Hevosmaailma 2/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

UUDISTUNUT LEHTI! 2/14 6,20 Scotch Prince on ollut eläkkeellä jo 26 vuotta Suomenhevosen astutusluvut 1990-luvun laman tasolla Pitkät ruokintavälit altistavat mahahaavalle Ratsutalli Killerin raviradan kupeessa Suomenhevosen harvinaisten värien säilytys Anita Viitasen elämäntehtävä KOKENUT KENGITTÄJÄ MIKA NORDFORS: Kengättömyys -trendi täyttää eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit
Vetokoukku tarpeesi mukaan. Testattu todellista käyttöä varten. Kaikki Thulen vetokoukkuratkaisut ovat turvallisia ja helppokäyttöisiä – löydät varmasti ratkaisun, joka sopii sinun tyyliisi ja tarpeisiisi. Kiinteä vetokoukku sopii ahkeraan käyttöön, irrotettava vetokoukku tyyliä arvostaville ja kääntyvä vetokoukku helppokäyttöisyyttä haluaville. Lisätietoja: www.thule.fi
Ravitsemuksen asiantuntemusta yli 30 vuoden kokemuksella. 010 402 7700. Sopiva rehu jokaiselle hevoselle! Koko Suomen kattava ilmainen toimituspalvelu myös pienemmille rehuerille Mysli Basic Sport Tiedustele tuotteita alue-edustajaltasi Breeder Active www.hiven.fi/edustajat www hiven.fi puh
Sisältö 2/2014 E.V. Kuva: Philip Dean Emmi Alho harrastaa kouluratsastusta lämminveritamma-Tyynen kanssa. 14 SELKEÄ RUOKAVALIO PITÄÄ VATSAN KUNNOSSA HYVIIN TULOKSIIN 26 HARVINAISTEN VÄRIEN SUOJELUA Kokkomäen tilan emäntä Anita Viitanen on ottanut suomenhevosten värinjalostuksen sydämen asiakseen. Väkirehuja käytetään vain tarpeen mukaan. 60 LAMA ISKI RAVIURHEILUUN 64 ROTUESITTELYSSÄ ANDALUSIANHEVONEN. 30 HEVOSJALOSTUS LÄHELLÄ SYDÄNTÄ Hippoksen tuore jalostusjohtaja Minna Mäenpää haluaa katsoa tulevaisuuteen. 56 RATSUTALLI RAVIRADALLA Sanna Heikkilän tie on kulki Killerin kilpatallilla tallitytöstä tallin omistajaksi. 51 POSITIIVISUUDELLA 26 6 PITKÄT RUOKINTAVÄLIT ALTISTAVAT MAHAHAAVALLE – Liian harvat ruokintakerrat huonontavat hevosen fyysistä ja henkistä hyvinvointia, sanoo Hevostietokeskuksen tutkija Elena Autio. 4 HEVOSMAAILMA 44 Reippaalla maastolenkillä ehditään kahden tunnin aikana kiittää 15-20 kilometriä. 22 LAATUHEINÄÄ LATOKUIVAUKSESSA Mitä laadukkaampaa heinä on, sitä paremmat ravintoarvot hevonen sitä rouskuttaessaan saa. Hevosharrastaja Jossu Vitikainen ja tallinpitäjä Peppi Flemmich suosivat hevosillaan selkeää ruokavaliota, joka pohjautuu laadukkaaseen heinään. Helkyn Helmi on Anita Viitasen omistama kaunisrakenteinen kimo, joka kirmailee Keuruun suvisessa maisemassa. Hevosen hankosidevamma pakotti heidät pois esteiltä. 38 KENGÄTTÖMYYS AIHEUTTAA KIPUA Kengättömyys -trendi täyttää kengittäjä Mika Nordfors mukaan eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit. 44 EI IHME, ETTÄ VARSALUVUT ALAMAISSA Talliyrittäjän ja suomenhevoskasvattajan Marjo Norrbackin mukaan kukaan ei halua maksaa suomenhevosesta mitään. 34 URHEILUPUOLI KUNNOSSA TEIVOSSA Teivo teki viime vuonna ensimmäisen kerran positiivisen tuloksen viiteen vuoteen. 18 VÄKIREHUA TARPEEN MUKAAN Hyvälaatuinen korsirehu riittää monen hevosen ravinnoksi. 10 HEVOSET RAVITSEMUKSEN SUHTEEN YKSILÖITÄ Kotikulman tallilla hevosista pidetään hyvää huolta. Hevosen hyvinvointi lähtee siitä, että omistaja oppii ymmärtämään jokaisen hepan erityistarpeet. 25 HURMAAVA OIVA PARAS KOLMEVUOTIAS Hevoset -messujen yhteydessä järjestetyn kolmevuotiaiden valtakunnallisen varsanäyttelyn voittajaksi julistettiin I palkinnolla palkittu Hurmaava Oiva
MARI AHOLA-AALTO Luonnonmukainen kärpäsentorjunta on yleistymässä. Toimitus Päätoimittaja Mari Ahola-Aalto puh. HEVOSMAAILMA 5. Kasvattajan kolmen vuoden jokapäiväiselle työlle ei palkkaa kerry. Mitä ihmettä voisi hevostalouden paranemiseksi tehdä, paitsi toivoa taloudellisen suhdanteiden nopeaa paranemista. 09-413 97 369 mari.ahola-aalto@karprint.fi Toimituksen sähköposti: hevosmaailma@karprint.fi Kustantaja Karprint Oy, 03150 Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset Sähköposti: tilaukset@karprint.fi puh. Nyt on kiire pohtia, miten alalle saadaan lisää suomenhevosten parissa toimivia nuoremman polven kasvattajia. Varsat jäävät vanhenemaan kotitanhuville, jossa omistaja tietää, mitä ne elämässään kohtaavat ja voi olla varma, etteivät ne päädy kiertoon. Tässä lehdessä haastatellaan nuoremman polven innokasta naiskasvattajaa, jonka kasvatuksen on tyrehdyttänyt se, ettei hän saa varsoistaan kunnon hintaa. ISSN 1455-0547 Kannen kuva: Kengittäjä Mika Nordforsin kuvasi Susanna Malmström. 70 IKINUORI 39-VUOTIAS SCOTCH PRINCE 72 KUIVIKEUUTUUDELLA TEHOKAS IMUKYKY 76 PISTIÄISET KUKISTAVAT TALLIN KÄRPÄSET atakuntalainen kokenut hevosmies Pertti Teini peräänkuuluttaa Suomen Hipposta mukaan elvyttämään suomenhevosen kasvattajakuntaa. Eikä kukaan osta uutta hevosta valmennettavakseen ja kilpaa juoksemaan. On olemassa nuorempiakin kasvattajia, mutta taloudellinen tilanne uhkaa lopettaa koko kasvatustoiminnan. Ravipäivät ja -lähdöt ovat vähentynee, voitot pienentyneet. Yleislehti niille ihmisille, jotka harrastavat, hoitavat, kasvattavat ja rakastavat hevosia. 09-413 97 333 tai automaatti 09-2569 108 Tilaushinta kesto 38,00 €, määräaikainen 47 € Ilmoitukset Kristiina Hattberg 09-413 97 370 Sähköposti: kristiina.hattberg@karprint.fi Painatus Kustantajan kirjapaino Karprint Oy Huhmari, puh. 09-413 97 300 Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointi-tarkoitukseen. Pääkirjoitus Rotukoirastakin saa suomenhevosta paremman hinnan S 51 Tyynen, lämminverisen ravihevosen rauhallinen, rento ja oikeanlainen ratsun poljenta on Emmi Alhon ja valmentajien pitkän työn tulos. Mutta lisää varsoja ei myöskään synny. Hän on erityisen huolestunut suomenhevosen kasvattajakunnan ikääntymisestä. Rotukoirastakin saa paremman hinnan. Kaikki alan tunnusluvut ovat murheellisia. Ostajat olisivat valmiita maksamaan hyväsukuisista suomenhevosvarsoista tuhat euroa, mutta siihen hintaan, kasvattaja ei varsojaan myy. Noin 80 prosenttia suomenhevosista on ravihevosia
6 HEVOSMAAILMA. Päivittäinen kuivan heinän tarve vaihtelee noin kuudesta kilosta aina reiluun kymmeneen kiloon saakka riippuen hevosen koosta. Ravinto Pitkät ruokintavälit altistavat mahahaavalle Hevosen tärkein rehu on hyvälaatuinen heinä. Liian harvat ruokintakerrat huonontavat hevosen fyysistä ja henkistä hyvinvointia
– Pidemmän päälle lihomisesta voi seurata aineenvaihdunnallisia sairauksia kuten metabolinen oireyhtymä ja kivulias kaviokuume. Niiden ruokahalu on monesti heikohko, jolloin mahahaavariski on suurempi. Hyvälaatuinen, hyvin sulava karkearehu tyydyttää riittävästi HEVOSMAAILMA 7. Heinä voi olla kuivaa heinää tai esikuivattua säilöheinää. Erityisesti kylmäverirotujen, ponien, harrastehevosten, siitostammojen ja joutilaiden hevosten kulutusta on syytä rajoittaa liikasyönnin ja rehuhävikin rajoittamiseksi. Yksi litra hyvää kokonaista kauraa painaa 550 – 600 grammaa. K asvaakseen normaalisti ja pysyäkseen terveenä hevonen tarvitsee ruokinnasta sopivan määrän energiaa, valkuaista, kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja. Sen vuoksi karkearehuja tulisikin annostella hevoselle kolmesta neljään kertaan vuorokaudessa. Suurin annos tulee antaa ennen pisintä ruokintataukoa eli tyypillisesti yötä vasten. Pääosan hevosen ruokavaliosta muodostavat karkearehut sekä väkirehu. Kaura-annoksen enimmäismääräksi suositellaan nykyään 2,5 kiloa vuorokaudessa, sillä tätä suuremmalla vuorokausimäärällä muun muassa ähkyn riski kasvaa merkittävästi. – Väkirehuna hevosilla käytetään yleisimmin kauraa. Liian harvat ruokintakerrat huonontavat hevosen fyysistä ja henkistä hyvinvointia. – Sisäruokinnasta laidunruokintaan siirryttäessä tarvitaan pitempi totutusaika, kuin laidunruokinnasta sisäruokintaan siirryttäessä. Hyvä heinä on ravinteikasta, homeetonta, pölytöntä, lehtevää sekä hyvän tuoksuista. Samoin laitumelle hevonen on totutettava vähintään viikon ajan, Autio muistuttaa. Päivittäin syötettävän väkirehun määrä riippuu hevosen iästä, sukupuolesta, koosta, rodusta, valmennuksesta ja rehunkäyttökyvystä, kertoo Hevostietokeskuksen tutkija, filosofian tohtori Elena Autio. EI RUOKAA ENNEN VALMENNUSTA Ruokinta-ajoissa on otettava huomioon myös valmennusajat, sillä hevosta ei saa ruokkia ennen rasitusta tai välittömästi rasituksen jälkeen. Kesäisin heinän voi korvata kokonaan tai osittain tuoreella laidunruoholla. Karkearehuihin lasketaan laidunruoho, kuiva heinä, esikuivatettu säilörehu, säilöheinä, olki sekä heinäpelletit, -hakkeet ja -jauhot. – Seuraponina elävälle shetlanninponille riittää hyvän mielen kourallinen kauraa. Vapaa ruokinta sopii erityisesti raskasta työtä tekeville urheiluhevosille. – Muutos toiseen karkearehutyyppiin pitää toteuttaa vähitellen viikon, kahden kuluessa. Annosten pisimmän välin tulisi olla maksimissaan 10 – 12 tuntia, mieluiten enintään 6 – 8 tuntia. LIIKASYÖNNISTÄ SAIRAUKSIA Elena Autio korostaa, että hyvän karkearehun liikasyönti johtaa helposti hevosen lihomiseen
Siinä on runsaasti sokereita ja kuitupitoisuus on alhainen. LAIDUNRUOHO PARASTA ALKUKESÄLLÄ Laidunruoho on koostumukseltaan hevosen luonnollisinta ravintoa. Optimaalisimmillaan laidunruohon koostumus on alkukesästä, jolloin vuorokauden ympäri laiduntavat hevoset pärjäävät pelkällä laidunruoholla, tarjolla on kuitenkin oltava kivennäisvalmistetta ja suolaa. annosteltuna lähes täysin hevosen ravintoaineiden tarpeen, lukuun ottamatta kivennäis- ja hivenaineita sekä joitakin vitamiineja. Heikkolaatuisen, korsipitoisen karkearehun käyttö aiheuttaa lähinnä täyttää suolistoa, joka puolestaan heikentää muiden ravintoaineiden imeytymistä. – Laidun ei myöskään täytä natriumin ja B-vitamiinien tarvetta, vaikka kivennäisvalmistetta olisikin saatavilla. Laidunnurmen kuiva-ainepitoisuus on vain 20 prosenttia, eli 80 prosenttia ruohosta on vettä. – Erityisesti heikkolaatuista rehua tulee välttää etenkin varsojen ruokinnassa, joiden ruuansulatuselimistö ei ole täysin kehittynyt ja rehunkulutuskapasiteetti on rajallinen. Pitkät ruokintavälit altistavat mahahaavalle, sillä mahahappoja erittyy jatkuvasti, vaikka mahalaukkuun ei tulisi uutta sulatettavaa. Siksi hevosen laidunruohosta saamia ravintoainemääriä on ruokintasuunnitelmaa laadittaessa vaikea arvioida tarkasti. Sen sijaan valmennettavien ja kilpailevien hevosten ravinnontarpeesta laidunruoholla voidaan kattaa vain osa, koska hevoset eivät pysty syömään laidunta niin suurta määrää, että se täyttäisi niiden suuren ravinnontarpeen. Tästä johtuen valmennettavat hevoset tarvitsevat laidunkautenakin muita rehuja. Alkukesästä yhden hehtaarin hyväkuntoisella laitumella voi- 10 kiloa laidunnurmea vastaa 2,4 kiloa kuivaa heinää 3,3 kiloa säilöheinää 5 kiloa esikuivatettua säilörehua (kuiva-ainepitoisuus 40 %) Hevosella on pieni mahalaukku ja pitkä suolisto, koska laji on kehittynyt laiduntamaan jatkuvasti pieniä määriä. Hevosen laidunnurmen syöntimäärää on vaikea arvioida. LAITUMEN KUNNOLLA MERKITYSTÄ Laitumen ravintoarvo laskee kesän myötä, jolloin sama laidun ei enää loppukesästä riitä yhtä usealle hevoselle kuin alkukesästä. 8 HEVOSMAAILMA Tästä johtuen hevosen tulee syödä ruohoa huomattavan suuria määriä, jopa kymmeniä kiloja vuorokaudessa, jotta sen päivittäinen ravinnontarve täyttyy. – Laitumen ravintoarvo riippuu kasvilajikoostumuksesta, lannoituksesta sekä kasvien kasvuasteesta. Myös hevosen laidunnurmen syöntimäärää on vaikea arvioida. Kuva: Maija Karala
– Hyväkuntoisille tammoille riittää tiineyden ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana perusruokinta. Hevoset sietävät täydellistä veden puutetta huonosti. – Hevoset tarvitsevat vettä useita kymmeniä litroja vuorokaudessa. Lisäksi hevoset juovat monesti pidempien lepojaksojen jälkeen. Hygieenistä eli mikrobiologista laatua kuvaavat rehun bakteeri-, home-, ja hiivaitiöpitoisuudet. Onkin arvioitu, että vanhan laitumen pinta-alasta, hevosille syömiskelpoista alaa on enää 10 prosenttia. TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA LISÄTIETOJA WWW.HEVOSTIETOKESKUS.FI LIIALLISEN ENERGIANSAANNIN PARAS ENNALTAEHKÄISY ON OIKEIN MITOITETTU JA OIKEANLAINEN RUOKINTA SUHTEESSA VALMENNUKSEEN. Samalla varsan nopea kasvu rajoittaa ruuansulatuselimistön kapasiteettia, Autio kertoo. Myös hevosen suorituskyky voi kärsiä, varsojen kasvu heikentyä ja tammat voivat saada varhaisluomisia. Lisäksi huonolaatuisesta säilörehusta, jossa on mukana maa-ainesta tai jyrsijöiden raatoja, hevonen voi saada botulismimyrkytyksen. Karkearehun ravintoarvoa ei kuitenkaan pysty päättelemään ulkonäön perusteella, minkä lisäksi se vaihtelee huomattavasti eri satovuosien ja jopa eri rehuerien välillä. Tästä johtuen rehuanalyysin teettäminen on ainoa tapa saada selville rehun ravitsemuksellinen laatu. On siis tärkeää, että kesäajan ruokintaa suunnitellessa otetaan huomioon laitumen kunto ja tuotto sekä hevosen ravinnontarve. Rehuanalyysissa määritetään näytteen kuiva-aine, raakavalkuainen, kuitupitoisuus, rehuarvot, kivennäiset ja hivenaineet pitkälle automatisoiduilla analyysimenetelmillä. HEVOSMAAILMA 9. Laitumen kunnolla, kuten myös hevosen käyttötarkoituksella, on suuri merkitys muun ruokinnan tarpeeseen. – Hevoset ovat melko huonoja laitumen hyödyntämisessä, joten hyödynnettävä laidunala laskee huomattavasti myös vuosien mittaan, mikäli laidunta ei hoideta. daan pitää neljää 500 kilon painoista hevosta ja loppukesästä kahta. TIINEELLE TAMMALLE LISÄENERGIAA Siitostamman ruokinta vaikuttaa tamman tiinehtymiseen, alkion varhaiskuolleisuuteen, luomisiin, varsan elinvoimaisuuteen, tamman toipumiseen varsomisesta sekä varsan kasvuun ja kehitykseen. Imetyskauden alussa tamman energiantarve nousee 1,7 kertaiseksi, yhdestä kolmeen kuukauden ajan lisäenergiantarve on 100 prosenttia ja siitä vieroitukseen asti 70 prosenttia. Rehuanalyysin teko tärkeää Karkearehut muodostavat suurimman osan hevosen ruokavaliosta ja täyttävät siksi myös suurimman osan hevosen päivittäisestä ravinnontarpeesta. Koko muun ruokinnan tulisi pohjautua karkearehun laatuun. Riittävä vedensaanti on tärkeää nestetasapainon säätelyn, ruuansulatuselimistön normaalin toiminnan sekä suorituskyvyn kannalta. Hevoset juovat yleensä syömisen jälkeen. Varsoilla osuus on vielä suhteellisesti suurempi, minkä vuoksi varsat ovat erityisen alttiita nestehukan seurauksille. VARMISTA VEDEN SAANTI Vesi on hevoselle tärkein ravintoaine. Tamman energiantarve lisääntyy tällöin noin 20 prosenttia ja valkuaisen tarve noin 30 50 prosenttia ylläpitotarpeeseen verrattuna. Mikäli hevosmäärä pysyy laitumella samana koko kesän, tarvitsevat myös muut kuin valmennettavat hevoset loppukesällä lisäruokintaa. Lumi ei riitä missään tapauksessa korvaamaan sulaa juomavettä, sillä lumen vesiarvo on alhainen, Autio muistuttaa. Määrällisesti eniten vettä hevoset kuluttavat suurimpien karkearehuannosten syönnin päälle eli yleensä illalla ja yöllä. Imetyskauden alussa tamman energiantarve nousee 1,7 kertaiseksi, yhdestä kolmeen kuukauden ajan lisäenergiantarve on 100 prosenttia ja siitä vieroitukseen asti 70 prosenttia. Lisäksi säilörehusta voidaan selvittää säilönnällinen ja hygieeninen laatu. Lisäenergian tarve normaalista on tiineyskuukausilla kahdeksan ja yhdeksän 15 prosenttia, kymmenennellä kuukaudella 25 prosenttia ja 11:lla kuukaudella 30 prosenttia. Homeisen rehun syöttö saattaa aiheuttaa hevoselle hengitysteiden sairauksia, allergioita, ruoansulatushäiriöitä, ähkyjä tai ripulia. Ylilihavien ja laihojen tammojen tiinehtyvyys on heikompaa verrattuna normaalikuntoisiin. – Mikäli laidun on vanha ja huonosti hoidettu, ei siitä välttämättä riitä edes harrastehevosille. Sikiö kasvaa eniten viimeisen kolmen kuukauden aikana. Rehuanalyysejä tekevät muun muassa Viljavuuspalvelu Oy, SeiLab Oy, Suomen Ympäristöpalvelu Oy sekä Novalab Oy. Täysikasvuisella hevosella kehon vesipitoisuus on 62–68 prosenttia. MYÖS SÄÄNNÖLLINEN LIIKUNTA JA HUOLELLINEN LOPPU- JA ALKUVERRYTTELY OVAT TÄRKEITÄ
– Haribo on tyttäremme Karitan hevonen, jolla Karita kilpailee kouluratsastuksessa. Siistin tallirakennuksen karsinassa seisoo upea ilmestys. Pitkän linjan hevostilalla asustelee lauma ratsuhevosia ja poneja, jotka ovat tottuneet siihen, että tunnille mennään eikä meinata lähes jokainen päivä. Haribo on hyvin nöyrä ja hieno hevonen, toteaa Kotikulman tilan emäntä, talliyrittäjä Tuulia Kotikulma. Ravinto KOTIKULMAN TALLILLA OLLAAN JO KEVÄTTUNNELMISSA Hevoset ovat ravitsemuksen suhteen yksilöitä Ei ole luonteeltaan kahta samanlaista hevosta. HEVONEN OPITTAVA TUNTEMAAN Hevosen ja ihmisen ystävyyttä. Ruokintaan liittyvää tarjontaa on niin valtavasti, ettei edes ammattilainen meinaa aina pysyä mukana. Haribo alkaa rouskutella tyytyväisen oloisena kuivaheinää, jonka tuoksu leviää karsinaan. Kotikulman tallilla hevosista pidetään hyvää huolta. Karitan valmentajana toimii Marko Björs. – Ollaan Ipin kanssa tällaisia samanlaisia liinaharjablondeja kanssa, Tuulia naurahtaa. Emme me oikein muuta osaakaan tehdä, Tuulia naurahtaa. – Karita toimii myös itse valmentajana, joten meidän suvussa hevosalan ammattilaisuus siirtyy eteenpäin. 10 HEVOSMAAILMA Haribon kiinnostus herää, kun Tuulia heittää sille talikolla heinää. On arki-iltapäivä. Kaukana ovat siis ajat, jolloin hevonen pärjäsi heinällä, kauralla ja kourallisella porkkanoita.. Itsekin saatan vielä kysellä kollegoilta kokemuksia vaikkapa tiettyjen rehuseosten käytöstä, Tuulia sanoo. Eikä myöskään ravinnon käytön suhteen. Hevosen hyvinvointi kun lähtee siitä, että omistaja oppii ymmärtämään jokaisen hepan erityistarpeet. Se on 12-vuotias trakehner-ruuna Haribo, joka on Kotikulman tallin kiintotähti. Haribo ja Karita Kotikulma ovatkin tuttu näky kouluratsastuskentillä, joilla he ovat myös niittäneet kilpailuvoittoja. K otikulman tallilla Sipoon Talmassa on tekemisen meininki. – Hevosen ruokinta on tänä päivänä lähes tulkoon tähtitiedettä
HEVOSMAAILMA 11. Lisäksi sillä on jat- kuvasti heinää alla. Haluan tietenkin taata sen, että kaikki menee mahdollisimman hyvin, ja Viki saa terveen varsan. – Koska jokainen hevonen on yksilö myös siinä, miten se käyttää ravintoa, omistajan täytyy oppia tuntemaan hevosensa tarpeet. Se tuntuu haluavan myös osansa. Haribo esimerkiksi on kilpahevonen, joten sillä on luonnollisesti erityistarpeet myös ruokinnan suhteen, Tuulia toteaa. Nyt Pilettäjä on lopettanut imemisen, joten Viki saa rauhassa kasvattaa vauvaansa, Tuulia sanoo. – Viki saa ruokaa viisi kertaa päivässä. Tuulia heittää myös Pilettäjälle heinää, jota se nyyhtää tyytyväisenä suuhunsa. Tuulia antaa sille kauhalla rehumössöä, joka sisältää kaiken tarvittavan tiineelle tammalle. Viki tarvitsee nyt erityisen paljon ravintorikasta ruokaa. – Pilettäjä meinasi viedä kaikki mehut Vikiltä, kun Viki imetti vielä varsaansa, vaikka sillä oli jo uusi varsa vatsassaan. Viki tuntuu ymmärtävän, että sen kuuluu nyt syödä kahden edestä. Pilettäjä katselee karsinastaan, mitä ympärillä tapahtuu. VIKI-TAMMA SYÖ KAHDEN EDESTÄ Tallin käytävän toisella puolella omissa karsinoissaan seisovat 15-vuotias suomenhevostamma Viki ja sen viime kesänä syntynyt tammavarsa Pilettäjä. Viki on jälleen kantavana, joten Pilettäjää ollaan parhaillaan vierottamassa emostaan
Meille eläinten keskellä ja niiden 25 vuotta talliyrittäjänä toiminut Tuulia Kotikulma toteaa, että hevosen ruokinnasta on tullut tänä päivänä lähestulkoon tähtitiedettä. – Onneksi meillä myös isäntä, mieheni Kari, tykkää eläimistä. Muuten saattaa käydä niin, että hevonen rakastetaan hengiltä. Pilettäjästä onkin tarkoitus tehdä hevonen raviradoille. – Olen itse ollut hevosten kanssa tekemisissä lähes koko elämäni ja pyörittänyt ratsastuskoulua jo 25 vuoden ajan. Kotikulman perhe on mitä ilmeisimmin melkoisen eläinrakasta joukkoa. Ruokkijan on siis tiedettävä, mikä toimii ja mikä ei.. RAKASTETAANKO HEVONEN HENGILTÄ. – EI TUNNUTA YMMÄRTÄVÄN, ETTEI HARRASTEHEVONEN TARVITSE KAIKKEA TARJOLLA OLEVAA RUOKAA. Tuulia toteaa, että hevosharrastajien keskuudessa suurin ongelma näyttäisi olevan hevosten ylisyöttäminen. – Meidän hevoset ovat yleensä olleet pääsääntöisesti ratsuja, mutta nyt haluamme kasvattaa oman ravihevosen. Tuulian oma seitsemänvuotias harrastehevonen Ipi selässään Johanna Taskinen. Sisällä Kotikulman tilan päärakennuksessa tulee vastaan toi12 HEVOSMAAILMA senlainen eläinryntäys. Hevosten ruokinnassa tulisikin Tuulian mukaan olla sopivassa määrin mukana tietoa, kokemusta ja ennen kaikkea maalaisjärkeä. – Hevoset saavat aivan liikaa ruokaa ja energiaa. SITTEN IHMETELLÄÄN, MIKÄ ON VIKANA, KUN HEPPA EI PYSY KÄSISSÄ. Siitä huolimatta opin edelleen uusia asioita hevos- Hevonen tarvitsee tasapainoisen ravinnon lisäksi myös liikuntaa ja rakkautta. Ei tunnuta ymmärtävän, ettei harrastehevonen tarvitse kaikkea tarjolla olevaa ruokaa. Odotamme innolla, miten se lähtee kehittymään, Tuulia kuvaa. Alakerrassa vipeltää koiralauma ja yläkerrassa isäntäväen makuuhuoneen sängyn päällä köllöttelee kissalauma. Tuskin hän muuten antaisi minun pitää näin suurta määrää elukoita. kanssa eläminen on luonnollista, Tuulia sanoo. Oman mausteensa antavat myös talossa asustelevat undulaatit ja kani. Sitten ihmetellään, mikä on vikana, kun heppa ei pysy käsissä. Kahvipöydässä kiireisellä talliyrittäjällä on hetki aikaa jutella hevosten ruokinnasta, hoidosta ja hyvinvoinnista
– Valitettavasti myös hevosharrastajat ovat etääntyneet hevosista, mikä kostautuu etenkin tuntihevosten kohdalla. TEKSTI JA KUVAT: MARJO-KAISU NIINIKOSKI HEVOSMAAILMA 13. RUOKINTAAN LIITTYVÄÄ TARJONTAA ON NIIN VALTAVASTI, ETTÄ EDES AMMATTILAINEN EI MEINAA AINA PYSYÄ MUKANA. Tuulia väittääkin kokemukseensa nojaten, että hevosta täytyy pitää kokonainen vuosi, ennen kuin omistaja oppii näkemään, miten se käyttäytyy ruokinnan suhteen. – Tässäkin on kuitenkin muistettava ottaa huomioon, minkä tyyppinen hevonen on ja millainen rehun käyttäjä se on. – Joku saattaa kuivua herkemmin talvella ja joku toinen taas on parempi rehunkäyttäjä. Hevoset tarvitsevat rakkautta, eikä talliyrittäjä millään ehdi antaa sitä tarpeeksi, vaikka haluaisikin. Mietinkin, mistä hevosille saadaan silittelijöitä. Heinä on edelleen hevosen perusravintoa. Hevonen stressaa erityisesti siitä, jos sitä kohdellaan pelkkänä mekaanisena työkaluna. Hän sanoo huomanneensa, että harrastuskenttä on muuttunut valtavasti. KEVENNYSTÄ ENNEN LAIDUNKAUTTA Tuulia sanoo, että juuri näin keväällä kesää kohti mentäessä on hyvä alkaa vähentää hevosen rehun saantia. Meillä etenkin ponien kanssa on oltava talvella ja keväällä tarkkana, etteivät ne syö liikaa. Harrastajat käyvät kyllä tunneilla, mutta eivät he enää jää entiseen malliin talleille viettämään aikaa ja hoitelemaan ja harjailemaan hevosia. ten ruokinnasta. Se tarvitsee myös ihmisen lempeää kohtelua. Laidunkausi odottaa, joten hevosta ei saa päästää laitumelle liian tuhdissa kunnossa. – Tallityttöjä ei näy talleilla enää samalla tavoin kuin aiemmin. Eikä kaurasta ja rehustakaan, sillä Kantava Vikitamma saa Tuuli Kotikulmalta ravitsevan rehuseosannoksen, jota se tarvitsee. – Nyt päästään lempiaiheeseeni eli siihen, miten ihminen on etääntynyt eläimistä. Haribolle tuntuu maistuvan laadukas kuivaheinä. Talvikausi kertoo paljon hevosesta, mutta jokainen hevonen on yksilö ravinnon käytön suhteen myös laitumella. HEVONEN TARVITSEE SILITTELIJÄÄ Hevonen ei elä pelkästä heinästä. Tuulia sanoo, että tuntihevosten elämä on tänä päivänä stressaavaa. kyselee talliyrittäjä Tuulia Kotikulma. hevonen on herkkä eläin, jonka mentaalisesta hyvinvoinnista tulee myös pitää huolta. – Syksyllä laidunkauden jälkeen hevosen rehuruokintaa aletaan lisätä pikkuhiljaa, joten keväällä sama homma täytyy tehdä toisinpäin. Tuulia on seurannut pitkään aitiopaikalta hevosharrastuskulttuurin muuttumista. – HEVOSEN RUOKINTA ON TÄNÄ PÄIVÄNÄ LÄHES TULKOON TÄHTITIEDETTÄ. Esimerkiksi orilla saattavat hormonit alkaa hyrrätä keväällä, joten sitä pitää syöttää enemmän, ettei se pääse laihtumaan. Mieheni Kari painottaa aina, että ruokinnassa pitää säilyttää maltti, sillä lihava hevonen ei voi hyvin eikä jaksa
RUOKINTA MÄÄRÄYTYY KÄYTÖN JA KULUTUKSEN MUKAAN Selkeä ruokavalio pitää vatsan kunnossa Hevosharrastaja Jossu Vitikainen ja tallinpitäjä Peppi Flemmich suosivat hevosillaan selkeää ruokavaliota, joka pohjautuu laadukkaaseen heinään. Saksan ratsuponi Eikka on 13-vuotias ja liikkuu kevyen leppoisasti. Hevoset saavat ruokaa yksilöllisesti, sen mukaan, kuinka kovalla käytöllä ne ovat. Kahdeksanvuotiaalla Oldenburgin ruunalla Nikillä valmentaudutaan seura- ja aluetason kilpailuihin koulu- ja esteratsastuksessa. Tuisku on pirtsakka 14-vuotias suomenhevostamma, jolla harrastetaan melko kevyttä ratsastusta. Kaikilla kolmella ratsulla on erilainen ruokavalio, johtuen erilaisesta käytöstä ja siten ruoan kulutuksesta. – Nikin ravinnon pohjana on laadukas, omassa pellossa kasvatettu luomuheinä. Hevosella riittää vauhtia ilman kauraakin. Ravinto Jossu Vitikaisen Lippe on herkkävatsainen suomenhevostamma. 14 HEVOSMAAILMA S iuntiolaisella tallinpitäjällä Peppi Flemmichillä on Laversin tallillaan kaksi omaa hevosta ja yksi poni. Lisäksi Niki
– Paitsi, että alfalfa rauhoittaa osaltaan hevosen vatsaa, on siinä myös ravintosisältö kohdallaan. EIKKA-PONI PÄRJÄÄ HEINÄLLÄ Pikkuponi Eikka elää heinällä ja kourallisella kauraa, sillä sen liikunta on hyvin keveyttä. Kyseessä on kosmeettinen, lähinnä kiusallinen vaiva, josta ei ole kuitenkaan hevoselle haittaa. Lippe syö heinän ohella pari litraa alfalfakortta päivässä. Nyt kuitenkin heinä ja kaura vitamiinilisän ja kalkin kanssa riittävät. kahdesti päivässä. Lippellä on synnynnäinen vaiva paksusuolessa, joka aiheuttaa vatsan löysyyttä. – Pellavarouhe ylläpitää vatsan hyvinvointia ja tekee karvasta kiiltävän. Lisäksi Lippe saa neljä kertaa päivässä, yhteensä pari litraa kauratonta, helposti sulavaa täysrehua, jota se on syönyt siitä lähtien, kun varsarehu lopetettiin. – Oman maan luomuheinästä on vuosittain teetetty rehuanalyysi ja heinä on todettu laadukkaaksi. Kulunut vuosi oli kuitenkin huonosatoinen, ja lisäevästä talliin on jouduttu poikkeuksellisesti hankkimaan paikallisilta heinän tuottajilta, Peppi kertoo. HEVOSMAAILMA 15. Alkuperäisrodut kuten suomenhevonen PELLAVAROUHE YLLÄPITÄÄ VATSAN HYVINVOINTIA JA TEKEE KARVASTA KIILTÄVÄN. Suomenhevostamma Tuisku syö heinän ohella puoli litraa kauraa kykenevät hyödyntämään erityisen hyvin heinän ravintonaan, Peppi sanoo. LIPPE SAA HELPOSTI SULAVAA TÄYSREHUA Hevosharrastaja Jossu Vitikaisen suomenhevostamma, seitsemänvuotias Lippe nauttii ravintoa, joka soveltuu herkälle vatsalle. Lipen ruokintatiheys johtuu sen kotitallin tavoista. saa kaksi kertaa päivässä väkirehua, puoli litraa kauraa ja saman verran valkuaispitoista täysrehua, jolla honkkelin pojan lihaksistoa on yhdessä treenin kanssa saatu kehitettyä, Peppi kertoo. Eikka saa Nikin tavoin iltaisin pellavalimaa. – Herkän vatsan vuoksi Lippe on tottunut saamaan sekä kuivaa, että esikuivattua heinää. Alfalfakorsi tasapainottaa tilannetta, Jossu sanoo. Iltaisin Niki saa pellavalimaa, eli pellavarouhetta, jota on liotettu litraan vettä pari tuntia ennen ruokintaa. Kauraa ei Pepin mukaan aivan välttämättä edes tarvittaisi, mutta pieni määrä on pitänyt ponin hyvässä kunnossa. Tuiskunkin iltapalana on pellavalimaa. Useinhan kevättä kohti heinän ravintoainepitoisuudet tuppaavat heikentymään. Eikka on pikkuinen, kevyesti liikkuva poni, jonka ruokavalio koostuu heinästä ja kourallisesta kauraa. Se, että Lippe saa useammin pienempiä annoksia sopii kuitenkin erinomaisesti herkälle hevoselle. Niki saa myös Chevinalvitamiinilisää, joka sisältää vitamiinit, mineraalit, aminohapot, hiivauutteen sekä hivenaineet. Ravitsemukseen kuuluu täydennysrehuna myös kalkkia. Kesällä, kun hevoset ovat yötä päivää laitumella, vähenee tietysti annetun rehun määrä, Peppi kertoo. Poninkin ravitsemukseen kuuluvat vitamiinilisä ja rehukalkki. – Silloin kun Tuiskua vielä valmennettiin, sisältyi sen ruokavalioon puolitiivisterehua. Heinä on kuitenkin Eikan pääsiallista ravintoa
Nykyinen ruokavalio onkin pysynyt samana viimeiset vuodet ja toiminut erittäin hyvin. Viime syksystä lähtien Lippe on ollut taas reippaalla liikutuksella ja parhaillaan meneillään on kunnonkohotusjakso. Kivennäistä Lippe saa ympäri vuoden, myös laidunkautena. Ruokavalio pysyy tällöin alfalfaa lukuun ottamatta normaalina. HEVOSEN RUOKAVALIO OLISI HYVÄ PITÄÄ RIITTÄVÄN YKSINKERTAISENA. Jos ruokaa tarvitaan treenin myötä lisää, kasvatan täysrehun määrää, Jossu sanoo. VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN Peppi Flemmichin mukaan nykyhevosilla ilmenee liikasyöttöä ja siten ihmisten tavoin elintasosairauksia kuten lihavuutta. Koska vatsa kuntoutui, ei ollut tarpeen jatkaa erikoisruokavaliota. VIRTAA RIITTÄÄ ILMAN KAURAAKIN Nelisen vuotta sitten Lippe oli vatsansa vuoksi kaksi kuukautta erikoisruokavaliolla, joka sisälsi ainoastaan alfalfaa sekä pellettirehua. Ilman kivennäislisää hevoset saattavat alkaa syödä maata, Jossu sanoo. – Lippe oli kuurin ajan kovin nälkäinen. Nikin kaltainen hevonen, joka liikkuu paljon,. Virtaa riittää niin, ettei Lippe todellakaan tarvitse kauraa. – Lippe viettää kesäisin laitumella puoli päivää. Lippe saa lisäksi päivittäin liotettuna litran lesettä sekä liotettuna puolisen litraa pellavarouhetta, joka hoitaa vatsaa ja, jonka sisältämät öljyt tekevät karvasta kiiltävän. Vitamiineista Lippe saa jauheena hermostolle ja luustolle tärkeää B-vitamiinia sekä kunnon ja lihasten kannalta tärkeää E-vitamiinia. – Lippe on energinen ja pyöreähkö tamma, joten ruokaa ei ole ollut tarvetta lisätä, vaikka liikuntaa onkin runsaasti. Lipellä oli puolitoista vuotta sitten kaviopaise, joka pakotti hevosen huilaamaan. Lippen päivittäiseen ravintoon 16 HEVOSMAAILMA kuuluu heinän, alfalfan ja täysrehun lisäksi mitallinen kivennäis- ja mineraalirehua. Lippe on harrastehevonen, mutta treenin myötä myös kilpailut saattavat siintää edessä. Niki syö oman pellon luomuheinää ja valkuaispitoista täysrehua, joka on yhdessä liikunnan kanssa auttanut saamaan lisää lihasta. – Ruokinta tulisikin suunnitella aina oman hevosen käytön ja kulutuksen mukaan
Pepin mukaan hevosen ruokavalio olisi hyvä pitää riittävän yksinkertaisena. – Heinä on aina tärkeintä ravintoa hevoselle. Ylenpalttiset täydennysrehut voivat mennä hukkaan tai hevonen voi saada jotakin ravintoainetta liiaksikin. Jossu painottaa Pepin tavoin hyvälaatuisen heinän ja selkeän ruokavalion tärkeyttä. Laadukas heinä ja hyvä väkirehu kantavat pitkälle. Lukuisista purnukoista ei ole hyötyä, ellei tiedä, mitä hevonen tarvitsee. – Tärkeintä on tuntea oman hevosen ravitsemustarpeet ja sovittaa ruoan määrä liikutuksen määrään, Jossu sanoo. Kun heinän laatu on hyvä, ei tarvita kymmeniä purkkeja täydennysrehuja. – Itse olen sitä mieltä, että hevosen ruokinnassa vähemmän on enemmän. Pirteä suokkitamma Tuisku syö laadukasta heinää ja litran kauraa päivässä. TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN Laversin tallilla Niki, Tuisku ja Eikka syövät oman pellon luomuheinää. Alkuperäisrodut kykenevät hyödyntämään heinän ravintoaineita erityisen tehokkaasti. tarvitsee enemmän ja tuhdimpaa ravintoa kuin Eikan kaltainen pikkuponi, jota liikutellaan hyvin kevyesti, Peppi muistuttaa. Laadukas heinä on hevosen ruokinnan perusta. HEVOSMAAILMA 17
MONI HEVONEN PÄRJÄÄ PELKÄLLÄ HEINÄLLÄ Väkirehua tarpeen mukaan Hyvälaatuinen korsirehu riittää monen hevosen ravinnoksi. Ravinto Vettä tarvitaan paitsi janon tyydyttämiseen myös rehun muokkaukseen ja hajottamiseen. 18 HEVOSMAAILMA. Väkirehuja käytetään vain tarpeen mukaan. Energiansaanti on laitettava tarkkailuun, jos hevonen lihoo tai laihtuu
Kun hevonen saa syödä vapaasti heinää milloin haluaa, se pystyy paremmin pitämään itsensä lämpimänä talvipakkasilla. Nuoren ja vanhan hevosen ravinnontarpeet ovat erilaiset. – En ajattele heinämäärän painoja muutenkaan; näen hevosista, onko määrä sopiva. Hyvälaatuinen heinä riittää etenkin levossa olevalle hevoselle. Myös täysrehua vanhemmalle annetaan vain nimeksi. Täysrehua hevoset saavat iltaruokinnalla. Ikänsä hevosten kanssa tekemisissä ollut Sundström hoitaa ulkomailla työskentelevän sisarensa kahta hevosta, 21-vuotiasta lämminveriravuria ja 10-vuotiasta suomenhevosratsua. Molemmat kuitenkin tarvitsevat riittävän määrän tarpeellisia rakennusaineita voidakseen hyvin. Vanha tamma saa kuitenkin vain hyvin vähän kauraa verrattuna nuoremman hevosen annokseen. – Kun hevosia katselee aamusta iltaan, oppii katsomaan, ovatko niiden ravintoasiatkin kunnossa, sanoo Jyväskylässä tällä hetkellä asuva Tarja Sundström. Hevosten aamu alkaa kuivalla heinällä. 1 Laidunruohon korkeat sokeri- ja valkuaispitoisuudet voivat aiheuttaa aineenvaihduntaongelmia etenkin kylmäveriroduille. Määrää Sundström ei uskalla arvioida, koska ”välillä saan sullottua syliin enemmän, välillä vähemmän”. – Vanha lämppäri pärjäisi melkein pelkällä heinällä, koska se saa vähän liikuntaa, mutta annan sille kuitenkin hyppysellisen kauraa. ENITEN ENERGIAA HIILIHYDRAATEISTA H evonen saa elimistönsä tarvitsemat rakennusaineet ravinnosta. – Ennen ne on pidetty vapaalla heinällä. Eläkeläinen on kevyellä terapialiikunnalla, kun taas ratsu on aktiivikäytössä. Väkirehua annetaan, kun hevonen liikkuu enemmän. Ravintoaineiden tarve riippuu esimerkiksi hevosen rodusta, koosta, sukupuolesta, luonteesta, iästä ja liikuttamisesta. 2 1. – Korsirehun suhteen niiden ruokinta ei poikkea millään tavalla toisistaan. Hevoselle sopivassa ravinnossa on vettä, energiaa, valkuaisaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita. Moni hevosenomistaja pitää hyvälaatuista heinää riittävänä ravintona, jos hevonen liikkuu vähän. 2. Suokkiruuna saa kauraa, pari kourallista rehua ja jonkun verran HEVOSMAAILMA 19. Kokenut hevosihminen näkee jo esimerkiksi hevosensa liikkeistä, miten se voi - ovatko sen rakennuspalikat kunnossa. Vanha hevonen alkoi kuitenkin lihota, joten nykyisin syötän ne kolme kertaa päivässä. Tarja Sundström ruokkii hevoset kolme kertaa päivässä. Moni hevosenomistaja vannoo korsirehun nimeen
– Meillä hevoset saavat vapaasti analysoitua, esikuivatettua heinää. Hevonen saa pääosan energiasta hiilihydraateista ja rasvasta. ISSIKOILLE MATALASOKERISTA KORSIREHUA Lohjalla islanninhevostallia pitävä Satu Vuorio luottaa korsirehuun, jossa on matalat valkuais- ja sokeripitoisuudet. – Ratsastamista ja liikuntaa pitäisi pienelle hevoselle olla silloin enemmän, Vuorio sanoo. Sundström työskenteli 2000-luvun alkupuolella Ruotsissa ja Ranskassa kahdella ravitallilla. Sisarukset Ann-Niina ja – OMIIN SILMIINSÄ KANNATTAA LUOTTAA. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit, ja niitä hevosen on saatava rehusta. Kuva: Satu Vuorio 20 HEVOSMAAILMA Kantavan tamman ruokintaan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Tällä hetkellä tiineet tammat elävät pihatoissa heinäruokinnalla. Ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana kantava tamma ei kuitenkaan tarvitse tavallisesta poikkeavaa ravintoa. Tärkeimmät ravintoaineet Hevosten tärkeimmät ravintoaineet ovat: VESI. – Lisäksi on hevosia, jotka voivat tarvita myös esimerkiksi biotiinia ja mangaania. Vuorion mukaan hevoset oppivat pian siihen, että ruokaa on tarjolla jatkuvasti: heinää ei tarvitse syödä koko ajan, koska se ei lopu. TIINEILLE TAMMOILLE HEINÄÄ JA VÄKIREHUJA Satu Vuoriolla on tallissaan 46 islanninhevosta. Valtaosa niistä on vapaalla heinällä. Hevonen tarvitsee vitamiineja elintoimintoihinsa. Kesäajan hevoset viettävät laitumella. Näistä esimerkiksi rautaa tarvitaan muun muassa hemoglobiinin ja lihasten punaisen väriaineen eli myoglobiinin valmistukseen, jotka ovat tärkeitä hapen kuljetuksessa ja varastoinnissa. soijarouhetta. Vitamiinit vaikuttavat myös muiden ravintoaineiden hyväksikäyttöön. – Tänä vuonna meille syntyy kahdeksan varsaa, eli kaksi puoliverivarsaa, kaksi shetlanninponia, yksi suomenhevonen ja kolme welsh-varsaa, kertoo Kaisa Kiviniitty. Vuodesta 2004 alkaen toiminut talli tarjoaa muun muassa ratsastustunteja ja täyshoitotallipaikkoja. – Suomenhevosella on lievä kesäihottuma, jota hoidetaan loimella. Lisänä on kivennäistä. Energiansa hevonen siitä, mitä rehu sisältää, eli hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista. Kaisa Kiviniitty harjoittavat myös kasvatustoimintaa. HIILIHYDRAATIT JA RASVAT. Vesi toimii liuotinaineena, joka kuljettaa elimistön jäteaineita. Hän pitää sen etuja isoina. Hevonen käyttää vettä myös ruuminlämmön säätelyyn. – Rehun korkeat sokerit ja valkuaiset eivät ole hyväksi harrastehevosille. Kauraa tai rypsiöljyä hän antaa tarpeen mukaan. Proteiinit eli valkuaisaineet muodostuvat aminohapoista, joita hevonen saa rehusta. TEKSTI: MAIJA SALMI. Hevoselle tärkeitä kivennäisiä ovat kalsium, fosfori, kalium, magnesium, natrium, kloori ja rikki. Vettä tarvitaan rehun muokkaukseen ja hajottamiseen. Hevoset lihoavat ja ne voivat saada aineenvaihduntahäiriöitä. Heinän lisäksi Kivitallin hevosille on tarjolla hyvälaatuista olkea eli virikeolkea sekä orgaanista kivennäistä ja suolakiveä. Koska hevonen saa eniten energiaa hiilihydraateista, erityisesti niiden antamisen kanssa on oltava tarkkana. JOS HEVONEN LIHOO TAI LAIHTUU, ON ENSIMMÄISENÄ PISTETTÄVÄ ENERGIANSAANTI TARKKAILUUN. Tarpeellisia hivenaineita ovat rauta, kupari, sinkki, jodi, koboltti, seleeni, molybdeeni, fluori ja mangaani. Molempiin ruokiin lorautan sekaan ruokaöljyä ja ripottelen joukkoon myös valkosipulirouhetta. Tamman tiineys kestää tavallisesti 335-345 päivää. He kasvattavat tilallaan shetlanninponeja, ratsuponeja ja fwb-hevosia Stonenimellä sekä Lammin-nimellä suomenhevosia. Selluloosaa ja hemiselluloosaa on eniten kuitupitoisissa rehuissa. Ruokaan sekoitetaan säännöllisesti myös vitamiinilisät eli A-, D-, E- ja B-vitamiineja. Sen takia sen D-vitamiin tarve on suurempi kesäaikaan, koska loimi estää sitä saamasta ihoonsa aurinkoa. Vesiliukoisia ovat B-ryhmän vitamiinit ja C-vitamiinit. Tärkkelystä hevonen saa viljasta ja sokeria esimerkiksi sokerirehuista kuten melassista. Sastamalassa toimivaan Kivitalliin odotetaan varsoja toukoheinäkuussa. HIVENAINEET. – Hevosten hampaat kuluvat tasaisesti ja suolisto voi hyvin. VITAMIINIT. Jos hevonen lihoo tai laihtuu, ensimmäisenä on pistettävä energiansaanti tarkkailuun. – Omiin silmiinsä kannattaa luottaa. Talvella hevoset pystyvät itse säännöstelemään, paljonko ne tarvitsevat heinää pysyäkseen lämpiminä. Rehun korkea sokeripitoisuus voi aiheuttaa esimerkiksi kaviokuumetta. Kalsium ja fosfori ovat luuston tärkeimmät ainesosat, kun taas magnesiumia tarvitaan luuston ja lihasten hyvinvointiin sekä energiantuotantoon. Kivitallissa luotetaan pitkälti perinteiseen hevosenpitoon. Islanninhevoset ovat sen suhteen riskiryhmässä. Jos on kuivaa leipää, sitä myös sekaan, ja toisinaan myös porkkanaa ja omenaa, Sundström luettelee. KIVENNÄISET. Hiilihydraatteja ovat sokerit, tärkkelys, selluloosa ja hemiselluloosa. Niiltä vuosilta hän sanoo omaksuneensa maalaisjärjen käytön hevosen ruokinnassa. Lisänä annetaan kivennäisseosta. Raudan hevonen saa yleensä rehusta. Vuorio ruokkii hevosia pääasiassa korsirehulla. Vuorio siirtyi vapaasti saatavalla olevaan heinään kahdeksan vuotta sitten. Valtaosa Hestbakki-tallin 46 hevosesta on vapaalla heinällä. Olen puhtaasti sitä mieltä, että se riittää hevosen perusruuaksi. VALKUAISAINEET. – Väkirehua annetaan sen mukaan, miltä tamma näyttää, kiteyttää Kaisa Kiviniitty, toinen tallin omistajista. Niitä hevosen elimistö voi muodostaa itse. Toukokuusta eli viimeisestä kolmannesta alkaen ne saavat lisäksi tammoille tarkoitettua väkirehua
HEVOSMAAILMA 21
Kuvassa isännät tutkimassa kanttipaalainta Orimattilassa. – Heinän laatu vaikuttaa ratkaisevasti hevosen terveyteen ja suorituksiin. Laatuheinää H hevostalleille evosen ruokavaliossa on edelleen keskeisessä osassa heinä. Laatuheinä syntyy latokuivausmenetelmän avulla. Eikä mikä tahansa heinä, vaan mahdollisimman laadu- Mitä laadukkaampaa heinä on, sitä paremmat ravintoarvot hevonen sitä rouskuttaessaan saa. Ravinto Laatuheinää paalataan kanttipaalaimella. Jos heinä on huonoa tai ei sovi hevosen yksilöllisiin tarpeisiin, ennen pitkään eläin sairastuu tai tekee työnsä puoliteholla, toteaa Etelä-Suomen laatuheinärenkaan sihteeri Markku Lappi. 22 HEVOSMAAILMA kas heinä. 1990-luvulla rekisteröity EteläSuomen laatuheinärengas on nimensä mukaisesti heinäntuot-
Tiukkoja paaleja menee myös enemmän kuormaan, joka pysyy paremmin kasassa. – Pellolla tapahtuvan pöyhinnän aikana heinään voi tarttua myös Heinä on hevosen perusravintoa. – Mukana on kolmisen kymmentä tasokasta pitkän linjan heinäntuottajaa, jotka ovat olleet toiminnassamme mukana jokseenkin alusta alkaen, Lappi toteaa. Heinän kuivaaminen ladossa takaa huomattavasti paremman lopputuloksen kuin perinteinen kuivattaminen ulkona pellolla. tajista koostuva verkosto, jonka tehtävänä on auttaa hevostalleja löytämään riittävästi hyvää heinää hevosille. Pöyhiminen aiheuttaa myös sitä, että heinäkasvissa olevat lehdet karisevat pois. HEVOSMAAILMA 23. Samoin sadekuurot voivat huuhtoa heinästä ravintoaineita, Lappi luettelee. – Tämän avulla heinä säilyy ravitsemuksellisesti huomattavasti parempilaatuisena, kun kasvista ei putoa tärkeitä osia pois. Heinää joudutaan myös kuivaamaan pidempään ja sitä joudutaan välillä pöyhimään. – Alan ihmiset tiesivät, että olin itse tehnyt heinää ja ollut harjoittelemassa myös Ruotsissa, jossa oli jo tuolloin käytössä heinän kuivatukseen tarkoitettuja latokuivureita, Lappi kertoo. AVAINASEMASSA LATOKUIVURIT Laatuheinän salaisuus piileekin latokuivureissa. – Pellolla kuivaamisessa on aina omat sääriskinsä. Näin hevostalleilla olleeseen heinäpulaan ruvettiin saamaan apua, Lappi sanoo. – Siinä yhteydessä Suomeen alkoi nousta useampia latokuivureita, ja myös Ypäjälle rakennettiin sellainen. maapölyä, mikä ei ole terveellistä. – Jossakin vaiheessa myös meidän kotitilallemme rakennettiin latokuivuri. Latokuivauksessa heinä puolestaan kerätään pellolta nahkeana latoon, jossa loppukuivaus tapahtuu latokuivurissa. Mitä laadukkaampaa heinä on, sitä paremmin hevonen voi. Suurimmaksi osaksi käytössä ovat timotei ja nurminata. Ladossa kuivatetusta tavarasta saadaan helpommin tehtyä tiukempia paaleja, joita puolestaan on kätevämpi käsitellä. TIMOTEITA JA NURMINATAA Laatuheinän viljelyssä käytetään yleisiä, meillä hyväksi havaittuja heinäseoksia. Näin heinä ei haalistu eikä kostu, Lappi toteaa. – Latojen seinät on myös tiivistetty eikä niissä ole ikkunoita. Silloisessa Maatalouskeskuksessa ja nykyisin ProAgriassa työskentelevä Lappi sai hevosihmisiltä puheluita, jotka koskivat heinän saantia. Aloimme pikkuhiljaa koota heinänviljelijöitä ja annoimme heille neuvoja. Toisaalta se keskittyy myös heinäntuotannon laadun kehittämiseen. Latokuivausmenetelmä on avainasemassa silloin, kun halutaan tehdä laadukasta kuivaheinää. PELASTUS HEINÄPULAAN Laatuheinärengas alkoi muodostua 1980-luvu alkupuolella, kun kävi ilmi, että Etelä-Suomen hevostalleilla rupesi olemaan pulaa kuivaheinästä
Ne talvehtivat hyvin ja ovat sadoltaan tuottoisia. Laatuheinän lisäksi me puhumme myös lähiheinästä, mikä tarkoittaa sitä, että tuottajat toimittavat heinää 50 kilometrin säteelle. KUIVAHEINÄSTÄ EI-OO:TA Lämpimän ja kuivan viime kesän heinäsato jäi valitettavan vajaaksi. Koiranheinän kanssa päästään korjaamaan ensimmäisiä rehusatoja jo kesäkuun puolivälin paikkeilla. – Kaikki näytti hyvälle, mutta kun sadetta ei kuulunutkaan, tilanne muuttui. Pöyhimisen myötä heinäkasvissa olevat lehdet karisevat pois. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: ETELÄ-SUOMEN LAATUHEINÄRENGAS. Asiakkaat saattavat myös vierailla tiloilla, ja näin solmia kontakteja ja nähdä omin silmin, miten heinä on tuotettu. – Ne täydentävät pellossa omia ominaisuuksiaan. Lisäksi niillä on helppo tehdä myös täydennyskylvöjä, mikäli peltoon tulee aukkoja. Molemminpuolinen tyytyväisyys on tärkeää, sillä tässähän työskennellään yhteisen hyvän asian, eli hevosen hyvinvoinnin, edestä, Markku Lappi täsmentää. – Säilöheinä voi myös pelastaa tilanteen silloin, jos kuivaheinä on lopussa. – Tässä olemme luonnollisesti säiden armoilla, Lappi toteaa. Heinä säilyy ravitsemuksellisesti – Ne ovat ominaisuuksiltaan sopivimpia, sillä ne pärjäävät meillä Suomessa hyvin. Säilöheinäpaalit voivat säilyä jopa puolitoista vuotta, ja monet hevosihmiset käyttävätkin ruokinnassa pelkästään säilöheinää, Lappi muistuttaa. – Laatutakuu on sekä tuottajan että asiakkaan etu. Halutessaan asiakas voi palauttaa heinän ja saada rahansa takaisin. Mikäli kuivaheinäsadosta saadaan tarpeeksi hyvä, kuivaheinää voidaan jättää myös ylivuotiseksi. Lappi sanoo, että alkukesä oli säiden ja kasvun kannalta loistava, ja ensimmäiset sadot saatiin korjattua ajallaan juhannuksen aikaan. Ennen kaikkea eläimet tykkäävät niistä, mikä on kenties yksi parhaista laatumittareista, Lappi sanoo. LAATUTAKUU KAIKKIEN ETU Etelä-Suomen laatuheinäringin tuottajat takaavat asiakkailleen aina laatutakuun. Kasvukauden ensimmäinen heinäsato tehdäänkin yleensä kuivaheinäksi. Onnistuneessa heinänviljelyssä tulee Lapin mukaan käyttää seoksia, joiden kasvit valmistuvat ja kuivuvat yhtä aikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli tavarassa havaitaan puutteita, se vaihdetaan. Heinä kun ei mene miksikään, jos sen säilyttää oikein. Heinäringin tuottajilla on omat kiinteä vakioasiakaskunta, joiden heinän saanti on joka vuosi turvattava ensimmäisenä. 24 HEVOSMAAILMA – MUKANA ON KOLMISEN KYMMENTÄ TASOKASTA PITKÄN LINJAN HEINÄNTUOTTAJAA, JOTKA OVAT OLLEET TOIMINNASSAMME MUKANA JOKSEENKIN ALUSTA ALKAEN. Sadon kannalta on tärkeää, että korjuuvaiheeseen päästään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kuivaheinäsato jäi kokonaisuudessaan viime kesänä sen verran pieneksi, että tavara on käytännössä jo loppunut. Toivottavasti tulevan kasvukauden jälkeen tilanne korjaantuu, Lappi harmittelee. Heinäkuun kuivuus pilasi toisen sadon, mikä heijastui huolestuneisiin heinäntuottajiin. Toista kunnollista satoa ei kerta kaikkiaan saatu. – Laatuheinän tuottajat kokevat, että hevosihmiset ovat asiakkaina mukavia ja joustavia. – Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös raiheinää tai koiranheinää, jonka etu on nopea valmistuminen. Heinää joudutaan pellolla kuivaamaan pidempään kuin ladossa, ja sitä joudutaan välillä pöyhimään. – Minullekin on talleilta soiteltu ja kyselty kuivaheinää, mutta olen valitettavasti joutunut vastaamaan ei-oo:ta
Lehmusto Lassi & Lundström Juha, Ypäjä Laatutyyppi 9 – runko 8 – jalat 9 – kaviot 9 – käyntiliikkeet 9 – juoksuliikkeet 9 – palkinto I 2. 07.05.2011 tamma Punarautias,Mej ja otj kjko, vtj rv ja jvko Liising 1777-94 / Kesä-Neiti 2026-05 / Hovi-Ari 1759-91 Kasv. Kuva: Hippos/Pirje Paananen Hurmaava Oiva hurmasi valtakunnallisessa Hevoset-messujen yhteydessä järjestetyn kolmevuotiaiden valtakunnallisen varsanäyttelyn voittajaksi julistettiin I palkinnolla palkittu Hurmaava Oiva. Liisa Mattila, Eurajoki Om. HURMAAVA OIVA 246001S00111455 synt. Finaaliin selviytyivät tamma Sirun Säihke (Liising) ja oriit Hurmaava Oiva (Rallaus), Murron Gustav (Murron Valo), Tine (Suikun Lukko) ja Lavilan Kreivi (Valon Veikka). Kolmanneksi sijoittui Murron tallin Murron Gustav. Neljäs oli Tapio Torpan kasvattama ja omistama Tine ja viiden ratsusuunnalle arvosteltu Lavilan Kreivi. MURRON GUSTAV 246001S00111279 synt. K olmevuotiaiden suomenhevosten valtakunnalliseen varsanäyttelyyn osallistui yhteensä 22 varsaa. Anna Sizko, Rusutjärvi Laatutyyppi 9 – runko 8 – jalat 9 – kaviot 8 – käyntiliikkeet 6 – juoksuliikkeet 8 – palkinto II+ HEVOSMAAILMA 25. 1. 26.05.2011 ori Punarautias,Siima, tähti Suikun Lukko 1324-95 / Hultan Inkku 1635-03 / Apassi 2082-95 Kasv. 12.05.2011 ori Vaaleanpunarautias,Lkk, lsi, pku, kj vsk ja vkot Murron Valo 1971-93 / Murron Petra 1349-98 / Vokkerilla 1952-86 Kasv. Näyttelyn parhaana esittäjänä palkittiin Sanviria esittänyt Juha Marttila. Toiseksi finaalissa sijoittui Petra ja Reijo Plihtarin Sirun Säihke, joka palkittiin myös näyttelyn parhaana tammavarsana. Lehmusto Lassi & Lundström Juha, Ypäjä Om. Hurmaava Oiva oli paras kolmevuotias. TINE 246001S00111257 synt. Voittaja Hurmaava Oiva oli kaikin puolin vahva ja hyvin liikkuva suomenhevonen, lautakunnan puheenjohtaja Heidi Sihvo kertoo. 07.06.2011 ori Punarautias,Heikko sma, vtj rv ja vko Rallaus 1840-88 / Diivaileva 1178-03 / Ylikessu 2178-90 Kasv. Osasin odottaa menestystä, mutta voittoon uskonut, Hurmaavan Oivan esittänyt Lehmusto iloitsi 1 500 euron ykköspalkintoa. Näistä varsoista viisi parasta pääsi Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa järjestettyyn finaaliin. Murron Talli, Ylivieska Laatutyyppi 7 – runko 8 – jalat 8 – kaviot 8 – käyntiliikkeet 8 – juoksuliikkeet 9 – palkinto II+ 4. Voittajan Hurmaavan Oivan on kasvattanut ja sen omistaa Lassi Lehmusto ja Juha Lundström. Sirun Säihke sai ravista 10 pistettä ja palkittiin I- palkinnolla. Plihtari, Petra & Reijo, Hämeenkyrö Om. LAVILAN KREIVI 246001S00111029 synt. Tapio Torppa, Halsua Laatutyyppi 9 – runko 9 – jalat 8 – kaviot 6 – käyntiliikkeet 8 – juoksuliikkeet 8 – palkinto II+ 5. – Näyttelyssä nähtiin kohtuullisen hyviä varsoja, joista parhaat erottuivat. Plihtari, Petra & Reijo, Hämeenkyrö Laatutyyppi 8 – runko 8 – jalat 7 – kaviot 8 – käyntiliikkeet 9 – juoksuliikkeet 10 – palkinto I 3. 22.04.2011 ori Musta,--Valon Veikka 2045-06 / Terika 1444-95 / Pette 2966-84 Kasv. – Tämä on minulle erittäin mieleinen hevonen. Tapio Torppa, Halsua Om. SIRUN SÄIHKE 246001S00111334 synt. Murron Talli, Ylivieska Om
– Hevosen käyttöominaisuudet tulevat sitten nopeuden, hyvien hyppylahjojen, liikkeiden, luonteen ja rakenteen mukaisesti. Hänen tehtävänään on säilyttää suomenhevosen harvinaisia värejä. K euruulaisella pitkän linjan hevosnaisella Anita Viitasella on missio. – Olisi kyllä mukava nähdä näitä hevosia myös raviradoilla,. Viitanen on suomenhevosen värijalostuksen pioneeri, ja hänen Kokkomäen hevostilallaan on harjoitettu kasvatustoimintaa vuodesta 1988 alkaen. Se ei tosin ollut tilan ensimmäinen mustanvoikkovarsa, mutta tarinaan sisältyi silti yllätysmomentti. – Siitä huolimatta ei minunkaan mielestäni voida sanoa, että kaikki suomenhevosen alkuperäisvärit edes olisivat kauniita. Värijalostusta harrastavien suomenhevosihmisten määrä lisääntyy koko ajan. – On myös niitä, jotka suhtautuva asiaan varauksella ja jopa kriittisesti. ESTEETIKON NÄKÖVINKKELI Anita Viitanen sanoo tekevänsä värijalostustyötä siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät harvinaisen väriset suomenhevoset pääsisi kuolemaan sukupuuttoon. RAUTIAS SYRJÄYTTI MUUT VÄRIT Haasteista huolimatta Anita Viitanen näkee, että rakenteen jalostaminen on hyvin tärkeä asia, ja kun saadaan jalostuspohja vähän kasvamaan ja voidaan käyttää erilaisia yksilöitä jalostukseen, päästään myös rakenteessa eteenpäin. Suomenhevosten harvinaisten värien suojelutyö on Anitan mukaan saanut vuosien mittaan yhä enemmän kannatusta hevospiireissä. Tilan emäntä Anita Viitanen on ottanut värinjalostuksen sydämen asiakseen. Haasteena on kuitenkin hyvin kapea väripohja. Se on hyvin herkkä suomenhevoseksi ja se muistuttaa luonteeltaan enemmän vaikkapa andalusialaista hevosta. – Voiveikon maailmaan tulo oli suoranainen ihme. Ihmiset saattava luulla, että me ajattelemme pelkästään hevosen väriä, mutta se ei suinkaan ole totta, Anita sanoo. Taus- talla on myös se, että hevosnainen sattuu itse olemaan esteetikko. Viime kesänä Kokkomäen tilalla tapahtui jälleen ihme, kun pitkällisen värijalostuksen tuloksena syntyi mustanvoikko varsa Kummakuu. Kokkomäen hevostilalla Keuruulla jalostetaan erikoisenvärisiä suomenhevosia. Kuvassa Voiveikko kilpailemassa vuoden 2011 Kuninkaallisissa. – Silloin paljastui kaikille yllätykseksi, että varsan emä Lakeuden Valotar ei olekaan cremello, vaan berlino, mikä on tällä hetkellä suomenhevosissa ainoa laatuaan. Varsinaiseen suomenhevosen harvinaisten värien suojeluun Viitanen sukelsi 2000-luvun alussa, 26 HEVOSMAAILMA jolloin hän hankki Kokkomäkeen voikon tamman Halokeenin, joka eri vaiheiden ja vastoin kaikkien odotuksia synnytti voikon varsan, Voiveikon. SUOMENHEVOSEN HARVINAISTEN VÄRIEN SUOJELUA Anitan elämäntehtävänä säilytystyö Voiveikko on ensimmäinen Kokkomäen tilalla syntynyt voikko. – Siinä vaiheessa minun ilmeeni olisi ollut kuvaamisen arvoinen. Olin puhunut kaikille, että sieltä tulee keltainen varsa, mutta laitumella olikin lakupötköä muistuttava musta varsa, Anita toteaa. Voiveikolla on tänä päivänä jo iso joukko jälkeläisiä, Anita iloitsee. – Yritämme tietenkin jalostaa myös mahdollisimman hyvärakenteisia ja kauniita hevosia. Tosin, jos saadaan hyviä käyttöhevosia, on ihan sama, ovatko ne ravureita vai ratsuja, Anita toteaa. Olenkin sanonut, että minä olen keinutuolissa, ennen kuin onnistun saamaan jostakin määrätystä väristä hienorakenteisen hevosen, Anita naurahtaa. – On kiva katsella hevoslaumaa, jossa käyskentelee muutenkin kuin rakenteeltaan erinäköisiä hevosia. Ratsastajana toimii Katja Kultaranta. Mutta, kun ne ovat kerran olleet suomenhevosessa, olisi tärkeä myös säilyttää ne, Anita kuvaa
SUOMENHEVOSTA ALETTIIN TIETOISESTI JALOSTAA RAUTIAAKSI, KOSKA SE KOETTIIN PUHTAAN RODUN AINOAKSI VÄRIKSI. – MEILLÄ ALETTIIN VIEROKSUA SUOMENHEVOSEN ALKUPERÄISIÄ VÄREJÄ. Ainoastaan päistärikkölinjalla kantaemänä on hyvä juoksija, joten sieltä voisi saada nopeammin tuloksia ravipuolelle. Ruunivoikko Emalialla on kellertävä pohjaväri ja ruunikon mustat jouhet ja jalat. Anita kertoo, että syy rautiaan voimakkaaseen lisääntymiseen, ja muiden värien väistymiseen juontaa juurensa sota-aikoihin. LUONTO HOITAA LOPULTA ASIAN Muun väriset suomenhevoset eivät Anita Viitasen mukaan suinkaan olleet mitenkään heikkotekoisia tai rumia. – Olen kuullut arvostetuilta jalostusasiantuntijoilta, että sotaaikaan Suomeen tuli rajan takaa hevosia, joita pidettiin jalompisukuisina ja väriltään arvokkaammilta, Anita toteaa. Suomenhevosten yleisimmäksi väriksi on vuosikymmenten saatossa jäänyt rautias. – Sen seurauksena meillä alettiin vieroksua suomenhevosen alkuperäisiä värejä. Näin suomenhevosta alettiin tietoisesti jalostaa rautiaaksi, koska se koettiin puhtaan rodun ainoaksi väriksi. HEVOSMAAILMA 27. Koska väripohja on ehtinyt vuosikymmenten saatossa kaventua merkittävästi, on värijalostus sekä haastavaa että kiinnostavaa. Taika-Varpu ja Taikatomu viettävät kaunista kesäpäivää Kokkomäen hevostilalla. Niillä ei myöskään ollut perinnöllisiä sairauksia. vaikka likipitäen kaikki hevoset ovat jalostuksellisesti aika kaukana ravisuvuista. – Kyseessä oli puhtaasti ulkonäköön perustuva jalostuspäätös
Tällä hetkellä suomenhevosista puuttuu kokonaan musta päistärikkö. Sillä on runsaasti valkoisia merkkejä, joita on usein myös vatsan alla. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: UTU METSÄLÄ JA JENNY-LIISA KASKI – OLIN PUHUNUT KAIKILLE, ETTÄ SIELTÄ TULEE KELTAINEN VARSA, MUTTA LAITUMELLA OLIKIN LAKUPÖTKÖÄ MUISTUTTAVA MUSTA VARSA. Joissakin väreissä on edelleen puutteita rakenteessa, joten sitä täytyy korvata hissukseen sukupolvi sukupolvelta, Anita sanoo. – Joskus tuloksena saattaa tulla toivottuja värejä, mutta rakenteeltaan vähemmän uljaan näköisiä hevosia. Lakeuden Valotar-tammaa luultiin aluksi cremelloksi, mutta se osoittautuikin berlinoksi, mikä on tällä hetkellä suomenhevosissa ainoa laatuaan. – Kaikilla meillä on haaveena saada semmoinen synnytettyä maailmaan. Geenitestien mukaan se ei ole päistärikkö eikä sabinoa, vaan suurella todennäköisyydellä rabicano. Birge on Kokkomäen tilan yksi viidestä sabinosta. Värijalostustyö on hidasta ja se vaatii aikaa. Uskon kuitenkin, että ajan kanssa saamme sekä värit että rakenteen kohdalleen. Vilsun Millerin väri on ollut mysteeri. – Ihminen voi vaikuttaa lopputulokseen, mutta luonto hoitaa kuitenkin aina varsinaisen työn. Sellaisen varsan syntyminen on ihan mahdollista, jos mustaa geeniä on mukana jommallakummalla vanhemmalla, Anita Viitanen toteaa. 28 HEVOSMAAILMA
Peitinkarva on kullankeltainen ja jouhet vaaleat. Ruunivoikko on hevosen ehkä harvinaisin väritys. Pohjavärinsä perusteella päistärikköä kutsutaan esimerkiksi ruunikonpäistäriköksi. Päistärikkö on tumma hevonen, jonka karvassa on paljon valkoista lähinnä rungossa, mutta pääväri näkyy kuitenkin selvästi. Rungossa on usein myös tummia pilkkuja tai viiruja. Se on niin sanottu puolialbinoväri, ja geneettisesti voikko onkin rautias, jonka värin vaalentaa voikko- eli kermageeni. Runko on vaaleanruskea, usein hieman kellertävä. Valkoisten merkkien määrä vaihtelee yhdestä sukasta ja piirrosta kokovalkoiseen, jolla on hieman tummaa karvaa päässä. Suomenhevosen harvinaisia värejä E.V. Taika-Varpu ja Taikatomu viettävät kaunista kesäpäivää Kokkomäen hevostilalla. Voikko (palomino, isabellanväri) on harvinainen väri jalostetuilla hevosilla. Pienimerkkisten sabinojen tunnistaminen on joskus hankalaa. HEVOSMAAILMA 29. Sabino on tavallisin kirjavuuden muoto, ja ainoa, jota esiintyy suomenhevosella. Se muistuttaa väritykseltään hallakkoa, mutta värityksen aiheuttaa eri geeni. Jouhet ovat mustat. Helkyn Helmi on kaunisrakenteinen kimo, joka kirmailee Keuruun suvisessa maisemassa. Hevonen näyttää ”kuuraiselta”. Erona hallakkoon ruunivoikolta puuttuu siima, kaksiväriset jouhet sekä vartaloa tummempi pää. Ruunivoikolla kermageeni on yhdistynyt ruunikkoon perusväriin
Monipuolisuus on suomenhevosten rodun kannalta äärimmäisen tärkeä tekijä. Ratsu- ja ponipuolen osaamisen lisäksi olen saanut nyt kokonaisnäkemystä myös suomenhevosten ja lämminveristen osalta. Koko suomenhevospopulaation osalta Mäenpää ei näe tilannetta vielä liian huolestuttavana. Uusi tehtävä jakson tuntunut alusta lähtien mielenkiintoiselta. – Juoksijasuunnan suomenhevosjalostus on keskeinen asia, joka ylläpitää rotua. – Suomenratsujen jalostus on mennyt valtavia loikkia eteenpäin viime vuosien aikana. HIPPOKSEN TUORE JALOSTUSJOHTAJA HALUAA KATSOA TULEVAISUUTEEN Suomenhevosen monipuolisuus on ehdoton valtti – Vaikka alan tämän hetkinen tilanne ei ole paras mahdollinen, on turha jäädä voivottelemaan. Asioita täytyy katsoa realistisesti eteenpäin, toteaa syyskuussa Hippoksen jalostusjohtajana aloittanut Minna Mäenpää. Tekemistä kuitenkin riittää vielä. Kuitenkin niin, että Suomessa syntyneet hevoset ovat edelleen kestäviä ja suorituskykyisiä urheiluhevosia. LAADUKASTA MATERIAALIA TARVITAAN Jalostustoiminnan tavoitteena on luoda edellytykset mahdollisimman korkeatasoiselle kasvatustoiminnalle, joka toimii koko hevosalan ja –urheilun peruspohjana. – Kansainväliseen kärkeen on saatava edelleen voimakkaammin laajaa materiaalia. Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää pitää kasvatustoiminnan tärkeimpänä tavoitteena saada ylläpidettyä ja kehitettyä suomalaista hevosmateriaalia. Täytyy miettiä tarkasti, mitkä ovat valttikorttimme jatkossa. Hän toimii myös näiden asioiden osalta jalostusvaliokunnan sihteerinä. Myös pienhevos- ja työhevoskantakirjojen jalostussuunnat ovat tärkeitä rodun kannalta.. – Tärkeimpänä tavoitteena on saada ylläpidettyä ja kehitettyä suomalaista hevosmateriaalia niin, että pystymme tuottamaan laadukasta hevosmateriaalia sekä terveys-, kestävyys- kuin suoritusominaisuuksiltaankin. – Omaan toimenkuvaani kuuluu jalostustoiminnan ja Hippoksen jalostuspalveluiden johtaminen ja yleiset linjaukset jalostuksen osalta sekä niihin liittyvien päätösten tekeminen yhteistyössä valiokuntien kanssa sekä ratsuja ponijalostuksen toteuttaminen ja kehittäminen. 30 HEVOSMAAILMA A gronomi Minna Mäenpää on aikaisemmin vetänyt Hippoksessa ratsuhevosten ja ponien jalostustyötä. – Olemme tällä hetkellä jääneet ruotsalaisten ja norjalaisten kannasta jonkin verran juoksijasuunnan jalostuksen osalta. – Jalostusvastaavana toimiva Eeva Karvonen on asiantuntijamme, joka käytännössä vastaa enemmän lämminveristen ja suomenhevosten jalostustoiminnasta sekä jalostusarvostelutilaisuuksien järjestämisestä. Uuden työtehtävän kautta pääsen katsomaan alaa laajalta sektorilta. Yhteistyötä tehdään tiiviisti kilpailutoiminnan kanssa muun muassa erilaisten käynnissä olevien hankkeiden kautta. Voimakasta yhteistyötä tarvitaan paljon. Se on tuottanut todella hienoja yksilöitä. – Eriytyneiden jalostussuuntien osalta on pystyttävä kuitenkin tarkkailemaan, ettei siellä mennä liian kapenevaan kärkeen, joka pudottaa suoritustasoa kokonaisuudessaan, Mäenpää muistuttaa. – Jotta kilpailukyky ja koko rodun elinvoimaisuus voidaan säilyttää, on meidän fokusoiduttava myös siihen, että suomenhevospuolen hevoset ovat kansainvälisesti kylmäveripuolella pärjääviä yksiöitä. – Koen hevosjalostuksen ja kaiken siihen liittyvän omana juttunani. Jalostuspalveluissa keskitytään selkeästi jalostustoimintaan. Mäenpää näkee, että lämminveripuolella kärki on jo kansainvälisesti suhteellisen hyvä
Tomos of Catcpuddle viime vuoden ponioripäivillä. HEVOSMAAILMA 31. Kuva: Hippos/Pirje Paananen. HYVÄ HEVONEN ON LAJISTA RIIPPUMATTA AINA ÄÄRIMMÄISEN HIENO JA HERÄTTÄÄ KUNNIOITUSTA
Arvostelu sinällään pysyy samana. Lämminveripuolella näyttelytoiminnalla ei ole ollut viime aikoina samanlaista jalansijaa mitä suomenhevospuolella. Aqua Marin esittäytyi maaliskuussa ratsuoripäivillä Ypäjällä. Näin saataisiin jo treenausiässä olevia varsoja mukaan rakennearvosteluun. Lämminveripuolen näyttelytoiminnalla ei ole ollut yhtä vahvaa jalansijaa kuin suomenhevospuolella. – Ja samalla yleisöllä on mahdollisuus nähdä nuoria hevosia. Sitä tullaankin varmasti lisäämään. – On aika miettiä uusia vaihtoehtoja. Näyttelyitä pystytään järjestämään nyt samoina päivinä eri puolilla Suomea. Näin tapahtumat saadaan enemmän ystävällisimmiksi hevosenomistajille sekä yleisölle. Toisaalta mietitään, löydetäänkö yhteistyötä opetuskoelähtöjen järjestämisen ja näyttelytoiminnan kautta. – Perttusen työtä tuli korvaamaan uusi puheenjohtajatuomari–malli. Jatkossa on viisi puheenjohtajatuomaria, jotka vastaavat näyttelylautakuntatoiminnasta. Kuva: Hippos/Terttu Peltonen.. 32 HEVOSMAAILMA HEVOSTALOUDEN TOIMINTAMAHDOLLISUUKSIEN TURVAAMINEN VAATII YHTEISTYÖTÄ MUIDEN ALAN TOIMIJOIDEN SEKÄ ERI VIRANOMAISTAHOJEN KANSSA. Hevosille näyttelyt ovat hyvä koulutusaskel eteenpäin. UUSI PUHEENJOHTAJATUOMARI-MALLI Näyttelyt ovat keskeinen osa Hippoksen jalostustoimintaa. – Uusi malli antaa toimintaan enemmän joustavuutta. Näyttelytoiminnan rakenne on muuttunut tämän vuoden alusta lähtien piiriagronomi Eero Perttusen jäätyä eläkkeelle. Jalostusjohtaja Minna Mäenpää kokee näyttelytoiminnan tärkeänä osana jalostustoimintaa. He kokoavat ympärilleen lautakunnan paikallisen hevosjalostusliiton alueelta toteuttamaan arvostelutoimintaa. Esillä ovat olleet enemmän suomenhevospuolen ratsu- ja pienhevossuunnat. Hippoksen tehtävänä on huolehtia, että puheenjohtajatuomarien linja on samanlainen. Suomenhevosen monipuolisuus on rodun kannalta tärkeä tekijä. Kuva: Hippos/Pirje Paananen. Näyttelyistä saadaan hyvää informaatiota nuorista hevosista. Jo nyt on mahdollisuus arvostella varsojen liikkeet ajettuina
Päädyin kuitenkin ostamaan ponitamman, koska rotu oli tuttu kilpaponien kautta. Olisi tärkeää saada aikaiseksi järjestelmä, MIETIMME KEINOJA, MITEN PARHAITEN PYSTYMME PARHAITEN TUKEMAAN SUOMALAISIA KASVATTAJIA JA KASVATUSTOIMINTAA. Eri maiden jalostusjärjestöjen alaisuudessa on nuorille kasvattajille omat ryhmänsä, jotka kouluttautuvat sekä pitävät yhteyttä keskenään. – Erityisen olisi tärkeää, että saisimme järjestettyä koulutusta näille nuorille kasvattajille ja herätettyä kiinnostavuutta kasvatustoimintaa. – Haaveena on aina, että pystyisin käyttämään aikaa säännölliseen treenaamiseen ja kilpailemiseen, mutta tässä vaiheessa se on vain pieni haave, Minna Mäenpää toteaa. – Ensimmäiset kosketukset sain aikanaan ukin suomenhevosella heinäpellolla kärryillä ja hevosen selässä. Mäenpää on kilpaillut poneilla aluetasolla sekä kouluratsastuksessa että esteissä. – Haluaisin, että saisimme juurrutettua Nuorten kasvattajien toimintamallin myös Suomeen. Mäenpään tytär ratsastaa aktiivisesti shetlanninponilla. Huoli on aiheellinen, sillä kasvattajaprofiilissa on tapahtunut ja tulee edelleen tapahtumaan jonkin verran muutoksia. Omalle harrastukselle tuntuu nykyisin löytyvän liian harvoin aikaa. Kuva: Hippos/Pirje Paananen. Monipuolinen urheiluhevonen on Mäenpäälle tärkeä kumppani ja ystävä, jonka kanssa voi rentoutua ja tehdä niitä asioita, mitkä itsestä tuntuu hyvältä. Ideana on se, että haluaisimme tukea hevoslajista riippumatta nuorten kasvattajien toimintaa ja saisimme mukaan niin ravihevoskasvattajia kuin ratsu- ja ponikasvattajiakin. NUORTEN KASVATTAJIEN TOIMINTAMALLI Hippoksella on tavoitteena kehittää uusia toimintamalleja hevoskasvatuksen ja jalostuksen koulutuksen sekä neuvonnan kehittämiseksi. Oma kasvatin lisäksi perheessä on tällä hetkellä harrastuskäytössä kuusivuotias ratsusuunnan suomenhevostamma. – Vanhat kasvattajat siirtyvät syrjään. HEVONEN ON TÄRKEÄ KUMPPANI Ensimmäisen hevoskärpäspureman Minna Mäenpää sai pikkutyttönä. TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: HIPPOS HEVOSMAAILMA 33. Toimintamalli on lämminveristen ratsuhevosten puolella käytössä jo useissa maissa. Ala-asteikäisenä ratsastin pienellä ratsutallilla, joista pääsin omien taitojeni mukaan nousemaan eteenpäin. RAHALLINEN TUKI ON YKSI, MUTTA TOISAALTA KOEN ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄKSI TEHTÄVÄKSI TIEDON TUOTTAMISEN SEKÄ KOULUTUKSEN. Uudet kasvattajat eivät ole enää perinteisesti maatilalla toimivia kasvattajia, vaan jatkossa tulee mukaan entistä enemmän yksittäisiä toimijoita. Minna Mäenpään sydäntä lähellä on nuorten kasvattajien toimintamallin ja siihen liittyvän koulutusohjelman toteuttaminen. – Ensimmäistä omaa hevosta hankkiessani hain suomenhevosorivarsaa. Vaikka aikaa on vähän omalle harrastukselle, on se kuitenkin tarpeellinen henkireikä muun arjen pyörittämiseen. joka takaisi tiedon, kokemuksen ja ammattitaidon säilymisen. Vuonna 1999 hankittu poni varsoi Mäenpäälle ensimmäisen oman varsan 2005. – Meillä on menossa opinnäytetyö Mustialan opiskelijan toimesta. – Työ on haastavaa ja aikaa vievää ja lapset pieniä. Joka toinen vuosi näille nuorille kasvattajille järjestetään maailmanmestaruuskilpailut, jossa testataan eri kokeilla laaja-alaisesti teoriatietoa, käytäntöä, hevosen esittämistä sekä hevosten arviointia. Sitä kautta pystyisimme varmistamaan kasvatustoiminnan Sirun Säihke esiintyy vauhdikkaasti Ville Uosukaisen kanssa. Siinä selvitetään kansainvälisiä käytäntöjä ja haetaan mallia, millaista se voisi olla meillä täällä Suomessa. tulevaisuuden ja tiedon siirron
Ensimmäiset ravit Tampereella tosin ravattiin vuonna 1909. 1 Hevonen, josta kuulemme vielä paljon. Teivosta kuuluu alkuvuodesta 2014 sekä hyviä että huonoja uutisia. Yksi lahjakkaimmista varsoista, Express Duo voittaa Kriteriumin 2013 kuin leikiten ja tekee samalla uudet SE –lukemat 13,9 akp. ALKUVUODEN PELIVAIHDOT JÄÄNEET ALLE ODOTUSTEN Teivossa tavataan ja ravataan tiistaisin Pelivaihdollisesti Suomen toiseksi suurin ravirata, Tampereen Teivo, on toiminut nykyisellä paikallaan vuodesta 1976. 34 HEVOSMAAILMA T eivon vuoden päätapahtumasta Kriteriumista syttyy lähes vuosittain tähtiä, jotka menestyvät kansainvälisestikin. Viime vuoden tulosparannus oli 270 000 euroa edelliseen vuoteen. – Olemme joutuneet toimimaan säästölinjalla viimeisimmät vuodet. Aikai- semmat huonot vuodet ovat ajaneet talouden tilanteeseen, jossa maan kakkosrata on joutunut elämään suu säkkiä myöten. Viimeisimpänä viime vuoden voittaja, tuulennopea Express Duo. Kuva: Suomen Hippos/Ilkka Nisula. Toisaalta yritämme palvelutyyppiä tehostamalla saamaan aikaiseksi positiivista kassavirtaa, kertoo toista vuotta Teivon toimitusjohtaja Kimmo Thuneberg. Viime vuonna Teivo teki ensimmäisen kerran positiivisen tuloksen viiteen vuoteen
Ruotsin Solvallasta kuuluu joka viikko hyviä onnistumisia. Se on kuitenkin Euroopan kovimpia paikkoja, missä kilpaa ajetaan, ja siellä pärjätään hyvin suomalaisilla hevosilla. Teivon raviradan ravintolassa on yli 1 000 näköalapaikkaa kaviouralle. – Raviurheilussa on ikävä sykli, joka lähtiessään vierimään väärään suuntaan, vaikuttaa moneen asiaan. Kimmo Thuneberg, ravikeskuksen johtaja Kristiina Ertola, puheenjohtaja Johtokunnan jäsenet Henri Holli, Janne Ihamuotila, Antti Koivu, Mika Kotiranta, Esko Latvanen, Matti Syrjä, Sami Tomperi, Jussi Uosukainen. HANKE RATOJEN TALOUDEN PARANTAMISEKSI Hippoksessa on parhaillaan menossa kehityshanke, jonka tarkoituksena on saada raviratojen talous paremmalle pohjalle. – Voisi se lumipallo pyöriä myös toiseen suuntaan, Thuneberg pohtii. Jos kukaan ei osta varsoja, niin kasvattajat tykkäävät huonoa, eivätkä halua panostaa hyvien hevosten kasvattamiseen. Hankkeessa selvitetään parhaillaan hevostalouden taloudellista tilaa. Positiivinen nousuvire antoi jo uskoa raviurheilun tulevaisuuteen Teivossakin, mutta alkuvuodesta iski takapakkia. – Suomessa on kuitenkin todella hyviä hevosia, jotka pärjäävät ihan kansainvälisestikin. Kimmo Thuneberg, ravikeskuksen johtaja Sirkka Merikoski, puheenjohtaja Hallituksen jäsenet Lasse Eskonen, Janne Ihamuotila, Reino Kanerva, Matti Kuusela, Yrjö Schafeitel, Lauri Teivaala, Marja Tiura, Pertti Virtanen Rataennätykset Lv E L Mikko 11,9a (14.8.2007) Sh Hullumies 21,0a (10.8.2013) Ravikeskus Teivon arvot r VSIFJMVMMJTVVT r IFWPTUBMPVEFO edistäminen r LFTUÅWÅ LFIJUZT TFLÅ UBTBpaino rakennetun miljöön ja luonnon kesken r UPJNJOOBO MBBEVLLVVT täsmällisyys ja rehtiys www.teivo.fi Facebookissa: Teivon Ravit HEVOSMAAILMA 35. Teivon raviradalla järjestetään ravien lisäksi myös muita yleisötapahtumia. URHEILUPUOLI KUNNOSSA Teivossa toivotaan, kuten niin monella muullakin raviradalla Suomessa, että alkuvuoden heikko pelivaihto olisi ainoastaan väliaikainen ilmiö. Kuvassa televisiossa esitetyn Tehdas -sarjan näyttelijöitä toimitusjohtaja Kimmo Thunebergin (vas.), ohjastaja Mika Forssin ja suomenhevostamma Seliselin kanssa. 2 Tampereen Ravirata Oy verrattuna. Haastattelukierroksella kuullaan niin raviratojen toimitus- ja toi- Yhtiön toimenkuvaan kuuluu raviradan kiinteistöjen ylläpito sekä ravintolatoimen harjoittaminen. 2. Mikäli pelieurot vähenevät, vaikuttaa se raviratojen palkintotukiin. Kunhan saisimme vielä tulorahoituspuolen kuntoon, Thuneberg toivoo. Alkuvuoden pelieurojen vähenemisestä on syytetty muun muassa Sotshin olympialaisia. – Urheilupuoli on meillä kyllä hyvällä mallilla. 1. Pelivaihdot eivät ole olleet vuoden ensimmäisinä kuukausina odotetun suuruiset. Vaikka Teivossa ollaan nyt oikealla tiellä, kestää kuitenkin useamman vuoden, ennen kuin vanhat velat on saatu maksettua ja sukan varteen jää jotain säästöäkin. Varsoja on epämiellyttävämpää ostaa, kun palkinnot ovat pienet. Radan valmentajat Tuija ja Kari Irri Hannu Kamppuri Markku Nieminen Seppo Sarkola Matti J Mäkinen Toni Nieminen Pohjois-Hämeen Hippos ry:n johtokunta Yhdistys harjoittaa ravikilpailu- ja vedonlyöntitoimintaa. Kun palkintotuet putoavat, tippuvat seuraavaksi palkinnot, jolloin hevosenomistajat saavat vähemmän tuloja ja valmentajat vähemmän palkkaa
VUOKRATULOT MERKITTÄVÄ TULONLÄHDE Teivon ravikeskus pyörittää vuosittain noin viiden miljoonan euron kokonaismyyntiä. – Olemme pyrkineet pitämään radan hyvässä kunnossa. Se on Pekka Korven Star-Racingin ja Stoeterij Merettin yhdessä kasvattama. Jos parannusehdotukset eivät mene läpi, ovat hyvät neuvot todella arvokkaita, Thuneberg miettii. Se on joka päivä ajokunnossa treenareille sekä aamuisin harrastajille. KAVIOURALLA TEHTAILTU ENNÄTYKSIÄ Radan viimeisimmät investoinnit ovat kuluneet lähinnä ylläpitoon. Teivon katsomorakennus on valmistunut vuonna 1976. Vuonna 2011 Teivon voittajakehässä 36 HEVOSMAAILMA loistivat ravikuningatar I.P.Vipotiina sekä ravikuningas Villihotti. Aina 1976 asti Tampereella ravattiin keskustassa, Tammelan kaupunginosassa. Pelipuolesta kasaantuu 3,5 miljoonaa ja ravintolatoiminnasta sekä kiinteistön vuokratuloista 1,5 miljoonaa euroa. Se asettaa omat haasteensa ratamestarille. – Se on jo nyt niin kova varsa, että sitä verrataan vuoden 2011 voittajaan Brad de Veluween. Viime syksyn ja tämän talven aikana siellä on kuitenkin ravattu Suomen kovimpia aikoja ja jopa Suomen ennätyksiä. – Vielä 70-luvulla tämä oli syrjäistä seutua, mutta nyt Ylöjärvi on laajentunut tänne saakka, kertoo nykyisin Tampereen ja Ylöjärven rajalla sijaitsevan Teivon toimitusjohtaja. Ravikilpailu- ja vedonlyöntitoiminnasta vastaa Pohjois-Hämeen Hippos ry, kun Tampereen Ravirata Oy:n toimenkuvaan kuuluu raviradan kiinteistöjen ylläpito sekä ravintolatoimen harjoittaminen. Teivossa juostu neljät kuninkuusravit Pohjois-Hämeen Hippos ry on pyörittänyt ravitoimintaa vuodesta 1909 lähtien. – Olemme ratojen osalta jo lähes pakon edessä. Talous on kuitenkin tällä hetkellä koko Suomen ravitaloudessa sitä luokkaa, että ennen uusia investointeja on maksettava entisiä velkoja pois. Kuninkuusraveihin tiloja ja erityisesti ravintolaa ehostettiin kuninkuusraviyleisöä varten. Rakenteellisia muutoksia olisi tehtävä, että ratojen talous saataisiin edes jotenkin kuntoon. Kuninkuusraveja Tampereella on ravattu neljästi, vuosina 1953, 1978, 1995 sekä 2011. Kun kaupungin keskusta kasvoi vanhan raviradan ympärillä, oli aika rakentaa uusi ravirata. Teivon ravien kohokohdat ovat UET Grand Prix sekä kauden vuosittainen päätapahtuma Kriterium, joissa syntyy tulevaisuuden lupauksia. (sk) minnanjohtajia kuin valmentajia ja hevosenomistajiakin. Yleensä Kriterium-voittajat ovat päätyneet kansainvälisiksi hevosiksi. – Erityisesti rakennuskantaan sekä tarhoihin ja talleihin pitäisi tehdä investointeja, mikäli niihin olisi rahkeita. Teivon kaviouraa ei pidetä maailman nopeimpiin ratoihin kuuluvana. – Olen kuullut sellaisiakin epäilyjä, että kaviouraamme olisi lyhennetty, kun ajat ovat olleet niin hyviä, Thuneberg nauraa. Kun kilpailuja ajetaan lähes joka viikko, on radan oltavakin hyvässä kunnossa. Nelivuotiaille lämminverioriille ja –tammoille tarkoitettu ennakkomaksullinen UET Grand Prix ravattiin Teivossa viimeksi vuonna 2009, jolloin sen voitti tällä hetkellä maailman parhaisiin ravureihin lukeutuva Maharajah. Lähitulevaisuudessa ei suurempiin investointeihin ole varaa. Viime vuoden Kriterium-voittaja Express Duo on hevonen, josta kuullaan vielä. Tilojen vuokraaminen on Ravi-. Johtopäätösten perusteella esitetään parannusehdotuksia, jotka Hippoksen valtuuskunnan on määrä joko hyväksyä tai hylätä toukokuun kokouksessaan
Pertti Puikkonen onnitteli Jorma Kontioita Teivossa Jompen 60-vuotistilaisuudessa. Ypäjän opiston hevosvalmentajan linjan ammattitutkinnon suorittanut Thuneberg on työskennellyt myös hevosenhoitajana Pompano Parkissa Floridassa sekä kasvattanut ja valmentanut omia hevosia. Organisaatiota on viilattu koko ajan pienemmäksi, mutta työt eivät ole vähentyneet mihinkään. Ravinuoret tekevät yhteistyötä lähellä sijaitsevan Osaran maaseutuoppilaitoksen kanssa, jossa ravinuorten ponit asuvat silloin, kun eivät ole täällä Teivossa, Kimmo Thuneberg kertoo. Miehen taustalta löytyy vahvaa hevososaamista. Katsojamäärät putosivat samaa tahtia etäpelien ja toto-tv:n yleistymisen myötä. – Olen pyörinyt täällä alusta lähtien oman raviharrastukseni kautta, lähinnä kaviouralla ja tallinmäellä, Thuneberg kertoo. PIRISTYSTÄ RAVINUORTEN TOIMINTAAN Radalla toimivien Teivon Ravinuorten toiminta on elänyt viime vuodet hiljaiseloa, mutta nyt yhdistykseen on palkattu osa-aikainen vetäjä, jonka avulla toimintaa yritetään piristää. Ne tehdään nykyisin vain pienemmällä porukalla, Kimmo Thuneberg kertoo. – Mielelläni niin tekisin, mutta aikaresursseja ei ole. – Muita tapahtumia saisi olla enemmänkin, mutta kilpailu on kovaa silläkin saralla. Alueen uusin tulokas on Tampereen Kranio -sakraalikoulu, joka kouluttaa hierojia ihmisille, hevosille ja koirille. (sk) rata Oy:n puolella merkittävä liiketoimintamuoto. Pelipuolen kiemurat ja pelieuron muodostumisen olen joutunut opettelemaan nykyisen työn kautta. – Tampereen Hevosklinikka on toiminut Teivon alueella raviradan alusta lähtien. Entä vieläkö toimitusjohtaja istuu rattailla kiertämässä kaviouraa. TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA HEVOSMAAILMA 37. Lisäksi raviradalla järjestetään vuosittain erilaisia hyväntekeväisyys- ja juoksutapahtumia, rompetoreja sekä kissa-, koira- ja hevosnäyttelyitä. Kimmo Thuneberg, 51, on toiminut Teivon toimitusjohtajana viime vuoden alusta lähtien. – 1980-luvulla ja vielä 90-luvun alussakin arki-iltaisin oli 3 000 – 4 000 katsojaa. – Harrastin pitkään ihan vakavassa mielessä raviurheilua, muutaman vuoden ammattivalmentajan lisenssilläkin toiminut Thuneberg kertoo. Jukan osaomistama Zeus Kemp voitti Teivossa viime syksynä. – Urheilupuoli on ollut aina lähellä sydäntäni. Tallinmäeltä toimitusjohtajaksi Näyttelijä Jukka Puotila (vasemmalla) on kunnostautunut myös hevosenomistajana. – Ravinuorilla on oma konttoritila toimistolla ja kerhohuone katsomon puolella. Pohjois-Hämeen Hippos ry ja Tampereen Ravit Oy työllistävät yhteensä yhdeksän henkilöä. Normaaleissa 75-raveissa käy noin 2 000 henkeä ja vuoden parhaassa kisassa, Kriteriumissa 5 000 – 6 000 katsojaa. Vuokralaisina on muun muassa hevosten kuntoutus- ja hyvinvointikeskus Ekohepo, jonka tiloista löytyy niin suolakylpyjä kuin juoksumattoja sekä erilaisia hoitomuotoja. Täyden palvelun valjasmyymälä palvelee puolestaan kuutena päivänä viikossa. OHEISTAPAHTUMIA KAIVATAAN LISÄÄ Teivossa järjestetään myös raveihin liittyviä oheistapahtumia, kuten Ravipaneelikeskustelu, jossa keskustelijat olivat ravimaailman eliittiä, Markku Nieminen (vasemmalla), Jorma Kontio ja Pekka Korpi. Yleisömäärät ovat pysyneet vuosia melko tasaisesti siinä, mihin ne laskivat raviurheilun hyvistä vuosista. Luku pitää sisällään 45 ravipäivää, joista viisi on 75-raveja. Fintotolla on katsomotiloissa 200 neliön vuokratilat etelä-Suomen tekniikkaa varten. Vuonna 2011 yksityisten yrittäjien omistama yritys rakensi uudet klinikkatilat Teivosta lohkaistulle tontille, joten he eivät enää ole vuokralaisina, Kimmo Thuneberg kertoo. – Teimme juuri tilastoja ja laskimme, että tällä tontilla pyörähti viime vuoden aikana kaikkiaan 90 000 kävijää. Parhaat hetket raviurheilussa ovat olleet itse kasvatetulla ja valmennetulla hevosella saavutetut voitot. Juuret Teivoon kantavat kuitenkin huomattavasti kauemmas. Tällä hetkellä tiistairaveissa käy talvisin noin 1 000 ja kesäisin 1 500 henkeä. Teivo toimii myös Pirkanhiihdon maalialueena. Vierastallissa on heille varattuna ponipaikkoja
Kavion hyvinvointia voidaan edesauttaa oikean kengityksen lisäksi, oikeanlaisella ruokinnalla, vitamiineilla, puhtaudella ja liikunnalla. kulkevan käsi kädessä luonnonmukaisuuden kanssa. Ei enää silloin, kun se saa ratsastajan selkäänsä. – Se trendi on pahimmillaan eläinrääkkäystä, hän kiteyttää. – Vuolun jälkeen hevoselle laitetaan oikean kokoiset kengät, joilla se pystyy liikkumaan, tiivistää kengitysalan ammattilainen Mika Nordfors (45) Siuntiosta. Nordfors kysyy. – Suomen tiet ovat graniittipohjaisia, jotka kuluttavat kaviota eivätkä hevosen anturat kestä ratsastusta sellaisella alustalla. – Kengättömyys on luonnonmukaista ainoastaan silloin, kun hevonen laiduntaa. – Kengättä voi pärjätä myös hevonen, jolla on hyvä kavioaines, eikä sillä maastoilla lainkaan, vaan ratsastetaan ainoastaan ihannepohjalla maneesissa tai kentällä. PAHIMMILLAAN ELÄINRÄÄKKÄYSTÄ Mika Nordfors on käynyt Ypäjän kengitysseppäkoulun ja oli sen jälkeen vuoden huippukengittäjä, Kyösti Rantasen oppipoikana. Kaviosairauksia ennaltaehkäistään hoitamalla kaviot hyvin, jolla Nordfors viittaa ensisijaisesti ammattisepän tekemään kengitykseen. Nyt jo vuosia ammatissaan toiminut Nordfors on kohdannut kengättömyyden ihannointia ja amatöörien tekemiä hevoselle haitallisia vuoluja. – Usein kengättömyyden suosijat luulevat kengättömyyden 38 HEVOSMAAILMA Hyvin kengitetty hevonen liikkuu mielellään. K engittämisellä tarkoitetaan hevosen kavion vuolua kunkin hevosen rakenteen mukaisesti. KENGÄTTÖMYYS -TRENDI TÄYTTÄÄ ELÄINSUOJELURIKOKSEN TUNNUSMERKIT Hevonen kärsii kivun hiljaa Oikein kengitetty hevonen on onnellinen ja yhteistyöhaluinen. Suomen hiekkatiet eivät ole luonnonpohjaa, eivätkä siis lähellekään maaperää, jolla hevonen on alunperin luotu liikkumaan. Nehän pyrkivät alustalle, jossa olisi edes vähän pehmeämpää liikkua, helpottaakseen kovan tien aiheuttamaa kipua. Onko luonnonmukaisuus enää luonnonmukaisuutta, jos sillä aiheutetaan eläimelle kipua. Tätä sitten selitellään sillä, että hevosen kaviot tottuvat kovaan tiehen ajan myötä, Nordfors ihmettelee NORDFORSIN MIELESTÄ PITÄISI OLLA ELÄINSUOJELULAISSA MÄÄRÄTTY, ETTÄ VAIN AMMATTISEPÄT SAAVAT VUOLLA JA KENGITTÄÄ HEVOSEN.. HEVONEN KÄRSII HILJAA Mika Nordforsin mukaan hevoset, jotka pärjäävät ilman kenkiä Suomen maaperällä, ovat siitostammat, varsat ja yleensä laiduntavat hevoset. Kipu ei kuulu hevosen elämään, tietää kengittäjä Mika Nordfors. Jokainen hevonen on rakenteeltaan erilainen, eikä Nordforsin mukaan vuoluun ole olemassa yksiselitteistä kulmaa, kuten joskus kuulee neuvottavan. – On surullista kuulla, kuinka on jopa hyväksyttävää, että kengättömät ratsut hakeutuvat hiekkatien reunaan tai tien keskiosalle
HEVOSMAAILMA 39. Kengittäminen on aina ollut ainoa keino mahdollistaa hevosen käyttö työnteossa ja matkanteossa, etenkin kovalla maaperällä, kertoo siuntiolainen kengitysseppä Mika Nordfors. – Hevosenkenkä keksittiin jo tuhansia vuosia sitten
ihmisten aiheuttamaa tahallista kärsimystä eläimille. Herkät anturat aiheuttavat paljon epäpuhtautta hevosen liikkeessä, joka tarkoittaa sitä, että hevoseen sattuu. SYY MONIIN OIREISIIN LÖYTYY KAVIOISTA Kavioiden terveys vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hevosen terveyteen ja liikkumiskykyyn. Nordforsin kokemuksen mukaan oireita on ollut jo pitkään, mutta niitä ei ole yhdistetty - tai haluttu yhdistää - kengättömyydestä aiheutuneisiin kiputiloihin. Hän joutuu usein tilanteisiin, jossa ammattiseppä pyydetään apuun valitettavasti niin myöhään, ettei hevonen pysty enää kunnolla liikkumaan. – Se johtuu siitä, että hevosen painosta 70 prosenttia tulee etujaloille ja vain 30 prosenttia takajaloille. Seurauksena pitkittyneestä kivusta hevonen on jäykkä lihaksistoltaan, liikkuu haluttomasti tai voi rynniä kipua pakoon.. 40 HEVOSMAAILMA Mika Nordfors tekee myös sairaskengityksiä yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. Takakaviot joutuvat siis huomattavasti vähemmälle rasitukselle. – Koska hevonen ei osaa puhua, on ihmisen ymmärrettävä lukea sen pienimmätkin kivun oireet ja puututtava niihin ajoissa. – Hevosen kuuluu liikkua täysin puhtaasti ja kivuttomasti. – Kengän tarkoitus on suojata kaviota sekä anturaa. Ratsastajan painosta suurin osa tulee etujaloille. Useimmiten syy epämääräisiin ontumisiin löytyy kavioista. PÄÄOSA PAINOSTA ETUJALOILLA Nordforsin kokemuksen mukaan hevonen saattaa pärjätä jonkin aikaa ilman takakenkiä. Ruokinnalla ja puhtaudella on kengityksen lisäksi iso merkitys kavion laatuun. Vuoleminen ja kengittäminen vaativat ammattitaitoa ja kokemusta
– KENGÄTTÖMYYS ON LUONNONMUKAISTA AINOASTAAN SILLOIN, KUN HEVONEN LAIDUNTAA. EI ENÄÄ SILLOIN, KUN SE SAA RATSASTAJAN SELKÄÄNSÄ. HEVOSMAAILMA 41. Oikein tehdyn kengityksen pitäisi kuulua jokaisen hevosen perusoikeuksiin
Ravureille laitetaankin kengät takaisin heti startin jälkeen, jotta kaviot eivät kipeytyisi. Näin mahdollistetaan kengän jousto ja suojataan kipeää anturaa. Pahimmassa tapauksessa hevonen saa kaviokuumeen. – Ääritapauksessa hevonen voi saada kaviokuumeen myös jatkuvan mekaanisen rasituksen ja kroonisen kivun vuoksi. TEKSTI: SUSANNA MALMSTRÖM KUVAT: SUSANNA MALMSTRÖM JA KARIN LAURILA. – Useissa tapauksissa kengättömyys -trendi täyttää eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit, Mika Nordfors arvioi. Hevonen on jouduttu laittamaan karsinalepoon kahdeksi kuukaudeksi odottamaan, että kaviot vähän kasvaisivat. joten kavio voi näyttää päällepäin terveeltä. – Kengättömän ratsun kavion kiillekerroksen ja sälekerroksen väliin uppoaa myös helposti pieniä kiviä. – Ravihevonen kestää kavion kulutuksen juuri kilpailun ajan, mutta ei enää treeniä ilman kenkiä. Ne aiheuttavat kavion halkeamia ja kaviossa näyttää olevan irtoseinämyyttä, jota se ei kuitenkaan ole. Tämä lakihan on jo olemassa joissakin maissa, ja se suojelee vakuutettuja hevosia. Se on saaliseläimelle sisäänrakennettu selviytymiskeino. – Myös jalkojen virheasentoja ja liikeratoja voidaan korjata oikeanlaisella vuolulla ja kengityksellä, mutta väärin vuoltu kavio pakottaa hevosen jalan väärään asentoon, joka rasittaa jänteitä ja niveliä. Nordforsin mielestä pitäisi olla eläinsuojelulaissa määrätty, että vain ammattisepät saavat vuolla ja kengittää hevosen. SEURAUKSENA SAIRASTUMINEN – Hiekkatiellä on myös irtokiviä ja jokainen kivi, johon suojaamaton kavio osuu, aiheuttaa mustelman kavioon. Hevonen välttelee kivun näyttämistä, eli ontumista, viimeiseen asti. Halkeamiin pääsee kuitenkin bakteereita ja seurauksena on tulehdus. Yleensä tähän mennessä myös hevosen yleiskunto on romahtanut. Näiden seurauksena myös aineenvaihdunta kärsii, joka aiheuttaa erilaisia selittämättömiä sairauksia. – Liiaksi kuluneen kavion ensiapu on yleensä aina kenkä ja kumipohjallinen, joiden väliin tulee silikonia. Nordfors korostaa, että kaviokuume on vakava ja erittäin kivulias sairaus, joka pahimmillaan voi johtaa parantumattomiin kavioluun muutoksiin sekä hevosen lopettamiseen. Paikka-aineella voidaan myös tehdä hevoselle niin sanotusti tekokaviot, jossa on tilaa nauloille. Hevosta, joka juoksee kipua pakoon erehdytään usein luulemaan myös liian energiseksi. – Lohkeama ei myöskään välttämättä näy kavion ulkopuolelle, 42 HEVOSMAAILMA Nordfors on auttanut hevosia, joiden kaviot ovat pahimmassa tapauksessa niin kuluneet, ettei niihin voi laittaa kenkiä. Herkkä hevonen osoittaa helpommin kivun kuin kovempiluontoinen lajitoverinsa, jonka asiat ovat siinä vaiheessa jo todella huonosti, Nordfors toteaa. – Kun kiputilaa ei tunnisteta, valitettavan usein hevosta pidetään hankalana. KENGÄT SUOJAAVAT KAVIOTA Nordfors tietää, että ravihevosen optimaalista juoksusuoritusta voidaan parantaa ottamalla kengät pois startin ajaksi. Muita oireita kavioiden kiputiloista ovat yhteistyöhaluttomuuden lisäksi myös luimiminen ja lopuksi vihaisuus, Mika Nordfors kertoo. SAIRASKENGITYS AUTTAA – Myös rautakenkä kuluu soratiellä, jossa suojaamaton kavio ei kestä liikkumista lainkaan, kengitysseppä Mika Nordfors tietää. Siitä saattaa seurata kivulias kaviopaise, joka vaatii ammattilaisen hoitoa
Kuukauden hevosenomistajaa voi ehdottaa Hippoksen nettisivuilla. Ypäjältä uusia ratsastusterapeutteja Y päjän Hevosopistolla juhlittiin maaliskuussa uusia ratsastusterapeutteja. – Minulla on tällä hetkellä sellaiset hevoset kuin Lightning Mcqueen, Fashion Duo, ja Southwind Tequila. Ja sillä on myös merkitystä, että hevoset olisivat sellaisen matkan päässä, että niitä ehti käydä katsomassakin. Tarkoituksena on huomioida ansiokkaita ja innokkaita ravitai ratsuhevosten omistajia, jotka ajatuksillaan ja teoillaan edistävät hevosenomistajuutta sekä -urheilua. Jääkiekkoleijona ja KHL-pelaaja Pihlström on tuonut raviharrastustaan esille useissa haastatteluissa ja hän on usein nähty vieras kesän suurkilpailuiden yleisön joukossa. Siinä sai tuntea, miten paljon vauhtia ja voimaa sieltä löytyy. On myös hienoa päästä seuraamaan, miten omat hevoset kehittyvät varsoista kilpahevosiksi ja kehittyvät matkan varrella, Venäjällä Salavat Julajev Ufassa tällä hetkellä pelaava Pihlström sanoo. Ajankohtaista Jääkiekkoilija Antti Pihlström Kuukauden hevosenomistaja J ääkiekon tuore olympiapronssimitalisti Antti Pihlström on Suomen Hippoksen maaliskuun Kuukauden hevosenomistaja. Voittaminen kiinnostaa totta kai. Pihlström on esimerkillään innostanut myös muita mukaan raviurheilun pariin. Ensimmäisenä Kuukauden hevosenomistajana palkittiin Kukkosen pariskunta, Elina ja Tapio Savonlinnasta. He edustavat hevosalalle merkittävää ja suurta joukkoa arvostettuja hevosenomistajia, jotka luovat hevosalan toiminnalle laajan pohjan. – Ne ovat Risto Airaksisen ja Pekka Korven treenissä. – Kipinä lähti siitä, kun ensimmäisen kerran pääsin hevosen kyytiin. Parhaimmillaan on ollut kuusi hevosta sekä siihen pari pienempää palaa päälle. HEVOSMAAILMA 43. Valmentajat on valittu niin, että hevoset saavat mahdollisimman hyvät mahdollisuudet menestyä. Kasvattajakruunun (Fashion Duo) ja Kuopio Stakesin (Will be Fever) voitto on saavutettu, mutta tietystihän sitä haluaa jonkun suuren kilpailun vielä voittaa, Derbyn tai Kriteriumin! YLEISÖN EHDOTUKSEN PERUSTEELLA Kuukauden hevosenomistaja on valittu kuukausittain alkaen tammikuusta 2014 saakka. Lisäksi vaimollani on tamma Ladynato. Vaativan, yli kolmen vuoden kestoisen koulutuksen suorittivat Hanna Anttila (Vaajakoski), Laura Dadu (Kouvola), Hanna Hänninen (Tuusula), Päivi Kähkönen (Kouvola), Vivi Myllylä (Tampere), Sari Rinne (Nousiainen), Soila Saarinen (Helsinki), Maija Soikkeli (Muurame), Riikka Säkkinen (Kuusamo), Annika Tanskanen (Loppi), Heli Tuomaala (Kajaani), Johanna Turunen (Porvoo), Sari Varala (Kauhajoki) ja Emma Weckström (Raasepori). Ja sitten on vielä pienet siivut Jaajon tallin hevosista, Pihlström luettelee. – Luulen, että oman hevosen juoksut jännittävät enemmän kuin jääkiekkopelit, vaikka olisi kuinka tärkeä matsi tiedossa. – Hyviä elämyksiä ja hyviä kokemuksia tästä harrastuksesta saa. Helmikuussa vuoron saivat lieksalaiset Elli ja Pertti Nevalainen. Vaimon hevosen loukkaantumisesta ja sen myötä Southwind Tequilan liisaamisesta omistaminen lähti liikkeelle. Vauhdikkaasta luistelustaan tunnetun Pihlströmin omistuksessa on tällä hetkellä useita nopeita lämminveriravureita, joiden puolesta kelpaa jännätä. LAJI TUTUKSI VAIMON KAUTTA Hevosvoimat kiehtovat Pihlströmiä, joka tutustui lajiin vaimonsa Tiian kautta. Urheilullinen menestys ei ole ratkaisevaa, vaan kuukauden hevosenomistajina halutaan nostaa esiin ihmisiä ja tarinoita, jotka puhuvat hevosenomistamisen puolesta. Kuukauden hevosenomistaja valitaan yleisön ehdotusten perusteella. Eri puolilta maata lähtöisin oleva ryhmä aloitti opintonsa tammikuussa 2011. Ravihevoset tarjoavat ammattijääkiekkoilijalle jännitystä elämään. Ravurit tuovat vastapainoa urheilijan elämälle
EI IHME, ETTÄ ASTUTUSLUVUT OVAT ALAMAISSA Suomenhevosesta ei kukaan halua maksaa mitään 44 HEVOSMAAILMA
– Toiset hevoset eivät luontaisesti tykkää siitä, että niiden naamaa kosketaan. – Ne pysyvät kyllä pystyssä. Sinisilmäinen Gregorius ei välitä, Gabriel taas tunkee päänsä ihan lähelle. Takapuolet olivat hellinä, vaikka kaikilla on ratsastuskokemustakin. TALVELLA OLISI HIENOT KELIT Ihmiset alkavat heräillä ratsastukseen maaliskuussa, kun aurinko alkaa nousta. Talviaikaan sopimuksen mukaan. Ratsastustunteja Marjo pitää kentällä eri tasoisille ratsastajille kesäkaudella pari kertaa viikossa. – Olen ollut koko ajan pätkittäin HEVOSMAAILMA 45. Vilkkainta tallilla on viikonloppuisin. Marjo toivoo, että maastotallin pito ja suomenhevosten kasvatus toisivat hänelle joskus koko elannon. – Olemme tehneet myös päivän reissuja lähistölle Vihdin Vesikansaan ja yön yli reissuja Inkooseen. Ylämäet laukataan, taisaiset ravataan ja alamäet kävellään. – Teimme tutun pariskunnan kanssa myös yhden extreme -reissun, 36 tunnin aikana ratsastettiin 106 kilometriä, Karjaalle ja takaisin. Monet meillä ratsastavat, käyvät myös issikkatalleilla. – Aloittelijoille tai lapsille en pyrikään suuntautumaan, vaan enemmänkin ihmisille, jotka haluavat ratsastaa. – Viime talvi oli ihan onneton, mutta yleensä talvella on niin hyvät kelit ratsastaa, että ihan harmittaa, kun ihmiset eivät tule silloin ratsastamaan, Marjo sanoo. Reipasta tahtia mennään. Marjo Norrbacka iloitsee tallillaan käyvistä aktiivisista ja kokeneista ratsastajista. Niitä on suunnitelmissa lisätä, ja etsiä muitakin uusia suuntia. Maaston pohja ei talvella lumien aikaan rajoita ratsastusta. – Pääosa asiakkaita tulee pääkaupunkiseudulta, mutta tulee joku Turustakin. Tallissa on parikymmentä hevosta, joista omia kasvatteja on kymmenkunta. Tämä on niin mäkistä seutua, että kaikki askellajit ovat käytössä. Vakioratsastajat käyvät uskollisesti ympäri vuoden. Maastoratsastus rauhallisissa maalaismaisemissa kiinnostaa hevosharrastajia. Meillä onkin ihan mieletön talliporukka. Meidän oriimme eivät näyki, kehuu Marjo Norrbacka poikiaan. Hevosilla on kunnon hokit, kuusi hokkia joka kaviossa ja tilsakumit. Marjo Norrbacka pitää Preryamaastotallia ja kasvattaa suomenhevosia Lohjan Lieviöllä. Hevosilla ei ole omia hoitajia, vaan ratsastajat itse laittavat hevoset kuntoon ennen ratsastustunteja ja riisuvat ne varusteista tuntien jälkeen. – Kahdessa tunnissa ratsastetaan 15-18 kilometriä ympäri kylää. Se oli vähän liikaa. Nyt halutaan lisätä pidempiä reissuja sekä hakea mahdollisiksi yhteistyökumppaneiksi muitakin yrittäjiä. Prerya-tallin toiminta on pitänyt pääsääntöisesti sisällään kahden tunnin mittaisia maastoratsastuslenkkejä. 30-40 kilometriä on hyvä päivämatka, Marjo kertoo. SUUNNITELMISSA TERAPIARATSASTUSTA 2012 syntyneet orivarsat Gregorius ja Gabriel viihtyvät päivät samassa tarhassa. M arjo Norrbacka asuu tien päässä yhdessä pienen poikansa ja hevoslaumansa kanssa. Marjo opettaa myös hevosen käsittelyä ja hoitoa
VUOSIEN VARRELLA TÄRKEITÄ HEVOSIA Marjo Norrbacka aloitti maastotallin pidon puoliverisen venäläisen trakehner-tamman Preryan (i. Komean Basistin säkä on 170 senttiä. Prerya-tallilla sen jälkeläisistä asuvat Mayan Aida, Aurora, Aarre, Aaron, Evita ja Gabriel. muuallakin työssä. Se toimi maastossa vetohevosena. Sen emä on Marjon kasvatti Mayan Aurora. Se oli 5-vuotiaana Vieskerin jälkeen toinen Suur-Hollola-Ajossa, ja kolmas Tawastjernan Muistoajossa. Marjo osti hevosen 1998, ja se eli vuoteen 2007 saakka. Grjat) kanssa. teriumin ja Oulu Express-Ajon, oli toinen Pikkuprinssissä. Nyt olen hakenut opiskelemaan. Tarvittavaa korkeutta talliin on saatu lattiaa laskemalla. Vanhempi on rakennettu 1950-luvulla navetaksi. Juli Pat voitti 4-vuotiaana Kri46 HEVOSMAAILMA Mayan Basisti on perinyt parhaat ulkoiset ominaisuudet sekä isältään Rokki-Tähdeltä, että emältään Plikulta. Eol, e. Basistin emä on Pliku. Marjon muistoissa elää vahvasti myös tallissa vuodesta 2005 saakka elänyt, vuonna 1985 syntynyt ja viime syksynä menetetty Rokki-Tähti. Basistin säkä on 170 senttiä, samoin on sen emän. Juli on ensimmäinen suomenhevonen, joka juoksi 4-vuotiaana 2600m alle 1,30. Joukon ainoa ruuna on Simo. Se on muun muassa Prerya-tallin Mayan Basistin, Mayan Gregoriuksen isä. Kukaan muu Marjo Norrbackan suvusta ei ole kiinnostunut hevosista. Eerik Pataman kasvatti, Turon poika oli myös parhaana suomalaisena kahdesti kolmas Pariisin kylmäverilähdössä 2002. Ori on myös luonteeltaan rauhallinen ja kiltti. Tammoja on 11. Drega, e.i. Sillä on yhteensä 30 jälkeläistä. Ratsastusterapia olisi vanhemmalle kaartille, jota en raaski millään laittaa pois, fyysisesti helpompaa hommaa. Tallissa asuu 2012 syntyneet oripojat mukaan lukien yhteensä seitsemän oriitta. Oriilla on kaikkiaan 94 jälkeläistä. – Minulla olisi siihen tarkoitukseen todella hyviä hevosia. Pienhevosen korkuiseksi jäänyt, 2007 syntynyt Mayan Bono on yksi Marjon seitsemästä oriista. 2012 syntynyt Gregorius jäi Rokki-Tähden viimeiseksi varsaksi. Ne ovat seurallisia, sympaattisia hevosia. Erityisesti Basisti on perinyt isänsä kauniin ulkonäön. 1992 syntynyt Juli Pat on asunut vuodesta 2005 Marjon tallissa. Hevoset olivat Marjollekin ensin pelkkä harrastus. VIELÄ VARSA RAVIKUNTOON Tilalla on kaksi tallirakennusta. Marjo asui 27-vuotiaaksi pääkaupunkiseudulla Helsingissä ja Vantaalla.. Olen miettinyt, että jos lähihoitajaopintojen kautta pääsisin ratsastusterapiakuvioihin. Hän aloitti maastotalli Preryan toiminnan Vihdin Vesikansassa 1999, Lieviölle hän muutti 2001
1994 syntynyt Nasu-tamma (H.R.Nasakka) oli hyvä radalla ja halusin koettaa sen kanssa. Haaveilen kyllä edelleen, että ehtisin saada jonkun varsan ravikuntoon. Suomenhevosissa Marjoon vetoavat niiden suuret persoonallisuudet. Maastossa tamma on niin luotettava, että nuorin sen selässä istunut ratsastaja on ollut kuusivuotias. PERSOONALLISUUDET VETOAVAT Espanjalainen kengittäjä, Ivan Lopez kengitti Hallan Förstin. Kuinka erilaista se on, ja onhan se tietysti. Nasusta ei ravuria tullut, pää veisi, mutta jalat eivät kestäneet. Hän asuu tallin yläkerrassa poikansa kanssa. – Osa hevosista on päässyt jo liian vanhoiksi, pitää katsoa, jos tästä uudesta polvesta löytyisi sopiva. Maata tilalla on kaikkiaan 16 hehtaaria, josta peltoa yhdeksän hehtaaria. Marjo ajoi toistakymmentä vuotta sitten ravikortin ja hankki itselleen Ypäjällä ravivalmentajan ammattitutkinnon. Marjolla oli tallillaan myös oriasema muutaman vuoden. Toisen tallin Marjo rakensi tilalle tultuaan reilut kymmenen vuotta sitten. – Viime vuonna teetätin heinät. Työt riittää loputtomiin. Kuulujaan Marjo ei mielellään laske. Hän hankki koulutuksen myös siihen. Mudassa on karvanlähtöaikaan mukava kylpeä. Rat- sastuskoulu on ainoa kannattava hevosbisnes Suomessa. Heinää viljellään myös muualla. Niillä on järki päässä. HEVOSMAAILMA 47. Suomenhevonen on Marjon mukaan kuin peili, se vastaa samalla tavalla kuin sitä kohtelet. Mielenkiintoista se oli kyllä kovasti. RATSASTUSKOULU ON AINOA KANNATTAVA HEVOSBISNES SUOMESSA. – Olin katsellut ratsupuolta sen verran kauan, että halusin katsoa, millaista ravipuolella on. Kun tekee kaiken itse, pääsee edullisimmin. Heinää viljellään yhdessä lämminverisiä pitävän naapurin kanssa sekä tutun karjatilallisen kanssa. – Sieltä sitten ajauduin Nurmijärven kautta näille seuduille, läntiselle Uudellemaalle. – Olen itse vähän sellainen välimallin ihminen, etten ole kunnolla kumpaakaan, ratsu- tai ravi-ihminen, mutta kuitenkin kumpaakin. Kädestä suuhun tässä eletään. – Se ei kannattanut. Bettiina nauttii keväästä. – Muutamat ystävät auttavat, mutta ketään en voi palkata. Niillä vain on niitä omia kotkotuksiaan. – Mutta vaikka ne kuinka tolloilevat tai vauhti on päällä, huomaavat ne ajoissa missä mennään, eivätkä aiheuta koskaan vaaratilanteita. Torstiksi kutsuttu Rokki-Tähden 2009 syntynyt jälkeläinen muutti Prerya-talliin helmikuussa. – Siitä tulee paha mieli. – Löysin Face Book –ryhmän, jossa sai nauraa katketakseen suomenhevosten tempauksille. KÄDESTÄ SUUHUN ELETÄÄN Mutta maastoratsastukset ovat se, josta kertyy tallin tulo, ravi on harrastus. Minulla on muutamia tunteja viikossa lähinnä omille tallilaisille, mutta sen laajemmalle en meinaa toimintaa laajentaa. Myös kolmevuotias poika asettaa vielä muutaman vuoden rajoituksia äidin ajankäytölle. Toiminnan pitäisi olla suurempaa
– Suomenhevosen kanssa ei ole tylsää, ja yhteispeli sujuu hyvin, kun ei enää itsekään ole ihan yhtä nopea kuin aikaisemmin, nauraa 43-vuotias Marjo. Eikä oriinkaan tarvitse olla yksin, kun se osaa olla nätisti vanhan tamman kanssa. Varsasta sen myöhäistä syntymäajankohtaa ei huomaa. Kuva: Philip Dean – YHDEN NELIVUOTIAAN PUOLIVERIKASVATIN MYIN SELLAISEEN HINTAAN, ETTÄ SAIN OMANI POIS. – Se ei jäänyt alamittaiseksi tai muuta vastaavaa. – Laitoin 1990 syntyneen Hetan (Aihetar) eräässä elokuussa samaan tarhaan Julin kanssa. Hevonen on fiksu ja osaa käyttää mahdollisuutensa hyväkseen. Mutta jos sen varsa on syntyäkseen, se tapahtuu joka tapauksessa vasta ensi vuonna. Ilkeä suomenhevonen on harvoin. – Se oli todella fiksu, mutta sillä oli omia kotkotuksiaan, tukkirekka sai mennä ohi ketjut helisten, mutta leskenlehti väärin päin kaatoi maailman. Ajattelin, että se on jo niin vanha, ettei se enää tule tiineeksi, kun se oli tehnyt jo seitsemän varsaa. – Tamma ei ole koskaan oikein välittänyt muista hevosista, mutta Julin kanssa se on hyvää pataa. Jonakin marras-joulukuun yönä heillä oli kuitenkin ollut herkkä hetki, koska Hetan kahdeksas varsa Evita syntyi lokakuussa 2010. 04.2014 48 Myynti: Eläinlääkärit, hyvinvarustetut hevostarvikeliikkeet ja Agrimarketit Marjon vanhempi kaarti on tullut hänelle sieltä täältä. Näin meillä, Marjo nauraa. Ensimmäisenä talvenaan se oli normaalia vähemmän ulkona, ja oli emänsä kanssa talven ja vielä seuraavan kesän, muuten kaikki meni normaalisti. Tällaisia hömpötyksiä suomenhevosella harvemmin on. Päin vastoin orivarsat näyttävät rääpäleiltä sen rinnalla. Nasu, Simo ja Seri huhtikuisella maastolenkillä. HEVOSMAAILMA Tamma tekee luomuna varsan korkeintaan joka toinen vuosi. Etusijalla eläinten hyvinvointi. Ensimmäinen maastohevonen, Preryan- trakehner oli toista maata. – Vanha Heta-tamma elää yhdessä Juli Patin kanssa, enkä ole varma, onko se kantava. Joka toisen talvenhan ne ovat poissa oriin luota. Hetan yhdeksäs varsa, Gabriel, myös Juli Patista syntyi vuonna 2012.. TÄNÄ KEVÄÄNÄ EI VARSOJA Tänä keväänä kukaan tammoista ei ole kantava. – Joistakin huomaa, että ovat olleet vähän kovemmalla, ja toiset taas päässeet vähän niskan päälle
Erilaisia tarkastajia vierailee talleilla tiuhaan tahtiin. Rotukoirastakin saa paremman hinnan. Tonnilla, jos myisin, niin saisin kaupaksi, mutta sillä en myy. Sillä on kolme yhteistä varsaa Juli Patin kanssa. Ystävällinen ori ei ahdista tammaa. Heta-mamman vatsanahka on antanut periksi yhdeksän varsan myötä. Se, etteivät varsat mene kaupaksi vaikuttaa tietysti suomenhevosen kasvatukseen, varsoja ei juuri synny. – Varsat ovat ihania, niitä olisi mukava teettää ihan joka vuosi. Maantielle joutuessaan, niitä saatetaan ajaa kovastikin ja jolleivat ne juoksekaan, lähtevät ne helposti kiertoon. – Viime aikoina en ole varsoja juuri enää myyntiin tyrkyttänytkään, koska tonnilla en halua niistä luopua. Marjon mukaa myös tuet pienenevät koko ajan ja byrokratia tiukkenee. Marjo pitää hevoset mieluummin itsellään kuin luopuu niistä alihintaan. – Pidän varsaa kolme vuotta, ja teen työtä sen kanssa joka päivä. – Kukaan ei vain ole valmis maksamaan varsasta kunnon hintaa. – TONNILLA EN VARSAA MYY Myöhäisestä Evitasta oltiin kiinnostuneita myös ostomielessä. MARI AHOLA-AALTO MAASTOTALLIPRERYA.WORDPRESS.COM/ Aurinko luo tunnelmaa marraskuiselle maastoratsastuslenkille. Ne ovat kuin tyhjä valkoinen paperi, jolle alat kirjoittaa, Marjo Norrbacka hymyilee. Kuva: Philip Dean HEVOSMAAILMA 49. Myös näiden hevosten suku on ihan hyvä. Varsojen ja nuorten kanssa on mukava tehdä hommia. – Tässä tiedän, mitä niille tapahtuu, ja mitä ne elämässään kohtaavat. – Yhden nelivuotiaan puoliverikasvatin myin sellaiseen hintaan, että sain omani pois. Opetan sen pitämään kärryjä takanaan ja ihmisen selässään
Sen jälkeen hän on ratsastanut viidessä vuodessa eri puolilla maailmaa 427 kertaa, 1 135 tuntia ja 166:lla eri hevosella. Kuva: Philip Dean 50 HEVOSMAAILMA. Se on myös ruumiillisesti haastavaa, kuten olla pitääkin, mutta toisella tavalla kuin jalan liikkuminen. – Marjo on tallinpitäjänä uskomattoman topakka, rohkea ja osaava, vetäjänä reipas ja juuri sopivan suorapuheinen meidän makuumme. Myös maastojen hinnat ovat varsin kohtuulliset, kun huomioidaan tallin läheisyys pääkaupunkiin ja etenkin jos asiakas tarttuu Marjon tällaisia maastoilun suurkuluttajia varten kehittämiin paljousalennuksiin eli sarjalippuihin. En voi kuin ihailla naista ja pienen pojan äitiä, joka lähes yksinään pitää pystyssä kaksikymmenpäisen suokkilaumalaumansa. VÄHINTÄÄN JOKA TOINEN VIIKONLOPPU Marjo Norrbackan tallilla Lieviöllä kävimme ensi kertaa 3.4.2011 ja sen jälkeen vähintään joka toinen viikonloppu. Maastoreitteihin sisältyy sopivasti eri askellajeja, erilaisia maastotyyppejä ja vaihtelevia maisemia. Maastoillessa ja vaelluksilla Suomessa ja muissa maissa kohtaa aina joukon samanmielisiä ihmisiä eikä jutun juurta ole tarvitse keksiä. – Myöhästyimme mieheni kanssa eräältä turistiretkeltä ja osuimme hevosvaelluksia mainostavan kyltin kohdalle ja saimme älynväläyksen mennä kysymään, huolittaisiinko meidät jollekin reissulle. – Ainakin tähänastisen kokemukseni perusteella hevonenkin näyttää nauttivan lauman mukana maastossa liikkumisesta enemmän kuin kentän kiertämisestä ja jaksaa siellä liikkua ja pysyä kiinnostuneena pidempään, Tarja Kankkunen sanoo. – Kivaa on myös se, että jonossa mennään, mutta Marjo pyrkii ilmoittamaan tulevat askellajin vaihdokset hyvissä ajoin etukäteen, jotta esimerkiksi hevosille tutulle laukkasuoralle päästään lähtemään sulavasti käynnistä ilman pitkiä pysähdyksiä, pidättelyitä ja ryntäilyjä. Mieli tyhjenee arkipäivän askareista T arja Kankkunen, 54, hurahti ratsastukseen sattumalta Uudessa Seelannissa vuonna 2009. Itse olen nyt osallistunut Marjon maastoihin yhteensä 63 kertaa, joista pari kertaa on ollut kahden päivän pituisia vaelluksia ja useampikin puolen tai koko päivän reissuja evästaukoineen. – Maastoillessa oma mieli tyhjentyy esimerkiksi työpaikan murheista ja muista stressaavista asioista, kertoo tutkimustyötä Aalto- yliopistossa tekevä Tarja. JÄNNITTÄVÄÄ JA HAASTEELLISTA Maastoilu ja luonnossa liikkuminen hevosella tuottaa Tarjan mukaan samanlaista mielihyvää kuin vaikkapa patikoiminen. Pakkanen, sade tai myrsky eivät meitä saa peruuttamaan. SYMPAATTINEN PUTTELAUMA – Marjon puttelauma koostuu ihanista, sympaattisista, terveistä ja onnellisen oloisista suomenhevosyksilöistä, jotka ovat aina mielellään lähdössä maastoon ja joiden kanssa maastoilu on aina hauskaa, mieltä virkistävää ja vauhdikasta – siis nautinnollista, säällä kuin säällä. – Maksimissaan maastoon lähtijöitä on ollut meidän reissuillamme seitsemän plus Marjo, mutta hyvin usein olemme olleet liikkeellä jopa kolmestaan. Kaikesta näkee, että nuo putet, vaikka teettävätkin valtavasti työtä, aiheuttavat välillä huolta ja surua ja syövät ylimääräiset rahat, ovat hänelle myös todella rakkaita. Simo, Nasu ja Seri sekä Philip Dean, Tarja Kankkunen ja Marjo Norrbacka lounastauolla Virkkalan torilla kahden päivän kevätvaelluksella 2012. sä Marjon reippaat pollet ehtivät kahden tunnin maastolla kiidättää ratsastajia 15-20 kilometriä. Vain kesälomareissut ja muut matkat aiheuttavat pidemmän välin käynteihin. Maisemaa oppii katselemaan samanaikaisesti sekä omin että hevosen silmin, ja on pakko olla hereillä ja läsnä tässä ja nyt hevosen ja minun vuorovaikutuksessa. Maastojen pituus ja vauhdikkuus määrittyy porukan mukaan, yleen- MAASTOREITTEIHIN SISÄLTYY SOPIVASTI ERI ASKELLAJEJA, ERILAISIA MAASTOTYYPPEJÄ JA VAIHTELEVIA MAISEMIA. – Ylipäätään tarvittaisiin todella merkittävä syy, jotta peruuttaisin tai jättäisin varaamani maaston. – Asumme Vantaan Myyrmäessä, mistä ajamme Marjon tallille Lieviölle vähän yli kolmessa vartissa. – Marjon tallilla olemme oppineet valtavasti ja koko ajan opimme lisää hevosen käsittelystä, hevosen hoitamisesta ja käyttäytymisestä käytännössä, sillä siellä hoidamme ja satuloimme hevoset ennen maastoa ja maaston jälkeen riisumme ne valjaista, hoidamme, helteellä suihkutamme, pakkasella loimitamme, ja useimmiten lopuksi viemme ne myös takaisin laitumelle. – Se on elämyksellistä, rentouttavaa ja mieltä rauhoittavaa, mutta samalla jännittävää ja haasteellista
Emmi vanhemmat olivat aikaisemmin ylläpitäneet ponia, jolla Emmi oli valmentautunut ja kisannut esteitä tavoitteellisesti. – Tuttavani ihmettelivät, miksi ylipäätään halusin pitää ravurin. Hän otti tamman lemmikikseen, eikä edes ajatellut, voisiko sillä ratsastaa. EMMI JA TYYNE OPPIVAT YHDESSÄ KOKO AJAN UUSIA ASIOITA Positiivisuudella hyviin tuloksiin Nuorelta lämminveritammalta ei löytynyt ravia, mutta se oli niin rakastettava luonteeltaan, että se jäi omistajalleen pihankoristeeksi. Bad Forever, lempinimeltään Tyyne, osoittautui energiseksi ja rohkeaksi hevoseksi. Kuusi vuotta sitten omistaja antoi tamman rippilahjaksi kummitytölleen, koska tiesi sen saavan tämän luona hyvän kodin. Hän tiesi, että tamman elättäminen olisi työn takana. K Emmi ratsastaa suurimmaksi osaksi maastossa. HEVOSMAAILMA 51. Päätin, etten ikinä luopuisi tammastani, vaikkei siitä ratsua tulisikaan. – Ajattelin, että jollei siltä tule laukkaa, niin sitten ei laukata, muistelee Emmi alkutaivalta hevosensa kanssa. Lämminverisen ravihevosen rauhallinen, rento ja oikeanlainen ratsun poljenta on pitkän työn tulos. 51 HEVOSMAAILMA irkkonummelainen Emmi Alho (21) oli onnellinen lahjastaan, eikä hänellä ollut mitään odotuksia nelivuotiaan lämminverisen ravihevosen suhteen. – Poni oli minulle hyvin rakas muutenkin, ja koska menetin sen kuuden vuoden yhteiselon jälkeen takaisin omistajalleen, sai uusi hevonen heti paikan sydämestäni. Emmi teki ahkerasti tallitöitä karsinapaikkaa vastaan ja aloitti ratsastamisen tammallaan ilman tavoitteita. Ponista luopuminen oli raskas menetys. Mäkiset maastot ja monimuotoiset metsäpolut ovat rentouttavia hetkiä molemmille ja hevosen tasapaino sekä lihakset kehittyvät parhaalla mahdollisella tavalla
52 HEVOSMAAILMA. Emmi on kouluttanut lämminveritamma Tyynen kouluratsuksi pitkäjänteisesti ja suurella sydämellä. Kirkkonummelainen Emmi Alho omistaa tällä hetkellä kaksi hevosta
Kun eläinlääkäri sanoi, että Tyyne kestää hyvin tasaisella liikkumista, kaksikko aloitti kouluvalmennustunneilla. Emmi ja Tyyne oppivat yhdessä koko ajan uusia asioita. r ISÄ r EMÄ SUKU JA JÄLKELÄISET JOIE DE VIE* US-7256-Y Tummanpunaruunikko US 21.3.1980 Amerikkalainen 12,5aly GUENON KEMP 92-1017 Tummanpunaruunikko FI 7.3.1992 Amerikkalainen 13,8aly 14,4ly NOISY LOBELL US-EA-182 Tummanpunaruunikko US 21.2.1986 Amerikkalainen 14,6aly 17,7ke DONALD LAUKKO 84-1891 Musta FI 15.3.1984 Amerikkalainen 14,6aly 17,7ke DONALD FOREVER 96-1171 Mustanruunikko FI 15.5.1996 Amerikkalainen MILADY FOREVER US-B-1823 Tummanpunaruunikko US 28.3.1983 Amerikkalainen 14,3aly SUPER BOWL* US-8540-I US 1969 Amerikkalainen 12,3aly STAR’S PRIDE* US-80141 US 1947 12,8aly PILLOW TALK* US-2407-B US 1962 21,5aly DUKE RODNEY* US-102475 14,1aly HEIDI RODNEY* US-3275-G US 1967 DEAR ABBEY* Amerikkalainen US-01672 1959 18,7aly SPEEDY CROWN* US-9498-H US 1968 Amerikkalainen 12,8aly SPEEDY SCOT* US-108446 US 1960 12,6aly MISSILE TOE* US-6076-B US 1962 17,9aly NOBLE BUSTLE US-1905-X US 3.4.1979 Amerikkalainen 15,6aly NOBLE GESTURE* US-7665-H US 1968 14,1aly CHOCTAW BRAVE US-6577-V US 30.4.1977 Amerikkalainen 13,0aly SPEEDY CROWN* US-9498-H US 1968 12,8aly MANTILLA S-76-2390 SE 1976 Amerikkalainen 21,1ly CAHOOT* US-1905-A BONEFISH* US-8971-L US 1972 Amerikkalainen 13,5aly PURE RACHEL* US Amerikkalainen 18,6aly BUSTLE* US-2778-i US 1969 PIZZAZ* US-6760-H US 1968 PRIMAVERA* S-7723 SE NEVELE PRIDE* US-7308-E US 1965 11,4aly EXCITING SPEED* US-4020-E US 1965 17,3aly DAYAN* US-7843-F US 1966 12,0aly PURE RODNEY* US-0210C0 US 1963 19,1aly – Ratsastelin sillä paljon maastossa ja pikkuhiljaa olin mielestäni valmis aloittamaan ratsastustunnit. Siihen olen nyt täysin koukussa. Amerikanravuri (myös amerikkalainen lämminverinen ravihevonen) on raviurheilussa käytetty lämminverinen hevosrotu, joka lukeutuu lämminveriravureihin. Rotu on kotoisin Yhdysvalloista ja Kanadasta, missä se kehitettiin 1700-luvun lopulla ravikilpailuja varten. Valitettavasti Tyyne sai hankositeeseen tulehduksen ja eläinlääkäriltä tuomion, ettei sillä voi koskaan enää hypätä. – Tyynellä oli paljon energiaa liikkumiseen. Pirjo ”Nuppu” Kronlund antoi hyvät eväät alkuaikoina ja tämänhetkinen valmentaja on Tiina Karkkolainen. – Kuntoutin sitä vuoden, enkä edes ajatellut luopua siitä, vaikka se ei olisi koskaan tullut ratsastuskuntoon. Se teki kaiken innoissaan ja vastasi aina siihen mitä siltä pyysin, kuten se tekee edelleenkin. OPPIMISTA MOLEMMIN PUOLIN Tyyne oppi nopeasti uusia asioita ja valmentajan silmän alla ratsukko kehittyi yhdessä. – Valmentajamme olivat yhtä motivoituneita, kun näkivät mihin KUN ELÄINLÄÄKÄRI SANOI, ETTÄ TYYNE KESTÄÄ HYVIN TASAISELLA LIIKKUMISTA, KAKSIKKO ALOITTI KOULUVALMENNUSTUNNEILLA. – Se avasi meille aivan uudenlaiset haasteet ja jatkoimme työtä kouluratsastuksen parissa. En edes kaipaa enää esteille, Emmi kertoo. Se ei tulisi kestämään hyppäämistä vääränlaisen tekniikkansakaan vuoksi. – On sitten minun virheeni, jos pyydän jotain väärillä avuilla, joten hevoseni opettaa minua myös, Emmi Alho toteaa. – Vaikka ravihevonen ei polje samalla lailla kuin ratsuhevonen, Tyyne hyppäsi mielellään ja suuntasimme esteille, sillä se oli tavallaan minun lajini jo ponivuosilta. HEVOSMAAILMA 53. Opettajieni suhtautuminen lämminveriseen oli yllättävän positiivista ja rohkaisevaa, mitä se ei ratsupiireissä välttämättä aina ole, Emmi Alho kertoo. Amerikanravuri on maailman nopein ravurirotu
– Yllättävän nopeasti laukka alkoi pyöriä, parani koko ajan ja kehittyy edelleen. vastalaukkaankin, niin vielä on paljon parannettavaa, Emmi tuumaa. HAASTEITA LAUKAN KANSSA Ratsastus alkoi sujua aina vaan paremmin. Kun Emmistä tuntui, että Tyyne toimi välillä jo pelkällä henkäyksellä, niin houkutus osallistua kisoihin kasvoi. – Vaikka nyt olemme jo niin pitkällä, että Tyyne pystyy hyvään KISAMENESTYS MOTIVOI. Laukka oli aluksi tasapainotonta ja vauhdikasta, johon hevonen piti ajaa ravin kautta. Takaosan työskentely esimerkiksi mäkiä kiipeämällä vahvisti laukkaa ja teki siitä helpompaa. – Olen työstänyt laukkaa, mutta aina suhtautunut siihen niin, että se on mitä on. Seuraavalla kaudella Emmi ja Tyyne tähtäävät aluekilpailuihin. Emmi Alho on kilpaillut kaksi kautta kouluratsastuksessa lämminveriravurillaan Tyynellä. Emme ole ottaneet siitä paineita. – Monen vuoden työ ravurin kanssa on tuottanut tulosta, iloitsee Emmi Alho. Yksi parhaimmista palkinnoista on ollut, kun kerran kisoissa Ravurille laukkaaminen koottuna on Emmin mukaan vaikeinta. En ole odottanut menestystä. Yllätys oli niin suuri, että silloin kyllä sain pyyhkiä kyyneleitä. – Olen osallistunut muutamiin seurakilpailuhin ja muutaman kerran aluekilpailuihin, josta on hyvä jatkaa ensi kaudella. Paitsi silloin kun se laukkasi. Voitimme kerran seurakilpailut, jossa oli 25 lähtijää. Mielestäni siellä oli niin hienoja puoliverisiä kouluratsuja, että en olisi ikinä uskonut lämminverisen ravihevoseni voittoon, Emmi kertoo. Sen ulkonäkökin muuttui lihasten kasvaessa, eivätkä edes ammattilaiset enää huomanneet sen olevan ravuri, Emmi iloitsee. 54 HEVOSMAAILMA hevoseni kykenee
Vaikka luulisi, että ravihevoselle lisätty ravi on helppoa, sitä se ei kuitenkaan ole. Rotua on satojen vuosien ajan jalostettu juoksemaan kärryjen edessä, ei laukkaamaan koottuna ratsastajan kanssa. ERÄS KANSAINVÄLINEN KOULUTUOMARI SANOI MINULLE, ETTEI OLISI USKONUT TYYNEN OLEVAN LÄMMINVERINEN JA HUOMAUTTI ILOISESTI, ETTÄ TÄMÄN HEVOSEN KANSSA TULEN OPPIMAAN AINA JOTAIN UUTTA. – Tyynestä on sanottava, että sen hyvä luonne on auttanut paljon. – Olen tehnyt töitä hevosen ehdoilla, hitaasti ja kärsivällisesti, mitään en ole saanut tuurilla. Mieluiten valmennan ratsastajia, joilla on intoa ja halua oppia. Tiina Karkkolaisen valmennuksessa Vihdin Dressage Centerissä harjoitellaan kokoamista. EMMIALHO.COM HEVOSMAAILMA 55. Emmi Alho ei suosittele ostamaan lämminveristä ravihevosta siinä toivossa, että siitä tulee kisaratsu. Kuva Vudekan kirjasta Tavoitteena tasapaino. – On myös haasteellista saada lämminverinen ravihevonen ymmärtämään askellajien lisäykset. – Haasteellinen ja herkkä tamma, joka antaa kaikkensa koko sydämestään, Karkkolainen kuvailee lämminveriravuri Tyyneä. TEKSTI: SUSANNA MALMSTRÖM KUVAT: SUSANNA MALMSTRÖM JA OUTI ALHO EMMIN BLOGI: WWW. – Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ennakkoasenteita hevosen rodun tai osaamistason suhteen. Minulla ei ollut tavoitteita ja päätinkin heti aluksi, että teen juuri sen, mihin hevoseni pystyy. Emmillä ei ole ollut minkäänlaista kunnianhimoa näyttää, että lämminveriravurista saa hyvän ratsun. Se on miellyttämisenhaluinen ja nauttii työnteosta ihmisen kanssa. Emmi Alho toteaa. eräs kansainvälinen koulutuomari sanoi minulle, ettei olisi uskonut Tyynen olevan lämminverinen ja huomautti iloisesti, että tämän hevosen kanssa tulen oppimaan aina jotain uutta. Omalla tallilla on kenttä ja maneesilla käydään noin kaksi kertaa kuussa valmennuksissa. RAKKAUDELLA, EI KUNNIANHIMOLLA Emmi Alhon ja Tyynen tämän hetkinen valmentaja on arvostettu kansainvälinen kouluratsastustuomari Tiina Karkkolainen Vihdistä. Olen itsekin kehittynyt samalla ja molemmin puolinen luottamus vain vahvistuu vuosien myötä
– Kyllä tallille pitää tarvittaessa päästä pikkukengissä, Heikkilä naurahtaakin. – Kouluratsastajana ja -tuomarina näen välillä tilanteita, joissa hevosesta on alistettu pelkkä ahneuden väline. Remonteissa ei ole käytetty juuri lainkaan ulkopuolista apuvoimaa, vaan touhukas pariskunta on puurtanut koko homman hartiavoimin. REMONTTEJA JA RAKENTAMISTA Sanna Heikkilä osti Killerin Kilpatallin puolisonsa Harri Mehton kanssa kolme vuotta sitten. viisi hevostallia, joista Killerin Kilpatalli on suurimpia. Kun lopettaa täydellisyyteen pyrkimisen ja antaa hevoselle mahdollisuuden hoksata asioita itse, alkaa tapahtua ihmeitä. Jokaiselle hevoselle on oma aidattu tarha. Yksi investointisuunnitelma on rakentaa tarhoihin myös katettuja tiloja. Heikkilällä on vankka kouluratsastustausta, mutta hän on rakentanut hevossuhdettaan myös toisenlaisten lähestymistapojen kautta. K illerin Kilpatalli rakennettiin vuonna 1986. Sanna tuskin osasi aavistaa, että jonakin päivänä hän omistaisi paikan. Heikkilä kertoo, että vuokralaisiksi on valikoitunut ajatus- ja asennemaailmaltaan hyvin samankaltaisia ihmisiä, joille hevosen fyysinen ja henkinen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää. Killerin Kilpatallilla Jyväskylässä on panostettu hevosten hyvinvointiin. Lopputulos on upea: talli on käytännöllinen, moderni ja viihtyisä: – Killerillä on mainiot puitteet hevosten pitoon, mutta aivan kaikkea ei tietenkään näin lähellä ison kaupungin keskustaa voida toteuttaa. Ratsastetaan aggressiivisesti kuuntelematta hevosta; se kirskahtaa minulla heti. Sanna Heikkilä, 42, muistaa sen hyvin. Jyväskylän Killerin alue tunnetaan raviradastaan. Yksityishevostalli Killerin Kilpatallissa on tilaa 16 hevoselle. Estehevoset Pedro van het Sonnishoff punaisessa ja Kvatro sinisessä loimessaan.. Tallissa on tilaa 16 hevoselle, ja kaikki karsinapaikat ovat tällä hetkellä täynnä. Lännenratsastus ja pitkin ohjin rennosti ratsastaminen kehittävät hevosen ja ratsastajan välistä luottamusta. Talli on myös hyvin siisti. Isojen remonttien tekeminen vuokralaisena ei kuitenkaan houkutellut. Työmiehet painoivat kädenjälkensä betoniin, ja hevostytöt haukkoivat kilpaa henkeään: kuinka upea paikka! Tila tunnettiin tuolloin Jyväskylän kilpatallina, ja se oli paikka, jota nuoret ratsastajanalut tutkailivat ihaillen, ehkä vähän kateellisinakin. SANNA HEIKKILÄN TIE ON KULKI TALLITYTÖSTÄ TALLIN OMISTAJAKSI Ratsutalli Killerin raviradan kupeessa Sanna Heikkilä on viettänyt Killerillä käytännössä koko ikänsä: tallitytöstä kasvoi kilparatsastaja, valmentaja, tuomari ja lopulta tallin omistaja. Alueella toimii 56 HEVOSMAAILMA Kun omistajanvaihdos lopulta tehtiin, Heikkilä pisti tuulemaan: hän laajensi tallia, suurensi samalla karsinoita, rakensi puolisonsa kanssa pihaan 45-metrisen maneesin moderneine taukotiloineen ja raivasi pihasta tilaa 41-metriselle kentälle, pyörökentälle ja yksilöidyille tarha-aitauksille. Kengityskarsinan vieressä katossa roikkuu upouusi solarium, jonka alla hevoset voivat kuivatella ja lämmitellä lihaksiaan. Heikkilällä itsellään on tallissa yksi hevonen, loput paikat on vuokrattu. Raviurheilukeskuksen tietämillä on aina ollut tilaa myös ratsastajille, mutta nykyään koulu- ja esteratsut ovat vallanneet oikeastaan koko paikan: ravihevosia nähdään vain raveissa ja hiitillä. Suurin osa tallin hevosista on kilpailevia tai eläköityneitä koulu- ja esteratsuja. Aiemmin Heikkilä hoiti tallia vuokralaisena ja harmitteli, kun aikoinaan niin upea rakennus alkoi vähitellen ränsistyä. HEVOSLÄHTÖISTÄ HUOLENPITOA Killerin Kilpatallilla viihdytään hyvin. Maalaislaitumista voidaan vain haaveilla, mutta eivät kalliiden kisahevosten omistajat sellaisia oikeastaan kaipaakaan, Heikkilä kertoo. Killerin kilpatallin varustetaso on nykyaikainen. Hevosen arvostaminen onkin Heikkilän hevosenhoitoideologian kulmakiviä. – Vähemmän on enemmän
HEVOSMAAILMA 57. Sanna Heikkilän hevosideologia on lempeä ja rauhallinen. Hänelle ratsu ei ole kilpaurheiluväline vaan elävä olento, jonka tahtoa ja luonnetta tulee kunnioittaa. KUN LOPETTAA TÄYDELLISYYTEEN PYRKIMISEN JA ANTAA HEVOSELLE MAHDOLLISUUDEN HOKSATA ASIOITA ITSE, ALKAA TAPAHTUA IHMEITÄ
RAVURIN RATSUTTAJA Kentällä saa ratsastaa kumirouhepohjalla, taustalla näkyy myös valaistu pyörötarha. Huipputason kouluratsua Barokista ei kuitenkaan koskaan sukeutunut. Hän hankki nuorena itselleen entisen ravihevosen, jonka juoksu ei tahtonut kulkea. Heikkilä ratsutti Barok-lämminveristään ahkerasti ja kilpaili pian kansallisella tasolla: helppo A-luokka tuli voitettua usein, myös vaativaa B-luokkaa kokeiltiin ja joukkueiden SM-kisoissakin pyörähdettiin nimekkäässä seurassa. Naapuritallin ratsukko lainaa kenttää aamutreeneissään. Hevonen oli jalkavaivainen ja se piti lopettaa vain neljän vuoden ikäisenä.. Heikkilän nykyinen ratsu on 8-vuotias ruuna Sonata Arctica, tuttavallisemmin Roomeo. Barokin jälkeen Heikkilä hankki itselleen GP-tason kouluhevosen, mutta kilpailu-ura ei päässyt tuolloinkaan täyteen vauhtiin. 58 HEVOSMAAILMA Heikkilän oma tie kilparatsastajaksi ei ole aivan perinteinen. – Eläkkeellä se tietenkin oppi kaikki temput, Heikkilä naurahtaa
– En haluakaan saada asioita liian helpolla. – Olen nyt vaativan tason tuomari, mutta aion korottaa oikeuksiani. Pieniä investointeja tehdään koko ajan ja tallista halutaan mahdollisimman hyvä. VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN Heikkilän nykyinen hevonen Sonata Arctica on 8-vuotias ruuna, jolla Heikkilä ratsastaa huvikseen ja oppimismielessä. Tätä ennen haluan kuitenkin opetella muutaman liikkeen: ollakseni hyvä tuomari haluan myös tuntea sen, mitä näen, Heikkilä toteaa. Hän kertoo, että junioriratsastajien kehityksen seuraaminen on työn parhaita puolia: – Nykyään lasten vanhemmat ovat hyvin hommassa mukana ja lapset tuntuvat ymmärtävän hevosenhoitoon liittyvän kokonaisuuden paremmin kuin minun heppatyttönuoruudessani, Heikkilä toteaa. Tuomaroinnin ja ratsastamisen ohella Heikkilä myös valmentaa ratsastajia. Killerin Kilpatallin kehittämisen suhteen Heikkilällä ei ole tällä hetkellä suurempia suunnitelmia. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Sanna Heikkilä ja Harri Mehto viihtyvät maneesin oheen rakennetussa taukotilassa, joka on nimetty Hard Rocky Cafeksi Heikkilän edesmenneen Barok-ratsun mukaan. Hänellä ei enää ole haaveita tai suunnitelmia kilpaurasta, mutta kouluratsastuksen tuomarina hän haluaa kuitenkin pysyä alan kehityksen mukana. listoja ja että jokaiselle hevoselle on runsaasti omaa tilaa. Toisaalta jossittelusta ei ole mitään iloa. Nykyään elämässäni on niin paljon muutakin – osaan nauttia, viihdyn kotona ja lomallekin ollaan päästy! Heikkilä hymyilee. Heikkilä harmittelee, että hänellä ei ollut nuorempana resursseja satsata todella hyviin hevosiin ja valmennukseen; kilpailuhistoria näyttäisi aivan toiselta jos rahaa olisi ollut. HEVOSMAAILMA 59. Tallin kehittämisessä laatu korvaa määrän: vaikka olisi taloudellisesti järkevää kasvattaa tallin kokoa vielä vähän, ei Heikkilä halua sitä tehdä – on parempi, että maneesiin ei tarvita pitkiä varaus- KILLERILLÄ ON MAINIOT PUITTEET HEVOSTEN PITOON, MUTTA AIVAN KAIKKEA EI TIETENKÄÄN LÄHELLÄ ISON KAUPUNGIN KESKUSTAA VOIDA TOTEUTTAA. Aktiivisen kilpauran aikana elämä pyöri täysin Barokin ympärillä. Killerin Kilpatallin hevoset lämmittelevät upouuden solariumin alla. Heikkilällä on paljon kokemusta jalkaongelmaisista hevosista, joten hän haluaa panostaa esimerkiksi laadukkaisiin pohjamateriaaleihin, esimerkiksi kentällä hevoset juoksevat kumirouheen päällä
60 HEVOSMAAILMA. Erityisen huolissaan ovat suomenhevosten kasvattajat. Varsoja syntyy liian vähän ja ala kaipaa nuoria kasvattajia. SUOMENHEVOSTEN TILANNE HUOLESTUTTAVALLA TASOLLA Lama kouraisi hevosalaa Taloudellinen lama näyttää kouraisevan laajalla rintamalla hevosalaa. – Suomenhevosen kasvattajiksi on saatava lisää nuoria hevosalan yrittäjiä. Vanhan ajan ”pussihousumiehet” ovat jo ikääntyneet ja ala kaipaa uuden sukupolven yrittäjiä
Hippos Ry Suomessa syntyneet varsat Hevosalan faktaa r 4VPNFTTB PO 75 000 hevosta. Jalostuspäivät Porissa avannut Pertti Teini vaati toimia Suomen Hippoksen suunnalta. Lämminveritammojen astutusmäärä on laskenut yli 35 prosenttia. – Tietysti minua harmittaa suomenhevosten kohdalla se, että palkkiotaso on alhainen eikä pienempien ratojen lähtöjä saada täyteen. – Peräänkuulutan Suomen Hipposta mukaan elvyttämään kasvattajakuntaa. – Tilanne on jo kriittinen, toteaa Satakunnan alueen hevosjalostusliitto ry:n varapuheenjohtaja Pertti Teini Kokemäeltä. Se on tosiasia, että taantuma näkyy kaikessa toiminnassa. Viime vuonna lämminverisiä tammoja astutettiin Suomessa enää 1897 kappaletta. Ravipäivät ovat vähentyneet ja kaikki alan tunnusluvut ovat murheellisia. r 4VPNFTTB PO SBWJSBUBB r 5PUP SBWJQÅJWJÅ WJJNF WVPOOB r 1BJLBMMJTSBWFKB r 4VPNBMBJTSBUPKFO NBL samat palkinnot vuonna OPJO NJMKPPOBB euroa (+ 2,9 %) r ,JMQBJMMFJUB IFWPTJB (7671) – SUOMEN HIPPOKSEN TULISI NYT RÄVÄKÄSTI OLLA TUKEMASSA VAIKEUKSISSA OLEVAN HIENON RODUN KASVATTAJIA. Suomenhevostammojen astutusluvut ovat samalla tasolla kuin 1990-luvun laman aikana. Kilpailevien hevosten ja ohjastajien määrät ovat pienentyneet. Vielä vaikeampi tilanne on suomenhevosten kohdalla. – Suomen Hippoksen tulisi nyt räväkästi olla tukemassa vaikeuksissa olevan hienon rodun kasvattajia. Tällaista rotua ei ole muualla ja siksi se kannattaa pitää elinvoimaisena. Ravipäivät ovat vähentyneet. – Noin 80 prosenttia suomenhevosista on ravihevosia. r 5BMMJU UZÕMMJTUÅWÅU ZMJ 15 000 ihmistä. Alalla tapahtunut kustannustason nousu huolestuttaa kaikkia hevosalan ihmisiä. V uonna 2008 alkanut taantuma on laskenut kaikkia ravialan tunnuslukuja. HEVOSMAAILMA 61. Ratojen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, Pertti Teini Kokemäeltä toteaa. Nyt on kiire pohtia, miten alalle saadaan lisää suomenhevosten parissa toimivia nuoremman polven kasvattajia. 2 000:n astutuksen rajaa on pidetty kriittisenä rajana sille, että voidaan tehdä jalostusta pelkän hevostuotannon sijaan. – Vaikeassa tilanteessa myös Suomen raviradoilla on tehtävä sopeuttamistoimia. TÄLLAISTA ROTUA EI OLE MUUALLA JA SIKSI SE KANNATTAA PITÄÄ ELINVOIMAISENA. TILANNE VAATII SOPEUTUMISTA Porin jalostuspäivillä puhunut Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Pekka Soini muistutti, että nykyi- r ,JMQBJMMFJUB PIKBTUBKJB r 4VVSJO ZMFJTÕUBQBIUVNB ,VPQJPO LVOJOLVVTSBWJU . Vuonna 2012 Suomessa syntyi 1 262 suomenhevosta. Porissa maaliskuussa pidetyillä Hippoksen jalostuspäivillä kannettiin huolta sekä lämminveristen että suomenhevosten tulevaisuudesta. LBUTPKBB . r 4VPNFTTB TZOUZOFFU varsat 2013: Lämminveriset 1279 (vuonna 2012: 1577) Suomenhevoset 1151 (1262) r )FWPTUBMMFKB OPJO . Vaikka toimimme sekä lämminveristen että suomenhevosten kanssa, olen erityisen huolestunut suomenhevosen kasvattajakunnan ikääntymisestä
Kilpailevien hevosten yksityisomistajien määrä on laskenut vuodesta 2008 yli 20 prosenttia. – Minä näen ongelmaksi sen, että internet on vienyt radoilta pelaajia kotikoneiden ääreen. RAVIRADOILLE JO NYT PITKÄT MATKAT Suomessa on 43 ravirataa. PENTTI EERIKÄINEN Euran satakuntalaisessa QFMUPNBJTFNBTTB TJKBJUTFF ,BUSJ KB 1BTJ 5FJOJ IFWPTUJMB KPTTB uskotaan suomenhevoseen ja rodun tulevaisuuteen. Päällekkäisyyksiä tulee karsia ja etsiä keinoja, joilla pienempi joukko hoitaisi useampia asioita useammalla kuin yhdellä radalla. Nyt hevospuoli tekee perustyön, mutta pelien pyörittäjät keräävät valmiista pöydästä hyödyn. Toimitusjohtaja näkee tilanteen vaikeuden ja tuntee alan kehityksen. Onko niitä liian paljon. Mielestäni on hyvä, että ratoja on eri puolilla maata. – Raviurheilun on alana oltava kunnossa. Meidän on pakko sopeutua tähänkin tilanteeseen. Harrastuksen kannalta on hyvä asia, että ala on levittäytynyt laajasti Lappia myöten. Ilman hevosia ei ole raveja ja ilman katsojia ei ole tunnelmaa. Joku on pelkistänyt tilanteen toteamukseen, ettei ilman hevosia pidetä yksiäkään raveja. Muutokset kuuluvat normaaliin talouden vaihtelun piiriin. Toivottavasti tapahtuma antaa piristysruiskeen koko alueen hevostaloudelle. – Olen mukana Kokemäen radan toiminnassa. /603&5 ,"47"55"+"5 &63"45" – Ravipäivä on tilipäivä Suomessa syntyy tällä hetkellä suomenhevosia saman verran kuin 1990-luvun lamavuosina. Suomessa pitäisi nykyistä tarkemmin jaotella radat, joilla ajetaan läpi vuoden ja missä vain osa vuodesta. Ongelmat kuitenkin kulminoituvat raviradoille. – Suomi on maantieteellisesti iso maa. – Ei ole, Pertti Teini sanoo. Se on selvästi kesärata, ja meidän juhannusravimme ovat maankuulu tapahtuma. Kuva: Suomen Hippos/ Irina Keinänen nen tilanne vaatii sopeutumista myös hevosalalta. – Satakunnan raviväellä on tulevana kesänä hieno esittäytymispaikka, kun Porissa järjestetään kuninkuusravit. Jo nyt matkat ovat pitkiä ja aiheuttavat suuria matkakuluja. Hän ei usko, että hevoskasvatusta voi elvyttää pelkkien tukirahojen turvin. Pekka Soini ja Pertti Teini ovat 62 HEVOSMAAILMA yhtä mieltä siitä, että raviratojen toimintaa on tehostettava. – Hevosalan kehityksen kannalta olisi välttämätöntä saada nostettua kasvattajien arvostusta, Pasi Teini sanoo.. – Kyllä se on totta, että yhden raviradan pyörittämisessä on nykyisin liian monta organisaatiota, Pertti Teini myöntää. Kokonaan toinen asia on se, miten nykyisessä tilanteessa tuotto ja kulut tulisi jaettua oikeudenmukaisesti
Nyt eletään sellaista aikaa. Alan vaikeudet tuntuvat kaikissa asioissa. Palkkioista riittää aina puhumista, mutta alan yleinen kustannustason nousu koettelee Katrin ja Pasin ensimmäinen suomenhevonen. KOKO PERHEEN HARRASTUS – Ravipäivä on tilipäivä! Tai ainakin pitäisi olla. – Kyllä ravipäivä on tilipäivä. Pelkästään varsan opetus maksaa 600-700 euroa kuukaudessa. – Kasvattajan arvostus on huono niin taloudellisesti kuin muutenkin. Suomenhevosten lähtöjä on vähemmän, kun ravipäivien määrä on laskenut. – Varsakauppa on tällä hetkellä plus miinus nolla. – Ei elanto helpolla tällä alalla irtoa. Ainakin Teinin perheen kohdalla suomenhevosen kasvatusketju on hyvissä kantimissa. sen suuren pilkkeen oman varsansa olemuksesta. Viime kesänä näkyvin menestys tuli kuninkuusraveista, missä Pasin A.T. Yksi asia tuntuu hiertävän erityisesti Pasin mieltä. – Se tuntuu olevan suuntaus, että kulut nousevat eri tahtia kuin tulot. Mistä tulee tämän hevostilan tuotto. PENTTI EERIKÄINEN HEVOSMAAILMA 63. Hänelle kertyy matkapäiviä vuodessa liki 150 ja kilometrejä kertyy vetoauton mittariin noin 40 000. Jokainen hevosihminen toivoo, että juuri hänen tarhassaan kirmaa se tulevaisuuden tähti. Kaikki sanovat olevansa hevosharrastajia. Ison perheen lisäksi siihen kuuluvat kiinteästi hevoset ja vaimon koirat, Pasi Teini sanoo. – Meillä on tällainen elinpiiri ja elämänmuoto. – Pakkohan se on uskoa, Pasi vakuuttaa. 1-vuotiaat Katri ja Pasi Teini ovat hyvä esimerkki siitä, miten suomenhevosen kasvattajista löytyy myös nuoria. Moni näkee Katri ja Pasi ovat lähteneet rohkeasti kasvattamaan suomenhevosia. Nyt 23-vuotias tamma Mimmuli viettää ansaittuja eläkepäiviään Teinin perheen hevostilalla Eurassa. Ikähaarukka on 7-21 vuotta ja kaikki tuntuvat olevan hevosista kiinnostuneita. Minä uskon vankasti hevosalan nousuun. Ei ole kauaa siitä, kun yksi lapsi olisi halunnut jäädä viikonlopun jälkeen tänne maalle. Siinäkö sitten on alan viehätys, että tähtiä syntyy harvoin ja odotukset tuottavat useimmiten pettymyksiä. Perheessä on kuusi lasta. Pohjanmaan radat ovat tuttuja niin kuin nämä lähempänä olevat etelän radatkin. – Toivottavasti tästä joukosta löytyy myös jatkajia hevostilalle. Ensimmäinen suomenhevonen meillä oli sukulaismieheltä Pertti Teiniltä ostettu tamma Mimmole. Hevonen hankittiin vuonna 1996 ja nyt se viettää täällä meillä eläkepäiviään. Teinin hevosperheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kuusi iloista lasta. Hevoskaupassa kysytään jo kykynsä näyttäneitä nuoria ravureita. Muitakin suunnitelmia on vireillä. – Kyllä tämä aika näkyy raviradoilla selvästi. Iloisen ja avoimen perheen asenteesta huokuu usko tulevaisuuteen. Visku sijoittui neljänneksi. Ainakin tällä hetkellä innostus on kovaa ja monipuolista, vanhemmat kertovat. Jonain päivänä tämäkin lama helpottaa. – Kyllä se tulee suvusta jo vähän kauempaa. Siinä on monta mutkaa matkassa ennen kuin nuori hevonen valmis ravihevonen. Euralaisella hevostilalla uskotaan vahvasti tulevaisuuteen. – Tällä hetkellä meillä on viisi suomenhevosta, joilla ajetaan kilpaa. Kesäksi on tulossa kolme lisää. Esimerkkinä orimaksut, eläinlääkärikulut, polttoainekulut ja erilaiset Hippoksen maksut. – Käyn raveissa Kuopiossa ja Mikkelissä. – Meillä käy täällä kaupunkilaislapsia, joille halutaan tarjota uusia kokemuksia erilaisesta elinpiiristä. Tai ainakin sen pitäisi olla, Pasi naurahtaa. 40 000 KILOMETRIÄ VUODESSA Pasi Teinin reviiri kuulostaa melkoisen suurelta alueelta. Mistä juontaa kiinnostuksesi suomenhevosiin. jo ennen kuin hevonen on saatu starttiin saakka. – Koko ajan tässä meillä on meneillään jotain rakennustouhua
64 HEVOSMAAILMA. Rotuesittely Merja Backström sanoo, että kuuman andalusialaisen kanssa pärjää, kun muistaa olla kärsivällinen ja rauhallinen
Viikon Espanjassa tuotti tulosta ja Merja Backström löysi siivousalan yritykselleen kauniin andalusialaistamman. Merjalla nimittäin oli jo hevonen: säyseä sekarotuinen tamma Natte oli ollut Merjalla jo kuusi vuotta. HEVOSMAAILMA 65. Merja ja hänen edesmennyt aviomiehensä Antti Backström matkustivat usein Espanjaan lomailemaan. Upsalan omistaa MTBSiivouspalvelut Oy. T ammikuussa 2011 kaksi suomalaisnaista kiertelivät siittoloita Espanjassa. Merja Backström ja Upsala. Antin kuoleman jälkeen Merja tiesi haluavansa tehdä vielä jotain repäisevää. Mutta sitä hän ei vielä tiennyt, että tämä räväkkä teko olisi hevosen ostaminen Espanjasta. Heidän tavoitteensa oli löytää andalusianhevonen ratsuksi toisen heistä omistaman yrityksen työntekijöiden käyttöön. Merja Backström on tyytyväinen menohaluiseen tammaan ja kertoo, että andalusialaisen koulutuksessa tarvitaan kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. ANDALUSIALAISTAMMALLA RIITTÄÄ TEMPERAMENTTIA Upsala matkusti Suomeen Espanjasta Andalusianhevonen Upsala matkusti Euroopan halki Espanjasta Suomeen, Inkooseen
Renesanssiajasta Ranskan vallankumoukseen saakka andalusianhevonen oli suosionsa huipulla ja sitä käytettiin sen uljaan ulkonäkönsä ja näyttävien liikkeittensä vuoksi paljon koulu- ja näytösratsuna. Hän oli ihastunut kyseiseen rotuun sekä Apassionata-hevosshow’ssa Helsingissä sekä Espanjassa matkustellessaan. Pienikokoinen tuontitamma Upsala on nyt kahdeksanvuotias. Andalusianhevosia kasvatetaan Espanjan armeijan siittoloissa ja Espanjan valtio valvoo myös yksityisiä andalusianhevosen kasvattajia. Nykyään hevosen kotimaassa Espanjassa andalusialaista käytetään härkätaisteluhevosena. Pura Raza Española, PRE = puhdasrotuinen espanjalainen) 66 HEVOSMAAILMA Espanjaksi: Pura Raza Española, PRE, (”puhdasrotuinen espanjalainen”) Andalusianhevonen polveutuu berberinhevosesta ja arabianhevosesta. Andalusianhevosella on suuri merkitys risteytysjalostuksessa, siitä polveutuvat useimmat Amerikan mantereen hevosrodut. Muualla maassa rotu on suosittu kaikissa lajeissa. Vaikka hevosen reaktio oli pieni, katkaisi se takajalkansa säikähtäessään ja se jouduttiin lopettamaan heti. Sitten Merja keksi, mitä räväkkää hän halusi tehdä: hän halusi hankkia andalusianhevosen – eikä ainoastaan itselleen, vaan kaikki- en työntekijöidensä käyttöön. Jo 20 000 vuotta vanhoissa luolamaalauksissa on kuvattu hevosia, jotka ovat hyvin saman rakenteisia kuin andalusialaiset. Näistä hevosista polveutuivat myös useimmat värirodut.. Natte säikähti jotain ja hypähti ylöspäin. UUSI YSTÄVÄ PITKÄAIKAISEN TILALLE Uuden vuoden aattona 2010 Merja ja Natte tekivät tavanomaisen ratsastuslenkin Inkoon metsissä. Andalusianhevonen -härkätaisteluhevonen Upsala on andalusianhevonen eli PRE (Esp. Merjan pitkäaikainen ystävä oli poissa ilman ennakkovaroitusta
Edellinen oma hevonen oli rauhalli- nen, mutta Upsalan esittelyvideon nähtyään Merja ihastui hevosen menohaluihin. Ja Yeguada Aimaran –siittolasta Merja löysi uuden hevosensa Upsalan. Videolta näin, että hevonen on kova menemään ja sanoin, että haluan tuon. Vaikka kaupoista sovittiin ensimmäisen viikon aikana, ei Merja halunnut tuoda hevosta heti Suomeen. Jos matka menee HEVOSMAAILMA 67. NIMI RUOTSALAISKAUPUNGIN MUKAAN Merja Backström ei aikaillut: jo tammikuussa hän ja hänen espanjaa puhuva ratsastava ystävättärensä Piritta Sallinen viettivät viikon Espanjassa. EI KENENKÄÄN MUUN HEVONEN Merja Backström kertoo, että hän kävi tutustumassa myös Suomessa asuviin andalusialaisiin ennen matkaansa Espanjaan. KUUKAUSI OPPIMATKALLA ESPANJASSA Vuonna 2011 Upsala oli viisivuotias ja peruskoulutettu. Lähtöä edeltävänä päivänä Merja joutui viemään viisitoistavuotiaan ja kuuroutuneen Meeri-koiransa eläinlääkärille. Tilanne oli erityislaatuinen, sillä siittolat eivät usein halua ottaa ulkopuolisia tiloihinsa pitkäksi ajaksi. – Opin, että näitä hevosia täytyy todella rauhoittaa, jos ne kuumuvat. Seuraavana päivänä tuore andalusialaisen omistaja lähti takaisin Suomeen yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampana, mutta ilman toista koiraansa. – Asuin englantilaisten omistamassa talossa lähellä siittolaa ja kävin ratsastamassa Upsalalla kolme kertaa viikossa, Merja kertoo. Sen sijaan hän palasi itse toukokuussa kuukaudeksi Espanjaan kahden valkoisen länsiylämaanterrierinsä kanssa. UPSALA MUUTTI SUOMEEN SUORAAN SYNTYMÄTALLILTAAN, JOSSA TAMMAT JA VARSAT LAIDUNTAVAT ISOISSA LAUMOISSA ULKONA. REITTI KOTIIN EUROOPAN HALKI Merja Backström etsi netistä hevosia kuljettavia yrityksiä ja tutki huolellisesti heidän tarjontaansa. Kaupungin nimi kiehtoi siittolan omistajia ja niinpä Upsala sai nimensä Ruotsin neljänneksi suurimman kaupungin mukaan. Vanhan koiran sydän ei jaksanut enää jatkaa, ja Meeri tuhkattiin Espanjassa. Rämäpäinen Merja on harrastanut ratsastusta pitkään. Merja kuitenkin otti ratsastustunteja siittolan ratsuttajalta, sillä hän halusi oppia tuntemaan uuden ratsunsa kotimaan tavat. – Upsala on temperamenttinen. He päätyivät Almogian kylään La Capelania –nimiselle tilalle, jossa toimii siittola nimeltä Yeguada Aimaran. – Monilla oli huonot autot, joten päädyin yritykseen, jonka kalusto oli näkemistäni paras. Vaikka Upsalan nimi viittaa Suomen naapurimaa- han, on hevonen puhdasrotuinen andalusialainen ja kotoisin Espanjasta. Hän ei kuiten- kaan halunnut hevosta, joka olisi ollut jonkun muun omistuksessa, vaan hän halusi tuoda hevosen suoraan siittolasta. Upsala on sopeutunut hyvin Suomeen, vaikka se ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt lunta ja sen ensimmäinen talvi meni liukastellessa. Siittolaa pitävät isä ja tytär, ja tyttären ystävätär oli ollut vaihto-oppilaana Uppsalassa, Ruotsissa. Almogia sijaitsee Etelä-Espanjassa noin 30 kilometriä Malagasta vuorille. Omalla käytöksellä pystyy vaikuttamaan moneen asiaan. Hinta oli hieman enemmän kuin muilla, mutta näissä asioissa ei voi tuijottaa hintaa. Merja Backström ei kuitenkaan etsinyt piaffeja ja passageja taitavaa kiitäjää, vaan omaan ja työntekijöidensä käyttöön sopivaa hevosta
Kuva: SICAB. Monikalla on itselläänkin ollut andalusialaisia, joten hän tuntee rodun luonteen ja käytöksen. Kuljetus osoittautui joka pennin arvoiseksi. TULISEN TAMMAN KANSSA TULEE HILJAA HYVÄ Upsala muutti Suomeen suoraan syntymätalliltaan, jossa tammat ja varsat laiduntavat isoissa laumoissa ulkona. Hevonen pääsi lepäämään ja jaloittelemaan ja lopulta, reippaan viikon matkan jälkeen Upsala pääsi Inkooseen uuteen kotitalliinsa. Suomessakin Merja halusi apua 68 HEVOSMAAILMA räväkän tammansa kanssa. Se ei ollut koskaan nähnyt lunta ja ensimmäinen talvi menikin liukastellessa. Lähes joka päivä Merjaa suuntaa tallille kuuden aikaan aamulla. Suomalaisetkin pääsevät ihailemaan korkealle koulutettuja andalusialaisia vuosittaisena Helsingissä vierailevassa Apassionata-showssa. Myös siivousyrityksen työntekijät ratsastavat hevosella ja nauttivat sen ystävällisyydestä. Alkuaikoina vilkas Upsala limbosi aidan ali ja hyppäsi välillä sen yli, mutta nykyään se pysyy jo nätisti tarhassaan. – Olemme nyt tehneet toista vuotta töitä Upsalan kanssa. Merja kuvailee Upsalan hassua aamutapaa nauraen: Hevonen asettaa molemmat etukaviot päällekkäin pitkälle eteen ja venyttää koko ruumistaan yön jäljiltä. Hevonen vastasi pitkällä hirnahduksella, kuukauden yhteiselo Espanjassa oli jättänyt Merjan ääneestä muistijäljet hevosen mieleen. Andalusialaiset ovat aistikkaita, kauniita ja erittäin älykkäitä hevosia. Välillä matka pysähtyi kuljetusyrityksen yhteistyötalleille. Hän palkkasi kouluratsastaja Monika Korpikangas-Saloniuksen ratsastamaan Upsalalla sekä antamaan Merjalle ratsastustunteja. Kuva: SICAB.. Kuva: SICAB. SICAB-tapahtumassa käy vuosittain noin 240 000 kävijää ja paikalla on myös tuhansia andalusian eli PRE-hevosia. Hiljaa hyvä tulee, Upsala on edistynyt paljon. TEKSTI: SUSANNA SHEARMAN KUVAT: MERJA BACKSTRÖMIN ALBUMI LISÄTIETOJA SIITTOLASTA: WWW.YEGUADAAIMARAN.COM Andalusianhevoset ovat espanjalaisten ylpeys. Sen kanssa täytyy olla erittäin kärsivällinen. Merja on itsekin oppinut tuntemaan hevosensa ja tietää, että välillä Upsala tarvitsee pari päivää lepoa, kuin sulatteluaikaa, jolloin se työstää kaikkea oppimaansa. Hän ratsastaa ja lähtee sitten töihin. Andalusialaisia koulutetaan usein mitä näyttävimpiin temppuihin. – Onko se mun Upsalani siellä. huonosti, saat hermoheikon hevosen Suomeen. Merja kertoo, että hän käveli autoa vastaan ja hihkaisi tervehdyksen andalusialaiselleen
Liikkeet: Korkeat, uljaat, ilmavat ja pyöreät. Siksi rotu sopii erityisen hyvin korkean koulun vaatimiin liikkeisiin. Silmät: Isot ja lempeät. Takaosa: Erittäin vahva ja pyöreä, häntä melko alhaalle kiinnittynyt. Jouhet: Pitkät, paksut ja kiharat HEVOSMAAILMA 69. Säkäkorkeus: 150 – 160 senttiä Jalat: Keskipitkät, kuivat ja vankkaluustoiset. Luonne: Säyseä. Lavat: Leveät, vahvat ja melko pystyt. Andalusianhevosen rotumääritelmä Andalusianhevonen on voimakas ja tiivis- ja lyhytrunkoinen hevonen, mutta samalla hyvin näyttävä. Pää: Komea, aavistuksen kyömy ja otsa leveä. Värit: Tavallisimmin kimo, myös violettiin vivahtava papumus taikka ruunikko, aiemmin suosituin väri oli tiikerinkirjava, harvinaisempia ovat rautias ja voikkovärit. Rinta: Leveä, kyljet pyöreät ja hyvinmuodostuneet. Luonteeltaan hevonen on erittäin jalo. Kaula: Melko lyhyt ja lihaksikas, kaareva ja tyylikäs
70 HEVOSMAAILMA. Kuva: Emilia Ahlström LÄMMINVERIRUUNA SCOTCH PRINCE OLLUT ELÄKKEELLÄ JO 26 VUOTTA Ikinuori 39-vuotias Korpilahdella tehdään lämminveristen historiaa. Ruoka maittaa entiseen malliin. Ikä ei tunnu painavan 39-vuotiasta Scotch Princeä. 39-vuotias Scotch Prince on ollut eläkkeellä jo 26 vuotta
G.A. tosumma on runsaat 10 000 euroa. – Ähkyriski on olemassa, kun syöminen on hankalampaa näin vanhalla. Hevosen omistaminen tiesi sitä, että piti olla rahaa, millä ostaa heiniä! VOIMAKAS LUONNE KOSTAUTUI RADALLA Scotch Princelle kertyi raviuran aikana kaikkiaan 191 lähtöä. Kun ruunan ura alkoi olla loppusuoralla vuonna 1984, Ahlströmin isä päätti myydä sen. – Ruokinnan joutuu näin vanhalla hevosella katsomaan uudelleen. Scotch Prince (i. PAHA ÄHKY ISKI PARI VUOTTA SITTEN Scotch Prince on ollut koko ikänsä perin terve. Kotsilla on vanha tarhakaveri, ja elämä sujuu rauhallisesti eteenpäin: syömistä, ulkoilua ja nukkumista. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Vasta vanhemmiten on tullut vaivoja, jotka voi laskea ikävuosien piikkiin. – Ainakin se on aina ollut perusterve. Eläkkeellä se on ollut siten jo 26 vuotta. Sillä on oma ruokavalio, pääasiassa se syö teollista rehua. Ja tuossa se vieläkin elää, Ahlström nauraa. Mika Ahlström ei ole kuullut, että kellään muulla olisi ollut näin vanhaksi elänyttä lämminverihevosta. Ahlströmin mukaan ruuna oli nopea ja ravivarma, mutta sen voimakas luonne kostautui kilpailuissa. Sain elämääni naisen ja opin vastuuntuntoa. ISO MERKITYS OMISTAJAN ELÄMÄSSÄ Kotsilla on ollut iso merkitys Mika Ahlströmin omassa elämässä. Talviaikanakin mentiin vähällä heinällä. Vieläkin jos silmä välttää se saattaa karata pihalle. Sitä ennen elämä oli ollut erilaista, rahaa tuli ja rahaa meni. – Hyvin se siitä kuitenkin parani, Ahlström kertoo. Mikään ei ole antanut merkkejä siitä, että vauhdikkaan Kotsin elämä olisi loppusuoralla. Ravihevosten kilpailuoikeus päättyy niiden täyttäessä 13 vuotta. – Lupasin Tarjalle, ettei hevosta myydä, ja pidän siitä huolta koko sen elämän. – Ihan yhtä hyvin ruoka maittaa nyt kuin nuorempanakin. Tosin ähky voi tulla mistä vaan. Ursus The Great) syntyi vuonna 1975 Jyväskylässä Martti J. Silloin oli jo uumoiltu, josko Kotsin elämä oli nyt tässä. Mika Ahlströmin isä osti ruunan kaverinsa kanssa, kun se oli kolmevuotias. Koska suussa ei ole enää montaakaan hammasta, se ei pärjäisi kuitenkaan enää heinällä ja kauralla. Sihvosen tallille. Ennätys on autolähetyksellä 17,6. Silloin 18-vuotias Mika oli ihastunut hevosen hoitajaan Tarjaan. – Joka aamu se lähtee juoksulla tarhaan tuolta portilta, kertoo hevosen omistaja Mika Ahlström. Lupauksella oli muitakin seurauksia: Tarja on tällä hetkellä Mikan vaimo. Syytä hevosen korkeaan ikään hän voi vain arvailla. V aikka Scotch Princellä eli tuttavallisemmin Kotsilla on ikää jo 39 vuotta, eivät vuodet tunnu painavan ikinuorta ruunaa. Mika Ahlström kertoo, että Kotsi on aina ollut hyvä syömään. – Se oli sellainen riehakka ori, Ahlström muistaa. TEKSTI: MAIJA SALMI KUVAT: EMILIA AHLSTRÖM Hyvä tarhakaveri pitää mielen virkeänä! HEVOSMAAILMA 71. Muutaman vuoden takainen kaularangan kipeytyminen parani kipulääkkeillä. Sittemmin hevonen ruunattiin. Voit- – JOKA AAMU SE LÄHTEE JUOKSULLA TARHAAN TUOLTA PORTILTA. – Tällä hetkellä näyttää siltä, että se saattaa elää vielä pitkäänkin. Mona B, ei. – Olen hevoselle kyllä kiitollisuudenvelassa. Scotch, e. Lisäksi sillä on elämäniloa ja se on luonteeltaan voimakas. MUUTAMALLA HAMPAALLA TEOLLISTA REHUA Scotch Prince eli tuttavallisemmin Kotsi on ollut eläkkeellä jo neljännesvuosisadan. Pari vuotta sitten Kotsi sai pahan ähkyn, mutta siitäkin selvittiin. – Se oli huonolle kuskille hyvä hevonen, ei tarvinnut muuta kuin istua kyydissä, Ahlström veistelee. Se on myös aika vekkuli ja tekee mielellään kiusaa. Mika Ahlström laskee ajaneensa kilpaa sillä 70-80 lähtöä. – Jos se ei halunut mennä ohi, niin se ei mennyt. Korpilahdella melkein koko ikänsä asunut Scotch Prince oli viimeisen kerran kärryjen edessä raveissa vuonna 1987
Savonia ammattikorkeakoulun hevostalouden opettaja Jenni Hakosalo testasi olkipahnaa omassa tallissaan. Raikas ja hajuton sisäilma tallissa luo viihtyvyyttä ja edesauttaa hevosten ja niiden hoitajien terveyttä. Uudella olkikuivikkeella poikkeuksellinen imukyky Uusi olkipahna pitää karsinan kuivana ja tallin sisäilman raikkaana. 72 HEVOSMAAILMA
Homeiden myrkyt altistavat hevoset ja ihmiset erilaisille vaivoille, Timonen sanoo. Nykyhevoset kärsivät yleisesti hengitystievaivoista kuten keuhkoahtaumataudista, Timonen sanoo. Käytössä kuivikekerros turpoaa kaksin-kolminkertaiseksi, jolloin kuiviketta kuluu vähemmän ja kokonaislannan määrä jopa puolittuu. Paperisilppu sisältää puolestaan erilaisia kemikaaleja ja painomustetta. HEVOSMAAILMA 73. Pahna imee itseensä neljä kertaa tilavuuspainonsa verran nestettä. Itiöt alkavat kasvattaa kaikin voimin rihmastoja jouduttuaan tiiviiseen, anaerobi- keen, jonka kosteuspitoisuus on ainoastaan 6,7 prosenttia. Erilaisia tallissa käytettyjä kuivikkeita löytyy markkinoilta laaja kirjo. Tästä samasta syystä turve jäätyy talviaikana ulkovarastossa möhkäleeksi, jota on hankala työstää, Timonen muistuttaa. Olkipahna kompostoituu nopeasti, jolloin lannan loppusijoitus on yksinkertaista. – Suomen olot ovat harvoin sellaiset, että olki saadaan paketoitua riittävän kuivana. Puru saattaa kuitenkin sisältää pinnoitus ja liima-aineita, jotka kulkeutuvat puupölyn myötä hevosten ja niiden hoitajien hengitysteihin. Olkipahna ei ole kuitenkaan pölytön, mutta Timosen mukaan pöly on seen tilaan. – Turve voi muodostua käytössä hintavaksi, sillä turve sisältää painostaan miltei puolet vettä. K uivikkeella on suuri merkitys paitsi hevosten, myös tallinpitäjien hyvinvoinnille. TOIMENPIDE TUHOAA KUIVIKKEESTA TAUDINAIHEUTTAJAT Rikkipuitu olki kuumennetaan, jotta siinä ei ole taudinaiheuttajia. Turpeen laatu voi kuitenkin vaihdella niin, että turpeen joukosta saattaa löytyä juurakon palasia ja kiviäkin. – Kuivikkeen olki tuotetaan Liettuassa, jonka sääolot mahdollistavat kuivan raaka-aineen. Tärkeä hyvinvointiin vaikuttava tekijä eläinten, kuten hevosten pidossa ovat kuivikkeet ja tallin sisäilma. PAHNA IMEE KARSINAN KUIVAKSI Timonen halusi kehittää kuivikkeen, joka olisi puhdas vieraista aineista, eläintaudeista ja homemyrkyistä. Super Pahnalle tehdään valmistusvaiheessa pölynpoisto. OLJEN MURSKAAMISEN JÄLKEEN KUIVIKE KÄSITELLÄÄN KUUMENTAMALLA. Koska olki ei sellaisenaan toimi riittävän hyvin kuivikkeena, teemme siitä rikkipuidun, tasalaatuisen kuivik- Olkipahna on käytössä riittoisaa. Testin mukaan purun tai oljen ja olkipahnan yhdistelmä toimi parhaiten. Turve pölisee voimakkaasti ja värjää vaaleita hevosia. Puuteollisuuden sivutuotteena syntyvä puru on suosittu hevostallien kuivike. Naturalia Finland Oy:n toimitusjohtaja, Super Pahnan kehittäjä Risto Timonen on perehtynyt eläintautien torjuntaan ja eläinten kuivitukseen vuosikymmenten ajan. Rutikuiva olkipahna ei kasva homesieniä ja on siten turvallinen vaihtoehto hevosille. – Olki on perinteinen hevostallien pehmuste, joka ei kuitenkaan sellaisenaan, kiiltäväpintaisena, pyöreänä putkena ime kosteutta. – Turve on luonnonmukainen, helposti maatuva kuivike. – Eläinten ja niiden hoitajien olot ovat nousseet erityisesti viime vuosina keskeiselle sijalle keskustelussa ja myös lainsäätäjien keskuudessa. PAALATUSSA OLJESSA ELÄÄ HOMEITIÖITÄ Paalatussa oljessa voivat pesiä myös homeitiöt, jotka rasittavat hevosten ja niiden omistajien terveyttä. Syntyi uuden ajan olkikuivike, Super Pahna
Jennin oman tallin viisi hevosta kokeilivat uutta kuiviketta. Hevonen pysyi kuivikkeen ansiosta puhtaana ja karsina hajuttomana. Normaalisti pissapaikalla on puolen metrin märkä alue, mutta olkipahnan myötä kostea läntti oli halkaisijaltaan ainoastaan 15 senttiä. Itse haluan ehdottomasti varmistua tuotteen puhtaudesta sekä eläinten ja hoitajien turvallisuudesta, Timonen sanoo. Oljen murskaamisen jälkeen kuivike käsitellään kuumentamalla. – Yhdessä karsinassa käytettiin olkipahnan ja purun yhdistelmää, jossa yksi neljäsosa oli purua, loput Super Pahnaa, kahdella hevosella oli kuivikkeenaan Super Pahnaa ja paalattua olkea, 74 HEVOSMAAILMA kahdessa karsinassa oli Super Pahna pissapaikoissa, mutta muuten kuivikkeena käytettiin purua, Jenni kertoo. Hevoset myös näyttivät Jennin mielestä hakeutuvan pissalle olkipahnan päälle. YHDISTELMÄKUIVIKEET TOIMIVAT PARHAITEN Kuiviketestissä Jenni havaitsi, että Super Pahna toimi erityisen hyvin muiden kuivikkeiden, kuten purun alla. Jokainen kuivike-erä dokumentoidaan ja on jäljitettävissä rehujen tavoin vielä useamman vuoden päästä. Toimenpide tuhoaa kuivikkeesta taudinaiheuttajat kuten salmonellabakteerit, kampylobakteerit, muut maaperäiset bakteerit ja jo Euroopassakin esiintyvän afrikkalaisen sikaruton. Pissakohdissa olkipahna oli purua parempi ratkaisu, karsina oli helppo siivota, ilmanlaatu pysyi hyvänä ja hevonen puhtaana. – Hevosten lepoalueilla käytän jatkossa purua tai olkea, sillä pelkkä pahna pölisee mielestäni alussa liikaa. Ratkaisu oli Jennin mukaan kuitenkin jokseenkin työläs siivota, sillä pissapaikoissa pahnat ja olki sekoittuivat. Hevoset pitivät Jennin mukaan uudesta kuivikkeesta. – Olen huolissani siitä, että maahamme tuodaan esimerkiksi olkipellettiä, josta ei ole eliminoitu taudinaiheuttajia. Olkipahnaa voisikin käyttää myös niin sanottuna kuivikkeen parantajana, vähentäen muun kuivikkeen hävikkiä, Jenni pohtii. Yritimme rajoittaa lapioinnista syntynyttä pölyä kastelun avulla, mutta se ei tuntunut mielekkäältä, sillä pahnan ideahan on juuri kuivuus ja siten tehokas imukyky. Testihevoset pitivät Super Pahnasta. KUIVIKE KÄYTÄNNÖN TESTISSÄ Savonia ammattikorkeakoulun hevostalouden opettaja Jenni Hakosalotestasi Super Pahnaa agrologiopiskelijoidensa kanssa. Kuivike imee itseensä neljä kerta tilavuuspainonsa verran nestettä. Olkipahnan ja paalatun oljen yhdistelmässä olkipahna painui pohjalle, kuten kuuluikin. Yhdistelmäratkaisuissa, joissa pahna oli purun tai oljen alla, pöly ei vaivannut, Jenni sanoo. laadultaan vähemmän haitallista. Ongelmaksi muodostui kuitenkin pöly karsinaa tehdessä, olkipahnan levitysvaiheessa. Kuitenkin hevosella jonka kintereet olivat kuluneet karvattomiksi purulla, pysyivät ne olkipahnalla ja oljella moitteettomassa kunnossa. Karsinan ongelmakohdissa, kuten seinänvierustoilla, sontaja pissapaikoilla tai juomakupin alla olkipahna toimii erinomaisesti imukykynsä vuoksi. – Super Pahnan imukyky oli erinomainen. TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN KUVAT: NATURALIA FINLAND. pölyä syntyi. Pahnaa kannattaisikin Jennin mukaan tilata tallille pienemmissä säkeissä, jotka voisi sitten kantaa suoraan karsinoihin. – Omassa testissä lapioimme pahnaa isosta paalista, jolloin NORMAALISTI PISSAPAIKALLA ON PUOLEN METRIN MÄRKÄ ALUE, MUTTA OLKIPAHNAN MYÖTÄ KOSTEA LÄNTTI OLI HALKAISIJALTAAN AINOASTAAN 15 SENTTIÄ. Ratkaisu, jossa kuivikkeena käytettiin purua ja pissapaikoissa olkipahnaa, toimi erinomaisesti niillä hevosilla, joilla ei ole tapana pyöriä karsinassaan. Näytti siltä, että ne hakeutuivat pissalle uuden, imukykyisen kuivikkeen päälle. Kaikki ratsut tutkivat kiinnostuneena Super Pahkaa ja asettuivat mieluusti sen päälle makuulle. – Super Pahnan menekki on hyvin vähäistä ja hinta-laatusuhde näin kohdallaan
Parhaana 3-vuotiaana ja koko oritestin parhaana oriina Ypäjällä palkittiin Markus Lindblom omistama Lissabon. keskittymiskykynä, orilautakunnan puheenjohtaja Anna Pajanen kehui taustajoukkojen tekemää työtä. Ori Le Cannibalen kokonaispisteet nousivat 71 pisteeseen, joka tarkoittaa oriin kuuluvan II-jalostusluokkaan. Reima Kuisla Stablen omistama Federal Flex nousi I-jalostusluokkaan uuden arvostelujärjestelmän historian kolmanneksi kovimmilla pisteillä. Parhaana ratsuponina palkittiin ori Spawn (Discovery) joka merkittiin I-jalostusluokkaan siitokseenkäyttöoikeudella vuosiksi 2014-2018. Ajankohtaista Lissabon Oripäivien paras ori V uoden 2014 Ratsuoripäivien saldona oli kolme uutta oriitta ratsuhevosjalostukseen, kaksi suomalaiseen ratsuponijalostukseen ja uusintatarkastuksessa olleen Fiance Noirin lupaa jatkettiin toistaiseksi voimassaolevalla luvalla jalostusluokassa II. Parhaasta ratsuponista lautakunta kertoi sen edustavan hyvää ratsuhevostyyppiä, joka on yhteistyöhaluinen ja ori hyppää esteitä hyvällä tekniikalla. Kuva: Hippos/Pirje Paananen HEVOSMAAILMA 75. 3-vuotiaat Blueberryhill´s Blue Boy (For Enjoy Ask), Cermeletto (Cero) ja Dio I (Saint Amour) palkittiin nuorten hevosten II-palkinnolla ilman jalostukseenkäyttöoikeutta. 3-vuotiaista ratsuhevosista I-jalostusluokkaan merkittiin Markus Lindblomin oriit Lissabon (Lordanos) ja Aqua Marin (Ampére). Yksityistarkastuksen ainoa suomenhevonen, Helmi-Tallin omistama Kupori merkittiin suomenhevosten kantakirjaan ja palkittiin II-palkinnolla. Orilautakunta kehui näyttelyn parasta, 3-vuotiasta Lissabonia sopusuhtaiseksi oriiksi, joka edustaa erittäin hyvää urheiluhevostyyppiä. Vaikka hevosia oli vähän, ne olivat hyvälaatuisia ja hyväksytyt oriit olivat erityisen hyvin valmisteltuja ja se näkyi esim. Kovimmat pisteet orinäyttelyssä ovat keränneet supertähti Brad De Veluwe ja Holiday Credit (90 pistettä). Federal Flex I-jalostusluokkaan V ermossa järjestetyssä oriiden yksityistarkastuksessa nähtiin neljä oriitta. 3-vuotias ratsuponi Barlume di Speranza (Flora´s Hof Magic) hyväksyttiin myös I-jalostusluokkaan. Kaikki oriit saivat jalostukseenkäyttöoikeuden ja ori Federal Flex keräsi 87 pistettä, joka nostaa oriin ensimmäiseen jalostusluokkaan. Suomenhevosia edusti Kupori ja lämminverisistä ravihevosista arvosteltiin Federal Flex, Le Cannibale ja Feast Your Eyes. Oriit Rasmussen P ja Prinz Clintus hylättiin eläinlääkärin tarkastuksessa.Timotheé SN oli poissa. Uusintarkastuksessa ollut Fiance Noir merkittiin jalostuokkaan II. Myös Lindblomin kolmas ori Concreto (Contender) merkittiin I-jalostusluokkaan toistaiseksi voimassa olevalla luvalla. – Hyväksytyt oriit olivat hienoja. ERITTÄIN HYVIÄ ORIITA Oripäivien parasta ori Lissabonia lautakunta kehui sopusuhtaiseksi, joka edustaa erittäin hyvää urheiluhevostyyppiä. Feast Your Eyesin kokonaispisteet olivat 48, joka tarkoittaa sen kuuluvan IV-jalostusluokkaan
76 HEVOSMAAILMA. Petokärpäset ja pistiäiset työskentelevät jo monilla Suomen maatiloilla. Hevostallien kärpäsongelma saadaan kokonaan pois pistiäisten avulla, jos ovet ja ikkunat pidetään kiinni. LUONNONMUKAINEN KÄRPÄSENTORJUNTA YLEISTYMÄSSÄ Pistiäiset kukistavat hevostallien kärpäset Luomutilojen yleistyminen on lisännyt luonnonmukaisen kärpästorjunnan kysyntää
Sami Lahti painottaa, että petokärpäset ja pistiäiset eivät ole millään tavalla vahingollisia ihmisille tai eläimille. Siihen aikaan ne olivat kuitenkin kolme kertaa kalliimpia. Petokärpäset ja pistiäiset hoitavat hommat tästä eteenpäin. Ensimmäiset pistiäiskokeilut Pistiäisten toimintakaavio: 1: Pistiäinen munii kärpäsen kotelon sisään. Ne eivät voi myöskään leviä Suomen luontoon, kylmyys tappaisi ne armotta. Pistiäisillä tehty kärpästentorjunta perustuu siihen, että pistiäinen etsii navettakärpäsen kotiloita ja asettuu niiden pinnalle loiseksi. Hän kävi Tanskassa messuilla 1990-luvun alussa, ja siellä oli esitelty petokärpäsiä. Sami Lahti muistuttaa, että jos tallin ovia pidetään auki ja ulkoa lentää kärpäsiä sisään, ei kärpäsmäärää saada kokonaan pois. taisia. HEVOSMAAILMA 77. Nyt pistiäisiä on myyty viiden vuoden ajan, kertoo System Lahti Oy:n toimitusjohtaja Sami Lahti. Munista kehittyvät pistiäiset käyttävät ravinnokseen kotilon sisällä kehittyvän kärpäsen toukan. – Petokärpäsiä on käytetty Suomessa parikymmentä vuotta. tehtiin kymmenellä koetilalla 2000-luvun alussa. Hän hankki niitä omaan sikalaansa, ja siitä se lähti, Sami Lahti sanoo. Vaikka pistiäiset kuuluvat ampiaisheimoon, ne käyttävät piikkiänsä ainoastaan kärpäsen koteloon munimiseen. Pistiäinen on parhaimmillaan tiloissa, joissa käytetään kuivikkeita, kuten hevostalleissa. Tanskassa kärpästen luomutorjunta on Lahden mukaan todella pitkällä. – Pistiäiset vähentävät hevostallien kärpäsongelmaa tehokkaasti. Näin navettakärpäskanta saadaan tuhottua. Uudet pistiäiset etsivät kärpäsen kotelon lisääntyäkseen, ja näin kärpäskanta tuhoutuu tehokkaasti ja luonnonmukaisesti. Ne eivät lentele eivätkä kiusaa eläimiä eikä ihmisiä, vaan lentävät suoraan lantalan kuilun pimeyteen ja jäävät sinne. P etokärpäset soveltuvat parhaiten navetoihin ja sikaloihin, joissa on lietelantajärjestelmä. Lahti sanoo, että pahimpaan kärpäsaikaan hevostallien pistiäiskantaa tulee lisätä kahden viikon välein toukokuusta syyskuuhun. YKSI PUSSILLINEN 100 NELIÖMETRILLE Sami Lahti kehuu luonnonmukaista kärpäsentorjuntaa paitsi tehokkaaksi myös helpoksi. KÄRPÄSTEN LUOMUTORJUNTA TANSKASTA Luonnonmukainen kärpäsentorjunta on tullut Suomeen Tanskasta. Näin ei kuitenkaan ole. – Isällä oli aikoinaan sikala. Sen sijaan jos ovet ja ikkunat ovat kiinni, kärpäsongelmaa ei ole. System Lahti Oy on tuonut maahan luonnonmukaista kärpäsentorjuntaa parinkymmenen vuoden ajan: ensimmäiset petokärpäset tulivat tasan 20 vuotta sitten, pistiäiset 2000-luvulla. Lisäksi niiden teho on hyvin lyhytaikaista ja niihin kuluu valtavasti työaikaa. VAIKKA PISTIÄISET KUULUVAT AMPIAISHEIMOON, NE KÄYTTÄVÄT PIIKKIÄNSÄ AINOASTAAN KÄRPÄSEN KOTELOON MUNIMISEEN. TEKSTI: MAIJA SALMI PISTIÄISET EIVÄT LEVIÄ SUOMEN LUONTOON Petokärpäset ja pistiäiset kuulostavat siltä, että navetoissa ja sikaloissa pörräisi nälkäisiä petoja ja hevostalleissa lentelisi ötököitä pistimet ojossa. 3. – Pistiäiskasvatus on tarkoin tutkittua, valvottua ja sertifikoitua, joten pistiäiset eivät tartuta esimerkiksi tauteja ja eliöitä. On myös muistettava, että myrkkyjen käyttäminen on terveysriski ihmisille ja eläimille. Yksi pussi pistiäisiä riittää 100 neliömetrille. Pistiäinen munii navettakärpäsen kotelon sisään munansa ja samalla se tuhoaa kotilon sisällä kehittyvän navettakärpäsen toukan. Sopimus tehdään yhdeksi kesäkaudeksi kerrallaan. Yhden-kuuden hevosen tallin koko kesän kärpästorjunta pistiäisillä maksaa noin 420 euroa sisältäen alv:n ja toimituskulut. Muuta ei tarvitse tehdä. – Petokärpäset ja pistiäiset saapuvat kotiinkuljetuksena aina sovittuna ajankohtana. Lahden mukaan moni hevostila on päätynyt luonnonmukaiseen kärpäsentorjuntaan. Pussissa on eri kasvuvaiheessa olevaa pistiäistä. Vaivatonta se on myös jatkossa: lähetykset tulevat sovituilla viikoilla automaattisesti oikeaan aikaan. Pistiäiset puolestaan menestyvät siellä missä tavallisetkin navettakärpäset eli eläinten lannassa. Petokärpäspussit ripustetaan paikoilleen, kun taas pistiäiset kumotaan tallien kuivikkeiden sekaan. Pistiäiset on kasvatettu puhtaissa laboratorio-olosuhteissa ja ne on pakattu läpinäkyviin ja hengittäviin pusseihin. – Myös Ruotsissa sitä käytetään jo paljon, ja Saksassa ja Hollannissa se on pikkuhiljaa lisääntymässä. Pistiäiset puolestaan ovat tavallisten navettakärpästen loisia ja ovat kooltaan ainoastaan parin millimetrin mit- Pistiäiset kaadetaan pusseista suoraan hevostallin kuivikkeisiin. Luonnonmukaiset kärpästorjuntamuodot ovat tehokkaampia kuin myrkyt. 2: Runsas joukko kehittyneitä pistiäisiä ”kuoriutuu” kärpäsen kotelosta. Eikä tarvitse olla kiinnostunut luonnonmukaisuudesta valitessaan tehokkaimman kärpästorjunnan. Petokärpäset ovat tavallisia kärpäsiä pienempiä, hoikempia ja arempia
TARKKA DIAGNOOSI TAKAA HEVOSEN OIKEAN HOIDON JA NOPEAN TOIPUMISEN MRI:llä löytyvät jopa kavionsisäiset vammat Niveltulehdukset, nivelrikkomuutokset ja jännevammat ovat yleisiä sekä ratsu- että ravihevosilla. Animagi-hevossairaala Hyvinkäällä, Suomen ensimmäisellä MRI-laiteella hevonen kuvataan rauhoitettuna ja seisten. 78 HEVOSMAAILMA. Ontumiin erikoistunut eläinlääkärikään ei aina löydä ontuman syytä. ELL Heidi Tapio (oik.) on toinen MRI-kuvauksiin Suomessa erikoistuneista eläinlääkäreistä
Myös syvälle ulottuvissa MRI-tutkimus on paikallaan, jos rasituksessa alkaneiden akuuttien ontumien ja alaraajan vammojen röntgenkuvissa tai ultraäänitutkimuksissa ei ole merkittäviä löydöksiä. Oikea diagnoosi ja sen asianmukainen hoito säästävät turhilta tutkimus-, hoito- ja lääkekuluilta sekä nopeuttavat paranemista, muistuttaa Wendelin. Kavioiden ja muihin alaraajo- jen kiputiloihin ei kuitenkaan läheskään aina löydy syytä – ontumavaivoihin erikoistuneen eläinlääkärin tekemän ontumatutkimuksen, röntgen- ja ultraäänikuvausten jälkeenkään. Ravureilla diagnosoidaan usein hankositeen runko-osan vaurioita. Valtakunnallisesti toimivan Animagin hevosklinikoilla – Oulussa, Laukaassa ja Kuopiossa – hoidetun hevosen potilaskertomus, ultraääni- ja röntgenkuvat siirtyvät ketjun yhteisen potilastieto-ohjelman kautta suoraan Hyvinkäälle, kun lähettävä eläinlääkäri päätyy MRI-tutkimukseen. – Akuuteista vammoista esimerkiksi murtumat nähdään MRI:llä jo alkuvaiheessa, kun perinteisen röntgenkuvauksen avulla diagnosointi ja hoidon aloittaminen voi viedä jopa viikkoja. silloin, kun alaraajan ontuma ei vastaa odotetusti hoitoon. Kahden, kolmen ammattilaisen tiimi hoitaa kuvauksen muutamassa tunnissa. HEVOSMAAILMA 79. Myös murtumat voidaan diagnosoida jo alkuvaiheessa, jolloin hoidon aloittaminen ei viivästy. Suomen ensimmäisen hevosten MRI:n etuna onkin, että ontuman syy löytyy nopeammin ja oikea hoito päästään aloittamaan heti, esittelee magneettikuvauksista Animagi-hevossairaala Hyvinkäällä vastaava eläinlääkäri Mona Wendelin. Näitä ovat muun muassa syvän koukistajajänteen ja kavionivelen sivusiteiden vammat sekä sädeluuvauriot. Kuvauspäivän iltana hevonen on valmis kotiin kuljetettavaksi. Kuvat lähetetään myös radiologille lausuttavaksi, ja muutamien päivien – tarpeen vaatiessa jopa muutamien tuntien – sisällä lausunto on valmis toimitettavaksi sähköpostitse omalle eläinlääkärille. Kevyellä rauhoituksella varmistetaan hevosen pysyminen paikallaan. Yleistutkimuksen ja kengän poiston jälkeen hevonen rauhoitetaan. – Estehevosilla yleisiä ovat pinnallisen koukistajan vauriot, kouluhevosilla hankositeen yläkiinnityskohdan ja syvän koukistajan tukisiteiden vauriot. – Röntgenillä etsitään pääasiassa luumuutoksia, ultraäänitutkimuksella pehmytkudosten muutoksia. NOPEAMMIN TAKAISIN KILPAKENTILLE LÄHETE OMALTA LÄÄKÄRILTÄ MRI-tutkimus on paikallaan, jos rasituksessa alkaneiden akuuttien ontumien ja alaraajan vammojen röntgenkuvissa tai ultraäänitutkimuksissa ei ole merkittäviä löydöksiä. Myös syvälle ulottuvissa pistohaavoissa – kuten naulaan astumisessa – magneettikuvaus on hyvä ratkaisu. MRI-kuvaukseen varataan yksi päivä. – MRI:tä kannattaa harkita myös Animagi-hevossairaala Hyvinkäälle sijoitettu MRI on investointi kaikkien suomalaisten hevosten hyväksi. Röntgen- ja ultraäänikuviin verrattuna magneettikuvissa nähdään raajan koko anatomia tarkasti: luut, nivelet, jänteet ja siteet – kavionsisäisetkin vammat kuten esimerkiksi syvän koukistajan vaurio. Perinteisin kuvausmenetelmin tiettyjen kavionsisäisten vammojen tutkiminen on ollut mahdotonta. Hyvinkäällä hevonen seisoo MRI-kuvauksen ajan omilla jaloillaan. Turvallisuussyistä omistaja ei voi olla kuvaustilanteessa paikalla. Kuvauksen jälkeen hevosen annetaan herätä rauhoituksesta. Magneetilla sen sijaan näkyy raajan koko anatomia tarkasti: luut, nivelet, jänteet ja siteet, selventää Wendelin tutkimusmenetelmien eroja. Tarpeen vaatiessa radiologin lausunto on valmis toimitettavaksi sähköpostitse omalle eläinlääkärille jo muutaman tunnin kuluttua itse kuvauksesta, joten diagnoosin mukainen hoito päästään aloittamaan välittömästi. – Haluamme tehdä kattavasti yhteistyötä ontumiin erikoistuneiden eläinlääkäreiden kanssa läpi Suomen, jotta hevosten omistajat pääsevät jatkamaan diagnoosin mukaista hoitoa oman eläinlääkärinsä kanssa, sanoo Wendelin. Jatkohoitoa päästään siis suunnittelemaan jopa heti kuvauksen jälkeen, jos hoidon aloittamisella on kiire, Mona Wendelin sanoo. Eri hevosurheilulajeissa tavanomaiset ontumia aiheuttavat rasitusvammat voivat olla hyvin eri asteisia ja kohdistua eri alueille. – Otamme useita kuvia jalasta, ja vastakkainen jalka kuvataan aina vertailun vuoksi. M uun muassa kavionsisäisten vammojen, kuten syvän koukistajan vaurion, diagnosointi onnistuu vain magneettikuvauksessa
yleistakuu BÖCKMANN HEVOSTRAILERIT MYYNTI, VAIHTO, VARAOSAT, HUOLTO Kärrykoukut Puh. 05-453 5002 www.purupaali.fi KAIKEN KATTAVA NETTIKAUPPA! www.joensuunravi-ratsastus.fi Nopeat toimitukset ja monipuoliset maksutavat! 80 HEVOSMAAILMA Helatie 10 80100 Joensuu, p. 09-876 5751, jdtuote@jdtuote.com Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg, p. takuu alum.lattialla - 5 v. 09-413 97 370 kristiina.hattberg@karprint.fi tai 43 x 1603,6" x 200 mm 7" näytöllä - kävelytyskoneisiin - sairaskarsinoihin - pihamaille - käytäville Helppo asentaa ! Joutsenon PURUPAALI OY Tyytyväiset käyttäjät ovat toimintamme tärkein tavoite! Pakattua kutterinlastua kuivikkeeksi, hevosille, lehmille, sioille, siipikarjalle ja lemmikkieläimille. PALVELUHAKEMISTO Keski-Suomessa t TPQJWJNNBU IFWPTWBSVTUFFU NJUUPKFO NVLBBO t TBUVMBO UPQQBVT TPWJUVT KB LPSKBVT Uudet ja käytetyt hevostrailerit edullisesti! Myynti / Vaihto / rahoitus www.hevostrailerimyynti.fi 0400-298566 Pekka Tissari, Leppävirta Valjasseppä Eeva-Liisa Sorainen 1VI -JJNBUUBMBOUJF ÊOFLPTLJ www.laajavaljas.net ELÄINYSTÄVÄSI HYVINVOINNIN PUOLESTA s3ATULASEPÊNPALVELUT s(EVOSVARUSTEIDEN KORJAUSJAVALMISTUS s+OIRILLEPANNATJA TALUTTIMETKRISTALLIKORISTEIN HENRA - laatutrailerit maahantuojalta Espoosta ! Myynti-Rahoitus-VuokrausPitkäaikaisvuokraus WWW SATULAHUONE l Satulaseppä Satu Ritari Järvisentie 19 61640 Ala-Valli puh. TILAUKSET puh. 041-4450 307 Suunniteltu kestämään ! -15 v. 0400 600 901 www.boeckmanncenter Kumitiilet: Kivipyykintie 7 B 01260 VANTAA Puh. 010 279 1010 Palvelemme: Ma 9-18 Ti-To 9-17 Pe 9-18 la 9-14 myynti@ravijaratsastus.fi
PALVELUHAKEMISTO HYVINVOINTIA KORHOLAN TILALTA r #MPDLFNFMmLJWFOOÅJTLJWJ IFWPTFO MVPOOPONVLBJTFO SVPLJOOBO QVPMFTUB MAAHANTUONTI JA MYYNTI r 1SPCJO ,JFUÅWÅJTFO KB 'PSFWFSJO UVPUUFFU JINJTUFO KB FMÅJOUFO IZWJOWPJOUJJO WFSLLPLBVQBTUBNNF Valmistetaan karsinaelementtejä asiakkaan mitoilla sekä vakiomitoilla. 040-5648715 | info@npa-metalli.net Katso muut palvelumme netissä ja Facebookissa! www.korholantila.fi puh. http://npa-metalli.net Puh. 0500-878 817 040-546 9880 WWW.VUDEKA.FI Yksilöllisellä kuntoutustäysihoidolla takaisin suorituskyvyn huipulle! VESIKÄVELYMATTO - LASERTERAPIA INFRAPUNASOLARIUM - MAGNEETTITERAPIA www.laukonhevoskuntoutus.com Laukon Hevoskuntoutus HEVOSMAAILMA 81
Tuotepostia Criollo – kotimaiset hevosrehut CRIOLLO SIX BAR tuo supertehoa nivelille, hankositeille ja jänteille! Criollo Six Bar sisältää glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia, hyaluronihappoa, kollageeniä (tyyppi I:stä ja II:sta), yuccaa ja ruusunmarjaa - eikä mitään lisäaineita. Criollo Rose ei sisällä täyteaineita. Aminohapot auttavat magnesiumin imeytymisessä. Criollo Six Bar ei sisällä mitään täyteaineita! Eikä sillä ole dopingvaroaikaa! CRIOLLO MAGNAM +BE on täydennysrehu hevosille lihasten, hermoston, sydämen ja verenkierron toimintakyvyn ylläpitämiseen ja hyvinvointiin. Chian käyttö: kilpahevoset, harrastehevoset, siitoshevoset, kantavat ja imettävät tammat, kasvavat, kesäihottumaiset, ruokaaineallergiset, kaviokuumeherkät, metaboliahäiriöistä (sokerin ja rasvojen aineenvaihdunta on häiriintynyt) ja Custingin oireyhtymästä (hevosilla aiheuttaa muun muassa lihaskatoa ja epänormaalin pitkää ja tiheää karvankasvua myös talvikauden ulkopuolella) kärsivät. Hyaluronihappo on myös tärkeä rustokudoksen rakennusaine. 82 HEVOSMAAILMA Rustokudos ja nivelneste sisältävät erityisen paljon hyaluronihappoa, joka imee vettä itseensä saaden näin elastisuutta ja on tärkeä nivelnesteen sitko- ja kimmoisuusominaisuuksille. Kondroitiinisulfaatti vaikuttaa nivelissä hoitavana iskunvaimentajana ja voiteluaineena. Glukosamiinin N-asetyloitunut muoto esiintyy nivelruston glykosaminogly-kaanien kuten kerataanisulfaatin ja hyaluronaatin rakenneosana, toimii myös samoin kuin glukosamiini. Vaikuttava aine on ruusunmarjan galaktolipidi. Ruusunmarjaa käytetään tehokkaasti nivelten toimintakyvyn ylläpitämiseen ja hyvinvointiin. Criollo-rehut valmistaa lappeenrantalainen Heporak Oy.. Hiekka saattaa poistuessaan aiheuttaa muutoksia lannan määrässä ja laadussa. Criollo Chia ei sisällä täyteaineita. CRIOLLO ROSE on ruusunmarjaa, 100 %:n luonnontuote, täydennysrehu hevosille, nivelten toimintakyvyn ylläpitämiseen ja hyvinvointiin, hyvä vatsalle, iholle, karvalle ja kavioille, todellinen terveyspommi: paljon C- ja E- vitamiinia ja kuitua. Ruusunmarja sisältää C-vitamiinia todella runsaasti ja lisäksi siinä on paljon E-vitamiinia. Hiekan poistuttua hiekkaähkyn vaara vähenee. Varsinkin illalla annettu magnesium rentouttaa koko kehon niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Hiekanpoistoon yleensä 1 - 2 viikkoa noin kaksinkertaisella annoksella, kuuria voi pidentää tarvittaessa. Kondroitiinisulfaatti on nivelissä luonnollisesti esiintyvä aine; yksi ruston pääasiallisista rakennusaineista, joka sitoo vettä rustokudokseen. Myös aminohappo tryptofaani ja B12-vitamiini rauhoittavat, sisältää myös E-vitamiinia ja aminohappo lysiiniä. Erityisesti kovassa rasituksessa oleville ja vanhoille hevosille ruusunmarja on oivallinen lisä ruokintaan. Yuccassa on runsaasti saponiineja, jotka auttavat ravitsemaan niveliä, lisäksi yucca auttaa ylläpitämään suoliston optimaalista pH-arvoa ja lisää energian tasoa vapauttamalla glukoosia maksassa, mikä auttaa ylläpitämään kestävyyttä, jota tarvitaan rasituksessa. Ruusunmarja sisältää C-vitamiinia huomattavan runsaasti. CRIOLLO CHIA -SIEMEN on 100 %:n luonnontuote, rehuaine hevosille; nivelten, vatsan, ihon, karvapeitteen, jouhien ja lihasten hyvinvointiin, myös tammojen kiimahäiriöihin. Ruusunmarja on tehokas nivelten toimintakyvyn ylläpitämiseen ja hyvinvoin-tiin, hyvä vatsalle, iholle, karvalle ja kavioille, todellinen terveyspommi: paljon C- ja Evitamiinia ja kuitua. Magnesium auttaa myös stressitilanteissa, keskittyminen ja suorituskyky paranevat, lisäksi se edistää ruokahalua. Hiekanpoisto: Maha ja suolistovaivat saattavat johtua hiekasta hevosen suolistossa. Erityisesti rankan suorituksen jälkeisessä palautumisessa magnesium auttaa rasittuneiden lihasten rentoutumisessa ja korjaamalla suolatasapainoa. Hyaluronihappo voitelee niveltä, ylläpitää normaalia nestetasapainoa, palauttaa sen toiminnan normaalitilaan ja parantaa nivelen liikkuvuutta. Glukosamiini on nivelissä luonnostaan olevaa ainetta, joka vähenee iän myötä ja siksi sitä käytetään nivelten rappeutumisen ehkäisemiseen ja hoitoon. Kollageenit antavat suuren vetolujuutensa ansiosta kudoksille mekaanista kestävyyttä. Hyaluronihappo on nivelnesteen normaali ainesosa, jonka määrä vähenee tulehduksessa. Chia muodostaa suolistossa runsaasti sitkeää limaa, joka kuljettaa hiekkaa ulos suolistosta. Ruusunmarjaa on perinteisesti käytetty anemian, päänsäryn ja infektiotautien hoitoon sekä keripukin ehkäisyyn
luokan postimerkki Karprint Oy 70 7BOIB 5VSVOUJF )6)."3* 5JMBBKBQBMWFMV 1VI 'BLTJ www.hevosmaailma.fi tilaukset@karprint.fi 09-2569 108/24h www.hevosmaailma.fi Netissä: Tilaushinnat Määräaikaistilaus 12 kk OSPB 47€ 47€/6nroa 38€/6nroa. Unohtamatta varusteiden hankintaa ja turvallisuutta. 1/14 6,20 I! UUDISTUNUT LEHT Ilolan Seilori selvisi ruunauksesta vähäisellä turvotuksella KESÄN LEIRI ON PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ LÄHEMPÄNÄ Tilaushinnat Määräaikainen: Kestotilaus: Lämminveristen Ystävät ry haluaa lämminveristen arvostuksen kohdalleen itter ei ehdi Horsesomi staja apuun, kun än Talleilla yhä vähemm käteisasiakkaita Tilaa Sähköpostilla: tilaukset@karprint.fi Puhelimella: 09-413 97 300 tai lä Ahaltekeil eet ja liukuvat liikk ö eksoottinen ulkonäk Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 38€ t VMLPNBJTJJO UJMBVLTJJO QPTUJUVTMJTÊ t 3VPUTJJO UJMBUFTTB IJOUPJIJO MJTÊUÊÊO NPNT ,FTUPUJMBVT KBULVV BVUPNBBUUJTFTUJ WBMJUVO MBTLVUVTKBLTPO NVLBJTFTUJ WPJNBTTBPMFWBBO LFTUPUJMBVTIJOUBBO 5JMBVLTFO WPJ JSUJTBOPB NJMMPJO UBIBOTB NJFMVJUFO LVVLBVUUB FOOFO VVEFO MBTLVUVTKBLTPO BMLVB PALVELUKORTTI UUDISTUNUT LEHTI! Tilaan Hevosmaailma-lehden 2/14 6,20 ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Kestotilaus Määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ - ___/___ 20___ Scotch Prince on ollut eläkkeellä jo 26 vuotta Suomenhevosen astutusluvut 1990-luvun laman tasolla Pitkät ruokintavälit altistavat mahahaavalle Ratsutalli Killerin raviradan kupeessa Suomenhevosen harvinaisten värien säilytys Anita Viitasen elämäntehtävä KOKENUT KENGITTÄJÄ MIKA NORDFORS: Kengättömyys -trendi täyttää eläinsuojelurikoksen tunnusm erkit &OUJOFO PTPJUF UBJ MFIEFO TBBKB Sukunimi Etunimi Lähiosoite Käytä palvelukorttia, kun Postinumero Postitoimipaikka Puhelin t 5JMBBU MFIEFO t *MNPJUBU PTPJUUFFONVVUPLTFTUB t 1FSVVUBU UBJ JSUJTBOPU UJMBVLTFTJ 6VTJ PTPJUF UBJ MBIKBUJMBVLTFO NBLTBKB Sukunimi Etunimi Lähiosoite 5JMBVLTFU QFSVVUVLTFU KB PTPJUUFFONVVUPLTFU UVMFWBU WPJNBBO WJJLPO LVMVFTTB JMNPJUVLTFO TBBQVNJTFTUB 5JMBVT WPJEBBO JSUJTBOPB LPTLB UBIBOTB ,VTUBOUBKBMMB PO LVJUFOLJO PJLFVT WFMPJU UBB UJMBBKBMUB KP TBBEVU MFIEFU ,4- O MVWVO f O LPIEBO NVLBBO QFSVVUUBNJTPJLFVEFO QVVUUVNJOFO 0TPJUUFJUB WPJEBBO LÊZUUÊÊ KB MVPWVUUBB NBSLLJOPJOUJUBSLPJUVLTJJO )5- Postinumero Postitoimipaikka Puhelin 1. Harrastelehtenä HEVOSMAAILMA kiinnostaa niin raviharrastajia, ratsastajia kuin hevostaloudessa eläviä. Lehti tarjoaa runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa hevosmaailmassa eläville. Hevosmaailma on hevosen omistajille, kasvattajille ja harrastajille suunnattu erikoislehti. Hevosesta huolehtiminen ruokinnasta terveydenhoitoon on yksi lehden jatkuvista osa-alueista
BAS2 - Itella Posti Oy Itella Green Kasvun voimaa. Black Horse BREEDER on valkuaispitoinen täydennysrehu kantaville ja imettäville tammoille sekä varsoille. Myynti: maatalouskaupat ja hevostarvikeliikkeet. Soveltuu erinomaisesti myös kilpahevosille laadukkaan lisävalkuaisen lähteeksi. Huom! Basic vain K-Maatalous.