sitten tuli tämä konkurssipesämahdollisuus. Se oli hieno, naiivi nuorten miesten ajatusyhdistymä. H: Kun netissä on ties minkälaisia palveluita, niin tajusin, että ei tämä olisi iso homma pistää nämä kasaan ja jollain lailla räpeltää. IRC-galleria syntyi vähän sen jälkeen ja jotain muita näitä, joista osa on jo kuollutkin. P: Missä vaiheessa muutit pääkaupunkiseudulle. H: Ne olivat toisistaan irrallisia asioita; Skateland oli Erkan harrastushenkinen skeittikauppa, ja lähdettiin vähän yhdessä miettimään, että mitäs tästä tekisi. H: Joo, maksan palvelinkustannuksia. Se on hassua, että nykyään joku vetää jonkun mellakan, niin jengi antaa huikeat aplodit, vaikka itselle ne ovat lähinnä sellaisia pelletemppuja. Siinä vasta yhdistyivät nämä tekijät. Olen freelancerina tehnyt paljon, firmojen kautta, joten tiedän yrittämisestä sen verran, että tiesin, millainen sen firman pitää olla, jotta voi tehdä sitä, mitä haluaa tehdä ja saa kaikki asiat toimimaan oikein. P: Mitä hommia nykyään sitten teet. Tietyt tyypit niitä tekivät. Hyviä läppiä oikeastaan. En enää jaksa välittää, mistä saa kengät tai mitään. P: Koetko, että sinulla ei ole mitään velvollisuuksia mihinkään suuntaan. En edes muista, mutta se vaan hiipui. Ei se toiminut, ja katsottiin, että ei siinä olisi ollut mitään jatkoedellytyksiä. H: Kävin kauppaopiston ja jatkoin ammattikorkeakouluun, ja tietotekniikkaa siellä tuli opiskeltua. H: No ei ihan kauhean monet. Se on ollut tyypillinen sponsorikuvio, että se oli aito sponsori siinä mielessä, että sovittiin, miten homma toimii ja lähdettiin viemään eteenpäin. H: En ole käynyt pitkiin aikoihin moikkaamassa. Se oli siihen aikaan laaja ja aktiivinen verkkoyhteisö. Lamina-kuvion takia. Olisihan se ollut isompi homma, jos sen vähän järkevämmin olisi tehnyt näin jälkikäteen katsottuna, mutta siinä auttoi aika paljon se, mitä teki duunissa siihen aikaan, joten sitä näki, mitä pitäisi tehdä. P: Kuitenkin vielä jonkin verran skeittaat. Näin ihan tarpeeksi sitä, ja tiedän, miten se homma toimii, ja ei yhtään käy kateeksi se homma kenenkään tuossa skeittibisneksessä mukana olevan puolesta. H: Ei ole ollut viiteen–kuuteen vuoteen. Sitä oli vaan niin kunnianhimoinen, että ei miettinyt ihan loppuun asti sitä koko hommaa. P: Mitä siellä Jyväskylässä sitten aikoinaan aloit opiskella. H: Voisi sanoa, että se oli sellaisen turhautumisen seurauksena. Se oli 1999–2000 uutta vuotta ennen ja sen jälkeen. P: Miten MicMac. Ei sitä ajatellut muuta kuin että tällainen pitäisi saada; siisti juttu se oli siihen aikaan. Saatiin sen verran riivittyä kasaan, että pystyttiin ostamaan se konkurssipesä ja aloittamaan se homma. Se on marginaalitemppu, jota muutaman kuuluu tehdä. Ostan vaikka täyteen hintaan, jos haluan jotkut tietyt. Se elää vähän omaa elämäänsä, vaikka ei siinä mielessä eläkään. Jotenkin olin kyllästynyt siihen samaan. Varmaan osittain samoista syistä kuin muutti stadiin. 68 Halusin päästä eteenpäin; aina olen ollut vähän sellainen, että jotain on pakko tehdä. Se ei ollut silloin vielä mikään iso juttu, mutta sitten, kun satuttiin olemaan samassa duunipaikassa, juteltiin, ja sitten, kun kuultiin, että tuo Sk8 Importin konkurssipesä on myynnissä, niin sitten siitä syntyi se kipinä. Oletko vielä mukana IT-kuvioissa. Olisiko ollut jopa jo 89/90. P: Pakko kysyä sellaisesta, että jossain Lausannessa olisit vetänyt joskus flippimellakoita ja jotkut Kostonit tulivat heittämään jotain läppää, että ”Hey flip melon, whaddup?” Pitääkö tämä paikkansa. P: Sinulla ei ole siis enää roolia Laminassa. P: Ja hyvät pojot tulee. Se loppui jo silloin; on siitä kymmenen vuotta aikaa. Oliko siihen yksittäisiä syitä, miksi se Jyväskylä alkoi tökkiä pahemmin. Jos itse pitäisi jotain tehdä, niin en vaan kalenteriin pysty sijoittamaan juuri mitään. Meitähän oli sitten neljä kaveria tai itse asiassa viisi. H: Tuossa vuosi sitten laitettiin ihan tällainen oikea IT-firma pystyyn. Se on skeittauksen ehkä se ikävin puoli tämä sponsoreiden ja diilien kautta tulevat velvollisuudet, ”Valitse puolesi” -mentaliteetti ja ne kuppikuntatyyppiset kuviot, mikä on ihan täysin hassua, kun se on vaan ihmisten itse luoma illuusio siitä, miten asiat. H: En näe, että minulla on mitään velvollisuuksia mihinkään suuntaan. H: Kyllä. Se oli sellainen jengi, että siellä oli paljon muitakin skeittaajia töissä, niin se oli myöhemmin myös kipinä tälle Lamina-kuviolle. Ja Jyväskylässä alkoi tympiä, kun se oli pelkkää dokaamista yhteen aikaan ja kaikki perustui baarissa hengaamiseen ja toki skeittaamiseenkin, mutta se alkoi mennä liian sellaiseen suuntaan, mikä ei itseäni kiinnostanut. Jyväskylä alkoi pänniä tosi pahasti, ja sitten hulluna vuonna 2000, kun IT-buumi oli kuumimmillaan ja elettin IT-kuplaa, jota monet jälkikäteenkin muistelevat, sain työtarjouksia ja nappasin kiinni erääseen. Sehän oli jo 90-luvulla aika aikaisessa vaiheessa, kun MicMac tuli skeittaukseen. Jotain piti tehdä. Tai varmaan kaikille, jotka ovat eläneet sen saman ajan, jotkut ollie grabit ovat vähän kuin pressure flippejä. P: Oliko sinulla osakkuus siinä yrityksessä. Ei voi muistaa kaikkia juttuja, joita on heitetty. Jos sitä ei olisi tapahtunut, niin se olisi jäänyt varmaan aika pieneksi se Skateland-homma. Niin, Lausannen kisoissa; varmaan kerran olen käynyt. Se oli ihan hauskaa aikaa. Se on aika vapauttava tunne, ettei ole oikeastaan enää sponsoreita, vaikka tavallaan onkin, mutta en välitä tuosta mistään. H: Kyllä, ja se on ollut ihan mukavaa, kun ei ole tarvinnut miettiä mitään muuta kuin sitä motivaation löytämistä siihen skeittaamiseen. Lähdettiin yhdessä vetämään; ei siinä ihan kauheasti ollut rahaa mukana. P: Omistatko vielä sen domain-nimen. afterlife HARRI PUUPPONEN aikaa ja sellainen into jotain uutta hakea, niin mikäs siinä. P: Kaikki vetivät niitä oikeastaan. P: Näin jälkikäteen ajateltuna se oli koko Suomen mittakaavalla sillä lailla mullistava ja ainutlaatuinen. Olitko heti mukana, kun se laajensi skeittauksen puolelle. Ja tekevät vieläkin. Mistä keksit idean luoda sen. Ehkä vahvemmin 90-luvun puolivälin jälkeen maahantuonnin myötä. Flippi mellakka – se oli siihen aikaan tyypillinen kisatemppu. H: No varmaan se, että olin sen verran reissannut, ja Helsingissä tuli pyörittyä ainakin joka toinen viikko jossain palaverissa, kun jo silloin olin jo ihan oikeissa IT-hommissa, ja lentokoneella ja autolla tuli tultua tänne, ja kaikki skeittausreissut siihen päälle, niin se oli käytännössä fiksumpaa olla täällä. Oikeastaan motivaation löytämistä ja kalenteriaikaa. P: Oliko sinulla koskaan Commodore 64 -tietokonetta
Skeittauksen normi nykyään on, että sinun pitää olla erilainen, mikä on aivan päinvastainen siitä, mitä se oli silloin, kun aloitin, kun kaikkien piti olla samanlaisia. Se antaa sitä fyysistä toimintaa ja tyhjentää päätä. Joku bs lipslide – ei sitä vertillä voi kylmiltään vetää. Se on vaan trendi, joka menee, ja jossain vaiheessa varmaan core-skeittarit haluavat irtaantua siitä ja tulee joku uusi tarve vahvistaa yhteenkuuluvuutta, ja siitä tulee taas homogeenisempää. Ne muut asiat eivät tee sitä. Sitähän se tekee, kun aika on yhdestä puusta, että se yhteisöllisyys tulee paljon voimakkaammaksi. P: Loppuun hyvä kysymys, jotta ei jää kenellekään epäselväksi. Onhan se vähän masentavaa, jos joutuu pari vuotta odottamaan, että pääsee taas vetämään. Kyllä valitsen sen skeittauksen (naurua). Siellä haluaisin tehdä koko ajan enemmän ja enemmän. P: Onko sinulla sen oman skeittauksen suhteen vielä jotain kunnianhimoa. Olisi se siistiä saada kaikkia vaikeita juttuja vertillä, mutta se nyt rajoittaa vaan se vertti. Olet siis tehnyt periaatepäätöksen, että välität vain omasta skeittauksestasi – siinä on tuskin taustalla kuitenkaan mikään katkeruutta. Minulle on tällä hetkellä aivan sama, miten skeittauksella ylipäätänsä menee. Olen tänä vuonna tehnyt sen periaatteellisen päätöksen, että keskityn vain omaan skeittaukseeni, ja se on ainoa skeittaus, josta välitän. Se on tosi itsekäs ajattelutapa, mutta en jaksa enää vaan yrittää skeittauksen kautta, sillä sen olen nähnyt, ja sen effortin olen siirtänyt tuonne IT-maailmaan, tuohon oikeaan firmaan niin sanotusti. H: Ei. Toisaalta siihen on tottunut, että kyllä se latistaa tuota skeittausta, niin kyllähän joudut aloittamaan aika alusta. Syökö scoottaus skeittauksen – sitä tässä ihan mielenkiinnolla katselee. 69. Kingpinin legendaarinen Deelin ottama kansi Haagasta. Tai ei nyt uusia, mutta sellaisia, joita on minillä osannut. Olen kokeillut niitä kaikkia – ja samaan aikaankin ja miten päin vaan – ja kyllä se itse harrastus antaa eniten. Ja jos katsot tarpeeksi kaukaa, niin ihan samanlaisia ne silti ovat. P: Kyllä se näkyy varmaan siinä talouspuolessakin, että jos sillä rintamalla tapahtuu, niin…... Ei skeittauksessa ole mitään rajoja, joten miksi jengi pukeutuu tiettyjen normien mukaan ja miksi he tekevät tiettyjä temppuja. H: Vertillä on sitä kunnianhimoa. Siinä on vaan se, että katson realiteetteja. Ennen kuin toi vertti paloi, pääsinkin sellaiseen, että sain sen perusosaamisen vertillä kuntoon ja pystyin alkaa tehdä uusia temppuja. Ja bumppia ei ole enää olemassa, turha mennä etsimään. Aikaisemmin pystyi tuollaisia vähän vaikeampia temppuja, ja kun niitä alkoi päästä vertillä, niin niistä tulee tosi hyvä fiilis. H: Niin, kyllähän se riippuu siitä, kuinka suosittu laji on ja miten se toimii. Pari vuotta kun on taukoa, niin tietää, että joutuu aloittamaan aika alusta. Jos haluan tehdä päivittäin niitä asioita, joita teen, ja minulla on tietty slotti käytettävissä skeittaukseen, niin kyse on siitä, että ajanko joitain skeittiliiton asioita, yritänkö tehdä jotain skeittibisnestä vai skeittaanko vaan. tulisi tehdä. Onko joitain juttuja, joita olisi vielä kiva päästä
Henkeen ja vereen työläisiä, liiton miehiä. Kivun ja tuskan kautta löytyy nimittäin ainoa ja oikea tapa nousta rullalautailun hierarkiassa. Huston on kuin nousukas suoraan nousukkaiden 80-luvulta. Entäs kun parkin oma herra Huston tiputtaa ykkösellä vielä pahemman tempun ilmekään värähtämättä. Toisaalta vanhemmat ovat kautta aikain kironneet nuorisoa, joka jostain kumman syystä on aina laiskaa. Kyynärpään tummuttua ja paisuttua toivoo, ettei ainakaan sille tänään kaatuisi. Ilmaiseksi ei mitään saa eikä tulekaan saada. Ei juipille kunnian kukko laula. Vanhemmat ihmiset ovat jo pidemmän aikaa harmitelleet, kuinka maailmasta on tulossa kovin mukavuudenhaluinen. Oikeastaan ihan sama kuinka kovan tempun esimerkkimme ensimmäinen henkilö tekee. Skeittauksen oppiminen ei tarkoita pelkästään liikesarjojen hahmottamista ja temppujen oikeaoppista suorittamista. Niistä jää huikeita muistoja, joiden jälkeen tulee yritettyä entistä kovemmin. Ei ollut parkkeja eivätkä kaupungit tukeneet. Oi niitä aikoja, kun vähän käytiin käsiä katkomassa, päitä halkomassa ja verta oksentamassa. Kuuluisiko kipu siis erottamattomasti fiiliksen määritelmään. Jos epäonnistut, rani ei jatku. Ei ihme, ettei kukaan hänestä pidä. Totta kai niistä ollaan huvittuneita tai vähintään hieman nostalgisia. Ja kehitys skeittauksessa vaatii kropan lyömistä tatamiin. Jos jokin asia vaatii työtä ja tuskaa, ei sitä halua kukaan tehdä. Joskus sitä on enemmän ja joskus vähemmän, mutta aina kolottaa jonnekin. Lähipubin terassille tie vie myös, jos kroppaa on tullut lyötyä niin paljon, että skeittaus on sitten siinä – lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Kuulostaako tutulta. Skeittiduunarit ovat kuin viimeiset kemiläiset paperimiehet. Asfalttikin oli niin huonoa, ettei teillä pystynyt millään rullaamaan. Toista se oli silloin kun me oltiin nuoria. Se vaimentaa kivun, mutta antaa myös lisäbuustia. Valmiissa pöydässä ei tuskaa koeta, ja jos sitä kokee voi aina vaikka skuutata. Pilalla on nuoriso, minä sanon, kun lähipubin terassilta niitä katselen. Nuori juppi, joka tulee ja vie häikäilemättömästi rahat, mammonan, naiset ja kunnian. Oikeastaan rullalautailu on pelkkää kipua. Lihassärkyjä lääkitään kaikilla mahdollisilla poppaskonsteilla mangesiumtableteista jääpusseihin ja enemmän tai vähemmän laillisista särkylääkkeistä enemmän tai vähemmän laillisiin päihteisiin. Sanoi kuka mitä haluaa vastakkainasettelun ajan ohi menemisestä, rullalautailussa se elää ja voi hyvin. Maailma painaa ohi, mutta piiruakaan ei eduista tingitä. Itse piti rakentaa, kaduilla poliisit pamputtivat ja mummot löivät laukuilla. Lyhyempänä aikana terassi kutsuu, kun harrastamaan ei pääse ja aikaa on. Siinä on sitä fiilistä. No pain, no gain. Kaikilla tarkoitan tietenkin katkeroituneita, parhaat vuotensa nähneitä skeittauksen duunareita. Erään amerikkalaisen skeittilehden sivuilla on pätkiä, joissa kaadutaan – ja yleensä aivan helvetin pahasti. Teksti TUUKKA TAMS Kuvitus Valtteri Väkevä Duunariromantiikkaa Pohdinta M inulla on teoria, miksi kukaan ei pidä Nyjah Hustonista. Joissain pätkistä skedeejät muistelevat tilanteita, yleensä huvittuneina. Apuun ryntää myös kropan oma ES, adrenaliini. Ai miten ihanan nostalgista, että sellaista ideologiaa vielä löytyy. Toista se on näillä, jotka astuvat valmiiseen pöytään. Toista se on aina ollut vanhempien nuoruudessa. Alle kuuden hengen minisessareilla ei sneikata. Kamat olivat niin surkeita, ettei niillä mitään pystynyt tekemään – jos niihin edes oli varaa. Ja sitten taas skeitataan – entistä kovemmalla fiiliksellä. Hän kaahaa, kultalusikka suussa, ohituskaistaa pitkin, kiilaa kahdeksaakymppiä ajavat kunnialliset ihmiset ojaan, eikä New Era -lippiksen lippakaan edes matkalla värähdä. Käsi ylös ne, joita ei ole yhtään sapettanut, kun kymmenvuotias naskali tulee yolo-lippiksensä kera sinun omin käsin rakentamalle parkille, tyhjentää punaharmaan tölkkinsä ja vetää ykkösellä kaikki ne temput, joiden vuoksi olet itse vuosikausien ajan pyöritellyt nilkkoja, vuotanut verta ja katkonut dekkejä. Jos kipua ei pysty sietämään, ei rullalautailu ole todennäköisesti sinua varten. Tietenkin sille kaatuu. 70 Mongona ei potkita. Kuinka monesti onkaan nähty jonkun nousevan henkeä salpaavan kaatumisen jälkeen ylös hullunkiilto silmissä, lauta puristettuna kouraan valkein rystysin ja ehkä jopa dekillä itseään pari kertaa napauttaen, ja tämän jälkeen naulaavan jotain aivan kahelia muiden hakatessa lautojaan, huutaen ja hurraten. Juippi saattaa matkalla vielä mulkaista sinua ja tokaista jotain, jossa viittaa sekä ikärajoittuneisuuteesi että fyysisen sijaintisi vaihtumisesta tästä paikasta naisen ulkoiseen sukupuolielimeen. Luvassa on irvistelyä, ähkimistä, tuskanhikeä ja lopulta kivun sekaista nauramista. Kuuluu pari hassua laudan kopsahdusta ja joku toteaa, että huhhuh. Ja herrahustoneita on helppo syyttää, kun niin pirun lahjakkaitakin vielä ovat. Pidemmäksi aikaa telakoitumi-. Nilkan väännyttyä kokeillaan jo seuraavana päivänä, pystyisikö sillä jotenkin rullaamaan. Kipu kuuluu oleellisena osana rullalautailuun. Etujen vuoksi on vuosikymmenet taisteltu ja niistä pidetään kiinni, eivätkä pojankoltiaiset perkele niiden ohi kulje. Äh, ei siinä ole sitä samaa fiilistä. Mallgrabilla ei lautaa kanneta. Skeittauksessa on liuta etikettejä ja kirjoittamattomia sääntöjä, jotka on osattava ja niitä noudatettava ennen kuin voi saada ryhmän hyväksynnän. Usein ja pitkään. Hän on laittanut itsensä totaalisesti likoon ja se riittää
Potkaise työtoverin kanssa ovenkulmaan täysiä ja katso kumpi huutaa kovemmin. Katsoin taannoin erään amerikkalaisen, sanfranciscolaisen skeittilafkan uuden pätkän, jossa veti itselleni täysin tuntemattomia aikamiehiä kaljamahoineen ja jäykkine nivelineen. Asetelmasta tulee mieleen eräs elokuva, jossa nuoret miehet hakkasivat toisiaan kerhossa parempien kiksien toivossa. Sitä paitsi tuskaakin skeittaajat tuntuvat kestävän huomattavasti paremmin kuin perus turakaiset. Ja kun mietit omalle kohdallesi, paljonpa kiinnostaa skeitata päivästä toiseen häviten kaikista maailman tyypeistä juuri sille yhdelle – itselleen. Kylän kovimman rullaajan puolella ei ole kukaan, jos hän ei voita itseään. Kun seuraavan kerran skettidemo tulee kaupunkiisi, tutkipa ketä kannustat eniten. Viimeiseen korttiin, ja kaiken menetin. Harmittiko sessareiden jääminen lyhyeen ja useamman päivän seuraava tauko. Ai että skeittausta tehdään itseään varten, eikä porukan hyväksyntä merkitse mitään. Puolella teholla skeittaava ei kiinnosta ketään, vaikka se riittäisi mihin. Tosin kuten kaikissa säännöissä, tässäkin on poikkeuksensa. Eivät ne olleet mitään ihan perusjuttuja, kaukana siitä, mutta eivät myöskään rullausmaailmaa mullistavia manööverejä, jotka tullaan muistamaan edes seuraavalla viikolla. Kuinka hyödyllinen taito se sitten on, voi jokainen itse arvioida. Oikeastaan oleellisempi kysymys on, olisivatko ne tuntuneet yhtä hyviltä. Ne kymmenen minuuttia olivat kesäni skeittisaldon parhaat minuutit.. Viimeiseen korttiin, mä pelin pelasin. Tuloksena kymmenen minuuttia rullausta, kaatuilua ja nilkka ympäri, mutta myös yksi tai kaksi aivan mieletöntä fiilistä. Kaduttiko. Totta kai vituttaa, mutta totta kai ne ovat sen väärtejä. Kaikkensa peliin laittava sen sijaan muistetaan aina. Tee vaikka työpaikalla testi. Liiton miehet ovat aina liiton miehiä, eikä rikkureita hyvällä katsota. Onko ne yhdet sessarit kaiken sen kivun väärtejä. Itsensä halvaannuttaminen nyt ei ole kenelläkään tavoitteena, ja se on asia erikseen. Kipua alkaa lopulta sietämään, ja joskus siitä voi jopa oppia nauttimaan. kaikki likoon – kumman puolella olet. Olisivatko onnistumiset näyttäneet yhtä hyviltä, jos ne oltaisiin saavutettu ilman mustelmia. Kuinka paljon kaikkensa antaminen skeittaamiselle vanhempana vituttaa. Pätkästä inspiroituneena join ison lasillisen rommia, pakkasin skeitin selkään ja pyöräilin parkille minkä polkimista pääsin. Puoliteho vs. Kamat heitin nopeasti maahan, juoksuvauhdit ja tulta päin. Selvä, vaikkei se tietenkään pidä paikkaansa. Ei pätkääkään. WWW.VUOKATTIFREESTYLEHALL.FI 2 miniramppia, kaaria, kurbeja, reilejä, boxeja, poolikaari, volttimonttu, dancefloor... Totta hitossa. Se se vasta kivaa onkin. Skeittaus on kaikista maailman jutuista niitä aivan harvimpia, joissa itsensä voittaminen on kaikki aivan kaikessa. Tosin skeittauksessa kukaan ei hakkaa ketään, mutta kaikki saavat turpaansa. Liitolle ollaan aina lojaaleja, ja sen säännöillä pelataan oli tilanne mikä tahansa. Pätkä sisälsi huonoa punkia, ylikovia vauhteja ja järkyttäviä slämejä – joita seurasi myös ajoittaisia onnistumisia. nen voi tarkoittaa homman jäävän siihen, tai skeittaamaan pääsee vain muutaman kerran vuodessa, kun yksien sessareiden jälkeen ei pääse sängystäkään ylös. Kivun ja tuskan välillä on eroja
T: Blockfest oli kyllä kovimpia tänä kesänä: siellä ei ollut paljoa kenkiin tuijottelua, vaan jengi oli mukana alusta saakka. Paitsi nyt kesällä tämä Finstan kanssa tehty ”Älä sammu aurinkoon”. Sitten mennään kaikki koteihin ja kirjoitetaan. Featteja on kolme eli aika maltillisesti. Just Blockfesteilläkin freestailasin nuoren ja nälkäisen räppärin, Kevin Tandun, kanssa. Sitä ennen freestailattiin jurrissa ja soitettiin kitaraa. Näistä harvoista inttäjistä paras tuttavuus lienee Hätä-Miikka aka Hätis. Parempi lyödä kerralla överiksi. Sitä kun istuttiin samassa puistossa kaikki illat mankan kanssa. Teksti Mikko KEMPAS Kuva ANDREI6000 Pidemmittä puheitta, mistä Gasellit lähti liikkeelle. Antavatko nämä kaksi julkaistua sinkkubiisiä hyvän kuvan uuden levyn soundista, ja onko featteja mukana. H: Kyllä se on siistiä ja haluan pitää sen jotenkin meidän jutussa mukana. Oletteko harrastaneet jotain bänditoimintaa ennen Gaselleja. Mutta kun siitä ei näyttänyt tulevan mitään, meidän muiden piti hypätä apujoukkoihin. Mutta sitten se melkein loppui, kun alkoi tämä räppitouhu. Vaikkakin ollaan siirrytty isoillakin harppauksilla pois tuollaisesta räkä poskella -rappioromantii- 72 kasta. Thube: Hätis freestailas, niin itsekin sitten innostuin, että tämä on siisti juttu. Ja hauskaa oli! P: Siellä oli hip hop talossa. Ja se on oikeasti hauskaa, ja kyllä diggaan tavata uusia ihmisiä. Soitettiin sille samalta istumalta, että voitko tulla studiolle, mutta se oli. T: Jossain vaiheessa tuli se visio, että tämä levy ei nyt tarvitse montaa feattia, että paras on, jos pärjätään pitkälti omillamme. T: Jussihan (Gasellien neljäs jäsen, Musa-Jusa) on tehnyt kassujulkaisuja jo 2000-luvun alusta saakka; se on musiikin ammattilainen. Uusi levy on tehty kokonaan itse, eikä mukana ole yhtään vierailevaa tuottajaa. P: Ei kyllä pysty siitä skeneilystä pesemään itsekään käsiään: kyllä siellä tulee femmoja läpsittyä suuntaan ja toiseen. Siinä tuli eräs frendin extyttöystävä mieleen, jonka kelattiin sopivan tähän kohtaan. Ensin pidettiin muuten hauskaa, ja kun todettiin, että hauskanpito alkaa ehtymään, niin piti keksiä uutta hauskaa eli musantekoa. Uudella levyllä oli sellainen juttu, että kelattiin, että yhteen biisin pitäisi saada naisääntä. H: No, eivät ne nyt kummoisia aina olleet, mutta kyllä ne loppuvaiheessa olivat välillä hyviäkin. H: Me tehdään välillä aika kokeellisestikin musiikkia. Kiittämättömällä oli jo aika paljon ”kritiikkiä” yöelämän pinnallista sosiaalisuutta kohtaan, ja nyt uudella sinkulla olitte jo muuttamassa mökille pakoon. Nyt uudella on löydetty vähän positiivisempia sävyjä elämästä. T: Jos näkee jossain bussin perällä skidejä freestailaamassa, niin kelaa, että ei kai mekin oltu tuollaisia. Kyllä sitä välillä edelleen tulee freestailattua. H: Turussa oli kanssa kova meno. P: Aika on kullannut muistot. Jotenkin tuntuu, että kukaan ei pidä turkulaisista, mutta me kyllä pidetään. Jos ajatellaan tätä nuoruuden viikonloppufreestyleä ja lähiöelämää, niin oliko se oikeasti siistiä meininkiä näin jälkikäteen katsottuna. Tuntuu, että siellä on jengi aika samalla aaltopituudella, Haamut ja muut kumppanit. ääni GASELLIT Joskus harvoin toimitukseen pääsee joku työharjoitteluun kun tarpeeksi inttää. Musa-Jusa oli aluksi vähän ihmeissään, kun pamahdettiin niille ja oltiin, että nyt ruvetaan äänittämään räppiä. T: Meillä on ollut tuollainen työstämistapa aina, eikä olla oikeastaan mitään sessiobiisejä tehty. Oikeastaan siinä vaiheessa tuntui, että rap voisi olla oma juttu, kun puhua pälpätän kumminkin niin paljon. Nyt, kun se sitten alkaa olla löytynyt, niin tällä tiellä on helppo jatkaa. H: 2004 menin lukioon ja tutustuin siellä vanhempiin rap-kolleihin, joilla oli vaikutus siihen, että rupesin tekemään räppiä. P: En tiedä, ollaanko me nyt muututtu ihmisinä, mutta tuntuu siltä, että EP:llä meillä ei ollut vielä omaa soundia vaan lainailtiin aika paljon muualta. Nykyisin voi jo puhua Gaselli-soundista, tai ainakin itsestä tuntuu siltä. En halua enää nostaa negatiivisia asioita musiikissa esille tai olla rasittava. Se tehtiin sessiopohjalta ja oli kyllä tosi kivaa. Me voidaan ottaa itseemme jostain asiasta, josta saadaan biisin aihe, mutta itse ongelma on jo unohtunut seuraavana päivänä. Itse olen soitellut skebaa ja vähän levyjen soittoa ja sellaista. T: On ne vähän hetkellisiä, ja kyllä ne biisit on vähän kieli poskessa tehtyjä. P: Kiittämättömällä oli vähän sellainen teema muutenkin, että kaikkia aiheita piti lähestyä väkisin nihkeän ja negatiivisen kautta. P: Meidän koulussa taas oli hyvä studio, jossa pelleiltiin paljon. Lähinnä sellainen lähiövilpittömyys me halutaan pitää mukana. Olette vetäneet paljon keikkoja viime vuosina; missä on ollut kovinta meininkiä. Kylälhän se oli helvetin hauskaa, vapaata elämää. Me ollaan sen verran tosikkoja kaikki, että pahoitetaan mielemme helposti, mutta ei olla silti pitkävihaisia. Nämä freestylet mainitaan usein Gasellien yhteydessä, joten oliko teillä oikeasti joku kova rinki siellä menossa, vai oliko ne samat läpät joka ilta. Sitä ennen olin kyllä jo diggaillut räpistä ja ylipäätään musasta, laulanut rokkibändeissä ja soittanut kitaraa. H: Sieltä on tullut oikeasti uusia frendejäkin. P: Meillä on sellainen todella työläs tekotapa, että ensin mietitään yhdessä sitä teemaa, sanaa tai lausetta ja katsotaan mitä saadaan siitä yhdessä irti, että kaikki tietää mistä puhutaan. Onko tällainen sosiaalinen pako ihan todellista vai hetkellistä. Alun perin oli tarkoitus tehdä huumorimusaa, mutta siihenhän me ei sitten lähdetty. Mutta oltiinhan me; se kuuluu vaan siihen juttuun. Uudella levyllä on biisi, jossa lauletaan ”Viimeksi oli hauskaa vuonna 2006”, mikä just vahvasti liittyy siihen, kun istuttiin lähiössä ja oltiin, että tämä on se juttu. Joka biisillä on yleensä aihe tai teema. Millainen työskentelytapa teillä on. H: Musta tuntuu, että tällä uudella levyllä yhdistyy ekan levyn veikeämpi meininki ja Kiittämättömän synkeämpi soundi. Sen jälkeen nähdään studiolla ja katsotaan mitä on kasassa ja sen mukaan sitten joko nauhoitetaan tai mietitään lisää. Siitä ensimmäisestä EP:stä on loppujen lopuksi melko lyhyt aika, vain muutama vuosi, joten tuntuuko, että tämä pyöritys on muuttanut teitä ihmisinä tai miten soundi ja tyyli ovat muuttuneet niin paljon nopealla tahdilla. Asiat johti toiseen ja nyt vain pari vuotta myöhemmin Gasellien vakuuttavalle esikoislevylle on tulossa seuraaja, joten alkaa olla hyvä aika kysyä mitä Gaselleille kuuluu. Se on aika vaihteleva levy, jolla kuuluu vaikutteita kaikkien neljän mieltymyksistä. Kun tehtiin eka biisi, Mankka, lekoi & dekki, niin tultiin siihen tulokseen, että onhan tällainen ”oikeankin musan” tekeminen ihan jees juttu. Hätä-Miikka: Gasellit alkoi 2008 loppuvuodesta. Päkä: Hätikseltä piti tulla EP 2005, 2006, 2007 ja alkuvuodesta 2008. P: En usko. Biisi tehdään silti. Mutta se on vähän se meidän juttu, että biiseissä on kivempi kärjistää kuin puhua sellaisia puolittaisuuksia, että ”Vois nyt lähteä Tallinnaan viikonlopuks kun duuni vähän vituttaa”. Mikä on musiikillinen pohjanne. Tähän samaan aikaan kun työharjoittelija Miikka sitten piinasi toimitusta kolmen kuukauden ajan jatkuvalla pälpätyksellä aloitteli myös Gaselleiksi itseään kutsuva rap-ryhmä, jonka jäsen Miikka oli. H: Mutta oltiinhan mekin ennen vuotta 2008 jo tunnettu pitkään
Sitä ihan tietoisesti yrittää kanssa etsiä fiiliksiä vähän muualta eikä vaan siitä perinteisestä soul-sampleosastosta. Saadaan mieluummin sellaista palautetta, että ihan paskaa tai tosi hyvää, kuin että kaikki olisi ”ihan kivaa”. H: Niistäkin jätkistä, ketkä ovat vittuilleet kunnolla, on käynyt ilmi sellaisia asioita, että nekin ovat saattaneet ostaa Gasellit-paidan netin välityksellä. Jo sillon sitten kyseltiin, että haluaisiko se tehdä kannet, mutta se oli juuri lähdössä Intiaan etsimään itseään, ja homma jäi siihen. Se ei ollut ihan itsestään selvää, mutta otettiin se haasteena. Mutta se on kuitenkin sellainen juttu, joka me kaikki jaetaan. Finsta kysyi, että voidaanko nähdä, mennään studiolle ja tehdään biisi. GASELLIT just Kantsussa bailaamassa. Kun Ime huilua -aikaan sitä palautetta rupesi tulemaan huolella, niin oli kyllä vähän huonona, että mitäs tässä nyt tapahtuu. Paljon on kokeiltu ja paljon on jäänyt pöytälaatikkoon. T: Ainahan sitä on silleen, joten ei se kiinnosta. No otettiin sitten siltä läpät puhelimen välityksellä. P: Ollaanhan me tietoisesti myös pyritty vähän provosoimaan. P: ”Mä meen naimisiin” oli myös meille haaste: pystytäänkö me tekemään bändinä biisi maailman yleisimmästä aiheesta. Me ei olla juuri näitä kiitoslistoja harrastettu, mutta nyt kokeillaan! Kiitos Kepe ja Pyhimys-Mikko! Tsau ja kiitos: Guosma, Jules J, Vaasi & Märkä, Kemppu, Chebalebander, Monsp-posse, JVG-mafia, KCMDmafia, Tyrannosaurus Rex, Teflon-lahko, Jodarok, FC PaTu, Ruger-family, Hopeajärvi -Teemu, DJ Nada, Ratface-saunakillers, Saasta, Dänkki Dogi, Höyry-Häyrinen, JLaini, Raflamoguli-Sacha, Keesi-Ana, young guns, graffiti writers, rappaajat, breikkaajat, skede-äijät ja kaikki skene-äijät! Hälsningar till Finsta och Leolyxxx! Kaikki hyvät tyypit ja frendit, jotka ei mahtunu tietää, että ne on hyvien puolella - rrrespect! 73. Sillä oli sen frendi Leolyxxx messissä; lahjakas ruotsalainen jantteri myöskin. EP:n ja varsinkin Kiittämättömän aikaan tuli aika paljon negatiivista palautetta netissä. Muistan, että yhden – ja tuolloin lähes ainoan – ahkeran dissaajan päänmenoksi melkeinpä suunniteltiin sitä, kuinka monta dissausbiisiä tehdään seuraavalle levylle. P: Ei kyllä; se olisi aika masentavaa, niin kuin ihan minkä tahansa yhden tietyn genren kuuntelu pelkästään. Me halutaan mennä eteenpäin. Nyt sitten kolme vuotta myöhemmin katsottiin vaan, että mailiin oli tullut siltä viesti, että ”Mitä äijät?” Se kertoi, että on käymässä Suomessa ja tekee nykyään myös musaa. Meitä on kumminkin neljä tyyppiä, joilla on aika vahvat mielipiteet, ja välillä kaikki eivät ole samaa mieltä. P: Aina sieltä joku pääsee ihon alle. T: Se oli siistiä, että niillä oli niin mutkaton asenne – kolme vuotta myöhemmin ottaa vaan yhteyttä randomiin Myspace-tuttavuuteen. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa oli vahva mieltymys okkultistiseen meininkiin ja haluttiin tehdä biisi noidista, mutta se jäi. Mutta näin jälkikäteen kun miettii, niin olihan siinä videolla vähän sellainen asenne, että tullaan kyselemättä kylään ja tyylit on vähän hapuilevia, niin en ihmettele, että sanomista tulee. T: On se kritiikki ollut tosiaan ihan aiheellistakin. Kuunnellaan kuitenkin paljon kaikkea muutakin. H: Sekin on vähän tekopyhää väittää, ettei kuuntelisi räppiä, kun totta kai kuunnellaan. H: Kyllä muistan, että Kiittämättömällä halusin yhden biisin kertsin väärinpäin Twin Peaks -tyyliin, mutta se ei mennyt läpi. Siitä yhteistyö alkoi kansia varten. Mutta kyllä se täytyy myöntää, että kun niitä erehtyy lukemaan, niin aina se vähän tuntuu. Nyt saa kiittää tai lähettää terkkuja. H: Ei se ihan sattuma ole, että ollaan pompittu aika laidasta laitaan kappaleissakin. P: Vähän on sellaista 2000-luvun alun ylikuumenemista, että jengi tulee haistelemaan vähän nopeasti duunatuilla hittibiiseillä ja videoilla. H: Ennen Ime huilua -biisiä meni vielä herkemmin tunteisiin. P: Joo, totta kai. Minkälainen musamaku teillä muuten on. Mitä mieltä olette Suomi-räpin tilasta. P: Joo, eräskin kommentti oli, että ”Teillä ei ole oikeutta elää; kohta alkaa puhdistus”. EP otettiin kuitenkin niin hyvin vastaan. Mentiin sitten minun kämpille duunaamaan biisi, hengattiin pari päivää, syötiin, valvottiin ja niin edelleen. Lisättin siellä Finsta frendiksi ja Finsta laittoi, että ”Thanks for the add” ja kehui Mankka, lekoi & dekki -biisiä. Miltä se tuntui. T: Se on hyvä, että kenttä on tosi laaja ja kamaa tulee ihan laidasta laitaan. Finsta on pieni idoli kyllä, ja oli jo silloin. Aina on joku uusi puukko keksitty, minkä voi tökkästä johonkin. Se rupeaa ahdistamaan, jos juttu ei uusiudu ja jäädään pyörimään paikalleen. Aina on löydetty kumminkin jonkinlainen kultainen keskitie. Otatteko yhteen, jos joku teistä ehdottelee joitain tosi poikkitaiteellista studiolla. Suomiräppiä vaan 24/7. P: Kyllä me itse asiassa aika paljon ”tapellaan” siitä. Teitte biisin, ja nyt Finsta on tehnyt levynne kannet. Mitä kautta tämä Finsta-yhteistyö tuli. H: Se alkoi niin että… Myspace, muistatteko vielä. Ollaan etsitty studiolla ihan tietoisesti musaa, josta voisi saada vähän erilaisia ideoita omaan musiikkiin. P: Se on itse asiassa aika pitkä stoori, joka juontaa niinkin pitkälle, kun tehtiin EP:tä. Siitä, kun jengi käy täysin henkilökohtaisiin asioihin käsiksi, ei pidä ottaa itseensä. Se on sellainen jäbä, jolla on tyylit hallussa, ja kaikki mitä se tekee ilahduttaa jollain tasolla. En usko, että suomiräp tulee sukeltamaan enää samalla lailla. Taso on yleisesti kyllä hyvä, mutta välillä liian hätäistä meininkiä. Kun ensin ollaan muijan riveleissä kiinni ja seuraavaksi mennään naimisiin, se voi vaikuttaa vähän jakomielitautiselta. H: Se skaala, mitä vaikka keikkamatkoilla kuunnellaan, on oikeasti aika laaja. Nyt se on levyllä, ja hyvä tuli! T: Siitä tuli puhelimen välityksellä niin ehdan kuuloinen, että päätettiin, että tähän ei nyt enää kosketa. Siitä oppii
Nautitaan kahvia ja tarkistetaan sääilmiöt pikkusikarin savun läpi. Mutta ei se ole helppoa ulkomailtakaan: tällä hetkellä valkoista saa vain USA:sta, sillä valkoisen gripin toimituksissa on jotain ongelmaa. jos Darkstar – Glass Art -gripin musta ”verkko” on yhtenäinen pala. Mietin, että hienoja ovat, ja mistähän moisia saisi ostaa. gripin reunoille kehyksen, joka vastaa laudan muotoja. Meneekö taiteilu ihan välineurheilun puolelle. Veitsen runkoja menee n. Pistetään grippitaiteilija Pepe ”Symphony” tenttipenkkiin ja otetaan asioista selvää, niin muutkin tietävät. Sillä saa aikaiseksi todella hyvää jälkeä, ja hyvällä veitsellä sormet säästyvät melko hyvin rakkuloilta. Old Rat Bastard -laudassa rotta on harmaa, ja sitä väriä ei saa. Itse leikattu. Miten päivä lähtee käyntiin. Pyrin aina skeittaamaan vähintään kaksi tuntia joka päivä, jos ei taivas kuse niskaan. Kyllä sinfoniaa tulee joskus kuunneltua, ja sitä löytyy hyllystä about 20 CD:n kokoelma. Jollain koneella?” Näihin samoihin kysymyksiin Petteri on varmaan saanut vastata jo aika monesti. ”Ei ole maalattu. Paras liike tähän mennessä on Skate-Europe.com Puolassa. Posti toi sen, ja läpinäkyväähän se. Ensimmäisen kerran hallilla Petterin tavattuani piti ihmetellä jälkeä. Mistä ostat grippisi. Sitten meni välineurheiluksi: siirryin askarteluveitseen. Ei näillä säillä ainakaan lautaa pääse polkemaan. Nyt sain juuri erään jenkkifanin kautta hankittua 100 kpl X-Actoteriä; niillä tekee n. Saako niitä ihan kotimaasta. Näkyy satavan niin pirusti; meneekö päivä grippiä rassatessa. Oletko kova luukuttamaan sinfonioita. Se toimii, ja kontrasti säilyy, jos viereinen väri on värikästä grippiä. Suunnitelman teen Photarissa oikeassa koossa (300 ppi), ja näin saan todella tarkan leikkuupiirustuksen 1px viivalla. Poikkeuksia tavallaan on, sillä grippien värimaailma on aika suppea. Laudan väri vaikuttaa myös grippien sävyyn, sillä osa gripeistä on osittain läpinäkyviä, ja sitä käytetään hyväksi riippuen tilanteesta tai sitten muutetaan siltä osin laudan väriä tarpeen mukaan. Otan laudan päältä kuvan, jonka siirrän Photariin ja oikeaan kokoon; näin saan esim. Kysytään nyt tässä vielä, niin saadaan faktatietoa pöytään ja utelu vähenee: teet siis grippisi leikkaamalla palasia erivärisistä gripeistä – et maalaamalla tai piirtämällä. Pyrin aina pitämään gripin yhtenäisenä palana; esim. Millaisella moralla viiltelet. Teksti Janne Hatula Mitä Pepe. Teriä en vaan ole ”säästöpakkauksina” löytänyt vielä mistään. Joka kerta, kun olen 74 gripin äärestä lähtenyt skedeemään, niin kyllä se on pirun hyvää tehnyt. Käytät ilmeisesti Symphony-taitelijanimeä. Mutta nyt on kasassa hyvä varasto: yli 40 grippiä ja 16 eri väriä – taitaa olla isompi värivalikoima kuin Suomen shopeilla yhteensä, haha! Kyllä tämä on hankala materiaali ostaa. kolme kpl vuodessa. ”Support Your Local Skate Shop” on hyvä periaate, mutta ostan 99,9% gripeistä ulkomailta, koska Suomen liikkeistä ei saa kuin mustaa. Vielä on yksi periaate. Tähän. Yhteen lautaan menee vähintään 35 terää. Sittemmin kävi vielä ilmi, että ei niitä ole maalattu, vaan kaikki kuviot ja pienetkin yksityiskohdat on leikattu palasina erivärisistä gripeistä. Symphony73 Näin ensimmäisen kerran Petterin grippejä, kun mies itse puhui niistä Hangupin foorumilla ja laittoi linkkiä kuviin: hyvällä maulla valittuja aiheita – Spitfireä, Nakke Nakuttajaa, Tinttiä yms. Joskus taistelen itseni kanssa, sillä skedeeminen on niin nastaa. Maalaan laudan pinnalle tarvittavan värin ja vedän läpinäkyvän gripin päälle. Sitten valutaan töihin aina myöhässä. Alkujaan vetelin mattoveitsellä, mutta kädet menivät huonoon kuntoon. Siitä se nikki sitten tuli, ja se jäi elämään. Kyllä laudat on siis tehty täysin käyttäen erivärisiä gripin paloja. Kesti hetken tajuta, että kaikki gripit oli tehty itse – vakaalla kädellä on mies siis saanut maalata, koska jälki oli tarkkaa ainakin kuvien perusteella. Jokainen on itsensä pahin vihollinen, enkä itsekään ole sen suhteen poikkeus. Verkon ohuimmat osat ovat tulitikkua ohkaisempia, ja jokainen, joka on ikinä grippiä lautaan laittanut, voi vain kuvitella, millaista se on laittaa laudalle, eikä sen leikkaaminenkaan helpoimmasta päästä ollut. Ei ole kyllä sää suosinut laudan poljentaa! Vapaa-aika menee gripin ympärillä, satoi tai paistoi. pari–kolme grippiä. Helpolla en itseäni päästä, sillä vältän maalin käyttöä loppuun saakka. Jonkin aikaa sitten ostin eräästä nettikaupasta ”valkoista grippiä” – ainoaa Suomesta löytämääni. Vuosia sitten pelasin Call Of Duty -peliä (paras peli ikinä – varsinkin kakkonen) ja tein yhden killstreak-videon, johon repäisin sinfoniamusiikin soimaan. Esim
Lähtöhinta on 350 dollaria (n. Leikkuupiirustusten teko ja kuvan kääntö peilikuvaksi: grippi leikataan gripin paperipuolelta eli käännettynä. Esim. Nyt on kaksi vuotta väsätty ihan taideteoksia, joilla en skeittaa, ja loppua ei näy! Kauanko yhden gripin tekeminen keskimäärin kestää suunnittelun alkuvaiheesta valmistumiseen. Olet ilmeisesti jo kerennyt kaupitella grippejä ihan ulkomaille saakka. Leikkuupiirustusten tulostus ja yhteen teippaaminen. Jostain kumman syystä, kun hankin ensimmäisen laudan 80-luvulla, katselin sen hienoa kuvaa ja sitten sen tympeää mustaa grippiä. Onko sinulla alalla (siis grippitehtailussa) esikuvia. Jos on vain kaksivärinen grippi teossa, ne voi leikata päällekkäin, mutta kaksi grippiä päällekkäin on maksimi. Pyrin aina pyytämään luvan ennen kuin teen kopion jonkun taiteesta. Rauhaa edistetään, ja onhan grippi paljon hienompi kuin haulikko! Ihan unelma olisi tehdä grippejä päivätyökseen ja illat skeitata. Muissa on ollut vain idea, kuten esim. Kuvaan laudan molemmat puolet. Tosin hän tekee toisentyyppistä grippitaidetta ja käyttää siitä tyylinimeä ”DNA”. Siitä se idea sitten lähti. Tähän mennessä gripit ovat olleet tosin laudassa kiinni ennen luovutusta. Taisit saada tunnustusta ihan legendaariselta Jim Phillipsiltäkin. Asettelu on vaikein vaihe; jos joku haluaa pelkät gripin palat, niin mikäs siinä. Viimeistely tehdään pikaliimalla, joka tekee laudan gripistä todella kestävän ja pirun lujan. Vaikka laserleikkurilla saa todella pientä jälkeä aikaiseksi, niin veitsellä saa vielä pienempää ilman palojälkiä. En tiedä ketään toista yhtä hullua koko maailmassa, joka tekee samalla menetelmällä ja yhtä laajoja grippejä. En ole ”kaupitellut”, kun ei tarvitse: ne menisivät kaupaksi kuin kuumille kiville, jos hinta olisi sopiva. Viilataan laudan reunat ja leikataan. Kyllä, Arabiassa Fablabissa (fablab.aalto.fi). Creature-gripissä, jossa vaatimus oli ”Creaturen tyyppinen”. Jokainen pala harjataan hammasharjalla leikkausjäämien poistamiseksi. Itselleni Sun Goddess, The Real – Pop Love ja The Darkstar – Glass Art ovat kolmen kärki ylpeyteni alttarilla. Tuohan on jo meriitti sinällään, joten valotahan asiaa hieman! Se tuli ihan puskista. Aloitan asettelun taustaväristä tai sitten keskeltä. Jokainen pala painellaan paikoilleen yksitellen harrastusveitsen tai me- tallipuikon tylpällä päällä. Teetkö grippejä mittatilaustyönä, jos maksetaan. Kuvaile työvaiheita. Jokaisesta työstä olen ylpeä, ja voin toljottaa valmista lautaa todella pitkään. Symphony73 hommaan on valjastettu paljon työkaluja (metalliviivoittimia, leikkuualustat, otsalamppu, hammasharjoja, viilat jne). Kun tein Talk To The Hand -gripin, kysyin lupaa Jim Phillipsiltä vasta kun olin tehnyt sen. Gripin saaminen keskelle vaaka- ja pituussuunnassa vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä. Taisit joskus tehdä yhden gripin ihan jollain polttotekniikallakin; miten se onnistui. Mistä lähti idea tehdä omia grippejä, ja kauanko olet moista hommaa harrastanut. Monesti ammennan vaikutteita myös laudan pohjan grafiikasta, ja suurimpina vaikuttajina ovat Jim Phillipsin ja hänen poikansa, Jimbon, työt. Siitä tuli kyllä todella siisti grippi. Olen tehnyt muutaman mittatilaustyönä jenkkeihin (Old Rat Bastard ja Pink Floydin ”Dark Side of The Moon”) ja Suomeen (Bart Simpson ja Creaturen ”Happy Skater”). Photarissa kuvan suunnittelu käyttäen grippien värejä. Jaettu ilo on yhteinen ilo, ja koettu on, ettei raha tuo onnea, vaikka se tietyissä asioissa helpottaa. Vaikeimmat ovat ehdottomasti The Real – Pop Love ja The Darkstar – Glass Art (veivät 3 vk). Bones Brigade 1980s -grippi on nasta, sillä se on kaiverrettu valkoiseen grippiin. Eräs jenkki myy molemmat haulikkonsa, jotta pystyy tilaamaan minulta laudan. Myös Antiheron kotkasta tuli ihan pirun hieno, eikä tuo Foo Fighterikaan huono ole; se on siinä mielessä erikoinen lauta, että sen pohjaan olen maalannut nikkini käyttäen samaa taustatyyliä kuin gripissä. Mutta se, että vuosia maailmaa taiteellaan värittänyt esikuva kehuu ihmeissään työtäni – sitä parempaa palkintoa saa hakea. Asettelu vie kaksi päivää. materiaalit, laudan ja gripit). ”Joskus” olen jättänyt vuokran rästiin, jotta saan grippejä ostettua maail- malta – mutta teenkin tätä suuresta ilosta enkä rahasta! Olen muutenkin vähän rebeljannu enkä niin hirveästi perusta markkinataloudesta. Teen kuvat käyttäen paths-toimintoa ja saan erittäin tarkan leikkuuviivapiirustuksen (1px viivat), jolla mahdollistetaan moniväristen grippien teko erittäin tarkasti. Ilmeisesti toimitat gripin aina valmiina laudassa. Miinuspuolena polttojäljet, jotka huomaa erityisesti valkoisessa gripissä. Laitoin hänelle postissa kuvat ja kommentin: “A little bit of sk8 attitude – Fuck you, I do it because I can ;)“ Ajattelin, että menikö hieman överiksi, mutta vastaus oli seuraavanlainen: ”Your grip tape designs really knocked me out! They look like no big deal because it appears to be a factory issue...but when I see all the detail that you cut out, it really amazes me!!! I can’t give you permission but I don’t think it is an issue for a one-off.” Lupa tuli siis vain yhden tekoon, mutta se ei haitannut, sillä yli kahden viikon (yli sadan tunnin) aherruksen jälkeen ei ihan heti toista tee. Oletko Suomessa ensimmäinen, joka tekee grippitaidetta. Kolme menee sahaamiseksi ja tulee vääristymiä kuvioihin. Mutta kyllä tämä homma on vielä pahasti persneton puolella, joten töissä pitää käydä, kuten moni muukin skedealalla. Tähän homman olen keksinyt apuvälineeksi yksinkertaisesti lankunpätkän, jonka laitan laudan reunaan kiinni. Sitten oli 20 vuotta taukoa (”elämä”), ja noin viisi vuotta sitten palasin laudan päälle – ja nyt en puhu ex-vaimosta! Perinteitä vaalien aloitin heti grippien teon uudestaan. Suunnittelusta valmiiksi n. Skeittaan itse aina laudalla, johon on uponnut vähintään 110 € (sis. Äly ja väläys saattavat tulla ihan mistä tahansa. Minulle grippitaidetta on jo yksinkertaisesti sellainen lauta, jonka päällä ei ole yksivärinen grippi. Pahin vaihe on gripin asettelu lautaan: siinä voi mokata niin monella tavalla. On se mukavaa jakaa kokemusta ja työtapoja jne. Faneja on ympäri maailmaa, ja Amerikkaan olen näitä myynyt. Hinta ei sisällä grippejä/lautaa/työtä. Mikä on vienyt eniten aikaa / mikä on ollut työläin. Harmi! Sen jälkeen olen aina lautani gripin itse duunannut. Tulen vielä yhdistämään tuon laserkaiverrustekniikan ja perinteisen leikkuun tulevassa gripissä, ja sitten ihmetellään! Mistä työstäsi olet ylpein. Jaa-a. Suurin osa hinnasta tulee teristä. Oli se hieno; tosin siihen aikaan ei hirveästi ollut Kallion nuorilla kameroita, joten siitä ei ole kuin usvainen kuva takaraivossa. 75. Se soveltuu gripin leikkaamiseen (WeeD Blind -grippi) sekä kaivertamiseen (Bones Brigade 1980s -grippi ). 273 €) ja taivas on kattona. Grippien valinta ja leikkuupiirustusten liimaaminen gripin paperipuolelle. Voisiko tällä lyödä ihan rahoiksi. Pink Floyd -grippi on ollut ainoa tilaustyö, jossa oli erittäin tarkat ohjeet. Pitkään etsin netistä toista hullua, kunnes törmäsin kanadalaiseen grippitaiteilijaan nimeltä Nathan Custom Bishop. Hän on pitänyt näyttelyitä yms. Siellä on vaikka mitä, mutta laserleikkuri on hieno keksintö. Leikkaus yleensä yksi väri kerrallaan: näin saa parhaan tuloksen. Olihan se kiva löytää joku, joka on myös päästään yhtä sekaisin. Kerro siitä. Näin gripistä saa ”yhtenäisen”, ja se myös antaa gripin väreille lisää kirkkautta. Kyselyitä tulee jatkuvasti, mutta hinta on rajoittava tekijä: pelkät työstötarvikkeet ovat 51 €. Fuck The Rules -gripin idea tuli, kun näin Nakke Nakuttajan sikari suussa Vespan perässä. Näin pienetkin palat kestävät skedeemistä leikiten. 1–3 viikkoa. Siellä on tiistaisin avoimet ovet. Jengin suosikit ovat selkeästi uusin Pink Floyd ja yllättäen Santa Cruzin ”Talk to The Hand” (Screaming Hand). Siihen aikaan vielä sai erivärisiä grippejä Suomesta, ja niistä taiottiin sitten musta jäbä jenkkisiilityylisellä korkealla afrolla. Jotkut gripit ovat suunnittelussa (yksi vuosi) vieläkin
Sana on vapaa! Jos joskus vanha jäähalli vapautuu kiekon ikeestä, niin sinne saisi ihan mahtavan nuorisokeskuksen tilalle! Vähän kuin kisahalli, mutta uusilla lajeilla. Hänet löysin, kun etsin freestyle-lautoja. Siellä on kaikki työt esillä ja vähän muutakin. Parempi kuin alkoholilla resetointi (tämä on myös sen verran kallis harrastus, että alkoholikin on jäänyt pois kuvioista). Haluan jakaa tämän ihmetyksen myös muille. Olin unohtanut mennä oikeuteen, ja poliisit tulivat yksi sunnuntai-aamu hakemaan minut kotoa (palvelu pelaa!). Jos oikein ymmärsin, luovuutesi ei rajoitu grippeihin, vaan taisit ostaa hiljattain silkkipainovehkeet ja nyt teet myös omia t-paitoja. Sitten on vielä Günter Mokulys, jonka meriittilista on pidempi kuin Nykäsen pisin hyppy. Mikset muuta pois tästä p*skamaasta. Kun ensimmäisen kerran näin Mullenin videoita, maailma pysähtyi kirjaimellisesti. Jaettu ilo on yhteinen ilo. Pääasiallinen kanava on www.facebook.com/ Symphony1973 76 Mike arvostaa, sanomattakin selvää. Työn jälkiä rivissä. Todella hienot työt tulen tekemään edelleen käsin – lukuun ottamatta kaiverrusta. Mutta jos monen päivän käsin leikkuun pystyy tekemään koneella 1–3 tunnissa, niin kyllä. Sitten meni reilut kymmenen minuuttia siihen, kun juteltiin jo siitä, miten niitä tehdään. Skeittauksessakin taidat olla enemmän mies, joka kulkee omia polkujaan, ja freestyle taitaa kiinnostaa. Kurssi toteutetaan vielä! Loppukaneetin paikka. Siellä tulee olemaan näytillä ne laudat, jotka itselläni on, ja sellaista materiaalia, jota en ole julkaissut. Sitten tuli kommentti ja reaktio, johon ei Kallion poika ollut tottunut virkavallalta: ”Nää on kyllä hienoja. Sinne voisi kyhätä myös lajeihin vahvasti liittyvät muut aktiviteettitilat kuten puupajan, video- ja valokuvaustilat, maalausta jne. Kyllä ajattelin alkaa myymään paitoja, sillä niitä on nopeampi tehdä. Erittäin mielelläni autan ja neuvon, jos joku haluaa tehdä itse gripin. Se oli tosin jo myyty siinä vaiheessa, sillä se ostettiin noin alle kahden minuutin kuluttua siitä, kun olin julkaissut kuvan naamakirjassa. Alkujaan idea lähti kun tein Skull – Skate or Die -gripit; mietin, että siitä saisi siistin paidan aikaiseksi, ja niin siitä tuleekin. Siinä on muutama terä kulunut loppuun. Sk8 or Die!. Tosin fanit olivat aivan pyhinä, kun Jimbo tuli kehumaan Sun Goddess -grippiä. Voitaisiin panostaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Pitäisikö kenties joskus jakaa grippioppia ja -tietämystä eteenpäin. Jos jollakin lukijalla alkaa tuntua, että tekisi mieli kysellä mahdollisesta mittatilaustyöstä, mistä sinut tavoittaa. Käsin leikkaamisessa on sellainen psykologinen sekä terapeuttinen fiilis, sillä se tyhjentää aivot kaikesta muusta täysin ja siitä saa pirun hyvän olon. Haha! Poliisit olivat ihan äimänä. Freestyle-maailmasta putkahtelee esiin hienoja yksilöitä, joilla vaikuttaa olevan yksi yhteinen tekijä: täydellisyys ja kurinalainen harjoittelu. Ehkä paras reaktio on ollut, kun Rad Mike hiveli sormenpäillään Old Rat Bastard -grippiä nenä kiinni laudassa ja tokaisi: ”Miten helvetissä?” Toinen mainitsemisen arvoinen reaktio tuli poliisilta. Näyttely on tulossa pian Lähis Street Shopissa (www.lahis.fi) Sokevan hallilla, joten tervetuloa. Rohkeasti vaan kyselemään! Onko luvassa grippitaidenäyttelyä tai jotain vastaavaa. Koska en pysty antamaan jokaiselle lautaa, niin ajattelin, että perkele, paidat jakoon. Freestyle rules ja näillä mennään! Jos voisit leikkauttaa gripin palaset koneella, tekisitkö sen. Tilasin Saksasta kamaa, ja toimituksen mukana tuli aivan uskomaton kirja, kyseisen legendan kirjoittama Flatland Skateboard Book. Sen jälkeen olen ahminut kaiken, mitä siitä hemmosta netistä löytyy. Sun Goddess -kasvot ja katse ovat yksinkertaisuudessaan niin lumoa täynnä. Symphony73 Nyt on tehty myös kopio Jimin pojan, Jimbon, töistä (Sun Goddess), ja se ei lopu tähän. P.S.: Kun rakennatte noita parkkeja, tehkää niihin leveitä boxeja, mihin ylettyy ilman tikkaita nuo juniorit – tai minä, lyhyt pätkä. Käsin tehty on aina käsin tehty, ja siinä on sellainen ”Old School” -meininki ja -arvostus. Sain keittää kahvit, ja siinä samalla huomasin, kun poliisien havittelevan lautoja uskaltamatta koskea. Sinne saisi ison rampin aikaseksi. Iso kiitos Hesan Rullalautailijat ry:lle Kontulan hallista; siellä nähdään. Minulle se on yhtä performanssia, kun MUTT skeittaa ja ylittää käsityksen siitä, mitä ihminen voi laudan kanssa tehdä. Lisäinfoa tulee Hangupin foorumille ja naamakirjaan. Olin Launeen parkilla kesällä skeittaamassa, ja kun yksi uskalsi tulla kysymään, niin kohta oli ympärillä yli 20 nuorta ihmettelemässä. Kukkahattujen kukkenhaiman voisi unohtaa ja sijoittaa rahat nuoriin tilojen kera. Millaisia reaktioita grippisi ovat herättäneet. Takaraivossa on ollut jonkin aikaa pitää ihan grippikurssi. Avasin sen ja olin polvillani, sillä löysin uuden testamentin. Jengille on jaossa hienoja gripin paloja, joita on jäänyt tuplaleikkauksista jne. Pidättäminen pysähtyi. Omia polkuja on tullut 40 vuotta tallattua, ja se jatkuu. Eikä siinä vielä kaikki: teen siellä paikan päällä gripin, joka myydään saman tien. Silkkipainatus on ollut pitkään mielessä, ja kun tein Sun Goddess -gripin, niin päätin toteuttaa idean. Minä kyllä muutan heti, ku tilaisuus tulee.” Nyt oli joku muu ihan äimänä! Totuus on, että livenä nämä gripit ovat ihan jotain muuta kuin valokuvassa. Kuvasta tuli niin siisti, että halusin jakaa saman ilon fanien kanssa. Sinne sopisi varsinkin kesälajit, jotka kärsivät syksystä, talvesta sekä keväästä. Olin pihalla kuin lumiukko, avasin oven, ja siinä ne seisoivat hanskat kädessä valmiina. Pyysin pojat sisään
Jos SLK-bileistä tuttu musa kiinnostaa, niin tämä on soinut siellä varsin tiuhaan. Kuitenkin livenä huomattavasti kiinnostavampi, ja olenkin keikan jälkeen yrittänyt viritellä uudestaan tuntumia viktoriaanisen ajan, teollisuuden sekä kraut-himmailun mikstuuraan. -Joonas Beach House Flown positiivisin yllätys. Kuitenkin kaupallisuudesta huolimatta – tai juuri sen takia – Flow onnistui jälleen kerran aitona kaupunkikulttuuritapahtumana (ilmeisesti kaupallisessakin mielessä). On oma kulttuurinen kokemus itsessään päästä todistamaan sitä, miten herra ilmentää maailman vihansa nyrkit puristaen ”Olet kuolleena kuollut” -tyylisiin huudahteluin. Näin kävi myös sunnuntaina, vaikkakin täytyy myöntää, etteivät omat aistini olleet optimaaliset vastaanottamaan tuotantoa. Levyn voodoo-tyylinen ja 60-luvun psykedeelinen kitaraestetiikka istuu liveksi myös loistavasti. -Joonas Vähäiset Äänet Perjantain Vähäiset Äänet reunion-show osoitti jälleen sen, että tästä nelikosta löytyy kolme suomen viihdyttävintä live-räppääjää. FLOW FESTIVAL 2013 Festival Vähäiset Äänet Oukkidouppi SLK: DJ Jaffa & Stig-1 Harmittaen yhä kasvava Flow, joka tekee nousua kuin Nokia (joka on myös Flown yhteistyökumppani) parhaimpina päivinään, oli järjestetty Helsinki Hookupin kanssa samaan aikaan. Yhtye oli näyttävä tonttulakkeineen, burkhineen ja huntuineen. -Joonas My Bloody Valentine Henkilökohtaisella tasolla rakkaan yhtyeen todistaminen myös Suomen puolella oli kauan odotettu tapahtuma, joka lunasti odotuksensa täysin. Siisteimmät lavasteet. Toivotaan ainakin toimituksessa nyt kaikkein parasta. -Joonas Godspeed You Black Emperor! Tuottanut aina allekirjoittaneelle musiikillisesti ristiriitaisia tuntemuksia. Venue oli tuolloin ehkä liikaa Blaken äänimaailmalle, joka alataajuuksia lukuun ottamatta käy ihan hyvin vertailukohteeksi Beach Houselle. Mielestä se on aika hyvin kahdelta mieheltä Kaisaniemenpuiston ilmaiskonserttityylisissä ulkoilmaolosuhteissa. Olin ennen keikkaa malttanut olla kuuntelematta yhtyeen parikymmentä vuotta valmistelevaa kolmatta levyä, jonka nyt kuullut raidat eivät tuottaneet pettymystä. Legrandin ääni oli mykistyttävän kaunis. Erikoisvieraina nähtiin legendaarisesta SNTC Familystä tutut Nunton ja SLTF sekä todella energinen Kube. Morsetus-tyylisen ininän ja vulvahtelevien kaikujen sekaan hra Äijälä tarjosi omaa instrumenttiaan eli rääyntää viime vuonna Raskas Taakka -julkaisulta Cirkossa. Lauantaina tämä olisi varmaankin toiminut alkuillasta vielä paremmin nostattajana. -Joonas Disclosure Goat Goatin World Music meni omalla listallani aika kärkeen vuoden 2012 parhaissa levyissä, joten hyvää keikkaa sopi odottaa. Oiva vertailukohde voisi olla esimerkiksi parin vuoden takainen samaisessa sinisessä teltassa ollut James Blaken keikka. Toimi livenä varsin mainiosti helpomman konemusan ystäville. -Joonas Veli-Matti O Äijälä ja The Kolmas Moni ei tiedä, että Terveistä Käsistä eniten tunnetuimmalla Läjä Äijälällä on myös ambitioita elektronisen musiikin suhteen. Rudyn energia, Karrin smootti r’n’b karisma ja Tonon katujen erikoistyylittelymeininki. Suvilahden kaavan ja uudisrakentamisen myötä tulevaisuus tapahtuman suhteen on osittain kysymysmerkki – ainakin Suvilahden osalta. Nuori brittiduo soittaa soittimilla elektronista syntikkapoppia, jossa osa housea ja osa garagea. Toimituksesta Kempas ja Pulkkinen kävivät Flowssa katsastamassa, mitkä keikat täyttivät odotukset ja mitkä olisivat sietäneet jäädä unohdetuiksi. Henryn Leen mikki on välillä täysin kuollut) huolimatta jälleen erittäin viihdyttävä setti sopivalla sekoilulla. Silkkaa huutoa ja säröä. -Joonas Tuuttimörkö Tuuttis! Tuuttimörkö pystyi ottamaan heinäkenkälavan haltuunsa siten, että se ei vaikuttanut olevan lainkaan liian iso Tuuttikselle sekä häntä tuplanneelle Gabriel Hirmulle. Keikka huipentui ”You Made Me Realise” -kappaleeseen, jossa yhtye tykittää aina livenä viisi minuuttia paikoillaan ennen viimeistä säkeistöä. Vähäreiden hienouden kruunaa artistien erilaisuus, kuten legendaarisimmissa rap-kokoonpanoissa on tapana. Tuotannosta löytyy paljon kiinnostavia teoksia, mutta usein kappaleet jäävät liian pitkiksi eivätkä jaksa rakenteeltaan pitää mielenkiintoa yllä. Kaupunkielämän laajat massat ja marginaalit tavoitettiinkin ilmeisen hyvin, koska tänä vuonna hanakaljaa joutui ihan odottamaan. Äänimassa vyöryi tsunamin lailla skobetorneista, ja punaiset valot saivat toivomaan epilepsiakohtausta. Suosittelen. Äänimaailmassa ovat aina viehättäneet ristiriidat säröjen raakuudesta ja niiden herättämistä haikean kauniista tuntemuksista. Tonon uusi sinkkubiisi lämmitti paljon livenä. Duon Settle-debyytti on ollut ilmeisen kovassa nosteessa maailmalla. Mukana oli myös muutamia uusia biisejä, jotka tosin tuntuivat tätä keikkaa varten väsätyiltä ennemmin kuin uutta levyä lupailevilta. Kohokohtia oli ehdottomasti ”Pitkät vitut blogosfääriin”, sitä edeltävät Tuuttiksen läpät siitä kuinka päivitystä kohta satelee Hipstamatikin kautta Twitteriin, sekä uudelta seiskalta kuullut ”Savuke + Kola”, sekä ”Kupla”. Victoria Legrandilla pisin fleda. Jengiä olikin kutakuinkin sunnuntai-iltaisessa mustassa teltassa yhtä vähän kuin viime vuonna suunnilleen samalla slotilla esiintyneellä Shangaan Electolla, mutta tämä ei Goatia näyttänyt haittaavan. Tuntui, että tänä vuonna kävijäkuntaa houkuteltiin kaikin mahdollisin keinoin: perinteisesti hyvän ruoan ja champagne-baarin sekä pyöräilyparkin kautta mutta myös muun muassa vihapuhemuurilla, sirkuksella ja jopa skeittauksella. -Kempas Disclosure Itselle uusi tuttavuus, Disclosure, tuli Jaken suosituksesta, ja kyllähän tämä tanssijalan sai vipattamaan. Kevin Shields voi yhtyeineen hyvin ja uusi levy on ehdottomasti tarkistettavaa materiaalia. Ajoittaisista teknisistä ongelmista (mm. -Kempas Lisää keikkiraportteja löytyy netistä: hangup.fi Teksti Pulkkinen, KEMPAS Kuvat KEMPAS 77. My Bloody Valentinen ”Loveless”, sekä etenkin yhtyeen EPt kuten ”You Made Me Realize” ja ”Strawberry Wine” ovat olleet kuunnelluimpia levytyksiä koskaan
Nopeammissa ja raskaammissa kohdissa soundi muistuttaa Krallicen kaltaista NYC-bläkkistä, ja fiilistelypätkät taas tuovat yllättävän paljon mieleen Sonic Youthin. Jopa levyn päättävän “Mount of Executionin” balladinomaiset kohdat ja hard rock -henkiset soolopätkät kuulostavat sairaan kovilta. “316L Grade Surgical Steelin” riffittely kuulostaa erityisen hyvältä kuten myös hidastempoisempi “A Congealed Clot of Blood”. Bändin alavireisestä, välillä piinaavan hidastempoisesta, tuskaa ja kärsimystä tihkuvasta doom-drone-sludgesta on turha yrittää etsiä mitään positiivista, mukavaa tai edes vähänkään lohdullista. Salanimien taakse piiloutuneet featit vetävät kaikki todella hyvin sopivan törkeillä tyyleillä, ja Lobon Houston-uskolliset taustat toimivat samplelainoineen, lyriikkasämpleineen ja pitchauksineen kuin purppura mehussa. Juuri sopivaa taustamusiikkia rannalle tai puistoon kuumana aurinkoisena kesäpäivänä. Tämä epätasaisuus ja biisikokoelmamaisuus vaivaa ajoittain myös pitkälti Asan kanssa tehdystä yhteistyöstä tunnetun Polarsoulin Pilvilinnaa. Okei, myönnetään genrestevareille, että ihan perinteisen puhdasverisestä black metalista – mitä sillä nyt kukakin haluaa nykyään tarkoittaa – tässä ei ole kyse. -Kempas 89/100 www.soundcloud.com/dj-ibusal-lobo www.vimeo.com/57105783 78 Tänä vuonna ollaan nähty jo pari komeaa comeback-levyä legendaarisilta englantilaisilta hevibändeiltä, mutta Carcassin Surgical Steel jyrää tämän listan kärkeen vuoden toistaiseksi kovimpana paluuna. Bill Steerin kitara soi melodisen koukuttavasti ja Jeff Walkerin riipivät vokaalit kuulostavat tutuilta mutta poikkeuksellisen raikkailta. Yhdistelmä on miellyttävän raikas ja tekee levystä jopa yllättävän kepeätä kuunneltavaa. Esimerkiksi Asalta löytyy levyltä useampikin varsin kova veto. Kaikesta huolimatta, jos useampi levyn artistikaartista kuuluu suosikkeihisi, niin suosittelen katsastamaan levyn, sillä kovia biisejä löytyy useampi. Huvittavasti nimetty, surkeita “dearth metal” -bändejä dissaava, “Noncompliance to ASTM F899-12 Standard” nousee ensikuulemalla esiin. Everest on puolipitkä kahdeksan biisin mixtapemainen kokonaisuus ja kunnianosoitus Houstonin rap-soundille. Vähän samaa voi soveltaa myös Suomen olosuhteisiin, joissa tuottajalevyt jäävät usein vain epätasaisiksi kokoelmiksi kuriositeettimaisia suorituksia joukolta räppääjiä. Polarsoul on tuottajana taitava, eikä levyssä ole mitään varsinaista vikaa, mutta silti se tuntuu vähän vain erikoiselta sivujuonelta, jossa yhdistellään ennen kuulemattomia MC-pareja. Niin kuin varmaan arvaatte, kaikesta tästä pinnallisesta epämiellyttävyydestään huolimatta Scorn on hyvin kiinnostavaa ja palkitsevaa kuunneltavaa. Onko tarkoitus esitellä tuottajan tuotantoa vai tehdä yksittäisiä biisejä, joissa esitellään sekalainen sakki räppääjiä. -Matti Leppänen 80/100. Hyvin epätodennäköistä oli myös, että kyseisen julkaisun kansi olisi väriltään raikkaan oranssi aina muodissa olevan mustan sijaan ja että lätyn nimi viittaisi auringonottoon. Jos ulkomaisia esikuvia mietitään, niin aika harvassa ovat tällaiset todella onnistuneet tuottajalevyt. -Matti Leppänen 94/100 Primitive Man Scorn Relapse Primitive Manin debyyttijulkaisu, Scorn, on ahdistavan raaka ja lohduton kokonaisuus. Ajoittain tykitetään blastbeatia ja kirutaan oikein kunnolla, kun taas välillä rauhoitutaan tuijottelemaan kengänkärkiä ja fiilistellään ihan iisisti. Taattua laatua. Havaittu myös toimivan porttibläkkisbändinä ihmisille, joille kirkuminen ja blastbeatit eivät normaalisti tipu. Mikä nyt kutakin sattuukaan miellyttämään. Tässä, kuten monissa muussakin biisissä mennään vähän liian nopeilla linjoilla omaan makuun. -Kempas 78/100 Dj Ibusal & Lobo Mt Everest Tämä nyt ei ole mikään uutuus enää, mutta kun nyt kasetin käteeni sain, niin liitytään hehkuttajien joukkoon. Surgical Steel on kauttaaltaan harvinaisen tasalaatuinen kokonaisuus – ehkä jopa liiankin, koska heikompien lenkkien puuttuessa siitä on vaikea myös poimia yksittäisiä huippukohtia. Eikö tässä maailmassa ole enää mitään pyhää. Sunbather koostuu neljästä noin kymmenminuuttisesta biisistä ja kolmesta vähän välipätkän oloisesta kappaleesta näiden välissä. Osa taustoista toimii valitettavan huonosti valittujen vokalistien kanssa: esimerkiksi "Voitonlaulu"-kappaleen biitti liittyy Ameebaan mahdollisimman vähän. Toisaalta soundi on niin rehtiä ja aitoa Carcassia, että vaikea kuvitella, ettei joku tästä tykkäisi. Lyriikkojen ympärillä on jonkinlainen punainen viiva, mutta silti varsin vaihtelevan tasoinen kaarti sanailijoita tekee levystä vähän sekavan. Thube-Ibusalin flow sopii siirappiseen chopattuun ja ruuvattuun soundiin loistavasti. Yksittäisistä biiseistä alle kolmeminuuttinen, vähän hardcore-henkinen “Stretched Thin” erottuu edukseen, kuten myös samoin levyn aloittava, vajaa 12-minuuttinen nimikkoeepos “Scorn”. Suosittelen kokeilemaan – hyvin käytetyt 30 minuuttia elämästäsi. Termiä ”blackened shoegaze” ja kaiken maailman post black -väännöksiä olen levystä nähnyt käytetyn. No näin kuitenkin kävi. Kohta Suomessakin varmaan nähdään samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja poltetaan kannabista laillisesti. Tämä on synkkä ja vaikeasti lähestyttävä levy, jota ei missään nimessä voi suositella kaikille. Ethan McCarthyn syvä ja voimakas karjunta täydentää mahtavasti kokonaisuuden. Soundilltaan ja tunnelmaltaan levy on upeasti toteutettu – kuinka kitarat ja basso onkaan saatu noin räkäisen uhkaavan kuuloisiksi. Tyyliltään Surgical Steel on kuin suora jatkumo liverpoolilaisbändin 19 vuotta sitten julkaisemalle mestariteokselle, Heartworkille, jättäen väliin jääneen, kehnomman, Swansongin omaan arvoonsa – ja hyvä näin. Onneksi levyn kansikuva kertoo jo mitä tuleman pitää ja säikäyttänee heikoimmat pois. Aivovuoto, SMC) -duon Lobon duunaama Mt. Gasellien Thuben aka DJ Ibusalin ja KVN & Lobo (Mm. Reviews Carcass Surgical Steel Nuclear Blast Dj Polarsoul Pilvilinna Monsp Lyriikkavetoisten tuottajalevyjen pointti on aina ollut minulle vähän hämärä. -Matti Leppänen 92/100 Deafheaven Sunbather Deathwish Eipä olisi arvannut, että pari melko nörtin näköistä lyhyttukkaista, sanfranciscolaisjätkää olisi vastuussa vuoden tähän asti kovimmasta bläkkislevystä. Suomi suomalaisille, avioliitot heteroille, markka takaisin ja bläkkis yksinoikeudella norjalaisille kirkonpolttajille. Tätä ollaan kaivattu. Eikö voitaisi mieluummin elää kuin ennen vanhaan Timo Soinin maailmassa. Albumikokonaisuutena Pilvilinna on vain liian hajanainen nostaakseen sen kovempia tunteita. Aivan puritaaneimmat grindcore-fanit saattavat pettyä siihen, että bändi ei juurikaan lämmittele alkuaikojensa tykitystä vaan asettaa bändin entistä tukevammin melodisemman death metallin polulle. Projektiin liittyy myös hiljentävä audiovisuaalinen jumitusvideo, joka antaa kuuntelulle ihan uuden, trippaavan ulottuvuutensa. Ei todellakaan ole helppo tehdä näin luotaantyöntävää kamaa, johon kuitenkin haluaa aina palata. Kassu on aikaa sitten loppuumyyty, mutta tätä parhautta voi kuunnella onneksi netistä
Paitsi että hotelli on ollut KGB:n Viron toimintojen kannalta hyvinkin keskeinen, niin Viru-hotellilla on myös ollut hyvinkin suuri kulttuurinen merkitys neuvostoaikaiselle Virolle. M. Turun keskustan lähettyvillä sijaitseva metsähenkinen rantaalue vanhoine puurakennuksineen luo ainutlaatuisen tunnelman. Ohjelmiston kutkuttavinta antia oli ”I Am Divine”, dokumentti edesmenneestä Harris Glenn Milsteadista aka Divinesta, joka tunnetaan paitsi John Watersin monen klassikon kuten ”Pink Flamingosin” diivana niin myös musiikillisista ansioistaan 80-luvulla diskomusiikin puolella. David Lynchin legendaarisen, ensimmäisen kokopitkän, ”Eraserheadin”, sävelletty esitys aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia. Leffa näyttää, miten perhe reflektoi omia ongelmiaan muuttuneessa tilanteessa. Georg Maassin ”Two Lives” oli saksalais-norjalainen trilleri, joka konventioista huolimatta oli kutkuttava jännäri siitä, miten menneisyys painaa. A. Harmittavaa oli missata myös brittiläisen Ken Loachin «Spirit of ‹45», dokumentti brittiläisen työväenluokan historiasta. Sammutan moottorisahan, laitan kirveen hyllylle, nostan katiskan vedestä ja matkaan Tampereelle. On vain musiikkia ja kuvaa. Numminen, Severi Pyysalo ja Pedro Hietanen aloittivat päivän laadukkaalla musisoinnillaan. Toki minun korvaani Cheek kuulostaa joltain niin järkyttävältä paskalta, että ei edes sanotuksi saa, mutta monen muun korvaan ”Timantit on ikuisia” hyväilee. Jos menisit ensi kesänä jostain syystä vain yhdelle festivaalille, on valinnan täysin perusteltua kohdistua Ilmiöön. Erityinen kiitos on osoitettava RZA:lle. Koyaanisqatsi kertoo siitä, mitä on olla ihminen teollistuneessa maailmassa. Kasvettuaan ja Saksan haljettua rautaesiripulla hän ajautuu Stasi-kytköksiin. Edellä mainituista nimistä tulee muuten mieleen väkisinkin Wamma Racen osallistujalista! -Vesa Korkkula Nähdyn tarjonnan perusteella festivaalin taso oli yllättävän tasokas. ”Blue Jasminen” nimiroolissa Cate Blanchett tekee huikean roolisuorituksen naisena, joka on joutunut jättämään taakseen luksuselämän rikkaan miehensä kanssa New Yorkissa ja joutuu hetkeksi asettumaan siskonsa luokse San Fransiscoon. Elokuva kertoo naisesta, joka on Toisen maailmansodan aikana siirretty Saksaan, koska hänen isänsä on ollut natsitaustainen. Sain akkreditoitumishakemukseni läpi ja printtasin lippuni tyytyväisenä. Jos muualta maailmankaikkeudesta maapallolle vierailemaan tulevalle elämänmuodolle pitäisi näyttää jokin olennainen visuaalinen tallenne teollistuneesta maailmasta, tai jos jostain syystä katsoisit loppuelämäsi ajalta vain yhden elokuvan, olisi sen täysin perusteltua olla Koyaanisqatsi. Leffa on hauska asetelma siitä, miten hollantilaisen perheen arki muuttuu saksalaisen opiskelijan saapuessa vieraaksi pariksi viikoksi perheen tyttären, Evan, koulun kautta ja herättäessä muun muassa Evan seksuaalisuuden. Tämä kaikki voi kuulostaa toki oudolta ja vähän jopa liioitellulta, sillä eihän Koyaanisqatsissa ole edes varsinaista juonta, näyttelijöitä saati sitten vuorosanoja. Itse rakennuksen rakentaminenkin on tarinana todella kiinnostava: hotelli oli aikoinaan korkein suomalaisten rakentama asuttava rakennus koskaan. Elokuvan pysäyttävimmät hetket kuvaavat sotaa, rapistuneita gettoja ja sitä virtaa, jonka muodostavat ihmismassat ja autojen loputon liike. Ehkä syy on, että Koyaanisqatsi kertoo teollistuneesta maailmasta enemmän kuin maailman kaikki kirjat, tieteet, uutiset, taiteet ja ideologiat yhteensä. Jos autoille kadut ovat kaupungin suonet, on bensaa todella suonissa. Koyaanisqatsista on toki luettavissa tietynlainen länsimaiseen elämänmuotoon kohdistuva kritiikki, mutta se ei missään nimessä sorru luotaantyöntävään moralisointiin. Dokumentti valottaa paitsi lisää Watersin filmografiaa niin myös piirtää Milsteadista kauniin henkilökuvan. Woody Allenin ”Blue Jasmine” oli tosin yllättävän vahva, ja sen jälkeen pitänee tarkistaa myös viime vuosien allenit kuten ”Vicky Cristina Barcelona”. Ilmiö on kuitenkin vuosien saatossa kasvanut festivaalialueen ulkopuolisten lavojen muodossa, ja ne ovat kaikille avoimia. Michiel Ten Horninin ”The Deflowering of Eva Van End” oli uutta komediaa Hollannista Wes Andersonin hengessä. Jos Petri Nygårdin keikasta saa elämäänsä enemmän sisältöä kuin U-Godin muminasta, niin mikäs siinä. Kesä-Vesan keikkakesä Espoo Cine 16.-25.8 Kinokonsertti KOYAANISQATSI 20.8.2013 Näin ensimmäisen kerran Koyaanisqatsin läppärini ruudulta pari vuotta sitten. Voisi kuvitella, että Wu Tang Clanin keikka olisi festivaalin suurin vetonaula, mutta totuus lienee se, että Petri Nygård, Rudolf & Karri Koira ja etenkin Cheek ovat ne nimet, jotka tuovat Block Festille valtaosan kävijöistä. Kyse ei kuitenkaan ole musiikkivideon esiasteesta. Milstead ei kuitenkaan ollut mikään hillitön, perverssinen friikki vaan aidosti herkkä ihminen siinä missä kaikki muutkin. Se oli niin syvästi vavisuttava kokemus, etten ole oikeastaan edes pystynyt puhumaan siitä. Loppuillan kovimman tykityksen takasi maailman parhaan hevibändin eli Circlen keikka. Tästä siirryin odottelemaan Harri Hertelin ja erikoisjäbä Dxxxa D:n lyyristä antia. Ennakkoluuloista viis: Espoo Cine tarjosi kymmenen päivän ajan tasokasta elokuvaa niin suomalaisittain, eurooppalaisittain kuin maailmankin mittakaavassa. «My Life With The Liberacen» missaamisen ohella odotan kovasti Baltasar Kormakurin uuden «Syvyyden» ja Giuseppe Tornatoren «Best Offerin» näkemistä. Ehkä Särkänniemi kiinnosti enemmän tai sitten vain cash ruins everything around me, kuten Magentan laudan pohjassa luki. Jos näin olisi käynyt, voin näin jälkikäteen sanoa, että olisin katunut sitä koko lopun ikäni. Tunnustaudun ilman minkäänlaista häpeää Karri Koiran faniksi; oli hieno hetki kun 3000 ihmistä osaa sanat ulkoa ja laulaa niitä. SMC Lähiörotat toimi myös, ja etenkin Ameeban vierailu hänen tulevan albuminsa biisillä höystettynä oli kova. Nykyajassa hän joutuu peittelemään tapausta kansainvälisen rikosoikeustapauksen takia, koska hänen miehensä on norjalaisen sukellusveneen upseeri. Oikeastaan vertailukohtaa ei ole, vaikka Baraka osuu toki lähelle mutta ei silti pääse samaan sarjaan. Varmaan monelle ”Pink Flamingosin” nähneelle on syöpynyt mieleen kuva 150-kiloisesta transvestiitista syömässä koiranpaskaa, minkä jälkeen on vähintäänkin kiinnostavaa hahmottaa tämän henkilön psykologiaa. Elokuva ei missään nimessä kuvaa nuorten syrjäytymistä yleisestä yhteiskunnallisesta näkökulmasta vaan pikemminkin seuraa nuorisosäätiön talossa asuvien nuorten elämää. Lynch ja hovisäveltäjänsä Badalamenti ovat pystyneet määrittämään liiankin hyvin ohjaajan omaan maailmaan liittyvän äänimaailman, joten on aika kova pala lähteä hakemaan siihen uusia ratkaisuja. Kovista uutuuksista jäi valitettavasti näkemättä Steven Soderberghin ”My Life With Liberace”, jonka näkemistä odotan kovasti. Missasin myös oletettavasti ainakin artistien nimien perusteella monta kovaa keikkaa – vai mitä muutakaan voi olettaa, jos artistin nimi on Topi Saha, Grateful Däd, Suomen Tulli tai Musti Laiton. Liput olivat nimittäin aika tyyriit. Muu klaani oli jokseenkin vaisu. Kun kuulin, että Koyaanisqatsi esitettäisiin Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä Musiikkitalossa ja että sinfoniaorkesteri soittaisi Philip Glassin elokuvaan säveltämän musiikin, ymmärsin, että tämä olisi koettava. Kun helsinkiläisenä ylittää kynnyksen lähteä Espoon puolelle, tuottaa uskaltaminen hedelmää – ja Tapiolahan on arkkitehtoninen helmi, jossa sopisi muutenkin käydä useammin. Varsin hatunnoston arvoista toimintaa, josta näkee, että festari tehdään rakkaudesta musiikkiin! Toki myös artistikattaus on sieltä kovimmasta päästä. Ennen perjantai-illan odotettua kohokohtaa katsoin Kemmurun, SMC Lähiörottien ja Rudolfin & Karri Koiran keikat. -Vesa Korkkula Ilmiö, Turku, 20.7.2013 Ilmiö-festivaali lunasti korkeat odotukset Suomen parhaana festivaalina. Wu Tang -keikasta jäi hieman ristiriitainen fiilis. Taru Mäkelän ”Viru – tarinoita hotellista” -dokumentti oli katsaus Viru-hotellin historiaan, joka oli paljon kiinnostavampi, mitä kuvitella saattaa. Heidän jälkeensä oli vuorossa jokavuotinen tiukka skweee-taisto, jonka jälkeen kuuntelimme täydellistä lauantai-iltapäivän musiikkia eli Niemistä ja Litmasta. -Joonas Pulkkinen 79. En yksinkertaisesti enää jaksa kuunnella mitään kulttuurisnobismia, jossa kuvitellaan, että jollain absoluuttisella asteikolla jokin toinen musiikki on jotain toista ääntä parempaa. Elämänmuutos hakee lievästi sanottuna balanssia, ja ongelmia tuottaa muun muassa se, että Jasmine tajuaa, että hänen todella tarvitsisi tehdä töitä. Kemmuru oli kova, kuten aina. Skeittarina Koyaanisqatsista tulee väkisinkin mieleen AWS-leffat. Toisaalta se keskittyy toisen maailmansodan ja 1982 välisen ajan kuvaukseen, eikä tässä mielessä kuvaa tyhjentävästi 2000-luvun maailmaa, sillä siinä kuvattu tuotanto nojaa vielä niin vahvasti raskaaseen teollisuuteen. Ranskalaisen Cercueil-yhteen säestyksen teemat sopivat ajoittain erittäinkin hyvin Lynchin maailmaan, ja välillä taas alapään dubstep-tyyliset taajuudet ärsyttivät. Nuoret päästetään katsojan iholle jopa niin rankasti, että välillä saattaa tulla vähän epämieluisakin olo, mutta kun sen hyväksyy, pystyy tarkkailemaan arjen realiteetteja aivan uusin silmin. Mielestäni tämä olisi pitänyt ratkaista joko tai -tyylisesti eikä hakea mitään välimaaston ratkaisua. Olin tätä aiemmin nähnyt kaikki muut klaanin jäsenet paitsi Method Manin, ja nyt olinkin todella innoissani siitä, että tulisin näkemään myös hänet lavalla. Alue on aika pieni, eikä sitä voi helposti lähteä laajentamaan, mutta tämäntyylisen festivaalin ei toisaalta toivokaan kasvavan kovin suureksi. Mies on täynnä energiaa, pitää klaanin kasassa ja nähdään lavoilla varmaan vielä 20 vuoden päästä. Festivaalin miljöö on mahtava. Kotimaisista dokumenteista Virpi Suutarin ”Hilton!” jatkoi ohjaajan jo aiemmin käsittelemää teemaa elämässään suuntaa hakevista nuorista, mitä Suutari käsitteli jo ”Joutilaat”-elokuvassa. Tämän takia sen voi katsoa nyt ja myös 1000 vuoden päästä. Jos en olisi päässyt tilaisuuteen ilmaiseksi, en olisi ostanut lippua. Kai sekin kertoo hyvän festivaalin tasosta, että sen loppuessa tuntuu siltä, että elokuvat eivät lopu. Mutta ei miestä kuulunut. Vielä suurempi ongelma lienee kuitenkin se, että näytöksessä elokuvan repliikit ja sen diegeettisen maailman äänet tulivat, välillä eivät. Se tiivistää olennaisen puolitoistatuntiseen. Mutta entä sitten. -Vesa Korkkula Block Fest Tampere 23.8.-24.8.2013 ”Heiii! Tänä viikonloppuna mäkään en oo mökillä...Block fest Tampereella...tuu säki!” Näin kuului Block Festin radiomainos. Minne lienee jäänyt. Mutta miksi hehkutan jotain elokuvaa näin paljon. Temppujen välisinä nopeina välähdyksinä olisi voitu hyvin käyttää Koyaanisqatsin materiaalia. Vähän kornilta kuulostavasta lähtöasemasta huolimatta Allenin uusi kantaa ja viihdyttää oikein raikkaana mustana komediana. Koyaanisqatsi näyttää yksinkertaisesti niin paljon enemmän kuin yksikään muu visuaalinen tallenne, ja sen musiikki hypnotisoi katsojan
Joku Nyrkkitappelu nopeimmillaan ei ainakaan kaukana tästä ole. Ei mulle tosin tarinan juoni aukea, mutta kiva on kansia käännellä ja pähkäillä, että mitähän helvettiä. No harvoin sitä ollaan muutenkaan, ja ehkä parempi niin. Aika perinteitä kunnioittavaa, mitään pyörää ei tälläkään kertaa olla keksimässä uudelleen. Hetki sitten julkaistiin yhtyeen kuudes albumi, ”Mutacalypso now!!!” Itse odotin tätä julkaisua suurella mielenkiinnolla ja hiukan jännittäen, koska edelliset julkaisut ja varsinkin ”Grave Groove” -albumi kuuluu mielestäni parhaimpiin maassamme tehtyihin albumeihin. Entäpä lyriikat. Kirjoittaja on ”rikkinäinen kone”, joka ”tuijottaa varjojen maailmaan”. Eniten tässä tekeekin vaikutuksen kannet. Garageksikin varmaan joku sanoisi, ehkä. Levyn soundimaailma on puhdas ja instrumentteja löytyy isommankin orkesterin tarpeeseen. Niissä on sarjakuva, jossa seikkailee lehmiä, jotain menninkäisiä, joku stetsonpäinen mies kumppaneineen ja vaikka mitä muuta. Lähinnä sitten levy kärsii suttuisista soundeista. Enkä livelevyjen päälle muutenkaan niin perusta, pois lukien Eppu Normaalin Elävänä Euroopassa. Musa liikkuu jossain vanhan ajan räkärokin ja 77-punkin suunnalla. Ne ovat lähes puhdasta symboliikkaa. Sanoitukset ovat aikaisempiin seisikoihin nähden kehittyneet siinä mielessä pidemmälle, että ne eivät häiritse vaan ovat jopa viihdyttäviä, kuten esimerkiksi levyn nimeä myötäilevässä Jäätelökesässä. Tyylillisesti tasapainoillaan ”munarokin” ytimessä Mike Pattonin ja Butthole Surfersin hengessä. Kuuntelufiiliksiä irtoa samalla tavalla kuin esimerkiksi Brucesta, Davesta, Leeveistä tai jopa Absoluuttisesta Nollapisteestä. The Mutants on poikkeus tähän, ja suosittelen Mutacalypso now!! –albumia sekä koko aikaisempaa tuotantoa varauksetta kaikille. Bändi itsekin kertoo ”paluusta juurille” ja perinteisemmän rock–musiikin pariin. Parilla kuuntelulla ei oikein mikään biiseistä nouse esiin, sellaisia ihan kivoja mutta ei sen parempia kuitenkaan. Sanoituksissa yhdistyy sopivasti iskelmähenkisyys ja rock ’n’ roll. eviews Torso: Giallo 7” Torso sounds Torso menee toisella julkaisullaan oikeaan suuntaan. Tuolloin miehen musiikkia kuvailtiin lo-fi-henkiseksi singer-songwriterkamaksi ja lähin vertailukohta oli Joose Keskitalo. Bändin nimi on silti edelleen käsittämättömän tyhmä. Välillä tulee myös alkupään Karkkiautomaati mieleen. Jos olet keskittymiskykyinen syysihminen, etkä kaltaiseni keskittymishäiriöinen torvelo, suosittelen tsekkaamaan Risto Juhanin tuotannon. Kiesi: Grandes-s/t Airiston punklevyt Kiesi kuulostaa yhtyeineen edelleen maskuliiniselta ja keskikaljalta. -Valtteri Väkevä 70 / 100 The Mutants on yhtye, joka on kunnianhimoisesti kulkenut omia polkujaan ja tehnyt moniulotteista instrumentaalimusiikkiaan jo 15 vuotta. Kyseessä onkin ehdottomasti pimeiden syysiltojen levy. Kitaran lisäksi kuullaan soittimia sellosta kontrabassoon ja saksofonista pianoon. Se onkin tyylillisesti hyvä ratkaisu ettei eksplisiittisesti lauleta mistään naissuruista ja kittaamisesta. Biisit ovat suurimmaksi osaksi rauhallisen vähäeleisiä, mutta esimerkiksi Musta enkeli -kappaleessa äidytään poljentoon, joka toi itselleni mieleen jopa Tuomari Nurmion tuotannon. Musiikillisesti pariin edelliseen levyyn verraten on meininki suoraviivaistunut, ja turhat maalailut on jätetty pois. -Antti 68/100 80. Tekijänsä Suhonen ja Ujula eivät ole mulle yhtikäs mistään tuttuja, mutta jatkossa taidan seurata heidän tekemisiään tarkemmin kuin Atom Mouth Gimliesin. Plussaa seiskan siististä Keskimaa-henkisestä väristä. Paha sanoa, mistä päin tulevat sen verran vähän on informaatiota kansissa. Nyt on vissiin ekan sinkkunsa julkaissut Atom Mouth Gimlies. Ei sillä, pitää tällaisella bändillä kämäset soundit olla, mutta nyt menee jo turhan räpinäksi. Molemmat puolet on liveä, a-puoli jostain vantaalaisesta kauppakeskuksesta ja b-sitten Helsingin Lepakkomiehestä, joista ensin mainitussa on saatu tolkullisemmin tallennettua. Omaan makuuni levy on kuitenkin liian eteerinen ja rauhallinen. Nyt ei soitella nuotiolauluja makuuhuoneessa. Omaksi suosikiksi nousee ehkä yksi suurimmista miehen rakkauden tunnustuksista koskaan: b-puolen ensimmäinen kappale Salora. -Joonas Pulkkinen 79/100 The Mutants Mutacalypso Now!! Reviews Kioski Rec Risto Juhani julkaisi edellisen albuminsa kuusi vuotta sitten. Albumin kansitaide on meksikolaisen taiteilijan Dr. Aika vähissä on instrumentaalimusiikkia soittavat yhtyeet, jotka pystyvät tekemään toistuvasti albumillisen musiikkia, joka kantaa läpi albumin ja jota jaksaa kuunnella kerta toisensa perään uudelleen ja uudelleen. Odotukseni palkittiin, ja levyn yhdeksän hienoa biisiä ovat soineet autossani aikalailla non-stoppina. Sovitukset läpi linjan jälleen kerran todella tyylikkäitä tuttuun The Mutants -tapaan. Ulosanti on kaipuuntäyteistä ja tummasävyistä, eikä mitään suurta elämäniloa ole ilmassa. -Joonas Pulkkinen Risto Juhani Pimeä saari 82/100 Lebakko Popkornikauppa EP Pml lp/Dizques Mutant Pari aikaisempaa Lebakon seiskaa arvioineena voisin sanoa, että niihin verrattuna Popkornikauppa-EP kuulostaa huomattavasti hiotummalle kamalle. Kehitystä on tapahtunut pitkän julkaisutauon aikana ja lo-fi on jäänyt taakse. Soundi kuulostaa sopivan garage-tunkkaiselle yhdistettynä vähän Replacements-henkisiin melodioihin. Pariinkin otteeseen kävi niin, että huomio kiinnittyi johonkin ihan muuhun ja huomasin usean biisin menneen ohi. Ei siinä, että yhtye mitenkään keltään noista kuulostaisi, mutta ehkä miellyttävää siinä on juuri se, että se on niin vilpitöntä musiikkia – tavalllaan jopa tinkimätöntä. Jälleen tyylikäs albumi hienolta bändiltä! -Antti Lehtinen 90/100 Atom Mouth Gimlies Ode to Slidewinder 7” Rock n’ Roll Bullshit Records/Jumatsuga Records Näissä uusissa kotimaan punk rock- ja sen suuntaisissa nimissä ei enää edes viitsi yrittää pysyä mukana, sen verran tiiviisti tulee uusia nimiä esiin vähän joka viikko. Meininki on kehittynyt, ja nyt alkaa huomaamaan, että selkeämpi linja on löytymässä. Siinä mielessä julkaisuajankohta lienee otollinen. Biiseissä Nineties ja Tree of Life laulut kuulostavat vähän liikaa kyllä joltain Brian Molkolta ja välillä mennään tyylillisesti ehkä turhan kikkailun puolelle; voi uskaltaa ottaa vielä suoraviivaisemmankin otteen. Mutacalypso now!!! on hieno kokonaisuus, joka vaatii useamman kuuntelukerran avautuakseen. Nämä biisit ja jotain muutakin on julkaistu myös kasettina. Tässä on painos 200 ja siinä vissiin vielä vähemmän, että onnea etsintään. Asioita ei todellakaan väännetä rautalangasta. Soundit ovat erinomaiset ja äänimaailma hyvin monipuolinen. Tyylit vaihtelevat rautalangasta vähän rankempaankin menoon. Aldereten käsialaa kuten muissakin The Mutants -julkaisuissa. Puitteita on moneen suuntaan, ei siinä mitään, ja jos Tikan veljekset jaksavat vielä pysyä innokkaina, niin Torsosta varmasti kuullaankin. Jos suomeksi laulaminen ei ole ongelma, niin kyllä tämä kannattaa katsastaa. -Joonas Pulkkinen 76/100 J. Musiikillisesti tälläkin levyllä liikutaan saumattomasti tarantinomaisista äänimaisemista torvivetoisiin soul–elementteihin ja sieltä Italo-western-äänimaisemien kautta rosoisempaan garage rock -riffittelyyn
Kirjalla on ainakin osittain omaelämäkerrallista pohjaa siinä mielessä, että päähenkilö Bardamu kouluttautuu lääkäriksi; Celine kirjoitti romaaninsa lääkärin töiden ohella. Näitä hetkiä levylle olisi voinut mahtua enemmänkin. Kundera antaa perusteltuja näkökulmia siitä, kuinka suurvaltiot Iso-Britannia, Ranska ja Saksa ovat teollistuessaan vaikuttaneet tuohon kehitykseen sekä myös kuinka saksankielinen kirjallinen maailma on osittainen dominoinut keskieurooppalaista kirjallisuutta. Esseistinä Kunderan toteutus on mukaansatempaavaa, innostavaa ja taiteellista. Miellyttävää on lukea jäsennystä paitsi romaanin historiallisesta diskurssista niin myös Kunderan omista muistoista kirjallisuutta yleisesti kohtaan, arkipäivän elämään liittyvien muistojen kautta. Simppeleitä sävellyksiä ja akustisia kitaroita ovat maan kirjat pullollaan. Aikaisemmasta poiketen mukaan on tullut nyt onneksi myös muita elementtejä, kuten Amerikan tilasta politikointia. Psykedeelistä ja suht koomaista soundia edustavan kolmikon läpät ovat aika fataalilla tasolla pyörien paljon tajunnanlaajentamisaktiviteetin ympärillä. Tämä muun muassa Jari Tervon suosikkikirja on uudelleenkäännettynä aliarvostettu eksistentialistinen klassikko. Bardamu on jollakin tavalla todella ainutlaatuinen hahmo maailmankirjallisuudessa. -Kempas 84/100 TAX Paximus Maximus Tax-yhtye lähetti levynsä saatekirjeellä, jossa oli mukana kirjekuori ja valmiiksi maksettu postimaksu. -Joonas Pulkkinen 90/100 55/100 81. Kiitos." Tax, sinulle on tulossa postia. Action Bronson), ”My Team SUPREME” ja ”Regular And Complex” vaikuttavat tajuntaan positiivisesti. Välinpitämättömyyskään ei ole mitään ihmisvihaa tai egosentrisyyttä. Mikä sinänsä on yllätys. Brooklynistä kotoisin oleva trio erottuu massasta muun muassa siksi, että se ei kuulosta kovin nykiläiseltä. Levyn lopettava, jo useamman kuukauden interwebissä pyörinyt A Few Words of Advice Part 2 jättää levystä yllättäen paremman maun suuhun mitä olisi odottanut. Biisit kuten ”Club Soda” (feat. Celine kutsuu lukijan heti alkumetreiltä päähenkilö Bardamun matkaan uskomattomaan seikkailuun, jossa lukija uppoutuu paitsi kirjan lakoniseen kieleen niin myös absurdeihin, toisista irrallisiin miljöihin. lähtee hienolla näppäilyriffillä komean äänimaiseman soidessa taustalla. Tampereen punkfolkkareilla on yksi selkä vahvuus: toista täysin samanlaista bändiä ei maailmasta löydy. Vajaaksi jää, eivätkä mukanäppärät ratkaisut, kuten ehkä kaikkien aikojen ärsyttävin biisin nimi Modern Punk Rock Song in E (-Major Boring) ainakaan helpota asiaa. Kundera nostaa estradille omia kirjallisia suosikkejaan, jotka ovat luontevasti jääneet hänen mukaansa aivan liian vähälle huomiolle. Mutta kun ei lähde. Uudella Better Off Dead -mixtapella löytyy hävyttömän hyvää tuotantoa ja kingin kuuloista räppäystä 19 biisin verran. Älkää ottako läppiä liian tosissaan. Jos ei kiinnosta pätkääkään, ole edes niin ystävällinen, että postitat levyn takaisin palautuskuoressa, jolloin voimme toimittaa levyn jollekkin, jota kiinnostaa edes pätkän verran. Esiriippu on essee-muotoinen tutkielma seitsemässä osassa, joka piirtää romaanin historiaa paitsi eurooppalaisittain niin myös maailman kirjallisuuden historian kannalta, Cervantesista Kafkan jälkeiseen romaanitaiteeseen. Se on osa Bardamun todellisuuskäsitystä. Tosin alle minuutin kohdalla pamahtaa käyntiin tuttu, säksättävä folkkikonekivääri, josta ei patruunat kesken lopu. Jos biisit olisi vedetty koko bändin kera skeittipunkkimenolla, mitä sävellykset pohjimmiltaan ovat, lähtisi touhussa tukka päästä. F.L.I.M. Alku sen sijaan lupaa uusia tuulia. Tätä voisi lokeroida 2010-luvun Wu Tangiksi; mieleen tulee muun muassa ODB:n tähtihetket. 13 noin kahden minuutin rypistystä menevät läpi sellaisella paahdolla, ettei välissä meinaa hengähtää. Lakoninen, välinpitämätön, muttei kuitenkaan mikään Henry Chinaski. Kannen punaiset tunnelmat tahtovat sanoituksista upota ruuhkan alle. Bardamu on aina tilanteen herra, jonka suhtautuminen muita ihmisiä kohtaan on nuivaa, mutta ei yksiselitteistä. Tästä alkaa matka Pariisin kautta Afrikkaan ja Yhdysvaltoihin – pakomatka vallitsevaa todellisuutta kohtaan, niin kauas kuin yötä riittää. Rev Reviews Milan Kundera Esirippu Siltala FLAT BUSH ZOMBIES BEtter off dead Flat Bush Zombies sai nopeasti pientä hypeä aikaan D.R.U.G.S.-mixtapellään. Soundi, joka on Jaakko & Jayn sielu ja ruumis. Kirja alkaa ensimmäisestä maailmansodasta ja taistelutantereelta, jossa Bardamu käytännössä miettii vain hyvää keinoa haavoittua päästäkseen pois rintamalta. Jäsennys on pikemminkin kulttuurinen kuin historiallinen. Olisi helppo sanoa, ettei Jaakko & Jayn uusi levy Rauha tuo Jaakon ja Jiin pirtaan mitään uutta – mutta niin asia päällisin puolin on. -TT On harvoja kirjoittajia, jotka olisivat ottaneet minut niin kovaan otteeseen kuin Celine. Kirjan Celinen kirjoittama esipuhe tukee käsitystä, että kirjailija on kirjoittanut omaa todellisuuskäsitystään ja varmasti myös ammatillista turhautumistaan Bardamun hahmoon. Läppä menee välillä vähän epäilyttävälle tasolle, mutta kun tyyli on näin kunnossa, niin on pakko fiilistellä. Korostan vielä, että kyseessä ei ole mitään horror-soundia nimestä huolimatta, vaan enemmänkin Nykin tuntemattoman ysäri-undergroundin ja cloud rapin moderni ristisiitos. Vahvoista mielipiteistä huolimatta todella taitavasti hiottu, jopa taiteellinen esitys, joka jokaisen kirjallisuuden opiskelijan ja kirjallisuudesta kiinnostuneen kannattaa lukea. -Joonas Pulkkinen 90/100 Louis-Ferdinand Celine Niin kauas kuin yötä riittää Siltala Jaakko & Jay Rauha Fullsteam Jaakko & Jay on niitä bändejä, joka joko lähtee täysillä tai ei sitten ollenkaan. -Toimitus Parhaiten muun muassa romaneistaan Identiteetti ja Olemisen sietämätön keveys tunnettu Ranskan tsekkiläinen emigrantti Kundera on myös ansioitunut esseisti. Saatekirjeen lopussa luki seuraavanlaisesti: "Ps: Olemme käyttäneet aikaa, vaivaa ajatusta, sekä hiilihydraatti- ja proteiinivarantoja tämän musiikin säveltämiseen, sanoittamiseen, soittamiseen, vahvareiden korjaamiseen, mikrofonien ja piuhojen kolvaamiseen, yleiseen säätämiseen, kääntämiseen ja vääntämiseen, tuottamiseen, äänittämiseen ja fyysiseen muotoon saattamiseen sekä sinulle toimittamiseen. Ei tämä mikään ajaton mestariteos ole, mutta raffimman ysärimeiningin ystäville suosittelen tätä suurella lämmöllä
Videosta on myös saatavilla DVD + kirja kombo. Fisua, yökuvauksia, vähän graafista härpäkettä kuvan päälle ja nopeita vaihtoja vaikka kesken tempun. Pääasia, että katsomisen jälkeen on hyvä mieli ja halu tilata kuvausvaloa netistä. Ranskalaisista eniten lämmittää Vivien Feil, jolla on erikoisvalintojen lisäksi myös sopivasti tekniikkaa mukana. Ainakin pienet lafkat, kuten Polar ja Magenta, tekevät tällä hetkellä visuaalisesti kiinnostavampaa skeittivideota kuin juuri mikään ”isompi” firma. Kummatkin partit ovat ns. Tällainen skeittaus ei ole kaikille, mutta tälle on selkeästi oma yleisönsä ja tilauksensa. Craig Questions taas on täydellistä kamaa old school -fiilistelijöille, koko partti pelkkiä bonelessejä ja wallridejä. Viimeisen partin vetävä, tänä vuonna 40 täyttänyt, Antti Lehtinen aka Lede liikkuu varsin vetreästi ja vauhdikkaasti laudan päällä erikoistempuillaan. -Kempas 82/100 ILTARUSKO Jyväskylän skeittiskenessä on pakko fiilistellä sitä millä innolla ”vanhat” sedät jaksaa heilua muuallakin kuin parkissa ja vielä kamera kädessä. Uusi tyyppi Leabron on myös varsin pätevä ja pesee jopa Romeron debyytillään. Erikseen pitää mainita Provostin fs flippi ja Westgaten tre. Leffa on jaettu eri tekijöiden kesken partteihin, mutta tyylit ovat sen verran yhtenäiset, että kokonaisuus pysyy kasassa. Nyt vaan odottelemaan seuraavaa jaksoa. Editoinnin tehokeinoista ja rytmistä tulee välillä mieleen Powellin Ban This ja Public Domain. Kaikenkaikkiaan varsin tervehenkistä ja reipasta toimintaa miehiltä, jotka voisivat olla teidän faijoja. Editoinniltaan leffa muistuttaa enemmän videotaidetta, jossa rikotaan skeittileffan ”sääntöjä” jatkuvasti. Magentan Soleil Levant on skeittileffan muodossa vähän sama kuin mitä Kill Bill oli honkkari kung fu -leffoille. Harvoin skeittipätkää katsoessa nauraa yhtä makeasti. Tosin, katsojasta sitten riippuu pitääkö vahvasti Emerican brändin mukaista tyyliä tylsänä vai hyvänä, mutta itse en edes odota että Emerican leffat olisi enää hirveästi muuta kuin skeittileffoja. Luultavasti se, ettei osa porukasta ollut saanut tarpeeksi matskua tai sitten on todettu, että pituus pysyy tällä tavalla aisoissa. Overground Brodcasting) ovat liian pitkiä, mutta puolen tunnin Soleil Levantin jaksaa katsoa helposti vähän itseään toistavasta skeittaus- ja kuvaustyylistä huolimatta. Skeittaus tässä on monesti yksityiskohtien fiilistelyä. Visuaalisuus ja fiilis on etusijalla varsinaisen skeittauksen dokumentoinnin sijaan. -Kempas 90/100 HEROIN VIDEO NASTY Tästä leffasta on vaikea mainita mitään muuta kun Japanilaisen reili-ihmeen, Gou Miagin, partti. Flättireilien kanssa kikkailusta on menty vielä astetta pidemmälle, ja skeittitaiteilija vetää partillisen sellaisia juttuja, joille ei ole olemassa nimeä tai joita kukaan muu ei ole osannut edes ajatella. Uskoisin että vanhemman sukupolven skeittaajat saavat tästä varsinkin fiilkisiä. ”väärin skeittaus” kiinnostaa, niin tästä saa inspiraatiota. Magentan leffa on tehty siis japanilaisten FESN:n ja TBPR:n kanssa yhteistyössä. Moni laini on muun muassa jaettu vain yksittäisiin temppuihin, jolloin jokaisen flättitrikin olisi voinut kuvata erikseenkin. Isoja juttuja hyvällä tyylillä, ja varmasti lunastaa paikkansa Emerican päätiimistä nopeasti. 40 vuoden pintaan niin nollie heeli noseslidejä reileihin on turha odottaa, mutta viihdyttävyys on silti taattu. Maden tuotannosta vastaavat Emerican luottotekijät Mike Manzoori ja Jon Miner, ja jälki on sen mukaista: loistava kombo katu-uskottavaa rosoisuutta ja tuotantofiilistelijöille visuaalista karkkia. must see -osastoa. Vaikka ei leffan muukaan skeittaus kovin normaalia ole. -Kempas 88/100 Lisäinfoa www.tightbooth.com www.fareastskatenetwork.com www. Tosin, en tiedä onko tuo nyt mikään toivottava kohtalo. Skeittaus on enemmän spotti- kuin temppukeskeistä monien lainien ollessa vain monta ollieta peräkkäin. Toivotaan vain, että uusia ideoita riittää. Vitsi vitsi. Leffan teema on yhdistää eri mantereilla asuvia samanhenkisiä skeittaajia keskenään – muun muassa niin, että ranskalaiset vierailevat Japanissa ja japanilaiset Ranskassa. On vaikea kuvitella, miten ja mihin suuntaan Magentan kaltainen firma voi uudistua, koska pidemmän päälle tämä tyyli ei ehkä säilytä mielenkiintoaan. Monet Japanileffat (mm. Jos ns. Ryhmä Tiittainen, Tolvanen, Serpico, Turunen, Pihl & Berg jatkavat OFS-tunnelmaista toimintaansa toivottavasti vielä pitkään. Yleisesti näiden yö- ja fisukuvattujen skeittileffojen onglema on se, että ne ovat enemmän visuaalisia kokonaisuuksia eikä niinkään temppujen taltiointia, joten niistä ei myöskään jää hirveästi mitään mieleen, mutta ehkä se ei myöskään ole oleellista. Ja on muukin leffa täysin katsottava, mutta Miagin partin jälkeen on vähän vaikea katsoa ”normaalia” skeittausta. Visuaalisesti leffa on tuttua tavaraa. Välissä ei ole hirveästi mitään tilanteiden ulkopuolista matskua, vaan videot on aina totuttuun tyyliin vedetty tiukalla editillä läpi, tarkan vihreän sävyisen värimäärittelyn ja Emerican graafisen ohjeiston mukaan. yoantaillandier.com www.magentaskateboards.com www.lamina.fi/tuotemerkit/Magenta 82 EMERICA MADE, CHAPTER 1 Emerican uusi leffa tuli ajan hengen mukaisesti useammassa osassa nettilevitykseen – tiedä sitten mikä oli syynä. Monet yksittäiset pienet liikkeet flätillä, erikoisrevertit ja slaidit, ovat monesti enemmän ihmetystä aiheuttavia kuin varsinaiset temput. Mukana tietenkin myös vanha kunnon Dearman of dark woods. Kaikenkaikkiaan jos tykkää skeittauksesta missä vauhti korjaa virheet ja mielikuvitus flippitekniikan niin Video Nastyä tilaukseen vaan samantien. Onko tämä sitten erityisen luovaa vai syntyneen dogman seuraamista – se on sitten toinen asia. Skeittauksen suhteen äärimmäistä kovuutta tarjoilevat sekä Provost että Westagate. Vähän raffimpien erikoisvalintojen ystäville leffa on varmasti fiiliksiä nostattava, esimerkiksi ensimmäisen partin vetävä Tom Day piristi kovilla no complyllä ja bonelesseilla. -Kempas Eläkkeellä ei pisteitä jaeta/100. Romero on jopa yllättävän väsynyt: kovaa ja korkealtahan se tulee, mutta jotenkin aika itseään toistava partti. Lisäksi tekemässä on ollut ranskalainen Minuit-leffasta tuttu Yoan Taillandier. Ei olisi 10 vuotta sitten uskonut, että tällaista tullaan näkemään. Kun leffan vetäjien keski-ikä on n. Tässä ensimmäisessä osassa vetävät Westgate, Romero ja vähän uudempi tyyppi Colin Provost, ja nurkan takaa ekan partin paikan vie vielä entuudestaan hyvinkin tuntematon Toy Machinen amatööri nimeltään Johnny Leabron. Suuremmalle yleisölle japanilainen skeittaus ja editointityyli on uutta ja erikoista, mutta jos on katsonut ”genreä” jo aiemmin, niin Soleil Levant oikeastaan vaan kerää Japanileffojen tyylin vähän eurooppalaisille yleisöystävällisempään muotoon. Editissä on tosin kokeiltu vähän revitelläkkin, esimerkiksi kohta Romeron ja Westgaten partin välissä aiheutti hilpeyttä ekalla katsomiskerralla. Erikoisimpia partteja on muun muassa FESN:n Takahiro Moritan muutamassa päivässä Ranskassa kuvattu partti, jota voi suositella niille, joita ei ”perinteinen” skeittaus innosta. Reviews Magenta Skateboards Soleil Levant Tume esitti tästä varsin hyvän vertauksen. Amerikanvahvistuksen Childress ja Shimitzu ovat aika eläkkeellä, tosin Shimitzulla on jotain koviakin juttuja. Leffaa tai tätä parttia ei ole helpolla löytynyt muualta kuin iTunesista tai DVD:ltä, mutta Gou Miagin osuus on jo helposti leffan hinnan väärti
photo: Justus Hirvi tomi maltio 360 flip / riihimäki / etnies.com JEFFERSON black/dk.grey/red Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.fi | www.funster.fi