artikkelit
kokeilu:
Graham Slee Elevator EXP
ja Revelation
-levysoitinesivahvistin
Julkaistu:
Hifimaailma 1/2013
Kuitenkin markkinoilla
on vain kourallinen levysoitinesivahvistimia,
jotka sallivat muitakin kuin riaa-korjauksen.
Graham Slee on yksi tällainen.
Kertauksen vuoksi: vinyylilevyjen, paitsi vanhimpien sellakoiden, kaiverrusvaiheessa niiden taajuusvastetta muutetaan siten, että bassojen tasoa lasketaan ja
diskanttien nostetaan. Kaikilla levy-yhtiöillä oli aikoinaan omat arvonsa. Sen seurauksena harrastajien levyhyllyissä on vino pino 1950-, 1960- ja
1970-luvun stereo-lp-levyjä, jotka on ekvalisoitu
muulla kuin riaa-standardilla. Erinäisten vaiheiden ja
väännön jälkeen vuonna 1954 Recording Industry Association of America- eli riaa 500 Hz/2122 Hz -korjauksesta tehtiin globaali standardi.
Mutta standardi oli standardi vain paperilla. Näitä vinylistit nyt kyn-. Käytännössä useat levyfirmat niin Euroopassa kuin
USA:ssakin jatkoivat omilla korjauskäyrillään pitkään
virallisen aikarajan jälkeen. Tämä johtuu käytettävissä olevasta dynamiikasta, säröistä, tavoitellusta kohinasuhteesta ja jopa levyjen soittoajasta.
Levyä toistettaessa muutos, yhdessä rasian sähköisten ominaisuuksien kanssa, pitää korjata takaisin suo38
raksi vasteeksi bassojen tasoa nostamalla ja diskantteja vaimentamalla.
Ei ole korkeampien voimien määräämiä raja-arvoja,
joilla taajuuskorjaus suoritetaan. kokeilu
Graham Slee Revelation & Elevator EXP -levysoitinesivahvistin
Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Mauri Eronen
Vinyyleiden
kierot käyrät
Riaa on vain yksi monista lp-levyillä esiintyvistä
taajuuskorjauskäyristä
oikea taajuuskorjaus on välttämätön: vain
osa viimeisimmistä on kaiverrettu riaalla. Melko perusteellisia luetteloita on
kuitenkin enemmän, ja onkin viisasta pitää useampaa esillä levyjä soittaessa. Se tarkoittaa upeaäänisiä Maria Callas- tai Billy Holiday -taltiointeja 78-levyillä. Sekin tuotaisiin esiin, että oton kapasitanssi
on 100 pF, mikä yhdessä välikaapelin kanssa tarkoittaa melko ihanteellista 200?250 pikofaradin kapasitiivista kuormaa useimmille mm-rasioille. Minun puolestani luvut olisivat saaneet olla toisinpäin. Tähän liittyy
laajempi kulttuurinen pointti. En myöskään kuullut kaiuttimista
merkittävää sihinää tai kohinaa suuremmilla äänenvoimakkuuksilla. Tiedon kaivaminen levyn oikeasta korjauskäyrästä on toisinaan salapoliisityötä. Se että Slee/Fisher tarjoaa kaikille vuoden
1953 jälkeisille lp-levyille riaa/ccir-korjausta, on
virhe.
Kuunteluita
Testipenkkinä valmistajan vaatimalla tavalla sisään
ajetulle Revelation M:lle oli Rega P7, rasioina Denon
39. Ja se
olisi siinä.
Mutta koska Revelation ei ole tavallinen riaa-aste, tarina vasta alkaa tästä. Monovinyyli ei tarkoita
gramofoneissa rikki raavittuja savikiekkoja. Unohtamatta, että mono-lp:llä on sekä laajempi
dynamiikka että laajempi kaista kuin stereo-lp:llä.
Tilanne olisikin tosi outo, jos markkinoilla olisi täysiverisiä levysoitinasteita eikä vain riaa-korjaimia.
Vaan eipä ole. Levysoitinympäristössä
verkkohurinat ja muut magneettiset häiriöt ovat aina
todellinen vaara, mutta Revelation M:n kanssa hurinaongelmia ei ollut. Revelation M:n A-painotetuksi kohinasuhteeksi ilmoitetaan -78 desibeliä (-66 dB ccir q-pk).
Monipuolista vinyyli-equtusta
Jos Revelation M olisi tavallinen riaa-aste, tässä jutussa kerrottaisiin vielä, että vahvistusta on 42,5
dB, minkä pitäisi riittää mm- ja ns. Kahdestatoista vaihtoehdosta kahdeksan on varhaisille 78 r/min -levyille ja neljä lp- ja single-levyille. Laite ei käännä vaihetta, eikä siinä ole sub-sonic-filtteriä.
Virran Revelation M ottaa Graham Sleen PSU1-virtalähteestä, jonka kiitettävän pitkän välijohdon ansiosta
saa vietyä hurinaetäisyyden päähän itse alumiinikoteloidusta levysoitinasteesta. Se tiedetään, että Graham Slee ei kumarra kuvia, ja että siksi kaikki hänen levysoitinasteensa ovat aktiivisia (so.
eq on toteutettu vahvistusasteen takaisinkytkentälenkin sisällä) kaikesta passiivisen korjauksen hypetyksestä huolimatta.
Sekin tiedetään, että Revelation M:n pääteasteen
paralleelit op-ampit on biasoitu toimimaan A-luokassa, että signaaltieltä löytyy ohituskonkkia ja että Graham Slee on ottanut mallia putkivahvistimista tutummasta ultra-lineaari-kytkennästä. Mono tarkoittaa lukemattomia ylittämättömiä ja tärkeitä esityksiä ja äänitteitä tallennetun
musiikin kultakaudelta 1945?65. ?high output?
mc-äänirasioilla noin 2 mV antojännitteestä ylöspäin. Revelation
M:n tapauksessa 5 Hz?250 kHz tai dc:stä 1,6 megahertsiin, miten vain. kokeilu
tävät riaa-korjaimillaan, ilmeisen tietämättöminä erojen suuruudesta. Takaisinkytkennän
määrä on pyritty pitämään pienenä tekemällä kytkennästä hyvin lineaarinen ennen takaisinkytkennän lisäämistä.
Valmistajan mukaan Revelationin tuoreimmassa
versiossa maadoitusta on edelleen parannettu pohjakohinan painamiseksi alas ja eq-piirien impedanssia
nostettu vahvistusasteen korkean muutosnopeuden lisähyödyntämiseksi. Graham Sleen Revelation M on yksi harvoista.
Aktiivitekniikka
Revelation M:n rakenteesta ei ole liikaa tietoa. Revelation tarjoaa sellakoille ja vinyyleille 15 erilaista taajuuskorjausmahdollisuutta, joista yksi on riaa. Mukana tulee ohjeet, missä asennossa mikin
kytkin pitää olla kunkin korjauksen kohdalla.
Asetuksista 12 on tunnetuille levymerkeille ja loput kolme omiin kokeiluihin. 1920-luvun puolivälistä 1960-luvun
loppuun . Kuitenkin Early
fffr, ffrr ja nab on paljon, paljon parempi kuin pelkkä riaa ajatellen sekä mono-lp:tä että ei-riaa stereolp:tä.
Korjauskäppyröiden osalta Graham Slee luottaa
Russel Fisherin (Wolverine Antique Music Society)
tutkimustyöhön. Äänivarren hopeajohdotuksella tai
äänirasian puukoteloinnilla tuskin saa samansuuruista vaikutusta aikaan.
Monolevyillä . Ne on toteutettu
seitsemällä ekvalisointipiirillä, joita yhdistelemällä
etulevyn kolmesta kytkimestä saadaan haluttu korjaus. En katsonut sisään, mutta Graham Sleen laitteet tunnetaan teknisesti laadukkaista
osista, aivan kuten laajasta vasteestaan. On vaikea käsittää,
että jazzista tai klassisesta musiikista pitävät vinyylin
ystävät eivät olisi kiinnostuneet monoaikakauden levyistä
Sähköisellä ratkaisulla voidaan myös paremmin ennakolta ottaa huomioon mc-rasioiden vasteen erikoisuudet.
Mc-rasia kytketään Elevatoriin, joka puolestaan liitetään Revelation M:n sisäänmenoon. Elevator EXP
tarjoaa 7 erilaista esiasetettua kuormaimpedanssia. Esivahvistimen tuloimpedanssi oli yli
10 kilo-ohmia, mikä täyttäää Graham Sleen suosituksen.
Sekä Denon että EMT ovat low output -mc-rasioita,
joiden heikolle signaalille Revelation M ei yksinään
anna riittävästi vahvistusta. Rasian ja Revelation M:n
väliin tarvitaan joko step up -muuntaja tai Graham
40
Sleen Elevator EXP:n kaltainen sähköinen vastine step
up -muuntajalle.
Yksi Elevator EXP:n etu on, että se ei poimi yhtä
helposti hurinaa ja häiriöitä kuin mekaaniset step up
-muuntajat. kokeilu
Graham Slee Revelation & Elevator EXP -levysoitinesivahvistin
DL-103 stereolevyille varten ja EMT OFD25 monolevyille. Vaikka tiedolla ei ole mitään merkitystä,
vertailukohtana oli putkitoiminen Sentec EQ 11
-phonoaste
Se on todellinen paljastus se. Jos olisin
aivan varma, että en vahingossakaan kuuntelisi muita
kuin riaa-korjattuja levyjä, ottaisin sen ja olisin 250
euroa rikkaampi.
Eikä elämä tietenkään lopu siihen, että silloin tällöin kuuntelee riaalla vaikkapa muutamia Deccan
erinomaisia vanhoja lp-levyjä. kokeilu
mc-rasioille. Pidän Elevator EXP:tä kuitenkin
erittäin kilpailukykyisenä vaihtoehtona niille, joita ei
kiinnosta tehdä rasiakohtaisia kokeiluja step up
-muuntajilla, vaan jotka haluavat päästä nauttimaan
vinyyleistä.
Revelationista on myös C-versio mc-rasioille, mutta
itse valitsisin Elevator EXP/Revelation M -yhdistelmän.
Vaikea monotus
Revelationin takapaneelissa on monokytkin. Silloin oikeaoppiset vinyylikorjaimet kuten Graham Sleen Revelation M ovat arvossa
suuressa.
Jos pitäisin itseäni vinyylitoiston ystävänä ja omistaisin jonkinlaisen levykokoelman, maksaisin mielihyvin 250 euroa ja aika paljon enemmänkin siitä ilosta,
että pääsisin kuuntelemaan levyt oikein taajuuskorjattuna. Revelation/Elevator ei osoittanut heikkouden merkkejä millään musiikkimateriaalilla ja oli tonaalisesti suoraviivaisempi. Ajatus lienee, että monolevyjä pääsisi soittamaan stereorasialla, mitä ei voi erityisesti suositella.
Stereorasiassa pitää olla pallopäinen neula ja pään halkaisija vähintään 16?18 mikrometriä. Ääni oli
kirkkaampi, valoisampi ja ylipäätään hyvin positiivinen. Helposti käy esimerkiksi niin,
että summausfunktio korostaa stereokuvan keskelle
panoroituja äänilähteitä, mistä Graham Sleekin varoittaa.
Radiopuolella on laitteita, jotka kompensoivat efektin vaihesiirrolla. 1,6 MHz
0,2 dB
64 dB
41. Siinä missä Revelation/Elevator tarjoili musiikin yhtenäisesti
ja yhtenä pakettina, verrokki käsitteli paketin osia
erikseen.
Vaikutelmat toiston soinnillisesta sävykkyydestä ja
dynamiikan erittelykyvystä menivät osin musiikin
mukaan: Mozartin pianokonsertto, Bruchin viulukon-
sertto ja Sibeliuksen Kalevala-sarja, ja pisteet menivät
niukasti verrokille, myös hienovaraisemman ja läpikuultavamman äänimaailman ansiosta. Denon DL-103
on tällainen, ja monet käyttävätkin sitä monorasiana
kytkemällä lähdöt sarjaan.
Analogisen stereosignaalin summaaminen monoksi niin, että kanavat eivät vaikuta toisiinsa, on yllättävän kinkkinen juttu. Revelation oli myös vahva bassopään toistossa, minkä vuoksi äänen tekstuuri oli ikään kuin
paksumpi kuin verrokilla. Miksi?
Monolevyjähän toistetaan monorasialla ja yhdestä kanavasta. Bassot olivat erinomaiset. Lievästi liioiteltuna, tällaista tämä on.
Äänikuvan mitoissa en havainnut merkittävää eroa,
en myöskään äänilähteiden äänikuvaan naulaamiskyvyssä. Jos eroa oli, niin mieluummin sitten Revelationin eduksi. Mutta oikealla korjauksella monet näistä levyistä nousevat uudelle tasolle, kummallisuudet katoavat ja sointitasapainoon tulee vihdoin järkeä. Voi hyvin olla, että Elevator EXP paljasti step up -muuntajien lieviä vastepyöristymiä.
En tämän kokemuksen perusteella lähtisi kuitenkaan vielä kuoppaamaan step up -muuntajia, sillä niiden kanssa äänessä on erityistä voimaa, joka tuntuu
välittyvän nopeammin kuin sähköisellä vahvistuksella.
Oikein valittu step up -muuntaja myös voitelee rasian
ääntä hienolla tavalla. Minua miellytti lisäksi Revelationin hyvällä tavalla rauhallinen, ei-meuhkaava
esitystapa.
Johtopäätös
Revelation M on tekniikaltaan identtinen Graham Slee
Era Gold Reflex M -riaa-korjaimen kanssa. J.J.Cale, Robert Gray ja George Benson, ja vaaka kallistui
Revelation/Elevator-yhdistelmälle. Kenny Burrel, Mi
les Davis ja June Christy: fifty-fifty. Valinta tehdään etupaneelin kahdesta
kytkimestä.
Verrattuna muun muassa Ortofonin step up -muuntajiin Elevator EXP toimi yllättävän hienosti. Yksi turvallinen monotustapa on
käyttää kahta muuntajaa ja kytkeä niiden toisiot sarjaan. Mutta kuten Graham Sleekin toteaa, vähänkään
vaativampaan monokäyttöön on viisasta käyttää monorasiaa stereotilassa ja oikosulkea käyttämätön tulo.
Itse kuuntelin EMT OFD25:sta kokonaan monona yhdellä kaiuttimella.
Hyvin menee
Riippumatta laadun täsmällisestä tasosta pidin kovasti äänestä, jonka Revelation M ja Elevator EXP saivat
molempien äänirasioiden perässä aikaan. Revelation M:n
edullisempi versio, Jazz Club, on vain 40 euroa kalliimpi kuin Reflex M.
info
Graham Slee Revelation M
Hinnat:
- Graham Slee Revelation M 1 150 ?
- Graham Slee Elevator EXP: 795 ?
Lisätietoja:
musiikin.com, www.gspaudio.co.uk
Tekniset tiedot:
Mitat (kxlxs):
Paino:
Oton herkkyys:
Suurin ottojännite:
Nimellinen antojännite:
Suurin antojännite:
Vahvistus:
Oton impedanssi:
Oton kapasitanssi:
Suositeltava minimi
kuormitusimpedanssi:
Kohina:
Särö:
Riaan tarkkuus:
Riaa-taajuusvaste:
Jatkettu Riaa-taajuusvaste:
Koko kaista:
Kanavatasapaino:
Kanavaerotus:
5x13x17,5 cm
1,4kg (PSU1-virtalähteen kanssa)
4 mV rms ref 1 kHz
40 mV rms ref 1 kHz
532 mV rms
5,3 V rms
(ennen säröytymistä kaikilla taajuuksilla)
42,5 dB
(sopii mm- ja high output mc-äänirasioille)
47 kohm
100 pF
10 kohm
-68 dB ccir quasi-peak 20 Hz?20 kHz
0,02 %
0,2 dB (kaikissa mittauspisteissä)
20 Hz?20 kHz
20 Hz?50 kHz
dc . Se ei ollut
samanlainen ääni kuin verrokilla (Elevatorin kanssa),
mutta helppo hyväksyä.
Verrokki tuotti asteen ilmavampaa, mutta myös
hennompaa ääntä