Issue 7,50 EUR 5/13 ENIZ FAZLIOV Jussi Lahti OUF – Trippi Antti Lehtinen Hopeajärvi Aste Tukholmassa Lamina-Tour Eniz Fazliov | Ollie, Lauttasaari | Photo Sami Välikangas
/ 010 - 4257 300 / WWW.SANTACOSPORT.FI GAP TO F/S WALLRIDE | BLABAC PHOTO WITH EVAN SMITH : THE COUNCIL S ROMANO Johnny Romano was a young skateboarder whose determination and perseverance while battling Leukemia continues to inspire skateboarders around the world. A portion of the proceeds from the Council S Romano will go directly to johnnykickscancer.org.. NYROMANOROLLFOREVERJ MANOROLLFOREVERJOHNN OROLLFOREVERJOHNNYRO YROMANOROLLFOREVERJO ANOROLLFOREVERJOHNNY RJOHNNYROMANOROLLFOR YROMANOROLLFOREVERJO MANOROLLFOREVERJOHNN NOROLLFOREVERJOHNNYRO LLFOREVERJOHNNYROMAN ROMANOROLLFOREVERJOH MANOROLLFOREVERJOHNN HNNYROMANOROLLFOREVE ROMANOROLLFOREVERJO REVERJOHNNYROMANOROL OROLLFOREVERJOHNNYRO OLLFOREVERJOHNNYROMA HNNYROMANOROLLFOREV MANOROLLFOREVERJOHN FOREVERJOHNNYROMANO SANTACO SPORT LTD
Photo: TEEMU HELJO, Tuotekuva: Sami Välikangas J oose K orkka | C R O O K E D T O FA K I E T O N I K S 74 , 9 0 € Almost Antihero Blind Chocolate Cliché CTRL Destructo DC Shoes Co. DGK Diamond Element Enjoi Expedition One Fourstar Girl Gold Wheels Gravis Happyhour Herschel Supply Co. HUF Independent Jessup kr3w Krooked Lakai LRG Makia Melodica Neff Organika Plan b Perus Real Royal RVCA Spitfire Tensor Thunder Thrasher Vans Venture Volcom Wemoto
SU AUKI 12-20 UUSI MME UNION FE LA IL CATWALK UNION FIVE – Verkkokauppa verkkokauppa@unionfive.fi. UNION FIVE – Kamppi Kampin keskus 5 krs. – 22.12. ma – pe 9-21 | la 9-18 | su 12-18 UNION FIVE – Ideapark Ideaparkinkatu 4 ma – pe 10-20 | la 10-18 | su 12-18 UNION FIVE – Tampere Aleksanterinkatu 25 ma – pe 11-19 | la 10-17 | su suljettu HUOM! 17.11
COPYRIGHT Hang Up MAGAZINE 2013 ************************************************************** 8. Duke Sivut 1-84 Kohti hautaa, skeitti alla. PäätoimittajA Sami Välikangas TOIMITUS Sami Välikangas, Mikko Kempas, Joonas Pulkkinen, Janne Hatula, Tuukka Tams, Nikolai Alin Ulkoasu mikkokempas.com KUVA Sami Välikangas, Mikko Kempas, Arto Ekman, Tuukka Uosukainen, Fabien Ponsero, Deeli, Harri Tarvainen, Aleksi Martikainen, Valtteri Väkevä, Antti Lehtinen, Matti Kuure, Heikki Halttu, Samuli Härkönen, Miikka Temonen, Esa Ylijääskö, Samuli Ronkanen, Juho Huttunen, Jussi Takkinen, Miika Kumpulainen, Justus Hirvi, Jaakko Wicktström, Daniel Wagner SANA Toimitus, Sami Välikangas, Mikko Kempas, Valtteri Väkevä, Pete Ruikka, Antti Lehtinen, Simo Vilhunen, Kimi Taktinen, Miikka Niiranen, Rodrigo TX PIIRROS Duke OIKOLUKU Janne Hatula Mainosmyynti / ADVERTISING SALES Jerker Krook, jerker.krook@krookmedia.fi, +358 40 566 3035 Sami Välikangas, sami.valikangas@krookmedia.fi, +358 40 5045 722 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki, puh +358 39 7268 0180, fax you +358 9 7268 0181, www.krookmedia.fi Tilaajapalvelu IO Kustantajapalvelut Oy: tilaus@hangup.fi / puh +358 3 4246 5300 Jos haluat tilata lehden tai sinulla on ongelmia tilauksen kanssa ota suoraan yhteyttä tilaajapalveluun: tilaus@hangup.fi Paino Pajoprint ************************************************************** Hangup Magazine NAHKAHOUSUNTIE 5 00210 helsinki Legal Disclaimer: Olemme vastuuttomia jos käy huonosti. JOS LEHDESSÄ ON JOKU VIRHE NIIN EI KORVATA
Arsi & wallride. Info Nyt on värikästä. Kuva: Aleksi Martikainen 9
Kysymysmerkiksi jää myös sitten se, että vaikka halleja olisikin enemmän ja ne olisivat isompia, harrastaisivatko nämä kesäharrastajat skeittausta siltikin vain kesäisin. Kyselyn pohjalta pystyy vetämään muutamia suuntaviivoja skeittauksesta harrastuksena. Ensimmäinen huomio on se, että kesällä skeittaajat ovat varsin aktiivisia lajinsa kanssa. Hinnasta oltiin suorastaan pöyristyineitä. Jokaisella Kontulassa kävijällähän pitää olla Nuorisoasiainkeskuksen jäsenkortti. Halli ei ikinä pysty tarjoamaan noita kaikkia tekijöitä, vaan suurimmalle osalle se on vain ”suorituspaikka”. Yli 75 % vastaajista skeittaa kesällä yli neljä kertaa viikossa, mikä on varsin hyvin verrattuna moneen muuhun harrastukseen, jossa treenit tapahtuvat kahdessa tunnin pituisessa sessiossa per viikko. Suomessa hallit ovat enemmän julkisesti tuettuja kuin yksityisiä. Tilanne on sama myös monessa muussa kaupungissa. Käyttöasteen puolesta tilausta yhdelle suuremmalle hallille Kontulan lisäksi varmasti olisi, sillä ruuhkainen halli ei ole varmasti se harrastusintoa eniten lisäävä tekijä. Toisaalta taas harvaa lajia myöskään harrastetaan yhtä pölyisissä pommisuojissa ja varastohalleissa kuin skeittausta. Lajia harrastettiin myös kerralla kauemmin kuin tunnin ajan, ja valtaosalla vastaajista sessarit venyivät kolmeen–neljään tuntiin per kerta. Parhaimmillaan halli voi olla toki myös sosiaalinen tila, mistä kymmenet, elleivät sadat, Kontulassakin lapsuutensa kasvaneet nuoret ovat todiste. Tämä lisää soppaan sen faktan, että parkkien ja hallien julkisen rakentamisen kannalta skeittaajien on lähes väistämättä alettava toimia enemmän yhteistyössä skoottaajien kanssa tai ainakin heidän lukumääräänsä hakemuksissa hyödyntäen. Muun muassa Suomen Rullalautaliitto saa avustuksensa opetusministeriön nuorisopuolelta liikunnan sijaan. Näin ollen rullalautaliitto on ensisijaisesti nuorisojärjestö, ei liikuntajärjestö, vaikka äkkiseltään voisi luulla asian olevan toisinpäin. Seuraava huomio onkin sitten, että talvella harrastusinto laskee huomattavasti. Tämä johtuu osittain lajin ikärakenteesta. Hallikirjoitus S keittiliitto teki keväällä 2013 kyselyn skeittaajien ajankäytöstä laudan päällä eri vuodenaikoina. 30 % harrastajista ei joko harrasta lajia talvella ollenkaan tai vain muutaman kerran talvessa. Oulussa tätä ollaan yrittämässä uuden Oz Max -hallin kohdalla, jossa n. Monilla tuntuu olevan talvella ”parempaa tekemistä” kuin matkustaa julkisilla kauas halliin, eikä monilla nuorimmilla ole tähän välttämättä lupaakaan, jolloin ollaan vanhempien kyydityksen varassa. Harvassa sisälajissa harrastustilojen käytöstä maksetaan esimerkiksi 5 € / koko päivä tai vähemmän. Skeittaus on tietysti parhaimmillaan kesälaji, eikä halliin lähteminen räntäsateessa ole kovin houkuttelevaa. Nuorten harrastuspaikkojen pitää olla edullisempia kuin aikuisten. Jos ajatellaan pääkaupunkiseutua, ensimmäinen kysymys on tietenkin se, millainen hallitilanne on. Monille näistä aktiivikävijöistä skeittihalli on ollut melkeinpä kodin korvike. Mistä tämä sitten johtuu. 7–10 euron kertahinta, joka oikeuttaa kolmen tunnin settiin, ei saanut kovin innostunutta vastaanottoa skeittaajien keskuudessa. Ensisijaisen tärkeää olisi kumminkin ensin – lajin kirjoittamattomia sääntöjä vastaan – järjestäytyä. 10 -M.Kempas. Skeittihallit ovat monesti nuorisotoimen alaisia tai tukemia tiloja, joissa ohjaajat rinnastetaan enemmänkin nuoriso-ohjaajaan kuin urheiluhallinvalvojaan. Ollaanko tästä halukkaita maksamaan. Ei olla vieläkään ihan selvillä siitä, onko tämä nuorten leikkiä, vakavasti otettavaa liikuntaa vaiko kumpaakin. Skeittaukseen kuuluu monelle merkittävänä osana se kesäillan mukana tuoma vapaus, kaupungilla oleskelu ja kaveripiirin läsnäolo lähispotilla. Can i get a amen. Monissa halleissa on kypäräpakko ja hallin päivä koostuu useista ”sessareista”, jolloin halli tyhjennetään, ja jos haluat jatkaa, joudut maksamaan uudestaan sisään. Yksi skeittiliiton avustusmahdollisuuksia niin sisä- ja ulkoparkkeihin helpottavimmista tekijöistä olisi se, että liitolla olisi esittää konkreettisempia todisteita harrastajamääristä, ikärakenteesta ja ennen kaikkea siitä, että kyseessä ei ole ohimenevä nuorisoilmiö vaan pysyvämpi harrastus, jolla on oikeasti muun muassa kansanterveyttä edistäviä vaikutuksia, kuten Sydänliiton valtakunnallinen tunnustuspalkinto osoittaa. Monen muun lajin täysikäiset harrastajat eivät tälläiseen lähtisi, mutta skeittauksessa siihen ollaan jo niin totuttu, ettei asiasta juurikaan välitetä. Julkinen tuki venyy kumminkin vain tiettyyn pisteeseen saakka, ja jos hallitilanteeseen halutaan saada muutosta, halutaan erilaisia halleja sekä tahdotaan parantaa talviharrastusmahdollisuuksia, on harkittava sitä, että skeittaus ei kenties talvella olekaan enää jatkossa niin edullista joka paikassa. Harvalla hallilla on esimerkiksi suihkumahdollisuus. Tässäkin mielessä skeittaus elää edelleen ihmeellisessä välitilassa, jossa harrastuspaikkoja rahoitetaan sekä nuorisotoimen että liikuntatoimen kassasta. Yksityisen hallin pitäminen kannattavasti on hankalaa – varsinkin kallillla pääkaupunkiseudella. Pitää kumminkin muistaa, että vastaavanlaisia viritelmiä on ollut muun muassa Amerikassa iät ja ajat. Skeittaus onkin siitä harvinaislaatuinen harrastus, että kovin monessa lajissa täysikäiset eivät käy talvisin harrastamassa nuorisotilaksi laskettavissa tiloissa. Kaiken kaikkiaan skeittaus on halpa harrastus myös talvella. Hallien ja parkkien käyttömäärät ovat kasvaneet – pitkälti skoottauksen suosion takia. Pääkaupunkiseudulla tilanne on periaatteessa varsin hyvä: Kontulan lisäksi käytössä on kaksi hallia (Espoo & Valli) sekä yksi Korsossa, vähän pidemmällä
Alsu ja no comply 5-0. Parasta. Photo: Aleksi Fräki. Syksyn viimeisiä sessareita, ulkona, kadulla ja vapaudessa. 11
Teksti ja kuvat Valtteri Väkevä Paria viikkoa Hesarin jutun ilmestymisen jälkeen Viinikainen istuu koulun ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevassa toimistossaan ja silmäilee kunniakirjaa. Vinkkaa meille: toimitus@hangup.fi. Ja isiä lastenvaunujen kanssa, perheellisiä ihmisiä, aika vanhojakin.” 12 Kenelle sinun mielestäsi pitäisi luovuttaa Skeittauksen ystävä –kunniakirja. ”Aluksi ne ovat olleet niin pieniä, että laskevat tuota mäkeä laudan päällä istuen. Iso hatun nosto.” Kaiken tämän jälkeen oli selvää, kenelle Hangupin kaikkien aikojen ensimmäinen ”Skeittauksen ystävä” -kunniakirja luovutettaisiin. Toki pulloja ja sellaisia aina jää, mutta pulloista olen vain tyytyväinen. Pilarit ja muut ovat pysyneet siistinä, ei ole tussin tai spraymaalin jälkiä. Kevään tullessa Viinikainen lakaisee katoksen alueen hiekasta ja hätäisimmät saapuvat skeittaamaan sen alla sijaitsevaa kuivaa länttiä. Että miten ne pysyy sen laudan päällä. Miksi. Joskus skidinä tienas massit sillä”, yksi kommentoijista kirjoitti. Sitä edesauttaa ainakin se, että paikat pidetään puhtaana – kuten tähänkin mennessä. Laskevat alas tuon ison mäen eivätkä kaadu. ”Pimeän tultua koulun isäntä tuli katselee meidän touhua ja totesi ’Laitanko teille valot päälle, että näkee paremmin’. ”Piha viettää alaspäin ja siihen valuu vettä tuolta mäestä. ”Aina ku tuol skedee, Erkki tuo sinne mukillisen vettä, ja jäätelöö. Saatiin kunnon spottivalot ja taas näki tehdä. L okakuussa Helsingin Sanomissa ilmestyi artikkeli Taivallahden peruskoulusta. Samassa yhteydessä mainittiin myös paikan kouluisäntä Erkki Viinikainen. Ensimmäistä kertaa Viinikaisen ja skeittareiden tiet kohtasivat tämän aloitettua Taivallahden peruskoulun kouluisäntänä vuonna 1994. Jos ton portaikon ite lakasee, Erkki tuo rahaa. Monella muulla suositulla skeittispotilla on tehty kaikki mahdollinen, että skeittaus saataisiin loppumaan. ” Skeittarit ovat käyttäytyneet hyvin 20 vuotta ” Skeittauksen ystävä: Erkki viinikainen Taivallahden kouluisäntä lakaisee pihan, jotta skeittareiden olisi hyvä harrastaa. Toinen muisteli syksyisiä kattosessioita Taiviksen kattovälillä. ”Ehkä mä oon vaan tykännyt katsoa niitä temppuja. Nyt kun niitä katsoo, niin huomaa, että niitä on hangattu aika paljon. Se on niin hienon näköistä sitten kun niissä tempuissa onnistuu.” Vuosien varrella kouluisäntä on myös nähnyt monen skeittarin taitojen kehittyvän. Sekä lauta että poika ovat kasvaneet. Jos siitä lakaisee hiekan pois, niin siihen tulee yön aikana sileä musta jää. Hän sanoo olevansa otettu. ”Skeittarit ovat käyttäytyneet hyvin 20 vuotta. Ei niin, että siitä olisi mitään haittaa”, Viinikainen sanoo. Ensimmäisten viiden vuoden aikana lautailijoita kävi harvakseltaan, kunnes 2000-luvulla määrä räjähti. ”Kouluisäntä lakaisee portaat puhtaaksi koska tietää skeittaajien pitävän paikasta”, luki jutun kuvatekstissä. Aihe poiki keskustelua myös Hangupin Facebook-ryhmässä. ”Muistan että vuonna 1994 portaiden askelmien reunat olivat vielä terävät. Ja nyt ne onkin isoja ja osaavat vaikka mitä temppuja. Ja käy täällä tyttöjäkin. Viinikainen sen sijaan on toiminut täysin päinvastoin. Kerään ne talteen ja ostan niistä saaduilla rahoilla kahvia”, Viinikainen sanoo. Ja sitten joku mummo astuu siihen ja liukuu koko pihan poikki.” Toivotaan että Viinikainen lakaisee pihan jatkossakin ja pysyy skeittauksen ystävänä. Moni ihmettelee miksi kouluisäntä ei putsaa saman tien koko pihaa, mutta siihen on syynsä
Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. www.unionfive.fi ETNIES Tasaisin väliajoin koetamme aina teitä lukijoita muistuttaa, että käyttäkääs vapaa-aikana nyt muitakin kenkiä kuin pelkkiä vulkkipohjaisia skedekenkiä. 75 € KLAPI Kylläääääh! Toisen kansallissatuun kuuluu Väinämöinen ja toisen Uuno. 25 €. Happyhour-tuotteita myy muun muassa Real Deal, Lamina, Beyond ja Union Five. T-paitaa, lippistä, hupparia ja pipoa. Mallisto on laaja, eikä tyylikkyyttäkään ole unohdettu. Usko pois. Huhujen mukaan Shafikin työ Diamondilla Amerikassa koostuu pitkälti näiden grippien painamisesta käsin ja leikkelemisestä meksikolaisten ystävien kanssa. Niitä on taasen tullut, mutta eivätköhän ne taas pian menekin. Rasmuksella on myös Empire-nimeä kantava myymälä / galleria Helsingin Punavuoressa. Itse dekkejä löydät alan puodeista ja varmasti myös Empirestä. Kattilat ja myssykät löydät Manualista – joko ihan kivijalkamyymälästä Seinäjoelta taikka sitten netistä. T-paitojen puolella toimituksen suosikki on tämä ”Jaken veli” -niminen malli. Etnies tarjoaa vaihtoehtokenkää tyylikkäästi. Sörsselssönit ja Hartikaiset saat kotiisi Laminasta. SEVEN INCH x RASMUS TIKKANEN Taiteilija Rasmus Tikkanen antoi pensselin puhua ja teki Seven Inchille kalamieshenkiset grafiikat. 12 € HAPPYHOUR SKATEBOARDS Happyhour varmistaa, että pääsi pysyy syyssäissä lämpinä aina Hangosta Ivaloon saakka. #TUOTEINSTA HUF Merkki, joka on tehnyt yli millin pelkillä lehtisukillaan. Sh. Ei mene pahasti metsään Klapilla näidenkään grafiikoiden osalta. Kampin Laminasta. Grizzlyn kama siis uppoaa nuorisoon. Vimeosta myös viihdettä videon muodossa (vimeo.com/75586958). Huomioitu myös skeittimedian ulkopuolella. Tuote kohdillaan myös sukkien ulkopuolella. Osuu ja uppoaa. Kysy vaikka Union Fivestä. http://kauppa.manualmarket.fi/ Lippis – sh. 14 Duke BRIXTON Oletko kylmäpää vaiko kuumakalle. Laajan Huf-valikoiman löydän Union Five -myymälöistä. Etnies Scout – sh. Kumpi nyt oletkin, Brixtonin uutukaisista löytyy jotakin molemmille. 25 € ja t-paita 29 €. Hufnagelia voi tukea hyvällä omalla tunnolla, skeittaajilta skeittaajille ja niin edelleen. Fritsu ja kaikki. Suosittelemme tutustumaan puotiin ja itse taiteilijan tekemisiin. 55 € GRIZZLY Ne tuli ja meni. Sh. Tämä oli ensimmäinen lausahdus myyjältä. Pipo sh. 40 € Pipo – sh. Perus boksilogolla olevaa pipoa saa kolmessa värissä
FELIPE GUSTAVO
Järkytys ja vitutuksen määrä oli valtava, ja tuntui siltä, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Tämä traaginen episodi tapahtui kesällä 2012, ja selvää oli, että tällaisen takaiskun jälkeen itsensä kokoaminen kestää aikansa. Teemu vippaa heitosta bs disasterin ditsin reunaan. Yhtäkkiä – kuin salamaniskusta – muurin läpi alkaa tihkua hiekkaa kiihtyvällä tahdilla, ja lopulta koko paska sortuu kasaan. Samu Karvonen Parkin laajennusta oli tukemassa ainakin Concrete Proof, Helsingin rullalautailijat ry, Etnies, DC, Ponke’s, Adidas Skateboarding, Happy Hour, Polar, We Got Beef, ITÄ, Projekti Päällä, Beyond, 358, Overboard, Sherpa, Spine Magazine, Mäyrä, Piki Digital, Tyttö rullalautalilijat ry, Oranssi, Hangup & Smulfhunter. Betoniauton pitäisi tulla minä hetkenä hyvänsä, ja hyllyn raudoituskin on saatu juuri valmiiksi. Yhdessä Concrete Proofin ja Beaver Concreten kanadalaisten jätkien kanssa luotto tekemiseen oli toki kova. SUVILAHTI 2013 Teksti ANSSI PAUKKUNEN Kuvat MIKKO KEMPAS & SAMU KARVONEN Innokkaimmat sessasivat parkkia jo seuraavana päivänä, mutta virallinen korkkaaminen tapahtui sunnuntaina 13.10 maggaran ja musan voimin. Suurkiitos kaikille tukijoille ja ennen kaikkea niille, jotka ovat olleet mukana talkoissa! Olalle taputuksen paikka; kyllä tästä voi olla ylpeä ja pitääkin olla. Tietysti tilanteeseen vaikutti sekin, että tavoiteltu budjetti oli jo saavutettu, eikä haluttu hommasta sell-out-henkistä. Onneksi ei pelkkää pahaa ettei vähän hyvääkin. 16 The Suvilahti Crew Samu Karvonen Samu Karvonen Sami Väliknagas K aikki valmiina valuun. Tuskin kukaan meistä olisi tuolloin arvannut, kuinka paljon kerralla voi edes tehdä. Paljon on kiittäminen uusia naamoja, jotka jatkoivat samalla innolla siitä, mihin me vanhat parrat joskus jäimme. Idea poolin lohkomisesta rahaa vastaan oli menestys, ja samalla saatiin vihdoin lanseerattua parkin omat Facebook-sivut. Harvoin tilanne on se, että joutuu kieltäytymään tarjouksista niiden ollessa liian kaukana itse lajin hengestä. Torstaina 10. Toisen intoon on helppo tarttua, ja muutama pieni valu johti seuraavaan, ja jossain välissä oli selvä, että poolikulman kimppuun palataan takaisin – tällä kertaa menestyksellä. Yhden maagisen päivän aikana syntyi kolmasosa poolista, poolin flätti, kaari miesditsille asti, miesditsi, lisää hyllyä ja yksi uusi speedpumppi.. Concrete Proof maksoi ensimmäisen betoniauton ja oli mukana kaikissa valuissa. Mieli maassa ja päät painuksissa talkoohenki katosi jonnekin, kun koko homma ei oikein innostanut enää ketään. Mikko Kempas Letku paikalla, pyhä toimitus käynnissä. Kiitos! SUVILAHTI DIY / Kaasutehtaankatu 1 www.facebook.com/SuvilahdenSkeittiparkki Tuossa työmiehen takana on nykyään tuo skeittikuvissa näkyvä laite. lokakuuta päätettiin, että tilataan parkille 12 kuutiota betonia ja tehdään sillä mahdollisimman paljon valmista jälkeä. Parin tunnin löylytyksen jälkeen oli selvä, että kamat toimivat ja että parkki loikkasi taas valovuoden eteenpäin. Raha on näissä hommissa ikuinen ongelma
Mikko Kempas Karhea flätti ennen tätä miesditsiä aiheutti aluksi ongelmansa vauhdinottoon, mutta hyvin se härveli lähti silti toimimaan. Tommi Björk ja bs nosepick olliesta. 17
Skedekisoissa tulos on yleensäkin aika yhdentekevä, mutta mainittakoon, että lokaalijengi aka Alis Skateshop suoraan Christianiasta hoiti homman himaan ja samalla pokkasi lentoliput Manchesteriin Shop Riotin maailman finaaliin. Reilut kymmenen minuuttia myöhemmin olimme jo paiskanneet kättä ja sopineet, että seuraavana päivänä molemmat alkaisivat osaltaan selvittää hallin katutaide- ja skeittiyhteistyöprojektin läpivientiä lähes mahdottomalla aikataululla. Kaikki sai alkunsa puhtaasta sattumasta ja siitä, että tapasin kuvataiteilija Jukka Silokunnaksen eräässä kutsuvierastilaisuudessa Jyväskylässä. Norjalaiset eivät hiihtämiseltään kerenneet mestoille, mikä oli ikävää, koska norjalaisia on aina mukava nähdä. Sain nopeasti kasaan tulevista hallivalvojista ja muista vapaaehtoisista koostuvan joukon, joka maalasi hallin kauttaaltaan reilussa illassa. Halli näytti todella surkealta. Vohvelipohjaisia kenkiä valmistava Vans järjesti syyskuun alussa skabat skeittikauppojen tiimeille Fjälleparkenin skedepuistossa Kööpenhaminassa. Jo seuraavana päivänä asiat olivatkin edenneet hurjasti: osa luvista oli hanskassa ja taiteilijoitakin olisi tulossa. Yleensä tapahtumat ovat mukavia, niissä on viihtyisää ja niissä tapaa miellyttäviä ihmisiä skeittauksen merkeissä. All hail Cardiel! -Nikke Alin 18 VANS SHOP RIOT 2013. Jukka alkoi nopeasti selvittää, saadaanko taiteilijoita paikalle näin nopeasti, ja minä aloin työstää lupa- ja muita byrokratiakiemuroita. Sponsorit saattavat järjestää erilaisia tapahtumia ja kutsua skeittareita niihin. Kutsuttuja kauppoja oli Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta (yhteensä 11 kauppaa). Homma olisi siis saatava pakettiin ennen hallin avaamista 5.11.2013. Palaute on ollut kaikkialta vain ja ainoastaan positiivista, ja tällaisia hankkeita on käsittääkseni nyt suunnitteilla muuallakin. Aikaa oli vain reilu viikko. Tarvitaan vain tilaisuuteen tarttuvia ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään paljon töitä asioiden eteen. Sain lupa-asiat kuntoon hiukan jo huvittavallakin lobbaamisella ja puoli maailmaa lupaavilla esityksilläni. Kaiken kaikkiaan Shop Riot 2013 -viikonlopusta jäi hyvät fibat ja mieltä lämmitti hengailu hyvällä suomipossella. Tämä on hyvä alku. Otsaa alkoi hiukan jossain vaiheessa kiristää, kun olimme jo sopineet avajaistilaisuuden kaupungin päättäjille, medialle ja yhteistyökumppaneille, mutta minulla ei ollut minkäänlaista tietoa siitä, mitä halliin maalattaisiin, enkä tuntenut yhtäkään taiteilijoista. Kerta kaikkiaan loistavaa ajanvietettä. Suomalaisia skedekauppoja Tanskaan oli saapunut peräti viisi: parkkia puskivat stadista Ponkes, Union Five ja Overboard, Jyväskylästä Beyondin pojat ja Oulusta Real Deal joukkueenjohtajanaan Wu-Tom, jolle muuten iso kiitos dekin lainasta allekirjoittaneen katkaistua omansa. Kiitos Vansille ja mukana olleille. Tutustuimme nopeasti, ja yhteisiä intressejä alkoi löytyä välittömästi. Antti Lehtinen URBAN ART GOES SKATEBOARDING P ieni tarina hulluudesta, tahtotilasta ja siitä kuinka asiat voivat joskus edetä hyvinkin nopeasti: Jyväskylän skeittihalli muuttui kuluneesta ja ankeasta skeittihallista urbaaniksi tilataideteokseksi yhdessä viikonlopussa. Ainoa raja-arvo teoksille oli se, että töiden tulisi olla sopivia myös lapsille. Homma muuttui mahdollisuuksien kartoittamisesta todelliseksi projektiksi. Omasta puolestani todella suuret kiitokset Jyväskylän kaupungin liikuntapalveluille ja tilapalvelulle, omalle talkooporukallemme ja erityisesti hienoille taiteilijoille – Parta-Jussi, Bait, Pallo, Aie, Otto Hiljander – ja etenkin Urban ART goes skateboarding -jameja kuratoineelle kuvataiteilija Jukka Silokunnakselle. Ponkes oli parhaana suomalaisena kolmas. Hallilla oli tehty jo kunnostustöitä, mutta vanhat maalipinnat olivat kuluneet ja siellä täällä oli maalaamatonta vaneripintaa yms. Halli maalattaisiin kokonaan harrastajavoimin ennen taiteilijoiden saapumista. Päätin, että tähän kiireeseen otettaisiin vielä yksi projekti lisää. Suomiedustuksesta mieleen jäi Beyondin yhtenäinen outfitti, Ogin kolme katkaistua dekkiä, Niilon massiivinen ss fs hipari isoista portaista, Junkyardilla nykyään vetävän Jaakko Ojasen naurettavan helpon näköinen skedeys ja vahva, kaupparajat ylittänyt frendien buustaus. Lopulta saimme Jyväskylän kaupungilta rahoitusta maaleihinkin. Maalaustyöt alkoivat, ja kun näin ensimmäiset työt, tiesin, että tämä oli varsin onnistunut hanke. -Antti Lehtinen keittaus on sitten mukavaa puuhaa. On myös mukavaa, että on olemassa sponsoreita, jotka haluavat tukea sekä skeittareita että skeittausta ylipäänsä. Jukka oli saanut kasaan hie- S non joukon taiteilijoita eri puolilta Suomea
SHOP T H E FU LL N IK E SB CH RON ICLES 2 COLLECT ION A N D MORE AT SBCH RON ICLES.COM NIKE SKATEB OARDING PRESENTS THE SECOND FILM IN THE “SB CHRONICLES” SERIES FEATURING: Shane Ishod Daryl Theotis Donovon O’NEILL WAIR ANGEL BEASLEY PISCOPO Justin BROCK Luan OLIVEIRA
Metallista tehdyt manualiboksit, kurbit ja heitot on suunniteltu siirreltäviksi kokonaisuuksiksi parkin oheen tai esim. Minne mahtavat pojat mennä. Tänäkään vuonna ei skeittausta unohdettu, vaan Helsinki Hookup oli jälleen mukana messuilla järjestämässä yleisölle viihdykettä. Kelpaa mennä, kun räntää sataa. www.helsinkihookup.fi / www.boardexpo.fi / www.streetunit.fi Teksti Toimitus 20 Kuvat Kempas Norro & fs bluntti Street Unit patukkaan.. Kyseessä oli siis tiimimittelö, jossa jokainen tiimi sai oman aikansa streetillä vakuuttaakseen tuomariston. Myös viikonlopun kovin yksilöheittäytyjä palkittiin: Kasperi Kropsu naulasi kohtuu rajuja temppuja koko viikonlopun ajan ja täten voitti itselleen 250 euron arvoisen matkalahjakortin. Parkki oli osakseen tehty perinteiseen malliin, mutta oivan lisämausteen antoivat Janne Saarion suunnittelemat uudet parkkihärvelit (www.streetunit.fi). Bs tailslide. koulun pihalle. Kyy, Dino, Miettinen, Kivikoski, Nikkanen, Petrus, Kropsu, Björk ja Delgado. Kivikoski ei vissiin vanhene millään. Kovia liikkeitä streetillä väläytteli mm. BOARDEXPO HOOKUP 2013 M essuhalli täyttyi jälleen marraskuun alussa täpötäyteen lautailualan ihmisistä ja kauppiaista. Härvelit näyttivät maistuvan niin yleisölle vapaalla skeittausajalla kuin myös itse kilpailijoille kisataistelun tuoksinnassa. Itse Boardexpo Hookupien suhteen olemme aikaisempina vuosina todistaneet Suomi–Ruotsi-kamppailuita areenalla, mutta tänä vuonna oli aika muuttaa jälleen hiukan formaattia. Loppusotaan päätyivät Adidaksen ja DC:n tiimit, joista jälkimmäinen korjasi potin lunastaen tiimilleen tuhannen euron matkalahjakortin
Merkittävä leffatekijä oli olarilainen Kimmo Jaatinen, jonka ehkä vanha polvi muistaa parhaiten vuonna 1990 tehdystä Tripistä. VHS-KLASSIKKO OUF – TRIPPI Teksti JOONAS PULKKINEN & KEMPAS Kuva Sami Välikangas Olari on tyypillinen 60-70-luvun aikana voimaakkasti kasvanut lähiö länsiväylän kupeessa. -Kempas 22 V iimeksi esitellyn Turku Boys -leffan jälkeen on hyvä muistuttaa, että pääkaupunkiseudullakin osattiin tehdä 90-luvun alussa skeittileffoja. Itse näin Tripin ensimmäistä kertaa Psycho Skatessa Vuorikadulla. Sillä oli alusta saakka ihan pro ote. Flashbackissä ja myöhemmin teki oman Sue Ellen lehden), vahva harcore-skene, (Katso vaikka youtubesta: ”FORECLOSURE (Pre DMT) in Olari 1992”, sitten myöhemmin suomirap ja monta muuta asiaa, jotka toimivat esikuvina monille ilmiöille ja asioille, jotka vakiinnuttivat asemansa vasta paljon myöhemmin. Kunnianhimoinen Jaatinen teki niin ikään tuohon aikaan jo fiktiivisiä elokuvia, kuten vuonna 1991 tehdyt Tiedostamaton saastaisuus ja Ei mitään oikeutta elää. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun näin suomalaista skeittausta videolta tai ainakin sen tasoista että oma ja kavereiden skeittaus oli surkeaa räpellystä siihen verrattuna. Häiriö, ei mitään oikeutta elää ja Tiedostamaton saastaisuus) tai Fumblen musiikkivideosta oli tämä ensimmäinen kerta kun näimme oman ikäisten itse tuottamana sellaista marginaalista kulttuuria, jonka ajattelimme olevan olemassa vain Amerikassa, eikä kenelläkkään ollut tullut vielä mieleen että sitä voisi tehdä myös itse. Jaatinen ei ihan ummikkona Trippiä tehnyt. ”Mä tein ekat videoväsäykset 1980-luvun lopussa, kun mä koostin kotona kahdella videonauhurilla meidän skeittikuvauksista leffat SK8,. Olari sai monessa mielessä minut ja varmasti monet muutkin tajuamaan että me voimme luoda myös itse sitä kulttuuria mitä kulutamme; meidän ei tarvitse olla vain amerikan talutusnuorassa vaan voimme tehdä saman myös täällä, omista lähtökohdistamme. ”Kimmo oli ihan aikaansa edellä eikä pelkästään lautailurintamalla, mutta jo teknisesti lahjakas verrattuna sen ajan TV-tuotantoihin... ”Kimmo laittoi paljon energiaa siihen, että kuvanlaatu, leikkaus ja ’kameraajot’ – eli lastenrattaat, joissa on pehmeät pyörät – noudattaa laatustandardeja. Mc Taakibörsta ja Edun ensimmäiset kannet) Silbato (Vaikutti paljon mm. Poikkeukseksi lähiöiden joukossa Olarin tekee kumminkin se, että jos puhutaan epämääräisesti määriteltävästä vaihtoehtoisen nuorisokulttuurin synnystä ja monien ilmioiden noususta 90-luvulla, on Olari syytä mainita enemmänkin kuin vain yhden asian kannalta merkittävänä paikkana. OUFn lisäksi Olarista tuli mm. ”Jaatinen kuvas ehdottomasti leffaa. Jaatinen teki nimenomaan elokuvaa; ei kuvaillut vain lämpimikseen siinä toivossa, että kasaisi myöhemmin jotain yhteen. Nykymaailman kontekstissä OUF-tuotokset saattavat vaikuttaa paikoitellen hellyttävän alkeellisiltä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että jonkun pitää olla joka asiassa ensimmäinen ja Kimmo Jaatinen on ensimmäinen pioneeri kuka Suomessa on tehnyt ja tuottanut visuaalisesti kunnianhimoista skeittivideota, joita minä ja moni muu muu samanikäinen katsoi aikoinaan huuli pyöreenä. Oli kyseessä sitten skeittaus, rap tai Hardcore, oli Olarissa usein ne tyypit, jotka oli askeleen syvemällä ja pidemmällä naapurilähiötä, tai jopa koko muuta Suomea. Riku Pihlannon (valokuvaaja) ja kuvittaja Mikko Hiltusen (mm. Ja kai nykyäänkin kuvannut noita kotikatuja tai jonkun muun vastaavan ison TV-sarjan ulkokuvauksia. Eli aika hyvä ysistä viiteen -pesti kuvaajalle. Ehkä jopa vähän harakoille lahjat jossain mielessä, haha”, toteaa Tripissä itsekin vetävä Riku Pihlanto. Ja Kimmon vanhalla Toyota Corollalla mentiin paikasta toiseen”, muistelee Kim Hellen nuoruuden luovaa intoa. Oli kyse sitten Olarilaisten tekemistä lyhytelokuvista (mm. Eikä se VHS-kamera varmaan ois missään rähmäkäpälissä pysynytkään”, muistelee niinikään Tripissä vetävä, sittemmin valokuvausuraa muun muassa Kingpinissä tehnyt ja Numeroa päätoimittanut Deeli
Trippi ja tätä seurannut Tilitys ovat jääneet suomalaiseen skeittihistoriaan varhaisimpina tasollisesti laadukkaina ja siedettävinä teoksina, joiden skeittaus kesti päivänvalon millä tahansa aikakauden standardeilla. Olarilaisten kanssa me ollaan muutaman kerran oltu skeittaamassa yhdessä, mutta siitäkin on jo useampi vuosi. Reilit oli iso juttu, joita ei oltu aiemmin pystytty hyödyntämään skedeyksessä. Vieläkin menee saman tien iho kananlihalle, kun ’Pienet mainosvalot’ tai ’Good Good Things’ (leffassa olevat Klamydian ja Descendentsin biisit -toim. Kengät näyttävät ulospäin siltä 80-luvun itseltään eli on Robocop-bootsia Airwalkin ja Visionin valmistamana. Se antoi mulle itseluottamusta jatkaa, ja tavallaan sillä tripillä mä olen vielä tänä päivänäkin. Suomessa VHS ja jenkeissä NTSC. Ja tietty Kimi. huom.) soi jossain. Tripin kuvasto on jotenkin sympaattista katseltavaa. Muistan, miten Kukkohovi ja Toiminen hehkutti, että joku ulkomainen kuvaaja oli kattonu Tilitystä kateellisena ja päivitelly, miten ilman minkäänlaisia resursseja on voinu saada jotain tollasta aikaan”, arvottaa Deeli Jaatisen teosten tasoa. Työkkärin reilit Kalliossa tais olla ainoita löydettyjä reilejä, mitä pystyi joten kuten ollaamalla vetämään tässä pääkaupunkiseudulla. Mies tekee myös Paloheinän bumpilla fakie 540 bigspinin, jota itse en ainakaan muista nähneeni. Tedin mä näin viimeksi kymmenen vuotta sitten yliopiston punttisalilla; hän opiskeli silloin teoreettista fysiikkaa. 2007 mä valmistuin elokuvaajaksi taideteollisesta korkeakoulusta, ja työskentelen nykyään video- ja valokuvaajana. Mä laitoin lopputeksteihin pienen pätkän ’Love Parade’ -kappaleesta, jotta mua auttaneelle kaverille tuli hyvä fiilis. Tripillä oli myös oma vaikutuksensa Jaatisen työuralle. Tuli hyvä fiilis onnistua 360 flipissä vielä 40-vuotiaanakin. Täytyy ensi kerralla ottaa kamera mukaan. Tulevina vuosina mun uteliaisuuteni ja kokeilunhaluni pilasi näitä efektejä käyttämällä monet hyvät kuvausmateriaalit keinotekoisen ja tekotaiteellisen näköisiksi”, toteaa Jaatinen. Työ- ja perhe-elämä ovat vieneet Tripin vetäjiä Jaatisen ohella vaikka mihin suuntiin, mutta yhteyksissä vetäjät ovat edelleen. Nämä kuvaukset mä editoin ensimmäistä kertaa Itäkeskuksen nuorisotilassa olleessa videopajassa. Siellä mä näytin omaa elokuvaani Powell & Peralta -suosikkileffojeni seassa paljon, ja oli hauskaa, miten kauppaan tuli istumaan lautojen päälle aina uusia ja uusia skeittareita, jotka halusivat nähdä Tripin. Siellä mä kävelin kadulla Independent-paita päällä sillä seurauksella, että paikalliset skeittarit tulivat heti kysymään huonolla englanninkielellä, että olenko mä skeittari. ”Mä olin töissä noihin aikoihin Vuorikadun Psycho Skate -kaupassa. Ehti siinä muutaman rokkarin vetää odotellessa”, toteaa Deeli aikalaisvaikutuksista. Siksi ehkä niitä innostuttiin vähän korostetusti etsimään ja vetämään. Tero Partasen, Tedin, kevyesti yli kymmenen rappusen luolamiehet ja jutut Itiksen kukkaruukuilla ovat esimerkiksi suoraa klassikkomateriaalia. Kimi aka Hullu-Hellén tais olla ton ajan kovimpia reilien vetäjiä ’Bombdroppaamalla’”, muistelee Timo Helenius ajan muotivirtauksia. ”No sanotaanko, että ne oli sellainen pakon sanelema muotijuttu kun ei ollie riittäny Suomi-hänkkiin. Videopajassa oli töissä siviilipalvelusmies, joka opetti mua käyttämään editointiyksikköä. Hän kuunteli Undertones-vinyylejä, ja kysyi, että voisinko mä laittaa niistä mun skeittileffaan jonkun biisin. Tedi oli sairain. VHS-KLASSIKO Olari Locals ja Wild In The Streets. Mä tein skate-elokuvien lisäksi monenlaisia lyhytelokuvia: splatteria, musiikkivideoita ja dokumentteja. ”Mulla oli aito kasetti kansilla, mutta menin lainaamaan sen Miska Kampille, niin sille teille jäi”, harmittelee Deeli. Klamydia) soi, no-complyt sinkoilevat. Hämmentävänä liikkeenä voi todeta esimerkiksi impossible crossfootin. Kaikki tämä Conversen Chuck Tayloreilla. Versioita oli perus rokkari ja 50-50. Tunnustustakin Trippi keräsi niin skedeejiltä kuin muiltakin tahoilta. Mä opiskelin Turussa ja Helsingissä. Oma lukunsa on myös freestylen suomen mestaruuksia kahmineen freestyle-Villen partti. ”Kaikki se positiivinen palaute, mitä Trippi sai, oli mulle nuorena ja kokemattomana videontekijänä todella innostavaa. Viimeksi mä olin itse skeittaamassa potkulautailevien poikieni kanssa Matinkylän parkissa Espoossa tänä syksynä. Hänkistäkin otetaan mittaa – varsin moni cavemaneilla jopa siihen tahtiin, että mietityttää, onko kysessä ollut jokin muotivirtaus. ”Mulla on semmonen fiilis, että siihen aikaan leffoja tuli Jenkeistä joku 1–2 vuodessa, ja ne ehti tänne meille about saman pitusella viiveellä. Malli saatiin jostain sen ajan leffasta, jotka rantautui tietty Suomeen aina aikalailla jälkijunassa ja väärässä videoformaatissa. ”Skedeys oli sitä mitä se nyt siihen aikaan oli, mutta sairaalta se totta kai sillon näytti. Mun päätyö on ollut viimeiset yhdeksän vuotta Salatut elämät -televisiosarja, jossa mä olen yksi kolmesta pääkuvaajasta”, kertoo Jaatinen. Punk (mm. Ja kyllä Jaatisen kuvaus- ja editointijälkeä käytiin kauempaakin Psychon kellarissa ihmettelemässä. Terminä tempusta käytettiin silloin ’Vetää reili Bombdroppina’. Vuonna 1990 mä sain oman VHS-videokameran ja siihen laajakulmalinssin, minkä avulla temppuja pystyi kuvaamaan läheltä ja liikkuvan laudan päältä. Temppukuvasto vuonna 1990 on streetin jonkinnäköistä murtokautta; siksi varmaan ei tuohon aikaan ole ollut niin ihmeellistä, jos joku tekee nollie 360 shove-it nosegrabin tai tulee rokkarista mutella pois keskellä reiliä. ”Työ- ja perhe-elämä ovat vähentäneet meidän Tripissä esiintyneiden skeittareiden aikaa nähdä toisiamme. Ehkä mä alan tekemään Tripille jatko-osaa.” OUF - Trippi Vuosi: 1990 Tekijä: Kimmo Jaatinen Vetäjät: Kim Hellen, Timo ”Stinde” Helenius, Tero ”Tedi” Partanen, Tuukka ”Deeli” Kaila, Riku Pihlanto, Teemu Rinttilä, Kimmo Jaatinen, Ville Heikkala + vanhoja Vantaa-lokaaleja 23. Leffa lienee Foghornin ja Usafunin leffojen ohella vaikeammin kerättäviä leffoja suomikokoelmiin. Tämä rauhallisen musiikin ja sitä seuraavan punkmusiikin luoma dramaattinen tunnelmanmuutos saattaa vaikuttaa taitavasti etukäteen suunnitellulta, mutta kyseessä on kuitenkin vain yllättävän hyvin toimiva sattuma”, muistelee Jaatinen editointiprosessia. Mä hain laudan hotellilta ja skeittasin paikallisten kanssa isossa betonisessa skateparkissa, jollaisesta ei Suomessa voinut tuohon aikaan edes uneksia. Ajan teknologiset mahdollisuudet toivat myöskin omia haasteitaan. Terosta tai hänen liikkeistään ei kukaan valitettavasti tunnu enää tietävän mitään. Porin Minun elokuvani -festivaaleilla Trippi oli yksi viidestä voittajaelokuvasta, joiden tekijät palkittiin ilmaisella elokuvafestivaalimatkalla Espanjan Valenciaan. Kiintiöfreestylepartit olivat aikalaisnormien mukaisia ainakin vanhoja Powellin leffoja katseltaessa. Fs feeble fakieen, aivan jär- ” Mun päätyö on ollut viimeiset yhdeksän vuotta Salatut elämät -televisiosarja, jossa mä olen yksi kolmesta pääkuvaajasta” kyttävän iso method kukkaruukusta melkein toiseen ruukkuun ja yhden jalan indy. Matkan jälkeen mä olin monta vuotta kirjeenvaihdossa yhden Jeffin kanssa, jonka luona mä kävin kahtena kesänä kylässä, ja joka kävi myös pikkuveljensä kanssa Suomessa skeittaamassa mun vieraana”, muistelee Jaatinen. ”Itäkeskuksen videomikserissä oli paljon eri efektimahdollisuuksia, ja onneksi mä en innostunut niistä vielä liikaa
Tuo maailmaa syleilevä kliseeoksennus lienee helpointa perustella seuraavasti: aktualisoituisivatko seuraavat tositapahtumat ilman sitä yhdessä laadittua ”kootut ylilyönnit” -nivaskaa, jota kilpailun tehtävälistaksikin kutsutaan. Instagram) on kilpailuformaatiltaan sinänsä täysi apinointi. Teksti simo vilhunen Kuvat Matti Kuure, Heikki Halttu #KOR2013 (ks. Parhaiten koko tapahtuman luonteen ja merkityksen Rovaniemen skeittaukselle käsitti juuri yhteislähtömäenlaskukisa Ounasvaaran urheiluopistolta johtavan pyörätien alikulun maalialueelle, jossa samalla koko kilpailu puhallettiin päättyneeksi. Hiljaista on toistaiseksi ollut. Vanhemman polven kiistaton kuningas on mm. - Sakko Balboan yhdistetty duetto ja limominen pubiruusun kanssa - Jaukan Matin nose manual ruohogäpin yli - 360 flipin ländääminen portaisiin sekä lukuisat muut ylilyönnit, rullalautauroteot ja häiriökäyttäytymiset, jotka suositellaan tarkastamaan, kunhan tiimien editit kyberavaruuteen tiensä löytävät. King of Rovaniemi 2013 Jos rovaniemeläiseltä skeittaajalta kysytään, kuka on Rollon kingi, vastaus voidaan jakaa sukupolvittain kahteen. Yung Zip & Wu-T. Liekö toisaalta kyse edes kilpailusta, vaikka voittajan määrittäminen onkin helppoa: eniten pisteitä. - Neljänkymmenen jätkän puolen kilometrin yhteispommitus Ounasvaaralta mutkaista pyörätietä alas. Mainittu herrasmies on myös vuosittain antanut haastajien yrittää riistää lauman alfauroksen asemaansa King of Rovaniemessä. Jokaisessa tiimissä oltiin kuitenkin venytty koviin suorituksiin ja ylitetty itseään huolella rakkaudesta lajiin. #KOR2013 Fs flip meidän makuumme. Nykyisen polven idoli löytyy paikallisen Real Dealin tiskin takaa ja kantaa Wu-etuliitettä. Se, että tapahtuma jälleen kerran saatiin järjestetyksi, oli voitto Rollon skenelle. Shroomelokuvista kuulu King Ate. - Samalla aukiolla tehtävän väärinymmärryksen ja päihtymystilan ansiosta kolmosista munasillaan hinkattu kickflip - Noseslide juopon kansoittaman penkin selkänojaan - Useita alusvaatteisillaan ostettuja kaljakeissejä ja baarissa paidattomana tehtyjä breikkausliikkeitä. Piste. http://youtu.be/HhHOkBeagXE. Jutun kirjoittamisen aikaan voittajatiimi ei vielä ollut selvillä videopätkien keskeneräisyyden vuoksi. - Lapdance kadulla tavatulle tuntemattomalle emännälle Careless Whisperin tahtiin, rahan saaminen ja jälkiseuraamuksena kiihkeä yökerhossa suuteleminen - Kaupungin keskusaukion täydellinen haltuunotto rullalautailukäyttöön ja parinkymmenen ukon tunteja kestäneet sessiot. Mielestäni yleinen toiminnan taso riittää perusteluksi kliseelle, että jokainen oli tapahtumassa oman elämänsä voittaja. Kummasti se lupaus maagisesta 50 pisteestä vain pistää nuoren miehen sekoilemaan! - ”Team Rafadus” polvistuneena Rovaniemen kirkon alttarille, liiveissään selän kokoiset ristit väärinpäin 24 Napapiirin kuninkuusajot - Rengin kickflip (muutkin saattoivat tehdä) samaisessa kirkossa, uskovaisen kanssa tinkaaminen sekä suutelemisen yrittäminen - Silmämunatatuoinnin ottaminen - Legendaarisen verttiskeittaajan mukaan nimetty Piippola-challenge eli caveman boardslide lähes säkkipimeässä suoritettuna. Sen verran täynnä fiilistä oli tuo neli–viisikymmenpäinen porukka napapiirin pimenevässä illassa
Vain asfaltti jäi. kirves lahti rajala virtanen basola tuomi ollie I Kuva: Tuukka kiviranta I www.manualmarket.fi 25. Paskaan ollaan totuttu, ja sen kanssa opittu elämään. ”Monille” päätettiin kesän alussa rakentaa harkoista, lattiatasoitteesta ja kulmaraudasta kurbi, koska alueella oli kohtuullisen sileä asfaltti ja joitain olemassa olevia reilejä sekä huonokuntoisia rakenteita, joita voisi levyjä vaihtamalla kunnostaa. Kaupunginisien lajia kohtaan osoittama piittaamattomuus oli tullut vuosien varrella selväksi. ”Luvatonta ja vaarallista”, totesi kunnanisä ja toimi, kuten kuka tahansa järkevä virkamies siinä vaiheessa olisi tehnyt: hankkiutui ongelmasta eroon puskutraktorilla. Menikö nyt niinkuin Strömsössä. Suomiskeittaus ei tunnetusti ole ruusuilla tanssimista – korjaan Amerikan-mallin sileällä betoniflätillä kruisailua. Pläntti sileää pintaa ja ripaus ymmärrystä – onko se liikaa pyydetty. Itse arvasin jo jutun sävystä, että kohta Moni voidaan hyvästellä. Rovaniemellä, lähes 60 000 asukkaan Lapin pääkaupungissa, virallisten harrastuspaikkojen tarjonta on jäänyt yhden skeittipuiston ja muutaman hassun viime vuosituhannella rakennetun mikrominin varaan. Sillä siitä päästiin, ikävästä vastuusta. monitoimikenttä, jossa sijaitsi lisäksi kaupungin hamassa menneisyydessä puuhaama hullunkurinen kapea ja korkea rampinrähjä. Yksittäinen kansalainen nimittäin pahastui paikan siivottomuudesta (tämä oli ollut tilan pysyvä ja muuttumaton luonne jo vuosikausia) ja sai aikaan maakunnan ykkössanomalehteen kauhistelevan reportaasin. Tällainen oli myös Ounasrinteen lähiössä sijainnut kaupungin ns. Ehkäpä siksi Monin puuhamiehillä ei ollut tullut mieleen lähteä kyselemään lupia skeittauskäytössä jo vuosia toimineen tilan parantamiseen. Jos ei muuta, niin toivoisin Rovaniemen kaupungin hahmottaneen kyseisen episodin myötä, että harrastuspaikkoja tarvitaan ja niitä ollaan harrastajavoimin tarkoitus valmiita tekemään vaikka hartiapankkitalkoilla. Olisiko voitu kenties keskustella ja antaa edes pojille mahdollisuus hakea omat reilinsä pois ennen kaatopaikkakyytiä. Kurbin valmistuttua Moni saavutti suosiota skeittaajien joukossa, koska se oli kaupungin ainoa jotenkin skeitattava kurbi. #ROLLO Rovaniemen DIY-fiasko Eiköhän laiteta homma kärkeen tapetille: Rovaniemen skeittipaikat ovat lähes käyttökelvottomassa tilassa. Tapaus on herättänyt aktiivista keskustelua ja kampanjointia sosiaalisessa mediassa. Skeittareiden innostus uudelleen lämmitetystä harrastustilasta päättyi kuitenkin tylyyn tyrmäykseen. Pieniä rakennelmia tuli lisää, paikalle ilmestyi betoniporsaita, kaivonrenkaita ja ditsirakennelmaan vaihdettiin levyt. Moni tyhjennettiin viimeiseen muruseen 48 tunnin sisällä jutun ilmestymisestä. Vai päästiinkö. Epävirallisia kyhäelmiä luonnollisesti on syntynyt sinne tänne, mutta ne ovat koostuneet lähinnä yksijalkaisesta reilistä ja kakkosnelosesta tiellä poikittain. Routiva, rypyläinen asfaltti on sääntö eikä poikkeus, suorituspaikat useimmiten reikäistä havuvaneria, ja siihen on perinteisesti ollut tyytyminen
Tuloksena pannut käden päälle rappusen kulmaan. Samaisessa paikassa opittiin monta uutta trikkiä. Loppukesä menikin käsivarsi kohti taivasta, kun ranteesta oli mennyt veri- ja hiussuonia huonoon jamaan. Ja hetkinen – eikös juuri tuohon aikaan ollut vaihe, kun ostettiin niin isoja housuja kirpparilta, mitä vaan löytyi, ja leikattiin niistä ylimääräiset lahkeet pois (1 metri)! Miten sitä on ollutkin niin tuuliviiri. -Anssi Paukkunen Teksti JOONAS PULKKINEN 26 Kuvat SAMULI HÄRKÖNEN, Miikka Temonen, ESA YliJääskö & LEden Arkistot Ei tarvita kuvatekstiä. Menin aika pian muuton jälkeen suoraan kouluun seiskaluokalle. Eikös se vieläkin järkkää levymessuja. Ei me oikeastaan muuta tehty kuin skeitattu. Ei me niistä leffoista tiedetty juuri mitään, ja muistan kuinka se harmitti, että Lede sai New Dealin leffan, koska se oli noin puolet pidempi kuin Video Days. Joskus viikonloppuisin käytiin taikkarin opiskelija-asunnoilla katsomassa meininkiä. Jos saat jostain käsiisi, niin katso Ovela Mango ja Untitled vuodelta 1992. Viimeisetkin voiman rippeet olivat jääneet sinne hallille. Bs bigspin, ss fs bigspin ja fs 360 ollie! 360 late-shovetkin kuuluivat Leden trikkipussiin jo vuonna ’92! Sääminkitalolta (nuorisotalo) saatiin videokamera lainaan, ja käytiin siellä editoimassa meidän ensimmäiset leffat. Se on vaan Lede. Lökärit vaihtuivat strechfarkkuihin ja flanellipaita nahkatakkiin. Toinen päivä puskettiin hallilla väkisin, ja kun kotimatkalla bussissa koitti nostaa jalkoja ylös tuolista, mitään ei tapahtunut. Tuohon aikaan muuten skeitattiin välitunneilla koulun pihalla. En ainakaan itse muista, että muut skeittarit olisivat näyttäneet yhtä koomisilta. - (not so) Old, fat & slow - Antti ”Lede” Lehtinen M uutin Lappeenrannasta Leden naapuriin Savonlinnaan muistaakseni kesällä 1988. Ledellä oli ihan erilainen trikkipussi kuin muilla Savonlinnan pojilla. Alkoi pitkä ystävyyssuhde, johon mahtuu monenlaista tarinaa. Mieleen muistuu, kun Lede oppi perusflipin supernopeasti ja halusi mennä heti testaamaan sitä rappusista alas – valitettavasti huonoin tuloksin. Taisin saada kerran pesut, mutta sekin oli kai enemmän sellainen kertaluontoinen pakkosuoritus. Spottina oli hirrestä tehty penkki, joka toimi täydellisesti reilinä. Lyhyitä klippejä siellä täällä, ja vitsi ne grafiikat, hah! Editointi oli selvästi Leden heiniä itseni toimiessa enemmänkin statistina. Lede tekee asioita aina täysillä. Samasta aiheesta tulee puhelinsoittoa puhelinsoiton perään, mikä voisi monesta olla hieman yliampuvaa, mutta itse olen siihen täysin tottunut. Mieleenpainuvin juttu on ehdottomasti se, kun Lede päätyi ostamaan New Dealin Useless Wooden Toysin ja itse ostin Blindin Video Daysin. Varsinkin pahimpaan pressure/lateflip-aikaan se oli ihan ässä kaikissa half pressure takajalan half flip -trikeissä ja muissa sellaisissa. Antista tulee ensimmäisenä mieleen flanellipaita, kaulahuivi, leukaparta ja pitkä tukka – niin ja punainen omakotitalo, jonka alakerrassa oli levykauppa Tiuku Tauku -Antin kotitalo kasarilla. Jalat olivat aamulla täysin ohi, mutta toisaalta hipbackistä löytyi uusia tarroja, jotka tarttuivat mukaan liikkeen vaatteista saksien avulla. Editointiote oli toisinaan aika psykedeelistä, kun musiikkivalintoina käytettiin mm. Levykauppatoiminta kulkee suvussa, ja jos joku ei tiedä, niin Ledeltäkin löytyy ihan järkyttävä arsenaali levyjä, videoita yms. Hahahaa! Ja olisiko tukkakin vapautettu välillä ponnarista. Niin, meillä oli molemmilla tukat puoleen selkään asti; pyörittiin aika paljon ”heviporukoissa”. Lede taisi olla just se, joka toi vanhat kökköhorrorleffat niille videoille. Mieleen on jäänyt matkat Joensuun halliin ja armoton skeittaus aamusta iltaan niin, että jalkoja särki aamulla. Frank Zappaa ja muita ei niin tavanomaisia artisteja. Uusi asuinpaikka oli ihanteellinen nuorelle skeittarille: vieressä oli Askon iso takapiha, jossa oli hyvä flätti ja jossa sai puuhastella omia ramppeja raksoilta pöllityistä vanereista kenenkään puuttumatta asiaan. Katsotaan vain tämän kuvan kauneutta ja miestä crailissa.. Mahdettiin olla kyllä huvittava näky muissa kaupungeissa. Uudesta koti-ikkunasta näin huonekalukauppa Askon takapihalla kaksi skeittaria, joista toinen oli Lede, ja rohkeasti painelin lauta kainalossa tekemään tuttavuutta. Yöt vietettiin Joensuussa silloin toimineen Skatejailskedekaupan lattialla. Lede itse asiassa innostui myös soittamisesta ja päätyikin aika nopeasti basistiksi johonkin bändiin. Kun se lähtee johonkin hankkeeseen mukaan, niin välillä sen innostus on kuin pikkupojalla. Lede ja muut skeittaajat olivat tuolloin ysiluokalla, ja jotenkin kai niitten käskystä minut jätettiin rauhaan. Jossain vaiheessa teini-iässä hevimuoti alkoi vaikuttaa enemmän, ja alettiin käyttää niitä strechejä skeitatessakin. Näillä samaisilla reissuilla tehtiin myös ostoksia, koska Savonlinnassa ei ollut kunnon skedekauppaa. Seiskoja mopotettiin tuohon aikaan ihan huolella, mutta minulle kävi toisin. Onneksi homma kääntyikin sitten Leden harmitukseksi siinä vaiheessa, kun videoita katseltiin Savonlinnassa. Lede oppi monet jutut muita nopeammin. Tuohon aikaan oli hauskaa, kun meillä oli täysin eri vaatteet skeitatessa kuin viikonloppuiltaisin. Usein just Leden kanssa siellä kyykittiin ja koetettiin sovittaa skeittausta biiseihin sopiviksi
27 Samuli Härkönen
Palat loksahtivat paikoilleen, ja siitä eteenpäin sitä kai sitten oltiin jotain tuppukylän daggerseja. kadulla, joka oli lähellä silloista City Hobby -kauppaa, jota Vatasen Tumppi kellarissa pyöritti. L: Talvisin kävin hyvin usein Kuopion pienellä punaisella hallilla. Ne olivat hyviä aikoja ne, flanelliaikoja, hah. L:Anssi muutti Savonlinnaan joskus ehkä 90-luvun taitteessa ja olimme lähes naapureita. Tutustuimme skeittauksen merkeissä, ja Anssi oli hyvin nopeasti täysillä mukana skenessä. Talvisin tuli myös käytyä paljon Psycho-skateparkissa skeittiasioissa. Sittemmin Arin nimi taisi muuttua John Hammondiksi tai jotain. Nuo hustlaamamme laudat olivat ne kaupungin ainoat, eikä missään näkynyt skeittausta tai ollut saatavilla tietoa siitä, mitä laudoilla oikein pitäisi tehdä. P: Mikä oli Skatejail. Näytettiin varmasti ihan helvetin urpoilta koko joukkio. Lopulta pääsimme näkemään ja kokemaan elokuvan ”Thrashin’”, mikä muutti kaiken. Kurvailimme laudoilla ympäriinsä, ja housut rikki palasimme aina iltaisin kotiin. P: Millainen skene Savonlinnassa oli. Talvella kuollut ja ankea paikka elää. Oma eka lautani oli Grentec Coyote II, jonka kadotin jossain vaiheessa, ja viime keväänä sain vihdoin korjattua tämän virheen ja eBaystä hankittua itselleni juurikin samanlaisen. Meistä tuli todella hyvät ystävät ja skeittasimme ihan helvetisti. Ensimmäiset paikalliset sponssitkin siinä koettiin, kun paikallinen urheilukauppa otti meidät talliinsa. Helsingissä tuli myös oltua aika paljon, kun tätini asui siellä, ja yöpaikka oli aina taattu. (NTSC ja VHS) varhaisista jenkkiskeittileffoista, joilta yritimme jotain muka tihrustaa. Emme tajunneet hommasta mitään. Tässä vaiheessa voidaan puhua, että skeittaus oli todellakin elämäntapa, ja se vei lopullisesti mennessään. P: Miten löysit siellä skeittauksen. Flanellipaidoissa puskettiin kuin hullut. Olit mukana siinä tiimissä; ketä muita siinä oli. P: Kuinka aktiivisesti kävit Savonlinnan ulkopuolella. Toinenkin noista laudoista meille lopulta jotenkin päätyi, ja näillä sitten homma alkoi. Veikkaan, että nuo pikkukriminaalit olivat varastaneet laudat jostain, ja hauskojen sattumien kautta sain vaihdettua itselleni toisen näistä laudoista muistaakseni jostain työmaalta nyysimääni styroksinleikkausveitseen. Skene muovautui ja kasvoi pikkuhiljaa, ja jonkinlaista kehittymistäkin kai tapahtui. Siellä tuli skeitattua paljon Varosen Mikan, Vexin, Keskiorvolan Kallen ja jo edesmenneen Miron kanssa. Kaunis ja vireä kesäkaupunki. Hyviä muistoja syntyi ja paljon hienoja asioita tapahtui aikoinaan tuossa kaupungissa. Skatejailin aikoihin tuli käytyä Anssin kanssa paljon Joensuussa puskemassa hallilla, ja ne olivat hienoja ja rajuja reissuja. L: Oikeastaan aika ankea aluksi. Tätini asui Albertin- Skateposse, Savonlinna. Esa YliJääskö Esa YliJääskö Pulkkinen: Olet kotoisin Savonlinnasta. Fiilis. Ei ollut Youtubea eikä Googlea. Minä. Kirjeposti kulki ja markoilla maksettiin. L: Olisinko ollut silloin ehkä kolmannella luokalla ala-asteella, kun nähtiin erään hyvän kaverini kanssa, kun paikalliset isot pahat pojat kurvailivat pienillä muovisilla kruisereillaan pitkin katuja, ja olin kerrasta myyty. Tutustuin Tumppiin ja sain kai jonkinlaisen sponssin, enkä oikein tiedä, mistä siinä oli kyse, mutta oli mahtavaa käydä aina City Hobbyllä hengaamassa ja jutustelemassa Tumpin kanssa. Lede: Savonlinna on pieni kaupunki Savon sydämessä kaukana joka paikasta. L: Skatejail oli skeittikauppa Joensuussa, jota pyörittivät Juha Pirinen ja Kuju, jonka oikeaa nimeä en nyt tähän hätään muista, sekä tuohon aikaan vielä Ari Hartikaisena tunnettu persoona. Millainen paikka se on. Olihan siellä tietysti myös tuo pieni ihmelapsi nimeltään ”Alsu” eli herra Aleksi Fräki. Skenestä muodostui lopulta itse asiassa hemmetin hieno ja tiivis yhteisö, ja nuo ajat ja kaverisuhteet eivät tule koskaan unohtumaan! P: Koska sitten tutustuit Anssiin (Paukkunen). 1989. Pikkuhiljaa kuitenkin aloimme saada käsiimme kopionkopionkopionauhoja 28 Fs boneless keskellä betonista luontoa
Harmi sinänsä, koska tuossa virityksessä olisi kenties voinut olla ainekset enempäänkin. Olimme reissussa toista viikkoa, ja olihan se nyt sellainen reissu, josta riittäisi tarinoita loputtomasti. 1990 ja 2000 yhdessä tempussa. Ilman Panua tuskin olisi näin vahvaa skeneä tässä kaupungissa. No, pääsin Joensuuhun sovitusti ja paljastui, että mitään isoa autoa ei ollutkaan, vaan lopulta lähdimme tuhannen paskalla Datsun 100a:lla valloittamaan Suomea. Hartikainen oli säätänyt meille tourin, ja meidän piti lähteä isolla pakettiautolla kiertelemään pitkin länsirannikkoa, demottelemaan siellä sun täällä myyden kampetta autosta ja tietysti promoamaan Skatejailin postimyyntiä yms. Sandeen ja Harriin sekä varsinkin Leinon Topiin olin jollain lailla tutustunut jo ennen muuttoani Jyväskylään. R.I.P. Keikkailimme kohtuullisen paljon, ja studiossakin tuli käytyä. Itse olen kulkenut oike- 29. L: Panulla on selkeästi ollut todella suuri merkitys Jyväskylän skeittihistoriaan ja laajemminkin. Samuli Härkönen Nosegrindbonkkaus. Hetkeä myöhemmin skeittaus oli taas hyvin keskeisessä roolissa elämässäni. Ajankohta oli loppukevät, ja öisin oli lähes pakkasta. Muistaakseni homma sovittiin Joensuussa joissain black metal -kinkereissä heti Xysman keikan jälkeen. Jossain vaiheessa meininki alkoi mennä sen verran raskaaksi, että oli pakko pysähtyä ja miettiä vähän asioita. Levydiili oli tuloillaan, mutta sitten hommat lähtivät menemään hiukan väärille urille, ja lopulta laitettiin homma pakettiin. P: Minne ajauduit sitten Savonlinnasta. Toisaalta kuitenkin ehkäpä parempi näin. P: Jyväskylällä voi katsoa olleen kolme isoa sukupolvea: ensin on Panu Pihlin aikalaiset, sitten toinen on Puupponen kavereineen, ja nyt on tämä Beyond-sukupolvi. Antti ”Lede” Lehtinen P:Mitä Skatejailille kävi. L: Skatejail hiipui lopulta, Hartikainen lähti jonnekin omille teilleen, ja legendat kertovat hänen myöhemmistä teoistaan. Jossain vaiheessa sitten veri veti takaisin skeittauksen pariin ja piipahdin moikkaamassa Pirisen Juhaa hänen tuolloisessa liikkeessään Jyväskylässä. Keskeisin varmaan oli kuitenkin yhtye nimeltään The First Bloom. SM-skaboissa kävin parina vuotena, ja paras sijoitus taisi olla seitsemäs. Mikä niitä mielestäsi erottaa. Pirisen Juha perusti SK8 Importin, joka on taas oma lukunsa Suomen skeittihistoriassa. Tuo porukka oli hyvin tiivis ja oma yhteisönsä. Tärkeää pioneerityötä, joka jatkuu vieläkin! Itse en tuohon aikaan ole Jyväskylässä ollut, joten en pysty enempää tuosta ajasta kertomaan. L: Kisoja tuli joitain kierreltyä, ja Joensuun kesäkisoissa tuli jaettu voitto Mika Uuksun kanssa vuonna 1991. Kerrassaan loistokasta, oikeasti! Tiimissä oli tosiaan me Savonlinnasta ja muutama Joensuulainen jamppa. Harrin (Puupponen) sukupolvi taas oli voimissaan juuri silloin, kun itse muutin kaupunkiin. Tuli sitten soitettua ja keikkailtua useampi vuosi viettäen sitä kuuluisaa rock’n’roll-elämää, mutta kuitenkin ilman sitä suurempaa feimiä. L: Skeittaukseni loppui kokonaan useaksi vuodeksi joskus 1993 tai 1994 tienoilla, koska en pystynyt skeittaamaan jalkavammani takia juuri lainkaan reiluun vuoteen. Tässä vaiheessa siirryin sitten vahvasti bänditouhujen pariin ja skeittaus jäi jalkoihin, vaikka jalkakin lopulta kuntoutui. Itse skeittasin tuolloin paljon Nikkarikosken Villen, Haapalan Juhon, Jarvan Otson ja monien muiden kanssa. Se oli juntille savolaiselle hieno hetki. Sittemmin Juho perusti Beyondin ja tämä toi kaupunkiin taas todella paljon eloa ja elävöitti vahvasti mielestäni tunkkaista ja kuollutta skeneä. P: Minkä tyylinen bändi se oli, jossa soitit? L: Bändejä ja projekteja oli paljon. Valtaosa ei ihan kenties kestä päivänvaloa, joten parempi ehkä jättää kertomatta! P: Kävitkö kisoissa. kokoonpanolla minä, Kande ja Hartikainen. Sellainen hauska tarina SkateJailista pitää tähän ujuttaa, että Happy Hourin Datsun 100a -kiertue ei ollut ensimmäinen Datsun 100a -kiertue. Moniin näistä henkilöistä tutustuin paremmin vasta vuosia myöhemmin. En muista. ja Paukkusen Anssi päädyimme monen sattuman kautta Skatejailin ensimmäiseen tiimiin. Itse skeittasin tuohon aikaan aika paljon eri porukoissa, joten en tätäkään skeneä kovinkaan hyvin tunne. Pikkuhiljaa tutustuin jotenkin muuhunkin porukkaan eli Esaan, Taiskaan ja Anttuun jne. Juha kuoli autokolarissa joitain vuosia myöhemmin. Joensuusta muistaakseni Kande ja Aapi. Olisko ollut vuonna 1992. Päätin sitten lähteä silloisen tyttöystäväni (nykyisen vaimoni) kanssa hänen opiskelujensa perään Jyväskylään ja tietoisesti irtautua noista Savonlinnan meiningeistä. Nukuimme kolmestaan tuossa samaisessa kotterossa milloin Vaasan Tropiclandian pihalla ja milloin missäkin puskissa. Mahtavia ihmisiä
Olin aikaisemmin ollut jo jonkinlaisessa kontaktissa Treecen kautta Ray Barbeen kanssa ja päätin, että ihan piruuttani kysyn häntä, ja sehän sitten tärppäsi. Kyllä varmasti on vuosia jäljellä. Kuvaan vieläkin aina, kun vaan aikaa ja jotain järkevää kuvattavaa löytyy. L: Se kestää sen minkä kestää. Viime keväänä oli eka ulkotapahtuma keskellä katua P: Onko sinulla vielä kunnianhimoa skeittauksen suhteen? L: Kyllä, paljonkin. Vanhoja temppuja on jäänyt paljon pois ihan jo näistä fyysisistä rajoitteista johtuen, mutta toisaalta uutta kampetta on tullut myös tilalle. Olisikohan se ollut vuosi 2011, kun päätin, että keinolla millä hyvänsä seuraavana vuonna meillä on joku ulkomaalainen bändi jatkoilla ja luonnollisesti sellainen, joka on vahvasti sidoksissa skeittaukseen. Nuorempana sitä tuli ajettua itseään liian tiukoille suorittamisen suhteen, ja homma ei sitten aina maistunut. Eräänlainen kokoontumisajoteemahan tässä oli. L: Into valokuvaukseen lähti alunperin videoprojekteista ja leffoista, joita kuvailtiin jo vuodesta 1989 alkaen Savonlinnassa. Siitä se lähti. Toinen ongelma on kroonisesti paskana oleva nilkka, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että flippitemput taitavat olla enemmän tuolla historiassa. Innostuin välittömästi, ja asiaa alettiin tutkia. OFS kasvoi suhteellisen isoksi, kun esim. Treecellä oli jo lentoliput lapasessa ja kaikki valmiina, mutta sitten muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa hän joutui perumaan tulemisensa, koska oli saanut pestin Lemonheadsin kiertuerumpalina koko USA:n ja euroopan kiertueille. Aikaa työssäkäyvänä kahden lapsen isänä ei liikoja ole, mutta kyllä niitä kuvia vieläkin räpsitään. Näistäkin syistä vielä joitain vuosia sitten oma skeittaaminen oli jotenkin sellaista väsynyttä ja todellista yrittämistä tai fiilistä ei oikein aina löytynyt. Loppu on historiaa. Jokainen tämän lajin parissa vietetty hetki on voitettu hetki, ja aion jatkaa niin kauan, kuin vaan miehessä henki pihisee ja jalat kantavat. Tervetuloa, OFS 2034! . ” Jokainen tämän lajin parissa vietetty hetki on voitettu hetki ” Jyväskylän keskustassa, ja olen ymmärtänyt, että ensi vuonna pääsisimme taas mukaan osaksi Yläkaupungin yö -tapahtumaa, jos niin haluamme. astaan aina vähän omia latujani hiukan sivussa ja koettanut taustalta vaikuttaa asioihin. Lemonheadsin taustavoimat maksoivat meille lopulta lentolippurahat takaisin, ja olin ihan paskana, kun MCRAD perui. Olen ehkä ollut eräänlainen sivustaseuraaja, joka on vähän kaikessa isolla liekillä mukana pysytellen jollain lailla kuitenkin hiukan ulkopuolella. Miltäs kuulostaisi. Miten onnistuit saamaan sellaiset kontaktit. Monia ideoita oli, ja joitain lähdin jo viemään eteenpäin, kunnes Hytösen Esa mainit- 30 si, että MCRAD voisi olla mahdollista kenties saada mestoille. P: Miten luulet kropan kestävän vielä skedeystä. Yksi mahtavimmista tyypeistä, joita olen koskaan tavannut. Päätin lähteä viemään tätä ajatusta eteenpäin, ja vuosi vuodelta homma kasvoi isommaksi ja isommaksi. Vieläkö kuvailet. SAMULI HÄRKÖNEN P: Miten innostus valokuvaukseen syntyi. Oli aika huikeeta isännöidä suurta idoliaan täällä Jyväskylässä kolme päivää. Nyt on taas mahtavaa huomata, että itseään tulee haastettua paljon enemmän ja fiilis kasvaa koko ajan sen myötä. Rokkikeikkojen kuvaaminen on tullut nyt aika isosti mukaan kuvioihin vanhojen juttujen lisäksi. Aikainen metodi Jyväskylän DIY-spotilla. OFS on ollut aikalailla oma ponnistukseni, ja vuosi vuodelta olen pyrkinyt kehittämään sitä eteenpäin, kunnes lopulta hallin rajat ja monet muut ongelmat tulivat vastaan. Ray Barbeekin kävi mestoilla. Lopulta täällä olivat kaikki, ja ekat hotellit buukattiin jo kuukausia ennen tapahtumaa. P: Miten ajatus OFS:sta syntyi. Myöhemmin sitten tein muutaman HanuriJKL-leffan Jyväskylässä, ja jotenkin sitten paljolti Ville Nikkarikosken innoittamana päätin hankkia ekan järjestelmäkameran ja salaman. Sotalan Jani oli tavannut Treecen ja jollain lailla jo tutustunut häneen, ja häneltä tuo kontakti sitten minulle päätyi. L: OFS syntyi lukuisista keskusteluista ja kollektiivisesta haaveesta kerätä kaikki vanhojen hyvien aikojen sankarit edes yhdeksi illaksi puskemaan saman katon alle. Valitettavasti tuo krooninen aikapula tekee hommasta hiukan hankalaa ja skeittaamaan pääsee ihan liian harvoin. Nyt tämä on kenties siistimpää kuin koskaan, koska paineita ei ole, vaan ainoastaan sitä hyvää fiilistä. Kattokaa vaikka Panua! Selväähän se on, että oma skeittaaminen muuttuu vuosien varrella: harkinta kasvaa, dropit pienenevät, vauhtikin kenties hidastuu ja muutenkin homma elää, mutta se kuuluu elämään ja se on hyväksyttävä
MIIKKA TEMONEN Harvempi nelikymppinen taipuu enää stalefishiin. 31
Täydellinen aamupala ja lämmittely paikka. 32. Pikkukivaa joka nälkään. Yliliukas, sepelinen sekä rakennuspölyinen flätti, jossa reiät ditsien vieressä. Hostellimme lähiparkki Stadshagenissa. Fyysisesti hyvin kokonaisvaltainen suoritus. Kaiken lisäksi tänne on todennäköisesti turha tulla ensi kesänä, koska luultavasti rakennelman valmistuttua se on myös lopullisesti skeittikelvoton. Harvoin silti onnistuu flattikurbi 50-50:ssä säkittämään kurbiin sekä lyömään päätään katuun. Miki 5-0 to fakie ja Eesu ollie. Toimii myös päivän päätteeksi. 187 cm ja 90 kg, mutta vieläkin kimposi navan korkeudelle. Kuvien perusteella kuin paratiisi, mutta paikanpäällä Stadshagenissa aivan jotain muuta
Olimme saapuneet Kista-nimiselle ostoskeskusalueelle, josta löytyi niin hänkät, raput, kurbit kuin muutkin teollisuusalueiden vaihtoehtolinjat. Luovuimme navigaattorista ja myös toivosta ja lähdimme etsimään itseämme ulos metsästä. Ei kuitenkaan mistään koulussa opitusta, vaan niin sanotusta retkestä rapakon toiselle puolen. Sen verran sain kumminkin selville kartturimme salakielestä, että ydinkeskustassa ei pörrätty, vaan keskityimme reunaalueiden tutkimiseen. Eeden oli sittenkin olemassa – vaikkakin ilman Amerikan kanaalia! 33. Koordinaattimme johdattivat meidät ruotsalaisen kansallisidyllisen asuinalueen läpi hevoslaitumen kautta metsään. Asteen retkestä Tukholman kaduille. Itselläni ei ollut ihan hirveästi käryä koko reissun aikana siitä, missä olin ja etenkään siitä, missä ne spotit olivat, mutta onneksi kartturitulkkimme Byby hoiti paikallisliikenteen kortin räpylään ja viittoi tietä meille ruotsin tunneilla nukkuneille. Aste Tukholma 2013 TO–SU Kysehän on siis menneestä eli historiasta. #TeamAste #Ruotsi #Tukholma #sk8board #to-su #kesä2013 Allekirjoittanut on käynyt ruotsissa miljoona kertaa lapsesta asti. Isän kanssa tutustuttiin laivan humppabaariin jo varhain, jotta sitten aikuisuuden myötä ei jännittänyt liikaa antaa tanssijalan vipattaa kyseisessä paikassa. Luonnossa reippailu osoittautuikin varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä lopulta saavuimme löytämämme sivistyksen ytimeen. Menimme tarkastamaan, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Muutaman kilometrin käveltyämme hyttysten syötävinä aloimme jo epäillä koko Eedenin olemassaoloa. Ei Amerikkaan vaan jokaisen tuntemaan ihanaan lähinaapuriimme Ruotsiin (6–1)! Emme puhu Suomen lätkämaajoukkueen retkestä Globeniin, mutta joukkueesta kylläkin, ja retkestä. Eräästä valtavasta Amerikka-tyylisestä ditsispotista olimme kuulleet huhuja ja nähneet jopa kuviakin. Kartturimme oli saanut haltuunsa koordinaatit paikan löytämiseksi, joten lähdimme paikallisliikenteen osoittamaan suuntaan. Teksti Miki Tähtinen Kuvat Samuli Ronkanen Kuvitukset Eesu Lehtola Tägit. Päädyimme jonkin valtatien varteen, jonka toisella puolella häämötti asuin- ja teollisuuskeskittymä. Tästä syystä järkevät päättäjähahmot, jotka mahdollistivat matkamme, katsoivat kristallipallosta tulevaan ja tilasivat lennot, jotta pääsisimme suoraan Tukholmaan pääaktiviteetin pariin ilman humppabaarin seireenejä tahi muita vastaavia kitkaa aiheuttavia tekijöitä, jotka saattaisivat muuttaa reissun luonteen täysin
34. Vettä saa kaupasta ja sitä toista Systembolagetista. Niitähän löytyi joka kulmasta. Siinä se sitten. Kaupasta saatava Mellan-öljy paljastuikin varsin toimivaksi urheilujuomaksi, sillä mies ei ehdi herpaantua liian mukavaan tunnelmaan. Äijä ulvoi kuin marakatti omissa purppuralakanoissaan pitkin yötä. Saatiin matskut, eikä edes ehditty skeitata kaikkia spotteja. Aste Tukholm a 2013 TO–S U Tämä spotti oli noin 10 km hostellilltamme, Kistan kaupunginosassa, jonne lähdimme etsimään edellisen sivun ditsispottia, joka olikin 700 m päässä majapaikastamme. Sitten paluu Stadshageniin hostellillemme. Sadepäivän varalta lähistöllä oli myös betoniparkki, jossa oli sanoinkuvaamaton määrä härveleitä yhden sillan alla, ja betonin muodossa tietenkin; pinnan sileys huikea, kovuus päällekäyvä! Sadesuoja ja hyvät kamat kelpasivat myös virolaisille kollegoillemme, jotka olivat sattumalta myös paikalla. Tunnelma oli kuin pommisuojassa; ikkunaton laatikko huonolla ilmastoinnilla. Kylkeä kääntäessäni näin vielä toisella puolella huonetta, kun miespuoliset huonekaverit viettivät herkkää hetkeä yhdessä. Kun on puhe suomalaisista skeittareista ulkomailla, mainitsemisen arvoinen aihe on nesteytys, sillä kehon ei kannata antaa kuivua, koska muuten saattavat paikat revetä. Miki & ollie. Majoituksena käytimme erästä hostellia, joka oli sekin omalaatuinen kokemuksensa. Tämä alue päätettiin tutkia seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä oli tiedossa lähispottien etsimistä. Mahdollinen väylä absolutismiin. Illalla saatat tosin havahtua historian kovimpaan hikkaan. Saimme huonekaveriksi muuan intialaisen miehen, joka tykkäsi nukkua ensi töikseen vuorokauden putkeen. Odottelin aamua. Mikäli haluat virittäytyä hesh law -henkiseen pooliskeittaustunnelmaan, tarvitset pari keskiketterää. Muutama kortteli hostellilta löydettiin se ditsispotti, joka piti olla siellä metsässä
Koska Tukholmassa oltiin virkavaltaa myöten hyvin myönteisiä skeittauksen suhteen, ei tämä fs railslide näyttänyt vaivaavan ketään. Tack ska du ha! Miki ja kinkkinen fs board. 35. Kyseinen kinkkireili oli Stadshagenissa keskellä asuinaluetta
Sama parkki, jossa ensimmäisen aukeaman Tommin ollie. Eri mies, eli Miki. 36
Ensi vuonna uusi yritys sitten, bro! Aika loppui, spotit eivät, reissu oli ohi, ja miehet takaisin. Kaikki nämä spotit sijaitsivat vierekkäin. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Lisäksi reilikuvassa näkyvä ruosteinen metallikurbi jatkui noin 100 m reilistä oikealle. Ekat pari päivää odoteltiin lähinnä spottien kuivumista ja heti kun päästiin kunnolla skeittaamaan niin Ron taittoi nilkkansa. No ei silloin kuitenkaan skeitata. Reissun puhuttavia aiheita oli myös joukkuetoveri Myydikin loukkaantuminen. Hieman Ronin Bluntista eteenpäin löytyi taas pitkä rivi vastaavia kurbeja, joissa ei ollut puista päälystettä. Nämä kaikki noin 700 m päässä edellisen aukeaman olliekuvasta ja ostoskeskuksesta. Kipu on silti kipu ja rata sama kaikille, vai miten se oli. Jonkun se on aina otettava, ja nyt se oli nuorimmainen. Joka tourilla joku teloo itsensä. Aste Tukholm a 2013 TO–SU Tommi: Fs board & Eesu: nollie (viereinen sivu) ja Roni: fs bluntti. Erittäin suuri kiitos puolestani, kaikille ja ensi kesänä uusiksi! Loppuun hieman tilastotietoja. Reissun crew käsitti seuraavat hahmot: Tommi Puustinen, Ron Modig, Eesu Lehtola ja Miki Tähtinen. Niin sanottu nurmi oli erittäin vihreää ja rehevää aidan toisella puolen. Ens kerralla arvotaan toinen uhrilammas. Videotuotannosta vastaavana toimi Vantte Lindevall sekä valokuvauksesta Samuli "Smuli" Ronkainen. Onneksi se ehti sitä ennen hoitelemaan yhden fs bluntin. Luultavasti kyseisellä alueella olisi riittänyt skeitattavaa vaikka koko touriksi. 37. Kiersimme täällä alueella kahtena päivänä ja joka päivä löytyi jotain uutta. Sinne vaan. Alku lähti kovaa, Myydik näytti kyntensä parkilla, mutta heti kun sade loppui ja päästiin kaduille, nuori mies astui ohi laudan ja loukkasi jalkapöytänsä varsin epätavallisella tavalla, jota ei osaa varmaan itsekään selittää
Pohjustaaksemme hiukan tätä haastattelua mainittakoon, että viime kerralla Eniz oli vielä Helsingin maalariammattikoulussa opiskelemassa ja sponsorina toimi kotoinen Happyhour. Eniksen haastis pitäisi käydä tekemässä. Haastattelu Sami Välikangas & Pete Ruikka?. Saan kuitenkin pienellä varoitusajalla sovittua treffit Mäkikuplaan Peten ja Eniksen kanssa. Siinä ajassa ehtii tapahtua melko paljon, varsinkin kun kyseessä on alle kolmekymppinen mies. Syntymästä kouluun on pitkä matka, joten emmeköhän ole jo tarpeeksi kauan kypsytelleet aihetta siitä, että on aika ottaa kaikkien ikisuosikki Eniz uudelleen haastateltavaksi. ENIZ FAZLIOV Vuonna 2006 Hangup päätyi nykyiselle kustantajalleen ja otti ensimmäisen askeleensa laajamittaisena julkaisuna. On aika pizzan ja jutustelun. Tuosta numerosta on kuitenkin aikaa jo yli seitsemän vuotta. Haastattelukin jäi suurin piirtein viimeisen kysymyksensä kanssa siihen, että ”Eikös maalarit oo aika juoppoja?” Tuliko Eniksestä koskaan maalaria. Tai onko mies ylipäätänsä joutunut vielä ottamaan sutia käteensä. Ensimmäinen numero oli saanut nähdä päivänvalonsa Duken pienten käsien synnyttämänä. Vahvimpana muistissa on kuitenkin se, että Eniz oli tuolloin kannessa ja että lehti sisälsi myös hänen haastattelunsa. Jokaisella varmasti on vahvasti omat muistikuvansa tuosta uudesta alusta suomalaisen skeittijournalismin saralla. ?On marraskuu, ja lehden deadline painaa niskaan. Jäljellä olisi vielä viimeinen ja suurin rutistus. Marraskuinen sade on raiskannut mielemme melko syvälle sineensä, eikä skeittaus tunnu kauhean läheiseltä aiheelta juuri nyt. Teksti Sami Välikangas Kuvatekstit Pete Ruikka 39
Silloin kun muutettiin niin täällä asu ainoastaan yksi sukulainen. ENIZ FAZLIOV MAKEDONIA Suomeen Eniz päätyi vuonna 1992 perheensä kanssa, koska vanhemmat olivat kuulleet, että Suomesta voisi saada töitä, ja niiden perään lähdettiin, paremman ja helpomman huomisen toivossa. Nyt en ole itse ehtinyt käydä siellä varmaan kolmeen vuoteen. Sotaa ei siis ole lähdetty pakoon vaan köyhyyttä. Vaikka jossain Numerossa joku olikin joskus erimieltä. Äiti silti noudattaa ihan Ramadania ja paastoaa täysin muslimioppien mukaisesti silloin, kun sen aika on. Nykyisin mulla on siis Suomen kansalaisuus. ”Tulin Suomeen mun mutsin kolmen broidin ja faijan kassa. Puhuvathan nekin itsestään suomalaisina, mutta silti niillä on oma kielensä ja juurensa. Eniz ei paljon takajalkoja kelaile vaan ottaa pitkään päätyyn, ruudun kameralle ja homma on siinä. Täten Albaanialaisen tie on siellä melko pitkä ja kivinen. Vaikka se takajalka oiskin “silleen”. Ihan ensimmäisenä me muutettiin Vaasaan, jossa me asuttiin melko pitkään ennen pohjois-Vantaalle muuttoa.” Suomeen muuttamisen aikaan Eniz oli jo viisivuotias. Vastassa oli täysin uusi maa kielensä ja kulttuurinsa kanssa. ”Jenkeissä ja reissuissa on aina vaan helpompi sanoa, että olen Suomesta. Eniksen äiti rakennuttaa parhaillaan kotia vanhaan kotimaahan, ja Makedoniassa perhe on käynyt lähes vuosittain myös Suomeen muuttonsa jälkeen. ”Mulla oli totta kai alusta asti vahvat muistot kotimaasta, ja on siellä ollut kyllä kiva käydäkin. Mutta jos nyt tarkkaan mennään tuota läpi, niin olen siis kotoisin Makedoniasta, mutta me kuulutaan Albaaneihin. Eikä se varmasti ole edes ikinä juonut tai mitään.” Kotimaa ei silti jäänyt kokonaan taakse. Pitäisi varmaan taas jossain vaiheessa käydä.” Kun tosiaan Suomeen muuttaa vasta viisivuotiaana, niin on varmasti vähän hankala hypätä alle kahden vuoden päästä vielä koulun penkille. Aina siisti temppu. Makedoniassa ja vielä Suomessakin olen elänyt sen mukaan, mutta pikkuhiljaa Suomessa varttuneena siitä on ehkä hiukan irrottautunut, kuten se nykyisin menee missä tahansa uskontokunnassa. Ei siis olla mitenkään tekemisissä meidän suvun kesken makedonialaisten kanssa. ”Totta kai mä jäin luokalle heti ensimmäisen vuoden jälkeen, kun eihän se suomi läh- 40 Tästä ei kyl lähe mitään… Vitun paha fs nose. Faija kuoli 1996 RIP. ?Uskontopohjaltani itse taas olen muslimi. Ei tuokaan oikein ole sellainen, mihin voisi verrata, mutta kuitenkin. Vähän kuten jos suomenruotsalaisuus olisi täällä jotenkin rankempaa, niin kai sitä voisi siihen verrata. Seuraava spotti.. Nyt kun miettii, niin viisivuotiaalla on jo melko vahvat muistot kotimaastaan, ja iän puolesta ollaan vain kahden vuoden päässä peruskoulun ensimmäisestä luokasta. Molemmat kansat puhuvat omaa kieltään, ja molemmilla on oma uskonsa, johon he vahvasti uskovat. Nykynuoriso tulkitsee itse oman uskonsa ja soveltaa sitä tyylillään. Tuota on vähän vaikea selittää, mutta siis kaikki korkeampivirkaiset ja hallitsevat tahot siellä on Makedonialaisia
41 Sami Väliknagas
Heelflip. Juhanan blogissa (bellston.tumblr.com) oli hieno skeittikuva tuolta, joka oli otettu omalta parvekkeelta tai ikkunasta. Se on ihan yhtä kova juttu kun itse temppu, että on saanut hyvän skeittikuvan otettua omalta partsilta. Arto Ekman Kaarlen broidi Juhana asuu ihan tässä spotin vieressä. Rare. 42
Seuraavia videopartteja ilolla odotellessa ja sen tulevia sponsoreita spekutellessa! -Anssi 43. Vuosia skeden päällä vaikka kuinka paljon jäljellä ja se kehittyy koko ajan niiku pitääkin. Osa jengistä vaan kuvailee eikä niin kelaa mitä niillä on ja mitä ei ole. ?”Vaasasta vielä sen verran, että oli kyllä hullun siistiä käydä siellä viime kesänä, koska tosi moni vanha kaveri sieltä muisti vielä meitsin naskiajoilta.” HARRASTUKSESTA TYÖKSI Kuten viime haastattelussa kerrottiin, Eniz oppi skeittaamaan ärsyttävän nopeasti. Nuorempana harrastetut jalkapallo ja lätkä saivat väistyä melko nopeasti uuden mielenkiinnon tieltä, ja suunta oli selvä. Pieni kämmi editorissa ja se haastiksen ainoa ss temppu oli poissa-poks. Tuntuu, et Eniz olis ollu mestoilla aina mut eihän se oo vasta ku 26(tarkista!). Haastattelun ainoa switch temppu mitä oltiin kovasti haettu ja tehtävä kunnialla suoritettu. No tietty aina välillä joutuu hinkkaamaan mut niin joutuu kaikki. Ja trikit tuli päälle hyvällä prosentilla eikä niissä yleensä kauaa menny. Jos joku pitäis nimetä täydellisimmäksi kuvattavaksi niin ei mun mieleen tuu ketään muu ku Eniz. ?”Mä muistan hyvin nuo kisat. Ei tarvita enään kuin kuvaaja ja palapeli on valmis. Haastiksen viimeisen kuvan kuvatekstissä luki fakie flip vaikka trikki oli oikeasti switch flip. Mutta onneksi lapsena oppii nopeasti uudet asiat, joten se oli ihan hyvä vaan kerrata se eka luokka.”?Tässä kohtaa huomioitakoon, että aikoinaan about koko Puple-tiimi (joka on nykyisin muodostunut enemmänkin SLP:ksi) oli jäänyt aikoinaan luokalle. Vuonna 1998 oli kuitenkin aika jättää Vaasa taakse, ja Eniksen perhe muutti pohjois-Vantaalle. Oisko vielä ollu Eniksen isoimmat ss flip stepit silloin ja tottakai se oli siihen tyytyväinen. Ihan kunnon miesten heittäytymistä (joku voi muistaa tämän ko. Flipissä meni joku viikko, ja sitä rataa. Jalat tukevasti maassa ja sydän lujasti skeittauksessa. Tuukka oli jo taitojensa kanssa vanha tuttu, mutta Eniz oli jo tuolloin silmittömän kova ikäisekseen. Ja kun ton määrätietoisuuden yhdistää hyvään silmään: löytää spotin ja tajuaa miltä sen saa näyttämään. Olen kuitenkin tosi köyhästä perheestä, ja sen flow-diilin avulla pystyin ostamaan aina puoleen hintaan dekin, skeittaamaan sillä sen kaks viikkoa ja myymään sen about samalla hintaa hyväkuntoisena pois. Hullua, että niistäkin on jo yksitoista vuotta. Olin itse tuolloin samassa sarjassa Eniksen ja Tuukka Korhosen kanssa. Se oli kyllä itselle merkittävää aikaa, koska aloin saamaan sitten Emericalta kenkiä, ja lisäksi sain myös ekan flow-diilin Laminasta. videoklipin jostain Captured-kisakoosteesta). Mutta eivätpä menneet heittäytymiset harakoille, sillä melko nopeasti kisojen jälkeen Anssi Paukkunen kaappasi Eniksen Emericalle, ja tämän jälkeen loppu onkin historiaa. ENIZ FAZLIOV tenyt silloin vielä ihan tatsilla. Ja kyllähän Muistan miten paljon Enistä harmitti silloin kun sen ensimmäinen Kingpinin haastattelu tuli ulos. Ensimmäiset muistikuvani Eniksestä ovat vuodelta 2002 skeitin SM-kisoista. Ei turhaa raivottamista eikä liioin lesoamistakaan. Siten pystyin pyörittämään itselläni lautoja, koska muuten minulla ei ikinä olisi ollut niihin varaa. Muut tekivät boardslidejä ja fronttirokkeja, kun Eniz taasen karkasi isojen puolelle ja paukutteli isoon handrailiin backside lipslidejä. Eniz on just se ääripään esimerkki joka tasan tarkkaa tietää kuvatut trikit ja varsinkin ne puuttuvat palaset. Sillä oli aina muutama spotti mielessä ja trikit valmiina. Tuollainen merkitsi itselle tosi paljon
Jossain vaiheessa Eniz päätyi pitkäksi aikaa Happyhourille, ja tähän myös viime haastattelussa jäätiin. Tästä suuri kiitos Anssille (Paukkunen) ja Paulille (Waroma), jotka auttoivat mua ja puskivat eteenpäin. Vai meneekö toi seinä yli pystysuoran. Tai no, jos tää on Serenasta niin siellä on kyllä ollu varmaan aikamoisia vaahtobileitä ja mitä lie riettaustapahtumia eli ei tämä sen valossa ole juttu eikä mikään. Ylipäätänsä, jos olen saanut joskus esim. Mutta joo, tosiaan, siinä vaiheessa mun piti alkaa viemään myös mun lautapuolta eteenpäin. Ehkä se on sittenkin ihan ok. Olin periaatteessa kasvanut Häppärillä. Arto Ekman Vesipuistossa ei ole ehkä koskaan ollut radikaali meininki. Mulla ei ole koskaan ollut kauheasti mitään muuta kuin katto pään päällä ennen tätä, joten kyllä olen kaikesta kamasta tosi kiitollinen, mitä saan. Ne jopa lupasivat maksaa palkkaa. Eli kohtuu hyvä fiilis saada tuollainen diili yhden parhaan kaverin kanssa.?Arto oli just vähän ennen tuota itse siirtynyt Flipiltä Alienille, ja kai osa sen sopparia oli se, että se hoitaa eurotiiminkin kuntoon. kisoista enempi rahaa, niin kyllä olen sitä äidillekin heittänyt, koska asuin pitkään sen nurkissa.” Asiathan eivät tosiaan Eniksen kohdalla ihan flow-statukseen jääneet. Samaan aikaan Arto pyysi myös Dinoa (Simo Mäkelä) mukaan tiimiin. 44 se merkitsee vielä tänäkin päivänä. Eniz ei kuitenkaan kauhean kauan ehtinyt Dwindlen tehtaan laudoilla puskea, kunnes eräänä iltana sähköpostilaatikko kilahti.?”Se oli kyllä eniten fiilis, kun yhtäkkiä saan mailia Artolta (Saari), ja se pyytää mua Alien Workshopin eurotiimiin. Video on tulossa ensi vuoden puolella ja Enikseltä on siinä partti. Eli se oli ihan luonnollinen jatkumo sitten, että koska sponsorien status kasvoi, niin piti pystyä myös kasvattamaan sitä lautapuolen tilannetta johonkin suuntaan – tässä tapauksessa kansainvälisempään.” Kansainväliseen suuntaanhan se lähtikin. eurodiileiksi Emerican ja Volcomin suhteen, jotka alkoivat maksamaan mulle palkkaa. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. ”Pikkuhiljaa mun diilit muuttui ns. Dwindlen Euroopan-konttorilla työskenteli tuolloin Sami Seppälä, joka sai hoidettua Eniksen Almostin eurotiimiin. Eniz ja Where we come from -videon kuvaaja, Lucas Fiederling, kansispotilla. Olin saanut oman pro-modelin, ja mulla oli ollut molemmissa siihenastisissa leffoissa vika partti. Aikojen kuluessa välissä oli Micmacia sun muuta sponsoria. Siitä kyllä iso kiitos.” ENIZ
Nykyisin kaikki info täytyy olla heti kaikkien saatavilla, ja ihmiset eivät osaa enää seurustellakaan ilman puhelimiaan. Jos mulla on jokin mainosarvo, niin miksi antaisin sen Alienille, kun homma ei toimi. Pontus alkoi kuumottaa Teemua (Korhonen) ihan sairaasti aina kaikkien matskujen suhteen, kun se halusi aina kaikki sitä leffaa (In Search of the Miraculous) varten.” Mutta minkälaista on nykyisin euro pro -statuksen omaavan skeittaajan arki. Hyvissä väleissä ollaan, mutta ei me tuon suhteen olla enää kauheasti juteltu.”??En ihmettele, että Pontus on halunnut aina Eniksen mukaan. Nykyään kaikki hakkaavat niitä vitun äpättimiään vaan joka paikassa (äpätin = älypuhelin). hakkaat sitä äpätintä joka nurkalla. Leviäähän siinä sen hampurilaiskuvat pienen lehden levikin verran. ”En edes itse asiassa tiedä, olenko edes enää koko Alienilla virallisesti. Ja tää on tapahtunu joku 3-4v sitten silloin kun noi äpättimet oikeesti valtas tän maailman.” Kun päästään jatkamaan pitkän äpätinkeskustelun päätteeksi, päädymme puhumaan matkustamisesta, jota Eniksellekkin kertyy useampi viikko vuoden aikana. ”Yhdellä tourilla Robertio Aleman oli, et ”Hei Nassim lopeta toi sun äpättimen räplääminen”. Tämän kortin kääntöpuolen myös Eniz on huomannut. Selviäisiköhän nykynuoriso enää edes ilman äpätintään. ”Tourien ja reissujen luonne on kyllä jollain tapaa hieman muuttunut vuosien varrella. On vähän niinkuin kaks vaihtoehtoa: joko hyppäät paljon ja koko ajan, tai sitten olet se puolihyppääjä ja Z FAZLIOV Arto Ekman Vaatii vähän munaa edes ollata tuon parrun yli. Kaikki matskut tulee melkein välittömästi ulos, ja muutenkin se on jotenkin muuttunut. Toimitus suositteleekin kaikille, että vaihtakaa se äpätin joskus vaikka kuukaudeksi normaaliin palikkapuhelimeen. Koin vaan paremmaksi vaihtoehdoksi hakea Laminasta joitain lautoja kuin että supporttaisin jotain tuollaista, jonka kanssa asiat eivät vaan yksinkertaisesti toimi enää. Varmaan, kun sen saan aikaiseksi, niin se on jo vanha juttu. Tuntuu, että jengi tietää siellä Slapin foorumeillakin paremmin, että millä laudalla olen milloinkin skeitannut ja missä.” On silti ihan pakko hieman kysyä yhdestä potentiaalisesta vaihtoehdosta: Polarista.?”Ei sen suhteen ole mitään sen kummempaa tällä hetkellä. Mitän tämä sitten vaatii. Talvella tulee yhtäkkiä reilusti lautoja, ja sitten kesällä, kun niitä eniten tarvii, ne lähettävät sieltä pari ihan väärän kokoista. Hyvä esimerkki siitä, että miten fiiliksissä ne ovat esim. Asia päätyi siihen, että kun Pontus sai Eniksen matskut näytille, päätyi hän ottamaan ne kaikki. Volcomilla, että Nazzimilla on joku 150 000 seuraajaa Instagramissa ja että mun pitäisi kans laittaa sellainen. Volcom nyt yleensä tähtää eniten hyviin kuviin ja luo niiden saamiseen kyllä hyvät resurssit. Meitsiä ei yleisestikään ole kyllä kiinnostanut se vittujakaan. ?Ja mitä tulevaan tulee, niin en edes itse tiedä. Pontus on kyllä jo ajat sitten sanonut, että kun se perustaa lafkan, niin se haluaa minut tiimiin heti. Eniz on jo vuosien ajan elättänyt itsensä puhtaasti skeittaamisella, ja varmasti tulee elättämään vielä useiden vuosien ajan. Sponsoreita kiinnostaa helvetisti, että kuinka monta Instagram-seuraajaa on ja miten pyörittää tuota sosiaalista mediaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun Pontus pyysi aikoinaan Emericalla ollessaan, että voisiko saada Enikseltä pari temppua leffaansa. Mutta olen kyllä sanonut, että itse en aio sitä äpätintä ostaa pelkästään tuollaisen takia. Siellä vaihtui se tiimimanageri johonkin vitun lumilautailijaan, ja ne alkoivat lähetellä lautoja ihan miten sattuu. ?”Se oli kohtuu huvittavaa. Eihän se silti sitä lopettanu... Nyt kuvaan ”Where We Come From” -leffaan, joten varmasti saan käyttää osan noiden reissujen matskuista myös siinä.” ?Entä sitten Amerikan valloitus ja kiinnostus sitä aluetta koh- 45. Jossain vaiheess se Roberto sano Nassimille ,että ”Et varmaan voi olla kattomatta sun äpätintä 20 minuttiin…” Siin meni noin viis minuuttia, niin taas se Nassim laitto sen käden taskuun ja kurkkas sen puhelinta… Haha.. Viime aikoina on kuitenkin jopa kultaisella Slapin foorumilla alettu spekuloida, että miksi Eniksellä on jotain randomdekkejä alla koko ajan, ja että nyt on jotain uutta meneillään. Joskus kieltäydyinkin, koska luulin, että tuo Alien-homma toimisi. ?Mullahan meni pelkästään vuosia siihen, että sain itseni Facebookiin, ja nyt pitäisi omasta palkasta jo ostaa äpätin ja laittaa Instagram. Eli saa nähdä, saanko sieltä jonkun iPod Touchin joululahjaksi, että voin alkaa näpyttää, haha.” Sosiaalisen median luoma paine on siis saapunut myös skeittibisnekseen, ja jokaisen sponsoroidun skeittaajan markkina-arvo on myös täten muuttunut. ”On se meno kyllä kieltämättä vähän muuttunut varsinkin toureilla. Mutta en kyllä rehellisesti edes aina tiedä minne se matsku päätyy. Backside overcrooks. Kummasti löytyy enemmän aikaa tehdä asioita. Millaista se nykyisin on, ja minne kaikki matsku päätyy
Kickflip. Tässä ajoitus on kohdallan niin Eniksellä, päivänvalolla kuin kuvaajalla. Tuon bumpin skeittaaminen on pelkästään ajoituskysymys. Sami Välikangas Tunteellisena Suvilahdessa. 46. Ellei kello ole lähemmäs yhdeksää, sitten on jo kiire kauppaan ja ajoitus pielessä
Se ei ole ihan kauheasti pyydetty, jos ne vaatettaa ja elättää mut ympäri vuoden. Arton luona, Volcomin kämpillä ja ihmisten nurkissa. Aikalailla just SLP-porukan kanssa. Laban kävi tänään meikällä kylässä, ja huhujen mukaan Lurkki on alkanut jo vähän editoimaan tulevaa leffaa, jossa olisi sitten kesien 2012 ja 2013 matskut.” En uskalla edes tässä kohtaa ajatella, että kuinka helvetin sairasta matskua sieltä löytyy. Nyt oli siistiä, kun se edellinen SLP-partti julkaistiin ja jengi jaksoi edelleen olla siitä fiiliksissä. Muutenkin Suomessa ollessa saa kyllä paljon matskua ja tulee kuvattua yllättävän paljon. Mutta siitä, kun aloitin noilla firmoilla, ei ole enää oikeastaan ketään jäljellä. Pitkään on kuitenkin mies jo ehtinyt palvella Volcomin ja Emerican riveissä. Se on toki kuvattu jo 2011. Onneksi olen aina selvinnyt niistä. Vähän niin kuin ”kovin oman ikäisistä”, haha. Se on kyllä hankalaa elämää, koska siellä on niin riippuvainen siitä henkilöstä, jolla on auto tai kenen luona asuu. Vaihtuvuus on melko kovaa, ja tulijoitakin varmasti riittää. En koe sitä mitenkään ongelmana. Ja voihan sieltä saada välillä myös vähän ekstramassia.” ARKI SUOMESSA | KAVERIT Kaiken tämän jälkeen on hyvä lähteä vähän keventämään haastattelun linjaa ja laskeutua aivan arkiselle tasolle. ENIZ FAZLIOV taan. Mistä se arki sitten koostuu Suomessa ollessa.?”Nykyisin asun tyttöystäväni kanssa Stadissa. Eniksellä on uskomaton tyyli, että jos se ländää jonkun jutun, niin se saman tien iskee jalkansa maahan ja ns. Esimerkiksi Losissa ei tee yhtään mitään ilman paikallisen apua. Matskua tulee vitun paljon, mutta paljon jätkä myös merkkaa niitä ulos. Tämän ovat varmasti kaikki sivullisetkin huomanneet. Jotkut saattavat ajatella kisaskeittaamista jotenkin ankeana, mutta se on osa mun duunia, ja kisojen hoitaminen on kunnianosoitus myös sponsoreita kohtaan. ”Usein haastavintahan tässä on aina se, jos tiimimanageri vaihtuu. Välittömästi kuitenkin tässä kohtaa pääsen aasinsillalla kuvaamiseen ja siihen, kun Eniz on niin kriittinen matskujensa kanssa. On ne olleet kyllä hyviä ja siistejä reissuja, mutta en tuota ole sen kummemmin kelannut.” Yleisesti Eniz kokee, että nykyisissä sponsorisuhteissa on turvallinen fiilis, ja lähtökohdallisesti ei näe tulevaisuudessa sen kummempia muutoksia. Mä oon monet kerrat nauranut sille, kun itse luulee ja ajattelee, että nyt oli täydellinen, niin sieltä se jalka taas viuhahtaa 47. Meikällä on molemmissa firmoissa se vaihtunut pariin otteeseen, ja silloin joutuu aina aloittamaan vähän niin kuin alusta koko pelin. Klassinen jäinen ensitapaaminen, ja sitten vielä perään sen vakuuttaminen. Se on vähän erilaista täällä. Pete: ”Jätkä on kyllä kaikista pahin tässä hommassa. ”Kuten alussa jo sanoin, että meikä on niin kiitollinen kaikesta, mitä sponsoreiltani saan, niin totta kai käyn ne kisat, mitä ne pyytävät. Lurkin miniDV-kätköistä siis. Nykyisin Rob onkin sitten ainoa noista alkuvuosien tiimikavereista, joita on jäljellä – ja on kaiken kukkuraksi edelleen ihan kingiä matkaseuraa ja kingi jäbä.” Vielä kun puheeksi tulee ammattilaisuus ja sen vaatimukset, esiin nousee kisat. Tosi paljon juttuja tapahtuu aivan lennosta, mutta se onkin just kingiä. Tämä klassinen ongelma monelle. Aika pitkälle sitä tulee täällä vaan skeitattua ja kuvattua kavereiden kanssa. merkkaa/pilaa matskun, jos ei ole siihen tyytyväinen, haha. Silloin kelasin, että ei helvetti, se on meikän vastus. ?”Olen käynyt muutaman pidemmän reissun siellä. ?Muistan ekalta Emerican reissulta, kun sinne tuli Rob Maatman
Ihan mitä vaan sä oot tekemässä, mieti sitä itse asiaa äläkä ala epäröimään eli kiertelemään sen asian ympärillä. Eniz ei varmaan vaivannut päätään siillä vaan ainoastaan sillä että mites se temppu vedetään päälle. Ja niinhän se kannattaakin tehdä. “Eniz on toki aina kohahduttanut taidoillaan laudalla jo noista yksitoista vuotta sitten käydyistä SM-kisoista lähtien, mutta ehkä eniten kuitenkin olen ollut mielissäni siitä, mitä sen päässä liikkuu. Eniz oli nimittäin alle 18-vuotias, kun tutustuttiin, ja se jo silloin kertoili sellaisia faktoja elävästä elämästä, että itse ei ollut ikinä ajatellutkaan asiaa niin kuin se ne latasi tiskiin. Long live Eniz.”?-Pete Ruikka 48. Täytyy myöntää, että vaikka vuosirenkaita onkin itsellä Eniztä enemmän, niin parit oppitunnit on tullut otettua, ja se, jos joku, on siistiä. Sillä on joku sellainen suoraviivainen logiikka, jolla se hoitaa asiat niin, että se keskittyy vain olennaiseen ja jättää turhat kelat miettimättä. Teet siitä vain itsellesi vaikeampaa, ja se sun päämääräkin alkaa siinä samalla hämärtyä, mikä ei auta sua yhtään. ENIZ FAZLIOV Fabien Ponsero Mites päin se hurricanen puoli nyt määriteltiinkään
Eniz on allekirjoittaneelle suurin ammattilainen, jonka kanssa on ilo työskennellä. Jonkin sortin työkuria on ilmassa, mutta sitä on vaikea selittää, koska se on silti hyvin huoletonta, mutta samalla hyvin määrätietoista. Täydellistä. Arto Ekman Toi ss fs poppari on kyl meikän temppu. Ja joskus jopa ehkä liiankin täydellistä. Me vaan 49. Mutta tämä olkoon yksi hyvä esimerkki siitä, miten ammattilainen eroaa muista. Me ei tehty mitään muuta kuin skeitattiin ja kuvattiin vaan aivan helvetisti. Ei helvetti, mikä kolmikko joskus 2000-luvun alkupuoliskolla. Älä pölli. Eri asia on se, jos hinkkaan jotain erikoista tai oikeasti pahaa temppua, niin sille voi antaa vähän anteeksi sen, miten se menee. Äh, King-Eniz! Mutta sitä se on ollut kyllä nuoresta asti. Oli sitten kyseessä kuinka iso loikka tahansa, mutta jos temppu on vanha tuttu, niin kyllä sen sitten pitää mennäkin just niinku haluaa.” Ei voi muuta kuin kuvaajan roolissa pyörittää silmiä ja olla samalla tyytyväinen. Suurena erona valtaosaan on se, että mies tietää mitä haluaa, ja melko usein suunniteltu juttu on erittäin pikaisesti hoidettu purkkiin, kun Eniz on niin päättänyt. Kolme nuorta seppää takoi melkoista kamaa ja hoiti keskenään leffat purkkiin (E-Molli & Whei yms.). Spotille, salamat pystyyn, testikuva, kaksi hyppyä ja ulos. Muistan, kun ollaan ensin pysähdytty aamulla Tampereella, sitten Seinäjoella, ollaan jatkettu vielä junalla jonnekin Ylivieskaan ja hypätty siellä keskellä yötä. Mutta jos olen liukunut jotain backside smithiä jonkun 10 vuotta, niin luulisi, että tietää, milloin se menee hyvin ja milloin ei. Ei ainakaan ole tähän mennessä lähtenyt. Tuntuu, että kauhean nopeasti ei nykynuorista lähtisi moista irti. Miten itse näet tämän?” ”Minulle tuo on ihan loogista. -Faija maahan ja poistattaa matskun käytettävien listalta. Tässä lyhyesti oma tuntemukseni Eniksen kanssa kuvaamisesta. Miettikääpäs komboa Eniz, Högä & Karvonen. Silloin pitääkin olla kriittinen. ”Ne oli hyviä vuosia
Ei me turhaan sitä palkkasoturiksi kutsuta. Merciless mercenary. ”Tekosyy on ku perse, meiltä kaikilta löytyy semmonen. Siinä vaiheessa kun muut pyörittelee täyskuitaan pitkin poikin, pitää Eniz omansa visusti housuissaan. Jos joku asia on tekemisen arvoinen, se tekee sen hyvin, vaikka läpi harmaan kiven. Sillä on suuri sydän, mutta se voi olla sydämetön tarpeen vaatiessa. Sillä on iha oma heinä-leveli. Eniz on äärettömän terävä ja samanaikaisesti täysin päätön. FAZKILLZ! Tappaa talossa ja puutarhassa.” - Samu Karvonen ENIZ FAZLIOV ?“It’s hard to pick a favourite when you work with some of the best skateboarders in Europe. Koulussa koulutettiin Samua, Eniz kouluttaa pihalla puukaidetta.. Valittaminen, mariseminen, kompromisointi ja “Vähän”-skeittaaminen ei oo Eniksen heiniä. But in my wildest dreams, I can actually skate like Eniz…” ?-Oli Buergin 50 Kapean kujan puunmakuinen ylikuijo Eirassa Karvosen vanhalla lukiolla
51 Deeli
Keskityn nyt tähän täysillä, koska tämä on minulle työ. Mut joo. Sulkeva avaus Suvilahdessa uuden obstaakkelin äärellä. Tuolloin Eniz oli valmistumassa maalariksi. haluttiin käyttöömme se iso Centuryn linssi ja Sony TRV900. ”En ole kyllä miettinyt tuota yhtään. Ne kun saatiin haltuumme, niin sitten kuvattiin ja vitusti, haha.” Palataksemme vielä hiukan haastattelun alkuun ja viime kerran viimeisiin kysymyksiin. Sen näkee sitten joskus, että mitä pitää tehdä. Broidi perusti just Olarinluomaan jonku autopesulan ja soitteli sinne duuniin, haha. Onko sutiin kuitenkaan tarvinnut sen koommin tarttua, ja onko ikä tuonut mieleen ajatuksia sen suhteen, mitä sitten joskus tekisikään elääkseen. Se on kaunista se. Enizmäistä. ENIZ FAZLIOV Sami Välikangas Kickflip frontside tailslide. Ei mene 52 jakeluun. En tosiaan ole sen kummemmin kelannut tuollaisia; skeitataan nyt vaan, kun sen aika on.” Tähän on varmasti hyvä lopettaa. Tuntuu, että eivät nekään ole vielä vuosienkaan aikana oikein oppineet, että tämä on ihan oikeasti mun duuni. Hah, se varmaan hakkaa mut tästä hyvästä. Nautinnolla ainakin itse vielä katselen vuosien ajan Eniksen edesottamuksia ja skeittaamista. Mutta annettakoon kiitoksen sanat ja terveiset niille vielä, jotka ne ansaitsevat: ”Meikän perhe ja kaikki frendit,Koko SLP podde , HangUp, Sami, Kemppu, Kaikki valokuvaajat ketä on ottanu kuvia tätä haastista varten Volcom, Emerica ,Detructo, Pete ja koko Laminan posse Jake, Perus posse Anna, Eira ja kaikki ketä unohdin mainita!!!
Eli tyhjältä pihalta löytyy se näkymätön linja jota kukaan muu ei nähnyt. Deeli End of Eniz Tämä ei ole ainostaan ihan sairas tapa siirtyä kerrostalon pihalta toiselle vaan kuvaa myös hyvin Eniksen skeittausta. Monelle tässä pihassa ei ois ollu mitään skeitattavaa, parille kundille ois auennut idea ollata aidan yli, mutta Eniz vetää sen ässän hihasta ja kiipeää läpinäkyvää pintaa pitkin walliella pihalta toiselle. Eniz näkee, Eniz tekee. 53
Tuo sa- 54 ” Arto tarjosi Jussille korttia lähteä mukanaan Barcelonaan ja kokeilemaan isoon maailmaan ponnistamista. Teksti Sami Välikangas Kuvat Sami Välikangas, Jussi Takkinen, Juho Myggan J ussi Lahti on kotoisin Lapualta, ja kuten pelkästä tyylistä voi päätellä, esikuvana ei ole toiminut kukaan muu kuin Harri Lagström. Lapualainen Jussi Lahti ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta Numero-lehden kanteen sekä myös Ponke’sin ja Vansin tiimilistoille. Se oli juoninu koko jutun mun pääni menoksi. Tuli vähän erilainen ja suppeampi haastis.” Ei se mitään. ?”En edes tiennyt, että ne teki just silloin sitä haastista. Heti piti lähteä katsomaan ja seuraamaan sivusta sen skeittaamista. ?”Hengasin aika paljon Helsingissä, ja Harri sit vei mua aina joka paikkaan ja tutustutti muihin tyyppeihin ja kuvaajiin – mm. Näistä herroista kelpaa ottaa mallia siitä, miten se lauta kulkee. Etelä-Pohjanmaan suurlähettiläät. Kuvat lehdessä varmasti puhuivat puolestaan, ja siksi ollaan tässä. Arto ja Harri. Jussi teki aikoinaan erilaisen valinnan ja on nykyisin poliisi, joka skeittaa paljon ja nauttii myös touhusta omien sanojensa mukaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin – ilman paineita. Sä voisit tehä sen ny!’ Ja samaan aikaan Myggan jo viritti salamoita. Mieti nyt, ku kysymykset oli sarjassamme ’Miks sä pelaat tuolla ukolla just tätä peliä, haha’. Kun hyppäämme aikakoneeseen ja tapahtumiin hieman ennen Numeron kansitribuuttia ja siihen johtaneita polkuja, alkoi Jussi tuolloin viettää kesäisin aikaa Helsingissä Harrin kanssa. Selvittämässä Suomen skeittikansalle, kuka Jussi on oikein miehiään ja mitä hänelle nykyään oikein kuuluu. Tämän ajanjakson kaikki tapahtumat kuitenkin poikivat Jussille melkoisen hypepohjan, mutta ihan kauheasti ei mies itsestään pitänyt meteliä. Harri oli ehdottomasti se Lapuan kovin ukko.” Näinhän se oli. Takkiseen ja Mygganiin. Nuori mies ja iso tyyli. Samalla sit sen ansiosta mä varmasti päädyin vetämään Ponke’sille ja Vanssille, ku se puski niin kovaa eteenpäin.” Mutta mikä ihme saa nuoren lapualaisen miehen hyppäämään siihen Kallion kirkon hänkkään??”Se oli periaatteessa ihan vahinko ja täysin Harrin syy. Mentiin sinne reilille ja se siinä spekutti, että ’Mä oon vähä funtsinu, et tähän olis siisti tehdä lippari, mut ei mulla enää oikee paikat kestä. Välikangas JUSSI LAHTI Vuonna 2004 suomalaisessa skeittauksessa nähtiin uusi kasvo. ”. Siksi kutsunkin Jussia aina Harri Lagströmin pojaksi. ”Kyllä se oli kova juttu, kun Harri tuli kaupunkiin. Mutta mikä oli silloin meininki, ja mitä Jussi on tehnyt nämä kaikki vuodet. Usein se on myös melko hankalaa, ja skeittaus pyörii hyvin pitkälti pääkaupunkiseudulla ja sen ympärillä. Jossain kohti Jussi siirtyi sivummaksi parrasvaloista ja jätti taakseen ikuisesti elävän mysteerin itsestään kaverina, joka korkkasi Kallion kirkon hänkän. En mä sit oikee voinu, ku hypätä, heh!” Ensimmäisestä haastattelusta ei varmasti kukaan oikein saanut tuntumaa miehestä, ja fiiliskin jäi vähän hiljaiseksi, koska haastattelu kuulemma tehtiin samaan aikaan, kun Jussi pelasi Duken ja Harrin kanssa Nintendo 64:lla Goldeneye-peliä
Kuljin töissä bussilla ja se meni aina Poliisiammattikorkeakoulun ohitse. Myggan Legendaarinen, Numeron (2006) kannesta tuttu lipslide Kallion kirkon hänkkään, joka on edelleen suurelta osin valloittamatta. Parin vuoden ajan vedin triathlon-treeniä ja olin jopa neljäs SM-kisoissa. Jussin oli aika näyttää kyntensä. Tämän kesäloman jälkeen Arto tarjosi Jussille korttia lähteä mukanaan Barcelonaan ja kokeilemaan isoon maailmaan ponnistamista. Sitä korttia ei kuitenkaan koskaan käännetty. Kielto lähtemiselle tuli kuiten- kin tuolloin kotoa. Se meni siihen, että kävin ehkä kerran talvessa skeittaamassa ja pari kertaa kesässä. ”Pari vuotta sen jälkeen jaksoin vielä rullata täysillä perus 12-tuntisia minipäiviä Lapualla, mutta sitten viimeistään armeijassa skeittaus jäi. Tämä kaikki johti kuitenkin varmasti yhteen Jussin skeittauksen suurimpaan kulmakiveen. Aloin harrastamaan kaikkea muuta kuin sitä. Se oli vastapainoa sille kaikelle.” Tie Lapualta tosiaan vei armeijaan, jonka jälkeen Jussi muutti muutamaksi vuodeksi Tampereelle, jossa hän samalla keksi tulevan ammattinsa. Aloin siinä sitten kypsytteleen aina ideaa, että tuossa ammatissa ei varmasti olisi kahta samanlaista 55. ”Totta kai se on harmittanut mua tosi paljon, ja aina välillä sitä miettii, et mitä jos. Harri nappasi Jussin mukaansa lapualta Arton ja kumppaneiden seurueeseen. Itse olisin lähtenyt, mutta ei noi asiat aina ole ihan niin yksinkertaisia.” En tiedä kulminoituiko tämä harmitus ja nopea kansan tietoisuuteen loikkaaminen myös siihen, että Jussi alkoi kokea hieman paineita ja pientä ahdistusta sponsorointia ja yleisesti myös skeittausta kohtaan. Olin 16-vuotias, ja syksyn yokirjoitukset painoi päälle. ”Asuessani tampereella en oikein löytänyt skeittiseuraani sieltä, ja mä tein kaks vuotta kaiken maailman pätkätöitä monessa eri paikkaa. Mua alkoi ahdistamaan se tosi paljon ja päivät alkoi toistamaan itseään. mainen kesä 2006 oli myös merkityksellinen sen suhteen, että Arto (Saari) saapui tuolloin Pohjanmaalle hiukan pidemmäksi aikaa viettämään kesää
?Ja sehän säilyi. Mutta miten tämä päivä eroaa sitten sen suhteen tuohon aikaan, kun kysyntä oli kuumimmillaan. Lopulta päädyin hakemaan sinne ja pääsin. Jokainen temppu näytti niin god damn hienolta... Rehellisyyden nimissä, niin onhan se joskus huvittavaa, et jos joku on sulla asiakkaana edellisenä viikonloppuna, niin voit nähdä sen seuraavana päivänä taas jossain samassa paikassa skeittaamassa. Sieltä sen kovan pohjan saa, jos jostain). JUSSI LAHTI Takkinen ”Muistan, kun ekan kerran näin Jussin rullaamassa, niin olin ihmeissäni ku sian nivunen pakkasella. Jussi oli päätynyt Porvooseen työharjoittelujaksolle, ja tuolloin oli myös lauta jälleen kaivettu esiin. Se vaan oli täysin sattumaa. En ollut koskaan edes ajatellut, että alkaisin poliisiksi. Myöhemmin vielä samana vuonna menin Seinäjoen hallille pidettävälle skeittikirpparille myymään ylimääräisiä romppeitani. ”Oon kyllä tosi fiiliksissä, että saan olla Manualin tiimissä. Melko vapaakatseista hampuusikansaa kun valtaosallisesti olemme. Itse asiassa, jo sen pelkkä kruisailu näytti hienommalta kuin useimpien switch hard flipit” -Mare Jatkola taas tehdä. Se oli vähintääkin sellanen lisäboosti uudelleen aloittamiselle ja tajusin, et todellakin mun pitää alkaa taas skeitata.” Kipinä oli siis alkanut syttyä. Jussi on edelleen Suomen parhaita ja parhaimman tyylin omaavia skeittaajia (tässä kohtaa nuorisolle tiedoksi, että Jussin tyylin salaisuus piilee siinä, että mies on skeitannut miniä tuntitolkulla koko nuoruutensa. Se sopii mulle just täydellisesti, ja on kiva olla mukana paikallisen liikkeen menossa. Saman tien tungin Jussille kaikki parhaimmat dekit ja kengät pinon päältä matkaan, vaikka lapset niillä olisikin voinut ryöstää – ihan vain siinä toivossa, että miehen uusi kipinä skeittaamista kohtaan säilyisi. Ja kuten ajattelin, niin jokainen päivä on erilainen, enkä ole kyllä katunut valintaani.” Poliisin ammatti ei aina ole ehkä se, mitä skeittaajalta odotetaan perinteisesti. Myös Jussin kihlatulla, Lauralla, oli osuutta asiaan. Vans Switch haardi nuoruuden Helsingin kesältä. Enemmänkin on vain kiitollinen, kun saa olla mukana.” Kuten aiemmin oli puhetta, joitakin vuosia sitten Jussille riitti sponsorointi ja sen luomat paineet. ”Ylipäätänsä se oli musta tuolloin ahdistavaa, kun esim. Ihan kuten kaikilla muillakin. Voisi olettaa, että asia jakaa joidenkin kesken mielipiteitä, mutta onko siitä todellisuudessa ollut mitään haittaa??”Vapaaajallahan mä olen tietenkin ihan oma itseni ja sama vanha Jussi kuin aina ennenkin. Eikä tuollaista sponsorointia ota enää niin vakavasti näin vanhemmiten. Työt hoidetaan työajalla. Annoin asian hautua hetken päässäni ja mietin asiaa aina siitä ohitse kulkiessani. Just passeli kuvio mulle. ”Se, että myös Laura alkoi jossain kohtaa kuumottelemaan, että mun pitäis taas ruveta skeittaamaan. Seinäjoella toimiva Manual on myös ottanut Jussin tiimiinsä, ja siitäkös mies on tyytyväinen. Kuulemma kiinnostus on alkanut taas heräillä, koska kuten sanottu, se on työn täydellistä vastapainoa ja samalla jotain tuttua ja turvallista. työpäivää. Siellä myös tapasin Jussin ensimmäisen kerran noin neljään vuoteen. Mut en mä oo ko- 56 kenu sitä mitenkään epämukavana. Jussi tuli myös paikalle katsomaan myynnissä olevia kamoja. Skeittaaminen muutenkin maistuu nykyisin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja teen sitä just siks, että tykkään siitä niin paljon, ja tällä hetkellä se on taas omalle työlle se täydellinen vastapaino.” Se on kyllä totta, että sen maistuminen näkyy. Se löysi sen vanhan Numeron ja luki sen ja sano, että tota sun pitäis. Muistan edelleen, kun muutama vuosi sitten Emericalla oli demo Helsingissä ja ukot olivat Laminassa jakamassa nimmareita. Miehen tyyli oli uskomattoman kaunista katseltavaa. Enempi se sen toisen osapuolen häpeä on kuitenki
57. Fs late shove-it. Invertti Kärän vanhaan katkaistuun verttiin. Löytyy Seinäjoelta. Sain skeitata vain itselleni ja nauttia touhusta ilman mitään odotuksia. Ei skeittaaja karvoistaan pääse. Kiitos Jussi, että olet taas laudan päällä! Tuoreempaa kuvaa tältä kesältä. Hyvä esimerkki siitä, et tänä vuonna ilmoittauduin pitkän tauon jälkeen SM-kisoihin ja pärjäsin paremmin kuin koskaan ennen. Parkkeeraavatkin mihin sattuu. Joskus suurimmatkin taiteilijat meistä kadottavat inspiraationsa, mutta yleensä myös palaavat takaisin ihan vain sen vuoksi, kun ymmärtävät, kuinka helvetin siistiä tämä touhu on. Eli just täydellistä!” Näin. Välikangas ilmoitti mut kaikkiin maailman kisoihin, eikä niistä sit tullut yhtään mitään. Lyhyestä on virsi kaunis. Välikangas JUSSI LAHTI Seinäjoella on suomen vaarallisin liikenne. Kuvia ja videomatskua kyseltiin, ja kisois olis pitänyt rampata
Start PhotoGraphy Sepi Laukkanen Bs flip Photo: Harri Tarvainen 58
59
Niko Ojanen / Switch 50-50 / Photo: Miika Kumpulainen Photo60
Duke Flex / Shifty kickflip / Photo: Arto Ekman 61
PhotoGr Ville Natunen / Bs noseblunt / Photo: Antti Lehtinen Nikolai Alin / Ollie / Photo: Duke 62 aphy
Carli Broberg / Pole jam / Photo: Justus Hirvi End of PhotoGr aphy 65
Vauhdinotto oli aavistuksen työläs, ainakin sunnuntaina keskipäivän helteessä mutta tulihan se flippi sieltä vaikka paita olikin vähän soijassa. 66. Juuso - Kickflip Aika eeppinen mesta tämä Reposaarelainen koulun piha
Pellolta liian pitkään liuskaan, ilmaan jännittämään että meneekö yli vai ei. ihan siis vaan sen takia että harvoin näkee noin raivokasta vauhdinrepimistä mitä tässä joutui harrastamaan. Nimittäin jos tämä mesta oli ollut kotikulmilla, se olisi voinut jäädä skeittaamatta. Iso-Valli & Pikku-Valli Täytyy myöntää että kyllä meikä on ehkä vähän kateellinen tuosta asusta. Ja sitä spotin käsitettä voi samalla vähän laajentaa. Ottoa jännitti niin että otti laudasta kiinni. Kiitos Vallin Mikolle ja koko perheelle että majoittivat retkuetta yösijan verran! Laban - Backside grab Spotteja löytyy vaikka millä mitalla kun on uusi kaupunki silmien alla. Ois se nyt kova toi päällä hiihtää kämpillä. 67. Ehkä menenkin tänään Punanaamion kautta kotiin
Näyttää mahdolliselle mutta todellakin arveluttaa edes yrittää. Viereinen laituri uimapaikkana ja lenkkeilijöiden hölmistyneet katseet kruunasivat sijainnin. Kävin katsomassa ja en löytänyt spottia. Edelleen vähän sellainen olo että oliko se nyt oikeesti spotti vai ei. Ennenkuin olet edes kerennyt harkita, Eniz on jo (ainakin kerran) grindannut koko paskan ylös asti. Ja siinähän se töyräs sitten oli ja siitähän se sitten ollasi ekalla yli ja kohta tulikin late shove-it. Eniz kertoo, ei kysele. Eniz - Late Shove-it Oltiin katsomassa semmosta isompaa reiliä talon toisella puolella kun Eniz sanoi että tuolla alhaalla on semmonen hyndä aidan yli. 68. Eniz - Polejam Tää on taas näitä Eniksen spotteja. Siinä vaiheessa kun saat vietyä laudan pettyneenä takakonttiin, temppu on jo ländätty (ainakin kerran). Kai se sitten oli. Piti pyytää mies tulkkaamaan asvalttia. Vaasan kampusalue soveltui erittäin hyvin urbaaniin telttailuun
Kuvassa liuska näyttää mukiin menevältä mutta tosielämässä muki oli aika kaukana ja meneminen jännitti. Lähtihän sieltä pari juttuakin, esim tämä backside flippi Vaasan DIY:llä. Nollie sinne piti kuitenki tehdä. Ensikerralla varmaan skeitataan vain ylämäkiä jos meinataan pistää paremmaksi. Lähtihän sieltä pari juttuakin, esim tämä backside flippi Vaasan DIY:llä. Tässä kuvassa siis sohvaperunasta tuli taas skeittaaja eli feenixlintu nousi tuhkasta. Ja tupakoiden. 69. Laban - Nollie Himmeä löytä ihan Vaasan keskustasta. Hökä - Backside kickflip Hörssi oli hypännyt itsensä piloille jo ennen touria ja viettikin reissun aika pitkälti venytellen. Tää muuten reissun ainoita spotteja jolloin ei skeitattu jotain hyppyriä tai muuten vain ylöspäin viettävää alustaa. Kapea paskiainen rouhealla alustalla ja kuumottavilla portaankulmilla. Okei, toi viimeinen meni vähän yli mutta joutuu vähän fiilistelemään noita sessareita. Allekirjoittaneella oli nilkka jumissa kuukauden ennen reissua ja nämä olivat ekat sessarit kun se alkoi mystisesti toimia. Pete - Backside grab osa 2 Taas jännittää ilmassa kun on ote kiinni laudassa. Ja tupakoiden. Hökä - Backside kickflip Hörssi oli hypännyt itsensä piloille jo ennen touria ja viettikin reissun aika pitkälti venytellen
Olin kuullut siitä pelkkää positiivista sanottavaa: hyvä sää, herkullista ruokaa, paljon loistavia spotteja, naisia, ja totta kai myös meri. Kun saavuimme Larnacaan, ryhmämme nuorin ja uusin tulokas, Kilian, odottikin meitä jo siellä. Päiväohjelmat olivat melko tiukkoja. Kypros-tour Teksti Rodrigo TX Kuvat DANIEL WAGNER Kiertelyä Kyproksella Kun kuulin ensimmäisen kerran tulevasta matkasta Kyprokselle, olin innoissani. Limassolissa skeittaus oli ihan parasta etenkin kaltaisellamme porukalla. Laadimme erilaiset suunnitelmat jokaiselle päivälle, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä eikä ketään hatuttaisi. Se oli paras alku sessioille. Päivärutiinit Seuraava suunnitelma oli selvittää, mitä spotteja skeittaisimme, koska niitä oli yksinkertaisesti liikaa matkamme lyhyeen kestoon nähden. Ainoa vähemmän hyvä puoli oli se, että olisimme siellä vain 13 päivän ajan, mutta ihan sama – olin joka tapauksessa jo matkakuumeessa. Olin nähnyt kuvia talosta aikaisemmin, mutta se ylitti odotukseni: paikka tuntui MTV Cribs -tyyliseltä lukaalilta uima-altaineen ja täydellisine näkymineen. Koko eurotiimi oli siis valmiina skeittausta varten. Skeittielämä on hyvää elämää. Tapasin Wienin lentokentällä muut tiimiläiset: Christian, Kamil, Daniel, Helder ja Sewa olivat jo hyvällä tuulella ja valmiina uusiin seikkailuihin. Nautimme joka aamu loistavasta aamiaisesta, jonka yleensä tekivät Christian ja Carlos, minkä jälkeen lämmittelimme aamu-uinnilla, ja noin yhdentoista aikoihin lähdimme kaduille skeittaamaan. Ei stressiä – vain hyviä sessioita. Meillä oli oppaanamme Alex, nuori skeittari, joka kantaa oman kortensa kekoon paikallisen skeittiskenen eteen. Toinen huomionarvoinen seikka oli se, että tiimissämme kaikki tykkäävät skeitata eri juttuja. Skeittasimme paljon Limassolissa, koska majapaikkamme oli siellä ja jo pelkästään Limassolissa oli tarpeeksi spotteja yhden kiertueen tarpeisiin. Parasta oli se, että majapaikkamme oli kukkulan päällä, joten saimme pommittaa jyrkkää mäkeä alas päivittäin. Kävimme silti myös muissa suurissa kaupungeissa kuten Nicosiassa ja Larnacassa. Helder Lima - Fs noseslide Skeittausta saarella Olin fiiliksissäni siitä, että meillä oli käytössä kaksi autoa, joten saatoimme skeitata spotteja eri puolilla saarta. Kun pääsimme lopulta majapaikkaamme, en ollut uskoa silmiäni. 70. Kyydistä puuttuivat vain Carlos ja Rodrigo; heidän oli tarkoitus liittyä seuraamme myöhemmin
Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaisesti, joten Carlos missasi lentonsa ja saapui hieman myöhässä, mutta se on elämää. Carlos Ribeiro - Sw fs flip. Kovin skeittaaja kiertueella oli Kilian, varsinainen pieni skeittirotta. Kiertueen ensimmäinen spotti, loiva bumppi flättigäpin yli, oli kenties paras kaikista. Muutaman paratiisipäivän jälkeen Carloskin saapui paikalle. Huonoa tuossa spotissa oli se, että siellä ei päiväsaikaan ollut lainkaan varjoa, joten puolen tunnin hinkkauksen tuloksena oli käristetty skeittari. Hän oli aina skeittaamassa jossakin, missä tahansa, antaen aina kaikkensa, minkä jälkeen hän skeittasi vielä tiimimme kanssa, ja energiaa riitti. Hänestä huokui ilo ja into skeittausta kohtaan, mistä tiimimme sai aina energiaa yrittää spoteilla aina parhaansa. Kaikilla oli hauskaa tuolla spotilla, ja jokainen sai ainakin yhden tempun nauhalle. MINKÄLAINEN POMPPU. Carlosin mukaan saaminen löi kier- 71
Päivät kuluivat, saimme mukavasti matskua kasaan, ja pian tajusimme viimeisten 72 päivien olevan käsillä. Ensimmäisenä päivänä Carlosin skeittaaminen oli tosin hieman epäonnista. Sewasta täytyy mainita se, että hänen skeittauksensa näyttää videopeliltä: tekniset temput näyttävät epätodellisilta enkä tajua niitä lainkaan. Jokainen olikin jo siinä vaiheessa melko finaalissa, koska olimme skeitanneet joka päivä, mutta kun Rodrigo saapui paikalle, se piristi taas koko tiimiä. Sanotaankin, että hymy huulilla elämä on helpompaa. Rodrigo oli mäkien pommittamisen suhteen täysi yllättäjä. Olemme vieläkin pahoillamme, mutta toivottavasti Danielin kamat ovat jo kunnossa. En tiennyt Sewan voivan ottaa niin kovat pannut mukisematta. Sewa otti reissun aikana haltuun lukuisat manupädit, mutta miehen rehelliset alamäkipannutukset olivat korvaamatonta kamaa – hyvällä tavalla. Olen aina pitänyt häntä vain tekniikkaguruna, mutta Rodrigon alamäkitaitojen näkeminen oli yksi reissun kovimmista jutuista. Kunnon tiimihenki siis aina. Missä tahansa skeittaatkin hänen kanssaan, homma on aina ihan käsittämättömän hauskaa ja huulenheitolle ei tule loppua. Daniel sai myötätuntomme puolelleen, mutta emme voineet tilanteelle mitään. Kypros-tour Kilian Zehnder - Bs lipslide tueellemme uuden vaihteen silmään. Skeittasimme rantakatugäppiä, jonka ympärillä oli vettä, ja kaikkien skeitanneiden kamat päätyivät veteen – ja myös Danielin akkupakkaus pulahti veden varaan. Eläimellistä menoa Tiesin tavallaan, että Kyprokselta löytyy kaikenlaisia hulluja eläimiä sen sääolosuhteiden takia, ja Alexkin oli varoitellut meitä, mutta en tiennyt, että ne tulisivat lopulta niin lähelle.. 11 portaan kapeaa hubbaa. Se päivä kävi pahasti Danielin lompakolle, sillä ennen tämän spotin sessiota Helderin lauta lensi reilistä Danielin kameran linssiin rikkoen sen. Helderin kanssa skeittaaminen on parasta siksi, koska se saa aina kokeilemaan täysin uusia ja melkeinpä mahdottomia juttuja, ja Helderin hypetyksen tuloksena jutut menevät usein lopulta päälle. Lopputuloksena se on vielä aina Helder, joka on eniten innosta soikeana. Etenkin Helder oli niin fiiliksissään, että alkoi skeitata ledgejä ihan uudella vimmalla; en ole koskaan nähnyt häneltä niin teknistä kurbiskeittausta. Kaikki tietävät, miten hyvä hän on skeittauksessa, ja hänen mäenlaskutaitonsa tulivatkin kaikille yllätyksenä. Yleensä hän skeittaa kuumottavia reilejä, koska se on Helderin intohimon kohde, mutta kun näin hänen kurbiskeittaustaan, innostuin itsekin kokeilemaan uusia juttuja – mm
Saimme myöhemmin selville, että se oli kuolettava myrkkykäärme. Tämä oli ehdottomasti parhaita kokemiani kiertueita, ja ellet usko, katso kuvat ja video! www.l-r-g.com/skate/ 73. Lopulta saatoimme kuitenkin nauraa tapahtuneelle. Se ei ollut kovin iso tai pelottava, mutta kuten Christian sanoikin, siellä, missä on pieniä käärmeitä, on varmasti myös isoja. Katsoin Helderiä, ja manasimme eläimellistä meininkiä yhdessä. Christian ja minä olimme hädissämme, koska emme tienneet, olisiko se myrkkykäärme vai ei. Tuossa vaiheessa kaikki olivat enemmän tai vähemmän varpaillaan yösijastamme, mutta lisää oli luvassa. Mielestäni ne olivat tavallaan söpöjä, mutta kaikki tiimiläisemme eivät suhtautuneet niihin yhtä suopeasti. Heti seuraavana aamuna Carlos oli kasvopesulla huoneen ulkopuolella sijaitsevassa pikkukeittiössä, kunnes ilmoille kajahti mojova huuto. Tiesin, että lisää olisi tulossa, ja seuraavana päivänä näimmekin massiivisen hämähäkin päälle jättämämme valon vieressä. En tiedä, kuka sen päästi lopulta päiviltä, mutta kiitos asian hoitaneelle. Tulin ulos huoneestani katsomaan, mitä tapahtui, ja näin altaassa toisen ison hämähäkin. Kiitokset menevät kaikille matkaamme osallistuneille, sillä he tekivät siitä ikimuistoisen, ja erityiskiitokset on sanottava vielä koko kovalle tiimille. Marel Zaprazny - Kickflip Kilian Zehnder - Wallie boardslide Itse TX. Yritimme keksiä, miten saisimme käärmeen pois altaasta, ja Rodrigo saikin käärmeen lopulta pois altaasta ilmapatjan avulla ja alkoi leikkiä sillä ottaen siitä samalla kuvia. Jos et ole käynyt siellä aiemmin, älä epäröi, sillä se on ehdottomasti vierailun arvoinen, ja nautit siitä varmasti. Emme halunneet tietää, mitä olisi vielä luvassa, mutta pian saimme sen kuitenkin selville, sillä pian uima-altaastamme löytyi käärme. En tiennyt, mitä Kyprokselta tulisi odottaa, koska en ollut käynyt siellä aiemmin, mutta nyt voin sanoa, että se on hieno saari/ maa, jossa on upeita spotteja ja ihmisiä. En yleensä juuri säpsähdä kotimaani hämähäkeistä, mutta tämä punakarvainen, tarantulan näköinen otus säikäytti minulta melkein paskat housuun. Joka päivä, kun lähdimme skeittaamaan, joku jätti aina jonkin valon päälle, ja palatessamme näimme talomme jo kaukaa sen valojen takia. Meillä kävi siis tuuri. Se oli ainoa talo kukkulalla, joten saatoimme odottaakin muutamia eläinkunnan vierailijoita. Ensimmäiset moiset olivat rottia
- Omalle itselle - Mahtaville muistoille - Elämän ihmeellisyydelle - Torspolle - Edelliselle illalle. Skedetrendit kautta aikojen. Syyt olla nuoriso-ohjaaja. Terveys-snackit. JAKE TOP-5 1. Skedeejät livenä. - Uimahallin piha - Kämpät - Alatie - Rovaniemi 8. Skeittihistorian viiden hengen dream team. - all - ready - got - it -! Mikko Kempas 4. 6. - Simppa - Eniz - Kempas - Oki - Nykynen tiimi 11. - kalanmaksa-öljy - inkivääri - kynnet - valkosipuli - Olut 9. - Rovakatu 26 - Juuson alastomat Eura-jatkot - Omat - Lapin yötön yö - Tulevat 13. Nollie crail stall. Syyt nauraa. - Nuorissa on tulevaisuus Nollie crail stall Tallinnan ditsilinnassa. - Switch - Äitin tekemät baggyt/raitapaidat/erivärisiksi maalatut sisäpelitossut - Menace/kahina housut/tsiki - Plankko valkonen paita/vaaleat farkut/ college - Alien workshop-photosynthesis/väliltä pois trickit 3. - Musiikki - Uimahalli - Maailman parannus - Työt - Ystävät 7. - Oliko niitä. Tai joku vastaava. Esineet, joita ilman et tulisi toimeen. - Hyväksyntä - Ei yhtään samanlaista päivää - Silver linnan juhliin - Pingis,ristiseiska,biljardi,yatzi 12. Jatkot. Jos et olisi aloittanut skeittausta, olisit nyt.. Syyt asua Suomen Lapissa. - Kuollu - Sama jätkä - Kaapissa - Lapissa - Ilman ikimuistosia hetkiä ja ihmisiä 10. Kemijärvi- spotit. - Public Domain - Trilogy - 411 - Hyvin sä vedät - Mark Suciu-cross continental part (Beirut) 74 Jännän äärellä Tallinnassa. - Hyvä nose - Skate Dunk - Kotiavaimet - Mac Book - Rambopuukko 14. - Tom Penny -97 - Jokainen Burnside lokaali - Eniz, Arto, Toma, Ate, Hena, Jöle - Og de Souza/ Sheffey-Munster monster mastership 1999 (katso kabarossin vimeo) - Cory Kennedy 5. Happyhourit. Skedeleffaintrot. Off-the-board- aktiviteetit. - Perhe - Ystävät/kommuunit/Shroom - Wingston - Mökki - Wu-Tom 2
” Kyllähän sitä matskua tulee. Mut kyllä sitä välillä myös meneekin ” Happyhour & Real Deal 10 ye ars Coming soon ! Justus Hirvi Aleksi Fräki -Zipi 75 Happyhourskateboards.com 2013 – Wu, Ski, Jake, Alpo, Jöle, Hökä, Tave, Zipi, Kisu, Duudson ja Tommi – Roskis in da works
Pidä toi!” On ihan siisti olla elossa tässä porukassa. En rupea muiden puolesta puhumaan. Siis joskus 2011 alkupuoliskolla, kun Ari asui vielä Hakiksessa. Onko virtsa noussut päähän tai minäkuva vaurioitunut. Sellaista. Tuntuuko, että palaset ovat loksahtaneet jollakin tapaa paikoilleen. T: Joo. Ukolle about sama juttu tyyliin: ”Kiinnostaaks rokki?” eikä Ukko ollut rokannut hetkeen, niin totta kai se natsasi! Eikös teidän eka keikka oltu sovittu jo ennen kuin olitte edes soittaneet kertaakaan yhdessä. Laulaja-kitaristi Teemu Tanner vastaili kysymyksiin savuisessa kivijalkakuppilassa kylmän kolpakon äärellä. 76 ”Keisari on vammainen” -niminen tekele nivoi meitä tiettyyn suuntaan. Vitsit, kun meikällä ei ole sellaista. Ehkä tuon ”paineen” takia syntyi nopeasti ensimmäiset viis biisiä. Kelaillut jotain mielikuvitusbändejä ja piirtänyt niille levynkansia. Vingutetaan pankkikorttia. Ne bändit olivat etiäisiä varmaan! Haen taiteen tekemisessä pitkää kaarta, elämän pituista omistautumista. ääni HOPEAJÄRVI Helsinkiläinen Hopeajärvi sijoittuu bändin jätkien mukaan levyhyllyssä Sielun Veljien kulmikkaimpien ja Radiopuhelimien veemäisimpien hetkien ja kirskuvimman postpunkin kylkeen. T: Arilla oli tämä nimi jo valmiina ennen kuin ruvettiin skulaamaan. ”Hei, mitä. Panehan iso paha pressikortti viuhuun. Kokoonpanoon kuuluvat sinun lisäksi siis Timo Tikka (rummut), Ukko Perttilä (kitara) ja Salosen Ari (basso, laulu). Just jännä meno! Ehkä vähän tuossa ympärillä painaa lysyyn jotkut arkiset huolet. Keittiön pöydän ääressä renkattiin akustisia kitaroita ja ääniteltiin sanelimeen biisejä.”Me ei mennä” ja ”Desinfiointi” oli vissiin ekat biisit. Teillä kaikilla on ollut ja on muitakin bändejä ja projekteja. Teksti Miikka Niiranen Kuvat JARKKO WICKSTRÖM Mikä meno. Joo. Näpeille tulee just sopivan tasaisesti; se pitää noi ylpistymisyritykset aika hyvin kurissa.Kusi ei pääse nousemaan päähän, ei tällä staililla.. Nousunne on ollut vauhdikasta. T: Voisiko se poiketa niinkin klassisesti, että Hopeajärvi on me neljä. Tovi siinä kesti, vaikka ei tässä mitään metsästystä ole ollut. Tämä toteutuu joka proggiksen kanssa. Tuolla tulee jatkuvia yllätyksiä soittotilanteessa, kun joku heittää ilmoille jonkun törkeen kuvion. T: Tuli jännä visio joistain lapsuuden ilmakitararokeista. Teistä lähtee hirveä mökä. Saako teidän keikoilla käyttää korvatulppia. T: Ovat ne Hopeajärven puitteissa loksahtaneet aika täydellisesti. Meidän neljän oma kieli. Kuinka Hopeajärvi alkoi. Mikä on paras puoli soittohommissa. Paitsi kerran. T: Ei. T: Soittohommissa. Juodaanko rahat. Olen katsellut etäisyyden päästä näitä muita jäbiä ja miettinyt, että voi kiesus, mitä neroja. Pari vuotta kasassa ollut äänekäs kvartetti on saanut nopeasti ystäviä. Sitä ei ole sen koomin soitettu. Kyllä me haetaan erilaisia tasapainoja varmaan niin pitkään kuin tämä bändi on olemassa. Se, että joskus se snaijataan paremmin kuin toiste, ei ole minun hyppysissäni. Tykkään tehdä ääripäitä, testailla. Mut veks ne nyt, hyi! Eiköhän me nyt vaan puhuttaisi taiteesta ja muusta vähemmän klesasta. Joku yö lähetettiin Timolle tekstiviesti, jossa luki: ”Sä soitat Hopeajärvessä rumpuja, ok?” ja Timo sanoi, että jees. Mulle tämä on siksi tärkeä juttu, että pääsen mökäilemään arvostamieni jäbien kanssa. Viime aikoina se on minulle ollut tämän ryhmän tiivistyminen. Millä tavoin Hopeajärvi poikkeaa näistä. T: Kato – eka jäbä, joka uskaltaa vetää tuon! Rahaa ei ole mitenkään liikaa, joten miksei. Niissä olen alusta asti ollut jotenkin keskikokoisilla, huonosti myyvillä klubeilla. Mutta ei niitä biusoja mihinkään muurattu ole. Teemu: Terve, terve. Ei kukaan soittaja ole itsestäänselvyys. En ole stadioneille poseerannut silloinkaan
Sielun Veljet nousivat tuoreen kirjan lukusession yhteydessä ymmärrettävästi pitkästä aikaa kunnon te- hosoittoon. Okei, tänään ja siis vain tänään ne voisivat olla vaikkapa The Stoogesin Fun house, My Discon Paradise ja Sielun Veljien Hei soturit. Sitten saattaa olla ihan Eagles-settiä. Smith (The Fall) tappelisivat, kuka voittaisi ja kuinka taistelu etenisi. Bändinä me ollaan ehkä junnu, mutta tyypit ovat jo tahoillaan ehtineet ja tehneet. Eikös Jonna Tervomaa toivonut tikapuita johonkin. Jos Steve Albini (mm. Milloin debyytille voidaan odotella seuraajaa. Keskinäinen kunnioitus ja arjen vaatimat etäisyydet jeesaavat paljon. Täytynee mennä viimeaikaisten pyöritysten perusteella. ”I cannot wait to beat the shit out of you”. Paradise on niiden toinen, ja siinä jo huomaa, kuinka soinnut alkavat vaan vähentyä ja vähentyä. ” WWW.VUOKATTIFREESTYLEHALL.FI 2 miniramppia, kaaria, kurbeja, reilejä, boxeja, poolikaari, volttimonttu, dancefloor... ” Tulevaisuus on niin kirkas, että on pakko käyttää blehoja. My Disco taas on todella kovis minimal-trio Australiasta. Ensi vuoden alussa ruvetaan väsäämään vähän pidempää kokonaisuutta taas; varmaan LP. Noita normaaleja eteenpäin kuskaavia juttuja. Hähää! Paha nakella äkkiseltään. T: Ei kyllä. T: Voi kiesus, et kyllä helpolla päästä näiden listojen kanssa. T: Meillä on seiskatuumainen jälkityöstössä juuri nyt, ja sen olisi tarkoitus lähteä monistukseen joulukuun alussa. Ja en nyt meinaa sitä bisseä. Vähän jäävi kyllä olen sanomaan, mitä tuolla venaa. Kysy muutaman vuoden jälkeen uudestaan. Tämä visio tulee jostain ihme syystä juuri nyt aika selkeänä. Ennen tulevaa kesää sellaista sitten pihalle, jos kaikki menee toivotulla tavalla. Taloudellisia keikkoja, vihonviimesiä keikkoja ja julkaisuja. T: Hmm. T: Aloituskokoonpano, filmaaminen, suihkussa filmaaminen. T: Tulevaisuus on niin kirkas, että on pakko käyttää blehoja. 77. Riitelettekö te paljon keskenänne. Nyt, kun vibat ovat kohdillaan ja jutut toimivat, niin ennen kaikkea toivon meille paljon uusia tuttavuuksia. Big Black, Rapeman & Shellac), Thurston Moore (Sonic Youth) ja Mark E. Huomenna kaikkien aikojen parhaina keimailisivat todennäköisesti kolme jotain muuta yhtä hienoa juttua. Sit se totee vaan et: ”Tehkää perässä” . Kolme kaikkien aikojen parasta äänekästä rock-albumia. Rauhanomainen ja jotenkin häiritsevä visio! Lopuksi, mitä odotat tulevalta. Seuraavaksi voisin kysäistä kolme visaista kolmoiskysymystä. Stoogesin katalogista just Fun house on viime viikkoina maistunut. Kuinka kuvailisit Hopeajärveä kolmella adjektiivilla. Funtsitaas. Se menee niin, et Mark E. Ei niiden tarvitsisi flaidata ollenkaan. Smith korkkaa bissen, imailee sen ykkösellä ja luo SEN katseen Steveen ja Thurstoniin. Kolme asiaa, jotka etovat joukkueurheilussa. T: Äänekäs, vänkä, tahrainen. Niitäkin tarvitaan
Itselleni levyn huippukohta löytyy “Uraanisula”-biisin loppupään vimmaisen raivokkaasta purkauksesta, jota kappaleen ensimmäiset kahdeksan minuuttia on valmistellut. Iconoclastic on kokonaisuudessaan tasaisen vakuuttava näytös, ja ennen kaikkea pääkitaristi Samuli Peltolan (huom. Selvästi kunnianhimoisempaa, kuin mitä kotimaiselta death metalilta kannattaa keskimäärin odottaa. -Matti Leppänen 80/100 Oranssi Pazuzu Valonielu Svart Oranssi Pazuzun avantgardistista avaruusbläkkistä ei vahingossakaan voi kutsua helposti lähestyttäväksi. -Matti Leppänen 86/100 PERTTU HÄKKINEN ~ TOP 10 GABBERIT Euromasters: Amsterdam Waar Lech Dat Dan????. Mitä kaikkea tuolla oikeasti on. Uskoisin tippuvan varsin hyvin myös stoner- ja doom-diggareille, joille black metal on jäänyt vähän vieraammaksi metallin ajalajiksi. Kappaleiden rakenteet ovat kaikkea muuta kuin tavallista rokkenrollia: selkeää tarttumapintaa saa ensikuuntelulla hakea turhaan. Se on samalla tavalla yksinkertaista ja naiivia mutta hyvällä tavalla lähiörunollista, ja se kutoo yhteen nuoren suomalaisen miehen hieman lapsenmielisen elämän ja kasvukäyrän kohti aikuisuutta. Lämpimät suosittelut Valonielulle ja sen ajattoman kosmisille tunnelmille. Se voi olla 15 vuoden kuluttua karaokebaarien kulutetuimpia levyjä siinä Hectorin, Juicen ja Leevi & The Leavingsin vieressä. Tästä virtuositeetista huolimatta levy rupeaa valitettavasti toistamaan itseään loppua kohden edetessä. Fak. Levyn avaava kappale “Iconoclastic” syöksyy rauhallisen alkuintron jälkeen niin tiukkaan riffiin, että fiilikset nousevat välittömästi kattoon. Jokaista biisiä on pohdittu taustan ja lyriikkojen yhteishenkeä ajatellen, ja biisit erottuvat helposti toisistaan kadottamatta silti levyn punaista lankaa ja kokonaisuutta. Kaksi näistä on yli kymmenen minuuttia kestäviä eepoksia ja muut selkeästi lyhyempiä. Skeletonwitchin tietynlainen rehellinen mutkattomuus, jota tämä levy varsinkin edustaa, on samalla valtti ja haaste. Jos jotain kehitettävää Skeletonwitchillä on, kappaleissa voisi olla vähän enemmän syvyyttä ja nyansseja, jotka auttaisivat säilyttämään kiinnostuksen pidempään. Gasellit onkin siinä mielessä harvinaisempi kokoonpano Suomi-rapissa, että se pystyy tekemään kokonaisia levyjä, joissa vaihteleva tarina ja tematiikka kantavat koko levyn läpi eikä rakennu vain hittibiisien ympärille tehdystä täytteestä. Tätä levyä on vaan hiton hauska kuunnella. Kappaleet sulavat toisiinsa, eikä niitä loppujen lopuksi haluakaan edes miettiä irrallisina yksikköinä. Musiikillisesti Gasellit on loistavasti popin ja määrittelemätön marginaalin välimaastossa ja on löytänyt oman äänen sekä tyylin, joka laittaa jo odottamaan seuraavaa levyä. Mielestäni Gasellien musiikissa on ripaus jotain hyvin klassista Suomirokkia. Kaiken kaikkiaan Iconoclastic on vahva tuotos, mutta Medeian potentiaalin tuntien, sitä parempaa on yhä lupa odottaa. (Maastunnel Mix) Neophyte: A Rotterdam Gabber Nerophyte: Komen Wij Uit Rotterdam General Noise: Rotterdam Subway Unknown Artist: Rotterdam Hooligan 78 Bald Terror: Rotterdam Rotterdam Gabber Führer: Legalize It C-Tank: Nightmares Are Reality Otto Talvion Luontosuhde: Katson maalaismaisemaa (Otto I) Robert Armani: Caution. Vaarana tässä tietenkin on se, että suoraviivaisuus ja lähestyttävyys kärsivät – harvat bändit kykenevät yhdistämään molempia. -Matti Leppänen 88/100 Skeletonwitch Serpents Unleashed Prosthetic Thrashiä, bläkkistä ja ironmaidenia sopivassa suhteessa tuntuu olevan Skeletonwitchin resepti, mikä toimii erityisen hyvin uusimmalla Serpents Unleashed -levyllä. Vaikka Serpents Unleashedin soundi on perinteisen metallinen, levyn rakenne ja suoraviivaisuus tuo oman punk-fiiliksensä, mikä ei missään nimessä ole huono juttu. Serpents Unleashed on ennen kaikkea loistava esimerkki siitä, että metallimusiikkia ei tarvitse vääntää tai kuunnella rypyt otsalla. Ei kai kukaan taiteensa ja itsensä turhan tosissaan ottava antaisi bändilleen nimeksi Skeletonwitch. Jos nyt taistelemme itsemme alkeellisista ontologisista pohdiskeluistamme takaisin arkiseen konkretiaan ja mietimme Valonielua puhtaasti musiikillisena tuotoksena, se on kunnianhimoinen ja moniulotteinen levy, joka koostuu kuudesta hyvin eriluonteisesta kappaleesta. entinen kova skeittari) harvinaisen mielikuvituksellinen riffityöskentely on kiinnostavaa seurattavaa; tsekatkaa vaikka biisi “Misery Prevails” esimerkkinä tästä. Ai niin, ja mikäs se pointti minun olemassaolollani olikaan. Kappaleiden välillä ei yksinkertaisesti tunnu olevan riittävän paljon vaihtelua, jotta kokonaisuus säilyisi yksittäisten kappaleiden tasolla. Tässä biisissä Päkä on taas aivan liekeissä. Levy on selkeästi tarkoitettu kuunneltavaksi kokonaan alusta loppuun, eivätkä biisit toiseksi viimeisenä tulevaa, melko suoraviivaista “Olen avannut uuden silmän” -bläkkisjyräytystä lukuun ottamatta oikein toimikaan itsekseen nautittuina. Olen monesti havainnut kursorin hakeutuvan play-napille heti kun viimeiset tahdit on kuunneltu. Kun Kiittämätön oli vähän vielä angstinen teinilapsi, on “Aina” hieman aikuistunut ja lähtenyt positiivisemmalla asenteella kohti tulevaisuutta – tosin edelleen naishuolia puiden, mutta eron jälkeisellä “eteenpäin on mentävä” -asenteella. Reviews GASELLIT AINA Monsp Gaselleissa on hienoa mielestäni se, että niiden musiikki menee eteenpäin eikä toista levy levyltä ja biisi biisiltä samoja maneereja. Potentiaalia ryhmällä on aivan älyttömästi – kansainväliseenkin menestykseen – mutta tuntuu siltä, että tätä ei vaan ole vielä saatu realisoitua. Tämän valossa Iconoclastic oli itselleni yksi odotetuimmista levyistä tänä syksynä. Tämä on pieni harmi, koska levyllä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Poikkeuksellisen tasaisen levyn parhaat kappaleet ovat “Burned from Bone”, jonka säkeistö-osa tuo mieleen kivasti vanhan 3 Inches of Bloodin, sekä suoraviivaisesta rymistelystä erottuva, hieman rauhallisempi “This Evil Embrace”. Biiseistä pitää mainita esimerkiksi “Heimon” ensimmäinen verse, joka on todella hieno kuvaus nuorten miesten välisestä ystävyydestä; humoristinen nostalgiafiilistely “2006”; melkeinpä hyphy-tyylinen “Susilapsi”, jossa varsinkin Miikka pääsee loistamaan; sekä “Holiday Inn”, joka käsittelee matkan tekemisen vaikeutta. Koko kolmikko on kehittynyt räppääjinä, mikä tekee levystä myös räppien osalta tasaisemman kokonaisuuden. Vain 31-minuuttinen kokonaisuus koostuu 11 lyhyestä biisistä, minkä koin yllättävänkin raikkaaksi ja piristäväksi, kun vertaa siihen, että nykymetallissa on viime vuosina ollut selkeä tendenssi suosia pidempiä ja progempia tuotoksia. Ja jos ei, niin mitä hittoa tämä edes tarkoittaa ja mitä sen takana sitten on. Serpents Unleashed kuulostaa hyvältä heti ensimmäisellä kuuntelemalla, mutta kuten niin monet muutkin levyt, jotka tämän ominaisuuden jakavat, se alkaa nopeahkosti kuulostaa pikkuisen puhki kuunnellulta. Toisaalta taas soundi on keskimääräiseen bläkkikseen verrattuna selvästi lämpimämpi ja kutsuvampi, ja näihin utuisen eteerisiin maisemiin palaa mielellään haaveilemaan ja unelmoimaan maailmankaikkeuden ihmeellisyyksistä. Avausraita on muutenkin kovaa näytöstä kekseliäiden kitararointien ja vahvan kertosäkeen johtamina. Onko avaruus loputon. Jonkinlaista kaupallista menestystä Medeialla on Suomessa ollut (harvemmin näin brutaalia kamaa näkee top 40 -levylistoilla), mutta lupa on silti odottaa paljon enemmän. Big ups! -Kempas 90/100 Medeia Iconoclastic Fullsteam Tamperelainen Medeia on jo vuosien ajan lukeutunut lupaavimpien suomalaisten metallibändien joukkoon
Joku on hukuttautunut. Maltti on kannattanut, sillä kuusi ennen julkaisematonta kappaletta muodostavat todella toimivan kompaktin kokonaisuuden, josta on vaikeaa poimia yksittäistä suosikkia. MPC 2000 XL näkyy olevan käytössä myös Layerillä eli jo siitä voi päätellä hieman, että vanhaan koulukuntaan nojataan, ja hyvä niin, ja Redef on varmasti oikea kotipaikka miehen tuotannolle. Ja näin isoilla biiteillä se on pelkkää timanttia. Svart on muuten keskittynyt julkaisemaan muutakin Tombstoned-henkistä musiikkia sekä vanhaa Suomi-punkkia ja progea, joten Svartin julkaisukatalogia kannattaa katsastella. Synkästä traileristaan huolimatta R&A on edelleen kuitenkin pikemminkin syksyn valopilkku kuin itsetuhoisten tendenssien äänitorvi. Ranskalaisen Yann Gonzalesin You and the Night oli samoin visuaalisesti näyttävä, M83:n musiikein ryydittämä, onnistunut oudohko rakkaustarina, jossa elokuvan henkilöt yrittävät viritellä orgioita käyntiin, mutta päätyvätkin tutkimaan itseään. Juliette Binoche tekee varman pääosasuorituksen murtuneena naisena, jota Binoche on tottunut ehkä liikaakin esittämään. Elokuvan päätöselokuva, Francis Ha (ohjaus Noah Baumbach), ansaitsee kehut festivaalin parhaimpana antina. Kärsii soittaa lujaa, ja rappaukset tippuvat katosta. Festivaali onnistuikin keräämään yhdentoista festivaalipäivänsä aikana jälleen ennätysyleisön. Kaikin puolin kiitettävä vuosi. Sopivan dorkaa, sopivan karmeeta. Elokuvat Klaus Layer The Adventures Of Captain Crook Redefinition Records Klaus Layer aka Captain Crook on sinänsä mielenkiintoinen kiinnitys yhdysvaltalaisella instrumentaalihoppia julkaisevalla Redefinition-lafkalla, että mies tulee Saksasta; emme toki muistele enää Seppo Rädyn kommentteja Saksasta, mutta maa ei varmasti tule monelle ensimmäisenä mieleen, kun hiphopista puhutaan. Levyn päätyi loppujen lopuksi julkaisemaan kotimainen Svart Records. Nähdyistä niin sanotuista avainelokuvista Gus van Santin Promised Land ei yltänyt Good Will Huntingin ja Elephantin kaltaisten mestariteosten tasolle vaan oli lähinnä kiinnostava näkökulma suurten yritysten ympäristövastuuseen ja siihen liittyviin ongelmiin. Dokumentti olikin ennemminkin dokumentti yhtyeen comebackin muodostumisesta kuin itse yhtyeestä, ja sen tuloksena oli kuitenkin onnistunut kuvaus Ian Brownin ja kumppaneiden keskenäisistä väleistä, ja se hyödyntää arkistomateriaalia. Klaus Layer on ollut aina kiinnostunut Itä-Saksan taiteesta ja musiikista, ja Berliinin muurin kaatuminen avasikin hänelle uudet mahdollisuudet tutkia kotimaansa kulttuurin antimia. Lärvin laulu kuulostaa juuri siltä miltä pitääkin eli hätähuudolta jossain ajattomassa tilassa. Nähdyistä dokumenteista mieleen jäivät muun muassa David Lynchin luottonäyttelijästä Harry Dean Stantonista tehty henkilökuva Partly Fiction (ohjaus Sophie Huber). Alexander Paynen Nebraska oli viihdyttävä mustavalkoinen road movie, mutta jätti olon, että eikö tällaisia Sundance-elokuvia ole nyt jo muutama nähty. Vuotuiseksi traditioksi noussut Takeshi Miiken uutukaisen katsastaminen oli tänä vuonna pettämätön kokemus. Biitit ovat ehdottomasti läskeimpiä, mitä on hoppihommissa kuultu pitkään aikaan. Festivaalin jälkeen elokuvalevitykseen päätyneistä elokuvista kiinnostaa ainakin Michel Gondryn uusin, Päivien kuohu. 3D ei ole kuitenkaan mitenkään visuaalisesti perusteltu ratkaisu, ja värit olivatkin valitettavasti ajoittain liian tummaa massaa. Bruno Dumontin Camille Claudel 1915 oli elokuva parhaiten Auguste Rodinin rakkaana tunnetun Claudelin traagisesta elämästä, jossa draaman muodostuminen jäi ikävän vaisuksi. Erikin laulu on kehittynyt ja hakenut seiskalla sille sopivan paikkansa soundissa. -Joonas Pulkkinen Hunters - 7” Huntersien neljän biisin seiska oli positiivinen ylläri: sopivan räkäistä meininkiä vähän L.A.M.F.-hengessä. Betonin varjossa synkistellään. Stone Roses -dokkari Made of Stone (ohjaus Shane Meadows) piti myös katsojan henkilöistään tietyllä etäisyydellä. Mieltä kevyesti piinaavilla riffeillä höystetty a-puolen ”Radio” tuo melodisella laulullaan mieleen jopa Clashin. Sivuosassa elokuvassa on muuten legendaarinen futistähti Eric Cantona sekä valkokankaan puolelta lähes yhtä legendaarinen Alain Delon. Lopputulos valkoisella vinyylillä ja harmailla kansillaan on komea. Vinko Bresanin The Priest’s Children onnistui vastaavasti positiivisena komediana, jossa Isä Fabijan huolestuu kotikylänsä väestönkasvusta ja päätyy kioskia pitävän Petarin kanssa puhkomaan Petarin myymiä kondomeja vauhdittaakseen väestönkasvua. -FanuJanne 80/100 Tombstoned ~ st Svart Records Tombstonedin ensimmäistä kokopitkää jaksettiin odottaa koko bändin olemassaolon ajan. A-puoli junnaa sopivasti vähän paikoillaan mestarillisen ”Daze of Disintegrationin” ja ”Rat Racen” välillä kuin faaraon ruumissaatto. Virolainen Mushrooming (ohjaus Toomas Hussar) onnistui pysymään viihdyttävänä elokuvalle hankalan lajin, satiirin, puitteissa ja ruoti purevasti, millaista on poliittinen julkisuus kansanedustajana toimivan päähenkilö Aadun eksyessä vaimonsa kanssa metsään keskellä oman puolueensa sekavia tilisiirtoja. Harmi vaan, että pohjoisEnglannin kieltä on todella vaikeaa seurata ilman tekstityksiä. Hara-kiri: Death of a Samurai olikin yllättäen Miiken tuotantoon peilaten selväpäisin näkemäni elokuva ja oikeasti vakavasti otettava ja koskettava draama, huikea kostoon liittyvä tarina, joka on täysin rinnastettavissa Kurosawan suuriin samuraikertomuksiin. Ben Wheatleyn A Field In England oli myös todella trippaava ja kokeileva elokuva 1600-luvun taistelutantereen kuvauksena ja pienen budjetin elokuvaksi näyttävä. New York miljöönäkin voi olla osittain syynä, mutta Frances Ha ei kuitenkaan kopioi mitään kuvastoa vaan tuntuu aidolta tähän aikaan sidoksissa olevalta draamalta, joka kertoo omasta sukupolvestani ja jotakin meidän toiveistamme. Levyn miksanneelle ja synat soittaaneelle, jo omassa lajissaan guruksi nousseelle Ilari Larjostolle (mm.KXP ja Jimi Tenor) oma peukkunsa, sillä soundit ovat kohdillaan rummun kaiusta kitaroiden phasereihin ja flangereihin. Lataa, luukuta, laajenna rytmillistä tajuntaasi. Layerin musiikissa kuuluu saksalaisia vaikutteita – sämplättynä nerokkaasti – ja 50–70-lukujen audio- sekä taide-estetiikka kuuluu musiikissa sekä näkyy kansitaiteessa selkeästi. Kouluarvosana: 9/10. B-puolen ”I don’t wanna” -kappaleesta en ihan niin paljon välittänyt. The Future (ohjaus Alicia Schersson) oli myös aika poikkitaiteellinen draama, jota ei edes Rutger Hauerin läsnäolo kyennyt pelastamaan. Syvälle mieleensä Stanton päästää lujasti jarruttaen, mutta tarjoaa vastineeksi esimerkiksi loistavan tulkinnan Nilssonin Everybody’s Talkingista. Hiphopin suhteen Crook mainitsee innoittajikseen Pete Rockin, Damun sekä Lord Finessen, mikä kyllä kuuluu. B-puoli lähteekin käyntiin sopivasti vähän nopeammalla kappaleella ”The End”, josta löysäillään sitten ”Fadedin” kautta komeaan lopetukseen, ”Last Waltziin”. Festivaalin tiedotteen mukaan suurimmat yleisösuosikit olivat festivaalin avajaiselokuva, Cannesissa Kultaisen Palmun saanut Abellatif Kechichen Adelen elämä (osat 1 ja 2), sekä Wong-Kar Wain Grandmaster. -Joonas Pulkkinen RAKKAUTTA & ANARKIAA Lapsi huutaa ja paiskoo kiveä. Elokuvakokemuksia tämä vuosi antoi itselle tasaisen vahvasti, mutta ohjelmisto oli verrattuna viime vuoteen ehkä liiankin tasainen. Teksti: Joonas Pulkkinen 79. Jokaisen PD-pään pakko-ostos. Visuaalisesti näyttävää elokuvaa edusti Cannesissa ohjaajana voittaneen Carlos Reygadasin Post Tenebras Lux, joka vie katsojan fantasian ja todellisuuden väliseen välitilaan. Mainitsemisen arvoista on se, että sen lisäksi, että kyseistä albumia voi ostaa niin vinyylinä kuin diginäkin, lafkan Soundcloudissa on ilmaiseksi ladattavissa rippi albumin kasettiversiosta – mikä varmasti hivelee vanhan kunnon kasettisaundiin tottuneiden korvia. Tämä sekä levy povaavat Tombstonedille loisteliasta tulevaisuutta. Monelle tutulle elokuva on tuonut mieleen HBO-sarja Girlsin (osittain samoja näyttelijöitä), ja itselleni elokuva tuo mieleen huumorissaan monet Woody Allenin 70-luvun parhaimmistoon kuuluvat komediat kuten Annie Hallin ja Manhattanin
-Kempas HYVÄ Aste Mini SD Reviews PIKAKELAUKSELLA MAAILMANLOPPUUN ZINE Tinkimättömyys on se termi, jolla ensisijaisesti lähtisin kuvaamaan Jari Halosen tuotantoa. ZINE Jari Halosen elokuvat Pikakelauksella maailmanloppuun -zinen kuudes numero on kuulemma zinen viisivuotisjuhlanumero. Joulubileet on Halosen kunnianosoitus suomalaiselle alamaailmalle ja sen luovuudelle. Myöhemmin itse asiassa paljastuukin, että hän on vampyyri. Tinkimättömyys on paitsi purevaa sanaa julkisuudessa, myös Halosen elokuvallinen ote. Elokuva saikin kaksi Jussi-palkintoa – Jorma Tommila parhaasta miesroolistaan Bonana ja Oiva Lohtander parhaasta miessivuosasta Hämäläisen osasta. Vuonna 1992 ilmestynyt Back To the USSR haistattaa varsin tyylikkäästi paskat koko suomalaiselle vasemmistolle ja heittää lisää suolaa haavoihin vasta vuosi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. On käyty parilla reissulla Virossa ja pyöritty pitkin Suomea. Tuotannossa ei sorruta liikaan fiilistelyyn ja tunteiluun, vaan paljon otetaan fisulla ja läheltä – skeittauksen ehdoilla. ”Se on ehkä parhaiten näytelty, kun ajatellaan näyttelijäntyötä elokuvamaailmassa – tai ainakin viiden parhaan joukossa”, toteaa Halonen vaatimattomasti elokuvan haastattelussa. Tätä ennen mies oli kirjaimellisesti ollut Punavuoren katujen kasvatti. Vantte on kuvaajana ja editoijana varmakätinen tekijä, joka osaa tehdä perinteistä ja suoraviivaista skeittileffaa. Jorma Tommila esittää tragikoomista Reimaa, Suomen viimeisestä kommunistia, jonka itsemurhayritys menee pieleen Leninin näköisen ja Vladimir-nimisen henkilön ilmestyessä paikalle. -Kempas 80 / 100 80 Vantte Lindevall. Näin rennolla otteella Mikistä kyllä näkyy sellainen lautatatsi, että awardseissa voisi olla ykköspaikka varattu. Viiden euron hintaista zineä voi tilata maililla pikakelauksellamaailmanloppuun@gmail.com tai käydä ostamassa Levykauppa Äxästä tai Combat Rockista. Kyseessä on ns. VlMedian DVD:llä julkaisemat elokuvat on ansiokas kulttuuriteko. ”Kehitys johtaisi vielä äärimmäisyyksiin, joka Lipton Cocktonin maailma on.” Tositapahtumiin perustuva Joulubileet on ehdoton suomalaisklassikko, todella nurinkurinen komedia, jossa Bona järjestää keskellä kesää vankilasta vapautuvalle veljelleen Mikelle kirjaimellisesti joulubileet vankilasta pääsyn kunniaksi. Lyhyet välisekunnit luovat sitten vähän fiilistä ja tasoittavat nopeaa edittiä. asiallinen pläjäys. Halonen on ehtinyt julkisuudessa jo julistaa, että taidetta ei enää ole ja näyttää viihteen mahtavuuden ja tarkoituksen Jerry Halloween -sarjassaan. Halosen ohjauksessa näyttelijät tuntuvat antavan viimeistä mehua myöten kaikkensa ja työ on fyysistä hampaat irvessä kiroilemista. Jos yllä kuvatun kaltainen sisältö kuulostaa kiinnostavalta, suosittelen sijoittamaan. Tätä oli jo nuori Halonen, teatterikorkeakoulun opiskelija, Jouko Turkan kasvatti. Elokuvissa on ekstrana Halosen haastattelu, ja Aleksis Kiven elämässä dokumentti elokuvan teosta. Halosen omien sanojensa mukaan se kertoo maailmasta, johon olemme menossa, jos emme tee oikeita ratkaisuja. Mikin heittäytyminen ei saavuta ihan 365°-leffan eeppisiä mittasuhteita, mutta oikeastaan ihan hyväkin niin. Leffan olisi ilmeisesti tätä lukiessasi pitänyt eksyä jo Asteen Vimeoon, joten kannattaa käydä katsomassa. Painavampi peruste odotuksille lienee kuitenkin Halosen mielipide: ”Kaleva on ymmärretty väärin.” (Helsingin Sanomat 24.8.2013) -Joonas Pulkkinen Back to The Ussr – Takaisin Ryssiin 79 Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma 91 Joulubileet 89 Aleksis Kiven elämä 88 Vanten pitkälti kokoama ja suurelta osin kuvaama Aste Mini SD on hieman normaalia nopeammassa syklissä kuvattu pläjäys, joka on koottu vuoden 2013 aikana kuvatuista matskuista. Trailerin perusteella elokuva tulee näyttämään muiden elokuvien tapaan visuaalisesti upealta. Punk-painotteisen musiikkisisällön ohella lehdestä löytyy muun muassa ex-päätoimittaja Valtteri Väkevän haastattelu, katsaus allekirjoittaneenkin suosikkeihin kuuluvan sarjakuvataiteilija Ville Pirisen ajatuksiin sekä Brett Easton Ellisin tuotantoa koskeva kirjoitus. Musiikkipuolella ovat suurennuslasissa muun muassa Kyre & Duunarit sekä Foreseen. Halonen kertoo DVD:n haastattelussa, että pieleen on menty siinä suhteessa, että elämämme on mennyt liian maskulaanisuuden suuntaan ja että patriarkaalisuus yhteiskunnissa on loppujen lopuksi kaikki sodat. Kukin tulkitkoon todellista historiaa miten tahtoo; elokuva tekee kuitenkin oikeutta Kiven (alunperin Stenvall) vaatimattomista lähtökohdista tekemälle työlle aikana jolloin älymystö uskoi oikeasti, ettei suomenkielistä runoutta voi kirjoittaa. Skeittaukseltaan erityisesti lämmittää uudempi kasvo Modig, joka omaa ison pussin varsinaisia erikoistemppuja. Aikaansa nähden elokuva on toteutettu pedanttisen tarkasti, ja voi vain ihmetellä, miten Suomessa on pystytty tekemään tällainen tieteiselokuva. Nykäsen kuvaukset loppuivat ilmeisesti valitettavan lyhyeen leffassakin hyvin käytetyn slämin takia. Erityisesti ulkoasultaan PMLzine miellyttää, koska siinä ei ole lähdetty liikaa revittelemään punk-henkisellä liimaa ja leikkaa -estetiikalla vaan ollaan menty tekstin ehdoilla ja siistiä ulkoasua tehden. Aleksis Kiven Elämä (2001) piirtää kansalliskirjailijastamme pyrkyrimäistä kuvaa ja kuvaa muutenkin koko 1800-luvun älymystöä Runebergistä Snellmaniin imbesilleinä älykääpiöinä. Se, mistä kasvatus on kummunnut, on varmasti vaikuttanut Halosen paikkaan osana Jumalan teatteria. Seuraukset lienevät tunnetut. Modigin THE pätkä antaa vielä vähän odottaa, mutta tästä saa jo esimakua siitä, mihin kyseinen erikoismies pystyy. Back to the USSR:ssa ja Joulubileissä saisi tosin olla parempi kuvanlaatu. Asteen tiimistä kameran eteen on aktiivisimmin eksynyt Puustinen, Eesu, Modig, sekä tietenkin Miki. Halonen itse tekee upean roolisuorituksen neuroottisen tirkistelevänä naapuri Dahlgrenina. Erittäin kovaa skeittausta, vaikka pysytäänkin välillä lähempänä maanpintaa. Ja mitä olen livenä nähnyt, niin se ei olen ihan vähän. Lipton Cockton in the shadows of Sodoma (1995) on uskomaton visuaalinen tyylinäyte. Halosen tulevaan suurproduktioon, Kalevalaan, ei voi kohdistaa kuin pelkästään kovia odotuksia. Alkuteksteissä lukee ?, joten oletettavasti tämä on osa hieman muutaman vuoden ilmestymistiheyttä nopeampaa tuotantoa. En tiedä, millaisia aiemmat ovat olleet, mutta tämä keltakantinen #6 on varsin suositeltava hankinta. Kannet ovat värilliset ja sisus klassiseen tapaan kopiokoneella mustavalkoista
Tengut ovat japanilaisessa mytologiassa esiintyviä henkiolentoja. Tämä on linjassa muiden Damunjulkaisuiden kanssa; miehen musiikin – kuten muunkin Redef-materiaalin – keskinäinen saundi ja teema on hyvin yhtenäinen, mikä on nannaa kyseisestä tyylistä pitäville. Kaikki on ns. Tengu sisältää siis partit, joissa skeitataan pelkästään talojen katoilla tai pelkästään metroissa ja metrotunneleissa samaan tapaan kuin aiemmin nähty autoskeittauspartti. Levyn alkupuoleen sijoittuva laahailu ei nyt tässä yhteydessä jaksa innostaa. Suosittelen tilaamaan. Ruger Hauerissa tämä menee, mutta suuremmissa määrin monotonisuus on vain liikaa. Tuotannollisesti levy on menevämpää kuin ”Uhanalainen muukalainen”, ja biiseistä parhaimmat ovat myös näitä aggressiivisempia ja nopeampia vetoja. Tengut näkivät paljon vaivaa pyhien miesten viettelemiseksi harhaan. Uskottiin jopa että ne sitoivat munkkeja puunlatvoihin täyttääkseen heidän mielensä ahnein ja ylpein ajatuksin. Indie-skedeleffoja tulee paljon; suurin osa niistä on aika hyviä, mutta Tengu on yksi parhaista, joita olen nähnyt. Koko leffan läpi skeittauksessa vallitsee muutenkin vähän samantapainen asenne; miten vähästä saadaan enemmän eli miten katukanttia tai metron penkkiä voidaan käyttää kuvaukseen mahdollisimman monella tavalla. Toiminnan eettis–moraalisia kysymyksiä voidaan pohtia foorumeilla erikseen, mutta äpäröinti on todella viihdyttävää katsottavaa. Kumminkin, jos Rugerin tyylinen rap kiinnostaa, on tämä edelleen omaa tyylilajiaan parhaasta päästä. Jaa, mikä muuten on Tengu. Leffan perusrakenne poikkeaa hyvin perinteisestä jätkä per partti -kaavasta. Ukraina ei ole missään tapauksessa huono, mutta ideat eivät ole ihan niin kirkkaita kuin Erectuksella. Jo MC:ssa nähtiin kattoskeittausta ja muuta epätavallisempaa aktiviteettia, mutta Tengussa nämäkin kohdat on viety uudelle tasolle. Musiikit luo paikoitellen varsin aavemaisen ja hämärän tunnelman, ja muutamat rap-biisit saavat aikaan sen, että pitää saada välittömästi tietää, mikä on kyseessä….siinäkin mielessä tulee vanhat hyvät leffat mieleen, että en muista, koska olisin viimeksi bongannut skedeleffasta saakelin kovan rap-biisin, josta ei ole mitään hajua, mitä se on. Suurin osa skeittaajista on täysin tuntemattomia ja he kalpenevat varmasti flippitaidoissa kelle tahansa KatuLiigan osallistujalle, mutta se ei estä sitä, että mielikuvituksella ja vauhdilla saa ihmeitä aikaan. Kuten hoppihommiin kuuluu, Damulla ovat myös hauskat ja omaperäiset skitit aina hallussa, mikä lisää mukavasti albumien kiinnostavuutta. Tengu …~ God of Mischief Damu …~ Spur Momento Trailer Redefinition Records Toimikoon tämän julkaisun pohdinta yleisenä johdatuksena Damun instrumentaalihopin kiistattomaan kovuuteen. Tengua tarkoittavien kanjien käännös on yleisesti luettavissa kuitenkin ”taivaalliseksi koiraksi”. Tommishock on oikein tarkka ja taitava räppäämään, mutta artistin ääni vaan on sellainen, että itselle sen kuuntelu läpi levyn on liian raskasta. Erityisesti Frisco-osuudessa tuntuu siltä, kuin katsoisi jotain 2010-luvulle päivitettyä Half-lifen promoa, Sheepin Life of Leisurea tai Realin Non-Fictionia. Levyn kuluessa ei aukea, mistä tässä on kysymys, mutta ei anneta sen haitata. Edelliseen verrattuna Ukraina tuntuu tosin vähän Erectuksen bonusbiiseiltä. buy on sight -kamaa, ja kaikkea tarjontaa uskaltaa ostaa vaikka ilman esikuuntelua. Niiden uskottiin tekevän paljon piloja ihmisille, mutta tengujen suosikkiuhreina pidettiin buddhalaisia munkkeja. Mahtavaa. Tommishockin (1/3 Ruger Hauerista) soololla ensimmäisenä kiinnittyy huomio siihen, että Tommishock julistaa itsensä levyn nimessä legendaksi (artistin oikea sukunimi siis Langen). Colin Read on aiemmin tehnyt varsin viihdyttävän ja hauskan Mandible Claw -leffan (löytyy osoitteesta mandibleclaw.blogspot.com). Tengu on vielä kulttuuria myös siinäkin mielessä, että sen ensi-iltakiertueen yhteydessä järjestettiin taidenäyttely. Hype on kerrankin myös aiheellinen, sillä itselleni Tengu on parasta, mitä on tullut nähtyä aikoihin. Lafka myös julkaisee vieläkin digijulkaisuiden lisäksi myös vinyyliä – sekä jopa kasetteja. Ulkomuodoltaan tengut ovat joko puoliksi ihmisiä ja puoliksivariksia tai punakkanaamaisia, isonenäisiä vuorten erakkoja. Päällimmäiseksi Tengun jättämät ajatukset ovat pohdinta siitä, kuinka skeittaus on menossa taas kohti 90-luvun puoliväliä ja sen jälkeistä muutamaa vuotta – mutta entistä siistimpänä. New Jerseystä ja Washinton DC:stä käsin ohjastettua Redefition Records -lafkaa (tuttavallisemmin Redef) osaltaan luotsaavan Damun (lisänimeltään ”The Fudgemunk”) uusi, pituudeltaan albumin ja EP:n välimaastoon sijoittuva ”Spur Momento Trailer” on ehdottoman kovaa ja taattua Damu-laatua eikä jätä yhtään ysärihenkisen instrumentaalihopin ystävää kylmäksi. Tenguilla on kieroutunut huumorintaju, ja ne pystyvät muuttamaan muotoaan halutessaan. Biitit ovat isoja, fättejä ja napakoita, samplevalinnat ovat selkeästi hartaan cratediggailun tuloksia, ja saundi on varsin hyvällä tavalla erittäin lo-fi, kuten Damulla aina: biisejä voi soittaa täysillä, ja lahkeet lepattavat ennen kuin korvat hajoavat. Ne myös saattoivat valmistaa lannasta juhla-aterian munkeille. Siinä missä suuri osa nykypäivän hoppituottajista on jo siirtynyt DAW- ja Pro Tools -maailmoihin (mikä ei tietenkään ole mitenkään huono asia), Damun studiossa laulaa vieläkin MPC 2000, joka lataa kappaleet disketeiltä. Ukraina jatkaa Rugerin tuttua avantgardistista linjaa surffaten varsin korkealentoisilla alueilla. -Kempas <<< TOIMITUS SUOSITTELEE! 81. Skeittaus ei suurimmalta osalta ole mitään liiallista erikoisuuden tavoittelua, vaan vauhdikasta katuskeittausta mm. Ysärillä ollaan siis. Ysärikontekstissa sopivasti Damu itse ei myöskään ole (omalla tahollaan) esillä sosiaalisessa mediassa lainkaan; musiikki puhuu puolestaan, Redef-tarjonnalla on kysyntää, ja veikkaan, että päivätöissä ei miehen taida tarvita musapuuhastelun ohessa käydä. (Wikipedia) -Kempas 99,99/100 DVD:tä löytyy: www.mandibleclaw.bigcartel.com RUGER HAUER …~ UKRAINA TOMMISHOCK …~ LEGENDA LANGEn Monsp Ruger Hauerin kolmas kokopitkä laittaa odotukset korkealle loistavan Erectuksen jälkeen. Skeittauksen ohella myöskään editti ei ole mitään liian kikkailevaa, mutta silti hyvin panostettua. Nykin ja Friscon kaduilla. Skedetaidenäyttely kuulostaa aina vähän epäilyttävältä, mutta tässä tapauksessa ainakin kuvien perusteella vaikuttaa myös tämäkin puoli olevan hanskassa. Skeittaus alkaa olla taas enemmän “kulttuuria” kuin kaupallista toimintaa. Tsekkaa vaikka Youtubesta levyn parhaimmistoon kuuluva ”Assembly Line”, pistä vola kaakkoon ja anna biittien potkia. Kertakaikkiaan täydellistä matskua. Koko Redef-estetiikka nojaa tosi vahvasti ysärin suuntaan, mikä on pelkästään hyvinkin timanttinen homma nykypäivän trap-biittien ryydittämässä hiphopmaailmassa. Pienet leffat ja pienet lafkat tekevät todella siistejä juttuja, ja rehti tekemisen meininki välittyy kaikesta. Synkemmän syksyn masentuneisiin mielentiloihin tässä on taas varsin sopivaa soundträkkiä. Tuotannossa on itse asiassa varsin kovia hetkiä. -FanuJanne 10/10 DVD Colin Read Tengu on newyorkilaisen Colin Readin uusi, pykälää suurempi tuotanto, jolle pidettiin “maailmanlaajuinen” ensi-iltakiertue, ja muutenkin DVD:llä on vähän normaalia indieleffaa suurempi hype foorumeillakin nähdyn metroraideollien sekä tunteita herättäneen autoskeittauspartin takia. En löydä tästä niitä timantteja kuten ”Iso paha susi” tai ”En tahdo kuolla ilman Bonoa”, ja kokonaisuus on jäänyt toistaiseksi vähän ympäripyöreäksi pläjäykseksi. Leo Vallsin Frisco-osuus nousee suoraan top 10 -tasolle. Näiden “gimmikkien” ohessa itse “tavallinen” skeittaus leffassa on kertakaikkiaan loistavaa
Jos esimerkiksi Lost and Found kuuluu suosikkeihisi, niin mars tätä tilaamaan, sillä Eleventh Hour on ehdoton hankinta brittiskeittauksen ystäville ja muillekin, jotka tykkäävät yksinkertaisesta ja vauhdikkaasta street-skeittauksesta. Myös Hjalte Halberg ja Pontus Alv löytyy leffasta. Ysärifiilistelijöille klassisia Frisco-spotteja vilisee jatkuvasti, ja fiilis on kuin katsoisi päivitettyä FTC-leffaa. Yhteenvetona sanotaan, että leffa on kuvattu pitkälti Lontoon raffeilla kaduilla ja se sisältää suurelta osin pelkkää streettiä kuvattuna fisulla todella läheltä. Esimerkiksi Penan “tätä spottia ei voi skeitata” -skeittaus alkaa olla varsin viihdyttävällä tasolla, kun “valinnat” ovat jo muutakin kuin ollie päälle ja ollie pois. Skeittaajat on yhtä vaikeita nimiltään kuin tekijät, tunneituimpia ja helpoimpia lausua on mm. Piotr Przyby. Vaihtoehdoista löytyy myös muita levyjä kuten Lighthouse Projectsia. -niminen parivaljakko. DVD-paketissa on parin vuoden takainen Map Masquerade -kokonaisuus, jossa edetään kaupunki kerrallaan samalla kaavalla. Tsekatkaapa: kundilla on melkoinen tyyli. -Kempas 90/100 GX1000 1-10 DVD GX1000-sarja alkoi alun perin Slapissä ja siirtyi sitten Thrasheriin. -Kempas http://vimeo.com/greyarea 82. Tunnetuimmissä nimissä on mm. Micha. Toni Salminen ja Rad Mike vetävät muutamat jutut. Kyseessä on enemmänkin videosuunnittelua yms. Maltion ja Pekan jutut ovat todella kovia. Kaupunki on muuten saanut ennätyssuuren osan asemakaavastaan kirjattua Unescon maailmanperinnöksi, joten arkkitehtuurillisesti paikka on merkittävä muutenkin kuin skeittauksen kannalta. Tästä voitaisiinkin aloittaa keskustelu myös skeittileffojen nimien järjettömyydestä. No, itse leffa. Kuvaus ja skeittaus on suurelta osin todella vauhdikasta, ja välillä hämääkin, kun tuntuu, että matskuja on paikoitellen nopeutettu pari prosenttia. Muuten editti on tyylikästä lainattujen VHS-matskujen kierrätystä ja yleistä VHS-estetiikkaa. Ensimmäisen partin Luka Pinto pitää nostaa erikseen esiin. Skeittaus on kautta linjan varsin hyvää, nykyaikaista streettiä. Let us be your mental dentist oli mielestäni helvetin hyvä – ja niin on tämäkin. Emericalle vetävä Tom Knox. Mitään uutta parin biisin mittainen DVD ei tarjoile skeittauksen keskittyessä ysäriräpin vanavedessä lähinnä hyvin Mouse/Trilogyaikakauden kurbiskeittaukseen. Leffassa on kauttaaltaan Tikarin poikien itse soittama mateleva sludge/doom -henkinen jamittelusoundtrack, mikä toimii itseasiassa helvetin hyvin kokonaisuuteen, jossa ei ole erillisiä partteja, vaan matskut on koottu vaan peräkkäin. Eleventh Hour on klassinen brittiskeittileffa, ja vaikutteita on saatu selkeästi legendaarisista brittileffoista kuten WFTW, First Broadcast, Portraits ja Lost and Found. -Mk 85/100 GREY AREA Grey Area on puolalainen skeittileffa, jonka tekemisestä on vastannut Kuba Kaczmarczyk & Pawe. Tämä Ranskan satamakaupunki on ollut nyt hyvin skeittimaailman kartalla muun muassa Magentan takia, ja kyllähän kaupungista varsin elinvoimainen skene tuntuu löytyvän. Kameran edessä viihtyvät paljon muun muassa Ben Gore, Jake Johnson, Mark Suciu, Yonnie Cruz ja monia vähemmän tunnettuja naamoja. Myös skeittaus on myös hyvin samankaltaista monin paikoin. Viimeisestä partista vastaava Tom Knox pitää street-linjojen lisäksi huolen isommista linjoista erittäin fiiliksellä partilla, joka on sopiva yhdistelmä niitä kuuluisia hyviä valintoja ja todella isoakin skeittausta. Leffa on pakattu ilmeisesti Combat Rockilta saatuihin ylijäämävarastoihin, sillä DVD oli Manifesto Jukseboksin CD-kotelossa, jossa oli vain uudet kannet, itse levykin löytyi paketista. Kuvaajana ja editoijana toimii Ryan Garshell. Reviews Bordeaux Experience (DVD) Bordeaux Experience on Julien Januszkiewicz -nimisen kuvaajan kokoama lyhyt Bordeaux-skenen kimppavideo. Tämä skidisti hyvän ajan Quimia muistuttava meininki menee suoraan aika korkealle toplistoilla; sanoisin että kyseessä on oma suosikkiparttini pariin vuoteen, ja siinä on sopivalla tavalla jotain uutta ja jotain vanhaa, eikä se sorru liikaa erikoisuuden hakemiseen. Leffa on kuvattu VX:nä 4:3-kuvasuhteessa ja on grafiikoitaan ja musiikkivalintojaan myöten hyvin klassisen arvokas ja enemmän “aikuiseen makuun”. graafista kamaa tekevät tyypit, ainakin kun heidän duuneja katsoo osoitteesta siedemzero.com, niin ei ihmettele että Grey Area on näin taitavasti toteutettu. Hyvää kierrätystä. Pätkän alkupää on omistettu vanhemmille Tikarilaisille, kun mm. -mk http://vimeo.com/58242076 75/100 TIKARI ELEVENTH HOUR Yhdestoista tunti on vastikään julkaistu independentleffa lontoolaiselta Jacob Harrisilta. Keskellä leffaa on pientä suvantovaihetta, mutta muun muassa Nick Jensen, Sylvain Tognelli ja Chris Jones vetävät todella kovat partit. Osalla tiimiläisistä matskua on enemmän ja osalla vähemmän. Järjettömissä spoteissa tehdään jo ihan “temppujakin”. Kannattaa lukea Grey Magazinen Jacob Harris -haastis, jossa on hyviä ajatuksia skeittileffoista ja niiden merkityksestä: http://www.greyskatemag. Leo Valls, jolta löytyy jokunen laini. Leffassa on vähän Pontusmaista vibaa johtuen mm. Sisältää myös uuden suosikkini pari lainia; skeittaava elohiiri, Glen Fox. Harrisin edellisestä leffasta, Square One, ponnahti pinnalle mm. Tempuista vielä erityismaininta Igorin tailslide–coffin-klipille; ehkäpä kovin videolle tallennettu skeittiklippi. Kyseessä on lyhyitä montage-partteja ympäri Amerikkaa, keskittyen lähinnä Friscoon. Raffia streettiä hyvillä kyydeillä. Skeittaukseltaan leffan alku ja loppupuoli ovat todella kovia. Erittäin suositeltava hankinta, jos haluaa yhdessä paketissa varmat skeittifiilikset kadulle. Ei mikään maailmaa mullistava leffa, mutta kun se kerta netistä löytyy, niin kannattaa katsoa, jos perinteinen katuskeittaus maistuu. com/2013/10/jacob-harris-interview/ -Kempas 90/100 Tikarin uusin leffa taitaa olla vain nimeltään Tikari, jos sitäkään. Yleisesti tästä voisi sanoa sen, että tätä kuvatessa ei ole varmaan paljoa Spot Diggeriä käytetty. Loppua kohden sitten muun muassa Pekka, Maltio ja Pena hoitelevat sitä sairaampaa matskua. Musiikit myös toimi kautta linjan, räpistä rokkiin. Musiikkivalinnat ovat hyviä; erityisesti kylmiä väreitä (hyvässä mielessä) aiheutti Nick Jensenin skeittaus Kate Bushin tahtiin. Hyvää streettiä ja paljon laineja sopivan mittaisessa ja konstailemattomattomassa editissä tarjoava GX1000 on varsin oiva skedefiiliksen takaaja, sillä voit katsoa vaikka jakson kerrallaan, ja pian on jo pakko päästä ulos. vanhan spotin memorial-osuudesta ja diy-meiningistä sen jälkeen. Hyvin on käytetty myös muitakin efektejä sopiviin väleihin, kuten räjähdyksiä, veren lentoa ja liekkejä. Editin puolesta Grey Area on ehkä vähän kliseistäkin VHS-fiilistelyä, jossa efektiä ei ole mitänkään liikaa säästelty, mutta homma on sen verran hyvin tehty että tämä ei juuri häiritse. Suosittelen katsomaan, aika saakelin kova eurooppalaiseksi indie-leffaksi. Juras ja Danijel Stankovic
Justus Hirvi JÖLE / KICKFLIP NICK GARCIA RCT ETN IES.COM Funster Company Oy | (09) 650 530 | riderservice@funster.fi | www.funster.fi